KIELIOPAS
TERHO ITKONEN
\
t /
\
• /
\
I
• I
/
KIRWHTYMA
I
\
X
\
\


KIELIOPAS


KIELIOPAS
TERHO ITKONEN
KIRJAYHTYMÄ* HELSINKI


Ladonta: Tammer-Linkki Oy., Tampere Painatus ja sidonta: Vaasa Oy., Vaasa 1982
ISBN 951-26-1879-6


SISÄLLYS
ALKULAUSE 7
JOHDANTO 9
OIKEINKIRJOITUSOPPIA 12 Iso ja pieni alkukirjain 12 Välimerkit 14 Piste 14
Kysymysmerkki 15 Huutomerkki 16 Pilkku 16 Puolipiste 20 Kaksoispiste 20 Ajatusviiva 21 Sulkeet 23 Vinoviiva 23 Lainausmerkit 24 Yhdysmerkki 25 Heittomerkki 27 Yhteen ja erikseen kirjoittaminen 27 Lyhenteet 31
Yhdistämättömien sanojen lyhenteet 31 Yhdyssanojen ja sanaliittojen lyhenteet 32 Isokirjainlyhenteet 33 Lyhennesanat 35
Päätteiden liittäminen lyhenteisiin 35 Yleistä lyhenteiden käytöstä 36 Numeroilmaukset 37 Numero vai kirjaimet? 37 Välit ja välimerkit numeroissa 37 Päätteiden liittäminen peruslukuun 38 Järjestysluvun merkintä 38 Päivämäärät ja kellonmäärät 39 Ääriarvojen merkitseminen 41 Loppukahdennus 42 Vierassanojen asu 43 Vierassanojen ryhmät 43 Erityislainat 43 Vieraskieliset nimet 46 Konekirjoitustekstin seikkoja 49 Viitteiden ja lähdeluettelon kirjoitustapa 50 Korjauslukumerkit 53
TAIVUTUSOPPIA 55 Astevaihtelusta 55 Nominintaivutuksesta 56 Yksikön sijamuodot 56 Monikon sijamuodot 56 Komparatiivi ja superlatiivi 58 Omistusliitteet 58 Vierassanojen taivutus 58
Verbintaivutuksesta 60 Kylmetä vai kylmentyäl 60 Supistumaverbi vai ei-supistumaverbi? 60 Eräistä verbinmuodoista 61
LAUSEOPPIA 63 Nomineista 63
Yksikkö vai monikko? 63 Subjektin sija 64
Genetiivi vai nominatiivi (akkusatiivi) eräissä subjektia vastaavissa lauseenjäsenissä? 65 Objektin sija 66
Objektinsukuisten määritteiden sija 68 Predikatiivin sija 69 Appositioattribuutti 69 Genetiiviattribuutti vai nominatiivialkuinen yhdyssana? 71 Paikallissija-attribuutit 71 Sisä- vai ulkopaikallissija? 73 Inessiivin käytöstä 74 Adessiivin käytöstä 75 Allatiivin käytöstä 76 Essiivin käytöstä 76 Komparatiivi ja superlatiivi 77 Omistusliitteet 77 Verbeistä 79
Yksikkö- ja monikkomuotoinen predikaatti 79 Tempukset 80 Potentiaali 82
Toisen infinitiivin instruktiivi 83 Kolmannen infinitiivin adessiivi 84 Aktiivin ensimmäinen ja toinen partisiippi 84 Passiivin ensimmäinen partisiippi 85 Passiivin toinen partisiippi 85 Lauseenvastikkeista 86 Finaalinen lauseenvastike 86 Temporaalinen lauseenvastike 87 Referatiivinen lauseenvastike (partisiippirakenne) 89 Agenttirakenne 90 Sanajärjestyksestä 90 Ymmärtämistä vaikeuttavat lauserakenteet 93 Partisiippiattribuutit 93 Haitallinen samasijaisuus 96 Kiilalauseet 97 Substantiivitauti 99
HAKEMISTO 103 Eräistä merkintätavoista 105 Hakemistossa käytettyjä lyhenteitä 105


ALKULAUSE
Nyt ilmestyvästä »Kielioppaasta» olen koettanut tehdä mahdollisimman run- sastietoisen ja helppokäyttöisen käsikirjan yleiskielen käyttäjille. Olen tähdännyt siihen, että teos ilmestyessään on ajan tasalla: aikansa eläneitä ohjeita olen karsinut tai uudistanut, ja kaiken matkaa olen pitänyt silmällä kielen sanaston, lauserakenteen, taivutuksen ja oikeinkirjoituksen viimeaikaista kehitystä — sekä myönteistä että kielteistä. Osansa ovat saaneet myös sanaston paikallis väriset piirteet, joita tämäntyyppisissä teoksissa ei ole aiemmin juuri käsitelty. Erityisesti olen koettanut saada mukaan sellaisia kysymyksiä, joita kielenkäyttäjät usein esittävät mutta joihin alan kirjallisuudesta harvoin saa suoraa vastausta. Eri ilmaisukeinojen rinnakkaista käyttöä olen yrittänyt valaista niin monipuolisesti kuin suinkin. Kirjassa on jonkin verran »po.» (pitää
olla) -tyyppisiä ohjeita, runsaanlai- sesti »par.» (paremmin) -tyyppisiä suosituksia mutta vielä enemmän näytteitä sellaisesta kieltä rikastavasta ilmaisutapojen rinnakkaisuudesta, jossa yhtä vaihtoehtoa ei voida leimata huonommaksi kuin toistakaan.
Olen miltei poikkeuksetta noudattanut kirjassa kielilautakunnan (nykyisen suomen kielen lautakunnan) ratkaisuja niistä Seikoista, joita lautakunnassa on käsitelty. Paljossa olen voinut tukeutua myös Nykysuomen sanakirjaan. Aika on tätä v. 1951—61 ilmestynyttä kielenkäyttömme perusteosta kuitenkin vanhentanut, ja siksi olen lukemattomissa kohdissa joutunut täydentämään tai korjaamaan Nykysuomen sanakirjassa esitettyjä tietoja ja ohjeita.
Nurmijärvellä lokakuussa 1982 Terho Itkonen


JOHDANTO
»Kieliopas», niin kuin kielenhuollon ohjeet ja suositukset yleensäkin, pyrkii opastamaan ennen kaikkea asia- tyylisen yleiskielen käyttelyyn. Asia- tyylinen yleiskieli on nykysuomen ydinaluetta; se ei kuitenkaan ole muusta kielenkäytöstä erillinen umpio, vaan suurelta osalta sen normit pätevät muuhunkin kielenkäyttöön. Voidaan erottaa ainakin neljä kielenkäytön alaa, jotka huomaamattomin siirtymin liittyvät asiatyyliseen yleiskieleen:
1. Erityisalojen kielenkäyttö. Ammattialojen kielenkäyttö poikkeaa yleiskielestä etupäässä sanastoltaan. Mm. juridisessa kielenkäytössä ja laajemminkin virkakielessä on myös lauserakenne pyrkinyt poikkeilemaan yleiskielessä tavanomaisesta. Yhä suurempi osa erityisalojen keskeisistä ilmaisukeinoista alkaa toisaalta kuulua yleiskielen ilmausvaroihin, eikä siksi voidakaan vetää tarkkaa rajaa yleiskielen ja erityisalojen kielen sanaston välille. Kielenhuollon tärkeänä tehtävänä on joka tapauksessa huolehtia siitä, ettei erityisalojen kieli turhaan etäänny yleiskielestä eikä liioin tukahduta yleiskielestä sen luonteenomaisia ilmaisukeinoja. Juridiset termit lahjoma ja murhapoltto eivät ole yleiskieltä; yleiskielessä sanotaan lahjus ja tuhopoltto, ja olisi epäilemättä onnellista, jos ne vakiintuisivat myös termeiksi. Tekniikan kielen sanaa tyhjö vastaa yleiskielessä tyhjiö. Tässäkin tapauksessa olisi eduksi, jos yleiskielen sana juurtuisi myös tekniikan kielenkäyttöön. Yleiskielen nykyiset normit oikeinkirjoituksen, taivutusopin ja ja lauserakenteen alalla taas pätevät erityisalojen kieleen semmoisinaan.
2. Tyylivärinen kielenkäyttö. Asia- tyylisen yleiskielen keskeisten ilmaus- varojen ulkopuolelle jää runsas jouk¬
ko ilmaisukeinoja, joilla kielenkäyttöä voidaan ilmeittää eri tavoin: vanhas- tavaksi, juhlalliseksi, taiteikkaaksi, leikilliseksi jne. Tyylivärisenkin kielenkäytön ominaispiirteet ovat paljolti sanastollisia: verbi kaikaa sävyttää kieltä eri tavoin kuin asiatyylinen kaikua, ja adjektiivi voimallinen antaa tekstille vanhastavan, juhlallisen, joskus leikkisänkin sävyn, toisin kuin sen neutraali synonyymi voimakas. Tyylivärisiä ilmaisukeinoja on myös kielen muoto- ja lauserakenteen alalla. Lause Näiden. kuntain nopeata kehitystä todistaa osaltansa väkiluvun lisäys kuulostaa vanhasta valta; normaalia on nykyään sanoa Näiden kuntien nopeaa kehitystä todistaa osaltaan väkiluvun lisäys. Vanhastavuudessa- kin on aste-eroja: monikon genetiivi kuntain ja omistusliitteinen tyyppi osaltansa ovat selvästi vanhanaikaisempia kuin partitiivityyppi nopeata, jota tapaa jonkin verran yhä nykyisessä asiaproosassa.
3. 	Puhekieli on monimuotoista: huolellinen puhekieli, jota käytetään esim. kokouksissa, opetuksessa ja vil- jeltyneessä keskustelussa, tulee melko lähelle kirjoitettua asiaproosaa, ja siitä johtaa katkeamaton siirtymien sarja rennoimpaan, vulgaareimpaan arkikieleen. Puhekielelle ominaisia piirteitä tavataan kielenkäytön kaikilla lohkoilla: äänne- ja muoto-opissa (esim. olis ’ olisi’, keltanen keltainen’), lauserakenteessa (esim. me tullaan ’me tulemme’, pojat lähti ’pojat lähtivät’) ja sanastossa (esim. tienata tuplapalkkaa ’ ansaita kaksinkertaista palkkaa’, slanginomainen synttärit Syntymäpäivät’). Lievät puhekielisyydet ovat mahdollisia myös kirjakielen vapaammissa tyylilajeissa (esim. arava ’aravahuoneisto’, perua ’peruuttaa’),


Johdanto
10
ja erityisesti kaunokirjallisuudessa voidaan puhekielistä sävytystä käytellä paljon runsaamminkin. Kirjoitetussa asiatyylisessä esityksessä puhekielisyydet kuitenkin särähtävät sitä pahemmin, mitä arkisemmasta piirteestä on kysymys, eikä huolellisessa puhekielessäkään ole luontevaa viljellä arkisimman puheen piirteitä. Asia- tyylisen yleiskielen normit sopivat siten pitkälti myös puhekieleen. Monelta kannalta on haitaksi, jos puhekieli liikaa loittonee kirjakielestä.
4. 	Paikallisvärinen kielenkäyttö on oikeastaan yksi alalaji puhekieltä; se pohjautuu valtaosalta perinnäisten kansanmurteiden kantaan. Paikallis- väriäkin kielenkäytölle antavat sekä äänne- ja muoto-opin että lauseopin ja sanaston piirteet, ja varsinkin sanastollisella paikallisvärillä voidaan virkistää jopa kirjoitettua yleiskielistä esitystä. Länsisuomalaiset akkuna 'ikkuna’, neuloa Ommella’, itäsuomalaiset rihma ’lanka’, vuona karitsa’ ja peräpohjalaiset hilla ’muurain’, jänkä ’suo’ ovat esimerkkejä paikallis- piirteistä, jotka yleiskielessäkin ovat määrärajaan asti mahdollisia. Lukuisat paikallispiirteet kuuluvat kuitenkin lähinnä vain oman alueensa puhekieleen. Yleiskielen sana on vadelma, ja melkein sen veroinen on alkuperäiseltä paikallisväriltään itäsuomalainen vattu; paikallissävyisessä yleiskielessä voidaan käyttää jopa kaakkoissuomalaista vaapukkaa. Sen sijaan uusmaalainen hallain ja pohjalainen vääräin ovat jääneet tyypillisiksi aluepuhekie- len piirteiksi.
Useimmista tähänastisista kielenkäytön ohjekirjoista »Kieliopas» eroaa siinä, että se on tehty mahdollisimman hakuteosmaiseksi. Sellaisia kielenkäytön aloja, joita ei helposti voi esittää hakusanojen kohdalla, ovat suuri osa oikeinkirjoitus- ja taivutusoppia ja pääosa lauseoppia. Siksi niitä koskevat ohjeet on koottu erityiseksi tekstiosaksi, joka edeltää aakkosellista ha- kemisto-osaa. Myös tekstiosa on koetettu jäsentää niin, että asiat (esim. pilkun käyttö, monikon genetiivin muodostus, appositioattribuutin muo¬
to) löytyvät sopivan otsikon alta nopeasti. T arpeetonta kieliopillista painolastia on ohjeiden muotoilussa vältetty; minimimäärä kouluopetuksestakin tuttuja kieliopin termejä on silti ollut tarpeen. Silloin kun harvinaisempia termejä on ollut välttämätöntä käyttää, on yritetty huolehtia siitä, että esimerkit puhuvat puolestaan.
Hakemisto on laadittu sanakirjan muotoon, ja se on yhtenä aakkos- järjestelmänä. Esim. vierassanojen muotoa, merkitystä ja suomalaisia vastineita koskevat tiedot ja paikannimien asu ja taivutus löytyvät siitä samalla lailla kuin kielen muu sanasto. Hakemiston monipuolisuudesta ja ajantasaisuudesta on koetettu erityisesti huolehtia, ja sanojen käyttöä on runsaasti valaistu esimerkkilauseilla. Hakemistosta löytyy tietoja
— sanojen oikeinkirjoituksesta (esim. revittää, ei »reijittää», päinvastoin, ei erilleen kirjoitettuna »päin vastoin», viimeksi mainittu, ei yhteen kirjoitettuna »viimeksimainittu»)
— sanojen ääntämyksestä (esim. yhä [yhä tai loppukahdenteisena yhäx: yhäv virkeä])
— sanojen taivutuksesta (esim. olut : genetiivi oluen : illatiivi olueen, ei genetiivi »olueen», illatiivi »olueeseen»; yltää : imperfekti joko ylti tai ylsi)
— johdosten ja yhdyssanojen muodosta (esim. liuot e mieluummin kuin »liuotin», hinnanmuutos mieluummin kuin »hintamuu- tos»)
— sanojen rektiosta (esim. mainonnan merkitys menekille, ei »mainonnan merkitys menekkiin»; tulvan vaara, ei »vaara tulvasta»)
— eräistä muista lauseopin seikoista (niinpä sanan olla kohdalla on neuvoja ja esimerkkilauseita mm. verbin yksikkö- ja monikkomuotojen käytöstä ja lauseenvastikkeen predikatiivin sijasta)
— merkityksestä (esim. ennakoida
1. 	Viitata olemassaolollaan [tahattomasti] johonkin tulevaan,


11
Johdanto
olla jonkin tulevan enteenä, enteillä’, 2. ’ ottaa [tahallaan] ennalta huomioon’, ennustaa 1. ’ esittää [taianomainen tai järkiperäinen] arvio tulevaisuudesta’,
2. 	’enteillä, »tietää», ennakoida
un
— sanan kuulumisesta erityisalalle (tämä on osoitettu sellaisilla lyhenteillä kuin te/cn., mat., la/c., jos siitä on hyötyä sanan ymmärtämiselle tai jos on ollut aihetta tähdentää sanan kuulumattomuutta yleiskieleen; muulloin ei erityisalan lyhennettä ole käytetty)
— sanan tyylivärisyydestä (käytetty lyhennettä tyyl., tarvittaessa myös vanh., lei/c. ja halv.)
— sanan puhekielisyydestä (lievät, kirjakielessäkin usein käyvät puhekielisyydet on osoitettu lyhenteellä puhe/c., arkisemmat, asiatyyliin selvästi kuulumattomat ainekset lyhenteellä ark.)
— sanan paikallisvärisyydestä (on erotettu määräalueiden kielenkäytölle ominaiset sanat, joita voidaan käyttää kirjoitetun yleiskielenkin höysteenä, ja ahtaammin paikallis väriset, oman alueensa puhekieleen rajoittuvat sanat).
Erityisen tarkasti mukaan on otettu eräät käytännön kannalta tärkeät sa- naryhmät. Niitä ovat
— käyttökelpoiset uudissanat (esim. käytänne käytännössä oleva menettely’, tosio ’tosiasia, -seik- ka’)
— turhat muotisanat (ks. esim. hakusanoja kattaa, taso ja ylimitoittaa)
— svetisismit ja muut aiheettomat vieraanvoittoisuudet (esim. päällä: »virta on päällä», »valot ovat päällä»; ntes-loppuiset yhdyssanat: »sisältörikas», »vita- miinirikas»)
— vierassanat (hakusanasta selviää niiden muoto ja tarvittaessa tavujako, selitteestä merkitys ja suomalainen vastine silloin kun sellainen on; kielenkäyttäjän harkittavaksi kuitenkin jää vastineen käyttökelpoisuus kussakin yhteydessä)
— paikannimet (mukana on taivutusohjeiden runsaasti kotimaan paikannimiä, myös tunnetuimpien taajamien ja kylien nimiä; ulkomaiden paikannimistä on tarvittaessa annettu ääntämisiä taivutusohjeita)
— henkilönnimet (mukana taivutukseltaan pulmallisia etu- ja sukunimiä)
— lyhenteet (mukana paitsi käypiä myös vähemmän suositeltavia mutta yleiskielessä tavallisia; lyhenteen tarpeettomuudesta on usein erikseen huomautettu).


OIKEINKIRJOITUSOPPIA
Iso ja pieni alkukirjain
Isoa alkukirjainta käytetään seuraa- vissa tapauksissa:
1. Virkkeen (myös kaksoispistettä seuraavan lainatun virkkeen) alussa, esim. Liisa ehdotti: »Lähdetäänpäs elokuviin.» Samoin virkkeen sisällä sellaisenkin lainatun lausuman alussa, jota ei edellä kaksoispiste, esim. Tuli puheeksi sananlasku » Vakka kantensa valitsee». Toisaalta tulee pieni alkukirjain seuraavanlaisiin tapauksiin: Rupesi kyllästyttämään toisen ainainen »kunhan tästä keritään». (Lainausta on tässä irrallinen puheentapa, ei täydellinen virke.) Huoltovihkon ohje »sytytystulppa on vaihdettava» ei auttanut. (Pääpaino on ohjeessa, ei sen tarkassa sanamuodossa.)
Jos kaksoispistettä seuraava jakso ei ole varsinaista lainausta, käytetään tavallisesti pientä alkukirjainta, esim. Lääkäri antoi viisaan neuvon: pitäisi ulkoilla enemmän. Iso alkukirjain tulee kyseeseen, jos tällainen jakso on useampivirkkeinen, esim. Lääkäri antoi pari neuvoa: Pitäisi ulkoilla enemmän. Tupakointi olisi kokonaan jätettävä. Tällaisia kaksoispisteeseen viit- taavia monivirkkeisiä jaksoja on kuitenkin käyteltävä varoen. Ensimmäinen iso kirjain esim. perustelun tai päätelmän alussa voi tuntua töksähtävältä, eikä aina ole selvää, mitkä kaikki virkkeet jaksoon on tarkoitettu kuulumaan.
2. Erisnimissä, esim. Ahvenanmaa, Turku, Kokemäenjoki, Suomi, Eurooppa; Mars, Pohjantähti; Martti Talvela; Väestöliitto, Instrumentarium; Ateneum, Kansallisteatteri; Metsäntutkimuslaitos, Tilastokeskus;
Toyota, Refagan; Kalevala, Taikahuilu, Aamulehti.
Erisnimen ja yleisnimen raja ei ole aina selvä. Erisnimiä ovat mm. paikannimet Pohjoismaat ja samaa tarkoittava Pohjola (vrt. yleisnimeen pohjola pohjoinen seutu’), Lähi-itä, Kaukoitä ja Uusi manner t. mantere; sen sijaan katsotaan yleisnimiksi itämaat, länsivallat, pääkaupunkiseutu, liittotasavalta (Länsi-Saksaa tarkoittamassa). Taivaankappaleiden nimet Aurinko (aurinkokuntamme keskus) ja Kuu (Maata kiertävä) ovat erisnimiä varsinkin tietotekstissä erotukseksi muista taivaankappaleista; yleisnimiä ne ovat ensinnäkin taivaankappalela- jien, toiseksi jokapäiväisten luonnonilmiöiden nimityksinä, esim. Linnunradan auringot, Marsilla on kaksi kuuta; aurinko meni pilveen, kuun valossa. Raamattu on erisnimi (täydellisenä Pyhä Raamattu), virsikirja yleisnimi; kuvallisessa käytössä raamattu käsitetään yleisnimeksi, esim. Marxin »Pääoma» sosialismin raamattuna.
Sävellysten nimet ovat yleisnimiä, jos nimen ensimmäisenä osana on sä- vellystyypin ilmaiseva sana, esim. Mozartin pianokonsertto, D-duuri (vaikka Mozartin Krxiunajaiskonserttö). Samaan tapaan: puupuhallinsinfonia
(mutta Pastoraalisinfonia), klarinettikvintetto (mutta Forellikvintetto), häämarssi, surumarssi.
Valtion laitosten nimistä kirjoitetaan isolla kirjaimella ne, jotka päättyvät sanoihin arkisto, kassa, keskus, laitos, rahasto, esim. Valtionarkisto, Työeläkekassa, A utorekisterikeskus, Työterveyslaitos, Eroraharahasto. Jos /tf/tas-loppuinen yhdyssana tarkoittaa hallinnonalaa, käytetään kuitenkin pientä kirjainta, esim. rajavartiolai¬


13
Iso ja pieni alkukirjain
tos, maanmittauslaitos. Pienellä kirjoitetaan myös korkeakoulujen ainelaitosten nimet, esim. kemian laitos, suomen kielen laitos.
Moniosaisten erisnimien kirjoittamisessa noudatetaan seuraavia sääntöjä:
a) Kaksisanaisen paikannimen jälkiosa kirjoitetaan isolla alkukirjaimella, jos se on itse erisnimi; muuten käytetään pientä kirjainta. Esim. Latinalainen Amerikka, Iso Karhujärvi; Karjalan kannas, Pohjoinen jäämeri, Saksan liittotasavalta.
b) Sellaisissa yhdysmerkin sisältävissä paikannimissä kuin Etelä-Ruotsi, Teollisuus-Suomi, Sydän-Häme, Poh- jois-Savo, Suur-Hollola, Manner- Eurooppa, Keski-Amerikka kirjoitetaan alkuosakin isolla kirjaimella. Kuitenkin nyky-Suomi, matkailu-Ina- ri, loma-Norja, natsi-Saksa, jotka tarkoittavat samaa aluetta kuin jälkiosa yksin.
c) Kaksi- tai useampisanaisissa kirjojen, taideteosten, näyttelyjen yms. sekä valtion laitosten, oppilaitosten ja joukko-osastojen nimissä kirjoitetaan isolla vain ensimmäinen sana, esim. Tiedon värikäs maailma, Uusi testamentti, Ja pesäpuu itki, Ateenalaisten laulu, Kolme seppää, Viihtyisää asumista -näyttely; Valtion koulutuskeskus, Ilmatieteen laitos, Oulun yliopisto, Joutsan lukio; Kymen jääkäripataljoona, Satakunnan lennosto. Isoa kirjainta ei tule lainkaan sellaiseen numeroalkuiseen tapaukseen kuin
2. 	divisioona. Vain ensimmäiseen sanaan tulee iso kirjain edelleen kansainvälisten ja ulkomaisten järjestöjen ja laitosten suomenkielisissä nimissä, esim. Yhdistyneet kansakunnat, Pohjoismaiden neuvosto, Luterilainen maailmanliitto, Kansainvälinen valuuttarahasto, Viron tiedeakatemian kielen ja kirjallisuuden laitos (lyhem- min Kielen ja kirjallisuuden laitos). Useimmat kotimaiset järjestöt, liikelaitokset ja lehdet kirjoittavat nimensä jokaisen sanan (paitsi pikku sanaa ja) isolla kirjaimella, esim. Sotainvalidien Veljesliitto, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö, Imatran Voima, Savon Sanomat, Metsästys ja Kalastus. On kuitenkin myös sellaisia
nimiä, joissa isokirjaimisuus rajoittuu ensimmäiseen sanaan: Äidinkielen
opettajain liitto, Suomen kääntäjäin yhdistys. Tämmöiset nimet olisi pyrittävä kirjoittamaan niiden virallisen asun mukaisesti, mutta jos se ei ole tiedossa, on parasta käyttää kauttaaltaan isoja kirjaimia.
d) 	Hallitsi jäin liikanimet kirjoitetaan isolla, järjestysluvut pienellä (tavallisesti kuitenkin roomalaisin numeroin), esim. Kaarle Suuri, Iivana Julma; Kaarle viides (tav. Kaarle V).
3. 	Kunnioituksen ja kohteliaisuuden osoituksena:
a) Kirjeessä sen saajasta, esim. kirjeen alussa: Herra Johtaja, Hyvä Veli, Valtion Luonnontieteelliselle Toimikunnalle (tässä toisen ja kolmannen sanan pienikirjaimisuuskin aivan mahdollista). Kirjeen sisässä kirjoitetaan isolla pronominit Sinä ja Te. Samoin: Pyydän, että Lääkintöhallitus [kirjeen saaja] myöntäisi minulle erivapauden. Toivomme Teidänr Herra Oikeuskansleri, tutustuvan asiaan.
b) Teitittelypronominissa Te muulloinkin, esim. »Uskotteko Te puolueenne voittoon?» (repliikki haastattelusta). Käytäntö ei ole ehdoton; esim. kaunokirjallisuuden repliikeissä tuntuu pieni alkukirjain luontevammalta.
c) Sanoissa, jotka tarkoittavat kristittyjen Jumalaa ja Kristusta: Luoja, Herra, Vapahtaja, Ihmisen Poika; hartauskirjallisuudessa (ei sen sijaan Raamatussa) myös Hän.
Pientä alkukirjainta käytetään yleis- nimissä. Edellä on jo käyty eris- ja yleisnimen rajaa joiltakin kohdin. Vielä on huomattava seuraavat pienikirjaimiset tapaukset.
1. Erisnimien johdokset, esim. suomalainen, eurooppalaisuus, stalinismi.
2. Kielten nimet, esim. suomi t. suomen kieli, inarinlappi, italia.
3. Termeiksi vakiintuneet erisnimi- alkuiset yhdyssanat, esim. röntgensäteet, celciusaste, cayennenpippuri, bos- tonkakku, leghornkana, italiansalaatti, siaminkaksoset, suomenkarja, karjalankarhukoira, grönlanninvalas, euroopanlehtikuusi. Samoin kirjoitetaan


Oikeinkirjoitusoppia
14
suomenruotsalainen, ruotsinsuomalainen, amerikansuomalainen (sen sijaan tavallisesti esim. Ranskan suomalainen, koska kyseessä ei ole luonteenomainen väestöryhmä). Pienikirjaimisia ovat myös /tf/?/>z-alkuiset yhdyssanat, kun merkitys on lappalais-’, esim. lapin/kota, -mies, -puuk- ko. Isoa kirjainta ja yhdysmerkkiä käytetään seuraavanlaisissa tapauksissa, jotka eivät ole termejä: Tans- kan-matka, Saimaan-risteily, Lapin- harrastus.
4. Kuvalliseen käyttöön siirtyneet erisnimet, esim. oikea donjuan (myös Don Juan), eldorado (myös Eldorado), ovella seisova kerberos, opettajan Vihtori.
5. Yleisnimiksi muuttuneet tavaramerkit, esim. aspiriini, monot, foordi.
6. Hallintoelinten, komiteoiden yms. ja viranomaisten nimet, elleivät kyseessä ole edellä mainitut erisnimi- set valtion laitokset, esim. eduskunta, liikenneministeriö, kouluhallitus, museovirasto, valtiokonttori, valtion lääketieteellinen toimikunta, kuluttajaneuvosto, siirtolaisasiain neuvottelukunta, oikeustieteellinen tiedekunta; korkein oikeus, työtuomioistuin; pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta, kunnanhallitus; virkakielikomitea, lukion opetussuunnitelmatoimikunta; tasavallan presidentti, oikeuskansleri. Samoin: puolustusvoimat, ilmavoimat.
7. Puolueiden nimet, esim. kokoomuspuolue), keskustapuolue; ruotsalainen kansanpuolue, kristillinen liitto, sosiaalidemokraattinen puolue, kommunistinen puolue (myös ruotsalaiset, kristilliset, sosiaalidemokraatit, kommunistit). Tämäntyyppisiä nimiasuja suositetaan tavalliseen tekstiin (esim. lehdistöön); isokirjaimiset rekisteröidyt nimet kuuluvat lähinnä virallisiin yhteyksiin: Kansallinen Kokoomus, Keskustapuolue, Svenska folk- partiet, Suomen Kristillinen Liitto, Suomen Sosialidemokraattinen Puolue, Suomen Kommunistinen Puolue jne.
8. Julkisten rakennusten nimet, esim. eduskuntatalo, valtioneuvoston juhlahuoneisto, kaupungintalo, tuo¬
miokirkko, postitalo, rautatieasema, stadion, työväentalo. Erisnimiä ovat kuitenkin esim. Kansallisteatteri, Metsätalo, Messuhalli, Olympiastadion.
9. 	Kuukausien, viikonpäivien, juhlapäivien, vuosien sekä historiallisten tapahtumien, aikakausien ja tyylisuuntien nimet, esim. helmikuu, keskiviikko, joulu, juhannus, mikkeli, vappu (mutta Marian päivä, Jaakon päivä), itsenäisyyspäivä, vammaisten vuosi 1981; nuijasota, suuri Pohjan sota, isoviha, talvisota, toinen maailmansota, lokakuun vallankumous, keskiaika; barokki, biedermeier.
Ison ja pienen alkukirjaimen käyttö ei ole kaikilta osin aivan helppoa. Siksi olisi toivottavaa, ettei järjestelmän perusteita pyrittäisi sekoittamaan tietoisella erikoisuuden tavoittelulla: »Kodin Suuri Kukkakirja» (kirjan nimenä), »enson mänty saippua liuos» (tölkin kyljessä), »Aivan Ehdoton Ykkönen» (mainoksesta). Myös jouluja uudenvuodentoivotuksissa riittää hyvin ohjeiden mukainen kirjoitustapa: Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta (tarpeettomasti: »Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta»).
Välimerkit
Piste
Pistettä käytetään seuraavasti:
1. 	Toteamuksen sisältävän virkkeen lopussa, esim. Jos lähdetään ajoissa, ollaan perillä puolenpäivän aikaan. Samoin tyynen kehotuksen sisältävissä imperatiivivirkkeissä ja joskus sellaisissa kysymyslauseissa, jotka merkitykseltään ovat lähinnä toteamuksia; esim. Istu sinä vaikka tälle tuolille. Olisikohan tässä jo lähdettävä (= kai tässä on jo lähdettävä).
Vapaammassa tyylissä, ei asiatyylissä, voidaan pisteellä erottaa omaksi virkkeekseen sellainenkin jakso, joka tavallisesti olisi vain edeltävän virkkeen osana: Palkinnon sai Kirsti Lahti.


15
Välimerkit
Hyvällä syyllä. Toinen esimerkki: Sijoitus osoittautui epäedulliseksi. Niin kuin nyt saattoi odottaakin. Pisteellä osoitetaan silloin, että edeltävän virkkeen sävelkulku laskee lopussa kuten toteamusvirkkeen sävelkulku yleensäkin; jatko seuraa irrallisena lisänä.
Mainoksissa voi tavata seuraavanlaista hakkaavaa pisteen käyttöä: Tässä on oikea toiveauto. Sinulle. Joka kelille. Kesään ja talveen. Tämmöinen ei ole edes tyylikeinoksi luontevaa; koska piste osoittaa sävelkulun laskua, jouduttaisiin perin omituiseen lukutapaan.
2. Lyhenteissä, joista puuttuu sanan loppu, esim. v. (= vuonna), dos. (= dosentti), tms. (= tai muuta sellaista). Mitta- ja rahayksikköjen lyhenteiden jälkeen ei kuitenkaan tule pistettä, esim. t (= tunti, tuntia), mk (= markka, markkaa). Tarkemmin lyhenteiden yhteydessä s. 31—33.
3. Arabialaisen numeron jäljessä osoittamaan, että kyseessä on järjestysluku, esim. 7. luokka, jäi 12. sijalle. Tarkemmin numeroilmausten yhteydessä s. 38—39.
4. Jaotusta osoittavien numeroiden ja (varsinkin isojen) kirjainten jälkeen otsikoissa ja kappaleiden alussa, esim.
II. 	Epäorgaaniset yhdisteet, A. Yleistä, 4. Rikin yhdisteet (alenevien jäsen- nysportaiden otsikoita); 3. Omana ryhmänään on mainittava ne tapaukset, jotka - - (kappaleen alku). Varsinkin kappaleen alussa voidaan pisteen sijasta käyttää myös sulkumerkkiä: 3), A). Pienten kirjainten jäljessä on sulkumerkki tavallisempi kuin piste: b). Pistettä tai suljetta ei merkitä, kun numeroon tai kirjaimeen viitataan tekstissä: kappaleessa 3 (kuitenkin
3. 	kappaleessa), b-kohdan tapaukset.
Jäsennysporrastus otsikoissa ja kappaleiden alussa voidaan osoittaa myös pisteellisten numeroiden sarjoina, esim. 7. (ensimmäistä porrasta), 1.3. (toista porrasta), 1.3.2. (kolmatta porrasta). Viimeinen piste voi jäädä poiskin, jos numerot tai numerosarjat ovat erillään otsikosta tai tekstistä (omalla rivillään tai esim. konekirjoitteessa omassa sarakkeessaan). Viimeistä pistettä ei liioin toisteta, kun numeroon
tai numerosarjaan viitataan tekstissä, esim. kohdassa 1.3.2 mainitut tapaukset.
5. Erottamaan tunteja, minuutteja ja sekunteja, esim. voitti ajalla 1.20.14,6.
6. Kolmen pisteen ryhmää käytetään osoittamaan, että virke katkeaa kesken, esim. Pöytä notkui lohta, silakkaa eri muodoissa, ankeriasta ... Joskus kolmella pisteellä osoitetaan myös lainattaessa tehtyä poistoa; tavallisempi tässä tehtävässä on kuitenkin ajatusviivapari. Teknisessä ja fysikaalisessa esityksessä pistettä on alettu käyttää ääriarvojen välissä, esim. 30 ... 35 MW. Yleiskielessä käytetään tällöin ajatusviivaa.
Irrallisten ilmausten jälkeen ei tule pistettä. Tällaisia ilmauksia ovat mm. otsikot, osoitteen eri rivit, kirjeen päiväykset ja allekirjoitukset sekä luetelmaviivan + pienen kirjaimen aloittamat rivit paitsi viimeistä (ks. s. 22).
Pistettä ei tarvita myöskään osoitteissa erottamaan talon numeroa, portaikon kirjainta ja huoneiston numeroa. Erokkeeksi riittää väli, esim. Runebergink. 31 A 6 (ei »31.A.6»).
Kysymysmerkki
Kysymysmerkkiä käytetään seuraavasti:
1. 	Kysymysvirkkeen lopussa, esim. Mitä kello on? Tulisitko meille huomisiltana kylään? Kuinka eduskunta voi toimia, jos kansanedustajat eivät osallistu valiokuntien kokouksiin ? Pitäisikö Suomen jättäytyä muista maista jälkeen silloin kun on kyseessä kehitysmaiden auttaminen? Kysymysmerkkiä voidaan käyttää seuraavanlai- sessakin tapauksessa, joka on kysy- mysvirke merkitykseltään, vaikkei muodoltaan: Et kai halua jäädä vaille tätä etua? Toisaalta kysymysmerkki voi joskus korvautua pisteellä semmoisen virkkeen lopussa, joka on muodoltaan laimea kysymys mutta merkitykseltään pikemmin jahkaileva toteamus, esim. Kukapa tuon niin tarkoin


Oikeinkirjoitusoppia
16
tiennee. (Merkitys: ei kukaan taida tietää tuota niin tarkoin.) Tällaista kysymysmerkittömyyttä ei pidä laajentaa yli alansa; esim. alussa mainittuihin neljään virkkeeseen kysymysmerkki kuuluu kiistattomasti. Samoin normaalisti sellaisiinkin kysymyksiin, joihin ei odoteta vastausta (ns. retoriset kysymykset), esim. Minnehän olen taas hukannut kelloni?
Kysymysmerkki ei kuulu epäsuoran kysymyslauseen loppuun, esim. Hän kysyi, tulenko mukaan. Kuitenkin: Kysyikö kukaan, mitä se tulee maksamaan? (Jo päälause on kysyvä; siksi epäsuora kysymyslause on tässä osana kysymysvirkettä.)
2. 	Joskus epävarmuutta osoittamassa, esim. Valtiovierailu joudutaan siirtämään? (otsikko). Tyhjää äänesti yksi (liberaali?).
Huutomerkki
Huutomerkkiä käytetään seuraavissa tapauksissa:
1. Semmoisen virkkeen lopussa, joka sisältää painokkaan, tavallisesti lyhyehkön käskyn, kehotuksen, huudahduksen tai toivotuksen, esim. Olkaa hiljaa! Huh sitä vilskettä! Kyllä nyt lunta riittää! Ja tämä oli minun palkkani! Tervetuloa! Onnea uudeksi vuodeksi! Huutomerkkiä voidaan käyttää myös kirjeen alkupuhutte- lussa, esim. Hyvä Sirpa! Tavallisempi on nykyään kuitenkin pilkku (silloin kirjeen ensimmäinen rivi alkaa pienellä kirjaimella) tai välimerkittömyys niin kuin yleensä irrallisissa ilmauksissa (ks. s. 15). Mitään välimerkkiä ei tule viranomaiselle tms. osoitetun alla- tiivimuotoisen puhuttelun jälkeen (esim. Liikenneministeriölle).
Jos kehotus, huuhdahdus tms. on mieto, ei huutomerkkiä tarvita, esim. Käykäähän peremmälle. Kunpa sataisi edes hiukan. Häiritsevältä huutomerkki usein tuntuu myös pitkähkön virkkeen jälkeen, esim. Käy sanomassa isälle, että joku pyytää häntä puhelimeen.
2. Sulkeissa olevalla huutomerkillä kiinnitetään huomiota edelliseen sa¬
naan tai sanoihin, esim. Töölössä huoneistot voivat maksaa jo 6000 mk (!) neliömetriltä. Kirjoittajan mukaan esitys on taltioitava (!) nauhaan.
Pilkku
Pilkun käytössä noudatetaan seuraa- via sääntöjä.
A. 	Pilkulla erotetaan yleensä toisistaan virkkeen eri lauseet, esim. Pohjoismaiden neuvosto kokoontuu kerran vuodessa vuoroin kussakin jäsenmaassa, ja istunnot ovat julkisia. Tämä arvostelu, jonka oikeutusta ei ole aihetta epäillä, näyttää osoittavan, että hänen olemukseensa sisältyi myös tunnepitoisia aineksia.
Pilkkua ei kuitenkaan käytetä seuraavissa tapauksissa:
1. Kun rinnastuskonjunktio ja, sekä, sekä — että, -kä, eli, tai, vai, mutta, vaan yhdistää kahta päälausetta, joilla on yhteinen lauseenjäsen, esim. Kurssi alkaa tammikuussa ja kestää kolme kuukautta. (Yhteinen subjekti kurssi.) Säätiedotuksen mukaan huomenna ei sada vaan ilma pysyy edelleen poutaisena. (Yhteinen adverbiaali säätiedotuksen mukaan.) Jos rahan arvo pysyy ennallaan, niin talousarvio pitää paikkansa eikä jälkilaskuja tule. (Yhteinen adverbiaali on tässä virkkeenalkuinen yos-lause.) Yhteisen lauseenjäsenen veroiseksi käsitetään myös edellisen lauseen alussa oleva, molempia lauseita koskeva rinnastuskonjunktio, esim. Uusi tie lyhentää välimatkoja, mutta vanhan maiseman luonne muuttuu ja tien viehätys katoaa. Vaihdoin itselleni paljon kruunuja, sillä matka kesti monta päivää eikä Ruotsin pankkilakon päättymisestä ollut tietoa.
2. Kun jokin samoista konjunktioista yhdistää kahta sivulausetta, esim. Tuli tieto, että minut oli hyväksytty kurssille ja että saisin ilmaisen asunnon. Kun lehti näytti hyvältä eikä parempaakaan ollut tiedossani, päätin tilata sen. Tiedän monta kirjailijaa, jotka ansaitsisivat huomiota Suomen ulkopuolellakin mutta joiden


17
Välimerkit
teokset vielä odottavat kääntämistä.
Näihin lauseita erottavan pilkun perussääntöihin ovat tarpeen vielä seu- raavat täydennykset:
a) Vanhemman ja yhä yleisen käytännön mukaan tulee konjunktioiden mutta ja vaan edelle aina pilkku. Sen mukaisesti voidaan pilkku kirjoittaa näiden konjunktioiden edelle myös
1. 	ja 2. kohdan esimerkkivirkkeissä.
b) Jos lauseet ovat lyhyitä, voidaan sääntöjen mukainen pilkku jättää harkinnan mukaan poiskin, esim. Kesä on tullutfj ja luonto kukoistaa. Luulisit,) että kyseessä on tietoinen sumutus. Hänellä ei ole(,) mihin päänsä kallistaisi. Usein pilkku jätetään pois myös virkkeenalkuisista sanapareista se että, se joka ja se mikä, esim. Se(,) että tilinpäätös oli voitollinen, ei vielä selvitä kaikkia vaikeuksia. Se(,) joka uskaltaa, voi lähteä erämaavaellukselle.
c) Subjektittomia rinnasteisia lauseita, joiden molempien predikaattina on saman persoonan verbinmuoto tai passiivimuoto, käsitellään pilkutuksen kannalta tavallisesti ikään kuin niillä olisi yhteinen subjekti. Pilkkua ei siten tule seuraaviin tapauksiin: Päätin lähteä leikkiin mukaan ja ostin arvan. Käsiteltiin sääntöjen 2. pykälää ja katsottiin se sopivaksi entisessä muodossaan. Jos lauseiden symmetrian rikkoo jälkimmäisen lauseen alussa oleva määrite, eivät lauseet liity toisiinsa yhtä kiinteästi, ja siksi pilkku on paikallaan, esim. Kalastelin pitkin kesää, ja joskus satuin saamaan hyvänkin saaliin. Katseltiin talonpaikkaa, ja onneksi sellainen löydettiinkin aivan läheltä.
d) Konjunktion kuin edelle ei tule pilkkua, jos se ei aloita täydellistä (predikaatillista) sivulausetta, esim. Sato oli parempi kuin viime vuonna. Myös konjunktioiden niin kuin ja kuten edeltä pilkku jää tällaisessa tapauksessa useimmiten pois, esim. Voidaan menetellä niin kuin (t. kuten) ennenkin. (Sen sijaan tavallisesti pilkullisena: Tunnettuja kauneudestaan ovat eräät Keski-Suomen pitäjät, niin kuin [t. kuten] Keuruu ja Saari¬
järvi. Tässä niin kuin tai kuten aloittaa edellä sanottua täsmentävän lisän, ks. s. 19.) Täydellisenkin kuin-lauseen edeltä pilkku jää tavallisesti pois, jos edellä on sana, johon kuin viittaa, esim. Sain paremman palkan(,) kuin olin odottanutkaan. Tekijä kuvaa lapsuutensa maiseman sellaisenaf,) kuin se pikku pojasta tuntui puoli vuosisataa sitten. Toisaalta pilkullisena: Kaiuttimet pauhasivat kentällä, kuin (= ikään kuin) siellä olisi ollut suurikin juhla.
e) Sanaparin mitä — sitä (t. sen) jälkimmäisen osan eteen tulee pilkku, esim. Mitä lievempi verotus, sitä parempi on ihmisten into työntekoon. Mitä pikemmin, sen parempi.
f) Pilkkua ei tule kahden konjunktion väliin. Tämmöisiä konjunktiopa- reja ovat mm. ja että, ja kun, ja jos, ja vaikka, tai että, tai kun, tai jos, mutta että, mutta kun, mutta jos, että kun, että jos, että vaikka. Esim. Mutta jos olisin tiennyt asiasta, olisin kiiruhtanut mukaan. Sanotaan, että kun on usva uutena vuotena, niin on halla heinäkuussa. Joskus voi jälkimmäinen konjunktio kuitenkin aloittaa lauserakenteen kannalta irrallisen lisän. Silloin sen edelle merkitään pilkku, esim. Tulen maanantaina tai, jos en mitenkään ehdi, tiistaina. Tällaisissa tapauksissa ei edellisen konjunktion edellä ole pilkkua.
g) Lauseiden raja on usein epäselvä kaksi- tai kolmisanaisen alistuskon- junktion vaiheilla: niin että, sitten kun, silloin kun, samalla kun, aivan kuin, ikään kuin, niin kuin, ennen kuin, niin pian kuin. Pilkku tulee tavallisesti tällaisen liittokonjunktion eteen, mutta usein se voi luontevasti jäädä kokonaan poiskin, esim. Perhe asui Tampereella silloin kun lapset olivat vielä pieniä. Juhlaa ruvettiin valmistelemaan samalla kun muu toiminta jatkui tavanomaisena. Ennätin saada lipun ennen kuin parhaat paikat oli myyty loppuun. Toisinaan taas alkujäsen kuuluu niin kiinteästi edelliseen lauseeseen, että on selvintä panna pilkku sanojen väliin, esim. Rupesin juoksemaan niin (= niin kovaa), että muut jäivät jälkeen (vrt. Rupesin


Oikeinkirjoitusoppia
18
juoksemaan, niin että muut jäivät jälkeen). Poistuin vasta sitten, kun oli hiljaista. Jos liittokonjunktio aloittaa virkkeen, ei sen osien väliin tule koskaan pilkkua.
Samassa asemassa kuin tällaiset liit- tokonjunktiot ovat jotkut adverbin ja konjunktion yhtymät: varsinkin kun, varsinkin jos, vain jos, aina kun, heti kun, vasta kun yms. Esimerkkejä pilkun sijoituksesta ja pilkuttomuudesta: Aja varovasti varsinkinf,) kun (= varsinkin silloin, kun) lämpötila on lähellä nollaa. Aja varovasti, varsinkin kun (= erityisesti siksi, että) lämpötila on lähellä nollaa. Pääset mukaan vain f,) jos käyttäydyt kunnolla. Merkitsen almanakkaani piirun aina(,) kun olen käynyt hiihtämässä.
Jotkut A-kohdan säännöistä unohtuvat kirjoittajilta helposti. Tavallista on, että pilkulla aloitetun sivulauseen jäljestä jää pilkku pois. Usein se on kuitenkin virkerakenteen selventämiseksi välttämätön, esim. »Valtuutettu N. lausui, että tiehanke oli kiireellinen ja vaati töiden pikaista aloittamista.» (Vasta ja-sanan edelle pantu pilkku osoittaa, että vaatijana oli valtuutettu N. eikä tiehanke.)
Toisinaan tapaa semmoisenkin käsityksen, että pilkku voidaan jättää pois aina ja-sanan edeltä. Varsinkin pitkähköjä päälauseita yhdistävä ja vaatii kuitenkin pilkkua eteensä jo selvyyden vuoksi. Esim. seuraavaa virkettä on vaikea hahmottaa ensi näkemältä, jos pilkku puuttuu ja-sanan edeltä: »Ensimmäiset vieraat tulivat tiistai- iltana ja keskiviikkona oli jo täysi juhlatunnelma.»
Kaikki pilkkusääntöjä noudattavat- kaan virkkeet eivät välttämättä ole hyvätyylisiä. Niinpä kahden päälauseen rinnastaminen pelkkää pilkkua käyttäen, ilman rinnastuskonjunktiota, käy verraten harvoin. Esim. Liput hulmusivat, juhlayleisön mieli oli korkealla. Kaikki miehet internoitiin, vain naiset ja lapset päästettiin vapaiksi. Jotkut olivat mukana uteliaisuudesta, jotkut taas olivat oikeita asianharrastajia. Tällaisissa tapauksissa rinnasteiset lauseet ovat lyhyitä
tai niiden rakenne on jollakin tapaa symmetrinen (miehet — naiset ja lapset; jotkut — jotkut). Joko konjunktiota tai vahvempaa välimerkkiä (puolipistettä, kaksoispistettä tai pistettä) sitä vastoin tarvittaisiin seuraavanlaisiin tapauksiin: »Lenkit ovat yleensä olleet kymmenen kilometrin mittaisia, joskus Viren on juossut pitempiäkin matkoja.» (Lisättävä konjunktio mutta.) »Samalla pyrittiin valvomaan yhdistysten toimintaa, niiden oli ennalta tehtävä viranomaisille tarkka selko kokoustensa ja juhliensa ohjelmasta.» (Pilkku korvattava kaksoispisteellä.) »Kaikki sepitteet eivät jää ulkokohtaisen helskyttelyn asteelle, parhaissa tuntuu väläyksittäin elävän runouden henki.» (Lisättävä konjunktio vaan tai korvattava pilkku puolipisteellä.)
B. 	Pilkku erottaa lauseen osia seuraavasti:
1. 	Rinnasteisten lauseen osien väliin tulee pilkku, jos ei niitä yhdistä jokin konjunktioista ja, sekä, sekä — että, -kä, ynnä, eli, tai, joko — tai, vai, mutta, vaan, esim. Kaivos tuottaa rautaa, kuparia, molybdeeniä ja eräitä muita metalleja. Ohi vilahtelivat saaret, luodot, alastomat kalliokarit. Haravan lavatkin tehdään muovista, ei enää pihlajasta. Sen sijaan pilkutta: Hän on sekä ahkera että älykäs. Tein pienen mutta tärkeän lisäyksen. En tarkoittanut Irakia vaan Irania. Vanhemman käytännön mukaan tosin mutta ja vaan -konjunktioiden edelle tulee pilkku, ja tätäkin tapaa on edelleen pidettävä hyväksyttävänä. Suorastaan tarpeellinen pilkku on seuraa- vassa: Tulin paikalle, mutta liian myöhään. Siinä paikalle ja liian myöhään eivät ole rinnasteisia; mutta liian myöhään on lauseessa irrallinen lisä.
Erikseen on huomattava seuraavat tapaukset:
a) 	Kohdassa 1 mainittuihin konjunktioihin eivät kuulu sanat saati, jopa, vieläpä, (imilloin —) milloin, (osaksi —) osaksi, (toisaalta —) toisaalta, (vuoroin —) vuoroin. Niiden edelle tulee siis pilkku, esim. Matto ei mahdu edes olohuoneeseen, saati eteiseen. Tanskan ja Islannin, jopa


19
Välimerkit
Färsaarten ja Grönlannin edustajat olivat mukana. Juotiin milloin olutta, milloin viiniä.
b) Peräkkäiset adjektiiviattribuutit erotetaan pilkulla vain jos ne ovat todella rinnasteiset, keskenään samanarvoiset, esim. selväsanainen, innostava (= selväsanainen ja innostava) puhuja; kirjan toinen, uusittu painos. Tällaiset attribuutit ovat yhtä painokkaita, ja niiden väliin sijoittuu äännettäessä luontevasti tauko. Sen sijaan: hyviä kotimaisia tuotteita (= kotimaisia tuotteita, jotka ovat hyviä); kirjan toinen uusittu painos (= toinen sellainen painos, joka on uusittu).
c) Kaksi peräkkäistä titteliä on rinnasteisia, jos ne ovat molemmat taipumattomia. Silloin käytetään pilkkua, esim. varatuomari, ekonomi M. Kaski (vrt. varatuomari, ekonomi M. Kaskelle). Jos edellinen titteli on taipuva, ei pilkkua käytetä: opetusministeriön kansliapäällikkö tohtori Jaakko Numminen (vrt. opetusministeriön kansliapäällikölle tohtori Jaakko Nummiselle).
d) Pilkku tulee myös luettelon numeroitujen kohtien väliin, esim.
1) 	Antti Muuri 35.09, 2) Seppo Väisänen 36.42, 3) Veikko Korpi 39.31.
e) Pilkkua ei merkitä semmoisiin vakinaisiin siteettömiin rinnastuksiin kuin puuta heinää, ei maistu hongalle ei haavalle, pari kolme, viisi kuusi.
f) Viikonpäivän ja päivämäärän väliin ei tule pilkkua, esim. Kokous pidetään tiistaina 5. lokakuuta. Pilkkua ei merkitä myöskään päiväyksissä paikannimen ja päivämäärän väliin, esim. Helsingissä 7. marraskuuta 1981; Helsinki 7.11. 81. — Kirjeen allekirjoituksissa näkee nykyään seuraavanlaista englantilaismallista pilkun käyttöä: »Parhain terveisin, Eero». Taiteisiinkaan tapauksiin pilkku ei kuulu.
2. 	Lauseeseen liittyneet irralliset lisät erotetaan muusta lauseesta pilkulla. Tämmöisiä lisiä ovat mm. pääsanan jälkeinen appositioattribuutti, puhuttelut ja huudahdukset sekä erilaiset täydentävät täsmennykset ja välihuomautukset. Esim. Jyväskylä,
läänin pääkaupunki, on Jyväs-ja Tuo- miojärven välisellä kannaksella. (Tavallisesti sen sijaan: Läänin pääkaupunki Jyväskylä on . Jos sanan
Jyväskylä kahta puolta on puheessa tauko, voidaan ajatella myös pilkkujen käyttöä: Läänin pääkaupunki, Jyväskylä, on .) Virolaisen, ko¬
keneen poliitikon, uudelleenvalinta ei ollut yllätys. Tulehan, Tuomas, katsomaan! Hei, lähdetään jo! Voi Aulikki, olipas tämä hauska uutinen. Myös näin voidaan menetellä, ainakin joskus. Pohjoismaissa, ei tosin valtaosassa Suomea, puhutaan skandinaavisia kieliä. Huomattava on, että pilkku kuuluu tällaisen lisän jälkeenkin, ellei sillä kohden ole jotain muuta välimerkkiä.
Erikseen huomattavia tapauksia:
a) Tavallisia ovat sellaiset täsmennykset, joiden alussa on jokin sanoista ja sanaliitoista kuten, niin kuin, nimittäin, toisin sanoen (tai sen lyhenne ts.)y esimerkiksi (tai sen lyhenne esim.). Nekin erotetaan pilkulla, esim. Joissakin kaupungeissa, kuten Helsingissä ja Turussa, on ruotsinkielinen vähemmistö. Mukana olivat Hannu Mikkola, Ari Vatanen ja Markku Alen, ts. kaikki nimekkäimmät ralliautoilijamme.
b) Pilkkua käytetään luetteloissa sukunimen ja etunimen sekä nimen ja kotipaikan välissä, esim. Korhonen, Veikko, Helsinki; Kortesaari, Osmo, Tampere. Sellainen pilkuttomuus, jota tilansäästön vuoksi viljellään esim. puhelinluetteloissa, ei kuulu tavalliseen yleiskieliseen esitykseen.
c) Pilkulla erotetaan toisistaan lähdeviitteen osat, esim. Linkomies, Latinan kielioppi s. 39; Otavan suuri ensyklopedia 17, Keuruu 1981, s. 6594. Tarkemmin s. 51.
d) Irralliseksi lisäksi voidaan joskus tulkita myös virkkeen sisässä tai lopussa oleva lauseenvastike, esim. Lopulta, kaikkien kyllästyttyä odottamiseen, saapui illan päävieras. Yleensä lauseenvastike liittyy kuitenkin kiinteästi muuhun lauseeseen, joten pilkkua ei käytetä. Erityisesti on muistettava, että virkkeenalkuinen lauseenvastike ei koskaan saa pilkkua jäi-


Oikeinkirjoitusoppia
20
keensä, esim. Sanoakseni asian suoraan ehdotus tuntuu ennenaikaiselta. Maunu Eerikinpojan maanlain oltua voimassa vajaat sata vuotta annettiin uusi maanlaki,
e) 	Jos virkkeenloppuinen täsmennys erotetaan pilkulla, se ei aina selvästi eroa rinnastustapauksista, esim. »Kunnanvaltuustoon valittiin 7 vasemmistolaista, 4 sosiaalidemokraattia ja 3 kommunistia.» Tällaisissa tapauksissa olisi selvempää käyttää pilkun sijasta kaksoispistettä.
C. 	Pilkulla erotetaan kokonaisluvut desimaaleista (desimaali- eli kymme- nyspilkku), esim. 1,3 milj. asukasta; 25,50 (= 25 mk 50 p); (urheilutuloksia:) 83,56, 13.57,2. Anglosaksiseen tapaan näkee nykyään usein käytettävän pistettä desimaalipilkun sijasta. Ei ole kuitenkaan syytä luopua pilkun käytöstä, jolla on vahva perinne useimmissa Euroopan maissa, mm. Pohjoismaissa.
Tahattomien pilkkurikkeiden lisäksi tapaa nykyään varsinkin kaunokirjallisuudessa tietoista poikkeilua pilkkusäännöistä, niin että esim. sivulausetta erottava pilkku jätetään yleisesti pois. Kirjoittajan kannalta tällainen vapaa pilkutus on oikeastaan vaativampi kuin sääntöjen mukainen: ei ole aina helppoa ratkaista, milloin ilmaus on pilkuttomanakin selvä lukijalle, milloin ei. Pilkutuksessa, kuten välimer- kinnässä yleensä, on kuitenkin aina muistettava ensisijaisesti viestin vastaanottajan mukavuutta. Sääntöjen mukainen pilkutus takaa sen helpoimmin; siksi ei ainakaan asiatyylisessä esityksessä pidä poiketa sovinnaisista pilkkusäännöistä.
Puolipiste
Puolipistettä käytetään seuraavasti:
1. 	Erottamassa virkkeen veroisia ilmauksia, jotka kuuluvat läheisesti yhteen, esim. Kuuntelen virran solinaa ja katselen huojuvia rantapensaita; jostain kantautuu yhtäkkiä lehtokurpan ääni. Suunnilleen yhtä nopeasti
kuin teollisuusväestö kasvoivat neli- kymmenluvulla kaupunkilaisvoittois- ten elinkeinojen palveluksessa olevat ryhmät; nopeimmin kaikista laajeni ilmeisesti kauppa, joskaan tämä ei suoraan näy tilastoista. Usein sanotaan, että puolipiste on pistettä heikompi mutta pilkkua vahvempi eroke; itse asiassa se on läheisempää sukua pisteelle kuin pilkulle. Esim. äskeisissä näytevirkkeissä ei pilkku tulisikaan kyseeseen. Piste olisi mahdollinen, mutta se viittaisi hiukan erilaiseen lukutapaan: pisteen edellä virkkeen sävelkulku laskee paljon jyrkemmin kuin puolipisteen edellä, ja sitä seuraava tauko on pitempi kuin puolipisteen jälkeinen. Vain piste päättää virkkeen peruuttamattomasti.
2. 	Joskus pilkkua vahvempana ero- tusmerkkinä luetelmissa ja laajoissa rinnastuksissa. Esim. Suomen kielellä on monia ominaispiirteitä: äänneopissa sananalkuisten konsonanttiyhty- mien puute, diftongien ja yleensä vokaalien runsaus; muoto-opissa sijojen suuri määrä, lukuisat johdostyypit ja yhdyssanojen muodostamisen helppous; lauserakenteen alalla mm. monet lauseenvastikkeet ja sanajärjestyksen suhteellinen vapaus.
Puolipiste ei ole nykyään kovin tavallinen välimerkki, ja toisinaan sitä näkee käytettävän räikeästi väärin, esim. kaksoispisteen sijasta luetteloiden edellä. Oikein käytettynä se kuitenkin rytmittää ja elävöi tekstiä tavalla, jota on vaikeaa muilla keinoin korvata.
Kaksoispiste
Kaksoispistettä käytetään seuraavissa tapauksissa:
1. Suoraa esitystä edeltävän johtolauseen lopussa, esim. Maija kysyi: »Ostetaanko siniset vai vihreät tapetit?»
2. Sellaisen lauseen jäljessä, jota seuraa sen loppuosaa täsmentävä ilmaus, useimmiten luettelo. Esim. Olen omistanut vain yhden auton: Saabin. Olen omistanut kolme autoa: Anglian, Taunuksen ja Toyotan. Kan-


21
Välimerkit
didaatintutkinnon ovat suorittaneet seuraavat henkilöt: Aaltonen, Eila, Aikio, Kerttu . Osoite: 04350 Nahke-
la. Jos kaksoispistettä edeltävä jakso ei lopu täsmennyksen tarpeessa olevaan ilmaukseen (edellä yhden auton, kolme autoa, seuraavat henkilöt, osoite), on kaksoispiste poistettava. Ei siis: »Olen omistanut useita autoja, kuten: Ang- lian, Taunuksen ja Toyotan.» »Kandidaatintutkinnon ovat suorittaneet: E. A., K. A. - - .»
Erikseen tulee huomata, että kaksoispistettä seuraavan täsmennyksen on lopetettava virke; virkkeensisäinen täsmennys erotetaan ajatusviivoin tai pilkuin tai jätetään joskus erottamattakin. Väärin: »Uudet talletusmuodot: palkkiotalletustilit ja veronhuojennus- tilit on otettu vastaan myönteisesti» (po. Uudet talletusmuodot — palkkiotalletustilit ja veronhuojennustilit —
on otettu ). »Hallituksen vanha
konsti: vaikeiden asioiden paketointi ratkaisi keskustapuolueen johdon va- lintavaikeudet» (po. Hallituksen vanha konsti, vaikeiden asioiden paketointi, ratkaisi ). »Hallinto¬
neuvoston erovuoroiset jäsenet: kunnallisneuvos M. K., valtiot, kand. P. M., päätoimittaja R. P. ja pääjohtaja J. P. valittiin uudelleen» (virke sel- kenee, jos kaksoispiste jätetään pois).
3. Sellaisen lauseen jäljessä, jota seuraa omana lauseenaan selitys tai perustelu, esim. Lompakossa ei ollut markkaakaan: kuukauden palkka oli kulutettu loppuun. Kuumuuden vaikutelma riippuu ilman kosteudesta: kostea löyly tuntuu kuumemmalta kuin kuiva.
4. Loppulyhenteen, symbolin tai numeron ja päätteen välissä, joskus myös sisälyhenteissä, esim. v:sta 1981 lähtien, 30°:seen, 45:tä, n:o. Tarkemmin s. 32, 36, 38—39.
5. Varsinkin luetteloissa tekijän ja teoksen nimen välissä, esim. Lauri Viita: Moreeni. Tavallisempi on nykyään pilkku: Lauri Viita, Moreeni. Jos tekijännimi on kapiteloitu, ei välimerkkiä tarvita: Lauri Viita Moreeni.
6. Teoksen tai kirjoituksen nimen ja alaotsikon välissä, esim. Oma maa:
tietokirja Suomen kodeille. Voidaan käyttää myös pistettä (Oma maa. Tietokirja Suomen kodeille), mutta keskellä yhtenäistä tekstiä ja samoin esim. lähdeviitteissä tämä tapa tuntuu pirstovalta.
7. Suhdetta osoittamassa, esim. mittakaava 1 : 20 000; yksi: yhden (taivutussuhde). Tämmöisissä tapauksissa on kaksoispisteen molemmin puolin väli.
8. Eräissä numerosarjoissa, esim.
julkaisusarjan osa 156:1 (= 156. osan
1. 	alaosa), tilan rekisterinumero 7:132 (aiempi merkintä: 7132), Matt. 4:13 (=4. luvun 13. jae), virsi 560:1—2 (= virren 560 säkeistöt 1 ja 2), hinta nidottuna 27:50, sidottuna 35:— (tällaisissa markkamäärissä nykyään tavallisemmin desimaalipilkku). Samoin lähdeviitteissä vuosiluvun ja sivunumeron välissä: Koivulehto (1981:
230—231) olettaa, että .
Ajatusviiva
Ajatusviivaa käytetään seuraavasti:
1. Virkkeiden välissä kappaleen sisäistä jaksotusta osoittamassa, esim. (talven lumipeitepäivien määrästä kertovan kappaleen lopussa:) Inarin arvoihin tulee lisäksi syyskuun 2,1 ja kesäkuun 3,9 päivää. Rannikko- asemilla taas on sydäntalvenakin ollut lumettomuutta. — Myöhempien vuosikymmenien lumitalvet ovat ilman korkeamman lämpötilan tähden olleet jonkin verran lyhempiä kuin edellä on esitetty. Tähän tarkoitukseen ajatusviivaa olisi käytettävä säästeliäästi.
2. Joskus liittämässä virkkeen jatkoksi päälausetta, joka läheisesti liittyy edellä sanottuun, esim. Alkuaan suunnitelma oli ollut toisenlainen — tästä ei mietinnössä tosin kerrota. Optimismin kannattama sitkeä työ — siinä oli Risto Rydin elämän johto- aate. Usein tällaisissa tapauksissa on puolipiste tai kaksoispiste luontevampi.
3. Osoittamassa, että virkkeen lopuksi seuraa jotain odottamatonta, esim. Polulla tallusteli vastaan — ilmi elävä karhu pentuineen.


Oikeinkirjoitusoppia
22
4. Virkkeen sisällä erottamassa irrallista lisää, esim. Tosin oma korkeakoulu aluksi — ja pitkänkin aikaa — oli vaatimaton. Rantakala — haudutetaan silakat ja perunat hiljakseen kypsäksi — on mainiota ruokaa. Eilen kerrottiin useissa lehdissä — ainakin Helsingin Sanomissa, Uudessa Suomessa ja Suomenmaassa —, että vahingot nousevat miljoonaan markkaan. Huom. pilkun sijoitus viimeisessä esimerkissä. Vapaammassa tyylissä pilkku voi jäädä poiskin.
Runsas ajatusviivan käyttö irrallisten lisien osoittamiseen tekee tekstin helposti levottoman näköiseksi. Siksi tätäkin merkintätapaa olisi käytettävä harkiten.
5. Lainausmerkkien sijasta osoittamassa omalta riviltään aloitetun repliikin alkua. Repliikin jatkuminen johtolauseen jälkeen osoitetaan tällöin uudella ajatusviivalla. Esim.
— Frakki, älähti Hukari. — Missä on frakki?
— Räätälissä, sanoi Joonas rauhallisesti.
Seuraavassa esimerkissä repliikki jatkuu johtolauseen jälkeen samana virkkeenä:
— Et sinä ole paljon minkään näköinen, sanoi Korkala melkein surulli- sesti, — mutta ei auta.
6. Allekkaisina ns. luetelmaviivoina osoittamassa uuden kohdan alkamista. Esim.
Matkatavaroina kuljetetaan mm.
— sairaiden kanto- ja pyörätuoleja
— lastenvaunuja
— polkupyöriä ja yksi-istuimisia moottoripyöriä.
Eri kohtien jäljessä voisi olla myös pilkut, mutta välttämätöntä se ei ole. Seuraavat vaihtoehtoiset mallit osoittavat luetelmaviivojen käyttöä kokonaisten lauseiden edellä:
Termostaatin paikasta on huomattava, että
— lämmittimestä nouseva lämpö ei saa suoraan vaikuttaa termostaattiin
— termostaatin sopivin korkeus on
1,5 	m lattiasta.
Vaihtoehtoisesti:
Termostaatin paikasta on huomat¬
tava seuraava:
— Lämmittimestä nouseva lämpö ei saa suoraan vaikuttaa termostaattiin.
— Termostaatin sopivin korkeus on
1,5 	m lattiasta.
Esimerkeistä näkyvään tapaan luetelmaviivat tavallisesti sisennetään.
7. Ääriarvoja, rajapaikkoja, osapuolia tms. osoittavien numeroiden ja sanojen välissä, esim. 10—15 mk, 16—18-vuotiaat, vuosina 1941—44, kohdat 3—7 (tämmöisistä ääriarvoil- mauksista tarkemmin s. 41); syys— lokakuussa, Vilkunan—Mäkisen (t. Kustaa Vilkunan—Eino Mäkisen) Isien työ, Paasikiven—Kekkosen linja, Boylen—Mariotten laki, rataosuus Tampere—Orivesi, Helsinki—Hyrylä—Järvenpää (esim. linja-auton kilvessä), Kitee—Siilinjärvi 16—12 (pesäpallo-ottelun tulos). Sen sijaan yhdysmerkkiä käyttäen ja vain nimen jälkimmäistä osaa taivuttaen: Hei- sinki-Vantaan lentoasema, pankin Espoo-Tapiolan konttori.
Jos luvut ääriarvoilmauksessa on kirjoitettu kirjaimin, käytetään samoin ajatusviivaa: kymmenen—viisitoista osanottajaa. Ilman välimerkkiä kirjoitetaan kuitenkin sellaiset vakiintuneet ilmaukset kuin kaksi kolme, kuusi seitsemän (kaksi pientä numerojärjestyksessä peräkkäistä lukua).
Sekä ajatusviiva että yhdysmerkki tulee seuraavanlaisiin nominatiivial- kuisiin tapauksiin, jotka kokonaisuuksina ovat yhdyssanoja: Suomi—Neuvostoliitto-Seura, Ruotsi— Tanska-
ottelu, 4—2-voitto, itä—länsi-suunta (myös itä-länsisuunta). Tällaiset ilmaukset eivät usein ole kovinkaan luontevia: on selvempää sanoa ja kirjoittaa esim. Kuopion ja Joensuun välillä (tai välillä Kuopio—Joensuu), äidin ja lapsen suhde kuin »Kuopio—Joensuu-välillä», »äiti—lapsi- suhde».
8. Osoittamassa virkkeen katkeamista tai jonkin osan poisjättöä ilmauksesta, esim. Olisikohan se —? P—leen hölmö! Hän on ollut seuran sihteerinä (1970—77) ja puheenjohtajana (1977—) ( = vuodesta 1977 edelleen). Ajatusviivapari osoittaa yhden


23
Välimerkit
tai useamman sanan poistoa lainauksessa, esim. » Vain asianomistajaa saadaan - - kuulustella siitä, mitä ja minkä verran hän on rikoksen johdosta kärsinyt vahinkoa.»
9. 	Osoittamassa puuttuvia markkoja tai pennejä, esim. —,50; 17,—.
Ajatusviiva on irrallaan viereisistä sanoista kohdissa 1—6 ja osaksi 8, kiinni vierussanoissaan tai -numeroissaan kohdissa 7, 9 ja osaksi 8. Ajatusviivan merkitsemisestä koneella kirjoitettaessa ks. s. 50.
Sulkeet
1. 	Sulkeita eli sulkumerkkejä käytetään varsinkin asiatekstissä erottamaan irrallista lisää, joka sisältyy johonkin virkkeeseen tai on omana virkkeenään tai virkejaksonaan, esim. Keskustapuolue (ja jos oikein muistan, osa kokoomustakin) äänesti vastaan. Seuraava presidentti oli J. K. Paasikivi (1946—56). Sääntö pätee useimpiin tapauksiin (muutamat erityistapaukset tulevat puheeksi tuonnempana). Lisäesimerkki pitemmästä virkejaksosta: Mausteeksi pannaan
tilliä. (Sen asemesta voidaan käyttää paprikaa tai sinappia. Myös curry antaa hyvän säväyksen.) Esimerkeistä näkyy myös ison ja pienen kirjaimen käyttö, pisteen sijoitus ja välien käyttö sulkeiden yhteydessä.
2. Sulkeilla voidaan erottaa semmoinen kielenaines, joka vaihtoehtoisesti voi jäädä pois, esim. vilkastuttaa.
3. Numeron tai kirjaimen ja alku- sulkeen yhdistelmää käytetään kappaleen alussa ja varsinkin virkkeen sisässä luettelon kohtia erottamassa. Kappaleen alussa tulee sulkeen sijasta etenkin numeron jäljessä kyseeseen myös piste, siihen tapaan kuin esim. tässä kappaleessa. Esimerkki virk- keensisäisestä tapauksesta: Kaupunki on julistanut haettavaksi 1) agrologin viran, 2) kaksi palomiehen virkaa, 3) lähetin toimen. Tässä esimerkissä voitaisiin yhtä hyvin käyttää kirjaimia: a), b), c).
4. Tieteellisessä tekstissä merkitään
(tavallisesti omana kappaleenaan olevien) kaavojen, sääntöjen, määritelmien, esimerkkilauseiden yms. numerot usein sulkeiden sisään. Esim.
(4) (a + b)2 = a2 + 2ab + V
(11) Kaksi pistettä määrittää suoran.
Jos tällaiseen numeroon viitataan tekstissä, voidaan kirjoittaa esim. joko (4):stä seuraa, että tai kaavasta 4 seuraa, että (ei kernaasti
»kaavasta (4) seuraa, että »).
5. Sulkeisiin merkitään puhelimen suuntanumero, esim. (914) 75 201.
6. Kaarisulkeiden lisäksi on käytössä hakasulkeet. Niitä käytetään muutamissa erityistapauksissa:
a) Kaarisulkeiden sisällä, esim. kantoni {[Sveitsin] osavaltio).
b) Lainauksessa osoittamassa lainaajan lisäystä, esim. »Talvi oli tänä vuonna [1966] luminen.» »Tarjous oli kyllä tehty P[eltose]llekin.»
c) Ääntämisohjeissa, esim. Debre- cen [däbrätsän].
Vinoviiva
Vinoviivaa käytetään seuraavasti:
1. 	Vaihtoehtojen välissä varsinkin lomaketekstissä, esim. Siviilisääty: naimisissa/naimaton/leski (tarpeeton pyyhitään yli). Samaan tapaan joissakin numeroilmauksissa, esim. 20. 6./
3. 	7.1917 (rinnan Venäjän vanhan ja uuden luvun mukaiset päivämäärät), 1500/1300—500 eKr. (esihistoriallisen kauden vaihtoehtoisia ajoituksia). Viime aikoina on yleistynyt vastaavanlainen vinoviivan käyttö juoksevassa tekstissäkin, esim. »Lukija/kuulija ei aina käsitä kirjoittajan/puhujan ajatuksia»; »viranhaltijalle/hänen sijaiselleen maksettava palkka». Tämä on epäonnistunutta lomaketyylin jäljittelyä; vinoviiva on näissä esimerkeissä korvattava perinnäisellä sanalla tai. Vielä mahdottomampi vinoviiva on semmoisissa yhdyssanoissa kuin »positiivi/negatiivi- painatus », »uutis / viihdeaineis to »,
joissa se lähinnä vastaa sanaa ja (po. positiivi- ja negatiivipainatus tai positiivi-negatiivipainatus, uutis- ja viihdeaineisto).


Oikeinkirj oitusoppia
24
Erityisasemassa on kansainvälisten mallien mukainen konjunktiopari ja/ tai. Sitä voidaan harkiten käyttää tiiviyteen pyrkivässä tekstissä, mutta tavallisessa yleiskielisessä esityksessä se on tavallisesti tarpeeton. Esim. »Jos perhe omistaa auton ja/tai kesä- huvilan»: paremmin auton tai kesä- huvilan (sehän ei estä sitä, että perhe omistaa molemmat) tai erityisen täsmällistä ilmausta tavoiteltaessa auton tai kesähuvilan tai molemmat.
2. Erottamassa runon säkeitä toisistaan, esim. Punerrus kukinnoilla / haihtuvan tuokion / vieno on, ihmeellinen.
3. Osoittamaan suhdetta (»jotakin kohti»), esim. Tuulen nopeus oli 14 m /s. Huomattakoon taivutus: kohosi
14 	m:iin/s. Sellaista ilmausta kuin »90 km:n/t nopeus» ei kuitenkaan voida käyttää; on sanottava 90 km:n tuntinopeus. Väkinäisiltä tuntuvat myös semmoiset yhdyssanat kuin »pi- tuus/leveyssuhde», »hinta/suorite- suhde» (par. pituuden suhde leveyteen, hinnan ja suoritteen suhde).
4. Murtoluvuissa: 3/5 = kolme viidesosaa.
5. Eräissä numeroyhdistelmissä lukujen välisenä erokkeena, esim. Kanava 3/1981 (= Kanavan 3. numero 1981), puhelin 15 211/204 (vaihteen numero + alanumero). Vanhentunutta sen sijaan alkaa olla vinoviivan käyttö päivämäärissä, esim. »6/12» (nykyään 6.12., 6. joulukuuta).
6. Sanakirjoissa ja kielitieteellisessä tekstissä osoittamassa sanan katkaisu- kohtaa, esim. sanat erist/e ja -in.
Vinoviiva on tavallisesti kiinni vie- russanoissaan. Jos se erottaa sanajak- son toisesta sanajaksosta tai yksityisestä sanasta, sen kahta puolta tulee välit niin kuin 2. kohdan esimerkissä. Samoin: tuhatta markkaa / kk.
Lainausmerkit
1. 	Lainausmerkeillä osoitetaan toisen puheesta tai kirjoituksesta saadut lainaukset, esim. »Pääsetkö tulemaan?» kysyi Arvo. »Pääsen toki», vastasi Anna, »johan sen sanoin.» »Tule
sitten joutuin!» kehotti Arvo. Anna siihen: »Heti kun kerkiän.» Lisäesimerkkejä eräistä lainaustyypeistä ja niitä muistuttavista lainausmerkittö- mistä tapauksista on ison ja pienen kirjaimen käytön yhteydessä s. 12.
Jos lainaus jatkuu seuraavassa kappaleessa, lainausmerkit selvyyden vuoksi toistetaan kappaleen alussa. Edellisen kappaleen loppuun ei lainausmerkkejä silti tule.
2. Lainauksesta on kysymys myös seuraavassa tapauksessa: Lupasit tulla »vuorenvarmasti» (asianomainen on käyttänyt juuri tätä sanaa). Samaan tapaan lainausmerkkejä käytetään silloinkin, kun halutaan ilmaista, että näin toisinaan sanotaan, näin voisi sanoa tms., esim. »Herrahissi» tuntuu toimivan hyvin kunnassamme. Tällaisia »epävarsinaisia» tapauksia ovat seuraavat. Mitä tahansa vakiintunutta kuvallista ilmausta tai arkikielen sanaa ei kuitenkaan pidä panna tällä tavoin lainausmerkkeihin. Vain aloitteleva kynänkäyttäjä kirjoittaa esim. näin: »Voi olla vaikeaa löytää "yhteistä nimittäjää” näille ilmiöille»; »Hänelle "petataan” virkaa». Yhteinen nimittäjä on tämmöisessä yhteydessä käypää kuvakieltä eikä siksi kaipaa lainausmerkkejä. Yhtä vähän niitä kaipaa arkisessa tyylissäpetaaminerikaz&\ asiatyylisessä esityksessä taas ei käytettäisi koko sanaa vaan sanottaisiin Hänelle pohjustetaan virkaa.
3. Lainausmerkit voivat osoittaa myös, että puheena on kielen sana tai muu ilmaus eikä sen tarkoite, esim. »Järvi» ja »niemi» ovat suomen vanhoja omaperäisiä sanoja. Varsinkin kielitieteellisessä tekstissä käytetään lainausmerkkien sijasta yleensä kursiivikin aimia (käsin tai koneella kirjoitettaessa alleviivausta), esim. Järvi ja niemi ovat suomen vanhoja omaperäisiä sanoja.
4. Kirjojen ja lehtien nimissä lainausmerkkejä käytetään lähinnä selvyyden vaatiessa, esim. »Sataa suolaista vettä» oli syksyn merkkiteoksia (toisaalta lainausmerkeittä: Seitsemän veljeksen uusin painos). Muiden kuin kirjallisten taideteosten nimissä lainausmerkit ovat tavanomaisemmat,


25
Välimerkit
mutta harkinnan mukaan ne voidaan jättää poiskin, esim. »Haaksirikkoiset» (kuvapatsas), »Öinen ratsastus ja auringonnousu» (sävellys; tavallisesti silti esim. Hämäläisten laulu), »Jäniksen vuosi» (elokuva). Selventäviä ja tarpeellisia lainausmerkit ovat varsinkin kirjan sisältämien novellien ja runojen, tietokirjan lukujen, lehtikirjoitusten, esitelmien yms. nimissä, esim. »Kun elämä riutuu», »Hauen laulu», luku »Maapallon syntyteorioita», esitelmä »Huomioita laina- sano jemme alalta». Jos kirjallisen tuotteen tai taideteoksen nimi alleviivataan tai kursivoidaan, ei lainausmerkkejä kuitenkaan käytetä.
5. Luetteloissa yms. lainausmerkit osoittavat ylemmällä rivillä olevan sanan toistumista. Esim.
5. 	6. runkojen katkontaa
6.6. » »
6. Tavallisten lainausmerkkien (» » tai ” ”) lisäksi on puolilainausmerkit (’ ’). Niitä käytetään kahteen päätehtävään:
a) Toisten lainausmerkkien sisällä, esim. »Lupasit tulla 'vuorenvarmasti’», muistutin hänelle. Painotekstissä voidaan käyttää myös uloinna » » -tyyppisiä, niiden sisällä ” ” -tyyppisiä lainausmerkkejä tai päinvastoin.
b) Kielitieteellisessä tekstissä osoittamaan sanan tai muun ilmauksen merkitystä, esim. Viron i l u s merkitsee 3kaunista\
Joskus puolilainausmerkkejä näkee käytettävän laajemminkin, mm. 2. kohdan tapauksissa, kun ei ole kyseessä varsinainen lainaus. Rajan veto lainausmerkkityyppien välille käy silloin helposti hankalaksi. Yksinkertaisinta onkin rajoittaa puolilainaus- merkkien käyttö 6. kohdan tapauksiin.
Kuten 1. kohdan esimerkeistä ilmenee, kirjoitetaan lainaukseen kuuluva piste, huutomerkki ja kysymysmerkki lainausmerkin edelle. Lisäesimerkki: Luin kirjan »Onko maallamme malttia vaurastua?» Päinvastaista järjestystä noudatetaan, kun piste, huutomerkki tai kysymysmerkki ei sisälly lainaukseen, esim. Oletko nähnyt Kokkosen oopperan »Viimeiset kiusaukset» ?
Lopuksi laulettiin »Soi kunniaksi Luojan». Tuli mieleen sananparsi »Laita lapsi asialle, mene itse perässä». Kirjoittajan mukaan »asiassa tarvittaisiin kiireellisiä toimia». Pilkku taas tulee aina lainausmerkin jälkeen. Taivutetussa sanassa lainausmerkit ovat koko sanan ympärillä, esim. »bodybuildin- gin» (ei »bodybuilding»in).
Yhdysmerkki
1. 	Yhdysmerkkiä käytetään yhdyssanan osien välissä seuraavasti:
a) Erottamaan samoja vokaaleja, esim. keski-ikä, linja-autoasema, pää- äänenkannattaja, perhe-eläke-etu.
b) Rinnasteisten yhdysosien välissä, esim. suomalais-ruotsalainen, kanttori-urkuri, parturi-kampaamo, viritin- vahvistin, marxismi-leninismi. Rinnasteisiksi käsitetään yhdysosat myös esim. sanoissa evankelisluterilainen (= evankeliumin ja Lutherin opin mukainen) ja tieteellis-tekninen (esim. tieteellis-tekninen yhteistyökomitea = tiedettä ja tekniikkaa käsittelevä yhteistyökomitea), ei sen sijaan sanoissa roomalaiskatolinen (= roomalaisella tavalla katolinen) ja teknistieteellinen (esim. valtion teknistieteellinen toimikunta = teknisiä tieteitä käsittelevä toimikunta). Rinnasteisia yhdys- nimiä ovat esim. Marja-Leena, Enä- järvi-Haavio, Ruotsi-Suomi, Nummi- Pusula. (Aikoinaan muodissa ollutta kirjoitustapaa »Marjaleena» ei suositeta.)
Samalla lailla erotetaan rinnasteiset yhdysosat sellaisissa sanoissa kuin liha-makaronilaatikko, puna-viherso- keus, johtaja-sihteeripuhelin, kupari- sinkki-volframiseos, itä-länsisuunta (tai itä—länsi-suunta, ks. s. 22). Yhdysmerkkiä ei sitä vastoin tule seuraavanlaisiin tapauksiin, joissa yhdysosat ovat rinnasteisia vain merkitykseltään, eivät muodoltaan: sinipunainen, indoeurooppalainen, angloamerikkalainen, psykofyysinen, sensomotorinen. Kuitenkin moniosaisissa yhdyssanoissa selvyyden vuoksi esim. musta-puna-kel- tainen.
c) Silloin kun alku- tai loppuosana


Oikeinkirjoitusoppia
26
on isokirjaiminen erisnimi, esim. Eino- eno, Kaarle-herttua, Finlandia-talo, Sibelius-monumentti, Matteus-passio, Päijänne-suunnitelma, Fiat-merkki- nen, Iso-Britannia, Pohjois-Suomi, Ala-Vojakkala, Kylmä-Kalle, Ruotsinlaivat, Tanskan Helsingin-suurlähetti- läs, Helsinki- Vantaan lentoasema, pankin Tampere-Kalevan konttori. Säännönvastaisia kirjoitustapoja ovat esim. »Kostamushanke» (po. Kos- tamus-hanke) ja »Juhana Herttua» (po. Juhana-herttua), samoin Ka- levalaseura ja Neuvostoliittoinsti- tuutti, vaikka nämä kaksi onkin virallisina nimiasuina hyväksyttävä. Paikannimet, joiden jälkiosana on yleisnimi, kirjoitetaan kuitenkin ilman yhdysmerkkiä, esim. Kymijoki (= Kymi), Jordanvirta (= Jordan), Uralvuoristo (= Urat), Bermudasaa- ret, Kapkaupunki. Samaan tapaan: Peräpohja t. Peräpohjola, Länsipohja (nämäkään nimet eivät ole erisnimi- loppuisia). Yhdysmerkittömiksi ovat vakiintuneet myös eräät erisnimilop- puiset kunnannimet, esim. Alatornio, Isokyrö, Peräseinäjoki, Ylikiiminki.
Pohjois-Suomi-tyyppisten sanojen johdoksiin (esim. pohjoissuomalainen) ei tule yhdysmerkkiä. Sitä ei käytetä myöskään sellaisissa pienikirjaimisissa tapauksissa kuin röntgensäteet, karjalankarhukoira (näistä ks. tarkemmin s. 13).
d) Silloin kun alku- tai loppuosana
on numero, kirjain, kielen sana tai muu kielenaines, esim. 30-vuotias, 1734-vuoden laki, b-kohta, K-linja, C-vitamiinipitoinen, approbatur-arvosana (= arvosana approbatur), kunnia-käsite (= käsite kunnia), saada-verbi, -nen-päätteinen, fraktuu- ra-k. Samaan tapaan: fis-molli,
D-duurikonsertto. Samanlaista kirjoitustapaa käytetään, jos alkuosana on pisteetön lyhenne, joskus selvyyden vuoksi myös jos jälkiosana on lyhenne, esim. brt-määrä, YYA-sopi- mus, henkivakuutus-oy., kaapeli-tv, tosite-n:o (ei »tositeno»; toisaalta yhdysmerkittä erääntymispvm., hallinto tsto).
e) Selvyyden vuoksi, kun alkuosana on sana ei, joskus myös kun alkuosana
on harvinainen tai kirjainasultaan outo vieraskielinen sana, esim. ei-eu- rooppalainen, ei-toivottu, ei-kenen- kään-maa; squash-ottelu, sioux-in- tiaani, no-yhtye. Useimmiten yhdysmerkki kuitenkin jää vieraskielisen sanan jäljessä pois, esim. approba- turtentti (vrt. d-kohdan esimerkkiin approbatur-arvosana), clearingtili, judokurssi.
f) Vierasperäisissä saman sanan kertauman sisältävissä yhdyssanoissa, esim. beri-beri, cha-cha-cha.
g) Erityisasemassa ovat tapaukset, joissa alkuosana on kaksi- tai useampiosainen (välejä sisältävä) sanaliitto. Silloin jätetään yhdysmerkin edelle väli, esim. mies ja ääni -periaate, cum laude -tentti, »Sevillan parturi» -ooppera, avaimet käteen -toimitus, New Yorkin -matka, Saab 99 -merkkinen. Riveille jaettaessa yhdysmerkki tämmöisissä tapauksissa tulee jälkimmäisen rivin alkuun. Sen sijaan ilman väliä: Uuden-Guinean-matka, DC-9- kone, 20—25-vuotiaat (alkuosassakaan ei ole välejä). Kielitieteellisessä tekstissä kirjoitetaan myös esim. kutoa, punoa ja hioa -verbit, vaikka edeltävä ilmaus ei olekaan varsinainen sanaliitto.
2. Yhdysmerkkiä käytetään osoittamaan yhteisen osan poisjättöä rinnasteisissa yhdyssanoissa, esim. luku- ja kirjoitustaito, linja-, kuorma- ja henkilöautot, jääpallo ja -kiekko, kaksi- ja puolivuotias ’2‘/2-vuotias’ (loogisempi kirjoitustapa »kaksi ja puoli -vuotias» tuntuisi turhantarkalta), äänentallennus- ja -toistolaitteet, cum laude- ja laudaturtentit. Tällöin yhdysmerkki on aina kiinni edellisessä tai seuraavassa sanassa. Väärin: »poliittiset- ja partiojärjestöt» (po. poliittiset ja partiojärjestöt, koska poliittiset järjestöt ei ole yhdyssana).
3. Sanan pois jätetyn osan merkkinä yhdysmerkkiä käytetään eräissä muissakin tapauksissa, esim. sanat demokraatti/nen, -stua, -staa; vuonna -79. Jälkimmäisen esimerkin mukainen vuosiluvun merkintä tuntuu arkiselta; vielä arkisempaa on yhdysmerkin poisjättö, jota joskus tapaa (vuonna 79). Lyhyessä numeropäivämää-


27
Yhteen ja erikseen kirjoittaminen
rässä (esim. 16.3. 79) on yhdysmerkin poisjätöstä kuitenkin tullut vakiintunut tapa, ks. s. 40. On toisaalta tapauksia, joissa tällainen yhdysmer- kitön lyhentäminen johtaa suoranaisiin epäselvyyksiin, esim. »Julkaisuluettelo 82» (lukija voi erehtyä luulemaan, että kyseessä on luettelon järjestysnumero eikä vuosiluku).
4. Joissakin koodimerkinnöissä yhdysmerkki erottaa numeroryhmiä, esim. 171225-05IE (henkilötunnus), 103750-17769 (pankkitilin numero).
5. Rivin lopussa yhdysmerkkiä käytetään tavuviivana, esim. kals- kuttaa, onnel- lisuus. Yhtä vokaalia ei kuitenkaan jätetä omalle rivilleen: ora- va, ei »o- rava». (Samoin yhdyssanoissa: veden- alainen, ei »vedena- lainen».) Vokaalien välistä ei liioin mielellään jaeta, vaikka siinä kohdassa olisikin tavunraja: mieluummin rik- kaus, ka- peas-sa ja tavuttamatta ruoat kuin »rikka- us», »kape- assa», »ruo- at».
Yhdyssanat voidaan yleensä jakaa riveille yhdysosien rajalta, esim. alaosa, kesä- aika. Näin silloinkin, kun edellinen osa on loppuheittoinen, esim. yht- äkkiä, vast- edes, par- aikaa, ett- ei (myös et- tei), joll- ei (myös joi- lei). Tietokoneladonta tuottaa pai- notekstiin helposti sellaisia tavutusvir- heitä kuin »nime- nomaan», »kaivo- saukko». Tämmöiset rumennukset on korjausluvussa muistettava tarkoin oikaista.
Myös päätteelliset lyhenteet ja numerot on tavutettava oikealta kohdalta, esim. YK:s- sa, 12:n- nen (ei »YK:- ssa», »12:- nnen»). Mieluimmin kuitenkin on vältettävä tällaisten tapausten jakamista riveille.
Vierassanatkin tavutetaan yhdysosien rajalta, jos osat ovat selvät, esim. typo- grafinen, tekno- kratia. Rakenteeltaan hämärtyneet, vallankin yleiskielessä tavalliset vierassanat voidaan kuitenkin tavuttaa myös toisin, esim. mikro- skooppi tai mikroskooppi, demo- kratia tai demok- ratia. Moniin pulmatapauksiin antaa tämän kirjan hakemisto ohjeita.
Vieraskielisissä nimissä voidaan useimmiten soveltaa suomen mukaista tavutusta. Kuitenkaan ei yhdysmer¬
killä hajoteta kirjainryhmää, joka on yhden äänteen merkkinä, esim. Bu- chenwald, Goe- the, Por- sche, Ti- sza. (Toisaalta Bec- ker; ck on tässä geminaatta-A::n merkkinä.) Yhdyssanat pyritään jakamaan yhdysosien rajalta, esim. öre- bro, Ober- ammer- gau, Shake- speare. Taivutettaessakin vieraskieliset nimet jaetaan tavunrajalta, esim. Smi- thille, Banglade- shissa, From- min, Schlachte- rilla.
Heittomerkki
Heittomerkkiä käytetään seuraavissa tapauksissa:
1. Joskus yhdyssanoissa osoittamaan alkuosan loppuvokaalin puuttumista, esim. jok 'ainoa, jok 'ikinen (sen sijaan tavallisesti heittomerkittä esim. vaikkei, yhtaikaa, yhtäkkiä, paraikaa, vastedes, tarkkampuja). Runoudessa heittomerkkiä on käytetty yleisemminkin loppuheiton merkkinä, mutta tämä tapa on vanhentunut. Nykyään ei heittomerkkiä käytetä loppuheiton osoittamiseen myöskään puhekielisissä repliikeissä, esim. Ei se ny misään korves oi ku se oj juur talon takan.
2. Osoittamaan selvyyden vuoksi tavunrajaa silloin kun se osuu kahden samanlaisen vokaalin väliin. Tällöin on yleensä kolme vokaalia vierekkäin, esim. raa’at, vaa’assa (kolme samanlaista vokaalia), ruo’ot, liu’un, ei nau'u, rei’ittää (diftongi + diftongin jälkimmäinen vokaali), ko’oissa (lyhyt vokaali + sillä alkava diftongi). Samoin kirjoitetaan /'Ard-sanan monikkomuodot, esim. näissä i’issä.
3. Määrätapauksissa vieraskielisiä sanoja taivutettaessa, ks. s. 59—60.
Yhteen ja erikseen kirjoittaminen
Yhdyssanan ja sanaliiton raja on usein häilyvä. Tämän kirjan hakemistossa on runsaasti esimerkkejä yhteen- ja erikseenkirjoittamistapauksista, mutta lisäksi kannattaa pitää mielessä seuraavat ohjeet.


Oikeinkirjoitusoppia
28
1. 	Kiistattomia yhdyssanoja ovat puutalo, moottoritie, pääkaupunkiseutu, ukkosilma -tyyppiset tapaukset, joissa substantiivia edeltää nomina- tiivimuotoinen substantiivi tai sitä korvaava s-loppuinen »yhdyssana- muoto». Myymälöiden ikkunoissa voi kyllä nähdä »kevät kauden alennus myyntejä», ja ammattigraafikotkin voivat tekstata kirjan selkään »Väri kuva kasvio», mutta puolustettavina ei tällaisia kirjoitustapoja voida mitenkään pitää. Yhdyssanoja ovat myös esim. Upo-pesukone, Braun-talousvat- kain, Anna-täti, Juhana-herttua, teh- dä-verbi; näissä alkuosa (tavallisesti erisnimi) nimeää jälkiosan tarkoitteen. Maamme-laulu on yhdyssana samasta syystä, mutta Topeliuksen kirjan nimi Maamme kirja on sanaliitto (= kirja maastamme; vrt. Luonnon kirja). Yhdyssanoiksi käsitetään tavallisesti sellaiset tapaukset kuin äitikulta, poikaparka, isävainaja; huudahduksissa, joissa molemmilla osilla on paino (po'ikä pa 'rka!)> ne on kuitenkin tulkittava sanaliitoiksi. Joko yhdyssanaksi tai sanaliitoksi voidaan käsittää loppuaika t. loppu aika. Tämä ilmaus taipuukin kahdella lailla: Olimme loppuajan t. lopun ajan maalla.
Nominatiivimuotoisella substantiivilla alkavia yhdyssanoja ovat myös sävellysten nimet, joissa alkuosa ilmaisee sävellajia ja jälkiosa sävellyslajia, esim. C-duurimessu, d-molliviuluso- naatti.
Nominatiivimuotoinen sanaliitto on yhdyssanan alkuosana sellaisissa tapauksissa kuin 3—0-voitto, Suomi— Norja-ottelu (luontevammin kyllä Suomen—Norjan ottelu tai Suomen ja Norjan ottelu). Nominatiivin sijaiseksi voidaan katsoa sanaliitto sem- moisissakin esimerkeissä kuin avaimet käteen -toimitus, antaa mennä -periaate.
Jos substantiivia edeltää adjektiivi, on kyseessä tavallisesti sanaliitto, esim. pitkä matka, tiheä metsä. Näin on laita silloinkin, kun adjektiivi on taipumaton, esim. aika t. koko lailla, ensi kerralla, joka tapauksessa, pikku kylä, tosi ystävä, viime kädessä. Eräät adjektiivin ja substantiivin yhtymät ovat
kuitenkin erikoistuneet merkitykseltään ja muuttuneet samalla yhdyssanoiksi, esim. harmaakaihi, kevytmaito, omakuva, vanhapiika; ensikat- sastus, jokamies tavallinen ihminen’, pikkusielu, tosiseikka. Adjektiivialkuiset paikannimet ovat yhdyssanoja, esim. Tyynimeri, Iso-Anttila (kuitenkin sanaliittoina Pohjoinen jäämeri, Iso Roobertinkatu, Pikku Huopalahti, joissa jo loppuosa on yhdyssana).
2. 	Paljon vaikeampi on antaa sitovia ohjeita siitä, milloin genetiivi- muotoinen substantiivi muodostaa sitä seuraavan substantiivin kanssa yhdyssanan. Usein onkin ehdonvallan asia, kirjoitetaanko ilmaus yhteen vai erikseen; esim. öljyn tuonti ja kielten opetus ovat yhtä mahdollisia kuin öljyn- tuonti ja kieltenopetus (selvyyden vuoksi kuitenkin Suomen öljyntuonti, kun ilmausta edeltää genetiiviattri- buutti). Genetiivialkuisilla yhdyssanoilla on kuitenkin eräitä yhteisiä piirteitä: ne ovat monesti termin luonteisia, ja niiden alkuosa viittaa usein pikemmin lajiin kuin määrä- yksilöön. Niissä on myös paino vakituisesti alkuosalla, toisin kuin sanaliitoissa, joissa myös jälkimmäinen osa voi saada painon. Pisimmälle ovat erikoistuneet sellaiset sanat kuin hä- ränsilmä (vrt. härän silmä), talonpoika (vrt. talon poika), teerenpilkku: niiden merkitys ei ole lainkaan pääteltävissä yhdysosien perusteella. Mutta käsitteellisiä kiteymiä ovat myös esim. kananmuna, kallionnyppylä, harjannostajaiset, illanvietto, kirjansidonta, lampun varjostin, voimistelunopettaja. Kananmunat ovat vakiintuneita kauppatavaroita ja elintarvikkeita, toisin kuin vaikka fasaanin munat. Kirjansidonta (yleensä) on nykyään kallista, niin että (yhden) kirjan sidonta voi maksaa toistasataa markkaa. Kaupoissa myydään lampunvarjostimia; kotona voi (tietyn) lampun varjostin rikkoutua. Voimistelunopettajaksi on päässyt määrätutkinnon suorittamalla; voimistelun opettajana voi olla tätä tutkintoa suorittamatonkin.
Sekä koti- että ulkomaiset genetiivialkuiset paikannimet käsitetään yleensä yhdyssanoiksi, esim. Vanhankau-


29
Yhteen ja erikseen kirjoittaminen
punginlahti, Tyrrhenanmeri, Beringinsalmi, Kanariansaaret. Jos jälkiosa on erisnimi tai yhdyssana, nimet kirjoitetaan kuitenkin sanaliitoiksi, esim. Laatokan Karjala, Atlantin valtameri. On myös joitakin tapauksia, jotka äännetään kumpaakin osaa painottaen ja jotka siksi käsitetään sanaliitoiksi, esim. Karjalan kannas, Englannin kanaali. Useiden tällaisten nimien jälkiosana on teennöstä (ihmiskäden tuotetta) merkitsevä sana (Saimaan kanava, Hooverin pato) tai epäkan- sanomainen maantieteellinen termi (Donetsin allas, Donin laakio). Varsinainen paikannimi ei liioin ole esim. Porin tie (vaikkapa Helsingistä tai Tampereelta Poriin vievä tie); vrt. Po- rintie (kadunnimi Helsingissä). Sanaliittoja ovat vihdoin sellaiset tapaukset kuin Minna Canthin katu, Aleksis Kiven tie, joissa jo alkuosa on sanaliitto (väärin »Minna Canthinkatu», »Aleksis Kiventie»).
Kielten nimet ovat sanaliittoja, esim. suomen kieli, englannin kieli.
Jos genetiivialkuisen yhdyssanan alkuosana on erisnimi, käytetään yhdysmerkkiä, esim. Saksan-matka, Mikkelin-tuliaiset, Suomen Parii- sin-suurlähettiläs. Ilman yhdysmerkkiä ja pienellä alkukirjaimella toisaalta kirjoitetaan semmoiset termit kuin italiansalaatti, ranskanperunat, suomenhevonen, saksanpaimenkoira.
Yhdyssanoja ovat myös esim. valuu- tanvientilupa ja tutkinnonsuorittamis- vuosi (mieluummin kuin »valuutan vientilupa», »tutkinnon suorittamis- vuosi»). Oikeastaan niiden alkuosana on yhdyssanaksi tiivistyneen sanaliiton nominatiivi tai s-loppuinen yhdyssana- muoto; niiden jäsennyshän on tyyppiä valuutanvienti/lupa, tutkinnonsuorit- tamis/vuosi. Pitkät tämäntyyppiset yhtymät joudutaan kuitenkin purkamaan sanaliitoiksi, esim. ekonomin- tutkinnon su'orittamisvuosi. Kuten näkyy, myös painotus tukee tällaista hahmotusta, joka oikeastaan on epälooginen; kyseessähän on vuosi, jolloin ekonomintutkinto on suoritettu, ei suorittamisvuosi, joka kuuluu eko- ^ nomintutkinnolle.
3. 	Kahden samassa sijassa olevan
substantiivin rinnastukset ovat sanaliittoja, esim. yötä päivää, puuta heinää, suuna päänä, alun perin, mielin määrin, mielin kielin, perin pohjin, suin päin.
4. Lukusanat ryhmitellään sanoiksi seuraavaan tapaan: kaksimiljoonaa seitsemänsataaviisikymmentätuhatta kahdeksansataaneljätoista = 2 750 814. Erikseen kirjoitetaan siis ne jaksot, jotka vastaavat numeroin kirjoitetun luvun kolminumeroisia jaksoja. Samoin kuin kirjoitetaan viisikymmentä, kolmesataa, seitsemäntuhatta, kirjoitetaan yhteen myös esim. parikymmentä, viidettäkymmentä, kolmattasataa, seitsemät tätuhat ta. Johdonmukaista olisi kirjoittaa myös kaksimilj oonaa, kolmemiljardia jne., mutta pyöreinä tällaiset isot luvut kirjoitetaan tavallisesti erikseen: kaksi miljoonaa, kolme miljardia.
5. Esimerkkejä nominatiivi- ja genetiivialkuisista yhdysadjektiiveista: jääkylmä, riihikuiva, painotuore, virkavapaa; raudanluja, valonherkkä, tummanruskea (myös tumman ruskea).
Erityisesti on huomattava, että nominatiivialkuiset tapaukset kirjoitetaan yhteen silloin kun yhtymän jälkiosana on -/>ie«-loppuinen adjektiivi, esim. moniosainen, hyvätapainen, kolmikymmenvuotinen (numeroin: 30-vuotinen). Samoin: kolmikymmenvuotias (= 30-vuotias). Yhteen kirjoittaminen koskee myös tapauksia, joissa alkuosana on taipumaton adjektiivi, esim. ensisijainen (ei »ensi sijainen», vaikka ensi sija), erikokoinen (ei »eri kokoinen», vaikka eri koko), jokavuotinen, viimeaikainen, viimesunnuntainen. Sanaliitoksi voidaan kirjoittaa kuitenkin jo'ka ke1 skiviikkoinen, vii'me hu 'htikuinen (jälkiosana yhdyssana; kumpikin osa painollinen).
Genetiivialkuiset -/Viert-loppuiset yhtymät ovat horjuvampia. Yhteen kirjoitetaan yleensä vakiintuneet tapaukset, joiden alkuosana on pronomini tai lyhyehkö adjektiivi, esim. monen- laatuinen, senhetkinen, samansuuruinen, minkäkokoinen (myös minkä kokoinen), tämänkaltainen (myös tä¬


Oikeinkirjoitusoppia
30
män kaltainen)-, hyväntapainen, pahanhajuinen, vastaavantyyppinen (myös vastaavan tyyppinen). Toisaalta erikseen: sopivan kokoinen, tuoreen makuinen, entisen mittainen. Substan- tiivialkuisista ovat yhdyssanoja samoin lukuisat vakiintuneet tapaukset, esim. asianmukainen, järjenvastainen, nyrkinkokoinen, karmiinin- punainen, kansainvälinen, manner- tenvälinen (ohjus). Näihin kuuluvat myös -kielinen-loppuisct adjektiivit, esim. suomenkielinen, ranskankielinen. Useimmat substantiivialkuiset tapaukset ovat kuitenkin sanaliittoja, esim. herneen kokoinen, tervan hajuinen, metrin mittainen, seurojen välinen, pöytäkirjan mukainen.
6. Esimerkkejä yhdysverbeistä: aikaansaada, irtisanoa, laiminlyödä, läpikäydä, muistiinpanna, toimeenpanna, vastaanottaa, ylläpitää (näiden sijasta tavallisemmin sanaliitot saada aikaan, sanoa irti, lyödä laimin, käydä läpi, panna muistiin, panna toimeen, ottaa vastaan, pitää yllä)', allekirjoittaa, ristiinnaulita, palovakuuttaa, kes- topäällystää, iskukuumentaa, esipestä.
7. Jos infinitiiviä tai partisiippia edeltää määrite, on kyseessä tavallisesti sanaliitto, esim. huomioon ottaen, näin ollen, silmällä pitäen, läsnä ollessa; lukuun ottamatta; arvonsa tunteva, ennalta ehkäisevä, korvia vihlova, maata viljelevä, olemassa oleva, poissa oleva, vettä hylkivä, virkaa toimittava, voimaan tuleva (laki); kahden maattava, merkille pantava, varteen otettava; eloon jäänyt, irti päässyt, kahtia jakautunut; arvossa pidetty, käsin kirjoitettu, mukaan luettuna, niin sanottu, nurin käännetty; ennen mainitsematon. Yhdyssanoiksi käsitetään tapaukset, joiden merkitys on erikoistunut, esim. ohimennen; asiaankuuluva, asiantunteva, henkeäsalpaava, kouraantuntuva, käänteentekevä, luotaantyöntävä, läpitunkeva, mukaansatempaava, ohimenevä 'tilapäinen’, paikkansapitävä, samantekevä, silmäänpistävä ‘erikoinen, huomiota herättävä’, uraauurtava, viinaanmenevä, yhtäpitävä; silminnähtävä; asiaankuulumaton, ennennäkemätön, luoksepääsemätön, läpi-
tunkematon, vastaansanomaton. Jos sanaliiton rinnalla on yhdysverbi (esim. saada aikaan = aikaansaada, ks. kohtaa 6), kirjoitetaan vastaavat infinitiivit ja partisiipit samoin yhdyssanoiksi, esim. hallituksen aikaansaamat uudistukset, sopimusta irtisanottaessa, läpikäydyt tekstit, eilen vastaanotettu lähetystö.
Vasta 'juuri, äsken’ kirjoitetaan partisiipin kanssa selvyyden vuoksi yhteen, esim. vastaleivottu, vastavalmistunut.
8. Jos verbin -m/«e«-johdosta edeltää adverbiaali, yhtymä tulkitaan sanaliitoksi, esim. eloon jääminen, puhtaaksi kirjoittaminen, maalle muuttaminen, virasta erottaminen, yhteen sovittaminen. Kuitenkin yhdyssanana esim. irtisanominen (vrt. verbiin irtisanoa), laiminlyöminen (vrt. verbiin laiminlyödä), tavallisesti myös kirjeen puhtaaksikirjoittaminen, etujen yhteensovittaminen (edellä gene- tiiviattribuutti). Muunlaisten teon- nimien ja samoin tekijännimien kanssa adverbiaali kirjoitetaan tavallisesti yhteen, esim. eloonjäänti, maahan- hyökkäys, maaltamuutto, poissaolo; kylääntulija, syrjästäkatsoja, koroil- laaneläjä. Tilapäisemmissä ja raskaammissa yhtymissä on erikseen kirjoittaminenkin mahdollista, esim. ylioppilaaksi tulo (myös ylioppilaaksiko), Helsingissä kävijä (myös Hel- singissä-kävijä), kauppakorkeakoului- hin pyrkijät. Kuitenkin aina esim. ylioppilaaksitulovuosi (ei epäloogisesti »ylioppilaaksi tulovuosi»).
9. Kaksitavuiset alkusointuiset vah- vistuspartikkelit kirjoitetaan yhteen seuraavan sanan kanssa, esim. pilkkopimeä, putipuhdas, selkoselällään, sepiselvä, supisuomalainen, typötyhjä, upouusi, ventovieras, vihonviimeinen, ypöyksin. Näiden mallin mukaan kirjoitetaan myös esim. rutikuiva ja upporikas. Sen sijaan ani ja tuiki kirjoitetaan pääsanastaan erilleen, esim. ani harva, ani harvinainen, ani varhain; tuiki tarpeellinen, tuiki tuntematon, tuiki tärkeä.
10. Erikseen kirjoitetaan sellaiset vokaalivaihteluun perustuvat adverbi- parit kuin hujan hajan, mullin mallin,


31
Lyhenteet
sikin sokin.
11. Konjunktiot kun ja kuin kirjoitetaan erilleen edeltävästä sanasta, esim. samalla kun, sitten kun; aivan kuin, ennen kuin, ikään kuin, niin kuin, niin pian kuin, samoin kuin.
12. Pronominin ja postposition sekä preposition ja pronominin yhtymät kirjoitetaan erikseen, esim. sen jälkeen, sen sijaan, sen takia, sen tähden, sen vuoksi; sitä paitsi, jota paitsi, sitä vastoin, muun muassa.
13. Likimääräistä sijaintia tai suuntaa ilmaiseva adverbi päin kirjoitetaan yhteen sitä edeltävän lyhyen adverbin kanssa, esim. alaspäin, altapäin, eteenpäin, ylöspäin, sielläpäin, sinnepäin, taaksepäin. Jos edellä on pitempi adverbi, päin kirjoitetaan joko yhteen tai erikseen, esim. alhaalta-, edeltä-, keskelle-, kotona-, vasemmalle-, ylhäältä/päin tai alhaalta, edeltä, keskelle jne. päin. Substantiivin tai pronominin edeltäessä päin kirjoitetaan erikseen, esim. rantaan, kotiin, itään, Savossa, teillä päin. Erikseen se kirjoitetaan myös, kun edellä on instruk- tiivimuotoinen adjektiivi tai pronomini, esim. oikein, nurin, näin, samoin, toisin päin. (Tällöin päin ilmaisee asentoa, ei sijainnin tai suunnan likimääräisyyttä.)
Adverbi käsin kirjoitetaan edeltävästä sanasta erilleen, esim. täältä, kotoa käsin.
14. Numerot kirjoitetaan erilleen lyhenteistä, symboleista ja kirjaimista, esim. 4 m, 6. §, 43 %, kohdassa 5 a. Asteen, minuutin, sekunnin, jalan ja tuuman symbolit kirjoitetaan kuitenkin kiinni edeltävään numeroon, esim. -3°C, 12', 4":n lankku. Yhteen kirjoitetaan myös jotkin kirjain-numerokoodit, esim. paperikoot A4 ja A5.
15. Hajatapauksia, jotka kirjoitetaan erikseen: ajan mittaan, ennen pitkää, jonkin verran, kerta kaikkiaan, kesken kaiken, niin ikään, tavan takaa; paikka paikoin, nurin niskoin, saman tien, suurin piirtein, väen väkisin, ylen määrin; eri pitkä, yhtä suuri; itsestään selvä; itse kukin.
16. Hajatapauksia, jotka kirjoitetaan yhteen: jompikumpi, jotenkuten, kutakuinkin; nimenomaan, päinvastoin.
Lyhenteet
Yhdistämättömien sanojen lyhenteet
Lyhenteiden tarkastelu on sopivinta aloittaa yhdistämättömien sanojen lyhenteistä. Niitä on kolme ryhmää:
1. 	Loppulyhenteet, jotka on lyhennetty sanan lopusta niin, että lyhenteessä on viimeisenä sanan ensi, toisen tai joskus kolmannen tavun alkukonsonantti, poikkeuksellisesti ensi tavun vokaali. Esim. s. ’sivu(t), sivuilla’, /. ’tai’, os. 'osoite; osasto’, ins. 'insinööri’, kok. 'kokoomuslainen’, komm. (väärin »kom.») 'kommunisti', puh. 'puhelin', luutn. 'luutnantti' (myös Itn.), milj. 'miljoona^)', apul. 'apulainen’, a. (esim. sanakirjoissa) 'adjektiivi’.
Loppulyhenteet ovat yleensä pisteel- lisiä. Pisteettömiä ovat kuitenkin mitta- ja rahayksikköjen lyhenteet, esim. / ’litra(a)’,pak ’paketti(a)’ (myöspkt), doll ’dollari(a)’, ka ’karaatti(a)’; v 'vuosi, vuotta' (mutta pisteellisenä v. 'vuosi, vuonna, vuosina': v. 1981); m 'metri(ä)', erg ’ergi(ä)\ F'voltti(a)’. Kolme viimeksi mainittua ovat näytteitä lyhenteistä, jotka sisältyvät »tunnuksina» kansainväliseen mittayksiköiden standardijärjestelmään, Sl-järjes- telmään. Useimmiten Sl-järjestelmän tunnuksia voidaan käyttää lyhenteinä yleiskielisessä suomalaisessa tekstissä. On kuitenkin eräitä poikkeuksia, joita ei voida suosittaa: Sl-järjestelmän mukaiset »t» ’tonni(a)\ »h» ’tunti(a)\ »a» 'vuosi, vuotta' ja »d» 'vuoro/kausi, -kautta'. Niitä voidaan käyttää teknisessä ja luonnontieteellisessä eri- tyistekstissä, mutta yleiskielessä niiden sijasta on käytettävä lyhenteitä tn 'tonni(a)’, t ’tunti(a)\ v 'vuosi, vuotta’ ja vrk 'vuoro/kausi, -kautta’ (tai pv ’päivä[ä]’).
Loppulyhenteitä ovat myös etunimien alkukirjainten lyhenteet, joita käytetään enimmäkseen vain miesten etunimistä, esim. A. Salminen, J. K. Paasikivi (huom. alkukirjaimia erottava väli), V.-M. Loiri. Muodostukseltaan poikkeuksellisia loppulyhenteitä ovat viikonpäivien vokaaliloppui¬


Oikeinkirjoitusoppia
32
set lyhenteet su, ma, ti, ke, to, pe, la, joita käytetään vain vahvasti lyhentävässä esityksessä, esim. taulukoissa. Samoin esim. sellaiset latinalaisperäisten arvosanojen lyhenteet kuin a Approbatur’, / laudatur’.
2. Sisälyhenteet, jotka on lyhennetty sanan sisästä, esim. klo ’kello’, krs ’kerros’, nti ’neiti’, tri ’tohtori’ (myös toht.), tsto ’toimisto’, ston (mieluummin kuin »sit.») puolueisiin sitoutumaton’. Joskus osoitetaan lyhennetty kohta selvyyden vuoksi kaksoispisteellä, esim. n:o ’numero’ (myös nro), s:n ’samoin’. Sisälyhenteet ovat pisteettömiä.
3. Sisä-loppulyhenteet, jotka on lyhennetty sekä sanan sisästä että sen lopusta, esim. ks. ’katso’, Ik. ’luokka’, mrd. ’miljardi(a)’, Itn. luutnantti’, vrt. ’vertaa’. Myös tämmöisten lyhenteiden jälkeen tulee piste. Pisteettömiä ovat kuitenkin mitta- ja rahayksikköjen lyhenteet, esim. ltk ’laatikko(a)’, mk Markka(a)’, rpl ’rupla(a)’, kpl ’kappale(tta)’ (mutta pisteellisenä kpl. 3 esim. tekstin kappaleesta puhuttaessa).
Poikkeuksellinen muodostukseltaan on väistyvä lyhenne /. ’eli’. Koska se helposti sekaantuu numeroon 1, ei sitä pitäisi ollenkaan käyttää.
Lyhenteisiin rinnastuvat semmoiset symbolit kuin % ’prosentti(a)’, § pykälä’, ° ’aste(tta)’, ' ’(kulma)minuut- ti(a); jalka(a)’, " ’(kulma)sekunti(a); tuuma(a)’. Niitä käytetään numeroiden yhteydessä; sellaisia yhdyssanoja kuin »osallistumis-%» ja johdoksia kuin »-%:inen» (esim. »60-^0:inen liuos») ei pitäisi käyttää (par. osal- listumispros.; 60-prosenttinen t. 60- pros. liuos).
Yhdyssanojen ja sanaliittojen lyhenteet
Yhdyssanojen ja sanaliittojen lyhenteet nojautuvat yhdistämättömien sanojen lyhenteiden perustyyppeihin. Yhdyssanoista käytetään mm. seuraavantyyppisiä pisteellisiä loppu- lyhenteitä: maan vilj. ’ maanvilj elij ä ’, yliopp. ’ylioppilas’, nimim. Nimimerkki’, tilap. tilapäinen’. Lyhenne
voi koostua myös sisä- ja loppulyhen- teestä, esim. tstosiht. toimistosihteeri’, tai varsinkin kahdesta loppulyhen- teestä, esim. dipl.ins. ’diplomi-insi- nööri’, kr.kat. kreikkalaiskatolinen’, sos.dem. Sosiaalidemokraattinen)’, toim.joht. toimitusjohtaja’; ev.-lut. ’evankelis-luterilainen’, suom.-ruots. ’suomalais-ruotsalainen’. Kuten esimerkeistä näkyy, rinnasteisiin yhdyssanoihin kuuluva yhdysmerkki säilyy tällaisissa lyhenteissä. Aiemmin yhdysmerkkiä käytettiin laajemminkin (myös dipl.-ins., toim.-joht. jne.), mutta tällainen käyttö on jäämässä pois. On vain muistettava, ettei dipl. ins. -tyyppisiin lyhenteisiin tule sananväliä (ei siis »dipl. ins.»).
Tavallista on kuitenkin, että yhdyssanat lyhennetään vahvemmin, samaan tapaan kuin yhdistämättömien sanojen sisä-loppulyhenteissä. Yhdysosien rajoja ei silloin merkitä pisteellä; piste tulee vain lyhenteen loppuun, esim. lvv. liikevaihtovero’, mlk. Maalaiskunta’, mv. Maanviljelijä’, oy. ’osakeyhtiö’, pj. puheenjohtaja’, rkm. Rakennusmestari’. Pisteettömiä ovat jälleen mittayksikköjen lyhenteet, esim. km ’kilometri(ä)’, MW ’megawatti(a)’, mpk Meripeninkulma^)’.
Sl-järjestelmän mittayksikköjen lyhenteistä voidaan periaatteessa muodostaa suuri määrä kerrannaisyksik- köjen lyhenteitä erityisten etuliitteiden avulla. Niistä osa on tuttuja metrijärjestelmästä (esim. h ’hehto-’ = 100, k ’kilo-’ = 1 000; d ’desi-’ = 0,1, c ’sentti-’ = 0,01, m ’milli-’ = 0,001, /x ’mikro-’ = miljoonasosa), osa on uudempia (esim. M ’mega-’ = miljoona, G ’giga-’ = miljardi, T ’tera’ = biljoona; n ’nano-’ = miljardisosa, p ’piko-’ = biljoonasosa). Yleiskieleen on uusilla etuliitteillä muodostetuista lyhenteistä kotiutunut vain jokunen (esim. MV ’megavoltti[a]’, MW Me- gawatti[a]’); jatkuvasti on yleiskielen mukaista kirjoittaa esim. 3 000 000 km tai 3 milj. km, ei »3 Mm» = ’3 mega- metriä’. Merkillinen poikkeus on pujahtanut lyhenteeseen Mmk Miljoona^) markka(a)’, jota ei ole tarkoitettukaan luettavaksi Megamark-


33
Lyhenteet
ka(a)\ Rinnalla näkee myös pieni- kirjaimista lyhennettä mmk. Selvintä olisi vanhaan tapaan kirjoittaa esim. 3 milj. mk; näin saisi summan suuruus myös graafisesti osuvan ilmauksen. Lyhennepari Mmk, mmk tuli kieleen vanhan markan viimeisinä aikoina, jolloin näin suuria summia jouduttiin käyttelemään yhtenään, ja tämä inflaation muistomerkki olisi joutanut jäämään kielestä pois nykymarkan tullessa käyttöön.
Aivan kuten yhdyssanojen voivat sanaliittojenkin lyhenteet koostua kahdesta loppulyhenteestä, esim.
o.s. ’omaa sukua’ (erotukseksi lyhenteestä os. ’osoite; osasto’), H. V. ’Hyvä Veli’, H.M. ’Hänen Majesteettinsa’, it.p. ’itäistä pituutta’; f il. tri filosofian tohtori’, kasvatust. kand. kasvatustieteiden kandidaatti ’ (tämmöisissä oppiarvojen lyhenteissä normaali sananväli osien välillä). Yhtä tavallisia ovat kuitenkin sisä-loppulyhentei- den tekniikkaa noudattavat lyhenteet, joissa sanojen rajaa ei merkitä, esim. ts. ’toisin sanoen’, tk. ’tämän kuun; tätä kuuta’, jne. ’ja niin edelleen’, tms. ’tai muuta sellaista’, eKr. ’ennen Kristusta’, oto. ’oman toimensa ohella’, mts. ’mainitun teoksen sivu(t), sivu(i)lla’.
Kertaukseksi vielä: sananloppuinen lyhentäminen (paitsi mitta- ja rahayksiköissä) osoitetaan pisteellä, olipa kyseessä itsenäinen lyhenne (kok., jne.) tai itsenäisyytensä säilyttänyt rakenneosa yhdyssanan tai sanaliiton lyhenteessä (toim.joht., it.p.). Tavallisessa juoksevassa yleiskielisessä tekstissä ei tästä tavasta pidä poiketa. Sen sijaan erityisaloilla voidaan alan sisäisistä lyhenteistä jättää piste pois varsinkin lomakkeissa, tilastoissa, luetteloissa yms. Tätä tapaa ei suositeta sellaisiin yleisiin lyhenteisiin kuin ks., jne., ts., ei liioin näiden erityisalojen ulkopuolelle eikä yhtenäiseen tekstiin. Lyhenteiden pisteettömyys on tapana mm. puolustusvoimissa, ja se käy niiden sisäisessä viestinnässä, mutta jos puolustusvoimista lähetetään tiedote vaikkapa lehdistölle, siinä on kirjoitettava maj. evp. E. Mikkola, ei »maj evp
E Mikkola».
Poikkeuksellista pisteettömyyttä näkee nykyään paitsi enemmän tai vähemmän epäjärjestelmällisenä myös eräissä selvärajaisissa tapausryhmissä. Esim.
a) a-pommi Atomipommi’, e-pil- leri Ehkäisypilleri’, au-lapsi ’avioton (avioliiton ulkopuolinen) lapsi’, ay- liike Ammattiyhdistysliike’, it-tykistö (myös it. tykistö) ’ilmatorjuntatykistö’, krh-komppania (myös krh.komppania) ’kranaatinheitinkomppania’, L- Saksa (myös L.-Saksa) ’Länsi-Saksa’, K-Suomi (myös K.-Suomi) ’Keski- Suomi’;
b) tv televisio’, atk Automaattinen tietojenkäsittely’, lvi-työt ’lämmitys-, vesijohto- ja ilmanvaihtotekniset työt’, yya-sopimus ’ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimus’, krp keskusrikospoliisi’, ktm ’kauppa- ja teollisuusministeriö’.
Näille tapauksille, ainakin enimmille niistä, on yhteistä se, että ne yleisesti myös luetaan kirjaimittain (aa- uu-lapsi, aa-tee-koo jne.), a-ryhmän tapaukset (kaikki yhdyssanoja) on katsottava hyväksyttäviksi, mutta niiden arkisuus on ilmeistä; huolellisessa esityksessä samat ilmaukset kirjoitetaan mieluimmin lyhentämättöminä, b-ryh- män tapaukset taas ovat seuraavassa puheeksi tulevien isokirjainlyhentei- den toisintoja. Niistä neljä ensimmäistä voidaan yleisyytensä vuoksi hyväksyä vastaavien isokirjainlyhenteiden rinnalle, mutta tyyppiä ei pidä kartuttaa. Esim. valtion laitosten nimistä olisi mieluummin käytettävä isokir- jainlyhenteitä (KRP, KTM) ja sitäkin mieluummin kirjoitettava nimet kokonaisina.
Isokirjainlyhenteet
Yhdyssanoista ja sanaliitoista käytetään myös kahden tai useamman kirjaimen muodostamia isokirjain- eli suuraakkoslyhenteitä. Yhdyssanoista ne eivät ole aivan tavallisia, esim. AL ’Aamulehti’, IS ’Ilta-Sanomat’, NL Neuvostoliitto’, MM Maailmanmestaruus’, TK televisio’, Z?ÄT’brut-


Oikeinkirjoitusoppia
34
tokansantuote’, EKG Elektrokardiogrammi’, PL ’postilokero’, UM Ulkoministeriö’, OY (myös oy.) Osakeyhtiö’, KRP keskusrikospoliisi’, RO Raastuvanoikeus’, RUK Reserviupseerikoulu’. Sitäkin yleisempiä ne ovat sanaliitoista, esim. SM ’Suomen mestaruus’, VPK Vapaaehtoinen palokunta’, ATK Automaattinen tietojenkäsittely’, LVI ’lämmitys-, vesijohtoja ilmanvaihtotekniikka’, YYA-sopi- mus ’ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimus’, TEL työntekijäin eläkelaki’, KTM ’kauppa- ja teollisuusministeriö’, TVL ’tie-ja vesirakennuslaitos’, SDP ’Suomen Sosialidemokraattinen Puolue’, SKS Suomalaisen Kirjallisuuden Seura’, HY ’Helsingin yliopisto’, HYKS ’Helsingin yliopistollinen keskussairaala’, SPR ’Suomen Punainen Risti’. Tähän tyyppiin kuuluvat myös lukuisat kansainväliset lyhenteet, varsinkin järjestöjen nimet, esim. DM ’Länsi-Saksan markka’
(saks. Deutsche Mark), VIP ’hyvin tärkeä henkilö’ (engl. very important person), EEC ’Euroopan talousyhteisö’ (engl. European Economic
Community), ILO kansainvälinen työjärjestö’ (engl. International Labour Organization), OECD Talouden yhteistyö- ja kehittämisjärjestö’ (engl. Organization for Economic
Co-operation and Development). Kaikkiaankin joukossa on eniten järjestöjen, laitosten yms. nimiä, sekä eris- että yleisnimiä.
Kuten esimerkeistä näkyy, isolla kirjoitetaan lyhenteen edustaman sanaliiton tai sanan, eräissä tapauksissa myös niiden yhdysosien alkukirjaimet, ja
lyhenteet ovat yleensä pisteettömiä — kuitenkin pisteellisinä esim. H.M. ’Hänen Majesteettinsa’, S.H.T. (tai SHT) ’arvoisa kansalainen’ (lat. salvo honoris titulo), V.S.O.P. ’erittäin hieno vanha vaalea [konjakki]’ (engl. very superious old pale). Kansainvälisissä lyhenteissä voidaan joskus kirjoittaa isona alkukirjainta seuraavakin kirjain (esim. MIDAS Ohjus- puolustuksen hälytysjärjestelmä’, engl. Missile Defense Alarm System), mutta suomalaisissa on vanhastaan käytetty pientä kirjainta isojen lisänä, jos sel¬
vyys on vaatinut tällaista tarkennusta: KuPS ’Kuopion Palloseura’ (vrt. KPS ’Kokkolan Palloseura’), Ta Y Tampereen yliopisto’ (vrt. TY Turun yliopisto’), SaS ’Savon Sanomat’ (vrt. SSd. ’Suomen Sosialidemokraatti’), OpM Opetusministeriö’ (vrt. OM Oikeusministeriö’).
Isokirjainlyhenteiden lukutapa vaih- telee: ne voidaan lukea purettuina (Suomalaisen Kirj allisuuden Seura), varsinkin arkisemmassa tyylissä kirjaimittain (äs-koo-äs) ja joskus itsenäisen sanankin tavoin (tel = TEL). Tämäntyyppiset lyhenteet ovat tavallaan käteviä, mutta lisääntyessään ne sekaantuvat helposti keskenään, ja joka tapauksessa ne tekevät tekstin yleisilmeen levottomaksi. Siksi niiden määrää ei pitäisi enentää ainakaan tavallisessa yleiskielisessä esityksessä. Vakiintuneidenkin lyhenteiden sijasta on usein suotavaa käyttää lyhentämätöntä ilmausta, jos ei se ole kovin pitkä. On muitakin lyhennyskeinoja: niinpä EEC:tä voitaisiin selvyyden kärsimättä sanoa hyvin pelkäksi talousyhteisöksi ja YYA-sopimusta pelkäksi ystävyyssopimukseksi, kuten vielä kuusikymmenluvulla usein sanottiin.
Erityisen häiritseviä yleiskielen kannalta ovat eräät uudehkot isokirjainlyhenteiden sarjat:
a) 	Matrikkelikielestä ja korkeakoulujen sisäisestä käytöstä ovat levinneet yleiseen käyttöön sellaiset oppiarvojen lyhenteet kuin FT filosofian tohtori’, LuK luonnontieteiden kandidaatti ’, DI ’diplomi-insinööri’, MML Maatalous- ja metsätieteiden lisensiaatti’. Ne ovat tekstissä rumia, erityisesti etunimien alkukirjainten vieressä epäha- vainnollisia (»LK L. K. Salo») ja vaikeita pitää johdonmukaisesti mielessä (esim. LL lääketieteen lisensiaatti’ — LaL ’lakitieteen lisensiaatti’, KT’vara- tuomari’ — VTT Valtiotieteen tohtori’, KT kauppatieteiden tohtori’ — KTT kasvatustieteiden tohtori’). Siksi niitä olisi täysi syy välttää normaali- tekstissä ja varsinkin korkeakoulujen ulkopuolella. Käytettävissähän on hiukan pitemmät mutta paljon puhu vammat lyhenteet f il. tri, luonnont. kand.,


35
Lyhenteet
dipl.ins., maat.- ja metsät, lis. jne.
b) Kaikkien valtion laitosten nimille on valtiovarainministeriö vahvistanut v. 1976 isokirjainlyhenteet. Osa niistä on tavanomaisten lyhennysperiaattei- den mukaisia, vaikka koko lyhenteis- töä on vaikea kenenkään hallita, esim. LM liikenneministeriö’, AKH Ammattikasvatushallitus’, MTL Merentutkimuslaitos’, TTV tapaturmavirasto’, VVSK ’Valtion väestönsuojelu- koulu’. Osa taas on normaalien periaatteiden vastaisia; isoa kirjainta on näet käytetty vastaamassa muutakin kuin sanan tai yhdysosan alkukirjainta, esim. OPM'opetusministeriö’, SOTA TL Sotatieteen laitos’, VANKO Vankilaoikeus’, VEROH Verohallitus’ jne. Vaikka ohjeissa sanotaankin lyhenteet tarkoitetun virkakäyttöön, ne pyrkivät selvästi leviämään tällaisen käytön ulkopuolelle. Yleiskielessä olisi näitä normaalien periaatteiden vastaisia lyhenteitä kokonaan kartettava. (Sama on sanottava viimeaikaisista teollisuuslaitosten nimien lyhenteistä IVO ’Imatran Voima’ ja TVO Teollisuuden Voima’; nämäkin nimet olisi paras kirjoittaa vanhaan tapaan kokonaisina.) Muista lyhenteistä voivat tulla kyseeseen jotkin vanhastaan tavalliset (UM Ulkoministeriö’, KHO ’korkein hallinto-oikeus’), ja niitäkin olisi käytettävä säästeliäästi; lyhentämätön ilmaus on yleensä parempi.
c) Kansainvälisessä maksuliikkeessä käytetään nykyään seuraavantyyppisiä rahayksiköiden lyhenteitä: FIM Suomen markka’, NOK ’Norjan kruunu’, GBP ’Ison-Britannian punta’, HUF ’Unkarin forintti’, ,475 ’Itävallan killinki’. Niitä ei pitäisi viljellä oman alansa ulkopuolella; suomen yleiskielessä on suotavaa käyttää perinnäisiä lyhenteitä (mk tai Smk, Nkr jne.) tai kirjoittaa rahayksikköjen nimet kokonaan.
Lyhennesanat
Jotkut isokirjainlyhenteet on tapana lukea normaalin sanan lailla eikä vain kirjain kirjaimelta. Silloin on syytä vaihtaa kirjoitustapaa: vain ensimmäi¬
nen kirjain isona, muut pieninä. Tämän mukaisia lyhennesanojen eli kir- jainsanojen kirjoitus- ja ääntöasuja ovat esim. Nato (mieluummin kuin NATO), Opec, Swapo, Sev, Unicef (ääntämys: unisef), Unrra, Sitra Suomen itsenäisyyden juhlavuoden 1967 rahasto ’, Kela ’ Kansaneläkelaitos ’, Vapo ’ Valtion polttoainekeskus’, Supo (ent. Suopo) Suojelupoliisi’, Sukol Suomen kieltenopettajien liitto’. Lyhennesanojenkin sijasta on tosin usein suotavaa käyttää lyhentämätöntä ilmausta. Esim. Etyk Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi’ on jo äänne- ja taivutusasul- taan hankala; paljon ilmeikkäämpi olisi sana turvakokous, jota tästä konferenssista käytettiin lehtikielessä varsinkin takavuosina.
Myös yleisnimen luonteisia, pienellä kirjaimella alkavia lyhennesanoja on jokin määrä. Ne esiintyvät yleensä yhdyssanojen alkuosana ja ovat sävyltään selvästi arkisia, esim. tuponeu- vottelut tulopoliittiset neuvottelut’, sotumaksu Sosiaaliturvamaksu’, lukihäiriö ’luku- ja kirjoitushäiriö’, suko- rasia ’suojakosketinpistorasia’.
Päätteiden liittäminen lyhenteisiin
Useimmat lyhenteet (samoin sellaiset symbolit kuin % ’prosentti’, § pykälä’) vastaavat siltään lyhentämättömän sanan yksikön nominatiivia, jotkut harvat muuta sijaa, esim. tms. ’tai muuta sellaista’, esim. ’esimerkki, esimerkiksi’, s. ’sivu(t), sivu(i)lla’, v. Vuosi, vuonna, vuosina’ (vrt. v Vuosi, vuotta’ mittayksikkönä), tk. ’tämän kuun, tätä kuuta’. Vain harvoihin kuuluu kiinteästi sijapääte, esim. pnä ’päivänä’, psta ’puolesta’, vanht Vanhemmat’.
Taivutettaessa joudutaankin sijapääte yleensä lisäämään lyhenteeseen. Tästä on kaksi tärkeää poikkeusta:
a) 	Jos sija ilmenee seuraa vasta tai edellisestä sanasta, ei päätettä tarvita, esim. ent. (= entiselle) johtajalle, ns. (= niin sanottuina) arkipyhinä, ed. (= edellisellä) kerralla; keskusteltiin palkoista, vuokrista yms. (= ynnä


Oikeinkirjoitusoppia
36
muusta sellaisesta).
b) 	Nominatiivimuotoisen numeroin kirjoitetun lukusanan jälkeen ei mitta- tai rahayksikön lyhenteeseen eikä symboliin merkitä partitiivin päätettä, esim. 5 kg, 100 mk, 22°.
Muulloin lyhenteen katsotaan vastaavan sanan vartaloa ja taivutuspääte (ynnä mahdollinen monikon tunnus) liitetään siihen sen mukaisesti. Sisä- lyhenteissä tämä on yleensä mutkatonta, esim. trit 'tohtorit’, treilla tohtoreilla’, tstossa toimistossa’, n:ossa ’numerossa’, Hkiin ’Helsinkiin’, Hgis- sä ’Helsingissä’. Loppulyhenteissä sitä vastoin joudutaan merkitsemään kaksoispiste päätteen edelle. Se osoittaa siis pois jäänyttä sanan osaa samaan tapaan kuin useimpien loppulyhentei- den perusmuodon lopussa oleva piste. Kaksoispisteen edellä tätä pistettä ei toisteta. Esim. Jyväskylän mlk:ssa,
10 	000 m:n juoksu, 2 cm:n paksuinen, rangaistusta kovennettiin 1 v 8 kk:een (edelliseen lyhenteeseen ei tarvitse merkitä päätettä, koska sija ilmenee jälkimmäisestä), lämpötila nousi 25°:seen,
4. 	§:ssä, 5 mk:aa suuremmat summat, ennen v:ta 1984, ennen v:ia 1984— 86, plk:issa B 1 ja B 2, §:iin 6 ja 7, Lahden ja Heinolan sp:eilla (= säästöpankeilla).
Esimerkeistä jo näkyvät tavallisimmat päätteenmerkintätavat ja eräät pulmatapauksetkin. Päätteiden merkintää havainnollistaa seuraava taulukko:
yksikössä g mlk. v(.) ° sp.
g:n mlk:n v:n °:n sp:n
g:aa mlk:aa v:ta °:ta sp:a
g:ssa mlk:ssa v:ssa °:ssa sp:ssa
g:aan mlk:aan v:een °:seen sp:iin
monikossa g:t mlk:t v:t °:t sp:t
g:jen mlk:ien v:ien °:iden sp:ien
g:ja mlk:ia v:ia °:ita sp:ja
g:issa mlk:issa v:issa °:issa sp:eissa g:hin mlk:iin v:iin °:isiin sp:eihin
Esimerkkien ja taulukon selvennykseksi on hyvä muistaa vielä seuraa- vat säännöt:
a) Partitiivissa ja illatiivissa merkitään päätteeseen kaksi samanlaista vokaalinmerkkiä pitkän vokaalin osoitukseksi, esim. g:aa, v:een.
b) Partitiivin pääte sellaisissa sanoissa kuin vuosi, aste on -ta: v:ta, °:ta.
c) Illatiivin pääte sellaisissa sanoissa kuin aste, kappale on -seen, monikossa -siin (tai -hin), esim. °:seen, kpl:isiin (tai kpl:ihin).
d) Jos sanan yksikkövartalo päättyy /:hin, merkitään monikon /:n edelle selvyyden vuoksi e, esim. sp:eissa 'säästöpankeissa’.
e) Vaikka partitiivin pääte jääkin pois mitta- ja rahayksikön lyhenteen jäljestä semmoisissa tapauksissa kuin 100 mk suurempi summa ’sata markkaa suurempi summa’, 5 kg, 22° (edellä nominatiivimuotoinen kirjaimin kirjoitettu luku), se toisaalta on pantava ilmi sellaisissa ilmauksissa kuin 100 mk:aa suurempi summa ’sataa markkaa suurempi summa’, ei painanut 5 kg:aa, lämpötila nousi lähelle 22 °:ta. Muuten ei saataisi näkyviin sitä, että näissä tapauksissa on lukusanakin partitii vimuotoinen.
Samaan tapaan kaksoispistettä käyttäen merkitään pääte myös isokirjain- lyhenteisiin, esim. RUK:n, RUK.ssa, SPR:llä jne. Usein pääte voidaan kirjoittaa kahdella lailla sen mukaan, ajatellaanko täydellistä vai kirjaimit- taista lukutapaa, esim. RUK:a (= Reserviupseerikoulua) tai RUK:ta (= är- uu-koota), SPR:iin ( = Suomen Punaiseen Ristiin) tai SPR:ään (= äs-pee- ärrään), YK:iin (= Yhdistyneisiin kansakuntiin) tai YK:hon (= yy- koohon) jne. Kaksoispistettä käytetään myös isokirjainlyhenteiden johdoksissa, esim. SAK:lainen (ei »SAK- lainen»). Sen sijaan lyhennesanojen taivutus merkitään kielen tavallisten sanojen mukaisesti, esim. Natoon, Kelassa.
Yleistä lyhenteiden käytöstä
Edellä on lyhenteille omistettu paljon tilaa; siksi kirjava ja käytöltään epä¬


37
Numeroilmaukset
vakaa niiden jatkuvasti kasvava joukko on. Hyvän kielenkäytön tuntomerkkejä on kuitenkin, että lyhenteitä mikäli mahdollista vältetään. Tilan säästämiseksi tai muistiinpanon jouduttamiseksi voi tilapäisesti tietenkin käyttää monenlaisia, omatekoisiakin lyhenteitä; niinpä kokouksen sihteeri voi itseään varten muistiinpanoa tehdessään kirjoittaa: »Pj. av. kok. ja tv. osanott. tervet.» Mutta tavallisessa asiatyylisessä esityksessä tullaan toimeen kourallisella lyhenteitä; totunnaisia ovat sellaiset kuin mm., jne., ts. ja numeroiden yhteydessä käytetyt mittayksikön lyhenteet. Juhlavassa tai kaunokirjallisessa esityksessä ei näitäkään juuri käytetä. Sellaiset merkitykseltään pronominia vastaavat lyhenteet kuin ao., em., po., ko., vm. ovat tyypillisesti paperikielisiä ja kokonaan tarpeettomia, eikä kielen ilmaisukyky suinkaan lisäänny, jos lyhyt sana paitsi ruvetaan yleisesti korvaamaan lyhenteellä pl. ’pois luettuna’ . Isokirjainlyhenteiden rumuudesta oli edellä jo puhe; vaikkei niitä voidakaan tyystin välttää, niiden käytössä voi pyrkiä kohtuuteen. Tämän kirjan hakemistoon on lyhenteitä kyllä otettu runsaasti, mutta tarkoituksena ei ole kehottaa niitä summassa käyttämään. Useiden lyhenteiden, mm. noiden pronomineja vastaavien pape- rikielen lyhenteiden ja matrikkelikie- leen kuuluvien oppiarvon lyhenteiden, kohdalla onkin huomautus niiden käymättömyydestä juoheaan tekstiin.
Numeroilmaukset
Numero vai kirjaimet?
Kymmentä tai kahtakymmentä pienemmät perusluvut ja niitä suuremmatkin lyhyet pyöreät luvut sopii yleensä kirjoittaa kirjaimin, esim. viisivuotias poika; neuvotteluihin osallistuu kaksitoista maata (vrt. järjestössä on 43 jäsenmaata); yleisöä oli tuhat henkeä (vrt. kaupungissa on 144 000 asukasta). Numeroita kuiten¬
kin käytetään
a) matemaattisissa ja tilastollisissa esityksissä;
b) muulloinkin useita lukuja rinnan mainittaessa, esim. Ryhmässä oli 25 miestä, 11 naista ja 6 lasta;
c) mitta- ja rahayksikköjen lyhenteiden yhteydessä, esim. 10 mk (ei »kymmenen mk»);
d) juoksevassa numeroinnissa, esim. kirjan luvuissa 3, 4 ja 5; s. 7 (= sivulla seitsemän);
e) haluttaessa osoittaa, että pyöreä luku on täsmällinen, esim. Seurassa on 100 jäsentä.
Joskus näkee neuvottavan, ettei virkettä pitäisi aloittaa numeroin. Tätä tapaa on vaikea noudattaa asiatekstissä, ja kielilautakunta onkin katsonut aivan hyväksyttäviksi myös virk- keenalkuiset numerot. Sen sijaan pitäisi välttää kahden numeron peräkkäisyyttä tekstissä, esim. »Tuonti oli
v. 	1980 24 000 tn». Jos ei jompaakumpaa lukua voida kirjoittaa kirjaimin, lause on parasta rakentaa toisella lailla, esim. Tuonti v. 1980 oli 24 000 tn.
Välit ja välimerkit numeroissa
Tuhatta suuremmat kokonaisluvut jaetaan lopusta käsin kolminumeroi- siin ryhmiin, jotka erotetaan pelkällä välillä, esim. 2 471, 3 850 000. Varhemmin käytettiin välin sijasta myös pistettä, mutta tämä tapa on syrjäytynyt. Yhteen kirjoitetaan kuitenkin vuosiluvut ja erilaiset koodinumerot, esim. v. 1981, kokoelmien n:o 23842, (osoite:) 89400 Hyrynsalmi. Puhelinnumeroissa on muunkinlainen ryhmitys mahdollinen, esim. 874 3690.
Desimaalien eteen tulee pilkku pohjoismaisen ja mannereurooppalaisen käytännön mukaan, jota meillä suosittavat sekä Standardisoimisliitto että suomen kielen lautakunta, esim. 20,4 tn (ei pisteellisenä »20.4 tn»), 6,75 mk. Markkamäärissä voidaan vaihtoehtoisesti käyttää myös kaksoispistettä, mutta tämä merkintä on väistymässä, esim. 6:75. Sen sijaan kel- lonajoissa käytetään pistettä erotta¬


