Теги: kielitiede   sanakirja   vatja   murteet   suomen sukukielet   kukkosin murre   sanasto   kielten tutkimus   itämerensuomalaiset kielet   kielen säilyttäminen   kieliperintö  

Год: 1980

Похожие

Suomen mestari 4. Suomen kielen oppikirja aikuisille

Elaman suolaa. Suomen kielen alkeita 1

Suomen kielen oppikirja 3

Suomen kielen oppikirja 4

Текст 
                    
Sisällys
Lauri Posti 70-vuotias

VII

Alkulause

XII

Johdannoksi

XV

K ukkosin murteesta ja sen asemasta
Foneettisesta transkriptiosta
Verbiparadigmoja
ОЛЛЛ

XV
X IX
XXII
XXII

issua, issussA

XXIII

sūrussāssA

X X IV

Aakkosjärjestys

XXVI

Lyhenteistä

XXVI

Sanasto

1


lU


Lauri Posti 70-vuotias

Lauri Albert Posti on syntynyt 17.3.1908 Liedossa.

Yli­

oppilaaksi hän tuli Turun suoinalaisesta yhteiskoulusta 1928,
aloitti akateemiset opintonsa Turun yliopistossa ja valmistui
filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1934.
sofian tohtorin arvoa varten hän väitteli 1942.

Filo­

Helsingin

yliopiston suomen kielen professorin tutkimusassistenttina
hän toimi 1938 - 39, itämerensuomalaisten kielten dosentti­
na 1942 - 45, suomalaisen filologian apulaisprofessorina
1945 - 53, suomen kielen vt. professorina 1951 - 52 ja itä­
merensuomalaisten kielten professorina 1953 - 71.

Lukuvuo­

den 1948 - 49 Lauri Posti toimi Yhdysvalloissa Indianan yli­
opiston vierailevana s uomalais-ugrHaist e n kielten professo­
rina.

Akateemikon arvo hänelle myönnettiin 1975.

Akateemikko Postilla on ollut monia merkittäviä luotta­
mustehtäviä.

Historiallis-kielitieteellisen osaston varade­

kaani hän oli 1957 - 60 ja dekaani 1960 - 66, ylioppilastut­
kintolautakunnan jäsen 1946 - 48 ja 1950 - 66, puheenjohtaja
1953 - 66 sekä ylioppilastutkinnon uudistamista pohtineen
komitean puheenjohtaja 1961 - 68*

Suomen ja Neuvostoliiton

välisen kulttuurivaihtokomitean puheenjohtajana hän toimi
1963 - 68, Neuvostoliittoinstituutin neuvottelukunnan puheen­
johtajana 1968 - 77 ja valtion humanistisen toimikunnan pu­
heenjohtajana 1970 - 72.

Ollessaan opetusministerinä 1975

Posti vaikutti ratkaisevasti Kotimaisten kielten tutkimus­
keskuksen perustamiseen,

ja tämän tutkimuskeskuksen johtokun­

nan puheenjohtajana hän on toiminut vuosina 1976 - 7 8 .

Suoma-


VIII

lais-ugrilaisen Seuran johtokunnan jäsenenä hän on ollut eri
tehtävissä vuodesta 1938 lähtien,

tämän seuran esimiehenä

vuodesta 1979.
Yliopistonopettajana Lauri Postille on ollut ominaista
alansa täydellisesti hallitsevan luennoitsijan selkeä ja
looginen esitystapa.

Hän on voinut opetuksessaan nojautua

harvinaisessa määrin omiin tutkimustuloksiinsa.

Opiskelija-

polvi toisensa jälkeen on oppinut tuntemaan professori Pos­
tin erittäin korkean tiedemiesmoraalin omaavana opettajana,
joka on esiintymisellään ja koko olemuksellaan loistavasti
projisoinut viileän tieteenharjoituksen arkiseen akateemi­
seen opiskeluun.
Korkeatasoisessa tuotannossaan akateemikko Posti on k ä ­
sitellyt alansa keskeisiä kysymyksiä,

jo

nuorena häntä

kiinnostivat erityisesti liivin ja vepsän astevaihteluun
liittyvät ongelmat.

Kun kysymys vepsän alkuperäisestä as­

tevaihteluttomuudesta oli noussut suoranaiseksi kiistanai­
heeksi, Postin onnistui eräiden rudimenttien avulla osoit­
taa, että nykyisin astevaihteluton vepsä perustuu astevaihtelukantaan kuten liivikin.

Niinikään oli 1930-luvulla e r i ­

mielisyyttä siitä, onko vepsässä ollut alkuaan vokaalisoin­
tua.

Posti osoitti artikkelissaan "Vepsän vokaalisoinnusta"

ja sen jatkossa "Vielä vepsän vokaalisoinnusta" vakuuttavas­
ti

(Vir. 1935)

paitsi

sen, että tässä kielessä on alkuaan

vallinnut vokaaliharmonia, myös sen, miksi se on kadonnut;
syynä on ollut venäjän kielen fonetiikka.
Uusia näköaloja kielen kehitykseen hän on voinut avata
aivan lyhyilläkin kommenteillaan"Liivin äännehistorian alalta"

Mainittakoon tässä vain

(Vir- 1945) , vastaus vuoden

19 50 promootion lisensiaattikysymykseen "Voidaanko suomen
lounaismurteiden äänteellisiä erikoispiirteitä pitää meren
takaa tuotuina?"

(Promotio A.D. MCML)

sia hajahuomioita"

tai "Sanahistorialli-

(Verba docent, 1959),

johon sisältyy nel­

jä kielitieteellistä lastua, sanaa vahterus käsittelevä vain
15 rivin mittainen.

Nämäkin on rakennettu hänen pitempien

tutkielmiensa malliin, ne ovat nasevia lingvistisiä jänni­
tyskertomuksia .


IX

Useat Postin tutkimuksenkohteet ovat aivan uusia,
taas muidenkin jo aiemmin käsittelemiä probleemeja,
hän on ratkaissut aivan uudella tavalla.

jotkut

jotka

Tavallisesti hänen

esittämänsä ratkaisu on pohjimmaltaan yksinkertainen ja si­
ten uskottavan varma tai ainakin sangen todennäköinen.

Ai­

van uutta oli esimerkiksi eteläviron s-konjugaation selittä­
minen mediaaliseksi

(Vir. 1961j Congressus international is

fennougristarum Budapestini habitus 20 - 24. IX. 1960.
Budapest 1963.), monien kantasuomen äänteenmuutosten ja as­
tevaihtelun synnynkin selittäminen vieraasta vaikutuksesta
johtuneeksi

(FUF 31)

tai vaikkapa foneettisen ratkaisun esit­

täminen vepsän eriins, neizne, voine -nominatiivien poikkea­
ville asuille

(SUST 125).

Lauri Postin tutkimusten uraa uurtava luonne perustuu
monesti olennaisesti hänen taitoonsa yhdistää ennestään tun­
nettuja totuuksia uudella tavalla.
ky voi ilmetä myös monitieteisesti.

Tällainen kombinaatiokyVäitöskirjassaan "Grund-

ziige der livischen Lautgeschichte" hän valaisi taitavasti
eräitä liivin vokaalinmuutoksia Antti Sovijärven suomen k i e ­
len vokaaleista mittaamien formanttilukujen ja koordinaatis­
ton avulla.

Tätä menetelmää on pidetty kielitieteellisenä

aluevaltauksena

(vrt. Bertil Malmberg, Nya vägar inom sprák-

forskningen s.157).

Posti on myöhemminkin valppaasti seu­

rannut kielitieteen kansainvälistä kehitystä,

johon hän Yh­

dysvalloissa ollessaan itsekin antoi merkittävän sysäyksen
esitelmällään "On Quantity in Estonian",

jossa hän väitti v i ­

ron kielessä olevan fonologisesti vain kaksi kestoastetta.
Kun tämä esitelmä julkaistiin 1950
kansainvälisen keskustelun myrskyn.

(SUSA 54), se aiheutti
Väittelyn laineiden al­

kaessa laantua Posti saattoi v. 1965 Helsingin fennougristi­
kongressissa pitämässään esitelmässä "Über das Quantitätssystem in Estnischen" tyynesti todeta, ettei lopultakaan o l ­
lut esitetty mitään sellaista, mikä kumoaisi hänen binaristisen teoriansa.

Hän oli valmis laajentamaan tämän teorian

ulottuvuutta ottamalla paralleeliksi ruotsin intonaatiosuhteet.
Mainitut viroa käsittelevät esitelmät olivat ikään kuin
jatkoa niille liivin kielen intonaatioilmiöitä koskeneille


teräville analyyseille,

jotka on julkaistu jo 1930-luvulla

(Vir. 1936, 1937 ja yhdessä Aarni Penttilän kanssa FUF 27,
1941)

ja jotka kuuluvat Postin oivallisimpiin saavutuksiin.

Niissä yhtyvät kenttätutkimukset ja foneettiset laboratorio­
tutkimukset nautittavalla tavalla.

Nämä tutkielmat samoin

kuin vepsän vokaalisointua tai viron kestoasteita käsitte­
levät työt ovat myös kuvaavia esimerkkejä Postin tavasta
suhtautua tutkittavaan ongelmaan: hän palaa tarvittaessa
aiheeseen uusin todistein.
Kenttätutkimuksia Lauri Posti on viljalti suorittanut,
liivin lisäksi varsinkin vepsän, viron murteiden ja vatjan
parissa.

Vatjan osalta hänen tallennustyönsä on kohdistu­

nut erityisesti Kukkosin vatjaan,

ja nyt ilmestynyt sanakir­

ja on juuri tämän työn pysyvä monumentti.

Tämä sanakirja on

korvaamattoman arvokas paitsi siinä merkityksessä kuin sana­
kirjat yleensä myös erityisesti siksi, että tuonaikaisesta
Kukkosin murteesta ei ole missään muualla vastaavansuuruis­
ta aineskokoelmaa,
nen on jatkunut.

ja sittemmin tämän murteen inkeroistumiTässä julkaistavaa aineistoa Posti on voi­

nut aiemminkin hyödyntää tutkimuksissaan kuten artikkelis­
saan "Vatjan kielen k у ts äänteenmuutoksen iästä"
seuran vuosikirja 14)

(Kalevala­

ja laajemmin "Zur Geschichte des

Wandels ky- tš im Wotischen"

(SUSA 60).

Vatjalle luonteen­

omainen muutos k:^t§ ei ole tapahtunut Kukkosissa,

ja tätä

seikkaa Posti pitää lisätodisteena siitä, että kyseinen m u u ­
tos on muinaisvenäjän vaikutuksesta tapahtunut; tämä vaiku­
tus ei näet ehtinyt ulottua vatjan läntisimpään osaan.
Lauri Posti on selittänyt monet muutkin itämerensuoma­
laisten kielten ilmiöt vieraslähtöisiksi.

Näissä selityk­

sissä on tullut tavallisesti kysymykseen germaaninen, balt­
tilainen tai slaavilainen vaikutus.
nut hyödyntää laajaa kielitaitoaan,

Tällöin tutkija on voi­
joka ulottuu kyseisten

kielten sekä historian että käytännön tuntemukseen.

Esimer­

kiksi sellaisten tutkielmien kuin "Tili frägan om brytning
och omljud"

(Sprakvetenskapliga Sällskapets i Uppsala För-

handlingar 1946 - 48)
Finnic"

ja "From Pre-Finnic to Late Proto-

(Finnisch-ugrische Forschungen 31) merkitys ulottuu

itämerensuomalaisten kielten tutkimuksen ulkopuolelle.

Niin


XI

ikään yleiskielitieteellisestikin huomattava on tutkielma
"Kann Lautwandel durch fremden Einfluss verursacht werden?"
(Studia Fennica X I I ) , jossa esittämäänsä kysymykseen kirjoit­
taja on voinut vastata omien tutkimustensa pohjalta.

Lauri

Postin kiinnostus vieraiden kielten vaikutusta kohtaan näyt­
tää viime vuosina lisääntyneen, mikä on pääteltävissä hänen
esittämistään kymmenistä uusista ja erittäin mielenkiintoi­
sista etymologioista.
Lauri Postilla on suuret ansiot myös muoto-opin tutkija­
na.

Tältä kannalta keskeisiä ovat ne tutkielmat,

jotka k ä ­

sittelevät vatjan nänne ja viron nende -genetiivityyppejä
(Vir. 1937) , vatjan ja viron a-, ä- monikon alkuperää

(Vir.

1934) , itämerensuomalaisten kielten passiivin tunnusten suh­
detta
-ste

(Vir. 1945) , vepsän refleksiivistä taivutuspäätettä
(Vir. 1948), ja jo viitattu

taivutuksen kysymyksiä"

"Itämerensuomalaisen verbi-

(Vir. 1961).

Akateemikko Lauri Posti on tehnyt pysyväarvoista tiedettä
opetustyön ja korkeiden yhteiskunnallisten tehtävien ohessa.
Hänellä oli yliopistovuosinaan tapana sanoa oppilailleen, e t ­
tä tieteellisen ongelman kimppuun on käytävä kaikin asein.
Hän itse on käyttänyt aseinaan kielitaitoaan, rautaista lo­
giikkaansa ja tarvittaessa palaamista probleeman ääreen uusin
asein.

Työ tekijäänsä kiittää.

Seppo Suhonen

Tuomo Tuomi


XII

Alkulause

Tässä julkisuuteen tulevan sanakirjan ainekset olen kerän­
nyt Suomalais-ugrilaisen Seuran stipendiaattina kesinä 1931
ja 1932 Virossa.

Keruutyöhön ryhdyttiin Seuran silloisen esi­

miehen professori E-N. Setälän aloitteesta.

Setälä oli huhti­

kuussa 1931 yhdessä silloisten maistereiden Lauri Hakulisen ja
Kustaa Vilkunan kanssa tehnyt matkan Viron Inkeriin.

Tällä

matkalla oli saatu tietää, että juuri vähää ennen oli Viron
puolelle tullut salaa yli rajan Kukkosin kylästä kotoisin ole­
va vatjalaisperhe.

Keskusteltuaan asianomaisten kanssa Setälä

saattoi todeta, että he olivat sopivia oman murteensa kielen­
oppaiksi.

Retkikunta oli myös todennut, että Viron Inkerissä

oli muitakin vatjalaisia,

joita ehkä voitaisiin käyttää kie­

lenoppaina .
Suomalais-ugrilainen Seura myönsi vielä samana keväänä m i ­
nulle stipendin vatjalaisen kieliaineksen keruuta varten.
Toukokuun 21. päivänä aloitin Narvassa työskentelyni Kukko­
sista tulleen perheen kanssa.

Sen muodostivat silloin 39 vuo­

tias Pavel Mironov, hänen muutamaa vuotta vamhempi vaimonsa
Lukerja sekä heidän lapsensa Tonja, Volodja ja Serjoza.

Pavel

Mironov oli saanut vakinaisen työpaikan Narvasta ja sen vuoksi
ainesten keruu oli suoritettava siellä.

Koko perhe oli koto­

naan jatkuvasti käyttänyt omaa murrettaan.

Sekä Pavel että

Lukerja olivat syntyperäisiä kukkosilaisia, Lukerjan äiti to­
sin oli syntyisin läheisestä Haavikon inkeroiskylästä.

Luker­

jan puheessa olikin jossakin määrin enemmän inkeroispiirteitä
kuin Pavelin.

Naisten kieli sisältänee Kukkosissa yleensäkin


XIII

runsaammin inkerolsvaikutteita kuin miesten.

Tämä saattaa

johtua siitä, että naiset enemmän ovat pelänneet ympäristökylien pilkkaa oman kielensä vatjalaisten erikoispiirteiden
t akia.
Sekä Pavel että Lukerja osoittautuivat hyviksi kielenop­
paiksi.

Pavel oli lisäksi erinomainen kertoja.

Aluksi k äy­

timme keskustelukielenä viroa, jota molemmat myös osasivat,
Lukerja tosin vähän heikommin.

Noin kolmen viikon kuluttua

olivat opettajani päässeet niin pitkälle, että minäkin saa­
toin ruveta kukkuzi visZ puhumaan.

Narvassa työskentelin

Mironovien kanssa kesällä 1931 lähes kolme kuukautta.
Seuraavana kesänä 193 2 jatkoin keruutyötäni Kiviölissa,
josta Pavel Mironov oli saanut uuden työpaikan.

Minulla oli

työssä mukanani Dmitri Tsvetkovin Tartossa laatiman vatjan
kielen Joenperän murteen sanakirjan kopio.

Mikäli mahdollis­

ta koetin kumminkin välttää suoria sanakyselyjä.
työ Mironovien kanssa kesti noin kuusi viikkoa.

Tämän kesän
Kukkosin

kieliaineiston keruuseen tulin näin käyttäneeksi yhteensä v ä ­
hän yli neljä kuukautta.
Keräämäni ainekset,

joita itse olin keruutyön päätyttyä

vain jossakin määrin ennättänyt järjestellä, on sitten työ­
toverini, entinen oppilaani ja nykyinen itämerensuomalaisten
kielten professori Seppo Suhonen Suomalais-ugrilaisen Seuran
toimeksiannosta järjestänyt julkaisukelpoiseksi sanakirjaksi.
Tässä hän on suorittanut suuren työn.

Hän on esimerkkilau­

seista ja muistiin merkitsemästäni tekstimateriaalista poimi­
nut mukaan kaikki keruuvaiheessa ilman omaa sanalippuaan jää­
neet sanat, täydentänyt merkitysten selityksiä ja poiminut m u ­
kaan valaisevia lisäesimerkkejä niidenkin sanojen käytöstä,
jotka jo keruuvaiheessa olivat saaneet oraan lippunsa.

Hän on

myös osoittanut varsin monien lainasanojen venäläisen origi­
naalin.

Omasta puolestani olen sitten käynyt läpi koko käsi­

kirjoituksen,

jolloin on samalla suoritettu eräitä tarkistuk­

sia ja täsmennyksiä.

Olen myös koettanut saada venäläiset

lainasanat osoitetuiksi niin täydellisesti kuin käytettävis­
sä olevien lähteiden avulla on ollut mahdollista.

Lähisuku­

kielten välisiin lainasuhteisiin sen sijaan on viitattu vain
silloin tällöin.

Täydellisyyteen ei ole yritettykään pyrkiä.


XIV

Kiitän lämpimästi Seppo Suhosta siitä kaikesta mitä hän
on tämän sanakirjan hyväksi tehnyt.

Työ on vaatinut paljon

sitkeyttä ja vaivannäköä ja Suhonen on suorittanut sen suur­
ta huolellisuutta ja asiantuntemusta osoittaen.
Sanakirja ilmestyy nyt sekä Suomalais-ugrilaisen Seuran
Lexica-sarjän osana että Kotimaisten kielten tutkimuskeskuk­
sen julkaisuja -sarjaan kuuluvana.

Suomalais-ugrilaiselle

Seuralle olen kiitollinen keruutyötä varten saamistani sti­
pendeistä sekä sanakirjan toimitustyötä varten myönnetyistä
apurahoista.

Kotimaisten kielten tutkimuskeskukselle esitän

kiitokseni siitä, että se on ottanut teoksen julkaisusarjaansa
ja ottanut vastatakseen painatuskustannuksista.
Ainesten nyt tullessa julkisuuteen muistelen kiitollise­
na kielenoppaitani,

jotka myötämielisesti

ja omakohtaista

harrastusta osoittaen suhtautuivat yhteiseen työhömme.
Lopuksi kiitän rouva Anneli Nyströmiä,

joka on taitavas­

ti suorittanut sanakirjan tekstin suurta tarkkuutta ja huo­
lellisuutta vaatineen puhtaaksikirjoituksen.

Helsinki 6.9.1979

Lauri Posti


XV

Johdannoksi

Kukkosin murteesta ja sen asemasta

Kukkosi
Куровицы)

(kylän omalla murteella kukkuzi, venäjäksi

on läntisin meidän aikaamme asti kielensä säilyttä­

neistä vatjalaiskyliStä.
(Ленинградская область)

Se sijaitsee Leningradin alueella

Laukaanjoen varrella.

Jos ajatellaan

suora viiva vedetyksi Viron sosialistisen neuvostotasavallan
puolella olevasta Narvan kaupungista Laukaanjoen suuhun niin
Kukkosin kylä on suunnilleen tämän suoran keskikohdalla.
Kukkosissa puhuttu murre edustaa säilyneiden vatjalaismurteiden joukossa omaa itsenäistä ryhmäänsä.

Tämän murteen

erottaa kaikista muista se erikoisuus, että k on siellä säi­
lynyt etuvokaalinkin edellä eikä muuttunut ts:ksi niin kuin
on käynyt kaikissa muissa säilyneissä vatjalaismurteissa.
Kukkosissa on siis kivi
kiliä 'kylä', ikemeD

'kivi', käsi

'ikenet', reki

'näkymään' eikä tsivi,

tsäsi,

'käsi', keväD

'reki', ikä

tseväD,

‘kevät,

'ikä', näkUmä

tšülä, i^ěemeD,

veitsi,

i^sä kuten vastaavat sanat kuuluvat kaikkialla muualla v at­
jassa.
Mielenkiintoista on, että k-.n edustus on ollut samalla
kannalla myös erään nyt jo kuolleen vatjalaisryhmän kielessä.
Tämä kreevinien nimellä tunnettu vatjalaisryhmä oli v. 1445
tienoilla Saksalaisen ritarikunnan Virosta Novgorodin alueel­
le tekemän sotaretken aikana viety sotavankeina Kuurinmaalle
Bauskan kaupungin läheisyyteen.

He säilyttivät siellä k i e ­

lensä aina 1800-luvun alkuun asti.

Kielestä on säilynyt


XVI

joukko 1700-luvun lopussa ja 1800-luvun alkupuolella tehtyjä
muistiinpanoja.

Kreevinien vatjalaisen alkuperän ja heidän

joutumisensa Kuurinmaalle selvitti v. 1871 akateemikko F-J.
Wiedemann tunnetussa tutkimuksessaan Uber die Nationalität
und die Sprache der jetzt ausgestorbenen Kreewinen in Kurland
(Memoires de Г Academie Imp. des Sciences de S t .-Petersbourg,
VII® série, Tome XVII, N:o 2), jossa on mm.

julkaistu kaikki

heidän kielestään säilyneet muistiinpanot.
Mikä merkitys on annettava sille tosiseikalle, että Kuk­
kosin murteen ja kreevinien kielestä puuttuu fe > ts äänteen­
muutos?

Kun ympäröivät inkeroismurteet ovat verrattain v o i ­

makkaasti vaikuttaneet Kukkosin murteeseen, olisi mahdollista
olettaa, että ky-tš olisi Kukkosissakin kerran tapahtunut ja
tš:n tilalle myöhemmin vieraan vaikutuksen johdosta palautet­
tu k.

Lisäksi voitaisiin olettaa,

ja näin on tehtykin, että

vatjan k':;' ti etuvokaalin edellä tapahtui vasta kreevinien so­
tavankeuteen joutumisen jälkeen.

Tämä viimeksi mainittu o l e ­

tus ei kuitenkaan tunnu uskottavalta enää sen jälkeen, kun on
voitu todeta, että Vatjan viidenneksen v. 1500 kirjoitetussa
venäläisessä verokirjassa oleva kylännimi Ичяпово
päivä,

(vatj . I^šä-

suomalainen nimitys Ikäpäivät. Ikäpäivösi)

osoittaa

k > ts äänteenmuutoksen tapahtuneen jo ennen vuotta 1500.

Tä­

hän liittyviä kysymyksiä olen lähemmin käsitellyt artikkeleis­
sani "Vatjan kielen k > tš äänteenmuutoksen iästä
ran vuosikirja 1934, s. 138 - 148)
Wandels k > t š

im Wotischen"

(Kalevalaseu­

ja "Zur Geschichte des

(Suom.-ugril. Seuran Aikakauskir­

ja 60:8) .
Oletus, että k > t s

äänteenmuutos olisi Kukkosissakin ta­

pahtunut ja sen jäljet sitten inkeroismurteiden vaikutuksesta
syrjäytyneet, ei myöskään tunnu uskottavalta.

Jos syrjäyty-

misoletus olisi oikea, odottaisi että ainakin rudimentteja
vanhasta ts-edustuksesta olisi säilynyt.

Ainoatakaan ei k u m ­

minkaan ole voitu löytää siitä sanamateriaalista, joka Kukko­
sin murteesta on kerätty.
Näin ollen on ilmeistä, että sekä Kukkosin murre että
kreevinien kieli edustavat sellaista vatjalaista kielialuet­
ta, jossa k > t s
osassa vatjaa,

äänteenmuutosta ei ole tapahtunut.

Siinä

jossa muutos tapahtui, se on ollut loppuun


XVII

suoritettuna jo v. 1500 ja kaiken todennäköisyyden mukaan
myös jo 1445,
maalle.

jolloin kreevinien esi-isät vietiin Kuurin­

On siis luultavaa, että kreevinit ovat olleet p e ­

räisin juuri tältä vatjan läntisimmältä alueelta,
jäänyt k > tě muutoksen ulkopuolelle.

joka on

Tämä tuntuu myös m a a n ­

tieteellisistä syistä todennäköisimmältä.

Läntisen alueen

ja idempänä olevien k > ts kantaa edustavien vatjalaiskylien
välillä on ollut laajahko asumaton metsä- ja suoalue,

joka

osaltaan tekee ymmärrettäväksi sen, että k on läntisellä
alueella saattanut etuvokaalin edellä säilyä.

Alueen eri­

koisluonne kuvastuu ehkä myös siinä, että se näyttää vanhoi­
na aikoina kuuluneen Novgorodin Šelonin eikä Vatjan viiden­
nekseen.

Kuten A,N. Nasonov on huomauttanut, Laukaanjoki,

joka tavallisesti mainitaan Šelonin viidenneksen itärajana,
ei vanhimpina aikoina näytä olleen kahden alueen rajana, vaan
erityisen alueen ydinseutuna

(A.H.Насонов, "Русская земля"

и образование территории древнерусского государства
1951), S. 120).

(Москва

Šelonin viidennekseen kuuluneella alueella

on aikaisemmin ilmeisesti ollut huomattava vatjalaisasutus,
josta on säilynyt historiallisia tietojakin.

Viittaan tässä

vain Aristen Keel ja Kirjandus -aikakauslehdessä 1961 s. 543
julkaisemaan lähteeseen sekä Kalevalaseuran vuosikirjassa
1934 s. 147 esitettyihin tietoihin.
Kuten jo edellä mainittiin, Kukkosin murteessa on todet­
tavissa verrattain voimakas inkeroismurteiden vaikutus.

Tä­

män takia murretta on saatettu pitää inkeroismurteisiin kuulu­
vana ja kylää inkeroiskylänä.

Esimerkiksi akateemikko Peter

von Köppenin tunnetussa teoksessa Erklärender Text zu der
ethnographischen Karte des St. Petersburger Gouvernements
(St. Petersburg 1867)
nä.

s. 20 Kukkosi on esitetty inkeroiskylä­

Jo Volmari Porkka väitöskirjassaan Über den ingrischen

Dialekt mit Berücksichtigung der übrigen finnisch-ingermanländischen Dialekte

(Helsinki 1885)

s. 1 alav. 2 totesi, et­

tä tämä on väärin, sillä Kukkosissa puhutaan vatjaa, vaikka­
kin siihen on enemmän tai vähemmän sekaantunut vieraita ai­
neksia.

Tutkijoiden yleinen kanta onkin nykyisin se, että

Kukkosin murre katsotaan vatjaan kuuluvaksi.

Tätä käsitystä

voidaan pitää hyvin perusteltuna, sillä murteessa on säilynyt


XVIII

varsin huomattava määrä vatjan keskeisiä äänne- ja muoto-opin
piirteitä,

jotka selvästi erottavat sen kaikista muista y m ­

päristön murteista.

Kukkosin asukkaat eivät tosin itse ole

meidän aikanamme nimittäneet itseään vatjalaisiksi.
Mironova sanoi asiasta keskustellessamme:

Lukerja

tässK mii vassA esi-

mäissK kerta kulimmA, ettÄ mü ommA пегЬК vaāčanaisitA.

Pavel

Mironov oli kyllä kuullut, että toiset kylät sanovat heidän
puhuvan vatjaa:

toi zet^külät^saottas^što киккигг ldkk'áb^vaďďa.

Omalla kielellään puhumisesta kukkosilaiset käyttävät nimitys­
tä massi lākk'āB 'puhuu maaksi'

tai mejje visi lākk'āB.

Ympä­

ristön inkeroismurteissa läkäjä maks tarkoittaa niin ikään
omalla kielellä puhumista.

Nimitystä massi käytetään Kukko­

sissa myös kaikista Inkerissä puhuttavista murteista, jotka
eivät ole venäjää tai viroa.

Oman kylänsä asukkaita Lukerja

Mironova luonnehti seuraavasti: mii omma pr-avosAa' vni, a keli
va on izovka keli.
Kukkosin murteesta on jo useissa yhteyksissä julkaistu
näytteitä.

Ensimmäiset näytteet olivat ne esimerkkisanat,

jotka sisältyvät Lauri Kettusen Vatjan kielen äännehistorian
ensimmäiseen painokseen

(1915, 2- painos ilmestyi 1930).

Seu-

raavana on mainittava J.J. Lensun teoksessa Западнофинский
сборник

(Leningrad 1930)

s. 289 - 295 julkaisemat ja venäläi­

sin käännöksin varustetut kielennäytteet

(joiden kirjoitus­

asu on monin paikoin valitettavan virheellinen).

J. Mägiste

Eesti Keel 1931 s. 110 julkaissut 12 arvoitusta samoilta kie­
lenoppailta,

joiden kanssa tämän kirjoittajakin työskenteli.

Osan itse keräämistäni teksteistä olen julkaissut v. 1932 te­
oksessa Kettunen - Posti, Näytteitä vatjan kielestä
ugr. Seuran Toim.

63) s. 157 - 187.

(Suom.-

V. 1941 muistiin merkit-

semänsä Kukkosin kielennäytteet on J. Mägiste julkaissut laa­
jassa tekstikokoelmassaan Vioten erzählen
Toim. 118, 1959) , s. 216 - 221.

(Suom.-ugr. Seuran

Vatjan kielen ja vatjalaisen

kansankulttuurin tunnettu tutkija ja suurkerääjä akateemikko
P. Ariste on useissa teoksissaan julkaissut kielennäytteitä
myös Kukkosin murteesta.

Näitä näytteitä sisältävät mm. seu-

raavat hänen teoksensa; Vadjalaste laule
nasjutte

(1962)

ja Vadja muistendeid

(1960), V a d ja m u i ­

(1977) .


XIX

Kysymykseen missä määrin Kukkosissa vielä nykyisin puhu­
taan vatjaa voidaan saada valaistusta virolaisten vatjan tut­
kijoiden viimeaikaisista julkaisuista.

Akateemikko P. Ariste,

joka on vuodesta 194 2 alkaen jatkuvasti tehnyt tutkimusmatko­
ja vatjalaiskyliin, kertoo Virittäjässä 1957 julkaisemassaan
kirjoituksessa "Vatjalaisten nykyisyydestä" Kukkosin vatja­
laisista seuraavaa:

"Kukkosin kylässä on melkein koko keski-

ikäinen väestö siirtynyt puhumaan Pärnäspään niemimaan inkeroismurretta, joka poikkeaa tuntuvasti entisestä Kukkosin inkeroisvoittoisesta vatjan kielestä.

Nuoriso käyttää tässäkin

kylässä enimmäkseen venäjää niinkuin kaikkialla muuallakin."
Neuvostoliiton kansojen kieliä esittelevän suuren teoksen
Языки народов СССР v. 1966 ilmestyneessä kolmannessa osassa,
sen vatjan kieltä käsittelevässä Elna Adlerin kirjoittamassa
luvussa mainitaan
toon kuollut.

(s. 118), että Kukkosin murre on sukupuut­

Tämä tieto varmaan pitänee paikkansa sikäli

kuin on kysymys kylän asukkaiden keskenään käyttämästä puhe­
kielestä.

Ilmeisesti kumminkin on vielä tuolloin saattanut

olla elossa vanhuksia,

jotka ovat osanneet vanhaa murrettaan.

P. Ariste esimerkiksi on vielä vuosina 1973 ja 1974 tallenta­
nut kielennäytteitä Fenja Fedulova -nimiseltä v. 1905 synty­
neeltä kukkosilaiselta kielenoppaalta.

Nämä kielennäytteet,

kenties viimeiset mitä Kukkosin vatjalaismurteesta on saatu
talteen, on julkaistu Aristen v- 1977 ilmestyneessä teoksessa
"Vadja muistendeid".

Kovin kauan ei tällaisia vanhuksiakaan

varmaan enää ole elossa.

Foneettisesta transkriptiosta

Käytetty foneettinen transkriptio on perinteisen suomalais-ugrilaisen tarkekirjoitussysteemin mukainen.
not julkaistaan suurin piirtein siinä asussa,
perin on pantu paperille.
tietysti oikaistu.
mautettava.

Muistiinpa­

jossa ne alun

Selvät kirjoituskompastukset on

Seuraavista muutoksista on kiimminkin h uo­

Keruutyön myöhemmässä vaiheessa olin käyttänyt

osittain tarkempaa merkintätapaa kuin työn alkupuolella.

Tä­


XX

mä tarkempi merkintätapa koski Kukkosin murteelle luonteen­
omaista jälkitavujen vokaalien enemmän tai vähemmän huomatta­
vaa redusoitumista.

Jälkitavujen pitkissä vokaaleissa on k e s ­

to lyhyempi kuin ensi tavun pitkissä vaokaaleissa.

Tätä r e ­

dusoitunutta kestoa olin myöhemmissä muistiinpanoissa m e r k i n ­
nyt Äimän ehdottamalla vajaapitkän vokaalin merkillä
e jne.)-

{a, ä,

Merkintätavan yhdenmukaistamiseksi on tuon vajaa­

pitkän merkin sijasta käytetty tavallista pitkän vokaalin
merkkiä kuten ensimmäisissä muistiinpanoissa ja myös julkais­
tuissa kielennäytteissä.

Jos sana on puheessa painottomassa

asemassa, saattaa jälkitavussa esiintyä pitkän sijasta lyhyt­
kin vokaali
minu nain

(joka silloin on myös lyhyeksi m e r k i t t y ) , esim.

(~ minu nain,

jos ensimmäisellä sanalla on enemmän

painoa).
Pääpainollisen tavun jälkeisissä lyhyissä vokaaleissa r e ­
dusoituminen saattaa koskea sekä kestoa että vokaalin kvali­
teettia.

Jos sanan ensi tavu on pitkä, niin toisen tavun ly­

hyt vokaali voi redusoitua, samoin lyhyt vokaali sanan tois­
ta tavua edempänä.

Jos taas sanan ensi tavu on lyhyt, niin

toisen tavun lyhyt vokaali ei redusoidu, seuraavien tavujen
vokaalit sen sijaan voivat redusoitua.

Keston redusoituminen

esiintyy selvimmin pitkän ensi tavun jälkeisessä lyhyessä v o ­
kaalissa.

Tällaista redusoitunutta kestoa on toisinaan m e r ­

kitty tavallisella vajaalyhyen vokaalin merkillä: ä, ö, e jne.,
mutta täyteen johdonmukaisuuteen ei ole pyritty.

Määräase­

missa on vokaalin redusoituminen saattanut johtaa soinnilli­
suuden katoon.

Soinnitonta vokaalia on yleensä merkitty ka-

piteelivokaalilla.

Vokaalin kvaliteetin redusoituminen tun­

tuu selvimmin a:ssa ja ä:ssä niissä asemissa,
tumista tavataan.

joissa redusoi­

Keruutyön myöhemmässä vaiheessa olin tätä

kvaliteetin redusoitumista hyvin usein merkinnyt nurin päin
käännetyillä vokaaleilla r> ja ю ja vokaalilla э, jos redusoitu­
minen tuntui hyvin voimakkaalta.

Painettavan konekirjoitus­

tekstin valmistamisen yksinkertaistamiseksi on nurin käänne­
tyt kirjaimet korvattu oikein päin olevilla.

Tästä ei liene

koitunut varsinaista haittaa, koska osassa muistiinpanoja ei
alunperinkään juuri ollut käytetty noita merkkejä.
sananloppuisen ä:n redusoitumisilmiöstä,

Eräästä

joka on johtanut


XXI

tavanomaisesta poikkeavaan tulokseen, on syytä erikseen m a i ­
nita.

Sanansisäinen k on Kukkosissa yleensä etuvokaalien

edellä artikulaatioltaan varsin prepalataalinen
räasemissa jopa lievästi liudentunut.

(k) tai m ä ä ­

Tämä ?; ;n ominaisuus on

johtanut siihen, että sananloppuinen redusoitunut ä tai X on
etisen k:n jäljessä kehittynyt i:ksi tai I:ksi, esim. pitkl
(: part. sg. pitk'a)

'pitkä', märk '1 (: part, sg märWä)

mükk'1 (: part. sg. т й к Ш )

'mykkä'.

'märkä',

Kysymystä, miten kielen

puhujat itse tajuavat redusoituneen vokaalin, voi valaista se
mielenkiintoinen seikka, että kielenoppaani, kun he pyynnös­
täni kirjoittivat omaa murrettaan venäläisin kirjaimin,

ta­

vallisesti jättivät redusoituneen vokaalin ilman omaa kir­
jainmerkkiä.

Mainitsen muutamia esimerkkejä: тулз

t. ЬиллэЪ), О Л З
impf.), пайкз
ёэ

(= OAAvī t. оллэЪ) , думз

(= dūmvZ t. dumgZ,

(= paikkvZ t. paikkaZ, iness.), силта мютль юли

(= вглЬа mütell^üZi Joe),

эаводз

(= zavodvZ, iness.).

Sanakirjan esimerkkiaineistossa on tapauksia,
puheittoisen

(= tuAAvZ

sanan

joissa lop-

lopussa on sonorinen geminaatta välittö­

mästi konsonantilla alkavan sanan edellä, esim. тълл Ъо tātanтглл meni muru kurkku, meill vähä saottaz^verkan.
Näissä tapauksissa saattaa kuulovaikutelmani mukaan geminaa­
tan jälkikomponentti olla sonanttisessa funktiossa
heittoinen sana siis tavallaan kaksitavuinen).

(ja loppu-

Nämä tapauk­

set olisi ehkä siis oikeastaan merkittävä тгллO bo, тгллo meni
jne.,

Lauri Posti


XXII

Verbiparadigmoja

0 /1ЛА

'olla'

Indikatiivi
Preesens
miä on

miä en о

siä oD

siä ed^o

hän on

hän еЪ^о

mü ommA

mü emm^o

ťšíi ottA

ťéU ett^o

hü олла 2

hü еЬ.оллА

Futuuri
miä ten —

lenen

siä leD ~

leneD

miä en le ■
—

lene

siä e d ^ e ~

lene

hän leB ~ leneB

hän eb^le — lene

mü lemmÄ — ' ZenemmÄ

mü emmÄ le — lene

fšü lettK ~
hü levväZ ~

lenettK

ťšU ett К le ~

levättÄ

hü eh levvK ~ еЪ lene

Imperfekti
miä olin

miä en

oaD

aiä oliD

aiä ed^oAD

hän oli

hän еЪ^олО

mü olimmA

mü emm^olleD

ťští olittA

f'šü ett olleD

hü ол^'И

hü eb OAtU

Ъепе


XXIII

Konditionaali
тгй о Ъ И в ь п

miä en olliZ

siä ollisiD

siä ed^olliZ

hän olliZ

hän вЪ olliZ

mü о И г з г т т А
ťéU ollisittA

o/itaisimmA)
('~ ontaisittA)

hiX OAtaiZ

mü emm^olliZ

('~ ontaiZ)

ťáii ett^olliZ

(~ OAtaiZ)

hU вЪ pAtaiZ

Indikatiivin perfekti
miä on оллиЬ

miä en o оллиВ

siä ой^оллиО

siä ed^o оллиТУ

hän on оллиО

hän еЪ^о оллиО

mü omm^olleD

mü emm^o olleD

ťáii ott^olleD

ťáu ett^o olleD

hü on олЫ!

hü eb o о л Ш

issua

issussA

'istua'

'istuutua'

Indikatiivi
Preesens
miä isun

miä issun

siä iauD

siä issuD

hän isuB

hän issuB

mü isummA

mü issummA

(<*^istuSen)

t'iū i sutt A

t'iü is sutt A

hü isuttaZ

hü issussaZ

miä en isu

,
—
-K"
p
тгй en ъззи (< гзЬиоек)

siä e d ^ s u

siä ed^issu

hän eb^isu

hän eh^issu

mU emm isu

mü emm^issu

tfiü ett^isu

ťáU ett^issu

hü eb^isutA

hü eb гззмззЛ ^

eväd issu


XXIV

Imperfekti
miä issuzin

miä issuzin

siä issuziD

siä issuziD

hän issU

hän issuZ

mü -LssuzimmA

mü issuzimmA

t’šü issuzittA

ťšU issuzittA

hü г 8 uttfši

hü issus^éi

miä en issuD ■~- issunnuD

miä en issussuD

siä ed^issuD ~

issunnuD

siä e d ^ s s u s s u D

hän e b ^ i a s u V ^

issunnuD

hän eh^issussuD

mü e m m ^ i s s u D ^

issunneD

mü emm issusseD

ťáu e t t ^ issuD■-• issunneD

t’šü ett^issusseD

hü eb isuttU

hü eb^issustU

Konditionaali
miä issuisin

miä issuisin

siä issuisiD

siä issuisiD

hän issuiZ

hän issuiZ

mü issuisimmA

mü issustaisimmA ^

t'iü issuisittA

t'iü is sus tai sitt А

hü isuttaiZ

hü issustaiZ

surussassA

'syödä aamiaista'

Indikatiivi
Preesens
miä surussan

miä en ,

siä surussaD

siä et^.

hän surusaaB

hän ep^t

mü suTussammA

mü emmK

t'šü surussattA

t'iü ettÄ surussa

hü surussassaZ

hü ep surussassA

issuisimmA
issuisit­
tA


xxv

Imperfekti
miä surussazin

miä en surussaasuD

siä surussazžD

siä et^surussassuD

hän surussaZ

hän ep^surusaasauD

mü surussazimmA

mü emmĀ surussassuD

ťěU surusaazittA

ťiU ettS auruasassuD

hü surussas^ši

hü ep^suvusaastV
tämän yleisemmän muodon si­
jasta voidaan käyttää myös
seuraavaa tyyppiä
miä en auruasannuD
aiä et^suruaaannuD
hän ep^surussannuD
mü emmÄ suvuaaanneD
ťšU ett& aurussanneD
hü evät surusaanneD

Konditionaali
miä surussaiain
siä surusaaisiD
hän suruasaiZ
mü aurusaaiaimmA
ťéU suruaaaiaittA
hü suruaaastaiZ


XXVI

Aakkosjärjestys

C2 J

b Jd.J

Ьз

и,V 3 Уз

ву

f 3g 3

Tl

(X-) ļ

Ū 3 Ö 3 'Ý' ■

Ъļ

Q3

Ic3

3-alkuiset

Ъ

(л ) 3

T7l3

У13

о3

р3

V3

S3

Z3

sanat on ryhmitetty s-al-

kuisten sanojen perään ja ž-alkuiset g-alkuisten sanojen p e ­
rään omaksi ryhmäkseen.

Pitkät vokaalit

e, г, o, Ū 3 ü, ä

ja ö ovat aakkosjärjestyksen kannalta ааз ee, ii 3

0 0 3

иЫз ййз

ää ja öö.

Lyhenteistä

СРНГ = Словарь русских народных г о в оров.
1965

Москва-Ленинград

Viittaukset kartalla esiintyviin paikannimiasuihin

tarkoittavat Juuso Mustosen teoksen Inkerin suomalaiset seu­
rakunnat

(Helsinki 1931)

liitteenä olevaa Inkerinmaan asutus-

ja nimistökarttaa.

P.M. = Pavel Mironov

(kielenopas)

L.M. = Lukerja Mironov

(kielenopas)


£

'mutta'.

kell К mitäkki, а kerräläizel keppiä

/

mejje

kiitä väki kons mep^toise kiillä, siz^ain läkkäp^toize kUlä vvsiä,
a miä eņ^koļļeakki.
ad/a, -aZ (< ven. ад)

'helvetti',

miä sUn^'šin taita le-

nen adaZ.
adre/Z, -si

(< ven. адрес)

'osoite'.

kivjutťél meill^ad-

resi, millin ulitta A i millin maja numuri.
ast/aikA, -aika, -aja ~ - 9 ja, -ajannA, -ajassi
aasta',

miä olin konD astaika sinkaZ

'vuosi, vir.

'karkoitettuna'.

nUd^jo

on astaikA ко miä sain häneltX kirja (vrt. vosi) / se ťéiitókkain
oli astaja vijje kuvve vana / astajannA pettäZ, kahenn^astajannA, konmenn^astajannA [pettäZ pominkaD}
(sananparsi) / astgja on mul^ikki,

/ kevätpäivään astaikA

siz^on jo häpk '1 / koVami^oli

vZsto'iss^astaika / astajasel antessl.
abr/aZ, -assa,

-aD,

-aitA

'hauras, heikko, vir. nõrk'.

ken

saob abraZ, ken habraZ, miä saon abraZ / inimäin on abvaZ / he­
poin on abraZ / lepp on abvaZ

'hän katkip kire, ep p a i n u ' / n au­

ta on abraZ / norikke on abraZ / abraz^vene / se on abras^pu.
adr/a, -a, -аллА

'aura',

adra varnaD / mejje adraлл^on hii-

väd^varnaD
adre

(lainasana ?)

'ateria',

adre / silmin, tämä kai mitä täss^on,

heill^oli tänäpä hiivä
tämä on adre / ikä tanos^

hänt^,evät^^saotA, a mones^taлos^saotta Z (P.M.; L.M. ei muista).
aftomobi Va, ks. mussA variZ.
agar/ta, -raB
hän ep^sao,
ni hän теВ.

'ahertaa, touhuaa'.

hän agarrab^ikä pole,

sto miä em^^me / hän agarrab^^vaikkO kesküllX lähetä


ah

ah

interj.

'mitä?, häh?'.

ah kera saottas^ko et^kule :

ah, kui siä sanoziD?
ah/aZ, -ssA,
tap

-täZ

(yks. illat.), -taD,

'ahdas, kapea, ven. узкий'.

-tait(A),

komp.

ah-

kahs(i) ahass^ussAf^ ussa) /

раШ‘
и on ahtait uhsitA / ahaz^väli on г kittsaz^väli on / ahas^
karfgaZ / ahaz^jiautA / ahas^kanavs / ahas^te / ahas^kiuka / ahaz^
uksi / ahaz^välikkö / täss^on ahas^te / pento on ahaZ

(-[?] р ея-

to on kittsaZ) / ahas^paitA / ahtat^sappavarreD / ahtas^paikka
kuhonibit'

jä sene rünnib^ett^ep^päz^läpi menemä jä,

киттаЯ vott^

on pal4,hi jätÄ / [siirg'ūpaikkojaj on i najjoit^i ahtait on i virsa
pitukkaisitA / uitto hän on saommA niku pitkelikko i ahtap.
aher, -a, -oit

'maho'.

kahsi aheva lehmä / p a W u
ahiņa/utA, -uta,

-vvaD,

suussa käytetty pelti'.
ahi/ssa, -saB,
kottaa; puristaa'.

hän on maho i aher,

kahs sanna /

on aheroit lehmit.
-utoitA

'leivinuunin ovi tai uunin

ahinaut^orļ^kiuka eZ .

-sin,

-ssaD,

-s(A),

-sattaZ

'ahdistaa; p a ­

lülüpu ahisap^sahhamiseZ / miä ahisin nahze

pertťéi / uhzet^pannas^kinl, da i siz^ahisattaZ

/ ahisA nämä put^

tähä seinä valli / ahis kiss^uhze välli / välissK заппаллА seizob^ni palťu mettsä,

vassA zapanja i vassA mäkkiä ahissad^me^sä,

ettK hepoizeka voib^^mehn^Uli.
ahis/sua, -uD

'puristua'.

tähä välli void^ahissua i väliä

et^päZ ko^om^peni väli d4 met^sinne välli dH. poiski et^päZ,

ahi-

sut^sinne.
ahisuZ

'puute, vaiva'.

leiväss^ahisuZ

meill^on елока ahisuZ / miлл^on

(eb^o leipä).

ahkara, ahkAra

'ahkera, halukas'.

hän on ahkara ťéUho /

hän on ahkAra ťéiihd = hän on ahnas^ťšíiho.
ahnaZ
ven.
ukko'

ahn/vZ, -as за, -aD, -aitA

'трудолюбивый

'•

'ahnas, ahkera, halukas',

hän oli ahnaz^vanameZ

'hän oli ahkera

(eräästä virolaisesta, joka raivasi talon metsään)

/

inimäin on ahnas^t'šūho / minu napuri on ahnaz^meZ, kire ťšUt K
teB, hän on niku virkko / ahnas^hepoinA / hepoin on ahnas^siimä,
ко rutap^süvvÄ


aho

ah/o, -hoa,

-ossI,

-oitA,

peltoa sanotaan ahoksi'.

-oD

'vain viljelemättä jäänyttä

vana pento on jäd^ahossl,

kump^eb^o

kUnnetťéU.
ahopento

'ahopelto'.

me^sä nurkkaz^on ahopento.

ah/ta, -tama, -an, -öin,
-ettu

'ahtaa (riihtä)'.

-taD,

-a, -tamattA,

-ettaZ,

-etťši,

miä en taho ahta vihkoitA, märäd^vihod^

onnaZ / miä noizen ahtama rihtÄ / kahs parttA kerrassahan / mihsi siä ed^ahtaD? / rihez^vihkoit^ahettaZ / m e i l l K enn^ahetťéi rihtK, ilhs^issU parsinnA,

a toin anto vihkoa / a nüd^massA ahettaZ.

its otad^viho i its^i pätki sinnE parsinnA,
kahs parttA kerraka,

kahsl vihkoa kerraZ.

kahs vihkoa sis^patki, ühe pad^ühellK par-

reJuiA a toize toizennA.

ко on suri pere sis^pannaz^rohkiap, a ко

от peni pere siz^vähep^pannaZ
kovassA märäd^vihoD,

(yhdellä kertaa parsille) / ко on^’ái

ni siz^nas^ťéi maha d4 uvvessa ahetťái.

(ve­

dettiin parsi pois vihkojen alta ja vihot putosivat lattialle).
ahteri

'perä, takaosa',

ahtukkainA

a. - ahaZ

ahteri оцк! toin^ottsA.

'kapea',

meill^on vel^ahtukkain pen­

to odra nitt Xmiss Ä.
ahven, -tA, -eD, -itA

s.

'ahven'.

mü olimmA notannA,

saim-

mA раЪЧЛл ahvenitA.
aik/A, -a, -annA,

aja

'aika, aeg'.

minn^om^pal1’
^_,aika / min-

лА bo aika m e n n Ä tänäpä marja / tämä on aja vettO / serjогалл^еЬ^
o aik^enepä kerttä
keaJ

(rapu puri häntä, nyt hän ei uskalla enää kos-

/ emällä eb^o aikA vah^’iia nassA

'äidillä ei ole aikaa {vah­

tia lasta] ' / di teki kahs kezikkoa poika sell^aika dH. its johsl
poiZ / meillK vanaлл.saika pojad^ain
aika

'kauan'.

puvoika pätM vojjetťéi.

hU eväd^o aika, näd^vass^on teh^'šO / miä jo

aika olin vennämaлnA.
aikassa

'tarpeeksi kauan'.

aikassa annattas^hänell^onna :

ka^sottas^häne perillä,

voib^onnA hänell^on ketä muitA / munad^

evät^sa kazvoa aikassa

'kaivetaan ylös ennen kun ovat valmiita'.

aikana

aikannA

'aikana; läsnä ollessa',

om^päivä / rahva aikannA

лоипа aikana kuza

'ihmisten läsnä ollessa'

/ hii mei^ťši jo


агк

saksa soa агкаппА.
агк/кау -an, -aD, -а, -attaZ

'voivottaa, vaikeroida'.

hii

aikattaZ / aika niittK sinÄ.' / mitä siä aikaD? / ai', voi! ко
saoD,

siz jiikaD.

aikkamine

'voivottaminen, vaikertelu'.

ved^aikkamine eb^

a vitA.
aiko samato
aiko

savvA

'toimeen tulematon (jkn kanssa)'.
(saD, et aa, saiZ, sanud

saD)

'tulla toimeen

jkn kanssa'.

sad^aiko / aiko et sa / kene siä mamA ot ко nahze-

ka et^sa aiko

'et tule toimeen' / hänek'ä et saiz^aiko / t'šüttöik'ä

ep^sad^aiko / hän inm mezrahvassA aiko ep^saD
aim/a, -a, -aD, -ojja

'pelkkä'.

(- ellä ep^saO).

miä sain aima suppia inmA

leipä / hii opetatťéi aima колЬо'za / ūhez^nafkaz^on^'ši aimad^
vā^’
iiD, sell Ā mut А eb^onnud^mittäkki, ко ūhed^rā^'šid^va / aimoģja
kamfstťéi va toitki,
aimassa

sajja edji tonutki.

'pelkästään'.

miä annoin lehmällK aimassa munitA,

inm^akanoitA / voitA süd^aimassa,
gin i\i ainA

inmA leipä.

'aina, yhä vielä'.

ain ed^unohtaD / vähä kons

muinaka ain inmA (kun kasvoja pestiin) / e t t S miä ninta ennepi
käin ainA / sis^hepoin pöriB

f hunkub^ja tvampib^ainA, siljit^

ajab^vällä) / ťéíitekijallK ainA pankkA mahzattaZ.
ainhan

'ainahan'.

ainovainA a.
minna ühsi venno,
ainukaZ

ainhan se varnikki pUhittäs^silmäD.

'ainoa'.

hänell^on ühs^ainovain^_,t'äütär / oli

ühsi venno ainovainA

'ainoa'.

(run., L.M.).

("se on naisi sana", пике ei ole kuullut

tätä sanaa) ühs ainukaZ

'yksi ainoa'

/ minn^on üks ainukas^poi-

ka.
ai/sA, -za, -zaD

'aisa'.

its ühe ailmäkä sanamitta ant

aiza vahin mitä toizet^tehäs^kui,
a/itA, -jjannA

'aita'.

ninta i miäkki ten.

se aition har>vA / ait^orj-^koaso: eb^

o kohalle teh^'iū, sisähän otļ^kosso / vatted^liputtavad^ajjannA /
vatted^niskUvättÄj

onnas^kavva ajjannA innannA,

siz^nisküvättK


ait

kera / ajjann^om^pülvä vassa pantu .
aitt/A, -а, -aZ, -ojjA
aitta

'aitta',

kell^oli aittA,

sis^pan^'ši

fviljaj, meill^on vet^sellK paVLKi tano poikitA,

sto bo i

aittoļļA / sanvois^pan^'ši ('viljat), jolla ei ole aittaa, pide­
tään vilja säkeissä.
aiv/aZ, -a, -assA,

-aitA>^

-ai s.

'aivastus'.

aivassA lUB

'aivastaa' / miä aivaasA lUn dali aivai sären / miä löin раШ'^
aivaitA / hän üht K pät aivaitA lUB / k o n a h s l sünnüp^sis^kässäs^
киппелла esimäir^^kertA ко nahsi lüb aiva, ais^häne se aivaz^on
tosi rjos hän nim. aivastaa yhtä monta kertaa kuin ensimmäisellä
kerralla jonkun puhuessa; / on sinu aivas^tosi vai?,
saottaz^ninta / ken aivassA

siz^ain

lüB, sis^toiņ^kera saoB: avit ļuman;

kun joku aivastaa, sanotaan but’ zdaro'f! spassī'bo vastaa toinen.
(massi: o terve,

evät saotA massi).

aivinai/n, -zessA,
kaņgeZ / aivinain,

-zeD

'aivinainen (kangas)'.

aivinain

se orj.^kaikkissA heňopl / [mehustA kaffffaZ;]

tehäz^i aivinaizessA / kutted^aivinaized^a noimed^roh^’
š imizeD.
ai voi (huudahdus); ken pöläsUB,
aivon

adv.

'aivan'.

sis saoB ai, voi.

aivon tarkkA siä oD / aivon tuhm^oD

(kovassA tuhmA).
ajat/елла, -telen

('^-tElen),

tElen mennä zapaЛjaллa fšühö

-telin

'ajatella',

'tukinuittoon'

miä ajat-

/ miä ajattelin,

itä

siä ed^jovvu vei tänäpä kotto.
aje/ллА, -iin,

-li

'ajella (takaa jtk)'. pole

ühössa k o e r ^

ajeli ain / miä puljazin lehmäkä pol päivä, päsi tanavaлtA
dK en sat^tanavaллA,
aö/ja, -ama,

väliä

pol päivä ajelin.

-aB, -o, -oimmA,

hevosta, ylös jne.); ajettua'.

-ettaZ,

-etťši

'ajaa (pois,

mU ajoimmA omad^naizet^küsümä

häne naizeлtA / раШ'и punaisit lehmit^on läväZ, a härkl tuli dK
ajo kaig^vällä (arvoitus)
tetťéi

/ hevoiss^ajama / sell puлmaz^ris-

'risti-isä' kovvi hepoizeka ajo / keze unt^Ulläll^ajetťěJ

'kesken unta ajettiin ylös'

/ lipi^saka vizattaz^a sure nabjaka

ajettas^kokko pahmassA / mUgrä ajap^pentAroitA,

pentAroi päll^


аз о

aļ'ab mokomat^kod^liva // aļap^sormia,
ajettuu'. / поггэЪ ajama sormia
аз /o,

-30

'ajo',

sormi ко oņ^kippiā

'sormi

'sormi alkaa ajettua'.

miä menin ühe kert hirve аз'3'0 sotamehļ

pūsiik'ā.
ajontainA
aka

s.

'ajos',

'kylläpä, jopa'

minn^on ajontain

(vrt. vir. aga J .

aka siz^oli makkia / aka porotab^jossA
tämä pu on nusťái sadrikk/o,

(ко

-O / aka оя^’И

3'anaZ.

katoni naijkizid^maha,
3

ohzep^kovassA} / aka
siaīuiA suret^se^šinsD

'küll oli aga seal
akan/a, -a, -aD,

-oitA,

-oika

'akana'.

раШ'и on akanoitA /

ep^tund^ühtekki akana / viskamattA pahmaZ = akanoika sekamitta.
akanik/ko

akanik/ko,

-ко

'ruumenus'

кига pettäz^akanoitA)у myös soimaussana'.
ko // ais siä akanikko

(kielenoppaan selitys:
akanat^pannaz^akanik-

'joka paljon syö tai varsinkin juo paljon

v i i n a a '.
ak/kA, -kā, -a, -аллА
tajaiset'.

'viljanniiton ja riihenpuinnin lopet-

rihet^ko tapetta^,

sis pettäz^akka,

ja keitetään olutta / tänäpä temmK rukkinn^aka,

tuodaan viinaa
saottAs^ko лоре-

tattaz^pukki nittKmine / kagra nittÄmize nopetaD, siz^on akkA.
rihellK кегалп^оп akkA,
taZ, sis^pettäz^akka.

kai rihet^ko tapaD.

tuodaan viinaa ja olutta.

tehäZ, vina tovvaz^i о л и Ы А
guVatattaZ.
akalle.

siz^rihet^ko tapet-

keitättäZ,

hiivi herkkuit

sis^süvväz^i

3'uvvaz^i

Ne, jotka tappavat yhdessä riihessä, ne kutsutaan

heinäll^evät^saotA akka / акаллА teH^'ii jauhopudrua.

se oli moda, акаллА pi^'ši олла ain jauhopudru,

ruizj auhoissA.

ко oli kai rihed^jo tapettu, teH^’
ēi kesklpaikka hautA, sis^
sihe hauta pan^’ēi voitA.
pudrua,

sisese voi auli,

siz nuzikaka otetťéi

sihe voihe kasetťái.

akkar
kar калла

(? < vir. agar)

'ahkera,

innokas',

miä en о ak-

pütämä.

олог/иЛ,

-зеЛ,

säkinnas, lapanen'.

-zeD,

-sitA

'rukkasen sisässä pidettävä si-

kahed^aлaizeD / aЛaized^dЧ. kintaD / kintai

sUāmes^pett'ši vohkiap negлateh^'äŮ (virkatut) aлaizeD / aлaizвt^


ала

kä rtt'āiis^'ši кгикаллА / алаъгеп^оп vanuneD.
^ алаг/пА, -ze, -езЛ

'alasin (pajassa)',

pajaz^oli sur алаг-

пА / раоа^алагпА / алагге pällä särettäz^rauta / kahsi ала-isaA.
алапдо, -Z, -D

s.

'alava paikka'.

апацдо kohtA / аяацдод.^

maD / алацдог^оп тйгаЬ^реллоО / алацдо г notkU, melk'ēttā välliä
bokkl s-inĀ / soz^on vel mārep koht, vanub^niku vesi sinnE, алацgop paikkA niķu vel s o Z .
алацдорагк/кА, -koiZ

'alankopaikka'.

ликЬА

’voho mokomai-

nA anarļgopa-Ckkois^hān kazvoB'.
аларапигт/г, -eZ

(paikannimi, ks. аларрА),

tänävõnn^aлapā-

nurmez^on ruisJ<iilvett'áU.
алар/рА, -а, -assA

Kukkosin kylän toista päätä kutsutaan

Alapaksi ja toista Dubrovaksi.
alempana.

Alappa oli Laukaan varrella

алара во / алара реллоП / miä olin dubrovassA г hän

oli аларазвА.
aлaZ

'alas',

miä лainaгin herne terveitä anaZ / anaz^virta

mennäs^pankit^kovassA / miä liukuzin aлaz^mäkkiä / te on алагтакkiä / aлazmäkkiä hepoin kovassA Johsi / liki naruzia, naruzissA
virsta pontoissA,

niku anaz^jokkia / a UllättK ain anazvirta

paлkit^tunлaz^läpi väräji.
алазз!

adv.

'alasti'.

mäin anassi on saunaZ
anassui

nät^sellÄ ühs mez^on алазв! / ini-

(Paviл) / hän on iлkoize aлassi

'alaspäin'.

(лике).

ď&izurno paino pä aлa 8 sui ittseltä ďi

läHsI menemä.
алазитт/а, -аллА

'alempi suma'.

kumpA лautťšI tuab^vaлmeззI,
ала/ve^i^, -veZ
sa' .

n. pr.

siz лāu^’šid^лassaz^aлaZ,

алазитталлА.
'erään pyyntipaikan nimitys Laukaas­

алауег^оп^НйУа piikki.

alekse'jefkA

n. pr. ~

loryhmä. ven. Алексеевка,

oVokse’3 efkA
80 taloa',

'Kukkosissa oleva ta­

vennässi lättäZ.

pal'l'u

taлoгí on vironaisit taлoгtA.
alemmaZ

'alempana'

(oik. alemmassa).

välissÄ menimmÄ mäe


ale

pällK, ett K -pilved^on^’ēi раШИ.а alemmaz^meitÄ.
ale/tA, -neB

'aleta; kuv. laantua'.

perrä jä, ко vivtA vähäisi aleneB,

sapanja ко tehäZ^

sis^

sis^pannaz zapanja ette /

пг kavva säreb^venettÄ kunis^ittseltä sitä aleneB.
aliomainA
kika muTtaZ.

'pysyvä mielitietty'.

ал/ка, -аВ,
dä jtk)'

Jo ťéiittonnK kaikki poi-

a Uhsl oli hänellK aliomainA, krasikova feťékA.
-kavaD,

(vrt. ajikua).

-kO ~ -kOj

ielā) -a, -ettu

'alkaa (teh­

ženihaa taas neuvotaan: elä ала siä еп-

nepi lätK, ла norikki aJiab^lätK / алко küssüä miлtA : tunnettA
ťáíi jänissK? / lesnikk^anko mörnä р а к а л л ^ й п е Н К / feťákann^jo
oli alettu poika tehä / ensseppännä ep^piä алка külvä / jo алаЪ
vähäisi sor^gerta / oras^ko anap^kazvoa sis^saottAZ: tärk'ähtäB / kevvällK ka ankavad^vassA kazvoa [n?uragaD].
алки

'alku'.

nUd^on алки hein^aika vassA / meill^on nit-

tämizell^aлku käesä jo.
ал/киа, -uB, -kV,
me turmia

-kuD

'alkaa'.

kivikkos^snuzba алир^кйт-

'jumalanpalvelus alkaa kello 10' / влигЬа vei вЪ^ал-

kuD / sota алиВ / sota vel^eb^o алкиВ / kunis^saksa sota алки.
алла ^ аллЛ ~ алл-о

'alle, alla'.

kirstuin^na:ллa

hepoizвd^jäväd^ikkunnaллA ко tuллaZ [häihin]
toiskiimmenä

/

// аллА kahessama

astaja t'šüttöä eväd^oteta venttsa, ni samma i poi­

ka / siz^menid^man^na'ллА / tedrвll^aллa kuettassaz^ne ohotnikaD (hiivitään linnun alle) / ais siä лotokkA,
kussA / ma pintA
аллалла
alleZ

'kukali sap^küntä’, аллА nät^tuab^jo liva.

'alhaalla',
adv.

ainA tohkid^aллA

аллалл on rünninnüt^kovassA.

'jäljellä, olemassa, elossa, v i r . a l l e s ’.

on rahat^kai alleZ / velhän siä od^alleZ, miä dumazin,

misui^

vai siä

jo ot^koллuD.
алреР

s. pl.

'heisimadot'.

mejje kiiläz^monikkain saoЪ^aлpeD,
aлtA

'alta, alhaalta'.

neit saottaz^aлped^i lemmeD.
tavallisempi on lemmeV.

tavi ni samma aлtA seltÄ лавзаг^

johsema / ain oli лajja kauhtan^aлtA.


ал и

алитаг/nAj -zeD

'ala-'.

konkispu апитагп poli- / konkispu

anumaizeD hampaD.
anumaisharaP

'alahaarat (loinpuissa)'.

anu/Z, -se, -ssA,

-sse,

-веллА,

-seD, -ssitA

'(purje)alus'.

meillÄ teh^'ii иг^али 2 , men^'ši esžmä-iss Ä kerta зеглата, погаь
sutí

sä, nomatťéi алиее

/ ain rohkiap заоЬЬаг^аяи 1 .

saottas^ko

on oiki sur saottaz^väkevä naiva hänell^on / ализеп^оллаз^каквmaš^’
š izeD а йк 8 та 8 ^Ь'ёгге(1 ^оллаг^за} 1гВ / minu kaksi ализва лазЬар^
puita kukkusi külä rannaza / miä olin anuse maĶt'šiZ / mii т е т т К
tänäpä kärrämä anusse / täll^anuseiui^on hiivä rittsikkA / anussit
vojjettas pik’
ä / tarļkarā^'iik'ā nosettaz^anussit^üleZ.
aлuskotťšг

'polstari(n vaaru)'.

tarviz^anuskotťél pessK,

puissa oled^vällä (olkien vaihto): praznikoitte vaihoid^ain,
troi^sassl

vaihoiD, mikkuлaзsI_, väliss X vaihoid^i ennepi velÄ,

kons kui kehtaziDý ks. myös voteD.
аливралк/к!, -kit

'(purje)aluspalkki'.

ализ/за, -aD, -attaZ, -atťěi

'alustaa (taikinaa)'.

zen homnikkoa ко noized^iillällÄ siz^jo sab^anussa.
hoi dai sis^kāssik’
ā aлusattaZ .
nat^pältÄ,
pällÄ.

sis^toi-

pannaz^jau-

sisuko али s at ^taikina siz^лaen-

siz^viz^aukkoa tehäs^taikina päll K, sis^tehäz^rissl

enstä tehäs^taikina pissi,

sis^tehäs.^koлt^kerta vissi pällK.

sis^tehäz^aukoD, viz^aukkoa,
saottaz^jumaliain siunatko.

sis^pannas^taikippuizeл kansi pällÄ.
kina sab^noissA.

siz^oi}kI vaлmiZ.

sis^tai-

tämä orļ^kui taikina seatťéi d4 anusatťéi /

sis^homnikonnA ализаО / siz^homnikoллA anusattaZ.
ajntz_/me^, -mehellä,

-mehessl

'laivanomistaja'.

sano että

miä on vikaz^anuzmeZ / että tällä vikkaллa aлuzmehellä on i
furaska rikkinäinÄ päzä / mikä teki ittseä vikkassi алигтекеззl.
anuzmeisteri

'laivamestari ' .

kaipaлa лика simo on hiivä

anuzmeisteri / aлuzmeistвri t e b ^ a h i D .
алигуепв

'pieni laivavene'.

anuzvoteP, ks. voteP.
anuttsi

'alitse'.

miä ujun vennen naлuttвi / man^naлuttзi


10

amm

mep^pojezda ven. поезд / lehmK karja meni mannanuttsi / siz^man^
na'nutt s г menitV-/hüvä ma tuňelia mütällK.
ammatťá/ I ~

amm^tťi/I,

on onuttA käittä

-ia

'ammatti'.

mehi ammgtťiihan se

vanhaan aikaan miehet enimmäkseen keittivät

olutta / pi^'ii omma amm‘
dtt'äia / petsnikann^on rojakaz^ammatťél.
ammuessajassA
kiillä

30

'ammoin, aikoja sitten'.

ammuss_^ajassA

am/puaj -muB,
-mutťái
kera,

(aika jo m ä n i ) .

-puzin,

'ampua'.

häm^meni kuhole

-pu,

-puD,

-muttavassi,

ко noissaz^menemä venttsa,

-muttAZ,

ottama ко tunnas^

siz ammuttAZ / ammutťái ко ottAma tun^’ši, ко venttsa män-

^'ii kera ammutťái / ďi ammutťái koera maha / moni mes^tarkkab^
ampua - kuho tahob ampua,

sihe ammupki, a toin ammup^tervettÄ

sUltK äre / jürü ко аттиВ / miä rapapüsük'ä ampuzin sure linnu
maha / iliä ampu per^'ēi / miä on ampud^ilvessusitA / hirvi ain
ammuttaz^nopatka

(esinopatka) mütällK.

ampumi/ne, -ze

'ampuminen'.

hirvet^perrä ampumize koko

päivÄ evād^jā^'ēU seisoma коегаллА vassa.
andrē

miehen nimi,

andre f omit s

ven. Андрей.

miehen nimi.

vibja kiilä mosse pänfeleits i

andre fomits.
aņkkur/i, -i, -ia, -itA

'ankkuri',

naz^arfkkuri pohja /

ota arļkkuri vessK väliä / arļkkuri nappA.
an/ta, -nan,
-nA,

-natA,

-naB, -noin,

-takakkO,

-nattaZ,

-to,

-tannuD^

-natťéi

-taD,

'antaa'.

-taisin,
miä en ta­

ho anta / miä annan / ken annab^näd^mitäkki / miä jo annoin /
nät^tuli taika ко annoin iivä sauna ļkoira oli pahantapainen,
mutta parani selkäsaunasta)

/ hän anto / miä en antannuD

an-

taD / miä vaihtaisiņ^kenek'ākki, antaisin pälUssitÄ (лике) /
аппА minn^antessl / e l ä
annatA

siä annA perrä hänellS / musud^eväd^

lehmillK rauha / antAkakkO miллA hiivä mankkA / s i z ^

näd^annattaski norikiллA nahsl kätte / ко tuллaz^ottAma,
kont^kerta hepoisinnA annattAs^seissA,

sis^

олко ehk^i kui lühü d ^


11

ant
matkA / navva takanna vel^isutťéi, eiz^annatťéi nahjaD,

no-

гъккг anto / mint tuli rahha küsümä venka, miä hänell^en antannuD.
antessi

'anteeksi'.

аппА т г л л ^ а Ш е а з ! .

an^'š/issA, -iz, -i, -issaZ

'antaa perään',

^'šissA / hii an^'šissaZ / an^’
ši siä hänellK,

miä en taho an-

siä ved^od^vanepl /

sammaz^anjťéis seinäss^etemmällK / heinäkoramas nor^anjt'iiZ.
ко orļ^kinitātt'šU jo kovassA,
aA/u, -Лиа,

-ūkā

siz^äkkistä hebleneB.

(< ven. Аня, Анна)

naisen nimi.

eb^i mennUtkl enepä аЛика elämä / аЛи nato
feťékA kui kavva murtaZ,

hārļ^

i feťá k y

(лике kutsuu)

/

ett^ep tahtod^otta naiseesi аЛЛиа / hä-

nellR saotťéi ettK аЛи ain murtab^verai mehik'ā.
араj /а, apaj/э, -а

(sg. gen.

'pieni joki, joen lahdeke'.

+ illat.), -aZ, -aD, -oiZ

Kukkosissa ei tätä sanaa käytetä,

mutta toisissa kylissä sanotaan pientä jokea apajaksi
jaz^on pal^hi vettK / memm^apaja ujuma / Kotko apaja,

täsa^apaHaviko apa­

ja (näitä nimittävät myös kukkosilaiset täten) / patukat^kole no
apaj ois^kazvovattA.
ap/i, -pia,

-pi

'apu'.

pal4.ii appia / tua minn^appi ťéiittoit

heruma / hänell^on jo t'šūttāress Ä sur^api
apinik/kA, -ka
lainen'.

suri api).

(yks. partit.), -aD, -koitA

тглл^ол^йг tänäpä

'auttaja, apu­

apinikaD, avitatťši kapussa kitkiä

/ niid jo fšütär^on apinikkA.
apira' ttsi
apira'ttsi,
aposteli

'leikkaus'

( <ven. операция).

hänellä teh^ťši

raka kazvo.
(< ven. апостол^

'apostoli'.

(apo' stan se on

niku vennä sana.)
aptek/kl, -issA

(< van. аптека)

'apteekki'.

a miä toin

aptekissA koirohtA.
arass/ua, -uzimmA,

-us^'éi

'aristaa'.

kanad^arassus^'ēi

lit^heitX, nois^’
ši pölk'ämä' / rnii arassuzimma / L.M.
arassussA vaan arassua.

'aje-

ei sanota


12

arassussAj ks. avassua
arekaZ

'arki-'.

'arkiintua'.

kanamuna on arekaZ / hän [- māmmiļ eb^õ

arekaa^herkkU.
arestansko , -Z
g i n - '.

(< ven. арестантский J

pan^'ši mejjed^vagzanaz^vagona,

arestantt/A, -oi,

-oitA

(?)

'vankivaunu; van-

arestanskoZ.

(< ven. арестант

'vanki')

'vanki'.

kali'nina hän on niku ťurmi pällÄ pänikkA г arestanttoi p ä l l Ä /
arestanttoitA vejjäZ .
aresto‘vanno, -ssl,
ki'.

-D

(< ven. арестованний

nüd^mü sinnua enepä kuXXo emmä nazze,

'vanki')

'van­

nüt^siä jäd^meitlÄ

aresto' vannossi / minna saob^ettÄ ťáii ottA aresto' vannoD.
arin/a, -a, -аплА,

-aD, -oitA

'hella'.

miä nakkazin

lei­

va ühe arinannA.
arinnanu/Z ^ arin^nanu/Z, -ssa,

-seD,

-ssitA

'tuvan uunissa

lattian rajalla oleva aukko, jossa pidetään polttopuita'.
arkA

'arka'.

tejje hepoinA ain kohuB,

arkan/A ~ arkan/a,
ven. аркан)

-a

teillään ark^hepoinA.

(yks. gen. ja p r t .), -ab, -oitA

(<

'hevosen kaulassa oleva köysi, jolla hevonen sido­

taan Jciinni'.

hepoizenn^on arkanA,

ко on nora kagnaZ / hepoin

oņ^katannud arkana / klinkkU näd^nora klinkkU, se on arkana / pa
hiivässS hepoizennA arkan кадла sto ep^kurissuiZ .
ark/I, -ia
häz^arkia,

'ei-paastoruoka' .

ennE ved^evät

8

il^'éU sures^pü-

i seredann^i vijjes pänn^evät^sü^’
äü / arkia / jos lap­

set söivät, niin heille sanottiin; ла pappi enipännÄ tuab^ni,
sis^korvad^leikkab^dK perei paikkaB / maitu rok^on arki / liha
on arki / kanamuna on arekaZ / калла sii^'ii, semevoitA, munit sem evoika.
arki-iлt/A , -oinna

'arki-ilta'.

arki-iлtoinna kävväz^vähep

[gul'anjaza] .
arkipäiv/ä, -ä, -äD,

-itS,

-itte

'arkipäivä'.

kiilās^pett'ii

arkipäivitte upekkaitA.
armahta/ssA, -B, eb armahta

'armahtaa',

miä en taho armah-


13

tassA / oma аъп armahtap^kivepä ко veraZ / hän on пг valju,

hän

eb^armahta, vaikkO mikä onko.
arma/Z_^ armeZ, -ss/l

'armas, kallis'.

лаееЛ saod^välisaK / minu avmas^poikA,

ai minu avmaZ!

minu kaVlia^poikA /

hän ot}ki minn^oma armaZ / oma armaZ dali kalliZ / ai minu armassA.
armat/oin (A), -ointA,

-tomaV,

-tomitA

'orpo'.

nahsi / armattomad^Jiahzed / hän on avmatoinA,

armatoin

hänell^eb^o tatta

ni mama / armattomad^nahzed^on inmA tatta i inmA mama jäneD.
Vrt. armotoinA.
avm/o, -oa, -oD'^ -o D

'armo; lupa'.

evättÄ häne armo D^^ar-

mod^avitatA mittäkki (häne küsümine eb^avitA mitta)

(hän pyytää

anteeksi mutta hänelle ei anneta) // hänell^annattaz^armoa

'hä-

nell^annattas^voliy voli penatA dali, mitä tahop^sitä teB, kuho
tahoB, sinne meB'.
apmolliríe

'armollinen'.

Jumana saottaz^armolline, armolli-

ne jumana / avittakko armolline

('jumala') / avittaiz^armolline

hüvässK häne menemä / vot kui в ao dharmo U i n e juman,
ais^siä armolline juman,

hiivä isä /

hilvä isä, mikäd^on sanakulemaittomad

nahseD.
armon^.ndnainA
nen'.

'toisen luvasta, määräysvallasta riippuvai­

ко on väviittÄ tehnUD,

siz^on armon^nanainA / hän on a'r-

mon^na'nainA / nät^ko on a'rmon^na'nain ni eb^o aikA penatA enepä (L.M.).
armot/oinA, -ointA, -tomaD,
toinA

-tomitA

'orpo'.

hän on armo­

(ко Ъо tatta ehk^i mama) / kahsl armotointA nassA.

Vrt.

armatoin(A ) .
ar/pa

ar/po,

tuli hiiva arpa ^

-vannA ~

-vonnA

'arpa; kuv. onni',

minna

arpo / pamm^arvonnA metisiä karja vai ed^me /

pamm^arvannA kene voro mennä karja (sitten vedettiin pitkäätikkua).

Ks. arpo.

pahain arpo

minn^ain trehvap^pahain arpo = minn^ain azup^

'minul ikka on vähe Õnne, minn^ain azub^onn^onnetto-

muZ '.
ar/po ~ ar/pO,

-vo, -poa,

-voD, -poitA

'sarkojen arpomises-


14

arp

sa käytettävä arpapulkka'.

miä sain hüvä arvo,

sain hüvä jao /

miä o^'šin hüvä arva / paruka arvot^hattu / miä sain pahaize arvo
'sain huonosta paikasta m a a t a ’. / ken noizeb^arpoit^ottAma hatussA.
ar/poa, -poma,

-pomaZ

'arpoa'.

miä menin arpoma,

san miä

naissA vai / miä käin arpomaZ, meb^minu poikA sotameheasi.
arpoj/a, -a, -алпА,

-aD, -itA

'ennustaja, p ov ari' .

miä

olin arpojajuiA noitumaZ / miä olin arpoJajuiA, päzen miä mehellK
vai en päze / miä menin arpoma,
лЛ sano,

san miä naissA vai / arpoja min-

että siä sad^iihe nännäk’
ä naize / pahassA ka eletťéi mez^

i nainA, sisähän pani ühte,

sis^sano, että^nUd^noizeb mee suvva-

ma, külvetteli saunaZ.
arššin/A, -a

(< ven. аршин = 0,71 metriä)

'arsina'.

tämä

nautaan arššina najjukkainA.
arttAl/i, -ia
k o '.

(<ven.

артель

'joukko')

'joukko, työjouk-

tänäpä meni suri arttAli naisitA marja.
arv/atA, arv/vtA,

-attaZ

'arvata;

-ama, -an, -aB,

(harv.) arvella',

-azin,

-aziD,

-azimmA,

-a,

miä arvazin, kuho hän meni /

miä arvan, mitä hän tahoB / miä arvan,

kust^siä tuaD / miä jo ar­

vazin arvotuse / mitä niku sanamitte tahot^tehä,

a hän arvaB /

miä en tunne arvatA / arva kons memmÄ vennämaллA / arva kui pal'Vu minjiA rahha orj karmonnoZ / a hän s a o B :

mü arvazimmA,

ett K

hän siberiss K tuli poiz^jo tanvennA, täes^uvvezlinnaz^eb оллиО,
ni eis^taita oli kotonnA / (ilm. viron arvama-verbin merkityk­
sen mukaan:) ко jo orļ^kumpA vana inimäin kovassA,
kovassA,

ehk^i läsiv^

arvattaS^sto hän ep^pravihu.

arvatu/Z ^ arvotu/Z, -se

'arvoitus, загадка'.

arva arva-

tuZ, miä saon / miä jo arvazin arvotuse.
arv/o

{'^arv/0),

-oa

-o, -oka,

-oD

'järki,

ум'.

on

8

iлл^

avvot^päs^keraiuiA / hän on inm^arvoa kaikkine / kotoarvo matka
ep^kenpa

Ísananparsi;

se mitä kotona ollessaan ajattelee ei ai­

na sovellu käytäntöön itse paikalla) / melUkäz^inimäinÄ hänelle
on arvo päZ, a melütöin se on niku näd^vähä arvoka.

K s . seur.


15

arv
arvo ~ arvoa savva

(vrt. vir. aru saada)

selvää; tulla järkiinsä'.

'ymmärtää, saada

a ne sanad^arvo sain / täit rieant

et^sa arvo kumpaan pälipoli

(hitaammin sanoessaan: arvoa; pāviл

sanoi yhtä paljon käytettävän kumpaakin muotoa)

/ miä sinnA рла-

jahutan korvannA ni sis^sad^arvo! / se mes ко lüp^kellK kobrad^
niska ni sis^sab^arvo.
arvotta ?

'pyytää arpomaan, mennä arpomaan (ennustajan l u o ) ’

(myös Hannes Pukki on kirjannut tämän verbin vatjasta).
männ^arpojann^arvotta,
assi/a

assi/a,

tarviz^

оцко hän ejioz^vai orļ^kojuiuD.

-atA,

uskoa: esimäizessi naissA,

-aD

'asia'.

konmia assiatA ep^sa

toizessi venettÄ,

konmannessi hevois-

sA / eh^onnud^assiat ep^päivä, otťái toru kai minu pulipuhtassl
(soimasi perinpohjin)

/ ken unessiza kui rikob^ikkuna D, se on

sinu assia vaH^'ēia / häm^minna v a s s a B : o vaid^veli, assiad^on
jConossA.
a/ssua, -zuB,
vakituisesti'.

-suvaD

'asua; olla jatkuvasti t. tehdä jtk

meill^ikä praznikkA azup^pall.'u verait ainA / rik-

kann^inimäizellÄ ain azub^rahha оллЛ

(= hänell^ainA on rahka) /

sinn^ain asuvad^onnettomuseD (= sinn^ain trehvab onnettomuZ) /
minn^ain azup^täit Ä pal4.ii / (minn^ain trehvap^pahain arpa =) тълл^
ain azup^pahain arpo

'minul ikka on vähe onne', mijui ain агиЪ^олл^

onnettomuZ / korkia te on kun jäällä tien kohta on muuta jäätä
korkeammalla, korkian tellÄ azuttas^suret^havvuD / поттелл^агир^
kazvoa petäjämetts Ä.
astrag/a, -a, -aka,

-aD, -oitA

'ahrain'.

astragaka haukit^

tapettaZ.
as^'ši/a, -atA, -aZ, -a (illat.), -аллЛ, -aD,
astia'.

-oitA

'puu-

sell^on^’
ši as^'ēiaD / as^'éia8 ^ 8 oлattaz^lihha dali ug-

rittsoitA dali kapussoitA dali kaлoi soлattaZ / pussA tehäs
as^'šioitA / pussA teh^'éi as^'éia / as^'éiaллA pannas^kansi pällS,
dat sis^pannas kivet^kanne pällÄ / sis pannaz^ninta ilm vettK
as^’
šia ne nahad^i parkiD / nahkA harotattaz^as^'ēiaZ.
as^'šiv/о, -о
rautAas^'iivo.

'astuva, karhi',

as^'šivo koitaimeD.

ks. pu-,


16

ast
as^'éivoi/ssA, -та, -ssAZ

'karhita peltoa astuvalla'.

tänä-

pä tapviz^mennK parnjot as^’
ē ivoima / dubrova tavvis^aa^’
i ivoima
männS / rantulika as^'é-ivoissAZ.
aa/и, -sua, -uD, -uitA
su köysi)'.

katiska,

'kapula; tappeluase

hoi^'ēiaka häneasÄ,

roJUiA / ко tahob^lüvvä ketä,
pElemma,

(myös lyhyt pak­

hänell^on hiivä asu ke-

aizlasu оц^кегаУША / hän na ^ ’
āip^tap-

näd^on asu käeZ, aurep^sittÄ mankaasA vähäisi.

azet/ta, -A, -takka

'asettaa, rauhoittaa, taltuttaa'.

tA nahal унимай ребёнка,
aiuhapan

aze-

itep^kovaasA / azettakka se humalikaZ.

aiu hapan (impf.)

'varasti', ks. hapata.

se on

mikäle taita ļevve aana.
atamana

( < v e n . атаман

sissa haukkumasana.

'kasakkapäällikkö, atamani') Kukko­

hän on täiiz^atamana / aia^aiä atamana.

atakaP {< ven. очки
augus^'iiku, -tA

'silmälasit')

'elokuu'.

'silmälasit'.

[spassA onj kuvvenneJuiA augus-

^ ’šikutA.
auki

'auki'.

toizet^kennod^on näd^niku ant^aukl.

аикгпаг/п, -asA,

-zeD, -sitA

'avonainen'.

aukinain uhai /

uhzed^onnaz^aukinaize D.
auk/kO, -koa,

-oD,

-koi

aukko / koro ainA hapa nokiB,
aukkojär/kü,-üZ

'kolo, reikä'.

vuri tähä pankki

hän teb^aukkoi puho.

'(lapsen) reikätuoli'.

reunassa on paksus­

ta vitsasta lyöty koroke, että lälläD eivät putoa maahan / aukkojärUZ pettäz^nahsitA aeiaomaZ

/ heilihän aukkojārk’
U.

avaHtua, k s . havahtua.
avan/toavan/tO, -toa,
'avanto'.

-nossA,

~to, -nonnA,

-noD,

-toitA

auai já^'éUtťéi hännä avanto / avanto orļ^kovaaaA jät-

ťéiinnUD ^ jätfšüD / ко on joki liki ehk^i naug^Z, sis^kävväs^
aellä avannonnA / druakA otab^avannoaaA vettÄ / riukuika avantoit mütellK avannoaa^avanto toukittaz^neit aelüznoritA / miä
unohin siaka avannonnA.
av/atA,

-vama, van,

(en) -va,

-vaB, -asiD,

(ettÄ) -anneD,


17

avz

-va, -atka

'avata',

miä avvan uhze auki / avatka uhzed^aukl /

joko t'šii uhze avazittA vai? / miä en taho avat^ussA / mihsi t'šii
ettK avannedjussA / uhse ehk^i ikkuna konahutaB: avva uhsl.
avi/tta, -tdmma,
-tattaZ, -tatťéi

-tan,

-^'éin,

'auttaa'.

(еЪ^) -tA, -tA

(imperat.),

miä noizen avittamma / t'šii ettK o

vel^avittanneD / miä avitan kagva nittä / minnua ep^taho ket}ki
avitta / avit^jumanA лике sanoi kun se^jo'za

aivasti (ks. myös

Зитал appi) / sinu nevvomine eb^avit miлл^ühtäkkI / hUvässK ka
elettäZ , ain avitattas^hässÄ väliä.
avosu
hiiva sana,

haukkumasana.

ois^siä avosu sinnuataski (bo niku

torumine).

avvai/n, -meD

'avain'.

avvaimed^rippuvat^kantomeZ.


18

bab

bab/а, -а, -aD, -oitA

(< ven. баба)

'isoäiti, mummo'.

tä­

tä mama miä kutsun baba / mama mama k'era baba / se'tjo' zaniíA näd^
on tattasse mam^om^baba,

ehki minu mam^om^baba

meill^on ühsl on kaukobaba,

(sanoi лике)

/

naize emä oņ^kaukobaba jos mies on

kotivävynä, niin silloin molempia kutsutaan vain baba / babad^ain
vohkiap pes^'ši nahsitA.
babin/a, -aZ

n. pr., ven.

Бабино

'Baabinan kylä'.

sur ba­

bina, keskimäim^babina, pem^babina / sellK babinas^sell^orj^kaukonoD.
babusk/A, -a, -annA,

-oitA

mo, muori, vir. vanaeit'.

(< ven. бабушка

'mummo')

'mum­

babuikannA on^'ēi poseD snibrizä / vana

babuskA vei tannab^niku nor^inimäinÄ.
basAj/a, -assA,
ustorni'.

-a

(< ven. башня)

'suuri korkea maanmitta-

sis^soffianna sano että me aja härkä väliä karja,

miä näin ka härkä mäni basAja.

että

soffia mäni ajama basAjassa härkä

vältä.
baťk/o, -oa, -оллА,
hen isä, ven. свёкор'.

-о D, -oitA

{< ven. б а т ь к о )

'appi, mie­

minu baťkonn^oli hüvät^honeD / kui hän

on baťko vennässi / тгллА näd^on häne tattasse on baťko / paviлa
tattasse minn^on baťko.
bagr/a, -aka

(<ven.

багор, gen. -гра)

'keksi, sauvoin'.

näd^bagra käezä touki va paлkkitA / kukkuzi väki käUb^bagraka
ťšUZ .
bajani

(< ven. баян)

hajania soittama

'suuri monirivinen harmonikka'.

'bajania soittamaan', ks. bajani.

issU mikäle kammariz^UXs kokkanenä,
tama

sell^

se pani mejjed^bajania soit­

'otti sormenjäljen kuvan peukalosta'.
bajju

(<ven.

баю)

'tuuti, tuuti'.

bajju bajju ja ka^sa'ju

(tuutilaulusta; L.M.).
bakleSkA
ta varten').

(< ven. бакляжка

'puinen astia nestemäisiä ainei­

tämä nahsi on teillK ко bakleěkA

(ко ov^varma da


19

han

raijkkA nahsi) / лике ei tiedä muuta merkitystä.
ЪапапагккА

(<ven.

uvve kantelia,

балалайка)

'balalaikka',

mü osimmA

hän on niku ЪапапагккА kera.

bamahtassAj, bamahtaB

bomahtaB ~ pamahtaB

'pamahtaa'.

tä­

mä püssü kovvi bamahtaB / kunnenka ргагки püssü bamahtaB / bomah­
taB (пике) / pamahtaB

(pavin).

" bamahu/tta, -ťšin

'pamahduttaa'.

tänäpä miä püsükÜ kovvZ

bamahu^'šin.
bant/tA, -aD
ruusuke'.
banttA

(<ven.

бант

'rusetti')

'rusetti,

(nauha)-

kāsiltn^'iīz^on^'šī bantaD / rinnan päällä myös oli

ja siinä ilmeisesti

bapk/A, -a

aunkkuized^lin^'ē-iD.

( < v e n . папка

mm.

'pahvi')

'pahvi'.

mü osim­

mA bapka.
baraban/a, -na

(<ven.

барабан

mm.

'rumpu')

'rumpu'.

tä­

näpä bavabanna lU^'éi / vakk^oli häneltK niku barabana.
barak/kl_,-i D

( < ven. барак

'parakki')

'parakki'.

nämä

bavakid^on üht K pnana kai.
barise/A, -a
hallinen hyöty'.
barissa,

(<ven.

барыщ

'voitto, hyöty')

'voitto, ra­

täst hepoizessA miä vahaisi voi^'šin (= sain

sain voittoa).

barka rakki

(ven. барк

'parkkilaiva', барка

'lotja')

'lotj an r a a k k i '.
barkk/A, -a, -aZ, -oitA

(< ven. барка

hU men^'ši kaikinnA vZsi, maŠinaka,

'lotja')

'lotja'.

i barkka pan^'ii perrä,

vis-

satta virsta ve^'ēi barkkaZ / venneit^tehäz^i barkkoitA [juurellisista puist^.
basi interj . ( < v e n .

баши)

'lampaiden kutsuhuuto',

basi,

baši, baši.
bašlikkA

(< ven. башлык

'Art Kapuze')

'sadetakissa

kiinni oleva pääh ine'.
baSu/D, -i

( < ven. баша)

ajama basui karja / bašu, bašu,

'lampaat (lastenkiel. ) ' .
bašu

тецк'й

lampaiden kutsuhuuto.


20

bed
bedň^akk/A, -oi, -огппА
ka)'.

( < v e n . бедняк)

hän dumaz^ettK hän om^bedAakkA,

'köyhä (talonpoi­

a ondrei оц^кгтаккА,

et-

tK suto aina suhib^bedAakkoi pole.
besšenno

( < v e n . бешеный)

'hurja, hurjistunut', ks. ťéih-

^'ši päll К.
Ъедап/А ~ -г

( < ? ven. бегун)

'kirjava hevonen'.

kirjo­

va hepoin on begani-^beganA.
begr/atA, -aB

(< v e n . бегрить)

jelleen, pitkälleen'.
ťšinannA

'painautua, heittäytyä kyl­

hdm^begrap^ťéinannA ко saunnainA / isup^

dH. siz^notťéip^taZ .

beketťé/I, -iZ, -i

( < v e n . бекет

'(sotilas)v a r t i o ').

mu

mosseka dumammA : nüd^meill X beketťél periB / niit pannaz^beketťši
/ hü on^’ši beketťéiz^Aellekesse A ellK k u t A .
beAAi

leikkilorusta

eAAi beAAi bumažeAAi.

beska

leikkilorusta

beska pita.

bezmen/i, -г, -iä,
ri'.

-ikü,

-iV,

-Ч-tK

(<ven.

безмен)

'punta­

miä bezmenik’
ā mittazin JauhoitA / miä hāvi^'šin hüvä bezmeni

/ bezmen^eb^o papi heijki, eb^ota voittoa (sananparsi).
bi^MofkA

(<ven.

bibik/äZ, -äasK,

бечёвка)
-k'ä D

vad^mones^paikka pennoZ

'köysi, nuora'.

'jokin peippilaji'.

bibikk’
ā t^kazvo-

/ vankiat^kukaD; pisselikod^mokomaD (kun

kukat putoavat).
biletťél, -^žī,
pu'.

-tťéitK

(с ven. билет)

'piletti, matkalip­

sis tuli gJiavno provevoittama biletťéitK / me t ä s K v a g o -

nassA eHk i pojezdassA maha d4, ota biletťél d4 me takaz^omska /
miä menin osin bile^'ši petterissa.
birk/kA, -a, -ka (illat.), -aka

'karvarin antama puupalik­

ka, jolla valmiin nahan saa periä',

mü kuhole hävi^fšimmÄ birka

/ birkk^on ко naha annat^tehä,

sis^tehäz^merkkl birkka,

siz^ühs

birkkA pannaz^nahka kini a toin annattas^sis^sillK naha peremmehellÄ,

sis^sene birkaka sadjnaha väliä.

-bit' ( < v e n .
придет к н а м ' •

«

ven. бирка.)

будь), esim. kennibiť tuab^meillK 'кто-нибудь


21

Ъпа

ЬлагаВ
блажить)
ain,

v. pr. sg. III, elä bnaža,
'paasata, puhua alituisesti'.

bnašattaZ

(< ? ven.

meillK pavin bnazab

läkVäb^mokomaisi juttujja / piä se su kini, elä a-in bnaza.
Ъла^Чгтег *johork/A, -aesi

miehen nimi.

kukkuziz^on üHs

vanameZj mainma naljakkO kirroma, Ъла^’
И т е г johorkassi ku^suttaZ.
bnanttsU
tuhrimus'.

moitesana,

selitetty:

= ven. неряха

ois^siä bnanttsU sinnuataski

blin/a, -na (yks. part.), -aD, -oi
'blini, ohukas; pannukakku'.

'likanaama,

(= aikosamato).
-oitA

(< ven. блин)

mU tänäpä söimmK blinoitA / siä

od niku blina hell K / blinoi süvväZ / moned^vet ku^suttaz^rehtelkakuD / leiptaik4nassA kera teH^'ši blinoitA, happanutatťéi
(vetelä taikina) / ted^veteläize taik'Ina, sis^kiukas^paisattaz^
blinaD / kUläz^ain roHkiap kai kiukaZ, vähä plitan kons paisattaZ
/ sis^pannaz^reHtel^enstä sojennattas^kiukaZ, siz^vazvaka vojjettaz^reHtelä,

sis^pannas^taik4na reHtelä^

kiukas^hili pällÄ,

sis^toukattaz^reHtelāk'ā

kons vei K kiuka lämpiB tehdään sekä koko pais­

tinpannun suuruisia, että pienempiä / blinoi siä vet^auvvaV.
blin^siP
veja,

(vrt. ven. блицы

Z.-i/cog’riba-kasvej a ' .

'Pilze, Schwämme')

'sienikas-

niku /lapmaö, kuuluu myös likogviba-

kasveihin.
blJudatskÄ
bnoikA
[häissä]

(< ven. блюдечко)

(vrt. ven. плойка

'poimutus').

nauha nimeltä bnoikA.

bnunttsAverkkO

'teevati'.

voitA hljudetskA.
kaulan ympärillä oli

bnoikA oli rozavo.

'eräs kalaverkko'.

hän on konmikertainA,

keskkohaz^on sorriat^silmäD, a kaheppolia on henot silmäD / kaiklnnaisi kanoitA, rohkiap haukitA
süksVpole kessä rohkiap

(pyydetään tällä verkolla),

(pyydystetään),

suuret silmät vaaksan

joka suuntaan, pienet silmät tuuman / kossotA s UltK (korkea),
seitse janka / kossot sült K viz^minn^oli pitkl.
bl'uska

(<ven.

блузка)

b Vud/a, -a, -аезЛ,
tassi, teevati'.
bnud/atA, -an,

'pusero'.

-aD, -itA

(< ven. блюдо)

'kahvikupin

täst K blītdassA on hiivä juvva tsajua.
-aD, (?) -ihuzin,

-aD (akt. partis. perf.).


22

Ъпи

-attaZ

(<ven.

блудить)

'kuljeskella ilman asiaa',

miä en taho

b n u d a t a ^ bludatA / miä en o bludaD / hän агп öittä suvvab^bnudatA / pojad^bnudattaz^oittä / bnudad^inm^assiatA / miä mettsä
bnudihuzin

'eksyin, jouduin kauaksi'.

bnuťk/A, -алпА

(allat.)

(< ven.; vrt. блудяга

отбивающаяся от стада', РОС)

'корова,

'levoton, kuljeskeleva'.

hän ер^

kesä karjaZ , ain äri mütällK häräB_, ain e^sip^parepa / kissA,
bnutkA kissA ко on siz^nazab^navtoi miitällÄ ehk^i ikä paikkaz^
nazaB / ЪлиЬкаллА
bob/a, -ba,
villan kukka'.

lehmällÄ pannaz^ain Ьогокелло кадла.

-aD,

-itA

(<ven.

боба)

'lasten lelu; niitty-

miä лahzeлл^osin tänäpä bobitA / kevväll^on mo-

komad^vankiad^bobad^niku viллad^ottsaZ J_ļuh^fšlhein Ä-kasvilla.^ .
ЪолЬапа, ЬолЪапА
nen haukkumasana'.
bole

(?<ven.

« олван, m u r t . болбан

'epämääräi­

ois^siä ЬолЬапА / durakk^on ЪолЬапа.

[harv., tav. fco]

'ei ole'.

miллA bole ühtekki vunuk-

kā.
bolnit/tsA, -tsaZ,
la'.

те bolnittsa,

-sassA,

-tsa

(<ven.

больница)

'sairaa­

Ъolnittsas^om^pлotnikkoгt kovassA tarviZ /

ťurmassa i bolnijbsassA i surmassA i kerräläizess К elä kel^'ēi
'et tiedä milloin joudut näihin'
ЬолЬаЬ/Ьа, -tamma,
tellä, laverrella'.

-ataD,

(sananparsi).

elä -A

(<ven.

болтать)

'lörpö­

siä ainA boлtataD, mitä bo tarviZ / miä

noizen boлtattemma / piä su kini, elä ain ЪoлtatAI
bomb/a, ~a, -aD, -itA
peen t. ulpukan kukka'.

( < v e n . , v r t . бомбощка, РОС)
bomba

bit on oц^keлtaizet^kukaD,

'lum­

bombakukkitA / kaheллaisг bom-

i on vaлkiat^kuka D / hän bulbukkA-

lehos^kazvoB.
bombakukk/A, -itA, ks. bomba.
bonafedaP
messu'.

pl.

(<ven.

панихида, murt. панафида)

'sielu-

bonafedat^ko oллas^ 8 iг^vejjäs^kirikko, pannaz^лaüvaллA

£ffutťáio dJ.
bondar/i, -ia,
jä, piitťéíiit teB'.

-iD,

-гЬА

(<ven.

бондарь)

'puuastiain teki­

hän on bondari-mes hän teki voikirnu / kot-


23

bon

koz^oli ühs mez^bondari
bontt/Aj -a

(nimeltään bondar-i).

(yks. partit.)

'yli joen kulkeva tukkiketju,

jolla vedetään kaikki tukit uiton jälkeen mukaan'.
iihez^rannaz^i toizez^rannaz^bontta anazvirta,
rantA.

veitättäz^

kuza on nakkia

(< ven. бонт.)

bo

(pr. sg. III)

V.

'ei ole'. se bo meZ,

kell^on^nain pe-

remmeZ .
bodro

(<ven.

бодрый)

'rohkea'.

ко ep^pölk^ mittä,

siz^on

hodro, dali hrabvo.
bozo

(<ven.

бог, v o k a t .

боже)

'jumala'.

ka jUrizep^siz^

'pässi',

uhkiann^bovanann^

nahsinnA saottaz^bozo toruB.
bovan/(A ) , -аяпА

(<

ven. баран)

on ain sarved^vereZ .
borank/A, -aD, -oitA
valittaz^borankaD^
va vette,

(< ven. баранка)

'rinkeli'.

tehäz^vanmessl borankaD,

enstä

sis^toukattas^kehu-

sis^pannas^kiukas^kehuma рака / meill^enne ku^sutťái

krirj-geliko D / a borankat^ais ко otettaz^vess Ä väliä sis^pannas^
kiukaz^vetK paisauma,
boranoinna

tiatoi päll K, kartaiai listoi pällÄ.

'kiimassa, pässillään'

(< ven. баран

'pässi').

nammaz^on boranoirma.
bořaškA

(<ven.

барашек

'pässikaritsa') 'nuori pässi'.

Vrt. utunainA.
borkkan/a, -a, -aV, -oitA

'porkkana'

(<ven.

боркан).

ai­

he pentAva oli paVlhi borkkanoitA iautettu / meill^on makkiad^
borkkanaty^tänävonnA.
borobik/kA, -aD, -koitA ^
ni').

koi

{^ven.

боровик

'lehmänsie-

mii saimmA tänäpä pal%ii borobikkoitA / hu oņ^kaikki kallem-

mad^gribaD,

hU nomme p ä l l Ä kazvovattA / hän nomme p ä l l Ä kazvob^

ain, petäzikkoZ
bovon/i, -г

ne on kaikki pavemmad^gribaD,
(<ven.

барон)

'paroni'.

borobikaD.

ais^aell^boroni

('^aia^aellK bovoni) pani kui paVVu. lehmää a K mahaa / meni elläz^
mikiz^däd päreppuitA varkainnA,
*bovvia

'rypistää(?)'

boroni mejbaäaaK vokozikoaaA.

(< ? ven. m u r t . борить)

mitä aiä ru-


24

bos

sid^vatteitA kirsussA
bosseli

(ко borit^seltК vatteD).

oporkA

(vrt. ven. босой

'paljasjalkainen',

'van­

ha kenkä tai kalossi joka sidotaan jalkaan kun pellavia vitimellä lyödään'.

/ ponve palloon bosseli

'vanha kenkä tai kalossi,

nuoralla kiinni sidottu'.
hotsk/A, -assA,

-a, -iZ

(<ven.

бочка)

'tynnyri'.

kapussA-

bot^kA / ain käski provat ikä botskassA millim^maku on / mejjet^
pan^'ii niku sel^'iid^botška,

ni раШ'и pan^’
ši vagonoiZ / üs кегЬА

bekmani masteři vei minnua kattsoma savoda miltsiz^botskiz^onnaz^
vina D.
bva^sinA, bra-bsin/aD s.pl.^ -oiZ
'pidot'.

tas^päzed^bra^sinoiZ

hre^’ii/ä, -n, -B, -zin

( < ven. братчина, братчины)

- pitto kuhonibit' päzeD.

(<ven.

бредить)

'houria',

miä tänä

at K bre^'iizin.
brit/va, -va,

-vaD

hvitva/tA^ -zin
ta'.

(<ven.

бритва)

'partaveitsi'.

(vrt. ven. брить, брею; бритва)

'ajaa par­

miä britvazin parra.
broda

(?<ven.

брод

'kahlaamo')

'pehmeä, upottava paikka'.

soz^om^broda / sell^om^broda paikkA / lepikkoz^om broda paikkA
'vajovA paikkA'.
bronnik/kA, -aka

( < ven. бродник

'vähäinen nuotta')

'nuotta, jota vedetään kulkien itse vedessä'.

hänekä pUvvettäz^

rantoit miXtellK, its^onnaz^rintoissat veZ i its ain mennäz^^etez^
bronnikaka,

siz^mennäz^mäellÄ / on niku kahe per^'ši pittukkainA.

bronze

(< ven. бронзовый)

broškA

(<ven.

ЪгиЛк/А, -аллА

брошка)

bronze sormuZ.

'rintakoriste ' .

(allat.)

tyttö (tav. sulhasen sisar)'.
avit^mittä,

'pronssinen'.

(<ven.

брюньга, брюнка)

'morsius-

zeniha sisar on ЬгиЛкА / hän eb^

hän on sell törkönnä,

tanttsimaz^i naunomaZ

/ ЪгиЛ-

kann^annatťéi kisenno paitA.
brud/atAy -aV
bi'.

(?<ven.)

ais^siä prokuto,

?'jatkuvaa tekemistä kuvaava ver­

üht p ä t Ä brudat^süvvÄ.


25

bpu
b r u h a — . b'/’uha
kgttgZ,

'kyykkäpelin tapainen peli',

ко bruha ťšiu-

sbs^sell^on poppA / bŤuha poikaizet ťéiukattaZ

(< ven.

рюха) .
brus/sА , -sūj
ru'.

-aD, -sitA

minu nain on гацкка,
bruste

n. pr.

(<ven.

mm.

'parru')

? 'par­

niku brussA aaottasjcen on varma.

(.cven. брус

'erään tien nimitys'.

брус

'parru, veistetty hirsi')

brustetK mütällK mennäZ , sUvillK kaivoin-

nA.
brUllillä ~ tviitlillä
tö brUllillä

'raskaa/na, -ksi'.

siä teid^Uhe ťšu-

'raskaaksi'.

brümbeli

n. pr.

ven.

brägä/ttSi, -^si
'paatsama',

Брюмбель

(kylä).

Kartalla Brömbeli.

(ilm. rhamnus frangula, ven. крушина)

brägättsi - koeramarja pu / koeramarjaD marjojen ni­

mi (лике) / musad^marjaD,

evät^siivvä / brägä^si korika m e illÄ

painatfäb vatteitA; vaatteet tulivat kuin väkevän keitetyn kah­
vin värisiksi, kari'ttsnjevo £kanelinvärisiksi ].
i l m . 'paatsama'.

brägättši-pu
japu,
va

b r ä g ä t t S i - p u ehk i koera mar-

tämän kuorien kanssa värjätään / hän tuab^niku koffZ k ar ­

'tulee kahvin väriseksi'

/ m e i l l K matko paino, hän k e v v ä l l Ä

p ai n o .

bränik/äP

s.pl.j

-köitK

(<ven.

пряник)

'piparkakut'.

ted^bränikköit Ä.
bud4lnikkA

bu^'iilnikkA

buďilnikkA tärizaB

(<ven.

будильник)

'herätyskello'.

'herätyskello soi' / tämä bu^'iilnikk^on läüs-

kevH.
bufet/tA, -assA,
ti' .

-ta

(yks. illat.)

(<ven.

буфет)

'bufet-

men^’
ši bufetta virutska ette ďi nois^'ši raļļ-a jakama /

jaetťéi rahad ďi aletťéi bufetass^ossa limonada.
buga^ši D

i?<ven.

пугач) ?? 'linnunpelättimet'.

mü ühe

poikaizeka vaihoimmA buga^siD.
bujani

( < ven. буян)

'räyhääjä, tappelija'.

hän orļ^ko bu-

jani, ain reistaB.
buju, -D, -itA

(<ven.

буй

'ankkuripoiju') 'halosta tehty


26

buk
joen pinnalla uiva merkki, joka on kiinni köydessä'.

buju on

nät^saommA merkki pantu / hii om^merkid^bujuD / nohiverkkoin pettäz^bujuitA / näkemize peräs hU onnaskl / meill^evät^_^pet K bujuit mertoinnA,

na)

a а Ъ е т та я 'kiilie^pettöZ .

Ьик/еллА, -kEtemma,

-keleB,

'pökkiä; tapella'.

enipännA Ьикеллаг^типгка kummantA ri-

-еп^Чг,

-ennaZ

(deskript.

sa­

kob^muna / поггетта bukkElemma mun-ika / nampad^bukeīinaZ / tämä
nammaz^ain hukkeleB / hü buken^'ii ко boranaD,
bunafk/A ~ bunafk/a,

-ä, -akā

tapen^'ēi.

(< ven. булавка)

'hakaneula'.

miä löüzim^bunafka / otettas^pitškaka г bunafkaka vaikkoa [kor­
vasta] .
buVbuk/kA ^

bulbuk/aZ^

-gssAj

-kaV,

-kaitA

'lumme, ulpuk-

ka' .
* hulbukkAleh/tO, -oZ

? 'lumpeen-, ulpukanlehti' .

hän [^- bom-

baj bulbukkAlehos^kazvoB.
bulbuteB

(deskr.

sana)

'kuplii, pulputtaa'.

katsko täs koh­

ta kui bulbuteb^vesi / ко peved^vette sis^kera bulbuteB.
bunk/A, -a

(<ven.

булка)

'n. 30 sm pitkä vehnäleipä'.

eiz^ženíha emä top^teruenäise bunka.
bulli

(- härkl)

'sonni, ven. бык'.

meill^on sur bulli

Í- härklj / jumana lehmK ehk^i jumana bulli.
buV/o, -Voa

'pieni sonnivasikka' .

pēntĀ' härkäissÄ vasikka

saottaz^buVo / m emmK buVVoa kattsoma / serjoza toruttiin bulb.
bumaieAAi

(leikkiluvusta)

burav^šikkA

(-с ven. буравчик)

bäkät/tä, -äV,

-äB

tä tarkoittanut sana.
läkkäB,

'pieni kaira'.

'lörpötellä', alk. ilm. lampaan päkätysmitä siä bäkätäD ? / ken tuhma juttua

sis^saottas^se bäkätäB.

bäräm/Ä, -ä
'sylys'.

еЛЛг beňúi bumaieAAi (L.M.).

(<ven.

беремя

'taakka; sylillinen') ilm.

mitä otad^jbärämä niku,

börbösk K
börböt/tä,

'lörpöttelij ä ' .
-äD, ~äB

se on janantainA.

börbösk^on kumpa раШ'и börbötäB.

'pärpättää, lörpötellä'

(ilm. deskr.


27

bör

sana; vrt. ven. бормотать),

mitä siä börbötät^fäühjä juttua! /

mitä siä bövbötäd^inm^aikoja.
böri/ss Äy -zemmä,
öristä, murista'.

-zeD,

-zeB,

-zi, -ssüD,

-ssäZ

'mutista,

hän oli kovass^humalaZ, koko ü bövizi / huma-

likkad^ain^börissäZ, lättäz^mitäkkl, tonkkua eb^sa mitä hii lättäZ, a ainA lättäZ
börvillä

/ humalikaz^ain humanaz^börizeB.

'krapulassa', v r t . börissK.

miä egl^olim^börril-

lä (pohmonoiza).
böpöläi/n^ böröläi /n Ä, -zeV,

-sitK'^ -sit

riainen, yleensä myös hyönteinen'.

-si

sittAböröläin

'kovakuo­
'sontiainen'

böröläizet^siivväz^ratoa / böröläinK / d4 ka^sotťši massA oņko
sellK böröläisitÄ mittä аплА vai,
böröläisit^annA,

enokkai mittä / no sisuko om^

siz^leiväkäz^vosi leneB / böröläisZ ku^suttaz^

mutukaD.
böröpä

'pörröpää'.

ois^siä böröpä ко on hiuset^harrZnna /

zemsko om^böröpä / kelloon sikkeräs hiused^ehk^i easihusset^^
hiuse D.


28

da

da

(< ven. д а ) : da i 'ja (vrt. dai, ďi).

kättÄ da г meni taika
datsnikaP

тгллА nuetťéi

(= tevvessi sai).

(< ven. дачники)

'huvilavieraat, kesäasukkaat'.

kezännÄ pakarin kävväz^datsnikaD.
dattsoi

'kylän nimi, ven. Семейский '.

semeisko ku^suttaz^

i dattsoi / kuho meD? - dattsoi kiillä / nor väki kai lättäz^vennässl,

a vanemmad^lättäz^massI

dattsoin kylässä .

Kartalla

S e m i n ka.
datts/A, -oinnA
kesäasunto'.

( c v e n . дача

'huvila; maatalo')

'huvila;

siä nUd^enussad^niku dattsoiiui^oD (hiivä eno on,

od^niku dattsoinnA).
davi/B

v. pr. sg. III, -maZ

kuristaa'.

( < v e n . давить)

'ahdistaa,

humu daviB / saottez^ninta sto käiib^davimaZ

(hän

tuab^niku tappama ain).
dabrov/A, -a

? 'paikannimi'.

dabvova ottsaz^orkois^kazvo-

tattaz^ugvittsoitA.
dabun/a, -aZ, -assA,
hevoslauma'.

-a

(<ven.

табун)

'laitumella oleva

hepoized^mennäz^dabuna / hän varaasi hepoize kuk-

kuzi kiliä dabunassA / hevoiss^eb^i ontkl dabunaZ.
dabuánikk/a
jilrki.

-Л

(<ven.

табунщик)

'hevospaimen', v r t . sub

dabusnikkA naski hepoizet^pinna.

dai

( < v e n . да + и)

'ja'.

ka ken on äksU karahterika,

sin

on hiivä dai sin on i pahakki.
daki ^
-kin'.

daki

(<ven.

таки, -таки)

'kuitenkin,

sentään, toki;

sinnA daki meb^natu pettelemine / sor^gersi, šo-ņgersi ni

kavva kuniz^daki sai / hän daki vetťáZs^ko vetťéis^turunnA /
sinne sis^sa^'ši suremmat^kuhjad^daki.
dakiZ

(< daki

+ ven. же)

'kuitenkin',

a kirju^'ēin dakiZ

ittse pnotnikassi / perrä dakiz^naskl poiz^antA.
dali

(ilm. kontaminaatio:

i m s . tahi(kka) + ven. или)

toize naize poikA dali toize mehe poikA

= poin^'šima

'tai'.

/ meillK


29

dav

vikahteka огкъ ко om^paharaiskain kagra dali odva,

aiz^vikahte-

ka lüvväZ.
davai'

( < v e n . давать, imper. yks. 2. p. давай)

'mon. e n s .

pers;n puuttuvaa imperatiivia korvaamaan käytetään; -pa, -pä'.
Venno davai'

silmä = venna noizemmA sümä.

davar'ju'

( < v e n . доварить, я доварю)

vesi ко kehup^siz^miä dav ar'ju'
ded/a, -а

( < v e n . дед)

'keittää valmiiksi'.

koffi.

'tata isä'

('isoisä, isän isä').

minnA deda teki huvä vaka / äidinisää kutsutaan kaukodeda,

el­

lei isä ole kotivävynä.
dedusk/A, -annA

( < v e n . дедушка)

meJče vonoďja oņ^ko vana deduškA,

'isoisä, vaari'

(= deda).

hän ain namop^ťáinannA / tällK

deduskann^on vankia partA.
*ded/ä, -mä

'tehdä'

(lastenkiel.), k s . äkkü.

d^nameZ, ven. деловой мужик
nurkka niku ďenameZ
ďeruga

'liikemies'.

(kükküz^nurkka).

( < v e n . дерюга) ilm.

ďerugainA

tuli käpertäz^

( ^ v e n . дерюга)

'rohdinkangas, hursti'.

ilm.

'rohdinkankainen' .

meill^

on ďerugain^o^'áijana.
ďetkova

n. pr., ven. Де т к о в о , kartalla Djetkovo.

vennä

küla ('venäläinen kylä').
dK

(<iven. да + и)

'ja',

nois

kunakka nossama dH. ittsiäs-

se nennä löikki.
*dyēn/a, -a

( < v e n . дело)

'työ, toimi'.

on, kävvä kuppimaZ / hejjek'ā on p a W u
dobra

( < v e n . добро)

dobra - p a W u
dohtari ^
доктор),

kuppurinnA ďjena

ďjena.

'omaisuus, tavara'.

hänell^oli palVu

kapitanna oli.
doHtari'•-I dohtri,

'lääkäri'.

doHtari kattsO,

-ллЛ,

-ntA

(ilm. <

ven.

dohtari häne parennaB / ve^'ši doHtarinnA,

ett^otko terve / me anna dohtrinnA ommennA tä­

mä rana kini vereltä / d4, doHtarintA meni küsümä paperia.
donot/tA,

-ta, -aV, -toitA

(-iven. долото)

'taltta'.


30

dom
tämä on terävä donottA.
domovik/kA, -assi

( < v e n . домовик

'kodinhaltija; lumikko')-

mejje läväz^on domovikkA / ku^suttas^sitä mattoa domovikassi vai
mokomain kärppÄ / heit ku^suttaz^molepit domovikassi / hän saottaz^on ikä tanoZ, va hänt ed^näe,

harva kone näeD / domovikkA

ajelep^hevoissA tanavannA jäleZ, hepoin kai on hez^välissK / domovikas ku^suttaz^a saottas^hän ot^^kärppÄ,- ei ole tavallinen
kärppä tämä hevosia ajeleva on aina valkoinen, ja vähän toista
pienempi.

/ ко punop^hepoize harja,

siz^otab^domovikk^omassl,

niku hUväss^otaB / tämä hepoize karva meb^mejje tanava mütällÄ /
moni tanav otab^musa

omassi,

jätte ehdota omassi,

tahop^toissA karva / se bo mejje tanava mü­

tällÄ,

moni tanav^otap^punaize, monikaz^

se karva / kun karva on tanavaa miitällK, sis^hepoin eb^

rampihu,

eb^jä pahaizessi, millissä ripahumissA ep^tua / domovik­

kA punop^hepoize häntä i harja / ikä tanoz^läväz^on mato / ко
inmahup^siz^mitänibit' pahennussA leneB, a to hänt^eb^näil / on
nāhļb'ēU e t t K h ä n
dokkA
tarismies'.

lehmä maitua nännäss X гт е В .

( < v e n . дока

'mestari, taitoniekka') 'taitava, mes-

dokkA m e Z , mokomain niku visaz meZ.

dovariš/šA, -aka,

-aD, -šoitA,

'toveri (poi.); kaveri',

-вогллА

(<ven.

товарищ)

mü dovarišaka dumazimmA osammA puteli

vina tšaino peremmehelt'Ā / siz^dumazimmA : no nüd^memmS kattsoma
dovarisšoitA / eväz^va otetťéi sotameheD,

its annatťši mejje do-

variŠšoinnA / dovarisšoit pottsavoi^'šin hüvässK koko päivä / siz^
mejje dovarisad^nois^'ēi küsümä minnua.
dra^ťéia, -hiB
not4i^ep^kule mittä,

( < v e n . драть)

'vetää, kiskoa, repiä'.

vo-

va drahip^jCiusissA.

dratv/a, -a, -aka,

-aD, -oitA

( < v e n . дратва)

'pikilanka'.

miä ompelin dratvaka kintaD / ļ^pikij: Uhs on minek'ā dratva tehäZ, a toin on minek'ā anussit^vojjettaZ .
dvastu

(harv.)

(<ven.

* droák/a D, -i, -intA

здравствуй)

( < v e n . дрожки)

'hyvää päivää'

.

'aj urinrattaat' .

ka-

^sob^jo herra nois seisoma droski pällK, na^’šis^hüppämä droškint poiZ, zemsko näki e t t K n ü d ^ j o nazzep^ka^'šioiZ, pab^i droš-


31

dru
kat haisema.
drub/a, (?) - 1 z

(<ven.

труба)

'paimentorvi; ? savutorvi'.

рагтепелл oli druba / matťéi mizäle drubiZ, ja mine modaka hU
pās^'ēi

sinnä

ni когкгаллА, makkama drubiZ .

drubit/ta, -ťél
taa'.

(<ven.

трубить)

siz^otťál minekkī Хапо kätte,

'puhaltaa torvea; toitot­
sis^Xfl^oka drubitt'šl,

saob^

miä on signalistA.
dvusk/A, -a
sä)'.

( < ve n. дружка)

ženiha veljä on druskA

'sulhaspoika, edeskäypä

(tavallisesti)

(häis­

/ ко bo veljä,

siz^

on hiivä tuttAva poikA, naize тег^ер^келра / noriki nosap^sani ka
mennäz^venttsa / a aiz^druska ко ku^suttAZ nahjoit^ottama,

sis^

ku^suttAZ : hepoize persi pUhkijä.
drägeli

'haukkumasana'

(vrt. ven. дрягиль

'kantaja').

mejje drägeli vaimo haukkui vanhaan aikaan miestä.
dränij, -ä
minen')

( < v e n . дрянь

'roska, törky; romu; kelvoton ih­

'märkä, mätä haavassa; myös haukkumasana',

on / miллa k ä e s s Ä j o h s I pal'l'u dräniä ven. гной
sa ) '/гигшагза Л'saot i/lZ
äränikäZ

pal'l'u dräniä

'märkä (haavas­

ais^eiä dräni / kippiäz^on dräni.

(ks. dräni)

'mätäinen, visvainen'.

kovass^on drä-

nikäZ .
dräni/tt’iUā,

(ks. dräni)

'ruveta mätimään'.

kippiä

mā^'šūB (= kippiä drāni^'iUB).
ďiiko

( < v e n . дикий

raivokas',

mm.

ďéiko inimäin,

diiko inimäinK / paha,
ďéikari

vihain^väki,

(.с ven. дикарь)

pelunhaluinen'.

'hillitön, raivokas')

se on süämikaZ

'vihainen,

/ süämikäz^inimäinÄ -

d^iko väki.

'villi, metsäläinen')

'villi, tap­

d^ikari tappeleb^ain / d^ikari! vonodja hauk­

kuu veljeään.
d^inanaZ

'humalassa'.

a itts^on poлnossA d^inaxiaZ, vähä

vajja kilikkannA.
d^iiurno

( < v e n . дежурный)

p e r ä s s K t u l i gepe^u d^iíurno
(d)ijo

'vahti; päivystäjä',

vähän^aja

(- vaH^’
šI).

sikoja ajetaan [näin huudetaan].

vrt. äok.


32

dub

dubina
(<cven.
д у б и н а ) 'hölmö (moitesana)'. dubīnuškĀ se
А
_
_
on nain
/ äis^siä dubina / dubina saottez^ninta ко teb^mitä
koeruttA.
dubinuskA

(< ven. дубинушка, dem. -i дубина

päinen ihminen')
dubli

'hölmö nainen (moitesana)'.

'hölmö t. itse­

v r t . dubina.

'voimakas, terve, ven. сильный, здоровый'.

dubli meZ

hän on

(= hän on tukevA meZ ) '^ varma.

dubrov/a, -a, -аееЛ

'Kukkosin kylän toinen (ylempänä Lau­

kaan varrella oleva) pää', vrt. аларра.

dubvova nurmi / miä

olin dubrovassA г hän oli anapassA.
dubrova nem/e, -eZ
vessä'.

'eräs niemi Kukkosissa ns. Dubrovan jär­

dubrova nemeZ on hepoizeD.

dubrova nurmi

(?)

'Dubrovan järven lähellä oleva pelto'.

dubrova tarviz^as^’
š ivoima männ Ä.
ďuim/a, -a

( < v e n . дюйм)

'tuuma'.

tämä gnazi om^paksutta

tervettK ďuima / kahz^ďuima paksU.
duň/a, -а, ~Ла (partit.), -алпА,

-antA

( < v e n . Дуня)

'nai­

sen n i m i '.
durakkA

( < v e n . дурак)

'tolvana, narri'.

ken tep^kovvi

ťéUtK, ni äkkistä noissaz^nagrama ettK näd^on durakkA / durakk^
on bolbana.
durno

( < ven. дурной

'huono, kehno')

'kehno, tyhmä',

o

mikä siä od^durno meZ = tuhm^meZ / hän orļki mokomain durno inimäinÄ.
dužgaja

? 'tuskailija'.

opo elä tuska,

leipä tappaB sanoi

aina olbskA / Ulijoe olbskA, hänt saotťsi dužgaja.

opo vaimon

nimi.
duh/A, -a

( < v e n . дух)

'henki'.

mitä duha hän mez^on?

'mis

hinge mees ta o n ' .
dumami/ne, -ssA
nen'.

( < v e n . думать)

'ajatteleminen, arvelemi­

se l l Ā naizenn^eb^ond^mittä dumamissA.

dum/atA,

-ama,

-an, -aV, -aB, -azin,

-aZ, -azimmA,

-atťši.


33

dur

-annuD

(-i ven. думать)

'ajatella, arvella; aikoa',

miä duma-

zin no-issA naima / miä jo dumazin / mitä dumaD? sika va dumaB :
montA porzassA tehä (kun ihminen on unohtanut miten asia oli
tehtävä ja sanoo että hän dumaZ että oli siten tehtävä, niin sa­
notaan:

sika on paritellessa kauan selässä ja sen sanotaan ajat-

televan, kuinka monta porsasta tehdä)

/ siz dumatťáZ konz^noiss^

utelinna tulema takaZ / no sis^hü dumatťái što tarvis^ku voita
tervako / ко noized^dumama,

dH, sis^häipärrilt^kaikkine / pilvek-

k^ll^inmanjiA void^mettsä kire hāipār^’
ēūā / siz^dumazimmA ; no niid^
memmK kattsoma dovariššoitA / näd^i miä joutuzin meisterissi kokemattA
dura

(- en i dumannutkl).
( «iven. дура)

dīižn/a, -a

'tyhmä, höpsy (nainen)',

( < v e n . дюжина)

'tusina'.

ais siä dura.

ühe dūznā osin nap-

puitA.
* dvortts/A, -a, -aZ
latsi, linna'.
nir^ga dvorttsa.
düdü

( < v e n . дворец, yks. gen. дворца)

hän dumaz^ettA hän oli kuniņga dvorttsaZ.

'tutti (sarvesta tehty)'.

tana na düdü

vi' / ku^suttas^sitä sarvia kaikijinA visi: gogo,
dädä

'pa­

hän vassas^saoB: mitä miä tulin, miä tulin ku-

( < v e n . дядя)

dädä a/itA, -ļļaZ
noD / aell^om^pennoD,

'Tala seh sar­
Шри,

düdü.

'setä, eno'.
n. pr.

(paikannimi).

i aition teH^'šU ümperi.

dädä ajjaz^on^pen-


3^

еВ

еВ

'ei'.

miä vel lisäzin ephän hü tohit kotto т е п п К / pro-

va päll K, passib^vai e B .
eb^aika

'äskettäin'

(käännöslaina < ven.)

\_kaipana пика

simo] nUt kole еЪ^агка vassA meni uskovaizessi.
eduart/A, -a, -aiuiA

'miehen nimi'.

hän dumaz^mennä sellä

lesnikajuiA eduaTtannA miimä hevoissA / г eduart ossl.
ek/ka, -aD

'tapailevaa puhetta (?) kuvaava verbi',

taho ekka / mitä siä ekaD / küzüdjmitä hän

miä en

'® - g' ain saoB.

eli K

'edellä'.

sä e l l K m e t t s ä kohahtaB vassa,

essÄ

'edestä, tieltä; edestä, asemesta',

ко kilVuD.

hoi^'ēi essK! hän

pnaiskapisinnua korvannA / miä häne e s s K n u n a s i n / miä tunni ess K olin tsainoz^viz^vai kus^tunnia / d4 läkäz^filata vaňannA ett K me minu e s s Ä a A u jure.
est^,i takantA
takantA
eZ

'edestä ja takaa' .

naisi visi naUtťél est^i

(ко naized^ijjelläZ ) .
'edessä, edellä, ennen',

naz^vaikkO kuho männäZ

ristetťéi i rissemä ain ez^on-

/ ken meb^eZ ^ se leikkap^kurk'e sitä ken

tuab^jäleZ / komAna ez^on suri stabsli kupoitA.
ez, .aika

ezaika

piJiahu pertťši

'ennen aikojaan,

liian varhain',

'ennenaikoj aan tuli huonoksi'

ez^aika

/ kui fiüttö kitteb^

ezaika zeniha.
ezankua

'aluksi' ["ensi alkua"J.

monikaz^vel jo)CaI vagona külezä,
ezä

'edessä'.

pojezda läHsi menemä,

kuniz^vagon )CiWa meni ezankua.

ka zapanj^on es^sannannA,

siz^vassA alettaz^

mettsä nauka nadvant naskia / mihe siä härät^sin^ezä.
ezäppäi

'edessä päin, etupuolella'

suku se on ain niku ezäppäi
egl/ä

-K

surep

(häissä).

'eilen'.

eh/e, -ett K, -teD,
teet'.

(vrt. etteppäi).

-teit^', -teiz

'hyvät vaatteet, pitovaat-

miä en me punma^ minnA bo ehteit mitä pällK panna / mimi^


35

ehi

on nus^'i-i ehe / тглл^оп hüväd^ehte D / ehted^on vatteD / hän on
ehteiZ

- hüviz^vatteiZ.

ehi/ttäj -ttämmä,
-tetťéil
ehitän

-tän, -täD,

-^'šin, -ttännüD,

-tättäZ,

'rakentaa rakennusta; pukea vaatteita toisen ylle'.
'hüväD vatteD panen p ä l l Ä ’ / miä

30

ehi^’
ēin / miä en ehit-

tännUD / miä noizen ehittämmä / ehitättäs^peptt'iiä / miä ehitän
majļa / ко on ikkunat^teh^’šū i uhzed^on teh^'šu, sinnad^on pan­
tu, naed^on pantu,

katto on pällK, vinad^on lū^’
šū, funtamentťái

on teh^'šUj kiuka on teh^'iU, ku süäme men^'ii elämä,

ais saottaZ ;

pertťái on ehitetťětí. / mitä siä sitä poikaissA ehitäd^ni kovassA.
ehk : ehk^i ~

ehki

'tai, v aik ka’.

'tai täytyy jonnekin mennä'

/ kellÄbo

ehk^i kuho piäb^männä
tätta ehki mama,

se or^

raukkA / üHtgkkI eb^onnud^varassA еНк^г pätappoJitA a kaig^on^'éi riki vassa olejaD / no a duAa dakiz^anto suto еНк^г itts^oli
Värä.
eho esimäin

'eho ensimmäinen, aivan ensimmäinen'.

siä ain

eho esimäizessi met^ťáíiho.
eH^'ézs/s Ā, -^'éi

'pukeutua'.

siz^naized^vähäisi eH^'šis^'ši

parepiz^vatteiZ .
eh/^’
ē iā, -in, -i D, ~^'éi, -^'áinniiD^ -^'šiD, -itťéi
keritä'.

'ehtiä,

siä ehiD / miä en eh^'ēinnUD / hän eh^'ši / miä en eh-

^'éinnuD ťáiiho 'jäin hiljaks'

/ miä en eh^'iit^parahodda / hän ep

taho konsakk^eh^'iiā / miä issuzin vagzanaZ, kattsozin ehitťéi
vassA koJime kesse pöräHtäss K kas poikaissA d4 iis t'šütökkäin
ehän
ei

'eihän'.
'ei'.

ehän tanopojajm^o nenärätfšiä.

ei, eb ninta / ei sa ikkuna avat^aukl / ei sanaa

käytetään tav. saksan nein sanaa vastaavasti, eb on = nicht
/ myöhemmin kuulin ei sanan myös seuraavassa yhteydessä:
t'ēijjā 'ei tiedä (epäröivä kielto)'.
ei
e li
elVä

'hei'.

ei, kulit^siä

'öljy',
'älkää'.

masina eli

'hei, kuulitko'.
'koneöljy'.

elk'ä vizatka vattei pällä liva.

ei


36

ell

elläi/n, -mitK

'eläin'.

eb^elläin naihu / elläimZt^tožo

poškoroieeaZ .
e l läiZ r-j ei läZ

'kerran, ennen'.

hän

(= mettsÄ) elläiz^oli

suri, a hän niid^on^neikattU / elläis^hän^oli uittO, a niid^oņ^
kanava kaivattu / en ťéi miHs hän om^panannikkO, on hän elläis^
panannud^vai muites^se nimi pantU panannikkO / elläa^tuli üHs
viroJiain siikävä mettsä elämä / elläz^miä vei olin pen poikainA,
mejje tatt^ossl prili^sa moisiossA maitua.
el/lä, -ämä,
-ettäZ , -etťšb,

-än, -äD,
-etťáil

-äB,

'elää'.

(eb^) -ä, -in, -ittK,

-äk'ä,

miä jo elin hiivässä / hU elet-

täz^rikkassA / nUt eläkä ťšii hüvässÄ / hän tahto hUvvi ellä d4
ep^tuntennud^ellä hüvvi / on linnas^hUvä ellä,
ra D / Aellä sotameas K seisaHtas^'ii püssüikä,

elettäz^niku her-

püsüd^vanmed ett^

ed^mennisJ^eillK pähä elämä (= ett^ed^menniz^lUmä heitK) / hän
sirkiäz^vez^eb^elä / moni mez^pivnoz^eläpki / küläz^nät^ko eletťši odra tein tarhaZ

/ mont^inimäize ponvia on elett'šū 'monta ih­

mispolvea on eletty'.
en/o, ~noa,

-oZ, -no,

-oka

'elämä, eläminen'.

ко on hiiva

eno : sinn^on eno niku papi. koerannA / miä kärsin raijkka ennoa /
enepä eb^o enoZ / se inimäin^on oma enoka nüt^kramppiZ
nen rikas, mutta nyt joutui köyhyyteen)

(oli en­

/ meill^on елока ahi-

suZ .
enohiri
sa'.

'ihonalainen lihasnyintä silmäluomessa tai poskes­

enohiri silmäs^ko likuB,
enok/aZ, -kai

siz^om^paha.

(mon. part.)

'eläin, hyönteinen'.

[= moskuj on kaikkine pikkArain enokaZ

hän

/ siz^otetťéi vihko sit-

tX väliä d4 ka^sotťéi massA orļko sell K böröläisitÄ mitta annA
vai,

ejiokkai mittä.
enussa/ssA, -D, -B

'viettää mukavaa elämää' .

hepoin niid^

enussap^täss Ä hilväll Ä rohonnA / siä niid^enussad^niku dattšoinn^
oD (hiivä eno on, od^niku dattsoijinA).
elä, elk'ä

'älä, älkää'.

elä nagra toiesA,

elä nagra,

ka^tso ittsiäZ

vähänn^aika - iteD /

/ eikä рацка pahassi / elk'ä

ťšii häntÄ paska puttuka / elähän siä ainA käppäzinna me eteZ .


37

elä

elähtävä

'iäkäs, vanhanpuoleinen, ven. пожилой'.

vä in-imäinK / hän Jo on vanepa pole inimäin,
e läj/ä, -äöj -itK,
töä ü H t S vävüsse

-ässi,

-illK

löi kirvek'a pähä,

elähtä-

elähtävä.

'asukas',

mejje kulä t'äut-

eis^kole viz^vipsta vömillä

tuli eteZ , kuza on^'ēi eläjäD / hii onnas^sikäläisit^eläJitÄ / mii
kunuzimmA кегаллА niku linna eläjässi / linna eläjill K mahzatt'ši
sene perässÄ ettÄ niku kuzza t'šüz^evät^käü^'iü, ain oten^’
éi ралкka.
e läm/ä, -ä

'elämä'.

inimäin ette elämä ep^t'šiļļā, voib^oл-

ла vel vanaлл^ikk'ä meb^i kerrämä.
elä/ttä, -ttämmä,
'elättää'.

-täB,

-^'éin, -^’
áiD, -^'šimmĀ, -ttākk'ā

ohto miä häntÄ jo elā^'šin / mü jo elā^’
šimmĀ,

elät-

täkVä niittÄ t'šü / siä jo elā^'HD, nüttK ла hän elätäB / miä noizen hänt elättemmä.
elävältä
ühe,

'elävältä, elävänä'.

toin toize,
emik/kO ~

vazikad^o^'šimmA kätte ühs

elävältä.

emik/kO,

emakko; naaras'.

-koa,

-оллА,

-о D, -koitA

'imisä sika;

kahsi emikkoa sikka / miллa leväD emikoллA

siaллA kire porsaD / ш1ллА, mihsi le, emikko sika ep^kazvo ensikkl / meill^on^emikkO kissA / koer^on^emikkO.
emin^'šim/ä, -mä,

-äD, -itS

'äitipuoli'.

miлл^oli valju

emin^'šimā / minnua emin^'šimā aina toru / minu emin^’ēimā minnua
eЪ^лaze kuhhokki / minu emin^t'āimā minnua külla läkk'äp^kaikiллA
vīsi (puhuu pahaa minusta).
emmäinK

'naaras', v r t . emikko.

emmäini K) (vrt. s. v. is-

säinÄ) kissA / emmäin koera / inimäis saottaZ : ais^siä emmäin
aika / koer kera on iesäin i emmäin K.
emmäz^^mamas^koinattua

(kirosana, haukkumasana).

emmäz^ma-

mas^koinattua, metisiä perkele!
emo

'äiti (leik., harv.)'.

meillK va ku^suttaz^emo niku

nalja pähä / emo pakkO тгллА süvvä.
empine

'äiti'

emoine (L.M.).

(run., hellittelymuoto).

penen petťái miun


38

emü
emüDy -t^

'äiti*

(runollinen hellittelymuoto).

minu emüttä (run., L.M.)

ep^se кили

/ ep^sell^onnud^minu emüttS,

sellÄ va

on^'šZ külä naizeD (run., L.M.).
em/ä, -mä, -йллА\

-äD, -ZtK

'äiti'

(puhuteltaessa mama),

hän saob naissA: emä / en^'šine väki eaotťéi emä / hänell^eb^o
emmä dali еЪ^о issä ehk^i tatta dali mama; puhuteltaessa sano­
taan mama / a noviki emäll^oл^'éi лакзаЬ^кйеzadali sisaí'eлл^oл^'éi nahjat^käeZ / sis^tanavaллPí ženiha emä viskap^humaлoit^keтa
pällÄ.
emähautA

'pääkuoppa eräässä pallopelissä'

(ven. игра в

шара) .
етйлатта 1
emäntK

'emälammas'.

'emäntä'

emäpari

(harv.) perennain on emäntK.

emäpari on (pallopelissä)

se, jonka keppi jää lä­

himmäksi ja joka joutuu кгла emähautaan ajamaan: jokaisessa hau­
dassa on mies keppi haudassa,
pari saa кгла emähautaan.

kaikki koettavat estää, ettei emä-

jos heidän keppinsä estäessä on ulko­

na haudasta ja emäpari saa, ehtii panna keppinsä tähän pikkuhautaan ennen kuin haudan vartija, niin haudan vartija joutuu vuo­
rostaan emäpari)isi.

kun emäpari on saanut kiлan emähautaan,

aletaan uudestaan heittää,

talvella vain pelataan, kun keppi

heitettäessä juoksee hyvin lunta pitkin,

eräs heittotapa, jalal­

la viimeksi työnnetään keppi menemään lunta pitkin.
emärüsä
redokkA,

'isorysä',

[osat:] peränora,

riisä, пелиВ, pe-

siveD / järve suz^on emärüsä pantu / emärüsä:

nessÄ muvvaлt mUtä ep^päs^ko takaz^va meB.

sived^oллaZ,

кала häi sie^

katoā^oллaz^aлл^i pällÄ, peredokk^on.
enepä

'enää'.

ehän perrä päiväлasu enepä nittKmä männä

mennä) / a perrä siz^enepä en tcE^’
é id^noiss^ossama komunistoi aikannA.

eni/päivÄ, -pännS, -päivääsi

'pääsiäinen',

se praznikk^

enipäivA' / enipän^annattas kanamunit, тгллЛ rissemä anto лив^к'И
muna enipännä / enipännÄ vet^tarviz^oллA nus^'ēid^munad^ni siz^
vojjettaZ / 1оилиз81 vein, liukpäivässi vein i enipäivässI vein.


39

ewne~ e n n Ä ^ еппЕ

'ennen, muinoin; ennen jtk'.

no sis^ku-

pelja ко on vanmis^siz^enne nounatta veratki kutsuitAZ / kas
vikkoa ennä kotto menemissÄ / mamahzod^on^'ii ennÄ / enne korjatťéi leipä sinne magazeZ.
ennE muina

'ennen muinoin'.

ennE muina oli moda, naizet^

it’
ši kattariZ.
ennepi

'ennemmin, aikaisemmin'.

■oel^eb^isu navvaZ

(häissä)

ennepi jo siivväs^ko ťéiittd

/ d4 ennepi vellÄ feťékA sano kai va-

ЛалпА i nevvo kui hän ennepi käi.
ennetteglä
eňňi

'toissa päivänä'.

'hokusana leikkiluvusta'.

eAňi beňúi bumaieAAi

(run.,

L.M.).
ennä vanassA

'ennen vanhaan'.

a ennä vanassA monikas^pe-

remmeZ, jevve, naski ennepi sanamitta,
eņsikkl

ensikki

'ensinkään'.

ennä pätÄ, naukaZ.

eb^minn^o zali ensikki ко

siä omitas^käsi säreD / a miä siz^vina en Junud^ensikkl, vell^
ennepi.
epsikan/tA, -ta, -naD, -taitA
lehmä'.

'ensimmäistä kertaa poikiva

ejļsikantA poikiZ / erļsikant^on otentava odotetaan ensi

kertaa kantavan lehmän poikimista.
eristä

enstä

'ensiksi, aluksi'.

suppi tarviz^jähüttä ens-

tä / hän [- tsonna] enstä kaivottas^hapAkokaka,
en^'š/ine, -isitÄ

'entinen, vanha'.

sis^havvatattaZ.

en^'šine eana / rū^'ii

hän on vajikias^karfkassA teh^’
ēū, kera neitK en^'šisitK vatteitA.
epi

'kieltäytyjä'.

ken eb^me, se on epi / hän eb^o epi /

hän meb^vaikko kuho, hän eb^o kustakki epi / miä en o millizessäkkl sUmizessÄ epi, miä siirf^kai.
epko

'eikö; eikä'.

/ eb^o issä epko emmä

küzüb^mintA:

epkO saiz^vina kust^ossa

(tai ei ole jompaakumpaa) hän on maireto.

eri

'eri( lainen) ' .

eri

'erilleen'.

ikä pāiv^on^'ii ain eri vatteD.

miä ero^'iin oma poja eri / ah ко sei ta-

noz^oli mässiiä ко mān^'ii evi / voi meni umpipetťáii

'vetel moko-


40

етъ

main,

kai, jäp^se pett'šūmažtU i kai ühte,

hänt^et^sa eri petťéil-

maļļussA '.
*

erinnai /пА, -siä

'erilainen'.

mikä ťéU еЪ^о häntÄ mütällA,

hän ]iob^kuho ťéíiho теВ,

eb^me mukka,

ко

sis^or^^kaskümme kont-

kümme kirromissA perā^'šikko, kai erinnaisia.
eropnanA

(< ven. аэроплан)

'lentokone'.

eropnan kuzaleb^

vurrab^männÄ / üllättsi len^’
š iz^evopnanA.
ero/ tta, -ttamma,
^'šin munaD,

-tan, ^ t ’
šin,

-ttaD

'erottaa'.

miä ero-

sorriad^i henoD / miä ero^'šin oma poja eri / miä

ero^'šin siad^eri karsina.
erro/ssA, -ma, -n, -zin erozin), -Z, -s^'éi, -ssuD
ta' .

'ero­

miä noizen ervoma / errossuD kaksi koivun haaraa oli eron­

nut toisistaan / ka^so hänes kar^'éissA väliä

(ka^tso häness^er-

rossA väliä).
*esinopatk/A, -a
millä)'.

(ven. лопатка

hirvi ain ammuttaz^nopatka

esimei/nS, -zeZ

'lapaluu')

'etulapa (eläi­

(esinopatka) miitXllä.

'etummainen, esi-'.

esimeizez^janaZ

'kä­

dessä '.
esimerkki, -ä
раЪЧ.'и varasaB,

'enne'

(käännöslaina < ven. признак).

sis^savvaz^mikänihut’ ühs kätte,

ken

sie^saottaZ: se

on esimerkki / se on esimerkki väkkiä ко tuaB / kana ко лаилоВ,
se on esimerkki, pahha t'šijJāB / kana лаилоВ,
esimespäivX
nantai'.

eiļsseppāivA', esimespännÄ ~

hilvvä ep^fiijjä.
ensseppännÄ

'maa­

sapošnikkoiлл^on ain esimespännä piihä / ensseppännä

ep^piä алка külvä.
esimäi/n mait/U, esimäin^maitU, esimäissÄ maitua
to'.

mejje lehm^poikiZ,

d4 saimmA esimäissÄ maitua.

'ternimai­
vanhaan

aikaan kolmena ensimmäisenä vuorokautena poikimisen jälkeen ei
nautittu lehmän maitoa.
niin sitten otettiin,

vasta kun kymmenennen kerran lypsettiin,
ensimmäinen maito annettiin sioille.

esimäi/nK, -ss'A, -zeD,

-siZ

norikki esimäissÄ kerta nittÄmä,

'ensimmäinen'.

meitlÄ ко meb

sis pab^rā^'ii kuhjana pällÄ /

sis toukattas keppi sinne jankoiZ, takimaisiz^jалкогг^г toin


евг
otts^ esimābs-iz^ankoi Z .
esimäizet^^hampaP
esinukkA
eso

'maitohampaat' .

'veneen kokka'.

'joka tekee ensimmäisenä jtk.,

"eka".

ken tannab^esi-

mäizennK se on eso / ко j ozet^toisiss^ette esimä-izessl, sis^saottaz^eso / ka ťéiukattaZ
sl алаВ,

(Jankivve ťé-iukattAZ}, ken eaimäizes-

se on eso.

etemmällK

'kauemmaksi, edemmäksi',

me etemmällÄ,

häm pa-

raiku pnaiskap^korvannA sinnua / ka^so oikissA häness^etemmällK
(= elä hänek’
ä tartu) = ka^so koi^'ē-LssA häness^etemmällK (L.M.).
etemmältK

'kauempaa, etempää'.

kust näki hepo-isiä etemmäl-

tK, i lehmiä etemmältÄ.
etemmäZ

'etemmäksi; etempänä'.

sotames^paino pä ďi läHsI

menemä etemmäZ / sotamehet^kai men^'ši etemmäz^meissK / d4 siz^
meni miimä etemmäz^vähäisi kukkusi kiilässK, kellä saiz^mUvvä /
sittu herra kattsah^'šl takka,

ettÄ sitt^on tervelt süleltK etem-

mäs^kuza hän kukkii.
eteZ

['eteen päin'].

sis^pevrä ve^’
ēi meļļed^jālle eteZ /

kont^päivä olin d4 lähzin tulema jälle etez^utelinna / elähän
siä ainA käppäzinna me eteZ / hepoin tempap^korma eteZ,
etes^^takaZ

'edestakaisin,

takaZI / hän pöriB
ette
hepoizessA

sinne tänne'.

siä härä sZn etes^

(hunkub^etes^takaZ).

'edelle; eteen; eteenpäin'.

rattad^elk'ā menkū ette

(sananparsi; kun nainen tahtoo ottaa ylivallan talos­

sa) / zenihannA pannaz^nuzikkA ette,

sur nuzikkA paksu vavreka

/ sis^pannas^perednikk^ette norikinnA/aukkojärUZ p e t t ä z ^ a h s Z tA seisomaZ sis^pannaz^nahzennA

lälläd^ette, siz^nahsi ťéiukaB

lälliVä / [ukkosenilmalla] rissiä tehäz^ette / inimäin ette elä­
mä ep^t'šijjā.
etteppäi

'etupuolelle'

(vrt. ezäppäi).

töröd^jävväz^et-

teppäi, a rukk'ed^mennās^takka.
ettei

'ettei'.

ettei sa puhtassI.

per^'šimma^om pakahtud^rojaka ni kovassA,


42

ett

e/ttsiä, -ttsimä,
-^sittäZ,

-^Bbtťši,

-^sin^

-^si

-^siD,

'etsiä'.

-ttsiziD, -ttsizimmK,
miä e^sin pätX / e^sin täitK

/ e^si pätK / tniä naiss^en taho etisiä / hU e^sitťéi / sis^kelt^
e^sit^sis^se saoB; käet^kerkiäD, silmät^_^sipk-CäD / väliseni ettsizid vev^sekb. / kun ensimmäisessä jakauksessa on täi sitten sano­
taan: panetteled^minnua / sis^taZ ко jo pä e^sit^kai jo sis^tas^
tehäz jakahuZ,

sis^saottaz^ettK to mad^mettsä d4 et^päz^me^säs-

sK väliä / mejje baťko suvas^ko ettsizit^pätR / ЪаЪ^агп pani pät^
ettsimä,

hānell^oji^’
š i, saoB,

suret^täiD, mokomad^razvaizeD, saop^

ко inotťéi saoB, mont kerta saop^kai oksentamma kersi / sis^saob^
Uhs kertA sanozin: baba sutu dali elä sutV, a miä en jaksA sinu
täitÄ / sis^saob^enepä eb^käsked^ettsiä konsakki / sis^koko in­
tä ain^ettsi basAjassa hārk'ā / mii ettsizimmK tänäpä toukomatoitA
/ inimäissK kera ко mitä ejtsip^sis^saottaz^mitä siä nurat seltK
/ peremotta ко pettäs^kevvällÄ veZ, siz^e^tsittäs toukomatoitA.
ett K

'että, niin että'.

miä ко kummittelin hänt^ettÄ mitä

hän teki / häi} koli inm minnua,
ettällÄ

'etäälle, etäällä'.

ettK miä en nähnUD.
omen^omenassA ettäll^eb^naijki

/ uzlinn^eb^o kaikkine ettällK mejje kotontA / oja jCaroinnA lehmZll^on^ettällK kävvÄ.
ettält/Ä

-У

'etäältä, kaukaa'.

hejje hepoin orfki noraza,

ettältÄ ka^tsob^vaäa ettK

eduarta ikkunna' nnA / näiip^kera niku

näd^ettältA' [= kojottaB~\.
ev/äZ, -ässKy -väD

'eväs',

ota eväs kera ко met^ťěíihd /

osimmA heillK poperoskitA i evässR,
evvät. кегалпА.

veimmK vagona / annatt^ii


^<3

f ab

fabriŘ nijjeP

'tehdasvalmisteiset niidet'.

*fabrik/kA, -kaZ

(<ven.

фабрика)

'tehdas',

fabrikkaz^on

таёгпогллА vemeniD.
'fater/г, -iZ,
mendanttA saoB:

-itA

(<ven.

фатера)

'majapaikka'.

teill^eb^o fatevit kuho mennS,

fateri / fateriz^oīi^'ēi kukkuzi küläZ,

s-is^ko-

tuattA mejje majja

kui monnesutanoz^on^’
ši fa-

teriZ.
fet^kA

ks. krasikovä feťékA.

figur/а, -aD

(<ven.

фигура)

'kuvio, koristus'.

paskA pai-

sattAs^kai nahittas^figurat^pällK.
f i lata

vaA/a,

-аллЛ

(henkilön nimi).

d4 läkäs^filata va-

ňasmA ettÄ me minu es s K аЛи jure.
*fiAonuk/kAj, -ka
nukka.

paikannimi.

a miä menin pankklspnava fiňo-

fiAonukk^on uvvešlinnassA virsta vitekiimmenä.

fnakkU

(<ven.

флаг) 'lippu'.

lippu on fnakkU, iihellÄ

vi­

(<ven.

miä

si saotteZ.
foma, k s . kurkona foma ivants.
fonar/i, -ia, -ikä,

-iV, -itA

фонарь)

'lyhty'.

fonarika menin hepoizennA kagroit^antama / miä men fonarika ait­
ta.
fomits

miehen nimi.

Kukkuzi fomits /hejje n i m i ö n , mez^on

fomits.
frovv/a, -a, -aD,
kortti'.

-itA

'rouva, herrannainA; myös eräs peli­

uhkia nain on niku frovva / (selitti viroksi;

sakste

naisterahvas on frovva ) / herrannainA.
f ruska-

'niistää'.

ftaro'i

( < v e n . второй)

funtamentťš/i ~
vijalka'.

miä fruekan nennä.
'toinen'.

fundamentťé/ 1 , -itÄ

nikona'i ftaro'i.
( < v e n . фундамент)

'ki­

funtamentťái on teh^'šū [rakennukselle] / ken tep^ki-

vilävitX, fundamentVšitK, se or^kamensikkA.


í)4

f uv

furašk/A ^

-аллА

(с ven. фуражка)

'lakki, lippalakki'.

a sis^ťéUtot^ka^sottaZ, että tällä ггккалла а л и г т е к е И й on i fuvaěka ггккьпаьпХ päzä.
калл^оп^когегг

hiuset^kaig^läpi furaska tunnaZ / furas-

.

furs/ka, -kama,

-aV

(vrt. ven. фурчать)

'pärskyttää nenää'.

mitä s-Lä fuvsad^nenäk'ä.
füdävä, ks.

lüv^sü füdärä.

fökel/K ~ fökEl/Ä,
ri'.

-äj -äD,

-%tÄ

(< ven. свёкла)

'punajuu­

täss^pentAraz^on fökeläD isutattu / fökeläd^evät^kazvo hü-

vässä / meill^on hüväd^fökelät tänä vonnA.


45

gad

gad/a, -a, -aD, -oi

(mon. gen.)

me, joita näytetään sirkuksessa'.
garost/A, -aka

(<ven.

(«i ven. гад)

'suuri käär­

selloon gadoi pesä.

m u r t . rapyc mm.

'узкая цветная

шерстяная ленточка для украшения костюма') 'eräänlainen koristenauha'.

saraffana obnazoitattaz^garostaka.

gā^š/A, -а

(<ven.

каша; vrt. кашица)

'velli',

gāššā tehäs^

rissurimoissA г таз juss А / tšonasurimoissA tehäs^kera gassa / а
pudru se on sakkia токотагп
ganbass/I, -ia

, а gašš^on vetelä.

(<ven.

колбаса) 'makkara'.ganbassia

mur-

rattaZ.
gantukkA

(< ven. галстук)

'kaulahuivi'.

u^’
ā impūho i gan-

tukkA pa rippuma sihe.
garmon/ni, -nia,
'harmonikka'.

-issA,

-niimA,

-nika

(<ven.

гармоника)

г garmonnia ku^suttas^pilli kera, rohkiap^saottaz^

garmonni / garmonnia soitattaZ / garmonissA tuap^höürü väliä
'harmonikasta tulee ilma ulos'
sikkA

/ garmonninn^on lettsV / garmon-

(garmonnika) soitťéi.
-tťéia (
<ven.

aaze/tťěi,

nuen gazetťšia pühäpäivännÄ

газета)

'sanomalehti'.

/ elä māli gazett'šial / kāri se

ga-

zetťéi kini / har^riuhtab^mintA gaze^'ēi käessii poiZ.
genāļi’
ii

gena'^’ii, g. gēna'd4

henkilönnimi (ven. Геннадий).

taita gena^'ii igena'^’ii) löi üli häneltÄ noriki
siamen'
gili

/ по siskon gena'd4
(< ven. киль)

^'éli, petäjäpussA,
gili

'"valloitti" mor­

mamasse.

'köli'.

hän on ühes vahvas

hõngas teh-

mokomaize jureka, petäjäkarre / vennell^on

koleno vai mikä .
gjia^'iia

(<ven.

гладить)

'silittää (vaatteita)'.

ко on nis-

kiäd^vatteD, siz^on hiivä дла^'Иа.
gnaizikk/O, ~oZ,

-oissA

'kaislikko'.

gnaizikkoZ / gnaizikkos^hüppäs suri haukl'^

hauki on ain rohkiap
hauki / a kuza on

peHkozikkO da gnaizikkO, sellK toukittas^kobunkoi pällK pankkitA
gnaizikkoissA poiZ.


46

дла

g nazi, -D

'ikkunalasi'.

tämä gnazi om^paksutta tervettK

ďuima / tämä gnazi on tummukaZ / gnazid^on sunaD

'ikkunalasit

ovat sul at'.
gnazipup/o, -a

'lasiruutu; lasin/kappale, -siru',

minnk

mäni gnazirupO Janka / ikkunannA оц^киг^гироа.
gnaziskapp/I, -i

(vrt. ven. шкаф)

'lasikaappi'.

pa sinnua

liha-as^'šiaZ, ehk^i gnaziskappi ni selläkki ed^varmisu.
gnavnoj -лпА,

-ka

(<ven.

главный)

'päällikkö'.

sis^tuli

gnavno proveroittama biletťéitK / siz^menimmK gnavnoka molepi.
glZgn/a, -a
ťši,

'jokin tyttöjen leikki'.

t'šütökkäisi ťéiukkU mikäle
gnodva

gligna enne ťéiukat-

Р. М.

haukkumasana, ks. gnodvatA.

ais^siä gnodva,

tuli

namas^toizentA pana käessÄ väliä / siä siltako gnodva.
gnodva/tA, -Z (vrt. ven. глотать
ta'.

nät^kana tuli d4, gnodvaZ

'niellä; ahmia')

'sieppasi'

'siepa­

/ här^^gnodvas^saoja

panaize.
gnuhh/o /V/ gnu)C^,
synkkä'.

-otA,

-oD, -oitA

(<ven.

kovaesA gnu)i^o, ep^kule kovassA // siivä mettsK
gogo

глухой)

'kuuro;

tämä gnuhho kovass^ep^kune / a nain on hänellÄ mainma

'tutti'.

'gnuhho mettsÄ'.

ku^suttas^sitä sarvia kaikinnA visi: gogo,

IhApu, düdü.
gonubo

(<ven.

голубой)

'vaaleansininen'.

kahs vissiä on

rozavod^a kahs t'ēUkkiiā on gonuboD (rözavoi lintt'šik'ā).
gonk/A, -a, -itA

(<ven.

гонка)

'eräänlainen tukkilautta'.

tarvis^pressiä gonka ranna pole / summofšikat^tehäz^va gonkītA
/ gonkit ко vejJäZ,
goňšik/kA, -aD

sis^toukattas^šeštaka.
(<.ven. гонщик)

hän gonkitA veb^anaZ,

'tukinuittaja,

tukkimies'.

ks. gonkA / gonkA ко sab^vanmessl, siz^

gonsikad^otettaz^gonkA dH. vejjäz^zavodannA.
go^juh/a, -a, -aD, -oitA

(<ven.

Kopioxa)

'norssi, kuore'.

rüzäz^oli p a W u goí>juhoitA / goŤJuha on paganakaZ.
govnittsoi * krintte/aP, -ointA

(^ven.

горница + крыльцо)


n

дог

'vieraskamarin portaat',
eämäj

min taita oli astaika kahessama Uhes-

ко miä näin koera poikitA, gornittsoi krinttsointA.

gorbA

(<ven.

govbas&lk'āinĀ

горб)

'kyttyrä'.

se on oikia,

(vrt. ven. горб

hän [- fearassij on niku säUnijä,

'kyttyrä')

se on дотЪа.

'kyömyselkäinen' .

va hän on mokomA gorbaselVäinÄ

i kovkia vatsaka.
gorbselk’
I

(vrt. ven. горб

huvrihi-sana) .
gorbuli

'kyttyrä')

'kyttyräselkä'

meill^oli kahs opettajja.

(<cven. горбыль)

gottSin/a, -a

(<ven.

korika minnA gottsina

iihs^oli gorbselkl.

'kyttyräselkäinen'.

кочан)

makkap^paljaz^niku gottsina

(ba-

'kaalinkanta; juhannuskokko'.

'raakaa paljaana kuin kaalin varsi'

/

(kapusa pällK näd^mikä se on se on varsi)

// janinna memmä gottsina ponttama / tervAbotškA pontattaZ, UllällK pannaz^rivvu ottsa (juhannusyönä poltettava kokko).
gouruss/I, -гка
tuus n. 7 senttiä).
"gradoss/Ij -ia

(<? ven. корюшка)

'jokin pieni kala'

(pi­

gouruSsika mattei piivvettäZ.
(<ven.

градус)

'aste'.

ко med^muvvannA

fšühö ni mii sinu satammA külma mere äre kuza on ühesäkümme gradossia külmä.
grafi те/ttsS,- -^sässK
sän nimi'.

(vrt. ven. граф

'kreivi')

'erään m e t ­

ellāiz^on^'ii киккигь külä omad^riukui leikkamaZ,

gra­

fi me^sässK.
gran/a, -a

(<ven.

кран)

'hana, kraana'.

hän jutťál sama-

vara grana / polikojui^orf^grana.
greben/i, -iä,

-ik'ä, -iV

(<ven.

гребень)

'kampa'.

grebe-

nik'ä harjatťéi pätÄ / miä noizen naentamma hiussitA grebenik'ā.
grib/a, -ba, -aZ, -aD,

-oitA

(<ven.

гриб)

'sieni'.

miä

sain tänäpä koSseli täiin griboitA / komenna memmä velK gribba /
vanoit^inimäisit ku^suttaZ; vana griba / mü olimmA gribaZ / mii
käimmÄ jo tono gribaZ.
gribapiraZ

'sienipiiras'.

na, griboitA, odrasurimoitA

se sisältää:]

sememvoitA,

sipu-

(odrasurimod^enstä keitättäZ).


48

дгъ

griz/ziä, -id, -гВ

(<ven.

грызть)

'nakertaa, jyrsiä'.

koera gvizib^nutA / inimäin leivā kovaissA griziB / tämä nahai
агп leivä kovaissA griziB / grizid^nutA / grizit^kuiva leipä /
hZri griziB.
grob/a, -a, -ba (yks. part. ja illat.), -aV, -itA
гроб)

'ruumisarkku'.

(c ven.

havvaz^on^'ēi grobaļb’šūkūD / joko on groba

vajimiZ? / ken teb^groba,

se teb^i risikki / ко аппал^лоЪЬа, ni

len^'ēid^grobba.
grobaļt'ēilkūD

'ruumisarkun palaset'.

havvaz^on^'éi groba^'šii-

küD.
gromko

(<ven.

громкий)

'kimeä, äänekäs'.

kimmiä on niku

gromko.
gronšatťšiputk/l, -itA

'jokin putkikasvi'.

mä saimmA gron-

ěatťélputki раЬЧ.'и, heitÄ vet^süvväZ, kori otettas^vällä dai /
sika suvvab^gronšatťšIputkitA.
*grozno, -ssi4
sA

(< ven. грозный)

'tuikea, uhkaava',

kirahtas-

'groznossA niku ко saod^mitä'.
дгоёё/А, -a

(<ven.

грош)

'puolikopeekkanen'.

sinn^jo va-

namez^groSSa tari^saB (kun joku istuu, torkkuu niin sanotaan)/
grošŠA

'рол^корвкка ' enn^on^ťái mokomaized^rahaD / minn^arļ^kust^

le j outud^viz^grošsa massina.
gruntťéimeheP
erikseen'

'miehet, joiden talo on omalla palstalla

(ei yhdessä kylän muiden talojen kanssa),

puttslkü-

läz^elettäs^gruntfiimeheD.
gruzda

gruzdA

(<ven.

грузд

helttasieniin kuuluva herkkusieni'.

'agaricus piperatus')

'ilm.

vankia griba / mokomain^

niku tippiä griba, märki pältÄ on / meillK ku^suttaz^likogribaD,
kahs^ehk kond^vikkoa likkossaZ,
nas^sona,

gruSovnik/kA, -aD
sas)'.

siz^virutattaZ,

siz^vassA pan-

sis^sap^siivvÄ.
(<ven.

крыжовник)

'karviaismarja(pen-

tänä vonna onnaa^sorriad^grusovnikaD.

gruzovnikkA-peza/Z, -ssA
zovnikkA).

'karviaismarjapensas' (ks. gru-

kaksi gruzovnikkA-pezassA.


^9

gru

дгиЪо

(<ven.

грубый)

/ ко on ďéžko inimäinK,

'raaka, töykeä'.

тьлп^оц^дгиЪо пагпА

въг^оц^дгиЪо.

дгигоу/а, -а, -ака,

-aD, -oitA

(< ven. кружево)

'pitsi'.

ihoi оИваг^ол^'ёг gruzovaD [paidassa, häissä] / ťéina hursjťéi
on gruBovakaj

а pros^ťáinannA вЪ^о gružova

(~ proa^'iinann^eb^o

gvuūova).
*gvužovai/пА, -zeb

'pitsinen'

(ks. gružova).

varnikit^pan-

nas^seinällK, i gružovaized^zanaveskad^ikkunoinnA.
gubern/i, -iZ,
mentti'.

-i, -iZ

(< ven. губерния)

'lääni, kuverne-

siz^na^šannikkA тглЬА küzüB: kuho диЪегпг nUt^ťéU met-

tS? minus^kus^tähennäb^ettÄ ťáii ettK voi ellä kuvvez^guherniZ:
moskovaZ, petteriZ,

k-ievaZ, oďessaZ, ^ařkovaZ, i rostof-na-donv.

/ meill^on vähä noitoitA a novgoroda guberniz^on раЪЧ.'и..
диУапз/а ^ guVaňj/a,

-a, - a z a - a Z

sit, nuorison (ilta)huvit'.

tan^sitťái,

(<ven.

гулянье)

'tans­

ühs soitťéi, garmonšikkA

(garmmonnika) soitťéi / esimäin tants^ain oli kadrilli, siz^oli
ruskova,

krakovjakka tan^sitťéi, podispa'Л, siz^oli hahanotškA,

manovosisko,

poVka^

vaVtsa tan^sittAZ.

paikka kai ťáiitod i pojaD,

mazurkA / onnaz^ühes^

tantsittsz^i naunottez^i, väliss^i

pojat^tapennas ко оялав^киталага / guVanjaza kävväZ / melk'ettā
ikä intÄ tavotattAs^kävvä guVanjaza / guVaňjaz^ep^käü / guVanjaz^
on šumu / guVanja pnats / noruz^mān^’
ši gulbama ~
gu l'a/ttā, -tan,

-taV,

lä, maleksia; huvitella'.

-tatt А, -^ťéin

guVaňja.

(< ven. гулять)

'kävel­

miä ühs kert novovoitan tejje kons^

ťáíi novikika guVatattA pimmiäz^ajjaZ / miä kas vikkoa guVa^'iin
uvvezlinnaZ.
guVbaslo
lehtijä'.

(vrt. ven. гульба

'гулянье')

'huvittelija, vete-

ah siä gulbaššo vanhemmat toruvat kun lapset aamulla

tulevat kotiin / gulbasso, ep^kesä kotonnA,

ain Uht^pätK kuzani-

hit' on.
gulb/atA, -ama,
vitella'.

-aD, -aB, -aZ

(<ven.

гульба + гулять)

'hu­

miä en taho gulbatA / hän ain guVbaZ / ťáiid^et^kehta

tehä, ain gulbaD / kuza siä gulbad^Ut pitk'ā / noruz^mān^'ši gul'Ъата

^^gul'aAja^-


50

guV

диШ
lintu,

(<ven.

гуля)

'kyyhkynen, p u l u ’.

j^sniakkA;J mussA

vähäisi penep^ko gul'u.

gug/a, -a

sanan merkitys tuntematon,

miä en ťéi mikä se

guga / pošo minnA guga (sanan merkitys tuntematon), miä guga telIK (run., L.M.) .
gutťéio/D

s.pl., -itA

(<ven.

кутья)

'riisistä tehty makea

puuro (perhejuhlissa, hautajaisissa ja kalmoilla)'.

bonafedat^

ко onnas^siz vejjäs^kirikko, pannaz^navvannA / калтогллА kävväZ
pominoittAmas^kolleitA,
ra naunutattAZ

siz^vagnaz^onnaz^gutťéioD / gutťšiot^ke-

(kun ovat vo^'iit'eVāD) / vagnaz^pettaz^gutťéioitA.


51

ha

ha

interjektio

ha?

'mitä?, häh?'.

ah kera saottas^ko et^

kule; ah kui siä sanoziD?
hak/kl, -i, -kia,
rulla pa nnaan' .

-kīja ~ -kitA

'ilm. rukissa kohta, johon

vokinn^on häkki, kuho väritän pannaZ / häkki

'sZn on hampad^mokomaD ' / hakkija ehk i hakkitA,

se on soromno /

haki rautA / haki sampaD.
hän/at A , -ama,
näpä hänama

-aZ

(7-cvir. haalada)

'varastaa'.

memmK tä-

'varastamaan' me^tsässÄ / i muvvantakki varasattaZ,

saottas^hän hanaZ / ain niku rohkiap saottaz^me^sässÄ.
hamu, -a

'aave, kummitus, haamu, varjosielu'.

häne hamu käi

davimaz^minnua / tuab^inimäin UllK unez^näed^ettK tuab^niku tappAma sinnua ehk i..., se on hamu (olkoon unessa nähty ihminen
vaikka vielä elossa, sittenkin sanotaan haamuksi)

/ monenna mez^

niku kuza on, siz^nain ottElep^kotto, sis^hamu tuab^ennepi jo,
uhse ehk^i ikkuna konahutaB: avva uhsl / mehe ani on i kai / minлА ho tapahtut^sitä,

a rahvaz^on lätfšü,

što on onnud^ninta /

ikä inimäizell^on oma hamu, oma äi}geliä / kun mies on pitkällä
matkalla ja ollaan kuulevinaan koputusta ovelle: što avva uhsi,
mutta sitten kun mennään katsomaan niin ulkona ei olekaan ketään,
silloin sanotaan: häne hamu käi koputtamaz^ennepi / iihs haviko
mes^koli miä näin unez^üllä,

što hamu tuli minnua tappAma / met^

tЪtĀ mütällÄ üllK ко pölk’
äD, siz^näet^hamua kera / elläimellK,
taita,

eb^o hamua.

ha/pa, -va,

-pa, -vaD,

-poitA

'haapa'.

раШ'и oli hapoitA

'oli hapazikko mettsä' / hirvet^sUvväs^hava korta / havaz^on pal'Vu i koivuz^on [pahkoitA].
*

hapAkok/kA, -akā

'kaukalokirves, telso'.

hän [= tsonna'^

eristä kaivottas^hapAkokaka.
* hapApu, -ssA

'haapapuu'.

taita hapApussA,

hapapuss^ain

rohkiap tehäs^kaukonoi / hapApussA tehäZ ļ^tsojinaJ.
hapasari

paikannimi, ks. ritso.


52

hap

hapazikko

'haapainen, haapa-',

pal4.ii oli hapoitA

'oli ha-

pazikko mettsä'.
* hap/ata, -pama,

-aZ

'varastaa'.

maan' väkevä / hän hapaZ

hän on happama

'varasta­

'hän niku v a r a a s i ' / aéuhapan

'varasti'

/ se on mikäle taita jevr>e sana.
hap/pia, -iD,

-pizin,

-pi

'ahnehtia, haalia, haapata'

mitä siä hapiD / hän happi toize omma
раШ'и puitA / лике ei tiedä

'ahnehtia'

[tätä sanaa].

har/a, -a (yks. g e n ., partit., illat.), -aD, -oitA,
'(joen) haara',

(SKES).

/ miä happizin

-oinnA

joe hara / miä vein plitka jakkia mütällä

'tov-

va plitka rosona mütällä pakarinna' ďi plitka meni toize hara,
kotko mez^joro vei plitka / joe virraka vei toise hara hän meni
miitä rosona joessA d.4 takaz^enepä ep^sad^otta plitka Ulez^virta
/ kai dumatťěl. ettÄ kül se mes^koleb^nälkä oja ^aroinnA.
* har/a, -assA,
raajat'.

-ад,

-oissa

'haara = kohta; haara; mon. ala­

välissK menitkl haroissa ilminäise vette üli järvije

ко meniD / а rikkiä miitällÄ ко mänimmK,

ikä ](^arassA toukatťéi

ain meillK Iissä vennoitA i sisaritA / pälimäizet^haraD ļ^luomapuissa]

/ vasara haraD.

hařja
haroškA
гоёкА

? 'haukkumasana'.

ais^siä hařja.

'huono, kelvoton'.

ais siä haroskA / hepoin on ha-

'pahain hepoinA'.

* havik/kO, -o
lää ylempänä).
habraZ

kylä Laukaanjoen varrella (vähän Kukkosin k y ­
iihs haviko mes^koli.

'heikko; hauras'.

ко on vähä voima,

tämä hepoin orļ^kaikkine habraZ /

siz^on habraZ / se on habraz^inimäinK ven.

слабый / joku esine kun on

'pahain ja vana siz^on kera habraZ'

/ ken saob^ahraZ, ken habraZ.
hahanotškA

{ < ven. хаханочка ?)

haikom/a-, -a, -aka
päs^ko se^jozannA

'äly'.

'eräs tanssi'.

toňjaim^on vähep velK haikoma

'vähep arvoa päZ' / hän on vähä haikomaka.

haikut/еллА, -telen,

-teleD,

-telin,-еллиО

'haukotella'.

miä en o haikuteллuD / miä tänäpä koko päivK haikuttelen.


53

hai

haikut/ta, ep^haikutA

'haukotuttaa'.

minnua ep^haikutA

'minua ei haukotuta'.
hail/ij -i, -ia,

~

~

-itA

'haili'.

salkkuna väkkiä

narrittas^haili kurissajaD. hU hailia piivvettäZ,

haili kurisub^

verkko / haili süämes^hü onnaZ / kissk kliputtelep^sUvvK hailia
/ hailimes^käi haili tarittaamaZ / minn^tari^satťéZ tänäpä kapSonnoit hailit ossa / tanvenna kävväs^podvodaZ,

hailitA veittÄ-

mäs^kävväZ,
hailimeZ

'silakkakauppias'.

/ailipodvod/a, -aZ

hailimes^käi haili tarittsamaZ.

(ven. подвод)

'silakoiden kuljetus'.

olim^miä UHs kertA tailipodvodaZ.
hair/o^

-o, -oa, -oka,

-oD, -oitA, -oika

'airo',

nämä oiuias^

kerkiät^hairoD / hairoka sovvattaZ / sovvattas^kahsi. hairoika /
hairoka pettäa^perrä / perrä pettäs^perähairoka / hairo vutskA.
hai/esA ^

%ai/ssA,

-zsn, -seD,

-гзВ, -zoin

'haista'.

haiznn / miä en taho haissA / miä haizoin / rāto,

miä

vittu haizzB /

kotonnA saottaZ: miHs siä sitannA jLaizeD?
hai/su, -zu

'haju'.

kissA sai haizu / ittsessä tuab^main-

ma kovvi sita %aisU / riki ~

ri haisu om^pahain(A ) / taukinnessA

koerassA tuli mävänne haisu.
hait/ta, -taB,
minnua

(evät^) -atA,

-annuD

'häiritä'.

hän haitab^

'oh мешает мне' / mihe siä ajad^lehmī väliä sittK,

ved^

evät^hii haitatA sinnua / mihe siä o^'éit^sene väliä sittÄ,

ved^

ep^hän haitannut^sinnua.
haJjos/sA, -^'éi

'mennä hajalle'.

tänäpä oli vetel taiki­

na d4 kai leivät^haj 3 os^'ēi .
hakkān

(pr.sg.I) käytetään vain muiden verbien ohessa esi­

merkkien osoittamaan tapaan,

miä hakkan heinä lUvvä

lün heinä' / miä hakkam^männ^oiki tavallizessA
hako

'hako'.

hakopetäjä:
hakur/i,

-ia,

'kovassA

'rutam^männä '.

mejje коНалп^оп sur tammihako nauka pohjaZ.
hava^su hakopetäjä
-ikä,

-iD,

-itA

(r u n ., L.M.).
'ankkurin tapainen hara,


54

han

ргккагагп^апккигъ '.

hakurika ettsizimmÄ tovvia

(пике) / какигг-

ка e^sittāz^arļkkur-i-a, ко ankkuri Jäb^vette.
hanatA, (en, ep^) kanna

'uskaltaa, tohtia'.

ep^se mez^enepä

kannā mennX varkainnA

'pölk'äb^mennä kun on kerran saatu kiinni'/

ep^kanna

/ rniä en kanna - miä en toki / meill^on vi-

'ei uskalla'

hain керогп, miä en kanna menn^ottama kini / ко on värüttÄ tehnüd, ni ep^hanna enepä meillK tunnA / miä en kanna vennämannA pätä pissa

(selitti: miä en toki ...).

kalehu/Z, -взЛ

'murhe'.

känellK mamasse koti,

kanelihan

nUttK paVVu kalekussA / kän on kalleinna.
kaleri

(?<ven.

холера)

'haukkumasana',

mejje halevi vaimo

haukkuu miestään / osasia kaleri paha sana / kalerine siä haleri.
Jialik/kA, -a, -kaZ, -ka

'erään metsän nimi'

(ven. Галика).

T^alika külä / üli Xalika on liki joeperällÄ mennK / %alikk^om^
metteK'’/ te ol^läpi Xalika / кетаппА naruzissA men^'iU, tannoa
kaHtekümmenä / kuho meD? - palikka / halikkaz^om^mäkelikko te.
kali/ssA, -zsmma,
ta'.

-zsD, -z^B,

-ziD,

(elä) -ze

'lojua, m a a ­

miä en tako katissA / miä noizen kalizemma / ni kalizit^

kolettA,

et pässüd^varemmaz^üllällK / ais^siä unikotťái,

zat^kok'd päivä, makkaD / rakvaz^onnas_^jo keinämmanna,
kaliz^V / ко toruttAZ,
halize / ka makkaD,
kalizutta

a siä ain

sis saottgs^kalizdD / noiz^UllällK,

elä

sis^kalizeD.

? 'nukuttaa'.

halļ/aZ, -assA, -aD
joista)'.

hali-

minnua jo kalizutaB.

'valmistumaton (viljasta), raaka (mar­

kaljaz^ruiZ / kaljas^kagra / paVVu on kaljassA ruissA

/ ruiz^vel^on kaljaZ,

eb^o vanmiz^velÄ / mantsikkad^on kaljaD,

man^sikkad^vel^onnaz^nuD / marjad^on kaljaD / miä mänin odva
nittÄmä d'i odra veidoli kaljaZ.
han/kO, -koa,

-oka,

-oD, -koitA

'halko'.

tässK pinoz^on-

nas^kuivat^kanoD / paVVu oli kankoitA / elä me sinnE kän кгге
nokmap^hanoka päkä.
*

kankopin/o, -noa

naņkiz^maha.

'halkopino'.

miä kankopinnoa puttuzin d4


55

han

hann/a

hann/A,

-aD

'halla'.

tänä üt^oli калла / ü оц^кйЪ-

mä siz^on калла maZ / h a n e d ^ o mennäs^soja maha,

taita noissas^

каллад. ^ 1 0 tulema.
hallenna ^ к а И в г л л а

'murheissaan, itkusuinna'.

mitä od^

ni Ь а И е л л а ? / itkusuinna k^on, siz^on hatlenna / hän on halleinna.
haZl/I, -iZ, -i

'harmaa'.

inimäin on halliZ,

hepoin halliZ

/ koer^on halliZ / miä anam^men halli / hän varra mep^halli var­
kain harmaantuu.
hallia
lia ni

'ikävä',

miä ко menin pijjassi,

siz^minnA k^oli hal­

'itutťéi ко menit^pijjassl' / kai väki tun^’
ēZ proššatta-

ma, noredzi vanaD,
halliss/ua, -U

kaikkinn^oli ]Callia.
'harmaantua'.

hän Jo hallissU

'hän meni

halli '.
*

han/pA, -vasaA,

vonnA häkiaD

-vaD,

hilvässÄ, hanvassA ко saiD,
haлvammassi

-vammaasi

'halpa'.

kanamunad^on tänä-

i~ hanvaD ~ hotAvaD ~ otAvaD) / ко mitä osid^niku
sis^hUvä ossO / elä nousa - elä nas^

.

haл^'éiai/nA, -zeD

'haltia, kummitus, tekee pahaa ihmisille'.

ujuma ко met^keskl päivällK sis^han^'šiain^vep^pohja / kastoissA
tunnia, siz^ep^piä mennä / veZ, mettsäZ,

pimmiz^лakkoiZ, pimmis^

honeis^ťéiihjiZ [on haл^'äiainA] / pät^harjahnain kUnsik’
ā, saottaZ / kaлmoinn^on han^’
i iaizeD, pālāssUtett'ēi monikassA, 'kanmoi
paha' häntä kutsuttiin.
hanvaB, hanvaZ

'halvaannuttaa'.

ne hanvaZ ' / Ьалуав häne,

kigoria eglä hanvahtU

'hä-

ep^nois^ťáUt^tekema käsi / ühe vana

inimäize hanvaZ / käe ko hanvaB,

siz^hänell^eb^o voima sto omma

kättK nossa.
* hanvaht/ua, -U

'halvaantua'.

kigoria eglä hanvahtU

'häne

hanvaZ '.
hanvattU

'halvaantunut, ven. параличный

'.

hän on hanvattu

inimäinX.
%amana

n.pr.

'kylä, kartalla Hamala'.

soikkuna jamana


56

ham

erotukseksi lähellä Hakajaa olevasta Hamalasta.
hamara

'kirveen, vasaran hamara'.

ham/e, -me,

-ettA,

-meD,

-meitA

vasara hamara.

'hame'.

kahs hamettA / paV-

Vu hammeitA / miä ompelin uvve narļkAhamme ittsellR / епп^ол^'ёъ
hammeD, niid^on jupkaD.
ham/maZ, -paD
sussA väliä,

'hammas (myös työkaluissa)'.

kont^kerta pörütättäz^ümpev pätÄ,

pä vizattas^kbukanna.

saottaZ:

ко hammas^tuap^
sis takuperi Uli

hirellX sitta, тълпа rauta /

krappimi hampaD / konkispu аяитаггеО hampaD / hän [= 8ъгрр1~\ on
ni kavva terävä,
hamppu
-hän

kunis^kunuhuvad^ne hampad^vällä.

'haukkumasana'.
'-hän'.

öisestä hamppU

johan vähäisi tämä Jiahs^on teillK nopunnuD,

eb^o enepä ni. ko&rA.
hane-paju, -ssA

'eräs paju'.

repajuitA pannaz^rohki-ap^ha-

ne-pajussA / hane-paju painup^hüvässK / hane-paju om^punaize koreka, joe rantois^rohkiap^kazvoB.
han/i, -nia ^

-ttA,

-ennA,

niä -4/ hanttA / mU näimmS p a W u

-eD,

-itA

'hanhi'.

kahs kän­

hanZtA / haned^munnis^'ši patVu

munitA / vähä meillä pettäs^sellK hanZtA / hanenn^on^’
ši karvaizeD pojaD.
harp/ki, -ge,

-kia,

-дед,

tanvenna säk'ä ühte kokko,
naB

-kitA

'hanki; kinos',

nunta ajap^

sis^sitä ku^suttas^hayfki / haņki kan-

'hanki kantaa, on hankikanto'/ mejje ikkunna:jui^ajo sure

harige tänä UtÄ.
harļk/kia, -kima,

-in, -kizin,

-itťái

'hankkia'.

miä noi-

zen hankkima / hil jo hankitťši / miä harjkin ain tanno mitäni
savva / miä har^kkizin hUvä hepoize ittsellÄ.
harfko

'hanko'.

siz^nevvotťéi meillS sto heinänora,

i ha-~

rav^i harfko tarviz^vejjä sauna [^matotaudissaj .
*

harjz/a, -a

'denaturoitu sprii'.

kole on niku hanza maku

'denaturoidun spriin maku'.
hap/a, -pa (yks. part.), -assi,

-oitA

'hapan'.

hapa mai-


57

hap

tu / p a W u

oli. happa maitua / miä ühs kertĀ лоргггп: паъпА tah­

to happa maitu vettÄ vanna,

a unoh^'éi da vano rokka / pohmonoi-

za süvväs^happa / veskA jo meni hapassi / hapoit kapussoitA pan^’
šl.
hapa^'šikkoa;

hais^hapa^'áikkoa sanotaan suutuksissa ollessa.

happ/anessA, -aneB ^

-AneB,

-anessuD

'hapata'.

taikina

happanep^kiukannA / sisähän happAneB / ко Ъо hüväs taikina happanessuD,

sis^tunnas^kohokorized^leiväD.

happanu/tta ^ happAnu/tta,
happanutetA,

-tetťéi

-ttama,

'hapannuttaa'.

-tan,

-^'šin, -tettaZ,

miä happAnutan

evät

happa-)

maitua / miä happanu^'šin taikina / miä happanu^'ēin tvoroga, ni
kavva kunis^tvoroga meni hapassi.

sis^tuli hapa maitu sis^hap-

pa maitua sUvväs^pudpuka ehk i leiväkä sUvväz^i munika,

kortekä

munika / kapus soi happanutettaZ / tvoroga happanutettaZ / maitua
happanutettaZ / a onuttA vartA leivät^paisattaZ, siz^evät happa­
nutetA, makkiad^leivät^tehäZ.
harakaP
noriu'ut'.

'olkikaton (harjan kohdalla ristikkäin olevat) paikatonn^on harakaD (olkikatolla).

harak/kA, -kā,

-assA,

-aD,

-koitA,

-koika

'harakka'.

sell^

on^'ii harakaD / harakkA kil4.\iB kro, kro, kro / variz^dali harakkA / variz^ďi harakkA kole on iihsl lintu, ninta va ku^suttas^kahennA visi / vei on harakkoika mad^jakamattA,
(harakat eivät milloinkaan jaa maata)
zeniha' / kuntahatussA harakkA,
*XarakkA

henkilönnimi.

a siä jo kZtteleD

'kui fšüttö kitteb^ezaika

harakassA hoi hai (run., L.M.).

sis^küzüB: a tunnet^siä Xarakka.

miä

saon tunnen.
havav/a, -a, -aka,

-aD, -oitA

'harava'.

haravaka haravois-

sas^heinitÄ i karhutennas^heinitS / haravaka rihellK puisattaz^
onkitA / miä rikkozin harava.
haravoissA

'haravoida'.

miä haravoin / miä jo haravoizin

/ siä haravoi! / ťéii haravoiska / sell^eb^o haravoistu / selloon
haravoimattA / miä en taho haravoissA / joko siä haravoiziD? /
miä haravoisin

(kondit.) miä en o haravoissuD / hv. jo haravois-


58

har

^'ši / hü haravoistaiZ (kondit. prees.) / haravako haravoissaZ
heinitK / nois^haravoima jälkitK ehki noiz^ajama jälkitK 'rupea
haravoimaan rääppeitä'.
haro A ^

harjg

'kanan, kukon, hevosen h a r j a ’.

кикояп^оп su­

ri harjg / капапяА vedaan kera harja / negnAmatoit^on harjoika
kera / pinkkozit^hepoize
harJ/atA^ -aB,

(leikkazit^harja väliä).

-attaZ,

-atťéi,

-attU

'harjata, kammata’.

дгеЪепгк'й harjatťéi pätÄ / harva poleka sirottaZ, a ťáihik'á sis^
täit harjattaZ / (eräs poika) hän tuli saunassA da i harjas^pä,
d4. häräp^pertfšiä mütällK,
navi^sannA,

а tattasse tuli saunassa d4 issuz^

näki et hänell^on^pä harjattu,

ne se poja.

sisuko otťši pässK kini,

sis^saoB:

kaze', ke-

teki mokoma tulimüllü pä-

hä, eb^ojuiud^aik^enepä konsa harjatA pätK / enn^eb^antat^harjat
pätX,

ко naima noisi / pät^harjab ain kūnsik'ā, saottaZ.

harjuttsi

’katon harjaa m y ö t e n ’.

kato-harjuttsi / kissA

mäni kato harjuttsi.
hark/atA, -kan,

-kaB,

-kazin,

-annuD,

-ka

'harpata, astua'.

miä harkkazin Uli kanava / hepoinA кегаллА harkkaB / miä harkkan
illi kanava / harkka koлt harkkamussA.
harkkamu/Z ~ Xarkkamu/Z,
kel'.

-ze, -ssA,

-sseZ,

-seD, -ssitA

'as­

miä otan harkatA Uli per^'ái kiimmenes^harkkamusseZ / tästÄ

sihessa orj kümme harkkamussA / vähä va топе Xarkkamuze meniD.
hark/kl, -kia, -iD, -kvtA,
teline'.
кгллА ~

-кгллА

'heinien, rysien kuivaus-

kleveri pettäs ЬагккгллА / rūsi pettäs^kuivamas^harkharkkin kuivamaZ / пъ on vihma sto i harkkiллA härriid^

evät^kuiva / kuhja vartaллA on hUvät^harkiD (tukipuut, jotka pi­
tävät sitä pystyssä)

/ heinä harkki / karkki pällX herneet kuiva­

tettiin .
hark/kia, -in, -iB, -kiD,

-i

'harppoa, kävellä, astua'.

moni inimäin t'ēih^'ši harkiB / harki kirpä.
Хагккила

n.pr. kylä Soikkolan niemellä Kaprion lahden ran­

nalla, kartalla Harkkola.
harm/a,

massi lättäs^sellÄ.

-atA, -aD, -aitA

'harmaa'.

sinn^on nät^harma pin-


59

har

zakkA

pinžakkA) / тга kedväzin karmatАпацка / pannaz^mussit^

г vankeitA vinno-itA аекатъ,
harmahtava

aia^tuap^harma пацкА.

'harmahtava, ven. сероватый',

harmahtava - vä­

häin on harmatA / meill^on harmahtava kissA.
hai/>ok/kA, -a, -ka, -aD, -koitA
hatokkA haizep^kovasaA
i-oka jonittema ~

( < v e n . хорёк)

'hilleri haisee pahalta'

'hilleri'.

/ aiä nazit^ha-

haŤoka lazid^jonittElemma sanotaan kun toinen

pieree.
harotaB

(pr.sg.III)

'avaa (silmistä puhuen)'.

hän^ko haro-

tap^ailmäD, d4 äkkistä anap^surusaasaA.
harot/еллЛ, -tele,
le heinäd^maha

-ел^'ёг

'levitellä, hajotella'.

harotte-

(= levittele heinäd^maha) / nät ainn^ainA kirens-

ka okruga kai Xaroten^'ái külitK mütällK.
haro/tta, -ttemma,
'hajottaa, levittää',

-tan,

-^’
šin, -ttaD,

-tA, -tattaZ,

-tatťái

me harot ne oJiet^tanava maha / me harot

ne satod^maha aeltK / heinä korma harotA najjemmassi / harota
niit^au korviaaa

'ко läkVäb^näd^mitä bo t a r v i Z ’ / harotA jankoi-

tA / harotA harkkītA ha' ггглларрй' i. / miä en taho haratta näit
Heinit tänäpä maha / о^'И^ала harot а^^ал kuivama / nahkA harotattaz^as^'éiaZ, sia^pannaa^parkkitA naha pällK,
taZ, aia^taa^parkkitA valli pannaZ / hän
taa^hapAkokaka, aia^havvatattaZ,
harotta/saA, -B, -aauD

ais^pannaa nahkA

(= taonna) enetä kaivot-

sia^keakkohaa harotattaZ.

'seljetä, kirkastua (ilmasta)', in-

mA harottaB / hiivä inma ко tuaB, aiz^inmA harottaB / iлma jo on
harottasauD / ep^taho inma harottaaaA enaikki = ep^aelkene глmA.
har/ria, -iB, -ittaZ
maaae naiaaA

hän harib^om-

(= hojjaB, piäb variZ) / hän harib^ommasse hevoiaaA

/ pentoa harittaZ
harrinna

'hoitaa, pitää huolta'.

'peltoa hoidetaan'.

'auki (suusta); harallaan (tukasta)',

tataллa 8 ^haлko auho, makkaB su harrinna

me toukka

'makaa suu auki'

/ havu­

pa 'hiuaet^ko on harrinna päZ'.
ha'rrinnappäi

'haralleen'.

harotA harkkitA harriллappäi.


бо

Хаггглла
гглла.

'harallaan'.

tuli kotto глтА ļCattua, janat^)íar-

sis^koton saottaz^mitä jалаЬ^рагтглла Ьаллад?

harrossA

'hajota, levittäytyä',

pole / miä en sa harrossA ikä pole

miä en taho harrossA ikä

(täs ten ťéiitK d4 siz^ajet-

tas^sinne fšühö, sis^saoB).
har^'ěi/a, -a, -oika
pahtuD

'hartia(t)'.

hepoizent on har^'éia ла-

'har^’šia mep^paikantA väliä' / naiгiллA i fäüttoillÄ pan-

naг^vüt^kagлa,

üli har^'šia pannaZ

(häissä)

/ har^t'šioika kohtA

'kohta, jossa ovat röyhelöhartiat'.
harttšovo, -Z

(vrt. ven. харчевой

'muona-, ruoka-')

kilautalla oleva laudoista tehdy asumus'.
лаиИ'ё! алла,

'tuk­

harttsovo hänell^on^

s i z ^ o я ^ a u t o i s teU^'ēll maja / se on häntämehi hart­

tsovo / mattas^harttsovoZ.

harttsovo tuab^iihes^häntämehikä ke­

ra aлaz^virta.
harv/a, -a, -aD

'harva'.

sell^oл^^éi harvad^ajjaD / se on

harvA kaijgsZ / moni mat'eri on harvA / marVja on harvA.
harva

'harvoin; harvassa'.

hän käüp^harva meillÄ / miä

harva käUn kirikkoZ / hän saottaz^on ikä taлoZ,

va hänt ed^näe,

harva kons näeD // on егллЛ к о л ^ Л е И ^ к а г у а ďi neki hito harva.
harvaze'
kevväittä

'harvakseltaan, hyvin harvoin '.

harvaze'

savv a s ^

[рге^мггЛ-ка1о1а] .

harvoissa ^ ]íavvoÍ8 sa

'harvastaan, harvinaisuuden takia'.

tarviz^männä harvoissa ujuma / menimmň', o^'ēimmA zelja ittselVK
nahat^täünK, Jarvoissa раЪЧ-'и eb^i jColitkl, jäimmX ťáikassi.
hattar/a, -a, -oitte

'tuulen-, sateenpuuska'.

ra d4 kersi venne ümper / tuli hattarA vihma

tuli hatta­

'äkkiä lyhyt sateen-

r oha us'. / koko päivä ко saB, siz^eb^o hattara, a kui välimitte
saB, sis saottzZ:
te (hattaroittain)

hattaroitte saB / tänäpä vihm^tuap hattaroit= sataa vähän ja taas on poutaa / tänäpä oli

suri hattara vihma / лunt^kera hattaroitte saB.
hat/tu ^ %at/tU,

-u, -tua,

-tu, -uлtA

'hattu'.

kai on me-

heD, kelloon hattu päzä / sis^toiseji päivä käi ottamas^%attua i
келкка poiZ / tuli kotto iлmA %attua / miä hattua piän päZ

'pi-


61

hat

dän hattua päässä'

/ г еЪ^тиьзА kui кепка nakkaz^i /.atu nakkas^

sinna karu pesä jure / paņka arvot^hattu / hatunt korva reppiZ,
va libnu pi^'éi kini vähäisi.
hattuna

'vaate, joka pannaan kätkyen päälle (suojelemaan

lasta kärpäsiltä)'.

(lekutťšima, noikkU, nodrameD,

noikkunora,

kā^'šUD, pružin) .
X atunnA:

ко ken eb^mahza,

sis^saottaZ: /CatunnA seinä / häl^

löi %atunnA seinä (vrt. hattu).
hauk/atA, -kaB
ka,

'haukata'.

its piäp^kini,

zeniha emä top^tervenäize buň­

a novikki haukkap^kont^kerta / sis^zeni-

ha emä top^tervenäize bunka,

siz^norikinnA haukatA kont kerta,

its^piäp^kini a norikki haukkap^kont kerta —

norikki haukkab^

o^tsassA.
ha/uki

ha/uki,

-ugi

-vve,

-ukitA

'hauki'.

haugi pä

(pavin) / havve pä (vonoďja) / gnaizikkos^hiXppäs^suri h a u k i a
hauki / astragaka haukit^tapettaZ.
hauk/kua, -uB, ei -u, -kuiz
koera haukuB 'koira haukkuu'

'haukkua'

(koirasta sanotaan).

/ koer^ep^taho haukkua (ihminen ei

hauku) / koeraka vuzitattAZ, saottAZ: vuéš,

vusá коегаппА sto

коегА haukkuiZ,
haul/i, -ia, -iD, -itA,

-ikä

'hauli'.

nämä hauliD onnas^

kovvi peneD / näjje haulika sat^kire linnu maha.
ha/utA, -vva,
-vvaD,

-utoitA

-uta [yks. part. illat .j , -vvaZ,

'hauta'.

-vvassA,

havvaz^oli sur kivi / havvaz^oli kan­

ne pänu / havvaz^on^'ši дгоЪа^’ёйкйВ / miä tänäpä toku^’šin paņge
maha d'i tein havva рацк'е 'lommon'
sia hautoitA / iXhs ajap^hauta,
ha/uta, - u t a m a ^
-utaD,

-vvattaZ,

-utAma,

-vvattua,

/ pitkaz^nenáz^om^paťlh. meta-

toizet^havvassA väliä aJettaZ.

-vvaB ^

-vvatunnA

- v v t s B,

ep^havva,

'hautoa'.

-uto,

kana havvaB

havvriB -Nv kana isuB / mii panimmA kana hautama / kana noizep^hautAma / tämä kana ep^taho hauta / tämä kana ep^havva hüvässK /
kana jo hauto / lintu jo hauto munaD / lintu noizep^hautAma //
pezeD,

vek'ä pezeD [astioita],

sis^tarvis^hauta / katajoika


62

hau

havvattaz^as^'éio-LtA / sis^süvväs^havvattua maitua / havvatunnA
maj junn^OYj-^kettU,
hautu/ssA, -ma,
tussaZ.

-ssaZ,

-ssuD

'hautua'.

vatted^märältä hau-

siz^rikkissäZj märkänessäZ / tänäpä om^pudru kõvas hau-

tusauD / maitua pammA hautuma kiukaZ.
havahtu/a ~ havaHtu/a
rätä'.

(r^avaHtua), -zin,

-D

'havahtua, h e ­

miä havahtuzin üllällK / hän eb^o havaBtuD / miä aVaHtu-

z-in ÜllällK

miä havaHtuzin üllällK / L.M. mukaan sanotaan sekä

avaHtua että havaHtua,
hava/ttsua

keij^kui on sat^sanoma.

Xava/ttsua,

-ttsuzin,

-ttsU,

-^su

'havahtua'.

havattsuzin UllällS / ondrei jiavattsU perrä UllällÄ / hava^su
[= imper.]

hakopetäjä (run., L.M.).

havu, -itA

'petäjän oksista tehty suti, havu'.

siz^on ha­

vu minek'ā kiugassA pühittäZ, petäjä ohsissA teh^'ēū / petäjä ohaissA tehäs. .havuitA.
havuohsA

? 'uuniluudan oksa'.

ka^so havuohsita se hüvvi

sütüB.
havupä

'jolla on hiukset sekaisin, hiuset^ko on harrinna

päZ '.
* havvat/ta, -attaZ
vo ttas^hapAkokaka,
hebleneB

'hauduttaa'

hän [= tšonwa]

enstä kai­

sis^havvatattaZ.

'höllenee'.

hārļ^ko orļ^kinitātt'šu jo kovassA,

siz^

äkkistä hebleneB [ norAj.
* heblen/tä, -nä, -nettäZ

'höllentää, löysätä'.

nora elä

nousa = elä heblennä / häneVä kinitättäs^anöriä ehk^heblennettäZ.
hebliä, -ssK,

-mmässK

mässK tarvis^pittä

'löyh/ä, -asti,- emmästi'.

'helpommassa täytyy pitää vyötä'

hebliässÄ kZnitatťéU

'kuorma on löyhästi sidottu'

on hebliässK kZnitätfšü

'löyhästi'

hebliäm-

/ korm^on

/ tämä sonmu

/ vemeni on hebliässK vUllK

/ hebliäss^on ommentu.
hejim/atA, -ama,

-aB, -aZ, -aD'^

-annuD

? -assuD)

'heili-


63

hen

möidä, kukkia'.

ruis^hēnmaB

'rukis Õitseb'

mama / ruiz^vel^eb^o к е л т а О ^

/ ruiz^noizep^hen-

henmannuD / ruiz^velä bo henmassuD

/ ruis tänä vottA hēnmas^paharzenn^a-ika / ruiz^ep^taho hēnmatA /
кадгА henmaB / kukista ei sanota henmaS / koivu
henmaB

( t o m i p u ^ ■/‘вЪъпАрй ~

heno, -a, -D, -itA

paju

hapa ~

leppä

каЪгпАри кикъ^згВ).

'hieno, ohut, pieni'.

karfg&z^on heno,

ко on hoikkA kaņgaZ / tämä on heno rihma / heno raha

'hän on mo-

komain matan ja hoikkA roho ' / henoD nagnaD / henod^ugvi^saD / henod munaD
parmaDj

'pienet perunat'

/ sokkia parmaZ mokomat^henoD musat^

toized^on niku harmaD / ťáihu pä ov^rukkinnA,

ко on he-

not^päD / ruiapel^'šid^ne on ne mikät^henod^oled^jävättÄ,

havava-

ka puisattaZ.
heAokkai/nA^ heAokkai/nA,
koittava sana',
AokkainAj

-zeD

"hienokkainen".

'hyvin pientä ja hienoa tar­

se kuka semenE, ja kai mikä he-

se om^pinpa / se on t'éih^'él mettsS mokomain НеЛоккагп

se or^rätäzikkO / kanad^orfki heAokkaizeD, kilkiD / put^heAokkaizeD, iepkad^ehk i nasuD / ka kūlmi^'šūD, siz^viskap^huliz^vesinäpUkät^heA^kkaizeD / heini kust hepoin sUB, sis^sinne jävät^kai
ne heAokkaizeD,

kuka sementK,

* hero/a, -D, -B, -ttaZ ~

kuka muruitA.

-ttAZ

'hieroa; survoa'.

herra he-

rob^jankoit kokko / nain kons^tuskap^kovassA siz^otat^kini ja herot^häntK,

siz^urozutaD / a monet^herottaz^nisamma kässiVä kätki

sie / marjoit^tohottAZ,
herottAZ,

kisseliä ко noissas^keittKmä

'nuzikaka

ehk^i petkelāk'ā'.

her/tā, -väB, -zin,

-etťšu

'hiertää'.

herräb^janka / hepoi-

zent^on selk'1 herrett'šū / miä herzin jana, niittoon villi janaZ.

~
heruma

—
tua minn^appi t'šüttöit heruma.

heik/ko ^ heik/kO,

-koa,

-oD,

Ks.

heroa.

-koitA, (adv.) -ossA

'heikko'.

heikod^inimäizeD / se on niku inimäinK ко on läsiv kovassA / heikod^as^'áiat sell^on^’ši

'heikot astiat'

/ minn^tänäpä meni kauppA

ni heikossA kai / velhon naukas^heikkO jä.
* heina/ikA, -ikä,

-jaka

'heinäaika'.

kons heinaik^oli / enne

heinaika teh^'ši vihaD / hän viviitťél heinaj aka ni kavva kunis^
tun^b’ēi vihmakkad^inmaD.


6ÍJ

hei.

hein/K, -ä, -äD,

-г, -itÄ

'heinä'.

heinäD

'vikahteka mitä

liivväZ ' / kukkuzis^ko nois^’
ši heinä tekemä sis^teH^'šikkl heinä,
esimäizessi teH^’
ši koivikko.
paikka ко om^märkl kuza,
kanta kuhja jupe.

paharaiskainA roho vinnapä, mones^

sis^kai takkoika seläs^tarvis^heinät^

siz^monikkain teki kuhja,

inimäize korkukkairf^

kuhjakki oli, ni pahaizedvohod^on^'ēi sellÄ koivikkoZ.
ко teH^'ši siz^men^'ši lepikkoa tekemä.
konsooli märki kesä,
heinäD.

siz^monne paikka ilminäise vette jā^'šZkkī

sis^pi^’ši kai kanta takaka kusa oli kuivapi, mättäi päl-

IR ja kantoi pällK,

väliss^olid^märkl kai viihössa.

teit кегаллА, pikkavaizet^eait^sinnE.
mä, sell^oli vähäise kuivapi,

sis^kuhjat^

eiz^mān^'ši touksare teke­

sell^oli o^sad^va māvād^on^'ši.

sinna sis^sa^'ši suvemmat^kuhjad^daki.
tekemä,

koivikko

Zepikkoz^oli velK märäpl.

siz^mān^'ši panannikkoa

siz^naized^vähäisi eB^'iis^'ši parepiz^vatteiZ,

kuivapi.

paлannikoлл^oli parep rohokkl.

sa ilminäise vette iXli järvije ко meniD,
hänessÄ kera roho kazvaB.
roho väliä.

kosia roho,

sell^oli

välissÄ menitkl harois­
selloon j ärved^väliZ.

häntK lüvväs^seltK kera,

panannikk^oli^siz^oli suri väljä,

suri väljä ku-

^sutťši a häm pikkarain sürgü oli mokomainA näiden välissä oli
järvi sis^teH^'ši järvi,

kai ninta selās^pi^'ēi kanta väliä rohoD,

moned^veitätfši kotto rohoD, moned^veitātt'ši äkkistä, monet^kuivatatťái,

sis heinād^veitātt'ēi kotto.

naized^eH^'šist'ši vel parepiz^vatteiZ,
kai, d4 kušakkoiZ,

takalin^'šiD.

siz^mān^'ii rajaллA,

siz^

norikit^kiselnois^paitois^

kušakk^oli vUllĀ зилккигпА, näi­

tä лajja.
* heinäkorm/a

heinSkorm/a,

-a

'heinäkuorma'.

noraka heinS-

korm^kinitättäZ / miä kini^'ēin heinSkorma kovassA kini / miä en
jaksA heinäkorma kinittä / heinäkormas nor an^'šiZ antoi perään,
löy styi.
* heinämma, -tA,

-ллЛ

ra / memmÄ enstä marja,

[ 'heinämaa'].

heinämmatA tarhaz^orļ^ke-

sis^perrä memmÄ ЬегпйтталлА / miä erf^

kehta mennä heinämmannÄ.
heinänora
sto heinänora,

? 'heinien kantonuora'.

siz^nevvotťéi meillÄ

i haravoi harako tarviz^vejjä sauna.

* heinäsat/tO, -oD

'heinäsaatto, -ruko'.

suret^koD,

niku


65

hei

heinäaatoD,

oksenteli.

heitťěi/ssK, -n, -mmÄ,

-s^'éi

'heittäytyä'.

mU heitťéimmK

makkama.
hei/tVšüä, -^'éUB

'lakata, loppua'.

hei^'šub^vihma satamas-

sA - hUlk'āb vihma satamassA / hepoin hiilk’
ā p^parumassA = hepoin
hei^'šUp^paPumassA

'lakkaa höyryämästä'.

hei/ttä, -itämä ~

-ttÄmä,

'jättää, hyljätä, heittää'.
ka heitäB

'käärme

-tän,

-täB, -tämmK,

-^'éin, -ttäD

miä heitän = miä hülVän / mato nah­

luo nahkaansa' / miä

heitän paVto

pältÄ väliä

/ miä heitän tämä

ťáU poiZ / heitä

poirf^karva heitäB,

kevvällK ко karva läheb^vällä hepoizentA /

kana heitäp^sunka

väliä / ла hän

mato heitäb^nahka

pältÄ väliä.

-ze

siäse makkamine poiZ / he-

heitäb^jiayjkpajja väliä pältK /

he li/ssK, -zemmä ~

-zemmä,

'soida, helistä'.

кепло helizeB / kenno jo helizi / kennot^

helissäZ / kennod^jo helis^ťéi /
eglÄ helizi mā^'ēi mont^kennoa,

-zeB ~

-zsB,

-zi, -ssäZ,

-s^'ái,

tänäpä va kahsi kennoa helizeB,
a tänäpä noizeb^va iihsi kenno he-

lizemmä / korva helizep^ken nüttK mainiB / vaski helizeB / inimäin helizeB,

ко pall'a lākk'āB / elä siä helizel

(sanotaan kun)

nain torub^messK helläll^änellÄ / kirikkos^kennot helissäZ (kel­
lot soivat).
heliziä, -tS

'helisijä; puhelias,

ken pallit lākk'āB'.

kahs

heliziät^rohtA / hän its^kazvop^pennonnA / ais^siä heliziä.
helletťéUs/sK, -1^'ši

'vuolettua'.

paVVu marjoitA söin,

ham-

pat^he lletťéíis^'éi 'vuolettuivat ' .
helliä
kenno,

'heleä'.

naisinn^on helliä äni / hän eb^o helliä

helliä kenno helizaB.

he l lä, -IIÄ

'hellä, kipeä; hellä, lempeä'.

/ elä o ni hellK 'kun poika vaikeroi'

hellä poikainA

/ hellä or} ко pä liiD / pä

löin, natoko on hellä pä ni / sao hellä dali kippiä, se soromno
/ miä löin pä, niittoon hellK pa
elä siä helizel
he l läB

(ко kertäD,

siz^ofj^kippiä) /

(sanotaan kun) nain torub^messÄ helläll^änellÄ.

'helää, helisee'.

tämä kenno helläp^hilvässK / tä-


66

hen

mä maljaan vahva,

helläB / mikä nät^h&lläp^ho-LkaJUi^änellK se ain

saott 0 Z: helizaB / (viikatetta ostettaessa koetetaan terän soin­
tia) kui hetläB.
* henm/A, *-a, -aD, -ог

'helma'.

аЛи äkkistä noss^ittseltä

henmad^^UllällÄ / katso sinn^on sapa märki,
takantA / siä od^inm^meltK kaikkine,

ко on henmad^märät^

henman^na:ллА mātt’
š iD to­

rui лике serjo'гаа, joka piteli hänen hameestaan kiinni / elä
mātt'ši heлmoin^na:ллА .
hetm/ä, -ä, -eD, -i, -itÄ

'helmi, ven. бусы'.

kahs helma

paVVu heltnitK / mejje naizenn^on лив^'ёИ helmeD / miä taлaгin
helmi pällK dH. rudvozin helmet^kai rikki.
henppo

'kevyt, helppo',

miлл^on ЬвлррО ellä

(- miлл on

kerkiä ellä ) / tämä on henppo ťáíi (kerkiä ťéii) / ЬелррО tanatA
(kerkiä tanatA).
he Ive^'ši
vin kallis'

'helvetin (vahvistussana)'.

helve^'ēi kalliZ

'ko­

/ me helve^'ši hono! sanoi kun ajoi varista pois.

helve/tťái, -tt’šiā, -ťái ~
'helvetti, vir. põrgu'.

-tťéi

(yks. illat.), -tťéitA

те siä helvetťéi / helve^'ši siä helvet-

ťši kun toista kovasti haukutaan / heitÄ helvetťšitK vartA teb^
ni kovassA,

tapab^ittsiä.

he läh/täB

pr.sg.III, -^'ái

tandrikko tokku maha лavvaлtA,
* hertgessii/ä, -zin

'helähtää'.

келло helähtäB /

va helāh^'ēi.

'hengästyä'.

miä jozin ni kovassA,

kai

heņgessiizin.
* herļgāhel/lK '^"heņģāhel/lK,

-in, -iD

'huokailla'.

miä heņ-

-^'éin, -tās^’ši

'huoata,

gāhtelirļ^kovassA/heņģāhtelid^ūht^pātK.
herļgāh/tāssS ^ herļģāh/tāssK, -tän,
huoahtaa; huokua, hengittää',
pisäB, miä en sa heņkūā
ЗиталаллА,

miä en sa herfgähtässX / minnua

(miä en sa herfgähtässÄJ miä her^ģāhtān

éto parep Juman^avittaiZ'.

her}gäs/süä, -sümmä,

-üB, -süzin

'hengästyä'.

miä noizen

her^gässümmä / miä en taho herjgäesüä / hän herfgäsüB / miä Johzirf^
kovassA,

d'i herfgässüzin.


67

her)

her\/kb ~ her\/kl, -ge,
'henki; henkilö'.

-kiä,

-gellK, -gek'ā, -gsD,

Ьецкг läheB

'henki lähtee'

-kitK

/ her\ki lähsi jo

'kuoli jo'

/ -ikä herļgellK аппаВ joka hengelle / mainma väri oli­

ja raņkkA^

ettX pani кецде kini / hän orļ kissa hengek'ā / ken on

kovassA läsiv d4 ep^kole,

sis^saottAs^hänell on niku kissa her}-

ki / hän niilep^toizent^inimäizeltÄ henkiä väliä.
Ьец/кйа, -kümä^

-gün

'hengittää'.

minnua pisäB^ miä en sa

herļkūā (miä en sa her^gähtässÄ) .
* he/po, - V O
he/poinA ^
-poizeDj

(? Ik.)