Oikeinkirjoitusoppia
38
maan tunteja, minuutteja ja sekunteja; nehän eivät kuulu desimaalijärjestelmään. Esim. klo 19.15, (urheilutulos:) 2.13.54,2. Tieteellisessä tekstissä voidaan myös ikä merkitä samalla lailla, esim. 2.7:n (=2 vuoden 7 kuukauden) iässä.
Päätteiden liittäminen peruslukuun
Peruslukua taivutettaessa numeroon joudutaan yleensä liittämään sijapääte. On kuitenkin yksi poikkeus: jos taivutusmuoto ilmenee seuraavasta sanasta, ei päätettä merkitä, esim. 15 maassa, väkiluku on noussut 300 000 henkeen, 3 kg:aa (= kolmea kilogrammaa) painavampi; myös 20 ja 30 vuoden välillä (päätteen merkitseminen edelliseen numeroon tuntuisi tässä turhantarkalta). Sen sijaan päät- teellisenä esim. klo 23: n aikaan, Kirkkosalmentie 4:ssä sijaitsevalle työmaalle, väkiluku on noussut 300 000:een. Samoin kirjoitetaan sel¬
laisetkin tapaukset kuin Vakuutus koskee 20 000:ta henkeä (taivutusmuoto ei ilmene seuraavasta sanasta, koska 20 000 henkeä luettaisiin: kaksi- kymmentätuhatta henkeä); Viime vuonna on korjattu 34:ää rakennusta. Tyyppiesimerkeiksi partitiivin päätteen merkitsemisestä sopivat seuraa- vat:
viisisataa metriä pitempi matka = 500 metriä pitempi matka = 500 m pitempi matka;
viittäsataa metriä pitempi matka = 500:aa metriä pitempi matka = 500 m:ä pitempi matka.
Eräiden peruslukujen genetiivi on samanmuotoinen kuin nominatiivi. Genetiivin pääte on silti merkittävä, esim. Näistä 29 syytöksestä ilmoitetaan seuraavien 19:n olevan tärkeimmät; Topeliuksenkatu 8:n kohdalla.
Seuraava taulukko osoittaa, miten muutamien tavallisimpien sijamuotojen pääte merkitään eri peruslukuihin:
1
2
3
4
l:n
2:n
3:n
4:n
l:tä
2:ta
3:ta
4:ää
l:ssä
2:ssa
3:ssa
4:ssä
l:een
2:een
3:een
4:ään
5
6
1
8
5:n
6:n
7:n
8:n
5:tä
6:ta
7:ää
8:aa
5:ssä
6:ssa
7:ssä
8:ssa
5:een
6:een
7:ään
8:aan
9
10
11
12
20
21
200
3 000
9:n
10:n
1 l:n
12:n
20:n
21:n
200:n
3 000:n
9:ää
10:tä
ll:tä
12:ta
20:tä
21:tä
200:aa
3 000:ta
9:ssä
10:ssä
ll:ssä
12:ssa
20:ssä
21:ssä
200:ssa
3 000:ssa
9:ään
10:een
ll:een
12:een
20:een
21:een
200:aan
3 000:een
Taulukosta ilmenevät mm. seuraa- vat seikat:
a) Pitkävokaalisiin partitiivi- ja illa- tiivimuotoihin merkitään kaksi vokaalia, esim. 4:ää, 6:een.
b) Perusluvun partitiivin pääte on usein -ta, -tä, ei koskaan »-tta», »-ttä», esim. 5:tä, 3000:ta. Väärin: »käytettiin uraani 235:ttä»; oikein: uraani 235:tä.
c) Pääte merkitään luvun viimeisen osan mukaan, paitsi -to/sta-loppui- sissa, joissa sitä edeltävän osan pääte ratkaisee merkinnän.
Järjestysluvun merkintä
Aivan kuten perusluvut kirjoitetaan järjestysluvutkin usein mielellään kirjaimin, esim. jäi kuudenneksi, sadas maaliintulija. Näin tehdään varsinkin jos kyseessä on pieni luku tai isompikin pyöreä luku. Numeroita kuitenkin käytetään, jos järjestyslukuja on useita rinnan tai niillä osoitetaan juoksevaa numerointia (esim. kirjan osat, päivämäärät).
Numeroita käyttäen järjestysluku voidaan merkitä kolmella tapaa: roo¬


39
Numeroilmaukset
malaisin numeroin, arabialaisin numeroin pisteellisenä ja arabialaisin numeroin niin, että järjestysluvun tunnus ja sijapääte tulevat ilmi. Vanhentunutta sen sijaan on järjestysluvun merkintä perusluvun tapaan, esim. »kesäkuun 24 päivänä», »7 §:n 2 mom.» (juridiseen kieleen piintynyt, yleiskielestä poikkeava kirjoitustapa), »2 Kor.» (= toinen korinttolaiskirje). Esimerkkien osoittamissa tapauksissa käytetään nykyään pistettä: kesäkuun
24. 	päivänä (tai tavallisemmin 24. kesäkuuta), 7. §:n 2. mom., 2. Kor.
Roomalaisten numeroiden käyttö on jatkuvasti vähentynyt; kymmentä tai kahtakymmentä suuremmista luvuista niitä ei enää juuri käytetä, paitsi hallitsijoiden nimissä. Esim. I ja II luokan matkustajat; teoksen V osassa; Kustaa V:tä ja Kustaa VI Aadolfia seurasi Kaarle X Kustaa; Kaarle XII:lle. Roomalainen numero edustaa siltään järjestyslukua, joten ilmi tarvitsee panna vain sijapääte (eikä sitäkään, jos taivutusmuoto sel¬
viää seuraavasta sanasta). — On huomattava, että roomalaiset numerot ovat isojen kirjainten kaltaisia, esim.
I, 	II, III, IV (ei pienin kirjaimin »i, ii, iii, iv», kuten englannissa).
Pisteellisiä arabialaisia numeroita käytetään, jos järjestysluvun sija ilmenee seuraavasta sanasta. Sijapäätettä ei panna koskaan näkyviin. Esim. 4. kantopiiri; jäi 7. sijalle; teoksen 12. osassa; viivyn matkalla 26. päivään asti. Ei sen sijaan: »Nieminen ja Salminen olivat 6. ja 7.» (par. 6:s ja 7:s).
Tunnuksella ja päätteellä jatkettuja arabialaisia numeroita voi periaatteessa käyttää aina, mutta käytännössä ne ovat rajoittuneet enimmäkseen tapauksiin, joissa sijamuoto ei ilmene seuraavasta sanasta, esim. jäi 18:nneksi; ennen huhtikuun 10:ttä; loma kestää 12:nnesta heinäkuuta l:seen elokuuta.
Järjestyslukujen taivutuksen pääpiirteet ilmenevät seuraavasta taulukosta (sulkeisiin pannut merkintätavat ovat harvinaisia):
l:nen
l:sen
(l:stä)
l:sessä
l:seen
(2:nen)
(2:sen)
(2:sta)
(2:sessa)
(2:seen)
3:s
3:nnen
3:tta
3:nnessa
3:nteen
4:s
4:nnen
4:ttä
4:nnessä
4:nteen
5:s
5:nnen
5:ttä
5:nnessä
5:nteen
6:s
6:nnen
6:tta
6:nnessa
6:nteen
7:s
7:nnen 7:ttä 7:nnessä 7: n tee n
8:s
8:nnen
8:tta
8:nnessa
8:nteen
9:s 10:s ll:s 12:s 20:s 21 :s 200:s 3 000:s
9:nnen 10:nnen ll:nnen 12:nnen 20:nnen 21:nnen 200:nnen 3 000:nnen
9:ttä 10:ttä ll:ttä 12:tta 20:ttä 21:ttä 200:tta 3 000:tta
9:nnessä 10:nnessä ll:nnessä 12:nnessa 20:nnessä 21:nnessä 200:nnessa 3 000:nnessa 9:nteen 10:nteen ll:nteen 12:nteen 20:nteen 21:nteen 200:nteen 3 000: n teen
/
II
III
IV
V
X
XI
XX
Un
II:n
IlUn
IV: n
V:n
X:n
XUn
XX:n
Utä
IUta
III:ta
IV:tä
V:tä
X:tä
XUtä
XX: tä
I:ssä
IUssa
HUssa
IV:ssä
V:ssä
X:ssä
XUssä
XX:ssä
Ueen
II:een
IlUeen
IV.een
V:een
X:een
XUeen
XX:een
Tärkeää on huomata, että parti- tiivimuotoisissa arabialaisissa numeroissa kaksoispistettä seuraa -tta tai -ttä (= järjestysluvun tunnus + partitiivin pääte), roomalaisissa numeroissa sen sijaan -ta tai -tä (= pelkkä partitiivin pääte).
Päivämäärät ja kellonmäärät
Kirjoitetun päivämäärän perustyyppi on nousevaa tyyppiä päivä — kuukausi — vuosi, esim. 14. maaliskuuta 1976 (luettuna: neljäntenätoista maaliskuuta, arkisemmassa tyylissä neljäs¬


Oikeinkirj oitusoppia
40
toista maaliskuuta). Sitä voidaan käyttää sekä levollisessa yhtenäisessä tekstissä että esim. kirjeiden ja asiakirjojen päiväyksissä: Hyvinkäällä 7. huhtikuuta 1982. Sanaa päivänä tai sen lyhennettä ei siis tarvita; semmoiset päivämäärän merkinnät kuin 14. pnä maaliskuuta 1976, maaliskuun 14. päivänä 1976 ovat väistymässä. Sen sijaan vuosiluku voi yhtenäisessä tekstissä jäädä pois, jos se on yhteydestä selvä, esim. Aion tulla teille 3. heinäkuuta. Saman mukaisesti voidaan kirjoittaa esim. 5. tätä kuuta tai 5. tk.
Jos päivämäärää joudutaan taivuttamaan, on käytettävä seuraavanlaisia kirjoitustapoja: 14:nteen (tai 14.
päivään) maaliskuuta asti (ei »14. maaliskuuta asti»), l:sestä syyskuuta alkaen, 8:nneksi joulukuuta 1982. Nominatiivissakin on usein hyödyksi panna ilmi järjestysluvun tunnus, esim. Kuumin päivä oli 25:s heinäkuuta (vastaus kysymykseen »mikä oli kuumin päivä?»; vrt. Kuuminta oli
25. 	heinäkuuta, vastaus kysymykseen »milloin oli kuuminta?»). Myös järjestys kuukausi — päivä — vuosi on tämmöisissä tapauksissa mahdollinen, esim. maaliskuun 14:nteen (tai 14. päivään) asti; Kuumin päivä oli heinäkuun 25:s. Sitä joudutaan käyttämään erityisesti silloin, kun päivämäärä on genetiivi- tai partitiivimuodossa: syyskuun 10:nnen (tai 10. päivän) jälkeen, ennen marraskuun 6:tta (tai 6. päivää).
Tämäntyyppisen päivämäärän lisäksi on toinen tyyppi, jossa kuukausi kirjoitetaan numeroin: 14.3.1976
(painotekstissä tavallisesti pienet välit pisteiden jälkeen; koneella kirjoitettaessa välejä ei tarvita). Sitä käytetään varsinkin luetteloissa, otsikoissa (esim. esityslistassa: Kunnanvaltuuston kokous 7. 4.1980), muistiinpanoissa ja yleensä suureen tiiviyteen pyrkivässä esityksessä. Sen avulla voidaan kätevästi muodostaa myös rajakohtail- mauksia, esim. Kurssit pidetään 28.11. —2.12.1982. Toisaalta tällaiseen numeropäivämäärään ei voida liittää taivutuspäätteitä. Jos taivutus on yhteyden perusteella aivan selvä, voidaan tiiviissä luettelomaisessa esi¬
tyksessä kyllä kirjoittaa ilman päätettäkin esim. 16.11. 1981 lähtien. Rauhallisemmassa tekstissä kirjoitetaan sen sijaan 16:nnesta marraskuuta 1981 lähtien.
Numeropäivämäärälläkin on monia toisintoja. Varsinkin »sähketyylissä», tilapäisissä muistiinpanoissa yms. voidaan vuosisataa osoittavat numerot jättää pois: 14.3. 76, (kirjeen päiväys:) Huittinen 24.2. 79. Käytöstä ovat sen sijaan jäämässä tyypit 14. III. 1976 (kuukausi roomalaisin numeroin) ja 14.3. -76 (yhdysmerkki vuosisataa korvaamassa). Kansainvälinen standardointijärjestö on puolestaan ehdottanut yleismaailmalliseen käyttöön alenevia päivämäärätyyppejä 1976-03-
14, 	1976 03 14 ja 19760314. Ne ovat Suomessa kuten monissa muissakin maissa tuottaneet paljon hämmennystä. Meillä ne eivät ole juuri saaneet jalansijaa, eikä niitä ole mitään syytä suosia.
Nykyään näkee myös seuraavanlaista nollan käyttöä ylenevissä numero- päivämäärissä: 03. 05.1981. Tämäkin »nollittelu» on tarpeeton tapa. Sitä on joskus perusteltu sillä, että se helpottaa asettelua konekirjoitustekstissä ja tietokoneliuskoissa, kun päivä- määräsarakkeissa voidaan kirjoittaa allekkain esim.
03. 	05.1981
12. 	10.1981
Asettelu on kuitenkin yhtä helppoa, jos tällaisissa tapauksissa lyödään nollan sijaan tyhjä väli. Mieluummin siis näin:
3. 	5.1981
12.10.1981
Kellonmäärät ovat tyyppiä klo 6 (tai minuutin tarkkuudella: klo 6.00), klo 15:n aikaan (ei »klo 15 aikaan»), klo 19.05, klo 19.05:stä lukien. Kellon- määrissäkin tapaa nykyään tuntien edessä »etunollia», esim. »klo 01», »klo 07.00». Nollan käyttö on kuitenkin yhtä tarpeetonta kuin päivämäärissä. Tarpeetonta on myös tasatuntia ilmaisevan nollaparin käyttö minuuttien puolella silloin, kun ei ole kysymys minuutin tarkkuudesta. Esim. uutis¬


41
Numeroilmaukset
tekstissä riittää hyvin: Tulipalo syttyi klo 7:n aikaan (ei »klo 07.00 aikaan»).
Ääriarvojen merkitseminen
Luvuilla joudutaan usein osoittamaan erilaisia ääriarvopareja. Määräpäivien välinen jakso voidaan osoittaa seu- raavin tavoin: 75.— 30. 6., 15.—30. kesäkuuta, pitemmin myös 15:nnestä 30:nteen kesäkuuta tai kesäkuun 15. ja 30. päivän välisenä aikana. Sitä vastoin ei pitäisi käyttää sellaisia ilmauksia kuin »15.—30.6. välisenä aikana», »kesäkuun 15. — 30. päivinä». Niiden mahdottomuus käy ilmi varsinkin jos yrittää lukea ne ääneen. Ne ovat helposti korjattavissa äskeisten tyyppiesimerkkien mukaisiksi. Semmoinen ilmaus kuin »lokakuun
3. 	—4. päivinä» (kyseessä kaksi peräkkäistä päivää) olisi luontevammin
3. 	ja 4. lokakuuta, »lokakuun 1. —
15. 	päivien työvuorot» taas työvuorot
7.-75. lokakuuta tai pitemmin lokakuun l:sen ja 15:nnen väliset työvuorot.
Joskus näkee sellaisia ilmauksia kuin »3.—7. luokilla», »10.—12. §:ssä». Näillekin on vaikea ajatella luontevaa lukutapaa. Ilmaukset on paras muokata seuraavanlaisiksi: luokilla 3—7 (luettuna: luokilla kolme seitsemän t. luokilla kolmesta seitsemään), §:issä 10—12.
Lause Siika maksaa 12—75 mk kilolta on tietysti aivan käypää kieltä. Se voidaan lukea kolmella tavalla: kaksitoista viisitoista markkaa kilolta, kahdestatoista viiteentoista markkaan kilolta tai kahdestatoista viiteentoista markkaa kilolta. Lukutapa »kaksitoista viiva viisitoista markkaa kilolta» on keinotekoinen, eikä sitä pitäisi suosia. Hinnan kallistuminen taas on selvintä ilmaista näin: Siian hinta on noussut 12:sta 15 markkaan kilolta. Jos halutaan ilmaista kallistumisen määrä, voidaan sanoa esim. Siian kilohinta on noussut 2—4 mk (luetaan: kaksi neljä markkaa, kahdesta neljään markkaa; selvyyden tähden tässä vältettävä lukutapaa »kahdesta neljään markkaan»).
Lisäesimerkkejä suositeltavista il- maustyypeistä: Jäsenmäärä on ollut 150—200 (ei »150—200:aan»), luettuna: sataviisikymmentä kaksisataa t. sadastaviidestäkymmenestä kahteensataan. Kone lensi 15—35 km:n korkeudessa, luettuna: viidentoista kolmenkymmenenviiden kilometrin korkeudessa. Lämpötila nousee päivisin 24—28 asteeseen, luettuna: kahteen- ky mmeneennelj ään kahteenky mme-
neenkahdeksaan asteeseen. »Viivaa» ei näidenkään ilmausten lukutavassa tarvita. Sen sijaan ilmaus 7—80 vuoden ikäiset on selvintä lukea näin: seitsemän vuoden kahdeksankymmenen vuoden ikäiset (ei ole kyse 70—80 vuoden iästä).
Jos ääriarvojen välistä vaihtelua halutaan tähdentää, voidaan kirjoittaa: Siian kilohinta on ollut vaihdellen 12—75 mk tai on vaihdellut 12:sta 15 mk:aan tai on vaihdellut 12 ja
15 	markan välillä. Kartettavia ilmaisutapoja: »on vaihdellut 12—15 mk», »on vaihdellut 12—15 mk:aan», »on vaihdellut 12—15 mk:n välillä». »Väli- syyttä» ei koskaan pitäisi ilmaista kaksin kerroin: ajatusviivalla ja sanallisesti. Siksi ei voida kirjoittaa myöskään »klo 12—13 välillä», »24.—25. leveyspiirien välisellä alueella» vaan klo 12:n ja 13:n välillä t. klo 12—13, 24. ja 25. leveyspiirin välisellä alueella.
Vuosilukujen välinen aika osoitetaan tavallisesti näin: vuosina (tai v.) 1953—56, luettuna: tuhat yhdeksän- sataaviisikymmentäkolme viisikym- mentäkuusi. Kirjan sivulukujen väli ilmaistaan vastaavasti: sivuilla (tai s.) 104—107. Kuten esimerkistä näkyy, ei vuosisataa osoittavaa numeroparia yleensä toisteta, jos se on sama kummassakin vuosiluvussa. Toisaalta kirjoitetaan täydellisesti esim. vuosina 900—950 (ei »900—50»), 5. 434—435 (ei juuri »s. 434—5»).
Ajatusviivan sijasta on ääriarvojen merkitsemiseen teknisissä ja luonnontieteellisissä esityksissä ruvettu käyttämään kolmea pistettä, tarkoituksena välttää sekaannus miinusmerkkiin: »15...30°:n lämmössä», jopa »v. 1966... 1968». Tämä tapa ei kuulu yleiskieleen. Miinusmerkkiin ajatus¬


Oikeinkirj oitusoppia
42
viivan voisi kuvitella sekaantuvan enintään semmoisissa lämpötilan ilmauksissa kuin päivälämpötila -5—
—10°, —2 h 2°. Sekaannuksen
vaara on tuskin todellinen, mutta jos sitä pelätään, voidaan yleiskielessä kirjoittaa haluttaessa esim. —5:stä
— 	10°:seen, —2 ja +2°:n välillä.
Loppukahdennus
Useihin kirjoituksessa vokaaliloppuisiin sananmuotoihin liittyy ääntämyksessä loppukahdennus (»jäännöslopuke», »aspiraatio»). Jos tämmöistä sanaa seuraa konsonantilla alkava sana, yhdyssanan osa tai liitepartikkeli, niin loppukahdennus ääntyy tuon konsonantin kahdentumana; siten kirjoitetaan sadetakki, taidegalleria, ei kannata mennä sinnekään mutta äännetään sadettakki, taideggalleria, ei kannatam mennäs sinnekkään. Vastaava ilmiö tavataan osaksi vokaali- alkuistenkin sanojen edellä. Alkukonsonantin kahdentuman sijasta voi ääntyä silloin kurkunpään sulkeuma tai supistuma, »katkoäänne», jota ei liioin merkitä kirjoituksessa: kirjoitetaan sadeilma mutta äännetään joko sadeilma tai sade**ilma. h:n edellä ääntämys horjuu: ei taida huolia tai ei taidah huolia. On muistettava, että loppukahdennusta ei merkitä kirjoituksessa silloinkaan, kun sen aiheuttaa sanan lopussa oleva liitepartikkeli. Oikeita kirjoitusasuja ovat siis tulepas (ei »tuleppas»), homekin (ei »homekkin»), älä pyydäkään (ei »älä pyydäkkään»), liekö (ei »liekkö»).
Ne muotoryhmät, joiden ääntämykseen tuo kirjoituksessa merkitsemätön loppukahdennus kuuluu, ovat seuraa- vat (esimerkit kirjoitettu ääntämyksen mukaan):
1. 	^-loppuisten nominien yksikön nominatiivi, esim. valeppuku, aluessai- raala, sadej jatkuu, itseppähän tiedät. Sanasta kolme loppukahdennus voi jäädä poiskin; sana viime ääntyy tavallisesti loppukahdennuksetta, vaikka loppukahdenteinenkin ääntämys on
mahdollinen: kolme(t)toista, viime
kesänä (t. viimek kesänä). Seuraavanlaisiin sanoihin loppukahdennus ei kuulu: nukke, nalle, joule, Kalle, Roope, Raahe. Nämä sanat erottaa siitä, että ne taipuvatkin toisella lailla kuin loppukahdenteiset e-sanat: nukke : nuken : nukkea, vrt. sade : sateen : sadetta.
2. Sanojen ori ja kiiru yksikön nominatiivi, esim. orij juoksee, kii- rukko sinne on?
3. Allatiivimuodot, esim. maal- lemmuutto, perillet tultua.
4. Omistusliitteettömät komitatiivi- muodot, esim. savisines saappaineen. Näissä muodoissa loppukahdennus ei ole välttämätön.
5. Verbien 1. infinitiivin lyhempi muoto, esim. ei taidat tul lakkaan, pitää maksaap paremmin.
6. Verbien imperatiivin yksikön 2. persoonan muodot, esim. oleppas kunnolla, sanom muuta.
7. Verbien kieltomuodot, esim. ei osaal lukea, eivät lienet tulleet, älkää sanokokkaan (myös älkää sanoko- kaan). Konditionaalin kielimuodoissa on vokaaliloppuinen ääntämys kuitenkin tavallisempi, esim. ei saisikaan (harvemmin ei saisikkaan).
8. Verbinmuoto lie, esim. liekkö, milloin hän liep perillä?
9. Omistusliitteeseen -risa, -nsä päättyvät muodot, esim. sinänsäkkin, hänen selityksensäm mukaan (myös sinänsäkin, hänen selityksensä mukaan käypiä ääntämyksiä).
10. -e, -ia (-iä), -sti, -ti ja -mma (-mmä) -loppuiset partikkelit, esim. tänneppäin, allekkirjoitus, taaksekkin, postitsel lähetetty, kotiat tullessaan, kahtiajjako, mainiostin näkyy, voi huoletis sanoa, tähän astip päästään, edemmäm mentäessä, -///-loppuisissa partikkeleissa ja sanoissa irti, kohti, saati, vaiti loppukahdennus on tavallinen, vaikkei välttämätön, esim. laa- jalti(t) tunnettu; ei teilläkään, saati(m) meillä.
11. Eräät muut partikkelit: kiinni, luo, taa. Tavallinen muttei välttämätön loppukahdennus on partikkeleissa eli, kai, mikäli, peräkanaa [-kk- tai -k-], sikäli, tai, tykö, tyynni, yhä,


43
Vierassanojen asu
ympäri.
Lähinnä murteelliseksi loppukahdennus on katsottava konditionaalin yksikön 3. persoonan myönteisissä muodoissa ja passiivin 2. partisiipin yksikön nominatiivissa, esim. voisi luulla (murt. voisil luulla), hyvin tehty työ (murt. hyvin tehtyt työ). Arkisessa puhekielessä käytetään laajalti loppukahdenteisina myös aktiivin 2. partisiipin yksikön nominatiivin muotoja, esim. antanu, ei antanur ruokaa (huolellisessa yleiskielessä antanut, ei antanut ruokaa).
Vierassanojen asu
Vierassanojen ryhmät
Suomen kielen nuorissa lainasanoissa, vierasperäisissä sanoissa eli vieras- sanoissa, erottuu kolme ryhmää:
1. Yleislainat eli kotoistuneet sanat. Näitä ei tavallinen kielenkäyttäjä enää erota vierasperäisiksi, esim. kah¬
vi, 	tiikki, paraati, virus. Kotoistu- neissa sanoissa ei ole konsonantteja b, d, g, f, $, ja rakenteeltaan nämä sanat muutenkin muistuttavat kielen vanhoja sanoja; niinpä niissä ei tavata esim. semmoisia latinalaisperäisiä pääteaineksia kuin -aali(nen), -iivi(nen), -aatio. Yleislainat eivät juuri tuota kirjoitus- eivätkä ääntämispulmia.
2. Erityislainat eli varsinaiset vierassanat. Nämä ovat osin mukautuneet kotoisten sanojen äännerakenteeseen mutta voivat silti sisältää esim. konsonantin b, d, g, f, samoin kotoisille sanoille outoja konsonantti- yhtymiä ja pääteaineksia. Esim. banaani, sensaatio, triviaali, sakki, dedu- soida, Jugoslavia. Näiden sanojen oikeinkirjoitus on sillä lailla suomen mukainen, ettei esim. kirjaimia c, q, vv, x ja z käytetä (poikkeuksia watti, zeppeliini, zoologia). Erityislainat suositetaan äännettäväksi kirj oitus- tavan mukaan, mutta käytännössä ääntämys usein horjuu. Erityislainojen ja yleislainojen raja ei ole kaikilta kohdin aivan selvä. Esim. sellainen
sana kuin monttööri katsotaan tavallisesti yleislainaksi, mutta erityislainoja se muistuttaa etenkin vokaali- suhteidensa vuoksi: ensi tavussa o, toisessa ö, jommoista rinnakkaisuutta ei kotoisissa sanoissa tavata.
3. 	Vieraskieliset sanat eli sitaattilainat. Nämä kirjoitetaan kuten lähtö- kielessä ja äännetäänkin usein lähtö- kielen tapaan, monissa tapauksissa kyllä suomeen osaksi tai kokonaan- kin mukautuneina. Esim. camping [kämpig], roquefort [rokför, ransk. rokfö'r], laudatur [laudatur, lat. laudä'tur], Arkansas [ar- kansas, engl. äkansö], Leipzig [leiptsig, saks. laiptsih], Pompidou [pöpidu']- Myös alkukielen mukaiset kirjainten lisämerkit säilytetään: däjä- vu, chäteaubriand, Ärpäd, Petöfi, Dvorak. Osassa vieraskielisiä sanoja ei kirjoitustapa kuitenkaan ole alkuperäinen vaan suomeen tai yleisemmin latinalaista kirjaimistoa käyttäviin kieliin mukautettu kielestä, joka ei käytä latinalaisia kirjaimia. Esim. bylina, Tsaikovski (venäjästä), Kazantzakis (kreikasta), Huang Hua (kiinasta). Enimmät suomessa käytetyt vieraskieliset sanat ovat erisnimiä.
Seuraavassa on ohjeita erityislainojen ja vieraskielisten sanojen asusta. Niiden taivutusta käsitellään taivutus- opin puolella s. 58—60.
Erityislainat
Erityislainoissa horjuu — enimmäkseen ruotsin ääntämysmallien vaikutuksesta — osaksi sanansisäisen k:n, p:n, t:n, s:n kesto, osaksi vokaalien kesto varsinkin edempänä sanassa. Horjuntatapauksissa on syytä noudattaa seuraavia sääntöjä:
1. 	k, p, t, s kirjoitetaan ja äännetään sanan sisässä yleensä lyhyenä yksinäiskonsonanttina, esim. kaakao, arkeologia, hierarkia, orkidea, tuberkuloosi, Tsekkoslovakia; oopiumi, kampanja, imperfekti, skalpeerata, temperamentti, korporaatio; mentaliteetti, ultimaatumi, Baltia, kantoni, kantarelli, ortopedia, Portugali, romantisoida, parlamentaarinen, Argen¬


Oikeinkirj oitusoppia
44
tiina, inflaatio; kursiivi, lisensiaatti, lisens(i)oida, balansoida, intensiivinen.
Geminaatta kk, pp, tt, ss on kahdessa tapausryhmässä:
a) Suomalaisen loppuvokaalin -/ ja -ia ja johtimen -inen edellä, esim. paniikki, fysiikka, psyykkinen, hierarkkinen; kyklooppi; baltti (ja sen johdos balttilainen), parlamentti, eksoottinen, automaatti, automaattinen (ja sen johdos automaattistua); gneissi, balanssi, pikkelssi, varianssi. s on pitkän vokaalin jäljessä kuitenkin lyhyt, esim. fraasi, beesi 'beige’, analyysi. — Sanojen psyyke, delta ja tempo loppuvokaali ei ole suomalainen vaan lähtökielestä (kreikasta, italiasta) peräisin; siksi lyhyt k, t ja /?.
b) Sananloppujen -eli, -eri, -ori edellä, esim. tuberkkeli, eetteri, kraatteri, skootteri, promoottorireettori. s on tällöin kuitenkin lyhyt, esim. sponsori, kursorinen.
Kaksoiskonsonantti on pääsäännöstä 1 poikkeavasti mm. sanoissa kulttuuri, montteerata ja monttööri, ooppera, parkkeerata, pönttöni, samppanja. Nämä sanat eivät ole puhtaita erityislainoja vaan ainakin puolittain yleislainan luonteisia.
2. Sanan ensi tavun vokaalin kirjoitusasu on yleensä vakiintunut tai vakiintumassa lyhyeksi tai pitkäksi: siten toisaalta farao, humus, kvasi- (esim. kvasitieteellinen), tabu, virus, veto-oikeus, toisaalta beeta, eebenpuu, fooni, foorumi, koolibakteeri, leegio, liila, luumen, sooni. On vain muistettava ääntääkin kirjoitusasun mukaisesti lyhyt vokaali esim. sanoissa bonus, karies, laser, kalium, natrium, radon (ei »boonus», »kaaries», »laa- ser» jne.). Poikkeuksena ovat sellaiset suomen kannalta lähinnä vieraskielisiksi katsottavat sanat kuin latinan (imaaliskuun) idus [i-], italian strada [sträda].
3. Kauempana sanassa horjuu varsinkin viimeistä edellisen tavun vokaa¬
li 	(joka vastaa ruotsin painollista vokaalia). Se kirjoitetaan ja äännetään yleensä pitkäksi, esim. banaali, sosiaali /huolto, -demokraatti, bengaa- litikku, kemikaali, aristoteelinen, mo¬
duuli, vinyyli; intiimi, imaami, modeemi, toteemi, aksiooma; helleeni, neutriino, kamiina, legioona; sekundaari, ampeeri, figuuri; naiivi, skandinaavi. Samoin suomalaisten johdinainesten -inen ja -ikko edellä, esim. sosiaalinen (vaikka sosialismi, sosialisoida), hygieeninen, skandinaavinen, mekaaninen, mekaanikko (myös mekaaninen-saxian johdoksessa mekaanistaa, jonka rinnakkaismuoto on lyhyt-ödlinen mekanisoida).
Lyhyt vokaali on kahdessa tapaus- ryhmässä:
a) Kun (johdinainesta lukuun ottamatta) viimeinen tavu alkaa konsonantilla b, d, g, f, esim. mikrobi, ameba, aladobi; balladi, biosidi, invalidi, metodi (ja metodinen), torpedo; intrigi, eleginen, kollega, synagoga, biologi (ja biologinen); filosofi (ja filosofinen), typografi (ja typografinen). Huom. toisaalta pitkä vokaali sellaisissa sanoissa kuin paraabeli, kaliiberi, kateederi (b, d ei aloita viimeistä tavua).
b) Sananlopuissa -oli, -omi, -oni, -ori ( + mahdollinen johdinaines), esim. petroli, symboli (ja symbolinen), melankolinen; ekonomi (ja ekonominen), symptomi, autonominen, aksiomi (vaikka aksiooma); neutroni, tamponi, harmoni (ja harmoninen), lakoninen, asetoni, makaroni, filharmonikko, sinfonikko; kursorinen, retorinen, obligatorinen.
Pääsäännöstä 3 poikkeavasti on lyhyt vokaali vakiintunut myös sanoihin alkali (ja ai kai inen), alkovi, bitumi, evankelinen, kameli, kaneli, kolera, sikari, joista monet ovat yleislainan luonteisia. Lyhyt vokaali on samaten sanoissa iranilainen ja uralilainen (nimien Iran ja Ural johdoksia) sekä eräissä kansallisuuden- ja kielennimis- sä, esim. bengali (vaikka bengaali- tikku), suahili t. suaheli, tamili, voguli. Pitkä vokaali on kohdasta b poikkeavasti yleislainoissa pistooli ja postiljooni. — Yhdellä kirjaimella pitkä vokaali merkitään sellaisissa sitaattilainoissa kuin abiturus [-tu-], ballerina [-ri-], diabetes [-be-], digitalis [-tä-], psoriasis [-ä-].
4. 	-/o-loppuiset sanat jakautuvat


45
Vierassanojen asu
kahteen ryhmään:
a) -tio, -sio -lopun edellä vokaali on yleensä pitkä, / kuitenkin lyhyt, esim. sensaatio, obligaatio, sekreetio, evoluutio, invaasio, koheesio, alluusio; traditio, oppositio, elisio.
b) Muissa tapauksissa noudatetaan sääntöä 3 ja sen alasääntöjä, ikään kuin -io olisi suomalainen johdinaines, esim. toisaalta solaario, planetaario, toisaalta kollegio, auditorio.
5. 	-/tf-loppuisissa sanoissa on kolmanneksi viimeisen tavun vokaali lyhyt, esim. aralia, akasia, araukaria, globelia, valkyria; Bulgaria, Australia, Skandinavia, Polynesia, Kaukasia (kuitenkin Euraasia = ’ Eurooppa + Aasia’).
Vierassanojen asua koskee myös kysymys ns. suhu-s:n merkitsemisestä erityislainoissa ja sellaisissa vieraskielisissä sanoissa, jotka ovat peräisin latinalaista kirjaimistoa vailla olevista kielistä, varsinkin venäjästä. Viime vuosisadan lopusta asti tämän äänteen merkkinä on yleisesti käytetty kahden kirjaimen yhtymää sh, mutta melkein yhtä kauan on sen rinnalla ollut käytössä »hatullinen» ^-kirjain s. Varsinkin 1930-luvulta lähtien ^-kirjainta on suositettu sh:n sijaan sen yleisperiaatteen mukaisesti, että suomessa yhtä äännettä vastaa yksi, aina sama kirjain.
s on sen jälkeen yleistynyt varsinkin tietokirjallisuuteen ja osaan lehdistöä, ja se onkin nykyään katsottava suhu- s:n ensisijaiseksi merkiksi; vain jos pakottavat painotekniset tms. seikat vaativat, se voidaan korvata sh: 11a. Sen mukaan ovat normaaleja kirjoitustapoja esim. Saahi, Sakki, Samaani, seikki, Seriffi, killinki, bolsevikki, geiSa, kaSmir, paSSa (arvonimi; vrt. ruokalajin nimeen pasha, joka kirjoitetaan ja äännetään s/i:llisena), tsekki, Tsekkoslovakia, samoin venäläisten nimien asut Sahmatov, TSehov, VySinski, VytSegda. Lukuisissa erityislainoissa s on tosin vaihtunut tavalliseksi s:ksi, joka on vanhastaan yleisen ääntämyksen mukainen, eilisinä suositetaan nykyään kirjoitettavaksi mm. sanat sakaali, saketti, sampoo, snautseri, attasea, hasis, klisee,
pinseri, retusoida, borssi (= borStS- keitto), fetissi, gulassi, pastissi, tussi, samoin sentyyppiset sanat kuin kollaasi, montaasi, plantaasi, reportaasi, sabotaasi, prestiisi. Myös kirjoitustavat sekki ja sokki ovat Sekin ja Sokin rinnalla käyttökelpoisia. — Englanninkieliset sitaattilainat säilyttävät sh:nsa, esim. sherry (mahdollinen asu myös serri), show.
Vastaavan soinnillisen äänteen merkki on z (mieluummin kuin zh). Erityislainoissa se tulee kyseeseen vain harvoin, esim. dionkki, maha- radia (myös dSonkki, maharadSa). Sitä tarvitaan kuitenkin monesti venäläisiä nimiä kirjoitettaessa, esim. Zu- kov, Niini Novgorod, Breznev.
Pientä poikkeamaa periaatteesta »yksi äänne — yksi kirjain» on merkinnyt se, että vierassanojen grt-yhtymässä on g yleisesti äännetty äng-äänteeksi ruotsin mallin mukaan. Esim. magneetti [magnetti], signaali, resignoitua, impregnoida, kognitio (toisaalta kirjoitusasun mukaan tavallisesti prognoosi, diagnoosi). Varsinkin englannin ääntämysmalli on vaikuttanut sen, että nykyään kuulee myös kirjai- menmukaista ääntämystä [magnetti], [signäli] jne. Se on katsottava täysin hyväksyttäväksi; tulevaisuudessa se ehkä on normaaliääntämys.
Vierassanojen asuun, vaikkei varsinaisesti oikeinkirjoitukseen ja ääntämykseen, liittyy vielä yksi kysymys: pääteainesten korvautuminen suomessa. Pyrkimyksenä on ollut, että jos vierasperäinen johdos luontevasti liittyy suomessa käytettyyn kantasanaan, käytetään suomen mukaista johdinta. Siten voidaan suosia ominai- suudennimityyppiä aktiivi(su)us, intii- miys, stabiilius (tyypin aktiviteetti, intimiteetti, stabiliteetti sijasta); toisaalta -teetti säilyy sellaisissa sanoissa kuin antikviteetti, kuriositeetti, jotka eivät ominaisuudennimen tavoin kytkeydy suomessa käytettyihin adjek- tiiveihin. Samaan tapaan voidaan adjektiivikantaisina verbijohdoksina käyttää tyyppejä liberaalistaa ja liberaalisia, mekaanistaa ja mekaanistua


Oikeinkirjoitusoppia
46
(tyyppien liberalisoi/da, -tua, meka- nisoi/da, -tua asemesta), haluttaessa myös automaattistaa ja automaattis- tua (= automatisoi/da, -tua). Joskus rinnalla on toisentyyppinen johdos: neutraloida = neuraalistaa (asun neutralisoida sijasta). Selvästi substantiivi- kantaiset johdokset ovat taas mieluummin tyyppiä moottoroida, standardoida, symboloida, teorioida kuin motorisoida, standardisoida, symbolisoida, teoretisoida. Tätä kielilautakunnan suosittamaa yleisperiaatetta noudattaen on tämän kirjan hakemistoon otettu jokunen sellainenkin suomalaisi ohtoinen asu, jota vielä esim. Nykysuomen sivistyssanakirja ei tunne.
Entä onko käytettävä adjektiivien asuja radikaalinen vai radikaali, primitiivinen vai primitiivi, sekundaarinen vai sekundaari, abstraktinen vai abstrakti? Kysymys koskee lähinnä adjektiivityyppejä, joiden loppuna on -aali(nen), -iivi(nen), -aari(nen), -ti(nen). Useimmat tämäntyyppiset adjektiivit ovat vanhastaan olleet -inen-loppuisia, esim. intellektuaalinen, minimaalinen, teatraalinen; konstruktiivinen, positiivinen; autoritaarinen, polaarinen; eklektinen, poliittinen. Muutamista, varsinkin tavallisimmista adjektiiveista ovat -/-loppuiset asut kuitenkin jo kauan olleet yleisiä tai yksinomaisia, esim. banaali, triviaali; naiivi; vulgaari; korrekti, elegantti. Tällaisten sanojen vastineet ovat johtimettomia myös Euroopan valtakielissä, esim. banaali = ruotsin, saksan, englannin ja ranskan banal (vrt. toisaalta poliittinen = ruotsin politisk, saksan politisch, englannin political, ranskan politique). Viime aikoina on samantyyppisiä muiden kielten mallisia lyhyitä asuja ruvennut esiintymään yhä enemmän, niin että käytännössä on tavallista semmoinen rinnakkaismuotoisuus kuin alkuun mainituissa sanapareissa.
Kielilautakunta käsitteli lyhyitä asuja v. 1968 ja katsoi niiden yleistymiseen liittyvän eräitä haittoja: ne voivat peittää suomesta substantiivin ja adjektiivin eron (esim. pareissa potentiaali — potentiaalinen, palataali
— 	palataalinen, offensiivi — offensii- vinen), ja on nähty niiden leviävän
sellaisiinkin tapauksiin, joissa johti- mettomuudella ei ole mallia muissa kielissä (esim. »dynaami», »spesifi»). Näistä syistä lautakunta päätti suosittaa suurta varovaisuutta lyhyiden muotojen suhteen, ja suosituksen mukaisia ovat myös Nykysuomen sivistyssanakirjan hakusanat. Tämän kirjan hakemistossa on yleisperiaatteena ollut sama varova linja. Kuitenkin on otettu huomioon kielilautakunnan suositukseen liittyvä huomautus: »myös lyhyemmät muodot ovat mahdollisia sellaisista sanoista, jotka muissa uusissa kielissä ovat samoin lyhytmuotoi- sia — - ja jotka eivät ole suomessa käytetyistä substantiiveista j ohdet- tuja». Sen mukaisesti hakemistossa toisinaan mainitaan Nykysuomen sivistyssanakirjasta puuttuva lyhempikin asu, jos se on päässyt yleiseen käyttöön eikä ole torjuttava kieli- lautakunnan tarkoittamassa mielessä.
Vieraskieliset nimet
Ne vieraskieliset sanat, joiden asu voi tuottaa pulmia, ovat yleensä erisnimiä. Henkilönnimet ovat siitä puimattomia, että sukunimet säilytetään aina ja etunimetkin tavallisesti alkukielen mukaisessa kirjoitus- ja ääntöasussa. Ääntämyksessä ovat tosin lievät mukautukset suomeen tavallisia. Esim. Runeberg ääntyy tavallisesti [runeber] ja SostakovitS [SostakövitS]; vain erityisen huolellisessa ääntämyksessä käytetään alkukielen mukaisia ääntämyksiä [runebärj], [Sastakö'vit§]. Hallitsijoiden nimet kuitenkin on tapana suomalaistaa, esim. Kaarle Kustaa, Olavi, Eerik, Vilhelm, Elisabet (ei »Carl Gustaf, Olav, Olof, Erik, Wilhelm, Elizabeth»). Sääntö ei välttämättä koske muita ruhtinaallisia; esim. Englannin nykyinen kruununperillinen on prinssi Charles, ja vasta kuninkaana hänestä tulee Kaarle III. Espanjan nykyinen hallitsija Juan Carlos olisi saman mukaisesti Juhana Kaarle; tässä tapauksessa tosin espanjalainen asu on käytännössä vallitsevana. Muista ulkomaisista merkkihenkilöistä käytetään suomalaistettuja etunimiä vain poikkeuksellisesti, hyvin vankan perin¬


47
Vierassanojen asu
teen tukemana, esim. Martti Luther, Tuomas Kempiläinen. Sen sijaan on tapana suomalaistaa 1800-luvulla ja varsinkin sitä varhempina aikoina eläneiden, erityisesti suomenkielisten tai -mielisten kansallisten merkkimies- temme etunimet, esim. Sakari Topelius, Juhana Vilhelm (myös Johan Vilhelm) Snellman, Kristfrid Ganan- der (mieluummin kuin Christfrid G.). Tarkempia neuvoja tällaisista tapauksista antaa Taito Piiroisen toimittama kirjanen »Historian etunimistöä» (Tietolipas 44, Seinäjoki 1967).
Useimmat paikannimet pysytetään samoin alkukielisessä asussa. Eräillä vieraskielisillä nimillä on kuitenkin vakiintuneet suomalaisasut, ja niitä on syytä jatkuvasti käyttää, esim. Luulaja (ruots. Luleä), Juutinrauma (ruots. ja tansk. Öresund), Lyypekki (saks. Liibeck), Iso Karhujärvi (engl. Great Bear Lake), Kiova (ven. Kijev). Tämä koskee myös Pohjois-Ruotsin ja -Norjan, Neuvostoliitolle luovutetun Kaakkois-Suomen ja Neuvosto- Karjalan nimistöä, esim. Kaaresuvan- to (ruots. Karesuando), Koutokeino, Vesisaari (norj. Kautokeino, Vadsö), Käkisalmi, Kuokkala (ven. Priozersk, Repino), Paatene, Karhumäki (ven. Padany, MedveZjegorsk). Tavallisesti käännetään sitä paitsi vieraskielisen nimen jälkiosana oleva paikan laatua osoittava sana, esim. Luneburginnum-
mi, Victorianjärvi, Gibraltarinsalmi. Siltäänkin käytetyt paikannimet mukautuvat suomeen äänteellisesti hiukan yleisemmin kuin henkilönnimet, esim. Alger [alger t. alze'], Alabama [alabama, engl. äbbä'm3], Göttingen [göttiggen, saks. götirjpn]. Ääntämyksestä on runsaanlaisesti esimerkkejä hakemisto-osassa.
Suomenruotsin mukaisesti kuulee usein äännettävän kaksois-Avn, -p:n, -t:n, -s:n sellaistenkin kielten nimissä, joihin tällainen kahdennus ei kuulu. Kahdennusta olisi vältettävä ja äännettävä siis kirjoitusasun mukaisesti esim. Malta, Dante, Puerto Rico [puerto riko], Lysenko, Baikal, ei »maitta», »dantte» jne.
Jos lähtökielessä ei käytetä latinalaista kirjaimistoa, nimet joudutaan siirtämään latinalaiseen kirjainasuun: translitteroimaan (kirjain kirjaimelta) tai transkriboimaan (kirjainkirjoitusta vailla olevista kielistä, suunnilleen ääntämyksen mukaisesti). Euroopan kielistä tulevat kyseeseen venäjä, bulgaria, serbiä, makedonia ja kreikka; Euroopan ulkopuolella (Aasiassa ja Afrikassa) tällaisia kieliä on lukuisia.
Venäjän kirjaimet vaihdetaan vastaaviin latinalaisiin. Suurin osa tapauksista on selviä, mutta seuraavien kirjainten vastineet on erikseen huomattava:
e, e = e konsonantin jäljessä, esim. Turgenev (TypreHeB), Dnepr (/jHenp), Orel (Opeji)
je sanan alussa sekä vokaalin ja i>:n, b:n jäljessä, esim. Jelisejev (EjinceeB), Solovjev'(CojiOBbeB)
TK = z, esim. Breznev (BpeÄHeB)
3 = z, esim. Krasnaja Zvezda (KpacHan 3Be3fla) m,m = i, esim. Ivanov (Mbbhob), Podgornyi (IIoAropHbiH) mm = i sanan lopussa, esim. Vysinski (BbiuiMHCKHM) ij sanan sisässä, esim. Molnijski (Mojihmmckmm) x = h, esim. Solohov (IHojioxob) ij = ts, esim. Tsygankin (IJbiraHKMH) h = t$, esim. Tsaikovski (^aMKOBCKMii) m = sts, esim. Hrustsev (XpymeB)
jää vaille merkkiä, esim. Objedkin (06i>eAKMH) bi = y, esim. Kosygin (KocbirHH)
b jää vaille merkkiä, esim. Gogol (Torojib), Gorki (TopbKHii)
3 	= e, esim. Etapov (3TanoB) k) = ju, esim. Tseljuskin (HejnocKMH) h = ja, esim. Koljadenkov (KojiHfleHKOB)


Oikeinkirjoitusoppia
48
Edellä olevat merkintätavat ovat nimenomaan yleiskieleen tarkoitettuja. Mm. kielitieteellisissä esityksissä käytetään osaksi toisenlaisia merkintöjä (mm. c, ä ja se ts:n, ts:n ja stS:n sijasta, iitn vastineena aina j), mutta ne eivät kuulu yleiskieleen.
Bulgarian kirjaimet ovat melkein samat kuin venäjässä, ja ne voidaan yleensä korvata samalla tavoin. Kuitenkin burgarian e = e, |mi= j, hm!= i, t = a, b = j.
Serbian kirjaimet voidaan korvata Jugoslaviassa käytössä olevan serbo- kroatian latinalaisen aakkoston mukaisesti. Suunnilleen samalla lailla voidaan korvata myös makedonian kirjaimet.
Kreikkaa, sekä klassista että uus- kreikkaa, on paras translitteroida suurin piirtein yhtenäisen järjestelmän mukaan, vaikka uuskreikkalaisista nimistä näkee toisinaan myös tran- skriptioasuja, jotka ovat lähempänä ny ky ääntämystä. Tämän järjestelmän yksityiskohdista voidaan mainita seuraavat: kreikan x = kh (uuskreikassa kuitenkin h), <t> = f, d = Ah, y = g, S = d, 0 = b (uuskreikassa v), f = ks, J (spiritus lenis) jää merkittä, c (spiri- tus asper) = h (uuskreikassa kuitenkin merkittä), v = tavallisesti y (uuskreikassa /), vokaalin jäljessä u (uuskreikassa osaksi v), i = / (myös uuskreikassa vokaalin jäljessä), 17 = e (uuskreikassa f). Tämän mukaisesti päädytään klassista kreikkaa translitteroitaessa esim. asuihin Herakleion, Aigina ja Hydra, uuskreikkaa translitteroitaessa vastaavasti asuihin Irak- leion, Aigina ja Idra (ääntämystä vielä enemmän mukailevat transkrip- tioasut kahdesta ensimmäisestä olisivat »Iraklion» ja »Ejina»).
Kaukaisemmista kielistä on mainittava erityisesti kiina ja japani. Suomalaisessa tekstissä on käytetty tavallisesti asuja, joiden pohjana ovat olleet englannin mukaiset transkriptioasut mutta joissa on tehty eräitä mukautuksia suomeen.
Kiinan osalta tilanne on muuttunut, kun kiinalaiset itse rupesivat vuonna 1979 käyttämään nimiensä latinalaista- miseen omaa kehittämäänsä ns. pi-
nyin-järjestelmää. Sitä on suomen kielen lautakunnan suosituksen mukaan syytä käyttää nykyään myös meillä, vaikka kirjainten äännearvot pinyi- nissä ovatkin osin outoja suomen oikeinkirjoitukseen tottuneelle. Muutamia näytteitä rinnan pinyinin mukaisista kirjoitusasuista ja meillä vanhastaan käytetyistä asuista, jotka samalla ovat opastaneet varsinkin konsonanttien osalta suunnilleen oikeaan ääntämykseen: Yunnan (= ent. Jynnan), Jiangxi (= ent. Kiangsi), Shandong ( = ent. Santung), Zhejiang (= ent. TSekiang), Deng Xiaoping (= ent. Teng Siao-ping). Historiallisista nimistä ja kaikkein tutuimmista paikannimistä voidaan kuitenkin jatkuvasti käyttää entisiä asuja. Tämmöisiä tapauksia ovat henkilönnimistä esim. Konfutse, Laotse, Mao Tse-tung (pi- nyinissä Mao Zedong) ja paikannimistä esim. Hongkong (Xianggang), Kanton (Guangzhou) ja Peking (Beijing).
Japanin nimet kirjoitetaan kieli- lautakunnan 1957 antaman suosituksen mukaan niin, että eräät englantilaistyyppisen hebonshiki-transkrip- tion kirjaimet vaihdetaan suomen oikeinkirjoituksen mukaisiksi: sh > s, ch > t$, j > dz, y > i, vv > v. Esim. Tsusima (= hebonshikin Tsushima), Fudiisan (Fuji-san), KiuSu (Kyushu), Kanazava (Kanazawa). Tätä suositusta voidaan edelleen noudattaa, vaikka kiinalaisissa nimissä tapahtuneen nor- minmuutoksen jälkeen tuntuu mahdolliselta käyttää rinnakkaisjärjestelmänä hebonshikiakin. Totunnaisessa asussa joudutaan joka tapauksessa pysyttämään eräät tutuimmat nimet, esim. Tokio (= hebonshikin Tokyo), Jokohama (Yokohama), Kioto (Kyo- to).
Useiden Afrikan ja Aasian maiden nimien latinalaistamiseksi on kansainvälisessä käytössä englannin mukainen kirjoitusjärjestelmä. Tällaisia maita ovat Afrikassa Etiopia, Aasiassa Bangladesh, Burma, Intia, Iran, Koreat, Nepal, Pakistan, Sri Lanka ja Thaimaa. Ranskan mukainen järjestelmä taas on tavanomainen Kamput- sean ja Laosin nimiä latinalaistet¬


49
Konekirjoitustekstin seikkoja
taessa. Useimpien arabimaiden nimis- töntuntijat ovat sopineet englannin mukaisesta arabialaisnimien kirjoitustavasta, mutta erityisesti läntisim- missä arabimaissa on vanhastaan käytetyllä ranskan mukaisella kirjoitustavalla vankka jalansija. Israelin nimille, jotka ovat hepreankielisiä, on maan hallitus vahvistanut oman lati- nalaistusjärjestelmän. Näitä kansainvälisessä käytössä olevia järjestelmiä voidaan käyttää suomessakin, vaikka ne eivät meikäläisen oikeinkirjoituksen kannalta ole kaikilta kohdin suinkaan ihanteellisia. Tutuimmat nimet voidaan silti jättää meillä vanhastaan käytettyihin sovinnaisasuihin.
Konekirjoitustekstin seikkoja
Konekirjoitustekstillä on joitakin erityispiirteitä, jotka kirjoittajan on hyvä ottaa huomioon.
Konekirjoituksessa on yhä yleisemmin siirrytty vasensuorajärjestelmään: kappaleiden alkua ei osoiteta sisennyksellä, ja esim. kirjeen allekirjoituskin voi alkaa tekstin vasemman reunan tasasta (ei siis ole keskellä riviä tai sen oikeassa laidassa kuten tavallisesti ennen). Kappalejako osoitetaan tässä järjestelmässä jättämällä kappaleiden väliin tyhjä rivi. Jos kappaleen viimeinen rivi osuu täytenä sivun loppuun ja seuraavalla sivulla alkaa uusi kappale, joudutaan käyttämään erityistä merkkiä, »lukkoa» (—/), osoittamaan kappaleen loppu- kohtaa. Vasensuorajärjestelmässäkin voidaan esim. otsikot ja alaotsikot aloittaa eri sarakeviivalta kuin teksti, tällöin tekstin vasemmalta puolen. Tarvittaessa tekstiä voidaan selventää sisennyksin.
Vasensuorajärjestelmä on levinnyt standardien perusteella varsinkin liike- kirjeenvaihtoon ja asiakirjoihin. Sen rinnalla käytetään kuitenkin jatkuvasti myös kirjoitustapaa, jossa kutakin kappaletta on sisennetty muutaman kirjaimen verran ja otsikot alkavat joko tekstin tasosta tai niin, että ne sijoittuvat keskelle riviä. Ensimmäinen kappale tosin voi jäädä sisentä¬
mättä, varsinkin jos otsikko on sisen- tämätön. Näitä tapoja on aihetta noudattaa erityisesti painettavaksi aiotuissa teksteissä; ne helpottavat ladontaa kohdissa, joissa painoalan käytänteet ovat erilaiset kuin konekirjoituksen. Samoja tapoja käytetään yleisesti myös esim. tutkielmatekstissä ja yksityiskirjeissä, samoin aina käsin kirjoitettaessa. Jos tutkielmatekstissä on rivien välissä kaava, sääntö tai esimerkkilause, saadaan tällä lailla yksiselitteisesti ilmi sekin, onko seu- raava teksti edellisen kappaleen jatkoa (sisentämättä) vai aloittaako se uuden kappaleen (sisennettynä). Tyhjä rivi puolestaan vapautuu osoittamaan, että tekstissä alkaa uusi, itsenäinen kappalejakso. Tämän kappalejakson ensimmäinen rivi jätetään sisentämättä, jos ei tekstin ensimmäistä riviäkään ole sisennetty.
Konekirjoitteessa voidaan käyttää myös erilaisia tähdennyskeinoja, joista osa on mahdollisia käsikirjoituksessakin. Yksi tapa on harvennus; sillä voidaan kiinnittää huomiota johonkin tärkeään tekstin kohtaan. Harvennettujen sanojen molemmin puolin jätetään selvyyden vuoksi kolme välilyöntiä. Toinen tapa on alleviivaus. Sitä voidaan käyttää paitsi tähdennyksiin myös osoittamaan esim. kielitieteellisessä tekstissä kielen sanoja ja muita kielenaineksia, kirjallisuustieteellisessä tekstissä taas kirjallisten tuotteiden nimiä. Alleviivaus vastaa paino- tekstin kursiivia; joskus käytetään myös kaksinkertaista alleviivausta, joka puolestaan vastaa tavallisesti painotekstin lihavointia. Isoja kirjaimia voidaan käyttää varsinkin otsikoissa, samoin korvaamaan painotekstin kapiteelia esim. lähdeluettelon tekijännimissä. (Kapiteelilla tarkoitetaan pienten kirjainten korkuisia isoja kirjaimia. Erisnimet kuitenkin aloitetaan kapiteelissakin normaalilla isolla kirjaimella. Esim. Koskimies, Rafael.)
Painoon menevässä tekstissä käytetään yleensä kaksin- tai kolminkertaista rivinväliä, ei pienintä eli »ykkösväliä». Tällöin rivien väliin on helppo tehdä välttämättömät korjaukset ja


Oikeinkirj oitusoppia
50
lisäykset. Isohko rivinväli on tavanomainen myös tutkielmatekstissä ja käypä esim. yksityiskirjeissä. Liikekirjeenvaihdossa ja asiakirjoissa on yleisesti siirrytty pienimpään rivinväliin. Jos kappaleet eivät ole pitkiä ja ne on erotettu tyhjällä rivillä, on tällainenkin tiheä teksti tarpeeksi helppolukuista.
Hankaluutta tuottaa se, että kirjoituskoneista puuttuu eräitä kirjaimia ja merkkejä. Pahin puute on se, että ajatusviiva joudutaan korvaamaan yhdysmerkillä. Tästä puutteesta selvitään sillä, että ajatusviivana käytetyn yhdysmerkin molemmin puolin jätetään konekirjoitteessa välit. Tämä koskee sellaisiakin tapauksia kuin Helsingin—Kuopion lentoreitti, 4—5 mk, 10—12-vuotiaat, koneella kirjoitettuna:
Helsingin - Kuopion lentoreitti
4 	- 5 mk 10 - 12-vuotiaat Huomattakoon viimeisen esimerkin kirjoitustapa: jälkimmäisen yhdysmerkin edessä ei ole väliä (se on yhdysmerkin tehtävässä, eikä edeltävään ilmaukseen käsin kirjoitettaessa ja painotekstissä kuuluisi välejä). Ainoana poikkeuksena ovat tapaukset, joissa ajatusviiva osoittaa puuttuvia markkoja tai pennejä. Silloin ei väliä jätetä koneella kirjoitettaessakaan:
7,- -,50
Myös heittomerkki puuttuu kirjoituskoneista. Se saadaan käyttämällä akuuttia O tai pystyä pilkkua ('), jollainen on jokaisessa koneessa. Vielä enemmän painotekstiä muistuttava vaikutelma saadaan, jos käytetään rivin tasosta nostettua nuppipäistä pilkkua (’).
s ja z -kirjainten »hattu» saadaan usein akuutin (') ja graviksen (v) yhdistelmästä. Jos yhdistelmä johtaa sir- kumfleksiin O, on hattu tehtävä käsin. Ranskan sedilji saadaan tavallisesta pilkusta , (e). Saksan u:n pistepari voidaan korvata lainausmerkeillä ja viron ö:n ja espanjan n:n kaari sir- kumfleksilla tai puoli askelta korotetulla yhdysmerkillä, mutta täsmällisempi vaikutelma saadaan näissäkin tapauksissa lisäämällä puuttuvat mer¬
kit käsin.
Prosentin ja promillen merkin korvikkeena voidaan käyttää o:n, vinoviivan ja yhden tai kahden o:n yhdistelmää (o/o, o/oö).
Viitteiden ja lähdeluettelon kirjoitustapa
Tutkielmatekstille — sekä erilaisille opintotutkielmille että varsinaiselle tieteelliselle tutkimukselle — ovat ominaisia mm. alaviitteet: numeroidut sivujen alareunaan tai joskus esityksen loppuun sijoitetut pikku kappaleet, joissa esitetään pääjuoneen liittyviä lisätietoja ja huomautuksia, toisinaan myös tiedon lähteitä. Viime aikoina on tosin tullut yhä yleisemmäksi, että lähdeviitteet sijoitetaan itse tekstiin eikä alaviitteiksi. Alaviitteiden numerointi alkaa l:stä joko kullakin sivulla tai koko tutkielmassa tai kirjan laajuisen tutkimuksen kussakin luvussa. Viitenumero kirjoitetaan tekstiin konekirjoitteessa puoli riviaskelta korotettuna; se tulee ilman väliä edellisen sanan tai välimerkin jälkeen (ei koskaan välimerkin edelle).
Jos alaviitteet ovat samalla sivulla kuin tekstin viitenumerot, ne erotetaan tekstistä 2—3 cm:n pituisella viivalla. Viitteet kirjoitetaan askelta tiheämmällä rivinvälillä kuin varsinainen teksti; ne alkavat isolla kirjaimella ja päättyvät pisteeseen. Silloin kun viitettä on pakko jatkaa seuraavalle sivulle, se katkaistaan jatkumisen merkiksi keskeltä virkettä. Seuraavalle sivulle voidaan viitteen päälle tuleva viiva kirjoittaa tällöin selvyyden vuoksi koko rivin pituiseksi. — Toinen mahdollisuus on sijoittaa kaikki alaviitteet tekstin tai sen yksityisten lukujen jälkeen.
Kirjoitettiinpa lähdeviitteet itse tekstiin tai alaviitteiksi, niissä voidaan noudattaa kahta tapaa, joista jommankumman mukainen on myös esityksen loppuun tuleva lähdeluettelo. Vanhempi tapa on ilmoittaa tekijän nimi (jos tekijä on tiedossa), teoksen tai kausijulkaisun nimi (tavallisimmat


51
Viitteiden ja lähdeluettelon kirjoitustapa
usein lyhennettyinä), kausijulkaisun osa tai vuosikerta sekä sivu tai sivut. Tekijän etunimeä ei tarvitse mainita, paitsi jos alalla on useita samasuku- nimisiä kirj oittaj ia. T avallisimmin
tekstinsisäinen lähdeviite sijoitetaan sulkeisiin (yhteen virkkeeseen tai virkkeen kohtaan viitatessaan virkkeen sisään, muuten omaksi virkkeekseen), alaviitteessä oleva lähdemerkintä omaksi virkkeekseen ilman sulkeita. Esimerkkejä tekstinsisäisistä lähdeviitteistä:
a) Ilmiö on kantasuomalainen (Osmo Ikola, Sananjalka 1 s. 51; Posti, Vir. 1961 s. 357; Rapola, SKH I s. 74 ja Vanha kirjasuomi s. 23).
b) [Useita virkkeitä käsittävä jakso, jonka jälkeen piste ja virkkeisiin yhteisesti kohdistuva lähdeviite:] (Jutikkala, Oma maa 1 s. 172 ja 2 s. 265; Törnqvist—Ryönänkoski, mts. 2 s. 202—203; Paasivirta, Suomi ja Eurooppa s. 141.)
c) Kuten Posti (Vir. 1961 s. 357) on
huomauttanut, .
Esimerkin c kaltaisessa tapauksessa lähdeviite on mieluimmin heti tekijän- nimen jälkeen eikä tekijännimeä missään tapauksessa toisteta viitteessä.
Alaviitejärjestelmän mukaan esimerkki a kirjoitettaisiin näin:
d) Ilmiö on kantasuomalainen.1
1 Osmo Ikola, Sananjalka 1 s. 51; Posti, Vir. 1961 s. 357; Rapola, SKH I s. 74 ja Vanha kirjasuomi s. 23.
Jos tekijä ei ole tiedossa, mainitaan teoksen, harkinnan mukaan myös kirjoituksen nimi seuraavaan tapaan:
e) 	Tämä seikka on tullut puheeksi sekä virallisessa että epävirallisessa keskustelussa (esim. Lukion opetus- suunnitelmatoimikunnan mietintö II A s. 40; Opetussuunnitelman erikoisuuksia, HS 1.3.1979 s. 13).
Sanakirjatietoihin voidaan muka- vimmin viitata käyttämällä tekijän nimeä tai teoksen nimen lyhennettä ynnä lyhennettä s.v. (= sub voce):
0 - - (Hirvensalo s.v. schlagen; NS s.v. lyödä).
Toinen, uudempi tapa on se, että
mainitaan vain tekijän (sen puuttuessa teoksen tai kirjoituksen) nimi, ilmestymisvuosi ja sivu. Jos lähteenä on käytetty useita samana vuonna ilmestyneitä saman tekijän teoksia tai kirjoituksia, ne erotetaan toisistaan pienin kirjaimin, esim. 1980a, 1980b. Kaikki muu teoksia tai kirjoituksia koskeva tieto tulee lähdeluetteloon. Edellä esitetyt lähdeviitteet olisivat tämän järjestelmän mukaan seuraavan näköisiä:
a) Ilmiö on kantasuomalainen (Osmo Ikola 1959: 51, Posti 1961: 357, Rapola 1965: 74, 1969: 23).
b 	) . (Jutikkala 1958a: 172,
1958b: 265, Törnqvist—Ryönänkoski 1958: 202—203, Paasivirta 1978: 141.)
c) Kuten Posti (1961: 357) on huomauttanut, .
d 	) keskustelussa (esim. Lu¬
kion opetussuunnitelmatoimikunnan mietintö 1977: 40, Opetussuunnitelman erikoisuuksia 1979: 13).
e  ) (Hirvensalo 1963 s.v. schlagen, NS 1954 s.v. lyödä).
Harkinnan mukaan voi kummankin tyyppisten lähdeviitteiden alkuun panna sellaisia lisäsanoja kuin esim., ks. (tarkemmin), ainakin, vrt. (kuitenkin), esim.
— 	— (ks. tarkemmin Posti, Vir. 1961 s. 357).
Kehottava lyhenne ks. osoittaa silloin, että mainitusta kohdasta lukijan nimenomaan sopii etsiä lisätietoja tai -perusteluja. Lyhennettä vrt. käytetään vain jos viitekohdassa esitetty tieto ainakin osaksi poikkeaa tekstissä esitetystä.
Lähdeluetteloiden merkintätavat vaih- televat jonkin verran. Seuraavassa esitellään eräitä yleisesti käytettyjä malleja.
Vanhemman tyyppisessä lähdeluettelossa mainitaan ensin tekijä (jos sellainen on tiedossa) joko tavallisin kirjaimin tai painotekstin kapiteelia vastaavin isoin kirjaimin. Tavallisia kirjaimia seuraa pilkku, isoja ei. Jos kyseessä on teos, seuraa tämän jälkeen teoksen nimi (sitä ennen teoksesta ehkä käytetty lyhenne) ja painos, jos se ei ole ensimmäinen. Johonkin sar¬


Oikeinkirjoitusoppia
52
jaan kuuluvasta teoksesta mainitaan sarjan nimi tai sen lyhenne ynnä osan numero. Lopuksi tulevat kustantaja (jos ei se ilmene sarjan nimestä), painopaikka ja -vuosi. Painopaikka kirjoitetaan sen asuisena kuin se on julkaisussa, esim. ruotsalaisesta teoksesta siis Stockholm eikä »Tukholma».
Kirjoituksesta mainitaan vastaavasti ensin kirjoittajan nimi (jos se on tiedossa), sitten kirjoituksen nimi, sen jälkeen koko julkaisun nimi ja kirjoituksen sivunumerot julkaisussa. Julkaisun nimenä voi tällöin olla a) teoksen nimi mahdollisine sarjamerkintöi- neen ja mahdollinen toimittaja tai
b) 	kausijulkaisun nimi ja osa tai vuosikerta tai c) sanomalehden nimi ja päivämäärä. Lopuksi seuraavat kustantaja sekä painopaikka ja -vuosi. Kausijulkaisun painovuotta ei tällöin toisteta, eikä aikakaus- ja sanomalehdistä mainita kustantajaa, yleisimmin tunnetuista ei painopaikkaakaan. Kirjoituksen nimen ja koko julkaisun nimen väliin on tapana kirjoittaa ajatusviiva osoittamaan, että kyseessä on tuohon julkaisuun sisältyvä kirjoitus, ei itse julkaisu. Jos sarjan tai kausijulkaisun nimestä käytetään lyhennettä, se selitetään omalla, aakkosjärjestyksen mukaisella rivillään.
Painamattomista lähteistä on ilmoitettava niiden luonne (esim. moniste, konekirjoite, pro gradu -työ) ja tarvittaessa säilytyspaikka.
Silloin kun tieto ei mahdu yhdelle riville, sisennetään seuraavaa riviä tai seuraavia rivejä 12 lyönnin verran. Tekijän nimen toistuminen osoitetaan ajatusviivan (ei alleviivauksen) tasoon merkityllä 9—10 lyönnin mittaisella viivalla.
Uudemman tyyppinen lähdeluettelo on periaatteessa samanlainen, paitsi että ilmestymisvuosi mainitaan heti tekijän (poikkeuksellisesti teoksen tai kirjoituksen) nimen jälkeen. Vuosiluvun jälkeen tulee kaksoispiste. Vuosilukua ei toisteta edempänä; sen sijaan voidaan ilmoittaa esim. aikakauslehden vuosikerran numero.
Jos teoksesta on käytetty muuttamatonta jäljennöspainosta, on kummankin tyyppisessä lähdeluettelossa
paikallaan mainita ensisijaisesti alkuperäinen ilmestymisvuosi ja toissijaisesti jäljennöspainoksen vuosi. Ks. lähdeluettelomalleja Julius Krohnin kohdalta.
Tekijöiden ja teosten nimien järjestys voi joskus tuottaa pulmia. Kun tekijät aakkostetaan sukunimien mukaan, on huomattava, että ruotsin af ja von, saksan von, hollannin de, den, der ja van, ranskan de ja espanjan de eivät vaikuta aakkostukseen, von Fieandt, Kai tulee siis F-alkuisten nimien joukkoon. Vanhantyyppisessä lähdeluettelossa saman tekijän teokset tai kirjoitukset pannaan aakkosjärjestykseen, uudentyyppisessä aikajärjestykseen (samana vuonna ilmestyneet kuitenkin aakkosjärjestykseen).
Vanhemman tyyppinen lähdeluettelo voi kaikkiaan olla seuraavan näköinen:
Hirvensalo = seur.
Hirvensalo, Lauri, Saksalais-suomalainen sanakirja. WSOY, Porvoo 1963.
HS = Helsingin Sanomat.
Ikola, Osmo, Eräistä suomen syntaktisista siirtymistä. — Sananjalka 1. Turku 1959. Jutikkala, Eino, Suomen teollistuminen. — Oma maa (toim. Edwin Linkomies)
1. 	WSOY, Porvoo 1958.
Sääty-yhteiskunta Suomessa. — Oma
maa (toim. Edwin Linkomies) 2. WSOY, Porvoo 1958.
Krohn, Julius, Suomalaisen kirjallisuuden vaiheet. SKST 86. Helsinki 1897 (2., muuttamaton painos Tampere 1954). Lukion opetussuunnitelmatoimikunnan mietintö II A: keskiasteen koulunuudistus 13. Komiteanmietintö 1977:2. Helsinki 1977.
NS = Nykysuomen sanakirja.
Nykysuomen sanakirja I—VI. Valtion toimeksiannosta teettänyt Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. WSOY, Porvoo 1951—61.
Opetussuunnitelman erikoisuuksia. — HS
1.3.1979.
Paasivirta, Juhani, Suomi ja Eurooppa: auto- nomiakausi ja kansainväliset kriisit (1808—1914). Kirjayhtymä, Helsinki 1978.
Piiroinen, Taito (toim.), Historian etunimis- töä. Tietolipas 44. SKS, Seinäjoki 1967.
Posti, Lauri, Itämerensuomalaisen verbitaivutuksen kysymyksiä. — Vir. 1961. Rapola, Martti, SKH I = Suomen kirjakielen historia pääpiirteittäin I. 2. painos. SKST 197. Tampere 1965.
Vanha kirjasuomi. 3. painos. Tieto-
lipas 1. SKS, Forssa 1969.


53
Korj auslukumer kit
SKST = Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia.
Tuomi, Marja-Liisa, Suomen kielen Ay-sanojen äännehistoriaa ja murremaantiedettä. Pro gradu -työ 1974. Säilytteillä Helsingin yliopiston suomen kielen laitoksessa.
Törnqvist, Erik—Ryönänkoski, Urpo, Suhdanteet Suomessa. — Oma maa (toim. Edwin Linkomies) 2. WSOY, Porvoo 1958.
Vir. = Virittäjä. Kotikielen Seuran aikakauslehti. Helsinki.
Uudentyyppinen versio samasta lähdeluettelosta olisi seuraava:
Hirvensalo = Hirvensalo 1963.
Hirvensalo, Lauri 1963: Saksalais-suomalainen sanakirja. WSOY, Porvoo.
HS = Helsingin Sanomat.
Ikola, Osmo 1959: Eräistä suomen syntaktisista siirtymistä. — Sananjalka 1. Turku.
Jutikkala, Eino 1958a: Suomen teollistuminen.
— Oma maa (toim. Edwin Linkomies)
2. 	WSOY, Porvoo 1958.
1958b: Sääty-yhteiskunta Suomessa.
— Oma maa (toim. Edwin Linkomies) 2. WSOY, Porvoo 1958.
Krohn, Julius 1897 (1954): Suomalaisen kirjallisuuden vaiheet. SKST 86. Helsinki (2., muuttamaton painos Tampere).
Lukion opetussuunnitelmatoimikunnan mietintö II A 1977: Lukion opetussuunnitelmatoimikunnan mietintö II A. Keskiasteen koulunuudistus 13. Komiteanmietintö 1977:2. Helsinki.
NS = Nykysuomen sanakirja.
Nykysuomen sanakirja 1951—61: Nykysuomen sanakirja I—VI. Valtion toimeksiannosta teettänyt Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. WSOY, Porvoo 1951—61.
Opetussuunnitelman erikoisuuksia 1979: Opetussuunnitelman erikoisuuksia. HS
1.3.1979.
Paasivirta, Juhani 1978: Suomi ja Eurooppa: autonomiakausi ja kansainväliset kriisit (1808—1914). Kirjayhtymä, Helsinki.
Piiroinen, Taito (toim.) 1967: Historian etu- nimistöä. Tietolipas 44. SKS, Seinäjoki.
Posti, Lauri 1961: Itämerensuomalaisen verbi- taivutuksen kysymyksiä. — Vir. 65.
Rapola, Martti 1965: Suomen kirjakielen historia pääpiirteittäin I. 2. painos. SKST 197. Tampere 1965.
1969: Vanha kirjasuomi. 3. painos.
Tietolipas 1. SKS, Forssa.
SKST = Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia.
Tuomi, Marja-Liisa 1974: Suomen kielen Ay-sa- nojen äännehistoriaa ja murremaantiedettä. Pro gradu -työ. Säilytteillä Helsingin yliopiston suomen kielen laitoksessa.
Törnqvist, Erik—Ryönänkoski, Urpo 1958: Suhdanteet Suomessa. — Oma maa (toim. Edwin Linkomies) 2. WSOY, Porvoo.
Vir. = Virittäjä. Kotikielen Seuran aikakauslehti. Helsinki.
Korjauslukumerkit
Kun kirjapaino on latonut painettavan tekstin, saa kirjoittaja siitä korjaus- eli oikaisuvedoksen (korrehtuurin), johon hän merkitsee korjattavat kohdat. Korjauksia ei kirjoiteta oikaistavien sanojen päälle tai väliin, vaan kuhunkin kohtaan piirretään erityinen korjauslukumerkki. Sama merkki piirretään tekstin vierukseen. Eräät merkit osoittavat sellaisenaan korjauksen lajin; toisten merkkien viereen kirjoitetaan selvin kirjaimin korjattava tai lisättävä kohta oikeassa asussa. Joskus voidaan latojalle kirjoittaa vierukseen myös selventäviä ohjeita. Selvyyden vuoksi tällaiset ohjeet rengastetaan.
Tavallisimpien korjauslukumerkkien käyttö näkyy seuraavalla sivulla olevasta mallista.


Oikeinkirj oitusoppia
54
Korjauslukumerkit
Väärä kirjain Väärä sana Puuttuva kirjain Kahdesti ladottu tai liika kirjain Latomatta jäänyt
Roska
Väärä sanajärjestys
Viallinen kirjain Väärä kirjainlaji Yhdistettävä Toista kirjainlajia Erotettava Harvennus pois Kursivoidaan Harvennetaan Lihavoidaan
Lisäys alhaalla, ylhäällä tai sivulla Täysi rivi
Samaksi kappaleeksi Rivien järjestys väärä
Uusi kappale
Suurennettava rivien väliä Pienennettävä rivien väliä
Harva pain^te on täy^/n vapaa painovirheistä, /koskaan/ ne aina eivät ole h^ritsevj/T Tärkeää on, että korjausvedos/edo^ liuetaan tarkkaan. Tavallisesti f* kirjapainossa ensimmäinen korjausvedos painon ^ puolesta ^latomavirheiden poijtamiseksj ja lähetetään vedos korjattu vasta asiakkaalle. Korja^ Väärä jako (ujpedokseentehdyt lisäykset ja poistot tuottavat melkoisesti lisätyltä ja -kustannuksia. Valoladon- nassa on viallinen rivi yleensä ladottava kokonaan uudestaan. Sanojen (poiston) tai flisäyksenjftakia
joudutaan sit^/astoin latomaan fu s e i t a) rivejä. Palstavedok- siin tehdään korjaukset oikeanpuolei- seen vierukseen; kokonaisina ark-
/VW»
keina vedettyihin vedoksiin tehdään korjaukset ulkopuolisiin vieruksiin.
^Korjausluvulla varustettu vedos on sitten tarkkaan verrattava korjattuun, jotta nähtäisiin, onko korjaukset oikein tehty, y /Suuremman korjauksen tähden tava, että rivi on pantu oikeaan on koko rivi ladottava ja tarkistet-j kohtaan^Kirjapainon puolesta tarkistetaan ns. revideeri, ts. painokoneesta saatu vedos, josta katsotaan, onko kaikki viimeisessä kor- jausvedoksessa merkityt korjaukset
A /*
H.
/*r#
/. a. 3. y.
//y f/oo */&*
f V
(—\ jU Jk'
CD tu.
Ji*. /tvhjr
Ä.
/.
f ■ n
Rivi siirrettävä keskelle | O i ka i St U.


TAIVUTUSOPPIA
Astevaihtelusta
Vaikeuksia tuottaa toisinaan valinta vahva- ja heikkoasteisen muodon välillä. Horjuvia tapauksia on kolme ryhmää:
1. Erisnimet. Kaksitavuiset lyhyen k:n, p:n tai t:n sisältävät etunimet ovat usein astevaihteluttomia, esim. Arto : Arton, Jouko : Joukon, Kauko : Kaukon, Lempi : Lempin, Sipi : Sipin, Sirpa : Sirpan, Touko : Toukon. Astevaihteluakin monesti tavataan, esim. Aarre : Aarteen (tavallisemmin Aar- ren), Ahti: Ahdin, Ilta : Illan (tavallisemmin Iitan), Outi : Oudin (tavallisemmin Outin), Sampo : Sammon, Satu : Sadun, Säde : Säteen. Samantyyppiset sukunimet taas ovat yleensä astevaihtelun alaisia, jos vaihtelulle löytyy malli yleisnimistä, esim. Ahde : Ahteen, Hako : Haon, Mäki: Mäen, Rinne: Rinteen (ei »Rinnen»), Raade: Raateen (ei »Raaden»), Ryti : Rydin. Astevaihteluttomuutta on lähinnä nimissä, joissa heikko aste veisi hankalaan vokaaliyhtymään tai nominatiivista häiritsevästi poikkeavaan nimi- asuun, samoin eräissä puhtaasti keinotekoisissa nimissä, esim. Eirto : Eirton (myös Eirron), Halko : Halkon (myös Halon), Hyöky : Hyöky n (myös Hyöyn), Julku : Julkun, Lieko : Liekon (myös Lieon), Perko : Perkon, Taka : Takan, Tolpo : Tolpon. Toisaalta on luontevaa taivuttaa esim. Somerto : Somerron (ei »Somerton»).
Lyhennesanat ovat astevaihteluttomia, esim. Rake: Raken, Sato: Saton, Nato : Naton. Astevaihtelun ulkopuolella ovat useimmiten myös vieraskieliset nimet; tästä tarkemmin s. 59.
2. Nuoret lainasanat. Näissäkin ly¬
hyt yksinäiskonsonantti on usein aste- vaihteluton, esim. muki : mukin, nupi : nupin, leka : lekan (myös leari), petaan : petata (myös pedata), peti : petin (myös pediri), poka : pokat; inka : inkat, tempo : tempon. Kauempana sanassa vastaavasti: paraati : paraatin, limonaati : limonaa- tin (tai vaihtoehtoisesti erityislainana: limonadi : limonadin), marmelaati : marmelaatin (vaihtoehtoisesti marmeladi : marmeladin).
3. 	Kolmitavuisten nominien monikon essiivi-, illatiivi- ja komitatiivi- muodot: urakkoina vai urakoina, kivikkoihin vai kivikoihin, navettoihin vai navetoihin, vasikkoineen vai vasikoineen? Sekä vahva- että heikkoasteiset muodot ovat oikeita. Heikko aste on vahvaa paljon tavallisempi -kka, -&£ä-loppuisissa sanoissa (esim. mansikoihiny, molemmat ovat suunnilleen yhtä tavallisia -kko, -kkö -loppuisissa ja esim. sanassa navetta (laatikoihin tai laatikkoihin, navetoihin tai navettoihin). Heikon ja vahvan asteen valinta myötäilee tällöin monikon partitiivin muodostusta. Samoinhan mansikoita on tavallisempi kuin mansikkoja; sen sijaan laatikoita ja laatikkoja, navetoita ja navettoja ovat suunnilleen tasaveroiset. Nykykielessä melkein yksinomaisia ovat toisaalta semmoiset partitiivimuodot kuin olentoja, tunnettuja (ei juuri enää olennolta, tunnetulta), ja sen mukaisesti illatiivitkin kuuluvat olentoihin ja tunnettuihin.
1. ja 2. kohdan tapauksia on otettu tämän kirjan hakemistoon runsaahkosti. Hakemistossa on sana sanalta valaistu myös sellaisia astevaihtelun yksityistapauksia kuin evätä : epään


Taivutusoppia
56
(ei »evään»), polkea : poljen (ei »polen»), jäljellä (ei »jälellä»), vihko : vihkot tai vihot; selättää, hylätä (ei »seljättää», »hyljätä»).
Nominintaivutuksesta
Yksikön sijamuodot
1. 	Partitiivissa tavataan usein rinnan -ta, -tä -päätteisiä konsonanttivartaloisia muotoja ja -a, -ä -päätteisiä vokaalivartaloisia muotoja sanoista, joiden vokaali vartalo päätyy e:hen (esim. niemi: nieme/n). Konsonanttivartaloiset partitiivit ovat vähitellen väistymässä, paitsi eräistä enimmäkseen suurtaajuisista sanoista. Niinpä sanojen luomi, tuomi ja suksi partitiivi on jo yksinomaan luomea, tuomea, suksea (ei enää luonta, tuonta, susta)\ sanan niemi partitiivi on tavallisesti niemeä, ja nientä on lähinnä sen tyyli- tai murrevärinen toisinto. Loimea on samoin yleisempi kuin lointa; toisaalta tointa ja tainta ovat selvästi yleisempiä kuin toimea ja taimea, joita niitäkään ei voida pitää virheellisinä. Sitä vastoin semmoiset muodot kuin »lohea», »lumea», »monea», »unea», »vuorea» ovat kielivirheen luonteisia lipsahduksia; yleiskielen mukaisia ovat perinnäiset muodot lohta, lunta, monta, unta, vuorta.
Leikkipuheesta on saanut alkunsa päinvastainen suuntaus: joitakin z-var- taloisia sanoja (esim. juoman nimi viini : viinin : viiniä) on partitiivissa alettu taivuttaa konsonanttivartaloiden sanojen (esim. suoni : suonen : suonta, nuolikotelon nimitys viini : viinen : viintä) tavoin. Tällä lailla syntyneitä uusia taivutustapoja ovat mm. »viini : viintä» ja »tuoli : tuolta». Nämä taivutustavat eivät kuulu yleiskieleen; po. viiniä, tuolia. Vastaanvanlaista partitiivia »kaalta» tukee se, että tämä sana on murteittain todella e-varta- loinen (kaali : kaalen : kaalta). Yleiskielinen taivutus on kuitenkin kaali : kaalin : kaalia. Huom. toisaalta, että sana tiili taipuu yleiskielessä e-varta-
loisena, siis tiili : tiilen : tiiltä (ei »tiilin», »tiiliä»).
-ea, -eä -loppuisista sanoista ja sanasta ainoa tapaa kahdenlaisia partitiiveja: vanhempaa tyyppiä korkeata, sileätä, ainoata ja uudempaa korkeaa, sileää, ainoaa. Uudempi tyyppi on yleiskielen valtatyyppi; -ta, -tä -päätteiset muodot ovat virheettömiä, mutta niillä alkaa olla vanhastava tai ainakin hiukan tyylittelevä sävy.
Moni-sanan yksikön partitiivi on monta. Tavataan myös partitiivi »montaa»; se on eräänlainen selven- nysmuoto, jossa on kaksinkertainen partitiivin pääte. Huolelliseen yleiskieleen se ei kuulu. Sanotaan siis En löytänyt montakaan virhettä (ei »montaakaan virhettä»).
2. 	Illatiivissa horjuvat kaksi- ja kolmitavuiset vierassanat, jotka päättyvät pitkään vokaaliin, esim. trikoohon tai trikooseen, miljööhön tai miljööseen, kameehen (harvemmin kameeseen), ateljeehen (harvemmin ateljeeseen). -seen-pääte on kotoisten sanojen mallin mukainen (vrt. vapaa : vapaaseen, keruu : keruuseen), ja se tuntuu sitä luontevammalta, mitä ko- toistuneemmaksi vierassana tajutaan.
Sellaiset -ut, -yt -loppuisten sanojen illatiivit kuin »lyhyeeseen», »oluee- seen» ovat virheellisiä, po. lyhyeen, olueen.
Monikon sijamuodot
1. 	Monikkovartalo sellaisista sanoista kuin kaunis, altis on kaunii-, alttii-. Siten esim. monikon adessiivit kauniilla, alttiilla ovat aivan vastaavien yksikkömuotojen kaltaisia; nykyisessä yleiskielessä ei käytetä sellaisia muotoja kuin »kauneilla», »akteilla», z-vartaloisten sanojen (esim. ryyni : ryyni/n, normaali : normaali/n) monikkovartalossa on z:n tai j:n edellä e; sanotaan siis näitä ryynejä (ei »ryyniä»), normaaleissa (ei »normaalissa») tapauksissa, e-vartaloisten sanojen monikkovartaloon e ei kuulu. Esim. sakset-sanan monikon partitiivi on saksia (ei »sakseja») ja tiili-sanan monikon inessiivi tiilissä (vrt. yksikön


57
Nominintaivutuksesta
inessiiviin tiilessä).
Useilla kolmitavuisilla a, ä -loppui- silla sanoilla on kahdenlainen monikkovartalo, esim. joko omenoi- tai omeni- (mon. partitiivi omenoita tai omenia). Kumpaa vartaloa tavallisemmin käytetään, ratkeaa sanatyypeit- täin, joskus sanoittain. Kumpikaan ei ole periaatteessa väärä, vaikka esim. väkkärä-sanan mon. partitiivi on tavallisesti väkkäröitä, harvoin väk- käriä ja toisaalta esim. typerä-sanan vastaava muoto on tavallisesti typeriä, harvoin typeröitä.
2. 	Monikon genetiivissä on runsaasti rinnakkaismuotoisuutta:
a) Konsonanttivartaloista mon. genetiiviä voidaan periaatteessa käyttää samoista sanoista kuin konsonantti- vartaloista yks. partitiivia. Vokaalivartaloiset muodot ovat kuitenkin tavallisempia kuin yks. partitiivissa. Selvästi voitolla vokaalivartaloisista ovat konsonanttivartaloiset muodot vain -rtefl-loppuisista sanoista (esim. ihmisten, ei juuri ihmisien), sanoista mies ja lapsi (miesten, lasten, harvemmin miehien, lapsien) ja sellaisista s-loppuisista sanoista, joiden vokaali- vartalo on -^-loppuinen (esim. sormus : sormuksen : sormusten, harvemmin sormuksien). Tavallisia ne ovat myös eräistä -/ja -n -loppuisista sanoista (esim. sävelten, siementen; ainakin yhtä yleisiä sävelien, siemenien) ja esim. sanoista pieni, suuri ja nuori {pienten, suurten, nuorten; myös pienien, suurien, nuorien). Useimmat muut ajateltavissa olevat konsonanttivartaloiset muodot (esim. ratasten, mannerten, onnetonten, tointen, tuulten, lunten, lohten, merten) ovat enemmän tai vähemmän harvinaisia ja tyylivärisiä; tavanomaisia ovat rattaiden, mantereiden, onnettomien, toimien, tuulien jne.
b) Vokaalivartaloinen mon. genetiivi on -jen tai -ien, -iden -loppuinen (mon. 1. genetiivi) tai -m-loppuinen (mon. 2. genetiivi). Mon. 2. genetiivi on useimmista sanatyypeistä jo aivan vanhentunut: sanotaan kivien, vankien, orpojen, katujen eikä enää ki- vein, vankein, orpoin, katuin. On vain harvoja sellaisia vanhan kannan kitey-
miä kuin pappeinkokous, vankeinhoito, hulluinhuone. a, ä -loppuisissa sanoissa, varsinkin useampi- kuin kaksitavuisissa, mon. 2. genetiivi on pitänyt puoliaan sitkeämmin: muodot sanain, leipäin, ankarain olivat vielä 1900-luvun alkupuoliskolla yleisiä, ja nykyäänkin ne ovat pikemmin van- hastavia tai tyylivärisiä kuin täysin vanhentuneita. Tekijännimien vastaavat muodot juoksijain, näyttelijäin ovat yhä melko tavallisia. Tavanomaisia ovat nykyään kuitenkin sanojen, leipien, ankarien t. ankaroi- den; juoksijain-tyyppiä yleisempi on myös juoksijoiden. Vain kitey- missä mon. 2. genetiivi on jatkuvasti vallalla, esim. kautta rantain, kansainyhteisö, Savon Sanomain (myös Sanomien) toimitus, Yhdysvaltain (myös Yhdysvaltojen).
Sentyyppisistä sanoista kuin nalle, Kalle mon. genetiivi on nykyään enimmäkseen tyyppiä nallejen, Kalle- jen (harvemmin nallein, Kallein). Nuk- ke-sanan mon. genetiivi on joko nukkien tai nukkejen.
c) Eräistä sanatyypeistä käytetään rinnan -iden ja -itten -loppuisia mon. genetiivejä, esim. maiden t. maitten, sakaroiden t. sakaroitten, tekijöiden t. tekijöitten. Molemmat ovat hyväksyttäviä, -zflfefl-loppuiset kuitenkin paljon tavallisempia, ja kevyempinä ne olisi yleensä syytä asettaa etusijaan. Myös sellaiset omistusliitteiset muodot kuin maideni, myymälöidensä ovat täysin käypiä, vaikka jotkut kirjoittajat niitä vierovat.
d) Kolmi- ja nelitavuisista /-loppuisista sanoista ovat käytössä sekä -ien että -iden (-itten) -loppuiset mon. genetiivit, esim. kappelien t. kappeleiden (kappeleitten), ministerien t. ministereiden (ministereitten). Molemmat ovat jälleen oikeita, mutta etusija olisi paras antaa kevyemmälle tyypille kappelien, ministerien.
3. 	Mon. illatiivissa tavataan sellaisia rinnakkaismuotoja kuin esteisiin t. esteihin, julisteisiin t. julisteihin, tulehtuneisiin t. tulehtuneihin, korkeisiin t. korkeihin, useisiin t. useihin, vapaisiin t. vapaihin, lyhyisiin t. ly kyihin. Molemmat tyypit ovat käyttö¬


Taivutusoppia
58
kelpoisia; kuitenkin -siin valtaa jatkuvasti alaa. Harvinaisia -A/zz-päätteiset muodot ovat varsinkin useimmista semmoisista sanoista, joiden yks. illatiivi on -seen-loppuinen (esim. esteisiin, julisteisiin).
Komparatiivi ja superlatiivi
Komparatiivissa vaihtuu kaksitavuisten a, ä -loppuisten adjektiivien loppuvokaali e:ksi, esim. paha : pahempi, märkä : märempi. Ei siis pidä sanoa esim. (nopsa :) »nopsampi» vaan nopsempi. Arkikielen sanalla kiva on kuitenkin rinnan komparatiivit kivempi ja kivampi. Kolmitavuisten adjektiivien loppu-a, -ä sitä vastoin säilyy, esim. matalampi, lukuisampi, näppärämpi (ei »matalempi», »lukui- sempi», »näppärempi»).
Sellaisten yhdysadjektiivien kuin pitkäaikainen, suurituloinen komparatiivi on joko pitempiaikainen, suu- rempituloinen tai pitkäaikaisempi, suurituloisempi (ei sen sijaan kaksinkertaisesti komparoituna »pitempi- aikaisempi», »suurempituloisempi»). Merkitykseltään erikoistuneista adjektiiveista on käytössä vain jälkimmäinen tyyppi, esim. hellävaraisempi, hienotunteisempi, isokenkäisempi, paksunahkaisempi.
Superlatiivit altis, raitis -tyyppisistä sanoista ovat tyyppiä alttein, raittein. -e/fl-loppuisia ovat myös /-vartaloisten sanojen superlatiivit, esim. kiltti (: genetiivi kiltin) : kiltein, kaikkein triviaaleimmissa tapauksissa. Sekä kaksi- että kolmitavuisten a, ä -loppuisten adjektiivien superlatiivissa on a:n, ä:n sijalla i, esim. pahin, märin, ankarin. Tämä koskee myös -kka, -kkä -loppuisia adjektiiveja, esim. helakin, tänäkin, ärhäkin. Poikkeuksellinen on arkikielisen kiva-sanan superlatiivi kivoin.
Omistusliitteet
3. 	persoonan omistusliite on yksikön ja monikon nominatiivissa, genetiivissä ja illatiivissa sekä pitkään vokaa¬
liin päättyvässä yksikön partitiivissa aina -nsa, -nsä, muulloin joko vokaa- linpidentymä -f -n tai -nsa, -nsä, esim. autonsa, autojensa, autoonsa, autoihinsa; autoaan t. autoansa, autojaan t. autojansa, autossaan t. autossansa, autolleen t. autollensa. Niissä taivutusmuodoissa, joissa rinnakkaismuo- toisuus on mahdollista, ovat -nsa, -nsä -liitteiset muodot tosin käyneet yhä harvinaisemmiksi; niillä on nykyään selvästi vanhastava tai tyyliväri- nen sävy, ja neutraalissa yleiskielessä niiden sijasta käytetään tyyppiä autoaan, autossaan jne. Poikkeuksena on adverbi sinänsä, joka on tavallisempi kuin odotuksenmukainen si- nään.
Vierassanojen taivutus
Vierassanojen taivutuksen pulmat keskittyvät kaikki nominintaivutukseen. Niitä on neljänlaisia: 1) vokaalisointu,
2) vieraskielisten sanojen astevaihtelu,
3) s-loppuisten vieraskielisten sanojen taivutustyyppi, 4) vieraskielisten sanojen taivutuspäätteet ja niiden merkintä.
1. 	Vokaalisointusuhteiltaan vieras- sanat poikkeavat kotoisista sanoista siinä, että samassa sanassa voi esiintyä rinnan takavokaaleja a, o, u ja etuvokaaleja ä, ö, y. Päätteen vokaalin määrää silloin viimeinen tällainen vokaali, esim. toisaalta syklonissa, pyramideja, hypoteeseissa, toisaalta afäärejä, pompöösejä, daktyylejä, analyysissä, synonyymeillä, y voi kuitenkin jäädä vaille vaikutusta e:n ja /:n tavoin, niin että hyväksyttäviä ovat myös asut daktyyleja, analyysissa, synonyymeilla.
Monet vierassanat ovat alun perin yhdyssanoja. Jos yhdyssanaisuus on selvä suomalaisen kielenkäyttäjän kannalta, pääte määräytyy viimeisen yhdysosan mukaan: kilometrillä kuten metrillä, pluskvamperfektissä kuten perfektissä. Rajatapauksia ovat jo esim. we/r/-loppuiset mittarin nimet (metri yksinään ei merkitse ’ mittaria’), esim. ergometri/lla t. -llä, barometri/ssa t. -ssä. Suomen kannalta


59
Nominintaivutuksesta
yhdyssanoja eivät sen sijaan ole esim. adverbi, arkkitehti, ekstravertti ja homogeeninen; siksi sanotaan adverbeja, arkkitehdilla, ekstravertteja, homogeenisia. Yhdistämättömiä ovat myös esim. kvaliteetti, substantiivi ja karamelli, joten pääte on takavokaalinen : kvaliteetilla, substantiivissa,
karamelleja.
Edellä olevat ohjeet koskevat lähinnä erityislainoja (ja yleislainoja). Vieraskielisistä sanoista ks. erikseen kohtaa 4.
2. Vieraskieliset sanat eivät yleensä ole astevaihtelun alaisia, esim. Sor- rentossa, Rosettin, Dieppessä, Bhut- ton, moderato non troppolla. Tutuim- pien, erityis- tai yleislainaa muistuttavien nimien kaksois-^, -p, -t on kuitenkin mukautunut astevaihteluun, esim. Marokko : Marokossa, Kalkutta : Kalkutassa (myös Kalkuttassa), Mississipin (myös Mississippin). Huom. yleislainaksi katsottava Riika : Riiassa (ei »Riikassa»).
Astevaihtelun alaan kuuluu myös se, että eräissä k, p, t -loppuisten vieraskielisten sanojen taivutusmuodoissa ja johdoksissa yleisesti ääntyy vahvan asteen mukainen kaksoiskonsonantti. Esim. Lönnrot : genetiivi Lönnrotin [ääntämys lönrutin] : partitiivi Lönnrotia [lönruttia], Kodak : illatiivi Kodakiin [kodakkiin], New York : New Yorkiin [nju jorkkin], Sputnikeja [sputnikkeja], popia [poppia], gallupeja [galluppeja], tiibetiläinen [tibettiläinen], irakilainen [irakkilainen]. Samoin omaperäisessä- kin tehtaan nimessä Valmet : Valmetiin [valmettin]. Tämä on oikeastaan sama ilmiö, joka heijastuu lukuisien vierassanojen oikeinkirjoituksessakin, kun kirjoitetaan esim. (koboltti :) kobolttia, vaikka koboltin. Kuten näkyy, konsonanttiloppuisissa sanoissa ei »vahvaa astetta» ole kuitenkaan tapana merkitä kahdella konsonantinmer- killä.
3. s-loppuisten vieraskielisten erisnimien taivutuksessa on kirjavuutta. Vanhan ajan nimistä, varsinkin kreikkalaisista, noudattavat -as, -es ja usein -is -loppuiset taivutusta Hellas : Hellaan, Pausanias : Pausaniaan, De-
mosthenes : Demostheneen, Kserkses : Kserkseen, Salamis : Salamiin, Tigris : Tigriin. Poikkeuksetonta tämä ei ole; vrt. toisaalta tavallisesti Midas : Midaksen, Haades: Haadeksen, Osiris : Osiriksen. Sen sijaan -os-loppui- set ja latinan -ws-loppuiset nimet taipuvat aina tyypin Pyrrhos : Pyrr- hoksen, Homeros : Homeroksen, Bru- tus : Brutuksen mukaan (poikkeus: Zeus : Zeuri). Uudemmissa vieraskielisissä — myös nykykreikkalaisissa
— 	nimissä taas on vallalla taivutus- tyyppi Kaunas : Kaunasissa, Dallas : Dallasissa, Celebes : Celebesissä, Pa- pagos : Papagosin, Kazantzakis : Kazantzakisin. -^-loppuisista nimistä käytetään kuitenkin yleisesti tyyppiä Elbrus : Elbruksella, Topelius : Topeliuksen, ja antiikin nimien kaavan mukaisesti taipuvat jatkuvasti esim. paikannimet Peloponnesos : Pelopon- nesoksella, Rhodos : Rhodoksessa ja Kypros : Kyproksessa.
Jos erisnimi on siirtynyt yleislainaksi, se noudattaa tyyppejä Tuomas : Tuomaan (myös Tuomaksen), Iiris : Iiriksen. Erityis- tai yleislainan luonteiset yleisnimet taas noudattavat aina tyyppiä ananas : ananaksen, karies : karieksen, papyrus : papyruksen.
4. 	Vieraskielisten nimien ja muiden sanojen taivutuspäätteet määräytyvät yleensä automaattisesti nimen ääntämyksen mukaan. Siten nimen Pompidou partitiivi ääntyy [pöpidu'ta], nimien Malmö, Örebro illatiivi [mal- möhön], [örebruhun], ja tämän mukaisesti taivutusmuodot on helppo myös kirjoittaa: Pompidouta, Malmö- hön, Örebrohun. Eräisiin tapauksiin tarvitaan kuitenkin lisäohjeita:
a) 	Nimen ja päätteen väliin tulee heittomerkki, jos nimi päättyy kirjoitettuna konsonanttiin mutta äännettynä vokaaliin, esim. Versailles’ssa [ versa' issa], Peugeot fta [pöiö' ta], Camus*lie [kamy'lle], Perret ’illä
(mon. adess.) [pere'illä], Perret’iden (mon. gen.) [pere'iden], Lough- borough *n [lafbaran], GlasgowJssa [gläsgoussa]. Samoin: show*n [Soun]. Heittomerkkiä ei siis kirjoiteta sellaisissa tapauksissa kuin Cannesissa [kännissä], roquefortia [rokföria]. (Nomina¬


Taivutusoppia
60
tiivit [kan], [rokför] päättyvät ääntämyksessä konsonanttiin, ja muissa sijoissa tavattava i on sidevokaali samaan tapaan kuin esim. taivutetuissa nimissä Sudanissa, Neckaria.)
Joskus heittomerkki voi olla muutenkin tarpeen selvyyden vuoksi, esim. engl. Attlee’a [ätliä], unk. Nagy’ille [nadjille] (nominatiivi ääntyy [nadj]).
b) Ranskan ja englannin mykkään e:hen päättyvissä nimissä liitetään pääte suoraan nimeen, esim. de Gaul- len, Cambridgessa. Ääntämyksessä voidaan käyttää sidevokaalina e:tä tai /:tä: [da gölen] t. [da gölin], [keim- bridzessä] t. [keimbridZissä].
c) Englannin r-loppuisia nimiä käsitellään konsonanttiloppuisten tavoin, esim. Dover : -in [douvarin]. Samoin ranskalaisia nimiä, joiden nominatiivi äännettynä päättyy nasaalivokaaliin, esim. Danton [dätö'] : Dantonin [dätö'i)r)in].
d) Illatiivissa pitkä vokaali merkitään toistamalla edellinen vokaalinmerkki, vaikka se ääntyisikin toisin kuin kirjoitetaan, esim. Maryyn [metrin], Sydneyyn [sidnin]. Lisänäytteitä muuntyyppisistä ranskalaisten ja englantilaisten nimien illatiiveista: Tou- louseen [tulu'zen] t. [tulu'zin], Bor- deaux’hon [bordö'hon], Francoishan [fräsuä'han], Shawhon [Söhon], Vichykin [viäi' hin], Richelieuhön [ris>ljö'hönj.
e) Jos nimi on kirjoitettuna takavokaalinen mutta äännettynä etuvokaalinen, kirjoitetaan päätteeseen tavallisesti takavokaali etuvokaalm sijasta, esim. Birminghamissa [bö- mirpmissä], Thamesilla [temzillä].
Verbintaivutuksesta
Kylmetä vai kylmentyä?
Tällaiset verbiparit ovat kielessä yleisiä, esim. lyhetä — lyhentyä, paheta — pahentua, vaaleta — vaalentua. Parien molemmat jäsenet ovat tasaveroisia, ja sellaisina ne on yleensä esitetty tämän kirjan hakemistossakin.
Käytännössä vallitsee kuitenkin suuntaus eräänlaiseen sekatai vutukseen, jossa eräät muodot ovat suositumpia toisesta, jotkut muut toisesta verbi- tyypistä. Verbityypistä lyhetä, paheta, vaaleta ei juuri käytetä passiivimuotoja (sanotaan tavallisesti on lyhennyttävä, vaalennuttava eikä lyhettävä, vaalettava), ja myös esim. aktiivin 2. partisiipissa ovat muodot lyhentynyt, vaalentunut hiukan tavallisempia kuin lyhennyt, vaalennut. 1. infinitiivissä erityyppiset muodot ovat tasoissa: lyhetä = lyhentyä, vaaleta = vaalentua. Kaikki tähän mennessä mainitut tapaukset ovat sellaisia, joissa lyhetä-tyyppisten verbien muodot ovat konsonanttivartaloisia. Useimmissa muissa muodoissa taas -^-johtimiset muodot ovat jonkin verran tavallisempia kuin -ntu-, -«(y-johtimiset: siten sanotaan useammin lyhenee, lyheni, lyhenevä kuin lyhentyy, lyhentyi, lyhentyvä. Tämmöisissä tapauksissa ovat /yAetö-tyyppisten verbien muodot vokaalivartaloisia.
Valinnan kahden muodon välillä voi yleensä tehdä korvan varassa; harvinaisempikin tyyppi voi esim. rytmi- tai tyylisyistä tuntua joskus paremmalta. Verbiparissa paranee — parantuu on käytäntö kuitenkin johtanut siihen, että konsonanttivartaloiset muodot parata, parannut, (on) parattava jne. ovat nykykielestä lähes kokonaan syrjäytyneet: sanotaan parantua, parantunut, parantua. Verbi- parin aleta — alentua molemmilla jäsenillä on merkitys laskeutua, laskea alemmaksi’, mutta vain verbillä alentua on lisäksi kuvallinen merkitys ’nöyrtyä’. Samaan tapaan parin syvetä — syventyä kumpikin jäsen merkitsee ’tulla syvemmäksi’ mutta vain syventyä-verbillä on myös merkitys ’keskittyä, paneutua, uppoutua’.
Supistumaverbi vai ei-supistumaverbi?
Supistumaverbeiksi sanotaan verbejä, joiden useissa muodoissa (mm. aktiivin indikatiivin preesensin yks. 1. persoonassa) on pitkä vokaali aa, ää tai vokaaliyhtymä oa, ea, eä, ua, yä, ia,


61
Verbintaivutuksesta
iä. Esim. palaan, putoan, kirnuan. Ei-supistumaverbejä ovat ne, joiden vastaavissa muodoissa on lyhyt yksinäisvokaali. Esim. palan, kudon, hirnun.
Supistumaverbien ja ei-supistuma- verbien ero kulkee kautta verbintaivutuksen, niin kuin seuraavanlaiset parit osoittavat:
a) palaan — palan, putoan — kudon, kirnuan — hirnun,
b) palasin — paloin, putosin — kudoin, kirnusin — hirnuin,
c) palata — palaa, pudota — kutoa, kirnuta — hirnua,
d) palannut — palanut, pudonnut
— 	kutonut, kirnunnut — hirnunut.
Eron hallinta on yleiskielen käyttäjälle tärkeää. Samoin on hyvä tietää, että joistakin verbeistä on yleiskielessäkin sekä supistumaverbien että ei-supistumaverbien mukaista taivutusta, esim. kammon = kammoan, kuohun = kuohuan, lihon = Uhoan, pursun = pursuan, solmin = solmian, varron = vartoan. Tämmöisistä tapauksista on ohjeita hakemistossa. Hakemistoon on otettu lisäksi verbejä, jotka yleiskielessä ovat ei-supistumaverbejä mutta pyrkivät karkailemaan supistumaverbien puolelle, esim. »läppään», »mättään», »purkaan» (po. lapan, mätän, puran; 1. infinitiivi on lappaa, mättää, purkaa). Samanlaisia karkailijoita ovat myös monet itämurteiden mukaiset deskrip- tiiviverbit, sellaiset kuin kopsaa (askelet kopsavat, ei »kopsaavat») ja pauk- kaa (pakkanen lakkasi paukkamasta, ei »paukkaamasta»). Jos ei tämäntyyppisiä verbejä tunne kunnolla hallitsevansa, niitä on paras välttää; rinnalla on yleensä samakantaisia mutta helppotaivutteisempia verbejä (esim. kopista, paukkua).
Eräistä verbinmuodoista
1. 	Indikatiivin imperfektin muodostuksessa on kahdentyyppistä horjuvuutta:
a) 	Soutaa, kiitää -tyyppisistä verbeistä käytetään kahdenlaisia imperfektejä: souti tai sousi, kiiti tai kiisi.
Useista verbeistä on yleiskieleen vakiintunut s:llinen imperfekti (esim. hiersi, huusi, juonsi, kielsi, kiersi, kiilsi, käänsi, lensi, löysi, mursi, myönsi, piirsi, puolsi, pyysi, riensi, siirsi, taisi, tiesi, työnsi, uursi, viilsi, äänsi), eräistä muista taas eilinen (esim. hoiti, jouti, jääti, kynti, liiti, syyti, sääti). Horjuvia tapauksia on vähemmän. Ainakin verbeistä siintää ja suoltaa on voitolla svllinen tyyppi (siinsi, suolsi), verbeistä häätää, kiitää, sortaa, soutaa, vuotaa taas /:llinen tyyppi (hääti, kiiti jne.). Tasoissa tyypit tuntuvat olevan verbistä yltää (ylti tai ylsi; heikkoasteiset muodot yllin, yllit korvautuvat kuitenkin usein eilisillä ylsin, ylsit). Samanlainen pari on lähti — läksi. Lähti on nykyään voitolla; läksi tuntuu hiukan vanhastavalta tai tyyli- väriseltä.
b) 	Laittaa, saartaa -tyyppisistä verbeistä, joiden ensi tavussa on a, imperfekti muodostuu samoin periaatteessa kahdella lailla: laittoi tai laitti, saartoi tai saarsi (tästä verbistä harvinaisena vielä a-kohdan mukainen saarti). Useimmista verbeistä on o:llinen imperfekti valta-asemassa tai yksinomai- nenkin, esim. auttoi, haastoi, haistoi, kaihtoi, karttoi, kastoi, laittoi, maistoi, maittoi, paistoi, raatoi, saattoi, taittoi, vaihtoi. Verbistä kaataa käytetään imperfektin kaatoi ohella harvinaisempana imperfektiä kaasi (ja vielä harvinaisempana murreväristä muotoa kaati); verbistä taitaa käytetään vain imperfektiä taisi. Verbeistä kaartaa, naittaa ja saartaa ovat useimmiten käytössä o/ttomat muodot kaarsi, naitti ja saarsi {jg^ös naittoi ja saartoi ovat käypiä).
Hakemistossa on sekä a- että b-koh- dan tapauksista ohjeita kunkin horjuvan verbin kohdalla.
2. Passiivin liittotempukset ovat yleiskielessä tyyppiä on tehty, oli tehty, olisi tehty (ei »ollaan tehty», »oltiin tehty», »oltaisiin tehty»). Myös vastaavat kieltomuodot on syytä muodostaa saman kaavan mukaan, siis ei ole tehty, ei ollut tehty, ei olisi tehty (mieluummin kuin »ei olla tehty», »ei oltu tehty», »ei oltaisi tehty»).
3. Passiivin konditionaalin myön¬


Lauseoppia
62
teiset preesensmuodot ovat tyyppiä saataisiin, annettaisiin (ei »saataisi», »annettaisi»).
4. 	Aktiivin potentiaalimuodoissa on huomattava kahtalaisuus: toisaalta antanee, lähtenee (vokaalivartaloisia muotoja), toisaalta tullee, mennee, purree, päässee, katsellee, vastannee, katkaissee (konsonanttivartaloisia muotoja, ei siis »tulenee», »menenee» jne. eikä liioin »tullenee», »menne- nee»). Vokaali- ja konsonanttivartaloisten muotojen erottelussa voi käyttää apuna aktiivin 2. partisiippia: samoin kuin sanotaan anta/nut, lähte/nyt, sanotaan anta/nee, lähte/nee; kun toisaalta partisiippi on tyyppiä tul/lut, pääs/syt, vastan/nut, niin
potentiaalimuodotkin kuuluvat tul/- lee, pääs/see, vastan/nee. Jos konsonanttivartaloiset potentiaalimuodot tai potentiaali yleensäkin tuntuvat joskus väkinäisiltä, niitä on paras välttää ja käyttää potentiaalin sijasta muuta ilmaisukeinoa (esim. lamppu valaisee kai hyvin tai taitaa valaista hyvin = »lamppu valaissee hyvin»).
O/to-verbin aktiivin potentiaali ei kuitenkaan kuulu »ollee» vaan lienee. Arki- ja runokielessä käytetään myös lyhempää tyyppiä lie.
Passiivin potentiaalimuodot ovat tyyppiä saataneen, tultaneen, hyväksyttäneen (ei »säätänee» jne.). Olla- verbistä passiivin potentiaali kuuluu oltaneen, ei siis »lietäneen».


LAUSEOPPIA
Nomineista
Yksikkö vai monikko?
Pulmatapauksia on useanlaisia:
1. Monet substantiivit ovat merkitykseltään yksiköllisiä mutta muodoltaan monikollisia (ns. plurale tantum -sanat), esim. silmälasit, sakset, lastenvaunut, kasvot, häät, avajaiset, olympiakisat. Ne säilyttävät moni- kollisuutensa kaikissa yhteyksissä (paitsi sellaista erityiskäyttöä kuin ravun saksi tai arkikielen hän on valtuustossa uusi kasvo). Ei siis: »olen nähnyt kolme avajaista» (po. kolmet avajaiset).
2. Vanhastaan on kotoisten viljalajien nimistä käytetty monikkoa, jos tarkoitetaan korjattua viljaa tai puituja jyviä. Esim. rukiit on jo puitu; hän osti lisää rukiita (vaikka pellossa kasvaa ruista). Samaan tapaan niitetystä heinästä: heinät ovat jo ladossa; hevoselle annettiin heiniä. Tällainen monikon käyttö on jatkuvasti luontevaa, mutta sen ohella on sallittava yksikkökin. Yksikköä käytetään erityisesti, kun on kysymys viljasta kauppatavarana tai ruoka-aineena. Nykykielessä sanotaan normaalisti esim. vehnää ja ruista on tuotava ulkomailta; panimoiden tarvitsema mallasohra.
Hiukan eri asemassa on semmoinen kauppatavara, joka selvästi koostuu kappaleista. Monikko on ainoa mahdollinen, jos tavara myydäänkin kap- paleittain, esim. paitoja (ei »paitaa») alennuksella. Jos myynti tapahtuu esim. kiloittain, on myymäläkielessä yksikkö varsin tavallinen: »Suonenjoen mansikkaa 6 mk/l», »torilla oli
jo uutta perunaa», »muikkua edullisesti». Monikko mansikoita, perunoita, muikkuja on kuitenkin pantava etusijaan.
3. Yksikköä käytetään tavallisesti parillisista ruumiinjäsenistä, kun on puhe niiden pukimista. Esim. Hän veti housut jalkaansa. Kädessä oli sormikkaat. Monikkoakaan ei voida pitää virheellisenä. Seuraavissa tapauksissa se on ainoa mahdollinen: Hän pani sukat kylmiin jalkoihinsa. Molemmissa käsissä oli hienot hansikkaat.
4. Samoin käytetään tavallisesti yksikköä, kun on kyse semmoisesta joihinkin olentoihin tai esineisiin kiinteästi kuuluvasta, jota kullakin on vain yksi. Esim. Asia tuntuu jääneen ihmisten mieleen (harvemmin mieliin). Miehet eivät paljastaneet päätään. Onpas noilla kissoilla tuuhea turkki. Taloissa oli harjakatto (myös harjakatot). Jos kyseessä on omistus tai hallussaolo, voidaan käyttää sekä yksikköä että monikkoa. Esim. Monet pitävät puhelinta olohuoneessaan (myös olohuoneissaan). Pojat panivat lakin (myös lakit) päähänsä. Heidät erotettiin virastaan (myös viroistaan). Kaikilla juhlavierailla oli numeroidut paikat.
5. Yksikköä käytetään semmoisissa ilmauksissa kuin suomen ja ruotsin kielellä, Vaasan ja Kuopion läänissä (selvyyden vuoksi myös Vaasan ja Kuopion lääneissä; vrt. Turun ja Porin läänissä). Toisaalta jo selvyyden tähden: Lammin ja Kärkölän kunnanjohtajien neuvottelu, vaikka kummassakin on vain yksi kunnanjohtaja. Seuraavanlaisissa yhdyssana- tapauksissa yksikkö on samoin luontevin: Kalevan- ja Yrjönkadun kul¬


Lauseoppia
64
massa, Kala- ja Pyhäjoen latvoilla, 7500- ja 1900-luvulla (myös -luvuilla).
6. Seuraavan tyyppisissä attribuut- titapauksissa on pääsana yksikössä: ensimmäisessä ja toisessa kerroksessa, lokakuun 5. ja 6. päivänä (ei »päivinä»), 70. ja 77. pykälässä. (Sellaisia ilmauksia kuin »lokakuun 5.—7. päivinä», »10. —14. pykälissä» ei pitäisi lainkaan käyttää; po. 5. — 7. lokakuuta, pykälissä 10—14. Ks. tarkemmin s. 41.)
6. Jos adjektiiviattribuutti on lukusanan edellä, se on tavallisesti monikossa. Esim. Viimeiset kymmenen kilometriä olivat vaikein taival. Kirjoittajan esittämistä kolmesta huomautuksesta vain yksi on aiheellinen. Hän sai lainaa sovitut 30 000 markkaa. Hauki painoi runsaat (vajaat) kaksi kiloa.
Käytäntö ei ole kuitenkaan ihan yhtenäinen. Niinpä sanat runsas ja vajaa ovat yleensä yksikössä, jos ne ovat muussa sijassa kuin nominatiivissa tai sen kaltaisessa akkusatiivissa. Esim. Vajaan kahden viikon päästä tuli vastauskirje. Tuon matkan ajaa runsaassa kolmessa tunnissa. Jos sellainen sanaliitto kuin sata markkaa tarkoittaa nimenomaan sadan markan seteliä, on yksikkö samoin ainoa mahdollinen: Saat sen sata markkaa
(= satamarkkasen), jonka lupasin. Yksikkö pyrkii muutenkin leviämään erityisesti tapauksiin, joissa on kysymys määräerästä; siten sanotaan usein »Hän sai lainaa sovitun 30 000 markkaa». Yleiskielessä on kuitenkin tapana panna monikko etusijaan.
7. Lukusanan yhteydessä käytetään
sekä yksikön että monikon partitiivia seuraavanlaisissa lauseissa: Kolme
lapsista on ylioppilasta t. ylioppilaita. Kymmenen huoneistoa oli huonokuntoista t. huonokuntoisia. Molemmat ilmaisutavat ovat käypiä.
8. Essiivi-, translatiivi- ja ablatiivi- muotoinen predikatiiviadverbiaali on monikollisen subjektin tai objektin yhteydessä nykyään tavallisesti monikossa. Esim. Tänä syksynä oppilaat ovat olleet oikein ahkerina. Veljekset ovat lääkäreinä Pohjois-Suomessa. Vaatturi korjasi housut uuden veroi¬
siksi. Omenat maistuivat happamilta. Käytäntö ei ole kuitenkaan ehdoton; myöskään yksikköä (ahkerana, lääkärinä, veroiseksi, happameitä t. happamalta) ei ole katsottava virheelliseksi, ja esim. seuraavassa virkkeessä se tuntuu jopa monikkoa luontevammalta: Vänrikiksi (t. vänrikeiksi) on ylennetty seuraavat upseerikokelaat: .
Essiivi- ja translatiivimuotoisen partisiipin luvusta ks. erikseen s. 85, 86.
Passiivilauseissa lauseen tekijään viittaava essiivimuotoinen predikatiiviadverbiaali tulee monikkoon, esim. Tulosta odotettiin jännittyneinä (mieluummin kuin »jännittyneenä»).
Subjektin sija
Subjektin sijat ovat nominatiivi ja partitiivi: toisaalta Lapset leikkivät pihalla, toisaalta Pihalla leikkii lapsia. Nominatiivisubjektin käytöstä ei juuri tarvita ohjeita, mutta partitiivisub- jekti on hiukan hankalampi. Sitä käytetään vain lauseissa, jotka ilmaisevat olemassaoloa, olemaan tulemista, olemasta lakkaamista tai tuntuvaa olotilan muutosta (ns. eksistentiaalilauseissa). »Olemassaolo» on tällöin ymmärrettävä laajasti. Voidaan sanoa esim. Toimistossa työskentelee naisia, jolloin merkitys on suunnilleen sama kuin lauseessa Toimistossa on naisia työskentelemässä. Lause on siten ajateltavissa vastaukseksi kysymykseen »keitä toimistossa on?»; sen sijaan lause Naiset työskentelevät toimistossa on vastaus kysymykseen »mitä naiset tekevät?» Muita esimerkkejä partitiivisubjektisista lauseista: Lumeen ilmaantui päiviä. Kuusesta on karissut neulasia. Monta rakennusta vaurioitui pommituksessa.
Eksistentiaalilauseiden merkityksestä johtuu, että tämmöisten lauseiden predikaatti on melkein aina intransitiivinen. Joskus partitiivisubjek- tin voi kuitenkin tavata myös transitiiviverbin yhteydessä. Esim. Illallista seurasi tanssia. Konkurssia oli edeltänyt useita tappiollisia vuosia. Nämäkin lauseet ilmaisevat lähinnä olemassaoloa; nehän merkitsevät samaa kuin


65
Nomineista
lauseet Illallisen jälkeen seurasi tanssia, Konkurssin edellä oli ollut useita tappiollisia vuosia, joiden predikaatti on intransitiivinen. Tällaisissa tapauksissa voidaan partitiivisubjekti katsoa transitiiviverbinkin yhteydessä hyväksyttäväksi. Yleensä transitiiviverbin yhteyteen luontuu kuitenkin vain nominatiivisubj ekti. Kielitaj un vastaisilta tuntuvat esim. lauseet »Monia turisteja on pystyttänyt rannalle telttansa» ja »Presidenttiehdokasta tukee mm. huippu-urheilijoita» (po. Monet turistit ovat pystyttäneet rannalle telttansa; Presidenttiehdokasta tukemassa on mm. huippu-urheilijoita). Näiden lauseiden predikaatit ilmaisevat sillä lailla aktiivista ja samalla yksilöllistä tekemistä, että lauseet eivät ole käsitettävissä eksistentiaalilauseiksi. Samasta syystä nominatii visub jek ti tuntuu partitiivisub- jektia luontevammalta usein intran- sitiivisenkin predikaatin yhteydessä. Esim. »Tulokseen vaikutti useita sattumia»: luontevammin Tulokseen vaikuttivat useat sattumat tai vaihtoehtoisesti Tulokseen oli vaikuttamassa useita sattumia.
Genetiivi vai nominatiivi (akkusatiivi) eräissä subjektia vastaavissa lauseenjäsenissä?
Joissakin rakenteissa vastaa yksinkertaisen lauseen nominatii visub j ektia joko genetiivi tai nominatiivi (akkusatiivi). Tällaisia tapauksia ovat seu- raavat:
1. 	Sellaisessa lauseessa kuin Miesten pitää tehdä työ vastaa genetiivi miesten nominatiivisubjektia, joka sisältyy lauseeseen Miehet tekevät työn. Koulukieliopeissa käsitetään infinitiivi tehdä (eikä muoto miesten) tuon pitemmän lauseen subjektiksi, mutta lause voidaan jäsentää niinkin, että predikaattina on pitää ja subjektina on rakenne miesten tehdä työ; tässä rakenteessa vuorostaan tehdä on predikaatti ja miesten subjekti.
Tällainen lausetyyppi, jossa lähtökohtana olevan lauseen nominatiivi- subjekti vaihtuu genetiivimuotoiseksi,
on tavallinen. Predikaattina on silloin ns. yksipersoonainen verbi-ilmaus: predikaattia ei voida taivuttaa muissa persoonissa kuin yksikön 3. persoonassa. Esim. Tämä teos täytyy (t. kannattaa) jokaisen lukea. Pankkikortin haltijan ei tarvitse liikutella käteistä rahaa. Hakijan on ilmoittauduttava henkilökohtaisesti. Lentokoneen oli määrä laskeutua yhdeksältä. Kaupunkilaisen on hyvä tuntea maa- laisolojakin. Puhekielessä käytetään tämmöisissä lauseissa intransitiivisen infinitiivin ohella kyllä usein nominatiivia genetiivin sijasta, jos ei kyseessä ole elollisen olennon tietoinen toiminta. Esim. »Tämä kirja pitäisi mahtua vielä hyllyyn.» »Nimikirjoitus ei tarvitse olla omakätinen.» »Ne tavarat on tultava heti.» »Tuo ruuvi olisi hyvä olla hiukan tiukemmassa.» Huolellisessa yleiskielessä on tällöinkin genetiivi: Tämän kirjan pitäisi mahtua vielä hyllyyn. Nimikirjoituksen ei tarvitse olla omakätinen. Niiden tavaroiden on tultava heti. Tuon ruuvin olisi hyvä olla hiukan tiukemmassa.
Erityisesti on huomattava, että tämäntyyppisten lauseiden predikaatti tulee joka tapauksessa yksikön 3. persoonaan. Aivan virheellisiä (tosin joidenkin murteiden kannan mukaisia) ovat seuraavat lauseet, joissa subjektia vastaava lauseenjäsen on nominatiivissa eikä genetiivissä ja joissa lisäksi predikaattia on taivutettu muissa persoonamuodoissa: »Nyt sinä täydyt lähteä» (po. sinun täytyy). »Potilaat tarvitsevat syödä ravitsevaa ruokaa» (po. Potilaiden tarvitsee syödä ).
On kuitenkin yksi lausetyyppi, jossa subjektia vastaava sana pysyy yksipersoonaisen verbi-ilmauksenkin ohessa nominatiivimuotoisena. Tätä tyyppiä valaisevat seuraavanlaiset lauseet: Takissa pitäisi olla paksumpi vuori. Kaikilla on oltava mukana passi. Tuohon paikkaan on määrä tulla uusi virastotalo. Suuriko pöytä siihen pitäisi mahtua? Tällaiset lauseet ilmaisevat olemassaoloa, olemaan tulemista jne.; ne ovat siis eksistentiaalilauseita (vrt. s. 64). Aitojen eksistentiaalilauseiden tapaan niissä


Lauseoppia
66
voi olla partitiivikin subjektin asemassa, esim. Kaikilla on oltava mukana passi ja rahaa. Subjektia vastaava nominatiivimuotoinen lauseenjäsen ilmaisee tällaisissa lauseissa tavallisesti jotakin uutta, tuntematonta (se on spesiekseltään epämääräinen), ja se on melkein aina predikaatin jäljessä; mm. kysymyslauseissa se joudutaan kuitenkin panemaan lauseen alkuun. Nominatiivia ei käy näissä lauseissa korvaaminen genetiivillä. Esim. lause »Takissa pitäisi olla paksumman vuorin» olisi suorastaan virheellinen.
2. Genetiivi on nominatiivisubjek- tia vastaamassa myös verbien antaa, sallia, suoda, käskeä ohessa seuraavanlaisissa lauseissa: Annoin tavaroiden jäädä paikoilleen. (Vrt. lauseeseen Tavarat jäivät paikoilleen.) Apumiehen käskettiin kantaa tiiliä. Puhekielessä tavataan tyyppiä »Annoin tavarat jäädä paikoilleen», jossa nominatiivisubjektia vastaava sana on akkusatiivissa, mutta huolelliseen yleiskieleen tämä tyyppi ei kuulu. Poikkeuksena ovat taas eksistentiaaliset rakenteet, sellaiset kuin Pihalle oli annettu jäädä ruusupensas ja muita istutuksia.
3. Referatiivisessa lauseenvastikkeessa (partisiippirakenteessa) vastaa e/tö-lauseen nominatiivisubjektia tavallisesti genetiivimuotoinen lauseenjäsen, joka käsitetään lauseenvastikkeen subjektiksi. Esim. Uskon hänen olevan oikeassa. (Vrt. Uskon, että hän on oikeassa.) Terroristien ilmoitettiin kaapanneen koneen. Vanhemmassa kirjakielessä ja puhekielessäkin tapaa myös akkusatiivia, jos kyseessä ei ole elollisen olennon tietoinen toiminta, esim. »Sähkön kulutus on laskettu lisääntyvän ensi vuonna.» Nykyisessä yleiskielessä käytetään tällöinkin genetiiviä: Sähkön kulutuksen on laskettu lisääntyvän ensi vuonna.
Tälläkin kertaa ovat eksistentiaaliset rakenteet eri asemassa. Niissä sivulauseen nominatiivisubj ektia vastaa normaalisti akkusatiivi, joka on päät- teellinen tai päätteetön lauseen predikaatin laadun mukaan (ks. objekti- sääntöjen kohtia 1 ja 2, s. 67). Siten
sanotaan toisaalta Hän kertoi paikalle jääneen vain yhden miehen, toisaalta Kerrottiin paikalle jääneen vain yksi mies (predikaatti kerrottiin passiivi- muotoinen, siksi akkusatiivi päätteetön). Nykyään tällaisiin tapauksiin on leviämässä nominatiivi lauseen predikaatin laadusta riippumatta. Tavallista ja hyväksyttävää tämä on mm. omistajanadessiivin yhteydessä ja kyseessä (kysymyksessä) on -rakenteissa. Esim. Luulisi hänellä olevan iso palkka (myös ison palkan). Haastateltava ilmoitti kyseessä olleen vain kokeilu (myös kokeilun). Akkusatiivin tai nominatiivin käytön ehtona on joka tapauksessa rakenteen eksisten- tiaalisuus. Ei voida sanoa »Luulin tästä asiasta vastaavan joku muu» (po. jonkun muun), sillä jostakin vastaaminen on tietoista, yksilöllistä toimintaa; lauseenvastike ei tässä ilmaise olemassaoloa, olemaan tulemista tms.
Objektin sija
Siitä, tuleeko objekti akkusatiivin vai partitiiviin, tarvitsee äidinkieleltään suomalainen harvoin ohjeita; vieraskieliselle tämä kohta taas on suomen kieliopin vaikeimpia. Pari erityistapausta on kuitenkin mainittava. On ensinnäkin syytä käyttää akkusatiivi- objektia semmoisessa tapauksessa kuin koko maan käsittävä keräys (ei »koko maata käsittävä»; vrt. keräys käsittää koko maan). Ei silti: »neljän huoneen ja keittiön käsittävä huoneisto» (po. neljä huonetta ja keittiön käsittävä; vrt. huoneisto käsittää neljä huonetta ja keittiön). Toiseksi on muistettava, että akkusatiiviobjekti tulee partitiivin sijaan myös tällaisiin tapauksiin: Valituksen johdosta esitän kunnioittaen seuraavan (ei »seu- raavaa»). Väitteen tueksi voidaan vielä mainita seuraavat näkökohdat (ei »seuraa via näkökohtia»). Vrt. esitän kunnioittaen tämän; voidaan mainita nämä näkökohdat.
Vaikeampi on kysymys siitä, milloin yksikön akkusatiivissa oleva objekti on päätteellinen (genetiivin


67
Nomineista
kaltainen), milloin päätteetön (nominatiivin kaltainen). Voidaan esittää seuraavat pääsäännöt:
1. Objekti on päätteettömässä akkusatiivissa, jos se suoraan tai välillisesti riippuu
— imperatiivin 1. tai 2. persoonasta
— passiivimuodosta
— infinitiivistä, joka on lauseen subjektina tai riippuu lauseen subjektista.
Yksinkertaisia perustapauksia ovat esim. seuraavat: Tutki (tutkikaa, tutkikaamme) tämä kohta tarkemmin. Ilmoitus julkaistiin sanomalehdissä. Lupa olisi annettava määräajaksi. Tuo nurkka pitää (t. täytyy, tarvitsee, on hyvä) vahvistaa kulmaraudalla. (Subjektina on infinitiivi vahvistaa.) Hänellä on oikeus periä toimitusmaksu. (Subjektina on oikeus; objekti kuuluu subjektin attribuuttina olevaan infinitiiviin periä.) Mutta sääntö pätee edelleen seuraavanlaisiin tapauksiin, joissa objekti ei riipu puheena olevista verbinmuodoista suoraan vaan välillisesti: Säädä uunin lämpötila kääntämällä kytkin sopivaan asentoon. (Infinitiivi kääntämällä riippuu imperatiivin 2. persoonasta säädä.) Saarinen ja Salmi valittiin (t. olisi valittava) laatimaan sääntöluonnos. (Infinitiivi laatimaan riippuu passiivimuodoista valittiin, valittava.) Olisi hyvä vahvistaa nurkka kiinnittämällä siihen kulmarauta. (Infinitiivi kiinnittämällä riippuu subjektina olevasta infinitiivistä vahvistaa.) Luonnos pitää kirjoittaa uudestaan ottaen huomioon käyty keskustelu. (Infinitiivi ottaen riippuu subjektina olevasta infinitiivistä kirjoittaa.) Hänellä on taito saada oppilaat käsittämään sääntöjen ydin. (Infinitiivi käsittämään riippuu infinitiivin saada kautta lauseen subjektista taito.)
2. Muulloin objekti on yleensä
päätteellisessä akkusatiivissa. Esim. Olen tutkinut tämän kohdan tarkemmin. Sanomalehdet julkaisivat uutisen. Saakoon hän luvan määräajaksi. Tuon nurkan saisi vahvistaa kulma- raudalla. Jälleen sääntö pätee mutkikkaampiinkin tapauksiin: Yritin
säätää uunin lämpötilaa kääntämällä
kytkimen sopivaan asentoon. Luonnoksen voisi kirjoittaa uudestaan ottaen huomioon käydyn keskustelun. A ja B ovat saaneet tehtäväkseen laatia ohjelman. (Tässä esimerkissä objekti kuuluu kyllä infinitiiviin, mutta infinitiivi on objektina eikä riipu 1. kohdassa mainituista verbinmuodoista.)
3. 	Lisäohjeita tarvitaan vielä muutamiin tapauksiin. Kaikissa niissä objekti riippuu infinitiivi- tai parti- siippimuodosta:
a) Lauseenvastikkeiden (finaalisen j a temporaalisen lauseenvastikkeen, referatiivisen lauseenvastikkeen eli partisiippirakenteen) objekti on samassa muodossa kuin vastaavan sivulauseen objekti. Esim. Minun täytyy kiirehtiä saadakseni työn valmiiksi (finaalinen lauseenvastike; vrt. jotta saisin työn valmiiksi.) Hänen oli vaikea olla nauramatta nähdessään (t. nähtyään) kaiken tämän (temporaalinen lv.; vrt. kun hän näki t. oli nähnyt kaiken tämän). Edustajien odotettiin ottavan kysymykseen saman kannan (referatiivinen lv.; vrt. että edustajat ottavat kysymykseen saman kannan).
Jos referatiivinen lauseenvastike on passiivimuotoinen, ei objektin muoto kuitenkaan ole aivan vakaa. Tavallisesti se riippuu lauseen predikaatista eikä siis ilman muuta määräydy vastaavan sivulauseen mukaan: sanotaan esim. toisaalta Lehti kertoi salmeen rakennettavan uuden sillan (vrt. Lehti kertoi uutisen), toisaalta Silta kerrottiin rakennettavan entisen viereen (vrt. Tieto kerrottiin meille). Kuitenkin on pidettävä hyväksyttävänä myös lausetta Lehti kertoi salmeen rakennettavan uusi silta, jossa objektin muoto on sama kuin vastaavassa sivulauseessa. Tällainen vaihtoehto ei tosin käy, jos objekti edeltää pas- siivimuotoisen referatiivisen lauseenvastikkeen predikaattia. Sanotaan esim. Lehti kertoi päätöksen jo tehdyn (ei »päätös jo tehdyn»), vaikka toisaalta joko Lehti kertoi asiasta jo tehdyn päätöksen tai jo tehdyn päätös.
b) Jos partisiippi ei ole referatiivisen lauseenvastikkeen predikaattina,


Lauseoppia
68
siitä riippuva objekti on päätteelli- sessä akkusatiivissa. Esim. Luotiin koko saariston käsittävä pelastus- organisaatio. Lupa annetaan vain tutkinnon suorittaneille. Määrättynä antamaan lausunnon esitän kunnioittaen seuraavan.
c) 	Substantiivin attribuuttina olevan infinitiivin objekti on päätteettömässä akkusatiivissa usein silloinkin, kun substantiivi ei ole lauseen subjektina (vrt. kohtaan 1). Esim. Puhuja pani ilahtuneena merkille pyrkimykset nostaa kotiteollisuus arvoonsa. Olin kuullut yrityksestäsi perustaa kauppapuutarha. Aivan ihailee hänen kykyään sovittaa sanonta aiheen mukaan. Infinitiiviattribuutin pääsanana oleva substantiivi tällöin ikään kuin aloittaa lauseessa uuden jakson, johon predikaatin vaikutus ei ulotu. Jos substantiivi kuitenkin muodostaa predikaatin kanssa läheisesti yhteen kuuluvan kokonaisuuden, kiinteän sanonnan, yltää predikaatin vaikutus infinitiiviin saakka. Esim. Olet kuulemma saanut luvan perustaa puutarhan. (Saanut luvan merkitsee samaa kuin saanut yksinään; siksi objekti saa saman muodon kuin lauseessa Olet saanut perustaa puutarhan.) Lopulta tein päätöksen ostaa osakehuoneiston. (Tein päätöksen merkitsee samaa kuin päätin.)
Objektinsukuisten määritteiden sija
Objektinsukuisiksi määritteiksi sanotaan sellaisia objektin sijoissa olevia adverbiaaleja, jotka vastaavat kysymyksiin »kuinka paljon, kuinka pitkän matkan, kuinka kauan, kuinka monta kertaa, kuinka monennen kerran». Niiden sija ratkeaa yleensä samojen sääntöjen mukaan kuin objektinkin. Esim. Hinta nousi yhden markan — Hintaa nostettiin yksi markka — Hinta ei noussut markkaakaan. Kävelin kilometrin — Pitäisi kävellä vielä kilometri — Ei kävelty yhtään kilometriä. Viivyn matkalla viikon — Matkalla viivytään viikko — Matkalla ei viivytä täyttä viikkoa. Hän erehtyi jo toisen kerran — Tai¬
dettiin erehtyä jo toinen kerta — Etpäs erehtynyt toista kertaa.
Eräät objektinsukuiset määritteet ovat kuitenkin kiintyneet määrämuotoon, tavallisesti päätteelliseen yksikön akkusatiiviin. Niinpä sanotaan tavallisesti Asiasta ilmoitettiin vain (yhden) kerran; (yksi) kerta kuulostaisi tässä lauseessa hiukan vanhas- tavalta tai tyyli väriseltä. Edellä oleva esimerkki Taidettiin erehtyä jo toinen kerta voisi yhtä hyvin kuulua Taidettiin erehtyä jo toisen kerran. Samoin on yhtä mahdollista sanoa Pysy täällä koko ajan kuin Pysy täällä koko aika. Erityisen tavallisia tällaiset kiteymät ovat kysymykseen »kuinka paljon» vastaavissa määritteissä, joista monet ovat adverbin luonteisia. Esim. Asiasta kuullaan vielä paljon (t. enemmän t. jonkin verran). Hänestä ei ole kuultu paljonkaan (myös paljoakaan). Kuukaudessa edistyttiin vain vähän (t. hiukan). Puhekielessä kuulee yhä myös asuja paljo, enempi ja vähä, jopa sellaisissa lauseissa kuin »Olen kuullut hänestä paljo», »Tahtoisin tietää enempi», mutta huolelliseen yleiskieleen ei tämmöinen käyttö nykyään kuulu.
Objektisääntöjä noudattava objek- tinsukuinen määrite voi liittyä myös sellaisiin muodoltaan tai merkitykseltään komparatiivisiin adverbeihin kuin enemmän, ennen, ennemmin, jäljessä, jälkeen, myöhemmin, vähemmän. Esim. Tulin sinne tunnin myöhemmin — Sinne tultiin tunti myöhemmin — Tuntia myöhemmin ei paikalla ollut ketään. Näissä tapauksissa käytäntö kuitenkin horjuu; kyseeseen tulisi myös vaihtelematon partitiivi- sija: Tulin sinne tuntia myöhemmin — Sinne tultiin tuntia myöhemmin. Virheellisenä ei voida pitää liioin lausetta Tulin sinne tunti myöhemmin, vaikka tunnin tai tuntia on pantava etusijaan. Päätteellisessä akkusatiivissa objektinsukuinen määrite on komparatiivimuotoisen adjektiivin edellä, esim. Hän on vuoden vanhempi kuin minä. Partitiivi on tässäkin yhtä mahdollinen: Hän on vuotta vanhempi kuin minä.


69
Nomineista
Predikatiivin sija
Siitä, milloin predikatiivi on nominatiivi- ja milloin partitiivimuotoinen, ei syntyperäinen suomenpuhuja tarvitse paljon ohjeita. Joskus kuulee kysyttävän, mikä on predikatiivin oikea sija 1. infinitiivin lyhemmän muodon yhteydessä. Tavanomainen sija on nykyään partitiivi. Esim. On mieluisaa nähdä kaikkien olevan paikalla. Hyödyllistä on ottaa opiksi menneestä, hyödytöntä kaivella menneitä. Eräät tavalliset adjektiivit voivat kuitenkin olla yhtä hyvin nominatiivi- kuin partitiivimuotoisia. Esim. On vaikeaa t. vaikea (samoin helppoa t. helppo) huomata, missä raja kulkee. Olipa hauskaa t. hauska (samoin ikävää t. ikävä) kuulla tämä uutinen. Nyt on parasta t. paras lähteä. Tarkkaa summaa on mahdotonta t. mahdoton ilmoittaa. Partitiivi tuntuu näissäkin tapauksissa hiljakseen yleistyvän nominatiivin kustannuksella. Vain nominatiivia käytetään positiivimuo- toisista adjektiiveista hyvä ja paha sekä komparatiivimuodosta parempi (tavallisesti myös pahempi). Esim. Tämä sinun on hyvä tietää. Olisi parempi saada tieto ajoissa. Siitä on paha mennä sanomaan mitään.
Partitiivimuotoiset predikatiivit sitä ja jota ovat aidossa käytössä vain, jos ne voidaan korvata yksikön partitiivissa olevalla substantiivilla. Esim. Kirjailijan edellinen teos oli itsetili- tystä, ja sitä on hänen uusinkin romaaninsa. Eteisen lattia on tehty samasta materiaalista — koivuparketista —, jota olohuoneenkin lattia on. Hyvää suomea ei sitä vastoin ole seuraavanlainen vierasmallinen sitä ja jota -sanojen käyttö: »Hän on oikea humoristi, ja sitä oli jo hänen isänsäkin» (po. ja niin oli t. ja sellainen oli). »Me olemme erehtyväisiä, mutta te ette näy olevan sitä» (sitä kokonaan tarpeeton). »Poika on lukutoukka, jota taas hänen veljensä ei alkuunkaan ollut» (po. jollainen taas ). »Ei¬
linen päivä oli tasavallan presidentin. Ehdottomasti ja täydellisesti. Se oli sitä säätä myöten» (po. Ehdottomasti ja täydellisesti, säätä myöten).
»Usein luullaan, että 29. helmikuuta on karkauspäivä. Mutta sitäpä se ei olekaan, karkauspäivä on 24. helmikuuta» (po. Mutta eipä se olekaan
Nominatiivimuotoinen predikatiivi säilyttää sijansa myös seuraavan tyyppisissä lauseissa: Tämän laudan pitäisi olla ehjä (väärin: »ehjän»). Tytön ollessa nuorempi (väärin: »nuoremman») tulevaisuus näytti turvalliselta. Pojan sallittiin olla laiska. Opettaja salli pojan olla laiska. Rakennuksen sanotaan olevan kaupungin vanhin kivitalo. Kerroin hänen olleen tyytyväinen tulokseen. Neljä viimeksi mainittua esimerkkiä ovat tyyppiä, jossa predikatiivi kuuluu sallia (antaa, käskeä) -verbistä riippuvaan infinitiivirakenteeseen tai referatiiviseen lauseenvastikkeeseen. Aiemmin tällaisissa tapauksissa, paitsi passiivipredi- kaattisessa esimerkissä Pojan sallittiin olla laiska, käytettiin yleisesti päät- teellistä akkusatiivia (laiskan, kivitalon, tyytyväisen), mutta tämä käytäntö on väistymässä ja nominatiivia pidetään nykyään suositeltavana.
Appositioattribuutti
Appositioattribuutteja ovat pääsanansa edellä tai jäljessä olevat substantiivit, jotka ovat taipumattomia tai taipuvat samassa sijassa kuin pääsana. Appositioattribuutteja voidaan erottaa kolme ryhmää:
1. 	Erisnimen edellä olevat attribuutit.
Nämä osoittavat luokkaa, johon erisnimen haltija kuuluu; henkilönnimen edellä ne ovat tavallisesti ammatin- tai arvonimiä (»titteleitä»). Tällainen attribuutti on yleensä taipumaton. Esim. Maisteri Lehtosella. Autonkuljettaja Lassi Mäeltä. Kuningas Kaarle Kustaalla. Hotelli Vaakunassa. Aikakauslehti Kanavalle. Kan- tosiipialus Tehillä. Urheiluseura Kaipolan Vireessä. Ei kuitenkaan: »kuningaskunta Ruotsissa» (po. Ruotsin kuningaskunnassa), »tapaus Laiti¬
sen» (po. Laitisen tapauksen), »naapurikaupunki Naantaliin» (po. naa¬


Lauseoppia
70
purikaupunkiin Naantaliin), »perhe Järviselle» (po. Järvisen perheelle).
Seuraavat erityistapaukset on huomattava:
a) Tilapäistä asemaa osoittavat nimitykset (alustaja, kirjoittaja, puheenjohtaja, sihteeri jne.) eivät ole varsinaisia titteleitä. Se näkyy mm. siitä, että niitä ei juuri käytetä pelkän sukunimen yhteydessä: sanotaan esim. alustaja Niilo Vuori tai alustaja maisteri Vuori mutta ei hevin »alustaja Vuori». Tavallisesti tällaiset nimitykset taipuvat. Esim. Kirjoittajalla opettaja Virtasella tuntuu olevan laajat tiedot. Puheenjohtajan Kalle Mäkisen ehdotuksesta asian käsittely siirrettiin. Mm. semmoinen sana kuin puheenjohtaja voi kuitenkin olla myös ammatinnimi (puolueiden ja muiden suurten järjestöjen puheenjohtajat), ja silloin se jää taipumatta, niin että sanotaan esim. puheenjohtaja Väyrysellä. Taipumaton on samoin kunnallisvaltuuston jäsentä tarkoittava sana valtuutettu: puhutaan esim. valtuutettu Korven ehdotuksesta. Sanat, jotka osoittavat henkilön asemaa oikeus- tai hallintoasioissa, voivat taipua tai jäädä taipumatta. Esim. Kantajalla Lahdella t. kantaja Lahdella. Hakijan Kivisen t. hakija Kivisen pyynnöstä. (Tällaiset sanat pyrkivät käyttäytymään tittelin tavoin siinäkin, että niitä usein käytetään pelkän sukunimen ohessa.)
b) -Azert-loppuinen titteli voi taipua tai jäädä taipumatta. Esim. Kirjastoapulaisen t. kirjastoapulainen Maija Pellon. Koululaisella t. koululainen Juha Niittysellä. Jos -Azert-loppuinen sana ei ole varsinainen titteli, se taipuu a-kohdan mukaisesti. Esim. Asevelvolliselle Vesa Nurmelle.
c) Jos attribuutilla itsellään on määrite tai se on omistusliitteinen, se taipuu pääsanansa mukaan. Esim. Yhtiön toimitusjohtajalle Seppo Kannakselle. Suomen presidentin Mauno Koiviston ja Ruotsin kuninkaan Kaarle Kustaan tapaaminen. Vt. toimistosihteeriltä Ulla Marjamäeltä. Entisellä vahtimestarilla Veli Laaksolla. Kirkkoherrallamme Väinö Juntusella. Seuran aikakauslehdellä Virittäjällä. Kes¬
kinäisessä Vakuutusyhtiössä Kalevassa. Kokoomuksen opiskelijajärjestön Tuhatkunnan johto. Samoin puhutaan tarmokkaasta presidentistä Reaganista, jos tarkoitetaan, että Reagan on tarmokas presidentti. (Myös tarmokkaasta presidentti Reaganista voidaan puhua, mutta ajatuksena on silloin, että presidentti Reagan on tarmokas. Adjektiivi tarmokas ei ole nyt tittelin presidentti vaan koko sanaliiton presidentti Reagan määrite.)
Titteli voi joskus olla sanaliittokin, esim. filosofian kandidaatti, maatalous- ja metsätieteiden tohtori, tasavallan presidentti, Suomen Marsalkka, vanhempi lehtori. Jos sanaliitto on genetiivialkuinen, se yleensä jää taipumatta. Esim. Filosofian kandidaatti Vuolteelle. Tasavallan presidentti Mauno Koiviston puhe (vaikka toisaalta: Suomen tasavallan presidentin Mauno Koiviston puhe). Sen sijaan sanotaan titteliä taivuttaen vanhemmalle lehtorille Koskiselle.
d) 	Henkilönnimen edellä voi olla kaksikin titteliä tai tilapäisemmän aseman nimitystä. Silloin ne taipuvat tai jäävät taipumatta edellisten ohjeiden mukaan. Esim. Rehtori, maisteri Mäkilehdolla (kaksi taipumatonta titteliä). Alustajalla (filosofian) maisteri Mäkilehdolla (a-kohdassa puheena ollut tilapäisen aseman nimitys + taipumaton titteli). Peruskoulun rehtorilla (filosofian) maisteri Mäkilehdolla (c-kohdassa puheena ollut määritteel- linen titteli -f taipumaton titteli). Huomattakoon pilkutus: taipuvan tittelin (tai asemannimityksen) ja taipumattoman tittelin väliin ei tule pilkkua.
0 	Kahden tai useamman erisnimen yhteinen attribuutti on monikossa ja tulee samaan sijaan kuin erisnimet. Esim. Lehtorien Kokkosen, Laitisen ja Viidan virkavapaus. Hotelleissa Vaakunassa ja Klaus Kurjessa. Pitkissä luetteloissa voidaan erisnimet jättää taivuttamattakin. Esim. Lehtoreilla Kokkonen, Lahtinen, Laitinen, Saarto ja Viita.
2. 	Substantiivin jäljessä oleva taipumaton attribuutti.
Tällaiset tapaukset ovat yleensä pui¬


71
Nomineista
mattomia. Pääsana ilmaisee luokan, pääsanan ja attribuutin liitto sen jäsenen; attribuuttina on jokin kielen aines (esim. sana), kirjallisen tuotteen tai taideteoksen nimi, numero tai kirjain. Esim. Verbillä kaataa on monta merkitystä. Elämän tyhjyyttä Meri kuvaa romaanissa Irralliset. Asiaa on käsitelty numeron 22 sivulla 5. Pisteiden a ja b välinen jana. Palkkausluokkaan B 3 kuuluvat virkamiehet. Kantatiellä 66 tehtävät parannukset. Raitiolinjojen 3, 4 ja 7 aikataulut. Eräissä tapauksissa numero tai kirjain on kuitenkin kiinteä osa erisnimeä tai sellaiseen rinnastuvaa sanaa (esim. kemiallista aineen- nimeä), ja silloin taipuu vain numero- tai kirjainosa. Esim. Uudessa Saab 99:ssä. Rannikkotykistörykmentti 4:ään. Asun Merihaka II:ssa. Muutin Sibeliuksenkatu ll:een. Loviisa I:ssä (= Loviisa ykkösessä, Loviisan ykkös voimalassa). Näytteestä löytyi uraani 238:aa. Lanatosidi A:ssa. Ryhmien raja ei ole aivan selvä; on mahdollista sanoa myös esim. valtatie l:llä, raitiovaunu 3:lla, varsinkin jos numerot ovat pieniä. (Puhekielinen lukutapa on silloin valtatie ykkösellä, raitiovaunu kolmosella.)
3. 	Substantiivin jäljessä oleva taipuva attribuutti.
Tämmöisissä tapauksissa attribuutti on irrallinen lisä edeltävään yleis- tai erisnimeen, ja se erotetaan muusta lauseesta pilkuilla. Esim. Auttoisilla, Padasjoen läntisimmässä kylässä, oli tekeillä tienoikaisu. Pahimmat kiusan- henget, sääsket ja mäkärät, olivat jo harvenneet.
Genetiiviattribuutti vai nominatiivi- alkuinen yhdyssana?
Onko sanottava Matti Äyräpään palkinto vai nominatiivialkuista yhdyssanaa käyttäen Matti Äyräpää -palkinto? Genetiivi on pantava etusijaan varsinkin tapauksissa, joissa on kysymys jonkun muistomerkistä tai muusta muistosta. Sen mukaisesti on suositeltavaa sanoa esim. Matti Äyräpään palkinto ja samoin mieluummin No¬
belin palkinto (yhdyssanana: lääketieteen Nobelin-palkinto), Agricolan palkinto, Anni Swanin mitali, Mannerheimin patsas, Lönnrotin elämäkerta kuin »Nobel-palkinto», »Agri- cola-palkinto», »Anni Swan -mitali», »Mannerheim-patsas», »Lönnrot- elämäkerta». Samaan tapaan on syytä käyttää genetiivialkuisia sanaliittoja Suomusjärven kulttuuri, Askolan kulttuuri (ei »Suomusjärvi-, Askola-kult- tuuri»).
Käytäntö kuitenkin horjuu. Vaikka on olemassa esim. Aleksis Kiven Seura, Juhani Ahon Seura ja Eino Leinon Seura, on toisaalta mm. Sarkia-Seura. Nominatiivialkuisia ovat tavallisesti myös esim. Sibelius-monumentti, Tsaikovski-kilpailut, Maginot-linja, Mannerheim-linja, Eiffel-torni. Silloin kun erisnimi osoittaa konsertin, tutkielman tms. aihetta, tuntuu nominatiivi ainoalta mahdolliselta: Kuula- konsertti, Sibelius-essee ’ Sibelius-
aiheinen essee’, Goethe-tutkimus ’Goethea koskeva tutkielma’ (toisaalta Goethen tutkimus ’Goetheen kohdistuva tutkimustyö’).
Paikallissija-attribuutit
Monesti substantiiviin liittyy jossakin paikallissijassa oleva attribuutti (paikallissijan asemesta voi tulla kyseeseen myös post- tai prepositioilmaus). Näissä attribuuteissa on luontevuudeltaan ja hyväksyttävyydeltään erilaisia. Aivan tavanomaisia ovat sellaiset paikallissija-attribuutit, jotka liittyvät verbikantaiseen teonnimeen tai teonnimen tehtävässä käytettyyn, verbin kanssa samavartaloiseen substantiiviin. Tällöin attribuutin suhde pääsanaansa on oikeastaan sama kuin adverbiaalin suhde verbiin. Esim. Lähtö Helsinkiin (vrt. lähteä Helsinkiin). Usko toisen rehellisyyteen (vrt. uskoa toisen rehellisyyteen). Matka napapiirin taakse. Vierailu naapurikaupungissa. Avunanto rikokseen. Katsaus talven säihin (ei »säistä»). Ero jäsenyydestä. Matkailun merkitys kunnan työllisyystilanteelle (ei »työllisyystilanteeseen»), vaikutus kunnan työllisyys-


Lauseoppia
72
tilanteeseen. Lääkintä tableteilla. Myös adjektiivikantaisilla ominaisuudenni- millä voi olla attribuutti, jonka suhde pääsanaansa useimmiten on sama kuin adverbiaalin suhde kanta-adjektiiviin. Esim. Hänen varmuutensa asiasta (vrt. hän on varma asiasta). Uskollisuus periaatteille. Erityistapaus: oikeus
eläkkeeseen.
Tavallisia ovat varsinkin elatiivi- muotoiset attribuutit. Usein ne ilmaisevat, minkä kokonaisuuden osa pääsanan tarkoite on. Esim. Osa vieraista. Jotkut valituista ovat kieltäytyneet. Loppupuoli illasta kului seurustelussa. Hyvin luonteenomainen nykykielelle on toinen elatiiviattribuutin tyyppi, jossa pääsana merkitsee havaintoa, ajatusta, tietoa taikka kirjallista tai suullista esitystä. Esim. Huomioita teoksen tyylistä. Hänen näkemyksensä asiasta. Ajatus yhteisestä matkasta. Tieto veronkorotuksesta. Ehdotus ylimääräisestä kokouksesta. Ohje määräyksen soveltamisesta. Uutinen ministerinvaihdoksesta. Ennuste talouden kehityksestä. Selvitys varojen käytöstä. Päätös riitajutusta. Laki Suomen Akatemiasta. Attribuutti ilmaisee tällöin, mitä pääsanan tarkoite koskee; esim. selvitys varojen käytöstä = Varojen käyttöä koskeva selvitys’.
Tällainen elatiiviattribuutin käyttö on nykyään leviämässä yli rajojensa. Mahdollinen on vielä esim. ilmaus suunnitelma uudesta tiestä, mutta jo »hanke uudesta tiestä» tuntuu vasta- sukaiselta; paremmin: uuden tien hanke. Ehdotus varojen jakamisesta on sinänsä käypää kieltä mutta ei merkitse aivan samaa kuin ehdotus varojen jakamiseksi; translatiivi osoittaa, että ehdotus sisältää myös jakosuunnitelman eikä ole vain jakamista ylimalkaan koskeva esitys. Sellaiset ilmaukset kuin »vaara katastrofista», »uhka ydinsodasta», »tarve työvoimasta» eivät liity hankauksetta elatiiviattribuutin tavanomaiseen käyttöalaan. Suotavaa olisi tällaisissa tapauksissa käyttää genetiiviattribuuttia: katastrofin vaara, ydinsodan uhka, työvoiman tarve. Huonoa elatiiviattribuutin käyttöä on myös seuraavanlainen: »Laki¬
esitys antaa mahdollisuuden ilmoitusvelvollisuuden laajentamisesta liikenteen piiriin» (par. Lakiesitys antaa mahdollisuuden ilmoitusvelvollisuuden laajentamiseen liikenteen alalle tai kevyemmin Lakiesityksen pohjalta ilmoitusvelvollisuus voidaan laajentaa liikenteen alalle). »Tavoite seudun liikenteen yhtenäistämisestä on sinänsä oikea» (par. Seudun liikenteen yhtenäistäminen on sinänsä oikea tavoite). »Vasemmiston tarjoama vaihtoehto sekaratkaisusta ei kelpaa» (par. Vasemmiston tarjoama vaihtoehto, seka- ratkaisu, ei kelpaa).
Eräisiin muihinkin tapauksiin kuin alumpana puheena olleisiin paikallissi- ja-attribuutti tuntuu luontuvan. Moitteettomiksi on katsottava mm. seuraa- vat esimerkit: Ministeri N:n puhe maatalousnäyttelyssä oli etusivun uutinen. Artikkeli käsittelee syntyvyyttä Euroopan eri maissa. Yhteydet ulkomaille olivat poikki. Pikajuna Joensuuhun lähtee kolmannelta raiteelta. Yhdistyksen kokouksessa 6. maaliskuuta oli ohjelmana paneelikeskustelu. Useimmiten attribuutti tällöin määrittää lauseen subjektia tai objektia; kahdessa viimeisessä esimerkissä se voitaisiin ajatuksen kärsimättä käsittää myös predikaattia määrittäväksi adverbiaaliksi.
Läheskään aina paikallissija-attribuutit eivät kuitenkaan ole luontevaa kieltä. Huonosti ne sopivat varsinkin sellaisiin lauseisiin, joissa ajatus muuttuisi, jos attribuutti käsitettäisiin predikaatin määritteeksi. Ei voida sanoa esim. »Matkustin pikajunalla Joensuuhun Kouvolaan asti» (po. Matkustin Joensuun pikajunalla ) eikä liioin »Kerroin yhdis¬
tyksen kokouksesta 6. maaliskuuta» (po. Kerroin 6. maaliskuuta pidetystä yhdistyksen kokouksesta). Lause Mainokset näyteikkunassa vetivät huomion puoleensa tuntuu vielä mahdolliselta, mutta lause »Katselin mainoksia näyteikkunassa» ei käy (po. Katselin näyteikkunassa olevia mainoksia) . Lisäesimer kkej ä korj attavista paikallissija-attribuuteista: »Hän viittasi kokemuksiinsa tunturivaelluksella


73
Nomineista
pari kuukautta sitten» (po. — — kokemuksiinsa, jotka oli saanut tuntu- rivaelluksella pari kuukautta sitten). »Hallitussihteeri N. oli kotiutunut kongressista New Yorkissa alkuviikolla» (näin ei voida sanoa, jos tarkoitetaan: kotiutunut New Yorkissa alkuviikolla pidetystä kongressista). »Päätin päästä eroon juolavehnästä puutarhassani» (po. — — puutarhassani kasvavasta juolavehnästä). »Hän otti yhteyden Suomen suurlähettilääseen Budapestissa» (po. - - Suomen
Budapestin-suurlähettilääseen). »Matkalaiset tulivat Zell am Seestä Itä- vallassa» (huono attribuutti korjattavissa adverbiaaliksi: Itävallasta). »Kirjeessänne tk. 14. päivältä» (po. Tk. 14:ntenä päivätyssä kirjeessänne).
Vielä mahdottomampia ovat semmoiset paikallissija-attribuutit, jotka ovat erossa pääsanastaan (välissä postpositio tai genetiiviattribuutin pääsana). Esim. »N. sai stipendin opintomatkaa varten Ranskaan» (po. - - Ranskaan tehtävää opintomatkaa varten). »On ilmennyt lähentymisen halua naapurimaahan» (po. — — halua lähentyä naapurimaata).
Adessiivin käytöstä attribuuttina ks. lisää s. 76.
Sisä- vai ulkopaikallissija?
Nykysuomessa käytetään usein rinnan sisä- ja ulkopaikallissijoja. Kummat ovat suotavampia? Pulmatapauksia on neljä ryhmää:
1. 	Rakennusten ja huoneistojen sisäpuolesta ovat yleensä käytössä sisäpaikallissijat. Esim. Pariskunta asuu pienessä mökissä (kerrostalossa, vanhainkodissa). Ottelu pelataan Jäähallissa. Hän on työssä Valtionarkistossa. Illallinen syötiin ravintola Punaisessa Hatussa. Samoin mm. aluksista: Laivassa on tulliton myymälä. Varsinkin puhekielessä tapaa kuitenkin myös ruotsin mallin mukaista ulkopaikallissijaa: »konsertti pidetään yliopistolla» (nykyään usein jopa: »on työssä yliopistolla»), »näyttely järjestetään koululla», »tanssit seurantalolla», »on hoidettavana klini¬
kalla», »meni töihin tehtaalle», »tutkimus tehdään kemian laitoksella», »laivalla tarjottu kahviaamiainen», »juhla on Kalastajatorpalla, Kulosaaren Kasinolla». Tällainen käyttö tuntuu val- taavan jatkuvasti alaa; viimeaikaisia esimerkkejä ovat seuraavat: »on lomasijaisena autokorjaamolla», »teki ostoksia Sokoksella», »oli potilaana keskussairaalalla», »seurat Körtti- kodilla» (sennimisessä opiskeli ja-asun- tolassa), »musiikki-ilta vanhustenkodilla», »pääsi töihin museolle». Sijojen käyttöalaan tällainen kehitys vaikuttaa hämärtävästi. Luonnollista toisaalta on ulkopaikallissijojen käyttö silloin kun on kysymys rakennuksen tienoosta, yhtä paljon sen uiko- kuin sisäpuolesta. Esim. Tavataan asemalla. Hän on muuttanut kesämökilleen. Edellä olevissa ulkopaikallissijaisissa esimerkeissä on joitakin, joihin ehkä voisi soveltaa tätä tulkintaa, mutta täsmällisessä yleiskielessä olisi sisäpaikallissijalle tavallisesti annettava etusija.
Joissakin tapauksissa on ulkopaikallissija vakiintunut kieleen. Esim. Hän on neljännellä luokalla. Jouduin sairaalassa sisätautien osastolle. Osasto- sanasta sitä ei kuitenkaan pidä käyttää seuraavaan tapaan: »opiskelee mate- maattis-luonnontieteellisellä osastolla» (po. matemaattis-luonnontieteellisessä osastossa), »lehden urheiluosastolla oli uutinen kilpailusta» (po. urheiluosastossa).
2. 	Kotimaan paikannimistä — varsinkin kuntien, taajamien, kylien ja talojen nimistä — on vaikea antaa yksinkertaisia taivutusohjeita: tuttujen mallienkaan avulla ei ulkopuolinen aina voi ratkaista, onko sisä- vai ulkopaikallissija oikea. Sanotaan esim. Halsualla mutta Velkuassa, Luvialla mutta Laviassa, Maaningalla mutta Luhangassa, Kaustisella ja Paraisilla mutta A s ka isissä ja Kuhmoisissa, Kuhmalahdella mutta Sahalahdessa, Koskenpäällä mutta Kankaanpäässä. Yleensä on kuitenkin pyrittävä noudattamaan paikkakunnan omaa käytäntöä. Hakemistossa on taivutusohjeet kaikista sellaisista Suomen kun- nannimistä, joiden taivutus voi tuot¬


Lauseoppia
74
taa hankaluutta, ja lisäksi eräistä tunnetuimmista taajamien ja kylien nimistä.
Yhtä pulmallisia kuin asutusnimet eivät ole luontonimet. Esim. mäki ja vuori -loppuisista käytetään ulkopaikallissijaa, kun tarkoitetaan mäen, vuoren lakea; rinteestä käytetään usein sisäpaikallissijaa. Esim. Ihailimme Pukkivuorelta avautuvaa näköalaa, mutta Oltiin Pukkivuoressa mustikassa. TV/emz-loppuiset horjuvat: sisäpaikallissija (Verkkoniemessä) on tavallisempi, mutta varsinkin suurista niemistä käytetään ulkopaikallissijojakin (Jämsänniemellä). Saarten nimet ovat yleensä sisäpaikallissijaisia. Esim. Hailuodossa, Seurasaaressa, Harakassa, (Päijänteen saaria:) Taivas- salossa, Kakarissa, Selkä-Kuivasessa, Isossa-Kellossa.
Ulkomaiden paikannimistä ovat horjuvimpia saarennimet. Muiden kielten mallin mukaan niistä tapaa usein ulkopaikallissijoja, mutta suositeltavaa olisi käyttää sisäpaikallissijoja aivan kotimaisten saarennimien tapaan, esim. Borneossa, Jaavassa, Kreetassa, Kyproksessa, Kosissa, Mallorcassa, Caprissa. Poikkeuksena ovat -möfflf-loppuiset nimet ja monikolliset nimet; niistä ulkopai kallissi j ainen taivutus on ainoa mahdollinen. Esim. Hiidenmaalla, Sundasaarilla, Basaareilla, Hebrideillä. — Ulkomaisista niemimaista ja niemistä käytetään useimmiten ulkopaikallissijaa kuten kotimaankin isoista niemistä, esim. Balkanilla, Krimillä, Peloponnesoksel- la, KamtSatkalla (myös Peloponne- soksessa, Kamtsatkassa). Kuitenkin aina: Kuolassa, Labradorissa.
3. 	Sisäpaikallissijoja käytetään suomalaisittain myös ilmaisemaan kiinteää yhteyttä jonkin pintaan. Esim. Tauluun kirjoitettiin liidulla. Ilmoitus on ovessa. Taulu pitäisi kiinnittää seinään. Postimerkki liimataan kirjekuoreen. Ihoon (ei »iholle») on ilmaantunut näppylöitä. Limakalvoissa näkyy punaisia läikkiä. Rajat on merkitty karttaan. Aina ei kuitenkaan voida katsoa sisäpaikallissijaa ainoaksi mahdolliseksi; esim. taulut ovat useammin seinällä kuin seinässä. Jos¬
kus ulkopaikallissijaa käytetään nimenomaan ainetta tarkoitettaessa: voidaan kirjoittaa paperille mutta toisaalta paperiin, ts. tiettyyn paperi- kappaleeseen. Suomen mukaista on äänen tallentaminen levyyn tai nauhaan. Jälleen tämä ilmaisukeino tuntuu luonnolliselta varsinkin jos kyseessä on määrälevy tai -nauha. Esim. Tässä levyssä on Sibeliuksen viides sinfonia. Samaan nauhaan on äänitetty kahta puhujaa. Jos puheena sen sijaan on vain materiaali, voidaan sanoa myös: Musiikkia on sekä levyllä että nauhalla. Sanasta kasetti taas on luontevinta käyttää aina sisäpaikallissijaa, esim. Esitykset ovat kasetissa. Kysymyshän on todella sisäpuolesta eikä vain kiinniolosta pinnassa. Ei pitäisi sanoa myöskään »Puhe otettiin nauhurille» (po. joko nauhuriin tai nauhaan, nauhalle).
4. 	Kulkuneuvoista käytetään sisäpaikallissijaa varsinkin kun on kyseessä tietty juna, laiva jne., joka ei ole matkustajan omassa hallinnassa. Esim. Rovaniemen pikajunassa tulleet ihmiset. Pääsin juhlaan naapurin autossa. Finnjetissä matka Saksaan taittuu nopeasti. Hyväksyttävää on kuitenkin myös ulkopaikallissijan käyttö. Ulkopaikallissija on vallitsevana silloin, kun on puheena kulku- neuvolaji tai matkustajan omassa hallinnassa oleva kulkuneuvo. Esim. Matkustin lentokoneella Frankfurtiin ja jatkoin junalla Strasbourgiin. Useimmat tulivat omalla autolla.
Inessiivin käytöstä
Epäsuomalaista inessiivin käyttöä on seuraavanlainen: »Suomi kuvissa»
(teoksen nimi, par. Suomi kuvina). »Ottelu televisioitiin väreissä» (par. värillisenä t. värilähetyksenä). »Pohjolan kasvit väreissä» (par. värikuvina). »Summa on Ruotsin rahassa 50 kruunua» (par. Ruotsin rahana). »Maksaisin tämän markoissa» (par. markoilla). »Sukkia oli myytävänä kaikissa ko’oissa» (par. kaikenkokoisia t. kaikkia kokoja). »Paitoja ei ole nyt pienimmissä numeroissa» (par.


75
Nomineista
Paidoista ei ole nyt pienimpiä numeroita). »Lisäys tehtiin tarkoituksessa estää väärinkäsitykset» (par. Lisäys tehtiin väärinkäsitysten estämiseksi). »Epäselvyyttä on siitä, missä laajuudessa asia pitäisi esittää» (par. - miten laajasti asia pitäisi esittää).
Tavallinen sanonta on »kokonaisuudessaan» (ruotsin / sin helhet). Se on aina korvattavissa luontevammilla ja nasevammilla ilmauksilla. Esim. »Kokonaisuudessaan matka onnistui yli odotusten» (par. Kokonaisuutena t. Kaikkiaan matka onnistui ). »Hän halusi ostaa niemen
kokonaisuudessaan» (par. Hän halusi ostaa niemen kokonaan t. koko niemen).
Toinen tavallinen ruotsinmukainen inessiivi sisältyy lauseeseen »En ollut tilaisuudessa tulemaan» (po. Minulla ei ollut tilaisuutta tulla t. En päässyt tulemaan t. En voinut tulla).
Adessiivin käytöstä
Edellä on sisä- ja ulkopaikallissijojen yhteydessä käsitelty muutamia tapauksia, joissa adessiivi pyrkii suotta valtaamaan alaa inessiiviltä. On muutakin semmoista adessiivin käyttöä, joka ei ole aidon suomen kielen mukaista.
1. 	Adessiivi ei suomessa yleensä ilmaise tekemisen tapaa. Korjattavia ovat siksi seuraavanlaiset esimerkit: »Nyt voidaan jo varmuudella ennustaa, että » (par. varmasti).
»Olen ilolla tutustunut uuteen kirjaan» (par. iloiten, ilokseni). »Muistelen häntä kaipauksella» (par. kaivaten). »Puhuja pani tyydytyksellä merkille, että » (par. tyytyväisenä,
mielihyvin). »Uudistusta on tervehdittävä tyydytyksellä» (par. Uudistus on otettava vastaan tyytyväisin mielin t. Uudistuksesta on iloittava). »Ajat- telen häntä lämmöllä» (par. lämpimästi). »Jännityksellä odotettu ottelu» (par. jännittyneestä. »Teollisuus otti hinnankorotusesityksen vastaan karvaudella» (par. karvaasti). »Olemme suurella mielenkiinnolla seuranneet ohjelmaa» (par. hyvin kiin¬
nostuneina). »N. käsittelee aihettaan asiantuntemuksella» (par. asiantuntevasti). »Huomenna sataa melkoisella todennäköisyydellä» (par. melko todennäköisesti). »Väite on esitettävä pienellä varauksella» (par. Väite on esitettävä pienin varauksin t. Väitettä esitettäessä on tehtävä pieni varaus). »Puserot olivat melkein samanlaiset,
sillä erotuksella vain, että »
(par. se vain erona t. se vain eroa).
Joskus tavan adessiivi on kuitenkin katsottava hyväksyttäväksi ilmaisukeinoksi. Vakiintuneita ovat varsinkin monet ilmaukset, joissa adessiiviin liittyy adjektiiviattribuutti. Esim. monella tavalla, suurella vaivalla (vaikka mieluummin vaivalloisesti kuin pelkkä »vaivalla»), kovalla kiireellä (vaikka ilman attribuuttia kiireesti), täydellä syyllä (vaikka ilman attribuuttia syystä), hyvällä menestyksellä (vaikka mieluummin menestyksellisesti kuin pelkkä »menestyksellä»). Tilastolliseen kielenkäyttöön kuuluu semmoinen sanonta kuin 10 prosentin todennäköisyydellä. Samanlaisia vakiintuneita tavan adessiiveja ovat myös johdolla (esim. Orkesteri soitti kapellimestari Kamun johdolla) ja avulla (esim. Korjasin moottorin naapurimme avulla).
2. 	Vieraiden kielten mallin mukainen on myös seuraavanlainen määrän adessiivi: »Tuotanto on noussut
10 	000 tonnilla» (aidommin 10 000 tonnia). »Hintaa halvennettiin 6 mk:11a» (par. 6 mk). »Katsojamäärä on vähentynyt puolella» (par. puolet t. puoleen). »Aukioloaikaa pidennettiin tunnilla, kahdella tunnilla» (par. tunti, kaksi tuntia). Kuten näkyy, suomen mukaista on tällöin yleensä käyttää obj ektinsukuista määritettä. Jos lauseessa on akkusatiiviobjekti, ei objektinsukuinen määrite kuitenkaan sovi. Siksi määrän adessiivi on hyväksyttävä seuraavanlaisiin tapauksiin: Koskinen voitti Kososen metrillä. Tavoite ylitettiin 15 prosentilla. Ruotsin kruunu on devalvoitu 5 prosentilla. Myös pelkkä lukusana luontuu usein huonosti objektinsukuiseksi määritteeksi; sanotaan esim. Määrä on lisääntynyt vielä neljän verran tai vaih¬


Lauseoppia
76
toehtoisesti Määrä on lisääntynyt vielä neljällä, ei »Määrä on lisääntynyt vielä neljä». Moitteeton on edelleen lause Kirjasto on karttunut sadalla nidoksella. Tässä ei ole enää kysymys pelkästä määrästä vaan pikemmin keinosta; voitaisiin sanoa myös esim. Kirjasto on karttunut huomattavalla lahjoituksella.
3. 	»Myymäläadessiiviksi» on tapana sanoa attribuuttina käytettyä adessiivia, jota valaisevat seuraavat esimerkit: »aluspaita pitkillä hihoilla» (po. pitkähihainen aluspaita), »miesten pukuja liivillä» (po. liivillisiä miesten pukuja), »viritin-vahvistin mikrofoniliitännällä» (po. mikrofoni- liitäntäinen viritin-vahvistin), »kohde- valaisimia kiskokiinnity ksellä» (po. kiskokiinnitteisiä kohdevalaisimia), »vihko 7 mm:n ruuduilla» (po. vihko, jossa on 7 mm:n ruudut), »jäätelöä mansikkahillolla» (po. jäätelöä ja mansikkahilloa). Esimerkeistä näkyy, että tämäntyyppinen huonokielinen adessiivi on korvattavissa eri tavoin. Mm. mainoksissa ja luetteloissa voidaan käyttää vielä yhtä kätevää keinoa, pilkulla erotettua nominatiivia: viritin-vahvistin, mikrofoniliitäntä. Joskus adessiivin tilalle on ehdotettu instruktiiviakin, esim. »paita pitkin hihoin». Se kuulostaa kuitenkin keinotekoiselta eikä ole sen parempaa kieltä kuin adessiivikaan.
Allatiivin käytöstä
Allatiivin asemesta on translatiivi paikallaan seuraavanlaisissa tapauksissa: »Määräys annettiin ajalle 1.1.— 30.6.1982.» (Määräys voidaan antaa jollekulle mutta ei tietylle »ajalle» vaan tietyksi ajaksi.) »Talousarvio vuodelle 1983.» (Par. Talousarvio vuodeksi 1983 t. vuoden 1983 talousarvio.) »Toivotamme onnea uudelle vuodelle.» (Onneakin voidaan toivottaa jollekulle mutta ei »uudelle vuodelle»; par. uudeksi vuodeksi.) »Talletuksille maksetaan korkoa 5 %.» (Korko maksetaan tallettajille, ei sen sijaan »talletuksille» vaan talletuksista.)
Essiivin käytöstä
Sellaisissa lauseissa kuin Hän on lääkärinä Ristiinan terveyskeskuksessa, Uutena tulokkaana liittyi (t. otettiin) seuraan vielä Merja viittaa essiivimuo- toinen lauseenjäsen (lääkärinä, tulokkaana) lauseen subjektiin tai objektiin (hän, Merja). Samoin on lauseessa Influenssan seurauksena on ilmennyt korvasairauksia ja keuhkokuumetta: korvasairaudet ja keuhkokuumeet ovat influenssan seuraus. Nykyään on sen sijaan tullut muodiksi erikoinen seurauksena-essiivin käyttö, jossa tämä muoto ei samastu subjektiin tai objektiin vaan koko lauseen sisältöön. Esim. »Poliisin ja mielenosoittajien välisen käsikähmän seurauksena pidätettiin neljä sosialistia.» (Käsikähmän seuraus eivät olleet sosialistit vaan heidän pidättämisensä; par. käsikähmän takia t. johdosta.) »Kymmenen ihmistä on menettänyt henkensä Zagrebia koetelleiden tulvien seurauksena.» (Ihmiset eivät olleet tulvien seuraus; par. Zagrebia koetelleissa tulvissa.) »Sodan seurauksena ovat Jordanian ja Syyrian välit viilenneet.» (Par. sodan johdosta t. vaikutuksesta. ) »Kehityksen seurauksena on varhain erikoistuva opetus tarkoitustaan vastaamatonta.» (Ajatus ei ole se, että varhain erikoistuva opetus olisi kehityksen seuraus; par. Kehitys on johtanut siihen, että varhain erikoistuva opetus on .)
Samanlaista essiivin väärinkäyttöä näkee muistakin sanoista. Esim. »Järjestelyjen tuloksena liikenne sujuu entistä paremmin.» (Järjestelyjen tulos ei ole liikenne vaan sen entistä parempi sujuminen; par. Järjestelyjen johdosta t. ansiosta liikenne sujuu .) »Varotoimenpiteenä lapset
pidetään sairaasta erillään.» (Myös toimenpide on tässä kankea sana; par. Varoiksi t. Varosyistä t. Varmuuden vuoksi lapset pidetään .)
»Yhtenä ensimmäisenä toimenaan presidentti Mitterrand hajottaa kansalliskokouksen.» (Par. Mitterrandin ensimmäisiä toimia presidenttinä on se, että hän hajottaa kansalliskokouksen t. yksinkertaisesti Ensi töikseen pre¬


77
Nomineista
sidentti Mitterrand hajottaa kansalliskokouksen.) »Hän erosi vastalauseena määrärahojen supistuksille.» (Po. vastalauseeksi.) Tämmöinen lauseoppia hämmentävä essiivin käyttö on toistaiseksi rajoittunut etupäässä kuivakkaaseen kirjoitettuun kieleen, mutta vaarana on, että se alkaa levitä puhuttuunkin sanaan. Sitä olisi käytävä tarmokkaasti torjumaan.
Komparatiivi ja superlatiivi
Komparatiivi- ja superlatiivimuodot pyrkivät toisinaan sekaantumaan keskenään. Superlatiivia on erheellisesti käytetty komparatiivin sijasta seuraa- vissa lauseissa: »Öljyntuotanto tapahtuu yhä vaikeimmissa oloissa» (po. vaikeammissa). »Jouduttiin maksamaan suurimpia hintoja kuin koskaan ennen» (po. suurempia). »Oleskelen kotonani mieluimmin kuin vieraissa» (po. mieluummin). Sen että kyseeseen näissä tapauksissa tulee vain komparatiivi, ei superlatiivi, osoittavat jo viereiset sanat yhä ja kuin, joiden yhteydessä komparatiivi on ainoa mahdollinen. Virheellinen komparatiivi taas sisältyy seuraaviin lauseisiin: »Kaikkein kurjemmaksi osoittautui ulkorakennuksen kunto» (po. kurjimmaksi). »Hänet voi tavata mitä erilaisemmissa asuissa» (po. erilaisimmissa). Komparatiivin osoittavat näissä tapauksissa mahdottomaksi viereiset sanat kaikkein ja mitä merkityksessä ’hyvin, sangen’; ne vaativat seurakseen superlatiivia.
Komparatiivia ei pidä käyttää absoluuttisesti, ilmaisemaan ilman vertailua ominaisuuden suurehkoa määrää. Korjattavia ovat siksi seuraavat lauseet: »Poliklinikkaan tuotiin vanhempi mieshenkilö» (po. vanhahko mies). »Mannekiinit olivat pulskemmanpuo- leisia» (po. pulskanpuoleisia). »Aiomme viipyä Firenzessä pitemmän aikaa» (po. pitkän t. pitkähkön aikaa, melko pitkän ajan). »Tätä näytelmää on Suomessa nähty harvemmin» (po. melko harvoin, harvahkoon). Vertailun ei tosin aina tarvitse olla ilmi pantua; esim. seuraavissa tapauksissa kompa¬
ratiivin käytön tekee hyväksyttäväksi eräänlainen piilo vertailu: Sen jälkeen ei enää ole sattunut suurempia vahinkoja (vastakohdaksi ajatellaan pienempiä vahinkoja; tässä voitaisiin kyllä hyvin sanoa myös suuria vahinkoja). Uudemman teatterin ilmaisukieli voi ärsyttää (ajateltuna vastakohtana vanhempi teatteri). Tällä kysymyksellä on laajempaakin kantavuutta (kuin äskeisestä on selvinnyt). Hän säikähti heti kun kuuli vähänkään oudomman äänen (kuin tavallista). Tällaista vertailua ei toisaalta sisälly esim. seuraaviin lauseisiin: »Meillä ei ole sattunut mitään erityisempää.» »En ole kuullut mainittavammista yrityksistä.» Komparatiivin käyttö näissä lauseissa on arkityylistä; huolellisessa yleiskielessä sanotaan mieluummin: Meillä ei ole sattunut mitään erityistä. En ole kuullut mainittavista yrityksistä.
Selvästi absoluuttista, vertailema- tonta on vtf/jemmärt-komparatiivin käyttö seuraavassa lauseessa: »Hän teki vähemmän miellyttävän vaikutuksen» (po. Hän ei tehnyt kovin miellyttävää vaikutusta). Piilovertailu sen sijaan sisältyy sanaliittoon enemmän tai vähemmän, kun sitä käytetään seuraavaan tapaan: Rakennukset näyttivät olevan enemmän tai vähemmän huonossa kunnossa. Siksi tällainen käyttö on hyväksyttävää.
Omistusliitteet
Silloin kun substantiivia (tai postpositiota) edeltää persoonapronominin genetiivi, käytetään substantiivista omistusliitteisiä muotoja. Esim. Minun mökistäni on näköala järvelle. Hänen mukaantulonsa oli erehdys. Meidän lisäksemme kylään oli kutsuttu Huttuset. Etelä-Suomen taajamien puhekielessä ja eräissä murteissa omistusliite jää näissä tapauksissa pois (»minun mökistä», »meidän lisäksi»), mutta huolelliseen yleiskieleen tällainen omistusliitteettömyys ei kuulu. Poikkeuksena ovat semmoiset ilmaukset kuin meidän perheessä, teidän lapset, meidän luokalla, teidän kyläs¬


Lauseoppia
78
sä. Niissä ilmaisee monikollisen persoonapronominin genetiivi kuulumista perheeseen tai muuhun tuttavalliseen yhteisöön; kyseessä ei ole siis omistajaa osoittava genetiivi. Tällaisten tapausten mallin mukaan voidaan sanoa vielä esim. meidän talossa (talo käsitetään asukkaiden tyyssijaksi, ikään kuin lähiyhteisöön kuuluvaksi), ei sen sijaan »meidän maassa» (po. meidän maassamme). Oppikirjan nimi »Meidän maailma» voisi tarkoittaa esim. koululuokan piiriä, sen »maailmaa», ei hevin koko maapalloa, kuten nimeä annettaessa tuntuu ajatellun.
On huomattava, että 1. ja 2. persoonan pronominin genetiivi jää omistusliitteisen muodon edeltä herkästi pois, ellei sitä ole tarpeen erityisesti tähdentää. Esim. Mökistäni on näköala järvelle (mutta toisaalta Minun mökistäni on näköala järvelle, entä sinun kesäpaikastasi?). 3. persoonan omistusliitettä ilman persoonapronominin genetiiviä sitä vastoin käytetään silloin, kun omistusliite viittaa lauseen kieliopilliseen tai ajatukselliseen subjektiin. Esim. Eilen hän muutti kesäpaikaltaan kaupunkiasuntoonsa. Kaikilla oli omat syynsä. (Ajatus- subj ektina omistaj anadessiivi kaikilla.) Siellä unohtaa helposti huolensa. (Kieliopillinen subjekti puuttuu; aja- tussubjekti on suunnilleen ’kuka tahansa’.) Vanhempien ei kannata viedä lapsiaan (ei »heidän lapsiaan») näin vaivalloiselle matkalle. (Ajatussubjekti on vanhempien; vrt. Vanhemmat veivät lapsensa matkalle.) Äidille kävi vaikeaksi pitää lasta luonaan. (Ajatus- subjekti on äidille; vrt. Äiti piti lasta luonaan.) Vanhemmalla iällään häneltä pyrki unohtumaan koko asia. (Ajatussubjektiksi voidaan käsittää hän; vrt. Hän pyrki unohtamaan koko asian.) Virheellisiä lauseita ovat siten seuraavat: »Vieraat saivat hyvän kestityksen heti heidän ensimmäisessä pysähdyspaikassaan» (omistusliite viittaa subjektiin, siksi heidän poistettava). »Pojallaan oli jo iso perhe» (lisättävä genetiivi hänen, sillä omistusliite sanassa pojallaan ei viittaa subjektiin perhe). »Lapsuusvuosinaan
tytön kehitys oli nopeaa» (omistusliite poistettava sanasta lapsuusvuosinaan; se ei viittaa subjektiin kehitys vaan subj ektin genetiiviattribuuttiin hänen). Jos ei subjekti tarkoita elollista olentoa, voidaan joskus kuitenkin sanoa se (ne) -pronominin genetiiviä käyttäen ja ilman omistusliitettä: Vadelmia löytyi niiden vanhalta kasvupaikalta (tavallisemmin: löytyi vanhalta kasvupaikaltaan) kivirauniosta.
Samanarvoinen kuin subjekti on
3. 	persoonan omistusliitteen käytön kannalta myös passiivilauseen objekti. Esim. Lapset riistettiin vanhemmiltaan. Lakkolaiset pakotettiin palaamaan työhönsä. Passiivilauseen elottomaan objektiin viittaamassa käytetään kuitenkin omistusliitteen sijasta usein se (ne) -pronominin genetiiviä ilman omistusliitettä. Esim. Vadelmia löydettiin niiden vanhalta kasvupaikalta (tai löydettiin vanhalta kasvupaikaltaan).
Seuraavanlaisessa tapauksessa subjektin vaikutus ulottuu helposti yli konjunktion kuin: Poika on jo pitempi kuin isänsä (t. hänen isänsä).
Eräissä tapauksissa ei 3. persoonan omistusliite kuitenkaan viittaa lauseen subjektiin vaan lähempänä olevaan sanaan. Niinpä lauseessa Hän pani kirjat alkuperäisille paikoilleen ei ole väärinkäsityksen sijaa; ainoa järkevä tulkinta on se, että kyseessä ovat kirjojen alkuperäiset paikat. Siksi omistusliite tällä kertaa viittaa objektiin. Jos lauseen subjekti ei ole 3. persoonassa, on vastaavanlainen väärinkäsitys samoin mahdoton; niinpä voidaan hyvin sanoa esim. Vein kissanpojan emonsa (ei juuri »sen emon») luokse. On myös eräitä lauseensisäisiä rakenteita, joiden sisässä 3. persoonan omistusliite viittaa rakenteen piirissä olevaan sanaan, ei koko lauseen subjektiin. Esim. Johtaja kehotti sihteeriä siivoamaan työpöytänsä (nim. sihteerin työpöydän; jos olisi kysymys johtajan pöydästä, sanottaisiin hänen työpöytänsä). Tyttö näki pojan tulevan autostaan (pojan autosta; jos tarkoitettaisiin tytön autoa, sanottaisiin hänen autostaan). Rehtori antoi palkinnot luvuissaan hyvin menestyneille


79
Verbeistä
oppilaille (ei ole kysymys rehtorin vaan oppilaiden luvuista). Lauseen subjektin vaikutus pyrkii kuitenkin yltämään omistusliitteiseen sanaan esim. lauseessa Hän luuli melun kuuluvan autostaan (t. hänen autostaan). Melulla ei voi olla autoa; siksi ei tällaista lausetta voida hevin käsittää väärin.
Verbeistä
Yksikkö- ja monikkomuotoinen predikaatti
Kolmannessa persoonassa oleva predikaattiverbi tulee nominatiivisubjektin ohella yksikköön tai monikkoon seu- raavien sääntöjen mukaan:
1. 	Jos subjekti on yksikössä, seuraa predikaattikin tavallisesti sen lukua. Esim. Opettajisto vaihtuu vuoden alussa. (Toisaalta: Opettajat vaihtuvat vuoden alussa, jossa subjekti on monikossa.) Osa matkustajista joutui (ei »joutuivat») vaihtamaan junaa. Kumpikin saa hyvää palkkaa. (Sen sijaan: He saavat kumpikin hyvää palkkaa; tässä subjektina on monikollinen pronomini he.)
Samaa sääntöä noudattavat myös lauseet, joiden subjektina on yksikkö- muotoinen lukusana. Esim. Neljä vierasta tuli jo edellisenä iltana. Tuhat mielenosoittajaa kokoontui torille. Jos lukusanan pääsanaan liittyy rajoittava adjektiiviattribuutti (esim. superlatiivi tai sanat ensimmäinen, viimeinen), voidaan käyttää joko yksikköä tai monikkoa. Esim. Kolme parasta kilpailijaa saa t. saavat palkinnon. Kaksi viimeistä riviä puuttuu t. puuttuvat tekstistä. Jos taas lukusanan edellä on genetiiviattribuutti, tulee kyseeseen vain monikko, esim. Naapurin neljä poikaa ovat jo ylioppilaita. Tällainen rakenne osoittaa, että kyseessä ovat kaikki naapurin pojat; vrt. toisaalta Neljä naapurin poikaa on jo ylioppilaita (poikia on silloin useampia). Monikollista predikaattia käytetään myös, jos lukusanaa edeltää monikon nominatiivissa oleva
adjektiiviattribuutti, esim. Seuraavat viisi sääntöä ovat tärkeimmät. Selvyyden vuoksi on monikkoa vihdoin aihetta käyttää seuraavanlaisessakin tapauksessa: Kaksi supervaltaa eivät ole päässeet yksimielisyyteen liennytyksen keinoista. (Monikko osoittaa, että supervaltoja kirjoittajan mukaan on vain nuo kaksi; jos sanotaan Kaksi supervaltaa ei ole päässyt yksimielisyyteen, tarkoitetaan, että kyseessä eivät ole ainoat supervallat.)
2. 	Jos subjekti on monikon nominatiivissa, tulee predikaattikin tavallisesti monikkoon. Esim. Neuvottelijat tapaavat seuraavan kerran huomenna. Lehdet ovat jo varisseet puista. Paikalla olivat kaikki toimikunnan jäsenet. Stereot olisivat hänelle sopiva la hja. J okapäi väisessä puhekielessä on predikaatin yksiköllisyys (»neuvottelijat tapaa huomenna») kyllä tavallista, mutta kirjoitettu yleiskieli ja huolellinen puhekielikin ovat toisella kannalla. Erikseen on huomattava, että tämä koskee myös kieltoverbiä ei. Yleiskielessä ei sanota »Kelit ei ole hyvät mutta ei kovin huonotkaan»; po. Kelit eivät ole hyvät mutta eivät kovin huonotkaan. Toisaalta monikko ei kuulu seuraaviin tapauksiin: »Rakennukset ovat jo saatu harjaan» (po. on jo saatu). »Autot ovat paikoitettava riittävän kauas toisistaan» (po. Autot on paikoitettava ). Niissä eivät sanat raken¬
nukset, autot ole subjekteja vaan verbin passiivimuodon objekteja.
Tästä säännöstä on kuitenkin muutamia poikkeuksia:
a) 	Predikaatti tulee yksikköön seuraavanlaisissa lauseissa: Vajassa on sukset. Koneeseen liittyy (t. Konetta seuraa) käyttöohjeet. Kaikkiin laatikoihin tuli nimilaput. Kaivutöissä löytyi vanhat kellariholvit. Kuusesta on jo karissut neulaset. Autosta puuttuu lisävarusteet. Millaiset kannet siinä kirjassa oli? Subjekti on tällöin melkein aina predikaatin jäljessä, ja se ilmaisee jotakin kokonaisuutta, joka tavallisesti on uusi, tuntematon (spesiekseltään epämääräinen); predikaattina on olemassaoloa, olemaan tulemista tms. ilmaiseva verbi, ja se taas


Lauseoppia
80
on miltei aina intransitiivinen. Lauseet ovat siis eksistentiaalilauseita (vrt. s. 64, 65—66). Niiden ja predikaatiltaan monikollisten lauseiden raja ei ole aina aivan selvä; sitä valaisevat seuraavanlaiset monikkopredikaattiset esimerkit: Vajassa ovat etsimäsi laatikot. Paikalle tulivat myös poliisit. (Laatikot ja poliisit ovat näissä tapauksissa tiettyjä, spesiekseltään määräisiä. Jälkimmäisessä lauseessa on kyseessä sitä paitsi poliisien aktiivinen toiminta, ei pelkkä olemaan tuleminen.)
b) Jos olla-verbi adessiivin ohella ilmaisee omistamista, predikaatti on aina yksikössä. Esim. Minulla on (ei »ovat») kaikki nämä kirjat. Tällaiset lähtökohdat hänellä siis oli taiteilijaksi ruvetessaan.
c) Monikkomuotoisen erisnimen ohella predikaatti tulee tavallisesti yksikköön. Esim. »Viimeiset kiusaukset» saavutti menestyksen Savonlinnan musiikkijuhlilla. Helsingin Sanomat on Suomen suurin sanomalehti. Yhtyneet Paperitehtaat on parantanut asemaansa pörssissä. Yhdysvallat ei osallistu kokoukseen. Monikko tulee kyseeseen vain seuraavanlaisissa tapauksissa, joissa nimen tarkoitteen monikollisuus on etualalla: Färsaaret käsittävät 24 saarta. Laulu-Miehet valloittivat (myös valloitti) yleisön. Jos sen sijaan subjekti ei ole erisnimi, tulee predikaatti normaalisti monikkoon. Esim. Valtiopäivät ovat hyväksyneet lain. Kihlakunnankäräjät kokoontuvat ensi kuussa. Puolustusvoimat järjestivät eilen tiedotustilaisuuden. (Puolustusvoimat tulee tosin niin lähelle erisnimiä, että yksikköäkin voidaan pitää tämän sanan yhteydessä hyväksyttävänä: Puolustusvoimat järjesti eilen tiedotustilaisuuden.)
d) Jos subjektina on sana puolet, predikaatti tulee yksikköön. Esim. Osanottajista puolet oli (ei »olivat») suomalaisia, puolet ruotsalaisia.
e) Joko monikkoon tai yksikköön predikaatti tulee seuraavanlaisissa lauseissa, joissa yksikkömuotoinen predikatiivi edeltää monikkomuotoista subjektia: Varmin tunnistuskeino ovat t. on sormenjäljet. Presidentin tuli¬
koe olivat t. oli idänsuhteet.
f) 	Yhtä teititeltäessä tulee liitto- tempuksissa partisiippi yksikköön. Esim. Oletteko saanut (ei »saaneet») kirjeeni?
3. 	Jos lauseessa on useita rinnasteisia subjekteja, tulee predikaatti tavallisesti monikkoon. Esim. Tyyneys ja harkitsevuus ovat hänen parhaita avu- jaan. Suurkaupungin vilske ja katujen ainainen meteli häiritsivät taiteilijaa. Apuun ennättivät Mikko, Eino ja Matti. Yksikköä voidaan kuitenkin käyttää, jos subjektit kuuluvat läheisesti yhteen, ilmaisevat saman asian eri puolia. Esim. Kaupungin vilske ja meteli häiritsi häntä. Silmäänpis- tävää oli Jukan neuvokkuus ja kekseliäisyys.
Silloin kun rinnastuskonjunktiona on tai tai joko — tai, predikaatti tulee kuitenkin yksikköön. Esim. Aila tai Liisa voi lähteä mukaan. Sen sijaan sekä — että -konjunktion yhteydessä käytetään tavallisesti monikkoa. Esim. Mukaan lähtivät sekä Aila että Liisa.
Tempukset
Suomen tempuksista on preesens puimattomin: se ilmaisee ennen kaikkea tekemistä, joka tapahtuu parhaillaan, nykyään tai tulevaisuudessa. Esim. Ulkona tuulee; rupeaa varmaan satamaan. Hän elättää itseään tilaustöillä ja saa piakkoin valmiiksi uuden kirjan. Joskus kuulee kysyttävän, onko preesens vai imperfekti oikeampi seuraavanlaisessa lauseessa: Käänsipä t. kääntöäpä mitä vipua hyvänsä, valo sammuu. Molemmat ovat oikein; imperfekti on käytännössä tavallisempi, vaikka sen merkitys on tässä erityistapauksessa sama kuin preesensin. Seuraavanlaisissa lauseissa preesens sitä vastoin ei ole hyväksyttävä: »Hän on lehden toimitussihteerinä vuodesta 1974» (po. Hän on ollut ). »Vii¬
me vuoden alusta lähtien kannetaan jätevesimaksut neljännesvuosittain» (po. — — on jätevesimaksut kannettu neljännesvuosittain). Kyseessä on menneestä ajankohdasta nykyiseen asti ulottuva tekeminen, ja siksi pai¬


81
Verbeistä
kallaan on perfekti. Oikein sitä vastoin: Hän on (myös on ollut) toimitussihteerinä jo kolmatta vuotta.
Helpommin pyrkivät sekaantumaan imperfektin, perfektin ja pluskvamperfektin tehtävät. Imperfektin päätehtävä on ilmaista menneenä ajankohtana sattunutta tapahtumaa. Myös perfektin ilmaisema tapahtuma on mennyt, mutta sitä katsellaan ikään kuin nykyhetken kannalta ja tapahtuma voi ulottua nykyhetkeen saakka. Sattuvasti onkin imperfektin ja perfektin ero määritelty niin, että imperfekti ilmaisee menneen hetken aikaista mutta perfekti nykyhetkeä varhempaa tapahtumaa. Pluskvamperfektin ilmaisemaa tapahtumaa taas katsellaan menneen ajankohdan kannalta: se on tuota mennyttä ajankohtaa varhempi, vaikka on voinut kestää siihen asti.
Näiden kolmen tempuksen ero ilmenee selvästi esim. syntymäpäivä- ja kuolinuutisissa. Syntymäpäiväuutisis- sa käytetään perfektiä tapauksista, joita tarkastellaan merkkipäivän perspektiivistä. Esim. 60 vuotta täyttää tänään diplomi-insinööri N. N. Helsingissä. Hän on syntynyt Nastolassa ja käynyt koulunsa Lahden lyseossa.
- 	— N. N. on pitkään toiminut erilaisissa luottamustehtävissä. Sellaisista elämänvaiheista, joiden aika mainitaan, käytetään kuitenkin imperfektiä; nehän ovat menneen ajankohdan aikaisia. Esim. Ylioppilaaksi hän tuli
v. 1939. Aikoinaan hän oli mm.
Lahden kaupunginvaltuuston jäsenenä. Kuolinuutisissa taas syntymä- hetki suhteutetaan kuolinhetkeen (syn- tymähetki on siis mennyttä hetkeä varhempi), ja niin syntymä ilmaistaan tavallisesti pluskvamperfektillä. Esim. Toissa päivänä kuoli diplomi-insinööri N. N. Helsingissä. Hän oli syntynyt Nastolassa 20. marraskuuta 1919. Elämänvaiheita kuvattaessa käytetään tämän jälkeen imperfektiä; vainajan elämänkaari käsitetään kokonaan menneisyyteen kuuluvaksi. Esim. Koulunsa hän kävi Lahden lyseossa,
josta tuli ylioppilaaksi 1939.
N. N. toimi pitkään erilaisissa luottamustehtävissä. Aikoinaan hän oli mm. Lahden kaupunginvaltuuston jäsene¬
nä. Syntymäpäivä- ja kuolinuutisille yhteistä on vihdoin pluskvamperfektin käyttö seuraavanlaisissa yhteyksissä: Rakennus Oy:n toimitusjohtajaksi hänet nimitettiin 1952. Jo tätä ennen hän oli ollut yhtiön hallituksen jäsenenä. Kyseessä on silloin kummankin uutistyypin kannalta mennyttä hetkeä varhempi tapahtuma.
Käytännössä näkee kuitenkin erilaisia sekaannuksia. Esim. »Hän syntyi Nastolassa» (sekä syntymäpäivä- että kuolinuutisissa; imperfekti korvattava uutistyyppiä myöten perfektillä tai pluskvamperfektillä). »N. N.
oli 	toiminut pitkään erilaisissa luottamustehtävissä» (kuolinuutisissa; pluskvamperfekti korvattava imperfektillä). »Jo tätä ennen hän oli yhtiön hallituksen jäsenenä» (molemmissa uutistyypeissä; imperfektin sijasta mieluummin pluskvamperfekti). Samanlaisia tempusvirheitä tapaa lehtien otsikoissa ja uutisissa usein muutenkin. Tavallista on varsinkin imperfektin käyttö perfektin tai pluskvamperfektin sijasta. Esim. »Ministeri N. kuoli» (otsikko; po. Ministeri N. kuollut). »Aiemmin tässä kuussa kuolivat nälkälakossa olleet Bobby Sands ja Francis Hughes» (po. ovat kuolleet; kyseessä ovat nykyhetken näkökulmasta merkille pannut tapaukset). »Kapinalliset jättivät jälkeensä runsaasti asiakirjoja sotatoimensa yksityiskohdista. Niistä päätellen he suunnittelivat hyökkäystään ilmeisen huolellisesti etukäteen» (po. olivat suunnitelleet; mennyttä ajankohtaa varhempi tapahtuma).
Myös epäsuoran esityksen tempukset noudattavat samantapaisia sääntöjä. Jos johtolause on imperfektissä, vaihtuu suoran esityksen preesens tavallisesti imperfektiksi ja imperfekti pluskvamperfektiksi. J ohtolauseen
ajankohta on silloin se mennyt hetki, jonka aikaiseksi tai jota varhemmaksi epäsuoran esityksen ilmaisema tapahtuma katsotaan. Esimerkki:
SUORA ESITYS
Sihanouk sanoi: »Olen tyytyväinen matkaani. Talonpojat toivottivat minut lämpimästi tervetulleeksi.»


Lauseoppia
82
EPÄSUORA ESITYS
Sihanouk sanoi, että hän oli tyytyväinen matkaansa ja että talonpojat olivat toivottaneet hänet lämpimästi tervetulleeksi.
Tällainen käytäntö ei ole kuitenkaan ehdoton. Niinpä suoran esityksen preesens voi jäädä epäsuorassa esityksessä ennalleen, jos se on luonnollinen kertojan nykyhetkenkin eikä vain repliikin esittämishetken kannalta. Esim.
SUORA ESITYS
Pääministeri sanoi eilisessä puheessaan: »Taloutemme kaipaa jatkuvaa elvytystä.»
EPÄSUORA ESITYS
Pääministeri sanoi eilisessä puheessaan, että taloutemme kaipaa jatkuvaa elvytystä.
Suomen tempuksiin ei varsinaisesti kuulu futuuria; tuleva tekeminen osoitetaan tavallisesti preesensillä. Esim. Kirjoitan hänelle pitkän vastauksen. Kesäkuussa teemme matkan Pariisiin. Futuurin korvikkeena voidaan kuitenkin käyttää tulen tekemään -tyyppistä rakennetta, juhlallisessa tai vanhasta- vassa tyylissä myös olen tekevä -tyyppistä. Esim. Suomessa on inflaatio ja tulee ilmeisesti vielä kauan olemaan. Hän on sen tekevä. Näistä tulen tekemään -rakennetta käytetään nykyään usein tarpeettomastikin, yhteyksissä joissa pelkkä preesens hyvin riittäisi osoittamaan tekemisen tulevaksi. Esim. »Ensi vuonnakin inflaatio nähtävästi tulee olemaan yli kymmenen prosenttia» (par. Ensi vuonnakin inflaatio nähtävästi on ). »Heinä¬
kuussa tulen lomailemaan» (par. Heinäkuussa aion lomailla). Jälkimmäinen esimerkki osoittaa, että tulen tekemään -rakennetta käytettäessä voi syntyä väärinkäsityskin; tulen lomailemaan merkitsee ensisijaisesti kaavun lomailemaan’.
Merkitykseltään futuurinen preesens jää epäsuorassa esityksessä usein
ennalleen, vaikka johtolause olisikin imperfektissä. Esim.
SUORA ESITYS
Puhuja sanoi: »Ensi vuonna inflaatio ilmeisesti kiihtyy.»
Eilen aamulla Jussi ilmoitti: »Pistäydyn illalla teille.»
EPÄSUORA ESITYS
Puhuja sanoi, että ensi vuonna inflaatio ilmeisesti kiihtyy.
Eilen aamulla Jussi ilmoitti, että hän illalla pistäytyy meille.
Kuten toisesta esimerkistä näkyy, preesensiä voidaan tällöin käyttää, vaikkei se olisikaan luonnollinen enää kertojan nykyhetken kannalta. Toisinaan voidaan indikatiivin preesensin sijasta käyttää myös konditionaalia. Esim. Vielä aamulla Jussi arveli, että hän illalla pistäytyisi meille.
Potentiaali
Potentiaalin tavallisimpana tehtävänä yleiskielessä on ilmaista lauseen sisältö todennäköiseksi. Esim. Hän lähtenee huomenna matkalle = ’hän taitaa lähteä huomenna matkalle; hän lähtee kai huomenna matkalle’. Ehdotus hyväksyttäneen = ’ehdotus varmaan hyväksytään’. Tämä käyttötapa näyttää yleistyneen kirjakieleen vasta 1800- luvulla; vapaassa puhekielessä se on vanhastaan ollut melko harvinainen, ja siitä johtuu, ettei se aina tunnu kirjakielessäkään oikein luontevalta. Taivutusseikkojen yhteydessä on edellä huomautettu siitä, että varsinkin oudot konsonanttivartaloiset potentiaalimuodot (esim. mennee, purree, valaissee) on usein sujuvinta korvata muilla ilmaisutavoilla. Sama koskee jossain määrin potentiaalia yleensäkin. Kohtuus sen käytössä on paikallaan; tyylillisesti luistavampia ovat usein sellaiset rakenteet, joissa todennäköisyys ilmaistaan verbillä taitaa tai adverbeilla kai, varmaan.
On kuitenkin yksi potentiaalin käyt¬


83
Verbeistä
tötapa, joka on ominainen puhekielellekin suuressa osassa kielialuetta: potentiaalin käyttö kysymyslauseissa verbiä mahtaa korvaamassa. Esim. Lähteneekö hän jo huomenna? = Mahtaako hän jo huomenna lähteä?’ En tiedä, mistä paikka lienee saanut nimensä. Tällainen potentiaalin käyttö tuntuu yleiskielessäkin sujuvalta.
O/for-verbin potentiaalimuodosta lienee (puhekielessä myös lie) on muistettava, että se on muiden potentiaalimuotojen tavoin verbi eikä partikkeli. Yleiskielessä ei sanota »Hän lie(nee) palaa pian» vaan Hän palannee pian tai Hän taitaa pian palata.
Toisen infinitiivin instruktiivi
Tämä verbinmuoto on eräänlainen kevyt predikaatin tekemisen saattelija: se osoittaa tavallisesti predikaatin tekemisen tapaa, ja sen tekijällä on silloin sama tarkoite kuin lauseen subjektilla. Esim. Palasimme kotiin kävellen. Hän suostui pyyntöön vain empien. Edelliseen puhujaan yhtyen kannatan ehdotusta. Eräissä kitey- missä tekijäksi on ajateltava henki- lötekijää yleensä, täsmentämättä, eikä siis lauseen subjektia. Esim. Kaikesta päätellen hän on oikeassa. Ikäänsä katsoen t. nähden (= jos »katsoo» hänen ikäänsä, ottaa sen huomioon) hän on harvinaisen pirteä. Lapset mukaan lukien paikalla oli parikymmentä henkeä. Kaikki tällaiset rakenteet eivät tosin tunnu luontevilta; vastahankaista on esim. seuraavanlainen huomioon ottaen ja ajatellen -rakenteiden käyttö: »Ottaen huomioon käydyn keskustelun tuntuu parhaalta, että » (par. Kun otetaan huomioon käyty keskustelu, ). »Tyy¬
liä ajatellen teoksessa olisi parantamisen varaa» (par. Tyylin kannalta ). On sellaisiakin vakiintuneita
sanontoja, joissa 2. infinitiivin instruktiivi on ikään kuin irtaantunut sille normaalisti ominaisista lauseasemista. Niitä ovat esim. postposition luonteiset alkaen ja lähtien: Uusi ohje on ollut voimassa vuodesta 1980 alkaen (t. lähtien).
Kirjakielessä 2. infinitiivin instruktiivi pyrkii ryöstäytymään näistä perustehtävistään paljon laajemmalle. Nämä ryöstäytymiset ovat tyypillisesti paperikielisiä, puhekielelle vieraita, ja jo siitä syystä niitä on koetettava torjua:
1. Usein tätä infinitiivimuotoa käytetään ilmaisemaan asiaa, joka ei enää kevyesti saattele predikaattia eikä osoita sen tekemisen tapaa vaan on pikemmin itsenäisen lauseen veroinen. Infinitiivirakenne olisi silloin purettava omaksi lauseekseen. Esim. »Terroristi oli vankilasta paettuaan matkustellut laajasti ympäri Eurooppaa saaden ilmeisesti rahallista tukea jostakin.» (Infinitiivin paperikielisyyden huomaa parhaiten, jos kuulostelee, voitaisiinko samaan tapaan sanoa vapaassa puheessa. Par.
— - matkustellut laajasti ympäri Eurooppaa; ilmeisesti hän oli saanut jostain rahallista tukea.) »Komissio on lisännyt Kiinalle myytävän halvan vehnän tukipalkkiota auttaen täten Ranskaa myymään suunnitellut miljoona tonnia ylijäämävehnää Kiinaan» (par. Komissio on lisännyt
— — tukipalkkiota ja auttanut täten
Ranskaa ).
2. Vielä huonommin 2. infinitiivin
instruktiivi sopii lauseisiin, joissa sen ilmaisema tekeminen on hallitsevan verbin tekemistä myöhempi. Kyseessä ei silloin voi mitenkään olla pääver- bin tekemisen tapa. Esim. »Hän oli virallisissa tehtävissä YK:ssa marraskuussa matkustaen kotimaahansa 13. joulukuuta» (po. - - ja matkusti kotimaahansa 13. joulukuuta). »Tohtori N. opiskeli Turun yliopistossa valmistuen filosofian kandidaatiksi v. 1965» (par. ja valmistui ).
3. Suorastaan hillittömäksi muodiksi on tullut infinitiivin johtuen käyttö koko lauseen määritteenä. Näkee kirjoitettavan esim. »Opetus- määrärahojen osuus pieneni taloudellisesta tilanteesta johtuen», eikä silloin tarkoiteta, että opetusmäärärahojen osuus olisi johtunut taloudellisesta tilanteesta; tilanteesta sen sijaan johtui, että noiden määrärahojen osuus pieneni. Po. — — pieneni taloudelli-


Lauseoppia
84
sen tilanteen tähden (t. takia, vuoksi, johdosta). Samaan tapaan: »Huonosta säästä johtuen lentokone myöhästyi» (po. Huonon sään takia t. vuoksi ). »Kai joistakin turhautta¬
vista kokemuksista johtuen hän on vaiti tästä ajasta» (po. Joistakin turhauttavista kokemuksista kai johtuu,
että hän on ). »Tästä syystä
johtuen Skop ei ole tarvinnut kuin tilapäisesti luottoa Suomen Pankista» (koko johtuen tarpeeton; riittää: Tästä syystä Skop ).
Muita virheellisesti lauseen määritteinä käytettyjä infinitiivejä ovat varsinkin riippuen, liittyen ja perustuen. Esim. »Tapauksesta riippuen voidaan myöntää lisäavustusta» (par. Tapauksen mukaan t. Tapausta myöten). »Oleskelukulut vaihtelevat maasta riippuen» (par. maasta toiseen t. maittain). »Päätoimittajasta riippuen asia sai lehdissä vaihtelevaa huomiota» (par. Päätoimittajaa myöten t. Päätoimittajasta riippuvasti). »Tähän
asiaan liittyen N. ehdotti, että »
(par. Tämän asian yhteydessä t. Tähän asiaan liittyvästi). »T utkimuksiinsa perustuen hän on esittänyt uuden teorian» (par. Tutkimustensa perus¬
teella).
4. 	Räikeä mutta yhä tavallinen ruot- sinmukaisuus on infinitiivin koskien käyttö joko adverbiaalina tai peräti substantiivin attribuuttina seuraa-
vaan tapaan: »Pitkä keskustelu käytiin koskien tili- ja vastuuvapauden myöntämistä» (po. käytiin tili- ja vastuuvapauden myöntämisestä). »Esitettiin päätöslauselmaehdotus koskien kotiäitien syrjittyä asemaa» (po. Esitettiin päätöslauselmaehdotus, joka koski kotiäitien syrjittyä asemaa tai Esitettiin päätöslauselmaehdotus kotiäitien syrjitystä asemasta).
Kolmannen infinitiivin adessiivi
Tämä muoto ilmaisee predikaatin tekemisen keinoa. Esim. Ministeri väisti kysymykset tekemällä vastakysymyksiä. Vaalisalaisuus on turvattu ottamalla käyttöön äänestyskopit. Tukholmaan pääsee nopeimmin lentämällä.
Loistelamppuja käyttämällä saatte sähkölaskunne pienenemään. »Keinon» ja »tavan» ero on usein vähäinen; niinpä kahdessa viimeksi mainitussa esimerkissä voitaisiin 3. infinitiivin adessiivin sijasta käyttää 2. infinitiivin instruktiiviakin (Tukholmaan pääsee nopeimmin lentäen; Loistelamppuja käyttäen saatte sähkölaskunne pienenemään). Seuraavassa lauseessa taas ei ole lainkaan kysymys keinosta: »Päätoimittaja palautti kirjoituksen huomauttamalla muutamista yksityiskohdista.» Paremmin tässä voisi käyttää tapaa ilmaisevaa 2. infinitiivin instruktiivia, mutta kaikkein luontevinta olisi hajottaa lause kahtia seuraavaan tapaan: Päätoimittaja palautti kirjoituksen ja huomautti samalla muutamista yksityiskohdista.
Tämänkin infinitiivin tekijä on sama kuin lauseen predikaatin, tavallisesti siis se, jonka subjekti ilmaisee. Jos subjekti ei tarkoita henkilöä vaan asiaa, voi infinitiivin tekijä olla myös täsmentämätön henkilötekijä (’joku, kuka tahansa’). Esim. Tällaiset tahrat häviävät parhaiten liottamalla. Ovi aukeni nappia painamalla. Kuten jälkimmäinen esimerkki osoittaa, infinitiivi voi tällöin saada partitiivimuo- toisen objektinkin. Sen sijaan ei kuulosta hyvältä seuraavanlainen akkusa- tiivitapaus: »Virta kytkeytyy kääntämällä nappula (t. nappulan) A-asen- toon.» On käytettävä mieluummin sivulausetta: Virta kytkeytyy, kun nappula käännetään A-asentoon.
Aktiivin ensimmäinen ja toinen partisiippi
Näistä partisiipeista ensimmäinen (esim. maassa ilmestyvät sanomalehdet) ilmaisee parhaillaan jatkuvaa tai tulevaa tekemistä, toinen (esim. eilen tullut kirje) päättynyttä tekemistä. Silloin kun predikaatti on imperfektissä, partisiipin tekeminen voi olla nykyhetken kannalta päättynyttä, vaikka menneen hetken (imperfektin tapahtuma-ajan) kannalta parhaillaan jatkuvaa. Tämmöisissä tapauksissa partisiipin valinta ratkeaa useim¬


85
Verbeistä
miten 1. partisiipin eduksi; 2. partisiipin voitaisiin näet helposti käsittää ilmaisevan sellaista, mikä on tapahtunut ennen mennyttä hetkeä. Esim. N:n tarkoituksena oli ohittaa edellä kulkeva (mieluummin kuin »kulkenut») auto. Kulttuuripolitiikkaa käsittelevässä esitelmässään hän lausui,
että . Heidän tehtävänään oli
alueeseensa kuuluvan väestön johto. Tässä toivottomalta näyttävässä tilanteessa hän otti ohjat käsiinsä. 1. partisiippia joudutaan kuitenkin selvyyden vuoksi käyttämään, jos uhkana on päinvastainen väärinkäsitys. Esim. Vuodet 1920—27 hän asui torin laidassa olleessa puutalossa. Partisiippi »oleva» veisi ajatuksen siihen, että puutalo yhä on paikalla.
Passiivin ensimmäinen partisiippi
Tätä partisiippia käytetään monesti seuraavanlaisissa raskaan tuntuisissa rakenteissa: »Helposti valmistettavissa olevia ruokia.» »Ruostunut pata on usein vaikeasti puhdistettavissa.» Nasevampia ovat eräät toiset ilmaus- tyypit, joita olisi aihetta suosia: Help- povalmisteisia ruokia. Ruostunutta pataa on usein vaikeaa t. vaikea puhdistaa taikka Ruostunut pata on usein vaikea puhdistaa. Aina ei tosin voida luontevasti käyttää ensimmäisen esimei kin mukaista sujuvointitapaa. Sellainenkin pitkäveteinen ilmaus kuin »vaikeasti hallittavissa oleva tilanne» saadaan sentään hiukan paranemaan käyttämällä rakennetyyppiä vaikeasti hallittava tilanne.
Tuleeko partisiippi yksikköön vai monikkoon sellaisissa lauseissa kuin Hakemukset ovat jo käsiteltävänä, Tontit oli annettu myytäväksi kiinteistönvälittäjälle? Yksikkö on pantava etusijaan; monikko (»käsiteltävinä», »myytäviksi») tuntuu tämmöisissä tapauksissa hiukan keinotekoiselta.
Passiivin toinen partisiippi
Aivan kuten aktiivin 2. partisiippi ilmaisee myös vastaava passiivimuoto
tavallisesti päättynyttä tekemistä, esim. paistettua kanaa, peitteet olivat käsin virkattuja. Eräistä verbeistä, jotka ilmaisevat jatkuvaa tekemistä, käytetään passiivin 2. partisiippia kuitenkin nykyhetkellä jatkuvan tekemisen ilmaisimena, esim. ihailtu opettaja, tämä Itä-Suomessa usein käytetty (myös käytettävä) sananparsi. Partisiipin pääsanana oleva substantiivi on melkein aina käsitettävissä partisiipin ilmaiseman tekemisen objektiksi; siten eilen julkaistu uutinen = ’uutinen, joka eilen julkaistiin’. Eräissä vakiintuneissa tapauksissa partisiippia kuitenkin käytetään, vaikka substantiivi joudutaan käsittämään adverbiaaliksi eikä objektiksi. Esim. harvaan asuttu maa = ’maa, jossa asutaan harvaan’, nämä kiistellyt kysymykset = ’nämä kysymykset, joista on kiistelty’, kohuttu romaani, paljon puhuttu hanke, totuttuun tapaan (myös totunnaiseen tapaan). Hyväksyttävänä voidaan pitää vielä sellaista hiukan kirjallissävyistä ilmausta kuin viitatussa kohdassa ’kohdassa, johon on viitattu’; luontevampi olisi tosin mainitussa kohdassa. Sen sijaan ei mielellään sanota esim. »pidetty näytelmä», »pidetty johtajamme» (par. suosittu näytelmä, hyvä johtajamme).
Passiivin 2. partisiipille, kuten yleensäkin suomen passiiville, on ominaista se, että tekijäksi ajatellaan inhimillistä olentoa (yhtä tai tavallisesti useampia). Siten suljettu ovi tarkoittaa ovea, jonka joku tai jotkut ovat sulkeneet; esim. tuulen tai mekaanisen laitteen sulkemasta ovesta sanottaisiin joko sulkeutunut ovi tai sitten kiinni oleva ovi. Samoin työhön määrätyt miehet ovat miehiä, jotka joku tai jotkut ovat määränneet työhön, ja rajoitettu liikkumavapaus on vapautta, jota joku tai jotkut ovat rajoittaneet. Tätä passiivin käytön perussääntöä rikotaan 2. partisiipissa kuitenkin usein. Sanotaan esim. »Määrätyissä tapauksissa voidaan todeta tartunnan merkkejä», vaikkei kukaan ole noita tapauksia määrännyt; po. määrätapauksissa, joissakin t. eräissä tapauksissa. Sellaisessa lauseessa kuin »Määrätyt väri¬


Lauseoppia
86
aineet aiheuttavat allergistamista» kävisi korjaukseksi paitsi jotkin ja eräät myös tietyt. Sen sijaan lauseeseen »Aiheenvalinnassa on määrättyä yksipuolisuutta» ei tietty käy (yksipuolisuuden laatuahan ei oikeastaan tiedetä), ja siksi paras vastine tässä tapauksessa olisi jonkinlainen tai eräänlainen. Joskus »määrätty» voidaan korvata myös adjektiivilla määräinen, esim. »Aineet yhtyvät toisiinsa tarkoin määrätyissä painosuhteissa» (par. tarkoin määräisissä painosuhteissa).
Samaan tapaan mahdoton on lause »Räjähdyksen takia miehet jäivät kaivokseen suljetuiksi» (po. sulkeuksiin). »Suljettu viiva» (avonaisen viivan eli avoviivan vastakohtana) olisi paremmin umpinainen viiva tai umpiviiva, »suljettu avaruus» taas sulkeinen avaruus. »Hänen harrastuksensa ovat kovin rajoitettuja» kuuluisi paremmin rajallisia, suppeita. »Pääsylippuja on vain rajoitettu määrä»: mieluummin voitaisiin sanoa rajallinen määrä t. jokin määrä; käytettävissä ovat myös adverbi niukalti ja sen kansankielinen synonyymi määrälti.
Vastaavalla lailla käytetään virheellisesti mm. partisiippeja edustettu, eristetty, oikeutettu, pakotettu, perusteltu, sidottu ja varustettu. Esimerkkejä: »Näyttelyssä oli edustettuna sata liikettä» (par. edusteilla). »Kylä jäi tulvan tähden eristetyksi» (po. eristyksiin). »Saaren eristetty sijainti» (po. syrjäinen, eristeinen). »Lähetystön oikeutettuihinkaan vaatimuksiin ei suostuttu» (po. aiheellisiinkaan, hyväksyttäviinkään). »Mielestäni olen oikeutettu käyttämään puheenvuoron» (po. Mielestäni minulla on oikeus käyttää puheenvuoro). »Tässä tilanteessa hän huomasi olevansa pakotettu tekemään myönnytyksiä» (po. huomasi joutuvansa tekemään myönnytyksiä t. huomasi, että hänen oli pakko tehdä myönnytyksiä). »Optimismisi tuntuu perustellulta» (po. aiheelliselta). »En ole sidottu edeltäjieni päätöksiin» (po. sidoksissa). »Heikolla ajatuskyvyllä varustetut äänestäjät» (po. Ajatuskyvyltään heikot äänestäjät). Lisäesimerkkejä on hakemistossa
kunkin partisiipin kohdalla. Hakemistoon on otettu myös monia muita passiivin 2. partisiippeja, jotka samaan tapaan olisi korvattava suomen mukaisilla ilmauksilla (ks. aseistettu, estetty, hillitty, kerrottu, kokoonpantu, kytketty, kätketty, otettu, puettu, rajattu, saastutettu, salattu, suojattu, taattu, uhattu, uskallettu).
Tavallinen passiivin 2. partisiipin käyttötapa on se, joka ilmenee seuraavista lauseista: Sain työn (työt) tehdyksi loppuun, Tuli siinä puhutuksi sekin asia (nekin asiat). Länsisuomalaisessa puhekielessä tätä tyyppiä vastaa rakenne, jossa partisiippi on partitiivissa eikä translatiivissa: Sain työn tehtyä, Tuli puhuttua sekin asia. Tätä tyyppiä pidetään nykyään hyväksyttävänä yleiskielessäkin; sävyltään se tosin tuntuu arkisemmalta kuin translatii virakenne. T ranslatii vimuo- toinen partisiippi on yleensä yksikössä monikollisenkin objektin tai subjektin ohella. Tyyppi »Sain työt tehdyiksi loppuun» (partisiippi monikossa) on väkinäinen, teorioidun tuntuinen.
Lauseenvastikkeista
Finaalinen lauseenvastike
Finaalinen lauseenvastike (finaalira- kenne) vastaa tarkoitusta ilmaisevaa yotftf-lausetta, jonka subjektilla on sama tarkoite kuin hallitsevan lauseen kieliopillisella tai ajatussubjektilla. Esim. Tutustuin esitteeseen saadakseni kaapistosta tarkempia tietoja. Hänen pitäisi virkistyäkseen ulkoilla enemmän. (Hallitsevan lauseen ajatus- subjekti on hänen.) Englantia oppiakseen voi vaikka katsoa anglosaksisia televisiofilmejä. (Hallitsevan lauseen ajatussubjektia ei ole pantu ilmi; se on suunnilleen = ’kuka tahansa’.) Passiivilauseeseen ei finaalista lauseenvastiketta voida liittää, esim. »Helpottaakseen 4ilannetta otettiin käyttöön uusia lainoitusmuotoja» (po. Tilanteen hei-


87
Lauseenvastikkeista
pottamiseksi otettiin ).
Puhtaasti kirjallista on seuraavanlainen finaalisen lauseenvastikkeen käyttö: »Saavuin paikalle yhdeksältä vain todetakseni, että kaikki olivat jo lähteneet.» »Pulssi nousi 120:een las- keakseen sitten taas 90:een.» Tällaiset rakenteet eivät ilmaise tarkoitusta, ja sujuvampaa olisikin käyttää niiden sijasta toisenlaisia ilmaisutapoja: Saavuin paikalle yhdeksältä ja jouduin
vain toteamaan, että . Pulssi
nousi 120:een mutta laski sitten .
Temporaalinen lauseenvastike
Temporaaliset lauseenvastikkeet (temporaalirakenteet) vastaavat aikaa ilmaisevaa &«rt-lausetta, ja niitä on kahta lajia, joita valaisevat seuraavat esimerkit: Kirjeitä lukiessani tulivat mieleen lapsuusajan muistot. (1. temporaalirakenne, jonka tapahtuma-aika on sama kuin hallitsevan lauseen; temporaalirakenteen predikaattina on silloin 2. infinitiivin inessiivi.) Kotiin tultuani luin matkan aikana kertyneen postin. (2. temporaalirakenne, jonka tapahtuma-aika on varhempi kuin hallitsevan lauseen; rakenteen predikaattina on passiivin 2. partisiipin partitiivi.)
Jos 1. temporaalirakenne vastaa passiivilausetta, sen predikaatti tulee tavallisesti passiivin 2. infinitiivin inessiiviin, esim. Kuormaa nostettaessa vaijeri katkesi. Usein on aktiivin 2. infinitiivi yhtä mahdollinen; silloin passiivi voitaisiin Ä:wA2-lauseessakin korvata aktiivin yksikön 3. persoonan muodolla. Esim. Näillä seuduilla liikuttaessa t. liikkuessa (= kun näillä seuduilla liikutaan t. liikkuu) on hyvä kartta tarpeen. On myös sellaisia ki- teymiä kuin Tullessa (= tulomatkalla) pysähdyttiin ihailemaan Sääksmäen maisemia; Hakemus on jätettävä huhtikuun alkuun mennessä.
Puhekielessä ja luontevassa kirjakielessäkin temporaaliset lauseenvastikkeet ovat yleensä lyhyitä, enintään muutaman sanan mittaisia, eikä niihin mielellään sälytetä kovin runsasta ja monipuolista tietoa. Kirjakielessä nä¬
mä rakenteet ovat pyrkineet leviämään paljon yli alkuperäisen alansa, ja tuloksena on silloin usein epäluonteva tai virheellinen sanonta. Tarkkana temporaalisen lauseenvastikkeen käyttäjän olisi oltava viidessä seikassa:
1. 	Subjektin ilmaiseminen.
T emporaalisen lauseenvastikkeen subjekti on yleensä genetiivissä. Persoonapronominin genetiivin jälkeen lauseenvastikkeen predikaatti on omistusliitteinen aivan kuten sellainen substantiivi, jota persoonapronominin genetiivi edeltää. Esim. Meidän tullessamme (ei »tullessa») ei paikalla vielä ollut ketään. Hänen erottuaan (ei »erottua») oli vaikeaa löytää seuraajaa. Yleisten omistusliitesääntöjen mukaista on sekin, että 3. persoonan omistusliitettä ilman persoonapronominin genetiiviä käytetään viittaamassa lauseen kieliopilliseen tai ajatus- subjektiin. Esim. Autoa käynnistäes-
sään Jaakko muisti, että . Hän
avasi paketin vasta perille tultuaan. Esitelmää pitäessään hänellä oli vain pieni muistilippu tukenaan. (Hänellä on ajatussubjekti.) Metsässä kulkiessaan voi joskus tavata villiruusun. (Subjektia, suunnilleen = ’kuka tahansa’, ei ole pantu ilmi; yhtä hyvin voi sanoa metsässä kulkiessa.) Tämän periaatteen vastainen ja siis virheellinen on virke »Jaakon käynnistäessä
autoaan hän muisti, että », jos
tarkoitetaan, että muistaja oli Jaakko. Sama virhe on lauseessa »Poliisin saatua puolenpäivän tienoissa aikaan järjestyksen oikeussalissa se joutui pyytämään lisävoimia»; luulisi, että lisävoimien pyytäjä oli joku muu kuin poliisi. Oikein muodostettu virke olisi tässä tapauksessa Saatuaan puolenpäivän aikaan järjestyksen oikeussalissa poliisi joutui pyytämään lisävoimia. Vähintään yhtä luontevaa olisi kuitenkin käyttää tämmöisen pitkähkön ja run- sastietoisen temporaalirakenteen sijasta &WA2-lausetta: Kun poliisi oli puolenpäivän aikaan saanut aikaan järjestyksen oikeussalissa, se joutui pyytämään lisävoimia.
Toisella tapaa on 3. persoonan omistusliitettä koskevaa sääntöä rikottu seuraavissa lauseissa: »Schweitzerin


Lauseoppia
88
elämäntyötä ajatellessaan valtaa kiitollisuus mielen.» (Kiitollisuus ei ajattele elämäntyötä; po. Schweitzerin elämäntyötä ajatellessa.) »Rataa ylittäessään juna törmäsi kuorma-autoon.» (3. persoonan omistusliite viittaa virheellisesti adverbiaaliin kuorma-autoon; po. Juna törmäsi kuorma-autoon sen ylittäessä rataa.)
Jos temporaalisen lauseenvastikkeen subjektilla on sama tarkoite kuin hallitsevan passiivilauseen objektilla, on tarjolla kaksi vaihtoehtoa: Kirja postitetaan heti valmistuttuaan t. heti sen valmistuttua. Tämäkin on yleisten omistusliitesääntöjen mukaista; vrt. Vadelmia löydettiin vanhalta kasvupaikaltaan t. niiden vanhalta kasvupaikalta (ks. s. 78).
2. Objektin sija.
Jos temporaalirakenne vastaa aktii- vilausetta, tulee objekti samaan sijaan kuin vastaavassa sivulauseessa (ks. s. 67). Passiivilausetta vastaavaan temporaalirakenteeseen taas sopii luontevasti vain partitiiviobjekti. Esim. Lääkettä käytettäessä (= kun lääkettä käytetään) on vältettävä liika-annostusta. Iltapalaa haukattua (= kun oli haukattu iltapalaa) katsottiin uutiset. Näkee kyllä semmoisia lauseita kuin »Valittaessa presidentti ratkaistaan samalla tulevan politiikan suuntaviivat», mutta ne tuntuvat kirjallisilta ja hiukan väkinäisiltä; par. Kun presidentti valitaan, ratkaistaan .
Aivan samalla lailla väkinäinen ei ole rakennetyyppi »Illallisen syötyä mennään maata»; se perustuu itäsuomalaiseen kansankieleen. Yleiskielessä on kuitenkin totuttu sanomaan Kun illallinen on syöty, mennään maata (tai sitten Illallisen jälkeen mennään maata).
3. Predikatiivin sija.
T emporaalirakenteen predikatiivi
tulee samaan sijaan kuin vastaavan kun-lauseen (ks. s. 69).
4. Millaista sivulausetta temporaalinen lauseenvastike vastaa.
Alumpana mainittiin, että temporaalinen lauseenvastike vastaa aikaa ilmaisevaa £wA2-lausetta. On myös joitakin kiteymiä, joissa se vastaa jos-lausetta. Esim. Tarpeen vaatiessa (= jos
tarve vaatii) summasta voidaan tinkiä. Sateen sattuessa juhla pidetään sisällä. Esimiehen estyessä puhetta johtaa varaesimies. Yleensä ei temporaalista lauseenvastiketta kuitenkaan pitäisi käyttää yos-lauseen sijasta. Korjattavia ovat esim. seuraavat virkkeet: »T oteutuessaan voimalasuunnitelma voi pahasti tärvellä rantamaiseman» (on ilmeisesti tarkoitettu: Jos voimalasuunnitelma toteutuu, se voi pahasti tärvellä rantamaiseman). »Hävitessään keskustapuolue joutuu turvautumaan yhteistyöhön muiden keskiryhmien kanssa» (tarkoitettu: Jos keskustapuolue häviää, se joutuu ).
Virheellisiä ovat myös seuraavanlaiset esimerkit, joissa temporaalinen lauseenvastike ilmaisee jotakin hallitsevaan lauseeseen rinnastuvaa itsenäistä asiakokonaisuutta eikä A:w«-lauseen tavoin hallitsevan lauseen tapahtuma- aikaa: »Virolainen oli koko ajan äänessä muiden joutuessa esittämään statistin osaa» (po. - - äänessä; muut joutuivat olemaan statisteina). »Kurssit kestävät noin viikon päivittäisen kurssiajan ollessa 3—4 tuntia» (po. — — noin viikon, ja päivittäinen kurssiaika on 3—4 tuntia). »DWS voitti Lynin Oslossa 3—1 puoliajan ollessa 0—0»: voidaan käyttää sulkeita ja kirjoittaa - - 3—1 (puoliaika 0—0). »Uusia paikallisteitä on kertynyt eri piirien hoidettavaksi noin 3 000 km TVL:lle kuuluvien paikallisteiden määrän koko maassa kohotessa nyt noin 24 000 km:iin» (po. — — noin 3 000 km, ja koko maassa TVL:n hoitoon kuuluu nyt noin 24 000 km paikallisteitä). »Autovahinkoja on tämän vuoden tammi—syyskuun aikana sattunut 14 841 viime vuoden vastaavan luvun oltua 12 131» (po. - - sattunut 14 841; viime vuonna vastaava luku oli 12 131).
5. 	Toisen temporaalirakenteen ajanmerkitys.
Kuten sanottu, 2. temporaalirakenne ilmaisee tapahtumaa, joka on varhempi kuin hallitsevan lauseen tapah- tuma-aika. Seuraavat esimerkit eivät ole tämän säännön mukaisia; temporaalista lauseenvastiketta on niissä käytetty yleensä menneestä ajasta,


89
Lauseenvastikkeista
vaikka tapahtuma on samanaikainen kuin hallitsevan lauseen ilmaisema: »Jorvaksen tietä kaupunkiin kulki n. 16 500 henkilöautoa vuorokaudessa vastaavan määrän oltua Tarvon tiellä vain 12 600 autoa.» »Ylipäällikkö osoitti eilen olevansa maan vahva mies kenraalien anastettua hänen johdollaan vallan verettömässä vallankaappauksessa.» Aikasuhteet näissä virkkeissä saataisiin kuntoon, jos 2. temporaalirakenteen sijasta käytettäisiin ensimmäistä (vastaavan määrän ollessa, kenraalien anastaessa). Samoin kuin 4. kohdan tapauksiin temporaalinen lauseenvastike kuitenkin luontuu näihin esimerkkeihin kaikkiaan huonosti. Se olisi korvattava päälauseella seuraavaan tapaan: - - n. 16 500 henkilöautoa vuorokaudessa; vastaava määrä oli Tarvon tiellä vain 12 600 autoa. Ylipäällikkö osoitti eilen olevansa maan vahva mies: kenraalit anastivat hänen johdollaan vallan käsiinsä verettömässä kaappauksessa. (Jälkimmäinen temporaalirakenne perustelee hallitsevan lauseen toteamusta, ja siksi sopii käyttää kaksoispistettä sitä korvaavan lauseen edellä.)
Referatiivinen lauseenvastike (partisiippirakenne)
Referatiivinen lauseenvastike vastaa objektina tai subjektina olevaa että- lausetta. Objektina olevassa että-lauseessa ovat pulmallisia seuraavat seikat:
1. Subjektin muoto. Esim. Kerroin avaimen (avaimien) jääneen pöydälle. Avaimen (avaimien) kerrottiin jääneen pöydälle. Eksistentiaalisia rakenteita: Kerroin pöydälle jääneen avaimen t. avain (avaimet, avaimia). Pöydälle kerrottiin jääneen avain (avaimet, avaimia). Esimerkit osoittavat kaavamaisesti vaihtoehtojen päätyypit; subjektin sijaa pulmatapauksissa on tarkemmin käsitelty s. 66.
2. Objektin muoto. Esim. Luulin hänen löytäneen avaimen (avaimet, avaimia). Hänen luultiin löytäneen avaimen. Luulin sieltä löydetyn avai¬
men t. avain. Luulin avaimen jo löydetyn. Sieltä luultiin löydetyn avain. Asiasta tarkemmin s. 67.
3. Predikatiivin muoto. Esim. Huomasin avaimen olevan uusi (mieluummin kuin uuden). Huomasin avaimien olevan uudet t. uusia (ei »uusien»). Tarkemmin s. 69.
4. Kielteisen että-lauseen korvaaminen referatiivisella lauseenvastikkeella. Virkettä Syytetty ilmoitti, ettei hän ollut huomannut liikennevaloja ei voida korvata seuraavalla: »Syytetty ilmoitti ei huomanneensa liikennevaloja.» Siksi joudutaan käyttämään kiertoilmauksia: joko Syytetty ilmoitti liikennevalojen jääneen häneltä huomaamatta tai Syytetty ei ilmoittanut huomanneensa liikennevaloja. Jälkimmäinen vaihtoehto on kuitenkin kak- siymmärteinen, se kun voi vastata myös virkettä Syytetty ei ilmoittanut, että hän olisi huomannut liikennevalot. Käytännössä tästä kaksiselittei- syydestä ei useimmiten ole haittaa, mutta erityiseen täsmällisyyteen pyrkivässä tekstissä voi olla paikallaan käyttää epäselvissä tapauksissa että- lausetta. Kaikkien hallitsevien verbien yhteydessä ei kiellon »nosto» refera- tiivisesta lauseenvastikkeesta hallitsevaan lauseeseen sitä paitsi käy. Esim. lause En huomannut hänen olevan paikalla ei voi koskaan merkitä huomasin, ettei hän ollut paikalla’.
Subjektina referatiivista lauseenvastiketta käytetään verbien näkyä, näyttää, kuulua, tuntua, joskus myös verbien ilmetä ja osoittautua yhteydessä. Esim. Sää näkyy kääntyvän parempaan päin. Hän tuntui olevan lahjasta mielissään. Ilmeni miehen karanneen vankilasta. Tästä referatiivisen lauseenvastikkeen tyypistä on huomattava seuraava:
1. 	Jos referatiivista lauseenvastiketta vastaava että-lause on passiivimuotojen, pysyy myös lauseenvastike pas- siivimuotoisena ja hallitseva verbi ak- tiivimuotoisena. Normaaleja lause- tyyppejä ovat siten seuraavat: Täällä näyttää juhlitun. Kalasataman näkymiä kuului usein filmattavan. Puhekielessä käytetään myös tyyppejä »Tääl¬


Lauseoppia
90
lä näytetään juhlitun» (kaksinkertainen passiivi) ja »Siellä tunnuttiin olevan uteliaita» (passiivi nostettu lauseenvastikkeesta hallitsevaan verbiin), mutta täsmällisessä yleiskielessä näitä ilmaisutapoja vältetään.
2. 	Rakenteessa ilmaisee 1. partisiippi tapahtuma-ajan olevan sama tai myöhempi kuin hallitsevan lauseen ta- pahtuma-aika; 2. partisiippi ilmaisee sen olevan hallitsevan lauseen tapahtu- ma-aikaa varhempi. Esim. Juna kuului tulevan raiteelle 3 (»kuulumisen» aikana tai sen jälkeen). Juna kuului jo lähteneen (ennen »kuulumisen» aikaa). Puhekielessä voi kuulla myös sellaista sanontaa kuin »Siellä hän näkyi taas ajaneen pyörällään» (nim. »näkymisen» aikaan, ei ennen sitä), mutta yleiskielen ja useimpien puhekielenkin muotojen mukaista on tällaisessa tapauksessa sanoa Siellä hän näkyi taas ajavan pyörällään.
Agenttirakenne
Agenttirakenteen tyyppiesimerkkejä ovat sellaiset kuin yhdistyksen järjestämä juhla, heidän tekemänsä huomautukset, hänen itsensä rakentama (t. hänen itse rakentamansa) maja = hänen oma rakentamansa maja. Jos rakenteen subjektina (»agenttina») on jälkimmäisten esimerkkien mukaisesti persoonapronomini eikä sitä seuraa sanan itse omistusliitteinen muoto, tulee agenttipartisiippiin siis omistusliite. Ei voida sanoa »heidän kirjoittamat kirjeet», vaan on sanottava heidän kirjoittamansa kirjeet. Agenttipartisii- pin pääsanaan ei omistusliitettä koskaan tule; ilmaukset »heidän kirjoittamansa kirjeensä» ja »heidän kirjoittamat kirjeensä» ovat molemmat mahdottomia.
Agenttipartisiippi ilmaisee tavallisesti tekemistä, joka on hallitsevan lauseen tapahtuma-ajan kannalta päättynyttä, esim. Luin hänen kyhää- mänsä vastineen. Jos verbi ilmaisee jatkuvaa tekemistä, se voi olla myös samanaikaista kuin lauseen tapahtu- ma-aika, esim. Lähetin kutsut kaikille tuntemilleni asianharrastajille. Sen
sijaan agenttipartisiippi ei voi osoittaa lauseen tapahtuma-ajan jälkeen päättynyttä tekemistä. Ei käy sanominen »Osallistun yhdistyksen huomenna pitämään kokoukseen» (po. kokoukseen, jonka yhdistys pitää huomenna tai lyhyesti yhdistyksen huomiseen kokoukseen).
On huolehdittava siitä, että agentti- rakenteeseen kuuluvat määritteet tulevat rakenteen genetiivimuotoisen subjektin ja agenttipartisiipin väliin. Väärin: »Korkokysymyksestä poliitikkojen käymät neuvottelut eivät johtaneet tulokseen» (po. Poliitikkojen korkokysymyksestä käymät neuvottelut).
Agenttirakenteenkin käytössä on kobtuus paikallaan. Usein koko agenttipartisiippi on tarpeeton, esim. »hänen antamansa lausunto» (iskevämmin hänen lausuntonsa), »hankkeen aiheuttamat kustannukset» (lyhemmin hankkeen kustannukset). Teennäisiltä kuulostavat myös seuraavat lauseet: »Katua ylittävä vanhus joutui kuorma- auton yliajamaksi» (par. jäi kuorma- auton alle). »Käsi jäi telan ruhjomaksi» (par. Käsi jäi telan ruhjottavaksi t. suoraan Tela ruhjoi käden). »Leiri on saatujen tietojen mukaan osittain maanvieremän poispyyhkäisemä» (par. on osittain pyyhkiytynyt pois maan vieremässä).
Sanajärjestyksestä
Suomen sanajärjestys on melko vapaa, mutta se ei merkitse sitä, että erilaiset sanajärjestykset olisivat kussakin yhteydessä yhtä luontevia. Usein voi yhteyteen huonosti luontuva sanajärjestys töksähtää, eivätkä harvinaisia ole semmoisetkaan tapaukset, joissa huono sanajärjestys harhauttaa ajatuksen. Seuraavassa tulevat puheeksi vain muutamat keskeiset sanajärjestyssei- kat.
1. 	Jos lause alkaa predikaatin määritteellä, voi subjektin (kieliopillisen tai ajatussubjektin) ja predikaatin järjestys olla joko suora tai käänteinen.


91
Lauseenvastikkeista
Suorassa sanaj ärj estyksessä subj ekti tai sitä vastaava lauseen osa on ennen predikaattia; tämä järjestys on normaali silloin kun subjekti on suhteellisen lyhyt ja painoton. Esim. Posiolta retkeläiset jatkoivat (ei juuri »jatkoivat retkeläiset») matkaansa Kuusamoon. Siellä he tutustuivat (ei »tutustuivat he») muun muassa Rukavaa- raan ja Kiutakönkääseen. Myös pitkän ja verraten painollisen subjektin yhteydessä suora sanajärjestys on mahdollinen, varsinkin jos subjektilla on määritteenään kevyt pronomini tai pronominaali se, tämä, tällainen tms., esim. Yksityisen omistuksen loukkaamattomuutta tällaiset innokkaat mutta tottumattomat lainuudistajat käsittelevät usein kovin kevyesti. Käänteisessä sanajärjestyksessä subjekti tai sitä vastaava lauseen osa on predikaatin jäljessä; silloin subjekti tai vastaava on tavallisesti painollinen. Esim. Kiuta- könkäältä poikkesivat useat mukanaolijat katsomaan Ristikalliota. Tällaisilla keinoilla on sähkölämmityksen tehoa voitu huomattavasti lisätä. Myös kieltolauseissa käänteinen sanajärjestys on tavallinen, esim. Muutoksesta ei johtaja (t. johtaja ei) tiennyt mitään.
Aiemmin vaikutti varsinkin ruotsin sanajärjestyksen malli sen, että käänteistä sanajärjestystä viljeltiin manee- rimaisesti ja subjektin painottomuudesta piittaamatta. Nykyään tällainen epäluonteva käänteisjärjestys on jo melko harvinainen; vain silloin tällöin tapaa seuraavanlaisia korjattavia esimerkkejä: »Hetken puheltuamme ehdotti hän, että menisimme tiluksia katsomaan» (po. Hetken puheltuamme hän ehdotti, että ). »Kirjansa ta¬
pahtumat on Kemal sijoittanut Turkin etelärannalle Taurusvuoristoon» (subjekti Kemal on ollut edellä puheena ja on painoton; siksi par. Kirjansa tapahtumat Kemal on sijoittanut ).
Erityisesti englannin vaikutuksesta johtuu, että nykyään tapaa paljon useammin luonnotonta suoraa sanajärjestystä. Kaikissa seuraavissa esimerkeissä subjekti on painollinen, uutena esitettävä, ja siksi tuntuu käänteinen sanajärjestys paremmalta tai ai¬
noalta mahdolliselta vaihtoehdolta: »Vajaat kaksi viikkoa sitten suuttunut väkijoukko poltti poliisiaseman Varsovan eteläpuolella» (par. poltti suuttunut väkijoukko). »Somaliassa useat sadattuhannet pakolaiset jäävät ilman ruokaa» (par. jäävät useat sadattuhannet pakolaiset). »Kaikesta päätellen uusi viileä kausi on jälleen alkamassa» (po. on jälleen alkamassa uusi viileä kausi). »Aluksi keskityttiin vain erityisongelmiin, mutta viime aikoina myös laajempia yhteyksiä on alettu nähdä» (jpo. on alettu nähdä myös laajempia yhteyksiä).
2. 	Edellisessä kohdassa käsitellyn sanajärjestysseikan erityistapaus on virketyyppi, jossa lauseenalkuisena määritteenä on sivulause. Suora sanajärjestys on siten luonteva esim. seuraavissa tapauksissa: Koska tapahtumat on sijoitettu lähimenneisyyteen, kirja tuntuu poikkeuksellisen kiintoisalta. (Painoton subjekti.) Kun ehdotus ei saanut kannatusta, hän yritti toista keinoa. (Pronominisubjekti, erityisen painoton.) Jos teoksen rakenne olisi kiinteämpi, (niin) nämä pikku huomautukset tuskin painaisivat paljon vaa'assa. (Pitkähkö subjekti, jota keventää sen alussa oleva pronomini nämä; lauseiden rajaa voi selventää partikkeli niin.) Silloin kun edellä käy myönnytystä ilmaiseva sivulause, voi suora sanajärjestys olla luonteva jopa painollisen subjektin yhteydessä. Esim. Sanottiinpa muusta mitä tahansa, yksi asia tuntuu selvältä. Vaikka hanke kariutuisikin, itse idea on katsottava erinomaiseksi. Toisaalta tuntuu käänteinen sanajärjestys asianmukaiselta seuraavanlaisissa virkkeissä: Kun yhtämittaista rasitusta on kestänyt näinkin kauan, saattaisi pieni lepohetki olla paikallaan. (Subjekti painollinen.) Koska tehtävä tuntui helpolta, ei Mattila halunnut kieltäytyä. (Kielto- lause; suora sanajärjestys Mattila ei halunnut on sekin mahdollinen.)
Tällaisissa sivulausetapauksissa tapaa vanhahtavaa käänteistä sanajärjestystä melko usein yhä nykyäänkin. Jos subjektina tai sitä vastaavana sanana on substantiivi, on tosin monesti makuasia, käyttääkö suoraa vai


Lauseoppia
92
käänteistä sanajärjestystä; sivulauseen raskaus aiheuttaa näet helposti sen, että luonnostaan vähäpainoinenkin subjekti ikään kuin sivulauseen vastakohtana saa lisää painoa, ja se johtaa helposti käänteiseen järjestykseen. Esim. Jos ilmanpaine vielä laskee, muuttuu sää (t. sää muuttuu) varmaan sateiseksi. Erityisesti pronominisub- jektin tai pronominialkuisen subjektin yhteydessä tuntuu suora järjestys tavallisesti kuitenkin luontevammalta tai ainoalta mahdolliselta. Esim. »Heti kun poika on täyttänyt kahdeksantoista vuotta, tarvitsee hän muka auton» (po. hän tarvitsee). »Koska maakotka ei pysty pitämään reviiriään riittävän laajana, väistyy se ihmisen tieltä» (po. se väistyy). »Kun asiaa tutkitaan tarkemmin, menettää tämä syytös kär- kensä» (luontevammin: tämä syy¬
tös menettää). Toisaalta sivulause- tapauksissakin näkee nykyään myös väkinäistä suoraa sanajärjestystä. Esim. »Jos lakiesitys hyväksytään, uusitun järjestelmän mukaiset korotetut taksat voidaan ottaa heti käyttöön» (pitkähkö raskas subjekti; par. voidaan uusitun järjestelmän mukaiset korotetut taksat ottaa heti käyttöön). »Kun olimme tulleet lähelle risteystä, musta poliisiauto ilmaantui viereemme» (po. ilmaantui viereemme musta poliisiauto; tässä subjekti on sekä uusi että painollinen).
3. 	Myös suoraa esitystä seuraavassa johtolauseessa sanajärjestys voi olla suora tai käänteinen. Kansankielessä ja muussakin puhekielessä on tavanomaista, että pronominisubjektin yhteydessä järjestys on suora. Esim. »Voitte tulla milloin hyvänsä», hän sanoi. Suoraa sanajärjestystä tapaa muidenkin subjektien yhteydessä, mutta tavallisempi on silloin käänteinen järjestys; se on sitä yksinomai- sempi, mitä pitempi ja painavampi subjekti on. Esim. »Keskiviikko sopii minulle hyvin», vastasi Jarmo (t. Jarmo vastasi). »Ei minulle», huomautti Jarmon luokkatoveri Raimo.
Ruotsin malli aiheutti sen, että kirjakielessä käytettiin tällaisissa jälkijohtolauseissakin ennen melkein pelkästään käänteistä järjestystä, myös
pronominisubjektin yhteydessä. Nykyään käytäntö on kääntynyt päinvastaiseksi: varsinkin lehdissä ja kaunokirjallisuudessa suositaan yhtä yksipuolisesti suoraa järjestystä. Tasapainoisemman vaikutuksen tekisi kielenkäyttö, jossa suoraa ja käänteistä sanajärjestystä viljellään puhekielen mallisesti vaihdellen subjektin painol- lisuuden mukaan. Luonnottomalta suora sanajärjestys tuntuu esim. seu- raavissa virkkeissä: »On kuitenkin joukko kysymyksiä, joista vallitsee erimielisyys , amerikkalaisten edustajat ovat paljastaneet.» »— On ennenaikaista mennä lupaamaan suunnanmuutoksia, yhtymän toimitusjohtajaksi vastikään valittu varatuomari L. N. sanoi.» Kummassakin tapauksessa subjekti on pitkä ja painollinen, ja siksi tuntuu ainoalta mahdolliselta käänteinen sanajärjestys: - - ovat amerikkalaisten edustajat paljastaneet; - - sanoi - - vastikään valittu varatuomari L. N.
4. 	Kaikissa tähänastisissa esimerk- kiryhmissä havaittiin suhteellisen painollisen lauseenj äsenen (tavallisesti subjektin) pyrkivän sijoittumaan painottoman lauseenjäsenen (predikaatin) jälkeen. Samanlainen pyrkimys vallitsee erityisen selvänä lauseen lopussa: jos peräkkäin on painoton ja painollinen lauseenjäsen, tulee viimeiseksi mieluiten painollinen. Sanotaan esim. pikemmin Hän otti taskustaan puhtaan valkoisen nenäliinan kuin »Hän otti puhtaan valkoisen nenäliinan taskustaan»; sana nenäliinan on tässä lauseessa jo asian uutuuden vuoksi painollinen, ja painollisuutta lisäävät sen edessä olevat attribuutit. Samantapaisesta syystä olisi painollinen lauseenjäsen seuraavissakin esimerkeissä vaihdettava lauseenloppui- seksi: »Neuvostoliiton ilmoitettiin lähettäneen toisen aluksen avaruuteen» (par. lähettäneen avaruuteen toisen aluksen). »Nykyajan sosiaalipolitiikka on ottanut myös vanhukset huomioon» (par. on ottanut huomioon myös vanhukset). »Olen tottunut luottamaan kaikissa tilanteissa häneen» (par. luottamaan häneen kaikissa tilanteissa). »Omalla kansallisuusalueet-


93
Ymmärtämistä vaikeuttavat lauserakenteet
la asuva osa kustakin kansasta säilyttää yleensä parhaiten kielensä» (par. säilyttää kielensä yleensä parhaiten).
5. Huolimaton sanajärjestys voi tehdä ilmauksen usein kaksiselitteiseksi. Jos kirjoitetaan »Englannin pääministeri peruutti keskiviikkona suunnitellun Yhdysvaltain-matkan», jää epäselväksi, oliko keskiviikko matkan suunnittelupäivä vai sen peruutuspäivä (kuten nähtävästi on tarkoitettu). Lauseen predikaatin määrite pyrkii tässä tapauksessa hahmottumaan sitä seuraavan adjektiiviattribuutin määritteeksi, eikä asia ole autettavissa muuten kuin rakentamalla lause uudestaan: Englannin pääministeri ilmoitti keskiviikkona peruuttavansa suunnitellun Yhdysvaltain-matkan. Lisäesimerkkejä: »Tämä pölynimuri voittaa moneltakin kannalta vanhanaikaiset kilpailijansa» (ei tarkoiteta, että kilpailijat ovat monelta kannalta vanhanaikaisia; par. voittaa vanhanaikaiset kilpailijansa moneltakin kannalta). »Määrärahojen turvin vaurioitunut empiiritalo voidaan korjata entiselleen» (talo ei ollut vaurioitunut määrärahojen turvin; par. Määrärahojen turvin voidaan vaurioitunut empiirita¬
lo 	korjata entiselleen). »Poliisin väliintulon takia suunniteltu mielenosoitus jouduttiin peruuttamaan» (mielenosoitusta ei ollut suunniteltu poliisin väliintulon takia; par. Poliisin väliintulon takia jouduttiin suunniteltu mielenosoitus peruuttamaan). Kaksi viimeistä esimerkkiä osoittavat samalla, kuinka haitallista kaavamainen suoran sanajärjestyksen suosinta voi olla. Kaksitulkintaisuus häviää itsestään, jos järjestys vaihdetaan näissä tapauksissa käänteiseksi.
6. Erityistä tarkkuutta vaatii adverbin myös sijoitus. Puhekielessä se on joko painollinen tai painoton; painollisena se viittaa taaksepäin, painottomana eteenpäin. Siten seuraavat lauseet merkitsevät puheessa samaa: La 'hnaa my 'ös suolattiin. Myös la ’h- naa suolattiin. Sen sijaan kirjoitetun kielen myös pyrkii lukijan mielessä hahmottumaan nimenomaan painottomaksi; niinpä äskeisistä lauseista
ensimmäinen painottuu luettaessa seuraavasti: Lahnaa myös su'olattiin (eikä esim. pelkästään savustettu tai syöty tuoreeltaan). Tältä kannalta harhauttavia ovat seuraavat virkkeet: »Pariisin ja Bonnin välien viileneminen on myös huomenna käsiteltävien asioiden joukossa.» (Kirjoittaja on ajatellut myös- sanan painolliseksi, mutta lukija käsittää sen painottomaksi: myös hu 'omenna. Seuraava muotoilu johtaisi lukijan heti oikeaan: Huomenna käsiteltävien asioiden joukossa lienee myös Pariisin ja Bonnin välien viileneminen.) »Kun olin valloittanut nojatuolin ja istunut siihen mukavasti, tuli sisareni myös olohuoneeseen» (po. tuli olohuoneeseen myös sisareni). »Liikunnan lisäksi vaikuttavat ruokailutottumukset myös terveyteemme» (po. vaikuttavat terveyteemme myös ruokailutottumukset). »Peruskoulun jälkeen olisi keskiasteen koulutus saatava myös ilmaiseksi» (po. olisi myös keskiasteen koulutus saatava ilmaiseksi).
Ymmärtämistä vaikeuttavat lauserakenteet
Edellä ovat olleet puheena eräät sanajärjestystyypit, jotka vaikeuttavat tekstin ymmärtämistä tai suorastaan johtavat lukijan harhaan. On muitakin semmoisia lauserakenteita, jotka lukijan kannalta ovat vaikeatajuisia, vaikka kirjoittajan kynän lento ehkä johtaa niihin helposti. Tällaisia rakenteita ovat seuraavat.
Partisiippiattribuutit
Suomen vakiintuneisiin ilmaisukeinoihin kuuluu mm. partisiippiattribuutti. Sekä kirja- että puhekielelle ominaisia rakennetyyppejä ovat esim. maksetut korot, maksamani korot, tästä velasta maksetut korot, velallisen maksamat korot. Tällaisen yksinkertaisenkin rakenteen partisiippi tosin on joskus turha; asia voitaisiin ilmaista vielä kevyemmin ja puheenomaisemmin il¬


Lauseoppia
94
man sitä (vrt. edellä s. 90 agenttirakenteesta sanottua). Siten »viime vuonna sattuneet levottomuudet» on yksinkertaisemmin viime vuoden (tai viimevuotiset) levottomuudet ja »työkaluista ja -välineistä aiheutuneet kustannukset» suoremmin työkalujen ja -välineiden kustannukset.
Kirjakielessä viljellään monesti rakenteita, jotka ainakin useisiin puhekielen lajeihin luontuisivat jo huonommin: partisiipilla määritteitä enemmän kuin yksi. Esim. tästä velasta vuoden loppuun mennessä maksetut korot, velallisen määräaikana maksamat korot. Tällainenkin tuntuu kirjoitetussa sanassa mukiinmenevältä, usein jopa tarpeelliselta ilmaisukeinolta. Siitä on kuitenkin vain askel aina raskaampiin rakenteisiin, semmoisiin jotka ovat kerrassaan puhekielen vastaisia: »tästä velasta vallitsevan korkokannan mukaisesti vuoden loppuun mennessä maksetut korot», »tästä velasta pankin tai muun rahalaitoksen kautta vallitsevan korkokannan mukaisesti vuoden loppuun mennessä maksetut korot». Tämmöiset määriteröykkiöt jarruttavat lukemista ja saattavat lopulta tehdä tekstin käsittämättömäksikin. Partisiipin pääsanana oleva substantiivi niissä odotuttaa itseään, ja odotuksen varrella lukija saa jännittää, ennen kuin rakenne aukeaa hänelle kokonaan. Tavallisia tällaiset kasaumat ovat laki- ja virkakielessä, mutta niitä tapaa sanomalehtien uutiskieles- säkin. Esimerkkejä:
»Tutkimusvälineiden ja tieteellisen kirjallisuuden hankkimisesta ynnä tieteellisestä ja taiteellisesta työstä muutoin aiheutuneet kohtuullisiksi katsottavat menot ovat vähennyskelpoisia, mikäli niitä ei ole suoritettu apurahalla.» (Jaettavissa kahdeksi virkkeeksi: Vähennyskelpoisia ovat tieteellisestä ja taiteellisesta työstä aiheutuneet kohtuulliset menot, jos niitä ei ole suoritettu apurahalla. Tieteellisen työn menoiksi katsotaan mm. ne, jotka johtuvat tutkimusvälineiden ja tieteellisen kirjallisuuden hankkimisesta.) »Entistä laajemman tapauskohtaisen harkintavallan mahdollistavat määräykset [asevelvollisille lomia myönnettäessä]
johtuvat syksyn huonojen säiden vaikeuttamista sadonkorjuuolosuhteis- ta.» (Tässä näytteessä on myös huonoa substantiivivaltaista abstraktityyliä. Kohennettuna: Näiden määräysten aiheena on se, että sadonkorjuu on vaikeutunut syksyn huonojen säiden takia. Uudet määräykset antavat tapausta myöten entistä laajemman harkintavallan lomia myönnettäessä.) »Vero- vuonna vähintään seitsemän kuukauden ajan säännöllistä ja täyttä opetusta kansa-, perus-, ammatti-, iltaoppikoulussa, korkeakoulussa tai muussa näihin verrattavassa oppilaitoksessa saanut opiskelija saa vähentää kunnallisverotuksessa 3 000 markkaa ansiotulostaan.»
Viime virke on siitäkin outo, että siinä ensin luetellaan verovähennyksen mutkikkaat ehdot ja vasta sitten sanotaan pääasia: vähennyksen laatu ja suuruus. Rakenne laukeaisi, jos pääasia sanottaisiin ensin omassa virkkeessään, ehdot sen jälkeen toisessa virkkeessä. Ehtoja voisi ryhmitellä luetelmaviivojen avulla. Virke korjattuna:
Opiskelija ja koulun oppilas saavat vähentää kunnallisverotuksessa 3 000 markkaa ansiotulostaan. Ehtona on, että hän on saanut verovuonna vähintään seitsemän kuukauden ajan säännöllistä ja täyttä opetusta
— kansa-, perus-, ammatti-, oppi- tai iltaoppikoulussa,
— korkeakoulussa tai
— näihin rinnastuvassa oppilaitoksessa.
Vapaassa puheessa tuskin kuulee erästä kuormitetun partisiippiattribuutin erityistapausta: tyyppiä pankin myöntämästä lainasta maksetut korot, jossa on kaksi partisiippiattribuuttia päällekkäin. Niin yksinkertaisessa muodossa kuin tässä esimerkissä tuo päällekkäisyys ei vielä suuresti häiritse. Mutta asia muuttuu toiseksi heti kun partisiipit alkavat saada lisää määritteitä. Kuorma kasvaa, sanonnan luontevuus ja samalla sen ymmärrettävyys vaurioituvat. Niin on käynyt seuraa- vassa virkkeessä: »Verovelvollisen
omana tai hänen perheensä vakituise¬


95
Ymmärtämistä vaikeuttavat lauserakenteet
na asuntona käytetyn huoneiston hallintaan oikeuttavien osakkeiden arvo ilmoitetaan tässä.» Virke saataisiin auttavasti raiteilleen melko yksinkertaisin keinoin. Olisi vain kiepautettava sanajärjestystä ja lisäksi muutettava toinen määritteellinen partisiippi relatiivilauseeksi. Kun se jää virkkeen loppuun, on virkkeen juoksua paljon helpompi seurata. Korjattuna esimerkki kuuluisi näin: Tässä ilmoitetaan niiden osakkeiden arvo, jotka oikeuttavat verovelvollisen omana tai hänen perheensä vakituisena asuntona käytetyn huoneiston hallintaan.
Pari lisäesimerkkiä: Luettelossa,
jossa mainitaan lukiolaisten kirjallisen ilmaisun lajeja, on mainittu yhtenä kohtana »sujuva ja havainnollinen, ei välttämättä erityisen omaperäinen tyyli, joka on nopeaa kirjallista reagointia, vaikuttamistaitoa ja yleistajuista kirj allista tiedottamista edellyttäviin ammatteihin suuntautuvien oppilaiden luontaisin ilmaisutapa». (Lainaus on ajatukseltaankin hatara, eikä sitä ole helppo kohentaa. Ehdotus: sujuva ja havainnollinen, ei erityisen omaperäinen tyyli. Paikallaan ammateissa, joissa joudutaan nopeasti kirjoittamaan yleistajuisia viestejä ja niillä vaikuttamaan. Luontainen ilmaisutapa monille oppilaille, jotka päätyvät tuollaiseen ammattiin.) »Maahan perjantaina hinnankorotusten aiheuttamien mellakoiden vuoksi julistettua poikkeustilaa valvova armeija määräsi pääkaupunkiin ja sen lähiympäristöön ulkonaliikkumiskiellon .» (Päällekkäin peräti kolme partisiippia. Kuorma purettuna: Perjantaina maa oli julistettu poikkeustilaan hinnankorotusten aiheuttamien mellakoiden vuoksi, ja nyt on poikkeustilaa valvova armeija määrännyt pääkaupunkiin ja sen lähiympäristöön ulkonaliikkumiskiellon.) »Verovapaata tuloa on myös työntekijän työnantajansa perustamaan huoltokonttoriin tallettamista varoista saama korko 250 markan määrään asti.» (Samoin kolme päällekkäistä partisiippiattribuuttia. Korjattuna: Verotonta tuloa on 250 markan määrään asti myös korko, jonka työntekijä on saanut talletet-
tuaan varoja työnantajansa perustamaan huoltokonttoriin.)
Varsinkin lehtiuutisiin on pesiytynyt outo ja perin paperikielinen partisiippiattribuutin käyttötapa: tällaisessa attribuutissa annetaan kuin ohimennen sellaista olennaista tietoa, jonka paikka uutiskokonaisuudessa olisi jollain toisella kohtaa, yleensä omassa lauseessaan. Tyyppiesimerkiksi sopii seuraava virkepari: »Tuotteensa uusi tehdas myy paperiteollisuudelle, joka käyttää latekseja painopaperien pinnan käsittelyyn. Noin 10 miljoonaa markkaa maksaneen laitoksen vuotuinen kapasiteetti on 7000—10000 tonnia.» Ilmoitus tehtaan hinnasta on tässä sijoitettu partisiippiattribuuttiin, vaikka se sisältää tiedon, joka on uutisen runkoaineksia. Jälkimmäinen virke selvemmin: Laitos on maksanut noin 10 miljoonaa markkaa, ja sen vuotuinen kapasiteetti on .
Muita esimerkkejä:
»Työterveyshuollon piiriin kuuluu STK:n ja LTK:n asiantuntijalääkärin Seppo Suomalaisen mukaan jo hiukan yli miljoona henkeä. Suomalainen sanoi perjantaina Tuusulassa, että tästä määrästä yli 100 000 on perheenjäseniä ja eläkeläisiä. [Jatkuu uutena kappaleena:] Kunnallisten terveyskeskusten lääkärien tilaisuudessa puhunut Suomalainen korosti myös, että yli 60 prosentille tästä määrästä on järjestetty ennalta ehkäisevää toimintaa.» (Luulisi, että jälkimmäisen kappaleen Suomalainen on eri mies kuin edellisen kappaleen Suomalainen. Asiat voitaisiin ilmaista selkeämmin niin, että ensimmäinen virke jää silleen ja uutinen sitten jatkuu: Tästä määrästä vähän yli 100 000 on perheenjäseniä ja eläkeläisiä, sanoi Suomalainen puhuessaan perjantaina Tuusulassa kunnallisten terveyskeskusten lääkäreille. [Uusi kappale:] Suomalainen korosti samalla, että yli 60 prosentille - - .)
»Teekkarit tempaisevat taas tänä keväänä. Teknisen tutkimuksen merkitystä ja tämänhetkisiä ongelmia esiintuovan valtakunnallisen tempauksen suojelijana on tasavallan presidentti


Lauseoppia
96
Urho Kekkonen.» (Tempauksen luonne ansaitsisi oman lauseparinsa, ensimmäisen virkkeen jälkeen näin: Tempaus on valtakunnallinen, ja siinä esitellään teknisen tutkimuksen merkitystä ja nykyongelmia. Sen suojelijana on tasavallan presidentti U. K.)
»Tampereen teatterin ensimmäinen johtaja oli Kaarle Halme, jonka ura jäi lyhyeksi, sillä keväällä 1904 perustetun teatterin ensimmäinen johtaja erosi jo seuraavana vuonna.» (Lukijan ei ole helppo käsittää, että keväällä 1904 perustettu teatteri oli juuri Tampereen teatteri ja että Kaarle Halme ei ollutkaan eri mies kuin keväällä 1904 perustetun teatterin ensimmäinen johtaja. Asiat järjestyksessä ilmaistuina: Tampereen teatteri perustettiin 1904, ja sen ensimmäinen johtaja oli Kaarle Halme. Hänen uransa jäi tosin lyhyeksi: jo seuraavana vuonna hän erosi.)
Haitallinen samasijaisuus
Miksi tekstin seuraaminen kangertaa aina kun näkee seuraavanlaisia lauseita: a) »Tällöin lisätään palkkaan sopimukseen perustuvat korotukset»,
b) 	»Merkittävä oli varsinkin säätiön tutkijaryhmän johtajalle antama apuraha», c) »Tarkoituksena ei ole muodostaa erillisiä yhdistyksiä ja järjestöjä kahlitsevaa kattojärjestöä»? Syynä on se, että näissä lauseissa on peräkkäin samassa sijassa kaksi lauseenjäsentä, jotka eivät kuulu yhteen luonnollisella tavalla. Jos lauseessa on jäljekkäin esim. kaksi illatiivimuotoista määritettä, ne tavallisesti rinnastuvat keskenään, esim. Palkkaan, lomakorvaukseen ja henkilökohtaiseen palkanli- sään tulee prosenttikorotus. Tästä ei ole kysymys a-lauseessa; siksi jakso palkkaan sopimukseen töksähtää ja hidastaa lukemista. Parempi sanajärjestys olisi: Tällöin palkkaan lisätään sopimukseen perustuvat korotukset. Genetiivimuotoiset määritteet voivat olla samaan tapaan rinnasteisia, mutta ne voivat myös ketjuuntua alistussuhteeksi: säätiön tutkimusryhmän
johtaja. Tästä ei ole kuitenkaan kysy¬
mys b-esimerkissä, vaan ilmeisesti on tarkoitettu säätiön antamaa apurahaa, jonka sai tutkimusryhmän johtaja. (Teoriassa tulisi kyseeseen semmoinenkin mahdollisuus, että kyseessä on säätiön tutkimusryhmän antama apuraha, jonka sai johtaja.) Luonteva korjaustapa olisi seuraava: Merkittävä
oli 	varsinkin apuraha, jonka säätiö antoi tutkimusryhmän johtajalle.
Hiukan toisella tavalla harhauttava on c-lause »Tarkoituksena ei ole muodostaa erillisiä yhdistyksiä ja järjestöjä kahlitsevaa kattojärjestöä». Sen käsittää lukiessa aluksi niin, että puheena on erillisten yhdistysten ja järjestöjen muodostaminen. Vasta kun seuraa jatko kahlitsevaa kattojärjestöä, korva joutuu pyörtämään siihenastisen hahmotuksen. Muodostamatta sai siis jäädä kattojärjestö, eivät erilliset yhdistykset ja järjestöt, ja esimerkki voitaisiin muotoilla uudestaan seuraavasti: Tarkoituksena ei ole muodostaa kattojärjestöä, joka kahlitsisi erillisiä yhdistyksiä ja järjestöjä.
Seuraavassa muutama lisäesimerkki samanlaisesta haitallisesta sijan toistumisesta. Kirjaimet a, b ja c viittaa- vat vasta puheena olleisiin samasijai- suuden tyyppeihin.
a) »Automaatio voitaneen määritellä pyrkimykseksi tuotannon saamiseksi automaattiseksi nykyajan tekniikan keinoilla» (par. Automaation voidaan sanoa olevan pyrkimystä tehdä
tuotanto automaattiseksi ).
»Apusarakkeissa vähennetään luontoisedun verotusarvosta työnantajan edusta perimä korvaus» (par. Apusarakkeissa vähennetään luontoisedun verotusarvosta korvaus, jonka työnantaja on perinyt edusta).
b) »Metsänomistajan tai hänen perheenjäsenensä hankintakaupan yhteydessä itse tekemän työn arvo on ansiotuloa» (par. Jos metsänomistaja tai hänen perheenjäsenensä on hankinta- kaupan yhteydessä itse tehnyt työtä, tuon työn arvo on ansiotuloa).
c) »Samoin oikeus tapaturmavakuutukseen tai sairausvakuutukseen perustuvaan eläkkeeseen on verovapaata» (lukija hahmottaa lauseen ensin niin, että kyseessä on oikeus tapa¬


97
Ymmärtämistä vaikeuttavat lauserakenteet
turmavakuutukseen tai sairausvakuutukseen; par. Verotonta on myös oikeus eläkkeeseen, joka perustuu tapaturmavakuutukseen tai sairausvakuutukseen). »Hyvinkään palokunnan oma öljyntorjuntakalusto koostuu vain kahdesta paloletkusta rakennetusta ilmapuomista» (tämän arvoituksellisen lauseen ensimmäinen tulkinta on, että kalusto koostuu vain kahdesta paloletkusta; oikein tulkittuna virke kuuluisi näin: Hyvinkään palokunnalla on omana öljyntorjuntakalustona vain kaksi paloletkusta rakennettua ilmapuomia).
On sellaistakin sijapäätteen toistumista, joka tekee tekstin kangertavaksi ja raskaaksi, vaikka kyseessä eivät ole edellä puheena olleet haitallisen sama- sijaisuuden tyypit. Näytteeksi sopii seuraava esimerkki: »Hän saa palkinnon tunnustuksena pitkäaikaisesta, ilmaisultaan monipuolisesta, rikkaasta ja persoonallisesta, asteikoltaan laajasta ja taiteellisesti ansiokkaasta näyttelijäntyöstään.» Lause on rakenteeltaan sinänsä moitteeton, mutta rinnasteisissa attribuuteissa yhtenään toistuva elatiivin sijapääte kiusaa korvaa. Paremmin: Hänen palkintonsa on tunnustus, jonka aiheena on pitkäaikainen, ilmaisultaan monipuolinen, rikas ja persoonallinen, asteikoltaan laaja ja taiteellisesti ansiokas näyttelijäntyö.
Kiilalauseet
»Matkalla, joka kestää useita tunteja ja jonka varrelle ei osu ruokailupaikkoja, tarvitaan eväitä.» »Jos eväät, jotka matkamies on ottanut mukaan, eivät riitä, tarvitaan täydennystä.» Nämäkin virkkeet tuntuvat jäykiltä, lukemista hidastavilta. Jäykkyys johtuu kiilalauseista, sellaisista sivulauseista, jotka keskeyttävät hallitsevan lauseen kulun, kunnes lauseen loppu seuraa häntänä kiilalauseen jälkeen. Virkkeiden rakennetta voitaisiin valaista seu- raavilla kaavioilla, joissa kukin sisen- nysporras osoittaa alistusta ja pystysuorat katkoviivat yhdistävät kiilalau- seiden katkaisemia lauseita:
»Matkalla,
I joka kestää useita tunteja
| ja jonka varrelle ei osu ruokailu-
j paikkoja, tarvitaan eväitä.»
»Jos eväät,
I jotka matkamies on ottanut | mukaan, eivät riitä, tarvitaan täydennystä.»
Kirjakieli ei tule toimeen kokonaan ilman kiilalauseita, eivätkä ne puhekielellekään ole aivan tuntemattomia. Niiden käyttökelpoisuus riippuu monesta seikasta. Pitkä kiilalause on vaikeaselkoisempi kuin lyhyt; mitä lyhempi taas on kiilalausetta seuraava hallitsevan lauseen häntä, sitä pahemmin se töksähtää. Sivulauseen sisään osuva kiilalause on keskimäärin varmaan vaikeaselkoisempi kuin päälauseen sisään osuva. Jos kiilalauseen jäljessä tai sisässä on vielä toinen kiilalause, virke kuulostaa yhä pahemmalta.
Äskeiset kiilalause-esimerkit on helppo saada sujuvampaan muotoon, esim. näin: Eväät ovat tarpeen, jos matka kestää useita tunteja eikä varrelle osu ruokailupaikkoja. (Rinnasteinen kiilalausepari on siirretty virkkeen loppuun ja hallitsevan lauseen häntä sen edelle. Häntää ei enää tarvitse odottaa.) Jos matkamies ei ole ottanut mukaan riittävästi eväitä, tarvitaan täydennystä. (/os-lause muokattu uudestaan niin, että kiilalause jää pois.)
Häiritseviä kiilalauseita tapaa tavallisessa asiaproosassakin, mutta erityisen yleisiä ne ovat laki- ja muussa virkakielessä. Kuuluisiksi ovat tulleet varsinkin pitkät yksivirkkeiset oikeuden päätökset, joissa kiilalauseet sijoittuvat sisäkkäin, niin että syntyy lukijan kannalta täysin käsittämättömiä »sokkelovirkkeitä». Seuraavassa muutama lisäesimerkki kiilalauseista ja niiden kohennuskeinoista.
»Verovelvollisen tuloverosta vähennetään, jos verovelvollisella on oikeus edellä kohdassa 218 selvitettyyn invalidi vähennykseen ja haitta-aste on 100 ^o, 500 markkaa.» (Kiilavirkepari on pitkä ja sen jälkeinen hallitsevan


Lauseoppia
98
lauseen häntä töksähtävän lyhyt; siinä mainittu rahasumma tulee häiritsevästi heti prosenttiluvun jälkeen. Häntä on helppo siirtää hallitsevan lauseen alkupuoleen: Tuloverosta vähennetään 500 markkaa, jos verovelvollisella on oikeus edellä kohdassa 218 selvitettyyn invalidivähennykseen ja haitta-aste on 100 %.)
»Summan, joka ylittää 3 000 mk, viemiseen maasta tarvitaan Suomen Pankin lupa.» (Genetiiviattribuutti summan on erotettu pääsanastaan viemiseen relatiivilauseella. Tämmöinen genetiiviattribuutin eristäminen pääsanastaan on niin väkinäistä, että rakenne hipoo kielivirhettä. Kaksi korjausehdotusta: 3 000 mk ylittävän summan viemiseen maasta tarvitaan
- 	- tai Jos summa ylittää 3 000 mk, sen viemiseen maasta tarvitaan .)
»Ohjesäännön mukaan ohjelmaneuvoston tehtävänä on valvoa Oy. Yleisradio Ab:n sekä niiden osakeyhtiöiden, joita se kulloinkin voimassa olevan toimilupasopimuksen mukaan saa televisio-ohjelmassa käyttää apunaan, lähettämiä televisio-ohjelmia.» (Tässä on agenttirakenteen agenttiosa Oy. Yleisradio Ab:n sekä niiden osakeyhtiöiden erotettu relatiivilauseella agent- tipartisiipista lähettämiä. Tämä tuntuu yhtä virheelliseltä kuin edellisessä esimerkissä puheena ollut genetiivi- attribuutin erottaminen pääsanastaan. Virke korjattuna: Ohjesäännön mukaan ohjelmaneuvoston tehtävänä on valvoa televisio-ohjelmia, lähettivätpä niitä Oy. Yleisradio Ab. tai ne osakeyhtiöt, joita se kulloinkin voimassa olevan toimilupasopimuksen mukaan saa käyttää televisio-ohjelmassa apunaan.)
»Jos verovelvollinen on vuonna 1977 saanut vähintään 3 000 markan tulon, jonka on katsottava etu- tai jälkikäteen kertyneen kahdelta tai useammalta vuodelta ja joka on vähintään neljäsosa hänen vuonna 1977 saamiensa veronalaisten tulojen yhteismäärästä, on tällaista tuloa verotettaessa valtion tuloveron progressiivi- suuden lieventämiseksi verovelvollisen ennen verotuksen päättymistä esittämästä vaatimuksesta toimitettava tu¬
lontasaus.» (Tähän veronmaksajille tarkoitettuun ohjeeseen on sullottu yhdessä virkkeessä luonnottoman paljon asiaa. Asiat voidaan ryhmittää uudestaan ja virke jakaa kolmia, jolloin ajatuksenkulkua on paljon helpompi seurata: Olette voinut vuonna 1977 saada sellaisenkin tulon, joka on etu- tai jälkikäteen kertynyt kahdelta tai useammalta vuodelta. Jos tuo tulo on vähintään 3 000 markkaa ja samalla vähintään neljäsosa vuonna 1977 saamienne verollisten tulojen yhteismäärästä, voidaan valtion tuloveron progressiivisuutta lieventää tulontasauksella. Tasaus tehdään vain jos vaaditte sitä ennen verotuksen päättymistä.)
Seuraavat kaksi esimerkkiä ovat tapauksista, joissa samaan virkkeeseen osuu kahden-, jopa kolmenasteisia kii- lalauseita: hallitsevasta lauseesta riippuvia ja vielä ensimmäisen ja toisenkin asteen kiilalauseesta riippuvia. Virkkeiden rakenne havainnollistuu parhaiten kaavioiden avulla:
»Niissä piireissä,
I jotka eivät osanneet aktiivisella
I sopeutumisella vastata niihin
| uusiin vaatimuksiin,
j j joita uudistustoiminta ja so-
| tatila olivat tuoneet muka-
j j naan,
j vaan jotka pyrkivät pysymään
| vanhoillaan,
ärtymys oli kasvanut,
kun nuo uudet vaatimukset tuntuivat yhä suurenevina rasituksina.»
Virke voitaisiin kohentaa seuraavasti: Eräissä piireissä ärtymys oli kasvanut, kun uudistusten ja sodan aiheuttamat vaatimukset alkoivat tuntua yhä rasittavammilta. Nämä piirit eivät pystyneet vastaamaan rasituksiin aktiivisesti sopeutumalla vaan pyrkivät pysymään vanhoillaan. »Edellämainitusta kuolinsyystä j oh- tuen syytetyn kertomuksella siitä,
I että hän olisi lyöntien jälkeen ku-
I r is tanut K: ta,
I mistä lääninlääkärin suorit-
I tamassa ruumiinavauksessa
| ei ole saatu kertomusta tuke-
j via seikkoja,


99
Ymmärtämistä vaikeuttavat lauserakenteet
| joten kertomukseen on
j suhtauduttava tämän
| mukaisesti,
ei ole rikosoikeudellisessa mielessä merkitystä,
koska K. on saanut kuolemaan johtaneet vammat jo tätä ennen.»
Tämä sokkelovirke on mallinäyte huonosta juridisesta tyylistä. Asia tulisi paljon selvemmäksi, jos virke jaettaisiin kolmia seuraavasti: Kun kuolinsyy on tällainen, ei rikosoikeudellisessa mielessä ole merkitystä syytetyn kertomuksella, että hän on lyöntien jälkeen kuristanut K:ta. Tämähän oli saanut kuolemaan johtaneet vammat jo sitä ennen. Sitä paitsi ei lääninlääkärin suorittamassa ruumiinavauksessa ole ilmennyt kertomusta tukevia seikkoja, joten kertomukseen on suhtauduttava sen mukaisesti.
Substantiivitauti
»Velkaantumisen lisäys erityisesti tänä vuonna on suuri menneeseen kehitykseen verrattuna ja ennusteen toteutuminen edellyttää, että ulkomaisten lainojen saatavuus ei aseta esteitä tällaiselle kehitykselle.»
Tässä virkkeessä on melko yksinkertainen ajatus saanut peräti pöhöttyneen ja samalla vaikeaselkoisen ilmaisun. Virke on näyte substantiivitaudista, ilmaisutavasta, jossa teonnimet (velkaantumisen lisäys, toteutuminen, kehitys) ja ominaisuudennimet (saatavuus) pyrkivät anastamaan ilmaisukykyiselle predikaattiverbille kuuluvan aseman. Ei ole sanottu yksinkertaisesti Tänä vuonna on velkaannuttu entistä enemmän vaan mutkikkaasti »Velkaantumisen lisäys erityisesti tänä vuonna on suuri menneeseen kehitykseen verrattuna». Ei ole liioin tyydytty sanomaan ennuste voi toteutua vain jos ulkomailta saadaan lainaa, vaan sijalle on kehitelty substantiivityyli- nen rakennelma »ennusteen toteutuminen edellyttää, että ulkomaisten lainojen saatavuus ei aseta esteitä tällaiselle kehitykselle».
Substantiivitaudin taudinkuva ei ole aivan yksinkertainen, -mmert-loppuis-
ten teonnimien runsaus on substantiivitaudin oire, mutta tämmöisiä teon- nimiä voidaan käyttää aivan luonte- vastikin, ilmaisun lainkaan häiriintymättä. Kohdallaan -minen-teonnimi on esim. seuraavissa lauseissa: Juokseminen panee veren kiertämään. Pikai- nenkin pistäytyminen voi häntä ilahduttaa. Sillan korjaamiseen saatiin määräraha. Hän ponnisteli esteiden raivaamiseksi tieltä. Asioita ei näissä lauseissa voisi sanoa muulla tapaa ainakaan yksinkertaisemmin. Hyvä kie- lentaitaja voi käyttää myös ominaisuu- dennimiä huomattavan taajaan, eikä silti synny tyylirikkoa. Esseetyylissä voi käydä jopa seuraava virke, jossa on neljä ominaisuudennimeä: Kysymyksessä olevan vastakohtaisuuden kannalta ei tätä merkillistä teosta käy lyhyesti selostaminen, ja tämä mahdottomuus ilmaisee sekin erilaisuuden valtavuutta (Juho Hollo). Sairaaksi ilmaisu käy vasta silloin kun teon- ja ominaisuudennimet muuttavat yksinkertaisen mutkikkaaksi ja helpposel- koisen ilmaisun vaikeaselkoiseksi. Parhaiten substantiivitauti paljastuu, kun ilmaisua tarkastellaan tapaus tapaukselta. Seuraavat näytteet valaisevat asiaa.
»Lähellä saattaa olla myös viime kevään kokemusten uusiutuminen ja liittokohtaisiin ratkaisuihin päätyminen.» (Ei kovin häiritsevä virke; elävämmin voisi kuitenkin sanoa ilman -A?7/>2e/?-johdoksia: Helposti voi käydä niinkin, että keväälliseen tapaan päädytään liittokohtaisiin ratkaisuihin.)
»Parempi vaihtoehto kuitenkin olisi työsuhdeturvan palauttaminen järjestöjen neuvottelupöytään.» (Hiukan sujuvammin: — — olisi palauttaa
työsuhdeturva järjestöjen neuvottelu- pöydälle.)
»Viime lauantaista lähtien Haminan edustalla karilla olleen japanilaisen mukavuuslippulaivan irrottamiseen ryhdyttiin maanantaina.» (Tavallisesti ei ryhdytä esim. »kirjeen kirjoittamiseen» vaan kirjoittamaan kirjettä. Paremmin: - - karilla ollutta japanilaista mukavuuslippulaivaa ryhdyttiin irrottamaan maanantaina.)
»Lahden kaupungin jätevedet ai¬


Lauseoppia
100
heuttavat Porvoonjoessa huomattavaa pilaantumista.» (»Aiheuttaa veden pilaantuminen» on samaa kuin pilata vesi. Par.: - — jätevedet pilaavat Porvoonjokea huomattavasti.)
»Yhteiskunnalliset muutokset ja mielipideilmaston radikalisoituminen aiheuttivat moraaliarvojen ravistelemista ja tabujen rajan voimakasta siirtymistä.» (Tässä -minen »aiheuttaa» -mistä; jos predikaattiverbit pannaan paikoilleen, esimerkki muokkautuu seuraavanlaiseksi: Kun yhteiskunta muuttui ja mielipiteet radikaa- listuivat, niin moraaliarvotkin järkkyivät ja tabujen raja siirtyi suuresti.)
»Keskitetyn sopimuksen pikaisen syntymisen edellytykset ovat vielä hyvät.» (-minen-johdos syntyminen on vetänyt viereensä toisen abstraktin substantiivin edellytykset. Ilman kumpaakaan voisi sanoa yksinkertaisesti: Keskitetty sopimus voi vielä syntyä pikaisestikin.)
»Kokoomuksen ryhmän mielestä kansantaloutta jäytävän työttömyyden vähentäminen edellyttää kuitenkin, paitsi nykyisten elvytystoimien jäämistä pysyviksi, ennen kaikkea uusia taloudellisia toimenpiteitä.» (Abstrakti verbi edellyttää on hakeutunut -minen- johdoksen seuraan; muiltakin osin virkettä olisi kohennettava. Iskevämmin: Kokoomuksen ryhmän mielestä on ryhdyttävä uusiin taloudellisiin elvy- tystoimiin ja samalla jätettävä nykyiset toimet pysyviksi. Vain siten saadaan kansantaloutta jäytävä työttömyys vähenemään.)
»Työnantajain Keskusliiton toimitusjohtaja Pentti Somerto korostaa, että uuden teknologian aiheuttamat kehityspaineet edellyttävät koulutuksen suunnitelmallisuuden lisäämistä.» (Myös tässä »edellyttäminen» viihtyy -johdoksen seurassa.
Tätä verbiä on käytetty muutenkin hämärästi, samoin muotisanaa paine.
Ajatus on yksinkertaisesti: että
uuden tekniikan kehityksen vuoksi on koulutus tehtävä suunnitelmallisemmaksi.)
»Sen perustehtävänä tulee hänen mukaansa ensi sijassa olla työvoiman ammatillisten valmiuksien turvaami¬
nen ja ensisijaisesti koulutettavan itsensä asemasta, valmiuksista ja toivomuksista avautuva näköala työmarkkinoille sijoittumiseen.» (Muun ohella virkkeessä häiritsee merkitykseltään epämääräinen sana »valmius», jolla tässä tarkoitetaan kai lähinnä taitoa. Virke kaipaa peruskorjausta, esim. seuraavaan asuun: Tärkeintä hänen mukaansa on se, että työvoiman ammattitaito saadaan turvatuksi. Koulutettavien olisi päästävä työhön asemansa, taitojensa ja toivomustensa mukaisesti.)
»Puhelumäärän ja puhelintiheyden lisääminen palvelutoimintojen monipuolistamisen ohella on tällä hetkellä koko keskinäisen puhelinsektorin tu- levaisuudenpyrkimyksissä etualalla teknisen kehityksen seuraamisen ohella.» (Mallinäyte huonosta -minen- tyylistä. Luontevasti olisi sama asia voitu sanoa näin: Puhelinalalla pyritään nykyään seuraamaan tekniikan kehitystä, monipuolistamaan palvelua ja lisäämään puhelimia ja puheluita.)
»Vierailun aikana keskustellaan myös Lähi-idästä ja pohditaan mahdollisuuksia käynnistää Israelin ja sen naapurimaiden väliset neuvottelut.» (Ominaisuudennimi mahdollisuus on usein poistettavissa, jos käytetään rakenteita, joissa sen sijalla on verbi voida. Erityisen kankealta tuntuu rakenne »pohditaan mahdollisuuksia käynnistää», jossa tämä substantiivi on saanut attribuutikseen 1. infinitiivin. Kevyemmin: Vierailun aikana
— 	— pohditaan, voitaisiinko panna alulle Israelin ja sen naapurimaiden väliset neuvottelut.)
»Elintarvikkeiden hygieenisen valvonnan painopisteen tulee suuntautua niihin elintarvikkeisiin, joiden pilaan- tumisherkkyys on suuri ja joiden välittäminä tartuntojen sekä myrkylli- sesti vaikuttavien tekijöiden leviämisen tiedämme ilmeisimmäksi.» (Tässä virkkeessä yhtyvät molemmat substantiivitaudin oireet. Sitä kuormittavat ensinnäkin turhat teonnimet ja niitä seuraava muu abstrakti painolasti: »valvonnan painopisteen tulee suuntautua», »joiden välittäminä — — tekijöiden leviämisen tiedämme ilmei-


101
Ymmärtämistä vaikeuttavat lauserakenteet
simmäksi». Toiseksi siinä on suosittu ominaisuudennimeä kevyemmän ilmaisun sijasta: »joiden pilaantumis- herkkyys on suuri». Virkettä voitaisiin suuresti yksinkertaistaa. Kun vältetään koukeroista sanontaa, virke lyhenee ja jopa sen sanat käyvät keski¬
määrin lyhemmiksi; päästään siis kaikin puolin nasevampaan ilmaisuun: On valvottava etenkin niiden elintarvikkeiden puhtautta, jotka pilaantuvat herkästi ja voivat silloin levittää tartuntaa ja johtaa myrkytyksiin.)