'hepo', ks. sub. nahsl.

he/poinE, -poize,

-poisi,

-poisitA,

-voissA,

-poisinnA

-poizentA,

'hevonen'.

-poizeka,

hepoinA kohuB

'ко pöläsüB ' / minu hepoinE ep^kohu, minna bo ark^hepoinA / miä
mänin hevoissA vemä nora,

hepoinA kohtu dK miä narļkizin maha he-

poize selässK / hän ossi tukeva hepoize / naizikkO oli hepoizeka
sattamaz^jamassa / hepoizent noizimmA pältS poiZ, molepi / tämä
on hepoisinnA hüva kappeli.
hepoize putki

'eräs kasvi,

hepoize sita siijä

? eräs hierakka'.

'jokin lintu (?? närhi)'.

пгки käkö va

vähäisi surep.
heraH/tassA, -taB, ep heraHta,

-^'éi

'herahtaa (maito)'.

liipsäd^ainA ni kavva kunis^herafitab^maitU / lehmä tarvis^kavva
herahutta kons HeraHtaB / moni lehmÄ kavva ep^herafíta / lehmä ко
med^lüpsämä kui kavva ep^tua maitua nännissA', siz^vassA heraHtaB / vähäisi ко vanaB téajua; no ко siä uanoiD,
herahutta

'herutella'.

va hevaH^'ši.

lehmä tarvis^kavva herahutta kons

heraHtaS.
herk/kA, -ka, -aD, -koitA,
vasta); hauras'.

adv. -аеаЛ

'herkkä; tarkka (kor­

herkat^korvaD / hän on herkkA makkama

'hän

herkassA makkaS ' / hänell^on herkat^kUneleD / minn^on herkät^
korvaD
herkkA,

'kulen hüvässA'' / hän on herkkA,
kire rikkiS

herk/ku,

kire sutuB / hän on

(sanotaan esim. lasiastiasta).

-uD, -kuitA

'herkku'.

sUminK on herkku / tänäpä

on^'ēi hüvät^herkuD / homenna temmä hiivit^herkkuitA / sell^oli


her
pal'l'u herkkuitA / веН^оя^'ёг pahažzet^herkuD.
hern/e, -ettS,

-eD, -eitÄ,

-eillÄ

'herne (kasvi ja siemen)'.

тъа ten hernerokka / tänäpä ep^hautuetu hernet^hiivässä / tänä
votta kazvo pahainA herne / miä isu^'šin раЪЧ'и herneitK / herпегЫ^от^ралоО.
hevnegussA

(-gussA <. ven. гуща)

hernerok/kA, -ka

'hernerokka'.

herr/a, -a, -aD, -oitA,

-огллА

'paksu herneruoka'.
miä ten hernerokka.
'herra'.

miä niid^rikkap^

herra rikkināizet^ka^'ēiaD onnaz^janaZ / on НеггоъллА hiivä eitä,
ep^holi t'äUtä tehä / ken ep^te ťéiitK, se on herra.
herrannainA
herrazväki

'herran, kartanonherran vaimo'.
'herrasväki'.

herrasväki Ьиллаз^кегавв! paka-

г{лл^е 1 йтй, datšnikaD.
herttA

'hertta'.

het/aZ, -assA,
tä, annap^kai '.
annaB.

-taD,

-taitA

'herkkä antamaan, ep hojja mit-

/ moni ved^eb^ra^si anta, moni on hetaZ,

hän

v r t . turovo.

hetu

(hoku, ликетса

heinä viskaz^rivat^seinä,

(sanoi omasta aloitteestaan):
hetu meni sauna,

hetu meni

viskas^turki паила,

tuli hetu saunassA, otťši turki паилаззА.
hibjaZ

'hipiä'.

hänell^om^mussA hibjaZ

'mussaverinE' / hä-

nell^om^mussA rumiZ / hänell^on vaлkia
hihi/ssÄ,
histä'.

-zemmä,

mitä hihizeD

hil/i, -eD, -г ~

-zeD

-zaV,

-zi

hibjaZ.
(v. deskr.)

~ hihizaD? / miä
-itK

'hiili'.

'nauraa hi-

en taho hihissK.

koukuka temmatťái kiukas-

sA hiled^vällä / ka hili praizahtap^kiukassA maha,

sis^saottAZ:

verat^tunnaZ / aja hilet^kai ühte riitťéU (yhteen kokoon)

/ kou­

kuka temmattas^hili kiukas väliä / miä lissän hilit^samavarra.
hbre hern/eP, -eitÄ

'hiiren/herneet, -virriat'.

täs kagraz^

on т а 1 лта pal'l'u hire herneitK.
hir/i, -tä,
hirikko

-eV,

-itÄ

'hiirakko'.

'hiiri'.

hired^náritťái kai m u n a D .

hepoin on hirikko

'hire karva'.


б9

hit

hitro

(

ven. хитрый)

'kavala, viekas'.

hitro; kavan / se

mez^on h-Ltro inžmäi-nK.
hiv/a, -a, -aD

'hiiva, ven. дрожжи'.

hiva раппаг^олли süä-

me, siz^noiz^b onut^käUmä / sajjataikina pannas^hiva / оллилл^от^
раШ'и hiva pällK.
hi.i.ie nukkA

Xijje nukkA ~

(sub. siber:) hijjenukkA

'nie­

mi, joka on Laukaan ja Kukkosin järvestä tulevan sivujoen välis­
sä; nimen alkuperä ja merkitys tuntematon'.

tijje nukkaz^on^hü-

vä ma / P.M. arveli, että m a h d . on aikaisemmin ollut hejje nukkA.
hijjezma nurkkA

'eräs pelto'.

h/iki, -e, -ikkiä,
on hezä

'hiessä'

pipu hikkiä

-ezä,

-ikk'e

'hiki; piipun öljy'.

лоЪа

/ miä tulin hikk'e / pipu hiki = pipu paskA /

(- pipu paska) pannas^hampa pällK ко hammassA kivi-

säB / he haisu.
hikkiäinÄ
kahennaissA,

'hies-'.

hikkiäin koivu

'hieskoivu'

/ koivua on

hikkiäin koivu i rau^’
i iain koivu (lehtien erosta

ks . pau^'šiainA ) .
hiVUa ~
peлoiB

hiVVa

'hitaasti', komp. hil4,bpi

'hiljemmin'.

ko-

(= vetteleb^ainA, hilVa teB) / sZtt^inimäizess^eb^o niit­

tä toяkkua

(= kumpaan mokomain лaiska,

// hilVapi siä täriz-a'
hiVVakkaisi

venoinA,

hilVa ťéUtK teB)

'ole siivomminl vähemmän kolistele'.

adv.

'hiljalleen',

me hiVVakkaisi

adv.

'hiljalleen, verkkaan'.

'mene hil­

jalleen' .
hi IVakkotta

tämä hepoin ta-

nas^hi 14,'akkotta.
himmevgi
na'.

hhimmerki),

himmergi

'ihmettelyä ilmaiseva sa­

voi himmergi mine ťšii teki / saottaz^i himmerki va rohkiap

himmergi / siz^duman itsittsellÄ ettX nät^himmergi babuškA,
vernoss^i punikki kortťšinnA.
him/o, -то,

-mossa

'himo, halu'.

hänell^on ni himo männä

'himotab^männä' (himotťái männä) / mama sap^himmossa оллА sellÄ
'nii kaua et on himu otsas' ! naizikko, ко se on raskas^sis^hänell^on ain himo,

siz^ain tahop^sitä i tätä / sinnua üht pät^


70

him

агп nakutaB,

ain^ed^o sittÄ vinassA sanut^himmoa

'vielä et ole

saanut viinasta tarpeeksesi'.
himotaB
tab^mitäkki

v.pr.sg.III, himotťái

'tekee mieli'.

тгллА himo-

(^mitäkkl) vassumaissA siimissÄ /karpono-kissel-Lä hi­

motaB / rosson-kanna himotaB / svezoitA griboitA himotaB / himotťši männä.
Ximot/tU, -tuZ

'erään pyyntipaikan nimitys Laukaassa'.

Ximottus^tänä vottA hiiväs sinmuitA pütähüB / J.imottU on alemmas^
savtA.
%innan/a, -a

'eräs kylä, ven. Хиннолово'.

virsta ňellK pitkl,
koлmekümmenä.
koa.

va tanoit on vähä,

pinnana kiilä on

Ьаллоа kaHtekümmenä еНк

izorka kiilä, sekamitta on some uskoa i vennä us­

Kartalla Hinnola.
hin/ta

hin/tA,

-ta (yks. partit.), -nnaD,

lihall^on pen^hinta / lihallaan suri hintA
?*hiot/ta, -attaZ

'viilata, hangata',

-toitA

'hinta'.

niittÄ.
napiлkaka hiotattaz^

падла katki,
*hiriasel/lK, -еВ

'uhkailee lyödä'.

hän ain minnua hiris-

seleB - lUvvä tahoB.
hirissKmi/ne, -zek’
ä
hiris/sä, -än, -äB,
noized^lümä toissA,

'uhkaus lyödä, aikomus lyödä'.
-si, -ātt'ši 'uhata lyödä, aikoa lyödä,

d4 ed^lU'.

miä en Zü a va hirisän / hän hi-

risäS - rappap^käellK = tahob^liivvä.
hirmut/ta, -aD, -aB,
pelottaa'.

minnua

ep^hirmuta,

-ťái

'hirmuttaa, pelättää;

hirmutaB / olim feoллмt kattsomaZ,

hirmutabani / miä ко korkiaлt kaason maha,

niit^ko

siz^minnua hirmutaB

/ miä olin алиае ma&^’
š iZ, minnua sellK korkiannA hirmutťéi /
minnua enepä ep^hirmuta / mitä siä hirmutad^лassAI
hirnu/a, -D, -B, ep^hirnuD

'hirnua'.

hepoin hirnuB / mitä

siä hirnut^sellK hampat^hirvillä.
hirzik/kO, -oka

'erään metsän nimitys',

mettsä sitä ku-

^suttas^hirzikkO, mikä touksare jurez^on mettsK / hän oli tai­
ta enne hirvizikkO,

a nUt^saottas^hirzikkO (P.M.

selitti nimen


71

hir

näin)

/ sel samas^sene hivzikoka vinna,

sellK ЬеН^’ёг heinä kera

moneD.
hirv/i ^ %irv/i,
агп ammuttaz^nopatka

-e, -iä, -eD, -itK

'hirvi'.

hirvi

(esinopatka) mütÄllä / vahokaz^veri

'vaah­

toava veri' kui ammuD hirve / koera kusta eb^ottat^hirviä (hirvenajossa oltaessa)

/ esimäizel päivä koer otťšl kahs hirviä /

ne samat^hirved^Õälle koer^otťšl / kai dumatťéi ettK kill se mes^
koleb^nälkä oja %aroiimA, ettX sellÄ mud^eväd^eletfšV ketki ka
Xirved da karud^va / tallikkaz^om paleli hirvit'Ā / sis^toizennA
päivä menimmÄ jälle ettsimä hirvitK.
*

hirvi jah/^ťél, -inīiA

'hirvijahti'.

miä elläiz^menin sarļka

hirvi j ahisiTíA.
hirvillä

'irvissä, irvellään'.

hampat^hirvillä

'hampaat

irvissä'.
hirv/iselIK, -issElemmä,
vistellä'.

-isseleD, -isseleB,

-esseli

'ir-

mitä siä hirvisselet^hampaitA minu pällK / miä noi-

zen hirvissElemmä hampaitA / hän hirvisseli hampaitA minu pällK
/ hampai ко näütteleB,
hito

'hiton'

ко hirvisseleB.

(kirosana, vahvistussana).

on sinnA коп-ЛеЪ

karva d4 neki hito harva (sanotaan, kun jotakin naista hauku­
taan) .
hit/to ~ hit/tO
hitto,

^it/tO,

-оллА

'haukkumasana'.

sanotaan kun torutaan, hittonain kera saottaZ

ais^siä
'hän on ni­

ku pahain sana' / tozo mokomain maikkamine, paha sana / hitt^ottako saottsZ / hitto se on maikkimine / andve fomits saoB: kuho
'%itoл jäi ni kavvassi,
hi/ttoa, -toma,

tarviz^mennÄ kattsoma kuho hän jäi.

-on, -to, -toD, -ottaZ,

-otťěi

'hioa'.

miä noizen hitoma / hän jo hito / hampaika sirppiä ep^holi kan­
sa hittoa / napinkaka hiottas^sahha.
hittonain

'hittolainen, haukkumasana'.

notaan kun torutaan, hittonain kera saottsZ
sana’ / toissa ко toruD,
hitto '.

sis^saoD:

ais^siä hitto,

sa­

'hän on niku pahain

ais^siä hittonain

'ois^siä


72

hiu

hiu/gatA, -каВ, -kaZ, -gannuD

? 'hiuk/oa, -aista'.

тгппиа

süämelt^ep^hiugannuD / miä поггеп seiļo'zannA pepevjäska tekemä,
тгппиа süämelt^hiukaB
hiu/seP
(?'-^-si7,)

'häntään niku гаЪг k a i ’.

(harv. yks hiuZ)-^ '’liused,
'hiukset'.

taan päästä)

-ss-it/ļ ~

ain kässäs^pontta

-ssitV,

-sissA

(hiukset, jotka leika­

/ vonoťkA tar>ttU kahennA käellK M u e i s

ki lesnikka

/ kai piho täünÄ tempaz^ittsellä XiussitA / miä naennan hiussitA / nousas^kobrat tiusissA poiZ / naisinnA on hius^pitkl, a m e ­
li on lühüD.
hiussi leikkaja
hiussi

'hapsenkakkiainen' .

p u k i d ^ ä l l e ku^suttas^

leikkaja.

hiu/tta, -taD,
hiekalla',
hiutattaZ /

-^'éin, -tattaZ,

-tA

'hangata luudalla ja

miä en taho hiutta / miä hiu^'šin järü / pev^'iimmatA
’najja п а р г п к а ’: rauta hiutattaZ i hepoize kabjoitA

hiutattas^ko hevoissA ravvatattaZ / ко hiutaD,
miss^ihma - hiutA rumissA
hnamu, -a

(<ven.

siz^ihmaD / ru-

'hankaa ruumista, pese'.

хлам)

'törky, kama'.

on Umper honei kaikinnais hnamua ajettu

vana hnamu / meill^

'ко om^mitä kaikinnais^

törkbä '.
hnari

eräs praasnikkapäivä, 31.8.

panokkas^hän om^pvaz-

nikkA, meil hänt evät^petÄ praznikkannA.
%-lebopvodukt/a, -aZ, -assA,
? 'leipätehdas'.
nikassl.

-a

Vrt. ven. флор.

(< ven. хлебопродукт)

siz^miä menin %lehoprodukta, pankkahuzim^pnot-

Xleboproduktaz^miä tein Aellä kutA, sis^kirjUlfiin mos-

kova kali'ninannA pomt'novaAAa.

^leboproduktaesA min tozo an-

natťéi hüvät^paperiD, ettÄ miä ittsiä hUvässÄ vei^'šin елока eteZ.
hoD

(< ven. хоть)

'vaikka'.

hot^kuho fšühö miä men / ain

daki hod^Uhs rikkoa tarvis^ko eb^rohkiap.
hodakkA
8 Ä,

(<ven.

х о д а к ) 'lähetti'.

se on niku satattu väes-

Uhs her}ki.
hod/u, -u, -uka

{< ven. ход)

'vauhti, kulku'.

sure hoduka

johz 3 B / tattA niraiA saob^ett^ollis^hoduka koera poikA moisios^
takaZ / hepoin äkkistä toppas^hodu.


73

höh

hohotaB

v.pr.sg.III

hoi hai.

'hoi hai'.

'nauraa hohottaa'.

hohotap^ko hepoi-

nň.
kuntahatussA harakkA,

hai ("kai orfki", sanoi Lukerja)
hoik/atA, -ka

'hoikata'.

harakassA hoi

(run., L.M.).
hoikka häntKI

(= kiVVahta häntR)

o ikka häntK saottaz^moZepijiJiA visi.
hoik/kA, -ka, -anna,
ko ' .

-aD, -kitA,

-kZssI

hoikad^janaseD / paper on hoikkA

on hoikkA / hoikkA riuku / hoikkA mat'eri
o hoikkA,

'hoikka, o h u t , heik­

'paperi on ohut'
'ohut kangas'

/ nagn^

/ ко eb^

siz^on paksu / mikä nät^helläp^hoikaJin^änellK se ain

saottsZ: helizsB / siz^leiväd^leikottas^kai hoikkissi panoissl.
hoikkainA

'hoikanpuoleinen'.

ho/ita, -itAma,
'hoitaa, säästää'.

-jjan,

-jjaB,

ep^hojja,

-izin,

-ļļattaZ

hän hojjab^nassa^hiivässÄ / se peremmes^hoj-

jap^hevoissA hUvässÄ / rahha kera hoj 3 attgZ / moni eb^ra^si hukatA, hän hojjaS / miä siin, mitä minn^on hoita minä syön, mitä
minun kannattaa säästää, sanoi seřjo' za piparkakkua / hetaZ ep^
hoļļa mitta, annap^kai.
hoitaj/a ^ hoitej/a,
hoitaja meZ

-a, -aD, -itA

'säästäväinen'.

se on

'ken rahha hojjaB' / lese lehmä hoitajassi (run.,

L.M. ) .
■ A
hoitavain

.
.
'säästäväinen'.

hoi^'i/issA, -in,

-is^'éi, -г,

.A
se mez^on hoitavain
-iskä

Ä
inimäin .

'väistyä, varoa'.

hoi-

^'éiska! / hoi^'šiska essÄ, hepoin johzap^pällÄ / hoi^'ii essä,
hän (paraiku) pnaiskapisinnua korvannA.
* hoitu/a, -ma
pannas hoituma,

'olla tallessa,

säilössä'.

rahha korjattaZ,

evät^hukata.

ho/kkia, -kema,

-en,

-in, -keD,

-ettaZ

'hokea',

mont ker­

ta hoin = mont kerta sanozin / mont kerta miä sinnA noizen ho­
kema, ко käzed^mitä tehä, d4 ep^te / ni раШ'и hoen, sto enepä
en sa arvoa mitä i hoen.
hoks/atA, en -a, -aB, -annuD,
sap^kuho memmK / se on tarkkA meZ,

-azin

'hoksata'.

hän Jo hok-

hän kai hoksaB / kun ser-


7i)

hon

jo'^alle valehdellaan, niin kun arvaa asian oikean laidan niin
sanotaan, hän jo hoksaB / miä Xoksazin ett'Ā assiad^on 'pynossA.
hoTik/A, -a, -aD,

-itA

(< ven. холка)

'hevosen säkä'.

täl-

IK hepoizennjDn sur honkA.
honosto
simeZ)

( < ven. холостой)

'poikamies'.

('^ honosto meZ ~ poikAmeZ ~ pois-

po-Lk^ain, honosto tavviz^onna.

hom/e, -me, -mettA

'home'.

maitoon jäniit^skappi ďi kai ho­

me on pällK noissuD / nämä surimod^on lāpāh^'iūnneD, homme maku
on.
homett/ua, -umma (III inf. illat.), -u, -uD

'homettua'.

leipä noizep^homettumma / leipÄ homettu / tänn^on pudru jänüd^
ďi kai on homettuD.
hotļ/kA, -да (yks. gen.), -ka (yks. partit.), *-gaasA, -gaD,
-kitA
täjä

'honka'.

hoņga takanna miä seizin

'vana ja tervain,

seisozin / horkka p e ­

vahva ’ / hän [- gilij on ühes vahvas hau­

gas teh^'šb, petäjäpüssA.
horļkapu

'honkapuu'.

hoņkAsari

tämä от mäntÄputA,

'eräs saari'.

а tämä on hoņkapu.

(suurempi [kuin romasari]) hän оц^

kinometra kahs pitkl.
hobo/D, -ta

( ^ ven. хобот)

ho/gatA, -kama,
ven. отдыхать'.

-kan, -kaD,

'kärsä'.
-kaB,

елоиалл on^hoboD.

-gannuD,

-gatťéi

'levätä,

miä hokan / miä en taho hogata^^ hogatA / miä en

o hogannuD / hü jo hogatťši / miä menin linna, ďi noizin hokama
te äre / homennA hokaD

'huomenna lepäät'

/ meillÄ vähä saottaz^

leppäB, meillÄ' saottas^hokaB / nahan hepoin vähäisi nojahtaB =
hokaB

(пике).

hokia, -D

'huokea, halpa, ven. дешевый'.

täss^or^^kai sii-

miskrami hokia / kanamunad^on tänävonnA hokiaD Г~ h a n v a D ~

hotA-

vadötAvad) .
hoku

'hengitys'.

ho/kua, -kuma,
tää' .
па:ппА,

nä mikä külma pertťéi on, kai hoku tunnuB.

-gun,

-guB,

-kuD, -guttgZ

'huokua, hengit­

hU hogutteZ / hän hoguB / miä en jaksA hokua o^'iijanan^
ко o^'iijana on üli pä / hepoin hogup^kovassA

'лошадь


75

hon

ды ш и т '.
колат/а, -а, -aD, -itk

'huolema'.

sellK рилп^оп Ьолата

küleZ.
holettomuZ

'huolettomuus'.

зглл^оп^каг oma holettomuZ /

on oma holettomus^što ed^vahi häntÄ perillä / nahsl niku uppos^
kuha, oma holettomuZ, holett^oliD.
*

holeva

'liian huolehtivainen, huolissaan oleva'.

ken on

holev^inimäinK se morihuB / ain hoZev inimäin morihuB.
hol/i, -tAj

-eka,

-ettA

'huoli'.

holett^oliD / еЪ^о holi

mejļe päZ, holi on tata i mama päZ / ainhan se погвй^оллаг^уапеpi takanna,

heillK ЬолЬА eb^o ni pal4.ii / häm^moritab^ittse sene

holeka kai.
ho l/ia, -in, -iB, ep holi, -iD, -iZ (kond.)
välittää; olla tarpeen, tarvita'.

hän ep^holi ensikki - hän ep^

kule Sanna ejļsikkl / miä en hoZi / miä holin
/ hän ep^holi ensikki,
huolissaan'

'ottaa vaarin,

sto hänellä mitta bo

/ minu poikain ep^holi ensikki

'miä kulen sanna'
'ei välitä, ei ole

'ep^kule sanna' / a

mitä miä Xolin, miлл^om^pä ŠnimaraZ / ep^Xolitkl pojezdassA
poiz^noissk d4 takaz^menn^oma rahaka / келраЪ^тгппА se ťáU itsel^tehä,

ep holi тьллА maksa hänessÄ, miä ten häne its / hä-

nell^on tasku paksu mitä hän holiB / menimmÄ,

o^'šimmA zel' ja it-

sellK nahat^täiinX, %arvoissa pallit, eb^i Xolitkl, jäimmK ťáikassl / hän vetteleb^aika sto ep^holis^ťéUtK tehä.
holimaito
homa

'tottelematon', ven. упрямый'.

'huomaan, hoiviin'.

me siä hito homa! / se on niku

maikkamize sana.
horna/tA, -zin,

-ttU

'huomata',

miä niku homazin vahaisi

što hän^oli sl-nK / evät^hii homattU minnua.
homenessl

? 'huomiseksi'.

tarvis^homenessl vanmis^taz^ma-

tA.
homennA ~ %omennA

'huomenna'.

homennA hokaD 'huomenna le­

päät' / väki kai eläp^tänäpä jiomennA, %omnikoss^inta г innassA
^omnikko.


76

hom

hotnni-h/ho ^
-oD,

-koita

homik/ko

'aamu'.

(пике) ~

jíomnik/ko, -koa,

-ossA,

-оллА,

котпгколлА поггеп йЪЪйЪЪК makkamassA / hom-

nikossA varva onnaz^tZkkellÄ / тгй tänä homnikkoa mühässüzin
ťáíiho / котпъкоплА surussassaZ.
* homnikkO-päiväj -ssS
kO-päivässÄ ampu,
hon/ePj -ei,

'aamupäivä'.

dovavišsA minu homnik-

ep^tarkaD.
-eiZ,

-eitA

'(talon) rakennukset'.

miä korja­

sin pal4.‘u nassuitA honej^ļūressA / kirsi likutab^nät^honet^t'äinanta väliä / mü koro^'šimmA vanat^honed^uvvessa / minu baťkoJUi^
oli hüvät^honeD / honed^om^pülhei nojaZ / tarhaZ,

se on honei

ļurez^ma, ümper^honeit^näd^mikä om^ma / hän tep^honeitA / meillÄ teh^'ii usija honeitA / ко men^'ši кгип^'ИллА, рап^'ёг honeitA
üllällK tankoika / marat^tarvis^tehä ümper honeitA

(maraD 'ra-

kennustelineet J tällingit ') / pimmis^honeis^fšühj iZ ^on han^'éiainAJ .
hõn/o, -oa, -од,

-oitA

'huono; myös haukkumasana'.

kahsi

honoa / paWu. honoitA / ois siä hono sinnuataski! / hono roho,
honod^viljaD

'pahain roho' / ais^siä hono 1

mehīt^toruttgZ,

maikkamine / eb^me väliä hono.
hor/a, -a

'huora',

mejje hora (sanotaan myös miehistä)

noiz^üllällK nori hora (run., L.M.)

/ mejje svonotš.'

/

rohkiap

veitäp^hora pole.
hori/ssA, -B

'huorata'.

miä en taho horissA / mejje nain

ain horih^ikä paikkaZ / mejje mes^horiB.
horra

'huora'

(vrt. hora).

horr^inimäin^orj-^kenvoto / hän

on horra meZ / hän on horra ťéiittO / horra nainA / horra naizikkO.
hos/ia, -ia, -iatA,

-iaD,

-itA

'korte'.

kosia rohtA lehmÄ

hiivässÄ SÜB / lehmät^suvattas^hosiatA.
hosiazikko
hotarisürgü

'kortteikko'.
'paikannimi, kartalla Otrasaari'.

[on] .
* hotAva

'halpa'

(ks. hokia).

üHs tano va


77

hov

ho/vatA, -parnaj -pan,
'huovata'.

~paB, -paZ,

-pa (imperat.)

m-iä tunnen hüvässÄ hovatA vennek'ā / lupaz^mennä d4

eb^me: sis^saottaZ: hän hopaB / ossl
ossaD,

-vattaZ,

mine ja löi takuperi,

eb^

sis^aaottaZ: hän hopaZ.

hoppi/a, -a, -atA

'hopea',

pall'u hoppiatA / on hän [- vim­

pa'^ niku hoppia karva vai on hän vankia vai k ui.
hoppiain
*

'hopeinen'.

hovn/q, -a

hoppiain sormuZ,

(yks. illat.)

'horna'.

hito horna siä da ainu

veraD.
hrabro
on bodro,

(< ven. храбрый)

'rohkea'.

ka ep^pölk’
ä mitta,

siz^

dali hrabro.

XuinofkA

'kylä, ven. Горячовка,

virstA matA,
, huimA

ei kartalla'.

naruzissA

roHkiap kiimmenä taita bo (taloja).

i~ huima)

'huima, hurja,

raisu'.

se on huimA

nainA

= hän niku ep^pölk'ä mittä / tämä hepoin on huima veittKmä

’ko-

vassA veitäB' / se ťšiitto on huimA tanttsima
*huim/a,

-assi

'tajuton'.

'tan^aiB hüvässK'.

hän huimass^jäi / inimäin Jäp^

huimaasi kera / inimäinÄ jäp^huimassi / pä lüt^kovassA, siz^jät^
huimassi / ka lUp^pätÄ miitällS kovaesA,

siz nai}kib^maha, on n i ­

ku inm^arvoa inimäin.
huim/aB, -aZ, -ama
map^pässK—

'huimata'.

minnua noizep^huimama / hui-

minnua pässK huimaB / ken lüp^ketä pätÄ mütällK, sis^

huimap^pässK / minnua когкгаялА huimaB.
hui^tsatA, -ttaazin,
suttaa'.

-^sattaZ,

nasaA huittsazin lekutta,

taz^niku pahaia hevoissA,

-^satťěi

'keinuttaa, juok­

koko ü itki / häntK hui^sat-

ühes polia toise pole

(ťáiiho ain üht

pätK ajettaZ).
hui^sut/ta, -attaZ
huk/atA ~

^uk/atA,

kata, haaskata'.

'keinutella'.
evät hukata,

hu hui^autattaZ.

-kezin,

-aD,

(elä) -ka

'hu­

elä hukka nautojja / moni eb^ra^si hukatA,

hän

hojjaB / zemsko koVa saob^ettÄ miä jo /иккеггп rahoitA / a viskUmmed^rubVa oli %ukaD / rahha korjattaZ
hukata '.

'pannas hoituma,

evät^


78

huk

hukka: saB hukka
slttÄ v-irttsAve
veden hajusta'

'kuolee'

haizussA

(eläimestä).

hü sa^’éi hukka

'ne (hirvenvasikat) kuolivat lanta-

/ hevoiseA kazvotad^ňelťÁ vottA d4- hukka saBj

sitä tozo aaottsZ: untveh^’
ēi tuli mehellS.
* hukkus/sA, -suD
on rato:

'kuolla'

(eläimestä),

mejje rihe takann^

hukkussud (^nammaZ dali koera).

hunk/kua ^ ^илк/киа,
lella, astella'.

-кита,

-uD, -uB, -киггп,

-kU

'vael­

terve päivä jiunkkuzin linna miitällK / et^tun-

nE tetS, med^hunkud ma-ťéi kukali i öhzüD / hän pöriB

(hunkub^

etes^takaZ) / hepoin novisep^tanava mütällS - hepoin hunkup^tanava mütällK / ěotames^%uTíkkl} kalidorra mütällÄ.
Нипл/и ^

’
^илл/и,

-и, -unna,

-ussi,

-ussA

'hullu'.

mejje

küläz^jäi üs т е 8 ^ %илли 8 8 1 saksa soasa / d'i suto su^'iikkl ondrei
värässi hane Х'илли perässÄ / bešáenno sana tähennäb^mejje visi
Ьилли,

ettÄ beššenno ,joi ja tappeli t’
ših^'ši pällK / repizin

nittä koko päivä kai hunjiunna / selloon zeniha i norikki nojjottU, molepi men^'ēi ймллмез! / hän on лahsi,

toized^vuzitat-

tAZ, hän ЬилливвА pässK m e B .
* '}Luллuimaļ/ a , -aZ,

-ja

'hulluinhuone '.

häntÄ väkize %uллuimajja.
jada.

a perrä siz^ve^'ši

]Cuллuimajas^taita hánell^annatťái

vähän^aika eli /.unnuimajaz^ďi koli.

hunnukkai/nA, -sessA,

-zeD

ri, ettei ymmärrä t. tajua'.

'lapsi, joka on vielä niin nuo­
hän on vei ЬилликкаьпА / mitä ha­

nes huллukkaiгess^on ettsiä / huллukkain hän niku vei on nori,
vähä arvoa päZ / vemmä лahzed^лaukaZ,

huлnukkaizet^hurs^'éiZ

(run., L . M . ).
* Ьитал/а, -aD, -oitA

['h u m a l a '(kasvi)] .

каЬеллА visi оллиг, pannas^kiukaz^maлtaika,

humanoit pannas^
i sis^pannaz^eri

patta humaлat^pannaZ / humanat^pannas^kera (pataan uuniin pan­
taessa) / tappoissA tehäs^humaлoitA.
Ьитал/а ~ %итала,
l a ) '.

-aZ ^

-aza,

-a (yks. illat.)

'humala(ti-

humalikaz^on Ниталаг / humalikaz^ain humanaz^börizeB /

hän oli kovassA humaлaZ,

koko ü börizi / väliss^i pojat^tapeл-

лаз^ко oллas^humaлaza / miä dumazin ne makkiad^vinat^Jiumana


79

гит

eväd^i tehäkki, ni kire / moni mesikö sap^humana siz^reistaB,
ajab^naize kotontA väliä / jäin ^.umana / enep^en toH^'šid^uvvA,
ettK kive jälle jän %umana.
humalik/aZ, -aesA,

-kannA, -kaitA

'humalainen'.

humali-

каг^агп humanaz^börizeB / humalikkann^orļ^kahs pät^ottsaZ, siz^
jo on smenapi i kai juopunut ei ymmärrä peljätä mitään, on niin
kuin hänellä olisi kaksi henkeä.
hun/tťši, -^'éiD

'epämääräinen metsän eläin'.

ťši / nahsi pöläsUtelläZ: elä ite,
ma / se on niku zveri mokomain,
huntťél

'haukkumasana',

hun/tU, -tua, -nuD,

ais^siä hunt-

hun^'ēit^tunnaz^me^sāssA otta­

huntťéi.

aia siä huntťéi sinnuataski

-tuitA

'lapsen kapaloriepu'.

P.M.

miä en

suvva pessÄ huntuitA / vankia huntu.
hurs/^'ái, -i, -^ťéiD
navvaJmAj

'hursti, lakana' .

kupelja nakattas^hursinuna:плА / miä panin puhta pros-

^'éina ťéinaJinA, d4 poikA rojaZ,

hurs^'ii ku^suttas^kera / vemmä

nahzed^naukaZ, hunnukkaizet^hurs^'ēiZ
*

sis pannas^kupelja

hul/i, -e, -eD, -iZ

'huuli'.

(run., L.M.).
näki jäniz^nampajjA,

noisi

nagrama d4 sia^hule nohkaZ / mokad^on huleD / hänell^on huled^
näppeillä / ко kUlmi^'ēūD, siz^viskap^kuliz^vesinäpükät^heAokkaizeD.
hüle

? 'kasvain'.

hüle inimäizel kazvop^sisse, miä em^

muis hüvässÄ / hüle kazvop^kätte / miä en ťéi millin hän on hü­
le

L.M.
hülkü

'haukkumasana'.

hülkü näd^on vei maikkimize sana /

ais siä hülkü.
hül/ätK, -k'äD, -k'äB, -käZ, -k'ä
seen'.

hülVät^siä hüppämässK,

vai!

'lakata, heretä, jättää sik­
'jätätkö hyppäämisen, vai!'

/ sis^koera jo hülkäs^pois hirveD / hei^'iūb^vihma satamassA =
hūlk'āb^vihma satamassA / hepoin hūlk'āp^parumassA = hepoin hei^'ēūp^parumassA

'lakkaa höyryämästä'

/ hūlk'ā, elä nagvutA min-

nua.
hümmäsü/täB, -tťél

'värisyttää, vapisuttaa'

(pelosta, in-


80

hüp

hosta).

тгппиа hümwäsütäB (- inotaB) / minnua hümmäsütäB,

kai

puisaB / ко pölk'äB, hümmäsütäB / тгппиа hümmäsütfšl,
* hüppimi/ne, -zeD
* hüppi/äj -vättK
kaZ, mussA,

'hyppiminen', ks. hüppämine.
'hyppiä'.

hän оп^кагккгпе ргккАгаьп ело-

hv. hüppivättK.

* h ü p p ä m i / n e hüppämi/ne, -ze,

-zeD

'hyppääminen'.

täz^niku hüppämize / mikät^teill^on hüppämizeD ^

sel lät-

hüppimizeD?

tiuskaistaan lapsille, kun he telmivät.
hüp/ätä ^ hüp/ätS,
-pä

'hypätä'.

mässÄ,

vai.'

-pämä,

-pän,

-päsin,

-äD,

-pämässÄ,

(elä)

miä hiippän hepoizennA selk'ā / hülWät^siä hüppä-

'jätätkö hyppäämisen, vai!'

/ elä hUppä sühkümättK

sauna.
hUvvi

'hyvin'.

opettaja opetaB hiivvi / hövkVlkorva

'ken

hiivvi kuleB.
hüv/üZ, - ü t t K - ü s s K ,
omaisuus'.

/ meil häneVä on hüvüZ
paWu

-vüssK,

-ilzek'ā-vUk'ā

'hyvyys;

hiivūzek'ā sakkain hüväss^ellä / hüvvük'ä on ain hüvä
(hüvvi ka elämmÄ) / hänell^on hüvüssK

/ тгллА jäi pal4.'u hüvüttÄ/ hüvä hilvviiss^otťšl d4 löi tois-

еЛ / mittä paX^ia Ьолли<1^а hüvä hūvvūss^ott'šl d4 teki mokoma
t'šü / а ken ennepi hüvä hüvvüssK лагггЪ^ота me^tsä naukaZ, enne
pätK,

sisese maXsO sure štrafi / hän tuli дЯ hüvä hüvvüssK ла-

maz^minnua когуаплА,

en oллud^värä,

en oллud^mittä tehnüD / miä

süännün hüvä hüvvüssK (= eb^o mistai süän^'šüä ďi süännün).
hüvüt/el VA, - t e l e D - t E l e D

'hyvitellä'.

mitä hüvütteleD?

/ hüvüttElet^hevoissA.
hüvü/ttä, -ttämmä,

-tän,

-^'éin

'hyvitellä'.

hän tahop^hü-

vüttä minnua / miä hüvütän omma naissA.
hüv/ä, -vä, -ällK,

-äD,

vonn^on sorria hüvä rukkinnÄ
палл^оп hüvä

-itK

'jyvä'.

rukki hüvä / tänä-

('^ saottaz^rukkeллA kera) / veh-

(ликег^а 3.VIII.-31J / tänävonn^on rukkinnA hüvä

peni / hänell^on näd^niku kori pällA sellA hüvällA.
hüv/ä, -vä

'hyvä'.

herra saoB: no memmÄ, men^'ši hüvä ai-

kA, hüvä ma, eteZ / ep^kule hüvvä ni pahha.


81

hüv

hüvä hüvvüssK, ks. hüvüZ.
* hüväi/nK, -zessK

'"hyväinen", melkoinen'.

тгпл^оп po i ­

kain oiki hüväin tallikkain jo / ka^tso elä hüväizessÄ, elä nagrut^ittsiäZ.
hüväkkäi/nÄ, -seD

'ven. хорошенький,

soma, sievä',

jo hä-

nell^on hüväkkäized^nahz 0 V .
hüvämama ~ hüvä тата^
акушёрка'.

hüvä mama,

hüvit^mamoit

'kätilö, ven.

eb^ond^ühtekki hüvvä mama / hüvä mama meil^toi pikka-

vaize nahze.
hüvämeUne

'hyvämielinen'.

sis^saop^sinna lep^kire mainma

pitki hüvämeline te.
hüvätahotiine

'hyväntahtoinen'.

hän on hüvätaholline ini-

mäinK - hüvätahtoin inimäinÄ.
hüvä paika

'paljon'.

intAveremällX vel hüvä paika puitA

sahazin / intAvevemällS menin nittKmä,
ve l^ni^'iin

hüvä paika

{'paVVu')

.

hüvätahtoinA

'hyväntahtoinen'.

hän on hüvätahtoin^inimäi-

nX.
hü, heitÄ,

hejjet,

heillK,

h e j j e k ä ^ hejjek'ā

'he, ne'.

i

heill'A noizin mümä / nain saob^minn^oņ^kotonnA vel heit kui pale­
lit / i häm^meni hejjekä ühes^kotto / heit^on p a W u
jon'

/ siä pat^hej 3 et^kai inm^tonkkua

'heitä on pal­

'poika latoi puita sekai­

sin' / miä men hejjek'ā parvez^vanna kullä

'heidän kanssaan yh­

dessä'
hü, -tK, -zä
hyyde'.

'syksyllä kylmien tullessa jokeen muodostuva

meiltK hü vei terve tovvi mevtoitA / hän eb^o niku jä,

hän on niku märki numi sellK ve siiämeZ / välissään лайка poh­
jassa hütÄ / naugsz mep hUzä
hüpäi/nK, -ssK, -zeD,

'Laukaanjoki menee hyyteeseen'.

-sitK

'pöllö'.

hänell^on niko kis­

sa pä, on surit i penit.
hü^t'iüä, -^'šümä, -hüB ^
hühüB (pavin)

hUvvüB

hū^'šu / Veri hühüB.

hüvvüB, -^'šü, -^'ēūnnūD

'hyytyä'.

(лике) / ve st'šūd'eni hü^'iümä / st'šūd'eni


82

häg

hägl/K, -ä (yks. gen.

+ partit.), -ītĀ, -īk'ā

'häkilä'.

häglä piD.
hägl/ätK, -ämä, -än, -äzin,

-ättäZ, -ätfšü

'häkilöidä'.

pennovaD on häglätt'šü / häglätfšü ко on siz^noissas^kedrämä.
häi/VäBу -käZ,

(elä) -k'ä

'häikäisee'.

ku silmät^häik'äB (ко on nus^'éi maťeri)

tämä maťeri kai ni­

/ тгллА niku silmät^häi-

käZ, en nähnilD / illalla kun alkaa tulla pimeä pavin sanoi niin
silloin häik'äp^silmäD / vaso päivä ко ka^soD,
päivK / ka^so elä häik'ä silmitÄ,
häipär /^'šüä, -rün,

-rüD,

sis^häiVäp^silmät^

ku näüB.

-^'éíivaD, -^'áiizin ^ -^'éUs^'éi, -^'áíiD

'hämmentyä, mennä päästä pyörälle, eksyä'.

ко noized^dumama,

d4 sis^häipärriit^kaikkine / pilvekk’
ā ll^inmannA void^mettsä ki­
re häipär^'šüä / miä menin mettsä d4 häipär^’äüzin, en tunted^
väliä tunna.
häizä

adv.

'hädissään'.

häk/kl, -kiä,
ťurma ко pannaZ,

-kiZ, -ki

ni kire kai häizä
'häkki'.

'hädissään'.

kanad^onnas^häkkiZ /

ais^saottaZ: se рап^'ёг häkki / И п п и п л ^ о п ühsi

ohsa kallēp^kuntaissA häkkiä.
häk/ä, -k’
ä

'ilman väriseminen lämpimällä ilmalla auringon

paisteessa; myös sumu, utu'.

hän on niku savvu,

tanvenna kons

oņ^kiilmā, sis^saottAZ: külmä häkä / hän on mokomain niku savvu
dali tuman,

sitä saottAZ: külmä häkä / kiilmä häkä keväisin ja

syksyisin / niku häkä na-ņkiz^maha, niku mokomain utu (pavin ei
tietänyt hyvin?)

/ soja häkä

malla auringon paisteella'

'ilman väriseminen lämpimällä il­
tänäpä oli väri päivä,

kai oli soja

häkä / vavinji^inmann^on häkä / uli^sajui^on häkä / kons on vari
inma, sisuko ka^soD,

s i ^ n i k u savvu ninta likuB (ilmassa), sitä

ku^suttAe^soja häkä (ilma väreilee kuumalla säällä) soja häkä,
hän еЪ o niku savvu / pal4.li häkk'ä.
hämme l^'š/ü- : -iizin, -üziD
kaikkine sei kerta

'häkeltyä'.

miä hāmmel^'šiizin

(unohin mitä lätä) / hän hāmmān^’ēū

(?) /

miä menin hömmelä - miä hāmmel^’iūzin.
hämmen/tä, -ziD

'hämmentää'.

hämmän/tä,

(elä) -nä

-nän,

hämmenzit^siä vai?

'hämmentää',

kun toinen panee


83

häm

suolaa ruokaan ja toinen aikoo hämmentää, niin sanotaan: elä
hämmännä siä, miä its hämmännän,
päivä tarvis^ain hämmäntä,

to noizemmA ritElemmä / ikä

kahs kerta päiväs^hämmäntä [kalkki-

vettä] .
hämäläi/nS, -ze, -ssS,

-zeD, -sitÄ

'hämähäkki'.

hämäläin

kuto яакке verko / hämäläize verkko.
hämärik/kO, -олпА,

-kossatA

'hämärän a i k a ’.

mU tänäpä ma-

kazimmA hämärikkossatA / ко anap^päivä vanattaseA homikonnA,
siz^on hämärikkO / innan kera on hämärikkO / kuho enepä kiillä
meD, Jo hämärikko tuaB.
hämärikkoa häppimä

'illan suussa naapuriin kyläilemään'.

hämärikonnA mennäz^napuri issuma sis^aaottaz^memmä hämärikkoa
häppimä / memmÄ vähännaikA napuri hämärikkoa häppimä.
hämär/ä, -ä

'hämärä'.

vähäisi jo on hämärÄ / veidoli hämä­

rä, miä jo lähin kirikko.
hän ~ hän, häne,
se'.

se

3

häntÄ,

häneZ,

hänel (IK), häneltK

ekaťerinbu' rga linnaan urana pälinnA,

'hän,

siltä hän on

ni mäkelikkO / hän loikki häne lepoškassī / hän anto hänel lepo^ka, ven. далъ ему лепешку / kohma häntK vähäisi / kohmas^häneltK massina karmannossA / moni oja on, hänez^on aina vesi.
^ hän/tÄ, -nä, -tä, -nässK,
pyrstö'.

-näk'ä, -näD, -^'šitÄ

'häntä;

lehm^ajap^hännäk’
ä parmaitA väliä ittsessK i kärpöläi-

sitÄ ajab^vällä г säskit ajab väliä / кала häntK 'kalan pyrstö'
/ susi já^'éiitťéi hännä avanto / mejje hepoizent^on johitA pal4.'u
leikattu hännässä väliä.
_ hän/tK, -näZ

'tukkilautan loppupää'.

ni kavva nassaz^lä-

pi väräji pankkitA ja väräjissK koššeliZ, ja kosselissA sortofkoiZ,

kunis^tuap^häntS väräjillK a häntä ku^suttaz^vimizet^

pankid^mikät^tunnaz^väräjillÄ a hännäz^om^messÄ vitejä'iskümmenä eHk kaHtekiimmenä.
*

häntäme/Z, -heD,

tan perämies;

-hi, -hZllK,

-hZkä

'tukkimies, tukkilau­

(pl.) viimeiset miehet, jotka tulevat tukkien pe­

rässä alas jokea'.

häntämehill^on teH^'iU bontt^üli nauka,

ran-

nassA ranta / se on häntämehi harttsovo / harttsovo tuab^iihes^


häp

häntämehikä kera anaz^virta.
häpimäitö

'häpeämätön'.

ilkimäitö ^

häpimäitö / ais^siä

häpimäitö, kui sinn^eb^o häppiät kahes^silmäZ / rissimäitö ehk^
г häpimäitö; hān^oņ^kaikkine häpimäitö inimäinÄ saop^kellÄ m i ­
tä pahassA ehk^i.
häppZss/Ä, -äZ,
mikä vakainA:

(evät) -X

'hävetä'.

tämä nahsi teill^om^

vähä läkkäB, pölk’
äB, häppiB / vedi norikki ďi ze-

niha häppissäZ / mussanaized^on junkiaD,

hü evät^pölätÄ evätkö

häppissS.
häppi/ä, -ätK,

-äD

'häpeä, häpeän tunne',

häppiätS / kui sinn^eb o häppiätK,

miä sain pal4\i

varasit mintA rā^'ii / miä

nankizin maha i minn^oli häppiä / tänäpä miä sain häppiätX,
narļkizin maha d4. nagratťái.
hävi Ilä

'härillään, kiimainen'.

här/k'I ^ här/ke

lehmään härillä.

här/k'ä, -k'ä, -ältK,

-äD, -кЧ-tS

'sonni'.

härk'1 puskeli tänäpä / häräD pusen^’
ši / surep härk'1 otťéi penessÄ härässÄ voli

'otti voiton'

/ härk'1 on naitattu / naitta-

mattA härk'1 se on типгка / sonnit olivat kylän yhteiset Kukkuzissa: kahsi härk'ä, väliss^oli konmaiz^mul%ikkI / sis^soffianjiA
petteli,

ettÄ härkl hävvis^karjassa poiZ / nahka kisottas^pält^

väliä lehmältK dali härältÄ / soffia māni ajama basAjassa härkä
väliä.
härkkem/Ä ~ härkk'em/K ~
-itÄ

'härkin'.

härkkEm/Ä,

-ä, -ek'ä ~ -äk’
ä, - 0 D,

kagrakiseliä ко keitātt'ši, sis^hämmännätfši

hārkkemek'ā / miä noizin sekkama leipitK,

d4 katkazin härkkemä

/ leipi seattas^härkkemäkä / meill^on kont^härkkemä / keitettäs^kagrakiseliä, sis^hämmennättäs^sene härkkemäkä / sis^hämmännättäs^ härkk'emäk'ä.
härk'äi/n'A, -ze

'sonni-,

lehmäin vai härVäinK?

Sonninen

'lehmunen

vai

(vasikasta
Sonninen

on

puhuen)'.

(vasikasta)'

ко tep^härkäize vazika siz^jäp^se maitu niku nät^sihe

/

lehmä, a

ко teb^lehmäize vazika siz^mep^se maitu vazikka siz^eb^anna ni
paVVu maitua ka teb^esimäize vazika lehmäize .. a se vazikkA
leneb majjukaZ.


85

här

*härnät/ellK, -ellüD
härn/ä, -ämä,

? 'murahdella'.

-än, -äV,

тга en hävnätellüD.

-äB, -i, -ännüD

'murista; torua'.

hän noizep^härnämä / hän jo hävni minu pällä / selloon ďiZko
peremmeZ hän ain härnäB / koera härnäB / mitä siä ain härnäD /
vihain koera härnäB,

ka ken meb^mUtä / inimäissK kera saottAZ:

mitä siä härnäDI = mitä siä toruDi
härzUt/ellÄ, -teB,

-tElin,

ka toruB.

-ellUD,

(elä) -tele

'ärsytellä'.

elä siä härzüttele koera / miä ко noizen makkama, minnua nain
ain härzütteB.
* härzüt/tä, -ättäZ
här/üD, -üttK,

'härnätä, ärsyttää'.

-rüD,

-rüiy -rüitX

koera härzütättäZ.

'apila',

meill^oli kan-

лаллА hüvä härüD / täs^pennoz^on hüvä härüD.
härä häss/I ("zemsko sana"),

-iä

'voi'

sana / sell^annattas^härä hässiä кегаппА
hätfšüri
ni

(leikill.).

zemsko

'voita'.

'hätyri, hätäinen, kiireinen'.

hāņ^ko on hätfšüvi

ко vähäisZ on mikä ni ко Ъо hüvä, sis^hänel ко hättä ni

/ hätfšüri inimäin,

hän ain on kirellikko mokomain, fšüs^kera

on hätt'äüri, ain rutap^fšüt^tehä,

ain on niku häissä / ehk mikä

hänellÄ tuap^pikkarain untreh^’
ē i, sisuko on häzä kovassA,

sis

saottgZ: hätfšüri.
hättäinÄ

'hätäinen'.

vähäisi o hiVVapi,

h/ätä, -ättä (yks. partit.
tä'.

elä o ni hättäinÄ.

+ illat.), -äzä ^

-Z, -ässX

'hä­

miлл^oli eglä sur hätä / heili oli paVVu hättä sei fšüzä /

hü oл^'éi häzä / nüd^jo on häzä,

enepä en muisa / miллA käsivara

on, miä hättä en Jä / käsi kättK pezeB,

siz^on puhtad^molemmaD

'hUvässK ко elettäZ, ain avitattas^hässK väliä'.
hätäh/ÜBSÄ ~
süD

hätäh/^fSUä, -ümmä,

'hätääntyä'.

hän hātāh^'ēii ^

-Un,

-üzin,

-jťáU ~

-ü, -üs-

hätähü / miä eglä ко olin su-

res^häZ, ni miä ко hätähüzin / hän on hätähüssüt^kaikkine / elä
sie ni hätähü!
hätäpunmaP

'älä hätäänny'.
'hätähäät'.

kera on hätäpunmaD (kun nuorikon

on käynyt jo huonosti).
hätäripa

'jolta helposti pääsee hyvät ja pahat säärysten


86

häv

päälle'.

ae on arka naisikko,

hävit/ellKj -teB

niku hätäripaj ks. ripa.

'kadottaa, hukata'.

valis hävitteb^i

nahzet^humanaZ i ittse särep^humanaZ.
hävi/ttä, -ttämmä,

-tän,

-^'éin^ -tstťéi,

'hävittää, kadottaa, hukata' .

-tātt'ši, -tBtťéii

sõrmuse hāvi^'šin / miä eglä hä-

vi^’ēin rahaD / miä hāvi^'šin t’
šū (oli työ, pyrki parempaan, ei
päässyt; ja menetti entisenkin) / kuho le hávitatťéi parsinegла, eb^o minek'ā sukkit parsia.
hävvi/ssK, -mä,

-n, -zin, -Z, -s^’
ii, -ssüD

'kadota'.

kai

hāvvis^'ši / rahad^massinassA hāvvist'ši / ruiz^om^pläkittä
pläkitte hävvissüD.
häülü/ttä, -ttemmä,

-tän,

-täB, -^'äin

taa, heiluttaa, ven. трясет'.
täp^puitA / vakia ka on veZ,
häül/üä, -ümä,
heilua; kuljeksia'.

'häälyttää, liikut­

miä häülütän putA / tuli häülüvirraka kera häülüB.

-üB, -г, -ünnüD,

-üttäZ

'häälyä, liikkua,

humalikas^häülüB / hän häülüp^pentAroitA

mütällÄ / hän noizep^häülümä pivnoitA mütällÄ / inimäin häülüb^
matinma mütällA', eläb^vähännaik^ühes^paikka,

siz^mep^toise

paikka taZ / häülüB - inm^ťéUťÁ noviz'SB / inmA t'šūtK hän häülüB
/ pu häülüp^tuleka / tunni metnikkA häülüB / hepoizet^häülüttäs^
tarhoit mütällK.
här^m/ä ~

här^m/ä,

-eZ

-äZ

'härmä, kuura'.

tänä üt^on

nunt satannuD, niku här^m^on maZ / pud^on här^mes^kera / kons
oņ^kovassA külmäd^inmaD, siz^onnas^put^här^meZ-^häv°meZ / voiko
mešje mes^tänäpä tuli har'^mās^kotto.
här/ätK, -ämä, -äD,

-äzin,

-ättäZ,

-ä

'häärätä, puuhata'.

mitä siä häräD? / mihe siä härät^sin^ezä / siä härä sin etes^
takaZ! / jiahzet^härättäZ, penattaZ / hepoizet^härätta Z kun niil­
lä kynnetään tai ajetaan / tänäpä minnA piäp^pallV härätK.
hömmel/ä, -äZ

'(olla, mennä) sekaisin'.

miä menin hömme-

lä - miä hämmeltUzin / siä jo ot^kaikkine ment^hömmelä / hän on
hömmeläZ

'ко on vähä arvoa' / ко on humanaZ,

kera saottaZ,

höm-

meläz^on.
höpsU

'höpsö'.

ais^siä höpsU.' / no höpsühän siä oD / vähä


87

hõT

arvoko on, siskon höpsU.
hörkkZllä

'höröllään'.

hörkklkorva

korvat^hörkkJllä

'ken hiivvi kuleB,

hörökorva'.

'korvat hörössä'.
siä ot^hörkkl-

korva.
höröläi/nK, -zeD
nen (?) pistää'

'ampiainen'.

/ höröläin puskaB

höröläinK puskaB
'ampiainen pistää'

'herhiläi­
/ Umpevi

hevoissA ко kärihüväd^ni otettas^hepoizent кецкг väliä.
hö^’
š i/ssK, -z'dB,
ze!

(elä) -ze:

mikä-le hö^'äbz&B / elä ho^'ši-

kun kuuntelee jotakin ja toinen liikkeillään häiritsee,

sanotaan.
hö^sütäB

'hölkyttää'.

hepoin hö^aiitäb^jossA

'hevonen höl-

kyttää j u o s t a '.
höttsüä
hötövö

'hölkkää'.

miä ajoin höttsiiä.

? 'höperö'.

minu nain or^raisu

'vana ja hötörö,

tonkkua bo '.
höürü

'höyry; ilma'.

inimäin heņgūB,

nauka pällK vannas tuap^höürü / ко

sis^tuab^niku savvu sussA,

saottas^höürü / seit

höüPü noizeB / hepoizessA höürü noizeB / passA noizep^höUrU /
höürü noizeb^joessA üleZ / vannassA noizep^höürü / polikossA
tuap^höürü väliä / garmonissA tuap^höürü väliä

'harmonikasta tu­

lee ilma u l o s '.
höür/üssK, -üS ~

-üB, (ep^) höürü

'höyrytä'.

hepoinA höü-

vüB / üli rume hepoinA höürüB / hepoin^ep^höürü / ni on ajettu,
hepoin kai höürüB

huom. -it-j.


г

part.

-kään'.

(^ven.

и)

'myös(kin), -kin; myöskään, -kaan,

võika т&Ъ^г vautAnagnA anaZ / sis^pannaskl, kiukaz^eb^

г pannA mantait ensikki / sis^tan^tsittaz^i naunottaz^i / тепгц^
kattsOma ďi kirjoi olikki min tunnut^kotontA / seltK voip^tunлЛ naizikkO väliss^i kattsOma / miä saon miä en t'šiļjā et hü
ori^'ši kotonnA, miä en i uzo et hü on^'ēi kotonnA.
i-i

konj. (<ven.

и-и)

'sekä-että'.

nähä i hüväd^i honoD // г 'ja'.
igrišš/aP, -oinnA

(<ven.

inimäizellÄ tarvis^

hän söi i joi / üd^i päiväD.
игрище):

hämärikonjiA mennäz^

igrisšoinnA, t’šiitot^pannaz^mēhi vattet^pällä i pojat^pannaz^
naisb vattet^pällK, moni pāp^suba murnippäi pāll'Ā, vojjettas^
silmād^nokk'e, sis^kävväs^tanttsimas^tanoitA mütällÄ,
kävväZ, jounud^veserissa
ih/a, -ha,

da veserissa] välillÄ.

-aD, -oitA,

oli pitki ihoika

tanvenna

-oika

-hoika

'hiha'.

venttsaz^

ihhoika) paitA pällÄ / ihat^purad^vällä /

minu pinšakann^on rikkinäin^iha.
ihan/a ^

ihan/A,

-a

mäin ' / ihanA hepoinA
ihass/ua, -uziD,

'kaunis'.

ihan^inimäinÄ

’nusjt'ši ini-

'nus^'éi hepoinA'.
-U

'ihastua',

пике ihassU minnu / nä mil­

lise hepoise siä ihassuziD / nä millise hän ihassU kerannA.
ihm/ata, -an, -aD, -azin,
kuluttaa, uuvuttaa',
hiutaD,

siz^ihmaD / rumiss^ihma

rumissA / те tormad^on ihmattU
varoputA

-aZ,

-aD, -attU,

-a

'hangata,

miä ihmazin per^'šimmatA vankiassi / ко
'hankaa ruumista, pese = hiutA
(kunutattU) / hän ihmaz^me^sässK

(se on niku vavassi) / miä ihmazin sappat^kahez^vikkoa

/ nejje mez^ihmaz^naize tuhka nahka / hän ihmas^hepoize tuhka
nahka

(suvi kormit piäB,

ajap^kovassA) / mata ihmaD: peset ko­

vasti lattiaa tai liikaa peset / miä ihmazin pajja / miä en ta­
ho mata ihmata.
ihm/e, -essi

'ihme'.

tämä on nUd^vähä ihme, ep^kule sanna

ensZkkI
panirļ^kovvi ihmeesi / sur poikain^, et^sa kussa
Ikkl / miä panirļ^ko
aiko,

se on vähä ihme.


ihm

ihmeli-kko

'ihmeellinen'.

ihmet/e l IK, -telin,

tämä niid^on ihmelikko assia.

-teli,

-ellKZ,

-el^'éi

'ihmetellä'.

miä ihmettelin hejje ťšUtK / kahe kesse ihmetel^'ši.
ihnan

adv.

/ meillÄ kana
kazin

'ihan, aivan'.

лаило ihnafj^kevvässÄ süksüssa / ihnan mali tark-

'osuin aivan maaliin'

süksüssa,

ihnan^iihe korkukkaized^onnaZ (A )

/ kui кеууйИ^алаЬ^с'а ihnan^süvvä

noredzi vanad^meheD [kävivät

ih/o, -hoa

'iho, ? ruumis'.

"bagr-aka ťáíiZ"].

hänell^on лив^'ёг iho / m i л л ^

on iho kaig^näpükköiZ.
ili/ä, -ätÄ

(< ven. Илия) '(profeetta) Elias', nimitystä käy­

tetään myös ukkosesta puhuttaessa.
siz^лuettaг^ain,
jürizsB,

tuntA lüB: vissiä tehäz^ette

iliätK mainittaZ, proro'k iliätS / proro'k iliä

ajap^hepoisika (kun ukkonen käy) / Zliä ampu per^’
ši.

iljašš/i, -i

(illat.) paikannimi

(? Iljussan kylä).

Us

kerta soikkula t'ēūtod^men^'ii kivikko iljašši.
imnik/aP
ангела'.

s.pl., -koitA

(^ ven. именины)

'nimipäivä, день

tällÄ kut leväd^miлл^imnikaD / vähä,

ken piäb^imnik-

koitA, petťéi moned^va vähä.
ijässi

'ikuisiksi ajoiksi,

iäksi'.

1

итал nois елло,

ijäs-

si nois елло.
ijäiki/ne, -zeD

'iänikuinen'.

ijäikized rootsi r^ahad^oл-

^'él.
ikemeP

'ikenet'.

penil лahsiл saottaz^ikemed^uhkuvattA ко

hampad^noissaZ.
ikinE ^
ep t u a ’.
ikine
*

ikine

'ikuinen, ven. безконечный, hänellK i ottsa

ikine ~ ikinE pertťšl
(run.)

'ikuinen'.

ikkun/A, -a, -assA

/

oma ikinE.

ivana ikine koera (run., L.M.).

'ikkuna'.

sotames^küzüB: ken rikko ik­

kuna / kakutab^ikkuna / ikkuna pina ко kinitättäs^sis^klina lüvväs^välli / hü ко nāH^'ši ikkunassA minnua.
ikkunaper/üZ, -üse, -ällK

'ikkunalauta',

pa bu^'dilnikk^ik-

kuna perāllĀ / miä issun ikkunaperällS / mejje ikkunaperällS


90

■ikk

on krapittu pal4,hi viruitA / ken on ikkunaperüse ктарргО, nä m i ­
tä piruttaan / miä patákazi-n ikkunaperüse varenjaka.
ikkunna:ллА ~ ikkunna'ллА
-Iie'.

'piha/ila, -Iie, pihamaa/lla,

parep on hüva ťšiito гккиппа:ллА matA,

ко paha fšütö

кагпало2 / mennäs^sinne pertťéi ehki ikkunana:л л А .
■ikon/a, -а

( с ven. икона)

'ikoni'.

inimäin kurisup^sellÄ

кига bole ikona / sis^pannas^tohuset^paлama ikona ette / pannas^
ikona ette tohuset^panama,

ko^d o värä,

sis^sammutA tohuseD /

on pussA satu ikona.
ikon^nurkkA

’колопигккА,

ikos/sa, -ватта,
miä ikosin

-an, -aD,

'minä nikotin'

kottaa sis^pöläsütettäZ,
taZ / toňa ikosaB,

jumalankuvanurkka'.
-аВ,

-in,

-sl, -saD

'nikottaa'.

/ miä en о ikossaD / kun jotakuta ni­
väliss^eb^i pravihu,

a va ninta saot-

dK miä kiVVahtan äkkistä / ко ikosaD,

siz^mai-

nittaZ / minnua ikosaB / häntÄ ikossi / minnua noizeb^ikossamma.
ikosu/taB ~

ikosu/taB,

-tťši

'nikotuttaa'.

minnua ikosut-

ťéi / kuiva leipä ко süD, siz^ain ikosut&B.
ikä

'joka(inen) ' .

ikä paikkaz^on hiivä a kotonn^on vei p a ­

rep / ikä paikkaz^on hiivä kusa meitä bo
lään hyväksi'

'aina vierasta kiitel­

/ suppipa sene ikä kertA pezeD,

pata oli ruostunut) / hän оц^ко puikko terävä,
^ i/kä, -jä, -ккЩ,

-ässi

'ikä',[ 'elämä'].

tuhaka pezeD (jos
ikä pole pissäB.
hänell^on palT^

ikk'ä ehk ikk'ä hänell^on pallit / ken mikä nāt^tuab^untreh^'ši,
saomma,

(silloin sanotaan):

ikä ellä bo nal^a / katos^kaikessI

iässi (run., L.M.) / kai hän sinu ijä kesäB / miä pilvvän taллoa
savva omma ik'k'ā.
ikähäi/nS ~

ikähäi/n,

-zellK

räläin ain^keppiä (sananparsi)

'jokainen',

ikähäin omma,

(selitykseksi sanottiin: kerrä-

läizell^on airf^keppi käeZ / ikähäizell^on oma tahtO,
tahoB,

ker-

ken mitä

se sitä teB.

ikävA'

ikävä

'ikävä'.

miлл^orļ^kovass^ikävÄ / miлл^on ikävK

tatta / minji^on лаЬзгса ikävX / i miлл^on naisasi na')isit ikävä.
ikävöi/ssÄ ^ *ikävöi/ssS,

-mä,

-n, en ikävöi,

-B, -Z, -ssäZ


91

ikä

(transit, ja intr.)

'ikävöidä'.

hän kovass^ikävöiB / miä noi-

zen ikävö-imä / miä kattoa en ikävöi / miä ikävöir^^kotto

'я

скучаю домой' / naizikkO kirjutab^ettÄ pap^pilliä ikä päivK,
ikävöib^minnua.
ikä iihs ~

ikäüHsI

(?<vir.)

'jokainen'.

ikäüHsI kevvällÄ

mennäs^spjiavoiz^nauka nadvannA / ikäühs oma viho pällÄ issuB /
ikä Uhs^on oma onne pällK seppX (?).
in/atA, -лата,
-namattA,

-an,

-ла, -atka

-лаВ,

-asin,

-atťéZ,

-attu,

-namatta'^

'siivota, puhdistaa, korjata (talteen)'.

miä noizen iллama kökkiä / imper. iraia pevtťéil, iлatka pertťái.'
/ глла ittsiäZ: vaiha vatteD,

peze silmäD / kuharkA keitäb^i

iллaB / käkki on iллamattA / iлatťéi va karmontoitA kumpA kust^
eH^'ēl / vilja inattaZ / heinä ко tehäs^sis^heinä iлattaZ, saraýa pannaz^ehki kuhja.
*

ilkl/ssÄ, -ssüD

'iljetä'.

en tarkt-ssut^küssüä rahha veлka

(en ilkissüt^küssüä rahha уелка).
ilkimäitö

häpimäitö

ilki/ä, -ä, -äD

'häpeämätön'.

'häpeällinen, ruma'.

oi, mikä ilkiä norik-

kl (ко bo nus^'ēi) / moni inimäin mikä ilkiä on, eb^o лus^'éi /
miлл^on ilkiä ~ miял^on häppiä / paha ťáii teko on ilkiä / ilkiä
tapa hänell^on / ко on mokomain niku ilkiä mo^'žikko sis^saottAs^
kena.
inkoize
iлkoja

'ilkosen'.
'telmijä'.

inkomi/ne, -zeZ
inko/ssA, -ma,

hän on iлkoize aлassi
hän eb^ö inkoja.

'telmiminen',
-n, -D, -B, -zin,

'telmiä, olla vallaton',

(лике).

mikä sil sin^inkomine on.
-ssuD,

-s^t’ši, elä inko

miä en o inkossuD / seil'jo'za ni kavva

inkop^kuniz^iteS / penjiap^kovassA siz^inkoB / ain pahaize assia
ellÄ inimäin(K)

глкоВ / elä глко, pitessÄ inossA itku tuaB /

elä inko, pillität^tänäpä / mitä siä muikisseleD?
nagraV.

'ко реллас1^(1а

mitä siä iлkot^saottas__,kera.

^inm/a ^ inm/v,

-aZ, -аллА,

-aD, -oitA

'ilma, sää; maailma'.

hūvād^inmad^on^'ši kavva / tänä votta eb^o onnut^hiivit inmoitA /


92

киъралл^ьлталпА livA Tpöllüb^uli-^sannA / pilvekk'āll^inmannA
void^mettsä kire häipär^’šüä // elän inmas^ko punmaZ.
_ глтА

'ilman'.

ühsi lävä va oti inmA kattoa / miä on penü-

vessa глщ^тата kazvonnuD.
^ inmA

'ilmaiseksi',

pi^’
ši tehä рол глтА ťěUtX.

inmah/tua, -иВ, -tuvattA,
tua'.

-tuzin,

-tuD

'ilmestyä, ilmaan­

ku8t siä od^iлmahtut^sihe? / suet^ko inmahtuvattA,

eis^

sotia t'šijļāB.
iлm^,aъkojā

'ilman aikojaan',

iIminäi/n(K ) , -se,

-zellÄ

лohod^vatteгt^iлm^aгkoja.

'ilmi-'.

sell^oli ilminäinK ve­

ri mäZ / razva рало paZ, ilminäizellK л е к о л л ^ о И к к г / so раЪЪ^
oli ilminäinK vesi / ilminäin vesi mones kohta or}ki pällÄ (suos­
sa) / ilminäizellK lihaлл^oцki kai

(sei‘jo'zan seljästä puhuen

josta on nahka palanut pois) / konsooli märki kesä,

siz^monne

paikka ilminäise vette jā^'iikkl heinäD.
iImize

'ilmisissä, muiden nähden'.

hän ilmize otťái

(näh-

^'éi ко hän otťái) / häm^meni ilmize varassamma - rahva aikannA
meni varassamma / ilmize лавкг pöksüd^maha.
i Imivesi

'ilmivesi'.

hän [- uikoma^

so a hän on ve­

si, ilmivesi.
ilmava

n.pr.

гл/о, -лоа,

ven. Ильмово, kartalla Ilmola (kylä).

-ossA

'ilo, ven. удовольствие'.

nüd^on лahsiлл^

гллоа / pitess^iлoss^itku tuaB.
глоглла
ла

'iloissaan, hyvillä mielin',

mitä siä od^nt iлoгл-

'mitä od ni hüvillK m e l i l l K '.
inopuikko

puikkO

'hyvin iloinen (lapsi)'.

'häm^peллaB,

“ глоз/еГ^,

tämä nahs on niku iлo-

on vesoлA'.

-seleV

? 'olla hyvillä mielin',

mitä siä iлoa-

seleD?
гло88и/а, -zin,

-ziD

'iloita, ilahtua',

mitä siä inossu-

ziD? / miä nild^on ni rikaz^et van iлo8sua.
inosukaZ

? 'ilomielinen'.

miä en o inosukaZ.


93

гло

inosu/Z, -ззЛ
гп/ta, -ta,

'ilo, huvi'.

nahsinn on^nüdjLnosussA.

-лалпк 'ilta'.

toizenn^inta väliä mennäZ /

naukpä -intä kāii^’
ši ťšinna tekemäs^fšütöD / tänäpä on rauhA in­
tä 'сегодня спокойный вечер' / tänä intä on раШ'и musuitA / mü
tulimmA tänä intä mühäize kotto / miä parsisin monet^sukat^tänä
intä / serjo'за oli koko intä nurkkas^kügrüssässüD / naizet^kopjahus^'šZ innann^ühte kokko / innaJuiA hii [- wwskö] onnaz^ain.
* intai/nÄ, -ssA

'iltanen'.

enn^intaissA velä noissAs^karik-

koitA juma (noin kello 7 tai 8 tienoissa) / vai sinn^eb^le intaissA, Uht^pätÄ pana käeZ (sanoi пике vollia joka aina söi).
intApole ^ intpole

'iltapuoleen'.

intpole ко noissaz^jo

poja suku väliä menemä / tänäpä inm^sirkeneb^intApole.
intA/veremä, -IIK

'illansuu, illan tullen'.

vei hiivä paika puitA sahazin / intA veremällK
/ intA veremällK menin nittÄmä,
ilvessus/i,

hilvä paika ( 'раШ'и') vel^ni^'ēin.

-itA'ilves, ven. рысь'.

l'uilvessuaitA / miä

intA veremällK

'innannA jo miihä '

mejje mettsäz^om^pal'-

onampud^ilvessusitA / hän on niku

vazikkA,

ni suri.
ътпв

*ihme,immes sl

sia, noisi vZna

ihmeesi

'ihme'.

tämä

juma dl ep^te i ottsakki / sellÄ

niid^on

ime aa­

fšüttö

da poi-

kA rijjet^'ši, miä ко panin immessi n i i h m e s s l .
* imehe I/IK, -^'éi

'ihmetellä'.

mejje pole väki kai imehel-

^'éi, ettS kui hän noizeb^elämä sellÄ suri kantoi siiämeZ, ja sot^
kai iimperikkoa.
imejä

'imij ä '.

imelikko
imeAjä

'ihmeellinen'.
s.

(<ven.

ime^'iüt/tä, -ettäZ

tämä on imelikko assia.

имение)

'omaisuus, vir. varandus'.

'imellyttää (maltaita)',

mantat^ko ime-

^'šütettäs^siz^mantat^tunnaz^makkiassl / m a n t a i d ^ m e ^ ’
ē UtettāZ.
* imett'iüs/sÄ, -^'šü
^'éii ^

'imeltyä

(maltaista)'.

mantād^on imetťiiis-

imetťéiinneD.

imetťájj

'ajettu (hevonen)'.

ku ajettu hepoinA'.

tämä on imetťšú hepoinA

'ni­


9h

гте

imetťěU/a, -mmä,
taista)'.

~väD,

-D, -nneD,

mantad^imett'ēiivāD Р.М.

-mättä

'imeltyä (mal­

/ рат mantad^imett'šūmmā / ко

jo оц kazvastU, sis^pannaz^imett'šūmmā mantaD,

кгикаллА, monety

pettäs^kiukas^kera / onnae^kahs päivä г kont^päivä / ot^siä -imetťšUt^kinl sinne vai

'ku^sud^da ep^tua äkkistä' / minn^om^pantu

mantad^imet fšümmä.
imettäjä

'imettäjä'.

ime/ttä, -ttämmä,

-^'éin, -tättäZ

'imettää'.

miä ime^'šin

лаееЛ / miä en sa nass^imettä / miä en taho imettä / miä noizen
imettämmä.
im/miä, -emä,

-eB, -evättK,

-e

'imeä'.

kesä imep^süksüpo-

le, kus^tunnia dH. jo intA välläZ / siz^taz^jo oli ťéii ко said^
imemä (Volodjan pienenä)

/ [ pukki ] ni kavva imep^kunis^tokup^

pois^perässÄ / pukid^on hii on enstä pikkAra:izeD, siz^lehmä ко
mennäs^siz^imevättÄ lehmässÄ vertA / mitä? -ime sitä,

inmA

lei­

pä vastataan kyselyyn.
*

irfgerima, -ntA

'Inkerinmaa'.

itä oli kokki ir^gevimantA

(run., L.M.) / its^oli kokki i-ņgerimantA,
mantA

koki poiĶ^oli ponnaz-

(runossa).

inimäinÄ

inimäinE

inno/ssA, -ma,

'ihminen'.

-n, -zin

hän on itkuri inimäinE.

'inhota',

miä innon suppia siivvÄ

/ miä innozin sitä sümissR.
inot/ta, -tamma,
vastenmieliseltä'.
ко ka^soD,

-aB,

-t'ii, -taD,

-attaZ

'inhottaa, tuntua

minnua inotťéi / hänt inotaS / taukinnuttA

siz^inotaB / miä näin taukinnuttA kissa te ävessK,

nUtt^inotaB / no inotaB, niku oksentamma kerräp^siZ / siä ко
nopized^ni minnua inotaB.
inottamizeP

? 'inhottamiset'.

kai on inottamizeD (selitti

mainittuaan esimerkkejä inotta-vevbln käytöstä).
inotuZ

'inhottava, vastenmielinen olento',

tus^sinnuataskl / ко on nenä nattaZ,

ais^siä ino-

ehk teb^mitä värüttK, sa-

ottaz^ais^siä inotuZ.
isinļt'šim/ā, -mä,

-äD, -itÄ

'isäpuoli'.

minnA isin^'iimā on


95

гвк

parep^_jtatta velÄ,

tattA toru тгппиа г lö-i а -isin^'šimā ep^toru

konsakki.
■is/kiä, -kemä,

-en, -eD, -гп, -keD,

-e

'iskeä, lyödä'.

katseko miä isen nisa täünK / miä isin vakia maha / ко lüt^siz^
iseD / no у ise nüttK.
iso

'suurij ven. большой'.

issebro'm

is/sua, -uB, -susin,

/ isu

-uttaiZ;

sA, kuza väki isuB,

issunna

-su; -suisin,
-u

-suisiD, -suiZ,

'istua, hautoa'.

-suisim-

kana isuB

'kana

'istu' minuka rinna / no miä issuzin vähän^aika

/ miä issuzin te äreZ,

issuzinna

'sūri p u ' / iso pertťél.

(lorusta, k s . kapita'n ) .

mA, -suisittA,
hautoo'

iso pu

dH. unohin uzna sinnE / ко meb^miitä väes-

sis^tas^tärähiitäB / hän issu minuka rinna.

'istuallaan'.

issuzinna makazimmA.

'istual/laan, -leen',

miä iesunna makazin / issun-

ла siima 'istualleen syömään'.
* issu/ssA, -B, -mmA,
issu

-ssaZ,

-s^’ši, issu, elä issu

'istuutua'.

'istuudu' minuka rinna / issummA rattainnA pätlK rinna^'ēik-

ko / elä issu vas tuntA

'älä istuudu vasten tuulta'.

siz^issus-

saski navva takka zeniha suku / elä issu künnüse pällK,

sis koi-

ionaized^evät^tunna / ikäiihs oma viho pällÄ issuB / siz^issus1>'ěi tule äre sojentelema.
issuznautA ^

(?) issuznauta

'(veneen) istuinlauta'.

ven-

nelt'Ā ve^'ēi issuznautA / issuz-nautA.
issäinX

'koiras'.

oiyko issäin vai emmäinK?

'koiras vai naa­

ras' / issäin kissA.
* isu/tta, -^'éin, -tattaZ,
ja)'.

-tattu ^

-tettu

'istuttaa (kasve­

miä isu^'šin turnippoitA dH. mošķu kai söi väliä / kapusa

semenet^kuho isutattaZ, se on^nava / täss^pentAraz^on fökeläD
isutattu / sihe pentAra oli paVthi borkkanoitA isutettu.
* is/ä, -sä
isäntK

harv.

(harv.)

'isä'.

'peremmeZ,

izvossik/kA, -kannA,

-aka

pened^nahzed^j ä^'äU inm issä.
isäntä'.
{ -c ven. извозчик)

'pika-ajuri ' .


96

ízo

zemsko miko oli izvošěikkannA / herra saop^piä izvoššikkA he­
poin ki / mejje dovarisat^ko nāH^’
ēi meitÄ ко mii tulimmA,
каппА Jo, izvoásikaka/nomovo izvoáéikkA

ťéik-

'kuorma-ajuri' mikäd^

veitättäs^kivit^i liva, puitA veitättäZ.
izori väki
izori väki

'ortodoksiset inkeriläiset'.

mejje nurkkaz^on

'meidän puolessa'.

izorka keli

'ortodoksisten inkeriläisten kieli'.

miX omma

pravosna'vvi, a keli va on izorka keli.
izorkaP

(vrt. ven. ижорцы)

'inkerikot, ortodoksiset inke­

riläiset ' .
it/kiä, -kemä,

-en, -eB,

г^'ёгп, -keD,

-ettäZ

'itkeä'.

miä

en itkeD / matotau^’ēi ко on, siz^nahs^itep^kovassA i pätK painap^takka.
it/ku, -uD

'itku'.

elä inko, pitessÄ inossA itku tuaB /

sauna kiukaz^Jä^'äikkl kai ituD.
itkuri

'itkuinen, herkkä itkemään',

miä on itkuri / hän on

itkuri inimäinE.
itkusuinna

'itkusuin, itku suussa'.

itkuauinna k^on,

siz^

on hallenna.
iļt'iik/kA, -assi,

-koitA

'eräiden hyönteisten ja pienehkö­

jen eläinten kuten kovakuoriaisten, hiiren ja hillerin nimitys'.
t'šihud^evād^o i^'šikkoitA / säsed^eväd^o i^'šikkoitA / haŤokka
saottaz^i^'šikassi kera / hired^on i^'šikkoitA / kaikinnaisi i^'šikkoit^on зитапа nonud^mainma / i^'šikkA: hiri, böröläizet^kaikinnaizeD, vrt. zvēri,

živattA.

itsitts/Е, -ellĀ,

-iā

'itse-'.

miä dumán itsittsellÄ:

näd^i miä joutuzin meisterissi kokemattA / här}^kül tunneb^naizikkO minu äne hiivässÄ, ni eb^uzo itsittsiä ettS kui miä kotto
j outuzin.
ittsE ~ ittsK ~ itä,
-esse,
se'.

-essäZ,

-eltK,

käet^pani puska,

itts/iä ~

-eitä,

itts/e,

-elläZ,

-ellS,

-eD,

-iäZ,

-ellä,

-iätÄ,

-elleZ

'it­

ittsE mäni sure nuska / miä en ťéi ittsek-

kl millin hän on täkki / kitän hod^its,

ко rahvaz^evät^kitä /


97

itt

elä sovi. toizennA pahha, its^sene saD / miä nu^’šisin
ittse seinä vassA / ко venutad^ittse, siz^lemmed^likahtassas^
ťáinantA väliä / sanozin mejje mehil kerann^ettK kirjuttakka
mihekki ittsed^meisterissl / sivu ittsiäs^sivuto / ka^so elä
hilväizessS, elä nagrut^ittsiäZ / pärettÄ kiskozin ja tein sto1'ari ťéUtA' kotonnA,

ittsiätS vartA / häl^noppi vett^ittsesse

pällÄ / piähän siä vahaisi ittsessäs^sivua / miä pimmiäskamuz^
löin nenä ittseltS,

kompassuzin / toizentA n ä e d ^

a itselt^ed^näe i pankkia / anna se minnA,

rika silmässÄ,

ota ittselläs^toinA

'sanotaan kun joku lyö päänsä tai jalkansa'

/ miä mellüttElen

fšüttöä ittsellK naizessi otta = minnA meli tep^ťéiittoá / niit
sai ittsellä hüvä snava,
lä petiä kagna

'hirtti itsensä'.

i/t tä, -tämä,
-täD

ťšílttU ко teki nahze / se pani ittsel-

'itää'.

-äB, -tävättS, ~^'ěi, eb^itännüD, -ttās^’
š i,

vuiz^iäB / ruiz^i^'éi / ruiz^eb o vel^itäD / vuiz^

noizeb^itämä / kai viljad^itävättÄ / kai viljad^Jo ittās^'ši (en
ole kuullut *ietťéi
itutaB

muotoa).

v.pr.sg.III,

imperf.

itutťái

'itkettää'.

mitä sin-

nua ain itutaB / itutťši ко menit^pijjassl.
itätuli

'itätuuli'.

i v a 'no f

'ven. Иванов'

(sukunimi).

saommA ikä maisteri oma

nimi, saommA sellK maVa'r iva'no f, petsnik petro'f,

i minnuakki

killhi pnotnik mivo'nof.
ivana

(<ven.

Иван)

'Ivan'.

ivana ikine koera (run., L.M.).

ivantŠ, ks. kurkoJia foma ivants.
ivo, ks. ťšimoSka ivo.
ivoIbllb

'erään iwo-nimisen miehen haukkumanimi'.

sitä mess^

i v o V o W o ku^sutťši.
iälikäZ

'iäkäs'.

iälline

'iäkäs, ven. пожилой'.

iälline inimäin

hän on jo iälikäZ.
tämä on iälline hepoinA /

(= elähtävä inimäin).


98

j ad

*

j ad/a, -а

(<ven.

яд)

'myrkky'.

Xunnuimajas^taita hänell^

annatťii jada.
Jahinna

'oriillaan, kiimassaan'.

* Jam/A, -a, -assA,

-a, -assa

tammaan jahinna.

(< ven. ям)

nyk. Kingissepp, e n t . Jamburg'.

'Jaaman kaupunki,

menimmÄ jama / o^’ēin jamassa

biZe^'š-i / takas^tullez^jamassA ain sütättäs^hepoisia krikkiZ /
naizesse vei Us kertA jama bolnittsa jankazi.
jama kananistoinnA

adess., allat.

'ven. Порховская колония,

30-40 taloa Laukaanjoen varrella vähän Jäämästä kaakkoon, kaikki
saksalaisia'.

kuho meD? - jama kananistoinnA.

jan/i, -ia, -issA,

-inna

'juhannus, vir. jaanipäev,

säk. vanhan ajanlaskun mukaan'.

24. ke-

janissA alettaz^jo heinä tehä

/ tulevanjiA vikkoa on jani, pühä lenep^kezellÄ vikkoa / uvve vihaka enne jania evät^kiilpissÄ / janinna memmä gottsina ponttama.
ja/^’éi, -^'áia, - h e D - h i D ,

-^'šitA

'ori'.

heilihän hiivä ja-

^'ši / kui on naittamattA se ja^'ēi, kui on munad^ottamattA vältä.
ja^'éinA, ks. ponja^'āinA.
^ jah/^'él, - í D

'jahti(laiva)' .

jah^'il on mokomain kump^otap^

satta vis^puda nas^’
šia süäme i rohkiap / anused^onnas^kahsmas^'éizeD, a Uhamaš^'šized^onnaz^jahiD / (jahdilla) puitA veitäb^i.
liva veitäB.
*^jah/^'él, -innA

'jahti, metsästys'.

jahinnA kävväs^senek'ä

[^- кгпгояака ] / miä jahinnA tunnen hiivässÄ zverin^na:плА kuetta.
jakahu/Z, -ssA,

-seD,

-ssitA

'jakaus (päässä)'.

om^minnA

kokalle jakahuz^vai?
jakami/ne, -seD
j/akka, -akama,
tU, -ai, -akakal

'jakaminen'.
-an(A),

'jakaa'.

-aoin,

-akaD,

-aettaZ, -aetťéi,

-aet-

mü noizemmA tannoa jakama / tämä nit-

ťéil on jaettu / kanamehed^jaettas^kanavettÄ / mejje küläz^jaetťéi
maD.
jakku

'hevosen nimi'.

hepoize nimi on jakku.


99

jak

ja/ko, -о, -oza,

-oD

'osa niittyä, joka on jaettu'.

sÄ jaosa on hiXvä voho / meillK puttu tämä pahain jako

täs-

'osa ja­

ettavasta niitystä' / miä оёгркаллА panin vera Jaa satto / miä
sain hiiva arvo,

sain hilvä jao / monet^kell^on^’
ēi najjemmad^jaod^

ne teH^’
ši vaizikkokki kuhJaD.
jaks/a, -an,

(en, eb^) jaksA,

-öin,

-aD, -aiZ

'jaksaa'.

miä jaksan nossa raņkka / miä en jaksA kuhhokki männX / herra
eb^jaksad enepä menn^eteZ / jedva'
jaksA hokua o^’
i ijanan^na:nnA,

va jaksoin tovva / miä en

ко o^'iijana on üli pä / re rudvaz^

литте, hepoin eb^jaksA korama temmatA väliä /

pero hepoin^: J

hän eb^o što eb jaksaiz^veittä,

a hän ep^taho veittä.

jaлa кап/to, -toa, -naD,

'kantapää'.

-tojja

jana pohja

'jalkapohja'.

j алаккА-ри

'jalava'.

paVVu ep^kazvo,

a harvas^kohta här}^

kazvoB.
janantai/nA, -seA,

-zeD,

-sitA

'olkia puisteltaessa syliin

kertyvä määrä (n. kolme vihkoa)'.

AellK jaлantais 8 A раппаг^кир-

po / miä panin viг^jaлantai 8 8 A kuppa,
о^вал tuli

ep^tuлt^hüvä kupo, ühell^

'tuli toinen pää paksummaksi'

(jalantaiset pannaan

kupoon siten että tyvipuolet tulevat vuorotellen ulospäin)

/

janantain se on onki natoko puisaD,

se

otad^bärämä iihs kertA,

on janantainA / mitä otad^bärämä niku,
ta vihkoa kond^otettaz^bärämä,
janas/eP, -sitA

? 'jalakset'.

jana^'šikko ~ jana^'šikkO

se on janantainA / nin-

siz^vejjäz^vällä.
voki janaseD.

'kolmijalkainen vaatteiden pesuas­

tia, monet^ku^suttas^trinoskA ’.

vateлohank^om^pitkelikko a ja-

na^'šikk^on ümmerkäinÄ'.
*1 ал/кА, -ka (yks. part. ja illat.), -aZ, -aD, -koitA,
(mon. iness. ja illat.)
takumaizez^janaZ

'jalka'.

'jalassa'

esimeizez^janaZ

-koiZ

'kädessä'

/

/ miä pisin падла janka, oli kippiä

/ miä tänäpä palennu^t'šin janaD / moneлл^inimäizell^on palVu makkaroitA jaлkoiZ.
jankAmärä f ťšiukattaZ J

'hypellään yhdellä jalalla ruutuja

pitkin ja kädellä kuljetetaan kiveä',

лahzed^märä ťšiukattaZ,


100

зал
jankAmärä.
* č ankAvä/tfši, -^'áiD

'jalkarätti'.

miä otan nottElen jan-

kAvā^’ēiD.
jankazZ ~

Jankvzi

velee jalkaisin'

'jalkaisin, jalan'.

jankazZ tamiaB

'kä­

/ miä men jaJikazi kivikko ehk i men linna jan-

kazi / jankasi tanazin hilVakkotta.
jankAter/ä, -rä,

-äD,

jankAvih/oD, -koi

-itK

'jalkaterä'.

'kuhilaan jalkasitomat'.

pannaz^nadvad^Uhte kini eittek'ā.

kond^vihkoa

ne on JankAvihoD / pakkopa

kuhjanaJuiA pannas^pävihot^killetlä JankAvihkoi pällÄ 'päävihkot
pannaan jalkavihkojen päälle ristiin'.
jankA-vittsA

'vuoteen jalkopuoli'.

* jankiv/i, -ve

'ilm. jokin peli'.

ťéiukattAZ),

ко ťéiukattaZ

(jankivve

ken esimäizessi алаВ, se on eso.

j amak/kA, -а, -assA,
ta syödään'.

-assi

'paksuksi hapannutta maitoa, j o ­

maitu pannas^patoiZ, sis^happaneb^dai siz^meb^ja-

makassl / tämä kertaan mihs le jamakkA vetelÄ / jamakase^tehäs^
tvopoga / nuska kuza tuab^jатака haisu.
jam/at A , -mama,

-man,

-azin,

-aD, -attaZ

la tai solmimalla, liittää yhteen, j a moa'.

'yhdistää punomal­
tunnet^siä jamatA

nora? / miä jamman nora / nora j amattaZ, pannaz^o^sad^ühte ki /
verkkoit jamattaZ
jamo-paikkA

'verkot yhdistetään'.
'paikka, josta verkko on jamottu (k s . jamatA) '.

*jamott/ua, -u, -uD
jano, -лла
na

'hapata'.

'jano'.

maitu jamottu.

minn^on kova jano / lehmäd^onnaz^janon-

'lehmien on jano'.
janot/aB, eb^janotA,

naissA калла,

-tamma,

-ťái

'janottaa'.

miä söin so-

niitt'Ā janotaB / minnua eb^janotA / minnua noizeb^

janottamme.
jaššikkA

{< ven. ящик)

jät/код, -on,
'jatkaa'.

-kozin,

'puulaatikko, työntökärrien kori'.

-koD,

tämä on lühüd^nora,

-ottaZ,

-otuD,

-o!,

elä -oi

häntÄ tarvis jatkoa / miä jatko-


101

За и
sin nova pitemmässl / pertťéia jatottaZ.
jauh/oB

v.pr.sg.III, -Oj -ottAZ,

-otťév

'jauhaa'.

mül-

lüz^JauhottAZ / müllüri оц^кеп jauhob^müllüZ.
jauho/Dj -itA

'jauhot'.

tämä millliX ep^te hüvitM jauhoitA,

tämä pontab^jauhoD / s e l l K müllüs^tehäe^hüväd^ja uhoD.
jauhopudru, -a

'ruisjauhopuuro'.

^'ái олла ain jauhopudru,
rua (ks. tark.
j aukotta

se oli moda, акаяпА pi-

ru-izjauhoissA / akannA teH^'éi jauhopud-

sub. akkA).
'jauhattaa'.

jedva• (<ven.

едва)

müllü volli, jedva'

odrat^tarviz^jaukotta.

'tuskin, töin tuskin'.

siä od^niku

va ker^'áiD / ühs vana deduskA jedva'

etez^vetťéiZ - jedva'

va meni eteZ / jedva'

va

va jaksoin tovva /

mü olimmA gribaZ, menimmÄ mokoma rätäzikko, sto jedva'

va läpi

päzimmK.
jeger/i, -iä,

-iD,

-eillK

'metsästäjä'.

tänäpä jegerid^on-

^'ši ohvatanjiA / i johsikki meillÄ toisъллA jegereillA' koerA /
toizet^kahe jegeriä,

ked-le,

kera trubitatťái koera püsürautoi-

ka.
jefima, k s . troso jefimä.
jefimpeллo so
ma kole рало.

paikannimi.

elläiz^oli panii peлtoitA а siz^

mapint^oli paлat^poiZ.

jemskovittsA, v e n . Ямсковица,
jezd/atA, -aD, -аВ
tiä'.

kylä, kartalla Jamskovitsa.

ven. ездить)

'kuljeskella, veteleh­

kuza siä jezdat^koko päivä / häm mokomain oņki,

üht pä-

t'Ā j ezdab^ain.
jevre

(<ven.

еврей)

'juutalainen'.

inimäin tunnup^ko on

viroлain ehk^i venanainA ehk i jevr-e dali tatarina.
jo

'joj jopaj enää'.

varas^käi vattsaz^jo

jo hänell^on hüväkkäгzвd^лahгeD

'tuli nälkä'

/

/ s'Lz^miлл^enepä jo hättä eb^

олО.
*

joeperä, -ll'Ā, -ItK

'Joenperä'

(vatjalainen kylä).

joepe-

rällK saottas^penikkA [pro koera poikA J / \_rajoi kiilä:'j virsta


102

Зое
ka/Cs joeperält nauka гаппаллА.
joe su, -ho, -Z
sä.

'Kukkosin joen suu'; myös

'joen suu'

yleen­

joe sus^pütähüp^kevvällK hüvässK kanna / siz^ajetťéi ikä

peremmehe mettsS jokije suho vanmessi.
JohorkA, ks. bna^'iimei johorkA / ко or^rosputťéi, jo ojat^
kai noissaz^jo'^serria
*j oXs/V, -u

ks. myös jossA.

karu pani jo^su i mikiz^däd eb^muisA

'juoksu'.

kui päsi väliä.
* johsua ^

joXsua

'juoksua,

juosten'.

ajetťéi Johsuakki /

miä namaziņ^koera poja kini, ja üHtÄ joXsua moisiossa / lesnikkA pani menemä jo)Csua kotto.
johsuaikA
johzukki

'juoksu-,

jänisell^on johsuaikA.

k s . ve johzukkl.

j o/ki, -kkia,
'joki'.

kilma-aika'.

-eZ,

-essA,

-kk’
e, -kije,

-itA, -kiZ,

-kissA

joes^käVVäz^nahzed^ujurrtaZ / mü olimmA joez^ujumaZ /

ikäüHsI kevvällÄ mennäs^spnavoiz^nauka nadvannA, surennA vellÄ,
peniä jokissA ajama naukas^pankkitA / ehän jokk'e теппК külpimä,
jokk'e mennäz^ujuma / siz^ajetťéi ikä peremmehe mettsK jokije
suho vanmessi, surennA vellÄ / penellK vellK jokis^kuivab^vesi.
joko

'joko'

(i n t e r r o g a t .).

joko teillK lehmK poikiZ? /

joko sis^siä teit^tubaretka? / no mettK ťšii sinnE kirikko pennovait va läkk'ämä, joko om^paVVu konkittu,

da joko on raputat-

tu da ...
jonk/A, -a

(<ven.

ёлка)

'joulukuusi'.

meill^oli joununnA

jonkA teh^’ēU.
* jod/a, -a
kA käe pällÄ,
joh/i

(< ven. йод)

'jodi'.

minnA joda takku üks ťéink-

d'i pontťéi käessÄ naha väliä.

joh/I, -ta ~ -tA, -eD, -itA, -issa

'jouhi'.

jo-

hissa t e h ä z ^ o s a sima / mejje hepoizent^on johitA paVVu lei­
kattu hännässK väliä / pünüZ: johissA tehäz^dali rihmoissA.
johinA
sima.

'jouhinen,

jouhista tehty'.

tämä on johinA оцде


103

i oh

* johtua, johuB, johtu
tua (mieleen) ' .

(L.M.)~

Jouhtu (P.M.)j jouhtuiZ

'joh­

ken läkk'äb^mitä johub^mele t'ēUhjā juttua,

ee on

lipatkA / johtu meleZ (L.M.) / jouhtU (P.M.) / miä kävisin hänellK,

ettS jouhtuis^hänellK meie.

* jomuk/aZ, -kaD
kazvassaZ,

'juolukka'

(vrt. jumukaZ).

jõmukkat^kuza

sel heit^on [- kanervoitA~\.

jonit/enjiA, -tElemma ^
'juoksennella'.

-tema,

dohtrinn^eb^me,

řoka nazid^jonittElemma

-teleB,

-teliD,

-teli,

-ejinaZ

а jonittElemma linna meS / ha-

(sanotaan kun joku pieree)

see pahalta) / müllü päll^on mettsä,

(hilleri hai­

a mettsäz^jonitennas^sueD

/ homnikonnA voiverteli ťéinannA, ettK janka kivisäB, a niittA'
natoko jonittelep^taZ / jonittelit^keņgettK,

d4 paitAzinna kill-

mäZ, panit^tervii nahka / hepoin jonitteli pentoa miXtällK kai
vissi vassi / nahzet^jonitennaz^ikkunnann^ain leivä pütküt^käeZ.
jo/ssA, -zeB (^johzeB),
(valua)',

aka povotab^jossA

-ssaZ

'juosta (liikkua); juosta

(ко johzep^kovassA) / lehmÄ monik-

kain^ep^kesä kavjaZ, jozep^kotto / tämä orj^kävmiä hepoinA,

käv-

miä mänemä, jozep^kovassA / mäe o^sa lähtessÄ josgp^hüvä vesi /
lähevesi,

kustA ma siiämessÄ vesi jozeB / mint^nenässÄ johzeb^

(tai jozeb^) vertä / lehmäd^jossas^pvogona miitällA.

jozikkA

(< ven. ёжик)

'siili'.

jozikkA söp^hiritX / jozik-

kA on pisselikko.
jova

( < ven. m u r t . epä "бойкий, резвый человек')

terhakka, vilkas, vallaton',
/ se on täüz^jova poikainA
sanojjA,

'tomera,

jova hän on niku tavkkA poikainA

'tep^koevutt^ehk^i lākk'āb^mokomaisi

knovikkaitA ' / vavivann^eläb^UhsI jova nainA / zū^'ēi =

mokomain niku jova ühennainA / mejje sevjo'ž^on uvpo poikainA,
ühennain niku jova vesana, mep^kuho lähetäD, juttua ajama on
mai'лта väkevä.
* jovdana, -лла

(<ven.

Иордань)

'paikka, jossa vesi loppi­

aisena siunattiin ortodoksisen kirkon tavan mukaisesti'.
rissann^kävväs^kivikkoZ, se on piihä.

vese-

siz^mep^kvesnoihot jorda-

паяла.
jovsiD

(vrt. ven. ёрш

'väkänaula')

'yhdyshirsien nimitys'.


lOiJ

jor

jors/sl ~

Jorš/ši,

-šiD,

-šItA

{< ven. ёрш)

'kiiski'.

piasslikko kana / tänäpä ea^'ii раЪЧ.'и joráá-itA лаикалЬА.
jozo

'ilm. m i e h e n etunimi'.

Jauk/kU, -u

kotko mez^jozo vei plitka.

said^Jouku vai? / paleli potkaisit^

'joukko'.

on iiheZ, siz^on joukkU.
^оил/и, -и, -ssl,

-nna

'joulu'.

пА еппЕ / j oununna kävväz^veraiZ,
3

1

ё к о и л и г ^ о И jonkA

(ed^, еЪ^) j a w u ,

zin, -utuziD, -utu,- vvutťši,

оилип-

олкА tehäZ / jounussi vein /

ouлud^vesвr^issa [ = < jounu da veseriesa
jo/utua, -vvun,

1

välillä.

-utuvaD-^ -utuvattA,

-utunnuV,

-utuD

'joutaa,

-utu-

joutua'.

miä tänäpä j ovvuņ^gribba mänemä - tänäpä on aika mennK gribba
/ miä en j oututjparahodda

'en ehtinyt laivaan'

= miä en eh^’
i it^

parahodda / hän joutu / hän eb^o joutuD / hii jo j ovvutťii / ко
on soja глта,

sis^hü [nahaPj j ontuvat kire vaлmessi / vagzanaz^

joutuzit^toize kerra pällK 1^= m a a n p ä ä l l e ] / ep^se jovvukki hüvällK (run., L.M.)

/ varis^kohalle

jovvu / miä ajattelin,
hän ťšisl,

len^'éiB, а konsa kotto eb^

što siä ed^jovvu vel tänäpä kotto / а

ettK hän^sittÄ paťťu voitaB,

joutuvatt^ennepi ваппаллА,

ettK hänellK pankid^

a sannaлt parahodda eHk^i zavoda /

näd^i miä joutuzin meisterisai kokemattA
joutumatoinA

hän on joutumatoinA,

'hidas'.

vu ťéii, h i W a k k a i s i

(= en i dumannutkl).
hänell^eb^jov-

teB.

jovvut/ta, -an, -aB,

-Ai

'kiirehtiä,

kiiruhtaa'.

tämä

müllü jovvutab^jauhoa - kire jauhoB / jovvutA häntS kirEpä seltK väliä =

'lähetK häntK kirep^seltX väliä'.

juhtAnahkA
mi skengät,

(<ven.

vaлkia nahkA

j uh^'éIhein/K, -ä

юфть)

'j u h t i n a h k a ' ,

jo sta t e h t ii n um-

(en^'šine sana).

'niittyvilla'.

juh^’
š lheinā evättÄ sü leh-

mät^hilvässÄ / kevväll^on mokomad^vaлkiad^boЪad^niku vinjiad^ot~
tsaZ.
juhjt'äinah/kA, -ka

'juhtinahka'.

hän^om^prosto nahkA / kii-

.tehäs^sellX juh^'šinahka / nü osimmA juh^'šinahka.
3

илкга,

-D

'rohkea'.

hän on juлkia inimäinÄ / mussanaized^


105

зил

on ļunkiaD,

hü evät^pölätÄ evätkö häppissÄ' / hän on ļunkia

'emena ’.
junkihu/Z, -ssA
/ emena кегаллА,

'rohkeus, julkeus'.

hänell^on junkihussA

ep^häppi epkO pölk’
ä, hänell^on junkihussA.

о'илкг/авА, -ssuD

'rohjeta'.

miä en juлkгssut^küssüä ven-

ka rahha.
* зитал/А^, -a, -assA
ittsell'A

'jumala'.

тгл tuti hüvä meli,

saon its-

juman kitoz^ett^ep^pannud minnua beketťši sledovaťe-

l'a / вглл^оп ni kerkiä киккала, niku питала tuli / repo ралуоЬ^
Зитала

(sadusta)

/ jumana panvottaZ / ко on зиталазаА surmA,

sis koleB.
з'итала Ъ и Ш

- зитала lehmK.

з'итала lehmÄ ehk i з'итала bul­

li.
3

итала'k

prošēa'itķ.'

a

(hyvästeltäessä sanotaan)

= jäkä hiivi! tai

naizet^saottaz^ain з'итала’ka, mehed^evät^saotA.

з и тала(-)lehm%

'pieni, punainen kovakuoriainen, nähdään

usein pellolla; tuntuu olevan mikä tahansa pieni kovakuoriai­
nen' .
зитала vaivainA

'rampa, invalidi'.

hän on mikäleno

3'uma-

na vaivainA.
3'umaлait/o,

-otA,

-oD, -oitA

'jumalaton'.

osasia зumaлai-

to, et^polk'ā зитала ensikki / siä od^jumanaito, edjuzo з'итала
ensikki.
3

us;]

uman^,appi

'jumala apuun, vastaus hyvin tutulle / [ vasta­

tarviz^appi,

se on niku naljasana / зumaл^appi,

vasat-

taZ: avit з'umaл.saottazJi. naizet^tere joutu, a roHkiap niku nai­
si sana on juman^appi.
jumaliain

'jumaliainen' .

saottaz^jumaliain siunatko \_tai-

kina alustettaessa] .
* 3 umalik/aZ, -kaD,
mani

3'umalikkaitA

jume, -ttA

-kaitA

'jumalinen, uskovainen'.

zemsko

t’
iilttoit'Ā krapissamma.

(?<vir.

jume)

'ulkonäkö, kasvojen ilme'.

tämä


106

jup

poikain on tattasse jumettA

'isänsä näköinen'

/ nämä sizar da

veti ojuiaz^iihtX JumettA.
* jupk/A, -аллА,

-aD

( < v e n . юбка)

'hame'.

епп^ол^’
И

ham-

meD, nild^on jupkaD / j иркалл^оп nauhoD.
jupm/a ^ jurm/A,
смелый'.

-a, -aD, -itA

se nain on JurmA,

'rohkea, vir. julge, ven.

ep^pölk'ä mittäkki / hän on jurma

(= smeno inimäinK).
**jut/tU, -tua,

-ussA,

-иллА,

'juttu, juttelu; kertomus'.

-uka,

-tui ^

-tujja,

-tuika

siz^ajetťěi juttua / siä od^ain

omi juttuika / kuho hän лираг^теппЯ vimirļ^kertA ко ťéii olittA
ЗutuллA hänekä / keliB - läkkäp^toize pällK ťéilhja juttua / ken
läkk'äb^mitä johub^mele ťéuhja juttua,
teleB,

se on lipatkA / häl^nahit-

kera niku näd^mitä nalja juttua piäB / hän on satan^nät^

pahaisi juttui lākk'āB / meillK paviл ЪлaгaЪ^ain,
si juttujja / hän jäi jutuka umpe

läkVäb^mokomai-

'joutui pussiin puhutuksi'.

/

jutussA mässXhilD ко on sutO jutukaZ

'puhelias'.

judaлai/nA ^
masana'.
jukki

mejje mam^oli mokomain tozo jutukaZ.

judvлai/nA,

-siллA

'juutalainen; myös haukku­

ais siä judanainA! / judaлaisiлn^oллas^8ured^nenäD.
'juominki, juominen'.

tänäpä mehillÄ lenep^hüvä juk-

kl.
jum/a, -a, -аллА

'syvin kohta joessa, kulkuväylä',

juma

mütällÄ anused^da parahodad^mennäZ / tänäpä jumaллA oli kaлoi
rohkiap; лukerja ei tiedä onko se rantapuoli vai keskipuoli j o ­
esta.
jumar/i, -i, -ъллА
ep^se jovvukki hüvällK,

'juomari'.

jumari linna kussa e\^o /

se va jovvub^jumariллA

(run., L.M.)

/

miä va jovvuirļki jumar^iллA, jovvuin jumari rekke (run., L.M.).
jumarätfii

'juomarätti

(halv.), juomari'.

ratťéi meZ, siz^veitäp^toissA juma,

ken on juma-

siz^naized^saottas^ais^siä

vejjatuZ.
jumuk/aZ, -assA,
mukaZ).

-kaZ, -kaD, -kaitA

'juovikka'

(vrt. jo-

memmä tänäpä jumukkaZ / mii olimm^eglä jumukkaZ d4 em-

mä saneD / tänä vonn on vähä jumukkaitA.


107

зиг

jure

'luo'.

ЬипаллА (kuv.)

те mama jure järestä / meģje poik^oli tänäpä

'ко рогкА mep^ťáUttoi jure' / sia^fšütö suku

seisahtassaz^ninta navva jure
J ureZ

'luona, vieressä'.

(häissä)'.
tarhaZ,

se on hõnei jures^ma / no-

riki sizar^isup^s-in juveZ.
juvessA

'luota'.

siz välissK lähetfäi menemä poiz^niku ju-

ressA hill'akkotta, perä^'šüssä.
3

ur/i, -tA, -eka,

-eD,

-г ~

-itA

'kasvin juuri'.

kaiui^on šadrikod^jureD / juri kizottas^keva,

tällä ku-

petäjä juritA, mev-

toitA tehäZ / hän [- gili'j on ühes vahvas haugas teh^'šU, petäjäpussA, mokomaize jureka, petäjäkarre.
jurikko ~ jurikkO

'juurinen, ryteikköinen'.

to, kuza orazrohtA kazvoB / täss^on juvikko ma
paljon juuria', mettsäs^kuza on p a W u

Jurikko рел-

'maa, jossa on

juritA / tämä on jurikko

mettsÄ (metsä, jossa on paljon juuria maan päällä).
jurt/ua, -uB

'juurtua'.

tuB / juvet^kazvovattA,
jut/ta, -tAma,

-an,

paju ohza pisäd^maha d4 hän jur-

siz^no-Lzep^kazvoma.
-t'äi, -attaZ

'juottaa'.

voissA / kalinAmarjavettÄ jutattaz^лahвгллA,

miä jutan he-

ka on zoлotuhA nah-

siJuiA / [talkoissa:] sis^sUtättäZ, tovvaz^vina, jutattaZ.
jutt/ua, -M ~

-U

'juuttua'.

hän juttU hänne ki d4 ep^päz^

nah^’
šl / häm^parensl tšainí-ka kärzä ťáinaka,

hüvässK juttu ki-

ni.
juvva, juma, jun, join, joi, joimmA, junuD, juvvaZ, ju^t'ši
'juoda'.

miä join tänäpä hUvvä oЛuttA / äjjä otťái pikari kät­

te, sis^sittÄ läpi sene nahja ju^'šikkl / a miä siz^vina en junud^ensikkl, vell^ennepi / seŤjo" za joi tsajua i valeli ittse
i tuli märässi / mü vina joimmA,
humalaan'

saimma vähäisi šnimara

'vähän

/ t'äii ко ваппаллА nopup^sis^kon^Sinoi juvvaz^maiлma

kovassA.
jürikülä, ven. Юркино, kartalla Jurkino, iJO-50 taloa.
*

jUri/ssä, -zemmä,

Z3B / ennetteglä jiirizi.

- z b B,

-zi,

-ssüD

'jyristä'.

jürü jilri-


108

jür
Jür/ki, -iZ,

-кг (yks.

i l l a t . )j -kinnä

väd^jiirk-innÄ īias^'H lehmät^karja,

'Jyrin päivä'.

koko kiilä kerraka.

ke-

süksül^

рап^'ёг lävä kons jo tuli лить maha / jUrkinnä ко lehmäd^ajettAs^
karja,

aiz^naizet^kotontA vejjäs^herkkuitA, mennäz^Uhte taiuio,

Bbz^noissas^siimä,

vina tovvaz^i onutt^orļ^keitett’šil, sis^tan^sit-

taz^i jiaunottaZ, глпаппА tunnas^paimeneD karjassA, siz^mennäz^
naisika jürki samaan taloon, j ossa na is e t k i n ovat, p a i m e n pas­
tari ja dabusnikka,

jür ki nä ei v i e lä olekaan karjuššia.

set ensin joka tal os ta valvovat

nai­

lehmiä kunnes lehmät oppivat.

/

jUrkinnK n a m p a i ^ e v ä d ^ a s s A karja / meillÄ vet^kävväz^naized^juriZ.
jürkkE, adv. jürkessK

'jyrkkä'.

lika jUrkkE / jürkkE terä

/ lika jürkessK mep^paksussl / mejje kohann^on jürkkE mäki.
jür/ü, -rüä

'ukkonen'.

jürü jürizeB / elä narri jürrüä,

jürü аттиВ / jürü ко аттиВ, sis^pannaz^ma süäme, pä nakattez^
ma pällK,

sis^tuab^inimäin tervessi / mihe miä polk'ān jürrüä

'miksi p e l k ä i s i n ukkosta'

jürähtäB
^sokko,

v.

sanoi se^jo'za.

(pr.sg.III)

'jyrähtää'.

praiku jürähtäB / ka-

praiku nüd^jürähtäB (kun on juuri salama lyönyt).

jüvä ~

hüvä keranna, jüv/vä,

-äD,

-itK

'jyvä'.

rihe maz^

on palVu jüvitÄ / rukki hüvä.
jäittsi

mü mänimmX hepoizeka jäittsi kirikko.

'jäitse'.

jäl/eP, -kitK

'rääppeet

(heinäniityllä)'.

nois^haravoi-

ma jälkitK ehki noiz^ajama jälkitÄ 'rupea h ar av o i m a a n rääppeitä' .

jäleltK

'jäljeltä'.

surimoi jäleltK jäb^leseme,

odra ehk

kagra kori.
j äi eZ

'jäljessä,

jäljestä'.

ken meb^eZ,

se leikkap^kurk'e

sitä ken tuab^jäleZ / norikki meb^jäleZ / [ l asten leikissä; ]
ühelt pannaz^rā^'šik'ā silmāt^kinl, sisähän ajeleb^jäles^toisija.
jäl/ki, -kiä,

-eD,

-kitÄ,

-kissK

'jälki'.

tänäpä miä näin

me^sässÄ värskitÄ karu jälkitX / jänise jäled^on Umperi kuhja /
ka^sob^jälkissÄ vaáa ettÄ hepoizeka om^men^'ēU ралокка pole,
rattsa / jāled^men^'šikkl ралокка leвnikaллA,

eduartaллA.


109

jäi

*

jälkimä/D, -illÄ

'rääpiäiset'.

perässS рилтг лайкра гл-

tannA ženiha d4. norikkī d4 baťko ďi matko noriki Ьалло mennäz^
j аЪкгтагЪЪК.
jälkžn/eP ^

jälkž-n/eO,

-issÄ

'jalkineet'.

тглл^оллав^кй-

vād^ŠälkineD / sappad^ehk^í nät^tuhvlid^ne on jälkineD.
jälle

'jälleen, taas'.

jä^’
ä üb^jäkilikassi, d4, pa soja au­

nama d4 noizeb^jälle елло / pukid^jälle ku^suttas^hiussi leikkaja.
^jäni/Z, -se,

-seD

sumaZ (sananlasku)

'jänis'.

se bo sinu jäniZ,

kump^eb^o

/ jänise päpäleD / satu oli sarvipäd^jäni-

seD (run., L . M . ).
_ jäniZ
jäniZ

'otava (tähtisikerraä)'.
ilm. nimi

jäniz^ orp^ J<inl.

3

jänn/i, -iä, -iD,

-%t'A

'lapsen kielen alla oleva jänne'

(ei merkitse muuta Jlukerjan mukaan).
keleZ / hän on jännikä meZ

'sammalkielinen' / jänni ко оц^ке-

leZ, зiz^лahsг ep^sa hüvässK lätÄ.
järestä

'heti'.

топеллА лакгелл^оп jänni

ks, лаНвТ.

me mama jure järestä / miä men järestä

oņkima / me järestä t'šühö / inimäin ко on värüaлaгnA,
järestä sad^arvo
järi/z 0 B

siz^ain

arvoa).

v.pr.sg.III, -ssäZ,

tää, jytistä; jyristä (kuv.)'.

(elä) -z 0

'järistä, järisyt­

mez^järizsb naize pällS / rat-

tad^järissäs^kivimatA miitällÄ / ко pikkAraized^jonitellaz^matA
miXtällÄ pertťšiZj
алаг barkka,
järkiä

sis^saottaZ: elä järizs / лavvat^ko tunnas^

siz^järizaB.
'heti'.

liha miä panin järkiä patta

'heti'

/ jo ко

järkiä minnua е р ^ к и п п е л Ш ni jā^'ši issuma vagona.
järkiästä
jär/kii
tK

'heti',

miä järkiästä tuan teillK.

jär/ki), -Ü, -kiiä ~

-VUä,

'jakkara, irtonainen penkki',

-iXltÄ, -UV, -küitK ~

-kiii-

miä hiu^'éin järii / järiiltÄ

jankA katkiZ / heilihän hiiva järkii / meill^oli pal4-hi järkiiitK.
järveperä

n.pr.

kylä, ven. Заозерье, kartalla Järvenperä.


110

jär

puhas^some kiliä.
järve sin/tA, -лаляА

'järven (yli johtava)

silta'.

järve

вгллаллА оллав^НероггеО / külas ко met^siz^üli järve on зълЬА.
järve su, -Z

'paikka, josta joki alkaa järvestä',

järve

suz^on emäriisä pantU.
järv/ г , -iä, -ezä

-eZ, -eD, -itÄ

vop^hiivä roho / järves^kovassA vajotaB
järäh/täB
лaцkгz^maha,

(pr.sg.III), -^'éi

'järvi'.

järvezä kaz-

'pohja on pehmeä'.

'järähtää, jyrähtää'.

лаЬв^

va j ārāh^'ēi / jürü kovvi j ärähtäb^moni kertA /

kivviä ka viskat^toize kive pällK,
järähü/ttä, -tťél

siz^järähtäB.

'järäyttää'.

hän jārāhiitt'il karfgeka

vassĀ seinä.
jäsen, -tÄ,

-eD,

mълл^ajo sormia,

-ztÄ

(huom. -s-)

'nivel, nivelluu'.

kai jäsenet^tuл^'ái väliä sormessA / jäseneD

tuл^'éi sormessA väliä

(ко kättX ajap^kovassA) / täll^on pikka-

raized^лud^mokomat^8ormeza, ne on jäseneD.
jä^'iü/Z, -SSĀ,
jäniiZ) .

-seD,

-ssitR

'viimeinen, jäännös-'

(vrt.

jā^'ēūset^porsad^jā^'ii, dH. ep^taho кецкЛ otta enepä

'vimizet^porzaD ' / miä annan nämä jй^'ёй8еЬ^калаЬ^в1лла / ла miä
ten nämä j й^'АйвеЬ^калаО 'perkaan'.
jā^'šussuppi

'jäännöskeitto ' (= jäniissuppi).

jä/ttä, -tän,

-täB, -^'éin, -tetťši,

-ttäD

'jättää'.

miä

jätän tämä harava tähä ni^'šūllā / miä jätän oma poikaize vähässi aika teillK / miä jä^’&in игла kuho leno / [pero hepoinA:J
lakkia te päitä jätäp^korma.
j/ävvK, -äV, -äi, -äimmÄ,
sikin) '.

ко jäd^vanassl,

-änüD,

siz^jäd^i

-ā^’
ēi

'jäädä, tulla (jok­

lijjassl / Нйц^ко jäi va-

kaizessl, niku риллА pähä lU^'ēū / a mii jäimmK sihe seisoma /
eduart saoB: no anna mitä on jäniid^rahoitA / ju^'ši hü kovassA
dH- jā^'ši kovvi ^итала / sis^ťšiitod^jāt'ši kukkuzi üssi / ninta
jäimmK iлmA hiivvä koera.
j /ä, -ätK,

-äD,

na vonna ко jä mäni,

-äitK

'jää'.

tänä vonn^on pahain^jä / tä­

siz^oli suri vesi / noizemmA notuttamma


111

jäh
jätÄ.
jäh/^'äüä, -ťáílmá, -üB, - ^ ' š ü n n ü D - t ' š ü D

'jäähtyä'.

vesi

jähüB / vesi noizep^jäh^'šümä / suppi vel^eb^o jāh^'šUD / tarviz^
anta supinnA jäh^'äüä.
jähüt/ellX, -telemä
saottAZ:

'jäähdytellä' .

tarviz^mennK jähüttelemä,

Jähü/ttä, -ttämmä,

-^'šin

ко orļ^kovassA vari,

sis^

to naihuD.

'jäähdyttää'.

vari on pessissK,

tarviz^vesi jähüttä / suppi tarviz^jähilttä enstä,

to oņ^kovassA

vari.
*

Jäkilik/kA, -assi

'j ääkalikka '. [ piskunA:] Jä^fšiib^Jäkili-

kassl, d’i pa soja sunama d'i noizeb^jälle елло.
jäkä hüvi
vi!

(yleisin)

(hyvästeltäessä sanotaan)

= p r o s š á i ť e jäkä hii­

= jumana'ka.

Čanontťé/i, -itA

'jäälohkare ' .

naugassA mil mep^suri jä-

nontťái / mejje rannaz^on paVl'u jáJiontťéitA.
jänü/Z, -seD,

-ssiťÁ

'jäännös'

(vrt. jā^'šūZ).

se mitä jäB,

se on JäniiZ / siik'ā nämä jäniiset^kanad^vällä.
jäniispudru

'j äännöspuuro ' .

ottAka sUk'ä tämä jänUspudru

väliä.
Jäniissup/pij -pia

'j äännöskeitto ' (= J ā^'šussuppi ) .

miä en

taho jäniissuppia siivvä.
jäniizmaitu

'j äännösmaito ' .

jäsilm/K, -äk’
ä
silmāk'ā hepoinA

jänUzmaitu juka väliä.

'sokea, valkoinen silmä (hevosella)',

jä-

'hevonen, jolla toinen silmä on valkoinen'.

*jā^’šU/ttä, -tťši

'jäädyttää'.

susi jā^'šūtt'ii hännä avan­

to .
jä/tt'6üä, -^'éUB, -tfšüväD,
-tťéíinneD

'jäätyä'.

-tt'šū, -tťáUnnUD'^ -tťéUD,

vesi jatťéii / vesi paraiku jā^'ēUB

meb^jähä' / vesi on jätfšünnüD / vattet^ko JätfšüväD,

'vesi

sunavaD,

siskon sunad^vatteD / tanven^näd^jätfšüväd^mokomat^pited^jäd^
jätfäünneD,
ļātt'šUD.

ne or^räisteD / avanto orj^kovassA Jātt'šUnnūD'^


112

kae

V-a/e, -ettAy

-eö

? -eö],

-eitA

тглл^оц^кае sžlmäZ / hän on vankia,

'kaihi, ven. бельмо'.
ainÄ kae kazvop^silmä / mu­

sa pällÄ se kae on / silmä nät^kae kazvoB,
silmä,

silmä kazvoB, pijuiap^

vankia mokomain.

käkakaZ, k s . komkakaZ,
kakataB

kakataB

'kaakattaa (kana)'.

va mitäle kakatap^kai / kana kakataB
kak/kA, -aD,

-koitA

kana homikossA var­

'kana kaakattaa'.

'kokkare, möykky'.

tA / hepoize kakkA / ко hepoin situB,

реппог^оп^какког-

siz^orļ^kakkA / sika vet^

siip^hepoize kakkoitA / pennoz^orjki komkaD, nät^suret^kakad^ne.
ka l/ia, -ima,

-in,

-iD,

-iB,

ven. лизать, vir. lakkuda'.

-izin,

-i, -innuD

hän kali nuitA / kelek'ā kaliD /

lehmK suvvap^sonaissA kalia / lusikka kalin
lehmä kalip^tovari pohja
kaliai/nA

'nuolee'

kaliai/nA,

-se,

-zeD,

(ei ole viimeinen leipä)

'nuolen lusikkaa'

-sitA

'(? viimeinen) p ie­

leipK ко om^peni,

siz^oņ^

/ pikkaraize kaliaize tein /

ühe kaliaize paisoin / kaliaisit tehäs^kera.
leiväD,

kaliaized^on niku

va penemmäD // tämä oņ^kaliainA viimeisestä lapsesta sa­

notaan / vimin nahsi nät^saommA se or\^kaliainA
kamensikkA
tep^kivilävitS,

(<ven.

каменщик)

'kuopus'.

'muurari, kivityömies'.

ken

fundamentťéitK, se orļ^kamenšikkA.

kaņjfe/tt'ši, ~^'éi, -tťšia,
naso-oraalinen -m-)

- t ť é i ^ -tťéitA

(=*kamfetťéi, ks. tätä)

'karamelli, makeinen, vir. kompvek'.

(dentilabiaalinen
(< ven. конфета

hän namas^toizentA kam-

fe^'ši karmonnossA / kamfetťšia murran / aimojja kamfetťéi va
toitki,

sajja ed^i tonutki / minn^annatťši раШ'и kamfetťéitA.

kanoizepi
kappana

ks. * kaivovesi
(<^ven. копна)

pazuhA) oleva vihkopinkka'.
zuha pannaZ,
pAna,

/

/ koevA kalib^maitua massA.

ni leipä; viimeinen lapsi, kuopus'.
kaliainA

'nuolla,

(run.).

'riihen viereisessä katoksessa (=
vihoinko tovvas^pennontA, sis^pa-

sis^sitä ku^suttAs^kappana / mutA evät^saotA kap-

onki-stabsli, se bo kappana.


113

kar
karr/e, -ettA,
kaari mukana'.

-eD, -eitA

'puu, jossa on juuren muodostama

kahs karrettA / pal4.it karreitA / venneit^tehäz^

i barkkoitA [ karre-pixista J / karred^on juveka pu,

kaivottaZ /

venne karre / karreD.
kar/to, -toa,

-roV,

-toitA

'pasma'.

miä vipsizin vie^kar-

toa vi}
vih^'šū / tässR vihüz^on kahesa kartoa / rihmA karto ks.

vih^'šU.
-kartoinA, ks. * viskartoinA.
kar^'š-iesA
sA väliä

'erota, pysytellä erossa'.

ka^so hänes kar^'ēis-

(ka^so häness^errossA väliä).

* kask/A, -aD, -oitA

{ < ven. сказка)

'satu, tarina',

mejje

kaskad^on vennä kirjoissA otettu kai / vorteli kaskoitA.
kaskuri

'satujen kertoja'.

kazik/kl, -i

sanan merkitys hämärtynyt; v r t . vir. kaasik

'Hochzeit-sängerin', kaasikke

esiintyy samassa merkityksessä

myös Länsi-Inkerin runoissa.

norikki ka Ъо nus^'ái, sis^saot-

tAZ; no ко se toi ittsellä kaziki ni / ais^siä kazikki sanotaan
lapselle ко pejijiab^dali mutA teB / se eb^o niku torumize sana,
se on hiivä sana,
kazn/a, -a

kazikki.
( ^ v e n . казна)

ha, sis^saottaZ:
kaivama,

'rahakätkö'.

rahad om^pantu m a ­

se on kazna / miä tapazirj^kera elläis^kazna

ijāikized^rahad^on^'ēi /[ kazna'^ rautakepeillä etsitään,

kazna pällÄ tuli ралаВ / (unessa oli) miä löüzii}^kazna / ro^si
kazna.
kaļt'ē/ioD ^

ka^'é/iaD,

'miesten housut'.

-ia,

-ioitA,

-ioiZ ~

-ioiZ,

-ioittA

seittsemätoiskilmmenä d4 kahessamatoiskiimmenä

astaikassa eh^ont^ka^'šioitA JanaZ

'pojilla'

/ poikaizet^kavva

kāii^’ši ain ka^'šioittA / kar\kaizet^ka^'éiaD, venttsaz^i ikä poles^
kāii^'ši / siz^vassA nais its kattsoma ettÄ hänell^orf^kivi ka^’
šioiZ (sittA se oņ^kivi) / pdksūD'^kā^'iiaD, еЬ^о mittä välliä a
muitez^va ninta saottaZ, Uhennaized^on / unuvi sittu ka^'šiaD /
kersi kive ka^'ēioiZ

'laski housuihin'

jo nazzep^ka^’šioiZ / ka^'šia karļgaZ.

/ zemsko näki ettK niid^


114

kat

kattar/A ^ kattAr/A,

-a,

- a V -eí> ~

-eD, -itA^ --LZ

'vyö­

täisiltä riippuvat puvun osat, kertoja ei niitä tarkalleen tie­
dä'.

naizet^petťáž kattAritA / ennEmuina oli moda, naizet^käü-

^'éi kattariZ.
kav/a, -a, -aD, -oitA,

-oiZ

tukkilautta kiinnitetään'.

'rantaan lyöty seiväs, johon

nois^kavoit^veesärnä / kavois^pet-

täs^plitkoitA kan-i, ettK plitkA eb^menniz^anaz^virta.
кау/г, -г,

-ia,

-ikä,

-iD,

-itA

'vesikuppi'. kävi on mi-

nek'ä vett^otettaZ / kavika vett^otettaZ / miä osin uvve kävi.
* kaban/A, -аллА

{< ven. кабан)

'karju'.

каЪапалл^оп v i u h a ^

viuhA.
kaba^áikkA

(< ven. кабатчик)

'kapakoitsija'. kaba^šikkA

kaionnoz^vina m ü B .
kabj/a, -a, -aD,

-oitA,

-oika

'kavio, sorkka'.

lehmāll^oņ^

kabja / hirvell^orļ^kahļа / tāī^hepoizell^orļ^kovvi sur kabja /
китталлА hepoiгeлл^oллas^suret^kabjaD,
[tontťái:]

inimäinA' kabjoika.

* каЬла/Z, -issA
каЬяик/gZ
каблук)

'kaplas',

nora liikk'ā läpi kabnaissA.

(?^ каЬликкА), -asaa,

'kengän, saappaan korko'.

kabnukaZ.

selloon раШ'и voima /

-kaD, -kaitA {< ven.

8арралл^ог}^каЬликаг / sappa

{< ven. к а б л у к ) .

kabrio

n.pr.

Kaprio, ven. Коп орье.

vennässi lättäZ /

selloon vei vottsi krepos^'ēl.
kabur/a, -a
nen)'.

(yks. illat.)

pani nagana kabuva

kadrilli

(<ven.

(< v e n . кобура)

'kotelo (nahkai­

'koteloon'.

кадриль)

'katrilli'.

esimäin tanta^ain

oli kadvilli.
* кадл/а, -a
кадла

(yks.

illat.)

'kaula'.

se pani ittsellä petiä

'hirtti itsensä'.

kagлatunniD

s.pl.

'taskukello'.

miлл^on hüvät^kagлatun~

niD.
кадли/Z, -se, -ssA,

-seD,

-saita

'paidan kaulus',

miä от-


115

кад

pelin pajja ďi tein sure kagnuse.
kagr/a, -a, -aZ,
killK kuhjanainnA.

-oi ^

-oitA

'kaura'.

pitk'1 kuhjanaZ.

kagra pettäs^pit-

Jos suvivilja oli kovin

huonoa niin niitettiin viikatteella, mutta muuten aina sirpil­
lä / kevvällÄ külvettäs^kagra / kagra oli ensimmäinen viljalaji
vanhaan aikaan

/ hepoized^on^'ēi pinnaZ,

kagvaz^on^'ii / odváty

sis^keva poJiotatťši а kagroi eväD / kana nokip^kagroitA / siputA kanoinnA kagroitA.
* kagrakisel/i, -iä
tätfši,

'kaurakiisseli'.

kagvakiseliä ко kei-

sis^hämmännätfäi härkkemek'ä.

kagrapento

'kaurapelto'.

kagrapento hepoizet^survott'ši.

kahe kesse

'kahden kesken'.

kahes tanos kahe kesse vorop-

päij ain kää^'äi ninta.
kaheppoli

'kahden puolen'

(adv.).

kanava oli, järve jo)LsI,

sis^on^ki pennot^kaheppolZ.
kaheppolia

'kahden puolen'

(adv.).

hän \_ = bnunttsAverk-

kO~\ on konmikertainA, keskkohas^on sorriat^silmäD, a kaheppolia
on henot silmäD.
kahepällÄ

kahe pällX

'kahden vaihei/lla, -Ile'.

шглл^

on vei kahepällK, en ťši meņkO marja vai en me / ninta hän ep^
sannud^ottsussitA heiltK, ninta vei jäi kahe pällK.
* kahennai/nA, -ssA

'kahdenlainen'.

koivua on kahennaissA,

hikkiäin koivu i rau^'iiain koivu / odra oņ^kaheīinaiss^seltsiā,
ühs seltsi on kastaholline, а toin on ňellitaholline.
kahe/sa, -ssama

(illat.)

'kahdeksan'.

kahesa tunnia tar-

vis^pittä kiukaZ / min taita oli astaika kahessama ühessämä,
ко miä näin koera poikita,
* kahesatoissA

gornittsoi krinttsointA.

'kahdenksantoista'.

mülläri onttonann^eb^

onnuD лаззЛ kahesatoiss^astaika.
kahesmikko

ilm.

'korttikahdeksikko'.

kahessamakiimmenä, kahessamatt^ kUmmenettÄ
kymmentä, kahdeksatta kymmenettä'.

? 'kahdeksatta

hejje nimi on mez^on fo-


116

kah

mitä,

kahessamatt

hessamakiimmenä,

А

kümmenett

К astaika / kirjomaz^on tannoa ka-

kai some uskoa / naukasuz^on tannoa kahesssma-

kUmmenä vennä uskoa.
kahessamatoiskUmmenä

'k a h d e k s a n t e e n t o i s t a '.

seittsemä-

toiskümmenä d4. kahessamatoiskUmmenä astaikassa eb^ont^ka^t'āioitA janaZ

'pojilla'.

* kahmon/o, -oka

'kahmalo'.

kezäll^oli parmaitA ettÄ sai

kahmosioka otta parmaitA kini, mitä lenteli iimper ittsiä.
* kahn/e, -eza

'lievä j ä ä t y n e i s y y s '.

syllä kura jäätyy)

/ tänäpä on ni külm,

Г0 3

on kahneza

(syk­

kai vatted^oņ^kahneza

(kun p yykki on ke v ä ä l l ä kuivumassa)-

kahnet/uB
sitkistyä'.

v.(pr.s g. II l)

leipS kahnetuB,

(akt.

partis.

perf.)

'kovettua,

hän eb^o ni pöiihkiä siZ / vanassi

ко mep^siz^leip^oņ^kahnettuD / leipÄ ко orļ^kahnettuD, siz^vähep
теВ.
kaJCs ~
'kaksi'.

kas ~

kaksi,

kah/e,

-essi,

-еллА ^

-еллА,

-te, -eD

päivä kahs kont^happaneB [ tari ] / kahte stokana onut-

tA valettAZ / kas vikkoa olirf^kotonnA / hän [- korovina] on rajointA virsta ka)is tänne tileZ (nimittäin Kukkosiin) лайка rannaZ / ka^s verska pitkl [ birkka], kahz^ďuima paksU / ehk i he­
poin on nori kahe копте vohe vana / sinn^on venka i tänn^on уелka, kahed^mahzod^onnaZ / к о И е л л А pettäs^pominkaD: - - каЬелл^
astajannA,

konmenxi^astajannA [ pettäzj / vonoťkA tarttU каЬеллА

käellÄ /Ciusis ki lesnikka.
* kahsiolki/ne, -zeD

'k a k s i o l k i n e n '.

rukkinnA pettäs^kahsi-

oлkizet sitteD.
kahskertainA

'kaksikerroksinen'.

hü osetťéi kahskertainA

maja.
kah/skümme viZ, -tekümmenä vite,
kymmentäviisi'.

kahzikümmeni vizi

'kaksi­

hārļ^ko tuli elämä ni sittässa on vottA kaHte-

kUmmenä vite takaZ / hän oli kahskümmeviz^vottA sotamehennK /
patasarez^enne kāU^'ii paoZ,

ко kahzikümmeni vizi astaikoi вли-

zitťéi.
* kaliskümmettK kahsi: к а Ь е л к й т т е п е Н К toizennA

'ka k si ky mm en -


117

kah

täkaksi: kahdennellakymmenennellä toisella'.

kahenkümmenellK

toizejinA vottA oli раЪЧ-'и mettsä заппаллА.
*

kahsmaš^’ēi/ne, -zeD

'kaksimastoinen ' .

алиаед.^опла8^как8-

mas^’
ē izeD.
kahs poleká
kaXssatta

'kaksi ja puoli'.
'kaksisataa'.

eduavt hepozzes ma]Cso varkaň ko-

1'аллА karsaatta rubVa.
kahstoiskUmme

'kaksitoista'.

heit orļ^kahstoiskUmme sort­

tia, a miä va en t’šijjā kui heit ku^suttas^kaikkija.

heit^oiļ^

kahstoiskUmme sisartA.
kahstoissA

'kaksitoista'.

saottas^što kahstoissA kerta

tarvis^sutA anta.
kahzikko

ilm.

kaHtekUmmenä
oli najóutta

'korttikakkonen'.
'kahteenkymmeneen (saakka)'.

'leveyttään'

mejje kohass^

virsta kahtekümmenä / tozo naruzissA

men^'éU astaika kaHtekUmmenä takaZ.

tannoa kaHtekUmmenä / a

hännäz^om^meesK vite^o'iskUmmenä eHk kaHtekUmmenä.
kah/Uj -hua,

-uD,

hu / tänäpä oņ^kahu

-uitA

kahuhaņk/i, -ia, -e
lä voi kävellä'.

'pieni yökylmä'.

tänä UtS oli ka­

'sula maa tai lumi on hieman jäätynyt'.
(yks. illat.)

'kova hanki, jonka pääl­

kahuharj.kia mUtällK toimma heinitÄ / kahuharļ-

ke hepoin repi kai janaD / nukerjan mukaan ei sanota kahuhar^ki.
kahutaB

v.(pr.sg.III)

tänäpä kahutaB

'tulee halla, on lievä pakkanen'.

'ma ninta jā^'šUB, ehk^kons^on märk'1 numi, numi

ко jā^’
i U B ’ / tänä UtK kovvi kahutaB - tuap^hannA / päivällään
вила, siz^UllK jā^'šUB, saottAZ: kahutaB.
kai

'kaikki; ihan, kokonaan'

k'ād^ni minnua kai situtaB /
killisesti;

(vrt. kaikki).

siä ко läk-

inimäin^eb^o sika, kai sUB,

lei­

sika vielä ei syö kaikkea mutta ihminen syö / siz^

otad^ve vanad^vällä d4 sis^kivet^kai i katajat^kai sis^pezed^
dai siz^oņkl puhaZ / humaлaz^or^^ai u h k i a d ^ a rikkaD / sledovaťeVa kai ťáijjaB,

ettÄ ťéu olittA kotonnA, i miä olirļ^koton-

пА / mejje kUläz^jaetťéi maD, minnA puttus^ťéi kai sUtöD (kai


118

kai

sütöD - kai ahoD) / [paraj voitA каппаВ, vilja,

kai maitukra-

mia / nZ orļ^kUlmĀ, kai siiä JohzeB / kärpäläin ко pupi ni kai
muhku tuli kätte / kai pahann^änellK paruB sanoi лике s e r j o ’žan
tekevän kun naamaa pestään / nahs nar}kis^koikintA maha ďi kai
māneh^’ē Ū .
kaih/o, -o, -oa, -од, -oitA
sain

'vahinko, tappio'.

kaihoa

'sain tappiota', omi vahoi panin / miä sain tänä vottA

paVVu kaihoa / kaiho kaiho pällÄ i vahir^go vahiņgo pällÄ.
kaih/oa, -oB, -osin,

-o, -oD

'valittaa'.

kurtt'ši' minn^ommasse еллоа / hän ainA kaihoB,
tä eb^o [inf.

kaihoa vai kaihossA

kaih/ossA, -oma,
-öisin,

-ossuD

-on,

'hāņ^

sto hänellä mit-

.

(en) -o, -oB, -osin,

'valittaa'.

hāņ^kaiho

sin^eb^o,

-oZ,

-os^'ši,

mitä kaihossA / sinn^eb^

o mitä kaihossA / hän kaihoг^тглл^отта obida / hän ainA kaihoB,
sto hänellK mitta eb^o.
* kaikennai/nA, -zeD

'kaikenlainen'.

* kaikinnai/nA'^*kaikinnai/пА, -ss4 ^
-si

'kaikenlainen'.

kaikennaizet^hinnaD.
-s, -zeD,

-si,

-sit ~

osin kaikinnaisi marjoitA i omenoitA i

kapussoitA, mamunitA i voitA i li%pi / heit^oņ^kaikinnaisit /
meill^on nu^'šikkoitA i kirppuitA i torokkanoit i kaikinnaisit
sUjitK / meill^on ümper honei kaikinnais hnamua ajettu
mitä kaikisuiais^törkbä' / kaikinnaissA rupua rapua

'ka om^

'niku kaikin­

nais törkbä' / somevliva orļ^kaikinnaissA / oh, sel^tanoz^oli
kaikinnaissA rissa / kaikinnaizet^kaipamizeD / sellK kali'ninannA käüb^mainma pal’Vu väkkiä kaikinnaisi kaipamisika.
kaik/kl '^*kaiķ/ķl, -ki (mon. gen.), -kia ~
-innA.

-кглп(А)'^ [ .'] -innA

'kaikki'

(vrt. kai).

(adess.

-ki ~

-kija,

+ allat.), -i (instr.)

sis^tan^sittaz^i лaunottaг^i,

kaikki nau-

nottAZ / tuli Ü, kaiki kulen mattaZ / siz^iXllK men^'ši kaiki üHte sanamitta / kaig^oli totu i kai oli satu (r u n ., L.M.)

/

UHtekkI eb^onnud varassA eHk^i pätappojitA a kaig^on^ťái riki
vassa oZejaD / vai heit kaikki e^’áit^takka siZ, mikä pu on /
heit oņ^kahstoiskiimme sorttia, a miä va en t’
i ijjā kui heit kutsuttas^kaikkijа / miä on hänellK taikannut kaikinnA hiivännA


119

kai

’тгй on antannut^hänellÄ kaikkia hüvvä' / в е Н ^ о ц

kaikkia,

va

linnumaitua bo kun j o t a ki n kovasti k eh ut aa n niin sanotaan / assiad^Jo meillK men^'éi nannassa kaikkinnA / noredzi vanaD,
itettäZ,

kai

kaikkinn^oli pallia / kaikkinnjsn^'ii pajjat^pältÄ' poiz^

i ka^'ši adīšanas sA poiZ,

ūHsis^potētannikkoiz^olimmA kaiki / miä

saom^moisioz^annattaz^näit koera poikitA kaikkinnA,

ken va ta-

hob^otta / ha men^’ši kaikinnA visi / jo ťéiittonnK kaikki poikika murtaZ.
kaikkia:
(vrt.

kaikkiaZ
essa).

partit.,

kaikki) .

supe rl at ii vi a m u o d o s t e t t a e s s a

'kaikkein'

savvu otļ^kerkiāp kaikkia.
kaikkiaZ

'kaikkein'

(superlatiivia m u o d o s t e t t a ­

kaikkias^parep tuttAva on^kahs kättÄ / kaikkias^parep

ma / - - hän min saop^kumma otaD?

miä saon et sene suremma et

se on kaikkiaz^nua^'ēip.
kaikkiasta

adv.

'kaikkiaan'.

kas vikkoa ennä kotto mene-

missK ottelimm^uvvezlinnas^heiltS vahoitA,

kaikkiasta meni sitä

aika ponto'issA kutA.
kaikki

partit.,

sup er la ti iv ia m u o d o s t e t t a e s s a

pääsa na n ed el lä tai j äl j e s s ä

(vrt.

kaikkia).

'kaikkein',

maettA rokkiap

kaikki putuB / enipäivä U on kaikki kallepi / pār^t'ēUā on saottAs^kaikki kerkiäp surmA.
kaikkissA
kaikkein' .

aivinain,

kaikkine
kovin

elät.,

(kielt.

s u p e rl at ii vi a m u o d o s t e t t a e s s a

'kaikista,

se oņ^kaikkissA heňopl [ karj.gaZ'J.

kaikkine
lauseissa)'.

kaikkine

'kokonaan,

aivan,

se oņ^kaikkine toin^assia

ihan;

'это

совсем другое дело' / tämä hepoin o-ņ^kaikkine habraZ / hän
[= mosku] oņ^kaikkine pikkArain enokaZ, mussA / hän on jo kaik­
kine vana vaitA / hän on velK nodras^kaikkine, emmK mii häntK pa
velS pijjassi / siä od^inm^meltÄ kaikkine / elä siä o hunnu
kaikkine että kui härk'ä päzeb^bašAja / menin äkkistä dovariäsoinnA sanozin ettK miä tänäpä pāzerļ^kotto kaikkine / miä tuskanen tähä kaikkine / tämä nahze on rivannud^jo kaikksne
kons^naXsI} / siä od^jo kaikkine kankkenessuD
inimäinÄ) / siä jo ot^kaikkine pintťéihUssUD

(itep^

(ко orļ^kiilmissā
(pahaizessi kod^


120

kai

jänüD) / uzlinn eb^o kaikkine ettällR mejje kotontA / еЪ^о kaik­
kine peni,

siz^on tallikkainA.

kaim/A, -a, -aD, -oitA

'kaima, ven. тёзка'.

minnA tuli

kaima vassa / kaimaan nät^k^on niku nimi ühennainA / omma nimmiä et^taho sannoa,
* kainan/o, -oZ,
ikkunna: ллА matA,

sis^saot^kaimA.
-оп^па:ллА

'kainalo'.

ко paha ťéíito kainanoZ / kainaлon^na: лл^оп rau-

hiameD / karu pojat^kainnon^na:ллА
kainonnaлuZ

parep on hiivä ťšiito

'kainalonalus'.

(run., L.M.).
miл kainonnaлuZ orļ^kovvi kip­

piä.
kainos/еллА, -selin
leinäellä,

? 'kainostella'

kahsi votta кагповеллА

kainosselin

(run.).

käski vohe

(run., L.M.) / kahsi votta

(run., L.M.).

kaipaлa лика simo

henkilönnimi.

* kaipami/ne, -zeD, -sika
käüb^maiлma p a W u
kaipatuZ

? 'syytös'.

sellS kali'пгпаллА

väkkiä kaikiллaisi kaipamisZka.

(vrt. vir. kaebtus)

ettK meill^on kaipatus^sinu pällX,

'syyte, ven. жалоба'.

saob^

et siä ot^kovassA komunistoi

vassa.
kaiv/a, -oma, -on, -ozin,
tu

'kaivaa, ven. копать',

-onnuD ^

-oD, -ottaZ,

-otťši,

-ot-

miä en taho kaiva / hil kaivotťši

раШ'и kivitK / hü kaivotťái kanava / kavved^on jureka pu,

kai-

vottaZ / pentava välliä on raijkkA kaiva / miä me^sässX kaivozin
sure mätiä ďi toin omaлл^ikkun^na:ллA / puitA veitetťši i muni
kaivotťši

(talkoilla).

kai/vatA, -pama,
-vatťéi,

-vattu

-pan,

(en) -pa, -paB,

'kaivata, kannella,

-pazin,

syyttää'.

-paZ,

-vannuD,

eh^o vara tuллA

kaipama (on itse tehnyt myöskin pahaa) / miä kellä eņ^kaipa /
hän ühtpätK kaipap^toize pällK / miä kaipazin häne pällK / härf^
kaipaz^minu pällÄ ven. жаловался.
kaivatavva

(реллоП), kaivatavvaллA

'paikannimi'.

kaivatav-

vaлл^om^pitet^peллoD / kaivatavva лаккьа / kaivatavva mettsÄ /
kaivatavva te.


121

kai

кагу/о ~ ka-iv/O, -o, -oa, -oZ,
meill^on sananasku:

elä süte kaivo,

-osaA,

-o, -olt

'kaivo'.

sületüssÄ kaivossA ve juD

/ kaivo vipu meni kätki / kaivoni katkiz^vipu / sUkävässK kai­
vossA vesi eb^nopu.
*

kaivo/vesi, -vellä

'kaivovesi'.

siz^lened^muissA kanoizepi
kajahtaB
süämes,

vanna vanna kaivovellä,

(run., L.M.).

'kajahtaa, antaa kaiun',

pertťšl ко on t’
šiihjā

sis^kaļahtaB, ко lākk'āt^siz^niku änt^annab^vassa / mettsÄ

kera kajahtaB.
kaj 3 ai/пА ^
ki'.

kajja/Z,

-ze, -ssa

-ssA,

-zeD,

kuļ'jainA i kajjaZ kera / kahsi kajjassa

kajJasitA

'lok­

kahsl kajjaissA

/ paVVu oli kajjasitA / eb^ont Uhtekki kajjassa / oli kajjaze
pesä / mü saimmA kajjaise pezä, munad^on^'ši siiämeZ.
kaka

'kakka'.

mejje küläz^ühs mez on kaka-vaňa / nahzet^

ku^suttas^sitta kaka / kaka i ä^ä.
* kakkar/a, -oit

'kakkara'.

kakkaroit^tehäs^verikakkaraD.

veri otetaan[sian teurastuksessa].
^kak/kV ~

kak/ku,

-u, -kua,

-uDj

-kuitA ~

-kuitV

'noin 10

cm:n läpimittainen pulla ruis- tai vehnäjauhoista; pieni ympy­
riäinen leipä millaisesta taikinasta tahansa (ven. лепёшка)'.
siä teit^kovvi sure kaku / kakut^tehäs^pikkaraizeD,

leipätaiki-

nassA / kakut^kasseka siz^on hüväV, paremmat^ko leipK / kasad^
malja kaku sihe kasteZ / kase: kanamunna pannaZ, voitA,
pannaz^i maitua,

slifka,

a ко on slifka sis^slifkaka tuap^parep / kakkui-

tA paisattaZ.
. kak/kuj -u

'isku, lyönti'.

lUmin on tozo kakku / miä ко

sain kaku ni.
k a k l W š k A köhä
kakra' s

'hinkuyskä'

( ^ ven. как раз)

(< ven. к о к л ю ш ) .

'ihan; juuri'.

а miä dūman kak-

ra's ко bond^nohi / miä manin i kakra's hän tuli

'я пошёл и он

какраз приш ёл'.
kakšik/oD

(yks. kaksikko), -koitA

'kaksoset'

(= kakšoD).

mejje vonoďja оц^кега k a k s i k k o ^ kaksikko / nämä orf^kaksikoD.


122

как

kaksoD

s.pl.

'kaksoset'

(= kakšikoD).

onnas^ko kakšoD,

ühesurukkaizeD.
кал/а, -ла, -aasA^
la' .

-aD, -oitA ~

-ojja ~

-ojje,

-огллА

'ka­

joe sus^pütähüp^kevvällÄ hüvässX калла / naskiva калла

savvaz^rohkiap ко nožseva калла / enstä tet^kovaize valiD,
pat^.kesklpaikka mistÄ tet^pira, munass^eHk^i lihassA,
kapusaorssA,

eis^

еьлтизвА,

калаааА / айкЪ. nämä j änüset^kaлad^vällä / sia^ka-

лat^küpseneväD / miä кйрвеппйц^калогЬА / aia^aiä рологпА,

kan­

aa калоъЬА et^aa / aatkoi z ^ o m ^ a V U u калогЬА / miä tein tänäpä
koko päivS kaлojja
maan'

'perkasin'

/ kanojja rokkima

'kaloja perkaa­

/ kanoinn^orļ^kutuaikA / nüd^oц^kaлoiллA kutuaikA.

кала nahk/A, -a

'kalan nahka'.

kippiällK р е Ы й а ^ к а л а nah­

ka pällK.
*

калате/Z, -heD

'kalamies'.

калапеуу/о, -oa

калатеЪей^ аеЫаа^калаУеЬЬК.

'kalanpyydys',

mitä teD?

kananevvoa ten

/ kananevvoa kottaZ.
kananistoi, -ллА

kylä, uusi kylä lähellä Jaamaa, kaikki

asukkaat saksalaisia,

^0 taloa.

kuho meV - kaлani8toiллA,

ks.

myös jama kaлani8toiллA.
* калауе/si, -ttS
калЪааа/!, -ia^

'kalavesi'.
-iD,

-itA

kaлamehed^jaettaг^kaлavettX.

( < v e n . колбаса)

'makkara'.

tä­

'kalsea, karkea'.

tä­

mä калЪааа! on hepoize lihaaaA teh^'šu.
kal/e, -ettA,
mä orf^kale nammaZ

-eD, -eitA

(= karmia)

'mokomad niku kovad^viллaD' / hiuaet^kera on

kaleD / mat'evi оц^кега каЪе / us^kangaa^aaottAa^kale / иа^кацgaz^orļ^kale / лаг^к^оц^кега kale, aukad^ehk i лaņkpaгtA saottAa^
kale / nämä лarļkA8ukad^mikäd^orļ^kaleD / na^ļkAvate hän on niku
karmia / kale = karmia.
* kalidor/a, -ra

(yks. illat.)

( ^ v e n . коридор)

'käytävä'.

hü ко nāH^’ii ikkunaaaA minnua, joa^'ēi kalidorra vaaaa kaiki terettämmä i kuttauma minnua hejjekä UHte kammari / aotamea^'punkkU kalidorra mütällK i u'](.aiлл^oli ka%a aotameaaÄ.
kalin

(<ven.

калина)

'koiran heisipuun marja'.

kalin on


123

kal

karhia marja.
kalinAmarJаР

'koiran heisipuun marjat'

'koiran heisipuu').

(< ven. калина

marjat^punaizeD, aorriad^marjaD.

ks. myös

sub. kal-CnApu.
kalinAmarJ apu

'koiran heisipuu'

(ven. калина).

kalinAmar-

japu: punaized^marjaD, pus^kera kazvovattA, vankiat^kukaD niku
vahtArapu moda lehed^on.
kalinAmarjave/si, -ttX
tettu vesi'.

'koiran heisipuun marjoista va;imis-

kalinAmarjavettK jutattaz^nahsZimA, ко on zonotu-

hA nahsinnA.
kalinApuj -ssA

'koiran heisipuu'

(ven. калина).

kevvännK

kuki^sab^mainma nus^'áissA tämä / kalinApussA tehäz^zonotuhatéajua, ко on лакгвллА zonotuha / kalinAmarjavettK Jutattaz^nahsimiA,

ко on zonotuhA nahsinnA, korvad^votavattA,

pä orf^kärnäZ^

silmäd^orf^kippiäd^zonotuhaasA / marjad^osuiaz niku ponaD,
naZ, vankiat^kukat^kazvovattA, marjat^punaizeD^
kaliņkorvainA

ven. коленкор)

iihe^po-

sorriad marjaD.

'jokin valkea kangaslaatu'.

kaliņkorvain paitA / vankia mat’
eri mokoma.
*

kalinmarja, -ллА

'koiran heisipuun marja'.

kaZinmarjалл^

on rüpsüD.
kališsA

n.pr. ilm. kylä, ven. Калиши (Kaprion lahden rannal­

la, ei ole kartalla), mere rannaZ.
калк/аЬА, -каВ, -kaZ, -annuD
lan vaikutuksesta puhuttaessa.

verbiä käytetään kylmän t. hal­
kiilmK калккаг^типаО (palentue-

^'éi, külmÄ калккаХ) / sinu oņ^kiilmĀ калкаппиО / kiilmĀ sinu калккаВ / ко palennuBj
pertťěi,

sis külmÄ' калккаВ / nahzet^tunnas^külmissä

sis^saottAZ: по, nüt^külmÄ калккАЪ / miä tänä vonnA

tein varva ugri^saD, tuli külmä d4 kai kaлkkaZ / ugri^sa varret^
killmä JO калккаХ / к Ш т ^калкказ^карива taimeD / vilja кегаллА
külmÄ калккаВ,

ко varva teD.

калккАл/а ~ калккал/а ~ калккал/а,
колокол, колоколка)

-а, -aD, -oitA

'pellavan siemenkota' .

(

peллovaiz^om^alЧ.^u

kaлkkaлoiiA Jänüt^kZnl / mü tapoimmA peллovaitA d4 p a W u
к А л о Н А jäi terveesi,

tappamattA.

ven.

калк-


124

кап
калккал/о^ -oV

(= капккАла)

vant va nadvat^särettÄZ
tattaz^velK,

'pellavan siemenkota',

(tyviä ei puida)

релло-

/ sia^kankkanot pono-

ajettas^se pahmas^kokkoppäi, sis^primuzloika роло-

tattAZ.
* калккепез/вА, -suD
kenessuD

'kylmettyä'.

siä od^jo kaikkine калк-

(ко оц^кйЪтъзза inimäinÄ).

калк/кг калкк!, -kia,

-ikä

'kalkki, ven. известь'.

mii

toimmA kaлkkia ла1ка8вА / kankika tehäs^truba.
*

kaлkkiv/eзг,

-iz,

-tte

'kalkkivesi'

(käytetään parkitessa).

enstä pannas kankkivette [ parkiD'], ku aika pettäs^kankkiveZ /
kankkiveZ,

siг^oллaz^vašsaZ j^nahaD].

kankkun/ūj, -a, -aD, -i, -it

'kalkkuna'.

kaлkkuni pesä /

kankkuntt eb^ole / kukkokankkuna / kanainA калккипа.
каллаллА

adv.

'kimppuun'.

hän tuli minu каллаЪЪА / hän

mokomain oi}ki, va pästäiz^inimäisi каллаллА

pässil) / miä pii­

rin naize каллаллА.
капл/qZ
-ait'-^ -aitA

калл/уZ, -a, -assA,
'joen ranta'.

-assA^

-аллА,

каллаг^тигепеВ

-aka,

-aD, - a i ^

'maa vierii jokeen'

/ tämä каллав^ко-оазвА тигепеВ / sültK vitekümmenä mureni mejje
polessA каллаг,

töise pole kazvotťál / järvez^on rantA,

sellK

kanлai eb^o järveZ / mejje kohtaлл^oņ^korkia kaллaZ / лайка
калла1 / narovas^kera оц^каллаО / каллаг^оп vessÄ korkiap vähäisi/vesi on каллака tassa (varma лл)

/ siz^mejje kiitä väki ол-

^'éi каллаллА monikkaized^meheD / а sisuko päll^on siz^on калла
perfkkiZ / paVVu krutoit к а л л а И / miä krutassA каллазвА tokkuzin vette.
kalled^^D

(?)

'pyhäyöt'.

(enipäiv^on ain piihännä) pühäüd^

on ain kalled^üD / enipäivä ü on kaikki kallepi.
каЪЪ/iZ

kaZ^H^Z ^

kalliZ),

-lleD,

-eitA, adv. -essA

'kallis, rakas, ven. дорогой; kallishintainen'.

Ьерогп^оц^каЪ-

liZ / kalliz^veллo / kallis^t'ēiltār / mamaлл^on^ain tüttäret^kalleD / siz^monikas^kaЪЪis^sukuлain va ťšisl ett'Ā miä oņ^kotonnA,
г monikas kallis^tuttEva,

t’
š is^ettĀ miä оц ко tonn A / oma armaZ


125

кал

dali. к а Ш -LZ / minu armas^poikA, minu kal4,is^poikA / / [ otava:
vastakohta k a W i Z :

kalleD hepoized^on^'ēi / hint^oiy^kalliZ /

mahso kallessA.
kannutsi - kannassA mütällK

'joen rannoitse'

(vrt. тап-

nutsi).
kanmakusi

'Kukkosin "sotakalmoilla" oleva kuusi, ainoa

kalmoilla kasvava puu'.

kanmakusi se saottaz^on noitumuskusi.

(muita puita ei ole kalmoilla)
se on kanmakusi

/ kanmoi päll^ühs kus^kazvoB,

(vanhassa Ruotsin aikaisessa hautausmaassa kuu­

luu olevan kuusi).
kanmasürg/ü, -ti
^'ši kanmoD,

'hautakumpualue'.

kanmasürgü oli kuza on-

ro^si kanmod^vanaD / kanmasürgü pennoD.

kanmme/ttsS, -^sä

paikannimi.

kanmme^sä pennoD,

se on li­

ki sotakanmoitA.
kanm/oD

s.pl., -oi (gen), -oitA,

'hautausmaa'.

-oiZ (illat.), -oinnA

kanmoi kohtA / kanmoinnA mätettäz^inimäisitK /

miä käin tänäpä kanmoinna / mü käimmS pühännK kanmoinnA / mejje
kanmoinnA kazvovattA nus^'šit^kukaD / kanmoi päll^Uhs kus^kazvoB, se on kanmakusi / kanmoiz^mätettäs^konnuttA.
kanmotkA

n.pr., ven. Калмотка, paikannimi, kartalla Kal­

mo tka .
kanttainA

'kaltainen'.

tattas^kanttain^kazvoD

hän on tattasse kanttainA / ois^siä

'sinä tulet isäsi kaltaiseksi'

/ on ma-

masse kanttainA / ais^siä mamas^kanttainA.
kanun/a, -akā

(<ven.

колун)

'paksu kapea kirves'.

kirvez^

on mokoma suikaz^niku a hän om^paksU / kanunaka on hUvä puit
nohkoa.
kamaššiP

( < v e n . m u r t . гамаши)

'kengät'.

oenna nahzennA

k a m a s s i d ^ алка / kamas^id^omjnokkaz^jo.
катЪапк/А, -aD

(< ven. ? )

'vedessä uiva paksu tukki'.

kamЪaлkad^on paksut^paлkiD (kielenoppaan mukaan venäjäksi
камбалки (?)).
kamena

(?)

'kamala, kauhea'.

pölk'ät^siz^ot}^kamena / min-

nA kuile on tässK kamen onnA / täss/i mettsäz^orf^kamen^onnA /


126

kam

min ко oli kamen koko aika оппА.
*

kamfe/tťéi, ~^'éiD, - t ť é i t A - t ť é i j a

tä)

{< ven. конфета, mon. конфети)

martap^kont^kerta,

(= kam,fetťéi, ks. tä­

'karamelli'.

siz^norikki kum-

viskap^kamfetťšitA taZ / mitä siä maňitad^

nahzentA kamfetťáitA väliä / [ мгрорапиа.•J ken annap^kanamuna,
ken annap^kamfetťáija / miä leukaziņ^kai kamf e^’
š id^nahka.
kammar/i, -ia, -issi,
lat.)

'säilytyshuone'.

-iZ, -i, -innA,

-itA,

kuza kai pettäZ, munad^i jauhod^i liha

/ meļje kammariz^on p a W u

hatokkoitA / vejjäs^kammari i кец^ки-

za piäB f leipiä] / siz^mennäs^toise pertťéi
tAZ

-iZ (mon. il­

(kammarissi ku^sut-

jos siellä jotakin säilytetään) / miä siz^menin hejjekä üH-

te kammari / sell^issV mikäle kammariz^ü%s kokkanenä / ka^sotťái
kumpis^kammaris^ketä pannA / ikä kammarinn^oli oma reäotkain uX~
sl.
kampietťél

(<ven.

комплект)

'(täysi) määrä'.

minn^enepä

bo tarviz^minna jo orļ^kamplett'ēl täünK.
kana-konnut-putki, gen. kana-kolle
le kukaD kentaizeD,

? 'rentukka'.

märäs^paikka kazvovattA

kana-kol-

(luultavasti rentuk­

ka) / hü esimäizessi noiesas^kazvoma kevvällÄ'.
kana silmik'ā ^
hu).

ťěihui silmik’
ā

se ťéíitt^on ťáihui silmiicä ^

kanahaukkA
kanainA

'kanahaukka'.

(linnuista)

kanalihannA

'likinäköinen'

(ks. sub

^ťéi-

kana silminä.

kanahaukkA vei kana.

'naaras'.

kanainA kankkuna.

'kananlihalla (iho)'.

miä orļ^kanalihannA /

minn^oli kiilmäj kai kanalihann^olin.
kanamun/a
'kananmuna'.

kanamun/a,

-a (akk.), -nna (partit.), -aD,

kanamuna on arekaZ / [ p a r a : ]

UmmerkäinÄ / kanamuna vajo^'iin nattsu
tuun'

-i

hän on niku kanamuna

'kananmunan likistin lut-

/ minna va olliz^voitA i kanamunna / kanamunad^on tänä-

vonnA hokiaD / kanamuni painattas^heinä pinpoika (siitä tulee
keltainen väri).
kanav/a , -a, ~aZ, -aD,

-oitA

'oja'.

ко on kohalline kanava,

siz^on oikia / hü kaivotťéi kanava / mejje kanavaz^oli pal4.ii


127

кап

klimma / kanavaz^vesi šolizep^kovassA.
kanava su
suu'.

'Kukkosista Laukaaseen laskevan kaivetun ojan

kanava suz^om^matana.

kandoHtar/г, -intA

(<ven.

кондуктор)

'konduktööri'.

kan-

doHtarintA küzün ettÄ tämäk se vagona mep^sinnä petteri tetA'
miitällÄ.
kanep/pl, -pia,

-iD, -pitA,

-ргппА

'hamppu'.

mejje tar-

haz^on раЪЧ-'и каперрга kUlvetťéii / koerused^orp^kaneppinnA.
kanevv/a ^ kanerv/v,

-a, -aD, -oitA,

-oissA

'kanerva'.

mettsäz^oli раЪЧ-'и kanervoitA / jomukkat^kuza kazvassaZ,

sei

heit^on / kanervoissA juvvas^tsajua ked^onnas^tšehotkaZ.
kanervik/kO, -koZ

'kanervikko'.

olimmA kanervikkoz^mar-

join da i naisi pätÄ kivisämmä.
кацдепта:

epk^o kana kangenmoitA?

kar)/gaZ, -ka^
gas'

-gassa

(vastakohta: mat'evi) .

(run., L.M.).

'kangas, paksumpi kotona kudottu kan­
aivinair} karļgaZ paras kaņgaZ / roh-

^'éimine kaņgaZ / ka^'šia kaņgaZ / mehust^kaņgaZ / u^'šimo kaņgaZ
'vuoteen päällä oleva sääskikatos'

/ kott'ši karļgaZ / ühsi pilik-

ko 'kaikkias^pahep karļgaZ, viljakott'šit tehāZ' / varnikkikarļgaZ
А
/ perednikk kangaZ
/ karļgaZ 'paksumpi kotona kudottu kangas'
/ miä коц^кацд/assA / miä jo kutozin karjka / miä paij^kuspasmaize кацка.
kangas/puD, *-pujje_, -puinnA

'kangaspuut'.

nisipagnaDу pirra pällXZ, радЛаП, pirta,

osat:

sukseD,

sormikaZ / sormikas^tok-

kU kaņgaspuj jen^na'ллА / kar}gaspuiлл^oц^koлoda.
* kaņkai/nA, -zeD,

-siл

'kankaasta tehty, kankainen'.

kar^-

kaizet^ka^’šiaD, venttsaz^i ikä poles^kāū^'ii / kumakk^on rihmA
minek'ā enne teh^'ši paitoiллA kirjoitA,
* karļ/kl ~ karļ/kl, -ge, -дека
otťál kaņge kätte,

kaņkaiвiл

'kanki',

кацдека nois ampuma,

раИо1ллА.

näki kustA väkkiä siz^
кацк! oli niku pilssU /

hän JärähütfäT кацдека vassA seinä.
кацк/iq ~
jäykkä'.

kar\k/ia, -iatA,

-iaD,

-itA'^ -iaitA

'kankea,

tämä keppi otf^karj-kia / tänäpä ko^on väsünnüd^ni,

ikä


128

кап
paikkaan karļkia / kaņkia taikina

'sakea taikin a’ / двпа'^Чгка

hü oTi^’ii. kaijkiat^priJāt'eVāD.
*

kannatta, ep^kannatA

'kannattaa, k e stää' .

ve^'šit^t'šiļļettäz^ettK väki ep^suvva heitK,
ottsakki / uikomad^on,

hü jo kai hel-

ep^kannatA silmi

hän ep^kannat^inimäissÄ pällK,

häne l l ^

eb^o pohja ensikki.
kannik/kA
pakarat'.

kannik/ka,

- a s s i -assl,

-aD

'kannikka; m o n .

leivä kannikkA / sajja kannikkA / t'iūttoi pakaroit

saottas kannikass/i
kansAr^ kansa,
kans oli enne.

(^-I)

kera: ohhoi mikät kannikaDJ

iness. k a n z a Z ^ kanzaZ

'kansa',

ni vahva

kertoi mitenkä vanhaan aikaan oltiin metsässä

vain paita ja housut yllä talvella / ohan se kanzas^kaikkia
'onhan kansassa kaikenlaisia'.
ka/rjsi, -nne, -nttA,

-nneD,

-nsitA

'kansi'.

рацка karpi

kansi kini / karpi kansi meni lohki / as^'éiam\A pannas^kansi
pällK,

dai sis^p annas^kive takanne pältK / sis^pat^kanne pällÄ

taikippuizejuiA.
kan/ta,

-tAma,

-naB, -noin,

'kantaa; olla kantava',

-to,

-tannuD,

-natťii

miä kannoin kai navvad^ühte kokko /

miä kannoin onkit tanavanjiA / ^pava

ühessS tanossA kannap^toi-

se tanno, voitA kannaB / ken sauna lammitťál,
na.

-nattaZ,

se i ve kanto sau­

kel\_pli jee rannas^saunA kannatťái joessA i, kust oli li-

kep kanta // lehmK kannaB

lehm^annaB

'kantaa, olla tiine' /

mejje lehmÄ kanto kahs vikkoa päll^aja / mejje

lehm ep^kantan-

nuD / kai kannattaZ, kiss^i i n i m ä i n ^ .
^
_
_ _
_
_
_
_
kantaj/a, -a 'kantaja'. sü ku süglitK, elä sü sügli kantaja.
kanteli/a, -а, -atA

'kantele'.

mü osimmA uvve kantelia,

hän on niku bananaikkA kera.
yj kan/to, -toa, -nossA
ka.

'kanto'.

siz^lüb^vaso kantoa sarvi-

tuli va kannossA läükäB.
r^kan/to, -noD

kannoD.
■K7 kan/to, -toi

'kantapää'.

suka kanto

'suosilmäke, hete',

'sukan kanta' / suka

^
^
uitto hän on saommA niku

pitkelikkO i ahtap, a so kanto on najjep i rohkiap on ümmerkäi-


129

кап

пА / mejje pole väki kai imehel^’
ē i, ettK kui hän noizeb^elämä
eellÄ suri kantoi silämeZ, ja sot^kai Umperikkoa / sis^pi^'ši kai
\_h.einäD'\ kanta takaka kuza oli kuivapi, mättäi pällÄ ja kantoi
pällK, väliss^olid^mävkl kai viihössa.
kantom/e, -ettA,

-eZ,

-eD,

-itA

hänell^on hiXvä

'kännin'.

risi kantome, rissi minek’
ā orļ^kagnaZ / avvaimed^rippuvat^kantomeZ / avvaimed^onnas^kantomeZ / on i tŠepassA teh^’
šU kantome /
vakajm^oņ^kantome.
kantopoli

pankinn^on näd^nadv^i ťáilvi, üllät^

'tyvipuoli'.

on^nadva, a kantopoli se on ťéUvi.
* kantserv/Aj -oitA

консервы)

(ilm. < - ven.

kilk-

'säilyke'.

kiss^on teh^'šii kantservoitA.
* kantsik/ko, -ко
kerra kantsikko

? 'kannokko'.

(run.,

* kanttsel'ar/i, -i
lia'.

miä vinnad^vittsikko, kahe

L.M.).
(yks.

illat.)

канцелярия)

(^ ven.

'kans­

na^šannikkA kuttsU minnua ommasse kanttseVari.

kanuri

'k a n a ka up pi as ' .

ken Umperi kanoi niku häräB,
* kanvoi 'r/cj -aöj

-oitA

tas^kaHtA sotamessK,

sinnE таглта,

{< ven. конвоир)

'vartija'.

ku^sut-

kanvoi'roitA / menin ikkunna:nnA d4 kaason

kas sotamessÄ tunnaZ,
* kapak/kA, -koit

se kerļ^kanoit^mūB, se оц^капигг /
sis^saottAZ: ais^siä kanuri.

kanvoi'vaD.
'kapakka'.

j u o m ar il le sanotaan:

elä rutťái

sellÄ mainmas^kapakkoit eb^ o .

карал/o , -oa

'kapalo'.

kapanoi/tta, -^’
&immA,

-tattaZ

miä erp^kehta

'kapaloida',

kapanoitta nassA / kapaлoitattaг^лahsгtA.
кареl/i, -ia, -iZ, -iD,
peli; hautausmaa';
'surnumaja,

ven.

-itA

капель)

(ilm. < vir.
'kappeli',

surnuid kuhu panna ks e

siis viiakse sinna'.
* kapitan/A, -ла

linnas;

kabel,

-i

'kap­

k i e l e n o p p a a n selitys:
ha ig em aj as

sureb ja

кареИг^оллаз^коИеО.
(<ven.

калитал)

раШЬя. dobra = pallii kapitaллa oli.

'omaisuus'.

hänell^oli


130

кар

kapita'n
зеЛЛъ.

(<ven.

капитан)

'kapteeni'.

jäi van kapita'n, beska pitä,

еЛЛг ЪеЛЛг Ъитаг-

issebro'm,

osta vaäja

vetšni kAjä's (leikkiluku, vonodja miro'nof).
kappA

'puinen kauha; ilm. myös mitta',

puin patanuzikkA,

se ОЦ kappA / enne korjatťéi leipä sinne magazeZ,

ikä voz^ait}^

kappA revizässK.
* kapaonn/o, -oit

(<ven.

копчённый)

'savustettu, savu-'.

min tari^satťéi tänäpä kapsonnoit hailit ossa.
kapsu/kkA, -ka, -kka
kuza tubakka pettäZ,

(< ven. копчук)

'tupakkakukkaro'.

sunkkuisissA ťéiikkiiissK teh^'šU ~ teh^’
šU /

nahkairļ^kapsukkA / norikki pab^ženihaiui^i riste^'šillK kapšuka
nahja

(kapšukk^on nauhoissA siottU paita ki, pantu ko vū vüllÄ

paļjaJiīiA) .
* kap^'šit/ta, -attaZ,

-attu

(< ven. коптить)

'savustaa'.

lihha kap^ťáitattaZ / kap^'iitattu liha / kap^'šitattu haili /
kap^'šitattu kana / savvutattu liha, tavallisempi on kap^’
š itattu liha.
kapus/sa, -a, -sa, -saZ,
'kaali'.

-soitA,

-soissA

(< ven. капуста)

heilihän velä kapussa kitkemättÄ / kapusa kazvontainA

/ miä ki^'šin kapussa koko päivä / tärkintäizes^tehäs^kapussa /
kapussaz^on paťťu vohtA,

tavviz^noissA kapussa kitkemä / osin

kaikinnaisi marjoitA i omenoitA i kapussoitA / eristä tet^kovaize valiD,
hassA,

sis^pat^kesklpaikka mistÄ tet^pira, munass^eHk^i li-

sinmussA,

kapussoissA,

kapussA-botskA
-astia'.

(<ven.

капуста + бочка)

'kaalitynnyri,

kapussA-vatťéi tav. kapussA-hotSkA.

* kapussAra/utA, -vvaka
häs^sinK,

kanassA.

'kaalinhakkuurauta'.

hän tehäz^va sinÄ,

kapussA-vatťéi

sis^kapussa te-

kroSittaZ, kapussAravvaka.

'kaalitynnyri, -astia'.

kapussA-vatťši tav.

kapussA-botskA.
kavahta/ssA, -n

? 'karauttaa',

miä otan karahtan vennäman

menemä.
karahtava

'kitkerä'.

karakko korre on

karahtava korre


131

kar

on (= karskia).
karahter/г, -ъка

(^.ven. характер)

'luonne'.

hänell^on

valju karakteri - pahairf^karahteri / ко ken on äksii karahterika, sin on hiivä dai sin on i pahakki.
karahu/tta, -^’
šimmA, -ta

'karkoittaa' .

mettsāz^on^'ii pä-

repuitA varkainnA, mü mänimmK d.4, karahu^'iimmA väliä hejjeī) /
me karahuta kanat^selt pennontA väliä.
karakkO
re on ^

'kitkerä, ven, горький, горьковатый'.

karahtava korre on

karamisnaP
get'

(<ven.

коромысло)

'ämpärinkantopuu, ämmänlän-

(Kukkosissa vähän käytetään näitä).

^karas/slj -iD

(<ven.

/ hän on niku säünijä,
vatsaka.

karakko kõr­

(= karskia).

карась)

nämä orļ^karamisnaD.

'ruutana'.

kanad^oņ^karasiD

va hän on mokomA gorbaselk'āinA' i korkia

sovesiz^hän rohkiap azub^onnA.

_karas/sl, -siä

( ^ v e n . керосин)

'petrooli'.

tarviz^vanna

karassia namppi / karassi tep^kaikki sirkiämmässi pä.
^ karassijärv/ij -e, -eZ

paikannimi.

karassijärve uikomaz^

on pallil sorsitA / karassijärvez^on pal4,'u uikomitA.
кагаиУёгккА
Í- karauěšikkA).

(< ven. караульщик)

'vahti, tukkilautan vahti'

mikä karaulitab^gonkitA hän vahiB,

hän on vah-

^'iiz^gonkitA.
karaušěik/kA, -ka, -аллА,
(= karaul'šikkA) .
tä.
Ш

-aD

(<.ven. караульщик)

ikä kūlāz^orļ^karaussikat^kunis^hānt tuab^mü-

Лайка ranna külät^ko mettsÄ tuab^anaZ,
pankkitA,

'vahti'

siz^varasattas^pal’-

siltä ofļ^karauēēikat pantU, ett^eväd^varasattais

pankkitA / miä menin tänäpä puitA toma d4 karauššikkA tarkkaz^
näkemä 'sattui näkemään' d4- еЬ^лавкеО / tämä karauěšikkA vahip^
kovvi, sto puitA eväd^vetäiZ / ко its eb^leikannut^siz^omasse
karausšika ossi,

sis^karaušěikkA

leikkaZ / ma%so к а г а и ё Н к а л л А

kaskümmed^eHk kaskiimmedviz^rubl'a saлamitta.
*

karaul/i, -iZ

(<ven.

караул)

'vahtiminen'.

miä erļ^kehta

kävvä karauliz,
karaulit/ta,

-аВ

(^ven.

караулить)

'vahtia, vartioida'.


132

kar

hän karaulitab^ommasse sadda = vahiB / karaulitab^gonkitA.
karh/e, -ettA,

-еллА^

-eD, -eitA

'heinäkarhe'.

mü hara-

voizimmA vis^karhettA / vijjellK karhennjīļoimmA / joko ťšU
ajoittA heinät^kavhennA?
karhut/еллА, -telema,
tää heiniä (karholla)'.
noissA karhuttelema

-telen,

-telin,

-eллaZ

'pöyhiä, kään­

miä jo karhuttelin heinäD / tarviz^

'йтрегг kevrettäs^heinäD, toizet^polet^päl-

IK' / havavaka кагЬиЬеллав^квгп-^К.
* каггк/кА, -ka, -koitA

(?< v i r . karikas)

enn^intaissA velä noissAs^karikkoitA juma
tienoissa)

'malja, pikari'.

(noin kello 7 tai 8

/ koko suku juvvas^kai karikka.

karis/еллА, (elä) -sele
rissele maha

elä ka-

'älä varistele maahan'.

karis/sua, -summa
'varista'.

'karistella, varistella'.

(?'^-umma),

-uB,

ep karisu, -suvaD, -suD

ruizj^oizep^karissumma / ruiz^eh^o velK karissuD /

ruiz^vel^ep^karisu / ruis^karisup^kovassA / heini veitäD,
karissuvaD / ka^tso rukki perillä,

heinät^

sto meb^ruiz^vanassI, siz^noi-

zep^karissumma.
kari/ttsA, -ttsa,

-^saD,

-ttsoitA

joka ei ole vielä vuoninut' .

vel^eb^o poikissuD / enstä on vonnA,
ka ri'ttsnjevo

[<ven.

'karitsa, nuori lammas,

nori лammaz^o■ņ^karittsA,

kump^

siz^orļ^karittsA.

коричневый]

'kanelinvärinen'.

vaat­

teet tulivat kuin väkevän keitetyn kahvin värisiksi, kari'-ttsnjevo.
karj/a, -a

(yks. part. + illat.), -aZ, - a D , -oitA

'karja'.

lehmād^men^'šZ karja / paimen meni karja / lehmää (лampad,

siad)^

onnas^karj a Z .
* karjanai/nA, -ze

(?)

'karjapaimen (nainen)'.

karjanaize

poikain oli mokomairļ^ko miä, ni suri vai oli vähäisi kokkiap.
karja' VO

(<ven.

корявый)

'rokonarpinen'.

karja'vo ťšUt-

tö.
karjua/ál, -siä, -sinnA,

-ill, -iD, -sitA

'paimenen apulai­

nen, yhtenä päivänä yhdestä talosta, toisena päivänä toisesta'.


133

кат

miä kāūrļ^karjuššinnA / meillK tarvis^homenna karjušši kattsoa /
кагэиЪгЪЪ^оп paVlhi ралкка

(kui kuskil talus ei ole poisikest

kes karja läheks, siis peavad palkama).
karken/essA, -г
ta kovassA

'suuttua'.

hän niit karkeni minu pältÄ tai­

(- taita suttU minu pällÄ kovassA).

kavki/a, -a

'karvas; häkäinen'.

tämä omen orf^kavkia / vi­

na näd^orf^karkia / karkia on nanttu / vinoon karkia / karkia
omena ei ole makea eikä hapan // karkia saun^oli ehk^i tšada oli
saunaZ.
karkilehoD
karku

'takiaiskasvit'.

'karkuun'.

pani karku mänemä, naized^otetťéi takan-

tA ki / hän teki värüttÄ d4 pani karku mänemä.
karlikkA

(<:ven. карлик)

'kääpiö'.

siä ot^ko karlikkA pik-

kArainA.
karman/to, -noseA

(cven.

карман)

'tasku'

(ks. karmonto).

se on niku viro sana tasku (harv.), karmanto saottaz^rohkiap /
kohmas^häneltS massina karmannossA.
karmi/a, -at,

-aD, -aitA

'epätasainen, karkea'.

karmiad^

navvaD / per^'iim^ma orļ^karmia / karmiat^ka^'éiaD / karmia karļgaZ
/ us^karļgaz^vaikk^onko millin,

hän on ain karmia / karmia te,

ко on somerA livA te pällK.
karmon/to, -toa,
-noD, -toitA,

-noZ,

-nossA'^ -nossV,

-toiz (mon. illat.)

-to (yks. illat.),

( < v e n . карман)

'tasku'.

minn^on rikkinäin karmonto / a pār^'šii ondreinn^oti vissatta
rubVa raXX-ö karmonnoZ / dH- otťéikkl ondreint rahat^karmonnossA,
vissatta rubVa / hän namas^toizentA kamfe^’
iZ karmonnossA / eb^
o karmonto panemissA rahoitA

'ei ole taskuun panemista rahoja'

/ leivä pütkü on karmonnoZ / inatťii va karmontoitA kumpA kust^
eH^'šI / elä matťéi verais^karmontoiZ

'elä tunkeudu vieraisiin

taskuihin'.
karne

vaáa

miehen nimi.

a karne vaěa se ka kukko krap-

pub^duňaka.
karpon/o, -oa, -oZ, -oD,

-oitA

'karpalo'.

sellä sos^on


134

кат

paťlii кагрологЬА / mii olimm^karponoZ,
karpono-roho
karp/pl ^
lo'.

toimmA раШ'и karponoitA.

'kellukka (Geum) ', pavin vain tuntee [ tämän],

кагр/рг,

-г, -pia,

-iD, -pitA

'laatikko, kote­

miä osin uvve karpi itsellX / on kartaizet^karpid^moko-

maD / karppitA orļ^kaikinnaisitA / karppi poperoskijа tai patškA
poperoskija / vrt. tubakkA-,
kar/siä, -sima,
-8-i ~

-zin

tsajukarppi.

-sin, -ziB,

-zi (imper.), -sittaZ ^

essä); karsia puuta'.

-zittaZ

-sizin,

-siD (partis.),

'kynsiä itseään (syyhy-

miä karzinr^karsin

(лике) / ainA karziB

(sanotaan kun syyhyttelee t. kynsii itseään)

/ häppiä itkiä,

kippiä karsia sanotaan kun lasta on kuritettu / karsi nUd^niska^karzi // me puit^karsima / ohzad^leikottaz^vällä,

sis^kar-

sittaZ / putA karzittas^kera.
karsin/a, -a (yks. partit. + illat.), -aZ,
tieläinten karsina;

(kellarin) salvo',

-aD,

-oitA

'ko­

nampainn^orļ^karsina /

läväz^on sikoi karsinan / miä ero^'šin siad^eri karsina / veteli
i karsina hänt^kahennA visi ku^suttAZ / moni saob^reteli moni
karsina // kammariz^moni saob^munasanvoD, moni saop^karsinaD /
munit kera pettäs^karsinas^kammariZ / saottas^karsinaz^i sanvoz^mone t^saottaZ, aittaz^on sanvoD.
karskia

'kitkerä, väkevä, ven. горький'.

karskia / vähäisi on niku karkia,
kartA

'pelti'.

kartain

sis^saottas^karskia.

kartA painuB.

miehen sukunimi.

tällK sihe kohta,

tämä korre оц^

sisese kartain ко meni putA mü-

kuza karu oli риппа:ллА.

kartai/пА, -zeD

'peltinen, pelti-'.

hän orf^kartainA ken­

no \_ = torokenno] / on kartaizet^karpid^mokomaD.
kavtAkattO

'peltikatto'.

kartoták/A, -a, -sD, -oitA

kartAkattO tuleka pnaiskU.
(<ven.

карточка)

'valokuva'.

tämä on minu kartotskA.
kar^'ēinaP

nom. pl.

( < ven. картина)

kar^'ēirļk/A, -a, -aD, -oitA
jassa)'.

(<ven.

'kuvat seinällä'.

картинка)

tässä kirjaz^on nus^'ēit^kar^'ēirļkaD.

'kuva (kir­


135

kar

kgptta

hän on viro sana a meil saottas^kera

'pelätä'.

ninta / hän otťél kartta

(■- otťšl pölätÄ) killmä, eb^no-issud^

mänemä mettsä.
karttu

palikk^i karttu saottAZ.

'karttu'.

kar/Uj -rua, *-иллА, -'UD, -uitA
karu kattaraD

karunn orf^käpälä.

'karhu'.

karu kattarad^mettsäs^kazvo-

'sananjalat'.

vattA, pitäd^da ahtad^lehedjnokomaD.
* karu Jiapp/Aj -a

'k a r h u n k ä p ä l ä ' .

ken on mitannut^karu n ap­

pa vaksaka, sisese vaksaka ко mittap^sitä,
sis^tuap^taika
karu perze

kelloon rappamuZj

(sis^pravihuB).
'( n e l i l a p p e i s e s s a ) o l k ik at os sa h a r j a n alla

oleva ko lm i k u l m a i n e n aukko'.

karu putk/I, -issA

karu putki hän kaz-

'jokin putkikasvi'.

vop^hiiväz^maZ / лике: nahset^tehäs^karuputkissA pumppujja.
* karusar/i, -e
karva

paikannimi.

'-värinen'.

naitte mep^karusare ritsonnA.

on hän [ - vimpa] niku hoppia karva vai

on hän vankia vai kui / hän tuab^niku koffi karva 'tulee k a h ­
vin väriseksi'

/ hän ossi troika ve karva.

karvai/пА, -zeD

'höyheninen;

kuv.

t iheä

(metsä)'.

neiui^on^'éi karvaizeD pojaD // metts^orf^karvainA
jon puita m e t s ä s t ä ettei osaa odottaakaan,

karvanaukkO

? 'k a r v a l a u k k u ' (sieni).

ha-

(tulee nii n p a l ­

silloin sanotaan).

punertavad^gribaD

kuuluu l i k o g r i b o i h i n .

^kas/e, - t e - s e

'kaste'

(maassa).

/ tänäpä oli kovas^sur kase / kaste ~

tänä iit^oli kova kase

kasse ajaJUi^oņ^kUlmā ro-

ho / ко оц^кавв mas^siz^on hüvä heinä lüvvä, siz^on pehmiä roho.
^ kas/e, -ettA,

-teZ (yks. illat.),

ta, voista ja kerma st a tehty kastike,
tetaan'.

-teka,

-teD

'kananmunis­

j o h on p ulla t.

[ v a l mi st et aa n: ] kanamuna rikottaz^manja,

voitti slifka pälZÄ (sitten keitetään),

leipä k a s ­

sis pannaz^

kanamunna Ja voitA ja

slifka ehk i maitua / kastes pannaz^voitA, hän on razvainA /


136

kas

tänäpä on sanain kase / kakkua kasettas^kasteka / kakuka ehk i
teiväk'ä, sopukassa / kase: kanamunna pannaZ,

voitA,

slifka, pan-

naz^i ma-itua, a ко on slifka sis^slifkaka tuap^pavep/kasad^malJa kaku sihe kasteZ / kakut^kasseka siskon hüväD, paremmat^ko
leipÄ.
kasi:

kasi menemä sittÄ.'

(= me väliä sittS)

(v r t . vir.

kasi minema!).
kasina
matana,

(?<vir.)

'pienehkö'.

kasina Ja katana,

mussa ja

kasina kättS naink / kasina se on niku peni / hän on

muitez^nus^'ēl no rikki, a on kasina kättÄ.
* kaskümmedviZ

'kaksikymmentäviisi'.

maXsO karaussikannA

kaskUmmed^eHk kaskiimmedviz^rubVa sanamitta.
kaskiimme

'kaksikymmentä'.

hän kivrob iihez^minutťáia kas­

kiimme koJitkUmme maikkamissA rā^’
iūize.
* kaskümmettÄ, kaheskümmenäš
tä'.

'kaksikymmentä, kahdestakymmenes­

ко kaskūmmed^nautt’
šia korjahuB,

sis^summamehet^tehäz^gonkA

kaheskümmenäš nau^'ēissA.
^ kassA

'kirveen terän sisäkulma'.

. kass/A, -aZ

'tukka'.

kassas^kera oli rozavo lintťál /

tutkamed^ävät^kar)ka o^sassA,
kas/sa, -sAma,
taZ,

-etťéi

-an, -soin,

'kastaa',

sis^ple^'šitāttāz^niku kassA.
-saD (akt. partis. perf.), -et-

miä kasoin janaD / miä kasoin pä kiilmä

vek'ä, siz^eb^o vari / sisukasettas^kai [ - leivät ] ant^i pältX,
pannaz^jiavvanjiA ne leiväD / sinivette kasettaz^vankiad^vatteD /
sisese voi suli,

siz^jiuzikaka otetťái pudrua,

sihe voihe ka-

setťéi.
kassalin^'iiP
* kassapa, -D

'tukkanauhat' .
'kassapää'

(run.).

kassapät^kotokanaizeD (run.,

L.M. ) .
kassatta kaskumme viZ
kassik/aZ, -assA,

-kaD,

'225'.
-kaitA

kassatta kaskiimme viz^rubVa.
'kasteheinä, kastikka'.

tämä orļ^kova kassikaZ / vana kassikaz^oij^kova.


137

kas

* kassikkA-hein/К , -ä

'kasteheina'.

kassikkA-heinä lehmää^

evät siivvä hiivässÄ.
kas/suūj -un, -suzin,

-sunneD

'kastua'.

nämä surimod^on

lāpāh^'šUnneD, homme maku on, kassunned^dH. siz^on seisseD / tänäpä sato vihma ni kovassA,
kassuss/A, -aZ
kastaholline

sto miä kassuzirj^kai läpi.

'kastua'.

no siz^nämä vet^kassussaZ.

'kaksitahkoinen (ohra)'.

odra oņ^kahennaiss^

seit siä, üks seltsi on kastaholline, a toin on Aellitaholline.
kastoissA

'kaksitoista'.

kastoissA tunnia,

siz^ep^piä men­

nä / miä tuan kastoissA tunnia murkinajuiA.
kazikk/0

n.pr., -oZ

'kylä, kartalla Kasikko'.

kazikkos^

tozo lättäz^vad'd'a.
kaionno, *-tA, -Z
казёнка)

'kapakka'.

(< v e n . казённый: казённая виннаялавка;
parep sitä kaionnot^eb^olliski mainmaZ,

hän veitäb^mont^inimäissK sUn^’ši / kaba^sikkA kaionnoz^vina
mUB.
kazva

'kasvaa',

roho ко vahaisi on ma pällK siz^saottAZ:

jo tärk'ähtäB, anap^kazva näd^roho.
* kazvas/sA, -saZ ^
kazvoa).

-sToZ, -^'éi, -tU

'kasvaa'

(vrt. kazva,

vehat^sos^kazvassaZ / jomukkat^kuza kazvassaZ,

heit^on [ kanervaitA] / kazvotťél nahzet^kai suressi,

sei

i mainma

tarkad^nahzet^kazvas^'ii / ко jo ojj^kazvastU, sis^pannaz^imetťéiimmá mantaD.
* kazvami/ne, -zeZ

'kasvaminen, kasvu'.

tavotap^kazvamizes^

kini.
* kazvo, -jitA
kazv/oa, -oma,
'kasvaa'

'kasvu, koko'.
-oD,

(vrt. kazva,

-oB,

siä minnua löitkl,

-ovattA,

kazvassA).

ras^poikA / ко kazvozin,

kazvont^on suri.
-ozin,

-onnuD,

-ottaZ

zemskonn^on kazvonnud^va-

tatannA mont kitoss^annoin,

kohan^

ed^opettad^minnua varkassi / mejje nahsi

kazvoma (run., L.M.)

/ oras^ko anap^kazvoa sis^saottAZ:

tärk'ähtäB / mettsäz^iihez uittos^kazvop hiivä roho / kanmoi päll^


138

kaz

ühs kus^kazvoB / naisinn^om^matkA, nahzet^kuza kazvovattA /
sellÄ rogut^kazvovattA / mejje калтоглпА kazvovattA nus^'šit^
kukaD / miä on penüvessa inm^mama kazvonnuD / mettsÄ ко on lei­
kattu vällä^

nori mettsÄ ко on kazvonnuD, sis^sitä ku^suttas^

sorto / vehannA kasvottas^kärkid^ottaa / sitä [ - kazvokannikka~\
ко süD, sis^kovvi kazvoD.
kazvokanni1f<A, -ka
sitä ко süD,

taan'.

'ensimmäinen pala, jok a leiv äs tä l e i k a ­

sis^kovvi kazvoD / sis^parep^kazvoD s a n o ­

taan lapsille / ко leipä anad^leikata, esimäirf^konkkA se оц^

kazvokannikkA.
kazvontai/nA, -ssA,
tena k u k k iv a varsi,

-sitA

'juurikasvien toi se na v u o ­

j u u ri ka sv i tai kaali,

ma as ta istut et ta va ks i
ten'.

-zeD,

joka ote ta an ju ur i n e e n

s eu raavana ke sä nä s ie me n i e n s a am is ta v a r ­

kapusa kazvontainA / turnepi kazvontainA / nantu kazvon-

tainA / тгллА kazvontaizet^kai palentus^'ši / minn^on tänä vottA hüvät^kazvontaizeD.
kazvoparv/i, -eD
в е стн ик' .

-eD)

'ikä-,

kasvutoveri,

ven.

po-

kazvoparvi üht ikk'ā niku on minuka / mü ommA hānek'ā

kazvoparveD / hän on min kallis^kazvoparvi / minu kazvoparvi
koli jo / siä od^minnA kasvoparvi / minu kazvoparvi oņ^kovvi
peni (yksi ihminen)
kazvo^'šik/ko ^

/ minu kazvoparved^onnas kovvi koeraD.
kazvo^'éik/kO, -koa, -oD, -koitA

'kasvatti'.

mirin^orļ^kazvo^'šikk^otettU / heill^oli kazvo^'iikko otettu.
kazvo/tta, -tan,
vattaa'.

-taV, -tammA,

-^'éin, -tťél, -tattaZ

'kas­

miä kazvo^’
ēin nove hepoize / mü kazvotammA varsa /

tammia kazvotan

'seison päälläni'

vottA d4 hukka saB,

/ hevoissA kazvotad^ňellK

sitä tozo saotteZ: untreh^’ši tuli mehellÄ

/ dobrova ottsaz^orkois^kazvotattaz^ugrittsoitA / tammia kazvotattaZ / kazvotťél nahzet^kai suressl.
kataj/a, -a, -aD, -oitA,

-oika

'kataja, juniper oommunis '.

katajoika havvattas^as^'šioitA / vrt. katajapehko / sis^pat ka­
ta joit as^’
š iaZ.
katajapeh/kO, -o, -oza

'katajapehko'.

täss^on paksu kata­

japehko , pal'l'u marjoitA on tässK katajapehoza / miä kurra kūlk’e


139

kat

nopatka pin

'tähtäsin

katana

läpi katajapeho.

(hirveä)',

kasina ja katana, mussa ja maia­

'pienikokoinen'.

na, kasina kättÄ n ainA.
kat/ata ^

kat/atA,

-kama,

-kazin,

-ka!,

-attaZ.

'katkais­

katka keppi.' / katattaz^ottsA vältä / se mes^katkas^ses­

ta'.

tä.
kat/e, -te, -ettA,
ко makkaD,

-teesi,

-teD,

-teitA

'( v u o d e ) p e i t e '.

siz^otat^katte / meill^om^pahairļ^kate / sis^pannas^

kate pällK / ota o^'iijana kattessi dali kata minnua o^l'iijanaka.
kätki

'poikki'.

ennä pätK,

hii ко nas^'ši ennepi naukaz^omat^pankiD,

sis^teH^'ii ettK snas^'šl meni kätki / vakia träksäh-

^'ál katki

'raksahti'

/ lehmalt leikatťéi kori katki.

* katki/ssA, ep^katki,

-Z, -s^'ši

vipu / hän [ - nahkAj ep^katki,

'katketa'.

kaivont katkzz^

a hän painuB / perednika nauhot^

katkis^'ii.
* katk/oa, -o

koerA kuli nomazikkoa

'katkoa'.

'ryskettä',

ко karu puitA katko.
katonnan/uZ ~
katoZ

katon^nan/uZ,

(imperf.)

'katosi'.

-nA

'katonalus'.

katos^kaikessl iässi (run.,

L.M.) .
kats

t'iiitöt^tahottas^poikitA, punasauvat^kovassA,

'kas'.

sis^saottaZ: kats ко lekotaB.
ka^ša' ju

(<ven.

качаю)

bajjū bajju ja ka-

'tuuditan',

^ša'ju (run., tuutilaulusta; L.M.).
kat/ta, -tAma,
peittää'.

-an, -aD, -oin,

janaka / katan as^’
éia
kaitana ~

-etťéi

'kattaa,

(mitäni viskat^pällÄ) / sis^katat^kinl.

katťáinA,

kattar/a, -a, -oissA
rukkez^on p a W u
kat/tO,

-ettaZ,

miä katan saraja kattoa / na miä katan nahze o^ii-

kattan/a,
'luste'

-aD, -oitA
(vrt.

'pata'.

karu kaitaraD).

mejje

kattava / monet^keitättäz^i kattaroiss^onuttA.

-o, -ossA, ^-onnA

'katto'

(,ks. harakaD, kata räüs-


líJO

kat
täinK,

katto-rivvuD, рилккА,

totuolit'

roļi'iiain-riuku) / kato kokaD

/ katossA ко se ves-i ťéinkuB,

katonn^on^uz^lippu

'kat­

siz^on räisteD / mejje

.

kattopär/e, -reitS

'kattopäre'.

vihkuri katot^kai roitťši,

ühellK vottA joeperältÄ

kattopärreit^vei mettsä kole копте

vai Aelle virsa pällÄ.
katto-rivvuD

'kattoriu'ut ' .

* katts/ahta, -ahtaD (yks.
taa,

vilkaista'.

2. р.), - a H ^ ' š I - a h ^ ' i l

'katsah­

ко kattsaH^'šI, pekki saoB, pašportťáissA, on^

se saop^säkkl da miro'nof sei tejjekä spnavas^kerannA / vahit^
kanna,

siz^niku van kattsahtat^kuhonibiť

* kattsiai/zeP, -sija

? 'v a r p a i s h e r k u t , " k a t s o j a i s e t " ' .

naizet^to^'ēi kattsiaisija saunnaizennA
**kattsissA

toise pole.

(hyviä herkkuja).

t a i v u t u k s e l t a a n r e f l e k s i i v i n e n v ar iantti kattsoa

miä kaitsin ettX hiX тглла mahzattas^kovas vähä ралк-

-verbistä.

ka / ikkunassA kattsiD, dumazid ettK aлл^om^meri,

a välissK

siz^Öälle läpi mäe menimmK, kattsid^ikkunassA ällällä ettÄ mäkkiä eb^näkUD,
katťéina
t oinen

ni korkia oli.
'jankAmärä - n i m is es sä leiki ss ä h y p p e l y r u u d u k o n

(soikea)

K s . kaitana.

pää'.

* ka/ttsoa, -ttsoma,
-^sotťéi

'katsoa'.

-ttsozin, -ttsozimmA, -ttsO,

pojat^tunnas^kattsoma,

-^so,

naizet^kävväs^

kattsomaZ, naized^i ťáiitdt^tunnas^pertťši / babuškA minnA saoB,

kattsO kortťáissA, saop^siä sad^raX/-a / hän vei kattsoma,

on mettsāz^nus^’ēl / kattsozin kui hii mahzattaz^rahaD / mii kattsozimmA poveskaD / ka^so elä häik'ä silmitS,

ku näüB / siz^

zemsko saoB: ka^sokko, miä nāū^'āin sinnA kuza paikka ma veitäp^kovassA takantA sitta poiZ / siz^otetťéi vihko sittX väl­
iä d4 ka^sotťéi massA oņko sellĀ böröläisitS mittä аплА vai,
exiokkai mittä.
* kattsoja

'katsoja'.

* kattsOmi/ne, -ze
räp^tuli eük^i virtA,

kiila karja kattsojassi (run., L.M.).

'(pyydysten)

kokeminen'.

ко venettä ker-

kattsOmize еНк^г panemize aikannA,


141

kat

katu sk А rihma
kauha

adv.

( с ven.

к а т у ш к а + rihma)

'r u l l a l a n k a '.

min miä saon nämä koera pojaty

'kauhean',

kauha näiitfiissäs^kovassA / toiv^orļ^kauha mukava poikA / se
oņ^kauha koleto t'šüttö 'еЪ^о nus^'šl'.
kauhtanA

'yli vy ö t ä i s t e n u lo tt uv a sarasta tehty takki,

hän p itempi ku in paita'
vanhaan aikaan,

vä­

(naiset ja miehet pitivät ka uh tanaa

m i e h i l l ä tav.

ei ollut zborītA,

ks. myös rü-

^’
ii) kauhtanaan vinnainA punain vü oli vUllÄ, ain oli najja
kauhtanaani A, zborad^on^'ēi takannA,

sarassA teh^'ēU / kauhtan

oli vinnassA kottu, paksU mokomainA.
on^'ši ain, niku rohkiap.
la pantiin kiinni'.
sistä alaspäin),

kauhtansarka
kaukantA

takant^oli snörittU

keskkohas kittsap.

'ha'at, j o i l ­

'poimutettu'

(<ven.

(vyötäi­

кафтан).

josta te hd ää n k a u h t a n A ’.

'sarka,

kaukantA jo näet^sto oma mes^tuaB.

'kaukaa'.

kaukobaba

miä ain muisan vankiad^

nauhoika i on^'ši ne kokaD

'vaimon äiti'

(jos vaimo on m i n i ä n ä tal os sa ja

hänen äitinsä siis muualla).

(vrt.

kaukobaba, naize emä oņ^kaukobaba

baba).

meill^on ilhsl on

(jos mies on kotivävynä,

niin

silloin m o l e m p i a k u t s u t a a n vain baba).

kaukodeda ~
nä)'.

kaukodedä

'äidin isä

(ellei isä ole k o t i v ä v y ­

mejje kaukodedä ain vet^kuppi kuttsU.

kaukon/o, -oa, -ossA,

-oD

'kaukalo'

(ks.

tsonna).

enn^on-

^'éi kaukonoD, pitetJiaukonoD, si tten siinä pe s e y d y t t i i n / sis^
kaukonossA pannaz^as^'šiaZ,

siz^jähüB, da г sis^pannas^hivA süä-

me, pannas^käümä [ олмО ] / mez^meb^mettsä,

inm kirvess^i irnn

veissÄ, a tep^kahs каиколоа [ arv.].
* kauniZ

'kaunis'.

* kaup/atA, -attaZ

hUvä kokki,
'kaupata'.

kaunis^kokki

(run., L.M.).

a kunigaz^da nainA kaupattaz^

vina kovassA.
kaupp/A

kaupp/V,

-a, -aZ

'kaupanteko,

kauppa'.

se kaup-

pA mintA noppU siZ / kauppA on teh^'ēV jo d4 kel^'šis^poiZ / hän
teki kauppas^persiizeD

'hän peruutti kaupan'

P.M.

/ meill^tänä-

pä meni kauppA ni heikossA kai / rapazin miä mont^kerta sitä


142

каи

hüvvä kauppa.
kauppa

'kaupan,

nis^savvasekauppa

пг kavva aina ťéir}gittaZ, ku-

kaupaksi'.

'niin ka uan tingitään,

kunnes

saadaan kauppa

s y n t y m ä ä n '.

kaus/sA, -aD

'reen kausta'.

kavan/a^ -a, -aD,

*

-oi ^

-oit, adv.

-asaA

kavan^

'kavala'.

inimäinK / kahs kavana inimäissK / paVVu kavanoit inimäisitK ^
kavanoi inimäisitK (nuk'eřja) / j evved^oņ^kavanaD // miä kavanassA tein,

et virvo päzin.

kavaler

i<ven.

кавалер)

'kavaljeeri'.

kavaler dali že-

niha.
kavva
hutaD,

ni kavva tutuzit^tänäpä / siä ni kavva ki-

'kauan'.

kunis^tarvis^naskia mänemä / miä olin hänekä kavva aika

süämiza, а nüd^lepünÄ.
kavvajit

kavvant siskon pilvissüä,

kavvassi
tät^hännäD

'kauaksi aikaa,

kire pinvi noizeB.

pitk äk si aikaa',

naisinn^on pi-

'kuho mehuni kavvassi j ä B ' / meni dH. jäi kavvassi.

kavvas/sua, -un,

-suzin

(harv.)

'viipyä, myöhästyä'.

miä

voib^onna järf^kavvassl voib^onna miä kavvasun / miä voib^onnA
i kavvasun,

tav. miä voih^onnA i viviln.

kebe'ňimaťeri

voimakas kirosana.

a miä saan: vati kebe'ňi-

maťeri, se on niku satad^mamasse omma / a miä saon: elä U k u ť ­
te nagana,

ettĀ praikuz^len^'šib^nagan kebe' ňimaťeri, ittsK sad^

omataz^nag anaka.
kedr/ā, -ā, -itK

'kehrä'.

kedrä/tÄ, -zin, -ttäZ

voki kedrä.

'kehrätä'.

häijykö vurrap^kedrätK

ni / miä kedräzin harmatA лапка / vokkika kedrättäZ.
kehu/a, -ma, -B, -vA
'kiehua'.

(partis.

prees),

-D (partis. perf.)

vesi kovassA kehuB / vesi ко kehup^siz^miä davarju’

koffi / vesi vel ep^taho kehua / vesi noizep^kehuma / vesi jo
orļ^kehuD / sis^pannas^kehuvA vesi pällÄ / sis^toukattas^kehuVa vette [borankaü],

sis^pannas^kiukas^kehuma paka.


1ÍJ3

kel

kele murt/0, -oa

'murre'.

kel/г^ -Sj -eZ, -ek'ä, -eD,
pällK / kele ottsA

mü kirjutammA nüt^kele murtoa.
-ijä ^

-itÄ

'kieli'.

'kielen pää' kele ottsaz^on

kele

'on kielellä,

on suusta ulos tulemaisillaan (sana)' / monemiA лакгепл^оп
jänni keleZ / kelek'ā kaliD.
kel/iä, -imä,

-in, -iB,

hän jovvup^keliä

-i, -innUD

'kieliä, juoruta'.

f~ kelimä) ikä pote / hän keli minu pällK /

hän jo eht'ēi keliä / keliB = läkkäp^toize pällÄ fšühjä juttua.
*

ke l^’é1/ssK, -В, elä kel^'ši, -zin, -Z, -s^'é1

häne nain enetä kel^'šiZ / miä va kel^'šizin poiZ,
ont^kotonnAj

'kieltäytyä'.

ettK miä en

i miä en ťéijj^ettÄ ťéíi olittA kotonnA / hii ain

kel^'šis^'ši ett^eväd^oлtu kotonnA / eristä zemsko kolb kel^'iia^
kovassA,

ettĀ' miä em^varassannud^erļko münüt^hevoissA / ťurmas-

sa i bolnitsassA i surmassA i kerräläizessÄ elä keljťéi 'et tie­
dä milloin joudut näihin'
nA

'kožiottas^t'šüttöä,

p o i Z ’.

/ meillÄ погел par‘iллA tuli perontai-

assiad^on teh^'šU jo, d4 häi}^kel^'šip^

kauppA on teh^'éU jo d4 kel^'šis^poiZ.

kel/tä, -tämä,

-län(Ä),

miä vet,^kelzin sinnua,

-zin,

-lettäZ,

-letťéi

'kieltää'.

ко et^kunnut^sanna ni ... / miä kelzin

häntÄ: elä kiilvä tähä vuissA.
kero

'kiero (puu)'

(vrt. kerro).

kero pu,

kumpā pūt et^

sa nohki, ne znojad^mennäz^iimper putA / pahaisiz^maiz^ain kazvop^kero pu.
ker/ratA, -tama,
-atťéi

-tan, -tazin,

-annuD,

-tamaZ,

'kerrata (lankaa); kyntää toistamiseen',

tänäpä montA värttenä rihma / rihma kerrattaZ

-rattaZ,
miä kertazin

'kerrataan'

//

matA kerrattaZ / miä men parAjoa kertama / hän orj^kertamaZ
'kyntämässä'.
kērr/o, -oa,

-oD, -oit

'kierä (langasta)'

(vrt. kero),

kahs kerroa rihma / kerroit rihmoitA / kerrod^rihmaD / tämä
rihm^oņ^kerro / пог^оц^кегго / hārļ^kai meb^ninta kokko,

ко orļ^

kerro.
кегголла

'kierossa'.

zessA ко ka^soD) .

silmät^kerroллa vahip^pällÄ (vihai-


líjií

ker

kerräntäi/nÄ, -ssÄ, -zekä,
tu k i e r r ä n t ä i n e n ' .

-seD,

-sitÄ

'pellavasta p u n o t ­

no ко pannaz^upakka pohja paikkA, ni

ommennas^aene kerräntäizekä / kerräntäin on pennovassA,

релло-

vaissA punottaZ / upakkaitA г kerjkitÄ parennattas^kevpäntäizekä / k i e r r ä n t ä i s e n punominen.
ku pellavia,

ot et aa n p e l l a v a p i v o s t a pieni t u k ­

k a s t e t a a n suussa sylje ll ä ja a l e t aa n kiertää.

sit­

ten se k ie r r e t ä ä n k a k s i n k e r r o i n siten että toinen pää al kaa l o p ­
pua niin ote ta an sen jatk oks i uusi nippu p e l la vi a ja samoin a i ­
na, kun jomp ik um pi pää loppuu.

se on l ä p i mi ta lt aa n no i n 1 1 / 2

mm.

kerļt'ā/issĀ, -iD, -iB, -iZ^ -i (imper.)

'kääntyä'.

ker^'ši

toizennA kiilellÄ: / ker^'ši t o i s i p p ä i / лавкъ ka^'ēiad^maha
ker^'šis^takuperi sinneppolia kuho zemsko käski sittua / siä od^
niku müllü valli, jedva'

va ker^’
i iD / rüsije takka pannaZ [ za-

кояаУегккО], sis^kaлa ker^'ēip^takaz^dH. siz^meb^rüssä.
ker/tä, -tXmä,
tää,

vääntää'.

-väD, -väB,

ve stä kiinni ottaen,

раШ'и väkkiä,

-siD,

vihot käännetään,

-sl, -Ä, -rettäZ

'kier­

kun yksi kerta on puitu,

kaksi tai kolme v ihkoa kerralla.

eiz^ühsi kerräS, а ко on vähä väkkiä,

ty­

ко от

siz^enstä

tapettAZ, siz^noissas^kaiki kevtXmä / hepoin tarvis^kertä toisippäi / ēkappl tarvis^kertä toisippäi / kersi kive ka^'ēioiZ
'laski housuihin'

/ mü voittelimmA

'мы боролись'

maiлma ko-

vassA hänek'ä, kump jaksap^kumma maha kerta / hepoin on nenikko kera,
painuB,

häntK kerräd^iihte pole a hän toise pole теВ / nahkA
häntK nät^ko kerrät^kokko, hän ep^katki, a hän painuB

/ minnua k e r r ä b ^ o ksentamma / hän vintta kerräB

'juo lujasti'

/ tuli hattara d4 kersi venne Umper / kerÄ namppia kovepi paлата / vintta kerrettäz^mütäpäivä / яитеввА kerrettäs^vallitA
/ kons^eb^onsiud^aika, kons heinaik^oli, kersid^va hiuset^kokko.
ke/^satA, -ttsaD,

-ttsaB

'telmiä,

peuhata,

olla levoton'.

miä en taho ke^satA / mitä siä kettsat^sellS / hepoin sUjik'ā
kettsaB

(ep^kesä paikaллA).

kettsuri
peллuri

.

'telmijä'.

mejje лике oņ^kettsuri, hän on niku


145

keh

kehn/o ^

kehn/0,

-oa,

-oD,

-oitA, komp.

-ommaD

'huono'.

kahsi kehnoa / раШ^л kehnoitA / т в г И ^ о ц ^ к е к п о pevtťéi / keh­
no paitA / kehno nainA / kehno maťeri / heiZl^orļ^kehno hepoinA / kehno i. pahain

/ meill^orļ^kehno maja / vatted^on kehnoD

/ тглп^оц^кекпо meZ / lehmä väh'ä annab^maitua sis^saottaZ:

k'ehno lehmä / hän eb^o hiiva / kehnommad^viljad^jäväd^etteppäi,
ne om^peräD, peräviljaD.
keh/taB, ец^, ep^kehta,
siä'.