HAKEMISTO


Eräistä merkintätavoista
Hakusanat on painettu hakemistoon tavallisesti puolilihavalla. Kapiteelilla on painettu hakusanat, joita ei suositeta käyttöön; tällaiset sanat ovat aina lainausmerkeissä. .Tavallisilla hoikilla kirjaimilla on painettu hakusanana olevat ulkomaisten paikannimien asut, joita ei suositeta suomenkieliseen tekstiin.
Tavutus on epäselvissä tapauksissa osoitettu hakusanaan merkityllä pystyviivalla. Jos samassa sanassa on lähekkäin kaksi pystyviivaa, ne osoittavat vaihtoehtoisia tavutuksia; esim. sana demo|k|ratia tavut- tuu joko demo- kratia tai demok- ratia.
Ääntämisohjeet on merkitty hakasulkeisiin. Niissä käytettyjä merkkejä: Painoa osoittaa vokaalin jäljessä oleva merkki ', esim. Bordeaux [bordö']. Jos ei painoa ole merkitty, se on ensi tavulla.
Pitkä vokaali on merkitty vokaalinpääl- lisellä vaakasuoralla viivalla ", esim. laudatur [-dä-, lat. -dä'-].
Hakemistossa käytettyjä lyhenteitä
abess. abessiivi
abstr. abstrakti, abstraktisti
adess. adessiivi
adj. adjektiivi
adv. adverbi
akt. aktiivi(n)
allat. allatiivi
anat. anatomiassa
antrop. antropologiassa
ark. arkikielessä
biol. biologiassa
ed. edellinen
eläint. eläintieteessä
engl. englannissa
esp. espanjassa
ess. essiivi
etup. etupäässä
fil. filosofiassa
fon. fonetiikassa
fys. fysiikassa
fysiol. fysiologiassa
gen. genetiivi
geol. geologiassa
geom. geometriassa
Vokaalin nasaalisuus on merkitty vokaa- linpäällisellä aaltoviivalla ~ , esim. Verdun [verdä' t. verdö'].
Suomen tavallisten kirjainten lisäksi on ääntämisohjeissa käytetty seuraavia kirjaimia:
3 = epämääräinen eitä ja ö:tä muistuttava vokaali, rj = äng-äänne.
f> = soinniton dentaalispirantti (sammaltavaa s:ää muistuttava äänne, sama kuin englannin sanassa thing).
z = soinnillinen 5 (sama kuin saksan sanassa sieben ja englannin sanassa is).
1 = soinnillinen s (sama kuin englannin sanassa bridge [bridi] ja ranskan sanassa jour [Zur]).
x (pieni rivinylinen äksä) = loppukahdennus. Esim. ympäri [-ix t. -i] tarkoittaa, että sellainen sanaliitto kuin ympäri taloa ääntyy joko [ympärit taloa] tai [ympäri taloa].
halv. halveksivasti
harv. harvinainen, harvoin
heng. hengellisessä kielessä
hist. historiassa, historiallinen
illat, illatiivi
impf. imperfekti
indik. indikatiivi
iness. inessiivi
inf. infinitiivi
ital. italiassa
jap. japanissa
kansanom. kansanomainen, kansanomaisesti kansat, kansatieteessä kasv. kasvitieteessä kem. kemiassa
kiel. kielitieteessä, kieliopissa kielt. kielteinen k iin. kiinassa kompar. komparatiivi konkr. konkreettinen, konkreettisesti kuv. kuvallinen, kuvallisesti lak. lakikielessä, oikeustieteessä lat. latinassa


Hakemistossa käytettyjä lyhenteitä
106
latv. latviassa
leik. leikillisesti
liett. liettuassa
liik. liikealalla
log. logiikassa
ly h. lyhenne
ly h. s. lyhennesana
lääk. lääketieteessä
maant. maantieteessä
mat. matematiikassa
miel. mieluummin
mon. monikossa, monikon
murt. murteellinen
mus. musiikissa
nom. nominatiivi
norj. norjassa
ny k. nykyään, nykyinen
par. paremmin
partis. partisiippi
partit. partitiivi
pass. passiivi(n)
pers. persoona(n)
po. pitää olla
port. portugalissa
pot. potentiaali
prees. preesens
pron. pronomini
psyk. psykologiassa
puhek. puhekielessä
puol. puolassa
ransk. ranskassa
rom. romaniassa ruots. ruotsissa saks. saksassa serbokr. serbokroatiassa seur. seuraava sosiol. sosiologiassa sot. sotilaskielessä subst. substantiivi suom. suomessa superl. superlatiivi syn. synonyymi sähk. sähköalalla tansk. tanskassa tai talousalalla, -tieteessä tav. tavallisesti, tavallinen tekn. tekniikassa teol. teologiassa transl. translatiivi t$ek. tSekissä turk. turkissa
tyyl. tyylivärinen, tyyli värisessä kielessä täht. tähtitieteessä unk. unkarissa
usk. uskonnossa, uskontotieteessä vanh. vanhentunut, vanhastava ven. venäjässä v/r. virallinen
yhd. yhdyssana, yhdyssanoja yks. yksikössä, yksikön yleisfc. yleiskielessä


A
a lyh. 1. aari(a). 2. approbatur (»hyväksytään»). 3. vuosi, vuotta (Sl-järjestelmäs- sä; yleiskielessä sen sijasta v). 4. atto- (esim. as Attosekuntila]’) ä [ä]: 7 vrk ä 100 mk ’7 vrk, hinnaltaan kukin 100 mk’
A lyh. 1. ampeeri(a). 2. asetus
AA lyh. tuntemattomat alkoholistit (engl.
Alcoholics Anonymous)
Aachen [ä(h)hen]
aakkostaa panna aakkosjärjestykseen. — aakkosto aakkoset, kirjaimisto aallonpituus (myös aaltopituus) aaloe eräitä liljakasveja; niiden mehu kuivaksi haihdutettuna aamen (harvemmin ameri) aamuinen 1. aamulle ominainen, aamuisin tapahtuva t. tapahtunut: aamuiset liikenneruuhkat. 2. tavallisemmin aamullinen.
— 	aamuisin. — aamullinen tämän t. sen päivän aamuna tapahtunut, nähty tms.: a. sadekuuro; tapasin taas sen aamullisen miehen. — aamunraikas (myös aamurai- kas). — aamusella. — aamuvirkku (myös aamunvirkku) aapa (: aavan) aukea suo: Lapin aavat. — aapasuo maant. niukkasammaleisista nevoista ja letoista sekä rämeistä koostuva suo
Aapo: Aapon
aaria suurimuotoiseen vokaaliteokseen kuuluva laulusoolo Aarne: (etunimi) Aarnen, (sukunimi) Aarneen t. Aarnen Aarre (etunimi): Aarre n t. Aarteen Aasia
Aatami, aatami: Aatamin puvussa Alasti’; vanha aatami Syntinen ihmisluonto, paha sisu’ aataminaikainen. — aataminomena aatella puhek. ajatella. — aatos vanh. ja tyyl. ajatus aatteikas (miel. kuin »aaterikas») runsas-, moniaatteinen: a. tutkija, juhlapuhe aava 1. laaja ja aukea, silmänkantamaton: a. näköala; a. meri. 2. ulappa; lakeus: meren aavalla; loputtomien niittyjen a.
— aavameri (: aavanmereri) aluevesien ulkopuolinen meren osa
abachi [-tsi] erään afrikkalaisen puun puuaine
ABC-valtiot Argentiina, Brasilia ja Chile Aberdeen [äbadi'n]
abessiivi kiel. eräs sijamuoto (esim. raha/ta) Abessinia: nyk. Etiopia abhaasi erään kaukasialaiskansan jäsen: saman kansan kieli Abhasia Abhaasien autonominen neuvostotasavalta abi puhek. abiturientti Abidjan [-dzan]
abitura [-tu-] naisabiturientti. — abiturientti ylioppilaskokelas. — abiturus [-tu-] miesabiturientti ablatiivi kiel. eräs paikallissija (esim. kato/ta, mere/tö) ablaut [ap-] kiel. vartalovokaalin vaihtelu indoeurooppalaisissa kielissä abnormi epänormaali. — abnormius epänormaalius abortti raskaudenkeskeytys, sikiönlähde- tys; keskenmeno Abruzzit [-tsit] absintti koiruoholikööri ab|s|kissa mat. etäisyys koordinaatiston pystyakselista, vaaka-arvo absolutismi 1. ehdoton raittius. 2. itsevaltius. — absolutisti ehdottoman raitis ihminen. — absoluutti 1. f il. ehdoton olevainen), jumaluus. 2. = seur. — absoluuttinen (myös absoluutti) ehdoton; täydellinen; täysin riippumaton: a. totuus, sävelkorva; a. valta; (mat.) absoluuttiset ja suhteelliset arvot absorboida imeä itseensä, pidättää. — absorptio imeytyminen, imeytys abstrahoida pelkistää (yleiskäsitteeksi).
— abstrahoitua pelkistyä (yleiskäsitteeksi). — abstrakti 1. (myös abstraktinen) abstrahoimalla saatu, käsitteellinen; epähavainnollinen: kovin abstraktia kielenkäyttöä. 2. kirjan t. kirjoituksen alussa olevasta suppeasta lyhennelmästä par. tiivistelmä, alkutiivistelmä. — abstraktio abstrahointi t. sen tulos, (yleis)käsite, ajatusluomus. — abs|t|raktistua muuttua abstraktiksi: sanan merkitys on abstraktistunut. — abs|t|raktius (myös


absurdi
108
abstraktisuus) käsitteellisyys, epähavain- nollisuus
absurdi järjenvastainen, järjetön. — absurdius (myös absurditeetti) järjenvastaisina, järjettömyys Accra [akra]
a.D. ly h. Herran vuonna, vuonna jKr.
(lat. Anno Domini) adaptaatio mukautuminen, sopeutuminen.
— 	adaptoida mukauttaa, sopeuttaa. — adaptoitua mukautua, sopeutua Addis-Abeba
adekvaatti tarkoin vastaava, täsmällinen, asianmukainen Adelaide [ädileid]
Aden [ä-]
adessiivi kiel. eräs paikallissija (esim. ka- to//<7, mere//ä)
Adige [ädidie] adjektiivi kiel. laatusana adjutantti komentajan t. valtionpäämiehen käytössä oleva upseeri adoptio (otto)lapseksi ottaminen. — adoptoida ottaa (otto)lapseksi adrenaliini eräs lisämunuaisen hormoni adressi onnentoivotus-, surunvalittelu-, julkilausuma- tms. vihkonen Adrianmeri Adrianopoli
adventismi eräs uskonnollinen suunta. — adventisti adventismin kannattaja. — adventti 1. joulua edeltävät kirkkovuoden ensimmäiset viikot, l.puhek. kirkkovuoden ensimmäinen sunnuntai, advent- tisunnuntai adverbi (: -55a) kiel. paikkaa, aikaa, tapaa tms. ilmaiseva partikkeli, seikkasana. — adverbiaali kiel. eräs lauseenjäsen adversatiivinen kiel. vastakohtaa t. rajoitusta ilmaiseva: adversatiiviset konjunktiot »mutta» ja »vaan» advokaatti leik. halv. asianajaja Adiaria eräs autonominen neuvostotasavalta
AED ly h. Arabiemiirikuntien liiton dirham (kansainvälisen maksuliikkeen, ei tavallisen tekstin lyhenne) aerodynaaminen aerodynamiikan alaan kuuluva: auton a. muotoilu. — aerodynamiikka oppi ilman (ja yleensä kaasujen) liikkeistä aero|grammi ilmakirje aerosoli sumute, suihkute (terminä: kaasun ja nestemäisten t. kiinteiden hiukkasten seos)
afaatikko afasiapotilas Afar- ja Issamaa: nyk. Djibouti afasia aivosyntyinen kielenkäytön häiriö affekti voimakas tunne, kiihtymys. — affektinen (miel. kuin »affektiivinen») tunnepitoinen, -väritteinen
af|frikaatta fon. eräitä klusiilin ja frika- tiivin yhtymiä afgaani afganistanilainen; Afganistanissa puhuttu kieli. — afgaanin vinttikoira Afganistan
aforismi ajatelma, mietelause. — aforistinen aforismin luonteinen, ilmaisultaan ytimekäs
AFP lyh. ranskalainen uutistoimisto (ransk. Agence France Presse) afrikaans Etelä-Afrikassa käytetty hollannin kielen muoto Afrikka afrikkalainen
afroaasialainen afrikkalais-aasialainen. — afroamerikkalainen Amerikan neekereille kuuluva t. ominainen: a. musiikki afääri puhek. kauppa, liiketoimi agaatti = akaatti
agaave mehevälehtisiä trooppisia kasveja agentti 1. asiamies, edustaja. 2. salaisen palvelun asiamies, vakooja. 3. kiel. eräs lauseenjäsen. — agentuuri edustus, asioi- mistoimisto aggregaatti kokouma, yhdistelmä; ko- neikko
aggressiivinen 1. hyökkäävä. 2. par. tarmokas, toimelias: a. markkinointi. — ag|gressio psyk. vihamielinen reaktio t. patouma agitaatio yllytys, kiihotus. — agitaattori yllyttäjä, kiihottaja. — agitatorinen yllyttävä, kiihottava. — agitoida yllyttää, kiihottaa agorafobia aukiokammo agraari- (yhdyssanoissa) = seur.: agraari/- politiikka, -puolue. — agraarinen maataloutta koskeva, maatalous- agrol. lyh. agrologi agrologi maatalousteknikko agron. lyh. agronomi
agronomi yliopistossa maatalousalan virkatutkinnon suorittanut henkilö. — agro- nomintutkinto Ah lyh. ampeeritunti(a)
AH lyh. alempi hallintotutkinto (luettelo- tekstin, ei juoksevan tekstin lyhenne) ahdata (: ahtaan, ahtasin, ahdannut) sijoittaa lastia laivaan ahdin ilman- t. kaasunpuristin, kompressori
ahdistuneisuus = seur. 2. — ahdistus 1.
puristus(tila): kiilan a.; sydänalassa tuntuu ahdistusta. 2. painostava tuskatila: tuntea, kokea ahdistusta ahkeraliisa (: ahkeraliisan t. ahkeranliisan) eräs huonekasvi Ahlainen: Ahlaisissa
Ahmoo (Karkkilassa): -lla (kirjoissa usein »Ahmo»)
ahnas ahne (varsinkin ruoalle ja juomalle):


109
aineenopettaja
söi ahnaasti. — ahne hanakka, himokas, ahnas; rahan-, voitonhimoinen: a. ruoalle, työlle, rahalle; luki kirjan ahneesti; on pikemmin saita kuin a. aho nurmettunut (ja metsittyvä) entinen kaskimaa: meni aholle mansikkaan ahrain (varsinkin hämäl. kielenkäytössä) piikikäs tuulastusväline, atrain ahtaa (: ahdan, ahdoin, ahtanut) 1. tunkea, sulloa (ahtaaseen): ahtoi tavarat pieneen tilaan. 2. asettaa lyhteet riihen parsille kuivumaan: riihi on jo ahdettu. 3. ripustaa nuotta kuivumaan. 4. muuttaa ahti- milla purjeiden asentoa
1. ahtaus: asua ahtaudessa
2. ahtaus (: ahtauksessa) ahtaminen: laivan a.
1. ahtauttaa tehdä ahtaaksi: kasvain on ahtauttanut ruokatorven
2. ahtauttaa antaa ahdata
ahtautua 1. käydä ahtaaksi: tiehyen ahtautuminen. 2. sulloutua, pakkautua (ahtaaseen): väki ahtautui lippuluukulle; jäät ovat ahtautuneet röykkiöiksi. — ahtauma (myös ahtautuma): aortan a.
Ahti (etu- ja sukunimi): Ahdin Ahvenanmaa: -Ha aidoittaa: tavallisemmin aidata aie: aikeen
aiemmin tätä t. sitä enne(mmi)n, varhemmin; aikaisemmin: a. oli yleisenä tapana, että — - ; a. samana päivänä oli tietoon saatu vahvistus. — aiempi entinen, edellinen, varhempi; aikaisempi: a. asuinpaikka; aiempien tietojen mukaan. — aientaa = varhentaa 1 Aigeianmeri
aiheenmukainen: kirjojen a. järjestys. — aiheenvalinta (miel. kuin »aihevalinta») aiheuttaa olla jonkin aiheena, saada aikaan: a. tuskaa, vahinkoa; aiheutti nopean reaktion. Vältettävää substantii- vityyliä: »tieto aiheutti kuulijoissa hämmästystä» [par. hämmästytti kuulijoita]; »kuivuus on aiheuttanut sadon pienenemistä» [par. pienentänyt satoa]; »sodat ovat aiheuttaneet maalle köyhyyttä» [par. köyhdyttäneet maata] aika: oli kaiken aikaa liikkeessä; pistäydyin tänne vain vähäksi aikaa, lyhyeksi aikaa t. lyhyeksi ajaksi. Ei: »määräys annettiin ajalle [par. ajaksi] 1.1. — 30.6. 1980», »oli sihteerinä ajalla 15.11.— 31.12.1978» [par. ajan t. aikana 15.11. — 31. 12.1978; sanan ajan t. aikana voi hyvin jättää poiskin]. — aika ajoin. — aikaansaada: nopeasti aikaansaatu ratkaisu; myrskyn aikaansaamat tuhot. Persoonamuodoissa tav. saada aikaan: sain nopeasti aikaan (harvemmin: aikaansain nopeasti) ratkaisun; myrsky
on saanut aikaan paljon hävitystä. — aikaa vievä (joskus selvyyden vuoksi aikaavievä: suunnittelijan aikaavievä työ). — aikainen: »saada aikaiseksi», par. saada aikaan. Genetiivi + aikainen kirjoitetaan yhdyssanaksi semmoisissa vakiintuneissa tapauksissa kuin lapsuuden-, rauhan-, saman-, sodan/aikainen; sanaliittoja ovat esim. varhaislapsuuden aikainen (edellä yhdyssana), toisen maailmansodan aikainen (edellä sanaliitto). — aikaisemmin 1. puhtaasti vertailevassa merkityksessä: herätys on huomenna a. kuin tänään. 2. = aiemmin. — aikaisempi 1. puhtaasti vertailevassa merkityksessä: tavallista a. talventulo. 2. = aiempi. — aikaistaa = varhentaa 1. — aikakausjulkaisu = kausijulkaisu. — aikakauskirja harvahkoon jatkuvasti ilmestyvä (laajanlainen) julkaisu.
— aikakauslehti tiheähköön jatkuvasti ilmestyvä julkaisu. — aikakysymys: luvan saanti on enää a. — aika lailla. — aikamies aikuinen mies (vrt. aika mies 'aikamoinen mies’)
aikanaan 1. oikeaan aikaan, ajan tullen, ajallaan: jokainen teki osuutensa a.; saat sitten a. (harvemmin aikanasi) maksun. 2. tavallisemmin aikoinaan: Ilmari Salminen toi a. Suomelle maailmanmainetta.
— aika päiviä. — aika tavalla
»aika/tilaus, varaus»: par. ajan/tilaus,
-varaus
aikaväli: tapahtumien a.; suunnitella pitkällä aikavälillä ’kauas tulevaisuuteen’; pitkän aikavälin ohjelma. Luontevammin toisin: »pitkällä aikavälillä [par. ajan mittaan, ajan oloon, aikaa myöten] tappiot kyllä kääntyvät voitoksi»
aikoa: aion
aikoinaan 1. kerran (entisyydessä): Jyväskylä oli a. vähäinen seminaarikaupunki. 2. par. aikanaan 1: »a. tähän rakennetaan uusi silta». — aikuinen 1. täysikasvuinen, -ikäinen: a. mies; sinne pääsevät vain aikuiset. 2. par. aikainen: »Ruotsin vallan a. raha», »viime sodan a.»
-aine teonnimialkuisissa yhdyssanoissa: pesuaine. On usein korvattavissa johtimella -e (eristysaine = eriste, kyllästys- aine = kylläste, puhdistusaine = puhdiste, tahranpoistoaine = tahranpoiste). Ei kuitenkaan seuraavasti: »eristeaine»,
»kyllästeaine» (näissä -e-johdin ja sana aine aiheettomasti peräkkäin). — aineellistaa tehdä aineelliseksi. 1. = aineistaa. 2. tehdä ihanteettomaksi: tekniikka on aineellistanut elämänmenon. — aineellistua tulla aineelliseksi. 1. = aineistua.
2. 	käydä ihanteettomaksi: nykyajan
aineellistunut ajattelutapa. — aineenopettaja yhtä tai paria ainetta eri luokilla


aineenmukainen
110
opettava opettaja »aineenmukainen»: par. aiheenmukainen
aineenvaihdunta (ei »aineenvaihto»). — aineistaa muuttaa aineeksi, aineellistaa (1): taiteilijan aineistamaa kauneutta.
— aineisto ainekset, materiaali: koota
aineistoa tutkimuksiinsa. — aineistua muuttua aineeksi, aineellistua (1): energian aineistuminen. — aines 1. se mistä jotain tehdään, materiaali: salaatin
ainekset; koota aineksia (harvemmin ainesta) tutkimuksiinsa. 2. edelliseen liittyvästä hänessä olisi ainesta huippu- urheilijaksi. 3. se mistä jokin koostuu, ainesosa, elementti: yhteiskunnan rakentavat ainekset; maaperän ainekset; luonteen peritty aines
ainiaaksi (myös ainiaksi) iäksi. — ainiaan (myös ainiari) vanh. ja tyyl. ikuisesti, iäti aino (myös ainu) erään Pohjois-Japanissa asuvan kansan jäsen; saman kansan kieli ainoa: tyylillisesti neutraalimpi kuin ainut.
— ainoakertainen: tavallisemmin ainutkertainen. — ainoalaatuinen = ainutlaatuinen. — ainoiskappale lajinsa ainoa kappale: asiakirjan a. — ainokainen vanh. ja tyyl. ainoa, ainut
ainu = aino
ainut (käytössä vain nom. ja partit. ainutta) tyyl. ainoa: joka a. päivä; ei ainuttakaan asumusta. — ainutkertainen (harvemmin ainoakertainen) toistumaton, kerrallinen, uniikki: jokainen jäänlähtö on a. tapahtuma. — ainutlaatuinen (myös ainoalaatuinen) lajiaan ainoa, poikkeuksellinen, verraton: a. tilaisuus hyvään kauppaan Airas (sukunimi): Airaksen airedalenterrieri [airedalen-1. eadeilin-] Airisto (Paraisilla): -lla airut (ei »airue»): airuen, illat, airueen, mon. partit. airuita, mon. illat, airuihin t. airuisiin
aisti 1. aistimiskyky: näkö ja kuulo ovat ihmisen tärkeimmät aistit. 2. vaistomainen arvostelukyky, vaisto, maku: hänellä on näissä asioissa varma a. — aistia havaita, tuntea (aistilla): ei aisti enää värieroja; ystävällisyyden saattoi a. kaikkialla ympärillään. — aistikas hyvää aistia osoittava, tyylikäs: a. sisustus. — aistillinen ruumiillisesti vetoava, viettelevä; lihallinen: a. povi; a. rakkaus. — aistimus aistihavainto: janon, lämmön a.
— aistin aistielin: ihmisen kuuloaistimena on korva
»aitiologinen»: par. etiologinen aito: aitoja jalokiviä, viinejä; (-inen-loppuisen substantiivin määritteenä:) aito t. aitoja kreikkalaisia; (adjektiivin määrit¬
teenä:) aito savolaiseen tapaan, aito itämaisia (myös aitoja itämaisia) mattoja.
— aito- (yhdyssanoissa): aito/amerikkalainen, -naisellinen, -suomalainen (myös sanaliittoina: aito amerikkalainen jne.)
Aitolahti (nyk. Tamperetta): Aitolahdella Aitoo (Luopioisissa): -ssa aivoitus vanh. leik. aie, ajatus aivojenpesu (myös aivopesu) menettely, jolla ihminen koetetaan saada kritiikittömästi vaihtamaan käsityksiään. — aivo- käyrä (miel. kuin »aivofilmi») aivojen sähköilmiöitä kuvaava käyrä »ajaantua»: par. ajautua Ajaccio [aja'tso]
ajankohtainen juuri nyt t. silloin tärkeä, päivänpolttava: asia on tullut uudestaan ajankohtaiseksi. — ajankohtaistaa tehdä ajankohtaiseksi. — ajankohtaistua käydä ajankohtaiseksi. — ajankysymys 1. ajankohtainen (poliittinen) kysymys. 2. par. aikakysymys. — ajan mittaan. — ajanmukainen uuden-, nykyaikainen, moderni: ajanmukaisesti kalustettu työhuone.
— ajanmukaistaa tehdä ajanmukaiseksi, uuden-, nykyaikaistaa. — ajan oloon. — ajan pitkään. — ajantasa (varsinkin pankeissa käytettävä) reaaliaikajärjestelmä.
— ajantasainen ajan tasalla oleva: a. hakuteos, hinnasto. — ajantasaistaa saattaa ajan tasalle: kauttaaltaan ajantasaistettu osoitehakemisto. — ajantasajärjes- telmä = ajantasa. — ajantilaus (miel. kuin »aikatilaus»). — ajanvaraus (miel. kuin »aikavaraus»). — ajastaa saattaa jokin laite toimimaan määräaikaan. — ajastin ajastuslaite
ajatella: muotisananomainen »ajatellen» usein luontevammin toisin. Esim. »kieliasua ajatellen teoksessa [par. teoksen kieliasussa] on korjaamisen varaa»; »liikevaihtoa ajatellen [par. liikevaihdon kannalta, liikevaihdoltaan] viime vuosi oli keskinkertainen» ajatollah Viialaisten hengellinen johtaja ajatuksekas (miel. kuin »ajatusrikas») run- sasajatuksinen: a. kirja ajautua (ei juuri »ajaantua») ajoin aika ajoin, ajoittain: a. vähäisiä sadekuuroja. — ajoittaa 1. määrittää jonkin synty- tai esiintymisaika, iätä: löytö ajoitettiin pronssikaudelle t. -kauteen. 2. suunnitella t. valita jonkin aika: juhlan kohokohta oli hyvin ajoitettu; ajoitti Lapin-matkansa sopivasti ruskan alkamiseen. — ajoittain (aika) ajoin. — ajoittainen. — ajoittua sijoittua ajallisesti: filmin tapahtumat ajoittuvat 1950- lukuun t. -luvulle AK lyh. Suomen Autoklubi Akaa (nyk. Viialaa, Toijalaa, Valkeakos¬


111
ala-aste
kea ja Kylmäkoskea): -ssa akaatti (myös agaatti) eräs kvartsimuunnos Akabanlahti
akasia palkokasveihin kuuluvia ulkomaisia puita ja pensaita akateemikko akatemian jäsen; Suomessa nyk. etevän tutkijan t. taiteilijan arvo- nimenä. — akateeminen 1. korkeakoulun, yliopiston, yliopistollinen: a. loppututkinto. 2. kuv. sovinnainen, kaavamainen; aivan teoreettinen: akateemista jäykkyyttä; puhtaasti a. kysymys. — akateemisitta (miel. kuin »akatemisoitua»): muuttua-akateemiseksi: työvoiman aka- teemistuminen. — akatemia 1. eräistä korkeakouluista: Turun vanha a.; Sibe- lius-a. 2. tieteen t. taiteen ylimpiä saavutuksia edustava seura (Suomessa esim. Suomalainen Tiedeakatemia). 3. valtionjohtoinen tiedettä edistävä organisaatio (useiden Itä-Euroopan maiden tiedeakatemiat; Suomen Akatemia)
AKH lyh. ammattikasvatushallitus (tavallisessa tekstissä mieluimmin lyhentämättä) akillesjänne ihmisen kantapään ja pohje- lihaksen välinen jänne, kinnerjänne ak|klimatisoida totuttaa ilmastoon, luon- nuttaa
akkommodaatio mukautuminen, mukautus. — akkommodoitua mukautua akkreditoida valtuuttaa: Pariisiin akkreditoitu suurlähettiläs akku sähköakkumulaattori akkulturaatio sopeutuminen vieraaseen kulttuuriin. — akkulturoitua vrt. ed.: lappalaisten akkulturoituminen suomalaisiin
akkumulaattori energianvarauslaite. — akkumuloida kasata; varata (energiaa).
— 	akkumuloitua kasautua akkuna (varsinkin länsisuomal. kielenkäytössä ja vanh.) ikkuna akkusatiivi kiel. eräs sijamuoto (esim.
näin Maijaa, häneO AKL lyh. Autoalan Keskusliitto akordi 1. mus. sointu. 2. velallisen ja velkojien sopimus, jolla konkurssimenettely lopetetaan tai vältetään akrobaatti voimistelutaituri; taitava tasapainoilija. — akrobatia voimistelutaitu- ruus; taitava tasapainoilu akryylimuovi kem.
AKS lyh. Akateeminen Karjala-Seura aksentti 1. fon. kiel. paino, korko; korko- merkki, vokaalinmerkin lisämerkki. 2. mus. isku
akseptata (myös akseptoida) hyväksyä maksettavaksi, tunnustaa (vekseli) aksiomi (myös aksiooma) perusoletus, -tosio, selviö AKT lyh. Auto- ja Kuljetusalan Työn-
tekijäliitto
akti 1. tapahtuma, toimitus; juhlatoimi- tus. 2. asiakirja aktiivat mon. varat, vastaavat. — aktiivi
1. kiel. yksi verbin pääluokista (suomessa monipersoonainen). 2. = aktiivinen 1.
3. 	puhek. aktiiviupseeri t. -urheilija; aktiivinen järjestömies. — aktiivinen 1. (myös aktiivi) toimiva, toimelias, virkeä, vilkas, oma-aloitteinen; tehokas, vaikuttava; vientivoittoinen: a. jäsen, osallistuminen; edisti aktiivisesti yhdistyksen päämääriä; a. kielitaito ’kyky itse käyttää kieltä’; pinta-aktiiviset aineet; a. kauppatase. 2. kiel. aktiivimuotoinen t. -merki- tyksinen. — aktiivisuus (myös aktiivius, aktiviteetti) toimivuus, toimeliaisuus, virkeys, vilkkaus. — aktio toiminta; toi- mintaisku. — aktivismi aktiivisen toiminnan politiikka. — aktivisti aktivismin kannattaja. — aktiviteetti 1. = aktiivisuus. 2. par. toiminta, toiminto: »vapaa- ajan aktiviteetit». — aktivoida tehdä aktiivise(mma)ksi, virkeyttää, vilkastaa; tehostaa: koetti a. nukkuvaa yhdistystä; aktivoitu hiili
aktuaalinen (myös aktuaali, aktuelli) ajankohtainen. — aktuaalistaa (myös aktuali- soidä) ajankohtaistaa. — aktuaalistua (myös aktualisoitua) ajankohtaistua. — aktuaalisuus (myös aktuaalius, aktuali- teetti) ajankohtaisuus akupunktuuri (miel. kuin »akupunktio») pistelyhoito, neuloittelu akustiikka 1. äänioppi. 2. kaikusuhteet, kuuluvuus: huoneessa on hyvä a. — akustinen ääntä t. kaikusuhteita koskeva, ääni-; ääniopillinen: a. vaikutelma; akustiset signaalit akuutti 1. äkillinen: a. tauti, ongelma.
2. vokaalin lisämerkki ' (esim. unkarilaisessa nimessä Kalman)
akvaario lasisäiliö, jossa pidetään eläviä vesieläimiä akvamariini 1. sinivihreä väri. 2. eräs jalokivi. — akvarelli vesivärimaalaus. — akvaviitti eräs mausteviina AL lyh. 1. Aamulehti. 2. Autoliitto ala- (yhdyssanoissa) 1. sijainniltaan alempi: ala/huuli, -kerta, -puoli, -raja; Ala-Par- tala, Ala-Vojakkala, Ala-Satakunta (tällaiset paikannimet kirjoitetaan yhdysmer- killisinä, poikkeuksina vakiintuneet Ala/- härmä, -tornio, -vieskä). 2. jaotuksessa alempi: ala/jakso, -otsikko, -ryhmä ä la (jonkin) tapaan, mukaan: pihvi ä la Stroganov ’stroganovinpihvi’ ala-aste: peruskoulun a. Muokat 1—6’. Tämä vir. nimi sopii yleiskielessä korvata sanalla alakoulu; se on välttämätöntäkin silloin kun tarkoitetaan koulutaloa (ei


Alabama
112
»kokous pidetään Nukarin ala-asteella» vaan alakoulussa)
Alabama
alabasteri eräs läpikuultava kipsikivi aladobi liha-, kala-1. kasvishyytelö Alahärmä: -ssä
alainen 1. Yhteen ja erilleen kirjoittaminen: yhdyssanoja ovat lukuisat vakiintuneet tapaukset (esim. hädän-, kiistan maan-, pinnan-, riidanveron/alainen), joko yhdyssanoja tai sanaliittoja esim. lainalainen (myös lain alainen), naurunalainen {joutua naurunalaiseksi, myös naurun alaiseksi), sanaliittoja esim. liikevaihtoveron a. (edellä yhdyssana), alkoholin vaikutuksen a., joutui yleisen naurun alaiseksi (edellä sanaliitto). 2. Eräitä kömpelöitä käyttötapoja: »lattia on työn alaisena» [par. tekeilläj, »asia oli käsittelyn alaisena» [par. käsiteltävänä] Alaivuoret
Alakainuu: -ssa (ruots. Nederkalix) alakanttiin ark. alasyrjään. — alakkain = allekkain. — alamainen alankomaalainen adj. ja subst. hollantilainen
Alankomaat: Alankomaissa (myös Hollanti)
alankomainen adj. = alankomaalainen
Alaska
alaspäin
Alastaro: -Ha
alasyrjään: arvioi summan alasyrjään ’niin pieneksi kuin suinkin; liian pieneksi’ Alatornio: -lla Alattio (norj. Alta)
Alattiojoki Alattiovuono alatusten = allekkain Alaveteli: -ssä Alavieska: -ssa Alavus: Alavudella alba messupaita, ehtoolliskaapu albaani albanialainen (subst.). — albania (kieli)
Albania (maa) albanialainen adj. ja subst.
Albanovuoret [-bä-] albatrossi eräs iso myrskylintu Alberta Albertinjärvi
albiino (myös albiini) ihmisen t. eläimen valkomuunnos albumi 1. = kansio 1. 2. muisto-1. juhlakirja; (kaunokirjallinen) tilapäisjulkaisu Aldabrasaaret
ale: alen, partit. alea (mainoskielessä) alennusmyynti aleatorinen sattumanvarainen: a. musiikki »alekkain»: par. allekkain, alakkain Aleksandria
aleksandriini eräs runomitta alemmaksi (myös alemmas, harvemmin alemma)
alentua 1. (myös aleta) laskeutua (ei hen- kilösubjektin ohella), laskea alemmaksi: veden pinta, elintaso, hinta on alentunut. Usein luontevammin toisin: »tuonti,
kysyntä alentui» [par. väheni, pieneni]; »kuulo on alentunut» [par. heikentynyt].
2. alentautua, nöyrtyä: alentui kosimaan yleisön suosiota. — alentuva (myös alentuvainen): a. käytös. — alentuvuus (myös alentuvaisuus) vrt. ed. — aleta (: alenee, aleni, alennut) = alentua 1
Aleutit
Alexanderinsaaret
alfa kreikkalaisen aakkoston ensimmäinen kirjain
Alger [alger t. alze']: Algerissa t. Alger*ssa Algeria [-g-]
algonkin erään intiaaniheimoryhmän jäsen;
saman ryhmän kielet algoritmi määräsääntöjen mukaan etenevä ratkaisumenetelmä alhaaltapäin (myös alhaalta päin) Alhambra [aiha-, esp. ala'-] ali- (yhdyssanoissa) 1. konkr.: siltaan on tehty aukko alikulkua varten. Ei »alihanka, -osa, -raja, -viite» [par. ala/- hanka, -osa jne.]. 2. virka- tms. porrastuksessa alempi t. alin: ali/ker¬
santti, -lääkäri; ali/hankkija, -vuokralainen; ali/hallinto, -oikeus; alihankinta.
3. normaalin, suotavan t. säädetyn alittava, vajaa- (tämä usein suotavampi): ali/jännite, -paino, -tuotanto, -valotus; aliravittu, alijäähtynyt [ = normaalia kiteytymislämpötilaa kylmempänä nestemäinen] vesi; »aliresursoitu [par. vajaa- resurssinen] ala»; »ali/edustettu, -kehittynyt, -palkattu» (ks. hakusanoja)
alias [-as t. -äs] toiselta nimeltään, eli: P. Mustapää alias Martti Haavio alibi muuallaolo t. sen todiste: murhasta epäillyllä oli vahva a.
»aliedustettu» miel. toisin: »ryhmät ovat liitossa aliedustettuja» [par. ryhmillä on liitossa liian pieni edustus]; »parlamentissa aliedustetut [par. vajaalle edustukselle jääneet, vajaaedusteiset] puolueet» alik. ly h. = alikers.
»ALIKEHITTYNYT»: par. vajaakehittynyt, heikosti kehittynyt, takapajuinen; kehitys- (esim. kehitysalue) alikers. (myös alik.) lyh. alikersantti aliltn. (myös aliluutn., alil.) lyh. aliluutnantti
alimitoittaa mitoittaa liian pieneksi: alimitoitettu paikoitusalue. Tarpeetonta käyttöä muotisanana: »alimitoitetut


113
aloitteikas
[par. liian pienet] määrärahat»; »vartijoiden määrä on alimitoitettu» [par. vartijoita on liian vähän]. — alimmainen alin t. (kahdesta) alempi: asuu alimmaisessa kerroksessa. — alimmaksi (myös alimmas, harvoin alimma). — alinen harv. alhaalla t. alapuolella oleva: maakunnan a. osa; koski ja sen a. (tavallisemmin alainen) suvanto. Miel. toisin: »alinen Rein, Satakunta» [par. Reinin alajuoksu, Ala-Satakunta] alinomaa yhtenään, yhtä mittaa aliohjautuva joka kaarteessa ohjautuu helposti ulkokaarteeseen: a. auto »alipalkattu»: par. ali-, vajaa/palkkainen
alistaa: alistaa viranomaisten valvontaan; muutos alistettiin kokouksen hyväksyttäväksi; asia alistettiin hovioikeudelle t. hovioikeuteen. — alisteinen alistussuhteessa oleva, toisarvoinen, -sijainen: vä- hemmistökansallisuuksien a. asema; kokonaisuuden kannalta alisteiset yksityiskohdat; a. lause (kiel.) ‘sivulause’. — alistua: alistui toisen mielivaltaan. — alistuva (myös alistuvainen) nöyrä, tahdoton: a. luonne. — alistuvuus (myös alistuvaisuus) vrt. ed. alk. ly h. 1. alkuaan. 2. alkaen. 3. alkovi alkaa: työt alkavat seitsemältä; aloin kuokkia (länsisuomal. puhekielessä, ei yleiskielessä »kuokkimaan») maata; alkoi sataa (länsisuomal. puhekielessä, ei yleiskielessä »satamaan»); aloin (tavallisemmin aloitin) työn alkali emäs
alkemia kemian alkuvaihe; taito tehdä epäjalosta metallista kultaa alkoholi. — alkoholisoitua tulla alkoholistiksi, juoppoutua. — alkoholismi juoppous. — alkoholisti juoppo. — alkoho- loida (myös alkoholisoida) käsitellä alkoholilla; muuttaa alkoholiksi alkovi vuodekomero
alkuaan (harvemmin alkujaan). — alkukantainen kehittymätön, alkeellinen, varhaiskantainen: a. kulttuuri; elää alkukantaisissa oloissa. — alkukirjainsana = lyhennesana. — alkuperäinen 1. alun perin ollut t. vallinnut; oikea, aito: huoneen a. sisustus; alkuperäisiä asiakirjoja. 2. par. alkukantainen, alkeellinen: »heimon kulttuuritaso oli kovin a.» — alkuperäiskansa (vähemmistö)kansalli- suus, joka jollakin alueella on alkuperäinen: lappalaiset, Pohjois-Fennoskandian a. — alkuunpanna: tavallisemmin panna alkuun (kuitenkin vasta alkuunpantu t. alkuun pantu yritys; N:n alkuunpanema t. alkuun panema hanke) alla eräissä vierasmallisissa sanonnoissa
miel. toisin: »lattia on työn a.» [par. tekeillä]; »moottori oli korjauksen a.» [par. korjattavana]; »asia on neuvottelujen a.» [par. neuvoteltavana]; »toisen määräysvallan a.» [par. määräysvallassa, määrättävänä]; »valvonnan a.» [par. valvonnassa, valvottavana] alla esitetty
allakka puhek. almanakka
alla mainittu. — alla oleva. — alla päin
alakuloisena, masennuksissaan: palasi juhlimasta alla päin. — allapäin (paikasta): parhaat palat ovat a. allatiivi kiel. eräs paikallissija (esim. po- jalie, merdie) alle-sanasta huomattavaa: 1. osanotto vaaleihin jäi alle 80 prosentin (myös alle 80 prosenttiin); hiukan a. puolet [ = hiukan vähemmän kuin puolet] väestöstä asuu maalla; alle 10-vuotiaat ’10:tä vuotta nuoremmat’. Miel. toisin: »alle kouluikäinen» [par. kouluikäistä nuorempi]. 2. eräissä sanonnoissa miel. toisin: »ottaa työn a.» [par. tekeille, tehtäväksi]; »joutui toisen määräysvallan alle» [par. määräysvaltaan, määrättäväksi] Alleghenyvuoret [äligeni-1. äligeini-] allegorinen vertauksellinen. — allegoria vertaukselleen esitystapa; vertauskuva allegro [-e-, ital. -e'-] mus. nopeasti allekirjoittaa. — allekirjoittanut: kirjoituksessa usein yks. 1. persoona luontevampi, puheessa (paitsi leikkipuheessa) ainoa mahdollinen. Esim. »a. katsoo, että
» [tav. par. katson, että ];
»tässä työssä oli allekirjoittanutkin [puhuja] mukana» [po. olin minäkin mukana]
allekkain (myös alakkain, alatusten, alle- tusteri)
»ALLEMERKITTY», »ALLEPAINETTU»: kuluneita muunnelmia sanasta allekirjoittanut (ks. tätä) allergia liikaherkkyys jollekin aineelle, herkistymä. — allerginen liikaherkkä. — allergistua (myös allergisoitua) tulla liika- herkäksi, herkistyä: iho allergistui villalle alleviivata 1. konkr.: a. sana, rivi. 2. par. tähdentää, korostaa: »haluaisin a. sitä
seikkaa, että »
allianssi valtioliitto alligaattori eräs krokotiili allitteraatio alkusointu allokoida tai. kohdentaa alluusio viittaus, vihjaus aloite. — aloittaa: a. työ. Ei: »aloitti [par. alkoi] tehdä työtä» aloittain ala kerrallaan: neuvotteluja käydään a. — aloittainen alakohtainen: aloittaiset sopimukset aloitteikas (miel. kuin »aloiterikas») mo-


Alpo
114
ni-, runsasaloitteinen: a. työntekijä. — aloitteisuus aloitehalu, -kyky, aloitteellisuus Alpo: Alpon Alpua (Vihannissa): -ssa alta: myi a. viiden markan (puhek.) ’alle viidellä markalla’
Alta (norj.) = Alattio Altai: -lla
altailainen: altailaiset kielet turkkilais-, mongoli- ja tunguusikielet’ altapäin. — altavastaaja van h. ja leik. vastaaja, syytetty altis (mon. partit. alttiita, superl. alttein): a. kuuntelemaan, tulehtumaan; a. taudille; valon vaikutukselle a. kangas. Yhdyssanojen jälkiosana yleensä luontevammin toisin: »häiriö-, muutos/altis» [par. häiriöille, muutoksille altis]; »tapaturma-altis [par. tapaturmille altis] työala»; »riskialtis» [par. riskeille altis, riskinen]; »räjähdysaltis [par. herkästi räjähtävä] tilanne». — altistaa saattaa alttiiksi: altisti omaisuutensa vaaralle; alkoholismi altistaa monenlaisille sairauksille (ei »monenlaisiin sairauksiin») altisti alttoviulun, -torven tai -saksofonin soittaja
altistua tulla t. joutua alttiiksi: joukossa ihminen voi a. propagandalle; riskialoilla altistuu syövälle tuhansia työntekijöitä Aitona
alt|ruismi epäitsekkyys, lähimmäisenrakkaus. — alt|ruisti altruistinen ihminen. — alt|ruistinen epäitsekäs, toisen etua ajatte- leva
alttius (ei »altteus»)
altto 1. matala naisääni; matalaääninen naislaulaja. 2. matalaääninen viulu, alttoviulu
alue joskus miel. ala: »on kirjoittanut artikkeleita useilta alueilta». — alueen- yhdyssanoissa: alueen/laajennus, -luovutus, -valtaus (myös aluelaajennus jne.) alumiini (kemian terminä myös aluminium) alun alkaen. — alun perin. — alun pitäen alussa mainittu Amadeusjärvi
amalgaami elohopeaseos. — amalgamoida
seostaa elohopealla amanuenssi eräiden kirjasto-, arkisto- yms.
virkailijoiden virkanimi amaryllis (: amarylliksessä t. amarylliksessa) eräs huonekasvi amatsoni voimanainen (alk. sotaisan nais- kansan jäsen kreikkalaisessa tarustossa) amatööri harrastelija, ei-ammattilainen. — amatööriys: amatööriyden ja ammattilaisuuden raja on epäselvä Amazon [-tson]
ambitio kunnianhimo, kunnianarkuus
ambivalenssi kaksiarvoisuus. — ambivalentti kaksiarvoinen: kuvasi seksuaalisuuden ambivalentiksi [ = samalla kertaa kartettavaksi ja puoleensavetäväksi] asiaksi Ambomaa: -lla t. -ssa ambulanssi 1. sairasauto. 2. vanh. liikkuva kenttäsairaala ameba eräs alkueläin amen [ä-]: tavallisemmin aamen amerikanperintö. — amerikansuomalainen adj. ja subst. — amerikansuomi amerikansuomalaisten puhuma suomi Amerikan yhdysvallat = Yhdysvallat Amerikka
amerikkalainen adj. ja subst. ametisti eräs puolijalokivi amfetamiini eräs huumeena käytetty lääke amfibio 1. sammakkoeläin. 2. maa-ja vesi- kulkuneuvo (varsinkin lentokoneista) amfiteatteri katoton teatteri, jossa näyttämöä ympäröi porrasteinen katsomo Amiens [amiä'] aminohappo kem. amir. lyh. amiraali
amiraali 1. korkea-arvoisin meriupseeri.
2. eräs päiväperhonen ammatillinen ammatin t. ammattien alaan kuuluva, ammattia koskeva: a. oppilaitos, järjestäytyminen. Usein miel. toisin: »a. ylpeys», »a. järjestö» [par. ammatti/ylpeys, -järjestö]. — ammattien/- tarkastaja, -tarkastus (ei »ammatti»-).
— 	ammattikasvatushallitus ammoniakki kem. eräs typen ja vedyn yhdiste, yleisk. usein sen vesiliuoksesta ammottaa
amnesia muistinmenetys amnestia yleinen armahdus ampeeri sähkövirran voimakkuuden yksikkö
amplitudi fys. (värähdys)laajuus, ääriväli amppeli riippuva kukka-astia ampulli umpeen sulatettu lääke- t. ihon- hoideputki, umpilo amputoida poistaa ruumiinosa leikkaamalla Amsterdam Amu-Darja
amuletti mukana pidettävä, pahalta suo- jaava taikaesine Amur
Amurinmaa
anabolinen: anaboliset steroidit Synteettisesti valmistettuja mieshormonin johdoksia’
anaforinen kiel. puheessa tai tekstissä taaksepäin viittaava: a. pronomini anakoluutti kiel. virkerakenteen alun ja lopun yhteensopimattomuus. — anako- luuttinen kiel. anakoluutin sisältävä: a.


115
antiikva
virke
anakronismi väärä ajoitus; aikaansa sopimaton ilmiö t. käsitys. — ana|k|ro- nistinen väärin ajoitettu, aikaansa sopimaton, epäajanmukainen analfabeetti luku- ja kirjoitustaidoton ihminen
analogia 1. yhdenmukaisuus, vastaavuus; vastine. 2. kiel. tietynlainen muotojen yhdenmukaistuminen. — analoginen 1. yhdenmukainen, vastaava. 2. kiel. analogian tietä syntynyt analysoida eritellä. — analyysi (: -ssä t. -ssä) erittely; eritelmä: kemiallinen a.; tilanne-, runo/analyysi. — analyytikko analyysien tekijä. — analyyttinen ('.analyyttisessä t. -ssa) erittelevä ananas: ananaksen
anapesti (: -ssa) ylenevä kolmitavuinen runojalka
anarkia hallituksettomuus, laittomuus, sekasorto. — anarkismi yksilön kahleet- tomaan vapauteen tähtäävä aatesuunta.
— 	anarkisti anarkismin kannattaja. — anarkistinen anarkismia kannattava, anarkismin mukainen Anatolia
anatomia ihmisen ja eläinten rakenne; sitä koskeva oppi. — anatominen anatomiaa koskeva
Ancylusjärvi [ans- t. ank-] eräs järvivaihe Itämeren kehityksessä ancyluskausi [ans- t. ank-] eräs geologinen kausi; vrt. ed.
Andalusia
Andamaanit
andante [a'-, ital. -a'-] mus. »käyden», tasaisen tyynesti Andit Andorra
ane (ei »anne») vapautus katolisen kirkon määräämistä hyvitystöistä tai kiirastulen rangaistuksista aneeminen vähäverinen anekdootti kasku anemia vähäverisyys, verenvähyys anestesia tunnottomuus; puudutus, nukutus. — anestesiologi anestesialääkäri, nukutuslääkäri Angelniemi (nyk. Halikkoa): Angelnie- mellä
angiina kurkkutulehdus angina pectoris [-i-, lat. -i'-] sydänkouris- tus
anglikaaninen episkopaalinen, piispallinen (Englannin valtionkirkosta). — anglisismi (myös anglismi) englantilaisuus, englantilainen piirre (kielessä). — angloamerikkalainen englantilais-amerikkalainen. — anglosaksi Britanniaan muuttaneiden germaanien jälkeläinen; englantilainen t.
amerikkalainen. — anglosaksinen englanninkielinen; englanninkieliselle alueelle ominainen: a. kirjallisuus, kulttuuri; anglosaksiset tavat Angola Anhui
ani: a. harva, harvinainen, harvoin; a.
varhain, varhainen animaalinen eläimellinen, eläin-. — animaatio elokuvan valmistaminen tekemällä piirrokset, nuket ym. liikkumattomat kohdat liikkuviksi, elotus. — animismi usko, jonka mukaan kaikilla olioilla on sielu, sielu-usko Ankara
anne 1. anteet päättelyn, automaattisen tietojenkäsittelyn tms. lähtökohtana olevat tiedot, »daatat»’. 2. par. ane anniskella 1. yleiskielessä harv. antaa vähin erin: a. lahjoja; anniskeli eloja parsille. 2. myydä alkoholia myyntipaikalla nautittavaksi
anoa 1. pyytää nöyrästi: a. armoa. 2. etup. vanh. pyytää virallisesti: a. apurahaa (nyk. tav. hakea); a. eroa, muutosta päätökseen (nyk. tav. pyytää) anodi positiivinen elektrodi anomalia säännöttömyys, poikkeavuus;
epämuodostuma anomus 1. vanh. ja tyyl. nöyrä pyyntö. 2. etup. vanh. virallinen pyyntö: stipendi/anomus (nyk. tav. -hakemus); eroanomus (nyk. tav. eronpyyntö) anonyymi (: -ssä t. -55a) nimetön, nimeään ilmaisematon anopikset mon. naiset, joiden lapset ovat keskenään naimisissa antaa: »a. [par. pitää] konsertti» »antaantua»: par. antautua antagonismi vastakohtaisuus. — antagonisti vastustaja (mielipiteiltään) An|t|arktis (: Antarktiksessa) = Etelä- manner antautua (ei »antaantua») anteeksiantamaton: a. mies; teki anteeksiantamattoman erehdyksen. — anteeksiantava: a. rakkaus antibiootti mikrobeja tuhoava pieneliöistä lähtöisin oleva lääke Antigua
antihiukkanen fys. vastahiukkanen antiikki 1. Kreikan ja Rooman muinais- aika ja sen kulttuuri: antiikin perintö länsimaille. 2. vanhanaikainen tyyli t. esineistö: tämä pöytä on antiikkia; myytävänä oli antiikkia. — antiikkinen 1. antiikin aikainen, antiikkiin kuuluva, klassinen; usein luontevammin antiikin. 2. vanhanaikainen: osti antiikkisen lampun
antiikva pysty kirjainlaji


antikvaari
116
antikvaari puhek. antikvariaatti. — antikvaarinen: a. kirjakauppa ’käytettyjen kirjojen osto- ja myyntiliike’. — antikvariaatti antikvaarinen kirjakauppa antikviteetti muinaisesine, muinaismuisto Antillit
antimateria fys. antihiukkasista koostuva aine, antiaine antimilitarismi sodan ja puolustusvoimien vastustaminen. — antimilitaristi antimili- tarismin kannattaja antimoni kem.
Antiokia
antipatia vastenmielisyys antiper|s|pirantti hikoilunestoaine antisemitismi j uutalaisvastaisuus antisepti (: -ssa) antiseptinen aine. — antiseptinen (: antiseptisessä) pieneliöitä tuhoava: a. side antisosiaalinen yhteiskunnanvastainen antiteesi vastaväite
antologia teos, johon on valittu eri tekijöiden kirjoituksia, runoja tms. antonovka [-fka] eräs omenalajike Antrea: -ssa (ven. Kamennogorsk) antropologia ihmisen ruumiillisia ominaisuuksia tutkiva tiede; (laajemmin:) ihmistä tutkivat tieteet anturi tekn. laite, joka välittää mittaus- suureen mittaus- ja säätölaitteeseen Antwerpen
ao. ly h. asianomainen. Tyypillinen paperi- kielen lyhenne, jota ilman tulee hyvin toimeen: »hakemus tehdään ao. [par. erityisellä] lomakkeella»; »tiedot on jätettävä ao. aikaan ja paikkaan» [par. määräaikaan ja -paikkaan]; »jos ao. liitoskohdissa [par. jos liitoskohdissa t. jos näissä liitoskohdissa] ilmenee vikaa  »
AO lyh. alempi oikeustutkinto (luettelo- tekstin, ei tavallisen tekstin lyhenne) AOL lyh. Ammattioppilaitosten opettajien liitto
aortta sydämestä lähtevä valtimo ap. lyh. 1. alemman palkkausluokan: ap. lehtori. 2. vanh. aamupäivällä: klo 9 ap.
AP lyh. amerikkalainen uutistoimisto (engl. Associated Press) apaattinen välinpitämätön, tylsä, turta apaja 1. nuotanvetopaikka (myös kuv.): löysi mainion apajan. 2. nuotanveto(ker- ta): vetää a. 3. kalansaalis (kuv. myös muusta saaliista): sai runsaan apajan aparaatti (myös apparaatti) laite, koje; toimintakoneisto. — aparatuuri (myös apparatuuri) laitteisto, kojeisto, välineistö apartheid rotuerottelu apatia välinpitämättömyys, tylsyys
apekset mon. miehet, joiden lapset ovat naimisissa keskenään Apenniinit
aperitiivi ruokahalua kiihottava alkoholijuoma tm. aine apila (itäsuomal. puhekielessä ja vanh.
myös apilas) aplodi kättentaputus (suosionosoituksena).
— aplodoida taputtaa käsiään (suosionosoitukseksi)
APN lyh. neuvostoliittolainen uutistoimisto (ven. Agenstvo PetSati Novosti) apo: a. auki, a. alaston apokalyptinen (: apokalyptise/ssä t. -ssa) ilmestyskirjallisuutta koskeva; ilmestys- mäinen
apo|k|ryfinen (: apokryfise/ssä t. -ssa)
1. Raamattuun liittyvä mutta sen ulkopuolelle jäänyt (kirja). 2. hämäräperäinen, mystinen
apolloninen selkeän tyyni, sopusointuinen apologia puolustuspuhe apostoli Jeesuksen opetuslapsi; evankeliumin (tai opin) julistaja apo|st|rofi heittomerkki apoteoosi ylistys(laulu) appaa (: apanf apoin, appanut) hotkia, ahmia: appoi mansikoita (suuhunsa) Appalakit: Appalakkien, Appalakeilla apparaatti = aparaatti. — apparatuuri = aparatuuri appellatiivi kiel. yleisnimi appelsiini
apperseptio psyk. uuden havaitun hahmottaminen t. omaksuminen. — appersi- pioida psyk. hahmottaa t. omaksua uutta havaittua
ap|plikaatio päällikeompelu. — aprikoida (myös applisoida) koristaa päällikeompelulla appo, apposen: a. auki, alasti appositio kiel. eräs lauseenjäsen approbatur [-ä-, lat. -ä'-] hyväksytyn alin arvosana; jonkin aineen suppein korkeakoulukurssi. — approbatur-arvosana. — approbaturtentti a priori [-ö'ri] ennalta, suoralta kädeltä.
— apriorinen ennalta omaksuttu:'a. käsitys
APT lyh. autopostitoimisto
apu: omin avuin t. omin(e) apuineen
apul. lyh. apulainen
»apulanta», »apulannoite»: par. (väkilannoite apul.prof. lyh. apulaisprofessori arabeski 1. eräs kiemurainen ornamentti.
2. mus. eräistä sävellyksistä
arabi (suppeammin:) Arabianniemellä asuva, (laajemmin:) yleensä arabiankielinen henkilö arabia (kieli)


117
arvauttaa
Arabia (maa)
arabialainen 1. adj. vrt. arabi: a. kulttuuri;
a. hevonen. 2. subst. par. arabi Arabianmeri Arabiemiirikuntien liitto arabikumi eräistä akasialajeista saatava, mm. liimana käytetty kumi Arafurameri
aralia eräitä murattikasveja
Araljärvi
Ararat
arastaa 1. = arastella 1: arasti vieraita. 2. tavallisemmin aristaa 1. — arastella 1. ujostella,- arkailla: a. outoja ihmisiä; ei arastellut sanoa totuutta. 2. tavallisemmin aristella 1 araukaria eräitä havupuita arboretum [-e-] puistomainen puu- ja pensasviljelmä arbuusi vesimeloni Ardennit
areena 1. roomalaisen amfiteatterin t. sirkuksen kenttä. 2. kuv. julkisuus, näyttämö, kilpatanner: ei ole sen jälkeen ilmaantunut areenalle Argentiina
argumentoida perustella. — argumentti
peruste
aristaa 1. tuntua aralta; varoa arkuuden tähden: silmiä aristaa t. silmät aristavat; potilas aristi polveaan. 2. tavallisemmin arastaa. — aristella 1. = aristaa 1: kurkku t. kurkkua aristeli; a. kipeää paikkaa.
2. 	tavallisemmin arastella 1 aristokraatti aristokraattinen ihminen, ylimys. — aristokraattinen ylimysmieli- nen, ylimyksellinen. — aristokratia yli- mysvalta
aristoteelinen ///. Aristoteleen opin mukainen: a. tieteenkäsitys aritmeettinen laskuopillinen. — aritmetiikka laskuoppi Arizona [-tsona t. -tsöna] arjalainen adj. ja subst. Etu-Intian ja Iranin indoeurooppalainen, indoiranilainen; (kansallissosialistien rotuopissa) indoeurooppalainen, ei-juutalainen ark lyh. arkki(a) ark. lyh. arkisin
arkaainen muinaisaikainen: veistoksen arkaaiset muodot. — arkaismi vanhansä- vyinen t. vanhahtava ilmaus. — arkai- soiva (tietoisesti) vanhastava: arkaisoivaa musiikkia. — arkaistinen vanhansävyi- nen, vanhastava; vanhahtava: käytti arkaistisia sanontoja arkaluonteinen 1. asioista: a. asia, kysymys. 2. ihmisistä: a. mies ’jolla on arka luonne’. — arkaluontoinen 1. ihmisistä: a. mies ’jolla on arka luonto’. 2. asioista par. arkaluonteinen
Arkangeli Arkansas: -issa
arkeittain arkki kerrallaan, arkkeina arkeologi muinaistutkija. — arkeologia muinaistiede. — arkeologinen muinaistie- teellinen
arkipyhä muuksi viikonpäiväksi kuin sunnuntaiksi osuva pyhäpäivä. — arkistaa tehdä arkise(mma)ksi: työnteko on arkistanut pyhänvieton arkisto: huom. valtion arkistojen oikeinkirjoitusasut Valtionarkisto, Turun maakunta-arkisto arkistua muuttua arkise(mma)ksi: teatteri on arkistunut entisestään arkkiatri ansioituneen lääkärin arvonimi arkkipelagi saaristomeri, saaristo arkkit. lyh. arkkitehti arkkitehdintutkinto. — arkkitehti: arkkitehdilla. — arkkitehtoninen rakennustaiteellinen. — arkkitehtuuri rakennustaide, -taito; rakennustaiteellinen muoto: suomalainen a.; talon upea a. arktinen pohjoisiin napaseutuihin kuuluva Arktis (: Arktiksessa) pohjoiset napaseu- dut
Arlanda [ar-, ruots. är-] armahtavainen anteeksiantava: Herra on a.
— 	armahtavaisuus vrt. ed.: Jumalan a. Armas: Armaksen (myös Armaan) armatuuri koneen tms. metallivarusteet;
valaisinvaruste armenia (kieli)
Armenia (maa)
armoittaa: armoitettu [= erinomainen, verraton] puhuja Arnheminmaa Arno
aromaattinen hyvänhajuinen, tuoksuva. — aromi tuoksu-1. makuvivahde. — aromi- kas hyväarominen: aromikasta kahvia arpeuma (myös arpeutuma) arsenaali asevarasto
artefakti ihmisen tekemä tuote, teennös arterioskleroosi verisuonten kalkkiutuminen
artikkeli 1. kirjoitus lehdessä t. kokoomateoksessa. 2. kauppatavara(laji). 3. kiel. substantiivin määräisyyttä t. epämääräisyyttä osoittava sana t. pääte artikla lain t. (kansainvälisen) sopimuksen osa
artikulaatio ääntäminen, ääntämys. — ar- tikulatorinen artikulaatiota koskeva. — artikuloida ääntää: artikuloi ranskaa selvästi
artisti 1. viihdetaiteilija. 2. par. taituri: »ralliartisti». — artistinen taiteellisen hienostunut; korosteisesti taiteellinen arv. lyh. arvoisa arvauttaa = arvuuttaa


arveluttaa
118
arveluttaa. — arveluttava
arvioija (myös arvioitsija). — arvioittaa
teettää arvio arvo: korjattavaa käyttöä mm. »apu oli suuresta arvosta» [par. avulla oli suuri arvo, apu oli hyvin arvokasta]. — arvoinen: yhdyssanoja mm. rahan-, saman/- arvoinen (voidaan kirjoittaa erikseenkin), sanaliittoja markan, punnan, (kokonaisen) omaisuuden arvoinen arvoitus
arvokas 1. jolla on arvoa, suuri-, kallisarvoinen: a. veistos, matto; juhlassa on a. ohjelma; pöydän arvokkain paikka. 2. juhlallinen, vakava: a. ilme; käyttäytyä arvokkaasti. 3. merkityksessä 'paljon maksava, hinnakas’ par. kallis: »söi arvokkaan aterian»; »bensiini on tullut yhä arvokkaammaksi». — arvostaa 1. pitää arvossa, kunnioittaa: arvostan hänen saavutuksiaan; ulkomaillakin arvostettu taiteilija. 2. miel. toisin: »a. [par. arvioida] varasto»; »saatavat arvostetaan [par. lasketaan] täyteen arvoonsa». — arvosteli- jankappale = arvostelukappale. — arvostella punnita jonkin arvo sen hyvien ja huonojen puolien perusteella, kritikoida (varsinkin moittivasti): a. työn tuloksia; a. kirjallisuutta; hanakka arvostelemaan; jäsenet arvostelivat johtokunnan toimintaa. — arvostelukappale lehden arvostelijan saama kirjan ilmaiskappale. — arvottava arvoarvostelman sisältävä: a. suhtautuminen, kannanotto arvuuttaa (myös arvauttaa): arvuutin hänellä ikääni as. lyh. 1. asema. 2. asunto. 3. asukas(ta) ASA lyh. Yhdysvaltain standardointiliitto (engl. American Standards Association); myös yhdysvaltalaisten standardien mer- kintänä
asbesti eräs kuumuutta kestävä kuituinen mineraali Ascension [ase'n$(3)n]
Asean (myös ASEAN) ly h. s. Kaakkois- Aasian maiden järjestö (engl. Association of Southeast Asian Nations) aseenkäsittely (ei »asekäsittely»). — aseidenriisunta varustelun vastakohtana: idän ja lännen neuvottelut aseidenriisunnasta. — aseistariisunta: rauhaa seurasi hävinneen valtion a. — aseistettu usein luontevammin toisin: »viiden aseistetun [par. aseellisen] terroristin hyökkäys»; »vastaan tuli metsästyskiväärein a. hirviporukka» [par. metsästyskiväärein aseistautunut hirviporukka t. hirviporukka aseinaan metsästyskiväärit]; »aseistettuna [par. aseissa] hampaisiin saakka» »asemasta» (postpositiona): par. asemesta asemesta sijasta: lähdin hänen asemestaan
asendentti kiel. takeneva (uudemmasta kielimuodosta varhempaan) asenne: hänen asenteensa minuun t. minua kohtaan on muuttunut. — asenteenmuu- tos (miel. kuin »asennemuutos») aseptinen (: aseptisessa) puhdas, tartunta- aineeton
»aseriisunta»: par. aseiden- t. aseista/- riisunta asess. lyh. asessori
asessori eräs kollegisen oikeus- t. hallintoviraston virkamies; myös arvonimenä asetoni kem.
asettautua toiminnan tahallisuutta korostavasta asettautui istumaan nojatuoliin. — asettua sekä tahattomasta tapahtumasta että tahallisesta toiminnasta: tukka asettui laineille; myrsky on asettunut [= tyyntynyt]; a. ruokapöytään. — asetus säädös, jonka tasavallan presidentti antaa ilman eduskunnan myötävaikutusta asfaltti (myös asvaltti) asia hylättävästi: »se on a. erikseen» [par. eri asia]. — asiaankuulumaton (myös asiaan kuulumaton). — asiaankuuluva (myös asiaan kuuluva). — asiaintila (myös asiantila). — asialista = esityslista. — asianlaita: a. (myös asian laita) on sellainen, että — -. — asianomainen 1. kyseinen (usein luontevasti korvattavissa pronominilla tämä, tuo, se tai jätettävissä kokonaan pois): »asianomaiset tiedot [par. tiedot t. nämä tiedot] lähetetään edelleen». 2. asiaankuuluva, asianmukainen: ilman asianomaista lupaa. — asianosainen henkilö, jolla on osuutta johonkin asiaan, osapuoli: tieto on annettava kaikille asianosaisille. — asiantuntematon asiaa tuntematon. — asiantunteva.
— 	asiantuntija-apu: kehitysmaihin lähetetty a. — asiantuntijanapu: N. on auliisti antanut asiantuntijanapuaan. — asiantuntijalausunto asiantuntijan antama lausunto Askainen: Askaisissa
askar, askare: edellinen tavallisempi yks. nominatiivissa ja partitiivissa (askar, askarta; myös askare, askaretta)f jälkimmäinen vallitsevana yks. illatiivissa ja useimmissa mon. sijoissa (askareeseen, askareita) ja tavallisin myös muissa yks. sijoissa (<askareessa, myös askaressa). — askaroida = askarrella. — askaroittaa = askarruttaa. — askarrella puuhailla, näperrellä, askaroida: askarteli puhdetöi- densä parissa; ajatukset askartelivat [ = liikkuivat] aivan muissa asioissa. — askarruttaa ajatteluttaa, askaroittaa: juttu jäi askarruttamaan minua. — askartelut- taa panna joku askartelemaan, antaa askarteluterapiaa: a. kehitysvammaisia


119
ateistinen
askeesi pidättyminen aineellisista nautinnoista. — askeetti askeesin harjoittaja.
— 	askeettinen askeesille ominainen, karu askel, askele: yks. nominatiivissa, yks. partitiivissa ja mon. 2. genetiivissä tav. edellinen (askel, askelta, askelten), yks. illatiivissa jälkimmäinen (askeleeseen), muissa yksikön sijoissa ja monikossa molemmat rinnan (askelen t. askeleen, askelet t. askeleet, askelia t. askeleita) aski ark. rasia askorbiinihappo C-vitamiini Asia lyh.s. Amerikan Suomen-lainan apuraha: Asia-stipendiaatti ASNT lyh. autonominen sosialistinen neuvostotasavalta: Karjalan, Komin ASNT asosiaalinen yhteiselämään t. yhteiskuntaan sopeutumaton Asovanmeri
aspekti 1. näkökohta, näkökulma, (asian) puoli. 2. kiel. tekemisen päättyneisyyttä t. päättymättömyyttä yms. ilmaiseva verbin kategoria aspiraatio 1. f on. klusiilin henkäysloppu.
2. 	kiel. vanh. loppukahdennus aspiriini eräs kuume- ja särkylääke (tavaramerkkinä: Aspirin) aspiroitua f on. vrt. aspiraatio 1: aspiroi- tunut klusiili ass. lyh. assistentti
assimilaatio yhtäläistyminen, kaltaistaminen, sulautuminen. — assimiloida yhtäläistää, kaltaistaa, sulauttaa. — assimiloitua yhtäläistyä, kaltaistua, sulautua Assisi [-isi, ital. -i'si]
assisteerata puhek. avustaa. — assistentti apulainen
assosiaatio yhtymä, varsinkin mielleyhtymä, -kytkeymä. — assosioida yhdistää (varsinkin mielteitä). — assosioitua yhdistyä (varsinkin mielteistä); Eftan assosioitunut jäsen ’ulkojäsen, liitännäisjäsen’ Assyria
assyrialainen adj. ja subst. muinais-Assyrian oloista ja asukkaista; myös Turkissa, Libanonissa ym. vähemmistönä elävistä muinais-Assyrian kansan jälkeläisistä. — assyriologia muinais-Assyrian ja -Babylonian tutkimus aste: mm. tutkimuksen nykyisellä asteella; hänen kehityksensä on jäänyt lapsen asteelle; työttömyysverotus/aste [esim. prosentteina työikäisistä, tuloista]. Nykyään muotisananomaisesti abstraktissa käytössä, usein miel. toisin: »samaa vaikeusastetta edustavat tehtävät» [par. yhtä vaikeat t. vaikeudeltaan yhtäläiset tehtävät]; »työttömyysaste on noussut» [usein riittää: työttömyys on lisääntynyt]; »raaka-aineiden kotimaisuusaste on [par. raaka-aineista on kotimaisia] 70
prosenttia»; »kokoelmien käyttöaste on jäänyt alhaiseksi» [par. kokoelmien käyttö on jäänyt vähäiseksi, kokoelmat ovat jääneet vähälle käytölle] asteenikko asteeninen ihminen. — asteeni- nen heikko, voimaton; ruumiinrakenteeltaan hintelä asteittain (ei »asteettain»). — asteittainen (ei »asteettainen») asti [-ix]
astma kohtauksittainen hengenahdistus. — astmaatikko astmapotilas. — astmaatti- nen astmaa poteva; astman luonteinen. — astmainen astmaa poteva Astrahan
astrologia tähdistä ennustaminen. — astronautti avaruuslentäjä. — astronomi tähtitieteilijä. — astronomia tähtitiede.
— astronominen tähtitieteellinen asua: asuu omassa huoneistossa, talossa
(pelkästä asumisesta); asuu taloa ’asuu talossa ja viljelee sen maita’; asutut alueet (tav. pelkästä asumisesta). — asuinliitto avoliitto (ei sekaannu tämän sanan tavoin häiritsevästi sanaan avioliitto). — asujaimisto (myös asujamisto) tyyl. väestö, asukkaat. — asujain (myös asujan) vanh. ja tyyl. asukas. — asuma asuttu paikka: Tenon varren asumat. — asumus (vaatimaton) asunto, asuinpaikka (maalla, ei juuri kaupunkioloissa): lähimpään asumukseen oli matkaa toista kilometriä Asunciön [-sion, esp. -sio'n] asunnonvälitys (ei »asuntovälitys»)
Asunta (Keuruulla): Asunnalla asunto asuinsuoja (nykyoloissa huoneisto t. yhden perheen asuinrakennus). — asuntohallitus. — asuntotuotanto (myös asunnontuotanto) asuste tav. mon. ihmisen asuun kuuluvista esineistä (esim. paita, housut, kengät; vyö, solmio; kävelykeppi, käsilaukku)
asvaltti = asfaltti
asymmetrinen (: asymmetrisessä) epäsymmetrinen. — asymmetria epäsymmetri- syys
asyndeettinen (: asyndeettise/ssä t. -ssa) kiel. sidesanaton, siteetön: a. rinnastus.
— asyndeton kiel. siteettömyys asynkroninen epätahtinen: a. moottori
(myös asynkronimoottori) at lyh. tekninen ilmakehä, teknistä ilmakehää
atavismi sukupolvia piilleen perinnöllisen ominaisuuden ilmeneminen, etäperintöi- syys. — atavistinen atavismiin perustuva, etäperintöinen Ateena
ateismi jumalankieltäminen. — ateisti ju- malankieltäjä. — ateistinen vrt. ed.: a.


ateljee
120
ajattelutapa ateljee 1. kuvaamataiteilijan työhuone;
valokuvaamo. 2. muotisalonki ateria (puhek. ja vanh. myös atria) »aterimet»: po. ruokailuvälineet atero|skleroosi valtimon haurauskovetus- tauti
A|thos [-tos]: Athoksessa ATJ lyh. ajantasajärjestelmä ATK (myös atk) lyh. automaattinen tietojenkäsittely Atlantti: Atlantilla (myös Atlantin valtameri)
1. atlas 1. kartasto. 2. kannattajanikama
2. atlas eräs silkkikangas Atlas (myös Atlasvuoret)
Atlasmaat Marokko, Algeria ja Tunisia Atlasvuoret = Atlas
atleetikko rakennetyypiltään jykevä ja lihaksikas ihminen. — atleetti voimamies, voimailija. — atleettinen vrt. atleetti: a. ruumiinrakenne, piirre atm lyh. normaali-ilmakehä(ä) atmosfääri 1. ilmakehä. 2. ilmapiiri, tunnelma: juhlan a. atolli kehäriutta
atomi pienin kemiallisesti jakautumaton alkuainehiukkanen. — atomienergianeu- vottelukunta. — atomintutkija. — ato- mintutkimus: nyk. tavallisemmin ydintutkimus. — atomi/pommi, -voimala: nyk. tavallisemmin ydin/pommi, -voimala atrain (varsinkin itäsuomal. puhekielessä) = ahrain
atria (pohjal. ja kaakkoissuomal. puhekielessä; yleisk. vanh.) ateria atriumtalo umpipihainen omakoti- t. rivitalo
ATS lyh. Itävallan sillinki(ä) (kansainvälisen maksuliikkeen, ei tavallisen tekstin lyhenne)
atsalea meillä huonekasvina pidettyjä alp- piruusuja
atsteekki erään muinaisen intiaanikansan jäsen
attasea lähetystöavustaja attentaatti (poliittinen) murha t. sen yritys, tihutyö Attika
atto- Sl-järjestelmän mittayksikköjen nimissä: triljoonasosa {atto/metri, -sekunti jne.)
at|trahoida vetää puoleensa. — altraktio
vetovoima attribuutti kiel. eräs lauseenjäsen au. lyh. aliupseeri Auckland [ökländ]
AUD lyh. Australian dollari(a) (kansainvälisen maksuliikkeen, ei juoksevan tekstin lyhenne) audienssi vastaanotto, puheillepääsy
audiovisuaalinen kuuloon ja näköön perustuva. — auditiivinen kuuloaistia koskeva, kuulo-. — auditorio luentosali auer: yks. nominatiivissa ja partitiivissa tav. auer, auerta, muissa sijoissa vartalo auteree- (autereen, autereessa jne.)
Auer (sukunimi): -in
aueta (: aukenee t. aukeaa, aukeni t. aukesi, auennut) avautua Augsburg [auksburk]
AUK lyh. aliupseerikoulu aukea 1. avoin, lakea, aava: a. paikka, suo, ulappa. 2. aukea paikka, lakeus: peltoaukea; a. keskellä metsää. — aukeama 1. = ed. 2: niitty aukeama. 2. avau- ma, rako: oven aukeamasta näkyi ulos.
3. 	kirjan tms. vierekkäiset sivut: a. oli täynnä ilmoituksia. — aukaisin tölkin tms. aukaisuväline, avain. — auki: liike on a. klo 9—17 (yhtä käyttökelpoinen sana kuin avoinna). — aukinainen avoin (konkreettisessa merkityksessä): a. ovi, haava. — aukio pienehkö torimainen aukea taajamassa: asema-aukio. — aukkoinen jossa on aukkoja: a. metsä, lähdeaineisto. — aukoa: auon. — aukollinen jossa on aukko t. aukot: a. häkki auktori (kirjan) tekijä. — auktorisoida vahvistaa (virallisesti); valtuuttaa. — autoritaarinen = autoritaarinen. — auktoritatiivinen arvovaltainen, määräävä. — auktoriteetti 1. arvovalta: hänen auktoriteettinsa. 2. arvovaltainen henkilö: ei totellut auktoriteetteja au-lapsi [äu-] avioliiton ulkopuolinen lapsi, avioton lapsi Aulis: Auliksen (myös Auliin)
Aura 1. kunta (: Aurassa). 2. tavallisemmin Aurajoki Aurajoki (joki)
Aure (Kurussa): Aureessa auringonkylpy = aurinkokylpy aurinko aurinkokuntamme keskus (silminnähtävänä luonnonilmiönä; syn. varsinkin itäsuomal. puhekielessä/?ä/vä); (täht.) muistakin kiintotähdistä: a. nousee, paistaa; auringon valossa; laskevan auringon viime säteet; linnunratamme auringot Aurinko aurinkokuntamme keskus (tähtitieteen terminä; tietoteksteissä yleisemminkin erotukseksi muista taivaankappaleista): Auringon korona; etäisyys Maasta Aurinkoon aurinkokeskinen: a. maailmankäsitys. — aurinkokylpy (myös auringonkylpy) ausk. lyh. auskultantti: hov. [= hovioikeuden] ausk. N. N. auskultantti auskultoiva henkilö, opetusharjoittelija. — auskultoida harjoitella opettajan- t. tuomarinvirkaa varten Australia


121
Baikal
australialainen adj. ja subst. autenttinen aito, luotettava auto: tulla autolla; tulen kello kymmenen autossa (myös autolla). — autoasentaja (miel. kuin »autonasentaja») autodidakti itseoppinut autohajottamo = autopurkamo. — autoistua autojen lisääntymisestä: kaupunki, liikenne autoistuu. — autokorjaamo. — autolasti (myös autonlasti) automaatio (koneistojen) automatisointi.
— automaatti itsetoimiva laite. — automaattinen itsetoimiva; itsestään tapahtuva. — automatiikka automaattinen toiminta, automaattilaitteisto; automaattien käyttö. — automatisoida (myös automaattistaa) tehdä automaattiseksi. — automatisoitua (myös automaattistua) tulla automaattiseksi
autonhuolto. — autonkatsastus autonomia itsenäisyys, itsehallinto. — autonominen itsenäinen autopankki 1. pankki, jossa voi asioida autosta käsin. 2. par. pankkiauto. — autopurkamo (ei »-purkaamo») autohajottamo Autorekisterikeskus
autoritaarinen (myös auktoritaarinen) auktoriteettiin perustuva, johtajavaltainen: hallinnon autoritaariset piirteet auttaa: impf. autoin. — auttava välttävä, tyydyttävä: a. tulos; menestyi auttavasti.
— auttavainen avulias: aina a. poika. — auttavaisuus avuliaisuus
Auttoinen (Padasjoella): Auttoisilla auttua: asia ei siitä paljon auttunut korjaantunut, parantunut’ autuaaksi tekevä
AV lyh. audiovisuaalinen: A V-välineistö »avaaja» (esim. tölkin aukaisuvälineestä): par. aukaisin avantgardisti [avarj-] taiteen uusien ilmaisumuotojen tienraivaaja avautua (ei »avaantua») aueta Avemojärvi Avignon [avinjö']
avoimuus (ei »avoimmuus») avonaisuus: olohuoneessa on avoimuuden tuntua; katseen a.; a. ihmissuhteissa. — avoin 1. konkr. = aukinainen, avonainen 1: a. ikkuna; a. haava. 2. muuta käyttöä (vrt. avonainen 2): a. katse, luonne; a. työpaikka; vaikutteille a. mieli; a. ristiriita; kysymys jäi avoimeksi ’auki, vastaamatta’; a. valtakirja. — avoinna: toimisto on a. (myös auki) arkisin klo 9—16 avokado eräs isokivinen jälkiruokahedel- mä
avokonttori matalilla seinäkkeillä jaettu toimistosali. — avoliitto (ei lakiterminä) laillisesti vahvistamaton avioliiton kaltai¬
nen yhteiselämä. Sana on lähtöisin leikki- puheesta ja muistuttaa häiritsevästi sanaa avioliitto; selvempiä olisivat ehdotetut avosuhde ja asuinliitto. — avomies puhek. vrt. avoliitto. —avonainen 1. konkr. = aukinainen, avoin 1: a. ovi, väylä. 2. muuta käyttöä osaksi samaan tapaan kuin avoin 2 mutta suppeammin: a. katse; avonaisia (tavallisemmin avoimia) työpaikkoja. — avosuhde = avoliitto »avotakka»: par. takka avovaimo puhek. vrt. avoliitto avu hyve, (luonnon)lahja, kyky, ansio: hänen avuihinsa kuuluu ehdoton rehellisyys
avustaa olla jonkun apuna, apulaisena, auttaa jossakin tehtävässä; auttaa rahallisesti: a. filmauksessa; a. vastaajaa oikeudessa; avusti lehteä kirjoituksillaan; a. sotavammaisia. Käyttö ei yhtä laajaa kuiri auttaa-\Qrbin; auttaa on luontevampi esim. sellaisissa yhteyksissä kuin »avustaa neuvoillaan», »avusti toista hädässä», »avustin häntä pakenemaan». — avuste lehteen annettu kirjoitus. — avustus avustaminen; se millä avustetaan (varsinkin raha-apu)
Azerbaidzan [azer-]
Azorit [atso-] ay. lyh. ammattiyhdistys ay-liike [äy-] ammattiyhdistysliike (tavallisessa tekstissä mieluimmin lyhentämättä) ayshirerotu [tav. eisir-] eräs lypsykarjarotu
B
b lyh. lubenter approbatur (ylioppilaskirjoitusten arvosanana)
1. baari 1. juomien tarjoilupaikka. 2. oma- palveluruokala. 3. par. myymälä, puoti, (esim. tavaratalon) nurkkaus: »asuste- baari», »kirjabaari» yms.
2. baari fys. paineen yksikkö »babysitter» [beibi-]: par. lapsenvahti,
kotimies
Babylon
Babylonia
Baden-Baden [bädenbäden]
Baden-VViirttemberg [bä- -rk]
Baffininlahti
Baffininsaari
Bagdad
Bahamasaaret
Bahrain
Baijeri
Baikal (myös Baikaljärvi)


bakkanaali
122
bakkanaali usein mon. rajut juomingit bakteeri jakosieni. — bakteriofagi bakteereja tuhoava virus, faagi. — bakteriologi bakteerien tutkija. — bakteriologia bak- teerioppi Baku [baku, ven. -u'] balalaikka eräs näppäilysoitin balansoida tasapainottaa; pysytellä tasapainossa, tasapainoilla. — balanssi tasapaino Balaton Baleaarit
baletti 1. taidetanssi; sen musiikki. 2. taide- tanssijaryhmä Balkan: -Ula
balladi tietynlainen synkän kertomuksen sisältävä runo t. laulu ballerina [-i-] tanssijatar ballistiikka heitetyn t. ammutun kappaleen liikettä tutkiva tiede. — ballistinen ballistiikan alaan kuuluva balsa eräs trooppinen puu; sen kevyt puuaine
balsami = palsami. — balsamoida =
palsamoida
Baltia
Baltimore [-möre, engl. böltimö(r)] baltti Baltian asukas. — balttilainen 1. adj.: b. kartanokulttuuri; balttilaiset kielet 'latvia ja liettua’. 2. subst. par. baltti banaali arkinen, kulunut, lattea: banaaleja totuuksia. — banaalistaa (myös banali- soida) arkistaa, latistaa. — banaalius (myös banaliteetti) arkisuus, latteus: la- teli pelkkiä banaaliuksia banderolli vyöte Bangkok Bangladesh [-S]
banketti virallinen juhla-ateria baptismi eräs kristillinen suunta. — baptisti baptismin kannattaja bar ly h. baari(a)
barbaari raakalainen. — barbaarinen sivistymätön, raaka: barbaarisia tapoja Barbados: Barbadosissa barbaria (myös barbarismi) raakalaisuus, raakuus
Barcelona [-selöna, esp. - £>elö'na]
Barentsinmeri
baritoni = barytoni
barokki eräs 1600- ja 1700-luvun jyhkeä- muotoinen taidesuunta barrikadi katusulku
barytoni (myös baritoni) tenorin ja basson välinen miesääni basaari 1. itämainen kauppakuja. 2. myyjäiset
baseball [beisböl] eräs pallopeli Basel [bäsel, saks. bäzal] basilika eräs antiikin rakennustyyppi; varhaiskristillinen pitkäkirkko
basilli eräs bakteerityyppi basisti bassoviulun, -kitaran t. -torven soittaja
baskeri eräänlainen lipaton päähine baski Biskajanlahden pohjukassa asuvan kansan jäsen; saman kansan kieli baäkiiri erään turkkilais-tataarilaisen kansan jäsen; saman kansan kieli BaSkiria BaSkiirien autonominen neuvostotasavalta
basso 1. matalin miesääni; matalaääni- sin mieslaulaja. 2. matalaäänisin or- kesterisoitin: kontrabasso eli bassoviulu); bassokitara. 3. pianon ja urkujen matala sävelalue Basutomaa: nyk. Lesotho Batavia: nyk. Djakarta batonki = patonki
BBC [bebese] ly h. Ison-Britannian yleisradio (engl. British Broadcasting Corporation)
beatmusiikki [bit-] korosteisen rytmikäs popmusiikki »beaufort» [boför]: par. bofori »beauty box» [bju 'ti boks]: par. ehostus meikki/laukku bebee (myös bebä [bebe']) eräs leivoslaji beduiini paimentolaisarabi beesi (myös beige) harmaankellervä beeta kreikkalaisen kirjaimiston toinen aakkonen. — beetasalpaaja eräitä sydän- ja verenpainelääkkeitä BEF lyh. Belgian frangi(a) (kansainvälisen maksuliikkeen, ei tavallisen tekstin lyhenne)
begonia vinolehti
behaviorismi [beha-1. bihei-] ulkoista käyttäytymistä tutkiva psykologian suunta beige [bes, ransk. be2] = beesi Belfast [-ä-]
Belgia
belgialainen adj. ja subst.
Bel|grad (myös Beo\grad)
Belize [-i'z] (ent. Brittiläinen Honduras) Belu jUistan
Benares (myös Varanasi): -issa Benelux (myös BENELUX) lyh.s. Belgian, Alankomaiden ja Luxemburgin (talous)- yhteisö
bengaalituli värillinen ilotulitusliekki bengali eräs nykyintialainen kieli Bengali (maakunta)
Benin (ent. Dahomey)
Beo|grad (serbiaa) = Belgrad
bensiini. — bentseeni kem. (ei »bentsoli»).
— bentsoe eräs hartsi. — bentsoehappo.
— bentsyyli kem.
1. berberi eräiden pohjoisafrikkalaisten heimojen jäsen; niiden kieli
2. berberi = burberry Bergen


123
brahmalaisuus
beri-beri eräs puutostauti Beringinsalmi
berjoska valuuttamyymälä (Neuvostoliitossa)
Berliini
Bermudasaaret
Bern
bernhardinkoira (myös bernhardilaineri) Bessarabia
bestseller menekkiteos, -ykkönen Betlehem
betoni rakennusaineena käytetty sementin, hiekan ja veden seos BetSuanamaa: nyk. Botswana BGL lyh. Bulgarian leva(a) (kansainvälisen maksuliikkeen, ei tavallisen tekstin lyhenne)
Bhutan [bu-]
Biafra
Biblia (myös biblia, piplia) vanh. Raamattu bibliofiili kirjojen keräilijä. — bibliografia järjestelmällinen julkaisuluettelo. — bibliografinen bibliografian mukainen: bibliografiset tiedot teoksesta bidee pesuistuin, alapesuallas biedermeier [bidermaier] eräs saksalaisläh- töinen sisustus- ja kalustustyyli biennaali kahden vuoden välein järjestettävä kansainvälinen näyttely »biisami»: par. piisami biisoni isoja märehtijöitä bilateraalinen kaksipuolinen; kahdenvälinen: b. kauppa Bilbao [-bao, esp. -bä'o] biljardi eräs palloilla pelattava pöytäpeli biljoona miljoona miljoonaa binaarinen (myös binaari) kaksijakoinen, kahteen perusyksikköön t. lukuun 2 perustuva
bingo eräs rahapeli. — bingota pelata bingoa
binomi mat. kaksijäseninen summalauseke biodynaaminen: b. [ = luonnonaineisiin perustuva] viljely. — bio|grafia elämäkerta. — biokemia eliöiden kemiaa tutkiva tiede. — biologi biologian tutkija. — biologia eliöiden elämää tutkiva tiede. — biologinen biologian alaan kuuluva. — biosidi eliöitä tappava myrkky. — biotieteet tav. mon. elollista luontoa tutkivat tieteet (biologia, anatomia ym.)
»Birma»: par. Burma Birming|ham [bömirpm]: -issa Biskajanlahti Bismarc|kinsaaret [-rkin-] bisnes ark. liiketoiminta t. -toimi bitti 1. tiedon määrän yksikkö informaatioteoriassa. 2. binaarisen lukujärjestelmän numero (0 t. 1) bitumi eräs luonnonasfaltista t. maaöljystä valmistettu tuote
BKT lyh. bruttokansantuote (tavallisessa tekstissä mieluimmin lyhentämättä) bleiseri urheilu-, klubitakki blini (myös linni) eräs ohukaisruoka blokki 1. puolue- t. valtioryhmittymä: itäblokin maat. 2. par. lehtiö blondiini (ark. myös blondi) vaaleaverikkö blues [blus, engl. bluz] 1. jatsin sointujak- so, jota käytetään improvisoinnin pohjana. 2. eräs seuratanssi boa [boa t. böa] jättiläiskäärmeitä Boden [bu-]
Bodenjärvi [bö-]
»bodybuilding»: par. kuntovoimailu bofori tuulen voiman yksikkö Bofors [bu-]
Bogota
boheemi elämäntavoiltaan huolettoman epäsovinnainen ihminen Bohuslän [buhuslen]
boikotoida pitää boikotissa. — boikotti syrjintä taloudellisena painostuskeinona
1. boksi (opiskelijan) vuokrahuone
2. boksi naudikas Boliden [buli-]
Bolivia
Bologna [-onja]
bolsevikki bolsevismin kannattaja. — bol- sevismi venäläislähtöinen kommunistis- sosialistinen aatesuunta. — boläevistinen bolSevismin mukainen Bombay [-bei]: illat. Bombayhin Bonn
bonus [bonus, ei »bonus»] hyvitys, lisäpalkkio »boomi»: par. buumi Bordeaux [bordö']: Bordeaux*ssa, illat.
Bordeaux*hon bordelli ilotalo, porttola Borneo: -ssa Bornholm: -issa
borssi (myös borssikeitto) venäläinen puna- juurikeitto Boräs [burös]
Bosnia ja Hertsegovina [-vina]
Bospori
Boston
botaanikko (myös botanisti) kasvitieteilijä.
— 	botaaninen kasvitieteellinen. — botaniikka kasvitiede. — botanisti = botaanikko
Botswana [-v-] (ent. BetSuanamaa) Boulogne [bulo'nj]
Bourgogne [burgo'nj]
Bouvefnsaari [buve'n-] br. lyh. brutto
brahmaani (myös bramaani, bramiini) ylimmän kastin jäsen Intiassa. — brah- malainen adj. ja subst. vrt. seur. — brahmalaisuus (myös brahmanismi) Veda-kirjoihin perustuvat Intian uskonnot


Brahmaputra
124
Brahmaputra
bramaani, bramiini = brahmaani brandy [brändi] rypäleviinistä tislattu viina Brasilia (valtio)
Brasilia (kaupunki)
Bratislava
Braun|schweig [-svaik]
Brazzaville [brazavil]
BRD lyh. Länsi-Saksa (tavallisessa tekstissä mieluimmin näin), Saksan liittotasavalta (saks. Bundesrepublik Deutschland) Bremen [bre-]
Bremerhaven [bremerhäfen]
Brenner
Breslau (saks.) = Wroclaw (puol.)
Brest
Bretagne [-tanje, ransk. br3ta'nj] bretoni Bretagnen keltti; näiden kieli bridge [-d§, engl. -dz] eräs korttipeli Brighton [brait(3)n] briketti puriste: puu-, turve/briketti briljantti määrämuotoon hiottu jalokivi briljeerata loistaa esiintymisellään Bristol
Britannia nykyisen Englannin, Walesin ja Skotlannin historiallinen nimi Britteinsaaret
britti 1. Englannissa alkuaan asuneen kelt- tiheimon jäsen. 2. englantilainen. — brittiläinen 1. adj.: brittiläisiä tapoja; brittiläinen maailmanvalta. 2. subst. par. britti
Brittiläinen kansainyhteisö (myös pelkkä Kansainyhteisö)
Brittiläinen Kolumbia br-m2 lyh. bruttoneliömetri(ä)
Brno (saks. Briinn)
brodeerata kirjoa. — brodyyri (: -ssä t.
-ssa) kirjoreunus broileri syöttö-, teuraskananpoika brokadi eräs silkkikangas bromi kem. — bromidi kem.
Bromma
bronkiitti keuhkoputken tulehdus brosyyri (: -ssä t. -55a) esite brovninki eräs puoliautomaattipistooli brt lyh. bruttorekisteritonni(a)
Brugge [bryhs]
brutaali raaka, karkea: b. käytös; b. murha. — brutaalius (myös brutaliteetti) raakuus, karkeus brutto 1. vähennyksettä: painaa 300 kg b. [= päällyksineen]; hinta 60 mk b. 2. vähentämätön kokonaispaino, -hinta, -tuotto tms., (yhdyssanojen alkuosana:) kokonais-: keräys tuotti bruttoa 7 000 mk; bruttopalkka [josta veroja t. kustannuksia ei ole vähennetty] 4 000 mk/kk Briinn (saks.) = Brno (tsek.)
Bryssel
Budapest: -issa
buddhalainen adj. ja subst. vrt. seur. — buddhalaisuus (myös bud\dhismi) Buddhan perustama intialainen uskonto budjetoida ottaa budjettiin. — budjetti talousarvio Buenos Aires: -issa bufetti tarjoilupaikka (juhlassa)
Bukarest Bukovina [-vina] buldogi eräs seurakoirarotu bulevardi leveä puistokatu bulgaari bulgarialainen (subst.) bulgaria (kieli)
Bulgaria (maa)
bulgarialainen 1. adj.: b. kirjallisuus;
bulgarialaista viiniä. 2. subst. = bulgaari bulla paavin juhlallinen kirjelmä bumerangi heittäjälleen palaava heittoase bungalow [bugrjalov] Intian eurooppalaisten asuinrakennus; eräänlainen kevytrakenteinen omakotitalo bunkkeri tulikorsu
burberry (engl. böbari] (myös berberi) eräänlainen sadetakki burjaatti erään mongolikansan jäsen; saman kansan kieli Burjatia Burjaattien autonominen neuvostotasavalta burleski karkean koominen, hullutteleva burma (kieli)
Burma (maa)
Burundi
busmanni erään afrikkalaisen kääpiökan- san jäsen; saman kansan kieli busäeli anglosaksinen kuivan tavaran tila- vuusyksikkö buukata ark. varata (matka, hotellihuone tms.)
buumi ark. nousu-, huippusuhdanne buuri hollantilaislähtöinen Etelä-Afrikan asukas
byro|k|raatti virkavaltainen henkilö. — byrokraattinen virkavaltainen. — byrojk raattistua (myös byrokratisoitua) virkavaltaistua. — byro|k|ratia virkavalta, -vakaisuus Bysantti Itä-Rooman keisarikunta bysanttilainen adj. vrt. ed. bändi ark. tanssiorkesteri, jatsi- t. popyhtye
Böhmerwald [bömervalt]
Böömi
C
c (myös cl) lyh. cum laude approbatur (ylioppilaskinoitusten arvosanana)
1. 	C lyh. 1. Celcius(ta): 10°C (= kymmenen astetta Celciusta, kymmenen celcius-


125
c/o
astetta). 2. coulombi(a)
2. C roomalainen lukumerkki (= 100; 100:s)
© lyh. tekijänoikeus (engl. copyright) CAD lyh. Kanadan dollari(a) (kansainvälisen maksuliikkeen, ei tavallisen tekstin lyhenne)
Cädiz [kädis, esp. kädij?] cal lyh. kalori(a)
Calais [kale']: Calais’ssa, illat. Calais*hen Calais’Iisalmi [kale'n-] (myös Doverinsal- mi)
Caledonia (engl.) = Kaledonia Callao [kaljao, esp. kalja'o] calmetterokotus [kalmetr-] kalmetointi »calvinilainen»: par. kalvinilainen Cam bridge [keimbrid*]: -ssa camembert [kamamber] (myös camamber- tin- t. camembert /juusto) eräs valkoho- mejuusto Campania [k-, ital. kampa'-]
»camping» [kämpig]: par. leirintä Canberra [k-]
cancan [katkan, ransk. kaka'] eräs algeria- laislähtöinen tanssi Cannes [kan]: -issa, illat, -iin Cantabrianvuoret [k-]
Capri [k-]: -ssa Caracas [karakas]: -issa Cardiff [kädif]
Carpentarianlahti [k-]
Casablanca [kasablarjka]
Calania [k-, ital. kata'-]
Cayenne [kaje'n]
cayennenpippuri [kajennemp- t. kajen- nimp-] eräs väkevä mauste cd lyh. kandela(a)
Celebes [s-]: -issä Celle [ts-]
celsiusaste [s-] Celsiuksen lämpömittarin aste
cembalo [tse-] eräs kosketussoitin Cento (myös CENTO) [s-] lyh.s. Keski- idän puolustussopimus (»Bagdadin sopimus», engl. Central Treaty Organization) Cept (myös CEPT) [s-] lyh.s. Euroopan posti- ja telehallintojen konferenssi (ransk. Conference Europeenne des Administrations des Postes et des Tele- communications)
Cern (myös CERN) [s-] lyh.s. Euroopan ydintutkimusneuvosto (ransk. Conseil Europeen pour la Recherche Nucleaire) cesium [ke-1. se-] kem. ceteris paribus [keteris] muuten samoin ehdoin, samoissa oloissa Ceylon [sei-]: -issa (nyk. Sri Lanka) cg lyh. senttigramma(a) cha-cha-cha [tSatSatSa] eräs latinalaisamerikkalainen tanssi Chamonix [Samoni']: Chamonix’ssa, illat.
Chamonixyhin Champagne [sampa'nj, ransk. säpa'nj] Changchun [tsarjtsun] (aiempi kirjoitustapa TSangtSun)
Changsha (tsarjsa] (aiempi kirjoitustapa TSangSa)
charmi [Sa-] viehätys(voima). — charmikas [sa-] viehättävä, viehkeä charterlento [sarter-, engl. t$äta(r)-] tilauslento chauvinismi [sov-] = sovinismi Chekiang: nyk. kirjoitustapa Zhejiang Chemnitz [kemnits]: nyk. Karl-Marx-
Stadt
Chengchow: nyk. kirjoitustapa Zheng- zhow
Chengdu [tsegtu] (aiempia kirjoitustapoja Tsengtu, Chengtu)
Cherbourg [Serbu'r]
CHF lyh. Sveitsin frangi(a) (kansainvälisen maksuliikkeen, ei tavallisen tekstin lyhenne)
Chicago [(t)sikago]
Chile [tsile]
chileläinen [tsi-] adj. ja subst. — chi- lensalpietari [t§i-] eräs lannoite chili [t§i-] eräs paprikasta valmistettu voimakas mauste chinchilla [tSintSilla] = sinsilla Chinghai: nyk. kirjoitustapa Qinghai chintz [tSints] = sintsi Ci lyh. curie(ta)
CIA lyh. Yhdysvaltain tiedustelupalvelu (engl. Central Intelligence Agency) cicero [sisero, ei »siissero»] eräs kirjainkoko
cif [sif] lyh.s. rahti ja vakuutus hintaan lukien (engl. coct, insurance, freight) Cincinnati [sinsinnäti]
»cistersiläinen»: par. sisterssiläinen »citrushedelmä»: par. sitrushedelmä city [siti] suurkaupungin liikekeskus civis [ki-, si-] ylioppilaskunnan jäsen cl lyh. 1. senttilitra(a). 2. cum laude approbatur (»kiittäen hyväksytään») CLD lyh. dollariclearing (kansainvälisen maksuliikkeen, ei tavallisen tekstin lyhenne)
clearing [kli-, engl. klia-] rahalaitosten keskinäinen selvitys. — clearingtili [kli-] Cleveland [klivländ]
clou [klou t. klu] (ohjelman) huippukohta, vetonaula Cluj [klu2] (unk. Kolozsvär)
Clyde [klaid]
Clydenvuono [klaidin-] (myös Firth of Clyde) cm lyh. senttimetri(ä) c/o lyh. (osoitteessa:) sen ja sen luona (engl. care of): Mäkik. 8 A 1, c/o Nurmela


coca-cola
126
coca-cola [kokak-] eräs virvoitusjuoma cocktail [koktail t. kokteil] (myös koktaili) eri alkoholijuomista sekoitettu kylmä juoma, kimara. — cocktailkutsut [koktail- t. kokteil-] coda [kö-] sävellyksen t. sen osan päätös- lisäke
college [kolid§, engl. -dz] erilaisia korkeakouluja ja sisäoppilaitoksia Englannissa ja Amerikassa Colorado [k-]
Columbia [k-] (Yhdysvaltain liittopiiri) come-back [kambäk] (: -issa) paluu (julkisuuteen)
Comecon (myös COMECON, Komekon) lyh.s. itäryhmän maiden talousyhteistyön neuvosto (engl. Council for Mutual Economic Aid); ny k. tav. Sev Comojärvi [kö-] (myös Lago di Comö) Connecticut [kone7 tikat]
Conjstanja [konstantsa] contra [-a, lat. -ä] = kontra Cookinsaaret [kukin-]
Cookinsalmi [kukin-]
copyright [kopirait] (: -issa) tekijänoikeus, kustannusoikeus Cördoba [kordova]
Cornwall [könuol]
Cortina [kortina, ital. -i'-]
Costa Rica [k- rika]
Cöte d’Or [kot dör]
coulombi [kul-] sähkövarauksen yksikkö cowboy [kauboi] ratsastava karjapaimen (Pohjois-Amerikassa)
CP lyh. keskushermoston vaurio (engl. cerebral palsy): CP-lapsi Vajaaliikkeinen aivovauriolapsi’
Cremona [kr-, ital. -ö'-] crescendo [kre$e'n-] mus. voimistuen, paisuen
CSK lyh. TSekkoslovakian kruunu(a) (kansainvälisen maksuliikkeen, ei tavallisen tekstin lyhenne)
Cumberland [kambdländ] cum laude (approbatur) [k- bä-, lat. -bä'-] arvosana »kiittäen hyväksytään»; aineen keskilaaja kurssi korkeakoulussa. — cum laude -arvosana. — cum laude -tentti
cumulus [k-] (myös cumuluspilvi) kumpu- pilvi
cup [kup t. kap] 1. kiertopalkinto. 2. ottelusarja, jossa häviöstä putoaa pois Curapao [kyrasa'o]: -ssa curie [kyri] radioaktiivisuuden yksikkö curry [kurri t. karri] eräs mausteseos
D
d lyh. vuorokausi, vuorokautta (Sl-järjes- telmässä; yleiskielessä sen sijasta vrk t. pv)
1. D lyh. divisioona
2. D roomalainen lukumerkki (= 500; 500:s)
Daakia
daalia eräs koristekasvi, syyshehku »daatat»: par. tiedot, anteet Dacca [dakka]
dacron [dakron] eräs tekokuitu Dagestan
Dahomey [-me, ransk. daome']: nyk. Benin
Dakota: Etelä-, Pohjois/-D. daktyyli (: -ssä t. -ssä) aleneva kolmitavuinen runojalka dalai-lama (myös dalai-laamä) lamalaisten johtaja Dalmatia
Damaskos: Damaskoksessa dandy [dändi] keikari Danzig [-tsig t. -tsih] (saks.) = Gdansk (puol.)
Dardanellit Dar es-Salaam [där] darvinismi valintaoppi, kehitysoppi »datasiirto»: par. tiedonsiirto dateerata 1. päivätä. 2. iätä, ajoittaa datiivi kiel. eräs sijamuoto Daugava (latv.) = Väinäjoki Daugavpils (latv.) = Väinänlinna Davisinsalmi [deiv-] dB lyh. desibeli(ä)
DDM lyh. Itä-Saksan markka(a) (kansainvälisen maksuliikkeen, ei tavallisen tekstin lyhenne)
DDR lyh. Itä-Saksa (tavallisessa tekstissä mieluimmin näin), Saksan demokraattinen tasavalta (saks. Deutsche Demokra- tische Republik)
DDT lyh. eräs hyönteismyrkky, dikloori- difenyylitrikloorimetyylimetaani DE lyh. diplomiekonomi (luettelotekstissä;
normaalisti sen sijasta dipl.ekon.) dealer [diler, engl. dib(r)] jakaja, huoltamon pitäjä debentuuri liikeyrityksen liikkeelle laskema obligaatiota muistuttava joukkovelkakirja
debet [de-] tilinpidon veloituspuoli debiili subst. ja adj. psyk. heikkomielinen Debrecen [däbrätsän]
decrescendo [-Se'n-] mus. hiljeten, heiketen
debytantti ensiesiintyjä. — debytoida esiintyä ensi kertaa. — debyytti ensiesiintyminen


127
deterministinen
deduktiivinen (myös deduktiivi) yleisestä yksityiseen johtava: d. päättely.
— deduktio deduktiivinen menettely de facto [de faktö] itse asiassa defaitismi [-fet-] tappiomieliala definiittinen = määräinen 1
de|f|laatio rahan arvon (nopea) nousu. — de|f|latorinen vrt. ed.: d. kehitys; d. talouspolitiikka degeneroitua rappeutua deismi käsitys, jonka mukaan Jumala ei maailman luotuaan ole puuttunut sen kehitykseen. — deisti deismin kannattaja de jure [de jure] lain mukaan, oikeudellisesti
dekaani 1. yliopiston tiedekunnan puheenjohtaja. 2. hiippakunnassa yhteistä toimintaa ohjaava virkamies dekadenssi liikahienostus, rappio, turmelus. — dekadentti turmeltunut, rappeutunut
dekki erilliseen vahvistimeen kytkettävä nauhuri
dek|lamoida lausua (mahtipontisesti) dek linaatio 1. fys. eranto. 2. kiel. nominien taivutus t. taivutusluokka dekodoida (myös dekoodata) selvätä: d.
kooditettu sanoma dekokti = keite dekooderi tekn. selväin dekoraatio koristus, koristeet. — dekora- tiivinen koristeellinen Delaware [delavare, engl. debuear] delegaatio valtuuskunta, lähetystö. — delegoida 1. valtuuttaa: N. delegoitiin tehtävään. 2. siirtää toimivaltaa t. tehtäviä: asia delegoitiin sihteeristölle Delhi
delta 1. eräs kreikan kirjain. 2. suisto(maa) DEM lyh. Länsi-Saksan markka(a) (kansainvälisen maksuliikkeen, ei tavallisen tekstin lyhenne) demagogi villitsijä. — demagogia villintä.
— demagoginen villitsevä: demagogisia puheita
demarkaatiolinja aselepolinja dementoida oikaista t. kumota julkisesti: pääjohtaja on dementoinut tiedot deval- vointipäätöksestä demilitarisoida poistaa sotavarustukset, riisua aseet: demilitarisoitu vyöhyke, valtio deminutiivi (myös diminutiivi) kiel. vähennys-, pienennysmuoto. — deminutiivinen (myös diminutiivinen) kiel. pienuutta ilmaiseva
demobilisoida palauttaa rauhan kannalle:
d. 	joukot demo|grafia väestötiede demokraatti kansanvallan kannattaja. — demokraattinen kansanvaltainen. — demokratia kansanvalta. — demokratisoida (myös demokraattistaa) kansanval¬
taistaa. — demokratisoitua (myös de- mo\k\raattistua) kansanvaltaisia demoni (paha) haltija t. henki, riivaaja. — demoninen velhomainen, tuhoavasti kiehtova
demonstraatio 1. mielenosoitus. 2. havaintoesitys. — demonst|ratiivinen 1. mielen- osoituksellinen. 2. kiel. osoittava: d. pronomini. — demonstroida 1. osoittaa mieltään. 2. havainnollistaa demoralisoida turmella moraalisesti; vaikuttaa kuria heikentävästi. — demoralisoitua turmeltua; heikentyä kuriltaan denaari eräs roomalainen hopearaha denaturoida tehdä (nautinta)kelvottomak- si: denaturoitu sprii dentaali fon. hammasäänne. — dentaali- nen anat. fon. hampaita koskeva, hammas-
deodorantti (ihon)raikaste deoksi/ribonukleiinihappo (myös des\oksi-) ke m.
departementti ministeriö; osasto, jaos; hallintoalue
deponoida antaa säilytykseen (ja käyttöön), tallettaa depressiivinen masentunut; depressiolle ominainen. — dejpjressio 1. mielenmasen- nus. 2. (talous)lama de|p|rivoida jättää osattomaksi, riistää derivaatta 1. kiel. kem. johdos. 2. mat. ero- tusosamäärän raja-arvo. — derivoida 1. kiel. kem. johtaa. 2. mat. määrittää derivaatta
dermatologi ihotautilääkäri. — dermato-
logia ihotautioppi desantti (vakoojaksi lähetetty) laskuvarjo- mies
desendentti kiel. etenevä (vanhemmasta kielimuodosta uudempaan) desentralisoida hajauttaa desibeli eräs äänen voimakkuuden yksikkö desifroida tulkita, selvätä (salakirjoitus) »design» [disain, engl. diza'in]: par.
muotoilu desimaali kymmenys
desinfektio desinfiointi. — desinfioida puhdistaa taudinaiheuttajista de|sk|riptiivinen (myös de\sk\riptiivi) kuvaileva. — de|sk|riptio kuvaus des|oksiribonukleiinihappo = deoksiribo- nukleiinihappo despootti itsevaltias
detalji yksityiskohta. — detaljikas runsas- detaljinen, yksityiskohtainen: d. katsaus detektori ilmaisin
»detente» [detä't]: par. liennytys, lientyminen
determinatiivinen kiel. rajoittava: d. pronomini. — determinismi käsitys, jonka mukaan kaikki tapahtuminen on edeltävien syiden seurausta. — deterministinen


Detroit
128
vrt. ed.: d. ajattelu, katsomus Detroit
devalvaatio devalvointi. — devalvoida alentaa rahan arvoa suhteessa muiden maiden rahaan dg lyh. desigramma(a)
DI lyh. diplomi-insinööri (luettelotekstissä;
normaalisti sen sijasta dipl.ins.) dia puhek. diapositiivi diaari (myös diaario) luettelo virastoon tulleista ja sieltä lähteneistä asiakirjoista diabeetikko sokeritautipotilas. — diabetes [-be-, lat. -be'-]: diabeteksen sokeritauti dia|g|noosi taudin- t. lajinmääritys. — diagnosoida (ei »diagnostisoida») määrittää tauti. — diagnostiikka taudin- määritysoppi diagonaali 1. lävistäjä. 2. eräs vinotoimik- kainen kangas dia|grammi graafinen kaavakuva diakoni seurakunnan (mies)palvelija. — diakonia seurakunnan laupeudentoimin- ta. — diakonissa laupeudensisar, seura- kuntasisar
dia|kriittinen: diakriittiset merkit kirjoituksen lisämerkit (esim. aksentti- ja välimerkit)’
diakroninen kiel. aikatasosta toiseen etenevä, historioiva: d. tutkimus dialektiikka väittelytaito. — dialektikko (taitava) väittelijä dialektologia murteentutkimus dialogi vuoropuhelu, keskustelu dialyysilaite keinomunuainen diapositiivi kuultokuva dia|s|pora (uskonnollisten vähemmistöjen) hajaannus; uskonnollinen vähemmistö
didaktiikka opetusoppi. — didaktikko
opetusopin tuntija. — didaktinen opetusopilleen; opettavainen dieetti = ruokavalio 2 Dieppe [die'p]
dieselmoottori [dis-]. — dieselöidä [dis-] varustaa dieselmoottorilla dieteetikko ruokavalioita suunnitteleva ja ruoan valmistusta valvova sairaalan tms. työntekijä differentiaalilaskenta eräs matematiikan osa. — differentioida eriyttää. — diffe- rentioitua eriytyä diffuusi jäsentymätön, hahmoton diftongi f on. kiel. pariääntiö. — diftongiu- tua fon. kiel. muuttua diftongiksi digitaalinen numeroin ilmaiseva, numerollinen, numero-: kellossa on d. näyttö digitalis [-ä-] sormustinkukka; sen lehdistä saatu sydänlääke diktaattori rajatonta valtaa käsissään pitävä henkilö, itsevaltainen määräilijä diktafoni sanelin
diktatorinen itsevaltainen, omavaltainen.
— 	diktatuuri rajaton vallankäyttö hallintojärjestelmänä; valtio, jossa tämmöinen järjestelmä vallitsee »dilemma»: par. pulma diletantti halv. harrastelija »dilli»: par. tilli dimensio ulote, ulottuvuus diminuendo [-e'-] mus. hiljeten, heiketen diminutiivi = deminutiivi din = dini
DIN lyh. Länsi-Saksan standardointijärjestö (saks. Deutsches Institut fur Nor- mung); myös länsisaksalaisten standardien merkintänä Dinaariset vuoret
dini (myös din) kuvaksen valonherkkyy- den yksikkö (vrt. DIN) dinosaurus hirmulisko dionyysinen (: dionyysise/ssä t. -ssa) (hillittömän) hurmioitunut diopteri eräs tähtäyslaite dipata kastaa haarukkapaloja kastikkeeseen
dipl.ekon. lyh. diplomiekonomi dipl .ins. lyh. diplomi-insinööri diplomaatti valtion edustaja ulkomailla. — diplomaattinen diplomatiaan kuuluva; valtioviisas, joustavan varovainen t. ovela. — diplomatia valtioiden välisten suhteiden hoito; valtioviisaus diplomi todistus, kunniakirja dir. cant. lyh. director cantus director cantus kanttorille annettava arvonimi
director musices [musikes] ansioituneen muusikon arvonimi dir. mus. lyh. director musices disjunktiivinen vaihtoehdon sisältävä;
(kiel.) erottava: d. konjunktio »tai» diskantti moniäänisen sävellyksen ylin ääni; korkea sävel(alue); kimeä ääni diskata ark. = diskvalifioida disko puhek. = diskoteekki 2 diskontata ostaa (velkasitoumus) vähentämällä diskontto. — diskontto ennakko- korko
diskoteekki 1. (ääni)levystö. 2. levytanssi- paikka, »disko» dis|k|reetti hienotunteinen, tahdikas diskriminoida syrjiä
dis| kvalifioida julistaa kilpailukelvotto- maksi, »diskata» dispanssi erivapaus, poikkeuslupa dispositio 1. jäsennys: kirjoituksen d.
2. taipumus, alttius dissonanssi riitasointu distikon heksametrin ja pentametrin muodostama säepari div. lyh. divisioona Djakarta [dza-] (myös Ja karta)


129
dynaaminen
Djibouti [dZibuti] (ent. Afar- ja Issamaa) dkg lyh. dekagramma(a)
DKK ly h. Tanskan kruunu(a) (kansainvälisen maksuliikkeen, ei tavallisen tekstin lyhenne) dkl lyh. dekalitra(a) dkm lyh. dekametri(ä) dl lyh. desilitra(a)
DLP lyh. Demokraattinen Lehtipalvelu dm lyh. desimetri(ä)
DM lyh. Länsi-Saksan markka(a) (saks.
Deutsche Mark)
DNA lyh. de(s)oksiribonukleiinihappo Dnepr [dnje-]
Dnestr [dnje-]
dobermanni(npinseri) [dö-] eräs palveluskoirarotu dogi seura- ja vartijakoiria dogmaatikko dogmatiikan tutkija; dogmaattinen henkilö. — dogmaattinen dogmien mukainen; dogmeissa pysyttelevä, ahdasmielinen. — dogmatiikka oppi dogmeista, uskonoppi. — dogmi uskonkappale, oppilause doktriini oppi, tiede; oppilauselma dokumentaarinen tositapauksia kuvaava.
— 	dokumentaatio dokumentointi; tietopalvelu. — dokumentoida osoittaa t. todistaa dokumenteilla. — dokumentti asiakirja, todistuskappale, todiste doll lyh. dollari(a)
dominanssi vallitsevuus. — dominantti 1.
vallitseva, hallitseva: d. ominaisuus
(biol.). 2. biol. valtalaji; hallitseva yksilö; vallitseva geeni Dominica
dominikaani erään kerjäläismunkiston jäsen, musta veli Dominikaaninen tasavalta dominio Brittiläisen kansainyhteisön jäsenmaiden varhempi nimitys domino 1. eräs seurapeli. 2. hupullinen naamiaisviitta t. siihen pukeutunut henkilö
dominoida vallita, hallita
Don
Donets
donitsi pieni munkkirinkilä, reikämunkki Don Juan, donjuan [myös -hu-] hurmuri, naissankari doorilainen: d. tyyli eräs antiikin rakennustyyli. — doorinen: d. sävellaji doping [do- t. dou-] huumeiden t. piristeiden käyttö suorituskyvyn parantamiseksi Dortmund [-t] dos. lyh. dosentti
dosentti tohtoriksi väitellyt henkilö, joka on saanut oikeuden luennoida yliopistossa. — dosentuuri dosentintoimi douglaskuusi [duglas-, engl. dagtas-] eräs
havupuu Dover [döver, engl. douva(r)]
Doverinsalmi [dö-]= Calais*nsalmi DPA lyh. länsisaksalainen uutistoimisto (saks. Deutsche Presse-Agentur) draama näytelmä. — draamallinen näytelmällinen, näytelmä-: romaanin draamalliset ainekset. — draamannos näytel- mäsovitus, näytelmännös. — draamäntää sovittaa näytelmäksi, dramatisoida drakhma [-kma] Kreikan rahayksikkö drakoninen perin ankara, julma dralon eräs tekokuitu dramaatikko näytelmäkirjailija. — dramaattinen 1. vauhdikas, jännittävä: d. kilpailu. 2. par. draamallinen. — dramatisoida 1. sovittaa näytelmäksi, draaman- taa. 2. tehdä dramaattiseksi, paisutella:
d. 	tapahtumien kulkua. — dramaturgi teatterin asiantuntija ja neuvonantaja drastinen iskevä, repäisevä Drava [drä-]
dravida erään etuintialaisen kansa- ja kieliryhmän jäsen Dresden [dres-]
drilli muodollinen harjoitus; sulkeisharjoi- tus
drinkki alkoholipitoinen juomaseos; ryyppy
dromedaari yksikyttyräinen kameli »Dronning Maudin maa»: par. Kuningatar Maudin Maa däonkki = dzonkki dt lyh. desitonni(a) duaali kiel. kaksikko
dualismi kaksinaisuus; oppi kahdesta alku- perusteesta. — dualistinen kaksinainen; dualismin mukainen dublee jalometallilla päällystetty epäjalo metalli dubletti = dupletti Dublin [dab-] duetto kaksinlaulu
dukaatti (myös tukaatti) eräs entisaikojen kultaraha Duluth [-t, engl., dulu't>] dumpata myydä polkuhintaan. — dumping polkumyynti Dunkerque [-kerk, ransk. döke'rk t. däke'rk]
dupletti (myös dubletti) kaksoiskappale duuri toinen, »kirkas ja reipas», tonaalisen säveljärjestelmän kahdesta pääsävel- lajista: Es-duuri; Es-duuripianokon-
sertto
dynaaminen 1. voimaperäinen, elävä, jännitteinen; voimaa koskeva, voima-: d. persoonallisuus, tyyli; kehityksen d. puoli; sävellyksen osien dynaamiset [ = voi- ma]erot. 2. fys. dynamiikkaan kuuluva t. sen mukainen: d. energia, paino.


dynamiikka
130
— 	dynamiikka liikevoimaoppi (mekaniikan osana); näytelmän, historian d. Voima-, jännityskenttä, vaikuttavat voimat’ dynamiitti (: dynamiitissa) eräs räjäyte dynamo (tasavirta)generaattori (nyk. ei terminä) dynastia hallitsijasuku Diisseldorf dyyni hiekkakinos
d£onkki (myös dsonkki) määrätyyppinen kiinalainen purjealus
E
E. lyh. etelä-, eteläinen: E.-Suomi, E.
Hesperiankatu EAY lyh. Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö Ebro
EC lyh. Euroopan yhteisöt (EEC, ECSC ja Euratom; engl. European Communi- ties)
ECSC lyh. Euroopan hiili- ja teräsyhteisö (engl. European Cool and Steel Com- munity)
Ecuador [ekva-]
ed. lyh. 1. edustaja. 2. edellinen; edellä edam(in)juusto (myös edam) eräs juustolaji edellyttää vaatia jonkin (ilmi lausutun tai lausumattoman) edellytykseksi, ehdoksi; pitää edellytyksenä, ehtona: hakijoilta edellytetään ATK-alan tuntemusta; lainan edellyttämä asiakassuhde. Varsinkin tieteellisessä kielenkäytössä tavallinen sana, jota yleiskielessä on käytettävä varoen; tarjolla on vähemmän abstrakteja ja ajatukseltaankin selvempiä ilmauksia: »tilanne edellytti [par. vaati] ratkaisevaa askelta»; »kohta ryhdytään ratkaisun edellyttämiin neuvotteluihin» (kaksiselitteinen rakenne, po. joko [tulossa olevan] ratkaisun vaatimiin tai [tehdyn] ratkaisun mukaisiin neuvotteluihin); »harjoitustulokset olisivat edellyttäneet [par. harjoitustulosten perusteella olisi odottanut] parempaa menestystä»; »työ edellyttää [par. työssä kysytään t. tarvitaan] harkintaa ja asiantuntemusta»; »edellytän, että [luontevammin: lähden siitä, että t. oletan, että] kaikki ovat tutustuneet monisteeseen»; »kokoomus edellyttää maatalouspolitiikan muuttamista» [par. vaatii, toivoo t. pitää tärkeänä, että maatalouspolitiikkaa muutetaan]
edellytys se ehto, jota ilman toinen seikka ei voi ilmetä; mahdollisuus, taipumus; oletus, otaksuma: onnistumisen edellytyksenä on, että - - ; hänellä on hyvät edellytykset asian ymmärtämiseen (ei »ymmärtämiselle»); lähti virheellisistä edellytyksistä. Usein miel. kevyemmin: »saat lähteä yhdellä edellytyksellä» [par. ehdolla]; »työn jatkumisen edellytyksenä on rahoituksen järjestyminen» [par. työ voi jatkua vain jos rahoitus järjestyy]; »tehdas antoi edellytyksiä [par. loi pohjaa] seudun vaurastumiselle»
edellä esitetty. — edellä mainittu. — edellä oleva. — edeltä käsin. — edeltäpäin edemmäksi (myös edemmäs, edemmä; itä- suomal. puhekielen mukaisia eilisiä muotoja etemmäksi jne. ei nyk. yleiskielessä juuri käytetä) kauemmaksi, tuonnemmaksi; (enemmän) eteenpäin. — edempänä (ei juuri etempänä) kauempana, tuonnempana; (enemmän) edessäpäin edes: ei edes hän (t. ei hänkään; ei sen sijaan »ei edes hänkään») tiennyt edesauttaa vanh. edistää, auttaa. — edesottamus vanh. leik. teko, ryhtymys edessä oleva. — edessäpäin edestakaisin
edestä vieraanvoittoisessa käytössä: »osti tavaraa sadan markan edestä» [par. sadalla markalla, sadan markan arvosta].
— 	edestäpäin »EDES/VASTUU», »-VASTUULLINEN», »-VASTUUTON»: par. vastuu, vastuullinen, vastuuton
Edinburgh [-bur t. -bara]: -issa edistyksellinen 1. edistystä kannattava t. merkitsevä; (marxilaisessa kielenkäytössä) sosialistinen, vasemmistolainen: e. teko; e. hifi-uutuus; edistykselliset ainekset. 2. par. toisin: »edistykselliset [miel. edis- Otfjpyrkimykset». — edistää 1. vaikuttaa jotakin tehostavasti t. kehittävästi: ruoansulatusta edistävä lääke; e. pienteollisuutta, rauhanpyrkimyksiä. Ei: »pystyykö radio edistämään [par. kehittämään] kuulijoitaan?»; »YK on edistänyt Afrikan maita itsenäistymisessä» [par. edistänyt Afrikan maiden itsenäistymistä]. 2. mennä edelle (kello): kello edistää vuorokaudessa kaksi minuuttia editio teoksen painos, laitos. — editoida muokata (julkaisukuntoon), toimittaa edullinen: syn. edukas eduskunta. — eduskuntatalo edustajanpaikka (miel. kuin »edustajapaikka»). — edusteilla edustuksen saaneena, mukana: näyttelyssä on e. monta liikettä. — edusteinen edustukseen perustuva, edustuksellinen: e. demokratia.