-tavattA, -taziD,

-annuD

'viit­

miä erf^kehta mennä toma / miä etj^kehta mennä heinämman-

лЛ / härf^kehtab^mennä vaikko kuho / nämä tunni, t^kävvät^kui keh-

tavattA / mejje poikain^ep^k’
e hta tanata / praznikoitte vaihoid^
ain,

troi^sassl vaihoiD, mtkkunassi,

välissX vaihoid^i ennepi

velK, kone kui kehtaziD / hejjek'ā on palVu djena, miä en o
kehannut^tehä.
kehvel/i, -il,

-i

(yks.

illat.),

-iťá

'kari,

re pohjaz^ehk^nauka pohjas^hän on korkia paikkA,
kehveli.

luoto',

me­

sis^saottas^

ain on niku kivekäZ / mari kehv eliz^anuz^meni mätä­

nä, лайка nenältä iihs kinometra kahsl / on kuza näüB, on kuza
eb^i naii, ain ku^suttas^kehveli / i naukaz^on kehvelitK / meilIK variva kehveli jäi anuz^matana.
kehä, -ItÄ

'kehä'

kehä mine pällK rihma kärittäZ

(kut.).

/ käviii kera tehäs^kehältK / merļk'a kUsUk’
ā napurissA kehä //
keppi ep^pörü a kehä pövUB

(kepin ka ns sa p y ö r i t e t ä ä n ke hää s e i ­

nässä) .

kei/ttä, -ttämä,
mK, -ttänneD,
tää'.

-tän,

-tettäZ,

-täD,

-täB

evät keitätK,

(7'^-ttäB),
-tätfäi,

-^’
šin, -^'iim-

-tett'šū

'keit­

keitän kasettA / miä keitän munakakkua / leivässK kei-

tdtťéi onuttA кегаллА
o l u t t a ] / ойзЛ

/ mehethän se keitettäski rohkiap [ n i m .

keittäp^kisseliä

(run., L.M.)

/ kuharkA keitäb^

i innaB / mii t'iih^'ii kei^'éimm'ň onuttA / moned^on suppia keittänned^ublikkaissA / kökki kuza keitättäZ / кала somussiasA
keitättäs^sfšüdeniä / sotamehill^annattas^pajokkannA ко evät^
keitätK / siz^noissas^silmä,
keko

vina tovvaz^i onutt^on keitetťšii.

sana t u n n e ta an vain e räissä sanontatavoissa, m e r k i ­

tys hämärtynyt.

häm^pörähtäb ilmperi ко keko / hän om^pikkA-


146

к ел

гагп пгки keko
келк/кА

(miä en ťši, mikä hän on keko).

(?^ к'елк/кА), -kaZ,

kirves^kenkkaZ

(run., L.M.)

-аллА,

-aka

'kelkka',

peni

/ тгпи келкалл^оллаз^ракаггеЬ^Ьог-

maD / к'елкака livvuttaZ / келкака meni ЬалуеппА, ďi vokuva' t
meni karu pezä pällK.
келлакЬауд harma
келлакко
ku квллакко

(?)

'kellahtavan harmaa'.

'kellahtava, kellertävä'.

kell/eP, -ik'ä

'kivekset'.

he juman^appi, ota kelled^näppi
/ se oņ^kellik'ā nainA,
kelle

hän on mokom ni­

(väriltään, kun on valmis [nahka]).
mehill^oņ^kelleD

(hoku) / аг, kelled^näkilvättÄ

se nain mahzab^mehe ikä ťéiiZ.

'kukahan, kuka lienee'.

lle koputtaa ovelle'
келл/о

келл/0,

lo, aisakello'.

'testes' / lä­

kelle kolizeb^uhzeZ

/ kelle колакиЬаЬ^икгеХ.
-oa, -oD, -oitA

'kirkonkello; lehmänkel-

kivikkoг^оц^келлоВ / kivikkoг^Илу-оав^келлоa

'kirkonkelloja soitetaan'/^еллоа lū^'ēi 'kelloa lyötiin'
oli tulipalo)

'kuka­

(kun

// meill^oli рилтгв^кйУй келло лokkaZ / lehmälle

оц^келло kagлaZ / kump^om^bлutkA

lehmK,

sis^pannas^keллo кад-

ла.
келЬалУп^,

-ssA,

valiatA keлtaissA,
kвлtaizeD

-zeD

'keltainen'.

келЬагп^оп^лиз^'ёг /

kimmiätK keлtaissA on / kana-kolle kukaD

.

келЬАкик/кА, -ka

'voikukka',

taraxaaum officinale, pavin

nimitti myös muita pieniä keltaisia kukkia samalla nimellä.
кел/vatA, -paB,

(ep^, evät^)

келра,

-paZ, -vaD

'kelvata'.

тгллА келрар^зе ťéiitto naizessi otta / nämä vatted^miлл^evät^
келра pällÄ / tämä paita minnA kenpap^pällX / tämä t'äU тгллА
келраВ / keлpab^miллA se ťéii itsel^tehä,

ep holi тгллА maksa

hänessK, miä ten häne its / hän ер^келра meisterissl ťáiihd /
ken thrmaz^eb^o issuD,
раВ

se ер^келра hüvvä лauta / vananna кел-

'kui sa ei jõua enam tööd teha, siis see varandus, mille

sa noorena kogusid vananna келраВ '.
keлvoto

'kelvoton, siveetön'.

horv^inimäin^on keлvoto.


147

ken

ken^ kene,

ketä,

kelt, kenekäkki,

keD

kettä,

kellä ^

'kuka'.

kellK,

kellä(kkl),

ken on naisk,

kelle,

selloon paksud^

janaD / kerļ^kuniņgass^ep^pālk’
ā ~ nahsl (arvoitus) / kene sitt^on
tropa pällÄ,

se on ain naisi oma tien päällä naiset kun korjaa­

vat sukkiaan niin samalla laskevat tielle / naizet^ko tunnus^
kupelja sis^tovvas^kellä mitä on,
maitua,

ken tob^lihha,

i tvoroga i, ken mitä voip^tovva,

žali on sitä väkkiä,

ken voitA,

kellR mitä on / i

ket^ťurmaz^onxtaZ / külma mere äre ket^sat-

tO, ne men^'ši koerika liki tuhattA virsta / vaéa saop^kelt siä
osiD? / ко bo kettä kotonnA,

sis^saottaz meillK koto jäi koe-

rinnA / tarviz^onnissa mokomaizen aika mennÄ,
nis^kussa / tänäpä on rauhA päivä,

ito kettä eb^on-

eb^onnut^kettäkki velä meil-

IK / ken mep^ketä liima, sis^saottaZ: hänell^on mankkA käeZ /
ketä sis^siä ottet^kattsoma / se mes ко lüp^kellK kobrad^niska
ni sis^sab^arvo / sitä assiat^ep^sa kellä lätK, se assia on sanatuZ / miä kävisin hänellK, sto elä sao kelläkki / miä en ta­
ho kunutta kelläkki ettK miä noizen naima / kelle ni mitä,

a

kerräläizell^ain kotťéia / miä vaihtaieii}^kenek'äkki, antaisin
pälüssitÄ (лике).
kena, -ssl, adv. -ееЛ
nassA läkäZ

?

merkitys epäselvä,

mainma ke-

’mo^'iikkassA läkäZ ' / hän оц^кепа inimäinK / ко on

mokomain niku ilkiä mo^'iikko sis^saottAs^kena / mejje kUläz^
evät^saotA Jius^'šia kenassl.
keņge/ttā, -teB,

-^'áin

'panna kenkä jalkaan'.

oikia jan-

kA tarviz^enstä keņgettā / pühähomnikkoa ко fšüttö noizeb^
venttsa ла^'Ита,

siz^veljesse kerļgeteB / ehi^'šin miä,

кецде-

^'šin (run. J L . M . ) .
kengättÄ

kerļgettK

'kengättä, ilman kenkiä'.

se gorbselkl vei ke^gättX mettsä,

siz^meitX

eb^ond^mitä janka pannA /

saposnika nain ain kerfgettÄ käüB.
кец/кЧ, -k'ä, -gässK,
ven. поршень'.

-geD,

'kurpponen, vir. pastel,

minn^on^kerļged^ anaZ

risun janat^keijgässX väliä,
keņkl ^

-kitK

keņgeD janaZ / ла miä

siz^miä tuan.

kerļki ^ кег}кг, kennek’
ā(kkl)

'kukaan'.

hän^saob^

eb^näHt^kerfkl / kerļki meisterissi ep^sünnü / jā^'āiiset^porsad^


148

ken

jā^’ēi, d4 ep^taho кецкг otta enepä / ais^siä sopimaito^

et^sop-

рг kennek'ākkl, аъпА riteleD / provazin ninta kotto menn^ett^
iillK kerfki eb^näkkiZ / hän ep^taho tätä niku kennek'ā.
kerļk/issK, - í D

'panna kengät jalkaan'.

sis^perrä кецкгй^

vai (panet kengät jalkaan).
kerļkimū/Z, -ssK,

-seD,

-ssitK

'jalkine'.

janaz^m-itä pet-

tāz^orļ^kenkimūZ / hānell^orļ^kaikinnaizet^kerļk-LmūseD.
*

kenle, kenele

'ken lienee, kenen lienee'.

mejje lehmä

kenele lehmK puskaZ.
kenni, ketäni

(vrt. Kukk. ken + ven. кто-нибудь)

tāh^’
ēi ninta ко tokuB sis saottAZ: kenni koli taZ,
viZ / ко on oikias^polia [sinermäjj

lähsi väliä,

kennibit' koti paraikuZ

/ kennibit’ tuab^meillK
kep/pi, -i,

-piä,

tāh^'ši häv-

sis^sukunaisissA kenni ko-

leB / sis^tas^kuntelimmA, ettÄ ketäni taz^vejjäZ,
kennibit' (= ken + ven. нибудь)

'joku'.

'joku'.

ammuttavassi.

inimäizeltÄ herļki

(kun tähti lensi taivaalla)

'кто-нибудь придёт к нам'.
-pis

'keppi'.

keppi ep^pörü а kehä

pörüB (kepin kanssa pyöritetään kehää seinässä) / kellK mitäkkl a kerräläizel keppiä / miä otan vesāņ^kepi ittsellÄ / taketťél on pulikkois keppis teh^'ēU.
kera ~

k'era ~

kera

'myös'.

kap^humanoit kera pällX (häissä)

sis^tanavannA &eniha emä vis/ krivul’ka küläll^on visküm-

med^astaika гкк'а, tajinoa konmekümmenä,

on some uskoa i vennä

uskoa kera / inimäinE Vera on maho.
_кегаялА ^

кегалпУ

'mukana, mukaan'.

vin^otettAs^keraллA

ко koééoma mennäZ / ni kavva kuettas^kunisatuit daki кегаллА
(ei tahtonut ottaa lasta mukaan mutta lapsi seurasi aina pe­
rässä) .
_ кегаллА

кегалл¥

'myös'.

sгz^лas^'ši poia^hej j et J<eran-

лА / mejje visi ku^suttaz^i pakarat^keraллA.
kerikanto

'kerinkanta, kerinpuiden jalka'.

kerikerļ/k'I, -geD

'nahkainen jalkine, vir. pastel'.

hassA teh^'ii] / tarvis^kerikerļget^tehā / кегькецк! hävviZ.

na-


149

кет

кегглаУУаР

'kerinpuut'.

kerit/tsemäP, -tsemik'ā

'keritsimet' .

monikas^saob^nam-

mazravvaD / kerittsemik'ā латраъЬА keri^settĀZ.
* kevi/ttsā, -^tsin, -^settKZ
esimāiņ^kert^ko keri^sättäZ,

-^sättäZ

sis saotteZ:

'keritä villaa'.
Iemina keritsin / ke­

rittsemik'ā nampaitA keri^settSZ / esimäin kert ko keri^settĀ'Z
siz^vinnoit^saottaz^lemināD.
* kevk'en/essK, -iD, -essäZ

'keventyä'.

siä niit^kerk'eniD

(mikänibit' hänellÄ murhe noppu) / taka sait^selässK väliä,

siä

nūt^kerk’
e niD / mehed^näd^onnas^humanaZ, kera kerk'enessāZ, eväd^
o väsünneD, tan^sittaz^i jiaunottaZ.
kerken/tä, -nän
kerkentä karma,

'keventää, tehdä kevyemmäksi'.

tarvis^

hepoin^eb^JaksA veittä näitä.

* kerk/issK, -iB,

(щ^,

ep^) kerki

'ehtiä'.

enepä ep^ker-

ki / hän vel^kerkip^pojesda.
kerk/iä, -iä,

-iätS,

-iäD, -itÄ,

komp. -iäp

'kevyt'.

hu-

manad^oņ^kerkiāD / savvu oņ^kerkiāp^kaikkia / miä orf^kerkiäp^ko
siä~^kerkiäp sinnua / hänell^or^kerkiä kukkAna hän on vähän tyh­
mä

/

tippiä te tänäpä on - kerkiä te tänäpä on (suojalla kun on

hyvä keli) / kerkiä arvoka niku,
kern/u, -u (illat.) n.pr.

sis saottas^sekain^.
'kylä, kartalla Kirnu',

miä en

o tavat^kernu.
kerraZ

'kerrallaan',

elä mätä puita ni раШ'и kerraZ

pane kerralla niin paljon puita (pesään)'

'älä

/ kaikkīt nassaz^vago-

nassA poiZ, üHs kerraZ / its^otad^viho i its^i pätki sinnE parsiiuiA, kahsl vihkoa kerraZ.
* ker/riä, -imä,
lankaa kerälle'.

-in, -isin,

nois^kerimä

-ik'ä, -ittäZ,

'rupea kerimään'

-itťáíi

'keriä

/ ottAka kerikū

tämä vih^'šū лапка.
kerräläi/пК ~
-sitK

-sija ~

kerräläi/пУ,, -ze, -ssÄ, -zessK, *-zellK, -zaD,

(?) -si (? mon. part.)

'kerjäläinen'.

ennE käi

paVVu kerräläisijä a niid^eb^o ensikki / siä tapoit^kerräläize
kun tiellä joku astuu ihmisen sittaan, niin sanotaan / santťél


150

ker
йкеялагп niku kerräläinÄ / ťurmassa г bolni^tsassA г suvmassA г
kerväläizessS elä kel^'šī 'et tiedä milloin joudut näihin'

/

kelle ni mitä, a kerräläizell^ain kotťéia.
kerstova

n.pr.

kylä, ven. Керстово/ kartalla Kerstova.

ker/tA ^*ker/tA,

-ta,

-raka

'kerta'.

näd^Uhs kert siä

kulisit^sana, mitä miä 8in saon / sis^janaka teb^risi ainnE ma­
ha, montA kerta / siz^osim^montA vikkoa,

sis^kerraka veim^pet-

teri tanvennA / suppipa sene ikä kertA pezeD / miä hämmeltiizin
kaikkine sei kerta / monen päivä et^pessUd^i üht kerta, monen
päivä pesiäni kahs kerta (kasvot) / ikä vikkO paisoid^leiväD,
kellä millin pere oli, monen paisatťii ka)Cs kerta vikkoZ / sis^,
pahmaz^vizattaZ, pahmaz^vet^kahent kerta vizattaZ.
kert/elIK, -tElemmä,
tella, kajota'.

-ten,

nahsissA

-teleD,

-tele,

-elläZ

'koske­

'lapsien takia' elä pa mittä väliä,

Hu kai paikat^kertelläZ.
ker/ttä, -ttämä,
-tK, -tättäZ
pöytää'

-tän,

-täB,

-^'šin, -^'šiD, -ttäD,

'koskettaa, kajota',

miä nauta kertän

/ kerttä sab^vaikko mitä / e l ä

(elä)

'kosketan

siä kertS häntÄ / kertäb^

rahoit eb^o karmonnoZ / ко ker^'éit^sis^kv.nus^'éi 'tuntuivat' ett^
on^'ii h a u l i t ^ o s k e Z / miä satu^'ēitj^kāe, osipkaka ker^’
šin kippiät mütällK.
ker/ä, -ä

'kerä'.

ker/ätK, -rämä,

kerä pohja,

-rän,

-äzin,

k s . pohja.

-ātt'ii

'kerjätä'.

evät^hü

taho kerätÄ / inimäin ette elämä ep^ťéijjä, voib^onna vei vanann^
ikk'ä meb^i kerrämä.
* kesklkämmäl/ä, -äZ
keskinatuin(A)
redAjo,

'keskikämmen', k s . peukono.

'keskikokoinen'.

hän eb^o suri epk^o peni,

keskimäi/nÄ ^

keskinatuin sika / se-

keskinatuinA.

keskimäi/nE, -ze, -ssÄ, -zeD,

kimmäinen, keski-; keskinkertainen'.

-sitÄ

'kes­

keskimäin^veli / hän оц^

keskimäin ťéUtar / mint keskimäin^ poikA koli / minu keskimäin
sisar meb^mehellä

(пике, varma s) / keskimäim^päiväpankkA meill^

oli viz^rubVa päivä / a miä olirf^kaikkine sanamitta kotonnA ku


151

kes

aika,

г sittK sain keskimäize päiväpanka / keskimäinE varvaZ.

* keskipaik/kA, -kaZ
paikkaZ

'keskikohta'.

a munkku seiso keski-

(run., L.M.).

kesklpu

'keskipuu'.

г kesklpu kohannA punana:jui^oli karu

pesä.
** keskipäivÄ

'keskipäivä'.

* kesk-kirik/ko, -o

murkin^oij^keskipäivällÄ.

'keskikirkko'.

kesk-kiriko maz^ven^sat-

tAZ.
* keskkoh/tA, -aZ, -as [? - -assA ]

'keskikohta'.

ihna kesk-

kohaz^on so Umperikkoa on nomml / keskkohaz^on sürgü / [ kauhtanA:J

takant^oli snörittU, keskkohas kittsap / sis^keskkohas

harotattaZ
*

tsonna

kesku, -llK'^'keski-ii

'keskiyö'.

sis^keski-iillK koera tu­

li mejjek'ā Ьи1вллА / hän agarrab^vaikkO keskUllK lähetä ni hän
meB.
kesse

'(kahden, kolmen, neljän) kesken'.

kahe kesse ih-

metel^'ši / ťéiitód issussas^kirsu pällK колте Aellä kesse,

ťáii-

tö veljesse / а hejjed^Aellekesse pan^'āi kini.
kes/sä, -äB, ep^kesä,
syä'.

tämä nor kesäB,

evät^kesetK

'kestää, olla luja; py­

hän on vahva / maťeria saottaZ;

sinu ijä kesäB / lehmS monikkain^ep^kesä karJaZ,
hevoissA saottaz^ep^kesä noraZ,
nos^ijjad^evät^kesetÄ,
/ nahsl ко iteB,
naku sinnua,

Jozep^kotto /

tempab^vakia väliä / sin ta-

vähänaik^onnaz d4- sis^taz^mennäz^vällä

siz^ep^kesä / nahsl virizeB, hārļ^kiusab^nZ

ep^taho kessä, ain^iteB.

ke/sä, -ssä - z ä n n ä —
'kesä, suvi'.

kül hän

-zännK,

-zässi,

-zällÄ,

-zäD,

-sitÄ

tānāvonn^orļ^kūlmK kesä / suvi se on viro sana

suvi, meill^orļ^kesā / tänä vonnA kessä uhtpät^ainA raettA saB
/ ühellK vottA kessä on vazikkA,

a sis^toizennA vott^on mullik-

ki / toizвл kessä kävväz^jo lehmik'ā, siz^on lähtämä / a kezännä
(varma) oллas^tanavaллA

lehmät^keraллA / kezännÄ pakariл kävväz^

datsnikaD / meillÄ ко moni k i W u B лота üli лaukaлtA,

sis^saot-

taZ: kuza olit^tanvennA, selilo kezännäkki / ve^'ēi va lehmät^


152

kes

kezässi ^ponumoisioZ

/ kezällK vet^tožo ко porotteB,

sis^saot-

taZ: копка-te.
kesäru-iZ
kesäü
ted^on^’
ši
keze

'kesäruis'.

'kesäyö'.

kesäü vankia kai näkü,

ettK feťáka vat-

.
adv.

ajettiin ylös'

'kesken'.

// nakka keze

A
kezetekoin
kezellK

keze unt^ülläll^ajetťéi

kezik/ko ^

'jätä kesken'.
—
tore nahk,

'keskentekoinen'.

'keskellä'.
kezik/kO,

'kesken unta

—
A
kezetekoin .

pUhä lenep^kezellK vikkoa.
-koa

'keskonen'.

'liian aikaisin syntynyt vasikka'

kezikko vazikkA

/ vazikka saottas^kezikko

vazikkA, a lehmä saottAs sto lehmÄ лог / teki kahs kezikkoa poi­
ka

'(karhu) synnytti kaksi keskoista poikaa'.
ketki

'ketkään'.

moni inimäin ain sanamitte marjae^käUB,

sto ketki eväd^mentäis^hänek'ä.
kettu

'kuori, ketto'.

pudrunn^oņ^kettU / havvatunnA maj-

junn^oYf^kettU; hän noizep^pällK mokomain niku nahkA.
* кеилА

'keula', v r t . к е и л в е Ш .

keunseili

'keulapurje'.

kevväittä

'keväisin'.

esimāirļ^kliveri liki mas^’
ē ia mikä

on.
kevväittä ко nohi noizeb^naukaZ

[silloin käytetään lohinuottaaj / sured^vet^ko onnas^kevväittä, sis^tob^rantAliva pentoi pällä virvaka.
kev/äP, -ättÄ,

-vällK,

-väD,

-väitä

'kevät'.

tänävonn^on

soja keväD / kevvällÄ kUlvettäs^kagra / kevvässa mü puit sahazimmA sellÄ mettsäZ / Uhs vävpöläin kevätt^ep^te.
kevädvesi

'yli peltojen keväällä juokseva vesi'.

vesi kuza tappaB,
kevätpole

keväd^

sei kazvop^hiivä rako.

'kevätpuoleen'.

kevätpuoleen talvea'

se oli kevätpole tanvia

'se oli

/ sis^kevätpole hän Jäi pankErotťši,

mü em-

тК sad^i rahoitakki kahessA vikossA.
kevätpäivä

'kevätpäivä'.

kevätpäivään astaikA / esimäin


153

kev

kevätpäivä
*

'1. toukokuuta'.

kevättanv/г, -es

'kevättalvi'.

kevättanves miä menifj^kot-

to, saiiamitta.
-ki,

-kki

’-kin, kielt.

-kaan, kään'.

poskassl / sisar^meni kera tekemä ťšinna,

hän loikki häne levaikkO oli mehelläkki

sisar / ninta tarvis^temmatA, hän ep^tunn^i hoitakki / va UHs
vagon^oli i seki eb^ont^täünK / otten,
Vaskl mossetA,

vähän^aja perässÄ tov-

vejjäs^tiirma, minn^eväd^annattV enepä mosseka i

lätäkki.
kibokaP

( ?? <v e n .

кивот, кивотка

'pyhimyskuvainkaappi ') .

ja jur vimin oli noez^niku kibokaD / vahittaa^sell^iillällK niku
kibokaD.
kigoria

miehen nimi, Grigorij .

kigoria eglä hanvahtU

'hä­

ne hanvaZ '.
* kihn/atA, -amOj

-attU

'kihlata'.

ко lättäz^ninta sto kih-

Jiukit^temmK кегаллА, sis^tunnas kihnama (nuorikon kotiin)

/ kun

oli kihnattU niin vetÄvikko ei saanut yksinään mennä ilman seura­
laista mihinkään / kihnukit^ko oli oлtu jo siz^jo oli kihлattU.
joko OTf^kihnattU?

joko kihnukid^on^'ši?

saottaZ: jo orļ^kihnat-

tu.
клЛликУг^^

-kitA

'kihlajaiset'.

aiz^lättÄs^kons^levät^kih-

nukid^dali kihnukkitA emmÄ te ensikkl.
kihu

(?)

'kova kohina, melu'.

sell^oli sur kihu pertťšiz

f- suri äni) .
kihut/ta, -aD

'yllyttää'.

mitä siä kihutat^häntÄ

'uhutaD',

kuha bo tarviZ.
kihu/tta, -taD,

-^'ěiD, -tťél

'houkutella'.

tas^tuli кг-

hutťél toize menemä kiillä / siä ni kavva kihutaD, kunis tarviz ,
naskia mänemä / hänellK eh^onnud^meZi mennX veraiZ, a toin tuli
d'i kihutťél / siähänse kihu^'ēid^mānemā.
ki

'kiinni'.

hepoin on tujakko

'välissK ко läheb menemä,

siz^ed^jaksA ki p i t t ä ’ / pani karku mänemä, naized^otetťéi takantA ki.


15^

кгл

кгл/а ^

кгп/у, -а, -aD,

-oitA

'puupallo, jolla pelataan'.

on niku mättsäkki a va pu-inA / kina ťáiukattAZ / üha ajap^hauta,
toizet^havvassA väliä ajettaZ.
kint/assA, -ama,

-aB, ep kinta,

-avattA,

-as^'ēi

'kiiltää'.

jumana lehmät^kintavattA / tänä sormuz^ep^kinta / kuntA kintaB
/ ко mitä krasattaZ, sis^pannas^sitä лака sihe krasa suäme,
pap^kintama siZ / ролизаройкг enne vojjetfäi nakaka,

häm^

ais^kintas-

^'él.
kini

'kiinni'.

hän^saoB: näd^olimmA kotonnA, d4 mejje m e ­

he d^ 3 o pan^'ēi kinI / väliss^eb^anna kini,

sis^kera saottAs^tu-

jukko.
^ kini/ttä, -ttämmä,
nittää, köyttää,

~^’
éin,

sitoa'.

-tťél,

-ttäD,

-tK,

-tättäZ

'kiin­

miä kini^'áin heinÄkorma kovassA kini /

miä en JaksA heinäkorma kinittä / kinitÄ vemeni vüllK / noraka
heinÄkorm^kinitättäZ / vii kinitättäz^vüllK / sonmua kinitättäZ
/ ikkuna pina ко kinitättäs^sis^klina lüvväB^välli.
_ kinittä
nittä

'pusertaa'.

'pusertaa'

täs kohas^tarvis^kavva sittua i ki­

kovassA / serjo'za kinitťéi toAannA nennä mil-

tällK.
kir/e, -ettK, komp. -epi

'kiire'.

kovass^ori^kire / тглла

bo kvrettÄ / sin konsakki еЪ^о kirettÄ / зглл ain orļ^kire, a
тълл^оп velä kirepi / tänäpä miлл^oli koko päiväni kire kai --ja homenn^on troittsA,
kire
^80

kai pi^'ši inatA, per^'āit^pessR i ...

'pian, nopeasti'.

elä isu janat^koZ,
kirel U k k o

kezällÄ pinahup^kire tvoroga / ka-

kire t r ä k s ä h t ä D A a k s a h t a D

'kiireinen, hätäinen'.

'pieraiset'.

hätfšüri inimäin,

hän

ain on kirellikko mokomain, ťáíis^kera on hdtťéUri, ain rutap^
fšüt^tehä, ain on niku häissä.
kire/ttä, -tK

'kiirehtää'.

kiret hänt seit kirepä tulema

(lähet hänt kirepä tulema).
kirpä
peammin'

kirEpä

kirepä

'nopeammin'.

leuka kirpä

'syö no­

/ jovvutA häntÄ kirEpä seltK väliä = lähetK häntÄ ki-

rep^seltK väliä / kiret hänt seit kirepä tulema
repä tulema).

(lähet hänt ki­


155

к-is

kis/kA, -ka, -aD
кгакогЬА

(^ven.

кистка)

'tupsu'.

eb^ond^ottsZs^

'kiisseli'.

marjoit^tohot-

(miesten vyös sä).

* kissel/i, -iä

(<ven.

кисель)

tAZ, kisseliä ко noissas^keittKmä

(jiuzikaka herottaz^ehk г

petkelāk'ā) .
kista

'kilpaa'.

nuettas^kista / tanattas^kista / kirju-

tattas^kista / t’
i ūtS кета kista tehäZ, rutettas^kovassA ken päzeb^ette,

ken nopetap^penno ennepi'.

kis/tatA, -tama,

-tan,

-taB,

kilpailla, juosta kilpaa',
tannamisesuto 2 0

-tazin,

-tattaZ

'kiistata,

miä tänäpä kistazin ühe mehek'ā /

kistattaZ / mehet^ko onnas^humanas siz^ain kis-

tattaZ / miä kistazin ühe poikaizeka ken ette johzgB / davai'
hepoisika kistama,

kene hepoin ette johzeB / miä en nois^kista-

ma kennek'ākkl.
kis

i n terj.

ajettas^kanoi verkko

(huudetaan:) kis kana

verkko.
kit/el

kit/el IK, -teleB,

-ellUD

'kiitellä'.

härf^kitte-

leb^nüd^ettA toi hüvä hepoize nattoijitA / hän oli ittsE naizenла kitellUD.
kito/Z

kito/Z, -seD

'kiitos'.

süvväs^sis^saottas^kltoZ

/ kitoset^teillÄ ко nevvozittA minnua sinne t'šūho / kitoset^ko
annoittA rahha venka / oma kitoz^or^Jkissa sittA / kitoZ

'kii­

tos ! ' .
* kit/täj -än,

(elä) -ä

'kiittää'.

kitän hod^its,

evät^kitä / konsa naiss^elä kita rahvannA,

ко rahvas^

siz^nain lüvväz^üli

'anastetaan'.
kikit/tä, -äBj

-ättÄ

'nauraa kikittää'.

mitä ťáu kikität-

tÄ зеЪЪК nagra?
kikkErittsA

n.pr.

kilikk/A, -annA
onnossA d^inanaZ,
kilk/kl ^

(kylä) Kikkeritsa, ven. Кикерица.

(?)

'jääpuikko', v r t . jäkilikkA.

a itts^

Vähä vajja kilikkannA.

kilk/ki, -kiä,

-iD, -kT-tS, -kissÄ

(ilm. < ven.


156

kiV

килька)

'kilohaili, vir. kilu'.

voitA / kanad^orļki heňokkaizeD,
'vir. kilud'

kilkiD / miä osirj.^kilkkitÄ

/ tarviz^nafkas tovvA kilkkitň'.

kinVahta ^
-ahtassaZ

kilkki в в^оп teh^'šii kan^ser-

kilV/aHta,

'kiljahtaa'.

-ahtan,

-aHtaB,

-aH^'šI ^

-ah^'ši,

ЬоЛа ikosaB, dK miä kil4,'ahtan äkkistä

/ sis^komendanttA vai mikä hän tontt’
šl,

kilVaH^'ēl vennässi:

kanvoi ostoronié / sis^kilVaHtap^kovvi korva: an nussia emmäs^
koinattU / hārļ^kilVah^'ēi korva äre minnA, kai korvad^numpaZ
(лике) / ко kil4.liD, siz^mettsäz^niku kilVahtassaZ vassa,

siz^

mettsÄ kohahtaB.
killi

kylä, lähellä Kerstovan vatjalaiskylää.

simüllüä on.
killillä

seitse ve-

20-10 taloa.
'(korvat) hörössä;

lillä ainv_/kunteleD

(silmät) tapilla'.

'korvat hörössä'

korvat kil-

/ vahi nüttX silmätW kiilil-

lä sellK.
ki llis/sä, -äB
silmäD,

(?)

ni pöläeUD

kilV/ua ^
-u, -uzimma,

härf^ko killisäp^

'hän^niku keräp^silmäD '.

кьШ'/иа ^
-uka,

mü olimma marjaZ,

'muljauttaa (silmiä)'.

kilV/ua,

-uttaZ ^

-uma,

-uttaZ

-un,

-uB, -utta,

-uzin,

'huutaa, huutaen kutsua'.

di öhsuzimmä mettsä,

ais^kilVuzimma. / miä kil­

ikin poikaissA kotto / miä kilVuzin mama ťéiissA' лоипаллА / mitä
t'šü kiťťutta в и г в л л ^ й п е Н К / ťéii ко metťÁ mettsä,

sis kill-hka

minnua kera / siг^aлko kilťua nimeltK - - i minnuakkl kil'l'u
pnotnik miro'nof / lesnikkA ко кИЧ-'иВ: tua voлoťkA pussA poiZJ
/ sel nUd^or^remut^pertťéiZ: ко on äni pertťéiZ, лahzed^välissň'
ко kiťllittaz^ehk^i л а и л о Н а Ъ / dH- killíittaz^muhofšikka ettÄ ota
ралкк! poiZ.
“HjiometjVA,

-a

'kilometri'.

hän oy}J<iлometra kahs pitkl /

mari kehveliz^aлuг^meni mataлa, лайка nenältK üks kiлometra kak­
si.
kimahut/ta, -аВ,

-ťél

hutťél лаилоа ni että'П К
tä' П К

'kimauttaa (äänellä)'.

hārļ^ko kima-

kai кили / kimahutab^oma ānek'ā ni et­

килиВ.

kimarai/nA, -ze

'vähän, hiukan'.

kimarain vettÄ vaлa majju


157

кгт

süäme / kimaraize

'vähäize' va panin perttsa keZe pällÄ,

nüt^ko

ролЬаЪ^пг.
^ kimmi/ä, -ä, -ätK,

-äD

'räikeänvärinen'.

kaikinnaizeiuiA

krasann^on vaZia г kimmiä / krasad^oij^kai val-Lad^i kžmmiäD /
ikä ühs kraskA kai on valia i kimmiä / mutA evät saotA,

krask^

orf^kimmiä va / kimmiä sinin i valia ainin / hänelt^onnas^kimmiäd^vattet^pällÄ

'tbmnod^mokomaD' / miä osin kimmiäsinize klei-

^'át ittsellK / kimmiä rozavo / valia rosavo / valiatA kentaissA,
kimmiätS kentaissA on.
„ kimmiä

'kimeä (äänestä)'.

kimmiä on niku gromko / топелл^

inimäizenn^orf^kimmiä äni / hüvä äni ко on, siz^oij^kimmiä / mehi
äni on^gvomko,
*

naisinn^on helliä äni.

kimmiäsini/nE, -ze

'räikeänsininen'.

miä osin kimmiäsini­

ze klei^'ái ittsellK.
kimp/pU, -pua

'kimppu'.

hänell^oli kas surt kimppua se-

läZ.
kinareik/A, -аллА
'jokin lintu'.

(vrt. ven. канарейка 'kanarialintu')

sellÄ keli verep^ko kinareikaллA

(ken pal'lit läk-

кШ).
kin/naZ, -ta,
nen'.

-nassa,

-taD,

-tai, -taitA,

nahkaizeD kintaD / pavussinaizeD kintaD

kintaat'

-tainnA

'rukka­

'purjekankaiset

/ kinta kämmälä / kinta päliiZ / kinta terä / Jaлad^vik-

klin аиккьллА,

käet^kirjovin kintainnA

kintad^navva pällR,

(run., L.M.) / viskas^

its noisi pällÄ itkemä (run., L.M.)

/ kintai

sUämes^petfäi rohkiap nēgлateh^’
áU (virkatut) aлaizeD / kintaD:
кегаллА vaлkias nahassA, juh^'ēinahassA, pitki varsika / miä ompelin dratvaka kintaD.
kiļļžon/a, -a, -aD, -oitA

(^ven.

кинжал)

'metsästyspuukko' .

ģahiллA kävväs^senek'ä.
kint/uD, -tui

-tuitA

(harv.)

'reidet (vain ihmisellä)'.

kinttui palennaB / тгллЛ palennap^kinttuitA.
kipetk/A, -a, -assA,
'kiehunut vesi'.

-aka

(< ven. кипяток, g. кипятка)

tšājua keitättäs^kipetkassA / sell^evät tunnetA


158

кгр

kai kipetkaka kār^'iUttā.
кгркА

ven. кепка)

'lippalakki'.

кгрр/iä^ -iāt'Ā, -iältÄ,
sin падла janka,

-iäD, -i, -itK

oli kippiä / käsi

'kipeä',

miä p i ­

orļ^kippiā / miä olin bolnit-

tsaZ, sellä oli paVl^u kippi käsik'ä naisitA / kippiältK tuli

ru­

pi väliä.
kippu/ssA, -D, -B

'pyrkiä, tunkea'.

kuha siä kippuD? / m i ­

tä siä kipput^sinnE ni kovassA / mejje vonodja kippub^ikä päiv^
ain ujuma.
kip/u, -pua,

-uitA

'kipu'.

minn^on süämellÄ kipu / nah-

гвлл^оп kipu.
kipun/a, -a, -aD, -oitA

'kipinä'.

parahoda trubassA noi-

zep^paVl\i kipunoitA / tulessA visko paVVu kipunoitA / kipunad^
männäs^trubba.
kiputaB
pub.

v.pr.sg.III

'tekee kovasti mieli' v r t . vir. ki­

miллA kiputab^mennÄ sinnE / mikä siл.лA ni kiputap^sinne

mennÄ.
kirahta/ssA, -n
tan tasoni pöläsUD
kirga

tA

(<ven.

'tiuskaista ankarasti'.
(groznossA niku
кирка)

kats miä ко kivah-

ко saod^mitä).

'hakku'.

kirik/ko ~

kirik/kO,

'kirkko'.

miä olin tänäpä kirikkoZ / paakA vejjäs^kirikko

-o, -koa,

-koZ, -ossA,

-ко,

-oD, -koi-

enipä UnnÄ; enipä UssI лavvat^pannas^kiriko äviZ / sis ко tunлas^homnikoллA kirikossA väliä,

siz^mennäz^kaлmoiллA / [ storos-

kA: ] kirikö storozi; hän vahip^kirikkoa iillÄ.
kirinoja

n.pr.

(?)

ra on / nitťáU mokomain,
^ kirj/a ^
kirja'.

ķirj/a,

'erään niityn nimi'.

kiríлoja vet^ke-

релЬог váliz^nitťáú, oja.

-a, -aZ, -aD,

-oitA ' ^ - o i ,

-oiZ

'kirje,

minu paik oli sotamehennä, miä hänellä kirju^'áir}^kir-

ja / miä satoin vennämannA kirja / miä dumazin ettA kotont^orļ^
kirja tuллuD / sano va ettA' nä ve tämä kirja tataллaZ / kirjoi
satattAZ / tässä kirjaz^on nus^'šit^kar^’
iirjkaD / ais siä tallikkain, ain o d ^ a h s i kirjoiZ

'lasten kirjoissa'.


159

kir

„ kirj/a, -aD, -oitA

kirjo

'(kirjavan)

višivoitaB

'kirjailu'.

kaZ ' / hän [ = sapano] on vankia,
lehmän

'tep^kirjat kaņ-

kai kirjoitA täünK.
ко orf^kirjova siz^orj^kir-

nimi'.

jo / mussA kirjo / punain kirjo / vankia kirjo.
kirjom/a ^ *kirj om/a, -aZ, -a
on tannoa kahessamakümmenä,

'Kirjamo

(kylä)'.

kirjomaz^

kai some uskoa / kirjoma men.

kirjov/A, -a, -aD, -vit,

(?) -vin

'kirjava'.

веН^оплав^

kirjovad^lehmäD / meill^on kirjov lehmE / käet^kirjovin kintainnA

(run.j

L.M.).

* kirju/tta ^
joittaa'.

kirju/tta,

-tammA,

-^b'šin, -^'ěiD, -tattaZ

'kir­

miä hänettK kirju^'ěit}^kirja / mii kirjutammA nüt^kele

murtoa / kirjutattas^kista.
*kirjutt/assA, -ama,
joittautua'.

-aZ, -amaZ,

-astU

enstä evät^kirjuttastU,

'ilmoittautua,

kir­

a perrä siz^i tavotatťái

/ anko paperissA kattsoa nimit'Ā ked^otj^kirjuttastU miltäizessi
meisterissi.
kirk/aZ, -assA,
vä'.

-kaD,

-kaitA,

adv.

-kassA

'kirkas,

kiiltä­

kirkkat^samavaraD / inm^orf kirkaZ / gnazi orf. kirkaZ.
kirkas/ sua, -summa,

-uB, -su, -ssuD

'tulla

kirkkaaksi'.

samavara ep^taho kirkassua / mikä on rostez^rautA,

kai kirkasuB

/ inmA kirkasuB.
kirkAsutta

'kirkastaa,

kuurata'.

nämä vei^set^piäp^kirkA-

sutta / samavara piäp^kirkAsutta.
* kirk/ko, -ко

'kirkko', k s . kirikko.

kirko korkia mättä

pällX (run., L . M . ).
* kirnU, V.B .*voikirnU.
kirottu ~

kirottu

'kirottu'.

ois^siä k i r o t t u ^ kirottu /

mejje kirottu.
kirpi/tsa ^
кирпич)

kirpi/tsA,

-^ёа, -^saD, *-^soi, -^soitA

{<

ven.

'tiili'.

^ kirp/pU, -u, -pua, -uD, -puitA,

-puinnA

'kirppu'.

meill^on

раЪЧ-'и kirppuitA / seinä raoz oņ^kirpu pesä / livassA sikkivät^


1бО

кгр

kirpuD / кгвзалл^оп kirput^kera / massA ко otap^sammaleitA käek'ä tempaB,

sis^saoB:

„ kirppu

tämä пи^’
ё ъккоглпА, tämä кггрригллА jne.

uusi kylä Uuden Ropsun kylästä pohjoiseen.

on liki viro rajja, mere rannaZ,
kirpukkainA

taллoa kümmenä,

'pikku kirppu'.

kirpukkainA,

kirppU

some uskoa.

nejjokkainA

(run. j L . M . ) .
kirromi/ne

kirromi/ne, -ssiä

kai väki heitA,

'kiroaminen'.

i nagrattas^

häne kirromissia / hänell^on se kirromine ко sa-

палавки.
kirr/ossA ~
-o, -oska,

kivr/ossA,

-ostu

-oma, -on,

'kirota'.

-oB, -ozin, -oZ, -ossuD,

miä k i r r o n ^ maikkan / miä eglÄ

kirrozin kovassA = maikkizin / hii evät^kirrostu / ken itep^kei}^
kirroB / kukkuziz^on ilBs vanameZ, maiлma naljakkO kirroma, Ъла^'éimei

3

ohorkassi ku^suttaZ. härf^kirrob Uhez^minutťéia kaskiimme

kontkUmme maikkamissA rā^'ēūize: ikä maikkamize sana ain perä^'iikko saoB.
kir/si

kir/sl,

-ttK

'keväällä maassa oleva kirsi'; kun

maa keväällä jo on päältä sulanut ja alta vielä jäätynyt niin
silloin on kirsi maassa / pal4.li kirttK/kirsi likutab^nät^honet^
ťéiлaлtA väliä / kirsi ļ äz^vel^on / ma k o ^ o m ^ ä l t Ä jäZ, s i s ^
saottAZ:
savima,

kirsi on JäZ velÄ / kirsi nosap^seinä UllällÄ,

ко on

ко ma Jā^'šUp^kovassA.

kirs/tu, -и, -tua,
'vaatearkku'.

-tuza,

-ussA,

-tu,

-uD, *-tui, -tuitA

kirsu kansi / kirsu pällä / vattei pettäs^kirs-

tuZ / siz^otettaz^vattet^kai kirsussA väliä,

siz^uvvessa nahit-

tas^kai / kirstu pannaZ [ koirohtA].
kirven/ta, -näB

'kirvelee, on kipeä'.

mama,

kirvennäB.’

(sanoi serjo’ia kun selkä oli kipeä).
kirv/eZ, - 6 , -essÄ,
nokkA,

-ekä ^

-ek'ä

'kirves'.

(vrt. hamara,

kassA) miä Jo pöräzin kirve / memm'Ā kirvessK pörämä /

kirvek'ā локтав^рйкй / miä leikkazin paVVu puitA kirvekä.
kisa

'tora, meteli'.

sell taлoz^oli kisa

heill^orf^kisa väliZ - rijjelläZ /

'riideltiin'

rupeavat tappelemaan'

/ meillK mep^kisa nah^'āi

'kun

/ sell^orf^kisa лак^’ёг (ко rijjelläz^ehk


1 61

kis

tapennaZ).
kisava

?? jokin lintu (vrt. ink. sissava,

li'), ehkä kielenoppaan kompastus.

sisova

'satakie­

hän lintu or^^kisav, a miä

va en t'šijjā, millin hän on.
kis/ellK, -kElemmä,
pella, riidellä'.

-kelen,

-keleväD,

-kelin, -elläZ

'ta­

miä noizer^^kiskElemmä / miä en taho kisellK

/ mejje poikaizet^kiselläs^iiht^pätÄ / tapennaz^iiht^pätÄ sis^kiskeleväD / nahzet^kiselläZ, tapeniiaz^ehk^i rijjelläZ / sellÄ tanoz^evät^soppissA, ain kiselläZ.
* kiseln/o

kisenn/o,

? 'rausliinikankainen'.

-oiZ

(vrt. ven. кисейный

'musliini-')

bruAkamijinnatťéZ kiaenno paitA,

lin^'šid^i bnoik^i banttA,

käsi-

kai oli pantu sihe paita kini / siz^

naized^eH^’šis^’ēi vei parepiz^vatteiZ, norikit^kiselnois^paitois^
kai.
kiskAhu/ssA, -ma, -B

'sälöillä; kesiä'.

'lattiasta irtaantuu tikkuja'

sintA kiskAhuB

/ nautA kiskAhuB

tuu säleitä, pirsteitä, tikkuja'

'laudasta irtau­

/ nautA noizep^kiskAhuma / mo-

пеллА näd^nahkA tuab^vällä näössK,

sis^saottAZ: näkö kiskAhuB /

ma kiskAhuB i šiškataB.
ki/skoa, -skoma,
-zotťél

-zon,

-zoB, -skozin, -sko,

'kiskoa; kiusata; nylkeä',

-skoD,

-zottaZ,

miä en o kiskot^hevoissA /

miä kizom^pärvejjä / kül miä 'tejjet kizon / pärreit^kizottaZ /
hepoinA ко vaikka ťéiitK teB, sis^kera saottaZ: kizop^hevoissA /
nahka kizottas^pält^vällä lehmältä dali härältK / hepoinako taukiB, siz^nahka kizottaz^vällä*/ juri kizottas^kera,

petäjä juri-

tA, mertoitA tehäZ / pärettK kiskozin.
kisk/ussA, (elä) -o

'pitää meteliä, telmiä'.

sisuko peлat-

tas^sis^keva saottaZ: elä kisko.
^ kiss/A, -a, -аллА,

-алЬА, -aka

'kissa'.

hän orļ^kissa кецде-

k'ä / inimäizell^on her}ki niku kissanjiA / ken on kovassA läsiv d4
epakale, sis^saottAs^hänell^on niku kissa herļki / kis klippab^
maitua süvvÄ / kissaлt^orj.^kori leikattu katki / ühs fšütökkäin
kissaka livissU.
„ kiss/A, -aD
кошка)'.

'kopra-nimisen paalujuntan vetoköysi

(ven.


162

kiš

kiéu

s.lk.

'kissa'.

ki-ikA, ks. požarno кгёкА.
kb/tkiä, -tkemä,
keä rikkaruohoja',

-ten,

-^'éin, -tki, -tkeD,

-tkemättK

'kit­

miä кь^'ёъп kapussa koko päivä / heilihän ve-

lä kapussa kitkemättK.
ki^'ši/ssK, -zeD

'kitistä' .

kun joku haukkuu toista, niin

hän sanoo vastaan: mitä siä ki^'šizeD.
kitts/aZ, -assA,
ta ?)

'kapea'.

-aD,

-aitA,

kittsaZ obs!

komp. -ammassi

/ pento on kittsaZ / kittsaD paka-

rad^ojuias^sellÄ naizennA / пазе kittsammassi
kitts/i, -iä,

-iD,

-itK

(laina viros­

'kavenna (sukka)'.

'(naaras)v u o h i 'j v r t . vir. kits.

kittsiP varma / kittsid^mān^'ēi karja / kitisi tavallinen sana.
kiug/aZ, -assA

'kiuas, leivinuuni'.

kiugaz^leskaB / siz^

on havu minek'ā kiugassA pUhittäZ / viska rohkiap vetiÄ, ken^oli
likemmällK kiugassA, sisese i viskaZ / miä noizen lämmittämmä
kiugassA / kiugaz^lämpiB.
kiugazmeisteri
kA).

'kiuasmestari, uunien tekijä'

hän Tiupaz^mennX kiillä kiukait tekemä,

Í- petšnik-

hän otj^kiugazmeis-

teri.
kiuk/a ^

kiuk/a,

-a

(g. + akk.), -aP, -aZ (yks. iness. +

illat.), -assA, - а л ^ -аллА
'leivinuuni'.

(adess.), -ал*, -аллА

(allat.)

kiuka on seläZ sanotaan kun joku tahrii itsensä,

muurista valkeaksi / leiväd^anusad^da sis^pat^kiuka lämpimä.
sisuko kiuka ol^lämpissiiV, siz^leiväd^valittaz^navvannA / sis^
ко kai valid^leiväD,

siz^noizet^kiukas^panema.

leivä лаЪза pälTÄ, sis^kasad^eivä,

kai naennat^pältK, sis^ted^

risi pällK leivällK, sis^toukkat^kiukaZ.
kiukas^toukkaD.

sis^pat^sene

sis^kai rā^'šiiā mütällÄ

sis kas tunnia aika pettäz^leipit kiukaZ,

siz^

otettaz^vällä leivät^kiukassA / ahas^kiuka / ahinaut^or\^iuka
eZ / miä viskazin kiukas^pallh puitA,

kai lekko tuab^vätlä.

sis^saottaZ: kiuka lekotaB / leipK leikattas^panoiZ,
toika kiukas^kuivuma,

pannaz^lis-

sis^sitä saottAs^korppu / kiukaz^jäi pal’-

Vu kökälikkoitA / taikina happanep^kiukannA / kusiput^ko ралаvat^kiukan ni siz^va präkinS käilB / ко jo or^^kazvastU, sis^pan-


163

кги

naz^imetťéíimma mantaD,

кгикаляА, monet^pettäs^kiukas^kera / кги-

kant^en tarkis^tujuiA ensikki väliä / k i u k a d ^ e v ä d ^ veVi

lämpls-

^'áV.
kiuru

'kiuru'.

kius/atA
kiusata'.
taz^ain,

kiuru SikerräB.

kius/ata,

-ama,

-aB,

-annuV, -attaZ

'häiritä,

nahze<1jminnua airļ^kiuaattaZ / minnua nahzet^kiusatevät^kunnennA / nahsl virizeB,

nuüj ep^taho kessä^

härf^kiusab^ni naku sin-

ain iteB.

kivekäZ

'kivinen'.

[ kehveli

kiveseP

s.nom.pl.

'(nuotan, verkon, rysän) kivekset':

ve/Z, -ssK, -seD,

-ssitÄ

ain on niku kivekäZ.
кг-

riizäsu\^o?j^kiveseD / tällS поЬаллА on

раШЬл kivessitÄ.
kiv/i

kiv/i,

-e, -viä (myös mon.), -vve, -itÄ

sis^tvoroga pannaz^as^’
ēiaZ, pannas^kansi pälTÄ

'kivi'.

d4 kivi pällK /

kivviä ко viskat^toize kive pälTÄ, siz^järähtäB / к И ц к и к а kivviä vizattAZ / miä känsin kivviä kovassA / kivve tehäz^aukko,
siz^rik'ā

rikkiä) valetta!, riki otap^kive kini, kolle ris-

sl kiinnitetään tällä tavoin kiveen / kivītS nohottaZ / kivitell^om^palVu kivviä.
kiviaita
kivikko

'kiviaita'.
'kivinen'.

se oņ^kivikkO paikkA se variva.

kiviko pennoD

paikannimi.

kivinot/o, -o

'kiviluoto'.

kiviko pennod^on suteseläk'ä rin­

na.

eräs kohta merellä)
kivinuiskA

marinna :Tui^orļ^kivinoto (mari

/ miä iihs kert^anuse ajoin kivinoto.

'kovasin'.

* kiviläv/ä, -itÄ

'kivinavetta'.

ken tep^kivilävitÄ, funda­

ment ťšitK, se orļ^kamenēikkA.
* kivima, -tA

'kivinen maa'.

rattat^kivimatA miltällÄ täris-

säZ.
kivinenä, -Z

'eräs Laukaaseen pistävä pieni niemi'.

nenäz^on hiivä pUkkl.

kivi-


164

kiv

kivis/sä, -sämmä ^

-ssmmä,

-äB

'kivistää, särkeä'.

kivisäB / tänäpä oti v-irļkA pertt’
á iz^d4 noisi pätÄ

süät

kivissämmä /

olimmA kanervikkoz^marjoin da г noisI pätS kivissämmä / ргри
h-ikkiä pannas^hampa pälTÄ ко hammassA kivisäB.
kivite

kivite,

-tÄ, -llK

erään tien nimi.

kivitell^om^

paVl'u kivviä / kaivatavva te / rattaika porotaB, kivitetä miltälTÄ ко meD.
ke s , kes

lampaita ajetaan:

kivü/Z, -seD
kVaksa

'(verkon) kives'.

(<ven.

knaviZ:

kes kesi

клякспапир)

'imupaperi'.

se mez^ovf^knariZ (oli rikas^d4 jäi köühäss I) s. o.

miehen kohtalo on selvä [ knari
klever/i, -i

(^ven.

'selvä'].

клевер)

'apila'.

rnü lümrrA kleveri ätä-

lä / kleveri pettS s^harkkinnA.
kleveriharkki
kleima

'heinien kuivatuslaite'.

(.cven. клеймо)

'leima (tavarassa)'.

ikä pankkiz^

on^ottsas^panki peremmehe kleima.
klei/tťél, ~^'éi, -tťéi,
ku'.

-tťéitK

(< vir. kleit)

'naisen p u ­

tämä kleitťél oņkl parahissi sinnA / miä osin sinize klei-

^'éi / miä mittam^maťeria,

kui pal'l'u mep^kleitťéi / sukus tehäs^

kleitťěitS .
* kleit/täj -ettäZ
klej/а, -aka

'liimata'.

(<ven.

клей)

kleitettäs^klejaka.
'liima'.

kleitettäs^klejaka /

klejaka tehäs^škappitA.
kleS^imine

'moittiminen, toruminen'.

klesS/iä, -iV, -I
minnua kaikin visi

(?<ven.)

'moittia, torua'.

hāņ^kleššl

(toru dali sātt'il minnua) / mitä siä klešēid^

inm^assiatA.
kletkikkO

(vrt. ven. клетка

nen (kankaasta)'.
klin/a,

-a

'ruutu kankaassa')

'ruudulli­

(oli kirjavia paitoja:) kletkikkO mokomainA.

(< ven. клин)

'kiila'.

ikkuna pina ко kinität-


165

kli

täs^sis^klina lüvväz^välli.
ktivevi

(<ven.

кливер)

'halkaisij apur j e ' .

esimäirj-^klive-

ri liki mas^'šia mikä on.
klim/a, -ma

'lima'.

navaz^oli painii klimma /
klimak/aZj -kaD

paVVu klimma / vez^otj^klima / mejje ka03

az^om^paťťu klimma.

'limainen, niljakas',

pankid^oņ^klimak-

kaD / ojaz^oli vesi klimakaZ / nautaan onnut^kavva veZ, sis^
hān^oņ^klimakaZ.
^klirļk/kV, -uka

'linko'.

^ klink/kU, -uD

klirļkuka kivviä vizattAZ.

'tukkeja yhdistävä köysilenkki;

pankkijui^on anas^'šissA klirļkud vizattU ottsiZ,
pankki kini / klir^kkU näd^nora kliņkkU,
klip/atA, -paB
vK

(deskr.)

'latkia'.

silmukka'.

sonmistV pankit^

se on arkana.
kis klippab^maitua siiv-

.
kliput/еллА, -teleB (deskr.)

kliputtelep^süvvR

'(syödä) liikutella'.

hailia / nät^ko kliputtelep^süviÄ

kissA

ко on näl-

k'I.
kVjustari

(vrt. ven. люстра

'kynttiläkruunu') 'kynttilä-

jalka, jota kirkossa käytetään'.
knok/aB, -kama,

-ki

'metso "lyö" soitimella',

metts^kno-

kaB / mettso knokki / mettso noizep^knokkama.
* knov/I, -i

(?)

'vitsikäs, hauska sana'.

knovi ni kui kavva sad^nagra

se ко toukkap^

'mokoma sana saob^miltsekkl, ettK

aad^nagra'.
*knovik/aZ, -kaitA
jora poikainA

(?)

'lystikäs, naljaileva'.

'tep^koerutt^ehk^i

se on täüz^

läkVäb^mokomaisi sanojjA,

kjio-

vikkaitA '.
knovikkO

'leikkisä, naljaileva'.

* knop/atA, -pazin

(deskr.)

hän on knovikkO meZ.

'kopsauttaa, läimäyttää',

miä

tsainikaka i knoppazin ikkuna porossl.
' klbpk/a, -a

'?'.

mii kevättanvessA kVopka vesimmS mettsäZ,

UHs soveta ühisüz oli, kellK mii klbpka vesimmX, se oli mejje


1 66

knj

peremmehennÄ.

{< ven. клёпка.)

knjaáa

князь)

(<ven.

'ruhtinas'.

hän of^^kunirfga perres-

SÍ’ niku.
kA jä ' 3 - knjaia.

osta vaéja vetsni kAjä's

(run., leikki-

luvusta, V . M . ).
ко

'kun; kuin'.

ко аппал^лоЬЬа пг len^'iid^grobba / тгллА

ко hüvvä meltK, miä nüd^men Ъгппака kotto / meilīĀ ко pessäz^
лаз5-4 saunaZ^
-ko

sis^saottaZ - - (run., L.M.).

'-ко, -kö; -kä'.

miä ваот^ЪаЪивкаллА: pakkO тгллакк!

ког’Ы'ёгллА / тглл^оп vel kahepällÄ, en ťš-C тецкО marja vai en
me / passip^tämä inimäin vai eB?

'näütfšipko vai eB, orfko niku

лиз^’
ё ! Vai' // enstä zemsko kol'a kel^’
é is^kovassA,

ettK miä em^

varassannud^erfko münüt^hevoissA.
kobeli

(vrt. ven. кобель

'uroskoira; koiraseläin') 'leik.

haukkumasana vanhaksi pojaksi jääneestä',

ais siä vana kobeli

'leik. haukkumasana, vana poikA ко on' / ais^siä vana kobeli
saottaZ / ais^siä suri kobeli,
kobl/ia, -ima, -in,
-ittu

ain pвллad^лahsika.

-iD, -izin,

'kopeloida (pimeässä)',

-iziD,

-innud,

-il, -itťéi,

miä koblin seinä pimmiäZ / miä

koblin kanamunitA / mitä siä koblid^ain? / mitä siä sellK koblizit^tehä ni kavva? / zemsko suvvab^naisitA koblia.
kobr/a, -a, - a D ^ -vD, -itA

'koura'.

se mes ко lüp^kellÄ

kobrad^niska ni sis^sab^arvo / nousas^kobrat^JiiusissA poiZ.
коЬилкА

(vrt. ven. кобылка)

'pieni neljästä tukista tehty

lautta, jolla tukkimiehet liikkuvat'.
^ koer/a, -a, -iллA

'koira'.

koera grizib^лutA / koera kä-

kär^on nät^sin te äreZ / tarviz^rutťšissA kotto, meillÄ koto jäi
koeriллA

.

_ koerA

'saapasrenki ' .

koer^minek'ā sappait^temmattaz^janas-

sA / mii jäimmX inmA hüvvä koera.
_koer/A, -aD
'koiramainen, ylpeä'.
ко оллаа_ ^koerad nah3
zeD, tehäs^koeruttA, sis^saottAZ: ülpiäd^лahzed^oллaZ / meill^
on лahгed^ni Ulpiät^kai = koevaD / minu kaгvoparved^oллas kovvi koeraD,


167

кое

koerāmarjaP 'koiranheisipuun marjat'.
koeramarjapu

b r ā g ā t t ' ē i p u brägättSi

'koiranheisipuu'.

musad^marjaD, niku tome leheD, sitä pnana.
koera nänn/K, -ä, -äD, -itÄ
taZ: koera narrizib^

'näärännäppy (silmässä)',

saot-

siltä oņ^koeranānnĀ silmäZ / koera ко nar-

rittaZj sis^tuap koera nännÄ silmä / koera nännä parennattas^silmässÄ kakukuj paisattas^kakku di sis^kont^kerta vajotattas^koera nännä,

sisese sama kakku vizattaz^musannA коегаллА süvvä.

koera poikA

'koiran poika'.

joeperällK saottas^penikkA

(Kukkosissa ei ole penikka).
koera tom/i, -ettA,

-eD, -itA

'aropaatsaman näköinen puu',

musad^marjaD (лике ei tuntenut nimeä).
koera-vuntťs '/г, -ikä

'jokin pieni kala'.

koera-vuntťái,

niku perj^gorjuha / koera-vuntťéika mattei püvvättäZ.
* koeri/a, -ma

'koiria'.

kaneppia tarviz^noissA koerima

'koirashamppua kitkemään pois'.
коегилла

'koiruuksissaan'.

serjo'Sa on ni коегилла äto ...

/ koeruttA ко teB, siz^orļ^koerunna.
^koeru/Z, -ssA,

-seD,

-ssitA

'koirashamppu'.

koerused^or}^

kaneppinnA.
„ koer/uZ, -u, -uttA,

-uka ^

-uzeka

'koiruus'.

koeruka te-

häs^kai pahat^ťáUD / koeruzeka tet^kai pahat^ťáíiD / miä ajarj.^
koeru sintA selässÄ poiZ / mejje naizikkoz^orf^koeruttA palelit /
(seřj o ■zasta) ко еЪ^о liisis e Ik’
I kippiä,
ni kovassA tep^koeruttA,

hānek'ā et^saiz^aiko,

kai läpi nahkoi meB, ep^kule hiivvä ni

pahka / hän om^mokomain niku nalja tekejä i koeru tekejä i pettelikkO.
kofenno

(< ven. кофейный)

koff/i, -i

(<ven.

tuab^niku koffi karva
kohahtaB

(?)

VahtassaZ vassa,

кофе)

'kahvinvärinen'.
'kahvi'.

koffi oл^лaiha / hän

'tulee kahvin väriseksi'.

'kohahtaa'.

ко kil'L'uD, siz^mettsäz^niku kiV-

siz mettsÄ kohahtaB / sä ellÄ mettsä kohahtaB


1 68

koh

Vaasa,

ко kil'L'uD.

кокаллА

’kohda/lla,

-lie'.

тглл^оп tereēksare кокаллА rüsä

tulimmA gornittsoi кокаллА /
/

meļje

кокалл^оп

sut

tammikako

nauka pohJaZ.
kokalle
агп

'suoraan, suoraksi, suorassa',

'suoraan (eteenpäin)'

tä suoraan'

те näitä kokalle

/ jm manerkassA kokalle

'juo ämpäris­

/ tämä kiilä oņ^kokalle, majad^räjt'äüä mütällÄ teh-

^'áii / kun on tuttu tie joka olisi vähän pitempi, mutta kun m e ­
nee tietä pitkin, jonka pitäisi olla suorempi, niin silloin
usein

eksyy:

jovvu

'no kuza hänellK koto on siZ. hänellK kattoa b o ' / et^

tunuE

tetK, med^kunkud ma-ťéi kukali i öhzüD,

теппК,

sanotaan: varis^kokalle len^'éiB,

a konsa kotto еЪ^

takot^kohalle

а et^tunne sitä tetK, velK kaukap^tuaB

/ а ко on küvä

inma siz^mep^kokalle [harava varsi]/ oika tämä k o r m ^ o k a l l e /
ait^oif^kosso: eb^o kokalle teh^'iū, sis hän orļ^kosso / oikia inimäin hän saop^kai kokalle / от^тгллА kokalle jakahus^vai?
kohallz/ne ^

kohalli/ne,

-ssA,

-seD,

-sit

kanav^oij^kokalline / kohalline ekk sor/A ^

'suora'.

tämä

-a / kauktan^oli ko-

kalline a rü^ii oli sndritťéU niku nāt^pal'to.
коккаВ

'kohisee'.

meri kohhaB,

sätK t'šijjāB / meri kohhaB,

taita sätä leneB.
kokho/ssA,

-B

'nousta'.

hän makkab^d4 kokkõb^üleZ / aikA

jo kokhossA UllällK!
kohizeB

'kohisee',

kohm/atA, -aZ, -a
kokma

meri kokizeB'^ éohkaB
'lyödä; siepata'.

sokizeB.

kokma häntÄ vähäisi /

'lyö' känt pätÄ mU / kohmas^häneltK massina karmannossA.

kohmeZ

'kohmee/ssa, -seen'.

käed^männäs^kohmeZ

(kai sor-

met^karj-kiaD, et^sa mitta tehä] / ais siä kohmettui), mitta et sa
tekä

'et tunnE tehä' käet^kohmeZ.
kohmet/tua, -tuD

mittä et sa tekä

'kohmettu/a, - n u t '.

ais^siä kohmettuD,

'et tunnE tehä' käet kohmeZ

/ poikain tuli uli^saлtA,
kohokori/ne, -zeD

'kädet kohmeessa'

kai oli kokmettuD.

'kohokuorinen (esim.

leipä)'.

ко om^mak-


1б9

koh

kia taikina,

ко Ъо hüväs taikina happanessuD,

sis^tunnas^koho-

korized^leiväD.
kohone/ssA, -B, -ssuD,

-ssaZ

'kohota, nousta'.

ep^taho ko-

honessA / taikippuizes^taikinA kohoneB / leivät^kohonessas^kera
/ taikin on ni hüväs kohonessuD / tämä tano kohoneb^üleZ.
koho/ tta, -tA

'kohottaa, nostaa'.

koht/А , -а, -aD, -itA
pusero'.

kohot minnua üZlällÄ.

(< ven. кофта)

har^’
š ioika kohtA

'eräänlainen naisten

'kohta, jossa ovat röyhelöhartiat' /

miä revi^'šin hiivä kohta.
koi, -tA, -D

'koi(perhosen toukka)'.

ku harma rihma ottsA dali

koik/A, -a (yks. partit.
койка)

'makuulavitsa,

kirjovA,

koi söi pinzaka / ni­

(koiperhosta ei tunneta).
+ illat.), -aZ, -intA

sänky'.

(< ven.

sirm^on iimper koika mikä pannaZ,

suri kukkika / tusotteB, hän siz^vizob^ittsiä, ühte

koika pannaZ,

setiä bo hüvä,

miä on ijiafom, mitta en te,

toise koika pannas^sellä bo hUvä /
lezitļ^koikaZ / nahs narfkis^koikin-

tA maha d4 kai māneh^'šū.
*

koinatt/U, -ua

'kirosana'.

emmäz^mamas^koinattua, metisiä

perkele / sis^kiWahtap^kovvi korva: an nussia emmäs^koinattU.
kointätt'iiäZ
kule S a n n a .

s.

'haukkumasana'.

ais siä kointätt'äiäZ, et

лике käsittää sanan yhdeksi sanaksi.

koiroh/o, -tA

'koinmyrkky, naftaliini'.

koi leikob^vattei-

tA kirstu pannaZ [^koirohtA'j , sis tuap^haisu mokomain,
ep^sikki sinnE,

sis^koi

hän sitä haisua pölk'äB / tubakka petťái a miä

toin aptekissA koirohtA,
koisut/еллА, -telema
leB, - t e l i n e -tElin,
sissä, kiskotella'.

vennässi on naftali'n.
-tElema ^

-ennuD,

-елка

-tema,

-telen-ten,

-te-

'venytellä itseään väsyk­

miä Uht^pät^air}^koisutten / koisutenka nüt-

tK sin.
koisutaB

'minua kiskotuttaa, venytyttää'.

minnua mihs le­

nc koieutaB.
koitaimeP

1.

'pöydän tai tuolin jalkoja yhdistävät puut'

2. as^'iivo koitaimeD

'astuvan reunapuut' .


170

koi

ког/tta, ~tan, -^'áin, -ttannuD
tan / miä koitan pontta,

'koettaa'.

prován ehk koi­

оцко hüvä / miä koitan noissA tähä

t'šühö.
koivikko

paikannimi.

teH^'šikkl heinä.

kukkuzis^ko noisťéi heinä tekemä sis^

esimäizessI teH^’
ii koivikko.

koiv/u, -u, -ss4j

-nnA

'koivu'.

éadrikko-koivu / koivu oh-

sissA tehāz^nu^'iitA / obakk__^eb^o hüvä griba ku^suttaz^i koivu
griba / mü poikaizenn^airļ^kāimmK mahna naskemas^koivussA / täl­
lä koivunn^on sur pahkA.
koivupupusk/A, -aD,

-oitA

'koivun kukinto'.

heit pettäz^

vinas^koivupupuskoitA, pettäz^vina siiämeZ / koivu pupuskaD

'koi­

vun kukinnot'.
koivupu, -ssA

'koivupuu'.

väl mahna^jozep^koivupussAy
koivusari

sis^pessäs^silmitÄ.

(ilm. saaren nimi:)

kojotta/ssA, -B
kyy'

koivupu jo om^pupuskannA / kev-

'häämöttää',

'Koivusaari'.
meri kojottaB

kojottaB

'vähäisi ко sad^niku arvoa,

/ näet siä seltÄ mittä?
kokemattA

'sattumalta, vahingossa'

-ab

'näUp^

'vähän vain häämöt­

on mikäle niku kojottaB sellK.
(vrt. vir. kogemata].

näd^i miä joutuzin meisteriasi kokemattA
kok/ka,

/ sellÄ mettsK

ettK selloon mettsÄ',

kera niku näd^ettältK' / vähäisi va kojottaB
tää'

'meri vähän nä­

/ aellS meri kojottaB 'siellä häämöttää meri'

(= en i dumannutkl).

monien koukun muodostavien tai koukussa olevien

esineiden nimityksenä,

jo on sormed^men^'ēū kokka

(koukkuun) se-

ne t'šūkā / nauhoika i on^'ēi ne kokaD (haat, joilla kauhtana pan­
tiin kiinni) / kato kokaD kattotuolit / väki kokkA kulman muodos­
tava puu, jonka pysty osa kannattaa kuontaloa ja jonka vaakasuo­
ran osan päällä kehrääjä penkillä istuu värttinällä kehrätessään
/ oijge kokkA

'ongenkoukku' / uhze kokkA

(^makokkA),

uttA matA minek'ā leikattaZ / munakokkA perunakuokka

'oven haka'

/ makokkA

/ kokkašiŠkA

(patariepu), hän aiif^kokkaz^ripuB / kokkanenä kouk-

kunenä (ihmisestä).
kokkAsanaP:

kokkAsanad ne on niku nalja näd mitä pettäZ,


171

kok

ne оц^коккАзапаВ.
кок/кг, -г

(< suom.) 'kokki'.

hüvä kokki,

(run.j L.M.) / its oli kokki iņgerimantA,
mantA

koki poik^oli poiuiaz-

(runossa).

* kok/kia, -iB
*

kaunis^kokki

'nokkia, tokkia'.

kokkia, komp. -p

koro kokiB, hapa nokis.

'kookas'.

karjanaise poikain oli moko-

mairļ^ko miä, ni auri vai oli vähäisi kokkiap.
kokko

'kokoon, yhteen'.

kokko, hän ep^katki,
kokkoppäi

nahkA painuB,

häntK natoko kerrat^

a hän painuB.

'kasaan, kokoon'.

ajettas^se pahmas^kokkoppäi,

sis^primuznoika ponotattAZ.
^kok/o, -ко, -koa, -ко, koD, -oi,
kokko

/ täss^on ра1ЧЛл rakakokoitA

vanokoko / siä pukerzit^sure ко
„koko

'koko(nainen)'.

-oitA

'kasa, läjä'.

'oksaläjiä';

ühte

k s . nassukoko,

'teit suuren läjän (paskan)'.

koko päivÄ / koko päivä oli tänäpä

vihma - terve päivÄ oli vihma.
kokokkaizeP

'pienet kasat t. läjät, pikkaraizet^koD'.

kokut/ta, -aB

'koputtaa'.

kokutab^ikkuna.

koi'/a, -Ih, -as (translat. ), *-аллЛ '(miehen nimi) Коля'.
zemskonn on kazvonnud^varas^poikA,

koVas ku^suttaZ / koVann^oli

visto'iss^astaika дЯ jo hepoize varassi / koko külä väki tuli
suima, va üHtK zemsko kolVa ep^tunnuD / sis^kāii^'ēi ku^sutťáZ
zemsko kol'a.
konahut/ta, -аВ

'kolauttaa'.

kol/D, -me, -mia, -essi, *-еллА

kelle konahutab^uhzeZ.
'kolme'.

siz^emä tep^kont^

kerta risi noriki pällÄ / ehk i hepoin on nori kahe копте vohe
vana, sis^saottas: hän vel on nõdra / üheZlK vottA joeperältÄ
vihkuri katot^kai roitťéi,

kattopärreit^vei mettsä kole konme

vai Aelle virsa pällÄ / kupeljat^konme kesse valittAZ / ketä
nassas^konmessl vikossi, ketä kahessi,

ketä AellässI / hü alet-

ťéi vassA konmia vottA ellä uvvezlinnaZ, minn^oli žali heitK,
а miä

10

anoin nopeita,

vimissÄ vottA olin / virsta konD on


1 72

kol

sinne / ко hammas^tuap^sussA väliä,

kont^kerta pörütättäz^üm-

per pätÄ / к о И е п л А pettäs^pominkaD: -- kahenn^astajaTiiiA,

кол-

menn^astajаллА [ pettäzj.
kole

'kai, kaiketi,

luultavasti'.

siä kole кигалЬ külel-

tS noizid^üllällX tänäpä / patukat^kole no apajois^kazvovattA.
kolen/A , -аллА

(< v e n . колено)

'mutka'.

ťéimoska kosťa кИ1'ир^ЬаЬалла plitkaZ:

tattA,

arsia kolenannA
гозол^лорри (Ro­

sona loppui, kun tuli mutka).
koleto

'ruma'.

* колко' za, -ss4

se otj^kauha koleto ťáUttÚ еЪ^о лив^’ёТ.
(<cven. колхоз)

* kolin/А , -aka

'kolina'.

'kolhoosi'.

miä ко satoin poikaizet^pei'^’
ēis

väliä ni sure ло^'ёгпака men^'ši - sure kolinaka men^'ii per^'šiš
väliä.
koli/SS А , -zeB
koputtaa ovelle'

'koputtaa'.

колка-te

'kukalie

/ те j je baťko da matko ко matťái kovassA, mont

kerta ко sai kolissA,
колкарй

kelle kolizeb^uhzeZ

ni napuriz^nois^’
ši üllällK kai.

kylä Soikkolassa, kartalla Kolkanpää.
'kuoppainen, rosoinen tie'.

taлvenn^on колка-te,

ühte kiilk’
e lüB, i töise kiilk'e lüB, porottep^kovassA,
kab^ühte pole i töise pole.

rekkiä vis-

kezällK vet^tožo ко porotteB, sis^

saottaZ: колка-te.
колкгв/риР, -pujje
osa, jolla lyödään'
hampaD

'pellavaloukku'.

/ koлkispu залаО

'puiset terät pälUksessä',

konkispu pälüZ

'loukun jalat'

'se

/ konkispu

niitä on kaksi / колкгври

алитагп poli / колкгври anumaizeD hampaD / mii koлkispuj j e välis^
särimmÄ.

sis^tuллas^pehmiäd^nahaD.

колк/кА, -ka,

-aD,

-kitA

'leivän pala, kimpale'.

колкка / раШ'и koлkkitA / ликелл^оп sur колккА
leipä käeZ / ко leiväpütkü leikkaD,

kahs^

'pala, kimpale'

siskon leiväkoлkkA / miä

leikkazin montA колкка leipä / leivä рала suri ко on, siz^orļ^
колккА.
колк/ķļ, -kia,
mahaarikka'.

-гка,

-iV, -kitA

'yksikorvainen puinen juo-

колкк!: puinA kruMkA, sur kahe pohjaka,

herneit


173

коп
süämeZ (pohjien välissä), puieiesA nautoissA te'h^'šū / ļu^'ši, ta­
rva агп

miä muisan,

колк/кга, -in, -iD,
'loukuttaa pellavia',

hānek’
ā, копкгка.

-гЪ, -kizin,

-ki, -kimaZ,

-ittaZ,

-ittu

miä konkkizin pennovaitA / vovoppäi käU-

^'éi kosikkimaZ.
konkut/ta, -aB

'kolkuttaa'.

koll/i, -ia, -iD, -itA

härj^konkutab^uhseZ.

nimittelysana, jota käytetään pienem­

pien seurassa olevista isommista pojista ja tytöistä.

oi siä

sur kolli / ainA ко suri t'iUtökkäinÄ ehk i poikainA, ко ojmas^
peni siiämeZÄ, sis^ku^suttas^kolliD / oi sur kolli, peni poikaisika ťáiukaD

'sanotaan suurelle pojalle, joka leikkii pikkupoi­

kien kanssa' / sur poikain tuap^kätte sis^saottas^kolli.
ко l/lia, -ima, -zin,
seen paikkaan asumaan)'.

-ittaZ

( ? <v i r.

kolida)

'muuttaa (toi­

mii noizemmA kolima toise kortteli /

hii kolittaz^čo toise kortteli / niku fabrikkas^ko elimmÄ,

sis^

kolizit^toise kortteli.
konma/iZ, -ппеллА

'kolmas'.

sis^konmais^kert päd^maz^on-

naz^Heniha dH, norikki / kahsi votta kainosselin, kolmannen kat­
to ottelin (run., L.M.)
tä aitta noesama,
konmekümmenä ^
senkymmentä'.

/ ко käsi nürizeB,

sis^tarviz^mennä si­

kump^on коптаппелпА ťéinannA.
колтекйттепй

'kolmeenkymmeneen', s.о. kolmi­

krivulVa kiXläll^on vīskiimmed^āataikā ikk'ā, tan-

лоа колтекйттепй / [ sokülä: ] Ьаллоа колтекйттепй колтекйттепйvite.
konmikertainA

'kolminkertainen' . [ Ъ л u n t t s A v e r k k O hän on

konmikertainA.
konmikko

(?)

koлmi-oлkine

'korttikolmonen
'kolmiolkinen'.

koлmг-oлkine sie pidetään ke-

säviljan lyhteillä.
konmisäikäi/nX, -ze

'kolmisäikeinen (nuora)'.

konmisäi-

käin^nora / mü nazimmA konmisäikäize nora ['teimme'].
*konmizanai/пА, -ze
галагге per^'ši.

(?)

'kolmihuoneinen'.

mü teimmä konmi-


коп
, konod/a, -а, -аллА,
'kangaspuiden tukki'.

-ant(A),

-aD, -oitA

(

ven. колода)

кацдавриглл^оц^колойа / konoda keppi;

kangastukki, jossa on valmis kangas on myös konoda / miä nazzen konodantA

'kevvän koлodanлA кацдаввА ' / miä jo nazin коло-

daлt / kutteD on ne kävüllÄ mikäd^on, noimeV on se konodant
mikät^tunjiaZ.
„ konod/a, -a, -aka
lo'.

(ilm. <

ven. колода

ka on sure päk'ä, sis^saottaZ,

kat^koлoda

'pölkky') kuv.

'kal­

se on sure konodaka / noh-

'halkaiset kallosi'.

колопигккА, ks. ikon^nurkkA.
* kono 8 ÍD

(<ven.

галоша, калоша)

'kalossit'.

konošid^ota

janassA poiZ.
konotk/A, -a, -aD, -oitA

{-cven. колодка)

'lesti'.

nämä

sappad^on ommentu sure konotka pällK.
колоЬивк/А, -aka
puukello'.

(< ven. колотушка)

'lakutin, kalistin,

konotuskA oli yövahdilla mukana, lautaan oli kirjoi­

tettu ночной сторож.

Kaikki talot eivät menneet vahtiin.

pantiin nuoria poikia ja tyttöjä.

Sinne

siz^ain rā^'āūā mütällÄ коло-

tuskA г лаиЬА ve^'ši / колоЬиёкака konahutaB.
konovorottA

(< ven. коловорот)

'vintilä'.

ks. burav^sik-

kA, uher^'ši, vintteli.
kontkümme ^

kontkiimme

'kolmekymmentä'.

kontkiimme astaika,

siz^on vana poikA / kontkiimme astaika siz^jo on vana fšüttö /
hārļ^kirrob Uhez^minutťéia kaskiimme колЬкйтте maikkamissA rä^'éUize.
komendant/tA, -аллА

(<iven. комендант)

'komendantti'.

an-

noimmA poveskat^komendantaллA / komendanttA miллA saoB: mitä siä
ottEled^miro'no f?
komk/A, -aD
kokkare'.

(< ven. комок, yks. gen. комка)

'tilsa, paakku,

hepoizeлл^oллas^komkad^aлan^na:ллA tanvennA / pen-

лoлn^oлnas^komkaD / pennoz^orfki komkaD, nät^suret^kakad^ne.
komkakaZ

(<ven.,

kakas^pento = kakakaZ.

ks. komkA)

'kokkareinen, pa akukas'.

kom-


175

кот

komm/i, -га, -iD,

-itA

(<ven.,

vrt. комната)

'huone'.

т е г И ^ о ц ^ к й Ъ т К kommi- (takapertťái оп^коттг) / mejje kommid^oli
špalerinnA lu^’
šil
* kommun/a ^

/ enne ku^sutťéi zanaD, nüt^ku^suttAs^kommiD.

kommu'n/a,

-aZ

(<ven.

коммуна)

'kommuuni'.

siz^veb^i moisio колко'za kõmmu'na munit kaivoma i nunta sato.
sellK kommu'naz^on раШ'и väkkiä.
* kompase/ппа, -leB

'kompastella'.

kompas/sua, -uB, -suzin,

-suD

tannab^ďi kompasseleB.

'kompastua',

лике komppA-

jankA airļ^kompasuB.
komppAjankA
helposti'.

'kompastelija, kompurajaika, joka kompastuu

siä mokomain otki komppAjankA / лике котррА^алкА

aiij^kompasuB.
* komra/tťšI, -tťéitA

(<:ven. камрад)

'toveri',

pottsavoi-

tatťái i toisitakki, omit komratťšitA, aletťéi kaiki savvuteллА.
komu, komu-ma

(?)

'tomumaa'.

hän on mutama mokomA,

kerkiä

та on, sitä saottAs^komuma, hän on mokom mussA ma, eb^o märki /
mones^paikka ко on se aima se komu-ma,
liva sekka / hän ka on aima se komu,
ep^kazva hilvä vilja,

siz^

siz^veitättäs^sitä vaлkiatA liva sekka.

* komunist/A, -aD, -oi
konat/tA, -ta

siz^veitättäz^vankiatA

hän oņ^kovassA kerkiä,

(< ven. коммунист)

{< ven. канат)

'kommunisti'.

'paksu köysi, touvi, minekä

pannaz^gonkit^kini '.
kondartA

(<?

ven.

Кондратий) henkilönnimi, Konrad,

ini-

mäize nimi kondartA.
kondarta rokin/aD,

-oiллA

paikannimi,

"Konradin raivio".

kondarta rokinoinnA memmÄ nittämä / hän on naverna rokittU,
teH^’šŪ реллозв!.
konn/a ~ konn/A,
nahsi ain petelläZ,

-a, -аллА

'konna, sammakko',

saottAZ: konna ко tapaD,

meil peni

siz^mamas^koleB /

ко konna kevvällK esimäirf^kertA näed^veZ, siz^on onnekas^kesä,
a ко näet^kuivaлtA,

siz^on onneto

('^ onnettoma)

mataл roho,^ коппаллАs. Jriutoissa (heinästä).
'
'

kesä / selloon


176

коп

konna-karpp/ī , -га,

-itA

'kuorietana, näkinkenkä'.

mejje

rannaza on раЪЧ-'и konna-karppitA.
konna-marj/a, -oitA

'sammakon kutu'.

tässä apajaz^on раШ'и

konna marjoitA.
konna putki

jokin putkikasvi.

konna-sülk/г, -iä
ki'.

'sylkikaskaan ruohikossa aikaansaama syl­

rohos^oTf^konna-sUlkiä ain.
konna-ubtikaZ

erään keltanon lehtiä kertoja nimitti täten.

коппг/ttsA, -tsaD

(< v e n . конница)

'ratsuväki'.

siz^näüt-

teli sormeka: nät sell on saksa konnittsA, a nät sell on vennä
konnittsA / här^raukkain dumaz^ettK sell^orļ^konni^saD, lehmäd^
da hepoizeD.
konnu karhu matťál
konnu pojaD

miehen nimi "Konnun Karhun Matti".

'Konnun kylän pojat'.

kuza le oJinas^konnu po-

JaD, ко heit^eb^näü oleva.
koňo

(vrt. ven. Коня)

tyhmänpuoleinen ihminen'.
kättK,

sis^saottaz^ais^siä коЛо.

konovan/a, -ла,
r i '.

'(demin. tai puhuttelumuoto:) Konrad;
коЛо = konraD / токотагп niku võhma

-aD, -oitA,

-oinnA

(< ven. коновал)

'kuoha-

konovana naitto mejje hepoize.
konraD

'Konrad'

kons (А)

(miehennimi).

'konsa, kun'.

коЛо = konraD.

moni inimäin tsihotka koleB.

hän ta-

votap^konna koiļs^jā mep^kevvällä i konsA süksüllÄ JätüB / mejje
külä väki kons mep^toise kiillä, siz^ain läkkäp^toise kiila visiä,
a miä eņ^konsakki.
kons vessa,

kons

'milloin - milloin',

a karhu matťil oli tan-

kons oli mettsäZ, kons oli kotonnA / soussi on razva da

sajjauhoi padeva d’
i maitua,
konsa

'koskaan'

kons maitua,

(vrt. konsakki).

kons^vettÄ.

varis kokalle

len^'šiB, a

konsa kotto eb^jovvu / ais^siä ponoinA, konsa kanoitA et^sa.
konsakki

'koskaan'

(vrt. konsa).

ťéiihi kotťéi seisoma eb^

jä konsakki / hän epäsovi toizenn^inimäizellK konsakki pahha.


ni

коп

копÝslnoi

(ven. с кончиной)

'lopuksi, lopun kunniaksi'.

ťéU ко sannannA лорир^вгв^коп^ёг'пог juvvaz^mainma kovassA.
* konttur/i^ -i

(? < ven. контора)

'konttori',

pravl'ašso

tuli saop^tua тгллА kontturi..
koh/uB, ep^kohu,
SÜB ’ /

Ьеззе

-tu

hepoinA ain

'pelästyä'.
kohuB

h&poinA kohuB

, teillään ark^hepoinA

'ко pölä/

minu

he-

poinE ep^kohu minna bo avk^hepoinA / kisaA johsi üli te d4 he­
poinA kohtu / miä mänin hevoissA vemä nora_, hepoinA kohtu d4 miä
лацкггъп maha hepoize selässK.
kohuttAja

(?)

'pelästyttäjä, pelottelija'.

hepoisi kohuttA-

ja.
kok/kia, -kima,

-in, -kisin,

-kl, -ittaZ

'kuokkia'.

häif

kokki uttA matA.
ко/лпА, -lema,

-leB, ep^kole,

-li, -nnuD

оУ1^коллиО / hän ollis^tahtod^veleellä,

'kuolla'.

hän jo

a koli jo / hänelt koli

пагпА paraikuZ / heilt koli jo babuskA aika / minu sisar tahto
коллА, viņkA oli pertťáiZ d4, por^’šU / inimdiņ^ko koleB, sis^ku^suttas^sukuлaisit mätössillK / ken on kovassA läsiv dK epaka­
le, sis^saottAs^hänell^on niku kissa herfki.
kojetta

'hoivata jkta ennen kuolemaa'.

koleita = enne ko-

lemis piäb^varis^häntX / miä en sat^koletta omma tatta
li iлm minnua,

kolle педл/а^ -A
tu'.

'härf ko­

ettÄ miä en n ä h n U D '.

колле педлА,

'neula, jolla kuolleen vaatteet on ommel­

jonka kanssa kuolleen vaatteet on ommeltu /

koite педлА pannaz^nauta koonnas^puxmaD,

sis punmaväki vähä sUv-

väzkolle vissi
ко II ei ^

'kuolleen risti'

kolleitA

fäijjäB

(ks. sub

riki).

'kuolleita tietää'.

(kun tulee

sitielmä ilman näkyvää aihetta ihoon tai kun myyrä paljon ajaa
hiekkaa ylös maasta.)
ко/ллиР, -ллuttA,
гацккА,

-llev

'kuollut, vainaja'.

sto hepoizenn^on ni гацккА veittä,

konnud^on ni

ettK hän jo ennepi

tuskaB, ettK tarviz^männä koллuttA vemä maha / miä polkūn кол-


178

кот

nuttA,

se konnud^oli kovassA straēno / kapeliz^onnas^kolleD.

komAn/a, -a, -aZ,

-aD,

-oitA

{-^лгеп. гумно)

’luuva'.

kõ-

тАпа та on saves^teh^fäü / котАпа on näD rihezä кига viljoitA
tapettaz / its koli kõmana (run., L.M.).
kõn/o, -oa,
konoz)

-oD> -oitA

'kuono, turpa'.

(ilm. yks. II pers. poss.-suff.:

те j je lehmällään paksU kono / л а тралл^

orļ^kuno / siann^jorf^kõno / к о в г а л л ^ п tozo kono / pühi siä omātas^konozkantana

(< ven. кудель tai куделя)

раппаг^лаЪса.

(Laina on jo ajalta,

'kuontalo'.

копЬала

jolloin mven. oli nasaali­

vokaali. )
kontAnoinnA:

ain ЬалуеппА kävväs^kontAлoiллA

(kuuluu hää­

tapoihin) .
kop/pA, -pa,
nen kuoppa.

-paZ,

-aD, -pZtA

maahan on kaivettu ympyriäi­

siihen pannaan perunoita ja turnipseja,

perunat

tulevat kartionmuotoisena kasana vähän maanpinnan yläpuolelle,
niiden päälle pannaan oljet ja olkien päälle hiekkaa.
tai sivuun tehdään laudoista torvi,

päälle

truba ilmanvaihtoa varten.

koppas^pettäz^munZtA / алл^оллаг^олеО / oлki pältK p a n n a z ^ i v a .
koram/a, -a
on sur korama,

'kuorma'

(ks. korma).

vähennK карата,

kovass^

hepoizenл^or^тar}kkA / re rudvas^tess^äve, ďi

mani koram^ümpevi / ve rudvaz^numme, hepoin eb^jaksA karama temmatA väliä.
kor/i, -e, -ta, -essA,

-eka,

-eD

'kuori'.

a katt^oli p an­

tu kuze koressA / mü saimmA gronsatťélputki p a W u ,
süvväZ,

heitK vet^

kari atettaz^vällä dai sika suvvab^gron^atťélputkitA /

muvagad^on velK аириллА: hü ко annaz^vel sene kore siiämeZ /
hirvet^süvväs^hava karta / hane-paju a m ^ u n a i z e kareka, jae
rantoiz^rohkiap kazvaB / paju koret^kisottaz^i sis^kuivatattAZ.
* kori/a, -ttAZ

'kuoria'.

лahzed^nät^ko karittAZ,

siz^rai-

sattaz^munitA раШ'и, pinkottAZ.
* karm/a, -a

'kuorma'

(ks. myös karama).

kärrä korm^ümper /

miä käri-q_^korma kini, pannaг^o^ďéгjaлat^pällS / ohto korma pälIK panna.


179

kov
kor/re, -rettA,
сметана'.

-tessA,

-teka

'paksu, hapan kerma, ven.

kõrtessA tehäz^voitA / апп^оп jamakkA / misie on

кагкга kõrre.
korrepä:

ais^siä korrepä sanotaan sille joka on valkopäi-

nen, -tukkainen.
koZ

'yhdessä'.

AaksahtaD

ka^so elä isu janat^koZ,

кгте träksähtäD

'pieraiset'.

kosia ~

kosta

'kuosia, näköä, näköinen'.

uht kosia

(= iih-

tÄ moda) / nämä lehmäd^on UhtX kosia / nämä inimäized^on UhtK
kosia (= UhtK näkkbä) / рецкк! näd^voib^onn^i ma pällK,

kera si­

tä samma kosia / sis^sledovat'eVa otťél minete paperi niku p ro­
tokona kosia, miä arvan.
kozeri

( ^v en .

козырь)

kozer/i, -ia, -iV,
trumppi).

'lakin lippa'.

-itA

(<ven.

mv. ťéiukkazimmA korttia,

* kot/A, -taZ

'koota'.

* kopahut/tā, -an, -аВ
tab^i kil'l’ub^ottamā
tulin üllK kotto,

козырь)

'valtti'

(vrt.

oli pata kozeri.

a virrettÄ kottas^kahte as^’
šiaZ.
'kopauttaa'.

rosaka nakkia kopahu-

'ruoskalla lakea kopauttaa

. . . ' (häissä)

/

kopahutan u%se.

kop/at A , -pazin,
tsl) / miä koppazin
^ kopekkA

furaškann^oņ^koseri.

'tanssia'.

hāņ^koppas^punmaZ

(= tant-

(klre tanttsizin).

(<ven.

kopehtu/a, -D

-paZ

копейка)

'kopeekka'.

'paattua'.

šutťál oif^kopehtut^kai krasaka

'väri on paattunut pensseliin'
kopenoi/ssA, -D, -B

/ kopehtunnud^natta.

'"kopeloida", tehdä jtkin hitaasti'.

mitä siä kopenoit^sin ni kavva / kopenoiB

f- vetteleb^ainA,

hillh teB).
kopi/ssA, -zeD,

-zeB,

-zin

'kopista'.

mitä siä kopizeD,

miä ец^ки1е mittä / miä kunten as hän sis^tannab^mesataB / kel­
le kopizeb^uhzeZ.
kopi/tta, -ttamma,
копить)

'koota'.

-tan,

-1:'áin, -tťái,

-ttaD

(< ven.

miä kopitan pallAi rahha / miä kopi^'šin palVu


180

kop

rahha

(muusta pāvinan mukaan ei sanota).

koppani kiXlä
vennä kirikkO,

n .p r .

ven.

Копаница, kartalla Kopanetsa.

kole massi lättäZ / kuho meD? - коррапг.

koppel/i, -iZ

(<vir.

koppel)

'aidattu hevoslaidun '.

tämä

on hepoisZnnA hUvä kappeli / hepoin koppelis^süB.
kopra

( <v en .

копёр)

'paalujuntta'.

k s . baba,

kissA,

kis-

saD.
*

kopu/tta, -tťél,

-ttamaZ

'koputtaa'.

d4 feťékA koputťél

sen^tsa ikkunassA / häne hamu käi koputtamaz^ennepi.
kor/i, -via,
kori,

-eD,

se on ühennainA

-ZtA

'kurkku, henkitorv i'.

kurkku ehk^

(kurkkua kivisäB ei karria k.) / lehmalt

kori leikatťéi katki / kissant^orļ^kori leikattu katki / ihmisel­
lä on myös kovi.
koris/esis\.A, -seleD,
форсить'.

-seleB

'ylpeillä, koreilla, ven.

härf^korisseleB f- hän on uhkia,

karria) / uhkia ka

oD, sis^korisseleD / hän suvvap^koriseniiA, hiivi vattei suvvap^
pittä pällÄ / mihs et^tunnuD meillK kattsoma, korisseleD
ylpeä', karria oD

kori/ssA, -zemma,
rista'.

'olet

'olet ylpeä', et^tua meillK kattsoma kansa.

miä makazin,

-seD, -zeB,

-zin,

-zi, -ssuD,

-ssaZ

'ko­

sis^korizin kovassA / siä korizet^ko kon-

nA.
karjahu/ssA ^
koontua'.

korjshu/ssA,

-B, -Z, -s^'št

'kerääntyä, ko­

naizet^karjahus^'ēi innann^ühte kokko / p a W u nahsit

korjahuz^ühte paikka / kaskummed^jiautťéia ka korjahuB,

sis^tas^

tehäz^gonkA.
korj/ata ^
-ai,

-atkal,

korj/atA,

-attaZ,

-ama,

-atťái

-aB, -azin, -aZ,

-azimmA,

-aD,

'koota, poimia, kerätä, säästää'.

mii karJazimmA pal'l'u marjoitA / rahha karjattaZ

'pannas^hoituma,

evät^hukata' / korja munit sihe vakka munasanvossA / nahsit korļ'attaZ ken suvvah^nahsitA, sisähän karjah^nahsitA iimper itsiä
// vatettA korjattaZ moni korjab^näd niku jo vanmessl vatettA /
korjatka seltÄ sen^sammassA pulikad^vällä.
kark/ia, -i (run.), -iaJuiA, -iaD, komp.

-iap

'korkea'.


181

kor

korki kotot- katonnA

(run. , L.M. ) / meļje kohtann^orļ^korkia кая-

naZ / каллаг^оп vessÄ когкъар vähäisi / mejje tarhaz^on pálili
tappoitA,

hü kasvovattA ümper^r-iukua когкъаллА / vatta paicļoi-

tA ко noizet^tekemä, sis^küzüD,
* korkukkai/пА, -геллА

kui korkiat^parjad^miä ten?

'korkuinen'.

vagzaлaв^kattsiD,

hü

om^pisetťéf] pät^pois^konme Aellä süle когкиккаггеллА, vahittas^
sell^üllällÄ niku kibokaD, ja ittsE noeZ / per^'ēi korkukkain,
sisähän

10

on mäki / siz^monikkain teki kuhja,

inimäize korkuk-

kairļ^kuhjakki oli.
korn/ata, -ama,

-an, -aB,

-annuD

minu mesikö

'kuorsata'.

makkap^sis^kornap^kovassA / moni inimäin ко таккаВ,

siz^airj.,^kor-

паВ.
kor/о, -roa,

-oD, -oitA

kA / koro ainA hapa nokiB,

'tikka, ven. д я т е л ь '.

koro - ťáik-

hän teb^aukkoi puho / koro kokiB, ha-

pa nokis.
koropkA

{<ven.

коробка)

'laatikko,

rasia'.

kümme korop-

ka patékaz^om^pitskoitA.
koro/tta, -^'šimmA, -tattaZ
kennukseen ylös

'korottaa rakennusta,

honei korotattaZ,

lisää hirsiä'.

pannaz^vanat^honeD,

p an na r a ­

uvvessa ко

katto roitattaZ / mü koro^'šimmA vanat^honed^

uvvessa.
korovais/i, - i z
nassa)'.

korovin/a, -na
eella).

n.pr.

'kylä

(entisessä Kattilan s e u r a k u n ­

kuho meD? - korovaisiZ.
'kylä

(entisen K o s em ki na n seur ak un na n a l u ­

hän on rajoiлtA virsta ka)Ls tänne üteZ (nimittäin K u k ­

kosiin), лайка rannaZ / kuho meD? - korovinna / taллoa kaHtekUm-

menä takaveljältS tuлtU.
korp/i, -i, -ia, -iV, -it
(hevo se st a) '.

'tummanruskea,

korpiD hepoizeD / korpi hepoinA

ven.

тёмногнедой

'mokomain mussA,

punertava' / miä лattaлt^osin korpi hepoize.
korppinainA

'haukkumasana'

(Pukki:

'piru').

ah siä korp-

piлainA, meni ко meni ujuma.
korp/pu, -pua,

-uD, -puitA

'korppu'.

leipK leikattas^pa-


182

kor

noiZ, pannaz^listoika kiukās^kuivuma,
näd^minu пагп^оц^когрри,
korp/uB, -puvattA,

sis^sitä saottĀs^korppu /

'kuivannud^inimäinK'.

-punnuD

-puD, -pustu

'kuivua kovaksi'.

leipÄ kera nät^kovpuB, ко leikkad^dH. hän seizoB,
kad^ďi hän jäp^homeneesl
vunut'

'huomiseksi'

tänäpä teik-

/ hän orf^korppunnuD 'kui­

/ sappat^kire korppuvattA гккиппа:пл / sappad^orf^korp-

pustu.
коуриёкА
худенький'.

(vrt. korppu)

(?)

'huonokuntoinen, laiha, ven.

hän oņ^korpu^k^inimāinĀ - paharaiskain.

korput/ta, -attu
sa riihessä'.

'pilata vilja itämättömäksi liian kuumas­

oli korputattu vilja 'oli liian kuumaksi lämmi­

tetty riihi niin että vilja ei itänyt'.
korr/ia, -iatA,

-iaV,

-itA

'ylpeä, ven. форсун'.

hän on niku uhkia kera / moni inimäin orj^korria,

karria

ep^taho

lätK

toisbka = uhkia / ко on hiiväd^vattet^pällK, sis^saottaZ: siä
ot korria / siä ot karria poikA
tr
kor/sl, -ttA, -reD,

-sitA

korsi / penno palloon p a W u
* korttel/i, -Z

(= uhkia).
'korsi, vir.

(vilja) k o r s '.

ane

korsitA.

'asunto, kortteeri'.

kun leipä on sisältä

halki, niin se ennustaa että toise kortteli mennäZ.
kortťé/1, -ia, -гллЛ
/ а

'pelikortti'.

mii ťšiukammA kortťšia

pnotnikannA emasse kortťšinnA pani.
korv/а, -а, -аллЛ,

-aD,

-innA,

-int

'korva'.

siz^norikin-

tA otettaz^rātt'ši korvint^vällä dali norikki its^otaB / nain
jälle pap^karva oiki su ette, sis^saob^mitä / korva helizep^ken
nūttĀ mainiB / miā ko napisin häntK korvannA

(= loirļ^korvannA)

/ oenna rātt'ši korvinnA / koka korvaD.
korvattana
Корвитино'.

korvvttanv

n.pr.

'Korvettulan kylä, ven.

sell^om^minnA tožo sukunaisitA.

korvo lii/ne, -ss/1, -zed

(harv.)

'sivullinen'.

hü on^’
ēi

karvollized^meheD / ken mitä teB, sis^toized^onnaz^äresä,

evät^

tehä t'šūtK, neit ku^suttas^korvallized^inimäizeD.
*koski/ne,

-zentA

Koskisenkylä (Soikkolassa).

us te tuap^


183

kos

koskizentA siivil kaivoiTuiA.
kossoj -tA

(<ven.

косой)

'kierosilmā(inen); vino'.

kos-

so dali, väri silmik'a / miä näin tänäpä koasotA naissA // ait^orf^
kosso: eb^o kokalle teh^'šU, sisähän orf^kossö.
kossomitta ^
наискосок'.

kossomitte

(лике)

'vinossa, vinosti, ven.

kossomitte katsoB katsoo vinoon / naut^orļ^ko в so­

mitta.
kosso süli, kosso süle,

kossot(A) sUltK,

kossont sülelt(Ä)

'mitta maasta miehen suoraksi ylös nostetun käden sormien päi­
hin, n. 7 jalkaa'.
käski sittua,

ker^'šis^takupefi sinneppolia kuho zemsko

kossont sülelt etez^mennK / kossotA sültK (korkea)

/ kossot SültK viz^minn^oli pitkl / zemsko saoB: vei on kosso
süli sinneppolia eteZ se ma paikkA kuza veitäB sitta takantA
poiZ / kosso süle kahepoleka i kosso süle kahe pittukkaisia ~
pitukkaisia.
kostel/i, -ikä

(<ven.

костыль)

'kainalosauva'.

rammat^

kävväs^kostelika.
kos^'ši/D, -nna
kavjaz^evät^kävvä,

'paimenen luontoispalkka' .

lehmät^ko enepä

sis^korjattAs^kos^'éiD / kahes lehmas päivä

petťéi paimenta vuoroilla syömässä.

pasteri kävi aina yhdessä

paimenen kanssa syömässä.

karjuisi söi kotonna / kos^'éinna an-

natťéi ikä lehmässÄ lihha,

lihha annatťéi aina nampa takumainA

siņkkiļi. surimoitA, munitA,

onkitA,

voitA,

kanamunitA, pennovai-

tA, kapussa annatťéi / sis^korjatťéi vel^kos^'iiD: maitUpata su­
rimoitA lehmässK,
kanamuna ~

kupo onkitA ^

VoitA bljudotskA

kos^’
š in/a, -a
kana syntynyt.

piho pennovaitA ^

vakkA m u n i t A —

kapusa pä lehmässK.

uusi kylä (ven. Костина), neuvostovallan ai­

tannoa kaHtekümmenä,

kotkossA

(tultu), vennä us­

koa / kotko küläss^anuB, pon virsta matA / kuho meD? - kos^’
éina.
koé&o/a ^

koéég/a,

-та, -maZ,

-massa,

-ttaZ

'kosia'.

sin koiioma, miä Ien koééonainA / venno meni koiioma.

mem

tuli koé-

éomassa katto (run., L . M . ) / fšüttöä kävväs^koiiomaZ, siz^enstä
küzüttas^fšütölt^nupa / meillK noren parinnA tuli perontainA,
kožiottas^fiüttöä, assiad^on teh^'ēU jo, d4 hārļ^kel^'ēip^poiZ.


184

koi

коИолаг/пА

коИрла г / п А ,

-zeD

'kosija, puhemies'.

твт

sin koéioma, miä len к о И о л а г п А / hän ittsellä tas^hüvä kunnia
sai:, tas^koiionaized^on^'ši / künnüse päll^ep^piä issussA, sis^
koiionaized^evät^tunna / koi&onaized^männäs^sellK (sulhanen ja
äiti ja isä, usein ristetťéi ja rissemä).
коёкгп/а, -a
koskina nafka.
kosseЪ/i
-issA

naisesse meni

Kartalla Koskina.
kossel/i ^

(<ven.

kinuitossa)'.
taan)

'kylän nimi, ven. Кошкино'.

кошель)

kossEl/ г , -ia, -iZ, -issA,

-i, -it(A),

'päre- tai tuohikontti, kehälautta (tu­

tohissA tehäz^i meillÄ koéěelitA

(selässä kanne­

/ marjoi on lisähüssüD konšeli / sortofkas^sortutattas^

pankkitA,

mikät^košŠElissA plitkat^tunnaz^üllältÄ / sisuko рал-

kid^nau^'šittas^plitka koššeliZ,

siz^nassaz^anas^sortofkoiZ /

muhofsikat^kävväs^kaikki košsElit mütällK ettsimäs^pankkitA, oma
peremmehe paлkkitA / ikä peremmehell^on oma kosseli.
mehe mettsK jozeb^omma koššeli,

ikä perem-

väräjämehet^käeä kätte лassaZ

/ a muhofsikad^e^sittäz^muhitA verais kosselissA i verais sor­
to f koissA .
kotar/a, -aD

'reisi, pakara'.

'Pieksämäen puoliskot,

reidet',

oh mikäd^väkevät^kotaraD

'pakaraD' / lehmällään hüvät^

kotaraD.
* kotk/o, -o, -ÕZ

'Kotko'.

kotko konnaD (kylän asukkaiden

kölliniraitys) / kotkoz^oli Uhs mokomain nottA mitä tanvennA temmattaZ.
kot/o, -toa,

-onnA,

-ontA,

-to

'koti'.

tarviz^rutťéissA

katto, meillK koto jäi koerinnA / ко bo kettä kotonnA,
saottaz^meillÄ koto jäi koeriллA / tulii^^kotto

sis^

'tulin kotiin'

/

miä menirļ kotto, miл kotonn^oli ka]Ls vazikka / lehmK monikkain^
ep^kesä karjaZ, jozep^kotto / varis^kohalle len^'šiB, a konsa
kotto eb^jovvu

(no kusa hänellÄ koto on siZ.

hänellÄ kattoa

bo) / punmaväki kai oллaz^noriki kotonnA / miä merj^kotont poiZ
'kotoa pois'

/ l ä h z i m ^ e n e m ä kotoni naizeka / jo oli pime^'šik-

kO ka miä lähirf^kotantA / jürkinnä ко lehmäd^ajettAs karja,
naizet^katontA vejjäs^herkkuitA.
katoarvo

'kotijärki'.

katoarvo matka ер^келра

'se mitä

siz^


185

kot

kotona ollessaan ajattelee ei aina sovellu käytäntöön itse pai­
kalla' .
* kotohan/i, -пъа

'kesyhanhi'.

monikka-Ln еЪ^о i kotohannia

nähnUtki sellK (villejä vain).
* kotokanai/nA, -zeD

'kotikananen' (run.).

kassapät^kotoka-

naizeD (run., L.M.).
kotomehonainA

'mehiläinen'.

* kotopol/i, -eš,

-e

'kotipuoli'.

miä saon: a läkkähän^s-iä

mitä sinna kunuB, ettK siä niku kotopoleä tuaD, mitä kotopole
кйпиВ?
* koto/ťáii, -töitK

'kotityö'.

teirļ^kotonnA sanamitta koto-

töitK, pärettS kiskozin ja tein stoVarZ ťéiitS kotonnA,

ittsiä-

tK vart A.
kottosse

'kotiinsa'.

hän^om^pakonain,

ko/tťši, -tťéia,
'säkki'.

hän mäni kottosse / vei kottosse /

ep^tohi kottosse männä.
-tťšiZ,

-^'éissA, -tťéi,

-^'šiD, -tťéitA

tämä on rikkinäin viZjakotťéi / vonoťkA korjas^päHke-

nitÄ ko^’ši täünK dH. läRsI menemä kotto, päHkenikä / tässÄ kotťéiz^on odra lesemeD / nämä jauhod^evät^taho puissua väliä ko^'éissA / mahutammA nämä rukk'et^kai tähä kotťéi / meņkā māttKk'ā
ne rukket^kotťáiZ

'menkää pankaa rukiit säkkeihin'.

kouk/kU, -Uj -uka

'hiili/hanko, -koukku'.

koukuka temmat-

tas^hili kiukas väliä / kouku varsi mäni kätki / kouku ottsaz^
oņ^kokkA.
kov/а, -va, -anna,

-aD, -itA, komp.

-epi

'kova'.

kovepi /

kova leipään / вагпери oņ^kova / tammipu oņ^kova / makazitj^kovva untA / miā ved or^^kova meZ / meill_^on rogad^rumaD, pitäkä
hampat^kovanna.
kovai/nA, -ze, -ssA
taikinassA tehäs^kovainA,

'leivän kuori, piirakan kuori'.
tehäshänse i sajjataikinassA.

leipkuo­

ren paksuus n. 1/2 cm - 1 cm / enstä tet^kovaize valid / tämä
nahsi ain leivä kovaissA gviziB / miä närin leivä kovaissA
'leivän kuori, kannikka'.


18 6

kov

kovassA

adv.

'kovasti'.

коуерг

adv.

kover ^

kover/a,

tänä ütÄ vesi nask-is^ovassA.

'kovemmin'.
-assA^

kerÄ namppia kovepi panama.

-aD

'kovera, väärä'.

kover jankA

/ koverad^janaD / kovera pankki / ко on vähä niku kovera pu,
sis sit^koverassA paikka hän on lülü.
kovis/sā, -samma,
ti'.

-an, -in, -saD

miä kovisin hänellÄ,

zemskonnA kovisin,

'kovistaa, sanoa ankaras­

ettK öouhtuis^hänellK mele / miä

ettK elä pettele / miä kovisin hänellÄ,

íto

elä Sao kelläkki / miä kovisin häntS, ettK här}^kellä ep^sannoiZ / miä kovisiij^kovan sanannA,
kovvi

'kovin, kovasti'.

oiki hiivä-^kovvi hiiva / miä panirļ^

kovvi ihmeesi / miä panettelen
krakataB

v.pr.sg.III

što et^tohi mennK mettsä.

'torun' sinnua tänäpä kovvi.

'(kana) kaakattaa'.

kana krakataB

'kana kotkottaa (munimisen jälkeen)'.
kram/i, -ia, -ikä

'tavara, rihkama'

(vrt. vir. kraam),

linna fšütöd^elävä kramika torgutattAZ / niittoon turunnA kaikinnaissA kramia.
*

krap/atA, -pan(A),

-pazin,

krappan sintA käe / к'вп krappaZ?
krapattu / marrasketu krappazin

-paZ,

-attu

'raapaista',

miä

kissA krappaZ / kahs merkkiä
'kun vähän vaan ihoa raapaisee,

verta vielä ei tule'.
krap/pia, -pima,
-ittu

-in,

-iB,

-pizin, -pizittA,

'raapia, kynsiä, kartata villaa'.

-ittaZ,

-itťéi,

tämä kissA on vihain,

aiņ^krapiB / sorria kar\gas^krapiB (paksu kar^gsZ, karmia) / ko­
vassaan krapittu // miä jo krappizin vinnaD / vinnat^orf^krapittu / sis^krapittas^karvad^vällä nahassA vei^sek'ā dali pikkAraize nabjaka / vei^sekä krapitťéi karva t'šUņged^ roja poiZ.
k r appi m / e P —

krappim/eD,

-i, -itA

'villakartat' .

pal4-\i

krappimitA / nämä eväd^o hilvät^krappimeD, evät^krapl hiivässK /
krappimi rutäkA.
* krasat/A, -ťšZ,

-tU

(< ven. красить)

'maalata, värjätä'.

ha krasatfäi vina uvvessa / mikäd^orf^krasattU, ne on vehaD.


187

kra

krasi/a, -ttaZ

(<ven.

sittaz^ehk^i painattAZ:
paine

красить)

'värjätä'.

rihmojja kra-

nasaas^vesi- kehuma enstä, sis^pannae^

í~ kraekA) süäme^

sis^pannasesõna,

sis^pannaz^rihmoitA

ehkj: mitä setlK painaV.
kras/kA, -ka (yks. part.
краска)

'väri, maali'.

+ illat.), -апл,

jäp^paikopälikkässl,

-aka,

-aD

(< ven.

kuivanta vatte ко

toukkat^sinnE kraska / sona ďi uksussA ко paD,

sisähän eb^nase

väliä sitä kraska / kaikinnaizennA krasaiui^on valia г kimmiä /
autťšl oļj^kopehtut^kai krasaka
kvahmano

(<ven.

'väri on paatunut pensseliin'.

крахмал)

* krahmanoit/ta, -attu

'tärkki'.

(< ven. крахмалить)

'tärkätä'.

heill^

on zanaveskat^krahmanoitattu.
krakovjak/kA, -ka
kramp/pi ~
salpa'.

(< ven. краковяк)

kramp/pl,

-pia,

-piZ,

'krakovjak-tanssi '.

-iD, -pitA

'oven työntö-

mejje uhzenn^on^us^kramppi / se inimäin^on oma елока

nilt^kramppiZ (oli ennen rikas, mutta nyt joutui köyhyyteen).
krandašēl

(<ven.

карандащ)

krann/i, -ia, -it (~-г run.)

'lyijykynä'.
'kaunis'.

kranni = nus^’
ši /

krann^inimäin on / miä toin mainma krannit paineitA nafkassA /
mijin^orļ^kranni saraffana / sei-jo'^alle:

nä ni kranni oD, sil-

mäd^rojaz^i käsi kai mennaZ / kranni kukki korjama (run., L.M.).
krantskagn/a

-A

'sepelkaulainen' (koira tai kissa).

kiss^oņ^krantskagna / koer^orļ^krantskagna / mussA koer а kagna
ко on vankia, sisese oņ^krantskagna.
krap/atA, -paZ

'siepata, kopata'.

nl (= hän ott'šī minnua k.i)
krapi/ssA, -seB
niku jätt'iünnüD,

härj.^kroppaz^minnua kini.

'rapista'.

numi krapizeB / ко on vähäisi

siz^nät^tannat^pällK,

miitällä krapizep^kovassA
* krapiss/a, -amma,
sestä t. olemisesta.

hāņ^krappaz^minnua ki-

sis^krapizeB / nuntA

keväisin kun lumi [ onj jäässä.

-amaza

sanaa käytetään yöjalassa käymi­

zemsko mäni jumalikkaitA fiiittöitÄ kra-

pisaamma / tämä olikki krapissamaza okulinna, mikä teki ittsiä


1 88

kra

rikkassi anusmehessi.
krapp/ussA, -uma, -uB, -uzin,
tä, k av uta’.

-uZ, -ussuD,

-us^'āi

'kiive­

kissA krappus^sežnä mütätZÄ üleZ.

kva/pu, -pua,

-vuD,

-puztA

'krapu'.

mevez^on раЪЧ.'и kra-

puitA / meressÄ hailika savvas^krapuitA,
vät ole syötäviä)

nämä om^peneD (nämä ei­

/ miä on^nähniid^linnas^punaisit krapuitA / m i ­

nu kalliz^l-intun-i, kalliz^mama krapu (tuutilaulusta, L.M.)é
krasikova f e v k A
k rassik/kl^

'miehen nimi', ks.

sub aliomainA.

krassik/кг, *-iiuiA ( < v e n . m u r t . к раси к) 'ta­

kaa poimutettu olkainhame'.

ota poimi tämä krassikki

kras-

sikki / saraffanajm^i krassikinn^on vilissimäD / tällK krassiкглл^оп hüvässÄ poimet^teh^'ēU.
krepo3^'á/I, -г

(<ven.

крепость)

ma ťurma on krepos^'ši süämeZ,

'linnoitus, linna'.

peit­

sur ťurma / selloon vel rottsi

krepos^'il.
krepit/tä, -ättäZ
sitoa (köydellä)'.
pitättäZ,

(<ven.

'lujittaa, vahvistaa,

zapanja ваппаллА krepitättäs^kovassA / kre-

tsepoika pannas^kinl,

kresnoihot -

крепить)

ettÄ hän olliz^vahva.

v e n . крестный ход

veserissann^kävväs^kirikkoZ,

'kirkollinen juhlakulku[ej

se on pühä.

siz^mep^kresnoihot

Jordanaллa.
kresļt'šī' ťel
hän on vennä sana
*

(<ven.

'ahkera ristinmerkintekijä' .

'se ken risib^ain üht^perrä'.

krik/ki, -г, -kiZ

rella.

креститель)

kylä J aa ma n ja K uk k os in v ä l is en tie n v a r ­

kviki tellK porottep^kovassA / takas^tullez^jamassA ain

siitättäs^hepoisia krikkiZ.
kriņgelikoD

'pienet rinkelit', ks. borankA.

krintts/oDj -oi,
'kuisti'.
tin penkki'

-оглл ~

кгъпЫвогллА

(^ ven. крыльцо)

krintt 8 oiллJ.nimäin^isuЪ / krinttsoi лavotškA

'kuis­

/ peze krinttsoi ma / vein d4 panin jälle krinttsoiл-

лА.
kripi/ssK, -zeB

'rapista'.

kripizeb^ehk krapizeB,

se on


189

kr-t

ühennainA / kelle nakkas^kripizeB

’лакка mütällK hunkub^ehk^i

mitä sellĀ' / гккиппаллА kelle кггрггеВ.
kritahut/ta, -tAma,
kuttaa'.

-an, -aB

'kirskuttaa hampaita, nars-

miä kritahutan hammassA / nahzenji^annattaz^leivä ko-

vain ehk sajja kovain kätte,
ко kovas hammas kritahutaB

saottaZ, ла härj^kritahutaB / här}^

'kirskuttaa'

/ ka^sop^herra jo kri-

tahutap^hammassA, tahop^sittuma kovassA.
krivuVk/A, -a
vusi'.

'kylä, ven. Кривулькино, kartalla Uusi Nar-

krivuVka küläll^on viskümmed^astaika ikk'ā, taллoa кол-

mekümmenä,

on some uskoa г vennä uskoa kera,

liki. naruzia, naru-

zissA virsta poлtoissAJ, niku алаг^^okkia / Narvusin kylä paloi
n. 50 vuotta sitten.
kvoveIsikkA

(<ven.

on sakatuTsikkA,
*

Krivul'kan asukkaat siirtyivät sieltä.
кровельщик)

'katon kattaja'.

-- ken

ken oij^krovelsikkA.

krop/atA, -paZ

'siepata, kopata'.

(= hän otfäl minnua ki) ^
* kros/sia, -ittaZ
hakata pieneksi'.

häTj^krappas^minnua kini

härj-^kroppaz^minnua k i n I .

(<ven.

крошить)

'leikellä, paloitella,

kapussAravvaka krošittaZ.

krot/tA, -ta, -aD,

-tija

(vrt. ven. крот

'myyrä')

'rotta'.

kaks krotta / paVfu kvottija / rottA i krottA hän on iihsi, monikas^ku^sup^krottA i monikaz^rottA / krotad^nāritt'ši kai munaD.
kvug/a. -a, -да (yks. partit.
'kierros; kiekko'.

+ illat.), -aZ

kavu on krugaZ

(.cven. круг)

'kierroksessa'

/ ohvatnikat^

saottas^sto karu jäi krugga / razva valettaz^malja,
vassl.
Ш

ко otettaz^vällä,

hän mep^ko-

sis^saottes^kruga / лampassA sain пеЪ-

krugga razva / sure kruga teiD (kun menee toista tietä m y ö ­

ten, kukali оц^каикар).
*krun/tt'él, -ťäiллA

(ilm.

ven. грунт)

'maa, maapohja,

tontti, maapalsta (kylän tonttialueen ulkopuolella)'.
^'éi ктип^’
ИллА,
krusk/A, -а
kvuskA,

kävi

ко men-

pan^'ši honeitA üllällK taлkoika.
(< ven. кружка)

'kolpakko, tuoppi, kippo'.

'joilla viskataan vettä kiukaalle'

/ krusk^ehk^i

toppi (tavallisesti kvuskA) / miä osin maitua d4 oli kruMkA


190

kru

vačja / nüt^ko тец^коЬЬо пг terve krupka kräijkk’
ä rf^kerras^vettÄ.
kruíkaP

'lyhyet puut, joissa on verikko sisässä ja jotka

ovat niisien kannatinnuorissa'.
kruzovnik/kA, -aD

(Vrt. ven. круг, к р у г к о к .)

(< ven. крыжовник)

'karviaismarja'.

kru-

zovnikad^levät^kire vanmeD.
кги^'ёггеВ

v.pr.sg.III

лить kru^'šizeB / munajauho

'nitisee'.

hilvä vate kru^t'šiseB /

'perunaja u h o ' kru^'áizeB (kun sitä

sormien välissä pusertelee).
krun/atA, -an,

-aB,

-azin,

-annuDy

-a, -attu

'torua'.

miä

tänäpä krunazin omma fšütärtÄ / häm^minnua üht pät krunaB / hän
on kvunattu / kurna sitä vonoďja vähäisi

kruna vähäisi

'to­

ru ---'.
krut/a, -a (yks. partit.), -assA,
крутой)

'jyrkkä'

(vrt. jiakia).

~oit, adv. -a

(< ven.

kruta калла Z / sell^oli mata n ^

каллаг sei Ъoллut^kruta калпаЪ / miä krutassA каллаввА tokkuzin
vette / äkkistä tuli ehk^i kruta tuli
krāņkkiZ

(?)

'pulassa'.

'äkkiä'.

hän on oma елока krärj.kkiZ / mii

omm^oma елока kräijkkiZ / ко bo mittäkki, ко ot^köiihE, siz^od^
oma елока krärjkkiZ.
* krāņk'/ātK, -k'än, -k'äD, - к Ш

'juoda'.

kole от^роНтоло,

ко

ni krārļkk'āD / nüt^ko merf^kotto ni terve kruška kränkkürf^kerraz^
vettK.
kuet/ta, -aD, -aB

'vaania, hiipiä, ven. подкрадываться'.

kissA kuetab^linnunna:лл^ittsiä / saлamitta kuetaD / miä jahiллA tunnen hiivässÄ zverin^na:ллА kuetta / ко koera haukuB,
sis saлamitte mened^liki häntÄ,
kuetta/ssA, -n, -Z, -ssaZ

sis^kuetad^ittsiä.
'vaania, hiipiä'.

kuettassaz^ne ohotnikaD. (hiivitään linnun alle.

tedrell^anna
myöhemmin

korjasi mettsO) / miä kuettan tedrell^annA / ni kavva kuettas^
kunis^tuli daki кегаллА

(ei tahtonut ottaa lasta mukaan mutta

lapsi seurasi aina perässä) L.M.
kuhark/A, -annA

(<ven.

кухарка)

'ruoanlaittaja, keittäjä'.


191

kuh

kuharkA keitäb^i гллаВ / mejje küla ťáílttU oli ЬегтогллА kuharкаппА.
kuhhõ ^

ku)i]Cõ

'minnekään, mihinkään'.

dH. siz^minna saot-

ťéi ettK nüd^mü sinnua enepä ku')C)Ļo emmä nazze / liku liku eelIK!

(kons ep^kehta mennÄ kuhho, naisk^on.)
kuhhokki

kuhhokki

'mihinkään, minnekään',

miä en jaksA

kuhhokki männX / miä pimmiällK en vohi kuhhokki mennÄ / тгллЛ
Ъо voimalikko tämä kertA mennX kuhhokki--^ kuhhokki.
kuhj/a, -a (yks. g e n . , partit, ja illat.), -aZ, -ъллА,
'kuhja, heinäsuova, vir. kuhi'.

heinät k^oллas^kuivaD,

-itA

sis pan-

nas^kuhja / memmä kuhja лота / mü jo лoimmA kuhja / ťéíi vel
ettK nonet^kuhja / nus^'ši kuhja pätöZ

kuhja pä / täs

kuhjas^oli poi kuhja pätössitK / tänä vott^oц^kuhjьллA pallgi
pätössitK / täasK kuhjaz^on heinät^pehessünneD.
kuh jaka

parļki orļ^kuhjaka vettK 'ämpäri on kukkuroillaan',

äri tasaa on vettK 'reunojen tasalla on vettä'.
kuĀjajļVaZ_, -assA,

-аллА,

-aD, -aitA, -aiллA

'kuhilas'.

vihot^pannas^kuhjалаллА / kai vuiz^i^kagr^i^odr^i vehnA pannas^
киЬуалаллА / vihkoissA tehäs^kuhjaлaZ

'vihoista tehdään kuhi­

las' / kond^vihkoa pannaz^лadvad^ühte kini sittekb., ne on jaлkAvihoD harvoin käytetään neljää jalkavihkoa.

kuhilaaseen pan­

tavien vihkojen lukumäärä riippuu rukiin kuivuusasteesta ja
rikkaruohopitoisuudesta / kagra p e t t ä s ^ p i t k h l Ä kuhjaлaiллA /
pitkl kuhjaлaZ.
kuhjaлoit/ta, -atťéi
hilaille'.

'tehdä kuhilaita, laittaa lyhteitä ku­

mehed^rohkiap^kuhjanoitatťái,

naiset pääasiassa

niittivät.
kuhjaлukkai/na, -ssA

'pieni kuhilas'.

т1лл^оп sinnE teh-

^'iü via^kuhjaлukkaissA.
kuh/ňja, -Aja,
kuho

-AjaD,

'minne, mihin'.

-nitA

(< ven. кухня)

'kyökki'.

päivükkäissK kuho paisaB,

soja / sattAka meitX kuho tahottA / mep kuho tahoB.

selloon


1 92

kuh

kuhokki

'johonkin, jonnekin',

те hunkkuma kuhokki,

pakahut^pertťšiZ / siz^ve^'ib kotto,

kuhole

'johonkin, rainnelie'.

miä pei^'iin vahat^kuhote,

d.4 en sa kätte / häm^meni kuhole kiillä jo ammuss_^ajassA
jo mäni) /

kuhoni

(aika

kuhole tutkamet^hävvis^'äi, en за kätte.

kuholeno

täB

vet^

kuhokki kiilmä pan^’
ši hü-

'minne lienee'.

miä jā^’
iin игла kuholeno.

'jonnekin, johonkin'.

hän kuhani meB, ainA

viväh-

vivähtäB) / memmK kuhoni vinnu issuma, päivilkkäizez^on

vari issua.
kuhonibit'
kin'.

kuhö + ven. нибудь)

enn^jUrkiä ко näed^mattoa,

sis^panna kuhonibit' honei sUäme,

'jonnekin, johon­

sisese mao pä tarviz^otta,
siz^evät sikki miltsetki sü-

jäD / tas^päzed^hra^SinoiZ - pitto kuhonibit' päzeD / pehmit
tämä omena

'säret^kuhonihit',

siz^mep^pehmiäsal ’ / ahtas^paikka

kuhonibit' jä aene rünnib^ett^ep^päz^läpi menemä jä,

kumman vott^

on pal4hi sätK.
kui

'kuinka; kuin'.

selloon nitK merkkitÄ kui paVVu / kui

montA t'šüttöä, ni montA poika (meni yöksi)
hii elettäZ / kui miä en oika siZ,

/ menen kattsOma kui

ко meilt kai otetťái väliä /

mikä sisähän ni nus^'ši, ni samma nenänna:nn^on kahs^aukkoa kui
muinnakki.
kui - i ni - 'yhtä - kuin - -kin'.
paksU

hän otf^kui pitkji ni

'hän on yhtä pitkä kuin paksukin'.

kuikki
milloinkin'

'kuinkin, mitenkin, miten'.

a kons kuikki

/ ken kuikki meh^ittsellK no^'ēia ottama,

'miten

surma sa­

ma .
kuile
tuli,

'kuinka lienee, miten lie'.

niku kuile kai muder

koko aika olimmA püssüi väliZ, ain dumamm^itsittsellÄ,

ettX nüd^ommA niku rahvaZ.
k u / i t o — ku/itO,
pahaizet^pennovaD,

-itoa,

-3 3 0 D, -itoitA

'kuitu'.

meill^om^

moni kuito va om^pihoZ.

kuiv/a, -aD, -i, adv. - a n t a -antA

'kuiva'.

kaheppole


193

kui

on kuiva а te palloon vesi / kuiva pankki / as^'šiat^pannaz^likkoma vette ко ojj^kuiv^as^'iia / tässR pinoz^onnas^kuivat^hanoD
/ miä korjaziņ^kuivi šepkoi ikkunna' jitA / õäp^paikopälikkässl,
kuivanta vatte ko toukkat^sinnE kraska / а ko näet^kuivantA
[konna]j

siskon onneto

* kuiv/а , -ama,

onnettoma kesä.

-аВ^

-annuD

'kuivaa'.

siz^virutattaz^i sis^

pannas kuivama / o^'&ijana harot ajjan kuivama / käkö ко petäB,
siz^noizet^kuivama sellK vottA / penellK vellK jokis^kuivab^vesi / ко oli kuivannuD [ sarvij^
* kuivat/ta, -attAZ
* kuivu/a, -ma

'kuivattaa'.

'kuivua'.

listoika kiukas^kuivuma,
kuļ/a, -аллА

sis^pan^t’
ēz likkoma.
venoise kuivatattAZ.

leipÄ leikattas^panoiZ,

pannaz^

sis^sitä saottAs^korppu.

'kylän katu, kuja'.

sa релло pällK (hääpun.)

elä lü kujannA,

elä p es­

/ ropsus^saottas^kuļалпА, meillK

saottaz^uli^sannA.
*kujjok/aZ, -kaD
kukaлai/nA, -zeD

'kuituinen',

nämä реллоуа<1^оц kujjokkaD.

interrogat.

pron.

kukanaizeD 'minkä seudun asukkaat'
kukali

'mitä kautta'.

tA mänittK / ozot^minnua,

kukali

'minkä seudun asukas'.

/ кикала1п tämä mez^on?
'mitä kautta' sisätöin ker-

kukali ol^likep mennK / kukali väki

mennäz^ne om^paneliV / et^tunnE tetÄ, med^hunkud^mā^'ii kukali
i öhzüD.
kukerpallia ^
'kuperkeikkaa',
paлtťéia

k u k e r p a n t ť á i a k u k k e r p a ť l i a — ' kukkarpallia
nahzed^mennäs^kukerpallia / voлoďja me kuker-

.

kuki/ttsa, -ttsamma,

-^saB,

meillÄ muna kuki^sab^jо / meillK

-ttsavattA,
30

-ttsi

'kukkia'.

muna kukittsi / meillK muna

noizep^kukittsamma / meillK muna ep^taho kukittsa / munat^kukittsavattA / tomipu,

ŤebinA pu, paju,

kalinA pu kuki^saB /

minnA Jo papu kuki^saB / kevvällK kükiksab^mainma лus^'šissA
tämä [- kalinApu j.
kuk/kA,

-ka, -аллА,

-aD, - k i j a ^ - k i t A

'kukka(nen) '.


19^

кик

риг^оп раШ'и kukkitA / ni^’
šiillĀ mones^paikka kazvovattA nus^'šit^
kukaD / геЪгтри оц^кикаллА jo / tällä кикалл^оп Sādrikod^jūreD
/ теззе гккиппа:лл oli rautArohoit раШ'и,
киккал/а^

киккАл/а,

-а, -aZ, -aV,

eb^o kukkija.

-oitA

'päälaki, pää',

tarkemmin päälaen ja niskan välinen osa on varsinainen kukkana,
киккала päitä / kukkana pälüs^sühüB / еълл^оп ni kerkiä kukkaла, niku з'итала tuli / kai hän nuppap^tehä,
eB.

kai teb^mitä va nä-

ко ollZz^vähäisi rohkiap киккалаг^пг siz^eb^i tekkiski

kaikkitA.
kukkerpallia ^
kuk/ko ^

kukkarpallia,

kuk/kO, *-оплА

k s . kukerpallia.

'kukko'.

лаилота (sanotaan tuhopoltosta)

sihe majja oli pantu kukko

/ kukko minnua nokkaZ / киколл^

on suvi harja.
киккокалккипа
kukkova

'uroskalkkuna, kukkokalkkuna'.

kukkova n.pr.

kylä, ven. kielenopp. mukaan

Кукково, kartalla Kupkovo.

uvvekiilä järve rannaZ,

vennässi

lättäZ.
* kuk/kua, -u

'kukkua'.

kukkuz/i, -i, -iza ~
kosiin kylä)'.

käkö kuku, mont^vottA miä elän.

iz,

(huom. kukkAzissa, лukerja)

'Kuk­

toizet^kiilät^saottas^sto kukkusi läkk'äb^vad'd'a /

Uhs kukkusi t'šüttö dumas^sto herrad^evät^situ / kai^kummad^orļ^
kukkusiza / ken mitä tep^sis^taZ:
kusiz^on Uhs ролпо meZ,

kai kummat^kukkuziZ / kuk-

troso jefima / kukkusis^ko nois^'éi hei­

nä tekemä sis^teH^'šīkkl heinä / (huom.') kukkAzissA on (nukerja).
kukut/ta, -ťši

(teerestä)

'kukertaa'.

kukutaB

'tedri on

mäTjgiillä ' / tänä homnikkoa tedri kukutťši kovassA.
kuV/a, -Va, -aD, -itA
ki tai matto'.

(< v e n . куль)

kuVad^on rogozaizeD,

'niinestä punottu säk­

rogozassA teh^'šU mokomain

niku vakkA.
* килак/кА, -ka, -assi,
nyrkki'.

-koit(A)

(< ven. кулак)

hän dumaz^ettS hän om^bedňakkA,

'kulakki;

a ondrei оц^килаккА

/ d4. kuлakk^ain särki parta, nl. kovvi toru / nois^kunakka nossama d4 ittsiässe nennä löikki.


195

кип

*килл/а^ -а, -аллА

Kullan kylä (Rosona-joen varrella).

кил-

па tarykarätfil / рогкке saottaz^ropsuz^da киллаллА.
kull/i, -ia, - i v ,

-itA

'karju'.

miлnA ко orļ.^kulli ni kai

karsinad^^oitaB, s i s ^ tuap^arsinassa väliä.
kullinna

'(siasta) rököllään, kiimoissaan'.

sika orļ^kul-

linna.
kunmaP

'kulmakarvat',

kun/o, -noa

miä pon^'Sin silmäkunmaD.

'lehmien alla kuivikkeina käytettävät viikat­

teella niitettävät sammalet'.

sammaled^ne eväd^o ne sosammated^

vankiaD, a hiX on musat^sammaleD,

suesammaleD tätä pannaan leh­

mien kuivikkeeksi / vanno neitS pannaZ; neit^saottas suesamma­
leD / tavviz^männK kunnoa lUmä / miX tänäpä koko päivS kunnoa
olimmA lümäZ / memmÄ mettsä kunnoa liimä / vikahteka lüvväs^kunnoa / mones^paikka or}ki mokomad^mättät^ko medeni ponvessa vaļ30

D.
kuntA

'kulta'.

kuntA кглЬаВ.

kuntahat/tU, -ussA
minassA kuntahattU,
kuлtain

'kultahattu'

(lorussa t. runossa).

kuntahatussA harakkA

'kultainen'.

* kuntasun/kA, -aD

ku-

(run., L.M.).

kuntain sormuZ.

(run.)

'kultasulka (run.)'.

totu oli ted­

re takuni as илаВ (run.j L.M.).
кили

'kulu(tus)'.

tämä ťšii on va vatte кили ^

tämä ťáii on

va vatte kunutuZ.
kuлuh/ussA, -uB, -uvaD,

evät kunuhussA

'kulua',

paljaista

jaloista sanotaan:

ne om^mama tehiit^sappaD, ne evät^kuлuhussA

/ metлa ко kunuhuB,

sis^t'ēūrļkl jäB / hän [ = sirppi] on пг kavva

terävä, kunis^kunuhuvad^ne hampad^vällä,
кипи/tta, -ttemma,
luttaa'.

-tan, -taD,

-^'éin, -tatťéi, -tattu

'ku­

miä kunutan sappa pohjaD / rojakkas^t’
š ūs^treppat^kov-

vZ vatteD (= kunutaD).
kunutuZ
kumak/kA,

'kulu(tus)', ks. sub
-ka

(< ven. кумак

kunu.
'heleän punainen pumpulikan-


196

кит

g a s ') 'lanka, jolla kirjailtiin paitoja'.

tarviz^ossa kumak-

ka / kumakk^on vihmA тгпек'й enne teh^'ši paitoinnA kirjoitA,

kan­

kaisin paitoiJuiA.
*китаИкацкаг/пАj -ze

vrt. ed.

m-iā ten ittaellK китаккац-

кагге savaffana.
китгп/а, -assA,

-oitA

'kumina'.

kuminoitaan leivä silämeZ,

siz^on hUvä leipÄ / kuminassA kuntahattU (run., L.M.).
kumm/A ^

-a, -a, -aD

'kumma, ven. чудо'.

mitä siä kumma

teD, rahvaz^noissaz^nagrama / kai^kummad^orļ kukkuziza / ken mitä
tep^sis^taZ:

kai kummat^kukkuziz / sell^on^'ši kummad / sell k^

oli kumma ni (jos jossakin tapeltiin tai riideltiin)

/ jos ihmi­

siä on paljon koossa ja on hauskoja juttuja, niin sanotaan

sell^

oli kumma / sei taloz^rijjel^’
ē i, sellÄ ka on^'ši kummad^ni, ven.
чудеса / kai kummat^kukkuziZ, kai nagrud^naruziZ.
китталла

'kumolleen'.

“"киттаг/геллА, -teleB
ma лahзoitA,

'kumarrella'.

sis^ku^sub^zeniha otta­

a norikki navva ottsaZ kummavteleb^ain.

kummarta/ssA, -B, -ssaZ

'kumartaa'.

kont^kerta kummartassaz^mahassa

zeniha d4 norikki

(häissä) / sis kummartap^koлt^

kerta.
kummasennA
päivä,

'kyyristellä, olla kumarassa'.

nittämäs k^ot^

sis^sat^kummaseллA / marjas^kera киттавеллА saD.

kummaгiллa

'kumarassa, eteenpäin nojautuneena, vääränä'.

muni kaivottas^kummaziллa ~
sa' / noiz^nojjoj
olin kummazгллa

nojjo

'perunoita kaivetaan kumaras­

nois^kummaziллa! / miä olin n o j j o Z ^ m i ä

'olin eteenpäin nojautuneena, kumarassa'

таг1лла vatteit^virutattaZ / makkap^kummaziллa

/ kum-

'makaa vääränä,

kumarassa'; v r t . nojaZ.
kummikko
inimäin,

'kummallinen, omituinen'.

ep^kule sanna,

tämä on nUt^kummikko

vaikkO mikä олко / tämä näd^orj^kummikko

as^'šia.
kummi/веллА, -Stemma,
metellä'.

-sselen,

miä ко kummisselin,

-sselin

'kummastella,

ih­

sellä ко naized^vij q el^'ši / miä


197

кит

п а щ ^ к о naizet^tapen^'šij

siz^miä kõvass^kummisselin.

kummit/еллА, -tElemma,
kummastella'.

-tElen,

-telin,-ennuD

'ihmetellä,

miä kulin ко mez^da nainA rijjel^'ii, miä ka kum-

mittelin пг / miä ко kummittelin, mitä sellK teh^'éi ťáUhja ťáiitÄ / miä ко kummittelin hänt^ettK mitä hän teki.
киттолла

'kumolleen', ks. sub

киттолла

'kumollaan; vatsallaan'.

miä киттолла makasin

'vatsallani'

kummotta.
лоЬацкА оц^киттолла //

/ ken киттолла

('vatsallaan')

makkaB, se uppoB.
kummo/tta

kumma/tta,

-taD,

-taB,

-t(A)

киттолла pad^niku vaka ehk i mine sellK,

'panna kumolleen'.

sis kummotaD / kumma-

tA vanni китталла / kummat^se as^’
šia киттапла.
китр

'kumpi'.

ратта arpa,

kump^otaB.

китр - китр, kumpa - kumpa
kump^on алазз!,

'kuka - kuka, mitä - mitä'.

kumpaan ühe pajjaka,

/ . . . kai Xaroten^'äi külitK mütällS,

kumpaan paitaan ühe ihaka
kumpa külla kümme rnessS,

kumpa küllä kaskümmed^messK.
kum/pA, -ma, -pa,
kumpi'.

-maD,

-pis

'(relat.) joka;

(interrog.)

kump^koer haukuB, ep^se puve / ka^sotťéi kumpis^kam-

maris^ketä pannA / miä omskas^kandoHtavintA küsüzin ettÄ kumpa
vagona miä теп / menimmÄ krinttsoiллA,
otaD? / tämä mat'eri minussA passiB,

hän miл saop^kumma

kumpA niku oл^лusťéI ma-

ťevi / kero pu, kumpa put et^sa nohki, ne zлojad^mвnnäг^ümper
putA.
кипгцдannai/пА, -геллА,

-zeлtĀ

(?)

'kuningatar'.

zis^on UHsI soveta kuniņgaz^i kunirfgannainA,

kukku-

ettÄ sovettA anto

kai volit^heillK каЬеллА.
kuniņg/aZ, -а, -assA,

-aD,

-aitA

'kuningas, keisari'.

meoie rikkiz^eb^o kuniijgassA / ken kunirj-gass^ep^pölkü? (arvoi­
tus) - лаНв! / Õ ekat'erinbu' rga linnas^kunifļgaz on tapettu
saottaZ, nikoлa' i ftaro’i / hän orf кипгцда perressK niku.
kuniZ

'kunnes'.

siä ni kavva ottele k u n i z m i ä tuan / o


198

кип

meillS nahsika,

kuniz^miä käün nafkaZ / nahzenn^on siniz^läke-

пграгккА pehmiä,

kunis^sap^sannoa kivi,

kunni/a, -а, -aZ

'kunnia, maine, ven. слава'.

kunnia,

ee

on niku hiivvä mitä lättäs^häne päZlK / hän sai ittsellä nüt^hüvä kunnia / nä mine ittsellä kunnia hän teki / hän ittsellä
tas^hüvä kunnia sai,
ze kunnia sai,
kunniaZ

tasekoiionaized^on^’
ēi / nä mine hän pahai-

tahto kuvissa ittse / sell^inimäizell^on häppiä

'kui ta midagi ausat teeks, siis tal oleks häbi.öeldak­

se inimesest, kes kunagi midagi head ei tee'.
kupe lj/а, -atA,
suuri leipä.

-аллА,

-aD, -aitA

1. häissä valmistettava

tunka kupeljanjiA / ken on fšütökkäinÄ ehk i poi­

kain mokomainA

(se kutsuu).

vaimot vain käyvät kupeljanna /

punmi naukpännä oiuias kupeljaD / kupelļаплА naized^va kävväZ,
mehed^evät^kävvä / siz jo oņ^kupelja navvannA ко kupeljannA
tuiinaZ / kupelja tehäs^suri iimmerkäin, risik'ā tehäs^kupelja
pällÄ merkki,

sis sormuseka kupelja pällK tehäZ / kupelja päll^

on ikona.

'kastemalja':

2.

rissA,

kummaz^nassA risitättäZ

(ven. купельj.
ku/po, -ppoa,

-ppo,

on jo tapettu rukkiD,

-роллА,

-voD,

-poitA

siz^oлet^pannas^kuvoллÁ

tehtävä jalallinen on vihko)

'olkilyhde'.

ко

(niitettäessä

/ komAna ez^on sūri stabili ku-

poitA / AellK j aлantaissA kuppa pannaZ.
kuppai/nA, -me,

-ssA, -zeD,

-sitA

'varjo, kuva vedessä'.

vez^näUp^kera vassa kuppainA / nä mikä pitkl kuppain on / miä
ко johzen i kuppain ain johzeb^minu jäleZ / ко om^päivükkäin
ehk i kuvano,

siz^inimäizessK tunnup^kuppainA / katsko mikä

niittoon pitkl kuppainA / hän eläp^ko kuppaime varjoZ,

ко

kellK hiivä ело.
kup/pl

kup/pi,

-pia,

-pi, -iD

'(kahvi)k u p p i '.

tšaška

monikkain saop^kuppl / mejje kaukodedä ain vet^kuppi kuttsU /
tämä kuppi vovvoB / Л е Н К nei^tsilkkäissÄ ühte kuppi kussaZ (ar­
voitus ) .
kup/pia, -ittaZ

-ittAZ,

vertÄ nassas^käessÄ 'kupataan'

-itťši

'kupata'.

kupittaZ =

/ tarviz^anta kuppia kättS /


199

kup

ühtÄ ba buÉ ka

kupitťéi.

kuppuv/i, -ia,

-iimA

'kuppari'.

кирригглпА ďjena on, kav­

va kuppimaZ / tarvis^kuppuria kuttsua kuppima / mejje küläz^ühs
kuppuri on.
kur/a, -aZ, -ra, -ant

'vasen'.

miä kurva kiilk'e nopatka pin

тглл^оп^к-Lrja kuras^käeZ /

'tähtäsin (hirveä)',

läp-i kataja-

peho / ко on oikias^polia \_siner‘mä'\, sis^sukunaisissA kenni koleB, a ко orļ^kuras^polia,

siz^veraissA / siä kole kurani kill-

leltK noizid^üllällK tänäpä.
кигезалаР

'pitäd^da hoikad^jа л а О ', pitkät ja hoikat j a ­

lat' .
kuremun/a, -it

'kurjenmuna'.

se vano kuremunit^suho

'sa­

notaan siitä, joka valehtelee'.
kurik/kA, -ka, -aka,

-öD,

-koitA

'eräänlainen puunuija'.

kurikaka särki vakiatA.
kuris/sa, -sin,
sa / kurisetťéJ

-etťév

'hirttää'.

suto häntä sū^'ši kuris­

'hirtettiin'.

kurissaj/a, -aD

'hirttäjä'.

hillK: ait^ťáii kiza kurissajaD.

hän kiVVāh^'il mejje kiilä mehän dumaz^että mejje kütäs^

eaottas^kissa kiza, sizjaoisťéikkl mejļ'e kiilä väkkiä narrima kiza
kurissajaD / soikkuna väkkiä narrittas^haili kurissajaD.
hailia pUvvettäZ,

hii

haili kurisub^verkko.

kuris/sua, -uB, -suzin,

-su

'hirttäytyä'.

se on durakkA

inimäinK k'en kurisuB / ühs mes^kurissu rihe лакка / hü hailia
püvvettäZ,

haili kurisub^verkko / inimäin kurisup^sellK kuza

bole ikona.
kur j/а ^

-v ^ - s, -а

'kurja, paha'.

kehno) ело / hän om^pal'l’u kurja Г~

hänell^oTj^kurJa

pahka)

tehnüt^toizeлл^ini-

mäizellÄ.
kurk’e -4^ kurke;

ken meb^eZ,

se leikkap^kurk'e sitä ken tuab^

QäleZ 'kun tavallisessa järjestyksessä niitetään [ruista], aloi­
tetaan kaikki yhtaikaa, niin se, joka menee eteen, leikkaa toi­
sia kurkeen'

/ jäi kurke

'kun jäi ruispellossa yksin jonkin кар-


200

kur

paleen kylkeen niin että joka puolelta ympäriltä jo oli leikat­
tu' / kurk'e leikkaB tai kurk'e jätäB,
tKZ,

йкеллагп hodjnitä nität-

ко jätettäz^šälVe, siz^ninta saottAZ / kun heinää lyödään

niin ei sanota leikkap^kurk'ē.
kurki

'kurki',

pa sus^kini,

kats kurki situp^suho (sano­

taan sille, joka suu auki töllistelee).
kurk/ku, -kua,

-ussA<^ -us,

ri, se on ühennainA

-ku

'kurkku'.

kurkku ehk^ko-

(kurkkua kivisäB ei karria k.) / min mäni

sur okkain kurkku / miä tukehtuzin siimise
ku dH- tukehtuzin ' / ко süt^palVu pekkiä,

'miTui^meni muru kurk­
siz^niku kurkussA kai

reppäB / a^'iirļ^kurkus ki dK pikisin.
kurkku-na/ki, -еп^па:лпА

'kitalaki'.

kurkku-naen^na:ллА

'kitalaen a l l a '.
kurkona foma ivantš
? kurn/atA, -ama,
teett. < krunatA,
vähäisi

(nimi).

-an

(лике ei tunne)

S. S.)-

'torua'

(ehkä meta-

kurna sitä уолоп'са vähäisi

kruna

' t o r u ---'.

kurt/еллА, -ennaZ

'valittaa'.

minлA bo kellS kurtennjom-

ma еллоа / hü kurteлnaZ.
kur/tta, -tan,
kurvitsko

-^'äin, -tťéi

'valittaa' .

'jokin kutsumanimi'.

ühtÄ deduēka ku^suttas^kur-

vitsko.
kusi

'kusi, virtsa'.
-zeD

kaD oJuias^henoD,

'muurahainen'

siplik-

kusinaized oллas^sorriaD.

kusirak/ko, -koa, -oD,
ku/ssA, -sema,
virtsata'.

(vrt. siplikaZ).

-zen,

-koita

-zeD, -si,

kuzeJ / suri лoto,

'virtsarakko'.
-ssuD,

-zel,

ain notokkoid^annA

-ssaZ

'kusta,

'ain kuzed^

аллА ' / miä. kulin ilhs kertA ко ühs nain vitiäsi kovassA ко ku­
si / ЛеЪЪК nei^siikkäissÄ ühte kuppi kussaZ.
kussa

'missään'.

naiskoi

linna da jumari linna kussa bo /


2 01

kus

tarviz^onnisaa mokomaizen aika теппК,

sto kettä eb^ollis^kus-

sa.
kustA

'mistä'.

onni Ъеп^'ёгЪ^та^'ёг kustA / se mez ain,

tA ni tuaB, aina namahtaB / mii emmK i otellet^einnua,
vurah^’áiD sihe / kust oV?

kukkazissA on

kus-

kust siä

(пикетja) / inatťéi va

karmontoitA kumpA kust^eH^'il.
kustakki

'mistään'.

hän meb^vaikko kuho,

hän eb^o kustak-

kl epi.
kustie

'mistä lienee'.

'juoksi äkkiä metsästä'

hepoin me^sässK kustie tuizah^'ēi

/ meni kust-le tanavant toi nora,

nora-

ka tuli pertťši.
kustnibiť

(vatj. kust + ven. нибудь)

'jostakin'.

hän teki

ittsellä verhad^nüttÄ (varasel kustnibiť mitäkki).
kusuri

'alleen kusija'.

kusuri ehk^i notokkA / mejje ku-

suri tänä at kusi а л л А .
kuza

pron.

'missä'.

kantA, sis^saottaZ;

meillS ко moni kil4,'uB лота üli лаи-

kuza olit^tanvennA,

sell^o kezännäkki /

kuza siä jezdat^koko päivä / en t’ēijjā kuza hii levväz^UtÄ 'en
tiedä, missä he tulevat olemaan yötä'.
kuzakki

'jossakin'.

zakki pлats^on mokomain,
kuzaleb ^ kuzale

tanvenn^on maja osettu, a kezällK kuguVanJa pnats.

'missä lienee, jossakin'.

evopnan kuza-

leb^vurrab männÄ / tänä iit^oli kuzale suri vahirļgo.
kuzani

'missä tahansa, jossakin'.

kusani олла2,

ain илкка2 / hän üht pätkäin on sakkis^kuzani

hän on

'kuzanibiť ainA

ťéUZ'.
kuzanibiť

(vatj. kuza + ven. нибудь)

'jossakin'.

gulbai-

so, ep^kesä kotonnA,

ain Uht^pätS kuzanibiť on / hän üht pät^

ain on sakkis^kuzani

'kuzanibiť ainA ťšUZ ’.

kuzetaB

v.sg.pr.III

kuámina

n.pr.

välissä.

15 taloa.

'kusettaa'.

minnua kuzetap^kovassA.

kylä Laukaan rannalla Zabinon ja Jurkinon
Vanha kylä jo, Mironovin mukaan.


2 02

kuz

kuzza

'missään (kielt. lauseissa)'.

linna eläjillÄ mah-

zatťéi sene perässÄ ettK niku kuzza t'iüz^evät^käü^'šü, ain dten^'ii pankko / virsta vitekiimmenä sab^mennK, kuzza еЪ^о ni раШЬ.
virta ко väräjZz.

hän om^matana.

kusak/kA, -kā, -aD, -koitA,

-koiZ

(< ven. кушак)

'kankai­

nen (vatj. maťerissA) kaupasta ostettava n. 12-15 sm leveä vyö,
joka pannaan päällystakin ympärille talvella, miehet pitävät'.
minn^oli kusakkA viillä / kusakkoit petťái ril^’ii pällÄ i kauhta­
na pällX, a VÜ oli pajja pällÄ / riste^'šillK annattasākusakkA
/ siz^naized^eH^'éis^'ši vei parepZz^vatteiZ, norikit^kiselnois^
paitois^kai, dH. kušakkoiZ,

takalin^'šiD.

kusakk^oli vüllÄ sunk-

kuinA, näitä najja.
* kutk/U, -a

'kutittaminen',

miä polk'āņ^kutkua 'pelkään ku­

tittamista ' .
* kutoj/a, -aD
kutteP

'kutoja'.

'kuteet'

kāet^kārimeņ^kutojaD (run.).

(vrt. noimeD).

kutteD on ne kävUllÄ mi-

käd^on.
k/uttoa, -utoma,
-ottu

'kutoa'.

karļgassA

-on,

-utozin,

-o!, -utokaj, -ottaZ,

-otťéi,

miä kon (miä kuon vet^saottaz^ropsuZ) / miä koi}^

/ kottaz^verkkoa i rUssä kottaZ / notta kottaZ (vrt.

sukkit^tehäZ ei kudota) / miä jo kutozin кацка / hü jo kotťéi
/ ко karļgassAI / kutoka kar^gassA / miä kutozinjpall.'u sarka /
[sarfe/4;] na->}gassA kottu,

(kotona kudottu)

/ vanoi vattei revi-

telläs^sis^ko maka^kai noissas^kutoma.
kutťši/ssA, -ma, - v a D - v a t t A ,
tea'.

-ssaZ,

-sťši,

-stu

'ku-

sojajuiA päivällK kanat^kutťšivattA kovassA / kajiad^o

kutťéissaZ / k a n a d ^ ’o kutťéisťši / kanad^noissas^kutťiima /
kanad^eväd^o velä kutťáistu.
* ku/ttsua, -ttsuma,
nimittää'.

-ttsU,

-^suttaZ

-tsuttvZ

'kutsua;

satatťéi sotamez^minnua kuttsuma ettK niid^jo po­

jezda теВ / koVas ku^suttaZ / mejje kaukodedä ain vet^kuppi
kuttsU / heit or^kahstoiskümme sorttia,
heit ku^suttas^kaikkija.

a miä va en fiijjä kui


203

kut

kutuaikA

'kutuaika'.

* kutut/еллА, -teleB

пйй^ог^^калогллА киЬиагкА.

'kutitella'.

kutu/tta, -ttamma, -taB,

hän a-iņ^kututteleB.

-^'š-in, -tťéi,

-tatťJ^

'kutittaa'.

тгппиа eglä kututatťéi kovassA.
^ku, -tA

'kuu; kalju pää'.

kaljua päätä / ka^so ku näUB,
häikü silmitK,
^’ši ku sUäme,

(tai) päivilkkäinÄ sanotaan

naisi oma ко näüB / ka^so elä

ku näUB / tervaka vojjettas^ku / колй^тевзК mänkutA võitama tervaka. hU tahott’
ši männä varkaiл-

лЛ^ a кивало oli.
vaka.

kū;

no sis^hü dumatťéi Sto tarvis^ku voita ter­

no sis ко men^’āi kutA voitAma tervaka d4 sinne ku sUäme

jā^'iikki / aü ku süglitK,
„ku, -tA

'kuukausi'.

elä sü sügli kantaja.
koлt^kutA miä tein bolnittsaZ,

pлot-

nikkoizin, üli колте ku t'šü лорри / enstä pannas kankkivette
[parkit], ku aika pettäs^kankkiveZ.
kuk/atA, -kaD, -kaB

'kuukkia'.

kuza siä kukkad^ikä päiv^ainA
*
-lisin

ки/ллА, -leB,

iллaл mühä kukkab^ainA /

'kuza siä o d ^ e h k ^

(ец^, et, ep^) kule,

'kuulla; kuunnella, totella'.

-Iin,

kuza siä k ä ü D '.
(kond.) -lisin,

ota талккА dH. tempa hä-

nellK moni kertA sis^härj^kulep^sana / mitä siä kopizeD, miä ец^
kule mittä / ais siä kointätfiiäZ, et kule sanna / nurjus^hän
ep^kule Sanna ко mitä käzet^tehä / nenäkäs^hepoinA,

kuho tahop^

sinnE meB, ep^kule ohjitA / miä kulirļ^ko naksah^'ši / ко kulisin, ni siz^miä tuntaisin

'kun kuulisin, niin osaisin'

/ nät^

ühs kert siä kulisit^sana, mitä miä siл saon.
^ кил/иа, -uB, -u

'kuulua, olla kuultavissa'.

hārf^kil'l'u / hārļ^ko kimahutťél лаилоа ni että' П К

kai кили ко
kai кили /

kimahutab^oma ānek'ā ni että'IIÄ килиВ.
*„кили/а:
килиВ?

mitä килиВ

'mitä kuuluu'.

miä küzün:

по mitä

miä saon: a mitä ain килиВ, näd^bagra käezä touki va

pankkitA / sis^küzümmK pekilt mitä utelinna килиВ.

pekki saob

utelinna к и л и р ^ р а Х ^ •
*кил/иа, -uzimmA

'kuulua jhk, zugehören'.

i meilläkki

mahzatťéi keraň keskimäim^päiväpankkA, mü kūлuzimmA кегаллА


204

кил

niku linna eläjäsal.
kūīiut/ta, -аВ, -ťši,

-attaZ,

kuuluttaa avioliittoon'.

-atťši

'kuuluttaa, julistaa;

miä en taho kunutta kelläkki ettÄ miä

naisen naima / meitÄ Jo kunutatťši kirikkoZ / коптел pühhU kunutattaZ / meillS saottAs:

pappi кйлиЫ'ёг punmitA —

enne ри л -

mija колтеллА pühällÄ килиЬаВ.
килив/sA, -ťéi

'tuntua'.

ко kei>^'áit^sis^kunus^’
éi

'tuntui­

vat' ett^on^'ēi haulit^poskeZ.
^kūm/A, -aD

(< ven. кум, кума)

'kummi'

(kummilapsi itse ei

käytä tätä nimitystä; sitä käyttävät vanhemmat lapsensa kummis­
ta ja kummit lapsen vanhemmista).
semä oллa 2 ^miл kumaD ~

serjo'sa ristetťél d4 ris-

oллaz^minu kumaD,

samoin risti-isälle

lapsen vanhemmat ovat kumaD.
„ kum/A,'^ -a, ^
vari).

-2з

'kuuma (punahehkuinen)'

(ks. myös sub

plita raut^oiļ^kumA punain siz^on muuten ei sanota kuu­

maksi ellei ole punainen / kivi on kera kumA silloin se on p u ­
nainen .
kumen/ta, -tamma, -naD,

-naB, -taD

'kuumentaa'.

seppK ku-

mennab^rauta / kivet^kumennat^kiukaZ/sis^kivet^kūmennatt'ši .
* kume/tA, -nemma

'kuumeta'.

kivitK рап^'ёг kiukas^kumenemma,

siz^лas^^éi vette kiveD.
кип/пеллА, -tlemma,
tele, evät^kūnneллA,
la'.

-telen,

-tElin,

-teleD,

-tele,

- t e B ^ -teleB,

-nenka

ep^kun-

'kuunnella, totel­

miä kuntElin mitä hii lätfii / miä noizen kuntlemma / kun-

tele vanepitA,

i kai, kui tarviz^ellä.

киппелка vanepitA / a

feťškA kunteb^uhze takannA mitä tuab^vanmessl / korvat killillä a i n ^ u n t e l e D

'korvat hörössä'

/ minл^on viha hepoize pällÄ,

hepoin ep^kuntele / minnua nahzet^kiusattaz^ain,
kuntelia

'kuuntelija'.

evät^kunneллA.

zemsko välissR ко puhub^ni o va

kuntelia.
* ku/si, -ze, -zeZ,

-zeллA

kus^kazvoB, se on kaлmakusi

'kuusi(p u u )'.

kaлmoi päll^Uhs

(vanhassa Ruotsin aikaisessa hau­

tausmaassa kuuluu olevan kuusi) / kuze näre / kuze kärket tok-


205

kus

kuvattA pus^maha / a katt^oli pantu kuze koressA / tassK kuzez^
om^palVu pihka / кигелл^-i petäjältähän on [ lülü].
* kusinär/e, -reD
кизгри, -D

'kuusi, n ä r e ’.

'kuusipuu'.

nämä on hüvät^kusinärreD.

siz^ühs mēz^meni sitä putA mütäl--

lÄ - pu oli jurika maha narļkissuD, kusipu, paksU / kusiput^ko
panavat^kiukan ni siz^va präkinÄ käüB.
*

k/uZ, -uvvessi

'6'.

ettK kuz^astaika tarviz^onnA i kuv-

vessl astajassi tarviz^nakatA nain ďi nahzet^kotto.
kuskiimme

'kuusikymmentä'.

satakaskümmet^sült^om pitki

tervenäin snas^'šl, kuskiimme sült^om^pon ottsa.
kuspasmai/nA, -ze

'kuusipasmainen'.

miä pai}^kuspasmaize

karfka (s varma) / vihiiz^näd^orj-^kus^kartoa а sis^kaņgas^pannas^
kuspasmainA.
kuzikko
vizikko,

evät^saota kuskartoize karļka pan, а k.-p-ze.
'korttikuutonen' .

kahesmikkoj

kahzikko,

konmikko, Л е Ш к к о ,

ühesmikko, kümmenikko, sotameZ, frovva,

kunirļgaZ, ässK.
kuzippa nen/ä,

-äZ,

-nä

n.pr.

'erään pellon nimi'.

hän

ebjo mikk'ākkl, nurmi on dai nimi pantU ninta / siz^or^^kuzippa
nenäs^pennoD / kuzippa nennä om^pennovas^kiilvetťéV meillÄ.
ku/tekilmmenä, -sikiimmeni
n i n '.

'kuuteenkymmeneen, kuusinkymme-

kusikiimmeni herļki oli vagonaZ / tajuioa kutekümmenä.

ku-vano

'kuunvalo, kuutamo'.

tänä Ut^oli ku-vano; muuten

vano valon merkityksessä ei ole tunnettu.
kuv/a, -va,

-aV, -itA

'kuva, kuvio'.

tällK perednikannA

on paVVu. kuvitA teh^'šū kuvioita, joita on painettu tai ommeltu
kankaaseen / varnikkiz^orj.^kuvitA / pajjaz^onnas^kuvaD / tedre
kuvaD 'metsämiesten käyttämät teeren houkutuskuvat' / miä ta­
hon visifkoi kuvva

'tahdon lainata jotakin vaatekappaletta

kirjailumalliksi' / tämä malli on visifkoi kuva / myöskin on
gruzava ~ gruzova kuva

'mallina oleva pitsi'

/ tämä zerkkan^

eb^näiitS vernotA kuvva / hänellK ко sūn^'ēU peni nahsi ni,
va kuva oli, niku inimäize kuva va.

tsut


206

kuv

* kuvve/Z^

-ппеялА

'kuudes'.

kügrüssäs/sK, -süD

kuvvennenjiA augus^’
i ikutA.

'kyyristyä'.

humalikas^tunnud^dH. küg-

rüssässüd^nurkka.
*kükk/üssÄ r^*kükk'/üssÄ, -üB, -üZ

'kyykistyä'.

ко vette

kükküb^üli pä, sis pissĪB (seisoo vedessä ja sitten pistää it­
sensä veden alle kyykkyyn)
meZ

/ tuli käpertäz^nurkka niku ďena-

(kiikkūz^nurkka) .
kük/küä ~

'kykkiä'.
noi:

kük/küäy

-kümä,

-ün,

-üB, -küzin,

-kü, -iitťái

serjo'za kükkü poi päivä d4 panka sai / sei-jo'za sa­

miä теп паталлА

(tanavanna) kükkümä / hüväs tahot^sittua^

ni kavva tarvie^kükküä.
külellä

'kyljelleen'.

[ teurastus:]

otetťéi кг d4 lū^’ši

külellä dl veittsi kurkku / pakkopä kuhjалаллА pannas^pävihot^
külellä jaлkAvihkoi pällK 'päävihkot pannaan jalkavihkojen pääl­
le r i stiin'.
kiil/ki. -kiäj -eZ, -Ve,

-eltÄ,

-ellK,

-eD, -kitA'

'kylki'.

sellÄ рилл^оп колАта küleZ / lūkk'ā hänt kiilk'e / tanvenn^on кол­
ка-te, ühte kūlk'e lüB, i töise kūlk'e lüB, porottep^kovassA,
rekkiä viskab^ühte pole i töise pole / siä kole kuraлt küleltÄ noizid^üllällÄ tänäpä / ker^'ēi toiгeллA külellK! / vanoi vattei naotattaZ

Г- rikod vanoi vatteitA):

ihat^purad^vällä,

kai

kület^täs t^aukl.
külkimittä

'kylki edellä'.

its^külkimittä meni poiZ

'kyl­

ki edellä'.
*-külkinÄ, ks.
*küllÄ

ühskülkinK.

'kyllä'.

küllässü/ä, -zin

kūī miä tejčet^kizon.
'kyllästyä',

marjoit söin näitÄ jo, kai

küllässüzin heissS.
külläsüt/tä, -ťél, -tännüD
läsütfšl minu

10

'kyllästyttää'.

tämä t'šU kül-

läpi kai / sinu лаили jo oņ^kUllāsūttānnUd^mi-

nu.
külmbssä ^

külmissä

'kylmissään'.

лahzet tuллas kulmissa


207

kül

pertťéi, sis^saottAZ:

по, nüt^külmK kankkAZ / siä od^jo kaik­

kine kankkenessuD (ко orļ^kUlmissā inimäinÄ).
*kü lmi/tt’šüä, -^'áUD, -tťéUnniiD

'vilustua'.

välissÄ rinnad^

rekavattA, ко ot^külmitfšünnüD / ко kūlmi^’šUD, sis^viskap^huliz^vesinäpükät^heAokkaizeD, sis^saottaZ:
külma j a , külmäll^ojaiuiA
Rutsji.

n .p r .

kütmä rappamuZ.

kylä, kartalla Holodnyje

kuho meD? - külmäll^ojалпА.

külm/ä ^

-К, -äD

'kylmä'.

tänäpä on^ni külm,

kai vatted^

oņ^kahneza (kun pyykki on keväällä kuivumassa) / ü о ц ^ к Ш т й
siz^on hajuia maZ / külmä pertťéi on, kai hoku tunnuB / külma
meisteri
mädjoeraD

'pahain

m e i s t e r i ’ 'kes viletsast teeb iga töö'

/ kül-

'niku evät^piä sukunaizessi'.

* külmä meri

ilm.

külmä rappamuZ

'jäämeri'.
'vilustuminen, kylmän vihat'.

sinn^orf^kül-

mä rappamuZ / ka kūlmijt'šUD, sis^viskap^huliz^vesinäpükät^heAokkaizeV, sis^saottaZ; külmä rappamuZ.
külp/bssX, -imä,
-imäZ, -issüD,

-in, -iB, *ep^külpi, -iziD,

imperat. yks. 2. p. -г

tyisesti saunan parvessa vihtoa'.

-iD, -is^'ii,

'kylpeä saunassa, eri­

miä jo kUlpJzin / miä en ta­

ho külpissÄ / miä noizerļ^kūlpimā / hü jo kūlpis^'ši / ehän jokk’
e mennÄ külpimä, jokk’
ē mennäz^ujuma / miä tänäpä emjne külpimä / saottas^sto külpimä теп, vaikka mani eb^i külpi ensikki /
miä suvvan kovas külpissÄ / tänäpä oli äükäs^saunA,

hüvä ali

külpissÄ / vihako, külpitki, muites^pessid^a vihaka sis^kUlpiD /
külptzid^ühe kerra,

siz^o^’
š id^taz^matA pühkiä,

kons kahs kerta

/ pon^’éikkaika kUlpis^'ii ко kellä käsitÄ dali jankoitA kivissi,
sis^pon^'šikkaika külvetätfii.

eb^ensikkl kuivatattU,

ni samma

v a t tet^ällÄ mārk'ā rumeZ / külpi,

külpi küpähäinÄ,

sisaruveni,

(run.) / külä saunas^külpi-

marjaini emäni napsi

mäZ (run., L.M.) / ко on väzünnüD,

marjaini

sis^saunas^külpip^saob^miä

nüd^on niku värski inimäinÄ / naukpännÄ olin külpimäz^dH. pör^'éUzin / viht^meitl^on minek'ā külpimäs^kävväZ.
* külvet/ellÄ, -teli
naZ.

'k y Ivetellä'.

[arpoja] külvetteli sau-


208

kul

külvettäjä
*

'kylvettäjä'.

külvet/tä, -äB,

külvettäjä külvetäB.

-ťé/i

-I, -ättäZj

külvettäjä külvetäB / härj.^külvett'š/i ~
taika

(- hārļ.^kūlvett'š/i ~

-ätfäi

'kylvettää'.

-I minu nassA,

-J dai eie^pravihuZ) / —

vet^tuli

siz nahsl

külvetättäZ / pon^'éikkaik.a kūlpis^’
āi ко kellä käsitK dali jankoitA kivissl,
külv/ä ^
-etťšij ^

8

Í 8 ^pon^'éikkaika kUlvetatťéi.

külv/ä,

-etťáii

-ämmK,

-in,

'kylvää'.

-immÄ,

elä külvä,

-ettäZ,

velhon vavas^külvä / temmÄ rukke

vai kagra - kiilvämmÄ rukke vai kagva / miä kuivin palV^odra /
mü külvimmK süviruissA d4 eb^itännüD / miä kelzin häntK: elä
kUlvä tähä TuissA / ute maha kUlvettäz^varrapi

(pellavat)

/ tä­

nä vonn^anapanurmez^on ruis^kulvetťáU / meill^oli kUlvetfäU vil­
ja monennais^seltsiä / meill^orj^kUlvetťéU kahs taholliss^odra.
kUlvöpäivä

'kylvöpäivä'.

tänäpä on hUvä kUlvöpäivä,

hämä-

läize verkkoitA on penno pällK pal4.‘u.
kUlvövak/kA, -aka

'kylvövakka'.

nahjat^tovvae^külvövaka-

ka.
kul/ä

kül/ä,

-äj -äZ ~

-ässÄ,

-lä,

-it

'kylä'.

ka ол-

naz^omas^külässÄ sis^tunnas^kattsoma ко norikki tuab^ven^tsassA
/ miä eaon hU nuvatťěi menn'Ā küllä t'šUt^ettaimā.

hän^saoB: а

kuha küllä? / s e o n naiskA külä, miä en taha ellä naisas^küläZ
/ ohto kävvä küläZ / mejje kUlä väki kons mep^toise küllä,
ain läkkäp^toize külä visiä,

siz^

а miä erf^konaakki / s о ikkuna z^otj^

kulit niku sittAkokoitA.
*küläläi/nK, '^-sil IK

'kyläläinen'.

а küläläisill^evät^suhitt^

üHtä / suto su^'ēl ettX küläläin teki kotonnA tanopojа ťéUtK.
kümmenikko

korttipelissä.

kümm/e, -enä,

-enässa

'1

0

' kümme koropka patskaz^on pitš-

koitA / kirppU on liki viro rajja, mere rannaZ,
some uskoa / naruzissA virstA matA,
(taloja)

/ enstä vannamma:

tannoa kümmenä,

roHkiap kümmenä taita bo

kahe kesse fšiukattaz^i konme i Ael-

lä i ... minna tarviz ňelle kümmenässa ťšiukka,
va kümmenässa ťšiukka / tulin utelinna stanttsa,

hänell^tarviz^
stanttsas sei-


209

kiin

зО pojezda mitäle minutťéia kümmenä.
*

künnü/Z, -se

'kynnys'.

künnüse päll^ep^piä issussA,

sis^

koiionaized^evät^tunna.
künnüzvar/sl ^

ķūnnUzvar/sI, -ressA, -reD

'kyynärvarsi',

jos joku ei osaa kyntää, mutta panee kyynärpäänsä pöydälle, niin
häntä lyödään kyynärvarsiin ja sanotaan:

v e d ^ e d ^ v e l ^ k U n n ä / ken

eb^kiinnÄ, sell^ep^aa künnüzvarred^navvannA eiivvä / künnüzvarsi
ol-i liki heillK, va pupr^ep^tavattU.
kUnnäspä,

k s . künnöppä.

künnöpp/ä, -ätä,
вяз'.

-äitä

'jalava, vir. jalakas, ven.

künnäspä (лике sanoi).

* küns/I, -ik'ä
пА

-äD,

'kynsi'.

pät^harj ab^ain kiinsik'ā

han^'šiai-

saottaZ.
künttel/i, -iä, - e D ^ - i D ,

küntteleD ^

-itÄ

'kynttilä, vir. küünal'.

küntteliD (пике) / künttel^pannas^panama / razvassA

tehäs^kiinttelitÄ.
kün/tä, -tämä,
-netfšü, -пе^'ёй

-näD,[ kielt. prees.J -nÄ, -tämässK,

'kyntää'.

siä met^küntämä,

-tämättÄ,

miä sinnA pan res-

ka puteli / süttö hän otj^küntämättÄ montA vott^onnuD / tuap^kü^'éíi küntämässK / pälimittä künnäD
ken eb^künnÄ,

(pavin) / ved^ed^vel^künnä! /

sell^ep^sa künnüzvarred^navvannA süvvä / vana рел-

to on jäd^ahossl,

kump^eb^o kUnnetťáii / nüt nampaitA elä nazze

кйппв^'ёй pällÄ.
küpsen/essK, -eB,
kypsetä'.

-eväD,

-i, -essüD,

-es^'šii

'kypsentyä,

кала ep^taho küpsenessK / kanat^küpseneväD, а mut

meill^evät saotA küpseneB / kanad^eväd^o velÄ kūpsenes^'šU / ka­
na eh^o küpsenes süD / kana j о küpseni.
küpsen/tä, -tämmä,

-nän,

-zin ^

-nin,

miä küpsennär}^kanoitA / miä jo küpsenzin ^
kuivatattu kanaD,

küpseneväD.

'kypsentää'.

küpsennin / ко оц^

sis^küpsennättäZ, pannas^kanad^malja d4 sis^

pannaz^vari vesi pällK,
valettas^pällK,

-nättäZ

kipetka,

дЯ pannas^kansi pällX.
sis^pannas^kajļsi pällÄ.

varvia vettS
sis^kanat^


2 10

küp

küpähäinK:
kürpK

külpi,

külpi küpähäinÄ (run., L.M.)-

'p e n i s '.

kü/saüä ^ kü/esüä,

-sümä,

-züB, ep^küzü, -süzin,

(yks. 2. p. imperat.), -züttäZ
züB,

'kysyä; pyytää',

poja suku kü-

kui раЪЧ-'и kiretu mahzaB / minnua погв^Чг küsümä naizikkO

i prijāt'el'āD / па^ёалпгкка küsüzin,
nikkoitA твззе pole omitA,
kaD,

-sü, -zü

epko saiz^vell^otta pnot-

ettÄ hü ojinaz^ma-inma hüvät^pnotni-

hü kUzutťét. teit ettKkö t'iü ottais^heitÄ кегаллА pлotni-

kassl / kuha hü nuvatťéi теппК?

miлt küzüp^sledovafeVa / häm

miллA saoB: siä kui rohid^otta iлmA küsümä / miä en junkissut^
küssüä venka rahha / en tarkl mennK küsümä venka väliä - en il­
ki / ved^ep^peru kUtt'iiā küzü, hänellK hevoiss^ep^holi mennK
sattAma / vähep läkkd., ni vähep küzüttäZ / t'šüttöä kävväs^koiiomaZ,

siz^enstä küzüttäs^t’
š ütölt^nupa.

* küsüjä, -ллА
ka ten.

'kysyjä'.

mitä teD?

küsüjällÄ persv pulik­

sanotaan kun joku kysymyksillään häiritsee.

küsümine

sellK kali'ninaллA käüb^mainma patVu väkkiä kai-

kгллaisi kaipamisika,

i kaikiллaisi kUsUmisikä.

* küzüt/ellÄ, -teleB

'kysellä'.

tä kai mokomat^saлa-a 8 siaD,
k/Uļt'āū, -ütfšüä,
jeä kyty'.

küzüttelep^kai,

tahop^ťéi-

sis^tutkiB.

-üD, -ü^'äüitK

'vaimo kutsuu miehen vel­

naizikko ku^sub^minu veljit kū^'šū

vanhinta kytyä

kutsutaan vain kū^'šū, nuorempia kutsutaan sitten vašja kū^'šU
jne.
kū/ļt'iūD, -tkb,
-tk'ök'ä, -tkbD,

-^'šüttK, -tkbZ (yks. iness.

-tVöitK

'lehmän kytkyt'.

+ illat.),

pammA kütkbZ / kut-

k'ökä pannaz^lehmät^kUtk'öZ / lehmäd^oллas^kütkЬZ / lehmÄ katkas^kütkb.
küttö/ssK ^*küttb/ssK,

-mä,

-Z

'kyteä (myös kuv.)'.

tuli

ni kavva küttös^küttös^kunis sUtťéU ралата / miллA köhä nois
küttbmä

'minua alkoi yskittää'

kUneleP

'kyyneleet'.

kütt'š/I, -iä, -iZ, -i

(ain köhä tuaB, köhitäb^ain).

hänell^on hevkat^küneleD.
'kyyti'.

kütt’šis^käü^'ši nät^ko oli


211

kiit

sota-aikA, eis^kāU^’
ii kiitťéiZ.

sotamehet^tun^'āi,

saotťéi što

■рацка hepoin rakke?., kiitťéi tarviz^männK me-LtK sattama (sota­
miehet eivät maksaneet).

enne kāU^'šZ kera kiitä väki voroppäi

/ meil tarvis^kūtt’
šT. männK tänäpä / mejje peremmez^meni podvoda sis^saottAs kUtťši.

kUtťéi mennäZ / ved^ep^peru kütfšiä kii-

ZÜ, hänellÄ hevoisB^ep^holi mennK sattAma.
kUttö

kiittö

'kyyttö'.

ко selkoon vankia,

sis sitä [ l e h ­

mä] ku^suttAs^kUttö.
käkis/sä, -sl

'lyödä'.

Нйц^кйкгs s I niska häntK (löi nis­

ka).
käkärä

'kakkara, ulostekasa'.

koera käkär^on nät^sin te

äreZ.
käkäröi/ssX, -D, -B

'kakkia, sittua; kuv. vitkastella'.

hän käkäröip^sinne peho takka (= situp^peho takka) / mitä siä
käkäröit^sellK ni kavva (kun joku vitkastelee).
käkö

'käki, k ä k ö '.

käkö kuku, mont^vottA miä elän?

käl/ii, -liiä, -üllK,-üD,
nas^kälUD

-üitK

'kahe venna naised'

'käly'.

veljeesi naized^on-

(minu naine ja venna naine kut­

suvad teineteist kälü).
kämmäl/ä, -äD

'kämmen'.

kinta kämmälä / meni kämmäläd^

rikki.
kän/ö, -nöä,

-öD,

-öitK

käper/rellÄ, -teleD
itseään'.

'käsi'

-tEleD

(lk)'.

käed^or^^känöD.

-teD (ittsiä)

'vieritellä

mitä siä käpertEled^sellÄ roho pällK / mitä siä kä-

perteD? / lezid^dH. käperteled^ittsiä.
käpertä/ssÄ, -Z

'käpertyä, vierittäytyä'.

nāt^serjo'za

tuli käpertäs^kätte / tuli käpertäz^nurkka niku ďenameZ

(kük-

kūz^nurkka).
käppi/ä ^

käppi/ä,

mäinX (- kärmiä)

-äD

'nopea, nopsa'.

'selvä ja kärmiä,

hän orj-^käppiä ini-

kaik^tunnep^tehä,

/ käppiä hepoinA / nahjad^nakkiaD, käet^käppiäD,

kire t e B '

käet^kärimei}^

kutojaD, sormed^rihma sorittajaD (nuorikon ylistyslaulusta,
L.M.) .


21 2

kāp

käppäz-inna

'kontallaan'.

elähän siä агпА käppäzinna me

eteZ / nahzed^ain penattas^käppäzinna.
kä/pii, -VÜ,
p y '.

käpüD

-ppiiä, -рйк'а, - и й Д ~

-püD,

-püitK

'verkkokä-

( p a v i n ) kävüD (лике) / kā käpük’
ä rüssä / miä kat-

kazin hüvä kävü.
käpäl/ä, -ä, -äD,

— LtK

гилл orf^käpälä / annA käpälä

'(karhun) käpälä; leik. käsi'.
'anna kättä',

ka-

sanotaan lapsille,

ihmisen kättä sanotaan leikillisesti käpäläksi.

Karhulla vain

on käpälä.
kärk/kE, -k'ä, -eD

'(kuusen) käpy'

(= kärkki).

k'ä / kuze kärket^tokkuvattA pus maha.
k’
ä rk/ki ^

k'ärk/kl ~

'(puun) käpy'.

kaha kärk-

k s . kärkki.

kärk/kl, -kiä,

-iD, -kitÄ,

-кгк’
й

tässK kuzeza on pal'L'u к'йтккгЬК / mil korjazimmA

paWu. kuze kärkkitS

ven. шишки / samovarra keitättäs^kärkkl.-

k'ä / уеЬаллА kazvottas^kävkid^ottsa.
kärkk-Lä

'hypellä yhdellä jalalla'.

kävmi/ä ^ kärmi/ä,

-ätS,

-äD,

-äitR,

miä en tunne kärkkiä.
adv. -äs

'nopea'.

hil

oллa 8^kär^miäD meheD / paVVu on kärmiäit^mehitÄ / kärmiä mes^tep^
раШЬ. ťéilta / ken on kärmiä,

sene fäUd^eväd^jä tekemättÄ' / kär­

miä mez^jovvub^joka? pole / kire tep^kumpA, se orf^kärmiä / hän
or}^ärmiä inimäinK / här}^kärmiäs ЬаплаВ / tämä oņ^kārmiā hepoinA, kärmiä mänemä, jozep^kovassA.
inimäinÄ (= kärmiä)

v r t . käppiä / hän orf^käppiä

'selvä ja kärmiä,

kaik^tunnep^tehä,

кгге

teB>.
kärn/K, -äZ
naima noizeD,
si

'ruvettuma ihossa'.

rūmiz^orļ^kārnāZ / o jo

a perze OYi^kärnäZ / kärnäz^on pä / kärnäz^orf^kä-

.
kärnäko^'iikko

(?)

'rupisäkki'.

se poikain orjako kärnäko-

^ ’šikko.
kärnäkäZ

'rupinen'.

kärpis/siiä, -ÜD,

käsi on kärnäkäZ.

(akt. partis.) -sUD

tä siä kärpisüt^sel külmäZ.

(?)

'käpristyä'.

mi­

j ä^’
ä üt^külmäZ / kui orļ^kārpissiit^


213

kär

kovassA

(pahaizessi JänüD).

kärppÄ

'kärppä'.

domovtkas ku^suttaz^a saottas^hän^or}^

kärppS (ei ole tavallinen kärppä, tämä hevosia ajeleva on aina
valkoinen ja vähän toista pienempi).
kärppÄseni
hänt evät^siivvä,

kärpÄseni,

-D

'kärpässieni'.

kävppKseni,

hän от^рипагп griba / kärppÄseniD, nejjekū

kärpÄläisiJä tapettaZ / zavitad^enstä korteka, ninta terveitä
pad^griba zarihumma,
tas^pällÄ.

sisähän ко jähüB,

kärpätäi/nK, -ze,
nen'.

sis^sukkurliva siputat-

sitten kärpäset tulevat syömään ja kuolevat.
-ssK,

-zeD,

-ai ^

-sitK ^ -sijä

'kärpä­

kärpKläize eipi / kärpKläisi mii hävi^'0immK, kärpÄseni

to^'ši me^sässK / kävppÄseniD, nejjek'ā kärpKläisi j ä tapettaZ.
*

kärpüläi/пК ^

päläinK) .

kärpäläi/nK,

-zeD, -sitK

'kärpänen'

(= kär-

kärpöläizet^suhiasAZ^sumissAZ / lehm^jap^hännäk'ä

parmaitA väliä ittsessK i kärpöläisitK ajah^vällä i säskit ajab
väliä.
kävräP

(harv.)

'yksipyöräiset työntökärryt'.

tatskad^da-

li kärräD / tatškad^rohkiap saottaZ.
kärr/ätÄ, -ämä,
alukseen'.

-ämäZ

'lastata kottikärryillä halkoja

mii memmK tänäpä kärrämä anusse,

tatSkoika puitA

vejjäz^anusse / miä oliy1^kärrämäz^d 4 nazin Umperi tatškad^ďi
kai pud^men^'éi vette

s. о. halot.

kärsi/ä, -n, -zin, -D

'kärsiä, sietää, ven. терпеть'

(harv., лике ei tiennyt merk.).

miä kärsin / miä. jo kai ne

t'šūd^orļ^kārsiD / miä kärsin гацкка еллоа / miä kärsizin pall.'u
vahir}goa / miä kärsizin sinnua paVVu, miä enepä sinnua en taho
kärsiä.
kär/sX

kär/sä ^

kär/sä,

'kärsä, astian nokka'.
sä /

8

~zä, -sä, -zäZ,

-zäD, -sitÄ

tsainikann^orf^kärsä / lüpsikonn^or}^kär-

ianji^orj,^kärsä / kene käes^sene kärzäZ

'jolla on, se myös

syö' / tarvis^pajatta ťáinaka tsainika kärsK / häm^parensl
tSainika kärzä ťáinaka,
kär^'šü/ttä, -tättäZ

hüvässX juttu kini.
'korventaa, kärventää'.

sis^tulen


214

kär

käx^fšütättäZ / kär^'šütättäs^ko om^puhas^da sis^karvat^kai väl­
iä / sikka kär^'iütättäZ:

enstä pisettäZ, nassaz^veri väliä,

sisuko tuap^heņkl рог-Z, enepä еЪ^о enoZ,
toukattas^keppl sinne jankoiZ,

sis^kāv^'iūtāttāZ, sis^

takimaisiz^šа л к о ь z^i toin otts^

esimäisiz^ŠankoiZ / sell^evät tunnetA kai kipetkaka kär^’šüttä.
kärtt'äüs/sÄj -^'éi

'kärventyä, korventua'.

anaizet^kärt-

t'šūB^’ii кгикаллА.
kä/si ^

kä/si,

-ttK-ttH,

-slkb. ^

-ssZk'ā

~eZ, -essK,

-eD,

-sitK,

nen'

/ mokomain niku vohma kättÄ,

'käsi'.

-tte, -ellK,-ek'ä,

pentK kättS 'pienenpuolei-

sis^saottaz^ais^siä коЛо /

siz^lüvväs^kättK pällK ženiha isä i noriki isä / tuli anto min­
na kättÄ / kirjovat^kintat^käeZ
mikä on va käeZ,

(run., L.M.) / hod^millirļ^keppi,

se on i mankkA / stokan lipsah^'šl käessÄ maha

/ miä häntÄ näpisin käessä / här^riuhtab^mintA gaze^'ēi käessÄ
poiZ

'süämizä tempap^toizentA käessK poiZ ' / puikko meni kätte

'tikku meni käteen', pussA ka tuap^puikkO kätte / ženiha on
ain oikian^käellK / kippiät^käeD / miä olin bolnittsaZ,
oli p a W u

kippi käsiVä naisitA / a monet^hevottaz^nisamma käs-

sik'ä kätki sie / kässZkü
'taputtaa käsiään'
—

sellä

kāsik'ā, harvinaisempi) pnakizeB

/ ко kässiVä tapettaZ,

massA ко otap^sammaleitA käek'ä tempaB,

^'šikkoinnAj

tämä kirppuiллA jne.

käsikiv/eP, -via

sis^tapettas^saziD /
sis saoB:

tämä ли-

/ лаЬге otap^kätte

(syliin).

'käsikivet; myös leikki t. peli',

тглл^

oņ^kāsikived^us^'šit^kirJovaD / noizemmA ťéiukkAma käsikivviä.
käsilin^'š/iD, - I z

'juhlapaidan h i h a n a u h a ť .

paidan hihois­

sa oli [ häissä] kāsilin^'šiD kyynärpään kohdalla / kāsilin^'ēiz^
on^'éi bantaD.
käsilükki

'kädenlyönti'.

siz^noissaz^vina juma, ne oņ^kā-

silükki vinaD dali koiio-vinaD, zeniha vina juvvAZ velÄ jäS,
siz^orf^käsivara / sellä mehel käsivara on / hänell^on niku nät^
paVlhx saomma rahha,
sis^saottAZ:

eb^o köühi ehk^i muitez^on spravno tano

sel mehell^on hüvä käsivara.

käsivar/a, -ra

'hätävara, käsikassa'.

on kustA veлka savva.

palalt käsivarra /

- mismA käsivara on, miä hättä en jä /


215

käs

hänell^on air^käsivara / hän tep^honeitA, dH. rahha / hän hätta
eb^jä hänel käsivara on.
kä/skiä

kä/skiä,

süD)^ -ziD, -ski ^

-skemä,

-вкг,

-zen^

-akeD,

-zeD,

-zin (kielt. erļ^kās-

-ssäZ, -а^'ёг, -в^'ёй

'käskeä'.

hü kās^'ši / miä таталлА käzen vapepi männÄ ťáíihd / miā käz-in
теппК квгпатталлА лаНвгллА / hän käski minna kanava kaiva /
minn^rj.^käs^'šü mennä nafka / miä va er}^kässUt^kellä sannoa ettK
miä orj.^kotonnA / nurjus^hän ep^kuZe sanna ко mitä käzet^tehä /
meni kukkuzi eduartA,

käski stavostann^ajja suima ikä her}ge kuk-

kuzi kUlässK / ain лаЬгелп^кйзвйв^заппоа kivi, sis se paikkA
[- läkeni-paikkA] mep^kovassl.
käzn/ä, -ä, -äD, -itÄ

'puun pahka, sieni'.

pu käznä /

kahsi käznä / paVVu käznitK / Uhes^paikka mettsäz^oli раШ'и käsnitX.
kä/^'šüD, -tkb,
-tköitÄ

-^'šüttÄr^ -^'iüttä, -tkbZ, *-tköllÄ, -tkbD,

'kätkyt'.

lekut^kā^'ŠUttK: / nahs^orļ^kātkbZ / kätkölle

on hattuna / kätköll^on nodrameD / kätköllään noikku / kätkölle
on pružin / meill^on pahainA kā^’
iiiV / katkb noikkV meni katki.
kätte

'syliin'.

vazikad^o^'iimmA kätte / miä siltä en ot-

tat^poikaissA кегаплА, mihs^ainA kätte tahoB.
kätt K

s.part.sg.

nen, pienenpuoleinen'.

'-lainen, -puoleinen:

esim. lyhyenlai­

rumiz^on niku lühüttÄ kättK vähäisi /

pentS kättÄ hepoin on / pal‘to on pentÄ kättÄ (vrt. ven. средней
руки).
^ kä/vvK, -Umä,

-Un, -UB (kielt. ep^käU), -in,

- ü n ü D -ilD, -vväZ
kin)'.

(kielt. evät^kävvä), -U^ťéi

-i, -immÄ,

'käydä (jossa­

miä käiin fiüzä / miä käin trahteriZ / saposnika nain

ain kerfgettÄ käüB / se m e z ^ n U d ^ o

turpaka käiib^naizennA

kun

nainen on raskas / tas^käi antama vihma / fšütöd^evät^kävvä i
mehed^evät^kävvä kupeljannA / kāii^’
ēi sanomitta kattsomaz^minnua / ко eväd^me assiat^hiivässÄ,
УйллА eb^o käUD,
sään käynyt'

siz^ep^käii natu / se mez^muv-

ко müllüz^da pajaZ

'kun mies ei ole juuri mis­

/ ^оилиппа kävväz^veraiZ / käimmÄ 1алоё taллo ve-

vaiZ, kai koko mejje kiliä omaD.


2 16

käv

„ kä/vvK, -Umä,

-UB

'käydä (oluesta)'.

sisuko jähüB sis^

pannas hiva sUäme, pannas^käiimä d4 oņkl onuD / as^'šias^anap^
kävvÄ,

s i s ^ p a n n as^olikko / siz^eb^o ni makkia ко käüB.

kan^'éi/ssK, -n, -zin,

-ssüD,

'kääntyä'.

miä unes-

siza pahassA kān^'iizžn d4 vikasu^'iin käe.
kän/täj -tämä,
-netťéi,

-nett’šū

-nän,

-känzin,

'kääntää,

-si, -täD,

-nK,

ven. сворачивать'.

-nettäZ,
miä kārļzin

kivviä kovassA / kännS hevoissA / kännä podu^kA toisippäi /
nustA siä et^sa hevoissA käntä Umpevi.
käp/pÄ, -pä, -äDj -pitK

'hautakumpu',

miä käin tänäpä

kanmoinnA käppitK tekemäZ / mii käimmÄ kanmoin tekemäs^usi käppitK.
* kärimE:

kāet^kārimerļ^kutojaD (run.).

kär/iä, -imäj

-in, -izin,

riä (kokoon, ympärille)',

-i, -i (imperat.), -ittäZ

janat^pätlK / miä kärin vatteitA kīni
/ kippiä käsi oli,

'kää­

miä kāriņ^korma kini, pannaz^o^'ii-

kävisin käe kini

'käärin vaatteita kokoon'

'sidoin'

/ kävi se gazetfii

kīni / lintťéia kāri кг / kehä mine pällÄ rihma kärittäZ.
kär/tä, -tXmä,
ven. сворачивать'
peni tanav,

-rän,

-zin,

-si,

(vrt. käntä).

-rä, -rātt’
šZ

'kiertää,

kärrä korm^iimper / meill^on

et^sa hevoissA kärtä ümperi tanavannA.

käräm/ä ^

k ä r ^ m / ä ~ käräm/e,

-ä, -äD, -itK

'käärme'.

mej-

je tarhaz^oli kärämä / mu olimmA marjaz^d4 näimmÄ kärämä / kä­
rama on negjia-mato, meillK saottaz^mato rohkiap.

v r t . pär^mä

'päärme'.
k^kk’
ājā

'kuhnustelija'.

komain k^kkūj^orļki

siä ot täüs^khkküjä / no hän mo-

sanotaan kun joku kauan tekee jotakin työ­

tä.
käv/U, -iiä, -UllÄ,

-Ui ^

-iiitä

'käämi',

miä noizeņ^kāvūi

tekemä / [ käviiitä] tehäs i paperissA, moned^on tohessA / kutteD on ne kävUltK mikäd^on, noimeD on se konodant mikät^tunīiaZ.
köhit/s.B ^ köhit/äB,

-ťši

'köhittää, yskittää',

minnua


217

köh

köhit&B / ai ко kdhitťá-i kovassA / ain köhä tuaB,
köh/hiä, -in, -гВ, -imässK,
kakistella'.
mässKI

-innüD

-%D,

köhitäb^ain.

-ittäZ

'yskiä;

kuivA köhä or^raņkkA köhä köhhiä / hülkü köhi-

'lakkaa yskimästä'

hiB, sis^saottAZ:

/ meb^välissÄ muru kurkku,

sis^kö-

tukehtu / heinä pinpoiasA keitättäs^tsajua,

ко köhittäs^kovassA / aussA nät^ko köhittäa^sis^tuab^räkä.
köhä

'yskä, ven. кашель'.

minn^orļ^kova köhä,

kovaaaA kö­

hin / kakVu' íkA köhä 'hinkuyskä'.
kökätik/ko ^ kökälik/kO,
palamatta jäänyt puu'.

-koa,

-oD, -koi ^

kahai kökälikkoa

tk / pu ко ep^pana ottsaasa,

-koitA

'osaksi

/ раШ'и kökälikkoi-

sisese or}^kökälikko / paVVu kökä-

likkoi jäi piittä / kiukaz^jäi palVu kökälikkoitA.
könttö
al könttö

'pitkälleen, makuulle',

miä noizen vähäaal najas-

'menen pieneksi ajaksi pitkälleni'

naha veittät^könttö

/ siä o d ^ o

oma

jo makkaD) / me könttö - me makkama /

vihmakaz^inmA vonoďjakkl löi könttö.
köUh/e.

köiih’
/! ^

köiih/S, -ä, - £ 8 s i ~ -äasi, -^D, -ZtK

'köyhä, ven. бедный'.

ко Ъо mittäkki,

ко õt^köühE,

aiz^od^oma

елока krārļkkiZ / hänell^on niku nāt^pal'l'u ааотта rahha,

еЪ^о

köiihi ehk^i muitez^on spravnö tano sis^saottAZ: ael mehell^on
hüva käsivara / k p d ^ r i k a z ^ i

siz^on pallhA. tuttAvitA,

köühÄ, ni keņki eb^näe / ae т е г ^ о ц ^ к л а г И

a kod^

(oli rikaz^dH. jäi

köühäasl) .
köühükkäi/nÄ, -ssÄ
köiihii/Z, -S S Ä

-ttK

'köyhä'.

hän or^^köühükkäin meZ.

'köyhyys'.

paVfu köühüaaÄ

köühüt-

tÄ / näillÄ voairm^oli paVVu köühüssÄ,
kök/ki

kök/kl,

-г, -kiä,

tuvassa, ravintolassa jne)'.

-iZ, -iD, -kitÄ

'keittiö (tee-

kokki on innamattA / kökkiz^on

vari oJuiA / kökki kuza keitättäZ / kUläz^eb^o kökkitK / taainoiz^näd^oij^kökiD / pesukökki nād^orļ^kera.


218

L, л

n a , na

'annas', na heitäB

пацдо sintOQja (run., L.M.)

'heittäköön',

na ко kaason

/ na hän hežtäb^narfkpajja väliä

pältK.
*

na f к/A , -aZ,

-asaA,

-a

(< ven. лавка)

'kauppa, puoti'.

ühesenafkaz^on^'ii aimad^rā^’
š iD / melk'ettā mejļe omad^jo nafkaz^
onnaskl / mU toimmA kankkia nafkassA / miā osin nafkassA раШ'и
peroitA / nafkassA osat^sintĀ sis^pat^siska süäme sene sine /
tarviz^nafkas tovvA kilkkitS / nahzedjmen^'ši nafka d4 palentus^'ši / minnua lāhetātt’
ši nafka.
* nāhenk/I, -i

'lataus, panos'.

tähä паЬецкг on раШ'и ru-

^'šia pantu.
nahitteleB:

nahsit nahitteleB / häl^nahitteleB, kera niku

näd^mitä nalja juttua piäB (vrt. па^'ёга: n a h i n ) .
na j а

'laatua, laatuinen'.

лак/А, -а, -aka

sitä naja / sitä naja on.

(< ven. лак)

'lakka'.

sis^pannas^sitä пака sihe krasa süäme,
ponusapoški enne voj j etťéi nakaka,
näd^nakaka voj j ettas^kera,

ко mitä krasattaZ,

häm^pap^kintama siZ /

sis^kintas^’
ii / kanamuni

enipännÄ vet^tarviz^onnA nus^'šid^

munadeni siz^vojj ettaZ.
nak/ia, -iatA,

-iaD,

-itA

'matala, loiva',

nakia ranta /

nakia hän on mokoma niku v e n o i n ^ a n t a / ко еЪ^о nakia,
krutá / tandrikk^on nakia
nak/kua, -uB

siz^orļ^

'matanA '.

'leijua'.

nekub^nakuB,

a maha eb^narfki (ar­

voitus) - savvu.
1'alittsA

kylä, ven. Лялица, kartalla Ljalitskaja.

nam/ata, -ama, -an, -aB, -azin,
lyömistä,

-aZ, -azimmA,

-aD, -atťéi

hipaisemista tai esim. varastamista kuvaava verbi;

myös'temmata';

ven. хватать'.

'pesin vähän kasvojani'

namazin vähäizeltä va silmitK

/ rahamassina namazin

'tempasin'

hänel-

tK käessÄ väliä / miä namazin häntä morda mütällS / häl^namap^
tässK hepoizessA hUvässÄ voittoa / duAAa vanttuissA kZni namaZ


219

лар

'Dunaa hiuksista kiinni sieppasi'

/ korvannA namaZ / hän namas^

toizentA kamfe^'ši karmonnoasA / tänäpä латаггтт^огкг hüvässK
heinä lüvvK.
napatťéž

(< ven. лапоть)

koko vennä rikki piäB, a meil
лар/рА, -pa, -aD, -poitA
onjnappA / к ъ в в а л п ^ л ^ а р р А

/

'tuohivirsu'.

tohiss^on

teh^’
šū,

(< ven. лапа) 'käpälä'.

koerann^

va evät^petK.

зиелл^оп ларрА / Ьа1‘окалл^ол^

ларрА / огауалл^ол^аррА / ļäniseliloл^ларрА / atjkkuri ларрА.
лазкоуа

{< ven. ласковый)

'hyvä, lempeä'.

hän о л ^ а а -

kov^inimäinÄ 'hüvä inimäinS' / лaukaz^inimäin saottas^era.
лаз/qtA, -aB

(< ven. лазить)

nasab^mā^'ši kukali / kissA,

'kiipeillä; koluta',

nahsl

ЪлиЬкА kissA ко on згг^лагаЪ^лаи-

toi mütällX eh\ji ikä рагккаг^лагаВ.
лаЬ/аР ^

лat/tÕD,

-аллЛ, - а л Ь - Ь а л Ь

-tointA,

-toiллA; myös yksiköllisesti;

'markkinat',

miä теп homennA л а Ы о 1 я л А

hevoissA vaihtama / här}^kitteleb^nüd^ettK toi hüvä hepoize
лattoiлtA / hän toi väkevä täki лattoiлtA // лataллA ко hepoiait vaihattaZ, ais^pannaz^välissK päliiaaitÄ / hän toi лataлt
nomuhepoize.
natkA (ven. m u r t . латка)
malja.

'savivati'; harv., tav. nimi on

tänäpä rikkia^hiXvä лаЬкА / лatkA meillK vähä aaottaZ.

malja rohkiap.

savessA teh^'iV.

^л а / ^ Ы а , -^’šima, -hin,
tA, -hittaZ, -hitťél
da, jutella'.

(partis.) -^'iiD ^ -^'éinnuD, -^'éimat-

'tehdä, laittaa kuntoon, pukea; tarinoi­

лазвЛ лahittaЪ,

vatteit pällÄ pannaZ / pertťšl

on na^'áimattA, zanaveakoi noizen ла^'Ита / inimäin on aelvK
ла^’
Ита,

ко on naljakko / zemako on aelvK ла^’И т а

/ zemāko tun-

пеЪ^ла^'Иа maiлma mukavassA / norikkia mennāz^na^'šima / novikkia л а Н г И а 1 = norikkia ehitättäZ / kormu лahittaZ / lehmä лаhittas^ki rattaiZ / ain on ла^'Иппип^лаЬ 1 0 сja (run., L.M.).
„nāļt'ēi/aj -aD

'(katosta) loiva, matala'.

kattoon na^'āia

muusta ei sanota paviлan mukaan kuin katosta / kato kokaD on
na^'éiaD.


220

ла^'

na^'é/issA, -ima,

-in, -iB, -i, -issaZ

keutua koruihin, pyhä-, j uhlavaatteihin'.

'valmistautua, p u ­
miä Jiā^'šin / miä

noizan Jia^'ēima / na^'ši, теттК килккита / na^'ái, теттК mettsä
/ ťéiiho na^’šip^kera / hü na^’
š issaZ / pühännä eh^'iissās^kera,
ain avitatťéi ла^'Иа,
na^’
é ip^tappElemma,
da küsümä,

natu

näd^on asu käeZ / miä na^'iizin va rubVa pu­

siski miä ollisin sad^voittoa hüvässÄ / poika ла-

^'éissaz^naittama,
nattoD

ühsinä ved^ep^aad^na^'áissA kera / hän

ks.

sis^poik^on naikkiZ.
nataD.

'laatuun' konneksiossa käüb^natu

eväd^me assiat^hüvässÄ,

'käy laatuun'.

ко

siz^ep^käü natu / minn^ep^käü tänäpä

tõrgu natu / згллА daki meb^natu pettelemine / tas^tuap^ťéUhjältä оцдека,

ep^käü natu / oikia jankA tarviz^enstä keņgettā,

to e v ä d ^ e assiad^natu / siлл^airļ^käüb^лatu (L.M.) leikillä,
kun tytölle tuli onnettomuuksia.
лаик/qZ, komp. -kāpi
kaz^nainA

'hyvä, sovinnollinen',

minji^on лаи-

'hilvä ja sovukaZ' / miä olen лаикаг^а siä od^velä

лaukkapi / naukaz^inimäin hän on niku vaka inimäin mokoma; si­
tä saottaz^naukaz^inimäinÄ / vanna уалла л а и д а г ^ У е И й ,
ned^muissA naukkapi

(run., L.M.).

navi/ttsA, -^san^nannA,
'lavitsa,

siz^le-

-^sannA,

(pitkä seinä)p e n k k i '.

-^saD

(< ven. лавица)

krintsoinn^on navot^ka,

pert-

ťéiz^on navittsA / oiki vanoia pertťéis^kellK va onnaz^navi^saD / a tattasse tuli saunassa ďi i s s u z ^ a v i ^ s a л л A / sis^toukatťéi лavi^san^nannA,
navotSk/A, -a, -aD,
ki, rahi'.

da^

sellK makaZ.

-oitA

{< ven. лавочка)

'(lyhyt) penk­

ikkunna:nn^on navotškaD / krintsoinn^on navotěka,

pertťšiz^on navittsA / krintsoi navotskA.
nabj/a, -a [ yks. illat.], -aka
(uunin) pelti'.

'lapio; kehräpuun lapa;

kantana раппаг^лаЬ^а / plita nabja

'uunin pel­

ti' / lipi^saka vizattaz^a sure лаЪ^ака ajettas^kokko pahmasзЛ / sis^krapittas^karvad^vällä nahassA vei^sek'ā dali pikkAraize nabjaka.
ла dv/a, -a [yks. partit., g e n e t . ja illat.], -ois, -аллА,


221

лае

-antAj -aDj -огЬА

'latva'.

рилл^оп лadva katk/I ^

lintu teki pezä pu nadva / tällK

-i / kevvällÄ mennä s ^ s p n a v o i z ^ a u k a

nadvannA / onet^sonmissaz^advoiä kini

(kun kuvon sidettä teh­

dään) / vihot^pannaz^nadvad^vas^’
ē ikko kun ruvetaan varstoilla
puimaan.
лаеп/Ьа, -tamma,
mata'.

-nan,

-zin,

-na,

-nattaZ

'tasoittaa; kam­

miä noizen naentamma hiussitA grebenik'ā / ota лаеппа

nämä pentaraD (haravaka haravoissaZ) / pentAra äred^naennattaz^
nabjaka / te naennattaZ = te tehäz^лakkiaвsI.
* лакз/a, -a, -aD,
ja'.

-oi ^

-oitA ^

nahjad^anto norikkl.

-0 3 1 a

'kihlajais-, häälah-

koko perretlÄ enn^annatťši, zeni-

ha perrellÄ (kaikki eivät olleet kihlajaisissa mutta lahjat an­
nettiin koko perheelle) norikki ко annab^äjjällÄ nahja siz^äjjä annab^rahha / siz^annattaz^лahjaD,
pannaz^vüt^kagna,

naisъллA ъ t'šūttoillS

üli hav^'šia panna?, /

kama / eb^o mad^mejje minja,

8

iz^noi 8 saz^лahjoitA ja­

ain oл^лa^'äinnud^ahjojja (run.,

L.M.) / (ко annattaz^nahjoi:) norikki paЬ^ženihaлл^i riste^'šillÄ kapšuka лahja.
*лahjapa/itA, -jja

'lahj apaita ' .

zenihaлл^oл^'ái Uhed^vat-

ted^a nahjapajja ко sai, sis^pajja järestä pani pällS.
nahkoB
nahku

'eroaa'.
adv.

hät^nahkop^hänessX poiZ

'eroon'.

'eroaa'.

mii hänea menimmK лакки

'hüväss^elim-

m'Ā, а siz^menimmK niku rito '.
лакп/а ~ лаЬп/А,

-а, -aD, -oitA

nahnoitA / nahn^orf^kana mokomainA,

'lahna'.
karaasi

mii saimmA раЪЧ.’
и

käytetään myös n i ­

menä.
лак/о, -hoa,
naho / лако pu

-oD, -oitA

'laho'.

hän jo ofļ^kaikkine vana

'hän märännild^'o kai mokoma niku pehmiä,

siz^on

лака '.
nahokaZ
*

'laho'.

лако/tA, -nnuD

tämä maja on vana,

kän on лакокаг.

'lahota; raunioitua'.

meill^on savaja лакоппид / лакоппиВ
neesta kivirakennuksesta.

pu ол^лакоппиВ /

sanotaan myös raunioitu­


222

nah

na/hsi,

-ssA,

-hsenjiA, -hzeD,

pentÄ nassA ко noissas^purettamma
sis^saottAZ:

-hsitA,

-%s-ika

'lapsi'.

(ruvetaan syöttämään purulla),

surus^suho, meli pähä, paha гпгтйгп hevo persiZ /

nahsitA eväd^serkkanassA annatA kattsoa.
ze kavva läkkümä

sis^saottaZ:

(jos nim. katsoo peiliin)

вЪ^пог-

/ ко puit nohoDj

ко

viskad^ninta ettÄ hän on vel^ühesakini, sis лакгеллА jänni kazvop^kZve

(jänni

'kielessä oleva jänne, joka ehkäisee lapsen p u ­

humista') / ken on лa^sika naizeD,
лакгеролуеззА
saadik'

'lapsuudesta (saakka), vir.

(tästä ilm. > Kukk.).

ролуеввА

hänell^on

'lapsepõlvest saadik'

ро лУвввА

keņ^kuikkī.

1

lapsepõlvest

алкА katki Jo nahze-

/ hän jo mokomain olikki nahze-

.

лаЪ^Ь'ё!

adv.

(todennäk. ^ vir.

lahti)

'irti'.

лazze тгп-

пиа лак^'ё! tässÄ t'ēūssK.
лаг]г/_а, -а, -aD, -oitA

'laiha'.

ко ov^vähä lihha suppis^

siв^вaottaz^лaiha suppi on / pudru о л ^ а г к а / koffi о л ^ а г к а /
tuvuллJЭлJlika лaiha / mejje hepoin on лaiha / kepein ко bo
лaiha,

siz^on sito / saphan se i inimäiss^sannoa лaiha, a ini-

mäiss^saottaz^ain pahain inimäin^on.
jmjJ^/tua^, -tuma,
-uttaZ,

-utťát

-uD, -uB (kielt. eЪ^лaiku),

'mennä tainnoksiin, pyörtyä'.

va voiЪ^яaihtua / ka pörrUD,
лarļkidJnaha, edamitta muisa /

-tuzin

-tu,

pöv^'šümizessS ke-

sis^pätÄ kivisäB, a nät^ko лaihuD,
pövpüB, tšadassA nät^pövrüB,

а

лaihub^nät^ko näed^vertA / miä pör^'šüzin d4 лaihtuгin / miä
näin vevtK d4 лaihtuzin / minnua Ъй^'ёг ni kovassA sto лaiktuzin / ко näeb^vertA d4 hän äkkistä лагЬиВ / miллA oli tattA
mokomain,

ко leikkas^käe väkäiai, siz^jo taz^лaiktu / saunas^

nät^kera naikuttaZ,

vaлkiassI näkö mep^kai / eh^elläin лaihu /

ко orf^kovassA vari,

sis^saottAZ:

tarviz^mennK jähiittelemä,

to

лaihuD.
Tia^Uļut/a^, -ťéi

'pyörryttää'.

minnua лaikutaB / miä olin

пг kovassA läsiv, minnua ain лaihutťéi.
лaikko
sanoi:

'liekki',

лaikko

ka^so ла1кко kiukassA

= lekko / pavinan deda
tuab^vällä.

'tata

isä'


22 3

лаг

лагп/gtA^ -anta, -an, -аВ, -azin, -annuD

'niellä'.

miä

лагпаггп raha ала2 / miä лагпаггп herne terveitä aлaZ / nainazin varria suppia ала2.
л а -in/e у -ettAy

-eD,

-eitA,

-eiza

'laine'.

merez^onnas^su-

red^naineD / merez^nois^’āī sured^naineD / mil menimmÄ vennek'ā
üli nauka,
liukuma,

d4 вигей^лагпей^ол^'ёг / poikaized^men^'ii vennekb.

on^’
ii sured^лained^dЧ vene meni iimperi / s o d ^ h k u v a t -

tA ко met^sotA mütällK,
лагз/ка ^ nais/kA,
ka'.

sis^sellK es^ kai niku naineiza meB.
-ka, -aZ, -ал, -aD,

kumpaan naiskA peremmeZ,

-koi, -koitA

'lais­

sin tanoz^mittä eb^o / rikkanjiA

rahha, a л a i s a л ^ a h s i t A / лaiskoi linna da jumari linna kussa
bo / hepoinaan лaiskA,

ain tarvis roska anta / se on^naiskA

kiliä, miä en taho ellä лaiвas^küläZ.
лaisut/eллA, -telema,

-telen,

-teleB,

-enjiuD

'laiskotella'.

miä en o лaisuteллuD / hän зuvvaЪ^лaisuteллA / ken naisutteleB, siltä h&nellÄ mitta e b ^ o .
л а / И а ^ ла/itA,
vennell^on л а Н А

-itä, -jjaD,

-itoitA

/ т и л л ^ Ъ ^ о лaita,

'(veneen) laita'.

vennellK va on naitA / ven-

nell^oл^лaitA лohki / kaikki venne naJjaD.
*naitA/pu, -puitA

'(veneen) laitapuu'.

aлuspaлkkгt vei-

tätfšÜ seltĀ, лaitApuitA.
naitte

n.pr.,

-IIK

tiennimi.

naitte m e p ^ a r u s a r e rit-

золлЛ, anuspankkit veitatťáU seltK, лaitApuitA.

sentakia

naitte selitettiin. / naittell^on hiiva te.
naiv/a , -a
va, ven. судно'.

yks. gen. ja partit.], -ад, -oitA

'(purje)lai­

mejļe naiva meni merre seinämä / mejje naiva

trehvas^sure sähä / naiva mas^'ēl.
napi/а '^naļļ/s,
-mmaD

'leveä'.

-а, -aD, -oitA, komp. najje/p,

-mmassi,

palťu najjoitA / mejje rannaz^on najja naut-

t'ši / nämä on najJad^navvaD / joki on najja / uitto hän on
saommA niku pitkelikkO i ahtap, а so kanto on najjep i rohkiap
on ümmevkäinK / heinäkorma harotA najjemmassi / hänell^oli puhasattU,

teh^'āU najjemmassi, teh^'šū hautA

(tätä ei sanottu kai-


22Н

лаз

voksi)

/ monet^kell^on^’ši naj J emmad^ļ aod^ne teĒ^'šz raizi-kkokki

kuhJaD / on г najJoit^i ahtait
najjukkainA
najļuZ

'levyinen'.

'leveys'.

sis kilsilDj kui korkiat^parjad^miä tēn?

kui najjuz^annab^navvannA,

oli najjutta

adv.

ninta tekki.

'leveydeltään, leveyttään'.

'leveyttään' virsta

nak/atA, -kan,
-attu

tämä nautaan аг^ёгпа najj ukkainA.

tämä naut on arssina najjuZ / vatia par-

JoitA ко noizet^tekemä,

najjutta

*sürgüitK .

'jättää'.

-kaB,

kahtekiimmenä.

-kammA,

-kazin,

miä jā^'ēin dali

miä

nakkan t'šü

/ miä nakkazin oma poikaize

/ pahain karjués^oli,

lehmät olivat aina kotona tanavalla yötä.
ikäinen mies.

-ka, -atfäZ,

/ miä nakkazin vanohaņgo pen-

'jätin lantahangon pellolle'

'jätin poikani naapuriin'

-kaZ,

miä nakkazin /

tekemättK 'jätän työn tekemättä'
лоллЛ

mejje kohass^

lehmäd^nakkaZ.

paimen oli täysi-

/ nakatťái miä tSainos^ppijätelbika / k^ot^pnot-

nikkA meZ, siz^mii sinu nakkammA
sukkurliva pälimitte

linna / mejje sei^jo'za süb^

'sukkurliva siib^vällä,

leivä nakkaB ' / ri-

sad^nakkazin petteriz^iihellÄ tuttEvannA / i eb^muisA kui кепка
nakkaz^i ]iatu nakkaa^sinnä kavu pezä juve,

i kui sittU ka^'šioiZ

/ pagnaD nakka vankiaD / mejje pennoz^on kovkia särfki nakattu.
* na/ki, -kkia,

-kke,

-ennA,

-eD

'laki, laipio'.

hämäläin

kuto nakke verko / rosaka nakkia kopahutab^i kil'L'ub^ottama
'ruoskalla lakea kopauttaa

...'

(häissä)

/ pertťéiz^onnas^ke-

ra ma^’
& i^saD паеппА / naed^on pantu.
пак/кА, -ka ['yks. partit,
-koiZ

'ullakko, ven. чердак'.

+ illat.

, -kaZ,

-aD, -koitA,

nakkaz^on kana pezä / hii män-

^'ši sünnüttämmä rihe nakka sitä nassA / mez^meb^nakka,
kuppi pä pällÄ (arv.) / nakka,
le nakkas^kripizeB
* nakkanaņko:

kahs vihta ühte ki pan^'ii / kel­

'nakka miitällX hunkub^ehk^i mitä s e l l Ä ’.

ťáíittonar^god^nakkanarfgoD (run., L.M.).

nakki/a, -assi,
гладкий'.

liha-

-aD

'tasainen, lakea, vir. lage, ven.

ко on hüvä te, siz^on nakkia ven.

ond^mättäitS, nakkia oli,

'гладкий'

lehmāt^kāii^'ēi makahukinnA

/ еЪ^

sellK /


225

лак

meillÄ sell^oli mettsäz^ühes^paikka nakkia pa-ikkA, sitä ku^sutťéi takumain nakkia / nahjad^nakkiaD, käet^käppiäD (run., L.M.)
/ oifko лацдоп sinnad^nakkiaD (run., L.M.)
tehäz^лakkiassI

nakko/ssA, -ma^ -B, -vattA,
-stU

/ te naennattaZ = te

.

'hajota, mennä rikki'.

-Z, -ssuD,

-eeaZ,

-s^'ēi, -stU'^

saraja noizeb^nakkoma / puin as-

^'éia лаккоВ / лаккА лаккоВ / котята лаккоЪ / pino лакко2 / hoпей^лаккоа^’ёг / r^attad^лakkovattA / nämä on vanat^honeD, kaig^
30

nakkostU / tämä on märänniid^vene, hän voib^лakkossA

(rikkib^

niku).
лак/киа, -uB

'juoda (tav. viinaa)'.

no n ü t ^ s a i d ^ a k k u a

maha täUnA'.
лakutaB
nakutaB

'janottaa (viinasta puheen ollen) ' .

'nyt sinua janottaa'

niit^sinnua

/ sinnua Uht^pät^ain nakutaB,

ed^o aittK vinassA sanut^himmoa

ain^

'vielä et ole saanut viinasta

tarpeeksesi' .
латаНЬа/звА, -ma,
jumaan, makaamaan,
se mez^ain,

-n, -B, -ssuD,

sortua, hajota'.

-ssaZ,

-s^’ēi

'ruveta lo­

miä namahtan Ь'ИлаллА /

kustA ni tuaB, aina лamahtaB / nämä honed^yiamah-

tassaz^maha.
латалла
namaZ

'vinossa'.
s. iness.

'ruis on laossa'

sg.

vakia ол^латалла.
'laossa, pitkällään'.

ruiz^oл^лamaZ

/ vakia оц^кега namaZ.

*namat/ta, -attaZ

'purkaa'.

sellÄ roitattaz^vanna majja

'rikottAZ, лamatattaz^majja’.
латта
namma

'laossa, pahasti vinossa'

'laossa'

/ vakia ол^латта

лдт/maZ, -pa,
'lammas'.

-massA,

-ралл,

(vrt. n a m a Z ) .

ruis^oл^

'pahasti vinossa'.
-paitA ~

-pajjA,

-paiллA

sikuriллA on раШ'и лampaitA karjaZ / miä lehe лат-

paixmA, латтаг^тъллА vinna (run., L.M.)

/ tämä оц^каЪе лammaZ

'mokomad jn.iku kovad^vinnaD' / vonná (ensimmäisenä vuotena),
siz^on utunain ehki u^'ēi, ко on poikissud^ni siz^on nammaZ /
lihha annatťéi aina nampa takumainA siņkki / mitä siä mukkat^


226

лат

tätä īiammassA, ota siä tapa häntÄ väliä / латралл^от^рари / nä­
ki

3

йпгг^латраз 3 A no-Lsi nagrama dH- sis^hule локкаХ.
латтаврагтеп

'lammaspaimen'.

sikuri = латтаврагтеп. латтаз-

paimen tuli voronnA tili ku (lammaspaimen syö vuoron ja lammasluvun mukaan jokaisessa kylän talossa).
латтаггаУУдР

'keritsimeť.

[ kerittsemäDmonikas^saob^

nammazravvaD.
лат/тоа, -oma, -on,
ta'.

-oB,

-oD,

-otťéi

'lojua, loikoa, maa­

häl^namop^seinä поз'аллЛ / hän mut eb^i tekki ко ain va

namoB / mejje voлoďļa orjako vana deduskA, hän ain лamop^ťéiлaллА / roho pällÄ pallhi väkkiä латоВ.
латрАкагса
vir.

'lammaslauma'.

рагЛз'оллА кййЪ^латрАкагза

(vrt.

lambakari).

* латр/pl, -i, -рг

'lamppu'.

viki pitskoi tehäZ, латр1 pätt

otettaz^vankiat neļje pitákoika / miä puhuzin латрг väliä

'pu­

halsin lampun sammuksiin'

(vrt.

vir.

/ tarviг^vanлa karassia

лamppi

lamp, g. lambi).
лацк/А, -а, -oitA

'(v illa)lanka ', vrt. rihma'.

rihmaan

реллоуаввА a лацк^оп угллагпА / miä kedräzin harmatA лапка /
pannaz^mussit^i vaлkeitA vismoitA sekami,

sis^tuap^harma лацкА

/ miä painoin rohoisitA nar^koitA.
* лацкАЬат/е, -me

'villalangasta kudottu hame, villahame'.

miä ompelin uvve лапкАкаттв ittsellÄ.
* Tiaiļkai/nA, -ze
nen' .

(yks. illat.)

'(vil la)lankainen, villai­

koi sikkib^najjkaise vatteZ.

лапкАра/itA ^ лапкра/itA, -j.ja
lapaita'.

'villalankainen paita, vil­

naņkApaitA vanuB / лацк^ог^^кега kale, sukad^ehk^i

natjkpaitA saottAs^kale / ла hän heitäb^naf^kpajja väliä pältÄ.
лацкАвикаР
лa^|^■kAvate

'villasukat'.
'villakangas'.

*лапк/гллА, -ZleB,

-īli

nämä лa1fkAsukad^mikäd^07f^kaleD.
narfkAvate hän on niku karmia.

'lankeilla'.

vottA mikkuna, purunna ЬиталаХ,

лацкгЪеЪ^таЬа,

männä-

tuli meillS, vähäin va залаллА


227

narj

kessi, л а ц к г Ы maha nahzeka.
папкгтагsinna
s) kons^on,

'lankeamaisillaan'.

лацкгтагsinna (varma

siz^on pätärältä.

nai}k/-CssA ^ narļķ/issA, -In, -ггъп,
kaatua',

-iZ, -issuD

'pudota,

miä naņkizin nakassA maha / тгй oma епока naņkizin

/ -poikain natjkis^korma pältÄ maha / lesnikkA narļkiz^maha ďi
vonoťkA pällÄ / hepoinA kohtu d’i miä nar^kizin maha hepoize
s&lässK.
*nankit/ta, -tavaD

'langettaa, viekoittaa'.

naized^on vej-

jatuseD, ain sūn^'ēi narļkittavaD.
naņ/ko, -до, -коа,

-gossi,

-goD,

-koitA

'häissä sulhasen

puoli ja morsiamen puoli nimittävät toisiaan nimellä пацдоО.
häiden jälkeenkin voi kutsua sitä langoksi, joka on toiselta
puolen ollut häissä, vaikka kumpikaan ei olisi sukua sulhasel­
le tai morsiamelle'.

kenek'ā ot^punma tavannuD,

sis^sitä ku^sud^

nar\gossi / naize i mehe suku ku^suttas^toin toissA лацко / sükä
пацдод, зика naņgoD (run., L.M.) / ла ко kaason лацдо sintojja
(run., L.M.) .
narļkpaitA,

ks. narļkApaitA.

nant/tu, -и, -tua,
nantu pesä

-uD,

-tuitA ^

-tuitV-tujja

'lanttu'.

'aukko, joka jää maahan kun lanttu vedetään ylös'

/

nantu kori / лапЬЬидja süvväs^tor^eлta i pannas^hautuma kiukaZ.
paisattas^kera nanttuitA / nanttupiras^kera teH^'ši / havvattuit
nanttuitA pan^'ši, hapoit kapussoitA pan^'éi, sonaiait ugrittsoitA leikatťéZ siiäme i vettÄ i зола, siz^leivāk'ā sū^'ēi.
nanttupiraZ
naokaZ

'lanttupiiras ' .

лanttupiras^kera teU^'ēi.

'(?) hajoava (saraja)'.

лаоЬ/елпА, -teD

'hajotella'.

лаокав^аага^А.
mitä siä naotteD?

k s . лaot-

ta.
naot/tā, -tamma, -an, -ťál, -takka,
jottaa'.

tätä sar-aja ep^holi лaotta,

ka tämä saraja / hän Jo лaotťäI

-attaZ, -atťéi

'ha­

hän its лаккоВ / naottak-

'hajoitti' per^ťáZ / vanoi vat-


228

пар

tei naotattaZ

(= rikod^vanoí vatteitA): ihat^purad^vällä, kai

kület^täs trauki.
ларак/иВ, -tuvaD,

-tu,

-tuD

(työstä) onnistua, edistyä'.

'lapautua, mennä sijoiltaan;

hepoizent^JankA napahtu sie^he-

poin rammi^saB / napahtu hepoizent janka / hepoizent on har^'éia napahtuD

’har^'šia mep^paikantA väliä' / venutab^zina топе

vai, miä en ťé1 mikä hänetl^oņ^ko hän napahuB / ťáU ларакиВ =
t'šū jovvuB / t'äü тгллЛ JovvuB / minnA ťéu napahuB
ab edasi'

'mul töö jõu­

/ monenn^inimäizellÄ kaikinnain t’šü napahuB

vin, o n n i s t u u ' ^ kai ťéiíd^ a p a h t u v a D ;

'käy hy­

kire i hüvässÄ teB, siz^

napa h u B.
лараёкА

(vrt. ven. m u r t . лапотать, лопотать

часто, скоро; болтать бойко'):

'говорить

ken niku раШ'и läkkhp,

hän on

niku лараёкА / hän orļ^ko лараёкА / zemskon^nain оц^ко лараёкА,
pal4.V lākk'āB.
napat/ta, -аВ

(<ven.

лопотать)

'lörpötellä'.

ken p a W u

lākk'āB, siz^napataB.
napatťši ^ napetťěi:
kävvä i oppip^parepi,

ко anap__^skounuz^vottA niku perräpi

егг^лаккаЪ лapatt'éi / häl^лakkaг^minu ла-

patťéi / nakkaz^vanemma napatťái
nen miehelle)

(kun nuorempi sisar menee en­

// kun nuorempi tytär joutuu ennen vanhempaa nai­

misiin sanotaan:

se лakkaз^sisare napetťái / nakkaz^ļālk'e se on

napetťěi / heinä lümäzä nakkab^napetťéi toize / mavļ oitA ко korjattAZ,

kellÄ on vähep,

se jäЪ^лapetťéi / vanep veli jäi n a ­

pět ťéi.
* ла/psl, -psen,
лasta kattsoma

-sta

-skeD,

'lapsi'

(vrt. лаке!).

napsen

(run.).

л а / skia ^ л а /skia,
-zimmA,

(run.)

-zze ~

-skema,
-Z, -ska,

'päästää, laskea, asettaa',

-zen ^
-ssaZ

-zzen,

-zeD,

-zin

(kielt. eväd^лassA)

-zzin,
-s^’
ái

miä en taho naskia / miä en taho

лазк 1 а sinnua уелловка / p r o v a d ^ a s k i a / meillÄ nät^ko nora
noissas^tekemä sis saottaZ:

noizemmA nora лаакета / uherika

aukkoa лавкета

'kiertämään polsolla aukkoa'

nen lattialle'

/ miä лавгеп koлodaлtA

/ лагет^ака

'pa­

'kerran koлodaллA karļ-


229

nas
gassA' / лаге kittsammassI 'kavenna sukka' / miä лаг i

n

лагггп

hepoize välillä ďi en sanut^kini / miä jo nazin колойалЬ / mü
nazimmA konmisäikäize nora ['teimme']

/ ко vizattaz^dH. вгг^лаз-

saz^ettällK / mättsä nassaz^ettällÄ / v&ttK nassaZ
sukka л а 8 8 аг^ла 1 jemmassi / siz^nassaz^johsEma /

8

'kustaan'

/

ъг^лагед.^пе

kumat^kived^as^’šiaZ / Ьагугг^лоиёаЬА ehki алла лавкга [hintaa].
по s i г ^ л a s s a z ^ ä h ä i 8 i ЬалУаттавв! / eväd^лassA hepoisit^eteZ /
лагге ролоЬкА poiг^aяtA,

miä kellä e?}^kaipa_, annan päHkenät^

poiz^i kai / pevemmehill^oli paperi teH^'šV, usлovi,
kl ennepi eb^voi лазкга

(tukkeja Laukaaseen)

ettK кец-

/ miä olitj^kärrä-

mäz^dS. лагъп ümperi tatékad^dH, kai pudjnen^'ši vette s. о. halot
/ nas^se kiss^ovve

'päästä kissa ulos'

/ лавка kiss^ovve

'pääs­

täkää kissa ulos'

/ no miä noizin küsümä:

лавка minnua ühessi

tunnissi tsainoZ,

naizeka d4 poikaizeka sUmä dH, juma vimiņ^ker-

tA / kupittaZ - vertK лаввав^каеввК 'kupataan'

/ miä pUrkizin

veraiZ, dK eb^лastu / miä en taho naskia / лаге.' - elä nazze ^
лаге / nüt л а т р а Н А

elä лагге kiinne^'áíi pällÄ / лазка.' / miä

лагггп ^ лaгin / miä лazin lehmät^kavjа .
nasfc/£ssA, -ima,

-iB,

-iZ, -iseuD

taho naskissA / on suri vesi,

'laskeutua'.

sianko mep^penessl,

vesi e p ^

sis^saottaZ:

vesi лaskiB / tänä ütK vesi лaskis^kovassA / vesi jo on naskissuD.
лазНи/а,

-а

'laskeutuva',

naskiva калла savvaz^rohkiap

ко noiseva калла.
лаз/su

лаз/зи,

-sua,

-uD, -suitA, *-sui

'lastu'.

л a 8 ut^

panavattA / täss^on pal4.h vesetfšü лassuitA / miä korjazin paVVu лassuitA honej^juressA.

/ put^heňokkaizeD, sepkad^ehk i ла-

suD.
лазвикоко
*

'lastuläjä, -kasa'.

ļiast_/a^^, -аВ

'lastata'.

minu kaksi ализза лastap^puita

kukkuzi külä rannaza.
лав^Ч/!, -ia

'lasti'.

terve лaiva nas^'il (run., L.M.)

jah^'šl on mokomain kumptotap^satta vis^puda лaз^'éia sUäme i
rohkiap.

/


230

лав

nas^'iiZ

'lastattu;

(kuv. naisesta) raskaana',

r i n ^ a i n on nas^'š-LZ (raskas)
^'šiz^o-Lki ргппалла,

vähäin va раппА дЯ siz^mennis^pohja.

Уаёк/А, -а, -aD,
pakara'.

mejje napu-

/ anuz^on^nas^'iiZ / vene oli лае-

-oitA

(<^ven. ляжка)

'takapuolen puolikas,

tällK naizenn^on paksud^VaškaD / mejje visi ku^suttaz^

i pakavat^kevannA.
na^'áik/kA, -kā,
ohuempi kuin särki'

-aD,

-когЬА

(vrt. vir.

'10-20 sm pitkä, ohut kala,
latik,

latikas),

nahnad^on su-

pet^kanad^a nämä on peneD / pikkAraizet^kanat^heAokkaizeD.
on пгки särki mokoma karva.

meil püvvettäs^kera neitÄ.

na^surkai/nA ^ na^sorkainA
-sitA

'latuskainen'.

hän

(лике), -ze, -ssA,

-zeD, *-si,

koko on na^šurkainA / kivi on лa^šurkai-

nA / mätäz^on natáurkainA / miä tein tänäpä kuhja лa^sorkaize
haлod^oл^a|tšorkaizeD
natteP

.

'taariastian sisään pantavat puut',

pannaan latteita ja "katajoita".
kuhole on^nattet^satu,
л а /ttoq, -toma,
ťéi

'latoa'.

vuorotellen

лattet^pannas^tarippuise /

en sa kätte.

-on, -ommA,

-to, -tonnuD, -o, -ottsZ,

-ot-

pinnaa noizemmA лаЬота / sinn^aita vassa яао /

mü лаоттА puita / ühs mes^tuli лato тгллА korvat^täiinX / kivitK лaottэs^štaЪali / niskA täünS лaotťái
siatťél_,
*

ks. tanavAлatťéI.

лattsurkai/nA, -zeD

^šorkainA, лattšorkainA).
лattвurkaizedJmokomaD
лаИви

(lyötiin).

(vrt. лa^surkainA ^

hü on^pitäd^maod^mokomaD,

.

'luttuun'.

likistin luttuun'

'latuskainen'
lemmeD:

kanamuna vajo^’
āin лattsu

/ hepoin vajotťái paganiko

'kananmunan

(likaämpärin)

лatt 8 u.
nattšorkai/nA, -ze

'latuskainen'

(ks. лa^éurkainA).

kana

teki лattšorkaize типа / miä osin лattáorkaize рацде.
лаи/gqZ, -ka, -gassA,
-каллА

'Laukaanjoki'.

seizahťěl

-kaZ (yks. iness.

+ illat.), -kantA,

лaugaz^vahtoЪ^vaлkianna / лаидаг ^ 1 0

'meni täydelleen jäähän'

/ kevvällK m e n n ä s s p л a v o i z

ла-


231

лай

лайка nadvannĀ / hän

serjo'žina^

on mannakassA ka)Cs кглотеЬ-

ra йЪег^лаидаевА mütällK / tänävonnA on лаикаг^рйкй säünij-itÄ
/ лаиказ^кйй^'ёг nahzed^ujumaZ / naukaz^eväd^annatA rohkiap pii­
tä ко p o n ^augassA.

лaukas^pettäz^i meves^pettäZ[*гаколауегк-

koitA] / miä лаггп átiki naukaZ / лаикалЬА sa^'ši р а Ш ’
и калоНА
/ kust polia ťáU ottA? - лaukaлtA / теттК лаикаллА mevtoi pa­
nema vette.
лаикаВ

v.

(pr.sg.III), лаикаЗ

poin лаикаЪ^пога

'purkaa; avata',

ka^so he­

'hevonen purkaa, kiertää auki nuoraa'

/ kai

ojad^jo лаикаг (sanotaan keväällä, kun vesi alkaa juosta).
лайка nen/ä,

-йллХ

vasemmalla puolen.

pieni uusi asutus Laukaanjoen suussa

taллoa kümmenä кегаллА / лаикави on ennepi,

a sis^tuab naukanenä / лаикавивв^от^теп^ЧУ sinne лайка nenällK
/ kuho meD? - nauka nenällK.
лаикави, -Z, -ho
he s samakUmmenä.
naukia

Laukaansuun kylä.

'löyhä(sti kehrätty,

лаиЫ/_88А,

лаикаайг^оп tanjioa ka­

vennä uskoa / kuho meD? - лайка suh o .
punottu)',

-та, -В, -Z, -ssuD

лaukia nova.

'kiertyä auki, purkautua'.

nora noizeb^naukima / nora лаикъВ / nora лaukiZ / лапк^ол^лаиkissut^kovassA.
лаикко ^ лаиккО
jolla on

valkeaotsaisen lehmän, hevosen nimitys,

'vankia noba' / ко om^pä vankia tämä noba niku essK /

лаикко lehmä / meill^lehmä к и ^ в и Ы а г ^ л а и к к О киттал lehmäinpä
on vankia / лаикко hepoin / hevoissA kera ваоНаз^лаикколоЪа,
ко on vaлkia лоЪа hepoizennA.
лаикколоЪа
nauko/päivä
pännK

'valkeaotsainen hevonen tai lehmä'.
лаик/päivÄ,

-pä,

-pännK

'lauantai'.

лаикО-

лаикрйппХ / naukOpä iлta ain kihлukid^oллaZ / naukpä

intä kāū^’
ēi ťéinna tekemäs^fiütöD / лaukOpäivä on taikApäivä,
taik^on / лаикрйппК olin killpimäz^dK pör^'äüzin.
лаил/оа

лаил/оа,

-ossa, -omassA,

-ottAZ,

-oma-oma,
-otťéi

ma 'ne kaikki (nim. rahat) join'

-oB, -ovattA,

'laulaa'.

-öin (run.)

ne paniņ^kai лаило-

/ miä panin tuhad ruhVa лай-


232

лай

лота / taz^vennässl лаилоЬЬА! / кеЪЪК van^annatťši лак^аЬ^зъв^
Ьаг^лаилоЬЬ'ёг / assiad^ļо тегЪЪА теп^'ёг лаиловва кагккгллА /
kumpa t'šūtto paX4.\i лаилоВ, раЪЧ.'и лаилоВ, p a W u
L.M.)
^въп

tan^siB (run.,

/ miä рологпе раШ'и лаилоьп, раЪЧМ лаилогп, раЪЧ.'и Ьап(run., L.M.)

/ hārļ^ko kimahutťél лаилоа пг että'IIK kai

кили / sгz^noг 8 sas^ťšütöd^лauлoma saja (häissä).
kai,

kui palVu. on väkkiä,

zeniha suku

kai ikä iihtä л а и л о Н А Ъ , nimeltK kaik­

ki saottAZ / ne t’šūtāt^siz^i itsellÄ otettAs^seltK mitä savvas^saja лаилотаввА / kevvällK voivat^kai

linnut^pettä,

kummad^

naunovattA, vera ma linnuD.
лаил/и, -uitA, -игка

'laulu'.

meillS nauлottaz^ain vennä

лauлuitA / sinu лаили jo oņ^kūltāsūttānnUd^minu / kissA ко koleB,

BÍS hired mennäs hüvil melZllK mättämä,

tanttsuika i лай-

яигка,
лаиливилкА

'laulusulka'.

miллa Jo on лаиливилкА katki:

ninta ainA saottas^ko ей^лаило, ко eb^лauлutA,
vä mettÄ.

kukon laulusulasta ei tiedä.

^лauлut/ta, eЪ^лauлutA,

-t’
šl

ко Ъо niku hüv-

L.M.

'laulattaa'.

minnua еЪ^лаи-

лutA / olihanse ketä i лauлutťšī.
^лаили1_/^,

-аВ,

-attAZ

'siunata, vihkiä'.

sis^pappi ne pa-

sad^лauлutaB / paskoi лauлutattAZ / gutťšiot^kera лauлutattAZ
(kun ovat vo^4it'eVäD).
nauri

'Lauri'.

^л а /utA, -uta,

herra nauri on purskia inimäin.

-vvaD,

-utoitA

'lauta'.

karmiad^лavüaD /

paksud^navvad^mokomad^ne on pлaņkiD / navtíat^ko tuллaz^aлaz^
barkka,

siz^JärizeB.

„ла/utA, -uta (yks. partit.
+ allat .) , -vvaлtA

'pöytä'.

+ illat.), -vvannA

(yks. adess.

tu^’
i ikk^on minek’
ā лauta pühittäz^

da risBoitA pessāz^minek'ā / sis^tuллaв^pertťéi,

siz^noissaski

лauta липавватта / Bis^tusuias^pertťái suku rahka viskama лаиta / ken ťurmaz^eb^o issuD,

se ер^келра hüvvä лauta / käet^ka-

sad^vette, jauhoi pad_^лavvaллA,

siz^otat^taikina taikippuizes-

sA, siz^valit^sene leivä лаУУаллЛ / ken eb^künnÄ,

sell^ep^sa

künnüzvarred лavvaллA süvvä / tandrikko tokku maha лаииал*А,


233

лаг^
va helah^'éi.
лаиЬА aitA

'lauta-aita'

ks. püss^aitA.

jiautAhur/s^'ši ~ nauthur/s^'ši, -s^'šia, -s^'ēiZ, -sžD
liina'.

'pöytä­

jiauthurs^’
š-Lz^on suri razvapläkki.

n a u t (А)suksaD

'sukset'.

meiltS varasatťéz nautAsuksaV.

nautťš/i nautťš/I, -i, -гка
sessä tukkilautassa'.

'lautta, yksi osa g onkA-ni.m±-

nautťšika hepo-isit veitettäs^iili Jokije

/ vana osimdädä anuz^oli niku nautťél / se vene bo vene,

se on^

nautťél / ikä sorto f sikk otab^omad^verška d ^ a u t ť é i , omma nautt'šī
/ harttēovo, hänell^on^nautfil anna,
* nau/tťáia, -ťáittaZ

siz^on^autois

teH^'āV maja.

'lautata, panna lauttaan'.

a koššeliz^

nau^’
ē ittas^pankkitA plitka.
* nautťáij/а, -aD,

-it

'lautturi'.

nautťáijit ku^tsuttaz^

nautťéijaD, i toizeň visi taskaliD.
nav/a, -va, -aD,

-oitA

'lava'.

sauna kiuka pälüz^on nava.

Ennen kun olivat sisäänlämpiävät kiukaat asuinhuoneissa niin
niissä myöskin oli nava.
isutattaZ,

/ kiuka nava / kapusa semenet^kuho

se oj\jiava / kuhja nava

'kuhjan alusta'.

ks. taimi-

na v a .
navvappuD

'kaustat'.

lek/kU, -kua,

-kun,

ku^tsuttaz^re pajud^i navvappuD.

-uD, -kuitA

'keinu, kiikku'.

meill^

oli lekkU, d4. mii lekkuzimmA / poikain naņkiz^lekuntA maha / ka
lekuttaZ, siz^lekun pUntättäZ.
lek/kua, -kuma,

-un, -uB, -kuzimmA,

liekussa, keinua (silmissä)'.

-kuD, -uttaZ

'kiikkua

memmÄ vennek'ā lekkuma nauka päl-

IS / lekuka lekuttaZ / lekuB, nakuB, maha eb^naijki (arvoitus)
(savvu) / meill^oli lekkV,

d4 mii lekkuzimmA / miä ко tulin seit

zavodassA poiZ, masterika,

minna silmiz^nois kai niku lekkuma

petteri.
lekku-nakku

lapset laulavat keinuessaan.

leku/tta, -ttamma,

-tan,

dittaa lasta kätkyessä'.

-taD, -^'šin, -ttaD,

-tattaZ

'tuu­

mejje äjj^eb^lekuttaD omit nahsitA /


234

lek

īiahsZt kätkbs^lekutattaZ / ко lekutaD,
lekutťéim/a, -та, -assA,
liekutetaan'.

-aD,

sis^saottaZ ирра^Чг.

-ItA

paina lekutťáimassA.

'nuora, josta kätkyttä

vrt. nodrameD, pružin,

skoba.
lem/e ^

lem/E, -ettK,

'niemi, joen mutka'.

-eZ~[.’ ] -eZ, -eD, -itÄ

-eitK

lemez^on hüvä roho / nampad on lemez^ma-

kahukinjíA / meill^on makahukkl lemeZ.

lehmäd^onnaz^dubrova Ъе-

mez^makahukinnA.
Iemin/К , -ä, -ässK,
taa kerityt villat'.

-äD, -öitK

'lampaalta ensimmäistä ker­

esimāitļ^kert^ko kevi^sättäZ,

sis^saottaZ:

leminä keritsin / leminässÄ tehäz^anaisitA / esimäin kert ко
kevi^settKZ siz^viiuioit saottaz^leminäD.
* leminäi/nK, -zeD,

-sissÄ

'ensimmäistä kertaa keritystä lam­

paasta saatu'.

leminäized^vinnaD / leminäisiss^vinnoissA suk-

kZt^evät^tehä.

sia^saottaZ:

noizeb^jankoi kivissämmä (jos te­

kee niistä sukkia).
lene-: le/d, -B ^
'tulla olemaan (fut.);

-neB, -väD,
lienee'.

eb^le,

eb^lene,

eb^i lekki

kai tahot^t’
š itā ni kire vana

leD / tulevannA vikkoa taita leb^us^ku / memmÄ da dumamm^ettÄ
mitä leb^nUttK / vai sinn^eb^le intaissA, üht^pätK рала käeZ
sanoi лике vollia joka aina söi / minna, mihsi le, emikko sika
ep^kazvo ensikki / minn^oli emikko sika suri ni, minna leväD
emikonnA siannA kire porsaD.
ittsellÄ savva rohkiap

(hänelle sanotaan:)

pud^jävväz^a meit e b ^ e n e .
täissÄ päZ:

ken kovassA ťéUtS teB, ain tahob^
ted^nZ pallit, mat^

/ mejje serjo' žann^orļ^kahsl pörän-

kahs naissA leneB,

toizet saottaš^ēto likA surmA

leneB / pitelissK vihma leneB (kun pisarat sataessa kimmoavat
ylös maasta)

/ tulevannA vikkoa on jani, piihä lenep^kezellK

Vbkkoa / tänäpä kole šabaěšia eb^i lekki / häl^leneb^rajus^taita.
leskaB

'lieskaa'.

kiugaz^leskaB / mejje kiuka leskaB -

kiukassA tuap^se lekko tähä ette.
lešéo
озеро.

järvi ~

talitu järvi,

Ei ole Mustosen kartassa.

leááonnA j ä rvellä, ven. Лешое
3-^ virstaa pitkä, 2 virs-


235

let

taa leveä.
järvellä.

pitempi kuin %аЪпа järvi.

kuho meD? - lessonnA

gnu]C^o metts^orļ^kai ümpErikkoa.

let/e, -tellÄ

'lietehiekka, joka aivan vedenrajassa on ko­

vaa, kävelyn kestävää'.
te mokoma kova,

lete se on ve Ъгег^огкг / meill^on le­

liva^e огкг serväZ,

se on lete / mejje nahsl

meni oiki lettellK.
*

le^'áut/tä, -täD

'lietyttää'.

minu muissez^on tähä kohta

pal'l'u le^'šiittād^matA.
lettsV

'palkeet'.

* lettsu/ssA, -B
poin lettsuB

paja lettsU / garmonninn^on lettsU.

'ähkyä, läähättää (hevosesta)'.

'ähkyy', tämä hepoin on vavissA jutattU

mana annettu kylmää juoda'
le/ttä, -täS

'on kuu­

/ toin hepoin lettsub^montA vottA.

'liettää'.

votab^matA) / toise pole

tämä he­

mejje ranta letäp^kovassA

letäB

(= kaz-

'kazvotap^toise pole matA

(jo­

ki)' / naugaz^iihtK ranta letäb^a toissA ranta s ü B .
lehmi nagreP
lehmkarja ~

'turnipsit, ven. турнепс'.
lehmäkarja

'lehmikarja',

me^sä ärez^on lehm-

karja / lehmäkarjaan sureso serväZ.
lehm/K ^
'lehmä'.

lehm/E, -ä, -ällK,

-ält(Ä),

-äD, - i t Ä -г, -illR

hän jo sis^perrä ossI lehmä / vazikka saottas^kezik-

ko vazikkA, a lehmä saottAs sto lehmK noi / meill^on kirjov lehmE / lehmällään hUvät^kotaraD / nahka kisottas^pält^vällä lehmältK dali härältK / lehmält leikatťéi kori kätki / miä en tun­
ne velK lUpsä lehmZtK / pened^nahzed^lehmi saottaz^lemo, ehk^i
^uko / oja 'fMroinnA lehmill^on^ettällK kävvK.
lehmäi/n(K)у -ze

'lehmäinen, lehmä-'.

lehmäin vazikkA /

on lehmäin vai härVäinÄ? / siz^eb^anna ni раШЬл maitua [ lehmÄj
ко teb^esimäize vazika lehmäize.
lehto, v r t . bulbukkAlehtO.
lehtozikko

'lehti-'.

metts^on lehtozikko

lehtozikko mettsä

'lehtimetsä'

/

'lehet^kuza on'.

**leh/^'šl, -eD, -^'šijä^ -^'iiä, -jťéikú

'(puun) lehti'.

te


236

leh

тгплА
hed,

leh^'ēiā, miä lehe латрагллА

(run., L.M.)

/ niku tome le­

eitä рлапа / nutA se on leh^'šik'ā, теЬл^оп глт^ 1 еН^'ёг1 ä.

* leh^'éikovv/a, -aD

'lehtikorva'

(kuv . ) ■

totu oli revod^leh-

(kansanrun.)

'lehtilintunen ' .

^'šikorvaD (run., L.M.).
leh^'šilinnukkainA
leh^'éilinnukkain^ ~
ka marjukkainA,
* leh^'šipā

leh^’éilinnukkainA

(run., L.M.)

leppä leh^'ēilinnukkainA

'lehtipää'

(run.).

leppä

/ makka mak-

(kansanrunossa).

levviāized^leh^'iipāD (run.,

L.M.).
leik/atA, -kama,
-ka, -attaZ,

-кап,

-atťát

-каВ,

-kaziņ

-кэггп,

'leikata; pienentää,

ta 'lohkoo maata maanmittari'

lohkoa'.

-kaZ, -annuD,
leikkab^ma-

/ miä leikkazin раШ'и leipä / miä

leikkazin paVl'u puitA kirvekä / matA leikattaZ / a snas^'šl ensikkl eb^mennüt^katkl, a hiX its leikatťéi / ко its eb^leikannut^s izdomas se karaus^ika. ossI,
nes^jpaikka saottAZ:
saottAZ:

sis^karaus šikkA

leikkaZ / mo-

heinä nittÄmä ehk heinä leikkama,

a meill

heinä liimä / leikka pukoka / ко латтаааА tapettaZ,

leikattas^kurkku katki,

sisuko trampib^jалкогка kavva,

ко

sis^kera

saottAs^što tappaB / tänä vonnA mäe pätlÄ leikatťéi proáega.
leikka,ja
*leik/ki,

ks. hiussi leikkaja.
-issä

(r u n .) 'leikki'.

leski lUb^i

le iki s s äkki

leikissäkki (run., L.M.).
* leik/koa, -ottaZ,

-otťéi

'leikkoa'.

siz^leiväd^leikpttas^

kai hoikkissi panoissi / siz^vähän^naja perässÄ leikatťéi [ teu­
rastettu eläin] penis ťéiikkiiissi.
lein/etK, -ämä,

-än, -eD,

-ettäZ

'surra'.

mintA mama ko­

li, miä leinän nüttÄ / miä tatta leinän / ко kal'lЧs^sukuлain,
suv sukuлain koleB,
VaAjaz^ep^käU,

kuz^vikkoa leinettäZ / mehik’
ā eb^makka,

еЪ^лаило ep^tan^si

gu-

(se joka leinää), musad^vat-

tet^pä l IK.
leinäel/lä, -in
lä (run., L.M.)
leip^^soл

(run.)

'sureskella'.

/ miä va vohe leinäelin

käski vohe leinäel-

(run., L.M.).

'leipää-suolaa' (tervehdys syöjien joukkoon tul-


237

Ъеъ

lessa).
on:

kun tervehditään syöviä, sanotaan leip^sonl

käii leivällK!

* leipta'Ck'in/A ^'‘leipätaikin/a ~
pätaikina'.

vastaus

tai käii parve.'
leiptaikin/A,

-ass/4

'lei-

kupeina tehäz^leiptaikinassA / leiptaikinassA te-

häs^kovainA / t e h ä s ^ s a j j a s Z e i p t a i k - i n a s

kera tehāz^vatruē-

koitA / kakut^tehäs^pbkkaraizeD, leipätaikinassA / ЪеърЬаькЧnassA kera teH^'éi. Ы ъ п о ь Ь А .
^ lei/pK, -pä (yks. partit.), -vässÄ^
-väD,

-pijä

'leipä'.

-väZlÄ (yks. allat.),

ikä vikkO paisoid^leiväD, kellä millin

pere oli, monen paisatťéi ka)is kerta vikkoZ / vai vananna ťáiittönnä leipä evät^siivvä, vananna ťáiittonna kera sab^ellä,

kera

leipä süvväZ / leivässK keitātt’
ēi onuttA кегаллА / käü leivällK
[vastaus vieraan tervehdykseen] / hän sekkab^leipzjä

'tekee

taikinaa'.
„ lei/pÄ, -pä

ilm.

'vilja'.

emie korjatťái leipä sinne ma-

gazeZ — .
leipÄnabj/a, -a
leiväkäZ
аллЛ,

'leipälapio'.

miä nohkazin leipÄnabja.

'leipäinen, leipäisä'.

siz^leiväkäz^vosi

* lekarstv/a, -a

no sisuko om^böröläisit^

leneB, a ко bo, siz^on nälklvosi.

(^ven.

лекарство)

'lääke'.

sis^tehäz^le-

karstva, pupuSkAvina.
lek/kO, -koa,

-оллА,

-oD,

-kojja

'liekki'.

tuli kuza on,

siz^on ain^lekkO / kuza^le on suri -оаЫцдо, kai lekko näliB /
miä viskazin kiukas^palťu puitA,
saottaZ:

kai lekko tuab^vällä.

sis

kiuka lekotaB / razva рало paZ, ilminäizellK леколл^

olikki.
lekotaB

'liekehtii; punastelee'.

kiuka lekotaB

'lekko

tuab^vällä kiukassA' / inimäin lekotaB / ťéUtot^tahottas^poikitA, punassuvat^kovassA, sis^saottaZ:
siv^lekotaB

(on kuumeesta punainen).

lemm/e, -ettK,
ihmisen sisällä,
k'I / lemmeD:

kats ко lekotaB / lä-

-eD,

-eitK

'pitkä valkea mato, joka elää

lapa-, heisimato'.

lemme:

fšühjÄ mato, pit-

hU on^pitäd^maod^mokomaD, nattsurkaized^mokomaD


238

lem

/ ikä г п г т а г г е Н К lemmed^oJinaZ, топельА Ьияпаг^г välläkki /
inimäizell on lemmed vattsaZ,
zellK lemmed^lZkkussaZ

коегаллА kera on / sell гпгтаг-

likkuvattA / ко venutad^ittse, sis^

lemmed^lгkahta 8 sas^t'éглaлtA vältä / lemmeD •puvraz^va^sassA.
lem/o, -maa

'lempo,

laiska; lastenk.

lemo / lemo, ken ep^kehta mittä tehä,

lehmä'.

hän orļ^ko

sis saottaz^lemo / ais^

siä lemo sinnuataski / pened^nahzed^lehmi saottaz^lemo, ehk_ji
fuko.
* len/nelIK, -teleB,

-televättK,

-nelläZ

'lennellä'.

mussi

sivkkoi 1епЬе1еЪ^таглта paVUu / kevvällK säset^ko t'äitävättÄ
soja,

siz^lennelläZ

lentelevättK) / säset^ko ikkunna:smA

lennelläz^Uhes^koZ, siz^vihma t’šijļāBr^ soja fäijjäB.
* len/to, -to

'lento',

päivä ho petäb^linnu,

siz^lintu ep ^

päze lento sellK päivä.
* len^'ši/ssK, -D, -B, -Z, - 8 ^'ái

'lentää'.

ко аппал^лоЪЪа

ni len^’
š id^grobba / lintu ко len^'šiB pertťéi,

siz^ep^ťéijj ä

hüvvä / pä pälüttsi lintu len^’šiZ / tedred^len^’
āis^'ši mejje
mütä.
lentävä

'lentävä'.

lentävK

'äkkinäinen tauti'.

гелл on lentävK / lentävä
lepik/kO, -koa,

-koZ,

lentävä siplikaZ.
lehmäll^on lentävS / hepoi-

pusu

ко on sis hän НилкиВ.

-ко

'lepikko'

(v r t . leppXzikkO).

tule t'šüttö lepikko, mitä sinne lepikko (serjo'ža osasi vain
kaksi säettä)

/ siz^men^'ii lepikkoa tekemä.

IĀ märäpi / lepikkoz^om^roda paikkA
lepošk/A, -a, -assi

(<ven.

Ummevkäin kakki!, pikkArain;

lepikkoz^oli ve-

'vajovA paikkA '.

лепёшка)

'pyöreähkö leipä,

läimäys, korvapuusti'.

hän löikki

häne lepoSkassI / hän anto hänel lepoäka, v e n . дал ему лепёшку
/ по ku miä sain lepoška ni.
lep/püä, -ün,

en -ü, -püvättÄ, -püzin,

-pU

'leppyä'.

hän

ep^taho leppüä ensikki / miä olin hänekä kavva aika süämizä,
а nüd^lepün / miä jo leppüzin / miä naizikoka tänäpä leppüzin.
lep/pX, -pä,

-äD, -pZtK

'leppä (puu), Ainus'.

toin^on


239

lep

musa kõreka,

во päl^kazvoB (kaksi lajia, mutta molempien nime­

nä vain leppä)

/ siberizä ep^kazvo leppä-pu / hüväz^maz^leppÄ

kazvoB.
leppÄmettsK

'leppämetsä ' .

saottas^kuza on leppÄmettsÄ

sis^eell^on p ukiD.
leppä-pu

'leppäpuu'.

leppÄzik/kO, -koZ

siberizä ep^kazvo leppä-pu.

'lepikko'.

lepikko tozo ku^suttaZ /

tässÄ leppÄsikkoz^on paksu mettsÄ.
lepp/äB, -ä

(harv.)

'levähtää, huoata'.

meillÄ vähä

saottaz^leppäB, meillK saottas^hokaB / makka makka marjukkainA
leppä leh^'šilinnukkainA
lepiit/tä, -tämmä,

(kansanrunossa).

-änÄ,

pUttämmä / hän on süämizä,
lesaD

( -i ven. леса)

-ättäZ

'lepyttää'.

miä noizen le-

a miä häne lepUtän / hv. lepütättäZ.
'rakennustelineet '.

lesad^on teh^'ēU

ümper^honeitA.
lesem/e, -ettK,

-eD, -itS 'lese, ohran tai kauran kuori'.

lesemed^jävväs^ko tehäs surimoitA, surimoi jäleltK jäb^leseme^
odra ehk kagrā kõri / tässX kotťáiz^on odra lesemeD / hänell^on
näd^niku kori pällÄ aellR hüvällK.
les/ki ^
'leski',

les/kl,

-e, -kiä,

-essi,

-ellÄ,

-eD, -ki^ -kitK

miä jäin kire leseesi / leski tano / lese poikA / le-

sellK meni mehellK / aňu jäikki lesessi / eikä тецкй leskilöillÄ (run., L . M . ).
lesnik/kA, -ka,

-annA

'se on mikä mettsä vahiB'

( < v e n . лесник)
hämjneni panokkaZ,

'metsänvartija'.
d4 meni lesnikan-

лА / kukkuzi vonoťkA Us kertA puttU lesnikaimA.
lezankA

{<.ven. лежанка)

Zež/žiäj -imä,
(<ven. лежать)

-in,

'(uunin)pankko ' .

-iD, -izin,

'loikoa, maata'.

-i (eb^leziD), -itťši
miä eglä lezizin koko päi­

vä / lezid^dK käperteled^ittsiä.
le/uka, *-vva, -ukitA
alla'.
leukAnu

'leukaluu'.

'alaleuka'.

levvan^na:jmA

'leuan


24 o

leu

leuk/ata, -ama,

-aD, -аВ,

mitä siä leukad^üht^pätK агп
'syö nopeammin'

-azin,

-aD, -а

(halv.)

'mitä aina syöt'

'syödä'.

/ leuka kirpä

/ mejje serjo'ia leukab^mont kerta päiväZ

's ü B '

/ miä leukaziiy^kai kamfe^'ēžd^nahka.
le/ve, -vettä ^

-vettÄ,-ppeD, -ppeitÄ

'villaleve, -hahtuva'

miä krappizin vinnojja viz^levettS.
leven/tä, -nän,

-zin,

-täD, -nK,

-natťái

'leventää'.

le-

vennS kuhja - naz^levviämmässl / miä ťéina levenzin.
levit/elIK, -tele

'levitellä'.

tähä et^sa heinit levitel-

lÄ, täss^on vesinammiD / harottele heinäd^maha

(- levittele

heinäd^maha) .
levi/ttä, -ttämmä,
täZ, -tetťéi

-tän,

'levittää'.

-^'šin, -ttäD,

-t, -ttākk’
ā, -tät-

metjkä levittäkää ne heinäd^maha /

miä levi^'šin kai heinäd^maha / vannoa levitättäZ / levit heinät^paksummassA.
lev/o, -voa

(< v e n . ле(в)онтий)

'miehennimi'.

variŠSA

levooli fšüttärekä tozo viisinkaZ /

/ a sis

kilsii: a levvoa ťáii tunnettA?

levv/iä, -iätÄ,
najja /

-iäD,

-itÄ,

komp. -iäp

tämä pento on levviä / tämä on levviä

velä levviäp

i minu do-

i levo pan^'šikini

'leveä'.
te

levviä -

a tämä te

on

/ meill^on levviä nautA.

* levviäi/nK, -zeD

(run.)

'leveä'.

levviāized^leh^'šipāD

(run., L.M.).
leükiä

'haalea'.

enstä pannaz^vesi taikippuise,

leiikiä

vesi.
libn/u, -uD

'kaistale, suikale'.

aisA mani kätki,

kArai:n libnu pi^'ši kini / hatunt korva reppiZ,

va pik-

va libnu pi^'ši

kini vahaisi.
lih/a, -ha, -assA
na evät^saotA

'liha'.

nohennA van ol^liha, a mut kan­

liha / turunn^on liha naiha / vottA vei meiltK

sure fšükü lihha / tämä kanbassi on hepoize
* liha-a 3 ^'éi/a, -aZ

'liha-astia'.

lihassA teh^'éii.

pa sinnua liha-as^'iiaZ,


241

lih

ehk г длаггёкаррг пъ selläkki ed^varmisu.
lihakuppi

'lihakuppi'.

твг^теЪ^лакка,

lihakuppi pä pällK

(arv.).
* lihanafk/A^ -assA

(liha + ven. лавка)

'lihakauppa'.

tāno

miä käin lihha tomaz^lihanafkassA.
tihassu/а , -nnuD

'lihoa'.

no ко lihassunnud^ni / minu nai-

zikko kera on lihassunnuD.
lihav/а, -а, -ад, -oitA

'lihava'.

tämä on lihava lehmä /

heill^ol^lihava hepoinA.
lih^'ši:

lih^'ši vessa

'veistää suoraan rihmalla lyötyä vii­

vaa pitkin hirttä'.
l/ikA, -ijjassi,

-iJjaD

'liikanainen, tarpeeton'.

ka jäd^

vanassi siz^jäd^i lijjassl / vanad^inimäized^on IÍ3 jat^tanoZ /
tämä munakokkA on likA, meill^eb^o tarviZ / iZkkujann^on likA
surmA / ко om^peni kassA,
ku likA sana,
sÄ päZ;

sis^pannaz^lik.a kassA / kaze se on ni­

niku ka^so / mejje sepjo' zann^oiļ^kahsl pöpäntäis-

kahs naissA leneB,

neB / fabrikkaZ:
lika

(adv.)

toizet^saottas^sto

likA surmA

le-

hii ол^'И niku näd^liJjat^sellÄ.
'liikaa'.

vähä lika pitkl on / lika,

lika!

takas^tarviz^otta / lika öauhoitA mittaZ.
* likahtas/sA, -saZ,

-tU

'liikahtaa'.

ко venutad^ittse,

siz^lemmed^likahtassas^ťéinantA väliä / on ťéinantA seltK kuh­
ja pältÄ likahtastU väliä ni siz^väpissäZ.
likke l IĀ

'liikkeellä'.

noiz^likkellÄ selt'Āl / homnikossA

varra onnaz^likkellK / kivieliz^or^ruikkO likkellK.
1гк/киа, -uB (kielt, -U), -kuvatt^,
kua'.

liku liku sellK!

/ kansion vari inma,

(imperat.) -u

'liik­

(kons ep^kehta теппК kuhho, naiskaan)

sisuko ka^soD,

sis niku savvu ninta li-

kuB (ilmassa), sitä ku^suttAs^soja häkä (ilma väreilee kuumal­
la säällä) / Uhennain räpissäz^vaikk^evätt^i

likU, evätt^o pai-

каллА siz^räpiaaäZ / sell^inimäizellK lemmed^likkussaZ ^
kuvatt^.

lik-


2Н2

lik

* likkuļ / а , -плА

'liikkuja'.

*likkus/sAj
_

-seZ
'liikkua'.
/1
likkuvatt .

limiujanji^on likA surmA.
sell^ inimäizellK lemmed^ lik-

_

kussaZ ~

iZkut/еллАj -teB,
kuttele häntK,

elä -te ~

-tele

'liikutella'.

elä li-

hän лацкъЪ^така / elä likutte mejje nauta,

rik-

кгВ / komendanttA likutteb^nagana ittseltä, тглла saob^ettX ťáU
ottA aresto' vannoD.
likut/ta, -aB

a m-iä saon:
'liikuttaa'.

elä likutte nagana.
eb^mahza likutta häntÄ / kir­

si likutab^nát^honet^ťéinantA väliä.
* n iz/a, -oika

(<ven.

лыжа)

'suksi'.

nizoika ко livvut^

sis^livisUd^maha.
lit'er/a, -a

(-t ven. литер)

zi.n na^saJinikant:
miллA saoB:
küzün,

'littera',

a a^šinskas^küsü-

annA тгллА liťera minekä mennä, na^sannikkA

otte vikkoa ka^sl,

ettÄ miä novonikona'jefskassA

варко anta liťera vai ep^sa.

litk/aD, -oi

(<ven.

литки)

'har j äkäiset '.

tÄs^ko hepoissA vaihattAZ / hii vaihatťéi hepoinA,

litkoi petsis^petťái

hüväd^litkaD / ni kavva aina t'šiņgittāZ kunis^savvasekauppa,
siz^noissaz^litkoi Juma / litkad^juvvaZ,

siz^nosettAs^kirstU

pāllK.
litts/A ^
'kasvot'.

lits/a,

-a, -aZ, -aka, -aD, -oitA

{< ven. лицо)

sellK naizeлл^oli punain litsa / vankia Iitaa

nä­

kö / njezno litsaka / ruiko rikonta litsa / littsaz^on palVu
näpükköitK.
iZttsovo

(«iven. лицевой)

'julki-, etu-',

та^алл on lit-

tsovo poli = puhas^poli.
lit/tä, -t'šī, -ättäZ
re pä litättäZ

'liittää'.

hdl^litťál ühte kinī /

'pannaan kokoon kahdesta kappaleesta'.

liv/a, -a, -aZ, -assA

'hiekka, sora'.

livaz^on^лahsiллA

hüvä ťšiukka / elk'ā vizatka vattei pällä līva / (jahdilla) puitA veitāb^i

liva veitāB / livassA sikkivät^kirpuD.

* Ibvapün/kX, -gäD
mü.

'hiekkavalli ' .

livapilrfgäd^on mereranta


243

liv

livkülä

n.pr.

tsemäkiimmenä.

'Lilvakylä, v e n . Пески'.

vennä uskoa.

ЪгкеттйЪЪК

adv.

keran tannoa seit-

кегалл^оп vad'dhnaizeD.

'lähemmäksi, lähempänä'.

minnua tuli / ken^oli likemmällK kiugassA,

ain tikemmällK

sisese i viskaZ

[ vettK].
likemmäZ

'lähemmäksi, lähempänä'.

mä i tuskama,

dovarisad^jā^'iī ikävöi-

ettK moned^jo pässäz^likemmäs^kottoa / vennä so-

mevoi ol^likemmäz^jäTviä (väitti Pavel M., kartalla toisin).
likep
saunA,
minnua,

'likempi, s.o.

lyhempi matka'.

kannatťái joessA i [vettÄ],

kell^oli joe rannas^

kust oli likep kanta / ozot^

kukali ol^tikep mennK,

liki ^

liķi

'lähellä, lähelle; lähes'.

mU käimm^ühel^päi-

vä liki raģja / hepoin Jiazeb^liki, a kin eb^anna / ne men^'ii
koerika liki tuhattA virsta / kanmme^sä permoD, se on liki sotakanmoitA.
likimäi/nK, -sitK

'läheinen (sukulainen),

likimäinen'.

hän on mijiJiA likimäin sukunainA / minu likimäin suku tuli VěraiZ / liki meitÄ eläB,
liki^'šiissä

hän on likimäisitÄ.

'likitysten, lähetysten'.

meill^ojj^kahs kuhja

liki^'iü8 8 ä.
likko/ssA, -ma, -n, -B, -zin, -ssuD,
miä panin —

-s^'ii, -stu

'liota'.

kasoin vatted^likkoma / as^'šiat^pannaz^likkoma vet­

te ко oņ^kuiv as^'āia / meļje mes^tänäpä likkoB (satoi kovasti) /
vatted^on likkostu.
likogribaD

'jokin sienilaji'.

* limonad/a, -а

meillÄ ku^suttaz^likogrihaD.

{< ven. лимонад)

'limonaati'.

jaetťéi ra-

had^dH. aletťéi bufetass^ossa limonada.
linaharja

'liinaharja'.

linavästÄrik/kO ^

linaharja hepoin.

linavästSrik/ko

'jokin lintu, ? västäräkki'.

linavästrik/kO, -оллА

linavästMrikko on lintu, miä en

t’ii millin on / hän оц^ко linavästKrikko, kumpA näd^läkküp^pal'Vu / sellä keli verep^ko linavästrikonnA

'ken pall’u lākkŪB'.


24 4

Un

line

? 'tukkilauttojen rivistö'.

kun gonka on yhdessä r i ­

vissä niin sitä kutsutaan line.
linn/a , -a (yks. partit.
'kaupunki'.

oli таглта mukava,

sur linnA ja nus^'šl linnA / kulin:

linna meB (run., L.M.)
ellä,

+ illat.), -aZ_, -aD, -oitA,

-oiZ

linnoiz^onnas^sured^majaD / jekaťerinbu'rga linn^
venno

/ miä praika men linna / on linnas^hiivä

elettäz^niku hervaD / linnaz^näd^niku ked^elettäZ,

neit^

saottas^saksaD.
linnanai/n(A), -ssA
nainA,

'kaupunkilainen'.

sis^ken oli linna-

neillK mahzatťéi keskimäim^päiväpankkA,

ко ťéii nopetatťši

i kunis^suto tuli / а linnanaissA dumatťéi, suto dumaT,, ettK
linnanain otteli ain rahoitA.
* linnumait/U, -ua
kuva).

'linnunmaito' (olemattoman hyvän vertaus­

sell^orļ^kaikkia, va linnumaitua bo (kun jotakin kovasti

kehutaan niin sanotaan).
linnu-marja
tsäzä,

'lillukka'.

punain marja, rohoza kazvob^met-

hän on ülessui.

linnumerkiD

'teerenoisamat ' .

penenn^ainA petel^'ii:

lin­

nu pezä ко rikot sis tunnaz linnu merkid nākk’
ā (se on jo mokoma
poroda).
lin/tťši,

-tt'šiā, ~^'éiD

'(silkki )nauha' .

miä osin

hüvä lin^'ši tänäpä.
lin/tU, -nu

(yks. gen.

tu ко леп^'ёгВ pertťši,
tuab^ženiha kotto,

+ akk. )

tutu,

narļkoiseni,

tuutilaulu)

/ näjje hauliko sat^kire

linnu maha.

-ttamma,

-taB,

-^’šin,

lintuiseni, пац-

lintuni, makka, makka sor­

(nukerja miro'nova,

lio/tta,

lintu petäB /. jiin-

siz^ep^ťšijj ä hüvvä / (ко noriki suku

siz^naunottAZ:

god^linnukkaisuveni) / tutu,
sani

'lintu'.

/ linnu pojat^piukkavattA

-tatťái

'liottaa'.

naz^lio^'éin vatteitA / ко oli kuivannuD [sarvi],
koma,

miä ran-

sis pan^'ši lik-

sonavez^ain liotatťái.

lipaSkA

'juoruilija, lavertelija'

se on lipaskA nainA
lipaskA.

(vrt. vir. Wied.

libask).

'mokoma pitä kelek'ā пагпА ' / miko däd^oli


245

lip

lipatkA

'juoruilija, lavertelija'.

ťéUhja juttua,

toize pällK läkküp^

sis^saottaz^ois^siä lipatkA / ken läkküb^mitä

hub^mele t'iilhļā juttua,

30

se on lipatkA / lipatkA кета ken paVVu

läkk'äp^pette leb^dai.
lipat/ta, -aB,

(elä) -A

'lörpötellä'.

elä lipatAl / ken

paVVu läkVäp^siz^lipataB.
lipi/ttsA, -ttsa

(yks. partit.), -^saka,

-^saD,

-ttsoitA

'äyskäri, jolla veneestä heitetään vettä pois; käytetään myös
riihessä viljan viskaamisessa'.

lipi^aaka vizattaz^a sure

nabjaka ajettas^kokko pahmassA.

(viskaaja istui) pako pällÄ /

meill^on vennell^uz^lipittsa / vennell^on ahaz^i korkia lipittsa, rihell^on matana da najja.
lipper^'šlsari

'saaren nimi ' .

lipp/iä, -iätÄ

-iät,

-iällK,

-iäD, -itK

'liukas'.

te

on lippiä / tippiä te tänäpä on = kerkiä te tänäpä on suojalla
kun on hyvä keli / pankki on lippiä ко on vezä / jä on lippiä /
miä naņkizin lippiäl jällÄ maha / nämä suksad^on lippiäD / se
koht oli lippiä,
lip/pu

kuza karu oli pezäZ.

lip/pU,

-pua, -uD, -puitA

'lippu, v e n . флаг'.

katonn^oli lippU / anuse maš^'šiz^oli lippU / mejje katonn^on^
uz^lippu / lippu on fnakkU,
lipsah/ta, -ťél

iihellK visi saottaZ.

'lipsahtaa'.

tämä poikain söi voi,

va

lipsah^'šl / келкака lipsah^’šl anaz^mäkkiä niku ло^'И / stokan
lipsah^'šl käessK maha.
liput/ta, -аВ, -tavaD
huttaa'.

'lioattaa, liehua; löyhyttää, lie-

fnakkU liputap^katonnA / tuli liputab^vatteitA / vat-

ted^liputtavad^aj j а п л А .
liri/ssÄ, -zeB
30

'(lapsesta) naukua, narista'.

mejje ser-

'ia lirizeb^ain / lirizeb^ehk i virizep^eaottas^kera.

ко bo

hiivä, mitä ni tahob^ain.
Iissä

'lisää'.

miä men pan vatetta Iissä pällK, minn^on

kiilmä / its va pisän vei Iissä, ajan dovarissoika juttua.
list/A, -oi, -oika

{< ven. лист)

'pelti, jonka päällä

-


246

lis
rinkelit pannaan uuniin'.

bovankat^sis^ko otettaz^vessK väliä,

sis^pannas kiukaz^velK paissuma,

listoi pällS / leipÄ leikat-

tas^panoiZ, pannaz^listoika kiukas^kuivuma,

sis^sitä saottAs^

korppu.
lisähU/ssK, -Z (imperf.

sg. III.), -ssüD

'lisäytyä'.

mar­

joi on lisähüssüD koššeli.
li/zätä ^
-zännüD

li/zätÄ,

-zäD,

-ssämä,

-zātt'ēi

-saänK'^ -ssän,

'lisätä'.

-ssäB,

-säzin,

miä lisään hZlit^samavarra

/ miä lissän vahha / lissäb^vatettA pällK / moni inimāirļ^ko läkk'äb mitä,
litr A

häm^pal4.'u lissäB.
'litra'.

toppi on surep^ko litvA.

li/ukua, -ukuma ^
'liukua,

-ukuma,

laskea mäkeä,

-ukuzin,

-uku,

soudella, ajella',

-vvuttsZ,

-vvutťši

poikaizedjnen^'ii ven-

nekü liukuma, on^’ši sured^nained^ďi vene meni iimperi / miä liukuzin surez^oroZ / k'enkaka livvuttaZ / sanika livvuttaZ
lasten kelkka'

I a se karjanaize poikainA tuli minnA hepoizen-

лА liukuma pällK,
liuku/päivä ~
'laskiainen',

'pieni

ко miä lähzim^pois^tulema.
- p ä i v Ä ^ *liuk/päivä,

-pännä,

peni liukupäivÄ 'ensimmäinen'

-päivääsi

/ sur liukupäivä

viikkoa myöhemmin / meillÄ kāū^'ši norikkia liukupännä kāU^’ii
livvuttelemaZ, zeniha d4 norikki men^'āikki liukuma hepoizeka.
oli modā mokomainA meillX pan^’ši nokka pan^'ši varnikki i sunkkulintťéZtK.

ain ku^sutťěl norikki erästä vanhaa naista, jonka

tyttäretkin olivat jo naimisissa / jounussi vein,

liukpäivässi

vein i enipäivässi vein.
livis/süä, -ÜD, -üB,

-süzin,

-sÜ

'liukastua'.

nZzoika ко

livvut sis^livisüdjnaha / jällK livisüD / tippiä te oli d4 miä
livissüzin maha.
livvah/tassA, -tan,
taa'.
*

^'šin, -tassuD,

-tasťši,

-tastu

'liuah-

miä alaz^mäkkiä livvah^'iin / miä en livvahtassuD.
livvut/emia, -telemaZ

'l i u 'u t ella ' .

kia liukupännä käü^’
ši livvuttelemaZ,
ki liukuma hepoizeka.

meillÄ kāil^’
ii norik­

ženiha d4 norikki men^'šik-


247

liv

livvut/ta, -tamma
livvuttamma

'liu'uttaa, lyödä (vannetta)'.

nob/a, -a (yks. g e n .), -aZ, -ba (yks. illat.
-aD

veroa

'vannetta lyömään'.

(.^ven. лоб)

'otsa'.

лоЪа pīruD

+ (?) partit.),

'otsarypyt'.

katseko

pan лоЪЪа ni va pnaksahtaB / ко аппал^лоЬЪа ni len^’
š id^gvobba.
лоЪ^/atA, -aD
sussA) '.

(<? ven. лобзать)

'puhua rivouksia (- vas-

лoЪzatA - vassussA / hänellK mut^eh^o meleski ко ai-

nA va saiz^лoЪžatĀ.
ло/кА

(^? ven. ловкий)

'ketterä, hyvä'.

ло/кА hepoin /

nofkA aika.
ло/да, -a, -gga
лоа küla'.

n.pr.

'ven. логи, kartalla Loka, kylä,

kuha siä meD? - nogga.

локацк/А, -a, -aD,

-oitA

(^ven.

лоханка)

sauna локацкА / л о к а ц к ^ о И , kell^oli колкк!

'p esusoikko'.

saunassa peseyty­

mistä varten / rissoi pesemise локацкА / vate локацк^оп jaлkoiка, se orļ.^korkia, pitkelikkO / lekmäll^on rikkinäinK локацкА.
ks. киттолла.
лок/i, -e, -tA, -еллА,

-eD, -itA

'lohi'.

Laukaassa on myös

lohia, pyydetään keväällä jäiden lähdön jälkeen nuotalla, kesäl­
lä verkoilla.

zakarka oVo sai лаке лohiverkossA / локеллА van

ol^lika, a mut калла evät^saotA liha.
лohinottA

'lohinuotta'.

кала kai meni läpi.

käytetään lohinuottaa] .
*

лohinott^oli,

sorriat^silmäD, pen

kevväittä ко noki noizeb^naukaZ

лohiverk/kO, -o,

silloin

hü evädjp aika, nUdjvass^on teh^'šV.
-koa, -ossA,

verko vapa / лohivвvkkoa olimmA nomaZ

-koiллA

'lohiverkko',

nohi-

(notta vizattaZ) / zakar-

ka oVo sai лаке nokiverkossA / лokivevkkoiлл^OY^^keva noru, a va
toissA moda oллaZ.
лokiverkkoлautA

'lohiverkkolauta' .

лokiver^kkoлaut^on naj-

ja.
локк/аР, -аВ, -azin,

-aZ

'lohkaista, halkaista'.

näki jä-

niг^лampajjA naisi nagrama d4 sis^kule локкаг / siä ved^лoHkad^
nenä peruka / pakkina локкар^Ьатра 1 ка / лohkat^koлoda

'halkai-


21^8

noh

set kallosi'
nohki

/ miä nokkasin leipÄnabja.

'halki'.

kaukono meni nohki / nautA meni nokki / jä

meni nokki / karpi kansi meni nokki.
nohk/issA, -гВ,
(sanotaan leikillä)

(elä) -i

'haljeta'.

siX, sii, elä nohki

/ süä pakkib^ekk^i sää nokkiB / naizenokas^

ka vilisäB, sis^seittsemältÄ sUleltÄ ma nokkiB.
noh/koa, -oD, -kozin,
koa, repiä'.

-koD (partis.), -ottaZ

nohod^vatteitA

'lohkoa, pilk­

'rikot, revit vaatteita'

/ nohod^

vatteit^inm aikoja / miä nokkozin pal4.'u puitA / jätK nohottaZ /
kivitÄ nokottaZ / kuko siä od^nokkod^vattet^kai

(vrt. sub

nokkaD.
Vohk/o, -onnA
näd^on kilvä uļjua,

(^ven.

лёгкое, -ие)

eb^me pohja,

'keuhkot'.

IbhkonnA

eb^uppo / toin on Vokko, a toin

on surimikkO / hU onnas^kai Ukes^kini silämuna i surimikk^i Ibkko.
nohma

'särkijä, kolistelija'.

ais siä nohma!

(ken vikop^

pal4.\i rissoitA).
n ohm/aB, -aZ

(3. p.)

'lyödä, iskeä'.

tua väliä seltK,

kän^nokmap^kire kanoka päkä / elä me sinnE hän kire nokmap^kanoka pähä / hän nohmas^putelika pähä / kirvek'ā nokmas^pähä.
noimeP

'loimet'.

kutted^aivinaized^a loimed ^ ā k ^ ’
š imizeD

/ kutteD on ne kävüllÄ mikäd^on, noimeD on se konodant mikät^
tunnaZ.
noizm/a ^ noizm/A,

-a, -aD

na on vettä, vesilätäkkö'.

'tiellä oleva paikka, jossa ai­

tänäpä sato vihma,

kai sured^noiz-

mad^onnaz^ikkun^nannA = vesilätäkkö / panokka tell^on viz^
noizma

'kaheppole on kuiva a te palloon vesi'.

noittoa:

noittoa tehä

напроказничать'.

'tehdä koiruuksia, vahinkoa, ven.

kesystä variksenpojasta sanottiin:

noizep^tekemä noittoa / noizep^kanamunitA varassamma,
ajelemma,

kül se
puippuit^

siz^noittoa noizep^tekemä / varasab^mitä ekk^i liip^

ketä, noittoa teki

'напроказничал'.


2i|9

ЛО l

nolll

'tyhmä, ven. малоумный'.

ker^^kovaš реллаЬ^пг se

on nolll / tämä -inimäin on nolll.
пот/а, -та,

-ab, -itA

(с ven. лом)

'rautakanki'.

meill

on paksu пота.
nomazik/kO, -koa

'ryske, rytinä'.

koerA kuli nomazikkoa

'ryskettä', ко karu puitA katko.
nomat/ennA, -teleB
särkeä'.

(vrt. v e n . ломать

nomatteleb^rlssoitA

nomat/ta,

-ťái

'rikkoa')

'rikkoa,

'rikob^rissoitA '.

{ < v e n . ломать)

'särkeä'.

noisi suri sä,

nomatťéi anuse.
nomovo

(<ven.

ломовой):

nomovo izvossikkA

'kuorma-ajuri'

mikäd^eitättäa^kivit i liva, puitA veitättäZ.
nomu

'kömpelys, särkijä'.

ois siä nomu sinnuataski (ken

paťlh rissoi rikoB) / hän orjako nomu, ainA nomatteleb^rissoitA
'rikob^rissoitA ' / nomu:
nomuhepoi/nA, -se

tannab^dH. kompasseleB.

(?)

'iso hevonen, ven. ломовая лошадь'.

nomuhepoin on naiskA ja voimakaZ / hän toi natant nomuhepoize.
nomute

n.pr.

tien nimi.

nondru/Z, -ssA,
nondruZ = naiskA

-ssitA

(vrt. vir.

поцк/atA, -каВ
/ häl^norfkkaB

-seD,

nomute om^pnanovo te, vana te.

'ontua'.

'laiskuri'.

tämä hepoin nonkkaB - rammi^seB

'rammi^seB' / rammi^seB,

non/tťéi

non/tťšl, -tťáia,

pale, kappale'.

sur nontťěi

minu nain on

lontrus).

~^’
éiD,

sis^saottas^hāl^norļ.kkaB.
-tťéitA

'lohkare, kim­

leipä käeZ / sur nontťái

lihha.

vrt. jänontfši.
no fko

( < v e n . ловкий)

'(esim. hatusta)

sopiva'.

tämä on

nofko hattu / hiiva hattV on nofko.
noja

'Luoja'.

toitab^noja minnua i vähemmaks (sanotaan

kun ei haluta ryhtyä raskaaseen työhön).
noja
лаллЛ,

'mailleen'.

välissÄ ко päivä naskib^noja ninta in-

taivaz^om^punainA,

vÄ meni noja

sis^saottaZ:

'jo aurinko laski'.

sätK fäijjäB / jo päi-


250

nok

'‘пок/кА, -а, -kaZ,

-ka (yks. illat.), ~ki

'hevosen luokki'.

hepoin mursi пока katki / meill^oli punmis^hüvä келпо nokkaZ /
oli moda mokomainA meillX pan^ťši nokka pan^'éi varnikki i sunknulintťéitK / varoitA painattaZ, nokki painattaZ.
nokka

'luokille'

nomispuD

k s . vihmA.

'loinpuut'.

a) anumaisharaD

b) nomispu stoikaD

a) pälimäizet^haraD.
nomu/Z, -ssA

'(nuotta)apaja'.

selloon hüvä nota nomuZ /

nota потиг^оц^кига notta temmattaZ / puhasatťái sitä nota nomussA / nomuz^meni iili käe.
nõnu/Z, -ssA, -seD, -ssitA

'sukan t. käsineen suupuoli'.

suka nonuZ.
nop/pia, - í B, -pi
la',.

hál^nopib^liva

(vrt. vir.

loopida)

'heittää, paiskel-

'vizob l i v a ’ ittsesse pällÄ / häl^noppi

Vett^ittsesse pällÄ.
nop/ua, -uma,
-us^'ēi

-un,

(?) -uD, -иВ,

'suostua, leppyä, taipua'.

-usin,

-и ^

-U, -unnuD,

hän ep^taho nopua minuka

'soppissA' / hän noizeb^nopuma / hän jo nopu minuka elämä - hän
jo leppii minuka elämä / hepoin лори veittA'mā / tämä mez^jo vähäisi nopu tarkammassi (tuli viisaammaksi)

/ hän jo nopu vähäi-

si - hän niku jo soppiZ / hän jo nopU vähäisi - hän jo mel^'šU
vähäisi ehkji nät^ko on siiämissä sis^soppiZ,

hän jo nopU (L.M.

oikeastaan nopua) / k o m u n i s t a d ^ o nopus^'ši noja pole (nyt jo
uskovat jumalaan)

/ johan vähäisi tämä nahs^on teillK nopunnuD,

eb^o enepä ni koerA.
* nopuhuZ

(?)

'sovinto, leppyminen'.

a sis^perrä dakiz^no-

puhuz^otťšl f- soppiZ).
noZ
noteP

(< ven. ложа)

'tukki, varsi' [pyssyssä].

'rantavesi jään pääl lä'.

noted^on jällä vet^kera ко

väliss^on rannaz^vesi jä pällä / meressK ко on tuli s i z ^ e s i
noizep^siz^oiyki noteD / noted^on tanvennA, jä pällX ко on vesi
siz^on noteD / tänäpä onnaz^mainma sured^noteD / välis naukaz^
on jälle ninta sto iihez^rannaz^on suremmaD,

toizez^rannaz^on


251

not

penemmäD [notepj.
not/ еплк, - t e l e n i -tElen,
la'.
naZ

-telin,

-ennaZ,

-entu

'luotel­

miä otan nottElen j ankArā^'š-LD / jankArātt'ši k'eva noten'neulotaan kankaan reuna, jota ei taivuteta kahden kerroin.

JOS taivutetaan kaksinkerroin niin pärmätään'

/ vassuz^eb^ond^

notentu.
not/o
'luoto'.

not/O,
notoD

-oa, -o (yks. illat.), -oD, -oitA ^

(t varma)

anuse ajoin kivinoto / mavinna:nn^orļ^kivinoto
ta merellä)

-oheD,

eräs koh­

-o^'šitA

'nuoli,

täll^noheiui^on kovvi teräv^ottsA / nä nUt^kahe nohe-

ka katso nyt kahdella luodilla [ammutaan],
no^'iia:
ma väkevä

(mari

/ anuz^ajo päi nato.

n/o^'éi, - 0 ^ ’
éia, -oheiuiA, -oheka,
luoti'.

-ojja

/ merez^on notojja / miä ühs kert^

sanoi serjõža.

hän oli mokomain no^ťáia ajama väkevä - juttua aja­

(zemsko miko).

notťš/isaA, - l v
tua pitkälleen;

(? yks. 2. p e r s .), - Z z ,

luottaa'.

-1, -īskā

'paneu­

eb^ollzs^toh^'ēit^sihē notťéissA,

а

hän notťšiZ / notťěi noja pällK = ’nadetta (luota) jumana pälIS’ / notťéi ťšinannA!

ко käzed^noissA ťáinannA leSimä,

sis^

saottaz^notťái ťšinannA / notťéiska / roho pällK notťéiD / häm^
begrap^ťéinannA ко saunnainA
novaroi/tta, -ttama,

’isup ťšinannA dH. siz^notťšip^taZ.

-^'šin

kielenoppaan selityksen mukaan

'soutaa venettä perästä yhdellä airolla',

miä tunnen vennekh

hilvässÄ novaroitta.
nov/ia, -in, -izin
novimi/ne, -zeka

'luovia, ven. лавировать'.
'luoviminen',

novimizeka ed^jovvu kire

eteZ.
nopatk/A, -a, -aD, -oitA
ka, lautanen'.

( < v e n . лопатка)

hivvi ain ammuttaz^nopatka

'eläimen lonk­

(esinopatka) mütÄl-

lä.
nopatkAnu
luu' .

(= ven. лопатка + vatj . лм)

'lonkkaluu, lautas-


252

лор

лоре/tta, -taD,

-taB, -^'äin, -tattaZ,

-tatťái

'lopettaa'.

rutettas^kovassA ken päzeb^ette, ken nopetab^peīuio ennepi. / miä
tänäpä лоре^Чгп vehnä nittÄmässK / kagva nittKm-Lze nopetaD, siz^
on akkA / tänäpä temmä гиккглл^ака,

saottAs^ko л о р е Ь а Ы а г ^ и к к г

nittÄmine / siz^ruis^ko лореЬаЬЬЧг, vintin vihko ka nitatťéi,
sis pan^’
ši se vihko maha dt siz^issus^'ii viho pällÄ.
ji££Í/£s4j -zemma,
muuksia, rivouksia'.

-zeD,

-zeB,

-zin, -ssuD

'puhua sopimatto­

siä лopized^ni minnua inotaB / piä su ki-

nl, elä ainA лopis^sellKI / hän sivuļuttua eb^i tunne lätK, ain
va лopiseB,
лор/риа, -uB, -pU, -punnuD

-puD,

-puiZ

'loppua'.

meilt

kire leipK лориВ / ко edevassaiz^mittä ni sisese rita kirep
n opp u iZ.
noppumattA ~ л о р р и т а Н А

'loputtoman paljon'.

hänell^oli

vīna лoppumattA.
no&sohammaZ
vinossa'.

'jonka hampaat ovat sikin sokin, eri suuntiin

ко omjpitet^hampad^ni on noššohammaZ.

noššo:

rissoit ко n ä t ^ p a W u rikoB,

вis^saottaz^лošёo.

vrt. noššohammaZ.
noto

'alleen kusija'.

suri Л 0 t0 з ain лotokkoid^aллA

kuzed^aллA ’ / se on rakki nainA

'ain

'vana noto, pahassA meheVä mak-

ka B ' .
notokkA

'alleen kusija'.

лА kussA / ais^siä лotokkA,
лotokkoi/ssA, -D

ainA tohkid^aл-

tas^tohkizid^aллA.

v.deskr.

notokkoissA / suri лoto,

ais siä notokkA,

'kusta alleen'.

ain лotokkoid^anлA!

hän ep^taho

(= ain kuzed^an-

nA) .
л о ^ 'Ип/(A), -akā

'meteli, kolina',

miä ко satoin poikai-

zet^per^'šiē väliä ni sure лo^'éinaka men^’
ēi - sure kolinaka
men^'ši per^'šiš väliä.
лottokorva

'luppakorva',

лottokorva

'rippuvat^korvaD,

suret k o r v a D ' / лottokorva bo лus^'éi inimäin / sika on лottok orva.


253

лои

л оип/аР, -а, -attA,
'päivällinen'.

-аллА

(yks. ad. + a l l a t .), -aD, -aitA

ju лоипап^па:лл^йкв I pikari, vina / лак^аЬ^ко

annatťši, siz^nois^’
ēi sümä л о и п а Ы А / miä kilVuzin mama fšüssÄ
лоипаллА / згз^лоипаллА otettaZ [ mämmiä
лоипавва/ssA, -n, -mmA,

-zin,

.

-ssuD

'syödä päivällistä'.

miä en taho nounassassA / ла mü лоипавзаттА,

siz^memmK / miä jo

лounassazin / miä en o velK лоипавsassuD.
лоипазиЬ/Ьа, -taizin

'antaa syödä päivällistä'.

ко тгллА

olliz^mitä anta süvvä, ni siz^miä sinu nounasuttaizin.
лоипаИиИ

'etelätuuli',

лоипа aikanna kuza om^päivä

(sieltä puhaltaa л.).
лоиз/atA, -an,

-atťši,

(elä) -a

'alentaa hintaa; löysätä'.

miä en taho лousatA / no siz^ain t'šitļgittāZ;
anna,

tarviz^nousatA

ni kallessA emm^

(häissä, kun kirstua lunastetaan)

/ miä

лоивап / elä лоива - elä лas^haлvammassi / nova elä лоива =
elä heblennä / elä лоива sanna виввЛ poiZ / лousa 8 ^koЪrat^'piusissA poiZ.
лоиг/ззЛ,

-zeB,

-b s u D

'kuljeskella'.

miä en taho лovissA

/ hepoin лoviгep^tanava mUtällÄ - hepoin huлkup^tanava miXtällK
/ miä en o novissuD.
novi/t^,

-tan,

-tA ^

dystää, ottaa kiinni'.
/ лоуНА
kini,

-t(a),

-ttakka

(< van. ловить)

'pyy­

miä лovitan lintua kini / no, л o v i t a ’
.

hauki kinI / лovitA mättsX kinI / me л о -oitA hepoin

kump^hepoin kin^eb^annA / лovittakka kanat^kinl.

novušk/A, -aka

(< ven. ловушка)

tään hillereitä, hiiriä y m s . ' .

'loukku, jolla pyydyste­

novuŠkaka piivvettäs^hirit i

hařokkoitA.
л /ovva, -oma,
-omaZ,

-ovvaZ

-on,

-ommA —

-omma,

-oi,

'luoda, tehdä, heittää;

nohiverkkoa olimmA nomaZ

-oimmA, -oneD,

(lehmästä) luoda'.

fnotta vizattaZ) / tovvia novvaZ

(vette ко vizattas^tovvia) / miä ко лоп = lün tältÄ minek'ā ni
/ miä tänäpä vel en taho лоиг>Л kuhja / noizemmA kuhja лота /
mü jo лoimmA kuhja / kaņgassA лovvaZ

'kangasta luodaan'

/ lä-


25^

nov

vässÄ ehk^i tanavantA ко pad^rattaiīiTiA, siz^vannoa novvaZ / ťáii
vel ettS nonet^kuhja / homenn/A
m/A ~

-a kole hiiva poutA,

-a kuhja / sisuko noissaz^noma verkkoa,

siz^nom-

siz^noru pannas^

verkoka aihe vennenuka pällK // vasikka saottas^kezikko vazikkA, a lehmä saottAs^äto lehmÄ лог.
novva й Ъ г ;

л/ота,

taa yli joen',

~on,

~oB, -öin,

-ovvaZ,

-о^'ёг iXli

'sou­

miä noin pallit väkkiä üli nauka / hü no^t'ēi illi

/ vennek’
ā novvaz^üli nauka.
nuet/enna ^ nuet/ennA,
naZ

-telema,

-teleB ^

'luetella, esittää itkuvirsiä'.

а kai itettäZ

-teB,

-teli,

-en-

ühs nuetteB ken tunneB,

(kun ruumista viedään pois kotoa)

/ zemsko nain

nuetteli ко mamasse koli / nuetennaZ siz^noissas^nuettelema.
noviki mamasse nuettelep^ko tunneb^nuetennA ehk^i rissemä dali
ken.

ken kui paVVu tunneB / siz^noissaski itkemä, nuettelema

kuniz^velä еЪ^о zeniha suku sinÄ.
* nue/tta, -^'šin, -ttAmaZ
kerta

'luettaa (loitsuja)',

jo miä mont

ķertā) nue^'šin d4 ep^tunnut^taika / mii käimmÄ nuettA-

mas^sitä matotau^'iia.
nuh/tA, -ta,

-taD ^

-aD,

-^'šītA

'lammikossa kasvava sara'.

roho mokomainA anar^gopaikkois^hän kazvoB / mejļe ojaz^on hüvä
nuhtA / pa lehmällÄ nuh^’
š it^ette.
nuh^'ši

'haju'.

hüvä nuh^'ši

hüvä haisu / värske nuh^ťái

'hüvä haisu' / pahain nuh^'ši ehk i rarfkkA nuh^'ši / kevvällK
tuap^hüvä nuh^'ši / kevväll^on hüvä nuh^'ēi mettsäZ.
nuik/kO, -oD

'joutsen'.

nuikod^männäZ,

taita numi tuaB.

hü onnas^sured^linnuD.
nuis/ata ^
mA, -ka,

-atka,

nuis/atA,
-attaZ,

-kama,
-attu

-kaB, - k a z i n o -kazin,
'hioa'.

-kazim-

miä noizen vikahettA

nuiskama / nuiskal / nuisatka! / veissK nuisattaZ // miä t a z ^
nuiskazin,

ettÄ miä om^pnotnikkA.

n uis/kA, -ka,
ka nuisattaZ.

-aka,

-aD,

-kitA

(nuiskazin
'kovasin,

'valehtelin '.)
siera',

nuisa-

v r t . kivinuiskA, pasinuiskA.

* nukemi/ne , -zeka

'lukeminen'.

nukemizeka vetät^palVjaika.


255

лик

ли/ккга, -кета,
-etťéi,

-ettu

-вп,

-вВ,

- к г ^ -кг, - k e D ^

'lukea; laskea; loitsia'.

ja / rahha nuettaZ / numerit^nuettaZ:

-kennuD,

-ettaZ,

naisasia пикета kir­

ilhs, kahs ... / nuettaz^

omenoitA, mont^omena / nuki вепе paperi itaittsellä / tämä poikaim^pässÄ nuep^hiivässX
taB - nueb^mitanibiť

ven.

'наизусть читает хорошо'

(lukee loitsuja)

/ šopo-

/ pappi nuki propoved'ļā

kirikkoZ / nät^pavin rärj.gäh^'šl homnikonnA vonodja pällÄ, miha
rahha eb^nukennuD / nuettas^sinnE vette mitäle / ко nuettaZ,
kera taika tuaB / minnA tuli taika hänessÄ,

häijykö nuki,

sis^

tuli taika / minnA nuetťši kättK da i meni taika (= terveesi
sai) .
nukku

'lukko',

mikä on kaikkias^surep nukku tanoza? - pe-

rennainA.
^nuku

'(kirjan) luku'.

kirjaz^on hiivä nuku.

monitv ehk^i

mikä nuku on.
^ nuku

'vähän'.

ко on niku vähä väkkiä sis^saottas^nuku va

oli / setl^oli nuku inimäinÄ va suimaZ.
^ nuku

'huolenpito, vaarinotto'.

hUvä nuku pettäs^hänessS

(kumpa inimäis pettäz^variZ).
*

numehaņ/ki ^ numehaņ/ki, -g&Z

majakkO

'lumihanki'.

'tuba tehtud sinna numehange sisse'

питеЬацдег^оИ

/ mejje ikkunna:nn

on sured^numeharļgeD.
numek/aZ, -kaD

'luminen'.

te on^numekaZ / vatted^on^nu-

mekkaV / metts^on^numekaZ.
n u / mi, -ntA,

-mme

'lumi'.

sUksiil^pan^'ēi [lehmäOj

lävä

kons jo tuli numi maha / re rudvaz^numme.
numiharļ/ki, -geD

'lumihanki ' .

numikak/kA, -aka

'lumikokkare'.

ozot^oikZ pätÄ mütällÄ

numikakaka.
numisae
numminna

'lumisade'.
'luiraussa'.

säe

'vihma dali numisae '.

hepoizenn^orļ^korvad^numminna

hain on hepoin sis kerräp^korvat takka'.

'ко vi-


256

Лит

литр/atĀ, -раВ,

-aZ, -attu

rahoda liki vilisäB,

'panna korvat lukkoon'.

siz^numppap^korvaD / ко ammup^pertt'šizā,

siz^numppap^korvat / hārf^kil'l’
a h^’
ēi korva äre тгллА,
литраХ

ко pa-

kai korvad^

(лике) / k o v v a d ^ o m j u m p a t t u .

литррага

'(korvista) lukossa, lumpeuksissa'.

korvad^on

литррага.
липаз/sa, -samma,
siä olid^veлka,
8

-аВ,

-in, -si,

niku veлka kellK,

-saD,

-attu

'lunastaa'.

siz^oli pantťéi pantu tuAúiD,

i 8 ^siллa ЪoллudJninekä mahsa, miä maksoin sinu essÄ, siz^miä

tuňЛid^лunasin sinu essS poiZ.
ли/ра, -va, -ppa, -vaD,

-pitA

'lupa'.

häness^oli лира,

miä siltä mänirj-ki / fšüttöä kävväs^koiiomaZ, siz^enstä küzüttas^ťáUtolt^nupa
nupahuZ
Vupu
visi:

'lupaus'.

'tutti'

gogo,

лигс'иг

/ moni küzüb^лuva.
on лupahus^taita mikä teh^'šū.

(ilm. Ik.).

ku^suttas^sitä sarvia kaikгллA

Vupu, düdü.
'tottelematon, uppiniskainen, ven. упрямый'.

оц^ко

л и г д и 2 inimäin / лигJuanhan ep^kule sanna ко mitä käzet^tehä.
nusļt'ģ/i, -ia,

-itA

'kaunis; hauska'.

kranni = nus^'ái /

pertťéi on nus^'ši / hepoinaan лиа^'И / pu on nus^’
ši / inm^on
лus^'éi / sada oл^лus^’ši / лие^'ёг ťéiittd / risat^panimmA fateri,
a ittsK menimmÄ traHtari, лив^'Иа lümä.
nuzik/kA, -а, -ka, -aka,

-aD, -koitA

'lusikka'.

miä noi-

zen лuzikaka sümä / vähä kell^oli oma лuzikkA, mejje tataлл_Joli
oma nuzikkA / sisähän sene лuzika katkaB.
süvv^eb^annatA,
лuzikkavakkA

ni sisähän sene лuгikakkI katkaB.
'lusikkarasia' .

zeD, лигъккауаккА ku^sutťéi,
ли^'ёгк/кА, -kā, -aD,
Ш

hānellĀ taita niko

топелл^ол^’
ёъ vakat^pikkarai-

ket^petťši tandrikkoZ.

-koitA,

-koiллA

'lude',

meill^on pal'-

лu^'áikkoitA / maasA ко otap^sammaleitA kāek'ā tempaB,

saoB:

tämä лu^'éikkoiллA,

nu^'áis/sa, -samma,

sis^

tämä kirppuinnA jne.

-an, -аВ, -in, -sl, -attaZ

'litistää.


257

nut

lutistaa,

lyöd ä’.

^'šisin ittsiä ~

kivikkoz^väki nu^'iisap^toin toissA / miä nu-

ittse seinä vassA / miä nu^’
i isin konna seinä

välli / ontrei ко nu^’iissī

'löi' vaéoannA korvannA,

ni se oli

se / sUäme nu^'šisattsZ.
nuttu:

pa nuttu! = sü! / jaett'ši vahad^ďi aletťéi bufetass^

ossa limonada ja kummaň mikä näütfiiZ, rahat^pan^'āi äkkistä
nuttu / tuttu nuttu miä trubi^ ťéin (run., L.M.).
* nu,

-D

'luu'.

nu, -nna,

-D

nurusu hän nut^pinnaB.
'(marjasta) raaka',

marjad^onjnunna,

ко eväd^

o vanmed^velÄ / man^sikkad^on haljad, man^sikkad^vel^onnaz^nuD.
nukaZ

'luinen'.

nuk/kl, -kia,

tämä liha on^nukaZ.

-iD, -kitA

'rakennuksen ulkopuolella olevat

puiset luukut, joilla ikkunat yöksi peitetään'.

tällK per^'āill^

on nus^'iid^nukiD.
nu-ponnaZ
nurusu

(pavin)

'luuruusu'

nus/atA, -aD

'sianpuola'.
(sairaus).

'hääräillä'.

nuvusu hän nut^pinnaB.

mitä siä nusat^sellÄ?

(= mitä

e^t'iid^dali mitä teD).
nusk/A ^ nusk/V,

-a (illat.) n. pr.

Kartalla Lutsk, ven. Луцк.

kylä Laukaan rannalla.

miä mel^nuska käet^pam^puska / käet^

pani puska ittsE mäni sure nuska / nuskA se kiitä, suri nusk^i
peni nuskA,

sei jaman^na'nn^onnaZ.

nužitts/A, -aZ,
'Luuditsa'.

-a

n. pr.

kylä

tannoa kutekUmmenä.

(ven. Нижная Лужица)

vennä uskoa / nuzittsaz^lät-

täs^kera tsen da / kuha meD? - nuzittsa.
n/utA ~ n/uta,

-uta,

-uvvaD,

-u^'šitA, -u^'šika

'luuta'.

koivu ohsissA tehāz^nUļt'ēitA / nutA se on leh^'ši-k'ā, metn^on inm^
leh^'šijā / nu^’šika pühittäz^matA / kuho siä nu^'iika meD?
nut/atA, -aD

'hääräillä'.

л и /vata ^ nu/vatA,
-vattaZ

-ppama,

mitä siä nutaD?
-ppan,

(run. ei nuvaD), -vatťéi,

-ppaB,

-vattU

(nusatA) L.M.

-pazin,

-paZ,

'luvata, antaa'.

-ppa,


2 58

lüh

тга nuppan sinu naizess^otta / miä лиррап згллл rahha venka /
nuppa тгллА hevoissA

ťéiXho ühes^päivässl / miä лираггп marja

männäy

hänel penziä eb^nuvattV, se sekletärä /

d4 en Jovvu /

hü ikä vosi ain лuvattas^tulevaллA vottA anta / ei nuvat^kavvaksl колпА, лирав^кивв! vai kahessi,

katos^kaikessl iässi (run.

L.M.) / isä annap^fiüttärellÄ sellK lehmä ehki lähtämä лирраВ,
se om^pridana / kai hän лuppap^tehä,
lü/hsä ^
-hzin,

lü/psä,

-psäD ^

-hsämä

-hsäDj

-psämä,

-hzettäZ

kai teb^mitä va näeB.
-hzän

'lypsää'.

-psän,

lüpsa / miä en tunne velÄ lüpsa lehmitÄ / me lühsämä
on sat^saoma - miä saon lüpsämä; лике) / miä lühzän
miä lüpsin

-psin^

miä erļ^kehta liihsä
(ker^^kui
lüpsän /

lühzin lehmä / miä vel en lüpsät^lehmitK / vohit

lühzettäZ.
lü/hzikko ^
sinastia'.

lü/psikko,

lühzikko

-hsikkoa,

-hzikoD, -hzikkoitA

täünÄ on maitua / meillK

'lyp-

lüpsikko rikkiZ /

lühzikko kera saottaZ.
lüh/üD, -hb, -üttÄ,

-h’
öD, -höitK,

komp. -hbp

'lyhyt'.

tä­

mä on lühüd^nora / lühh'0 hännäk'ä koer А / niku käkõ vai lühhbp.
lühüdvälinK:
ajan ummessa'.

lühüdvälinK lehmK 'lehmä joka on vain lyhyen

v r t . pitkivälinÄ.

lük/kiä, -kimä,

-iD,

-iB, -ki, -i

'työntää; pujottaa'.

lü­

ki vartat^sukka (kun sukka on katkaistu ja ruvetaan kutomaan
jatkoa siihen)

/ häl^lUkib^rihma педла silmä;

ei sanota:

mitä

siä lUkid^minnua (muissa kylissä pavin kyllä ilmoitti näin sa­
nottavan), vaan:

mitä siä toukid^minnua / hän lükiB (verbiä

olen huomannut käytettävän vain, milloin on puhe pujottamisesta,
suomen lykätä-verbiä vastaa tav.
lükkü ^

lukki)

tämä oli lükkü,
lükükäZ

'onni',

toukatA).

тгл tänäpä oli hüvä lükkü ^

onni /

löüzin massina.

'onnellinen'.

lükükäz^inimäinK,

hänell^ain ело on-

nessA käUB / tämä on lükükäs^kertA.
lük/ätÄ, -k'ämä, -kbn,
läpi kabлaissA tav.

-kū

'lykätä; pujottaa'.

/ lükkÜ педлА

nora lUkk'ā

'pane lanka neulansilmään',


259

lül

miä en näe lükätÄ / liikk'ā hänt külk^ / ei sanota
vette vaan toukka vene vette.
lülü

'lylypuu, janhus'.

lükkä vene

merkityksen suhteen ks.

lükkiä.

ко on vähä niku kovera pu, sis

sit^koverassA paikka hän on lülü.

ks.

lülüpu / lülü on rappia.

kuzennjL petä j äi hän on.
lülükäZ
hat^häntK,

'lylyinen'.

hän on mokomain

sis^saha ahisaB.

lülüpu

А

—
niku pihakaZ.

sah-

/ lülükäs^pankki.

'lylypuu, janhus'.

lülüpu ahisap^sahhamizeZ

'kuu­

sessa ja männyssä on, muissa puissa ei ole'.
lüpsik/ko, -koa,

-oD, -koitA

rintA varasatťéi lüpsikko.
lüps/ä, -ämä,
nA pöväB

-äD

'lypsinastia' .

vrt.

lühzikko.

'lypsää'.

'liikkuu paikaltaan'

mejje

lehm^eb^anna lüpsa, ai-

/ lehmä ко med^lüpsämä / lüpsäd^

ainA ni kavva kunis^heraHtab^maitU.
* lüpsölehm/K, -ä

mejje napu-

'lypsylehmä',

K s . myös lühsä.
prili^ša moisioz^oli roH-

kiap satta lüpsölehmä.
lūrļtsū füdärä
läri onttonannA:
lürttsü:

'miehennimi' .

siz^lür^sü füdävä saoB:

mül-

nazze vellK kokkanenitK fatevi.

ühs on lürttsÜ d4 toin on närttsÜ.

Kukkosilais-

ten pilkkanimiä.
lü/si, -ettK ^

-ttK,

-tteDj

tällK vikahteim^on uz^lüsi
I/üvvä

'viikatteen varsi'.

(sirpill^om^pä).

l/üvvp), -ümäj -ün, -üD, -üB, -öin,

-ünüD, -ü, -üvväZj
tAZ:

-tteitK

-ü^'iü

'lyödä'.

-öiD, -öi,

mones^paikka saot-

heinä nittÄmä ehk heinä leikkama, а meill saottAZ; heinä

lümä / miä koera lõin / miä en lüD / miä en о lüD / heinä lüvväZ / vakiatA lüvväZ / sirpikä nitättäZ, vikahteka lüvväZ / kaiki löimm^ittse unekkassi,

niku emm^o i ne mehetki / pankkit оц^

kai pohjassa lünüD / а doHtari saoB:

ep^sinnjõ revitťéíi epko

sinnua о lū^'šU а sint its tun^'ii %iuset^pässK poiZ / tanvenn^
on колка-te, ühte kūlk'e lüB, i töise külVe lüB, porottep^kovassA,

rekkiä viskab^ühte pole i töise pole / ко kazvozin.


260

lüv

ЬаЬаллА mont kito s saannoin,

kohan^siä тгппиа lö-itkl, ed^opet-

tad^minnua varkassi / vihmakaz^inmA vonod'jakkī löi könttö /
hän loikki häne leposkassi / näjļ e rakoika va lii, elä muka lü
/ tänäpä barabanna lū^’
ii / mejje kommid^oli spalevinnA
l/üvvä, -üB, -õi tunta

'salamoida'.

lU^’
šU.

tunta lüB 'salamoi'

/ tunta ко löi, ļūrū tulelūmizek'ā pontťéi pev^'ši.
*

I/üvvä, -üvväZ,

-öi üli

'anastaa, "valloittaa"'.

taita

gena^'ii löi üli häneltK norikī "valloitti" morsiamen / koļļsa
naies^elä kitä vahvannA,
liXmin

siz^nain lüvväz^üli.

'lyönti, lyöminen'.

lilt/tä, -tKmä,

-ättXZ

lümZn on to&o k akkU.

'karttauttaa '.

vinnoi lUttÄmä men

kun tehtaaseen mennään villoja karttauttamaan / lUtättXZ.
läh/e, -te, -ettÄ,

-teZ, -tessÄ,

-teD, -teitK

'lähde'.

täasK lähtez^oty^kiXlmä vesi / mäe o^sa lähtessX jozep^hiivä vesi
/ hänell^oli puhasattU, teh^'šH najjemmassi, teh^'šŪ hautA
ei sanottu kaivoksi)

(tätä

/ lähekkäs^soz^onnaz^lähteD / tanvennA läh­

te paikk^uhutaB г somad^uhutattaZ.
lähek/äZ, -käZ

'lähteinen'.

lähekäs^so / lähekkäs^soz^on-

naz^lähteD.
lähe/ttä, -tän,
ťái

-tptťéi,

-täB,

-tātt'šU

-^'áin, -ttämättÄ,

'lähettää'.

-ttännüD,

-tä,

-tät-

miä lāhe^'šin kirja ^ miä

satoin kirja / minnua tänäpä lähetätfii ťáiihč / minnua lähetätťéi nafka / kuttsumattA medeni lähettämättK tuaD / tämä mez^ep^
piä omma poika varia

'annap^paVVu ťéilt^i ikä pole lähetäB' /

hän agarrah^vaikkO keskUllÄ lähetä ni hän meB / kiret hänt
seit kirepä tulema

(lähet hänt kirepä tulema) / minnua taz^vi-

kossl lähetätfäi kotto.
lähevesi
vesi,

'lähdevesi'.

lähtäm/ä, -ä,
ho'.

lähevesi s ü p ^ p a W u ťéajua / lähe-

kustA ma süämessÄ vesi jozeB.
-äV, -itK

heill^on kaš lähtämä,

'vuoden vanha lehmävasikka, hie­
sured^lähtämäD / toizen kessä käv-

väz^jo lehmik'ā, siz^on lähtämä / hän ühe kezä on vazikkA, sis^
toize kezä on lähtämä / ко poikiB,

siz^on lehmÄ.


2б1

läh

läh/tä ^

läH/tä,

lä%sl, -zimmK,

-tKmä,

-zittÄ,

-teD,

-en, -eB, -ettÄ,
-e, -etťéi

-iw ~

-zin,

'lähteä'.

lähtä venna таппА menemä / miä en taho lähtä (varma)

-s-£~

miä tahon
/ miä noi-

zen lähtKmä / miä lähen kotto menemä / hän jo lähsi / ťáU jo
lähzittX / miä vei en lähteD / eb^mutA ka va lähe kotto mänemä
/ painoim^pä maha dH. lāhzirļ^kotto / lähzim^menemä kotoni naizeka / lähzimmR menemä eteZ / lähzin tulema utelinna / vaäa otťél
hepaize poiZ,

dK läHsI menemä kotto hepoizeka / miä panin it-

tsellÄ pä täUnÄ,
lä%sl menemä,

ettK bolliz^ni rarj.kkA läHtä kotontA / sotamez^

a miä va pisän

läkemäkohtA

'juon, ryyppään'.

(= läkenipaikkA)

läkeni-paikkA

'fontanelli'.

'fontanelli, pehmeä paikka, joka vastasynty­

neellä lapsella on päälaessa',
/ ain Jiahzel kässäs^sannoa kivi,

nahzenn^on läkenipaikkA pehmiä
sis se paikkA mep^kovassl /

nahzenn^on siniz^läkenipaikkA pehmiä,
läkini K)

kunis^sap^sannoa kivi.

'puhe(lu), ven. разговор',

mejje läkin^ep^kuhhõ

kenpä.
läkinäpaikkA
läll/äD, -ikh

(= läkenipaikkA,

läkemäkohtA)

'fontanelli'.

'lasten lelut, leikkikalut',

nahzet^ťáiu-

kattaz^lāllik'ā / aukkojärüZ pettäz^nahsitA seisomaZ sis^pannaz^
nahzejuiA lälläd^ette, siz^nahsi fiiukaB lällik'ä.
lämmi/ttä, -ttämmä,
mittää'.

-tän, -täD,

-^'éin, -tťél, -tättäZ

'läm­

rihi tarviz^lämmittä / miä noizen lämmittämmä kiugas-

sA / me lämmittämmä rihtÄ / ко vähä lämmität^kiugassA, sis^tunnaz^nätked^leiväD / ken sauna lāmmitt'il, se i ve kanto sauna /
monen mehed^lämmitättäZ, ain minjad^rohkiap^ain lämmitättäZ.
lämpi/ssK, -mä, -B, -Z, -ssiXD, -s^ťáU

'lämmitä'.

kiugaz^

lämpiB / kiugaz^jo lämpiZ / kiugaz^eb^o vel^lämpissUD.
lātļ/geD, -ki

'länget'.

pa hepoizen lärfget^pähä / läiski

parennattaz^oraka.
lännik/kO, -ко, -koika

'pytty'.

suppia ni^’
ē UllK / uni meni unnikko,

enne lännikkoika ve^ťéi
sittK lännikko •

länttsU: anusessA ко vett^ajettas^umpuka,

sisuko vesi


26 2

läTp

л о р и В , sis^saottaz^on länttsU.
pumpama

Vrt. vir. Wied.

lents:

lentsi,

'auspumpen, trocken Dumpen'.

läpi

'läpi'.

ma ni kovassA,

katos ťéinkub^vesi läpi / tänäpä sato vih­

sto miä kassuzirf^kai läpi / mejje naizikko ко

meb^läpi linna siz^on nenä kikkillä / nahsl ко iteB,

siz^läpi

turpa piselläZ.
läpikUlä

'läpi kylän'.

med^läpikiilä / läpikülä ко menim-

mÄ kai väki tun^'ii prossattama / t'iūtod^men^'ši läpikülä pois^
kukkuzissA.
läpäh/iiB (pr. yks.
'ummehtua'.

111), -^'šüväD-^'šüvättÄ,

-^'éilnneD

vilja läpähüB / heinät^kera läpäh^’
š üväD (kun panee

tuoreena latoon), homme haisu tuaB / heinäd^Zäpäh^'&U.vätt'A / nä­
mä surimoä^on lāpāh^'šūnneD, homme maku on,

kaasunned^dH- siz^on

seisseV.
läsimi/ne, -zek^
rastelu'.

(johdos < lässiä)

'sairastaminen, sai­

ain omasse lāsimizek'ā / hänellK läsimine meni kaik­

kine piteItä j o .
läsiv/Ä,

-it

( < lässiä)

'sairas'.

hän on läsivK / tällÄ

hepoizenn^on vika ко hän on niku läsivK,

siz^on vika

f- tämä he­

poin on vikainA).
lä/saiä, -simä,

-zin(K),

'sairastaa, olla sairas'.

-ziB,

läzib,

-sizin,
läziB,

-siD

ven. лежать)

a piihä tuaB,

siz^mät-

tämä eb^o ketä mennÄ / miä männellK vikkoa läsizin kovassA.
lätäk/ko, -koa,

-ко (yks. illat.), -од,

-koitA

'lätäkkö'.

perrä vihma azub^onna lätäkkoitA / tänä iit sato vihma ni kovas­
sA, sto sur l ä t ä k k ö ö n гккиппа:ллА / me opet mamaz^lätäkko kuse­
ma.'

ко vijjelläZ niin sanotaan.
läük/kü, -kemä,

tää, välkehtiä;

- eB ^

lāūk'sB, -ki,

säkenöidä'.

-kännUD ^

-ks.D

'kiil­

samavara noizeb^läiikksmä / sama-

vara läiikeB / kunta läilksB / liib^vaso kantoa savvika.
kannossA

lāiik'eB (sadusta)

lädeni
lädeni

(vrt. ven. Dal' 3- ляда)

sinnuataski

tuli va

'tuli vain säkenöi kannosta'.
'haukkumasana'.

ais^siä

/ kons mitä värUttK tep^sis^se on lädeni.


263

lä^'

lā^'šiā

'pahanmakuinenJ ven. противныи'.

пгки tā^'šiā^ niku

pahepa voittoa maku / ко oled^vina junut^sis^homnikoim^on lä^'äiä
maku suZ / lä^’
i iä maku suz^on / pähkinävoi on lā^'šiā P.M.
l/ätÄ, -äkkümä,
'puhua'.

-йккпп,

-äkkäD,

-äkkäB,

-äkäZ^

-äkkä,

-ātt'šī

sitä assiat^ep^sa kellä tätK, se assia on sanatuZ /

minu pällÄ latťéi t'šUhjā juttua / miä läkk’
än hänek'ä

'я говорю

ему' / miä saon;

a läkkähän^siä mitä sinna kuluB / siso vai-

tez^vassaz^minnA,

vaitez^vassa läkäZ (run., L.M.) / ко toize

pällK läkkäd^mitä,

sis^panetteleD / mejje külä väki kons mep^

toise kiillä, siz^ain läkkäp^toize külä visiä,

a miä erf^konsak-

ki / miä kuntKlin mitä hü lātt'ši / по mettĀ ťé1X sinnE kirikko
peīuiovait va lākk'āmā (naiset eivät malta olla puhumatta omista
asioistaan).
läv/ä, -ä, -äZ, -ässS
nut^tanava,

'läävä, navetta'.

Uhsi lävä va oli inmA kattoa,

tereskann^eb^oji-

se lävä ka mārk'eni

sis^tas teki uvve lävä / hepoin on tanavaxmA, a lehmäd^onnaz^
läväZ / mejje läväz^on domovikkA / lävässK ehk^i tanavantA ко
pad^rattainnA, siz^vannoa novvaZ.
lönttö

a., s., deskr.

mikä od^lönttö
orļ^ko lönttö,
löii/hi ~

'laiska, vetelys,

'naiskA' / lönttö hepoinA

löntys'.

ois^siä,

'laiska hevonen'

/ hän

ep^kehta mittä tehä.
löü/hki ^

löii/hki, -hü, -h'äkä

-hikū, -hkitÄ

'laite jolla viskatuista jyvistä puhdistetaan löyhyttämällä ros­
kia'.

löühikü löühk'än / löüh'äk'ä puhasattas^pahmassa:

kun löü-

h'ä heilutetaan niin roskat, akanat lentävät pois ja rukiit jää­
vät jäljelle. [Laitteessa] puu on halki ja välissä on tuohi,
jonka jatkona on nahkaa.
löiih/ätÄ ~

löiih/kätÄ, -k’
än

'löyhytellä (jyviä)'.

löühik'ä

löühVän.
löük'en/essÄ, -emmä,

-i

'haaleta'.

vesi ep^taho löilVenessK

/ vesi noizeb^löiiVenemmä / ni kavva ed^noissut^pesemä rissojja,
kuniz^vesikki löiik'eni.
löiiki/ä, -ä, -äZ (illat.)

'haalea'.

löiikiä vek'ä on hiivä


264

löü

p es si ss K / hän еЪ^о k ü l m Ä epk^o vari,
löükiä / vesi on kipetkA,

külmä,

sojA vähäisi / suppi on

löükiä,

vahokaZ,

vari / löü-

kiäz^vette p a n n a z ^ r u i z j a u h o i t A .
löül/ü, -üä

-ü

'löyly'.

annoin отаппА hepoizeruiA
lö/ütä,
-vvetťéi,
ravva

-vvän,

-vvetťéil

ко kel

-vväDj

saunaz^on

löülüä p a VVu / miä ко

löülü ni.
-vväB,

'löytää'.

-üzin,

m iä

löv v ä B , sis saottaZ;

-üsi,

-ütäD,

-ütäisin,

töüzin r a h a m a s s i n a / hepoize
poj a

lövväD.


265

та

M

^та, -Z, -езЛ

ü oņ^kiilmā siz^on калла maZ / vakia

'maa'.

revātt'ši massA poiZ.
„та, -tA ^

-ta,

-Z, -ssA

tee lattiaa veriseksi'
tiaa tai liikaa peset:

'lattia'.

/ majje

elä te matA verre

(gen. pl.)

'älä

/ peset kovasti lat­

mata ihmaD / miä en taho mata ihmata /

jankoika tarmottas^ko rihe matA tehäZ / kesk-кгггко maz^ven^sattAZ / koevA kälib^maitua massA.
_ma, -tA

'matka'.

naruzissA virstA matA, roHkiap kiimmenä

taita Ъо (taloja) / siz^zemsko ajo vähä matA.
ma^'iž/ttsA, -^saD

( < v e n . матица)

yleensä laen kannatuspuut'.

'parsien kannatuspuut,

per^'áill^on ma^ii^sat^panemattA

L.M. / ma^M-i^saD 'parsien kannatuspuut’ / pertfäiz^onnas^kera

ma^4i^saD лаеллА.
maha

maha mätettäz^napavarsl, maha dali vaллo

'maahan'.

lävä / vesi maha veremä (run., L.M.).
mahu
dys'.

{< ven.

(дать) маху)

'harhalaukaus, -lyönti; ereh­

tuli mahu minnA, et^tehd^niku hüvässK / ко ammud^et^tar-

kaD, sisese om^mahu.
та-глт/а, -a, -aZ

'maailma'.

tervez^ma-глmaZ / kons se

leb^ma-inma ottsA.
mai'лта
veän suuri'

adv.

'hirveän, tavattoman',

таг'лта suri 'hir­

/ ťéU ко ваппаллА лopup^sis^kon^šгnoг juvvaz^main-

ma kovassA.
таг 'лmattA

'tavattoman, hirveän'.

siлл^on mai'nmattA hü-

vä tuju tänäpä.
makaņ/gaZ, -ka, -kaitA
matto'.

-kai

'lattiamatto, kudottu riepu-

makarfka välli šiškoitA revittelen / makarfkait pettäz^

maZ, sto ma eb^rojahuiZ / makaņkai raputeллaZ
makikaZ
kaz vesi.

'rautapitoinen, ruosteinen'.

'puisattaZ'.

täš paikka on maki-


266

так

makkivesi

(harv., Р.M; L.M. ei tuntenut)

'rautapitoinen,

ruosteinen vesi'.
makohtA

'paikka'.

herra küzüb^zemskontA;

joko tuap^kire

se makohtA kuza sitta veitäb^ma.
makokkA ^ makokkA
* mal/i, -г

'suurikokoinen, leveä kuokka'.

'maali'.

ihnan mali tarkkazin

'osuin aivan m a a ­

liin'.
mali

n.pr.

kylä lähellä Kerstovan vatjalaiskylää, kartal­

la Malli.
mam/a

mam/A,

-a, -anna,

(poss. suff.) -asse,

ti (varsinkin puhuteltaessa)'.
татапла sano,

-sseka

ettK soffia mäni ettsimä basAjassa härkä.

soffia mamasse mäni kuttsuma soffia kotto,
to / mejje mamA tahop^pettä,

'äi­

serjo'za on mamasseka / soffia
sis^

ettK tua soffia kat­

sto miä raha hāvi^’
šin / hänell^eh^

o emmä dali eb^o issä ehk^i tatta dali mama (puhuteltaessa sa­
notaan mama).
mamahzoD
тате Z

'maavero',

'maamies',

mamuna

mamez^on tanopoikA.

'peruna'.

* mapin/tA, -na
pintA

mamahzod^on^'ii еппК.

'maan pinta',

'kukali sap^küntä',

mapint^oli panat^poiZ / та

аппА nät^tuab^jo liva, mones^paikka

tuap^savi / miä o^'šin mapinna väliä / mapintA velhon jäZ.
mar/aP, -oi, -oinnA
teline; porras'.
/ Uli Oļa on maraD
ojan'

(<ven.

m u r t . мары)

'makuulavitsa'

'hirret, jotka on ylimenoa varten pantu yli

/ marat^tarvis^tehä Umper honeitA

lingit')

'makuulavitsa;

tässÄ pertťéiz^on sured^maraD

('rakennustelineet, täl-

/ miä menin yli maroi ('porras joen yli') dH. marad^

rikkis^’ši (- mostaD) / ja väkkiä on täiinÄ kai ett^eb^mahu maroinnA väki makkama,

et ni on täiinÄ, epkO maroin^nannA mahu et­

tK kai on täünK / haroi päll^on maraD, maroi päll^on müllü
(arv.) .
mariakoiv/ и, -ua,
koivua

-и

(yks. illat.)

'visakoivu'.

maria

'niverää koivua' hänt et^sa nohki / meillÄ ко nain e p ^


2б7

te ene-pä nahaitA,

sis^saoB:

massi ^ massi

jo miä mariakoivu käet^pühkisin.

'Inkerin vanhojen asukkaiden suomensukuisel­

la kielellä (erotukseksi venäjästä ja virosta)',

massi lākk'aB

/ eb^lakk'ā vennässi, massi lākk'āB / киллаллА kera massi lättäZ;
massi sanotaan myös Kullalla puhuttavaa kieltä; Joenperän kiel­
tä kutsutaan myös massi; vennäs ku^suttaz^mejje kelt izorskij;
Joenperän ja Kattilan kieltä sanotaan myös izorskij.
master/i, -ikä

ven. мастер)

'mestari'.

Us kertA bek-

mani masteři vei minnua kattsoma zavoda miltsiz^Ъot 8 kiz^oллaz^
vinaD / miä ко tulin seit zavodassA poiZ, masterika, miллa silmis^nois kai niku lekkuma petteri.
m/ata ^ m/'atA, -akkama,
-akaziD,
kua'.

-akazimmA,

-akkan,

-akkaD,

-aD, -akkamassA,

-akka,

miä noizen makkama / paVVu ко makkaD,

nemä ilmprikkoa / eb^o mad^mejje minja
ka soreani

(run., tuutilaulusta, L.M.)

-akkaB,

-akazin,

-att'ši

'maata, nuk­

siz^noizep^pä me-

(run., L.M.)

/ makka mak-

/ minu mesikö makkap^

sis^kornap^kovassA / hän makkab^ďi kohhob^iileZ / se on rakki
nainA

'vana noto, pahassA mehek'ā m akka В ' / miä issunna makazin

/ nüdjmakazid^oiki tavaллa / issuzinna makazimmA / mejje batiko
da matko ко matťši kõvas sА , mont kerta ко sai kolissA, ni napuriz^nois^'ēi üllällK kai / homnikonnA noizen UllällK makkamassA.
matk/o ~ matk/Oj

-aa,

suu miehensä äitiä matko.

-oD, -oita

ven. матка)

vaimo kut­

minu matko oli virkkO - kärmiä / miлл^

oli hiiva matko / siz^annattazjmatkonnA velä saraffana.
ma/e, -tte, -ettA,

-ttennA,

-tteD,

-ttei ^

-tteitA

'made'.

mae on hiivä кала / miä suvvan matte maksa da lehmä utartA / matteлл^om maukku / koeravuntťšika mattei pUvvättäZ.
maetnikkA

(.-^ven. маятник)

eteZ, a jälkit^eb^o

'heiluri (kellossa)'.

(tunni maetnikkA) [ = arv.]

mezjmeb^

/ tunni maet­

nikkA häülüB.
magaze, magazeZ
leipä sinne magazeZ,
vaihatťáb.

'yhteinen vilja-aitta'.

enne korjatťái

ikä voz^airf^kappA revizässR,

ikä voz^ain

kappa ruista ja kappa kauraa ja kappa ohraa, ehkä


268

mag

enemmänkin vietiin, Paavil ei hyvin muista.
тадаге sürgü

paikannimi,

magaze sürgüll^on su-r pentO meil-

lÄ.
magj/aZ, -assa ~

-assÄ,

vä, perso makealle'.

-aD, -aitA

'hyvästä ruoasta pi tä­

kumpa hüvvä suvvap^süvv/ä ^

-Ā' se on mag-

jaZ / tämä poikain orfki ved^magjas^meillÄ.
mah/a, -a

'maha'.

mahn/a, -a

no niitesaid^nakkua maha täünS.

'koivun mahla'.

sAj sia^pessäs^silmitK,

kevväll^mahna jozep^koivupus-

kelloon linnumerkid^näözä,

sis se hävi-

täp^poiZ / mii poikaizenn^aiņ^kāimmĀ mahna naskemas^koivussA.
maho

'maho'.

maho nammaZ / lehmä om^maho / inimäinE k'era

on maho.
^mah/sa

ma)isa ~ ma'^sa^ -sAma

mahza), -zammA,
-zatťéi,

-zattA,

-zattu

-zoin,

-sama,

-so, -saka,

'maksaa; kostaa'.

-zan,

-zaD,

-zattaZ

-aB (еЪ^

-zettaZ,

hii on^’ši тгппА p a W u

venka,

d4 eväd^mahzattu / hän mahso minna vena poiZ / kattsozin kui hii
mahzattaz^rahaD / mahzatťši hüvässÄ / а miä saan ett'Ā maJCsaka
minnA rahaD,

roHkiap tuhattA rubl’
a / hü miň nois^’ši maksama

ралкка / mine annad^venka toizenna d4. hän eb^mahza,
taZ:

sis^saot-

toukkazin niku зиеллА suho / kell^orļ^kui р а Ш к

lehmitK,

siz^ninta pankkA mahzettaZ / sis^saottAs^sellÄ ťéíitdt^kui pal'l\i kirstu mahzaB.
_ mah/sa, -zaB (kielt. eb^mahza)
nen'.

mikä hän siZ, minuss^eb^mahz^i massA rohtA / se orļ^kel-

lik’
ā nainA,
*

'olla jnk arvoinen, vertai­

se -nain mahzab^mehe ikä ťéUZ.

mah/sa, [kielt. prees.]

tA miJUiA saoB:
mah/so, -zoD

eb^mahza

'kannattaa'.

komendant-

eb^mahz^otennA teillÄ moss e t A .
'maksu, maksaminen',

'paimenelle annettavat tavarat'
'paimenen palkka [kootkaa]'

paimenenn^on mahzoD /

/ paimenennA mahzot^korjatka

/ sinn^on venka i tänn^on venka,

kahed^mahzod^onnaZ.
mahuB

'mahtuu'.

kiita pihoon.

kui раЪЧ.'и mahuB niin paljon otetaan r u ­


2б9

mah

mahu/tta^ -tammA
maan' .

'mahduttaa, saada mahtumaan, panna mahtu­

mahutammA nämä гикк'еЬ^каг tähä kotťéi.

ma-Lk/atA, -kan,

-kaB

(vrt. ven. матюкать)

en taho maikatA / ketä topub^siz^maikkaB.
кгтгоп

'kirota',

miä

vrt. maikkia / miä

maikkan.

maikkami/ne ^

тагккатг/пе, -ze,

-sSj4

'kiroaminen'.

perke-

Ъе от тиъккатъпе / [ hitto ^ hitto.-] tozo mokomain maikkamine,
paha sana / me siä hito horna!

se on niku maikkamize sana / härf^

kirrob iihez^minutťšia kaskiimme kontkümme maikkamissA räjb'äUize:
ikä maikkamize sana ain perā^'iikko saoB.
maik/kia, -kima,
ta'.

-in, -iD,

-iB, -kizin,

-kl, -itťéi

'kiro­

miä en taho maikkia / miä noizen maikkima / mihe siä mai-

kid^ni kovassA / hän maikib^minnua / moni mes^hiivvä juttua läkk'äB, ainA maikib^väliltK / mejje napuris^humalikaz^maikiB / kahs
humalikassA maikitťái / miä eglS kirrozin kovassA - maikkizin /
теззе ded^ain maikki tättäräs teh^’ē U .
maikkimine

'kirosana'.

maini/a, -ma,

[ hitto:] se on maikkimine.

—n, -D, -B, -ttaZ

'mainita, jutella'.

siä

ain sitä vanna mainiD / tattaz^mainiB / keille mainiB (sanotaan
kun nikottaa)

/ minnua bo ken mainiB / ко ikasaD,

siz^mainit-

taZ / minnua iiht^pät^ain mainittaZ.
mairet/o

('^ mairetoinA лике),

-ossi

'orpo, ven. сирота'.

еЪ^о issä ерко emmä (tai ei ole jompaakumpaa) hän on maireto,
hänellK Ъо tatta / maireto: [_hänellÄ] eb^o niku ken mairutteleB / miä jäin mairetossi penüvessÄ 'pienestä pitäen'.
maÍTut/еллА, -teleD,
sua hyväilynimillä'.
ai minu sorsA,

-teleB

'mairitella, hellitellä, kut­

ко suvvat^häntK,

siz^mairutteleD, saoD:

minu muru, minu omena, ai minu popotbkA

'papu-

kaij a '.
mais/ sa, -aB,

-sO, -attaZ

'maistaa',

mekkiä se on viro

sana, meil saottaz^maissa / matti ко maisaB,
(kovasta juomarista)

ni pohja paisaB

/ siz^maisattaz^onuttA / häm^prukkl suppia

'niku maissO dali provaZ '.


270

таг

maittsi
siberi,

maittsi om^pahainA te / miX ко menimmÄ

'maitse'.

sia^sai mennä maittsi i vettsi harv.

* ma/itu, ~jļu,
ka, -jjuD

-itua ^

'maito'.

-itua,

-jjuZ,

-jjussA,

-jjuJuiA, - 3 3 u-

miä lähzin tulema kotto majjuka / fuko

mijinA maitua, miä majju роёоллА

L.M.)

(run.,

/ tatt^ümpev as-

taika ossI kai majju, montto'iskilmmed^vottA / kis klippab^maitua siivvX / tässK majjus^on hapa maku / gašēa tehäz^vissurimoisеЛ i majjussA / havvatunnA maļjunn^oņ^kettU.
* maitukram/i, -ia
ja,

'm a i t o t a v a r a '.

[ p a r a ] voitA kannaB,

vil­

kai maitukramia.
maitu/pata, -pa

toa'.

'saviruukku 1. vati,

jo ssa säily te tä än m a i ­

maitupa rikko.

maitupörä

'm a i t o p y ö r ä ' .

matukassA maitupörä,

maitupörässK

pö^'šikkK (run., L.M.).
maitusegn/a ^ -A
maitusit/A, -a

'siivilä',
'siivilä'

k s . maitusitA.

f- maitusegna).

maitusegnA roh-

kiap ku^suttaZ.
maj/a, -ja,

-aD,

-oitA

'asuinrakennus'.

hU osetťáz kahs-

kertainA maja / meill^on hüvä maja / lävä ei ole maja / inimäin
kuza eläB,

se on maja / hän nosab^majja üllällÄ, majja natoko

tehäZ.
majakkO

'pieni maja'.

meilt^on pikkarain majakko teh^'iU

kuza elämmÄ.
majjukaZ

'r u n s a s m a i t o i n e n , -lypsyinen'.

a se vazikkA

le-

neb^maj jukaZ.
m a k a 'ro f

'sukunimi,

ven. Макаров'.

sotames^tuli tsainoZ,

saob^ettK ťéU ottA maka'ro f?
makahuk/ki ^ makahuk/kl, -kia,
jossa lehmät

-innA,

-iD, -kitA

tai lampaat käyvät makaamassa'.

'paikka,

makahukinnA maka-

hutettaz^lehmitK / lehmäd^jo onnaz^makahukinnA лайка rannaZ /
lehmäd^onnaz^makahukinnA
makahu/tta, -taB,

такакигеллА, лике kielsi).

-^'éin, -tettaZ,

-tetťéi

'makuuttaa,

an-


27 1

так

taa maata'.

häntK mamasse makahutap^pole päivässä / moni mam

makahutap^fiUtärt kavva / miä makahu^’āin nahsit ikä homikko
himmossa.
*

makkaja, -плА

'makaaja'.

annA juntan makkajann^unta,

ťéU-

tekejäl ťéUtK.
makkamine
makkara
tehäZ.

'makaaminen'.
(harv.)

heitä siä se makkamine poiZ.

'makkara'.

odrasurimoissA da razvassA

mejje mamA teki^ a miä en o tehnUD.

hejjek'ā on pal'l'u

dj ena, miä en o kehannut^tehä harv.
makkar/aP, -oitA

'suonikohjut sääressä'.

monenn^inimäi-

zell^on palVu makkaroitA jankoiZ.
makk/ia

makk/ia,

-iatA,

annetaan niin sanotaan:

-iaD

'makea, imelä'.

kun suuta

tehäz^makkiatA / miä dumazin ne mak-

kiad^vinat^X'^'^ana evääni tehäkki,

ni kire / ко om^makkia taiki­

na, ко bo hiiväs taikina happanessuD,

sis^tunnas^kohokorized^

leiväD.
ma/ko, -kkoa,
kA).

-oD (пике),

-koitA

makonahaD (jos sanoo maoD,

'mahalaukku'

f- makonah-

niin se tarkoittaa käärmeitä,

pavin, maoD, пике) / tämä on razvain makonahkA ~ mako.
makonah/kA, -ka, -aD,
maks/A , -a, -aD,

-koitA

-oitA

'mahalaukku'

'maksa',

(- mako).

mattenn^on hilvä maksA /

tällä lehmäll^eväd^o terved^maksaD.
ma/ku, -kkua,

-ussi,

-uD, -kuitA

'maku, ven. вкус'.

kai-

kinnaized^mauD / tänäpä rokann^on pahain maku / tässR majjuz^on
hapa maku / kole on niku han'ia maku

'denaturoidun spriin maku'

/ pannaz^jaukoi eHk^maitua dali munitA maussl.
makui/n(A )

(^? makuizs),

kuissA / makuin(A) s u p p i ^

-ssA,

-zeD

'maukas'.

kahsi ma-

suppi / tänäpä om^makuizs suppi

(пи­

ке) / tänäpä on m a k u i z e d ^ u n a D .
maVari

( < v e n . маляр)

'maalari'.

ken on maVari,

ken on

sakatursikkA, ken oņ^krovelsikkA.
malino fkainA

( «^ ven. малиновый)

'karmosiininpunainen,


272

mal

vatunpunainen'.
*

mal j /а, -а (illat.), -oitA

ehk i mikä malja

'malja'.

emällään nenaratťéi,

(sinne nuorikko panee saamansa rahat)

/ siz^

otettas^seltX as^'iiassA sis^pannas^patta ehk^i malja \_tvovoga'ļ
/ļ^paturij patož mümäs^käüB,

i maljoitA

(maitupatoitA, jotka

ovat savesta).
талк/кА, -ka,

-assA,

-aka, ~aD,

-koitA

'kapula, malka'.

hod^millin^kepp-i, mikä on va käeZ, se on г mankkA / ken mep^ketä lUmä, sis^saottaZ:

hänell^on mankkA käeZ / ota mankkA d4

tempa hänellK moni kertA,

sis hä?}^kulep^sana / ota mankkA dK

an hevoissA, lii mankaka / antAkakkO minnA hiiva mankkA, miä häne

SOjennän hiivässÄ // kuhjann^onnaz^mankaD / mankad^räpisaäs^

kuhja pällX,

tokkuvattA kive maha.

manorosisko

(<; v e n . малороссийский)

mant/aP, -ai,

-aitA,

-aissA

'eräs tanssi'.

'maltaat',

пике teki pahai-

zed^mantaD / tänävo troittsassi пике mantait^ep^tehD^ensikki /
[kivetj nas^'éi sinne as^’
š iaz^mantai süäme / mantaissA

tehäz^

onuttA / mantat^ko ime^'šUtettās^siz^mantat^tunnaz^makkiassI.
manļt'šia-roho

'jokin kasvi'.

mant/ta, em^mantA,

-tannuD ^

-taD, -A, -taka

'malttaa'.

miä em^mantA otennA / miä em^mantA notťšissA päivällÄ ťáinannA,
vaikk^oņ^kai väzünnüD / mantA vähän^naika
miä em^manttad^männÄ kivikko,
mamma/tA ^
матерну)

t'šūt^tavvis^tehā kotonnA.

татгтю/tA, -Z, -nnuD

'kirota'.

'ette vähän^naika ' /

mammas^kovassA,

(vrt. v e n . бранить noperkele,

saob^miä men heil-

lÄ vei ťéUho / üht^kertakkl eb^mammannuD.
mammat/еппА, -teleB,

-teli

'kiroilla'.

mammatteleB - mai-

kiB / hän mammatteli.
mamzeli

(< ven. мамзель)

'mamselli'.

naizenokkan passip^

parep sannoa mamzeli / isup^kesklpertťéis^ko mamzeli.
manderi *ma, -лл/3;
kuza ken on.
mer kitsee.

häm^meni manderi mannA.

sitten leikillä sanotaan:

ken küzüb^niku

- L.M. ei tiedä mitä se


273

mandvi *ma, -ллА

'kun joku on eksynyt ja kulkenut pitkän

matkan jotakin tuntematonta tietä ja sitten kääntyy takaisin
ja sanoo:

tämä te veb^mandri талпА '.

maneri.

(<; ven. манера tai манер)

'tapa'.

näd^om^maneri

ken teb^mokomaissA niku tuhma ťéiitd teB / se bo maneri / näd^
omjmaneri ken teb^mokomaissA niku tuhma ťéiitd teB.
manerk/A, -assA,
astia, ämpäri',

-oit

ven. манерка)

ļu manevkassA kohulle

'peltinen maito-

'juo ämpäristä suoraan'

/ kavva éuéu ep^tua manerkoit pajattamma.
maAifest/A, -a, -assA,

-aka

(< v e n . манифест)

'manifesti'.

astaikA vizatťši poiz^maňifestaka.
maЛit/eллA, -telemma,
'houkutella, viekoitella'.

-telen,

-teli,

-еллаЪ

(< ven. манить)

miä en kehta maňitennA / napuri poi­

kain manitteli mejje voлoďja koera ťěUho.
maňit/ta, -tamma,
та Л И е л лА).

-an, -aD

'houkutella, viekoitella'

(=

mid en taho manitta - maňiteллA / mitd siä maňi-

tad^minnua kuho ep^piä / mitä siä maЛitad^лahzeлtA kamfetťáitA
väliä.
maņ/kua, -guD
pät siä ain
mannaP

8 ÜVVÄ'

'mankua, pyydellä'.

'mannaryynit'.

mannak/kA

hän suvvab^mar}kua / üht

т ацдиВ.

mannak/kA,

Ьаллоа seittsemäkümmend.

sei ол^'ёг rZsad^i mannaD.
-ka, -assA
vennä uskoa.

kylännimi, ven. Манновка'.
/ kuho meD? - mannakka

/ hän [= serjo'zina] on mannakassA ka)Cs kiлometra iilez^naugassA
mütälIK.
man^sik/aZ

(~ man^sikkA), -assA,

(fragaria vesca) ' .

-kaD, -kaitA

'mansikka

pal'l'u man^sikkaitA / man^sikaz^on makkia

marja / man^sikkad^on haljaD, man^sikkad^vel^oллaг^лuD.
man^sikkAnitťéÚ

n.pr.

'Mansikkaniitty (paikannimi)'.

hän

om^mettsÄ, miä en ťši mihe ni^'šUssI ku^tsuttaZ.
таЛи, -D

'lammas (Ik.); lampaiden kutsuhuuto'.

таЛи, ma-

Ли, таЛи kutsutaan lampaita / maAut tuллaZ l.k. / vonna saot-


27Í+

тар

tas^pem^maAu / таЛи, таЛи,

таЛи - bašu, bašu dali basi, haši

lampaiden kutsuhuutoja.
mapu

'naisennimi, eräs vaimo, jolla siihen asti oli ollut

vain tyttöjä'.

tattA n o i z ^ i l l l ä l l K mapu teki poja.'

maraka/tťéi ~ maraka/tťél,
or^rojaZ, eis^saottAZ:

~^'éiD

'likainen ihminen'.

ken

ais^siä marakatťéi / tässÄ nahzdd^on-

nas^ko maraka^'šid^voļaZ / ken on rojaZ,

se on marakatťái

(muuta

merkitystä ei tunne vonodja).
mari, marinna:nnA

'eräs kohta merellä'.

marinna:nn^oi}^ki-

vinoto.
^marj/a ^ marj/A,

-aD, -oitA

'mäti'.

кала marjA / tällK ka-

лалл^оп pallil marJoitA vattsaZ / кала ко лaskiB (kala kun menee
joesta mereen takaisin), siz^marja tuab^vällä калалЬА / kevvälIK meressÄ Ьиллаз^лаиказ^калаО, se on noisev кала, a sisuko mennäs^takaz^mevre, sisese on naskiv кала / tässä apajaz^on pal4-ii
konna marjoitA.
^marj/a, -aZA,
-oitA

-oit ^

-aZ, -a (yks. illat.), -aV,

-oi, -огл

'marja'.

vaлmiz^marja ain saottaz^rohkiap:
harv.

-oi (raon. gen.),

marja velhon rakA, ко Ъо
marjad^eväd^o velä -оалтеО

/ тгллЛ bo aika теппК tänäpä marja / mii olimma marjaZA /

marjas^kera киттавеллА saD / marjad^on haljaD / marjoi on lisähüssüD košáeli / по ко toi marjoi pnajahuse ni / miä korjazin
marjoitA / marjoit söin näitÄ jo,

kai küllässüzin heissÄ / olim-

mA kanervikkoг^marjoiл da г noisi pätÄ kivisämmä.
marjarüpsüD
*marjavakkA

'rypäleet, tertut'.
'marjavakka'.

marjavakk^on täUtEläinÄ, marjoit

täiinÄ.
*

marjaSs/i, -ia

jsššia ťéiukkazimma,
marjukkainA

( ^ v e n . марьяж)

(kansanrun.)

makka, makka marjukkain^ ^
ka marjukkainA,
mark/A,

-aD

'eräs korttipeli'.

mar-

oli rutu trumppl.
'marjukkainen (hellittelysana)'.

marjukkainA

leppä leh^'ēilinnukkainA
(< v e n . маркий)

(run., L.M.)

/ makka mak-

(kansanrunossa).

'lianarka, helposti likaantu-


275

va, tahraantuva'.
markaD,

vankiad^on mavkaD,

kive rojahuvaV / kai on

vankia mikä on.

mark/kA, -kā,

-aD, -koitA

(с ven. марка)

'postimerkki'.

раЪЧ.'и markkoitA / kivjajui^on mavkkA pällÄ.
marVJa

(< ven. марля)

marrasket/tU, -u
krappasin

'harso'.

mavVja on harvA.

'päällimmäinen ihon kerros'.

marrasketu

'kun vähän vaan ihoa raapaisee, verta vielä ei tule'

/ miä krappazirļ^kāessS marrasketu vällä/marraskettu
mäinen ihon kerros', sen alla on vain nahkA.

'päällim­

marras sanaa ei

tunneta muuten, vain tässä sanassa.
maslenittsA

( < v e n . масленица)

'laskiainen'.

hän on ven-

nässl кегаллА.
massin/A, -a (yks. akk., partit., illat.), -an, -aD, -oitA
( < v e n . мошна, SKES)
massinan pohja bo /

'massi, rahakukkaro'.
30

massinoitA / papi

massin on ühel käeZ / tämä oli lükkü,

löüzin massina / minn^oij^kust-le joutud^viz^grošěa massina.
mazink/A, -a, -aD,

-oitA

(< ven. мазилка)

'suti; penis'.

ěutťéi minek'ā voj j ettaZ.
mazurkA

( <1 ven . мазурка)

mazurnikkA
lija, murhamies'.

mazurnikkV

'masurkka'.
(

ven. мазур ник)

'kelmi, varaste-

ken tapabiinimäize, se on mazurnikkA / no,

hän mokom mazurnikk^o 7}ki, hän orf^kaikinnaizet^ťáiikUt^tehniid^
jo, hän jo on i inimäisijä tappaD / ken varasab^i tapap^se o m ^
mazurnikkA / a ken varasab^dH. ep^tapa se on varaZ.
masa

(< ven. Maiua, dim. < Мария)

'naisennimi ' .

masa na­

to, ликеп sisar (pavin k u ts uu).
*

maäin/(a), -a, -oitA,

-oinnA

(<iven. машина)

'kone'.

fabrikkaz^on maSгnoiллA remeniD / siz^vep^kommuna kattsoma maiinoitA / mašina eli

'koneöljy'

/ trejjor mokomain mašin on,

häm^puhasab^vilja / fabrikkaz^on masinoinnA remeniD.
mas^'š/i ~ maš^’
š/I, -ia, -iZ, -itA
'masto'.

(ilm. < ven. мачта)

naiva mas^'ši / miä olin anuse mas^'šiZ / sarļgas mejje


27 6

mat

omad^elläiz^veitätfši suvi mas^'iitA.
matan/a ~

matan/v,

-oi

'matala; lyhyt; matalikko'.

nell^on ahaz^i korkia lipittea,
sina за katuna,

ven-

rihell^on matana da najja / ka­

mussa ja matana,

kasina kättÄ nainA / selt^oli

matan^kannaZ sell bonnut^kruta kannaZ / kanava suz^om^matana /
mikäd^or}^kvasattU, ne on vehaD,

kivije päll^i matanoi pällÄ ju­

ma äreZ.
matanoi, -ллЛ
joen suussa.

uusi kylä vastapäätä Laukaan nenää.

tannoa kümmenä,

Laukaan-

vennä uskoa / kuha meD? - mátá­

no innA .
matanoin mainna

'"alavilla mailla", erisnimi, paikannimi'.

matanoin mainnA on sinna ottaaz^ain vesi.

ко or^vosputťéi, jo

ojat^kai noissaz^jo^sema.
matanukkainA

'matalahko'.

inm^ottsit va, matanukkainA
maferi

hän f- noru

on niku kaukono,

(pituus n 1 1/2 metriä).

(< ven. материя)

'ohut kangas, tehtaassa kudottu'

(vrt. katygaZ) .
^matk/A, -a, -oit

'matka'.

miä homennA

lähen matka / miä

matkoit en suvva.
„ matkA

(< ven. матка)

'kohtu'.

naisinn^om^matkA, n a h z e t ^

kuza kazvovattA.
matkanaizeD
. ■
---------

'matkamiehet'.

vai matkanaized Nw/ onnaZ

'vai olet-

te matkamiehiä'.
ma/to, -o, -ttoa,

-oD

'käärme; mato'.

kär°'mä on negnamato,

meillS saottaz^mato vohkiap / en jUrkiä ко näed^mattoa,
mao pä tarviz^otta / ко kannaD,

sisuko näed^mattoa,

sisese

siz^nahzenn^

on matotau^'ši.
matori

(< ven. мотор)

'moottori'.

tämä matori kovassA tu-

k izeB.
matošā sürgü, - П К
kiiläz^on matoso sürgü,
SO

se matoso nitťáů,

'paikannimi,

"Käärmesuon harju"',

mejje

korkiap kohtion pentO; hän elläiz^oli

a niid^on nitťšU / matoso sürgülZÄ kera


277

mat

heinä tehäZ,

sell^om^pennot^kera.

mato/tauļt’š/i ^

tau^'š/I, -га

sisuko näed^mattoa,

'käärmetauti ' .

ко kannaD,

siz^nahzeiui^on matotau^'ii / matotau^'ši ко

on, siz^nahs^itep^kovassA г pätÄ painap^takka / siz nevvotfäi
meillÄ sto heinänora,
nA кгика pällK,
täZ.

г haravoi harļko tarviz^vejjä sauna, pan-

siz^visattas^sinnE löülüä,

no siz^ninta pravihuB.

sauna kiukaz^ļā^'iikkl kai ituD.

/ mii käimmÄ nuettAmas^sitä matotau^'ēia,
nassA nassA.

siz^nahsl kUlvetät-

i vet^teh^'ši minek'ā van-

nuettas^sinnE vette mitäZe, siz mokomain niku vii

hapma, mao karva se pan^'ái sinnE vette.

sene vek'ä nassA van-

nassA kās^'ši.
ma^'šidā nain

erään vaimon nimitys.

ma^'ēidā nain ain pos-

koroib^naheitA.
ma^ťéive, -Z

n.pr.

Mati'n v a t jalaiskylä.

kuho meD?

ma-

^'éiveZ.
matťél, ks. kõnnu karhu matťél.
maťu

'ven. Матвей, dim. М а т ю ш а , Matti'.

matukkA:

onnimannissA matukkA, matukassA maitupörä (run.,

L.M .).
maukkU

'mätipussi, mäti'.

maukkU vattsaZ

mattenn^om maukku / mattenn^on

(kui on emane siis).

* medal/i, -ia

( < v e n . медаль)

'(kunnia)mitali'.

sai kui

montA vissiä i medalia saksa soasa.
* mehellä män/nä, -i

'(naisesta) mennä naimisiin, miehelle',

se fiiittö vell^oli kaikkine nodraZ,
mehus/sA, -a, -aka

'miehusta'.

a mehellä jo mani.
sinu poikA minu fšüttÄrel-

tK mehusa purki / se nain^on pitä mehusaka, kuho meb^dl ittse
unohuB

'sanotaan naisesta, joka pitkäksi ajaksi jää juttelemaan'.

mehustA kar}gaZ

'jokin karkea kangaslaatu' .

naizessA / mehust^kar^gaZ
mehustaisinna
hustaisinna.

t e h ä z ^ aivi-

'pahep'.

'paitasillaan'.

taita ühe paitA pällK, me-


278

тек

тек/кА, -ка,

-aD, -koitA,

ko-Lka soas^so^ttaZ

melek/äZ ^ melük/äZ,
aruga inimene'.

-когка

'miekka'.

sotamehed^mek-

(ei ог).
-ässS,

-käD, -käitÄ

'älykäs, v i r . hea

se on melekäz^rahvaZ / melUkäz^inimäinÄ, hä-

nell^on arvo päZ, a melutöin se on niku näd^vähä arvoka.
melessK

'mielestä, mukaan'.

minu metessK temmä ninta,

sto

memmK koko päivÄ tänäpä lUmmÄ heinä.
*

me levä, komp. -pi

muissA meleväpi
mel/i

(run.)

'mielevä, viisas'.

siz^lened^

(run., L.M.).

mel/i,

-tS, -ek'ä, -eD, -illK

'mieli; järki'.

sinna on hius^pitk'1 , a meli on lühüD / kustaan tuli,
meli // meltĀ vaihta:

nai-

seit on i

elä me tas^serjo'zaka meltÄ vaihtAma

'älä mene Sergein kanssa riitelemään'

/ elä vaihA nahzeka me l ­

tÄ 'sanotaan kun riitelee joku lapsen kanssa'

// meli teB:

minnA meli tekkis^tsajua / minn^ep^te meli menn'Ā kotta / minnA
meli tep^kotto mennä / velhon nahsl,

a jo naima noizeB,

velhon

nahze meleD / duman taita kotont^annattas^hiivvä meltÄ / ved^ep^
hän o vei tävvellize melek'ā

'nor^inimäin ко on' / ninta mejje

mehed ļā^t'ši pahoiň melillÄ issuma vagona / its^on tävvelline
inimäin, a ain on nahsi melillÄ = vähä arvoa päZ.
mellUt/el lÄ, - t e l e n i -tElen

'haluta mielellään'.

miä mel-

lUttelen sitä hevoiss^ossa / miä mellilttelen vennämaJuiA männä,
en ťái kui miä päzen mänemä = minnA meli teb^vennämannA / miä
mellUttElen fiiittöä ittsellÄ naizessi otta - minnA meli tep^
t'ēiittoā / miä mellüttelen veraiz^männä,

enťéi nassaz^vai evät-

tÄ.
^me l/^’ēūā, -liin (kielt. en mellU), -lUB (kielt. eb^mellU
melu),

-tUzin,

-^'šV, -^'áUD

nu nain eb^mellU

'tulla järkiinsä, viisastua',

'ei lähe targemaks'

teri on, ni ep^se kire mellü
nikkain noizeh^reistama,
а toissA ко küzüD,

mi­

/ joko kellÄ т И И ц ^ к а г а Ь -

melü) / humanaz^nät^saommA mo-

no sis^toissA ко küzüd^ni hän mellüB,

ni hän eb^mellü,

küzü vaikka kui häntÄ,

ni

hän ep^kule / miä olin kavva võhma а nütt^ meltüzin / mejje mam
mel^'šV tänäpä / ко on suttunnuD,

sisuko soppib^jo,

siz^mel^’š'lj /


279

mel

miä en о mel^'āUD.
^mel/^'iüä, -lüB

'olla mieleen, miellyttää'.

тглпА mellilp^

tämä auppi / m-iimA mellUp^tämä fšüttö = fiüttö on meltK mütälIK / tämä inimäin тгплА mellüB
me liitö ~

melütöinX (лике), melütötÄ

mäD, melütöitÄ
melütöitK

(= n-iku nād^nāūtt'ēiB hänetXÄ).

melüttömitÄ

melütöintK,

meZüttö-

'vähä-älyinen, typerä'.

palVu

p a W u melüttömitÄ / siä od^mikä leno ко meZütöinÄ

'vähä arvoka' / oVa on melütö inimäinK / melükäz^inimäinS hänell^on arva päZ, а melütöžn se on niku näd^vähä arvoka.
me/z J -he, -ssÄ,
ehid^mehellÄ mennä,

-hellK,

-hed,

-hi,

-hissK

'mies'.

vel^

vel^sad^i mehell^ellä / siz^on mehi vähä

kattsomas^ko ven^sassA tunnaZ / hü ол^'И korvollized^meheD /
nagra messK,

elä mehe hattuA / veljed^evät^kole kävvä, me-

hissK ainA va isä d4 ristetťéi.
mesjatšnoD

(<ven.

месячное)

'kuukautiset'.

sikuriD i

mesjatšnoD.
тегелок/aZ, -калл

'mieshenkilö'.

siz^mezeлokas^tuap^pertťši,

ко veitts tokub^maha,

а ко лuzikkA tokupēs i z^n a i z ело ka Z

/ siz^annattAs^sellÄ si 8 ariллA i veljillÄ.

по ainhan se meze-

лokkaлл^ennepi .
*

теглап/ко, -goD

'mieslanko'.

mēzлarļgot^tuЪakkaлaцgoD

(run., L.M .).
mezrahva/Z, -ss4

'mies, mieshenkilö'.

hän iлm mezvahvas-

sA aiko ep^saD Г= ellä ep^saD) / luzikka ко tokub^maha,
naizrahvas tuap^pertťši, a veittsi ко tokuB,

siz^

siz^mezrahvas^

tuaB.
теЬола1/пА, -zeD
'kimalainen'
лаЪ,

'kimalainen, mehiläinen'.

/ kotomehonainA

'mehiläinen'

sur mehonainA

/ mehoлaized mizä ол-

se om^pattsaZ.
meistev/i, -issi,

-itK

'mestari'.

sünnil / nois kirjuttamma meisteritK,
om^petSnikkA,

ken orf^kamensikkA,

Vari, ken on maVari,

kerļki meisterissi ep^

ken mitä tunnep^tehä,

ken om^ л o t n i k k A ,

ken on šakaturšikkA,

ken

ken on sto-

ken orļ^krovel^ikkA /


280

те I

hän ер^кеяра meisteriasl ťéUho.
melk'ettā ^ melkettä

'melkein, miltei; kielt. juuri',

mel-

k’ettā mejje omad^Jo nafkaz^onnaskl / melkettä -ikä intA tavotattAs^kävvä guVanjaza / апацдо i. notkU:

melk'ettā välliä bokki si-

/ pitet^paJjat^kaņkaiseD, melkettä ponvessa.
телкиЬаВ:

naisijiJiA meli menkutaB

тел/tA, -naZ, -naD,

-toitA

'naiset tuntevat halua'.

( < v e n . мел)

'liitu'.

’тгпекй

kiugassA vojjettaZ' / tämä bo hUvä mentA / täm^on mentA eb^o
kankki / nä ni kvanni oD, sitmäd^rojaz^i käsi kai mejinaZ.
mentA-jauho

'liitujauho'.

menemi/ne, -esK

'meneminen'.

satta viz^vai kuz^virsta oli

menemissS.
m/ennä ~
-enin,

m/ännä (harv.), -enemä,

-eni, -enimmä,

-entäiZ

'mennä'

-en, -eB, -emmÄ,

-ennüD, -enniZ,

(vrt. männä).

-e, -ецкЬ. ~

-ettK,

-ецкй,

miä en ťéi sannoa,

-en^'ši,

kui paVl'u

heillK sellK aika meB / miä i menirļkl / naizikkO saob^ettÄ me
pavin / d4 menikki kattsoma / nüd^lähem^menemä katto / dumaz^
ettK taita hejje hepoin orfki mennüD / menimmäkki kahe kesse /
ehän perrä päivänasu enepä nittÄmä männä
kisa jiah^’
ēi
niineen'

'kun rupeavat tappelemaan'

(tuomaan niinipuun kuoria)

mettÄ mettsä,

('^ mennä) / meillK mep^

/ memmÄ пгпе

'mennään

/ pohjuttsz mettÄ / t'äü ко

sis kilVuka minnua kera / reki meni rikki / a sor­

to f äikad^vahittaz^omma sortťéia ett^eb^menniz^mütä / те näitä
kokalle ain

'suoraan (eteenpäin)'

/ meņkā levittäkkü ne heinäd^

maha / ka^’
š iad^men^’
ii rikki / moni inimäin ain sanamitte marjas^käUB,
meno ~

što ketki eväd^mentäia^hänekb..
mänö, k s . m ä n ö .

mere petäjä

'"meren petäjä"'.

hän omjrtes ко mere petäjä

sur mes ken on, sis saottaz^ninta.
*

mereran/tA, -ta, -naZ

'merenranta'.

livapüi}gäd^on mere-

ranta mii / sUväoja on tänne pakari pole mererannaz^oiki.
mere tä^'š/i, -illK

(?)

'merenhalti j a ' .

vizatka poikaized^


281

тег

mere

tomuitA

(kun jäät Laukaan joesta lähtevät, keho­

tetaan poikia heittämään jotakin jäälauttojen päälle) / kevääl­
lä jäiden lähdön aikana pojat heittävät puita jäälohkareille:
mere tāļ>’
ē illK t emuitta at ammA, pu massA ehk i minen-ibit' viskat^
sinnE.
merettsi

'meritse'.

vennämant tun^'ši mehed^meretts-L vir-

ro.
mer/i, -Sj -eZj

-essÄ,

-ellÄ

'meri',

meri kohhaB,

taita

sätä leneB / kirppU on liki viro rajja, mere rannaZ / merez^
ojuias^sured^naineD / meressK ко on tuti siz^vesi noizep^siz^oijki jioteD / miä on tavannud^merellS käilmä ehk^i on käünüd^merellÄ, se on soromno.
merikrapu

'kilkki

(mesidotea entomon) '.

haili sUämes^hii

oJuiaZ / meillK mukanaisitA krapuitA bokki.
meritul/i, -еллА

'merituuli'.

meress^on tuli merituli /

meritulennA vesi noiseB.
*

meriv/esi, -että

'merivesi'.

vanna vanna merivellä (run.,

L.M. ) .
merki/ttä, -t
pentO,

'muistaa'.

merkit tämä pentO

kuza on) / tämä inimäin merkit

merk/kl, -kiä, *-illÄ 'merkki'.

(= muisA tämä

(= muisA tämä inimäin).

kahs merkkiä krapattu /

mejje sara merkill^on kont^ükälä.
mersko

( < v e n . мерзкий)

'inhottava, iljettävä'.

mersko

inimäinK (ко bo hiivä inimäin).
merza
merza

(vrt. ven. мерзавец, мерзавка)

'heittiö, ilkiö'.

'tozo mokomain pahain inimäinK' / mejje merza / ais^siä

merza / ois^siä merza sinnuataski.
тег/tA, -ta,
kiaismerta'.

-rraD,

-toi ^

-toitA,

-toinn ^

-toinnA

'nah-

ainmunnA vedava oņki merraD, mukanaissA merta bo

/ memmS naukannA mertoi panema vette / mertoinn^onnaz^rikkinäizei^aupuD / meill^evät^petK bujuit mertoinnA.
mertApäre

'mertapäre'.


282

mes

mesi.

'mesi'.

mesikantO

mesi pravitab^inimäize.

'mesikanto'.

mesikanto otettAs^ko ottAma Ьил-

naZ, kuuluu häätapojen kuvaukseen.
mesileipK

'mesileipä, kennon vaha',

mesileipään se vaha

sin sarjaZ.
mestA

(= ven. вместо)

päzettÄ sinkassA poiZ,

'asemesta'.

sis^saoB:

mestA konmia vottA olittA va kahesa ku-

tA.
meäat/ta, -aD, -aB (kielt. ep^mesat)
'häiritä'.

(< ven. мешать)

vai sinnua haitaB = vai sinnua meäataS / siä kole

meáatad^minnua - haitaD / mihe siä otat^häntÄ sittÄ väliä,

ved^

ep^hän mesat sinnua.
metn/a, -a, -aD,

-oitA

sista tehty luuta'.

{ < ven. метла)

'lehdettömistä ok­

miä toin me^sässÄ раШ'и metnoitA / metna

se tehäz^lehed^otettAs^poiZ, a nutA se tehaz^leh^’ēik'ā, se o n ^
nuta / nutA se on leh^'iik’
ā, metn^on inm^leh^'iijā.
* metra

(<? ven. метр)

(?)

'metri', miä mittan sure metra-

ka.
metsikkö

'metsäinen',

metsikkö nitťéú on f- ni^'ēii pällK

mettsÄ).
me^sitt'ē/ūā, - U

'metsittyä'.

nitťáU me^sitťéi],

tarviz^

теппК rokkima.
metskül/ä, -lä

n.pr.

me^somärf/kÜ, -güllK

'Metsäkylä'.

kuho meD? - metsküllä.

'metsonsoidin' .

mü menimmÄ kahe kesse

me^somārļgūllK.
metsÄsi/ka ^ metssi/ka,
барсук'.

-a, -kka

metssika eläb^mettsäZ,

'mäyrä, metsäsika, ven.

hänell^onnaz^musad^virut^se-

läZ / metssia havvaD.
metssia

(^? mettsia)

ha/vvaV,

-utoitA

'mäyrän kolot'.

pitkäz^nenäz^om раШ'и metssia hautoitA.
metssikakoer

'mäyräkoira, ven. такс, такса'.


283

met

mettsemen^oma

'lievä kirosana'.

ais^siä mettsemen^oma

lievä kirosana, välissK ко ken tep^koePuttA [ silloin sanotaan].
mettsemen sanaa ei osata selittää.
mettso

'metso'.

me/ttsä ~

mettso клоккг.

me/ttsK,

-ttsäzä,

-^sässÄ,

-ttsä

'metsä'.

its

Tpan^’
ši johsu me^sässÄ poiZ / oli hapazikko mettsä / täesÄ leppKzikkoz^on paksu mettsK / mejje mettaäz^om^palVu žlvessusitA /
sanamitte toi puitA me^sässÄ' / ťáii ко mettÄ mettsä,

sis кИЧ-Ьл-

ka minnua kera.
mettsäinK

'metsäinen'.

tämä on mettsäin kohtA / mettsäinK

mäki.
mett s ānu^’
š ikkA
пи^’
ёгккос'з'а.

'marjalude'.

mettsānu^'šikkA hävitäp^toisi

(niitä pannaan Kukkosissa paikkoihin, joissa lu­

teita on huoneessa.)
mihe

'miksi, minkä tähden',

ti, miksi päästit vellon (ulos)'
si pelkäisin ukkosta'
mihekki

mama, mihe иелло siazziD? 'äi­
/ mihe miä pölkün jürrüä

'mik­

sanoi sevjo'ёа.

'johonkin'.

sanozin mejje mehii kerann^ettK kir-

juttakka mihekki ittsed^meistevissl.
miksi ^ miHs ~

mis

'miksi'

(= mihe).

miä saon mis miä en

taho Sannaa / sitä iten oma mama, mihsi meillä nejjod^ep^tunлА.

siltä meillä nejjod^ep^tunnA, mihsi meill^on nahsit paVlb.

(run., L . M . ) / minna, mihsi le, emikko sika ep^kazvo ensikki /
en ťái miHs hän o m ^ a n a n n i k k O .
*

mikkun/A ^ тгккип/а,

-a, -assl

vä, Kukkosin kylän praasnikka'.

'Miikkulan (Nikolain) päi­

menirļ^kotto, a kotonnA pa-

rai'nna meļi e küläz^oli тъккипа, mejje kiliä praznikkA / männä
vottA mikkuna.
mira

(< ven. мир)

'rauha'.

teh^'ši mira ehk teh^'ii sopu

'tehtiin rauha' .
mikiēa pavin
hän suppia suvvaB.

'miehennimi'.

mikiSa pavin on suppimikket,


284

тгк

^ mikiSd/äV, -ä

'nimi',

mikiidä kaivoz^hüvä vesisoni / meni

elläs^mikiä^däD päreppuitA varkainnA.
mikken-kukken

mikkel-kukkel

sisällä, sanotaan [etanalle]:

'etana'.

Kun sarvet ovat

mikkel-kukkel näiit sarved,

(tai muuten) tapan / kun sarvet ovat ulkona sanotaan:
kukkel peitÄ sarveD,
miko
mi/kä

to tapan.

'itiiehenniini' .
mi/kä,

'mikä; joka, mikä'.

mikkel-

sis^peitäB.

meni miko mettsä

-ne, -tä,

to

(run., L.M.).

-stÄ, -nek ä ^ - n e k ü ,

-käD ^ - k ä D

norikki ka issub^nauta siz^emäll^on se

rissi kagnaz^mine hän pab^norikiīinA kagna / ra^C^a eb^OJinud^äkkistä mistÄ ma)Csa / min siz^mahzatťši kai rahad^mitä ол^йг
Venka / miä saon ettX minnA ra~ppa eb^o minekä mennK takaZ / miä
saon:

ai mikād^nus^’
i it^koera pojaD / a pätÄ ku^suttaz^esimäi-

zet^pankiD, mikät^tujmas vettÄ mii / ken mikä nāt^tuab^untreh^'ši,
saomma (silloin sanotaan):

ikä ellä bo nalļa / ко pahmassA vi-

zattaz^mikäd^ne töröd^JäväD,

neit saottAs^peräD / miä süännün

hüvä hüvvüssÄ (- eb^o mistai süän^'äüä d4 süännün).
mi/käkki, -kk'ä(kkl), - 1 ä k k i - t ä k k I
ļe ikkunna.-лл kazvob^raitA

'niku paju,

'jokin; mikään',

mej-

vana paju m ik äkki ' /

hän f = kuzippa nenä] eb^o mikk’
ākkl, nurmi on dai nimi pantU
ninta / hän [- uhkia] piäb^niku ittsiä va hüvännÄ a toin niku
eb^o mikk'ā / kellÄ mitäkki,

a kerräläizel keppiä / teb^mitäkkl

mokomaisi koera fšükküitÄ, sis^sitä saottas^pöveri / miä sinлА mitäkki taikan
vä juttua mitäkk/i

'lahjoitan'

/[ vorteleB -j lākk’
āB mokoma hUv-

(— - I ).

mi/käle, -nele

'mikä lienee, jokin'

(vrt. mitäle).

otťél

minele paperi kätte па^залпгккА / miллA pertt'šiz^om^mikāle vārļkelĀ haisU (niku pahain haisU) / läsimine jälle mikäle.
*

mi/käni, -nēni,

чтонибудь)

'jokin'.

-täni

(vatj. mikä + ven. -ни-, vrt.

siz^mineni vatteka katettas^kinl / hän

UHt pat taikah^minji^ain mitāni

(= annab^mitāni} / miä harfkin

ain tarmo mitāni savva / katan as^'iia (mitāni viskat^pällÄ) .
mi/känibit', -nenibiť,

-tänibit'

(vrt. vat j . mikä + ven.


2&5

тгк

чтонибудь)

'jokin'.

mikänibit’ o n n e t t o m u z ^ i k ä tuaB,

se on un-

/ mikän-Cbit' taikA taita on (se että kuhjan päälle ei
panna parillista lukua malkoja)

/ siä niit^kerk’
e niD (mikänibif

hänellK muvhe лорри) / keväällä jäiden lähdön aikana pojat
heittävät puita jäälohkareille;

mere tā^'iillK tomuit satammA,

pu massA ehk i minenibit' viskat^sinnE / SopotaB = nueb^mitänibit’ (lukee loitsuja) / eb^läkkH ninta kui on mitänibit' petteleb^
vellMj siz^rarļkaB (oikeudessa).
mikänibut'
milittsA

(pavin)

(vrt. ven. чтонибудь)

(vrt. ven. милиция).

'jokin'.

ühe mes^tahto теппК varkain-

лА dH. milittsA tarkkaz^näkemä.
milli/n^ -zeasix, -se

'millainen; minkäänlainen',

ťéi millin hän on hille L.M.

miä en

/ [ sürgü] on i Ummerkäin^i pitke-

likkO i millin trehvaB / nä millise hän ihassU кегаллА / miä
en o millizessäkki silmizessK epi^ miä sūrākai.
milli/пК
(- millin).

(~ miltäinK), -ze^ -ss4'~ -ssäj

-se

'millainen'

millize siä naize otaD? = miltäize siä naize otaD?

/ millize klei^4i osiD? / eb^noissud^enepä mitlissäkki vina te­
kemä / nevvo minnA millissÄ fiiittöä mennä koiioma / rātt'ši on
vaikko rozavo ehki долиЪо ehk i vankia ken millissÄ tahoB / nä
millise hepoise siä ihassuziD.
miltäi/nK, -ze, -zessi,

-zeD

'millainen'.

алко papevZssA

kattsoa nimitK ked^orf^kirjuttastU miltäizessi meisterissl / г
miltäized^vinaD / miltäize rā^'ši pat^korvinnA?
* miIt/ne, -se,

-seD

'millainen'.

mokoma sana saob^miltsek-

kl, ettÄ sad^nagra / miltset^pnanid^niit sinn^on omataz^eлoka?
minj/a ~

minj/d , -a, -assi,

-аллА,

mejje minj^ep^tunne tehä nahsitA,

-aD, -oitA

'miniä'.

hän om^maho / minu suku ku-

^sub^minu naissA minjassi.
minjukkainA
* minoi, -ni
siz^naunottAZ:
ni.

'miniä'.
(run.)

'miniä'.

terve kuni,

ко norikki tuab^ven^sassA

terve päivä,

terve vastaine minoi-


286

* minutťš/I, -ia

(vrt. ven. минута)

'minuutti'.

stanttsas^

seisO pojezda mitäle minutťáva kümmenä.
тгго'по f
saoB:

misie
nee"'.
leno:

( < v e n . Миронов)

'sukunimi'.

komendanttA тгллА

mitä siä ottEled miro'nof?
(vrt. mis sub mihsi)

'jostakin syystä,

"miksi lie­

tänäpä misie pä vumiz'dB (= välissK kivisäB).
minnua mihs leno koisutaB

Myös mihs

(venytyttää, kiskotuttaa).

leno lainattu inkeroismurteista.
mi/zä, -s

'missä, jossa; mistä'.

miä saon:

mis ťáU sait

fiitä ettK hän oli kotonnA / m e h o n a i z e d ^ i z ä onnaZ, se o m ^ a t tsaZ.
misäle

'jossakin,

mit/ata ^
punnita',
lĀ, ni ...

mit/atA,

"missä lienee"'.

matťéi mizäle drubiZ.

-tan,

-aD,

-taB,

-taZ,

-attaZ

'mitata;

miä noizen mittama / katsч_> ко miä mittan selk’ā mütäl(leik. uhkaus)

/ miä mittan sure metraka / miä mit-

tam^mat'eria, kui p a W u mep^^leitťii / miä mittan vettÄ,
sükävS / vöitä mitattaz^ezmenik'ā.
saka ко mittap^sitä,

vrt. mittaa.

kelloon rappamuZ,

оцко

/ sis se vak-

sis^tuap^taika

(sis^pra-

vihuB) / lika jauhoitA mittaZ.
mittA

'mitta, punnitusväline'.

minēk'ā mitattaZ,

kai s a p ^

saunoa mittA / bezmeni от mittA / tsetverikk am mittA.
mit/toa
(r^mitatA), -tOma, -on, -ottaZ
'mitata'.
mito
_
J -----niitt ehk:
mitta nütt , se on ühennain / miä noizen mittOma
pentoa / katseko miä sinnA miton selä tätinä 'annan selkään' /
tetK mitottaZ,

montA virsta on linnassatA ^

linnassa.

ks.

mitata.
mittä

'mitään'.

valittelee,

s i n n ^ i n mittä bo,

/ ais^siä kohmettuD, mittä et sa tehä
kohmeZ

sanotaan sille joka

ettei ole mitään / pravVasso minnA mittä ep^sanoD
'et tunnE tehä' käet

'kädet kohmeessa' / ко bo kellÄ mittä,

hän orļ^kaiki vaJJainA
mittäkki
tään s iel lä'.

sis^saottaZ:

(kaikkia on tarviZ).

'mitään',

ep^tunnu mittäkki sellK 'ei näy m i ­


287

mit

mitä

(interrogat. konj . )

'mitä'.

пг pal4.ii hoen. Sto ene-

pä en sa arvoa, mitä г haen / [interrog.:]
inmA leipä.

vastataan kyselyyn / en ťéZ mitä leB / mitä siä

kipput^sinnE ni kovassA
mitä - sitä
mitäle

mitä? - ime sitä,

'mitä tunget, pyrit sinne niin kovin'.

'mitä - sitä'.

mitä varemmas^sitä pavepl.

'noin, jotenkin, jotakin' jne.

(vrt. mikäle).

hu

kotonn^on^'ši mitäle kahesa päivä / hän on ni mitäle tuskain kai
/ kana homikossA varra mitäle kakatap^kai / hän üht pätÄ rirjgub^minu pällK mitäle / stanttsas^seisO pojezda mitäle minutťšia
kiimmenä.
mi/ä, -nu, -nnua,

-nussA,

-nna

'minä'.

miä men nahkan /

minu emin^’
š imā minnua eb^naze kuhhokki / kohot minnua üllällK
/ tämä mat'eri minussA passiB,

kumpA niku on^nus^'šl maťeri /

miīin^oli emikko sika suri ni, minna leväD emikonnA siannA kire
porsaD.
mois/io ^ mois/io,
-iossA
saoB:

('^-igs)

-io,

-ioZ-^ -ioZ (yks. iness.

'moisio'.

d.4, läHsI menemä moisioZ / tattA

kust siä koera poja saiD?

miä saom^moisiossA, miä saom^

moisioz^annattaz^näit koera poikitA kaikkinnA,
ta / mint küzüB:

+ illat.),

kust siä koera poja saiD?

ken va tahob^ot-

miä saom^moisioä

toin / hän on liki koppania moisio / kukkuziz^ennä kāii^'ii päHkenitK varkainnA, moisio me^sässÄ / moisioz^oli mainma hiivä
prav l'aššo.
ток/аР, -ki

-kit

s.pl.

(ilm. ^ vir. mokk)

'huulet, suu'.

mokad^on huleD / piä ne mokat^ k i n i ’
. / piä nitK mokkit^ki, elä
pnakize! / kiš söi maitua,
saottAZ:
mokkaZ

kai mokat^kali / k^on hUvä, sis^

on mokki mütällÄ vai?
vir. mokas)

'hukassa, mennyttä'.

se inimäin

o m ^ m o k k a z ^ o / kamaššid^om^mokkaz^jo.
*

mokom/a, -a

'sellainen',

miä sanozin ettÄ miä on moko-

makkl mokomakki meZ / miä saom mitä mokoma?
mokomai/nA, -zen

'sellainen'.

(oli kirjavia paitoja:)

kletkikkO mokomainA / tarviz^onnisaa mokomaizenn^aika mennK,


288

mol

Sto kettä е Ъ ^ о И -is^kussa.
то lem/maDj -рг

'molemmat'.

minu molemmat^poj ad^en^'ii

ригЬА torna / йЧ. men^'ii kahe kesse,

vaAa d4 feťákA, molempi uh-

ze jure.
* molep/aP, -iZ, -гллА,

-г

(gen.

om^molepi polessA jo makkia,
pi toukattAs^sitä podnosa

+instr.)

'molemmat'.

ко

eiz^onud^juvvaz^vällä / siz^mole-

'tarjotin', siz^&eniha d4 norikki ka­

he kesse otettaz^vassa / kupelja tarviz^oJUiA molepis^tanoiZ /
molepi men^'ši hunnussi / kattan^patta soimaB, a kiiled^om^musad^
molepinnA.
то li tvA

(

ven . молитва)

'rukous'.

kirjaz^on hiivä лики.

moлгtv^ehk^i mikä лики on.
monastiÝ-kA

n.pr.

kylä, kartalla Monasteri.

vennässi lät-

täZ.
* monennai/nA, -s(sA)

'monenlainen',

meill^oli kíilvetťáíl

vilja moneллais^selttsiä.
mon/i, -t ^

-tA,

-eZ, -еллА,

-neD

montA messä t'šUzā ~ tsüZ / tänäpä moni

'moni'.

sell^oli^mā^'ii

lehmĀ jäb^mettsä / mon-

net^kerrad^väkkiä раШ'и / mont pirua лoЪaг^ni monne virsa pällÄ mehellÄ meD / mont^inimäize ponvia on eletťáU
polvea on eletty'

'monta ihmis­

/ ni^'iUllK mones^paikka kazvovattA лив^’
ёИ^

kukaD / kato räistäissa vesi noizeB tapp apspertťái kera топеллА.
monika/z, -ssA

'moni, muutama'.

monikas^tannap^uhkiassA

/ kaлmoiлл^on^haл^ťéъaizeD, pölässütett'6 i monikassA.
monikkai/пА, -zeD,

-si

'muutama'.

tänäpä oli monikkain

herļki va kirikkoZ / oli sellK paVVu poikaisit sinuka?

eb^oлt^

paťťu, monikkainA va / minn^annatťéi monikkain kamfetťái / siz^
mejje kiilä väki ол^'И каллаллА,
van oл^'éi kukkissA vihaD,

monikkaized^meheD / janinnA

sis^koivu rakoi oli kera monikkaisi

seaZ.
* monne/Z, -nte

'mones',

monnente poлve sukuлainA?

ka monennessa polvessa sukulainen'.

'kuin­


289

топ

* montto' iskummettň' 'toistakymmentä',

tatt^ümper astaika os­

si kai majjuj montto'iskümmed^vottA / välissK vein montto' iskiimmet kor'^ma kerraka.
mod/a, -a

'tapa; muoti',

meill^eb^onnud^ensikkl sitä m o ­

da ettS mehedki naized^Uhes^kūiĀ^'ši [saunassa] / taita om^moda
mokomain / ennE muina oli moda,

naizet^kāū^'ši kattariZ / se oli

moda, акаллА pi^’ši олла ain Jauhopudru / üht kosia í- ühtÄ mo­
da) / [ kalinAmarJapu:]

—

vaлkгat^kukaD niku vahtArapu moda le-

hed^on.
* moļi'iik/aZ, adv. -kāssA

7 'taitava',

maiлma kenassA läkäZ

’mā^’
i ikkassA läkäZ '.
mo^'iikko

7

'tapainen'.

ко on mokomain niku ilkiä mo^&ikko

sis^saottAs^kena.
mošķu

'maakirppu'

kArain елока2, museA,

(vrt. ven. мошка).

hän or}^kaikkine pik-

hii hiippivättÄ / miä isu^'āin turnippoitA

dl mosku kai söi väliä.
movd/a, -a, -aD, -itA
no'.

ven. морда)

'hevosen turpa, ku o­

mejje hepoizeлл^on peni morda / hirvell^on morda / morda

- moškA.
morihu/ssA, -та, -n, -В, -Z, -ssuD
'laihtua, tulla huonoksi, heikontua',

(vrt. ven. мориться)
miä en taho morihussA /

ken on holev^inimäinK se morihuB / inimäin morihuB ко pahaizeasl jäB / meillK hepoin morihup^kovassA / hepoin morihuB,

'ļāp

pahaizessi', гацккА ťáU ehk^i kehno sūmiņ^ko on / minnA nain
morihuZ / miä en o morihussuD velÄ.
morit/ta, -aB

(<ven.

морить)

häm^moritab^ittse sene holeka kai.
mor/u, -uka

(vrt. ven. мор

'näännyttää, kiduttaa'.
vrt. morihussA.

'rutto')

koi moru 'luteenmyrkky' / torokkanoi moru

'myrkky',

nu^t'āik-

'myrkky', minekä to-

rokkanoi hävitättäz^vällä / tämä mez^om^miллA vaяmiz^moru / tä­
mä poikain on тгллА niku moru,

hän moritap^kera minnua / moru,

häntään niku hali / torokkanoi palennutettaZ, i moruka hävitättäZ.


290

moá

moěk/A, -a, -aD
tad^moéka

(c ven. m u r t . моська)

'poltat suusi'

'suu, naama',

рол-

/ kats pan vassA moéka = lün vassA mo š ­

ķa / pese ne moikaD - реге ne silmäD / koerann^on kera moškA,
morda - moškA.
moskov/a ~ moskov/a,
sifs^saottaZ:

-aZ,

-a

'Moskova'.

nain ко teb^īiahze,

hän jo käi moskovaZ / miä menin ais^petteri d4

moskova.
moss/e, - e t ~ -etA^

-еллА,

-eka

miehennimi, M o i s e j .

sis^

ku^sutťši mosset^ette sledovafeVannA / a miä jäin ottema mossetA kuniz^mosse tuap^takaZ,
mos/taP, -^t'šit
(vrt. mavaD) .

muglit^häntÄ
IK L.M.

'mutainen'.

('^mügliä),

'porras joen yli'

muakkas^vez^onnaz^mutukaD.

-iD, -i

'töniä, ruhjoa'.

mitä siä

'vajotteZed^da herod nassA' / härkl mugli mehe sel-

/ milgliä:

muh/kU

(<iven. мост)

mos^'šit mUtällÄ / üli joe teh^'ēi uvved^mostaD.

* muak/aZ, -kaZ
mugl/ia

s.pl.

miä ain saon miigliä.

muh/ku,

-m, -kua,

-uD,

T.M.

-kuitA

'kuhmu'.

minn^om^

muhku päZ / kärpäläin ко puri ni kai muhku tuli kätte / a kip­
piä оц^ко on kuza, siz^ajab^mokoma muhu.
muhofēik/kA, -а, -ka,

-aD

'karanneiden uittotukkien etsijä'.

muhofsikat^kävväs^kaikkZ koššElit mütällÄ ettsimäs^pankkitA,

oma

peremmehe pankkitA / muhofsikad^e^sittäz^muhitA / ikä pevemmehell^on oma muhofáikkA / a ka muhofsikkA annab^vinara/C)Ca t'šūmehillÄ,

sis^sene muhofSika pankid^otettas^kinl, d4 kiVliittaz^mu-

hofsikka ettK ota pankki poiZ.
muikis/еллА, -seleD
peллad da^nagraD.

'ilakoida'.

mitä siä muikisseleD?

-a, -aka,

-aD,

miä muinaka pezin silmitK,

muiлA/vesi, -veZ

(- -vessÄ)

-itA

(< ven. мыло)

'saip­

d4 muinAvesi meni silmä.
'saippuavesi',

nahzet^tehäz^

muiлavez^puллuitA .
muis/sa, -sAma,

ко

mitä siä inkot^saottas^kera.

т и Л л / а ^ muin/A,
pua'.

k s . muha.

-an (kielt. en muisa), eb muisA,

-in,

-A,


291

-attaZ

'muistaa'.

тглл^оп пг pahain pä, en muisa mittä / miä

jo mu-isin / dumaz^ettK ondrei makkaB,

ep^kule epko muisA mittä

kuho rahat^pani / miä en i muisakki / merkit tämä pentO
Si4 tämä pentO,
muisseZ

(= mui-

kuza on) .

'muistaessa'.

minu muissez^on tähä kohta раШ'и

le^'iūttād^matA .
muisselikkO

'järkevä, ymmärtäväinen, viisas'.

'niku muisselikkO meZ,
muis/so ^

muia/sO,

sämä mehe muiss/0

hiivä muisoka'.
-oka

( ^ -o),

'järki, ymmärrys’.

(kons ninta tarkkA nahsl on) /

(~ -O) on hüvä, a kaha on vei parep (sananlasku)

'üks mõtlemine on hea, aga kaks on parem'
muisselikkO meZ,
muiteZ

suenn^on ühes-

a karunn^on ühessämä mehe voim/A

C~ -aJ / hänell^on vanema muiasO
iihs(i) muiss/o

visaz^meZ

/ vīaaz^meZ

'niku

hüvä muiaoka'.

'muuten'.

miä muitez^menin^hunkkuma / ко med^napu-

ri issuma:

mitä tuliD?

tämä riaa

(inm^rahattA).

muiteski ^ muitesķl

muites^tulin / miä annan sinnA muites^

'muutenkin'.

elä siä annA perrä hänel-

iKj hän on muiteski koerA, pennap^kovaasA / miä katto en tohi
mennX^ miim^on muiteski vimin vosi viisinkaz^onnA.
mukav/a, -aD, komp. mon. -ammaD

'mukava, sopiva',

miлл^

om^mukav^nainA hüvä d4 лua^'ši i kai / minu nain om^mukava / mi­
kä on hüväj

ae on i mukava / kai on mukava, mikä va hiiväa sap^

sannoa / mukavad^jалаО = pothodja^äod^ а л а д / siz^on mukavammat^
ко sinetäD
mukka

nim. vaatteet].
'mukana, mukaan; myös; perään, myöten'.

tuan fäiissÄ,

sis^ton puitA mukka / miä ко теп linna, siz^men mukka turunnakkl / miä men ťáUhč siz^mukka ton leipä / otan leivä mukka / siä
ко met^tul^uллA, siz^mukka tua meillK / mem minuka mukka / mukka
miä

0 ^'éin

häne кегаллА // miä annoin hänellÄ mukka tänäpä

noin perään'

'an­

/ annA mukka hänellK, parep leneD (= elä sao vas-

sa).
mul/i

{— mulipä), -lia

'nutipää'.

muli lehm(Ä) pölkUp^


292

mul

toieitA lehmitK.
mulj/oa, -oB, -ozin,
no muljoj

-o

(imperat.)

mulso ķirpā (vihassa myös)

'syödä'

(leik., harv.).

/ muljoB / miä muljozin va-

^sa täünK (leik.).
тилк/ķuj, -u, -kua ^

-kua

'penis'.

hSn^na-izeň ko mitä

saoB, nain hänellK saab vassa: mitä? hän naizeīiīiA vassaB:
munkkua / vevaz^vittu ~

vittU от^тилки herkku.

mullik/ki ~ mul1ik/ki,
nivasikka'.

na

-kia,

-iD,

-kitA

'vuoden vanha son-

ühellK vottA kessä on vazikkA, а sis^toizennA vott__

on mullikki / mullikki on härkäin а lähtämä on lehmäin / meļje
mullikki mükiB,

tahob^juvva / meill^on udáno

(геШо)

mullikki /

aetaja on mul'likki, siz^on jo hārki.
mun/ta, -ta

'muita'.

mummuk/aZ, -kaD,

munta navannA pannaz^ain.

-kait

'sammakon nuijapää p o i k a ' .

ojaz^

oli pal'l’u mummukkaitA / mummukkait^oli ojas^kovassA palťu,

heit

sell^oli pudrunna.
*^mun/a, -aD, -itA ^

-it'^-i

'peruna'.

ite^evät^kehta kai­

va munitA i rihit^tappa / külmÄ kankkaz^munaD

(palentus^'ii,

kiilmÄ kankkaZ) / pinkkozid^va munaD / mii podvanas^piämmÄ muni­
tA / koppas^pettäz^munitA / puitA veitetťéi i muni kaivotťéi
(talkoilla)

/ korja munit sihe vakka munasanvossA.

*_mun/a, -aD, -itA

'(linnun)muna' .

lintu jo hauto munaD /

lintu havvob^munitA.
^ mun/a, -aD

'kives, testiculus'.

kui on naittamattA se ja-

^'ii, kui on munad^ottamattA väliä.
^muna
kat^päZ,

'naisten hiuslaite, nuttura',
a ко bont^povonnikka,

munajauho

'perunaj auho ' .

naisinn^on^'ii povonni-

siz^muna takannA.
munajauho kru^’iizeB (kun sitä

sormien välissä pusertelee).
munakak/kU, -kua,

-иллА

'munakakku'

sekä perunoista että kananmunista).
namunassA.

(munakakkuja tehdään

munakakku tehäs^kera ka-

/ типакакиллА vo itkevät panna.

muna rikottaz^malja


293

di maitua pannas^pätlÄ / munakakkua sUvväz^nuzikaka.
munakkokiv/i ~

munakkOkiv/i,

-itÄ

'pyöreä kivi, m u n a k i v i '.

hän on heno kivi mokomainA / saunakiuka pällÄ veitättäz^munakkokivitK.
munakokkA

'perunakuokka’.

* munakop/pA, -a
pältÄ ma väliä,

'perunakuoppa',

тецк'й voittAka munakopa

tarvis^tänäpä otta munat^kopassA.

munama, -ллЛ

'perunamaa'.

hepoize panin типаталл^пога

'kun panee hevosen liekään tyhjään paikkaan'

/ hän от^типаталлА

noraZ 'kun on ottanut jonkin urakkatyön tehdäkseen hyvin hal­
vasta hinnasta, niin on niinkuin tyhjällä perunamaalla oleva
eläin' .
munamän/kü, -güllK

'munaleikki (pääsiäisenä)',

IK enne ťéiiikatťši enipännK.

munamā-ņgill-

veretätfii munitA, miä en i mui-

sakki, enepä kui hii ťáiukatťéi.
munapento

'perunapelto',

* типавалу/о, -ossA,

-oD

me^sä ärez^on типарелЬо.

'perunasalvo'.

koroa munit sihe

vakka munasanvossA / kammariz^moni ваоЪ^типавалуоО, moni saop^
karsinaD.
* munavars/I, -i
munn/ia

'perunanvarsi',

'munia'.

munavarsi revittÄZ.

kana ep^taho munnia.

munni/ssA, -ma, -B, -Z, -ssuD,

-s^'ši, -v

'munia'.

kana

ep^taho munnissA / kana noizeb^munnima / kana munniB / kana jo
munniZ / kana eb^o munnissuD / haned^munnis^'ši paVlhi munitA /
типп 1 уал капалл^оп pitkl sarja
mun^’
á irupk/A, ~a

n.pr.

виЬелаввА рол virsta matA,
leet.

'kanan munasarja'.

uusi kylä, ei Mustosen kartalla.
sei^sE taллoa.

Kullalta ovat tul­

kuho meD? - mun^'iirupka?

murafkApata

(vrt. ven. мурава

tUpatoi ku^suttaz^murafkApata,
murag/a, -a (yks. partit.

'lasite')

'savipata',

mai-

savvipaD.
+ illat.), -aD,

-oitA

'suomuu-


294

mur

rain, ven. м о р ош ка'.
raga,

kentainň, sos^kazvovaD / mU mänimmä m ü ­

ďi emmä saneD murago-itA / muragad^on velÄ ёириллА:

ко ojuiaz^vel sene kore süämeZ,

hü

kevvällK ко ankavad^vassA kaz-

voa (muut marjat eivät ole supulla).
mup/e ~ murh/e,
'pidän huolta'

-ettA

'murhe, huoli'.

/ minn^on murettA раШ'и ^

miä piämjnuretta

тглл^оп murhettA paV-

Vu, köüh ко on, mittä bo (ликеп mukaan mure muotoa ei käytetä).
mureneB

'murenee'.

каллаг^тигепеВ / тагйппйЬ^ралккг ’^'u-

гепеВ.
** muren/пеллА, -teleD

'murennella ' .

mitä siä murenteled^

leipä.
muren/ta, -tamma,
loitella'.

-nan, -zin, -taD,

-nattaZ

'murentaa, pa­

miä murensin leipä / matA murennattaZ / лahzed^mu-

rennattaz^munitA.
murhe

'murhe, huoli'.

(< suom.).

'murheellinen'.

murimus/sA, -aD

murjoB
ťéii appi,
toissA,

harv.

ks. mure.

murhekaZ

ma taita,

ikä inimäizell^on oma murhe.

hän om^murhekaZ.

'sysimusta'.

nämä heinäd^on tavattu vih­

ко оллаг^тиг 1 ти 8 а П .
v.pr.sg.III

'murjoa, ruhjoa'.

vetyhän murjop^häne kaiG.

ко tapeллaZ:

merļk'ā

raputtelep^kovassA sei

siz^murj o B .

murkin/A, -a, -аллА,

-aD, -oitA

'päivällinen'.

murkin^

ehk^i лоипаО / murkin^or}^keskipäivällÄ / miä tuan kastoissA
tunnia murkinaллA / meill on murkina va ühsl tunni / miä en ta­
ho velK noissA murkinanjiA / hän ep^taho murkina v r t . suruZ.
murkinoi/ssA, -ma, -B, -ssuD,
vällistä'.

-s^’ii

'murkinoida, syödä päi­

miä noizen murkinoima / hü Jo murkinois^’ii / miä

en o velK murkinoissuD.
murn/A, -a

'nurja (puoli)',

murna pole

'nurjalle puolel­

le' .
murnippäi

'nurinpäin'.

hUvä ni hiivä, a kop_^hiivä ni miä


295

kerrän suba murnippäi

'sanotaan kun ollaan suuttuneita josta­

k i n ’ / ко on punmat^sis tsu^tissaZ:

inimä-ized^onnas^tsudaD pan-

nas^suba murnippäi pällK.
murokkA, ks. rumokkA.
muromun/aPj -itA
muromunitA
*

'maamuna'.

тиг/гвллА, -teli

vali sitä

mejje ni^’ēūll^oli таглта раШЬ.

(vanhana sanotaan niitä ämmä-tuSsuD).
(?)

'murenteli, taivutteli'.

natise ко

'niku murteli häntä'.

murr/ia, -iäti

-iaD,

-itA

'murea'.

peruna joka hajoaa keitettäessä'
mur/ta, -tAma,
taa, murtaa',

-van,

-vaB,

-zin,

miä murran sajja

muna om^murria

'kuiva

/ tämä kert^om^murriad^leiväD.
-si,

-taD,

-vattaZ

'tait­

'taitan leipä ä’ / kamfetťiia

murran / häm^murrah^leipä / ко voiteimaZ^

sis^saottaz^mursi ma­

ha / hepoin mursi noka katki / ganbassia murrattaZ.
murta/ssA, -D, -B, -Z, -ssuD,
vallaton'.

-ssaZ,

miä sinn^annan selä pällK,

-s^'šl

’telmiā, olla

mitä siä murtaD

'mihe

peJuiaD' / häm^murtab^nät^koko intä iimper minnua / hepoin murtap^sūšik'ā = trampib^i ep^kesä paikannA / pero hepoin tozo murtaB / ha ainA murtassaZ / nahzed^murtassaZ, sis^hii penattaZ /
feťékA kui kavva murtaZ,

ett^ep^tahtod^otta naizessi аЛЛиа /

nois jälle toisi mehikä murtama.

feťékA tuli sotamehent katto,

hänellK saotťěi ettÄ аЛи ain murtab^verai mehik’
ā / jo fšüttönnS kaikki poikika murtaZ.
^mur/u, -rua,

-uD, -uitA,

-uit

'muru'.

leivä muruit on nav-

van^na:nnA palVu / ottAka leivä muru massA väliä.
_muru
saoD:

hellittelysana.

ко suvvat^häntK, siz^mairutteleD,

ai minu sorsA, minu muru,

/ minu pikkarain muruni
muset/tua, -иВ
vä vilja,

minu omena,

ai minu popotēkA

(run., L.M., tuutilauluista).

'tummua (kasvavasta viljasta)'.

kats ко hü-

kui musetuB (kun on voimakas vilja, niin se on tummaa

väriltään).
muéi

(harv.)

'suudelma'

(vrt. vir. musu [fon. muáu]).


296

mué

mušo

'mustan lehmän nimi'.

ко o m ^ u s s A

lehmÄ,

siz^om^mu-

äo / mussA lehm^om^mušo.
mus/sA, -assi,

-аллЛ,

-aD, -sit

'musta'.

unenn^om^perz^

muasA, makka vaikka kui раШ'и ni aina nukutaB / päivitfšüä päivÄ näd^inimäize veb^muaassl / sisese sama kakku vizattas^musaiinA коегалпА süvvä / musad^marjaD / nuStA siīui^eb^o mukanaissA lehmä ossa,
sestAroitA,

ко ain neit'A mussit osaD / mejje tarhaz^on раЪЧ-'и

punaisit^on i mussit.

mussanai/nA, -zeD,

-sv

(raon. g e n . + partit.)

kun on kylmä, niin sanotaan:

'mustalainen',

mussanaisi väri tänäpä oli / mus-

sanaizet^tanvenna vüzäs^sošennennaZ / mussAnaisi ku^suttas^tuto.
mussA variZ

'"musta Maija", poliisiauto'.

mussAverinE ~ mussaverinE

'tummaverinen'.

mäin / hänell^om^mussA hibJaZ
mus/u, -sua, -ussJ,

mussAverinE ini-

'mussaverinE'.

-uD, -uitA

(vrt. van. мушка)

'mäkärä'.

tänä intä on раЪЧ-'и musuitA / ťéihut^kera ku^suttaz^musussl.
o välliä mittä,

ťéihud^ehk^i muěuD / mušud^da ťéihud ne^orļ^ko-

le ühennaizeD / hän on niku täi ni suri.
purevat lentävät parvissa.
mut/a, -ta
mutama

еЪ^

ьллаллА hil oллaz^ain.

/ musud^eväd^annatA

lehmillÄ rauha.

'muta'.

'mutamaa'.

täss^om^mutama

'mussA ma'.

vilja kas­

vaa hyvin rautamaassa.
mutapohja
mutkaP

'mutapohja'.

s. nom. pl.

järvez^on mutapohja.

'temput'.

a teki mainma mutkaV - a

teki mainma kummaD.
mu^’
é iy -ллА
^'ši / mitä mutA?

'koirannimi'

poika,

koera nimi om^mu-

mu^’
šinnA sutA.

mu^’ěit/ta, -aV, -aB,
häiritä'.

(ks. sub mu).

-attA

( ? < v e n . мутить)

'kiusata,

mitä siä mu^'äitat^häntÄ / toin poik mu^’
ā itab^minu

opetab^juma / Uhs niku nuep^kirja a toized^lättäZ.

hän saoB:
muttera

mitä t'šū mu^’iitattA minnua,
(? v e n . муторный

sis^

ettÄ annA lätK.

'touhottava'

jne.).

hänt omas-


297

mut
se nain kutsub muttera
mutťéimizeP

(zemako тгккоа).

'telmimiset, pelaamiset'.

ain teill^on mut-

ťéimizeD.
mutťéz/ssA, -та, -ttA

'telmiä'

noissaz^mutťéima / mitä ťéíi mutťéittA
mutu

'penis'

(Ik.).

mutuk/kAj -aD

-kaD

(vrt. murtassA).

nahzed^

(nahzet^ko penattaZ).

penillÄ poikaisill^on mutu / mutu

näüB.
'pieni vesihyönteinen, vesieläjä'.

mutukkA on mokomain böröläin,
^suttaz^mutukaD,

saottaz^mutukkA / böröläisi ku-

miä en ťái mitlized^böröläizet^hü олпаг^а mu-

tukat^saottaZ / mummukkaitA kole moni saob^mutukkaD / muakkaz^
vez^onnaz^mutukaD.
m u , -tA, -ka, тигплакк!, mujjeka

'muu'.

näjje rakoika va

lii, elä muka lii / mitä mutA? - ти^'ИплА sutA

(kun kyllästytään

ainaiseen kyselemiseen)

/ miä to&o niku meisteri men mujjeka

iXheZ, sotamehi väliZ / mikä sisähän ni nus^'ši, ni samma nenänпа:лп^оп kahs^aukkoa kui muijuiakkl.
muder

(vrt. ven. мудрый)

'kummallinen, outo',

veiter^i

muder se on UhennainA / niku kuile kai muder tuli.
muk/a ^
ki'.

mu^/A,

-assi,

-ztA

(^ ven.

kumpA pankki meb^veras^košěEli,

? муха)

'karannut tuk­

toize peremmehe pankki,

sis^sitä ku^suttaz^muhassl. / muhofsikad^e^sittäz^muhitA.
mukanai/nA, -ввА
sA lehmä ossa,

'muunlainen'.

nuitA sinn^eb^o mukanais-

ко ain neitÄ mussit osaD / sinmunnA vedava orļki

merraD, mukanaissA merta bo.
muk/atA, -kama,

-kaD,

-kaB, -kazin,

(vrt. ven. мука ja мучить)
kad^minnua

-aD,

(elä) -ka, -att'ši

'kiusata, kiduttaa',

mitä siä muk-

'pZnad^minnua' / elä mukka sitä nammassA,

iä (kun lammas on kipeä)

/ kellä on veraz^mama,

tapa väl­

siz^mukkaB hän-

tK.
mukka

s. (part. s g . )

( < v e n . мука)

pal'l'u mukka (harv.), раШ'и vaiva (tav.).

'vaiva'.

hänell^oli


29 8

тик

mukkova

n.pr.

kylä, kartalla M u kk ova.

mureh/tua, -uB, -tu
'kuoleentua, puutua'.

(vrt. Kukk.

surmA ja vir. surema)

jankA murehuB / käsi murehtu

'käsi kuo-

leentui'.
mut A , ks. mu.
mūtt'šī/ssA, -n, -B, -zin,
taa vaatteitaan',

-2, -ssuV,

-ska

'muuttua, vaih­

ла miä men mutťěin vähäisi

(= pan toized^vat-

tet^pällK), sis^tuan / hän mutťéiB / mutťéiska!
/ miä britvazin parra d4 mutťéizin / mejje
* mut/tuaj "-tuB

(kielt. eb^mutu)

imperat. pl. II

kohtion mutťéissuD.

'muuttua'.

hänell^eh^mutu

tapa ensikkl.
* muttumi/ne, -ssA

'muuttuminen'.

kai väki otennaz^oiku mut-

tumissA.
muvvan/яА, -t(a)
ebjo käUD,
käynyt'

'muua/lla, -Ile, -Ita'.

ко müllüz^da pajaZ

se mez^muvvannA

'kun mies ei ole juuri missään

/ ко med^muvvannA fäiihö / siä muvvannA et^kenpa ко va

tuhkit segnoima

'ко on tuhmA k e n ’ / emäriisä:

кала hänessÄ muv-

vaлt mUtä ep^päa^ko takaz^va meB / i тиУУалЬакк! varasattaZ,
saottas^hän hanaZ.
mügrü

(run.)

'myyrä'.

mUgr/ä, -ä, -äD, -itK

mügrü isup^hattu päZ
'myyrä'.

(run., L.M.).

mügrä ajab^liva / miigrä

азap^pentAroitA, pentAroi päll^ajab^mokomat^kod^liva.
fäiJJäB

kolleitA

(kun myyrä paljon ajaa hiekkaa ylös maasta).

milhiz/e- :

-eB; -ütäB:

mühizeB

'myhäilee'

/ mühizütäB my-

häilyttää.
miihn/ätK, -äB
sin?

(harv.)

'kuhnustella' .

/ mitä siä sellK mUhnäd^ni kavva ainA?

to) / veno ко teB, sis^saottaZ:
* mühäh/tä

mühäH/tä,

-ťél

mitä siä mühnät^
(ken on aiko sama-

mitä siä miihnäD?
'rayhähtää'.

(harv.).

sis^kattsaH^'šI minu

pällK sledovat'eVa d4 mūhāH^'šI niku.
mūk/k'I, -kū,
lätÄ.

-äD, -kitÄ

а.,s.

'mykkä'.

mükki ep^tunne


299

mü I
müll/ü, -ü, -üä,

-üZ, -üD, -üitÄ

'mylly'.

tep^hüväd^JauhoD / siä od^niku müllü volli^

mejje müllü

jedva'

va квг^ЧгО

/ sellK mültüs^tehäs^hüväd^j auhoD / se mez^muvvannA eb^o käüD^
ко müllüz^da pajaZ

'kun mies ei ole juuri missään käynyt'.

müllür/i ^ müllär/i, -iä, -iV,

-itÄ

'mylläri'.

mUllUri

orļ^ken j auhob^müllüZ / tämä müllüri tep^hüvät^suržmoD / mülläri onttonann^eb^onnuD лазеЛ kahesatoiss^aetaz-ka.
müllämäntfäiä:

müllämäntfšiä rnennäZ (= penattaZ)

'mullin

mallin; kuperkeikkaa'.
müll/ätK, -ātt'ši

'telmiä, peuhata, meluta'.

nahzed^mUl-

latťéi koko päivÄ pertťáiZ.
mürrü-müttü, mürrüz-müttüZ, mürpü-müttü

'mytyksi'.

mürrüs-

müttüZ / miä paperi рапгп kai mürrü-müttü.
mürakÜ:

hänellÄ nüd^om^mürakÜ süämellÄ / mikänibit' paha me­

li ni siz^on mürskil süämellÄ.
mürü

(vrt. vir.

müra)

'melu'.

suri mürü oli ikkun-паллА

(suri äni ikkunnannA) dali sumu.
müttsi

'naisten päähine'

mUttsI se ved^on povonnikkA,

(vastaa povonnikka-päähinettä).
ympäristön kylissä.

Kukkosissa

aina povonnikka.
m/üvvä ^
'myydä'.
züB:

m/üvvÄj

-ümä, -ün, -öin,

-ünüD, -ümäZ, *-ütävÄ

on teillK mittä müvvÄ? / miä möin lehmä / emasse kü-

on teillK lähtämä mütävä?

dali mü kulimmA teill^on mü-

täv^lähtämä / patoi mümäs^käüB [ paturij.
mü, mejjeD, meilt

'me'.

otetťéi mejjed^vagonassA poiZ /

kui miä en oika siZ, ко meilt kai otetťéi väliä.
mü

'myöten, pitkin'.

livapürfgäd^on mereranta mü / а pätÄ

ku^suttaz^esimäizet^pankiD, mikät tunnaz^vettÄ mü / kohma

'lyö'

h&nt pätÄ mü,
mühäinÄ
ritsa' /

'myöhäinen'.

tänävonnA

mühäinS vonnA

'syksyllä syntynyt ka­

leneb^mühäin vilja / tämä om^muhäin odra /

mühäin vosi tänävonn^on.


300

müh

mühäize'

adv.

'myöhään',

mü tulimmA tänä intä mühäise'

kotto.
mühäss/üä, -üzin, -Ü

'myöhästyä'.

miä tänä homnikkoa mü-

hässüzin fšühö / eglÄ homnikkoa vähäisi mühässU.
mühä, komp. -рг
ze' ) .

adv.

'myöhään, myöhempään'

miä iīuiaīinA mühä tulin kotto,

(vrt. mühäi­

а siä vel^mühäpi / гллал

mühä kukkab^ainA.
mü 1 /ä, -ä
ge silmiZ,

'myyjä'.

eduart enstä kattsO kai väe, ikä Нец-

ettÄ häne hepoize mtijä eb^o suimaZ / saob^nät^tämä

orļkl minu hepoize müjä.
mükk/I, -iZ:

linnaz^on hüvä maja mükkiZ

'myytävänä'

/ minji^

on hüvä maja mükkiZ / kump^oli mükkiZ.
mük/kiä, -iB, -ittäZ

'ammua (lehmästä)'.

tämä vazikkA vel

ep^tunn i mükkiä / mitä te lehmK mükip^tanavannA / te j je lehmäd^ainA mükittäZ.
müs/ellÄ, -sElemmä,

-selen,

-elläZ

'kaupitella',

miä en

taho müsellK / miä müsselen pal'totA, minn^on niku paVto mükkiZ
/ müselläs^hüvvä hevoissA / siz^nois^’
ii müssElemmä massina kaheškümmenessK kopekassA.
mütelIK

'myöten'.

[ bronnikkA:J hänekä püvvettäz^rantoit

mütellÄ / riukuika avantoit mütellÄ avannoss^avanto toukittaz^
neit selüz^noritA.
mütälIK

'myöten'.

tämä suppi on meltÄ mütällÄ / häne me-

lek'ä (- häne meltK mütällK) ко noized^elämä,

dH. siz^od^ain hä-

vinnüD / miä saon miä teillK sanozin ettÄ hü on^'ái küli mütällÄ
t'äüt^ettsimäZ / d4 jälkitÄ mütällÄ menikki ainA / teki rogad^
meltÄ mütällÄ (run., L.M.).
mütä
mütä

'myötään (kokonaan, myötämöisin); ohi',

'kun lammas ei tule kotiin'

nammaz^mäni

/ kotontA mütä // rampA mez^

meb^mejje mütä / hän meni mütä rosona joessA d4 takaz^enepä ep^
sad Ч-/ptta ťplitka ülez Ч_Уvirta.
mütäpäivä

'myötäpäivään'.

[vrt. vassApäiväJ.

vintta kerrettäz^mütäpäivä


30 1

mäk

mäkelikko

'mäkinen'.

halikkas^om^ä k e l i k k o te / г lin-

nakkl от mäkelikkO.
>
mä/кг, -e, -kkiä,

-eD, -kitK

/ se mäki. meb^ettällÄ,
ki.

'mäki'.

tämä on korkia mäki

h ä m ^ m e b ^ i r s t a kahtekümmenä vite,

se m ä ­

ihna keskkohaz^on so, Umperikkoa on nomml. / per^'éi kor-

kukkain,

sisähän jo on mäki / matan mäki / mäe o^sa lähtessÄ

jozep^hiivä vesi.
mämmelik/kO, -koa,
'tyhmä, laiska,

-oD,

-koitA

(vrt. v e n . мямлить, мямля)

saamaton (ihmisestä),

mämmelikkO ťšUttO - mokomain vavm/a
tuhmA i naisk/a
mämm/i

-A) i rojakaZ,

mämm/i ^

mämm/I,

t u h m ^ n i m ä i n K '.
-A) t’
i ütt/ö

se on

(^-ö)

i

aika samato.

-iä

'mämmi'.

mämm/i

(^-I)

te-

häs^OJmaissA i ruizjauhoissA / mämmiä teH^'ii tanvennA / häntX
s ü v v ä s ^ o n s ^ a s t o s s a Z , hän eb^o a r e k a s ^ e r k k U / löiikiäz^ette
pa n n a z ^uizjauhoitA, sisähän happAneB,

k i u k a s ^ a n n a Z , sis^sel-

IK happAneB, s i s ^ o i z e n n A homnikkoa p a n n a z ^ a r j a t ^ U ä m e ,

sis^

keitättäZ, siz^nounannA otettaZ.
mäneh/^'iiiäj -ilD (kielt. ed^mänehiX), -ilB, -^'éU
uupua'.

'menehtyä,

mänehüB - niku kollessi äkkistä jäB / nahs jiar/kis^koi-

kiīitA maha dK kai mäneh^'äil / n a h s ^ t k i ni kovassA,

sto mäneh-

^'šü.
märi/kü, -güllä

'(teeren, metson) soidin'.

hiivä me^so märjkU i tedre mārļkū / kukutaB
män/nK

män/nä,

nä' (vrt. mennä).
ha piäb^männä

-emä,

-i, -ittÄ,

-nüD, -näZ,

~^'ši

'men­

dubrova tarviz^as^’
š ivoima männK / e h k ^

'tai täytyy jonnekin mennä'

vennämaTinA männä,

ü h e s ^ a i k k a on

’tedri on märjgüllä '.

ku­

/ miä mellUttelen

en ťši kui miä päzen mänemä / a sis ken mäni

ken^eb männüD / kukali s i s k o i n kertA mänittÄ / kipunad^männäs^
trubba / k ä e d^männäs^ohmeZ / kittsid^ān^'ii karja.
männävo^'š/in (A), -issA,
neenvuotinen'.

-izeD,

-isitA

'viimevuotinen, men­

männävo^’
iin kesä / tämä om^männävo^t'äin karjgaZ

/ mānnāvo^'šin varsA.
männävottA

'viime vuonna'.

ain niku männävottA oli toinA


302

män

värä / männÄ vottA tanvia nois^'H juma kahe kesse, pär^fäü
уаЛкА, pāv^'šU ondrei.
mäntKpu, -ЬА,
papu,

-ssA

'mäntypuu (ei honka)'.

mäntÄpu or^ra-

saottAZ / tämä om^mäntKputA, a tämä on horjkapu / mäntÄ-

pussA eb^o hilvä tehä pertt'šiā, härj^k-ire märk'äneB.
män/tö, -tää, -nöD,

-töitS

'nopeasti kasvanut, nuori m ä n ­

ty, pehmiä mokomain, kire mārk'āneB'.
mäntÖmettsK

'nuori havumetsä'.

nor mettsÄ (myös kuusi­

metsää voidaan sanoa mäntönetsäksi).
mäntöpetäjä
komain,
mänö

'nopeasti kasvanut, nuori mänty,

kire märkäneB '.
meno

pehmiä m o ­

v r t . horjkA.

'meno'.

sei tanos^on hilvä mänö,

kuza nät^hii-

vässÄ elettäZ / sell^oli hiivä meno kuza tanoz^on hiivä nät^sopu
niku / praznikkanna ко guVatattaZ, sis^saottaZ:
mänö

'meno', ко bo mittä niku rita e h k ^

asia menee hyvin, sanotaan:

sell^oli hiivä

tappenua / kun jokin

se on täUz^meno / no,

tЪ meno

'kun

käsketään, ja käskettävä viivyttelee'

/ se ť á u t t ^ o m ^ e n o

^'äi ť é U t t O ' / kai vatemänö on turunnA

'kaikkea vaatteenpuolta

'nus-

on t o r i l l a '.
märinik/kO, -koa:

siz^oli märinikkoa

'huutoa, melua', ken

itep^ken kirroB.
mär/kl ^

mär/kl,

-k'ä, -ässi,

-äD, -kitK

'märkä',

mārk'^ep^

pölk'ä mārk'ā / seJ’jo'za joi tsajua i valeli ittse i tuli märässl / miä käin vatteika ujumaz^dH- tulin märässl / tänävonn^on
märäd^ni^'iUD.
märk’
ä n/eB ^

^
_
märk'en/eB, -i, -essäZ

'märätä, pilaantua'.

liha mārk'āneB itai pinahuB) / rato märkeneB / märkänessäZ / se
lävä ко mārk'eni s i s ^ t a s ^ e k i uvve lävä.
märn/ä, -äD
mär/äh/tässÄ

'ärjyä'.

mitä siä märnäD?

mär/äHtässÄ,

elä märähtä ni kovassa

-āH^'šI,

(- mitä siä kil4.'uD).

(elä) -ähtä

'ärähtää'.

Г- elä killahta) / karu ко hüppäa^seltK

pezässK ni ко mārāH^'šI karu,

d4 mikiz^däd mārāH^'ēI .


303

mär

märähüt/elIĀ, -tEleD,

-temmÄ

'kiusoitella'.

märähütellÄ / mitä siä märähüttEleD?

miä en taho

'ärsyttää, kiusoitella'

/

mitä siä märähüttEled^nassA / seJ'jo' zar^ serjo" га mü märähüttemmK ain

'kiusoitellaan'.

märaltä

'märältään, märkänä'.

märä/tA\

-nnUDj

-nne

kai mokoma niku pehmiä,

vatted^mävältä hautussaZ.
naho pUj hän mävännüd

' m ä r ä t ä ’.

siz^on naho / taukinnessA koerassA tu­

li. märänne haisu, minnua inotťái.
mäe s/ и , -üä
kas tuab mässU

'riita, mellakka; kapina; ven. бунт'.
'töölised hakkavad streikima'

fabrik-

/ oh ко sel ta-

nos^oli mässüä ко mān^'ii &vi / neis^punmizboli ohto mässüä.
mässähü/ssÄ, -D, -B, -ssüD
мешаться

L.M.).

hepoin^om^mässXhüssüd^nora / jutussA mässÄ-

hüD ко on sutOj
rässT jäVvK,
mäs/sätÄ
-sättäZ

ken on suvvos^sis soritab^ittsiä,

ep^taho vä-

siz^mässÄhüb^utussA.
mäsätS), -säD,

-ättäZ

taho mässätK

'sotkeutua, sekaantua (ven.

-

-säB,

-säziD,

-sāī,

-

(elä) -sä,

'sotkea, sekoittaa; riidellä; sopia',

miä en

'mitänibit' sellK pahennussA tehä' / miä en taho

mäsätÄ sinuka / mitä siä mässäd^minuka / siä elä mässä minu
juttua

'elä hämmännä e h k ^

Vän' / hil mäsättäZ
mejje assia

sekahuta minu juttua, mitä miä läk-

'he riitelevät'

/ siä tulid-d4 mässäzit^kai

’rikkosid^assiä kai ' / häm^mässäs^kai sene assia,

niku mitta eb^i ontki pahha // pojat kun ovat tapelleet, niin
s i s ^ a z ^ i n t a m ä s s ä t t ä s ^ e assia,

'soppissaZ ', ei mennä oikeu­

teen.
mätfi/issK, -id,

(elä) -i

'tunkeutua'.