131
ekosysteemi
— edustettu tietoisesta henkilöedustuk- sesta: kaikki piirit olivat edustettuina (myös edusteilla) liittokokouksessa. Muulloin miel. toisin: »eläinpuistossa ovat edustettuina [par. edusteilla] Suomen tavallisimmat petoeläimet»; »lehdessä olivat edustettuina [par. edustuivat] eri mielipiteet». — edustua olla edusteilla, mukana: on tärkeää, että nämä aatesuun- nat edustuvat johtokunnassa. — edustuksellinen = edusteinen
EE lyh. Euroopan ennätys (tavallisessa tekstissä mieluimmin lyhentämättä) eebenpuu .(myös eebenholtsi) eräiden puiden kova puuaine EEC lyh. Euroopan talousyhteisö (engl.
European Economic Community)
Eeden (myös eederi) paratiisi EEG lyh. aivokäyrä, elektroenkefalogram- mi
eepikko kertomakirjailija. — eepos (varsinkin runomittainen) laaja kertova teos.
— eeppinen kertova
eesti (kieli), Eesti (maa) tyyl.; asiatyyli- sessä yleiskielisessä esityksessä viro, Viro
eetos siveellinen mielenlaatu. — eettinen siveellinen, siveysopillinen Eeva, eeva: Eevan puvussa 'alasti’; tyypillistä eevojen [ = naisten] puhetta efekti (myös effekti) vaikutus, teho, tehoste. — efektiivinen (myös effektiivineri) tehokas, vaikuttava Efesos: Efesoksessa
Effoa (myös EFFOA) ly h. s. aiempi Suomen Höyrylaiva Oy. (SHO) — Finska Ängfartygs Ab. (FÄA)
Efta (myös EFTA) lyh.s. Euroopan vapaakauppaliitto (engl. European Free Trade Association)
»Egeanmeri»: par. Aigeianmeri ego minä. — egoismi itsekkyys. — egoisti itsekäs ihminen. — egoistinen itsekäs. — egosentrinen (: egosentrisessä) minä-, itsekeskeinen egypti (muinaiskieli)
Egypti (maa)
egyptiläinen adj. ja subst. — egyptin-
parru eräs vajaasärmäinen parrulaji EH lyh. elinkeinohallitus (tavallisessa tekstissä mieluimmin lyhentämättä) ehdoin tahdoin. — ehdonalainen. — ehdottaa. — ehdotus: teki ehdotuksia monista asioista ’monia asioita koskevia ehdotuksia’; teki ehdotuksen uudeksi paikkajaoksi 'ehdotuksen, jonka sisältönä oli uusi paikkajako’ eheä: syn. ehjä, ehyt. — ehjä = ed. eh|k|ei ehkä ei
1. eh|k|en ehkä en: e. ennätä tänään
2. »ehken»: par. ehkä (»ehken ennätän
jo tänään») ehkäisin ehkäisyväline ehostaa 1. meikata. 2. (yleisemmin) tehdä kauniimmaksi, ehommaksi, korjata: ehosti huoneitaan. — ehoste meikki-, kauneudenhoitoaine eht. lyh. ehtoollinen (sakramenttina) ehtiä: en ehtinyt syödä 'ajanpuutteen vuoksi minulta jäi syömättä’; en ehtinyt syömään Ajanpuutteen vuoksi minulta jäi menemättä t. tulematta syömään’ (puhekielessä paikoin myös merkityksessä ’en ehtinyt syödä’) ehtoo (länsisuomal. kielenkäytössä ja vanh.) ilta
ehyt (gen. ehyen, illat, ehyeen, mon. partit. ehyitä) = eheä, ehjä ei-sanasta huomattavaa: 1. Kirjakielessä käytetään mon. 3. persoonan muotoa eivät, joka vapaassa puhekielessä on harvinainen: sitä eivät kaikki tienneet. 2. ei vain (ainoastaan) — vaan myös: joko tässä työssä ei tarvita vain taitoa vaan myös malttia tai tässä työssä tarvitaan ei vain taitoa vaan myös malttia ei-alkuiset yhdyssanat ilmaisevat sitä, mikä jää jälkiosan tarkoitteen ulkopuolelle (joukossa sekä subst:ja että adj:ja): ei-asiantuntija, ei-kirja (kirjastoissa: äänilevyt, nuotit, käsikirjoitteet yms.); ei-eurooppalainen, ei-toivottu (myös toivomaton, lapsi). Vrt. epä- eideettinen aistimusvoimainen (mielikuvasta)
Eider [ai-]
Eiffel-torni (myös Eiffelin torni) eikä: »tammi eikä vaahterakaan [po. ei tammi eikä vaahterakaan] viihdy täällä» eine 1. aamiaispala. 2. tyyl. ruoka, ravinto: tässä kaipaa jo vähän einettä. — einekset mon. kaupassa myytävät kylmänä valmiit t. lämmitettävät ruoat Eire Irlannin tasavallan iirinkielinen nimi »EI-SOSIALISTI», »EI-SOSIALISTINEN»: par.
porvari, porvarillinen EKG lyh. sydänkäyrä, elektrokardiogrammi
eklektinen (tietoja, käsityksiä, tyylipiirteitä tms.) valikoiva ekokata|st|rofi koko luontoa kohtaava katastrofi. — ekologia oppi elollisten olentojen suhteesta ympäristöönsä ekon. lyh. ekonomi
ekonomi tietyn tutkinnon kauppakorkeakoulussa suorittanut henkilö. — ekonomia talous; taloudellinen tila; taloudellisuus. — ekonominen taloudellinen »ekonomisoida»: par. toimia taloudellisesti, säästää, olla säästäväinen ekonomisti taloustieteilijä ekosysteemi eliöyhteisön ja sen ympäristön


eKr.
132
toiminnallinen kokonaisuus eKr. lyh. ennen Kristusta, Kristuksen syntymää: v. 400 eKr. eksakti täsmällinen, ehdottoman tarkka.
— 	eksaktius: tietojen e. eksegetiikka raamatunselitysoppi »eksemplaari»: par. kappale (painatetta), yksilö (jotain lajia) eksent|rinen 1. epä-, erikeskinen. 2. erikoinen, eriskummainen eksessiivi kiel. eräs murteellinen suomen sijamuoto (esim. kotonta) eks|hibitionismi sairaalloinen tarve näyttää sukupuolielimensä; oman minän paljastaminen. — eks|hibitionisti ekshibitionismia poteva t. harrastava ihminen eksistenssi olemassaolo. — eksistentiaalinen olemassaoloa koskeva. — eksistentialismi eräs filosofinen suunta. — eksistentialisti eksistentialismin kannattaja eksklusiivinen muun pois sulkeva; sulkeinen, valikoiva, hieno: e. klubi eks|kursio retki, ryhmäopintomatka. — eks|kurssi poikkeama asiasta, juonesta eksogeeninen (: eksogeenisessa) ulkosyntyinen
eksoottinen kaukomainen, etelämainen. — eksotiikka eksoottisuus ekspansiivinen laajemmalle pyrkivä, leviämiskykyinen, kasvuhakuinen: e. valtio; e. aate; e. talouspolitiikka. — eks|pansio laajeneminen, levittäytyminen eks|pedioida toimittaa, selvittää; palvella (asiakasta) eks|perimentaalinen kokeellinen eks|pertti asiantuntija eks|planatiivinen kiel. selittävä: e. konjunktio »sillä» eksplementtikulma kulma, joka toiseen kulmaan lisättynä antaa summaksi 360° eks|plikatiivinen kiel. yleisesti alistava: e. konjunktio »että». — eksplikoida (myös eks\plisoida) selittää, selvästi ilmaista. — eksplisiittinen (myös eks\pli- siitti) selvästi ilmaistu, nimenomainen eksponentti 1. potenssia osoittava luku; rivin tasosta nostettu pieni viitenumero tai -kirjain. 2. ilmentymä: kirjailijan tyylitaidon eksponentit ekspressiivinen ilmeikäs, ilmaisuvoimainen. — ekspressionismi eräs sisäistä elämystä korostava taidesuunta eks|taasi hurmio. — ekstaattinen hurmioitunut, haltiokas eks|temporoida esittää valmistautumatta eksjtensiivinen laaja(ulotteinen), (maataloudesta:) laajaperäinen ekst|ra 1. ylimääräinen; erinomainen; erittäin: e. tulot; e. omenoita; e. hyvää lohta. 2. substantiivisesti: maksaa ekstraa ’yli- määräistä’
eks|t|rakti uute
ekst|rovertti (: ekstrovertillä; myös ekstrovertti) psyk. ulospäin suuntautunut (ihmisestä) ekumeeninen yleiskirkollinen ekvaattori päiväntasaaja EL lyh. eläinlääkäri (luettelotekstissä; normaalisti sen sijaan el.lääk.) elanto toimeentulo, elatus; ravinto, ruoka: saada elantonsa kalastuksesta. Yhdyssanojen alkuosana usein vanhentunut: »elantokustannukset» = nyk. elinkustannukset, »elantomahdollisuudet» = nyk. toimeentulomahdollisuudet elastinen kimmoinen, joustava elatiivi kiel. eräs paikallissija (esim. talosta) Elbe (t§ek. Labe) eldorado (myös Eldorado) onnela ele mielialaa ilmaiseva ruumiinosan (käsien, pään) liike: puhujan eleet. Kuv. esiintyä vähin elein; ei tehnyt asian hyväksi elettäkään elefantti: syn. norsu
eleganssi tyylikkyys, aistikkuus. — elegantti tyylikäs, aistikas elegia distikoneista koostuva runo; kaiho- mielinen runo t. sävellys. — elegikko elegiarunoilija. — eleginen kaihomielinen; distikoneista koostuva elekt|ro- sähkö-. — elektrodi sähköjohdon pääte, josta virta johdetaan nesteeseen, kaasuun t. tyhjiöön tai päinvastoin. — elekt|roenkefalogrammi aivokäyrä t. -käyrästö, »aivofilmi», EEG. — elektrokardiogrammi sydänkäyrä t. -käyrästö, »sydänfilmi», EKG. — elekt|rolyytti (: elektro/lyytissä t. -lyytissä) sähköä johtava ionisoituva aine. — elektromagneettinen sähkömagneettinen. — elektroni negatiivisvarauksinen alkeishiukkanen, sähkön alkeisvaraus. — elektroniikka 1. elektronien ja muiden varauksen- kantajien tutkimus ja hyödyntäminen. 2. elektroniikan (1) tuotteista: näytteillä länsisaksalaista elektroniikkaa.
— 	elektroninen vrt. ed.: e. laite elementaarinen alkeisluonteinen, alkeellinen, alkeis-. — elementti 1. alkuaine (antiikissa). 2. aines(osa), rakenneosa; (rakennuksen) valmisosa. 3. sähköpari.
4. 	log. mat. alkio eli yhdistää samaa merkitseviä ilmauksia (suomuurain eli hilla) tai liittää edelliseen ilmaukseen täsmennyksen (hinta on nyt vähän kalliimpi eli 10 mk). Yleiskielessä hylättävää (vanh. ja murt.) käyttöä: »jälkiruoaksi oli mansikoita eli [po. tai] jäätelöä»; »on ratkaistava, onko valitus aiheellinen eli [po. vai] aiheeton»
Elias: Eliaksen (myös Eliaan) eliitti parhai(mmi)sto, valiojoukko


133
emissio
elikko puhek. (koti)eläin elikkä puhek. (asiatyylisessä kirjakielessä vanh.) eli eliksiiri ihmeaine, -lääke elimellinen orgaaninen. 1. melko harv. kasvi- t. eläinkuntaan kuuluva, eloperäinen: elimelliset ravinteet; elimellisiä
jäännöksiä. 2. elimistöä koskeva: e. vika, hermosairaus. 3. erottamaton, kiinteä: e. yhteys; kuuluu johonkin elimellisesti.
— elimensiirto (miel. kuin »elinsiirto») eliminoida poistaa
elimistyä muodostua elimistöksi, orgaa- nistua: eläimen, kasvin elimistyminen.
— elimistö elimet, elinryhmä, organismi: ruoansulatus-, hengitys/elimistö; ihmisen e. kestää avaruuslentoakin
Elimäki: Elimäellä
elin 1. määrätehtäväinen elämää ylläpitävä eläimen t. kasvin osa: maksa kuuluu sisäelimiin; ihmisen liikuntaeliminä ovat raajat; lehdet, varsi ym. kasvin elimet.
2. 	määrätehtäväinen teknisen laitteen osa: koneen elimet. 3. määrätehtäväinen jonkin yhteisön toimintayksikkö: kirjelmää käsiteltiin kunnan elimissä. — elintarvike (ei »elintarve»). — elintarvike- neuvottelukunta. — elintaso aineellisin arvoin mitattu elämisen taso; vrt. elämänlaatu
Elisabethville [-betvil]: nyk. Lubumba- shi
elitistinen eliitille tarkoitettu (ja vaikeatajuinen): e. kirjoittelu, musiikki eliö elollinen olio (eläin t. kasvi; usein nimenomaan pieneliöistä): bakteereja
ym. eliöitä; järviveden eliöt elje: mon. elkeet (myös elki : eljet) (paha) tapa, ilve, metku: hänellä on vanhat elkeensä ELL lyh. eläinlääketieteen lisensiaatti (luettelotekstissä; normaalisti sen sijaan eläinlääket. lis.) el|l|ei: syn. jollei, jos ei Ellicensaaret [elisin- t. elisen-]: nyk. Tu- valu
ellipsi 1. soikio. 2. kiel. sanan heittyminen.
— elliptinen 1. soikea. 2. ellipsin tietä lyhentynyt
ellottaa iljettää, ällöttää eloksoida hapettaa elektrolyyttisesti alumiini- ym. pintoja eloon jäänyt. — elossa oleva elostuttaa (myös elostaa) antaa johonkin eloa: mainokset elostuttivat katukuvaa elotus animaatio El Salvador (myös Salvador)
Elsass
ELT lyh. eläinlääketieteen tohtori (luettelo- tekstissä; normaalisti sen sijaan eläinlääket. tri)
elukka varsinkin puhek. eläin elä (mene), elkää (menkö): itäsuomal. puhekieltä, yleiskielessä näiden sijasta älä, älkää
elähdyttää (vanh. myös elähyttää) virkistää; innoittaa: elähdyttävä päivänpaiste; kotiseututunteen elähdyttämää runoutta.
— elähtyä virkistyä: sairas elähtyi vanhojen tuttujen tapaamisesta. — elähtänyt vanhentunut, kulunut, väljähtänyt: e. entinen poliitikko; elähtäneitä korulauseita
eläinlääket. lyh. eläinlääketieteen: eläinlääket. lis., tri eläinlääkintäneuvottelukunta »eläinystävä»: par. eläinten ystävä Eläketurvakeskus eläköön-huuto
elämys (voimakas) kokemus: oli suuri e.
tavata hänet; kirjan antama lukuelämys »elämysrikas»: par. elämyksekäs elämäkerta (ei »elämänkerta»). — elämänkertoja elämäkerran kirjoittaja. — elämänlaatu 1. elintavoista: vallaton, hiljainen e. 2. eläminen, elinolot aineettomin, henkisin arvoin mitattuina; vrt. elintaso elävä puhek. eläin
elävöittää (myös elävöidä) tehdä eläväksi: kukkaistutukset elävöittivät pihaa; kirjailijan elävöittämät henkilöhahmot eläymys harv. eläytyminen: kirjoittajan e. aiheeseen em. lyh. edellä mainittu. Paperikielen lyhenne; korvattavissa yleensä luontevammilla ilmauksilla (joskus kirjoittamalla edellä mainittu lyhentämättä): »em. [par. näistä] syistä katson, että
»; »em. [par. noihin] lukuihin on
lisättävä »; »em. [par. äskeisten] esimerkkien valossa näyttää siltä, että »
EM lyh. Euroopan mestaruus (tavallisessa tekstissä mieluimmin lyhentämättä) Emajoki (Virossa); vrt. Emäjoki emali (vanh. emalji) lasimainen metallin päällyste. — emaloida päällystää emalilla emansipaatio emansipointi, emansipoituminen. — emansipoida vapauttaa (nainen) alisteisesta asemasta, itsenäistää.
— emansipoitua vapautua, itsenäistyä (varsinkin nainen)
emeritus [-i-1. eme'-] täysinpalvellut emfaattinen painokas, ponnekas EMG lyh. lihaskäyrä, elektromyogrammi emigrantti siirtolainen, maanpakolainen emiiri itämainen t. pohjoisafrikkalainen heimopäällikkö eminenssi ylhäisyys, korkeus (arvonimenä); harmaa e. vaikutusvaltainen taustahenkilö
emissio (arvopaperien) liikkeellelasku


emittoida
134
emittoida laskea liikkeelle emmental(in)juusto [-ä- t. -a-] (myös e nimen ta f) tahkojuusto emo naaraseläin, jolla on poikanen t.
poikasia, emä emootio tunne. — emotiivinen tunteisiin vaikuttava. — emotionaalinen (myös emotionaali) tunneperäinen, tunteenomainen
empaattinen (myötätuntoisesti) eläytyvä.
— 	empatia (myötätuntoinen) eläytyminen
empiiri (myös empire) eräs uusklassinen rakennus- ja sisustustyyli empiirikko empirismin kannattaja. — empiirinen kokemusperäinen empire [empir(e), ransk. äpi'r] = empiiri empiria kokemus, kokemusmaailma. — empirismi kokemusta tiedon lähteenä korostava filosofinen suunta empiä epäröidä: lähti empien, empimättä; empi, lähteäkö; empi lähtöään; empi parissa seikassa; (1. inf:n ohella etenkin kieltolauseissa:) ei empinyt lähteä emsinsuola eräs lääkkeenä käytetty suola- seos
»emt.» lyh. (edellä mainittu teos): par.
mt. ‘mainittu teos’ emulsio nesteen ja nestepisaroiden seos, maidos emä = emo
emä- usein ark. hyvin suuresta, valtavasta: emä/nauru, -vale, -valehtelija Emäjoki (Kainuussa); vrt. Emajoki EN lyh. Euroopan neuvosto endivia (myös endiivi) lehtisikuri endogeeninen (: endogeenisessa) ulkosyntyinen
enduroajot mon. moottoripyörien luotet- tavuusajot maastossa enemmin vanh. = seur. — enemmän:
tiesi asiasta enemmän kuin sinä (vanh. ja puhek. myös enempi kuin sinä); ei satanutkaan enempää (t. enemmän); ei käynyt Vaasassa enempää kuin Kokkolassakaan ’ei Vaasassa eikä Kokkolassa’ enentyä = enetä
energia voima, tarmo. — energinen tarmokas
enetä (: enenee, eneni, enennyt) lisääntyä, karttua; syn. enentyä Englannin kanaali
englannin kieli. — englanninkielinen. — englanninnos englanninkielinen käännös. — englannintaa kääntää englanniksi. — englannintorvi eräs puupu- hallin. — englanninvinttikoira eräs koirarotu. — englanti (kieli)
Englanti (maa)
enimmillään suurimmillaan, huipussa ollessaan: tuotanto oli e. 5000 tn vuodessa.
Ei: »palkkaa maksetaan e. [par. enintään] 2000 mk/kk». — enimmin melko harv. eniten. — enimmäistää lisätä t. suurentaa isoimpaan mahdolliseen, maksimoida: e. voitto. — enimmäkseen (myös enimmiten, enimmälti) pääasiallisesti, parhaastaan: Pohjois-Suomessa asutus on e. harvaa. — enimmän: tavallisemmin eniten. — enintään (ei »enintäin»): e. tuhat markkaa; e. voi sanoa, että
. — eniten (ei »eninten»)
ennakoida 1. viitata olemassaolollaan (tahattomasti) johonkin tulevaan, olla jonkin tulevan enteenä, enteillä: tärähdykset ennakoivat isompaa järistystä; romaanillaan N. ennakoi uutta tyylisuuntausta. 2. ottaa (tahallaan) ennalta huomioon: laskelmissa on ennakoitu inflaation vaikutus; ennakoi tuleva tilanne!
3. 	par. ennustaa: »ensi vuodesta ennakoidaan ylijäämäistä»; »väestön kasvun ennakoidaan jatkuvan»; »säätiedotuksessa ennakoitiin lämpimämpää». — ennakolta = seur. — ennalta etukäteen, ennakolta: e. oli selvää, että — —. — ennalta ehkäisevä ennen: e. sotaa ja sen jälkeen (myös e. ja jälkeen sodan); tuntia e. kokousta; kahta tuntia (myös kaksi tuntia) e. kokousta; oli paikalla e. (tai ennemmin) kuin kukaan muu. — ennen aikaan. — ennen kaikkea. — ennen kuin. — ennenkuulumaton. — ennen mainitsematon. — ennen muinoin. — ennennäkemätön.
— ennen pitkää. — ennen vanhaan ennustaa 1. esittää (taianomainen tai
järkiperäinen) arvio tulevaisuudesta: e. korteista; säätä ennustetaan sekä kansanomaisesti että tieteellisesti; liikenteen on ennustettu lisääntyvän. 2. enteillä, »tietää», ennakoida (1): kuovin ääntely ennustaa sadetta. — ennuste tutkimukseen t. laskelmiin perustuva ennustava arvio, prognoosi: sääennuste; taudin e.; e. talouden kehityksestä.
— ennustus ennustava lausuma yleensä: vanhan kansan, sääprofeettojen ennustukset; sää(n)ennustus; e. talouden kehityksestä
ennättää: en ennättänyt syödä t. syömään (merkitykset samat kuin ehtiä-verbih vastaavissa rakenteissa; ks. sitä)
Eno: -ssa Enontekiö: -llä
ensi 1. nykyhetkestä lukien seuraava: e. sunnuntaina, syksynä; ehkä e. kerralla onnistaa paremmin. 2. joissakin sanonnoissa = ensimmäinen: ottaa e. askeleitaan; e. innostuksessa; e. lumi; ensi näkemältä, lukemalta; lääkettä e. oireisiin; e. sijassa; tulen e. tilassa (mutta:


135
epäillä
loman ensimmäinen (ei »ensi») viikko oli kaunis; kysyin ensimmäiseltä (ei »ensi») vastaan tulijalta). Kir j oitetaan
yleensä erikseen pääsanana olevasta substantiivista; tärkeimmät horjunta- tapaukset ovat seuraavassa omina hakusanoinaan. — ensi alkuun. — ensiapu (ei juuri »ensi apu»). — ensiasunto: lainaa ensiasuntoon. — ensiesiintymä.
— ensiesitys näytelmän t. elokuvan ensimmäinen esitys määräteatterissa; vrt. kantaesitys. — ensihoito: vilustuneen e. — ensi-ilta. — ensikatsastus: auton e— ensikertainen adj. — ensikertalainen subst., harvemmin adj.: opastusta ensikertalaisille; ensikertalainen (t. ensikertainen) lentomatkustaja.
— ensi kokemus. — ensikonsertti. — ensiksi mainittu: lyhempi syn. ensin mainittu. — ensi kädessä. — ensi luokka: ensi luokan pianisti
ensimmäinen järjestyksessä kaikkia muita edeltävä; vrt. ensi. — ensimmältä ensi alkuun, ensi näkemältä: e. luulisi, että
— —. — ensin mainittu se kolmesta t. useammasta, joka on mainittu ennen muita. (Kahdesta puheen ollen käytetään vastaavasti sanaa edellinen.) — ensisijainen. — ensi sijassa. — ensisynnyttäjä. — ensitapaaminen (myös ensi tapaaminen). — ensi tilassa
»ensituleva» miel. toisin: »ensitulevana [par. ensi t. tulevana] maanantaina»; »ensitulevassa [par. seuraavassa] oikeuden istunnossa» ensivaikutelma (myös ensi vaikutelma).
— ensivierailu
Enso: -ssa (ven. Svetogorsk) ensyklopedia tietosanakirja ent. lyh. entinen
enteillä olla jonkin tulevan enteenä, »tietää», ennakoida (1), ennustaa (2): ilman hikevyys enteili ukkosta entistys (ei »entisöinti») entistäminen: linnan e. — entistää (ei »entisöidä») palauttaa t. korjata entiselleen: e. vanhoja rakennuksia entomologi hyönteistieteilijä. — entomologia hyönteistiede entrecote [atrako't] (härän) välikyljys, kylkiliha
en|t|ropia eräs termodynamiikan ja informaatioteorian perussuure, haje ent|syymi käyte
entusiasmi innostus. — entusiasti intoilija enää (ei »enään»)
epidemia tarttuvan taudin runsas esiintyminen: lavantautiepidemia leviämässä epidia|s|kooppi pinta- ja kuultokuvan- heitin epigoni jäljittelijä
epigrammi kärkevä pikkuruno, kompa- runo
epiikka kertomarunous t. -kirjallisuus epikurolainen [-U-] adj. ja subst. 1. Epi- kuroksen oppien mukainen; niiden kannattaja. 2. nautiskeleva; nautiskelija epilepsia kaatumatauti. — epileptikko kaatumatautinen (subst.). — epileptinen kaatumatautinen (adj.) epilogi loppusanat; loppunäytös epi|s|kooppi pintakuvanheitin epis|kopaalinen piispallinen episodi sivutapahtuma; (välivaiheen luonteinen) tapaussarja: matkalla sattuneita episodeja epistemologia tieto-oppi, tietoteoria epistola 1. Uuden testamentin kirje. 2.
leik. kirje, (nuhde)saarna epitafi hautakirjoitus; muistotaulu epiteeli pintakudos, päällysketto epiteetti määre; johonkin olennaisesti liittyvä ominaisuus: Oulun e. »pohjolan valkea kaupunki»
EP-levy pieni äänilevy, jonka nopeus on 45 kierrosta minuutissa, extended playing -levy
epookki aikakausi; käännekohta epp. lyh. vanh. ennen puoltapäivää epuu (varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä) epäys
epä- yhdyssanojen alkuosana liittyy yleensä komparoitavissa oleviin adj:ihin (harvoin subst:ihin) ja ilmaisee silloin vastakohtaa: epä/asiallinen, -havainnollinen,
-mukava, -siisti, -sopu. Huom. merkitysero: epä/eurooppalainen, -kristillinen
Mahdollisimman vähän eurooppalainen, kristillinen’ — ei-/eurooppalainen, -kristillinen ’muu kuin eurooppalainen, kristillinen’. Useat epä-yhdynnäiset korvattavissa muilla (luontevammilla) muodos- teilla: epäsuora = välillinen (vaikutus) t. käänteinen (sanajärjestys), epäsäännöllinen = säännötön, epätasapaino = tasapainottomuus epäilevyys (myös epäileväisyys) epäluuloisuus. — epäileväinen epäilevä, epäluuloinen. — epäillä 1. luulla, otaksua jotakin kielteistä: epäillä jotakuta syylliseksi; epäili toista kavalluksesta; epäiltiin tuhopolttoa; epäilen hänen olevan matkalla (sivuajatus: joten häntä ei pääse tapaamaan tjs.). 2. olla luottamatta johonkin, pitää jotakin kyseenalaisena: epäilin
taitojani; en epäillyt taitojani; epäilin, onko jutussa perää. 3. luontevammin epäröidä, empiä: »en epäillyt siinä asiassa»; »hän ei epäillyt lähteä». — Että- lauseet ovat epä/7/ä-verbin yhteydessä kaksiselitteisiä; tavallisin tulkinta on myöntömuotoisen epäillä-verbin yhtey¬


epäily
136
dessä 1. merkityksen, kieltomuotoisen yhteydessä 2. merkityksen mukainen: epäilen [tav. 'otaksun’], että hän on matkalla (t. ettei hän ole matkalla); en epäile [tav. ’olen varma’], että hän on matkalla (t. ettei hän ole matkalla). Kuitenkin kielteisen konditionaalimuo- toisen lauseen yhteydessä: en epäile, ettei hän puhuisi totta ’olen varma, että hän puhuu totta’. Epäselvissä tapauksissa on parasta rakentaa virke toisin. — epäily (myös epäilys): herättää epäilyä; epäilyni hävisivät. — epäilyttää: tapaus tuntuu epäilyttävältä »epäoikeutettu»: par. aiheeton, perusteeton, väärä epäröidä olla epävarma, kahden vaiheilla jostakin, empiä: vastasi epäröiden, epäröimättä; epäröi vastaustaan (t. mitä vastaisi); epäröin parissa seikassa; (1. inf:n ohella varsinkin kielt. yhteyksissä:) ei epäröinyt vastata myöntävästi er. lyh. eronnut (puoliso) erehtyväinen (helposti) erehtyvä. — ereh- tyväisyys (myös erehtyvyys)
Erfurt [er-]
ergometri (: -ssa t. -ssä) lihastyön mittauslaite. — ergonomia työhön liittyvien seikkojen kehittäminen ihmiselle sopiviksi. — ergonominen vrt. ed.: ergonomisesti muotoiltu moottorisaha eri-sanasta huomattavaa: 1. Käytetään
taipumattomana attribuuttina (e. koko, e. suunnilla) mutta ei nykykielessä juuri predikatiivina (»jos asuinpaikka on e. [miel. toinen, muu] kuin edellisenä vuonna»). 2; Kirjoitetaan yhteen sitä seuraavan -/«^-loppuisen adjektiivin kanssa, erikseen muista adjektiiveista: eri/-ikäinen, -kokoinen, -näköinen,
-suuruinen jne.; e. suuret (tavallisemmin erisuuruiset) painot, e. pitkät janat erikoinen 1. epätavallinen, omituinen, poikkeuksellinen, huomiota herättävä: olipas e. väite; ei kuulu mitään erikoista t. (ark.) erikoisempaa. 2. = erityinen 1: ilmoitusta varten on erikoiset lomakkeet; ansaitsee erikoista huomiota. 3. luonteenomainen, ominainen: hänelle e. puhetapa. Näistä 3. merkitys on väistyvä ja 2. merkityksessä käytetään nyk. mieluummin sanaa erityinen. — erikois- yhdyssanojen alkuosana liittyy tav. eri- koinen-sanan 2. merkitykseen: eri¬
kois/ala, -kuljetus, -käsittely, -menetelmä, -tarjous, -valmisteinen jne.; erikois /koulutettu Erikoiskoulutuksen saanut’, -käsitelty. Nyk. sen sijasta yhä useammin erityis-, toisinaan erillis- (ks. tätä). — erikoistua 1. valmistautua t. omistautua jollekin erityis¬
alalle: e. sisätautilääkäriksi; kalaruokiin erikoistunut ravintola. 2. vanh. eriytyä
erikseen: vieraanvoittoisesti »se on asia e., kysymys e.» [par. eri asia, kysymys].
— 	erilainen. — erilaistua tulla erilaiseksi; terminä usein miel. eriytyä. — erillis- yhdyssanojen alkuosana: esim. (ikielen) erilliskehitys 'kehitys muista erillisenä kielenä’, erillislaitteet Stereolaitteiston osat erikseen myytyinä’, erillis- rauha ’ kahden maan rauhanteko monien maiden sodassa’, (puolisoiden) erillisve- rotus (kuitenkin miel. verottaa erikseen kuin »erillisverottaa»). — erilähtöinen eri alkuperää oleva: väestön erilähtöiset
ainekset
erinomainen mainio, oivallinen: e. asunto; erinomaista keittoa; erinomaisen [ = erittäin] sopiva. Sanaa käytetään kehu- vasti; ei siksi »erinomaisen [par. erittäin] vaikea, kurja» erinäinen tav. vain monikossa. 1. eräs, tietty (usein ironisesti): erinäisissä tapauksissa; erinäisten piirien väitteet. 2. ark. moni, usea, lukematon: on siinä tippunut erinäisiä hikipisaroita eripainos kausijulkaisun tms. kirjoitus erilliseksi vihkoksi painettuna; vrt. ylipainos
eriskummainen (myös eriskummallinen) eriste eristävä aine t. kappale: lasivillaa käytetään lämmön- ja ääneneristeenä; pani korkinpalan eristeeksi. — eristeinen
1. 	eristyksissä oleva, erillinen, syrjäinen: saaren e. sijainti. 2. yhdyssanoissa (vrt. eriste): kumi-, posliini/eristeinen. —
eristetty miel. toisin, jos ei ole kyseessä tahallinen eristäminen: »tulvan takia eristetyt [par. eristyneet] alueet»; »joutui eristetyksi» [par. eristyksiin]; »syrjäkylien eristetyt [par. eristeiset] olot». — eristin sähköjohtoa kannattava t. tukeva eristysaineinen valmiste: sähköpylväiden posliinieristimet. — eristyä joutua eristyksiin: eristyi maanpaossa sukulaisistaan. — eristäytyä eristää itsensä: Albania on eristäytynyt muista maista. Ei: »kaivosturmassa eristäytyneet [par. eristyneet, eristyksiin jääneet] miehet» eritelmä erittelevä luettelo: e. kustannuksista
eritoten etenkin, varsinkin, nimenomaan: Länsi-Suomessa, e. rannikolla Eritrea
erittely 1. eritteleminen: taitavaa syiden ja seurausten erittelyä. 2. = eritelmä
1. erittäin erä kerrallaan
2. erittäin 1. adj:n t. adv:n tehosteena: e. hyvä, tärkeä; e. hyvin. 2. vanh. erityisesti, erittäinkin: e. on huomattava,


137
esiintyä
että - -
erittäinkin hiukan vanh. varsinkin, erityisesti: ratamoa kasvaa e. pihamailla erityinen 1. vartavastinen, vasituinen, nimenomainen, spesiaalinen: sinne pääsee vain erityisellä luvalla; työ vaatii erityistä tarkkuutta. 2. melko harv. = erikoinen 3. — erityis- yhdyssanojen alkuosana: erityis/kysymys, -ohje, -ope¬
tus, -tapaus (tällaiset vakaavat nyk. alaa er/A:o/s-alkuisilta) eritä (: eriän, erisin, erinnyt): tavallisempi syn. erota 1, 3. Vakiintunut sanonta: esittää eriävä mielipide (esim. kokouksessa)
Erivan = Jerevan
eriyttää kehittää eri muotoon (muotoihin) t. tehtävään (tehtäviin), differentioida: eriytetty opetus. — eriytyä kehittyä eri muotoon (muotoihin) tai tehtävään (tehtäviin), differentioitua: kylmäfysiikka on eriytynyt omaksi tutkimusalakseen; murteista eriytynyt yleiskieli; kudosten eriytyminen yksilönkehityksessä. — eriö harv. sivuhuone, kabinetti erkaantua = erota 1. — erkanee (ei konsonanttivartaloisia muotoja) = erota 1 erkkeri seinän tornimainen ikkunallinen ulkonema
ero: erona johonkin (nähden) on, että  . — eroanomus: nykyään tav. erohakemus, eronpyyntö. — eroavuus (vanh. myös eroavaisuus): yleensä korvattavissa lyhemmällä synonyymillään ero eroosio juoksevan veden kulutustyö eroottinen rakkauselämää koskeva, rakkaus-; sukupuolinen. — erotiikka rakkauselämä Eroraharahasto
erota (: eroan, erosin, eronnut) 1. mennä (tahattomasti t. tahallaan) erilleen, erkaantua: rungosta eroavat haarat; erosivat omille teilleen. 2. katkaista välinsä johonkin, sanoutua irti jostakin: erosi virasta, puolueesta; eronnut miehestään. 3. olla erilainen, poiketa jostakin: eroaa edukseen muista. — erottaa. — erottautua mennä tahallaan erilleen j irrottautua: erottautui kilpailijoista loppusuoralla. — erottua 1. mennä tahattomasti erilleen (subjektina tav. ainesa- na): kuona erottuu metallista. 2. olla havaittavissa erillään muusta, erilaiseksi kuin muu: hänen äänensä erottui selvästi; viinilajit eivät helposti erotu toisistaan. — erotus: »vuorot ovat miltei
entiset, sillä erotuksella että » [par.
erona t. eroa se, että ]
ersä mordvalaisten toinen pääheimo; sen kieli ersämordva Erzgebirge [erts-]
erämaa 1. Suomen oloissa t. niitä muistuttavissa: (metsäinen) takamaa, salo, korpi (varhemmin erityisesti riista- t. kaskimaana). 2. (trooppisen t. subtrooppisen alueen) hiekka- t. kiviaavik- ko; terminä par. autiomaa eräpäivä erääntymispäivä eräs 1. jostakin, jonka puhuja t. kirjoittaja tietää mutta jättää (toistaiseksi) tarkentamatta: eräänä päivänä; eräs
hyvä tuttavani sanoi, että ; muku-
lakuukunen on eräs meillä harvinainen sienilaji. 2. (monikollisena) muutama: eräitä vuosia sitten. 3. hylättävää käyttöä: yksi (monista), joka ei jää kuulijalle t. lukijalle tuntemattomaksi. »Raahe on eräs idyllisimmistä kaupungeistamme» [par. on idyllisimpiä kaupunkejamme?]; »kokeilun eräänä [par. yhtenä] tavoitteena on tutkia eri menetelmien sopivuutta»; »eräänä johtavana ajatuksena [par. yhtenä johtavana ajatuksena t. johtavia ajatuksia] kunnallishallinnossa on julkisuusperiaate»; »eräs hankala pulma [par. hankala pulma] on työntekijäin sijoittaminen» erääntyä (harvoin eräytyä) esanssi makua t. hajua antava uutos t. liuos
escudo [-ku-] Portugalin ja Chilen rahayksikkö
esi- verbien alkuosana tav. varsinkin tekniikan ym. erityisalojen kielessä: esi/jännittää (esijännitetty betoni), -kuivata, -käsitellä, -pestä, -sorvata, -työstää jne. Tavallisimpia näistä käytetään yleiskielessäkin (rinnalla sanaliitto: jännittää ennalta jne.). Tyyppiä ei pitäisi tarpeettomasti laajentaa; yleiskieleen luontuvat huonosti mm. »esitäytetty [par. alustavasti t. ennalta täytetty] lomake», »esitäytetyt [po. valmiiksi merkityt] tiedot», »työ on jo esitarkastettu» [par. ollut esitarkastuksessa]. — esihistoriallinen: syn. historiantakainen. — esiin joskus luontevammin toisin: »tuotteessa tuli e. [par. tuli ilmi, ilmeni] valmistusvikoja»; »kirjoittaja tuo e. [par. esittää, mainitsee] seuraavat näkökohdat» »esiintullut» miel. toisin: »esiintulleesta [par. sattuneesta] syystä» esiintyä 1. näyttäytyä, käyttäytyä; esittää jotakin osaa julkisesti: e. uusissa vaatteissa; osaa e. varmasti; esiintyi edukseen; e. puhujana. 2. olla (olemassa): näissä järvissä ei esiinny taimenta; rikki esiintyy luonnossa sekä pelkkänä että yhdisteiden osana. Usein miel. toisin: »malmissa ei esiintynyt [par. ollut] kuparia»; »kissa esiintyy [par. kissaa pidetään] usein lemmikkieläimenä». 3. ilmetä, sat-


esik.
138
tua: kouluissa esiintyneet järjestyshäi- riöt. Luontevammin toisin: »tuonti-
luvuissa on esiintynyt nousua» [par. tuontiluvut ovat nousseet]; »vanhoissa rakennuksissa voi esiintyä perustan vajoamista» [par. voi perusta vajota] esik. lyh. esikunta
esikoulu varsinaista koulua edeltävä (6- vuotiaiden) koulu. — esikouluikä 1. vrt. ed.: lapset ovat jo esikouluiässä. 2. miel. toisin: »kielen oppiminen esikouluiässä» [par. ennen kouluikää, jos ei tarkoiteta juuri esikoulun aikaa]. — esikouluikäinen 1. vrt. ed. 1: lukuharjoituksia esikouluikäisille. 2. par. kouluikää (t. kouluikäistä) nuorempi esille joskus luontevammin toisin: »lausunnosta käy esille » [par. käy ilmi, iIme¬
nee]; »julkisuudessa esille tuotu [par. esitetty] väite»; »halusi tuoda esille [par. ilmaista] yleisen käsityksen» esim. lyh. esimerkiksi; esimerkki, esimerkkejä
esine 1. tavara, kapine: vanhoja hopeaesineitä. 2. vanh. kohde: joutui julkisen huomion esineeksi. — esineistyä (myös esineellistyä) muuttua esineelliseksi, konkreettistua. — esineistää (myös esineellistää) tehdä esineelliseksi, konkreettistaa: kaipuu runoilijan esineistämänä esite esittelylehtinen esitelmöijä (myös esitelmöitsijä) esittely mm. valmistellun asian selostamisesta päättävän elimen t. henkilön ratkaistavaksi: toimistopäällikkö N:n esittelystä (t. esittelyn perusteella) johtokunta
päätti .Vrt. esitys. — esittelylista =
esityslista. — esitys mm. ehdotus: maist. N:n esityksestä (t. esityksen perusteella) kokous päätti . Vrt. esittely. — esi¬
tyslista luettelo kokouksessa käsiteltävistä asioista, esittelylista, asialista eskaaderi useasta aluksesta t. laivueesta koostuva laivaston t. ilmavoimien yksikkö
eskad|roona ratsuväen perusyksikkö eskaloida laajentaa t. kiihdyttää asteittain:
e. 	sotatoimia eskapismi todellisuudenpako. — eskapisti- nen todellisuuspakoinen: eskapistisjta kirjoittelua Eskilstuna [-Q-]
ESP lyh. Espanjan peseta(a) (kansainvälisen maksuliikkeen, ei tavallisen tekstin lyhenne) espanja (kieli)
Espanja (maa)
espanjan kieli. — espanjankielinen. — espanjankärpänen eräs kovakuoriainen.
— 	espanjantauti 1918—20 raivonnut influenssa. — espanjan vihreä eräs väriaine
esperantisti esperanton harrastaja. — esperanto eräs kansainvälinen apukieli esplanadi katujen välinen kävelypuisto Espoo: -ssa
es|presso höyrynpaineella valmistettu väkevä kahvi
essee joustavatyylinen (yleistajuinen) tutkielma. — esseisti esseekirjailija. — es- seistiikka esseekirjallisuus Essen
essiivi kiel. eräs sijamuoto (esim. nuorena) »establishment» [istä' bliSmant]: par.
(vallitseva) järjestelmä esteellinen (myös esteinen) (varsinkin jääviyden takia) estynyt esteetikko estetiikan tutkija. — esteetti kaunosielu. — esteettinen estetiikkaa koskeva; taiteellinen, kaunis. — estetiikka taiteellisten arvojen tutkimus. — estetismi yksipuolisesti esteettinen katsomus. — estetisoida harrastaa yksipuolisesti esteettisiä seikkoja estetty par. toisin, jos ei ole puhe tietoisesta estämisestä: »estettynä [po. estyneenä] saapumasta lähetän tervehdykseni juhlaan» est|radi esityslava
estyä: estyi tulemasta; esimiehen estyessä johtaa puhetta varaesimies (luontevampi sanonta kuin »esimiehen ollessa estynyt»; käsittää sekä jääviyden että muut esteet); estymisestä pyydetään ilmoittamaan (kutsukortissa; luontevampaa kuin »esteen sattuessa pyydetään ilmoittamaan») et. lyh. etelä-, eteläinen etappi (sotilaiden) levähdyspaikka; välitavoite
eteen vieraanvoittoisessa käytössä: »asian
e. 	[par. hyväksi] ei ole tehty mitään»; »uhrasi hankkeen e. [par. hankkeeseen] suuria summia». — eteenpäin eteerinen 1. aineeton: e. tunnelma. 2. haihtuva: eteeriset öljyt etel. lyh. eteläinen etelimpänä kauimpana etelässä etelä- Etelä-alkuisten alueennimien johdoksissa: etelä/eurooppalainen, -suomalainen jne.
Etelä- alueennimissä: Etelä-/Amerikka,
-Espoo, -Eurooppa, -Pohjanmaa, -Suomi jne.
Etelä-Af rikka 1. Afrikan eteläosa(t) (selvyyden vaatiessa voi sanoa mieluummin näin kuin »eteläinen Afrikka»). 2. Etelä- Afrikan tasavalta eteläinen: e. ilmasto; niemen eteläisessä kärjessä. Miel. toisin: »e. Savo» [par. Etelä-Savo]; »eteläisellä Atlantilla» [par. Atlantin eteläosissa]
Eteläinen jäämeri
Etelä-Jemen (vir. nimi Jemenin kansande-


139
etä-
mokraattinen tasavalta)
Etelä-Karpaatit (myös Transilvanian Alpit) Etelä-Kiinan meri
Etelä-Korea (vir. nimi Korean tasavalta) etelämaalainen subst.: vilkkaita etelä-
maalaisia. — etelämaat. — etelämainen
adj.: e. temperamentti; e tela maisia turisteja
Etelämanner: Etelämantere(e)lla (myös
Antarktis)
etelämmäksi (myös etelämmäs, etelämmä).
— 	etelämpänä kauempana etelässä, ete- lämmässä. — etelänapa. — eteläntuote: syn. vanh. siirtomaantavara Etelä-Vietnam (vir. nimi Vietnamin tasavalta)
etemmäksi, etempänä: nyk. yleiskielessä tav. edemmäksi, edempänä etiikka siveysoppi
etiketti 1. nimilappu, tehtaanmerkki. 2. seuraelämän käyttäytymissäännöt: noudattaa etikettiä. — etiketöidä varustaa nimilapulla
etinen harv. edessä oleva: niemen e. saari etiologia oppi tautien syistä. — etiologinen (taudin) syitä koskeva Etiopia (ent. Abessinia) etiäinen ennushahmo; ennakoiva ilmiö, enne: näki tulijasta etiäisen; lamakauden etiäisiä
ETK lyh. Eläketurvakeskus (tavallisessa tekstissä mieluimmin lyhentämättä) et.l. lyh. eteläistä leveyttä Etla (myös ETLA) lyh.s. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etna
etninen kansaa t. kansanheimoa koskeva, kansallinen. — etno|grafia (aineellinen) kansatiede. — etnologi kansanelämän tutkija, kansatieteilijä. — etnologia kansanelämän tutkimus, (aineellinen ja henkinen) kansatiede. — etnologinen kansatieteellinen Etruria
etsin (kamerassa, ei »etsijä»). — etsittää (miel. kuin »etsityttää»). — etsiä = hakea 1 (alk. lähinnä itäsuomalaisuus) et|t|ei = että ei. — et|t|eikö ihmettelevässä kysymyksessä: etteikö hän tiedä koko
asiasta? ( = ettäkö hän ei tiedä ?).
Tarpeetonta käyttöä: »tuskin on syytä epäillä, etteikö hän tietäisi» [yksinkertaisemmin: tuskin on syytä luulla, ettei hän tiedä]; »ei voida väittää, etteikö [par. ettei] hän olisi osaksi oikeassa»; »kuka takaa, etteikö [par. ettei] joku voisi sinnekin eksyä»; »en halua kieltää, etteikö joskus olisi [par. että joskus on] menetelty virheellisesti». — että-sanasta huomattavaa: 1. Tarkoitusta ilmaisevissa sivulauseissa (näytän, että ymmärtäisit)
tämä sana on tavallinen puhekielessä ja esim. Raamatun kielessä; asiatyylisessä kirjakielessä nyk. tav. jotta. 2. Epäsuoran kysymyslauseen edellä ei että-sanaa käytetä: »kysyin, että onko [po. kysyin, onko] hän tullut», »ei tiedetty, että mistä [po. ei tiedetty, mistä] vika johtuu» Etu-Aasia
»etuajo-oikeus»: viralliseen kieleen päässyt huono muodoste (parempi olisi ensin- ajo-oikeus)
»etuajo-oikeutettu» (tie, risteys): par.
etusijainen (tie), etusijaisen tien (risteys) Etu-Intia
etuisuus etup. vanh. etu, etuus etukäteen ennalta, ennakolta: oli e. selvää, että — —
»etukäteis-» yhdyssanojen alkuosana (»etukäteis/arvio», »-lupa», »-maksu», »-sopimus» jne.): sujuvammin ennakko- (ennakkoarvio jne.). Toisinaan koko alkuosa tarpeeton: »etukäteis/ennustus», »-suunnitelma», »-valmistelut», par. ennustus, suunnitelma, valmistelut etumainen (miel. kuin »etummainen») eniten (kahdesta: enemmän) edessä oleva: etumaiset katsojat; e. saari peittää näkyvistä takimmaisen [ = taemman] »etumaksu»: par. ennakko(maksu) »etuoikeutettu»: par. etusijainen »etuosto»: par. lunastus »etuosto-oikeus»: viralliseen kieleen
päässyt epälooginen muodoste, jonka sijasta parempia olisivat ensinosto-oikeus ja lunastusoikeus etup. lyh. etupäässä
etusija: panna, asettaa etusijaan t. etusijalle. — etusijainen etusijalla oleva, etuoikeuden saanut, etuoikeudellinen: e. hakija; etusijaiset osakkeet; e. [= »etuajo- oikeutettu»] tie. — etusijaistaa asettaa etusijaan: komitean etusijaistama vaihtoehto
etuus 1. oikeus johonkin, oikeus tehdä t. saada jotakin (syn. etu): kalavesiä koskeva etuus; sairausvakuutuslain mukaiset etuudet. 2. vanh. etuoikeus. 3. vanh. etu: tämän järjestelmän etuutena on — — etydi soittotekniikkaa kehittämään tarkoitettu sävellys Etyk (myös ETYK) lyh.s. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi (luontevampi kuin tämä lyhennesana on joukkoviestimissä käytetty turvakokous) etymologi etymologian tutkija. — etymologia sanojen alkuperän tutkimus; sanan alkuperä, sananselitys. — etymologioida selvittää sanan alkuperä etyyli kem.
etä- (yhdyssanoissa) etäinen, kauko-: etä/- käsittely, -opetus, -opiskelu, -pesäke,


etäisyys
140
-pääte, -sukukieli, -tavoite, -vaikutus. Kansanomainen (itäsuomalainen) alkulii- te, suotavampi kuin rinnalla esiintyvä oppitekoinen »etäis-». — etäisyys: rinnalla on eräissä tapauksissa kevyempiä ilmaisukeinoja, esim. kilometrin päässä (ei välttämättä »kilometrin etäisyydellä»), ampua lyhyeltä matkalta t. läheltä (ei »lyhyeltä etäisyydeltä»). — etäyttää (myös etäännyttää) saattaa etääntymään, loitontaa: katsomuserot etäyttivät hänet ystävistään. — etäytyä: tavallisemmin etääntyä. — etäällä (alk. itäsuomalaisessa kielenkäytössä) kaukana, loitolla.
— 	etäämmäksi (myös etäämmäs, etääm- mä) kauemmaksi, loitommaksi. — etääntyä (harvemmin etäytyä) loitontua Euboia
eufemismi (kaunisteleva) kiertoilmaus. — eufemistinen kaunisteleva (ilmauksesta) Eufrat
euklidinen Eukleideen opin mukainen
Eura: -ssa
Eur|aasia
Euratom (myös EURATOM) lyh.s. Euroopan ydinenergiayhteisö (engl. European Atomic Energy Community) euro- yhdyssanoissa: eurodollari ’Euroo- pan-luotoissa käytettävä määräkurssinen dollari’, eurokommunismi kommunismin länsieurooppalaisista muodoista, euro- ohjus ‘Euroopassa käytettäväksi ajateltu keskimatkan ohjus’, eurosekki 'erityinen Euroopassa ja Välimeren rantavaltioissa pätevä sekki’
Eurooppa
eutanasia armokuolema, -murha
ev. lyh. eversti
eV lyh. elektronivoltti(a)
Eva (myös EVA) lyh.s. Elinkeinoelämän valtuuskunta evakko (sota)siirtolainen (talvi- ja jatkosodan oloista). — evakuoida siirtää uhanalaisen alueen väestö turvaan evaluoida arvioida
evankelinen evankeliumin mukainen. — evankelis-luterilainen. — evankelista
evankeliumin kirjoittaja t. julistaja. — evankeliumi sanoma Jeesuksesta; kukin Uuden testamentin neljästä ensimmäisestä kirjasta
evidenssi ilmeisyys; todistusaineisto. — evidentti ilmeinen, varma ev.ltn. (myös ev.luutn., evl.) lyh. everstiluutnantti ev.-lut. lyh. evankelis-luterilainen Evo (Lammilla): -lla
evolutionismi kehitysoppi. — evoluutio
kehitys
evp. lyh. erossa vakinaisesta palveluksesta: majuri evp. J. Hänninen
evätä (: epään, epäsin, evännyt, ei »evään», »eväsin») hylätä, kieltää, kiistää: e. hakemus; epäsi tiedon todenperäisyyden ex- puhek. entinen: ex-/kuningas, -johtaja exlibris kirjanomistajan merkki ex tempore: puhua ex tempore Valmistelematta’
F
1. f [äf t. äffä, vartalo äffä-] aakkoston 6. kirjain
2. f lyh. femto- (esim. fm ’femtometri[ä]’) F lyh. 1. faradi(a). 2. Fahrenheit(ia): 7°F
(= seitsemän astetta Fahrenheitia, seitsemän fahrenheitastetta) faagi = bakteriofagi faarao = farao
factoring [fak-, engl. fäktarig] luototus maksusaatavia vastaan fagotti eräs puupuhallin fair play [fea plei] reilu peli fajanssi läpikuultamaton puoliposliini FaK lyh. farmasian kandidaatti (luettelo- tekstissä; normaalisti sen sijaan farm. kand.)
fakiiri itsensäkiduttaja; taikuri »fakki»: par. (erity is)ala, ammatti fakkiutua puhek. piintyä omaan alaansa: fakkiutunut tutkija faksimile näköispainos »fakta»: par. tosiasia, tosio faktinen todellinen
fak(ti)tiivinen kiel. teettämistä merkitsevä faktori 1. tekijä, vaikuttaja. 2. kirjapainon t. latomon tekninen johtaja faktuura lasku (tukuittain) myydyistä tavaroista
FaL lyh. farmasian lisensiaatti (luettelo- tekstissä; normaalisti sen sijasta farm. lis.)
falangi eräs vanhan ajan taisteluyksikkö;
(kuv.) (taistelu)järjestö Falklandinsaaret [falklan-, engl. föklän-] falsetti ohut puhe-1. lauluääni, jänneääni falsifioida todistaa vääräksi, kumota »falssi»: par. taive (esim. kartongissa), huullos (metallilevyssä), kynte (puurakenteessa)
FaM lyh. farmasian maisteri (luetteloteks- tissä; normaalisti sen sijaan farm. maist.) familiaari (myös familiaarinen) tuttavallinen
fan [fan t. fän] ark. intoilija, »hullu»: Rosberg-f an, rokki-fan fanaatikko kiihkoilija. — fanaattinen kiihkomielinen. — fanatismi fanaattisuus, kiihkomielisyys fanfaari juhlatoitotus


141
filmi
fantasia mielikuvitus; kuvitelma. — fan- tasti (myös fantastikkö) haaveilija. — fantastinen mielikuvituksellinen, uskomaton; (puhek.) suurenmoinen FAO lyh. YK:n elintarvike- ja maatalous- järjestö (eng. Food and Agriculture Organization of the United Nations) faradi sähkönvarauskyvyn yksikkö farao (myös faarao) muinais-Egyptin hallitsija
farisealainen fariseuksille ominainen; tekopyhä, ulkokultainen. — fariseus 1. erään Jeesuksen aikaisen juutalaispuolueen jäsen. 2. kuv. tekopyhä ihminen farkut mon. ark. farmarihousut farm. lyh. farmasian: farm. kand., tri farmakologia lääkeaineoppi. — farmakopea virallinen lääkeluettelo ja -ohjeisto farmari 1. farmin viljelijä. 2. mon. puhek. eräänlaiset lujat tikkisaumaiset housut, farmarihousut farmas. lyh. farmaseutti farmaseutintutkinto. — farmaseutti apteekkialalla tietyn yliopistotutkinnon suorittanut henkilö. — farmasia lääkkeen- valmistusoppi; apteekkiala farmi 1. maatila (anglosaksisissa maissa).
2. turkiseläin-1. siipikarjatarha farssi vallaton huvinäytelmä, ilveily fasadi julkisivu
fasismi Italiassa 1920-luvulla syntynyt kan- sallis-sosiaalinen totalitaristinen kumous- liike; myös muista samantapaisista liikkeistä. — fasisti fasismin kannattaja. — fasistinen fasismin mukainen FaT lyh. farmasian tohtori (luettelotekstin lyhenne; normaalisti sen sijaan farm. tri) fataali (myös fataalinen) kohtalokas. — fatalismi kohtalousko. — fatalisti kohta- loonuskoja fauna eläimistö, eläinlajisto FBI lyh. Yhdysvaltain rikostutkimuslaitos (engl. Federal Bureau of Investigation) federaatio liitto; liittovaltio. — federatiivinen liittovaltainen, liitto- »FEEDBACK» [fidbäk]: par. palaute feeniks-lintu eräs tarulintu feminiini 1. kiel. naispuolinen suku; siihen kuuluva sana. 2. leik. nainen. — feminiininen 1. kiel. vrt. ed. 1: /. sana, taivutus. 2. naisellinen: feminiinisiä luonteenpiirteitä. — feminismi naisliike. — feministi feminismin kannattaja femto- Sl-järjestelmän mittayksikköjen nimissä: tuhannesbiljoonasosa (femto/met- ri, -sekunti jne.)
1. fenkoli saksankumina
2. fenkoli kem. eräs terpeenialkoholi fennica suomenkielinen, Suomessa painettu, suomalaisten kirjoittama t. Suomea koskeva kirjallisuus. — fennismi (myös
fennisismi) kiel. suomalaisuus. — fennisti suomen kielen tutkija. — fennistiikka suomen kielen tutkimus. — fennistinen suomen kielelle ominainen:/. sanonta. — fennofiili (: fennofUlilla) Suomen ja suomalaisuuden tutkija 1700-luvulla. — fennomaani suomenkiihkoinen henkilö.
— fennomania suomenkiihkoisuus Fennoskandia
fennougristi suomalais-ugrilaisten kielten (ja kansojen) tutkija. — fennougristiikka suomalais-ugrilaisten kielten (ja kansojen) tutkimus fenoli kem.
fenomenaalinen (myös fenomenaali) ilmiömäinen; ilmiöitä koskeva fenotyyppi biol. ilmiasu feodaalinen läänitys- Ferrara [-rära, ital. -rä'ra] festivaali usein mon. (taide-, urheilu)- juhlat
fetisismi taikakalujen palvonta t. käyttö.
— fetissi taikakalu
fiasko täysi epäonnistuminen, »pannukakku»
Fidfisaaret
fifty-fifty [-ti -ti] puhek. tasan figuuri kuvio, hahmo; (ihmis)kuva; sä- velkuvio; lausekuvio »fiiberi»: par. kuitu(aine) fiilinki (myös fiilis) ark. tunnelma fiksatiivi kiinnite. — fikseerata (myös fiksoida) kiinnittää, kiintää; (puhek.) päättää täsmällisesti, lyödä lukkoon fiktiivinen (myös fiktiivi) kuvitteellinen, sepitteinen. — fiktio kuvitelma f il. lyh. filosofian: f il. kand., lis., maist., tri
filant|rooppi ihmisystävä. — filantrooppinen ihmisystävällinen. — filant|ropia
ihmisystävyys, hyväntekeväisyys filatelia postimerkkeily. — filatelisti postimerkkeilijä filee (: partit. fileetä, ei »file»: partit. »filet- tä») seläke, selkäliha; kalan selkäruodo- ton halaispuolikas. — fileerata leikata kala fileiksi filharmonikko filharmonisen orkesterin jäsen. — filharmoninen: f. [= »musiikkia rakastava»] orkesteri filiaali haaraosasto; sivukonttori t. -myymälä Filippiinit
filmaattinen filmillinen, elokuvamainen. — filmata elokuvata; näytellä elokuvassa. — filmatisoida sovittaa elokuvaksi, filmin- tää. — filmi 1. kalvomainen kuvas (valo-, elokuvauksessa). 2. elokuva. 3. miel. toisin: »aivofilmi», »sydänfilmi» [par. aivo-, sydän/käyrä); »nesteen pintaan muodostuva f.» [par. kalvo]


filminnös
142
filminnös elokuvasovitus. — filmintää
sovittaa elokuvaksi filologi kielentutkija. — filologia kielen (ja kielellisten tuotteiden) tutkimus. — filologinen kielitieteellinen filosofi filosofian tutkija t. harrastaja; ajattelija. — filosofia laaja-alaisimpien ja yleisluonteisimpien kysymysten tutkimus; elämänviisaus. — filosofinen filosofian alaan kuuluva; syvämietteinen. — filosofoida mietiskellä, järkeillä »filtrata»: par. suodattaa »filtteri»: par. suodatin »filtti»: par. huopa
FIM lyh. Suomen markka(a) (kansainvälisen maksuliikkeen, ei tavallisen tekstin lyhenne)
finaali 1. sarjasävellyksen loppuosa, pää- täntö; oopperanäytöksen loppukohtaus. 2. loppuerä, -kilpailu. 3. kuv. loppu, päätös: työ alkaa olla finaalissa. — finaalinen kiel. tarkoitusta ilmaiseva: f. konjunktio »jotta». — finalismi oppi ilmiöiden tarkoitushakuisuudesta, teleologia.
— 	finalisti 1. loppuerään päässyt kilpailija. 2. finalismin kannattaja. — finalistinen finalismin mukainen, teleologinen finansioida rahoittaa. — finanssit mon. 1. julkisyhteisön talous. 2. puhek. yleisemmin: raha-asiat finessi hieno vivahde, hienous finiittinen kiel. persoonamuotoinen »Finnmark»: par. Ruija Firenze [-tse] firma toiminimi, liike Firth of Clyde [föfc av klaid] = Clyden- vuono
Firth of Forth [föj> av föM = Forthinvuono fissio atomiytimen halkeaminen fisteli lääk. avanne
Fiume [fiume, ital. fjume] (ital.) = Rijeka (serbokr.)
FK lyh. filosofian kandidaatti (luettelo- tekstissä; normaalisti sen sijaan fil. kand.) fl lyh. floriini(a)
FL lyh. filosofian lisensiaatti (luetteloteks- tissä; normaalisti sen sijaan fil. lis.) flaami Pohjois-Belgiassa ja Ranskan Flanderissa asuvan germaanisen väestön jäsen; saman väestön kieli. — flaamilainen adj. vrt. ed.: Belgian f. väestö flambeerata liekittää Flanderi (ransk. Flandre) flegmaatikko flegmaattinen ihminen. — flegmaattinen hidasluonteinen, tarmoton flipperi sähköfortuna floksi leimukukka
floora 1. kasvisto, kasvilajisto. 2. kasvio floretti kevyt pistomiekka fluorata = fluoroida. — fluoresoida hohtaa fluoriloistetta. — fluori kem. — fluo¬
roida (myös fluorata) tehdä vesi fluoripi- toiseksi
flyygeli pianosoitin, jonka kielet ovat vaakasuorassa »fläppitaulu»: par. lehtiötaulu FM lyh. 1. frekvenssimodulointi. 2. filosofian maisteri (luettelotekstin lyhenne; normaalisti sen sijaan fil. maist.) fob lyh. vapaasti laivassa (engl. free on board) fobia kammo Foinikia
foksi puhek. fokstrotti foks|terrieri kettuterrieri foks|trotti eräs seuratanssi folio 1. puoliarkin koko. 2. ohut muovi-1. metallikalvo. — folioida päällystää foliolla
folk|lore [-lo- t. -lö-] kansanrunous, kansanperinne. — folkloristi folkloren tutkija. — folkloristiikka folkloren tutkimus folkmusiikki kansanlaulua muistuttava laulumusiikki
fondue [fondy, ransk. fody'] = seur. — fondyy (myös fondue) kuuma juusto- t. rasvasula, johon kastetaan leipä- t. lihapaloja
foneemi kiel. äänne (kielen pienimpänä merkityseroa kannattavana yksikkönä).
— foneeminen (myös fonemaattinen) kiel. foneemeihin perustuva: f. oikeinkirjoitus
foneetikko fonetiikan tutkija. — foneettinen äänteellinen, äänne-; fonetiikkaa koskeva. — fonetiikka äänteiden ja ääntämisen tutkimus »foni»: par .fooni
fonologia (funktionaalinen) äänneoppi Foochow: nyk. kirjoitustapa Fuzhou fooni 1. eräs äänen voimakkuuden yksikkö. 2. kiel. foneemin toteuma, äänne foorumi 1. oikeuspaikka. 2. tapahtumapaikka, näyttämö: on esiintynyt monella foorumilla force majeure [fors maiö'r] ylivoimainen este
formaalinen (myös formaali) muodollinen.
— formaalistaa (myös formalisoida) tehdä muodolliseksi, esittää muodollisesti
formaatti (painatteen, paperin) koko formaldehydi (: -ssä t. -ssa) kem. — formaliini kem.
formalismi muodollisuus, kaavamaisuus.
— formalisoida = formaalistaa. — formalistinen (turhan) muodollinen. — for- maliteetti muodollisuus
Formosa [-mö-]: -ssa = nyk. Taiwan formula 1. kaava. 2. yksipaikkainen avoin kilpa-auto. — formuloida muotoilla (sanamuoto)
Forssa: -ssa


143
fääri
forte mus. voimakkaasti Forthinvuono [fOj>in-] (myös Firth of Forth)
fortissimo [-ti'-] mus. erittäin voimakkaasti fortuna [-u- t. -u-] 1. onni; onnetar. 2.
eräs seurapeli fosforesoida hohtaa fosforiloistetta: fosfo- resoivat [ = itseloistavat] viisarit. — fosfori kem. — fosforoida päällystää fosforilla, tehdä fosforipitoiseksi fossiili muinaiseliön jäännös t. jälki fotokopio valokopio. — fotomontaasi usean valokuvan osista koostettu kuva.
— 	fotoni valo-, säteilyhiukkanen. — fotosynteesi yhteytys valoenergian avulla fr lyh. frangi(a)
fraasi lauseparsi, (kiinteämuotoinen) sanonta; korulause. — fraasisto lause- parsisto. — fraasiutua muuttua fraasiksi: fraasiutuneita sanontoja fragmentaarinen katkelmainen. — fragmentti katkelma, palanen frakki miesten hännystakillinen juhlapuku fraktio = jae 2
fraktuura pysty goottilainen kirjainlaji frankeerata varustaa postimerkillä t. posti- maksuleimalla, (posti)merkittää Frankfurt am Main
franseesi eräs monivuoroinen seuratanssi fransiskaani erään kerjäläismunkiston jäsen, harmaa veli Frans Joosefin maa fraseologia fraasisto
freelance [friläns] (myös freelancer) vapaa toimittaja t. taiteilija, »itsellinen» freesia runokki fregatti eräs purjealustyyppi frekvenssi (esiintymis-, värähdys)taajuus; (luku)määrä. — frekventatiivinen kiel. toistuvaa tekemistä ilmaiseva fresko tuoreeseen kalkkilaastipintaan tehty maalaus
FRF lyh. Ranskan frangi(a) (kansainvälisen maksuliikkeen, ei tavallisen tekstin lyhenne)
frigidi sukupuolisesti kylmä. — frigidiys (myös frigiditeetti) naisen sukupuolinen kylmyys Friiseinsaaret
1. friisi (koristeltu) kapea vaakasuora jä- sennyspinta seinän yläosassa
2. friisi 1. Pohjanmeren kaakkoisrannikol- la asuvan germaanikansan jäsen; saman kansan kieli. 2. eräs nukkapintainen villakangas
frikadelli pieni keitetty liha- t. kalapyö- rykkä frikassee viilokki frikatiivi fon. hankausäänne Fri|sches Haff [-Ses] (saks.) = Zalew Wis- lany (puol.)
fruktoosi hedelmäsokeri frust|raatio turhauma. — frustjroida turhauttaa. — frustjroitua turhautua Fryygia
fryygialainen adj. ja subst. — fryyginen:
f. 	sävellaji ft. lyh. Englannin jalka(a) (engl. foot)
FT lyh. filosofian tohtori (luettelotekstin lyhenne; normaalisti sen sijaan f il. tri) Fudäi (myös Fudtijama, Fudzisan)
Fujian [futsian] (aiempi kirjoitustapa Fukieri)
fundamentaalinen perusluonteinen. — fundamentalismi oppi, joka perustaa kaiken Raamatun ilmoitukseen ja kirjaimelliseen tulkintaan
funkis puhek. funktionalismi: funkistyylinen talo
funktio 1. toiminta, tehtävä. 2. mat. suure, jonka muuttuminen riippuu toisen suureen muuttumisesta. — funktionaalinen toiminnallinen. — funktionalismi tarkoituksenmukaisuutta korostava tyyli- t. oppisuunta. — funktionalisti funktionalismin kannattaja furioso [-ö'zo] mus. raivokkaasti FutSou: nyk. kirjoitustapa Fuzhou futurismi eräs sovinnaisuuksista piittaamaton kirjallisuus- ja taidesuunta. — futurologia tulevaisuuden tutkimus. — futuuri kiel. tulevan ajan aikaluokka fuuga sävellys, jonka aihe t. aiheet kertautuvat eri äänissä fuusio 1. (yhteen) sulautuminen (varsinkin liikealalla). 2. fys. yhtymisreaktio. — fuusioida sulauttaa. — fuusioitua sulautua: yritys fuusioitui toiseen Fuzhou [futSou] (aiempia kirjoitustapoja Foochow, FutSou) fylogeneesi (: -ssa t. -ssä; myös fylogenia) biol. suvun-, lajinkehitys. — fylogeneet- tinen biol. fylogeneesiin kuuluva Fyn [fyn]: -issä
fysiikka 1. elottoman luonnon voimia tutkiva tiede. 2. ruumiinrakenne, -kunto: hänellä on hyvä f. — fysikaalinen fysiikan alaan kuuluva fysiologi fysiologian tutkija. — fysiologia elintoimintoja tutkiva tiede. — fysiologinen fysiologian alaan kuuluva fysionomia (myös fysio\gnomia) ulkonäkö, kasvonpiirteet, (pysyvä) ilme. — fysioterapia fysikaalinen hoito fyysikko fysiikan tutkija. — fyysinen 1. luontoon kuuluva, aineellinen: /. ilmiö; kappaleen fyysiset ominaisuudet. 2. ruumiillinen: f. vetovoima; tuntea fyysistä vastenmielisyyttä Färsaaret [fär-] fääri färsaarelaisten kieli


g
144
G
g lyh. gramma(a)
G lyh. giga- (esim. GW ’gigawatti[a], mil- jardi[a] watti[a]*) gaala 1. täysi juhla-asu. 2. suuri iltajuhla gaeli [ge-] Skotlannin keltti; näiden kieli gal lyh. gallona(a) galaksi linnunrata(järjestelmä) galaliitti kaseiinista valmistettu tekoaine, sarvis Galäpagossaaret
Galicia [-siä, esp. gali'l>ia] maakunta Espanjassa Galilea
Galitsia maakunta Puolassa ja Neuvostoliitossa
galleria 1. taidekokoelma, taidehalli. 2. rakennuksen sivussa oleva pylväskäytävä; rakennusten välinen käytävä Gallia
gallialainen adj. ja subst. muinaisen Gallian asukkaista; myös ranskalaisista: g. henkevyys
gallona (myös galloni) eräs anglosaksinen vetomitta
gallup otantaan perustuva mielipidetutkimus. — gallupkysely. — gallupoida varsinkin puhek. tutkia gallupilla. — gal- luptutkimus galvaaninen galvanismiin perustuva. — gal- vanismi kosketussähkö. — galvanometri (: -ssa t. -ssä) heikkojen sähkövirtojen mittauslaite Gambia Ganges
gangsteri rikollisjoukkueen jäsen; häikäilemätön roisto. — gangs|terismi gangsteri- toiminta
Gansu [k-] (aiempi kirjoitustapa Kansu) Gardajärvi (myös Lago di Garda) Garmisch-Partenkirchen [-miS -rhen] Garonne [-o'n]
gast|ronomia herkkujen harrastus. — gast|- ronominen vrt. ed.: g. nautinto; gastro- nomisesti valmistettu ruoka Gatt (myös GATT) lyh.s. kansainvälinen tullitariffi- ja kauppasopimus (engl. General Agreement on Tariffs and Trade) GBP lyh. Ison-Britannian punta(a) (kansainvälisen maksuliikkeen, ei tavallisen tekstin lyhenne)
Gdansk (saks. Danzig)
Gdynia [gdynia, puol. gdinja] geeni perintötekijä. — geenistö perintötekijät kokonaisuutena geiSa miehiä viihdyttämään koulutettu ja- panilaistyttö geisir = geysir
gelatiini (myös selatiini) liivate geminaatio kiel. konsonantin kahdentuminen. — geminaatta kiel. kaksoiskonsonantti. — geminoitua kiel. kahdentua (konsonantti) genealogi sukututkija. — genealogia sukututkimus; sukuhistoria. — genealoginen vrt. ed.: g. selvitys geneetikko perinnöllisyystieteilijä. — geneettinen 1. alkuperää koskeva: kulttuuri-ilmiöiden geneettiset yhteydet. 2. perinnöllisyyttä koskeva, perinnöllisyystie- teellinen: viljalajikkeen geneettiset ominaisuudet
generaattori mekaanista energiaa sähköksi muuttava kone. — generatiivinen (myös generatiivi) tuottava. — generativismi eräs kieliopin tutkimussuunta. — generoida tuottaa Genesaret
genetiikka perinnöllisyystiede genetiivi kiel. eräs sijamuoto (esim. talort, poja/?)
Geneve
Genevenjärvi
genever [ge- t. 2e-] hollantilainen katajan- marjaviina genotyyppi biol. perimä Genova
gentlemanni herrasmies
genuiini synnynnäinen; aito
genus biol. kiel. suku
geodeetti geodesian tutkija t. harjoittaja.
— geodeettinen geodesian alaan kuuluva.
— geodesia maapallon muotoa ja kokoa sekä niiden mittausta käsittelevä tiede. — geofysiikka maapallon ja ilmakehän fysiikka. — geofysikaalinen geofysiikan alaan kuuluva. — geofyysikko geofysiikan tutkija. — geo|grafia maantiede, -tieto. — geologi geologian tutkija. — geologia maapallon rakennetta ja kehitystä tutkiva tiede. — geologinen geologian alaan kuuluva. — geometria mit- tausoppi. — geometrinen (: geometrise/s- sa t. -ssä) mittausopillinen. — geopoliittinen geopolitiikan alaan kuuluva. — geopolitiikka maantieteellisten seikkojen vaikutusta politiikkaan tutkiva tiede
Georgia 1. osavaltio Yhdysvalloissa. 2. = nyk. Gruusia geosentrinen (: geosentrisessä) maakeski- nen: g. maailmankäsitys geriatria (myös geriatriikkä) lääk. vanhustenhoito-oppi gerillasota (myös guerillasota [ge-]) sissisota (Latinalaisessa Amerikassa) germaani 1. laajalti Keski- ja Pohjois-Eu- roopassa asuvan kansa- ja kieliryhmän jäsen. 2. varsinkin puhek. saksalainen: germaanit voittivat ottelun. — germaani¬


145
grogi
nen 1. germaaneihin t. germaaneille kuuluva: germaaniset kansat, kielet. 2. varsinkin puhek. saksalainen: g. talousmies. — germaanistua tulla germaaniseksi t. saksalaiseksi Germania roomalaisten Saksasta käyttämä nimitys
germanismi kiel. saksalaisuus. — germanis- ti germaanisten kielten t. saksan kielen tutkija. — germanistiikka germaanisten kielten t. saksan kielen tutkimus gerontologia vanhenemisen ja vanhuuden tutkimus
getto (myös ghetto) juutalaiskortteli geysir [gei-] (myös geisir) kuuma lähde (varsinkin Islannissa)
Ghana [ga-1. gä-] (ent. Kultarannikko)
ghetto [ge-] = getto
Gibraltar
Gibraltarinsalmi
giga- SI-järjestelmän mittayksikköjen nimissä: miljardi (giga/metri, -watti jne.) giganttinen jättimäinen, valtava gigolo ammattitanssittaja; naisten kustannuksella eläjä Gilbertinsaaret giljotiini mestauskone gini englantilainen katajanmarjaviina ginsengjuuri eräs lääkkeenä käytetty veh- kakasvin juuri gladiaattori ammattimiekkailija muinais- Roomassa glaseerata = kuullottaa 2 Glasgow [gläsgou t. gläsgou]: Glasgow'ssa, illat. Glasgow’hun globaalikiintiö tuontitavaran enimmäismäärä. — globaalinen (myös globaali)
1. 	kokonaisvaltainen, kokonais-: ongelman g. tarkastelu. 2. yleismaailmallinen, maailmanlaajuinen: luonnonvarojen g. ehtyminen. — globaalistua kehittyä maailmanlaajuiseksi glooria 1. sädekehä. 2. kunnia, maine: hänen glooriansa on pysynyt himmenty- mättömänä glottaali f on. = laryngaali glyseriini puhek. (terminä vanh.) = seur.
— 	glyseroli kem. eräs alkoholi glögi hehkuviini
gobeliini kudottu kuvallinen seinävaate go-go [gougou] eräs show-ohjelmien taus- tatanssi
golf eräs pallopeli. — golfkenttä. — golfrata Golfvirta
goljatti (myös koljatti) jätti, jättiläinen gon lyh. gooni(a)
gondoli 1. Venetsiassa käytettävä pitkä ja kapea melontavene. 2. ilmapallon t. -laivan kori. — gondolieeri gondolin meloja
gonggongi kumistin gonorrea tippuri
goodwill [gudvil] (jonkun t. jonkin nauttima) arvostus, myötämieli: yrityksen saama g.; Suomen g. ulkomailla gooni tasokulman yksikkö Sl-järjestel- mässä
gootti erään germaanisen muinaiskansan jäsen; saman kansan kieli. — goottilainen 1. adj. gooteille t. gootin kielelle ominainen; gotiikan mukainen: g. kirjaimisto; g. rakennustyyli. 2. subst. par. gootti Gorki (ent. Niini Novgorod) gotiikka eräs (rakennus)taidesuunta, suip- pokaarityyli Gotlanti
GP-ajot eräistä huomattavista moottori- urheilukilpailuista (ransk. Grand Prix) graafikko grafiikan harjoittaja. — graafinen 1. piirrokselleen; grafiikan alaan kuuluva: esittää kehitys graafisesti; g. taide. 2. kirjapaino- ja kuvateollisuus- alaan kuuluva: graafisen alan työntekijät »graavi»: par. kraavi gradu puhek. pro gradu -koe grafiikka piirrostaide
grafologi käsialantutkija. — grafologia käsialantutkimus grahamjauhot [grä-] tav. mon. lesemättö- mät vehnäjauhot. — grahamleipä [gra-] grammaatikko kieliopintekijä. — grammaattinen kieliopillinen gramofoni mekaaninen levynsoittolaite granaatti eräs mineraali; siitä tehty koru- kivi
Granada [-ada, esp. -ä'da] grand old man [gränd ould män] alansa vanhin ja kunnioitetuin miespuolinen edustaja, kunniavanhus »GRAPE(HEDELMÄ)»: par. greippi gratisti maisteripromootiossa käytännön järjestelyistä huolehtiva promovendi graveerata kaivertaa
gravidi raskaana oleva. — graviditeetti
raskaus
gravis vokaalin lisämerkki ' (esim. nimessä Moliere) gravitaatio veto-, painovoima gravyyri (: -ssä t. -ssa) kaiverrus, kaiverros Graz [gräts]
GRD lyh. Kreikan drakhma(a) (kansainvälisen maksuliikkeen, ei tavallisen tekstin lyhenne)
Greenwich [grinidi] greippi eräs sitrushedelmä Grenoble [grenobl, ransk. grano'bl] grillata pariloida. — grilli 1. parila (varsinkin nyk. kauppa-artikkelina). 2. pariloitujen ruokien ravintola grogi viskistä, konjakista tms. ja (sooda)- vedestä valmistettu juoma


Groningen
146
Groningen [grö-]
groteski 1. suhdaton, irvokas: groteskia huumoria. 2. tasapaksu pysty kirjaintyy- li
gruusia (kieli)
Gruusia (neuvostotasavalta, ent. Georgia) gruusialainen adj. ja subst. grynderi ark. (varsinkin keinotteleva) asun- nontuottaja grönlanti [-Ö-] grönlannineskimo (kieli) Grönlanti [-5-] (alue)
Guadeloupe [guadhTp]
Guangdong [kuarjtuij] (aiempia kirjoitustapoja Kuangtung, Kwangtung) guano merilintujen ulosteista ja kalanjäännöksistä kerrostunut sonta Guatemala
Guayana [-jana]: nyk. Guyana guerillasota [ge-] = gerillasota Guinea [gi-]
Guinea-Bissau [gi-]
Guineanlahti [gi-]
Guizhou [kuitSou] (aiempia kirjoitustapoja KueitSou, Kweichow) gulassi 1. paprikahöystö. 2. keinottelija guttaperkka eräiden trooppisten puiden maitiaisesta valmistettu aine Guyana [gujana] (ent. Guayana) gynekologi naistentautien lääkäri. — gynekologia naistentautioppi Gällivare (ruots.) = Jällivaara Gävle [jevle]
Götajoki [jö-]
Götan kanava [jö-]
Götanmaa [jö-]: -lla (ruots. Götaland) Göteborg [jötebor(i)]
Göttingen
H
h lyh. tunti(a) (Sl-järjestelmän lyhenne, jota käytetään fysiikassa ja tekniikassa; yleiskielessä sen sijaan t) h. lyh. 1. huone. 2. henki: 12 mk /h.
H lyh. henri(ä) ha lyh. hehtaari(a)
HA lyh. hovioikeuden auskultantti (luette- lotekstin lyhenne; normaalisti sen sijaan hovioik. ausk.)
Haag
Haaga (Helsingissä): -ssa haahlat tav. mon. (itäsuomal. kielenkäytössä; länsisuomal. rinnakkaismuoto hah- lat) lyhennettävissä ja pidennettävissä ole¬
va keittoastian kannatin vanhanaikaisen tulisijan yläpuolella haahti = seur. — haaksi (: haahden, partit. haahta t. haahtea) vanh. ja tyyl. pursi, laiva, vene
haalentaa tehdä haaleammaksi: h. kuumaa vettä. — haalentua = seur. — haaleta (: haalenee, haaleni, haalennut) käydä haaleammaksi, haalentua: antaa teen vähän h. — haalistaa 1. vaalentaa, kauhduttaa: auringon haalistamat verhot. 2. tavallisemmin haalentaa. — haalistua 1. vaaleta, kauhtua: ryijyn haalistuneet värit. 2. tavallisemmin haaleta, haalentua.
— haaltua varsinkin tyyl. haalistua haamilainen: haamilaiset kielet ’eräs poh-
jois- ja koillisafrikkalainen kielikunta’; haamilaiset kansat ’haamilaisia kieliä puhuvat kansat’ haamu 1. aave, kummitus: näki haamuja. 2. hämärästi, epäselvästi näkyvä olio t. esine: pimeässä näkyi kulkijan h.; ei erottanut polun haamuakaan. — haamukir- joittaja: ministerin muistelmien h. todellinen, tuntematon kirjoittaja’
Haapamäki (Keuruulla): Haapamäe/llä t. -ssä
Haaparanta: Haaparannassa (ruots. Hapa- randa)
haaraantua = haarautua. — haarauma
(myös haarautuma): polun h.; asutuksen pohjoinen h. — haarautua (harvemmin haaraantua) 1. jakautua haaroiksi: tie haarautuu kahteen suuntaan; moneen maahan haarautunut ulkomaankauppa. 2. erota omaksi haarakseen: kadusta haarautuvat kujat. — haarautuma = haarauma
haaremi naisten osasto islamilaisessa asunnossa; siinä asuvat vaimot ja jalkavaimot
Haarlem (Alankomaissa) haaroa työntää haaroja; haarautua (1), haaroittua: haarova pensas; esitelmä haaroi moneen suuntaan. — haaroittaa jakaa haaroihin: johdon haaroittaminen.
— haaroittua jakautua (useiksi) haaroiksi: haaroittunut puu; tuotanto haaroittui eri aloille
haarottaa harottaa: haarottavat hiukset haaru = seur. 1. — haarukka 1. haara konkr. merkityksessä (joko haarautumis- kohta eli hanka tai siitä lähtevä uloke): linnunpesä puun haarukassa; ääniraudan, ankkurin haarukat. 2. kaksi- t. useampihaarainen esine: polkupyörän h.; veitset ja haarukat haaskautua (myös haaskaantua) tuhlautua; tärvääntyä (2): bensiiniä haaskautui kau- punkiajossa; työhön on haaskautunut


147
hajottaa
monta päivää haastaa (impf. haastoin, harvemmin haas- tiri) 1. kutsua velvoittavasti: h. kilpailuun; h. oikeuteen, todistajaksi. 2. pohjustaa uhitellen: h. riitaa, tappelua. 3. (itäsuomal. kielenkäytössä ja tyyl.) puhua: h. mukavia, yhtä ja samaa asiaa; Leppävirran mies haastoi mielellään mikrofoniin haavauma (myös haavautuma) haaveri 1. vanh. haaksirikko. 2. ark. vahinko, tapaturma haavoittaa. — haavoittua habitus olemus, hahmo haennainen väkinäinen, teennäinen: h. selitys
haettaa (miel. kuin »haetuttaa») hahlat tav. mon. (länsisuomal. kielenkäytössä) = haahlat. — hahlo 1. (ketjun) rengas, varsinkin avonainen jatkerengas. 2. siirreltävä kiinnitin: harpin h. 3. ampuma-aseen tähtäimen kolo, josta jyvä näkyy
hahmo 1. olion t. esineen (nähty t. ajateltu, kuviteltu) kokonaiskuva, ilmenemismuoto: Laurin h. erottui joukosta; tuomiokirkon jykevä h.; kirjailijan luomat henkilöhahmot; muutti hahmoaan; kirjoitus on jo hahmollaan t. hahmossaan ‘valmistumassa’. 2. haamu-sanan 2. merkitystä lähenevästi: pensaikon läpi näkyi hirven h.; tuskin erotti ladun hahmon. — hahmotella luonnostella, kaavailla: hahmot teli paperille talon, aluksen (kuvan); koetti h. tulevaa toimintaa. — hahmottaa
1. 	tajuta, kokea (määrähahmoiseksi): hahmotin uudenvuodentinan laivaksi; kirjailijat hahmottavat maailmaa eri tavoin. 2. tavallisemmin hahmotella. — hahmotteilla hahmoteltavana: h. on useita uudistuksia. — -hahmotteinen: kak- sihahmotteinen kuvio ‘joka voidaan hahmottaa kahdella tapaa’. — hahmottua saada hahmo. 1. tulla luonnostelluksi, valmistua pääpiirtein, hahmoutua: paperille hahmottui Lapin maisema; toiminnan päälinjat alkavat h. 2. tulla havaituksi, koetuksi määrätavalla; selvitä, avautua: pinta hahmottui taustan mukaan tummaksi tai vaaleaksi; romaanin juoni ei oikein hahmotu lukijalle. — hahmoutua = ed. 1 hahtuva (varsinkin länsisuomal. kielenkäytössä) leve, lepere. 1. kehrättäväksi karstattu möyheä (villa)tukko. 2. höyty- vä, haituva, hiutale: pilven hahtuva; satoi lumen hahtuvaa t. hahtuvia Haidarabad = Hyderabad haikailla 1. valitella, vaikeroida, (valittaen) päivitellä: h. kohtaloaan, myöhäistä ke-
vääntuloa. 2. empiä, aikailla: haikaili kauan, ennen kuin lähti; ei haikaillut ryhtyä työhön
1. haiku (: haiun) 1. tupakan savu, pölly: vedellä haikuja. 2. (varsinkin keskisuo- mal. kielenkäytössä) savu yleensä: saunasta nousee jo h.
2. haiku (: haikun) kolmirivinen japani- laislähtöinen runotyyppi
haili (varsinkin Suomenlahden rannikko- laisten kielenkäytössä) silakka hairahtua (harvemmin hairahtaa) erehtyä, harhautua; langeta (siveellisesti) haistaa: impf. haistoin, harvemmin haistin.
— 	haisti hajuaisti, vainu. — haisu 1. paha haju, löyhkä: jäteveden h. 2. ark. haju yleensä haitari puhek. harmonikka Haiti: -ssa
»HAITTATEKIJÄ»: par. haitta, haittapuoli haittavaikutus haitallinen vaikutus: torjunta-aineiden haittavaikutukset luonnossa. Usein par. haitta, haittapuoli (»suunnitelman haittavaikutukset») hajaantua (harvemmin hajautua) mennä eri suuntiin; jakautua osiksi t. yksilöiksi: pilvet hajaantuvat; väki hajaantui; miehet hajaantuivat eri puolille; yhdiste hajaantuu alkuaineiksi
»hajakeskittää», »hajakeskitys»: par.
hajauttaa, hajautus hajallinen hajallaan t. hajalla oleva: hajallisia istutuksia; h. takki. — hajanainen 1. epäyhtenäinen, keskittymätön, jäsentymätön: romaanin h. rakenne; joitakin hajanaisia yrityksiä, huomioita. 2. tavallisemmin hajallinen »hajasijoittaa»: par. hajauttaa hajasijoitus = hajautus. — hajauttaa sijoittaa hajalle, desentralisoida: h. hallintoa, päätösvaltaa; virastojen hajauttaminen maakuntiin; hajautettu tietokonejärjestelmä. — hajautua: tavallisemmin hajaantua; kuitenkin hajauttaa-verb\\n liittyväsi esim. hallinnon hajautuminen. — hajautus hajauttaminen, hajasijoitus: valtion laitosten h. hajota (: hajoaa, hajosi, hajonnut) 1. särkyä, pirstoutua: tuoli hajosi kappaleiksi; talo, avioliitto on hajoamaisillaan; huuto hajosi [= häipyi] myrskyyn. 2. = hajaantua; tätä käytetään varsinkin jos hajota-verbin 1. merkitys voi häiritä (»veneet hajosivat ulapalle»). — hajottaa 1. särkeä, pirstoa: pommi hajotti talon; erimielisyydet olivat h. yhdistyksen. 2. saattaa erilleen, jakaa osiksi t. yksilöiksi; purkaa: tuuli hajotti pilvet; poliisi hajotti väkijoukon; eduskunta hajotettiin; h. polkupyörä osiinsa. Korvattavissa muul¬


hajottamo
148
la ilmauksella, jos 1. merkitys häiritsee: »tuolit hajotettiin» (usein par. aseteltiin hajalleen tjs.). — hajottamo = purkamo: autohajottamo. — hajottua harv. = hajota
hajuinen: yhdyssanoja tavallisesti esim. hyvän-, pahan/hajuinen, yhdyssanoja t. sanaliittoja esim. saippuanhajuinen (t. saippuan hajuinen), väkevänhajuinen (t. väkevän hajuinen), sanaliittoja esim. kirnupiimän h. (edellä yhdyssana), mädän munan h. (edellä sanaliitto) hakea 1. (varsinkin länsisuomal. kielenkäytössä) etsiä: haki hävinnyttä avainta. 2. pyrkiä saamaan (virallisesti): h. [ = pyytää, vanh. anoa] apurahaa, virkaa; h. päätökseen muutosta. 3. noutaa, tuoda: haki postin laatikosta. Kaksiselitteisissä tapauksissa (esim. »meni hakemaan nauloja vajasta») korvattavissa joko etsiä-1. noutaa-verbi\\ä hakettaa pilkkoa puuta hakkeeksi hakkaantua = hakkautua. — hakkaus 1. = hakkuu. 2. hakkuupaikka metsässä, hakkio, hakkuus. — hakkauttaa (myös hakkuut taa): h. metsää; hakkautti kiveen muistokirjoituksen. — hakkautua (harvemmin hakkaantua): vene hakkautui rantakiviin. — hakkuu hakkaaminen: metsän, puiden, halkojen, kivien h. — hakkuus (itäsuomal. kielenkäytössä) = hakkaus 2. — hakkuuttaa (varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä) = hakkauttaa hako 1. (länsisuomal. kielenkäytössä) = havu. 2. (itäsuomal. kielenkäytössä) = lieko 2 Hako (sukunimi): Haon Hakoinen: Hakoisissa (Janakkalassa), Ha- koisilla (Orimattilassa) halaispuolikas (myös haljispuolikas) pitkittäinen puolikas (varsinkin halkaistusta puusta). — halaista: nyk. yleiskielessä sen sijasta vahva-asteinen halkaista; kuitenkin: ei halaistua sanaa
1. halata (: halaan, halasin, halannut) syleillä
2. halata (taivutus kuten 1. halata; vanh. myös halaja n, ha lajin) vanh. ja tyyl. haluta (hartaasti), kaivata: h. mainetta; halasi takaisin kotiin
Halikko: Halikossa
haljeta: halkeaa, halkesi, haljennut. — haljispuolikas = halaispuolikas. — halkaista (vanh. ja puhek. myös halaista).
— 	halkeama haljennut kohta: kallion, jään h.; seinässä on halkeamia. — haikein: halkeimen (varsinkin länsisuomal. kielenkäytössä) = halkeama; myös esim. hännystakin h. — halkio 1. halkeama (lääketieteen terminä): huulen, suulaen
h. 2. halkinainen kohta vaatteessa: paidan, housujen h. — halko 1. määrämittainen (isohko) polttopuu. 2. puhek. pieneksi pilkottu polttopuu, pilke Halko (sukunimi): Halon (myös Halkon) halkoa ilmaisee tav. jatkuvaa tekemistä t. moneen osaan jakamista, ei kerrallista kahtia jakamista: h. puita; halkoi pölkyn pilkkeiksi asti; laiva halkoo vettä. Erityiskäyttöä maanmittausalalla: h. tila ’ja- kaa tila osuuslukujen mukaan eri tiloiksi’ (yleiskielessä tällöin usein halkaista) hallain (eteläsuomal. puhekielessä) vadelma
Halland (myös Hollanti) halleluja (harvemmin hallelujaa) hengellinen ylistyshuuto t. -laulu Halli (Kuorevedellä): -ssa »hallinnoida» (»h. yhtiötä», »rahojen jakoa hallinnoiva virkakoneisto»): par. hallita
hallinta hallitseminen: ottaa tila hallintaansa; yhtymä on valtion hallinnassa; palokunta sai tulipalon hallintaansa; lihasten h.; saksan kielen h. ’taito’. — hallinto
1. 	yhteisön asioiden virallinen hoito, varsinkin toimeenpanovallan käyttö julkisyhteisössä: valtion, kunnan, yhdistyksen h. 2. hallintoviranomaiset, hallintoelimet: yhtiö sai uuden hallinnon. — hallintoneuvos korkeimman hallinto-oikeuden jäsen
hallintot. lyh. hallintotieteiden: hallintot.
kand., maist., lis., tri hallita 1. (henkilösubjektin ohella) olla vallassa, käyttää ylintä valtaa jossakin; omistaa, isännöidä: Kustaa V:n hallitessa (Ruotsia t. Ruotsissa); tässä kunnassa hallitsevat virkamiehet; h. tilaa; perikunnan hallitsema omaisuus. 2. (henkilösubjektin ohella) pitää kurissa, ohjata tahtonsa mukaan; osata: h. tunteensa, tilanne; H JK hallitsi ottelua (t. ottelussa); h. ruotsin kieli, koko oppimäärä. 3. (asiasubjektin ohella) olla valta-asemassa, vallita (2): maisemaa hallitseva vuori; värityksessä hallitsi sininen; hallitsevana käsityksenä oli, että
hallitsijanvaihdos. — hallitsijanvakuutus hallitus 1. ministeristö, valtioneuvosto: maa sai uuden hallituksen. 2. johtavista hallintoelimistä: koulu-, rakennus/hallitus (valtion keskusvirastoja); kunnanhallitus; osakeyhtiön, säätiön h. 3. puhek., varsinkin leik. (talon) isäntäväki; isäntä t. emäntä; mies t. vaimo: ei satu h. olemaan kotona. — hallitusmuoto 1. valtion rakenne, vakiomuoto: tasavaltainen, monarkkinen h. 2. keskeiset valtio-oikeudel- liset säännökset sisältävä perustuslaki,


149
hanuri
valtiosääntö. — hallitusneuvos ylempään palkkausluokkaan kuuluva esittelijä valtioneuvostossa; myös arvonimenä hallusinaatio aistiharha. — hallusinatori- nen aistiharhainen halme 1. viljaa kasvava kaskimaa: ruis-, ohra/halme. 2. eräissä sanonnoissa: näillä halmeilla ’tällä seudulla’; palasi koti- halmeille ’kotiin’; häntä ei ole näkynyt mailla (eikä) halmeilla ’lähitienoilla- (kaan), missään’ halogeeni (: -ssa) fluorin, kloorin, jodin ja bromin yhteisnimitys halpaus vanh. halvaus. — halpautua (myös halpaantuä) vanh. halvautua haistan ark. parila. — halstaroida (myös halstrata) ark. pariloida Haisua: -lla
Haiti: -lla (ei »Haltiatunturi») haltija 1. omistaja, hallussapitäjä: huoneiston, tilin, velkakirjan h.; nimen h.'st jolla nimi on’. 2. (väistyvä kirjoitusasu haltia) luonnossa t. rakennuksessa vaikuttava yliluonnollinen olento, henki: metsän, myllyn h. — haltijatar naispuolinen haltija (2) haltioissaan hurmaannuksissa, innoissaan: oli näköalasta h. — haltioitua lumoutua, hurmaantua; innoittua: haltioitui kuulemastaan; haltioitumisen hetkenä halu 1. (itsestään heräävä mutta tiedostettu) pyrkimys: h. matkalle, valtaan (t. vallanhalu); tuntea halua johonkin; tulen mukaan halusta (vanh. myös halulla) halukkaasti’. 2. mon. himo: jo siinä halut heräsivät; ei osannut hillitä halujaan. Asiatyylille vierasta monikollisen käytön laajentumaa: »Japanin ostohalut ovat ilmeiset» [par. ostohalu on ilmeinen]; »vaalien läheisyys vauhditti sopimushalu- ja» [par. lisäsi sopimushalua]. halui¬
nen yleensä vain yhdyssanan jälkiosana: koston-, opin-, voiton/haluinen; auttamishaluinen. — halukas 1. adj. jolla on halua: h. työhön, sovintoon; olisitteko h. tulemaan retkelle? 2. substantiivisesti: kaikkien halukkaiden käytettävissä. — halullinen 1. vanh. = ed. 1. 2. tyyl. = ed. 2: halulliset pääsivät mukaan halvaannuttaa: lyhemmin halvauttaa, halvata. — halvaantua = halvautua. — halvata (: halvaa, halvasi, halvannut; vanh. halpaa, halpasi) herpauttaa, lamata, halvauttaa: taudin halvaamat jalat; (kuv.) ankara verotus halvasi pienyrityksiä. — halvaus (vanh. halpaus): sai halvauksen; aivo-, sydän/halvaus. — halvauttaa = halvata. — halvautua (myös halvaantua) vrt. halvata: käsi halvautui; (kuv.) yhdistyksen toiminta on halvautu¬
nut
halveksia (myös halveksua) pitää vähäarvoisena, väheksyä halventua = seur. — halveta (: halpenee, halpeni, halvennut) tulla halvemmaksi, huojistua, halventua: kahvi (t. kahvin hinta) halpenee Hamina: -ssa
hammashoito = hampaanhoito hammaslääket. lyh. hammaslääketieteen: hammaslääket. kand., lis., tri »hammaste» (postimerkin): par. hammas- tus
-hammasteinen (yhdyssanoissa) -hammas- tuksinen: rosohammasteinen postimerkki Hammerfest: -issa hamm.lääk. lyh. hammaslääkäri hampaanhoito (myös hammashoito) hamppu: syn. itäsuomal. puhekielessä liina Hampuri
-hän, -hän: »kukakohan», »mikäköhän», »missäköhän», po. kukahan, mikähän, missähän Hancock [hagkok, engl. härjkok] »handicap» [handikap, engl. händikäp]: par. tasoitus, tasoituskilpailu hangoitella panna vastaan, niskoitella Hangzhou [hagtSou] (aiempia kirjoitustapoja HangtSou, Hangchow) hankaantua = hankautua hankaloittaa (myös hankaloida) vaikeuttaa: ratkaisua hankaloittava seikka hankauma (myös hankautuma). — hankautua (myös hankaantua) hanki 1. paksu lumipeite: kahlata hangessa; hohtavat hanget [ = kinokset, nietokset]. 2. (varsinkin pohjoissuomal. kielenkäytössä) pinnastaan kantavaksi jäätynyt lumipeite: hyvä h.; hangen aikaan. — hankiainen (varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä), hankikanne, hankikanto (hä- mäl. kielenkäytössä) = hanki 2 hankinnainen biol. ympäristön t. yksilön itsensä aiheuttama, ei-synnynnäinen: h. ominaisuus. — hankkiutua (ei juuri »hankkiintua»): h. matkalle, toisen tuttavaksi Hanko: Hangossa Hannover [-öfer]
Hanoi
hansa Pohjois-Saksan kaupunkien keskiaikainen kauppaliitto. — hansakauppa. — hansakaupunki
»hansikoida»: »h. kätensä» [par. pani käteensä hansikkaat]; »hansikoiduin käsin» [par. hansikkaat kädessä] hanska ark. hansikas
hanti (: hantin) ostjakkien omakielinen kansallisuuden- ja kielennimi hanuri harmonikka


hanuristi
150
»hanuristi»: par. hanurinsoittoja hapahko (harvemmin happamahkö). — hapan: taivutus joko happamen (itäsuo- malaisuus) t. happaman (länsisuomalai- suus). — hapanimelä = varikoinen. — hapantua = hapata Haparanda (ruots.) = Haaparanta hapata (: happanee, happani, hapannut) käydä happameksi, hapantua. — hapate (miel. kuin »hapatin») hapatusaine hapekas runsashappinen: h. ilma, vesi.
— hapete (miel. kuin »hapetin») hapettava aine
»happamoitua»: par. hapantua, hapata (»järven vesi on ruvennut happamoitumaan»)
»H appikö yhä»: par. vähähappinen »happirikas»: par. hapekas, runsashappinen
»H appi vapaa»: par. hapeton happening [häpanirj] (improvisoitu) yleisöä vetävä näytelmän tapainen tms. esitys harakiri japanilainen rituaali-itsemurha Harbin
Hardangerinvuono
»harhaanjohtaa»: par. johtaa harhaan, harhauttaa harhaan johtava (myös harhaanjohtava): harhaan johtava opaste, tieto. — harhaantua = harhautua. — harhainen harhaan osunut: h. päätelmä. — harhauma (myös harhautuma) harhautunut muoto tms.: sukupuolivietin harhaumat. — harhauttaa johtaa harhaan: vankikarkuri koetti h. poliisin; sai harhauttavia tietoja.
— harhauttamis- yhdyssanojen alkuosana: nasevammin harhautus-. — harhautua (harvemmin harhaantua) joutua harhaan: harhautui reitiltä; harhautunutta kirjoittelua. — harhautuma = harhauma. — harhautus- yhdyssanojen alkuosana: harhautus /hyökkäys, -keino
harjaannus harjaantuneisuus. — harjaantua (ei »harjautua») harjakaiset mon. 1. kaupan t. vaihdon juh- listeeksi annettava kestitys, harjakannut.
2. 	par. harjannostajaiset. — harjakorkeus rakennuksen korkeus maasta harjaan: talon h. on viisi metriä. Ei: »rakennus on jo harjakorkeudessa» [par. harjassa]. — harjannostajaiset mon. kesti- tysjuhla, joka pidetään uudisrakennuksen ehdittyä harjaan. — harjatalo harjakattoinen talo Harjavalta: Harjavallassa harjoitella. — harjoittaa. — harjoitus Harjumaa: -lla harjus eräs lohikala, harri harkitseva (myös harkitsevainen). — har- kitsevuus (myös harkitsevaisuus)
Harkova (ven. Harkov) harlekiini ilveilijä (näytelmässä)
Harlem [-ä-] (kaupunginosa New Yorkissa)
Harlu: -ssa
harmaa-alkuisten yhdyssubstantiivien alkuosa on useimmiten taipumaton (harmaa/kaihea, -leppiä), harvemmin taipuva (harmaatakaihea, harmaitaleppiä). — harmaan-alkuisia yhdysadjektiiveja esim. harmaan/keltainen, -vihreä (myös harmaan keltainen, vihreä). — harmaantua muuttua harmaaksi, harmeta, harmen- tua: tukka alkoi h.; harmaantunut hirsiseinä
Harmas (sukunimi): Harmaksen harmentua, harmeta (: harmenee, harmeni, harmennut) varsinkin tyyl. harmaantua harmoni paineilmalla toimiva pianon näköinen kosketussoitin harmonia 1. sopusointu, sopusuhtaisuus.
2. 	m us. sointu harmonikka näppäimistöllinen paljesoitin, hanuri, haitari harmoninen 1. sopusointuinen, -suhtainen: h. tunne-elämä; harmonisesti sisustettu huone. 2. mus. sointuva: h. yläsävel. — harmonioida olla sopusoinnussa: (keskenään) hyvin harmonioivat värit. — harmonisoida 1. mus. soinnuttaa. 2. = seur.
— 	harmonistaa (myös harmonisoida) tehdä sopusointuiseksi. — harmonistua (myös harmonisoitua) tulla sopusointuiseksi harraste (viihteen luonteinen) mieliharrastus, »kärpänen», »hobby» (merkitys suppeampi kuin sanalla harrastus): harrasteena sarjakuvat, bridge. — -harrasteinen: moniharrasteinen mies ’jolla on monta harrastetta (t. harrastusta)’. — harrastua: harrastui perhosiin, vieraisiin
kieliin, politiikkaan. harrastukseen:
moniharrastuksinen mies ’jolla on monta harrastusta’. — harrastus harrastaminen t. sen kohde: jatkuva h. takaa parhaat tulokset; harrastuksena sisälähetystyö, postimerkkeily (myös: harrasteena postimerkkeily) harri = harjus
harso ohut harva kangas: sideharso; kasvoilla musta h. ’huntu’. Kuv. sumu peittää maiseman harsona; näkee maailman kuin harson läpi. — harsu (varsinkin kasvitieteessä) harva: h. kukinto harteet mon. hartiat (tavallisesti käytetään vain /?tf/*te/'-vartaloisia monikkomuotoja; ne esiintyvät erityisesti sanonnoissa, joissa on puheena konkreettinen t. varsinkin abstrakti taakka): heilautti säkin harteilleen; eivät hänen harteitaan vielä vuodet paina; työ on minun horteillani. — har-


151
heijastus
teikas = hartiakas. harteinen = -har-
tiainen. — hartia ihmisen lavan seutu:
vasen h.; pusero kiristää hartioista; nosti säkin hartioilleen. Kuv. ikä painaa jo hänen hartioitaan; vastuu on N:n hartioilla.
— 	-hartiainen (myös -harteinen): kapea- hartiainen ruipelo. — hartiakas (myös harteikas): h. mies hartsittaa (myös hartsata): h. pullon tulppa harv. lyh. harvoin; harvinainen harvaan asuttu
harventua = seur. — harveta (: harvenee, harveni, harvennut) käydä harv(emm)ak- si, harventua, harvistua: asutus harvenee pohjoista kohti; harvenneet rivit. — harvistua = ed. harvesteri puita kaatava ja karsiva t. ha- kettava monitoimikone Harz [-ts]
hasardi uhkapeli; sattuma, onnenkauppa hasis (: hasiksen) hampusta valmistettu huume
hattu 1. lipaton, miehillä lierillinen, naisilla lierillinen t. lieritön jäykähkö päähine.
2. 	(mm. itäsuomal. puhekielessä, ei yleiskielessä) = lakki Hauho: -lla
Hauhuu (Virroilla): -ssa (kirjoissa usein »Hauhu») hauislihas käsivarren koukistajalihas hauki: hauen (itäsuomal. puhekielessä
hauin)
Haukipudas: Haukiputaalla Haukivuori: Haukivuore / lla t. -ssa haukotella. — haukotuttaa (harvemmin haukottaa): minua alkoi h. hauskuttaa (myös hauskuuttaa) huvittaa: hauskutti vieraita jutuillaan hautaantua = hautautua. — hautausmaa (myös hautuumaa). — hautautua (harvemmin hautaantua) 1. peittyä: kelkka hautautui lumeen; (kuv.) asia on hautautunut verovirastoon. 2. peittää itsensä, peittäytyä, uppoutua: hautautui peiton alle, kirjojensa pariin. — hautuumaa (varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä) = hautausmaa havahduttaa (itäsuomal. puhekielessä ja vanh. myös havauttaa). — havahtua (harvemmin havahtaa) herätä: havahduin kesken parhaan uneni; (kuv.) havahtui huomaamaan toisen petollisuuden Havaiji: -ssa
havainnoida tehdä jostakin havaintoja, huomioida, tarkkailla: h. lintujen muuttoa. — havainnoitsija (myös havainnoija). — havainnollistaa (miel. kuin »ha- vainnollistuttaa»): havainnollisti esitystään kuultokuvin havas (: hapaari) 1. (kalanpyydyksen)
verkkokudos. 2. (varsinkin hämäl. kielenkäytössä) nuotan osana oleva verkko: hapaat tihenevät nuotan perää kohti Havas (sukunimi): Havaksen havu (alk. itäsuomalaisuus) havupuun katkaistu oksa, hako (1). — havunneula (myös havuneula)
Hb lyh. hemoglobiini Hbl. (myös HBL) lyh. Hufvudstadsbladet h.c. lyh.: filosofian tohtori h.c. filosofian kunniatohtori’ (lat. honoris causa) he-sanasta huomattavaa: 1. Tämä pronomini viittaa vain monikkomuotoiseen sanaan. Ei: »nuorisolla oli omat harrastuksensa, joihin he uppoutuivat [po. se uppoutui] vapaa-aikoinaan». 2. Rajoittavan relatiivilauseen edellä käytetään he-sanan sijasta sanaa ne. Ei: »korvauksen saavat he [po. ne], jotka ovat sitä ajoissa hakeneet». Vrt. hän Hebei [-p-] (aiempia kirjoitustapoja Hope, Hopei)
»hebrea»: par. heprea Hebridit: Hebrideillä
hedelmöidä: puu on hedelmöinyt hyvin ’tehnyt hedelmää’; ruis hedelmöi (länsi- suomal. kielenkäytössä) ’kukkii, heili- möi’. — hedelmöityä (väistyvä rinnak- kaisasu hedelmöittyä): hedelmöitynyt
munasolu; ehkäistä hedelmöityminen Hedenäset (ruots.) = Hietaniemi hedonismi käsitys, jonka mukaan vain nautinto on arvokasta, nautinto-oppi heeros (tarujen) sankari, puolijumala heetti erään Vähässä-Aasiassa asuneen kansan jäsen; saman kansan kieli; syn. hittUtti. — heettiläinen 1. adj. heetteihin t. heeteille kuuluva: h. heimo, kulttuuri. 2. subst. par. heetti Hefei (aiempi kirjoitustapa Hofei) hefta puhek. kiinnelaastari hegemonia johtoasema: Suomi menettämässä hegemoniansa keihäänheitossa hehdoittain hehtokaupalla: h. perunoita hehku: hehkun. — hehkua: ei hehku Heidelberg [haidelberk] heijaste 1. heijastuma: kuun h. vedessä.
2. 	tahdosta riippumaton liike, refleksi: heijasteet eivät tahdo toimia; polvihei- jaste. — heijasteinen 1. heijastunut: heijasteista valoa. 2. tahdosta riippumaton, reflektorinen: lihasten h. supistuminen.
— 	heijastin heijastuslaite: peiliheijastin; jalankulkijoiden pitäisi pimeällä käyttää heijastinta ’heijastuslevyä’. — heijastuma heijastunut valo(läikkä), heijaste (1): mainosvalon h. märässä asfaltissa; (kuv.) lapsuusvuosien heijastumat N:n runoudessa. — heijastus 1. heijastaminen: h. ei osunut kohdalleen. 2. tavaili-


heikentyä
152
semmin heijastuma heikentyä = heiketä. — heikentää tehdä heikommaksi, heikontaa. — heiketä
(: heikkenee, heikkeni, heikennyt) tulla heiko(mma)ksi, heikentyä, heikota, heikontua. — heikoilla ark.: on h. 'heikossa asemassa’. — heikontaa = heikentää. — heikontua, heikota (: heikkonee, heikkoni, heikonnut) = heiketä heikun keikun
heilahdus (harvemmin heilaus): käden, kepin h.; kurssin heilahdukset. — heilah- duttaa = heilauttaa. — heilaus sellaisissa sanonnoissa kuin yhdessä heilauksessa; muuten tavallisemmin heilahdus. — heilauttaa (harvemmin heilahduttaa): koira heilautti häntäänsä heilimöidä (alk. itäsuomalainen hedelmöi- dä-sanan toisinto): ruis heilimöi ’kukkii’ Heilongjiang [-ogtsiarj] (aiempi kirjoitustapa Heilungkiang) heinikko (myös heinikko). — heinä: niitty kasvaa pitkää heinää; niittää heinää; ajaa heiniä latoon; heinät ovat (harvemmin heinä on) lopussa; heinien (myös heinän) hinta on noussut heisi (: heiden, heittä) eräs koristepensas, heisipuu
heitteillä: olla h. (myös heitteellä)
Hekla
heksametri (: -ssa t. -ssä) kuusimitta; kuu- simittasäe hekto|grafi eräs monistin hela (usein rengas- t. holkkimainen) metallinen lujike, kiinnike t. koriste: puukon, piipun h.; kirstun helat. — helake = ed.; varsinkin levymäisistä t. kulmikkaista kappaleista (syn. lyöte): ikkunan he- lakkeet ’kulmaraudat, haat ja salvat’.
— 	helastaa = heloittaa helatorstai Helgoland: -issa
helikopteri roottorista nostovoimansa saava ilma-alus (syn. ark. kopteri) heliosentrinen (: heliosentrisessa) aurinko- keskinen: h. maailmankäsitys helium [-e-, ei »-e-»] kem.
Helka: Helkan
helkkyä helistä. — helkkää (: ei helkä, helkki, helkkänyt) varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä ja tyyl. = ed. hella (varsinkin puulämmitteinen) liesi Hellas 1. (: Hellaassa) hist. ja tyyl. Kreikka.
2. 	(: Hellaksessa) suklaatehtaan nimenä Helle (sukunimi): Helteen helleeni subst. muinaiskreikkalainen; (tyyl.) yleensä kreikkalaisista. — hel- leeninen adj. (muinais)kreikkalainen hellittää 1. (henkilösubjektin ohella) höllentää, löyhdyttää: h. köyttä, otettaan; hellitti [ = hidasti] vauhtia; ei hellittänyt
[ = suostunut antamaan] markan vertaa.
2. 	(henkilösubjektin ohella) antaa myöten, periksi: hellitti (kannastaan) vasta pakon edessä; uurasti hellittämättä. 3. (asiasubjektin ohella) lieventyä, lientyä, helpottua: myrsky jo hellittää; inflaatio alkoi h. — hellitä (: heltiää, heltisi, hellinnyt) 1. höltyä, löyhtyä; irrota: liitokset heltiävät; kädet heltisivät liukkaasta pinnasta; häneltä heltisi vain muutama tunnustuksen sana. 2. = hellittää 2 helluntai
hellävaroin (ei »hellävaroen»)
Helmi (etunimi): Helmin heloittaa varustaa heloilla t. helakkeilla, helastaa: ikkunan heloittaminen helottaa loistaa helakasti, hohtaa, välkkyä: aurinko helottaa; helottavat hanget helpoiten: tavallisemmin helpoimmin. — helpontaa: tavallisemmin helpottaa 1. — helpontua: tavallisemmin helpottua. — helpota (etup. vokaalivartaloisia muotoja: helpponee, helpponi) = helpottua. — helpottaa 1. tehdä helpo(mma)ksi, huojentaa: h. vaatimuksia; h. toisen vaivoja; h. [ = halventaa] hintaa. 2. tuntua helpommalta; hellittää: (olo) alkaa jo h.; tauti helpottaa. — helpottua tulla hel- po(mma)ksi, helpontua, helpota, huoje- ta: työ, olo helpottuu; hinnat ovat helpottuneet [= halventuneet]. — helppo: h. työ, saalis; on helppoa t. helppo väittää, että ; helposti loukkaan¬
tuva; (vanh.) h. [ = halpa, huokea] hinta. Huom. seuraava raskas rakennetyyppi» joka usein voidaan korvata ke- vyemmällä: helposti korjattava vika; helposti selitettävä [ = helpposelitteinen] ilmiö; helposti kuljettavaa [ = helppokulkuista] maastoa. Jäykkiä ovat varsinkin seuraavanlaiset rakenteet: »silta on helposti rakennettavissa» [par. helppo rakentaa]; »helpoimmin selitettävissä olivat nämä seikat» [par. helpointa oli selittää nämä seikat; helpoimpia selittää t. help- poselitteisimpiä olivat nämä seikat]; »priimuskeitin on helposti kuljetettavissa» [par. on helppo kuljettaa t. helppo kuljetettava; priimuskeitintä on helppo kuljettaa]. — helppohintainen 1. mitätön, arvoton: helppohintaisia lupauksia.
2. 	vanh. halpa, huokea. — helpposelitteinen joka on helppo selittää: h. ongelma. — helpposelkoinen helppotajuinen: h. kuvaus. — helppotajuinen joka on helppo tajuta: osasi selittää asian help- potajuisesti. — helppoymmärteinen helppotajuinen: h. kielenkäyttö Helsingborg [-bor(i)]
Helsingör [-rjgör]
helskyä helkkyä, helistä. — helskää (: ei


153
-herkkä
helskä, helski, helskänyt) itäsuomal. kielenkäytössä ja tyyl. = ed. heltyä 1. aristua, kipeytyä: heltynyt lihas, nilkka. 2. herkistyä, lauhtua, leppyä: h. toisen pyynnöstä; heltyi lupaamaan, että
.3. tavallisemmin höltyä: heltynyt
hammas, liitos helähdys (harvemmin heläys). — heläjää (prees. yks. 3. pers.; impf. heläji) tyyl. helistä. — heläyttää (harvemmin helähdyttää): heläytti kirkkaan sävelen hemmotella
hemofilia verenvuototauti. — hemoglobiini verenpuna hemorroidi peräpukama Henan (aiempi kirjoitustapa Honari) hengellinen uskonnollinen; kirkollinen: hengellisiä lauluja; hengellinen virka.
— 	hengenheimous (myös hengenheimolaisuus) henkinen sukulaisuus »hengentiede»: par. henkitiede hengähdys (myös henkäys): nukkujan tasaiset hengähdykset; lämmin h. henkevöittää (myös henkevöidä) tehdä henkeväksi: henkevöitti keskustelua nasevilla repliikeillään. — henkeäsalpaava (myös henkeä salpaava): h. näky; henkeäsalpaavan kaunis. — henki mm. ihminen, henkilö (määrästä puhuttaessa): surmansa sai kymmenen henkeä; neljän hengen teltta; maksu viisi markkaa hengeltä. — henkilö ihminen yksilönä: yhdistyksen johtavat henkilöt; henkilöön käyvä tarkastus; romaanin henkilöt. Usein luontevammin ihminen t. henki, joskus koko sana tarpeeton: »moni henkilö [par. moni ihminen, moni] luulee, että »; »sairaan henkilön [par.
sairaan] toipuessa»; »läsnä oli sata henkilöä» [par. henkeä, ihmistä]; »maksu kymmenen markkaa henkilöltä» [par. hengeltä]. — henkilöidä 1. sieluttaa, personoida: h. luonnonilmiöitä. 2. harv. määrittää jonkun henkilöys, tunnistaa: liikkeen alkuunpanijaa on vaikea h. — henkilökunta: syn. henkilöstö. — henkilöllisyys: lyhemmin henkilöys (»surmansa saaneen h. on selvittämättä») t. henkilö (»Runebergin h. tutkimuskohteena») »henkilöllisyystodistus»: par. henki- lö/todistus, -kortti henkilön/haku, -hakulaite. — henkilönnimi. — henkilönpalvonta. — henkilön- vaihdos. — henkilönvalinta. — henkilöstö henkilökunta. — henkilötunnus henkilön virallinen numero- ja kirjaintunnus, sosiaaliturvatunnus. — henkilöys henkilöllisyys: kaikkien loikanneiden h. ei ole vielä tiedossa; varautukaa todistamaan henkilöytenne! henkinen epäaineellinen, aineeton; sielulli¬
nen, sisäinen: aineellinen ja h. kulttuuri; h. työ; lapsen h. kehitys; h. kypsyys. — henkistyä tulla henkise(mmä)ksi: henkistynyttä ajattelua. — henkitiede (ei »hengentiede») humanistinen tiede. — henki- vakuuttaa: hänet on henkivakuutettu 100 000 markasta (tavallisemmin: hänellä on 100 000 markan henkivakuutus).
— 	henkiä 1. vanh. ja tyyl. hengittää.
2. 	huokua, uhota: maa henkii kylmää; (kuv.) kotiseuturakkautta henkivä runo henkselit mon. ark. viilekkeet, housunkan- nattimet
henkäys hengähdys: sairaan viimeinen h.; tuulen h.
hennoa (: hennon, hennoin, hennonut) saada tehdyksi sääliltään t. kitsaudeltaan, raskia, raatsia: ei hennonut sanoa totuutta; hennotko antaa satasen? henri fys. induktanssin yksikkö hepeneet, hepenet tav. mon.: olla hienoissa hepeneissä t. hepenissä. Yks.: osti monenlaista hepenettä (heikkoasteisia muotoja, esim. »heventä», ei juuri käytetä) heprea juutalaisten kieli: kirjoitettu hepreaksi; (kuv.) puhe oli täyttä hepreaa käsittämätöntä’. — heprean kieli. — hepreankielinen. — heprealainen adj., harvemmin subst. israelilainen, juutalainen; hepreankielinen heraldiikka vaakunaoppi. — heraldinen vaakunaopillinen herastuomari (ei »herrastuomari») lautamiehen arvonimi herbaario = kasvisto 2 herjetä (: herkeän, herkesin, herjennyt, harvoin herkenen, herkeniri) varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä. 1. lakata, tauota: herkeä jo puhumasta tyhjää!; sateen herjettyä. 2. puhek. ruveta, »ratketa»: herkesi puhumattomaksi; on
herjennyt juomaan herkentyä = herkistyä 1. — herkentää = herkistää 1. — herketä (: herkkenen, herkkenin, herkennyt) = herkistyä 1. — herkiste 1. lääk. allergistava aine. 2. kuvaksen valon- t. värinherkkyyttä lisäävä aine. — herkistymä allergia. — herkistyä käydä herk(emm)äksi. 1. herketä, herkentyä: näkö herkistyy pimeässä; herkistyy helposti kaikelle kauniille; herkistyneet tunteet. 2. erityiskäyttöä: h. [ = al- lergistua] siitepölylle; valolle herkistynyt filmi. — herkistää (miel. kuin »herkis- tyttää») tehdä herk(emm)äksi. 1. herkentää: pimeän herkistämä näkö; koetti h. kielikorvaansa. 2. vrt. herkistyä 2: h.
filmi ultravioleteille säteille. herkkä-
loppuiset yhdysadjektiivit usein luontevammin toisin: »tunneherkkä» [par.
herkkätunteinen], »itkuherkkä» [par.


hermafrodiitti
154
herkästi itkevä], »räjähdysherkkä» [par. herkästi räjähtävä]. Vakiintuneita esim. suhdanneherkkä (ala; myös suhdanteille herkkä); sini-, valon-, värin/herkkä (kuvas)
hermafrodiitti kaksisukupuolinen eliö hermeettinen ilmanpitävä hermeneutiikka 1. tekstintulkintaoppi. 2. eräs positivismia vastustava filosofinen suunta
»hermoheikko»: par. heikkohermoinen »hermoherkkä»: par. herkkähermoinen hermoja raastava. — hermoja repivä. — hermostus hermostuneisuus: ei osannut peittää hermostustaan; tuli hermostuksissaan tokaisseeksi: . — hermotus
tiettyjen hermojen käskynalaisuus: käsivarren lihasten h. heroiini eräs morfiinin sukuinen huume. — heroinisti heroiinia huumeena käyttävä henkilö
heroittua muuttua heraiseksi, herautua herooinen sankarillinen herpaannuttaa = herpauttaa. — herpaantua (harvemmin herpautua) 1. lamaantua, väsähtää, raueta, hervota: käsi, käden ote herpaantui; (kuv.) mielenkiinnon herpaantuminen. 2. ark. hermostua: ei kannata h. — herpauttaa saattaa herpaantumaan, herpaannuttaa: isku her- pautti raajat; (kuv.) erimielisyydet her- pauttivat yhdistyksen toiminnan. — herpautua: tavallisemmin herpaantua »herrastuomari»: po. herastuomari herra (tavallisesti), Herra (Jumalasta, Kristuksesta). — herranhuone kirkko (myös Herran huone). — herranlahjat (myös Herran lahjat). — herraus heng. Jumalan valtiudesta, herruudesta. — herroitella puhutella herraksi. — herruus valtius, ylivalta: idän ja lännen kilpailu ilmatilan herruudesta Hertsegovina [-vi-]
hertsi fys. värähdystaajuuden yksikkö herttua: Juhana-h. (ei »Juhana Herttua») herukka viinimarja
Hervanta (Tampereella): Hervannassa hervota (: herpoaa, herposi, hervonnut)
1. 	= herpaantua: jalat herposivat; (kuv.) huomiokyky alkoi h. 2. irrota otteesta, kirvota: kynä herposi kädestä herännäisyys (ei »heränneisyys») eräs uskonnollinen liike. — heräte virike, (alkusysäys: sai toisten kertomuksista herätteen matkaan. — heräteosto suunnittelematon, mielijohteesta tapahtuva osto. — herätys 1. herättäminen. 2. uskonnollinen herääminen: sai herätyksen t. tuli herätykseen. — herätä (: herään, heräsin, herännyt; vanh. ja tyyl. myös heräjäri).
— 	heräys vanh. = herätys 2
Hessen
heterogeeninen (: heterogeenisessa) seka- koosteinen, epäyhtenäinen hetimmiten (ei »hetimiten») heti, pikimmiten, viipymättä: otan tästä h. selvää. — heti paikalla hetki lyhyt aika, tuokio; tietty ajankohta: viivyn vain hetken; työ valmistui hetkessä; viime hetkellä t. hetkessä; en ollut sillä hetkellä [ = juuri silloin] puhelimen äärellä. »Tällä hetkellä» selvästi jatkuvasta tilanteesta par. nykyään t. tätä nykyä: »toimitusjohtajana on tällä hetkellä ekonomi N.»; »kunnan pinta-ala on tällä hetkellä 3 000 km2» heuristinen oivaltamaan johtava: h. opetusmenetelmä hg lyh. hehtogramma(a) hiaisin partaveitsen hiomahihna. — hiaista hioa äkkiä t. kevyesti: h. veistä Hibiny (ven.) = Hiipinä »hickory»: par. hikkori hidalgo 1. alempiarvoinen espanjalainen t. portugalilainen aatelismies. 2. puhek. komeilija: aikamoinen h. hidaste ydinreaktorin hidastusaine: raskas vesi hidasteena. — hidasteinen hidastettu: h. sytytys, filmi; h. kerronta romaanissa.
— 	-hidasteinen (yhdyssanoissa) vrt. hidaste: grafiittihidasteinen reaktori. — hidastin 1. filmin t. kuvanauhan hidastus- laite. 2. par. hidaste »hidastuttaa»: par. hidastaa hidastuvuus nopeuden väheneminen aikayksikköä kohti hiekka 1. pienistä kivennäisrakeista koostuva irtain maalaji (terminä: maalaji, jossa raekoko on 0,2—2 mm). 2. hiekkaranta, -maa: Yyterin hiekat. — hiekoittaa
hienontaa 1. pienentää, murentaa (esim. jauhamalla, survomalla, rouhimalla): h. lihaa, manteleita, munankuoria; ladolla hienonnettua multaa. 2. tehdä hienojakoisemmaksi, yksityiskohtaisemmaksi: h. jaotusta, käsitteistöään. — hienontua
1. 	vrt. hienontaa 1: ruokapalat hienontu- vat hampaissa. 2. vrt. hienontaa 2: erittely on hienontunut entisestään. — hienostaa kehittää hienommaksi, jalostaa: h. tapojaan, tyyliään. — hienostua kehittyä hienommaksi, jalostua: tapojen hienostuminen; hienostunut maku »hienostuttaa»: par. hienostaa hienota (etup. vokaalivartaloisia muotoja: hienonee, hienoni) = hienontua hierarkia arvoasteikko, -järjestys; (järjestelmän) porrastus: nousi poliittisen hierarkian huipulle; käsitteiden h. — hierarkkinen arvojärjestystä noudattava, porrasteinen: ankarasti h. virka-asteikko


155
hiomo
hierin nuoren männyn latvasta tehty haa- rakas puuron ja taikinan hämmennin, härkin. — hieroa 1. hangata edestakaisin, kiertäen t. painellen, hiertää: h. silmiään; h. kipeää selkää; kenkä hieroo kantapäätä; h. voi pehmeäksi. 2. kuv. pyrkiä tekemään: h. kauppaa, tuttavuutta, sovintoa hiero |glyfi (: -ssä t. -ssa) muinaisegyptiläinen kirjoitusmerkki; (kuv.) harakanvarvas, käsittämätön koukero hieroutua (ei juuri »hieroontua»): rikki hieroutunut pussi. — hiertää (impf. hiersin) = hieroa 1 (käyttö ei kuitenkaan aivan samanlaista): h. lika pois hankaus]au- heella; h. hake massaksi (paperiteollisuudessa); kenkä hiertää jalkaa; (kuv.) puolueiden välejä hiertävä kiista hiestyä = hiostua. — hiestää = hiostaa 1 hiesu pienistä (0,02—0,002 mm:n) kiven- näishiukkasista koostuva irtain maalaji hieta (hieno) hiekka (terminä: 0,02—0,2 mmm kivennäisrakeista koostuva irtain maalaji)
Hietama (Äänekoskella): -lla Hietanen (Mikkelin mlk:ssa): Hietasessa Hietaniemi: Hietaniemellä (ruots. Hede- näset)
hievauttaa (harvemmin hievahduttaa): ei hievauttanutkaan päätään hifi (myös Hi-Fi) lyh.s. äänen tallennuksen ja toiston valiolaatu (engl. high fide- lity). — hifilaite (myös Hi-Fi-laite) vrt. ed.
hiha. — hihastin paidanhihan valumista estävä nauhalenkki, hihanpidin Hiidenmaa: -lla (virossa Hiiumaa) hiilidioksidi kem. eräs hiilen ja hapen yhdiste; syn. yleiskielessä hiilihappo. — hiilihappo (ei terminä) = ed. — hiilihydraatti kem. — hiilimonoksidi kem. eräs hiilen ja hapen yhdiste, häkä. — hiilistö = seur. — hiillos tulisijan (hehkuvat) hiilet, hiilusta, hiilistö. — hiilusta = ed. Hiipinä (ven. Hibiny) hiiskahdus (myös hiiskaus): ei kuulunut hnkahdustakaan Hiittinen: Hiittisissä
hikeentyä 1. (harvoin hikeytyä) = hiostua.
2. 	ark. menettää itsehillintänsä, hermostua, kiihtyä Hikiä (Hausjärvellä): -llä t. -ssä hikkori amerikkalaisia lehtipuita; niiden puuaine
hiljaa 1. vähin äänin, melutta, ääneti: puhua h.; olkaa h.! 2. hitaasti, verkkaan: juoksi h.; työ valmistui h. Merkitykset yhtyvät luonnostaan monissa tapauksissa (esim. hiljaa palava nuotio); milloin niiden tarkka erottaminen on tarpeen (esim. opasteessa »Ajakaa hiljaa!»), käytetään
mieluimmin yksiselitteisiä synonyymejä.
— 	hiljainen 1. äänetön, vähä-ääninen; tyyni, rauhallinen: yön hiljaisina hetkinä; h. luonteenlaatu. 2. hidas, verkkainen: h. vauhti. Merkitykset voivat yhtyä (vrt. hiljaa): h. tuuli. — hiljan (myös hiljakkoin, hiljattain) äskettäin, taannoin: kävi meillä h. kylässä. — hiljempi: olkaa hiljempaa t. hiljempää; panna radio hil- jemmalle t. hiljemmälle. — hiljentyä = seur. — hiljetä (: hiljenen, hiljenin, hiljennyt) käydä hiljaise(mma)ksi, hiljentyä, vaimeta; vaieta hilla (pohjoissuomal. kielenkäytössä) (kypsä) muurain hilliintyä (harvoin hilliytyä) rauhoittua, talttua: sananvaihto alkoi h.; hilliinty- nyt käytös. — hillitty miel. toisin, jos ei ole kysymys tahallisen hillitsemisen tuloksesta: »kehityksen h. [par. verkkainen, hiljainenJ tahti»; »h. [par. rauhallinen, maltikas] esiintyminen»; »h. [par. levollinen] sisustus»; »puhua hillityllä [par. rauhallisella, tyynellä] äänellä». — hillitä (: hillitsen, hillitsin, hillinnyt) rauhoittaa, tyynnyttää; pitää kurissa: h. vihaista koiraa; osasi h. tunteensa, himonsa. — hilliytyä: tavallisemmin hilliintyä hillota (: hilloan, hillosin, hillonnut) valmistaa hilloksi: h. marjoja, hedelmiä hilsehtiä = seur. — hilseillä synnyttää hilsettä, lohjeta hilseenä: hilseilevä päänahka; maali hilseilee seinästä Himalaja: -lla Himanka: Himangalla himmennin (esim. kamerassa; ei »himmen- täjä»). — himmentyä = seur. — himmetä (: himmenee, himmeni, himmennyt) käydä himmeä(mmä)ksi, himmentyä: va¬
lo, 	väri himmenee; (kuv.) himmenneitä muistoja
himoita (: himoitsen, himoitsin, himoinnut) haluta kiihkeästi, himota: h. omaisuutta, valtaa. — himota (: himoan, himosin, himonnut) = ed. hindi Intian virallinen kieli. — hindu hindulaisuuden tunnustaja Hindukus
hindulaisuus (myös hinduismi) Intian val- tauskonto, nykybrahmalaisuus Hindustan
hindustani eräs hindin murre; siitä kehittynyt Intian tärkein yleiskieli hinnakas kallis, hintava: hinnakkaita vaatteita. — hinnanmuutos (ei »hintamuu- tos»). — hinnoittaa antaa jollekin hinta: koon ja laadun mukaan hinnoitetut paidat. — hintasäännöstely hintojen säännöstely. — hintava kallis, hinnakas: h. auto hioa. — hioke. — hiomo


hiostaa
156
hiostaa 1. saattaa hikoamaan, tehdä hikiseksi (täysi syn. hiestää, osittainen hiottaa): hiostava helle; kuuma juoma hiosti potilasta; kosteus on hiostanut varaston ikkunat; (tekn.) h. hedelmiä, vuotia. 2. painostaa, piinata: hiosti toisen suostumaan; h. työläisiä parempiin suorituksiin. — hiostua tulla hikeen, hiestyä, hikeentyä (1): hiostui kovasta vauhdista; silmälasit ovat hiostuneet »hiostuttaa»: par. hiostaa hiota (: hikoan, hikosin, hionnut) erittää hikeä, hikoilla; tulla hikeen, hiostua, hiestyä: sairas hikosi koko illan; kädet, silmälasit pyrkivät hikoamaan. — hiottaa saattaa hikoamaan: hiottava ilma, lääke hioutua: pinta hioutui sileäksi; (kuv.)
hioutunut tyyli, käytös hippi hippiliikkeen mukaisesti käyttäytyvä nuori, »kukkaslapsi». — hippiliike eräs amerikkalaislähtöinen sosiaalisesta sidonnaisuudesta piittaamaton nuorisoliike hirmu 1. subst. kauhu. 2. adj. ark. tav. taipumattomana, jolloin voidaan kirjoittaa joko yhteen pääsanansa kanssa t. erikseen: teki hirmuennätyksen t. hirmu ennätyksen (paino tällöin molemmilla sanoilla). 3. adverbisesti ark.: h. (t. hirmun) pitkä matka Hiro&ima
hirttyä joutua kuristuksiin: lintu oli hirtty- nyt ansaan. — hirttäytyä hirttää (tahallaan) itsensä: tappoi itsensä hirttäytymällä
hirvas (: hirvaan) urospeura t. -poro Hirvas (sukunimi): Hirvaksen t. Hirvaan Hirvensalmi: Hirvensalme/lla t. -ssa hirvetä (: hirveän, hirvesin, hirvennyt) uskaltaa; voida (luonnoltaan), hennoa: ei hirveä mennä pimeään metsään; hän ei hirvennyt kertoa totuutta Hirvi (sukunimi): Hirven hirvitä (: hirviön, hirvisin, hirvinnyt) = hirvetä
histamiini eräs eläin- ja kasvikudoksissa esiintyvä aine histologia anat. kudosoppi historiantakainen esihistoriallinen. — historiikki katsaus jonkin laitoksen, järjestön tms. vaiheisiin. — historioitsija historiankirjoittaja. — historioiva historiallisesti esittävä: h. katsaus Hitas lyh.s. asuntojen hinta- ja laatutason sääntely hitsautua (myös hitsaantuä) hitti ark. menestysiskelmä; suosittu myyntiartikkeli hittiitti = heetti
hitunen hiukkanen: h. puhdasta kultaa;
hitusen vahvempi; ei hitustakaan hiukaista kalvavasta nälän (varsinkin suo-
lattomuuden) tunteesta: pelkkä kahvin juonti alkoi h.; (kuv.) hiukaiseva [= jäytävä] kaipaus hiukkanen: h. pölyä t. pölyhiukkanen; toi hiukkasen [ = hiukan] vaihtelua; ei hiuk- kastakaan [ = hiukkaakaan] suurempi hiushoide tukanhoitoaine. — hiuskiinne kampausta kiinteyttävä sumute »hiustenkuivaaja» (laite): par. hiusten-, tukan/kuivain Hjälmaren [jel-]
HKD lyh. Hongkongin dollari(a) (kansainvälisen maksuliikkeen, ei tavallisen tekstin lyhenne)
Hki (: Hgissä) lyh. Helsinki
H.K.K. Hänen Kuninkaallinen (t. Keisarillinen) Korkeutensa HKKK lyh. Helsingin kauppakorkeakoulu HKL lyh. Helsingin kaupungin liikennelaitos hl lyh. hehtolitra(a) hl. lyh. höyrylaiva: hl. Taru Hl. lyh. Hämeen läänin: Hl. Koski HL, HLK, HLL, HLT lyh. hammaslääkäri; hammaslääketieteen kandidaatti, lisensiaatti, tohtori (luettelotekstin lyhenteitä; normaalisti sen sijaan hamm.lääk.; hammaslääket. kand., lis., tri) hlö lyh. henkilö: 6 mk/hlö hm lyh. hehtometri(ä) h-m2 lyh. hyötyneliömetri(ä)
HM lyh. hallitusmuoto (tavallisessa tekstissä mieluimmin lyhentämättä)
H.M. lyh. Hänen Majesteettinsa
H.M.S. lyh. Hänen Majesteettinsa laiva (engl. His [t. Her] Majesty*s Ship)
HN lyh. hallintonotaari (luettelotekstin ly. henne; normaalisti sen sijaan hallinto- not.)
HO lyh. hovioikeus (tavallisessa tekstissä mieluimmin lyhentämättä) hobby [hobbi] mieliharrastus, harraste hockey [hokkei] 1. par. jääkiekko. 2. maahockey, nurmipallo Hofei: nyk. kirjoitustapa Hefei hohkaa (: ei hohka, hohki, hohkanut), hohkata (: ei hohkaa, hohkasi, hohkannut) = seur. — hohkua (: ei hohku, hoh- kui, hohkunut) uhota, huokua: lämmintä hohkuva uuni hoidattaa (miel. kuin »hoidatuttaa»). — hoide hoitoaine: hiushoide; ihon päivä-ja yöhoiteet; kengänhoiteet hoikentaa tehdä hoik(emm)aksi, hoikistaa: ruokavalio on hoikentanut häntä. — hoi- kentua = seur. — hoiketa (: hoikkenen, hoikkenin, hoikennut) käydä hoik(em- m)aksi, hoikentua, hoikistua: hoikkeni hölkkäämällä; lippusalko hoikkenee ylä- päätä kohti. — hoikistaa = hoikentaa.
— 	hoikistua = hoiketa


157
HTL
hoitaa: impf. hoiti. — hoitaantua = seur. — hoitua tulla hoidetuksi, kuntoon, hoitaantua: kyllä se juttu siitä hoituu; lääkkeillä hoituva tulehdus HOK lyh. 1. hallinto-opin kandidaatti (luettelotekstin lyhenne; normaalisti sen sijaan hali.op. kand.). 2. Helsingin Osuuskauppa Hokkaido: -ssa
hokuspokus (myös hokkuspokkus) taikurien taikasana; käsittämätön puhe, pöty holdingyhtiö hallinto-, kontrolli-, omistajayhtiö
holhokki = holhotti. — holhooja. — holhota (: holhoan, holhosin, holhonnut)
1. 	hoivata, vaalia: holhosi pikkusisartaan; vanhempien tehtävänä on h. lapsiaan. 2. ohjailla (kuin lasta, tietämätöntä tms.): holhoavaa taidearvostelua.
— holhotti holhottavana olija, holhokki: pitää toista holhottinaan
holistinen kokonaisvaltainen hollannikas nahkapäällyksinen puukenkä.
— hollanninkastike (myös hollandaise- kastike [olade'z-]) eräs hapahko kastike.
— hollannin kieli. — hollanninkielinen.
— hollanti (kieli)
Hollanti (maa; syn. Alankomaat) hollantilainen adj. ja subst. alankomainen, -maalainen Hollywood [holi- t. halivud] holojgrafia lasertekniikkaan perustuva kolmiulotteisten kuvien valmistusmenetelmä holvata (myös holvit taa) muurata holviksi, kattaa holvilla. — holvittaa = ed. homeerinen Homeroksen aikainen t. henkinen: h. runous; h. [= sydämellinen, he- reä] nauru
homeopatia eräs epätieteellinen lääkintä- oppi
hommeli ark. homma, juttu, asia homofiili = homoseksuaali. — homo- fonia eräs moniääninen sävellystyyli. — homofoninen vrt. ed.: h. sävellys. — homogeeninen (: homogeenisessa) tasakoosteinen. — homogenoida (myös homogeenistään homogenisoida) tehdä tasakoosteiseksi, tasaistaa: homogenoitua
maitoa. — homonyymi (: -ssä t. -ssa) samoin ääntyvä mutta erimerkityksinen sana: puunnimi »kuusi» ja lukusana »kuusi» ovat toistensa homonyymejä. — homoseksuaali subst. homoseksuaalinen ihminen, homofiili, homoseksualisti. — homoseksuaalinen adj. omaan sukupuoleen sukupuolista vetoa tunteva: h. yksilö, käyttäytyminen. — homoseksualisti = homoseksuaali Honan: nyk. kirjoitustapa Henan Hondo = HonSu Honduras: -issa
Hongkong
honka korkealle oksaton suorarunkoinen iäkäs mänty Honkajoki (kansanom. Hongonjoki): Honkajoella »honoraari»: par. palkkio honoris causa [lat. -ö'- -ä] »kunnian tähden», kunnia-: filosofian tohtori honoris causa filosofian kunniatohtori*
HonSu (myös Hondo): -ssa HOP lyh. Helsingin Osakepankki Hope, Hopei: nyk. kirjoitustapa Hebei hopeinen (harvemmin hopeainen): h. astiasto
horisontaalinen (myös horisontaali) vaakasuora. — horisontti 1. taivaanranta: horisontissa näkyvä luoto. 2. kuv., varsinkin leik. näköpiiri; näkökulma; käsityskyky: horisontissa ei ollut ketään hakijaa; minun horisontistani asia näyttää siltä; esitelmä meni yli kuulijoiden horisontin
horjahduttaa (myös horjauttaa). — horjuva: h. silta, terveys, luonne; kannanotoissaan h. puoluejohtaja. — horjuvai- nen vanh. ja tyyl. etup. ihmisestä: h. politiikassaan. — horjuvaisuus (tavallisemmin horjuvuus) vrt. ed.: N:n horjuvaisuus tuomarina. — horjuvuus vrt. horjuva: terveyden, politiikan, luonteen h.; kielenkäytön horjuvuudet; N:n horjuvuus päätöksenteossa hormoni umpierite, sisäerite horoskooppi kaavio taivaankappaleiden asemasta jonkun syntymähetkellä; siihen perustuva ennustus hortensia kivirikkokasveihin kuuluvia koriste* ja huonekasveja Hortobägy [-bädj]: -7lla hortonomi puutarhaopiston käynyt henkilö hospitaali vanh. leik. sairaala. — hospi- taalistua (myös hospitalisoitua) = laitostua 2
hospitsi kristillinen hotelli t. matkakoti hot dog nakkisämpylä houkute houkutuskeino, houkutin: loistohotellit etelänmatkojen houkutteina. — houkutin = ed. housunkannattimet: syn. viilekkeet. — housut mon.: myytävänä hyviä housuja (ei »hyvää housua»); ostin kahdet housut (ei »kaksi housua»)
Houtskari: -ssa (ruots. Houtskär) hovioik. ausk. lyh. hovioikeuden auskultantti
hovioikeus: Helsingin, Vaasan h.
HPE lyh. Herran pyhä ehtoollinen hra lyh. herra HS lyh. Helsingin Sanomat hsto lyh. huoneisto
HTK, HTL lyh. hallintotieteiden kandi¬


HTM
158
daatti, lisensiaatti (luettelotekstin lyhenteitä; normaalisti niiden sijaan hallintot. kand., lis.)
HTM lyh. 1. hyväksytty (kauppakamarin hyväksymä) tilimies. 2. hallintotieteiden maisteri (luettelotekstin lyhenne; normaalisti sen sijaan hallintot. maist.)
HTT lyh. 1. hallintotieteiden tohtori (luettelotekstin lyhenne; normaalisti sen sijaan hallintot. tri)
Huangho = Keltainenjoki Hubei [-p-] (aiempia kirjoitustapoja Hupe, Hupeh)
Hudson [hud- t. had-] (myös Hudsonjoki) Hudsoninlahti [hud-1. had ]
HUF lyh. Unkarin forintti(a) (kansainvälisen maksuliikkeen, ei tavallisen tekstin lyhenne)
hugenotti hist. ranskalainen protestantti huhmar, huhmare (yks. nominatiivi tav. huhmar, yks. partitiivi huhmarta, muissa sijoissa vaihdellen joko huhmaressa t. huhmareessa, näillä huhmarilla t. näillä huhmareilla; rinnakkaismuotoja näiden kahden lisäksi huhmari ja huuhmar) survonta-astia: rouhia mausteita huhma- re(e)ssa
huhta (harvemmin huuhta) (järeään havumetsään tehty) kaski Huhus (Ilomantsissa): Huhuksessa huhuta (: huhuan, huhusin, huhunnut)
1. 	huudella (kutsuvasti), huhuilla: huhusi marjamiehiä metsästä. 2. puhua huhuna: huhutaan, että edessä on hallituksenvaihdos; paljon huhuttu päätös 'päätös, josta on paljon huhuttu’ huieta (: huikenee, huikeni, huiennut; varsinkin itäsuomal. puhekielessä huikeaa, huikesi) häikäistyä, huikaistua: silmät huikenivat hangella. — huikaista
1. 	häikäistä, sokaista: huikaisevan kirkas kevätaamu. 2. harv. = hiukaista huikenteleva (myös huikentelevainen) kevytmielinen: eli huikentelevaa elämää.
— huikentelevuus (myös huikentelevaisuus) vrt. ed.
1. huilata ark. levätä: pysähtyi huilaamaan
2. huilata (varsinkin pohjoissuomal. kielenkäytössä) liukua, kiitää: suksimies huilasi mäestä alas
huiskin häiskin Huittinen: Huittisissa huivi: syn. varsinkin länsisuomal. kielenkäytössä liina hujan hajan
HuK lyh. humanististen tieteiden kandidaatti (luettelotekstin lyhenne; normaalisti sen sijaan hum. kand.) hukkaan heitetty. — hukkaan joutunut.
— hukkaantua (harvoin hukkautua) jou¬
tua hukkaan: kuljetuksissa hukkaantuneet [= kadonneet] tavaraerät; takan lämmöstä hukkaantuu suurin osa. — hukkua 1. saada surmansa veteen uppoamalla: hukkui uimataidottomana. 2. hävitä t. sulautua johonkin massaan, paljouteen: lomake oli hukkunut muihin papereihin; huuto hukkui tuuleen. 3. (varsinkin länsisuomal. puhekielessä) yleensä kadota, hävitä: avain on taas hukkunut
hula-hula (myös hulä) eräs havaijilainen tanssi
Hulaus (Lempäälässä): Hulaudessa huligaani ilkivallantekijä, hulinoitsija. — huliganismi ilkivalta(isuus), hulinointi Hull [hui, engl. hai]
hullaantua: hullaantunut [ = hurjistunut] koira; h. [ = hurmaantua] opettajaansa, Lapin luontoon; hullaantui vanhoilla päivillään matkustelemaan hullujussi puhek. kaivukone, kaivuri hulmuta: hiukset hulmuavat; revontulet hulmusivat taivaalla; lippu on hulmunnut koko päivän humaani (myös humaaninen) inhimillinen, ihmisystävällinen, suvaitseva: vankien h. kohtelu; suhtautua humaanisti toisin ajatteleviin. — humaanistaa (myös humanisoida) inhimillistää. — humaanistaa (myös humanisoitua) inhimillistyä: asenteiden humaanistuminen. — humaa- nius (myös humaanisuus, humaniteetti) inhimillisyys, ihmisyys humahdus: tuulen, putoavan lumen humahdukset; perillä oltiin humahduksessa (tavallisemmin humauksessa). — humah- duttaa: tavallisemmin humauttaa humanismi ihmisyyteen perustuva maailmankatsomus, erityisesti Euroopassa keski- ja uuden ajan taitteessa vallinnut aate- virtaus. -- humanisoida = humaanistaa.
— 	humanisoitua = humaanistua. — humanisti 1. humanismin kannattaja.
2. 	humanististen tieteiden tutkija, opiskelija t. harrastaja: humanistit ja luonnontieteilijät. — humanistinen 1. humanismin mukainen. 2. humanistiset aineet t. tieteet ’kielen, historian, taiteiden, kansankulttuurin ja filosofian tutkimus, henkitieteet’. — humanitaarinen (myös humanitäärinen) ihmisystävällinen, hyväntekeväisyys-: Punaisen Ristin h. toiminta. — humaniteetti = humaanius. — humanoidi kuviteltu ihmisen tapainen avaruusolento humaus: kuului h. (myös humahdus), ja kokko oli tulessa; pieni h. vain, niin ollaan perillä; uusi tuote valloitti markkinat humauksessa. — humauttaa (harvemmin humahduttaa): h. puu nurin; heittää humautti Suomen ennätyksen


159
huomio
hum. kand. lyh. humanististen tieteiden kandidaatti humoreski leikillinen kertomus t. sävellys.
— 	humoristi leikinlaskija; humoristinen kirjailija. — humoristinen leikkisä, leikillinen, lystikäs: h. kirjailija, novelli, sävellys; lähetti humoristisen syntymäpäivä- tervehdyksen; teoksen h. kuvitus humpuuki huijaus; joutavuus, hölynpöly humus mullan aineksena oleva eloperäinen lahoamis-1. maatumistuote, mullas humööri vanh. ja tyyl. hyväntuulisuus, (hilpeä) mieliala: säilytti humöörinsä vaikeuksien keskellä Hunan
hunnutettu: usein par. hunnullinen, huntupäinen (»hunnutettu islamilainen kaunotar»)
huoahtaa [hua- t. huoa-] huokaista. 1. = seur. 1.2. = seur. 4. — huoata [hua- t. huoa-] 1. hengähtää, henkäistä raskaasti: h. perille päästyään; sai h. helpotuksesta; huokasi ikävän uutisen kuullessaan. 2. henkiä, huokua, humista: tuuli huokaa metsässä; raskaasti huokaava meri. 3. valittaa: huokasi laskujen paljoutta. 4. (varsinkin länsisuomal. kielenkäytössä) levähtää: huokaa vähän, ennen kuin jatkat matkaa!
huojentaa 1. lievittää, helpottaa, keventää: h. toisen kärsimyksiä; verotuksen huojentaminen. 2. = huojistaa. — huojentua 1. lievittyä, helpottua, keventyä: raskas olo alkoi h.; lähti huojentunein mielin. 2. = huojistua. — huojeta 1. (: huojenee, huojeni, huojennut): tavallisemmin huojentua 1. 2. (: huokenee, huokeni, huojennut): tavallisemmin huo- jistua, huojentua 2. — huojistaa (miel. kuin »huoistaa») tehdä huokeammaksi, halventaa: h. hintaa. — huojistua (miel. kuin »huoistua») tulla huokeammaksi, halveta, halventua: osakkeet ovat huojis- tuneet
huokaista huoahtaa. 1. = huoata 1. 2.
= huoata 4 huokea 1. halpa: huokeat kengät; h. hotelli; h. hinta. 2. varsinkin vanh. ja pu- hek. helppo: h. työ, olo huokoinen jossa on huokosia: h. paperi, tiili. — huokonen vähäinen (usein mikroskooppinen) aukko kiinteän aineen ra- kenneosasten välissä: imupaperin, ihon huokoset
huokua (: ei huou) 1. uhota, uhkua, hoh- kua, henkiä: seinä huokuu (t. seinästä huokuu) kylmää, lämmintä, kosteutta; (kuv.) intoa, kaunaa huokuva kirjoitus.
2. 	(varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä) hengittää (hiljalleen): nukkujan tasainen huokuminen
huolehtiva (myös huolehtivainen). — huo- lehtivuus (myös huolehtivaisuus). — huolekas 1. huolestunut, huolissaan oleva; huolta tuottava, huolenalainen: katseli huolekkaan näköisenä ympärilleen; viime kuukaudet ovat olleet kovin huolekasta aikaa. 2. tavallisemmin seur. — huolellinen tarkka, tunnollinen, huolekas (2): h. työntekijä; huolelliset muistiinpanot.
— huolestuneisuus, huolestus usein korvattavissa sanalla huoli: »huolestuksesi on aiheetonta»; »tunnen syvää huolestuneisuutta tilanteen johdosta». — huolestuttaa huolettaa: huolestuttava tilanne.
— huoleti [-tix t. -ti] huoletta: voit h. tulla. — huolettaa olla jollekulle huolen aiheena, huolestuttaa: menojen kasvu huolettaa palkansaajia
huolimatta: taidan lähteä sateesta huolimatta (ei sen sijaan: »oli vuorokauden ajasta huolimatta [par. riippumatta] aina valmis apuun»). Joskus korvattavissa nasevammilla ilmauksilla: »siitä huolimatta että talo on vanha [par. vaikka talo on vanha], se on hyvässä kunnossa»; »aion (kaikesta) siitä huolimatta [iskevämmin: aion silti] pysyä kannassani» huolita (: huolitsen, huolitsin, huolinnut) välittää tavaroiden kuljetusta ammattimaisesti, harjoittaa huolintaa huoltamo huoltoasema »huoltovapaa» (kone): par. huolloton, huoltoa kaipaamaton huom. lyh. 1. huomaa, huomattakoon: huom. edulliset hintamme; Huom.! Nyt halvalla turkiksia. 2. huomautus huomaavainen 1. huomiota osoittava, kohtelias, huolehtiva: h. emäntä; otti vastaan huomaavaisesti. 2. par. huomiokykyinen, valpas: »seurasi huomaavaisena tilanteen kehitystä». — huomaavaisuus vrt. ed. 1: huomaavaisuutesi on lämmittänyt mieltäni; kiitokset huomaavaisuudesta. — huomattava merkittävä. 1. tunnettu, tunnustettu; keskeinen: h. kirjailija, poliitikko; h. keksintö; pääsi huomattavaan asemaan. 2. tuntuva, suuri: h. muutos; teki huomattavan lahjoituksen. — huomattu vanh. = ed. 1. — huomauttaa: huomautin hänelle tästä asiasta. Ei: »nyrkkeilyottelun voittajaa huomautettiin [po. voittajalle huomautettiin t. voittaja sai huomautuksen] puskemisesta» huomenissa seuraavana päivänä: juhannuksen h.; h. oli määrä lähteä matkaan huomio: mm. tapaus herätti yleistä huomiota, kiinnitti hänen huomiotaan; kiinnittää, kohdistaa t. suunnata huomiota vanhuksiin, vanhusten asemaan; osoittaa huomiota vanhuksille. Erikseen ks. huomioon ottaen, huomioon ottamatta


huomioida
160
huomioida 1. tehdä huomioita jostakin, tarkkailla, havainnoida: huomioi valppaasti ympäristöään; potilaan tilaa on jatkuvasti huomioitava. 2. muuta, vältettävää käyttöä: »huomioikaa [par. huomatkaa] erikoistarjouksemme!»;
»kaikki asiaan vaikuttavat seikat on huomioitava» [par. otettava huomioon]; »epäpätevätkin huomioidaan» [par. otetaan huomioon]. — huomioitsija (myös huomioija) tarkkailija, havainnoi(tsi)ja.
— 	huomionarvoinen (myös huomion arvoinen). — huomioon otettava. — huomioon ottaen: nämä tiedot huomioon
ottaen hän päätyi siihen, että (tiedot
siis otti huomioon lauseen subjektina oleva »hän»). Laajentunutta käyttöä, luontevammin toisin: »nämä tiedot huomioon ottaen tulos on seuraava» (»tulos» ei ota huomioon tietoja; miel. jos nämä tiedot otetaan huomioon, tulos ). — huo¬
mioon ottamatta: »jättää jokin huomioon ottamatta», nasevammin huomiotta. — huomiota herättävä huoneisto (ei »huoneusto») huonoiten: tavallisemmin huonoimmin. — huononnäköinen (myös huonon näköinen) huonolta näyttävä. — huonontua käydä huono(mma)ksi, huonota. — huo- nonäköinen huonosti näkevä. — huonota (: huononen, huononin, huononnut) = huonontua Huopana (Viitasaarella): -ssa huopanen = seur. — huovikas (miel. kuin »huopikas») huopajalkine, huopanen hupa (: huvan) 1. helposti hupeneva: hupaa ruokaa; yritys meni hupaan t. hupiin. 2. tuhlaavainen: h. rahalle. — hupainen hauska, hilpeä, hupaisa: h. tapaus, tarina; hupaisia muistoja. — hupaisa = ed.
Hupe, Hupeh: nyk. kirjoitustapa Hubei hupi varsinkin vanh. ja tyyl. ilo, ratto, huvi: piti kissanpoikaa hupinaan; lahjasta oli monenlaista hupia hurahdus: kuului h., kun moottori lähti käyntiin. — huraus: lentokoneella sinne pääsee hurauksessa ‘hetkessä* hurmaantua (harvoin hurmautua) haltioitua, lumoutua: h. näkemästään; tytöt hurmaantuivat uuteen opettajaan hurme vanh. ja tyyl. haavasta vuotava veri Hurme (sukunimi): Hurmeen Huronjärvi [hju-] hurraa-huuto
hurrikaani pyörremyrsky Länsi-Intiassa Huskvarna [huskvä-]
huude (varsinkin kaakkoishämäl., eteläsa- vol. ja pohjoissuomal. kielenkäytössä) huurre: puut olivat huuteessa huuhde huuhteluneste: suun h.; kehitys-
huuhde (valokuvauksessa); (auton) tuuli- lasinhuuhde huuli ark. nokkela leikkipuhe, sukkeluus: hyvä h.; heittää huulta ‘keskustella rennosti, sukkeluuksia viljellen’ huullos 1. metallilevyn reunoja taivuttamalla tehty saumaliitos, »falssi». 2. = kynte
huuma 1. = huumaus 1: herätä huumasta.
2. 	hurma, lumous: voiton, onnen h.; hetken huumassa. — huumaannuttaa: lyhemmin huumata. — huumaantua (myös huumautua) 1. tajunnan hämärtymisestä t. aistien turtumisesta: huumaantui iskusta, kukkien tuoksusta. 2. haltioitua, hurmaantua: voitosta huumaantunut. — huumata 1. hämärtää tajunta t. turruttaa aistit, tainnuttaa: päihteiden huumaamana; suopursun huumaava haju; meren pauhu huumasi korvat; h. leikkauspotilas ‘saattaa kevyeen narkoosiin’.
2. 	hurmata, lumota: rakkauden, voiton huumaamana. — huumaus 1. vrt. huumata 1, huumaantua 1: iskun, päihteiden aiheuttama h.; h. [ = kevyt narkoosi] riittää tässä leikkauksessa; selvitä huumauksesta. 2. tavallisemmin huuma 2. — huumautua = huumaantua. — huume 1. huumausaine: huumeiden väärinkäyttö, salakuljetus. 2. tavallisemmin huuma 2 huumori leikinlasku, (sydämellinen) leikillisyys: piristi kokouksen menoa huumorillaan; kirjailijan kuiva, rehevä, lämmin h. huurre pakkasella esim. puihin tiivistyvä kiteinen jääpeite, härmä, huude: metsä on, puhelinlangat ovat huurteessa; käydä, tulla huurteeseen huuru 1. usva, usvamainen höyry: koskesta nousee huurua; hengityksen h.
2. 	kylmälle pinnalle tiivistyvästä vedestä: ikkuna on huurussa ’hiestynyt, hiessä’. 3. puhek. huurre. — huuruta (: huuruaa, huurusi, huurunnut) lykätä huurua: huuruava suo huutaa: impf. huusin
huviteollisuus 1. teollisesta huvien, viihteen tuotannosta. 2. par. viihdeala hv lyh. hevosvoima(a)
H.V. Hyvä Veli (kirjeessä)
Hwang Ho = Keltainenjoki H VT lyh. hallintovirkamiestutkinto (luet- telotekstin, ei juoksevan tekstin lyhenne) HY lyh. Helsingin yliopisto hyasintti (: hyasintissa) mm. huone- ja puutarhakasvina viljeltyjä liljakasveja hybris (uhmakas) ylimielisyys Hyderabad [hai-] (myös Haidarabad)
Hydra
hydraatti kem. — hydrata kem. lisätä yhdisteen vetypitoisuutta, vedyttää. — hydraulinen 1. nestepaineinen, nestepaine-:


161
hyvästi
h. puristin, voimansiirto. 2. vedessä kovettuva: h. laasti. — hydrokopteri jääkii- täjä
hyeena koiran näköisiä petoeläimiä hygieeninen terveydenhoidon vaatimuksia vastaava, puhdas: h. pakkaus, komposti.
— 	hygienia terveydenhoito t. sen vaatima puhtaus
hyhmä (myös hyyhmä) lumen (ja jään) sekainen vesi (maassa, jäällä, joessa); synonyymejä sohjo, hyyde, hyytö, sup- po
HYK lyh. Helsingin yliopiston kirjasto HYKS lyh: Helsingin yliopistollinen keskussairaala hykähdyttää (harvoin hykäyttää) sykähdyttää, sävähdyttää: mieltä hykähdyttäviä sanoja
hyljeksiä = hylkiä 1. — hyljätä (: hylkään) vanh., varsinkin hengellisessä kielessä; nyk. sen sijalla hylätä. — hylkiä (: hyljin) 1. (elollisen subjektin ohella) vieroa, vältellä, syrjiä, hyljeksiä: h. makeita ruokia; yhteiskunnan hylkimä vähemmistö; elää ihmisten hylkimänä. 2. (asiasubjektin ohella) reagoida johonkin torjuvasti: vettä hylkivä tapetti; elimistö hylki vierasta kudosta. — hylättyys hylättynä oleminen: kärsi yksinäisyydestä ja hylättyydestä. — hylätä (: hylkään, hylkäsin, hylännyt) 1. luopua jostakin, jättää: h. ystävänsä, äidinkielensä; hylätty kaivos. 2. olla hyväksymättä, evätä: hylkäävä lausunto; hylättiin tentissä hymni juhlallinen (kuoro)laulu hymyilyttää (ei »hymyillyttää»). — hymytä (: hymyän, hymysin, hymynnyt) tyyl. hymyillä hyperbola liioittelu. — hy per | kriittinen ylen kriittinen. — hypermoderni huip- pu-uudenaikainen, -muodikas. — hypertonia lääk. kohonnut verenpaine; liika- jännitteisyys. — hyper|trofia lääk. liikakasvu
hypnoosi suggestiolla aikaansaatu unimai- nen tila. — hypnoottinen hypnoosin luonteinen, hypnoosin aiheuttava: h. uni; h. katse. — hypnotisoida saattaa hypnoosiin
hypofyysi (: -ssä t. -ssö) aivolisäke. — hypoteekki hallinnaton panttioikeus; sen alainen pantti(esine). — hypoteesi oletus, otaksuma. — hypoteettinen oletettu, oletteinen, otaksuman varainen hypotenuusa suoran kulman vastainen sivu suorakulmaisessa kolmiossa Hyrkäs (sukunimi): Hyrkäksen t. Hyrk- kään
hyrskytä (: hyrskyää, hyrskysi, hyrskynnyt) tyrskytä, pärskyä, kuohua: hyrskyävä meri, koski. — hyrskyä (: hyrskyy, hyrs-
kyi, hyrsky nyt): tavallisemmin ed. Hyrynsalmi: Hyrynsalmella hysteerikko hysteerinen ihminen. — hysteerinen hysteriaan taipuvainen t. sille ominainen; ylen hermostunut t. kiihtynyt: h. luonne; h. kohtaus; kuului hysteerisiä kiljahduksia. — hysteria määrä- tyyppinen neuroottinen tila hytkäyttää (myös hytkähdyttää) nytkäyt- tää; hykähdyttää, sykähdyttää: hytkäytti hartioitaan; mieltä hytkäyttävä ajatus hyttynen = sääski (puhek. myös muista pienistä kaksisiipisistä hyönteisistä) hyv. lyh. hyväksytty, hyväksyn hyvike hyvitys, korvaus, hyvite (1): sai hyvikkeeksi pienen rahasumman. — hyvin: »niin hyvin — kuin», luontevammin sekä — että (»työtä riitti niin hyvin pou- ta- kuin sadepäivinä»). — hyvin hoidettu.
— hyvin kasvatettu Hyvinkää: -llä
hyvin muodostunut. — hyvin varustettu.
— hyvinvoipa (myös hyvinvoiva). — hyvite 1. = hyvike: lapsille annettiin hy- vitteeksi suklaata; 50 mk:n hyvite liika- veloituksesta. 2. hyvityslasku. — hyvitys
1. 	hyvittäminen. 2. = hyvike, hyvite 1
HyvTM lyh. hyväksytty (kauppakamarin hyväksymä) tilimies hyvä-huuto. — hyvälaatuinen laadultaan hyvä: hyvälaatuista kahvia. — hyväluon- teinen luonteeltaan hyvä: h. ihminen.
— hyväluontoinen (myös hyvänluon- toineri) hyvänahkainen, säyseä, leppoisa: h. lapsi, naapuri. — hyvänen: hyvänen aika! — hyvänhajuinen (myös hyvän hajuinen). — hyvänlaatuinen 1. tavallisemmin hyvälaatuinen. 2. helposti paraneva: h. tauti, kasvain. — hyvänmakuinen (myös hyvän makuinen). — hyvännäköinen (myös hyvän näköinen) hyvältä näyttävä: h. hedelmä; hyvännäköiset kasvot. — hyvänsuopa hyväntahtoinen, suopea: h. ihminen; hyvänsuopaa naljailua. — hyvänsuopuus suopeus. — hyväntapainen (myös hyvätapainen): h. lapsi. — hyväntekeväisyys ihmisystävällinen toiminta, vähäosaisten auttaminen
Hyväntoivonniemi
hyväntuoksuinen (myös hyvän tuoksuinen, harvemmin hyvätuoksuinen). — hyväntuulinen (harvemmin hyvätuulinen). — hyvänäköinen hyvin näkevä: h. vanhus.
— hyvätapainen = hyväntapainen. — hyvätuoksuinen: tavallisemmin hyväntuoksuinen. — hyvätuulinen = hyväntuulinen. — hyvästi 1. etup. itäsuomal. puhekielessä ja vanh. hyvin: h. pestyt vaatteet; sopii oikein h. 2. hyvästelysanana (nykyään sen sijasta tav. näkemiin, ellei korosteta eron lopullisuutta): hyväs¬