ťéissS / siä o d ^ n m ^ e l t K kaikkine,

miä en taho mät-

Ьелтап^па:ллА mātt'šiD to­

rui лике serjo'žaa, joka piteli hänen hameestaan kiinni / elä
mātt'ši verais^karmontoiZ

'elä tunkeudu vieraisiin taskuihin'

/

elä mātt'ši henmoin^na:ллА .
mättäisi külä, mättäisillK

n.pr.

kylä, kartalla Mattasi.

hän on korkia mäe pällK / kuho siä meD? - mättäisillK.
mättäjäi/zeP,

-sillÄ

s.pl.

'hautajaiset'

(= mätöseD).


304

mät

mätöasillÄ dali mättäjäisillK mennäZ /

eglÄ mättä-

j ä žzeD.
mättälikkO

'mättäinen' .

mättälikkO рагккА / tämä nitťéu

от mättälikkO.
mä/ttäj -ttKmä ^
-tä, -ttÄk^,

-ttämä,

-tettäZ,

-^’iin, -^'éimmK, -ttÄmättÄ,

(elä)

'haudata, koota, panna'.

tap-

-tetťšU

viz noissA konnuttA mättKmä / kissA ко koleB, sis hired mennäs
M v i l melillÄ mättämä,
ne rukket^kott'šiZ

tanttsuika г naunuika / merļkā mättÄk'ä

'menkää pankaa rukiit säkkeihin'

/ kanmoiz^

mätettäs^konnuttA / mii mä^’iimmÄ mettsäz^rakoi kokko / elä mätä
puita ni y a W u
sään)'

kervaZ

'älä pane kerralla niin paljon puita (pe­

/ nämä rumed4_y>on kavva mättÄmättÄ / ohan sellK terve vi-

ta matetťáii (ликеп lapsia) .
m/ätä, -ättä,

-äZ

'mätä'.

minn^ajo sormia, miä tohkazin,

ко tuli раШ'и mättä ni / mätä jozep^kippiässÄ / sell^oli ilminäinK veri mäZ.
mätäkel/i, -ellS

'sammalkieli'.

mätäkelellK läkktB

'sam­

maltaa ' .
mätän/essS, -emmä,
tiä'.

-eB, -iZ, -essilD

'muodostaa märkää, m ä ­

vana noizeb^mätänemmä / kippiä mätäneB / miä leikkazirj^

käe, niit^ko mätäneb^ni / miä en tahtois^sto kippiä mätäniZ /
rana eb^o mätänessüD.
mät/äZj -tä,

-ässÄ,

-täD,

-täi, -täitK

'mätäs'.

miä me-

teässÄ kaivozin sure mättä dH. toin оталл ikkun па/ллл / kirko
korkia mättä pällK (run., L.M.)
mätös/eP, -sillK

/ mättäi pällÄ Ja kantoi pällK.

'hautajaiset'

(= mättÄJäizeD).

levät^heillÄ mätöseD / inimāirļ^o koleB,

tänäpä

sis^Jiu^suttas^auku-

naisit mätössillÄ.
mäk/kiä, -kimä,

-iB, -kivättK,

-kiD

'määkyä'.

nammaz^oi-

zep^mäkkimä / nammaz^mäkiB, taita t a h o h ^ u v v a / n a m p a d ^ h t Ä p ä tÄ mäkkivättK.
mäk/äZ, -k'äD
mäkVäD.

'mätäinen'.

kippiä on mäkäZ / silmäähän


305

mä I
_

mäl/iä, -in, -iz-in, -iziV,
мялить

[мять])

у
-i,

(elä) -i, -ittäZ

'rutistaa, rypistää'.

(< ven.

elä mäli. gazetťáiaj /

elä mäli hattua! / miä mälizin hilväd^atteD / mäli. kai piho
süäme d4 viskaz^navvan^a' лпА paperivakka.
—

—

■X'

mär/ä, -ä

'määrä'

_

(vrt. jankAmärä).

iXli märä

'через

норму' / mettsä otad^leikat kui paVlhi, sis^saot^sto miä jo oma
märä leikkazin.
ma-ťái

mā^'ši

"mene tiedä".

hän т й -ťéi mont^iitÄ vanvo

ühtÄpätS / sell^oli^ā^'ii montA meseä f i ü z ä ^ f i ü Z / eglK helizi mā^’ēi mont^kennoa.
m ä / tt’ēUā, -^'éUB
mā^’šūB

'tulla mätään, ruveta mätimään'.

(= kippiä dränitüB).

mä/ttsÄ (r^ mättää), -^sä,
мяч)

kippiä

'pallo'.

-ttsä,

-^säD,

-ttsitÄ

ven,

noizemmA mättsä ťéiukkAma / hävi^'iid^mä^sä vai?

/ mättsä nassaz^ettällK / novitA mättsÄ kinl.
mö hkb:

hän oli penennä ко möhkb,

matA mütällÄ,

veitel^44. vakaka per^'ēim-

sis sihe vakka nukkukki,

naiuiA, da i sellÄ makaZ.

sis^oukatťši navi^san^

sis ко noiz üllällK dH. siz вЪ itken-

nüD.
möli/ssS, -zemmä, -sen,

-zeD, -zeB,

siä suri kolli aina mölizeD /

sei’jo' za

-ssüD

'mölistä'.

ois

mölizep^ko vazikkA /

miä en o mölissüD.
mömmöteB

'möristä'.

härkl meb^dH. ünizeB,

härkl m ö m m ö t e p ^

saottaZ.
mörn/äj -ämä,
ammua'.

-äB,

-in,

(elä) -ä, -ättäZ

elä mörnä! / mitä le t a z ^ ö r n ä B

'möyriä, huutaa,

(lehmästä)

/ lehmit

tapettas^sis^lehm m ö r n ä p ^ e r a e h k ^ muites^saottaz_^itä le
taz^mörnäB / hii mörnättäZ / minnua ко lū^'ši, s i z ^ i ā mornirļ^
kovassA.
mörü

'melu, huuto'.

sä välissK ко on, saottaz^mörii / tä­

nä ütK oli mikäle mainma suri mörü uli^sannÄ.


зоб

пад

N
-К- _
падл/А, -а, -aD

_ _
_
miä pisin падпа запка,

'naula'.

oli kip­

piä / napinkaka hiotattaz^nagna katki / падл^оп hoikkA / henoD
nagnaD.
nagl/ieaA, -in,

(elä) -i

miä en taho naglissA

'naulata'.

/ miä naglin stolia / elä siä nagli sellK ni paťťu.
nagnoi/ssAj -ma,

-n, -згп, -s^’ái

ven. m u r t . гвоздить mm.

'moittia, valittaa'

'бранить').

(vrt.

miä en taho nagnoissA /

miä nagnoizin häne pällK = miä kaipazin häne pällK.
nakkova

n.pr.

nap/pA, -pa,

kylä,

-aka,

sei lättäz^massl.

kart a l l a Nakkova.

-aD, -poitA

suppia minnA vähäisi harv.

'puinen kauha',

pa napaka

(puukauhoja enää ei ole.

ликеп m u ­

kaan Ropsun s a n a ) .

napur/i, -ia,

-iZ, -i, -intA,

-iD,

-itA

'naapuri'.

napu-

r i z ^ o n n a s ^ u n m a D / mato negnoiz^minu napuvia / merļk'ā küsüVä
napurissA kehä / miä menin napuri / kāū^'ši i napurikki moneD /
mejje napurintA varasatťěi
•)f
—
—
narov/a, -a
pitu narova.
_
naskal/i ^
kali'.

lüpaikko.

(< ven. Нарова) 'N a r v a n j o k i ' .
_
X —
naskal/i ^ naskel/i,

-ia,

— —
-ikä,

—

parahoda m e p ^

_
-iD,

-itA

'nas­

paikka naskalika sappa varsi / mejje poikain torkki

sappa varre kai naskelika.
nas^’š/i

nas^'i/I, -iD, -itA

^'éi lehmK / hän on nas^’
ii

'kaunis, ven.

красивый'.

nas-

'nus^'ši ' inimäinÄ / tämä inimäin on

mai'nma nas^'il.
natan/a ^

паЬАл/а,

-a, -aZ, -oit

oleva tila. Jossa ennen p i d e t t i i n mm.

natAnaZ / n i i d n a t a n o i t
na/tťéi, -tťái,
lin) naatti'.

'tuvan h e l l a m u u r i n alla
kanoja'.

kanad^on^'ši

evät^petX enepä.

-tťéia,

-^'šiD, -tťáitA

'(useimmiten s i p u ­

падгелл^оп na^’éiD / meill^on mainma hüväd^na-

^'éit^sipunannA / nantu na^’áiD

leheD / turnipa na^'éiD .
— ' leheD.


307

nav

navonotšk/аВ, -ЯппА

(< ven. наволочка)

'tyynynpäälliset'.

miä tein navonotškinnA proažfkaD.
nadett/assA, -a
'luottaa'.

(imperat. yks.

2.)

(< ven. надеяться)

nadetta jumana pällK - notťéi noja -pällK.

nagan/a, -a, -aka,

-aD

(< ven. наган)

'nagan'.

a sota-

mehilZK eb^ont^pUssUi-tÄ a komendantann^oli nagana vüZlK / aotamehil\j 3 n naganad^Vanmet^käeZ / pani nagana kabura
nagr/a, - a m a ^ -ama,
mehe hattuA

-aB, -a

'nauraa'.

(älä naura kenenkään pukimia)

'koteloon'.

nagra meseK,

elä

/ näki jäniz^nampaj-

ļA, noisi nagrama d4 sis^hule nohkaZ / se ко toukkap^knovi ni
kui kavva sad^nagra

'mokoma sana saoh^miltsekkl, ettK sad^nag-

r a ’ / aukot^tunnas^osk’
e kui падгаВ / р е т т а Ъ ^ падгаВ / elä
nagra,

v ä h ä n n ^ i k a - iteD.

nagv/e ^ nagr/eZ,

-ettA,

-елпА, -eD,

-eitA

'nauris'.

kak­

si i )nagpettA- / раШ'и nagveitA / падте on parep nanttua / m e i l l ^
ojuias^änävottA h U v ä d ^ a g r e D / nagresin^n na^'éiD.
nagrEpentara
nagr/u, -ua

'naurispenkki'.
'nauru'.

mikä teil nagru sin on niittÄ?

nag-

vattA t'iūhjā nagrua.
nagrusuijina

'naurusuin'.

mejje serjo' z^on sriimattassud^

nagpusuinna.
nagrut/ta, -aD, -aB, -A
si'.

'naurattaa, tehdä naurunalaisek­

tämä ain suvvab^nagrutta toisitA / hUlk’
ā, elä nagrutA

minnua / ka^so elä hUväizessK,
AaksahtaD,

elä n a g r u t ^ t t s i ä Z / ka^so v e d ^

siz^nagrutad^ejjeD.

nah/kAj -ka, -assA,
yli koko ruumiin' .

-aD, -koi,

-koitA

'nahka, ihon peite

tämä nahk^on hilvässÄ teh^'ēU / teh^'šU nah-

kA i tekemätö nahkA / oli teh^'iU niku nahassA napuD (housuihin)
/ —

ni kovassA tep^koeruttA,

kai läpi nahkoi meB, ep^kule hiiv-

vä ni pahka.
nahka pannA

'hukata, panna piloille,

p a b ^ a h k a / panit^kepoize nahka

syödä t. juoda'.

'ajoit kovin niin että hevonen


308

nah

tuli huonoksi'

/ tervü pan-Cd^ahka,

jonittelžt^kerjgettÄ,

paitAzinna kUlmäZ, panit^tervü nahka / v a h a t ^ a n i d ^ a h k a
hukkasid rahaD,
гаппА,

d4
(=

Joid ehk г hāvit'šiD) / mez otťái kai vahat ke-

nüt^pap^kaž nahka

(juo) / kissA pani sure kana nahka

tänäpä.
nahkainA

'nahkainen'.

[tohvelin

pohjaan nahkainA.

_

—

nahkAsapp/aP, -aika

'nahkasaappaat'.

—

meni nahkAsappaika,

palennutab__jjanaD.
nahkA^'ēivu

(?)

'lepakko'.

nahkA^’āiru kole mokomain on,

kole mokomain lintu on nahkA^'iivu, miä en i muisakki / hän o m ^
paharaiskain niku nahkA^’širu.
nahkur/i, -ia

'nahkuri'.

risumäell^oli kahs nahkuria.

•X
na/ikA, -jassi (< -n + aikA)
hän aikaa').

'aika'

”
(vrt. v ä h ä n ^ a i k a 'vä­

аЛи jäi jälle inm messÄ vähässi najassi / miä noi-

zen vähässi najassi könttö.
naikkiZ

'naima-aikeissa ' .

saz^ a i ttama,
tänävonnA,

p o i k i n naikkiZ / poika na^'ēis-

sis^poik^on naikkiZ / mejje serjo' z^on n a i k k i s ^

tänävonnA naitammA.

naimavosi

'naima vuosi ' .

vihmavosi,

sis^saottAZ - hiiva nai-

m a vosi.
nai/nA
+ a l l a t .)

nai/n^', -ssA,

-zessi,

'nainen, vaimo'.

-zeD,

esimäin^nain

-sitA, -вгллА
(adess.
Д
ensimmäinen vaimo /

naized^on harakäD / a vina matka annab^a i s i n n A ,
ki naisinnA / sis kāU^'ši tarittsamaZ,

puteli annap-

e t t ^ t a naisessi,

ettK

mihe teit poja / miä nuppan sinu naizess^otta / naisinnA meli
menkutaB.
naisi om/a

(?)

'vulva'.

satoimmA sotames sükaväpä paikka

(= naisi omma) .
naisiZ

'naimisissa' .

jat olivat naimisissa'.
naizenokaZ

kai pojad^n^'éi naisiZ

'kaikki p o ­

vrt. naikkiZ.

'naisihminen' .

tsemältK siileltÄ ma nohkiB.

n a i z e n o k a s ^ o vilisäB,

sis^seit-


309

паг

пагггк/ко ^ пагггк/кО, -коа,

-ока, -од, -когЬА

'vaimo'.

oma mes^ku^sub^omma naissA naizikkO / vanhaan aikaan vaimoa
ei mainittu nimeltä:

пагзгкко e i ’
.

kule!

kulet^iä!

puhutel­

taessa aluksi huudettavat sanat jotka pavinan mukaan olivat
muuttuneet kuin nimiksi
пагглацко

/

miä naizikoka tänäpä leppUzin.

'naislanko'.

naizvahvaZ

naiznarfgod^anoharļgoD (run., L.M.),

'naishenkilö'.

naizvahvas tuap^evtťéi,

lusikka ka tokub maha,

siz

a veittsi ко tokuB, s i z ^ e z r a h v a s ^

tuaB.
naizväki

'naisväki'.

noriki polessA siz^on раШ'и verai-

tA, naizväki rohkiap, napuvi naizet^kerannA ka on t u t t a v a d ^
ninta,

suret^prijäfeläD.

naitattU
hepoin,

'salvettu, kuohittu'.

naitattU koera / naitattV

sitä saottaz^unA.

j nait/ta, -tama

'naittaa'.

hän jo sab^naitta,

va takani näUB / poika na^’šissaz^aittama,

hän jo nav-

s i s ^ o i k ^ o n naik-

kiZ.
2 nait/ta, -to,

-tamattA

'kuohita, salvaa, kastroida'.

ka­

navana naitte mejje hepoize / naittamattA härkl, ae on munika.
па/jo a, -ima, -in(A),

-in (impf.), -i, - i n u D - i D

da,

ottaa vaimo

(miehestä puh.)'.

zen

tulevannA vattA naima 'mina hakkan naist vÕtma'

n(A) preesens, miä nain imperfekti (pavinan mukaan)
en о n a i n u D n a i D
naka

/ hän tuli sotamehentX väliä,

'naka, tappi'.

naskali',

naksaB

nakal'usk/A, -а

noinai-

/ miä vel

siz^nai.
ved^ed^

vähäisi va.

(< ven. накалюшка)

'lyhyt

suora naskali, jolla pinnan reikiä pistetään.

nakatťéi

^

/ miä

naka temmattaz ^ ä h ä i z e auki,

ni kovass^avva što mantat^pässäs^tulema,
nakaliišk/A

'nai­

miä noizen naima / miä

' tukkilautan
'naksaa'.

—
naksah/ta, -^'éi

päällä olevien hirsien nimitys'.

käsi naksaB.
'naksahtaa',

—
miä kulirj^o naksah^’ii.


310

Лак

Aiļksahta/ssAj -D

'pierrä'.

тгй en taho ňaksahtassA / ka-

^so v e d ^ a k s a h t a D , st s ^ a g r u t a d ^ m e j j e D .
^naku

(< ? vir. пади)

(?)

hātļ^k-iusab^ni naku sinnua,
jtak/u

( ^ n a n u ) , -kua

(-^nanuitA)

ep^taho kessä,

nahsl virizeB,
ain^teB.

(r^ nannua), -uD (^nanuD),

'jalka (Ik .) ' •

nalļ/a, -a, -aasa

'niin kuin'.

katsko nakuitA,

'leikki, pila'.

elää ei ole leikkiä, leikintekoa'

-uitA

k o ^ m^uhtaD.

-ikä ellä bo nalja

'ikä

/ nalsa per-ässÄ / meillÄ va

ku^suttaz^emo niku nalja pähä / k o k k A s a n a d ^ e on niku nalja
näd^mitä pettÄZ / n a p p a e l e b ^ a l j as sakki
na Ijakko

'leikkisä, pilaileva'.

naljasana
nanogaP

'leikki-, pilasana'.
(< ven. налог

(run.).

ken an naljakko inimäinÄ.
se on niku naljasana.

'vero')

'verot'.

pannas^sured^

палодаО.
¥r
nam/a, -аялА
noi:

—

'karjapiha (Ik.)', k s . tanavA.

miä men паталлА
nan/u

(tanavanMa)

sei'jo'ža sa­

kükkümä.

naku), -nua, -uD, -uitA

'jalka (Ik.)'.

nanud^on

janaD.
na/pa, -va, -ppa,
napa

-vaD,

-poitA

'napa'.

nava pällä / vokZ

'häneVä k i n i t ä t täs^nöriä e h k ^ e b l e n n e t t ä Z ’.
nap/atA, -paB, -pazimmA

'napata, ottaa, siemaista',

miä

en taho napatA / moni m e z ^ a p p a b ^ v i n a väkevässÄ / mU nappazimmA vähäisi taZ.
napavarsi

'napanuora lapsella'.

maha m ä t e t t ä z ^ a p a v a r a l ,

maha dali vanno lävä.
napink/a ^ napink/A,
g. напилка)

'viila'.

-a, -aka,

-aD, -oitA

(< ven. напилок,

napinkaka hiottas^sahha / парьлкака hio-

tattaz^^agлa katki.
napis/sa, -samma,
san tämä tsaino
san vähäisi

-an,

-in

'lyödä; siemaista'.

stokana) ottsa vina

miä napi-

(jun) / miä häntK napi-

(= liin ehk i torun) / miä ко napisin häntK koт^vaл-


311

пар
лА

(= löirj^orvaiuiA) .
naporsnikka
nappaella

(< ven. напёрстник)
(kansanrun.)

'sormustin'.

'lyödä'.

nappaeleb n a l j a s s a k k i ^

naljassakki (run., L.M.).
/1 nap/pu

^

nap/pUj

-pua,

-uD, -puitA

'nappi'.

ргпгакалл^оп

pened^napuD / oli teh^’šU niku nahassA napuD (housuihin)
ta kierretty puikko'

'nahas­

/ d4 avaz^vaAantA potstannika napud auki

/ pite^jpajjat^ai^kaizeD, melkettä ponvessa, nappuit eb^onnuD.
^ nap/pu ^

nap/pU,

-u, -pua^

-uD, -puitA

katseko miä s i n n ^ n n a n пари ni ...

(uhaten)

'isku, lyönti'.
/ miä ко sain пари

ni kaaduin ja löin itseni / härj^ko anto hänellÄ пари ni

(löi

häntä).
naput/ta, -aB, -A
lisesti'.

(deskr.)

naputA pannA

'tehdä jtk kovasti, perusteel­

(= kovassA pa) / naputA pannA tsumada-

na täilnä vatteitA / hän naputab^naha täiin siivvÄ nüttK.
narr/ia, -ima, -iD,
-ittava

-iziV,

'härnätä; pilkata'.

/ elä siä narri minnua,
minnua,

-i,

(elä) -i, -ittaZ,

-itťéi,

moni nahs auvvab^narria vanepitA

ved miä sinn en o koera / elä narri

ved^miä en o narrittava / ühs poikain narri koera,

koe-

vA puri häntK / niid^in vonoťka ain narrittas^ettS kui siä hüppäzid^lesnikannA selkä pussA / minnua t o b ^ a r r i m a rahvassA /
mitä siä p i n k k a d ^ i n n u a - mitä siä n a r r i d ^ i n n u a / saottaZ:
koera narrisiD,

siltä orj^koeranännÄ silmäZ / soikkuna väkkiä

narrittas^haili kurissajaD / m e i l l ^ h t ä vanna messK narritťši
korttsi.
-X-

.

-

“

.

naruz/i, -i, -ia, -iZ,

-issA

näD 'narvusilaisten pilkkanimi'

'Narvusi'.

naruzi nattane-

/ kai k u m m a t ^ u k k u z i Z , kai nag-

rud naruziZ.
^ narv/a, -a

'Narva'

(vrt. narova).

tappo naize narva tel-

lÄ (r u n ., L .M .).
na/to, -ttoa,

-олпА,

-oD, -toitA

'vaimo kutsuu miehen si­

sarta nato, mies kutsuu myös vaimon sisarta nato,

vanhempaa

natoa tavallisesti kutsutaan vain nato, muille liitetään nimi


312

па^

eteen' аЛ^'и, pavinan siso on ликеп nato; aňju nato (лике kut­
suu) / masa nato, ликеп sisar (рау1л kutsuu)

/ паоппА to p u t ^

pevtťěi
па^валпгк/кА, -ka
па^залпгкка küsüzin,

(< ven. начальник)

'päällikkö, esimies'.

epko s a i z ^ e l l ^ t t a pnotnikkoitA mejje p o ­

le omitA.
natt/A,

-aZ

'räkä'.

nenäs tuab nattA saottaZ:

räkänenä / ко on nenä nattaZ,

ehk teb^mitä värüttK,

ais siä
saottaz^

ais siä inotuZ.
nattanen/ä, -äD

'räkänenä'.

naruzī nattanenäD

'narvusi-

laisten pilkkanimi'.
nauh/a, -aD

(?)

'paidan nauha; hyvän hevosen nimitys'.

pagnaka кг pan^’ši [paJJaDļ , nauhaD kutsuttiin / hüvvä hevoissA
ku^suttaz^nauha.
nauh/0

nauh/o,

-oa, -од, -oitA,

-oissA,

-oika

'nauha'.

perednika nauhot^katkis^'ši / j u p k a n n ^ n nauhoD / k a p š u k k ^ n
nauhoissA siottU paita ki, pantu ко vii vüllK pajjannA / nauhoika i ont'iī ne kokaD

'haat, joilla pantiin ■k ü n n i

(kauhta­

na) ' .
Лаик/ка

Л^ик/ка,

-аВ

'naukua, vikistä'.

kissA Л а и к а р ^

poikitA.
Aauk/kua

Aauk/kua,

-uD, -uB

'naukua, valittaa',

mitä

siä Aaukud ain / kissA Л аикиВ^

AaukuB / hän mokomain onki,
)
hän ain Aaukup^sto mitta eb^o hänellK.

^

_
naun/A, -a, -assA

sauna,
nassA

(r u n .)

v i s k a s ^ u r k i паила,

(< suom.)

'naula'.

hetu meni

tuli hetu saunassA, otťái turki nau-

(lainaa).

naverno

naverna

(< ven. наверно)

'varmasti; varmaankin'.

sellÄ naverno oli enne susitA roHkiap sellK (selitetään suteselkl -paikan nimen syntyä)

/ hän on naverna rokittU,

teB^'iV

релловв!.
пвдл/а, -а (partit.

+ illat.), -aka,

-aD, -oitA

'neula'.


313

пед

педла silmä / педпа ottsA / lUkk'ā rihma педла / педпака оттелnaZ.
педлАтаЬ/о, -oit

'käärme'.

kär^mä on педлатаЬо,

meillK

saottaz^mato rohkiap / п е д л А т а Ь ^ Ь ^ о п harjoika kera.
negnoi/ssA, -ma, -B, -Z

'pistää (käärmeestä p u h . ) ’.

mato

педлогз^тгпи napuria.
пел/и

пел/и,

пет/ё, -eZ

-uD

'(rysän) nielu'.

'niemi'.

vUzäll^on пели.

dubrova nemeZ on hepoizeD / dubvova

neme.
neppova

n.pr.

Легпоу/а, -a

kylä, kartalla Nepova.
n.pr.

liki koppania moisio.
neik/ko

kai Aeznova kUläD.

neik/kO,

ven. кукла'.

'ven. Нежново, eräs moisio'.

-o, -koa,

раШ'и neikkoj j а

hän on

lähikylien nimitys.

-oD, - k o j j a ^ -koitA

'nukke,

neikkoitA / mejļe fäütökkäin

rikko hüvä neiko / miä tein fäiitökkäizellÄ sure n e i k o .
nei^sUkkäi/nÄ

neittsükkäi/nÄ,

-ssÄ

'neitonen'.

hän on

inimäin taita neitsUkkäinÄ / (tunnettu vain arvoituksessa:)
AellK neitsUkkäissÄ ühte kuppi kussaZ.
neJJoD

(run.)

lä n e j j o d ^ e p ^ u л л A
nejjokkainA
kainA

'neidot'.

(run.)

nejjukkai/nA, -ssA

ti'.

'neidokkainen'.

kirpukkainA,

nejjok-

(run., L . M . ).

ühte kuppi kussQZ.
^

sitä iten oma mama, mihsi meil­

(run., L.M.).

—

'neitokainen'.

AellÄ nejjukkaissA,

a

(lehmä lüpsettäZ).

nekrutťé/ 1 , -itA

(^ ven. m u r t . некрут)

'alokas, rekryyt-

tänäpä satatťéi nekrutťéitA.
Л е lles/päivÄ^
Aellikko

holline.

'torstai'.

'korttinelonen'.

Aellitaholline
лais 8^ e l t s i ä ,

ňellás/päivK, -pännÄ

'nelitahkoinen (ohrasta)'.

odra orj какел-

ühs seltsi on kasstaholline, a toin on ňellita-


31Í)

Ле I

Л е И /Äj -e

'neljä',

päivä k o n d ^ a i ň e l l ^ l i n uvvezlinnaZ

/ nampassA sain AellK krugga razva / kattopärveit vei
ri

yZhku-

mettsä kole копте vai ЛеЪЪе virsa pällÄ.
AelläiZ

'neljäs'.

hepoin oli nor hepoin,

vassA Ael l ä i z ^

vosi.
^

—

ňellakevtai/nA, -sitA

'nelinkertainen'.

—

—

krepos^'ii siiä-

mez^on kui mont majja, ňelldkertaisitA.
Ле I lÄnurkkainA

'nelikulmainen'.

i AellÄnurkkain^on

[siir-

gu] .
nenikko r-~j nenikkO

(?)

moni inimäin on nenikkO.
kera,

'helposti suuttuva, itsepäinen'.
hän sutup^_kire / hepoin on nenikko

häntÄ k e r r ä d ^ h t e pole a hän toise pote meB.

neniss/Uä, -li, -ÜD, -īis^’ēī
hän nenissU

'suuttua, v e n . рассердиться'.

'suttu' minu pällÄ tänäpä / hü nenissūs^'ii / miä

en o nenissüD.
у.

_

_

nen/ä, -ä, -nä, -ältÄ
menkärki'.

'nenä;

(paikannimissä) niemi, nie­

siä v e d ^ n o H k a d ^ e n ä peruka / mikä s i s ä ä n ni nus-

^'ii, ni samma nenänna:iin^n kahs^^ukkoa kui muinnakkl / taňkA
tarkutťši serjo'ža kivek'ā nennä mütällK / nauka nenältA ühs
kinometra kahsl.
nenäkäZ

(?)

'itsepäinen; kiukkuileva'.

kuho tahop^sinnE meB,
t'äüttö on nenäkäZ,

nenäkäs^hepoinA,

e p ^ u l e ohJitA / inimäin on nenäkäZ /

ко poika h ä r s ü t t e p ^ i z ^ o n nenäkäZ.
•

nenänuk/kA, -ka

—

'nenänpää'.

rizga sitä nenänukka sinnep-

pole.
nenärä/tfšl, ~^’ái, -tfšiä

'nenäliina'.

fäüttö annap^po-

jannA nenärä^’ši / zenihann^annattaz^nenärätfši / ehän tanopoj a n n ^ nenärätfiiä,

pühäpäivitte va on nenärätfäl.

nevv/o, -oa, -ossA
1>'šü kahe nevvossA

'neuvo; neuvonpito'.

tämä t'äü on teh-

'kahe kesse dumat ť š i ' / e b ^ i n n A

nevvo näütä

tätä hevoissA ossa (sanotaan kun ei ole kylliksi rahaa).
nevv/oa,

-oma,

-ozin,

-osittA,

-o, -otťái

'neuvoa'.

nev-


315

nev

тгллА mill-issĀ' fšüttöä mennä koiioma / nevvo тгппиа mitä

VO

noissA tekemä / nevvo тгппиа,

kui tavviz^ellä / k i t o s e t ^ e i l l K

ко nevvozittA minnua sinne fšühö / aiz'—✓nevvotťéi meillÄ što
heinänora, i harav i harjko tarviz vejjä sauna.
nevvomine

'neuvominen'.

sinu nevvomine еЪ avit minn ühtäk­

ki.
^ni

(<i ven. ни)

'ei ... kä'.

hän on armatoinA,

hänell^eb^

tatta ni mama.

0

ni
ļ-

'niin'.

ко kutisin, ni siz4-^miä tuntaisin
sin, niin osaisin'.
ni

'niin'.

* nin/i, -e

'kun kuuli-

no ku miä sain lepoška n i .
'niini'.

memmÄ nine

'mennään niineen'

(tuomaan

niinipuun kuoria).
nini/pu, -pussA,

-puitA

'lehmus'.

ninipuitA kizottaz^po-

goza vartA / ninipussA^otettaz rogoza.
ni ватта

(r^nisamma)

s i s ä ä n ni лив^'И,

'samalla tavalla, niin ikään',

mikä

ni samma nenänna:nn^on kahs^aukkoa kui muin-

nakkl / a monet herottaz nisamma kässik’
ä kätki sie.
n/isi, -ittä,

-iļjeD,

-isitK

'niisi'.

nisi meni katki /

kahsi nittä katkiZ.
nisikepiP

'(kangaspuissa) niisikepit'.

nisipagnaP

'nuorat, jotka kannattavat niisiä ylhäältä'.

niski/ä, -äD

'kostea'.

niskiä = niku vähäinK märki / ka

on n i s k i ä d ^ a t t e D , siz^on hiivä дла^'Иа.
niska-:
—

----------

niskUvättU
_

'kostua'.
_

_

_

heinät ко оллаг iллaл kav^

va m a s ^ s i z ^ i s k U v ä t t S / v a t t e d ^ i s k U v ä t t K , o л л a s ^ a v v a аззаллЛ iллAллA,

s i z ^ i s k ü v ä t t Ä kera.

ni/tťéii
-tťšUitS

ni/tťáÚ,

'niitty'.

-tt’ēiiā, -^'áUllX, -^'áiissl, -^'éuD,

tänä vonn^on ni^'éUllK hüvä roho / siä

piлkkozit^J<ai ni^'iU 'liitteinä,
hän от^etts'Ā,

ďi pahassA lüt^pälimitte va' /

miä en ťéi mihe ni^'šiissl ku^suttaZ / tänä v o n n ^

on m ä r ä d ^ i ^ ’iüD.


316

nit

nittKmi/ne ^
niitto'.

nlttämi/ne,

-ze, -saK,

-zellK

'niittäminen,

tänäpä temmä гиккглл^ака, s a o t t A s ^ o nopetattaz^ruk-

ki nittÄmine / kagra nittKmize nopetaD, siz^on akkA / тпеъЪЪ on
nittämžzell^anku käezä Jo / meill^on vel^ahtukkain pento odra
nittKmissĀ.
пг/ttä, -ttÄmä,

-tän,

-^'šin, -ttämäZ, -ttXmäs sÄ j -tättÄZ

'niittää (sirpillä), leikata'.

miä tänäpä лоре^Чъп vehnä nit-

tKmässÄ / miä olin päivÄläisennÄ nittämäZ / kons vihmannA nitättSZ,

ко tehäa^pikkaraizet^JiuhjanaD, s i s ^ a n n a z ^ h s i vihko

pälZK kera.
nikah/uB
niukahtaa'.

V.

(pr.sg.III), -tu, - t u D ^

-tunnuD

'venähtää,

тгляА käsi kire nikahuB / hepoizent jankA nikahtu

/ käsi nikahtu.

^

_

nikahu/tta, -taD,

-^'éin

'niukahduttaa, venähdyttää '.

ni-

vuiset^kera ко nikahutaD, s i s ^ i v i s ä B / miä nikahu^'ēin n i vvuD.
niko

'niin kuin'.

ко m e t r i k o hunkkuma,

sis^saottAZ:

tu-

lit^tunusselema.
nikona' i ftavo' i

ven.

Николай Второй,

Nikolai II.

зека-

ťerinbu'rga linnas^kuni^gaz^on tapettu saottaZ, nikona' i ftaroi.
niku

'niin kuin (myös täytesana puheessa) ' .

pikkArain,
[avosu:J

siä o d ^ i k u

ain on sormet^suza / a miä niku vina suvvan juvva /

bo niku hiiva sana,

nim/i, -miä,

-eD,

-itÄ

torumine.
'nimi'.

minu poikaizenn^on vana

ni m i .
ninta

'niin, sillä tavoin'.

s i z ^ i n t a pankkA mahzettaZ.

kelljstj^kui pallit lehmitK,

paimen on kylän yhteinen ja saa

taloista palkkaa lehmäluvun mukaan / miä saon kui ninta?
nipperi

'näppärä, taitava'.

tämä on nipperi meZ,

kai

t'äüt^hän tunnep^ehä.
nippero/issA, -iB

'näperrellä, tehdä taitavasti',

en tunne nipperoissA / t u n n e p ^ a i nipperoissA
tehä) / hän on nipperi meZ,

hän kai nipperoiB.

miä

C- tunnep^J<ai


317

m s

nis/kA, -a, -ka (part. + illat.), -aD, -koi,
ka'.

n-isa pällä / niskoi pällK / petteB,

telee, niska on kuuma'

-kojja

vari n i s k a n

'nis­
'valeh-

/ kats^^o miä isen nisa täünK / miä ozo-

tan sevļo'za niska mUtällÄ / hätj^äkissl niska häntK (löi niska)
/ se mes ко lüp kellK kobrad niska ni sis sab arvo.
nivvuD
'nivuset'.

nivuiseP r~^ nivuizeD,

nivvui, nivuisit

nivuisitA

nivvui pällÄ / miä saorj^kons kui putub^nivvud^i

nivuiseD (L.M.) / nivvui

kivisäB / miä nikahu^'ēin nivvuD, min-

лА nivvui kivisäB / vanoin n ^ n i m ä i s i l l S nivuisit kivisäB.
ЛзаЛка

(< ven. нянька)

'lapsentyttö'.

mejje ňjaňkA ťáiu-

каВ лакгека.
nježn/õ, -о
пБ

{< ven. нежный)

'hento, hieno, heikko'.

njež-

abraZ'— njeznā littsa / inimäin^on njeznõ / njezno Upsa k a .
по

'no; mutta'.

kää telmikö'.

no miä i menirjkl / no elk'ä peлatka

zeniha isä saoB:

'äl­

no ко jäb^vanassl, perrä ene-

pä e b ^ ^ o i s s ^ ottamakki, jäb^vanassl fäiitössi / s u v v a p ^ ä n tozo mezrahvassA no i vina maiлma kovassA.
(nodr/a
hento'.

)

nodr/aZ, -assA,

kazvoлt on suri,

-aD,

-aitA, komp. -аВ

'heikko,

a пгки sure ťéUho noizep^sis^saottas^

hän vei on nodra / siä od^nodrap minnua / ehk i hepoin on nori
kahe колте vohe vana,

sis^saottaZ:

hän vel on nodra / se ťéilt-

tö vell^oli kaikkine nodraZ, а mehellä jo mäni / minu poikain
vellin

kaikkine nodraZ, jo meni paimeneesi.

n o d r a m / e P nodräm/eD,
sarve oli r i hmat^antU,
^noek/aZ, -kaD

-eZ

'nuorat joista kätkyt riippuu'.

sis^pan^'ši rihmaka n o d r a m e s ^ i n l .

'nokeava'.

hapoitA dali leppitÄ ain tavo-

t a t t a z ^ o h k i a p panna rihipuissi, hii e v ä d ^ ni noekkaD.
w

_

noesut/ta, -aB

'noeta'.

petäjä on tervainA, noesutap^Jio-

vassA.
noik/ku

noik/kU, -kua, -uD, -kuitA

kätkyt riippuu'.
noikku.

'notkea riuku, josta

kätk'ö noikkU meni katki / kätköllään paksu


318

noikkunora

'kätkytnuora'.

noisev/a, -a

'nouseva'.

naskJva kanna savvas^rohkiap ко

noiseva kanna.
noi/ssA, -zeB,

-ziD,

-Z (iraper.), -ssAZ,

ta; kohota, ruveta, alkaa'.

zeB, pohjatulen павкгВ / merez^veai noizeB,
zeb^esi

/ itts^itettäZ,

-s^‘
éi, -stu

'nous­

vesi noizeB / mevitulennA vesi noisiz^i naukaz^noi-

ettÄ siä ted^ittselläs^ahepa,

me,

noiz^

läHtemä / siä koZe kurani küleltK n o i z i d ^ l l ä l l S tänäpä / leiväd^om pöUhkiäD,

l e i v ä t k ö nois s A s ^ U v ä s s S , pehmiä dali pöüh-

kiä / mont kerta ka sai kolissA,

ni napuriz^nois^'ši üllällS kai

/ sajja d ^ o m ^ ö ü h k i ä t ^ k o on hiivässÄ noistu // s i z ^ i s s i m ä noissaZ / s i z ^ o i s s a z ^ i n a juma,

ne on käsilUkki vinaD / siz^noisl

tulema minu pältK karu / siä krapi кйпзгк'й kantoa,

a miä noi-

zen sarvika särkemä.
noisuk/kl, -issA

'(auringon) nousu'.

päivä noisukki / p äi­

vä noisukissA miä noizin üllällK.
no/ito ^

no/itO,

-itoa,

noitaan paha inimäin,

-ļļoD,

hän nojjoB,

-itoitA,

-itoinnA

'noita'.

ettS lehmäd^maitua e v ä d ^ n n a -

tA / m e i l l ^ n vähä noitoitA a novgoroda g u b e r n i z ^ n раШ'и / p a ­
ra on noitoinnA.
no/itoa, -jjon,
'noitua'.

-itozin, -ito,

-itomaZ.
— ' -itumaZ, -jjottu

selloon zeniha i norikki nojjottu, molepi men^'ēi

hunnussi / noitoinnA k ä v v ä z ^ o i t o m a s ^ o mekekü p a h a s s ^ l e t t ä Z /
huom.]

miä olin arpoj annA noitumaZ.
—

noitumu/Z, -ssitA

'taika'.

—

ken ťéisi mitä,

se e h k ^

teki

noitumussitA.
noitumuskusi
muskusi

'taikakuusi'.

kanmakusi se saottaz on noitu-

(muita puita ei ole kalmoilla).

nojah/tassA, -taB, -ta, -^'éi
kallellaan',

'levähtää; kyyristyä; olla

nahan hepoin vähäisi nojahtaB - hokaB (лике) /

aitA nojahtab^maha - vähäisi o n ^ a m a n n a ,
no nojahtal

kyyristy!

selkään / hän nojah^’ii.

tahob^maha narjkissA /

sanotaan kun säkkiä nostetaan toiselle


319

поз

по С аллА
nojaZ

'vasten'.
'varassa'.

häl^^amop^sežnä по^аллА.
aition seipäi noJaZ / h o n e d ^ o m ^ ü Z h e i

nojaZ.
nojj/o, -oZ

'kumarassa, eteenpäin nojautuneena',

кагуоНав^киттавглла^
nois^j^oj J o
тагглла

nojjo

muni

'perunoita kaivetaan kumarassa'

/

поъа^киттагглла / miä olin n o j J o Z ^ m i ä olin kum-

'olin eteenpäin nojautuneena, 'kumarassa'.

nok/ata, -kaB,

-kaZ,

-attaZ

'nokata'.

kai l i n n u d ^ o k a t -

taZ / kukko minnua nokkaZ.
no/ki, -kkia,

-eZ, -kk'e

'noki'.

mejje t v u b a z ^ l i pallit

nokkia.
nokkA

'kirveen terän ulkokulma'.

nok/kia, -klma,
noko ^

no ко:

-iB

'nokkia'.

miлл^m^eлko,

kana nokip^^agroitA.
noko minnua veijjäs^iirma /

duman itsittsellÄ ettK noko otta mennÄ kali'пгпаллА itts ette
küsümä ett^epkO лasķгs_^kaikkIne poiZ,

kotto v i i s i n k a s s A / min­

nua р е л о Ь а Ь ^ о ко minnua ehdotettu fäiihö.
nomme реллоР

n.pr.

'paikannimi'.

поттеллА t a r v i z ^ o i s s A

иаллоа veittämä.
n o m m / I nomm/i,
nõmm).

-ia,

-еллА,

-eD,

-itA

'nummi'

(vrt. vir.

tänäpä meni karja поттеллА / поттел kazvob^borobikkoi

раШ'и / petäjämettsÄ kazvop^ällK,

hän on mäki pätlK se nomml

/ поттелл azup^^azvoa petäjämettsÄ.
nor/a
'köysi'.

nov/A,

-a, -aZ

-aza,

hän от^типаталлА noraZ

-assA,

-a, -аллА,

-aka

'kun on ottanut jonkin urakka-

työn tehdäkseen hyvin halvasta hinnasta, niin on niinkuin tyh­
jällä perunamaalla oleva eläin'
hejje hepoin otļķi novaza,

/ ettältA ka^soh^vaéa; ettK

eduarta ikkunna'ллА / tämä novA pi-

^'éi täpäräizeltä va kini / a ко nora meni ittsE kätki virraka,
s i z ^ e b ^ a X s a d ^ H t ä straffia / miä jamman nora / пота elä лоива
(- elä heblennä) / h e p o i n ^ o m ^ ä s s Ä h ü s s ü d ^ o r a / oenna ne pajjaV, k a t s ^ u i о л л а г ^ о г а л л А / novaka heinKkorm kinitättäZ.


320

пот
_

—

погаг/пА, -sitA

'köydestä tehty, köysi-'.

—

on noraisitA

tovvitA i vittaaisitA tovvitA.
nor/i, -e, -ennä,

-гллЛ

'nuori'.

nori- poika nukutteleB (run., L.M.)
on nori,

merļkā novinnA рогкъллА,

/ hunnukkain hän niku vei

vähä arvoa päZ / miä kazvo^’šin nore hepoize / norenna

sad^ni vananna kenpaB.
norik/kl^
ko'.

norik/ki,

-г, -гллЛ

(allat.)

'morsian, nuorik­

norikki on hän ni kavva kunis teb nahze / meillÄ ко meb

norikki esimäissK kerta nittKmä,
aia kummartap^kont^erta.

ais pab^ā^'ii kuhjana pällS.

(sitten) matko otab^vällä,

otab^it-

taellä / s i z ^ o r i k i iaä v a n a b ^ e n i h a n n A i norikijmA vina / norikinj\ji ž e n i h a n n ^ e p ^ i ä aiivvä enne ventsa / norikki ко tuap
ventaaaaA,

mep^eillÄ,

s i z ^ e n i h a emä vaaaA раЬ^поггкгллА risi

кадла.
norul

'nuoriso, nuori väki, nuoret'.

nori väki on noruZ

/ n o r u z ^ ā n ^ ’ēi guVaňja / noruz^mān^’ii gulbama.
nozni^aaP

{< ven. ножницы)

'sakset',

miä fiülpänzin noz-

ni^aaD.
not/ta

not/tA,

-ta, -алпА,

-aлtA,

-aka

'nuotta'.

koz oli ühs mokomain nottA mitä ЬалуеппА temmattaZ.
_

kot-

riukuika

avantoit mütellÄ avannosa avanto toukittaz neit aeZüz noritA.
/ memmX notta viakama / täZlK notannA on paťťu kiveaaitÄ / not a n л ^ m ^ e r ä / mü olimmA notannA,

saimmA раШ'и ahvenitA / no-

tant sa^’ši pallil vimpoitA / miä tempazin notaka раЪЧ.’
и kanoitA.
nor/a, -гЪ.

(< ven. нора)

hire nora / aukkO,
nork/kA,
ko'.

'hiiren reikä, kolo'.

kuho hivi meB,

kompar. transi.

ain on

se on hire nora.

-ammassi

(< ? vir. nõrk)

'heik­

norkk eb o vahv inimäinÄ / mia ae väki nüd näh norkammaa-

ai / norkkA hepoinA
—

f- nodra hepoinA).

norovoit/ta, -an,

-ťši

(ilm. <

yrittää osua, yrittää tavata',

ven. норовить)

'pyrkiä,

miä üha kert norovoitan tejje

kons^'šū norikika guVatattA p i m m i ä z ^ j j a Z / ко meni läpi kUlä,
s i z ^ o r o v o i t ť á i , kuza on rohkiap väkkiä / lUvvä norovoitťéi.


321

nor

nor/u, -rua,

-uZ, -ru

kaukalontapainen;

'verkkojen pitämiseksi puusta tehty

lohiverkkojen novu on neliskulmainen, neliön­

muotoinen, yksi sivu n. 80 cm, kolmella sivulla laudat'.
on niku каиколо,

inm^ottsit va, matanukkainA

hän

(pituus n. 1 1/2

metriä) / ve r k o t ^ p annaz^orru / taTviverkod^Jinaz^oruZ / s i s ^
ко noissaz лота verkkoa,

sizW noru ^
pannasVw'verkoka sihe vennenuka pällK / локг-оегккоьлл^ог1^кега noru, a va toissA moda onjiaZ.
повглк/аР, -oika

(<ven.

носилки)

'paarit, sapilaat'.

повглкоъка kannattas^kivitX.
nosk/Aj -a, -aD

(<^ven. носок: носки)

tai vähän ylemmäksi ulottuva sukka',

'nilkkoihin asti

тглл^оп noskad^ а л а г а /

miä panin noskad^ а л к а .
nos/sa, -sAma,
-ettaZ ^

-ettvZ,

majja n ä t ^ o

-an, -аВ, -in,

-etťéi

-si, -saD (akt. partis. perf.),

'nostaa'.

hän noeab^majja iXllällÄ,

tehäZ / hiX nosetťii pankkia UllällX / siz^noset-

Ьаз^кгикаллА soja / kirsi nosap^seinä IXllällÄ, ко on savima /
näitä ко nosettaZ,

sis^saottaZ;

notkah/tassA, -taD,

-^'šin

oppu^'ši.
'notkahtaa',

miä notkah^’iin ko-

vassA.
notk/ia ^

notk/ia,

-iatA,

-iassi,

-iaD,

-itA

'notkea'.

pajupu on notkia / inimäin orf^era notkia / selkl teH^'ii notkiassl.
> >
notk/u

notk/U,

-ua, -uD (notkuD varma),

anarjgo-paikkA ehki notku-paikkA

-uitA

'notko'.

'anarjgo koht kusa on' / h e i l l ^

oллaz^otku-paгkkas^eллoD.
not/kua, -kuma,
'notkua, hyllyä'.

-uB (kielt.

eb notu), -kuD (run.), -uttaZ

tämä n a u t ^ e p ^ a h o notkua / лautA notuB /

velhon hoikkA jä naukaZ,

n o t u p t a i / tanavAnatťél notuB / s o s ^

on notkupaikkoitA paVl'u, sellK n o t u p ^ o v a s s A / tämä n a u t ^ e b ^
notu / m a r a d ^ o t u t t a Z / n o r et^outaD,
notkUpaik/kA^

notkupaik/kA, -kaZ,

h a i r o d ^ o t k u D (run. L.M.).
-koitA

'notkopaikka'.

anarjgo-paikkA ehki notku-paikkA / h e i l \ _ o л л a z , ^ o t k u ^ a i k k a s ^
реллоО / SOS on notkupaikkoitA раШ'и,

sellÄ notup kovassA.


322

not

notkuso

'hyllyvä suo'.

r i t A a o z ^ o t u p kovassA sor-^ vit-

soz^notup^kovassA so.
notut/ta, -tamma

^

'notkuttaa'.

noizemmA notuttamma jätÄ.

_

_

novgorod/a, -a

(gen. + illat.)

'Novgorod'.

_

hän saob^mihe

ťáii novgoroda mettÄ / meill^on vähä noitoitA a novgoroda guberniz^on p a W u .
nukkA:

ks.

perä-nukkA.

nuk/kua, -кита, -un, -uB, -kuzin,
uneen, nukku a'.

- k u .—

-кй, -kuD

'vaipua

miä en taho nukkua / miä nukkuzin makkama /

homnikonn г t'Sūttā nukku ко hän meni vältä / tuli tukku,

nainA

nukku (r u n .J L .M .).
nukut/аВ, -tamma

'nukuttaa'.

тгппиа nukutap kovassA /

uneJUi^om^eps^mussA, makka vaikka kui pallit ni aina nukutaB /
ka noizeb^jiukuttamma, sis^eaottAZ:
* nukut/ejmA, -teleB
teleB

(run.)

тгллЛ jo tuli uni.

'nukutella'.

nori poika nukut-

(run., L . M . ).

пиррипедл/А, -oit

'nuppineula'.

miä löUzin nuppunegnoit

terve patška.
nuri

'nari'

(ks. nüri).

minn^on nuri käeZ.

t a s ^ e r a i nukemizeka k o p ^ r a v i h u s i z ^ i t t A
лапяА ļo, sis^ tarvis4^sitä aitta nossa.
sa.
nurk/kA, -ka,
ka'.

-kaZ, -ka, -аплА,

se on pimmiä nurkkA

pajulla)

kont4_xkerta tarviz4^nos-

-aD, -kitA

(pimmiä nurkkA

/ mejje n u r k k a z ^ n izori väki

hänt nuet-

kon konmannen ťěi-

'nurkka; kolk­

jossa väki on taka­

'meidän puolessa'

/ ko­

ko kiiläz^ nurkkaski 'ja ympäristölläkin' oli vähä mokomaisZt
tanoitA / р е л л о л л ^ п nurkkA / viska häntÄ nurkka / tuli käpert ä z ^ u r k k a niku ďeлameZ

(kUkk^z^nurkka)

/ топелл^И

kattaлa

kiuka пигкаллА pantu.
nurm/i
p a l e '.

nurm/I,

-ia, -eZ, -eD, -itA

'viljelty pellonkap-

peлto^on nurmi / talvella kysytään:

on siллA n u r m e z ^

iXhtä heinä 'onko sinulla vielä heinäkuhjia niityllä', muuten


323

nus

niittyä ei sanota nurmeksi / tässä nurmes on hUväd viljaD /
vanhan kyläjärjestelmän aikana iihez^nurmes^azvo tanvivuiZ,
to-Lzez^iivmez^li. toukUvilja,
nus/sia, -ittaZ
aika ко volittaZ

a konmaiz^uvm-i oli papAjo.

'olla sukupuoliyhteydessä'.

häntS s e l l ^

(= nusittaZ) / sis k i W a H t a p kovvi korva:

an

nussia
> emmäsW koinattU.
nustA

'ihanko, niinkö, todellako, ven. неужели',

nust

’ļokhan' hii mennäz vennämann elämä.
numer/i, -it
kustajahuone'.
/ hän söi i

30

(vrt. ven. номер)

'numero;

(hotellissa) mat-

maja numeri / numerit nuettaZ;

ühs,

kahs ...

i numeriz^va^sa täiinÄ.

nur/atA, -aDy -aB, - a D - a n n u D

'nuuskia, etsiskellä'.

inimäissK kera ко mitä etsiv sis saottaz mitä siä nurat seltK
/ tämä kiss üHt pätÄ nurab nautoi mütällK (= etsib ain mitä
navvantA).
nus/ata
taa'.

nus/atA_, -kama,

miä nuskan,

su / miä nuskazin:

-kan,

-kazin,

-ka

'haistaa, nuus-

orjko hiiva haisu / nuska kuza t u a b ^ a m a k a hai­
pahain haisu tuaB.

-

nus/kia, -iB

'nuuskia'.

nuznik/kA, -ka

(illat.)

v a h i b ^ nusiB.
(< ven. нужник)

'käymälä'.

siz^

menin nuznikka.
nūh^’
ē Z/S 8 Ä , -D, -ttÄ

'telmiä',

miä en taho nūh^'āissK /

mitä siä niih^'šiD.’ / mitä ťáii nUh^'éittK!

(nahsi saottas^^o pe-

n attaZ).
nilhtä-:

niihtä/D, -B

siä niihtät^sin?

'telmiä'.

mitä siä nilhtäD? / mitä

(n a h z e t ^ o pejiattaZ) / niihtäh^snä penat n ä t ^

sellK.
nük/kiä, -iB, -kizid,

(elä) -i

'nykiä'.

nyi' / boran niikiB 'pässi parittelee'

elä nüki

'älä

/ siä nUkkizid minnua

külk~e.
nüküinÄ
eletťéi,

'nykyinen'.

еппЕ näeD oli kova rahvaZ,

а nüküinÄ rahvaz eväd eletä ni kavva.

kavva


324

nük

nük/ätK, -kün,

-käzin

nül/kiä, -kimä,
puun, n yl keä’.
tään'

'nykäistä',

miä nUkkāzirļ^kUlk'e.

-en, -eB, -keDr^ -kiV

'rasittaa, ajaa lop­

ei juuri käytetä nylkemisestä puhuessa ('nylje­

= kizottaZ).

hän nUlep^toizent^n i m ä i z e l t K henkiä väliä

/ se mesikö on nUlked^naize ni ... / s e

mez^on nUlket hepoize

'ajanut hevosen huonoksi'.
/|nüri

'tylsä',

2 nüri
seminen'

nuri

meit saottaz^rohkiap^fiülppÄ.

'narij

(ks. nuri).

työn teosta johtuva rannenivelen nari­
minn^on nUri~nuri käeZ

'käsi n ü r i z e B ^

n u r i z e B ’ 'käsi narisee, kun sitä taivuttelee'.
nUrizeB

nurizeB

'(ranteesta) narisee'.

s i s ^ t a r v i z ^ e n n ä sitä aitta nossama,
лаллА / käsi nürizeB г~~/nurizeB
nüstereP ^
-itÄ,

-ik’
ä).

nüstäräP

ко käsi nUrizeB,

kump^orj коптаппеллА ťái-

'nürif^ nuri оц käeZ'

'rystyset'

(: nüster/e,

k s . nüri.

-ä, -eD, -i,

nüsteri pällK sõrme mikäle kazvoB / miä löin nüs-

teret^kai И Ь а л л А / mitä siä s ä r e t ^ o i s s A nUstērik'ā.
nüttÄ
nä/hä,
-hD, -hneD

'nyt'.

särvi nüttK!

(en,

näe, -eD, -ki, -kkiZr^

'nähdä'.

ken merellä Ъо tavaD,

-kkiZ, - h n ü D ^

se i vaiva bo nähD

/ d4 se kunirfgannain i näki ondreiлtA rahoitA,

vissatta rubVa

/ lūkk'ā педлА, miä en näe lUkätÄ / toizenta n ä e d ^ rika silmässÄ, a i t s e l t ^ d ^ ä e

i paлkkia / a k o t ^ ö ü h Ä ,

ni kerļki eb^näe /

d4 its meni

peitto,аЛи e Ъ ^ n ä k k i г ^ t t ^ л л a s ^ a h e

vazin ninta

kotto menn ett UllK

koleita omma tatta

a t’
šü perrä ettÄ nähnet^häntÄ?
nai mokomai/nA, -si
näitä

kesse /

pro-

kenki
eb w näkkiZ
/ miä en sat ,
>/>
> >
'hārļ koli iлm тъппиа, ettÄ miä en n ä h n ü D ' /
miä saon en nähD.

'tällainen'.

'näin, tällä tavalla'.

näi mokomaisi.

v anad ^ m e h et^ettäz^ain näi­

tä, pole korvassa (hiukset ja jakahuZ keskellä päätä)

/ hü näi­

tä lättäZ.
-X—
—
näkemi/ne, -ze

'näkeminen'.

näkkiäz/meZ, -meheD

— _
— —
näkemize peräs hU оллазк!.

'todistaja oikeudessa',

miä menin


325

näk
suto, dH- т г л п ^ Ъ г näkkiäzmeZ / mü ommA näkkiäsmehet^ko hän ritEteB.
nä/kkiissä, -ÜB (kielt. eb^näii), -kiivättÄ, -küD,
(osa muodoista kuuluu näkkiiä-tyypin paradigmaan)
tää'.

vanat^kai nākkūs^'ii olema

-ккйз^'ёг

'näkyä, näyt­

'näyttivät kaikki olevan van­

hoja' / sellK mettsÄ kojottaB —

'näüp^kera niku n ä d ^ t t ä l t Ä ' /

ehän sZttÄ näU

/ at, k e l l e d ^ ä k ü v ä t t Ä / tä-

'eihän siitä näy'

näUtX oli ni utu, eb näküd mittäkki.
nä/kö, -ö, -kköär^ -kkbä, -ÖZ, - ö s b ä , -kkb, -ökä,
tÄ

'kasvot'.

-ÖD, -köi-

vankia näökä inimäinX / puiko vikonta näkö / a

vaAa
peittä f
/ топеплА näd nahkA tuab väliä näössK,^
> näö tavotťél Г
sxs^^aottkZ:
näkö kbskÄhuB / nämä invmä-ized^n iiktÄ kosia (UhtK näkkbä) / sellK n a i z e j m ^ n palVu näpiikköitÄ näöZ / p e n e n n ^
ainA petel^’
ši:

linnu pezä ко rikot^sis^t u n n a z ^ i n n u m e r k i d ^

näkk’ö (se on jo mokoma poroda) .
nälk'/I, -ä

'nälkä'.

kovassA nälk’ on / tänä vonn on nälkl-

vosi.
nālklkarļki:

= püssü (metsästäjällä, joka ei mitään saa

metsästä).
nälklvosi

'nälkävuosi'

(ks. myös sub leiväkäZ).

tänä

vonn^on nälklvosi,
nä/mä, -jje

pron.

'nämä'.

kuho nämä pammA? / näjje ra-

koika va tU, elä muka lii.
nänn/ä, -ä, -äD, -itÄ,

-issÄ

'nisä, nänni',

лакгелл^п-

n a t t a z ^ ä n n ä / nahsi imeb^nännä / lehmä ко m e d ^ ü p s ä m ä ,
kavva ep tua maitua nännissK,

kui

siz vassA heraHtaB.

näpis/sä, -sämmä, -än, -äB, -in

'nipistää'.

pisin käessK / noтikiллA pannaz^yiahsl rüppü.

miä häntÄ nä-

sis^aottAs^to

norikki n ä p i s ä p ^ e P s i s s K (ninta va saottAZ) .
näppeillä
on uhkia,

'nyrpällään ' .

hänelljsn h u l e d ^ ä p p e i l l ä / hän

h u l e d ^ ä p p e i l l ä käüB / kui on näppiä nain sis^^uleV

оллаз näppeillä.


326

пар

näp/рг

näp/pl,

gen.), -pitK,

-piZ

-p-iä, -рг (yks. illat.), -iD, -pi (mon.
'näppi'.

pa Uhs näppi вола suppi / näpi-

k'ä p a n n a s ^ o n a suppi / miä piän vahha näppiZ
/ hän piäb^naissA näppi väliZ

'sormien välissä'

(naissA kuhho e b ^ a z z e , eb^uzo

ehk i valjussA piäb^naissA) / lähe ļuman^appi,

ota k e l l e d ^ ä p -

pi (hoku).
näppiä

'ylpeä'.

kui on näppiä nain s i s ^ u l e B onnas^näp-

peillä.
näpUk/kK, -k'ä, -äD, -köitK

'näppylä, pieni paise'.

minn^

on käez^on näpükkÄ / sellR n a i z e n n ^ n palT-ii näpiikköitÄ näöZ /
kärnäz^orj^äsi, s i z ^ i z o b ^ ^ s i t näpükköit rinna,
kippiä vizvaB,

* näp/ätK, -päZ
när/e, -ettK,
myös

sis^saottaZ:

saottaz^ihaized^äpükäD.
'näpätä'.
-veD,

'kuusen oksa'.

jok se nälkl näppäZ?

- r e i ^ -reitS

'näre, pieni kuusi';

kuze näre / närrei kävväz leikkamaz met-

tsäZ, miä ved^en ťéijja m i k ä d ^ e

närred^orjki

(лике) / nämä on

hiivät kusinärreD.
närezikko

'näreikkö'.

när/riä, -in, -iB, -innUD,

-itťái

'jyrsiä, nakertaa'.

en kehta närriä / miä närin leivä kovaissA
nikka'

miä

'leivän kuori; kan­

/ ankkuria ka näriB / hived (krotad ) näritfii kai mu-

naD.
närttsU

'kukkosilaisten pilkkanimi, k s . liirttaU.

när/ä, -rä, -eD,
närä,

-eitÄ

'(kanan,

linnun) kupu'.

капалл^оп

kuho silmine mep капаллА / tällK капалл on sur närä / va-

i*isenji^n nävä // лике ei tunne
vaan seuraavanlaista käyttöä:

[närä-sanalle]
hänellK k ^ l i

kuvun merkitystä

närä täiln hepoize

pätlK / ко süämissä on, s i z ^ n närä täiinÄ.
nät/kl

(r-^ nätkE),

'liian vähän paistunut

-k^r^ ~kiä,

-keDr^ kiD, - k i t K ^ ki

(leivästä puh.)'.

nätki leipÄ / n ä t k e d ^

l e i v ä D n ä t k i d ^ e i v ä D / tänäpä tun^'āi n ä t k e d ^ e i v ä D / ко vähä
lämmität^kiugassA,

sia^uллaz^ätked^eiväD;

hän ко j ä b ^ i k u

taikinaasi sUämessK / nätkE leipK huonosti kypsynyt

(vastakohta


327

nät

pöüHkiä) .
nät/tK, -täZ

'räkä, natta'.

sivu ittsiäZ!

sin nenä nät-

täZ.
^ näUt/ellK, -teleB,

-teli

'näytellä, osoitella'.

näiitteli

sormeka lehmitK da hepoisia / hampai ко näütteleB, ко hirvisseleB.
^ nāiitt'ii/ssĀ'j -E, -Z, -SSÜD,

понравиться'.

'miellyttää, ven.

egl^oti t a t a n n a s ^ a h a i m ^ i t o , eb^näiitfiissUt^hä-

nellÄ / jaetťši rahadJH- aletťéi bufetass^ossa limonada ja kummaň mikä näütfšiZ / a min nāUtt'šis^'šZ kovassA ne koera pojaD /
tämä inimäin тгллЛ mellüB
2 näütt'äi/ssÄ, -mä, -mäZ

(= niku näd näiitfäiB hänellÄ).
'näyttäytyä, ilmoittautua'.

ikä

ku käü meillK näütfšimäZ / meni katto d4 oli kont^kut üHt pät
kotonnA,

e p ^ t u n n u d ^ näütfšimä t ä n n ^ t e l i n n a .

näü/ttä, -ttKmä,
tää' .

-tän,

-täB, -^'šin, -tÄ, -tätfiZ

'näyt­

hän näütäb^minnA hattua / miä nāU^'ēin uttA lehmä / kun

sarvet ovat sisällä,
sarveD,
nä

sanotaan fetanalle):

mikkel-kukkel näilt

to tapan.
'kas, katsopas'.

nä millise hepoise siä ihassuziD.

,
näP

näP

'näet'.

_

_

hän nosab^^aj.ja üllällK, majja n ä t ^ o

tehäZ / vissemä nät__'
tarvisч_/hänell оллА / kirsi likutab nät honet^ťáinantA väliä / топеллА n ä d ^ a h k A
saottAZ;

sis^

näkö kiskAhuB.

nä l/äj -äj, -itK
jl

t u a b ^ ä l l ä näössÄ,

4 näd eb o nälä.

'vaimon veli'.

naize veli on nälä / min-


328

оЪа

obak/kAj -ka,

-aV,

-koitA

'jokin syötävä sieni'.
on hoikkA varsi,

(< ven. обабок, gen. обабка)

mas^kazvoB,

hän on rilku harma,

hänell^

m o k o m ^ i t k '1 varsi / obakka süvväZ / оЪакк^еЪ

о hüvä griba, ku^suttaz^i koivugriba,

ain rohkiap obakkA / koi-

vugriba hänt ku^suttas^JieranriA, vankia i harma.
obid/a, -a

(< ven. обида)

'mielipaha' .

hāļļ^kaih o z ^ i n n ^

'jokin kala',

annatťši e v v ä t ^

omma ohida.
obn/a, -a
кегаллА,

(= ? ven. обла)

sonaissA obna i iihzi leipi.

obnažoi/tta, -^éin,

-tattaZ

(< ven. обложить)

taa, ympäröidä koristenauhalla'.
jt'šin saraffana.
obraza

'reunus­

obnazoitattaZ / miä obnazoi-

sara f fana obnažoitattaz^garostakā.

(< ven. образ)

odr/a, -a, -aD,

-itA

'pyhäinkuva',
'ohra',

ikon^on obrasa.

miä kuivin p a l V ^ o d r a / odra

pä.
odrajauho/D, -issA

'ohrajauhot'.

—

odrikko rehtElällK te-

häz^odrajauhoissA.
^ odramant/aD, -aitA

'ohramaltaat'.

p a n n a z ^ sekami odra-

mantaitA i ruizmantaitA.
odrasurimo/D, -itA,
pannaan] odrasurimoitA

-issA

'ohraryynit'.

[sienipiiraaseen

(odrasurimod^enstä keitättäZ) / odrasu-

rimoissA da razvassA tehäZ.
odrik/ko, -koa
va "rieska"'.

'ohrasta tehtävä paistinpannussa paistetta­

odrikko rehtElällK tehäz^odraJauhoissA / mii tä-

näpä paisoimm^odrikkoa / odrassA tehäZ, rehtElällK pannaZ,

hoik­

kA kakku mokomain.
odrpahm/aZ, -assA
neet ohran jyvät',

'puinnin jälkeen tuvan lattialle jää­

odrpahmas ponotattaZ.

k s . pahmaZ.


329

0^4

o^'iiļan/a, -па, -aka,
peite, vaippa, takki'.

-aD, -oitA

(< ven. одеяло)

'vuode-

ota o^'iijana kattessi / kata minnua

o^'žijanaka / miä kär-irf^orma k-in-i, pannaz^^'iijanat^āllK,
oen/ta, -tamma,
ťái

-nan,

-naB, -zin,

-si,

-na, -nattaZ,

'ojentaa, panna suoraan, panna oikein, suoristaa'.

kormA tarviz^oenta / miä no-Lzen oentamma

-natheinK-

'suoristamaan' pro-

vojiokka / oenna nautAhur^'ši / oenna rātt'ii kovviimA / no ко Ъо
hüvässÄ,

sis^saottAZ:

лА kamassid.^ a n k a ,
na ne pajjaD,
oennattaZ

k a t s ^ u i о л п а г ^ о г а л л А / miä oenzin ťáina / käsi

'vedetään sijoilleen'.

ohahtan
tan tässÄ,
ohan

oenna se rätfii hüvässK / oenna nahzen-

hänelt^on kamaššit^toise janka pantu / oen­

v.pr.sg.

I p.

'voihkaista',

siz^ahzet^aottaZ;
'onhan'.

miä välissK ко ohah-

mitä ohaD?

ohan sin äntÄ pertťé i z ^ i Z ,

ken mitäkki

mörnäp^in.
ohhoh

'ohhoh'.

ohhoh, papi karmonto

(kun jollakin on suu­

'ohhoh'.

ohhoi m i k ä t ^ k a n n i k a D ' k u i on s u r e t ^ a k a -

ri tasku) .
ohhoi
r a t '.
ohj/aD, -itA

'ohjat, ohjakset'.

siz^norikki t e m p a b ^ e n i -

hantA o h j a t ^ ä e s s K väliä / n e n ä k ä s ^ e p o i n A kuho t a h o p ^ i n n E
твВ, e p ^ u l e ohjitA.
oh/ka, -kAma,
vaikeroida'.

-an, -aD, -ki, - k a n n u D ^ -kaD

тгллА ко Ъо mikä hüvässÄ,

'voivotella,

sis^miä ain ohan / m i ­

tä siä ain ohaD? / vähäisi ко tuli läsimä sis taz ohki kovassA
/ miä en o o h k a n n u D o h k a D .
ohmanskot kapVeP

(< ven. охманские капли)

'hoffmanninti-

■pat, v i r . l iikv a'.
oholline
line

'tilava, ven. просторный'.

s i л л ^ m ^ a l ^ t o ohol-

'vähäisi лаз ja, suri niku' / oholline pertťšl on.

"Kohotnik/kA, -aD

(< ven. охотник)

алла kuettaasaz ne ohotnikaD.

'metsästäjä'.

—

ted r e l t ^


330

ohs

^ oh/sA, -za, -zad,

-si^-sit(a),

-sisaA

'oksa',

paju ok­

sa p-Lsädjnaha dH. hän jurtuB / pu narjkiz^maha, d4 ohzad^rudvaz^
ma süäme / puitA vokittaZ, ohsi väliä / taketťái aita:

kuze

ohsit i pannaz^i muit i kui va painuB / koivu ohsissA t e h ä z ^
ли^ЧгЬА / petäjä ohsissA t e h ä s ^ a v u i t A .

ka^so havuohsita,

se

hUvvi sütüB.
2 oheA

(kuv.)

(?)

'nuorikko'.

ohsA keittäp^kisseliä (run.,

L.M. ) .
ohzikaZ

'oksainen'.

oh.to r-^ ohto

ohzikas^ankki.

'kylliksi, ven. д о в о л ь н о ’.

ohto juvva / ohto

korma pällÄ panna / ohto kävvä kiiläZ / ohto penatA! / miä saon
oHto m£ä teillÄ tein, рол inmA / ohtO sin siaz^on vobjua.
^ ohvatnik/kA, -aD

(C ven. охотник)

'metsästäjä',

ohvat-

n i k a t ^ s a o t t a s ^ t o karu jäi krugga.
^ ohvat/tA, -аллА

(< ven. охота)

'metsästys, jahti'.

tä-

näpä ļegerid^л^^éi ohvataллA.
yj oik/atA, -ama,
kaista'.

-an, -aB,

-azin,

-a, -atťéi

'suoristaa, oi­

miä oikan provonokka / oika vähäisi ittsiäZ / oika

tämä k o r m ^ o h a l l e / miä oikazin häntÄ / miä oikazin tetA' / hiX
jo oikatťši.
2 oik/atA, -kā,
oiki/a, -ал
oikia inimäinK
tehnUd^ittä)

ks. hoikatA.
'oikea; rehellinen; syytön; suora'.

'прямой человек ' (kq^p^ettele,

/ hän on oikia inimäinK, a ve^'ii ťurma,

о värä / se on oikia,

hän on

eb^o värUttÄ
hän е Ъ ^

se on дотЪА / oikia käsi / ко on kohal-

line kanava,■" sizЧ_/on oikia / hän отч_/miллw oikia oma 'kovassA
oma' / tämä riuku on oikia / zeniha on ain oikiaл^äellK.
oiki

adv.

'oikein, kovin, varsin'.

oiki hüvär^ kovvi hil-

vä / tämä kakku oli oiki hiivä / hän oiki hUvä bo, m u k a v a n /
кала oiki ve p i n n a л л ^ j u / siz^miä kovass^oiki Xoksazin,

ettÄ

nild mosse pannas, kini.
oikissA:

ka^so oikissA häness^^etemmällÄ (= elä hänek'ä


331

oik

tartu) - kaļtso hoi^'ēissA haness ^ t e m m ä l l K L.M.
огк/ка, -kAma,
огкЛ.'), -attaZ

-an (en огка), -aD,

'vaikeroida'.

-аВ, -annuD,

-ka (elä

kui miä en aika siZ,

ко meilt

kai otetťéi väliä / mitä siä ohad da mitä siä oikaD? / oht oikkai / elä oikA! / ко l ä z i p ^ s i z ^ i k a B / moni inimäi-n oikap^ťáiihjä e h k ^

napra"sn^oikaB.

oikulline
mäinS,

'vilpitön, rehellinen'.

eb^o pettelikkO,

oik/uZ, -u

hän on oikulline ini-

eb^o värä.

(gen. sg.)

'oikeus, laki, valta'.

oli o i k u s ^ e h ä kunakkoitA / ко t u n n a z ^ t t A m a
n a z ^ i u k u ninta rissimi tetÄ,
komain oikuZ.

mehet^annaZ,

evää^assA

vennämami^

(häissä) , s i s ^ a n -

hepoisit eteZ.

on mo-

s i z ^ n n a t t a z ^ i n a mehillS,

siz^

o t e t t a z ^ i u k u väliä / s i s ^ e p ^ t o i z e oiku sto naizeläjit ain
rohkiap^saottas^tuššu.
03

/а, -а, -ja, -aZ,

-ja,

-aD, -itA

'oja, notko'.

hän on

m a t a n ^ a i k k A mokoma, pentoi v ä l i z ^ e h k ^ nitťáUi väliZ / moni
oja on, h ä n e z ^ n aina vesi / m o n e s ^ a i k k a on ojja k a n a v a t ^ a i vattu / o j a s ^ k a z v o p ^ u v ä roho / üli oja on maraV

'hirret, jot­

ka on ylimenoa varten pantu yli ojan'.
oja Xav/aD,
_

v

-огллЛ

n.pr.

_

_

paikannimi.

oja ХагогллЛ

_

leh-

V

mill^on^ettällÄ kävvK / oja \агогял^оп makahukķl (Р.М.) / kai
dumatťéi e t t Ä kiil se m e s ^ k o l e b ^ n ä l k ä oja Хаз^огллА,
mud eväd eletťéíl k e tkl ко

n e d ^ u i s s a onnekkapi

okkai/n^, -ssA,

)ķrved da karud va.

'ojavesi'.

"^o j a / v e s i , -Veliä

ettA' s ellÄ

o javellä оппеккалла,

siz^e-

(run., L.M.).
-zeD,

-sija^

-sitA,

-sika

'oas, v i h n e '.

тгл mäni sur okkain kurkku / odranji^n sured^okkaizeD / Uhs^on
okkaisika a toin^on inm okkaisija.
okonamp/pl, -pi

'pyhäinkuvan edessä palava lamppu',

pu-

voitA pannaz okonamppi.
* окзеп/пеллА, -teli
ла, suret^koD,

'oksennella'.

niku heinäsatoD,

okaennu/Z, -ззЛ,

-sse

duAa kai oksenteli ťái-

oksenteli.

'oksennus'.

koera o k s e n n u z ^ n sent-


332

oks

sammaZ / meil\j 2 n^'š-i. h u m a l i k k a d ^ 4 oksennatťéi, тгллА рг^’
ёг

_

>

■
>

глаЬА oksennuZ / nois se vaéa sin duňa takka г vaäa raukkainA
->
kai teki ittse oksennusse.
oksen/ta, -tamma, -nan,
sentaa'.

-naB, -zin,

oksensi,

-natťái

minnua kerräb^oksentamma / kissA ко oksennaB,

'ok­
sätÄ

leneB / meill^on^'ši humatikkad^ďi oksennatťéi.
oktja'bri^kū, -Z
subottA

(ven. октябрь

'oktja'bri^kuZ,

* okutin/a, -na

'lokakuu')

'lokakuu'.

süksüpraznikkA '.

naisennimi, ven. Акулина, Акилина.

tämä

olikki krapissamaza okulinna, mikä teki ittseä rikkassi anuzmehessi.
oVa

naisennimi, ven. Ольга, Оля.

oleja ^

olija,

-D

'olija'.

oVa on meZütö inimäinK.

UHtekkl e b ^ o n n u d ^ a r a s s A в Н к ^

i pätappojitA a kaig^ont'ši viki vaesa olejaD / kons^oleja kons

o-

olija,

oleja roHkiap.

¥r
olemi/ne, -ssA
ол/kl,

-e,

'oleminen'.

-eD,

—

astaikA jäi minn^olemissA.

-ki, -kitAr-^ - k i t ^ -ki

'olki'.

one

korsi / me harot ne o n e t ^ a n a v a maha / tarviz^anuskotťál pessÄ,
puissa o l e d ^ ä l l ä / ко on jo tapettu rukkiD,
kuvonnA / onki pällK p a n n a z ^ i v a /

siz^onet^annas^

miä puisan onkitA / ко ri-

hi t apet t a s ^ s i z ^ n k i puisattas^haravaka / janantain se onki
nät^ko puisaD / miä kannoin onkit tanavannA.
onkikupo

'olkikupo'.

ко on jo tapettu rukkiD,

siz^onet^

pannas^kuvonnA.
onki-stabeli

(vrt. ven. штабель)

'olkiläjä'.

onki-stabe-

on, oD, on (kielt.

eb^o), ottA,

li, se bo kappana.
onna ^

onnA,

olin (en onD),
siD, olliZ

olema,

oli

(bolliZ,

pittäiz^nna

oleva,

(eb^onD, bonnuD),

olittA,

e b ^ l l i Z ) , olemassA,

'pitäisi olla'

tivät kaikki olevan vanhoja'

oI,ollisin,

onnaZ,

ontaiZ

/ v a n a t ^ a i nākkūs^'ēi olema

olli'olla'.
'näyt­

/ kuza le o n n a s ^ o n n u pojaD,

ко

h e i t ^ e h ^ ä ü oleva / dH. te niku ettÄ miä on / miä taz^nuiskazin.


333

oVo

ettĀ miä o m ^ n o ЬпгккА / küzütfši mikä meisteri siä oD / joes^
kuza o m ^ o h j a s ^ o r k i a p kohtA,

se о т ^ е ц к к ! / dumaz^ettK taita

heļje hepoin orjki mennüD / ka^soB:

mess^eb^i okki / оцко teil­

lä naisitA?

(run., L.M.)

meillä. naisitA

kummikko inimäin / menirj^otto,

/ tämä on n ü t ^

olirjkl ponto'iš kutA kotonnA /

mitä t'äU miruī ottA lihassA venka / mestA konmia vottA olittA
va kahesa kutA / kiisii teiss^ettÄ taijjätösiä et t'äü olittA ko­
tonnA / d4, vaňannA enepä bonnud mitä tehä / a miä ittsK veli ,
en o n t ^ n o t n i k a t’
äiltä konsa tehnilD / a m i n n ^ b ^ o n t ^ h ä t t ä kovassA / me vähän^aika o, рол astaika / siski miä eilisin s a d ^ o i t toa hUvässK / ken tunnep^hUvässÄ лаилоа,

hän oma лаилика uro-

sutaB, vaikko kui siä tuskain ollisiD hän oma лаилика ajabki
kolle likkellK / miä kaikkit plikkuit pnakkuit en taho, miллa
va olliz voitA i kanamunna / miллakkI olliz onnut pallh veéoлар оллА / miä panin ittsellÄ pä täUnK,

ettK b o l l i z ^ i rarjkkA

läHtä kotontA siлka / tavviz onnissa mokornaizeл aika mennS,
kettä eb ollis kussa / oHtO siллA sлafom olemassA,
lällÄ noissA / šaura hüvässK vatteD,
o

Ib

ěto

aik sinn iil-

sto o n t a i s ^ u h t a D .

miehennirai, ven. Алексей, Оля.

zaharkā oVo sai лоНе

nohiverkossA.
ол/uD, -ли, -uttA,

-Лиг

'olut'.

onud^ed^n

ri on 1лтА kiva (Olut on väkevämpi kuin taari.

hivaka, а ta­

Taari voi olla

ilman humaloitakin jos humalat pannaan myöhemmin vierteeseen
säkissä) / oлuttA vejjäz^aisinjiA / hiva p a n n a z ^ n n u siiäme,
siz^oizвb^oлut,^äümä / miä join tänäpä hiivvä oлuttA / sukkurliva pannas onnuZ.
от/a :

1. -a, -ma,

-assl, -assA,

2. (poss. suff.) -ataZr^ -atvZ,
(partit.) -masse, -asseD

'oma'.

-аллА,

-aD, -iллA,

(nom. akk.) -asse

-ikä

('^? -asse),

kaukājītA jo n ä e t ^ t o oma m e s ^

tuaB / dK meni sin oma aikA, jo se аЛи tekikki poja / oma kit o z ^ n ^ i s s a sittA / ikä ilhs^n oma onne pällÄ seppÄ (?) / h o d ^
mitä perittäz^omma niku poiZ / ken i mitä, a sika ain omma
mitä t ep^ah a i s s A

(ken

fšütÄ [silloin sanotaan ) / zivattA ко orj^

kavva mettsäZ, s i z ^ e t t s Ä o t a b ^ m a s s l / paha veri ehki paha


33^

oma

silmä (on muutamilla ihmisillä), hän e h k ^

omassA melessÄ e b ^

i sitmäiZ, a h ä n e l l ^ o m ^ a h a veri токотагп / miä ко annoin omanjiA hepoizennA löülü ni / sarjgas mejje o m a d ^ l l ä i z ^ e i t ä t f š i suгг maš^’iitA / mejje külä omaD / möin omat^pnotnika risaD / s i z ^
olin heillK k o n t ^ ä i v ä veraiZ, mejje külä ominnA / siz^minna
jo oli kerkiäp sUämellÄ i veéonap, eit^oma pole omika on^UheZ
// pühi siä omatas^konoZ / oenna ne paJJaD
kats^kui onnaz^oraiuiA,

o m a t a s ^ a i t A kera

'ojenna ne p a i d a t ’,
'oma paitasi myöskin'

/ miltset^pnanid^nUt sinn^on omataz^enoka? / a miä saon:

elä

likutte nagana^

ittsK

ettĀ praikuz^en^'ēib^ag a n kebe' ňimaťeri,

sad^omatas^naganaka / me o m a t a z^ankoika !
si!

mene pois jalkoina­

/ hänt omasse nain ku^sub^^uttera (zemsko mikkoa)

/ ain

omasse läsimizekÜ / ļohorkA jälle maikkaB, pab^omasse su häne
korva jure / d4 anto äne omasse / hän harib^ommasse naissA

(-

hojjaB, piäh variZ) / hän harib^ommasse hevoissA / fefšk^anto
omassed vatted vaúannA pällÄ.
omagriba

'erään tatin nimitys'.

k u ^ s u t t a z ^ koivugriba,

obakk^eb^o hüva griba,

ain rohkiap obakkA,

omen/a, -a, -ад, -oitA,

-oika

omagriba saottaZ.

'omena, ven. яблоко'.

tässK

p u z ^ n раШ'и omenoitA / m ä r ä n n e d ^ m e n a D / hän torgutaB omenoika hüvässK.
omenasada

k s . omenatarhaZ.

omenatarhaZ

'omenatarha',

meill oli suri omenatarhaZ =

omenasada.
omma ikk'ä

'koko ikänsä, ven. свой век',

miä отта ikk'ā on

tätä t'ēūtK tehnüD / kukkūzi väki käüb^ain bagraka tSüZ, omma
ikkä.
> >
^ om/menna, -peleD (kielt. e d ^ m p e l e ) , -meJuiuD, -pele,
л а 2, -mentu

'ommella',

p i n k k o z i t ^ ü v ä vatte ко ompeleD,

-теяd4

ed^ompele hüvässÄ / p i n k k o z i d ^ a t t e va, ed^mmeJinut^^üvässÄ /
nahass ommentu suma / nämä s a p p a d ^ n ommentu sure konotka pälIK / tutkamika ommennaZ, paikattaZ,
^ отрели/Z, -ssA
kotaan ' .

vaikkA mitä ompele.

'ompelus, sauma'.

ompenussA purettAZ

'rat­


335

ond

ondrei

miehennimi, ven. Андрей.

^ ori/kl, -gej

-geka

'onki'.

tämä on johZnA orjge sima / tas^

tuap^'šūhjäitä orjgeka, e p ^ ä ü natu.
orļ/kia, -kima,

-kimaZ

'onkia',

miä men järestä orjk-ima /

pristaninna' TuiA kävväz^orjkimaZ.
onnek/aZ, -kajuiA

'onnekas'.

тглла Ъо onnia,

a minu p o i k i n onnekaZ / ojaveltä оппеккалла,

kons kuha men,

siz^ened^uissa

onnskkapi (run., L.M.) / ко konna kevvällK eaimäirj^eTtA n ä e d ^
veZ, siz^on onnekas^kesä.
onnet/o ^

onnet/toma,

-tomaллA

'onneton'.

IX esimäirj^ertA n ä e d ^ e Z , siz^on onnekas kesä,
уалЬА,

s i z ^ n anneta ^

a ко näet,^ui-

annettama kesä.

onnettomu/Z, -ssA
kä tuaB,

ко konna kevväl-

'onnettomuus',

mikänibit' onnettomuz^mi-

se on untrehťéi / untunne кала ka tot kotto siz mitäni

onnettomussA

leneB.

onn/i, -e, -ia, -essA
лА / onni

'onni'.

välissään onni о п п е И о т а л -

lent'šib ma-ťái kustA / sell inimäizell on hiivä että,

kelloon onnia paVVu / pappi ко t uab^assa ,

siz^nnia e b ^

/ ikä

Uhs^an oma onne р й ц х seppÄ (?) / l ü k ü k ä z ^ n i m ä i n K , h ä n e l Z ^ i n
ело onnessA käüB.
Onnimanni, -ssA
nissA matukkA

'Onnimanni'.

oli enne Onnimanni,

onniman-

(run., L.M.).

onnis/sa, - i D :

tarvis^onnissa mokomaizen aika mennK,

sto

kettä e b ^ o l l i s ^ u s s a / siä o n n i s i d ^ j a konsA tuллA (= hiiväll^
aika tarkkazit^tulema).
onnis/sua, -aU

'onnistua'.

häneli^onnissU tämä maja tehä

hilvässÄ / t ä n ä v o n n ^ n n i s s U v u i s ^ e h ä h ü v ä l l ^ i k a
ontrei

(kylvää ruis).

miehennimi, ven. Андрей.

ontrei ka лu^'éissI 'löi'

уаАуаллА когуаллА, ni se oli se.
^
onttonA miehennimi, ven. Антон.

oл^'éi mülläri о п И о п а л л А

кегаллА / а hepoize peremmez^onttondä

(Anton-sedän) semona m e ­

ni hevoissA kattsoma dabunassA.

_


336

ota

otav/a ^
pa'.

hotav/a,

-a, -aV, -itA, kompar. part.

otavat^hepoizeD /

ni votava / vastakohta kaVViZ:
munad^on tänävonnA hokiaD

otennuD,

-telimmA,

'hal­

miä ain saon Otava гsaottas^hotava

kera / k a n a d ^ n otavaD / o t a v a p i t ^ o

ot/еллА, -tElemma ^

-apit

'tuo huokeampia'

kalled hepoized^on^'ii / kana-

hanvaDhotAvaD ^

-temaj

-tele,

/ otava

-tElen ^

-en^’
ši

otAvaD).

-teriy -teD,

-tElin,

'odotella, odottaa'.

m-Lä erj^

kehta otennA / miä ottElen vennä-mant kirja / eb^temiud^
inma ťšUt eb onnuD / miä saom miä ottem mossetA / siä ni kavva
ottele kuniz^miä tuan /
o^sered', -d4a,

ain oten^'ēi pankka.

-HZ

(< ven. очередь)

'jono'.

оллаг^о^ве-

reļi'iis^sured^irad^ākkiā .
_

*

apet/ta, -tamma, -aB, -ťéi,

_

-A, -atťéi

'opettaa'.

ja opetaB hüvvi / toin poik mu^’
š itab^minu poika,
me opet mamas^lätäkko kusema.'
opettaj/a, -ja, -assi

opetta­

opetab^uma /

ко rijjelläZ niin sanotaan.

'opettaja'.

tahob^oppissA opetta­

jaasi.
opho^'iZ' ťelhio

(< ven. обходительный)

hän on opho^4i' ťeVno inimäinK,

'ystävällinen'.

hän sovitap^toize ken on niku

siiämissä, s i s ä ä n hiivUtäB.
opolķ

n.pr.

oporkA,

kylä, kartalla Opolje.

ks. hosseli.

opp/issA, -in (kielt. en oppi), -iB, -issuD,
«

^oppia), -issaZ,

-istu

-inneD

'oppia, ven. учиться',

miä skou-

nus^suvvan oppiasA / mejje vonodja tahob^oppiasA opettajassl / miä niites ко или z^e n oppi / hü eväd^o oppinneD ^

oppistu /

pi^'ii omma ammatťáia, mitä oli oppiasud^norennA ponvennA.
oppu^'ii'
taZ:

deskr.

"uppista".

näitä ко nosettaZ,

sis^saot-

oppu^'ši’ / te oppu^’āi' .
ov/a, -ra, -aka,

-aV,

suurempi kuin nakal'uškA,

-itA

'ora'.

terä suora ja paksu,

terän pituus n. 10 cm, kun juurella

ommellaan nahkiaismertoja niin oralla tehdään aukko.

hän on

niku naskali, hänekä t e h ä z ^ e r t o i t A / tärjki parennattaz^raka.


337

ora

nahaka ко ommeimaZ.
or/aZ, -assA,

-raD,

-vaitA

'oras'.

kun eri viljalajien

oraita yhdessä tarkoitetaan, niin sanotaan arrad /
hüva o r a z ^ K rae tuli d4 kai särki maha.
orazroh/i, -tA
ho '.

'orasruoho,

jurikko pento,

s.o. oraassa kasvava heinänruo-

kuza ovaz^rohtA kazvoB.

_
orav/a, -аллА

'orava'.

orj/a, -a, -anna,

-aD,

oravann^on^appA.
-itA,

(run.) -oille

'palvelija'.

trerjgi on orja / pika s a o t t a z ^ r j a kera / p i k ^ n

orja / miä

käin ain orjanna, enne saotťái orJanna, pikanna s a o t t a z ^ o h k i ap / pahaissA hevoissA, kumpuja on taukimai8iллa,
Ja / tob^i siivvä orjoille
or/ko, -koa,

ku^suttaz^or-

(run.).

-oza, -oD, -koitA,

*
-koiZ

'painanne, orko on

vain sellaisen loivan rannan nimitys, josta menee polku tai tie
alas joen rantaan'.

Joe vannas vett^ottama m e n n ä z ^ r k o a mütäl-

IK / s u v e z ^ v o s ^ o i k a i z e d ^ i v v u t t a z ^ л a г mäkkiä / mejje ranta
on hilvä orko, m e i l l ^ n Joki / meJje oroza kazvop^hiivä roho /
dobvova ottsaz orkois kazvotattaz uqrittsoitA.
oř/o,

-i-oa, -ossI

'eräs

hippa- leikki'.

noizemm o-tŤoa

ťéiukkAma / eb^o ob'toa kotonna / kene s a p ^ i t t Ä ma pältÄ kini,
sisese j ä h ^ ^ o s s l / yksi oi'o on kiinni ottaja.
esim. kiven päällä, sitä ei saa ottaa kiinni.
Y
_
or/sl, -геллА
'orsi'.
siz^orreллA vizatťši
os/a, -sa,

-aD, -itA

'osa'.

se joka on

vihtaparit

osaD f [s] varma vonodjan m u ­

kaan) / minji^annatťái taлossA ролпо osa / meJJe killäz^a Jaetťéi,
ikä Uhell^oma osa / antAko Jumaл ossa onnia Ja rauha tevvUttÄ.
os/sa, -sAma,
taZ, -etťéi

-samaZ,

'ostaa'.

-in, -id, -sl (kielt. eb^ossaD), -et-

ken meb^lähtämä ossAma ken mitäkki /

s i z ^ i ä kons k ä i m ^ ü s ü k ä mettsäZ, sis^käin häneltÄ maitua ossamaZ / miä mellüttelen sitä hevoiss^ossa / miä osin rissoitA /
millize ktei^'ši osiD? / hän Jo s i s ^ e r v ä ossI lehmä / l u p a z ^
mennä d4 eb^me;

sis^saottaZ:

hän hopaB, ossI mine Ja löi ta-

kuperi eb^ossaD,

sis^aottaZ:

hän hopaZ / miä käin e l l ä s ^ v o -


338

oss

roga osaamaZ, küli. mütällK / saj j aleipK linnas ко osettaZ /
sisuko osetťéi kana e h k ^ puiput^ko osetťéi, sis^pan^'ái vii iimperikkoa / hü osetťéi kahskevtainA maja.
ossO

'ostos'.

niku hüvässK,

tänäpä oli hüvä ossO meillK / ко mitä osid^

hanvassA ко saiDj

ozo/tta, -tan,

-tA

sis^hüvä ossO.

'tähdätä, osoittaa'.

miä ozotan aer-

o'o'ža niska mütällÄ / no ozot^oiki hüvässK 'tähtää hyvin'
ozot^oiki pātĀ mütällK numikakaka / ozot minnua,

/

kukali ol^^i-

kep mennK.
ozottamine

'tähtääminen'.

osipk/A, -arniA, -aka
vahinko'.

tarkuttamine on ozottamine.

(< ven. ошибка)

'virhe, erehdys,

ošipkA - untrehjťéi / miä ošipkannA panin Vera jao

satto / niku ain ikä vosi heillÄ ain tuli ošipkA, ninta Ш
eletťéi jo montto' iskiimmed^ottA,

ain osipkoika / miä satu^’
āirļ^

käe, ošipkaka ker^’
iin kippiät mütällS.
otaĶ .omassi,
kotieläimen) ' .
omassi,

otťéi omasel

' [metsä

ottaa omaksi

zivattA ко orj^kavva mettsäZ,

sis^eb^nasz^enepä inimäissÄ liki

(^eksyneen

siz^mettsÄ o t a b ^

'kun metsä ottaa leh­

män omaksi, niin se alkaa pelätä ihmisiä ja kylää'

/ metts^ot-

ťši omassi mejje k ü l ä s s ^ h e inimäize.
o/tta, - t t A m a - t t a m a ,
-ťéimmA,
-tettu

-ttaD,
'ottaa',

-tan,

-taB, -^'iin, -tťělr--y -tťéi,

-ta, -ttamaZ, -tettaZ

(eväd^teta),

-tetťěi,

miä otan heiltK sukuvazika / miä otan lähen,

a t’
šU jäk'ä / koera kusta e b ^ t t a t ^ h i r v i ä
sa) / on otettu ninta sannoa

(hirvenajossa oltaes­

'on ruvettu siten sanomaan' / ota

meillä noize liXXa mUmä / a miä käin ain ottamaz^maitua hepoizeka, kas kerta päiväZ / karjanaize poikain saoB:
heit annattas^ken va tahob^otta,

ota saop^

a miä o^'iin i uskoakkl.

hän

s a o p ^ ä s t mont koera poika jo ve^'ii, ken va tchop^kai otettaZ.
i miäkki menin ottama / siz^muhofsikkA t u a b ^ o t a p ^ a n k i d4 v e b ^
ommasse koššeli / rosaka nakkia k o p a h u t a b ^ killiib^ottama 'ruos­
kalla lakea kopauttaa ...'

(häissä) / o^'áirj^kurkus ki d4 piki-

sin / mihs miä en ottat^ o i Z ,

(P.M.).

sis^saob^ettM;

a i s t i a peritä


339

ott

o/ttsAj -ttsa,
pu'.

mäe ottsA

-ttsassa,

-^saD, -ttsiZ

'mäen huippu'

selloon s u v e t ^ e n n o o^eaD,

'pää, loppu, huip­

/ релло ottsis^kera heinä tehäZ,

kuza heinä tehäZ / siz^riatetťěi г

T-tsaemä issussaz^navva ottsa / ahteri orjkl toin^ottsA / še^’
ēin
p a n n a z ^dratvann^ttsa / pu ко ep^pana ottsassa,
likko / eb^ond^ottsis^iskoitA
ottsimai/nA, -zeZ
ven. крайний'.

sisese or^^kökä-

(miesten vyössä).

'äärimmäinen, viimeinen, laitimmainen,

hü ол^'И ottsim a i z e s ^ a n o Z / hän seizob^oiki

ottsimainA.
ottsu/Z, -ssitAr^ -ssit

(?<vir.)

'päätös, ratkaisu'.

ninta hän ep^sannud^ottsussitA heiltK, ninta vei jäi kahe pälIK / koiiomaz^oTíTíaZ, ottsussit^evät^atU,

evät^saottU p a n n a z ^

dali e v ä t ^ a n n A .
otuza

otuZ

haukkumasana.

d4 siz^nakkab^^avva innamatta^
otvJork/Aj -aka
taltta'.
ovve

ais^siä otuza / ken Uhsinä sUB,
sis^aottaZ:

(< ven. отвёртка)

vintta kerrättäZ otvjovkaka,
'ulos'.

a i s ^ i ä otuZ.

'ruuvimeisseli, ruuviavattaz^inttoit^uki.

naska kiss ovve / nas se kiss ovve / kissA ta-

hobi^ovve / ovve menin^ vanad^mehed^ne saottAZ / ovve merj^käUmä,
siz^mep^usema e h k ^

uli^saTinA (verrattain harvinainen).


3^0

pal

ра1гк/кА, -а, -ka, -aka,

-aD, -koitA

'pyykkikurikka, pe­

sukarttu, jolla pestessä lyödään mattoja ja säkkejä',

palikk^

i karttu saottAZ / palikaka aärettäz^makarjkaitA kons^pessäZ,
kotťšit säPettäZ / ТПЪО. yidZ%Yl (
likkA^ тгпекй vattei sotettAZ

nazzin) patika naukaZ /

[pa-

(vaatteet pannaan jonkin laudan

päälle ja siinä paalikalla lyödään)

/ vattei s o t e t t a s ^ a l i k a -

ka / kene-te ^
palikkA теЪ anaz'w-/'virta.
pametťéi, -а, -Z

(< ven. память)

nell^om^al4,‘u pametťáia
pametťéiZ

'järki, muisti'.

й<5-

'h a n e l l ^ o m ^ a V ť u arvoa' / hänell^oli

'hänell^oli meleZ'.

pap/pA

pap/pv,

-pa 'leipä (Ik.)'.

leipä s a o t t A s ^ a p p A

pienet lapset sanovat / miä t a h o m ^ a p p a / t'ši^'éi tahop^pappa.
parm/aZ, -assj4, -aD, -aitA
kaht sortťšia:
parňjo ^

'paarma'.

раШ'и parmaitA /

ühed^on s o k k i a t ^ a r m a D , toized^orjki parmaD.

parnjo,

'kesanto (pelto )'.

-tA

-t, -ллА

(< ven. парня

'kesanto')

parAjopermoz^on раЪЧ.’
и rohtA / parňjonnA

käüb^TiampAkarja / tänäpä tarvis mennK parAjot as^'iivoima.
paru

(< ven. пар)

parumüllü

'höyry'.

(ven. пар

^ paru/ssA, -massA

vesipassA noizep^paru.

'höyry' + vatj .müllü)

(vrt. paru

'höyry')

'höyrymylly'.

'höyrytä'.

h ü l k Ü p ^ a r u m a s s A = hepoin hei^'ēūp^arumassA

hepoin

'lakkaa höyryämäs­

tä' .
pasinuiskA

'siera'.

pas/kA, -ka, -aD, -koitA^^ -koi
siäiskakku'.

(vrt. ven. пасха)

'pää-

paskA paisattAs^kai nahittas^^igurai^^ällÄ / pas-

kA veļjäs^kirikko enipä linnÄ; enipä lissi n a v v a t ^ a n n a s ^ i r i k o
äriZ / sajjain paskA on ümmerkäin
nutaB,

/ s i s ^ a p p i ne p a s a d ^ a u -

sisко tuimas^homnikonnA kirikoasA

kanmoijmA,

siz^kanamunika veretelläs^käpä

kanamuna s i s ^ a s k a vahaisi murrattaZ,
paska vähäisi süvväs^era.

väliä,

siz^mennäs^

pällK,enstä siivväs^

s i s ^ o v v a s ^ o t t o paskA,


3ill

pas

pastbr/i, -га, -ib,
län apulaispaimen'.
pankattU.

-ъЬА

(vrt. ven. пастух, пастырь)

'ky­

ühs равЬъгъ oli koko kezässi paimenennA

paimen ja pastsri olivat kylän vakinaiset paimenet.

Heidän apunaan oli vuoron perään kustakin talosta kavjuššl.
paatos / sA , -saZ

'paastota'.

häntÄ

[= mämmiä

sUvväs^ons^

pastossaZ.
pazuh/A, -a, -aD, -oitA

(< ven. пазуха)

'riihen vieressä

oleva k a t o s ' .
patsk/atA, -attA,
пачкать)

-asin,

'liata, töhriä'.

-aziD,

-ab, elä patska

«

ven.

elä patska paita - elä rājā / miä

patskazin ikkunapevUse varenjaka / eikä tohkoka marģoitA māhā,
patskattA ma / r o j a z i d ^ a t t e D - p a t s k a z i d ^ a t t e D

(mälizid^at-

teD, snibri ajoit^kai vatteD).
pat/tua, -tuma,

-uB,

-tu, -tuD

'hyytyä (verestä)'.

ep^taho pattua / veri patuB / ma o m ^ a t t u d ^ o j a k a
ku jäniit^ini maha) / p a t t u d ^ e r i
siz^ep^akkias
pavin

«

veri

(roja näd^ni-

'a näet^Jko veri m e p ^ o jähiip^

s i z ^ n pattud^eri'.

ven. павел)

'Paavali, Paavo'.

n ä t ^ a v i n rärjgäh-

^'él homnikonnA vonodja pällÄ, mihs rahha eb^nukennuD.
paganA

'vihainen, äkäinen, ven. сердитый'.

ken on vih a i n ^

se on paganA / tämä inimäin on paganA / hepoin on paganA / sika
on paganA.
paganak/aZ, -assA,
поганый'.

-kaD

'saastainen, likainen, ven.

’roļ'AkaZ, sitakaZ'

gořjuha on paganakaZ / sika orj^

kera paganakaZ / sika s U p ^ a g a n a k a s s A / inimäize k ä e d ^ n pagan a k k a d ^ ä l i e s Ä / sitt^on paganakaZ,
paganik/ko r-^ paganik/kO, -o, -koa
dään sioille ruokaa',

'sianämpäri, jolla vie­

paganikko on se paganakas^arjki, minēk'ā

sikoinnA vejjäs^silvvä / monikas^sika orjako prokutoinA, ve vaikkO montA paganikkoa,
—

härj^kai süB / sika rikko paganiko.
—

paganoi/tta, -tatťéi
nua naizikko toruB,

—

'liata, töhriä'.

sis^homnikonnA min-

ettÄ nämä ori^ai sinu veraD,

tatťéi pertťél i ťéinad i kai.

kaik^aganoi-


3^12

рад

paganoittaja
ja?

'pilaaja, likaaja'.

ken on roka paganoitta-

sis^kiťLíittAZ.
радл/а^ -а, -aka,

-aD, -oitA

'paula'.

pagnaD nakka van­

kia!) / s i e m e n n ä papi visi kotťél pantu ümper ittsiä,

kurkun^

na'nt on pagnaka kini, i vü kohass ^ o m ^ a g n a k a kini / nappuit
eb^onnuD, pagnaka ki pan^’
ši
^ paha

paitA .

'paholainen, piru, ven. чёрт'.

paha ain avitab^ini-

mäissX kurissa / paha a n n a b ^ o i m a / k a n m o i n n ^ n han^’iiaizeD pölässütetfšü monikassA,

kanmoi paha häntä kutsuttiin.

o pah/a, -ha, komp. -ep, -ера

(adj.)

'paha'.

pahha tein /

moni nain on pahep messÄ", ain pivnoz^orjki / niku lā^'šiā niku
pahepa voittoa maku / saob^ettK siä t e d ^ t t s e l l ä s p a h e p a / ka­
na ко naunop^ťéijj ä p ^ a h h a / lintu ко t u a p ^ e r t ť ě i , t'iiļj ä p ^
pahha / tai ťéij Q ä p ^ a h h a .
paha silmä,
paha veri

ks. paha veri.
'paha veri = paha silmä'.

paha veri ehki paha

silmä (on muutamilla ihmisillä), hän e h k ^

omassA melessK e b ^

silmäiZ, a h ä n e l l ^ o m ^ a h a veri mokomain.
pahatahtoinA

'pahantahtoinen'.

pahai/nA, -zessi,
ot^ahainA

-zeD, -siZ,

pahatahtoin^inimäinÄ.

-sinnA

'huono, laiha'.

siä

ко surmA / tänä votta kazvo pahainA herne /{hän

hitto] on niku pahain sana / pahaizessl jävvä,

s. o.

k s . tätä / s e l l ^

on^'éi pahaizet^herkuD / hän käiib^iku räntfäU p a h a i s i z ^ a t t e i Z
/ toruttas^ahaisinnA sanoinnA mokomaisinnA, se on sätfšimine.
pahaizessl j/ävvä, -äB, -äi, -änUD
hepoin morihuB

'huonontua, heikontua'.

'jäp^pahaizessl', rarjkkA ťéU ehk^i kehno silmin

ко on / kui ofj^kärpissüt^kovassA

(pahaizessl jänüD) / siä jo

ot^kaikkine pintt'šihUssūD (pahaizessl kod^ ä n ü D )
pahaizessl niku vaiskA
pahanna i hUvillä

/ hepoin jäi

raiskV).
(?)

'pahoillaan ja hyvillään'.

se nois

jälle minnua niku pahanna i hUvillä kuttsuma.
paharaiskain^
toinen)'.

paharaiskainA

'h u o n o (laatuinen), heikko(kun-

siä o t ^ a h a r a i s k a i n ко škärjkkU / hän o m ^ a h a r a i s -


343

pah

kain niku nahkA^'ēipu / hän orj^korpušk^nimäinÄ = paharaiskain
/ meillÄ vikahteka oiki ко o m ^ a h a r a i s k a i n kagra dali odra,
siz^ikahteka

lüvväZ (muuten niitetään aina sirpillä viljaa) /

paharaiskainA roho vinnapä, m o n e s ^ a i k k a ко o m ^ ä r k l kuza,
kai takkoika s e l ä s ^ a r v i s ^ e i n ä t ^ a n t a
pahennu/Zj -seAj

-sessA

(?)

sis^

kuhja jure.

'pahuus'.

häne o n n e t t o m u z ^

vanvo (vaikkO mikä t u a p ^ a h e n n u s ^ h ä n e l l Ä , s i z s e
t o m u z ^ a n v o ninta) / miä en taho mässätÄ

häne onnet-

'mitänibit' sellÄ pa-

hennussA tehä' / kohan minu ļumana vāl^'šūtt’ši aeltÄ pahennusessA väliä.
pahk/А , -а, -aD,
sur pahkA,

-oitA

'(puun) pahka'.

h a v a z ^ n paVfu i k o i v u z ^ n

pahm/aZ, -assA,

-ass/4

tällä koivunn^on

pahkoitA

.

'puinnin jälkeen riihen (luvan) lat­

tialle jäänyt roskainen vilja, kun oljet on pudistettu pois'.
vizattu pahmaZ = p u h a z ^ i l j a / lipi^saka v i z a t t a z ^ sure nabjaka a j e t t a s ^ o k k o pahmassA / ко pahmassA v i z a t t a z ^ i k ä d ^ e
töröd^äväD,

neit s a o t t A s ^ e r ä D / sorriammad^tettas^^aravaka

pahmassA väliä,

sis^annas^kuvonnA

pahu/Z, -ze, -ttA^ -zeka

pel^'éiD .

'pahuus'.

sell^nimäizel\_on

p a W u pahuttA / pahuzeka tehäs^kai pahat^'šūD / miä sint^^ļan
pahuze selässÄ poiZ.
pai/jatA

pačļatA), -tan,

'pyytää, kutsua'.

-tazin, pajjannuD,

-tamaZ, -ta

miä en taho häntÄ paijatAr^ paJjatA / miä

paitazin häntÄ linna iiheZ / p a i t a m a z ^ l i ühte ťéUho - kuttsumaz^oli ühte fšühö.
paika I line :

rökäli ;

koeru tekejä i pettelikkO.

hän o m ^ o k o m a i n niku nalja tekejä i
eb_^o paikalline inimäinÄ

(s.o.

tekee sellaista mikä ei ole paikallaan, ei ole sopivaa).
paik/atA, -kama,

-kan,

-kaZ,

-attaZ,

-atťši

'paikata'.

miä noizen paikkama sapassA / paita paikattaZ / kaikkit vatteit paikattaZ / parennattas^appaitA

(- pa i kattas^appaitA) .

paik/kA, -ka (partit, ja illat.), -kaZ,
ka, kohta, sija; paikka (paikattaessa)'.

-аплА,

-antA

'paik­

tämä fšüttö tappap


раг

kahes paikka maha sanotaan rotevasta tytöstä / miä men toise
paikka t'äUhö / se orj^ivikkO paikkA se vaviva / sell^om^broda
paikkA / l e p i k k o z^om^roda paikkA
on väsUnnUd^ni,

'vajovA paikkA ' / tänäpä ko^

ikä paikkaan karkkia / hepoin sūjik’
ā kettsaB

(ep^kesä paikannA) / hepoizent on har^'āia napahtuD

'har^'éia

m e p ^ a i k a n t A väliä' // no ко pannaz^up^kka pohja paikkA^ ni
siz ommennas sene keTräntäizekä.
paikkami/ne, -zeka,

-zeD

'paikkaaminen'.

ai вглп^оллав^

paikkamizeD / paikkamizeka vetāt^al'L’u aika.
paikoitta

adv.

paikomitta
ta

'paikoittain'.

adv.

paikoitta harv.
paikomitte

adv.

'paikoittain, vir. paiguti',

paikomit-

/ paikomitta oli hilvä.
'paikoittain'.

paikomitte jo on лайка

лаидаЪ) JäZ (лике).
paikõpälik/ko, -käesi
paikopälikkässi,

'epätasaisesti värjääntynyt'.

jäp^

kuivanta vatte ka toukkat^sinnE kraska, pai-

kopälikkässl e h k ^ pläkikkässi saottAZ.
paimen
пастух'.

paimen/E, -tA, -еллА,

-eD, -itA

'paimen, ven.

paimenE meni karja / meill^on hilvä paimenE.

aikana maksettiin paimenelle 50 ruplaa kesässä.

rauhan-

Kukkuzin ky­

lässä kylä palkkasi past^arin myöskin, sillä kylä oli suuri,
hän sai vähän vähemmän, noin 45 ruplaa / hän ain käi paimenenna,
s i s ä ä n sell paimene ammatt'šis^eki koerutta / paimenet^to^'ši
välissK rupukaka marjoi me^sässX / ühe pastori oli koko kezässl paimenennA pankattU.
/ļpain/a, -aB, -öin, -a, -attaZ

'painaa, taivuttaa*,

miä

erj^kehta paina riizä varoit A / hän painaĶjparopuitA / varoit A
painattaZ, локкг painattaZ / suksit painattaZ / paina lekutťáimassA / p a i n o i m ^ ä maha d4 lähzirj^kotto.
^ pain/a, -an, -aB
paina-yj^ahs puda

'painaa',

(serjo'ža)

miä painan kahs p u d a — ^ miä

'minä painan 32 kg' / pal4.U tset-

verikkA ruissA painaB?
ļpain/a, -o, -attaZ

'värjätä'.

vatteitA painattaZ

'värjä-


3U5

раг

tään'

/ nain paino maťeria, mai'пта nus^'ši maťeri tuli / kana-

munija p a i n a t t A s ^ i p u n a korika.
pannas^koreD

enstä p a n n a z ^ e s i kehuma,

sis^

'kuoria kiehutetaan vähän ensin, sitten pannaan

munat veteen'.

kentaizeD ovat munat kun ne on sipulin kuoril­

la painettu.
pain/eD, -eitA
ta ostetut)'.

'väriaineet, värjäysaineet

(nykyisin kaupas­

p a i n e d ^ a l i krasaD / meillK krasittAs^pained^

otettaski vanmed^nafkassA / miä toin mainma krannit paineitA
nafkassA.
painopaik/kAj -assA

'nivel'.

miä vikahu^'šin janaterä pai-

nopaikassA / hän p a i n u p ^ i t t Ä paikka niku,

siltä k u ^ s u t t a s ^ a i -

nopaikkA.
painopäv sitt s i

painopävsittsl

painu/a, -B, -nnuD

'taipua',

veittsi

'linkkuveitsi'.

paju painup^hiivässÄ / kUn-

nUzvarressA käsi painuB / nahkA painuB, häntK nät^ko k e r r ä t ^
kokko,

hän ep^katki,

a hän painuB / kartA painuB.

painum/a, -a, -eD, -itA:

käe painuma

'ranteen kohta kädes­

sä' .
painum-paikkA

'ranteen kohta kädessä'.

painus/sA, -suD

'taipua'.

tämä pu e p ^ a h o painussA hüväs-

sK / pu eb^o painussuD.
pais/sa, -aB, -öin,

-oiD, -oimmA,

'paistaa (uunissa), kypsentää;

-attaZ

-vttvZ,

(auringosta) paistaa'.

soimmA leiväD / munitA paisattaZ,

kiuka pohjannA,

-atťéi
mU pai-

kiuka ко läm-

piB (rehtelällÄ zaritaD) / piraitA paisattaZ, kakkuitA paisat­
taZ, vatruskoitA / ühe kaliaize paisoin / ikä vikkO pai s o i d ^
leiväD, kellä millin pere oli, monen paisatťéi kaXs kerta vikkoZ // päiviikkäissK kuho paisaB,
pais/se, -settA,

-seD^

-teD,

'hän on mokomain niku näpUkkÄ,

selloon soja.
-seitA ^

-teitA

kai mokomain punain,

'paise'.
suri ’ pais-

seDr-^ paisteD / miiuiA noisi paisse kätte / minīi^oli j a n a s ^ a i s se.


346

раг

paisset/tua, -tuD

'ajettua',

m i n n ^ o m ^ o s k i pillhetťéUD

(= paissettuD).
^ pais/suüy -suma

'paistua'.

borankat^sis^Jco otettaz^vessÄ

väliä, si-s^annas^Jiiukas^velS paissuma,

listoi päZlÄ.

pa/itA, - 3 3 a, -itä (illat.), -jjaiuiA, -jjaD, -itoinnA
'paita'.

епп^п^'ёг пагвгллА kera p a j j a t ^ o l e

раз 3 at^karfkaizeD, melkettä ponvessa,

savessa / p i t e t ^

nappuit eb^osmuD, pagnaka

ki pan^'āi, nauhaD kutsuttiin / paitaa pidettiin housujen päällä
VÜ viXllK / (oli kirjavia paitoja:) kletkikkO mokomainA / zeniha ко o t a b ^ e n e pajja settK,

s i z ^ e n i h a n t temmattAs pait käes-

sÄ väliä / kapsukk^on nauhoissA siottU paita ki, pantu ко vü
vüllÄ разjaīinA /
kirJoitA,

китакк^оп rihmA minek'ā enne teh^'ēi paitoinnA

karļkaisin paitoiīuiA.

paitAziJuia

'paitasillaan'.

jonittelit^^er^gettK,

ďi paita-

zinna kUlmāZ, panit^tervii nahka.
^ paj/a, -a, -aZ

'paja'.

paj'a lettsV / seppK p a j a z ^ i n ta-

oB / se mez^muvvannA

eb^o käüD,

ei ole juuri missään

käynyt'.

paŠalnikkA
on

3'evre

{< ven. паяльник)

ko m ü l l ü z ^ a paJaZ

'juottokolvi'.

'kun mies

pajalnikk^

rissA.

pašat/ta, -tamma

'tinata, ven. лудить'.

t a r v i s ^ a j atta

ťiinaka tšainika kävsK / kavva iuäu ep^tua manerkoit pajattamma.
раз jät A ,

k s . paijatA.

pajok/kA, -kannA

«

ven. паёк) 'muona(-annos)'.

ikä-

Uhell^annatťái oma pajokkA / s o t a m e h i l l ^ n n a t t a s ^ a s o k k a n n A ко
evät keitätÄ.
раз /и, -и, -jua,
3

-uD, -uitA

'paju'.

рипагп^аз'и / so-pa-

u / paju koret^ k i s o t t a z ^ sis^^uivatattAZ.
pajumettsK

'pajumetsä'.

rätäzikko = ťšihjťái mettsÄ, раз'и-

mettsÄ on niku rohkiap rätäzikkO.
pajupehko

'pajupehko'.


34?

рай
pajupill/i, -г
pa j upu

'pajupilli'..

'paj u p u u '.

pakah/tua, -uD, -tuD^
kaan)'.

miä tein pajupilli.

-tunneD

'pakahtua (kuumuuteen, li­

те hunkkuma kuhokki, v e t ^ a k a h u t ^ e r t ť á i Z / v e t ^ i ä

va pakahuDj ni p a W u

vatteitA o m ^ ä l l K / per^'šimma o m ^ a k a h -

t u d ^ o j a k a ni kovassA,

ettei sa puhtassi / v a t t e d ^ n pakahtun-

ned rajaka.
pakar/а, -а, -aD, -oitA

'pakara'.

se^fijo'галп^оп ühs pa­

kara surep / k i t t a a D ^ a k a r a d ^ J u i a s ^ e l l K паггеллА / ai m i t ^ a k sut^akaraD.
pakar/г, -i, -iл, -iллA

n. propr.

'Narva-JÕesuu'.

kezän-

nX pakarin kävväz^datsnikaD / ü h s ^ m e z ^ e n i plitkaka^ pakarinлА vei plitka / siiväoja on tänne pakari pole m e r e r a n n a z ^ i k i /
pakari mehe vittä (L.M.)

'Joensuun miehen tavoin'

tunnas^kezässl pakarirui^lämä,
paken/eB

v.pr.sg.III, -i

'paeta'.

norassA / meillK va pakeni saottaz^ähä,
kiZ, v r t . pakkissA.
pake/tťél, -tťái

/ herrazväki

datsnikaV.
meiltK hepoin pakeni
rohkiap^aottaZ;

pak-

harv.
(illat.)

'paketti'.

pa ne k i r j a d ^ h t e

paketťél / hänell^oli sur paketťěi käeZr^ hänell^oli sur^^akkl käeZ.
A
pakkai/n , -sitA,

-siллA

'pakkanen'.

s e i n ä d ^ ä l i s s K pauk-

kavat^ko on pakkainA / tänäpä oli kovvi sur pakkain^ / pakkaisiллA jä p aukaB.
pakki

'paketti'.

hänell^oli sur paketťěi k ä e Z ^ h ä n e l l ^

oli sur pakki käeZ.
'w'

j pakki/asA, -ma, -Z, -ssuD, -s^'ši

'paeta'.

p a k k i z ^ ä l l ä / hii pakkis^'ēi / hän om^akk i s s u D .
2

pakki/ssA, -B

'pakahtua'.

mes^ťurmassA
vrt. pakeneB.

тгллЛ kai sUä pakkiB / еЪ^о

hüva, sis^süä pakkiB / süä p a k k i b ^ e h k ^ süä лohkiB.
pak/ko rvv pak/kOj
pölkky'.
pällK.

-o, -oD,

rihe t a k a n n ^ n p a W u

-koitA

'lyhyt ympyriäinen puu-

pakkoitA / (viskaaja istui) pako


ЗН8

рак

pakkopä

'hatullinen (kuhilaasta p u h u e n ) '.

pakkopä kuh-

janaZ / pakkopä kuhJanannA pannas^ävbhot^kiitellä jankAvihkoi
pällÄ päävihkot pannaan jalkavihkojen päälle ristiin, tyvipuolet ovat paksummat ja niin ne eivät luista maahan.
pa/ko, -oZ, -kko

'pako'.

hän o m ^ a o Z / h ä m y ä n i pakko /

ко nois^'ši sotamehessi ottAma s i z ^ e n ^ ’ēi pakko mettsä.
раколаг/пА, -ssA^ -seD, -sitA
nain,

'pakolainen'.

hän^om^ako-

ep^tohi kottosse männä.

pakot/ta, -aB, -ťši

'pakottaa, kivistää'.

тгляА sormia

pakotaB / käsi ojj^kippiä, s i s ^ a k o t a B / ко k a z v o b ^ i k ä kätte,
s i s ^ a kotap^kovassA kättÄ / miä leikkazin sovme,

i kovvi pa-

kotťéi // sinnA n U t ^ a k o t a p ^ i n n E mennä (tunnet halua mennä).
paks/Uj -u, -ussi,
ka / ко e\_p hoikkA,

-uD

'paksu'.

si zpaksu

suv nuzikkA paksu varre-

/ täss^on paksu katajapehko

/ lika jürkessÄ m e p ^ a k s u s s l / moneTm^nimäizeTUi_^n paksut^säreD.
paksun/essA, -emma, -eB, -essuD,
t u a '.

-essaZ

'paksuta, paksun-

tämä hepoin ep taho paksunessA / tämä hepoin paksuneB

'varmisuB, paksussi m e B ' / miä en o paksunessuD.
paksu/Z, -ttA, -tta

'paksuus'.

tevvettK dhiima / h e p o i n ^ n varmA,
paksu/ssA, -mmassA

adv.

tämä gnazi o m ^ a k s u t t a

sin^m^aksuttA

oht^oiki.

'paksulti, paksummalti'.

pa pak-

sussA voitA рала pällK / levit h e i n ä t ^ a k s u m m a s s A .
рал/а, -a, -oissi

'leivän pala'.

s i z ^ r j ^ o л k k Л / ittsellä о т д а л а käeZ,

leivä рала suri ко on,
a tas^suppia tahoB / pa

paksussA voitA рала pāll'Ā / s i z ^ l e i v ä d ^ e i k o t t a s ^ a i hoikkissi
paлoissI .
paлannik/kO, -o, -koa, -оллА

n.pr.

'eräs niitty'.

en

t'äi miHs hän о т ^ а л а п п г к к О , on hän elläi8 ^ а л а п п и < 1 ^ ai mui t e s ^
se nimi pantu paлannikkO / paлanniko oja / siz^mān^'ši ралаппгккоа tekemä / p a л a n n i k o л л ^ l i parep rohokkl.
p a lennaB

'paleltaa'.

kinttui palennaB

'reisiä paleltaa'


349

pal

/ тгппА palennap^kinttuitA.
pa lennu/tta, -taB,
lella'.

-ta, -tettaZ

'palennuttaa; pa­

miä en taho jankoitA palennutta / meni nahkAsappaika,

p a l e n n u t a b ^ a n a D / miä tänäpä palennu^’ēin janaD / torokkanoi
palennutettaZ,

i moruka hävitättäZ.

viko p ä i v ä ä k i n tarvis^

palennutta.
// minnua tänäpä p a l e n n u t a p ^ o v a s s A .
^
—
_
palen/tussA, -tumma, -nuB, - t u D ^ -tunnuV, -tussaZ,
-tustu

(osa muodoista^pa^entiia-paradigmasta)

_
_
-tus^'ii,

'paleltua'.

palentumma / nenä palennuB / min janat^palentussaZ / nenä palentu / janat^alentusjt'āi / n a h z e d ^ e n ^ ’
ēi nafka d4 palentus^'ii /
min Janad^on palentustu / kui hän jakso terppiä, mokom^kiilm^
inm^oli,

d4 e p ^ a l e n t u D / siä sapika palentunnuttA parennattaZ.

palj/aZ, -assA, -aD, -anta

'paljas'.

min janad^on paljaD

/ tänävonn^on nitťáii palJaZ / miä panin s a p p a t ^ a l j a n t a Janka.

„
pank/atA, -kazimmA,

-atťéi, -attU

'palkata',

mil pankka-

zimmA hepoize, ettÄ ken veb^mejje risat^sinnä / pankatťši min­
nua paimeneesi (run., L.M.) / ühs pasteri oli koko kezässi paimenennA pankattU.
pank/kA, -a, -ka

'palkka'.

noizin küsümä pankka / ťáiite-

kiļāllK ainA pankkA mahzattaZ / serjo'za kükkü pol päivä d4
panka sai.
■H*
pankkah/ussA, -uzin

'palkkautua'.

miä menin pankkahuzin

pnotnikassi bolnittsa.
p a n k / k i pank/kl,

-i, -kia, -kiZ,

-iD, -ki

'hirsi, tukki'.

kovera pankki / lülükä s ^ a n k k i / märänniit^ankki / o hzikas^
pankki / tore pankki / teiA mü vikkoa kaXs fäiitÄ рапккг pällÄ,
mosse nois kera pankki päl fiUhö / ikä p ankkiz^on^ottsas^anki
peremmehe kleima / kambankad^on p a k s u t ^ a n k i D / s i s ^ a n k i t ^ p e nellK vellK jävväs^kuivannA.
pankki-nautťéi
■H

^

'tukkilautta'.

—

pankķī spnav/a у -аЪ

(< pankki + ven. сплав)

*tukinuitto^.

a miä menin pankklspnava fiAonukka -- olim^miä spnavaz^vikkoa
pontoiseA.


350

рал

pan/ko

pan/ko,

-koa,

-oD, -koitA

'palko'.

hevneill^om^

ралод / р а р и г л л ^ о т ^ а л о О .
pan/n a , -ama,
rokkas^anaD
tA

-o, - a D ^ -annuD

'palaa'.

ep^sell^o keli

(ken раШЬя. lākk'āB) / pajaz^on paVťu ravva paskoi-

'panannud^pautA ' / en ťái miUs hän o m ^ a n a n n i k k O , on hän el­

läi s ^ a n a n n u d ^ ai muitee^se nimi pantU panannikkO / kevK namppia kovepi panama / k ü n t t e l ^ a n n a s ^ a n a m a / minu pojant pano
selklj

d4 miä sammu^'ēin /

jefimpenno 3o:J

pentoitA a siz^ma kole pano.
раШ'и

'paljon'.

vennässi lättäZ.

mapint^oli panat^poiZ.

ni p a W u

panokk/a, -a, -assA,

-äz

razva paniD.
n.pr.

50-60 taloa.

kylä, kartalla Polutsje.

kuho meD?

ni panokkaZ, di meni lesnikannA.
kassA v i z l a i

e l l ä i z ^ l i раШ'й

panokkaZ? / H ä m e e ­

panokka l e s n i k k ^ l i panok-

k u z ^ i r s t a panokka kiilässÄ,

panokka järvi

n.pr.

järvi p a n o k k a kylästä etelään, kar­

talla Sudatsjejärvi.
р а Ш о , -t(A),
ki'.

-o s b I

ко on tanvi,

(< van. пальто)

'palttoo, päällystak­

sis^pannas^paltot^pällS, siz^mennäski tana-

vannA / tämä paVto minnA kenpap^pällÄ / miä heitän paVto pältK
väliä / miä miisselen р а Ш о Ь А ,
na nain inmA р а Ш о Ь

minn^on niku palto mUkkiZ / pori­

käüB / minnA rahka tapas^paVtossI

panvo/a, -ma, -B, -zin, -ttaZ
panvob^'umana

(sadusta)

'riitti'.

'rukoilla, pyytää'.

repo

/ miä panvozin sinnua minuka i mihe

e\_tulD / Qumana panvottaZ / naisit panvottaZ.
panel/i, -id

(< ven. панель)

'katukäytävä, jalkakäytävä'.

kukali väki m e n n ä z ^ e om^aneliD.
у

_

panem/i n e ^

^

_

panem/ine,

nettÄ kerräp^tuli e H k ^

-Ize,

virtA,

-issA

'paneminen'.

ко ve-

kattsOmize efík^ panemize ai-

kannA / еЪ^о karmonto panemissA rahoitA

'ei ole taskuun pane­

mista rahoja'.
panet/еплА, -telema,
'torua, panetella',

-telen,

-teleD,

miä panettelen

vi / ко toize pällS läkkäd^itä,

-teleB, -telin,

-teli

'torun' sinnua tänäpä kov-

s i s ^ a n e t t e l e D / mitä siä pa-


351

трап

netteled^ainA тгппиа / panetteleB / se nät^ken toruB,

se panet-

teleB / miä häntÄ panettelin, elä sao hänellK takaZ / hän panetteli тгппиа.
parļ/kA, -ka, -gaD,
parļkArott'š/ 1, -г

-koitA

'sanka'.

(< vir. pankrot)

parļgenn om^parļkA.
'vararikko, konkurssi'.

mejje peremmez^'āi sis^parjkAvotťéi / sia^kevätpole hän jäi panM r o t ť á i , mü еттК sad^i vahoitakki kahess^ vikoss^.
parļ/ki, -ge, geZ, -genn,

-geka

'ämpäri'.

sis^pap^sihe ma­

ha parjge, siz zeniha d4 norikkl janaka toukattas^se parjki ma­
ha —

sisese drusk otab^vettK parjgeka seltÄ / parjki orj^kuhjaka

vettÄ 'ämpäri on kukkuroillaan'

/ радапгкко on se paganakas^

parjki, тгпек'й sikoinnA veļjäs^siivvä / parjge parjkA / miä osin
nattsorkaize parjge / tässÄ parjgez^on tummukas^^vesi, kera ко bo
puhaz^vesi / pangenn om^parļkA.
p/annA,

-anema,

-an,

-anD, -a, -antaisin,

p/anna

-annaZ,

-an^'éi, -antu

-aB, -anin,

-aniD,

-ani,

'panna'.

memmX

лаикаллА mertoi panema vette / kuho miä pantaisirj^kaAaD 'mihin
minä panisin kalat'

(лике i voAodja) // (ко annattaz^Aahjо г :)

norikki pab^zenihaAA^i v-Ls^'áillK kapsuka Aahja

(kapáukk^on nau-

noissA siottU paita ki, pantu ко vü vüllK paj 3 аллА) // а nain
pab^va pilliä

(- iteB) / katseko pan лоЬЪа ni va рлакзаНЬаВ /

miä panin ittsellK pä täünK / a колте kesse pan^t'ši te pältÄ
t u l e -- рап^'ёг tulema kotto / menirļkl kattsOma kirja,

ettÄ

когИ'ёгллА pani sano ettS miA tuap^kirja kire / ei pand^Aasta
kattsoma, vakahaist ei valima

(run.) / emo pakkO miAAA sUvvä

/ ni paVVu razva paniD / sisesel Ьогопг

(—^sis^sellK boroni)

pani kui paVlhi lehmässK maksa / pa ne kirjad^ühte paketťéi /
колле педлА pannaz^Aauta к^оллав^рилтаО / trinoüka pan^'ii
[pesuvesi] J sikoiAAA veiD.
pantava

' (miehelle)

pantava; naimaikäinen

(tyttö)'.

meill^on ťéiitto pantava mehellÄ / hän om^pantava.
* pantt'ä/I, -i

'pantti'.

paper/г, -i, -ia,

-issA,

siz^oli pantťši pantu tuňAiD.
-i, -itA,

-issA

'paperi'.

otťšl


352

рар

paperi kätte ďi ликг тъллА / па^валпгккА saoB: а miä merļ
ka^som^paperissA / saop^tua г л л а л л ^ о Н а т а paperitA,

pä^et^kot-

toZ / miä vevi^'šin paperia / miä paperi panin kai mürrü-müttü
/ l^kävUitÄj tehäs i paperissA,

moned^on tohessA / punain p a ­

peri pannas^ikkuna pällK.
paperiraha
pällÄ,

'paperiraha'.

ко om^paperiraha,

raha stokana sUäme

sis^rahat^pannaz^ninta stokana

ко on hoppia ehk^i килЬА

8

iz^лa 8 s a г ^

(häämenoissa).

paperivak/kA, -ka

(illat.)

t’eVa otťál sene protokoAa,

'paperikori',

sis^sledova-

mäti kai piho siläme dH- viskaz^Aav-

van^na'ллА paperivakka.
* paperos/kA, -aD, -kZtA

(< ven. папироска)

kelle ossI di men^’ši bufetta jälle,

'savuke'.

osetťéi paperoskitA.

ikäüHs pani paperošai^XampaiZ.
papilizesai

'ehtoolliselle, ven. на причастие',

pilizessl / papilizesai

'Herran ehtoolliselle'

kera annatťii kättki sutA оталлА perrellK,
moneD.

mennäs^pa-

ко men^'ši sis^

kāu^'ši i napurikki

niid^enepä eväd^annatA,

papin-na'i/na, -ssA

'papinemäntä'.

a toin läkküp^papin-na'issA
pap/pl ~ pap/pi,
aiz^eb^o o m i a
papi karmonto

Uhs läkk^p^pappia,

'hyvää päivää - kirvesvartta'.

-i, -pia

'pappi'.

/ pappi ко tuab^vassa,

ко tuap^pappl vasaa,

aiz^onnia eb^o / ohhoh,

(kun jollakin on suuri task u ) .

pa/pu, -ppua,

-vuD, -puitA,

-ри1ллА

'papu; papa n a ' .

miA-

aA jo papu kuki^aeB / meillK vellK papu eb^o i ma pällÄ / mu
noisemma pappua kitkemä / miä söim^paVfu papuitA dH- turpozin
/ papuiAA^om^paAoD // латралл^от^рари.
papurokkA

'papukeitto'.

par/a, -a, -ra
Ao.

voitA kannaB,

'para'.
vilja,

üheasS taAossA kannap^toize taji-

kai maitukvamia / niku täh^äi len-

^'éiB 'para lentää niinkuin tähti yöllä taivaalla' / para on
noitoiAAA / noit^tep^para,

hän on niku kanamuna UmmerkäinK /

kun paran tuomaa voita veitsellä koetettiin, tuli veitsen


353

par

kärki veriseksi,

pavinan tattA oli omin silmin nähnyt sov-

messA vertA nassaZ
p arahi:лла
parahiasi

(kun paraa tehdään).

'parhaillaan, pa r aikuZ’.
'parahiksi'.

tämä kleitťél onki parahissi вгл-

лА.
parahod/ūj -da

(illat.)

( <ven. пароход).

'höyrylaiva'.

parahoda mep^pitu narova / miä en eh^’šit^parahodda.
parahtassA, elä parahta
ho pavahtassA / elä parahta

'parahtaa, kiljahtaa',

miä en ta­

(- kiVVahta) ni kovassA!

pavaika ■
— praika^ paraiku ^

praiku, paraikuZ

'рагаНг;лла,

par'aikaa'.
p arat:лла

'parhaillaan, par'aikaa'.

a zemsko рагаг:лла

trubitťéi trubaka lehmitS karja.
par/aZ, -галлА

'paras'.

раггаллА уъНталлА

'suurimman

sateen aikana'.
paven/essA, -emma,
veeksi'.

-eBj -i, -essuD

'parantua, tulla ter­

serjo'za selk'I ep^taho parenessA / minu selk'I noizep^

parenemma / te on parenessuD.
paren/ta, -tamma,
-nattaZ

-nan,

-naB,

'korjata, parantaa'.

-zin ^

-nin,

-si, -taD,

dohtari häne parennaB / miä pa-

renzin re, reki oli rikki / tämä dohtari parensi seřjo'za se­
la / parennattas^sappaitA

(= paikattas^sappaitA) / rattait pa-

rennattaZ.
*parentaj/a, -ja

(sg. part.)

'parantaja'.

vaskimato ко

negAoiB, sia^häne parentajja to.
pare/pl, -paj -mmas

'parempi'.

ep^hän miллa mitta pärepä

tehU / mitä varemmas^sitä parepi ven. чем раньше тем лучше /
nagre on parep лanttua / koer^inimäin sivihüB ~

sivihüB.

hän

niku mep^paremmas^siZ.
parepi

'paremmin'.

ко а л а р^екоилиг ^ у о Ы А niku perräpi

kävvä i oppip^parepi, siz^Aakkab^AapatťéZ / веъзолла ко süD,
sis^kazvot^kaikki parepi.


354

par

par/г, --ьллА

'(kahdesta)

pari'.

meillÄ потея раггллА tu­

li perontainA.
pariD

' (vihta-) p arit'.

zet^teh^’
š iу teh^éi г ťéUtoD.

enne heinaika teh^'ši. vihaD.
лакка,

nai-

kahs vihta ühte ki pan-

^'éi, siz^orreллA vizatťéi, ühe ühte pole i toin toize pole.
pariD

(kutsuttiin näitä vihtoja).

parj/aD, -oitA

s.pl.

'(kärryjen, vankkurien)

kori'.

rattaiAA^om^parjaD / Уаг1ккитълл^ог1^кега parjaD / ratta parjoitA ко noizet^tekemäj
рагс'алауудР
parkA

ais^küzüD, kui korkiat^parjad^miä ten.

s.pl.

(run.)

'(korin)

'parka'.

reunalaudat'.

kuho met^hiri parkA?

(run.,

L.M.) .
park/kl, -kia,

-kiZ, -ki, -ikä,

-iD, -kitA.

'parkki'.

s i s ^ p a n n az^auhoit i parkkia vähäisi pannaZ, pannaz^vette ne
nahaD / siz^otettaz^ne vanät^parkit^vällä / vanat^parkid^otettaz^vällä / kole koлd^vai Л е Н К kerta ainA vaihattAs^parkkitA
/ sis^pannas^kuiva parkki,

sis pannaz^ninta ilm^vettÄ as^'šia

ne nahad^i parkiD / sis^saottAZ:

kuivas^parkkiz__^OAAaz^naha0

/ parkika tehäz^nahka / parkkia kisottaZ
puusta

'parkkia kiskotaan

(pajusta)'.

par/kua, -кита,
ulvoa',

-un, -uB, -kuD, -uttaZ

-uttAZ

'huutaa,

kai р а Ь а л л ^ й п е Н К paruB sanoi лике s erjo’zan tekevän

kun naamaa pestään / suet^paruttaz^mettaäs^pahoJiA^änellS,
parno
рлидака

(<ven.

^ par/sI, -ttA,
allat.)

парный):

ajo ahhoa kera UllällS parno

'parihevosten vetämällä auralla'.
-геллА

'riihen parsi'.

(allat.), -reD,

-вгллА

kahs parttA kerraka,

(adess. +
kahs vihkoa sis^

pätki, ühe pad^ühellK раггеллА а toize toizeAAA / kahs parttA
kerraz^ahan / meillK enn^ahetťéi rihtÄ,
toin anto vihkoa.

а nüd^massA ahettAZ.

i patki sinnE parsiAAA,
parraz-vittsA

ühs^issU parsiллA,

а

its^otad^viho i its^

kahsl vihkoa kerraZ.

'veneen partaan reunuspuu'.


355

par

parsi/a, -ma, -n, -zin,

-tťái

'parsia'.

miä parein /

miä parsizin monet^sukat^tänä intä / hil parsitťéi.
рагвгтггепедла
vitatťši рагвгпедла,
par/tA, -ra

'parsinneula'.

kuho le hä-

еЪ^о minek'ā sukkit parsia.

' (leuka)parta'.

tällÄ йейиёкалл^оп ^алкъа

partA / miä britvazin parra di mutťéizin.
partts/A, -oitA

'nuoran päähän sidottu painokivi, että

merta- tai rysätouvi pysyisi v e d essä'.

tovviлл pettäs^part-

tsoitA pannas^sihe tovvi ki ettS tovv^eb noisiz^ütlätlÄ / tä­
mä Aahsl orjako parttsA rarjkkA.
partťál

'joukko, parvi'.

suressA илкаавА

hävvis^hani par^'ēissA ли1кко

(häärun.).

S parussinai/nA, -sitA

{< ven. парусный)

parussinaizeD kintaD / [tuhvli:]

'purjekankainen'.

nahass^i mat'eriss^on teh^šü,

on i parussinaisitA,
^parv/ij -eZ, -e

(harv.)

jien joukkoon tuleva.
parve ^

'joukko'.

1еьр^80л1

syöjä(t) vastaa(vat)

sanoo syö­

käü parve ^

käukü

käü leivätlÄ / miä теп hejjek’ā parvez^vanna kiillä

'heidän kanssaan yhdessä'

/ naruziz^da ropsus^saottAs^parveZ

(harv.) / noizemm^parve ťéiiho

'hakkame kokku tööle',

parvi

tässä merkityksessä paviлan mukaan harvinainen sana Kukkosis­
sa.
^parv/i, -ia, -елл,

-eAtA,

-eD, -itA

'seinähylly'.

mejje

parveAA^on vähä patoitA / koer tappap^parveAtA leipä.
pasatsko
ko

(<ven.

посадский)

haukkumasana,

mejje pasats-

'vaimo haukkuu miestään'.
pask/A, -a, -oitA

häntK paska puttuka
paskoitA

'jätej myös haukkumasana'.
(haukkumasana)

elk%. ťáu

/ pajaz^on paVVu ravva

'paAanud^rautA’ / pipu hikkiä pannas^hampa pällÄ ко

hammassA kivisäB
passibo ^

Г- pipu paska).

passibo

(harv.)

siz^AauAOttAZ: passibo minjaAAA.

(< ven. спасибо)

'kiitos'.


356

pas

'sop ii,

passiB
8

ven. подойдёт'.

tämä maťeri minussA pas-

ÍB, kumpA niku OA^AusťšI maťeri / prova pallK, passib^vai

eB / passip^tämä inimäin vai еВ?

'näütfšipko vai еВ, orļko ni­

ku Aus^'šl vai' / naizenokkaX passip^parep sannoa mamzeli.
^ pašpop/tťélj -ťšiDy
ka^sop^pašportťéissK,
p/ata, -atta,
-atoika

пас по рт )

'p assi'.

kene paspor^'éid^oA/iaZ.

-aZ, -assA,

'saviruukku,

(< v e n .

-tťéissA

pata',

-atta,

-atoitA,

-atoiZ

(illa t.),

paz^eb^o parjka / razva рало paZj

ilminäizellÄ lekoAA^olikki / passA noizep^höürü / liha miä
panin Järkiä patta / uffatkaka pannas^patta kiukaZ / mejje
parveAA^on vähä patoitA / maitu pannas^patoiZ, sis ^ h a p p a n e b ^

(rautapadoissa

dai siz^meb^jamakassl / sis^patoika kiukaZ

uuniin)

// pata

pataAuzikkA

'[ k o r t t i ] p a t a

'kauha'.
pr.

patasar/i, -eZ

Kukkosissa' .

'.

puin patanuzikkA,

se on kappA.

' suosaari r-itso-nim isessä suossa

patasarez^enne kāii^'ši paoZ,

ко kahzikilmmeni vizi

astaikoi snuzitťéi.
pata-zavoda
* patron/i, -i

's a v i r u u k k u t e h d a s '.
(< v e n .

патрон)

'patruuna'.

tähä patroni

oli pantu paVVu ru^'šia.
patsk/A:, -a, -aZ

(< v e n .

пачка)

'p ak etti,

puntti'.

kümme koropka patskaz^on pitskoitA / karppi poperoskija t a i
patskA poperoskija / miä löüzin п и р р и п е д л о И terve patika.
pattsaZ

'm ehiläispesä'.

mehoAaized^mizä onnaZ^

se o m ^

pattsaZ.
patuk/kA, -ka, -aD, -koitA

kukinnot',
paturi
malļoitA

'eräs v e s ik a s v i,

piharatamon

patukat^kole no apajois^kazvovattA.

'saviruukkujen k a u p p ia s',

(maitupatoitA,

patoi mümäsJ<äüB,

jotka ovat savesta)

i

/ tänäpä oli p a ­

turi küläZ.
'^paukah/ta, -taB,

-^'ši

'paukahtaa' .

sis paukahtaB / pataAuzik paukah^'ēi

кала рилли ко tohkaD,

( h o ke ma st a) .


357

pau

pauk/ka, -аВ, -kavaD

'paukkaa'.

раккагагллА jä paukaB /

seinäd^välissK paukkavat^ko on раккагпА.
^paukku

'paukku'.

tämä paukku kovvi pyiamahtaB.

^paukku

sukunimi,

vironai-ze nimi oli paukku.

pedro

'Pedron, Pietarin päivä'.

hop, hop, homen troittsA,

Ulihomen pedro, poikaized^ain saottaZ,
^ pedvimi/ne, -esK
sai pedvimissÄ

humalikkaD.

'lyöminen, pieksäminen',

mejje poikain

(poikaa lyötiin).

pedv/iä, -i

'lyödä',

penellÄ vellK

pedvi hänt hUvässK 'lyö häntä'.

'matalan veden aikana'.

penellK vellK jo-

kis^kuivab^vesi / paAkit^penellK vellK jävväs^kuivaAAA.
vrt. зигеллА vellK.
pen/i ~ pen/I, -eD,

-il(l), k ompar. -emmäD

'pieni'.

mejje Нероггелл^оп peni morda / tänävonn^on rukkiAAA hUvä peni
/ lihall^on pen^hinta / nämä hauliD oллas^kov^oi peneD / pipi
orj^kippiä pipi on kippiä, penil лahsiллA / väliä лaukaz^on
jälle ninta sto Uhez^rannaz^on suremmaD, t o i z e z ^ r a n n a z ^ n penemmäD [лоЬеО].
peni santA, penellS ваппаллА
ondrei eläp^penellÄ заппаллА.
peni kättK

n.pr.

paikannimi,

pär^šü

ks. * santА.

’pienenpuoleinen'.

pent kättK hepoinA / pent

kättÄ inimäinÄ.
pentar/a
ki'.

pentAr/a,

-a, -ai,

-a, -ab, -oitA

'kasvipenk-

pentara välliä on rankkA kaiva / sihe pentAra oli paVVu

borkkanoitA isutettu / täs pentaraz^oллas^sipuяoiллA s u r e d ^
na^’šiD.
penüssa

'pienestä pitäen'.

penüvessa ~ penüvessA ~
penUvessa minnua vihatťéi

hän jo mokomain orļki penüssa.

penessässa

'pienestä pitäen'.

(penessässa minnua vihatťši harv.)

/ miä on penüvessa глт^тата kazvonnuD / siä penüvessässa ot^
petellüD (penessässa harv.)
'jo p ienenä'.

/ miä jäin mairetossi penUvessS


358

per

'p ier/et,

per/eV, -еВ, -г

-ее,

-1'.

ко pered^vette sis^

kera buVbutaB / se ко peri, ni üli virsa kuli.
per/и, -uka

'pieru’ .

ved^ep^peru kutfiiä küzü,

hänellK

h e v o i s s ^ e p ^ o l i mennK sattAma / siä ved^.aoHkad^nenä peruka.
pes/sK, -sÄmä,

'p iestä'.

-än, -in, -säD,

(im per.),

-sä

-ātt'ši

miä sinu pesän / miä oma poikaize pesin tänäpä /

lehmä pesin / elä Ш

кизаллА,

'pensas'.

pezaZ

elä pessä релло pällK

(häärun.).

sadrikko-pezaZ.

^ petter/i, -i, -iä, -iZ, -i

'P ietari'.

teri ďi moskova / havattsuzin ullällÄ,

miä menin eis^pet-

liki petteriä jo /

r i s a d ^ a k k a z i n petteriz^ühellS ЬиЬЬЕоаллА.
pet/tä, -ťšl

'pysäyttää,

pidättää'.

zemsko petťél hepoi-

ze kini.
pehes/süä, -sümmä,

-ÜB, -süvättÄ,

' m äd ä n t y ä , p e h k a a n t u a ' .

- ü D ^ -sünnüD,

-sünneD

ruiz^noizep^pehessümmä / heinä pehe-

süB / vate pehesüB / pu pehesüB / tässS jauhot^kai pehessüvättK, märki kohtion / tässÄ kuhjaz^on heinät^pehessünneD.
peh/ko, -o, -koZ ^

-oZ

'p e h k o , p e n s a s ' .

näki taukinnut^kiss^oli üli лайка pehkoZ

sanottavan)

sadrikko-pehko /

(myös pehoZ s a n o i

/ hän käkäröip^sinne peho takka (= situp^peho

takka).
pehkozikkO

'v e sa k k o , p e n s a i k k o ' .

ко^еЪ^о pehkozikkO ni

siz^Züvväz^i heinä.
реНки

'pakoon, p o i s ,

karkuun'.

häm meni peHku, pleHku

kera saottaZ.
pehmizä

'nöyränä,

" p e h m e i s s ä ä n " '.

zä / häm pehmitťál häntK,
у
~
pehmittÄm/ine, -issK
mittÄmissK,

nUt^tänäpä om^pehmizä.

pehmi/ttä, -ttämmä,

'pehm ittää'.

hän tänäpä on pehmz-

vot sisähän om^pehmizä.
_
'pehm ittäm inen'.
hän eglK sai peh-

-tän,

-tťšl,

-t

(im per.),

-tättäZ

tarviz^noissA matA pehmittämmä / miä sinu peh­

mitän tänäpä! / pehmit tämä omena

'säret k u h o nibit', siz


359

peh

mep^pehmi-ässl / karjgassA pehmitättäZ, pannas^tuhaka kiukaa^
hautuma / häm pehmitťšl häntÄ,
pehm/iäj -iässÄ,

-iäD

vot sisähän o m ^ e h m i z ä .

'pehmeä'.

pehmiässÄ /lumessA ker-

vettäz^vallitA / pehmiä ралккг / mü ko^k-ispujje välistaärimmÄ,
sis^tuAAas^pehmiäd^nahaD .
peipiä järvi

n.pr.

järvi, kartalla Koppana-järvi

(lä­

hellä järven pohjoispäätä on Peipiän k y l ä ) .
peit/to ^

peit/tO,

-toa,

toZ / me peitto / peto peri,

-toZ,

-to

'piilo'.

kiugaz^veri pata/iuzik^paukah^'ši:

ко noissas^peittoa ťáiukkama luetaan kuka joutuu
noissas^peittoa ťéiukkAma / āi its meni peitto,
kiz^ett^oAAas kahe kesse / pissis/kä ^
pei/ttä, -täB,
piilottaa'.

-^'éin, -tťéi,

-tatťéJ

koer peitäp^hännäk'ä,

[piiloon] /
аЛи eb^näk-

-k'ä лакка peitto.
'kätkeä, peittää,

siä ed^lliX vatteka peittä

(sanotaan kun jollakin on "housut auki")
kuhole,

hän om^peit-

/ miä pei^'šin r a h a t ^

d4 en sa kätte / varas^peitťši hepoize.

peker/reI IK, -tEleB ^
riskellä'.

-teB

'loikoilla, vieriskellä, pyö­

miä en taho pekerrellK / häm^pekertEleB / ťéiAOJX

pekertep^koko päivä / pekerteb^roho pällK (= valitennA).
^pek/kl, -kiä

'läski, silava',

skorjgo (= pekki) / ко süt^

pallil pekkiä, siz^niku kurkussA kai reppäB.
^pek/kl, -i, -illK

sukunimi.

na, a s a t o i m m ^ h e mehe,
рел/atA, -яаО,

-лаВ,

m1X kaiki emmä menned^utelin-

soma/iaize ühe peki.
(elk'ā) -atka, - attaZ

'telmiä'.

по elk'ā pe^atka / natoko on armon^na' лain ni еЪ^о агкА peAatĀ
enepä / ais^siä suri kobeli, uin peллad^лahsika / mitä siä
muikiaseleD?

ко peллad^da nagraD / miä

mitä siä murtaD

síaa^

nnan selä pällK,

'mihe реллаВ' / kerj^TiOvas peAAab^ni se on

ao

I-

II / peAAap^kovassA siz^iAkoB / sianko peAattas^sis^kera saottaZ: elä kiako.
pelehü/Z, -sellK
sana'.

теззе pelehüZ

'linnunpelätti; epämääräinen haukkuma­
'haukkumasana' / hän tuli rojaa^ko pe-

lehiXZ / aiä ot^tänäpä rojaz^niku pelehiiZ / ailmädjxoez^oAAaa^


360

рел

ко pelehilsellĀ.
релко

'pelko'.

реллоуагпА

'pellavainen, pellavasta',

реллоу/aZj -assA,

-aiz

тълл^от^релко, пока тгппиа vejjäs^furma.

'pellava' .

-aZ, -аэзЛ^

rihma реллоуагпА.

-алл(А)^

-алЬ,

sīire rijjokā pi^'ii реллоУаавА tehä s.о. kylvää
kylvämistä)

-aD,

-аъЬА,

rihm^on реллоуавзА а лаг^к^оп угллагпА / а
(mies vastusti

/ meitlK релло'Оаг^от^раЪЧ'и tudraasA / tudra\Jkaz-

vovat^peллovaZ / реллох/алл^оц^калккАла / реллоУаллА pävihkoi
ep^panna / реллох)алЬ va Aadvat^särettÄZ

(tyviä ei puida)

/

реллоуаО on häglätfiU / ре л л о У а г г ^ о т ^ р а П ’и к а л к к а л о г М Jäntit^
kinl.
реллоуавргко
реллигг

'pellavakouraus, pellavapivo'.

'telmi jä, peluri'

(ks. религг).

mejje лике orj ^

'pelottaa'.

тгппиа noizep^

kettsuri, hän on niku peллuri.
релоЬ/ta, -tamma,

-aB, -ťšl

peAottamma / minnua peAotab^no ко тгппиа ehdotettu ťšíihd /
minnua peAotťál selitellä.
рел/to, -Л0,
'pelto'.
peAtoa.

-toa, -aoZ, - л о л л , - л о л л А,

кига om^metts^oAAut^tehäs^peAtoa,
mettsÄ on nitťéUnnK,

-л

о

О,

-toi, -toitA

tehäz^i nitťéUis

sitten kannot jo mätänevät,

sit­

ten nostetaan juuret ylös.

sis^kUnnetťši

nostettiin juuria pois)

tämä р е л 1 о on levviä / релло p ä l l ^

/

(kyntämisen aikana

oli ilminäin vesi / mejje реллог^оп korkia särjki Aakattu /
sei реллог^оп savekaz^ma pintA / реллолл^оллав^коткаВ / miä
Aakkazin vaAoharjgo реллоллА

'jätin lantahangon pellolle' /

sured^vet^ko oAAas^kevväittä,
virraka / [jefimpeAAo]so:

sis^tob^rantAlzva peAtoi pällä

elläiz^oli paVVu peAtoitA a s i z ^

ma kole рало.
peAtop/ü, -UitĀ
^ peAtoťéii, -Z
kl velK jaAaZ,

'peltopyy'.

'peltotyö'.

peAtopüitK rilsik'ā püvvettäZ.

ummiskerjklt pettäz^i paraikuk-

kons niku n ä t ^ e A t o f š ü Z .

pe l/tťél, -^'äiD, -tťéitK

'(rukiin)

huonot,

lyhyet oljet'.


361

pel

sasi saottaZ:
pettaZj

rukki pel^'šiD ehk^i rukki saziD.

ко kāssik’
ā ta-,

sis^tapettas^sasiD / ruispel^’
š idjne on ne mikát^heňod

oled^jävättS, haravaka puisattaZ.
ka pahmaasA väliä,
peltťái-o/ieD
penuri

sorriammad^otettas^harava-

sis^pannas^kuvoAAA.
'rukiin huonot oljet, pel^'iiD'.

'telmijä, telmiväinen' C- реллигг).

hän от^рели-

ri poikainA.
реЛа

(?) nimi.

реЛа к а И р ^ к а Ь Ь а л а

рецдег/е, -ä, -eD,

-itĀ

'penger

(vain veden alla.

päällä P.M:n mukaan ei ole perjgerä)'.
on tässK kohae^perjgere,

(run., L.M.).
maan

suret^perjgereD / лаикаг^

ks. perjkkl.

penikkA, ks. koera рогкА.
perļk/kl, -i, -kiZ
korkiap kohtA,

'penkka, penger'.

Joes^kuza om__^pohjas^

se om^perļkkl / perjkkl nädjooib^oAAji та pällÄ,

kera sitä samma kosia / a sisuko pällien siskon калла perjkkiZ,
hän on siz^aim^per,gere ко hän on krutA / per^ki pällÄ siAmu
putup^parepi.

ks. perļgere.

perļkkizikkO

'kumpareinen, epätasainen'.

zikkO kohtA joeZ.
^ penz/i, -iä

tä 8 s^om^perj,kki-

k s . perjkkl.
(vrt. ven. пенсия)

'eläke'.

Us nain kiisii

ettK hänell^eväd^annatA penziä, soaz^oli mes^tapettV.
^per/e, -re

'parvi'.

mehoAaist pere

'mehiläisparvi' /

tänäpä pattsaz^Aaski sure perre.
j>er/e, -ressK, -rellK

(allat.)

'perhe'.

ко on sūri pere

sis^pannaz^rohkiapJ а ко om^peni pere siz^vähep pannaZ
lä kertaa parsille)

/ hän

(yhdel­

[= knjaáaJ on kunirjga perressÄ niku

/ koko perrellK enn^annatťéi

[AahJaU] , zeniha psrrellK

(kaik­

ki eivät olleet kihlajaisissa mutta lahjat annettiin koko per­
heelle) / sizjznnattaz^omaAAA perrellK.
perednik/kA, -a, -ka, -aD, -koitA
liina'.

(< ven. передник)

'esi­

тглл^оп perednikk^ezä / perednika nauhot^katkīs^'šī.

peredokkA

( < ve n.

передок)

'etuosa'.

siAmurüzä

peredok-


362

per

kA pettās^pUrļk'ā pällÄ.
perekos/a, -sa,

tettäessä'.

(< v e n .

-aD, -itA

п е р ек ос )

'laisto n ii­

perekosa on nät^ko vikahteka lüD, sis^sitä ku^sut-

tas^perekosa / tässK jaoz^on paVVu perekositA.
perem/meZ, -mehe,

remmeZ / nain ко om^peremmeZ,
ennä ко oli p a W u

'isäntä'.

-mehitK

kissA on kiri pe-

ni tolkkua eb^o

'rā^'šUā b o l e ’ /

pevemmehitK, siz^ajetťši ikä peremmehe mettsK

jokije suho vanmessl, зигеллА vellÄ / ikä pankkiz^on^ottsas^
paAki peremmehe kleima.
peremot/tA, -ta, -аллА

(.с v e n . п ер е мё т)

'pitkäsiim a' .

tänä vottA регетоЬаллА p a W u pütähüp^kaллa / peremotta ко pettäs^kevvällÄ veZ, siz^e^sittäs^toukomatoitA.
perennain

'emäntä',

peresatkA

(< v e n .

perennain on emäntÄ,

пересадка)

'j u n a n v a i h t o ' .

pi^'ii tehä

т1лла peresatkA, moskova rauttellK noissA.

(< v e n . п е р е в я з к а )

perevjäsk/A, -a

'kääre,

sid e'.

pe-

revjäska tehäZ / miä noizen setļo' галлА perevjäska tekemä, minnua siiämelt hiukaB.
perevoz/a, -a, - a s s ^

paikka,

lau ttau sp aik k a'.

(< v e n .

перевоз)

'y le in e n ylim eno-

miä menin perevozassA Uli joe /

perevoza-vene.
perillä

postpos.

meb^ruiz^vanassl,

'perään'.

ka^so rukki perillä,

sto

siz^noizep^karisumma / vahi AassA p e r i l l ä ’
.

/ vahi korma perillä,

elä annA vesjK mittä seltK / vahi hepoi-

ze perillä / ka^sottas^häne perillä,

voiЪ^oллA hänell^on ketä

muitA / on oma holettomus^sto ed^vahi häntK perillä.
periZ

(< v i r .

päris)

'peräti,

aivan'.

se om^peris^tosi

/ se om^peris^tosi juttU / se om^peris^petoZ / periz^uvved^vatteD (= upi uvvedjoatteD,
peritä
saob^ettX:

(?)

upi utukkaizeD).

'huolim aton'.

ais^siä peritä

perkel/e ~ perkel/e,

mihs miä en ottai^poiZ,

sis^

(P.M.).
-ettK,

-eD, -itK ^

-eitK

'perkele


363

per

( k i r o s a n a ) , v e n . ч о р т '.

perkele от^тагккатгпе / naizeläjäd^

evättK tarkia^sannoa perkele / emmäz^mamas^ko-inattua, metisiä
perkele!
perna

'perna'.

kettettäz^mui^a.
poiZ.

perna v-Czattas^poiZ, i solet^poiZ.

solis

süämuna korvaD, neit evät^siivvä, ne vizattas^

k e u h k o i s t a j a m aksasta tehdään p i i r a i t a ,

s u p p i i n p an na an

ja k e i t e t ä ä n muutenkin.
^per/o, -Oj

v e n , перо)

-ro, -oD, -oitA

'kynänterä'.

miä osin nafkassA р а Ш ’и peroitA / miä osin uvve pero.

'äksy

^pero

( h e v o s e s t a ) pero hepoinA, kumpA ehdota kor-

ma, лаккьа te pällä jätäp^korma,

hän eb^o što eb^jaksaiz^veit-

tä, a hän ep^taho veittä.

'peruminen'.

perontainA
tainA

'ko&iottas^fiüttöä,

poiZ'.

meillK погел раггллА tuli peron-

assiad^on teh^'ib jo, dH- hārj^kel^'ēip^

kauppA on teh^'iU jo d4. kel^'iis^poiZ.

per/riä, -in, -ittäZ

'periä

(saamisena, e i p e r in t ö n ä ) '.

miä en taho häneltä rahoit perriä poiZ / miä hänelt rahat^perin poiZ / hodjmitä perittäz^omma niku poiZ.
^perrä, kompar. perräpi

perässä;

(prepos.)

enstä marja,

adv.

jälkeen,

'myöhemmin,

perästä'.

jälkeen päin,

mil perrä tuammA / memmX

sis^perrä memmÄ heinämmaAAA / a ťéU perrä ettS

nähnet^häntÄ?

miä saon en nähD / ni kavva reistatťéi k u n i s ^

perrä nois^'ēi tappelemma / XleboproduktassA кегаллА perrä ťéH
лорри / ко алар^а к о и л и г ^ у о Н А niku perräpi kävvä i oppip^parepi, siz^Aakkab^Aapatťéi // perrä vihma azub^oAAa lätäkkoitA
/ ehän perrä päiväлasu enepä nittÄmä männä
_perrä

adv.

'perään, myöten, p e r i k s i ' .

(— mennä).
elä siä annA p er­

rä hänellK, hän on muiteski koerA, peAAap^kovassA.
persi pulik/kA, -ka:
ten

mitä teD?

küsüjällÄ persi pulikka

( s a n o t a a n kun j o k u k y s y m y k s i l l ä ä n h ä i r i t s e e ) .
^persUseP

' ho u s u n p e r s a u k s e t ' .

гетзколлА persüsed^ain

rippussaZ / tällK deduškaлл^ainA persüsed^rippuvattA poAvessa.


364

per

j}ersüseD
süseD

s. pl.

'perääntyminen'.

'hän peruutti kaupan'

per/ze, -вг, -siZ

hän teki kauppaa per-

(P.M.).

'perse'.

koka perze / ved^ep^perze o

s-ilmS, ett^eb^näe / peni kirves^persi pällÄ

(run., L.M.)

/

zeniha i novikki ко лаиЬа isuttas^siz^on poduškA persin^na/i/iA
(muilla ei ole)

/ pentK nasaA ко n o i s s a s ^ u r e t t a m m a

(ruvetaan

syöttämään puru lla), sis saottAZ: surus^suho, meti pähä, paha
inimäin hevo persiZ.
pev^'ēimma, -tA, -Z
rojaka ril kovassA,

'tuvan lattia',

pev^'šimma om^pakahtud^

ettei aa puhtassi / per^'éimmatA hiutattaZ

/ hän oli penennä ко mõhk'ö, veitel^'ši vakaka per^’iimmatA mütällK,

sis aihe vakka nukkukki / per^'šimmaz^oli раШЬ. rikkoj­

aa.
per^'ēUkkāin (К)

'mökki, tupa'.

hänell^oli teH^'šU eaimäi-

zessl per^'šUkkāin, niku saunA.
pertta/А, -a, -oitA

чеп. перец, gen. перца)

suppi pannas^perttaoitA / kimaraize

'pippuri'.

'vähäize' va panin perttaa

kele pällK, nüt^ko pontab^ni.
'^perttaApaM/ko, -oD

'pippurinpalko'.

per/tťél ~ per/tťéi,
-tťéi

, -tťéia,

'talon asuinhuone, pirtti'.

-tt’šizā,

-^'éiasK, -^'éillK,

tämä pertťéi ain pörütäB

'tuottaa päänsärkyä' / täasÄ pertťéia^kire pörrüD / ко noisaaz^uttA pertt'iiā tekemä,

sianko mennäa^aammalitA repimä per-

^'éiltííi aiz^revättäa^sammalitA, maaaA ко otap^aammalitA käek'ä
tempaBj

ais^saoB; tämä Au^'éikkoÍAAA,

otap^aammalitA d4 pab^maha

tämä kirppuiAAA jne.

aiz^

(nämä sammalet jätetään — ) a i z ^

vaasA noiasaa^per^’ēillK repimä / sis^hepoin t o v v a a ^ e r t ť š i i
vejjäz^Qälle väliä per^'iissĀ
pertfiizä,

/ miä iAAan per^’
ši / taad^on

sis^pörrUD.

per/ä, -rä, -äD, -itÄ

'perä'.

notaAA^omjperä / rüzäll^

om^perä / Uhs aovvab^a toin takann/a ^
noia^pevvä pitämä
peräD ^

-A perrä piäS / aiä

(P.M.).

perävilJaD

'huonoin

viskaamalla saatu vilja'.


365

per

ко pahmassA vizattaz^mikäd^ne töröd^jäväD,
räD.

törössi ku^suttAZ

neit saottAs^pe-

'roskat' / kehnommad^vCljad^jäväd^

etteppäi, ne om^peräD, perävilJaD.
perähair/o, -oka

'mela'.

hairoka pettäs^perrä, perrä

pettäs^erähairoka.
pevälline:
perällÄ:

tänäpä om^perälline tuli

'myötätuuli'.

ikkuna perällK kazvovattA kukaD.

perä-nukkA
регйолиР

'veneen perä(nokka)'.
'peräolut'.

Uhs on pä poll ehk^i рйолиП,

toin

on peräo/iuD, se on Aaihep,
perässä r\j perässÄ
vuoksi',
punmi /

'puolesta; jälkeen, perästä, kuluttua;

me minu perässä 'mene minun puolestani'. / perässÄ
tuAAaz^vähän^aja peväš takaZ / miä väsUzin пг ko-

10

vassA, en jaksat^tanat enepä, perässX kai jo römillä menin
eteZ / vähän^aja perässK / lintu ко perrä päivä noisu ко makkaB (^ lintu ко makkap^perässä päivä noisuki),
/ miä kärsizin p a W u
peräsnikkA
p e räZ;

vahirjgoa komunistei perässK.

'peränpitäjä'.

peni келккА peräZ

pera^'éikk/oa
siz^meb^druskAj

sis päivä petäB

-o

(run., L.M.).

'perätysten',

siz^zeniha,

ristetťěi,

siz^bruAkAj

siz^rissemä,

kai perā^'ēikkoa,

...

(häissä).
perāļt'šUssā

'perätysten, peräkanaa'.

menemä poiz^niku juressA,

hiWakkotta,

siz^välissA lāhett'šī

perä^'äüssä.

peräviljaD, ks. peräD.
pesejä

'pesijä' .

pesejä pezep^saunaza poika^

killvettäjä

külvetäB.
■H"
“
pesemi/ne^ -ze
pess/issKy -imä,
seytyä'.

'peseminen',
-in,

-ib,

—
—
riseoi pesemize локаукА.

-issUD,

-i, -гзк'а, -is^’
éi

'pe­

miä noizen pessimä / miä pessin / me, pessil / merjk^,

pessiskū.' / hīi pessis^’
ši / miä en o pessissüD / no pessiphän


366

pes

hän а ved^ep^hän külpi.
pe/ssÄ, -semä,
-se, -ssäZj
molemmaV

-zeV,

-s^'ái

-zeB,

'pestä'.

-zin,

-ziD

(et^pessüD), -ssüV,

käsi kättÄ pezeB,

siz^on puhtad^

'hüvässÄ ко elettäZ, ai-n avitattas^hässK väliä' / ni

kavva ed^noiseut^pesemä riesoļļa,
tet^ko pezeD,

kuniz vesikki löiik'eni / vat-

sis^puzerrad^vessÄ väliä / kezällK kons on väri

sis^pezet^t'ěih^'á-Cpb silmitK,

г kons on rojakas^ťáU / miä тиг-

лака pezin silmitK, di muinAvesi meni silmä / ко pezit^puHtassl nännä da sarve,
lodjan pienenä)

sis^taz^jo oli t'šü ко said^imemä

(Vo-

/ топвл päivä et^pessüd^i üht kerta, топел

päivä pezid^i kahs kerta

(kasvot) / peze krintsoi ma / pali-

kaka särettäz^makarjkaitA kons^pessäZ / sisuko ЪолВ тигла sis^
pes^'ēi tuhaka / babad^ain rohkiap pes^'éi nahsitA.
^ pe/su, - s b A
pesukökki

'pesu'.

pezussA kera vate vereB,

pesutupa,

pesuvesi

ka pezeD,

pesukökki näd^orj^kera.

'astiain pesuvesi'.

trinoska pan^'ši, sikoiMAA

veiD.
pe/sä, -zä, - 8 sä, -zäZ

'pesä'.

karu oli pezäZ / selloon

gadoi pesä / oli kajjaze pesä / lintu teki pezä pu лadva / varis^kob^vakkuiZ, kerjki pessä
pezitteleB
kaa'.
tehä,

v.pr.sg.III

ep^t'šitāiZ.
' (kanasta)

tämä kana ain pezitteleB:
ЬилкиЪ^агп/А ~

pezükkäinX
sinu pezükkäinK?

e^sip^kuho pessä

-a; e^sip^ťéiAAa kuho pessä tehä.

(run.)

'pesänen'.

kiu riu linnukkainA,

kuza

(run., L.M.).

pet/ellK, -ten,
-el^'ēi

etsii pesän paik­

(selitys:)

-teB,

'valehdella'.

-teli,

elä pette

-ellüD,

-te

-tele, -elläZ,

'älä valehtele'

dali elä p et­

tele, то1ергллА visi saottaZ / dumán ettÄ mitä hii miллA tehäz^
vaikkos^petten,

hod^en tunne pAotnika ťéiitK / petel^'ii sto

ťáiiz^evát^káii^'áU / s i s ^ e t t e l i eduartaAAĀ, ettX hän hepoize
ossi virossA / minnua karjanaize poikainA petteli ettÄ ota
koera poikA,
petteB,

ettÄ koerapoikit annattas^ken va tahob^otta /

vari nisk^on

'valehtelee, niska on kuuma' / siä penil-


367

pet

vessassa ot^peteZlüD (penessässa harv.)
petelläZ,

saottAZ;

konna ко tapaD,

/ meil peni nahsi аъп

siz_^mamas^koleB.

petke l/e ^ petkel/'Á, -ä, -āk'ā, -eD, -itÄ
perunoita survotaan puuroksi;

(kuv.) penis'.

'nuija, jolla
kuhole on pet-

kelÄ sanuDj, en^sa kätte / гвтаколлА, saottaZ, от^ргккагагп petkele

'penis' / petkeläk’
ä

petkelek'ā munit survottaZ

(kauko-

AoZ) .
petl/ä, -ä, -äZ,
ka' .

-ä

(< ven. петля)

se pani ittsellä petiä кадла

'ansa; hirttosilmuk­

'hirtti itsensä' / se niid^

am petläs^ko hän eb^o niku voliAAa / se mes^päsi petiä

'ťur-

mas_J<jan sis^saottAs^petlä ' / sokanoitA pUvvettäs^petliVä.
peto:

peto peri,

kiugaz^veri, pataAuzik paukah^'éi: ко

noissas peittoa ťáiukkama luetaan, kuka joutuu etsijäksi.
peto/Z, -ssA
p e t r o 'f

'petos'.

(ven. Петров)

petsnik/kAj -алл
muuraaja,

se om^peris^petoZ.
sukunimi.

{< ven. печник)

kiugazmeisteri '.

*pe^sonk/A, -a

pettelemine

petsnikaAA^on rojakaz^ammatťál.

(< ven. печёнка)

ku^suttas^surimikkO

'uunien ja kiukaiden

'maksa'.

lehmä pe^sorļkā

'mikä kova lehmi sisussiz^on'.

'valehteleminen'.

síaaA

daki meb^Aatu pette-

lemine.
pettelikkO ^ pettelikkO
on oikulline inimäinK,

'epärehellinen, petollinen'.

hän

eb^o pettelikkO, eb^o värä / hän от mo-

komain niku nalģa tekejä i koeru tekejä i pettelikkO.
petter/i, -i

'Pietari'.

miä en o tavannud^vel petteri

'en ole käynyt, en ole joutunut'.
petťéii/maitU ^

-maitu,

-maļļussA

'kirnupiimä'.

meillK

ku^suttas^sitä ко t e d ^ o i t A petťéiimaitu / tämä petťáiimaitu tarv i z ^ ū A A a siaAAÁ / tänäpä oli sojg

korre,

voi meni umpipetťéií

'vetel mokomain, kai jäp^se petťšilmaitU i kai ühte,

hänt^et^

sa eri petťéUmajju ssA'.
pe/ttä, -täBy -^’
šin, -tťši ^

-tťél, -ttäD,

-tetťái

'pet-


368

pet

tää'.

meļje mamA tahop^pettä,

sto miä raha hāvi^’šin / miä tä­

mä hepoizeka sain pettä ittaiä / lintu ко perrä päivä noisu ко
таккаВ

lintu ко makkap^perässÄ päivä noisuki),

sis päivä

petäB / päivä ко petäb^linnu,

siz^lintu ep^päze

päivä / inimäisi lintu petäB,

sümättK ко kuled^lintua esimäirj^

lento sellS

kertA / käkö ко petäB, siz^noizet^kuivama sellK vottA / miä
osin omenoitAj
nut^pettäj

d4 petetťéi minnua / kevvällÄ voivat^kai lin-

kummad^AauAovattA,

vera ma linnuV / ко homikonnA

sümättK kuled^MauAomassA lintua kevvällK,

sisese lintu petťál,

ken sümättK kuleB; a kot^sünüt^sis^ep^pettäD.
neto kesä

siz^on niku on-

(kun lintu p e ttää),

petäj/ä, -ä, -äll

'petäjä',

pupuskaV / Juri kizottas^kera,

sadrikko-petäjä / petäjä

petäjä JuritA, mertoitA tehäl

/ kuzeAA^i petäjät hän on [- lülü\.
petäjäkarre

'petäjäjuurakko' (ks. karre).

hän [= ffili]

on ühes vahvas horjgas teh^'éii, petäJäpussA, mokomaize Jureka,
petäjäkarre.
petäJämettsK

'mäntymetsä'.

^ petäJapu, -ssA

'mäntypuu'.

hän

= gilii on ühes vahvas

hoYjgas teh^’šb, petäJäpussA,
petäzikkO

'petäjikkö, männikkö'.

tämä eb^o aus^'šI petä-

zikkO.
реиколо

'peukalo'.

peukoA^orj^kesklkämmäläZ

'ken on tuhma

meZ, ep^tunne mittä tehä'.
pihakaZ

'pihkainen'.

hän

[- lülükäz]

on mokomain^ niku

pihakaZ.
pih/eD, -^t'šik’
ā

'hohtimet'.

minn^onAas^terävät^piheD /

meilt hāvvia^’
ēi hüvät^piheD / pih^'šik'a temmattaz^nagna seinäs
poiZ^.
pih/kA, -ka, -haZ

'pihka'.

tässK kuzez^om^pal'l'u pihka

/

pihkA tartup^kätte kini / miAA^OA/ias^kai p i h a z ^ алаО.
pihna, -Z
лаЪ.

n.pr.

Pihlaalan kylä.

kuho siä meD?

- pih-


369

ргп

pih/o, -о, -hoa,
pihu'.

-oZj

-ho, -oka,

-oD,

-оъЬА

'pivo, vir.

тълл^от^ръков^рала / kui pal4\i mahuB niin paljon ote­

taan rukiita pihoon / novik-L emä аедлаввА оЬар^киталогЬА pihho / koAt^kerta pihoka viskaB / tattA anto тгллА tervenäize
piho.
pi, -D

'(mm. sahan, astuvan)

* p/ikA, -ikä,
tyttö'.

-ikanna,

pii'.

-ijjassi,

ваНалЬ katkis^pī.

-ijjaD

'piika, palvelus-

pika saottaz^orja kera / miä käin ain orjanna,

enne

saotťii orJanna, ргкаппа saottaz^rohkiap / itutťéi ka m e n i t ^
pijjassi / hän on velK nodvas^kaikkine, emmK mü häntK pa velÄ
pijjassi / sin t a л o s ^ i з jad^evät^kesetK,

vähänaik оллаг d4

sis^tas^mennäz^vällä.
pikahtassA

'pihahtaa, liikahtaa'.

sto ep^toh^'iid^i pl-kahtassA

hän oli ni pölässünnüD,

'ep toh^'šid^mittā sannoa epko tik­

kua toh^'āiD’.
pikis/sä, -än, -äB, -in,

-etťéi

'likistää, puristaa'.

miä pikisän serjo'за käessA' / moni mes pikisäb^naissA kovassA
'toruB' / o^’
ēirļ kuvkus ki d4 pihisin / kirikkoz^oli раШ'и väkkiä, ni kovassA pikisett'ši kai.
pik/ka, -aB, -kavattA

'vikistä'.

pikaB - hän virjgub^ni-

ku / hivi pikaB / puiput^pikkavattA.
pilikkO

'piikkokangas',

riapi / ühspilikko

ühsphikkO,

se orj^kaikkī sor-

’kaikkias^pahep karjgaZ, viljakott'šit te-

häZ'.
pimo makahukki
* pin/A, -a

paikannimi, muuan lehmien lepuutuspaikka.

'(ikkunan, oven) pihtipieli',

i k kuna pZn a ко

kinitättäs^sis^lina lüvväz^välli / uhze р г п а д .
* pin/atA, -aD

'piinata, kiusata',

mitä siä mukkadjninnua

'pinadjminnua ’.
ргр/ри ^ pip/pU,

-pua,

-uD

'piippu'.

tällK deduškaлл^

ilhtpät on pippu suZ.
pir/aZ, -a, -aitA

'piiras, piirakka'.

enstä tet^kovaize


370

ргг

vatiD,

8

is^pat^kesklpaikka mistK tet^pira^ munass^eHk^i 1г-

hassAj

аьлтиззА,

kapuseoissA,

kahsi ženiha omaD,

калаввА / paisattAs^piraz^dali

vina tovvas^taZ.

- A
piv vi/ttsA, -^saD,

-ttsoiz

'selässä lapaluiden alla o le­

vat "suonet" ', kahs t'šiikkUā, ühs^on ühes^polia,

toin on toizes^

polia / miAAA selk'ā ki-oisäB, tarviz^pir^vittaois tempoa / ко
selk'ā kivisäB, sis^pir^vittsois temmottaZ.
pir/i, -i

'raja',

mii tulimm^illi pvri,

raja saottaz^roh-

ki a p .
pir/u
va;

('^ viru), ~ua,

(otsassa)j

raamuj lehmän sarvien poikimismerkki'. keitain piru

tainen viiva
viZ

-uD, -uitA'ryppy

v ii­
'kel­

(paperissa) ' / ka^tso mont pirua lehmällään sar-

/ Aobaz^onnas^piruT) / лоЪа piruD

monne virsa pällÄ mehetlÄ
teh^'ēū раШНл viruitA

/ mont pirua Aobaz^ni

meD. vrt.

piruita

snibri / Vate^kappi

on

(miä saom^piru) / ken on ikku-

naperiise krappiD, nä mitä piruit^on.
pisaB

'riittää, on kylliksi'.

no pisab^nüd Jo JuvvA.' /

pisab^nUd^jo уалла / pisab^ehkji ohto se on йЬеллагпА.
piskunA

'törö

(Gobio fluviatilis), ven. пескарь' pyyde­

tään talvella pärekoreilla,

joissa on nielu.

tehdään avanto,

piiskunat tulevat hengittämään, kori pannaan niin, että pohja
on jään tasalla
piskunA.
elä.

hän ргкар^кегаллА,

hän on soveZ,

siltä hänt ku^suttaskl

kuza soz^on vesi.

harvaze savvas^kevväittä.

hän sirkiäz^vez^eb^

j ā^'šūb^äkilikassi, dH. pa so­

ja suAama ďi noizeb^Jälle еллд.
pitä
piväli

lorusta, ks. kapita'n.
'pirran piiden väli',

ühs pZväli on fSiihjä 'kun

kaiteessa ei ole piiden välissä lankaa'.
pikar/i, -i
Л 0 pikari vina,
tiin äjjälle)

(yks. akk. + illat.)

'pikari'.

siz^emä pani Aahja pikari pällK

norikki va(ensin annet­

/ JM лоипап^па:AA^ühsI pikari vina.

p/iki, -ikkiä,

-īk'ā

on minek'ā dvatva tehāZ,

'piki'.

ūAussit vojjettas pik'ā / ühs

а toin on minek'ā aAussit^voļ ļ ettaZ.


371

ргк

pikipevze

'pikiperse':

ken on sitkiä,

sis^saottAZ: a i s ^

siä pikiperze.
ргккатаг/п^
'pikkuinen'.
on surepj
kavain

eis^saottas^kippi-ä / suvi. väljä ku^sutťéi a häm pik-

sürgü

pumppuļģa,

pi-kkarai/n ~ ргккАгаг/п, -ze, -sennA, -zeD
A
nahs^on, sis aaottas^pipi, a ко

ко pikkara-in

oli mokomainA / лике: Aahzet^tehäs^karuputkissA

pikkAraize auko ted^ottsa / hUvä mama meil^toi pik-

karaize Aūhze / jo se aňu tekikki poja, pikkaraize feťáka /
miä a/ioirj^kävvÄ’ ossamas^pikkaraisennA poikaisennA / torokkanaD
ne on pikkArai:zeD mokomad^niku punaizeD / sis^kuhjat^teit
кегаллА, pikkaraizet^aait^sinnE.
pikku

'pieni varsa

(Ik.)'.

vain pientä varsaa kutsutaan

pikku / peni varsA ко on, siz^on pikku / kui on vars pen^sis^
kuttsuvat^pikku, Aahzet^kuttsuvaD pikku.
piAahu-:

pÍAah/ua

рглак/Ьиа,

(yks. 3. р., impf.), -unnuD
huonoksi'.

-umma,

-uB {ер^рглаки), -и

'pilaantua, mennä piloille t.

liha noizep^piAahumma / liha piAahuB / liha ep^pi-

Aahu / inimäin tozo piAahuB

(meb^rattai vaivoiAAA, paviA ei

tiedä mitä nämä sanat tarkoittavat)
ka p i A a h u pertťéi

/ pertťéi piAahuB / ez^ai-

'ennen aikojaan tuli huonoksi' / iAmA p i A a ­

hu / te piAahu / liha piAahu / liha on piAahunnuD,
p Í A a / h u s s A , -huB

-huB, -hussuD

piAahuB / liha рглакиВ

'pilaantua'.

piAahuB

'pilaantua' / minu nain om^piAahussuD

'tullut raskaaksi' / a toise võte ко jäp^paAkkl,

sis^häm^i-

AahuB.
”

—

pÍA/atA, -лаВ

'pilata, turmella'.

—

—

viAAApä piAAap^heinä /

vuikko häm^piAAab^näö.
piliksovzaD

'jokin sorsalaji

рглк/atA, -kaD

(pikkaraiset^sorzaD) '.

'torua? narrata',

mitä siä piAkkat^häntM

miä en taho piAkatA /

'toruD' / mitä siä piAkkad^minnua = mi­

tä siä narrid'w'minnua,
p Í A k / k o a , -koma,

paloitella; pilata',

-koziD,

-ottAZ,

-otťéi,

-ottu

'leikellä,

muni piAkkoma / piAkkozit hiivä vatte ко


372

рг/г

ompeleD,

ďi ed^ompete hüvässS,

sis^piAkkozit^hüvä vatte /

piAkkozid^vatte va, ed^ommeyi/iut^hüvässÄ / p-Lnkkozid^va munaD
/ siä р г л к к о г И ^ к а г пг^'ёй 'lüt^heinä,
te va' / pi-Akkozid^hepoize
fšütökkäize

d4 pahassA lüt^pälimit-

(leikkazit^harj а vältä) / рглккоггЬ^

(hiused^teikkaz-idjoällä päesÄ) / kuhja pinkkoziD

(ühsküZkize teiD) / n a h z e d ^ ä t ^ k o kõrittAZ,

siz^raisattaz^mu-

nitA palHAi, pinkottAZ.
piAkkoin pimmiä, рьлккогве pimmiässa
veidoli piakkoin pimmiä, hän

30

'pilkko pimeä'.

meiZlS tuli / рглккогве p im­

miässa oli ain kiiläZ.
piAM/A, -5, -aZj -a
piAAa,

'paha työ, ilkityö, pilla'.

hän teki

varkainAA käi / dabuSnikkA Aaski hepoizet^pinna / he-

poized^oA^'ii piAAaZ,
pill/i, -iä
harmonikka',

kagpaz^on^'ši / lehmät^keva oAAas^piAAaZ,

-iä, -id, -itÄ

' (paju)pilli, huuliharppu,

miä tein pajupilli / i gavmonnia kutsuttas^pil-

li kera, pohkiap^saottaz^garmonni / a nain pab^va pilliä
V/
— —
^
^
(= iteB) / dovarisad^jā^’ši pilliä painama a miä lähzin novonikona'Jefska.
pilli/ttä, -ttämmä,
-tätfäl

'soittaa

-täD,

-täB, -^’
šin, -ttäD, -tättäZ,

(pilliä, huuliharppua, harmonikkaa);

itkeä'.

miä en taho pillittä / miä noizen pillittämmä / mitä siä pillitäD? / elä inko, pillität^tänäpä / hän iiht^pät^ain pilli­
tät / miä jo pilli^'iin / hU jo pitlitātt'ši / miä en o pillittäD / pillik’
ā pillitättäZ,
pinAuvi

'pahan työn tekijä'.

tämä nahsi on teillK ргл-

Auri / AahsZ nät^saottas^piAAuri kera,

ken tep^koeruttA / tä­

mä tejje lehmK ко om^piAAuri ni härj k a r j a z z i n ärZ mütällK
käüB,

ain e^sip^parepa,

pÍAp/a
pilppu'.

pÍAp/A, -a, -aV, -oissA,
рйг^от^раШ'и рълра

-oika

'hilsej heinän-

'hilsettä' / heinZ ^

paD / heinä piApoissA keitättäs^tsajua,
kanamuni painattas^heinä piApoika

heinä piA-

ко köhittäs^kovassA /

(siitä tulee keltainen väri)

/ heinä piApoika kanamuni painattaZ / heinZ kust hepoin süB,
sis^^sinne jävät^kai ne heAokkaizeD,

kuka sementK,

kuka muruitA


373

рг I

/ hepoin ко süp^soimessA,

sis^sinnE se рглрА karisup^sinnE

аллА, se kuka semenE, ja kai mikä кеЛоккагпА,
piIveizä

'pilvessä, pilvinen'.

'ко orļ^kai iili nät^taivaZ,
^ pilvek/äZ, -k^älKK)

se^am^jpiApa.

kai löi inma umpikanteZ

ко om^pilveizä i^ma '.

'pilvinen'.

pilvekVäll^iAmanAA v oid^

mettsä kire hāipār^'ēUā.
pilvis/süä, -üB
on pilvissüä,
pime

'pilvistyä, mennä pilveen'.

kavvaAt siz^

kive pilvi noizeB / ълтА pilvisüB.

(< vir.)

'sokea',

pime niku on viro sana.

saottas^sokkia L.M. / ved^ed^o pime,

ett^ed^näe

rohkiap^

(saatu eläväs­

tä p u h e esta).
pime^'šikkO

'pimeä',

jo oli pime^'iikkO ka miä lähirj^ko-

tontA,
pimm/iä, -iäZ, -iällS,
mätön'.

-iZ

'pimeä; tietämätön, sivisty­

pimmiä kans^kovassA / miä koblin seinä pimmiäZ / miä

pimmiällK en rohi kuhhokki mennK / [hcA^’
š iain :] veZ, mettsäZ,
pimmiz^AakkoiZj pimmis^honeis^ťéíihjiZ.
pimmiäs-kamuZ

adv.

'pimeässä'

(vrt. vir. pimeda kamul).

miä pimmiäs-kamuz^löin nenä ittseltK, kompassuzin / miä pim­
miäs -kamus^pölk'än mennÄ.
pinnajiAÖ.
lastissa'.

' (veneestä)

laitojaan myöten täynnä, täydessä

vene oli Aas^’
š iz^oiki pinnanAa,

vähäin va pannA d4

siz^mennis^pohļa.
pin/o , -noa,

-oZ, -oD, -oitA

'pino'.

meil on vei k ont^

pinnaa puitA / tässK pinoz^OAAas^kuivat^haAoD.
pinzak/kA
'lyhyt takki'.

piņžak/kA,

-a, -алл

{< ven. пинджак, пиджак)

minu pinžakaAA^on rikkinäin^iha / siAAjon nät^

harma pinzakkA / koi söi pinzaka.
pin/tA, -na, -ta, -палл

'(maan, veden)

pinta',

ma pintA

/ тиллА bo kole pinta ко таллА va / sel реллог^оп hüvä та p in­
tA / sel peAAOZ^on s a v e k a z ^ a pintA / ma pintA
künta',

'kukali sap^

аллА nät^tuab^jo liva, mones^paikka tuap^savi / miä


374

рги

0 ^'ěin

map-inna väliä / таргпЬА velhon jäZ / кала oiki ve ргп-

палл^изи.
pintt'šihüs/sK, -süD

'laihtua, mennä heikoksi'.

siä jo

ot^kaikkine pintťéihUssiiD (pahaizessi kod^jänUD) / hepoin^om^
pintfäbhüssüD.
ргр/ъ, -piä,
лакв^оп,

-bV, -itK

'kipeä

(Ik.)'.

sbs^saottas^pipi, а ко on supep,

ко ргккагагп^'
sis^saottas^kippiä

/ тпглл^оп selkl pipi / sei‘1 o' галл^от^ргрг s e I k i аегз'о'галл^
on pipi selkl.
piripinnaллa ^ piripi;ппалла

'täpötäynnä, piripinnassa'.

miä korj azin vakat^piripгnnaллa marjoitA = kovassA täünK.
pivra pätUZ

'pirran päällys'.

piv/ta, -raDj

-toita

pisel/lÄ, -läZ
pa

'pirta'.

'pistellä'.

Aahsl ко iteB,

siz^läpi tur­

(tikapuiden) piselläZ,
pisselik/kO, -oD

'piikkinen, pistävä'.

likko / [bibikkŪD:] pisselikodjnokomaD
piss/issÄ, -imä,
-Zs^'ši

-in, -iB, -izin,

'pistäytyä'.

sis/kä ~

JozikkA on piase-

(kun kukat putoavat).
-iZ, -i, -iskä,

-isk'ä,

sell^aika eh^'ēi pissZssK napuri / pis-

-k’
ä лакка peitto / pissisVä зйг1 дйп^палл peitto /

silmäd^va -oārpāhtās^'ēi, setl^aika pissiz^mä-t'iZ kuho.
pis/sä, -an, -äB, -ä, -ettäZ,
mes^läXsI menemä,
hänt^avanto

a miä va pisän

(sadusta)

minnua pisäB,

-etťéi

'pistää'.

'juon, ryyppään'

/ a miä va pisän

sota-

/ me pisä

(juon) prijäfeVöika /

miä en sa herjkUä / sikka kär^'iiitättäZ: enstä

pisettäZ, Aassaz^veri väliä / ко pisetťái sis^käv^'iütätt’
ši.
piéu

'kissa',

piáu,

piteli/пЕ, -ssK,
leneB

kiéu kissan lk. nimiä.

-zessi

'pitkällinen'.

pitelissÄ vihma

(kun pisarat sataessa kimmoavat ylös maasta)

/ ко ļā p ^

kavvassi a i k A ; pitelizessl aikA jäi.
pitellä

adv.

'"pitkälleen", yli ajan, pitkäksi aikaa'.

aikA jo mäni pitellä,

kavva oli läsiv / hänellK läsimine meni


375

pit

kaikkine pitellä

/ hänellK jo aikA mani pitellä,

30

re ep^pravihu / lehmÄ niku kannap^päll^aja,

hän ni ki-

sis^saottaZ: aikA

mäni pitellä.
pitkelik/ko ^ pitkelik/kO,
nen'.

-oD

'pitkulainen, pitkänomai­

'pitkä'.

kateko mikä niittoon pitkl

jumukaz^on pitkelikko.

pit/kl, -äy -emmässi

kuppainA / Xinna/ia kiitä on virsta ňellK pitkl / se on lipaskA
nainA

'mokoma pitä kelek'ā пагпА ’ / miä jatkozin nora pitem-

mässl.
pitkl nenä, pite nenä, pitkäz^nenäZ
ven. долгий нос'.
le on SO,
sari.

'n.pr.

paikannimi,

suon sisään juoksee me t s ä niemeke.

toizes^pole on nomml.

etemmäz^on sur kantO

Uhes^po-

toizeA polia nommia om^jnussA

('suuri petäjän kanto'),

leveim­

mältä kohdalta 3 virstaa leveä, pituus 5 virstaa. / pite nenä
/ pitkäzjnenäz^omjpaVVu. metssia hautoitA.
pitkivälinR:
messa'

pitkivälinK lehmK 'lehmä joka on kauan u m ­

(eb^lUpsä lehmä

pj/to, -o, -tto,

'lehmä on ummessa'),

-oMtA

'pito, pidot'.

vrt.

lühüdvälinÄ.

ha teh^'éi pito /

tänäpä om^pahaim pito / egl^oli tataAAas^pahaim^pito, eb^näiitfšissüt^hänellÄ / mii kera temmX ргЪ / miä tulin varra pois ^
ръолЬА / (Seniha kutsuu sinä iltana)
to.

kai tuttavat^pojat^pit-

süvväz^i vina juvvaZ.
pitsk/A, -aka,

'tulitikku'.

-aD, -oi ^ -oitA,

-oika

{< ven. спичка)

otettas^pitskaka i bujiafkaka vaikkoa korvasta /

riki pitskoi tehäZ, jiampi pält otettaz^vajikiat nejje pitskoika / kümme koropka patškaz^om^pitškoitA.
pitts/atA, -an

'liittää, punoa nuoran päät yhteen'.

miä

en tunne pittsatA nora / miä pittsan.
pittukkai/nA n-j pitukkai/nA,
nen'.

[bi’onnikkA:]

-zeD, -sitA ^ - s i ä

'pitui­

on niku kahe рет^Чг pittukkainA / [rarļkA:J

hän on hod^millin^pu,

propsi pitukkain^i

lilhh'āp vähäisZ i pote

toize süle pitukkainA, siz^Jo tuap^pankkl / on i AaJJoit^i ahtait on i virsa pitukkaisitA J^siirgii-paikkojaj i on i rohkiap.


376

pit

i süle kahe pitukkaizeD / kosso süle kahe poleká i kosso süle
kahe pittukkaisia

ргЬиккаьвга [^tsolnia J.

p/ittä, -itämä,

-iän,

-ittäiZ, -iä, -ettäZ
tyä'.

-iäB

(ep^piä),

(evät^petK),

-in, -i^'ši, -itäD,

-etťěi

'pitää; tähdätä;

täy­

miä hattua piän päZ / piän kivviä käezä / mettsä ep^piä

menn/ä ~ -Л' / hän piäp^koAd^lehmä i kahs^hevoissA / miä jo tä­
mä р а Ш о ргп rikk/i
täsin

-I // miä kurra kūlk'e Aopatka pin

'täh-

(hirveä) ', läpi katajapeho // munat^pi^’
ēi tovva i yiuvva

toiD / pittäiz^oAAa

'pitäisi olla' / meillK vähä herneitK pet-

täZ, vikahteka lüvväZ // norikinn^i zenihann ep^piä süvvä enne
venttsa / meillS tas^tanvenna rohkiap enne petťái

(häitä) /

a meillÄ pi^'ēi kävvä rikkinäisi sappaika skou/iuZ / siä n o i s ^
perrä pitämä
s.o. kylvää

(P.M.) / ain sure rijjoka pi^t'ši peAAovassA tehä
(mies vastusti kylvämistä)

/ piä ne mokat^kini /

meill^eVät^petÄ bujuit mevtoiA/iA, a alemma/i külis^pettäZ.
pittä kini, petťél kini

'pysäyttää',

hevoissA kini / zemsko petťái hepoize kini
muksesta)

'pysäytti hevosen'.

pittä ä n t K :

pi/äB,

(petťái;

-täväD äntÄ

miä en taho pittä
(pitemmästä kerto­

Ltíí *pettä. )

'pitää ääntä, meluta'.

äntÄ' piäB / A a h z e t ^ u z a j 3 AAaz_jXhes^paikka,

sis^pitävät^urtA

äntÄ.
pitu

pitku

prepos.

'pitkin',

pitku t e t Ä pitu tetÄ

molempia muotoja käytetään / miä men pitu tetÄ 'pitkin tietä'
a ко üli te, sis^saottAZ rissi tetÄ / miä menin tetÄ mütällÄ,
pitku tetÄ oli mato / miä men pitku n a u g a s s A лаидв ssA / pavahoda mep^pitu narova.
piukahtas/sA, -saZ

'piukata, pieraista',

naizet^piukah-

tassaZ = takani ко virjgahtaB.
piuk/ka, -kavattA

deskr.

'piiskuttaa, piipittää'.

lin­

nu poJat^piukkavattA.
piuk/koa, -kovattA

deskr.

'piipittää',

puiput^piukko-

vattA.
_

_

pivn/o, -otA,

*

_

_

-oZ, -oD, -oitA, - o i z a - o i Z

(< van.


377

рла

пивной, пивная)

'oluttupa, vir. o l l e p o o ď .

moni mes^pivnoz^

eläpki / moni nain on pahep messÄ, агп pivnoz^orjki / p o A O V o d ^
on pivnoiza,

restoranas^keraA/i^om^poAovoD / hän ep^taho piv-

nois^häülüä.
рлапа

adv.

(ks. pnani)

'jkn kaltainen;

nämä barakid^on lihtK рлапа kai

jtk tyyppiä'.

'niku ühtK mada barakiD' /

tämä lehm^on sitä рлапа niku mejje lehmK / [koeramarj apu;J musad^marļ aD, niku tome leheD,
рлап/г

рлап/I, -iD

mus, suunnitelma'.

sitä рлапа.

(vrt. ven. план, vir. plaan)

'aiko­

miAA^om^p^ani hevoissA miivvä / m iltset^

pAanid^nüt^siAA^on omataz^eAoka7
pAais/atA, -kaB,

-kaZ

'läimäyttää'.

hoi^'ši essKI

hän

pAaiskapisinnua korvaAAA / se mesikö pAaiskaz minnua ког 1)аллА
ni.
—

pAais/kūj -аВ (ер^рлагаА),

-kV

'paukkua, kolahdella',

tä­

mä katto ep^pAaisA / kartAkattO tuleka pAai s k U .
p A a i s u t / еллА, - t e l i

'paukutella'.

pAaisut/ta, -atta7,

nain

käsi

'paukuttaa, läiskyttää',

pAaieutteli.

rosaka pAai-

sutattaZ.
PAajahu/Z, -se

'läiskäys;

(kuv.) pieni määrä'.

pAajahuz^

ehk^i pAamahuZ / inimäissK nät^saottaZ; se k^om рлауаНиг ni,
ко omjpeni / k^oli pAajahus^poAUtška ni

(= vähä poAutška) /

no ко toi marjoi рла 1 ahuse ni.
PAajahu/ttā, -tan,

-tettAZ

'läimäyttää,

miä suvvan rosaka рлаоakutta / miä

síaaA

läiskäyttää'.

pAajahutan korvaAAA

ni sis^sad^arvo! / rosaka рлаз ahutettAZ.
рлакгпА

'melu, hälinä, kolina'.

selloon sur pAakinA,

Aahzet^eAattas^kovassA.
pAaki/ssA, -zemma, -zen,
'lörpötellä, aiheuttaa

-zeD, -zeB,

-ssuD,

(paukkuvaa, läjähtävää)

elä pAakize
ääntä',

mitä

siä ain pAakized^mitä bo tarviZ / kana sipik'ā pAakizeB / kässik'ä (^käsiVä,

harvinaisempiJ j

pAakizeB

'taputtaa käsiään'.


378

рла

väkker рлакъгеВ / piä nitK mokkit^ki,
рлакзаЫаВ

v.pr.sg.III

elä рлакгзе.'

'läiskähtää, pamahtaa'.

ко р а л ^

лоЪЪа ni va рлаквакЬаВ / ко ammuttas^kera saottaZ: рлакзакЬар^
kovassA .
рлаквЦ

(< ven. плакса)

kons tovuttaZ,

'itkijä, vänisijä'.

(ко iteB,

sis^saobtaZ:) ois siä рлакаУ sinnuataskl.

р л а т а Ы а / б з А ^ -В

'läjähtää, pamahtaa'.

tämä paukku kov-

vi рлатакЬаВ / ъпгтйъп рлатакЬар^коко rumeZtA maha

'läjäh­

tää'.
pAamahuZ
kuhja,

'pamahdus,

läjähdys'.

mU ко teimmX so pällÄ

ко tuli pAamahus^ni / рлазahuz^ehk^i pAamahuZ.

pAarļk/ki, -iD
lankkuseinä'.

(vrt. vir. plank, ven. планка)

'lankku,

tanavaAAa olevaa hirsistä varhopatsaiden väliin

tehtyä seinää kutsutaan pAarjkki / paksud^Aavvad^mokomad^ne on
pAarļkiD.
рлапоуо
от^рлапоуо

'suunnitelma, kartta').

(karttaan merkitty)

pAattal
kenttä'.

(vrt. ven. план

Aomute

te, vana te.

(vrt. vir. plats, ven. плац)

'alue, maa-ala,

selloon sur pAattsI nitfšüä / suv pAattsI mettsä //

taJivennjon maja osettu

(gul'anja varten), a kezällK kuzakki

pAais^on mokomain, guVanja pAais.
plešší

(< ven. плешь)

p lehku ^ pietiku
ku panema).

'kalju

(kohta p ä ä s s ä ) '.

'pakoon, pois, karkuun'

voAod'c'a pani plehku

(vrt. vir. pleh­

'juoksi pois', miä ollisin

pannud^nisa täiinK / häm meni peHku, pleHku kera saottaZ.
pleAjänik/kA, -ka
myös ven. племянница)

(< ven. племянник; merkitykseen vrt.
'veljen tai sisaren lapsi',

minu si-

sare t'ēiltār ehk i poik^on pletfijänikkA, myös veljen lapset.
лике kutsuu sisarensa ja veljensä lapsia plerfijänikkA.
3 0

'za ja v o A o d j a kutsuvat serkkujaan
ple^’ēit/tā, -tämmä,

плетать, плести)

-än, -ättÄZ

'palmikoida',

vbaao

seŤ-

ja siso.

-ättäZ

(vrt. ven.

miä ple^’ēitān lehmällK


379

■pii.

kū^’
š ūttK / pogožassA ple^'šitāttĀZ погА mokomain / kassa kera
ple^'ēitāttKz / tutkamed^Jävät^karjka o^sassA,

sis^ple^'šitāttāz^

niku kaasA, m o l e m m a d ^ o ^ s a d ^ ä v v ä z ^ a u k l .
plit/tA, -a, -ta
'liesi, hella',

(yks. illat,), ал

{.<:ven. плита)

plīta яаЪз'а 'uunin pelti' / plita raut^orj^ku-

mA, punain siz^on / paVVu kökälikkoi jäi piittä / küläz^ain
roükiap kai kiukaZ,

vähä plitaTt kons paisattaZ

p lik/atA, -kaB, -kaZ

'iskeä silmää'.

[blinojaj.

silmä plikkaB /

plikkaz minnua silmällK.
plikkuit pyiakkuit.
kia hienoja pöperöitä)

miä kaikkit plikkuit pAakkuit

(kaik­

en taho, тълла va ollZz^voitA i kana-

munna.
pliksah/ta, ~^’éi

'naksahtaa',

miä ampuzin d4 pliksah^'ši,

dH- vankiat eb^ottat^püssü.
^ plikut/еллА, -tema
tema silmikä,

'räpytellä'.

eb^i itketkl.

plitk/A, -a, -aZ, -aD,
lainen tukkilautta',
ka meni toise hara,
toise hara,

fšütökkäin jäi plikut-

-oitA

(vrt. ven. плитка)

'erään­

miä vein plitka Jakkia mütällK d4 plitkotko mez^vei plitka.

joe virraka vei

hän meni miltä rosona joessA dH. takaz^enepä ep^

sad^otta plitka Ulez^virta / kavois^pettäs^plitkoitA kini,

et-

tK plitkA eb^menniz^aлaг^virta / arsia ко1епаллА ťáimoška
kosťa killhÁp^tataAAa plitkaZ:

tattA,

гозол^лорри

(Rosona lop­

pui, kun tuli mutka).
plitkaline
рлоХо

'tukkilauttajono'.

(< ven. плохой)

'huono, paha'.

ondrei ер^рлоХо

mez^dH. duAAa vanttuissA kinI л а т а Ъ .
pлotnik/kA, -a, -аллА,
'kirvesmies'.

-assi,

-koika

ven. плотник)

a miä dumazirļ^kirjutan ittse pлotnikassI,

ittsK pAOtnika ťéUt^en tunne,

а

en tunnet sivuAAa kirve varttA

pannA / miä menim^pAotnikaAAA issuma,
a pлotnikaллA emässe kortťšiллA pani.

varra X o m n i k o A A A .


380

ряо

рлоЬпгкког/ввА, -z-in
vesmiehen töitä'.

(vrt. ven. плотничать)

'tehdä kir­

miä рлоЬпгккогггп toisi рлоЬпгккогка niku

vana рлоЬпгккА / duman itsittsellM ettK miä пйЬ^рала leipä san,
ettK miä niid^jo tunnen pAotnikkoiasA,

ja киг hüvässÄ vellÄ /

koAt^kutA miä tein bolnittsaZ, pAotnikkoizin,

Uli колте ku ťéU

лорри.
рлид/а, -aka
k/i

-I

{< ven. плуг)

'aura',

meill^on vana rak-

рлида saraJaZ / ajo ahhoa kera üllällK parno рлида-

ka.
pAuttA

(■; ven. плут)

'veijari, puijari'.

hän о т ^ р л и Н А

meZ,
pläkik/ko, -käesi

'epätasaisesti värjääntynyt,

laikukas'.

jäp^paikopälikkässl, kuivaAta vatte ко toukkat^ainnE kraska,
paikopälikkässi ehk^i pläkikkässl saottAZ.
pläkittä

pläkitte

'paikoittain'.

ruis^om^läkittä ^

pläkitte hävvissUD.
pläkki

'täplä,

pläri/ssK, -zeD
p o , po

hänell^on sur pläkki AobaZ.

'höpistä'.

(< ven. no)

tiivisesti.
maan;

läikkä'.

a mitä siä plärizeDl

prepositio,

jota käytetään distribu-

po iihzi (yksi kivi kerralla maasta, viides il­

lasten kivileikissä)

/ po kahzi

'kaksi kiveä kerralla

m a a s t a '.
podispaA

(< ven. падеспань)

у

'pas d'Espagne

(tanssi)'.

_

^ podnos/A, -a
'tarjotin'.

(yks. gen. + partit.)

(<c ven. поднос)

stokanad^on podnosa pällÄ / siz^molepi toukattAs^

sitä podnosa.
podoga

n.pr,

kylä Laukaan rannalla, kartalla Padoga.

podusk/A, -аппа:лл(А)

{< ven. подушка)

'tyyny'.

г norikki ко Aauta isuttas^siz^on poduskA persin^naAAA
la ei ole) / d4, sittu poduškanna:л
podvaA/AJ -а, -aZ, -aD, -oitA
alla oleva kellari,

zeniha
(muil­

t'iūtollK.
(^ ven. подвал)

jolla on luukku lattiassa',

'lattian

mü podvaAas^


381

pod

piämmÄ munit А.
podvod/a, -aZ, -a
ti'.

(vrt. ven. подвод)

' (rahdin)

ajo, kyy­

kävväs^podvodaZ, hailitA veittÄmäs^kävväZ /

taAVenna

mejjē peremmez^meni podvoda.
pohj/a, -a
pohja

(yks. part.), -aZ, -a, -аллА

'pohja'.

feerä

'kerän pohjaksi pantava paperi tms.' / siä ot^kaikkine

iAm^pohļa / siä ot^ko tähe,

siллA pohja bo аллА

(ken раЪЧЛс süB)

/ elä läkkä ni pohja mUtällK 'älä kerro kaikkea

(kun lasten

läsnäollessa puhuu sopimattomia)' / mejjē коНалл^оп sur tammihako лайка pohjaZ / koAd^ehk^i AellK putA pannas^verkko ki,
pälimäise selUsse,

siz^virt eb^ve verkkoa pohja / munitA pai-

sattaZ, kiuka pohjaллA.
^ pohjamai/ne, -ail
pohjamaisil^sanoiллA
pohjanahkA
pohja-pu

'pohjimmainen, paha'.

hän toru minnua

'pahaiail^sanoiAAA ко t oruttAZ’.

'pohjanahka'.
'(veneen)

pohjatun

pohjapuu'.

'pohjatuuli, pohjoistuuli'.

pohjatuleA лазкгВ

[vesi] .
pohjuttsi

(ei: pohju^’ēi)

'pohjaa pitkin, pohjitse'.

miä

ujun pohjuttsi / pohjuttsi mettÄ.
pohmoAoissa

'pohmeloissaan, kohmelossa',

kova mez^om^poh-

moAoissa.
роНтол/оi -oiza
la'

(vrt. börrillä).

(ilm. < ven. похмелье)

'pohmelo, krapu­

pohmoAoiza siivväs^happa / ко om^pohmo-

Aoiza siz on turreiza.
pohmoAoit/ta, -aB

'ottaa päänparannusta'.

^po/ikA, -jaAAAj -jaDj
nen'.

-ikitA, -гкгллА

'poika, nuorukai­

poikZAA^annattaz^(nenä) vā^'ēiD^a me h i l l ^ e v ä d ^ n n a t a mit-

tä / sellK fšüttö da poikA rijjel^'ii, miä ко panin immessi ~
ihmessi ni / mejje poikj^li tänäpä tuAaAAA

(kuv.)

'ко poikA

mep^fšüttöi jure' / ťéUtto annap^pojаллА nenārā^'iZ / kai pojad^oA^’
ši naisiZ

'kaikki pojat olivat naimisissa' / kissA Лаи-


382

роъ

кар рогк-ítA / merjkä поггллА рогкъллА, nori poika nukutteleB
(run., L . M . ).
_

_

po/ikA, -ika,

-ikitA

'eläimen poikanen'.

miä saon: ai ко

miä koera poikitA suvvatļ^kovassA / teki kahs kezikkoa poika
'(karhu)

synnytti

kaksi keskoista poikaa'.

poikai/nA, -zennA,

-zeD, - s i - s i t

'poikanen, poika'.

mU poikaizenn^airj^^käimmK такла naskemas^koivussA / poikaized^
men^'ši vennek^ liukuma / polkaisi ku^suttas^poťo / a hänel
neit poikaisit oli fšükküä kuz^vai seitse,
^ paikanarļ/ko, -goD
goD

'poikalanko' .

i kas fiiitökkäissÄ.

poikaAarjgot^turvaznarj-

(run., L.M.).
poikAmeZ, k s . poissimeZ,
poiki poduskA

'tyttö, jolla käy paljon poikia'.

^ poiki/ssAj -ma, -B, -Z, -ssuD
poikima

'poikia'.

tois kerta tuap^

'poikii toisen kerran' / ко poikiB, siz^on lehmK /

joko teillK lehmK poikiZ? / ко [utuAain'ļ on poikissud^ni siz^
on AammaZ.
poikk'e
релла,

poikke

(onko Kukkosin murretta?)

sü poikk'e 'älä leiki, syö pois'

'pois'.

älä

(puheesta otettu lau­

se, mutta myöhemmin лике sanoo:) poikke saottaz^ropeuz^da
киллаллА.
poikvartaD

'heinäsuovan ulkoreunassa olevat pystyt tuki-

p u u t '.
poim/i, -ettA,

-eD, -itA

'poimu, laskos vaatteissa'.

tällX krassikiAA^on hUvässK poimet^teh^'šV.
poim/ia, -in, -i, -iD, -i
poimuja',

poin^'šim/a
(harv.)

(imperat.)

ota poimi tämä krassikki
(po^n-j ei poin-),

'poikapuoli, pojintima'.

'poimuttaa, tehdä

krassikki.
-ma, -aD, -ZtA

-oitA

'toize naize poikA dali

toize mehe poikA' / vähä meil ninta saottas^poin^'iima
poiZ(A)

'pois',

(harv.).

maksa уелка poiZ / anna poiZA / пъ orj ^

koer poikain, pa vaikko puteli, ni seltäkki pois^tuaB.


383

трог

paiski

'poiskaan'.

дЯ paiski et^päZj
paissi

ко^от^репг väli ďi met^sinne valli

ahisut^sinne.

{< vir. poiss)

'poika(nen)'.

a eduart saaB: UHs

nor poissi tuli miimä ďi miä osin a miä en tuntet^ken^oli.
poissimeZ ^ poikAmeZ ^
paJukkainA

hoAosto meZ

'pojukkainen' (run.).

'poikamies'.
mitä itet^pojukkainA?

(run., L.M.).
pokkoinikkA
pokrivaAA

(< ven. покойник)
(< ven. покрывало)

'kuollut, коллиО,
'peite, peitto'.

r u m i Z ’.
о^'Изала

pällK häntK pettKs^päivällK ťéiлaллA.
paVarna

(vrt. ven. полярная звезда)

'eräs tähti

(? poh­

jantähti) '.
paVka

(< ven. полька)

'polkka'.