HYY
162
ti nyt sitten; heitti, jätti hyvästit koko yritykselle
HYY lyh. Helsingin yliopiston ylioppilaskunta
hyyde (satakuntal. ja pohjoissuomal. kielenkäytössä) hyhmä, hyytö hyyhmä (varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä) = hyhmä hyytää: impf. hyyti. — hyytö = hyyde hyödyke (taloustieteen terminä) se mikä suoraan t. välillisesti tyydyttää ihmisten tarpeita: kulutushyödykkeitä ovat kulutustavarat ja palvelukset, tuotantohyödykkeitä tuotantovälineet ja -suoritukset. Yleiskielessä usein tarpeetonta käyttöä: »sellaiset nykyajan hyödykkeet [par. tavarat] kuin radio ja televisio»; »ennen ihminen sai hyödykkeensä [par. toimeentulonsa, elantonsa] suoraan maasta ja vedestä». — hyödykäs: tavallisemmin seur.
— hyödyllinen hyötyä tuottava, edullinen, hyödykäs: h. mineraali; h. kurssi. — hyödyntää käyttää hyödyksi: h. luonnonvaroja, kielen ilmaisukeinoja. — hyödyttää olla hyödyksi, tuottaa hyötyä: rautatie hyödytti seutua monin tavoin; maanviljelyä, maanviljelijöitä hyödyttävä uutuus; ei (sinun) sitä hyödytä [ = kannata] lukea
hyökkäysvaunu vanh. panssarivaunu hyöky (: hyöyn) raju kuohu, tyrsky, hyökyaalto: meren hyöyt. Kuv. tunteiden h.; vastalauseiden h. Vyöry’
Hyöky (sukunimi): Hyökyn (myös Hyöyn) hyökyä (: ei hyöy) kuohua rajusti, tyrskytä; vyöryä: rantaan hyökyvät aallot; tulva hyökyi padon yli; (kuv.) mielessä hyöky- vät vaikutelmat hyötyisä 1. hyvä-, reheväkasvuinen: hyö- tyisiä männyntaimia; h. pelto. 2. harv. = hyödyllinen Hz lyh. hertsi(ä) hädin tuskin
häijy paha, ilkeä: häijyjä poikia; tekipäs häijyn olon Häijää (Mouhijärvellä): -ssä häikäillä siekailla, empiä: ei häikäillyt ajaa omaa etuaan häikäisemätön (ei »häikäisyvapaa»): h. valaistus
häilyvyys (vanh. ja tyyl. myös häilyväi- syys): luonteen, rajojen h. — häilyvä (vanh. ja tyyl. myös häilyväinen) huojuva, horjuva, häälyvä: luonteeltaan h.; h. politiikka; ryhmien rajat ovat häilyviä.
— häilyä heilahdella, huojua, horjua, häälyä: lyhdyn valo häilyi pimeässä; h. kahden vaiheilla, elämän ja kuoleman rajalla
häiriintyä (harvemmin häiriytyä) joutua häiriön valtaan, saada häiriö: häiriintyi
melusta; koneen käynti on häiriintynyt; häiriintynyt yksilö. — häirikkö häiriöksi oleva ihminen: poliisi korjasi häirikön putkaan; luokan häiriköt. — häiritä: häiritsen, häiritsin, häirinnyt. — häiriytyä: tavallisemmin häiriintyä. — häiriötön (ei »häiriövapaa»): h. äänentoisto häjy 1. häjyt Etelä-Pohjanmaan puukkojunkkarit. 2. (etup. itäsuomal. puhekielessä) häijy: tekee häjyä häkilä (myös häkylä) teräspiikkinen pellavan ja hampun puhdistusväline häkä: hään
Hälsingland [hei-] (myös Hälsinglanti) hälventyä = seur. — hälvetä (: hälvenee, hälveni, hälvennyt) haihtua, häipyä, hälventyä: sumu alkoi h.; epäily hälveni; vaikeudet ovat hälvenneet hälyttyä häiriintyä, huolestua: hälyttyi
huonoista uutisista. — hälyttää (ei
»hälyyttää»): paikalle hälytettiin palokunta; hälyttäviä [ = huolestuttavia] tietoja. — hälytys (ei »hälyytys») Hämeenkyrö: -ssä
hämätä sekoittaa. 1. harhauttaa, häkellyttää: yritti h. kuulustelijan, kuulustelijaa; hämäävän yksinkertainen ratkaisu. 2. harv. sotkea: hauki on hämännyt verkon. — hämäännyttää = ed. 1. — hämääntyä (harvoin hämäytyä) seota. 1. häkeltyä, mennä hämilleen: h. mutkikkaista ohjeista, kehumisesta; hämääntyi vilkkaan liikenteen keskellä. 2. harv. sotkeutua: hämääntynyt verkko, vyyhti hän: rajoittavan relatiivilauseen edellä korvattava pronominilla se, esim. »tämän tietää vain h. [po. se], joka on kokenut sota-ajan». (Virke on oikein, jos relatiivilause on selittävä eikä rajoittava, ajatuksena ’tämän tietää vain hän; hän on näet kokenut sota-ajan’. Samoin oikein: Hän [nim. Jumala], joka tietää jokaisen ajatuksemme) häpäistä (vanh. ja tyyl. myös häväistä): häpäisen, häpäisin, häpäissyt. — häpäisy (myös häväistys): maineen, lipun h.; ruumiinhäpäisy Härjedalen [-ä-]
härkin: härkkimen (varsinkin kaakkoissuo- mal. ja keski- ja pohjoispohjal. kielenkäytössä) = hierin Härkin (sukunimi): Härkkimen härkä 1. kuohittu urosnauta: Lounais- Suomessa käytettiin ennen vetohärkiä.
2. (varsinkin itä- ja pohjoissuomal. kielenkäytössä) urosnauta yleensä, sonni.
3. poron, hirven, piisonin, puhvelin ym. nauta- ja hirvieläinten uros
härmä 1. huurre, kuura: metsä, nurmi on härmässä. 2. huurremainen kerros (mm. eräistä sieniloisista kasveihin aiheutunut:


163
idealismi
karviais-, omena/härmä)
Härnösand
härski 1. pahanhajuiseksi ja -makuiseksi käynyt (rasva): härskiä voita. 2. ark. röyhkeä, sumeilematon; rivo: h. käytös; härskiä puhetta. — härskiintyä (harvemmin härskiytyä) käydä härskiksi (1) häthätää 1. kiireesti, hätäisesti: h. kokoon kursittu. 2. hädin tuskin: säilyi h. hengissä. — hätimmiten = ed. hätkähdyttää (harvemmin hätkäyttää) vavahduttaa, säpsähdyttää: hätkähdyttävä uutinen
hätyyttää ahdistaa, hätistää. — hätävarjelu (vanh. myös hätävarjelus). — hätäy- tyä: tavallisemmin hätääntyä. — hätää kärsivä. — hätääntyä (harvoin hätäytyä) hävetä (: häpeän, häpesin, hävennyt): h. puheitaan; ei hävennyt pilkata vanhempiaan
hävikki = häviö 3: kankaan h. ompelutyössä; C-vitamiinin h. kuumennettaessa oli 5 °7o. — hävite (tuhoeläinten, kasvitautien, rikkakasvien) torjunta-aine: rik- kakasvinhävitteet. — hävitä: häviän, hävisin, hävinnyt. — häviö 1. tappio: jäädä, joutua häviölle; kolmen maalin h. 2. tuho, perikato: joutua häviöön, häviön omaksi; yritys oli häviön partaalla.
3. 	häviävä t. hävinnyt määrä, hukka, hävikki: paperin h. monistuksessa; haihtu- mis-, jännitteen-, tehon/häviö häväistys = häpäisy. — häväistä (etup. konsonanttivartaloisia muotoja: häväisty, häväistään) varsinkin vanh. ja tyyl. häpäistä
häälyä = häilyä: häälyviä varjoja; ehdotus häälyy kahden vaihtoehdon välillä häätyä 1. tyyl. joutua (varsinkin pois, pakoon): häätyi kauas kotiseudultaan; häätyivät lähtemään; siirtolaiseksi hää- tynyt. 2. (peräpohjal. puhekielessä) täytyä: lasten häätyy nyt olla siivosti. — häätää: impf. häädin höllentyä = höltyä. — höllentää löyhdyt- tää, hellittää (1), höllittää, höllätä: h. siimaa, köyttä; höllensi otettaan; määräyksiä olisi höllennettävä helpotettava, väljennettävä’. — hölletä (: höllenee, hölleni, höllennyt) = höltyä. — höllittää = höllentää. — höllä löyhä: h. side, puristus, rakenne; sitoa höllästi t. höllälle t. höllään; h. kuri, järjestys. — höllätä varsinkin ark. = höllentää. — höltyä tulla höll(emm)äksi t. höll(emm)älle, löyhtyä, höllentyä, hölletä: h. liitoksistaan; höltynyt ruuvi, nappi; järjestys, moraali on alkanut h. höyhennys höyhentäminen: linnun h. on tehtävä tarkasti; aikamoinen h. ’pöllytys, selkäsauna’. — höyhenys höyhenistö:
fasaanin korea h. höyrynpaine. — höyrystyä muuttua höyryksi, höyryyntyä: nesteen höyrystyminen. — höyrystää muuttaa höyryksi: höyrystettyä vettä »höyrytiivis»: par. höyrynpitävä höyryttyä saada (pintaansa) höyryä: kangas saa h. ennen prässäystä. — höyryttää pitää höyryssä: h. [= steriloida] instrumentit ennen käyttöä; avata kirje höyryt- tämällä. — höyrytä (: höyryää, höyrysi, höyrynnyt) erittää höyryä: höyryävä kattila; maa höyrysi sateen jälkeen. — höyryyntyä = höyrystyä höyste 1. ruoalle makua antava lisä(ruo- ka): maustekurkkuja paistin höysteenä; (kuv.) käytti esityksen höysteeksi sananparsia. 2. sonnasta, lannoitteesta: pellon
h. 	— höystö 1. liharuoka, jossa pääruoka on palasina kastikkeen seassa: kana-, vasikan/höystö. 2. = höyste 1, 2
I
i lyh. improbatur (»hylätään»)
I roomalainen lukumerkki (= 1; l:nen)
I. 	lyh. itä-, itäinen: I.-Suomi, I. Pitkäkatu iankaiken ikuisesti, iän kaiken. — iankaikkinen 1. varsinkin heng. ainainen, ikuinen: /. elämä, kadotus. 2. alituinen, iänikuinen: /. katumelu, kiusankappale ib. lyh. = ibid.
Iberianmeri Välimeren länsiosa ibid. (myös ib.) lyh. samassa teoksessa, samassa paikkaa flat. ibidem)
Ibiza [ibisa, esp. ibi't>a]: -ssa IBRD lyh. Kansainvälinen jälleenrakennus- pankki, Maailmanpankki (engl. International Bank for Reconstruction and Development)
ICA lyh. Kansainvälinen osuustoiminta- liitto (engl. International Labour Organization) id. lyh. sama (lat. idem)
Idaho [idaho, engl. aidahou] idea 1. aate, ajatus: sai toiselta idean; keksi hyviä ideoita; (puhek.) tuossa ehdotuksessa on ideaa. 2. f il. olioiden metafyysinen olemus: Platonin ideaoppi ideaali ihanne. — ideaalinen ihanteellinen (1), paras mahdollinen, esikuvallinen: /. opas, asuinpaikkai — ideaalistaa (myös idealisoida) esittää todellista parempana t. täydellisempänä, ihannoida. — idealismi 1. ihanteellisuus, aatteellisuus: luonnonsuojelijoiden i. 2. ///. Platonin idea-


idealisti
164
oppi. — idealisti ihanteellinen, jaloaattei- nen henkilö; haaveksija. — idealistinen ihanteellinen (2), jaloaatteinen, haaveellinen: /. ajattelutapa, näkemys »idearikas»: par. runsas-, moni-/ideoinen, ideakas
idemmäksi (myös idemmäs, idemmä) kauemmaksi itään identifioida 1. samastaa: /. kaksi asiaa (keskenään); elintasoa ei pidä i. elämänlaatuun (t. elämänlaadun kanssa). 2. tunnistaa: vainajaa ei ole vielä identifioitu.
— 	identiteetti 1. tavallisemmin identtisyys. 2. henkilöys; (omin) olemus, ominaislaatu: todistaa identiteettinsä; identiteettiään etsivä maakunta. — identtinen täsmälleen samanlainen, yhtäpitävä: identtiset kaksoset; sopimuksesta on kaksi identtistä kappaletta. — identtisyys vrt. ed.: käsialojen i. ideoida keksiä johonkin idea t. ideoita: hyvin ideoitu näyttely. — ideologi ideologian kehittäjä: puolueen ideologit. — ideologia aatejärjestelmä, aatemaailma: poliittinen, tieteellinen i. — ideologinen aatejärjestelmää koskeva, aatteellinen: /. keskustelu; ideologiset ryhmittymät idiomi 1. jollekin kielelle t. yksilölle ominainen ilmaus, idiotismi (2): englannin idiomit. 2. jollekin yhteisölle t. yksilölle ominainen puhetapa t. kielimuoto: skoo- nelaisten idiomia on vaikea ymmärtää idiootti 1. psyk. syvästi vajaamielinen ihminen, tylsämielinen. 2. halv. typerys, tylsi- mys. — idioottivarma ark. jota ei voi käsitellä t. käsittää väärin, (koskaan) pettämätön, »hullunkestävä»: i. nauhuri, pesukone. — idiotia = seur. 1. — idiotismi 1. tylsämielisyys, idiotia. 2. = idiomi 1 idoli jumalankuva, epäjumala; palvonnan kohde, ihanne: muinaisegyptiläisten, nykynuorison idolit idylli 1. tyynen sopusointuinen tila t. tunnelma: kesäillan i.; rikkoi idyllin hetkessä. 2. rauhallisen maalaiselämän kuvaus: Runebergin idyllit. — idyllinen sopusointuinen, rauhallinen, tunnelmallinen: i. maisema, pikkukaupunki idänkauppa itäryhmän maiden kanssa käyty kauppa; (hist.) Skandinaviasta Suomeen ja Venäjälle käyty kauppa: idänkauppamme tuontivoittoisuus; viikinkien
i.
ien (: ikenen) hammaslihasta ja siihen rajautuvista leukaluun osista: ikenistä vuoti verta; ikenet irvellä (t. irvessä, ir- villä, irvissä; myös irvellä jne. ikenin) ies (: ikeen) 1. vetohärkäparin valjaslaite; sitä muistuttava kantolaite t. muu esine: härät pantiin ikeeseen; kantaa vesisankoja ikeessä. 2. orjuus, sorto; rasitus,
taakka: vieraan vallan i.; mukautui vuorotyön ikeeseen iglu eskimoiden lumimaja ignoroida jättää huomiotta, sivuuttaa igumeeni ortodoksisen luostarin esimies ihailla tuntea ihastusta johonkin: ihailen hänen saavutuksiaan; yleisön ihailema urheilija
ihan 1. aivan: /'. pieni, uusi; i. sopivan hintainen; asuu i. lähellä; rupesi i. naurattamaan. 2. puhek. oikein, varsin, sangen: oli i. mukava ilta; i. kätevä leikkuri ihannoida kuvata t. luulotella jokin todellista paremmaksi, (kaunistellen) palvoa: /. menneen vuosisadan oloja; ihannoi sotaa. — ihanteellinen 1. paras mahdollinen, esikuvallinen, ideaalinen: /. lomailma; on aivan i. johtaja; ihanteellisen yksinkertainen tyyli. 2. ihanteisiin uskova, jaloaatteinen, haaveellinen, idealistinen (syn. ihanteinen): /. elämänkatsomus; nuoren ihmisen i. mieli; piti ihanteellisia puheita. — ihanteinen = ihanteellinen 2. — ihastella osoittaa ihastustaan johonkin: ihasteli saamaansa korua; vieraat ihastelivat huoneiden sisustusta ihmeitä tekevä
ihmiskeskeinen jossa ihmisellä on keskeinen sija: puolueet kilpailevat ohjelmiensa ihmiskeskeisyydestä. — ihmisläheinen jossa ihminen otetaan ymmärtävästi huomioon: /. saarna, arkkitehtuuri. — ihmisystävällinen ihmisten parasta tarkoittava: /. teko; i. työnantaja. Ei: »ihmisystävällinen [par. ihmiselle sopiva, viihtyisä] asuinympäristö»
Ihode (Pyhässärannassa): -ssa ihokas aluspaita
ihroittua rasvoittua: ihroittunut vatsa ihvi (: ihven, harv. ihviri) villan t. tupakka- piipun rasvainen t. öljymäinen »hiki» li: Iissä
iibis lämpimien maiden haikaralintuja iiri Irlannin keltti; heidän kielensä. — iiri- Iäinen 1. adj. iireihin t. iireille kuuluva: /. kirjailija, kansanperinne. 2. subst. par. iiri
iiris 1. silmän värikalvo. 2. kurjenmiekka Iisalmi: Iisalmessa (kaupunki), Iisalmella (kaupunkia ympäröinyt ent. maalaiskunta)
Iitti: Iitissä Ijsselmeer [eisel-]
Ikaalinen: Ikaalisissa
ikihyvä: ihastui ikihyväksi. — ikimaailmassa [-mä'-]: ei i. ’ei koskaan, ei ikinä’. — ikinen: vain sanaliitossa joka ikinen (myös yhdyssanana: jok * ikinen). — ikinä koskaan, milloinkaan, ikänä: en i. tekisi niin; pyydä, mitä i. [= suinkin, vain] haluat


165
ilmaus
ikkuna: syn. varsinkin länsisuomal. kielenkäytössä ja vanh. akkuna IKL lyh. isänmaallinen kansanliike ikoni Kristuksen, Marian t. pyhimyksen kuva ortodokseilla. — ikono|s|taasi ortodoksisen kirkon kuvaseinä Ikr lyh. Islannin kruunu(a) ikuistaa (miel. kuin »ikuistuttaa») ikä: iän, näissä i*issä. — ikäinen: yhdyssanoja saman-, yhden-, elämän/ikäinen, kaikenikäistä (myös kaiken ikäistä) väkeä, sanaliittoja useimmat genetiivialkuiset tapaukset: päivän, kuukauden, vuoden i., hänen ikäisensä, isän i. — ikämaailmassa [-mä'-] = ikimaailmassa. — ikänä = ikinä. — ikärakenne: väestön i. ’jakauma iän mukaan*. Turhaa käyttöä: »museos- sakävijöiden i. on nuorentunut» [par. museossa on alkanut käydä yhä nuorempaa väkeä]. — ikäys iänmääritys, ajoitus: muinaislöydön i. ikään kuin
il. 	ilman lisämaksua: Osuusliike Tuotanto il. IL lyh. Insinööriliitto
iljanne (myös iljanko) liukas jää varsinkin maassa, kaljama iljettää. — iljetä (: ilkenen t. ilkeän, ilke- nin t. ilkesin, iljennyt) 1. kehdata, julje- ta, rohjeta: kas kun ilkenit (t. ilkesit) tulla; en iljennyt häiritä; niin huonoa ruokaa ei [vastenmielisyyden tunteeltaan] ilkene (t. ilkeä) syödä. 2. puhek. viitsiä: marjoja oli niin paljon kuin noukkia ilkeni (t. ilkesi)
ilki alasti (myös ilkialasti). — ilki alaston
(myös ilkialaston) illallinen 1. eilis- t. edellisiltainen: illalliset vieraat; pöydällä oli vielä i. pullo. 2. ilta- ateria; illalla syötävästä (komeasta) vieras- t. juhla-ateriasta tav. monikko illalliset
illatiivi kiel. eräs paikallissija (esim. puu- hun, taloon, vieraaseeri) illegaalinen lainvastainen, laiton illemmaksi (myös illemmas, illemma; harvemmin illemmä/ksi, -s, illemmä). — illempana (myös illemmalla; harvemmin illem/pänä, -mällä)
Illinois [-nois t. -noi, engl. ilano'i]: Illinoisissa t. Illinoisissa, Illinoisiin t. Illinoisein illusorinen kuvitteellinen, näennäinen; (erehdyttävän) todentuntuinen: /. ratkaisu; kerrassaan i. lavastus illust|raatio selitys, havainnollistus; kuvitus. — illust|roida valaista, havainnollistaa; kuvittaa illuusio harhakuva t. -kuvitelma; (taideteoksen) todellisuusvaikutelma: eli sen illuusion vallassa, että ; näytelmän,
taulun luoma i.
Illyria
ilm. lyh. 1. ilmestynyt. 2. ilmoitus ilmaantua (ei juuri »ilmautua») tulla paikalle, esiin, näkyviin (subjekti konkr. tai abstr.): pihalle ilmaantui Volvo; mistä se mies tänne ilmaantui?; rappaukseen on ilmaantunut halkeama; alkoi i. vaikeuksia ilmailuhallitus
ilmais-alkuisia yhdyssanoja esim. ilmais/- kappale, -matka, -osake (aiemmin »vapaa/kappale, -matka, -osake»); ilmais/- hoito, -jakelu, -lääke, -palvelu; (osakkeiden) ilmaisanti (uudempi termi rahastoanti)
ilmaisija laitteiden nimissä par. seur. — ilmaisin 1. jotakin ilmaiseva laite: metallin-, savun-, säteilyn/ilmaisin; paloilmai- sin (ks. hakusanaa); (fys.) hiukkasilmai- sin. 2. muuta käyttöä: gallupnumerot kansansuosion ilmaisimina; käsitteellä »oivallinen» on kielessä monta ilmaisinta.
— 	ilmaista saattaa ilmi, esittää, osoittaa, paljastaa: /. tunteensa, osanottonsa; i. mielipide; ilmaisi salaisuuden; tutkan ilmaisemat esteet; äänen voimakkuus ilmaistaan desibeleinä; liikettä ilmaisevat verbit. — ilmaisu 1. ilmaiseminen, ilmaisemistapa: hänen ilmaisunsa on sujuvaa.
2. 	par. ilmaus: »mielipiteen, tahdon, tunteen ilmaisut»; »kieleen kehittyy jatkuvasti uusia ilmaisuja»
Ilmajoki: Ilmajoella Ilmajärvi (ven. Ilmen) »ilmajäähdytetty» (moottori): par. il- majäähdytteinen ilman: ilman että yleensä korvattavissa luontevammalla ilmauksella, esim. »palasi ilman että olisi toimittanut asiaa» [par. asiaa toimittamatta]; »järjesti jutun ilman että kukaan sai [par. kenenkään saamatta t. niin, ettei kukaan saanut] siitä tietoa»; »tapaukset vyöryvät, ilman että mahdamme [par. emmekä mahda] sille mitään»
ilmanpitävä (miel. kuin »ilmatiivis»): kammio; pakata ilmanpitävästi. — ilmastaa tehdä vesi hapekkaaksi sekoittamalla siihen ilmaa. — ilmastoida säätää huoneilman kosteus ja lämpötila teknisin keinoin. — ilmastollinen usein luontevammin toisin: »ilmastollisista syistä [par. ilmastonsa, säidensä takia] epäedullinen asuinpaikka»; »elokuu oli ilmastollisesti [par. säiltään] paras lomakuukausi» »ilmatiivis»: par. ilmanpitävä ilmaton (miel. kuin »ilmatyhjä», »ilmava- paa»): /. pakkaus ilmaus 1. jotakin ilmaiseva seikka t. lausuma: tunteen, kiintymyksen, osanoton /.; mielipiteen uuden muodin ensimmäiset ilmaukset. 2. lauseista, sanalii¬


ilmavoimat
166
toista t. sanoista: samaa merkitsevät ilmaukset; tähän kaipaisi osuvampaa ilmausta Sanontaa*
ilmavoimat
ilme mielialan heijastuma kasvoissa: iloinen, totinen i. Kuv. ruutuikkunalla on oma ilmeensä; tekstin yleisilme on kovin eloton. — ilmeikäs (vanh. ilmehikäs). — ilmeittää antaa jollekin ilmettä: ilmeitti soittoaan hennoin pianissimoin. — ilme- nemys ilmenemismuoto, ilmenemä: taide luovuuden ilmenemyksenä. — ilmenemä = ed. — ilmennys 1. ilmentäminen: käytti värejä taitavasti kevätmaiseman ilmennykseen. 2. par. ilmenemys, ilmentymä. — ilmentymä heijastuma: luonne- erojen ilmentymät kielenkäytössä. — ilmentyä saada ilmauksensa, kuvastua, heijastua: N:n kirjeissä ilmentyvät hauskasti kunkin viikon tunnelmat. — ilmentää antaa ilmaus jollekin, kuvastaa, heijastaa: rakennus ilmentää arkkitehdin ajattelutapaa
ilmestys 1. yliluonnollinen näky: näki, sai ilmestyksen; Neitsyt Marian /.; vaikutti ilmestyksen tavoin. 2. tyyl. näky; olento: uusi laiva oli komea /.; virkapuvussaan mahtava /.; olipa se mies merkillinen
1. — ilmestyä 1. tulla paikalle, esiin, näkyviin (subjekti konkr.): tielle ilmestyi musta kissa; mistäs sinä tänne ilmestyit?; pihalle on ilmestynyt muuttolaatikolta. Ei: »vähitellen alkoi i. hankaluuksia» (subjekti abstr., siksi miel. ilmaantua).
2. näyttäytyä näyssä: hänelle ilmestyi
Herran enkeli. 3. tulla julki (painaneesta): lehti ilmestyy joka päivä. — ilmetä käydä t. tulla ilmi; käydä selville, selvitä; paljastua, osoittautua: jos jotakin uutta ilmenee; astma ilmenee hengitysvaikeuksina; puhelinnumerot ilmenevät hakemistosta; laitteessa on ilmennyt vikoja; kokeessa ilmeni, että ; pohjalle
ilmeni jääneen sakkaa
ilmi muodostaa substantiivien ja adjektiivien kanssa sanaliittoja t. yhdyssanoja: nousta ilmi kapinaan, syttyi ilmi sota; ilmi elävä, liekki, riita, selvä, tuli (myös ilmi/elävä, -liekki jne.). //m/-alkuisten verbien (ilmi/antaa, -käydä, -lausua, -tulla, -tuoda) sijasta nyk. tavallisesti sanaliitot: antaa, käydä jne. ilmi
ilmoittaa. — ilmoittua saada ilmaa, muuttua ilman vaikutuksesta: kynnöksen pitää i. ennen istutusta; limoittuneita [ = ilmassa tummuneita] lankkuja. — ilmoitus
ilo: »teen sen (suurella) ilolla», par. ilomielin, (hyvin) iloisena, (suureksi) ilokseni
ILO lyh. Kansainvälinen työjärjestö (engl. International Labour Organization)
Hotelia. — ilotulite tav. mon. ilotulitus- väline: raketit, sähikäiset ym. ilotulitteet Dta: Iitan (myös Illan) iltainen 1. illalle ominainen, iltaisin tapahtuva t. tapahtunut: /. tunnelma; iltaiset kylässäkäynnit. 2. tavallisemmin illallinen 1. — iltaisin. — iltanen (itä- ja pohjoissuomal. kielenkäytössä) ilta-ateria, illallinen (ei juhla-ateriasta). — iltasella illalla, iltaisin i-m3 lyh. irtokuutiometri(ä) imaami eräs islamilainen arvonimi »image» [imid2]: par. imago 2 imaginaariluku mat. imaginaariyksiköitä sisältävä luku. — imaginaarinen 1. kuvitteellinen, epätodellinen. 2. mat. imaginaa- riyksiköitä (negatiivisen luvun neliöjuuria) sisältävä
imago 1. täysimuotoinen hyönteinen. 2. maine, (jonkun itsestään antama) kuva: on hankkinut hyvän imagon; täydentää imagoaan Imandra (myös Imandrajärvi) imartua tulla makealle mielelle, »tuntea itsensä imarrelluksi»: imarruin kovin hänen sanoistaan Imatra: -lla
imbesilli subst. ja adj. psyk. vähämielinen imelle imellysaine. — imellos (myös imel- lös) imelletty mallas- tm. seos: valmistaa imelloksesta olutta; (kuv.) iskelmä oli aikamoinen i. — imellys imeltäminen. — imellyttää = seur. — imeltää antaa imeltyä, tehdä makeaksi, makeuttaa: /. maltaita, perunalaatikkoa; (kuv.) liialla kehulla imelletty esite imettäväinen vanh. nisäkäs IMF lyh. Kansainvälinen valuuttarahasto (engl. International Monetary Fund) imitaatio jäljittely; jäljitelmä. — imitaattori jäljittelijä, matkija. — imitoida jäljitellä, matkia immunisoida = immuunistaa. — immunisoitua = immuunistua. — immuniteetti = immuunius. — immuuni vastustuskykyinen, vastaanottamaton: /. vesirokolle, meritaudille; i. liehittelylle. — immuunistaa (myös immunisoida) tehdä vastustuskykyiseksi. — immuunius (myös immuniteetti) vastustuskyky immyt (: gen. impyen, illat, impyeen, mon.
partit. impyitä) tyyl. impi imperaattori muinaisroomalainen (ylipäällikkö; keisari imperatiivi kiel. eräs tapaluokka, käsky- tapa
imperfekti kiel. eräs (menneen ajan) aika- luokka
imperialismi alueen- tai talousvaltauksiin tähtäävä suurvaltapolitiikka. — imperialisti imperialismin kannattaja. — imperia¬


167
in fidem
listinen vrt. imperialismi: i. valtio, politiikka, tavoite. — imperiumi maailmanvalta: Rooman /.; Brittiläinen i. impi (: immen) tyyl. koskematon neito, neitsyt Impi (etunimi): Impin Impilahti: Impilahdella im|p|likoida (myös im\p\lisoida) sisältää tausta-ajatuksena: lause »hän luopui yrityksestä» implikoi, että hän oli yrittänyt.
— implisiittinen (myös im\p\lisiitti) piilevästi ilmaistu, epäsuorasti ilmenevä: ohjelman eksplisiittiset ja implisiittiset tavoitteet
imponoida tehdä vaikutus: linna imponoi katsojat t. katsojiin impotenssi miehen yhdyntäkyvyttömyys.
— impotentti (miehestä:) yhdyntäkyvy- tön
im p regnoida kyllästää, imeyttää im p ressaari (myös im\p\ressaario) taiteilijan esiintymisten talouspuolen järjestäjä im|p|ressio vaikutelma. — impressionismi taidesuunta, joka pyrkii ilmaisemaan välittömiä vaikutelmia. — impressionisti impressionismin edustaja. — impressionistinen vrt. impressionismi: i. maalaus, sävellys, novelli im|probatur [-ä-, lat. -ä'-] hylkäävä arvosana
impromptu improvisaation luonteinen pia- nosävellys
im|p|rovisaatio 1. improvisointi. 2. improvisoitu puhe t. sävellys. — im|p|rovisatori- nen improvisaation luonteinen. — improvisoida sepittää t. esittää valmistelematta impulsiivinen helposti, hetken mielijohteesta syttyvä. — impulssi (alku)sysäys, heräte, yllyke; mielijohde in. lyh. tuuma(a) (engl. inch)
Inari 1. (: -ssa) kunta Inarijärven ympärillä. 2. = Inarijärvi Inarijoki
Inarijärvi (myös Inari) inarinlappi (myös inarinsaame) Inarin ka- lastajalappalaisten puhuma kielimuoto in casu [käsu] tapauksittain, tapausta myöten. — in corpore [ko-] kokonaan, täysilukuisena, miehissä: johtokunta oli onnea toivottamassa in corpore indefiniittinen kiel. epämääräinen indeksi 1. suhdeluku, ilmaisin. 2. viitenumero; (mat.) viitta. 3. luettelo, hakemisto. — indeksoida 1. varustaa indeksillä (2). 2. muuntaa indeksin perusteella: /. vuoden 1973 hinta nykytasoon Indiana [-äna]
Indianapolis: -issa
indifferentti yhdentekevä, eriytymätön, epämääräinen; (kem.) reagoimaton t. heikosti reagoiva: maultaan /., ei hapan eikä makea
indignaatio närkästys. — indignoitua närkästyä
indigo eräs tummansininen väriaine indiisi (myös indisio) aihetodiste, määrä- suuntaan viittaava seikka indikaattori osoitin, ilmaisin; (kem.) reaktiota osoittava aine indikatiivi kiel. eräs tapaluokka, tositapa indikoida tekn. osoittaa, ilmaista indisio = indiisi
individi yksilö. — individuaalinen yksilöllinen. — individualismi yksilöllisyyden arvoa korostava katsomus. — individualisti individualismin kannattaja; koros- teisesti yksilöllinen ihminen. — individualistinen yksilöllisyyttä korostava: ajattelu, käsitys indoeurooppalainen: indoeurooppalaiset
kielet ‘Euroopassa ja Aasiassa laajalti levinnyt kielikunta’. — indogermaaninen = ed. — indogermanisti indoeurooppalaisten kielten tutkija. — indogerma- nistiikka indoeurooppalaisten kielten tutkimus. — indoiranilainen: indoiranilaiset kielet ’Etu-Intiassa ja Iranissa puhuttavat indoeurooppalaiset kielet’
Indo-Kiina
indokiinalainen 1. adj. ja subst. Taka-In- tian sekarotuisista kansoista. 2. = sino- tiibetiläinen indoktrinaatio indoktrinointi, uskotus. — indokt|rinoida iskostaa mieliin jotakin oppia, uskottaa indonesia (kieli)
Indonesia (maa)
induktanssi sähk. itseinduktiossa syntyvän induktiojännitteen suhde virran muuttumisnopeuteen induktiivinen 1. (myös induktiivi) yksityisestä yleiseen johtava: /. opetus, päättely. 2. fys. induktioon perustuva. — induktio 1. induktiivinen menettely. 2. sähkö- t. magneettikentän syntyminen ulkoisen kentän vaikutuksesta. — induk- tori pienjännitteisestä tasavirrasta suur- jännitteistä vaihtovirtaa kehittävä koje, induktiokoje Indus: Induksen (myös Sind) industrialismi teollisuus ja siihen liittyvät ilmiöt; teollistuminen inertia vitka, jatkavuus inessiivi kiel. eräs paikallissija (esim. talossa, mets ässä) infantiili lapsenomainen, lapsellinen, kehittymätön. — infantiilius vrt. ed.: käsialan /.
infarkti valtimotukoksen aiheuttama kudoskuolio infektio tartunta. — infektoida tartuttaa.
— 	infektoitua saada tartunta in fidem (pöytäkirjan) vakuudeksi


infiniittinen
168
infiniittinen kiel. nominaalimuotoinen. — infinitiivi kiel. verbin substantiivinen nominaalimuoto in|f|laatio rahan arvon (nopea) aleneminen.
— 	inflatorinen vrt. ed.: /'. kehitys; i. politiikka
influenssa eräs tarttuva virustauti, »flunssa», »lentsu» in|f|luenssi magneetti- t. sähkökentän aiheuttama magneettisuuden synty t. sähkövarausten siirros informaalinen (myös informaali) epämuodollinen, kaavaton, vapaa(muotoinen) info puhek. informaatio; informaatiotilaisuus. — informaatio tieto, tiedotus: tarpeellista informaatiota uusille tulijoille; järjestää informaatiotilaisuus. — informaatikko tietopalvelun hoitaja. — informatiikka 1. tietojenkäsittelyoppi. 2. (esim. kirjaston) tietopalvelu. — informatorinen (myös informatiivinen) tiedottava, tietoja antava, tieto-; valaiseva: puheen informa- toriset ainekset; varsin i. esittely. — informoida tiedottaa, antaa tietoja jollekulle; valistaa: et ole vielä informoinut minua kokouksen kulusta; i. yleisöä säteilyn vaaroista
infrapunainen näkyvää valoa pitkäaaltoi- sempi: /. säteily. — infrastruktuuri tuotannon perusehdot (liikenneyhteydet, käyttövoima yms.). — infraääni ihmisen kuulorajan (16 Hz) alittava ääni Inget: Inkeellä (Taivalkoskella) in|g|ressi = johdate
inhota: inhoan, inhosin, inhonnut. — inhottaa. — inhottava initiaali alkukirjain
initiaatio initiointi. — initioida kansat.
vihkiä uuteen asemaan yhteisössä Iniö: -ssä
injektio ruiske. — injektoida (myös inji- sioida, injisoida) lääk. tekn. ruiskuttaa (ruumiiseen, rakenteeseen) inka: inkat ’Perussa asunut intiaanikansa’ inkarnaatio ruumistuminen, henkilöityminen; ruumistuma, henkilöitymä. — inkarnoitua ruumistua, henkilöityä Inkeri (myös Inkerinmaa: -lla) inkerikko = inkeroinen. — inkeriläinen adj. ja subst. laajemmin inkeroisista ja Inkerin (luterilaisista) suomalaisista yhteisesti, suppeammin vain Inkerin suomalaisista. — inkeriläismurre tav. mon. Inkerin suomalaisten murre. — inkeroinen Inkerin karjalaislähtöisen ortodoksisen kantaväestön jäsen (syn. inkerikko); saman väestön puhuma kielimuoto. — in- keroismurre tav. mon. inkeroisten puhuma murre
inkognito [-ko'-] tuntemattomana, salanimellä
inkon|g|ruenssi kiel. (taivutuksen) mukautu- mattomuus. — inkon|g|ruentti kiel. mu- kautumaton Inkoo: -ssa
inkorporoida yhdistää, liittää, sisällyttää mk|visuttori inkvisitiotuomioistuimen jäsen; (kuv.) kiduttaja, piinaaja. — inkvisitio harhaoppisten tutkimis- ja rankai- sulaitos katolisessa kirkossa; (kuv.) kidutus, piinaus in medias res [-äs res] suoraan asiaan.
— in memoriam [-o'-] muistoksi Inn
innoite (myös innoitin) innoituksen lähde, innoittava vaikutelma. — innoittaa antaa innost iva virike, elähdyttää: tämä näkymä on innoittanut monia taiteilijoita; uusien aatteiden innoittamana. — innostaa herättää intoa, kannustaa: /. toisia työntekoon, kirjallisuuden pariin, liittymään joukkoon; innostava johtaja. — innostua: /. toisen sanoista; i. musiikkiin »innostuttaa»: miel. innostaa innostuva (myös innostuvainen). — innostu vuus (myös innostuvaisuus) innovaatio uudennos, uutuus Inns|bruck [-uk]
»input»: par. panos (talousalalla); syöttö, syötös (tietokonealalla) ins. lyh. insinööri
insinööritutkinto. — insinööritaito
in spe [-e] »toivon mukaan»: maisteri in spe, johtaja in spe (henkilöstä, josta odotetaan maisteria, johtajaa) inspehtori osakuntaa valvova professori inspiraatio innoitus. — inspiroida innoittaa
instanssi oikeus-1. hallintoaste institutionaalinen tapajärjestelmän mukainen, laitoksen luonteinen. — institutionaalistua = laitostua 1. — instituutio tapajärjestelmä, (yhteiskunnallinen) laitos. — instituutti (tieteellinen t. kulttuurilaitos, tutkimuslaitos instruktiivi kiel. eräs sijamuoto (esim. suu- rin toive/>z) instrumentoida 1. varustaa välinein, ko- jeistaa. 2. soitintaa. — instrumentti 1. (työ)väline, koje: fyysikon, lääkärin instrumentit. 2. soitin insuliini haiman hormoni integraali mat. funktio, jonka derivaatta annettu funktio on. — integraatio yhdentäminen; yhdentyminen. — integroida 1. yhdentää. 2. mat. määrittää integraali. 3. sähk.: integroitu piiri ’mikropiiri’.
— integroitua yhdentyä intellektuaalinen älyllinen. — intellektua-
lismi käsitys, jonka mukaan äly on tärkein psyykkinen kyky. — intellektuelli älymystön jäsen. — intelligenssi 1. äly,


169
irrallinen
älykkyys. 2. älymystö, sivistyneistö. — intelligentti älykäs Intelsat ly h. s. Kansainvälinen viestintäsatel- liittijärjestö (engl. International Telecom- munications Satellite Consortium) intendentti 1. tiede- t. taidelaitoksen hoitaja t. johtaja. 2. soi. talouspäällikkö. — intendentuuri taloushuolto sotilashallinnon osana
intensiivinen hellittämätön, kiihkeä, ponteva, voimaperäinen: /. opiskelu, taiteellinen työ; i. maatalous. — intensiteetti voimakkuus, kiihkeys, voimaperäisyys.
— 	intensivoida voimistaa, pontevoida, voimaperäistää intentio tarkoitus, pyrkimys: kirjailijan tyylilliset intentiot interferenssi fys. kahden aaltoliikkeen toisiaan vahvistava t. heikentävä yhteisvaikutus
interferoni eräs lääkkeenä käytetty solussa viruksen vaikutuksesta syntyvä valkuaisaine
interiööri sisäpuoli, -näkymä: vanhan kartanon interiöörit interjektio kiel. huudahdussana intermezzo [-etso, ital. -e'dzo] välisoitto;
välinäytös, -kohtaus internaatti sisäoppilaitos; oppilasasuntola internationaali työväen kansainvälinen yhteenliittymä. — internationalismi kan- sainvälisyys(aate) internoida sulkea eristettyyn asuntoon, turvasäilöön t. eristysleiriin Interpol lyh.s. Kansainvälinen rikospoliisi ärjestö (engl. International Crime Police Organization) interrailkortti [-reil-] vapaaseen matkustamiseen Euroopan eri maissa oikeuttava nuorten junalippu interregnum hallitsijaton t. hallitukseton välikausi
interrogatiivinen kiel. kysyvä: /. pronomini
»kuka»
intervalli 1. väli(aika). 2. mus. sävelsuhde, -väli
interventio väliintulo; puuttuminen toisen valtion asioihin Intia
intiaanikesä jälkikesä, kesäisen lämmin jakso syksyllä (ei lämpimästä kesästä yleensä) intialainen adj. ja subst.
Intian valtameri
intiimi läheinen, tuttavallinen; (arkaluonteisen) henkilökohtainen, yksityinen: /. suhde, tapaaminen, kahvila; puhua intiimejä asioitaan. — intiimiys (myös intimiteetti) tuttavallisuus; henkilökohtaisuus, yksityisyys: intiimiyden suojaaminen intonaatio 1. puheen sävelkulku. 2. mus.
äänen aloitus; soittimen sointivärin tarkistus; oikeiden sävelsuhteiden huomioonotto
intransitiivinen kiel. objektia saamaton: /. verbi
»intresantti»: par. kiintoisa int|ressi 1. etu, edunharrastus, pyyde, tavoite: naapurusvaltioiden intressit törmäsivät yhteen; A:lla ja B:llä on yhteisiä intressejä. Ei: »hänen intressissään [par. hänen etunsa mukaista, hänen tavoitteenaan] on jutun pitkittäminen». 2. tarpeetonta käyttöä: »ei tuntenut intressiä [par. (mielenkiintoa, kiinnostusta] soitto- opintoihin»; »N:n vapaa-ajan intressit [par. mielenkiinnon kohteet, kiinnosteet, harrastukset] vaihtelivat taukoamatta» int|resentti asianosainen intjrigi 1. juoni, juonittelu: jatkuvia intrigejä. 2. kirjallisen tuotteen juoni. — int|rigoida juonitella, juonia int|rovertti (: introvertilla) psyk. sisäänpäin kääntynyt (ihmisestä) intuitiivinen intuitioon perustuva, vaistonvarainen: intuitiivinen käsitykseni on, että . — intuitio sisäinen näke¬
mys, vaistonvarainen tajuaminen invaasio maahanhyökkäys invalidi subst. vammainen. — invalidius (myös invaliditeetti) vammaisuus. — in- validoida (myös invalidisoida) vammauttaa. — invalidoitua (myös invalidisoitua) vammautua inventaari (myös inventaario) omaisuus- luettelo. — inventoida luetteloida omaisuus, varsinkin tavaravarasto inversio kiel. käänteinen sanajärjestys investoida sijoittaa (pääomaa) ioni [io-, ei »jo-»] fys. sähkövarauksinen ainehiukkanen. — ionisaattori (esim. huoneilman pölyä sitova) ionisointilaite.
— 	ionisoida fys. tuottaa ioneja, hajottaa ioneiksi. — iono|s|fääri ilmakehän toiseksi ylin kerros Iowa [iova, engl. aioua] ip. lyh. vanh. iltapäivällä: klo 7.30 ip.
IRA lyh. Irlannin tasavaltalaisten taiste- lujärjestö (engl. Irish Republican Army) Irak
irakilainen [-akki-] adj. ja subst.
Iran (hist. rinnakkaisnimi Persia) iranilainen adj. ja subst.
Irkutsk
Irlanninmeri
irlanninsetteri eräs koirarotu Irlanti (saari ja tasavalta; tasavallan iirin- kielinen rinnakkaisnimi Eire) irlantilainen adj. ja subst. ironia iva, salaiva. — ironinen ivallinen. — ironioida (myös ironisoida) ivailla irrallinen irrallaan oleva. 1. konkr. käy¬


irrationaalinen
170
tössä = irtonainen 1, irtain. 2. abstr. käyttöä: muutamia irrallisia huomautuksia; matkailun väheneminen lamakautena ei ole i. ilmiö
irrationaalinen (myös irrationaali) järjenvastainen
irrelevantti asiaan vaikuttamaton, epäolennainen
irrota (: irtoaa, irtosi, irronnut) lähteä t. päästä irti jostakin konkr. yhteydestä (syn. irtautua 1, irrottua 1): mateen nahka ei tahdo autosta irtosi etupyörä; ote oli irronnut; (kuv. ark.) taskulaskin irtosi [= taskulaskimen sai] satasella. — irrote (miel. kuin »irrotin») irrottava aine. — irrottaa ottaa t. päästää irti, saattaa erilleen. 1. konkr. yhteydestä: /. ruuvit; i. taulu kehyksestä, kuittiosa postisiirtolomakkeesta; limaa irrottava yskänlääke. 2. abstr. yhteydestä: /. hankkeeseen varoja, henkilöstöä; suunnittelutoimisto irrotettiin hallintotoimistosta. — irrottautua irrota, irtautua (toiminnan tahallisuutta korostavasti): tästä otteesta ei ole helppo /'.; irrottautui toisen holhouksesta. Ei: »kuona irrottautui pinnalle» [par. irtosi, irtautui, irrottui]. — irrottua: tavallisemmin irtautua 1, 2 t. irrota
irtaantua = irtautua. — irtain 1. irrallaan oleva (konkr.; syn. irtonainen 1 ja irrallinen): i. kirjan sivu; irtainta pölyä.
2. 	irtaimistosta: /. omaisuus; (substantii- visesti) kaikki i. huutokaupattiin. — irtautua (myös irtaantua) lähteä t. päästä irti, irrottua. 1. konkr. yhteydestä (syn. irrota): tarra irtautui helposti; ote on irtautunut. 2. abstr. yhteydestä: Islanti irtautui Tanskasta v. 1944; onnistuin irtautumaan tupakasta [ = lopettamaan tupakoinnin]. — irti [-ix t. -i]. — irti leikattu. — irti päässyt. — irtisanoa: tavallisemmin sanoa irti; kuitenkin infinitiiveissä ja partisiipeissa yhteen kirjoitettuna: vuokralaista irtisanottaessa, irtisanottu sopimus. — irtonainen 1. irrallaan oleva (konkr.; syn. irrallinen 1 ja irtain): irtonaisista kivistä rakennettu kiuas; tuuli kiidättää irtonaista lunta. 2. rento, jän- nittämätön: /. juoksutyyli; soittaa irtonaisesti
»irtopaino»: »hinta irtopainossa [par. irrallaan, pakkaamattomana] 10 mk/kg»
IrtyS
IS lyh. Ilta-Sanomat
Isar [i-]
ISBN lyh. kirjan kansainvälinen standardi- numero (engl. International Standard Book Number)
ISK lyh. Islannin kruunu(a) (kansainvälisen maksuliikkeen, ei tarvallisen tekstin lyhenne)
iskias (: iskiaksen) lonkkahermosärky iskukuumentaa steriloida äkkiä kuumentamalla: iskukuumennettua maitoa. — is- kunvaimennin (ei »-vaimentaja») »iskuvarma»: par. varmaiskuinen islam muhamettilaisuus. — islamilainen adj. ja subst. muhamettilainen islannin kieli. — islanninkielinen. — is- lanninnos islanninkielinen käännös. — islannintaa kääntää islanniksi. — islanti (kieli)
Islanti (maa)
islantilainen adj. ja subst.
iso Suuri’ yhdyssubstantiivien alkuosana
taipuu melkein aina: isossavarpaassa, isollasiskolla, pantiin isoonjakoon, isonvihan aika, isollatikalla, Isossa ky rössä, Isossa-Britanniassa. Poikkeuksia: a) paikannimi Isojoki (: joko Isollajoella tai Isojoella), b) sukunimet (lehtori Isoniemellä), c) vanhempien sukulaisia tarkoittavat sanat (iso/äidillä, -sedällä, -vaarilla) ISO lyh. Kansainvälinen standardointijärjestö (engl. International Organization for Standardization)
Iso-Belt: Isossa-Beltissä Isojoki: Isollajoella t. Isojoella Isokanjoni: Isossakanjonissa Iso Karhu järvi Isokyrö: Isossakyrössä isomorfia rakenteen yhtäläisyys, saman- muotoisuus Iso Orjajärvi Iso Suolajärvi Iso-Syrtti: Isossa-Syrtissä
1. isota (: isoan, isosin, isonnut) vanh. ja heng. tuntea nälkää; kaivata; halata: /. ja janota; isosi Jumalaa t. Jumalan luo
2. isota (: isonen, isonin, isonnut) (varsinkin länsisuomal. puhekielessä) suureta, suurentua, isontua
Isot-Antillit: Isoilla-A n tilleillä
Isot Sundasaaret: Isoilla Sundasaarilla
isotermi lämpökäyrä
isotooppi ydinrakenteeltaan erilainen alkuaineen toisinto Iso valtameri: tavallisemmin Tyynimeri isoviha: isonvihan
Iso-Äiniö: Isolla-Äiniöllä (Asikkalassa;
kansanom. lso-Äinää)
Israel [is-, ei »is-»] israelilainen adj. ja subst.
»issias»: par. iskias
ISSN lyh. kausijulkaisun kansainvälinen standardinumero (engl. International Standard Serial Number)
Istanbul (hist. rinnakkaisnimi Konstantinopoli)
Istria: -ssa t. -lla
istua 1. asennosta, tilasta: i. pöydän ääressä, pöydässä; eduskunta istuu ’on


171
itämaalainen
koolla, pitää istuntoa’. 2. käydä istumaan, istuutua: istui pöytään; istuhan tähän nojatuoliin. 3. vierasmallista kuv. käyttöä: takki istuu hyvin. Usein miel. toisin: »luvan saanti istuu [par. on] lujassa»; »korkki istuu [par. on, pysyy] tiukasti pullossa»; »syvällä istuvia [par. syvään juurtuneita] ennakkoluuloja». — istuallaan (myös istuvillaan) istuma-asennossa: oli /.; vastasi istualtaan (joskus ilman omistusliitettä: istualta). — istuin- alkuisten yhdyssanojen rinnalla usein istuma-alkuinen: istuin- t. istuma/lihas,
-paikka, -sija. — istukas 1. juurikasvi, joka säilytetään mullassa talven yli siemenviljelyä varten. 2. istutettava puuntaimi. 3. istutuskala. — istukka 1. aineenvaihduntaa välittävä elin, joka yhdistää sikiön sen emon kohdun seinämään. 2. kasv. sikiäimen kohta, jossa siemenaihe on kiinni. 3. kiinnityskanta eräissä laitteissa: poranvarsi puristuu poran istukan leukoihin; salamalaite sopii kameran istukkaan. — istuma-alkuisten yhdyssanojen rinnalla on usein istuin- alkuinen (ks. istuin-). Kuitenkin vain esim. istuma/-asento, -kylpy, -lakko, -työ istunta 1. istuminen: sai rangaistukseksi jälki-istuntaa. 2. istuma-asennoista voimistelussa (esim. koukku-, noja/istunta) ja ratsastuksessa (kiinteä, kevyt /.). — istunto 1. virallisen elimen kokous: eduskunnan, komitean i. 2. puhek. (illan)- istujaisista. — istuutua käydä istumaan, istua (2): vieraat istuutuivat sohvaan.
— istuvillaan = istuallaan: vastasi istu- viltaan (myös istuvilta)
isämeidän: luettiin i. (myös Isä meidän;
puhek. isämeitä); ei osannut isämeitää it. lyh. itäinen italia (kieli)
Italia (maa)
italialainen adj. ja subst. — italian kieli.
— italiankielinen. — italiannos italiankielinen käännös. — italiansalaatti. — italiantaa kääntää italiaksi
Ithaka [itä-]: -ssa
itikka erilaisista hyönteisistä, varsinkin sääskistä eli hyttysistä ITL lyh. Italian liira(a) (kansainvälisen maksuliikkeen, ei tavallisen tekstin lyhenne) it.p. lyh. itäistä pituutta itse: opettaja kehotti poikia luottamaan itseensä ’opettaja kehotti, että pojat luottaisivat itseensä’ (vrt. opettaja kehotti poikia luottamaan häneen [opettajaan t. johonkuhun juuri puheena olleeseen]); arvostelija väitti kirjoittajan toistavan itseään ’että kirjoittaja toistaa itseään’. Ei genetiiviattribuutin yhteydessä seuraavaan tapaan: »teettäjän itsensä
tarvikkeista» [par. teettäjän omista tarvikkeista]; »työntekijän itsensä [par. oma] osuus». Toisaalta: tytön itsensä vuoksi (postposition edellä), miesten itsensä ansaitsema t. miesten oma ansaitsema (agenttipartisiipin edellä). — itse-al- kuisia yhdyssubstantiiveja esim. itsehillintä ’itsensä hillitseminen’, itse/luottamus, -puolustus, -tarkkailu. Toisinaan luontevasti korvattavissa muilla ilmauksilla: itsensä kehittäminen (ei »itsekehi- tys»), oma kehu ’itsekehu’, omapalvelu itsepalvelu’. — itse asiassa »itsekannattava»: par. (itsensä) kannattava
itsekantava: /. autonkori. — itsekiillottu-
va: itsekiillottuvaa vahaa. — itsekiinnit- tyvä: /. saippuakotelo. — itse kukin. — itseliimautuva: itseliimautuvaa tapettia.
— 	itsellinen 1. (varhemmin) maaseudulla tilapäisansioiden varassa elävä varaton henkilö. 2. (nykyään) omien taitojensa ja ansioidensa varassa elävä henkilö, varsinkin freelance-työntekij öistä.
3. 	par. itsenäinen: »on aloittanut itsellisen elämän». — itsenäistää (ei »itsenäistyttää»). — itseohjautuva: /. ammus »itseoikeutettu» miel. toisin: »esimies kuuluu toimikuntaan itseoikeutettuna» [par. asemansa perusteella]; »joukon i. [par. itsestään selvä] johtaja» itseriittoinen itselleen riittävä, omariittoi- nen; omahyväinen: /. elämäntyyli, kirjoitustapa. — itsesiliävä: /. paita »itsestäänselvyys»: par. selviö itsestään selvä
itsesytyntä (ei »itsesytytys») itsesyttymi- nen: tulipalon syynä oli öljyn i. — itsetoimiva automaattinen: /. kelaus »itsetyytyväinen»: par. itseensä tyytyväinen, omahyväinen itä- Itä-alkuisten alueennimien johdoksissa: itä/berliiniläinen, -eurooppalainen,
-suomalainen jne.
Itä- alueennimissä: Itä-/Berliini, -Eurooppa, -Helsinki, -Savo, -Suomi jne. itäblokki = itäryhmä Itä-Götanmaa [-jö-]
itäinen: /. alue, rinne. Miel. toisin: »itäisellä Uudellamaalla» [par. Itä-Uudellamaalla, Uudenmaan itäosissa]
Itä-Intia
Itä-Karjala Suomen entisen itärajan takainen karjalaisalue (Viena ja Aunus); vastaa suunnilleen nyk. Neuvosto-Karja- laa
Itä-Kiinan meri
itämaat (: itämailla) mon. Lähi-idästä (ja yleisemminkin arabialueista), usein myös Kaukoidästä. — itämaalainen subst., harvemmin adj.: tapasi itämaa-


itämainen
172
laisia; i. (t. itämainen) vieras. — itämainen adj.: itämaisia diplomaatteja; i. matto. — itämerensuomalainen: itämerensuomalaiset kielet (suomi, karjala, vepsä, vatja, viro ja liivi). — itämerensuomi itämerensuomalaiset kielet tai niiden edeltäjät yhdeksi kielimuodoksi käsitettynä
Itämeri: Itämeren maat; Itämeren maakunnat; Itämeren-risteily itäryhmä Keski- ja Itä-Euroopan sosialistiset maat, itäblokki Itä-Saksa (tavallisessa tekstissä luontevampi nimitys kuin Saksan demokraattinen tasavalta ja DDR) itäsaksalainen adj. ja subst.
Itä-Turkestan
Itävalta
itävaltalainen adj. ja subst. itävyys (vanh. itäväisyys) itään päin
Ivalo (Inarissa): -ssa Ivalojoki
IVO lyh. Imatran Voima (tavallisessa tekstissä mieluimmin lyhentämättä)
I2evsk
Izmir [iz-] (= antiikin Smyrna) iätä (: ikään, ikäsin, iannyt) määrittää ikä, ajoittaa: hauta iättiin rautakautiseksi t. rautakaudelle, rautakauteen
J
j lyh. jalka(a) j. lyh. jäsen J lyh. joule(a)
ja: »ja ei» tav. par. eikä, esim.
»matka on pitkä, ja meillä ei ole omaa autoa» [par. eikä meillä ole ]. Kui¬
tenkin: tätä sinun ei tarvitse tietää, ja niitä muita juttuja sinä et ymmärtäisikään (/^-lauseen alussa painokas lauseenjäsen)
Jaakkima: -ssa Jaala: -ssa
Jaalanka (Vaalassa): Jaalangassa Jäänti (sukunimi): Jäännin jaardi anglosaksinen pituusyksikkö (n. 91,4 cm)
Jaava: -ssa Jaavanmeri
jae 1. numeroitu rivijakso Raamatussa.
2. 	kem. tietyssä lämpötilassa kiehuva tislattavan nesteen osa, fraktio Jaffa
jaguaari eräs iso kissaeläin jahka varsinkin puhek. (tulevaa aikaa ilmaisevissa lauseissa) kun(han), sitten
kun: koetan tulla, j. ehdin jakaa (: jaan, jaoin, jakanut): jakoi leivän neljään osaan; lämpömittari on jaettu asteisiin; yhteiskoulu jaettiin peruskoulun yläasteeksi ja lukioksi [ja lakkasi samalla olemasta]; palkinnot jaettiin voittajille. Ei: »kunniapalkinto jaettiin tänä vuonna N. N:lle» [par. annettiin, kun saajia on vain yksi]. — jakaantua = jakautua jakamo jakeluasema, -paikka jakaranda trooppisia puita; usein eräiden lajien kovasta puuaineesta (syn. tällöin palisanteri)
Jakarta = Djakarta
jakauma (myös jakautuma) tilastollinen jakautuminen (joskus laajemminkin jakautumisesta t. sen tuloksesta): äänten j. vaaliliitoittain; väestön ikäjakauma; maamme kirjava puoluejakauma. — jakautua (myös jakaantua): Helsinki jakautuu 54 kaupunginosaan 'koostuu 54 kaupunginosasta’; etsintäpartio jakautui kolmeen ryhmään t. kolmeksi ryhmäksi. — jakautuma = jakauma jaksoittain jakso kerrallaan. — jaksoittainen jaksoittain tapahtuva t. esiintyvä »jaksoluku» (fys.): par. taajuus jaksotella. — jaksottaa Jakutia Jakuuttien autonominen neuvostotasavalta
jakuutti etup. Jakutiassa asuvan turkki- lais-tataarilaisen kansan jäsen; saman kansan kieli jalan jalkaisin: saapuivat j. — jalka: kengät jalassa; vetää sukat jalkaan (myös jalkoihin); tavarat ovat (ihmisten) jaloissa 'tallattavana, tiellä’. — jalkahoi- to = jalkojenhoito. — jalkaisin. — jalkamies 1. jalankulkija. 2. menneistä oloista: jalkaväen sotilas; hevoseton työmies. — jalkeilla: sairas on jo j. — jalkojenhoito (myös jalkahoito). — jalkopää: vuoteen j. 'jalkapää, jalkapuoli’.
— 	jaloitella kävellä (liikuntaa saadakseen)
jalontaa kehittää kasviyksilöitä silmutta- malla t. oksastamalla (varttamalla): jalon- nettuja omenapuita. — jalostaa 1. kehittää jalo(mma)ksi: kirjallisuuden jalostava vaikutus. 2. muuttaa raaka-aine puo- li- t. täysvalmisteeksi: j. puu selluksi, paperiksi; (1. merkitykseen liittyvästi) novelliksi jalostettu kansantarina. 3. kehittää kasvilajiketta t. eläinrotua valikoimalla, risteyttämällä t. mutaatioita synnyttämällä: jalostettua kauraa; j. uusi koirarotu. 4. varsinkin puhek. (ei nykyään terminä) = jalontaa. — jaloste jalostustuote. 1. vrt. jalostaa 2: puu-, paperi/jaloste; lihajaloste; öljyjaloste.
2. 	vrt .jalostaa 3: peruna-, ohra/jaloste


173
jesuiitta
Jalta
jalus 1. tavallisemmin jalusta. 2. köysi t. nuora, jolla purjeen alakulman asentoa säädellään, jalustin, kuutti, — jalusta jalka, jalus (tukirakenteena). 1. kiinteistä alustoista: sorvin, kaapiston, patsaan j.; Pohjanmeren mannerjalusta ’ mannerta reunustava merenpohjan alue*; (kuv.) jalustalle nostettu runoilija. 2. irtonaisista telineistä: padan, kameran, vaaituskojeen j. — jalustin 1. satulaan kiinnitetty metalli- silmukka, johon ratsastaja tukee jalkansa. 2. eräs keskikorvan luu. 3. = jalus 2 Jamaika:, -ssa
jambi kaksitavuinen nouseva runojalka jamboree kansainvälinen partiolaisleiri Jangtse (kiin. Chang Jiang) janhus (itäsuomal. kielenkäytössä) = lyly 1 j ani tsaari hist. turkkilainen jalkaväenso- tilas
Jan Mayen [maien]: -issa jano: minun t. minulla on j. — janota tyyl. kaivata, haluta, halata: j. tietoja; janoaa rakkautta, ihailua; janosi Jumalan sanaa. — janottaa: häntä janotti ’hä- nen oli jano’; suolasilli on kovaa janottamaan
jaoke = segmentti 2. — jaos 1. viraston, järjestön tms. osasto: sähkölaitoksen suunnittelujaos; yhdistyksen tiedotus- jaos; kongressi toimi useana jaoksena.
2. tykistöpatterin alayksikkö. — jaosto = ed. 1. — jaotella jakaa, jaottaa (varsinkin luokittelusta, ryhmittelystä; konkr. merkityksessä jakaa yleensä luontevampi): sanat jaotellaan taipuviin ja taipumattomiin; vastaukset jaoteltiin lähettäjän iän ja ammatin mukaan. Miel. toisin: »liha jaoteltiin [par. jaettiin] paloihin». — jaottaa = jaotella. — jaotus: tekstin j. [ = jako] lukuihin ja alalukuihin; mitta-asteikon j. [= jako]; maailman kielten j. [ = ryhmitys]
japani (kieli)
Japani (maa)
japanilainen adj. ja subst. — japanin kieli.
— 	japaninkielinen Japaninmeri
»jatk.» lyh.: miel. lyhentämättä jatkuu t. jatkoa
jatkavuus = vitka. — jatke 1. jotakin pidentävä osa, pidennys, pidentymä: ponttoneita kiinteän laiturin jatkeena. 2.
= jatko 2: kaatoi maitoa kerman jatkeeksi. — jatko 1. vrt. jatke 1 (merkitys ei aina yhtä konkr. kuin tämän): rataan rakennetaan jatkoa. 2. lisä: risuja pilkkeiden jatkoksi; olla joukon jatkona.
3. jonkin (ajallisesti) seuraava jakso: jatkoa ensi numerossa; näytelmän jatko oli alkua parempi; hyvää jatkoa! 4.
mon. jonkin tilaisuuden jälkijuhlinnasta: mentiin ravintolasta kotiin jatkoille. — jatkokoulutus peruskoulutuksen (varsinkin korkeakoulun perustutkinnon) jälkeinen koulutus jatkos 1. liitos, jatkopaikka: köysi katkesi jatkoksen vierestä; (anat.) ydinjatkos Selkäytimen jatkona oleva aivojen osa*.
2. 	par. jatke: »laiturin j. ulottui äkkisy- vään». — jatkosota (ei »Jatkosota») Suomen ja Neuvostoliiton välillä 1941— 44 käyty sota »jatkossa» (puhtaana ajan ilmauksena): ruotsalaismallinen muotisana, jonka sijaan on tarjolla useita perinnäisiä ilmauksia. Esim. »jatkossa [miel. tuonnempana, myöhemmin] aion osoittaa,
että »; »on vaikea sanoa, miten
tilanne j. [miel. vastedes] kehittyy»; »on kuulunut meille ja kuuluu jatkossakin» [miel. vastakin] jatkumo hyppäyksetön, välitilaton sarja: spektrin värien j.; reaalilukujen muodostama j.; historia tapahtumien jatkumona.
— jatkuvuus (vanh. jatkuvaisuus): turvata toiminnan j.
jatsi (myös jazz) Yhdysvaltain neekerien keskuudessa kehittynyt musiikkimuoto.
— jatsimusiikki. — jatsi orkesteri jauhautua (harvemmin jauhaantua): hienoksi jauhautunutta multaa. — jauhe jauhomainen aine (varsinkin valmiste), pulveri: kaakao-, maito/jauhe; leivin pesu/jauhe. —jauho 1. tav. mon. jauhettu vilja tms.: ruis-, vehnä-, peruna/jauhot. 2. muusta jauhomaisesta aineesta: liitu oli murennut jauhoksi; sahajauhot; jauhomaisista valmisteista par. jauhe. — jauhottaa ripotella johonkin jauhoja: j. kakkuvuoka
Jaunde = Yaounde
jazz [jats] = jatsi
Jedda [die-] (myös Jiddä)
jeeppi määrätyyppinen maastoauto
Jemen
Jena [je-]
jenanlasi [je-]
jeni Japanin rahayksikkö
Jenisei
jeniseinsamojedi (kansallisuuden- ja kielennimi; syn. enetsi) jenka (: jengari) ark. (ruuvi)kierre jeremiadi valitusvirsi Jerevan (myös Erivari)
Jersey [dfözi]: -ssä, illat. Jerseyyn [diözin] jersey [-sey t. -sei] trikookoneella valmistettu joustava neulekangas. — jer- seyrotu [-sey-1. -sei-] eräs lypsykarjarotu Jerusalem
jesuiitta 1. vaikutusvaltaisimman katolisen veljestön jäsen. 2. kuv. tekopyhäs-


Jiangsu
174
tä, häikäilemättömästä ihmisestä Jiangsu [tsiagsu] (aiempi kirjoitustapa Kiangsu)
Jiangxi [tsiaijsi] (aiempi kirjoitustapa
Kiangsi)
Jidda [dii-] = Jedda jiddiS juutalaissaksa Jilin [tsi-] (aiempi kirjoitustapa Kirin) Jinan [tsi-] (aiempi kirjoitustapa Tsinari) jiujitsu japanilainen aseettoman puolustautumisen tekniikka Jk. (myös JK) lyh. jälkikirjoitus JKK lyh. Joensuun korkeakoulu jKr. lyh. jälkeen Kristuksen (syntymän): v. 100 jKr. jm lyh. juoksumetri(ä) jm. lyh. jäänmurtaja: jm. Urho (tavallisessa tekstissä mieluimmin lyhentämättä) jms. lyh. ja muuta sellaista jne. lyh. ja niin edelleen t. edespäin jockey [jokkei, engl. dioki] ammattimainen kilparatsastaja jodi kem. — jodidi kem. — jodittaa (miel. kuin »jodioida») tehdä jodipitoiseksi: joditettua pöytäsuolaa Joensuu: -ssa »joga»: par. jooga jogurtti eräs piimälaji Johannes: Johanneksessa Johannesburg [-burk] johdannainen 1. subst. se mikä on johtunut t. johdettu jostakin muusta: ensisijaiset seuraukset ja niiden johdannaiset; (kem.) etikkahapon johdannaiset 'johdokset’. Kielitieteen terminä nyk. mieluummin johdos. 2. adj. harv. jostakin johtunut t. johdettu: alkuperäiset ja johdannaiset tuntomerkit. — johdate lehtikirjoituksen (lihavoitu) alkukappale t. pöytäkirjan johdantokappale, ingressi.
— 	johde 1. kulun t. suunnan ohjauslaite: rysän j.; aidan jatkoksi rakennettiin [veteen ulottuva] j.; portaiden käsijohde; hissin johteet ’johtokiskot\ 2. sähköä, lämpöä, ääntä tms. hyvin johtava aine (eristeen vastakohtana): metallit ovat hyviä lämmön johteita. 3. abstr. harv.: johdetta [= johtoa] ratkaisuun saadaan
siitä, että . — johdin 1. metalli-
lanka, jota pitkin sähkövirtaa johdetaan (vrt. johto ’sähköjohtoverkon osaksi asennettu johdin t. johdinkimppu’). 2. eräistä tiehyistä: munan-, siemen-, virtsan/johdin. 3. kiel. johtopääte: nominin- johtimet »-kko» ja »-sto». — johdinauto trolleybussi. — johdos 1. kiel. johtamalla muodostettu sana: »lasi»-sanan johdokset »lasikko» ja »lasisto». 2. kem. yhdiste, joka voidaan johtaa toisesta, johdannainen joht. lyh. johtaja
»johtaja-asema»: par. johtoasema johtajankyky johtamis-, johtokyky. — johtajanominaisuudet. — johtajantauti
oireista, jotka vastuullisen aseman paine aiheuttaa. — johtajanvaihdos johtopäätös: nasevampi syn. päätelmä; »vetää j.» [par. tehdä johtopäätös t. päätelmä; päätellä]
»johtuen» nykysuomen ilkeimpiä tuholaisia, ruotsalaiseen paperikieleen (beroende pä) pohjautuva suomennos, joka on aina korvattavissa luontevammilla sanonnoilla. Esim. »sateesta j. [par. sateen tähden, takia, vuoksi] pysyttelin sisällä»; »valituksesta j. [par. valituksen johdosta] päätöstä on tarkistettu»; »tästä syystä j. [par. tästä syystä] meneteltiin toisin»; »siitä johtuen [par. siksi] on ryhdytty varotoimiin»; »osaksi ehkä näytelmän pen- seästä vastaanotosta johtuen kirjailija vetäytyi syrjään» [par. vastaanotosta johtui, että — —] joikua: joiun (myös joiata : joikaan ja joikata : joikkaari) laulaa joikua
1. joka indefiniittipron.: jokainen. Käytetään etup. määritteettömän lyhyen subst:n ohessa, useimmiten vakiintuneissa sanonnoissa: joka päivä; kolusi joka nurkan; on katsottu joka suuntaan. Muulloin jokainen: jokainen tammikuu oli kova pakkaskuu; on siivonnut jokaisen pölyisen nurkan. Miel. toisin: »joka [par. missään] tapauksessa en voi suostua ehdotukseen»
2. joka relatiivipron.: transl. joksi, illat.
johon, allat. jolle (puhekielessä, ei juuri asiatyylisessä kirjakielessä rinnakkaismuodot joksiko, johonka, jolleka). 1. a) Korrelaattina on yleensä substantiivi t. substantiivinen sana; kirjakielessä ei silloin mielellään (varsinkaan ihmistä tarkoitettaessa) käytetä m/Atf-pronominia: (se) mies, jonka näit; ne asiat, joista olemme puhuneet, b) Jos korrelaatin määritteenä on superlatiivimuotoinen adjektiivi, on mikä kuitenkin tavallisempi: kaunein maisema, minkä t. mitä (harvemmin jonka) olen nähnyt, c) Jos korrelaattina on pelkkä superlatiivinen adjektiivi, asiaa tarkoittava pronomini tai kokonainen lause, käytetään m/foz-pronominia: »hienointa, jota [po. mitä] olen nähnyt»; »sen lisäksi, jota [po. mitä] sanoit»; »ovet olivat lukossa, josta [po. mistä] jo voi arvata ». Postposition yh¬
teydessä joka kuitenkin voi viitata myös lauseeseen: minulta hävisi silmälasit, jota paitsi tuli muutakin harmia. (Ilmausta mitä paitsi ei juuri käytetä; toisaalta useammin esim. minkä lisäksi kuin jonka lisäksi.) 2. Erityisasemassa ovat tapauk-


175
jonkinasteinen
set, joissa korrelaattina on paikkaa merkitsevä sana. Silloin käyvät mikä-pronominin sisäpaikallissijat (oikeastaan paikan adverbit) yhtä hyvin kuin joka-pronominin, ja ne voivat vastata myös korre- laattisanan ulkopaikallissijaa: paikalla, missä (t. jossa) olit; paikalla, mihin (t. johon; myös minne t. jonne) tulit. 3. Korrelaattina on yleensä lähinnä edeltävä sana: lehti käsitteli keskustapuolueen äänimäärää, joka oli tullut yllätyksenä (ei sen sijaan: »lehti käsitteli keskustapuolueen vähäistä äänimäärää, joka putosi nyt valtuuston pienimmäksi puolueeksi»). Tästä on kaksi poikkeusta: a) Korrelaatti voi olla kauempanakin, jos sen edellä on rajoittava pronomini se tai ne tai pronominaali sellainen (semmoinen): sen kokouksen päätökset, josta viimeksi mainitsin; vain sellaiset hakemukset otetaan huomioon, joihin liittyy todistus kielitaidosta, b) Korrelaattina voi olla postpositiota edeltävä sana (tämä ei tosin aina ole tyylillisesti luontevaa): näin on kirjoittajan mukaan, joka on asiaan perehtynyt opintomatkalla. 4. Selittävä (lauseeseen irrallisena lisänä liittyvä) yo&tf-lause ei voi liittyä sellaiseen korrelaattiin, jota edeltää superlatiivi tai muu rajoittava ilmaus: »kaupungintalo on kaupungin edustavin (t. ensimmäinen) julkinen rakennus, joka valmistui vuosisadan alussa» [po. rakennus; se
valmistui vuosisadan alussa}. Toisinaan muulloinkin selittävä relatiivilause on luontevinta korvata päälauseella: »hakemukset, joita ei palauteta, on jätettävä kuun loppuun mennessä» [par. Hakemukset on jätettävä kuun loppuun mennessä. Niitä ei palauteta]. 5. Korrelaattina ei voi olla adjektiivi: »nämä ratkaisut olivat vaikeita, joita lykättiin viikosta toiseen» [po. vaikeita, ja
niitä lykättiin viikosta toiseen]. 6. Puhekielistä tyyppiä »se on hätä, joka keinon keksii» ei asiatyylisessä kirjakielessä käytetä; sen sijasta (kyllä) hätä keinon keksii. 7. Kirjallista tietä kieleen on levinnyt seuraavanlainen käyttö: »N. oli taitava taktikko, jota hänen vastustajansa eivät olleet alkuunkaan». Se on syytä korvata aidommalla ilmaisutavalla: taktikko, jollaisia — —
joka ainoa (myös jok'ainoa). — joka ikinen (myös jokaikinen). — joka tapauksessa
jokin (partit. jotakin t. jotain, iness. jossakin t. jossain jne.; monikossa k:ttomat muodot joissain jne. kuitenkin harvinaisia). 1. epämääräisistä, tarkemmin tuntemattomista olioista t. asioista. Pääsään¬
tö on, että jokin-pionommia tällöin käytetään eläimistä, esineistä t. asioista, jo- £w-pronominia ihmisistä: toisaalta jokin (lintu) visertää tuossa puussa, jokin (putki) vuotaa nyt, jokin (asia) on hullusti, toisaalta joku (ihminen) on varmaan käynyt täällä. Sääntö on ehdoton nimenomaan substantiivin puuttuessa; joku- sanan nelitavuiset muodot tosin toisinaan korvautuvat jokin-sanan muodoilla (anna se jollekin pro jollekulle), mutta sitäkään ei pidetä kirjakielessä suotavana. Jos pronominia seuraa substantiivi, ei eronteko ole niin ehdoton vaan pronomineja käytetään osaksi toistensa tehtävässä. Kirjakielessä sitä ei kuitenkaan katsota suotavaksi muulloin kuin joku- sanan nelitavuisen muodon korvautuessa jokin-sanan muodolla; voidaan siis kirjoittaa paitsi anna se jollekulle tuttavallesi myös anna se jollekin tuttavallesi. 2. merkityksessä ’muutama, jokunen* (yksiköllisenä, tavallisesti substantiivin ohessa). 1. kohdan pääsääntöä voidaan noudattaa tässäkin: kävelin jonkin kilometrin mutta olen tavannut vain jonkun puolalaisen. Hyväksyttävänä pidetään kuitenkin myös joku-sanan käyttöä lauseessa kävelin jonkun kilometrin ja toisaalta jokin-sanan käyttöä esim. lauseessa olen kuullut tämän vain joltakin vanhalta ukolta (mieluummin yksiselitteistä ilmausta käyttäen joiltakin t. muutamilta vanhoilta ukoilta) joko: liittokonjunktio joko — tai korostaa sitä, että vaihtoehtoja on kaksi. Ei siis: »Tampereelle pääsee joko bussilla, junalla tai lentäen» (joko poistettava; toinen korjauskeino: joko bussilla tai junalla taikka lentäen)
Jokohama
joku: tämän sanan ja jokin-pronominin käyttösuhteista ks. jokin. — jokunen muutama: löysin metsästä jokusen sienen (harvemmin, varsinkin länsisuomal. puhekielessä jokusia sieniä) jollainen (syn. jommoinen) jol|l|ei: mon. 3. pers. jolleivät t. jolleivat.
Synonyymejä ellei, jos ei jolloinkuiloin. — joltinenkin kohtalainen, melkoinen: saavutti joltisenkin kuuluisuuden. — jommoinen (varsinkin puhekielessä jollainen-sanan synonyyminä; käypä myös kirjakielessä). — jommoinenkin = joltinenkin. — jompikumpi: jommallekummalle (ei »jommalle kummalle») jonglööri (sirkus)temppuilija jonkin aikaa
»jonkinasteinen»: muotisana, par. jon- kinvertainen, jonkinlainen, joltinenkin


jonkinlainen
176
jonkinlainen (ei »jonkunlainen»). — jonkin matkaa. — jonkinmoinen. — jonkin verran. — jonkin vertainen: jonkinvertai- sesta tendenssistään huolimatta kiintoisa teos
jonninjoutava aivan joutava, mitätön: jonninjoutavia puheita jooga intialainen ruumiinhallinta- ja mie- tiskelyjärjestelmä. — joogi joogan harjoittaja Joonia
joonialainen adj. ja subst.: j. tyyli ’eräs antiikin rakennustyyli’
Joonianmeri jooninen: j. sävellaji Jordan Jordania
Joroinen: Joroisissa Jorvas (Kirkkonummella): Jorvaksessa jos: käyttö alisteisen kysymyslauseen alussa hylättävää. Esim. »en tiedä, jos (t. josko) siellä oli [po. oliko siellä] ketään» JoSkar-Ola jos kohta
jota (tavallisemmin mitä t. kuta): j. halvempi, sitä (t. sen) parempi. — jotakuinkin jokseenkin (syn. kutakuinkin): j. mahdoton ajatus; onnistui j. (tavallisemmin jotenkuten). — jota paitsi. — jota vastoin. — jotenkin 1. jollakin lailla, jollakin tapaa: toivottavasti selviät j.;
olo 	oli j. kummallinen. 2. vanh. jotensakin, jokseenkin: on j. yhdentekevää, kumman valitset. — jotenkuten (ei »joten kuten») jotta aloittaa yleiskielessä tarkoitusta (varsinkin tyyl. ja puhek. myös seurausta) ilmaisevan sivulauseen: panin juoksuksi, j. ehtisin paremmin; kakkasi j. [ = niin että] ryske kuului. Itäsuomal. ja eteläpohjal. puhekielessä myös yleisesti alistavana: »kertoi, jotta asiat on hyvin» jot|t|ei (mon. 3. pers. jotteivät t. jotteivät) jotta ei
joukkojenkuljetus sotilasjoukkojen siirtämisestä. — joukkokuljetus 1. ihmisten t. tavaran kuljetus joukoittain. 2. par. joukkojenkuljetus. — joukkokuljetusvä- line: käytännössä usein sama kuin joukkoliikenneväline. — joukkoliikenne julkisilla (vuoro)kulkuneuvoilla tapahtuva liikenne. — joukkoliikenneväline vrt. ed. »joukkotiedotusväline»: par. joukkoviestin
joukkovelkakirja yleiseen liikkeeseen suurin määrin laskettu velkakirja (esim. obligaatio, debentuuri). — joukkoviestin laajojen piirien seuraama viestin (lehdet, radio, televisio, usein myös kirjat, äänilevyt yms.). — joukkoviestintä joukkoviestimien avulla tapahtuva vies¬
tintä. — joukoittain suurin joukoin: väkeä muutti j. Ruotsiin joule (: joulen) energian t. työn yksikkö Sl-järjestelmässä, jouli. — jouli (: joutin; kielessä vanhastaan käytetty sana- asu) = ed. joulu: toivottaa hyvää joulua Joulusaari (engl. Christmas Island) journalismi [Sur-, sur- t. jour-] lehtityö, -kirjoittelu. — journalisti [Sur-, sur- t. jour-] lehden toimittaja, lehtimies, (ehdotettu vastine:) lehtiläs. — journalistiikka [Sur-, sur- t. jour-] lehtityö, -ala. —journalistinen [Sur-, sur-1. jour-] lehtityötä koskeva, lehtikirjoittelulle ominainen: journalistiset periaatteet; kirjoittaa journalistisen pirteästi joustavoida (myös joustavoittaa) tehdä joustava(mma)ksi: j. määräyksiä. — jouste 1. joustava neulos: sukansuun j. on höltynyt. 2. vanh. joustin. — joustin pehmentävä jousi, resori: sohvan joustimet; joustinpatja. — joustinneulos vuoroittaisista oikeista ja nurjista silmukoista koostuva pystyraitaneulos, resori joutaa (imperf. joudin): en jouda [ = ehdi] töiltäni; tuo vene joutaa hyvin lainaksi [koska sitä ei itse tarvita]; vieraat joutaisivat jo lähteä t. lähtemään Vieraiden sopisi jo lähteä’ joutokäynti koneen käynti kuormittamattomana, »tyhjäkäynti»
Joutsa (kansanom. Jousa): -ssa Joutseno: -ssa
joutua 1. tahattomasta (epäedullisesta) paikan, olotilan t. olojen muutoksesta: j. putkaan, toisen saaliiksi; joutui häpeään, vastuuseen; on joutunut lähtemään talostaan. Miel. toisin: »joutui auton yliajamaksi» [par. jäi auton alle]; »uimari joutui meduusan puraisemaksi» [par. uimaria puraisi t. sattui puraisemaan meduusa]. 2. muuta käyttöä: nopeastihan sinä sieltä jouduitkin ’ehditkin’; koettakaahan j. ’selvitä nopeasti’; ilta joutuu 'tulee nopeasti’; vilja joutuu tuleentuu’; työ saisi jo joutua (valmiiksi) Valmistua (nopeasti)’ joutuin (myös joutuun, joutua) nopeasti: tulkaa j.! joviaali leppoisa, lupsakka jpp. lyh. vanh. jälkeen puolenpäivän JPY lyh. Japanin jeni(ä) (kansainvälisen maksuliikkeen, ei tavallisen tekstin lyhenne)
jr (myös j:r, jun.) lyh. junior JSN lyh. Julkisen sanan neuvosto (tavallisessa tekstissä mieluimmin lyhentämättä)
jsp. lyh. joukkosidontapaikka
JTA lyh. Julkisten Toimialojen Ammatti¬


177
juontua
järjestö »judata»: par. jutaa judo jiujitsusta kehitetty urheilulaji jugend [ju-] eräs arkkitehtuurin ja taideteollisuuden tyylisuunta vuosisadan vaihteen kahta puolta. — jugendtyyli. — jugendtyylinen jugoslaavi Jugoslavian asukas Jugoslavia
jugoslavialainen (adj.; subst :na miel.
jugoslaavi)
juhannus
juhlaliputettu juhlalippuinen, -liputteinen.
— juhlavalaistu juhlavaloinen, juhlava- laistuksessa oleva
»juissi»: par. tuore-, luonnon /mehu Jukatan: -Ula t. -issa »jukurtti»: po. jogurtti Juliset Alpit [ju-]
julistaa 1. ilmoittaa julkisesti, kuuluttaa, tiedottaa: j. kilpailu maan arkkitehdeille; j. kilpailun tulokset; j. sota; apurahat on julistettu haettavaksi. 2. selittää julkisesti jonkin t. jonkun virallisen aseman muuttuneen: maa julistettiin itsenäiseksi; j. kuolleeksi; julistettiin kuoltuaan pyhimykseksi. 3. tehdä tunnetuksi, saarnata, levittää: j. Jumalan sanaa, uusia aatteita; (puhek.) julisti [= toimitti, paasasi] tietonsa koko kylälle. — juliste julkisesti nähtäväksi pantu ilmoitus, varsinkin mainos; suuri seinässä pidettävä painokuva
juljeta (: julkean t. julkenen, julkesin t. julkenin, juljennut): julkeatko tulla rauhaani häiritsemään? julk. lyh. 1. julkaisija; julkaissut; julkaisu. 2. julkinen julkaista saattaa julkisuuteen (tav. painettuna tai monistettuna): j. teos, runokokoelma; tulokset julkaistaan huomisessa lehdessä; ovat julkaisseet kihlauksensa
julki-alkuisten verbien (julki/lausua, -lukea, -panna) sijasta nyk. tavallisesti sanaliitot: lausua julki jne. — julki- yhdyssubstantiivien alkuosana usein julkinen, yleinen’: julki/tilat, -rakennukset; julkikäyttöön tarkoitetut paikannimet. — julkijumalaton (myös julki jumalaton).
— julkis- yhdyssanojen alkuosana = 'julkisyhteisöjä koskeva’: julkis/hallinto, -oikeudellinen, -oikeus, -talous
julkistaa tehdä julkiseksi: j. asiakirja, päätös; neuvottelujen yksityiskohtia ei ole julkistettu. Usein luontevammin julkaista (»julkisti matkamuistelmansa»), julistaa (»tulokset julkistettiin heti ottelun (päätyttyä»), ilmoittaa t. tiedottaa (»julkistaa osakeanti», miel. ilmoittaa t. tiedottaa osakeannista). — julkisyhteisö
julkisoikeudellinen yhteisö (lähinnä valtio t. kunta). — julkituoda par. lausua, esittää, ilmaista (»julkituomme ihmettelymme sen johdosta, että »)
julkku (myös julkkis) ark. tunnettu henkilö, julkisuuden ihminen Julku (sukunimi): Julkun jumala, (kristinuskon) Jumala. — jumalainen 1. suurenmoinen, verraton, taivaallinen: j. kaunotar. 2. tavallisemmin seur.
— jumalallinen (harvemmin jumalainen) Jumalan t. jumalien; Jumalalle t. jumalille kuuluva: j. ilmoitus; valtionpäämiehen j. palvonta. — jumalankieltäjä. — jumalanpalvelus. — jumalanpelko (myös Jumalan pelko). —jumalanpilkka. —jumalansana (myös Jumalan sana). — jumalinen Jumalaa pelkäävä, hurskas, us- kova(inen): j. ihminen; eli jumalisessa kodissa
jumiuttaa saattaa jumiin, lukkiuttaa: hen- kilökysymykset jumiuttivat yhteistyön.
— jumiutua (myös jumiintua) mennä jumiin, juuttua paikoilleen, lukkiutua: jumiutuneet neuvottelut
jun. (myös jr, j:r) lyh. junior juna: matkustaa, tulla junalla; tuli laivapi- kajunassa (myös -junalla) junior nuorempi (poika, erotukseksi isästä): Rockefeller j. — juniori poikien t. nuorten sarjassa oleva urheilija
1. juntta 1. täytemaan sullomisessa, paalutuksessa yms. käytetty iskuväline t. -laite. 2. määrätyyppinen painiheitto
2. juntta hallitusvaltaa käsissään pitävä t. muuten vaikutusvaltainen ryhmä
juohea (myös juoheva) tasaisen sujuva: tapahtumien j. kulku; johti kokousta juoheaan tapaansa Juokslahti (Jämsässä): Juokslahdella juoksute (miel. kuin »juoksutin») aineen- nimenä juuston valmistuksessa, juotto- töissä
juonia punoa juonia, juonitella: ainaista juonimista juontaa (impf. juonsin) 1. kuljettaa pienin erin esim. ajotien varteen: j. tukkeja; (kansanom. myös) taksi juontaa koululaisia linja-autolle. 2. johtaa, vetää (varsinkin kuuluttamalla ja selostamalla): j. viihdeiltaa; hyvin juonnettu opintoretki. 3. alkuperästä: juontaa juurensa (t. alkunsa) keskiajalta, Englannista, pakanallisesta kultista. Ei: »nimi juontaa viime vuosisadalta t. vuosisadalle» [par. juontuu (t. juontaa juurensa) viime vuosisadalta]. —juontaja kuuluttaja-selostaja, »speaker». — juontua olla lähtöisin, peräisin; johtua: tämä sana juontuu latinasta, kahden vuosituhannen takaa; koko juttu juontui siitä, että — —


juopa
178
juopa (: juovan) erottava raja, ero, kuilu: näiden katsomusten välillä on melkoinen j.
juotti 1. luontainen t. maahan kaivettu ura, oja; muu pitkittäinen muodostuma maastossa (esim. kostea notko, kapea metsäsuikale, harjanne). 2. juova, raita juova (leveähkö) viiva, raita, vana: seepran juovat; suihkukoneen juova taivaalla Jura [ju-1. ju-] (vuoristo) jura [ju- t. ju-] jurakautinen muodostuma. — jurakausi eräs geologinen kausi jurakki erään samojedikansan jäsen; saman kansan kieli (syn. nenetsi) juridiikka oikeustiede, lainoppi. — juridinen oikeustieteellinen, lainopillinen; oikeudellinen. — juristeria lainopillinen saivartelu t. koukkuilu. — juristi oikeustieteilijä, lakimies »jury» [jury, engl. diuari]: par. valamiehistö; (arvostelulautakunta, tuomaristo jutaa: judant judin, jutanut (peräpohjal. kielenkäytössä) vaeltaa kotapaikasta toiseen (porolappalaiset); yleensä kulkea, vaeltaa Juuka: Juuassa
juurakko 1. puun juuriston järein osa; juurineen nostettu kanto. 2. kasv. monivuotinen maavarsi. — juures tav. mon. juurikasvien (ja perunan) syötävä juuri- osa: paloit teli keittoon porkkanoita ja muita juureksia. — juuria kiskoa juurineen maasta: j. kantoja tervaspuiksi; (kuv.) j. epäluuloja, pahoja tapoja »juurikaan»: »ei tiennyt j. [par .juuri] mitään»
juurikas 1. eräs juurikasvi muunnoksineen (mm. punajuuri, sokerijuurikas). 2. varsinkin puhek. = seur. — juurikka juurineen nostettu kanto, juurakko: koota juu rikoit a lakkapuiksi. — ju urittaa 1. harv. = juurruttaa 1. 2. par. juuria: »tällaiset tottumukset pitäisi j. pois». —juurruttaa 1. panna juurtumaan: j. taimia maahan; (kuv.) j. lapsiin hyviä tapoja.
2. 	hylättävää käyttöä: »koetti j. pois [par. juuria] ennakkoluuloja» juurta jaksaen (myös juurta jaksain) Juutinrauma (ruots. Öresund)
Juva: -lla
Juve (sukunimi): Juveen jv. lyh. (varsinkin yhdyssanojen alkuosana) jalkaväki: jv. komppania (myös
pisteettömänä jv-komppania [jive-])
JY lyh. Jyväskylän yliopisto Jyllanti
jymy- yhdyssanojen alkuosana: jymy/- menestys, -paukku, -uutinen jymähdys (harvemmin jymäys): juntan jy- mähdykset. — jymäyttää 1. (harvemmin jymähdyttää): iskeä jymäytti moukarilla.
2. 	petkuttaa, vetää nenästä: siinä kaupassa sinua jymäytettiin Jynnan: nyk. kirjoitustapa Yunnan jyrkentyä = jyrketä. — jyrkentää tehdä jyrkemmäksi: j. pengertä; vastakohtaa jyrkentävä (myös jyrkistävä) kannanotto.
— jyrketä (: jyrkkenee, jyrkkeni, jyrkennyt) tulla jyrkemmäksi, jyrkentyä: äkkiä rinne jyrkkeni; erot ovat jyrkke- nemään (myös jyrkistymään) päin. — jyr- kistyä: ks. jyrketä. — jyrkistää: ks. jyrkentää
jyry adj:na taipuva (kirjoitetaan erikseen: jyryt puheet) tai taipumaton (kirjoitetaan tav. yhteen: jyry miehiä, laulaa jyry- bassolla)
jyrähdys (harvemmin jyräys): ukkosen j. Jyränkö (Heinolassa): Jyrängössä jyräyttää (harvemmin jyrähdyttää): sanoa j.; ukkonen jyräytti kahdesti jyskää (: ei jyskä, impf. jyski) itäsuomal. kielenkäytössä ja tyyl. jyskyttää: koneet alkoivat j. jystää = jyystää
jysähdys (myös jysäys): kuului kova j. — jysäyttää (harvemmin jysähdyttää): jysäytti repun lattiaan jytää (prees. yks. 3. pers.; taivutus tav. jytään, jytäsin; konsonanttivartaloisia muotoja ei juuri käytetä): nuoriso jytäsi diskossa Jyykeä: -ssä (norj. Lyngen)
Jyykeänvuono
jyystää (myös jystää) varsinkin itä- ja pohjoissuomal. kielenkäytössä. 1. hakata jäätä, syteä: jyysti tuurallaan avannon.
2. 	järsiä, nakertaa: j. leivänkantaa Jähdyspohja (Virroilla, miel. kuin »Jääh- dyspohja»): -ssa jäidenlähtö (harvemmin jäitten-) = jään- lähtö. — jäittää panna jäihin: j. kalat kuljetusta varten jälj. lyh. jäljennös
jäljekkäin (myös jäljettäin, jäljetysten) peräkkäin: kulkivat j. — jäljellä (ei »jälel- lä»). — jäljelle jäänyt. — jäljellä oleva.
— jäljemmäksi (myös jäljemmäs, jäl- jemmä)
jäljenne (varsinkin kirjastoalalla) = jäljennös. — jäljennys jäljentäminen (varsinkin yhdyssanoissa: jäljennys/laite,
-menetelmä). — jäljennös kopio jäljessä (ei »jälessä»). — jäljestäpäin. — jäljestää = jäljittää. — jäljettäin, jäljetysten = jäljekkäin jäljitelmä jäljitelty tuote: norsunluun, jalokiven, runon j. — -jäljitteinen: säämiskä-, hopea /jälj it teinen ‘säämiskää, hopeaa jäljittelevä’. — jäljittely 1. jäljitteleminen: onnistui vanhan rakennustyylin jäljittelyssä. 2. par. jäljitelmä. — jäi-


179
jäytää
jittää etsiä jälkien mukaan, jäljestää, jälkiä: varasta ruvettiin heti jäljittämään; tartunnan lähde saatiin jäljitetyksi jälkeen: vieraanvoittoisia käyttötapoja
mm. »jakaa painon j.» [par. mukaan], »kullekin ansionsa j.» [par. ansionsa mukaan, ansiotaan myöten]; »vanne antaa j.» [par. myöten, periksi]. — jälkeenjäänyt (myös jälkeen jäänyt). — jälkeenpäin. — jälkeentuleva (myös jälkeen tuleva). — jälkeinen: yhdyssanoja esim. kuolemanjälkeinen, sodanjälkeinen (voidaan kirjoittaa erilleenkin), sanaliittoja esim. ukkosen jälkeinen (raikkaus), kesäloman jälkeinen (aika) jälki: jäljen
jälki- verbien alkuosana tav. varsinkin tekniikan kielessä (jälki/käsitellä, -lämmittää, -työstää). Käytössä jonkin verran yleiskielessäkin; rinnalla myös muita ilmauksia (esim. jälkityöstössä ollut osa, jälkeenpäin työstetty osa pro jälkityös- tetty osa). Tyyppiä ei pitäisi tarpeettomasti laajentaa; mieluummin esim. verottaa jälkeenpäin t. jälkikäteen kuin »jälkiverottaa» jälki-istunta rangaistuksena koulussa: sai tunnin jälki-istuntaa. — jälki-istunto
1. 	puhek. jonkin tilaisuuden jälkeiset (illan)istujaiset, jatkot. 2. par. jälki- istunta. — jälkikäteen jälkeenpäin »jälkikäteis-» yhdyssanojen alkuosana par. jälki- (esim. jälki/-ilmoittautuminen, -kontrolli, ei »jälkikäteis/ilmoittautumi- nen», »-kontrolli») jälkimmäinen se kahdesta, joka tulee t. on mainittu toisen jälkeen: edellinen sitaatti oli Anhavalta, jälkimmäinen Haavikolta. (Kolmesta tai useammasta puhuttaessa on muiden jälkeen tuleva viimeinen, muiden jälkeen mainittu viimeksi mainittu) jälkiä = jäljittää Jällivaara: -ssa (ruots. Gällivare)
Jämsä: -ssä
Jämtland [jemt-] (myös Jämtlanti [jemt-]) jämäkkä jämerä, napakka: j. työntekijä;
antoi jämäkän vastauksen jänispaisti (myös jäniksenpaisti) jänkä: jängän (harvemmin jänkkä : jänkän) aava suo (Peräpohjassa ja Lapissa) jännike mastoa tms. tukemaan jännitetty köysi t. vaijeri. — jännite 1. kahden pisteen välinen potentiaaliero sähkökentässä: 220 voltin j. 2. jännitystila, voima- varaus, lataus (kuv.): sävellyksen sisäiset jännitteet; romaanissa on eloa ja jännitettä. — jännitteinen 1. vrt. jännite 1: varokaa jännitteistä mittaritaulua; 220 voltin jännitteinen virta; pien-, suur/jännitteinen. 2. muuta käyttöä: näytelmän, sielunelämän jännitteisyys; täysijännittei-
nen luomistyö; lyhyt-, pitkä/jännitteinen.
— 	jännitys 1. pingotus, pingotustila (konkr.): sahan j.; lihasjännitys; kimmoisen kappaleen j.; nesteen pintajännitys. 2. hermojännityksestä, välien kireydestä tms.: katsomon j. laukesi vasta viimeisillä minuuteilla; kirjassa on huumoria ja jännitystä [= jännittävyyttä, lukijaa jännityksessä pitäviä aineksia]; valtioiden välinen j.; »odotin kirjettä jännityksellä» [par. jännittyneenä]. —jäntevöidä (myös jäntevöittää) tehdä jäntevä(mmä)ksi: on jäntevöinyt tyyllään järjellinen 1. jolla on järki: järjelliset olennot. 2. järjellä tajuttava, järkeenkäypä, ymmärrettävä: jutulle ei löydy järjellistä selitystä
järjestellä järjestettävänä: j. on useita kursseja. — järjestyä 1. tulla (tahattomasti) järjestykseen, selvitä; asettua, ryhmittyä (tahattomasti): asia järjestyi helposti; säteittäin järjestyneet oksat. 2. tahallisesta toiminnasta (syn. järjestäytyä): järjestynyt työväki. — järjestäytyä vain tahallisesta toiminnasta: j. marssiin; työntekijäin ammatillinen järjestäytyminen; uusi yhdistys on jo järjestäytynyt järkeenkäypä (myös järkeenkäyvä) = järjellinen 2. — järkeistyä vrt. seur.: entisestään järkeistyneet työmenetelmät. — järkeistää tehostaa työn suoritusta ja lisätä sen tuottavuutta järjestelmällisin keinoin, rationaalistaa, rationalisoida: j. maanviljelyä, toimistotyötä. — järkevä viisas, terve-, selväjärkinen, asiallinen: j. poika; teki järkevän ratkaisun järkyttyä: järkytyin (ei »tulin järkytetyksi t. järkyttyneeksi») näkemästäni; kuunte-
li 	kertomusta järkyttyneenä (ei »järkytettynä»)
järkähdyttää: j. (myös järkäyt tää) kivi sijoiltaan; ei mikään järkähdyttänyt (harvemmin järkäyttänyt) häntä päätöksestään Järvamaa: -lla
»järviköyhä»: par. vähäjärvinen, järve- tön
»järvirikas»: par. (runsas)järvinen, järve- käs
järäyttää (harvemmin järähdyttää): järäytti nyrkin pöytään; sanoa järäytti »jäsennöidä»: par. jäsentää, jäsennellä jäte 1. tav. mon. työn t. käytön jälkeen jäänyt hylkyerä, tähde: hakkuu-, teurastus/- jätteet; muovi(n)-, paperi(n)-, ruoan/jätteet; järjestetty jätteenkuljetus; vähäak- tiivinen ydinjäte. 2. tavallisemmin jäännös 3. — jätös: eläinten jäljet ja jätökset; metson jätöksiä Ulosteita, höyheniä yms.* jäytää: impf. jäydin


jäähdyte
180
jäähdyte (myös jäähdy ke) jäähdytysaine.
— 	jäähdytin (miel. kuin »jäähdyttäjä») jäähdytyslaite. — -jäähdytteinen: ilma-, vesi/jäähdytteinen moottori (ei »ilma-», » vesi/j äähdytetty ») jääk. lyh. jääkäri Jäämeri Pohjoisesta jäämerestä jäämistö vainajalta jälkeenjäänyt omaisuus: arvokas j.; N:n kirjallinen j. — jäämä = jäännös 1 (kuitenkin tätä sup- peakäyttöisempi): perimättömät vero jäämät; kasvinsuojeluaineiden jäämiä hedelmissä; mereen joutunut ydinvoimalan lämpö jäämä jäänlähtö (myös jäiden-, harvemmin joitten/lähtö). — jäänmurtaja (miel. kuin »jäänsärkijä») jäänne 1. se mikä irrallisena t. harvinaisena edustaa ennen yleistä kantaa, relikti: norppa elää jäänteenä Saimaassa; vanhan yhteiskuntajärjestelmän, ajattelutavan jäänteet. 2. par. jäännös 3: »fossiileissa säilyneitä eliöiden jäänteitä», »vanhan kalasaunan maatuneet jäänteet». — jäännös 1. jostakin määrästä jäljelle jäänyt erä, ylijäämä, tähde: siemenviljan, kattohuovan j.; haihdutus- jäännös. 2. edelliseen liittyvästi: vähennyslaskun tulos; jonkin summan maksamaton osa; saldo. 3. tav. mon. hävinneestä kokonaisuudesta jäljelle jäänyt osa, ripe: vanhan rakennuksen, muinais- eläinten jäännöksiä; heimon ainoat jäännökset. — jäännöslopuke = loppukahdennus Jääski: Jääskessä jäätää: impf. jääti
jäävahvisteinen: j. alus (ei »jäävahvistet- tu»)
jäävi (vanh. jäävillinen) sukulaisuuden, asianosaisuuden tms. takia estynyt toimimasta todistajana t. viranomaisena; syn. usein esteellinen. — jääviys vrt. ed.; syn. usein esteellisyys Jönköping [-tSöpirj]
K
k lyh. kilo- (esim. kW ,kilowatti[a],> k. lyh. 1. kuoli, kuollut: k. 14.6.1970. 2. katu: Runebergink. 32; Eino Leinon k. 10. 3. keittiö K lyh. kelvin(iä)
K. lyh. vanh. kunnioitettu: K. Herra N. ka lyh. karaatti(a) (1)
KA lyh. keskipitkät aallot kaaderi 1. puolustusvoimien vakinainen runkohenkilöstö. 2. (mm. Neuvostoliitossa ja Kiinassa) virkamies Kaakamo (Torniossa): -ssa kaakao [käkao, ei »käkkao») kaakko: tuuli on kaakossa. — kaakkoinen: k. rinne, kasvilaji; tuulee kaakkoisesta (tavallisemmin kaakosta). Miel. toisin: »kaakkoisessa Hämeessä» [par. Kaak- kois-Hämeessä t. Hämeen kaakkoisosissa]. — kaakkois- Kaakkois-alkuisten alueennimien johdoksissa: kaakkoiseu- rooppalainen, kaakkoissuomalainen jne. Kaakkois- alueennimissä: Kaakkois/-Aasia, -Eurooppa, -Suomi jne. kaakkoistuuli (harvemmin kaakkotuuli) kaakku ks. kakku
kaali: kaalin, yks. partit. kaalia (ei »kaal- ta»), mon. partit. kaaleja Kaamanen (Inarissa): Kaamasessa kaani hallitsijan arvonimi useilla Aasian kansoilla
kaanon 1. pyhien kirjojen luettelo t. kokoelma; katolisen kirkon säädös; ortodoksisen liturgian veisujakso. 2. jäljittelevän sävellystyylin tarkin muoto. 3. ihmisruumiin mittanormit (kuvataiteessa); myös muista tekotapaa koskevista normeista
kaaos 1. olevaisen hahmoton alkutila (kreikkalaisessa kosmogoniassa). 2. sekasorto: turmapaikalla oli täysi k. — kaaosmainen sekasortoinen, kaoottinen kaapata: k. [ = temmata] takki naulasta; kettu kaappasi [ = sieppasi] kananpojan; k. [ = anastaa] valta; k. kulkuneuvo (nyk. mm. maastapakoa t. lunnaiden kiristämistä varten) kaapia: kaavin (harvemmin kaappia : kaapin)
kaapisto kaappiyhdistelmä kaappaus: mm. junan-, lentokoneen/- kaappaus (vrt. kaapata) kaappia: tavallisemmin kaapia Kaarasjoki (norj. Karasjok)
Kaaresuvanto [-ss-] (Enontekiöllä; myös ent. kunta Ruotsin puolella, ruots. Kare- suando): Kaaresuvannossa Kaarina: -ssa kaarlelainen = karoliini kaarre 1. kaartuva kohta, mutka, käänne; poukama: tien kaarteet; laski verkkonsa rannan kaarteeseen. 2. (peräpohjal. kielenkäytössä) poroaitaus Kaarret (sukunimi): Kaarteen kaarroke pukinetta vahvistava hartia- t. vyötärökappale, johon miehusta kiinnitetään, koketti. — kaarros 1. kaarto- liike, kierros: teki laajan kaarroksen [kulkiessaan; myös esim. kädellään]. 2.


181
kahluu
= kaarre 1. — kaartaa: impf. kaarsin t. kaarroin. — kaarto 1. = kaarros 1: k. oikeaan (komentona). 2. (pohjoisia peräpohjal. kielenkäytössä) suota halkova metsäharjanne t. mätäsjono. 3. pasma (vyyhden osa) kaasus kiel. sija, sijamuoto »kaasutiivis»: par. kaasunpitävä kaasutin (miel. kuin »kaasuttaja») kaasu- tuslaite
kaataa: impf. kaadoin t. kaasin, kaatoi t. kaasi
kaavain 1. = luotta. 2. siiviläpohjainen kehä, jota käytetään paperia käsin valmistettaessa. — kaavake tarpeeton sana. 1. vanh. vahvistettu sanamuoto, malli: valan, asiakirjan k. (nyk. kaava). 2. par. lomake. — kaavanmuutos (ei »kaavamuutos») rakennus- t. asemakaavan muutoksesta Kaavi: -lla
kaavila kaulin. — kaaviloida kaulia kaavio kaavamainen piirros, kaavakuva, kaava: organisaatio-, kytkentä /kaavio.
— 	kaavoittaa. — kaavoittua Kabardi-Balkaria Kabardiinien ja balkaa- rien autonominen neuvostotasavalta kabaree kevyt ohjelma tanssiravintolassa tms.; kabareeohjelman esityspaikka kabinetti 1. erillishuone, (esim. ravintolan) sivuhuone (syn. harv. eriö); kokoel- mahuone. 2. ministeristö, hallitus kad. lyh. kadetti
kadenssi mus. lopuke; konserton soolo- huipentuma kadetti vakinaisen väen upseerikoulun oppilas KadK lyh. Kadettikoulu kadmium kem.
kadoksissa (myös kateissa) kadonneena, hukassa: lompakko oli kadoksissa, joutunut kadoksiin. — kadota: katoan, katosin, kadonnut KAF lyh. Kuljetusalan Ammattiliittojen Federationi kafeteria omapalvelukahvila »kahareisin» [-rr-]: itäsuomal. puhekieltä, yleiskielessä miel. kahdareisin kahdareisin [-rr-]: istua k. 'hajareisin’ kahdeksankymmenluku (harvemmin kahdeksankymmentäluku). — kahdeksankymmentä: kahdeksankymmenen. —
kahdeksankymmentäyksi vrt. seitsemän- kymmentäyksi. — kahdeksannes (: kahdeksanneksen) kahdeksasosa. — kahdek- sansataa: kahdeksassasadassa. — kahdeksantoista: kahdeksassatoista. — kah- deksantoistias tyyl. kahdeksantoistavuotias. — kahdeksantuhatta: kahdeksassa- tuhannessa. — kahdeksas: on kahdeksannella kymmenellä käyttänyt jo 70
vuotta’; kahdeksatta metriä pitkä; kello käy kahdeksatta (myös kahdeksaa). — kahdeksaskymmenes: on kahdeksannella- kymmenennellä (vuodella) käyttänyt 79 vuotta’. — kahdeksaskymmenesyhdes: taivutuksesta ja synonyymeistä vrt. kah- deskymmenesyhdes. — kahdeksasosa: viisi kahdeksasosaa (harvemmin kahdeksas osa: viisi kahdeksatta osaa)\ syn. kahdeksannes. — kahdeksasti kahdeksan kertaa. — kahdeksastoista: on kahdeksannentoista 'täyttänyt 17 vuotta’. — kahdeksatta/kymmentä, -sataa, -tuhatta.
— kahdeksisen: painoi kahdeksisen kiloa.
— kahdeksisen/kymmentä, -sataa
kahdenkertainen: tavallisemmin kaksinkertainen. — kahden kesken. — kahdenkeskinen 1. kahden kesken tapahtuva, luottamuksellinen, yksityisluonteinen: k. neuvonpito, salaisuus. 2. par. kahdenvälinen. — kahden maattava. — kahden puolen = kahta puolta. — kahdentaa enentää kahdeksi samanlaiseksi; kaksinkertaistaa: ajovalojen kahdentami¬
nen; k. vaatimuksensa, palkka. — kahdentua enetä kahdeksi samanlaiseksi; kaksinkertaistua: solun jakautuessa
kahdentuvat kromosomit ja geenit; kahdentunut konsonantti 'kaksoiskonsonantti, geminaatta'; vuodessa kävijämäärä kahdentui. — kahdenvälinen
kahden osapuolen välinen, bilateraalinen: k. sopimus; Suomen ja Neuvostoliiton k. kauppa. — kahdeskolmatta: tavallisemmin kahdeskymmeneskahdes. — kahdeskymmenes: kahdennessakymme-
nennessä. — kahdeskymmeneskahdes: kahdennessakymmenennessäkahdennessa (hyväksyttävä myös kevyempi tyyppi kaksikymmentäkahdes: kaksikymmentä- kahdennessa; muita vaihtoehtoja kahdeskolmatta ja kahdeskymmenestoinen). — kahdeskymmenesyhdes (myös kaksikym- mentäyhdes, yhdeskolmatta, kahdeskym- menesensimmäinen; taivutuksesta ks. edellistä hakusanaa). — kahdessadas: kahdennensadannen. — kahdestaan (myös kaksistaan) kahden. — kahdesti kaksi kertaa. — kahdestoista: kahdennentoista
kahlaamo kahlaus-, kahluupaikka (joko kahlaamalla ylitettävä vesistön kohta tai lasten kahlausallas)
Kahlas (sukunimi): Kahlaksen t. Kahlaan kahlaus (myös kahluu) kahlaaminen kahlehtia panna kahleisiin; pitää kahleissa.
— kahlita (: kahlitsen, kahlitsin, kahlinnut) = ed.
kahlo (lounaissuomal. ja etelähämäl. kielenkäytössä) = kupo kahluu = kahlaus


kahtaalla
182
kahtaalla kahdella suunnalla. — kahtaalle
(myös kahtaanne) kahteen suuntaan. — kahta puolta: taloja oli kahta puolta jokea
kahtia [-ax] kahteen (samankokoiseen) osaan, puoliksi: tila jaettiin k.; k. revennyt lippu. — kahtia jakautunut. — kahtiajako [jj]
»kahtiajakoinen»: par. kaksijakoinen kahveli vanh. = haarukka 2 kahvila liike, jossa tarjotaan kahvia, virvokkeita yms. — kahvio pieni omapal- velukahvila, kahvilanurkkaus (esim. tavaratalossa, huoltamossa, laivassa). — kahvitarjoilu (myös kahvintarjoilu) kai [kaix t. kai] (puhekielessä myös kait) kaide mm. kangaspuiden kampamainen osa, jonka lomitse loimet kulkevat (varsinkin länsisuomal. kielenkäytössä; syn. pirta)
kaihi: kaihen, partit. kaihea kaihtaa: impf. kaihdoin kaikaa itäsuomal. kielenkäytössä ja tyyl. (ei heikkoast. muotoja eikä imperfekti- muotoja) kaikua: kellot kaikavat kaiken-alkuisia yhdysadjektiiveja mm. kaiken/ikäinen, -kaltainen, -kokoinen, -lainen, -moinen, -niminen, -pituinen, -värinen. — kaiken kaikkiaan. — kaiken maailman
»kaikenpuolinen»: par. kaikinpuolinen kaiketi [-tix t. -ti] = kai. — kaikin puolin. — kaikinpuolinen: juttu kaipaa kaikinpuolista selvitystä. — kaikista superlatiivin t. superlatiivisen sanan vahvisteena = kaikkein. — kaikitenkin: vain ilmauksessa kuitenkin kaikitenkin ’kuitenkin, loppujen lopuksi’. — kaikkein (myös kaikista) superlatiivin t. superlatiivisen sanan vahvisteena: k. suurin, nopein; k. viimeisenä, k. viimeksi. (Länsisuomalaisen puhekielen tyyppi »kaikkein suurempi» ei kuulu yleiskieleen.) — kaikki: hän tietää, antaa anteeksi kaikki t. kaiken; yhtä kaikki ks. hakusanaa. Miel. toisin: »tulen sinne kaikessa tapauksessa, kaikissa tapauksissa» [par. joka tapauksessa]; »kaikki osanottajista [po. kaikki osanottajat] olivat miehiä». — kaikkitietävä. — kaikki tyynni kaikota: kaikkoan, kaikkosin, kaikonnut.
— 	kaikottaa karkottaa kaiku: kaiun. — kaikua: ei kaiu Kailas (sukunimi): Kailaan kaimakset mon. toistensa kaimat Kainasto (Kauhajoella, Ylistarossa): -lla kainostella: k. huonoa kielitaitoaan; ei kainostellut lähteä mukaan kainulainen varsinkin hist. Pohjanmaan rannikkolaisista, pohjoiseen levinneen kainulaisliikkeen jäsenistä
Kainuu 1. maakunta Itä-Suomessa. 2. = Kalix (taajama Pohjois-Ruotsissa) kainuulainen adj. ja subst. tav. Kainuun
(1) 	oloista ja asukkaista Kainuunjoki (kansanom. Kainuunväylä; ruots. Kalix älv)
1. kaira 1. (varsinkin käsin kierrettävä) pora. 2. kiilamainen kangaskaista pukineessa
2. kaira selkonen, kiveliö, jokivarsien välinen erämaa (Pohjois-Suomessa): retkeillä kairalla t. kairassa
Kairo
kaisla sileävartinen vesikasvi (Scirpus); puhek. myös terävälehtinen nivelvartinen vesikasvi, ruoko (Phragmites). — kaislikko (myös kaislisto) kaislakasvusto kait puhek. = kai Kaitaa (Espoossa): Kaitaalla kaitsea (: kaitsen, kaitsin, kaitsenut; myös
1. inf. kaita : kainnut) paimentaa, vartioida: k. karjaa, lapsia
kaitselmus Jumalan johto; Jumala (tässä merkityksessä tav. Kaitselmus) kaiutin (vanh. syn. kovaääninen) kaivannainen kaivettu t. louhittu mineraali, malmi t. kivi- t. maalaji: maaperän hyödylliset kaivannaiset. — kaivattaa (myös kaivauttaa): vangeilla kaivatettuja ojia. — kaivaus etup. arkeologisista kaivutöistä: rautakautisen kalmiston kaivaukset. — kaivautua (ei »kaivaantua») kaiverros kaivertamisen tulos: hopeamal- jan taidokkaat kaiverrokset. — kaiverrus 1. kaivertaminen. 2. = ed. — kaivertaa 1. uurtaa tekstiä t. kuvioita metallin t. muun kovan aineen pintaan: k. sormukseen päivämäärä; muistotauluun kaiverretut sanat. 2. tavallisemmin kaivaa, kovertaa: toukan kaivertama käytävä. 3. tavallisemmin kalvaa, kaivella: mieltä kaivertava epätietoisuus kaivinkone = kaivukone. — kaivu (ei »kaivuu») kaivaminen: ojan-, kullan/kaivu. — kaivukone (myös kaivinkone; nyk. tav. kaivuri). — kaivuri 1. kaivukone.
2. (ojan)kaivaja
kajahdus (harvemmin kajaus) - kajahtava ääni: torven k. kajastaa 1. sarastaa; kuvastua: aamu kajastaa; kaupungin valot kajastivat taivaalla (myös kaj astuivat taivaalle); mielessä alkoi k. uusi päämäärä. 2. harv. kuvastaa: runo kajastaa hetken tunnelmia (tav. runossa kaj astuvat hetken tunnelmat) kajaus 1. äänestä tavallisemmin kajahdus. 2. sai päähänsä aika kajauksen [= tärskyn]; tekee hyvän kajauksen [ = vaikutuksen, säväyksen]. — kajauttaa (harvoin kajahduttaa): k. eläköön-huuto; lyödä kajautti toista korvalle


183
kallistaa
kakku erilaisista leivonnaisista; väistyvä syn. kaakku (vain isohkosta täytteellisestä ko- risteleivonnaisesta) kakofonia epäsointuisuus. — kakofoninen epäsointuinen kaksikolmatta: tavallisemmin kaksikym-
mentäkaksi. — kaksikymmenluku (harvemmin kaksikymmentäluku). — kaksikymmentä: kahdenkymmenen. — kaksi- ky mmentäkaksi: kahdessakymmenessä-
kahdessa (hyväksyttävä myös kevyempi taivutus kaksikymmentäkahdessa; syn. kaksikolmatta). — kaksikymmentäyksi (myös yksikolmatta; taivutuksesta ks. edellistä hakusanaa). — kaksikymmenvuotias (harvemmin kaksikymmentävuo- tias; kuitenkin tavallisesti esim. kaksikym- mentäyksivuotias). — kaksimielinen 1. kaksimerkityksinen, -selitteinen, -tul- kintainen: k. sana, lause, lainkohta. 2. rivonsekainen: kertoi kaksimielisiä juttuja.
— kaksi miljoonaa (myös kaksimiljoo- naa). — kaksin kerroin. — kaksinkertainen (harvemmin kahdenkertainen). — kaksinkertaistaa (lyhempi syn. kahdentaa). — kaksin verroin. — kaksisataa: kahdessasadassa (mutta kaksisataaviisi- kymmentäneljä : joko kahdessasadassa- viidessäkymmenessäneljässä tai kaksisa- taaviisikymmentäneljässä). — kaksisata- vuotias (myös kaksisataavuotias; tavallisesti esim. kaksisataaviisikymmentävuo- tias). — kaksiselitteinen kahdella tapaa selittyvä, kaksimielinen (1), -ymmärtei- nen, -tulkintainen, -käsitteinen: k. lause.
— kaksistaan = kahdestaan. — kaksitoista: kahdessatoista. — kaksitoistias tyyl. kaksitoistavuotias. — kaksituhatta: kahdessatuhannessa. — kaksitulkintainen (ei »-tulkitteinen») kaksiselitteinen
Kakskerta (nyk. Turkua): Kakskerrassa kaksois-alkuisia yhdyssanoja esim. kaksois/häät, -numero, -olento, -valotus,
-voitto; (kaksosten pankeista puhuen:) Ullan kaksois /sisar, -veli Kaksoisvirranmaa(t)
kaksos-alkuisia yhdyssanoja (alkuosa tarkoittaa kaksosia parina): kaksos/pojat, -raskaus, -tutkimus, -veljekset (myös kak- soisveljekset) kai lyh. kalori(a) kai. lyh. kaliiberi
KAL lyh. Korkeakouluinsinöörien ja Arkkitehtien Keskusliitto kala: ostaa, paistaa kalaa t. kaloja; olla kalassa t. kalalla kalastamassa* kalabaliikki metakka kalansaalis (myös kalasaalis)
Kalanti: Kalannissa
»kalarikas»: par. kalainen, kalaisa
kalasaalis = kalansaalis. — kalastuslanka
(miel. kuin »kalastajalanka»). — kala- sääksi: kalasääksen; syn. sääksi, (eläintieteen terminä myös) kalasääski Kaledonia (engl. Caledonia) kaleeri hist. eräs soudettava sota-alus kaleidoskooppi leluputki, jossa pyöritettäessä näkyy vaihtelevia kuvioita kalendaarinen kalenterin mukainen: kalen- daariset merkkipäivät. — kalendaario ka- lenterijulkaisun ajanlaskuosasto. — kalenteri 1. vuotuinen ajanlasku: juliaaninen k. 2. vuosikirja, jossa on ajanlaskuosasto ym. tietoja; myös muista vuotuisista kä- si- ja muistikirjoista Kaleton (Keuruulla): Kalettomalla Kaleva: (Tampereella) -ssa, (Paimiossa) -lla kalevalakoru. — kalevalanmitta (myös kalevalamitta) vanha suomalainen runomitta Kalevalan päivä
Kalevanmiekka Orionin tähdistön keskiosa, Väinämöisen viikate Kaiho (Hartolassa): -lla kali (maataloudessa) kalium, kaliumoksidi kalibroida määrittää kaliiberi; tarkistaa asteikkoja t. jaotuksia kalifi hist. islamilaisten päämies; korkea islamilainen hallitusmies Kalifornia Kalifornianlahti
kaliiberi (myös kaliiperi) ampuma-aseen piipun t. putken väljyys Kalinin (ent. Tver)
Kaliningrad (saks. Königsberg) kalium [ka-, ei »ka-»] kem.
Kalix [kä-] (myös Kainuu 2)
Kalix älv (ruots.) = Kainuunjoki kalja 1. arkijuomana käytetty alkoholiton mallasjuoma. 2. ark. olut: istua kaljalla kaljaasi eräs 2—7-mastoinen purjealus- tyyppi kaljama = iljanne
Kalkas (sukunimi): Kalkaksen t. Kolkkaan kalkioida (myös kalkeerata) jäljentää kuul- topaperille t. tartuntaväripaperin avulla.
— 	kalkiopaperi (myös kalkeeripaperi) kalkiointiin käytetty (kuulto-1. tartunta- väri)paperi kalkita (: kalkitsen, kalkitsin, kalkinnut) käsitellä kalkilla: valkoiseksi kalkitut seinät; hyvin kalkittua [= kalkilla lannoitettua] maata. — kalkitus kalkitseminen kalkkaa (: ei kalka, kalkkoi, kalkkanut) itäsuomal. kielenkäytössä ja tyyl.: kirveet kalkkavat
Kalkutta: Kalkutassa (myös Kalkuttassa) Kalliovuoret (engl. Rocky Mountains) kallis: mon. partit. kalliita, superl. kallein
1. kallistaa kääntää (enemmän) kallelleen: k. astiaa
2. kallistaa tehdä kalliimmaksi: k. hintaa; vuokrankorotus on kallistanut asumista


kallistua
184
1. kallistua vrt. 1. kallistaa: laiva kallistui aallokossa ’
2. kallistua vrt. 2. kallistaa: elintarvikkeiden kallistuminen
kalma tyyl. kuolema: kalman haju; sota toi kalmaa ja tuhoa. — kalmannos isän kuoltua syntynyt lapsi; tekijän kuoltua julkaistu, jälkeenjäänyt teos kalmetoida antaa calmetterokotus: k. lapsia
kalmisto hautausmaa (arkeologiassa ja kansatieteessä terminä, muulloin tyyl.).
— kalmo kuollut ruumis (lääketieteen terminä; vrt. keho)
Kalmukia Kalmukkien autonominen neuvostotasavalta kalmukki 1. etup. Kalmukiassa asuvan mongolikansan jäsen; saman kansan kieli. 2. eräs karkea puuvilla- t. villakangas
kalori lämpömäärän t. lämpöenergian perinnäinen (ei Sl-järjestelmän) yksikkö. —
— kalorikas runsaskalorinen: kalorikasta ravintoa
kalotti 1. päänmyötäinen patalakki. 2. osa, jonka taso leikkaa pallon pinnasta; puolipalloa pienempi kupoli; (pohjoinen) napa-alue napapiiriin asti. — kalotti- alue (myös Kalottialue) napapiirin pohjoispuolella oleva Pohjoismaiden osa (ja siihen rajautuva osa Neuvostoliittoa) kalsium kem.
kaltainen: yhdyssanoja pronominialkuiset (kaiken-, monen-, saman-, sen/kaltainen; kuitenkin joko sinunkaltaisesi t. sinun kaltaisesi), sanaliittoja useimmat muut tapaukset (unen kaltainen t. unen- kaltainen; pilven, pyörremyrskyn kaltainen)
Kaltimo (Enossa): -ssa kaltio (peräpohjal. kielenkäytössä) lähde, hete
kalustaa varustaa kalusteilla (1): kauniisti kalustettu työhuone. — kaluste 1. tav. mon. huonekaluista ja niitä muistuttavista t. täydentävistä huoneen käyttöesineistä: keittiö(n)-, myymälä-, toimisto/kalusteet; kylpyhuoneen kalusteet; huoneen ainoat kalusteet olivat pöytä, pari tuolia, jalkalamppu, televisio ja stereot. 2. (teknisistä) lisälaitteista ja -tarvikkeista par. varuste: »valaisimen kalusteet»; »viemärin, pannuhuoneen kalusteet». — kalusto erilaisista esineryhmistä t. -sarjoista: olohuoneen k. 9huonekalut’, koulun k. ’ kalusteet ja opetusvälineet', rautateiden liikkuva k. Veturit ja vaunut’. Korvautuu nyk. usein sanoilla esineistö (»rautakautisen haudan kalusto»), välineistö (»puusepän kalusto»), astiasto (»hopeinen pöytäkalusto»)
kalvaa (: kalvan, kalvoi, kalvanut; ei »kaivata»)
kalvinilainen 1. kalvinilaisuuden mukainen; syn. kalvinistinen. 2. kalvinilaisuuden kannattaja; syn. kalvinisti. — kal- vinilaisuus (myös kalvinismi) eräs protestanttinen suunta Kalvitsa (Mikkelin mlk:ssa): -ssa Kama [ka-1. kä-]
Kambodia: nyk. KamputSea kamee kohokuvioinen korukivi kameli (ei »kameeli») kamelia eräs huonekasvina suosittu itä- aasialainen pensas Kamennogorsk (ven.) = Antrea Kamerun
kamiina (ei »kamina») kammeta (: kampean, kampesin, kammen- nut) 1. vääntää, vivuta: hirsi kammettiin toisen selkään. 2. vääntyä, kääntyä (oikeasta suunnasta); vääntäytyä, työntäy- tyä: auto kampesi väärälle kaistalle; sairas koetti kammeta jalkeille kammoa (: kammon, kammoin, kammo- nut) = seur. — kammota (: kammoan, kammosin, kammonnut) pelätä, kammoksua, kammoa: k. pimeyttä; ei kammonnut ottaa riskejä. — kammottaa pelottaa, hirvittää kampanja rynnäkkö, isku(toiminta), tempaus (nämä vastineet yleensä suotavampia). — kampanjoida järjestää rynnäköksi, isku(toiminna)ksi kampi: kämmen
kamppiaiset mon. 1. viljankorjuun lopetta- jaiset. 2. päättäjäiskekkerit (varsinkin tohtorinväitöksen jälkeen), karonkka kampus korkeakoulualue KamputSea (ent. Kambodia) kamr. lyh. kamreeri KamtSatka: -ssa t. -lla kanaali 1. eräiden merensalmien nimissä: Englannin k. (usein pelkkä Kanaali), Bristolin k. 2. vanh. kanava: Rauman k. »kanalisoida»: par. kanavoida; uomata, väylätä (esim. toimintaa)
Kanada Kanariansaaret kand. lyh. kandidaatti KandalakSa (ven.) = Kantolahti kandela valovoiman yksikkö Sl-järjestel- mässä
kandidaatinkirja kandidaatille annettava tutkintotodistus. — kandidaatintutkinto
eräs korkeakoulun loppututkinto (erikseen kirjoitetaan esim. filosofian kandidaatin tutkinto). — kandidaatti 1. ehdokas: vahva k. virkaan. 2. kandidaatintutkinnon suorittanut henkilö: filosofian, valtiotieteen, maatalous- ja metsätieteiden k.