ролпо

(< ven. полный)

'täysi(mittainen); suuri',

inimäinK

'sur' / orjko kui suri paikainA?

nk / kukkuzis^on Uhs ролпо meZ,

ролпо

Jo о т ^ а л п о poikai-

troso jefima / tämä hepoin om^

ролпо / miлл^annatt'éi taAossA ролпо osa.
poAnossÄ

(vrt. ven. полно)

'kovasti, aika lailla',

a ittsellÄ ралповвА pä kehuB.
poAoinA

'poloinen'.

AoinAl / ais^siä рологпА,

ai miä poAoin poika / ais^siä pokansa kaAoitA et^sa / kui siä po-

Aoin öksiizid^mettsä.
роло/tta, -ttamma,
-tatťéi

-tan,

-^'áin, -tťěl,

-ttaD,

-tattaZ,

'puida Tapaamisen jälkeen ehjiksi jääneitä tähkäpäi­

tä varstalla tai survottaa hevosella'

(kun ravataan, niin

sitten enää olkia ei puida primuzloilla, vain maahan pudon­
neet tähät puidaan vielä.

sanotaan:)

pät^tarvis^poAotta /

miä noizen poлottamma / miä роло^'Ип odritA / odritA ka tapettaZ, sisese pahmaz^mikä jäB,

sisese velK primuzAoika ta-

pettaZ, sitä ku^suttaZ: poAOtattaZ / odr‘pahmas^poлotattaZ,
primuглaka poAotattaZ,

odra päitS rikottaZ

'ehjiksi jääneitä

tähkäpäitä rikotaan olkien korjaamisen jälkeen' / р еллоуаъЬ^


384

рол
tožo poAotattaZ / о drātis г sekera poAotatťéi a kagro-i evaD.
poAOtatťéi

hepoizeka ehk^i primuznoika / ponotťěl kovassA,

rapas^hauta korma iimper.
ролоуо, -sai,
jatar'.

-D

(< ven. половой)

'tarjoilija, tarjoili­

mam^mep^poAovossI / poAovod^on pžvnoiza,

restoranas^

кегалл^от^роло 1)оО,
рол^’ёгк/аг, -assAj

-kaD, -kaitA

na' лл^оЪг р а Ш ’и рол^'ёгккаНА .

'nokkonen'.

mejje гккип-

ks. rautApoA^t'šikaZ .

рол^'ИккО (^makahukki^ paikannimi, muuan lehmien lepuutuspaikka.
роль/ta, -aD, -aB, -ťél, -еЬиллА,
taa'.

ka poAtat^kera,
nZ

-attAZ,

-attU

пакаппалл^оп vesi,

kera saottaZ: гаколл^оп /

on väki poAtattU kai / mes^puhu d 4- parra ролЫ'ёТ

L.M.)

'polt­

mettsä Ъ е г к а Ь Ь а в ^ в г г ^ г а к о И ^ р о л Ь а Н А г / ehk^i kipetka-

/ ain к й з з а в ^ р о л Ы а

(hiukset,

tämä müllü ep^te hüvitK jauhoitA,

(run. ,

jotka leikataan päästä)

/

tämä poAtab^jauhoD / kima­

ra' ize va panin perttsa kele pällK, niit^ko poAtab^ni / kanamuna rukuAain^om^poAtetuAAÄ hiiva.
ролиЪело

(< ven. полубелый)

'puolivalkea hiivaleipä,

vir. sepik, poolvalge sai'.
poAumoisi/o, -ÕZ
'moision sivutila,
mät^ k ezässl'.

(alkuosa < ven. полу- sanassa полумызок)

jossa lehmät olivat kesällä, ve^'ši va leh-

kuho meD? - poAumoisioZ.

роливаровк/аР, -г

( <v en ,

полусапожки)

'varsikengät'.

тглл^оп tarvis^poAusapoškal) / poлusapoški enne vojjetťái лакака, sis^kÍAtas^’
ěi.
^ ролиЬзк/А, -а

(< ven. получка)

рло-Зahus^poAutška ni
^ролУ/г, -e,
deduskaAAjxinA
karjk a i z e D ,
täinkö

-essa

medeni

'polvi'.

pOAVessa

poAVessa

hüppäsim^OAviAAa.

k^oli

(= vähä poAutska) .
ролУе p ä l l ^ o n b o s s e l i / t ä l l K

persüsed^rippuvattA

melkettä

'palkka, saatava'.

vajjoD

/

poAVessa

mones

paikka

/

pitet^pajjat^

onki

mokomad

mät­

/ m i ä s i s u k o o l i n Уа^волла s i s ^


385

рол
ролу/г, -ia, -гппА, -eD, --LtA
mont^in-imäise poMvia on eletťéu
/ monnente ponve зикилагпА?

'sukupolvi, ikä(kausi)

'monta ihmispolvea on eletty'

'kuinka monennessa polvessa suku­

lainen' / рг^’ёг omma ammatťšia,

mitä oli oppiesud^norennA

poAvennA / sis^kotonn^eli vana poAVe,
poAviAu

'polvilumpio'.

* poAvisiIm/K, -ä
И а ^ р олуе,

kolemassa,

(yks. akk.)

(?)

'polvilumpio'.

välissK

ni on kippiä ettK et^sa з'алка tikutta kui kavva,

sis^saottAZ; poAvisilmä löin.

ликегз'а ei ole oikein selvillä

mikä kohta se on,
pomassibo
s. 215)

(< van. помози бог; ks. Posti, Verba docent

'kiitos'.

pomassibo киллаллА

pomešik/kAj -aD

(L.M., run.).

'kartanonomistaja'.

kunirjga mettsiZ i pomesikkoi mettsiZ
^pomi'лоудЛЛ/а, -Ла

«

а а л а т г Ы а käimmK

(< ven. помещик) .

ven., vrt. прошение о помиловании)

'armonanomus , armahduspyyntö' .

sis^kirju^'šin moskovā kalī'ni-

паллА pomi'лоуаЛЛа.
ротглкаР

(< ven., vrt. поминки, поминовение)

set; kuolleen muistajäiset, muistojuhla'.

laan taloon, kun on käyty siellä muistelemassa,
sümä sellK,

sitä ku|tsuttas^pomiлkaD.

'hautajai­

kun kalmoilta tul­
siz^noiasas^

moni калтогллА piäB,

ko-

tonn^eb^i piäkki / к о И е л л А pettäs^pominkaD: ко mätettäs^sis^
pettäZ,

кииуеллА УгколлА pettäZ,

taļaллA,

astajаллА pettäZ,

koлmeлл^a 8 tajaллA [pettäZ]

какелл^ав-

/ meļļe mama koli,

sis^

pimmä hüvät^pomiAkaD.
"^pominoi/tta, -ttAmaZ

(< ven. поминать, помянуть)

tää vainajan muistajaisia'.
kolleitA,

'pi­

kaAmoiAAa kävväZ pominoittAmas^

siz^uagnaz^oAAaz^gutťáioD.

ponafedaD
sielumessu'
ponališnõ

(< ven. панихида, murt. панифида)

'vainajan

(myös bonafedaD).
(< ven. no + наличный)

'saatavilla olevina'.

fabvikkaZ; hU OA^'ši niku nädJLi 3 3 a t ^ s h l K , siz^nät^ko ken jäi
kotto, sis^hU ponalisno päsi ťéílhd.


386

роА

poAat/tA, -aD

(< ven. понятой)

mies, todistaja'.

'luottamusmies, uskottu

küläz^vali^satfši еппК poňataD

(10 talolla

oli yksi poňattA) / hü ka^sotťái mitä рглла hepoizet^teh^'&i.
pon^'šize, -Z
tila.

n.pr.

kylä, ven. Пондилово, Kartalla Pon-

tozo kole vaďďa lättäZ.

podruskaP

s.pl.

pojezd/a, -assAj

kuho meD? - pon^’éizeZ.

(< ven. подружки)
-a

(< ven. поезд)

'morsiustytöt'.
'juna'.

pojezda

tuab^vagzana / gnavno saoB: me tästX vagonassA eHk г pojezdass4 maha / stanttsas^seiaO pojezda mitäle minutťéia kiimmenä /
hän vel^kevkip^pojesda.
poAojiassI

'puoleksi alasti, puolialasti'.

ja juv vZmin

oli noez^niku kibokaD, ja ролалазв!.
pole

adv.

'puoleen, päin',

siiväoja on tänne pakari po­

le mererannaz oiki.
poletpohjaP

'puolianturat'.

pol/i^ -e, - i a - i a ,
'puoli'.

-eZ^ -essA ~ -essVj

häne polessA piäB

-eP,

-IssA

'pitää hänen puoltaan' / zeniha

polesaA isä i emä, ristetťéi i rissemä, no ко'on sisarZtA,
siz^mennäs^sisaveD / siz_jnaisattaz^OAuttA,

kumpi polessA otj^

karkia, nori polessA dali vanoi poleaeA / (eräs pieni tyttö:)
minuss^on üheллain molepissA polissA / kaa herjkiä va oli mejje polesaA,

üHs oli aoikkoAaaaA,

koskina kiilässX, a toin oli

kuллaлtA / vasara terävä poli / kust polia t'šU õttA? / kahs^
fšükküä, üha^on ühes polia,
t’elöitK oli p a W u ,

toin on toizea polia / тгл prijä-

jamaz^i ikä poleZ / murna pole

'nurjalle

puolelle' / hän agarrab^ikä pole / pole päivässä jälle k o e r ^
ajeli hirvit'A / tarviz^noissA karhuttelema
heinäP,

'ümperi kerrettäs^

toizet^poAet^pällX' / miä vel lisäzin omaä polia ett'Ā

hü oллaz^maiлma selvät^pMotnikaD.
polikko

' (olut)tynnyri'.

ais^pannas^polikko

[олиР] /

vajanainA polikko / polikk^on vajja oAuttA / р о И к о л л ^ о т ^
pruntťái

'puinen korkki'

poAja^’
ēinA

'yksikiveksinen ori, ühsmunainA'.


387

рол
ролл/az
lukka'.

(f^poAaZ),

-assA,

-алл,

-aD,

-агЬА^

-агазА

'puo­

роллалл^оп riipsüD / täss^on аоггъай^гйрайЬ^роллагЬА

/ mämm/г ( ^ - I )

Ьекйв^роллагзвА i, ruizjauho-issA.

роллагта, -лЬА

(selitykseksi runosäkeisiin:)

роллагта^

se on taita mizä poллat^kazvovattA / its^oli kokki irļgerimaAtA, koki poik^oli poллaгmaлtA
poлsissoa ^ poлsissoa

(runossa).

'(nais)serkku'.

лА velļ ellK eväd^annat^otta.

kaht^sizavt какел-

siz^e^úäd^a■n■nat^nät^poлsгssoa

otta.
poлto' issA

'puolitoista'.

poAto'iš kut olirļ^kotonnA /

sültK poлto'issA oli pitki, sültK poAto'iss^oli лаз ja.
ролудзаа
den) '.

'puolittain vastaan

ко hän omjpoAvassa,

poAveljä

(esim. tuuli purjeisiin näh­

s i s ^ s a d ^izg a m i z e mennK.

' (mies)serkku'.

poAvälliä

'puolittain, puoleksi',

väki orj^kai poAVälliä

килливв! mennüD,
popdtškA

(vrt. ven. попугай)

'papukaija',

ai minu po-

p d tikA.
* (rsj poskavoissA), -ma, -B, -zin,

poakoroi/ssA
'puoskaroida'.

-Z, -ssaZ

ma^'šidā nain ain poskoroib^AahsitÄ / häm pos-

kavoiz^minnua vahaisi, dK nüd^on terve / novikkia i zeniha
toso poskoroissaZ / elläimit^tozo poskoroissaZ.
■¥r

—

poperosk/A, -ija

—

-it

{< ven. папироска)

'paperossi'.

a poperoskit eväd^otettU väliä karmonnossA / karppi poperoskija tai patskA poperoskija.
poppA

(? < ven. non)

bruha fäiukattaZ,
^p o r o :

'"pappi" kirppupelissä'. (?)

ко

sis^sell^on poppA / pienin bruha an poppA.

poro, poro pouta,

annA jumaA päivUkkäissK pikku

pojat ja tytöt sanovat, kun sataa.
^por/o, -ossI
ikkuna porossi,

'poro, tuhka'.

miä tsainikaka i kлoppazin


388

рог

porod/a^ -а
osimmA porsa,

(< ven. порода)

'laji, rotu, suku'.

mii

hüvvä porada on / hüvvä poroda lehmäD / inimäi-

si kera saottAZ: ühtX sukkua dali üht poroda hänek'ä / pene n n^
агпА petel^’
ii;
näkkb

linnu pezä ко rikot^sis Ь и л л а г ^ Ы п п и m e r k i d ^

ise on j о mokoma poroda).

porošk/A, -oit
ri' .

(< ven. порошок, gen. порошка)

'pulve­

ко od^läsiv^siz^annattas^poroŠkoit Juvva.

porot/еллА, -teB, -teli
tää, täristellä'.

(vrt. vir. põrutada)

'tärisyt­

kriki tellK porottep^kovassA / pahain te

oli, kovassA porotteli.
porot/ta, -aB, -t'ši, -A
koloratiivirakenteissa:
taa'.

(vrt. ven. пороть)

porotap^kättÄ / rattaika porotaB,

meD / aka porotab^'ossA

'tärisyttää;

tehdä j tk kovas t i j kivistää, pakot­
kivitetK mütällK ко

(ко ļ ohzep^kovassA) / pätK porotaB /

pätÄ natoko kivieäB, sis^saottAs^ko porotap^pätÄ ni / pä porotťéi kovassA

(ко liitepä) / porotA mänemä

mänemä / kissa porotA mänemä
porovesi

'lipeävesi'.

jossa tuhkaa on keitetty,

(harv.)

= viska

'niku viska mänemä'.
porovesi ehk^i lippiä vesi

'vesi

lipeävesi' sisuko boAd^muina si s ^

pesjťéi tuhaka.
porsaitA
ulostaa

(s. akk., part. pl.)

(vuoteeseen)'.

oli täiin/ä

teki porsaitA

-ki '^-ki

'oksentaa;

'oksensi' / se mesikö

-S, ко teki porsaitA ni / ťěimoska ivo teķi por­

saitA ťéiAannA

'paskansi vuoteelle'.

por/zaZ, -sa, -zassa, -saD,
porsa,

te/hä,

-saitA

'porsas'.

mü osimmA

hüvvä poroda on / vimizet^porsaD.

portno

( < v e n . портной)

'räätäli'.

portno nain глтА paV-

tot käUB.
pos/kl, -keZ, -k'e, ~eD. -kija
poseD / ко ker^'áit^sis^kuAUs^'éi

'poski'.

hänell^om^paksut^

'tuntuivat' ett^oA^'šZ haulit^

poskeZ / ЪаЪивкаллА ол^’
ёг poseD šnibrizä.
poski-auk/ko, -oD
posk'e kui nagraB.

'hymykuoppa poskessa'.

aukot^tuAAas^


389

pos

poskipäD

'poskipäät'.

pošo, -ллА

'porsas, possu

роёоллА, poáo тгллА дида
¥:

—

роёолк/А J -а

посёлка)

hänell^on агп poskipät^punaizeD.
(lasten lor u s s a ’,

(illat.) , -oit

(< ven. посёлок, gen.

'asutus, kylän tapainen'.

/ kuho meD?

miä majju

(run., L.M.).

kuho meD?

золка роёолка

takaveljä poéoAka / роёолкогЬ neit evät^saotA

külässi.
posvetsik/kA

posve^sik/kAj

'kynttilänjalka'.

(< van. подсвечник)

tohussZ kuho pannas^kirikkoZ / kivikkoz^on

posvetsikaD ^ posve^sikaD
pozarno kiskA
ku'.

-aD

(niissä ovat tohuseD).

( < ve n. пожарная кишка)

'paloruiskun let­

pozarno kiSkA triskab^vettÄ kovassA.
роЬеллА

'potkia'.

pothodja^so, -D
potk/га, -aB

hepoin suvvap^poteAAA.

(< ven. подходящий)

'potkia'.

poin nät^potkab^ehk^i pureB.
potb

'poika, poikanen'.

'sopiva'.

hepoin suvvap^potkia / moni he­
(potkaB:

ini,*potata.)

poikaisī ku^suttas^poťo / n ä d ^

meļļe poťo.
*potstannik/kA, -а, -koiZ
sut'.

( < v e n . подштанники)

'alushou­

kump^on iAma paita potštannikkoiz^ikkinäisiZ / kaik-

кьлл^ол^’
И

разjat^pältÄ poiz^i ka^'šiad^ajiassA poiZ, ü H s i s ^

potštannikkoiz^olimmA kaiki / d4 avaz^vaAajitA potštannika napud^aukl.
pottšavoi/tta, -^'šin, -tatt’
ēī
tä'.

(< ven. потчевать)

'kesti­

hän suvvap^pottsavoitta verait kovassA / miä olin ve-

raiZ, pottsavoitatťši kovassA / pottšavoi^’šin heitK hUvässK.
poukkU:

kassU märässi ко poukkU / miä kassusim^märässl

ко poukkU muuta merkitystä ei tunneta, ei pyykin merkitystä.
pout/A , -a
-a

'pouta'.

kole hilvä poutA,

tänäpä on hilvä pout A / homenn/A ^

s i z ^ A o m m / A ^ -a kuhja / poro poro pouta,

annA оитал päivükkäissK

(sanovat pikkulapset sateella).


390

pov

povesk/Aj -aka,

-aD

(< ven. повестка)

'kutsu, ilmoitus'.

suto ku^suttas^sbs^poveakA satattaZ / valta ku^suttaz^ottAma
poveskaka

(postitoimistosta)

/ тглла tuli JamassA poveskA.

роуоппгк/кА ~ povoinik/kA ^
-koit

(< ven. повойник)

päähine',

povodn-ik/kA,

-ka, -aD,

-koi

'naidun naisen patalakin tapainen

päs^pettäs^povonnikkoi norikiD / nored^naisdd^niid^

evät^petK povonnikkoit päZ,

t'iUtöd^evät^petä/ko ол^'ёг mehellÄ

sisaved^siz^annatťéi povonnikaD,
natťši rā^’
ē iD

a ко ол^'И fšütöd^sis^an-

(lahjaksi kihlajaisissa)

/ siz^mennäs^povonnik-

ka panema pähä поггкгллА.
praznik/kA, -oitte
päivä, praasniekka' .

(< ven. праздник)

'kirkollinen juhla­

meill^ikä praznikkA azup^jpaVVu. verait

агпА / pvaznikoitte vaihoid^ain
pravihu/ssA, -B, ep^pravihu

[polstarin oljet].
'parantua'.

huB? / hänellK jo ai-kA mani pitellä,

joko vana pravi-

hän ni kire ep^pravihu /

hänt лuettas^kera г ликетггвка kop^pravihu siz^aittA kon колтаппел t'éiлaллA jo, sis^tarvis^sitä aitta nossa /
kin nikottaa)

(kun jota­

sis^pöläsütettäZ, väliss^eb^i pravihu,

a va

ninta saottaZ.
pravit/ta, -aB

(< ven. править)

'parantaa',

mesi pra-

vitab^inimäize.
praika

paraika, praiku

paraiku

'paraikaa; nyt'.

miä

praika men linna / praiku eläp^someZ.
prai/skia, -ekima,
taZ

-sin,

~siD,

-siB, -skazin,

'roiskutella, räiskiä, paiskata'.

-skaZ, -sat-

mitä siä praisid^vekMl

/ mitä siä p r a i s i d ^ i v a silmiZl / mitä siä p r a i s i d ^ e t t K m i ­
nu pällK / miä praiakazin ainu kovma pällÄ / vettK praisattAZ
/ rojaka kera praisattaZ / otťél dH. praiskas^sene лahze sekletärällK лavvaллA / ко praisip^kāssik'ā
praizah/taB, -^'ši
kaaaA maha,

'roiskahtaa'.

kāsik'ā i jaAkoika.

ко hili praizahtap^kiu-

sia^saottAZ; verat^tuллaZ / vesi ко pvaizahtap^

pällK / ilha poikain praizah^'ši vennessX vette.
pravVass/о, -otA, -оллА,

-oD, -oitA

(vrt. ven.


391

pre

управляющий)

'pehtori,

isännöitsijä'.

tämä on vihain pvav-

Vaaeo / moisioz^oli. таглта hüvä pravlbššo / pravVaššo tuli
saop^tua тгллА kontturi / menimjpravVaŠsoAAA sanozin ettÄ miä
en ťéitanniid^ettK koera potkit eväd^annatA kellä.
press/iä, -i
painaa'.

(imperat.)

(vrt. vir. pressima)

'puristaa,

tarvis^pressiä gonka vanna pote / pressi ко pressi

ittse лаууа takka

ven.

pridan/а, -а

'тащил себя за столом'.

ven. приданое)

'myötäjäiset'.

hän toi

pridana vitu da voki / isä annap^ťéiXttarellK sellK lehmä ehki
lähtämä лирраВ,

se om^pridana.

prihod/a, -a

(< ven. приход)

'seurakunta'.

hän on mejje

prihoda.

✓—

—

prili^sa mois/io,

-ioZ ^

-ioZ,

-ioZ

'Prilitsan moisio,

kukkuzi külässK üks virstA' prili^sa moisioz^oli roHkiap sai­
ta lüpsölehmä.
prist

interj.

käytetään kissaa pois, ulos ajettaessa,

kissan poisajohuuto.
prijät'el/ä ^ prijäfeV/ä,
(< ven. приятель)

-Vä, -äD, -oitA

'ystävä'.

-öitÄ,

-öika

тгл prijäfelöitÄ oli pall'u,

jamaz^i ikä poleZ / a miä va pisän prijäfeVöika / hü oA^'ši
т1лла vanat^priJäfeVäD / noriki polessA siz^on paVVu veraitA,
naizväki rohkiap,

napuri naizet^keraJiAA ka on tuttavad^nin-

ta, suret^prijäfeläD / prijäfeVä saottas^sebro / ge n a ’^'éika hü
ол^'И katjkiat^prijäfeVäD.
^ prikaššik/kA, -koitA
n e n '.

(< ven. приказчик)

'kauppa-apulai-

siz^oli paVUu jevreitK prikassikkoitA заппаллА.

prik/kU, -uD

(?)

^ primet/tA, -аллА
merkki'.

'pisama, pilkku'.

linnu prikud^näöZ.

(< ven. примета)

on pantu primetaллA,

primuzA/a, -a, -aD, -oitA

' (tunto)merkki, ennus­

sto hänell^eb^o hüvä vassuZ.
(vrt. ven. привуз)

härj^kai ühte kera primuzAassI saottAZ

'varsta'.

/ meill^orj^kerkiät^

primuzAaD / sis^primuzAoika poAotattAZ.


392

ргг

priskl

'riski, roteva'

(vrt. vir. priske).

siä ot^pris-

kl mēz / varma mes^saottas^priskl meZ / hän^omjpvisk^inimäinK
'varma '.
přistáni

(< ven. пристань)

' (laiva)laituri'.

pristanin-

na'ллА kävväz^oyjkimaZ.
pristova

(< ven. пристав)

progon/A, -a
tu karjatie'.

'poliisikomissaari, p r i s t a v i '.

(< ven. прогон)

'laidun, myös kylän aidat­

lehmää jossas^progona mütällK / m e m m / ä -— ■ -K os-

s / a m a ^ -Ama progona
ta', sis sei boroni

(paronilta)

'menemme vuokraamaan laidun­

('^sis^sellK boroni) pani kui paVl'u leh-

mässK mahsa.
progonAma

'laidun'.

se on mejje progonAma

'laidun' dali

karoama.
prokuto
беспрока)

prokutoinA

(vrt. ven. прокута, прокутить,

'se, joka paljon syö, on prokuto'.

ois^siä prokuto

'miestä haukutaan'

mejje prokuto,

/ ais siä prokuto,

pätÄ brudat^sUvvÄ / monikas^sika orjako prokutoinA,
montA paganikkoa,
propoveďjá
propoveďjd

ve vaikkO

hätj^kai süB.

(< ven. проповедь)

'saarna',

pappi lākk'āp^

'saarnaa' / pappi Auki propoved'jā kirikkoZ.

^ p r o v/atA, -an, -aD, -atkakkO,
проЗовать)

üht

'koettaa',

-azin, -aZ, -a

(vrt. ven.

miä duman itsittsellK otta provatA

ittselläkki kortťéÍAAA pannA, niku muiteZ, nalja perässA /
provazin ninta kotto menn^ett^UllÄ kerjki eb^näkkiZ / voAoťkA
va падгаВ: provatkakkO ťéii hüpätK / herra ко provas^kinittä
va vähäisi / prován ehk koitan / häm^prukkl suppia

'niku mais-

sO dali provaZ ', taita eb^o hüvä ko^p^eünüD / prova pällK,
passib^vai eB / provad^Aaskia.
provAok/kA r-^ provoAok/kA,
talanka'.
oentamma

miä oikan

(< ven. проволока)

'rau­

('suoristamaan') provoAokka.

^ props/I, -i
tukkain^i

-ka

('suoristan') prõvoAokka / miä noizen

'propsi'.

hän on hod^millin pu, propsi pi-

lühh’
öp vähäisi i pole toize süte pitukkainA.


393

pro

prorok' iliä
ukkonen'.

(< ven. пророк Илья)

prorok' iliä QürizeB,

proéeg/a, -а

'profeetta Elia, s.о.

aļap^hepoisika.

(< ven. просека)

'raja metsässä,

linja'.

tänä vonnA mäe pällK leikatťši prošega.
prosto

{< ven. простой)

/ mil osimmA ļuh^'iinahka.
pros^'áZ

'yksinkertainen',

hän^omp r o s t o nahkA.

(< ven. прости)

кйй^'ёг liukUpännÄ.

prosto veraZ

'ann-antessi'.

pvoššattamas^

annatťéi kättki sutA, pros^'ēi sanottiin.

miä kera tapazirj^käilmä.

tuttavinAA äi sukuAaisiAAA kaU^'ēi.

nahzed^va kāū^'ēi, poikaised^i fiiitökkäizeD.
pros^’éin/A, -a, -аллА, -aD, -oitA
kana'.

ven. простыня)

'la­

поггкглл^оЪъ p a W u pros^'áinoitA pridana / miä panin

puhta pros^'ēina t'éÍAaAAA, d!i poikA rojaZ,
kera / t'áÍAa hurs^'ši orj^gružovaka,

hurs^'ši ku^suttas^

а ргоз^'ИпаллА еЪ^о gruio-

va.
prošifk/A, -aD
pitsi'.

(< ven. прошивка)

'kahden kankaan väli-

miä tein navoAotškÍAAA prosifkaD.

^ prossatta/ssA^ -тг, -zin,
käydä pyytämässä anteeksi'.
noredzi vanaD, kai itettäZ,
dovariššoika proššattazin,
tamas^kāU^’šl liukUpännÄ.
* protokoA/A, -a

-maZ

'jättää jäähyväiset,

kai väki tun^'iZ prosaattama,
kaikkiAA^oli Xallia / siz^menin
0 ^'éimmA

hüvät^tekepiD / prosšat-

(-^ ven. прощаться.)

(< ven. протокол)

'pöytäkirja'.

si s ^

sledovat'eVa otťál minele paperi niku protokoAa kosia, miä ar­
van .
^ proveroit/ta, -tama

(< ven. проверить)

'tarkastaa'.

sis^tuli gAavno proveroittama biletťáitX.
pruntťšl
ťéi

pruntťéi

'puinen korkki'.

polikoAA^om^prunt-

'puinen korkki' / puteli pruntťéi / meil va Vähä aaottas^

pruntťéi,

propkA saottaz^rohkiap.

prusakkA, ks. rusakkA.
pružin

( < v e n . пружина)

'vieteri'.

kätköll^on pružin.


394

prov
provvai/n, -meD
provva-in.

'litteä reiällinen rautasalpa'.

uhze

(? vrt. ven. провадить.)

pruk/kia, -kl

'maistella, kokeilla',

/ häm^prukkl suppia

miä en taho prukkia

'niku maissO dal-i pvovaZ',

taita eb^o hii-

vä ko^p^sünüD.
präkinÄ

(deskr.)

'rätinä'.

kusiput^ko paAavat^kiukan

ni siz^va präkinÄ käüB.
pväki/ssÄ, -zi

'rätistä'.

tänäpä jUvizi mainma kovassA,

kai präkizi / tuli toukkas^pu maha ďi kai präkizi ко jiarjkiz^
maha.
präksäh/tä, -^'äi

'räsähtää, rusahtaa'.

nautA katkiz^ďi

ppāksāh^’š i .
pudr/ и , -и, -unna

'puuro'.

tänäpä om^pudru kõvas hautus-

suD / vissuvimoissA tuap^hüvä pudru / otettas^pudru pällK i
muni pällÄ

[happa maitua~\ / mummukkait^oli ojas^kovassA раЪЧНх,

heit sell^oli pudrunna.
pudrumaljа

'puurokattila'.

pudrumalja рало kiukojiAA^ di

tuli tšada pertťéi.
puga/ttŠi, -ttšia,

-^siD,

-ttšitA

ven, пугач)

'nalli-

pyssy' .
puh/аЪ, -ta, -tassi

-tassi, -taD

'puhdas',

vizattu pah-

maZ = puhaz^vilja / puhtassl lākk'āB / siz^nahad^virutattAs^puhtassi / sam^puHtat^paperit^kätte / katsko nakuitA,

kom^uhtaD /

puhta süäk'ä inimäin.
^puhas/sa, -aB, -attaZ,

-att'ši, -attU

'puhdistaa'.

trej-

jor mokomain mašin on, häm^pu h a s a b ^ i l j a / vešenkaka puhasattaz^viZJa / sis^puhasatťši / puhasatťši sitä nota лотиззА.
puh/ata

puh/atA,

miä en taho puhata

-kama,

-kaB, -kazin, -aD

'levätä'.

puhatA / miä tänäpä päivällK puhkazin /

miä en о puhaD.
^puh/hua, -uma,

-uB

'puhua, jutella',

hän on selvä puhuma

'selvä läkk^mä' / zemsko välissK ко puhub^ni o va kuntelia /


395

puh

se on väkev puhuma
puh/hua.
Í ^----------

'ken lākk'āp^paVVu ehk г petteleB ’.

-un, -uB, -uzin,

3

-uziD, -u, -uzimmA, -uzittA,

_

-uD, -utt'ši, -и, -uka
/lampi väliä

_

'puhaltaa'.

tuli puhuB / miä puhuzin

'puhalsin lampun sammuksiin' / puhuka,

väri tsaj^

on / puhuka Aamppi vältä / mes^puhu di parra poAtťél

(run.,

L.M.).
puhkamizeD
puhku

'lepäämiset'.

ain вглл^оп puhkamiseD.

(vrt. vir. puhk):

ka linna oli р л о Ь п г к к о Н А

sihe puHku

(sillä kertaa)

a^sins-

tarviZ / tähä puhku у г Ъ е г п о л л ^ о И

ťéiXtK palťu, ühtK pätkäin suima tarvis^ajja.
puhtele/B
lemma

v.pr.sg.III, -mma

'jutella'.

se ко om^puhte-

'läkkämä' ni / mejje napuri mes^selkiännä vähä lākk'āB,

а sisuko sab^vina pähä,
puik/ko ^ puik/kO,

sisuko puhteleb^ni.
-koa,

-oD, -koitA

'tikku',

puikko m e ­

ni kätte, pussA ко tuap^puikkO kätte / hän orjako puikko terävä,
ikä pole pissiB.
puinA

(vrt. puinainA)

'puinen, puusta'.

колкк!: puinA

kruskA.
puinainA

'puinen, puusta'

(vrt. puinA).

moni saabki pu i ­

nainA parjki, puinA paiski tarvis^sannoa.
puip/pU

puip/pu,

-pua,

-uD, -puitA

'kananpoika'.

mejļe

kana teki puiput^saAamitte / sisuko osetťši kana ehk^i puiput^
ко osetťéi,

sis^pan^t'ii vü ümperikkoa,

kanoÍAAA süvvÄ pan^’ši

sinnE, sis pan^'ši sinnE kanat^sümä esimāirļ^kertA ко osetťši
kanaD.
puis/sa, -sama,
distaa, ravistaa'.

-an,

-aD, -aB, -in, -attaZ,

-attU

'pu­

ne olet^tarvis^puissa / tarviz^noissA ол-

kitA puissama / ко rihi tapettas^siz^oлki puisattas^haravaka /
ne o l e d ^ o on puisattU / kun toinen kerta vielä on tapettu
siz^noissas^puissAma.

olkia otetaan tyvestä kiinni ja puis­

tetaan ja pudotellaan vähitellen lattialle,

kun tarpeeksi on

puisteltu niin oljet otetaan toisen käden alle syliin,

noin


396

риг

kolmen vihon verran olkia kootaan kerralla syliin,
sutaan jajiantainA.

tätä kut­

kupoon pannaan neljä jaлantaista. / ja-

лапЬагп se on onki nät^ko puisaD / minnua hümmäsütäB, kai puisaB.
puis/suūj -uB,

-suvaDy

-sahuvaD

'karista,

"puistua"'.

nämä jauhod^evät taho puissua väliä ko^'šissA / nüt^himo puisuB, kovassA sab^vihma / jauhot^puissahuvaD ~ jauhot puissuvaD.
pujuD

s.pl.

(vrt. ven. буй, vir. puju)

'verkon kohot'.

koAd^ehk^i Л е Ы К putA pannaz^verkko кг, pälimäise seliisse, siz^
virt^eb^ve verkkoa pohja / verko pujud^vesi vei.
pukalik/ko, -koa
puker/ta, -ziD
sure ka

'pen maa, pieni m a d e ' .
'ulostaa'

(deskr. verbi).

siä pukerzit^

'teit suuren läjän'.

puks/ataj -an, -aZ

'pieraista'.

voAodja ühellK pUh'h'ā

puksas^väe aikannA.
^ puksu/tta, -ttamma,

-^'šiD

'pierrä'.

siä puksu^'šiD -

periD.
pulik/kA, -ka,
palikka, puutikku;

-aD, -koitA,

-kois

(= mon. alat.)

lyhyt hoikka keppi'.

'puu-

tämä on hoikkA pulik-

kA / hepoizeAAA mäni sur^pulikkA j алка / korjatka seltX sen^sammassA pulikad^vällä / siä mitä paVVu pulikkoit teit^sihe /
taketťéI on pulikkois keppis teh^'iV.
pulipuh/aZ, -tassi

'putipuhdas'.

hepoized^men^'ši kagra,

taAAOtťéi kagra kai pulipuhtassi / eb^oAAud^assiat ep^päivä,
otťéi toru kai minu pulipuhtassi 'haukkui perinpohjin' / teill^
om^pulipuhaz^per^'ēimma,
pulj/atA, -aD,
puuhata',

a pesemä noizettA.

-aB, -azin,

evät^puljata,

mejje Aahzed^evät^puljata,

-atťéi

'telmiä;

eväd^noize puljama /

puljap^hän nejje hepoisika, üht pätÄ vaihteleb^i

... / miä

puijazin lehmäkö pol päivä, päsi tanavaAtA väliä d'i en s a t ^
t a n a v a A A A , pol päivä ajelin / mejje A a h z e t ^ t ä n ä p ä ко pul-

j atťéi - peAatťái .


397

рил

рилкъа/вллА^ -seleB

'mulkoilla'.

silmitÄ рилкгвзеЪеВ

(vihaizesea niku vahiB).
рилк/кА, -aD, -kissA

'pulkka, tappi'.

väkkerä рилккА /

turvaz^om рилккгавА teh^'šil (raput eivät) .
рилккглла

'tapillaan'.

kats ко se т е в ^ в И т а Ь ^ р и л к к г л л а

ka^soB.
рилкк^агЬа

'säleaita

lattu pystysäleet)'
рилккоу/а, -assA,
haz^vennä kUlä,

(kahteen vaakasuoraan riukuun nau­

(osat: рилкаО,
-a

n.pr.

rivvuD, sampaD).

kylä, kartalla Pulkkova.

vennäss^i lättäski, 40 taloa.

iXlez^AaugassA mennÄ kaXz кьлотеЬга.
hän [= saAasu_

kuho meD? - рилккО-оа. /

on jälle рилккоуазвА колЬ^кглотеЬга ülez^virta.

рилл/и ~ рилл/и,
lo;

pu-

hän on tesussA

-Mj -ua, -uD, -uitA

(kalan) uimarakko'.

'kupla, saippuapal­

кала рилли ко tohkaD,

sis^paukahtaB

/ -üette Ьиар^рилли / риллИ on ve p ä l l K рилл^оп ve pällÄ /
лакгеЬ^Ьекаг^^иълаьев^рилли'йЬА / hepoin orļ^ko рилли täünÄ.
риллиЬ/ta, -tamma

'tehdä kuplia'.

noizemmA muiлaves^

puAAuttamma.
* рилт/а, -assA,
'häät'.

-a, -aD, -i, -itA ^ - i j a

(tav. mon.)

ket^tuA^'ši рилта / рилтг лаикраппК / коеталл^от^рил-

maD / kissaял^om^puлmaD / mesikanto otettAs^puлmassA / meillK
saottAs: pappi kuJiutťéi piuimitA —

enne puлmija колтеллА pü-

hāllĀ kujiutaB.
puлmaväki ^

puлmAväki

'hääväki'.

sis puлmaväki vähä

süvväZ / siz^mennäs^sinne noriki taллo ženiha dH. norikki,

ku-

za оллав^рилтАуйкь,
^ pump/atA, -attaZ

'pumpata'.

vettK ко аливеё pumpattas^

sisuko jo Aopub^vesi, sis^tuab^länttsU.
^
—
—
^pump/pUy ~uka^ -pudja
'pumppu*.
aAusessÄ ко vett^ajettas^pumpuka / лике: лahzet^tehäз^karuputkissA pumppujja, pikkAraize auko ted^ottsa.
^pump/pU, -uD, -puitA

(monikollinen)

'verkon kellukkeet;


398

рип

kaisloista tehdyt kimput, joita käytetään apuna uidessa'.
verko pumpuD (tohissA teh^'iū) / miä ten pumppuitA.
puna-i/nAj ~s 8 A, -zessA,
punain siä liha

-zessi,

-zeD,

-sit

'punainen'.

'silavaton sian liha' / herra herob^JаякогЬ

kokko Ja kritahutap^hammassA, ja punaizessi kai meni / taivaz^
om^punainA / punaisessA nahassA teh^'ēi upokkaD / miä päivitt'šūzin, miAt nahkA kiskahuB, miä em^me punaizessi / kalinAmarjapu: punaized^marJaD / hänetl^on ain poskipät^punaizeD.
punakori

'ven. подосиновик, punikkitatti

(boletus versi-

p e l l i s ) '.
punas/sua, -suvaD
punatau^'š/Ij -г

'punastua'.
'punatauti'.

saottaz^rohtA mokoma sUB,

lehmK tuap^punatau^'ēi,
punaveri/nEj -ssK

'punaverinen'.

punaverinE -LnimäinK'^

punaverin inimäin,
punertav/a, ~aD
korpi hepoinA

'punertava'.

htl on niku punertavaD /

'mokomain mussA, punertava'.

pun/noa, -oma,

-on, -ozin,

-o, -onnuD

-oD

'punoa'.

miä punon kerräntäiesK / miä punozin vittsaise tovvi.
punomine

'punominen'.

pupusk/A, -a, -аллА, ~aD, -oitA
'kukinto, hedenorkko,
k ä v y t ', myös

(vrt. ven. пупышек)

silmu, kerkkä'.

pupuskaD

'lepän emin-

'hedenorkot' / petäjä pupuskaD / koivu pupuskaD

'koivun kukinnot' / когуилл^оп tožo pupuskaD / koivu jo om^puривкаллА

'hiirenkorvalla' / koivupu jo от^ририёкаллА / pud^on

jo риривкаллА

'hiirenkorvalla'

ко aAkavadjvähäisZ niku Aaskia

leh^'éia / heit pettäz^vinas^koivupupuškoitA, pettäz^vina
süämeZ.

sis^tehäz^lekarstva, pupuškAvina.

ко on käsi leikat­

tu, siz^voj j ettas^senek'ā,

_

puret/ta, -tamma
noissas^purettamma
purj/a, -a,

'syöttää lasta purulla'.

_

pentK лавзА ко

(ruvetaan syöttämään p urulla).

-aD, -i, -itA

'purje'.

kahsi purja / paVVu


399

риг

риг j it А / mü mänimmK vennek’
ā лаикаллА, риг j а рапгттА р&ЪЪК y h ­
tä yleinen ликеп mukaan seili / purji süäme otat^tuAtA,

siz^

nazzed^vas tuAtA menemä.
риг/ка, -кАта,
'purkaa, ratkoa'.

-aD, -аВ, -гп,

-kl, -kaD, -ettaZ

-ettAZ

miä tänäpä korma purin / miä en o velä kar­

ma purkaD / sinu poikA minu fšüttäreltX mehusa purki 'vei
neitsyyden'

/ purettas^vatettA / отреливзА purettAZ / vanoi

vattei AaotattaZ

(= rikod_joanoi vatteitA): ihat^purad^vällä.

purki/ssA, -B, -ssuD,

-s^'éi

'purkautua'.

sukkA purkiB /

karjgas^purkiB / sukat^kai purkis^'ši / karfgaz^eb^o purkissuD.
V

pur/rA, -eB
koer haukuB,

(kielt. ep^pure),

-i, -raZ

'purra'.

ep^se pure / ühs poikain narri koera,

kump^

koerA puri

häntK / kärpäläin ко puri ni kai muhku tuli kätte / meill^on
Au^’áikkoitA i kirppuitA i torokkanoit i kaikiAAaisit sUjitÄ,
hii vet^purras^kera / lemmeD purraz^va^sassA.
purskia

'pulska, reipas, ven. бравый',

purskia - ко on

varmA i ihaAa.
риг/и, -nna,

-ssl

(deskr. sana):

purunna humaAaZ / mid

tänäpä napuri naize satťéizin puru purussl.
pus/atA, -kaB,

-kaZ

'puskea; pistää'.

honain puskaB / mato puskaB

lehmÄ puskaB / me-

(mato negAoiB, pureB) / mejje leh­

mä kenele lehmK puskaZ,
"^pus/еллА, -keli,

-el^'éi ^

keli tänäpä / häräD ризел^’
И

-ел^’
И

'puskella'.

härk '1 pus-

/ lehmät puselťéi, dH ühs t o h k a s ^

toizeAt mao.
pu/ssA, -zeB

(ep^puze),

-ski, -ssuD

'puskea; pistää'.

tämä lehm ep^taho pussA / mehoAain puzeB / saottaz^i mato puzeB
/ tua väliä,

lehmÄ puskaB

(puskaB saottaz^rohkiap} / lehm^pu-

геВ / tämä lehm^ep^puze / mato puski / tämä lehm eb^o pussuD.
puzer/ta, -raD
/ vattet^ko pezeD,
puzirkA

'pusertaa'.

surtA v a t e t t ^ o m ^ a h a puzerta

s i s ^ u z e r r a d ^ v e s s K väliä.

(< ven. пузырёк, yks. g e n . пузырка)

'kupla(nen),


400

pus

rakkula'.

a-is^e-iä minu ригггкА lasta torutaan / tämä лаЬвг

on niku puzirkA / puzirkA

(kuplan muotoinen)

puteli / siä o t ^

pikkAvairj^ko puzirkA.
puss/atA
tömästi'.

puae/ata,

-ama,

-aD

(deskr.)

miä en taho pussata / siä pussaD,

'pierrä äänet­
siä naisi änellÄ

V.

pus i z eD.
p u t e l/iļ -ia, ~iZ, ~i, -ikä

'puteli, pullo'.

siä m e t ^

kilntämä, miä егллЛ pan reska puteli / norikinn^oli puteli vinaka käez^i pikari / puzirkA puteli / mikä on pol^putelia,
sitä saottAs^soru / simarain on täi vei vina puteliZ / hän
Aohmas^putelika pähä.
*

putk/atAy -aZ

(vrt. vir. putkama)

'karata'.

satamitta

tanvennA putkaz^naiseka some iili mere jätÄ mii.
—

putke:
rata'.

^

—

panna putke

(vrt. vir. pani putku)

miä panim^putkej

put/kl, -eD, -kitA

'paeta, ka­

tuli^kl tännä.
'putki'.

ublikkainn^on suret^puteD /

sipuAa natťéi süämez^on p a W u putkitA.
putkiroh/oj -Oy -tA, -oD, -oitA
heinäkasvi',

'eräs metsässä kasvava

putkiroho on kova / putkiroho-pä.

* pu^'éisse/AAA, -led

'pudistella, kovistella'.

peMAat^pu^'šisselet^hāntĀj

лаЬгека

sis^saottaz^elä siä h äntK tagro ni

kovassA.

_ ___

puttsikül/ä

n.pr. ~

putakül/ä,

-äZ, -lä

'uusi kylä, Lau-

kaanjoen länsirannalla Kullaankylän ja Narvusin välissä, ei
kartalla',

puttslküläz^elettäz gruntťáimeheD.

liki naruzia,

tozo naruzissA men^'ēll astaika kaHtekiimmenä takaZ.
kaHtekümmenä.
* p/u, -utA,

kuho

meD? -putskiiZlä.

-uZ,

-ussA, -uho, -uitA 'puu'.

taAAoa

tässK puz^on

раШ'и omenoitA / on pussA satu ikona / koro ainA hapa
hän teb^aukkoi puho
puas^'šivo

/ putA karzittas^kera /

nokiB,

mepuit karsima.

'puuastuva, -äes'.

"^pud/a, -a, -assA

(< ven. пуд)

'puuta

(40 naulaa, vähän


401

puk

yli 16 kg)

тглл^оИ

vissatta puda vebinoitA.

miä ла^’ёъгъп

va rubta puda küsümä, sžski miä о И г з г п sad^voittoa hüväesÄ.
vijjessassA pudassA sain vissatta rubVa roHkiap kahe sana perässK, а vissatta rubVa oli rauhaikannA sur raha / ко otab^niku kahssatta puda,
puk/kl, -kia,

se on vene.
-iD, -kitA

'punkki',

pukid^on lehmillÄ

näD / saottas^kuza on leppKmettsK sis^sell^on pukiD.

hänelle

on ez^ninta niku kui montA залка on / lehmill^on velS-pukiD.
pukid^on hii on enstä ргккАга:ъгеО,
imevättS lehmässä vertA.
rässÄ.

siz^lehmä ко mennäs^siz^

ni kavva imep^kunis^tokup^pois^pe-

a kippiä orjako or\^kuza, siz^ajab^mokoma muhu.

millK tartuttaz^nahka

leh-

(imevät) vätis ко tempat^pois^se taka

tuab^vällä, pä [jää] naha süäme.

pukid^ļālle ku^suttas^hius-

si leikkaja.
puk/ko, -o, -koka,

-oD,

-koitA

'puukko'.

miä Zöüzin hü­

va puko / leikka pukoka.
^ pumaļ/a, -oitA
üleZ,

'puutalo'.

tarjkarā^'šik'ā nosettaz^aлussit^

i тазoit^nosettaz^üleZ, pumaJoitA.

pusk/aZ

pusk/aza,

-a

'lanteilla, puuskassa'.

ťéiitot^

tan^sittas^käet^puskaZ / ликелл^оп käet^puskaZ sanaa käytetään
vain tässä lauseparressa

[käet^puskaz] / käet^puskaZ, mitä

vellK / k ä e d ^ o m ^ u s k a z a / pat^käet^puska.
pu^'šiAAa

(vrt. ven. путь, путный)

sesti, raiteillaan'.
nain еЪ^о ри^'ё1 лла

'kunnossa, kunnolli­

tämä maja eh^o teh^'šU ри^’И л л а / minu

'on raskaana' / mez_^eb^o ри^'Илла ко verai

naisi suvvaB / mu emmK me ри^'Илла

'emme kulje oikeata tietä'

/ Aahsi eb^o pu^'ēiAAa (hän on niku sanahussuD} / tämä l e h m ^
eb^o ри^'ёглла / mez^eb^o ри^’
Илла,

on t e l t ^ r e Z

(kun nainen

on raskas, sanotaan teltJüveZ).
pu^'šilline

(vrt. ven. путный)

'kunnon, kunnollinen'.

fiüttöi kera saottaZ: hän eb^o pu^'éilline, p a W u

ženihoit suv­

vaB,
put/tua, -un, -иВ, -tuzin,

-tu ^ -tU, -tuka,

-tus^'šZ,


402

put

-tustu

-uttu

'tarttua; sattua;

joutua'.

a kui putuB

'no

kuinka sattuu' / perjki pällK si/tmu putup^parepi = parepi pUtähüB / m-Lä olin иагкаъллА,

ďi puitusin кгпг / miä калкоргппоа

puttuzin ďi Aarfkiz^maha / miä tein koerutta,
kovassA,

siz^mÍA/iA puttu

tatta löi / aellÄ mehellK puttu tänäpä hüväsaK (mies­

tä lyötiin kovin)

/ hän tänävonna puttu hepoisissA hUvässK

(sai tappiota hevoskaupoista)

/ häm^puttu varkAhusessA kzni /

тъЛ puttu mukava рагккА / sis^pravl'aššoM/iA velÄ sanozin ettÄ
kavjanaize poikaize perässK minnA puttU таглта kovassA / elk'ä
ťéU häntÄ paska puttuka / теззе killäz^jaetťéi maD, тгллА puttus^'ši kai siitöD (kai siltöD - kai ahoD).
puttu/ssA, -sťéi,
tu

-stu

'joutua kiinni'.

'eivät joutuneet kiinni' / (evät^hu pututtu

jonneet, koskettaneet')
puvoij -tA, -ka

evät^hU puttus'eivät he ka­

hü puttust'šī.

'puuöljy, van. деревянное масло'.

kossA tovvas^puvoitAj

on i sitä AafkaZ,

kiap / puvoitA pannaz^okoAamppi

kiri-

kirikossA tovvaz_jpoh-

'pyhänkuvan edessä palava lamp­

pu' / meillÄ vanaAA^aika p o j a d ^ i n puvoika pätÄ vojjetťái.
püh/ä, -h'ä, -ännä

'pyhä, sunnuntai'.

viko pUhä / piihän-

nK memmÄ veraiZ / pühännä mennäs^kirikko / miä piäm^ühh'ä /
praznikkA,

tulevaAAň vikkoa on jani, piihä lenep^kezellK vikkoa

/ колтел pūhh’
ā kuAutattaZ.
pühähomnik/kOi -коа

'pyhäaamu, sunnuntaiaamu',

pühähom-

nikkoa ко t'šüttöä kävväz^ülläll^ajamaZ, siz^AueteAAas^kepa.
pühäjoki

Baabinonjärvestä Haapalanjärveen virtaava joki,

kartalla Pyhäjoki,
taz^ettK lähe on

ликеп mukaan joki ei koskaan jäädy:

saot-

(pohjassa).

piihäpäivitte

pUhäpäivittä

'pyhäpäivisin' .

ehän tuAo-

poJajiA^o nenärätfiiä, piihäpäivitte va on nenārātt'šl / a pUhä­
päivittä kävväs^kai
piihäUD

(?)

guVanjaza .

'pääsiäisyöt' .

(enipäiv^on ain pühännä) pü-

häüd on ain kalled U D .
pUhäpanekkI

'paaston aatto, silloin vietettävä juhla'.


403

piik

t’iütöt^kävväs^pühäpanekkiZ.
vikkoa.

pühäpanekki on peräš troittsa

vejJäs^kera kotontA sümissK mitäj

raHta korjattaz^

vinassi da i sis^süvväz^i guVatattaZ, tan^sittaz^i nauAottaz^
г.

Pedrossa taz^arkia evāt^sū^'šŪ / mehet^kävväs^süksüllK pü-

häpanekkiZ.
кйй^'ёг.

se pühäpanekki on perässÄ subota.

sis^keitātt'ii onuttA^

ühte taAAo,

ve^'ēi mantaitA kotontA vähäize

sis^sellK keitātt'ēi oMuttAj

^'ái tšasonas^keraAAA.
kl pühäpanekkiJ

pojad^va vähä

to^t'ši vina.

sis^käü-

tsasonassA ко tun^'ši, vältä siz^men^'šik-

kotont^otetťéi рггав^кегаллА^

mikäle zivata

perässK oli AuvattU pittä sitä pühäpanekkia / pühäpanekki hän
on ettK sis^tuap^pasto, sittK pühäpanekissA jounussa ep^sU^'iU
a rkia.
p ü k ä l/ä, -ä, -äDj

-itS

'pykälä,

lovi'.

mejje sara mer-

kill^on koAt^pükälä / gružovannA on pUkäläD.
•X-

pülh/essüä

pülh/etfiüä

-esüB, -etťšU

-essü,

miä en taho pülhessüä

-ett'šūD

pülh/ässüä,

-äsüD,

-e^'iūB ^

'turvota, paisua,

lihota'.

pülhetfšüä / siä pülhäsüD - siä var-

misuD / poski pūlhe^’
iUB ^ pülhesüB / inimäin pülhessü / m i A A ^
om^poski pülhetfšüD
^ pülh/ä, -ei

(= paissettuD) .

? 'kivijalka, pylväs'.

honed^om^pülhei no-

JaZ.
pülv/äj -ä, -äD, -itÄ

'pönkkä'.

ко sein^anab^maha лаг1 -

kissA ehk^i aitA sis^pannas^pUlvä vassa / ajjaAyi^om^pülvä vassa pantu

(лике ei tunne sanaa.

pür]/kkÄ', -k'ä, -gäD,
pohjassa'.

-kkitX

paviA on kuitenkin v a r m a ) .
(?)

'kohouma meren t. joen

Joe pohjaz^om^pUrļkkitĀ' / sinmuTüzä peredokkA pet-

täs^pürjk'ä pällS.

2 syltä pitkiä ympyriäisiä tai pitkulaisia,

n. 80 senttiä korkeutta / livapürjgäd^on mereranta mU.
pürjkäkäZ

'kumpareinen'.

sei me^sä rannaz^om^pUrjkäkäs^

kohtA.
püntät/Xy -täZ

'antaa keinuessa ruumiillaan vauhtia'.

miä en taho püntätÄ / ka lekuttaZ, s i z ^ e k u n püntättäZ.
pür/kiä, -in

(kielt. en püri),

-kizin,

-ki

'pyrkiä'.

miä pUrkizin veraiZ, d4 eb Aastu / miä pürin toise fšühö.


404

pūs

Tpüss^aitA

'kaupungissa oleva laudoista tehty aita'.

püs/sü, -Mj -ükä ^

-ükä,

-süij

-айъЪЪК,

-süikä

'pyssy'.

püsü rihmA / а sotamehet^seissas^püssüikä kai ümpevikkoa /
miä атриггп <ři pliksah^’ši, ďi vankiat eb^ottat^piieeU / тгй me­
nin ühs kert hirveajjo sotamehi pilsiik'ā / siz^miä kons k ä i m ^
püsükä mettsäZj

sis^käin häneltK maitua ossamaZ / koko aika

olimmA piiesiii väliZ / sotamehe püssüillK^oAnas^štikid^ottsaZ.
püsaükorva

'pystykorva'.

some koera i siberi koera,

miAA oli ühs siberi koera.
püssüZ

'pystyssä', püssü

'pystyyn'.

sammaz^om^üssüZ /

miä nosan sampa püssü.
^ püsüraut/A, -oika
mA koera,

'pyssyn piippu',

toiset^^kahs jegeriä,

ked-le,

mü püsük’ä trubi^’šimkera trubitatťái koera

püsürautoika.
pütk/Ü, -üä, -üD, -üitK

'leivän pytky'.

karmonnoZ / Aahzed^jonite/inaz^kkunnann^ain
pU/tťéU, -tťéUit

leivä pütkü on
leivä pütküt^käeZ.

'pytty'.

-pü, ks. релЬорй.
pühkijä
'pyyhkijä'.
hepoize pērsi pühkijä.
у/ _
püh/kiä, -кгггп, -i, -ittäZ
'pyyhkiä'.
meillK ко nain
ep^te enepä AahsitA,

sis^saoB: jo miä maria koivu käet^pühki-

zin / pühi siä omatas^konoZ / pühi pöllü seinässÄ vältä / tu^'iikk^on minek'ā nauta pühittäz^da rissoitA pessāz^jninek’ā /
ainhan se varnikki pühittäs^silmäD.
pük/kl, -kiä

' (kalan)

pyynti',

rosona

suaaA

on hüva pük-

kl / kivinenäz^on hüvä pükkl / ajiavez___^on^hüvä pükki / sarenna'лл^оп hüvä pükkl / виЬела vez^eb^o pükkiä ensikki.
pünü/Z, -ssS,

-ssezä,

-seb,

jouhista tehty linnunpyydys' .

-asitÄ,

-ssik’
ā

'rihmasta t.

johissA t e h ä z ^ a l i rihmoissA /

kahsi pünüssÄ / раЪЧЬл pünüssitK / pünüssez^oli värpöläinK jänüt^kini / pünüssik'ä püvvettäz^lintuitA / mejje r e b i n Ä p u z ^
oli montA pünüssÄ.


405

püt

pütä/hüssS, -hüB

-hüB

'käydä pyydykseen

(kalasta) ' .

Joe sus^pütähüp^kevväll/S hüvässÄ калла / y.imottuB^tänä vottA
hüvas sinmu-itA pütähüB / tänä vottA регетоЬаллА pal4M pütähüp^
калла / petjkZ pällÄ аълти putup^parepi - parepi pütä h ü B .
p/ütä, -ütämä,
yrittää',

-üvvän,

-üvvettäZ

'pyytää; pyydystää;

miä pūvvārļ^кало-itА / miä püvvän

(- kutsun) hāntĀ

kivikko / miä püvvän Ьаллоа savva отта ikk'ā /
zün häneltK rahha

'pyydän häneltä rahaa')

(m u t t a : miä kü-

/ miä en o akkar

калла pUtämä / pünüssik’ä püvvettäs^lintuitA / hü hailia püvvettäZ.
päi

'päin, kohti'.

päi^seD

'riimu'.

алиг^аз'о päi лоЬо.
ühet^päi^seD,

k a h e t ^ ä i ^ a e D / paWu.

päittsitÄ.
päitö/Zj -ssS,

-seD,

-ssitK

'reen etuosa'.

veli on p äi­

tä Z.
päivi/tfšüä, -^'šüUj -tťáUzin, -tťéUD

'päivettyä'.

päi-

vitfšüä = päivK n ä d ^ n i m ä i z e veb^musassl / miä en taho päivitťáUd / miä pāivitt’ēūzin,

kai nahkA läksi väliä näössK /

miä päivitfäüzin, miлt nahkA kiskahuB, miä emjve punaizessi /
hän orj^kui kovassA pāivitt'ēūD.
päiv/üD, -üZ

(illat.)

'aurinko',

päivüd^vei karjka vaA-

kiassl / pa päivüs^kuhokkl кацдаг^уалкепетта.
päivükkäi/nÄ, -3SÄ, -zell'Ā
paisaBj

'aurinko'.

päivükkäissK kuhõ

selloon soja / punain papevi pannaz^ikkuna pällK, d4

päivükkäizellÄ vereB,
^päivä

sis^tuab^valiassl.

'aurinko',

päivitfšüä - päivÄ näd^inimäize veb^mu-

sassl / ka^so päivä näüBi
,päiv/ä, -ä, -āllĀ,
sellÄ t'äütö Ьалов^кега,

-äD

(= naisi oma näüB).
'päivä'.

t'iütö isä d4. emä о л л а з ^

toizennA päivä tuAAaZ / miä viko päi-

vät^tein / kons säkki tuli tejjekä ťáUhd? miä s a n o z i m ^ ä i v ä
millÄ päivä hän tuli / miä tänäpä päivällÄ puhkazin.
päivKläi/nK, -SSĀ,

-sennK,

-zeD,

-sitK

-eijä

'päivä-


406

päi

työläinen'.

т г л л ^ о И paťlic päivÄläisijä / miä olin päivKläi-

sennK nittämäZ.
päiväpaMk/kA, -a

'päiväpalkka'.

neillK mahzatťéi kes-

kimäim päiväpaAkkA / a miä olirļ^kaikkine sanamitta kotonnA ku
aika,

i sittK sain keskimäise päiväpaAka.

päpäleD

'(jäniksen)

kakkA, papu,
päpälä

jänise päpäleD.

Vrt.

sittA.
'kakka'.

veAAoAA^om^päpälä.

pär/e, -те, -että,
re' .

papanat'.

-pessÄ,

-peitä ~ -pejjä,

-peissK

pal4Ai pärreitä / sū^'šūttāmize päpe / ks. katto-,

'pä­
meptA-,

vakkApäPe / batkoyiA^orj^ko/tt^päPPe puikkoa käeZ / sap^tehä i
päppessäkki / miä kisom^pärrejJä / pärreiss^on teh^'iii.
у

„

—

päpe/pu

päpep/pu,

_

-puitA

'pärepuu'.

meni elläz^mi-

kiž^däd päpeppuitA varkainnA / mettsāz^OA^'ēi päpeppuitA vapkainnA.
^ päpevak/kA, -a

'pärevakka'.

miä toin piheltK akanoitA,

päpevaka täpi täüuK.
pāp^'iii ondpei,

-ллА

henkilönnimi,

pāp^'iū ondpei eläp^

penellK ваппаллА / а pār^'šū ondpeiAA^oli vissatta rubl'a paXta
kapmonnoZ.
pār^'šū vaAkA
pätäPältä
s) kansion,

henkilönnimi.
pätäPällK

'täpärällä'.

AarļkimaisiAAa

(varma

siskon pätäpältä / tämä on pantu oiki p ä t ä p ä l t ä —

pätäPällÄ.
p/ä, -hä, -äitÄ

'pää'.

odra päitÄ pikottaZ

'ehjiksi

jääneitä tähkäpäitä rikotaan olkien korjaamisen jälkeen'. /
pa hepoizeA lärjget^pähä.
päHkem/pu, -puZ
kempuZ,

'pähkinäpuu'.

voAoťk^oli papai'лла päH-

ко lesnikkA tuli päHkempu Jupe.

"’^pāHken/K

pähkin/Ä,

-ä, -äD, -itM

ennä kāil^'ēi päHkenitÄ УагкагллА,

'pähkinä'.

moisio me^sässK,

kukkuziz^
suped^i pe-

neD / pähkinä Aohkap^hampaika / annan päHkenät^poiz^i kai.


407

päh

paha:

meillÄ va ku^suttaz^emo niku nalja pähä

рдлакг

(leikillä).

'päälaki'.

pälimitte

'päällimmiten, päältä'.

sukkurliva pälimitte

mejje se^jo'sa süb^

'sukkurliva süb^vällä,

leivä лаккаВ

'(leivän päälle pannaan hienoa sokeria ja annetaan syöd ä ) ’ /
siä pinkkozit^kai ni^'āii 'lüt^heinä,

dH. pahassA

liit^pälimitte

va '.
pälimittä

(sanoo pavi^)

päältä, päällimmiten'.

'päällisin puolin, päällitse,

pälimittä kiinnäD (paviя).

^ pälimäi/nK, -se, -zeD

'päällimmäinen'.

putA pannaz^verkko ki, pälimäise selUsse,

kond^ehk^i AellK

siz^virt^eb^ve verk­

koa pohja / pälimäizet^haraD.
pälipoli
pälipoli

'päällyspuoli'.

täit risant et^sa arvo kumpaan

(hitaammin sanoessaan: arvoa; paviA sanoi yhtä pal­

jon käytettävän kumpaakin m u o t o a ) .
pä l IK

'päällä; päälle'.

kaiho kaiho pällK i vahirjgo

vahirjgo pällK / paVVu pat^pällÄ?
vettK ain keität^pällS velK,
pällÄ ain

'paljonko annat väliä' /

sene nazed^vällä,

a toissa p a t ^

(vähitellen aina lisätään uutta kiehuvaa vettä sen

mukaan kuin vanhaa lasketaan pois)

/

siz^jälle noissas^hepoi-

sinnk pällK / koAt^kerta vettÄ pap^pä pällK

(pesijä) / pan^'ši

minnA maitu moisios^hepoizeAnA pällK / lesnikk^oli p u n ^ a ' ллА,
voAoťkA hüppäz^lesnikaAAA pällÄ pussA / vetisiä va pakahuD,
ni pal4\i vatteitA om^pällX / hän on niku ťurmi pällÄ pänikkA
i arestanttoi pällK / kivviä ко viekat^toize kive pāll'Ā, s i z ^
järähtäB / nämä sappad^on ommeAtu sure koAotka pällK / ко toize pällK läkkäd^itä,

sis^panetteleV / mont pirua лоЬаг ni

monne virsa pällÄ mehellK meD.
pältK

'päältä'.

nahka kisottas^pält väliä lehmältÄ dali

härältK / süksüllK nät^ko ma jā^'šūB, pältK vähäisi ninta on
jäZ, sis sitä ku^suttaz^routA.
päAU
pälüZ

'pääkallo'.
'päällys'.

havvaz^oli kolle рйли.
kinta pälüZ / pirra pälüZ.


408

päi

рйЪи/sõV r\j (paviA) pälü/zeDj
nettava väli (raha)

-ssZtS

mii vaihoimmA

'vaihtokaupassa an­

lehmän panimma pälUssi-tÄ /

miä vaihtaisirj^kenek'ākki., antaisin päZiissitÄ (лике) / лаЬаллА
ко hepoisit vaihattaZ,

sis^pannaz^välissÄ pälUssitK / paVVu

panit^pälUssitÄ? / päliized^j оъттА kai poiZ
pälüttsi

'päällitse'.

(pavÍA).

pä päliittsi lintu len^'šiZ / mäe

pälüttsi menimmÄ marja / pahain vuiz^oli, päliittsi ni^'iin
'kun on paljon ruohoa rukiissa niin tähät vain niitetään sir­
pillä, sitten loput niitetään viikatteella'.
pänahkA

'päänahka'.

pänikkA

'esimies, ven. голова'.

hän on niku ťurmi pällÄ

pänikkA i arestanttoi pällS.
päoAuD
päoAuD,

'pääolut, vahvempi olut',

ühs on pä poll ehk^i

toin on peräoAuD, se on A aihep.

pärmä/Z

(vaimo:)

pärmä,

-ssÄ, -itS

pärm/ätK, -än, -äzin, -ättäZ,

-ätfii

na kiinni kutomisen jälkeen, päärmätä'.

'päärme'.
'ommella kankaan reu­
miä pärmäzin rātt'ēi-

tÄ.
pär^m/ä r-^ päräm/ä,

-ä, -eD, -itK

'päärme'.

/ paVVu pär mitK / v&^'šill^on suri pärämÄ
päsköläinÄ

päsküläinK

'pääskynen'.

n e l l ä z ^ e päll^ehk i mataAutťéi,
^ pä/ssÄ^ -zen, kielt.
päze, -zemmÄj
tä'.

-zettSj

(L.M.).
ко päsküläized^len-

siz^on ottoz^vihma,

(yks. 2. p.)

-ziD,

kahsi pär^mä

et^päZ,

-si, -zimmÄj

(3. p.)

-siZ^ -ssäZ

en ťái kui miä päzen mänemä / a tarviz^anta,

da mokomain,

et^päs^kuhhokkl

ep^pSz~

(suuta täytyy antaa)

'pääs­

ко om^mo/ inimäin

meb^ujuma ni välläkki ep^päZ / päivä ко petäb^linnu,

siz^lin-

tu ep^päze lento sellÄ päivä / kui siä kotto päziD? / menimmÄ
mokoma rätäzikko, Što jedva'
^'éi ikävöimä i tuskama,

va läpi päzimmK / d o v a r i š a d ^ ä-

ettK m o n e d ^ o pässäz^likemmäs^kot-

toa.
pässÄ

'ulkoa'.

tämä poikaim^pässÄ Auep^hiiväesK.


409

pät

pätappoj/ а , -itA

'murhamies, ven. головорез',

üHtäkkI

eb^oyiAud^varassA еНк^ь pätappoj itA.
^ pätäij -D

'päätäi'.

ühed^on vatetäid^a toized^on pä-

täiD.
pätö/Zj -seDj -ssitÄ

mon.

neet ja mädäntyneet heinät'.

'kuhjan päällä olevat jääty­
лие^Чг kuhja pätöZ ^

Aus^'ši

kuhja pä / täs kuhjas^oli poi kuhja pätõssitÄ / tänävott^orj ^
kuhjiAAA раШ'и pätössitÄ.
päv-ih/koj -oD, -koi
pantava vihko'

(partit. + gen.)

(ks. pakkopa).

'kuhilaan päälle

jos on kovin sateinen ilma

suviviljaa niitettäessä, niin sis^pannaz^ňellK jankAvihkoa i
iihs pävihko / kons -oikmannA nitättKZ, ко tehäs^pikkaraizet^
kuhjaAaD,

sis^pannaz^ühsi vihko раЪЪК kera / pävihoD

'vihot,

jotka pannaan kuhilaan päälle' / kun on suuri kuhilas, niin
pannaan neljä päävihkoa, ко om^penemmäD, sis^pannas колО.
kolme t. neljä vihkoa sidotaan yhteen kiinni ja pannaan kuhi­
laan päälle tyvet ylöspäin.
pä-vittsA
—

'vuoteen,

-ssäZ

'kuolla

sängyn pääpuoli'.

^

pökkb/ssK, -n

dus) '.

peллovaллA pävihkoi ep^panna.

—

(kielt. em^pökk'ö), -D, -B, -ziD,

-Z, -asüD,

(esim. viinaan tai hirteen, halventava vivah­

miä en taho pökkbssS / pökk'öB - niku koleB / katska

paraikus^ni orj^kovassA НиталаЪ, paraiku pökkbB / ко kurisuB,
sis^kera saottas^pökk'öB / vina ken koleB,

saottAZ: ottsa sai

ehk^i pökkbZ / ken on niku vihain häne pällK,
pökk'öZ, ehk^i taukiZ,

saop^äto hän

ep^sao sto härj^koli / hän еЪ^о pökkbs-

SÜD.

pöksü/D, -illK

'housut'.

pöksUD ~ ka^’šiaV: eb^o mitta

välliä a muitez^va ninta saottaZ, UheAAaized^on / pöksüd o r ^
rikki,

tarvis^parenta.

pöll/ii ^ pöll/U, -üä

'pöly',

pühi pöllü seinässÄ väliä

/ s e i n i z ^ o m ^ a W U pötlüä.
pä l lilt/tä, -äB

'pöllyttää'.

pöllütäB tänäpä kovassA.

tuli tänäpä pöllütä\J,iva /


410

pöl

pöllü/saK, -Bj -в^'ёг

'pöllytä' .

кигуалл^глталлА

iZvA

р о И й Ь ^ и Ъ г ^ з а л л А / nä ku johsi ni va hiuset^pāllūs^'āi päZ.
pdllāhļt'āl

'pöllähti'.

^ pölläH/tässS,
mestyä'.

selt pölläh^’
š l savvU.

-tās^’
ēi

pölläHtäs^'äi pertťši,

' (tulla) pöllähtää, äkkiä il­
siberissÄ ЬиллаЪ,

vibja kiitä

mosse pānt'ēleitš i andvē fomitē / kaason mosse panťeleitá pöltuli anto miллa kättÄ.
pöläsü/ttä,
elä me viheZ,

rihipappi otaB

-tettäZ, -tetfäii

'pelästyttää' .

(pöläsUtettäz л a h 8 itA) / кал-

moiAA^on Ьал^'ИаггеВ pölässütetfäü monikassA.
^ pöläs/süäj -ÜD, -üB,
karu pessä,

-sU

'pelästyä'.

sis^kartain tokkU

dH- kavu pölässU d4 hUppäs^pois^pezässK / harjako

killisäp^silmäD, ni pöläsiiD 'hän^niku keväp^silmäD '.
^ pöläsütel/lK, -läZ
ite,

'pelotella'.

nahsi pöläsütelläZ; elä

hun^'šit^tuAAaz^me^sassK ottama / merjk'ā, mei^kä riheZ,

kats

ко rihipappi k^otab^ni, ninta va Aahsi pöläsütelläZ.
pöl/ätK, -k'ämä, -k'än (kielt. en pölk'ä), -k'äD, -k’
ä B, elä
pölkä

'pelätä',

miä pölk'än konAuttA, se koAAud^oli kovassA

stvašno / met^tetK miltällK üllK,

ко pölk'äD, siz^näet^hamua

kera / monikkain polkūpki nätittä zivatta, pālk'āp^ēto sanattaZ
/ muli lehm(Ä) pölk'äp^toisitA lehmitA / miä saon tsaino peremmehellK:

elä pölkä, anna.

pö^'äikkA

'pötikkä'

p0^'éikissK pörärintA

pöühki/ä ^ poūHķi/ā,
(leivästä) '.

(lorussa).

maitupörässS pö^’
iikkÄj

(run., L.M.).
-ässi, -äD

'kuohkea, hyvin kypsynyt

ma o m ^ ö ü h k i ä / pöüHkiä leipK hyvin kypsynyt

(vastakohta nätkE) / l e i v ä d ^ o m ^ ö ü h k i ä D , leiväd^ko noissAs^
hUvässS, pehmiä dali pöUhkiä / sajjad^om^pöUhkiät^ko on hiivässÄ noistu / te тгллА t'áÍAa pöühkiässi.
pöri/äj -D, -В

'pyöriä, olla levoton'.

hepoin suvvap^pö-

riä süjillK (r^ sūjik'ā) / mitä siä p ö r i t ^ i n K / hän pöriB

(Ьил-

kuh etes takaZ) / ко säset sUvväz ehk i kärpäläized ehk i ťéihuD, sis^hepoin pöriB
lä) .

(huAkub^Ja trampib^ainA,

siijit^ajab^väl-


411

pör
—

—

pör^'äümi/ne, -zessK

'pyörtyminen' .

pār^'iUmizessK kera

voib^Jiaihtua.
pöv/^'šüä, -^'šümä, -rüD,
pör^'äüD), -^'äü

~rüB,

'pyörtyä'.

-^'šüzvn,

(2. p. kielt.

miä en taho рдг^’
ё йа / pör^'äüä on

saottAs^kaikki kerkiäp surmA / miä noizen pör^'šümä / tsad^
on pertfiizä,

sis^pövrüD / ко pörrüt^sis^pätÄ kivisäB / hän

mokomain orjki, hän ain pörrüB hänell^üht^pätK pätä kivisäB /
sisähän äkkistä pörrüB,

pätK noizep^kivissämmä / tänäpä pör-

^'šüzin, pätX kivisäB / AaukpännÄ olin külpimäz^(K pör^'šüzin.
^ pörüt/tä, -äB, -ättäZ
pertťái ain pörütäB

'pyörryttää; pyörittää'.

tämä

'tuottaa päänsärkyä' / ко hammas^tuap^sūs-

s/1 väliä, koAt^kerta pörütättäz^ümper pätÄ,

sis^takuperi iili

pä vizattas^kiukaAAa.
pörü/ä, -mä, -B (ep^pörü)

'pyöriä'.

tämä rataz^ep^taho

pörüä / ratas^noizep^pörümä / ratas^pörüB / keppi ep^pörü а
kehä pörüB

(kepin kanssa pyöritetään kehää seinässä).

pöräh/tässA, -tän,
taa'.

-täB,

-^'šin, -tä

'pyörähtää, piipah­

miä mem^pörähtän napuri vähässi aika / porah^’
ē in kuse­

ma / pörähtä Umpevi.
^pöräntäi/nÄ, -se
räntäinS,

(illat.)

'pyörre'.

ваппалл^оп suv pö-

inimäin meb^ujuma ni VälläkkI ep^päZ,

sihe pörän-

täise.
j}öväntäi/nK, -ssK

'pyöryäinen

(tukassa)'.

mejje serjo'-

zaAA^orj^kahsI pöräntäissÄ päZ; kahs naissA leneB,
tai sto likA suvmA
pörärintA

leneB.

'pyörärinta

pörärinnassA risikko
^pör/ätÄ, -ämä,
-ättXz

-ättäZj

toizet^saot-

(lorussa)'.

po^'iikissS pöräpintA,

(run., L . M . ) .

-än,

-ätfäi

(3. p. kielt.)

ep^pörä,

-äzin,

'hioa tahkolla, tahkota'.

-ätk'ä,

memmS kir-

vessK pörämä / miä jo pöräzin kirve / ottAka pörätk’
ä kirveZl
^pör/ätSj -ämä,
pyöriä'.

-äB

(kielt. ep^pörä)

'liikkua paikaltaan,

lehm noizep^pörämä / mejje lehm^eb^anna tiipsä, ainA

pöräB 'liikkuu paikaltaan' / ко e p ^ e s ä paika/i sis^pöräB /


412

pöv

lehmS pöräp^süjik’
ä / tämä lehm ep^pörä,
pöveri

'konna'.

а tämä lehm^pöräB.

teb^m-itäkkl mokomaisi koera ťéilkkiiitK,

sis^sitä saottas^pöveri / hän on täiis^pöveri / se on täüs^pöv erimeZ.


413

та.

va^'iio

(vrt. ven. радио)'radio'.

ra^'&io soitab^Aus-

^'éissA.
ragovittsA

n.pr.

'kylä, ven. kielenoppaan mukaan

Раговицы, kartalla Radovitsy'.
rahi tori

'Narvan raatihuoneen tori'.

raj/ Uj ~uZ

(< ven. рай)

'taivas, paratiisi'.

häl^le-

neb^raļus^taita .
^rakA

'raaka, kypsymätön'.

velhon rakA,

rakA marja velÄ on / marja

ka bo vaAmiz^marja ain saottaz^rohkiap: m a r j a d ^

eväd o velä vanmeD,
^rakA

raka

(< ven. рак)'syöpä',

zellÄ kurkku ehk^i süämellK.

raka kazvob^inimäi-

miä en t’šijjā, mikä hän mokomain

tau^'ši on / hänellK teh^'ii apira' ttsi, raka kazvo.
^ra/kA, -ka, -gaD, -koi ^ -koit(A), -koika
'vitsa, risu'.
3
_
_
_
kahs(i) raka / paVLhi rakoitA / mU mā^'iimmK mettsäz^rakoi kok­
ko / mettsä leikattas^siz^rakoit^poAtattAZ / kova/t/iA mehellÄ
(= sei'jo' йаллА) annattaz^välissS raka
viha rakA

'vitsaa' / vi^sa rakA /

'vihdan oksa' / noriki isä sell^aika annab^ne ragat.^

kons mennäz^navva takka ко ženiha теВ / näjje rakoika va Ш ,
elä muka lii.
rakAko/ko ^

rakako/ko, -koitA

pal4-‘u rakakokoitA
rak/ki

'risuläjä, -kasa'.

täss^on

'oksahunnikuid '.

rak/kl, -kia, -ib, -kitA

'hylky, raakki',

mejje

rannaz^on аливе rakki / barka rakki / venne rakki / neilikan
vana r a k k / i r ^ - I рлида sarajaZ // ois^siä rakki! / se on rak­
ki nainA

'vana Aoto, pahassA mehek^ makkaB '.

ran/A, -a, -aD, -oitA
pravihuB?

(< ven. рана)

'haava',

joko rana

'joko haava paranee'.
_

rani/tta, -tťéi
nitťái minnua.

(< ven. ранить)

'haavoittaa'.

hän ra-


414

vat

rat/atA, -аВ, -а

'ponnistella, ahkeroida',

m-iä en taho

ratatA / kovvi. ťáUt^teB, sis^saottaz^rataB / rata kovepi
ťéUZ

t^UZ^.
ra/toj -toa,

-oD

-hoD,

-toitA

si vatoa / -paWu ratoitA / raoD
myös hyväksyi)

'(eläimen)

(лике) ^

rahoD

raato'.

kak­

(voAodja, лике

/ ко om^mikä taukiseuD, sts^sitä saottaz^rato

/ mejje rihe takann^on vato; hukkus sud (^лammaZ dali koera) /
bõröläizet^süvväz^ratoa // tožo paha sana: mejje mez^on ratoinA rato / mārāh^’
ē l ais^siä ratoine r a t o .
ratoinA

ratoine

'raatoinen', vahvistussana konneksios-

sa ratoinA rato.
ra^siB, en ra^si

'raatsia',

miä en ra^si / vai hän ra-

^sib^mitä anta.
ra/e, -ettA,
teD

(sic;

varma)

-tteD,

-tteitA

'rae'.

paVVu ratteitA / rat-

/ tänävonnA kessä iihtpät ainA raettA saB.

ra/ha, -ha, -hha>~^-XXa,

-haD,

-hoitA

'raha'.

miä tahon

hevoissA ossa, ni eb^ole rahha / miä sain palelit rahha / raha
sajit^on vähä a süjit^on p a W u / hü miA tas^saotťéi ett'Ā taz^
ratta еЪ^о / ralXa ku^suttaz^ottAma poveskaka
ta) / miä eglä hāvi^'iin rahaD

(postitoimistos­

/ eb^o karmonto panemissA ra-

hoitA.
^ rahamassinA
karo'.

rahamassinA

(raha + ven. мошна)

miä löüzin rahamassina / rahamassina Aamazin

'rahakuk­
'tempa-

sin' häneltK käessÄ väliä.
rahvaZ

'ihmiset, väki'.

kitän h o d ^ t s ,

ко rahvaz e v ä t ^

kZtä.

raikkov/a, -aZ, -a

'kylä, kartalla Raikkova'.

sur raik-

kova Большое Райково / keskimäin raikkova Среднее Райково /
реп raikkova Малое Райково / ikä raikkovaz^lättäz^massl / ku­
ha meD? - raikkova.
rais/atA, -kaB, -attaZ

'kuluttaa, tuhlata, ven. тратить'.

miä en taho raisatA rahha / här^raiskap^hevoissA / här^raiskab rahha / nahzed nät ко korittAZ,

siz raisattaz munit A .


415

раШ'и, piytkottAZ.
raiskA:

hepoin ļ äi pahaizessl niku vaiskA.

vaiskAhu/ssA, -В

'kulua, mennä pilalle'.

tässK t'šūz^

mejje hepoin raiskAhuB / vaha vaiskAhuB.
raisku

'hukkaan'.

rais/ и , -иа, -uDj
vaikka mikä,

nämä rahad^mān^'ii raisku.
-uitA

'huono'.

raisu, mikä on vana,

hän or^raisu / meill^on vana raisu hepoinA

na ďi pahainA) / minu nain or^raisu

'vana ja hötörö,

(va­

Ьолккиа

bo '.
raizik/kO, -o, -ka
ra heinä tehäZ.

n.pr.

raiziko oja.

pellon nimi.

ke­

monet^kell^oA^'ši A a j j e m m a d ^

jaod ne teH^’
ēi raizikkokki kuhjaD.
pan^'ii

kera nitťéU,

panannikonnA uute kuhja

(niitty oli pieni) .

raiziko реллоО

n.pr.

rait/A , -a, -aD,

'Raisikon pellot'.

-oi ^

-oitA

mejje ikkunna.-лл kazVob^raitA

'raita; myös haukkumasana'.

'niku paju,

vana paju mikäkki '

/ vanoi raitoi korjazimmA me^sässX // ais^siä vana raitAJ
'pahain^i vana i' / hän on jo kaikkine vana raitA.
rai/tťéi r-^ rai/tťál, -tťáia,
'raitti, puitava lyhderivi'.

-^'éiAtA, -^'šiD, -tťéitA

koAd^raitťáia oli / vihot^pan-

naz^Aadvad^vas^'šikko kun ruvetaan varstoilla puimaan.
sen rivin nimi on raitťái.

kun kertaalleen on tapettu raitťši

niin sitten kerrettäz^iimper.
mättX.

rai^’iintA vei on iihs äri kertÄ-

olkoon puijia mikä luku tahansa niin aina puidaan vain

yksi raitti kerrallaan,

kun toista kertaa puidaan, niin kul­

jetaan "raitti" vain edestakaisin.
tetaan mennä vain yhteen kertaan,
ti.

enstä särettäz^iadvoitA,

^

tällai­

_

jos on paljon väkeä, saa­
toisella kerralla koko rait­

sis^ťéuvitX.

_

raj/a, -a, -ja, -аллАг^ -алл"^, -ад, - o í a í A

'raja'.

тгл-

лА р е л о Ь а Ъ ^ й И raja теппХ / тй k ä i m m ^ h e l päivä liki rajja /
siz on rajapeAAoD,
rajapeAAoP

kotko da mejje rajaAAA.

'rajapellot'

paikannimi.

siz on rajapeAAoD,


416

vaļ
kotko da тез je raj аллА.
газ j и/В, “wa

'hakkaa, -maa'.

juB / mem^puitA rajjuma
газ'ог kiiläj (illat.)
oppaan mukaan Межники,
nen paljon rajoja,
hü теп^'ёг

30

menävite.

se on niku viro sana raj-

(run., L.M.)*
газ'огллА

n.pr,

ei kartalla.

selitti Mironov.

saksa soa агкаппА.

kylä, ven. kielen­

siellä paikassa oli en­
3'oeperält

men^'āU elämä,

Ьаллоа колтекйттепй kaHteküm-

kuho meD? - газ'оъллА.

vennä uskoa.

virsta kaXs

joeperält лайка гаппаллА.
rake/nta, -nzin,

-nnA

'valjastaa',

miä

30

rakenzin he-

poize / me rakennA hepoinA.
rakkAvor/i, -il

'Rakveren nimi'.

meiZlK kāū^'ši лattoiллA

еппЕ rakkAvoriZ.
rakk'eZ

rakkeZ

on valjastettu

'valjaissa'.

hepoin or^rakk’eZ

'hevonen

(valjaat selässä, reki tai rattaat p e r ä s s ä ) ' /

kuniz^evät^petK rakk'eZ / hepoin oli nor hepoin,

vassA A elZäiz^

vosi, vell^eb^oлd^rakke 8^petťéU,
rak/ko

rak/kO, -koa,

-оллА, -oD, -koitA

sä, jalassa)? virtsarakko'.

'rakko

(kädes­

mejje siaлл^oli sur r a k k / o —

/ miлл^or^rakko täUnÄ ко on vais t ä ü n K ^
villi ко hän on vei tohkimattA,

-O

ka on vattsA täUnÄ /

vesi velhon аллА, sis saottaz^

rakko / ehk^i kipetkaka poAtat^kera,

паНаппалл^оп vesi,

kera

saottaZ: гаколл on.
ra/ko, -kkoa, -oZ, -oD, -koitA

'rako'.

seiriä r a o z ^ o m ^

раШ'и л и ^ ' И к к о Н А / jäz^or^rako / seinäz^or^rako.
гакогглла

'raollaan',

uhs^on гакогглла / silmäd^jcako-

ziллa.
ramkoiZ

s. iness. p l .

(vrt. ven. рамкн)

väki sellÄ оллаг nüd ramkoiZ,

'ahtaalla'.

ka от paha ellä / hän on ram-

koiz^oma елока.
rammi/ttsa, -^san,
tua'.

-^saB-^saB,

-^sin, -^sattaZ

тез'з'е hepoin rammi^sap^kovassA / häl^AorjkkaB

'on­

'vammi^saB'.


417

г am

ram/Oj -moa

'voima'.

tažo vironain sana, harv. / по hä-

n e l l ^ o T ^ a m m o a paVUu / heyoizeAA^om^'paWu vammoa.
—

ram/pA

ram/paj

~та^

_

~pa^ ~maD^ -poitÄ

'rampa'.

hän on

ramman^nainA / rampA rammi^saB / meill^on rampA hepo-inA /
me-Lll_^or^rampA koera.
X

“
—
rampihusaA, eb^rampihu

pihu,

'rampautua'.

sis^hepoin eb^ram-

e b ^ ä pahaizessi.

pgrj/gatA r~y rarļ/katA, -каВ,
'rangaista; vaivata'.
tÄ kovassA

-kaZ,

elä rarjka, -kattaZ

miä en taho rarjgatA / suto rarļkas^hān-

'kohus karistas teda kovasti' / elä rarjka тгппиа

/ e l ä rarjka тгппиа ťéUka
ninta kui on mžtänibit'

'ära vaeva mind tööga' / eb^Zäkkü
petteleb^vellK,

siz^rarļkaB

(oikeudes­

sa) / här^rarjkaz^minnua kovassA.
rarj/kA, -ka, -gaD,

-koitA r~^ -koit

'ranka',

mii tänäpä sa-

hazimmA pal4,hi rarjkoitA / menemmK rarjkoit veittÄmä / hän on
hod^mitlin^puy propsi pitukkain^i lühh'öp vahaisi i pole toize
süle pitukkainAJ

siz^Jo tuap^pankkl,

paksuus ei merkitse m i ­

tään,
rarjk/kA, -ka, -aD, -koitA
ťiina or^rarjkkA

'raskas, painava; vaikea'.

'tina on raske' / ratļkkA глт^оп

'тяжёлая

погода' / rarjkk^on nossa / rarjkk^on f š ü t ^ e h ä / а süksüll^oli
rarļkkA t’
š ūtS savva uvvezlinnaZ.
rannutsi - ranta mütällK 'rannoitse, rantaa m y ö t e n ' .
ranšpili

(vrt. ven. рашпиль)

'suuri viila'.

'лазза na-

рглк а ' : rauta hiutattaZ i hepoize kabjoitA hiutattas^ko hevoisзЛ ravvatattaZ.
ran/tA, -na, -nazar ^ - n a Z ,
on rantA,

-пае

(elät.)

'ranta'.

Järvez^

sellK kaллai eb^o järveZ / tarvis^pressiä gonka ran­

na pole / kirppu on liki viro rajja, mere rannaZ / mejje rannaza on paVVu konna-karppitA / kell^oli joe rannas^saunA kannatťái ļoessA i, kust oli likep kanta / miä rannaz^io^'iin
vatteitA / joe rannas vett^ottama mennäz^orkoa mUtällK.
vantAliv/a,

-a

'(merenrannan)

rantahiekka',

sured vet


418

ran

ко oAAas^kevväittä,

sis^tob^vantAliva релЬог pällK virraka.

hänes tuap^hüvä ma, kaikkias parep ma.

'eräs alue,

rantkun/tA, -ta, -naZ
Kõnnu,

vibļ'a külä

(= Vipiä)

jne.)

kyliä

(Наказа, Kirjamo,

miä veljen o rantkunta

tavannuD / meill^evät^saot^ukkO, ukko saottaz^rantkunnaZ /
sellK rantkunnas^ku^suttas^seukkO.

'kiekkoäes,

rantul/г, -ikä

lautasäes' .

rantulika as^'ēi-

voissAZ.
ra/pa, -vaD:

tavi ravaV

'ne maAtad^mikät^sel tarias^'ēiaz^

о л л а Ъ '.
7 'sydänkohtaus'.

rapahuZ

se om^mokomain tau^'ēi, sitä

ku^suttas^rapahuZ / rapahus^tau^'&i hän on mokomain vähänaikain,

vattsa kivisäB, pätÄ kivisäB, vaAkiasel meb^inimäinK;

välissään tunni aika va (minnua tänäpä rapaZJ.
rapamako
/ rapamako

'suuri v a ts a '.

se or^rapamako

(sur vatts ко on)

'sur vattsA kelloon' / ais^siä rapamako,

ühtpät

ain silD.
rapapu

'hauras'.

mäntÄpu or^rapapu,

rapapüs/sü, -ü, -süä,

r e l l i n e n ) '.
sü голод

'h y lly v ä suo,

-oajovA во'.

7 'sydänkohtaus'

7 'sydänkohtaus,

rapahuZ .

(vrt.

rapahuZ,

rappa-

läsimine jälle mikäle',

hänel tuli rappamuZ, sūātau^'ēi on, oksentamma

külmä värü on / ken on mitannut^karu ларра vaksaka,

sisese vaksaka ко mittap^sitä,
taika

(myös v a r ­

miä en o rappamisse läsiD.

rappamu/Z, -ssA

keräB,

'jousi

miä rapapUsUk'ā ampuzin aure linnu maha / rapapü-

^ rappami/ne, -sse

vrt.

-ük'ä, -ÜD, -süitK

(ven. ж ё л о б ) .

rapaso

muZj.

saottAZ.

kelloon rappamuZ,

sis^tuap^

'hauras,

rappia pu

(sis^pravihuB).

rappi/a, -atA,

-aD, -aitA

rapea'.

'kumpA mep^kire k ä t k i ’ / leppä näd^on rappia / hap on rappia
—
—
A
/ rappia kivi / nahk^on rappia (tore nahk, kezetekoin ) /


419

rap

rappia rautA / terässine raut or^rappia / rautApata on rappia.
ra/ppua, -vun,

-vuD,

'ravistella,

-pu, -vu

h eilu ttaa'.

mitä siä ravud^minnua? = mitä siä raputted^minnua? / mitä siä
ravud^noraka,

vetisiä lüt^toissA / här^rapu minnua käek'ä

' v i i t t o i m inulle k ä d e llä ',

a тгллА boAAud^aika männK / tuli

rapu kuhja varrassA / ravu häntÄ käeVä,
raput/еллА, -tema,

'ravistella,

-teD, -teleB, ~teli, -еллиО,

p u istella',

/ makarļkai raputeAAaZ

-еллаЪ

mitä siä raputted^minnua / hän otťši

' r a v is t e li n iin e ttä tuntui'

raputteli ühe mehe pulipuhtassi

toissAj

ettÄ tua tännK.

'puisattaZ' / raputtelep^kovassA sei

siz^murj o B .

rapu/tta, -ttamma,

-tan, -taBj

'kolkuttaa;

taZ, -tatťši, -tattu

трясти'.

-^'éin, -tA, -tattAZ ^

pieksää;

-tat-

p u d is te lla ; ven.

miä en taho raputta / miä noizen raputtamma / rapu­

tan / rattaiAAA raputaB - porotaB / hii raputattAZ / hU raputattas^peAAovaitA / miä peAAovaitA tänäpä rapu^'iin / ota häntK
rinnas^ki dH. raputA / putA raputattAZ / vitt'iimäk’
ä raputattaZ
/ koAkittu ka on, siz^raputattaZ.
ra/si, -ziZ
uskoa,

n.pr.

kylä,

k a r ta lla Rasi.

some rasi,

some

i vennä rasi / some r a z i z ^ ä t t ä z ^ a s s T , vennä r a z i z ^

lättäz^vennässl.
rassimoD

vat'.

(? v r t .

ven,

р ос ти ло)

rassimod^on taimeAavaD

'rasva'.

rasv/a , -a, -assA

mii saimmA

va / odrasurimoissA da razvassA tehäZ
razvai/nA, -ssA,

-zeD

'kasvilavat,

(P.M.).

lehmässÄ paVVu raz-

[makkaraj .

'rasvainen'.

kastes^annaz^oitA,

hän on razvainA / söirj^kovassA razvaissA kasettA,
kelöitäB

taim ila-

(L.M.) ~ taimzAavaU

d4 nUd^röh-

'kurkku niku razva noizeB'.

razvap läkki

'r a s v a t a h r a '.

Aauthurs^'šiz^on suri razva-

pläkkl.
razvit/tua, -uB
razvitup^kovassA,

'rasvoittua,

tu lla

ettÄ hän eb^munni,

aA, siz noizebmunnima.

lihavaksi'.

ко kana

sis^pannaz^rautApan^naA-


420

rat

rat/аЪ, -ta, - ав в А ,

(adess. + a l l a t . ) ř

лА

-ЬаллА,

-taitA,

'ratas,

-taika

-taiZ

( i l l a t -Ьагя-

p y ö r ä , raon. r a t t a a t ' .

kahs ratassA / druskA nosab^noriki vattaiAnA / ratta parJoitA
ко noizet^tekemä,

sis^küzüD, киг korkiat^parjad miä ten /

vattaAA^on šinaD / rattait parennattaZ / lehmä n a h i t t a s ^ i
vattaiZ / rattai-AA^ov^rummu / lävässS ehk^i tanavantA ко p a d ^
TattaiAAA,

siz^vaAAoa AovvaZ / issummA vattaiAAA pällK rinna-

^'áikko / rattaika porotaB,

ki-oitetK mUtällS ka meD.

ratta гаъуоьллА r~~i rattai raivu
mesikö jub^vina dali ко torud,

/

10

turm ioon'.

(paviA; s a n a n m e r k i t y s t ä muut en e i

kaikkine ratta raivoiAAA

tunneta)

'p iloille,

sis^saottAZ: jo siä od^mennüt^

siä od^mennUt^kaikkine ratta raivu

(лике) / ini-

mäin tozo piAahuB (meb^rattai raivoiAAA, paviA e i

t i e d ä , mitä

nämä s a n a t t a r k o i t t a v a t ) .
rattsa
^

rattsaZ-

'ratsain'.

rattsa ajap^hepoizeka.

'ratsu-'.

—

—

rattsaz^väes^sAuzi sotamehennÄ.

rattsashepoi/nA, -геллА

'ratsuhevonen'.

dad^ne läpi kiXlä mennäs^huAkkuma,

siz^mennäs^tsu-

moni issub^rattsashepoizeA-

лА selk'ā.
^rauha r-^ rauhA
rauhA päivä,

' r a u h a l l i n e n , v a n . с по ко й ный '.

eb^oAAut^kettäkki

tänäpä

on

velK meillÄ / t ä n ä p ä o n rauhA

iAta / miAA^on niid^rauhA ело.
-KrauhA, -a
'rauha'.
musud^eväd annatA lehmillK rauha.

_
rauh/aikA, -aikannA

'rauhanaika',

a vissatta rubVa oli

rauhaikannA sur raha.

mäin

rauhakaZ
' r a u h a l l i n e n , h i l j a i n e n ' . hän on rauhakaz iniJ
^
/ hän on rauhakaz^Aahs/ i ^ -I (~ hän on vaka A a h s / i ^ -I)

/ hän on rauhakaz^elläin / tänävonn_^oli praznikkA rauhakaZ /
tänäpä o r ^ r a u h a k a s ^ ä i v Ä [vrt. rauhaj.
*
_
_ _
rauhaZ
'tyytyväinen',
miä on rauhasiaenek'ā 'ma o l e n s e l ­

lega r a h u l'.
rauhiam/e, -ettA,

-eD, -itA

'rauhanen'.

wíaaA ajo kurk-


421

rau

ku rauhiameD / кагпалоп^палл^оп rauhiameB.
гаик/кА, -ka, -assi
бедняжка'.

'raukka, parka, poloinen, ven.

kellä bo tatta ehki mama,

se or^raukkA / r a u k k a

inimäin^on niku питала vaivain rohkiap,

глтА sütK ken ťurmaz^

Í8 uB / hüväll^inimäizell^eb^o hüvä ело, sis^sitä saottaz^raukassl / hän on гаикк^гпгтйгпА / ко zaletattaZ,
siä гаиккА / ко еЬ^те mikä hüVässÄ kellK,

saottAZ: ai s ^

sis^saottaZ: a i s ^

siä гаиккА / kui siä гаиккА kazvod iлmA mama.
raukkai/пА, -si
sell^orj^konnitsaD,

'poloinen'.

här^raukkain dumaz^ettK

lehmäd^da hepoizeD / nois se vaša sin duAa

takka i vaša raukkainA kai teki ittse oksennusse.
ra/utAy -vva,

-uta

'rauta',

hepoize vautA

kä' / hepoize ravva ко kel^löVVäB,

'hevosenken­

sis^saottaZ: poja lövväD /

haki TautA / mikä on rostez^vautA, kai kivkasuB / pajaz^on
раЬЧМ ravva paskoitA
rauta

'paлannud^autA' / hirellK sitta, тглла

(sanotaan kun viskataan pois irronnut maitohammas).

rautAas^'šivo

'rauta-astuva'.

rautai/nA, -se

'rautainen',

mü memmÄ a siä jäD,

tähä

kiilmähä kiillä, tähä rautaise rahvaZ / rantain )Carja.
V

rautAnac|лA
rautApata

'rautanaula'.

voika meb^i гаиЬАпадлА aAaZ.

'rautapata'.

¥rrautApoA^'éik/aZ, -kaD
[kuin nokkosella_ '.

'rautanokkoset,

toized^on гаиЬАрол^'ёгккаО.

rautAroh/o, -tA, -oD, -oitA
па:лл oli rautArohoit раП'и,
leikatu pällK,
rautAeuksaP

lehdet pienemmät

'jokin kasvi'.

mejje ikkun-

eb_^o kukkija / rautAroho p a n n a z ^

kust vert tuaB.
'luistimet'.
—

rautAvar/o, -oD

'rautavanne'.

аа^'ИаллА rautAvarod^ros-

settus^'ēi dH. men^'āi katki.
rautkan/a, -aD

'rautakala'.

heit^orj^kaikiллaisit, punai­

sit on aлt kera, heit ved evät süvvä.


422

rau

rau^'šiainA

'raudus'.

koivua on kahennaissA,

koivu i vau^'iiain koivu / rau^'šiainA koivu
(niistä)

vihtoi tehäZ.

vautte, -tÄ
IK tiťera,

'rautatie'.

teill^eb^o tätä vauttetK mütäl-

teill^on toissA rauttetÄ miitällÄ liťera annattU.

^ra/vatA ^ ra/vata, -ppama, -ppan,
-pasiDj

hikkiäin

'rauduskoivu',

-paZ,

kerta ravatAj

-ppa,

-vattaZ,

-vatťái

-ppaB,

-ppammA,

'lyödä'.

-pazin,

ehid^mont^

kons vassa toizet^savvas^t’
ēitā / miä noizen tap­

pama / miä rappan / meillK tapettAa^kahennA visi vihtK,

tapet-

tAs^primuzAoika i sis^saottaZ: rappammA, siz^otettaz^vihko
kätte,
reD,

siz^jiauta särettKZ, naut^orj^komAnaZ, enstä Aadvat^sä-

sis^ťšíiveD / rapazin miä mont^kerta sitä hiivvä kauppa /

miä ко tulin tännE, siz^rapazirj^korma kUlellä / miä rapazirj^
korma Umpep

'kaasin kuorman' / hiivässÄ müD,

rapas^takavoittoa

vot^siz^rapaziD /

'tuli tappiota' / poAotťšI kovassA, r a p a s ^

hauta korma iimper / rappa kovepi vikahteka / rappa kUlellä
kormA / vihkoi ravattaZ / ко rappaD, sis^sazid^mikät^tuAAaZ,
siz^ne tapettAZ

(niid^ohkiap r a v a t t a z ^ o ) / hän hirisäB - rap-

pap^käellK = tahob^lUvvä.
^ra/vata ^

ra/vatA^

-ppama,

-paZ

'iskeä

(kohtauksesta)'.

minnua noizeb rappama / minnua tänäpä rapaZ: se om^mokomain
tau^'ši sitä ku^uttaz^rapahuZ / minnua tänäpä rapaZ

'minulle

tuli rapahuZ ' k s . rapahuZ.
^

—

ravvat/ta, -attaZ

'kengittää'.

'najja napinka': rauta

—

hiutattaz i^hepoize kabjoitA hiutattas^ko hevoissA ravvatattaZ.
rebimpu
рябина)

rebinpu ~

'pihlaja',

rebin/A , -oitA,

rehin'Āpu ~ J'ebinApu

(vrt. ven.

rebimpu ог1^кикаллА jo,
-oissA

i rehinoit v e i m ^ e t t e r i .

(< ven. рябина)

'pihlajanmarja'.

rebinoitA möin vinazavoda,

лА / üHs kertA rebinoissA kahe sana perässÄ —

bekmanin-

sain arvo ju-

tussA kas S a n n a tsvei ruhel / saottAs^kons^on pal4.'u rebinoitA
'pihlajanmarjoja', eiz^on siAmuvosi.
regent

(< ven. регент)

' (orkesterin tai kuoron)

johtaja'.


423

reh

regent annap^tontA
vehtelkakuD

(ääntä).

'pannukakut'.

rehtel/K ^ reHtel/a,
rehtel^on ьлтА varttA^

-ä, -ällK, -äk'ä

'paistinpannu'.

a mikä on varreka,

se on skovoroda /

sis^pannaz^reHtel^enstä sojennattas^kiukaZ, siz^razvaka voj3

ettaz^efitelä, sis^pannas^taik4na reHtelä,

sis^toukattaz^

reHteläk'ä ktukas^hili pällK / odvassA tehäZ^

rehtElällK pan-

naZ, hoikkA kakku mokomain / ikä mettsäz^ain tsainikk^ol-L г
rehtElK (ne oli jätetty metsään pensaan alle metsästäjää v ar­
ten) .
rek/atA, -aB, -avattA
kaava kähisevä ääni',

'hengittää niin, että kuuluu han-

miä en taho rekatA / tämä Jiahsl rekap^

kui kovassA / väliseK rinnad^rekavattA,
remuD

s.pl.

ka ot^külmitfšünnüD.

'"riemut", äänekäs meno'.

sei niid^or^re-

mut^pertťévZ: ко on äni pevtťáiZ, nahzed^välissÄ ka k-LVVuttaz^
ehk^i AaujiottaZ,

tan^sittaZ,

repaj/ Uj -uitA

dati- TbjjelläZ.

'reenpaju'.

re/pajuitA pannaz^rohkiap

hanepaļussA.
resk/A, -a
тгллА reska,

'rieska, tuore maito'.

ken tahop^sannoa anna

ken tahop^sannoa anna тгллА maitua enemmän käy­

tetään ma-ito-sanaa / miä söin tänäpä reska / pamna veska kiukas^hautuma / siä met^kUntämä, miä

síaaA

pan reska puteli /

reskA jo meni hapassl.
reska muruitA:

te тгллА reska muruitA

'maitoa,

johon on

pantu leivänmuruja sekaan'.
—

—

—

reskai/nA, -sitA

'rieskanen'.

repo teb^reskaisitA

(run.,

L.M.) .
rezova moisi/o,

-o

'erään moision nimi'.

a hän oli men-

nüd^rezova moisio sauna.
.

-T

revel/i, -i

'Tallinna'.

rehell/ine^ -issK,
верный'.

paWu

-izeD,

rehellisiä

—

_

miä tahtoisin tavatA reveli.
-isiä

' (?) rehellinen, ven.

(P.M.) / hän on rehelline meZ


424

тег

reiyigZ

'kunnossa, järjestyksessä'.

hän on reiAas^ko on

hUväd^vattet^pällS / ollis^pitäd^reiAaz^sinu poika

(= varis^

pitännUD) / miJiA^on assiad^veinaZ.
re/isi

re/isi, -ittÄ,

vo pojad^reisi välli

-jjeD,

-si, -isitK

'reisi'.

re-

(run., L.M.).

reist/atA, -ama, -aB, -aD, -atťši

'mekastaa, rähjätä'.

miä en taho reistatA / hän orjako bujani,
mesikö sap^humaAa siz^reistaBj

ain veistaB / moni

ajab^naize kotontA

väliä / ni

kavva reistatťši k u n i s ^ e r r ä nois^'ii tappelemma / miä en o
reistaD / humaAaz^nät^saommA monikkain noizeb^reistama.
rei/su
кК reisu,

rei/sUj -su ^

-zu

'matka, reissu',

nisain i mavļ oitakki / veizu

va tein,

hod^oli

pit-

а mittä en

sanuD / miä käin turuAAA, mittä en saD, va mokoma reizu tein
/ miä menin mokoma reizu tein, a mittä en sanuD / ко nain^
fšühjä vesiparjgeka tuab vassa ehk meb^Uli te sisese reisu on
onneto / suri reisu.
rejju/Z, -ssA, -seD, -ssitA
juZ

'reisi; lahje'.

ka^'šia rej-

'housun lahje' / miAA^on paksu rejjuZ.
r/eki, -e, -ekkiä,

-ellK

'reki'.

re pä litättäZ

'pan­

naan kokoon kahdesta kappaleesta' / ku^suttaz^re pajud^i AavvappuD / re rudvas^tess^äre / miä parenzin re, reki oli rikki
/ [koAka-te] porottep^kovassA,

rekkiä viskab^Uhte pole i toise

pole / rell^on päitöZ.
remen/i, -i, -iä, -iD, -itÄ

(< ven. ремень)

'vyö, remmi'.

kahs remeniä / paVVu remenitÄ / miä käzin таталлА tovvA remeni
turuAtA / remeni mitä pettäz^viillä / hattuz^or^remeni sotamehillK / fabrikkaz^on mašinoÍAAA vemeniD,
ren^illK

(vrt. ven. аренда)

'vuokrall/a, -e',

miä men

r e n ^ i l l ^ o t t A m a matk.
rendäfe lä

'vuokraaja'.

ren/tt'šiä, -^'éitťéii

(vrt. vir. rentima)

'vuokrata'.


425

rep

т г л л ^ о Ы ren^’šitt'iū (metsästysmaa)

külältK^

kahskümme v i z ^

rubVa voheZ.
re/po, -vo, -voD
välli

(sadussa)

'repo',

(run., L.M.) / repo ралиоЪ^ситала

revodjieh^'ēikorvaū
терола, -а

révo pojad^reisi
(sadusta)

/ totu oli

(run., L.M.).

(illat.)

n.pr.

kylä, kartalla Repola.

киЬЪ

siä meD? - герола.
reppi/ssK, -Z

'repeytyä'.

hatuлt korva reppiZ,

va И Ъ л и

pi^’
ái kini vähäisi.
re/ppiä, -pimä,

-vin,

mS, -piD,

-vil, -vittKZ,

nyhtää',

miä noiz/en ^

-viB

(eb revi),

-pizirij -pi, -pizim-

-vitťéi, -vitťáV

'repiä, kitkeä,

-вп repimä / miiX revin borkkanoitA

massA poiZ / toizes^paikka eb^revi kusta

'eb^ota kini кала' /

miä repizin / repizin nittä koko päivä kai киллиппа / mü repizimmK peAAOvassA / me revi paAkid^mäellK / me revi seltK
heinäd^VessÄ väliä / revi vakiad^väZlä / релло-oait revittKZ /
kaneppia revittÄZ.

rohtA lüvväz^vette, siz^revitťŘs^kuivaAAA

kuivama, haravaka revittÄZ / hevoissA revittÄZ,

iAmA toAkkua

ajaB / munavarsi revittÄZ / minnua tänäpä revitťéi / näütfšl
pätÄ ettÄ Xiused^on revitťšU poiZ / doHtari küsü ettÄ ken

sía

-

tA repi XiuseD.
resovoi/tta, -tattaZ

(-<ven. рисовать)

'piirtää',

je Aahzet^hUvässÄ resovoitattaZ / miä vaikka resovoitan,

mejsiä

et^sa arvoa.
—

restoran/a ■
— 'restoran/a,
vintola'.

—

-aZ, -a

(< ven. ресторан)

'ra­

menin restorānā silmä ďi kai restorānā kai niku lek-

kU, meni UmmerkäissÄ / restoranas^keraA A ^ o m ^ o A o v o D .
rezirļka

reziņkA

(< ven. резинка)

'kumi'.

rezirļka noi-

zeb^venuma.
rezirjkainA

'kuminen'.

resotk/A, -aD

( < ve n.

решётка)

'ristikko, kalterit'.

rissimittä mikä on siz^on ain resotkA / natĀAa uhze ez^on
resotkA ко kanad oAAaz nataAaZ / ikkunoiz reaotkad i siiämez^


426

veX ол^Чг rešotkaD.
rešotkainA

'ristikko-'.

-ikä к а т т а г г л л ^ о И oma rešotka-ín

uisi.
rete li

'hevosen ylhäällä oleva heinäsoimi; karsina; reen

sälepohja'.

retel-i г karsina кйпЬ^каНеллА visi ku^suttAZ /

moni saob^reteli moni karsina / hepoize reteli / hepoizenA^on
rebelii

kust hepoin süb^üllällK / rez^on reteli.

revii/ä, -ätK,

-ässK

(< ven. ревизия)

'entisen järjes­

telmän mukainen talonpoikien maanomistusyksikkö'.
vijje herjge ma ehk viz^reviiätX
Kukkosissa)

(Pavel Mironovin kotitalossa

/ ikä voz^ain kappA reviiässK

yleiseen viljamakasiiniin)

meill^on

(vietiin viljaa

/ Kukkosin kylässä oli kaikkiaan

165 reviiätK.
revit/ellK, -telen,
leikata rikki',

-ellüD, -elläi

'repiä rikki, ratkoa,

makarjka šiškoi revittelen / vanoi vattei re-

vitelläs^sis ко makarjkai noissas^kutoma.
revi/ttäj -tän,

-^'éin

'repiä rikki',

miä revi^'iin pape­

ria .
revoso

'Revonsuo'.

siskon mettsÄ jälle iihes^paikka ku-

^suttaz^revoso sUrģU.
revo te

'Revon tie'.

re/vätä /— >re/vätK,
-vätfäi

revosoAAA meB.

-ppämä,

'repäistä, temmata'.

-ppän,

-päzin, -ppä,

-vättäZ,

miä reppän seinä maha / miä

reppän vakia massA poiZ / vakia revätt'äi massA poiZ / ко siit^
pallAi pekkiä,

siz^niku kurkussA kai reppäB / s i z ^ e v ä t t ä s ^ s a m -

m a l i tA.
rihm/a

rihm/A, -a

'rihma, peллovainA'.

(gen. + partit.), -aD,

osettu rihma / püeürihmA

-oitA ^

-ojja

(kantohihna)

/

rihmaan реллоуаавА a лау1к^оп viAAainA / niku harma rihma attsA
dali / häl^lükib rihma педла silmä / rihmojja krasittaz ehk^i
painattAZ / miä sasizin раШ'и rihmoitA
seen '.

'sekoitin epäjärjestyk­


427

Tih
■)f

—
—
rihmason/a, -aZ, -a

'heikko suolaus'

sool, suom. riimisuola) .

(vrt. vir. riim-

ka/iad^om pantu ríhmAso/ia ('^ rihma-

soAa) / vähäisi niku sotattu ко ka/iad on, sis^ saottaz vihmAволагч_/оллав калаО.
rih/I, -tS, -ezä,-ellK,
hi',

-eltK,

~e, -i

йЪЪаЪЪ^оп Uhs ikkuna pikkavain,

akanikko, ikkunA,
lä-ikkunA.

kiuka uhsi,

(mon. part.)

iillä-ikkuna.

komAna, pazuhA,

vihi,

'rii­

Piirros:
uhsi, йЪ-

Kukkosissa lyövät kaikki samalla kertaa riihtä,

puivat kukin omalla vuorollaan vaikka olisi esim. 8 henkeä. /
me lämmittämmä rihtÄ / komAna on nät rihezä kuza viljoitA tapettaZ / v e n n e l l ^ n a h a z ^

kovkia lipittsa,

rihel\j}n mataAa

da лй 1 1 а / miä toin viheltÄ akanoitA, pärevaka täpi täünÄ /
ко pihi tapettas^siz^oAki puisattae^haravaka / elä me riheZ,
rihipappi otaB.
rihipappi

'(riihessä)

elä me riheZ,
merjVä riheZ,

olento,

rihipappi otaB

jolla lapsia pelotellaan'.

(pöläsütettäz^AahsitA) / merjkÜ,

kats ко rihipappi kaotab ni

(ninta va Aahsi pö-

läsütelläZ).
rihi/puD, -puissi

'riihipuut, riihessä poltettavat puut'.

hapoitA dali leppitÄ ain t a votattaz^ohki a p panna rihipuissi,
hii eväd^o ni noekkaD.

petäjä on tervainA, noesutap^kovassA,

kovassA roJahud^riheZ.
rihivatteP

'riihivaatteet'.

ri/kkij -ki, -kkiä,

-kkiZ

'valtakunta'.

tohiss^on teh-

^'áii ^AapatťéiJ j koko vennä rikki piäB / mejje rikkiz^eb^o kunirjgassA.
rip/ahtassAj rip/ahtua,
-(A)huZ, -ahtu

rip/ahussA,

(en) -Aku, -AhuZ,

'riivautua, mennä huonoksi'

vata, riivattu, vir. riivatu),
saottas^hepoin ripAhuZ,

(vrt. suom. rii­

mejje mez^rip(A)huZ / meil

kaikiллaгzвd^viat^tuллaZ / här^ri-

pahtV.
^ris/sA, -sa, -aD, -soi, -soitA'^ -sojja
astia'.

nautA ov^vissA,

'kapine, kalu,

tunnid^on rissA, as^'šiad^on risaD,


428

ггв

stolid^on тгааВ,

as^'éivo or^vissA / miä овъп risso-ítA / т г л л ^

on hüväd^risaD / oh, sel Ь а л о г ^ о И кагкгллагввА rissa / vähä­
kö Ьалог or rissa

(sananparsi)

/ risad лakkazin petteriz ühel-

IK Ь и Ы Е у а л л А / rissoi pesemize AoharjkA / ni kavva ed^noissut^pesemä rissojja,
^ ris/aP, -soitA

kuniz^vesikki
'riisiryynit'.

loiik'eni.
sell^oA^'ši risad^i man­

nad.
rissurimo/Dj -itA, -issA

'riisiryynit'.

miä osin Aaf-

kassA rissurimoitA / riasurimoissA tuap^hiivä pudru.
risu/ssA, -ma,
riisua tr.',

-n, -zin,

-ssuD,

risu,

-ska

'riisuutua,

miä en taho risussA / miä noizen risuma / miä

risun / miä risuzin / miä jo on risussuD / ла miä risun jaAat kerjgässX väliä,
vattet^oiZ,
^ ritAso

siz^miä tuan / risu imperat, sg. / risu

noizet^pessimä
ritsa,

-Z

soz^otup^kovassA
r/ZtO, -itä,

/ risuska imperat. pl.

paikannimi, erään suon nimitys.
ritsoz^notup^kovassA so.

-ito,

-ijjoka,

-ijJoD

'riita, riitaisuus'.

ain sure rijjoka pi^'ii peAAovassA tehä s.o. kylvää
tusti kylvämistä)

(mies v as­

/ praznikkanna ко guVatattaZ, sis^saottaZ:

sell^oli hUvä mänö

'meno', ко bo mittä niku rita ehk^i tappe­

lua / mii hänes menimmK Aahku
niku rļto ' /

ritA-

'hUväss elimmÄ,

(kun jalalla toukkii puita)

a siz menimmK

sis^tuAAaz^riļļo t ^

taAAO.

_

_

-X- _

ritso, -Z
romasari,
sari.

erään suon nimitys

(vrt.

hotļkosari, koivusari, hapasari,

patasarez^enne kāU^'ii paoZ,

_

ritAso).

_

_

ritsoZ:

lipper^'ālsari, pata-

ко kahzikümmeni vizi astai-

koi sAužitťái.
rivah'u/ssA, -asuD
ripahussA).

riv/ata, -annuD
kaikkine

(?) 'riivautua'

(vrt. ripahtassA,

siä od^jo rivahussuD.
'riivata'.

tämä Aahze on rivannud^Jo

(itep^kons^AaXsI).

r ivattu:

ais^siä rivattu vaihtoAainA

(haukkumasana).


429

rbv

vivuhus/вА, - 8 uDj, -saZ,

-tu

'riivautua'.

ken se t'šijjāb^

mihs^hü rivuhussaZ / ri-vuhussuD / meill^on lehmäd^rivuhustu,
väliltK eväd^annatA maitua
^ т /гззe IlÄ, -itElemmäj
läZ, -iļoel^'i-L
männän,

’пгки sanahustu'.
-iteleDj - i t e l e B ^ -itEleB,

'riidellä’.

-ijjel-

elä hämmännä siä, mtä its häm-

to погзеттА ritElemmä / ais^siä sopimaito, et^soppi

kennek'ākkij агпА riteZeD / киталав^ко on ken näD,

tahob^nois-

sA tappelemina ehk^i riteteB, sis^saottAZ: hän taz

roitaB /

mii ommA näkkiäzmehet^ko hän vitEleB / heill^orj^isa VätiZ rijČ elläZ / sei t a l o z ^ i j j el^’ēi, sellÄ ко ол^'И k u m m a d ^ i /
sellK ťéiitto da poikA rijjel^’
ši.
rik/aZ, -assA,
'rikas'.

paWu

-kaD, -kaitA, k o m p a r . -кар,

adv. -kassA

rikkaitA / tämä mez^orj^kovvi rikaZ / kpd^ri-

kaz^ni siz^on paVVu. tuttAvitA,

a kot^öiihX,

ni kerjki. eb^näe /

hii elettäz^rikkassA / miä nUd^rikkap herra, rikkinäizet^ka^'áiad^oAAaz^Jала 2 .
r/гкг, -iki

-i, -ik'ä^ -ikkiä

'rikki, ven. сера',

pal'-

Vu rikkiä / riki •— ' ri haisu om^pahain(A) / riki pitskoi tehäZ,
лampi pält otettaz^vaAkiat nejje pitskoika / kivve tehäz^aukko, s i z ^ a l e t t a Z , riki otap^kive kini, kolle vissi kiinnitetään
tällä tavoin kiveen.
rik/kA, -a, -ka,

-aD, - k o j j a r ^ - k o i t A

'rikka, roska'.

per^'ēimmaz^oli раШ'и rikkojaa / теззе ikkunnaAA^om^palVu rikkoitA / mitä rikkoit teit^sinne? / toizentA näed_^ rika silmässK,

a

itselt ed^näe i р а л ккга: no ко hän saop^toissA,

a

its^on samannain.
rikki

'(adv.) rikki'.

ka^'äiad^men^'äi rikki / reki meni

rikki / aitA meni rikki / masin meni rikki.
rikki/ssÄ, -B, -ziD,
-s^'ši

-SSÜD,

'rikkoutua, mennä rikki'.

-ssäZ

(kielt. eväd^rikkissÄ),

inimäin rikkiB / ко s u t u p ^

sis^saottaa^^era rikkiB / puteli r i k k i p ^ i r e / eb^o rikkissüD
/ välissK ni kire r i k k i s s ä s ^ e r a ettÄ / suttuvaD,
säZ / taz^ 3 0

siz^ikkis-

rikkiziD / hänell^on -Oahvad^atteD, hän e l l ^ e v ä d ^

rikkissÄ kire / miä menin yli maroi

('porras joen yli')

d4 ma-


430

rik

rad rikkis^'ēi

(~ mostaD).

vikkinäi/nK

rikkinäinK,

-zeD,

-зг, -sil

'rikkinäinen'.

vikkinūizet^ka^'šiat оллаг^^алаЪ / taAvennk рг^'ёг kävvä škouAuz^rikkinäisi sappaika / lehmäll^on rikkinäinK AoharļkA / tä­
mä on rikk-inäin viljakotfäi / kump^on ьлта paita potstannikkoiz^ikkinäisiZ.
rik/koa, -кота,
-otťéi,

-ottu

-oB, -kozin,

'rikkoa,

-koziD,

-ко, -koD,

särkeä, turmella'.

-ottaZ,

hän mint tänäpä

kai ťáU rikop^poiZ / siä vikkoziD / rikkozit^hepoize

(totutit

huonoille tavoille), kuho tahop^sinne meB / vihmA rikko ťéU
poiZ / maitupa rikko / piisii rikko / kissA rikko hüva tandviko
/ slifkad^jo on зй^Ь’
ёй ко on rikottu fšütöllX

/ miä rikkozin

harava / odra päitK rikottaZ.
rikonta

rikontU

'rikonta-'.

ruiko rikonta littsz /

ruiko rikonta näkö / se or^ruiko rikontU ťšiittO (L.M.) harv.
'karja'VO t’
šuttā, ven. корявый'.
rirjgahta/ssA, -В

'ärjäistä'.

miä en taho rirjgahtassA /

hän rirjgahtab^minu pällÄ.
rin/kua, -кита,

-guB

'ärjyä, tiuskia',

miä en taho rivj-

kua / miä noizen rirjkuma / hän üht pätÄ rirjgub^minu pällK mitäle / miä oma naize pällK erj^konsa rirjgu.
rinna

'rinnan, vieretysten; rinnalle'.

meill^oAAaz^rinna

реллоО / m e i l l ^ o A A a z ^ i n n a rajat^someka / hän issu minuka rin­
na / isu

'istu' minuka rinna / issu

'istuudu' minuka rinna /

miä saon uzlinn^on rinna guberni mejje petteri gubernika /
kärnäz^orj^äsi, siz^vizob^usit näpükköit rinna.
rinna^'šikko

'rinnatusten'.

rinna^'šikko seissaZ / issummA

rattaiллA pällÄ rinna^ťáikko / kahs^vazikka tullas^tetÄ mütällK
rinna^t'ēikko.
Xr

ггп/tA, -nassA,

_

-naD,

ho, k onnaA A A ^ i n t o i s s a

-toissa

(heinästä)

'rinta'.

selloon mataЛ^ro-

/ ota häntK r i n n a s t i ďi ra-

putA / välissÄ rinnad^rēkāvattA.
ri/pa, -va, -ppa,

-vaD,

-poitA

'villalangasta tehty pu-


431

ггр

nainen säärys,

jota naiset vanhaan aikaan käyttivät',

rivo.

радяаО ол-ťái згпгзеО niillä sidottiin säärystimet kiinni sää­
ren ympäri / riva радла.
ггргзеВ

( h a r v . ) ~ räpizeB

ka^so вгллА r i p i z e p ^

(yl.)

^väpizep^)

'riippua, r e p a t t a a '.

takannA

(mikäte vihma takan-

nA vipuB).
* rip/pua, -uB, -puvaDr^ -puVattA

'riippua'.

mikäle rihma

takanna ripuB / avvaimed^rippuvat^kantomeZ / tällÄ deduikuAA^
ainA persiised^rippuvattA poAVessa,
*rippus/sA^ -saZ

'riippua'.

гетзколлА peraüsed^ain rip-

pussaZ.
^ riput/tūj -attaZ

'ripotella'.

sis sukkurliva viputattas^

pällK.
risikko

(?)

'ristikko'

(lorussa).

pörärinnassA visik-

ko, risikossA rissisantťél (run., L.M.).
*
_
_
_
visit/tä, -ättäZ
'kastaa'.
kupelja 'kastemalja': rissA,
kummaz^AassA risitättSZ.
vissemä

'ristiemä'

(vrt. rissimä).

dK rissemä оллаг^тгл kumaD ^

sevjo’za ristetťél

оллаг minu kumaD / miAAA rissemä

anto лив^'И muna enipänä.
ris/sl, -i, -siä,-illK,
doksinen risti)

-iD

'rissi'.

vennä rissi

/ some rissi / ken teb^groba,

/ rissi (korttipelissä) / risit^pannas^kagAa.

(orto­

se teb^i risikkl
AellÄ rissiä tar-

Víz^oaaA / s i s ä ä n otapki ittseltä risi i teb^enetä vissiä
koAt^kerta ette, annap^sellÄ visillÄ sutA / s i s ^ t e h ä z ^ i s s i ä

pällX / hänell^on hilvä visi kantome, rissi mineVä orj^kagAaZ,
rissi

'poikki, yli',

miä men pitu tetK 'pitkin tietä'

a ко üli te, sis.jsaottAZ rissi tetK.
rissi rassi

'ristiin rastiin'.

hepoin jonitteli peAtoa

mütällK kai rissi rassi / Н и т а И к к а л л А mehellÄ j oAat^kāū^’il.
vissi vassi.
rissi/ssK, -mä,

-B

'tehdä ristinmerkkejä'.

siz^rissimä


432

rts

noissAZ / коль kerta rississäz mahassa

'vissiä ted ette г

kummartad^mahassa / kun nuorikko tulee pirttiin niin hän rissiļi^kont^kerta ситалаллА,
ка.

sis k u mmartap ^ t a t a л л ^ таталлА зал-

koAt kerta kummartaB,

ďi sis tehäs tattasse i mamasse

koAt^kerta vissiä pällK hänetlÄ / а ittsE ко noizeb^rissimä
sümä,

sis rissib maiAma kavva,

i ко makkama noizeb ni tunni

aika rissiB.
rissimi

'poikittain'.

ninta rissimi tetÄ
rissimittä
---------

ко tuAAaz^ottAma,

sis^pannaz^riuku

rissi tetÄ).

'ristikkäin'.

rissimittä mikä on siz4^on ain

rešotkA.
rissimä

'ristiema'

rissimäitö

(vrt. rissemä).

'häpeämätön' .

hän orj^kaikkine rissimäitö ini-

mäinK / rissimäitö ehk^i häpimäitö;

hän^otj^kaikkine häpimäitö

inimäinK.
rissisana

'poikkisana' .

on rissisanad väliZ,
mäin,

harjako läkWäb^mitä,

ain h ä n e l l ^

välilt ain niku toruB / hän on hüvä ini-

häneVä rissisana e p ^ u a .

rissisantťél
santťél,

'ristisantti' (lorussa).

rissisan^'šissA satuAa

*'ris/ siä,

-гВ

kvest'iV ť e l :

'tehdä ristinmerkkejä'

(vrt. rississÄ) .

se ken risib^ain üht^err ä .

riste/tťái r ^ r i s t e /tťši,
k u m m i '.

risikossA rissi-

(run., L.M.).

-tťiia,

-^'éillK

'risti-isä, mies-

minu^Aahset^ku^tsuttaz^minu ristetfäiä vana ristetťéi

/ riste^'šillK annattas^kušakkA / serjo’ža ristetťéi ďi rissemä
оллаг тгл k u m a D ^
mieskummille)
* pis^'éi

оллаг minu kumaD,

samoin risti-isälle

lapsen vanhemmat ovat kumaD.

(<l ristetťéi), - П К

(?)

'risti-isä, mieskummi'.

sitten annetaan ämmälle siz^is^'éillK i rissemällK.
nattAs^sellÄ sisariAAA i veljillK
haAA^

(s.о.

siz^n-

(lahjat) / norikki pah^zeni-

ris^'éitlK kapsuka Aahja.

risumä/ki

risumä/ki,

-ellK

kylä, kartalla Ylä-Luuzitsa.


433

Ьаллоа колтекйттепй.
ze.

vennä uskoa.

sel lättäz^niku hüppämi.-

kuho meD? - risumäellÄ.
rizgami/nē

'luoviminen, mutkitteleminen', ks. rizgatA.

ргккагаъп rizgamine / ко hän (tuli) om^poAVassa,
gamize

vizq/atk, -ama,

-aD,

luovien, mutkitellen' .
tuAtA,

sis^sad^riz-

(luovien) mennS.
-a

(vrt. ven. рыскать)

'purjehtia

noizemmA r-tzgama / purji sUäme otat^

s-iz^Aas s edevas ЬилЬА menemän

siz^niku vizgat^häntK /

rizgad^vähäisi anuss^etes^tuleka / k e v v ä d ^ ä Z l e hoduka niku
vassAtuAtA,

siz^niku rizgat^häntÄ / ггзда sitä nenänukka sin-

neppole.
riski

hevosen nimi.

vaáa meni hepoize jure,

ka^tsop^hej-

oh,a.n sellK terve rita mātett'šV

(ликеп lap­

ļe rišk^orļkl.
vi ta

'rivi'.

sia) .
rittsikkA

(vrt. ven. рычаг, josta Summentin mukaan lai­

nattu latv. rioags,
Ziehseil am Floss')

rioaga, riaegs

'nuora josta alusta vedetään pitkin joen

rantaa, kun on tyyni'.
riuh/atA, -taB

'ein dickes Tau; das

täll^ajiuseAA^on hiivä rittsikkA.

'riuhtaista'.

riuhtab^miAtA gaze^'ii käessÄ poiZ

miä en taho riuhatA / här^
'sUämizä tempap^toizeAtA

käessK poiZ '.
riukuaita

'riukuaita'.

ri/ukuj -vvu,

-ukua,

-vvuD

'riuku'.

ku / mejje tarhaz^on paVVu tappoitA,

hU kazvovattA iimper^riu-

kua korkiūAAA / tervA-botškA poAtattaZ,
ottsa

rivvuD / hoikkA riu­

üllällK pannaz^rivvū

'juhannusyönä poltettava kokko'.

robj/u, -ua;

sellÄ mehell^on robjua

'ruhoa, kokoa' / ohto

sin inimäizez^on rohjua / ohtO sin siaz^on robļua.
robjukaZ
meZ,

'isoruhoinen, kookas'.

robjukaz,jrteZ = voimakas^

ehk i suri / ко on suri i varm inimäinÄ,

robjukaZ.

sis saottAZ:


434

РО^'

ro^’
i it’eVāP

(< ven.)

gutťéiot^kera ^auAutattĀZ

' (esi) vanhempien muistotilaisuus'.
(kun ovat vo^'iit'eVāD) .

roqož/a, -а, -aD, -oitA

(< ven. рогожа)

josta kudotaan kuVa ja punotaan tovvi'.

'niinisäie,

еЪ^о rogozoitA / ni-

nipuitA kizottaz^vogoza vartA.
rogozai/nAj -zeD

'niinestä tehty'.

rogozaiseD / k u V a z ^

on годогагп tu^'i-ikkO.

\J
rohkiap

_

poHkiap

'enemmän, lisää; yli'.

viska rohkiap

vettK / ken^oti ЪъкептаЬЪК k-iugasaA, sisese г vískaZ / meni
sin roHkiap aataika ко miä heii liXXa panin koko aika / vijļ essassA pudassA sain vZsaatta rubVa roHkiap kahe sana pevässÄ / roHkiap tuhattA rubVa / prili^sa moisioz^oli roHkiap sai­
ta lilpsölehmä.
roh/o, -Oj -tA, -oZ

'heinä, ruoho',

kaste

kasse аоалл^

on külmä roho / mettsäzJXhez^uittoa^kazvop^hüvä roho / voho
pällK раШ'и väkkiä латоВ / saottaz^rohtA mokoma zilB, lehmX
tuap^punatau^'ii / kapussaz^on paVVu. vohtA,

tarviz^noissA ka­

pussa kitkemä / rohoz^or^Jkonna-eUlkiä ain.
rohoi/nA, -sitA

'vihreä'.

miä painoin rohoisitA Aarjkoi-

tA.
rohokaZ

'heinäinen'.

niku rohokas^paikkA hän [= uitto

on.
rohosirkkA

'heinäsirkka'.

roh/^'šiaj -in
-^’
é iD

fkielt. en rohi),

'uskaltaa',

-iD fkielt. ed^rohi),

en tohi ehk^i rohi se on йЬеллаъпА,

saot-

taz^va ninta каНеллА visi / miä pimmiällK en rohi kuhhokki mennÄ / miä häntK rohin otta kätte / ed^rohi / siä ed^roh^’šiD /
häm miAAA saoB: siä kui rohid^otta iAmA küaümä.
roim/atA, -a

'viskata, heittää'.

roima

(ven. бросай)

hānt'Ā nurkka - viska häntÄ nurkka / roima se kissa vas^seinä.
roit/ta, -tAma,
ka, -attaZ,

-atťši

-an, -aD, -aB, -ťši,

-taD

'hajottaa, rikkoa'.

roitta sap^sannoa

-tannuD, -tA-


435

vaikka mitä, mitä va rikoD / miä en taho voitta / hän r o i t a b ^
ne - rikop^kai / китпалав^ко on ken näD,

tahob^noissA tappe-

lemma ehk^i riteleB, sis^saottAZ; hän taz^jo voitaB / jä roitťéi вглла
väliä,

'rikko в1лла' / merjk'ā roittAka munakopa pältÄ ma

tarvis^tänäpä otta munat^kopassA / majja roitattaZ /

sellÄ roitattaz^vanna majja
roiv/aZ, -assA,

'rikottAZ, Aamatattaz majja'.

-aD, -aitA

'pellavaroivas, paksuus noin

kaksi kämmen-mittaa'.
rok/kA, -kaZ, -ka, -алл

'kaalikeitto'.

pahain maku / ep^sell^o keli гоккав^ралаО

tänäpä гокалл^оп

(ken p a W u

1йкк Ш )

/ miä Uhs kevtA лopizin: nainA tahto kappa maitu vettÄ уалла,
a unoh^’ii da vaлo rokka.
romasari

'eräs saari'.

meillK varivap^päll^on romasari.

romask/A, -aD, -oitA, -oissA
nio

(matricaria discoidea)'.
roh^'áimi/ne, -zeD

(< ven. ромашка)

'pihasau-

romaskoissA tuap^hüvä tšaju.

'rohtiminen, rohdin-'.

roh^'šimine karļ-

gaZ / kutted^aivinaized^a лoimed^roh^'éimizeD.
^roj/a, -a, -aZ

'kura, lika'.

roj^on kahneza

'syksyllä

kura yöllä jäätyy' / šl'opizeb^roja mütällK ЬиллА / ken or^rojaZ,

sis^saottAZ: ais^siä mavakatťéi.
rojah/ussA, -uvaD,

kaantua,

tahriintua'.

-uzin,

-uZ,

-ussuD,

-uiZ,

-ue^'éi

'li­

лahzed^rojahussaz^maiлma kovassA / miä

vojahuzin / hü jo rojahus^'éi / vaAkiad^on markaD,

kire roja-

huvaD / makarjkait^pettä-z^.aZ, äto ma eb^rojahuiZ.
rojak/aZ, -kaZ, -kaiZ

'likainen, kurainen',

meill^on

per^’
á im^ma rojakaZ / tämä on rojakaz^лautA / rojakkaz^ťéUs^
treppat^kovvi vatteD

(- kuAutaD) / hän ot]^o skriaga,

ко ro-

jakkaiz^vatteis^käüB.
rojako^’
ē ikkO
rojakul'a

'likaisen ihmisen nimitys'.

'likaisen ihmisen nimitys'.

roj/atA r~^ roj/ata,
tahria'.

-ama, -azin,

-aziD,

-atťéi

'liata,

rojazid^^vatteD / tuA^'ši ďi kai rojatťéi pev^'šimma.


436

rok

то/кА, -ka, -gaD,

-kitA

'ruoka'.

tätä roka miä suvvan /

hilväd^rogaD / paV4hi rokitA.
rokinaP:

k s . kondarta rokinaD.

rok/kia, -кгта,

-in, -кгггп,

-kinnuD, -ittaZ,

-ittu

kata metsää, karsia puuta, perata niittyä puista'.

'ha­

nltfšüä

tarviz^rokkia / miä noizen rokkima puitA / memmK nitfšüä rokkima

'puita perkaamaan niityltä' / kanojja rokkima

perkaamaan' / лаквг ко toruttaZ,
miä rokkizin pu

'kaloja

saottAZ: miä sinu rokin /

'minä karsin puun' / puitA rokittaZ,

ohsZ

väliä. / mettsX leikattaz^vällä ni^'ēiiltĀ, ninta rokittaZ,
* ro/ku, -guD

. sellK rogut^kazvovattA

'ruoko'.

rokuzik/kO ^ rokozik/kO,

-ossA

n.pr.

'ruo'ot'.

paikannimi,

tässä

ruoikosta nimensä saaneessa paikassa kasvoi myös puita.
samas^sene hirzikoka rinna,

sei

sellK teH^'ši heinä kera moneD /

meni elläz^mikiz^däD päreppuitA -OarkainAA, Ъогопг me^sässÄ rokozikossA.
roma, -D

'ruoma, rahje

(valjaissa)'.

romi aukko

'ruomien

reikä längissä'.
ros/e

ros/se,

-teZ

'ruoste'.

mikä on rostez ^ a u t A ,

kai

kirkasuB.
roset/uB

rosset/uB, -tuD, -tus^'ši

'ruostua'.

as^’
é iaAAA

rautAvarod^rossettus^’
ši d4 men^'ši katki / tämä varo еЪ^о rossettuD.
ros/kA, -a, -ka, -aka
käeZ,

'ruoska',

riste^'ēill^on ain r o s k ^

kuho ni meb^ain on r o s k ^ ä e Z / no siz^rosk^on käeZ,

sis^

pabaroša varte sene лакза / jakissa tehäz^rosa sima / hepo i n ^
on naiskA,

ain tarvis roska anta / miä suvvan rosaka pAaja-

hutta.
rossekaZ

'ruosteinen'.

miAA^on vikahe rossekaZ.

rossetuB, k s . rosetuB.
roza
rozavo

(< ven. роза)

'orjantappura'.

(< ven. розовый)

(?)

'vaaleanpunainen'.

kimmiä


437

rot
rozavo / valia rosavo.
v/ObO ГЧУ r/otO,
ka'.

-otoa,

-ovvoD,

-otoitA

'ruoto, selkäran­

tallK к а л а л л ^ о И paťťu votoitA / selk'āroto.

* ro/ttsl i - ^ s i . - t t s i

'Ruotsi',

sell on vel rottsi kre-

pos^’
š l / калтавйгдй oli- kuza ол^'ёг калтоВ,

ro^si калтой vanaD

/ rootsi кагпа.
го^'ёгаьте-ггики

ро^к'ёгагп-riuku

harjan suuntaisina kulkevat puut'

'katossa olkien alla
(olkikerroksen päällä sa­

mansuuntaisina,

kattorivvuD, niiden päällä harjasta räystää-

seen harakaD) .

kaksi TO^'ēiaimettA

rot'šiaime riukua / ro-

^'áiaimeD.
ro^’
é iamoi/tta, -^'šin, -tatťéi,
katto roťéiaimilla' .

-tattu ^

-tettu

'varustaa

miä ro^'šiamoi^'iin / hv. ro^'éiamoitatt'éi

/ теззе katto on ro^'šiamoitettu / ro^iiamoitattu on ла-О'Оака
i on rivvuka / harva on ro^'šiamoitattu.
rops/U, -uZ

'Ropsu'.

naruziz^da ropsus^saottAs^parveZ

(harv.).
roson/a, -a

'Rosona-joki '.

rosona kiv/i, -ellK

n.pr.

kaan jokea oleva kivi',
rosputťéi
ťéi,

30

rosona виллА on hUvä piikki.
'Rosonan alussa lähellä Lau­

тглл^оп rüsä rosona kivellÄ.

ven. распута)

0 3 'at^kai

'rospuutto'.

ко orjrosput-

noissaz^coXsema.

rosslpoit/ta, -attaZ
plitkA rossIpoitattaZ

(c ven. рассыпать)

'hajottaa'.

ikä

'rikottas^plitkA ', siг^лassaг^läpг sor-

tofka ikä ралкк!.
^ го 8 8 ол-кал/а, -ла
la,

laukassa

(ven. рассол

ollut kala'.

rosk/A, -a, -аллА ^
'itu',

'suolaka­

-алла,

-ab, -itA

(vrt. ven. росток)

munad on гозкаллА / vilj on гозкалла.

rossA
rossA.

'suolavesi')

гоззол-калла himotaB.

(< ven.

роща)

'lehtimetsä'.

й И - л а и к а л л on hüvä


438

roe

ro 8 sot/ta ^ roššot/tAj

-a

(C ven. расчёт)

'lopputili'.

ühet mehell^eglä annatťéi voseottA / ro&Sota о^Чъп.
rot/tAj -ta^ -aD, -ťiitA

'rotta'.

hän on niku hivi,

va

on вигер / 'раШ'и potťšitA / rottA vei meiltK suve ťéUkii lihha / rottA i krottA hän on ühsi, monikas^ku^sup^krottA i monikaz rottA,
voutA

'routa'.

routAj

se on roja ко on jäZ

'routa on

silloin kun maa päältä vähän jäätyy' / aüksüllK natoko та jä^'áUB, pältR vähäisi ninta on
kevväll^on kera routA,

äZ, siä sitä ku^suttaz^routA /

kera ко roja jā^'šūB, sis^kera on routA

/ tänäpä OTļ^kūlmK inmAj
ко on jäZ,

1

kai routaan и И ^ в а л л А / rout^oyi roja

sisese on routA.

routazikkO

-X"

'routainen, jäätynyt'.

“

rubV/a, -a

(< ven. рубль)

routazikkO te on.

_

'rupla'.

kahz^dK koAd^rubVa

pannaZ.
ruďďa
ja'.

n.pr. ^ rudja

'kylä, ven. Рудилово, kartalla Raud­

sur ruďďa Большое Рудилово / реп ruďďa Малое Рудилово /

külä on rudja.
vudv/atA, -aZ

'heittää,

työntää'.

rattad^rudvaz^roja

siiäme (rattad^vajjos^'ái roja) / ve rudvas^tess^äre, d4 māni
kor'^m^iimperi / re rudvaz^Aumme, hepoin eb^'aksA когэта temmatA Väliä / pu narļkiz^maha,
rudv/oa, -ozin,

-o

dH, ohzad^rudvaz^ma sUäme.

'murskata, rikkoa',

ралкк! Aarļkiz^me-

he pällÄ dH. kai rudvo mehe / miä taAazin helmi pällÄ dH, rudvozin helmet^kai rikki.
ruik/ko

ruik/kO,

-o, -koza

'rokko, ven. оспа',

mejje

kUläz^on ruikko / ruikko hämjpiAAab^näö / ruikko piAad^näö /
hän oli ruikkoza / sis^pannas^kätte ruikoD
on ruikod^näd^mitä kätte pannaZ.
ru/iZ, -kke ~
-kkeka,

-kkeD

-kki,

-kk'eD

'rokotetaan' / s i z ^

Aahsin pannaz^ruikot^kätte.

-issA,

-kkeZ,

-kkiDj

-kkeitA

Aopetatťái, vimin vihko ко nitatťéi,

~kkÍAAA
'ruis'.

-ккеллА,
siz^ruis^ko

sis pan^'ši se vihko maha


439

тиъ

d4. siz^issus^'H viho pällÄ.

ikäühs oma viho pällK issuB.

eiz^otetťéZ vihko sittK väliä d4, ka^sotťši- massA orjko sellÄ
böTöläisitK mittä аллА vai,, eAokkai mittä / rukkeV

'rukiit'

/ rukkeka / temmX rukke vai kagva = külvämmX vukke vai kagra
/ vukkeitA on раЬЧ-'и maZ

(rukkitA harv.)

/ sasi saottaZ; rukki

pel^’
i iD ehk^i rukki saziD / rukki hüvä / paVťu tšetverikkA
ruissA painaB? / mejje rukkez^on pallhA kattara / tänä vonn^on
sorria hüvä rukkiллA

в а о Ы а г ^ г и к к е л л А kera) / rukkiAAA pet-

täs^kahsionkizet sitteD / t'šihu pä or^rukkiAAA,
päD / ко on

tapettu rukkiD,

30

ко on h e ň o t ^

siz^olet^pannas^kuvoAAA / ma-

hutammA nämä rukk'et^kai tähä kott'ši / ved^rukkitA i siputad^
matA mütällK / lehmÄ söi rukkitA pallhi d4 turpoZ.
ruizjauho/D, -i

(mon. part.), -issA

oli ruizjauhoi pantu [parkkiveteen

'ruisjauhot',

/ mämm/i

meill

-I) tehäs^poA-

AaissA i ruizjauhoissA.
^ ruizmant/ aP, -aitA

'ruismaltaat'.

pannaz^i sekami odra-

maAtaitA i ruizmaAtaitA.
ruispel^'šiP

'huonot,

lyhyet r u i s o l j e ť ,

ks. pel^b'šiD.

ruispel^’
š id^ne on ne mikät^heAod oled^jävättK.
puizräkki

'ruisrääkkä' .

раШ'и ruizräkkZtS / ruiz^räk^B

(sanotaan kun ruisrääkkä h u utaa).
rukamoinik/kA, -a, -aD
pesulaite'.

(< ven. рукомойник)

'eräs käsien-

miä osin uvve rukamoinika / kūlāz^oA^'ēi rukamoi-

nikaD.
rukke-pä

'rukiintähkä'

ruVasnikkA

(vrt. ven. руль

ruAA/a, -a, -aka,
tä tasoitetaan',

(tähkä-sanaa ei tunneta).

-aD, -itA

'peräsin')

'perämies'.

'jyrä, jolla peltoa tai tie­

гиллака tetS AaennattaZ / peAtoa kera лаеп-

nattaz^ruAAaka.
гит/a, -aD

'ruma'.

ruma inimäinK (= ilkiä inimäinä), ih­

mistä vain sanotaan L.M:n mukaan rumaksi / vain laulussa; sUkä AarjgoD, Juka AarjgoD, eikä рацка pahassi.

meill^on r o g a d ^


440

rum

vumaB,

p i t ä k ä h ampai sk o v anna.

rumm/u ^

rumm/U,

(rattaissa) ' .

-ussa,

-uD,

-uitA

'pyörän r u mpu

kahs r ummua / раЪЧ.'и rummuitA / т а Ы а г л л ^ о г ^ г и т -

mu / ni oli p ah ai n

te,

r u m o k / k A , -ka,
hoja'.

-ua,

kai r a t t a d ^ r u m m u s s a vajjos^'ii.

-aD,

-koitA

'eräs t a v a l l i s i m p i a p i h a r u o -

mejje i k k u n a n a :л л^ оп s ur ^r um ok kA / vohtA

t A Z : mur ok kA

ehk^i rumokkA,

r u / p i , -ppia,

-veD,

титоккА

-pitA

n in t a saot-

saottaz^rohkiap.

'rupi'.

kippiäll^oti,

(-'-^on)

suri rupi p ä l l K / ki p p i ä l t K tuli rupi väliä.
r u p u k / k A , -ka,
juoma-astia,

-assA,

-akā,

-aD,

-koitA

'tuohesta tehty

lippi; m y ö s n e l i n u r k k a i n e n rove,

k a lla k ä y t e t ä ä n m a r j a - a s t i a n a ' ,

jota m a r j a m a t -

r u p u k a s s ^ o n hiiva j u v v a / pai-

menet^to^'ii v ä l i s s K r u p uk ak a marjoi me^sässÄ.
rusakkA

prusak/kA,

-koitA

m ei ll ^o li p a VV u p r u s a k k o i t A .
r u s k i / a , -atA,
nen'.

-aD,

meill on r us ki a

rusko r-~i rusko
rus ko va

-aitA

sured^musaD /

прусак.)

'punaisenruskea,

vaaleanpunai­

lehmÄ.

'ruskia

(< ven.

'russakka'.

(c ven.

lehmÄ,

танцевать

rus ku Aa in A r ^ r u k u A a i n A

lehmännimi'.
русского)

' r u s k u a i n e n ',

'eräs tanssi'.
kanamuna rusk uA ai nA

kanamuna rukuAainA.
r u t s k / A , -aD

(< ven.

ручка)

'kädensija'.

krappimi rutskA

/ hairo rutskA.
r u / t t a , -ttAma,
nuD,

-tettaZ

-tan,

'kiirehtiä',

-taD,

-taB

(eb^ruta),

-ttan-

miä en taho rutta / miä rutan ta-

A a t a / har av oi ss A rutan / ta ho t^ ki re pä Aopetta,
hepoin on ahnas^sümä,

-^’šin,

s iz ^rutaD /

ко r u t a p ^ s ü v v Ä / hän hilVa tep^ťéUtK,

eb^ruta / r ut et ta s^ k o v a s s A

ken päzeb^ette,

ken A o p e t a p ^ e A A o

ennepi.
r u t ť á i s s A , elä rutťši,
r ut ťáissA kotto,
ко varepi meD,

rutť ši ss aZ

'kiirehtiä'.

tarviz^

m e i l l K koto jäi koeriAAA / ainA rutťšissaZ,

sis kirepä p ä z e d väliä

/ juo m a r i l l e sanotaan:


441

гик

elä rutťái sinnE таглта,
гикилаъпА

sellÄ таглтав^караккогЬ е Ъ ^ о .

'munan keltuainen, ruskuainen'.

kanamuna ruku-

лагпА / kanamuna гикилаьп^от^ролЬеЬиллА hüvä / mžä saor^rukuлагп агпА L.M. vrt. гизкилагпЛ.
rum/iZ, -issA,
mis; k e h o ’

-eltA,

-eD, -itA ~

(elläimell^evät^saotA,

rumissA / раШ'и rumitA

-eitA

' (kuollut)

eläimellä on rato).

ruu­
kahs(i)

раШ'и гитегЬА / hänell^on väkevä ru-

miZ / tänäpä on ni väsünnüD,

kai rumiz^or^^karjkia / zemskot

meill^ain saottaZ: залад.^йкЬЪд, rumis^pttkl / nämä rumed
montA päivä on ma pällÄ seisseD

'nämä vumed^on kavva mättKmät-

tK' / hänell^omjnussA rumiZ / vumiss^ihma

'hankaa ruumista,

pese' = hiutA rumissA / inimäin рлатаНЬар^коко гителЬА maha
'läjähtää'.
run/a

Pun/A^ -a, -ад, -itA

'valakka'.

vunA hepoinA /

naitattU hepoin sitä saottaz^runA.
r/upOj -uvvoj

-upoa

'ikkunanruutu,

lasiruutu'.

rup^or^

rikki / rikkozin ruvvo / miä dumazin päivält^ettK kili miä ik­
kuna ruvvo Ullä rikon / ikkunaллA orļ^kūz^rupoa.
rupua rapua

'törkyä'.

kaikiAAaissA rupua rapua

'niku kai-

kiAAais törk’
öä'.
rusU

'ruusu

(sairaus)'.

rusu hän on kippiä токотаьпА,

pikkArain näpükkÄ on, punain on d4 kivisäB kovassA / lentävä
rusu ко on sisähän килкиВ / лигиви hän Aut^piAAaB / silmärusu
on / heit orj^kahstoiskümme sortťéia, а miä va en t'šijjā kui
heit ku^suttas^kaikkiļа.
ruš/šia, - í D, -šizin,
taa'.

heit^orj^kahstoiskümme sisartA.
(elä) -г

(< ven. рушить)

'hajot­

miä en taho russia / mitä siä rusid^vatteitA kirsussA

(ко borit^seltÄ vatteD) / miä vussizirj^koko kuhja

(roitad^ni-

ku) / elä rusi.
ru^'š/i, -ia

'ruuti'.

tähä Aaherjki on p a W u ru^'šia pantu

/ tähä patroni oli pantu раШ'и ru^'ēia.
ruttsi/a, -аллА

'kartalla Ruutsia, kylä Soikkolassa'.

ha meD? - ruttsiaAAA.

ruttsiaAAA va lättäz vennässi koko

ku­


442

rut

аогккилаЪ^ siskl poled^vennässl, poled^massl.

hií näitä Zät-

täZ: varis pun^noksalle sid4’t, nokkA n a ‘more g Vadi't (vahiB),
z a ‘ftra r i ’bi bu'd’
et ('homennA Ъер^калла') .
rutu

' (kortti)ruutu'.

marjeäiia ťšiukkazimma,

oli rutu

trumppl.
rUmä
^suttaZ,

'jokin rikkaruoho'.

hän on roho mokomain^

rümä ku-

v a n k i a t ^ u k a D / pennova siiäme kazvob^rUmä / odra sUä-

me kazvob^rümä,
rUnni/B, -nnüD

'puristaa, ahtaa',

ahtas^paikka kuhoni-

bit' jä sene rUnnib^ett^ep^päz^läpi menemä jä, киттал vott^on
раШ'и jätX / аллалл^оп rünninnüt^kovassA,

semperässK Desi noi-

zeh^ni kovassA.
rüp/pü

rilp/plf, -il, -pii

(yks. illat.)

'helma, syli'.

miä korjazin rüpü täiln omenoitA / elähän rüppü pa / elähän tua
rüppü ain, suri kolli / norikiллA раппаг^лакз! rüppü.
rüps/u\

-üD

'rypäle, terttu'.

bassoon sorriad^rüpsüt^

poллaitA / роллалл^оп rüpsüD / к а И п т а г з а л л ^ о п rüpsüD.
rü/säj -zäj -zäZj -zällK,

-si

лаикаллА kgns ühzittä vennekä,

-sitK

'rysä',

meb^

noizeb^rüsi panema vette

eUk^i XomnikoллA kattsOma rüaitÄ / niku rüzä silmäD (verkolla)
/ mussaAaizet^taAvenna rüzäs^sojеппеллаЪ / rüzäll_^om^perä /
rüzäлл^orļ^iveseD / tovvis^pettäz^üsit K i mertoitA.
rüt/ki, -kiä,
'ratikka'.

-eD, - k ī t Ā ^

rütkiä on karkia

VonnA раШ'и vütki teh^'šU.

-kZ

(< ven. murt. редка)

'karvas' süvvä / meill^on tänä

kori топелл^от^тивзА а топелл^оп

vaAkia.
rütfšüZ:
rütfšü;

väki OAAas^kai Uhez^rUtťáUZ
aja hilet^kai ühte rütfšü

rü^&/i, -г, -iä, - í D, -itK

'yhdessä koossa'.

(yhteen kokoon).

'eräs päällysvaate; oli muuten

samanlainen kuin kauhtana, mutta vain karjkainA'
rüüd).

(vrt. vir.

rū^'ii hän on vaAkias^karjkassA teh^'šū, kera neitK en-

^'áisitK vatteitA / гй^Ий^л^'ёг,

еппЕ petťéi,

karļkaized^rū^'iiD


443

rüp

/ kauhtan^oli коЬаЪЪгпе а vü^ii oli šndritťáů niku nät^paVto,
takana oli šnöriD - zborad

(kertoja ei enää hyvin muista)

kusakkoit petťéi vü^ii pällÄ г kauhtana pällK,
ja pällK.
¥r riip/piä, ~iB
pib^ninta,

_ _
_
_
vetelä siimissÄ ко süB, siz^rü-

'hörppiä'.

säPVäB.

rüp/ätÄ, -pämä,
pätä'.

/

a vii oli paj-

-pän,

-päB,

-ättäZ,

-ātt'ši

'juoda, ryy­

miä en taho rüpätÄ / tänäpä sai vähäisi rUpätK / miä

Tiippän vina / miä vUppän vettÄ (harv.) / se mes^riippäp^kovasSi4 .
riiv/ätÄj -ämä,

-äZ

'ryöstää',

röväli rüväs^ühe mehe /

i kaikkia rüvämä mitä va hejje helvetťéi silmäd^nähäZ.
vüvämine

'ryövääminen'.

rähinik/kOJ -oka

'pörinä'.

mussA varis^ko tuli UllK sure

vähinikoka.
räis/se, -settK,

-teD,

-teitÄ,

-täisea

'räystäs', räis-

teD myös

'räystäistä tippuva vesi ja räystäistä riippuvat jää­

puikot'.

kevvällK or^räisted^jäZ / kato räistäissa vesi noi-

zeBj

tappap^pertťii kera топеллА,

pertťšb

a mejje küläz^vähä tap p a p ^

/ katossA ко se vesi fšinkuB,

si-z^on räisteD / räis-

ted^rippuvattA katoAtA / taAVen^näd^jätt'iüväd^mokomat^pited^
ļād^jatťéiinneD, ne or^räisteD.
räkiltä

'vastakeitettynä'.

hän ka jäp^kavvassl,

hautuB,

sona-pudru or^räkiltä hUvä;

siz^eb^o hiivä.

nuken mukaan m u u s ­

sa yhteydessä ei käytetä räkiltä-sanaa., vain milloin sona-pud2-MSta

on kysymys.

r/äkä

r/äkä, -äkk'ä, -ässÄ

vaAuB / sussA vaAub^räkä /
ho'tatsno,

íaau

'räkä, lima',

räkä nenässS

nenä rässK / hän orjako tse-

ain räkk'ä siileB / sussA nät^ko köhittäs^sis^tuab^

räkä.
räkänenä
räkänenä.

'räkänenä'.

nenäs tuab^a t t A j

saottaZ: ais^siä


444

rän

rär^gäh/täasÄ, -täziD,

-^'él

'ärähtää'.

mitä siä rärjgäh-

täzit^häne рйЪЪК ni kovassA / n ä t ^ a v i n rärjgäh^'il homnikoAAA
voAodja pällÄ, mihs rahka еЪ^ликеппиО.
rän/tt'iüy -^'áilD

'kulunut, huono; rehjake'.

rān^'iūd^vat-

ted^on pällä - p a h a i z e d ^ a t t e D / hän käüb^niku vantťéU pahaisis^vatteiZ / ais^siä vana rāntt'ēū / rantťéil maja / räntfšü
nainA //

\^/iume räntfšüä saB

'lumiräntää sataa'

{лике kielsi

tämän merkityksen)].
väpi/zeB, -ssäZ

'roikkua, riippua'.

kormassA takannA rä-

pizeB / nova räpizep^korma jäles^tuAAA / п й Ь ^ Ь и т а И к к а л л А pä
räpizeB / nora rāpizep^hein^kor'^ma jäteZ / muAkad^räpissäs^
kuhja pällÄj

tokkuvattA kire maha

/ on Ь'ёглалЬА seltS kuhja

pältK tikahtastV väliä ni siz räpissäZ / UheAAain räpissäz^
vaikk^evätt^i tikUj

evättyä paikanAA siz^räpiasäZ.

räpäl/ä ^ räpäl/K t -äD

'huono, kehno'.

vatted^räpäläD /

räpälK hepoinA / räpälä reki / räpäläd^rattad^OAAaZ / räpälä
maja / hānell^on^'ēi räpätät^honeD.
rāpā^’ēik/ko, -oD

'repaleinen'.

siä od^niku räpä^'iikko /

räpä^'äikod^vatted^on pällÄ.
rä/tt'ii, -^'éi, -^'éillK, -^'šikäj -^'šid, -tťéitK
huivi',

rā^'iid^annatt'ši sulhasen veljille,

'liina,

rátťái on otava-

pl / rätfäi oli korviAAA kun ventsaan mentiin,

ratťéi on

vaikka rozavo ehki долиЪо ehk i vankia ken millissK tahoB /
т И Ь й г г Ъ rā^'ši pat^korvÍAAA? / [sokkosilla oltaessa

ühelt pan-

naz^rā^'iikā s i l m ä t k i n ! / miä pärmäzin rátťéitX.
rätäzik/kO rätäzik/ko, -ко
tiheä pensasto, näreikkö'.

(yks. illat.)

'tiheikkö,

rätäzikko = t’ēih^'ši mettsS^ paju-

mettsK on niku rohkiap rätäzikkO / se on t'iih^'šl mettsÄ mokomain heúokkain,

se or^rätäzikkO / mii olimmA gribaZ, menimmS

mokoma rätäzikko, sto jedva'
räv/UD, -üitK
jääneet osat'.

va läpi päzimmS.

'eläimen rasvaa sulatettaessa sulamatta

(kun eläimen rasvaa sulatetaan niin)

ne on

r ä v ü d ^ m i k ä d ^ ä v ä D / se razva näet^ko on sunattAmatta s i z ^


445

päü

neit saottaz^rävüD / miä panin pudru rävüitK.
К
räüstäimK
räüstäin
'räystäs'.
koka räUstäimÄ 'katto---------К
tuolin räystään alla oleva osa' / kato räUstäin .
räü^'šü/ssÄj -mä, -B ikielt. eb^āū^'šU),
-ssäZ

fkielt. evād^rāii^'ēU

vettyä, väsyä'.
пикиВ,

-2j -zittK,

rāU^'ēUssS), -s^’ši

-ssUD,

'kuihtua, näi­

kukkA noizeb^rāU^’
i Umā / kukkA vāū^’
šUB / ко

sis^saottaZ; n ä d ^ o vaū^'šUB / kukk^eb^āū^'šU / kukkA

jo rāU^'šiiZ / joko rāū^'šūzittĀ? / kukat^kai rāU^'iūs^’
ši / лаНz e d ^ o тйй^Чйв^'пъ 'nukkuivat' / siä jo ot^kaikkine räü^'šüssüD
(sanotaan vanhaa ihmistä).
rähUlli/ne, -zeB
nÄ /

hü

'kunnollinen, hyvä',

rähiilline inimäi-

or^rähüttized^inimäizeD.

vāk'āB

'rääkkyy, rääkyy'.

vuiz_jcäk'äB sanotaan kun ruis-

rääkkä huutaa.
rā^’
šiiise

'järjestään',

ninta rā^'šūize ain Aassas^kui

monnessA joessA / i ninta vā^'ēūize' ain kil^Ktkkl.
¥r rä/р'ёUj -^'šüäj -hüZ
(vrt. ven. ряд)
'rivi; järjestys'.
pan^'ii kai rā^'iU seisoma / tämä kiilä orj^kohalle, majad^rā^'šUā
mütällS teh^'iii / nä, mi suvi virka MampaitA

'Aampat^ko tuAMas^

toin^toize perält ain rā^'ēūā mü ' / sell^oti suri virk^inimäisitÄ.

kui ninta kai ühez^ä h ü Z ,

peremmeZ,

ni toAkkua eb^o

rättälä joki
röh/kM,

-äB

n.pr.

'joki, kartalla Sumajoki'.

'(siasta)

röllöl/ä, -ä

sizjsn virka / nain ко o m ^

'rä^fäüä bole'.

röhkiä'.

(yks. illat.)

sika röhäB.

'kylä, kartalla Röllölä'.

kuha meD? - röllölä.
röhkelöi/ttä, -täB,
vassA razvaissA kasettA,

-^'šin, -tťéi

'röyhtäyttää'.

d4 niid^röhkelöitäB

söir1_J<o-

'kurkku niku raz-

va noizeB' / välissÄ капатипаллА röhkelöitäB, niku kanamuna
maku on / miä söin paťťu pekkiä di röhkelöi^'šin ^
rohkeloitťši.
päB.

ко sUt^all'u pekkiä,

dK. minnua

siz^niku kurkussA kai rep-


446

rök

rök/kiä, -гВ
vökäli

'röhkiä'.

sika rökiB.

'heittiö, ryökäle'.

hän от mokomain niku nalja

tekejä i koeru tekejä i pettelikkO.

paikaZline inimäi-

nK / zemsko oli sur rökäli,
römillä

'kontallaan, ryömien'.

miä väsUzin ni kovassA,

mejje Aahs^meb^pömillä /

en Jaksat^taAat enepä, pevässK kai

jo rämillä menin eteZ / mejje kiilä t'šüttöä ühtK vävüsse löi
kirvek’
ā pähäi

s i s ^ o l e v i z ^ i r a t a römillä tuli eteZ,

kuza

oA^'ši eläjäD.
römikköi/ssK, -mä, -B ("kielt. eb^römikköi)

'kontata'.

jiahsl noizeb^römikköimä / mejje nahsl jo noizeb^römikköimä /
Aabsl jo römikköiB / лаке eb römikköi.
röväli

'ryöväri'.

^ rövämi/ne, -ze

röväli rüväz^ühe mehe.

'ryövääminen'.


447

-за r~ļ -sat (А)

'saakka, asti; lähtien'.

poikA Ьил^'ёг sattuma jamassa,
tA virsta on linnassatA

nain da voAodJa,

hepoi-zeka / tetK mitottaZ, mon-

linnassa / a sittäasa miä hänt en

nähnüD / mii tänäpä makazimmA hämärikkossatA / i t s ^ o A A a z ^ i n toissat veZ.
saBj ks.*satta

'sataa',

tara, a kui välimitte saB,
saharnittsA
sa/hutta

(< ven. сахарница)
sa/utta,

-hu^'šimmA r^-u^'šimmA
ahkeroida',

koko päivä ко saB,

-huttbmma,

'sokeriastia'.
-hutan,

-utaD,

'kaikilla tavoin

koettaa tehdä paremmaksi' / miä sahutan Ьаллоа

hepoize

(paviA) / mitä

kai sap^sannoa sto sautaD (лике) / sah u t a t ^

'teit t’
ēūtĀ,

tap^kaikkia
mA ^

-hutaB,

'tavoitella, koettaa saada tai hankkia,

miä noizen sahuttbmma Ьаллоа

niku ittseZlK saD,

siz^eb^o hat­

sis saottaZ: hattavoitte saB.

d4- said^rahha dH. o s a t ^ e p o i z e ' / hän sau-

(лике) / mü sahu^éimmA sahu^’
ē immA

mü stavatťšimmA staratťéimmA tehä

( ^ m ü sa^ťšim-

'мы старались'^ отта

ikk^.
^ sāj'/g, -aD, -it
sajaD

'saaja'.

ženihan kanssa tulevat olivat

(häissä) / vaha saļit^on vähä а süjit^on p a W u .

saja лаилот/а, -assa

'häissä laulaa sulhasta odotellessa'.

siz^noiesas^ťáiitod^AauAoma saja
paVVu on väkkiä,

(häissä) .

zeniha suku kai, kui

kai ikä iihtä AauAottAZ, nimeltÄ kaikki saot-

tAZ / ne fäütöt^siz^i itsellÄ otettAs^seltÄ mitä savvas^saja
лаилотавзА

(s aj a-sanan merkitys ei ole selvillä) .

sak/kl, -kiZ,

-кг

'hankkiminen, ansio' .

ha sakki / hän üht pätkäin on sakkis^kuzani

mehed^men^’
š% ra­
'kuzanibit'

ainA

ťáaz'.
saliD, k s . sukkusaliD
san/i, -i, -ikä

(?)

'huivit'.

'ajelureki; myös pieni lasten kelkka,

jalakset yhdestä laudasta, rauta jalaksien alla'.

sisuko men-

näs^sani dali rattaiAAA, s i z n o r i k k i tempab zenihaAtA ohjat


448

s ap

käessK väliä / sanika livvuttaZ.
sap/aZ, -pa, -раллА,

-paD, -paitA

'saapas'.

sappa kab-

AukaZ / miä килиЬап sappa pohjaD / miä panin sappat^paljanta
залка / miä ihmazin sappat^kahez^vikkoa / parennattas^sappaitA (= paikattas^eappaitA) / koev^minek'ā sappait^temmattaz^j aлазаА.
sappa var/sl,

-veV

'saappaan varsi',

paikka naskaliko,

sappa Varsi / ahtat^sappa varreD.
sare kuhja:

(onnimanni-runossa)

re kuhjassA kumina
sarenna'лла

satuлassA sare kuhja,

sä­

(run., L.M.).

"saaren alapuolella", muuan paikka Laukaan

joessa,

sarenna'лл^оп hüvä p U k k I .

räjitÄj

üHs^otts^on väräjikä rinna.

sar/i, -essi

'saari

hän on vähäin iilemmäz^vä-

(erisnimissä)'.

meillK varivap^päll

on romasarij рол kiAometra pitkl keskellä suota, kovaa maata,
metsää kasvaa päällä.

sitä va ku^suttas^saressl meillK.

ks.

horjkAsari.
sarnA/pu

sarne/pu,

sarnAputA / p a W u

-putA,

-puD, -puitA

'saarni'.

kahsi

sarnApuitA / mejje ikkunna:лл^оп pallii sar-

nApuitA / sarnQpu orj^kova.
satan/a r^satan/A,

-a

'saatana', kirosana.

sana perkele / satana sika

(haukkumasana)

nuataskl / hän on s a t a n ^ ä D ,
sat/ta, -tAma,
-tAka,

-attAZ,

/ ais siä satana sin-

pahaisi juttui läkkiäB.

-aD, -aB, -ammA,

-atťši

koleno kovep

-öin,

~to, -tamaZ,

'lähettää; saattaa'.

-taD,

voлoďja meni tu-

гиллА, me sattAma häntK / kirjoi satattAZ / tomui s a t a t t A s ^
kera

'tuomisia lähetetään' / tänäpä satatt'šī nekrutt'šītA / ол-

^'éi kai sattamaz^minnua / miä ко satein poikaizet^per^'šiš väl­
iä ni sure AO^’
ē inaka men^'ēi - sure kolinaka men^t'ši per^'šiš
Väliä.
sattamine
sat/ t o ,

'lähettäminen'.

-toa, -oD, -toitA

'heinäkasa, johon heinät pan-


449

sat

naan ennen kuhjan tekoa'.
päivä sattozimmA

tavvis^panna heinäD satto / mii рол^

sattozimmA), tuli tuli dai kai toukki sa~

tod^maha.
satt/ossA, -oma,
-ozitta,
saan'.

-ossuD,

-ommA,

-oska,

- o z i n ^ -ozin,

-os^'éi

-ozimmA

-ozimmA,

'panna heinät saatolle, ka­

tavviz^noissA sattoma / mii sattommA heinitK / miä jo

sattozin

sattozin) / joko ťéii sattozitta? / hU jo sattos-

^'ái / sattoska heinäDl
sad/a, -da

(yks. partit.)

(< ven. сад)

da oA^Aus^'ši / hän kavaulitab^ommasse sadda
sa/e, -ettA

'vesisade, lumisade'.

'puutarha'.

sa­

(= vahiB).

'vihma dati numisae'

tänäpä oli säe / kovassA suri säe oli / tänäpä eb^oAt^saettA.
sah/a, -ha, -ant,

-aD,

-oitA

'saha'.

zavodajiA^orj^kus^

sahha / sahaAt katkis^pi.

^
sa/hatA

_ _

sa/Xo.tA, -XXama,

mA, -'iXamaZ

'sahata'.

_
-hhan,

-hhaD, -hazin,

-hazim-

miX sahazimmA koko päivÄ puitA / hü

OA^'ši mettsäs^puit^saXXamaZ / i miäkki menim^puit saXXama /
sahhat^häntX,

sis^saha ahisaB / intA veremällä vel hüvä paika

puitA sahazin.
•X_
sahhami/ne, -seZ
sair/aZ, -assA,
tav.

ZäsivJ.

_
'sahaamlnen'.
-aD, -aitA

(< suom.)

'sairas'

(harv.,

pal'lii sairaitA / tämä nain on sairaZ.

saj j/а, -а, -aD, -oitA
teosta:)

lülüpu ahisap^sahhamiseZ.

maitu seattaZ,

'vehnäleipä'.

(saijataikinan

ко bo maitua sis^pannaz^vettS,

sis^

pat^hiva da вола, sene hämmännäd^enstä sene hiva i soAa,
pad^auhoi,
kini.

sis^hämmännäD, sis^pat^sojа noisema,

1ллаллА sekkat^sajjataikina,

sis^pat^taz^noisema soja,
ma jo piraitA,

vähäisi noissA.

sis^katat^

sis^homnikoAAA ajiusaD.

sisuko noizep^sis^sab^noissA vali­

i vatruškoitA,

ra, kaliaisit tehäs^keva.

sis^

kakkuitA.

borankoitA tehäs^ke-

sisuko valid^vaAmessI,

sis^toukkat^kiukaZ

siz^a n n a d ^

/ miä murran sajja /

saj j a d ^om^ ö ü h k i ä t ^ k o on hüvässÄ noistu / hän toi miAAA ter­
ve игла sajjoitA.


450

sae
sajjainA

К
sajjain paskA on ümmerkäin .

'vehnä-',

sajJaleipS
sajjapata

'vehnäleipä'.
’suret^paDj

sajjaleipK linnas ко osettaZ.

joihin vehnätaikina tehdään',

^ saooataikin/А , -а, -assA

'vehnäleipätaikina'.

sajjatai-

kina pannas^hiva / kupelja eb^o sajjataikinassA / ъллаллА
sekkat^saj 3 ataikinūj
tehäs^kovainAj

згз^котпгколлА аливаО / leiptaikinassA

tehäshänse i saj J ataikinassA.

sajjauho/Dj -г

'vehnäjauhot'.

зоивзТ: razva da sajjau-

hoi padeva dK maitua.
sakar/a, -aD

'sarana'.

uhs^kri^'éizeB, nät sakarat^ko

orļ^ku-ivat^sie^kri^'iizeB.
sakkia, -ss(I)
kia

'sakea, paksu'.

[taikina] / pattud^veri

siz^on sakkia ehk^i kaik­

'a näet^ko veri терпко jähüp^siz^

mep^sakkiaě siz^on pattud^veri’.
saks/Ay -aD

'kaupunkilainen, hyvinvoiva'.

vikka, hän eläp^ko saksA.

mitä hänellK

tinnaz^näd^niku ked^elettäZ,

neit

saottas^saksaD.
^saksA, saksa keli

'saksa, saksan kieli'.

tunzin saksa

keltK kas sanna / hil dumatťéi ettK miä saksa en tunn^üHtä.
зал/а, -aD

'salainen; vakooja'.

se aasia on зала assia

ven. секрет / moni inimäin ain saAamitte marjas^käUB,
ki eväd^mentäis^hänek'ä.

sto ket-

se on зала inimäin , saAamitte t e p ^

kai ehk i top^saAamitte // spionid^näd^on saAaD.
залакаудлА

'salakavala'.

hän on sa/iakavaAA inimäinR /

залаках>ал inimäinK (silmiz on hiivä a takka silmi sis kaikiAAA
visi paB ^
saAami

panetteleB).

oikia inimäin hän saop^kai kokalle.

'salaa'.

saAamitta

'salaa'.

a zemsko saAamitta vahip^herra päl-

IX, ettK mitä herras tuab^vaAmessI.
saAamitte

'salaa'.

saAamitte toi puitA me^sässX / nain

saAamitte mehessÄ otab rahha / hän saAamitte naizessA möi


451

вал

раПо

/ те j je kana teki puiput^sa/iamitte.

saAaaūj -ho

n.pr.

kylä, kartalla Salansuu

some uskoa ъ vennä uskoa.
лотеЬга ü t e z ^ i r t a .

kuho meD?

saAatu/Z, - S S A, -seD

30 taloa.

hän on jätte puAkkovassA колЬ^кгsaAasuho.

(< vir. saladus)

'salaisuus'.

su-

vet^saAatuseD / sitä assiat^ep^sa kellä lätK, se assia on saAatuZ.
Ballia:
salli

en s a l l i

'sietää'.

miä en s a l l i häntÄ / miä en

sitä ťšilt tehä.

sallimaito

sallimato

'sietämätön

( j t a k i n ) siä ot^sallimaito inimäinÄ
залу/о, -oa, -oi,
rin salvo',

-oD, -oitA,

-oiZ

(akt.), joka ei siedä
sallimato.
'aitan salvo, kella­

mejje aittaz on palťu sanvoitA / mejje s a A V o i z ^

oli pal4.W vilja / kammariz^moni saob^munasaAVoD, moni s a o p ^
karsinaD. / saAVois^pan^'ši
sam/a, -aZ, -ma

(viljat) .

(part. + illat.)

'sama'.

kandoHtari

miAAA saoB; täs samaz^vagonaz^issuka / sihe samma paikka,

ku­

ho zemsko käski sittua / ota serjo' галлА se sama virukkO paitA pa pällK / a monet^herottaz^nisamma kässik'ä kätki sie.
samaAAain

'samanlainen',

no ко hän saop^toissA,

a its

on samaAAain.
samavar/a, -ra
самовар)

(yks. part. + illat.), -aD, -oitA

'samovaari'.

(< ven.

samavarra keitättäs^kärkkik'ä / miä

lissän hilit^samavarra / samavara orj^kirkaZ.
sam/maZ, -pa, -massA, -paZ
'sammas, pylväs'.

(yks. illat.)^ -paD,

síaa^ou jaAad^niku virsa sampaD / voki sam-

paD / haki sampaD / miä nosan sampa püssü /

(häissä, kun on

vihiltä tultu ja lapsi ollut nuorikon sylissä)
toise pertťéi,
tetään) .

-paitA

kammarissi ku^suttaZ

siz^mennäs^

(jos siellä jotakin säily­

siz^norikbAtA otettaz^rätfii korviAt väliä dali no-

rikki its^otaB,

sis^pannas^perednikk^ette norikiAAA.

rikkl vejjäs^sampaZ.

siz^no-

matko meh^eZ, puteli on vina käez^i p i ­

kari, norikki meb jäleZ, mennäs sinne pertťái ehk i i k k u n ^


452

sam

па'-ЛЛА.

siz поггккг kummartap^koAt^kerta,

viskap^kamfgtťéitA

taZ, а vina matko аппаЪ^пагвгллА, puteli annapki naisinAA,
siz^naized its valettaz^i juvvaZ.

pirassA vejjäs^kera zakus-

kassl naisi/iAAj onutta vej j йг^паьзгллА.

(selitetty: eb^o mit­

ta sammassA а muitez^ninta taz^on satu sanoma).
*

samme Ъ/e
'залша!'.

_

sammal/e,

sammeлtA,

раЪЧ.'и sammelitA ~

ks. sosammaleD,

-eD, -itA

(?) sammaleitA

sammalitA / sammeteD

suesammaleD.

sammaleD.

/ s i s ^ o mennäs^sammalitA repi­

mä per^'šillK, siz^revättäs^sammalitAJ massA ко otap^sammalitA
käek'ä tempaB.
eamm/ua, -uma,

-uB, -u

tuli noizep^sammuma / tuli

'sammua'.
30

tuli ep^taho sammua /

sammu / tuleлл^oli sur lekko,

d4, sis^perrä sammu.
sammu/tta, -ttamma,
taa'.

-^'éin, -tťěi,

-tatt'ši

'sammut­

miä noizen sammuttamma / miä sammutan tule.

san/a, -na, -аллА,
vai

-tan,

-oļļA

'sana'.

kulet^siä sanna tänäpä

'kuuletko sanaa, totteletko' / me siä hito horna.'

niku maikkamize sana / miä kovisirj^kovaA sanaAAA,
mennK mettsä / t e p ^ k o erutt^ehk^

se on

sto et^tohi

lākk'āb^mokomaisi sanojjA,

kAovikkaitA.
sanakulemait/o , -tomaD

'tottelematon'.

Hipiä inimäin^

saottas^ko on moni mokomain sanakulemaito / ais^siä avmolline
литал,
V
J

hüva isä,^ mikädS w / on sanakulemaittomadW 'лаНгвО.

вапалавк/и

sanaAask/U, -uitA

'sananlasku'.

tämä sana

on niku sanaAasku / hänell^on se запалавки / hänell^on se kirromine ко sana лавки / miä tano panin sure stabli sana AaskuitA.
sanahussiZ

'sanattuna

(mytol.)'.

hänel\_äkkistä maot^sikkissäZ,
sanahus/sA, -suD, -tu
tol.) .

Aahsi eh^o ри^'Илла

on lehmää rivuhustu,
hustu '.

лаНв^оп sanahussiZ

'ka

pikkArai:zeD '.

'sanautua, tulla sanatuksi'

(my­

(hän on niku sanahussuD) / m e i l l ^

väliltK eväd annatA maitua

'niku sana-


453

san

sanat/a^ -taZ

'sanata '.

ta, pālk'āp^što sanattaZ.
sarj/kA, -дав

n.pr.

топгккагп pālk'āpki näüttä živat-

s i l m ä t t ä z ^ e h k ^ sanattaZ.
erään metsän nimi.

hän elläiz^oli

auri, а hän nüd^ol^leikattU / sarjgas m&ļje omad^eltäžz^veitätťái suri maš^'iitA.
sa/nnoa r^aa/nnoa,
zin, -nozittA,

-no,

-on, -oD (et^sao), -oB (ep^sao), -no-

-nnoisin,

lä / kui miä Velä sannoisin?

-noD

'sanoa'.

'miten vielä sanoisin' / h e i l l e

ep^sao mittä / a miä päivät toisiAAÄ sanozin,
ikkuna ten henossi / a sano,

miä saon hänel­

säkki,

ettK miä ü l l ^

kuza hil ол^'И?

säkki sano hil oA^'ši fiüt^ettsimäs^küli mütällÄ.
sÍAA^ett^ 0 A^'éi kotonnA?

miä saon

а sano säkki

miä saon ep^sanoD / hän jälte s a o b ^

ettÄ siä kai ťěijjäd^da et^sao / väki vahip^tointoizeA sil­
mil, i sannoa bo mitä / sanozin mejje mehil к е г а л л ^ е Ы К kirjuttakka mihekki ittsed_jneisterissl.
* sanom/ine, -issA

'sanominen'.

sanomiss^oltiz^i paVlhkkl,

a kerļkl mittä ep^tohi verkka.
san/tA, -паллА,

sulla,

-naAAassa

n.pr.

' p a i k k a Laukaan a l a j u o k ­

j o s s a on t u k k i e n l a j i t t e l u p a i k k a ' .

sortutattaZ / sene perässK Aassaz^ennepi,
ļovvub^mettsÄ ennepi,

sannaAAA р а л к к И А
ettK sis^sannaAAA

ett^eb^me ni paVVu paAkkit pohja / nin-

ta tuAAaz^aAazvirta sannaAAassa,

kuza kuikki / tehäz^väräjät^

заппаллА.
san/tťál,
läinÄ

-tťéia

'köyhä'.

/ selloon aima s a n t ť á i a

santťál

üheAAain

niku

kerrä-

(toisella puolen jokea Kukko­

sissa) .
sapa

(< vir. saba)

'häntä'.

hän on kole viro sana sapa,

sapa se orj^kole häntÄ virossi / ka^so

síaa^ oh

sapa märki,

ко

on h e A m a d märät takantA.
sapan/o, -o, -oa, -oD, -oitA
naisen ennen käyttämä'

naidun

(kuva Kukkosin sapanosta Kalevala­

seuran Vuosikirja 13 s. 260).
päs^sapanoitA,

'sapano-päähine,

hän on vaAkia,

sapanoi näd^enne naizet^petťái
kai kirjoitA täiinÄ, käytetty


454

s ap

myös Kukkosissa / miä tei-n uvve sapano.
saposnik/kA, -a, -коъллА
se on täiin niku saposnikkA

(< ven. сапожник)

(humalassa)

'suutari'.

/ зарозпъккоглл^оп агп

esimespännR piihä (suutarit ovat tav. juoppoja ja maanantaisin
pohmelossa)
sap/pi

/ saposnika nain ain ketjgettX käUB.
зар/pl,

-ikä

'sappi'.

sappi orj^karkia / siannA

kera on sappi / siä sapika palentunnuttA parennattaZ.
savaffan/a, -a, - ūjiaA

(< ven. сарафан)

lelle ulottuva hihaton olkainhame'.

'vyötärön yläpuo­

sis se matko tuab^ottama

sitä saraffana / sara f fana obnazoitattaz^garostaka / savaffaпалл i krassikiлл on vilissimäD.
saraj/а, -a
'heinälato',

(yks. gen. + illat.) , -aZ

(< ven. сарай)

meill^on saraja лакоппиВ / miä katan saraja kat­

toa / heinä ко tehäs^sis^heinä iAattaZ,

saraja p a n n a z ^ h k ^

kuhja / meill^on vana rakki рлида sarajaZ.
sarj/a

sarjQ, -a, -aZ, -ад,

-oi, -oitA

nokakku, ven. соты; kanan munasarja;

'mehiläisen ken-

synnytyksien väli'.

kak­

si sarja / раШЬ. sarjoitA / mehoлaisiлл^on särje / mesi on nät^
sarjoi sUämeZ / meill^on aittas^kui р а Ш ’и sarjoitA // munnivan капалл^оп pitkl sarja

'kanan munasarja' / kana piäp^pitk'ä

sarja välliä / sellK п а ъ г е л л ^ И
lasten syntymisellä)
sar/kA

1-----

sar/ka,

kylän peltoa',

/
-aD

pitkl sarja väli

(pitkä väli

mesileip^on se vaha sin sarjaZ.

_

'talon viljeltävänä oleva kaistale

_

mejje sara merkillehän k o л t^ükälä.

sa r / k A ^ sar/ka, -a, -ka, -азеЛ
'kotona kudottu villainen
Í*
_
kangas, sarka* • AarjgassÄ kottUj (kotona kudottu) / раШ*и sarka / miä k u t o z i n ^ a M h i sarka / sarka vanutattaZ / загазеЛ tehjí'áiť.
sarv/i, -e

(yks. gen. + illat.)^

-ia, -essA, -iZ, -ikä

'sarvi, lapsen ruokkimiseen käytetty sarvi, jonka päässä kumitutti tai lehmän nänni'.

lehmä sarvessA teH^t'šU, siz^on n ä n n ^

ottsaZ / ku^suttas^sitä sarvia kaikг■ллA visi: gogo,
dü.

lupu, dü-

rezirjkainA, pett’
ši lehmi nännit кегаллА / ко pezit^puH-


455

sar

tassi nännä da sarve,
lodjan pienenä) .

s i s ^ t a z ^ о oli ťáU ко said imemä

ко oli kuivannuD, sis^pan^’
ši likkoma,

(Voаола-

vez^ain liotatťéi / sarve oli rihmat^pantU, sis^pan^'ēi rihmaka nodrames^kinl.

rihmako sojimis^'ši ^nännä

kiinni sarveen,

jos oli nännässä suuri aukko niin pantiin tikku sinne.

/ ka-

^so mont pirua lehmäll^on sarviZ / l ü b ^ a s o kantoa sarvika.
sarvipa, -D
niseD

(run., L.M.)

kennon,
^

'sarvipää; vihainen'.

satu oli sarvipäd^jä-

/ hän on sarvipä inimäinK 'vihain inimäin

diiko'.

A
sasih/ussA, -uB, - u v a D - u v a t t , -usseD

keutua, mennä sekaisin'.
vihkoon männild^rikki,

'sekaantua, sot­

nora sasihuB / hiuset^sasihuVaD /

siz^oAed^e n n ä s ^ s a z i s s I , kai onet^sasi-

huvatt^ / kelloon sikkeräs^hiused^ehk^i sasihusset^hiuseD.
sa/ziD
jyvät,

sa/si,

-zissi

'ravattaessa lattialle pudonneet

tähkät ja oljet; oljet, jotka rikkinäisistä jalalli-

sista ovat ahdettaessa jääneet riihen lattialle'.
männüd^ikki,

minu peAAOvad^en^'ši kai sazissi
sis^sazid^mikät^uAAaZ, s i z ^ e
jo) / s i z ^ e
voaaA

vihkoon

siz^oAed^mennäs^sazissI, kai OAet^sasihuvatt
(loukutettaessa)

tapettAZ

/ ко rappaD,

( nUd^rohkiap ravattaz^

s a z i d ^ a tapettaZ, (kun ravataan)

olet^pannas^u-

/ sasi saottaZ: rukki pel^éiD ehk^i rukki saziD.

kāssik'ā tapettaZ,

sis^tapettas^saziD.

/

ко

kun aaseja tapetaan

niin haravalla aina otetaan olkia pois joukosta.
sa/ssia, -sima,

-ziD,

-sizin,

-siD

'sekoittaa,

sotkea'.

miä en taho sassia / miä sasizin pal'lii rihmoitA.
sat/A, -ta

'sata'.

vissatta virsta ve^'ēi barkkaZ, mitä-

le satta k o A d ^ a i ňellS virsta jaAkazi.
satakaskilmme t

'120'.

satakaskümmet^sült^om^itkl ter-

venäin snas^él.
satk/A, -oiZ
tikko,

(< ven. садок, gen. садка)

jossa kaloja säilytetään elävinä'.

'reiällinen laa­

tämä on sur satkA

/ s a t k o i z ^ o m ^ a V V u kanoitA.

“

s/atta,

—

-atama,

—

-aB,

-atannuD

'sataa'.

noizeb raettA


456

sat

satama / raettA saB / tänäpä sato vihma ni kovassA,

sto miä

kassuzirj^kai läpi / tänä Ut on Aunt satannuD, niku här^m on
maZ.
sattua,

en satu

'ryhtyä, tarttua johonkin työhön',

miä

en taho sattua sihe t'äühö / miä en satu sihe ťéUhd ( miä niku
en tartu sihe fšühö, en nois^sitä ťéiit tekemä).
satuA/a, -assA
sA save kuhļa

'satula'.

rissisan^'iissA satuna,

satuAas-

(run., L.M.).

satu/tta, -^'éin

'satuttaa, loukata',

miä en taho satut-

ta kättS / miä satu^'šir\.^äe, osipkaka ker^šin kippiät mütällÄ.
saun/a(-A), -a
selkäsauna'.
kuikki.

(partit. + illat.), -aZ, -assA

ikä Aaukpäivä,

топел mehed^lämmitättäZ,

mitättäZ.

ken sauna

ketl^oli joe vannas^saunA

kannatťéi joessA i, kust oti likep kanta,

топелл^оИ

kons

ain minjad^rohkiap^ain läm-

uvve vihaka enne Jania evät^kulpissli.

lāmmitt'šl, se i ve kanto sauna.

kas^kumenemma,

'sauna;

Uli Aaukpäivä külpizid^i,

siz^nas^'ši vette kiveD.

kivitÄ pan^'ii kiu-

sojennatťěi patoika,

kattaAa kiuka питкаллА pantu kui раШ'и väkkiä v e d ^

on ninta i vettR sojennattaZ.
hedjmān^’ši, siz^naizeD.

Aahzed^enstä pes^t’ši, siz^me-

babad^ain rohkiap pes^'ii AahsitA /

s i z ^ A A a A A A norikki mep^sauna / sis^saunas^keraAAA käiib^emä
Auettelemas^ko tunnep^kellÄ emä AueteAAĀ / hän tuli saunassA
da i hapjas^pä // anna saunA häneZlK / hän sai sauna

'получил

трепку' / а siz^annatťši zemsko коУамлА hüvä sauna.
saunnai/n r-^ saunnai/nA,
kattsoma sauna,
tA annattaZ.

-геллА

'synnyttäjä'.

sis^saunnain vaAab^vina,

naizet^ävväs^kattsomaZ.

sija saunnaizeAAA

(hyviä herkkuja)

ко t u A A a s ^

sis^t'ši^'ii varpaisinaizet^to^'ši kattsiai-

/ Ь й т ^ е д г а р ^ ' И л а л л А ко

saunnainA.
savekaZ

'savinen, savi-'.

sel pelloz^on savekaz^ma pin-

tA.
sav/i, -essA

'savi'.

ma pintA

'kukali sāp küntä',

аллА

nät tuab^'o liva, mones^paikka tuap^savi / komAna та on saves


457

sav

teh^'šil /

\_AatkA:~\ savessA teh^’ēU.

зауглот/и, -uitA

'savipuoli'.

т г л л ^ о И saviÁomu käeZ /

тглл^оп näös^saviAomuitA.
savima

'savimaa'.

kirsi nosap^seinä UllällK,

ко on sa-

vima, ко ma Jā^'šiip^kovassA.
savimä/ki, -ellÄ
mäki.

n.pr.

kylä Soikkolassa, kartalla Savi-

eoikkuAaz^orj^külit niku sittAkokoitA / kuha meD? - sa-

vimäellÄ.
saviper/ze, -sillÄ: ко med^linna esimäirf^kertA,
vis^savipersillÄ sutA anta

sis^tar-

(vanhat ihmiset sanovat lapsille.

Saviperseestä ei ole mitään muistoa enää, mikä se o l i ) .
saviroh/o, -tA

'savikka'.

mejje tarhas^kazvop^pal'l'u sa-

virohtA.
savi/ttsa, -^saB ~
kassa'.

-^seB

' (kanasta)

kuopia, kylpeä hie­

tämä kana kovvi savi^saB.

savvuj en за, saD ~
saD (partis.)j
joksikin'.

sātu

saDA,

'saada

et sa, saB, sainA,

sai, sa^'ēi,

(käteen), hankkia; voida; tulla

savva taAAO / miä harjkin ain taAAO mitäni savva /

miä pUvvän taAAoa savva omma / mitä niku ittsellÄ saD,
sap^sannoa što sautaD (лике) / siä kai saDA
sainA

kai

'saat' / tämä miä

'sain' / novenna sad^ni vananna келраВ / se mesikö liip^

kellS kobrad^niska ni sis^sab^arvo / seit sa^'éi mošsa / miä
en ťéi kust hän sene sana oli saD / on pussA satu ikona //
(täs ten ťéUtK d4 siz^ajettas^sinne t'šUho, sis^saoD:) miä en
sa harrossA ikä pole / ais^siä kohmettuD, mittä et^sa tehä,
et^tunnE tehä / meill^on peni tanav,

et^sa hevoissA kärtä üm-

peri tanavaAAA / kai on mukava, mikä va hilväs sap^sannoa / ma
pintA

'kukali sap^küntä’, аллА n ä t ^ t u a b ^ o

tuap^savi / miä en sat^koletta omma tatta,

liva, mones^paikka
härj koli iAm min-

nua, ettÄ miä en nähnUD / moni mesikö sap^humana siz^reistaB,
ajab^naize kotontA / jok se vattsA sai tervessi,

vai?

'joko

vatsa tuli terveeksi' / eb^o mittä sammassA a m u i t e z ^ i n t a
taz^on satu sanoma / me liXhsämä (kerļ^kui on sat^sanoma - miä


458

sav

saon lüpsämä; лике).

_

"H

savvi/pata, -paD

'savipata, saviruukku'.

ku^suttaz^murafkApata,
savv/u, -ua

maitUpatoi

savvipaD.

'savu',

ni paVVn on savvua pertťéis^sto tu-

kehutaB.
savvukaZ

'savuinen'.

tänäpä on tumakko глта

'niku sav-

vukas^iAma’.
savvukkaisi

n.pr.

v a t j . kylä, ven. Савикино, kartalla

Savikina, myös Sauvokkala-muotoa on käytetty.
savvutattu

'savustettu'.

savvutattu liha, tavallisempi

on kap^'iitattu liha.
savvute^^A

'poltella tupakkaa'.

aletťéi kaiki savvuteA-

лА.
se, sene,
toinA

sitä, aihe

'se'.

anna se miAAA,

ota ittselläs^

'sanotaan kun joku lyö päänsä tai jalkansa' / mu mitä

tahommA,

sene temmÄ sinuka / meill^eb^OAAud^ensikkl sitä m o ­

da ettÄ mehedki naized^ūhes^kāU^'ii / sihe pentAra oli раЪЧ-’и
borkkanoitA isutettu.
se/atA, -kkaD,

-kkaB,

-kazin,

-attaZ

miä en taho seatA / hän sekkab^teipijä

'seata; sekoittaa'.

'tekee taikinaa' / hän

sekkab^minu jutu / 1ллаллА sekkat^sajjataikina / leipi seattas^härkkemäkä.
sebr/o, -oa, -oD, -oitA
vir. sõber, gen. sõbra) .

'ystävä, ven. приятель'

kahsi sebroa / p a W u

(vrt.

sebroitA /

prijāt'el'ā saottas^sebro / minu sebro koli / minu sebro meni
mehellK / hän om^mÍAAA suri sebro.
segA/A ,
— /8едл/а,

-a, -assA,

~aka, -ad, -oitA

'seula'.

зедлака jauhoit segAoissaZ / s i z ^ ä p i зедла v a A u t a t t a s ^ e ve­
si väliä / noriki emä segAassA otap^humaAoitA pihho.
segAo/issA, -ima,
p.

, -iasaZ,

miä зедлогп

-in, -iB,

-8^'éi, -stu
(prees.)

-izin,

'seuloa'.

-i

imperat. yks.

2.

miä noizen segAoima /

/ miä jo segAoizin

(imperf.)

/ hü seg-


459

sel

логз^'ёг / hü ep^segAoistu / siä зедлог

(imperat. sg. 2.) /

jauhoit segAoissaZ.
sel l'A, seltK

'siellä,

sieltä'.

näet siä selt'Ā mitta? on

mikäle niku kojottaB sellK / sell^oli suv kihu pertťéiZ
suri äni) / kivet hänt seit kirepä tulema

(-

(lähet hänt kirepä

tulema).
^ semen, -tK, -eD

'siemen'.

heini kust hepoin süB, s i s ^

sinne jävät^kai ne heAokkaizeD, kuka sementÄ,
kapusa semenet^kuho isutattaZ,
^ semevoi, -tA, -ka
siemenistä)

kuka muruitA /

se o/i^Aava.

'siemenöljy, kasviöljy

(tav. pellavan­

sememVoitA / калла sii^’ii, semevoitA,

munit se-

mevoika.
^ sen/ttsA, ~^sa,
tua'.

-ttsaZ

(< ven. сенцы)

'eteinen, pors­

dl feťékA koputťšl sen^tsa ikkunassA / meill^on sent-

tsas^hüvät^trapuD.
^ sen^samma

'eteisen lattia'.

koera oksennuz^on sen^sam-

maZ / korjatka seltÄ sen^sammassA pulikad^vällä.
sermeD

'sieraimet'.

nenäsermeD / nenäsermekarvaD

'sie-

rainkarvat'.
sestA

kylä Kaprion lahden rannalla,

kina, ven. Систа-Палкино.
sestajoki, sesta joeZ

kartalla Sista Fal­

sur sestA / pen sestA.
n.pr.

joki, kartalla Sistajoki.

mejje kUlä omat^kävväs^paAkkit ajamas^sesta joeZ.
sestAr/a, ~aD, -oitA

'siestar, viinimarja'.

paWu

s'estA-

roitA / mejje tarhaz^on palHAi sestAroitA, punaisit^on i mussit.
^ seiA/atA, -ama

'seilata, purjehtia'.

mejje Aaiva meni

merre seinämä.
seit/i, -iä, -iD

'purje'.

täll^anuseAA^on vanat^seiliD

ликеп mukaan käytetään sekä purjaa että selliä yhtä usein.
^
_
sein/K, -ä
(yks. gen., part., illat.), -ässK, -äD
'sei­
nä'.

miä reppän seinä maha / miä Au^'šisin ittsiä ^

ittse

seinä vassA / hän järähütfšl karjgeka vassA seinä / pühi pöllü


460

вег

seinässÄ Vältä / p-ih^’iik'ā temmattaz^nagAa seinäss poiZ^ /
ühed^on, Tpannas^seinä sosammateD / s e i n ä d ^ ä l i s s K paukkuvat^
ко on pakkainA.
вегволла
ka SÜD,

'seisoallaan'.

sis^kazvot^kavkki parepi.

sei/SS A , -soma,
-sseD,

miä аегеолла makazin / аеъеолла

-zo, -ska,

-zon,

-ssaZ

-zoB,

-so ^

-sO

-ssäZ, -stu

(imperf.), -ssuD,

'seistä'.

miä en taho

seissA / miä noizen seisoma / mejje serļ'o'ža opettaja pani
nurkka seisoma / siä seizol / ťéíi seiska! / ко äeniha i norikki noissaz^лavva takant^poiZ,

siz^noriki isä i emä i ris-

tetťéi i rissemä issussaz^järüllÄ,

äeniha d4 norikki seissäs^

heillK vassa / hän seisob^oiki ottsimainA / stanttsas^seisO
pojezda mitäle minutťéia kiimmenä / nämä rumed^jo montA päivä
on ma pällK seisseD

'nämä rumed^on kavva m ä t t S m ä t t Ä ’ / rinna-

^'éikko seissaZ.
seizah/ta,

-^'él

'mennä jäähän

(joesta puhuen) '.

лаидэв^

jo seizah^'ēl 'meni täydelleen jäähän'.
seizah/tassA
-tassaZ,

-tastu

(r~^ seisahtassA), -tan, -taB,
'seisahtua, pysähtyä',

-^'šin, -^’
šimmA,

miä en taho seizah-

tassA / miä seizahtan / seizahtaB / miä menin tetS mütältK d'i
tas^seizah^'šin / mü jo seizah^'áimmA / hü jo seizahtas^'ii /
hü vel^ep^seizahtastu / ais^'iütö suku seis ahtas saz^nint а
лаууа jure

(häissä).

seizokki

'pysähdyksissä olo, paikallaan olo'.

selloon

ve seizokki.
seitse у seittsemältÄ

'seitsemän'.

a hänet neit poikai-

sit oti ťáUkkíia kus^vai seitse / naizeAokas^ko vitisäB,

sis^

seittsemältÄ sUleltK ma AohkiB.
seittsemäkUmmenä

-kiimmenä

'seitsemäänkymmeneen '.

ke-

гал taAAoa seittsemäkUmmenä.
seittsemätoiskUmmenä

'seitsemääntoista'.

seittsemätois-

kilmmenä d'i kahessamatoiskUmmenä astaikassa eb^oAt^ka^'šioitA
jaAaZ

(pojilla).


461

вег

sei/väZ, -päD,
* sekahut/ ta, -a
juttua

-päi

'seiväs'.

aition seipäi nojaZ.

'sekoittaa, häiritä'.

siä elä mässä minu

'elä hämmännä ehk^i sekahuta minu juttua, mitä miä läk-

k ä n ’.
A
sekai/n ( A ) n~> sekai/n ', -ssA,

—
-zeD, -sitA

'sekainen'.

kahsi sekaissA / paVVu sekaisitA / se inimäin on sekainA /
kerkiä arvoka niku,

sis^saottas^sekain^ / odra sekain kagr^on

'ohran sekainen kaura'.
sekami ^

sekomi ~

sekamitte ^

sekomitte

'sekaisin'.

rad^i kagrad^on sekami'^ s e k o m i ^ eekamitte
sekamitta

(pavin)r^ sekamitte

(лике)

od-

sekomitte.

adv.

'sekaisin'.

viskamattA pahmaZ = akanoika sekamitta / sekamitta pi^'ši tovva märkit puitA кегаллА / ťéUtod^i pojad^OAAas^kai sekamitta.
/ mokomad^niku hire herned^dH. kagra sekomitte

sekamitte)

[- viki~\ .
sekka
teleB)

'sekaan,

joukkoon'.

'sanotaan siitä,

h ä m ^ a b ^ i вола sekka

(ко pet-

joka valehtelee' / kiukas^pannaz^maA-

taD, vette pannaz^maAtaD, pannaz^ļauhoi sekka vei.
sekletär/ä, -ällK,
teeri'.

-äD,

-öit

(< ven. секретарь)

'sih­

sekletäräd^va о л ^ И , hänell^on sekletäröit p a W U /

a ÜS sekletärä vanep se välissään,
kali'nina згкаллА.

ко kali'nina Ъо, siz^orj^

miä menin sellK sekletäräl\jstte mikä on

vanep.
sekomitte, ks. sekami,
^ se l^i i, -D

sekamitta.

(< ven. сельдь)

'silli'.

mejjet^pan^'ēi niku

sel^'éid^botěka, ni раШ^с pan^'ii vagonoiZ.
sel/k’
E , -kň,

-äZ, -ässÄ, -äD, -kitK

'selkä'.

hänell^oli

kas surt kimppua seläZ / hepoinA kohtu dH- miä Aarjkizin maha
hepoize selässK.
seVkEAU, ks. selk’
Eroto.
seIken/essÄ, -emmä,
SÜD, -es^'ii

-eB, kielt. ep^selkene, -in, -i, -es-

'seljetä, selvitä'.

hän noizep^selkenemmä / hän


462

sel

kire selkeneB / %лтА selkeneB / miä olin huma/ias^ďi selkenin
/ hän jo selkeni / hiX jo selkenes^'ēi / hän eb^o velÄ selkenessüD / miä jo selkenin / ep^taho inma harottassA ensikki ep^selkene inma.
seIkenora

'verkon yläpaula'

se Ik'E/roto, -fotoa,

-rovvoD,

(алапога

'alapaula').

-votoitA

'selkäranka'.

sel-

'selkä'.

hepoizeMt^on selk'1

к'Ели dali selk'Eroto.
sel/kl, -ä, -k'äj -äZ, -ässÄ
heretťáU / katseko miä

síaaA

miton sela täiinä 'annan selkään'

/ katseko miä mittan^selVä miitällK, ni ...
metssika eläb^mettsäZ,

(leik. uhkaus)

/

hänell^oAAaz^musad^virut^seläZ / miä

ajarj^koeru siMtA selässK poiZ / miä sint^ajan pahuze selässÄ
poiZ.
seIki/ä, -ätK,

-ännK,

-äD, -äitä

'selkeä, selvä'.

tänä-

pä on selkiä iAmA / ко bo Питалаs^sis^on selkiä / mejje t a t t ^
ep^tua selkiännÄ katto.
seAkkoze selälle

'selkoselälleen'.

miä menin jällK,

d'i

Aarfkizin seAkkoze selälle / hän on seAkkoze selälle.
selVäroto = selk'Eroto
sell^aika

'selkäranka'.

'sillä aikaa; sillä aikaa kuin'.

noriki isä

sell aika annab ne raaat kone mennäz Aavva takka ко zeniha
meB / siz^Aassas^toizes joessA vokura' t sell^aika ко pä tuab^_^
joe suho.
se Its/i, -iä

'laatu,

laji',

meill^oli kiilvetťéii vilja

moneAAais^seltsiä / odra ojj^kaheAAaiss^seltsiä,

ühs seltsi on

kastaholline, a toin on ňellitaholline.
selvK

'taitava, osaava, kykenevä'.

oAuttA keittKmä / hän on selvä puhuma

mejje tatt^oli selvX

'selvä läkk'ämä' / ini-

mäin on selvK Aa^'ēima, ко on naljakko.
^ selU/Z, -sse

'verkon paula, aina',

riukuika avantoit mii-

tellK avannoss^avanto toukittaz_jneit selüz^noritA / kond^ehk^
i ÁellK putA pannaz verkko ki, pälimäise selüsse.


463

se t

selälle

'selällään'.

semeisko

sinu nain on selälle.

'kylä, ven. Семейской'.

semeisko ku^suttaz^i

dattsoi.
semeritsa ^

semeritsA

^семерица, vrt. семеро
ton perusteella).

'tuhkarokko'

(ilmeisesti<

ven.

'seitsemän'; nimitys kai taudin kes­

meļje küläz^on semeritsA

’tau^'ii mokomain

kai on punain rumis^kai'.
зеттолаьпА
nA.

'ven. такой,

sellainen'

harv., tav. mokomai-

hän on semmoAain mes^ettÄ kuhho ер^келра.
semon/a, -a

semona.

(ven. Семён)

'miehennimi', vrt. onttondä

semona poikA vaáa meni ettsimä hevoissA pa/iokka kiXlä

p olessA.
sempevässK
on?

'sentähden,

siksi'.

tänäpä mikä väri suppi

no pesemättK put^panirj^kiukaZ, sempevässK on ni t)ari

(leik.)

/ аллалл^оп rünninnüt^kovassA,

sempevässK vesi noi-

zeb^ni kovassA.
seppK

'seppä'.

seppK pajaz^ain taoB.

sepä mät/äZ, -tällK

'eräs matala kohta Laukaassa'.

sepä

mättällK on hiivä piikki.
seveda, -nnA

( <ven.

середа)

'keskiviikko'.

enn^evät^

sū^'šū sevedann^i vijJespännK arkia.
seve'dňjo
keskitasoinen

(< ven. середний, серединный)
(kooltaan, laadultaan)'.

r e ’dAjo / seredAjo,
aefjo'aa, -Ile

'keskimmäinen,

miä on sisavissA se­

hän eb^o suvi epk^o peni,
(ven. Серёжа <

Сергий)

keskinatuinA,

pojan nimi,

sev-

ļo'ža kinitťél ЬоЛаляА nennä mütälZK.
sevj о 'ггп/а, -а
syntynyt kylä'.

п.pr.

'Серёжина, neuvostovallan aikana

Ьаллоа kümmenä, mannakassA tujitü.

hän on

mannakassA kaXs kinometra ülez^Aaug-assA mütällK / kuho meD? sevjo'ггпа.
sevv/ä г~/ sevv/K,

-ä^ -äZ, -äD, -itK

'reuna'.

miä seizin


464

зеи

servä pällS / lehmäkarj^on sureso serväZ.
seuk/ko

seuk/kO,

-koa,

-oD^ -koitA

seltK rantkunnas^ku^suttas^seukko.

(harv.)

'serkku'.

meill^vähä ku^suttaZ seuk-

ko / meill^ku^suttas^siso, meilZK Vähä saottas^seukko.
sevvevpA

'sen verran'.

siä eorkkA

seVverrA va ťéžjjan.

'siansorkkasolmu, kaksoispolvi'.

зъЪет/г, -i

(yks. gen. + illat.), -izä

'Siperia'.

sotne

koera ъ вгЪегг koera, mi/i/i^oZi- üha въЪегг koera / siberizä ep^
kasvo leppä-pu / mü ко menimmÄ siberi,

sis^sai mennä maittsi

i vettai.
si/e, -ettK,

-ttek’ā, -tteD,

saz^Aadvoie kini

-tteitÄ

'side'.

(kun kuvon sidettä tehdään)

onet^soAmis-

/ koAmi-onkine

зге pidetään kesäviljan lyhteillä /гиккгллА pettäs^kahsioAkizet^sitteD / ко pannaz^maha,
Залака Ьалла<1 viho pällK.
katki aie.

sis^sirpik'ā leikattas^3ÍtteD,

а monet herottaz nisamma kāssik'ā

ко orļjkuiva, siz^mep^hüvässÄ katki

tään vihon ympärille)

(siteet jäte­

/ koAd^vihkoa pannaz^Aadvad^Uhte kini

sittek'ā.
signalistA
aihe

(vrt. ven. сигналыщик)

'siihen'.

'merkinantaja'.

siz^baťko di matko isausaas aihe zenihaA-

лА d'i norikiAAA vaaaa aihe järiillÄ,
aihha

'sijaan, tilalle'.

miä mäin lehmä d!i toize lehmä

oain aihha / miä rikkozin tandriko d4- aiz^osin toize tandriko
aihha.
aihhainA nu aihhain

A

'sijainen'.

hän on minu siaare aih-

hainA / sisko oli ollut miehellä ja kuollut.
uuden vaimon.

Mies oli ottanut

Sitä kutsuttiin: minu aiao aihhain^; olen kuul­

lut sanan vain tässä yhteydessä.
aihsi

'siksi'

(- aemperäasÄ).

mihai ed^Aazze?

nät^aihai

en Aazze / mihai aiä met ainnE? nät aihai men.
sidorofkA

n.pr.

viai lättäz masal.

'Сидоровка, kylä'

10 taloa.

soikkuAa


465

s г к'
*

_
si/k'äZ, -kk'āD

'(naisesta)

hedelmällinen'.

пагге(1^оллаз^^

sikk'āD kun on paljon lapsia heillä.
sim/a, -a

'siima'.

tämä on johinA orjge s-ima / ýoh-issa

tehäz^rosa sima.
sinK

'siinä',

miä niku homazin vahaisi sto hän^oli si-

nK / sis^kapussa tehäs^sinÄ,
ei/pi, -veDj

-pik'ä

krošittaZ, kapussAravvaka.

'siipi; evä; rysän ohjev e r k k o '.

kär-

pÄläize sipi / kana sipik'ā pAakizdB / ni suret^sivet^hänell^
on niku рагталлА // кала siveD
siru

(ven. сыр)

siski■

---- ----

soikkuAaZj

'juusto'.

'kuitenkin'.

ruttsiaллA va lättäz vennässi koko

siskI poled^vennässl, poled^massl.

sit/A, -a, -aDy -oitA
tA

'kalan evät'.

таНиведла

(< ven. сито)

(rohkiap ku^suttaZ)

'seula'.

maitusi-

'maitosiivilä' / maitusi-

taD (varma).
sit/o, -otA,
tä puh.) '.

-oD, -oitA

(inimäin on varm/a
siļt'ēiā
трезвый',

(< ven. cfcjTHii)

'lihava

(eläimis­

т е Ш ^ о л ^ ' ё г латраЬ^вгЬоО / tämä on aito hepoinA
-A) / hepoin ко Ъо Aaiha,

(< ven. murt. читый)

siz^on sito.

'selvä, raitis, ven.

meil rohkiap saottas^selkiä / miä tänäpä on si^'iiā

/ minu nain eg\jah^ 0 AAut^si^'éia.
sitt К

'siitä'.

ehän sittÄ näii 'eihän siitä näy' / a sit-

tässa miä hänt en nähnüD / mihe siä a j a d ^ t e h m i väliä sittK /
siz'w'otetťéi vihko sittK vältä.
sivihü/ssK, -D, -В

'selvitä, parantua, ven. выходиться'.

miä en taho sivihilssÄ / ко humaAaz^od^ehk^i pohmoAoiza, s i z ^
vaAattaz^vettS pällK,
vihilB .

sis^sivihüD / koer^inimäin sivihüB ^

si-

hän niku mep^paremmas^siZ.

sivi/ttsä^ -ttsämmä,

-^sän,

-^'iin, -^sättäZ

'siivilöidä'.

miä noizen maitua sivittsämmä / miä sivi^sän / miä sivi^sin
majju / segnaka maitua sivi^sättäZ.
s i v u a : piähän siä vähäisi ittsessäs sivua

?

'huolehdi


466

sbv
itsestäsi'
^ sivujut/tU, -tua

(?)

'kunnon asia'.

hän sivujuttua е Ъ ^

г tunne lätÄ, ain va лорггэВ.
sZvuAAa
sivunna,

'siivosti, kunnolla, kunnollisesti'.

sühän siä

elä волкг / a ittsÄ рлоЬпгка ťšiit^en tunns^

en t u n n ^

i sivuAAa kirve varttA pannA.
sZvuto

'siivoton,

^ sivut/ta, -A

likainen'.

sivu ittsiäs^sivuto.

'siivota, puhdistaa'.

sivutA minnua vähäi-

si, vana miAAA vettK pällK.
siv/usaA, -uma,

-un, -uZ, -u, -ustu

'siivota, puhdistaa'.

miä en taho ittseä sivussA / ais^siä sur kotti,

et^tunnE si-

vussA pertfšiä / miä noizen sivuma ittseä / miä noizen sivuma
pertfšiä / miä sivun ittseä

ittsiä / hän jo sivus^per^ťái /

pertťái eb^o vel sivustu / sivu ittsiäz^vähäisi / ко hiuset^
silmillK, nenä nattaZ,

räkä sussA vanuB,

itts^on rojaZ,

saottaZ: sivu ittsiäs sivuta / sivuhan siä ittsiäZ ^
/ sivu ittsiäZI

'sika'.

ittseäZ!

sinn^on nenä nättäZ.

si/ka, -a, -kka,
лЛ

sis^^

-aZ, -аллА

(yks. adess. + allat.), -koiA-

sika rikko paganiko / punain siä liha

'silavaton

sian liha' / sikka elä mukka / ohtO sin siaz^on robjua / siaAA^
orj^ono / tämä petťáiimaitu tarviz^VūAAa siaAAA / trinoška pan^'éi, sikoiAAA veiD.
sikki/ssK, -mä, -B, kielt. ep^sikki, -väD,
'siitä'.

-ssiiD, -ssäZ

koi noizep^sikkimä / koi sikkib^Aarjkaise vatteZ / hä-

nellK palVu Aahsit sikkiZ / koi on jo sikkissUD / on^sis^pal4.‘u
sikihüttK?

'onko paljon lapsia' / sis^koi ep^sikki sinnE fkirs-

tuun] / tivassA sikkivät^kirpuD / Aahs^on sanahussiZ,

ко hä-

nell^äkkistä maot^sikkissäZ, pikkArai:ze D .
sikolävä
■

-lävÄ

'sikolätti'.

meillW oli us sikolävS teh-

^'áU.
sikur/i, -íaaA

'lammaspaimen'.

kuriAAĀ on раШ'и AampaitA karJaZ.

sikuri = Aammaspaimen / siAammaspaimen tuli

vovoaaA


467

sik

üli ku.

Lammaspaimen syö vuoron ja lammasluvun mukaan jokai­

sessa kylän talossa.
sikuriD

'kuukautiset'.

sikuriD г mesjatšnoD

(kumpaakin

nimitystä käytetään).
sikaläi/nK, -sitS

'sikäläinen'.

hü oAAas^sikäläisit^elä-

jitS.
^ аглкА, -аЪ, -assA,
tusrangaistus'.

-a

(< ven. ссылка)

'karkotus, karko-

koAmessI vohessi siberi sinka / saop^siä ö t^

sinkaZ / sis^saoB; nüt^fšü päzettÄ sinkasaA poiZ.
siAA^aika
silliä

'sillä aikaa'.

'lihava, сытый'.

siAA^aika tas^sorotaB.
miAA^on silliä nainA / silliä

lehmK, silliä hepoinA - sito lehmÄ.
sÍAm/u, -ussA,

- u a a A, - u D, -uit

'nahkiainen'.

tänä von-

nA vähä sinmui putuB = vähä siAmuit savvas^tänä vonna / saottAs^kons^on р а Ш ’и rebinoitA
vosi. /

síawuaaA

'pihlajanmarjoja',

eiz^on siAmu-

vedava orjki merraD.

siAmurU/sä, -zä

'nahkiaisrysä'.

siAmuriizä peredokkA pet-

tās^pUrļk'ā pällÄ.
siAmuvosi
rebinoitA,

'(hyvä) nahkiaisvuosi'.

siz on siAmuvosi.

*silm/ä, -äZ, -ässÄ,
myös

saottAs^kons^on paVVu

'kasvot'.

-ä, -itK, -iZ,

peze silmäDl

-ik'ä

'pese kasvosi'

'silmä', mon.
/ kezällK kons on

vari sis^peset^ťáihjťž-i-pi sitmitÄ, i ttons on rog akas^ťfeíl / saottaZ: koera narriziD,

siltä orj^koeranännÄ silmäZ / koera nännä

parennattas^silmässK kakuka / koera ко narrittaZ,

sis^tuap^koe-

ra nännK silmä / mitä siä praisid^liva silmiZl / kosso dali
värv silmikb. // häl^liikib^rihma педла silmä.
si ImähampaD

'silmähampaat'.

silmäh/üssÄ, -üvättÄ,
silmän silmäämäksi'.
silmSkarvaD

-üssüD

'silmäytyä, joutua pahan

mejje lehmjon silmähüssüD.

'silmäripset'.


468

sil

вИтйкилтаР

'kulmakarvat'.

8 i Imännü/Z, - S 8 Ā ,
kaa,

-sedy

тга рол^'ёгп silmäkunmaD.

-ssiļā

'silmäinen, se määrä lan­

joka kerralla pujotetaan neulan silmään'.

rihma silmän-

niiZ.

silmKvüpsüj -D
silm/ätKj -än,

'silmäluomi'.
-äzin, -äZ, -äiZ

'silmätä'.

'katson' ittsellK hiivä t'iUtö / miä silmäzin

miä silmän

'iskin silmää'

Aus^t’
š iA ťáiltdllA' ettÄ mem^minuka Ьилккита // hän silmäs^mejje
lehmä / ко silmättäs^sisähän jäp^pahaizessl,
silmäz^nahze / paha veri ehki paha silmä

noizeb^läsimä /

(on muutamilla ihmi­

sillä) , hän ehk^i omassA melessÄ еЪ^ъ silmäiZ,

a hänell^om p a ­

ha veri mokomain,
sino/tta, -^'šin, -tA

'silittää',

miä en taho sirotta /

miä siAo^’šin / ota si/iotA kissa vähäisi.
siAottamine

'silittäminen'.

sinottamine eb o hiivä.

siA/tA, -ла [yks. gen. + akk.jj
'silta; lattia'.

-лаллА, -лаВ,

ла ka kaason Aarjgo siAtojja

-to j ja

(run., L.M.)

/

mataAoiA maiAAA on siAAa ottsaz^ain vesi / jä roitťéi siAAa
'rikko siAAa' / järve siAAaAAA oAAas^hepoizeD / kiXläs ко met^
s i z a l i järve on вьлЬА / siAAad^on pantu [pirtissä],
siAtuit/tOj -o, -to

n,pr,

/ siAtuito siAt^on / siAtuitto
hän^oli uittOj
siltä

paikannimi.
0

siAtuito реллоО

П odra teH^’éU meillÄ / etläis^ ,

a nüd^orj^kanava kaivottU.

'sentähden'

sittÄ paikka niku,

(vrt, semperässÄ,

sihsi).

siltä ku^suttas^painopaikkA

hän p a i n u p ^

'nivel' / miä

siltä en ment^kirikko, mihs^eb^oAt^hiivitX vatteitA / miä sil­
tä en ottat^poikaissA кегаллА, mihs^ainA kätte tahoB.
simo, k s , k a i p a A a лика simo.
sinerm/ä, -ä, -äD,
nermät^fšijjettäZ
on oikias^polia,
polia,

-itK

'mustelma',

kollei saottas^si-

(kun ne tulevat ilman näkyvää aihetta),
sis^sukuAaisissA kenni koleB,

siz veraissA.

ко

a ka orj^kuras^


469

ainertäB

'sinertää'.

sine/ttä, -täD,

taivas^sinertäB / meri sinertäB.

-täB,

-tättäZ

'käyttää sinistä

valkaisuainetta valkoisiin pyykkivaatteisiin'.

siz^on muka-

vammat^ko sinetäD, muvtez^jävät^keAtaizeesi / miä sine^'šin
■oatteitA / vaAkia d ^ a t t e t ^ k o pessäs^sis^sinetättäs^sinivekü.
^ sirigeAm/a^ -oitA:
* sin/i, -e, -t'A

epk^o siä агг^делтоьЬА

'sininen väriaine

(run., L.M.).

(pyykin valkaisuun)'.

nafkaesA osat sintÄ sis pat šiška süäme вепе eine.
sini/ne ru sini/nKj
синий' .

-зе,

-ssK,

-seD^, -sitÄ

'sininen, ven.

miä osin sinize klei^'ii. / kumpA paikk^oli sininK,

kumpA paikk^oli punainA,

a kummas paikka vertÄ tuli / piva

радлаО oA^'ēi sinizeD.
siniZ

'niin k a u a n ' .

лакгелл^оп siniz^läkenipaikkA peh-

miä, kunis^sap^eannoa kivi.
sini/vesi, -vette
seen'.

'sininen värivesi pyykin valkaisemi-

vattet^ko pessäz^i virutattaZ,

sis^sinetättäZ,

sini-

vette kasettaz vaAkiad vatteD.
sirjkki

(< vir.)

'kinkku,

lapa,

(lampaan)

reisi'.

lihha

annatťái aina латра takumainA sirjkki.
sinnE

sinnä

'sinne'.

sis^sUvväz^dai siz^mennäski sin­

ne zeniha taAAo / miä vein omad^vazikat^sinnä heillÄ / sinne
meb^monikkaise kümme tovavia vettÄ.
sinnE таглта, sellÄ maiAmaZ
lemantakaista maailmaa.
nE maiAma,

ilmaukset tarkoittavat kuo-

juomarille sanotaan: elä rutťéi sin­

sellK maiAmas^kapakkoit eb^o.

sinneppole
sinneppolia

'sinnepäin, siihen suuntaan'.
'sinne'.

zemsko saoB: vei on kosso süli sin-

neppolia eteZ se ma paikkA kuza veitäB sitta takantA poiZ.
siplik/aZ, -kaD
henoD,

'eräs muurahaislaji'.

siplikkaD о л лав^

kusiAaized^oAAas^sorriaD / lentävä siplikaZ.

sipuA/a, -a, -аллА,

-ъВ, -oitA,

-огллА

'sipuli'.

täss^


470

вгр

репЬагаг^оллаа^вгрилоъллА sured^na^'šiD / згрила natťéi. süämez^
on p a W u putkitA / върилалл^оп sured^na^'ēiD.
siput/еллА, -teleV, -telin,
la'.

-teli

'varistella, ripotel­

miä en taho siputeAAĀ / ко tokuttelet^eis^siputteleDj

saottAZ / miä siputtelin surimot^tetX miitällK kai / kotťéi
rikkiZ,

siputteli зола tetS mütällK.

sipu/tta, -ttbmma,
vrt. ven. сыпать)

-taD,

-taB,

-^'šin, -tA,

'varistaa, ripottaa'.

-tatťéi

(?

miä noizen siputtsm-

ma / leivä murui siputad^maha / ved^rukkitA i siputad^matA
mütällK / pat^ko^'ii selVä d4, kotťšl on rikkinäinÄ,

sis^sipu-

tad^maha / vihma siputaB / miä si-pu^'iin kanoiAAĀ kagroitA.
sire' nģеуЪ, -tA

(< ven. сиреневый)

sirken/essX, -emmä, -еВ, -essüD
kastua,

seljetä'.

'sinipunerva' .

'tulla kirkkaaksi, kir­

iлmA noizep^sirkenemmä / ко tuap^hiivä 1лтА,

въг^^Слта sirkeneB / tänäpä ÍAm^sirkeneb^ÍAtApole / hoppia sirкепеВ

'hopea tulee kirkkaaksi' / inimäizell^eAo sirkeneB /

iAm eb o velX sirkenessüD.
eirki/ä, -äD
tummukaZ,

'selkeä, kirkas, puhdas'.

eb^o sirkiä / sirkiä stokanA

tänäpä on sirkiä

selvitellä',

/

'selkiä' ълта / sormuz^on sirkiä / veitts^on

sirkiä / sirkiād^vatted^oA^'ši päZlK
sir/код

tämä gAasi on

'puhdas juomalasi'

sirköa,

-oB, -kozin,

'puhtad^vatteD '.

-o, -ottaZ,

-ottU

'sukia,

miä en taho sirkoa / tarvis^sirkoa pä,

kovass^

on vanuhussuD / napurin^nain siroh^minek'ā vcttei, sene sotka­
ko sirop^hiussitA / siro tämä nora hüvässSI / siro selkl täiinK 'anna selkään' / noroon sasihussut^kai, sis^sirottaZ / sivottaz^ikä päivS, vätiss^i üli päivä,
kokkl pä harjamattA,

välissS oli terve vi-

kons^eb^oAAud^aika,

kons^heinaik^oli,

kersid^va hiuset^kokko / harva poleka sirottaZ, a fiihikä s i s ^
täit harjattaZ / häm miAAA saoB: siä kui rohid^otta iAmA kiisiimä, ďi алко minnua noraka sirkoa kui va jaksO.
sirkomine ^
sirkomine

sirkomině

St-rkomine.

'sukiminen, selvittäminen'.

se bo


471

sivorhjätno nakkA

(ven. сыромятная кожа)

'mäntti, mäntti-

nakka'.
sivp/pl, - i l l K ,

-ik'ä

'sirppi', yksinomaan hampailla v a ­

rustetulla sirpillä niitetään Kukkosissa.
on ni sbz^eb^o tarvis^hittoa,
on ni kavva terävä,

hampazka sirppi ко

sitä ep^holi konsa hittoa.

hän

kunis^ku/iuhuvad^ne hampad^vällä. / sir-

pill^om^pä / sirpiVä nitättäZ, vikahteka lUvväZ.
siZ
- ^ siZ

'sitten,

silloin, niin',

eväämme assiat^nUvässK,

олко siz ni / ко

siz^ep^käii Aatu / no kuza hänellK ko­

to on siZ / leivä рала suri ко on, siz^orj^koAkkA.
si/sar
-saritA,

( л и к е ) ^ si/zar

-sarissA

(paviA),

'sisar'.

тглл^еЪ^о hüvä sisar.

-sare,

-sartA,

-sareD,

kahs sisartA / раЪЧЛл sisavitA /

aina enemmän sanotaan sisar joskus

kuulee sanottavan myös s i z a r , väittää лике. / ainhan sisare
Aahzed i veljä Aahzed^on surep^suku ко tā^'ēi dali dädä / oi
fšütöt^suAat^sisareD
sisaruseD

(run., L.M.)

'sisarukset

/ miä on sisarissA sere'dAjo.

[= sisaret];

saman tiuhtapäreen

yli vierekkäin kulkevat kaksi loimilankaa'.

veljesed^pa sisa-

vused^OAAaz^esimäin suku.
sisava

'satakieli, ven. соловей',

sisava Aus^t'šissA лаи-

лоВ.
siski

(v±x. siiski)

va гиЫ'а puda küsümä,
sisuko

'sittenkin, kuitenkin'.

miä Aa^'é%zin

siski miä ollisin sad^poittoa hüvässÄ.

'sitten kun'.

sisuko se vesi jähUB,

siz^otad^ve

vanad väliä.
siso, -At
L.M.)

/ aAJUj

'sisar'.

küzün sisoAt:

kusa om^mama?

(run.,

pavinan siao on ликеп nato / sei‘jo'za ja voAod-

ja kutsuvat serkkujaan
sisu/Z, -SSÍ.Z

vbaao

ja siso.

'sisukset'.

tällÄ lehmällK on suri sisuZ

/ lehmä pe^sor/ka ku^suttas^surimikkO

'mikä kova lehmi sisus-

siz on'.
sitakaZ

'sittainen,

lanta-',

mikä on sitakaz vesi,

se


472

sit

on virttsA.
sitk/iä, -iätK,

-iäD,

'saita;

-itK

zadno / hän on sitkiä inimäinK,

sitk eä'.

sitk-iä =

eb^ratsi kellä mitta anta /

sitkiä on, eb^ratsi kellä mittä anta / tämä on sitk-iä pu /
pu on sitkiä, mikä ep^katki.
sit/tA, -ta,

'sitta ,

-aD

u loste'.

lehmällään sittA /

siaAA on sittA / kene sitt^on tropa pällÄ,

(sanantapa)

oma

se on ain naisi

/ s u u r e l l a i h m i s e l l ä on sittA / tulirļ^kotto

niku sitta sünüD / sitad^orļ^korppustu.
's o n t i a i n e n ' .

sittAbövöläin

^ sittAkok/o, -koa, -oitA

'ulosteläjä,

-k asa'.

hü oA^'ši

ni sitkiäd^ettK sittAkokkoakkI eväd^rattsittU toize реллоллА
Aaskia / soikkuAaz^orj^kUlit niku sittAkokoitA.
sittA päpälä
*

'ihm isen p i e n i p a l l e r o ' .

si/ttoa, -ottU

'sitoa'.

kapsukk^on nauhoissA siottU

paita k i .
(< v e n .

sittsav/o, -oitA

karttuuni',

ситцевый)

'eräs kangaslaatu,

тълл^оп sittsavo saraffana.

sit/tua, -tuma,

-uD, -uB, evät^situ,

-tU, -tuD

'sittu a,

u lostaa'.

ко аллА situB, sis^saottaZ,

sK sünüD.

enne sauna menemissX ep^piä süvvä / sauna ко med^.

da

SÜD,

sisuko koleD,

ki situp^suho

on enne sauna menemis-

siz^annA situD / pa sus^kini,

(sanotaan s i l l e ,

kats kur­

j o k a s uu a u k i t ö l l i s t e l e e )

/

i eb^muisA kui келка Aakkaz^i Xatu Aakkas^sinnä karu pezä jure, i

kui s i t t u

ka^'iioiZ / ni ettällK en o konsa sittuD / Uhs

kukkuzi ťéiitto dumas^što herrad^evät^situ.
sittumine

'ulostam inen',

ikä praznikk^on ni kovvi huma-

лаг et sittumissessa.
sitturi

'alleen s it t u j a ',

mejje sitturi tas^tohkiz^aAAA

sittua.
situt/ta, -tamma, -aB, -ťél

'p ask attaa'.

minnua kovvi

situtaB / te pällÄ herra nois situttamma / häntÄ ni kovvi


473

SbU

s-Ctutťél.
^ siunat/A, -taZ

'siunata'.

se kera on vennä лаили ко

ventsa mennāz^d'i aiunattaz^ženiha i norikkia.
si/ä, -nu, -nnua

'sinä'.

siz^mü sinu лаккаттА linna /

ais^siä avo su sinnuataski.
skAatkaD
skoba

(< ven. складки)

(< ven. скоба)

'poimut,

laskokseť.

'suuri, paksu naula, sinkilä'.

tK vanna messÄ ku^suttAs^skoba / падл^оп mokomain skoba

iih-

'suu­

ri, paksu naula'.
skoha-nenä
skovoroda
skriaga

(kuv.)

'koukkunenä'.

(< ven. скворода)
(<ven. скряга)

orjako skriaga,

'varrellinen paistinpannu',

'saituri',

ais^siä skriaga / hän

ко rojakkaiz ^ v a t t e i s ^ ä ü B

(haukkumasana) / hän

on^niku skriaga rojakaZ.
^ влду/а, -a
vä sAava,

(< ven. слава)

niit sai itbsellä hii-

ťéiltt0 ко teki лакге.

sAav/ia, -i
jostakin'.

'maine'.

(vrt. ven. славить

'ylistää')

hän sAavi minu kaikiAAA visi

'puhua pahaa

'hän läkäz mitäni pa-

hassA niku minu pällK'.
алапг
lauta

(vrt. ven. заслон, murt.

заслонь)

'veneen pohja-

(veneen sisällä, varsinaisen pohjan päällä)', ks. vene.

s ledovaťe V/a, -аллА
kuulustelija'.

(<ven. следователь)

'tutkintotuomari,

komendanttA minu sattO enstä sledovaťeVaAAA.

miä menin sledovat'el'aAAA eristä,

sledovat'el'a pani minu issuma

enstä stoliAAA ittsellä vassa Aavva takka.
slifk/A, -a, -assA,
päällä oleva kerma',

-aD

(< ven. сливки)

'tuoreen maidon

paťťu slifka / alifkassA tuap^hiivä voi.

/ slifkad^jo on sū^’iii ко on rikottu fšütöllK (neitsyys viety).
8Лоп/а, -аллА
boD

(<ven.

слон)

'elefantti'.

злопалл^оп hõ-

(ven. х о б о т ) .
алигЪа

(<ven. служба)

'jumalanpalvelus'.

kirikkos^sAužba


474

sли

алир^кйтте tunnia.
8лйг/га, -гВ,

-г, -itťéJ

(< ven. служить)

'palvella'.

aotamehennK влиггВ / rattsaz^väes^sAuzi sotamehennÄ / patasaтвг enne кйй^Чг paoZ,
втел/а ^ етел/у,

ко kahzikümmeni vizi astaikoi SAužitťéi.
-api

(komp.)

(< ven. смелый)

'rohkea'.

втела meZ / hän on втела meZ = hän on jurma meZ / hän on ^илkia

'smeAa'/ втела кегаллА,

ep^häppi epkO pölküj

junkihuesA / humalikkaAA^orj^kahs^ät^ottsaZ

hänell^on

'siz^jo on втела-

ръ г kai '.
зтело = втела

'rohkea'.

snas^’
á /I, -гллА

hän on jurma

( < v e n . снасть)

tossa käytettävä köysi'.

(= втело inimäinK).

'paksu, pitkä tukin ui­

tervasäikässK teH^'ēU tervasäikäin

nora / satakaskümmet^sült^om pitkl tervenäin snas^'ēl, kuskümme sült^om^poA ottsa / ikä впаз^'ёглл^от birkk^ottsaZ, i birkkaz^orj^kirjutattU kui pitkl ottamon
ka]),

kahz^ďuima paksU, bi^zofkA

snimataB

(< ven. снимать)

^ sňimattas/sA, -suD
si'

(vrt. snimataB).

(kaXs verska pitkl

[birk-

(köysi).
'ottaa valokuvaa'.

'otattaa valokuva,

tulla valokuvatuk­

mejje serjo'z^on sňimattassud^nagru-

виглла.
sõbra'ЛЛ1 р
eväd o suimaD,
8огккил/а

{< ven. собрание)

' (kylän)kokous'.

niid^on sobra'ňAiD.
*
_
soikkoA/a, -a, -aZ, -assA

кила väkkiä narrittas^haili kurissajaD.

nüd^enepä

'Soikkola'.

soik-

hii hailia piivvettäZ,

haili kurisub^verkko / üHs oli вогкколазвА / ruttaiaAnA va
lättäz^vennässI koko вогккилаЪ.
soim/ata
'soimata'.

soim/atA, -ama,

-an,

-aB, -azin,

miä en taho soimata / se on niku näd^viro sana

soimaB, niku toruB,

soimaB

küled^om^jmusad^molepiAAA

(harv.) / k a t t a A ^ a t t a soimaB,

(verbi on muuten harvinainen)

aoimazin / miä eglä heit soimazirļ^kovassA
Boim/i

-aZ, -annuD

soim/e,

-ia^

-ettA,

a

/ miä

’toruzin'.

-essA r^-essA, -eD, -itA


475

801
'(hevosen)

soimi'.

soimi

(hiivä) soime / kahs soimia r^kahs

(hiivvä) soimettA / me ota soimessA kanamuna / hepoin ко s ü p ^
soimessA,

sis^sinnE se piлpA kavisup^sinnE аллА.

soit/ta, -aB, -ťšT,
veneellä) ' .

-attaZ

'soittaa; kulkea

(hevosella,

va^'iio soitab^Aus^'ēissA / garmonnia soitattaZ //

hepoizeka soitťšl männÄ kovassA.
šok:

éok, šok,

вок/ata, -kama,
termi) .

šok sikoja kutsutaan,
-кап

vrt.

'sekoittaa kortteja'

(d)ijo.
(korttipeli-

miä en taho sokata / miä noizen sokkama / sokkan.

sokk/ia, -iaAAA

'sokea'.

sokkia eb^näe / sokkiaAA^ini-

mäizell on ikäv ellä.
sokkoAu

'poskipään luu'.

sokkua

'sokkoleikkiä'.

(Vrt. v e n . щека.)
Aahzet^ťáiukattas^sokkua

'lapset

leikkivät sokkosilla': ühelt pannaz^rā^'iikā silmät^kinl,
hän ajeleb^jäles^toisija,

i sis ко sap^kene kini, sis^sellÄ

pannaz^ā^'ēik'ā silmät^kinl. // sokkua поваВ
silmillä olevaa huivia
_

_

_

sokku:

'nostaa morsiamen

(häissä)' / baťko ко nosāp sokkua sis
_

pervä vaAab^vina,

sis^,

_

enstä zenihaAAA,

pan^'ši sokku

siz^norikiAAA.

'pantiin huivi morsiamen silmille

(häissä) ' .
золка kiliä

n.pr.

kylä.

soveta aikannA vas men^'áil.

taloa Krikin kylästä, venäläiset.
killässl.

kuho meD?

5-6

poáoAkoit neit evät^saotA

золка роёолка.
_

soAmis/sA, -saZ,
vois kini

~^'ši, -tU

'solmia'.

(kun kuvon sidettä tehdään)

OAet^soAmissaz^Aad-

/ rihmaka soAmīs^'šī

[nännä] kiinni sarveen / paAkkiAA^jsn snas^'ēissA klirjkud^vizattU ottsiZ,

soAmistU pankit^paAkki kini.

8 0 л т/и, -ua, -uD, -uita
somerA

'solmu'.

'karkea sora, somer'.

livA te pällS.
somerkivi

'hiekkakivi'.

karmia te, ко on somerA


476

som
somerliv/a r~^ somerA liv/a,

-a, -aka

'karkea hiekka'.

mertiva от^^кагкгллагзвА / somerli-oaka kiugassA tehäZ.

so-

ks.

rantAlZva,
someroi, -ллА

kahden Soikkolan kylän nimessä: some some-

гог luult. Pieni Somero / vennä someroi luult. Suuri Somero /
vennä someroi oi likemmäz^Järviä

(Koppanajärveä)

(väitti Pa­

vel M., kartalla toisin) / kuha meD? - some вотегогллА - ven­
nä вотегогллА.
somm'dlikaZ
vesi

'likainen

(vedestä ja maidosta)',

aommblikaz^

(ко bo puhas^vesi) / sommdlikaz^maitV ehk_ji törökäz^mai-

tu.
SO, -tA, -Zj -V

'suo'.

SO uhuB / sod^uhkuvattA

’ko met^

sotA mUtälZK,•» sisч_/ sellÄ esЧ--' kai niku лaineiza m e B '.
soffi/a, -assi,
nimi.

-аллА

(ven. София, Софья)

kukkuzi kiliä ťáiitto meni karja.

sis^soffiaAAA petteli,

ettK härke

Sofia, naisen-

soffiass^ku^sutťši.

hävvis^karjassa poiz / aof-

fia mäni ajama bašňjassa härkä väliä.
soj/a

s 0 3 /A, -a

(partit. + illat.), -аллА

'lämmin'.

elä me soja sama = elä me sühkümättÄ sauna / haned^jo mennäs^
soja maha,

taita noissas^haAAad^'o tulema / oiki soja / hän eb^

o kiilmÄ epk^o vari,

sojA vähäisi / jä^'äüb^jäkilikassi, ďi pa

soja зилата ďi noiz^b^jalle елло / sojaллA päivällK калаЬ^
kutťéivattA.
^

80

j еп/пеллА, -telema,

-пеллаЪ

'lämmitellä'.

siz^is sus^'ši

tule āre sojentelema / mussaлaizet^taлvenna rüzäs^sojеппеллаХ.
^ sojen/ta, -nan,

-nattaZ,

-natťái

'lämmittää'.

тгллА hüvä талккА, miä häne so j ennän hüvässK / —
väkkiä ved^on ninta i vettK sojennattaZ
natťéi patoika

[saunassa]

antAkakkO
kui pal'l’u
/ sojen-

[vettä saunassa].

sokan/a, -aD, -oitA

'metsäkana, riekko'.

v e t t ä s ^ e t l i k E / urpoitA pannassaокапаллА

sokanoitA piiv-

(siellä missä käy­

tetään ansoja) .
SO kanto

'metsän keskellä oleva pieni alava suopaikka'.


477

sok

SO

kanto on me^sä siiämeZ / uitto hän on saommA niku pitkelik-

kO i ahtap,

a so kanto on Aajjep % rohkiap on ümmerkäinÄ.

ain on siirgild^ilmperikkoa / so on suri, a sokanto on peni.
sokiilä
kylä.

n.pr.

Kosemkinan

ļiānell^on sur

kümmenä.

80

(Narvusin)

kylä, kartalla Suo-

tiki, таълта sur so.

Ьаллоа колте-

some uskoa.

—

—

_

зол/А, -a, -aD

'suola'.

—,

_

pani soAat^sutA miitällÄ (run.,

L.1'1.) / näpik'ä pannas^soAa suppi.
-

sOAai/nÄ, -ssA,

-

-ze

'suolainen'.

-

miä söin sonaissA кал­

ла, nüttK janotaB / lehmK suvvap^soAaissA kalia / soAaissA
оЪла / vojjetťéi i soAaize võika.
^ soAa/tA, -zin,

-ttaZ,

-tťši,

zin ugritsad^dü tuA^'ái tuimaD,

-ttu

'suolata',

miä soAa-

vähä soAa / as^’šias^soAattaz^

lihha / enstä pan^'ii likkoma külma Vette sis^soAatťéi / vähäisi niku soAattu ко калай^оп,

sis^saottaz^rihmAsoAaz^oAAas^ka-

лаО.
soAAvakkA

'suolavakka' .

sis tarviz олла kuivannut säiini-

jä i soAAvakkA,
^ SQAa/vesi, -veZ
sol/eD, -itA,

'suolavesi'.

-issA

'suolet'.

soAavez^ain liotatťéi.
кала soleD

'kalan p e r k e e ť

/ кала solitA sika süp^ hüvässÄ / solis keitettäz muiAa.
—
_
_ _
soma, -D
'suomaa'.
toAvennA lähte paikk^uhutaB i s o m a d ^
uhutattaZ.
^ s omaAai/nA, -si, -sia ^

-sit

'suomalainen'.

sel tšuhons-

koz^gorkaz^oli puit saXXamas^somaAaisi kera, messK kümmenä /
ToHkiap poAt on sõmaAaisia,

lättäz^massl kai / meit ku^sut-

tas^täuhni i somaAaisit ku^suttas^tšuhni.
some

gen. sg.

'suomalainen, suomen', illat.

sg.

'Suomeen'.

puhas^some küla / some koera i siberi koera / saAamitta taAvennA p u t k a z ^ a i z e k a some üli mere jätÄ mü.

^
somr/a, -a

kylän nimi.

le (külä on somra).

_

_

hän ühs kert vei herra somra p o ­


478

som

8omu/Z, -ss4,

-seD, -ssissA

'(kalan)

suomus'.

кала so-

museD / кала somussissA kcžtättäs^sfäüdeniä / кала ко kuivaB,
sis eväd lähe aomuset pältK väliä.
son/г, -essA,
triskab^vertä

-eV

'verisuoni,

sopaikkA

'suopaikka,

paikkA - märkl paikkA,
so-paju

jänne'.

тгллА sonessA

'suonestani purskuu verta'.
soinen kohta'.

selloon vetelikkO

sopaikkA.

'suolla kasvava paju'.

sor/a

sor/A,

-assi

'suora; syytön'.

hän on sor/A

-a

'syytön', a väräasi teh^'ii / sor^inimäin teh^'ēi väpäaal / hän
еЪ^о värä,

hän on sora / ninta hän jäi sorassl 'mõisteti oi­

geks' // pu on sovA
sovan/tA, -naZ

-a, kohalline ehk sor/Ar^ -a.
'suon reuna'.

java / hän om^mokomain savi,
—

aovannaZ.

—

sorit/ta, -aB (ittsiä)
itsensä syyttömäksi'.
■X

аигеллА золл^оп aorantA va­

—

sopu/Z, -seD

'puolustautua,

(koettaa)

osoittaa

ken on suvvos^sis^soritab^ittsiä.

'suoruus, o i k e u d e m u k a i s u u s ' .

väki n U d ^ o

hejje väriised^i sorused^montto' iskiimmed^vottA jo läpi k äi.
sosammaleD

'suosammalet'.

iihed^on, pannas^seinä,

sosam-

maleD.
^ sotk/Aj -aka

(< v e n . щётка)

'harja'.

napuvin^nain si-

rob^minek'ā vattei aene sotkaka airop^hiussitA.
^ SO/vesi, -veZ,
veZ,

-vesiZ

'suovesi'.

hän

[= piakunA

on ao-

kuza soz^on vesi / aovesiz^hän rohkiap агиЬ^оллА.
sov/ia, -in,

'toivoa,

epäsovi,

toivottaa;

-isin,

suosittaa'.

-i, -iD,

elä sovi,

-ittaZ

hän ep sovi toizeлл inimäi-

zellK konsakki pahha / hil sovittaZ / hän sovi hilvvä miллA /
miä en o soviD / elä sovi toizeллA pahha,
va^’
i izin вiл hüvä naise

(= miä sovizin

its^sene saD / miä

'suositin' hüva naise

агллАJ.
sopimaito

'riitaisa,

sopeutumaton',

ais^siä sopimaito.


479

вор

et^soppi kennek'ākkl, агпА víteleD.
soppi/ssA, et^soppi,
'sopeutua,

sopia'.

-B, -zin,

-Z, -ssaZ,

ais siä sopimaito,

evät^soppissA

et^soppi kennek'ākkī,

агпА riteleD / küläz^on sopuina väki, hüväss elettäZ,

soppis-

saZ, eväd^rij ļ ellÄ / soppiB / miä i aoppizin dH. nupazin noissA / ťéUttd ilhsi soppiz^zemskoka makkama / hän ep^taho лориа
minuka

'soppissA'.

sopu
pu

'rauha,

sopu,

sovinto'.

teh^'ēZ mira ehk teh^'ái so­

'tehtiin rauha' / sell^oli hüva menö kuza tanoz^on hüva

nät^sopu niku / heill^eb^OAAut^konsa soppua,
sopuinA

'sopuisa, yksituumainen'.

hiiväss^elettäZ,
sorkkA

soppissaZ,

ain rijjel^'ši.

küläz^on sopuina väki,

eväd^rij J ellS .

's o rkka'.

sovm/i, -ia,

-essA,

-e, -eD, -it

pakotaB / noizsb^ajama sormia

'sormi'.

тгллА sormia

'sormi alkaa ajettua' / sormes-

S.4 vertA AassaZ (kun paraa tehdään) / sülkissüt^süäme, miä
toukkazin sorme / sormit лиеЬЬа^.
-I sormik/aZ, -assA,

-kaD, -kaitA

'sukkula'.

sormikas^tok-

kV kangaspujjen^na'л л А .
sormik/aZ, -авзЛ^

-kaD,

-kaitA

'sormikas

(villalangasta

kud o t tu)'.
sormu/Z, -se,
bronze.

-аеЛ^ -seD,

hoppiain,

sorokova

kuлtain,

-ssija

'sormus'.

ks. sub.

vaskinA / sõrmuse hävi^iin.

(vrt. van. сороковка)

'mitta,

1/40 ämpäriä'.

soru i sorokova.
soromno
i hakkitA,

(< ven. все равно)

hakktja ehk

se on soromno / miä on tavannud^merellÄ käiimä e h k ^

i on käünüd^merellÄ,
sorr/ia, -iatA,
nen,

'samantekevä'.

karkea',

se on soromno.
-iaD,

-itA,

komp. -iammaD

'suurikokoi­

pud^on sorriaD // sorria kangds^krapiB

karjgdZ, karmia'.

'paksu


480

sor/sA, -ва,
a-itA / tutu,
vo'nova,

tutu,

-sitA

'sorsa'.

järvez^oli -paWu sor-

lintuni, makka, makka sorsani

(ликегза rai­

tuutilaulu).

^ sor/to ^
sorto'.

-zaD,

8

or/tO,

-toa,

-roZ,

-roD,

-toitA

'hakkuualue,

mettsÄ leikattu väliä vassA, peni mettsK o m ^ ä l l K ,

siz on sorto / mettsÄ ко on leikattu väliä,
on kazvonnuD,

nori mettsĀ ко

sis^sitä ku^suttas^sortO / s o r r o s ^ a z v o раШ'и

griboitA / dabun^on sorroZ / sortoon t e k o a i k a i m ^ e A t O .
^sor / t o ,

-ro

erään metsän nimitys Kukkosissa.

sorro

metts on i sorro nitťéU.
sortofk/A, -aZ, - o i z
lupaikka'.

(< v e n . сортовка)

'tukkien lajitte-

sortofkas^sortutattas^ankkit^, mikät^kossElissA

p litkat^tuAAaz^llältÄ.
t a s ^ l i t k a kosseliZ,

k s . zäpanja.

/ sisuko ралкъй^лаи^'ёИ-

siz^assaz^anas^ortofkoiZ,

ikä peremme-

hell^on oma sortofkA, paikkA.
sortofkAkossel/i, -i

'tukkien lajittelukehälautta ' .

ikä plitkA nassas^sortofkAkošseli,

h1X

ikäüHs plitkA oma peremme-

he sortofka.
sortofsik/kA, -aD

'tukkien lajittelija'.

sortofäikad^or}^

ket^eortutattas^aMkkitA.
V

✓

eovtťě/I, ~ia

'laji'.

—

a sortofsikad^vahittaz^omma sort-

ťěia ett^eb^menniz^mütä / kaht sortťšia: ühed^on sokkiat^parmaD toized^orjki parmaD / heit oij^kahstoiskümme sortťšia,

а miä

va en t’
i iļļā kui heit ku^tsuttas^kaikkija.
sortut/ta, -attaZ

'lajitella

(tukkeja)'.

väräjämehet^

sortutattas^peremmehi mettsä / заппаллА pankkitA sortutattaZ.
sor/и, -ru,

-rua,

li pulloa viinaa'

-uD, -uitA

[- sorokova].

(vrt. ven. сороковка)
mikä on pol^putelia,

'puo­

sitä

saottAs^soru / pol putelia saottas^soru / miä toin soru tänäpä.
^so/ta, -a, -az'd, -tta

'sota'.

miä montA vottA vein sin-

nä bekmaniAAA rebinoitA, kunis saksa sota алки / a saksa soa


481

sot

агкаппА pan^'āi zavoda seisoma / tuli saksa sota, di feťákA
ve^ii saksa sotta,
sota-aikA

sai kui montA vissiä i medalia saksa soaz .

'sota-aika'.

kiitťáÍ8^káU^'éi nä\Jko oli sota-

aikAy sis käii^ii kütfšiZ.
зоЬакалт/оР, -oitA
ka/tmme^sä реллоО,

se on liki sotakaлmoitA.

sotame/ Z , -he,
'sotamies'.

[ ? ] 'sotahautausmaa tai paikannimi'.

-hennK,

-hentS,

-hessi,

hän tuli sotamehentK väliä,

-hekä,

-heD,

-hi

s i s t a i / hän oli

k a h s k ümmeviz^ottA sotamehennĀ / sotamehennK SAužiB /

30

tuA-

лаз^колте kesse, ďiišurno komendanttA kahe sotamehekä / s i s ^
feťákA meni sotamehessi / sotamehe püssüillK^OAAas š t i k i d ^ t tsaZ / miä käin arpomaZ, meb^minu poikA sotamehessI / sotamehed^mekkoiPa soas^so^ttaZ / miä menin ilhs kert hirve ajjo sotamehi piisūk'ā.
so/tkia, -tkema,
ťéi

'sotkea'.

-ten, -^’
šin, -tki,

-tkeD,

-tettaZ,

-tet-

miä noizen sotkema / miä so^'ēin savvia: jan-

koika taAAottas^ko rihe matA tehäZ / miä so^’
ēin vatteitA /
hepoin kai sotki ni^’
šū / vattei sotettaZ

'vaatteita lyödään

kartulla laudan tai jään p ä ä l l ä ' .
so/tťéia, -in, -ťéi,

-ittaZ ^

-^ttaZ

'sotia'.

miä en ta­

ho sotťéia / sotťéia on strašno / hü soittaZ / ühzittä so^'ši
/ sotamehed^mekkoika soas^so^ttaZ
soussi

{< ven. соус)

("ei oi).

'kastike',

nät^sin on soussi avi-

паллА / soussi on razva da saJJauhoi padeva d4 maitua,
maitua,

kons

kons vettK.

so/uta, -vvaB,

-utaD,

-vvattaZ

'soutaa',

rarjkkA souta / iihs sovvab^a toin takann/a

vaso virta on

-A perrä piäB /

novet^soutaD, haivot^notkuD (run., L.M.) / hairoka sovvattaZ.
_^
soveta aikA, -annA
'neuvostovallan aika'.
soveta oik/uZ, -uka
on vennämanAA

30

sovet/tA, -a

'neuvostovalta',

a nüd^jo fšüväki

o p p i s s u t ^ u i ellä soveta oikuka.
(< ven. совет)

'neuvosto'.


482

sov

sovit/ta, -аВ, -atťši
inimäinK,

'lepyttää',

hän on opho^'ii't'el'no

hän sovitap^toize ken on niku süämissä,

sisähän hii-

vUtäB.
spassA

(< ven. спас)

linen juhlapäivä,
spassiba

'Kristuksen kirkastuspäivä

6. elokuuta).

(< ven. спасибо)

(kirkol­

kuvvenneAnA augus^’iikutA.
'kiitos'.

si-z^zeniha d'i no-

vikki saottAZ: spaseiba.
spion/i
koilija'.

spion/i,

--CD (= špioni; <

ven. шпион)

'va­

ühs^spioni ра^аллА puttu кгпг / spionid^näd^on sa-

naD.
врлау/йу

-aZ,

-a, -oiZ (<ven. сплав)

tassa kuljettaminen'.

' (tukin)uitto,

lau­

kevvättK теппйв^врлаиогг^лаика Aadvan-

лА / olim^miä spnavaz^vikkoa poAtoissÄ / miä lähzim^menemä
jälle зрла-оа / miä süksüssa olin spAavaZ, spAava лорри.
spuskA

(< ven. спуск) 'liipaisin'.

spravno

(< ven. справный)

'toimeentuleva',

eb^o köUh'1

ehk^i muitez^on spravno Ьало sis^saottAZ; sell mehell^on hiivä
käsivara.
starost/A, -аллА

(ven. староста)

'kylänvanhin' .

tA se oli kiilä ülemmikko / meni kukkusi eduartA^

staros-

käski staros-

Ьалл^асja suima ikä herjge kukkuzi kiilässÄ.
-sse

'-nsa, -nsä'

•Í-fctsff-pronominin
tiivien k a n s s a ) .

ja

(3. persoonan poss. suff., käytetään

sukulaisuussuhdetta osoittavien substan­

häl^Aoppi vett^ittsesse pällK / no siz^on

gena'd4 mamasse / naizesse tuab^AafkassA takaZ / mejje kiilä
ťéíittoa ühtÄ vävüsse
stagana:
koura'

löi kirvek'ā pähä.

Ьила stagana

'tuulaan tuohuksen pidin, tuulas-

(vrt. ven. таган i d . ) .

s taAave'г

(leikkilorusta).

enttel tenttel piru paru, ru-

kastari staAave'r / ко noissas^peittoa ťéiukkAma: enttel tent­
tel piru paru rukastari staAaver'.
^stan/ttsA, ~^sa,

-ttsaZ,

-ttsa

(< ven. станция)

' (rauta-


483

sta

tie)asema'.

tulin utelinna stanttsa,

atanttsas^seisO pojezda

mitäle minutťéia kümmenä,
staratta/ssA, -zin
tä, uurastaa'.

(< ven. стараться)

'tehdä kovasti työ­

mi-ä &n taho starattassA / тг-ä tänäpä staratta-

zirj^kovassA.
^staratt'äZ/ 3 sA, -mmA
taa'.

( <ven. стараться)

mU sahu^t'šimmA sahu^'éimmA

ťšimmA staratťéimmA tehä
statui'
kumasana) .

mejje statui'

stokan/üj -a

/ ais siä statui'
'tuki'.

(yks. gen., partit.,
'juomalasi',

oAud^_puvvaz^vällä,

mü starat-

'kuvapatsas; k u v . tolvana

( < v e n . стойка)

( < v e n . стакан)

sa^ťš-immA ^

'мы старались' отта ik'k'ā.

(< ven. статуй)

stoikaD

'yrittää, uuras­

(hauk­

'mejõe pelehüZ'.

Aomispu stoikaD.
illat.), -aDj -oitA

nafkaz^oli раЬЧЛл stokanoitA /

sis^pannaz^rahha stokana / stokan lipsah-

^'él käessÄ maha / miä napisan tämä tsaino - stokana ottsa vi­
na (ļun).
stoVar/i, -i

(< ven. столяр)

'puuseppä'.

tein stoVavi

fiütÄ kotonnA.
8

to l/i, -ia, -íaaA,

-íD, -itA

'tuoli'.

tämä on hiivä sto-

li / siz^men^'ši issus^’
ši järüllä dali stoliAnA / stolid^on risaD.
storoži

( < v e n . сторож)

'vahti (mestari) , (kirkon) vārti ja ',

ks. storoškA.
storoakA
to'.

(<ven. сторожка)

kivikko- ^ k i r i k ö

storoži,

'vahtitupa, kirkonvartijan asun­
hän vahip^kirikkoa ūllĀ, hän

asuu storoskassa / storoskas^pannas^povonnikka pähä

(morsiamel­

le kirkossa suoritetun vihkimisen jälkeen).
strasno

(<: ven. страшный)

sell poļat^tapeA^'ii,
strokkA

k^li

'hirveä, kauhea, pelottava'.

strasno ni.

{< ven. срок, murt. строк)

'määräaika',

nikannA saon ettK minAA tänäpä on strokkA.

п а^вал-


484

s tr

stvuppa

kylä, kartalla Struppova, ven. Струпово.

strup-

pa om^perj^kiilä^ kai some uskoa.
sťéUden/i, -iä
lihahyytelö,

(ven. студень, murt. стюдень)

syltty'.

'hyytelö,

каяа somussissA keitättäa^sfšüdeniä /

sťéiideni jo on hü^'šünnüD.
subot/tAj -a, -ta
VRK s. 127)
kuZ,

(ven. родителькая суббота, ks. Ariste

'vainajien muistopäivän praasnikka'.

'oktja'bri

süksüpraznikkA ’ subotta pettäZ / se oli süksüllK,

subota

aikoinnA.
suesammaleD
let'.

'sammalet'

'eräs sammallaji,

toized оллав suesammaleD.

у

? karhunsamma­

vrt. sosammateD.

—

—

suhar/i, -itA

{< v e n . сухарь)

'korppu',

sis^tehäs^suhari-

tA, kuivatattas kiukaZ.
suik/aZ, -ka, - k a D - i ä t
hava, subst. haltija'.

(< ? suikia),

on i hepoin suikaZ

-kaitA

'adj. li­

'lihav hobune' /

miä toin AataAt suikka hepoize / vonn^on ain suikaZ ei sanota
lihavaksi / suikkad^vonnad oAAaZ // suikaZ ^
^'éiainA' / selloon suikkaD

suikia ??

'кал-

'jonkinlaiset haltijat' / e u i k a z ^

oli mejje tanavaAAA / hän sano va suikkaD / ain pölkäs^suikkaitA ei uskaltanut yksin mennä ulos / miä näin suikiat u n e s ^
tänä ütS / vain eräs vanha 80-vuotias mies oli nimittänyt h al­
tijoita suikkaD.
pelkäsi näitä.

hän ei uskaltanut yksin mennä kuselle, kun
Paviл sanoi, että oikeastaan olisi pitänyt sa­

noa suikkat^pahaD, mutta mies sanoi vain suikkaD.
kaZ merkitsee lihavaa / turpukkA,

muuten sui­

hän on niku säiinijä, va on

surep, niku suikkap on.
suim/A ^
kous'.

8

(< ven. суйма)

'kylänko-

külä starostA käski ajja suima ikä peremmehe,

ikä peremmeZ.
ma.

uim/a, -aZ, -a, -aD

kiLlässÄ ikä taAossA näd ühs^inimäin mep^suima.

mikä assia,

sisestavast A käski ajja suima,

vibarno käi aJamaZ.
barnossl.
ла mehe.

kiilässK

välissK velä kiVlhittaski, sto ikä peremmes sui­

siz^oli vibarno, ajo.

naisit evääni AastU suima,
nüd enepä eväd o suimaD,

ко oli

siz^oli vibarno,
oli pantu ken vi-

kell^oli meZ, pi^t'ii

niid on sobra'AňiD.

oa

-

suimaz


485

suk
oli suri šumu.
suk/kAj -а, -ka, -аВ, -kit, -кгллА

'sukka'.

sukkA pup-

kiB / suka kanto 'sukan kanta' / lüki vavtat^sukka (kun sukka
on k a t k a i s t u ja ru v e t a a n k u t o m a a n jatkoa siihen)

/ miä parsi-

zin monet^sukat^tänä iAta / еЪ^о minek'ā sukkit parsia / jaAad^vikklin аиккгллА
sukkaziAAa

adv.

(run.,

L.M.).

sukkazinAO. märkü mU.

'sukkasillaan'.

sukkAvartaD, ks. vartaD.
sukkur/i, -i, -ia

'sokeri',

niä praiku sukkurika jun

tsajua / sukkuria ко närib.
sukkurliv/a, -a

miä suvvan kovvi sukkur-

'hieno sokeri',

liva / sukkurliva pannas оллы2.
suks/A, -a, -aD ^ -eD, -itä, -ikä

'suksi;

luistin'.

kak­

si suksa / mejje poikaizeAA^on uvvet^suksaD / nämä suksad^on
lippiäD / kangaspu i s s a : sukseD. ks. AautsuksaD, rautAsuksaD.
// suksika 'luistimilla' ко mennäz^liukuma, sis^stikki on
käeZ.
s/uku, -ukkua, -иллА
suku,

rotu'.

(allat.)

'suku, k a ikki sukulaiset;

paVVa sukkua / vanna sukkua / meill^on sūri su­

ku / veljesed^a sisarused^oAAaz^esimäin suku / ainhan sisare
Aahzedji veljä Aahzed^on surep suku ко tā^'ši dali dädä / ко

tuAAaz^ottama s%z^zsSussaz^Aavva takka koko suku, süvväz^vähäisi / sis^tuAAas^fšütöd^OAUttA antama tanavaAAA zeniha

suaaA ('--'suuaaA) / ťáilto suku tuab^üllÄ, а hü tuAAas^homniколлА.

poja suku noissas^koAmanneA^päivä karikkoi juma.

ťéu-

tö suku noissas^toizeA^päivä karikkoi juma, ко väliä noissas^
tulema / ain^niku surep suku ain ennepi noizaB
kaa)

/ noriki suku ко meb^ženiha taAAo

suku se on ain niku ezäppäi

(häissä)

(run.,

(juomaan karik-

L.M.) / surep

/ inimäisi kera saottAZ:

ühtÄ sukkua dali üht poroda hānek'ā.
^sukuAai/пА, -zessi, -zeD, -sitA, - s í a a A
külmäd^veraD

'sukulainen'.

'niku evät^piä sukuAaizessI' / sell^om miAAA to-

žo sukuAaisitA / tuttavÍAAA ďi sukuAaisiAAA kāū^’ii.


486

suk
■К'
_
sukuvazik/kA, -а

'hyvärotuinen vasikka'.

miä otan heil-

tÄ sukuvazika.
su/ла, -ллйу -/laDj -litA

'sula'.

вилла voitA pa kippiä

pällÄ / täss^on зила razva / vattet^ko j ätfiüväD, sunavaD,
eiz^on suAad^vatteD / gnazid^on sunaD

'ikkunalasit ovat su­

lat' / ma on зила / oi ťéUtot^suAat^sisareD
в и л а / П а , -ttamma,
'sulattaa',

razva

-tan,

-^'šin, -tťéi,

(run., L . M . ) .
-ttaD,

-ttAmatta

tarvis^suAatta / miä noizen sunattamma /

miä voitA зилаЬап / miä jo вила^'ёгп / hän вилаЬЬЧь p a W u raz­
va / se razva näet^ko on suAattAmatta siz neit^saottas^rävilD.
sulija

runokielen hellittelysanoja: suMat^suliJad^omenaD

(run., L.M.).
^ вилк/A , -a, -issA

'sulka'.

kana heitäp^suAka väliä /

tukkoon suAkissA, pä pällÄ mokomainA.
suAkissA

'sulkeutua, höyhentyä, olla sulkasadolla'.

mä kana ep^taho suAkiss^ensikkl (suAad^evä\_taho kazva).
süksül lähtevät^suAad^vällä капалЬА
suAkk/U, -ua

tä­
no

(sitten kasvavat u u d e t ) .

(< ven. murt. шулк)

'silkki'.

tatarina oli

suAkkua milmäZ.
suAkkui/nA, -sissA

'silkkinen'.

suAkkuin^saraffana.

suAkkuisi vähä petťéi meill'A / kušakk^oli vüllÄ suAkkuinA /
suAkkuisissA t'šūkkUissĀ teh^'áii
suAkkulin/tt'ši, -tsitK
Aahja s en e l l Ä лакгеллА^

teh^'ēU [kapšukkAl.

'silkkinauha'.

siz^norikki anna b ^

rā^’
ēi ehk i suAkkulin^'ēi vüssi

/

oli

moda mokomainA me i l l S pan^'ši локка pan^’&i varnikki i suAkkulintťéitS.
su/Ала, -лата,

-лаВ, -li, -лаппиО

'sulaa'.

voi зилаВ /

varis^tsajus^sukkuri suAap^kovassA / sukkuri suli / sukkuri
on suAannuD / eb^o suAannuD.
sum/a, -ma,

-ai, -aD, -itA

(ven. сума)

ta selässä kannettava nahkalaukku'.

'yhdestä hihnas­

paimeneAA oli suri suma


487

sum

seläZ / nahasв^оттелtu suma / se Ъо sinu jäniZ,

kump^eb^o su-

maZ.
Sumera ^

sumevkA

uAap^pimmiä Ьилла,

(<ven. сумерки)

^summame/Z^ -hessi,
jä'.

-heD

ко kaskUmmed^Aautťéia korjahuB,

(summa-

sis^summamehet^tehäz^

summamehessi ku^suttas^sum-

? < ven . сумма, ks. SKES sub suma^.)

summofsik/kAj -aD, -koitA
kijä'.

vähäisi niku

sumerkA.

'tukinuitossa nippulautan teki­

gonkA kaheskümmenäi nau^'ēissA.
mofšikkoitA.

'hämärä',

sis^saottAs^sumerA ~

'tukinuitossa nippulautan te­

summamehessi ku^suttas summofsikkoitA.

summofsikat^

tehäz^va gonkitA.
sup/pi, -pia,

-piZ,

-1ллА

'keitto'.

suppi on tuima /

hän suppia suvvaB / ко ov^vähä lihha suppis^sis^eaottaz^Aaiha
suppi on / tarviz^anta supiAnA jāh^’
šiiā.
suppimikkel

'keitto-,

soppamikko,

joka pitää keitosta'.

mikisa paviл on suppimikkel, hän suppia suvvaB.
—

suppi/patA, -pa

_

'keittopata'.

_

suppipa sene ikä kertA pe-

zeD.
surmA

'surma, kuolema'.

on surma su äreZ
läsiv^kovassAj

siä ot^pahainA ко surmA /

(ко jo orļ^kumpA vana inimäin kovassA,

síaa^

ehk^i

arvattas^sto hän ep^pravihu). / Икки^'алл^оп

likA surmA.
survo/a^ -B, -ttaZ,

-tťái

'survoa'.

survoa / kagrapeAto hepoizet^survotťái
voBj karu jauhoB
survottaZ

(run., L.M.)

nämä munat^tarvis^

(tallasivat)

/ petkeläk'ä ^

/ susi sur-

petkelek'ā munit

(kaukoAoZ).

su/ai, -e, -еллА,
to / sue pojat^su äre
d4 hän eb^mahzūj

-eD

'susi'.

(run., L.M.)

sis^saottaZ:

susi jā^'ēUtt'ii hännä avan­
/ mine а п п а й ^ е л к а

s u e t ^ a r u t t a z ^ e t t s ä s ^ p a h a A A ^ ä n e l IK.
V
_
_
^ s u t e A / A , -a, -assA
kylän nimi.
sutela sueD
/ suteAassA рол virsta matA.

toizeллa

toukkasin niku виеллА suho /

(köllinimi)


488

aut

suteAo. v/eei,

-ēz

'erään pyyntipaikan nimitys Laukaassa' .

зиЬела vez^eb^o pükkiä ensikkl.
sutesel/klj -ä, -ällÄ

n.pr.

paikannimi.

suteselä рел-

лоО / suteselä mettsÄ / suteseläll^odr^ep^kazvo hüvässÄ /
sellK naverno oli enne susitA voHkiap sellK

(selitetään nimen

s yntyä).
8

U, -tA,

- Z ^ -za, -ho, -ллА

'suu',

pa sus^kini,

kats^

kurki, situp^suho sanotaan kun jollakin on suu auki / k e h t a t ^
siä vei suAA^otta mokoma juttua.

/ sis^emä annap^sene risik’
ā

norikiллA sutA / tällK deduškaAA^ühtpät on pippu suZ / joe
sus^iitähiip^kevvällÄ hUvässÄ калла / siä od^niku pikkArain,
ain on sormet^suza / rosona зиллА on hiiva piikki / se уало kuremunit suho

'sanotaan siitä,

joka valehtelee'

/ annap^sutA

'suutelee, antaa suuta' / annap^sellK visillK sutA.
suk/ku, -ussA

(vrt. ven. шёлк)

'silkki'

(vrt.

suAkkU).

sukuss^ tehäs^ kleitťéitK.
sukkulintťáij -lin^’
iiD
sukkurā/^'šiD
sukkusaliD
sunurkkA

'silkkinauha'.

'silkkiliinat'.
'silkkihuivit'.

'suupieli'.

зигеллА vellK

'tulva-aikana'.

лайка AadvaAAA, вигеллА vellK

kevvällK mennäs^spAavoiz^

vrt. penellK vellÄ jokis^kui-

vab^vesi.
^ surimo/D, -i, -itA
ко tehäs^surimoitA,

'ryynit, suurimot'.

lesemed^jävväs^

surimoi jäleltÄ jäb^leseme, odra ehk kag-

ra kori.
sūri pühä, sures pühäZ
pääsiäistä

'suuri paasto,

(ks. Ariste VRK s. 27-29).

7 viikkoa ennen

nüd^mennäz^i sures^pü-

häZ, a enn^evād^men^'šū (enn^enipäivä nät^seitsE vikkoa on su­
ri piihä} silloin ei käyty kosimassa).
^ s u r i s o , sureso

paikannimi.

lehmäkarj^on sureso serväZ.


489

sur

surukkain
uikoma,

'kokoinen,

suuruinen',

a per^'ši surukkain,

se

30

navva surukkain se bo

on ut-koma / varise surukkain

taita on \_йлаккА'\.
suru/Z, -ssA,
7-9.

-settAj

-seD,

-ssitA

'aamiainen', noin klo

joko on suruz^vaAmiZ / suruz^on homnikonnA / miä on vei

surusettA.
suvussa/saA, -та,
'syödä aamiaista'.

-zin,

-ггтта,

-ssuD,

-ssaZ,

-s^'ši, -stu

miä en taho näi varra surussassA / mii tä­

nä homnikkoa varva aurussazimma / hü vel^ep^surussastu / homnikoAAA surussassaZ.
sutkaP

(<ven. сутки)

'vuorokausi',

siz^e^sitťái terve-

näizet sutkaD.
sut/o ^ sut/o, -o

(< ven. суд)

sis^kai väki anto suto,

'oikeus, tuomioistuin'.

i mU annoimmA suto, d4 miä menirj^kot-

to kuss^ajassl / suto dumaZ,

ettK И п п а л а г п otteli ain rahoi-

tAj oli iAma t'šūtS, otteli sutoa / no a duAa dakiz^anto suto
eHk^i itts^oli värä / suto rarjkas^häntÄ kovassA / jutussA mässÄhüD ко on suto,
VärässI jävvÄ,

ken on suvvos s-is soritab ittsiä,

ep taho

siz^müssÄhüb^jutussA / miä menin suto, d'i m i A A ^

oli näkkiäzmeZ.
s/u^’
š ia, -uiB
-uhitťši

-uhiB,

(<ven. судить)

suvvap^toissA su^'šia.

-u^'ši, evät^suhittU, -uittaZ,
'arvostella, tuomita',

moni inimäin

Iät toize pällK mitäkki / suvvos^keva

suittaZ / suto häntä su^’éi kurissa.
sut/tua, -tuma,
-tus^'ši r^-utťěi,
hii suttus^'ši ~

-uB,

-tustu

-tuzin,

-tu,

'suuttua'.

- t u D ^ -tunnuD,

-V,

minu mes^sutub^ain /

sututťši / hü eväd^o suttustu / miä en o sut-

tuD / siz^ni kovvi sutub^venne pällÄ / baba sutu dali elä sū­

tu,

а miä en jaksA sinu täitÄ / ко on suttunnuD,

pi

j o , si z^m e l^'š U.
suv/ata

taZ

suv/atA,

-vama,

-van,

'rakastaa jtk, pitää jstk'.

-vaD, -vaB,

sisuko sop-

-azin,

-at-

siä suvvat^kovva leipä /

blinoi siä vet suvvaD / poikA suvvap fšüttöä / mejje mamA


490

suv

suvvap^täit tappa / miä penenn^i suvazirjkl koera põiki kovass/ļ / lehmät^suvattas^hoaiatA.
suviruiZ

(pavin)

süüiruiZ

suviruis^tarvis^külvä maha
8

ve^'éÍAa

(лике,

(vrt. ven. светильня)

svetts/A, -a, -aD

tonja)

'kevätruis'.

(muuten aina kesä, myös kesäruiZ).
'lampun sydän'.

(< ven. светец)

'pärepihti'.

pitet^

svettsaD.
BVOAots
AotsI

(<ven. сволочь)

'roisto, ryö k ä l e ' . теззе avo-

(selitykseksi: rohkiap veitäp^hora pole).

svjätoretškA
nimi'

(<ven. святоречка)

’Baabina-Haabola-joen

(ks. pUhäjoki).

sügl/ä ^ sügl/K,

-ä, -äD, -i, -itK ^

-itä

'syylä'.

neAA^inimäizelikon раШ'и süglitÄ / sü ku süglitÄ,
li kantaja.
ollaan

mo-

elä sü süg-

kädet pannaan jostakin ikkunasta kuuvaloon,

(piilossa)

silmät kiinni,

kädestä. / киллА sUtťéi
siiks/Uj -üllK,

—

itse

kuu silloin syö syylät pois

'kuulle syötti syylät'.

—

—

-sUssa, -iiittä

'syksy'.

siz^uvvezlinnaz^

elin süksüssa / süksüllÄ natoko ma jā^'šūB / no süksül lähtevät^
s u A a d ^ ä l l ä kanaAtA

(sitten kasvavat uudet)

/ meill^ain roh-

kiap^süksüittä tapetťěi.
süksüpraznikkA

'syksypraasnikka' (= subottA).

sükär/ä, -äD, -itS

'hiuslaite'

Vuorela KS sub sykerö).

(ks. Vir. 1883 s. 183;

sapanoa ко pettäa^päZ,

sis^pannas^

sUkärät^pähä / naizet^petťii зарапогка sükäritK,

karjkassA vai

mist^heill^oli ommeAtu, pan^'ši pähä sapanon alle.
siikäv/ä

silkäv/ä, -ässÄ,

-ä

'syvä'.

siikävässÄ kaivossA

vesi еЬ^лори / elläs^tuli UHs viroAain silkävä mettsä elämä.
sUkäväpä paikka;
painua)

satoimmA sotamea

sUkäväpä paikka

(= käskimme sotamiehen

(= naisi omma; naisi oma euf.

'nai­

sen h ä p y ') .
y.

_

sül/i,

-e, -tK,

-eltK

'syli

(mitta)'.

naizeAokas ко vi-


491

siil

lisäB,

sis^seittsemältK süleltS ma локкгВ / sültK ролЬо' issA

oli pitki,

sültR ponto'iss^oli лаз ja / siz^zemsko saoB:

ka-

^sokkoj miä пйй^Чгп вгллА kuza paikka та veitäp^kovaseA takantA sitta poiZ,

ettÄ tervelt süleltR tempas^sita takantA

sihe paikka kuza ma veitäB / pvopsi pitukkain^i lühh'öp vähäisi i pole toize süle pitukkainA / tämä pu om^paksutta tervet­
tä sültK / satakaskümmet^Bült^om pitki tervenäin snas^'šl,
kuskiimme sült^om^poA ottsa.
s ü lki, ks. konna-sülki.
sülkis/sSj -süD

'sylkeä'.

sülkissüt^süäme, miä toukka-

zin sõrme.
sül/kiä, -eB, -etüssK

'sylkeä'.

hän orjako tseho' tatšnõ

(keuhkotautinen) J ain räkk'ä süleB / elä süle kaivo,

sületüssÄ

kaivossA ve juD.
sünnikäZ
paWu

Ä
miä on sünnikäz^inimäin ^ miä tein

'syntinen'.

siin^'šiā.

sünnüzmerk/ki, -kiä,

-iD, -kitÄ

'syntymämerkki',

miлл^

on sur sünnüzmerkki käeZ,
sünnüspäivX

'syntymäpäivä, sUn^ťáUrnize päivÄ'.
—
_
_
_
зйппй/ttä, -ttämmä
'synnyttää'.
hü mān^'ši sünnüttämmä
rihe лакка sitä лаззЛ.
sün^'i/i

sUn^'š / 1 , -iä,

mäin , miä tein p a W u
ki таглтаЪ,

-i

'synti'.

miä on sünnikäz^ini-

sUn^'šiā / parep sitä kaéonnot^eb^ollts-

hän veitāĶjmont^inimāissK sUn^'ši.

-in

'synti­

nen ' .
■X*

sün^'šümi/ne, -ze

—

'syntyminen,

syntymä'.

—

siin^'ēūmize päi-

VÄ.

sün/^šüä, ep -nii, -^'šü, -^'éUnnUD, -^ťáiinneD, -^'iümättK
'syntyä'.

häntÄ ко Ъо ensikki,

sis__k.u velhon sün^’šümättÄ /

hü om^mejje külla sūn^'šUnnetkl / кецкг meisterissl ep^sünnü
/ hänellK ко sūn^'šū peni лahsi ni.
sürg/ü ~

sU r ģ / U ~

sürg/ü,

-üllK,

-ÜD

'suosaareke,

-har-


492

sü^'

jänne',

venäjäksi tuap^sannoa остров / revoso sürgiillÄ kaz-

v o p ^ p a W u griboitA.
haz^on sürgü

hän токотагп niku so йтреггккоа,

’когкгар kohtA'.

кезкко-

on г Aajļoit^i ahtait on г

virsa pitukkaisitA ъ on i rohkiap,

г süle kahe pitukkaiseD.

on i ümmerkäin^i pitkelikkO i mittin tvehvaB,

г ňellKnurkkain^

on. / siz^on mettsÄ jälle ühea^paikka ku^suttaz^revoso sUrģil
/ revoso sūvģūll^on pallb. griboitA.
komaD,

sellK käümmS gribaz^ainA,

so on а siz^on sUrģiid^^mo-

hän on kera mārk'I, van^eb^o

vajov niku so / sellK mejje kiilas^ku^sutťéb ühtÄ kohta matoso
sUrģU.

tämä on silrģū kohtA,

ko on vähäisi korkiap.

keski-

реллог^оп sUrģU / tämä on kuiva siirģū ’kuivA kohtA mokomainA '.
/ p a n annikk^l i ^ s i z b o l i suri väljä,
häm pikkarain sürgü oli mokomainA
sū^'ēūt/teP, -eitK

suri Väljä ku^sutťéi а

(näiden välissä oli j ä r v i ) .

'sytykkeet',

vähä sū^'šUtteit^on,

ei

sa tuAtA sūtt'šūmā.
sū^'ēiittärni/ne, -ze
sū^'šiit/tä, -tämmä,

'sytyttäminen'.
-tän,

-ätfii

sü^fšiittämize päre.

'sytyttää'.

miä noizen

sü^’iüttämmä / miä sü^'äütän tuAtA / hiX jo sū^'ēiitātt'ši.

vrt.

süttä.
sü/tt'iüä, -rfšümä,

-tüB,

-tťéii, -tťéUD

'syttyä'.

tuli

ep^taho sütfšüä / tuli jo siitťéU / tuli vel^eb^o sūtt'šiiD / se
hiivvi sütüB.
Biit/ tä,

-etťéi

'sytyttää'.

hän ep^sa tujitA silitä / sU-

tetťéi rakakoko ралата.
siivikaivo, sUvillK
vinkaivo, ven. Глубоково,

süvil kaivoinAA
9 taloa.

mep^takuperi. / kuho meD?
lÄ mennäZ,

kylä, kartalla Sy-

tozo some kiliä.

süvil kaivoiAnA.

se külä

/ hrustetS miitäl-

sUvillK kaivoinnA.

süvirui/1, -ssA
eb itännUD.

'kevätruis'.

miX külvimmK silviruissA d'i

sitä ruissA kevvällÄ kiilvettäZ.

s/üvvK, -ümä,
evät^süvvÄ'), -ü^'šü

-üB, -öi,
'syödä'.

-ünüD,

ks. suviruiZ.

-ümättK, -ü, -üvväZ

(kielt.

siz^noriki auku pannaz^enatä

süma, а noriki taAOS^ko OAnaZ, siz^ain enstä zeniha auku süB /


493

süv

miä innon виррга süvvK / тъа novzen лиггкака sümä / koi s'öi
pinžaka / taita еЪ^о hüvä ko^p^sünüD / sü, sü, elä Aohki
notaan leikillä) / inimäisi lintu petäB,

(sa­

sümättX ka kule d ^

lintua esimäin kertA / kassikkAheinä lehmäd evät süvvä hüvässK.
süv/ä, -äZ

'syvä'.

süva mettsK

’дликко mettsÄ' / s ü v ä s ^

mettsäz^on р-аЪЧМ zveritÄ.
süväoja

n.pr.

taan merkitty,

uusi pieni kylä meren rannalla, ei kart­

lähin kartalla oleva kylä on Kirjamo.

iä, taAAoa kUmmenä,
ta колО on sinne.

mere vannaZ.

some kil­

kirjoma on lähin kylä.

virs­

sUväoja on tänne pakari pole merērannaz oi-

ki.
S Ü , -tÄ

'syy'.

~

iлmA siitÄ ken thirmaz^isuB (on raukkA).

—

süh/küä, -kümä,

—

-üB, -kümättK

'syyhyä',

п^лла noisi pä

sühkümä / pä sühüB / selk'E sühüB / elä hüppä sühkümättÄ sauna.
süj/ä, -ä, -itS,

-ms,

ra saottas^süjä on p a W u ,

-ik'ä

'syöpäläinen'.

lehmillK ke­

parmad^i kärpKläizeD / paliki s ü j i t ^

on / meill^on AU^'šikkoitA i kirppuitA i torokkanoit i kaikiAAaisit süjitK,

hü vet^purras^kera / hepoin suvvap^pöriä süjil-

IS (sUjik'ā) / hepoin murtap^sūjik'ā.
süjä ли
saottaZ,

'liika luupahka kädessä tai jalassa'.

hepoisiAAA,

süjä ли ļ алаг^оп.

sümi/ne r~~jsümi/n, -ssK,
nen; ateria,

syötävä'.

-se

(yks. illat.), -sit

'syömi­

särvin on sümine näd^ehk i suppi sellÄ

ehki lihaka munaD / tänäpä oli лaiha toite - pahain sümine,
vassA söin dH. tas^sUvvä tahtuB / капалл^оп närä,
тер^капаллА / sümin,

tämä kai mitä täss^on,

taAOss^hänt^evät^saotA,

kuho sümine

tämä on adre; ikä

a mones^tuAos^saottaZ / miä innozin

sitä sümissK / miä tukehtuzin sümise

'miAA^meni muru kurkku dH-

tukehtuzin' / ain niku parepit sUmisit mitä oli taAoZ.
y-

_

__

sUmiskrami, -a

'syömistavara,

ruoka',

vähä taittoa - vä­

hä sümiskramia.

^
sü/ttä, -^'šin, -tťél,

-tettäZ'^ -tättäZ

'syöttää'.

mü


494

süt

кегаЛ sU^'šim hepožsia / külä vah^'šl olikki р а л к а ы и , sis^külä
síltťél / muni kaivama ehki nittämä ku^suttaz^väkkiä,
tättäZ / hepoin кегаллА morihuB,

sis^sii-

ко on rarjkkA ťšii dali pahas-

Sj4 siitettäs sis kera morihuB.
süt/tö, -öD

'viljelemättä jätetty pelto'

vrt. aho.

süt-

tö hän ofj^küntämättÄ montA vott^oAAuD / mejje küläs^j aetťái
maDj miyiAA puttus^'ši kai sütöD (kai sUtöD - kai ahoD).
sü/ä ^
dän' .

8 üä

8 ü/ä,

-ätK,

-ämeZ,

-ämellK,

-äk'ä, -äD, -äitÄ

'sy­

t'šUkāB / süätÄ kivisäB / puhta süäk'ä inimäin / ni

orj^külmK, kai süä johzeS.
IK niku kai hüpiB.

ко on kovassA oiki külmÄ,

sisetai-

/ haili süämes^hü оллаЪ / ш 1 л л ^ п süämellÄ

kipu / hänellK nüd от mürsku süämellÄ.
süäme
ли süäme

postpos.

ja adv.

'sisään,

sisälle,

joukkoon',

'oluen sisään' / ku süäme men^'ii elämä,

ол-

sis saottAZ:

pertťéi on ehitetťéU.
süämeZK

postpos.

ja adv.

'keskessä, keskellä,

ainA ко suri t'šütökkäinS ehk г poikainA,

ко oллas^peni süäme­

ZK, sis^ku^suttas^kolliD / haili süämes^hü
süämissä ^ süämisä

joukossa'.

(kilkiD) oллaZ.

'kiukuissaan, suutuksissaan'.

inimäin

orj^kera tujukko inimäin ко on süämissä sis^soppiB, sis^tas^
sutub^äkkistä,

sitä inimäissK saottAs^tugukko / inimäiss^saot-

tAs^ko on süämissä

(r^süämizä),

siä vuhizat^ko mato ^

siä vuh-

hat ко mato.
süämikko

'sydämikkö'.

süämik/äZ ^ s ü ä m i k / e Z ,
selloon süämikäz^väki

siä ot^süämikko
-ässÄ, -käD,

'paha,

'siä ot^süämikzZ '.

-käitK

v ihain^äki ,

'sydämikko' .

dřiko väki' / süämi-

käz inimäinÄ = diiko inimäinK / ďéiko inimäin, se on süämikdZ.
süän/elIK, -telemmä,
lüD, -tEle ^

-te, -elläZ

-telen ^

-tElen,

-tleD,

-teleB,

'kiukutella, olla vihainen'.

-elmitä

nüt süäntled^vai et^sad^ittsellez^norikkea / mehet^tuAAas^humanas^kotto,

sis^süänelläz^aisi pällK,

vina ко лориВ,

siz^

n a i z e d ^ o A A a z ^ ä r ä D / miä en о süänellüD / süäntEle nüttÄ ^
süänte nüttK!


495

3üä

sūāntau^'šl

'vatsatauti, ripuli'.

ко on vattsA vetelK,

se on silāntau^'šl / sUāntau^'ši ко ortj sis^saottas^ťéirill^oD.
süän/^'šüä r-i süän/tüäj
'suuttua'.

-niin, ep^süännü,

nün hüvä hüvvüssÄ

(aiheetta)

süämun/a

süämun/a,

neit evät^süvvä,
sUātau^'ii

sūātau^'iivoho

-a, -ад,

f-tíť-muodot epäilyttäviä.)

-itA

'sydän'.süämuna

kor-

ne vizattas^poiZ.

'ripuli'

tsa ко kivisäB,
sāiver

-^'ēUs^'ši

(- еЪ^о mistai süän^'šüä ďi süän-

niin) / süäntüziD / hü süän^'šüs^'ši,

vaD,

-tüziD,

miä en taho süän^'šüä / en taho süäntüä / miä süän-

(= sūāntau^'šl).

'vatsalääke'.

siz^juvvas^tätä tšajua,

vat-

dali aūātau^’
ši ко on.

säiver/E, -tX r-^ -tä, -eD, -it'A

'saivar'.

тълл^

'säie'.

колтг-

om^päs^pallii säiveritA".
sä/jc e, -jjettS,

-ik'āD, -ik'äitA<^ -ikäitÄ

säzkäin^nora / mii лаггттА koAtnisäikäize ^
säk/kl, -kiä,

-гЪ

sukunimi.

колтгзйгк’йгге nora.

saob^na ve m i v o ’novannA da

säkil nämä poveskaD / sis^küzüB: a tunnet^siä säkkiä?
särj/ki, -ge, -kiä,

-kitÄ

'sänki'.

särjgepällä

/ mejje

реллог^оп korkia särjki л а к а Ы и .
s^āyļ^^k^l^

sayj/ ku

tehty makuu l a v a ’.

särj/kU, -kHlä, -gUD, -kfXitK

'laudoista

koko iili seinä oli Aavvat^pantu.

nüd^ene-

pä särjkKiitÄ eb^o / епп^ол^Чг särjgüD / üli pex^ťéi on л а ^ > а Ь ^
pantu ühellÄ seinällÄ,

se on särjkU. / pissisk’
ā särjgün^naAA

p e itto.
särki

'särki'.

sär/kiäj -en,
-kinnüD,

-kiDj

sijasta i)

hän on niku särki mokoma karva.

-eD,

-kisin

'särkeä;

- k e m ä ^ -kimä,
(kond.)j

lyödä'.

-ettäZ

-in ^

-kizin,

-ki,

-immä,

(fe:n jäljessä usein e:n

sai mine ťéUhja vaka kätte,

siz^

noisi vakka särkemä / otab^Xairo kätte ja sis^käilp^särkemä venettA ja its kirrop^kovassA,

ettK miä sinu sären tuHka паНка.

/ mitä siä säret^sitä hevoissA / miä särkizin vakia siikävällÄ
maha / лазвА särki / miä en o s ä r k i n n ü D ^ särkiD / säre vakia


496

säp

maha / hevoissA

hepo-issA, harv.

) särettäZ / miX koAkispujje

välis^särimmK / -релло-оалЬ va л а й и а Ь ^ в й г е Н А г

(tyviä ei puida)

/ palikaka särettäz^makarjkaitA.
sär/piäj -pimä,
vitä), -vitťéi

-viB,

'särpiä,

-viD,

-vi,

-vittäZ

(kielt. evät_^sär-

syödä liemiruokaa’ .

mejje poikain

üht^pätK ain säpviB = süB / särvi nüttK! / ota särvi maitua
leiväk’
ä / leipä evät^särvitä,
niku vetelK^

maitua ehk suppia mikä näd^on

sitä särvittäZ.

aär/päj -väD,

-väB,

-vä, -pämässÄ

'särpiä'.

särvät^sellK? / vetelä sUmissÄ ко süB,

siz^rüpib^ninta,

/ hūlk'āt^siā särpämässÄ vai.' / särvä nüttSi
sär/vin, -vintS

'särvin'.

särväB

'itke nyt'.

särvin on silmine näd^ehk i

suppi sellÄ ehki lihaka munaD / voi
särvin.

mitä siä

3

a liha кегаллА saottas^

mikä näd^on vetel^niku särvin / siimine, se on särvin

/ meļje mez^meni mettsä,

otťái ühtX leipä va kera,

täni särvint vejjä jäleZ / sellK taлoz^oli p a W a

tarviz^mi-

särvintK /

hänell eb o mittä särvintK ко ühs kuiva leipÄ.
sätfäimine
mokomaisiAAA,

'sättiminen'.
se on sätfäimine.

sä/tt'äiä, -tfiimä,
'sättiä',

toruttas^pahaisiллA sanoiAAA

-^'éiD, -^'éiB, -tťéizin,

-tťšl,

-tťéiD

miä en taho satťěia / hän ain suvvap^sätfšiä / miä

tänäpä napuri naize sätfiizin puru-purussi / härj^klessl minnua kaikin visi

(toru dali sātt'šl minnua).

säüniš/ä, -ä, - ä O ~

-эД, -itK

'säynävä, ven. язь',

mü

saimmA tänäpä paVVu säiiniJitÄ 'sorriat^suret^kaAad^mokomaD^
somussika' / miä sain kanavassA sure säünijä / tänä vonnA on
A a u k a z ^ ä h ä säiinijitÄ.
sä, -tä

-tK, -hä,

-k'ä

'paha ilma, rajuilma, myrsky'.

mejļe naiva trehvas^sure sähä / sätÄ leneB,

kanat^apeAAaZ /

Vana mes^sätä t’
š ijļāB / meri VuhhaB, se fäiJjäp^sätÄ / ко on
sä iAma näD, siz^on tormi / meri kohhaB,

taita sätä leneB /

kissA ко oksennaB, sätK leneB / nunta ajap^tanvenna säk'ä ühte
kokko,

sis^sitä ku^suttas_^harļki.


497

sär

säv/ъ, -tĀ, -e, -eD, -itÄ

'sääri'.

топелл^гпгтйъгеяя^оп

paksut^säveD. / епп^ол^'ёъ паьвгллА kera pajjat^pole säressa.
särimarj/a, -a, -aD, -oi

'pohje'.

тглл^зйггтагоoi kivi-

säB / тглл^загътагзa kivisäB.
säe/kE, -k'ä, -eD, -kit
IK s ä s e t ^ o

'hyttynen'.

t'iitävättÄ soja,

kahsi säsk'ä / kevväl-

siz^lennelläZ

lenteleVättX) /

lehm^ajap^hännäVä parmaitA väliä ittaessÄ i kärpöläisitS a jab^
■oällä г säskit ajab väliä.
öosälifkyko ov sösälik/kO,

-koa,

-oD, -koitA

'sisilisko'.

sösälikk^ep^sa enne педлогввА ко mep^seitsE kerta ümper

3

ал-

ka, siz^vassA eab^negAoissA.
sadrikko

iadrikkO

'tuuhea, tiheä',

aka tämä pu on Aus^'ši šadrikk/Oj
sitA paVVu,

pu on sadrikko /

-О, hän on sadrikko ко on oh-

siz^on s a d r i k k / o ^ -O / tämä mikä Aus^'éi pu, sad-

rikkO / sadrikko-koivu,

aadrikko-paju,

sadrikko-pezaZ, sadrik-

ko-pehko, aadrikko-petäjä / sadrikko-pu,
ваавглла

adv. deskr.

aadrikko-JureD.

'sekaisin, pörrössä',

hiused^on

sassiAAa / hänell^oli pä ааааглла / korm^on зазеглуга.
sabaá/šl, -i, -aia,
vä) työn päätös'.

-í a a A

(< ven. шабаш)

зоко teill^on^iabaaäl?

'lepoaika,

(päi­

'joko otatte ehtook-

s i ' / tänäpä kole aahaasia eb^i lekki / perrä šabaai tua meillÄ / tänäpä varra tuA^’
ii šabašiAAA.
sahi/aaA, -zsB

'sihistä, kahista'.

tämä paperi aahiz'sB^

aariz-dB / mato а а Ы г ъ В .
sakatursikkA
ri'.

(vrt. ven. штукатур, murt. шкатур)

'rappa­

aakaturaikk^on^airj^kaAkkiZ.
sakkuli

'lörpötteli jä ' .

китр^раШ'и lākk'āb^dK petteleB,

sis^saottaz^aia^aiä aakkgli / ken paVlh lākkāp^'ēiihjä juttua,
aita saottaa^aakk'sli.
aaravaraD
roimahousut'.
kovassA MajjaD,

s.nom.pl.

(ven. шаровары)

stanad^mokomat^aaraVaraD

'leveät housut,

'AaJJat^kummat^on,

aaottAs aaravaraD' vähän pidetään Kukkosissa.


498

V

^ sari/ssa, -zeB
. _

'ratista, rapista’.

tämä paperi sahizsB'-^

заггз'дВ,

šaur/atA, -а

'huuhtoa'.

nämä vattet^piäp^hiivässÄ saura-

tAj sis^tuAAas^puhtassI / sauva bUvässK vatteD^

äto o/itais^

p u h t a D.
sepk/A

sepk/a,

-aD, -oi ^

-oitA

( < v e n . щепка)

'lastu'.

sepkad^ehk i лазиО / miä korjasirj^kuivi sepkoi ikkunna' лЬА /
miä korjazin раШ'и sepkoitA.
šest/A, -a, -akā

(< ven. шест)

'sestā, pitkä riuku,

jos­

sa on lauta toisessa päässä, sillä työnnetään rannasta kun tuk­
kilauttoja kuljetetaan' .

se m e s ^ a t k a s ^ š e s t ā .

gonkit ко vej-

jäZ, sis^toukattas^šestaka.
se^'éin/A, -а, -aD,

-oitA

(<ven. щетина)

'harjas'.

siä

še^'šinaD / sellK siaAA^OA^'ēi suretase^'šinaD / še^’
ēin p a n n a z ^
drat-оалл ottsa.
sibl/iā, -iD, -i
soihin,

'villoja kun pestään niin ne menevät ka­

sitten ne kasat erotellaan' .

ühte vanuhu-oattA, s i s ^

sibliD / ota šibli nämä viAAaD.
sifk/aD, -oika

(vrt. ven. вышивка)

'kirjonta, koruommel'.

sifkoika perednikkA.
siber

(vrt. saks. Sahieber, vir. siiber,

myös venäjässä)

siiver,

sana ehkä

'uunin pelti', tavallisempi sana plita Aabja

'uunin p e l t i '.
šīn/a,
vanne'.

-aD

(< ven. шина)

'ajoneuvojen pyörän rautainen

vattaAA^on sinaD.

sirillä

'harallaan,

šiker/tä, -tämmä,

levällään'.

-räB,

-rettäZ

'livertää'.

lintu nai-

zep^sikertämmä / kiuru kevvällÄ šikerräB / kevvällÄ linnut šikerrettäZ.
sikker/Ä: -äZ

'sekaisin, pörröisenä

sikkeräs hiused ehk i sasihusset hiuseD.

(tukasta)'.

kelloon


499

šik

šikkerpä

'kiharapä'.

šimarain

'tippa, hiukan',

šimarain on tsajua stokanaZ /

simarain on täi vei vina puteliZ.
sipa, -D

(< ven. шип)

'hevosenkengän hokki'.

ravva si-

pa.
* sirkatA:

mehet^sirkkavattA

kuvaa miesten kusemista.

vrt.^äorotta.
sirk/kA, -ka,

-AD,

-koitA

-kojjar^ -koi

'heinäsirkka'.

kahs sirkka / paVl\i sirkkoitA / ühes^paikka oli paVlKi širkkojja / mussA sirkkA

'sudenkorento'

/ mussi sirkkoi lenteleb^

(< ven. ширма)

'kankaasta tehty verho,

mai/ima раШ'и.
sirm r-> sirmA

riippuu nuorasta katosta vuoteen edessä'.
mikä pannaZ,

kirjovA,

suri kukkika.

joka

širm^on iimper koika

/ ko^iid^ve^'ši, poduškaD,

o^'iiļana, sirmA, pros^'šina, pokrivaAĀ.
sirr/a, -а, -ūD, -oitA

'hyrrä'.

tämä airra hüvässÄ pör-

vüB / tämä fšütökkäin orjako širra.
sišk/A, -а, -aka,

-aD, -oitA

vana vate se on šiškA,

'lumppu,

kump^on rikki,

riepu, ven. тряпка'.

enepä päll^ep^sa panna /

miä unohin siska аУапполлА / matA pezin šiškaka / miä mäin paVVu siskoitA / tämä or^rojakas^siskA / i kaikkiAA^A^'éi s i s k a d ^
Va pällK, a eb^vatteitA.
siskantai/nA, -ззЛ
*

siskat/ta, -aB

ко or^rikki,

'kankaan reunassa olevat ripsut'.
'olla repaleinen'.

mäkarjg^s^siskataB :

sis^siskataB / minA^paVto siskataB: ко on rikki

sis^siskataB / ma kiskAhuB i šiškataB.
siskuri

'lumppuri'.

mejje kUläs^käi siskuri / siskuri

osap^siskoitA.
skap/pl, -pi,

-pitA

(< ven. шкап)

'kaappi'.

skappi tar-

vis^kertä toisippäi '/ maitU on jäniit^skappi ďi kai home on
р Ъ И К noissuD / klejaka tehäs^skappitA.
skoYjgo

'silava'.

skorjgo (- pekki) sei síuaa oli väkevä


500

áko

skorjgo.
ёкоил/и, -uZ

(vrt. ven. школа)

'koulu'.

naisit va oli

pertťél täünÄ, niku вкоили / miä olin škoulus^konmattA vottA
/ вкоилиг^^И

10

ЛкА jouMunnA еппЕ / sur kollia

ain skoiuius^

käüB / miä nüt^škouAuz^en oppi.
Škätjkkü ~

skärjkkll

'laiha, huonon näköinen', myös epämää­

räinen haukkumasana.

ka on pahain inimäin,

siz^on škärjkkü /

siä ot^paharaiskain ко skärjkkU / ко om^paharaiskain pikkarain
sis^saottaZ: ais^siä akärjkkV / ais^siä škärjkkü! / mečļe ser3 0

'z^on ni kerkiä niku skärjkkb / kerkiä i pahain saottas^

škärjkkb.
enafom

'laiskuri, veltto nahjus'

'yönuttu').
tä en te,

(? vrt. ven. шлафор

meļļe mes^tänäpä on SAafom / miä on šлafom, mit-

lezirj^koikaZ / oHtO

síaaA

sAaf o m ^lemassA,

siAA^üllällS noissA / mitä tejje nain teB.
on ain sAafom,
8 л ад/а,

aik

a теззе naizikkO

ep^keHta mitta tehä.

-aD, -oitA

'paidan kalvosin'.

s lim/atA, -апу -aZ

pajja sAagaD.

'sivaltaa; kähveltää, varastaa',

miä

ко siiman sinnua когиаллА / hän slimaz^minnua vaso pätÄ /
hän slimaz4 _ x mintA rahaD.
s lik/ki, ~kiä,

-id,

s Vopi/ssA, -zeB

-kitK

'polskia'.

šVopsa/B, -vattA

'lapsen myssy'.

šVopizeb^roja mütällK

'hölkkyä, hölskyä'.

saB / т1лл^оп janad^märäD,
SAOt/tA, -ta

(< ven. шлык)

í u a a A.

puteliz^maitu sVop-

va sVopsavattA.

'lumiräntä'.

märk'1 numi,

se on sAottA /

tänä UtS sato kovassA SAOtta.
sniak/kA, -aD

'naakka'.

mussA

lintu,

gulii / siä od^niku sniakkA / ken on kerkiä,

vähäisi репер ко
sis^kera sao t t a s ^

sniakkA / sniakad ainA mörnättäZ.
snibr/i, - г г ~

-isä

'ryppy'.

лоЪа on snibrizä / snihri

ajoit^kai vatteD / nenä on šnibriZ nyrpällään / ЪаЬивкаллА
ojļ^’ši poseD snibrizä.


501

s m

^nibrinenÄ

'nyrppänenä'.

snimar/ a, -aZ

'humala/an, - s s a ' .

ma vähäisi впътага.

mU vina ļoimmA,

saim-

yhden teelasin viinaa kun juo niin tulee

snimara / siä ot^šnimaraZ.
snöv/i, -iä, -in, -itÄ

'nyöri'.

voki^A^on snöri /

rSďá-i-nimisen pukimen takana oli snöriD.
"^snövi/ä, -ttb

-tťéV

'poimuttaa, nyörittää'.

nA] takant^oli snörittd 'poimutettu'

[kauhta-

(vyötäisistä alaspäin)

/

kauhtan^oti kohalline a rū^'ii oli šnoritťéU niku nä\jpalto,
takana oli snöriD - zbovad
sograD

(kertoja ei enää hyvin m u i s t a ) .

(vrt. ven. шагла, шегла ja жаОра)

'kalan kiduk­

set ' .
sohhaB

'kohisee'.

^ sohin/A, -aka
sohÍB@B

meri sohhaB

'kohina, k o lina'.

'kohisee' .

sok/kAj -ka,

sohiz^B

-aV,

kohizeB.

jä mep^sure sohinaka.

meri sohizQB / vesi. Sohiz^p^keva.

-kitA

(ven. щека)

'poski'.

minnA ki-

visäp^sokka.
sokkoAu

'alaleuan l u u ' .

soliz^B

'solisee,

lorisee'.

vesi ко kanavas^kovassA joh-

zeB, sis^šoliz'dB / kanavaz^_yesi solizbp^kovassA.
8 0 лк/кга,

-iD, -I, -ittaZ

'sorkkia, ronkkia'.

elä anna

hänellK sonkkia pudrua / mitä siä soAkiD? / Aahzet^süvväs^soAkittaZ / sUhän siä sivuAAa,
solki suppia
золккиа
*

elä soAki / elä šolkl vettÄ / elä

(siivväz^da vali^sattas^seltK lihoitA väliä).
(< ven. щёлк)

soVo, -D

lüvväZ

'napsautetaan sormella'.

Mannakan kylän asukkaiden köllinimi.

kotko kon-

naD, виЬела sueD, mannaka soVoD, килла tarjkarātt'šI .
sona-pudru

(< ven. пшённая

(каша)

'hirssipuuro'.

sona-

pudru or^räkiltä hüvä.
soriger/ta, -гаВ,

-si

'jokellella, mongertaa; aloitella'.


502

sop

kun opetetaan pitsiä tekemään ja kun oppii jo vähän,

sano­

taan: ļo vähäisi šorļgerraB / mejje sejfijo' ia jo sorjgevrab^lätÄ / joko läkk'äb vai? jo aAab^vähä\si sorjgerta / sorjgersi,
eoTjgersi ni kavva kuniz^daki sai.
š opo:

aopo šopo aitta,

sopotaB v.pr.sg.III.
bit ' (lukee loitsuja)

elä verkA mittä

'sopottaa'.

(leikkihoku).

šopotaB = Aueb^mitäni-

/ poskaroib^i šopotaB.

^ sorot/ta, -attaZ;

sinA^aika tas^sorotaB / naizet^serotat-

уV

tai kuvaa naisten kusemista, vrt. sirkatA.
spaler/i, -ia, - í a a A, - í D, -ijja
ti'.

(ven. шпалера)

'tapet­

sellÄ Aafkaz^on Aus^'šia špaleria / mejje kommid^oli spa-

lerinnA lū^'šū.
špalerk/ň, -аЪ,

-а

'Spalernajan vankila'.

siz^ve^'ši špa-

lerka.
^ špion/i, -ia
taz^o

(<ven. шпион)

'vakooja'.

ühtÄ špionia suit-

toissA päivä.

štabbl/i

štabal/i,

-i

(<ven. штабель)

'pino; kasa'.

котпАпа ez^on auri štabdli kupoitA / kivit’
Ā naottas^štabali.
'H' ~
—
etabl/i, -i
stabili).
stanaD

(vrt. ven. штабель)

'määrä, joukko'

(vrt.

miä tano panin sure štabli sananaskuitA.
«ven.

штаны)

'housut',

ripusa ū^'šimpūhā ŠtanaD i

pinzakkA ripusA.
stik/ki

stik/kl,

-i, -kiä, -iD, -kitK

'piikki, kiväärin pistin'.
liukuma,

suksika

(< ven. штык)

('luistimilla')

ко m e n n ä z ^

sis^stikki on käeZ / p o i k a i s i A A ^ o n stikki / miä o s i n

uvve stiki / miä Aazin stiki jiaukaZ / sotamehe p ü s s ü i l l K ^ o A Aas^stikid^ottsaZ.
sto

(<ven. что)

herrad evät situ.

'että',

üks kukkuzi t'šūtto dumas^sto

herrad ni puhtassA kävväZ,

hii taita evät

situ.
stokki

(<ven. штаг)

'taakipurje, haruspurje'.

ülläl mi-


503

sto

kä зегЪг on eellK,
storļkiZ

storjkiZ, se on stokkl.

iness.

sg.

'? märssytanko, alamaston jatko',

ks. stokkl.
* štol/i, -га
stoppaB
työntää,

'tuoli'.

v.pr.sg.III,

tunkea'.

miä naglin stolia.
stoppaZ

imperf. sg. III

JätÄ stoppas^ojja

'ajaa,

(jätÄ toukkaz^ojja,

ко

on suri vesi) / stoppaz^gonka mäellK.
^ straf/fl, -Ī, -ia
ittsE kätki virraka,

(<ven. штраф)

'sakko',

a ka nora meni

siz^eb^maXsad^UHtä straffia / a ken en-

nepi hilvä hüvvüssK лаггеЪ^ота me^sä AaukaZ,

enne pätX,

sisese

maXsO sure strafi.
suhi/ssA, -zemma,

- s q B, - s s AZ, -s^'ái

'hyristä, pöristä'.

miä en taho SuhissA / mejje serjo'za ain suhiz'dB / kärpöläizet suhissAZ

sumissAZ.

áukut/еллА, -teleB,
kuiskutella'.

-еллиО,

-eAAaZ,

-eAjt'ēi

'supatella,

miä en taho sukuteAAA / hän sukutteleB

'hiV-

Vakkaisi ко lākk'āB, saAamitte toisissA ' / miä en o sukuteAAuD,
/ häne nain enetä kel^'šiZ, a siš^šukuteA^'ši ni kavva k u n i s ^
saotťii toin toizeAAA ettÄ mejje kaikki mehed^oAAas^kotonnA.
suVppia

'pulikoida',

šumi/ssA, -Z'dB

лаке suvvab^veš^suVppia.

'humista'.

mettsÄ kovassA sumizidB^ ко on

tuli kovassA.
sumu

(< v e n . шум)

ко on ani kuza niku,
^sup/pU, -pua,

'meteli, ääni',
siz^n

-uD,

suimaz^oli suri sumu /

sumu / guVanjaz^on šumu.

-puitA

'merran nielu'.

mertoiAA^OA-

Aaz^rikkinäizet^šupuD / tohessA tehäs^suppuitA. / toizez ottsaz^on suppu,
possa päässä,

a toizez^ottsaz^on tue

(olkitukko merran sui­

josta silmut otetaan p o i s ) .

^sup/pU, - u a a A

'nuppu, muurainraakiletta ympäröivä kuori'

muragad^on velX зириллА: hü ко о л л а г ^ е Ъ sene kore süämeZ,
kevvällÄ ко aAkavad^vassA kazvoa, muut marjat eivät ole su­
pulla .


504

sut

su/tťši

su/tť&I,

-tťšia,

-^'šiD, -tt’šītA

'pensseli'.

sutťál orj^kaikkine rikkissUD / tämä on hüvä éutťšl,

hüva voi­

ta seinä / sutťél orļ^kopehtut^kai krasaka.
sub/а, -а

(<ven. шуба)

'turkki',

ко on puAmat^sis^tsu-

^éissaZ: inimäized^oAAas^tšudaD, pannas^šuba murnippäi pällÄ
/ moni pap^suba murnippäi pältü.
^ šubai/nA, -sb
sur/ia,

-iD

'turkis-, turkki-'.
'etsiä, penkoa'.

e^sib^mitä ehk^i roitab^näD,
/ —у —
,
svez/o^
svez/o, -oitA
-огЫ(< v e n . с в е ж и й ) .

'tuore'.

subaisi žiletkoi oli.

mitä siä surit sellK /

sis^saottaZ: mitä siä šuriD:
svezoitÄ дггЪогЬА himotaB


505

гам

гал/а, -а,

-aü, -oitA

{< ven. зал,

зала) 'huone'.

ku^sutťái галаО, nüt^ku^tsuttAs^kommiD.
^ галаь/пА, -ze

'-huoneinen'.

enne

ks. колтггалагпА.

mü teimmä колтггалаьге per-

^•éi.
zāpaAj/a^ -аллА

(< ven.

запань)

'vastuupuomi'.

väräjä

zapanja / a kevvällK ЬеНаз^заппаллА zapanja ette vaлme 8 sI /
miä ajattelen mennK гараЛ^аллА ťéiiho.
zavoďi

zavo^&i

taviivassa'.

(< ven. заводь)

'koste, poukama joen ran­

joe zavoďi / aanna zavo^'ii.

zadatšiza

iness. pl.

(vrt. ven. задача) 'tehtävä'.

hän

Aakkas^häne umpe zadatšiza.
zaharka oVo

(ven. Захарка ja Оля)

henkilönnimi,

zahar-

ka oVo sai локе локъРегковзА.
гаколауегккО
kuverkko'.

'rysien takana oleva sul-

zakoAaverkko pidetään talvellakin joessa ja rysät;

sorvia rihmaan
pannaZ,

(vrt. ven. закол)

(josta zakoAaverkkO on te hty). rUsZje takka

sis^kaAa ker^'šip^takaz^d'i siz^meb^üssä.

kiap kaikki putuB.
лаидавзА.

maettA roh-

лaukaz^eī>äd^annatA rohkiap^pittä ко р о л ^

Aaukas^pettäz^i m e r e s ^ e t t ä Z .

niku riizä silmäD

(verkolla).
^

_

zakusk/A, -assi

(<ven.

закуска)

'sakuska'.

pirassA vej-

jäs^kera zakuskassi naisiллA.
zanavesk/aD, -oi

(ven. занавеска)

'ikkunaverhot'.

heilihän zanaveskat^kvahmaAoitattu / zanaveskoi noizen Aa^'šima.
zapasA

(<ven.

^ zavod/ay -a
'sahalaitos'.

запас)

'varasto',

hänell^on suri zapasA.

(yks. gen. ja illat.), -аллА

(< ven. завод)

zavoda vile jo oli / a hän ťšisl,

sittÄ р а Ш \1 voitaB,

ettK h ä n ^

ettÄ hänellÄ paAkid^joutuvatt^ennepi san-

паллА, a заппал1 parahodda eHk^i zavoda / zavodaAA^orj^kus^
sahha.


506

гЪг

гЪгЬо, -D

(vrt. ven. сбить)

poin on zbito JaAkoissA

'raihnas,

lyöty'.

tämä he­

'vikainA залко г з з А ’ / zbitot^hepoized^

т о lemmad^omma.
zboraD

pl.

(<ven. сборы)

'poimutus'.

kauhtan^oli kohal-

line a rU^'ii oli šnöritfšU niku nät^paVto.
riD = zboraD

zborad^oA^éi takannA
zbvuju

(takana oli) snö-

(kertoja ei enää hyvin m u i s t a ) . [kauhtanassa]
(miehillä tav. ei ollut zboritA).

(< ven. сбруя)

'hevosen valjaat ja päitset',

he-

poize/iAA näd^on zbruju.
* zelj/a, -a
na'.

menimmK,

(< ven. зелье)

'jokin alkoholijuoma, yrttivii-

o^'šimmA zelja ittsellK nahat^täUnÄ, Xarvoissa

palHAi eb^i ILolitkl, JäimmÄ ťéikassi.
zemsko miko

henkilönnimi Kukkosissa.

mez^zemsko miko.
гегккал/а ^
зеркало)

kukkuzi kiiläzä eli

Nimen synnystä ks. tvetťél,
гегккал/А r-j zerkkAn/a,

'peili'.

-a, -aD,

vatts^eb^o гегккАла,

-oitA

(< ven.

läpi ep^paiaa sano­

taan, kun joku ei halua syödä jotakin mielestään huonoa ruo­
kaa.
глораР
pu,

pl.

«ven.

слой)

'puun vuosirenkaat,

syyt',

kumpa put et^sa nohkl^

ne zAojad^mennäz^iimper putA,

zoAotuh/A

-assA

t i '.

zoAotuh/a,

( <ven .

kalinAmarjavettK jūtattaz^nahsiAAA,

s í a a A;

kovvad^otavattA,

AotuhassA.

золотуха)

kero

'risatau-

ко on zoAotuhA лак-

pä orj^kärnäZ, silmäd^orj^kippiäd^zo-

/ kalinApussA tehāz^zoAotuha-tsāļua,

ко on лакгел-

лА zoAotuha.
iui/uy -éua,
vikaista,

-uitA

(vrt. ven. эюзюкан,

sorakielistä,

зюзюкать)

sammalkielistä kuvaava nimitys.

puhe­
kav­

va éuéu ep^tua manerkoit pajatt-этта.
zvatska/tA, -Z
zvatskaZ

hän hänellÄ

'oli sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan'.

zver/ij -i, -itÄ
mokomain,

'olla sukupuoliyhteydessä'.

(<ven.

зверь)

'peto',

se on niku zveri

huntťái / miä jahiAAA tunnen hilvässÄ zverin па:ллА


507

sü^'

kuetta / süväz mettsäz on pallit zveritK.
zü^'äi

'taitava, mato

(miehekseen) , ven. ловкач'.

zū^’ši =

mokomain niku jõra йкеллагпА zU^’éi oli mas^'&i menemä / meļļe
voAodļa on zū^'ši meZ.
žádno

(Vrt. vir. südi).

(< ven. жадный)

'ahne, saita',

serjo'za on žádno,

еЪ^аппа -оеллолла leipä.
^(хЪъ

zaļi

(< ven. жаль)

'sääli',

miлл on опта hevoissA

žali / miлл poikA meni sotamehessi, nüd^on žali / ühs mez^oli
läsiv kovassAj т г л л ^ о И

žali häntÄ / eduart läHsI menemä Jä-

leZ, ettK savva t'šitā kukkuzissA voib^oAAa,
zali r a W a
*

ettK hänell^oli

kaHtsatta rubVa.

zarih/ussAj -umma

(vrt. ven. жариться)

'paistua'.

ža-

ritad^enstä korteka, ninta terveitä pad^griba zarihumma.
^ zarit/ta

(<ven. жарить)

kiuka pohjаллА,

'paistaa'.

kiuka ко lämpiB,

z a l e i t / t a , -t amma
heit ž a leittamma

munitA paisattaZ,

rehtelällR zaritaV.

(<ven. жалеть)

'sääliä',

a mit ä miä

Xonoit noizen.

^ zalet/ta, -attaZ

(vrt. ven. жалеть)

Vetattaz^norikkia: veTaz^mam^eb^o ninta,

'säälitellä'.

väki petteriz^vahittaz^meitÄ i zaletattaz^i itettäZ,
sotamehikä vejjäZ / ко žaletattaZ,
zanda'ravo

'платье

jokin väri.

n.pr.

železno griva

ко meit

saottAZ: ais^siä raukkA.

(vrt. ven. murt. жандаровая, ой, ж.

голубого цвета', СРНГ)

za-

ep^piä ко oma mama /

erään suosaaren venäjänkielinen ni­

mi; kielenopas käänsi omalle murteelleen "rantain Xarja".
hän om^mok o m a i n sari,

zelho
on udaлo

(ven. ?)

sorannaZ.

(?)

'villi, uppiniskainen'.

meill^

(zeVno) mullikki.

zenih/a, -a
-aD, -oitA

(yks. gen. ja partit.),

(<ven. жених)

'sulhanen',

zenihoitA / norikki ко tuap ventsassA,

-аллА

(yks. illat.),

tällä fSUtöll^on p a W u
mep^heillK,

siz^zeniha

emä vasaA pab^norikiAAA risi кадла / siz noriki isä vaлab že-


508

žiD

пгНаллА i поггкгялА vina / потгкглл^ъ зепгНалл^ер^рга süvvä
enne ventsa.
V'"”

““

ггР, -sö, -oi

(<ven. жид)

'juutalainen',

_

a perrä sene

ко fateriz^oA^'ši žid'sD, sis^siln^'ēU лаХв 1 , naXs^oli ihnan židoi näkköä.
^ zila, -а

(<ven. жила)

'suoni,

jänne'.

venutab^zlAa топе

vai, miä en ťši mikä hänetl^orj^ko hän ларакиВ.
šivat/tA, -ta

(<ven. живот)

'elukka, nautaeläin'.

zi-

vattA ka orj^kavva mettsäZ, siz^mettsÄ otab^omassI, siz^eb^
лагг^епера inimäissK liki

'kun metsä ottaa lehmän omaksi,

niin se alkaa pelätä ihmisiä ja kylää' / monikkain pölVäpki
näUttä zivatta, pölk'äp^sto sanattaZ.
ziletk/A, -oi

(< ven. жилетка)

'liivi',

šūbaisī ziletkoi

oli.
zoAoB

(< ven. жёлоб)

zomp/atA, -pama,

'soimi'.

-pazin,

-atťái

'petkuttaa' .

saz^zomppama / miä eglK zomppazin sinnua
hU žompatťái.

hil nois-

’pe^'šin, pettElin' /


509

tak

takis/sa, -samma,
kistää, ahdistaa'.

-аВ, --in, ~sl, -atťéi

'puristaa,

li­

hän otťii kurkus^ki тгппиа, ďi tahto ta­

kissa / härk '1 tahto takissa seinä välli minu / se mez^Uhs
kert^sinu takisap^kuho ni, pikisäB saottAs^kera / ко lüBj
sis^saoB, miä ко takisin hänellÄ / härk'1 takissi ühe mehe
nurkka

(vajotab^nurkka kuho ni sis^takisaB).

tak/kA, -a, -ka, -aD, -koitA,

-koika

'taakka, kantamus'.

kahs^takka / pallu takkoitA / miä panin sure taka selk’
ā, ďi
en jaksa vejjä / sis^kai takkoika seläs^tarvis^heinät^kanta
kuhja Jure.
tano r~~j tano

'äsken, äskettäin'.

siz^voip^sannoa tano,

tänäpä niko mitä ted^ni

a ко eglä siz^ep sa, siz^jo saottaz^eg-

lä / tano miä käin vett^tomaZ / tano panittA linnu ma siiäme /
mii tano käimm^ujumaZ / tano miä käin lihha tomaz^lihaAafkassA
/ miä tano panin sure stabli sana^askuitA / tano miä maikkizirj^kovassA.
tar/i, -ia

'mallasjuoma, taari',

paviA suvas^taria, mii

t'ših^’ši kei^ěimmK oAuttA / oAud^ļohzeb^virre johzeb^da i siz^
ne ma/itad^jävväs^sinne tarias^'éiaZ, sis^vayiat^külmä vettÄ pälIĀ ain, hän happaneB, da i siz^orjkl tari / tari ravaV = ne
maAtad^mikät^sel tarias^šiaz^oAAaZ.
■И’ —
—
tarias^'ái/a, -aZ, -aZ
tarias^’iiaZ / tari ravaD

'taariastia' .

_

sis^pannaz^as^éiaZ,

'ne mantad^mikät^seZ tarias^'šiaz^oA-

лаг'.
tarippui/ne, -ze
taZ

'taas'.

'taariastia'.

Aattet^pannas^tarippuise.

sledovaťeVa taz^minna saoB / НЪп on hüvä, ďi

äkkistä i sutup^taZ.
tatan^'šim/a, -ma

'isäpuoli',

tan^'iima dali isin^'šimā,
tat/tA, -ta, -taZ,
tA

-tojja

'isä'.

тглл bo tatan^'iimma / ta-

isin^'ēimā saottaz^rohkiap.

-аллА,

tattaZ

-аллаг,

-tasse,

-aAt,

-aD, -toi-

(kun tarkoitetaan puhekumppanin


510

tag

isää)

/ siz^norikki annap^sutA ЬаЬалл^г таталл^г riste^'šillK

i rissemällä / miä merļ^kotto, annoin ЬаЬаллА kirja / aaottaz^
лaXsiллA;

tejje tattaz^on tapettu saksa soaza / küzün tataлt:

kuza om^mama? ep^se tatta verkkad^mittä

(run., L.M.)

/ egl^

oli tataAAas^pahaim^pito, eb^näütfšiasüt^hänellÄ / miAA^on
ikävK tatta / hän

(eräs poika)

d'i häräp^pevtfšiä mütällK,

tuli saunaasA da i havjaa^pä,

а tattaase tuli saunassa d’i i s s u z ^

лаиг^ааллА.
tagr/oa, -oD, -oB, -ozin,
taa'.

-o, -otťéi

'likistellä, puser­

mitä siä tagrot^häntÄ / peAAat^sis^saottaz^mitä siä

tagrot^häntK / kukkO kanna tagroB

(polkee)

(= tuherraB) / miä

eglK tagrozin naissA / pojat^tagrotťái fäüttöit sellK 'likistelivät tyttöjä, kisailivat tyttöjen kanssa' / Aahzeka peAA a t ^
pu^'šisaelet^hantS,

aia^aaottaz^elä siä häntÄ tagro ni kovaaaA.

taguttai mettsÄ

( L . M . ) ~ takuttsi mettsK

(P.M.)

n.pr.

erään metsän nimitys Kukkosissa.
't taho l line

hän on hiivätahoZline inimäinÄ -

'tahtoinen'.

hiivätahtoin inimäinK / ко ken on äksii karahterika,

ain on hü­

va dai sin on i pahakki / moni inimäin orj^kahs taholline,

hän

on hilvä dai sin on i pahakki.
9

taholli/ne, -ssA

'tahkoinen'.

meill^orj^kiilvetťšů' kaks

taho lii s spodra.
tahot/ta, -attAZ
tAs^panna

(nim. kuhilaat)

tah/to, - o a a A.
tä tahoB,

'koettaa'.

ainhan se kokalle tahotat-

(^ tavotattAZ).

'tahto'.

ikähäizell^on oma tahto,

se sitä teB / оталлА tahoAA

ta halustaan) ^

ken mi­

(vapaaehtoisesti, omas­

kerjki mennä.

¥:
tah/toa, -oB,

—

evät^taho,

en tahtoiZ,

monet^tahotťši kirjutta / ken mitä tahoB,

-otťéi

'tahtoa'.

ae sitä teB / nämä

jauhod^evät^taho puiaaua väliä ko^'éissA / miä en tahtois^ato
kippiä mätäniZ.
tahtoinA
inimäinÄ.

'tahtoinen'.

hüvätahtoin^inimäinK / pahatahtoin


511

tah

^
taht/ussA, -uB, -uiZ

'tehdä mieli',

vassA söin,

ďi tas^

süvvä tahtuB = miä tahon aüvvä / тгллА tahtub^menn'Ā kotto /
m-iAA^ep^tahtu-iz^mennK kotto = mt-AA^ep^te meli mennÄ kotto /
marjoi tahtub^mÍAAA - miä tahon marjoitĀ / jok^se varas^käi
vattsaZ?

süvvä tahtup^taZ.

kirpä tahtuB

jok se nälk'1 näppäZ? / рапеттал^

(vanhemman sisaren tekee nopeammin mieli naimi­

siin) .
taikA ^

taika

'taika'.

kont^kerta tarviz^nossa,

koAt^

kerta se on ain taikA / mikänibit’ taikA taita on

(se että

kuhjan päälle ei panna parillista lukua malkoja)

/ vyöstä

pannaan lankoja lammaskarsinaan,
vuonia.

että lampaat saavat paljon

se on taikA.

taika

'apua'.

harjako Auki sis^tuli taika

'tuli appia'

(käsi oli kipeä ja hän luki loitsuja) / minnA tuli taika hänessK,

härj^ko Auki,

samaa kuin:

sis^tuli taika

(selitettiin merkitsevän

tuli appia) / hārj^kūlvett'i/г

vet^tuli taika

(= harj^ktilvetťá/i

-I minu лаззА,

-I dai sis^pravihuZ) / ко

pravihuB, sis^tuap^taika / тьллА Auetťši kättÄ da i meni tai­
ka r= terveesi sai) / Jo miä mont kerta

kerta) лие^'Ип ďi

ep^tuAAut^taika .
taikavainA

'antelias'.

taikavainA inimäin^.

taikApäivä

'päivä, jolloin taikauskoisten käsitysten m u ­

kaan on sopivaa aloittaa jokin t y ö ' .
алка

(kun aletaan kylvää)

taikApäivännä tar v i z ^

/ ensseppännä ep^piä алка kUlvä,

toisseppänn^i AelläspännK i Aaukpännä

(voi alkaa kylvää)

/

AaukOpäivä on taikApäivä.
taik/atA, -an,
miä

síaaA

~aB,

mitäkki taikan

-aZ, -annuD

'lahjoittaa, antaa'.

'lahjoitan' / hän on hiiva inimäin,

hän ain taikaB / ken annab^näd^mitäkki, sis^saottAZ: hän taikaB / hän üHt pät taikab^miAA^ain mitäni

(= annab^mitäni) /

mejje serjo'ža kissaAA^ain taikaZ / miä on häyiellK taikannut^
kaikinnA hiivännÄ 'miä on antannut^hänellÄ kaikkia hiivvä'.
taikimmarj a

(paviA)

'taikinamarja'.


512

tai

taikimmarj apu

'taikinamarjapuu'.

taikin/a, -a, -assi

'taikina'.

taikina happanep^kiukan-

лА / tänäpä oli vetel taikina ďi kai leivät^hajjos^éi / ко vä­
hä lämmität^kiugdssA, sis^tunnaz^nätked^leiväD; hän ко jäb^niku taikinaasi sUämessÄ.
taikina/marja

(лике)

'taikinamarja'

(on kuullut muttei

tiedä mikä o n ) .
taikippui/nA, -zeZ,
puise pannaz^vettS ďi

3

-se, -геллА
auhoitA,

'taikinatiinu'.

taikip-

sis härkkemek’ä hämmännättäZ,

siz^ninta leipi seattaZ sia^homnikoAAĀ aAueattaZ,

aiz^on sak­

kia ehk^i karjkia / taikippuin tarvis^tovvA pertťéi / pappi m e ­
ni ühel ütS taikippuise / ко hämmännäd^ni sis^ted^risi pällÄ,
sis^pat^kanne pällK taikippuizeллA / taikippuizes^taikinA kohoneB.
taimeAav/a, -aD
(L.M.)'^ taimiAavaD
taim/i, -eD

rassimod^on taimeAavaD

(P.M.).

'taimi'.

taimiAavaD
taita

'kasvilava'.

кй1т^калкказ^карива taimeD.

(P.M.), ks. taimenava.

'kai, kaiketi'.

ta meD / siä taita teiV

se on taita sinu saottU / siä tai­

'sinä taisit tehdä' / taita miä men

perrä turuAAA / taita miä en Aass^sinnua marja / taita gena'^ti
löi Uli häneltK noriki / miä Xoksazin ettK taita mosse pan n a s ^
kini.
taiva isä

'taivaan isä',

taiv/aZ, -aZ
nukkainA,
taka

'taivas'.

педла vajja taivaZ

as^siä taiva isä!

(huudahdus).

taivaz^om^punainA / kiu riu lin(run., L.M.).

'taka/puoli, -osa'.

коегаллА väliss^orj^kovpput^ta-

ka - sitad^orj^korppustu / välis ka tempat^pois^se taka
takaosa)

(punkin

tuab^vällä.

takalin^'iiP

'takanauhat' .

d'i kuSakkoiZ, takalin^'éiD.

novikit^kiselnois^paitois^kai,


513

tak

takann/A

-a

'takana'.

Aavva takanna veZ^iautťéi,

annatťéi AahjaD / Uhs sovvab^a toin takann/a ^
/ horjga takanna miä se-izin ~

sis^

-A perrä piäB

seisozin / rihe takann^on раШ'и

pakkoitA.
takantA ^

takant

'takaa; perästä'.

tänäpä on tuli takan-

tA / penellK vellK ļ okis^kuivab^vesi takantA / pani karku mänemä, naised^otetťái takantA ki / ka^so з ь л л ^ п sapa märk'1,
ко on heAmad^märät^takantA / naizet^piukahtassaZ = takant ко
virjgahtaB / nUd^jo sab^naima noissA, navva takant Jo näilB /
naizikk otťil лакге takantA poiZ,
takapertťéi

'perähuone ' .

^ takapo t/i, -еллА

takapevtťši orj^kommi.

'takapuoli'.

merļk’
ā kattsoma,

ühe tejje

kiliä mes^takapoleAA^on.
takaZ

'takaisin; sitten'.

to'iss astaika takaZ / lika,

d4 tulin takaz^Jama / ühesä-

lika!

vällK meressS Ьиллаг^лаикав^калаО,
ко mennäs takas merre,
* takatul/i, -e

'myötätuuli'.

takaveljä kUlä.

n.pr.

takatule on hüva mennä.
kylän nimi, kartalla Takaväl-

taAAoa seittsemäkümmenä.

vennä uskoa sekamitta,

a sis^

sie se on Aaskiv кала.

takavelj/ä, -ä, -йллК
jä.

takas tarvis otta / kevse on noisev кала,

taita pole pällS.

some uskoa i

kuho meD?

takavel-

jällK.
takavoit/to, -toa

'tappio',

rapas^takavoittoa

'tuli tap­

piota ' .
take/tt'iī, -^'ši

'tiheässä olevien seipäiden väliin kuusen

oksista tms. punottu aita'.

taketťši aita: kuse oksit i pan-

naz^i muit i kui van painuB / taketťši on pulikkois keppis teh^’ŠU / take^'ši tuli toukkaz^maha.
taketťš IkepiD

'aidanseipäät'.

takimai/nA, -siZ
ne jaAkoiZ,
takka

'takimmainen'.

takimaisiz^jaAkoiz^
'taakse; takaa',

sis^toukattas^keppl sin­

toin o t t s ^ e s i m ä i s i z ^ a A k o i Z .

memmä linna!

(sanoi voAodja).

me


514

tak

linna takka!
Aavva takka

(sanoi äiti) / ко Ьиллаг^оНата,
(häissä)

aiz^issussaz^

/ vai heit kaikki e^sit^takka siZ, mikä

pu on / siz^noissaz^Aavva takka sümä i vina juma / ко zeniha
meb^Aavva takka noviki tanoZ / annab^va hepoizeAAA takka /
Aahze pani häne takka /

síaaA

kai tarvis^tutkia takka / hän

tutkip kai mokomad assiat takka.
ta/kkoa, -koma,

-oB, -ottAZ,

-otťěi

'takoa'.

miä en tun­

ne takkaa / seppK pajaz^ain taoB / se mez^vahha taoB ansait­
see paljon rahaa.
tak/kJJ, -uD
kuvad maha,

'rohdin, tappura'.

aivinad Jävät pihho

siz vei häqlättäZ,

siz^on takuD, mikät^tok-

(takkU läheb väliä aivinassA.

taz vet tuap sitä takkua väliä / takkuissA

tehäs^paksU karjg^aZ.
takoja

'takoja; taitava'.

seppK on takoja;

taop^ko sep-

pS / ken hiivässÄ t'ēiukab^mitākki ťěiukkoa se on takoja / nahzet^ťšiukattaZ, siz^on takoja.
takova

'taitava'.

siä ot takova,

tunnet hUvässX ťéiukka

(лике).
takumainA

'takimmainen'

(vrt. takimainA).

oli mettsäz^ilhes^paikka Aakkia paikkA,

meillK s e l l ^

sitä ku^sutťéi takumain

лаккга / lihha annatťši aina латра takumainA sirjkki.
takuperi

'takaperin'.

ко hammas tuap^sussA väliä,

kerta pövütättäz^ümper pätS,

koAt^

sis^takuperi üli pä vizattas^kiu-

калла / ossi mine ja löi takuperi, eb^ossaD,

sis^saottaZ; hän

hopaZ / se kUlä mep^takuperi.
taji/atA, -лата,

-лап,

'käydä, kävellä, kulkea;

-лаВ,

-azin,

tallata'.

-aZ,

-annuD,

-attaZ

mejje poikain^ep^k'ehta ta-

Aata / v a nad^nimäized^evättK jaksatA

jaksa) kovassA Ьала-

tA / miä noizen taAAama / minu Aahsi eb^nois^kavva taAAama /
miä taAazin pallit matA / suksika taAattaZ / veno taAAuB / venossA taAaZ / miä taAazin helmi pällK d!i rudvozin helmet^kai
rikki / vana babuskA vei taAAab niku nor inimäinK / monikas^
taAAab uhkiassA.


515

tal

talit/tu, -и

n.pr.

taAkkun/Aj -a

paikannimi.

'talkkuna'.

talitu mettsÄ.

tänäpä tarvis^tehä taAkkuna /

ennE teh^'ši miä va tšuť muisan.
taAkkunamäki

paikannimi.

tuAk/oD, -oiZ,

-oika

'talkoot'.

taikoihin on Kukkosin

kylässä kutsuttu vain tuttavammat ihmiset.
kutsuttujen mennä taikoihin,

ei ollut pakko

vain köyhemmät talot pitävät

talkoita.

lannanvetotalkoita pidettiin.

säkuussa.

sell^oAAas^ta/ikoD / muni kaivama ehki nittämä ku-

^suttas^väkkiä,
eväd^annatA,

sis^sütättäZ,

ne olivat touko-ke­

tovvaz^vinaj jutattaZ,

rahha

neit ku^suttas^tankoD / pühäpäivitte ainA roh-

kiap pettäs^taAkoD / ко men^&i kvun^éÍAAA, panoši honeitA üllällÄ taAkoika / kutsud,
---a kons kuikki.
koko külä.

a ken tuaB,

ken ep^tua

киг раЪЧМ sa^ši väkkiä.

(taikoihin)

väliss^ajetťéi

а sis ken māni ken eb^männüD / puitA veitetťěi i

muni kaivotťéi

(talkoilla).

ain ühzi päivi petťéi

(talkoot).

ain niku parepit sUmisit mitä oli taAoZ / Aaisk^inimäin a i n ^
tuAkoika tep^fiutä / A a i s k ^ e p ^ e h t a itsE tehä
jestettiin talkoot)

(sentähden jär­

/ оталАА t a h o A A ^ e p ^ a h o kerjki mennä.

su-

kuAaized mennäz i отал tahoAAW ehk.
tOAAami/ne, -zeZ
tatl/I, -i

'kävely'.

'talli'.

tallik/kA, -kaZ

toAAamizes^tozo kistattaZ.

hepoin tarvis^pannA talli.

n.pr.

erään metsäalueen nimi.

tallik-

к а г ^ о т ^ а Ш ' и hirvitÄ.
taZlikkai/пА, -веЛ,

-zeD,

-sitA

'keskenkasvuinen, ei ai­

van pieni

(karitsoista, vasikoista, porsaista, kuv. myös lap­

sista) ' .

orjko suri vonna?

Jo on hUväin tallikkainA.

vazik-

ka kera saottAZ / miAA^on poikain oiki hUväin tallikkain Jo.
eb^o kaikkine peni,
ain od^Aahsi kirjoiz
^

siz^on tallikkainA / ais siä tallikkain,
'lasten kirjoissa'.
—

taAAo/a, -B, -ttaZ,

Aop^kanna

-tťši

'talloa, tallata'.

kukko taA-

/ miä so^'iin savvia, JaAkoika taAAottas^ko rike ma-

tA tehäZ / hepoized^en^'ši kagra,

tanAotťéi kagra kai puli-


516

Ьал

puhtassi.
Ьал/о, -oZ

-oza,

-ossk,

-ло.

'talo'.

ко ventsassA

tuAAas^aiz^mennäz^ženiha Ьалло / käimmÄ Ьалоё Ьалло veraiZ,
kai- koko mejje kiilä omaD / tämä Ьало kohoneb^üleZ / ain niku
parepit siimisit mitä oli taAol / sell taAoz^oli kisa
deltiin)

(rii-

/ 8in taAos^piJJad^evät^kesetÄ / mikä on kaikkias^

surep ликки taAoza? - perennainA / ilhessÄ taAossA kannap^toize taAAo

[paral.

taAo/poikA, -розаллА,
крестьянин'.

-pojaD

'talonpoika, ven.

hän on suv taAopoikA / mamez^on taAopoikA / mii

olim taAopoļaD / ehän taAopojалл^о nenärätfiiä,

pUhäpäivitte

va on nenärätfšl.
^

^

taAV/ij, -iar^ -ia, -ennA

via / toissA vonnA taAvia

—

'talvi'.

—

se oli kevätpole taA-

'toissa talvena' / veretäp^taAVennA

Aunt^üli te / hepoizeAA^oAAas^komkad^ļaAan^na:AAA taAVennA.
taAvivuiZ

'syysruis'.

taAvivehna
tamm/a ^

Uhez^nuvmes^Jiazvo taAViruiZ.

'syysvehnä'.

tamm/(A),

-a, -aD, -oitA

teki hiivä varza / tamm еЪ о hepoin,

'tajrana'.

hejje tamma

variz eb o lintU, nain eb

O inimäin.
^ t a m m i y -a

'tammi'.

tammia kazvotan

'seison päälläni'

/

tammia kazvotattaZ.
tammihako

'tammihako'.

mejje коНалл^оп sur tammihako

лайка pohjaZ.
tammipu

'tammipuu'.

tammipu orj^kova.

tanav/a, -a, - o a a A, ~aAtA,

-aD, -oitA

'katettu karjapiha,

jossa on läävä ja sikojen, vasikoiden ja lampaiden karsinat;
asuinrakennuksen ja tanavan välissä on pieni katoton a l u e ' .
tereskūAA^b^AAut^tanava,

üksi lävä va oli iAmA kattoa,

se

lävä ко mārk'eni s i s ^ a s ^ t e k i uvve lävä / hepoin on tanavaAAA,
a lehmää

oaaūz

läväZ.

a kezännä оллав tanavaAAA

lehmät ke-

галлА / siz mennäs tanavaAAA hepoisika / meni kust-le tana-


517

tan

vaAt toi nora,

noraka tuli pertťéi / mid puljazin lehmāk'ā poi

päivä, päsi- tanavantA väliä ďi en sat^ana v a n n A ,

poi päivä

ajelin.
tanavAAatťél

'karjasuojan sisäkatto

(riiAaista t e h t y ) '.

tanavAAatťšI notuB.
^ tandrik/kO, -o, -koZ

'lautanen'.

tandrikko tokku maha

Aavva/itA, va helāh^'ši / miä rikkozin tandriko ďi siz^osin toize tandriko sihha / moneA/i^oji^'ši vakat^pikkaraizeD, AuzikkavakkA ku^sutťéi, ket^petťši tandrikkoZ.
tarļkarā/tt'šl, -^'šik'ā

(ven. домкрат)

karā^'iik'ā nosettaz^aAussit UleZ,

'tunkrafti'.

tarj-

i majoit nosettas^UleZ, p u ­

ma joit А .
tantsimine

'tanssi'.

^ tan/ttsia, -ttsima,

tantsimine se näd^üht^pät^ain on.

-^siB,

-ttsi,

-^sittaZ

'tanssia'.

mehāniku vana karu tantsib sanotaan siitä jonka meno on vasta­
hakoista / tan^sittaz^i JiaujiottAZ / paVVu лаилоВ, p a W u
tsib

(run., L.M.)

/ se fšüttö on huimA tanttsima,

tan­

tan^siB hiX-

vässK / t^šütöt^tan^sittas^käet^puskaZ.
^

tan/ttsUj -ttsui

'tanssi'.

mennäs^hüvil melillK mättämä,
ta/pa, -ppa,

-vaD,

_

kissA ко koleB,

—

sis^ired^

tanttsuika i nauAuika.

-poitA

'luonne'.

hänell^on ilkiä tapa

'pahairļ^karahteri ' / hänel\jon pahain tapa / mejje т а т а л л ^ п
hüvä tapa / hüvä tapa,

sis^hānek'ā sap^kui tahot^tehä / топел-

лА mehell_^on humaAas^hUvä tapa - hüvä karakteri / h änell^eb^
mutu tapa ensikkl.
tapaht/u- , -uD

'tapahtua',

^tap/елла, -pelemma,

-eAAaZ,

meill eb^o tapahtud^vel sitä.
-eA^'6 i

'tapella, riidellä'.

ni kavva reistatťši kunis^perrä nois^'ši tappelemma / к и т а л а в ^
ко on ken näD,
saottAZ;

tahob^noissA tappelemma e h k ^

riteleB, s i s ^

hän taz^jo roitaB / sell^orķjkisa Aah^'ši (ко rijjel-

l ä z ^ h k tapeAAaZ) / miä näirj^ko naizet^tapeA^'ši, s i z ^ i ä kõ­
vas s^Jiummi s s elin .


518

tap

tap/pa, -parna, -an, -oin,

-po, -etťši

'puida'.

miä поь-

zen tappama vehnoitA / mü погзетта komenna vehnoit tappama /
enne kai UllK tapetťšZ.

aamulla riihi ahdettiin, pantiin

valkea kiukaaseen ja illalla vielä pantiin valkea.
usein jo kello 12 yöllä mentiin riihtä tappamaan.

sitten
jos rukiit

olivat kovin märkiä, ei kuitenkaan voitu joka päivä käydä
riihellä.
riihi.

tavallisesti aina kuitenkin joka päivä puitiin

hepoisika tapetťši kagroitA di odritA kera / sis^pan-

^'šī vihot pilssU, ко hepoisika tapetťši

yksi hevonen vain

Kukkosissa oli riihtä puimassa, hevosen ajaja seisoi keskel­
lä riihtä ja piti ohjaksista kiinni,

hevonen kulki ympäri.

ajetťéi johsuakki.
tap/pa, -aB,

-oin,

'tappaa, surmata'.

-oiD,

-oimmA,

-pamaZ,

-ettaZ,

-etťši

ken tapab^inimäize, se on mazurnikkA /

miä tapoin латра / meillä vazikk^eb^noissud^juma d4 tapoimmA
väliä / ken niku oli tappaja,

ken tunsi tappa

[se teurasti]

/ miä käin tappamas раШ-Ьл enne vanas suunnat ťši pekkiä ралкka, a miä ко käin tappamas^pottsavoitatťši muiteZ /
tus:]

[teuras­

otetťšZ ki d4 lii^'ši külellä ďi veittsi kurkku.

setťěi sis^kär^'šütätťěi,

karvat^pältS poiZ,

ka pi-

sis^puhasatťši,

vei^sekä krapitťěi karva fšUr^ged^i raja poiZ,

sis^pes^'ši,

Aas^'ši sõled väliä va^sassA ďi virutatťěi süämessÄ'.
^'ěi kotto,
8Ä

siz^vē-

kuhokkl külmä panoši hU^'šUmā, siz^vähän^naja peräs-

leikotťši penis ťšiikkiiissi; enstä panoši likkoma külmä vet­

te sis^soAatťši.

sell^evät^tunnstA kai kipetkaka käv^'šüttä.

Paavil oli kuumalla vedellä kaltannut tuodessaan Narvaan to­
rille sikoja. / meill^ain rohkiap süksüittä tapetťši;
lä ostettiin myös porsaat,

syksyl­

ennen tuotiin porsaat Virosta,

yksi karju oli Kukkosin kylässä, Mironovin isällä. / ďi perrä
feťškA tapetťši saksa sotta / siä tapoit^kerräläize

(sanotaan

kun tiellä on joku astunut ihmisen aittaan).
tappa/ssA, -B, -Z

(kielt. ep^tappassuD)

'heittelehtiä

(sairas, kuolemaisillaan oleva, eläin henkitoreissaan tai syö­
päläisten ahdistamana)'.

inimäin tappap^ko on läsiv, valitte-

lep^ťéiAAa mütällK / monikas^koleb^rarjkassA,

sis^kera tappaS


519

tap

/ ко AammassA tapettaZ,

ко leikattas^kurkku katki,

Ь г а т р ъ Ъ ^ а л к о г к а kavva,

sis^kera saottAs^što tappaB / lehmÄ

kavva tappaZ,

eb^lähtet^herjki kavva väliä

kauan pistämisen jälkeen)

(kun potki vielä

/ hepoin tappas^kovassA aUjik'ā /

moni inimäin kera ka rarjkassA koleB,
kovassA.

sisuko

ко praizip^āssik'ā ^

sis^saottAZ hän tappas^

käsiVä г

1

алкогка / tämä l ehm^

ep^tappassut^kovassA.
tappaja
tappa

'teurastaja'.

[se teurasti

tappelikko

ken niku oli tappaja,

ken tunsi

.

'tappelija, riidanhaluinen'.

se poik^omas

kUlässK naiss^ep^sa - ко poika on jumavātt'ši, tappelikko, mazurnikkA.
tappe/i/u, -ua

'tappelu'.

_

sell^oli hUvä mänö

'meno', ко

bo mittä niku vita ehk^i tappenua.
tap/po, -poissA

'humala(-kasvi)'.

AoitA / mejje tarhaz^on pallhi tappoitA,

tappoissA tehäs^humahU kazvovattA U m p e r ^

riukua когкгаллА.
tapporivvuD

'humalariu'u t ' .

tappotarhaZ

'humalatarha'.

tarh/aZ, -assA,

-aZ

selloon suri tappotarhaZ.

(yks. iness.), -aD, - a i t A - o i t

'tarha, kylässä talon tontilla oleva viljelys- t. puutarha­
maa'.

tarhaZ,

se on honei jurez^ma,

iimper^honeit näd^mikä om^

ma, küläz^nät^ko elett'ši / odra tein tarkaZ / heinämmatA tarhaz^orj^era / tarhaz^on hiivä ruiZ / mejje tarhae^kazvop^pal4,'u
savirohtA / hepoizet^häülüttäs^arhoit mütällÄ.
tarinaisi, -Z

n.pr.

kylä, kartalla Tarinaisi.

kuho siä

meD? - tarinaisiZ.
tari/ttsa, -ttsamma, -^san,
-ttsaD, -ttsamaZ, -^sattAZ,
rittsemma lehmä, e h k ^

- ^ s a B ^ -^аъВ,

-^satťéi

-^sin,

'tarjota'.

-ttsi,

miä men ta-

ken osaB / hevoissA tari^saB: osa he-

poinA / miä tariksin poikaissA paimeneesi / hän tarittsi rahha тгллА,

a miä en ottannuD / hailimes^käi haili tarittsamaZ

/ miAA tari^satťái tänäpä kapsonnoit hailit ossa / ain vanepa


520

tar

tarz^sattAZ

(naimisiin ennen nuorempaa sisarta).

tark/ata

tark/atA,

-kan,

(kielt. ep^tarkannuD), -attu

-kaD,

-kaB,

'osua; osua,

en tarkaD,
sattua'.

-kaZ
miä tun-

ngn hUvässÄ tarkatA / kivek'ā vizat tarkkan / tarkutA häntÄ
kivekb., tarkkad^vai eD / moni mes^tarkkab^ampua = kuho t a h o b ^
ampua,

sihe ammupki,

a toin ammup^tervettK siiltÄ äre // ühs

mes^tahto mennK varkai/i/iA dK militsA tarkkaz^näkemä

['osui,

sattui näkemään'] / miä menin tänäpä puitA toma d4 karauseikkA
tarkkaz^näkemä,

dH. еЪ^лазкеВ / miä en tarkad^näkemä / hii eb^

o tarkattu näkemä / kali'nina ittsiä ep^tarkannud^olema,
letäräd^va ол^'И / emä tarkkas^kulema
tavk/issA, -iD, kielt. en tarki,
-issuD,
ilmAj
íawA

лА

-issaZ

'tarjeta;

sek-

(run., L.M.).
et^tarki,

iljetä, rohjeta'.

emmä tarki,

sisuko orj^kUlm^

sis^saottAZ; etj^arki menn^i ikkunna: ллА, ni orj^külm^
/ ujuma et^tarki männK,

(en tarkenisi)

külm^on / kiukaAt^en tarkis^tuA-

ensikki vältä / mii emmK tarki, а hü tarkis-

saZ / miä en tavkisauD // tahtoisin sannoa, mihe siä läkäzit^
sellÄ ninta,

а en tarki sannoa / en tarki mennK küsümä уелка

väliä = en ilki / miä en tarki tappa sikka / kui siä tarkid^,
otta konna kätte / hän on niku mato,

et^tarki siivvä häntÄ /

naizeläiäd^evättK tarkis^sannoa perkele
tarkissut kiissüä rahha veAka
tark/kA, -ka, -aD,
käs' .

(eivät ilkeäisi)

/ en

(en ilkissUt küssüä rahha уелка).

-koitA ^-koi,

-ammassi

'viisas, äly­

se mez^orj^kovassA tarkkA / elä o ni tarkkAJ - tarkkoi

tänä von tahottaski /

síaaA

mikä tarkkA Aahsi on / hän eb^o

t a r k k ^ n i m ä i n Ä - hän eb^o v i s a z ^ n i m ä i n K / hü on visad^inimäizeD (= tarkad^inimäiseD) / miä saon tarkkA, a ken on sat^sanoma visaZ,

se ain saopki visaZ / tämä тег^ o

tarkammassi

(tuli viisaammaksi).

tarkkahu/Z, - е з Л ~ -ttA
paVVu tarkkahussA

'viisaus'.

Vähäisi лори

sell^inimäizell^om^

tarkkahuttA / monell^inimäizell^on lika

tarkkahussA.
tarkkahu/B ^

tarkkAhu/B,

-n, -mmA,

-Z

'sattua'.

miä tark-

kAhun ain vett ottAma rannassA ко parahoda tuaB / mu ain sisä-


521

tav

reka tarkkAhumm üht aika turu/i^A menemä / hän tarkkahuz minuka ühtaika mänemä küllä,
tavkut/ta, -temma,
tää osua' .

-an,

-ťéi, -А, -atťši

'tähdätä, yrit­

miä suvvan pilsūk'ā tavkutta / jegeri tarkutťái lin­

tua lennossA / taňkA tarkutťéi serjo'sa kivek'ā nennä mütällK
/ tarkutA häntK kivek'ā, tarkkad^vai eD.
tarkuttamine, k s . ozottamine.
tgppessl
10

(harv. P.M.)

'tarpeeksi, kylliksi'.

nüd^meillK

on leipä tavpessi i= ohtO),
tarpeinA kangaZ

'karkea pellavakangas'.

hienompi kuin tarpeinA.
tar/poaj -poma,

-vommA,

-pomaZ

VäZ: раЪЧ-V väkkiä mep^tarpoma,

'tarpoa'.

tarpomas^käv-

siz^viza t t a z ^ v e r k o d ^ e t t e , s i s ^

hairoika ehk i keppik'ā särettäz^venneZ

(lyödään tahdissa ve­

neen laitoihin), ajettas^kaMoi verkko
verkko

voh^'šimine on

(Vrt. ven. т о р п и щ е .)

(huudetaan:)

kis кала

(monet vanhat naiset laulavat).

tarpoverkkO

'tarpomisverkko'.

tart/tua, -uB,

elä tartu,

vrt. tarviverkoD.

-uttaZ

'tarttua'.

elä tartu

hänek'ä niku nät^tuttavassl. / pihkA tartup^kätte kini / lehmillK tartuttaz^nahka
tarviZ

'tarpeen'.

[pukio'\.
miAA^on tarvis^püssüä / minn^on tarvis^

poAusaposkaD / tarviz^mennS heinämman/iA / saop^sin tarviz^mennÄ koAmessI vohessi siberi siAka.
<
tarviz, appi, ks. jumaA^appi.
tarviverkoD

'tarvoinverkot'.

Ш

on ťáihid^verkoD / tar-

viverkod OAAaz noruZ.
tasai/nA, -ssA,

-zeZ,

-zeD,

-sitA

'tasainen, tyyni'.

mo­

ni inimäin on tasainA / hän on tasain inimäinÄ / täss on ta_
_
_
sain ma / tasaizez^maz^on hiivä heinä tehä.
taskal/i, -iD

(vrt. ven. таскать, таскальщик)

Aautťéijit ku^suttaz^AautťšijaD,

'lautturi'.

i toizeA visi taskaliD.


522

tas

task/uj -li
na tasku
paksu

(yks. illat.)

(harv.),

se on niku viro sa­

(paljon rahaa), mitä hän holiB / minA^on tasku kova

(kun rikkautta kehutaan)
tassa
maka tassa
sa

'tasku'.

karmanto saottaz^rohkiap / häneltjDn tasku

/ pa tasku

'tasalla, tasassa,

'pane taskuun'.

tasaan'.

miä löin vakia maha

'maan tasalle' / vesi on каллака tassa / äre tas­

'piripinnaAAa'.
tatarina

(<ven. татарин)

'tataari',

tatavina oli suAkkua

mümäZ.
tatšk/aPj -oit
ryť.

(< ven. тачка)

tatškoit tehäZ.

'yksipyöräiset työntökär-

ks. kärräD,

kärrätÄ.

tauki/ssA, -D, -B, -Z, -nnuD, -nnessA,
'kuolla

(eläimestä)'.

-ssuD,

-maisiAAa

eläimistä ei milloinkaan sanota koleB,

vaan hän taukiZ tai ottsa sai / ken ittse kurisaB,
sai.

its^ko tet^surma ni sis^taukiD.

sis koleB / vina ken koleB,
älä o ni tarkka^

ко on jumaAassA surmA^

ved^ep^hän коллиО,

kire taukiD / konnA t a u k i B —

to taukiB / böröläin kera taukiB,
koera taukissuD.

siz^ottsa

hän taukiZ /
ottsa saB / m a ­

ehk^i ottsa saB / sell oli

taukinnessA koerassA tuli märänne haisu,

minnua inotťéi / ко om^mikä taukissuD, sis^sitä s a o t t a z ^ a t o
/ näki taukinnut^kiss^oli üli лайка pehkoZ
sanottavan)

/ pahaissA hevoissA,

(myös pehoZ sanoi

kumpuja on taukimaisiAAa,

ku-

^suttaz^orja.
tau^'ēi

'tauti'.

miä en fiijjä, mikä hän mokomain tau^'ši

on.
tavaAAo.

adv.

'kelpo lailla, ven. порядочно'.

niid m aka-

zid^oiki tavaAAa / hän johsl oiki tavaAAa.
tavallizessA ~

tavalizessA

männ^oiki tavallizessA

'aika tavalla'.

miä h a k k a m ^

'rutam^männä ' / sellK täkisätfši oiki

tavalizessA.
ta/vata ~

ta/vatA,

-paZ, -vannuD ^

-vaD,

-ppan
-vattu

(kielt. en tappa),

-ppaB,

'yl(et)tää; tavoittaa;

sattua tekemään jtkj riittää; olla tapana'.

-pazin,

joutua,

miä tappan лакке


523

tav

kerttä / tämä ťšutto tappap^kahes paikka maha

(sanotaan rote­

vasta tytöstä)

tappap^pertťéi

kera топеллА,

/ kato räistäissa vesi. noizeB,

a mejje kiiläz^vähä t a p p a p ^ e r t ť á i / pa v a i k k ^

kui korkiaллAJ kissA tappaB / ken on pitk'^inimāin,
vaikkO kui kovkiuAtA / koer t a p p a p ^ a r v e A t A
parj^kini häne / hän tapaz^minu kini

se tappab^

leipä // niä tap-

'tavoitti' // miä tahtoi­

sin tavatA veveli / miä en о tavannud^vel^petteri / ken merelIK bo tavaD,

se i vaiva bo nähD / miä on tavannud^merellÄ käü-

mä / merez^miä en t'šijjā, miä merez^en о tavannuD ... / miä
on tavannut^fabrikkas^fiüt^tekemä / nämä heinäd^on tavattu
vihma taita,

ко OAAaz^murimusaD // t a p p a p ^ e i l l Ä solitakki

'riittää heille suolistakin'

sanoi лике kun serjo'ža tahtoi

antaa kokonaisen kalan kissanpojille / miAAA rahka tapas^pal'tossl / kui kavvas^tappaB

(juodaan viinaa kihlajäisissä). //

p ro 8 sattamas^käü^'ii liukVpännK.
^'éi sanottiin.

ta/votta, -otaB

-votaB,

voittaa, koettaa'.
tab^ain

annatťéi kättki sutA, pros-

miä kera tapazirj^käiimä.
-vähäin,

-votA,

-votattAZ

'ta­

miä en taho hänt^tavotta kini / hän tavo-

(hänellä on tapana)

sell^aika mennä,

kons jo on Aaf-

kad^auki / hän ain tavotap^sitä koera fšüt^tehä / t a v o t a p ^
toissA kinI / tavotap^kazvamizes^kinl / miä tavo^'šin d4 en ta­
vannuD,

kovass^oli korkiaAAÄ / venut käsi ďi tavotA / hän ta-

votap^koAAa kons^jä mep^kevvällä i konsA süksüllÄ jätüB / melkettä ikä iAtA tavotattAs^kävvä guVanjaza / hapoitA dali leppitÄ ain tavotattaz^rohkiap panna rihipuissi,

hii eväd^o ni

noekkaD / ainhan se kokalle tahota t t A s ^ a n n a

(nim. kuhilaat)

('^ tavotattAZ) // hän taotap ~

'änkyttää'.

tedreleip/ä, -ä

'vitsa,

tavotap^sanna

"koivurieska"'.

tedreleipä on

vittsa / Aahzet^ko peAattas^siz^annattas^tedre
tedr/i, -e, -iä,

-ellK,

-eD, -itÄ

'teeri'.

leipä maissa.
tedred^len-

^'iis^'ši meļļe miltä / ühes^paikka on hiivä me^so märjkü i tedre
märjkii / miä kuettan tedrell^aAAA.
te, -tK, -ssK,

-ItK

'tie; matka'.

ninta lähzim menemä

pitkä tehe / routazikkO te on / гиллака tetÄ AaennattaZ /


524

tek

miä огкаггп tetÄ / ve r u d v a s ^ e s s ^ ä v e . ďi māni kor^m ümperi /
takaz^vān^'šizin poleltA teltK.
* tekep/pl, -iD
te-leheP

'lähtöryyppy ' .

pl.

teni/ā, -māZ

о^'ёгттА hüvät^tekepiD.

'piharatamo'.
'ansaita, olla palveluksessa'.

miä en taho

teniä / hän on tenimäZ.
tesu, -Z
suu.

n.pr.

kylä Laukaanjoen varrella, kartalla Tien­

taAAoa kute seittsemäkümmenä.

vennä uskoa.

kuho meD?

- tesuZ.
t/ehäy -ekemä,
-ekemättK,
ka tehäZ

-en,

-e, -ekkiZ,

-eB,
-ehäZ,

-ein,

-eki,

-eh^'šU ^

-ehnUD,

-eh^'ēlj

-ekemäZ,

'tehdä'.

nah­

'nahkaa valmistetaan, parkitaan' / tejje Aahsi mejje

лаНгеллА teki лакге / teki kahs kesikkoa poika

'(karhu)

nytti kaksi keskeistä poikaa' / miä ten hailitA
lakoita' / miä tein tänäpä koko päivK kaAojja

syn­

'perkaan si­

'perkasin' /

aiz^novikki tep^koAt^kerta vissiä ette / min b o A d ^ i t ä enepä
tehä,

eĶjnutA ко va lähe kotto mänemä / а voAoťkA d u m a Z : mitä

nüttK tehä? / ďi läkäs^filata -оаЛаллА ettÄ те minu essX аЛи
ļure,

d4- te niku ettK miä on / hän teki välissä ittsiä rikkaa­

si / ко olliz^vähäisi rohkiap kukkaAaz^ni siz^eb^i tekkiski
kaikkitA / miä käin tänäpä kaAmoÍAAA käppitK tekemäZ / ken on
kärmiä,

sene t'äild^eväd^Jä tekemättK / teh^'ēU nahkA i tekemätö

n a h k A.
teitännäski:
näskll

ah teitännäski

'voi teitäkin' / oh teitän-

'voi teitä'.

tejje

'teidän'.

merļk'ā kattsoma,

üks tejje külä mes^taka-

poleAA^on.
tekee g

'tekijä'.

hö.n om^mokomain niku nalja tekejä i

koeru tekejä i pettelikkO.
tekemättä

'parkitsematon'.

tore nahkA ~

tekemättä nahkA

'parkitsematon n a h k a ' .
tekevä

'tekevä, taitava, ahkera'.

hän oli таглта tekevä


525

tek

t'šūinimāinĀ'j paukku naizeka.
teko/aikA, -агкаппА

'veropäivätyöjärjestelmän a i k a ' .

hän oli enne kiliä variva,
tekoaikainA:

sortoon Ьекоагкаът^релЬо.

^ telefon/A , -aka
hiivä aja,

enne tekoaikannA.

(<ven. телефон)

'puhelin',

miä ottělin

kaason telefonaka lättäZ.

tem/matA ^

tem/mbta,

-msttAZr-^ -mattaZ

-pama,

-paB,

'vetää, temmata'.

-pazin,

-mannuD,

-pa,

hepoin tempap^korma

eteZ / miä tempazin notaka palH-hi к а л о Н А / miä tempazin palk­
kia ni kovaesA,

kai maha narjkizin / tempa sappad^jалазаА väl­

iä / ota талккА ďi tempa hänellÄ moni kevtA,

ais^härj^ulep^

Sanna / koer^minek'ā sappait^temmattaz^ а л а в в А .
^ te/ko, -оллА

'moision veropäivätyö'.

teoллA

'päivätyös­

sä m o i s iossa'.
tem/poa^ -mottaZ

- A

'tempoa, vetää'.

-

mi^MA aelk'ā kivisäB,

t a r v t z ^ i r vittsois tempoa / ко selkiä kivisäB,

- A

sis pir vit-

tsois temmottaZ.
temppuiZ

'pulassa, kiipelissä'.

ossI hepoize dK müvvÄ ep^sa,

kerjkl eb^osa,

puiZ / paimen ep^sa lehmik'ā aiko,

tere joutu

eb^o hiivä, on temp­

siz^on temppuis^kepa.

t e r e 'hyvää päivää, vir. tere'.
myös Kukkosissa,

hän on temppuiz^niittX /

tere-sanaa käytetään

vrt. drastu.
' (miesten)

(vir. tere joudu) '.

käyttämä tervehdys työssä oleville

vasattaZ: joutu tarviZ.

saottaz^i nai-

zet^tere joutu, a roHkiap niku naisi sana on j u m a A ^ p p i .
terentä
^

'teroittaa'.

teresk/A, -аллА

tämä kirves^piäp^terentä.

(< ven. Терешка)

ristimänimi

(miehen).

ter e зkaля^eЪ^oллut^tanaг>a.
teresksar/i, -e

saaren nimi.

miAA^on teresksare коНаллА

rüsä.
teret/tä,

-tämmä,

-än,

-äB,

-täD,

-ättÄZ

'tervehtiä'.


526

ter

tämä jo on auri. ťéiitto, а аъп eb^ällii tevettä / miä kellK
теп pertťéi,

siz^ain tevetän / hän ep^terettäd^minuka.

terppiväinÄ

'kärsivällinen' .

terp/piä, -гп,
kärsiä,

sietää'.

-гВ, -pl, -piD

terp p i v ä i n ^ n i m ä i n on.
(<rven. терпеть)

ā% ep^palentuD / moni- inimäi-nK terpip^kovassA,
vassÄ,

'kestää,

kui hän jakso terppiä, токот^кйЪт^ьлт^оЪг,

hän mittä ep^sao vassa^

mäin on / tämä kova mes^terppl,
^ terv/A, -aka

'terva'.

kera terpiB,

toruttas^ko-

terppiväin^ini-

tämä ep^tuAMut^kakVu.' ska.

no sis^hii dumatťái sto tarvis^ku

voita tervaka.
tervA-botskA

(tervA + ven. бочка)

'tervatynnyri'.

ter-

vA-botakA pontattaZ.
tervai/nA, -zeD
terva-naiva:

'tervainen'.

petäjä on tervainA.

vennek'ā tehäs^tervanaiva

'heilutetaan venet­

tä niin että veneessä olevat tytöt alkavat p e l ä t ä ' . / vassumain sana

'uusi sana',

tervaperze, -ttÄ

selitti kielenopas.
'tervaperseeksi sanotaan sitä, joka on

sotaväessä palvellut laivastossa'.
tervasäikäin

'tervasäikeinen,

tervattu'.

tervasäikässÄ

teH^'šUj tervasäikäin nora.
^ terva/sāļļ e, -säikäsaÄ'^ -säik'ässÄ
s.'.

tervasäikässÄ teH^'ēV,

'tervasäie, tervattu

tervasäikäin nora / tovvid^on vi-

^sass^punottu i on tervAaäiVässK.
■1

terv/e, -e, -ettK,

-eZ

'koko (nainen) ' .

terve naiva nas^'iī (run., L.M.)

terve päivÄ /

/ nüt^ko merj^kotto ni terve

kruska kräfjkk'är]^kerraz^vettX / tämä gnazi om^paksutta tervet­
tä. dhima / tervez mainmaZ.
'jterv/e

terv/e,

doHtari kattsO,

-essi,

-eD

'terve'.

ve^'ši doHtarinnA,

etikatko terve / häm poskaroiz minnua vähäi-

ai, d4. niiden terve / jürü ко аттиВ,
jiakattaz^ma pällK,

sis^pannaz^ma süäme^ pä

ais^tuab^inimäin terveesi / tällä lehmäll^

eväd o terved maksaD.


527

tev

terveitä

'yhteensä, kaikkiaan'.

terveitä kahs päivä /

miä olin terveitä ko.nt^äivä ťéíiZ.
tervenäi/nÄ ^

tervenäi/n,

-se,

-zeD

'kokonainen, koko'.

tattA anto тьллА tervenäise piho / sata k a s kümmet^sült^om^itkl tervenäin snas^'šl / zeniha emä top^tervenäize Ъилка / hü
varasatťéi tervenäised^vi lJako^'éiD.
tervüi

s.part.pl.

terv/üZ, -il

'terveisiä'.

'terveys'.

Jonittelit^kerjgettÄ^

ziAAa kütmäZ, panit^tervü nahka
terä

'terä'.

tervüi satattaZ.
ďi paitA-

(pilasit).

kirve terä / рлида terä

(rauta-auran van­

nas) / kinta terä / suka terä.
terässine

'teräksinen'.

teräv/ä, -ä, -äD,

-i

terässine raut^or^rappia.

'terävä; viisas'.

/ vikahe on terävÄ // ко on tarkkA лаНв,
ep^siAAň tämä Aahs^elä,

teräväD^vikahteD

siz^on teräv л ака! /

kovassaan terävä / sellK mehell^on

teräv nainA.
^ t4Ak/kua, -uB

'tippua'.

t'jakusk/A, -a, -aka,
'eräänlainen puunuija'.

тгллА käessK tHjikub^vertä.

-aD, -oitA

(< ven. чекуша, чекушка)

ťjakuškaka särettäs^paAkkia seinä

'lyödään'.
to^s/sa^ -iDj

-A

'vakuuttaa todeksi'.

toesit^siä hänel-

IK hüvässK vai / to^sA hänellS hüvässK (sao hänellÄ ettĀ se
on tosi).
toh/ata ^

toh/atAj

-kama,

-kaD,

imperat. elä tokka,

-attaZ,

ла рилли ко tohkaD,

sis^paukahtaB.

/ miä tohkazin kanamuna

-atťéi

-aB, -kazin,

-kaZ,

kielt.

'puhkaista, rikkoa'.

ка­

ко rikot^häne, sis^tohkaD

'rikkozin' / lehmāt^pusel^'ii,

ďi ühs

tohkas^toizeAt mao / tohattas silmK pässÄ väliä / näpükkÄ tohattaz^negAaka.
tohki/ssA, -ziD,

-Z,

-mattA

'puhjeta'.

ais^siä AotokkA,

tas^tohkizid^aAAĀ / mejje sitturi tas^tohkiz аллА sittua /
villi ко hän on Vel tohkimattA,

vesi vel on аллА,

sis saot-


528

toh

taz^rakko.
*

toh/koa, -ottaZ,

eikä tohkoka

'puhkoa, survoa rikki'.

ко on раЪЧ.'и näpükköi sis^tohottaZ / marjoit tohottaZ, k-Lsse1гй ко noissas^keittKmä, лизгкака herottaZ ehk г petkelāk’
ā /
eikä tohkoka marjoita maha, patskattA ma.
toh/ļt’iia, et^tohi,
tohtia'.

ep^tohi,

-^'šiD

toH^'š-iD)

'uskaltaa,

tšaino pevemmez^ep^toH^'ēid^anta / miä kovisirj^o-

■оал гапаллА,

Što et^tohi mennS mettsä / h ä n ^ o n ^ a k o ла-ьп, ep^

tohi kottosse männä / hän oli ni pölässünnüD,
i pikahtassA

što ep^toh^'šid^

'ep^toh^'šid^mittā sannoa epko tikkua toh^'šiD' /

eb^ollis^toh^’iit^sihe Aott'šissĀ, а hän notťšiZ.
toin toi/ze, -S8/3j -геллА ^

-zeh

'toisiaan,

toisilleen'.

X)äki vahip tointoizeÄ silmiZ, i sannoa bo mitä / hot kui kal>
^
_
_
lis^prijäfeVä on, a toin ain pölkäp^tointoггeллA lätK / naize i mehe suku ku^suttas^toin toissA AarjkO.
toi/nA, -ze,
'toinen, muu'.
tuli,
külla,

-ssA,

-se

(yks. illat.),

-zeD,

-si,

-sika

annA miAAA se, ota siä toinA / toiseÄ päivä

lähziA menemä jälle / mejje kiliä väki kons mep^toise
siz^ain läkkäp^toize kiila visiä,

a miä erf^konsakki /

Питалаs^nät^saommA monikkain noizeb^reistama,
ко küzüd^ni hän mellüB,

no sis^toissA

а toissA ко küzüD, ni hän eb^mellü /

ken mitä teB, sis^toized^oAAaz^ärezä,

evät^tehä ťáiltX, neit

k u^suttas^korvollized^nimäizeD / mettsāAu^'ēikkA h ä v i t ä p ^ o i si Au^'āikkoJja / pottšavoitatťái i toisitakki,
tA / moni inimäin orj^kovria,
toisippäi
toissA
-

ep^taho lätÄ toisika - uhkia.

'toisin päin'.

'toissa'.

vännÄ Aaut toisippäi.

toissA VonnA taAvia 'toissa talvena'.
>

toissep/päivÄ, -pännK
toit/e r-^ toit/E,

omit komratťéi-

-teka

'tiistai'.
'ruoka'.

tänäpä oli лаъЬа toite -

pahain sümine, vassA söin d4 tas^sUvvä tahtuB / toitteka toitan AassA.
■Htoitekvam/i,

-ia

'ruokatavara'.

_
_
_
med linna ni to toi-


529

toi

tekvamia rohkiap / toin toitekvamia.
toit/ta, -an,

-aB

akaan töittä

'ruokkia,

syöttää' .

(siittä) / töittä,

kiXl miä omad^nah-

se on niku siittä ittsiä /

Зитала Ы п п и л л а к к г on omat^ťéiiD, tarviz^omma pätX töittä /
kui karu taAVenna toitab^omma pätÄ? - käpälä imeB,

дЯ ep^sa

ottsa / toitab^Aoja minnua i vähemmäk’
ä (sanotaan kun ei halu­
ta ryhtyä raskaaseen työhön).
toit/to, -toa

'ruoka, ruokatarpeet'.

on vähä taittoa =

vähä sümiskpamia.
toiv/oa, -on,

-oB,

elä toivo,

miä toivon naissA kolema

-ottaZ

'toivoa, ennustaa'.

(P.M:n leikillistä kiusoittelua)

/

kollei toivoB / elä toivo läsimä / vahirļgoa toivottaZ.
tok/kua, -kuma,

-uB,

-kuzin,

-ku, -kuD

'pudota'.

Ullält

tokku puAkki maha / inimäin tokku vette.
у

tokut/еллА, -teleD
teleD,

'tiputella'.

* toku/tta, -^'éin, -ťéiD
parļge maha d'i tein havva
essK,

ко tokuttelet^sis^siput-

saottAZ.
'pudottaa'.

miä tänäpä toku^’šin

(lommon) parļk'e / perednika toku^’ši d ^

fšüttönnÄ Aahze teD.

tonh/A, -a, -aD,
tohlo'.

-itA

'lehmän sarven sisällä oleva luu,

rrejje lehmä katkas^sarve, toAha va jäi.

toAkkua:

peni A a h s ^ e p ^ a vei mittä toAkkua

(= ep^sa arvoa

mittä) / tästK ťáilss^eb^o mittä Ьолккиа / sitt^inimäizess^eb^o
mittä toAkkua

(= kumpaan mokomain AaiskA,

teB) / tästÄ majasB^eb^o mittä toAkkua
väsaK teh^'šū).
tOAm/и, -ua

venoinA,

hiVVa ťéiltS

(= ко bo niku maja hü-

(< ven. толк.)
'tomu, pöly'.

tässK viljaz^on paVVu toAmua

/ p e v ^ é i m m a z ^ o m ^ a W u tOAmua.
tort/kl, -giD

'alamaston jatko', k s . myös storjkiZ.

jato-

tud^as^'šid^ülläll_^on torjgiD.
toņ/kia, -giD,
torjgiB.

-giB

'tonkia'.

mitä siä torjgiD? / sika


530

ton

ton/tťéi ^

ton/tťšl,

-tťěia,

-tťšitA

'kirosana; paholai­

nen, inimäinK kabļ огка,

d4 häntÄ takanna,

пА '.

hän еЪ^о hüvä sana кегаллА / ois^s-Lä

ais^siä tontt’
ši!

tontťálJ

sarvet^päZ,

karvai-

(тагккатгпе) / ais^siä tontťéinA tontťél / on heit

tontťéitA t'iUkkūā
viteto' iskümmenä.
>>
^
to

(ven.

(a) to)

'muuten'.

suppi tarviz^jähüttä enstä,

to orļ^kovassA vari / tarviz^mennä lehmi vassa,

ta lehmäd^men-

näz^mütä / me näütS kuza hän eläB, а to hän ep^ťéijJä / pvovazin ninta kotto menn^ett^iillS ķerjki eb^näkkiZ,

а to ķire

ken näeb^d4- kaipaB / oikia залкА tarviz^enstä kerjgettä,
eväämme assiad^Aatu / e l ä

to

hämmännä siä, miä its hämmännän,

to

noizemmA ritElemmä.
^toh/I,

-essA,

-issA

'tuohi'.

[käviiitä] tehäs i paperissA,

tohessA tehäs^suppuitA /

moned^on tohessA / verko pumpuD

(tohissA teh^'šU) / tohissA tehäz^i meillS koššelitA
kannetaan)

(selässä

/ tohiss^on teh^'ēū [Aapatťši].

^ tohu/z, -seD,

-ssi^

na ette tohuset^paAama,

-ssitA

'vahakynttilä' .

ko^d^o väräj

pannaz^iko-

sis^sammutA tohuseD /

[posvetsikkA:] tohussi kuha pannas^kirikkoZ / vahas tehäs^tohusaitA.
tom/i, -e, -ettA,

-itA

'tuomi'.

[koeramarjapu:J

musad^

mavļaD, niku tome leheD, sitä рлапа / kahs koera tomettA /
paVVu koera tomitA.
tomipu

'tuomipuu'.

tomuitA

tomui

tomipu kuki^ssB.

part. pl.

'kylätuomiset' .

setjo' йаллА

dedasse satto tomuitA / vizatka poikaized^mere tā^'ēillK tomui­
tA

(kun jäät Laukaan joesta lähtevät, kehotetaan poikia heit­

tämään jotakin jäälauttojen päälle)

/ tomui satattAs^kera

'tuomisia lähetetään'.
ton/i
nap^tontA

ton/I,

-tA

(vrt. ven. тон)

'johtaja antaa ääntä'

'ääni',

regent an-

kirikkoza ко оллаг^лаилотаг /

siä anna tontA, mU noizemmA лаилота.
■X" —
toňj/a ^

—
toň/a,

-аллА

(ven. Тоня)

'naisen ristimänimi'.


531

bon

serjo'ža kžnitťél ЬопаллА nennä mütälZK / Ьопдалл^оп vähep velÄ haikoma päs^ko seřjo'галлА
tono

'tuonnoin,

'vähep arvoa päZ '.

jonkin aikaa sitten'.

tano on ikäänkuin

2-3 tuntia sitten, a tono on jo männellK vikkoa / mü käimmÄ jo
tono gribaZ.
toppi

'tuoppi

(astia ja mitta)'.

krusk^ehk г toppi

(ta­

vallisesti kruskA) / toppi on surep ко litvA / toppi noisi vo­
tuma .
tor/e, -ettA,
re nahkA ~

-eD,

-eitA

tekemättÄ nahkA

'raaka, kypsymätön,

tuore'.

to­

'parkitsematon nahka' / muna on to­

re / rokkoon tore / tänäpä om^pudru tore / ко Ъо vaAmiz^velK,
siskon tore / tore ралккг.
toreAta

'raakana'.

Aunttujja süvväs^toreAta i p a n n a s ^

hautuma kiukaZ.
bOZO rw tosS

(<ven. тоже)

'myös',

hü tõžo kāU^’šī saAamit-

ta kotonnA / mejje mam^oli mokomain tozo jutukaZ.
tovar/г r-j tovBr/i,
ven. ушат'.

-i, -ia, -iZ,

-ÍAtA

'korvo, saavi,

tas tõvariz^om^alU-h vettÄ / tämä tovari vovvoB

/ lehmä kalip tovari pohja

'nuolee' / sinne meb^monikkaise

kümme tovaria vettK, mikäd^on tärkintäizeD / tovariAt men^'ii
urtet katki.
top/atA, -paZ, -pa', -attaZ
kätä, tyrkätä'.

nüttK toppaZ

'ottaa kiinni, pysäyttää;

nen kun istutettiin pensaita rantaan'
раЪЧ.'и (

ly­

'nyt loppui joen rannan syöpymi­
/ Aaukas^toppaz^jettK

A a u k a s ^ t o u k k a s ^ a W u vettM) / hepoin äkkistä t o p p a s ^

hodu / pojezda toppaz^äkkistä ki / toppa (ven. 'придерживай')
gonkA ki / meb^dK sis^annae^kinl^
torgu

(<ven. торг)

vähikerras^topattaz^ain.

'kauppa, kaupankäynti'.

miAA^ep^käü

tänäpä torgu Aatu.
torgut/ta, -aV, -aB, -attAZ
p. торгует)

(< v e n . торговать, pr. yks. 3.

'kaupitella, käydä kauppaa'.

hän suvvap^torgut-

ta 'pyytää korkeampaa hintaa kuin tavaran arvo on' / hän tor-


532

tor

gutaB ven. торгует / hän torgutab^omenoika hüvässÄ / lihako.
torgutaB / mitä siä torgutaD / квгаЛ torgutab^ittsekä i vinaka / linna f š ü t ö d ^ l ä v ä kramika torgutattAZ.
tor/i, -via,

-eD,

-itA

'torni'.

tihuoneen torni' / kirikoAA^on tori,

rahi tori

'Narvan raa­

kiriko tori

{kirkon k at­

toon asti on tori) / Ulläll^näd^mikä se on kirikonnA,

se on

kiriko tori / tälJkirikoAA^on Aus^'ši tori.
toriziB

'kalkattaa'.

mejje lehmällään torokenno кадлаЪ,

ain torizsB.
hän eb^o helliä келло, helliä келло helisdB.
^
—
tbrkami/ne, -ззЛ
(vrt. ven. дёрганье)
'nytkytys'.
sis^
saottaz^jälle ко nain tahoB,
kera,

sis^saottaZ:

hänell^uhuB

’s ü h ü p ^

tbrkamissA tahoB ’.

tork/kia, -kima,
kia, pistellä' .

-in,

-ki, -itťéi

(<ven. торкать)

'tork-

miä torkirj^kepik'ā maha / mejje poikain tork-

ki sappa varre kai naskelika / Aavva kai torkki vei^sek'ā / se
poikA torkittéi kai vei^sek'ā (vei^sek'ā lU^'ēi).
torm/'d Z, -atA,

-aD

(ven. murt. тормаз)

jalaksen alla oleva rauta',

'reen tai kelkan

minu keAkaAA^oAAas^ahaizet^tor-

maD / re tormad^on ihmattU (kuAutattU).
torm/i, -ia, -eD,

-itA

'myrsky'.

sur tormi / ко on sä глта näD,
toroham/maZ, -paD

tänäpä taita merez^on

siz^on tormi.

'torahammas'.

tällÄ hepoizeAA^on toro-

hampaD / inimäisi kera saottAs^torohammas^ko o m ^ i t ä t ^ h a m p a D .
torokeAAo ^

torokeAAO

'pyöreä peltinen lehmänkello'.

гокелло on ilmmerkäin saommA niku mättsK.

to-

toizet^keAAod^on

n ä d ^ i k u aAt^aukl, a hän on niku mättsX / bAutkaAAA lehmällÄ
pannas ain torokeAAO кадла / mejje
AaZ,

ain toriz'āB.

келло,

hän eb^o helliä

helliä келло helizi^B.

torokkan/a, -aD, -oi, -oi
ka'.

lehmäll^on torokeAAo kag-

hän orj^kartainA келлО.

torokkanaD,

-oit

(^ven. таракан)

'torak­

ne on pikkArai:zeD mokomad^niku punaizeD /

torokkanoi palennutettaZ, i moruka hävitättäZ.
ain tarvis^alennutta.

viko p ä i v ä ä ^

heit palennuta kons tahoD.

/ torakka-


533

tor

noi moru

'myrkky', тгпека torokkanoi h ä v i t ä t t ä s ^ ä l l ä /

on ли^'ёгккоъЬА г kirppuitA г torokkanoit i кагкгллагвгЬ siijitK, hU vet^purras^kera.
tor/rua, -uma,
-uttAZ,

-utťéi

-un,

-uB, -u

(kielt. ep^torunnuD)^

'torua, nuhdella'.

-uttaZ

miä se-fjo'ža üht^pätK ain

torun / meill evät^saotA soimaB, meillS saottAs^toruB / a toin
opettaja oli parep,

ep^petellild^i ep^torunnuD.

ru / hän toru minnua pohjamaisil^sanoiAAA
ко toruttAZ' / (ко iteBj

kons toruttaZ,

a toin^ain to­

’р а к а г з И ^ в а п о г л л А

sia^saottaZ:} ois siä

pAaksU sinnuataski.
torumi/ne, -se
[avosu:'}
sana,

'moittiminen,

bo niku hiivä sana,

se on hiiva sana,

to/sij -ttA

kazikki.

'tosi'.

häne sana tuap^tottA

toruminen, haukkuminen'.

torumine / se eb^o niku torumize

häyj^o mitä saoB,

sisese on tottA /

'käy toteen' / sis^herra saoB:

tosi

orjki

ettÄ se ma veitäp^kovassA / se от^ e r i s ^ t o s i .
tosiline

'totuudellinen'.

hän on rehelline meZ

'tosili-

ne m e Z ' .
tošš/o, -otA,

-oD,

-oit

(<ven.

тощий)

'laiha, huono'.

zivatt^on tosso / inimäissK vähä saottAs; toššo inimäin,

saot-

tAs^pahain inimäinK / mejje hepoin on toššo; hän on Aaiha,
siz on toššo.
tojt'šine

'uskollinen,

luotettava'.

hän on top'šinE meZ

'hän on vevno meZ'.
touk/atA, -kaD,
pistää'.

-kaB, -kazin,

-attaZ

'tyrkätä, heittää,

mine a n n a d ^ e n k a toizeAAa ďi hän eb^mahza,

sis^saot-

taZ: toukkazin niku зиеллА suho. / sis^oukattaz^norikiAAA
nahsl kätte,

matko toukkap^koAt^kerta / sis^toukkat^kiukaZ /

sis^toukattas^kehuva vette / sis^toukattas^keppl sinne jaAkoiZ.
touk/kia, -iD,

-ittaZ

'tyrkkiä'.

no niku nät^toukiD,

sis^saottAs^trUkiB / tuli tuli dai kai toukki sātod^māhā /
riukuika avantoit miitellÄ avannoss avanto toukittaz neit se-


534

tou

lüz^novitA.
toukoļ auh/o у -oa

'puupistiäisen

käytävissä oleva jauho'.

[toukomadon] toukkien

/lahzet^ko hautusaaZ,

sis^sitä tou­

ko jauhoa p a n n a s ^ ä l l Ä / tässÄ p u z ^ o m ^ a V ť u toukojauhoa.
toukoma/to, -oD^ -toitA
tiäisen toukka;

'puun kuoren alla elävä puupis­

lehmän selässä oleva p e r m u ' .

toukomaoD hU

elettäs^pu когеппаллА / mü ettsizimmK tänäpä toukomatoitA /
peremotta ко pettäs^kevvällÄ veZ, aiz^e^sittäs toukomatoitA.
sis^pannas^sihe orjge kokka,

toukomato otap^hUvässÄ калоъ кг.

nämä ovat valkeita toukkia, n. 4 cm pitkiä. // lehmäll on
toukomaot seläZ.
toukovi Ija

toukUvilja

'kevätvilja'.

vettäs^se on toukovilja / t o izez^nurmez ^ l i
touksav/i, -eZ

n.pr.

paikannimi.

mikä kevvällK killtoukUvilja.

touksares^orj^kera рел-

лоВ.
t/ovva, -oma,
-o^'ii, -otu

-on, -oB,

-öin, -oiD,

'tuoda; hakea'.

-onuD,

miä toin ла/каввА

-omaZ,

-ovvaZ,

leipä / miä

en o tonuD / ühe puteli dali kahsl zeniha toB / miä saon eto
miä ļ'amassA toin / siz^duman ettK niid^nämä mennäski mosset to­
rna / otten,

vähän^aja peräsaÄ tovvaski mossetA / tattA i du-

maskl ettK taita annattaz^jo,
oli satu

(run., L.M)

tovvas^uvoitA,
munat^pi^'ēi

ко toi / kaig^oli totu i kai

/ tano miä käin vett^tomaZ / kirikossA

on i sitä лafkaZ,

kirikossA tovvaz^rohkiap /

tovva i, ли 1>х>а toiD.

tovv/i, -e, -ia, -iллA,

-i, -iD,

-itA

'köysi, jossa rysät

ja merrat ovat kiinni joessa; arjkkuri tai vakia on joessa kes­
kellä olevassa päässä'.

tovvis pettäz^rilsitÄ i mevtoitA.

tovvid^on viisass^punottu i on tervAsäik'ässÄ.

on noraisitA

tovvitA i vittsaisitA tovvitA / meiltK hU vei terve tovvi mertoitA / tovvглл pettäs^parttsoitA,

pannas^sihe tovvi ki ettK

tovv^eb^noissiz^üllällK.

-)(trahteri

_
traHtari,

risat^panimmA fateri,

-iZ, -i

(<ven. трактир)

'ravintola'.

a ittsK menimmK traHtari, Aus^'šia lümä


535

tra

/ miä käin trahteril.
trann/atA, -atťši

'tallata, polkea',

per^'āimma traAAat-

ťéij

teh^'ši jälet^kai / j onite/i^'ši nitfšüä mü,

roho

'топтали'.

kai tranAatt'ši

—

tramp/pia^ -гВ
trampib^ainAj

'potkia'.

sis^hepoin põriB

(huAkub^ja

siijit^ajab^oällä) / ко nammassA tapettaZ,

kattas^kurkku katki,

sisuko t r a m p i b ^ a n k o i k a kavva,

ко lei-

sis^kera

saottAs^što tappaB.
trapuD

s.pl.

'portaat, raput'.

meill^on uvvet^traput^

sentsa teh^'šii / т е г Ы ^ о п sentsas^hüvät^trapuD / лакка kera
trapudjmennäZ.
tratťái

'tratti,

suppilo',

puteli näd^mineVä v a l e t t a z ^

vett ehk i mitä.
travva

'ravia'.

*tretťš/I, -iä
'portionweise,

hepoin johzep^travva.

(vrt. vir. Wied. s.v. treťťz

terminweise')

(?)

treti vīsi

'virkakausi, toimikausi'.

zemsko mikä: eräs přistává antoi hänelle sen nimen heidän ol­
lessaan metsästämässä.

zemskoon Mikko oli kyydissä ja hänel­

läkin oli pyssy mukana,

juovuksissa oltiin,

jotta kaikki oli­

sivat herroja kutsui pristavi zemskoon Mikkoa земский начальник
(erään tsaarivallan aikaisen maalaisvirkamiehen n i mitys).
Siitä tuli nimi zemsko miko.

küzüb^ettK mont trett’
šiā hän

oli zemskonnA.
trehv/aB, -aZ

'sattua,

joutua'.

i pitkelikkO i millin trehvaB,

[siirffti;] on i Ummerkäin^

i ňellKnurkkain^on / i m i n n ^ i n

t r e h v a p ^ a h a i n arpa =) m i A A ^ i n azup^pahain arpo / siJin^in
asuvad^onnettomuseD

(= siAA^ain trehvab^onnettomuZ) / mejje

Aaiva trehvas^sure sähä.
у
trejJat/A, -taZ

'viskata, puhdistaa viskurilla v i l j a a ' .

viljoit trejJattaZ.
trejjor

'viskuukone, viskuri'.

on, häm puhasah^vilja.

treļļor mokomain masin


536

tre

trerjgi

'renki'.

trep/atA, -paD

Ьгецдг on orja
«ven.

fäüs^treppat^kovvi vatteD
tvis/atA, -kaB,

'kuluttaa',

rojakkas^

(- kunutaD).

-kaZ

kazirļ^kae ni kovassA,

трепать)

(palvelija).

'ruiskuttaa, roiskuttaa'.

miä leik-

ettÄ vertÄ kai triskaB / p o š a m o

kiškA

triskab^vettÄ kovaseA / voAodj^eglS triskas^kapu trubaka

(put­

kesta tehdyllä leikkiruiskulla).
triskA
vettä'.

'putkesta tehty pumppu,

лике: Aahzet^tehäs^karuputkissA pumppujja,

ze auko ted^ottsa.

^

^

pikkArai-

vojiodja: mii häntÄ ku^summA triskA.

_

trinosk/A, -a
tia'.

jolla lapset ruiskuttavat

ven. треножка)

trinoska pan^'ši [pesuvesi],

om^pitke U k k o ,

'kolmijalkainen pesuas­

sikoiAMA veiD / vateMoharjk^

a j anajťéikkO on UmmerkäinK, monet^ku^suttas^

trinoškA.
troik/A, -a
sut) ' .

(< ven. тройка

pinsakkAj

stanaDj

'puku

ziletkA,

(takki, liivit, hou­

sis^eaottAZ:

troikA / hän

ossi tvaika ve karva.
troi/ttsA, -^sasslr^ -tteassi

(< v e n . тройца)

'helluntai'.

hop, hop, homenn^troittsA, ülihomen pedro, p o i k a i z e d ^ i n saottaZ, humalikkaD / tänävo troittsassi лике maAtait^ep^tehD^ensikki / troi^sassl vaihoiD [polstarin .
tronut/ta, kielt. en tronut ittsiä,
-A, -attu

-at

mään jtk'.

sinnua en taho tronutta

en käze tehä

(vrt. ven. тронуть)

síaaA

et^tronut ittsiä,

-aB,

'häiritä, käskeä teke­
'en taho satta sinnua e h k ^

’ / h i W a k k a i s i teD, siz^on parepi,

nut^ittsiä / tronutaB = mitäni käzep^tehä / elähän siä

et^roíatt^

s-

siatA ain tronutA häntK.
trop/pA, -a

(<ven. тропа)

kia sihe te äre oiki,
se on ain naisi oma
troso

'polku, tie',

herra tahto Aas-

tropa pällÄ / k&ne sitt^on tropa päZZÄ,

(sanantapa).

(gen.) jefima

(ven. Троша ja Ефим)

kukkuziz^on ühs ролпо meZ,

troso jefima.

henkilönnimi.


537

tru

trub/a, -aZ,
torvi'.

-assA^

калкгка

-ba, -aka

(<ven. труба)

(muurilaastin kanssa)

'savupiippu,

tehäs^truba / mejje

trubaz^oli раШ'<л nokkia / parahoda trubaasA noizep^pall'u къpunoitA / kipunad^männäs^trubba / a zemsko рагаг:лла trubitťši
trubaka lehmitÄ karja.
trubatšista

(< ven. трубочист)

trub/itta, -tťéi,

'nokikolari'.

-i^'&immA, -itatťéi

t'iütöd^men^'ši läpikülä pois^kukkuzissA,

'soittaa torvella'.
а zemsko parai:nna

trubitťši trubaka lehmitK karja / tuttu Auttu miä trubi'^'iin
(run., L.M.)

/ mii püsük'ä trubi^'ēimmA koera,

riä,

kera trubitatťéi koera püsürautoika.

ked-le,

trubittami/ne, -zessA
sad^arvo trubittamizessA,
trump/pi, -pia,
k o z e r i ’.

'torvella soittaminen'.

-

trub/a, -a

-iD, -pitA

'valtti, enemmän käytössä kuin
oli rutu trumppl.

(vrt. ven. трубка 'сверток')

haAA^annattAs^paitA.

koer^ep^

kumpaan peremmehe truba ani.

marjsssia ťšiukkazimma,

-

toizet^kahs jege-

'käärö'.

siz^annattaz^oman/iA perrettÄ,

V

zeni-

sis^pan-

nas^kai ühte truba.
trük/kiä, - í B

'tyrkkiä'.

по niku nät^toukiD,

sis^saot-

tAs^trükiB.
trü U i l lä, ks. brüllillä.
träksäh/tässK, -täD, ~^’
šl
elä isu jaAat^koZ,

'raksahtaa, pieraista'.

kire träksähtäD ■
— ' AaksahtaV

ka^so

'pieraiset' //

vakia trāksah^'ēl katki 'raksahti'.
tsep/a, -oika

(<ven. цепь)

'ketju, vitjat',

venne tsepa

/ krepitättäZ, tsepoika pannas^kinl, ettÄ hän olliz^vahva.
tsvei

(vrt. saks. zwei)

kas sanna tsvei rubel.
^ťáih/^'él ^

'kaksi'.

—

sain arvo jutussA

(Ei Kukkosin sanoja.)

ťéih/^'ši, -ik'ä, -iD

'tiheä'.

rätäzikko -

t’
i ih^’
ši mettsA', pajumettsÄ on niku rohkiap rätäzikkO / se on
t'ših^'ál mettsS mokomain heňgkkain se or^rätäzikkO / harva p o ­
leká sirottaZ,

а t'šihik'ā sis^täit harjattaZ / hü on ť é i h i d ^


538

ťši
verkoD [= tarviverkoD ,
ťéih^’
é/-C, [komp.]

immässS ^

-грг adv.

'tiheä/än, -mpä ä n ' .

t'áih^'ái on оттелЬи / ompele t'š-Lh^'ši-mmāssK / tauki t'ēih^'šimmässÄ.

/ kezällÄ kons on vari aia^peset^t'ših^'šipi silmitK,

i

kons on vojakas^ťéU.
ťéih^'éi päZlK
nime beššenno.

'usein, tavan takaa'.

hänellK nain pani

nain on hänellK venajiainA.

hennäb^mejje visi Нилли,

bessenno sana tä-

ettK beššenno joi ja tappeli t'ših^'ši

pällK.
^ ťéih/u, -hua,

-uD, -uitA

'mäkäräinen'.

iAAaAAA ťáihut^

süvväs^kovassA.
2

ťéih/u, -uDj

-ui.

ťšihu pä ог^гиккгллА,
hut^silmäD

'tihruinen, heikko

(silmistä); ohut'.

ко on heňot^pdD / sellK fiütöllS on ťši-

(heikot, raollaan olevat tihrusilmät)

s i l m ä d ^akoziAAa' / se fšütt^on t'šihui silmiVä ^

'ко ka^sop^
kana silmik’ā

'likinäköinen' .
fäikapeaä

n.pr., kylä ja asema lähellä Jaamaa, kartalla

Tikanpesä.
ťéine

'tiine'

ťšin/i, -iä,

- í D, -itS

t'š/itä, kielt.
-itävättS
-ijjettäZ,

(- ťšini).

ťšine lehm'Ā.

'tiine'.

en fiijjä,

-ijjäD,

(kielt. evät^t'šijjetÄ),
-ijjetťéi

lennelläz^ühes^koZ,

mejje l e h m i n ťéini.
-ijjäB

-izin,

fkielt. ep^ťái),

-si,

'tietää, ennustaa'.

-itänneD,

-itäiZ,

säset^ko ikkunna;AAÄ

siz vihma t'ēijjāBr^ soja ťéijjaB / koer ka

uAVob^ülessui sis^ťéijjäb vahirjgoa, а ко uAvop^päi maha,

sis^

ťéijjdp kolleitA / лаНгеЬ^ко ťéiuk^ttd s^hautoit kaivettgz^'i
vissit tehäs,

sis^ťéijj äp^kolleitA / täi ep^ťái hüvvä

ellä eikkivät^täiD) / suet^ko iAmahtuvattA,
vättK / ken ťéisi mitä,

se e h k ^

(paha

sis^sotta ťéitá-

teki noitumussitA,

a mU em-

mK t'šitānned mittä / t'ēijjāt siä ken siä oD / miä saon miä en
t'šijjā, а kust savvas^ťéiitX sinn^i n o i s s a s ^ ’ēiihā / sledovaťeVa saoB: siä kai t'šijjād^a siä et^taho sannoa / a sitä e v ä t ^
ťéijjetK kui paukku tuli mettsä elämä,

köühil päivillK peni


539

ťši

лаХзгка / —

miä ťšizi-n ettÄ mejje külä omaD, ü h e s ä t o ' isekas t-

агка

men^'ši elämä tomska guberni / varis^kob^vakkuiZ,

takaZ,

кецкг pessä ep^t'iitāiZ / vanad^mehet^ťšžjjetťii

(missä on ve-

sisuoni, he ruohosta katsoivat).
t'iijjūs/sā, -K, -ätfii

'tiedustella'.

siä ко met^sinne

ni t'ēijļūsS on hän sellS vai eb^o.
ťáik/kAj -asai

'tikka'

o^'šin ittse täüs ťéikassi
^ťšikk/a, -AvattA

d4 osin jälle vZna dH.

(juovuksiin) .

'tikittää'.

Ь'Ия/а, -а, -аллА,
de'.

(= koro).

-алЬА

tunnit^ťéikkAvattA.

'paikka, tila; tila,

sija, vuo­

kirsi likutap^sampat^ťši.AaAtA väliä / ли on f ä i A ü A t ^ ä l -

läZ ^ ли on paikaAt välläZ

'luu on poissa sijoiltaan' // miä

panin puhta pros^'šina t'šÍAaAAA, d4, poikA rojaZ / miä Ь'Ила
levenzin.
у
_
Ь'Илк/аЬАi -ka
Ь’
И л к / к А , -ka,

'tipauttaa'.
-aD, -koitA

tokku ühs Ь'ИлккА käe pällÄ,

_
_
Ь'Илкка sinnE vettK vähäisi,
'tilkka, pisara'.

miAAA joda

d4 pontťéi käessK naha väliä /

sin AavvannV-/on ühs Ь'ёглккА.
Ь’И л к / к и а , -кита,

-иВ, -kuvattA,

-kuD

'tilkkua,

tippua'.

vesi noisep^ťáiAkkuma / katos ťšiAkub^vesi läpi / parjki vovvoB, vesi ťáiAkuh^maha / kevvällÄ räiste t ^ f Ü A k ku v a t t A / vesi
eb o ťáiAkkuD.
^ ťéÍAkut/eAAA, -telin

'tiputella'.

miä noizin sümä d4

razvaka ťéiAkuttelin Aavva kai.
ťéiAtukkaP

'korvarenkaat, ven. серьги',

miä hāvi^’ēin hü-

vāt^t'ēiAtukkaD.
ťšimoška а/it А, -jjaZ

n.pr.

paikannimi.

kävväs^pojad^da fšütöd^mättä väli mütällK

ťéimoška aj j a s ^

(siellä pelataan

nyt jalkapalloa).
ťéimoška ivo
pä pällK.

henkilönnimi.

ťšimoška ivo sittU naizeAAĀ


540

ťéi

ťáin/a, -na,

-naka

'tina'.

tällK тапегкаллА рап^’ёъ pa'l-

lii ťéi-nna. / tarvis^pajatta ťéinaka tsainika kärsK,
t’ēir\/kiā, -gittäZr-^ -gittKZ
gittKZ: n i kaltessA e m m ^ a n n a ,
по s i z ^ A a s s a z ^ v ä h ä i s i

'tinkiä'.

no siz^ain ťáirj-

tarviz^AousatA

haAVammassI.

ni

kavva

ehki

алла

aina

t'iirjgittāZ

лавкьа.

kunis^savvas^kauppa.

ťáipa

'isku, läimäisy'.

аппА hänell^ühs ťáipa

(- lü hän-

ťáipu

'kana lk., tipu'.

pened^Aahzet^saottaZ ťáipu teki

tĀ).

tänäpä muna / inimäis saottas^ťáipu kera ken on terävä kelek'äj sellK keli verep^ko ťéipuAAA.
ťéirillX

'paskatilla, ven, понос',

у меня понос есть

’оп ťéirillK' / sUāntau^'ši ко on, sis^saottas^'širill^oD / ко
on vattsA vetelÄ,

se on siiāntau^'āl.

t'ši/^'ēi, -ťéi,
(vrt. vir.

tita,

-tt'iiā

'vauva

ven. дитя).

лакзг

lättäs^sis^saottAZ: náit^ťáitťáia,
Aahsi

/ Aahzed^a

/ теттК

ťéi^'éi

(lapsille puhuttaessa) '

kuttsuvat^t'ši^'ii

on
а

t'ši^'ši

muites^ko

/ теттК

/ Aahsika

ко

Zättäs^siz

ťšitťéia

on

kattsoma

varpaisÍAAA.

ťéiuhta, -D

'tiuhta, kahden päreen välissä olevat ristiin

kulkevat nuorat; kaksi nuoraa vierekkäin on: s i s a r u s e D ’.
fiiuhtapärreP

'tiuhtapäreet, -varvat'.

ťšiuk/ka, -kamara -kAma,
-k^ttdZ
ma

'leikkiä'.

/ noizemmA

-an, -aB,

-in,

-kszimmA,

-attAZ/-^

miä en taho ťéiukka / hän noizep^ťáiukka-

ťéiukkAma käsikivviä

/ mejje

AjaAka ťáiukaB

лак-

zeka / kui en sa таззА kiüviä siz^miä jän, siz^annan t o i z e A A a .
sisätöin ťéiukaB / mii ťšiukkdzimmA kortťšia / kiAa ťšiukattAZ /
Aahzet^ťéiukattas^sokkua

'lapset leikkivät sokkosilla' / ко

bruha t’
iiuk'dtt'iZ, sis^sell^on poppA.
ťáiuk/kU, -koa

'leikki'.

дИдла

enne ťáiukatťéi,

fšütök-

käisi ťéiukkU mikäle / ken hüvässK ťéiukab^mitákki ťéiukkoa se
on takoja.


541

ťéa

ťěUhi

'tyhjä'.

ep^ťáiihi. kotťši seisoma noize / ťéUhi

kotťéi seisoma eb^jä konsakkl.
ťéUhj/ä, -ä,
pu

'ontto puu',

on t’
š Uhjā

-äD, -itĀ

'tyhjä'.

v a k k ^ n ťélihja / fiühjä

süämess^on t'šUhjā / fšühjä maja / ühs piväli

'kun kaiteessa ei ole piiden välissä lankaa' / fäilh-

jä juttua lättKZ.
t'šühjäi/nX, -zeD
on köUhK,

'köyhä'.

hän on ťšUhjäin^inimäinÄ

'ко

ко niku mittä bo' / hil OAMas^ťéilhjä izeD,

ťéíihjältä

'tyhjiltään'.

tas^tuap^'ēūhjältä orjgeka, e p ^

käii Aatu.
^ ťšii/kkb, -kü, -kküä ^

-kküä,

-kküZ^

-küD, -kküitÄ

le, peltokappale; koirankuje, konnantyö'.
Aus^'šit^oera pojaD,

'kappa­

miä saon; ai mikäd^

koAt^fšükküä / а hänel neit poikaisit

oli t'šükküä kuz^vai seitse,

i kas fšütökkäissK / rottA vei

meiltÄ sure t’
i ükü lihha / on heit tontťéitA fšükküä viteto' iskümmenä / kahs^füükküä, ühs^on ühes^o l i a ,
lia / sel ťiiikkiiz^velikon viheTä kagva
vanmis^kagva' / kuza tubakka pettäZ,
teh^'šii ^

teh^ťéU // no,

toin on toizes^po-

’haljas^kagra,

suAkkuisissA t’
š ükküissK

hän mokom mazurnikk^orjki, hän orj^kai-

kiAAaizet^fšüküt^tehnüd^jо, hän

Jo on i inimäisijä tappgD /

teb^mitäkkl mokomaisi koera fšükküitÄ, sis^sitä saottas^pöveri.
fšükäB
t’šūlppK

'sykkii'.
'tylppä',

süä t'šiikāB.
meill^saottaz^o h k i a p ťšUlppS.

t'šülp/äntä, -äntämmä,
-äntäD

'tehdä tylsäksi'.

-ännäD

-ennäD,

-änzin

-annin,

miä en taho fiillpäntä / miä t'iūl-

pänzin nozni^saD.
t'šUrļ/k'I, -kiä,

-geD, -kitX

metAa ťéUrjkl: metAa ко kuAuhuB,

'tynkä'.

теЬла ťáurjgeD /

sis t’
iūrjk'I jäB / vakia ťéilr]-

kl / Aantu t'šürjk'1 orj^karkia.
ťéUpi fiühjä

'typö tyhjä'.

t'šūt/tö, -töä, -öD, -töitR,

se mez^on ťáiipi fäühjä.
-töillK

'tyttö, neito'.

ne


542

ťéu

p a h a d ^dvat^ ť é U t t d i l l K siZ / sis^pan^'éi sümä nitÄ t’šūttāitK
ket^sinne теп^'ёг ЬЧглла tekemä / vana fšüttö / kahsi лиз^'ёга
fšiittöä / naizet^teh^éi, teh^'ši. í t'šütöD.
t'äüttöAah/s%, -zeD
töAühzed^evät^kävvä

poikaizet^kävväZ,

ťéUt-

(virpomassa),

fšüttöAarj/ко, -goD
goD

'tyttölapsi'.

'tyttölanko' .

t'šüttöAarjgod^AakkaAarj-

(run., L.M.).
ťáilt/ar, -ärtj

-tKreltS,

-tärekä

'tytär'.

kallis^ťáUtar

/ moni mam makahutap^fšütärt kavva / sinu poikA minu ťéiittSrelt'Ā mehusa purki.
t'äütär^'šimä

'tytärpuoli' .

harv.

(tavall.)

toize naize

fšütär.
_

_

t'šütökkäi/nK /-У/ t'šütökkäi/nX, -ze, -zellÄ,
naaraspuolinen'.

'tyttönen;

sisesel fšütökkäizellK ķen mitäkki antO /

ken on fiütökkäinÄ ehk i poikain mokomainA
kozit^fiütökkäize
ťáiukatťéi,

-si

(se kutsuu)

/ ргяк-

(hiused^leikkazid^vällä pässK) / д Ы д л а

enne

tsütökkäisi ťáiukkU mikäle // utuлain on t'iütök-

käinK.
ťáíiv/i, -viä,

-eD,

ťáiivi, ülläl^oA^Aadva,

-itK

't y v i ' .

paAkiAA^on näd^Aadv^i

а kantopoli se on fšüvi.

_

—

t'äüvik/äZj -k'äD
ťéilvi likka
paksu ťéUvi,
1

'tyvekäs'.

ťěUv elikko )

nämä paAkid^on fiüvikVäD.
'paksutyvinen, tyvekäs'.

k^on

sis^saottas^ťéUvilikko pu / tämä pu on ťéílviZikko.

ťšU, teil

teillK,, teļļeD

'te'.

teil tarviz^läütä nüi

,

siberi / joko ťéu uhze avazittÁ vai? / tämä Aahsi on teillK
ко bakleškA

(ко ov^varma da rarjkkA Aahsi).

o ťšíi, - t Ä --- tii, ------- Z r ^ - z 9 , -hö, -kä, -D
sis^tep^fšütÄ?

(run., L.M.)

/ hepoin morihuB

'työ'.

ken

'jäp^pahaizessl',

rarjkkA ťéu ehk^i kehno sümirj^ko on / hepoinA ко rarjkka ťšiitK
teB,

sis^kera saotteZ: kizop^hevoissA / a süksüll^oli rarjkkA

fäUtÄ savva uvvezlinnaZ / kovvi ťéiit teB, sis^saottaz rataB /
sell^oli mā^'ši montA messä t'iüzä~t’
šüZ / tässK ťiiiz^mejje he-


543

ťáii

po-ín raiskAhuB / paitamaz^oli ühte t'äühö - kuttsumaz^ol-i ühte
ťéUho / miä tänä homnikkoa mühässüsin fšühö / elä гацка тгппиа fäükä

'ära vaeva mind tööga’ / tämä on пгррегг meZ,

kai

ťéUt^han tunnQp^tehä .
fiüinimäinÄ

'työihininen' .

hän oli mainma tekevä ťéiiini-

mäinÄ.
t'iüme/Z, -heD,

-hitK,

-hillK

'työmies'.

ro'nof OYjkl vei vanep ťšiimeZ / a muhofšikkA,
naralXa t’
šUmehill'A,
ťšUni /Ч-. ťáiini

pekki saob^mikump eb^anna vi-

sis ťáiimehed nassaz muhat kai lävi.
'tyven,

tyyni'.

ťšUn^bAma / к^оп' vakain iAma,

tänäpä on ťéiini inmA

ka bo tuli siz^on ťéUni / tänä­

pä on ni ťéiini, vesi seizob^niku parļgeZ / naukas^tänäpä on
ťéiini.
^ťéíitekej/ä

t'ēUtekij/āj -ällK

тал makkajaAA^unta,

'työntekijä'.

annA j u -

ťéUtekejāll^t'ēūtĀ / ťéIXtekijällK ainA

ралккА mahzattaZ.
fšüväki

'työväki'.

a n ü d t'ēiivāki on vennämannA jo op-

pissut^kui ellä soveta oikuka.
tsad/a, -a, -assA

(< v e n . чад)

'kitku, häkä',

on paVVu tsada / pudrumalja рало kiukaAAA,
ťéi / meillK saottAs^tšada kera,
virļkA) / pörriiB,

pertťšiz^

d4. tuli tsada pert-

tsada rohkiap saottAZ

(kuin

tsadassA nät^pörrilB, a Aaihub^nät^ko n ä e d ^

v ertA.
tsaj/ и j -ua, -uZ

(<lven. чай)

'tee',

enstä tsajua juvvaZ

/ romaskoissA tuap^hilvä tsaju / heinä piApoissA keitä t t ä s ^
tsajua,

ко köhittäs^kovassA / varis^tsajus^sukkuri suAap^ko-

vassA / lähevesi siip раЪЧ.\л tsajua.
tsajukarppi

'teerasia'.

* t s a i n i k / k A , -a,
vis^pajatta

ťéinaka

t s a i n / o , -oZ

'teehuone,

-u a a A

tsainika

(iness.

teetupa'.

«ven.

miä

чайник)

'teekannu',

k ä r s K / tsainikaAA^orj

+ illa t.),
tunni

-oiZ

essK olin

(vrt.

tar -

kärsä.

v e n . чайная)

tsainoz

viz

vai


544

tša

kus tunnia / tšainoiz näd on kökiD.
tšaino perem/meZ,

-mehelt,

-mehellS

'teetuvan isäntä'.

Ьвагпо регеттев^рг^'ёг sanamitta vina / tša-íno peremmehelt ka­
sii [iiripf.] / miā saon tšaino peremmehellK: elä pölkä anna.
tšakataB

'(harakasta)

nauraa, räkättää'.

tšakattaja tša-

kataB.
tšakattajа

(V.М. & Т.М.) ~

tšakattaja tšakataB
tšasli'VO

sakattuja

(V.М. & Т.М.)

(< ven. чашка)

'harakka'.

/ sur tšakattaja.

( < v e n . счастливый)

tšašk/A, -a

(L.M.)

'onnellinen'.

'kuppi'.

tsaska monikkain

saop^kuppl.
tseho' tatšnõ

(< ven. чахоточный)

'keuhkotautinen'.

hän

mokomain orjki tseha’tatsno / hän orjako tseho'tatSno, ain räkk’
ä siileB.
tsehotkA, k s . tsihotkA.
^ tsep/a, -assA
tsepa).

(? vrt. ven. щепа)

'ketju, vitja'

(vrt.

on i tšepassA teh^’
iū kantome.

tšernÍAa

(< ven. чернила)

tšetverikkA

'muste'.

(< ven. четверик)

'tsetverik

(kuivan tavaran

mitta, n. 26 litraa)'.
tšetvertťšl

(< ven. четверть)

'neljännes, neljäsosa'.

tšetvertťél virsta stvuppantA.
tsigirinkA

n.pr.

uusi pieni kylä, kielenoppaan mukaan

suunnilleen Baabinon ja Pummalan kylien keskivälissä, ei kart­
taan merkitty.
1910,

Tulan kuvernementista tuotu talonpojat n. v.

7 taloa.

tsihotk/A ^
tauti'.

*
tšehotk/A, -aZ,

-a

moni inimäin tšihotka koleB.

(< ven. чахотка)

'keuhko­

hän tavotap^koAAa k o n s ^

jä mep^kevvällä i konsA süksüllK jätüB / kanervoissA juvvas^
tšajua ked^OA/ias^tšehotkaZ.
V.


545

tso

tšoAn/a

Ьёолп/А,

-а, -aD, -itA

puusta tehty kapea vene' .
kiäj härj^kire meb^Umper.
sis^havvatattaZ,
heit tehāZ.

{< ven. чёлн)

'yhdestä

hän om^pussA kaivattu, hän orj^kerhän enstä kaivottas^hapAkokaka,

sis^keskkohas harotattaZ.

meill^evät^tehä heitK.

i kosso süle kahe pittukkaisia

лайка лайуаллА

kosso süle kahe poleká

pitukkaisia / mejje tšoAn^ori^

kovvi kerkiä, ühessS puasA teh^'šū.

hapApussA tehäZ käytetään

Laukaan yli kulkemiseen / tsoAn^orj^keva / eell'A babinas^sell^
orļ^kaukoAoD, ne on vel pahemmat^tšoAna Umper menemā.
кегаллА,
kavap,

orjki ihna niku sikoi каиколо va surep.

kaivottU

Ьволп^оп mu-

hän on teväv i таглта kovvi meb^eteZ, a каиколо se on

niku plitkA.
^ У
—
tsonasurimoD

(vrt. ven. пшенная крупа)

Vrt. šona-pudru.

tšonasurimoissA tehäs kera gasša.

tsuhni

,,

(vrt. ven. чухна)

sista käyttämä nimitys'.

*hirssiryynit'.

'venäläisten itämerensuomalai­

venaAaized^ain ku^suttas^tsuhni,

meit kutsuttas^tsuhni i somaAaisit ku^suttas^tsuhni, i viroAaisit ku^suttas^tsuhni.
tsumadana

( <ven.

чемодан)

'matkalaukku'.

naputA pannA

tsumadana täünä vatteitA.
tš uť
taAkkuna,

(< ven. чуть)

'hiukan, hieman'.

tänäpä tarvis tehä

ennE teh^'ii miä va tšuť muis an / hänellÄ ко sūn^’šū

peni Aahsi ni, tsut^va kuva oli, niku inimäize kuva va.
tŠūd/a, -a, -assi,

-aD,

-Zja

«ven.

чудо)

sunkurisiin pukuihin pukeutuneet häävieraat',
sis^tsu^'iissaZ: inimäised^oAAas^tšudaD,
pällK,

'kummitus; has­
ко on p u A m a t ^

pannas^suba murnippäi

siz^naizet^pannaz^mehi vattet^pällÄ j.n.e, / väki ла-

^'šissas^tšudassl kai.
"^tšū^'iiss/A, -aZ
tsudana. häissä'.

(< ven. чудить)

ко on p u A m a t ^ s i s ^ s u ^ ’
i issaZ.

tubak/kA, -ka, -aD
teli vina,

'hassutella, esiintyä

'tupakka'.

tubakka annattAZ kera,

ulkona tai eteisessä)

siz^annattas^poikiAAÄ p u ­
zeniha kai toB

(pojat ovat

/ a tubakad otetťši aina karmonnossA


546

tub

poiZ /

(vatteiden suojana koita vastaan)

toin aptekissA koirohtA
tubakkAkarppi

tubakka petťš-i a miä

(naftaliinia).

'tupakkarasia'.

tubakkaAarļ/ко, -goD:

häärunossa mesAarjgot^tubakkaAatfgoD

(run., L.M.) .
tubaretk/A, -a, -aD^ -oitA
kara' .

joko s i s s i ä

tudv/aZ, -assA^

(vrt. ven. табуретка)

'jak­

teit^ubaretka.
-aD,

-aitA

'jokin rikkaruoho'.

me-LllK

реллоуаг^т^аЪЧ-'и tudrassA / tudrat ^ k a z v o v a t ^ e A A O V a Z .
tu/e, -kk'e, -ettA^

-kk'eDj -kkeitA

'olki- tai rättitukko

esim. riihen yläikkunassa tai m e r r assa' .

o^’
š it^siā üllä-ikku-

nassA tukk'e väliä vai? / тегталл^оп tukk'eD, mertoi o t t s a z ^ n ä t ^
p e t t ä z ^ o l e d ^ e i l l Ä sellS kiitäs.
toizez^ottsaz on tue

toizez ^ t t s a z ^ o n suppu,

(olkitukko merran suipossa päässä,

a
josta

silmut otetaan p o i s ) .
tuha/Dj -ttA

'tuhat'.

k o A t ^ u h a t t A ehk^i Л е Н К

sis^aellK saottAe^ťáíXtd suku ettÄ

tuhattA ruhVa / a hejjed^e^'ii vei

tuhadW virsta etemmäZ '/ miä
panin tuhad ruhVa
лаилота.
f
>
tuher/ta, -vaB

' (kukosta)

polkea

(kanaa)'.

kukko tuher-

rap^kanna.
tuh/kA, -ka, -aka,

-kit

'tuhka'.

siä muvvaAAA e t ^ e n p a

ко va tuhkit segAoima (ко on tuhmA ken) / tuhaka pezeD
pata oli ruostunut)

(jos

/ karjgassA pehmitättäZ, pannas^tuhaka

kiukas^hautuma // mejje mez^ihmas^naize tuhka nahka / hän ihmas^hepoise tuhka nahka
tuHka паНка

(suri kormit piäB,

'mäsäksi'.

ajap^kovassA).

otab^Xairo kätte ja sis^äiip^^sär-

kemä venettA ja its kirrop^ovassA,

ettÄ miä sinu sären tuHka

паНка, ni kov vi sutub^venne pällÄ.
tuhkuri
kaZ.

'likainen, tyhmyri'.

ко on tuhma,
tuhmA

hän on niku tuhkuri roja-

sis^era saottas^uhkuri.

'typerä, tyhmä',

mejje siso on tuhmA, ain реллаВ.


547

tuh

tuhmuZ

'typeryys, tyhmyys',

tuhvl/i, -ia, -ib,
tehty kangaskenkä,

-itA

nä mitä sinu tuhmus^teki.

{c ven. туфля)

'tohveli, kotona

joita naiset kesäisin käyttävät' ,

on teh^'šū, алл^оп nahkAj pohjaan nahkainA.

karjkass^

nahass^i maťeriss^

on teh^'āūj on i parussinaisitA.
tuim/a, -a, -aD
tainen' .

'suolaton;

(ihmisestä)

hidas, yksinker­

suppi on tuima / liha on tuima / miä osin turuAtA

ugritsoitA dH. ол^'ёъ tuimaD / miä золаггп ugritsad^H. tuA^ťéi
tuimaD,

vähä вола // inimäin^on tuima

nen ihminen',
uskoo,

'hidas ja yksinkertai­

jos joku hänelle jotakin puhuu, niin hän kaikki

mistä assiass arvoa ep. за.

tuis/atA, -annuD

'tuiskuttaa'.

mii mänimmK mettsä,

kai

oli te tuisannut^kini.
tuisku

'tuisku'.

tuleka ко AuntA v e b ^ e t e s ^ s i z ^ n tuisku

/ ко AuntA tuli pöllUtäB,
tuisukaZ

siskon tuisku.

'tuiskuinen'.

tuizah^’ēi

(imperf.)

tänä vonn oli tuisukas taAvi.

'tupsahti, tuiskahti',

hän tuisah-

^'éi äkkistä pevtťái / hepoin me^sässÄ kustie tuizah^'ii

'juok­

si äkkiä m e t s ä s t ä ' .
tujakkO
menemä,

'oikukas'.

siz^ed^aksA

hepoin on tujakkO

'välissÄ ко l ä h e b ^

ki pittä' / siä od^niku tuJakkO.

vrt.

tuju (kko).
'j tuju

(adj.)

on tuju hepoinA
menemä,
o

'(hevosesta)

äkkipikainen, oikukas'.