185
kanssa
kaneli (ei »kaneeli»)
kangas (maastoterminä) kuiva enimmäkseen havupuita kasvava metsämaa, nummi (2)
Kangaslampi: Kangaslammilla Kangasniemi: Kangasnieme/ssä t. -llä kangistaa (miel. kuin »kangistuttaa») tehdä kankea(mma)ksi: kylmän kangistamat jäsenet
kangeta (: kankean, kankesin, kangennut) nostaa t. siirtää kangella, vivuta: k. kiviä
1. kani kaniini (ei eläintieteen terminä)
2. kani ark. panttilainaamo: vei kellonsa kaniin .
kanjoni rotkomainen jokilaakso Kankaanpää: -ssä
kankare (lounaissuomal. kielenkäytössä) pelloksi raivaamaton (kivinen) kumpare, metsäsaareke t. keto kannabis hamppu; siitä valmistettu huume kannanilmaus (miel. kuin »kannanilmaisu») mielipiteen-, mielenilmaus. — kan- nanmääritys (täsmällinen) kannanotto Kannanlahti = Kantalahti Kannas usein = Karjalan kannas kannate usein = seur. — kannatin jotakin kannattava osa t. rakenne: katon, hyllyn kannattimet (myös kannatteet); housunkannattimet ’viilekkeet’. — kan- nattajisto kannattajajoukko: puolueen k.
— 	kannattavuus (vanh. kannattavai- suus): sijoituksen, yrityksen, karjanhoidon k.
kanne: nostaa k. ‘vaatia asianosaisena tuomioistuimessa tietynlaista toiseen asianosaiseen kohdistuvaa tuomiota’ kanneksia: tavallisemmin kanniskella kannel ks. kantele
kannella 1. tavallisemmin kanniskella. 2. valittaa, kieliä (ylemmälleen) jostakin toisen tekemästä: kanteli opettajalle poikien kiusanteosta; (lak.) kanteli [= teki kantelun] hovioikeuteen, oikeuskanslerille kannike se josta jotakin kannetaan: os- toslaukun kannikkeet; repun kannikkeet ’viilekkeet’; korin k. ’sanka’; muutto- laatikon kannikkeet ’ sangat t. rivat’. — kännin 1. kantolaite: toi pilkkeitä kan- timella. 2. = kannike. Kuv. yritys on heikoissa kantimissa; kielen kantimet hel- tisivät. — kanniskella (harvemmin kanneksia, kannella): kanniskeli tiiliä rakennusmiesten avuksi kannibaali ihmissyöjä. — kannibalismi ihmissyönti
kannuittain kannu kerrallaan; kannukau- palla
Kannus: Kannuksessa kannuste (myös kannustin): antaa palkintoja kannusteeksi kanoninen kaanonin mukainen; ohjeelli¬
nen. — kanonistaa (myös kanonisoida) julistaa pyhimykseksi; asettaa ohjeeksi Kansainliitto maailmansotien välillä toiminut kansainvälinen yhteistyöjärjestö Kansainyhteisö = Brittiläinen kansainyhteisö
kansalaisuus ihmisen jäsenyys valtiossa: sai Suomen kansalaisuuden. — kansallismuseo, (Suomessa oleva:) Kansallismuseo. — kansallispuku juhla-asuna käytetty kansanpuku. — kansallisuus 1. ihmisen kuuluvuus johonkin kansakuntaan; moottoriajoneuvon ja meri- t. il- ma-aluksen oikeudellinen kuuluvuus johonkin valtioon: kansallisuudeltaan ruotsalainen, virolainen; auton, lentokoneen k. 2. kansa(kunta) (varsinkin kieliyhteisöstä): enemmistö-, vähemmistö/kansallisuus; Neuvostoliiton kansallisuudet kansaned. lyh. kansanedustaja Kansaneläkelaitos
kansanpuku maalaisten (ennen) käyttämä puku
Kansanterveyslaboratorio kansantuote (myös kansantuotos) kansantaloudessa (vuoden aikana) tuotettujen hyödykkeiden yhteisarvo Kansas [kansas, engl. känzas]: -issa Kansasjoki
kansatiede (ei »kansantiede») kansanomaisen aineellisen kulttuurin tutkimus (etnografia) t. aineellisen ja henkisen kulttuurin tutkimus (etnologia)
-kansinen: tavallisemmin -kantinen kansio 1. kirja, johon talletetaan valokuvia, postimerkkejä yms., albumi. 2. paperien, lehtien yms. säilytyskotelo (mappi) t. -kannet (esim. riippukansio); erotukseksi 1. merkityksestä ehdotettu sanaa kansikko. — kansioida tallettaa kansioon t. kansioihin kansoittaa kirjallissävyinen sana, tav. korvattavissa luontevammilla ilmauksilla: »Uusimaa kansoitettiin [par, asutettiin] keskiajalla», »ennen valkoihoisia Perun kansoittivat [par. Perussa asuivat] inkat», »hiekkaranta oli auringonpalvojien kansoittama [par. täynnä(än) auringonpalvojia], »tiheään kansoitettu [par. tiheään asuttu, taajaväkinen] alue» kanssa: A B:n kanssa ilmaisee yleensä A:n ja B:n tasaveroisuutta lauseen sisällön kannalta. Esim. pojat olivat piilosilla naapurin lasten kanssa; olen sopinut asiasta hänen kanssaan; Martti nähtiin usein (yhdessä) Siskon kanssa; laskut pantiin muiden paperien kanssa yhteen pinoon. Varsinkin arkisessa puhekielessä sanalla on myös muuta (vieraanvoittois- ta) käyttöä, joka ei kuulu huolelliseen yleiskieleen: B ilmaisee 1) jotakin, mikä


kanssa-
186
seuraa A:n mukana (ei A:hän nähden tasaveroisena), 2) välinettä tai tapaa, 3) jotakin, minkä parissa A on tai joutuu toimimaan.
Esimerkkejä tällaisesta käytöstä: 1. »siellä hän tulee laukkunsa k.» [par. laukkuineen, laukku kädessään t. mukanaan; vrt. siellä hän tulee vaimonsa kanssa, jolloin vaimo on tasaveroinen tulija]; »tilasi puuroa maidon k.» [par. puuroa ja (sen kanssa) maitoa]; »maksoi velan korkojen k.» [par. korkoineen]; »väkeä oli liiankin k.» [par. liikaakin]. 2. »leikki autojen k.» [par. leikki autoilla; vrt. leikki nuken kanssa, jolloin nukke ajatellaan tasaveroiseksi leikkikumppa- niksi]; »valaisi nurkkaa taskulampun k.» [par. taskulampulla]; »tuli kovan melun k.» [par. kovasti meluten]; »se selviää vasta ajan k.» [par. ajan mittaan t. oloon], 3. »näperteli käsityönsä k.» [par. käsityötään, käsityönsä parissa]; »tulen k. on oltava varovainen» [par. tulta on käsiteltävä varovasti; tulen suhteen on oltava varovainen]; »en tiedä, miten näiden pyyntöjen k. olisi meneteltävä» [par. mitä näille pyynnöille t. näiden pyyntöjen johdosta olisi tehtävä]; »tämän asian k. minulla on ollut vaikeuksia» [par. tässä asiassa minulla on ollut t. tämä asia on tuottanut minulle vaikeuksia]; »oli lupaustensa k. [par. takia] hätää kärsimässä». Huom. myös »kuinkahan sen asian k. [par. laita] oikein on?»
Lause olemme naapurin kanssa käyneet sienessä merkitsee joko ’me ja naapuri olemme yhdessä käyneet - - ’ tai (varsinkin vapaammassa tyylissä) ’minä ja naapuri olemme yhdessä käyneet
— 	— \ Lause hän on serkkunsa kanssa samanikäinen on mahdollinen; luontevampaa kuitenkin hän on samanikäinen kuin serkkunsa t. hän on serkkunsa ikäinen
kanssa-alkuisista yhdyssanoista seuraava vieraanvoittoinen tyyppi on korvattavissa luontevammilla vastineilla: »kanssa- hakija» [par. kilpahakija]; »kanssaihminen» [par. lähimmäinen, kumppani, muu t. toinen ihminen]; »kanssakilpailija» [par. kilpailukumppani, muu t. toinen kilpailija]; »kanssamatkustaja» [par. matka/kumppani, -toveri, muu t. toinen matkustaja]; »kanssapelaaja» [par. peli- kumppani]; »kanssaperillinen» [par. pe- rijäkumppani, muu t. toinen perillinen]; »kanssarikollinen» [par. rikoskumppani]; »kanssasisar» ja »kanssaveli» [par. kumppani, toveri, lähimmäinen, sisar t. veli: ruotsalainen työmies ja hänen suo¬
malainen veljensä]
Kansu: nyk. kirjoitustapa Gansu kantaa: vieraanvoittoisia käyttötapoja mm. »kantaa juhlapukua» [par. pitää juhlapukua, olla juhlapuvussa]; »N. kantoi vapaaherran arvonimeä» [par. käytti
- - arvonimeä; N:llä oli - - arvoni¬
mi]; »tapaus kantaa rikollisen menettelyn leimaa, tuntomerkkejä» [par. tapauksella on leima t. luonne, tun¬
tomerkit]
kantaatti laajamuotoinen säestykselleen kuorosävellys kantaesittää esittää ensimmäisen kerran julkisesti: Sibeliuksen viides sinfonia kantaesitettiin v. 1915. — kantaesitys näytelmän, elokuvan t. sävellyksen ensimmäinen julkinen esitys: näytelmän ensiesitys Oulussa oli pari kuukautta kantaesityksen jälkeen kantaja: »nimen k.» [par. haltija] Kantalahti (myös Kannanlahti): Kantalah- dessa (ven. Kandalaksa) kantarelli (kelta)vahvero kantata ark. syrjätä, särmätä (puutavaraa); reunustaa (esim. kangasta); painua t. painaa lumeen (suksen reuna esim. alppihiihdossa) kantautua (ei »kantaantua») kantele: kanteleen, yks. partit. kanteletta, mon. partit. kanteleita (rinnalla joskus nom. kannel, melko usein yks. partit. kannelta, harvoin vokaalivartaloiset sijat kantelen, kantelessa jne.; ei vastaavia monikkovartaloisia muotoja)
Kantele (Pukkilassa): Kanteleella kantelu kanteleminen; (lak.) ylimääräinen muutoksen haku viranomaisen lainvastaiseen menettelyyn: tehdä k. oikeuskanslerille
-kantinen (harvoin -kansinen): sinikantinen vihko, nahkakantinen kirja kantoisa laaja-, kaukokantoinen: muutoksella oli kanto isät seuraukset Kanton (kiin. Guangzhou) kantoni Sveitsin osavaltio; hallintoalue Ranskassa ja Belgiassa kantt. lyh. kanttori
kantti ark. särmä, syrjä, reunus: laudan k. ’särmä, syrjä*; hameen k. Reunus*; tarkasteli monelta kantilta laholta, kannalta*; tieolot ovat huonolla kantilla kannalla, tolalla’; N:llä oli kanttia [= särmää, otsaa, varaa] sanoa asia suoraan; jos kantti kestää ’jos rahkeet kestävät’.
— kanttinauha ark. reunusnauha kanveesi nyrkkeilykehän matto kapasitanssi (sähkön)varaamis-, varausky-
ky, varautuvuus. — kapasiteetti tilavuus; (suoritus)kyky Kapellskär [-ISär]


187
karisma
Kap Horn [hörn]
kapillaari (fys.) hiusputki, -pilli; (anat.) hiussuoni. — kapillaari- (yhdyssanoissa) = seur.: kapillaari/kemia, -voima. — ka- pillaarinen kapillaaria koskeva, hiushuo- koinen. — kapillaarisuus (myös kapillari- teetti) hiusputki-ilmiö, hiushuokoisuus kapitaali pääoma. — kapitalismi kapitalistinen järjestelmä; pääoma-, rahavalta. — kapitalisti kapitalismin kannattaja; (suur)pääoman omistaja. — kapitalistinen pääomavaltainen, yksityisomistukseen perustuva: k. yhteiskunta. — kapita- loida {myös kapitalisoida) pääomittaa.
1. 	laskea toistuvan suorituksen pääoma- arvo. 2. liittää pääomaan kapiteeli 1. pylvään (koristeltu) pää. 2. pienaakkosten korkuinen antiikvan suur- aakkoslaji. — kapiteloida latoa t. painaa kapiteelilla kapitoli parlamenttitalo (Yhdysvalloissa) »kapitteli»: par. (kirjan) luku kapitulantti kanta-aliupseeri Kapkaupunki Kapmaa: -ssa kappal. lyh. kappalainen kappale (mon. gen. kappaleiden, harvemmin kappaleitten, vanh. myös kappalten) mm. lukumäärän mittana muista kuin ihmisistä (usein tällöinkin tarpeettomasti): »ilmoittautuneita oli kymmenen kappaletta» [par. kymmenen (henkeä)]; »viisi kappaletta osakkeita» [yleensä miel. viisi osaketta] kapsaa (: ei kapsa; imperfektiä ei juuri käytetä) itäsuomal. kielenkäytössä ja tyyl.: jalat kapsavat kapseli kotelo, kotelomainen esine (mm. koteloitu lääkeannos; pullonsuun hattu; pieni avaruusalus t. laskeutumiskykyinen avaruusaluksen osa). — kapseloida koteloida
kapsäkki (myös kapsekki) ark. matkalaukku
kapt. lyh. kapteeni
kapt.ltn. (myös kapt.luutn.) lyh. kapteeniluutnantti Kap Verde
karaatti 1. kullan ja jalokivien painoyksikkö. 2. kultapitoisuuden yksikkö Karachi [-tSi] (myös KaratSi)
1. karaista (myös karkaista) tehdä ruumiillisesti t. henkisesti kestävämmäksi: karaisi itseään uinnilla. Miel. toisin: »vastoinkäymisissä karaistu [par. karaistunut] luonne»
2. karaista selvittää ääntään rykäisemällä: karaisi kurkkuaan
karaistua vrt. 1. karaista: k. ponnistuksia kestämään; karaistunut saaristolainen
Karakalpakia Karakalpakkien autonominen neuvostotasavalta karakteri (myös karaktääri) luonne. — karakterisoida luonnehtia. — karakteris- tiikka luonnehdinta; luonteenkuvaus. — karakteristika 1. mat. luvun logaritmin kokonaisosa. 2. fys. tekn. ominaiskäyrä. karakteristinen luonteenomainen. — ka- rakterologia luonneoppi karamelli (: -ssa) 1. makeinen. 2. poltettu sokeri
karanteeni eristys tartunnan varalta: määrätä karanteeniin Karasjok (norj.) = Kaarasjoki karate eräs japanilaislähtöinen puolustau- tumismenetelmä ja urheilulaji KaratSi = Karachi
karavaani kamelimatkue, kuormakameli- jono; myös esim. aasi-, auto /karavaani; ei kuitenkaan »porokaravaani» [par. iporo)raito] karbidi kem. — karboli (myös karbolihap- pö) antiseptisenä aineena käytetty fenoli karbonoida 1. painaa lomakkeen kääntöpuolelle tartuntaväri. 2. lisätä virvokkeeseen hiilihappoa. 3. hiiltää kasvikuidut pois villasta kardaani (myös kardaaniakseli) nivelakseli kardemumma [kar-, ei »kär-»] kardinaali 1. paavin jälkeen ylimmän arvoluokan edustaja katolisessa kirkossa. 2. eräs pohjoisamerikkalainen peippolintu.
— 	kardinaali- (yhdyssanoissa) pää-, pe- rus-: kardinaali/kysymys, -virhe. — kar- dinaaliluku kiel. perusluku Kare (sukunimi): Kareen karelianismi Karjalan ja Kalevalan harrastus varsinkin 1800-luvun lopun Suomessa
karenssi (myös karenssiaika) omavastuu-, odotusaika (vakuutusalalla); varoaika (kasvinsuojelussa)
Karesuando (ruots.) = Kaaresuvanto karhi: karhen, harvemmin karhin (varsinkin itä- ja pohjoissuomal. kielenkäytössä) (risu)äes
karhuamiskirje (myös karhuumakirje, karhukirje) velkomis-, velkomuskirje Karhumäki: Karhumäessä (ven. MedveZje- gorsk)
kari 1. vedestä pistävä t. vedenalainen kallio t. kivikko: laiva ajoi karille. 2. soramaa, somerikko: lapio karahti kariin Karibianmeri
karies [ka-, ei »kä-»] hammasmätä; luu- kuolio, -mätä karikatyyri = karrikatyyri. — karikoida = karrikoida Karinainen: Karina isissä karisma 1. kristityn armolahja. 2. johtavan henkilön tenhovoima


karismaattinen
188
karismaattinen armoitettu; tenhokas: k.
kansanjohtaja karista (varsinkin itäsuomalaisessa kielenkäytössä) varista: lehdet, havunneulat karisevat; uni karisi silmistä kariuttaa saattaa kariutumaan (kuv.): rahavaikeudet kaduttivat hankkeen. — kariutua ajaa karille: laiva kariutuu; (varsinkin kuv.) suunnitelma kariutui määräävien piirien vastustukseen Karjaa: -lla
karjala Suomen ent. Raja-Karjalassa, rajantakaisessa Karjalassa ja Sisä-Venäjän väestösaarekkeissa puhuttu kieli Karjala (maakunta; autonominen neuvostotasavalta): alueita mm. Laatokan Karjala, Vienan K.; (Suomen) Etelä-, Poh- jois/-K. karjalainen adj. ja subst.
Karjalan kannas (usein pelkkä Kannas)
karjalanpiirakka
Karjalohja: -lla
karjanpaimen (myös karja-, harv. karjo/- paimeri). — karjapiha karkaista 1. kovettaa (teräs) kuumentamalla ja nopeasti jäähdyttämällä: k. terästä. 2. tavallisemmin karaista karkeis- tekn. yhdyssanoissa: karkeis/työ ’karkea, alustava työ\ -hakkaus ’karkeaksi hakkaaminen’, -sorvaus, -työstö; myös yhdysverbejä: karkeis/sorvata,
-työstää. — karkeistaa yksinkertaistaa (vahvasti): karkeistettu kaavakuva; kar-
keistaen voidaan sanoa, että . —
karkeistua vrt. ed.: todellisuus on N:n kuvaamana karkeistunut. — karkeuttaa tehdä karkea(mma)ksi: nastarenkaat kar- keuttavat kestopäällysteen. — karkeutua käydä karkea(mma)ksi: karkeutunut iho Karkku (nyk. Vammalaa): Karkussa karkota (: karkkoan, karkkosin, karkon- nut) kaikota, hävitä, karata. — karkote karkottava aine: hyttyskarkote. — karkottaa ajaa pois, häätää Karl-Marx-Stadt [-Stat] (ent. Chemnitz) Karlovy Vary [-vi -ri] = saks. Karlsbad Karlsruhe [-uej Karme (sukunimi): Karmeen karmi (ikkunan t. oven) kehä, (tuolin) selkä- t. käsinoja karmiini eräs tummanpunainen väriaine;
sen värisävy karnevaali 1. laskiaisaika katolisissa maissa. 2. usein mon. laskiaishuvit; naamiaiset
karoliini (myös kaarlelaineri) Kaarle XII:n sotilas Karoliinit (saaristo) karonkka = kamppiaiset 2 Karpaatit: Karpaattien, Karpaateilla karrieeri (myös karriääri) virkaura; menes¬
tys virkauralla. — karrieristi kiipijä, pyr- kyri
karrikatyyri (: -ssä t. -ssa; myös karikatyyri) ihmisen piirteitä liioitteleva pilakuva. — karrikoida (myös karikoida) kuvata karikatyyrinä; kuvata t. esittää huvittavasti liioitellen: k. toisen puhetapaa
karsi (: karren, partit. kartta) kynttilän sydämen tms. palanut osa: tulitikun k.; paisti on palanut karrelle 'hiiltynyt (pinnastaan t. kokonaan)’ karsiutua (harvemmin karsiintua) karsseri arestihuone; arestirangaistus
1. karsta 1. kiinteä (usein pinttynyt) pa- lamisjäte: puhdistaa savusaunan seinät, pannu, pakoputki karstasta. 2. muusta pinttyneestä kuoresta t. kerroksesta: kalkki-, suola/karsta; kaapia puuron- karstaa kattilasta
2. karsta (syn. useiden alueiden puhekielessä kartta) kehruukuitujen muokkaukseen käytetty parillinen piikkinen laudankappale
1. karstaantua (myös karstautua) 1. palaa t. muuttua karstaksi: velli karstaantui kattilaan (pohjaan palaessaan t. muuten pinttyessään). 2. = karstoittua
2. karstaantua (myös karstautua) vrt. karstata: hienoksi karstaantuneet kuidut
karstata (syn. useiden alueiden puhekielessä karta ta) muokata karstoilla: k. villoja
karstoittua peittyä karstaan, karstaantua (2): karstoittunut sytytystulppa Karstu (Lohjan mlk:ssa): Karstulla kartelli taloudellinen, poliittinen tms. liittouma; (talousalalla:) rengas, rengastu- ma. — kartelloitua rengastua: vientiteollisuuden kartelloituminen Kar|thago [-tägo] kartografi kartanpiirtäjä kartoittaa 1. laatia jostakin kartta: k. alue, malmiesiintymiä, sanojen levikkiä. 2. muotisananomaista kuv. käyttöä: selvittää, selvitellä, tutkia, pohtia (nämä jo selvyyden vuoksi usein suotavampia). Esim. kartoittaa mahdollisuuksia, tulevaisuuden näkymiä; »k. [par. tutkia] puolueiden kannatusta»; »vesistöjen saastumista kartoitetaan» [par. selvitetään]; »kokouksessa kartoitettiin [par. pohdittiin] ensi vuoden toimintaa» karttaa: impf. kartoin karttua 1. lisääntyä, kasvaa: omaisuus on karttunut jatkuvasti; kokemuksen karttuessa. 2. kertyä, kerääntyä (2): katolle karttunut lumi Karuna (nyk. Sauvoa): -ssa Karunki: Karungissa
karvalaukku (varsinkin terminä karvarous-


189
katarri
ku) eräs tavallinen ruokasieni Karvia: ssa t. -lla Karvio (Heinävedellä): -ssa Kasaani = Kazan
kasaantua (myös kasautua). — kasauma (myös kasaantuma, kasautuma) kasari (varrellinen) kattila kasata 1. koota kasaan t. kasoihin: k. rankoja polttopuiksi; tuuli kasasi pihalle lunta. 2. ark. panna kokoon, koostaa: k. moottori kaseerata puhek. hylätä kaseiini juustoaine
kasetoida tallentaa ääni- t. kuvanauhaka- settiin: k. musiikkia radiosta. — kasetti: tallentaa esitys kasettiin (ei »kasetille»).
— 	kasettinauhuri (miel. kuin »kasetti- soitin»)
Kashmir = KaSmir
1. kaski (: kasken) viljelyä varten poltettavaksi kaadettu metsäala; tällaiselle alalle polton jälkeen raivattu viljelys: kaataa, polttaa, viljellä kaskea
2. kaski (: kaskin) vanh. kypärä Kaskinen: Kaskisissa
kasleri sian etuselkä
kaSmir 1. eräs hieno kokovillainen toimi- kaskangas. 2. eräs Intiassa puhuttu kieli KaSmir (myös Kashmir) kaSmirvilla eräs hieno villalaji kasoittain kasamäärin, kasapäissä Kaspianmeri
kassara (varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä) = vesuri; (kuv.) käyttää toista (käsi)- kassaranaan Asiamiehenään, juoksupoi- kanaan, työrukkasenaan’ kastaa 1. panna vähäksi aikaa nesteeseen: k. varpaansa veteen; kastoi korppua kahviin. 2. tavallisemmin kastella: k. kukkia; sade on kastanut maan. 3. ottaa seurakunnan yhteyteen ja antaa nimi, ristiä: poika kastettiin Janneksi kastanjetit mon. eräs lyömäsoitin kastella tehdä kosteaksi t. märäksi, kostuttaa: k. kukkapenkkiä; kasteli kenkänsä lätäkössä; sateen kastelema maa
1. kasti 1. kirjapainon lokerosto, jossa kirjakkeita säilytetään. 2. vinolappeinen kasvilava
2. kasti syntyperästä määräytyvä yhteiskuntaluokka (Intiassa)
Kastilia
kastraatio kastrointi. — kastroida (vanh. kastreeratä) tehdä suvunjatkamiskyvyt- tömäksi poistamalla sukupuolirauhaset leikkauksella; syn. usein kuohita kastrulli vanh. kasari
kasuistinen tapauksittainen: toimia kasuis- tisesti tapausta myöten, tapauksittain’ kasvain 1. puun vuotuinen lisäverso, vuosikasvain; vrt. kerkkä. 2. elimistön sai¬
raalloinen kiinteä lisämuodostuma: hy- vän-, pahan/laatuinen k. — kasvannainen 1. = kasvain 2 (ei lääk. terminä); (kuv.) poliittisen elämän kasvannaiset. 2. (hämäl. puhekielessä) = kasvain 1 kasvatust. lyh. kasvatustieteiden: kasva- tust. kand., maist., lis., tri kasvatusvanhemmat (ei »kasvattivanhemmat»)
kasvi 1. puista, pensaista, ruohoista, levistä jne. 2. puhek. = kasvain 2. — kasvikset mon. ruoka-aineina käytettävät mehevät kasvinosat, varsinkin vihannekset. — kasvillisuus määräalueen kasvipeite: Lounais-Suomen rehevä k. — kasvio määräalueen kasviston järjestelmällisesti esittävä teos. — kasvisto 1. määräalueen kasvilajit kokonaisuutena, kasvilajisto, floora: monilajinen k. 2. kuivattujen kasvien kokoelma, herbaario kasvojenhoito (myös kasvojen hoito). — kasvojenpesu (myös kasvojen pesu). — kasvokkain (myös kasvotuksin, kasvotusten) kasvot vastakkain: istuivat k. — kasvonilme (myös kasvojenilme, kasvojen ilme). — kasvonpiirteet (myös kasvo- jenpiirteet, kasvojen piirteet). — kasvot miltei aina mon.; nyk. puhekielessä kuitenkin: johtokuntaan tuli viisi uutta kasvoa ’henkeä, jäsentä’. — kasvotuksin, kasvotusten = kasvokkain kasvuisa hyväkasvuinen: k. maa, metsä. — kasvuisuus hyväkasvuisuus: kasvuisuu- destaan tunnettua seutua. — kasvullinen 1. kasvuun perustuva: suvuton eli kasvullinen lisääntyminen; juurillaan haapa leviää kasvullisesti. 2. = kasvuisa: kasvulliset metsämaat. — kasvullisuus 1. = kasvuisuus. 2. vanh. kasvillisuus. — kasvusto määrälajia t. -lajeja kasvava kasvipeitteen osa: tiheitä mustikka-,
sara/kasvustoja kat. lyh. katolinen
katafalkki ruumisarkkukoroke kirkossa t. kappelissa
Katajanokka (Helsingissä): Katajanokalla katakombi maanalainen hautakammiokäy- tävä
Kataloinen (Lammilla): Kataloisilla katalonia (kieli)
Katalonia (maakunta) katalysaattori kemiallista reaktiota kiihdyttävä (ulkopuolinen) aine. — katalysoida kiihdyttää (reaktiota) katalysaattorina. — katalyysi (: -ssä t. -ssa) katalysaattorin kiihdyttävä vaikutus »katalyytti»: par. katalysaattori katapultti heittolaite (muinoin sotakone, nyk. mm. laite, joka sinkoaa lentokoneen vauhtiin ilman kiitorataa) katarri limakalvon tulehdus


katarsis
190
katarsis (myös katharsis [tar-]) sielun puhdistuminen tragediassa; vapautuminen (ahdistuksesta ja jännityksestä) kata|st|rofaalinen (myös kata\st\rofaali) tuhoisa, romahdusmainen: k. seuraus; myynnin k. väheneminen. — kata|st|rofi tuhoisa tapahtuma, (suur)turma, mullistus, romahdus kate 1. katon peiteosa; yleisemmin se millä katetaan, peite: osti vajan katteeksi aal- topeltiä; asbestilevy, kattohuopa ym. ka- teaineet; veti pinon katteeksi muovin; seinänkate. 2. raha- ja pankkisitoumus- ten vakuus; maksun mahdollistava rahamäärä: setelistön kultako te; sekillä oli riittävä k.; menojen katteeksi ei ollut juuri lainkaan tuloja; (kuv.) hänen puheillaan ei ollut katetta. 3. yhden hengen ruokailuvälineet pöytään katettuina katedraali tuomiokirkko kateederi 1. puhujan- t. opettajankoroke.
2. oppituoli kateetti suoran kulman viereinen sivu suorakulmaisessa kolmiossa kategoria luokka, ryhmä; (fil.) peruskäsite. — kategorinen ehdoton, jyrkkä: k. kannanotto, kielto. — kategorioida luokittaa kateissa = kadoksissa katekismus (myös katkismus) kysymys- ja vastausmuotoinen kristinuskon alkeisoppikirja
katetri lääk. johtoputki. — katetroida tutkia t. tyhjentää katetrilla: k. virtsarakko katkaisin (miel. kuin »katkaisija») katkai- suväline; varsinkin sähkövirran katkaisuja kytkentälaite, kytkin katkarapu ohutkuorisia maukkaita äyriäisiä
katkeama: terän k. (varsinkin pohjal. kielenkäytössä myös katkein); puhelinjohdon, sähkövirran, ohjelman k. (myös katko, katkos) katkelma: kirjeen, teoksen, melodian k. 'palanen, pätkä, ote’. Ei juuri konkr. palasta (»kivikirveen katkelma»: par. pala, palanen). — katkelmainen (myös katkelmalleen): katkelmaisia muistiinpanoja. — katketa: katkeaa, katkesi, katkennut. — kätki ark., usein leik. (ei yleiskielessä) poikki katkismus = katekismus katko (myös katkos) katkeama: puhelinkaapelin k.; sähkökatko; tuotannon katkot
»katkorapu»: po. katkarapu katkos = katko
katoava: k. omaisuus, tuokio. — katoavainen varsinkin heng. katoava; maallinen, ajallinen: tässä katoavaisessa maailmassa. — katoavaisuus: hetken tunnel¬
mien k. (myös katoavuus); (heng.) saarnasi kaiken katoavaisuudesta
katodi negatiivinen elektrodi
katolilainen subst. katolisen kirkon jäsen.
— katolinen 1. adj. (roomalaiskatoliseen kirkkoon kuuluva, sen mukainen: k. oppi, väestö. 2. subst. tavallisemmin katolilainen
katosalla katon alla, suojassa
Katowice [-vitse] (saks. Kattomtz)
kats. lyh. katsastettu
katsahdus vilkaisu, silmäys: jo pikainen k. osoitti tontin sopivaksi. — katsahtaa vilkaista, silmätä: k. tyttöön; katsahti etusivun otsikoita. — katsanto varsinkin vanh. ja tyyl. 1. ilme, katse: totinen, tuikea k. 2. ensi katsannolta ensi katsomalta, ensi silmäyksellä. 3. jossakin katsannossa jossakin suhteessa, joltakin kannalta: monessa katsannossa merkittävä saavutus. — katsantokanta hiukan vanh. näkökanta, katsomus: tämän katsantokannan mukaan. — katsastaa 1. katsoa, tarkastella: lähti katsastamaan istutuksia; katsastetaanpa juttua tarkemmin. 2. tarkastaa, toimittaa katsastus: k. auto; k. öl- jylämmityslaitteet. — katsastus 1. virallinen tarkastus (varsinkin moottoriajoneuvojen t. ilma-alusten kelpoisuuden toteamiseksi): ensi-, uusinta/katsastus; tyyppikatsastus; öljylämmityksen k. 2. urheilun edustustehtävää edeltävä valinta- kilpailu: ampujien olympiakatsastukset.
— katsaus 1. lyhyehkö selonteko: muoti-, lehdistö /katsaus; katsaus kuukauden säihin. 2. tavallisemmin katsahdus. — katselmus 1. virallinen tarkastus (varsinkin kiinteistön, oikeudenkäynnin kannalta merkittävän kohteen, joukko-osaston). 2. paraati (kuv.): uusimman kuvataiteen k. Suvi-Pinxissä; kongressi tutkimuksen kärjen katselmuksena. — katsoa: katsoi ratkaisun (ei »ratkaisua») ainoaksi mahdolliseksi. — katsomus (kiinteä, tietoisesti omaksuttu) käsitys elämästä ja asioista, näkökanta (raja sanaan näkemys ei ole aina selvä): poliittisten katsomusten erot; hänen katsomuksensa mukaan asiat on tulkittava yhteydessään; pysyy entisessä katsomuksessaan; elämän-, maailman/katsomus. — katsonta harv. katsominen: kaivon k. ’kaivonpaikan etsiminen’; lasten k. 'vartiointi, kaitseminen’
kattaa 1. peittää katolla t. katon tapaan: uudisrakennusta katetaan parhaillaan; kattoi veneen talveksi suojapeitteellä; lumen kattamat maisemat. 2. peittää (abstr.): koko alan kattava käsikirja; tulot eivät kattaneet kustannuksia. Huolimatonta käyttöä muotisanana: »ulkoilu-


191
kaupunki
asuvalikoimamme kattaa kaikki säät» [par. -valikoimastamme riittää kaikkiin säihin]; »lakko kattaa tuhat [par. koskee tuhatta] työntekijää»; »jos tuotteen laatu kattaa vientiin vaadittavan tason» [par. jos tuote laadultaan kelpoa vientiin]. 3. järjestää ruokailukuntoon: k. pöytä, ateria. — kattamus se mikä pöytään on kerralla katettu »kattaus»: par. kattamus; (ruokailuvuoro (esim. laivassa) kattavuus peittävyys, yleispätevyys: otoksen kattavuudessa on toivomisen varaa Kattegat -
Kattovvitz (saks.) = Katomce (puol.) katuvainen: k. (myös katuva) mieli. — ka- tuvaisuus: hänen katuvaisuutensa (tavallisemmin katumuksensa) ei tainnut olla aitoa
kauaksi: tavallisemmin kauas. — kauan: kesti kauan (varsinkin puhekielessä myös kauan aikaa); ei viipynyt kauan (länsisuomal. puhekielessä »kauaa»). — kauas (harvemmin kauaksi). — kauaskantava (myös kaukokantoinen) kantoisa: k. tykki; kauaskantavat seuraukset. — kauaskantoinen = kauaskantava, kaukokantoinen
»kauaskatseinen»: par. kaukokatseinen kauemmaksi (myös kauemmas, harvemmin kauemma). — kauemmin: ei viipynyt kauemmin (myös kauempaa) Kauhava: -lla
kauhistaa (myös kauhistuttaa) hirvittää, kammottaa: pelkkä mahdollisuuskin kauhistaa; häntä kauhisti lähteä pimeään; ajettiin kauhistavaa [ = kauheaa] vauhtia. — kauhu: huomata jotakin kauhukseen, odottaa kauhuissaan (miel. kuin »kauhulla») kauhuri puhek. kauhakuormain kauimmaksi (myös kauimmas, harvoin kauimma). — kauintaan: viivyn kauin- taan [= enintään] viikon, torstaihin Kaukas: (Lappeenrannassa) Kaukaalla,
(Hyvinkäällä) gen. Kaukosten, iness. Kaukosissa Kaukasia
Kaukasus: Kaukasuksella Kauklahti (Espoossa): Kauklahdessa kauko- (yhdyssanoissa) kaukainen, etä-: kauko/juna, -kirjoitin, -maa, -partio, -puhelu, -yhteys jne.
Kaukoitä Itä-Aasian maat kaukokantoinen kauaskantava, kantoisa: teki kaukokantoisia päätelmiä. — kaukokatseinen (ei »kauaskatseinen»): k. poliitikko. — kaukokäsi kauko-ohjauksinen käsittelylaite, manipulaattori: käsitellä radioaktiivisia aineita kaukokädellä. — kaukolämmitteinen (ei »kaukolämmitet-
ty»): k. talo. — kaukonäköinen 1. kaukokatseinen: k. liikemies, suunnitelma. 2. silmästä par. pitkänäköinen. — kauko-ohjauksinen (miel. kuin »kauko-/oh- jattava», »-ohjattu»): k. juna, ammus kaulakkain (myös kaulatuksin, kaulatus- ten) kädet toistensa kaulassa kaulia: kaulin (myös kaulita : kaulitsen) tasoittaa taikina kaulimella litteäksi levyksi, kaaviloida. — kaulin (: kaulimen) kaulimiseen käytetty puutela, kaavila Kaulinranta (Ylitorniolla; ei »Kauliran- ta»): Kaulinrannalla Kaunas: -issa
kauneudellinen usein miel. toisin: »kau- neudelliset arvot» [par. kauneusarvot], »kauneudelliselta kannalta» [par. kauneuden kannalta]. — kauneudenhoito.
— 	kauneushoitola Kauniainen: Kauniaisissa kaunis: mon. partit. kauniita, superl. kaunein. — kaunistaa: tehdä kaunii(mma)k- si: maisemaa kaunistava koivukuja. — kaunistuttaa antaa kaunistaa: kaunistut ti itseään kosmetologilla kaunoluistelu vanh. taitoluistelu kaupaksi käymätön. — kaupaksi käyvä, menevä. — kaupata (myös kaupita, kaupitella) myydä, myyskennellä; tarjota kaupaksi: k. pitsejä; kauppasi minulle autoaan. — kaupinta 1. kaupitseminen: postikorttien, veneen k. 2. (terminä) kauppojen teko toisen lukuun, komis- sio(kauppa). — kaupita (: kaupitsen; myös kaupitella) = kaupata. — kaupitsi ja 1. = kauppaaja. 2. kaupinnan (2) harjoittaja, komissionääri. — kaupittaja se jonka lukuun kaupitsija (2) toimii, toimeksiantaja, komitentti. — kaupittelija = kauppaaja, kaupustelija kauppa: mennä, olla, pitää, tarjota kaupaksi t. kaupan. — kauppaaja vrt. kaupata: tuli taas se auton, pitsien kauppaaja. — kauppa- ja teollisuusministeriö. — kauppakorkeakoulu: Helsingin, Turun k. — kauppala entinen maalaiskunnan ja kaupungin välinen kuntamuoto: kaikki Suomen kauppalat muuttuivat v. 1977 kaupungeiksi kauppat. lyh. kauppatieteiden: kauppat.
kand., maist., lis.t tri kauppias 1. ammattimaisen vakinaisen kaupan harjoittaja. 2. kauppaajasta, kaupustelijasta: nyt se pitsikauppias on taas ovella
kaupungeittain kaupunkia kohtia, kaupunki kaupungilta: veroäyrit ovat k. seuraavat: . — kaupungistua muuttua
kaupunkimaiseksi t. -vakaiseksi: kaupungistuva kirkonkylä; Etelä-Suomen kaupungistuminen. — kaupunki alk. hai-


kaupunkilaistua
192
linnollisesti ja oikeudellisesti maalaiskunnista erillinen kuntamuoto; vuodesta 1977 lähtien Suomessa on ollut vain yksi kuntamuoto, mutta entisistä kaupungeista (ja lisäksi kauppaloista) käytetään edelleen kaupunki-nimitystä. — kaupunkilaistua muuttua kaupunkilaiseksi, kaupunkilaisille ominaiseksi: kaupunkilaistunut Ranuan poika; elämäntyylin kaupunkilaistuminen kaupustelija vrt. seur.: postikorttien k. — kaupustella myyskennellä (varsinkin pikkutavaraa): k. puhdetöitä, matkamuistoja
kaura: kylvää, leikata, niittää kauraa; (leikatusta viljasta:) kaurat ovat (myös kaura on) vielä puimatta; (jyvistä:) syöttää hevoselle kauroja (myös kauraa); (kauppatavarasta, ruoka-aineesta:) kauraa tuotiin ulkomailta kausaalinen: näillä asioilla on k. yhteys t. kausaaliyhteys [= syy-yhteys]; k. [ = syysuhteeseen perustuva] selitys; (kiel.) ie. [= syytä ilmaiseva] sivulause.
— 	kausaliteetti syysuhde. — kausatiivi- nen kiel. aiheutusta ilmaiseva: k. verbi kausijulkaisu aikakauslehti t. -kirja, aikakausjulkaisu. — kausiluonteinen (miel. kuin »-luontoinen»): k. työttömyys. — kausittainen kausittain ilmenevä, kausiluonteinen: kausittaiset hinnanvaihtelut Kaustinen: Kaustisella kaustinen lipeämäinen, syövyttävä: k.
sooda. — kaustistaa (myös kaustisoida) tehdä kaustiseksi Kautokeino (norj.) = Koutokeino kautsu raakakumi
kautta: matkusti Tampereen k.; tule tätä k.; kulki toista k.; tilata lehti kirjakaupan k. Välityksellä’; sain tiedon hänen kauttaan; ratkaisuun päästiin monen välivaiheen k.; kuoli oman käden k.; kuoleman k. menetetyt [yhdistyksen] jäsenet; k. maailman, vuosisatojen. Keinoa, tapaa merkitsevissä ilmauksissa yleensä miel. toisin: »mansikka lisääntyy rönsyjen
kautta» [par. rönsyistä]; »muuttojen kautta [par. muutoissa, muuttojen takia t. johdosta] pienentynyt väkiluku»; »osakeannin kautta [par. osakeannissa, osakeannin tietä] kertynyt pääoma», »oston kautta [par. ostamalla] saatu omaisuus»; »sattuman kautta» [par. sattumalta]. Vinoviivalliset ilmaukset sopii lukea tapausta myöten esim. kolme kahdeksasosaa (= 3/8; ei »kolme kautta kahdeksan»), puhelin 1911, alanumero 204 (= 1911/204; saneltaessa myös 1911 vinoviiva 204, ei sen sijaan »1911 kautta 204»)
kauttaaltainen kauttaaltaan ilmenevä, läpi¬
kotainen: esityksen k. hataruus »kauttaviiva»: par. vinoviiva Kauttua (Eurassa): -lla Kauvatsa (nyk. Kokemäkeä): -lla kavaljeeri naisen miesseuralainen kavalkadi juhlallinen ratsukulkue; katselmus (2)
kavallus lak. toisen omistaman mutta omassa huostassa olevan irtaimen omaisuuden anastaminen kaventua = seur.; myös abstr. käyttöä: mahdollisuudet kaventuvat [= supistuvat] jatkuvasti. — kaveta (: kapenee, kapeni, kavennut) käydä kapea(mma)ksi, kaventua: suvannon jälkeen joki taas kapeni
kaveri 1. puhek. toveri, kumppani, ystävä: meni ulos kaveriensa kanssa. 2. ark. mies, poika, veikko, heppu: taitaa olla lahjakas k.
kaviaari sampikalojen suolattu mäti Kazahstan [kazah-]
Kazan [kasan, ven. kazan] (myös Kasaani) kcal lyh. kilokalori(a) kd. lyh. kansandemokraatti: ed. Saarinen (kd.)
ke (myös kesk.) lyh. keskiviikko(na) kehdata 1. saada tehdyksi kainoudeltaan, häpeäntunteeltaan: en kehdannut muistuttaa häntä; kehtaat k in käyttää tuommoisia nimityksiä. 2. (itäsuomal. puhekielessä) viitsiä: saattaisihan tuonkin haastaa, jos kehtaat kuunnella kehikko tukirakenteena oleva kehys, (ul- ko)runko: pöydän, lampunvarjostimen, rysän k.; oven k. ’peiliä ympäröivä rakenne, kehys’; puurakennuksen k. hirsisalvos (kehä) t. piirurunko’. — kehilö painamista varten tehty ladelman (ja kuvalaattojen) yhdistelmä kehite valotetun kuvaksen kehitysliuos. — kehitin laite, jolla jotakin kehitetään: lämminilman-, savun/kehitin. — kehitteillä kehiteltävänä: k. on uusi menetelmä, lääke. — kehitys kehittyminen: tekniikan k.; lapsen normaali k.; seurata kehitystä, kehityksen mukana. — kehitysalue (taloudellisesti) vajaakehittynyt, takapajuinen alue Kehitysaluerahasto
kehitysmaa vrt. kehitysalue: kehitysmaiden avustaminen. — kehitystyö kehittämistyö: tuotekehitystyö (myös tuotekehittely). — kehitysvammainen adj. ja subst. jonka kehitys on estynyt synnynnäisen t. kehitysiässä saadun sairauden t. vamman takia
kehjetä (: kehkeää t. kehkenee, kehkesi t. kehkeni, kehjennyt) tyyl. tavallisemmin seur. — kehkeytyä (harvemmin kehjetä) varsinkin tyyl. sukeutua, muotoutua,


193
kellonmäärä
kehittyä: nupusta kehkeytyi komea kukka; sinfonian kehkeytyminen alkuai- neksistaan
kehlo matala, pyöreä puinen t. lasinen (maito)astia: viilikehlo keho elävä ruumis (lääketieteen terminä;
yleiskielessä miel. ruumis). Vrt. kalmo »kehonrakennus»: par. kuntovoimailu kehottaa: k. vieraita kahvipöytään; kehotin häntä olemaan huolellinen kehruu kehrääminen; kehruut myös = seur. — kehruukset mon. kehrättävä villa; myös kehrätyistä langoista. — kehruut- taa (varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä) = kehräyttää. — kehräys: tavallisemmin kehruu (kuitenkin esim. kissan, moottorin kehräys). — kehräyttää (myös keh- ruuttaa)
kehto tav. jalaksellinen, liekutettava lapsen makuusija (varsinkin länsisuomal. kielenkäytössä; syn. kätkyt) kehys jotakin ympäröivä (ja tukeva) reunus t. rakenne, »raami» (raja toisaalta kehikkoon, toisaalta kehään ei aivan selvä): valokuvan, peilin k. tai kehykset; ilmoitus pantiin mustiin kehyksiin; oven k. kehikko’; ikkunan k. ’runko, johon ruudut kiinnitetään, puitteet*; silmälasien kehykset. Kuv. vaaramaisema Pielisen kehyksenä; jokapäiväisen elämän kehykset puitteet*. kehysteinen (yhdyssanois¬
sa) -kehyksinen: keramiikkakehysteinen peili. — kehä: mm. rysän k. kehikko’; rakennuksen k. kehikko’ (varsinkin räystään tasalle saadusta hirsisalvoksesta: on jo kehällä t. kehillä); oven, ikkunan k. karmi, seinän aukkoon asetettu rakenne, johon ovi t. ikkuna saranoidaan’ keidas 1. kostea, reheväkasvuinen paikka aavikolla; (kuv.) kirjasto oli lukuhaluisille oikea k. 2. (pohjoissatakuntal. ja eteläpohjal. kielenkäytössä) suo, neva; suossa oleva kiinteä kohta, suomätäs; (maantieteen terminä) ylävähkö, kupera suo, keidas-, kohosuo keikahdus: keinutuolin, valuuttakurssien keikahdukset. — keikahduttaa: tavallisemmin keikauttaa. — keikaus: meni nurin yhdessä keikauksessa; iso keikaus puolueiden kannatuksessa; vallankeikaus ’(kevyesti käynyt) vallankaappaus t. -kumous’. — keikauttaa (harvemmin keikahduttaa): keikautti saavin kumoon Keikyä (nyk. Äetsää): -ssä keinahdus. — keinauttaa (harvemmin kei- nahduttaä): ohi kulkeva laiva keinautti venettä
keino- keinotekoinen’ eräiden toimintaa ilmaisevien (verbikantaisten) substantiivien ja toimivien laitteiden nimissä: keino/- hedelmöitys, -kastelu, -siemennys, -va¬
laistus (samoin keinovalo ’tekovalo’; kuitenkin vain tekohengitys, ei »keino- hengitys»); keinoemo, keinomunuainen ’munuaislaite’. Sitä vastoin »keino/jää, -kuitu, -luu, -nahka, -nivel, -sade» yms.: par. tekojää, -kuitu jne. keinotella
keisarileikkaus (ei »keisarinleikkaus») keite kasvirohdoksista keittämällä valmistettu uute, dekokti Keitele: Keiteleellä
keitin- yhdyssanoissa usein = keitto-: keitin/astia, -vesi. — keitos: keitos [ = keitettävä (keitto)ruoka] on jo tulella; tarjoili keitoksiaan [= keittämiään ruokia, usein hiukan halv.]; yhteen keitokseen [ = keittokertaan] ei kulu paljon kahvia; (kuv.) aikamoinen keitos [= sekava aikaansaannos, soppa]. — keitti- mö = keittämö. — keitto 1. keittäminen: oli kahvinkeitossa. 2. keitetyistä lie- miruoista (syn. ark. soppa): liha-, kala/- keitto; vihannes-, kaali-, hedelmä/keitto.
— keittämö (harvemmin keittimö) laitos, jossa jotakin valmistetaan keittämällä: saippuan-, suolan/keittämö
Keituri (Orimattilassa): Keiturilla Kekkonen (Ruovedellä): Kekkosella kekri (alk. itä- ja pohjoissuomal. kielenkäytössä; muita kansanomaisia sana-asuja keyri, köyri, köyry) pyhäinpäivään yhtynyt kansanomainen syysjuhla KEL lyh. kansaneläkelaki Kela lyh.s. Kansaneläkelaitos (tav. tekstissä mieluimmin lyhentämättä) kelastaa kalastaa kelastimella, virvelöidä.
— kelastin heitto-onki t. -uistin, virveli »keliolosuhteet»: par. kelit
Keijo (Jyväskylässä): -ssa kellahduttaa = kellauttaa kellahtava: tavallisemmin kellertävä kellaroida kypsyttää kellarissa: k. viinejä, juustoja
kellastaa (myös kellastuttaa) saattaa kellastumaan: syksyn kellastamia lehtiä. — kellastua muuttua keltaiseksi (varsinkin valon tai kuivumisen vaikutuksesta): vehnä rupeaa kellastumaan; kellastuneita kirjeitä. — keilata tehdä (omalla värillään) keltaiseksi: rypsinkukkien keltaama vainio
kellauttaa (myös kellahduttaa): kellautti toisen kumoon, säkin lattiaan kellertyä käydä kellertäväksi: potilaan iho on kellertynyt. — kellertävä (varsinkin tyyl. myös kellervä) keltaiseen vivahtava, kellahtava: kellertävää kirjepaperia.
— kellertää vivahtaa keltaiseen: vilja alkaa jo k. — kellervä = kellertävä
kello: kokous alkaa kello yhdeksän t. kello yhdeksältä. — kellonmäärä (miel. kuin


kelluke
194
»kellomäärä») kellonaika: matkalaskuun merkittävät päivä- ja kellonmäärät kelluke 1. veden pinnalla kelluva merkki (pola, poiju) t. kannate (pönttöni). 2. = seur. — kellutin (harvemmin kelluke; syn. varsinkin ark. killut in) riippuva koru, riipus: ripustaa kelluttimia korviinsa, joulukuuseen kelmu 1. elimellinen kalvo, ketto: poistaa kelmut paistilihasta. 2. sellofaani tms. te- kokalvo
kelpoinen kelpaava, pätevä: yksinään melko harv. (palvelukseen kelpoinen mies; kelpoisiksi todetut viranhakijat), yhdyssanoissa tav. (käyttö-, meri-, vertailu-, viljely /kelpoinen). — kelpoisuus: tavaran, matkalipun k.; k. työhön, virkaan »kelpoittaa»: par. kelpuuttaa kelpo lailla. — kelpo tavalla Keltainenjoki: Keltaisella joella (myös
Huangho, Hwang Ho)
Keltainenmeri: Keltaisellamerellä (kiin.
Huang Hai) keltti erään Länsi-Euroopassa laajalti asuneen kansaryhmän jäsen; saman kansa- ryhmän (muinais)kieli. — kelttiläinen 1. adj. keltteihin t. kelteille kuuluva: kelttiläiset kansat, kielet. 2. subst. miel. keltti keltuainen (munan; varsinkin sisäsuomal. ja pohjal. kielenkäytössä): syn. ruskuai- nen
kelvin lämpötilan yksikkö Sl-järjestelmässä kelvokas = seur. — kelvollinen kunnollinen, laatuunkäypä: k. asunto; ei löytänyt kelvollista apulaista Kem (ven.) = Vienan Kemi Kemi: -ssä
kemia aineiden ominaisuuksia, koostumusta, muuttumista ja valmistusta tutkiva tiede. — kemiallinen kemian alaan kuuluva: k. koe; k. (nasevammin: kemian) laboratorio Kemie (Tohmajärvellä): -ssä, illat. Ke- mieen
kemikaali kemiallinen valmiste. — kemi- kaalikauppa »kemikalio»: par. kemikaali; kemikaali- kauppa Keminmaa: -ssa
kemisti kemian tutkija t. tuntija Kempele: Kempeleessä Kenia
kennel 1. koiratarha. 2. koirien kasvatus, kenneltyö. — kennelala. — kenneltyö kenr. lyh. kenraali
kenr.ltn. (myös kenr.luutn.) lyh. kenraaliluutnantti kenr.maj. lyh. kenraalimajuri kentauri puoleksi ihmis-, puoleksi hevos- hahmoinen taruolento kenties ehkä, kukaties
kepeä varsinkin tyyl. 1. vaivaton, sujuva, ketterä (vastaa osaksi kevyt-sanan 2. mer- kitysryhmää): k. käynti; nappasi kepeästi voiton; k. [ = kevytsoutuinen] vene.
2. 	vrt. kevyt 3: k. olo; kepeää musiikkia, pakinointia; kepeästi perusteltu väite kepu lyh.s. leik. halv. keskustapuolue kera (myös kerällä) kanssa: kirjallissävyi- nen, hiukan sievistelevä postpositio, jota nykyisessä asiatyylissä mieluimmin vältetään: »isä tuli poikansa kera» [par. poikansa kanssa, poikineen]; »kulki salkun kera» [par. salkku mukanaan]; »neuvot- teli vastapuolen kera» [par. kanssa]; »otti vastaan kovien nuhteiden kera» [par. kovasti nuhdellen]; »vapaudenristi tammenlehvien kera» [par. vapaudenristi ja (t. ynnä) tammenlehvät]; »lihaa vihannesten kera» [par. lihaa ja vihanneksia], »hakemukset liitteiden kera lähetetään
» [par. hakemukset liitteineen]
Kera lyh.s. Kehitysaluerahasto keraaminen keramiikkaan kuuluva: keraamiset laatat, koriste-esineet. — keramiikka savenvalu(taide), saviteollisuus; savi- valokset, -valmisteet keratiini sarveisaine Kerava: -lla Kerimäki: Kerimäellä
1. keritä (: kerkiän, kerkisin, kerinnyt) ehtiä, ennättää, kerjetä: ei kerinnyt syödä, syömään (merkitykset samat kuin ehtiä-\zxb'm vastaavissa rakenteissa)
2. keritä (: keritsen, keritsin, kerinnyt) leikata (kotieläinten) villaa t. karvoja
keriä (: kerin, impf. kerin, kerinyt) kiertää kerälle
kerjetä (: kerkeän, kerkesin, kerjennyt) varsinkin lounaissuomal. ja keski- ja pohjoispohjal. kielenkäytössä; yleiskielessä tavallisemmin 1. keritä Kerkkoo (Porvoon mlk:ssa): -ssa kerkkä havupuun (vuosi)kasvain Kerkyra: -ssa (myös Korfu) kernaasti mielellään: tulen k. mukaan kerni 1. (peräpohjal. puhekielessä) lunta peittävä jääkuori, kohva, kerste. 2. muo- vipintainen puuvillakangas kerppu (varsinkin lounais-, itä- ja pohjoissuomal. kielenkäytössä; länsisuomal. usein kerpo : kervon t. kerppo) kuivattuna mm. lampaiden ruoaksi käytetty lehdeskimppu kerrallinen 1. kerran sattunut t. sattuva: kerrallisesta virheestä voi olla laajat seuraukset. 2. par. kerrosteinen: »k. savi» kerran (vanh. ja puhek. myös kerta) tulin kerran ajatelleeksi, että ; ota nyt,
kun kerran haluat (puhek. myös: ota nyt, kerran t. kerta haluat) kerrannainen 1. 3:n kerrannaisia ovat 6,


195
keskiaste
9, 12 jne. 2. moninkertainen: kerrannaisia (miel. kuin »kerrottuja») tulppaaneja; (kem.) kerrannaisten painosuhteiden laki. — kerrannaisvaikutus (»lakon kerrannaisvaikutukset»): taloustieteistä lähtenyt muotisana, yleiskielessä tav. par. (välillinen) seuraus t. vaikutus. — kerrassaan 1. kerta kaikkiaan: k. erinomainen keksintö; on k. hävinnyt. 2. kerrallaan: nyk. tav. vain ilmauksessa vähän k. Vähin erin, vähitellen’; sen sijaan esim. lupa annetaan vuodeksi kerrallaan (ei juuri »kerrassaan»). — kerrasto alusvaatekerta (myyntiartikkelina): osti trikoisen kerraston. — kerroin: kertoimen. — kerroksinen (myös kerroksellinen) = seur. — kerrosteinen kerrostunut, (monikerroksinen: k. merivesi; sielunelämän kerros- teisuus
»kerrottu» (esim. kukinto, hermo): par.
kerrannainen kerrotunlainen kers. lyh. kersantti
kerska- (yhdyssanoissa) tuhlailevasta komeudesta: kerska/-arkkitehtuuri, -lähiö, -sisustus; luottokortti voi houkutella omistajansa kerskakulutukseen kerta (ks. myös kerran): tällä kertaa (t. kerralla); toiseksi kertaa (t. kerraksi); kolme kertaa suurempi kuin A (yleiskielessä tavallinen ja käypä ilmaus, joka täsmällisessä kielenkäytössä voidaan korvata loogisemmalla: kolme kertaa niin suuri kuin A); kolme kertaa pienempi kuin A (etup. puhek.; asiatyylisessä kirjakielessä tav. kooltaan kolmasosa t. kolmannes A:stä). — kertaantua = kertautua. — kertaheitolla ark. (yhdellä) kerralla: teki työn k. valmiiksi. — kerta kaikkiaan. — kertakaikkinen. — kertaluku mat. lausekkeen jonkin ominaisuuden korkeusastetta osoittava luku. Turhaa käyttöä yleiskielessä (syn. joskus »kertaluokka»): »kysyntä ja tarjonta ovat samaa kertalukua (t. kertaluokkaa)» [par. samaa luokkaa, suunnilleen samansuuruiset]
kertauma 1. sanojen ja sävelmän toistuma eri säkeistöjen loppusäkeissä, refrengi.
2. 	laajempaa käyttöä: yhden ja saman ajatuksen kertaumia toistumia’. — kertautua (myös kertaantua): hyvin kertautunutta lankaa; sama aihe kertautuu N:n myöhemmissä novelleissa »kertoin»: par. kerroin kertosäe 1. esisäkeen ajatuksen kertaava t. sitä kehittelevä säe (esim. kalevalaisessa runoudessa). 2. par. kertauma. — kertotaulu (myös kertomataulu) kertymä kertynyt määrä: hakkuukertymä ‘joltakin alalta tiettynä aikana hakattu
puumäärä’; kunnan verokertymä jäi laskettua pienemmäksi. Usein luontevammin toisin: »nyt noin 30 vuoden ikäisten naisten jälkeläiskertymät tulevat olemaan keskimäärin 1,5 lasta naista kohden» [par. nyt noin 30 vuoden ikäisillä naisilla tulee olemaan keskimäärin 1,5 lasta]. — kertyä kerääntyä (2), karttua (2): hänelle on kertynyt jo kymmenen lapsenlasta; pilkkeitä kertyi iso pino; kylläpä kertyi huomautettavaa; myynnistä kertyneet varat
kerubi eräs enkeliolento; (kuv.) suloisesta pikkupojasta keruu kerääminen: nimien k. adressiin; tutkimusaineiston k. — keräys keruu, varsinkin järjestetystä keruuiskusta: paperinkeräys; Yhteisvastuu-keräys. — keräyspaperi paperiteollisuuden käyttöön kerätty jätepaperi. — kerääntyä (harvemmin keräytyä) 1. kokoontua (tahallisesti): rannalle kerääntyi ihmisiä, lokkeja. 2. kertyä (tahattomasti), kasaantua: taivaalle on kerääntynyt pilviä; vallan kerääntyminen yksiin käsiin kesk. lyh. 1. keskustapuolue(lainen): ed. Mattila (kesk.). 2. (myös ke) keskiviikkoja). 3. keskellä Kesk. lyh. keskustapuolue (esim. taulukoissa isokirjaimisten lyhenteiden SDP, SKDL jne. rinnalla) keskeinen 1. keskuksessa oleva (ja samalla huomattava); tärkeä t. tärkein, olennainen, merkittävä: torin k. sijainti; k. kysymys; pääsi keskeiseen asemaan; yhdyssanoja esim. itse-, minä/keskeinen, yksilökeskeinen ajattelu, Helsinki-kes- keistä suunnittelua, pankkikeskeiset rahoitusmarkkinat. 2. par. keskinen: »perheen k. salaisuus», »meidän k. sopimus».
— 	keskeis- yhdyssanojen alkuosana: kes- keis/aihe, -ala, -kysymys ’keskeinen aihe, ala, kysymys’; keskeislyriikka ’itsetilitys- runous’. — keskemmäksi (myös keskem- mäs, harvemmin keskemmä). — kesken jätetty. — kesken jäänyt. — keskeytyksissä: olla k. (vanh. myös keskeyksissä) keski- Keski-alkuisten alueennimien johdoksissa: keskieurooppalainen, keskisuomalainen jne.
Keski- alueennimissä: Keski/-Amerikka, -Eurooppa, -Suomi; Keski-itä Keski-Afrikka
keskiaika 1. eräs historian ajanjakso. 2. keskimääräinen aika. — keskiaste: keskiasteen koulutus peruskoulun ja korkeakoulun välinen koulutus lukiossa ja ammattiin valmistavissa kouluissa’. Huom., että koulutustermistössä keskiaste siis sijoittuu (peruskoulun) ala-as- teen ja yläasteen jälkeen!


Keski-itä
196
Keski-itä Aasian eteläosat keskimatka: keskimatkan [= keskipitkän matkan] ohjus. — keskimmäinen. — kes- kimääräis-: keskimääräis/suomalainen,
-perhe keskimääräinen suomalainen, perhe’. — keskinen 1. keskellä oleva: keskiset alueet; yhdyssanoja mm. aurin- kokeskinen (maailmankäsitys), samankeskinen (ympyrä). Ei mielellään »k. Rein», »k. Uusimaa» [par. Reinin keski- juoksu; Keski-Uusimaa t. Uudenmaan keskiosa(t)]. 2. (genetiivin edeltämänä) joidenkin kesken tapahtunut t. vallitseva: osapuolten k. [= välinen] sopimus; perheen k. [= sisäinen; myös perheen- keskinen] työnjako; asia jää meidän kes- kiseksi t. keskiseksemme; yhdyssanoja mm. kahden-, meidän/keskinen. — keskinäinen (genetiivin edeltämänä) = keskinen 2, (muulloin) molemminpuolinen, eri osapuolten keskinen: hakijoiden k. järjestys 'hakijoiden järjestys’; k. sopu, yhteistyö; k. vakuutusyhtiö 'tietynlainen vakuutuksenottajien omistama yhtiö’. — keskipuolue vrt. seur. — keskiryhmä poliittiseen keskustaan kuuluva ryhmittymä. — keskisuomalainen.
— 	keskittyä sekä tahattomasta tapahtumisesta että tahallisesta toiminnasta: pakkaset keskittyivät helmikuuhun; N. on keskittynyt tutkimuksiinsa. — keskittäy- tyä toiminnan tahallisuutta korostavasti: k. yhteen ainoaan työhön. — keskiverto matematiikan termi; (kuv.) lausunto oli jonkinlainen k. esitetyistä ajatuksista (epätarkka kielikuva, täsmällisempi on keskiarvo). — keskiverto/perhe, -suomalainen (epätarkkoja kielikuvia) = keskimääräis/perhe, -suomalainen keskus 1. keskikohta: aivan kylän keskuksessa; korkeapaineen k. 2. keskeinen paikka: muoti-, taide-, turisti/keskus; Lahti hiihtourheilun keskuksena; asuu kaukana [asutuskeskuksista. 3. paikka t. laitos, johon jokin toiminta on keskittynyt (yhdyssanoissa; pelkkä keskus vain puhelinkeskuksesta): messukeskus, osto- keskus, terveyskeskus, tiedotuskeskus. Huom. iso alkukirjain valtion laitosten nimissä: Autorekisterikeskus, Maatalouden tutkimuskeskus, Valtion painatuskeskus jne. — keskusrikospoliisi. — keskusta 1. keskiosa, -paikka, -kohta (usein käsitettynä väljemmäksi kuin keskus 1): kylän, kaupungin keskusta; salin keskustassa on huono kuuluvuus; muutti [taajaman] keskustaan. 2. oikeiston ja vasemmiston välillä olevat puolueet, keskipuolueet, -ryhmät. — keskustapuolue (tav. pieni alkukirjain; Suomen puolueita virallisilta nimiltä mainittaessa Keskus¬
tapuolue)
keskusverolautakunta
Kestenga (ven.) = Kiestinki kestittää (myös kestitä): k. vieraita. — kestitä (: kestitsen, kestitsin, kestinnyt) = kestittää kestoa tehdä erikoiskäsittelyllä säilyväksi, kestävöidä, konservoida: k. puuta, museoesineitä. — kestokulutushyödyke taloustieteen termi; yleiskielessä riittää tav. kestotavara. — kesto päällys teinen: k. tie. — kestopäällystää peittää kesto- päällysteellä. — kestotavara: huonekalut, televisiot, autot ym. kestotavarat kestävyys: kankaan k. — kestävä: k. kangas; k. ystävyys. — kestävöidä = kestoa »kesuura»: par. sesuura kesyyntyä (myös kesyttyä) tulla kesy(m- mä)ksi
kesäinen 1. kesän aikainen, kesälle ominainen, kesäisin tapahtuva t. tapahtunut: k. päivänpaiste; k. vaatetus; muisteli nuo- ruutensa kesäisiä retkiä. 2. tavallisemmin kesällinen. — kesäisin Kesälahti: Kesälahdella kesällinen viime- t. edelliskesäinen: kertoi kesällisestä matkastaan ketjuuntua (myös ketjuutua) liittyä ketjuksi: molekyylien, kirjakauppojen ketjuuntuminen ketoni kem.
ketsuppi (valmiina myytävä) maustettu tomaattikastike keuhkojentarkastus. — keuhkolaajentuma (par. kuin »keuhkojen laajennus») keula: laivan, veneen k. (syn. kokka); reen k. Mon. adess. keuloilla (mutta ark. olla keulilla 'kärjessä, johdossa’)
Keurusselkä
Keuruu (kansanom. Keuru [-rux], partit.
Keurutta): Keuruulla keventyä = seur. — kevetä (: kevenee, keveni, kevennyt; joskus myös kepenee, kepeni) käydä kevye(mmä)ksi, keventyä: kuorma kevenee; askel, mieli keveni (myös kepeni). — keveä = kevyt (kuitenkin hiukan suppeakäyttöisempi; ei juuri sanota esim. »keveä liikenne, tykistö» t. »keveä tuuli, valelu»)
Kevsos (myös KEVSOS) lyh.s. sopimus kaupan esteiden vastavuoroisesta poistamisesta (sosialististen maiden kanssa) kevyt (: kevyen, illat, kevyeen, mon. partit. kevyitä, mon. illat, kevyisiin t. kevyi- hin) vrt. keveä, kepeä, köykäinen. 1. vähän painava: k. kuorma; tähän liittyväsi mm. k. liikenne, tykistö; k. lounas. 2. vähän ponnistusta vaativa, vaivaton; paineeltaan heikko, kosketukseltaan pehmeä; sulava, hento: k. työ, verryttely; vene kulkee kevyesti; k. valelu, tuuli;


197
kiihottaa
kevyet askelet; piirtää kevyin vedoin; k. varjostus. 3. huoleton, hilpeä; pinnallinen, köykäinen (3): tunsi olonsa kevyeksi; kevyttä ohjelmaa; kevyet perustelut keväinen 1. kevään aikainen, keväälle ominainen, keväisin tapahtuva t. tapahtunut: k. sunnuntai; k. puro; keväiset lintu- retket. 2. tavallisemmin seur. — kevääl- linen viime-1. edelliskeväinen: keväälliset koiranpennut olivat kasvaneet jo isoiksi Keynäs (sukunimi): Keynäksen t. Keynään keyri (alueittain itäsuomal. kielenkäytössä) = kekri
Keysaaret [ki-] (engl. Florida Keys) kg lyh. kilogramma(a), kilo(a) kgm lyh. kilogrammametri(ä)
KGB lyh. Neuvostoliiton valtiollinen poliisi (Komitet Gosudarstvennoi Bezopas- nosti)
kh. lyh. 1. kylpyhuone. 2. koehenkilö.
3. 	keskushyökkääjä KH lyh. 1. kunnan- t. kaupunginhallitus (tav. tekstissä mieluimmin lyhentämättä). 2. kouluhallitus (mieluimmin lyhentämättä) khaki [ka-] ruskehtava työ- ja sotilaspu- kukankaan väri; tällainen kangas t. siitä tehty puku Khalkidike [kai-]: -ssa t. -lla Khartum [kar-]
khii [ki, khi] eräs kreikan kirjain KHK lyh. Keskuskauppakamarin hyväksymä kielenkääntäjä khmer [kmer] etup. Kamputseassa asuvan kansan jäsen; saman kansan kieli KHO lyh. korkein hallinto-oikeus (tavallisessa tekstissä mieluimmin lyhentämättä) khra lyh. kirkkoherra KHT lyh. Keskuskauppakamarin hyväksymä tilintarkastaja Khybersola [kai-]
KHz lyh. kilohertsi(ä)
Kiangsi: nyk. kirjoitustapa Jiangxi Kiangsu: nyk. kirjoitustapa Jiangsu Kianta (Suomussalmella): Kiannolla kibbutsi kollektiivitpa Israelissa kidnapata ryöstää ihminen mukaansa lunnaiden kiristämiseksi, siepata. — kidnappaus ihmisryöstö, sieppaus kidukset mon.: puhekielinen syn. kituset Kiel [kll]
kielenopas 1. kielentutkijan haastateltavana oleva murteenpuhuja, kielimestari. 2. = kieliopas. — kielen tarkistaja (myös kielentarkastaja) vrt. seur. — kielentar- kistus (myös kielentarkastus) tekstin kieliasun tarkistus. — kielentää pukea ajatus kielelliseen muotoon, sanoittaa (2). — kielenulkoinen kielen ulkopuolinen: sanat kielenulkoisen todellisuuden kuvastajina. — kieli: suomen, englannin kieli;
osaa suomen ja englannin kieltä »kielilaboratorio»: par. kielistudio -kielinen: suomenkielinen, englanninkielinen, muunkielinen Kielin kanava [kil-]
Kielinlahti [k il-]
kieliopas (myös kielenopas) kielenkäytön ohjekirja. — kielistudio teknisin apuvälinein varustettu kieltenopiskelusali kielteinen 1. kieltävä, epäävä, hylkäävä, torjuva: k. vastaus, ratkaisu; k. asenne, arvostelu. 2. epäedullinen, huono, haitallinen: saada k. vaikutelma; kehittyä kielteiseen suuntaan. — kieltäymys itsensä kieltäminen, pidättyvyys, uhrautuvuus; uhraus: elää kieltäymyksessä; pääsi tavoitteeseensa suurin kieltäymyksin. — kieltää: impf. kielsin kieppo pullo, josta ihonhoito- tms. neste valutetaan pyörivää kuulaa pitkin, pallo- pullo, »roll-on» kiepsahdus (myös kiepahdus; harvemmin kiepsaus, kiepaus): k. vain, ja säkki oli lavalla. — kiepsauttaa (myös kiepauttaa, harvoin kiepsahduttaa tai kiepahduttaa): k. hirsi toisen niskaan kiero 1. suorasta pituussuunnasta kierteisesti poikkeava: k. puu, suksi. 2. viekas, petollinen, kierä (2): kiero(luonteinen) mies; vastasi kierosti; kieroa peliä. 3. nurja, epäoikeudenmukainen, väärä: k. tulonjako; k. käsitys asiasta. — kieroutua: puu, luonne kieroutuu. — kieroutuma (myös kierouma): luonteen k. kiertää: impf. kiersin
kierä 1. liian kierteiseksi punoutunut: kierää lankaa, köyttä. 2. varsinkin puhek. = kiero 2: k. kaveri; kierät metkut.
3. 	ruuvikierteen tapaan hammastettu ko- ne-elin, joka yhdessä siihen lomittuvan kieräpyörän kanssa muodostaa vaihteen Kiestinki: K ies tingissä (ven. Kestenga) kietoutua (ei »kietoontua»)
»Kiev»: miel. Kiova kihlautua (harvoin kihlaantua)
Kihniö: -ssä t. -llä
kihota (: kihoaa, kihosi, kihonnut) tihkua Kihti: Kihdillä
kihveli varsinkin puhek. rikkalapio; myös rautapesäisestä luontilapiosta kiihkota (: kiihkoon, kiihkosin, kiihkon- nut) intoilla, kiihkoilla. — kiihoke 1.
1. 	yllyke, kiihotin: rikosuutisten antamat kiihokkeet; saada kiihoketta johonkin. 2. kiihottava aine; kiihote, piriste: amfetamiini ym. kiihokkeet; joi kahvia kirjoitustyön kiihokkeeksi. — kiihote = kiihoke 2. — kiihotin = kiihoke 1. — kiihottaa yllyttää: ruokahalua kiihottava ryyppy: aihe kiihotti mielikuvitusta; k.
[ = villitä] joukkoja


Kiihtelysvaara
198
Kiihtelysvaara: -ssa (kansanom. Kiihtelys : Kiihtelyksessä) kiihtyvyys (vanh. kiihtyväisyys) nopeuden lisäys aikayksikköä kohti kiikari (kahdella silmällä katsottava) kaukoputkea vastaava laite Kiikka (nyk. Äetsää): Kiikassa Kiikoinen: Kiikoisissa kiillote (myös kiilloke) kiillotusaine: ken- gän-, hopean/kiillote. — kiillotin kiillo- tuslaite. — kiillottaa. — kiiltää: impf. kiilsi
Kiiminki: Kiimingissä kiina (kieli)
Kiina (maa)
kiina- yhdyssanojen alkuosana: mm. kiina/- happo, -puu, -viini. — kiinalainen adj. ja subst. — kiinan- yhdyssanojen alkuosana: mm. kiinan/hopea, -kreppi, -kuo- ri, -palatsikoira, -papu, -vihreä. — kiinan kieli. — kiinankielinen Kiinanmeri Kiinan muuri
kiinne 1. = hiuskiinne. 2. yhdyssanojen alkuosana: mm. kiinnekohta 'havainnon, ajattelun, elämyksen (myös mittauksen) kiintopiste, tukikohta’, kiinnelaastari ’si- dettä kiinnittävä laastari’, kiinnelaina ’kiinnityslaina’. — kiinnetä: markkinat, pörssikurssit kiintenevät Vahvistuvat (ja vakiintuvat)’. — kiinni [-ix]: liike on k. (par. kuin »suljettuina]») lauantaisin; (puhek.) ratkaisu on k. [= riippuu] hänestä. — kiinni jäänyt. — kiinni kasvanut. — kiinnike 1. se mikä kiinnittää t. millä kiinnitetään: liimaa, teippiä kiinnikkeeksi; hakasten kiinnikkeet. 2. kahta elintä yhdistävä epänormaali ku- dossäie: kiinnikkeitä keuhkoissa. — kiinni otettu, saatu. — kiinnite kiinnitysaine, varsinkin kuvaksen kiinnitysliuos. — kiinnitin kiinnityskappale, -laite: pultti kiinnittimenä; turvavyön kiinnittimet; työkalunkiinnittimet [joilla työkalu kiinnitetään työstökoneeseen]. — -kiinnit- teinen (yhdyssanoissa) -kiinnityksinen: hakaskiinnitteinen [ = hakasilla kiinnitettävä] takki; kiskokiinnitteinen [ = kiskoon kiinnitettävä] kohdevalaisin; helppokiinnitteinen [auton] istuinsuojus.
— 	kiinnittyä 1. tarttua, kasvaa kiinni, liittyä: hyvin kiinnittyvä tarra; koivu kiinnittyi juurillaan kallionrakoon; levyt kiinnittyvät toisiinsa pulteilla; k. (myös kiin- nittäytyä) yhtiön palvelukseen. 2. = kiintyä 2: huomioni on kiinnittynyt siihen,
että .3. = kiintyä 3. — kiinnittää:
mm. k. huomiota johonkin; tämä seikka kiinnitti huomiotani. Ei: »hän kiinnitti [par. herätti] huomiota arvokkaalla käytöksellään»
kiinnoste kiinnostuksen kohde: poikien kiinnosteet vaihtelivat päivästä päivään.
— 	kiinnostua: oli kiinnostunut perhosista, sukunsa juurista; alkoi kiinnostua työhönsä t. työstään. — kiinnostus (mielenkiinto: tuntea, osoittaa kiinnostusta johonkin, jotakin kohtaan. Miel. toisin: »seurasi asiaa kiinnostuksella» [par. kiinnostuneena, kiinnokkaasti]. — kiinnoton mielenkiinnoton: kunnottomia uutisia
kiinteistö (vanh. kiinteimistö). — kiinteistönvälittäjä. — kiinteistönvälitys
kiinteyttää tehdä kiinteä(mmä)ksi: k. lihaksiaan painoja nostamalla; k. yhteistyötä, teoksen rakennetta. — kiinteytyä tulla kiinteä(mmä)ksi: sohjo alkaa k. jääksi; toimintamuodot kiinteytyvät; markkinat, kurssit kiinteytyivät Nimenivät’
kiinto kiinnostus, mielenkiinto: tunsi kiin- toa historiaan. — kiinto- (yhdyssanoissa) tav. 'kiinteä, kiintonainen’: kiinto/jää, -kaulus, -kuutiometri. — kiintoisa mielenkiintoinen: kiintoisaa lukemista. — kiintopiste mittauksen t. suuntimisen apuna oleva tarkoin määräinen piste; myös havainnon, ajattelun t. elämyksen tuki-, kiinnekohta: ei löytänyt sumussa kiintopistettä; muistelun kiintopisteet. — kiintyä 1. kasvaa tunnesitein johonkin kiinni, mieltyä syvästi: k. lemmikkieläimeen, kotiseutuunsa, työhönsä. 2. katse, huomio kiintyy johonkin ’ kohdistuu kiinteästi, kiinnittyy’. 3. kiteytyä, liittyä, kiinnittyä (abstr.): jouluun kiintyneet tavat; paikannimiin on usein kiintynyt asutusmuistoja. — kiintää kiteyttää, kiinnittää (varsinkin abstr.): k. ajatuksensa selvään muotoon, paperille
1. kiire 1. hoppu: kovassa kiireessä;
pitää kiirettä; saapui kiireen vilkkaa; kevätkiireiden aikaan. 2. kiireellinen: k. lähtö; kiireet työt; tule kiireesti!
2. kiire päälaki: nyk. tav. vain sanonnassa kiireestä kantapäähän
kiireellinen kiirettä vaativa, pikainen, äkillinen: k. kutsu, tehtävä; kiireellistä postia. — kiireellisyys: syn. kiireys— kiireellisyysjärjestys: nasevammin kiireys- järjestys. — kiirehtiä (myös kiirehtää, kiiruhtaa) 1. jouduttaa, nopeuttaa; hoputtaa: k. kulkuaan; k. väkeä syömään; k. päätöstä, ratkaisua. Miel. toisin: »kiirehditty [luontevammin hätäinen, ennenaikainen] päätelmä». 2. pyrkiä johonkin kiireesti, rientää: k. kokoukseen; kiirehti (ottamaan) vieraita vastaan. — kiirehtää: tavallisemmin kiirehtiä. — kiireimmiten kiireen kaupalla, pikimmiten: k. tehtävä työ. — kiireinen 1. kiireissään oleva, hätäinen, hoppuinen: on kovin k.


199
-kin
mies; kiireisiä vieraita; kiireiset askelet, joulunalusviikot. 2. = kiireellinen. — kii- reys kiireellisyys: asiat käsitellään kii- reytensä mukaan. — kiireysjärjestys: lähetysten, ratkaisujen k. — kiiru [-ux] (varsinkin länsisuomal. puhekielessä) kiire: pitää kiirutta; kiiruun kaupalla; lähti kiiruusti. — kiiruhtaa = kiirehtiä (varsinkin 2)
Kiiruna: -ssa (ruots. Kiruna) kiiski: kiisken (puhekielessä usein kiiskin)
Kiiski (sukunimi): Kiisken t. Kiiskin kiisseli eräs makea jälkiruoka kiistainen 1. riitainen (1), toraisa: k. kokous. 2. riitainen (2), kiistanalainen, kiistelty: k. kysymys. — kiistellä: k. paikkojen jaosta; kiistelty [ = kiistainen] henkilön vai in ta
kiitolinja-auto (puhek. myös kiitolinja) = rahtiauto
kiitollisuus: »otti lahjan kiitollisuudella [par. kiitollisena, kiitollisesti] vastaan».
— kiitos 1. kiitostapoja: kiitos!; suurkiitos!; (monet, suuret) kiitokset!; (paljon) kiitoksia! (ei »kiitos paljon!»). 2. vastauksissa: a) Haluatko lisää? — Kiitos (, mielelläni t. mielellään); (kieltäydyttäessä) Kiitos, en. b) Kiitokset viimekertaisesta.
— Kiitos kiittämästä t. Ei kestä (kiittää) t. Ei ansaitse t. Ei kiittämistä, c) Kuinka voit? — Kiitos, hyvin t. Kiitos kysymästä.
3. 	kiitos + genetiivi: potilas alkoi toipua, k. taitavan lääkärin; seuraavissa par. toisin: »k. lämpimän kesän [miel. lämpimän kesän ansiosta] olen pysynyt terveenä»; »k. teknisen häiriön [po. teknisen häiriön takia] ei lähetystä voitu jatkaa». 4. »kiitoksella [par. kiittäen] hyväksytty»
»kiitti»: alk. vain lastenkielen ja sitä mukailevan kielenkäytön kiitostapa, nyk. muodinomaisesti leviämässä tavanomaisten kiitossanojen (ks. kiitos 1) sijaan kiitää: impf. kiidin t. kiisin, kiiti t. kiisi kiivetä: kiipeän, kiipesin, kiivennyt kiivi 1. eräs jälkiruokahedelmä. 2. Uu- dessa-Seelannissa eläviä lentotaidottomia lintuja Kijev (ven.) = Kiova
kilahdus (myös kilaus): ovikellon k. — kilauttaa (harvoin kilahduttaa)
Kilimanjaro [-nd2äro] kiljahdus (ei juuri »kiljaus»)
Kiljava (Nurmijärvellä): -lla
1. kilo väike, kimmellys: auringon k. vedessä; hangen k.
2. kilo (yleiskielessä, ei terminä) kilogramma
kilo- Sl-järjestelmän mittayksikköjen nimissä: tuhat (kilometri tuhat metriä’,
kilo/gramma, -hertsi, -watti, -voltti jne.). — kiloittain kilo kerrallaan; kilo- määrin
kilpa varsinkin tyyl. kilpailu: voitti kilvan; elintaso-, varustelu/kilpa; nimikil- pa. — kilpailu: järjestetystä tilaisuudesta usein monikollisena (kauneus-, hiihto/- kilpailut). — kilpailullinen usein luontevammin toisin: »painin kilpailulliset perinteet» [par. kilpailuperinteet]; »kilpai- lullisesti [par. kilpailuun] sopiva latu».
— 	kilpailuneuvosto Kilpua (Oulaisissa): -lla kilta: killan keskiaikainen veljes-, ammattikunta t. sellaista mukaileva nykyajan yhdistys; sen kokouspaikka kiltteys (myös kilttiys) kilvaten tyyl. kilvan, kilpaa: tulivat k. katsomaan. — kilvoitella tyyl. 1. henkisestä, varsinkin eettisestä t. uskonnollisesta pyrkimyksestä: kilvoitteli voittoisasti päämääräänsä asti; uskossa kilvoitelevat veljemme. 2. kilpailla: puolueet kilvoitelevat virkapaikoista. — kilvoittelu tyyl.: kilvoittelu kunniasta; kristityn k. (myös kilvoitus)
kimara cocktail; myös tuoremehuseoksista kimmoinen (myös kimmoisa) kimmoava, joustava. — kimmoke 1. luoti t. ammus, joka kovaan pintaan osuttuaan kimpoaa loivasti edelleen. 2. varsinkin puhek. virike, heräte, yllyke: sai keskustelusta hyviä kimmokkeita. — kimmota 1. (: kimpoaa, kimposi, kimmonnut) ponnahtaa, poukahtaa: luodit kimposivat panssarista; kimposi toisen kaulaan. 2. (: kimmoaa, kimmosi, kimmonnut) palautua muotoonsa (kimmoisa esine t. aine): hyvin kimmoavaa tekonahkaa »kimnaasi»: par. kymnaasi kimpaantua (harvemmin kimpautua) kimpi (: kimmen) puuastian laitalauta;
eräs sahatavaralaji: saavin k immet kimpsu: koota kimpsunsa; kimpsut ja kampsut
-kin-liitepartikkeli synnyttää helposti tau- tofoniaa, »kinkitystä»: »vaikkakin näissäkin tiedoissa, varsinkin viimeksi kuullussa, on varmaankin jotakin perää». Se on usein poistettavissa eri keinoin:
a) 	käyttämällä sanaa myös (näissäkin tiedoissa = myös näissä tiedoissa), b) poistamalla tarpeeton -kin eräistä partikkeleista (ilmeisestikin = ilmeisesti; selvästikin = selvästi; varmaankin = varmaan; pikemminkin = pikemmin; kylläkin = kyllä; vaikkakin = vaikka; samoin vaikka hän onkin = vaikka hän ori), c) vaihtamalla partikkelia t. pronominia: (varsinkin = erityisesti, eritoten; tietenkin = tietysti; arvatenkin = arvatta¬


kinnas
200
vasti; kumpikin = molemmat; kullakin = jokaisella), d) käyttämällä k:ttomia yoÄ:/rt-nominin yksikkömuotoja (Jotakin = jotain; jossakin = jossain) kinnas 1. pussimainen langasta neulottu käsine, jossa peukalolla on oma tilansa, lapanen, vantus. 2. (länsisuomal. kielenkäytössä) vastaavan muotoinen nah- kakäsine, rukkanen kinner, kintere (yks. nom. ja partit. tavallisesti edellisestä, muut sijat jälkimmäisestä) kantapäätä vastaava eläimen takajalan kohta: ruhot pantiin riippumaan kintereistään; (kuv.) olla, seurata jonkun t. jonkin kintereillä ’kannoilla\ — kin- nerjänne ihmisen akillesjänne; eräiden eläinten kintereen ja koipilihaksen välinen jänne
kinos varsinkin tuulen kasaamasta lumesta t. lentohiekasta; syn. nietos Kintaus (Petäjävedellä): Kintaudella kintere ks. kinner
kinuski (myös tsinuski) sokerista ja kermasta valmistettu karamelli t. kuorrute Kioto
Kiova (miel. kuin »Kiev»; ven. Kijev) kipene (: kipeneen), kiven (: kipeneri) nokare, muru(nen), siru; hiukkanen, hiven: suolan, juuston kipeneitä t. kipeniä; ei toivon kiventäkään kipenöidä 1. kirveliä, vihoitella, kivistää: kipenöivä korvapuusti. 2. yleiskielessä tav. kipinöidä kipin kapin
kipinä: harvinaisempia synonyymejä kipuna, kyven. — kipinöidä 1. räiskyä kipinöitä, säkenöidä (harvinaisempia synonyymejä kipunoida, kipenöidä 2): hiillos kipinöi kohennettaessa. Kuv. kipinöivät silmät; kipinöivä tyyli. 2. tavallisemmin kipenöidä 1 kippo yksikorvainen pieni astia: maito-, olut-, löyly/kippo kipuna (varsinkin länsiuusmaal. ja itäsuo- mal. kielenkäytössä) kipinä. — kipunoida (varsinkin samoilla alueilla kuin ed.) kipinöidä kir. lyh. kirurgian: lääket. ja kir. tri kirgiisi etup. Kirgisiassa asuvan turkkilaiskieltä puhuvan kansan jäsen; saman kansan kieli Kirgiisiaro (myös Kirgiisienaro)
Kirgisia Kirgiisien neuvostotasavalta Kiribati
Kirin: nyk. kirjoitustapa Jilin
kirj. lyh. 1. kirjoittanut; kirjoittaja. 2.
kirjataan, kirjattu kirjailijaneläke. — kirjailijanimi: Martti Haavio käytti kirjailijanimeä P. Mustapää. — kirjailijankehitys. — kirjailijan- toiminta. — kirjailijantyö. — kirjailijanura
kirjailla 1. tavallisemmin kirjoa. 2. kynäillä (kaunokirjallisia tuotteita): kirjaili ilto- jensa ratoksi. — kirjain vrt. kirjasin. — kirjainsana = lyhennesana. — kirjake kirjaimen tms. kohokuviolla varustettu ladontakappale kirjallisuudenhistoria = kirjallisuushistoria. — kirjallisuudentutkimus (tutkimusalana). — kirjallisuusarvostelija. — kirjallisuushistoria (myös kirjallisuudenhistoria). — kirjallisuustutkimus: julkaisi kirjallisuustutkimuksia kirjaltaja kirjatyöntekijä. — kirjasin kir- jakkeen päässä oleva kirjaimen tms. kohokuvio: ladotaan pienin antiikvakir- jasimin (painoalan ammattikieltä; tav. kielenkäytössä: antiikvakirjäimin). —
kirjasinlaji painokirjainten koko-1. tyylilaji, kirjainlaji. — kirjata 1. merkitä t. viedä kirjaan, kirjoittaa muistiin, tallentaa, rekisteröidä: k. tulot ja menot; sanomalehti kirjaa päivän tapahtumat; piirturin kirjaamat värähdykset. 2. harv. = kirjoa. — kirjaus vrt. kirjata. 1. kir- jaanpano, vienti: menojen kirjaus; sanan varhaisin kirjaus [esim. sanakirjassa]. 2. ommella kirjauksia ’kirjontakuvioita’; perhosen siipien kirjaukset ’värikuviot\
— 	kirjavoida (myös kirjavoittaa) tehdä kirjavaksi: kukkien kirjavoima niitty kirje: »kirjeessänne toukokuun 10. päivältä [par. 10. toukokuuta päivätyssä kirjeessänne t. kirjeessänne 10. toukokuuta]
mainitsitte, että ». — kirjeenjärjes-
tin (ei »-järjestäjä»). — kirjeensuljin (miel. kuin »-sulkija») merkki, joka kiinnitetään kirjekuoren sulkukielekkeen päälle. — kirjelmä virallisluonteinen kirje kirjo valon jakautumisesta syntyvä väri- kuvio, spektri: kaikissa kirjon väreissä; (kuv.) tapahtumien, mahdollisuuksien k. Viuhka, kirjava moninaisuus’. — kirjoa (myös kirjailla, harvoin kirjata) koristaa (ompelu- t. neule)kuvioin: kauniisti kirjottu peite; myös: täplien kirjoma turkki kirjoite kirjoitettu teksti ulkoisen tekotavan kannalta; tav. vain eräissä yhdyssanoissa: kone-, käsi-, pika-, puhtaaksi/- kirjoite. — kirjoitelma (suppeahko) kirjoitus: julkaisi alaltaan yleistajuisia kirjoitelmia. — kirjoittaa. — kirjoitus 1. kirjoittaminen: opettaa kirjoitusta. 2. kirjoitettu teksti muodon kannalta, kirjoi- tusjälki: paperi on täynnä kirjoitusta.
3. 	kirjoitettu teksti sisällön t. tarkoituksen kannalta, kirjallinen tuote: lähetti lehteen kirjoituksen; muistopatsaassa on seuraava kirjoitus: — — kirjolohi (allaskalana kasvatettu) sateen- kaarirautu. — kirjopesu kirjopyykin pesu. — kirjopyykki värilliset pesuvaat- teet


201
kko
kirkastaa (miel. kuin »tarkastuttaa») tehdä kirkkaa(mma)ksi. — kirkaste kirkastus- aine: pesujauheeseen sekoitettu k.; astioiden huuhtelukirkaste Kirkenes (norj.) = Kirkkoniemi kirkkohallitus
Kirkkoniemi: Kirkkoniemessä (norj. Kirkenes)
Kirkkonummi: Kirkkonummella Kirkniemi (Lohjan mlk:ssa): Kirkniemessä kirnuta (: kirnuan, kirnusin, kirnunnut): k. voita; k. kerma voiksi. — kirnuus kerralla kirnuttava kermaerä kirota: kiroan, kirosin, kironnut Kirov [ki-1. ki-]
kirroosi (maksan) kovettumistauti kirsi (: kirren, partit. kirttä) routa: kirren aikaan, lähdettyä Kirsi (etunimi): Kirsin, partit. Kirsiä kirskahdus (harvemmin kirskaus): jarrun k.
— 	kirskauttaa (myös kirskahduttaa): k. hampaitaan Kiruna (ruots.) = Kiiruna kirurgi kirurgiaan erikoistunut lääkäri. — kirurgia leikkausta ym. mekaanisia hoitokeinoja käyttävä lääketieteen osa. — kirurginen vrt. ed.: k. sairaala; hoitaa kirurgisesti
kirveliä (myös kirveltää): ihoa, haavaa kirvelee (ei »haava kirvelee»; kuitenkin kirvelevä haava)
Kirves (sukunimi): Kirveen kirvesvarsi (myös kirveenvarsi) kirvoittaa tyyl. hellittää, irrottaa (varsinkin abstr. mielessä); vapauttaa: k. otteensa; viini kirvoitti kielenkannat; kirjoitus kirvoitti N:n kynästä vastineen; hyvän kirjallisuuden kirvoittava vaikutus. — kirvota (: kirpoaa, kirposi, kirvonnut) tyyl. hellitä, irrota; vapautua: k. toisen otteesta; ase kirposi kädestä; silmistä t. silmiin kirposi kyynelet; kielenkannat kirposivat Kirvu: -ssa Kisko: -ssa
kiskotella oikoa jäseniään, venytellä
1. kiskottaa (miel. kuin »kiskotuttaa») vedättää: kiskotti kuorman apumiehillä
2. kiskottaa varustaa kiskoilla: k. rata, arkku
kisällinkirja. — kisällinnäyte kitaristi kitaransoittaja Kitee: -llä
kiteymä (myös kiteytymä) kiteytymisen tulos: hienorakeinen k.; sananparret ja muut kielenkäytön kiteymät Kitinen (ei »Kitisjoki»)
1. 	kitka hankaus; hankausvoima, -vastus: tien pinnan ja pyörän välinen k.; (kuv.) laitoksen toiminnassa on ollut hiukan kitkaa
2. 	kitka (itäsuomal. ja keskipohjal. puhekielessä) kitku, tiku kitkainen vrt. 1. kitka: k. liike; (kuv.) kitkaiset neuvottelut. — kitkaton vrt. 1. kitka: liukui melkein kitkattomasti;
(kuv.) k. yhteistyö kitku (itäsuomal. kielenkäytössä) tiku: saunaan on jäänyt kitkua kitsch [kitS] (epätaiteellinen, mauton) rihkama
kituset mon. (laajalti eri alueiden puhekielessä, ei yleisk.) kidukset Kiukainen: Kiukaisissa Kiukas (sukunimi): Kiukkaan kiulu sankomainen yksikorvainen astia, rainta: lypsää kiuluun; löylyvettä on kiulussa. — kiulukka ruusunmarja kiuru (varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä; myös eläintieteen terminä) leivonen kiusaantua (harvoin kiusautua). — kiusoitella Kiu&u: -ssa
kiva (kompar. kivempi t. kivampi, superl.
kivoin t. kivin) ark. mukava, hauska kiveliö (peräpohjal. kielenkäytössä) =
2. 	kaira kiven ks. kipene
Kivenlahti (Espoossa): Kivenlahdessa Kivennapa: Kivennavalla kivetä (: kiveän, kivesin, kivennyt) 1. päällystää kivillä: k. katua, toria. 2. raivata kivettömäksi: k. peltoa. — kiveys (ei »kivetys») kivipäällyste, -latomus: katu- kiveys; patsaan jalustaksi tehty k. »kiwi»: par. kiivi
Kivistö: (Vantaalla) -ssä, (Lapinlahdella) -llä
kivittää 1. heitellä kivillä: k. aution talon ikkunoita; Stefanus kivitettiin lapettiin kivittämällä’. 2. par. kivetä 1. — kivitys
1. 	vrt. kivittää 1: valomainosten k. 2. par. kiveys
kivulias 1. = kivulloinen: oli koko ikänsä k. 2. kipeä, tuskallinen: k. ajos, kuolema; (kuv.) k. muutos, sopeutuminen. — kivullinen = kivulias 2 (ei kuitenkaan kuv.). — kivulloinen sairaalloinen (2), sairasteleva, raihnas: k. lapsi, vanhus Kii\: -ssä
kJ lyh. kilojoule(a)
kk lyh. kuukausi, kuukautta
kk. lyh. 1. kirkonkylä. 2. kihlakunta. 3.
keittokomero. 4. konekivääri KK lyh. 1. kasvatustieteiden kandidaatti (luettelotekstissä; normaalisti sen sijaan kasvatust. kand.). 2. Kulutusosuuskuntien Keskusliitto KKK lyh. 1. Keskuskauppakamari. 2. Kuopion korkeakoulu kko lyh. kirkko


KKO
202
KKO lyh. korkein oikeus (tavallisessa tekstissä mieluimmin lyhentämättä) kkp lyh. kahvikupillinen, kahvikupillista kl. lyh. kevätlukukausi KL lyh. kasvatustieteiden lisensiaatti (luet- telotekstissä; normaalisti sen sijasta kas- vatust. lis.) klaani heimosuku (Irlannissa, Skotlannissa); (sosiol.) yhteisestä kantaisästä polveutuva sukuyhteisö klahvi = lahvi Klaipeda (saks. Memel) klapi ark. pilke
klarinetisti klarinetinsoittaja. — klarinetti eräs puupuhallin klassikko 1. alansa mestariksi tunnustettu, pysyväarvoista tuottanut kirjailija, taiteilija t. tutkija. 2. klassiseksi vakiintunut (taide)teos. 3. klassisten kielten tutkija.
— klassinen 1. = antiikkinen 1: k. kirjailija; klassiset kielet. 2. yleisesti tunnustettu, pysyväarvoinen: k. musiikki; alan klassiset teokset. 3. perinnäinen; luonteenomainen: k. koe; k. virhe.
— klassisismi antiikin esikuvia noudattava kirjallisuus-1. taidesuunta
Klaus: Klaun t. Klauksen klaust|rofobia umpiokammo klausuuli oikeustoimeen liittyvä ehto t. määräys
klaveeri vanh. piano. — klaviatuuri koskettimisto klemmari ark. pinne, liitin klientti suojatti; asiakas kliimaksi huipentuma; (tyyliopissa) nou- su(kohta)
kliininen käytännön lääkärintyöhön kuuluva; sairaanhoidollinen: k. tutkimus; k. psykologia; hoitaa kliinisesti ’sairas- vuoteen äärellä, sairaalassa’ klimppi ark. kokkare, paakku, möykky klinikka opetussairaala t. sen osasto; ensiapuasema
klinkkeri hyvin kovaksi poltettu savitiili t. -laatta
klisee 1. kuvalaatta. 2. kulunut sanonta. — kliseoida laatoittaa (kliseeksi). — klisey- tyä muuttua kliseeksi (2) klo lyh. kello: klo 13.15 Klondike [-daik]
kloonata biol. kehittää keinotekoisesti klooneja. — klooni biol. suvuttomasti kehittynyt, perintötekijöiltään kantayksi- lön (solun, eläimen, kasvin) kaltainen jälkeläinen, »moniste» kloori kem. — kloorittaa (myös kloorata) tehdä klooripitoiseksi. klootti kirjankansikangas kloraatti kem. — kloridi kem. kloroformi eräs liuotteena ja nukutteena käytetty neste, trikloorimetaani. — klo¬
rofylli (: -ssä t. -ssä) lehti vihreä klovni ilveilijä, sirkuspelle klubi kerho, kerhohuoneisto klusiili fon. umpiäänne km lyh. kilometri(ä)
KM lyh. kasvatustieteiden maisteri (luette- lotekstissä; normaalisti sen sijasta kasva- tust. maist.) k-m3 lyh. kiintokuutiometri(ä) kni (myös k:ni) lyh. kumppani: tekstiilikauppa Kosonen ja knit »know-how» [nouhau]: par. taitotieto, asiantuntemus, tekninen tietämys -ko: mm. montako [ = kuinka monta] jäi jäljelle?; kauanko [ = kuinka kauan] aiot viipyä? Ei: »kukakohan», »mikäkö¬
hän» [po. kukahan, mikähän] ko. lyh. kyseessä oleva. Paperikielelle ominainen tarpeeton lyhenne: »olen ko. ehdotuksesta [par. tästä ehdotuksesta t. pelkästään ehdotuksesta] eri mieltä»; »ko. iltana [par. kyseisenä iltana, tuona iltana] karkulainen oli nähty Hyvinkäällä»
KO lyh. kihlakunnanoikeus (tavallisessa tekstissä mieluimmin lyhentämättä) koaguloitua saostua, juoksettua, hyytyä koalitio yhteenliittymä, liittou(tu)ma. — koalitiohallitus kokoomushallitus kobra silmälasikäärme kodeiini eräs oopiumin johdos kodifikaatio koontaminen; koonnos. — kodifioida koontaa kodikas kodintuntuinen, kotoinen, viihtyisä: k. työhuone; kissan k. kehräys. — kodinkone kotitalouskone: pesukoneet, pakastimet ym. kodinkoneet koe: paitsi tavanomaista käyttöä {fysikaalinen k., eläinkoe; kuntoisuus-, kuormitus-, pääsy/koe jne.) sanalla on vanhentunut merkitys ’yritys, yritelmä’, joka nykyään elää vain joissakin yhdyssanoissa (runokoe, selityskoe). — koe-alkuisia yhdysverbejä (koe /ajaa, -kuormittaa,
-kuunnella) on varsinkin tekniikan kielessä. Tyyppi on yleiskielessäkin hyväksyttävä, kunhan muistetaan rinnakkaiset ilmaisukeinot (auto oli koeajossa, autolla ajettiin kokeeksi) ja varotaan tyypin turhaa laajentamista (ei esim. »koemaistaa» vaan maistaa kokeeksi) koeffisientti kerroin koeksistenssi rinnakkaiselo »koestaa»: par. koettaa, testata »koestus»: par. koetus, testaus koete: tav. vain semmoisissa ilmauksissa kuin olla koetteella (myös koetteillä) ’ koeteltavana; vaikeuksissa’, joutua, panna koetteelle (myös koet teille) koetukselle’, tehdä jotakin koetteeksi kokeeksi’. — koetella vrt. koettaa 1: k. vai-


203
-kohtainen
timoa; k. voimiaan; vanha koeteltu resepti; puhe koetteli kuulijoiden kärsivällisyyttä ’pani kärsivällisyyden koetukselle’ »koetos»: par. koetus koettaa 1. tunnustella, kokeilla, tutkia: k. kepillä jäätä; k. pulssia; k. pukua; koetti pelionneaan; k. [ = testata] palkkia, lämpömittareita. 2. yrittää: koeta nyt olla ihmisiksi! koetus vrt. koettaa: puvun k.; voimankoe- tus; turvavyön k. myös ’testaus’; onnistui ensi koetuksella yritykselle’; kärsivällisyys joutui koetukselle ’koetteelle’; (heng.) koetusten [ = koettelemusten] aika
kofeiini kem.
kognitiivinen kognition alaan kuuluva, tiedollinen, tajunnansisältö-: ihmisen
kognitiiviset kyvyt. — kognitio tietotoiminta, tajunnansisällöt (esim. havaitseminen, mieltäminen, ajattelu) kohahdus (myös kohaus): tuulen k.; katsomosta kuului naurun k.
1. kohauttaa (harvoin kohahduttaa) panna kohahtamaan: yleisöä kohauttava repliikki
2. kohauttaa kohottaa pikaisesti: kohautti olkapäitään
kohdakkain (myös kohdatusteri) toistensa kohdalla, vastakkain: ovet ovat käytävän varrella k. — kohde se johon tunne t. toiminta kohdistuu: ihailun, kateuden k.; palvonnan kohteet vaihtelevat vuodesta toiseen; ohjus osui tarkasti kohteeseen; tarkastelu-, tutkimus-, työ/kohde; vertailu- t. vertaus /kohde (myös -kohta); hyök- käyskohde. Usein luontevammin toisin: joutui N:n vihan kohteeksi (nasevammin vihoihin); luminen katto on kovan rasituksen kohteena (nasevammin kovalla rasituksella); ottaa tarkastelun, pohdinnan kohteeksi (yksinkertaisemmin tarkasteltavaksi, pohdittavaksi). Muoti- sananomaista epämääräistä käyttöä: »olutta on maassamme saatavissa tuhansissa kohteissa» [par. paikoissa]; »erimielisyydet olisi selvitettävä niiden synty- miskohteissa» [par. syntypaikoilla]; »yhtiön tuottoisin kohde» [par. yritys, hanke}; »kaipaamme kohdetta [par. päämäärää, tavoitetta], johon pyrimme ja jonka hyväksi toimimme». — kohden: kulkea ääntä k. (tavallisemmin kohti; harvoin kohden ääntä); viisi markkaa henkeä k. ’kohti’; tässä, samassa k. (harvoin kohti)
kohdentaa 1. suunnata oikein, kohdistaa tarkoituksenmukaisesti (eri kohteisiin): k. kompassi; verotuksen kohdentaminen; k. eli allokoida käytettävissä olevat varat.
2. 	muodiksi tullutta, tarpeetonta käyt¬
töä: »avustukset kohdennettiin [pax. jaettiin] seuraavasti: »; »hankkeeseen
kohdennettu [par. tarkoitettu, annettu] määräraha»; »esimieheen kohdennetut [par. kohdistetut] syytökset». — kohdentua muotikäytössä (vrt. kohdentaa 2): »henkilövahinkojen kohdentumi¬
nen» [par. jakautuminen]; »huomautukset kohdentuvat [par. kohdistuvat] pikkuseikkoihin». — kohdistaa: mm. k. huomiota vanhuksiin; kohdisti vetoomuksensa yleisöön; kohdisti sanansa kutsuvieraille koheesio kiinteys, koossapysyvyys; (fys.)
kiinnevoima kohentua (myös koheta) korjautua, parantua, kohota (abstr.): asumisolot ovat kohentuneet; mieliala, elintaso kohentuu; kohentunut kunto koherenssi kiinteys, koossapysyvyys. — koherentti kiinteä, koossapysyvä: k.
esitystapa
koheta (: kohenee, koheni, kohennut) = kohentua kohoama = kohouma. — kohota nousta (ei kuitenkaan elollisen olennon tahallisesta toiminnasta): leiripaikalta kohoaa savua; maa kohoaa rannikolla; kohosi urallaan; tunnelma on kohonnut; lämpötila kohosi kolme astetta (ei »kolmella asteella»). Miel. toisin: »vienti on kohonnut» [par. lisääntynyt, enentynyt]. — kohote taikinankohotusaine: käyttää ko- hotteena hiivaa, leivinjauhetta. — kohouma (myös kohoama, kohoutuma): maaston kohoumat; pieni k. ihossa. — kohou- tua = kohota (kuitenkin tätä paljon harvinaisempi ja suppeakäyttöisempi): luoto kohoutui hiukan merestä kohta-sanasta huomattavaa: 1. inkong- ruentteja ilmauksia mm. näillä, samoilla, useissa, sopivilta kohdin (joskus myös tässä kohdin; tav. kuitenkin tässä kohden); tällä, samalla kohtaa (myös kohden). 2. kohdalla, kohdalta postpositio- maisessa käytössä: pienyritysten kohdalla t. kohdalta [= osalta] tilastot näyttävät hiukan valoisammilta. Usein luontevammin toisin: »näiden tapausten kohdalla [par. näissä tapauksissa] sääntö ei pidä paikkaansa»; »pinnarien kohdalla olisi sovellettava ankarampia rangaistuksia» [par. pinnareihin olisi — — tai vielä suoremmin pinnareita olisi rangaistava ankarammin]»; »eniten menekki on parantunut paperin kohdalta» [par. eniten on parantunut paperin menekki] -kohtainen: teoskohtainen julkaisusuunni- telma; tiekohtaiset määrärahat; alakohtaiset (myös aloittaiset) säännökset. Tarpeetonta käyttöä: »korkeakoulukohtaiset


kohtapuoleen
204
[par. eri korkeakouluissa] tavoitteet ovat hiukan erilaisia». Varsinkin -kohtaisesti- loppuiset adverbit ovat yleensä korvattavissa kevyemmillä ilmauksilla: »sääennusteet annetaan läänikohtaisesti» [par. lääneittäin]; »eritelmä on tehtävä kustan- nuslajikohtaisesti» [par. kustannuslajeit- tain]; »tapauskohtaisesti [par. tapauksittain, tapausta myöten, määrätapauksissa] voidaan sallia poikkeuksia» kohtapuoleen (myös kohtapuoliin, kohta- puolin) kohdakkoin, pikapuoliin, piakkoin
»kohteliaimmin» (kirjeessä): »pyydän
kohteliaimmin [par. kunnioittaen], että
minut otettaisiin huomioon »
kohti [-tix t. -ti]: ampua k.; soutaa rantaa k. t. k. rantaa; lämminvesimaksu henkeä k. 15 mk; (varsinkin puhekielessä) tällä, samassa k. ’kohden, kohtaa’ kohtuus: »ei voi kohtuudella vaatia, että
» [par. ei voi kohtuullisesti vaatia,
ei ole kohtuullista vaatia]. — kohtuus- hinta (miel. kuin »kohtuuhinta») kohuta (: kohuan, kohusin, kohunnut): ihmiset kohusivat asiasta aivan turhaan; kohuttu [ = kohua synnyttänyt] tapaus koillinen adj. ja subst.: mäen k. rinne; tuulee koillisesta. Miel. toisin: »koillisessa Kymenlaaksossa» [par. Koillis-Kymenlaaksossa, Kymenlaakson koillisosassa]. — koillis- /fo/7//s-alkuisten alueen- nimien johdoksissa: koillisaasialainen,
koillisvirolainen jne.
Koillis- alueennimissä: Koillis/-Aasia,
-Pohjanmaa, - Viro jne.
Koillismaa 1. (: -ssa) Huippuvuorten toiseksi suurin saari. 2. (: -Ha) Koillis-Poh- janmaasta (Kuusamo, Posio, Taivalkoski, Pudasjärvi) käytetty nimitys Koillisväylä
koiras: koiraan (harvoin koirakseri)
Koita (miel. kuin »Koitajoki»)
»koitos» (esim. »voimankoitos», »kova koitos»): po. koetus
1. koittaa sarastaa, valjeta: päivä, vapaus koittaa; aamun koittaessa
2. »koittaa»: po. koettaa
koitua tulla, aiheutua; sukeutua: yrityksestä koitui suuret tappiot; uudistuksesta koituva hyöty; teko koitui hänelle kunniaksi, vahingoksi Koivisto: (ent. kunta Karjalan kannaksella [ven. Primorsk]; kylä Vahdolla) -lla, (kyliä Taivassalossa ja Sysmässä) -ssa Koivulahti: Koivulahdella koje (apuvälineenä käytetty) laite, aparaatti, instrumentti, (pienehkö t. yksinkertainen) kone: kuulo-, mittaus-, suurennus/- koje; laboratorio oli täynnä erilaisia kojeita. — kojeellinen: k. [ = kojeita käyt¬
tävä] fonetiikka; kojeellisesti [= kojeiden avulla] on todettu, että . — ko-
jeistaa varustaa kojeilla: hyvin kojeis- tettu laboratorio. — kojeisto laitteisto, välineistö: lääkärin k. kojootti preeriasusi
kok. lyh. 1. kokoomus(lainen): ed. Mörtti- nen (kok.). 2. kokoelma. 3. kokous Kok. lyh. kokoomus(puolue) (esim. taulukoissa isokirjaimisten lyhenteiden SDP, SKDL jne. rinnalla)
KOK lyh. kansainvälinen olympiakomitea kokaiini eräs lääke- ja huumausaineena käytetty kooka-alkaloidi. — kokainisti kokaiinia huumeena käyttävä henkilö kokardi sotilas-1. virkalakkiin kiinnitettävä tunnusmerkki kokea 1. saada osakseen, tuntea (elämyksellisesti), tulla tuntemaan: k. menestys, tappio; k. työn iloa; monia kokenut merenkävijä; ihmiset kokevat samankin tapauksen eri lailla. Nyk. muotisanana, usein oudosti essiivin ohella ja muutenkin tarpeettomasti: »koin tämän seikan myönteisenä» [par. koin - - myönteiseksi t. minusta tämä seikka tuntui myönteiseltä]; »hän koki tuloksen pettymyksenä» [par. hänelle tulos oli pettymys]; »koki tarjotuista asunnoista tilavimman parhaana» [po. piti - - tilavinta parhaana t. katsoi — — tilavimman parhaaksi]. 2. katsoa pyydys (ja ottaa siitä saalis): k. verkko, katiska. 3. vanh. koettaa: olen kokenut tehdä parhaani. — kokeellinen: k. [ = kokeisiin perustuva] tutkimus; kokeellisesti [ = kokein] on osoitettu, että - - Kokemäenjoki Kokemäki: Kokemäellä koketoida (myös koketeerata) keimailla. — koketteria keimailu. — koketti 1. adj. ja subst. keimaileva (nainen). 2. kaarroke kokka veneen t. laivan keula (joskus myös veneen suippenevasta perästä)
1. kokki (ammattimainen) ruoanlaittaja
2. kokki pallobakteeri
koko: yks. iness. koossa, mon. iness. kodoissa. — kokoinen: yhdyssanoja mm. herneen-, kaiken-, nyrkin-, saman-, tämän/kokoinen (voidaan kirjoittaa eril- leenkin), sanaliittoja mm. entisen, jäniksen, olutpullon kokoinen, minun kokoiseni. — kokonaisuus: »kokonaisuudessaan» yleensä korvattavissa nasevammilla ilmauksilla. Esim. »julkaisi kirjeenvaihdon kokonaisuudessaan» [miel. kokonaisenaan, kokonaan, kaikkineen; koko kirjeenvaihdon]; »kokonaisuudessaan [miel. kokonaisuutena, kaikkiaan] valinta oli onnistunut hyvin». — kokonaisvaltainen jossa kokonaisuus on


205
kolmekymmentä
osia tärkeämpi, muuta kuin osien summa, holistinen. Alk. filosofian ja psykologian termi; nyk. myös muussa käytössä, usein turhaankin: k. näkemys, suunnittelu, politiikka; »k. ratkaisu [par. kokonaisratkaisu] on vielä löytämättä»; »k. katsaus» [par. yleiskatsaus] kokooja (myös kokoaja): maksujen k. kokoomus 1. eri piirien t. puolueiden liittouma, koalitio: hallituskokoomus
'hallituksen takana olevat puolueet’. 2. kokoomuspuolueesta (yleensä pieni alkukirjain; puolueita viralliselta nimeltä mainittaessa Kansallinen Kokoomus). 3. par. koostumus. — kokoomushallitus eri puolueita edustava hallitus. — kokoomuspuolue eri piirien liittymiseen perustuva puolue; Suomessa = Kansallinen Kokoomus kokoon: puristua, painua k.; panna vuode, tavarat k. ’koota pieneen tilaan’; panna k. [ = koostaa] kirja, kone; kiireessä k. haalittu väki; saada summa k. »kokoonkutsuja»: miel. koollekutsuja kokoon painunut. — kokoonpanna: tav. panna kokoon t. koostaa. — kokoonpano 1. koostaminen, koosto; koostettu tuote, kooste: koneen k.; Kalevala Lönnrotin kokoonpanona. 2. par. koostumus.
— 	kokoonpantava: k. sänky. — kokoonpantu: useista kirjoituksista k. [ = koostettu] teos. Miel. toisin: »eri heimoista k. [par. koostunut, koostuva] kansa». — kokoon taitettava kokoontua (harvoin kokoutuä) kerääntyä.
1. 	tulla koolle (tahallisesti): torille kokoontui mielenosoittajia; seura kokoontuu [ = pitää kokouksensa] Säätytalossa. Hylättävää käyttöä: »valtuuskunta kokoontuu [po. on koolla, pitää kokousta] tänään koko iltapäivän». 2. tahattomasta tapahtumasta: katolle on kokoontunut (tavallisemmin kerääntynyt, kertynyt t. kasaantunut) lunta. — ko- kouma (myös kokoontuma, kokoutuma): vuoresta löytynyt malmikokouma. — ko- koustaa leik. pitää kokousta: tuntuvat kokoustavan aamusta iltaan. — kokou- tua: tavallisemmin kokoontua. — kokoutuma = kokouma koktaili = cocktail
kolahdus (harvemmin kolaus) äänestä: eteisestä kuului k. kolari ark. törmäys Kolari: -ssa
kolaus 1. tavallisemmin kolahdus: postiluukun k. 2. iskusta (myös kuv.): sai päähänsä kolauksen; maine kärsi melkoisen kolauksen. — kolauttaa (harvoin kolahduttaa): k. ovea; k. halolla päähän
koleerikko kiivasluonteinen ihminen. — koleerinen kiivasluonteinen kolera eräs vaarallinen tartuntatauti kolesteroli kem.
kolhiutua (myös kolhiintua): piano kolhiutui muutossa kolhoosi kollektiivitila Neuvostoliitossa »kolibakteeri»: par. koolibakteeri koljatti = goljatti
kolkata (: kolkkaan, kolkkasi, kolkannut)
1. 	lyödä tylpällä aseella; iskeä (kuoliaaksi): k. mateita [jään läpi]; kolkkasi linnun hengiltä. 2. tavallisemmin seur. — kolkkaa (: ei kolka, kolkki, kolkkanut; harvemmin kolkata) itäsuomal. kielenkäytössä ja tyyl. kolista: kolkkavat airot kollaasi kooste, koostelma kollega virkatoveri, -veli. — kollegiaalinen 1. virkatoverillinen, -veljellinen: k. tervehdys. 2. = seur. — kolleginen: k. virasto ’jonka jäsenet yhdessä osallistuvat päätösten tekoon’ kollektiivi 1. (työ)yhteisö. 2. kiel. ryhmä- sana. — kollektiivinen yhteinen, yhteis-, yhteisö-; (kiel.) ryhmää ilmaiseva: k. sopimus; esiintyä kollektiivisesti. — kollektivismi yhteisöä korostava (varsinkin tuotannontekijöiden yhteisyyttä vaativa) aatesuunta. — kollektivoida (myös kollektivisoida) saattaa yhteisomistukseen: kollektivoitu maatalous kolloidi kem. hienojakoinen nesteeseen t.
kaasuun levinnyt aine kollokvio tieteellinen keskustelutilaisuus kolmannes (: kolmanneksen) kolmas¬
osa. — kolmas: kello käy kolmatta (myös kolmea); on jo kolmannella kymmenellä käyttänyt vähintään 20 vuotta’; kolmatta kilometrin [ = yli 2 km:n] matka; k. maailma kehitysmaat’. — kolmaskymmenes: on jo kolmannellakymmenennel- lä (vuodella) 'täyttänyt 29 vuotta’. — kol- maskymmenesyhdes: kolmannessakym-
menennessäyhdennessä (hyväksyttävä myös kevyempi tyyppi kolmekymmentä- yhdennessä; muita vaihtoehtoja yhdesnel- jättä ja kolmaskymmenesensimmäineri).
— 	kolmasosa: kaksi kolmasosaa (myös kolmas osa : kaksi kolmatta osaa); syn. kolmannes. — kolmassadas: kolmannen- sadannen. — kolmasti = kolmesti. — kolmastoista: on kolmannellatoista (vuodella) käyttänyt 12 vuotta’. — kolmattakymmentä: läsnä oli k. henkeä; kol- mattakymmenen metrin syvyydessä. — kolmatta/sataa, -tuhatta kolme: sekä länsisuomal. ääntämys [kol- mex] että itäsuomal. [kolme] yleiskielessä käypiä. Käytöstä yhdyssanojen alkuosana ks. myös kolmi-. — kolmekymmentä: kolmessakymmenessä; käy¬


kolmekymmentäyksi
206
töstä yhdyssanojen alkuosana ks. kolmi-.
— kolmekymmentäyksi: kolmessakym- menessäyhdessä (hyväksyttävä myös kevyempi taivutus kolmekymmentäyhdessä; syn. yksineljättä). — kolmenkertainen: tavallisemmin kolminkertainen. — kolmesataa: kolmessasadassa. — kolmestaan (myös kolmistaan) kolmisin, kolmen: lähdimme k. marjaan. — kolmesti (myös kolmasti) kolme kertaa. — kolmetoista: kolmessatoista. — kolmetuhatta: kolmes- satuhannessa. — kolmia [-ax] kolmeen osaan: jakaa k.
kolmi- yhdyssanoissa: kolmi/haarainen,
-henkinen, -vuotias jne. (harvoin kolme- haarainen jne.); kolmikymmenvuotias, kolmisatavuotias, kolmituhatpäinen yleisö (harvemmin kolmekymmentävuotias jne.); sen sijaan tav. kolmekymmentä- kolmevuotias (harvemmin kolmikym- menkolmivuotias). — kolmikymmenluku (harvemmin kolmekymmentäluku). — kolmin kerroin. — kolminkertainen (harvemmin kolmenkertainen). — kolmisen noin kolme: painaa k. kiloa; k. tunnin päästä. — kolmisen/kymmentä, -sataa, -tuhatta. — kolmistaan = kolmestaan.
— kolmitoistias tyyl. kolmitoistavuotias kolmois- yhdyssanoissa: kolmois/kappale
(vrt. kaksoiskappale), -rokote, -voitto.
— kolmos- yhdyssanoissa: kolmos/olut, -pesä (pesäpallossa), -pojat, -vaihde
koloa kuoria (puuta): k. hirttä, propsia kolonia siirtola, siirtokunta; siirtomaa. — kolonialismi (hyödyntävä t. imperialistinen) siirtomaapolitiikka. — kolonisaatio siirto-, uudisasutus kolorado(n)kuoriainen vanh. perunakuo- riainen
koloratuuri kuviolaulu. — koloristi taitava värien käyttäjä, väritaituri kolossaalinen jättimäinen, valtava Kolozsv&r [-2vär] (unk.) = Cluj (rom.) koltanlappalainen (myös koltansaamelai- nen) koltankielinen: k. satu, perinne. — koltanlappi (myös koltansaame) ent. Petsamon alueella ja sen lähistöllä asuneiden (Suomessa nyk. siirtolaisina Inarissa elävien) ortodoksisten lappalaisten kielimuoto, koltan kieli. — koltta 1. koltan- (joskus myös kuolan)lapin puhuja. 2. koltanlappi. — kolttalappalainen (myös kolttasaamelainen) 1. adj. vrt. koltta 1: k. asutus. 2. subst. = koltta 1 Kolumbia
kolumni 1. kolumnistin kirjoitus. 2. harv. sarake. — kolumnisti lehteen määräsi- vulle t. -palstalle kirjoitteleva henkilö koluta: joku koluaa [ = kolistelee] ullakolla; kolusi [= penkoi] pöytälaatikoltaan; on kolunnut [ = kulkenut, tarpo¬
nut] kaikki Euroopan maat. — koluut- taa: ajaa k. huonoa tietä kom. lyh. komentaja
kombinaatio yhdistelmä. — kombinaatti
lähekkäisten alojen tuotantolaitosten yhtymä Neuvostoliitossa. — kombinoida yhdistää. — kombinoitua yhdistyä, liittyä komedia huvinäytelmä. — komedienne huvinäytelmissä esiintyvä näyttelijätär komeetta 1. pyrstötähti. 2. kuv. äkkiä pinnalle noussut henkilö Komekon ly h. s. = Comecon komendantti paikkakunnan sotilaallista järjestystä valvova upseeri komi syrjäänien omakielinen kansallisuuden- ja kielennimi Komi Komien autonominen neuvostotasavalta
komiikka koominen taide; koomisuus, hul- lunkurisuus: hänen esiintymisessään oli tahatonta komiikkaa komisario poliisikomissaari. — komissaari julkista (valvonta)tehtävää hoitava henkilö; näyttelyn johtaja; valtuutettu, asiamies. — komissariaatti komissaarin virka t. virasto (varsinkin Neuvostoliitossa).
— 	komissio 1. toimikunta. 2. = kaupin- ta
komitatiivi kiel. eräs sijamuoto (esim. kaik- kine tavaromeen) komitea jonkin asian selvittelemiseksi asetettu useampi- kuin yksijäseninen elin (valtionhallinnossa valtioneuvoston asettama); syn. usein toimikunta. Huom. pieni alkukirjain valtion komiteoiden nimissä: lukiokomitea, parlamentaarinen liikenne- komitea. — komiteanmietintö kom.kapt. lyh. komentajakapteeni komm. lyh. kommunisti: toimikunnan sihteeri Mäki (komm.) kommandiittiyhtiö yhtiö, jonka sitoumuksista toiset osakkaat vastaavat täysin, toiset vain sijoittamallaan pääomalla kommandojoukot mon. erikois-, iskujoukot
kommentoida varustaa kommentein; tulkita, selittää: k. tekstiä, lausuntoa. — kommentoija (syn. kommentaattori). — kommentti (myös kommentaari) selitys, selittävä) huomautus, kannanotto: puheenvuoro ei kaipaa kommentteja kommodori (Suomessa) everstiä vastaava meriupseeri, (ulkomailla) laivasto-osaston päällikkö; purjehdusseuran esimies kommunikaatio viestintä. — kommunikatiivinen viestinnällinen, viestintä-: kielen k. tehtävä. — kommunikea virallinen tiedonanto, tiedote. — kommunikoida (myös kommunisoidä) viestiä kommunismi poliittinen aatesuunta, joka tähtää yksityisomistuksen poistamiseen.


207
Konginkangas
— kommunisti kommunismin kannattaja; kommunistisen puolueen jäsen. — kommunistinen: k. toiminta, käsitys; kommunistinen puolue (mm. Suomessa; puolueita viralliselta nimeltä mainittaessa Suomen Kommunistinen Puolue)
Komorit: Komoreilla
kompakti yhtenäinen, tiivis, luja; täyteinen: k. täyte; k. [ei ontto] tanko komparaatio kiel. vertailu. — komparatiivi kiel. eräs vertailuaste (esim. isompi).
— komparatiivinen vertaileva; (kiel. myös) komparatiivimuotoinen t. -merki- tyksinen. — komparoida kiel. käytellä vertailuasteissa
kompendi (myös kompendiumi) tutkimusalan yleisesitys, käsikirja kompensaatio tasoitus, korvaus. — kom- pensatorinen korvaava. — kompensoida tasoittaa, korvata; (tekn.) tasapainottaa, tasauttaa. — kompensoitua korvautua kompetenssi pätevyys; viranomaisen toimivalta; (kiel.) ihmisen kielellinen k. ‘kielikyky, -taju’. — kompetentti pätevä kompilaatio kompiloitu kirjoitus t. kirja.
— kompilatorinen: k. [ = kompiloimalla tehty] esitys. — kompiloida koostaa kirjoitus t. kirja muita lainailemalla
kom|p|leksi 1. ryhmä, yhdistelmä, sikermä: rakennuskompleksi; vanhojen tapojen k. 2. psyk. (tunne)patouma: alemmuus-, Oidipus/kompleksi. — kom|p|lek- sikas vrt. ed. 2: kovin k. ihminen. — kompleksinen 1. osista muodostunut, moniosainen, koosteinen; mutkikas. 2. = kompleksikas komplementaarinen täydentävä, täydennys-. — kom|p|lementtikulma kulma, joka toiseen kulmaan lisättynä muodostaa suoran kulman komplikaatio mutkistava seikka, mutka, lisävaikeus; lisätauti. — kom|p|lisoida mutkistaa. Ei: »komplisoitu [par. mutkikas] kysymys». — kom|p|lisoitua mutkistua
komponentti kokonaisuuden osa, rakenneosa, tekijä. — kompositio (henkisen tuotteen) rakenne, sommittelu, sommitelma: kompositioltaan selkeä kirjoitus komposti sekalanta, sekalantatunkio. — kompostoida panna kompostiin, maadut- taa kompostissa: k. jätteitä komppania 1. (jalkaväen) perusyksikkö.
2. 	varsinkin hist. kauppaseura kom p ressi haude(sidos); harsotaitos kompressori kaasunpuristin, ahdin kom p romissi sovitteluratkaisu kondensaattori sähkön varaaja; lauhdutin.
— kondensoida tiivistää, nesteyttää, lauhduttaa
kondiittori herkkuleipuri
konditionaali kiel. eräs tapaluokka, ehto- tapa. — konditionaalinen kiel. ehtoa ilmaiseva
konditoria herkkuleipomo; leipomo-kahvila
kondomi siitintä suojaava ehkäisin Kondopoga (ven.) = Kontupohja kondori (myös kondorikotka) eräs iso korppikotka konduktanssi sähkönjohtokyky, johtavuus konduktööri junailija kone (moniosainen) laite, joka muuttaa energiaa toiseksi t. tekee muuta työtä; usein myös apuvälineen luonteisista laitteista, kojeista (esim. nitoma-, parta-, teroitus/kone). Korvaa selvyyden salliessa monesti Aro/ie-loppuiset yhdyssanat: ommella koneella ‘ompelukoneella’, kirjoittaa koneella ‘kirjoituskoneella’; kone [= lentokone] ei saanut laskeutumislupaa; tulla koneella; tulla klo 20:n koneessa (t. koneella). — koneellinen 1. ko- nekäyttöinen: k. pumppu; postin k. lajittelu; tehdä koneellisesti ‘koneen t. koneiden avulla’. 2. konemainen: toimistoapulaisen k. työ; noudatti ohjeita koneellisesti. — koneellistaa tehdä koneelliseksi. 1. varustaa koneilla (tavallisemmin koneistaa). 2. tehdä konemaiseksi: harjoituksen koneellistamat kivääriot- teet. — koneellistua muuttua koneelliseksi. 1. tavallisemmin koneistua. 2. käydä konemaiseksi: koneellistunut liike.
— 	koneenpiirtäjä. — koneenpiirustus. — koneenrakennus. — koneikko toisiinsa kytkettyjen koneiden yhdistelmä, aggregaatti. — koneistaa 1. varustaa koneella t. koneilla, koneellistaa (1): on koneistanut verstaansa; metsätöiden koneistaminen.
2. 	tekn. työstää koneessa: koneistettu levy. — koneistua vrt. koneistaa 1: koneistunut maatalous. — konekirjoite koneella kirjoitettu teksti »konekirjoitettu»: miel. koneella kirjoitettu, konekirjoitteinen »konekirjoittaa»: miel. kirjoittaa koneella
konekirjoitus koneella kirjoittaminen konferenssi neuvottelukokous konfirmaatio kasteenliiton vahvistus, otto seurakunnan täysivaltaiseksi jäseneksi. — konfirmoida 1. vahvistaa: k. sopimus.
2. 	suorittaa konfirmaatio jollekulle: k. rippilapset kon|flikti (risti)riita, selkkaus konformismi yhdenmukaisuus(pyrkimys) kon|frontaatio vastakkain asettuminen, vastakkaisasetelma, otsakkaisuus: val-
tioryhmittymien k. konfutselainen = kungfutselainen Konginkangas: Konginkankaalla


konglomeraatti
208
kon|g|lomeraatti kasauma, koostuma Kongo
kon|g|ressi 1. laajahko kansainvälinen kokous. 2. kansanedustuslaitos mm. Yhdysvalloissa
kon|g|ruenssi 1. kiel. (taivutuksen) mukautuminen. 2. mat. yhtenevyys. — kontinentti 1. kiel. mukautuva. 2. mat. yhtenevä. — kon|g|ruoida kiel. mukautua (taivutukseltaan) konjugaatio kiel. verbien taivutus t. taivu- tusluokka
konjunktiivi kiel. eräs (suomessa esiintymätön) tapaluokka konjunktio 1. kiel. sidesana. 2. täht. kahden taivaankappaleen osuminen samalle meridiaanille konjunktuuri suhdanne kon|k|laavi kardinaalit, jotka valitsevat paavin; heidän kokouksensa t. kokouspaikkana
kon|k|lusiivinen kiel. päätelmää ilmaiseva konkordanssi jonkin teoksen sanaesiinty- mien t. asioiden hakemisto konkreettinen (myös kon\k\reetti) kou- raantuntuva, havainnollinen, todellinen; aineellinen, esineellinen: k. ehdotus, tavoite; k. maksuväline. — konkreettistaa (myös kon\k\retisoida) havainnollistaa; aineistaa, esineistää. — kon|k|reettistua (myös kon\k\retisoitua) havainnollistua; ai- neistua, esineistyä konkurssi vararikko
konsekutiivinen kiel. seurausta ilmaiseva konsent|roida 1. keskittää. 2. väkevöidä, tiivistää
konsepti 1. kirjallisen tuotteen luonnos.
2. 	mon. ark. suunnitelmat, laskelmat, piirustukset: sekoitti toisen konseptit konserni (talous-, teollisuus)yhtymä konsertti julkinen musiikkitilaisuus. — konsertto laajamuotoinen sävellys orkesterin säestämälle soolosoittimelle konservaattori eläinten täyttäjä; (museo- esineiden) entistäjä konservatiivi 1. subst. vanhoillinen henkilö. 2. = seur. — konservatiivinen
(myös konservatiivi) adj. vanhoillinen: k. mielipide; k. poliitikko. — konservatiivisuus (myös konservatiivius) vanhoillisuus: käsitysten k. — konservatismi vanhoillisuus (aatesuuntana) konservatorio musiikkiopisto, -korkeakoulu
konservoida kestoa, kestävöidä (esineitä);
säilöä (ravintoa) konsessiivinen kiel. myönnytystä ilmaiseva konsistori professoreista koostuva yliopiston hallintoelin konsoli 1. kannate (rakennuksessa, huonekalussa). 2. ohjaus-, mittaripöytä
konsonantti f on. kiel. kerake konst. lyh. konstaapeli kon|s|tanssi pysyvyys, muuttumattomuus, vakioisuus Konstantinopoli: nyk. Istanbul kon|s|tantti 1. adj. pysyvä, muuttumaton, vakioinen. 2. subst. mat. vakio konstellaatio 1. (kierto)tähtien asema määrähetkenä. 2. (varsinkin poliittinen) tilanne, asetelma, voimakenttä kon|s|tituentti (olennainen) rakenneosa, perusaines; (kiel.) muodostin. — kon|s|ti- tutionaalinen 1. perustuslaillinen. 2. rakenteellinen: yksilön k. ominaisuus; k. heikkous. — konstituutio 1. valtiosääntö, perustuslaki. 2. (lääk., psyk.) peritty rakenne; (kem.) molekyylirakenne kon|st|ruktiivinen rakenteellinen; rakentava (k. kritiikki); teennäinen (kovin k. teoria). — kon|st|ruktio rakenne (2, 3); rakennelma, sommitelma. — kon|st|ruktori (myös kon\st\ruktööri) rakenteiden suunnittelija. — kon|st|ruoida suunnitella (rakenteen kannalta); sommitella, sepittää (kaavamaisesti) konsulaatti konsulinvirasto konsulentti neuvoja
konsuli 1. ulkomaanedustukseen kuuluva henkilö, joka valvoo oman maansa ja sen kansalaisten kauppa- ym. etuja. 2. korkein virkamies Rooman tasavallassa ja vallankumousajan Ranskassa konsultaatio neuvonkysyntä, neuvottelu. — konsultoida kysyä neuvoa, neuvotella: k. potilaasta erikoislääkärin
kanssa t. erikoislääkäriä. — konsultti (varsinkin taloudellinen t. tekninen) neuvonantaja
kontakti kosketus. — kontaktilasit mon. piilolasit
kontaminaatio kiel. sekamuodoste. — kontaminoitua kiel. sekaantua kontaminaatioksi (esim. kaksi sanaa)
»konteineri»: par. 1. kontti 2 konteksti (teksti)yhteys: kontekstistaan irrotettu lause kontemp|laatio mietiskely kontinentaalinen mannermainen, manner-.
— 	kontinentti manner(maa) kontinuatiivinen kiel. jatkumista ilmaiseva. — kontinuiteetti jatkuvuus. — kontinuumi [-u-umi t. -umi] jatkumo Kontiolahti: Kontiolahde/ssa t. -lla Kontiomäki (Paltamossa): Kontiomäellä kon|t|ra (myös contra) vastaan: A k. B ’A B:tä vastaan, A ja B vastakkain*. — kont|ra-altto tavallista matalampi naisääni. — kont|rabasso bassoviulu kontrahti sopimus, sopimuskirja kontrapunkti sävelmän vastaääni; polyfoninen sävellystyyli, jossa pääsävelmään


209
kopsaa
liittyy itsenäinen vastaääni t. useita vasta- ääniä
kontrasti vastakohta, vastakohtaisuus. — kont|rastoida olla vastakohtana: tehokkaasti kontrastoivat värit kont|rolli 1. valvonta, tarkastus. 2. par. hallinta: »palo on nyt sammutusjoukko- jen kontrollissa». — kontrolloida 1. valvoa, tarkastaa. 2. par. hallita: »keino- kastelulla voidaan k. säänvaihteluja»
1. kontti 1. tuohinauhasta tehty selässä pidettävä (entinen) kantoväline. 2. iso vakiomittainen tavarankuljetuslaatikko
2. kontti 1. (lounaissuomal. puhekielessä) jalka, kinttu. 2. (peräpohjal. kielenkäytössä) poron sääriluu
kontto puhek. tili, varsinkin kuv.: sekaannus menee hänen kontolleen konttoristua asuinhuoneistojen muuttumisesta toimistotiloiksi: talo, kaupunginosa konttoristuu Kontupohja: -ssa (ven. Kondopoga) kontuun ääriviiva
konventio valtiosopimus; sovinnainen tapa, käytänne. — konventionaalinen sovinnainen, totunnainen, tavanomainen: k. ase, voimala 'tavanomainen ase, voimala (ydinaseen t. -voimalan vastakohtana)’ koodata = koodittaa koodeksi 1. vanha käsikirjoitus. 2. lakikokoelma
koodi 1. (luonnollisen t. keinotekoisen kielen) merkkijärjestelmä: kielen koodit vaihtelevat puhujan ja tilanteen mukaan; salakirjoituskoodi; televiestinnän koodit ’lyhennejärjestelmät’; tietokoneen ohjelmoinnissa käytetty k. 2. koodimerkin- tä, -tunnus: jokainen tavara saa oman koodinsa. — koodittaa (myö^ koodata) muuttaa koodin (1) mukaiseen asuun Kookossaaret
koolapuu eräs afrikkalainen puu - koo- lapähkinä koolapuun siemen koolibakteeri eräs suolistobakteeri koolla: kaikki perheenjäsenet olivat k. ’yhteen kokoontuneina’; johtokunta on k. ’pitää kokousta*. — koolle: kutsua ystäviään, eduskunta koolle. — koollekutsuja: yhdistyksen k. koomikko koomisten osien esittäjä. — koominen hullunkurinen, lystikäs, naurettava: k. tapaus; joutui koomiseen valoon
koommin: sen k. en ole häntä tavannut koonnos koontamisen tulos, kodifikaatio. — koontaa koota hajalliset säännökset yhtenäiseksi laiksi t. säännöstöksi, kodifioida. — koonti kokoaminen: verojen k. — koontilaite: paperiarkkien k.
kooperatiivinen [ko-o-] osuustoiminnallinen
koordinaatio [kör- t. ko-or-] 1. toimintojen (sujuva) yhteensovitus. 2. kiel. rinnastus. — koordinaatisto [kör- t. ko-or-] mat. koordinaattijärjestelmä, akselisto.
— koordinaatti [kör- t. ko-or-] mat. (myös koordinaatta) luku, joka ilmaisee pisteen aseman koordinaatistossa. — koordinoida [kör-1. ko-or-] 1. sovittaa t. järjestää toiminnat sujuvasti yhteen: k. eri aineiden opetusta. 2. kiel. rinnastaa
koossa: tavarat ovat k.; pitää ajatuksensa k.; perhe pysyi kauan k. ’hajoamatta’; johtokunta on vihdoin k. ’saatu valituksi, asetetuksi t. saatu kerätyksi yhteen’.
— koossapitävä (myös koossa pitävä): k. voima. — koossapysyvyys. — koossapy- syvä (myös koossa pysyvä): hyvin k. laasti, seurue
koostaa panna kokoon osista, koota (3), laatia: k. moottori, hakemisto; koostettava kirjahylly; taitavasti koostettu ateria, ohjelma. — kooste (myös koostelma) sekalaisista aineksista yhdistelty (kirjallinen, musiikki-, kuva)tuote, kollaasi. — koosteinen osista koostunut: yksinkertaiset ja koosteiset merkit; yhdyssanoja: tasa-, seka/koosteinen; elementtikoos- teinen. — koostelma = kooste. — koosto kokoonpano, koostaminen: kuvanauhan k. — koostua muodostua osista: kurssi koostuu luennoista ja harjoituksista; erikokoisista rakeista koostunut t. koostuva sora. Miel. toisin: »heimot koostuivat yhtenäiseksi kansaksi» [par. heimot liittyivät kansaksi t. heimoista koostui kansa]. — koostuma koostumisen tulos: ihmisen aivokuori on miljardien solujen k. — koostumus (ainesosista t. jäsenistä koostuva) rakenne: pesujauheen, väestön k.; koostumukseltaan epäilyttävä seos; eduskunnan, jääkiekkojoukkueen uusi k. — koota (: kokoan, kokosin, koonnut) 1. kerätä: k. marjoja, sieniä; kokosi työkalut lattialta; k. kolehti; k. vanhoja rahoja; huutokauppa oli koonnut paljon väkeä. 2. saattaa pienempään tilaan, panna kokoon; keskittää, tiivistää: k. sateenvarjo, purjeet; k. verkko puikkarille; k. ajatuksensa; kokoava katsaus. 3. = koostaa: k. lennokki; kokosi kiväärin lukon hetkessä kop lyh. kopeekka(a)
KOP lyh. Kansallis-Osake-Pankki kopahdus (myös kopaus): vasaran k. — kopauttaa (harvoin kopahduttaa): k. nuijalla pöytään kopristaa (itäsuomal. puhekielessä) kouristaa: sydänalaa kopristi kopsaa (: ei kopsa, kopsi, kopsanut) itäsuo-


kopsata
210
mal. kielenkäytössä ja tyyl. kopista: kaviot kopsavat kopsata ark. kopioida
1. kopsia kopistella: k. poroja piipustaan
2. kopsia ark. = kopsata kopteri ark. helikopteri
kopula kiel. subjektia ja predikatiivia yhdistävä olla-verbi. — kopulatiivinen kiel. yhdistävä: k. konjunktio »ja»
Koraani islamilaisten pyhä kirja
koraaninlause
Korallimeri (Tyyntämerta)
Kordillieerit korea (kieli)
Korea (maa): Etelä-K., Pohjois-K. (ks. näitä)
korealainen adj. ja subst.
Koreansalmi
koreittain kori kerrallaan; korikaupalla koreografi baletin suunnittelija ja ohjaaja.
— koreografia baletin suunnittelu ja ohjaus
Korfu (: -55a) = Kerkyra Koria (Elimäellä): -lla Korintinlahti Korintti
korinttilainen adj. ja subst.: k. tyyli ’eräs antiikin rakennustyyli’. — korinttolainen (Raamatun kielessä) = korinttilainen korjaantua = korjautua. — korjaus ehyeksi, kuntoon korjaaminen; sen tulos: koneen k.; tämä epäkohta vaatii korjausta; tehdä tekstiin korjauksia. — korjaus- luku korjausvedosten luku, oikaisuluku.
— korjausvedos painotekstistä korjauksia varten otettu vedos, oikaisuvedos.
— korjautua (myös korjaantua): vika korjautui helposti; olot ovat korjautuneet. — korjuu 1. sadon korjaamisesta: heinän, viljan k. 2. (varsinkin itäsuomal. puhekielessä) ehyeksi, kuntoon korjaamisesta: auton, tien k. 3. tavarat saatiin korjuuseen (myös korjuun) ’säilöön, talteen’; vilja on jo korjuussa (myös kor- jussa) ’korjattu’
korkata ark. 1. = korkit taa, korkita. 2. avata umpinaisen pullon korkki: k. konjakkipullo
korkea mm. numeroin ilmaistavissa olevista asioista (muut ilmaisukeinot usein luontevampia): k. lämpötila; k. ( = kallis) hinta; k. (= iso, suuri, hyvä) palkka; k. ( = suuri, kova) nopeus; k. (= kova) kuume; korkeat (= suuret) syntyvyysluvut. Hylättävää käyttöä: »k. [par. suuri] syntyvyys»; »k. [par. runsas] työttömyys»; »k. [par. hyvä, erinomainen, va- lio] laatu»; »k. [par. kirkas] kiilto»; »on jo k. aika [par. on jo aika] lähteä» »korkea-aktiivinen»: par. runsasaktiivi- nen
»korkea/frekvenssinen, -jaksoinen»: par. suurtaajuinen »korkea jakso» (yhdyssanoissa): par.
suurtaajuus- »korkeajännite»: par. suur jännite korkeakoulu: Kuopion, Vaasan k. — korkeakouluneuvosto. — korkeakoulusto korkeakoulut, korkeakoululaitos. — korkeakulttuuri korkealle kehittynyt kulttuuri
»korkealaatuinen»: par. laadukas, hy- vä-, valio /laatuinen korkeaoktaaninen = suuroktaaninen korkeapaine 1. = suurpaine. 2. korkea ilmanpaine; (kuv.) henkinen k. — korkeatasoinen tasokas, hyvätasoinen »korkeatehoinen»: par. (hyvin) tehokas korkeauskonto korkealle kehittynyt G a laajalti levinnyt) uskonto, suuruskonto. — korkein hallinto-oikeus. — korkein oikeus. — korkeintaan = enintään (tämä t. jokin muu ilmaus suotavampi muulloin kuin numeroin ilmaistusta määrästä puhuttaessa): k. 40 prosenttia; »k. [par. enintään] tiilikiven kokoinen»; »kelpaa k. [par. enintään, parhaassa tapauksessa] matonkuteeksi» korkita (: korkitsen, korkitsin, korkinnut) = seur. — korkittaa (myös korkita, ark. korkata) sulkea korkilla: k. pulloja korko f on. kiel. 1. ääntämyksen sävelkulun korkein kohta. 2. ääntämyksen vahvimmasta kohdasta par. paino 3 korkuinen kirjoitetaan tavallisesti erilleen genetiivimuotoisesta määritteestä: minkä, tämän, kahden, talon, metrin k.; saman, monen, polven k. (myös saman-, monen-, polven/korkuinen) kornetti 1. eräs vaskipuhallin. 2. eräs ratsuväen upseeri korollaari mat. väittämä, joka suoraan seuraa ennen todistetusta väittämästä korollinen f on. kiel. usein par. painollinen (vrt. korko, paino). — korostaa 1. (ei henkilösubjektin ohella) lisätä jonkin (havainto)vaikutusta, tehostaa: laipiopar- rut korostivat pirtin jykevyyttä. 2. tähdentää: puhuja korosti, että ; erityi¬
sesti on korostettava tätä asian puolta.
3. 	fon. kiel. ääntämyksen sävelkulusta: riikinruotsissa sanoja korostetaan erikoisella tavalla; ääntämyksen voimakkuudesta par. painottaa (»sanaa koululais- kuri voidaan k. kahdella lailla»). — ko- roste korostava seikka, korostus: kursivoinnit ja muut tekstin korosteet. — korosteinen: korosteisesti [ = korostuneesti] romanttinen tyyli; yhdyssanoja: hyöty korosteinen [ = hyötyä korostava] ajattelu; itsekorosteinen esiintyminen. — koroton fon. kiel. usein par. painoton


211
kostuttaa
(vrt. korko, paino). — korottaa: k. lattiaa; Joensuu korotettiin korkeakoulu- kaupungiksi; palkkaa on korotettu sata markkaa (miel. kuin »sadalla markalla»); »k. [par. lisätä] tehoa»
Korpilahti: Korpilahdella Korpilompolo: -ssa (ruots. Korpilombolo) Korpiselkä: Korpi/selässä t. -selillä korporaatio eräistä (varsinkin ylioppilas-, ammattijärjestöistä Korppoo: -ssa korpr. lyh. korpraali
korpus eräs mm. kirjojen tekstissä tavallinen kirjainkoko korrehtuuri korjausvedos; korjausluku korrekti moitteeton, nuhteeton, virheetön: esiintyi korrektisti. — korrektius: ääntämyksen k. korrelaatio vastaavuus(suhde). — korrelaatti kiel. pronominia edeltävä ilmaus, johon pronomini viittaa, vaste. — korreloida olla vastaavuussuhteessa: pituus ja paino korreloivat (positiivisesti) t. pituus korreloi (positiivisesti) painoon, painon kanssa korroosio syöpyminen korruptio (tapain)turmelus; lahjonta »korruptoitua»: par. turmeltua korsetti kureliivi, (lääk.) tukiliivi Korsika: -ssa
Korte (sukunimi): Kortteen kortisoni eräs lisämunuaisen hormoni kortistoida merkitä t. sijoittaa kortistoon, kortittaa
korusähkösanoma: nasevammin korusähke korvautua (harvoin korvaantua): kansakoulu on korvautunut peruskoulun ala- asteella
korvia huumaava. — korvia särkevä, vihlova. — korvinkuultava (myös korvin kuultava)
korvo (varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä) saavi Kos: -issa
kosini eräs trigonometrinen funktio koska 1. syytä ilmaisevana konjunktiona: tulin katsomaan, k. halusit. 2. (varsinkin länsisuomal. kielenkäytössä, ei kovin usein kirjakielessä) adverbina (syn. milloin): k. tulet meillä käymään?; on vaikea sanoa, k. työtä järjestyy; k. ikinä haluat, annan sinulle lainaa. Varsinkin sivulauseissa adverbi milloin suotavampi; koska- sanan 1. merkitys väijyy näet taustalla ja johtaa helposti kaksiselitteisiin lauseisiin (»en huomannut, koska alkoi hämärtää»; »tulen, koska haluat»). — koskaan (syn. milloinkaan): en ole k. käynyt Kaskisissa
koskea: johtoihin ei saa koskea; pakkanen koskee [ = tekee kipeää] nenänpää-
hän; lisävero ei paljonkaan koskenut palkansaajiin [ = vaikuttanut palkansaajiin, haitannut heitä]; lisävero ei koske palkansaajia [heidän ei tarvitse sitä maksaa]. Virheellistä käyttöä: »äskettäin on tehty ehdotus koskien [po. ehdotus, joka koskee] kaikille läheistä asiaa»; »kirjeenne koskeva maksun lykkäystä» [po. maksun lykkäystä koskeva kirjeenne]
kos|k|ei: kirjakielessä tavallisesti koska ei Koskenkorva (Ilmajoella): -lla Koskenpää (nyk. Jämsänkoskea): -llä kosketella: johtoja ei saa k.; kirjoituksessa kosketellaan [ = käsitellään] tuttua aihetta. — koskettaa: johtoja t. johtoihin ei saa koskettaa; sanat koskettivat jokaista t. jokaiseen [ = sanat vaikuttivat jokaiseen]. — kosketus: olla kosketuksissa (harvemmin kosketuksessa) johonkuhun; päästä kosketuksiin (harvemmin kosketukseen) jonkun kanssa Koski (///., Tl. Koski): Koskella kosmeettinen vrt. seur.: k. aine, teollisuus; k. leikkaus. — kosmetiikka kauneudenhoito, ehostus; ehosteet. — kosmetologi kauneudenhoidon antaja kosminen 1. kosmosta koskeva, avaruuteen kuuluva, avaruuslähtöinen: k. kuvitelma; k. ilmiö, säteily. 2. ylimaallinen, suunnaton: runoilijan k. tuska. — kosmogonia oppi kosmoksen synnystä. — kosmogoninen vrt. ed.: k. taru. — kosmologia oppi kosmoksen rakenteesta. — kosmologinen vrt. ed.: k. uskomus. — kosmonautti (neuvostolainen) avaruus- lentäjä. — kosmopoliitti maailmankansalainen. — kosmopoliittinen yleismaailmallinen. — kosmos (maailman)kaikkeus kosolti [-ix t. -i] (vanh. ja puhek. myös kosoltä) runsaasti: postia tuli k.
1. koste kiven, niemen tms. suojaama tyyni paikka virrassa: jäi kosteeseen ongelle
2. koste ihonkosteutusaine, kasvovesi kosteikko 1. kostea maastonpaikka: kosteikoissa kasvavat sarat. 2. vanh. = keidas 1
Kostet (sukunimi): Kosteen kosteuttaa tehdä kosteaksi: ihoa kosteuttava voide
1. kostua hyötyä, voittaa: siitä keskustelusta ei paljon kostunut
2. kostua kastua (lievästi), käydä kosteaksi: silmät kostuivat liikutuksesta; hiestä kostunut paita
kostuke kostuttava aine: kakun kostukkeeksi sopivaa mehua; suun, kielen kostuketta 'juotavaa, varsinkin alkoholijuomaa'. — kostutin (miel. kuin »kos- tuttaja») kostutuslaite: ilmankostutin.
— 	kostuttaa kastella (lievästi); tehdä


koteutua
212
kosteaksi: k. silitettävää vaatetta; tihkusade on kostuttanut maanpinnan
»koteutua»: par. kotiutua
kotia [-ax] (länsisuomal. kielenkäytössä) kotiin. — kotiin päin (myös kotiinpäin).
— kotiseuduntutkimus. — kotiuttaa
1. lähettää t. kutsua kotiin: k. potilas sairaalasta; k. joukot Vapauttaa sotapalveluksesta palvelusajan päättyessä’; yhtiö kotiutti Iranissa olevat asiantuntijat. 2. saattaa kotiutumaan (2, 3): k. fasaaneja Etelä-Suomeen; kotiutti oppilaansa matematiikan sokkeloihin. — kotiutua 1. palata kotiin: k. matkoilta. 2. pesiytyä, juurtua, yleistyä: mikroprosessorit ovat kotiutuneet Suomeenkin; kieleen kotiutunut uudissana. 3. tottua oloon jossakin, alkaa viihtyä: k. uuteen asuinpaikkaan; on kotiutunut vieraaseen kulttuuriin, ajatusmaailmaan
kotletti ark. kyljys
koto (tyyl., varsinkin paikallisvärisessä länsisuomal. kielenkäytössä) koti; myös yhdyssanoissa: koto/pelto, -piha, -väki jne. — kotoinen 1. kotiin t. kotipiiriin kuuluva, kotitekoinen, koti-, kodin: k. sauna; kotoista leipää; k. elämänmeno.
2. kotiseutuun t. -maahan kuuluva, kotimainen: k. perinne; kotoiset sanat Omaperäiset sanat ja niiden asuun mukautuneet lainasanat’; k. pesäpallopelimme; kotoiselta pohjalta lähtevä tuotanto. 3. = kodikas: takan k. loimu. — kotoisa: tavallisemmin kotoinen 3, kodikas. — kotoisin. — kotoistua käydä kotoiseksi: tunnelma alkoi k.; kotoistunut lainasana.
— kotosalla kotona
KotSin-Kiina
Kotus lyh.s. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus
koulia (harvoin koulita : koulitseri) 1. harjaannuttaa, opettaa, kehittää, kouluttaa
(2): k. oppilaita loogiseen ajatteluun; koulittu ajokoira; k. äänenkäyttöään; kokemuksen koulima lehtimies. 2. istuttaa tiheä taimikko harvempaan ennen siirtoa lopulliseen kasvupaikkaan: koulittuja puuntaimia. — kouliintua (harvemmin kouliutua) harjaantua, kehittyä: kouliintui hyväksi puhujaksi; kouliintunut väri- silmä
koulu: kokous pidetään koulussa (puhek. koululla). — kouluasiainneuvosto. — kouluauto 1. autokoulun opetusauto. 2. par. koululaisauto. — kouluhallitus. — koululaisauto koululaisia kuljettava auto.
— koulunkäymätön koulua käymätön.
— koulunkäynyt: k. nuoriso; k. kalas- tusneuvoja. — koulunuudistus koululaitoksen uudistus. — kouluttaa 1. koulussa käyttämisestä, järjestelmällisestä (kou¬
lu-, kurssi- tms.) opetuksesta: k. lapsenhoitajia, upseereja, tutkijoita; koulutti pojan insinööriksi t. pojasta insinöörin. Miel. toisin: »hyvin koulutettuja [luontevammin hyvän koulutuksen saaneita] lääkäreitä». 2. = koulia 1. 3. par. koulia 2. — koulutuksellinen usein par. toisin: »k. [miel. koulutus]on%z\m&»\ »koulutuksellisesti [par. koulutukseltaan] valiotasoinen joukko» kouraantuntuva (harvemmin kouriintuntuva): k. hyöty; k. esimerkki, opetus kouristeinen kouristukselleen, kouristuksenomainen: k. liike; pitää kiinni kou- risteisesti
Koutokeino: -ssa (norj. Kautokeino) kovaa: huutaa, juosta k.; iskeä k. ’kovalla voimalla’. — kovaan: iskeä naula k. ’tiukkaan, heltiämättömäksi’. — kovaksi keitetty: kovaksi keitetty muna, poliitikko (myös kovaksikeitetty poliitikko; ko- toisempi ilmaus: kovapintainen p.). — kovalla: vatsa on k. ’kovana’; pitää toista k. ’kovilla’. — kovalle (myös koville): panna toinen kovalle ’tiukalle, lujille’; tuntuu ottavan k. — kovassa: naula, raha on k.; lainan saanti oli k. (myös kovilla). — kovaääninen 1. adj.: k. puhe. 2. subst. vanh. kaiutin. — koventaa: k. ääntä, vauhtia; k. [ = tiukentaa] pääsyvaatimuksia. Ei konkr.: »kuumuus koventaa [par. kovettaa] tiilet» koventua = seur. — koveta (: kovenee, koveni, kovennut) käydä kovemmaksi, koventua: kuri kovenee; ääni, tuuli, pakkanen koveni. Ei juuri konkr. merkityksessä: »nopeasti kovenevaa [par. kovettuvaa] kittiä». — kovete (miel. kuin »kovetin») kovetusaine: lisätä muoviin kovetetta [lasikuituvenettä laminoitaes- sa]. — kovettaa: pakkanen kovetti tien pinnan; vatsaa kovettava lääke; k. [ = paaduttaa] sydämensä. — kovettua: voi kovettuu jääkaapissa; hetkessä kovettuvaa sementtiä; k. vastoinkäymisistä. — kovike (myös kovite) kovemmaksi tekevä kappale (jäykiste) t. aine (kovete, lujite): puvun kovikkeet; hopeaan sekoitettu k.
— 	kovilla: pitää toista k. (myös kovalla); paikan saanti oli k. ’kovassa’. — koville: panna k. (myös kovalle). — koviten kovimmin: k. työttömyys on koetellut syrjäseutuja. — kovittaa jäykistää (varsinkin kangasta): kovitettu kartonki kovera (harv. kovero): k. pinta kp lyh. kilopondi(a)
kp. lyh. 1. (osoitteissa) kantopiiri. 2. kansanpuolueiden). 3. konepistooli kph. lyh. kylpyhuone kpl lyh. kappale(tta): 40 kpl kpl. lyh. kappale: 3. luvun 7. kpl.