'mokomain niku huAAu hepoinA,

heill^

välissK lähe b ^

et^sa ki pittä, mep^kuho t a h o B '.
tuju

ihmisellä)

'tuuli, mieliala?
hän eb^o vihainA,

(?) luonne'.

hüva tuju

(kun on

ep^toru, on vesoAA / s i A A ^ n

mai'AmattA hUvä tuju tänäpä.
tujukko ^

tujukkO

'oikukas, äkkipikainen'.

on tujukko, mep^hil4.’
a kkaisi,
mä.

v ä l i s s ^ e b ^ n n a kini,

mejje hepoin

siz^äkkistä lähep^kovassA mene­

sis^kera s a o t t A s ^ u j u k k o / inimäin

orj^kera tujukko, inimäin ко on siiämissä sis soppiB,

sis t a s ^


548

tuk

sutub^äkk-Lstä,
orļki tujukkOj

sitä inimäissÄ s a o t t A s ^ u j u k k o / h ä m ^ o k o m a i n
hän on hüva,

tukeh/tua, -tumma,
salvata henkeä' .

ďt äkkistä i sutup^taZ.

-uB,

-tuz-in, -tu, -tus^'āi

vette ко Aarļkib^dH. sie^tukehuB,

tAZ: uppoB / miä tukehtuzin eümise

’тълл meni muru kurkku ďi

tukehtuzin' / meb^välissK muru kurkku,
tAZ:

tukehtu / hii tukehtus^'ši
tukehut/ta, -aB

si-s^köhiB, sis^aaot-

iei: tukehutťéi).

'tukehduttaa'.

ta (vattei siiäme лаккаО,

'tukehtua;
sis^saot-

tahto tämä лакге tukehut-

sis^tukehuB) / ni paVVu on savvua

pertťéiš^što tukehutaB.
tukev/a, -a
hava, suuri'.

(yks. gen. + partit.),

-aD, -it

'tukeva,

tukevat^hepoizeD / hänell^on tukev^hepoinA

'varma керогпЛ ' / hän ossi tukeva hepoize / т г л л ^ п
nainA

li­

'varma i voimakaZ' / з е И ^ о л ^ ' И

tukevA

tukevad^meheD / tukeva

korma puit toin.
tuki/ssAj -гэВ

' (moottorista)

pitää ääntä'.

tämä matori

kovassA tukizeB.
tuk/kA, -aka

'höyhentupsu,

jan lisäksi pään p ä ä l l ä ' .

joka monilla kanoilla on har­

топел капалл^оп tukkA velK / s e i

к а п а л л ^ о И suri tukkA / tukkoon suAkissA, pä pällÄ mokomainA
/ se kana on sure tukaka.
tukkApä

'tupsupää

(kana)'.

se kana on sure tukaka,

sitä

k u ^ s u t t a s ^ u k k A p ä kana.
^ tuk/kua, -ku
nainA nukku

' (tulesta)

sammua'

(runossa).

tuli tukku,

(run., L.M.).

^tule lümi/ne, -zek'ā

'salamanisku'.

Jürü tulelūmizek'ā

poAtťéi per^’
ii.
tulev/а, -аллА
tulevaisiZ

'tuleva'.

tulevaAAA vikkoa on Jani.

'tulevaisuudessa'.

en ťéi mitä tu l e v a i s i z ^ e -

neB.
tulinE
pl.

'tulinen, kuuma'.

hepoin on tulinE / tulin sup-


549

tu/ляа, -lema,
evät^tu^Aa,
-AAaZ,

-Ъгп,

-an, -aD

(kielt. et^tua), -aB,

-Ъъ, -limmň,

-л^'ёг, -лЬи

'tulla;

-ллиВ

-ammA,

-a D, -IteZ,

ep^

-a, -лка,

lähestyä; pitää, tulla'.

miä

tuan tähä / kust^aiä tuaD? / miä takas^ t u l l e s ^ u a n teillK /
t a k a s^tullez^amassA ain siitättäs^hepoisia kvtkkiZ / tois ker­
ta tuap^poikima

'poikii toisen kerran' / tuA^’ii k ü l m ä d ^ n m a D

/ sotames^tas^saob^ettÄ tuAka, memrnÄ / eiz^miä lähzin tulema
taZ / tulirļkl pettěri / siz^^ähän^ajа perässÄ üli колте Aellä
päivä tuA^'š-i utelinna / mosse saop^tulimm^utelinna / eb^ne
nejjod^eill^i
ЬиллА

tuAtu

(run., L.M.)

(run,, L.M.)

/ mihsi mei-llä nejjod^ep^

/ kivet hänt seit kirepä tulema

(lähet

hänt кггерй tulema) / (vennässi) tuap^sannoa остров
güj / mü pevvä tuammA / künnüse päll^ep^piä issussA,
ioAaized evät Ьилла / hän tuli sotamehentK väliä,

[- sürsis^koé-

siz nai /

vähäisi ко tuli läsimä sis taz ohki kovassA / mihs et tuAAud
meill'Ā kattsoma,

korisseleD

'olet ylpeä', karria oV, et^tua

meillK kattsoma konsa / miä panvozin sinnua minuka i mihe e t ^
tulD / tua väliä,

lehmK puskaB / ко om^makkia taikina,

ко bo

hüväs taikina happanessuD, sis tuAAas kohokorized leiväD.
tulli-aukoD

'veneen reunassa olevat reiät,

joihin hangat

työnnetään'.
tullin r-j tullipuAkaO

'veneen hangat'.

tullipuAkad^en-

nell OAAaZ.
tulli-norA

'nuorasta tehty hankasilmukka,

joka pitää ai­

roa paikoillaan'.
■X
tuM/o, -лоа

'sato, vuodentulo'.

_ _
_
tānāvo^’šizeAAĀ г и к к е л л ^

on vähä tuAAOa.
tumak/aZ, -kaD
makkO).

(vrt. ven. туманный)

tänäpä on tumakko глтА ^

'sumuinen'

(= tu-

tumakaz iAmA / silmää on tu-

makkaD ко e v ä d ^ ä h ä hiXvässK.
tumakko ^

tumakkO

'sumuinen'.

tänäpä on tumakko iAma

'niku savvukaz^iAma '.
tuman

(< ven. туман)

'sumu, usva'.

üllK ain sao t t A s ^


550

tum

sto utu on, а päivälZK sis saottAs Što tuman on.
tummuk/aZ, -kaD

'samea, tunima, likainen'.

tässÄ parjges^

on tummukaz^vesi kera ко bo p u h a z ^ e s i / tämä длагг on tummukaZ

'eb^o sirk-Lä, siz^on tummukaZ / kuntoon kera tummukaZ,

ко

bo oiki sirkiä / silmäd^on tummukkaD / ко on in-imäinK läsiv
sis saottas въллА ori kai silmätkl tummukkaD,
tunel/i ^ tuňel/i,

-i, -ia

s i z ^ ä l i s s K menimmK läpi ma,

(ven. туннель)

'tunneli'.

läpi tuneli / siz^man^na' Auttsi

menit hüva ma tuňelia.
turļki/ssA, -n, -ziD,

-Z

'tunkeutua, työntäytyä'.

siä

tas^turjkizit^iukaAAA / hän taz^oma nenäk'ä turjkis^sihe.
tunn/i, -i, -ia

-ia, -issi

'tunti'.

tunni aika a n n a t ^

hautussA / miä menin ühessi tunnissi / välissään tunni aika
va / miä tunni essK olin tsainoz viz vai kus tunnia / meill
on murkina va ühel tunni / miä tuan kastoissA tunnia
12) murkinaAAA / kirikkos^snuzba алир^кйтте tunnia
tunniP

tuňňiD

(huom. ven. часы)

'kello'.

(kello

(kello 10).
nämä tun n i t ^

kävvät^kui kehtavattA / s i z a l i pantťéi pantu tuňňiD —
miä tuňňid^Aunasin sinu essS poiZ.
tunta, -nnen rsj -nnQn
tunnE),

-nneB ^

teD), -nziD,

-пп'дВ (kielt. ep^tunne),

-nsl,

siz^otap^tunta,
ri meZ,

(kielt. en tunne),

ко

-nneD

-nzin

-ntaisin 'tuntea; osata'.

(kielt. e t ^

(kielt. en tunettÄ voib^onna

on ikä herjkl suimaZ / seizvossikkA,

napu-

tozo zemsko mikkoa ep tunteD / sotames tas saob ettÄ

miä tunnen teitX / a miä en tuntet ken oli / Vennosse tunnab^
va hän ep^tunns

'hänen veljensä osaa, mutta hän ei osaa' / ко

n o i s s a z ^ o r i k i suku väliä menemä,
ла,

siz^a u n o t t A Z ;

tunn^i олла / ко tunneb^emäss e лиеЬеллА,

ep^tunne AueteAAA,

siz^i

tunzit^uA-

siz^emässe,

a ко

samma itettKZ / tunzin saksa keltÄ

kas sanna / miä tunnen hüVässÄ tarkatA / miä en tunn 9 takkaa
/ siä ot^takova,

tunnet^hüvässS ťéiukka

tapp'dja, ken tunsi

tappa

miä tuntaisin

kuulisin, niin osaisin'.

'kun

[seteurasti]

(лике) / ken niku oli

/ ко kulisin,

ni

siz^


551

tun

tun/tua

tun/tua,

-nuB

■tuntua, olla tuntuvissa,
rojassA tunnuB ^

(kielt. ep^tunnu), -iunnuD,

tunnettavissa,

näkyvissä'.

-tuiZ

ггккА

ЬиппиЪ^ггккА roJassA sananparsi / oma hepoin

tunnub^että:IIÄ 'oman hevosen tuntee kaukaa' / tunnub^ettX
tämä on norep,
ehk^

tämä on vanep / inimäin tunnup^ko on vironain

venanainA ehk i jeüre dali tatavina / inimäin ко on vä-

riittÄ tehnüD,

sis^tunnub^ärestä;

saot^sto siä vavasiD, s i s ^

hän äkkistä pötäsUB / ep^tunnu mittäkki sellR 'ei näy mitään
siellä' / vankia hurs^'él hän eb^i tuntunnuD 'oli lunta maas­
sa, eikä erottanut miestä,

jolla oli valkea hursti yllä' /

tanvennA vehoitA p a n n a s s e äre, et t u n t u i s t e .
tup/atA, -pan,

-pa

'tuupata',

miä en taho tupatA / miä

ко tuppan niska sinnua / tuppa häntÄ mänemä sittÄ.
tuppi

'tuppi'.

tuppia

'tuuppia'.

tupuk/aZ, -kassi
tupukkassl

'möykkyinen,

takkuinen' .

viAAad^ännäs^

'kasoihin, möykkyihin'.

tupukkO
tupukkO

hän suvvap^tuppia niska toissA.

'epätasainen

(kankaasta)'.

nät^tämä maťeri on

'kankaassa on möykkyjä, ei ole sileä kangas'.

turh/a, -a
turha

'turha'.

siä t e t ^ u r h a ťšUtS.

'turhaan, suotta'.

turha siä vina e

d

/ turha

miä vina jun / miä käin linnas^turha.
turk/klj -i
ла

'turkki'.

hetu meni sauna,

viskas^turki nau-

(hoku).
ťurm/a

тюрьма)

ťurm/a,

'vankila,

-aZ

tyrmä'.

i kerräläizessK elä kel^'ši

-aza,

-assA ^

-assa,

-a, -i

thrmassa i bolnitsassA i surmassA
(et tiedä milloin joudut näihin)

i Väki on kaig^nälkäin sei ťurmaza / ken t h r m a z ^ b ^
se е р ^ е л р а hüvvä Aauta / se m e s i ä s i petiä
s a o t t A s^etlä)

{■< ven.

/ tVrma ka pannaZ,

/

issuD,

(tiirmas^^on s i s ^

sis^saottAZ: se pan^'ši häk­

ki / miä vältfšüzin ťurmaasA = ťurma en tavannuD / hän on oikia inimäinK,
kiz väliä.

a ve^'ēi turma, hän eb^o värä / mes^'urmassA pak-


552

ťur

ťurmavatteD
pältÄ тоЪетрь

'v a n g i n v a a t t e e ť .

(sic'.) .

turnep/рг Г-! turnep/pl, -pia,
tai vir.)

рапгттА kai ťurmavattet^

'turnipsi'.

у

тегЫ^оп

--LD, -pitA

(< ven. турнепс

tänä vottA hüvät^turnepiD.

—.

__

turnip/pAj -а, -poitA

'turnipsi'.

turnipa na^’šiD ^

le-

heD / miä isu^'šin turnippo-LtA dH- mošķu каг söi väliä,
turov/oj -otA,

-nOj

kä antamaan, hetas'.

-oitA

(vrt. ven. тороватый)

'herk­

turovo = ketaZ / hänell k от mitä,

sis,

hän от^таглта turovo / mejje napuri nain on turovo.
turp/ossAj -oB,

-ozin,

orj^kuivannuD, p ä ä s e t t e ,

-oi

'turvota'.

as^'šia turpoB;

ко

sis^turpoB / miä s ö i m ^ a V V u papuitA

dK turpozin / lehmK söi rukkitA pal4-‘u d4 turpoZ.
tuvpuk/kA, -ka, -aD, -koitA
nen' .

turpukkA,

kap on,

'jokin kala,

säynävän tapai­

hän on niku säiinijä, va on aurep,

niku suik-

säiinijällä r i p u b ^ a M A vattsA kovepi ко hänellK,

turreiza

(?)

'äreissään'.

ко om^ohmo/ioiza siskon tur-

reiza / pahassA melessK on turreiza / miä on tänäpä turreiza.
tur/u, -rua,

-иллАг-^ -илла,

-ид, -uitA

'tori'.

niittoon

turuллA kaikiллaissA kramia / kuza läkk’
ä p^kahs naissA,

sell^

on turu a kuza l ä M J ä p ^ o A d ^ a i s s A sell^oллaz^лataD / s i z ^ e nin turuAAA / miä ко теп linna,
tur/vaZ, -pa, -рака
^'éU / Aahsl ко iteB,

siz^men mukka turuAAakkI.

'tikapuut'.

siz^äpi

turvaz^om punkkissA teh-

turpa piselläZ / se mez^nüd__jo

turpaka käüЪ^naiзeллA kun nainen on raskas.
turvazAarjko:

poikaAarjgot^turvazAarjgoD

tus/atA, -kama,
скучать',

-kaD,

-kaB

'tuskailla;

(run., L.M.).
ikävöidä, ven.

miä en taho tusatA / moni inimäin tuskap^kovassA /

hänellK m u t ^ e b ^ meleZ, аъпА kotto tuskab / hän tuskaB, hänel­
lK piäb mennK sotamehessi / dovarišad^ļā^'ši ikävöimä i tuska­
ma, ettX m o n e d ^ o pässäz^likemmäs^ottoa / ко tuskaD, siz^miä
läkkän hilvvä juttua,

siz^urozutan / nain kons^tuskap^kovassA

siz^otat^kini ja herot^häntÄ,

siz urozutaD.


553

tus

tuskA

'ikävää, ikävystyttävää, ven. скучно',

тглл^оп

t u s k a l l a / täss^on tuskA оллА.
tuskainA

'helposti ikävystyvä, ven. скучливый'.

hän on

ni mitäle tuskain kai.
tuskan/essA, -en

'tuskastua'.

miä tuskanen tähä kaikki­

ne .
tuBOt/еллА, -tema,
levoton'.
ittsiä,

-ten,

-teB-teleB

'tuskailla, olla

miä en taho tusoteллA / tusotteB,

ühte koika pannaZ,

sellä bo hiivä, toise когка p a n n a s ^

setiä bo hUvä / mitäle mejje
o terve viskab maha ittse,

hän siz^v i z o b ^

lehmK tusotteleB, taita hän e b ^

vähänn aikA siz noizeb iillällK

taZ.
tuššU

'haukkumasana',

ais^siä tussU!

hän orjako tuššu / ämmä tussU

'haukkumasana' /

'vanha kuukunan muna' / sis^tep^

toize oiku što naizeläj it ain rohkiap saottas^tusšu.
tutkameP:
pohjukat'.

tutkam/e,

-ettA,

-ija, -ikä

'loimien loppu-

раЪЧ.'и tutkamija / tutkamika оттеллаХ,

paikattaZ,

vaikkA mitä ompele / kuho-le tutkamet^hāvvis^'ši, en sa kätte
// tutkamed^ļävät^karjka o^sassA,

sis^le^'šitāttāz^niku kassA,

molem mad^o^sad^ävväz^aukl / tämä kertA jā^'ēi pitet^tutkameD.
tutk/ia, -iB

'tutkia, ottaa selville'.

s í a a

A

kai tarvis^

tutkia takka / küzüttelep^kai, tahop^fäitä kai mokomat^saлaassiaD,

sis^tutkiB / hän t u t k i p ^ a i mokomad^ssiat^takka.

tuto

'haukkumasana',

ais^siä tuto.' / siä o d ^ i k u

tuto /

mussAлai 8 i ku^suttas^tuto.
tuttAh/ussA, -ussuD,

-u

'tutustua,

tulla tuttavaksi'.

ot^siä tuttAhussut^häneVä? / tuttAhu häneVä

'tutustu häneen,

tule tuttavaksi hänen kanssaan'.
tuttAv/a
'tuttava',

tuttEv/a,

-аллА,

-assi,

-aD,

-itA,

-iллA

melkettä miлл^oл^'éi kai tuttavaD / r i s a d ^ a k k a -

zin petteriz^UhellÄ tuttEvaллA / ко bo veljä,

siz^on hiivä

tuttAva poikA / elä tartu häneVä niku nät^^uttavassl / k ^ d ^


554

tut

ггкаг пг sis on р а Ш ’и tuttAvitA / ЬиЬЬаУгллА ďi викилагагллА
kāū^'šī.
tut/tua, -uma,

-uziD,

-и

'nukkua'

(lk.).

miä en taho

tuttua enepä / me tutumaJ / ni kavva tutuzit^tänäpä / tutu,
tutu,

elä no-Lz^vel iXllällK / tutu tutu lintuni

(run., tuuti-

laulusta, L . M . ) .
tuttu Auttu

'hokema'.

tuttu Auttu miä trubi'^'éin (run.,

L.M.) .
tū^'iikko

tū^'iikkO

ja pestään astioita' .

’niinitukko,

jolla pyyhitään pöytää

tu^'iikk^on minek'ā Aauta pühittäz^da

rissoitA pesaäz^mineVä / tu^'iikko on minek'ā pessäs^Aauta d4
rissoitA,

rogozainA

'niinitukko' / kuVaz^on rogozain tu^'iikkO.

tässÄ rogozoit еЪ^о, ni siškA / peto peri,
Auzik paukah^'ēi, tu^'iikko tuizah^'ši

kiug'dz^veri, pata-

(hoku) / hän orj^o tu^'iik-

kO rojakaZ.
tuAUAAA

'tuulastamassa, kuv. riiustelemassa'.

kävväs^häneVä,

astvagaka / тез ie p o i k ^ l i

tuAūAAĀ

tänäpä ^млаллЛ

(kuv.)

'ко poikA mep^fšüttöi jure'.
tuAa stagana, ks. stagana,
tuli

'tuuli'.

siAA^on ni kerkiä киккала, niku питала tu­

li .
tulimüll/ü, -Ü

'tukkapölly'.

tulimüllü ni ... sanotaan

lapsille kun tukistetaan / teki mokoma tulimüllü pähä.
tuAtu/a, -ma

'tuulettua'.

tarviz^vatted^nämä vejjÄ tuA-

tuma i' kkun^na'л л А .
tuAus/eAAAj -selema,
tuulettaa itseään'.

-selen,

-sele,

-eA^’
éi

ко med^niko Нилккита,

'tuullutella,

sis^saottAZ: t u l i t ^

tuAusselema / ka on näd^läsiv inimäin ко тер^килккита,
niko üht pätÄ ко o m ^ e r t ť é i Z ;
miä теп tuAuaselen vahaisi,

tsaska vina join,

rarļkkA / hü tuAuseA^t'ši / те vähäisi tuAuttele
ikkunnaAAA.

hän

sis^saottAs^tulit^tuAusselema /
tuli vahaisi
tuAussele)


555

tuyi
*
ЬилиЬ/еллА, -tele

'tuullutella' .

me vähäis-i tuAuttele

tuAussele) гккиппаляА.
tuppia

'pöllytystä, selkäsaunaa'.

Vähäbse / hän sai tänäpä tuppia

annA hänellK tuppia

(ко lüvväZ).

tuvva, ks. tovva.
tvorog/a
mä'.

tvorog/a,

-a, -assA

(<^ ven. творог)

jamakkA pannas^kiukas^pa-issuma,

'rahkapii-

sis^tuap^tvovoga.

sis^

tvoroga pannaz^as^’
šiaZ, pannas^kansi pällK dH, kivi pällK,
tĀ pällK pannaZ,

sisese tvoroga happanep^sellK as^'ēiaZ, s i z ^

otettas^seltÄ asjt'šiassA sis^pannas patta ehk^i талза,
n a z ^ e t t S sene tvoroga pällK,
maitu.

sis^an-

sis^sitä ku^suttaa^kera hapa

taлvenna ко lehmäd^eväd^annatA maitua,

maitua süvväZ,

vet-

sis^sitä happa

otettas^pudru pällK г muni pällK,

leiväk'äkkl / miä käin elläs^tvoroga ossamaZ,

süvväz^

küli mütällK /

tvoroga happanutettaZ / tehäs^tvovogassA vatruška.
täheizä

'tähdissä

(taivas)'.

täheizä on / tänäpä oli ko-

vassA täheizä.
tähen/tä, -näB

'merkitä'.

mitä tämä uni tähennäB? / bes-

senno sana tähennäb^mejje visi Ьилли.
täh/^'ši

tah/^'él, -^'šiä, -еТ), -^'éitK

ninta ко tokuB sis^saottAZ: квппг koli taZ,
inimäizeltK henki

lähsi väliä,

tähti lensi taivaalla)

'tähti'.

tāh^'ēi

tāh^'ēi hävvZz /

kennibit' koli paraikuZ

(kun

/ tänäpä hui mont täh^'iiä, miä näin,

tokku.
täi, -tK, -D, -tK

'täi'.

siaлл^on täiD / U h e d ^ n vate-

täid^a t o i z e d ^ n pätäiD.
täki/ssä, -Z, -satťéi

'lyödä,

löylyttää'.

sellK täki-

sātt’ši oiki tavalizessA / täkis hänellS hiivä ťšipa (= lü häntÄ).
*
tāķ/ķl^

täk/kl,

-i

(vrt. vir.

täkk)

'ori'.

hänell^on

hiivä takki / miä en ťái ittsekki millin hän on täkki
hän toi väkevä täki лattoiлtA.

(L.M.) /


556

täk

täkk'äi/nÄ, -eitS
t o '.

'takiaisen k ü n n i

tarttuva mykerökukin-

mejje serjo’ža vizop^täkküisitX.
täkäläž/nÄ, -eit

'täkäläinen'.

hän on täkäläisit i-ni-

mäisitK.
tä/mäj -häj

-ssÄ

(iness.), -stX

(elat.)

'tämä'.

lehm ep^taho puss А / tämä on nüt^^ummikko inimäi-n,

tämä

ep^kule

sanna vaikkO mikä олко / tähä Aaherjki on p a W u ru^'éia pantu
// m o n . k s . nä m ä .
tänne

'tänne'.

hän

- korovina

on vadointA virsta kaXs

tänne iileZ (nimittäin Kukkosiin) .
tänäpä

'tänään'.

zemsko miko küzüB: mitä siä ot^sUämZzä

tänäpä?
tänävo ^

tänävonna ^

tänävottA

'tänä vuonna'.

niit^tänä-

vottA tuli uz^opettaja taZ / tänävo troittsassi лике m a n t a i t ^
ep^tehD^ensikki / hän tänävonna puttu hepoisissA hiivässÄ (sai
tappiota hevoskaupoista).
^

_

_

tänävo^'äi/n /-^ tanvo^'éi/n,
nen'.

-ssA,

-геллА,

-zeD

'tämänvuoti­

tänävojt'iin varsA ļ kahsi tānāvo^’šissA varsa / tänävo-

^'áizeллA тиккелл^оп vähä tuллoa / a tānvojb'šized^ o

оллаз^зо-

raD.
täpize täiinK

täpizemä täilnK

nS, p i r i p i :ппалла,
täpitäUnÄ

'täpitäiinK,

täpizemä täü-

äve t a s s a ’/munitaan vakkA täpize täiinK.

'täpötäynnä'.

miä toin viheltK akanoitA, pä-

revaka täpitäiinÄ.
täpäveltK

'täpärältä'.

täpäräizeltä

miä pan va täpärelt kini.

'täpärästi,

täpäreltK'.

tämä novA pi^'āi tä-

päräi:zeltä va kini.
tävi/ssK, -гъВ,
nikkA tärizQB

-zbi -ssäZ

soida'.

budKl-

'herätyskello soi' / rattat^kivimatA mütällÄ tä-

rissäZ / hilVapi siä täriz’
3 .
'
tele !

'kolistella;

ole siivommin'. vähemmän kolis­


557

tär

tärizi/ä, -ätÄ

'joka pitää ääntä'.

ken läkk'äp^pal4.'u s i s ^

aaottAZ: ais^siä täriziä / hän orjako tär-iziä.
tärkintäi/nÄj -zeZ,

~zeD

'suuri puuastia,

pienennetään ja suolataan säilytettäväksi'.
^'éía mokoma,

jossa kaalia

hän on ла 1 1 Ъ as-

kui on алЬА лаззъ, ninta i pältÄ.

sinne meb^mo-

nikkaise kümme tovdria vettK, mikäd^on tärkintäizeD.
pussa tehäs^sinÄ,

hän tehäs^va sinK,

sis^a-

krošittaZ, kapussAravva-

ka / tärkintäizes^tehäs^kapussa / t a v v i z ^ e j ļĀ tärkintäinÄ
likkoma.
tärk'ähtä/B, -mä
oraz^ o
täB.

'orastaa'.

oraz^noizep^tärk’
ä htämä /

tärk'ähtäB / oras^ko aMap^kazvoa sis^saottAZ: tärk'äh-

ka massA Jo no-izeb^vällä,

ma silämessÄ Jo näUB, s i z ^ o

sis^tärk’
ä htäB / ovaz^ähäisi.

tärk'ähtäB / or a z ^ v e l ^ e p ^ ä v V ä h t ä

/ poho kera tärk'ähtäB / voho tärVähtäS / roho ко vähäisi on ma
pällÄ sia^saottAZ: Jo tärk'ähtäB, a n a p ^ a z v a n ä d ^ o h o / mejje
ruiz vassA vähäiai tärk’
ä htäB.
^

—

täräh/tä, -^'ši

'tärähtää, paukahtaa'.

ко J ü r i z s p ^ o v a s -

aA, sis^saottAZ: aka kovassA tārāh^'ši.
tärähüZ:

т е г И ^ о т ^ г к к а г а ь п varsA,

(kovasti pieni)
tärähUtäB

ae К^оп tävähüz^ni

/ se k^on tärähiiZ.
'paukauttaa, p i eree'.

aia tas tärähiltäB.
*
tä/asK iei täzä), -stÄ, -hä

ко meb^mütä väeaaK,

kuza

väki iauB,

'tässä, tästä, tähän',

miä

täaa^olin / täatX / miä tuan tähä; sensijaan kuza mutta taas
kuat siä tuaD? / zemsko saoB: elä vei tähä noia sittuma, täa^
_ ■
’
kohasema eb^veitÄ sitta takantA poiZ / tähä лакецкг on paV-

8Ä

Vu ru^'iia pantu / miä kelzin häntÄ: elä külvä tähä ruiasA.
tā^'ii

'täti'

(vrt. mere tā^’
ši).

ainhan sisare A a h z e d ^

Veljä лahzed^on aurep suku ко tā^'ši dali dädä.
*
_ _
tättäräZ: meJJe ded^ain maikki: tättäräa teh^’
iU.

miä

en ťéi kust hän sene sana oli saD, dedaAta vai keltK.
tävvell/ine

tävvell/ine,

'täydellinen, täysi',

-ize,

-isaK,

-izeD,

-isitÄ

its^on tävvellbne inimäin, a ain on


558

täü

Aahai melillS = vähä arvoa päZ / ved^ep^hän o vei tävvellize
melek'ā

'nor^in-Lmäin ко on' / tävvelline гпътйгпК,

hän ep^pet-

tele kettä.
täiinÄ

'täynnä'.

вгго aelk'I täünÄ 'anna selkään' / т г л л ^

enepä bo tarviz^miAAa jo orj^kampletťál täiinÄ / ka sUämissä
on, siz^on närä täiinÄ.
^täiiZ

'täysi, täydellinen'.

hän on täilz^atamana / siä o t ^

täUs^k'äkk'äj ä.
täütEläinÄ

'täysi, täynnä oleva; kokonainen'.

ku on täii-

tEläinS / vesiparjkl on täUtEläinÄ / marjavakk^on täUtEläinÄ^
marjoit täünÄ.
tökö/tfši, -^’ēikā

(< ven. дёготь)

'tökötti'.

hampai

VO j je ttas^tö kö^4 i k'ä.
tör/kö, -k’
öä'^-köä,

-könnä,

-össi,

-öD

'törky, roskat'.

se mikä eb^mahz^mittä ae on törkö / r i k a d ^ e h k ^ ö r ö D / töröd^
jävväz^etteppäij

a rukVed^mennäs^takka

(viskattaessa)

/ meill^

on iimper honei kaikinnaia Ьлатиа ajettu ко om^mitä kaikinnais
törkbä / kaikinnaissA rupua rapua

'niku kaikinnais törVöä' /

miä en o vizannuD mittäkki käivOj

a kaivoz on törköä täiinÄ /

hän eb^avit mitta,

hän on sell törkönnä,

tanttsimaz^i лаило-

maZ / ко pahmassA vizat t a z ^ m i k ä d ^ e törö d ^ ä v ä D ,

neit aaottAe^

peräD.
törökäZ
tu.

'likainen'.

somm^likaz^maitU ehk^i törökäs^mai-


559

иЪ I

и

и Ы г к /aZ ^
лА

иЫг-к/д Z, -assA,

'suolaheinä'.

-kaD, -kaitA,

-käissä,

-кагл-

и Ы г к к а г л л ^ о п sure\jputeD / mü kovjazimmA

pal4\i ublikkaitA / moned^on suppia keittänned^ublžkka-issA.
ийало

(zeleno)

meill on udaAO

(< ven. удалый)

(zel'no) mullikki.

uffatk/A, -a, -aka,
koukku'.

'hurja, uppiniskainen'.

-aD,

-oitA

(< ven. ухват)

'pata-

uffgtkaka pann a sopatta kiukaZ / koáéoAaized^uffat-

kad^ū^'ēi, maha.
uffatkjaAkA

'lenkosäärinen'.

ugritstarhaZ
"^ugritts/A

'kurkkutarha'.
ugritsA), -aD,

огуреЦ/ g. огурца)

'kurkku'.

-oitA

-oitA

ven.

ugvittsA-vatt'ši / dobvova ot-

tsaz^orkois kazvotattaz^ugrittsoitA / волагвгЬ ugrittsoitA
le-ikatťái süäme г vettÄ г зола / miä osin ЬигилЬА ugritsoitA
äü олЬ’ёг tuimaD / miä soAazin ugritsad^d4 tuA^ši tuimaD,

vähä

зола,
ugrittsA-vatťii

'kurkkutynnyri'.

uher /^'ii, -i, -^'áia, -ikä,
tai pienikokoinen)'.

-iD,

-^'iitA

'kaira

(suuri-

miä osin turuAtA uvve uheri / A a s s a s ^

puho aukkoa minek'ā, se on uher^'éi / uhevika aukkoa лавкета
'kiertämään polsolla aukkoa'.
uhki/a, -аллА,

adv. -ass/1

'ylpeä, kopea',

ken on uhkia,

se kaikkika ep^taho lätäkki, hän p i ä b ^ i k u ittsiä va hiivännÄ
a toin niku eb^o mikk'ā / moni inimäin on uhkia.

hän ep^taho

lätä niku kennek'ā / monikas^aAAab^uhkiassA / uhkiaAA boranaAA on ain sarved vereZ.
uh/kua, -uB,

-kuvattA

oja uhuB = oja uhutaB

'tihkua; hyllyä

(suo); syyhytä'.

'oja on jäZ, s i z ^ ä pällÄ seltK ajab^

vettä' / kun suolla käy, ja hyllyvä suo niin kuin lainehtii,
niin sanotaan:

so uhuB / s o d ^ h k u v a t t A

sis^ellÄ es^ai

'ко met^sotA mütällÄ,

niku Aaineiza m e B ' / ni oli vajovA so, kai


560

uhs

uhku /

8

el\j 3 li. ni. vajov so, ettK kai uhku / penil лаНвгл

saottas^ikemed^uhkuvattA ко hampad^noissaZ // kippiä ко päzeB,

sis^sühüB,

tahoB,

sis^saottaz^uhuB / sis^saottaz^jälle ко nain

sis saottaZ:

hänell uhuB

'sühüp kera,

t'ork'amissA ta-

hoB
u/hai ^

u/Xsi,

_

-hze,

V

- h s i t ^ -hsitA,

-ssA,

-hzeZ,

-hzeš,

-se,

-hzeD,

_

-H s í a a A

'ovi, uksi'.

ďi its läHal menemä

uhzes poiZ / kopahutan u't.se, nain tuli uXse / inm ikkunoit
V

iMm^uhsitj

V

a täiin^on Aahsit

(ugritsA

= a r v . ) / aukinain uh-

si / miä avvan uhze auki / natAAa uhze ez on resotkA ко kanad^o^/iaz^natanaZ / kahsi aukinaiss^ussA / miä noizen usa^avvama / kelle koAahutab uhzeZ / avatka uhzed auki.
uhut/ta, -aD,

-aB, -attaZ

yllyttää; tehdä mieli',

' (vedestä)

tihkua jään päälle;

oja uhutaB = vettK a j a b ^ ä pällK /

soja inma ко t'dijjāB, siz^oja uhutaB / uhutaB,
ma leneB / taAvennA
mitä siä hänt^uhutaD

lähte paikk^uhutaB i somad^uhutattaZ //
'yllyttää' / naima uhutattaZ / sinnua jo

uhutap^tas^sinne menemä
uikom/a^

uikom/A,

kohta suossa'.

taita soja i-п-

'sinunnA meli tep^sinne mennÄ taZ'.
-a, -aZ, -aD, -itA

'vetelä, hyllyvä

täš^soz^on paVlKi uikomitA / soz^on uikomaD /

uikomad on, hän ep^kannat^inimäissÄ pällÄ,

hänell^eb^o pohja

ensikki / uikomaz^oli vettä vUhössa / Aavva surukkain se ho
uikoma, a i^er^'ēi surukkain,

se jo on uikoma / karassijärve

uikomaz^on paVlV sorsitA / karassi järv e z ^ n paVVu uikomitA.
kezäl lUvväs^heinä a kevväittä hän niku orjkl järvi.
o SO a hän on vesi,

ilmivesi.

hän e b^

hän on ni vajova, ett^i pohja

bo аллА / tämä uikom kovassA vajjoB.
uitokkainA
uit/to

dem. k s . uittO.

uit/tO,

-o, -toa,

s e l \ _ o m ^ e n uitokkainA.
-toZ,

-to, -oD,

-toitA

'met­

sän keskellä oleva suonsilmäke, vetelä kohta maassa, veden
alle peittyvä alue kahden harjanteen välissä',

mettsi v ä l i z ^

mokomain oja niku, märk'1 paikkA mokomain / uitod^oAnaskl ain
sUrgUi väliZ.

hän on niku oja, mettsäs^u^suttaz^uitoD,

^'iiil ku^suttaz^ojad^rohkiap.

ni-

niku r o h o k a s ^ a i k k A hän on /


561

иЗС
mettsäz^ühez^uittos^kazvop^hüvä roho.

ргккагагп vajova, а

suvi ко on sisese on so, a ргккАгагп ко on kuivi majje väliZ,
sisese on uitto / mejje hepoin vajjos^uitto.
selloon sammeled^mokomaD,

vesi on pällÄ,

hän orjki vetelä kai / pite nenä no-

kassA Jozeb^uittO touksare.

soz^on vei märep koht,

vaAub^ni-

ku vesi sinnE, anarļgop paikkA niku vei soZ / pitkäz^nenäz^on
sured uitoD / on i kahe колте virsa pitukkain uitto.

ко еЪ

o^pehkozikkO ni s i z ^ l ü v v ä z ^ heinä / üli uito tarviz^männS.
heinäm^maAAA hän on märäp kohtA mokomainA.
vajovapi

rohkiap vettK,

(heinämaan keskellä o leva).

uj/jua, -uma,

-umaZ,

-un,

-uzin,

-u

'uida'.

täss^' ran-

naz^on hiivä ujjua / miä noizen ujuma / Aaukas^āii^'ši n a h z e d ^
ujumaZ.
UQu/tta, -ttemma,

-taB,

-^'áin, -tA, -ttAkka

'uittaa'.

hil mān^’
ši hevoiss^ujuttsmma / ujutA hepoinA! / merjkä ujuttAkka hepoinA!
ико-лок/ка

ико-лок/кА,

-ka,

-aD, -kitA

'sateenkaari'.

ико-локкА tempab^vettÄ taivas^sossA ehk^i järvessÄ dali kanaVassA.

(Kun tuli puhe siitä käytetäänkö ^ukkO-sanaa, kielen­

opas selitti: meill^evät^saot^ukkO, ukko saottas^rantkunnaZ.)
uksu/Z, -ssA

(< ven. уксус)

'etikka'.

pannaz^ette

sinnE patta

paD,

e b ^ a z e väliä sitä kraska.

sisään

(pyykkipataan)

uli/ssA, -z'^mma, - z '
b D, -з-эВ, -ssaZ,
äänekkäästi'.

miä en taho ulissA

вола i uksussA

/ вола d4 uksussA ко

-s^'ii

'ulista,

itkeä

's u r e l l ^ ä n e l l ^ t k i ä ’ / mitä

ain uliz^D? / hän ain uliz^B.
илк/ка, -kaZ,

-ka

«

? v i r . hulk)

'joukko'.

toisika m e ­

ni илкка - toisika ühte meni / hän on toisika илкка 2 / k'uzani
оллаг,

hän on ain UAkkaZ / uAkk^aika meni = se on niku kavva

aika / miä menin kiillä d4 u A k k ^ i k a oliiļ^kūlāZ.
илко
nemä

(L.M.), -Z

'ulos, ulkona',

(= и И ^ в а л л А menemä)

viska se koer илко me-

/ hän UHt p ä t ^ u A k o z ^ o n i t t e l i , tai­

ta patentu / ehäm meillK saot илко

(T.M.).


562

илх>
^

-

илуо/а,

_

-та

'ulvoa'.

иттгвкещ/деР, -kbtÄ
saappaita.

koera noisi meit ettsimä ja ияуо-

'umiaiskengät'.

ker^kit pettäz^i paraikukki velä janaZ^
ťiiiZ.

juhtAnahkA^

каЬ^кегаллА
umpe
pe

ennen ei pidetty

nytkin vielä pidetään työssä ummiskenkiä.

kons niku пйЬ^релЬо-

josta tehtiin ummiskengät.

ол^'ёг каЪлик-

(uramiskengissä, anturoita ei o l l u t ) .

'umpeen; jälkeen; pussiin; ymmälle'.

lehmK jäb^um-

'menee umpeen' / hän лаккав^кйпв umpe zadatsiza

jälkeen' // ťšíitX mitä teB, ep^tunn^enepä tehä,
Jäi umpe / umpe jo jäiD,
kirja A u e t k o

'jätti

sis^saottAZ:

ко enepä et^sa arvoa kui tehä /

et^sa arvoa,

jäi jutuka umpe
sukka umpe

ummis-

kera saottaz^umpe jäiD.

'joutui pussiin puhutuksi' Aazzen

/ hän
('-^лагеп)

'kavennan sukkaa päästä'.

umpikanteZ

'pilv/essä, - e e n ' .

paraiku iAm^on umpikan-

teZ

'pilvet peittävät koko taivaan' / kai löi iAma umpikan­

teZ

'ко orj^kai Uli nät^taivaZj
umplkoljo

ко o m ^ i l v e i z ä iAma'.

'umpisukkeloon; umpikuljuun'.

umpikoljo / häm meni pohja umpikoljo
löi umplkolj o

'ep^tua vertÄ,

siz^liib^umplkoljo,

vakia löi maha

'umpisukkeloon' / pä

a s i s ^ e r ä s s Ä häne vas teb^aukl;

häne lUd^ni kovassA,

ettK s i s ^ h ä m ^ e r ä s s ^

auki teB.
у

umpinai/nA, -zessi
sl kini

'umpinainen'.

sis^katad^umpinaizes-

[astian].

umpipetťéii
meni umpipetťáíl

'umpipettyyn'.
'vetel mokomain,

tänäpä oli soj^ korre,

voi

kai jäp^se petfäiimaitU i

kai ühte, hänt^et^sa eri petťéUmajjussA ' / voi jäi umpipetťáii 'petťšUmaitU k o ^ p ^ u a Väliä VoissA

(kun kirnumaito ei

tule pois voin seasta)'.
umpite

'umpitie'.

undova

n.pr.

tänäpä on umpite / u m m e t ^ e d ^ A A a Z .

kylä, kartalla U n d o v o .

unek/aZ, -kassi,

-kaD

'uninen, ken makkap^kavva '.

лаН-

si on vei unekaZ, hän tahoh matA velÄ / mejje Aahzed on unek-


563

k a D . / sotames^tuli, miä tein ittse unekkassi.
unesaiza

'unissa (an)

unessiza Ъйкк'аВ 'unissaan p u ­

huu' / unessiza bredtB / miä unessiza pahassA kān^’iizin ďi
vikasu^'ēin käe.
un/i, -e, -tA, -eZ, -еллА,

-eD,

-itA

'uni',

miä tänäpä

näin hüvä une / miä näin tänäpä pahaize une // ко noizeb^nukuttemma,

sis saottAZ: miAAÄ

tuli uni / и п е л л ^ о т ^ е г г ^ т и з -

30

sA, makka vaikko kui paVlhi ni aina nukutaB

(sananparsi) . /

siz^miä üllÄ näin uneZ, ett^i^'iin, а itku saottaz^on hüvä uni
/ keze unt^ülläll^aoetfši.
unikotťéi

'unikeko'.

ais^siä unikotťéi, m a k k a t ^ ä i v ä s s K

päivä.
uni/lintu'^ -lintu

'eräs pieni harmaa yöperhonen,

illalla lentelee ikkunassa'.

joka

unilintU lenteleb^ikkunaZ. /

ni suret^sivet^hänell^on niku рагталлА.

i k k u n a z ^ l i unitin-

tui kui palaili.
unnikko: vain hokemassa: uni meni unnikko, sittÄ lännikko L.M. ei tiedä merkitystä / m i л л ^ n i meni unnikko.
uno/hta, -htammOj
taa'.

-han^

-hhan— ■ -Xan,

miä en taho unohta / miä jo unohin

-hin^

-Hļ-п

(^unoXin)

'unoh­

/ miä

unohin vikahte ni^'iūllR.

_
unoh/tua, -uB
mehusaka,

'unohtua tekemään jtk'.

kuha meb d4 ittse unohuB

se nainhan pitä

'sanotaan naisesta,

joka

pitkäksi ajaksi jää juttelemaan'.
untreh^'ši

'onnettomuus',

mikänibit' onnettomuz^mikä tuaB,

se on untveh^'ii / tet^ted^i jälle rikkiB, hevoissA k a z v o t a d ^
AellÄ vottA d4 hukka saB, sitä tožo saottaZ: untreh^’ši tuli
mehellK / heillK tuli suri untreh^'ii, hepoinA sai ottsa.
un/tua, -nuBy
ta) kuolla;

-tu,

(ihmisestä)

-tunnuD,

-tunne,

-tunnuit A

vaipua uneen, nukahtaa',

' (kalas­
кала unnuB

/ meill^evät^saota sto кала taukiB; her/ki l ä h e b ^ ä l l ä , s i z ^
unnuB / miä löüzin untunne кала.

untunnuttA калла evät käs-

sÄ otta; untunne кала ко tot katto siz mitäni onnettomussA


564

unu

ЪепеВ / гпгтйгп ко пикиВ,

sis^saottAZ:

30

untu / s a o t t a z ^

ко

т а к к аВ: Jo hän untu = nukku makkama / on jo untunnuD.
unur/i, -ia,
paljon'.

— LD, -vtA

'unikeko; joka mielellään nukkuu

A a i s k ^ n i m ä i n on unuri / m-inu nain on unuri / miä

on unuri kera / unuri sittu ka^'iiaD.
upi

'upi'.

upi n v v e d ^ a t t e D u p i

utukkaizeD - p e r i z ^ v -

vedЧ_/
vatteD.
uppa^4i

deskr.

"uppista".

ko lekutaD,

sis^saottaZ up-

pa^'ii.
uppo/ssA, -n, eb^uppo,
hukkua'.

-zin,

-Zj -ssuD,

-s^'ši

'upota,

miä en taho uppossA / hän uppoZ / naiv^uppoZ / hU

uppos^'āi / miä krutassA каллаввА tokkuzin vette d4, uppozin /
1ЪЬколлА näd^on hiiva ujjua, eb me pohja,
* игал/а, -а

'Ural'.

еЪ^рро.

se jekaťerinbu'rga linnaan игала pä-

linnA.
^ uraAoi mä/kl, -ķi

'Uralin vuoristo'.

siz^ve^'ši m e j j e d ^

eteZ, üli uraAoi mäki.
uri/ssA, -zeD,

-Z3B

'murista, ven. ворчать'.

mitä siä

urizet sinÄ / koer urizsB.
urmaskannikkA
urmazvittU
urmizna

1 haukkumasana.

'naisista käytetty haukkumasana'.

n.pr.

kartalla Nurmisto.

kylä, kielenoppaan mukaan ven. Урмизна,
massi lättäZ, vennä uskoa kertoo kielen­

opas asukkaista.
^

“
—
urn/a, -aD, -aB, -atťéi

kua'.

'murista; naukua, maristen m a n ­

mitä siä urnaD? / Aahsi välis saoB, mitä siä urnat^si-

nÄ / kiesA ко tahob^maitua,

siz^urnaB / koer^urnaB

'murisee'

/ koer^urnap^ko n ä e b ^ e r a s s A inimäissX / Aahzed^nät^tano urnatťéi ühtS markka.
¥r

-

urosu/tta ^

-^'iiD

*

urozu/tta,

'lohduttaa'.

-ttAma,

-tan,

-taD,

-taB,

-^'äin,

miä noizen urozuttAma / miä sinnua uro-

zutan tänäpä / ka tuskaD,

siz miä läkkän hüvvä juttua,

siz


565

игр

urozutan / nain kons^tuskap^kovassA siz^otat^kini Ja herot^
häntK,

s-Lz^upozutaD / ken tunn-dp^hüvässÄ лаилоа,

лика uvosutaB,

hän oma лаи-

vaikka kui siä tuskain ollisiD hän oma лаилика

ajabki kolle likkellK / ко orj^kellÄ mikä niku tuskA,

sis^tuap^

ken, siz^on veéoAapi, siz^urosutaB / miä menin uvosu^’iin ha­
ne / siä t u l i d ^ r o 8 u^'éid_jninu.
ur/po, -poa,

-voD,

ka kävväz urvottamaZ.
игра,

tārpo,

-poitA,

-poika

'pajunkissa'.

urpoi-

enn enipäivä ühsi vikko siz л и е Ы а 1 :

toressī tervessl

síaaA

kana, miллA типа astajas-

sl antessl, vikossl veAka.
urpo poikainA
poikainA

'kunnon, tomera'.

'üheллain niku jora,

mejje serjo'ž^on urpo

vesona, m e p ^ u h o

lähetäD, jut­

tua ajama on mai'лта väkevä'.
—

urpo/päivÄ, -pännä

'virpomispäivä'.

uvpopäivä: penet^poikaizet^kävväZ,

(päivän nimi on)

ťěüttöлahzed^evät^kävvä

(urpomassaj / urpopännä uvvotattaZ, a s i z ^ n t p ä ünnä m e n n ä s ^
korjama,

ken annap^kanamuna,

nab^rahha

ken annap^kamfstťáija,

(luvussa sanotaankin vikossi veлka).

taлoг^mattaZ

(kun mennään urvottamaan).

vitsalla lyövät joka ihmistä.

ken an-

velÄ m o n e s ^

Pojat yhdellä paju-

Jokaista varten on oma urpo-

vitsa.
'¥r
—
upvot/ta, -tamaZ,
^ usk/o, -oa

-attaZ

'usko'.

'virpoa

(ks. urpo).

enepä heitl^uskSa e b ^ o .

^

_
и/skoa, (ed^) -zo, -skonnuD

'uskoa'.

_

siä od^Jumaлaito,

e d ^ z o JumaAa ensikki / änt^eb^uskonnuD.
usAovi

( < v e n . условие)

peri teH^’iU, usлovi,

'sopimus'.

peremmehill^oli p a ­

ettÄ kerjkl ennepi eb^voi Aaskia

(tukkeja

Laukaaseen) .
ussia
---- 5-

'moni, u s e a ’.

uzaAtassA, en uzanta

ussia oli kalliz minu priJäfeVä.
^
^
^ "
'uskaltaa'.

miä en uzaAta

смею' sihe t4ühö noissA / hii eb^uzaAtassA
uzn/a ^

игл/А,

-a

'не

'he eivät uskalla'.

( < ve n . узел, gen. узла)

'nyytti'.


566

uta

miä issuzin te äreZ, dK unohin игла sinnE / hän toi. тъллА
terve игла sajjoitA.
utar/a, -tA, -eD,

-itA

'udar'.

miä suvvan matte maksa

da lehmä utartA.
uļt’āг , ks. utuлain.
ut/uļ -tua

'sumu, utu'.

paZ'ZV uttua / utu on üllÄ nät^

ко лавкгЪ^токотагп niku savvu,

sitä saottaz^utu / öitte on

utu ain / tänäütK oli ni utu, eb^näküd^mittäkki / üllK ain
saottAs^što utu on, a päivällK sis^saottAs^sto tuman on.
г Н и л а ^ г ^ utunainA
lampaasta puhuen) ' .

'naaras

vonna

(nuoresta poikimattomasta

(ensiinraäisenä vuotena) , siz^on

utuAain ehki u^'ši, ко on poikissud^ni siskon AammaZ / oyjko
bo]*askA vai utuAainA?

(kysytään kun karitsa s y n t y y ) ^ orjko

utuAain vai bo:faskA? / utuAain on ťéütökkäinK.
uk/ka, -attaZ,

-itťši

'huhuta, huutaa huhuillen'.

miä

en taho ukka / mettsäz^ukattaZ / m e t t s á z ^ k i t ť é i таглта kov assA.
—
ukkoAai/nA

Д
-n

utuAain - ukkoAain^
^

'vuona'.

_
/
vonna ku^suttazj^kkoAain
/

'Aampain^vonna '.

—

uli/ttsA, -ttsaZ,
tu, kylän katu'.

-^заллА,

-^saAtA

uvve linna и И ^ е а л л А

spalernoz^ulittsaZ / k u i v a A A ^ A m a A A A

(< ven. улица)
(run., L.M.)

ир'дк/aZ, -ka, -assA,

-kaD,

-kaitA

/ hän on

livA р б И й Ъ ^ и И ^ з а л л А /

U A i ^ s a A A ^ n häkä / poikain tuli uli^saAtA,

ton ja koroton avokenkä,

'ka­

kai oli kohmettuD.

'ohutpohjainen varre-

joka pysyi jalassa kantapään takana

olevan korvan läpi kulkevan paulan avulla; paula sidottiin
säären ympäri pohkeen yläpuolella',

punaizessA nahassA teh-

^'ii upQkkaD / k U l ä s ^ e t f i i arkipäivitte up^kkaitA / Nykyään
on jalan rinnan päällä upokkaassa remeni, korvaa nykyisin ei
ole.

Kielenopas käänsi up^kkaD venäjäksi уленги.
ur/re, -rettA,

urtet katki.

-teD,

-teitA

'uurre'.

tovarzAt men^t'ii


567

uZ

uZ, uvve,

uttA, uvveD,

ивг

raivattu nurmi', aho nosettu

'uusi'.

uz^ma

'pelloksi

'tehty pelloksi' / miä osin u v ­

ve kävi / miä tein uvve sapano / kusa om^makokkA,

uttA mat

minek'ā leikattaZ / üli дог teh^'āi uvvedjnostaD / mü käimmK
калтогл tekemäs^usi käppitK.
us^ku

'uusikuu'.

usķUlā, uvvekülä,

tulevannA vikkoa taita leb^us^ku.
uvveš külässÄ

kylä, kartalla Uusikylä

(ven. Купля kielenoppaan m u k a a n ) , kartalla Syväjärvi-nimisen
järven pohjoispuolella.

roHkiap роль on somaAaisia^

massi kai / minu bab^on otettu uvveš kiiläasÄ /
vekülä Järve rannaZ

uv­

uusi pieni kylä

ei kartalla, Takaväljä ja Korovina -nimisten

kylien välissä,

suomalaisia ja inkerikkoja.

JällÄ / kuho meD?
us^te

kukkova:

(uvvekülä j. kartalla Syväjärvi).

us^takaveIj/ä^ -ä, uvveAAk takaveljällK
(n. 20 taloa)

lättäz^

n.pr.

takaveljä роёдлка.
Koskisenkylästä Syvinkaivo-nimiseen kylääni

kulkevan uuden tien nimi.

us^te tuap^koskizeAtA sūviī kai-

voiллA.
suteлa te от mettsäZ.
-X _
uzlinna, uvvezlinnaZ, uvvealinnassA,
miä men utelinna,

uvveллA takavel-

_ _
_
utelinna

'Novgorod'.

vennässi on novgorod / uzlinn^eb^o kaikkine

ettällÄ mejje kotontA / häm miAA^anto liťera utelinnassa /
uvvezlinnaz^miä noizin ettsimä mejje pole väkkiä / pekki tuli
takaz^vveslinnaasA,
^

—

toi meillK poveskaD.

—

u^'šim/o, -o

(yks. gen. + illat.)

'vuodeuudin, rankinen'.

siz^meni jälle u^'iimo аЛи jure / vankia päivK jo tuli.
harotah^u^'áimoa.

sis^saop^ijзалл^ЛиллА,

sis^

ettK ka^so n U t ^ e -

nek'ä siä makaziD.
uļt'šimokang^Z
—

'kangas,

josta vuodeuudin tehdään'.

—

u^'iimpu, -ho

'vuodeuudinta kannattava orsi'.

u^'iimpuho štanaD i pinžakkA ripusA.

vipusa

u^'šimpuho i gaAtukkA pa

rippuma sihe.
utukkai/nA, -zeD
utukkaizeD.

'uutukainen'.

upi uvved^vatteD,

upi


568

uvv

uvvessa

'uudestaan',

тга uvvessa kuttA vottA en taho

otta ittsellK вьлка / hü kraestt'ā'C г>гла uvvessa-


569

va

Vd

van)

'vain'.

sell^oyj^kaikkia, va linnumaitua bo

(kun jotakin kovasti kehutaan niin sanotaan)
оцкг ^

/ koAd^munna va

кояй^типпа van^orjki // hän lintu orļ^kisav, a miä va en

t’šijļā, millin hän on / tuli va kannossA

läiikbB (sadusta)

'tuli vain säkenöi kannosta'.
v a g (ъ )n/a, -a

(yks. part. + illat.),

'yhdestä puusta tehty puuastia, vati'

-aZ,

-ад,

-oitA

(<r ven. в а г а н ) .

moni

saob^malja vag (э )na, ennE ku^sutťši nüd^vähä ku^suttaZ / vagn a z ^ e t t ä z ^ u t f ä i o i t A / eväd^mennä kai v a i v a d ^ a g n a

(sanan­

parsi) .
vahokaZ

'vaahtoava'.

vahtarA

'vaahtera'.

vahtarainA
vainA

vahokaz^evi

(kun ammut hirven) .

vahtav^orj^ova pu.

'(run.) vaahterainen'.

уалла, vaAAa,

vahta-

(run., L.M.).

vahtarpu

vahtArapu

'vaahterapuu ' .

mejje ikkunnaAA^on

vahtarpu / vahtarpu ол^лив^'И. / vaAkiat^kukaD, niku vaht А га­
ри moda lehed^on.
^ —
vah/to, -oZ
vahtokono

'vaahto'

(ks. seur.).

'vaahtokuono'.

vahtokono,

saottaZ,

ain on su

vahoZ.
vahtoB

'vaahtoaa'.

meri vahtoB / A a u g ^ z ^ a h t o b ^ a A k i a n -

na' .
vak/ia, -ia, -iatA,

-iaD,

-itA

'vaaja'.

vakia ол латта

'pahasti vinossa' / miä reppän vakia massA poiZ.
vakku/a, -iZ

'vaakkua, kraakkua'.

varis^kob^vakkuiZ,

kerļki pesää ep^t'iitāiZ.
vaka/а, -aka
VūAattassA

'vaaksa',
'valjeta'.

лА, sis on hämärikkO.

miä vaksaka mittan.
ко a A a p ^ ä i v ä vaAattassA homikoA-


570

val

^ val/ia, -ima,
валять)

-гп,

-iD, -i, - i D ^

-innuD,

-ittaZ

(< ven.

'kaulata vaatteita kaulauspuiden kanssa; tehdä tai­

kinasta leipä',

m-iä noizen valima vatteitA / miä valin /

natise ко vali sitä

'niku murteli häntä' / valikartuka va-

l i t t a z^atteitA // kakkuit^valittaZ / k ä e t ^ a s a d ^ e t t e , jauhoi p a d ^ a v v a A A A ,
lit^ene
2

sis^otat^taikina taikippuizessA^

leivä navvanAA.

val/ia, -ima

Aasta kattsoma,

'vaalia, hoitaa

(runokielessä)',

ларвеп

vakahaista valima.

j vali/a, -atA,

-assi,

pannaz^ikkuna pällK,
liassl.

siz va-

-aD,

-aitA

'vaalea'.

dK päivUkkäizellK veveB,

tämä oli kovvi punain,

punain paperi
sis^tuab^va-

niid näd on kai valia näD.

valiahtav/a, -a, -va, -aD, -it

'vaaleahtava'.

kahsi va-

liahtavva lehmä / valiahtava punain hepoinA / mU osimmA valiahtava punaize lehmä / miä osin ittsellK valiahtava rozavo klei^'ii .
valijainA
jainA

(run.)

'vaalija, hoivaaja'.

valehteli vali-

(run., L . M . ) .

valikart/tU, -uka,

-tua,

-uD, -tuitA

'kaulauskarttu'.

valikartuka valittaz vatteitA.
valipulik/kA, -ka,

-aD, -koitA

valit/еллА, -telema,
kiertelehtiä,

piehtaroida

-teleD,

'kaulauspulikka'.

-teleB

'kierrellä itseään,

(hevosesta) '.

hepoin n o i z e b ^ a l i t -

telema / nahsi saottaZ: mitä valitteled matA miitällK / valitt e l e p ^ ' Ū A A a mütällÄ
vaAott/а, -ama,

'vizob^ttsiä d4 рогйр^'ёглаллА'.
-aB

'pilkottaa, kajastaa',

vaAottama / ко a A a b ^ ä h ä i s i vaAkia tuAAa,

päivä noizeb^

sis^aottAZ:

päivä

vaAOttaB / päivä v e l ^ e b ^ a A o t t a .
van

'vain'; ks. myös va.

лоНеллА van ol^liha, a mut

калла evät saotA liha.
vapuk/aZ ^
'vadelma'.

vapuk/g Z, - a s s A ^ -gssA,

-kaZ, -kaD,

-kaitA

mettsäz on paVVu vapukkaitA / vapukaz от makkia


571

var

marja / mü käimmÄ vapukkaZ, d4. emmX s a d ^ h t e k k i vapukassA.
vara

(< ven. вар)

varAnahkA

'piki, jota hangataan pikilankaan'.

'nahka, jossa on pikeä ja josta sitä hanga­

taan pikilankaan'.
^ —
— —
vareno/а, -aka

—

(< ven. варенье)

'hillo',

miä patska-

zin ikkunaperüse varenjaka.
var/i, -ia, -iZ:

tämä mez^ep^piä omma poika varia

(ei

pidä huolta, ei huolehdi pojastaan) , annap^pall’u ťétít^i ikä
pole

lähetäB / miä tätä poikaissA hiivvi pin varia / hām^i^'ēi

minnua variZ / piä AahsissA vari,
hän niku hiivvä teb^inimäizellÄ,
ep^piä AahsitA variZ,

hojja yiahsitA hiivässÄ /

sis^piäb^variZ / emin^'iimā

ко hän pahassA piäb^niku / moni mes^he-

voissA piäb^variZ / ко piäp^hüvässX,

s i s ^ i ä b ^ a r i Z / minnua

mama piäb^variZ.
variv/a, -a, -аллА
mi.

n.pr.

paikannimi,

entisen kylän ni­

variv^oli enne kiilä, herrat^kuho le ve^t'ši kiitä.

oli

sellÄ mettsä i релЬоа i nitfiiiä / hän oli enne kiliä variva,
enne tekoaikannA.

herr^anto pridana elläiZ

(vei asukkaat

muualle; nyt siellä asuu muutamia Kukkosin kylästä muuttanei­
ta) / mü varivaAA^elämmK.

se orj^ivikkO paikkA se variva.

/

meillS variva kehveli jäi a A u z ^ a t a A a / meillK v a r i v a p ^ ä l l ^
on romasari, рол kiAometra pitkl

(keskellä suota, kovaa m a a ­

ta, metsää kasvaa p ä ä l l ä ) .
varn/aZ, -aD

'hankoauran vannas'.

adra varnaD / mejje

adruAA on hiiväd varnaD.
varnik/kl, -kia,
полотенце',

-ki,

-iD,

-kitA

'pyyheliina, ven.

meill^orj^ovvi rojakaz^varnikkl / varnikki ri-

pup^einällK.

/ ainhan se varnikki piihittäs^silmäD.

varnikkikarjg^Z

'pyyheliinakangas ' .

vrt. u^'iimokarjg'bZ,

mehustA^karjg'sZ.
varu/ssA, -В, -ttA
jedva'

'tulla, kulkea vaivalloisesti'.

va varup^tuAAA eteZ / t'äii varuttA niku JumaAa vaivai-

zet tuAA eteZ.


572

vas

vase/А

vaee/oj

мучным раствором')

-aZ

(vrt. ven. квашение

'kalkkivesi,

alkuvaiheessa liotetaan'.
kūAkkiveZ,

'обработка кож

jossa nahkoja valmistuksen

nahkoi ко tehäs^si-z^MAaz^aššaZ.

siz^MAaz^vaššaZ,

jauhoi kera pannaZ.

sis^kra-

pittas^karvad^vällä nahasaA.
vašš/ussAj -uBj -uZj
Г- лоргавА, лоЪгаЬА) .
naisi, kust,
si juttui

'puhua rivouksia,

sopimattomia'

sis^taz^anko vaŠšussA / vaššuB

(= nopiz'iB, p akai­

lākk'āB) / zemsko ainA vaššuZ / vaššu nüttÄ sinK.

vat/e, -te,
vaate' .

-u

miä en taho vassussA / zemsko ко näki-

-ettA,

-teZ,

-teD,

-tei'^ -teitA

-oate vereB / tämä ťěU on va vatte кили ^

'kangas,
tämä ťáii

on va vatte kuAutuZ / mitä ťéU veittelettK sitä vatettA matA
miitällÄ / koi sikkib^AaVļkaiae vatteZ / siz^otettaz^attet^kai
kirsussA väliä / vattei pettäs^kirstuZ / koi leikob vatteitA.
* vatenoharļkA
'vaatteiden pesusoikko'.
vateMoharjk^om^pitkelikko, a j ала^'Икк^оп ümmerkäinS / v a t e ^ л o h a ц k ^ n JaAkoika,
se orj^korkia, pitkelikkO.
vatemänö

'vaatetavarat'.

kai vatemänö on tuvuAAĀ

'kaik­

kia vaatteenpuolta on torilla'.
^ vate^kap/pl, -pi

'vaatekaappi',

vate^kappi on teh^'éu

paVlhA. viruitA.
*~vatetäi,

-D

'vaatetäi'.

ühed on vatetäid a toized on

pätäiD.
va/^'iia, -hin,
sittaa'.

-^'áizin, -hittU

ostamaan hyvää lehmää)
sovizin

'houkutella, neuvoa, suo­

miä vahin ühea paikka ain hüvvä lehmä oasa
/ miä va^'iizin

'suositin' hüvä naize аъллА)

sía

/

hüvä naize

(neuvon
(= miä

miähänse va^'iizin si­

nu ainnE (miä sanozin, ettK sinne me) / sinuhanae vahittU on
(sanotaan kun joku on neuvonut lehmää ostamaan, kun lehmä ei
olekaan h y v ä ) .
vatt/eD, -eitA

(yks. vat/e,

-te)

'vaatteet'.

kai mikä

palloon on vatteD; kirstuz^^mitä on, олко aellÄ vaikko mitä,
kai on vatteD / miAAA jā^'ēi kai vatted ^ e n n ä m a A A A / pol kirs-


573

vat

tua on vatteitA.
vatťái harv.

'tynnyri'.

kapu s sА - v at ťě г tav. kapussA-

botskA / ugrittsA-vatťéi.
vaáHb, -a

-a, -assi

kukkuzi lákk'ab^vaďďa.

'vatja'.

toizet^külät^saottas^sto

Kukkosin asukkaat eivät tahdo, että

heitä kutsutaan vatjalaisiksi.

Kukkosilaisten puhetta m a t ­

kitaan: Kukkuzi muza kiza kurissajaD
no niin;

(Kukkosilaiset eivät sa­

"mustan kissan kuristajat" olisi Kukkosin kielellä

musa kissa kurissajaV) / kazikkos tozo lättäz vaďďa.
vadWanaized

'vatjalaiset',

miä vassA ко tulin tähä s i s ^

sain fšitä sto mü ommA vaďdb^aizeD,
"^vagon/a, -а, -assA,
tatievaunu'.

-oiZ^ -oissA

siz^menin vagona.

(<T ven. вагон)

'rau­

noizin makkama ко pojezda

läHsI menemä.
уадгал/а, (yks. illat.)
kennus) ' .

-a

(< ven. вокзал)

'asema (ra­

linn^oli Aus^'šl kovassakki i vagzaA^oli maiAma m u ­

kava .
vah/a, -as

'vaha'.

vahas tehäs^tohussitA.

vahiņg/oу -o, -aa, -oD,
lo'.

-oitA

'vahinko', tav.

'tulipa­

tänä iit^oli kuzale auri vahirjgo / tänä vottA mejje kii-

läz^oli pal'L’u vahirjgoitA, vis^kerta рало / mennellK vikkoa
oli ühellK ütK kas vahir\goa kuzale / kaiho kaiho pällÄ i vahirjgo vahirjgo pällK.
vahiva^ki/a, -a; vahivankiai/пА,
osin klei^'ši vahivankiaize

-ze

'vitivalkea'.

miä

vahivankia / inimäin on vahivaA-

kia.
vah/ļt'il ^

vah^'šij -^'ii.a, -iD^ -^'šitA

'vahti, vartija'.

kiXlä vah^'ēl olikki p a A k a t t V sis^külä sUtťél,
tällÄ sümäZ.

(viime aikoina)

päi, ain käü^'äi ninta.
taloon,

käi rä^fäilä mü-

kahes tanos kahe kesse vorop-

vietiin erityinen lauta aina siihen

josta toinen vahti joutui. / ühs varaz^mäni varkaiA-

лА, a aell^oli vah^'šl dH, näki varassA / koerit ku^suttas^keгаллА, топелл^уп nimi vah^'ii.


574

vah

vah/^'éia,
-ittAZ

-irij ed^vahi, -гВ,

'katsoa, pitää vahtia',

-i.D^ -^'šid, -i-,

miä vahin aita

len aitaa' / miä vahin tätä majja,

'minä katse­

sto kerļki ep^käiltäis^ert-

ťéiZ / tämä kavaussikkA vahip^kovvi, sto puitA eväd^vetäi Z /
norikkia ain vahittAZ / saommA sotamehell ettK ved em mii o
vahiD,

ettK ken kui таккаВ / on oma holettomus sto ed vahi
i.
_
w
^
häntÄ perillä / vahi nasaA perillä,' / vahi nüttK ailmät^^illillä sellK.
vahv/A, -aD

'vahva, luja, ven. к р е пк и й ' .

tämä maja on

vahvA / vahvat sappad on / vahvad vatteD / hänell on vahvad
vatteD,

hänell ^ e v ä d ^ i k k i s s K kire.

esim. hevosta ja ihmistä

ei sanota vahvaksi. / vahva paAkki.
vahvissa

'korjata, lujittaa, ven. крепить'.

tarviz^vahvissa

(- parenta)

tämä katto

/ maja tarviz^vahvissa / vene

t a r v i z ^ a h v i s s a e h k ^ parenta.
vai

'vai, -kö; tai',

jäkä tähä a^sinska,

vai teili oli

täs paha ellä / miä saon kui ninta? vai teit näki ken kotonnA? / prova pällK, passib^vai eB / niku käkö vai lUhh'oB /
dumazin,

oņko inimäin vai niitituap^karи .

vaiD ^ ? vait
ed^

'vaiti'.

ot siä vaiD'. / ot sellÄ vaid vai

/ hän jo vaipu - jäi vait
vaih/ta, -tAma,

-atťái

'vaihtaa'.

(selitys jäi vait v i r o a ? ) .

-an, -öin, -oiD,

-oimmA,

- a t t a Z ^ -attAZ,

miä tänäpä vaihoin puhta pajja / mii ühe

poikaizeka vaihoimmA buga^^iD / (olkien vaihto polstariin:)
praznikoitte v a i h o i d ^ i n ,

troi^saasl vaihoiD, mikkunassl,

lissK v a i h o i d ^ ennepi velÄ,

vä-

kone kui kehtaziD / miX vaihoim­

mA lehmä, panimma pälüssitÄ / natannA ко hepoisit vaihattaZ,
s i s ^ a n n a z ^ ä l i a s K pälüssitÄ / litkoi p e t t K s ^ o hepoissA vaihattAZ / kole k o n d ^ a i AellK kerta ainA vaihattAs^parkkitA
(nahkaa parkittaessa)

/ hU vaihatťái hepoinA,

sis petťši hü-

väd litkaD.
vaihtoAainA

(?)

'vaihdokas'

(haukkumasana).

ais^siä ri-

vattu vaihtonainA / siä od^vaMmiz^vaihtoAainA.

on satu n ä d ^

mokom^sana,

küzüb^näd^

ninta ku^suttAZ.

ep^kuntele,

ehk^


575

1>аг

mitä,

siä et^taho anta, mennä kuho tahop^ko et^taho maskia,

sis^saottAZ: siä od^niku vaihto/iainA .
^ vaikk/o ^

vaikk/ 0 , -oa

'(korvan) vaikku',

hänell^orj ^

korvas vaVUu Daikkoa / vaikkoa ori korvaZ / korvaz on vaikkO
/ otettas^pitskaka i bunafkaka vaikkoa korvasta.

eb^mittä

tehä, väliä vizattaZ.
ļVaikko

'vaikka'.

vaikko resovoitan,
vaikkoZ

miä vaikka men nittämä tänäpä / miä

siä et^sa arvoa.

'vaikka'.

miä vaikkos^kortťáit en uzo, a kirja

miä ottElim muiteZ / duman ettÄ mitä hiX minnA tehäz vaikkos^
petten,

hod^en tunne pAotnika ťéiltX.

vaile

'ehkä, lieneekö niin että'

man itsittsellX,
vaina

'entinen; vainaja'.

tämä on mejje vaina hepoinA.

vaipu

siz^du-

ettÄ väite babuSkA pab^vernossA kovtťéinAA.
se mez oli vaina

niku enne oli' / jo se mes^sai vaina

IS hepoinA,

(vrt. kuile).

'tähendab

(sanotaan kun kuoli)

/

hän niku on onnud elläiz^^eil-

nilt^saottaZ: vaina hepoin mejje.
V. sg. i m p f . III

'vaipui uneen, vaikeni'.

hän

30

vaipu.
vaiteZ

'vain, ainoastaan'.

vaitez^assa

vaiv/A, -a

'vaiva'.

nāh^'iii / m i A A ^ l i
oli p a W u

siso vaitez^aasaz^^iAnA,

läkäZ: kiila saunas^iilpimäZ

satu,

(run., L.M.).

meill^oli varantussA satU, vaivA
vaivA nāh^’šU a siä hāvi^'āiD / h ä n e l l ^

vaiva.

vaivai/nA, -zessi
vaivainA).

'invalidi, vaivainen'

(vrt. JumaAa

saksa sota se teki paVVu mehitK vaivaizessl.

vaiv/atA, -aB, -aVattA

'vaivata, tuottaa kipua'.

tämä

tau^'šl vaivap^taita lehmä / penet^sappad^ a i v a v a t t A jankoitA.
^ vaivut/еллА, -teleB
varren vaivutteleB

(run.)

'vaivutella uneen'.

käsi­

(run., L.M.).

vaJahuD: miAA^on vaJahuD = minn^on tavviZ / miAA^om^mama
vajahuD.


576

vaļ

vajana-i/nAj ze

'vajaa'.

vajanainA polikko / miä menin

marja ďi vajanaize vakaka tulin kotto.
vajja, komp. vajjapi

'vajaa; vaille',

palikkaan vajja

oAuttĀ / miä osin maitua ďi oli kruškA vajja / kiu viu linnukkainA,

педла vajja taival

nossA d^inaAaZ,

vajJai/nA, -zeD
mittä,

(run., L.M.)

/ а i t t s ^ n рол-

vähä vajja kilikkannA.
'jtk tarvitseva, vailla'.

sis^saottaZ: hän orj^kaiki vajjainA

/ tasusid od^vajjainA

ко bo kellK

(kaikkia on tarviZ)

'taas sinun on nälkä' / ain^sinu mako

on vajjainA

'aina sinun vatsasi on tyhjä' / sinu vattsa nü d ^

on vajjainA,

ittsellä о т д а л а käeZ, a tas^suppia tahoB / ai­

nu silmäähän ain vajjaizeD,
vaJ/JossA, -joD,

-joB,

-ļos^'ši

'vajota',

mones^paikka

orjki mokomad^mättät^ko medeni poлvesвa vajjoD / tämä uikom
kovassA vajjoB / r a t t a d ^ a ļ j os^'ši roja.
* va 3 ot/eAAA^ -teleD

'rusennella'.

mitä siä muglit^häntÄ

'vasotteled^da herod^AassA '.
*vajot/ta_, -aB,
naa'.

-attaZ

'upottaa

järves^kovassA vajotaB

kiasi ühe mehe nurkka

(intr.); puristaa,

pai­

'pohja on pehmeä' / hävk'1 ta­

(vajotab^nurkka kuha ni sis^takisaB) /

koera nännä parennattas^silmässÄ kakuka^ paisattas^kakku di
sis^koAt^kerta vajotattas^koera nännä.
vajov/a, -a

'upottava, märkä,

suoperäinen'.

'hän on m ä r ­

ki kohtA mokomain' / moni so on vajova / sur so on vajova /
meillÄ lepikko tarkkaz^vajov .jako 'meille lepikkoon sattui
märkä,

suoperäinen osa

ni^'áiXll^on vajov kera,

(heinämaita kylässä jaettaessa)' /
kuza om^märk '1 / hän

uikoma

on m

vajova, ett i pohja bo аллА.
vajovikkO
vajjoB,

'vajottava, vajottava kohta',

ко om^ārk'I,

siz^on vajovikkO / tämä so on vajovikkO / meill on

vajovikkO nitťéij.
vaka

'vakaa, rauhallinen'.

siä od^vaka a hän on velä

vakaizepi / vaka inimäinÄ hän eb o d'iiko, eb o paha / lehm


577

vak

on vaka / hepoinaan vaka.
veB, moni on vaka^
^ vakahainA

'pieni lapsi

vakahaized^akkoiZ

(muutaman kuukauden ikäinen)

(run., L.M.).

vakai/nAj -ssA,
hiljainen,

moni hepoin nät^otkab^ehk^-L pu-

hän ep^te mittä.

-zeD,

tyyni'.

-eitA, komp. -zepi

'rauhallinen,

tämä nahsi t e i l l ^ o m ^ i k ä vakainA: vähä

läkkäB, pölk'äB, käppiB / moni inimäin on v a k a v a k a i n A ^ ,

a

moni on bodvo dali jurma / латтаг^оп vakain^ ко annap^kini
siskon vakain латта2,
ко jäi vakaizessl,

a ко еЪ^аппа kini^

siz^on arka / härj^

niku риллА pähä

/ k^on vakain inma,

ко bo tuli siz on fäUni / siä od vaka a hän on velä vakaizepi.
vak/ka
-aV, -koi,

vak/kA,
-koitA

-a,

-ka

'vakka'.

(yks. part. + illat.),

-aka^

vakkoi päitä / moneAA^oA^'éi va-

kat^pikkaraizeD, AuzikkavakkA ku^sutťéi / nahjat^pah^AavvaAлА vakaka d4. i t s ^ i s s u b ^ a k a pällÄ / sai mine ťáíihjd vaka
kätte,

sis^noisl vakka särkemä / korja munit sihe vakka mu-

nasaMVossA / hän oli penennä ко möhk'ö, veitel^'ái vakaka per^'éimmatA mütällK,
vakkApäre

sis sihe vakka nukkukkl.

'vakkapäre'.

vakkoss/А, -aZ
^ vale /лла, -li

'mullata'.

munitA vakkossaZ.

'valella, kastella'.

sei^jo'za joi tsajua

i valeli ittse i tuli märässl.
valeļt'šik/ko, -оллА,
jo vähäisi tuAAa vaAkia,

-kõssa

'päivän kajastus',

ко a l a b ^

sis^saottAZ: jo vale^'iikk^on.

ко

ū A a b ^ i k u vähäisi vaAkenessA päivÄ / men^’ēi tejje omad^varra
mettsä?

eväd^men^fäU,

vale^'iiko ellK lahetťéi / mü lähimmK

vale^'ēikoAAA heinä / tänä homnikkoa makasin vale^’
šikkosaa.
vaAgavittsA; sur vaAgavittsA ja pen vaAgavittsA kaksi
vatjalaiskylää Kattilan alueella, kartalla S. Valkovitsa ja
P. Valkovitsa.
vali'

ķebe'ňimaťeri

vali' kebe'Aimat'evi.

(ven.)

karkea kirous,

а miä saon:


578

val
-X-

valints/A, -oitA

saapas, huovikas ' .

(< ven, валенец, pl. валенцы)

'huopa-

siz^bedAjakkoinnA mū^'ši sappait^i valint-

so-LtA.
~

vali/ttsa, -^sattaZ,
рга

-^satťéi

'valita'.

^

elä solki sup-

(süvväz^da vali^sattas^seltÄ lihoitA väliä) / kUläz^va-

li^S 2 tt'ši вппК poňataD.
val j /а, -а

kylä Novasolkan alueella, kartalla Valja.

kuho siä meD? - valja.
valJaD

'suitset'.

valj/ и , -и, adv. -мззЛ

'kova, luja, paha'.

itsittsellS ettS kui valju siä sell^oD, a локеВ

duman niid^
(luodit)

valjummaD / miä on valju meZ / valju - kUlmä ep^pölVä,

on

rarjk-

ka t'äUt^ep^ölk'ä / hänell^on valju karakteri = pahairj^karahteri / valju sUämek'ä = kova siiä on // tämä on valju ma, hän
rarjkkA ma mokomainA / valjussA piäb^naiseA.
vayiken/essAj -emma

'valjeta'.

ко алаЪ^пгки vähäisi vaA-

kenessA päivX / pa p ä i v U s ^ u h o k k l каг1 ддг^алкепетта,
^vaAki/a, -anna,
(häissä)

-assi

vaAkia saraffana,

'valkoinen'.

vanhaan aikaan oli

vaAkia paitA,

siz^on vilis^'šimād^

vankiad / hänell^on vaAkia hibjaZ / naugez^vahtob^vajikianna
/ p ä i v ü d ^ e i katjka vaAkiassI / vaAkiassI meb^inimäinK.
-)VaJik/ia

vaAk/ia,

-iät,

-iaka

'tuli'.

meni toi per-

^'éissK Aampi, Aampika sen^sa ikkunassA minu näkköä kattsO
vaAkiaka / riki pitskoi tehäZ, Aampi pält otettas^vaAkiat
nejje pitskoika / miä ampuzin d*i pliksah^'ēi, d4 voAkiat^eh^
ottat^piissii.
vojiķia järvi, vajikioJitA järveltÄ
niemellä,

? Valkeajärvi Pärspään

hii oA^’ii vaAkiaAtA järveltÄ.

vajikiat untA: monikaz makaz voAkiat untA
^ vaAkiaverinE

'vaaleaverinen '.

vaAkujiai/nA, -ssA,
v o a a /A,

-a

-zeD, -sitA

'koiran unta'.

vajikiaverin inimäin.
'munan valkuainen' .

(yks. gen. + illat.), -aD, -oitA

'jäätymätön


579

van

paikka joessa',

miä ajoin hepoize Х)алла / üha poikain meni

vaAAa.
уа/лла, -лата,

-лаВ,

-лаВ,

laa, kaataa astiaan jne.'.
Aab^vettS kässi pällÄ,

~ла, -lettaZ,

-лаИ'И

miä pezin käsitK,

'va­

еЪ^олЬ^кеп va-

ďi aiz^o^'iin suho vettK on tapana o t ­

taa suuhun vettä ja sitten suusta käsien päälle / уалаЬ^кеЬиva ve pältÄ / siz noissaski vina Уалата i silmä i / siz naized^its valettaz^i JuvvaZ / vähä vina у а л а И ' И

(noriki suku)

/ kimarain vettÄ vaAa majju sUäme / puteli näd^minekü valettaz vett ehk i mitä

= tratťáil / rasva valettaz malja,

hän

mep^kovassl.
удлла/ззА, -mma

'ratkaista leikin aloittaja heittämällä

kiviä ilmaan ja koettamalla saada niitä kiinni; se voittaa
aloituksen,

joka on saanut eniten',

kesse ťáiukattaz^i колте i Л е И й
kümmenässa ťéiukka,

kahe

i ... miAAa tarvis ňell£

hänell^tavviz^va kümmenässa ťéiukka.

ühzi yksi kivi kerralla maasta,
kaksi kiveä kerralla maasta,
vall/i, -ia, -iV,
ri kinos'.

enstä уаллатта:

-itA

viides ilmaan,

po

po kahzi

viides ilmaan.
'kierretty suuri lumipallo;

suu­

AumessA kerrettäz vallitA / sellK kiiläs koAAas

sured^allid^i
vaI14kkl

- suret^harjgeD.

valkean lehmän nimi.

vaAkiat^lehmä saottAZ

val4MkkI.
vaAAo/ssA, -B, -Z

'ulostaa

(ripulissa)'.

лаЬгелл^оп

süätau^’äl, mont kerta p ä i v ä z ^ a A A o B

(= situB) / meill^elläz^

stuAOVan^nainA vaAAOz^upekka nennä,

sisetai оталлА реллоллА

vaAO.

hü oA^'ši ni sitkiäd^ettÄ sittAkokkoakkI e v ä d ^ a t t s i t -

tU toize реллоллА Aaskia.
vaA/лиа, -uBr^ -лиВ,
лир^иллА

-и

'valua, kulkea hiljaa'.

hän va-

tetX miitällÄ ( h i W a ко tuaB) (hän vaAAup^hilVakkai-

si tuAAA tetÄ mUtällÄ) / kuhjaAt äri vaAU maha.
vaAm/iZ, -ennA,

-essl,

-eD

'valmis'.

mones^kUläs^saot-

taZ: joko on kiipsÄ suppi? a meill evät saotA ninta.

meillK


580

иау!
saottAz^jоко on vaAmie^suppJ / satatťái тгппйа stanttsa, püsüd^vaAmennA / moni korjab^näd^niku jo vanmessl vatettA.
* удл/о, -Oi -/loaj -ло

(yks. illat.)

'lanta'.

уаллоа en

taho pannA релло pällä / meill^elläz^stunovan^nainA г>аллог^
ирэкка nennä,

sis^toi оталлА реллоллА рало / г>алло neitK рап-

naZ; neit^saottgs^suesammaleD.

•X

_

удлоЬаг}/ко, -до, -goD

goD

'lantahanko ' .

naгzлarļgod^vaлoharļ-

(run., L.M.) / miä лаккаггп ралоЬат^до реллоллА

'jätin

lantahangon pellolle'.
va Ibk/kAj, -ā
vaVoka kokkA

(< ven. валёк)

'kakkula-aisojen peräpuu ' .

(koukku, jolla peräpuu yhdistetään esim. äkee-

seen) .
уалококо

'lantakasa'.

vaAot/ta, -aB
peAtoa

'lannoittaa'.

miä en taho vaAotta tätä

’уаллоа en taho pannA релло pällK' / hän vaAotap^peA-

t oa.
v aAta: kunirjga vaAta oli alue,
kruunun alustalaisia;

jonka talonpojat olivat

herra vaAta taas alue,

jat olivat jonkin moision alustalaisia.
ga vaAta, a s i s k o t
* va Vt/tsA, -sa

jonka talonpo­

рЪЪ külla oli kunirj-

küllä oli herra vaAta

(Joenperällä) .

'valssi'.

'^vaAut/ta, -attaZ

'valuttaa'.

sis^läpi segAa vaAutattas^

se vesi väliä.
vaAv/oa, -o

'valvoa'.

hän ma-ťéi mont^iitĀ' vaAVo ühtÄ

pätÄ / häne onni vaAvo hüvällÄ mehellK mennK (= hän oli ni
onnekaz^ettÄ päsi hiivällÄ mehellX)

/ häne onnettomuz^vaAVo

(vaikkO mikä tuap^pahennus^hänellÄ,

siz^o

se häne onnetto-

m u z ^ a A V O ninta).
van/a, -na, -assA,

-аллА,

-anna,

-aD, -oitA

'vanha'.

meill^evät^saotA vanha, meillK s a o t t a z ^ a n a / ennS vanassA
m onikas^eremmeZ,
kaaseen)

jevre, AaskI ennepi saAamitta

(tukit Lau-

/ meillK vanaAA aika pojad ain puvoika pätK vojjet-


581

van

ťéi / norenna sad^ni vananna квлраВ.
vana ku

'vanha kuu, loppukuu'.

уапалл, _агка

'vanhaan aikaan,

n ü d on vana ku.

ennen vanhaan'.

уапалл^

aika ved^i väkize, poik ep^tahtod^otta a väkize рап^'ёг ottAma / Рапалл^аъка men^'iikkl va ristetťéi d4 rissemä ďi éeniha
d-i norikki ventsa.
vanameZ
------

'vanhus'.

vana poikA

hän oli ahnaz vanameZ.

'vanhapoika'.

колЬкйтте astaika,

siz^on vana poikA.

*vanapo^vi, vanapõlve
ku / vanaponve veraZ

'vanha

(suku)polvi'.

vanapoAve su­

'vanna sukkua '.

vana struppa, -лЬА
va.

selt^oli iihs vana poikA /

n.pr.

kylä, kartalla Vanha Struuppo-

tšetvertťél virsta/вЬгирралЬА.

(on Vanhalla Struuppovalla) .

Ьаллоа Л е Н К vai viZ

struppa е И й в ^ р а л о , sis^teH^'ii

töise paikka külä.
vana ťáiittó'

'vanhapiika'.

koAtkümme astaika,

aiz^ģo on

vana fšüttü.
vaň/a, -аллА
mi) .

(< ven. Ваня)

Či men^’ii kahe kesse,

'Vanja'

(miehen ristimäni-

vaňa d4 feťékA / а уаЛалл^ол^Чг

feťáka v a t t e t ^ ā l l Ā .
* vanep/aD, -itA, -issA

'vanhemmat'.

elāk'ā hüVässÄ, pitāk’ā vanepissA vavia

киппелка vanepitA —

(neuvotaan hääparia)

/

moni лака auvvab^narvia vanepitA.
vanhen/essA, -en, -eB,

-essuD,

-estu

'vanhentua'.

ini-

mäin vanheneB / hän on vanheneaeuD / hil on vanhenestu.
vaňkA, ks. pār^’šū vaAkA.
"^varļkkuri, -ллА

'vankkurit, helipyöräiset rattaat',

varļk-

kuriлл^orj^epa parļSiD.
vanni

'kylpyamme'.

kummatA vanni китталла.

vanno/as А , -та, -п, -asaZ,
hän vannos^ittae

-Z, -oa^'ii, -aauD

'syyllistyi väärään valaan'

'vannoa'.

(tappo kene.


582

van
а sano što en tappannuD) / miä turha vei en o vannossuD

’тгй

en o petelliiD '.
A
-uB, -uvatt , -uneD
'vanua'.
A
—
/ sukad^vanuvatt
/ а л а г г е й ^ п vanuneD.
van/nua,

^vanttumi/пЕ, -ззЛ

'lyöminen'.

AarļkApaitA vanuB

hän sai vanttumissA

'häntä lyötiin'.
vanttu/ssA, -Z

'löylyttää, kurittaa',

miä en taho vant-

tussA / kai piho täünä tempaz^ittsellä hiussitA,

siz^i

kov-

vi vanttuz^ettK perrä annatťéi rahat^poiZ.
vant/uD, -tuissA

'maston huipun tukiköydet'.

ер^рлоХо mez^ďi йиЛЛа vanttuissA

(tässä: tukasta)

ondrei
kini л а ­

та Z.
vanuh/ussA, -uB,
-ustU; ^

vannus/sA,

-ussaZ,
-saZ,

-uZ,

-t'äi

-us^'ši, -ussuD,

'vanua'.

kai vanuhuB / s u k a d ^ a n u h u s s a Z ^

-ustu ~

AaņkAvate mikä,

vannussaZ / tämä sarka va-

nuhus^hiivässÄ (sarka ко vanutattaZ) / sukad^vanuhus^'ái / tä­
mä лaУļkApaitA on vanuhussuD / sukad^on vanuhustu / sukad on
vanuhusseD / vojļett'āi võika i puvoika i korteka ко oli vanu­
hustu hiuseD.

karassi tep^kaikki sirkiämmässi pä.

i soлaize võika.

/ tarvis^sirkoa pä,

vojjetťái

kovassaan vanuhussuD /

sojat^sappad^annus^'ii ďi jā^t'ii penessi.
vanut/ta, -tsmma,

-аВ,

-atťái

'vanuttaa',

mejje napuri

nain vanutap^sarka.
va/pa, - v a D ^ -paD,
vausteline'.

-poitA

'nuotan, verkon ja rysän kui-

nota vapa / Aohiverko vapa / rUzä vavaD, m y ö ­

hemmin keskustelussa rUzä vapaD / moisio sarez^on pallhx rüzä
vapoitA

(kuza riizät^kuivavattA).

v a r a : hänell^eb^o vara ЬиллА meillK (- hän e p ^ o h i
meillK,
ma

tunAA

hän on niku värüttK tehnüD) / еЪ^о vara tuAnA kaipa-

(on itse tehnyt myöskin pahaa)

/ hänell^eb^o enepä vara

tuAAA veAka küsümä mittäkki / veAka on ottannuD, d4 eb^mahza,
siz^eb^o vara tuAAA veAka küsümä // hänel\jDn vara kova
on rikaZ) / vanaAA on vara kova.

(ко


583

var

varantu/Z, -ssA

(vrt. vir. varandus)

'omaisuus',

лА Ъо uhtä varantussA / sellK mehell^on p a W u

тгл-

vavantussA /

hänell^oli -paVVu varantussA a лазкг kai menemä läpi ka^'šioi
'joi o maisuutensa'.
^var/aZj -assA,

-kaD,

-kaitA,

-кагллА

mäin on varaZ / se on varas meZ.

'varas'.

moni ini-

/ hii varasatt'ši, hü mokomad

varkad OAAaski.
^varaZ

'aikainen, varhainen',

velhon varaz^mennä fšühö

('vielä on aikaista mennä työhön') / velhon varas^kulvä /
varaz on vei UllällÄ noissA / varas veli oli.
varas/ваз - в э т т а ^ -samma,
- í D, - s s I, -saD,

-atťéi,

-аВ, -in,

-attU

(kielt. -sannuD),

'varastaa'.

hän mokomain

varas^orjki, hän ühtÄpätÄ varasaB / miä en о varassaD / dumaskl ettÄ nüt^hepoin on varasattU / vaša meni eduartaA pertt'ii, saoЪ^eduartaллA ettÄ mihe siä mejje hepoize varasiD /
eduart saob\ _ x ettÄ miä emW varassannud а miä oain / sis sano
ettÄ miä varasin i miä möin / коУалл oli visto' ise astaika
ďi jo hepoize varassT / häm meni ilmize varassamma

(rahva

aikannA meni varassamma).
varat/oinA ^

-to, -toma

ke, varattoma rattaiAAA
^ varatu/z, -ssA

'varaton'.

jovvuin jumari rek­

(run., L.M.).

'omaisuus'.

Vrt. varantuZ.

härj^ko tuli

elämä sinnä ni hänell eb oллud mittä vavatussA.
varemmaZ

'aikaisemmin'.

mitä varemmas^sitä parepi ven.

чем раньше тем лучше / ni halisit holettA, et pässud varemma z ^ l l ä l l Ä .
varepi

'aikaisemmin, varhaisemmin',

varepi keittä AOunattA
var/i, -ria,
vari,

- í a a A, -í D, -itA

'kuuma,

lämmin'.

vesi on

а kivi ku on punain^siz^orj^uma / rautA on кегаллА va­

ri, а sisuko on p u n a i n ^ i z ^ n
kuma.

miä käsen таталлА

'päivällistä'.

kuma

(vesi ei milloinkaan ole

ellei rauta ole punainen ei se ole kuuma)

/ tänäpä on

vari iлma / variлл iлmaлл on rarjkkA heinä lüvvä / таглта


584

vav

vari оЪъ, kai herjkUä ei saD / tänäpä oli vavi päivä,

kai oli

soja häkä.
^variZ

'varis'.

riz^eb^o lintu
ep^t'šitāiZ

nain eb^o inimäinÄ,

(sananlasku)

tamm^eb^o hepoin^,

/ varis^kob^vakkuiZj

va-

kerjki pessä

(sananlasku) .

^vari/Z,

-seD:

varis/sua,

-sV

Pärspään kyläläisiä sanotaan variseD.
'lämmetä, kuumeta'.

suppi varissU

'mäni

v ä r i ä s i '.
varj/o, -o

' (sateen)suoja, suojainen paikka',

me^sä

ärez^on varjo олла / теттК kuho ni vihma varjo / no savathan
ha varjo

'sateensuojaa'.

^varkAhu/Z, -sessA

'varkaus'.

h ä m ^ u t t u varkAhusessA

ki n i .
varkaiAAA

'varkailla, varkaille',

hän oli varkaiAAA /

mettsāz^oA^’ēi päreppuitA varkainnA / hän teki рглла, varkaiллА käi / hü tahotťái männä varkaiллa,
varm/a,
от^акви,
varm^

-a, -aD, -oit

а kuvaAo oli.

'lihava, tukeva'.

varma meZ / ко

siz^orjki varma / ühs oli pitkl i hoikkA,

lühüD / h e p o i n ^ n varmA,

sin^m^aksuttA

^varmis/sua, -uD (ed varmisu),

-uB

'lihoa'.

a toin oli

oht^oiki.
pa sinnua li-

ha-as^'iiaZ, ehk^^i gAaziškappi ni selläkki ed^varmisu.
pülhäsüD = siä varmisuD / tämä hepoin paksuneB

/ siä

'varmisuB,

paksuasi m e B ’.
varo

'(jousen, rysän)

kaari,

(tynnyrin) vanne".

tämä

varo eb^o rossettuD / miä erļ^ehta paina riizä varoitA.
^ varop/u, -utA,
varoputA

-uitA

'kaaripuu'.

hän ihmaz_^me^sässÄ

(se on niku varassi) / hän painab^aropuitA.

varpan^naAuZ
varpaisZtA

'varpaiden alus'.
s. part. p l ., varpaisinAA

'varpaiset, v as­

tasyntynyttä katsomaan tulleille tarjottava viinaryyppy'.
ко tuAAas^kattsoma sauna,

sis^saunnain vaAab^vina,

sis^ťéi-

^'ši varpaisitA annattaZ.

naizet^kävväs^kattsomaZ.

naizet^


585

var

kattsiaisioa заиппаггеЛлА

(hyviä herkkuja)

/ memmÄ ťši-

^'ši уаграгвгллА.
удграгглла, лике: Уйграгглла
laan'.

Уйгр'ззглла)

'varpaisil­

varpazbAAa seizoB / уаграгглла meb^eteZ / ко mattaZ,

siz^miä котпгколлА Ьилкип уатрйгглла.
varva

'varhain, aikaisin'.

tänävonna kevättÄ varra

nois^'i-i VbAAApät^kazvoma / ken котпгколлА varra noiseb^üllälIK s-is^saottas hän orjako йлаккА / miä tulin varra рога^рголtA / hän varra mep^all-i
varvapi

'varhain harmaantuu'.

'aikaisemmin'.

ute maha k ü l v e t t ä z ^ a r r a p i

(pel­

lavat) .
var/sA,

-za,

-sa, -zaD,

-soitA

varsA / miä

en ťéijja sannoakki kui

hejje tamma

teki hilvävarza.

var/sl,

-ttA,

-reka^

-reD

'varsa',

heill^on

hilvä

kavva hän on varsA

/

'varsi'.

suka varsi / koukit

varsi mäni kätki / rehtel^on iAmA vartta.

a mikä on varre-

ka, se on skovoroda / ahtat sappa varreD.
vartA
vartA

'varten'.

hän ittsiätK vartA teki ehk ittsiä

(Kukkosissa vain ликег1ап batato valmisti kotona nahkoja)

/ teirj^kotonnA

8

aлamitta kototöitÄ, pärettÄ kiskozin Ja tein

stoVari ťéiitK kotonnA,

_

vartaD

-taD,

ittsiätK vartA.

sukkAvartaD)

_

-taitA,

-taika).

'sukkavartaat'

_

—

(var/raZ,

vartaika t e h ä s ^ u k k a

_

-rassA,

(ei kottaZ) /

vartaika tehäa sukka dali sukkitA.
varvaZ

'varvas'.

sur varvaZ

'isovarvas' / toin varvaZ

/ keskimäinE varvaZ / koлmaiZ varvaZ
vastaan)
vaiq

(paviA, vaimo väitti

/ pen varvaZ.
(r^ vaéja)

(< ven. Вася)

ristimänimi.

semona poi-

kA vaäa meni ettsimä hevoissA ралокка kiitä polessA.
vasar/a, -a, -аллА,
vasaruAA^on pitk '1 varsi,

-aD, -oitA

'vasara'.

vasaran osat:

vasara hamara, vasara terävä poli,

vasara haraD / sepä sur vasara

'moukari'.


586

Das

vas/atA,
vasaaiZ

-saD

(kielt. e d ^ a e s a ) ,

'vastata; ottaa vastaan'.

Aarļki ко toizes pote e d ^ a e s a
sanoi)

-saB, kielt. k o n d . e d ^
ep^pu ühes pole maha

polea kun oikein hitaasti

/ ко e d ^ a s s a i z ^ i t t ä ni sisese rita kirep лорри-iZ,

а ко v a s s a d ^ i sis^tappap^kui kavvassi rita / isä dali emä
vassaB.
vaselja

(vrt. ven. Василь)

1/2 desjatinan suuruinen,

vokin/aD, -öin

pellon nimi,

vaselta rokinoin karu käüp^kag-

vaZ.
vai j a , -ллА, ks. vaia.

ontrei ко

au^'Us s I

'löi' vašļaA-

лА когт)аллА, ni se oli se.
'^vaék/A, -a

(<ven. Васька)

ristimänimi.

vaika ma^'ii

аЛи.
>
kylä, kartalla Vassakara.

vaskara

'vaski',

Vaski

vaskimato

vaski

h e l i z -зВ.

'vaskikäärme '.

mato ко negAoiB,

vaskimato kiAtab^iltlK / vaski-

sis^häne parentajja bo / vaskimato enn^ep^sa

negAoissA ко ühesä kerta käüb ümper ^алка / vaskimato saottaz^ep^sa enne negAoissA ко me\JXhesā kerta ümperi залка.
vaski/пА, -еаЛ
kissA raettA
vaso
souta

'vaskinen'.

vassA ^

vūao

vas-

(run., L.M.).

'vasten' .

/ Vaso

vaskinA sormuZ /

tul e

vas

lUb^vaso

oli

paha

'vasta'.

kantoa

/ vaso

virta

on rar]kkA

tuAAĀ.

hän vassA sis^tuli ко miä olin väl­

iä jo männilD / miä heillK sanozin ettÄ miä vass^olirj^kotonnA
saAamitta.
vass(A)
Vaasa
----

va takka.

'vasten'.

elä issu vass tuAtA.

'vastaan; vasten'.

zeniha

dK n o r i k k i i s s u s s a z^^A a v -

baťko ďi matko s e i s s a s ^ e i l l Ā vassa / sis^t4ütö

isä d4 emä i s s u s s a z ^ ärüllK гепъЬаллА
minnua hü otetťii ni hilvvi vassa,
äkkistä heit

0 ^'iim^maÍAma

dK

norikÍAAA vassa /

teH^'ši niku рилтаО / miä

hüvässÄ vassa,

tein heillK hUvä pio


587

vas

/ vassa коегаллА hirved eväd noistU / тгллА tuli kaima vassa
/ ко

8

ein^aлab^maha лат^кгзвА ehk^i aitA sis^pannas^pülvä v as­

sa / pertťál ко on t'ēUhjā süümes,

sis^kaJahtaB,

ко läkküt^

siz niku änt annab vassa.
vassAmäkkiä

'vastamäkeen'.

te on vassA mäkkiä

vrt.

aAazmäkkiä .
vassApäivä

'vastapäivään'.

vassumainA .
—
mK karjaZ

'uusi',

hän oli vassumain leh-

'uusi' / mitä ed^o kavva sünüV,

^vassu/Z
k ä '.

vassumaina

(vastakohta: mütäpäivä).

vasuZ harv.^j

-ssA,

paVtoAA^on s u r e d ^ a s s u s e D

-seD,

se on vassumainA.
-ssitA

'napinrei-

(pāviлan mukaan vassuZ on na-

pinreikä) .
„vassuZ

'vastaantulon vaikutus'

(se voi olla hyvä tai h uo­

no, ja vastaantulevan hyvä tai huono vassuZ vaikuttaa työn tai
tehtävän onnistumiseen).
on siAA^hiivä vassuZ?
t'šiļjā.

inimäin ко tuab^vassa sis^saottAZ:

moni saop^sto hiiva on, moni saoB: en

moneAA^inimäizellK eb^i okki hiiva vassuZ / on

hilvä vassuz^vai? / on pantu primetaAAA,

síaa

sto hänell^eb^o hüvä

vassuZ / moneAA^inimäizellK on pahain vassuZ.
^vassuZ

'vastaus'.

häm miAAÄ Auki, nät saop teillÄ tuli

vassus^kali'ninaAtA.
vastaine

(run.)

'uusi'.

A a u A o ttAZ; terve kuni,
vas^'iikko

ко norikki tuab^ventsassA siz^

terve päivä,

'vastakkain'.

terve vastaine minoini.

vihot^pannaz^Aadvad^vas^'šikko

(kun ruvetaan varstoilla puimaan).
vazik/kA, -aD,

-koit

'vasikka'.

(ruispellolla), sis^saottAZ: ka^so

ко unohad viho auki

síaaA

vazikkA mölizsp^ta-

kannA / siz^miä noizin ossama vazikkoit i lehmitK / miä vein
omad^vazikat^sinnä heillÄ / vazikad^o^t'iimmA kätte ühs ühe,
toin toize,

elävältä.

vatrusk/A, -а, -oitA
t. m a ř japiirakka'.

(< ven. ватрушка)

'rahkapiirakka

vatruškA tehäs^kera ümmerkäin kovainA /


588

va^

tehäs^sajjaas^i

leiptaiķinas kera tehäz^vatruškožtA, vain

reunat kierretään päälle vatruskalle.
ruska,
pannaZ,

kanamunna pannas^einne,
sis^kai hämmennättäZ.

h ä z ^ atruskoitA,
уд^аолла

tehäs^tvorogassA vat-

voitA,

sukkurliva,

tvoroga

вгз^кагкгллагвгв marjois te-

sukkurliva pannas^marjoillA.

'vatsallaan',

roho palloon уа^золла hüva лат-

moa.
va/ttsA, -^tsa, -ttsa,

-ttsaZ^

miä m u l j o z i n ^ a ^ s a täiinÄ (leik.)

-^saD,

-ttsoitA

'vatsa'.

/ tällÄ калалл^оп p a W u mar-

ļoitA vattsaZ / -inimäizell^on lemmed^attsaZ,

коегаллА kera

on.
veD

( <ven.

ведь)

ťábtova ьккиппа'лла,

'-han, -hän'.

oli troittsA veD / n ä d ^ e t ^ o z o

on m e n n ü d ^ e s s I (piilotettu viina)
[nimi]

mü ühel pühhä isumma

/ hän^eaoB: v e d ^

rivattu
jäniski

oli kotonnA koA\JkutA üHt pätÄ / no siz^nämä vet^kas-

sussaZ.
veļ елк/А, -а, -aka,
'(viljan)

viskuri'.

-aD, - o i . -oitA

(< v e n . веялка)

vejeAkaka puhasattaz^vilga / enne ко

boAAud vejenkoi, sis tuleka vizatťái.
ve ļohzukkl

'virtapaikka joessa'.

väräjiz^on ve johzuk-

kl.
vek/äZ, -kŪD

'vetinen'.

velÄ ^

'vielä',

velZÄ

marjad^on vekk'āD

vezikk'āD).

vesi vei ep^taho kehua /

síaa

ain

ofj^kire, a mi/i/i^on velä kirepi / tämä on levviä te a tämä te
on velä levviäp / vissatta virsta pi^'ši mennÄ vell^eteZ /
käet^puskaZj

mitä vellÄ,

ven/o, -oaj -oDj
rannaz^on veno mäki

-oitAj

adv. -o

'loiva; hidas'.

meģje

'loiva mäki' / каллаг^оп veno // hänell^on

veno HepoinA / hän on veno inimäin^ / ко hilVa teD, s i z ^ o d ^
veno inimäinÄ / veno ко teB, sis^saottaZ: mitä siä mUhnäD?
(harv.) .
venoi/nA, -ззЛ^

-геллА,

kump on venoin inimäin,

-zeD, -sitA ^

-sit

'hidas'.

tozo saottas tuima / venoizeAA ini-


589

ven

mäizeZl on hüvä еЪЪа,

hän ittsiä ep tronutA / -оепоъгелл еЪ о

konsa kirettS / sitt^inimäizess^eb^o mittä Ьолккиа
on токотагп лагвкА,
veno_
tattAZ

venoinA,

h-ilVa ťéUtK teB).

venossAr^ venoize

[^nahkoja

'hitaasti'.

venoize:

kuiva-

/ veno ЬаллаВ / venossA ЬалаЪ.

vevah/ussA, -un, -uB, -uzin,
r aa n t u a'.

(- китр^

-uziD,

sizaT suttu minu pällS,

-uZ,

-us^'ii

'vie­

verahuz^vällä meiltK käii-

mässÄ / ne vevad^erahua^'ii väliä meiltK,

enepä evät^kävvä

т е г tlÄ.
veraiZ

'vierai/silla,

-siin'.

s i z ^ l i n heillK koлt^päг-

Vä veraiZ, mejje kiliä отгллА / miti olin veraiZ, pottsavoitatťái kovassA / minu likimäin suku tuli veraiZ / hänellK e b ^
о л л и й ^ т е И mennÄ veraiZ,

a toin tuli d4 kihutťšl / ^'оилиппа

kävväz veraiZ.
vereB

'virttyy;

/ rátťéi e h k ^

(kielestä)

laulaa, käydä'.

kleitťéi vereB, päivilkkäin^äd^ep^häne niku

valiassi / vate verep^päivükkäizessS,

hän niku mep^sittX

krasassA poiZ / pezussA kera vate vereB,
keli. v e r e p ^ o
rÄ.

vate vereB

linavästrikoллA

ко pezeD // sellä

'ken paVLli lākk'āB'.

vrt. ver-

^
veret/elIS, -teleB,

lä'.

-elläZ

häl^läkk'äp^ko veretteleB

'puhua lasketella; pyöritel­
'hiivässK lākk'āB, Aus^'iissA'.

s i z ^ a n a m u n i k a v e r e t e l l ä s ^ ä p ä pällÄ
vere t/tä, -temmä,
'vierittää'.

/

paskaD .

-äB, -täD, -S, -täkkä,

-ättäZ,

-ātt'šī

v e r e t ä p ^ a A v e n n A Aunt^^li te / p o i k a i z e d ^ e r e -

t ä t t ä z ^ e r i k k o a / veretK kanamuna! / verettäkkä kanamunitA
/ kanamuni veretättäz^munamängilllÄ / veretätfii munitA ļmunaleikissä pääsiäisenä .
—

verikk/O, -oa

_

(?)

'kiekko',

_

p oikaiz e d ^ e r e t ä t t ä z verik-

koa.
^ ver/o, -aa, -од, -oi
vero dali voki rataZ.

(mon. gen.)

-oitA

'pyörä',

voki

k u ^ s u t t a z ^ e r o i rataZ / veroi pällä

/ ratta veroD rikkis^'ši.


590

ver
^ver/o

ver/o^

-oZ

'rinne',

mäe vero / калла vero /

mäe veros^kazvop^hüvä roho.
ve-r/rK, -emä,
'vierrä'.

-еВ

(kielt. ebavere), -evättÄ,

-rüD,

-räZ,

vero noizeb^veremä / ümpErikkoa mikä теВ,

se vereB / vero ebavere / ratta verot^kera verevättK / лакzed välissÄ roho pällÄ kera verräZ,

ümpErikkoa mennäz rohtA

mütällM.
vertövä

n.pr.

kylä, kartalla Viertävä.

vet/ellÄ, -telemmä,
(aikaa), laiskotella',

-teleB,

-ellüD,

-elläZ

'vietellä

miä en taho vetellK / ep^sa vetellÄ',

to emmK jovvu pojezda / hän агп suvvab^vetellÄ:

kuho lähetäd^

ďi hän eb me järestä / hän vetteleb aika sto ep^holis ťšiitS
tehä.
vette liä

'lorvailija'.

ais siä vetteliä

v ettO: tämä on aja vettO
vettsi

'vesitse'

—

vet/tä, -äD
tä aika

(ken hil4.'a teB).

'ajanvietto'.

(vrt. maittsi).

'kuluttaa

(aikaa)',

—

mitä siä viviittelet^si-

(= mitä siä vetäd aika).

vetKvik/kO, -o

'morsian ennen h ä i t ä ' .

ni kavva kuniz^on

p u л m a d ^ i kavva on vetÄvikkO / ко oli käed^lü^'šü,
tÄvikkO / puAmi naukpännä n o s e t t a z ^ e t Ä v i k o

siz^oli ve-

(noriki) kirstu

p ert ť éi.
veh/a, -assi,

-aD,

-oitA

(< ven. веха)

'tien viereen

talvella pantava puu tai oksa, tienmerkki, viehka; myös me r k ­
kipaalu v e d e s s ä ’.

taAvennA vehoitA p a n n a s s e äre,

et tuntuis^

te / hänet jäi hepoin te äre vehassi (ко hepoin väziiB) // mikäd^orj^rasattU, ne on vehaD,

kivije p ä l l ^ mataAoi pällK j u ­

ma äreZ,
veh/kA
'vehka'.

('--veĒ/kA), -ka, -feaZ ~

-aZ,

-аллА,

-aD,

-koitA

v e h a t ^ s o s ^ a z v a s s a Z , heitK sikoiA tovvaz^veHkoitA /

veHka t a r v i z ^ h e t päivä mennK / mü otimmA vehkas

( ^ vehas)

tänäpä / уеЬаллА kazvottas kärkid ottsa / vehkoit siitättäs


591

veh

вгкогллА / kapussAravvaka krosittaZ,
pannaz^vettA' pällK,

sis^pannas^paganikko,

pannaz^õauhoi eHk maitua dali munitA

m a u s si.
vehn/a, -a, -ад,

-oitA

'vehnä'.

meill^oli hüva vehna /

ühs^on okkaisika а toin^on byim^okkaisbja.
vehover/aZ, -a

'ventovieras'.

hän от^тгл/iA vehoveraZ /

hän otťéi vehoveva nahze kazvotta.
veit/ellÄ, -teleBj

-telettK,

-еЪ^Чъ

'vedellä'.

mitä

ťéii veittelettK sitä vatettA matA miltällX / kera v e i t t e l e p ^
fäiittöi nenässä / hän oli penennä ко möhk'ö, veitel^’ái vakaka
per^'iimmatA mütällK.
veiter/ä
mallinen,

veitev/Al ( P . M . ) ^ veitarA

konstikas'.

(vrt. ven. мудёр

(L.M.)j -a

'kum­

siä o d ^ e i t e v meZ / v e i t e r ^ muder

'затейлив, причудлив')

se on ühennainA /

selt lättäz ninta veiterä vennässl.
vei/ttsi ^

si'.

vei/ttsi,

-ssÄ,

k a h s ^ v e i s s Ä / vesä

vei^seVä

vei^seVä

e v ä t ^ k ä s s Ä fäiukka,

rahvas^tuaB,

veittsi

sis^aottAZ:

naizrahvas^tuaB.

veittämine

~^sek'ä,

maha

/

-^seD,

l eikka

-ttsitK

vei^sekü

sis^uAMas^sUnnit^taAAO

tokku,

a ко

tokub^AuzikkA

'vetäminen, kuljettaminen'.

'veit­

leipä

/

/ mez^
maha,

ettäl\_on veto

(= ettäll on veittämine) 'далеко возить'
veit/tä, -tÄmä,
-•atteZ,
mä

-etťéi

-äB

(kielt. eb^veitÄ),

-ätfii

- e t t ä Z ^ -ättäZ

'vetää, kuljettaa',

sormia veittÄ-

'sormikoukkua vetämään' / veittä on ettällK / hU n o i s s a z ^

veittÄmä / hii veitettäZ / hü veitetťéi / tämä hepoin on hui­
ma veittKmä
nois^ittuma,

'kovassA veitäB' /

zemsko saoB: elä vei tähä

tässÄ kohaz^ma eb^veitÄ sitta takantA poiZ /

Aomovo izvossikkA

'kuorma-ajuri' m i k ä d ^ e i t ä t t ä s ^ i v i t i li-

va, puitA veitättäZ / majoit tehäZ i veitg tta Z majoitA /
sarjgas mejje o m a d ^ l l ä i z ^ e i t ä t f i i
vejļatu/Z, -ss4j
ri'.

-seD,

-ssija

suri mas^'iitA.
'viettelijä;

(?) veija­

ken on jumarātt'ēi meZ, s iz^veitäp ^ o i s s A juma,

siz^


592

veļ

naized^saottaz^ažs^siä veļjatuZ / m e s ^ e r a on veļjatuZ e h k ^
na-Ln^ / naized^on veļjatuseD, ain siln^'ši narjkittavaD / a i s ^
siä veļļatuZ,

veitāt^siin^’ši / siä ot^ko veļjatuZ / lehm^kera

on vejļ'atuZj ep^tua katto.
v/ejļĀj -emä,
-e^'ii, -etäiZ

-eB,

-eiD,

'viedä'.

-enilD, -ekä,

- e j j ä Z -eiļļāZ,

miä noizen vemä / hän vep^puitA me-

^säasK / t a r v i z ^ v atted^ämä vejļK tuAtuma ikkunana' ллА /
trinoSka pan^’ši, sikoiAAA veiD / m i л л ^ o m ^ p e л k o noko minnua
veiļļäs^furma / tämä karaušsikkA vahip^kovvi,

sto puitA e v ä d ^

vetäiZ.
vel/ij -1 ä, -ļeD,
vä

-Jesse

'veli'.

velļed^evät^kole käv-

(sulhasen puolelta kihlajäisissä), mehissÄ ainA va isä d4

ristetťái / ainhan sisare лahzed^i veZļā Aahzed^on surep su­
ku ka tā^b'ši dali dädä / k e s k i m ä i n ^ e l i / noriki veljesse pä
pällS vakaka tob^AahjaD.

noriki veljesse annapkl (-sse 3.

pers. poss. suff.).
veliseni

'epämääräinen puhuttelusana’.

ais siä deduskA

veliseni / ai mikä veliseni siä oD.
*'ve li^soit/еллА, -teleB

ven. величать)

'nimitellä

(kunnioittavasti); ylistää sulhasta t. morsianta
s i A A ^ n hiivä vävü,

veli^soit/ta, -aS,
sua nimeltä, nimittää
morsianta

(häissä) '.

ainA veli^soittelep^sinnua äjjässi.

(häissä).

-ťái,

-attAZ

(< ven. величать)

'kut­

(kunnioittavasti); ylistää sulhasta t.
ко ku^sub^nimeltÄ,

s i z ^ e l i ^ s o i t a B / häm^

minnua veli^soitťéi / ain veli^soitattAs^sellK (häissä).
velļ eseP у -ssi

'veljekset',

veljesedsisarused^oAAaz^

esimäin suku / veljeesi naized оллаз kälüD.
*veA/kA, -a, -ka

'velka'.

mitä ťšU mÍAA^ottA lihassA

veAka / hän mahso minAa veAa poiZ.
уелкатеZ

'velallinen'.

veAka.
velii

'velli '.

siä od^miAAA veAkameZ = siä o d ^


593

ve/l

увлл/о,

-о, -олла

(poss.-suff .), -олЬ,

-oitA

'veli'

(miorempi veli käyttää vanheiranasta nimitystä уелло, ei ristimänimeä; vanhempi käyttää nuorenimasta ristimänimeä).

/ a rikkiä miitällÄ ко mänimmK, ikä

Л0 jo h-ihizi

ventou-

katt'šī ain meillS Iissä у е л л о Н А i sisaritA / küzün уеллолЬ:
кига от4^mama?

ep se г>елло verkkadч_/ mittä

(run., L.M.)

/ sei-

jo'za ja -ūDAadja kutsuvat myös serkkujaan иелло ja siso /
mama, mihe -оелло AasziB?

'äiti, miksi päästit vellon

(ulos) '

/ sevjo'za on zadno, eb^anna уеллолла leipä.
venakontts/A, -aZ, -a
kartalla Venakontsa.

n.pr.

kylä, ven. Воцкий Конец,

venakonttsaZ - в Воцком Конце / kuho siä

meD? - venakonttsa.
х)епалаг/пА,

-zeD

'venäläinen'.

nain on hänellK venaлai-

nA / venaAaized^ain ku^suttas^tšuhni

(Kukkosin väkeä,

suoma­

laisia ja virolaisia).
ven/e, -пЪ, -nessĀ,
toinen pieni vene',

-nellK,

-nekū

'soutuvene, yksimas-

ко otab^niku kahssatta puda,

se on vene,

veneellä voi myöskin olla masto / merel kävväs^hailia piitämäs^sure venneVä / Uhs poikain praizah^'ši vennessĀ vette /
venne л а Н а

/ тилл еЪ о Aaita,

venemeisteri
------------venemeisteri.
^vennenuk/kA,
verkkoa,

vennellK va on AaitA.

'venemestari'.

-a

suteAa zaharka oVo vaäa oli
>
>

'veneen kokka'.

sisuko noissaz^Moma

siz^noru pannaz^verkoka sihe vennenuka pällA'.

ven/nua,

-uma,

-uB

'venyä'.

r-ezii^ka ep^taho vennua /

tämä ratťéi kovvi venuB.
vennus/sA, -^'äi

'venyä'.

j a A a d ^ o niku vähäisi vennus-

(= kasvoivat) .
vennä

'venäläinen, Venäjän'.

vennä kirikkO,

kole massi

lättäZ / vennä uskoa.
vennäma, -ллА,
täesK,

-л1

'Venäjänmaa'.

miä välissK ко ohahtan

siz^^ahzet^saottaZ: mitä ohaD?, ved^ed^o уеппйталлА /

miä satoin уеппаталлА kirja / miä ottElen vennämaAt kirja.


594

ven

vennässl

'venäjäksi'.

läkäs^hän vennässi vai massi? /

miä toin aptek-issA koirohtA,
venok/kA, -a

vennässl on naftal-i'n.

(< ven. венок)

'seppele'.

hänell^on /lus-

^'äi venokkA risavZ / коЪЪеллА n ä d ^ i s s i pannaZ / miä osin ми­
не venoka таталлА.
^ven/ttsAj -ttsaZ,
'vihkiminen'.

-^sassA,

-ttsa

(vrt. ven. венчать)

norikki ко tuab^en^sassA,

mep^heillÄ,

siz^

zeniha emä иаззЛ р а Ъ ^ о г 1 кгллА risi кадла / siz^noissaz^zeniha <ři norikki venttsa menemä / venttsaz^oli pitki ihoika
(‘-^ihhoika) paitA pällÄ / venttsaz^i ikä poles^kāū^'ii /
noriki nosap^sani ко mennäz^enttsa.
* ven/^satA, -ttsaB,

-^sattAZ

(< ven. венчать)

'vihkiä'.

kesk-kiriko m a z ^ e n ^ s a t t A Z / pappi venttsaB.
^venuteл/лA, -ла2

'venytellä'.

siz^venuteAAaZ (^nahkoja

parkittaessa
venu/tta, -tt^mma,
nyttää'.

-taB,

-^'iin, -ttaD,

-tA,

-tatt'ši

've­

tämä poikain Jaksab^venutta kovvi rezirjka / inimäin

ittse venutaB / käe venutaB

'ojentaa käden' / venutA se nor

kokalle.
verblūda

(< ven. верблюд)

'kameli',

mejje verbl^da

vaimo haukkuu miestä.
verekäZ

'verinen'.

verekäs^aita.

vereltä

'tuoreeltaan',

miä osan sene hepoize vereltä /

annA vereltä / me anna dohtriAAA оттеллА tämä rana kini ve­
reltä / me hänt toru hUvässK nilttÄ vereltä,

k u niz^vel^ot^

sUämissä.
vereseltä ~

verezeltä

'verekseltään, tuoreeltaan',

ve-

reeeltä on parep оттелла näd^niku rana kini / a n n ^ e r e s e l t ä
sanontatapa kun yhdessä lyödään vaajaa maahan ja kehotetaan
toista lyömään nopeammin / anna vereseltä otta väliä, perrä
lenep^kippiäpi

(kun on tikku mennyt käteen)

/ puikko т е Ъ ^ а л -

ka, vereseltä on parep temmatA poiZ / vereseltä jakso tuAAÄ
vähä matA / ketä on lü^4ü. verressa,

s i z ^ e r e s e l t ä joksi.


595

ver

veress/üäj

-ümmä,

соблазниться'.

-U

'mieltyä, tuntea houkutusta, ven.

ťéUho vevessüä / hän sai veressümmä fšühö

('t'äü näütfšiZ'),

d4 nüt pois^'iūssK hänt^et^sa / hän hänne

veressb / minu nain minnu veressU.
verh/a^

verh/A,

раШЬл verhoitA

-a,

-aD,

(kun varastaa,

-oitA'^ -oi:

se mez^on teht^

sitten sanotaan hän teki)

it-

tsetlä vevhaD / hän teki ittsellä verhad nUttK (varasel
k ustnibiť

mitäkki) / kun joku varastaa tavaroita,

saadaan käteen niin sanotaan: verhoi on käeZ.
käänsi sanan venäjäksi верха
ver/i, - t ä ,— • -tÄ,
tK mUtällK

-ezä,

(mieluinen)

ja yksi

(Kielenopas

(?).)
-re

'veri'.

tämä fšüttö on ver-

/ on verezä / elä te matA verre

'älä

tee lattiaa veriseksi'.
verikakkaraD
------------karaD.
*veri/nE^

'verikakkarat'.

-seD

'verinen'.

kakkaroit'w'tehäz4^verikak-

verizet^üneleD

(kun paljon

itkee, sanotaan veriset kyynelet).
-verinE, ks. mussAverinE,
verisoneD
verkkaP
tä

punaverinE,

■X*
vankiaverinE.

'verisuonet'.
verkkannuD

'virkkanut'.

miä en verkkannud^mittä:

tässä tapauksessa,

miä en verkkad mit-

sanaa käytetään melkein vain

meitl vähä saottaz^verkan,

saottAZ: miä

läkkän / tattA ^uki sene kirja, тъллА mitta eb^verkkaD.
verk/kl, -is

'penis'.

avaz^vaňaAtA potštannika n a p u d ^

auki d4 tarttU verkis kinl.
verk/kOj -o
- k o i t A ^ -koit,

(yks. gen. + akk.),

-koa,

-koinnA

hämäläin kuto лакке ver-

'verkko'.

-ко,

-oka, -oD,

ко / hämäläize verkko / k o t t a z ^ e r k k o a i rüssä kottaZ / s i s ^
ко noissaz^лoma verkkoa,

siz^noru pannaz^verkoka sihe venne-

nuka pällK / verko p u j u d ^ e a i vei / k o A d ^ h k ^

пеЪЪК putA

p a n n a z ^ e r k k o ki, pälimäise selilsse, s i z ^ i r t ^ e b ^ e verkkoa
pohja / hü hailia pUvvettäZ,

haili kurisub^verkko / verkot^

pannaz norru / tänäpä on hUvä kulvöpäivä,

hämäläize verkkoi-


596

ver
tA on релло pällK p a W u

/ verkkoit JamattaZ

'verkot yhdiste­

tään' / локгрегккоглл^оу^^кега noru, а va toissA moda
verkkoлautA
věrno

'kalvosin'.

(< ven. верно)

Ъогопг kaivo

o a a ū Z.

лoh-Lverkkoлaut on najja.

'luultavasti, varmaankin',

věrno

(suuren o j a n ) .

verno, -tA

( C v e n . верный)

'uskollinen, oikea, tarkka'.

hän on to^'iinE meZ

'hän on verno meZ' / tämä гегккала eb^näu-

tS vernotA kuvva

tämä гегккал'-УеЪ^ näütÄ vernotA kuvva.

vernossA

'varmasti'.

иг vernossA sano ettÄ kirja saD,

kirja miä i sairļkl.
ver/ratA, -taD, -taB,
taa, ven. попрекать'.

-taziD

'moittia, moittien muistut­

mitä siä vвrtad^miллA / mitä siä ver-

tat^sitä mikä o m ^ m e n n i id^jo(ain mehellÄ mainit^ito hän rahad^joi) / ken pahassA mitä teB,

sisätöin vertap^hänellK,

tK siä pahassA teiD / hän ain verta\jnÍAAA vanna vihha

et-

(oik.

viXXa).
V V

^ versk/A, -a, -aD
ta, 4,445 cm)'.

(< ven. вершок)

'versokka

(pituusmit­

kaXs
verska ‘
pitkl
V
■ > L Ībirkka~\J /
' >ikä sortofsikk
•''w/

otab omad verskad Aautťéi.
ves/a, -sa,
gossa) '.

-aD, - o i t A ^ -oit

'vesa

(kannossa tai run­

vesaD o b s ! varma / vessa aAab^Aaskia

'alkaa vesoa'

/ раЪЧЬл vesoit^orļ^kazvot^sihe .
*veseris/sA, -sa, -sannA,
ven. водокрещение)
koZ,

se on pühä.

serissa

'loppiainen',

tÄ?

-sojja

(käännöslaina, vrt.

veserissann^kävväs^kirik-

siz^meb^kresnoi hot jordanaAAa / j o u A u d ^ e -

(< доили da veserissa) välittä.

v/esi, -e, -ettK,
si'.

-aD,

-ezä,

- Joko kai peziD?

-essK,

-ette,

-eltÄ,

- vaAkiat^kai pesin.

-ek'ä

've­

- kaheAtA vel-

- iiheltÄ. / кала oiki ve pinnaAA^uJu / joe rannas vett^

ottama mennäz^orkoa miitättK / vez^orj^klima / ралккъ on tippiä
ко on vezä / vattet^ko pezeD,

sis^puzerrad^vessK vättä / mem-

mÄ лаикаллА mertoi panema vette / miä kasoin pä kiitmä vek'ä,
siz eb o vari.


597

ves

ves-CllÄ kävväZ: ЬоъгеллА päivä velK vesillÄ kävväZ

(häis­

sä) .
уезълатт/г, -г, -iD
агп on vesi^ammiD.

'vesilammikko'.

ко Ъо pohja siz^on

nitt'šūil rohkiap

lähe

(suossa), (jos

on pohja) , siskon vesinammi / tähä et^sa heinit levitellii,
täsa^on vesiAammiD / hän vesi^ammi issuZ.
vesilätäkkö

'vesilätäkkö'.

vesimakahuk/ķl, -гллА
sa'.

'eräs "makahukki. "-paikka Kukkosis­

vesimakahuktAA^om^alVu sorsitA.
vesimüll/ü, -üä

'vesimylly'.

seitse veaimüllüä on [Kil­

iin kylässä .
* vesinäpük/kÄ, -äD

'vesirakkula, -näppy'.

ко kūlmi^’iūD,

siz viskap huliz vesinäpiikät heňokkaizeD.
_ ^
_
* ve8ipar\/ki, -дека
'vesiämpäri',
ко nain
fäühjä vesipaņgeka tuab vassa ehk meb^üli te sisese reisu on onneto.
* vesip/atA, -assA
vesisoni
. - ■

-— -

'vesipata'.

'vesisuoni'.

vanad^ehet^t'āiļjetťái

vesipassA noiz^p^paru.

mikizdä kaivoz on hüvä vesisoni /

(missä on vesisuoni,

he ruohosta kat­

soivat) .
vesiuit/tO, -oD,

-toitA

puhdas vesi on päällä'.
siuitoD / зителлА

hilpeä'.

jossa

sos^toz^OAAaz^itoD, ku^suttaz^e-

8 0 лл^0 п

у е в о л / А уеёол/а,

'sellainen paikka suossa,

paťVu vesiuittoitA, ’p u h a z ^ e s i orjkl.

komp. -ap

(< ven. весёлый)

'iloinen,

згг^тьлла jo oli kevkiäp süämellA i veáoAap,-ett^

oma pole omika on^UheZ / hiivä tuju
eb^o vihainA,
vesseleB

ep^toru,

(kun on ihmisellä)

hän

on vesoAA.

'veistelee'

(puhumisesta puhuttaessa).

hellä

änekü vesseteh^lätÄ.
vea/säi -sämä,

-än,

-immK,

-etťáíl

'veistää',

miä otan

vesärj^kepi ittsellK / nois^kavoit vessämä / URs saveta ühisüz^li,
AassuitA.

kellK тй kl'opka vesimmÄ / tassien paWu. vesett'šū


598

vez

■oezik/äZ, -käD

-küD

'vetinen'.

vezikkäd^munad^OAAaZ

'vetiset perunat' / muni ain saottAZ: vezikk'ād^munaD / marjad^on vekk^D

(■^ vezikkŪD).

vetelikkO

'vetelä, märkä; laiska, vetelä',

rojakaš tetÄ

saottas^tozo vetelikkO / selloon vetelikkO paikkA - märkl
paikkA,

sopaikkA / inimäin ku^suttas^tozo vetelikkO.

hän on

mokomA vetelikkO inimäin.
vete/llK,

-Un,

-liD,

-le ---- 1'

'syödä
*

tellÄ / miä vetelin
vetel vetel kirpä
vetel/Ä ^

("vedellä") '

-

(inf. vetellA selvyyden vuoksi, pro vellK).

miä en taho ve-

(= söin] / siä veteliD / no vetele'.

/ no

(= sü kirpä).

vetel/ä, komp. -ep

'vetelä'.

tänäpä on vetelÄ

suppi / tänäpä on vetelep suppi / tänäpä oli vetel taikina d'i
kai leivät^hajjos^’ši / hän^on vetel^inimäinK / ka on vattsA
vetelÄ,
^

se on sUāntau^'il.

veteläi/nK,
-----------

-ze

'vetelä, notkea'.

ted veteläize taikiW
>

na.
^ ve/to, -o

'veto, ven. заклад',

hü pan^’ši veto

kahē

kes­

se / pammA veo sinukaJ
„veto

'veto, vetäminen',

veittämine)

vetosoAmu
vetšni

ettäll^on veto

(- ettäll^on

'далеко возить'.
'vetosolmu'.

(vrt. ven. вечный)

? 'ikuinen',

vetšni kAjä's (run., leikkiluvusta,
vetťá/issK, - í B, -izinr-^ -izin,

V.М.).
-iZ,

miä en taho vetťéissK / vetťáiB = jedva'
t’šissāZ / miä vetťšizin

osta vaája

-issäZ

'laahautua'.

va tannaB / hü vet-

vetťáizin) / hän daki vetťáis^ko

vetťáis^tupuAAA / vana deduškA jedva’ va etez^vetťiiZ - jedv a ‘ va meni eteZ.
vettä

'vetää, kuljettaa'.

vettä on ettällK harv.,

t a v . ~ veittä on ettällK.
vibja kUlä
nise simo.

kylän nimi, kartalla Vipiä.

vibja kulä jä-


599

vih

vi/ha, -hhar-^

'viha',

тглл^оп viha hepoize pällK,

hepoin ep^kuntele / тълл^оп viha sinu pällK / miлл^ko oli
viha häne pällK ni / hän ain vertab^miAAk vanna vihha

(oik.

vi\\a) .
V

vihai/пА, -zeD, adv. -zessA
tuju

(kun on ihmisellä)

'vihainen, äkäinen'.

hän eb^o vihainA,

ep^toru^

/ kävnäz^orj^äsi, siz^vizob^usit näpükköit rinna,
taZ: kippiä vizvaB,

hüvä

on vesoЛA
sis^saot-

saottas^ihaized^näpü k ä D / silmät^ker-

голла vahip^pällÄ (vihaizessA ко ka^soD).
vihaizessa

'vihoissaan'.

silmitÄ piuikisseleB (vihaizee-

sa niku vahiB).
* viha/tA, -tťái
viherä
ļas^agra,
saottaZ:

'vihata',

'vihreä'.

penüvessa minnua vihatťái.

ael t'áUkkUz^vel\jyn viherä kagra

'hat-

eb^o vauimis^kagra ' / nort fšüttöä ďi novt poika

siä vel od viherä,

vih/kO, -о, -koa,

-oD,

-koitA

ken рар^кол Dj ken pab^i vis^kuZ

'vilja- t. pellavalyhde'.

(pihoa vihkoon)

/ its^tad^

viho i its^i patki sinnE parsijiAA_, kahsl vihkoa kerraZ / ninta vihkoa koAd^tettaz^bärämä,

sis^vejjäz^vällä / m ä r ä d ^ i -

hodV-/ OAAaZ / miä en taho ahta vihkoitA / rihez vihkoit ahettaZ.
vihm/a ^

vihm/A,

-a, -аллА

'sade'.

vihma / nüd eb о kavva satannud vihma,

eglE sato kovassA
ollia tarviz vihma /

haravavarsi toinA näütäb^vihma kons tuaB,
meb^okka,

mep^kovvi локка,

le / раггаллА vihmoMAA
vihmak/aZ, -kaD

ко tuab^^vihma s i z ^

а ко on hüvä iAma siz^mep^kohal-

'suurimman sateen aikana'.

'sateinen'.

hän vivUtťšI heinajaka ni

kavva kunis^tuA^'ši vihmakkad_jÍAmaD / vihmakas^i/imĀ VOMOďjak~
kī löi könttö.
vihmavosi

'sadevuosi'.

viholli/ne, -siAtA

'pahaluontoinen, pahalainen'.

hän on

viholline inimäinÄ (= vihain inimäinK) / duman itsittsellÄ


600

vih

sai- heitäkki temmat ÜHs kertA,
>>
>
tA.
vihohuB

'ärtyy'.

глта rahott otta vihotZisin-

minu kippiä vihohuB

'jud ojiuttA ďi

hän m e p ^ a h e m m a s s l '.
vihotta

'ärryttää, kipeyttää'.

miä en taho vihotta kät-

tÄ.
viho vimi/nK,

-zessl

'vihoviimeinen'.

mejje lehm ain

on viho viminK / viho vimizessi.
vih/tA, -ta,

-aka,

-aD, - t o i - t o i t A

'vihta, vasta'.

viht meil\j}n minekū kütpimäs^kävväZ / kiuka pällK havvatťéi
(haudottiin)

vihta / janinnA van^oA^'ii kukkissA vihaD,

sis^

koivu rakoi oli kera monikkaisi seaZ. / vihaka kUlpitkl, muites^essid^
koivu',

vihaka sis^iilpiD / rau^'iiainA koivu

(niistä)

vibarno

vihtoi tehäZ.

(< ven. выборный)~

viberno,

ka tehtävänä on kutsua suimaan'.
fäiitÄ раШ'и,

'raudus­

-ллА

'henkilö jon­

tähä puhku vibevnoAA^oli

ühtM p ä t k i n suima tarviz^ajja / külä starostA

käski ajja suima, siz^oli vibavno, viharno käi ajamaZ

(hä­

nelle maksettiin pientä palkkaa).
vihkur/i, -ia, -iD, -itA
lispää, vihuri'.
roitťéi,

(<;ven. murt. вихорь)

'tuu­

UhellK vottA joeperältK vihkuri katot^kai

kattopärreit vei mettsä kole колте vai Aelle virsa

pällK / vihkuri vei meilt sato iiles^änäpä.

hän t u a p ^ u l i

mo komain.
vih/^Чй ~
ti'.

vih/^’šU, -^4üä,

-üZ,

-ÜD,

-^'éUitS

'vyyh­

t a r v i a ^ a n n A v i h ü d ^ ļ č a л л A уалкепетта / heil\jym pantu

v i h ü d ^ a A k e n e m m a аззаллА j miä vipsizin viz^vih^'šūā / vispasmain vihťéii / viskartoin vih^'ēū ко on, sis^tua b ^ i s p a s ma i n
kai^gsZ. / vihiiz^äd^orj^us^artoa a sis^katjgas^annas^kuspasmainA / tässÄ vihiiz^on kahesa kartoa / miä vipsizin v i s ^
kartoa vih^'āU.
vik/kO,

-o, -koar^ -koa,

-koZ, -ossA

saotťái ettK me vikossi kotto,

iili viko mU

'viikko'.
síaaA

sis^

mahzammA


601

vik

rahaD / viko olirj^kotonnA / mejje lehmK kanto kahs vLkkoa
päll^aja / miä männellÄ vikkoa läsizin kovassA / ikä vikkO
paisoid^leiväD,

kellä millin pere oli, топел paisatťái kaĶs

kerta vikkoZ / sis^^evätpole hän jäi pank^rott'ši, mü вттК
sad i rahoitakkl kahessA vikossA.
^
>
viksiä, en viksi

'viitsiä'.

kuhhokki (= miä erj^ehta,
vin/a, -a, -aD,
pääty,

miä en viksi tänäpä mennK

tav.).

-oitA,

-oika

'pääty'

(ei ole muuta kuin

s.o. kolminurkkainen seinä kaksilappeisen katon pääty-

räystään alla).
vinoikā
toja) .

hü kraaatťái vina uvvessa / nüt^pettäs^kai

(nim. katot, vanhaan aikaan oli myös päädyttömiä kat­
vrt.

karv perze.

vilissimäD
kaimet'.

vilis^4imäD

'kontin viilekkeet, puvun o l ­

s a r a f f a n a n n ^ krassikinn^on vilissimäD / miä panin

к о г в е И л л А uvved^ilis^'šimāD.
v i liä

'viileä'.

tänäpä on viliä inmA.

rohkiap meil

saot taz^iAu.
vimin

'viimeinen'.

kons ťéii häntK vimirj kertA näittÄ?

miä s a o m ^ i ä näiv^vimirj^kertA ко siberi m e n i m m ^ ü h e z ^ a g o n a Z
/ siz^ruis^ko Aopetatťái,

vimin vihko ко nitātt'ii, sis pan-

^'ái se vihko maha d4 siz^ssus^'ēi viho pällK.
vin/a, -а, -assA

'viina',

käez^i pikari / v i n ^ n

matko meb^eZ, puteli on vina

karkia / simarain on täi vei vina pu-

teliz / moni m e z ^ a p p a b ^ i n a väkevässä / sinnua üht pätkäin
AakutaB,

ain ed o sittÄ vinassA sanut himmoa

'vielä et ole

saanut viinasta tarpeeksesi'.
vinakullivinAkulli

halv.

'juomari'.

nät se mez on

vinAkulli.
vinaraX/a,

- a

'viinaraha'.

a muhofsikkA,

kump eb anna

vinaraXta t'ēūmehill'A, s i s ^ ' ē U m e h e d ^ a s s a z ^ u h a t ^ ^ a i

-X- _
*

vinazavod/a,
vinazavod/a, -a

(i
(illat.)

vinazavoda, bekmaninnA.

'viinatehdas'.

läpi.

rebinoitA möin


602

vvp

уър/atA, -pažin

'heiluttaa',

miä игрраггп kāek'ā 'heilu­

tin kättä' .
vipsipp/и, -utA,
puu'.

-u

(yks. gen.), -uD,

-ujjeka

'viipsin-

vipsippu pälUZ / vipsippu haraD / kuho le on vipsippu

hävvissUD 1 en aa kätte.
vips/iä, -imä,
vyyhdetä' .

-izin,

— Í, - H ,

-ikä,

-ittäZ

'viipsiä,

tänäpä tarviz^noissA vipsimä / n o i z ^ i p s i m ä r i h ­

ma I

•X- —

_

vipur/i, -issA

'Viipuri'.

—

_

ve^'ii vittuit vipurissA

(run., L.M.) .
vi/pUä

vipiis/sÄj

-pU 3 -pUzimmK,

-viltťéi

paradigma sekaisin),
'viipyä; viivästyä',

-piXzin,

miä voin i vi-

pUä, еЪШ. noiskā õttelemma / miä vipüzin / miä vipüzin,
j o u t u n n u t ^ 4 ü h ö / miä tänäpä vipüzin fäühö

en

(viivästyin työs­

tä) / miä tänäpä vipüzin t'iUZ (viivyin työssä)

/ meni mettsä

ďi vipU / mü vipüzimmK / hü vipUs^'šir^ vivutťéi / hü tänäpä
vipUs^'di.
vir/и

pir/u,

-ua,

-uD,

-uitA

'viiru, naarmu'.

mejje

ikkunaperällÄ' orj^rapittu pal4.it viruitA / käed^or^JkrapittV,
viruitA täünK / seinä on virui^krapittU / vate^kappi on teh^'äü paVl*u viruitA

piruitA

(miä s a o m ^ i r u ) / ken on ikkuna-

perüse krappiD, nä mitä piruit^on.
virukkO

'viirukas, raitainen'.

ota serjo'галлА se sa­

ma virukkO paitA pa pällÄ / matkri virukkO.
virutškA

(< ven. выручка)

'myyntipöytä'.

men^'ii bufet-

ta virutška ette ďi nois^4i raXta jakama.
visahus/sA, -suD
vis/aZ, -assAy
paWu

'viisastua'.

-ад, -aitA

hän on paVUu visahussuB.

'viisas

(oppositio t u h m a ) '.

visaitA inimäisitK / hü. on visad^inimäizeD

inimäizeV) / visaz^jneZ

'niku muisselikkO meZ,

(= tarkad^

hüvä muisoka'

/ visas^hän on niku tarkk^i kärmiä i, se on visaZ / miä saon
tarkkA, а ken on sat^sanoma visaZ,

se ain saopki visaZ /

moni inimäin on visaZ / hän еЪ o tarkk inimäinK = hän eb o


603

viz
visazinimäinK.
v-iZ

'viisi'.

ta-плоа Ле.ИК vai viZ / mü haravoisimmA

vis karhettA.
vi/si, -ttĀ
лаЫВ

-aiä,

-ai

'tapa'.

kaikinAĀ visi naisit

/ siä naisi visi isuD pers^havvaZ / naisi visi näütfil

ess^i takantA
sanoo TmJ.

(ко naized^rijjelläZ} / naisi visi регеВ

/ elä pette

(kun

'älä valehtele' dali elä pettele, mo-

lepiAAA visi saottaZ / mejje küla väki kons mep^toise kiillä,
siz^ain

läkkäp^toize kiliä visiä, a miä erļ^konsakki / ühellÄ

vittÄ 'samalla tavalla' / pakari mehe vittä

(L.M.)

'Joensuun

miehen tavoin'.

_
viskartoinA, ks. sub vih^'šii.
viskantai/nA, -sitA
merkki' .

'viisikanta, viisisakarainen taika-

kun jollakin oli ruusu,

joka ei parantunut,

käskettiin tehdä viskantaisitA ja tule naskia.
^'éi ehk i paksussA paperissA.

niin

tohessA teh-

koAt^ťáiXkkUa tehäZ.

zattaZ.
kippiä ко on tulessA t u A A u t ^ s i s ^ r a v i h u B .
■H"—
v iskiXmmettS, ( ?_) vitekiimmenä
'viisikymmentä'.

tule vi-

_
kvivuVka

kiXläll on viskiimmed astaika ikk'ä / sültK vitekiimmenä mureni
mejje polessA kaAAaZ,
visAo

(L.M.)

visAO inimäinÄ

toise pole kazvotťél.

(?< ven. вислый)

'hyväkasvuinen'.

hän on

'suri i varmA i Aus^'āl' / visAo h e p o i n ^ h k ^

lehmÄ.
—

_

__

vispasmai/nA, -ze
ze kaiļka iillällK.
vissatta
*"visto'issA
dH

30

'viisipasmainen'.

_

miä panin vispasmai-

vrt. kuspasmainA.

'viisisataa',

vissatta virsta ve^'ši barkkaZ.

'viisitoista'.

коУалл
oli visto'iss4^astaika
> V—'

hepoize varassl.

vis^'āina

n.pr.

^ vizik/ko, -o, -oD
ko") ' .

ven. Вистино, kylä.

Kartalla Viistina.

'kädestä käytetty nimitys

("viisik­

löi v i z i k o ^ ä h ä sanotaan kun tukistaa toista kädel­

lään / se mez löi miAAA vizikot pähä / viska viZ! sanotaan


604

v%z
lapsille: anna kättä!
^ vizikko

'korttiviitonen'.

vizenjapu

(< ven. вишня)

Vbzenjä, -nnä

(< ven.

'kirsikkapuu'.

здвиженье,

'pyhän ristin päivä, 14. syyskuuta
kaan) '.

воздвижение

(креста))

(vanhan ajanlaskun m u ­

maod^mennäz^ain vizenjännä maha,

kevvällK voznjesen-

jdnna noissaz^massA poiZ .
viteto'isķūmmēnā

'viiteentoista'.

on heit tontťéitA

fšükküä
viteto'iskümmenä.
>>
>
* vivüt/el IK, -teleV

'viivytellä, kuluttaa aikaa',

siä viviittelet sitä aika
vivU/ttä, -tťál

mitä

(= mitä siä vetäd aika).

'viivytellä'.

hän vivUtťél heinajaka ni

kavva kunis^tuA^'ši vihmakkad^i^maD.
vivähtä/ssK ^
-s^'ii

vivähtä/ssÄ,

'viivähtää'.

-B, vivāh^'ēin, -asüD,

-ssäZ,

miä en taho v i v ä h t ä s s Ä ^ vivähtässÄ /

hän ain vivähtäB / hän kuhani meB, ainA vivähtäB
täB) / miä menin napuri,

(— viväh-

dH, viväh^iin vähäisi, tulirj kotto

d4. torutťéi.
vijļes/päivK, -pännÄ
dann^

on niku läsivK,

-aD

'vika'.

siz on vika

kä hänellS vika ellä on

to jäi.

vijjespännÄ / i seve-

vijļespänn^evät^sü^'iü arkia.

vi/ка, -kka,

vikka,

'perjantai'.

tällK hepoizeAA^on vika ко hän

(= tämä hepoin on vikainA) / m i ­

(ко on hiivä eZlä) / mitä ггккаллА

ко oli vis sikka,

ühe möi,

toize joi,

k o A d ^ e l Ä kot­

(= run., L.M.) / meil saottas^hepoin ripAhuZ,

kaikiA-

Aaized viat tuA/iaZ.
vikah/e, -ettA,

-te,

-teka,

-teD, -teitA

'viikate'.

meillS vikahteka oiki ко o m ^ a h a r a i s k a i n kagra dali odra,
siz^vikahteka lüvväZ

(muuten niitetään aina sirpillä viljaa)

/ kahs terävä vikahettA / moni inimäin /luiskab^vikahte hiivässÄ'.
* vikahu/tta, ~^4in

'niukahduttaa, venähdyttää'.

miä vi-


605

vik

kahu^'iin janaterä painopaikassA.
vikainA
koissA

'viallinen, sairas'.

tämä hepoin on zbito зал-

’vikainA jankoissA' / tällK hepoizenA^on vika ко hän

on niku läsivK, siz^on vika
*vikasu/tta, -^'éin

(= tämä hepoin on vikainA).

'loukata, vioittaa',

miä unessiza pa-

hassA kän^'äizin d4 vikasu^t'āin käe.
vik/i, -kiä

(< vir. vikk, g. viki)

sekaisin virnaa ja kauraa',
ra sekomitte

'rehuvilja,

jossa on

mokomad^niku hire herned^ďi kag-

sekamitte) / meill^on viki kiilvetťáú / mejje

o m a d ^ o A A a z ^ i k k i ä liimäZ / t a r v i s ^ ä n ä p ä lUvvK viki maha.
*

vikklin

_

(< vikkeli- < vir. vikkel) sukki^nA

'vikkelisukilla, sukilla,
koristeraita' .
kinnA

(run.)

joiden varressa on tietynlainen

ehi^’iin miä,

kerjge^'iin, j a n a d ^ i k k l i n suk-

(run., L.M.).

viksi

'ketterä, reipas'.

hän on viksi inimäinK (= hän

orļ^kerkiā inimäinK).
vile

'vihellys',

zavoda vile jo oli.

^vilis/sä, -semmä,

-äD,

-äB,

-sl,

-säD,

-ättÄZ

'viheltää'.

miä tunnen hUvässÄ Vilissä / miä noizen vilissammä / лаикрйппК men^'ii v i l l e d ^ i p u r i , а siä ain vilisäD sanotaan sille jo­
ka viheltää / naize^okas^ko vilisäB, sis^seittsemältÄ süleltK
ma AohkiB / p o i k a i z e d ^ i n vilisättÄZ / miä kulin ühs kertA ко
ühs nain vilissi kovassA ко kusi / miä en o vilissäV.
^ vilis/sä, -Ä

'sivaltaa'.

vilisÄ hänt korvaAAA

'lyö hän­

tä korvalle'.
vi Ij/a, -a, -aD

'vilja'.

oli paVVu vilja / hono roho,
^ v i Ijako/tťái, -^4iD,

vilja läpähiiB / mejje sanvoiz^
honod^viljaD

-tťéit

'pahain roho'.

'viljasäkki'.

hü varasattsi

tervenāized^iljako^'šiū / tämä on rikkinäin viljakotťéi /
ühsi pilikko

'kaikkias^ahep karjgaZ, viljakotťiit tehäZ'.

'K'
vinn/a, -a, -assA,

-aD, - o i t A ^

miAAA viAAa, miä vinAad vittsikko

-ojja

'villa',

(run., L.M.)

n am m a z ^

/ vi^/ia leppeD


606

■огл

/ kauhtan oli viAAassA kottU, paksU токотагпА / -оъллай^ог\^
krap-ittu / miä krapin

1)гллогЪА

/ miä кгарргггп v-ÍAAojja vis

levettÄ.
vi/iAainA

'villainen'.

-----------

kauhtanw on vinnainA / rihm on

peAAOvassA a Aarjk^on^viAAainA.
k s . AarjkA.

viAAaine
viAAama

'laiska'.

selitetty ленивый).
viAAAp/ä, -ätK,

hän on viAAama

Vrt.
-äD,

(= AaiskA)

(venäjäksi

víaauví.

-äitK

'niittyvilla'.

viAAApä ргл-

лар^егпЪ. / tänä vonna kevättÄ varva nois^'ii viAAApät^kazvoma.
villeD; sanontatavassa.
a siä ain vilisäD

AaukpännK теп^Чг v i l l e d ^ i p u r i ,

(sanotaan sille joka v i h e l t ä ä ) .

vi ll/iy -iäj - e D ^ - i D ,
kädessä tai jalassa',
villikkaisi

-itÄ

(kiliä),

(mon. i ness. + illat.), -Z

ven. Великино, kartalla Velikinä.
vaďďaAaizeD

(30-40 taloa)

víaauví,

-B3Ī

kylä,

villikkaisiz on vanad

/ kuho meD? - villikkaisīz.

'laiska'.

hän on

AaiskA) / hevois saottas^tozo
VÍAO

'työnteosta tullut rakko

miä hevzin зала, niittoon villi залаЪ.

víaauví

víaauvíssI

inimäinÄ (=

(AaiskA hepoin).

'arpapulikassa oleva vino merkki'.

vÍAomitta

'vinossa'.

kuhja vavraz^on vÍAomitta / sam-

maz^on VÍAomitta.
^ v í a / u , -au

memmÄ kuhoni
2 VÍAU

'viileä, kylmä',

víaau

pa,

'laiska'.

hän on

víau

víau

ÍAmA /

(= AaiskA).

vim/pa, -pa, -maD, - p o j j a ^ -poitA
hän on репер säünijä,

'eräs kala, vimpa'.

on hän niku hoppia karva vai on hän

vaAkia vai kui / paVVu. vimpojja
paWu. vimpoitA.
vimpavevkkO

tänäpä on

issuma, päivUkkäizez^on väri issua.

'vimpaverkko'.

vimpoitA / notaAt sa^'āi


607

v ^n
* virļgah/ta, -^'éin, -^4iD,

-ťái

'vingahtaa',

miä jo virf-

gah^'šin / siä jo vingah^’
š iD / hän jo virļgah^'āi.
virtgahta/ssA, -D,

-B, -z-in, -Z

virjgahtassA / siä od^nz hellK,

'vingahtaa'.

miä en taho

vähäisi kertä, sis^taz^virjgah-

taD / vCrjgahtaB / miä virjgahtas-in / hän virjgahtaZ.
* virļgahta/s8 A , -ssuD,

-s^'ái

'vingahtaa'.

hü virļ.gahtas-

^'éi / miä en o virjgahtaesuD.
угтддиЬ/еллА, -teteD

'vingutella, itketellä'.

mitä siä

virjgutteled^AassA
viri/kA, -ka

(harv.)

'häkä, vinka'.

meillÄ saottAs^tsa-

da kera,

tsada rohkiap saottAZ / saottaz i virļkA, ehk tšada

saottAZ,

tsada saottAZ rohkiap / tsad^orj^kera virļkA / pert-

ť á i z ^ o m ^ a h a i n virļkA (= haisU pahainA) / tänäpä oli p e r tťéie^
paVL'u virļka / minu sisar tahto коллА,

virļkA oli pertťéiZ dü

рбг^'ёй / tänäpä oli virļkA pertťáiz^dK noisi pätK kivisssmmä.
virļ/kua, -диВ, elä virjgu

'vinkua',

elä virjgu sell^ai-

nAl / pikaB = hän virjgub^niku.
*vint/tAj -ta

(< ven. винт)

'ruuvi, kierre'.

kerrettäz^mütäpäivä // hän vintta kerräB
vintta kerräb^jo mont päivä
vintteli

vintta

'juo lujasti' / hän

(vrt. vir. vintis olema).

'vintilä'.

vi/pu, -ppua,

-vuD,

-puitA

'(kaivon) vipu'.

kaivo vipu

meni kätki / mejje kaivoAt meni vipu katki / hän o m ^ i t k l ко
vipu sanotaan ihmisestä / inimäissÄ kovassA ко on sur s i s ^
saottAZ: hän orjako vipu ehk i kazvop^ko vipu.
viri/ssK, -zemmä,
taa'.

-Z'b D, - z e B ^ -гъВ

'marista, ruikut­

mitä siä ain viriz^t^sin / Aahsl viriz'aB, härj^kiusab^

ni naku sinnua,

ep^taho kessä, ain^iteB / tämä Aahsl ain vi-

r i z z b ^ U h t ^ ä t Ä / l i r i z e b ^ e h k ^ v i r i z e p ^ a o t t a s ^ e v a ко Ъо
hüvä, mitä ni tahob^ain.
vir/ка
nauha'.

vir/kA,

miAAA Л е И й

-ka,

-aD,

-koitA

'rivi,

jono,

(helmi)-

virka oli helmitK / nä, mi suri virka


608

Vbv

латрагЬА

(латраЬ^ко Ьиллав^Ьогп^Ьогге pevält агп rā^'šiiā mü)

/ pitk'I virkA meni väkkiä marja
virk inimāisitK.
virk/kO, -koūj
naiskA,

'pitkä jono' / sell^oti suri

kui ninta kai ühez rähüZ, siz on virka,
-oD, -koitA

'ahkera, virkku'.

ко bo

siz^on virkkO / mejje n a p u r i z ^ l i virkkO nainA /

virkk/o

-0) hepoinA.

^vir/o, -o,

-oZ, -ossA,

-ro

'Viro'.

i eduart ossI, du-

maskl et hepoin on osettU virossA / kirppU on liki viro rajja, mere rannaZ / vennämant tuA^'ši m e h e d ^ e r e t t s i virro.
r,vir/o, -o,
sapa,

-OBsI

'viron kieli'.

hän or) kole viro sana

sapa se orj^ole häntK virossi / se on niku n ä d ^ i r o sa­

na soimaB, niku toruB,

soimaB

(harv.)

/ hän

- kartta

on v i ­

ro sana a meil saottas kera ninta / virossi lättäZ.
viroAai/n (A), -ze,
subst.).

-zeD,

-sit

'virolainen'

tozo viroAain sana

(adj. +

harv. / elläs tuli ilHs

viroAain sUkävä mettsä elämä / vironaize nimi oli paukku /
estiläized^meill^on vironaizeD / venanaized^ain ku^suttas^
tsuhni, meit ku^suttas^tsuhni i somaAaisit ku^suttas^tsuhni,
i vironaisit ku^sut t a s ^ s u h n i / раШ'и tanoit on viroAaisit
tanoitA.
vir/re, -te, -rettK

'vierre'.

paVVu virrettK / virre on,

oAuttA nät^ko keitäD, as^'iiassA johzeB virre,

sisuko jähUB,

s i s ^ a n n a s ^ h i v a s Häme, s i z ^ o on олиВ / meill^om makkia virre
ко käiip^hivaka, a iAm^hiva on virre / s i s ^ o
sis pannas^sinne humaAat^ko^’ši süäme,

se virre j o h z e p ^

sis^annas^inne

virte

s Uäme.
virrekaukoA/o, -oi
vierre.
pitkä.

'vierrekaukalo'.

Siihen lasketaan

Kaukalo on yhdestä puusta koverrettu, noin käsisyltä
taita hapApussA,

1 vir/sl, -re

hapApuss ain rohkiap tehäs kaukoAoi.

'laulu, virsi'.

otakkO лаил ühsl Ausťál

virsi (= hod^millin) / hän лаило лив^'И virre.
2

kA)

virsi
(L.M.).

'jono'.

lintui len^'ši s ^ i t k l virsi (— pitkl vir-


609

vtv

vivs/tA, -a, -ta

'virsta'.

naruzvaaA vi-vstA matA / kuk-

kuz% külässK ühs virstA / вглл on janad^niku virsa sampaD /
seко perij

пь üt-i virsa kuli / virsta kojiD

vir/tA,

-ta,

-raka

'virta'.

on sinne.

tänäpä on лаикаэ^виг vir-

tA / vaso virta on rarjkkA souta / s u r e d ^ e t ^ ^ o OAAas^kevvait­
ta, s i s ^ o b ^ a n t A l i v a peAtoi päitä virraka.
virtts/A,

-a

sitakaz^vesi, se

'lantavesi'.

*virttsA/vesi, -ve.
zussA

'ne

tanavaAA^on virttsA / mikä

on

on virttsA / раЪЧЛл virttsa on tanavaAAĀ.
hü sa^'āi hukka sittÄ virttsAve hai-

(hirvenvasikat)

* vÍTUt/ta, -attaZj

kuolivat lantaveden hajusta'.

-atťii

'huuhtoa'.

киттагглла vatteit

virutattaZ / s i z ^ n a h a d ^ i r u t a t t A s ^ u h t a s s i / Aas^’ii s o l e d ^
vältä va^sassA d4 virutatťái süämessX.
vi/skoa, -zoB,-zommA,
viskoa'.
viskazin

-skozin,

-sko,

-skozimmA

'heittää,

miä en taho viskoa / mu vizommA kivek’
ā / miä Jo
'ühe niku viskaD' a kui on paVVu siz^viskozin / mü

Jo viskozimma kivikh.

vrt. vizatA.

/ kärnäz^orj^äsi, siz^

vizob^usit näpilkköit rinna / häl^Aopib^liva

'vizob^tiva' it-

tsesse pätlÄ / tulessA visko pal4hi kipunoitA.
vi/zatA, -skama,
-zannuD,

-ska,

-skan,

-zattaZ,

-skaD,

-zatťái,

-skaB,

-zattu

-skazin, -skaZ,
'viskata; heittää'.

miä noizen viskama / теттК notta viskama / miä Jo viskazin
'ühe niku viskaD' a kui on pal4,'u siz^viskozin / miä viskazin
mä^säk'ä

ilhtK poikaissA; miä viskazin omena dK omena meni ka­

nava / miä en o vizannuD mittäkki kaivo,

a kaivoz^on törköä

täünK / sis^ahmaz^visattaZ, pahmaz^vet^kaheAt kerta vizattaZ.

ühelt kerta hän ep^tua ni puhaZ.

JeAkoi,

sis^tuleka vizatťéi.

kuna auki jos tuulee.
masta lipi^saka.

enne ко boAAud^ve-

avataan komAna väräjä ja ik­

sitten heitetään tuulta vastaan pah-

jyvät putoavat maahan, mutta tuuli vie aka­

nat kauaksi. / porotA mänemä

(harv.)

= viska mänemä / vizat-

tu pahmaZ = puhaz^vilja.
vizot/еллА,

-teleB

'heittelehtiä'.

unessiza vizotteleB


610

VIZ

'heittelehtii' / lehmK vizotteleb^maha,
kA kovassA

taita hänell^on rarjk-

(kun lehmä on sairas) .

vizva/B, -ma

'visvata, ajaa'.

kippiä noisi vizvama /

kärnäz^orj^käsi, s i s ^ i z o b ^ u s i t näpiikköit rinna,
kippiä vizvaBj

sis^saottaZ:

saottaz^vihaized^näpiikäD.

^ visifk/Aj -oi

( < v e n . вышивка)

'kirjonta, kirjailu'.

tämä malli on visifkoi kuva / miä tahon visifkoi kuvva

'tah­

don lainata jotakin vaatekappaletta kirjailumalliksi'.
viaivoit/ta, -tAma,

-aB

ruompelua, kirjontaa'.

vitkoma

'lyödä',

'ommella ko-

miä noizen visivoittAma / visivoitaB

'tep^kirjat^karjkaZ '.
■Xvittoa (лике)г^ vitkaa
zin, vito

(< ven. вышивать)

_ _
(pavin), vitkoma,

miä en taho vittoa

(paviA) / miä vitozin

vitkozin

vitozin ^

vitko-

(лике) / miä noizen
(pavbA) / ota vito

hänellK selk täiinS 'lyö'.
vi/ttsA, ~^sa,
(häissä)
väzvittsA

-^saasA

virtsa vakoitA,

'vitsa'.

saoB:

äjjä annab^zenihannA

tämäVä va lii, elä тиллА / sei-

'aidan seiväsparin vitsa' / tovvid^on vi^sass p unot­

tu i tervAsäik'ässÄ.
vittsai/nA, -ze,

-sitA

'vitsasta tehty'.

miä punozin

vittsaize tovvi / on noraisitA tovvitA i vittsaisitA tovvitA.
^vittsik/ko, -ко: miä viAAad vittsikko, kahe kerra kantsikко

(run., L . M . ) .
vitt'šim/ä, -ä, -äkü,

puu kattotuolissa',

-itä,

-ikū

'pellavavidin; poikki­

vitt'šimikū lüvväZ.

vittsimäkb raputattaZ

(pellavia),

(alustana vidottaessa)

serväd^on teräväD /

poлve palloon bosaeli

// koka vitfiimä

'kattotuolin haaroja

yhdistävä poikkipuu'.
vit/tu .
— 'v i t / t u ,

vittu

-и, -tu, -tuit

от тилки herkku.

(run., L.M.)
viuh/a ^

'vulva'.

veras^vittu ^

/ hetu meni heinä, viakaz vitu seinä

/ hän toi pridana vitu da voki.
viuh/A,

-a, -aD, -oitA

'(sian)

torahammas'.


611

угг

з г а л л ^ п viuhaD / каЪапалл^оп viuhA / к и Ш л л ^ п

viuhaD,

ne

pitet^hampa\JkülkiZ.
у д

81

лка

( < v e n . в высылку)

'karkotukseen'.

viisiAka:

silloin saa itse valita asuinpaikkansa, määrätään vain kuvernementit,

joissa ei saa oleskella; joka kuukausi täytyy

näyttäytyä.

koAmessI vohessi siberi вглка i koAmessI vohes-

sl viisiAka / niittÄ päsettÄ viisiAka / лаз^'И viisiAka utelinna.
Vohm/A, -a, -aD, -itA

'tyhmä'.

vohm^ehk^i tuhmA,

hän

on йкеллагп / se mez^on vohmA / mokomain niku vohma kättK,
sis saottaz ais siä коЛо.
vohmainA
kiä arvoka,

'tyhmä'-.

ais^siä vohmainA vohmA

'vähäisi ker­

tuhma'.

^voi, -tA

'voi'.

kortessA tehäz^voitA / pa paksussA voi-

tA paAa pällK / voitA mitattsz^bezmeniVä / siä p a n n a z ^ v o i t ^
slifka pällÄ.
vois, e b ^ o i ,
da'.

voi/n,

-D, -ttA,

-vaür^ -vattA,

-ttaZ

'voi­

miä voin sannoa hänellÄ / miä voin mennä kuho va tahon

/ hän eb^voi tehä mittä / hU voivaD
jaZ) / [huomi

voivattA

(ei: hU voj-

siAAa hU v o i t t a z ^ e l l K vosit lizätK / miAAa

saoB: no nUd void mennÄ, mut eb mittä.
voih^oAAg

'ehkä, ven. может быть'.

ettK voib^oAAa s i z ^

otap^tunta ко on ikä herjkl suimaZ / eduart läHsI menemä jäleZ, ettK savva fäitä kukkuzissA,
žali raXXa
VV

voib^oAAa,

ettK h ä n e l l ^ l i

kaHtsatta ruhlh.
^

^

_

voikirn/U, -u

'voikirnu'.

_

hän on bondarimes hän teki

voikivnu.
^voim/a

voim/Aj

-a

'voima'.

sellÄ m e h e l l ^ o m ^ a l V u voi­

ma / täi h e p o i z e A A ^ n pal4hi voima / sell hepoizeAAA voimA
ťéiukAB rintoiZ,
^ VoimA
voima

'voimakas'.
voimassA

tämä hepoin on voimA veittÄmä.
'voimakkaasti'.

voima р а л а В ^ võimas-


612

VOb

sA ралаВ - kovassA ралаВ / ко on vahirjgo, sis^saottAZ та-глma voima

(r~^ vo-imassA) рало / voima heinä lüB = kovassA heinä

ЫВ.
Voimak/aZ, -assA,

-kaD,

-kaitA

'vahva, voimakas'.

tänä

on voimakas^hepoinA.
fVoimalikko

1-

'voimakas'.

ovoimalikko^
ko anta

voimalikkO

se on voimalikko meZ 'voimakas'.
'mahdollinen'.

kui on voimalik­

'miten on mahdollista antaa' / miMAA bo voimalikko

tämä kertA mennK kukhokki.
voimato r-^ voimatoinA,
m/asslj

-aD, -itA

voimatointA

'voimaton'.

voimatotA,

voimatto-

mejje hepoin on v o i m a t o ^ voi­

matoinA / miä olin läsiv, n U d ^ ä i n voimattomassi.
vo/ita, -itama,
sivellä'.

-jjettaZ,

-jjetťii

'voitaa, voidella,

no sis^ii dumatťái sto tarvis^ku voita tervaka /

koAd^messK män^'äi ku siiäme^ kutA võitama tervaka / sutťái
minek'ā vojjettaZ / ко on käsi leikattu,

siz^vojjettas^senek'ā

/ aAussit vojjettas^ik'ā / meillK иапалл^агка p o j a d ^ i n puvoika pätK vojjett’ii.
voit/еллА, -telimmA,
VoittelimmA

-AAaZ

'painia, tiimeltää'.

mii

'мы боролись' таглта kovassA hānek'ā, китр j a k s a p ^

kumma maha kertä / voittelimmA dH. voi^'āim^maha hä n e . / ко
voiteллaZ,

sis saottaz mursi maha.

voi/tta, -taB,

~^4in

'voittaa'.

telimmA dH. voi^'šim^maha häne //
voi^'āin (= sain barissa,
hän sittS paVVu voitaB,
заппаллА,

täst hepoizessA miä vähäisi

sain voittoa) / a hän ťéisl,

ettÄ

ettX hänellÄ pa A k i d ^outuvatt^ennspi

a sannant -parahodda e H k ^

■Xu
voit/tO, -toar^ -toa

miä voi^'šin häne / voit­

'voitto'.

zavoda.
—
—
^
hü miAA^annatťéi voittoa

hüvässK / häl^Aamap^tässS hepoizessA hUvässK voittoa.
voittoa

'-puoleinen, -lainen'.

köiihä voittoa

'köyhän-

puoleinen' / se mez^or^^öUhä voittoa / hän on rikassA voit­
toa meZ

'rikkaanpuoleinen' / voimakassA voittoa meZ.


613

vo%

Уогуег/геллА, -teli

'voivotella, vaikeroida'.

miä en

taho -оогуеттеллА / НотпгколлА voiverteli Ь'йълаллк, ettK сал­
ка kivisäBi a nUttK nät^ko jonittelep^taZ.
vok/k-Cj -i, -гллА,

-kika

'rukki',

voki kokkA / voki

sampaD / hän toi pridana vitu da voki / уокглл^оп häkki,

ku-

ho väritän pannaZ / vokkika kedrättäZ.
vokura' t

(< ven. murt. акурат)

келкака meni taлvennA,

'tarkalleen,

juuri'.

dK vokura' t meni karu pezä pällK /

s i z ^ A a s s a s ^ o i z e s ļoessA vokura' t s e Z l ^ i k a ко pä tuab^joe
euho.
^ vol/i, -i

( <ven.

воля)

ťši penessÄ härässÄ voli

' (yli) v a l t a ' .

surep härk '1 ot-

'otti voiton' / s i s ^ s a b ^ o l i zeni-

hass ain.
уоНлла

(vrt. voli)

sA ко bo kotonna,
voAkaD

pl.

'valloillaan, vapaudessaan',

hired^oллas^kai у о Н л л а .
(vrt. ven. волк

'susi')

laisista häissä käytetty nimitys'.
volli

kis-

'morsiamen suku­

fiutö suku ол^'И voAkaD.

( ? <vir. võll, g. võlli)

? 'myllyn akseli'.

m1Xl-

lüz^on valli, miä va en t'äi, mikä hän on volli / siä od^niku
müllü volli, jedva'
hän h i W a

va ker^'šiD.

inimäin nät^ko on venoin,

tep^t'äütÄ, eb^ruta.

уолоd'jа

'miehen nimi',

sattama jamassa,
voлoťkA

nain da voAodja, poikA,

tuA^'ēi

hepoizeka.

'miehen nimi, d e m . '.

kukkuzi voлoťkA käi päH-

kenitÄ varkaiллA.
>
voAottsA

n.pr.

kylä, Ruutsialta 3-4 virstaa meren ran­

taan päin, ei ole kartalla.
vo^^i/ssA, -B

{<; ven. водиться)

'seurustella, olla ir­

rallisissa sukupuolisuhteissa', hän ain vo^^ib^vanoi zenihoika (= horiB) / fet'škA näki ettK ikä ühekä vo^’áib^ďi voh/i, -tA,
/

vohi

-eD,

-itA

'vuohi'.

nämä vohed^on vihaizeD

harv., kittsi tavallinen sana.


614

vol

УоЪг/а, -massА, -n, -Bj -ttaZ

'hioa viikatetta teräväk­

si erityisellä veitsellä; k u v . myös sukupuoliyhteydessä o le­
misesta'.

miä volin vikahettA / vikahettA volittaZ // häntK

setl^aika ко voZittaZ
vonn/a

C- nusittaZ) / hūlk'ā siä volimassA.'

vonn/э r~> vonn/Aj

-a, -aD,

sa n. puolen vuoden ikäiseksi',
^
A
~~
лагп = икколагп
’латраьп vonna
voro, -ллА
ja

'vuoro'.

'lampaan karit­

meill^on hiivä vonna.

/ utu-

p a m m ^ r v a л л A kene voro mennä kar­

(sitten vedettiin pitkäätikkua)

лА üli ku

-itA

/ латтазрагтеп tuli voroA-

(lammaspaimen syö vuoron ja lammasluvun mukaan jo­

kaisessa kylän talossa) .
voroppäi

'vuorotellen,

jokainen vuorollaan'.

voroppäi

кйй^'И колкк-imaZ / a vetoko л а г е й ^ о г о р р а г , siz^orj^kerkiäp
i tappa

(riihtä) .

a vet ко г л т ^ о л к к и а säreV,

ni siz^eb^me

ensikki mukavassA.
vor/геллА, -telemma,

-teleB,

kertoilla, ven. балакать',

-teli,

-геллиО

'lörpötellä,

miä en taho уоггеллА / miä noizen

vortelemma / ко раШ'и lakk'āB, s i z ^ o r t e l e B / moni inimäin
v o r t e l e b ^ l ä t ^ h t pätX
/ zemsko koko
* vortElemizeD

'läkküB mokoma hUvvä juttua mitäkk/i
vorteli / vorteli kaskoitA.

íaau

'jutut, tarinat'.

vortElemized^orj^kai,

enepä e b ^ o .
vo/sl, -he,

-ttA,

-nnA,

-hessi,

-s í a a A

'vuosi'.

mukaan ei ole eroa astaikA ja uosJ-sanojen käytössä.

L.M:n
miä jo

terve vohe täss^etin / s i s ^ p a A k i t ^ e n e l l K vellK jävväs^kuiуаллА,

et^sa i Aaukas^heitÄ sellÄ vottA,

ко kuivab^vesi.

a toise vote ко j ä p ^ a A k k l , s i s ^ h ä m ^ i A a h u B / ilhellK vottA
kessä on vazikkA,

a sis^toiseллA vott^on mullikki / tänä

vonn^on vähä jumukkaitA / колтезв! vohessi siberi вглка /
näillÄ v o s i A A ^ l i paVVu köUhilssK.
v/ota, -otAma,
tA

'vuotaa'.

-ovvoB

(kielt. eb^vovvo),

-osi,

-otavat-

tämä parjki eb^noiz^votAma / vesi vovvop^arj-

gessA / tämä pata vovvoB / tämä parjki eb^vovvo / tämä parkki


615

vot

kovassA vosi / k o r v a d ^ o t a v a t t A .
voteD

алигуоЬеР

а л и в к о Ы ’ёг.

'polštáři'.

tavallisempi sana on

miä ompelin uvvedjooteD

vorp/pl, -i

'tovi, rupeama'.

anuzvoteD.

tänäpä tuli sur vorppi

vihma / tänäpä sato vihma hiivä vorpi / tänäpä tein oiki hii­
va vorpi ťáiitK.
voznjesenj?!, -nna
(Господне))

(?)

'helatorstai'

'helatorstai'.

(<: ven. вознесение

maod^mennäz^ain vizenjännä m a ­

ha, kevvällK vosnjesenjQnna noissaz^massA poiZ.
vudm/atA, -ama,
kupuoliyhteyttä'.

-aZ,

-a

'iskeä, lyödä; harjoittaa su­

vudma hänt katjgeka selk'ā / nä ku vudmas^

selk'ā toissA ni // vudmama

'harjoittamaan sukupuoliyhteyttä'

/ se poikA sellÄ fäUtöllÄ vudmaZ.
vuhaoj/a, -a
kanava'.

n.pr.

'suuren kaivetun ojan nimi'.

vesi johzep^kovassA seltK,

kaivo / vesi ka tokuB,

vuhisQB; verno baroni

hän vuhizaЪ^maiлma kovassA,

taita i ku^suttaz^uhaoja.

'змг

siltä

kanava oli, järve joXsI,

sis^oA-

^ 6 i рвл/iot^kaheppoli / vuhaoja р й И ^ о л л а з ^ е л л о В .
vuhaojappälüZ
vuhhaB

paikannimi.

'kohisee'.

meri vuhhaB,

se t'iijjāp^āt'Ā.

ks.

myös vuhiz 2 B.
vuhinA

'kohina',

vuhizsB ^

vuhhaB

mettsäz^oli mai'лта suri vuhinA.
'suhisee, puhisee, kohisee'.

tuli vu-

hizzp^kovassA r-~j tuli vuhhaB / mato vuhizeB / inimäiss^saottAs^ko on sUämissä

siiämizä), siä vuhiz 2 t^ko m a t o ^ s i ä

vuhhat ко mato.
vumi/ssA, -z'äB, -ssaZ
miz'dB (= välissK kivisäB)

'humista'.

tänäpä misle pä vu-

/ korvad vumissas kera

'humise-

vat' .
vunuk/kA, -kā,
lapsi'.
vunukaD.

-aDr^ -dD,

-koitA

«

ven. внук)

'lapsen­

miMMA bole ühtekki vunukka / minu Aahzed on tataллA


616

vur
*
vurah/tassA,

vurah/tassA
taa, pyrähtää'.

-

-

-tan,

-taB,

miä jo avvazin

-^'éiD

'hurah­

sto küll se vurahtap^pert-

ťéi / mü еттК i otellet^sinnua, kust siä vurah^’iiD s-ihe /
а itsittsellĀ dumán ettX ко päzen utelinna,

siz vuraHtan sa­

tamitta kotta.
vurin/A^ -aka

'hurina,

jyrinä',

vurr/а tA, -aB

'hyrrätä'.

pojezda meb^vuvinaka.

väkker tuleka vurraB / harjako

vurrap^kedrätÄ ni / pojezda vurrab^mennÄ / егорлап ku z a l e b ^
vurrab männÄ.
vuzit/ta, -temmaj
(koiraa), yllyttää',
tarkkA,

-an,

-aB, -attAZ,

-atťéi

miä vuzitan koera

'usuttaa

koeraka / hän an

hän va toissA vuzitaB, a itts^eb^me / hän ain vuzi-

tap^koeraka,

ka meb^miitä / hän on Aahsi,

toized^uzitattAZ,

hän кияливзА pässM meB / koeraka vuzitattAZ,

saottAZ; vuäi,

vuää коегаллА sto коегА haukkuiZ.
vutk/atA, -аВ,
vutka hānt selkū

-а

Чй

'lyödä'.

vutkap^selkh

'liip^selk'ā' /

häntÄ selk'ā' / vutka mänemä hepoinA.'

(= mü hepoinA) .
vuri

(vrt. ven. бур)

tus, V pro b ?).

'kaira'

(? kielenoppaan kompas­

suri uher^’ši on vuri.

(vai <

vir. Wied. uur

'Bohrer'?)
vur/ia, -i
kä'.

(vrt. ven. бур, бурить)

'kairata, tehdä r ei­

vuri tähä pankki aukkO.
v/ü, -ütK,

-йЪЪК,

-Uhossa,

-ÜD, -õitÄ

'vyö'.

paWu

vöi-

tĀ / mejje таталл^оп vü vüllÄ / naisiллA i fiüttöillK p a n n a z ^
vüt^kagлa,

üli har^'áia pannaZ

(häissä) .

noriki emä a n n a b ^

vüD, p u n a i z e d ^ ü D / vüd^orj^otonna teh^'šU / u i k o m a z ^ l i vet­
tä vühössa.
vähen/tä, -nÄ

'vähentää'.

iä / vähennS karama,

vähennÄ marjoitA vakassA väl­

kovassaan sur korama,

hepoizeлл^or^rarļk-

kA.
vähe/p, -mmäk'ä

'vähemmän' .

vähep läkk'ä, ni vähep küzüt-

täZ / toitab^noja minnua i vähemmäVä
ryhtyä raskaaseen työhön).

(sanotaan kun ei haluta


617

Väh

vähikerraZ

'vähitellen, vähän kerrassaan',

neb дИ, sis

----------— ------------

pannas^kinl,
väh/ä

vähikerras^topattas^ain.
*
í'~ väh'ä)j -ä, -ässi
'vähän'.

_
_ _
raha sajit on vähä,

a siijit^on panhi / ЬигиллА näiib^vähä oleva

'torilla näkyy v ä ­

hän olevan' / se on vähä ihme / melükäz^inimäinK,

hänell^on

arvo päZ, a melutöin se on niku näd^vähä arvoka / lehmä vähü
annab^maitua sis^saotteZ:

k'ehno lehmä / miä m e m ^ ö r ä h t ä n na^

puri vähässi aika.
vähäisi

vähäize

'vähän'.

hatunt korva reppiZ, va lib-

ли pi^’ši kini vähäisi / annA hänellÄ tuppia vähäize.
vähäizeItä

'vähän'.

Aamazin vähäizeltä va silmitK 'pe­

sin vähän kasvojani'.
vähän^aik/A

-a

'hetkinen, vähän aikaa'.

vähän^ikA

OAAaz^da i

s i z ^ t e t t a z ^ ä l l ä /s i z ^ ä h ä n n a i k A

vek'ä ninta

annattas^hautussA vähän^aika / miä vähän aika olin

uvvezlinnaZ,

a vähän^aika kotonnA.

vähänaikain

'lyhytaikainen, hetkellinen',

ninta s e i z o b ^

rapahus^au-

^'éi hän on mokomain vähänaikain.
väkev/äy -ä, -äD,
suuri'.
A

hepoin

-itÄ, adv. -ässÄ

'väkevä, voimakas,

väkevä maitu - ра1ЧЛл slifka siiämeZ / tämä on väkevä
—
'voimakaZ' / tämä on väkevä kormA 'suuri kuorma' /

tämä on väkevä meZ / sUb^väkevässK 'syö lujasti' / hän väkeväs SÜB

'oh здорово кушает' se on väkev puhuma

'ken petteleB'

läkkb.p^aWu e h k ^ .
vä/ki ^

vä/ki,

-e, -kkiä,

a n n a t t a z ^ ä e l l K maissa,

-ellK

'joukko,

ihmiset, väki'.

k e d ^ u r e s sin seis s a s ^ u M m a v ä k i / s i s ^

ka^sotťéi ettK kai väki OAAas^suimaZ / eduart eristä kattsO kai
väe, ikä herjge silmiZ / väki ко men^'ši sauna ко hān^sa^'ēi kät­
te, väki küzüb mitä siä tännä tuliD / niid väki enepä ev te
kerjkl kovassA / kukali väki mennäz^ne o m ^ a n e l i D / roho pällÄ
paVVu väkkiä латоВ.
väkipulik/kA, -kā
väkize

väkize

'väkikapula',
'väkisin',

väkipulikka temmattAZ.

poik^ep^tahtod^otta,

a vä-


618

väk

kize panjťéi ottAma / oma отаЛЛ^оп väkize tuttava / väkize
häntÄ suima.
väkivoimassA

'voimainsa takaa'.

kaig^väkivoimassA što

len hes'w'kaiG.
väkker/K, -ä, -äk'ä, -eD^
köydenpunomiskela'.

-itK

'lasten leikkituulimylly>

kahsi väkkerä / palVu väkkeritK / mejje

■ikkunna:лл^оп suvi. väkkerX / nora väkkeräk'ä лазваХ.
väkä

( cvir. väga)

'hyvin, kovin, ven. очень'.

väkä

hüvä hepoize toi / hänell^on väkä suvi meZ.
Väl/i, -liä,

-iZ,

-li

'väli'.

mäkije väli / a h a z ^ ä l i

on i kittsaz^väli on / pentava välliä on varjkkA kaiva / selIK n a i z e A A ^ l i pitk ’1 sarja väli

(pitkä väli lasten syntymi­

sellä) / kana p i ä p ^ i t V ä sarja välliä / p ö k a U D ^ ka^'iiaD:
eĶj 3 mittä välliä a muitez^va ninta saottaZ, йкеллаггед.^п /
nitťáU mokomain, peAtoi väliz^nitfäU,

oja / heil^orj^kisa vä-

liZ = rijjelläZ / ahisA nämä put^tähä seinä välli / tähä
valli v o i d ^ h i s s u a i väliä e t ^ ä Z .
välikkö

'kahden talon väli

välillä

'välillä'.

kylässä'.

jounud

ahaz^älikkO.

(< jouAu dal^veserissa vä­

lillä.
välillä
miä Aazin ^

'irrall/aan, -een'.

meil hepoin on välillä /

Aazzin hepoize välillä d4 en sanut^^ini.

väliltK

'välistä, toisinaan',

moni m e s ^ ü v v ä juttua

läkk^Bj ainA maikib^väliltÄ / meill^on
liltK eväd annatA maitua
välimitte

lehmäd^vivuhustu,

Vä­

'niku sanahustu'.

'ajoittain, välis t ä ' .

koko päivä ко saB, siz^

eb^o kattava, a kui välimitte saB, sis saottaZ; hattavoitte
saB.
väliZ

'välissä'.

kuhho eb^Aazze,
välissÄ

(naissA

eb^uzo ehk i valjussA piäb^aissA).

'välistä,

ко läheb^menemä,

hän piäb^naissA näppi väliZ

joskus'.

hepoin on tujakkO

'välissX

s i z ^ e d ^ a k s A ki pittä' / välissÄ vein mont-


619

väi

to' iskümmet kor'^ma kervaka.
>
>
v äljä: suri väljä
oli suri väljä,

erään niityn nimi.

ралаппгкк^оИ^аъг^

suri väljä ku^sutťái a h ä m ^ i k k a r a i n sürgü

oli mokomain.
välk’
äh^'iiXä
-āh^'āU

välkäh^4üä,

'väljähtyä' .

kavva s i z ^ ä l k ä h ü B

v ä l k ä h / ü B ^ -^'šüB, valk'/āh^'šb

оляи Aazz'at^polikossA poiZ,

ko s e i z o p ^

í~ vālkāh^'ēUB) / tänäpä mejje олиО vālk'āh-

^'áU^ vālk'āh^'šii.
välläZ

'ulkona; poissa'.

kesä imep^süksüpole, kus tun-

nia d4 jo глЬА välläZ / ли on Ь'ИлалЬ välläZ<~^лu on paiкалЬ VälläZ
väliä

'luu on poissa sijoiltaan'.
'pois, ulos; loppuun',

/ enstä j u h l i n a väliä,

mes^tuli sotamehent väliä

s i z ^ r a h a t ^ a n n a s ^ i k a r i / siä Ьиллаз-

ki väliä noriki suku / mes thrmassA pakkiz väliä.
w
v_/
väl^'šüt/tä, -ťéi,

-ättäZ

'välttää; saattaa välttymään'.

ka^so väl^’äiittä, sto ep holiz mennÄ mettsä

’saiz^ninta e t t ^

ep^holiz^mennÄ mettsä' / kohan minu jumaAa vāl^'šūtt'ii seltÄ
pahennusessA väliä / esimespäivä väl^'iütättäZ

(maanantaita

vältetään, ei aloiteta kylvöä maanantaina).
.

vāltt'š/üssÄj -üzin

'välttyä',

—

miä vältfiiizin sittK

fäüssÄ = miä en tavannut^sihe fiühö / miä vältfiiizin ťurmassA = ťurma en tavannuD,
>
vārļke IK

'vastenmielinen, ven. противный'.

miллA pert-

t'äiz^om^mikäle värjkelK haisU (niku pahain haisU).
väri/ssK, -zen,
ristä

(vilusta)'.

-zeD,

-zeBr^ -гъВ,

miлл oli ni külmä,

värpäht/ässK, -äiZ,

-ās^'ii

-zin,

-zi, -ssüD

'vä­

kai värizin.

'värähtää, rävähtää',

sil­

m ä ä p ä värpähtäs^'ii, s e l l p i k a pissiz^ā-t'ši kuho / v a h i t ^
kanna,

s i z p i k u van kattsahtat^kuhonibit'

toise pole; s i s ^

s i l m ä ä p ä värpähtäs^4i häne pältK poiz^H. sellpiika p i s s i z ^
mä-t’äi kuho / vahi ku varassA,
häne pältK väliä ensikki.

ettK s i l m ä ä p v ä d p ä r p ä h t ä i s ^


620

vär

värpöläin(Ä)

'varpunen',

ühs värpüläin kevätt^ep^te /

pünüssez^oli värpöläinÄ jänüt^kint.
vä rsk/I^
on väzünnüDj

värsk/e,

-i, -itK

'tuore, uusi; hyvä'.

ко

s-is^saunas^külpip^saob^miä nüd^on niku väraki

inimäinÄ / mii osimmA värski hailit tänäpä / värske лик^'И
'hüvä haisu ' / tänäpä miä näin me^sässÄ värskitÄ karu jälkitK.
värttÄn/ä

värtten/Ä,

-äi -eDj

-itK

le rihma kehrättäessä rukissa juoksee'.

'rulla jonka pääl­
miä kertazin tänäpä

montA värttenä rihma.
värii

'värinä, puistatus',

väräj/ä, -ä

kulmä väril on.

'veräjä, portti'.

siz^noriki isä ka a v v a b ^

väräjä otab^hevoissA sussA kini.
väräjämeheD

'tukkien lajittelijat tukkipuomin portilla'.

väräjämehet sortutattas peremmehi mettsä.
^ väräj/äD, -ĪZ

'tukkipuomin portti tukinuitossa'.

häz^äräjät^sannaAAA,

te-

väräjb pällK sellK väräjämehet^sortu-

t a t t a s^eremmehi mettsä.
,väräj/äPj -ItÄ,

-iZ,

-ikä

n.pr.

matala virtaava kohta Laukaassa'.

'n. 100 metriä pitkä

hän от mataAA koHtA moko-

mainAy prili^sa moisio коЬаллА / virsta vitekiimmenä s a b ^
mennK,

kuzza eb^o ni paVL^ virta ко väräjiz.

/ v ä r ä j i z ^ b ^ o piikkiä ensikki praiku / hän

hän om^mata^a
- pUkklJ

häin Ulemmäz^äräjitX,

ü H s ^ o t t s ^ n väräjikä rinna.

*väs/süäy -üzin,

? väzünnüD),

-ünnüD

miä väsüzin ni kovassA^
30

-ünneD

'väsyä'.

en jaksat^tanat enepä^ perässK kai

rämillä menin eteZ / tänäpä on ni väsünnüD,

karkkia / mehed^nād^nnas^humanaZ,

kai rumiz^orj^

kera kerk'enessāZ, e v ä d ^

väsünneD / miä e m ^ a n t А notťéissA päivällÄ ťšinaAAA,
orj^ai

on vä­

vaikk^

? väzünnüD.

väv/ü, -vüä,

-Ussi,

-ÜD,

-üitK,

-üZ,

-ülläZ

'vävy'

(isä ja äiti kutsuvat tyttärensä miestä; myös sisaren mies
on vävy ja koko vaimon suku kutsuu häntä v ä v y k s i ) .

mejje


621

vän

vävü on аъког eamato / minu naize suku ku^sub^minnua vävüssi
kai / vävü polessA orj^avkia / з ъ л л ^ п hüvä vävü, агпА veti^šoittelep^sinnua äjjässl.
vān^'i/iasK, -izin,

-i

'kiertyä, kääntyä'.

takaz^vän-

^'éizin роЪелЬА telt'Ā / vän^4i Ьоггел külellK.
vän/tä, -пК

'vääntää, kiertää'.

vännK se pankki toi-

sippäi / VännK naut toisippäi / hepoin vännÄ toisippäi.
Väri

'väärin'.

vähä väri tuli

'vähän väärin tuli'

(piirros ei tullut o i kein).
vär/UZ, -Ü, -ttÄ,
rüZ

-üseD

'syy, vääryys'.

ae on häne vä-

'это его вина' / hän teki paWu. värüttÄ / inimäin к on

värüttK tehnüD,

sis^saottaZ;

hän on värüa^ainA / а feťékA

tahto vaňa selkä toukatA omasse värü / väki n ü d ^ o
rüsed i sorused montto'iskümmed vottA
värüaAainA

'syyllinen',

30

heļje vä-

täpi käi.

inimäin k^on värüttK tehnüD,

sis^saottaZ:

hän on värüa^ainA / hän on värün^na'nainA 'syyl­

linen' = hän

on värä / ко on mitä tehnüt^pahha,

rüüAainA,

varasat^kust mitä ehk --- / inimäin ко on värüanai-

пА, s i z ^ i n šärestä s a d a r v o
mitä hän teki?

arvoa) / tämä on värüanainA.

heini varassi.

^ vär/ä, -i

'väärä, kiero, ven. кривой'.

värä, a tämä

keppi on kohalline / kuhja

so dali väri

silmiVä.

2

siz on vä-

Vär/ä, -ässi

'syyllinen,

tämä keppi on

varraz^on värä / kos-

syypää, ven. виноватый',

ini­

mäin on värä ко mitäni värUttK teB / hän on värUn na'nainA
'syyllinen' = hän on värä / p a n n a z ^ k o n a ette tohuset^panama, ko^d o värä,

sis^sammutA tohuseD.

sammutap^ohuseD.

a hän itts^on vär i

s i z ^ v a n n o p k ^ t t s e / ehäm miä sihe o vä­

rä ettA kandoHtari itts^ep^fäitännUd^vagona / jutussA mässKhUt^o

on sutO,

rässl jävvK,
värKmeZ
on VärKmeZ'

ken on s u v v o s ^ i s ^ s o r i t a b ^ t t s i ä ,

ep^taho vä-

siz^mässKhüb^jutussA.
'syyllinen, rikkoja',
/ tämä on värKmeZ.

hän on värüanain^

mitä hän teki?

'hän

no omenoitA


622

vär

oli уаткаъллА.
vävä
ku mäni.

kurkku

'väärään kurkkuun'.

tukehtuzin,

värä kurk­


623

ühe

—

у,

üheBuvukka-L/пА, -zeD

'samankokoinen'.

оллав^ко kaksoD,

ühesurukkaizeD.
йЬеллаь/пА, -zeD

'samanlainen,

samantekevä'.

nämä he-

poized^on йЬеллаггеО / длаупо dumas^saob^no йНеллагпА
mantekevä)
üheZ

(sa­

/ kaimaan nät^k^on niku nimi йЬеллагпА.
'yhdessä'.

ühez^menimmK siberi вглка,

ühez^vago-

naZ / meill eb oAAud ensikkl sitä moda ettS mehed i naized ,
Uhes^kāU^'ši

(saunassa) .

ühesmikko

'korttiyhdeksikkö'.

ühes/ä, -semä

'yhdeksän'.

vaskimato saottaz^ep^sa enne

педлогввА ко meb^ühesä kerta ümperi jaAka / виелл^оп ühessdmä
mehe muissO_, а кагилл^оп ühess^mä mehe voimA.
üheaäkümme

'yhdeksänkymmentä'.

* ühesäto'issA

'yhdeksäntoista'.

ühesäto'iss^astaika ta­

ka Z.
*ühisüZ

üHs

saveta ühisüz^oli, kellK mü kVopka vesimmÄ.

ühs ,
— ' ü h a i ^ ühslr-^ üXsI.— - üs, ühe, üheZ,
toinen

(kahdesta)'.

taita ühs

ühel

'yksi;

(pelkkä) paitA pällK, mehus-

taiaiAAa / ikä ühai t'šü on алка rankkA / kumpaan aAassI,
kump^on ühe pajjaka

'pelkällä paidalla' / noia^'ii ühez^elämä

(pro noia^'āi parvez^elämä) / ühe \_kül elikon te / te oli ühel
külellÄ, d4 kovma kai vaAu ühte äre.
p o j a A A ^ i n tahottAs^anna.

Uhsi |^'ainoa'

he i l i e n üha^oikA,

: ühell^

ep^holi taA-

Aoa jakka / a Us aekletärä vanep ae välisalon.
ühainä

'yksin, yksinään'.

t'äütöt^tuAAaz^vällä seltK,

norikki Uhainä näB / ken ühainä süB, ďi aiz лаккаЬ Aavva ьлAamatta,

sis^saottaZ: a i s t i a otuZ.

*ühakülki/nÄ

'toispuoleinen',

kuhja piAkkoziD

(ühakülki-

ге teiD).
ühsAuinA

(?)

'itsepäinen'.

ühsAuinA susi

'JiellettäZ,


624

ühs

а hän ep^kule ’.
^

_

ilhsmas^'H/ne, -zeD

'yksimastoinen '.

aAused^on/ias^kahs-

mas^'šizeD, a Uhsmaš^'ēized^oAAaz^ a h i D .
iihsmunainA, ks. poAja^'āinA.
ühzi Päivi
(talkoot)

'yhtenä päivänä',

ain ühzi päivi petťái

(mitkään talkoot eivät siis kestäneet kuin yhden

p ä i v än).
iihzittä
niku soaza,

'yksinään'.

ivoVoVVo perrä saksa soa ain oli

iihzittä so^'āi / oli Uhzittä.

Uhtaika

'yhtä aikaa'.

hän tarkkahuz^minuka iihtaika mä-

nemä kiillä.
ühte ~

üHte

'yhteen'.

komendanttA mÍM/ia saoB:

tua mi-

nuka ÜHte ļuma / kahs vihta ühte ki pan^'ii, siz^ovreAnA vizatťái.
ühtekki ~

ü H t ä k k l ^ üHtekkI

'yhtäkään'.

eb^o ühtekki

nappa / üBtäkklr^ üHt^kkl eb^oAAud^varassĀ е Н к ^

pätappoji-

tA а kaig^on^'ii riki vassa olejaD.
üht^perrä

'yhtä päätä'.

kres^ťSi'ťeV,

hän on vennä sana

'se ken risib^ain üht^perrä'.
üht^pät (Ā)
üUtä

'alinomaa',

'yhtään'.

ühtäkki

minnua ü h t ^ ä t ^ a i n mainittaZ.

hü dumatťéi ettK miä saksa en t u n n ^Htä.

'lainkaan'.

sinu nevvomine eh^avit m i л л ^ h t ä k -

kl.
UlemmikkO ( л и к е ) ^ UlepikkO (paviA)
v a n h i n'.
hepoin,

ко tuli mikä UlemmikkO kUllä,

sisese oli kUtfäi.

'johtaja, esimies,
sis kuläss annatťii

rahha v e d ^ e p ^ a D , inmA rahha /

starostA se oli külä ülemmikko.
ülemmäZ

'ylempänä'.

hän on vähäin ülemmäz^äräjitK,

üHs^otts^on väräjikä rinna.
ü lepikko, ks. UlemmikkO.
UleZ

'ylös'.

Ulez virta / hän makkab d4 kohhob UleZ /


625

üle

ерко vel noiz^üleZ.
üleshüppä; hepoin johzeb^üleshüppä
ülezmäkkiä

'ylämäkeen'.

'hevonen nelistää'.

ülezmäkkiä hepoin eb^ а к з а

kerma temmata.
ülessui

'ylöspäin' .

koer ко u A v o b ^ l e s s u i sis^ťéijjáb

vahir^goa, a ко u A v o p ^ ä i maha,
й]Л

'yli'.

sis^'iičjāp^kolleitA.

vähän aja perässA, ninta üli tunni tuli ko-

mendanttA / a em^miä noissud^ottema, kons seit tuab üli ka­
he vika hänellK vassuZ / se ко peri, ni üli virsā kūli /
kissA ļohsi Uti te dK hepoinA kohtu / koko üli seinä oli
n a v v a t ^ a n t u , niid^enepä särjkiiitÄ eb^o / sis^aaotťéi ettK me
vikossi kotto, ali viko

(viikon kuluttua)

mü вгллА mahaammA

rahaD.
Ü lihomennA

'ylihuomenna'.

йИ^оереллоР

n.pr.

paikannimi.

meill^on Ulijoe nurme

teH^'iU koAt^peAtoa munitA.
йИлаикаллА

'Laukaanjoen toisella puolen' .

üli-лаикалл^

on hiivä rošŠA / й И л а и к а л л А kive kazvob^mettsÄ.
ülimäi/n, -ze,

-asK,

-zellK,

miä panin ülimäizellK parveAAA

-zeD,

-si

(hyllylle)

ülimäirj^ko A a z z e p ^ s iz^limäize mettsÄ, pä,

'ylimmäinen'.
leivä / sisese
tuap^toize joe

Buhossa.
ülimännellK vikkoa

'toissa viikolla'.

ülimännellK vik-

koa meill^oli maiAma rarjkkA t'šü.
üllä-ikkun/a, -assA
kittava savuaukko'.
kuna /

0 ^'šit^siä

'riihen seinässä ylhäällä oleva tu­

Ulläll^on ühe ikkuna pikkarain,

üllä-ikkunassA tukk'e väliä vai?

üllä-ik-

(šiškA joka

on pantu riihen yläikkunan tukkeeksi).
üllällÄ

'ylös'.

siz^nossl зала üllä:llK / tattA n oiz^

üllällÄ, mapu teki poja

(mapu nimij eräs vaimo, jolla siihen

asti oli ollut vain tyttöjä)

/ havattsuzin üllällÄ / ajo ah-

hoa kera üllällK parno рлидака.


626

üll

üllältK

'ylhäältä'.

suho, ikä pevemmeZ,
лавкга mettsä,

sisuko ajettas^kai mettsK jokijē

si-z^alettaz^oiki üllältK лайка nadvantA

ken on takumain, ülimäin / üllalt tokku pank­

ki .
üllättsi

'ylhäältä, ylitse'.

Ullättai len^'iiz erop/ianA

/ linnudv—/lenp'ēiesāz
üllättsi.
(
ülp/iä, -iätXj -iäD, -itK
'tottelematon, vallaton'.
— --K
veéoAa, naljakko / Ulpiä inimäin
aaottas ко on moni mokomain sanakulemaito

(obs.) / mejje A a h z e d ^ n ülpiäD / ко ол-

лаз koerad лакгеВ,

tehäs koeruttA,

sis saottAZ: ülpiäd лак-

zed^oAAaZ / meill^on A a h z e d ^ i ülpiät^Jkai = koeraD / ülpiä
реллаВ,

e p ^ u n t e l e sanna.

ülöZ: kivšuttama ittsiä ülöZ / siz duAa anto' suto ülöZ.
--->
4^
>
Vrt. üleZ.
ümmerkäi/n(К)

ümmerkäi/пК,

-ssK

'pyöreäranuotoinen'.

kai restorānā kai niku lekkU, meni ümmerkäissS ,/ vateAoharjk^
o m^itkelikkO,

а jaAa^'áikk^on ümmerkäinK / sajjain paskA on

ümmerkäin^ / uitto hän on saommA niku pitkelikkO i ahtap,
а SO kanto on ласзер i rohkiap ümmerkäinK.
Umperi
paWu,

'ympäri'.

väkkiä korjahuz^ümper vagona maiAma

sattama / pörähtä ümperi / lesad

(rakennustelineet)^

on teh^’iū ümper honeitA / з е И ^ о т ^ е л л о В , i aition teū^’iU
ümperi.
ümpErikkoa ^
ri'.

ümprikkoa ^

ümperikkoa

'ympäriinsä, ympä­

"umperikkoa tan^sittaz^i A a u A o t t a s ^ s i s ^ ä t ä " , selitti

Lukerja

(run.) / p a W u

ко makkaD,

rikkoa / ÜmpErikkoa mikä теВ,
üni/ssK, -zeB

'ynistä'.

siz^noizep^pä menemä ümp-

se vereB.
härkl meb^dK UnizeB,

härkl

mömmötep^saottaZ.
Usnä

{< ühsinä)

'yksikseen, yksinään',

nühtäb^üsnä

peAat nät^sellK.
Mj -nnK,
1

-tK, -ssij

-IIK,

ö i t t e ^ öittä

'yö',

en ťáij-

ä kuza hü levväz ütK 'en tiedä, missä he tulevat olemaan


627

Uit

yötä' / ťéilto suku tuab^üllÄ / m a k a s ^ o k o ü d4 meni väliä /
tänä ütK sato kovassA snotta / tänäiltK oli ni utu,

eb^näkUd^

mittäkki / paskA vejjäs^kirikko enipä ünnÄ; enipä lissi Aavvat^^annas^kiviko äriZ / iXllK nät^ko yiaskib^mokomain niku
savvu,

sitä saottaz^utu / öitte on utu ain /

йлаккА

öittä

len^'éiB / pojad^bAudattaz^öittä.
Uitk/U, -ua
йлак/кА,
? Caprimulgus
tv,

'yöitku'.

-ka,

-ад,

Uitkua Auettas^kera.

-koitA -koj ja

kehrääjä

'jokin yölintu,

ii/iakk iAAanA ain lenteleB.

varise surukkain taita on / йлаккА i A A a A A ^ i n

harma,

kai üli on harma.

harma,

tenteleB.

suunnilleen variksen kokoinen /

hän üllK lenteleB, se lintu,
len^’šiB.

Iin-

läpi kUlä.

niku käkö.

oittä

keAAahtava harma kole / ken homnikoAAA var-

ra noizeb UllällK sisч_--saottQs^ hän orj ко йлаккА.
üpik/kA, -ka, -aD,
ääntelevä lintu'.
käkö vai liihh'čB.

-koitA

? vir. ööbikj

'jokin yölle

mettsäs^lintu mikä on, üllK kiVťuB.

niku


628

ähk'

Ä

äh/k’
ä , - k i m ä ^ -kemä,
täZi -etťéi
imperfekti

'ähkiä'.

-äD, -in

(-k-Lzin), -ki, -VäD,

(miä ähkizin) / miä ко nosin surt kivviä,

ähin / voAod'ļa

30

-et-

mitä siä ähäd^ni kovassA / miä ähin
ni kai

i āi its^ähki / ко on mitä rarjkkA kanta

siz ähettäZ.
äh/ü, -h'iXä
oli

'kuumuus, äkeä lämpö',

таглта ähü s a u n a s ^

(= kovūBsA vari) / kiukassA tuap^al'l'u ähbhiä (äkkHiä meil-

IK s a o t t a z ^ o h k i a p ) .
äjj/äj -äj -ässi,
vaimon isä'.

-йллК,

-äDr^ -2D, -öitK<^ -itK

'appi,

häne äjjällä oli kaivo / äjjä anto wíaaA hiivä

naize / ä j s ä l l i n

paVVu fiUttaritÄ / minu äjj^on vana meZ

/ тълл on hiivä äjjä / äjjällX annatťéi paitA /

síaa

on hiivä

vävü, ainA velins oittelep^sinnua äj jässi.
äkki

'jyrkkä'.

äkkistä

tämä каллаг^оп äkki / äkki mäki on.

'äkkiä, yhtäkkiä'.

häs^tuAtA реллоллА,

ко te-

ко et^sa tuAtA sütfiiXmä, sis saottAZ:

me peze Ьалкоа kahsl,
ehk^

Aahsi kera petellKZ:

sis^sammA äkkistä tule / äkkistä tuli

kruta tuli / hän tuizah^'ši äkkistä pertťii.

äkk'ä

part. sg.

äkkü dedämä
äks/U

(lasten kieltä)

'kakka',

уелло meni

(= äkk'ä niku tekemä)

(täysikasvuisella sittA).

äks/U,

-üitK

-Ü, -Uä,

-üD,

'äksy, äkkipikainen'.

äksU äkkistä sutup^kovassA / hän on äksU meZ, hän äkkistä
sutuB / siä od äksU poikA
heb ta kohe tigedaks)

(temal veidikene ütled ja siis lä­

/ ко ken on äksü karahterika,

sin on

hiivä dai sin on i pahakki.
'kuuma höyry; äkeä lämpö' .

kiukassA tuab^äkil (vari

kovassA) / tänäpä oli ni vari päivÄ,

äkii

kai niku äkii noisi mas-

sA.

Vrt. ähü.
ä llU/ssÄ, -Mj ed^ällü,

ällü

-В

(kielt. eb^ällü), -zin,

(imperat. yks. 2. р.), -s^'ii, eb^ällüs^iü

älytä'.

-Z,

'ymmärtää,

mejje Aahsi jo ällüB, joko tejje Aahsl ällUB? /


629

äll

miä ältüzin mitä tehä / ällühän vähäisi / tämä jo on suri
fäüttö, а ain е Ъ ^ Ъ Ш

terettä.

ätläh/tässÄ , -^'éiuj -^'iiD, -tässüD,
2. p.)

'hoksata, älytä'.

-tä

(imperat. yks.

aikA ällähtässÄ äliitö! / no vot

vaes^āllāh^’ēiD / siä ed^ällähtässiid^itä tarvis^tehä.
ämm/ä ~

ämm/Ä,

-äj -ällÄj

-äD,

suu vaimonsa äitiä sanalla ämmä
sanalla m a t k o ) '.

-itÄ

'anoppi, mies kut­

(vaimo kutsuu miehensä äitiä

ämm on näd naise emä, nää niku minu mam on

pavinaAA^ämmä / mes^ku^suĶjrtinu mama ämmä,

ropsus^^ku^tsuttaz^

matkoa ämmX кегаллА, a meill^evät^ku^sutA / ämmä tuap^tänäpä
miллa veraiZ.

ämmällÄ annatfii saraffana.

ämmä-tussu, -D
ärjgel/iä, -iätÄ,

'vanha kuukunanmuna', ks. muromunaD.
-iäD,

-itÄ

'enkeli, ven. ангел'.

ikä

inimäizell^on oma ärjgeliä.
ärjger/iä, -iä, -iätK,

-iäitÄ-it

temmatťéi kümme ärjgeviätK / p a W u

'ankerias',

ärjgerit^oli ^

notaka

ärjgeriäitX

/ kai evät^siivvä ärjgeriä lihha / tänäpä mU saim sure ärjgeriä
nau k u AtA.
ärrät/tä, -äD, -ättäZ

'ärsyttää'.

ittsellä o m ^ ä

liZ a ärrättä t a h o b ^ e l l Ä / ко küzüt^häneltK
sisukates kerttet^häntÄ

hal-

(mies vaimolta) ,

(se on) ärrätäD / koera ä r r ä t ä t t ä Z ^

koera härzütättäZ.
äss К

'korttiässä'.

ätäl/ä, -ä

'odelma, äpäre',

uz^roho süksüllÄ kazvoB,

roho on lū^'šU poiZ,

a siz^

se on ätälä / miX lUmmÄ kleveri ätä-

lä.
ä^käZ

'kuuma',

ä^käz^rihi on / saun^on āļikāZ.

än/i, -e, -tK, -ellK,

-ek’ā, -eD,

-itK

'ääni',

miлл^on

hüvä äni / sel\_j)li paVVu äntK / lātt'ēi surell^änellK / mitä
ťéii k i W u t t a вигеллА änellÄ / orj^kas poikaissA,

ďi vēl pahep

Aattoi on äni / miä annoin äne / kimahutab omā ānēkū ni että' IIÄ килиВ.


630

are

äre

'ääreen'.

äre tassa
äre l IK

sis^issus^'H tule äre soļentelema.

'reunoja myöten, piripinnalleen

'vierelle'.

(astiasta) ' .

ďi its me u^'áimo, elä nois^ärellÄ,

a me аЛи takka.
>
äreZ

'syrjässä',

mez^eb^o ри^'ёглла, on teit äveZ /

(kun nainen on raskaana sanotaan että hän on)
är/i, -e, -tä, -eZ, -esaK,
reuna'.

-eD, -i, -itK,

teit äreZ.
-iZ

'ääri,

metsä ärez meill on nitťéU / metsä ärez on lehmkar-

за / me^sä ärez^on varjo олла / me ve hepoinA nora me^sä äre
/ siz^annattas^oAuttA maissa väellÄj
kia,

nori polessA vai vanoi polessA.

kumpi polessA on karkene äressÄ orj^karkia

sis^sellS tarviz^anta toizeAAň sut A / vai^iintA vei on ühs
äri kertÄmättÄ / tämä tejje lehmÄ ко o m ^ i л л u r i ni hārļ^karj a z ^ i n äri mütällK käüB, ain e^’š i p ^ a r e p a / enipä Ussi Aavv a t ^ p a nnas^iriko äriZ.
ärime/Z, -hit
mehit p a W u

'syrjästäkatsoja',

ehk i äriväkkiä p a W u

mejje jurez^oli äri-

'mü temmK fšütK, а toized^_

оллаг äreZj vahittaZ' / рилтаг oli p a W u

äriväkkiä.
_

äriväk/i, -kiä
ä

'stercus

_

'syrjästäkatsojat', ks. ärimeZ.
(lk .) '.


631

öhs

öh/süäj -züD,
nüD,

-sūs^’ši ^

-züB,

-süzin,

-zUtťáZ,

-zUtťáii

-süziD,

-sü,

'eksyä'.

/ miä öhsüzin / se öhsü mettsä / hü 0hsUs^'éi
miä

30

-süzimmä,

-sün-

miä en taho öhsüä
ohzUtťéi /

on āhsUnnūd^mā^'ši montA kerta / e t ^ u n n E tetK, m e t ^

huAkud^ma-ťii kukali i öhzüD / kui siä poAoin öhsüzid mettsä
/ mü olimma marjaza,
ökis/sä,

-säB

d'i öhsUzimmä mettsä,

'yökätä',

ka oksennaB,

sis^iWuzimma.
siz ökisäB.

Гик

Ý
Y u k O j -ЛЛА
УиколлА?
i Yuko.

'lehmä'

(Ik.).

tuli Tuko vassa.

mitä miä

(run., L.M.) / pened^лahzed^lehmi saattez^lemo,

ehk^