213
krysanteemi
kr lyh. kruunu(a)
kraana ark. 1. hana. 2. nostokurki kraatteri tulivuoren aukko; meteoriitin kuoppa
kraavi vähäsuolainen, tuoresuolattu: kraa- via lohta t. kraavilohta Krakova
krakovanmakkara (puhek. myös krakova) eräs makkaralaji kramppi puhek. kouristus krapu: tavallisemmin rapu (kuitenkin
useimmiten maakrapu merenkulkijan vastakohtana ja Krapu tähdistön nimenä; myös Kravun kääntöpiiri) krapula kohmelo
kreatiivinen luova. — kreationismi oppi, jonka mukaan maailma on syntynyt juomistapahtumassa n. 6000 vuotta sitten krediitti luotto. — kredit [kre-] tilinpidon hyvityspuoli Kreeta: -ssa
kreikan kieli. — kreikankielinen. — kreikka (kieli)
Kreikka (maa) kreikkalainen adj. ja subst. kreikkalaiskatolinen 1. adj. ortodoksinen.
2. 	subst. (myös kreikkalaiskatolilainen) ortodoksi
krematorio ruumiinpoltto-, tuhkauslaitos kreppi 1. epätasaisesti aallotettu kangas, kreppikangas. 2. lihamurekkeella tms. täytetty ohukaiskäärö. 3. puhek. = seur.
— 	kreppipaperi ryppy-, viripaperi krestomatia lukemisto krh. lyh. kranaatinheitin: krh.komppania (myös pisteettömänä krh-komppania [köärhö-])
kriisi 1. kärjistynyt tilanne, selkiytymätön (vaara)vaihe, järkkymä, murros: poliittinen, henkinen k.; taloudellinen k. ’pula’; kulttuurikriisi. 2. taudin käännekohta. — kriitikko arvostelija. — kriittinen 1. arvosteleva; tarkoin punnitseva t. punnittu, (tieteellisen) tarkka:- kovin k. kannanotto; k. tutkija, tutkimus. 2. ratkaiseva; huolestuttava, arveluttava, vaarallinen: k. hetki; potilaan tila on k.
Krim: -Ula
kriminaali- (yhdyssanoissa) = seur.: kriminaali/oikeus, -politiikka. — kriminaalien rikoksia koskeva, rikosoikeudellinen; rikollinen. — kriminaalistaa (myös kriminalisoida) tehdä rangaistavaksi; katsoa rikolliseksi, rikollistaa. — kriminologia rikollisuuden tutkimus, rikosoppi krist. lyh. kristillinen (liitto): ed. Muroma (krist.)
kristalli 1. hiottu lasi. 2. kide. — kristal-
loitua (myös kristallisoitua) kiteytyä Kristiinankaupunki (myös Kristiina: -ssa) kristillinen kristinuskon oppien t. hengen
mukainen: k. seurakunta, avioliitto; kasvattaa lapsensa kristillisesti; k. nuorisotyö; k. liitto (puolue; puolueita viralliselta nimeltä mainittaessa Suomen Kristillinen Liitto); jakaa kristillisesti ‘oikeudenmukaisesti, tasan’. — kristitty adj. ja subst. kristinuskoa tunnustava, usko- va(inen): k. ihminen; kristityt kansat; moni k. luulee, että — — kriteeri arvosteluperuste, mittapuu, (ratkaiseva) tuntomerkki: hyvinvoinnin kriteerit. — kritiikki arvostelu (usein varsinkin kielteinen), arvosteleva tarkastelu. — kritikoida (myös kritisoida) arvostella krj lyh. kirja(a)
kr.kat. lyh. kreikkalaiskatolinen kroaatti Kroatiassa asuvan slaavilaisen kansan jäsen. — kroatia (kieli)
Kroatia (maa)
kroatialainen adj. (subst:na miel. kroaatti) kroisos (myös Kroisos) upporikkaasta ihmisestä: oikea k. krokotiili: -lla kromaatti kem.
kromaattinen väri-, värillinen; k. asteikko (mus.) ’puolisävelaskelinen asteikko’ kromi kem. — kromittaa (myös kromata;
ei »kromioida») päällystää kromilla kromosomi tuman osasia, joissa geenit sijaitsevat
kronikka 1. aikakirja. 2. leikkisä (runomuotoinen) katsaus kronologia ajanlasku; aikajärjestys. — kronologinen aikajärjestyksen mukainen; aikamääräinen: k. luettelo; k. virhe. — kronometri (: -ssa t. -ssä) tarkkuuskello Kronstadt [-at]
kroonikko jatkuvasti sairas henkilö, pitkäaikaispotilas. — krooninen pitkäaikainen, jatkuva: k. yskä; k. rahapula. — kroonistua (ei »kroonisoitua») muuttua krooniseksi: helposti kroonistuva tauti krossi 12 tusinaa (kappalemittana)
KRP lyh. keskusrikospoliisi (tavallisessa tekstissä mieluimmin lyhentämättä) krs lyh. 1. kerros: portaikko B, 3. krs. 2. krossi(a)
kruksata (myös ruksata) ark. = rastia 2. — kruksi (myös ruksi) ark. = rasti 3 krusifiksi ristiinnaulitunkuva kruunu: heittää kruunua (myös kruunaa) ja klaavaa
Kruununhaka (Helsingissä): Kruununhaassa
Kruunupyy: Kruunupyyssä krypta 1. katakombin huonemainen laa- jennos; kirkon alainen hautakappeli. 2. lääk. (limakalvon) kuopake, umpipoh- jukka krysanteemi: -ssa


ks.
214
ks. lyh. 1. katso: ks. s. 15; ks. viitettä 3. 2.
keittosyvennys kserokopio valosähkömenetelmällä tehty kopio
Ksml. lyh. Keskisuomalainen KSV lyh. kunnallinen sopimusvaltuuskunta ksylitoli eräs ksyloosin pelkistystuote, koi- vusokeri ksylofoni eräs lyömäsoitin ksyloosi puusokeri
KT lyh. kasvatustieteiden tohtori (luette- lotekstissä; normaalisti sen sijasta kasva- tust. tri)
KTK lyh. 1. Kuorma-autojen tilauskes- kus. 2. kauppatieteiden kandidaatti (luet- telotekstissä; normaalisti sen sijasta kaup- pat. kand.)
KTL lyh. 1. Kaupan Työnantajaliitto.
2. kauppatieteiden lisensiaatti (luettelo- tekstissä; normaalisti sen sijasta kaup- pat. lis.)
KTM lyh. 1. kauppatieteiden maisteri (luet- telotekstissä; normaalisti sen sijasta kauppat. maist.). 2. kauppa- ja teollisuusministeriö (tavallisessa tekstissä mieluimmin lyhentämättä)
»kts.» lyh.: par. ks.
KTS lyh. keskipitkän aikavälin (»tähtäyksen») suunnitelma (valtionhallinnossa) KTT lyh. kauppatieteiden tohtori (luette- lotekstissä; normaalisti sen sijasta kauppat. tri)
KTV lyh. Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KU lyh. Kansan Uutiset Kuala Lumpur
Kuangtung: nyk. kirjoitustapa Guangdong kubismi eräs geometrisia muotoja suosiva taidesuunta. — kubisti kubismin edustaja. — kubistinen: k. taide, maalaus kude 1. poikkisuuntainen lanka t. vastaava (kangas)kudoksessa: kuteet villaa, loimet pellavaa; leikata matonkuteita. 2. mon. ark. vaatteet: osti uudet kuteet.
3. ks. kuteilla. — kudelma = kudos
1. 	— kudin tekeillä oleva neulonta- t. solmintakudos: sukan, verkon k. — ku- doksensiirto: vrt. kudos 3. — kudon- nainen (suppeammassa mielessä) kudon- tatuote (vrt. kutoa 1); (laajemmassa mielessä) kudonta-, \ neulonta- t. virk- kaustuote, tekstiili: ryijyt, verhot ja muut sisustukseen käytetyt kudonnaiset.
— 	kudos 1. valmis t. tekeillä oleva kudon- tatuote (vrt. kutoa 1); myös valmiista t. tekeillä olevista neulonta-, solminta- t. virkkaustuotteista: kangaspuissa oleva k.; sukan, verkon k. 2. kudoksen (1) rakenteesta: k. (myös sidos) neliniitistä toimikasta. 3. eläimen t. ihmisen solukko: hermo-, lihas/kudos. — kudottaa
(miel. kuin »kudotuttaa»): k. itselleen räsymatto
KueitSou: nyk. kirjoitustapa Guizhou Kuhmalahti: Kuhmalahdella Kuhmo: -ssa
Kuhmoinen: Kuhmoisissa Kuibysev (ent. Samara) kuin vertailua ilmaisevana konjunktiona: pitempi k., yhtä pitkä k.; eri tavalla (erilainen) k.; muu (muuten, muulloin, muunlainen) k.; niin k.; sama (samoin, samaanne, samanlainen, saman pituinen) k.; sellainen (semmoinen) k.; sen mukaan, sikäli, siten k.; toinen (toisin, toisaalla, toisenlainen) k. Huom. erityisesti a) lähinnä puhekieleen kuuluvat tapaukset sen kuin (menet; arkisemmassa tyylissä myös sen kun menet), siinä kuin (ennenkin);
b) 	seuraavat tapaukset, joissa vertailuun liittyy ajan ilmaisemisen vivahde: ennen kuin, niin kauan k., niin pian k., sitä mukaa k., sitä myöten k. Samoin: tulin samaan aikaan t. samalla kuin hänkin. Täydellisen sivulauseen alussa sitä vastoin samaan aikaan kun (neuvotteluja
käytiin, tapahtui ), samalla kun
(käyt kaupungissa, voit ), siitä asti
kun, silloin kun, sitten kun jne. (tarkemmin hakusanan kun kohdalla). — »Sain kirjeen Paimiosta kuin myös Raisiosta» on vanhentunut (joskus leikkipuheessa käytetty) ilmaustyyppi; normaalityylissä po. Sain kirjeen sekä Paimiosta että Raisiosta t. Sain kirjeen Paimiosta ja toisen (t. samoin) Raisiosta kuittautua (harvemmin kuittaantua) kuivaa (: ei kuiva, kuivi, kuivanut) 1. = kuivua (ei kuitenkaan esim. kaivon, järven, kyynelten kuivumisesta): pyykki on kuivamassa; maali on jo kuivanut (tavallisemmin kuivunut); heinät kuivivat (tavallisemmin kuivuivat) äkkiä; (kuv.) hanke kuivi kokoon. 2. yksipersoonaista käyttöä: suuta rupesi kuivamaan (myös kuivaamaan)
»kuivaaja» (laitteesta): par. (viljan)kui- vuri, (tukan)/kuivain, -kuivatin kuivain (myös kuivatin) kuivauslaite: tukankuivain. — kuivakas (myös kuivakka) kuivanlainen, kuivahko: k. kirjoitus; kuivakasta leipää Kuivaniemi: Kuivaniemellä kuivata 1. pyyhkiä t. imeyttää kuivaksi: k. astiat pyyhkeellä; kuivasi kyynelet nenäliinaan. 2. tehdä kuiv(emm)aksi haihduttamalla (raja verbiin kuivattaa ei ole aina selvä): k. (harvemmin kuivattaa) viljaa; k. (myös kuivattaa) laudat uunissa; kuivattuja (ei »kuivatettuja») luumuja.
3. 	yksipersoonaisesti kuivan tunteesta: suuta kuivasi (myös kuivi). — kuivatin


215
kumia
= kuivain. — kuivattaa antaa kuivua, tehdä (vähitellen) kuiv(emm)aksi haihduttamalla t. johtamalla nestettä pois (vrt. kuivata 2): pyykki, laudat kuivatettiin (harvemmin kuivattiin) ulkona; pitkä pouta kuivatti (harvemmin kuivasi) kaivon; suo, järvi on kuivatettu (harvemmin kuivattu). — kuivettaa kuivata kuihduttavasta näivettävästi: helle kuivetti taimikon; (kuv.) kuivetti innon alkuunsa. — kuivettua kuihtua, näivettyä t. pinttyä kuivumalla: pystyyn kuivettunut puu; vellintähde kuivettui astiaan; (kuv.) tuore sanonta on käännöksessä kuivettunut. — kuivike (myös kuivite) 1. kui- vatusaine. 2. mon.: pahnoja kuivikkeiksi lehmien alle. — kuivua tulla kuiv(em- m)aksi (vrt. kuivaa): pyykki, maali kuivuu; heinät kuivuvat; kyynelet kuivuivat nopeasti; kuivuneet huulet; kaivo, lampi on kuivunut; (kuv.) matka oli kuivua kokoon. — kuivuri (viljan)kuivauslaite kuka: kenenä, kenessä, kenestä (puhek. myös kenä, kessä, kestä); keneen t. kehen, kenellä t. kellä, keneltä t. keitä, kenelle t. kelle; mon. nom. ketkä t. kutka; kenet (vanh. ja länsisuomal. puhekielessä kenen) hän tapasi?; keitä (länsisuomal. puhekielessä ketä) miehiä siellä oli?; kukahan (ei »kukakohan») oveen koputtaa? — kukaan: (ei) kenessäkään, kenestäkään (puhek. myös kessään, kestään), keneenkään t. kehenkään, kenelläkään t. kellään, keneltäkään t. keltään; kenellekään t. kellekään; mon. nom. ketkään t. kutkaan Kukan päivä (myös kukanpäivä) kukaties kenties, ehkä kukinta kukkiminen: voikukan, pihlajan k.; kukinnan aikoihin; (konkr. kukista) niitty oli kukinnan peitossa. — kukinto samassa varren osassa kiinni oleva kuk- karyhmä: koiranputken k. kukkas- (ei »kukkais-») yhdyssanoissa: kukkas/hunaja, -kieli, -loisto, -rahasto, -tervehdys
kukkopoika (myös kukonpoika) urospuolinen kananpoika kulahdus äänestä: veden, kurkun kulah- dus. — kulahduttaa harv.: k. kurkkuaan.
— kulaus 1. = kulahdus. 2. siemaus, ryyppy: joi pitkän kulauksen. — kulauttaa 1. = kulahduttaa. 2. siemaista, ryypätä: k. lasi pohjaan
kulinaarinen keittotaitoa koskeva, herkut- telu-, maku-: k. nautinto. — kulinaristi ruokien tuntija, herkkusuu kulissi lavasteena käytetty kuvapinta kuljeskella (myös kuljeksia). — kuljettaa.
— kulkea: kuljen. — kulkeutua (ei »kul- keentua»)
Kullaa: -lla
kulloinenkin kulloinkin oleva, vallitseva t. kyseeseen tuleva: viennin k. määrä; kulloistenkin olojen mukaan Kulloo (Porvoon mlk:ssa): -ssa kulmatusten, kulmikkain = kulmittain 1 kulminaatio huippukohta, huipentuma. — kulminoitua huipentua: romaani kulminoituu Hiidenkiven kohtauksessa t. kohtaukseen
kulmittain nurkittain. 1. (myös kulmatusten, kulmikkain) kulmat vastakkain: talot ovat k. 2. vinoittain, vinosti, viis- toittain: takka on nurkassa k.; taittaa lautasliina k. 'kulmasta kulmaan’ kulta: yhdyssanoina lapsi-, veli-, äiti/kulta jne.; puhuteltaessa kuitenkin usein lapsi kulta, äiti kulta (tällöin paino molemmilla sanoilla). Ei: »maksaa kullassa» [par. kultana, kullalla]
Kultarannikko: nyk. Ghana kultivoida kehittää, hienostaa: k. ilmaisuaan. Ei: »kultivoitu [par. kultivoitu- nut] kirjailija». — kultivoitua viljeltyä, hienostua: kultivoitunut tyyli kultti uskonnolliset menot t. käytänteet; palvonta: pakanallinen k.; madonna- kultti
kulttuuri (jossakin ihmisryhmässä ilmenevä) ihmisten luovan toiminnan ja sen aineellisten ja henkisten seurausten kokonaisuus; (suppeammassa mielessä) tämän kokonaisuuden henkinen puoli (usein erityisesti taiteesta ja tieteestä; osittainen syn. sivistys): maailman kulttuurit; kansallinen k.; kaupunki(lais)-, talonpoikais/kulttuuri; lähti kulttuuria pakoon selkoselle. — kulttuurinen (myös kulttuurillinen) kulttuurin alaan kuuluva: taloudellinen ja kulttuurinen yhteistyö; kulttuurisesti [= kulttuuriltaan, kulttuureiltaan] epäyhtenäinen alue. Miel. toisin: »kulttuuriset saavutukset» [par. kulttuu- risaavutukset]. — kulttuurintutkimus »kulturelli»: par. kulttuurinen, kulttuu- ri-
kuluttajaneuvonta. — kuluttajaneuvosto.
— kuluttajansuoja. — kuluttajavalistus kumahdus: kirkonkellojen kumahdukset.
— kumajaa (prees. yks. 3. pers.; impf. kumaji) tyyl. kumista
kumartaa: k. selkäänsä, päätään; kumarsi toiselle hyvästiksi; (kuv. nöyristelystä) kävi kumartamassa korkeita virkamiehiä (t. virkamiehille). — kumartua: k. jotakin ottamaan, rukoukseen; tästä ovesta ei pääse kumartumatta; selkä on vähitellen kumartunut 'käynyt kumaraksi’ kumauttaa (harvoin kumahduttaa): lyödä k.; kumautti puusylyksen lattiaan kumia pyyhkiä kumilla, »kummata»: siis-


kummajainen
216
tisti kurnittu kohta kummajainen varsinkin puhek. kummitus; kummallisuus, kuvatus: kaikkia kummajaisia sitä tapaakin kummaksua: tavallisemmin kummeksua kummankinkielinen: todistus annetaan
kummankinkielisenä. — kummankinlai- nen. — kummankintyyppinen (myös kummankin tyyppinen) kummanne (myös kumpaanne) kumpaan suuntaan: k. päin jatkat matkaa?
1. kummata ark. kuoria maitoa, kermoa: kummattua maitoa
2. kummata ark. kumia
kummeksua (myös kummeksia, harvemmin kummaksua) kummastella: k. tulosten kehnoutta kumminkin kuitenkin: on k. muistettava, että — — kumminlahja kummin antama lahja kummoinen puhek. millainen kummuta (: kumpuaa, kumpusi, kummun- nut) pulputa, hersyä: lähteestä kumpuava vesi
kumota (: kumoan, kumosin, kumonnut)
1. 	kaataa t. kääntää kumoon: k. vene, saavi; k. [ = juoda pohjaan] lasi. 2. tehdä mitättömäksi: k. kielto, vaali; k.
[ = osoittaa vääräksi] teoria; vastakohdat kumosivat toisensa kumottaa = kuumottaa: kuu, taivaan kupu kumottaa kumpaanne = kummanne. — kumpainen (ei »kumpainenko»): tavallisemmin kumpi. — kumpi (ei »kumpiko»): kumman [kahdesta] valitset? — kumpikin: kummassakin kirjassa; kummatkaan sukset [= kumpikaan suksipari] eivät luista; kummatkin keittiökalusteet [= molemmat kalustesarjat] sopivat. Ei: »kummatkin tiet vievät [po. kumpikin tie vie, molemmat tiet vievät] Kotkaan» kumpp. (myös kni, k:ni) lyh. kumppani: Tmi Saarinen & kumpp. kumppani: »pojat olivat hyvät kumppanit» [par. kumppanukset, jos tarkoitetaan poikien keskistä kumppanuutta] kumulatiivinen kasaava, kasautuva: lääkkeiden ja alkoholin k. vaikutus voi olla tuhoisa. — kumuloida kasata. — kumuloitua kasaantua kun aloittaa sivulauseen, joka ilmaisee a) aikaa {kun pyykki oli saatu kuivaksi, alkoi sataa), b) syytä (tule nyt, kun lu- pasit!), c) ehtoa (kun on varovainen, ei tuli pääse irti) tai d) myönnytystä (taulu myytiin, kun se olisi pitänyt säilyttää). Aikaa ilmaiseva kun kuuluu täydellisen sivulauseen alussa mm. seuraa- viin tapauksiin: heti kun, samalla k., samassa k., sen jälkeen k., siihen aikaan k.,
siitä (t. siihen) asti k., siitä lähtien k., siksi (t. sillä) aikaa k., silloin k., sitten k. Ei sen sijaan »ennen kun», »niin pian kun» yms. (po. ennen kuin jne.; tarkemmin Ä:w/>2-sanan kohdalla). — On myös sellaisia £«/2-tapauksia, jotka lähenevät rinnasteista lauseyhdistystä; niissä kun- lause ilmaisee päälauseessa mainitun asian toista puolta, sen »vastakohtaa»: tuotto oli viime vuonna 10 000 mk, kun se toissa vuonna oli vain 6 000 mk; kun tuotto toissa vuonna oli 6 000 mk, se viime vuonna oli jo 10 000 mk; Tukholmaan voi lentää, kun taas Tallinnaan pääsee nopeimmin laivalla. Tämmöiset virkkeet ovat kirjallissävyisiä; usein on sujuvinta käyttää seuraavanlaisia ilmaisutapoja: tuotto oli viime vuonna 10 000 mk (toissa vuonna vain 6 000 mk); tuotto oli toissa vuonna 6 000 mk, viime vuonna jo 10 000 mk; Tukholmaan voi lentää, Tallinnaan taas pääsee nopeimmin laivalla. — Ajan ilmaisemisen vivahde liittyy seuraaviin tapauksiin, joissa kun- lause lähenee e/tö-lauseen tehtävää: oli hauskaa, kun pääsit tulemaan; kerroin siitä, kun [= siitä kerrasta, jolloin] kävimme Kolilla. Ei sen sijaan seuraavas- sa: »tarkoitan sitä ilmiötä, kun [par. että] kuun ympärille toisinaan tulee kehä» kungfutselainen (myös konfutselainen) adj. ja subst. Kungfutsen oppien mukainen t. niitä kannattava; niiden kannattaja kuningaspari kuningas puolisoineen: Ruotsin k.
Kuningatar Maudin maa kuninkaallinen: k. majesteetti, julistus; k. loisto, kestitys. Usein luontevammin kuninkaan: »k. linna, hovihankkija» Kunming
Kunnallinen eläkelaitos kunnas (: kunnaan) kukkula, töyry, kennäs Kunnas: (sukunimi) Kunnaksen, (alue Lahdessa) Kunnaksessa kunnekin [-ekkin] (myös kunnakin [-akkin]) kuhunkin suuntaan: kivi on pari metriä k.
kunnes: varsinkin puhekielessä usein odotin siihen asti (t. niin kauan, siksi), kunnes ovet avattiin; täsmällisessä kirjakielessä riittää odotin, kunnes ovet avattiin kunnia: »suoriutui työstä kunnialla» [miel. kunniakkaasti, kunniallisesti]. — kunniakas kunniaksi oleva, mainetta tuottava; maineikas: k. luottamustehtävä; olympiavoittajien k. sarja. — kunniallinen säädyllinen; kunnollinen: k. ammatti; sai kunniallisen palkkion. — kunnioittaa: kirjeissä, hakemuksissa yms. pyydän kunnioittaen (t. kunnioittavasti), että ,
(allekirjoituksissa) Kunnioittaen (t. Kun¬


217
-kuormitteinen
nioittavasti) N. N. kunnokas hyväkuntoinen: k. juoksija; k. auto. — kunnollinen kelvollinen, kelvokas, laatuunkäypä, hyvä: k. työntekijä; k. asunto, palkka; ei tullut edes kunnollista [= oikeaa, kunnon] sadetta. — kunnostaa panna kuntoon, korjata (konkr.): k. työvälineet, huoneisto kunta määräalueen käsittävä itsehallinnollinen yhdyskunta: Suomessa on nykyään vain yhdenlaisia kuntia. Vrt. kaupunki, kauppala, maalaiskunta, pitäjä kuntoilla harrastaa kuntoilua. — kuntoilu kuntourheilu, -liikunta. — kuntoisuus kunto, kunnokkuus: miesten, tavaran, teiden k.
»kuntourheilla»: par. kuntoilla kuntouttaa parantaa jonkun t. jonkin kuntoa (abstr.): k. urheilijoita, toipilaita; k. selkää leikkauksen jälkeen. — kuntoutua tulla parempaan kuntoon (ihminen); tervehtyä, toipua: hiihtäjämme kuntoutumassa; on kuntoutunut parantolassa kuoha (keitoksen) pintavaahto: kuoria k.
pois (myös kuv.) kuohita (: kuohitsen, kuohitsin, kuohinnut; harvoin kuohia) tehdä siitoskyvyt- tömäksi leikkauksella, salvaa, leikata; kastroida: k. ori, kukko kuohu vaahto, (tiheät) kuplat, poreet: kosken kuohut; samppanjan k.; (kuv.) tunteiden k.
Kuohu (Jyväskylän mlk:ssa): -lla kuohua (harvemmin kuohuta : kuohuaa, kuohusi, kuohunnut) vaahdota: meri kuohuu; kattila, keitto kuohui liedelle; kuohuvaa savea. Kuv. k. ilosta, suuttumuksesta; kuohuvat intohimot Kuokkala (ven. Repino)
Kuola (ei »Kuolla»): -ssa kuolanlappi (myös kuolansaame) Kuolassa koltanlapin itäpuolella puhuttu lapin kielimuoto Kuolan niemimaa (myös Kuola) Kuolavuono
kuoleentua: tavallisemmin kuoleutua. —
— kuolemaan tuomittu. — kuoleman-
yhdyssanoissa: ks. kuolin-. — kuolettaa: kuolettava säteilyannos; halla kuoletti perunanvarret; k. himonsa; kuolettava hiljaisuus; k. laina. Miel. toisin: »kuolettaa [par. puuduttaa} hammas, lihas».
— kuoleutua (myös kuolettua; harvemmin kuoleentua): kuoleutuneita versoja; kudoksen kuoleutuminen; ääni kuoleutuu 'häipyy’; tunteet kuoleutuvat ’sammuvat’; velka kuoleutui (tavallisemmin kuolettui) viidessä vuodessa. — kuolevainen 1. adj. joka kerran joutuu kuolemaan, katoava(inen): kuolevaisia ihmisolentoja. 2. subst. ihmisistä: tavallinen k.
— kuolevaisuus 1. vrt. kuolevainen 1: muistutus kuolevaisuudesta. 2. par. seur.
— kuolevuus kuolemantapausten suhteellinen runsaus (varsinkin kuolemaan johtavien tapausten osuus jossain potilasryhmässä): k. keuhkosyövässä t. keuhko- syöpäpotilaiden k. — kuolin- useissa vakiintuneissa yhdyssanoissa (esim. kuolin/paikka, -vuode), toisinaan sen rinnalla kuoleman- (esim. kuolin-, kuoleman/ilmoitus) t. kuolon- (esim. kuolin-, kuolon /isku); usein käytössä vain kuoleman- tai kuolon- (esim. kuolemansynti, kuoleman- t. kuolon/kalpea, kuolonuhri). — kuolio 1. elävän kudoksen paikallinen kuolema: k. jalassa, keuhkoissa. 2. kuollut tila, piste: neuvottelut ovat kuoliossa; lentokone joutui kuolioon [= sen ohjattavuus petti nopeuden ja kantokyvyn liikaa vähettyä]
kuolla henkensä heittämisestä yleensä ja erityisesti luonnollisesta kuolemasta; milloin kuolintapa on tekstissä etualalla (esim. lehtien turma- ja rikosuuti- sissa), käytetään ei-luonnollisesta kuolemasta mieluummin ilmausta saada surmansa. Lehtiotsikkona: »viisi henkeä kuoli [par. viisi henkeä sai surmansa t. viiden hengen surma] tulipalossa, attentaatissa». — kuolleisuus 1. kuolemantapausten suhteellinen runsaus väestössä t. jossakin väestöryhmässä (ilmaistuna tav. vuodessa tuhatta henkeä kohti): kuolleisuus Suomessa on pysytellyt 10 promillen alapuolella. 2. kuv. elottomuus: syrjäseudun henkinen k.
Kuollutmeri: Kuolleellamerellä
kuolon- yhdyssanoissa: ks. kuolin-
Kuopio: -ssa
kuore (varsinkin terminä ja sisämaan kielenkäytössä) eräs pienikokoinen lohensukuinen kala, norssi
1. kuori (: kuoren, yks. partit. kuorta) pintakerros, päällys
2. kuori (: kuorin, yks. partit. kuoria) kirkon arvokkain osa, jossa (pää)alttari on
kuoriutua (ei juuri »kuoriintua»)
kuormain (miel. kuin »kuormaaja») kuor- mauslaite: kaivu kone-, kauha/kuor¬
main; maataloustraktoriin sopiva koura- kuormain. — kuormata täyttää kuormalla, lastata: k. autoa; k. auto soralla t. sora autoon. — kuormittaa panna jonkin kuormaksi painoa; rasittaa kuormalla (myös kuv.): k. vaakakuppi; siltaa kuormittava liikenne; työn ja vastuun kuormittama pääjohtaja; kuormittaa konetta 'kehittää siitä tehoa’. — -kuor- mitteinen (yhdyssanoissa): raskaskuor- mitteinen silta 'jolla on raskas kuormi-


kuormuri
218
tus*. — kuormuri varsinkin puhek. 1. kuorma-auto. 2. kuormain kuorrute (myös kuorrutus) hyytyvä ruoan päällyste. — -kuorrutteinen: suklaakuor- rutteinen kakku Kuortane: Kuortaneella Kuortti (Pertunmaalla): Kuortissa kupeittain kuppi kerrallaan; kuppikaupal- la
Kupittaa (Turussa): -lla kupletti humoristinen t. satiirinen laulu, jonka säkeistöt tav. päättyvät kertau- maan
kupo: kuvon (varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä) puiduista oljista sidottu kimppu, lyhde (2), kahlo kupoli kupukatto, -holvi kuppaus (itäsuomal. kielenkäytössä myös kuppuu). — kuppauttaa (itäsuomal. kielenkäytössä myös kuppuuttaa): k. itsensä kuraattori valvoja (mm. osakunnan luottamushenkilö, oppilasyhdistystä valvova opettaja)
kurare eräs leikkauksissa käytetty rentoute (alk. intiaanien nuolimyrkky)
Kurenala (Pudasjärvellä): Kurenalla kureutua: tavallisemmin kuroutua Kuriilit
kuriiri (pika)lähetti Kurikka: Kurikassa
kuriositeetti erikoisuus, harvinaisuus: mainita jotakin kuriositeettina t. kuriositeetin vuoksi kurkottaa (syn. kurottaa): k. kaulaansa; k. lummetta vedestä; selälle kurkottava (myös kurkottuva) niemeke; tyttö kurkotti (myös kurkottui, kurkottautui) ylimmälle hyllylle. — kurkottautua, kurkottua vrt. ed.; myös esim. kurkottui t. kurkottautui ottamaan kirjaa hyllyltä. — kurottaa = kurkottaa (myös johdokset kurottua ja kurottautua vastaavat johdoksia kurkottua ja kurkottautua) kurouma (myös kuroutuma) kuroutunut kohta, kaventuma, ahtauma: kurouma [= kapeikko] keskellä niemeä; putken, henkitorven k. — kuroutua (harvoin kureutua) kaventua, umpeutua; erota kaventuneesta t. umpeutuneesta kohdasta: ahtaaksi kuroutunut ruokatorvi; bakteerit lisääntyvät kahtia kuroutumalla; lam- meksi kuroutunut lahti kurrentti tavallinen kynäkirjoitus (pika- t.
konekirjoituksen vastakohtana) kurs. lyh. kursiivi(a)
kursiivi vino kirjainlaji. — kursivoida latoa t. painaa kursiivilla kursorinen pikainen, ylimalkainen: lukea kursorisesti päällisin puolin* kurssinkäynyt (myös kurssin käynyt): k. kodinhoitaja. — kurssinmuutos (ei
»kurssimuutos»): arvopaperien kurssimuutokset. — kurssittaa varsinkin puhek. kouluttaa kurssilla: k. työntekijöitä Kuru: Kurussa
kurva ark. (tien, radan) kaarre; kaarros: kuolemankurva *surmankaarre*; kilpa- auto teki äkkikurvia. — kurvi ark. 1. = kurva. 2. naisellisista muodoista: missien kurvit. — kurvikas ark. 1. (jyrk- kä)kaarteinen: k. rata. 2. vrt. kurvi 2: k. kaunotar kustanne kustannustuote: Kirjayhtymän kustanteet. — kustannevarasto (ei »kus- tannusvarasto»). — kustannus: mm. verotus suosii lainanottajia tallettajien kustannuksella. Ei: »syrjiä naisia miesten kustannuksella» [po. miesten eduksi, hyväksi]; »säveltäjän pienimuotoiset teokset on unohdettu suurempien kustannuksella» [po. on unohdettu ja vain suuremmat muistettu]
Kustavi: -ssa
kustavilainen adj. (myös subst.) Kustaa III:n aikainen t. häntä kannattanut; k. tyyli *rokokoota Ruotsissa ja Suomessa seurannut tyylisuunta* kustos tohtorinväitöksen valvoja; kirjaston t. kokoelmien hoitaja kuta = mitä: k. nopeampi tahti, sitä (t. sen) paremmat tulokset; maisemat vain komistuivat, k. idemmäs tultiin. — kutakuinkin = jotakuinkin: k. valmis; selvisi k.
kuteilla: kangas on k. ’kudottavana’ kuten niin kuin: meillä k. muuallakin; kanalinnuilla, k. metsolla ja teerellä; k. äsken mainitsin, täällä on — .Ei seuraavasti: »mieleen ovat jääneet tapaukset k. [po. sellaiset tapaukset kuin] serkkujen häät ja vaarin kuolema»; »sellaiset liikekeskukset k. [po. kuin] Lahti ja Jyväskylä» (huom., että näissä esimerkeissä ei £wte/2-sanaa voisi korvata sanaliitolla niin kuin) kutiaa (: impf. kutisi; ei heikkoast. muotoja) kutkuta. 1. tuntea kutkaa, kutinaa (subjekti elollinen): olen kova kutiamaan.
2. 	kutkan, kutinan tuntumisesta-(subjek- tina esim. ruumiinosaa merkitsevä sana t. subjekti puuttuu): nenä t. nenässä kutisi. — kutista = kutiaa 2 kutkuta (: kutkuan, kutkusin, kutkunnut) = kutiaa
kutoa 1. valmistaa kangasta kangaspuissa t. koneella. 2. (varsinkin länsisuomal. kielenkäytössä) valmistaa sukka- tms. silmukkakudosta puikoilla (vartailla), neuloa. 3. muun kudoksen t. sitä muistuttavan rakenteen valmistamisesta: k. nauhaa; k. verkkoa; k. virsuja; (kansan- om. kielenkäytössä) k. uunin muuria,


219
kuumoittaa
kiuasta. Kuv. k. ajatuksia, kuvitelmia; kutoi novellin tositapausten pohjalta. — kutoutua: kangas kutoutuu; langat, asiat kutoutuvat toisiinsa kutsua 1. kehottaa t. pyytää saapumaan: k. kylään, todistajaksi, kertausharjoituksiin; k. vieraita, poliisi; k. yhdistys koolle; k. kunniajäseneksi; (kuv.) kaupungin kutsuvat valot. 2. nimittää, sanoa joksikin: poikaa kutsuttiin Tapsaksi; kotitalouskoneita kutsutaan nykyään kodinkoneiksi. — kutsumus sisäinen halu, viehtymys, verenveto johonkin (elämäntehtävään; (sisäistetty) elämäntehtävä: noudattaa kutsumustaan; lääkärin ammatti on hänelle kutsumus, ei leipätyö kutyymi (: -ssä t. -ssa) (liike)tapa, käytänne
kuu 1. maapalloa kiertävä taivaankappale (silminnähtävänä luonnonilmiönä); (täht.) muitakin planeettoja kiertävistä taivaankappaleista: k. nousee, laskee; kuun sirppi; kuun valossa; Marsin, Jupiterin kuut. 2. kuukausi: kerran kuussa; kuun alkupäivinä, puolivälissä; heinäkuussa (harvemmin heinäkuulla)
Kuu maapalloa kiertävä taivaankappale (tähtitieteen terminä; tietotekstissä yleisemminkin erotukseksi muista taivaankappaleista): Maa ja K.; Kuun pinnanmuodostus, kraatterit; ensimmäiset astronautit laskeutuivat Kuuhun v. 1969 Kuuba: -ssa
kuubalainen adj. ja subst. kuudenkertainen: tavallisemmin kuusinkertainen. — kuudennes (: kuudenneksen) kuudesosa. — kuudes: on jo kuudennella kymmenellä 'täyttänyt vähintään 50 vuotta'; painaa kuudetta kiloa; kello käy kuudetta (myös kuutta). — kuudes- kymmenes: on kuudennellakymmenen- nellä (vuodella) 'täyttänyt 59 vuotta'. — kuudeskymmenesyhdes: taivutuksesta ja synonyymeistä vrt. kahdeskymmenesyh- des. — kuudesosa: viisi kuudesosaa (harvemmin kuudes osa: viisi kuudetta osaa)\ syn. kuudennes. — kuudessadas: kuu- dennensadannen. — kuudesti kuusi kertaa. — kuudestoista: on kuudennentoista (vuodella) 'täyttänyt 15 vuotta'. — kuudettakymmentä: matkaa on k. kilometriä. — kuudetta/sataa, -tuhatta kuukautinen 1. k. [ = jokakuinen, kuu- kausi\raportti; kaksikuukautinen [ = kaksikuinen] lapsi, kurssi. 2. mon. menstruaatio kuulas (synonyymejä kuulakas, kuulakka, kuulea): k. kevät il ta kuulemma (ei »kuulema») kuuleman mukaan: on k. jo tervehtynyt kuuliaiset avioliittokuulutuksen johdosta
järjestetty juhla kuullottaa 1. maalata läpikuultavalla värillä, laseerata. 2. keittää (esim. sipulit) kuultavapintaisiksi, glaseerata kuulostaa (ei »kuullostaa») 1. tuntua, vaikuttaa (kuullun t. luetun perusteella): {juttu) kuulostaa oudolta; kuulostaa siltä kuin sataisi. 2. = seur. 1.3. = seur. 2.
— 	kuulostella (harvemmin kuulostaa)
1. koettaa kuunnella (jotakin heikosti erottuvaa): k. lähestyvää ukkosta. 2. koettaa kyselemällä löytää t. selvittää: k. työpaikkaa, asian oikeaa laitaa. — kuulovammainen adj. ja subst. huonokuuloinen t. kuuro
kuultaa: impf. kuulsi
1. kuultavuus kuultamisesta: kalvon k.
2. »kuultavuus» (esim. puheen): par. kuuluvuus
kuultokuva läpinäkyvä kuva yleensä (esim. lasimaalaus); varsinkin valokuvan dia- positiivi, »dia» kuulua: merkityksessä 'kuulostaa, tuntua' etup. vanh. (»ääni kuului oudolta»). Käyttö referatiivisessa lauseenvastikkeessa: siellä kuului (miel. kuin »kuuluttiin») oltavan kotona. Yleiskielessä käypää, vaikka ei aivan tavallista yksipers. käyttöä: tämän kirjan (puhek. myös »tämä kirja») kuuluu [ = pitää, tulee] olla tuossa hyllyssä; passissa kuuluisi olla uudempi kuva. — kuuluisa: mon. gen. kuuluisien (ei »kuuluisten»). — kuulustella (harvemmin kuulustaa) kysellä joltakulta tutkivasti (viranomainen oikeusasiassa vaikuttavia seikkoja, opettaja oppilaan tietoja): k. syylliseksi epäiltyä, todistajia; k. oppilaita; k. läksy (oppilailta). — kuuluttaa (ei »kuuluuttaa»). — kuulutus (ei »kuuluutus»). — kuuluvuus (vanh. kuuluvaisuus) 1. äänen, radioaseman k.
2. (johonkin tai jollekulle) kuuluminen: kirkkoon k. ja kuulumattomuus
kuuma-alk. yhdysverbejä lähinnä tekniikan kielessä: kuuma/käsitellä, -takoa, -niitata 'käsitellä jne. kuumana' kuumatka matka Kuuhun kuumentua = seur. — kuumeta (: kuumenee, kuumeni, kuumennut) tulla kuu- m(emm)aksi, kuumentua (vähäkäyttöi- sempiä synonyymejä kuumita, kuumua): vesi, laakeri kuumenee; kuumeni kuulemastaan; kuumennut ilmapiiri. — kuumita (: kuumiaa, kuumisi, kuuminnut) melko harv. kuumeta (lämmitettäessä): teevesi kuumisi nopeasti kuumoittaa hehkua kuumuutta, lämmittää; tuntua kuumalta: uuni kuumoitti myöhään iltaan; poskia kuumoittaa t. posket kuumoittavat; riisui kuumoitta- van turkin


kuumottaa
220
kuumottaa (myös kumottaa) kuultaa, näkyä himmeänä (usein myös hohtavana, joskus pelkästään hohtavana): kellarista kuumottaa valoa; puiden välistä kuumotti järvi; kaljuuttaan kuumottava päälaki kuumua (etup. maan itäisimmän ja pohjoisimman osan kielenkäytössä) kuumeta: pannu, ruoka kuumuu kuuntutkija Kuun tutkija. — kuuntutki- mus Kuun tutkimus »kuuperä»: par. Kuun maaperä kuuppa ark. 1. kupu: lampun k. 2. (vesi)- kauha, nappo, kousa kuura maahan ja kasveihin pakkasyönä syntyvistä jääkiteistä (vrt. huurre, härmä): pihanurmi oli aamulla kuurassa Kuurinmaa: -lla
kuurna 1. (varsinkin itä- ja pohjoissuo- mal. kielenkäytössä) ura, uurre, kouru.
2. 	(länsisuomal. kielenkäytössä) kouru- mainen puuastia, jollaista on käytetty etenkin oluen ja kaljan valmistuksessa.
— 	kuurnita (: kuurnitsen, kuurnitsin, kuurninnut) seuloa, siivilöidä (kuv.): ehdotuksia kuurnitseva komitea; (alk. raamatullinen sanonta:) k. hyttysiä ja niellä kameleja toimia toisaalta pikkutarkasti, toisaalta kovin suurpiirteisesti’
1. kuuro joka ei kuule (juuri) mitään; vrt. kuulovammainen
2. kuuro (sade)ryöppy
Kuusaa (Laukaassa, Haapajärveliä): -lla Kuusamo: -ssa
Kuusankoski (vir. käyttöön vakiintunut virheellinen nimiasu; kansanom. Kuu- saankoski)
kuusikymmenluku (harvemmin kuusikymmentäluku). — kuusikymmentä: kuu- dessakymmenessä. — kuusikymmentä- yksi: kuudessakymmenessäyhdessä (hyväksyttävä myös kevyempi taivutus kuu- sikymmentäyhdessä; harvinainen syn. yksiseitsemättä). — kuusikymmenvuotias (harvemmin kuusikymmentävuotias; kuitenkin joko kuusikymmenviisivuotias tai kuusikymmentäviisivuotias). — kuu- silo hammastuksesta irrottamaton kuuden (2 x 3) postimerkin ryhmä. — kuusinkertainen (harvemmin kuudenkertai- neri). — kuusio säännöllinen kuusikul- mio; sen muotoinen ruuvin kanta. — kuusisataa: kuudessasadassa. — kuusitoista: kuudessatoista. — kuusitoistias tyyl. kuusitoistavuotias. — kuusituhatta: kuudessatuhannessa kuutio 1. kuuden yhtenevän neliön rajaama säännöllinen monitahokas; kuutiomainen esine: kuution lävistäjä; lantusta leikatut kuutiot. 2. puhek. kuutiometri; kuutio- tilavuus: kaksi kuutiota halkoja; rakennuksen k. on 700 m3. 3. mat. luvun kol¬
mas potenssi. — kuutioida 1. laskea tilavuus: k. runkoja. 2. leikata kuutioiksi: k. juustoa. — kuutisen: k. kiloa painava t. kuutisen kilon painoinen. — kuutisen/kymmentä, -sataa, -tuhatta kuv. lyh. 1. kuvittanut, kuvittaja. 2. kuvallisesti, kuvallisessa käytössä kuvaamataide rakennus-, kuvanveisto-, maalaus-, piirros- ja valokuvataiteesta; vrt. kuvataide. — kuvaannollinen (ei »kuvannollinen») = kuvallinen 2. — kuvaava mm. luonteenomainen: menettelylle on kuvaavaa, että ; teoksen
tasoa kuvaava kohta Kuwait: -issa
kuvallinen 1. jossa on kuva t. kuvia, kuvi- kas: k. henkilökortti; kuvallista tapettia.
2. 	kielikuvaan t. -kuviin perustuva, kuvaannollinen: sellaiset kuvalliset ilmaukset kuin »huipulla tuulee»; k. esitystapa; puhua kuvallisesti. — kuvanauha elokuvan filminauhasta; nyk. varsinkin kuva- nauhurin magneettinauhasta. — kuva- nauhuri magneettinen kuvien (ja äänen) tallennus- ja toistolaite, videonauhuri. — kuvanheitin (varsinkin vakakuvien esittämiseen käytetty) projektori. — kuvas (: kuvaksen) valokuvauksessa käytetty valonherkkä aines (esim. filmi, levy, vedostuspaperi). — kuvastin peili. Konkr. käyttö nykyään harvinaista, kirjallisen makuista; kuv. käyttö tavallisempaa: sanomalehti ajan kuvastimena. — kuvata: k. juhlan tunnelmia (ei »tunnelmista»).
— 	kuvataide kuvaamataide paitsi rakennustaidetta kuvemementti lääniä vastaava eräiden maiden hallintoalue. — kuvernööri (ulkomailla) eriasteisia hallintoviranomaisia, (Suomessa) maaherraa vastannut kuvitteellinen kuvitteluun perustuva, kuviteltu t. kuviteltavissa oleva: romaanin tosipohjaiset ja kuvitteelliset ainekset; otan esimerkiksi pari kuvitteellista tapausta
kv. lyh. kansainvälinen (tavallisessa tekstissä mieluimmin lyhentämättä) kV lyh. kilovoltti(a) kW lyh. kilowatti(a)
kvalifikaatio laadun määritys; sopivuus, (täyttynyt) kelpoisuusehto, ansio. — kvalifioida ilmaista jonkin laatu; tehdä t. selittää kelpoiseksi, päteväksi. Turhaa käyttöä: »kvalifioitu [yleensä par. tasokas, laadukas, mitat täyttävä, ansiokas] tutkija, tuotanto»; »kvalifioitu enemmistö» [par. määräenemmistö]. — kvalifioitua ansioitua, pätevöityä. — kvalitatiivinen (myös kvalitatiivi) laadullinen, laatu-. — kvaliteetti laatu kvantifioida ilmaista määrällisesti. —


221
kylmetä
kvantitatiivinen (myös kvantitatiivi) määrällinen, lukumääräinen. — kvantiteetti määrä, paljous; (äänteen) pituus kvantti fys. sähkömagneettisen säteilyn t.
kentän perusosanen Kwangtung: nyk. kirjoitustapa Guangdong kvarkki fys. alkeishiukkasten perusosanen kvartetti neljän solistin yhtye. — kvartetto soitinkvartetin esitettävä sävellys kvartti mus. asteikon neljäs sävel; ensimmäisen ja neljännen väliä vastaava intervalli. — kvartto neljännesarkin koko kvartäärikausi eräs geologinen kausi kvasaari täht. tähteä muistuttava radiosä- teilyn lähde kvasi- (yhdyssanoissa) näennäis-, muka: kvasifilosofista mietiskelyä; kvasit ieteelli- nen todistus kveekari erään anglosaksisen uskonnollisen suunnan jäsen Kweichow: nyk. kirjoitustapa Guizhou kverulantti valittelija, marisija kWh lyh. kilowattitunti(a) kvintetti viiden solistin yhtye. — kvintetto soitinkvintetin esitettävä sävellys kvintti mus. asteikon viides sävel; ensimmäisen ja viidennen väliä vastaava intervalli
KVL lyh. Kunnallisvirkamiesliitto Kvaenangen (norj.) = Naavuono ky lyh. kansainvälinen yksikkö, kansainvälistä yksikköä ky. (myös KY) kommandiittiyhtiö: Maalausliike Vepsäläinen Ky.
KY lyh. 1. Helsingin kauppakorkeakoulun ylioppilaskunta. 2. = ed. kyberneettinen vrt. seur.: puheen tuoton k. malli. — kybernetiikka säätö- ja viestintäjärjestelmien ja -tapahtumien tutkimus kykkiä = kyykkiä. — kykkysillään (varsinkin hämäl. ja satakuntal. puhekielessä; yleiskielessä kyykkysillään)
Kykladit
kyklooppi kreikkalaisen taruston yksisilmäinen jättiläinen KYKS lyh. Kuopion yliopistollinen keskussairaala kyljekkäin (myös kyljitysten, kyljittäin) kylki kyljessä: tulkaahan k. valokuvaan!
— 	kyljittäin 1. kyljellään; kylki edellä: uida k.; putosi k. 2. = kyljekkäin. — kyljitysten = kyljekkäin kylliksi (harvemmin kylläksi) tarpeeksi: söi k. t. kyllikseen; k. (tavallisemmin kyllin) pitkä, usein kyllä on normaali yksisanainen myöntövastaus vain seuraavanlaisiin kysymyksiin: Kai sinä meille tulet?; Olihan siellä Terttukin?; Ottaisitko (konditionaali + -ko) vähän lisää? Luonteva normaalipainottei- nen myöntövastaus indikatiivimuotoisiin
-A:o-kysymyksiin sitä vastoin on kysymyksen ensimmäisen sanan tai sen vastineen toisto: Näkyykö sinne? (vastaus: Näkyy); Vieläkö siellä sataa? (vastaus: Vielä); Sinäkö siellä olit k in? (vastaus: Minä). Kyllä käy tällaisissa tapauksissa vain määrätavalla korostettuna tai painotettuna, ja sen käytöllä on silloin eri- tyisvivahde: esim. hämmästely selviön kysymisen johdosta (tällöin ensi tavulla huomattava koron nousu), vastauksen lievä omahyväisyys (koron nousu toisella tavulla), spontaani vakuuttavuus (ensi tavulla lievä koron nousu, molemmat tavut painollisia) tai hiukan myönnytte- levä vakuuttelu (toisella tavulla koron nousu, molemmat painollisia)
kyllälti (vanh. ja puhek. myös kyllältä) tarpeeksi: muonaa oli k.
kylläste kyllästysaine: puunkylläste. — kyl- lästeinen kyllästetty t. kyllästynyt: k. öljy ‘johon on liuonnut enimmäismäärä kiinteää ainetta’; k. höyry (vrt. kyllästää 1); k. (myös kylläinen) väri ’niin värillinen kuin suinkin’; muovikyllästeinen [ = muovilla kyllästetty] parketti; paine- kyllästeisiä [ = painekyllästettyjä] pylväitä. — kyllästys 1. kyllästyminen (vrt. kyllästyä 1), kyllästyneisyys: tuntea kyllästystä johonkin; haukotteli kyllästyksissään. 2. kyllästäminen: veneen jokavuotinen k. — kyllästyttää 1. (myös kyllään- nyttää) ikävystyttää, pitkästyttää, tympäänny ttää: esitelmä kyllästytti kuulijoita, kuulijat. 2. antaa kyllästää: k. parrut ammattimiehellä. — kyllästyä 1. (myös kyllääntyä) saada kyllikseen jostakin, ikävystyä, tympääntyä, kyllääntyä: k.
ruoan, työn yksitoikkoisuuteen. 2. vrt. kyllästää: läpeensä kyllästynyttä puuta.
— kyllästää: k. lautoja lahosuoja-aineel- la [imeyttämällä sitä enimmäismäärä]; k. mehu sokerilla [liuottamalla sitä enimmäismäärä]; kyllästetty (myös kyllästynen) höyry ’jota ei määrätilaan ja määrä- lämmössä voi haihduttaa enempää’; (kuv.) kyräilyn kyllästämä ilmapiiri. — kylläännyttää = kyllästyttää. — kyllääntyä (harvoin kylläytyä) = kyllästyä 1
kylmentyä = kylmetä. — kylmentää tehdä kylm(emm)äksi, jäähdyttää: hallayö kylmensi veden; riitojen kylmentämät välit. — kylmettyä saada kylmää, vilustua: kylmettyi hiihtoretkellä; kurkkuni kylmettyy helposti; kukat kylmettyivät (tavallisemmin paleltuivat) pakkasessa.
— kylmettää (myös kylmetyttää) vilus- tuttaa, palelluttaa: varo kylmettämästä itseäsi; pakkanen ky Imet ti sormet. — kylmetä (: kylmenee, kylmeni, kylmennyt) tulla kylm(emm)äksi, kylmentyä,


kylmiä
222
jäähtyä: ilma kylmeni; juohan ennen kuin kahvi kylmenee; tunteiden kylmeneminen. — kylmiä = kylmätä. — kylmiö konej äähdytteinen ruoansäilytyskomero t. -huone
kylmä-alkuisia yhdysverbejä varsinkin tekniikan kielessä: kylmä/käsitellä, -niitata, -savustaa jne. 'käsitellä kylmänä jne.’, kylmävarastoida Varastoida kylmässä’ kylmätä (myös kylmiä, kylmää) paleltaa, jäätää; (ilmasta:) pakastaa: selkää kylmäsi nukkuessa; halla on kylmännyt maan; illalla alkoi k. — kylmää (: ei kylmä, ky Imi, kylmänyt) = ed.: varpaita rupesi kylmämään kyltti ark. kilpi: nimikyltti; kyltissä luki, että — —
kyltymätön (koskaan) tyydyttymätön, loputon: k. jano, vallanhimo. — kyltyä harv. saada kyllikseen, kyllästyä, tyydyttyä: ei kyltynyt kehumiseen t. kehumisesta
kymbaali = symbaali Kymentaka (Iitissä; myös Kymentausta): -na
kymi (: kymen) tyyl. leveä, mahtava joki Kymi 1. (: Kymessä) Päijänteestä Suomenlahteen laskeva joki, Kymijoki. 2. (: Kymissä) ent. kunta (nyk. Kotkaa) Kymijoki = Kymi 1 (tämä lyhyt kansanomainen nimiasu suotavampi, milloin se ei uhkaa sekaantua Kymi 2:een) kymmen: on jo toisella kymmenellä, (varsinkin puhek. myös) toisella kymmentä; paikalla oli muutama kymmen (myös kymmenen) ihmistä (t. muutamia kymmeniä ihmisiä). — kymmen- yhdyssanoissa: kymmen/henkinen, -kerroksinen, -vuotias jne. (ei juuri »kymmenen-»), nelikymmenvuotias (harvemmin neljäkymmen- t. neljäkymmentävuotias; kuitenkin useammin esim. neljäkymmentä- kolmevuotias kuin nelikymmenkolmivuo- tias). — kymmenen: kello on kymmenen yli t. kymmentä yli viisi (viiden); kymmeniä (ei »kymmensiä») eri lajeja.
— kymmenennes: kymmenenneksen
(myös kymmenes) kymmenesosa. — kymmenentuhatta: kymmenessätuhan-
nessa. — kymmenes 1. (: kymmenennen) järjestyslukuna: kello käy kymmenettä (myös kymmentä); on jo kymmenennellä (vuodella) ‘täyttänyt 9 vuotta’. 2. (: kymmeneksen) = seur. — kymmenesosa: seitsemän kymmenesosaa (myös kymmenes osa : seitsemän kymmenettä osaa); syn. kymmenennes, kymmenes 2.
— kymmenesti kymmenen kertaa. —
kymmenestuhannes: kymmenennentu-
hannen. — kymmeninen kymmenlukui- nen, kymmenestä t. kymmenistä koos¬
tuva: k. miesjoukko; (yhd.) moni-, pari/- kymmeninen. — kymmenisen: k. metriä pitkä t. k. metrin pituinen. — kymmenisentuhatta: k. markkaa. — kymmenkunta noin kymmenen, kymmenisen: paikalla oli k. (varsinkin puhek. ja tyyl. kymmenkunnan) henkeä. — kymmenluku 1. kymmenen lukuna; kymmenellä jaollinen luku: summa pyöristetään lähimpään kymmenlukuun. 2. kymmenen vuoden tm. yksikön jakso, jossa kymmeniä ilmaiseva luku on sama: uusi k. [käytännössä = Vuosikymmen’] alkoi rauhallisesti. 3. vuosien 1910 ja 1919 välinen aika: kymmen- ja kaksikymmenluvun tapahtumat. — kymmenys 1. desimaali. 2. mon. ent. vero, jona alkuaan maksettiin kymmenesosa maatalouden (ja pyynnin) vuosituotoksesta kymnaasi hist. lukio
kymri Walesin keltti; heidän kielensä. — kymriläinen adj. (subst:na miel. kymri) -kynsinen: tavallisemmin -kyntinen kynte (: kyntteen) puurakenteessa oleva L:n muotoinen, toisen esineen reunaan vastaava uurros, huullos (2), »falssi» -kyntinen (harvemmin -kynsinen): pitkä-, terävä /kyntinen kyntää: impf. kynnin, kynti kynänteroitin (väline; ei »-teroittaja») »kypressi»: par. sypressi Kypros: Kyproksessa
kypsentyä tulla kypsäksi, kypsyä, kypsetä (tav. vain ruoasta): perunalaatikko saa k. tasaisessa uuninlämmössä. — kypsentää valmistaa kypsäksi (tav. vain ruoasta): k. lihaa [keittämällä, paistamalla, paahtamalla], piirakoita. — kypsetä (: kypsenee, kypseni, kypsennyt): tavallisemmin kypsentyä. — kypsyttää tehdä kypsäksi: pouta kypsytti puolukat; k. (tavallisemmin kypsentää) ruokaa; käymisen jälkeen viini kypsytetään; (kuv.) tapausten kulku kypsytti asian päätettäväksi. — kypsyä kehittyä kyp- s(emm)äksi: hedelmät kypsyvät; ruoka kypsyy (tavallisemmin kypsentyy); juustojen kypsyminen kestää kuukausiakin. Kuv. on kypsynyt vaativaan tehtäväänsä; asia jäi vielä kypsymään ’hautumaan’ Kyrenaika
kyrillinen: k. kirjaimisto Slaavilaisten kielten kreikkalaispohjainen aakkosto’ kyse: nyt on kyseessä [= kysymyksessä] muutos t. nyt on kyse [ = kysymys] muutoksesta; sellaisesta ei ole kysettäkään kysymystäkään’; siitä kyseen ollen t. tullen kun on, tulee kysymys siitä’; asettaa, panna kyseeseen ’asettaa kyseenalaiseksi, kyseenalaistaa’
»kyseellinen»: 1. par. kyseinen. 2. par.


223
käsikkäin
kyseenalainen kyseenalainen 1. epäiltävä, epäilyttävä, epävarma: hanke on kyseenalaisella
pohjalla; piti perusteluja kyseenalaisina. 2. par. kyseinen. — kyseenalaistaa asettaa t. tehdä kyseenalaiseksi: kyseenalaisti huomautuksillaan koko suunnitelman. — kyseenalaistua käydä kyseenalaiseksi: uusissa oloissa ovat entiset ajattelukaavat kyseenalaistuneet. — kyseessä oleva = seur. — kyseinen kyseessä oleva (usein luontevasti korvattavissa pronominilla tämä, tuo t. se): kyseiseen väitteeseen on vaikea ottaa kantaa; oli kyseisenä päivänä matkoilla kystä vanh. ja tyyl. kypsää (oikeastaan partitiivi kypsä-sanan rinnakkaismuodosta kypsi): ruoka on jo k. kysymyksenalainen 1. tavallisemmin kyseenalainen. 2. par. kyseinen Kyti (sukunimi): Kydin kytkentä 1. kytkeminen, kytkemistapa: virran k.; [koneiden] suora, hihnavälit- teinen k.; television kytkentäkaavio. 2. par. kytkös: »puolueen ja ammattijärjestöjen väliset kytkennät». — kytketty miel. toisin, jos ei ole puheena tietoinen kytkeminen: »ratkaisun onnistuminen on kytketty [par. on kytkeytynyt, on kytköksissä, kytkeytyy] moneen seikkaan». — kytkeymä kytkös (varsinkin miellekytkeymästä, assosiaatiosta). — kytkin 1. laite, jolla kaksi akselia kytketään päittäin toisiinsa. 2. sähkövirta- piirin avaamis- ja sulkemislaite. 3. (varsinkin lounaissuomal. kielenkäytössä) = seur. — kytkyt (: kytkyen, kytkyttä, illat, kytkyeen, mon. partit. kytkyitä) laite, jolla nauta kiinnitetään navetassa paikalleen: panna lehmä kytkyeen; päästää kytkyestä. — kytkös liittymäkohta), sidos, yhteys: kielen ja ajattelun väliset kytkökset; koulun oppiaineiden välillä on monia kytköksiä; asiat ovat kytköksissä toisiinsa. — kytkösyh- tiö (teollisuus)yrityksen omistama, tämän yrityksen vakuutuksia hoitava vakuutusyhtiö
Kytäjä (Hyvinkäällä): -llä kyven (: kypenen) kipinä (varsinkin hämäl. ja itäsuomal. kielenkäytössä): piipusta lensi kypeniä kyy (ei eläintieteen terminä) kyykäärme kyyditä (: kyyditsen, kyyditsin, kyydinnyt)
1. 	kuljettaa kulkuneuvolla: lapsia kyyditään kouluun taksilla. 2. puhek. ajaa pois, häätää, karkottaa: kyyditsi mustalaiset ovelta kyykkiä (myös kykkiä) olla t. liikkua kyykyssä; kyhjöttää, kuhnia: k. kasvimaalla; k. omissa nurkissaan. — kyykkysillään
(puhek. myös kykkysillään) kyykyssä kyynel, kyynele: rinnakkaismuotojen suhteet kuten parissa askel, askele (ks. tätä) kyynikko kyyninen ihminen. — kyyninen julkea, pilkallinen, kylmä: suhtautui ajatukseen kyynisesti kyytiä puhek. = kyyditä käden käänteessä
kähärä (harvemmin käherä) vahvasti kihara: k. tukka Käkisalmi: Käkisalmessa (ven. Priozersk) Kälviä: -llä
käly puolison sisar t. veljen vaimo; myös puolison veljen vaimosta. — kälykset mon. naiset, jotka ovat toistensa kälyt kämmentää leik. kätellä: jokos me käm- mensimme? känsä (itäsuomal. kielenkäytössä käsnä) ihon kovettuma kädessä t. jalassa kärhi (: kärheri) kasvin rihmamainen tuki- elin
kärjekäs 1. teräväkärkinen: kärjekkäät sakset. 2. jyrkkä, räikeä, kärjistynyt: k. vastakohta, tilanne. 3. = kärkevä 1. — kärkevä 1. pureva, piikikäs, pisteliäs, kirpeä: k. huomautus, kirjoitus; arvostella kärkevästi. 2. par. kärjekäs 2: »k. esimerkki, ristiriita» kärmeissään = käärmeissään Kärnten [ke-]
kärry tav. mon. rattaat: hevos-, ajo/kärryt; käsi-, työntö/kärryt. Yksiköllisenä leik. autosta: otti minutkin kärryynsä kärsivä (vanh. myös kärsiväineri) kärsimystä tunteva t. osoittava: k. potilas; k. ilme. — kärsivällinen rauhallinen, hermostumaton: k. potilas; k. ilme; kesti kärsivällisesti odotuksen, sairauden Kärsämäki: Kärsämäe/llä t. -ssä kärtyinen (myös kärttyinen; syn. kärtyisä, kärttyisä) äreä, ärtyinen: vanha k. eukko käry te kärytysaine. — kärytin kärytyslai- te (esim. tuholaisten ja kasvitautien torjunnassa). — käryttää (ei »käryyttää»).
— 	kärytä: käryää, kärysi, kärynnyt käsi: paljain käsin t. kädet paljaina; kiskoa kaksin käsin (myös kahden käden); lapaset kädessä 'käsien verhona t. muuten jommassakummassa t. kummassakin kourassa’ (vrt. lapaset käsissä tav. 'molemmissa kourissa, ei niiden verhona’); veti hansikkaat käteensä (harvemmin käsiinsä); määräysvalta on hänen käsissään (harvemmin kädessään); hyvä tilaisuus luisui käsistäni. — käsikirjoite käsin kirjoitettu teksti (konekirjoitteen vastakohtana). — käsikirjoitus käsin t. koneella kirjoitettu, varsinkin painettavaksi aiottu teksti (painotekstin, painatteen vastakohtana): kirjan käsikirjoitusta on 500 konekirjoitusliuskaa. — käsikkäin käsi kä¬


käsi kädessä
224
dessä, käsitysten: kulkea k. — käsi kädessä. — käsillä: kynää ei sattunut olemaan k. 'esillä, käden ulottuvilla’; k.
[ = esillä, puheena] oleva kysymys; joulun aika on jo k. 'alkamassa t. menossa, käsissä’. — käsimonisie esitelmän tms. seuraamista helpottava kuulijoille jaettava moniste. — käsin kirjoitetaan tav. erilleen edeltävästä erosijaisesta paikanilmauksesta (.sieltä, kotoa, edeltä k. jne., harv. sinne k.) ja jäljessä seuraavasta partisiipista (k. kirjoitettu, kudottu jne.). »-käsinen» (»kaksi-, kömpelö/käsinen» jne.): yleiskielessä -kätinen käsissä: sadonkorjuun aika on k. ’alkanut, menossa, käsillä’ käsite sanaa t. sanaliittoa vastaava abstrakti ajatushahmo: huonekalun, kansakunnan, kauniin, minän, kilpavarustelun, ikuisen rauhan k. (myös huoneka- lu-käsite jne., käsite huonekalu jne.); moraalikäsitteet ’moraaliin liittyvät käsitteet’ (vrt. moraali-käsite ’käsite moraali’); Kaustisen musiikkijuhlista on tullut käsite [ts. ne ovat vakiinnuttaneet asemansa yleisessä tietoisuudessa]; isänmaa on hänelle sekä käsite että elävää todellisuutta. Miel. toisin: »anteeksipyyntö on hänelle tuntematon käsite» [turhan abstraktisti sanottu, jos tarkoitetaan: hänen tapoihinsa ei kuulu pyytää anteeksi]; »hänellä on toisenlainen kunniakäsite kuin minulla» [po. toisenlainen käsitys kunniasta]. —käsitteinen: helppokäsitteinen ’helppo käsittää, helppotajuinen’, yksi-, moni/käsitteinen [= -ymmärteinen, -se- litteinen] ilmaus. — käsitteistää tajuta t. ilmaista käsittein, käsitteellistää: havain- totodellisuuden käsitteistäminen. — käsitteistö käsitteet, käsitteenmuodostus: matematiikan, biologian k. — käsittää mm.: huoneisto käsittää [= huoneistossa on] kolme huonetta. Virheellisiä rakenteita: »koko maata käsittävä [par. koko maan käsittävä, maanlaajuinen] keräys»; »lahjapakkaus käsittäen maustei- kon [par. lahjapakkaus, joka käsittää mausteikon t. jossa on mausteikko] ja kymmenen erilaista maustetta». — käsitys se miten joku käsittää jonkin asian: epämääräinen, täsmällinen käsitys [ = mielikuva] tapahtuneesta; ihmisillä on erilaisia käsityksiä [ = mielipiteitä] asioiden oikeasta hoidosta; moraalikäsitykset ’moraalia koskevat käsitykset’; historian-, luonnon/käsitys ’ käsitys historiasta, luonnosta’ käsitysten = käsikkäin. — käsi välitteinen: k. puhelu (automaattipuhelun vastakohtana) käskeä: käskin poikaa (tulemaan) tänne t.
käskin pojan tulla tänne (lauseissa ei oteta kantaa siihen, totteliko poika); käskin pojan (tulemaan) tänne (sivuajatus: poika totteli) käsnä (itäsuomal. kielenkäytössä) = känsä käteenkäypä (myös käteenkäyvä) kätevä: k. työase
kätketty par. toisin, jos ei ole kyseessä tietoinen kätkeminen: »kätketty [miel. piilevä, p///o]iva»; »viestin kätketty [miel. salainen] tarkoitus». — kätkeytyä piiloutua
kätkyt (: kätkyen, kätkyttä, illat, kätkyeen, mon. partit. kätkyitä) kehto (varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä). — kätkyt- kuolema pikkulapsen äkillinen, selittämätön kuolema kävelyttää (ei »kävellyttää») käymäseltään pistäytymällä, pikipäin: poikkesin sinne vain k. (t. käymäseltäni).
— 	käymätie: käväistä jossakin käymä- tein t. käy mä tietä t. käymätieltä ’ käymäseltään’
käynniste käynnistystä helpottava aine:
kylmäkäynniste. käynnisteinen: käsi-,
sähkö/käynnisteinen [= käsin, sähköllä käynnistettävä] perämoottori; helppo- käynnisteinen [= helposti käynnistyvä] auto. — käynnistin käynnistyslaite. — käynnistyä lähteä käyntiin (kone): moottori, auto käynnistyy. Nyk. muotisanan tavoin muustakin käyntiinlähdöstä, alkamisesta: rakennustyö käynnistyi eilen; »lakko on käynnistynyt [par. alkanut] kolmessa paikassa». — käynnistää panna käyntiin (varsinkin kone): k. moottori, auto; k. neuvottelut. Nykyistä muoti- käyttöä (vrt. käynnistyä): »itsenäisyyspäivä käynnistettiin [par. aloitettiin] lipunnostolla»; »kadun päällystystä ei ole vielä käynnistetty» [par. aloitettu] käypyys (myös käyvyys): menettelyn k.; postimerkin käypyysaika ’kelpoisuusai- ka’. — käypä: k. (myös käyvä) hinta, menettely, matkalippu; käypää (myös käyvää) tavaraa; syvälle/käypä t. -käyvä (t. syvälle käypä, käyvä) uudistus; laatuun/käypä (myös -käyvä). Vanh: t. harvinaista käyttöä: sotaa käypä (tav. sotaa käyvä t. sotaakäyvä) maa; voimille k. (tav. käyvä) yritys; tasaisesti k. (tav. käyvä) kello »käypäisyys»: par. käypyys, käyvyys, kelpoisuus
käyttäytyminen ihmisen (joskus eläimen) ulkoinen esiintyminen, menettely, toimimistapa; (elottoman esineen t. aineen) reagointi: k. kotioloissa, koetilanteessa, vaaran uhatessa; lintujen k. muuton edellä; hänen käyttäytymisensä oli erikoista, ei ollut aivan korrektia; auton k. kaar¬


225
Kööpenhamina
teessa; maalin k. pakkasella. Tarpeetonta (sosiologista) käyttöä: »ihmisten äänestyskäyttäytyminen oli suunnilleen sama [par. ihmiset äänestivät suunnilleen samoin] kuin viime vaaleissa». — käyttäy- tymä sosiol. käyttäytymistapa. — käyttäytyä (ei »käyttääntyä»). — käyttöisä käyttökelpoinen, moni-, runsaskäyttöi- nen: k. hakuteos
»käyttövarma»: par. varmakäyttöinen
käytänne käytössä oleva tapa t. menettely: oikeinkirjoitus-, kokous/käytänteet;
noudattaa vanhoja käytänteitä; tavat ja käytänteet. — käytännöllinen 1. käytäntöä koskeva t. siihen kuuluva, käytännössä tapahtuva, käytännön (tämä sana usein luontevampi): keksinnön k. merkitys; käytännölliset (nasevammin käytännön) kysymykset; häneltä puuttuu käytännöllistä (t. käytännön) kokemusta; käytännöllisesti katsoen ’suurin piirtein; oikeastaan, itse asiassa’. 2. kätevä, näppärä; elämänläheinen: k. työväline, hakemisto; käytännöllisestä sihteeristä on paljon apua. — käytäntö yleensä vain yks.
1. käytössä olevat menettelyt (kokonaisuutena): tavanomaisen kokouskäytän- nön mukaan; noudatti yleistä käytäntöä.
2. elävä elämä, tosiolot, todellisuus (teorian t. periaatteen vastakohtana): käytännön kokemus; soveltaa teoriaa, periaatetta käytäntöön; tuloksilla ei käytännössä [= itse asiassa] ole juuri eroa.
3. käyttö (vanh. paitsi sanonnoissa olla käytännössä, tulla, ottaa käytäntöön yms.): keksintö ei saanut kovin laajaa käytäntöä (nyk. käyttöä); sana tuli yleiseen käytäntöön [= käyttöön] 60-luvul- la. — käytöllinen vanh. käytännöllinen.
— käytös käyttäytyminen sen sopivuuden kannalta: hieno, arvokas, huono k.; hänen käytöksensä oli moitteeton(ta)
käyvä ks. käypä
käänne 1. vaatteen tms. käännetty reuna, taite (vrt. myös palle, päärme): lahkeen käänteet. 2. tien, joen tms. kaarre, mutka, polvi: radassa, polussa on jyrkkä k.
3. 	(muuttuva) vaihe, muutos: historian käänteet; k. parempaan päin. 4. toimintatapa, liike; sanonta(tapa): sujuva käänteissään; hauska (puheen)käänne. — käännös 1. kääntyminen, suunnanmuutos (konkr.): käännös oikeaan; kulkija, tie tekee käännöksen. 2. kääntäminen kielestä toiseen; käännetty teksti: k. ei tahtonut sujua; sai käännöstöitä; Kalevalan käännökset. — käänteentekevä ratkaiseva, mullistava: k. tapaus, keksintö.
— käänteinen toisinpäinen, päinvastainen: ilmiöllä on k. vastineensa; k. sanajärjestys. — käänteissanakirja sanakirja,
jossa hakusanat on aakkostettu viimeisten kirjaintensa mukaan. — kääntää (impf. käänsi): mm. k. ruotsiksi t. ruotsin kielelle; k. suomesta ruotsiin t. ruotsiksi; k. kielestä toiseen. — kääntö kääntäminen: maan, auton k.; (varsinkin yhdyssanojen alkuosana:) kääntö/aura, -silta, -säde; kielen kääntämisestä harv.: koneellinen k. t. konekääntö Kääpä (sukunimi): Käävän kääre 1. päällys, johon jotakin kääritään: voimapaperia paketin kääreeksi. 2. kostutettu t. lämmittävä kuiva kangas, joka pannaan potilaan iholle; (joskus) side: vatsalle pantu k.; pää valkoisessa kääreessä
kääriytyä (harvemmin kääriintyä): k. huopaan, kylpytakkiin käärmeissään (myös kärmeissään) suutuk- sissaan, äkeissään kääry: tavallisemmin käärö. — kääryle paistettu täytteellinen liha- t. kalaviipa- leesta t. kaalinlehdestä kierretty käärö. — käärylä (pieni) käärö, kääröntapainen.
— 	käärö (harvoin kääry) käärimisen tulos (rulla, mytty, paketti tms.): panna kääröön t. käärölle; kartta-, vaate-, lahja/käärö Köli: -llä Köln
köngäs: könkään (pohjoissuomal. kielenkäytössä) iso koski, vesiputous Königsberg [koniksberk] (saks.) = Kaliningrad (ven.) köyhtyä (harvoin köyhentyä, köyhetä) tulla köyh(emm)äksi »-köyhä» yhdysadjektiivien jälkiosana vieraan voittoisesti ja usein vanhahtavasti: »järvi-, multa-, ravinne-, tapahtuma-, valkuais-, vitamiini/köyhä», nyk. yleiskielessä miel. vähä- t. niukka/fosfaattien, -järvinen, -multäinen, -ravinteinen, -tapahtumainen, -valkuai(si)nen, -vitamiininen. Käytännössä samanveroisia ovat usein -ton, -tön -adjektiivit: (lähes) järvetön, (jokseenkin) tapaukseton jne. köykäinen vrt. kevyt. 1. (varsinkin länsi- suomal. kielenkäytössä) vähän painava: k. marjakoppa. 2. (länsisuomal. puhekielessä, ei juuri yleiskielessä) vaivaton, sujuva, ketterä: k. työ; k. kulku; kirkko- vene oli k. soutaa. 3. vähäarvoinen, pinnallinen; välinpitämätön: köykäistä lukemista; köykäiset perustelut; otti asian köykäisesti köyri (perinnäisessä etelä- ja keskipohjal. sekä keskisuomal. ja pohjoissavol. puhekielessä), köyry (hämäl. puhekielessä) = kekri
Köökari: -ssa (ruots. Kökar) Kööpenhamina


1
226
L
1. 1 [äl t. ällä, vartalo ällä-] aakkoston 12. kirjain
2. 1 lyh. 1. litra(a): 2 l maitoa. 2. laudatur (kiittävä arvosana)
1. lyh. eli: kiuru /. leivo. Väistyvä lyhenne (tilansäästö vähäinen, sekaantuu helposti numeroon 1)
1. L lyh. laki
2. L roomalainen lukumerkki (= 50;
50:s)
L. lyh. länsi-, läntinen: L.-/Suomi, -Eurooppa; L. Pitkäkatu la (myös lauant.) lyh. lauantai(na)
LA lyh. 1. lyhyet aallot: LA-puhelin ’lyhyt- aaltopuhelin’. 2. lasko(arvo) laadittaa (miel. kuin »laadituttaa»): sihteerillä laaditettiin seuran historiikki laaduittain laatujen mukaan. — laadukas 1. hyvälaatuinen, tasokas: laadukkaita tuotteita; /. ohjelma. 2. = laatuisa 1. — laadullinen laatua koskeva: suorituksen l. puoli. Usein miel. toisin: »1. ero» [nasevammin: laatuero]; »laadullisesti [nasevammin: laadultaan] keskinkertaista tavaraa». — laaduntarkkailu laahautua (harvemmin laahaantua) laajalti [-ix t. -i] (vanh. ja puhek. myös laajalta): /. tunnettu tapa. — laajaulotteinen laajalle ulottuva: /. vaikutus; matka oli paitsi maantieteellisesti l. myös poliittisesti laajakan toinen laajennelma laajennettu esitys: alkuperäisen kirjoituksen l. — laajennos laajentamisen tulos: rakennuksen l. — laajennus 1. laajentaminen: alueen l. 2. miel. toisin: »keuhkojen 1.» [par. keuhkojen laajentuminen, keuhkolaajentuma]; »joessa on tällä kohden 1.» [par. laajentuma']; »esitelmästä julkaistaan yksityiskohtainen 1.» [par. laajennelma].
— 	laajentuma laajentumisen tulos, laajentunut kohta: virran /.; keuhkolaajentuma. — laajeta (: laajenee, laajeni, laajennut): syn. laajentua laakea vaakasuoraan tasainen ja leveä (mutta ei korkea t. syvä): /. kivi, kallio; l. vati, malja; l. sohvapöytä; pellolle rakennettu l. omakotialue; l. vesijättö
1. laama 1. eräs kamelieläin. 2. eräs ohut nukkainen villakangas
2. laama ihokkaisiin käytetty joustava höllä neulos
3. laama = 2. lama
laantua tyyntyä, hiljetä, lientyä: tuuli alkaa /.; kiista, häly laantuu laapis (myös laapiskivi) iholääkkeenä käy¬
tetty hopeanitraatti, helvetinkivi laardi sulatettu ja puhdistettu sian ihra laasta (: laassut; vain konsonanttivartaloisia muotoja) puhek. lakaista laata (: laannut; vain konsonanttivartaloisia muotoja) tyyl. lakata, laantua: mainen häly on laannut laatikosto laatikkosarja, -yhdistelmä: kaa- pistoja ja laatikostoja laatoittaa 1. päällystää laatoilla: laatoi- tettu lattia. 2. valmistaa jostakin kuva- laatta, kliseoida: /. valokuva laatu 1. jonkin (kulloinkin merkitsevät) ominaisuudet, luonne: laadultaan hyvää tavaraa; palkka riippuu työn laadusta; laatu on määrää tärkeämpi. Miel. toisin: »asia on kiireellistä laatua» [par. kiireellinen]; »perustavaa laatua oleva työ, virhe» [par. perustava työ, perusluonteinen virhe]. 2. hiukan vanh. laji: laatuaan ensimmäinen; saranoita oli kahta laatua.
— laatuinen: yhteen kirjoitetaan tavalli¬
sesti sellaiset vakiintuneet pronomini-, numeraali- ja adjektiivialkuiset tapaukset kuin sen-, saman-, kahden-, hyvän/- laatuinen, erikseen tilapäisemmät t. ras- kasrakenteisemmat yhtymät, kuten vastaavan laatuinen (myös vastaavanlaatuinen), halutun laatuinen tavara. — laatuisa 1. mukava, laatuunkäypä: /. mies, teko; kalja on l. juoma janoon; oli oikein l. ilta. 2. = laadukas 1.
— laatuunkäypä (myös laatuunkäyvä) sopiva, kelvollinen, kunnollinen: /. ehdotus, työväline; varsin l. apulainen
Labe [lä-] (tsek.) = Elbe (saks.) labiaali f on. huuliäänne. — labiaalinen fon. anat. huuliäänteen luonteinen; huuli-. — labiaalistua fon. muuttua labiaaliseksi
labiili horjuva, epävakainen. — labiilius (miel. kuin »labiliteetti») horjuvuus, epävakaisuus
laboraattori laboratoriotöiden johtaja. — laborantti laboratorion työntekijä. — laboratorio luonnon- t. lääketieteellinen tutkimushuone t. -huoneisto. — laboroi- da tehdä laboratoriotöitä labour [leibor, engl. leiba(r)] Ison-Britan- nian työväenpuolue (Labour Party) Labrador: -issa
labradorinnoutaja eräs koirarotu labyrintti (: labyrinti/ssä t. -ssa) sokkelo- rakennus; sokkelo, umpisokkelo; (anat.) korvasokkelo
1. ladata (: lataan, latasin, ladannut): l. [= panostaa] ase; l. [= täyttää filmillä] kamera; l. [ = varata] akku; jännityksen lataama ilmapiiri
2. ladata tasoittaa ladalla: /. pelto ladelma (myös lados) teksti painamista


227
lainoittaa
varten ladottuna lady [leidi] (: -llä t. -Ha) lordia vastaava englantilaisen naisen arvonimi; myös yleisemmin hienostuneesta naisesta »laestadiolainen»: par. lestadiolainen Lago di Como [lä-] (myös Comojärvi) Lago di Garda [lä-] (myös Gardajärvi) Lago di Lugano [lä- -gä' -] (myös Lugano- järvi)
Lagos: -issa
laguuni särkän t. riutan sulkema lämpimäinen merenlahti lahea pehmeä(pintainen), hieno, lienteä: /. iho, järvivesi; l. kesäilta lahje (: lahkeen) jalkaa suojaava housujen alaosa
lahjoittaa. — lahjoitus. — lahjonta lahjominen, lahjuksen t. lahjusten antaminen (lak. myös ottaminen): joutui syytteeseen lahjonnasta. Ei: »syytettiin lahjonnan [po. lahjuksen t. lahjusten] vastaanottamisesta». — lahjoma lak. (ei yleiskielessä) lahjus. — lahjus virkamiehelle jostakin virkatoimesta annettu t. tarjottu oikeudeton hyvike lahko: lahkon
lahmata (itäsuomal. kielenkäytössä) tallata, sotkea, lamata: hirvet lahmasivat laihon
Lahnus (Espoossa): Lahnuksessa (kan- sanom. Lahnusta : Lahnuksilla) laho 1. adj. siististi (haisevaa vetistä massaa synnyttämättä) mädäntynyt: /. puu, lattia, köysi; l. lehtikomposti. 2. subst. lahominen, lahouma, lahovika: laho nousi juuresta runkoon. — lahoa puhek. = lahota Lahore
lahosuoja (myös lahosuoja-aine) lahoamista estävä kylläste. — lahosuojata käsitellä lahosuojalla: lahosuojattu laituri.
— 	lahosuojaus: puurakennusten laho- suojaus. — lahota: lahoaa, lahosi, lahonnut (puhek. joskus myös lahoa) muuttua lahoksi: puu ■ lahoaa; turpeeksi lahonneet kasvin jäännökset; (kuv.) siihen se hanke lahosi ’ kuivui kokoon’. — lahottaa (miel. kuin »lahotuttaa»): kosteus on lahottanut lattian. — lahouma (myös lahoutumä) lahonnut kohta, laho- vika. — lahoutua (harvoin lahoontua) lahota (varsinkin puusta)
Lahti: Lahdessa
lahvi (myös klahvi) ark. (pöydän, kaapin, lipaston) kääntökansi, kääntölevy laidemmaksi (myös laidemmas, laidemma) lähemmäksi laitaa, laidemmalle: muutti keskikaupungilta l.
Laidike (Suomusjärvellä): Laidikella laidoittaa varustaa laidalla t. laidoilla: /. vene
laiduntaa: /. [= pitää laitumella] karjaa;
l. 	[ = käyttää laitumena] äpärikköä; porot laiduntavat [= ovat laitumella] tunturissa Laihia: -lla
laiho kasvava vilja; syysviljan oras: /. heili- möi, on tähkällä; hyvin talvehtinut ruis- laiho
laikka vrt. laippa. 1. lasta, säle, pulikka: kaivaa perunoita laikalla. 2. tekn. kiekkomainen esine, kiekko: smirgelistä tehty hiomalaikka. 3. = seur. — laikku (myös laikka) läikkä, läiskä: laikkuja ihossa; vähäinen peltolaikku laikus maallikko
laillistaa (miel. kuin »laillistuttaa») laimenne laimennusaine: vettä laimen-
teeksi. — laimennos laimennettu neste: kymmenkertainen l. — laimennus laimentaminen. — laimentaa: syn. laimistaa.
— laimeta (: laimenee, laimeni, laimennut): syn. laimentua, laimistua
laiminlyödä: nyk. useammin lyödä laimin.
— laiminlyönti. — laiminlyöty laimistaa = laimentaa. — laimistua =
laimeta
laina: antaa lainaksi t. lainaan; kirja on lainana t. lainassa. — lainaaja: kaksiselitteinen sana; tarvittaessa korvattava yksiselitteisellä (joko lainan/ottaja, -saaja tai lainanantaja). — lainata ilman ero- tai tulosijaista määritettä kaksiselitteinen: lainasin rahaa (veljeltäni t. veljelleni). Selvyyden vaatiessa korvattava yksiselitteisellä ilmauksella (joko ottaa, saada lainaksi t. antaa lainaksi). — lainaus: tarvittaessa korvattava yksiselitteisellä ilmauksella (lainaksi/otto, -anto, [pankin] otto-, anto /lainaus). — lainautua: ruotsista suomeen lainautuneet sanat lainen kirjoitetaan yhteen edeltävän gene- tiivimuotoisen pronominin, numeraalin, adjektiivin ja partisiipin kanssa: minkä-, tämän-, kolmen-, helpon-, kalliin-, mainitun-, vastaavan/lainen (kuitenkin si- nunlaisesi t. sinun laisesi, entisenlaisensa t. entisensä lainen, edellämainitunlainen t. edellä mainitun lainen). Substantiivi- alkuiset tapaukset ovat harvinaisia; ne kirjoitetaan yhteen t. erikseen (jos ei tervanlainen t. tervan lainen aine auta), eräissä tapauksissa vain erikseen: hauta- tervan lainen, juoksevan tervan lainen aine; Pariisin laisessa suurkaupungissa (edellä yhdyssana, sanaliitto t. erisnimi) lainmuutos (ei »lakimuutos») lainoittaa 1. rahoittaa antamalla lainaa: pankin lainoittama uudisrakennus. Ei: »1. rakentajia» [po. antaa rakentajille lainaa]. 2. antaa lainan vakuudeksi: tontti on lainoitettu puolesta arvostaan


lainsäädäntä
228
lainsäädäntä lakien säätäminen: eduskunnan ja presidentin harjoittama l. —■ lainsäädäntö 1. voimassa olevat lait. 2. par. lainsäädäntä. — laintarkastuskunta
laipio (varsinkin länsisuomal. kielenkäytössä) väli-, sisäkatto, laki laippa tekn. laattamainen, tav. renkaan muotoinen kiinnike, pidäke t. levike: sylinterin, venttiilin laipat; filmirullan puolan laipat; betonipalkin laipat ’laat- tamaiset levikkeet’ laiskotella. — laiskottaa: häntä laiskottaa;
helle rupesi laiskottamaan (ihmisiä) laistaa (impf. laistoin) 1. (pohjoissuomal. kielenkäytössä) sivuuttaa, jättää väliin lyöntivuoronsa korttipelissä. 2. ark. laajempaa käyttöä: ei laistanut yhtään ryyppyä; pari harjoitustehtävää laistettiin laita puhek. taipumattomana adj:na: laita puhetta (myös laitapuhetta) ’kunnon puhetta’; tuo ei ole laita peliä (myös laita- peliä)
laite 1. koje, »vehje», (tekninen) rakennelma, aparaatti, mekanismi: laboratorio oli täynnä mutkikkaita laitteita; hälytys-, kastelu-, mittaus-, säätö/laite; mikrofilmin lukulaite. 2. (etup. vain eräissä yhdyssanoissa) sommitelma: kukkalaite; hius-, tukka/laite laitimmainen reunimmainen, äärimmäinen: kylän laitimmaiset talot; (ark.) tämä oli kyllä /. [ = viimeinen] kerta laitos 1. varsinkin puhek. laite, kapine, vehje, tekele, teelmä: mukava l. tuo telkkakin; ruokapöydässä oli jos jonkinmoisia laitoksia. 2. kirjallisen tuotteen, näytelmän, sävellyksen tms. toisinto; muista painoksista olennaisesti eroava kirjan painos: näytelmän lyhennetty /.; käsikirjasta on ilmestynyt uusi l. 3. (mutkikas) tekninen rakennelma, laitteisto: kastelu-, pato-, sulku/laitos. 4. paikka, jossa jotain käsitellään t. tuotetaan ammattimaisesti t. teollisesti (laitos- loppuiset yhdyssanat usein vanhahtavia, sijalla nyk. -la, -lä t. -mo, -mö -johdos): pesulaitos (= pesula), puhdistuslaitos (= puhdistamo), teurastuslaitos (= teurastamo), jätelipeän haihdutuslaitos (= haihduttamo), voimalaitos t. sähkölaitos (= voimala); tuotanto-, teollisuus/laitos. 5. (raha)taloudellinen toimintakokonaisuus; terveydenhoidon, huollon, opetuksen, tutkimuksen tms. vakinainen toimintapaikka, -keskus: pankit ja muut rahalaitokset; synnytys-, sädehoito/laitos; oppi-, tutkimus/laitos; opettaa Helsingin yliopiston psykologian laitoksessa (miel. kuin »laitoksella»). Huom. iso alkukirjain valtion elinten nimissä: Ilmatieteen laitos,
Työterveyslaitos, Valtion siementarkas- tuslaitos. 6. jonkin alan julkinen toimintajärjestelmä; yhteiskunnallinen (tapa)järjestelmä: kirjasto-, oikeus-,
puolustus/laitos; Helsingin kaupungin energialaitos; kasti-, luostari-, osakunta/- laitos. Huom. pieni alkukirjain valtion hallinnonalojen nimissä: rajavartio-,
vankeinhoito/laitos; tie- ja vesirakennuslaitos. — laitostua 1. muuttua laitosmaiseksi, osaksi vallitsevaa järjestelmää (vrt. laitos 6), institutionaalistua: tulopoliittisten neuvottelujen laitostuminen. 2. vieraantua laitoshoidossa muusta maailmasta, hospitaalistua: laitostunut potilas
laittaa (impf. laitoin, harvemmin laitin): joitakin kirjakieleen vakiintuneita sanontoja (/. ruokaa, l. kuntoon, l. vuode) lukuun ottamatta puhekielelle ominainen sana; tyylisävyltään arkisimmat ovat 1. ja 4. merkitys. 1. panna, asettaa (nämä sanat asiatyylissä suotavampia): /. lehdet postilaatikkoon, hattu päähänsä; laittoi luukun kiinni; numerot on laitettava oikeisiin sarakkeisiin. 2. toimittaa, lähettää: laittoi lapset asialle; l. sanaa.
3. 	panna kuntoon, kunnostaa, järjestää; kaunistaa; korjata: /. vuode; l. kampaustaan; laittoi elämänsä mukavaksi; oli laittanut pöydän koreaksi; vei kellon laitettavaksi; oltiin laittamassa vuotavaa kattoa. 4. tehdä, valmistaa, laatia (nämä sanat asiatyylissä yleensä suotavampia; kuitenkin myös asiatyylissä /. ruokaa): aikoo l. itselleen talon; laittoi todistuksen; oli laittanut kovin vaikeat tehtävät. 5. vanh. moittia: ei yrittänyttä laiteta. — laittamaton 1. vrt. laittaa 3: /. vuode. 2. vanh. ja tyyl. moitteeton, nuhteeton: laittamattomat elämäntavat; laittamattomasti sanottu. — laittautua varsinkin puhek.: I. matkaan; l. toisen seuraan laitteistaa varustaa laitteilla: hyvin lait- teistettu tehdas laiva: tulla laivalla; tulla Tukholman
vuorolaivassa (t. vuorolaivalla); tapasin hänet laivassa (vrt. tapasin hänet laivalla Maivan äärellä laivarannassa’). — laivalasti (myös laivanlasti). — laivanrakennus. — laivan varustamo. — laivan- veistämö (myös laivaveistämö). — laivata 1. (liiketerminä) luovuttaa lasti laivaan; lähettää t. kuljettaa laivalla:
1. 	sahatavaraa Englantiin. 2. (ei terminä) lastata laivaan laivurinkirja laivuriksi oikeuttava todistus. — laivurintutkinto lajeittain lajien mukaan. — laji 1. alaryhmä t. -muoto, luokka, jollaisiin jonkin käsit¬


229
lamata
teen ala jakautuu: taiteen eri lajit; monta lajia juomia; lajiaan t. lajissaan ainoa. 2. eläin- t. kasviryhmä, jonka jälkeläiset voivat lisääntyä keskenään: leppiä kasvaa Suomessa kahta lajia. — laji- kas (miel. kuin »lajirikas») moni-, runsaslajinen): /. kasvisto, eläimistö. — lajike kasvilajista jalostettu viljelymuoto, alalaji: sellaiset perunalajikkeet kuin Sikli ja Jaakko. Ei: »savukkeita oli myytävänä monta lajiketta» [po. lajia]. — lajikohtainen lajille luonteenomainen: kieli ihmisen lajikohtaisena tuntomerkkinä. —■ lajite (myös maalajite) raekoon mukaan erottuva kivennäismaalaji.
— 	lajitella (harvemmin läjittää) jakaa, erotella lajeittain. — läjitin lajittelulaite: viljanlajitin, reikäkorttien l. — lajittamo lajittelupaikka t. -osasto: postinlajit- tamo. — lajittua jakautua lajeittain LaK lyh. lakitieteen kandidaatti (luettelo- tekstissä; normaalisti sen sijaan lakit, kand.)
lakea tasainen ja autio (varsinkin maastosta): hakata metsä lakeaksi; l. niit- tyaukea; l. ulappa; (substantiivisesti) Pohjanmaan lakeat lakeudet’ lakeerata vanh. lakata, kiillottaa. — lakee- rikenkä vanh. kiiltonahkakenkä lakeija (virkapukuinen) miespalvelija;
(kuv.) mielistelijä lakeinen savupirtin t. -saunan katossa t. seinässä oleva savunpoistoaukko, räppänä
1. laki (: laen) 1. (itäsuomal. kielenkäytössä) laipio, välikatto: tuvan l. 2. laajemmin jotakin tilaa ylhäältä rajaavasta pinnasta t. jonkin ylimmästä kohdasta: holvin, taivaan /.; suu on laesta [ = kita-, suulaesta] halki; nousta vuoren laelle; kalju l. 'päälaki’
2. laki (: lain) 1. jonkin asian t. asiaryhmän oikeusnormisto yhtenäisenä esityksenä (meillä eduskunnan ja tasavallan presidentin myötävaikutuksella määräjärjestyksessä syntynyt); myös tällaisten oi- keusnormistojen kokonaisuudesta, lainsäädännöstä: rikos-, painovapaus/laki;
l. 	ei tunne tällaista tapausta. 2. yleisemmin velvoittavista säännöistä t. periaatteista: Jumalan /.; vieraanvaraisuuden lait; kirjoittamaton /. 3. muista periaatteista, säännöistä, säännönmukaisuuksista: kehityksen lait; luonnonlaki; kysynnän ja tarjonnan l.
3. laki (: lakin) eräs kaukasialaiskieli lakiasäätävä (myös lakia säätävä): l. neuvosto
»lakimuutos»: par. lainmuutos lakimääräinen lakiin perustuva, lainmukainen, lakisääteinen: /. holhooja; l. kokous;
l. vero. — lakisääteinen laissa säädetty: /. menettely, valtionapu lakit. lyh. lakitieteen: lakit, kand., lis., tri
1. lakka aineennimenä: kalvoksi kovettuva pinnankäsittelyliuos; mm. sinetteihin käytetty helposti sulava ja kovettuva aine
2. lakka erilaisista katetuista tiloista: maalaisrakennuksen ullakko (varsinkin itäsuomal. puhekielessä); edestä avoin katos (tilapäinen viisto havukatos eli laavu; rakennuksesta ulkoneva katos eli röytä); kyyhkyssuoja
3. lakka (varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä) (kypsä) muurain
Lakkadiivit
lakkapäinen (myös lakkapää) tuuhea- ja tasalatvainen; vaahtopäinen: /. petäjä, l. laine
1. lakkauttaa 1. lopettaa oikeusteitse t.
muuten säädetyssä järjestyksessä: /.
puolue, yhdistys; l. sanomalehti. 2. par. lopettaa, päättää: »1. (lehden) tilaus»; »liike lakkautti toimintansa»
2. lakkauttaa päällystyttää lakalla: /. pöytä lakki lipallinen t. lipaton, lieritön miesten
(varsinkin virka-asuissa myös naisten) päähine; vrt. hattu lakkoilla olla lakossa, tehdä lakkoja: metallialalla lakkoillaan; merimiehet lakkoilivat yhtenään; (kuv.) moottori, muisti lakkoilee Reistailee, pysähtelee’. — lakkoutua ryhtyä lakkoon, tehdä lakko: lakkoutuneet työntekijät lakmus eräs indikaattorina käytetty väriaine
lakoninen lyhyt-, suppeasanainen: /. vastaus
lakoutua (harvemmin lakoontuä) mennä lakoon, laota lakritsi (myös lakritsä) laksatiivi ulostuslääke Lakselv (norj.) = Lemmijoki LaL lyh. lakitieteen lisensiaatti (luettelo- tekstissä; normaalisti sen sijaan lakit, lis.)
1. lama 1. lamaannus, lamatila: talouslama; henkinen /.; mieli, yhdistyksen toiminta on lamassa. 2. laiho, heinikko on lamassa ’laossa, maahan painuneena’
2. lama (myös laama) lamalainen munkki lamalainen (myös laamalaineri) adj. ja
subst. lamalaisuuden mukainen; sen tunnustaja. — lamalaisuus (myös laamalaisuus) Sisä-Aasian buddhalaisuus, la- maismi
lamaannuttaa: nasevammin lamata, lamauttaa. — lamaantua (myös lamautua) mennä lamaan: into, toiminta lamaantuu. — lamata painaa t. saattaa lamaan:


lamauttaa
230
(konkr.) lehmät ovat lamanneet pellon; (abstr.) keskushermostoa lamaava lääke; lakko lamasi liikenteen. — lamauttaa = lamata (abstr.). — lamautua = lamaantua
lamee metalliloiminen t. -kuteinen kangas lamelli 1. levy, liuska. 2. kerrostalon portaikko huoneistoineen. — lamellitalo pitkänomainen, moniportaikkoinen kerrostalo
laminoida lujittaa (varsinkin muovi)massaa kerrostamalla siihen paperia, kangasta tms.; päällystää suojakalvolla: /. lasi- kuituvenettä; laminoitu kirjankansi lammas/hoito, -nahka, -paisti = lampaan/hoito, -nahka, -paisti lammi (: lammin) = lampi. Länsisuomal. sana-asu; yleiskielessä ei appellatiivina mutta kyllä paikannimissä (Lammi, Porlammi, lukuisat Länsi-Suomen lam- mennimet)
Lammi: -lla
lammikko pieni (maastoon tilapäisesti syntynyt t. vasiten tehty) lampi; lätäkkö lampaanhoito (myös lammashoito). — lampaannahka (myös lammasnahkä). — lampaanpaisti (myös lammaspaisti) lampetti seinään kiinnitettävä kynttilän- t. lampunpidin lampi (: lammen, puhekielessä alueittain myös lammin) järveä pienempi pysyvä luonnon vesikokouma; myös tekolam- mesta
lamppu valaisin kokonaisuutena t. sähkö- valaisimen valaiseva osa (tekn. terminä vain tässä merkityksessä) lana 1. soratien pintaa tasoittava vähintään kolmiteräinen vedettävä väline.
2. 	= lata Lancaster [lägkast3(r)]
Lanchow: nyk. kirjoitustapa Lanzhou Langeland: -issa
langeta (: lankean, lankesin, langennut)
1. 	(elollisen subjektin ohella) kaatua; heittäytyä johonkin: /. portaissa; lankesi polvilleen, toisen syliin. 2. (henkilö- subjektin ohella) horjahtaa (kuv.), hairahtua: /. korusanaisuuteen; l. epätoivoon; oli langennut syntiin. 3. (asia- subjektin ohella) laskeutua, heittyä, osua, sattua (usein hiukan vanh. t. vieraan- voittoista käyttöä): kaste lankeaa maahan; kylvö on langennut hyvään maaperään; valo lankesi lattiaan; lankeaa luonnostaan ’on itsestään selvää’; »vekseli lankeaa [par. erääntyy] maksettavaksi»
langokset mon. miehet, jotka ovat toistensa langot
lankki ark. kengänkiillote, kenkävoide lanko puolison veli t. sisaren mies; myös
puolison sisaren miehestä lankonki ark. (lasku)portaat; käyntisilta lankous (: lankouden) lak. henkilön (t. henkilön oman sukulaisen) ja hänen puolisonsa sukulaisen välinen suhde lanne 1. tav. mon. lonkka t. sen ulkosivu: kädet lanteilla; keinuttaa lanteitaan. 2. aluksen laidan kaartuma perän kahta puolta
Lanne (sukunimi): Lanteen t. Lännen lannoite lannoitusaine (varsinkin muu kuin lanta). — lannoittaa levittää viljelymaahan lantaa t. muita ravinnepitoisia aineita lanoliini puhdistettu villarasva lanseerata singota (käyttöön), tehdä tunnetuksi: /. uusi muoti, idea lantalainen (Lapin asukkaiden kielenkäytössä) etelän, rintamaan asukas lantio 1. ihmisen jalkoja t. eläimen taka- raajoja selkärankaan yhdistävä luusto t. sen seutu. 2. mon. = lanne 1 Lanzhou [-tSou] (aiempia kirjoitustapoja LantSou, Lanchow) lao 1. Laosissa asuvan kansan jäsen.
2. 	(myös laos) laojen kieli Laos: -issa (vir. nimi Laon kansandemokraattinen tasavalta) laota (: lakoaa, lakosi, laonnut) 1. mennä lakoon, lakoutua: laonnutta viljaa; metsä lakosi katerpillarin edessä. 2. harv. = seur. — laottaa painaa lakoon: raekuuro laotti rukiin lapa 1. lapaluun seutu, (joskus) lapaluu: lapojani pakottaa; palvattua poron lapaa. 2. litteä ja leveä esineen osa: airon, haravan, potkurin /.; rukin l. [johon kuontalo kiinnitetään]; kintaan /. ’terä’. — lapanen = kinnas 1 lape (harvoin lappea) 1. litteän esineen t. esineenosan leveä sivu: kirveen l. 2. kaltevista pinnoista: katon l. ’taitteeton viisto pinta’; noustiin mäen lapetta ’rinnettä’; ojan lappeet ’luiskat’ lapidaarinen niukkasanaisen ytimekäs: /. tyyli
lapin- yhdyssanoissa tav. = lappalais-: lapin/kota, -kylä, -mies, -puukko Lapinjoki (joki ja kylä Eurajoella; kylän vir. nimi Lapijoki) lapin kieli (myös saamen kieli). — lapin- kielinen Lapinlahti: Lapinlahdella lapintaa kääntää lapiksi La Plata [pläta]
lappaa (: lapan, lapoin, lappanut; ei »lapata»): /. [= suoltaa, syytää] köyttä veneestä t. veneeseen; l. [ = mättää] ruokaa suuhunsa; väkeä lappoi [ = virtasi, lappautui] huutokauppaan lappalainen (syn. saamelainen) 1. subst. Lapin (lapinkielisen) kantaväestön jäsen:


231
lasteittain
Suomen lappalaiset. 2. adj. lappalaisiin t. lappalaisille kuuluva, lappalais-, lapin-; lapinkielinen: /. poromies; vanha l. tapa; l. aapinen lappea: tavallisemmin lape Lappee (nyk. Lappeenrantaa): -lla Lappeenranta: Lappeenrannassa lappi (kieli; syn. saame)
1. Lappi (maakuntia t. alueita: Norjan, Ruotsin, Suomen, Venäjän Lappi; Kemin, Tornion L.)
2. Lappi (kunta; myös 77. Lappi): Lapissa lappilainen Lapin (maakunnan t. kunnan)
asukas.
lappologi lapin kielen (t. lappalaiskult- tuurin) tutkija. — lappologia lapin kielen (t. lappalaiskulttuurin) tutkimus lapsihalvaus varsinkin vanh. polio »lapsirikas»: par. monilapsinen lapsiystävällinen lapsille ystävällinen: /. isännöitsijä. Muulloin kuin ihmisistä par. lapsille sopiva: »1. suunnittelu, ympäristö»
lapsus (pikku) erehdys, hairahdus, lipsahdus Lapua: -lla
lapuanliike Lapualla 1929 alkanut kommunisminvastainen liike Lapväärtti: Lapväärtissä largo mus. leveästi
laryngaali fon. kurkunpää-äänne, glot- taali. — laryngaalinen fon. anat. kur- kunpää-äänteen luonteinen; kurkunpää- lasagne [-anje] makaronilevyistä tehty laatikkoruoka laseerata = kuullottaa 1 laseittain lasi kerrallaan; lasikaupalla laser [la-, ei »lä-»] laite, joka muuttaa sähköenergian hyvin teräväksi valonsäteeksi. — lasersäde. — lasertekniikka lasikko lasikaappi. t. -laatikko, jossa esineet ovat näytteillä: myymälän, näyttelyn l. — lasinhiomo. — lasisto sarja eri juomiin tarkoitettuja laseja. — lasite
1. 	lasitusaineena käytetty helposti sulava lasimassa, lasisulate. 2. lasittamalla tehty pinta, lasitus. — lasittaa 1. varustaa laseilla: /. ikkunanpuitteet. 2. päällystää keramiikkaa lasimaisella pinnalla: /. posliinia
laskea mm. vähenemisestä, varsinkin lukuarvojen pienenemisestä: väkiluku,
lämpötila laskee; tuotanto on laskenut viisi prosenttia (par. kuin »viidellä prosentilla»). Ei esim. »sato on laskenut [par. pienentynyt] viimevuotisesta»,
»muistisuoritukset laskevat» [par. heikkenevät]. Muuta vieraanvoittoista käyttöä: »hänen apuunsa on turha 1.» [par. luottaa, perustaa]. — laskelma 1. numerollinen selvitys: /. eläkkeen mää¬
rästä. 2. tav. mon. menestykseen tähtäävä suunnitelma, kaavailu: itsekkäitä laskelmia; tempaus sujui laskelmien mukaan. — laskelmallinen vrt. laskelma 2: /. varovaisuus; toimia laskelmallisesti.
— laskelmoida kaavailla (ovelasti)
menestystä: laskelmoivaa puoluepolitiikkaa; laskelmoi saavansa viran. Ei sen sijaan: »sadon laskelmoidaan [par.
lasketaan, arvioidaan] jäävän keskinkertaiseksi». — laskematon: /. määrä 'määrä, jota ei ole laskettu t. ei voida laskea, lukematon määrä’. Miel. toisin: »laskematon [par. arvaamaton, odottamaton] tekijä, tapahtuma»
laskennallinen laskennan alaan kuuluva; määrätavalla laskettu (ei välttämättä todellinen): /. tutkimus; laskelman
pohjana ovat kiinteistöjen laskennalliset arvot. — laskenta laskeminen: todennäköisyyslaskenta; väestön- laskenta; äänten l. (myös lasku). — laskento laskuoppi, aritmetiikka. — laskettaa 1. laskea, lasketella; päästellä, päästää: /. mäkeä; lasketti runon ulkoa, pikku valheen; lasketti monta laukausta.
2. 	(myös lasketut taa) antaa laskea: lasketti vaikeimmat laskut muilla. — laskeuma (harvemmin laskeutuma): maaston l. ’painuma’; kohdun /.; astian pohjaan painunut /. ’sakka t.
raskaampi neste’; saastelaskeuma Maahan laskeutunut (radioaktiivinen) saaste’. — laskeutua (ei »laskeentua»): /. kellariin; lentokone laskeutui kentälle; esirippu laskeutuu (myös laskee); tie laskeutuu (harvemmin laskee) rantaan; veden pinta laskeutui (myös laski). Miel. toisin: »hinta, väkiluku on laskeutunut» [par. laskenut] laski ark. (talous)jätteistä ja likavedestä laskiainen
laskija (ihminen; itsetoimivasta laitteesta par. laskuri). — laskin (pienehkö) elektroninen laskulaite: taskulaskin; tiede- laskin 'tieteellisiin laskutoimituksiin sopiva laskin’ laski/sanko, -ämpäri ark. likasanko lasko veren punasolujen laskeutumis- nopeuden ilmaiseva koetulos, »senkka».
— laskos (kankaan, paperin tms.) poimu: hameen laskokset; taittaa laskoksille t. laskoksiin. — laskostaa panna laskok- siin: /. verhot. — laskuri itsetoimiva laskulaite: kierroslaskuri; puhelujakso- jen määrä ilmenee laskurista; (fys.) kide tuike /laskuri (hiukkasilmaisimia)
Las Palmas: -issa
lassie puhek. skotlanninpaimenkoira lasteittain lasti kerrallaan; lastikaupalla: jätepaperia kertyi l.


lastoittaa
232
lastoittaa panna lastaan: /. käsi, jalka Las Vegas [ve-]: -issa
LaT lyh. lakitieteen tohtori (luetteloteks- tissä; normaalisti sen sijaan lakit, tri) lata (myös lana) maanpintaa tasoittava ja murentava vedettävä väline, joka on tehty (kiskotetuista) lankuista latautua (harvemmin lataantua): täyteen latautunut paristo; (kuv.) latautui loman aikana uusiin tehtäviin; latautunutta jännitystä lateksi kumimaito; sitä muistuttava synteettinen tuote latenssi piilevyys. — latentti piilevä lateraali f on. laideäänne (esim. /). — lateraalinen sivu-, laita-, laide-: /. ääntämys (vrt. ed.); lateraaliset [ = jompaankumpaan aivopuoliskoon keskittyneet] aivotoiminnot. — lateraaliviitoitus vesi- väylän vasemman ja oikean puolen osoittava viitoitus latiivi kiel. eräs (suomessa partikkelien) tulosija (esim. kauas, lähemmäs) latina. — latinainen (kielestä, kirjaimista) = latinalainen. — latinalainen (kielestä, kirjaimista myös latinainen): l. [ = latinankielinen] teksti; l. [ = romaanista kieltä puhuva] väestö; Latinalainen Amerikka ’ Etelä- ja Väli-Amerikka ynnä Meksiko’; /. tanssi latinalaisesta Amerikasta lähtöisin oleva seuratanssi’; /. kirjaimisto ’antiikvakirjaimisto’. — latinalaistaa (myös latinoida, latinaistaä) tehdä latinankieliseksi, latinan mukaiseksi: latinalaistettu nimiasu. — latinan kieli. — latinankielinen. — latinantaa kääntää latinaksi. — latinisti latinan tuntija t. tutkija. — latinoida = latina- laistaa
latomus latomisen tulos (esim. kivilato- mus)\ ladotusta tekstistä miel. ladelma, lados
lattajalka (myös latuska-, lättä/jalka) anturaltaan tasainen, holviton jalka laturi 1. (itsetoimiva) latauslaite. 2. lataaja, henkilö joka asettaa räjähdyspanoksen poranreikään latuskajalka = lattajalka latvia (kieli; syn. lätti)
Latvia (maa)
latvialainen adj. ja subst. — latvian kieli. — latviankielinen lauant. (myös la) lyh. lauantai(na) lauantai
laudatur [-dä-, lat. -da'-] ylin arvosana, kiitettävä; aineen laajin oppikurssi korkeakoulussa. — laudatur-arvosana.
— 	laudaturtentti. — laudaturtyö laudatur-arvosanaa varten tehty tutkielma laudoittaa päällystää laudoilla laueta: ase, loukku laukeaa; jännitys lau¬
kesi; lauennut tunnelma lauha 1. (ilmasta, säästä:) ei kylmä eikä kuuma, leuto, lenseä, lauhkea (2): /. talvi; l. kevättuuli. 2. harv. = lauhkea 1 Lauhanvuori (vuori Isollajoella) lauhkea 1. lempeä, sävyisä, leppeä: /. mies, koira; l. kuin lammas; oli lauhkealla päällä. 2. = lauha 1 Laukaa: -ssa
laukaista: /. ase; l. pallo maaliin; uutinen laukaisi jännityksen. Ei: »1. [par. ratkaista] ongelma»; »1. [par. selvittää, avata] umpikuja». — laukoa (: lauori) jatkuvasta (ei kerrallisesta) tekemisestä: laukoi kuvia kamerallaan; laukoi mojovia totuuksia. Ei: »laukoi [par. laukaisi] johtomaalin» laulajatar ammattimainen naislaulaja Laune (Lahdessa): Launeella Lausanne [loza'n]: Lausannessa, illat.
Lausanneen lause 1. kiel. yhden persoonamuotoisen verbin sisältävä (joskus elliptisesti verbi- tön) virke t. virkkeen osa. 2. yleisk. usein = virke. 3. eräissä yhdyssanoissa monivirkkeisistäkin kokonaisuuksista: alku-, loppu/lause, epäluottamuslause.
— lauseke 1. kiel. sanan ja sen mahdollisten määritteiden muodostama kokonaisuus. 2. mus. kolmi- tai useampi- säkeinen rytminen ja melodinen kokonaisuus. 3. mat. laskutoimitusmerkintä.
4. 	(tietokonealalla) merkkiyhdistelmä. — lauselma (ajatukseltaan kiteytetty) virke t. pitempi lausuma: aforistinen /.; siteerata kuuluisuuksien lauselmia; kokouksen hyväksymä päätöslauselma. — lauseparsi kiinteämuotoinen sanonta, puheenparsi, fraasi
Lauste (Turussa): Lausteella lausuma se mitä joku lausuu t. on lausunut: järkevä, varomaton /.; poliitikkojen lausumat; mietintöön lisättiin työnjakoa koskeva /.; eräistä N:n lausumista saa sen käsityksen, että ; julkilausuma.
— lausunta (varsinkin runojen) taiteellinen suullinen esittäminen: ohjelmassa seuraa lausuntaa. — lausunto (pyynnöstä t. määräjärjestyksen mukaan esitetty) kannanotto, käsitys, arviointi: antaa l. jostakin asiasta; asiantuntijan-, lääkärin-, todistajan/lausunto; (puhek.) asetusehdotus on lausunnolla [ = siitä on pyydetty lausuntoja]
lautakunta: huom. pieni alkukirjain valtion lautakuntien nimissä (keskusvero- lautakunta, valtion elokuvalautakunta, ylioppilastutkintolautakunta jne.) lauteet mon. saunan löylynottolava; syn.
lavo, parvi lavakko päällekkäisten (tavara)lavojen


233
leimautua
kokonaisuus Lavansaari: Lavansaaressa lavaste tav. mon. kulisseista ja muista lavastukseen käytetyistä esineistä laveerata peittää t. varjostaa piirustus vesiohenteisella tussi-1. seepialiuoksella laventeli varsinkin Välimeren maissa kasvavia huulikukkaiskasveja laveri lavasänky lavetti raskaan tuliaseen alusta Lavia: -ssa laviini lumivyöry
lavo (varsinkin länsisuomal. kielenkäytössä) lauteet: nousta lavolle lavoaari kasvojen- ja käsienpesuallas »layout» [leiaut]: par. (painatteen) sommittelu, asu leasing [lisig] (auton, koneen) pitkäaikais- vuokraus, »liisaus»
Lech [leh]
leegio (harvemmin legioona) lukematon joukko: /. painovirheitä; kirjeitä tuli l. leenis fon. heikosti ääntyvä konsonantti legaalinen laillinen, lakimääräinen. — legaalistaa (myös legalisoida) laillistaa legato [legäto, ital. -ä'-] mus. sitoen, nivoen; nivova esitystapa legeerata = lejeerata. — legeerinki = lejeerinki
legenda 1. pyhimystarina; (kuv.) epäuskottava kertomus, tarina, taru: /. kertoo, että . 2. kartan selitys; metalli¬
rahan t. mitalin reunuskirjoitus. — legendaarinen legendamainen; tarunomainen, tarunhohtoinen leghorn eräs kanarotu, leghornrotu. — leghornkana legioona 1. roomalaisen sotajoukon jalka- väkiosasto; nyk. eräistä vapaaehtoisjoukoista: muukalaislegioona. 2. tavallisemmin leegio legitiimi laillinen, lainmukainen. — legi- tiimiys (myös legitimiteetti) laillisuus, lainmukaisuus: hallitsijan l. — legitimoida laillistaa, kelpuuttaa lehahdus (harvoin lehaus): lämmin,
kotoinen l. tuulahdus’. — lehauttaa (ei juuri lehahduttaa)
Le Havre [bä'vr]: -ssa, illat. Le Havreen lehdenmyyjä (miel. kuin »lehtimyyjä») leht. lyh. lehtori Lehtimäki: Lehtimäellä Leicester [Iestä(r)]
Leiden
1. leijata leijailla, leijua: haukka, perhonen leijaa
2. leijata ark. sommitella (painatteen asua, »layoutia»)
leikata nyk. vieraanvoittoisessa muotikäytössä: »määrärahoja on leikattu»; »toimintaa, henkilökuntaa oli pakko lei¬
kata». Ei pidä unohtaa perinnäisiä ilmauksia supistaa, vähentää, pienentää, karsia. — leike 1. leikattu kappale: lehtileike; vuodan leikkeet; liottaa postimerkkejä leikkeistä. 2. paistetuista ohuista lihaviipaleista: härän-, menin/leike.
3. 	geom. = segmentti. — leikelmä = leike 1 (varsinkin lehtileikkeestä) leikiten kevyesti, helposti, kuin leikki(ä): työ sujui l.
leikkaus 1. leikkaaminen: paperin, lasin, kynsien /.; nuora katkesi yhdellä leikkauksella; keuhko-, kauneus/leikkaus; muutokseen tarvittiin pieni kivuton leikkaus. Miel. toisin: »kustannusleikkaus» [par. kustannusten supistus]. 2. leikkaamisen tulos: leikkauksin koristetut vuori- laudat; leikkaukseltaan muodikas puku; kallioleikkaus; pituus-, poikki/leikkaus.
— leikkauttaa: /. (myös leikkuuttaa)
tukkansa; l. sappikivet. — leikkautua (harvemmin leikkaantuä). — leikkele 1. voileipäpöydän kylmistä viipaloiduista t. viipaloitavista ruoista: makkaraa,
suolalohta, juustoa ym. leikkeleitä. 2. par. leike 1. — leikkuri leikkauslaite: paperin-, ruohon/leikkuri. — leikkuu
1. 	viljan leikkaaminen, elonkorjuu: väki oli rukiinleikkuussa. 2. muusta leikkaamisesta: tukan, kynsien /.; paperin, lasin /.; (itäsuomal. puhekielessä, ei yleiskielessä) umpisuolen l. — leikkuuttaa: /. (myös leikkauttaa) hiukset lyhyiksi; (itäsuomal. puhekielessä, ei yleiskielessä:) /. nielurisat
leima: pula-aika löi (t. painot) leimansa elämänmenoon (mutta: antoi leimansa elämänmenolle). Usein luontevammin toisin: »huolimattomuus on lyönyt leimansa joka paikkaan» [par. huolimattomuuden jälkiä näkyy kaikkialla]; »kirjoitus kantaa polemiikin leimaa» [par. kirjoituksessa on polemiikin leima, kirjoituksella on polemiikin luonne]; »sateet löivät leimansa kesän säihin» [par. kesän säät olivat (kovin) sateisia]. — leimaa-antava (myös leimaa antava) lei- manantava, leimallinen, luonteenomainen: /. tyylipiirre leimahdus: salaman L, silmien l. (myös leimaus, ks. tätä) leimanantava = leimaa-antava leimaus: vihan, toivon l. (myös leimahdus); yhdessä leimauksessa; kuin tuli ja /.; neronleimaus. — leimauttaa (harvemmin leimahduttaa): taas ukkonen leimautti.
— leimautua 1. saada leima (varsinkin
kuv.): leimautui yleisön silmissä syylliseksi. 2. biol. ruveta seuraamaan, tuntea omakseen: poikanen leimautuu
emoonsa; (kuv.) puoluejohtoon leimau-


leimuta
234
tuneet äänestäjät leimuta: revontulet leimuavat; valkea leimusi takassa; kauan leimunnut riita leinikki (vanh. myös leinikkö)
Leipzig [leiptsig, saks. laiptsih]: -issä leipääntyä (harvemmin leipäytyä) kutsumuksen sammumisesta leipätyössä: leipään tynyt pappi, opettaja leirintä teltta- t. asuntovaunumatkailu.
— leirintäalue. — leiriytyä (harvemmin leiriintyä). — leiriä asua leirioloissa, leirintäalueella: Pyhäjärvi houkuttelee ihmisiä leirimään
leiskahdus: tulen /. (myös leiskaus). — leiskaus: salaman l. (myös leiskahdus); komea l. [hyppy t. heitto urheilussa]. — leiskauttaa: /. seipäällä viidestä metristä.
— leiskua: liekit leiskuvat; into leiskui korkealla
kivittää päällystää paistamista varten jauhoilla tms., paneerata: /. leike vehnä- jauhoilla, vuoka korppujauheella leivo varsinkin tyyl. = seur. — leivonen: yleiskielessä, erityisesti länsisuomal. kielenkäytössä tavallinen linnunnimi; syn. kiuru
Leivonmäki (kansanom. Levonmäki): Lei- vonmäe/llä t. -ssä leivonnainen leipomatuote (vehnäsistä, kakuista, pikkuleivistä, piirakoista yms., ei kuitenkaan ruokaleivästä). — leivos määrätyyppinen makea leivonnainen
lejeerata (myös legeerata) seostaa. — lejeerinki (myös legeerinki) (metal- li)seos, seoste leka (: lekan t. leari) ark. moukari, väki- vasara
leksikaalinen sanastollinen. — leksikko
sanakirja. — leksiko|grafi sanakirjantekijä, -toimittaja. — leksikografia sanakirjatyö. — leksikologia sanasto-oppi, sanastontutkimus LEL lyh. lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelaki Lemi: -llä
Lemmenjoki (Inarissa)
Lemmijoki (norj. Lakselv; Ruijassa) Lempi: Lempin
Lempää (Forssassa, Luhangassa): -ssä Lemu: -ssa
lemuta hajuta (väkevästi): kaatopaikka lemuaa; pihlajankukat lemusivat; l. hyvältä t. hyvälle Lenin|grad (ent. Pietari) leniniläisyys (myös leninismi) Leninin kehittämä marxilaisuuden muoto leninki varsinkin puhek. naisen yksiosainen puku
lenko mutkalle taipunut t. kasvanut: /. mänty; lengot sääret; (subst:na) puun
lenko Rengoksi kasvanut kohta’ lennähdyttää (myös lennähyttää): lennäh- dytti keihään 80 metrin tuolle puolen lento mus. hitaasti lentää: impf. lensin leopardi eräs iso kissaeläin, pantteri Lepaa (Hattulassa): -ssa (myös -lla) lepakko: syn. yökkö (tämä eläintieteen terminä vain eräistä lepakkolajeista) lepere (itäsuomal. kielenkäytössä) = leve
lepikko (myös lepikkö) leppämetsikkö, lepistö
lepouttaa pysäyttää moottori lennon aikana: /. moottori Leppävirta: Leppä/virroilla (myös -virralla)
lepra eräs pitkäaikainen vaikea tartuntatauti, (s)pitaali Lepsämä (Nurmijärvellä): -ssä leptoni fys. mesonia kevyempi alkeishiukkanen
leptosomi rakennetyypiltään hintelä, hento ihminen. — leptosominen adj. vrt. ed.: /. rakenne, piirre lepuuttaa antaa levätä: /. käsiään; l. katsettaan jossakin; lepuuttavaa viihdettä; lepuutti keskeneräistä käsikirjoitusta lesbo puhek. homoseksuaalinen nainen.
— 	lesbolainen homoseksuaalinen (naisista): /. rakkaus Lesbos: Lesboksessa
leseet mon. jyvistä ennen jauhamista tai rouhimista irrotetut kuoriosat. — lese- mätön: lesemättöminä [ = kuorineen] jauhettuja jyviä; lesemättömät jauhot Leso|tho [-to] (ent. Basutomaa) lespata ark. sammaltaa (ääntämisviasta) lestadiolainen [-ta- t. -tä-] adj. ja subst. lestadiolaisuuden mukainen; sen kannattaja. — lestadiolaisuus L. L. Laestadiuksen alkuunpanema herätysliike lesty: lestyt jauhot (myös lesty jauhot, lestyt) 'kuorineen jauhetut jauhot’ letka ark. jono: pitkä l. autoja. — letkeä taipuisa, letkahteleva: /. hölkkä; letkeää sanailua
letto 1. hyllyvä suo t. sammalkerros: aukea /.; lampea ympäröivä l. 2. Suomenlahden, Lounais-Suomen rannikon, Perämeren kareista, luodoista ja pienistä saarista (varsinkin paikannimissä) lettu ark. ohukainen, ohukas leudontua = seur. — leudota käydä leu- do(mma)ksi: ilma leutonee (myös leu- dontuu), on leudonnut (tavallisemmin leudontunut) leuka: leuan
leukemia valkoveritauti, verisyöpä. — leukosyytti (: leukosyyti/ssä t. -ssa) valkosolu


235
Liege
leuku (: leu 'un) lapinpuukko Levantti Välimeren itäosan (varsinkin Vähän-Aasian ja Syyrian) rannikot leve: lepeen (varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä) hahtuva, lepere: villalepeet; lunta satoi isoina lepeinä leventyä = levetä. — leventää tehdä leveä(mmä)ksi: /. hihaa, tietä. — levetä (myös leventyä) tulla leveä(mmä)ksi, leventyä: joki levenee suistoa kohti; railo leveni päivä päivältä. — leveälti [-ltix t. -Iti] (vanh. ja puhek. myös leveäl- tä): rannat ovat /. tulvan alla. — levike jotakin leventävä osa: oven l. ’taval- lisesti kiinni oleva sivukaista’; tien levik- keet pysäkin kohdalla. — levikki alue t. määrä, jonka verran jokin on levinnyt: sanan /.; tammen, kuhankeittäjän /. Suomessa; tuotteen, lehden l. — levinneisyys = levikki (ei kuitenkaan painatteiden levikistä). — levintä 1. leviäminen: asutuksen vähittäinen l. 2. = levikki levittyä = levitä. — levittäytyä (tav. vain tahallisesta toiminnasta, joskus elollista- vasti tahattomasta tapahtumasta): komppania levittäytyi maastoon; tulva levittäytyi kylään asti. — levittää 1. hajottaa, ulottaa, kuljettaa t. toimittaa laaj(em- m)alle alalle: /. heinät kuivumaan, voita leivälle; koivu levitti juurensa peltoon; l. tartuntaa, tietoa; l. kirjoja, lehtiä. 2. avata (levälleen): /. sateenvarjo; l. matto lattialle; levitti suunsa maireaan hymyyn.
3. 	leventää ja samalla laajentaa, avartaa (jos ‘laajentamisen’ vivahde puuttuu, on leventää suotavampi): /. hihaa,
rakennusta, pihaa; imperiumi levitti aluettaan. Par. leventää: »1. tietä, katu- käytävää»; »tuota saraketta olisi hiukan levitettävä». — levitä (: leviää, levisi, levinnyt) 1. siirtyä, edetä t. ulottua laa- j(emm)alle alalle: maalin pitäisi l. tasaisesti; tuli leviää; tieto levisi hyvin; haapa leviää helposti juurista; joka suuntaan leviävät vainiot. 2. aueta (levälleen): karttarulla ei ottanut levitäkseen; suu levisi nauruun. 3. levetä ja samalla laajeta (jos ’laajenemisen’ vivahde puuttuu, on levetä suotavampi): joki leviää mahtavaksi suistoksi. Par. levetä: »päätä kohti leviävä lankku». 4. rakenteen höltymisestä (ja siihen liittyvästä aukenemi- sesta t. levenemisestä): tuoli, huonosti sidottu kuorma pyrkii leviämään; (ark.) moottori levisi ’hajosi’
Levo: -ssa (Paraisilla), -Ha (Porissa) levy: soittaa levyyn (t. levylle); tässä levyssä (ei »tällä levyllä») on Sibeliuksen toinen sinfonia levyinen kirjoitetaan tavallisesti erilleen genetiivimuotoisesta määritteestä: minkä,
kahden, kämmenen, metrin /.; saman, monen l. (myös saman-, monen/levyinen) levysoitin (sähkökäyttöinen) levynsoitto- laite. — levy te levytetty esitys: kansanmusiikkia levytteinä
1. levähdyttää (joskus myös levähyttää, ei juuri »leväyttää») lepuuttaa: /. jalkojaan
2. levähdyttää: tavallisemmin leväyttää levätä kirj allissävyisesti usein jonkin
varassa t. liikkumatta olemisesta; käyttö ei tunnu luontevalta, ellei se läheisesti liity merkitykseen ’olla levossa’: pojan käsi lepäsi tytön polvella; järvi lepäsi autereessa; »tulos lepää [par. on] hataralla pohjalla»; »vastuu lepäsi [par. oli] hänen hartioillaan» leväyttää (harvoin levähdyttää, levähyttää) aukaista levälleen: leväytti kirjan, verhot auki lex [leks, lat. leks] laki: /. Kallio LH lyh. lääninhallitus (tavallisessa tekstissä mieluimmin lyhentämättä)
Lhasa [lasa] liaani kiipijäkasvi Lianoning Libanon
Libau (saks.) = Liepäja (latv.) lib. lyh. liberaali: ed. Toivanen (lib.) liberaali 1. adj. (myös liberaalinen) vapaamielinen, suvaitseva: /. näkemys, suhtautuminen. 2. subst. vapaamielinen (henkilö); liberaalisen kansanpuolueen kannattaja. — liberaalinen = liberaali 1: liberaalinen kansanpuolue (Suomessa; puolueita vir. nimiltä mainittaessa Liberaalinen Kansanpuolue). — liberaalistaa (myös liberalisoida) vapaamielistää; /. kauppa Vapauttaa tuontirajoituksista’.
— 	liberaalistua (myös liberalisoitua) vapaamielistyä. — liberaalius (myös liberaalisuus) vapaamielisyys, suvaitsevuus: uusien säännösten l. — liberalismi vapaamielisyys (aatesuuntana)
Liberia
libero jalkapallossa pelaaja, joka vastustajan hyökätessä vetäytyy taimmaksi libido himo; sukupuolivietti, viettienergia libretto oopperan tai muun laajan vokaali- sävellyksen teksti libristi kirjakaupan myyjä Libya
lie [liex] etup. puhek. lienee, (ei) liene: mikähän l. ollut onnenonkija; liekö siellä ketään kotona?; eiköhän se lie parasta? Ei adverbina: »hän on lie [po. lienee t. on kai] lomalla» Liechtenstein [lihtenStain] lied [lid, saks. lit] lyyrinen yksinlaulu(sä- vellys). — lied/laulaja, -laulajatar Liege [lie'2]: -ssä, illat. Liegeen


liehahdus
236
liehahdus (harvoin liehaus): hameen lie- hahdukset. — liehauttaa (ei juuri liehah- duttaa): liehautti lippua merkiksi lieju 1. veden veteläksi pehmentämä maa: traktori juuttui liejuun. 2. geol. mineraaleista ja kasvi- ja eläinjäännöksistä koostunut veden pohjakerrostuma; yleiskielessä usein väljemmin veden liettei- sestä pohjakerrostumasta, mudasta: jalat vajosivat kahlatessa liejuun. — liejuun- tua käydä liejuiseksi, peittyä liejulla: tie on liejuuntunut; liejuuntuneet saappaat
lieka: liean [liean t. lian] eläimen kiinnitys- köysi t. -ketju laitumella lieko: lieon [lieon t. lion] 1. eräs itiökasvi.
2. 	(länsisuomal. kielenkäytössä) suossa t. veden pohjassa oleva puu, hako Lieko (sukunimi): Lieon (myös Liekon) Lieksa: -ssa
Lielahti (Tampereella): Lielahdessa lienee (puhek. myös lie) vajaataivutteinen verbi, jota käytetään olla-\erbin potentiaalin preesensinä ja kaikkien verbien potentiaalin perfektin apuverbinä: hän lienee jo perillä; lienetkö kuullut?; siellä ei liene ketään. Ei passiivimuo- toisena eikä adverbina: »siellä lietä- neen [po. oltaneen t. ollaan kai] vastassa»; »aika rupeaa lienee [po. ruven- nee t. taitaa ruveta t. rupeaa kai] jo loppumaan»; »ensimmäiset asunnot lienee olivat [po. lienevät olleet t. olivat kai] havumajoja» liennyttää lieventää, helpottaa, vaimentaa: /. tuskaa, murhetta, ristiriitoja; l. kansainvälistä jännitystä; l. valtioiden kireitä välejä. — liennytys vrt. ed.: Euroopan turvakokous liennytyksen edistäjänä; Lähi-idän kriisin /.; liennytyspolitiikka.
— lientyä 1. lieventyä, helpottua, vaimentua: tuuli, pakkanen lientyy; viha, suru lientyi; kansainvälinen jännitys lientymässä; lientymistä idän ja lännen suhteissa. 2. mennä ohueen pilveen, lien- teeseen: (taivas) rupeaa lientymään. — lientää varsinkin tyyl. liennyttää: /. tuskia, jännitystä
Liepäja [-ä-] (saks. Libau) lieri (: lierin, harv. lieren) hatun ulkoneva reuna
liestyä purkautua (punos t. kudos): nuoran pää, kankaan reuna on liestynyt.
— liestää purkaa (kierteiltä): /. köyttä jatkosta varten
liete nestettä samentava hienojakoinen aine, varsinkin nesteen pohjalle saostuneena t. esim. tulvassa rannalle huuhtoutuneena; (tekn.) myös hienojakoisen aineen ja nesteen sameasta seoksesta: saostuskaivoon kertynyt /.; joki toi hedel¬
mällistä lietettä; vedestä ja kalkista tehty l.
Lieto: Liedossa liettua (kieli)
Liettua (maa)
liettualainen adj. ja subst. — liettuan kieli. — liettuankielinen liettyä vrt. liete: joki, kaivon pohja, ranta on liettynyt 'tullut lietteiseksi’; (tekn.) liitu liettyy [ = sekoittuu] veteen. — liettää: tulva on liettänyt [ = tehnyt liet- teiseksi] joen, rannan; (tekn.) /. [ = sekoittaa] kalkkia veteen; erottaa eripainoiset mineraalit Viettämällä [= vedessä saostamalla, huuhtomalla] lieventyä tulla liev(emm)äksi, lievetä: verotus saisi /.; ehdot ovat lieventyneet; kipu lieventyy (tavallisemmin lievittyy).
— lieventää tehdä liev(emm)äksi: /. jännitystä, verorasitusta; l. rangaistusta, ehtoja; jousitus lieventää iskujen vaikutusta; l. sanojaan; l. (tavallisemmin lievittää) tuskaa, surua. — lievetä (: lievenee, lieveni, lievennyt) = lieventyä. — lievike jokin mikä lievittää: sai toisen sanoista lievikettä suruunsa; ryyppäsi kurjan olonsa lievikkeeksi. — lievite = ed.; erityisesti lievittävä lääke.
— lievittyä lieventyä (tukala tuntemus t. sen välitön aihe): kipu, yskä lievittyy. Miel. toisin: »vaatimukset eivät ole lainkaan lievittyneet» [par. lieventyneet].
— lievittää lieventää, helpottaa (tukalia tuntemuksia t. niiden välitöntä aihetta): /. kipuja, hermopainetta, pahinta hätää. Miel. toisin: »1. [par. lieventää] rangaistusta, sanamuotoa»
Lieviö (Lohjalla): -llä ligniini kem. puuaine Liguria Ligurianmeri
lihainen (myös lihaisä) jossa on lihaa: /. paisti. — lihakas (paksu)lihainen, lihava: lihakkaat posket; l. ruho. — lihaksikas (myös lihaksekas, lihaksinen): atleetin /. vartalo. — lihaksisto lihakset kokonaisuutena: ihmisen /.; käsivarren, selän /.
— lihallinen 1. ruumiillinen, aineellinen: ihmisen l. olemus. 2. aistillinen, syntinen, irstas: /. halu, rakkaus. 3. todellista sukua oleva: /. isä, sisar ’oikea, biologinen isä, sisar’
lihapallero: tavallisemmin seur. — liha- pyörykkä jauhelihasta paistettu (t. keitetty) pyörykkä. — lihapulla ark. = ed.
»lihasto»: par. lihaksisto lihavoida latoa t. painaa lihavin kirjaimin. — lihoa (: lihon, lihoin, lihonut) tulla lihava(mma)ksi. — lihota (: lihoan, Uhosin, Uhonnut) varsinkin länsisuomal.


237
liitontasavalta
puhekielessä; yleiskielessä tav. lihoa. — lihottaa kasvattaa lihava(mma)ksi liialti [-ltix t. -Iti] rahaa ei ollut 1. Miikaa, liiaksi’. — liiemmälti [-ltix t. -Iti] (myös liiemmälti): tavaraa on liiemmältikin
'liikaakin’; tästä asiasta ei ole kirjoitettu
l. 	[ = joko Sanottavasti, paljonkaan’ tai 'enempää’] liiga 1. liitto, liittouma; kopla, joukkue: valtioiden keskinen /.; rikollisliiga. 2. (jalka)palloilusarja (varsinkin Englannissa). — liigautua vrt. liiga 1: rikollisuuden liigautuminen liihotella. — liihottaa
liika: söi liikaa t. liiaksi; hänellä on liikaa t. liiaksi työtä; liian suuri, kaukana (varsinkin puhek. myös liika suuri, kaukana; harvemmin liiaksi suuri, kaukana). Ei: »väkeä oli liian kanssa» [par. liikaa(kin)]. — liikarasittunut ylirasittunut. — liikarasitus ylirasitus.
— liikatarjonta ylitarjonta
liikauttaa (harvemmin liikahduttaa): ei liikauttanut päätään liikaväestöinen liian tiheään asuttu, »ylikansoitettu»: /. maa liikenneministeriö. — liikenneneuvosto. — liikenneturma liikenneonnettomuus. — liikennöidä: Helsingin ja Lahden välillä liikennöivät [ = (säännöllisesti) kulkevat, ajavat, liikenteessä olevat] linja-autot; yhtiö liikennöi [ = harjoittaa liikennettä] viidellä linjalla (myös viittä linjaa); vilkkaasti liikennöity [= vilkasliikenteinen] tie. Usein luontevammin ajaa, kulkea: »Porin tiellä liikennöi eilen yli 6 000 autoa»; »tietä voidaan
1. 	vain yhteen suuntaan». — liikennöitsijä (myös liikennöijä) ammattimainen liikenteenharjoittaja. Ei: »ajo sallittu liikennöitsijän omalla vastuulla» [par. ajajan omalla vastuulla (t. ajaa saa omalla vastuulla)} liikevaihtovero-oikeus liikkumavara: laakerin l. (syn. välys); suunnitelmassa ei ole paljon liikkumavaraa (miel. kuin »pelivaraa»). — liikkuva: /. väestö; l. poliisi; koneen liikkuvat osat; l. mielikuvitus. Miel. toisin: »liikkuvat portaat» [par. liukuportaat}.
— liikkuvainen tyyl.: ovatpa liikkuvaista väkeä. — liikkuvaisuus vanh. ja tyyl. (vrt. liikkuvainen). — liikkuvuus: väestön, mielikuvituksen l.
liikunta 1. ihmisen liikkumisesta (varsinkin ruumiinkuntoa kohentavasta t. ilmentävästä): harrastaa liikuntaa; jalkojen
pitäisi saada enemmän liikuntaa; vanhuksen l. [= kulku] oli käynyt kömpelöksi (huom. eri vivahde: liikkeet olivat käyneet kömpelöiksi). 2. tavallisemmin
liike, liikkuminen: jäiden, heilurin l. — liikuntaesteinen adj. ja subst. jonka on vaikea liikkua liikuntavammaisuuden takia t. muusta syystä (esim. lapsi, vanhus, pikkulasta kuljettava äiti): metron on palveltava myös liikuntaesteisiä
liikuntakasv. lyh. liikuntakasvatuksen: liikuntakasv. kand. liikuntat. lyh. liikuntatieteiden: liikuntat.
kand., maist., lis., tri liikuntavammainen adj. ja subst. joka ei pysty (kunnolla) liikkumaan liikunta- t. tukielinten sairauden t. vamman takia; vrt. raajarikko, rampa. — liikunto vanh. liikunta, liike liikuttua: liikuttui (ei »tuli liikutetuksi t. liikuttuneeksi») toisen sanoista; luki kirjettä liikuttuneena (ei »liikutettuna») liila subst., harvemmin adj. vaalean sinipunainen: /. ei soinnu sinisen kanssa; liiloja postimerkkejä Himasin (ei »liimake») postimerkkien kansioinnissa käytettävä liimapaperi- liuska. — liimata 1. kiinnittää t. liittää yhteen liimalla: /. kuva pahviin; viiluista liimattu palkki. 2. = liimoittaa; myös: liimattu paperi ’paperi, jonka massaan on lisätty liimaa’. — liimoittaa päällystää liimakerroksella: postimerkkien lii- moittaminen liina: merkityksissä ’huivi’ ja ’paras pellavakangas, palttina’ varsinkin länsi- suomal. kielenkäytössä, merkityksessä ’hamppu’ itäsuomal. puhekieltä liioitella: /. vaikeuksia, näkemäänsä;
puhui liioitellen liipaisin (ei »liipasin»): kiväärin /.; sormi liipaisimella. — Hipaista laukaista liipaisimesta: veti pistoolin esiin ja Hipaisi liirto (auton) sivuluisu: sateen aiheuttama
l. 	— liirtää (impf. liirsi) luisua sivusuuntaan: auto liirsi märällä asfaltilla liisata ark. vuokrata (auto, kone) pitkäaikaiskäyttöön (vrt. leasing) liistake kaista, kaistale, liiste: kiinnittää pahviliistakkeilla; puuliistakkeista tehty pannunalusta. — liiste puusäle, jollaisista ennen tehtiin mm. katiskoita ja reen pohjia
liite 1. täydentävistä sivuista t. (asiapapereista: teoksessa on liitteenä taulu¬
koita; hakemuksen liitteet. 2. kiel. sanaan liittyvä epäitsenäinen kielenaines: esi-, jälki/liite; omistusliite; liitepartikkeli. — Hitin liitoskappale; pinne, »klemmari»: putken /.; pani paperit liittimellä yhteen. — liitontasavalta neuvostotasavaltojen liittoon kuuluva tasavalta (sosialistinen federatiivinen tasavalta t. sosialistinen neuvostotasavalta).


liitos
238
— liitos 1. liitoskohta, sauma: tuolin, ratakiskon liitokset; pitävä /.; (kuv.) hallituksen liitokset natisevat. 2. liittäminen: liitos sujui helposti; alue-, kunta/liitos. — liitteistö liitteet kokonaisuutena: teoksen, asiakirjan l. — liittotasavalta tasavaltainen liittovaltio: Saksan liittotasavalta; liittotasavallan [ = Länsi-Saksan] olot. — liittouma (myös liittoutuma)', valtioiden, puolueiden l. — liittymä: kolmen maan /. ‘yhteenliittymä’; moottoritien liittymät ’yhteydet muihin teihin’; tutkimusaiheella on liittymiä [= liittymä-, yhtymäkohtia, kytköksiä] moneen suuntaan; puhelinliittymä Verkkoon liitetty puhelin’. — liittyä: inf. liittyen usein par. toisin. Normaalia käyttöä (infinitiivillä ja lauseella sama subjekti): edelliseen puhujaan liittyen [ = yhtyen] N. kannatti ehdotusta. Korjattavaa: »tähän asiaan
liittyen N. ehdotti vielä » [par.
tähän asiaan liittyvästi t. tämän asian yhteydessä; asiaan liittyi N:n ehdotus, ei N. itse]. — liitännäinen johonkin liittynyt (vieras, ulkopuolinen) osa: poistaa oppikurssista turhat liitännäiset.
— liitännäisilmiö johonkin liittyvä
ilmiö, oheisilmiö: lakkojen liitännäis- ilmiöt. — liitännäisjäsen = ulkojäsen
2. 	— liitäntä sähk. liittäminen, liittä- mismahdollisuus: liitäntäjohto, televi¬
sion nauhuriliitäntä
liitää: impf. liidin, liiti, harvemmin liisin, liisi
1. liivi (pukine): joko mon. (liivit) tai yks.
2. liivi liiviläisten kieli
liiviläinen adj. ja subst.
Liivinmaa: -lla
LiK lyh. liikuntakasvatuksen kandidaatti (luettelotekstissä; normaalisti sen sijaan liikuntakasv. kand.)
likaantua (harvemmin likautua)
likekkäin (myös liketysten, harvemmin //- kettäin) lähekkäin. — likellä lähellä: tässä l. on hyvä ruokapaikka; l. satamaa t. sataman l. — likemmin lähemmin: liittyä johonkin entistä likemmin. Usein par. toisin: »selvitellä asiaa 1.» [miel. likempää, tarkemmin]. — likem- mäs (myös likemmäksi, likemmä) lähemmäs: siirtyä /.; (puhek.) /. [= liki, lähes] sata henkeä. — likennellä = lähennellä 1, 2. — likentyä: tavallisemmin lähentyä 2. — likettäin, liketysten = likekkäin. — liketä (: likenee, likeni; konsonanttivartaloiset muodot harvinaisia) lähetä. — liki 1. lähes: painoi l. kolme kiloa; ei likikään [= läheskään] joka kerralla. 2. harvinaisempaa käyttöä:
sauna rakennettiin l. [ = likelle, lähelle] rantaa; älä tule /.; on tässä aivan l. ‘likellä, lähellä’. — liki- (yhdyssanoissa) = lähi-, kuitenkin tätä paljon harvinaisempi: liki/main, -naapuri, -seutu. Liki- (ei lähi-) on vakiintunut mm. sanoihin likiarvo, likilaskuinen, likinäköinen (ks. hakusanaa). — likinnä lähinnä. — likinäköinen 1. vain likelle näkevä: /. silmä; l. vanhus. 2. = lyhytnäköinen 1: /. politiikka. — likipitäen (myös likipitäiri) suunnilleen, likimain: /. sama määrä likvida fon. I- ja r-äänteiden yhteisnimitys. — likvidi: likvidit varat Varat, jotka on helppo muuttaa rahaksi t. saada käyttöön’; /. [= maksuvalmis] yritys. — likvidiys (myös likviditeetti) maksuvalmius. — likvidoida 1. selvittää, suorittaa: /. velat. 2. hävittää, teloittaa: /. toisin ajattelevia likööri väkevä makea maustettu alkoholijuoma »lila»: par. liila
Lille [lii]: -ssä [tiilessä], illat. Lilleen Lima [lima]
limaantua (harvemmin limautua) tulla limaiseksi, limoittua: vedessä Ilmaantunut verkko
limbo ark. rimanalitus, ala-arvoinen esitys limes [li-] mat. raja-arvo Liminka: Limingassa
limittäin (myös limikkäin, limitysten) osaksi päällekkäin, limissä t. limiin: katelevyt pannaan l. limnologia järvitutkimus limoittua = limaantua limonaati (: limonaatin; myös limonadi) Limvuono (tansk. Limfjord) lineaarinen suoraviivainen, viivallinen,
viiva-; pituussuuntainen, pitkittäinen lingota: /. [ = heittää lingolla] kivi; linkosi [= sinkosi, sinkautti] vaatimuksia, syytöksiä; kuivata vaatteet linkoamalla [pyykkilingossa] lingvisti kielentutkija. — lingvistiikka kielentutkimus, kielitiede. — lingvistinen kielitieteellinen linimentti (puhek. myös linjamentti) iholle siveltävä lääkeneste linkki 1. yhteyslinja (sähköviestinnässä); yhteys liikennesolmusta toiseen; (ark.) näillä suunnitelmilla ei ole mitään linkkiä ’yhteyttä, kytköstä, liittymää’. 2. suunta- radio linni = blini linnoittaa. — linnoitus linoli (myös linoleumi) korkkimatto lintupaisti (myös linnunpaisti) »linturikas»: par. (runsas)lintuinen,
linnukas


239
liu’uttaa
liota: pyykki likoaa vedessä; suola likosi sienistä pois [kun niitä liotettiin]. — liote (miel. kuin »liotin») liotusaine. — liottaa: /. pyykkiä, astioita, lipeäkalaa;
1. jalkojaan vedessä; lämmin vesi liottaa [= irrottaa] vaatteista enimmän lian; sade on liottanut pellon
Liparinsaaret Liperi: -ssä
lipeä: yleiskielessä harvinainen syn. live lipeäinen (myös lipeineri) lipeäpitoinen, emäksinen: /. vesi. — lipeä/kala, -kivi (harvemmin live/kala, -kivi) lippi varrellinen tuohisuppilo (ammennus- ja juoma-astiana): juoda lähteestä vettä lipillä. — lippo 1. haavi: nostaa lohia lipolla. 2. (hämäl. puhekielessä) lippi lipsahdus pieni erehdys, hairahdus: puhe-, muisti/lipsahdus. — lipsauttaa (ei juuri lipsahduttaä): /. naru poikki; lipsautti varomattoman sanan liraus: kuului veden l. (myös Urahdus); otti pullosta lirauksen. — lirauttaa (harvoin lirahduttaa): /. kahviin kermaa; lirautti laulunpätkän lis. lyh. 1. lisensiaatti: ///., lääket. lis.
2. lisäys
lisensiaatintutkinto tutkinto, jonka suorittanut voi väitellä tohtoriksi. — lisensiaatintyö lisensiaatintutkintoa varten laadittava tutkielma. — lisensiaatti: filosofian, lääketieteen lisensiaatti lisensoida (myös lisensioida) myöntää jollekin lisenssi: huhtikuussa lisensoitu tuonti. — lisenssi lupa: tuonti-, vienti-, valmistus/lisenssi. — lisenssivirasto Lissabon
listata koota listaksi, luetteloida: listatut tiedot (varsinkin tietokoneen tulostus- listoissa). — listoittaa varustaa listalla (= pienalla), listoilla: /. lattia (esim. jalkalistoilla) lisäksi genetiivin edeltämänä: sen mikä on genetiivillä ilmaistun lisää, osoittaa tavallisesti subjekti (opettajien lisäksi paikalle tuli rehtori), objekti (teki muun
lisäksi sen virheen, että ) tai muu
pakollinen lauseenjäsen (Väinön lisäksi luotan Yrjöön), joskus koko jäljellä oleva lause (muiden huvien lisäksi käytiin joskus diskossa). Muulloin miel. toisin: »kesäloman lisäksi [par. paitsi kesälomalla] olen käynyt siellä joskus syksyisin»; »Väinön lisäksi [par. paitsi Väinöltä] olen kuullut asian Yrjöltä» lisääntyvyys (vanh. lisääntyväisyys): väestön l. — lisääntyä (harvoin lisäytyä): kirjasto on lisääntynyt sadalla nidoksella; tuonti lisääntyi neljä prosenttia litium kem.
LitK, LitL, LitM lyh. liikuntatieteiden
kandidaatti, lisensiaatti, maisteri (luet- telotekstissä; normaalisti sen sijaan ///- kuntat. kand.y lis.f maist.) lito (: litori) puhek. kivipiirros. — litografi kivenpiirtäjä. — litografia ki- vipainanta, kivipainotaide; kivipiirros, -painate
litorinakausi [-ri-] eräs geologinen kausi; vrt. seur.
Litorinameri [-ri-] eräs vaihe Itämeren kehityksessä litroittain litra kerrallaan; litrakaupalla LitT lyh. liikuntatieteiden tohtori (luettelo- tekstissä; normaalisti sen sijaan liikuntat. tri)
littera 1. järjestyskirjain: setelin l. ja numero. 2. (puolustusvoimien) luottokulje- tuslippu: sai komennuksen ja litteran Helsinkiin. — litteroida 1. varustaa jär- jestyskirjaimin. 2. siirtää äänite kirjoitusasuun: /. murrenauhoitteita litterääri usein halv. (kauno)kirjallinen: kovin l. tyyli liturgi alttaripalveluksen suorittaja. — liturgia jumalanpalveluskaava; alttaripal- velus. — liturginen liturgian mukainen liudentaa fon. ääntää konsonantti y-väri- senä, palataalistaa, muljeerata. — liudentua fon. vrt. ed.: liudentunut
[ = palataalistunut, muljeerautunut] konsonantti
liueta (harvemmin liuota) hajota nesteeseen (Huoneeseen): kuiva maali liukeni ohenteeseen; veteen liuennut suola liukastaa: tehdä liukkaa(mma)ksi: vaha on liukastanut lattian. — liukastuttaa 1. panna liukastumaan: iljanne liukastutti monta kulkijaa. 2. par. liukastaa liukoinen liukeneva: vesi-, öljy /liukoinen (harvemmin veteen, öljyyn /.) aine; helppo-, vaikea/liukoinen liukua: liu'un. — liukukäytävä käytävä, jonka muodostaa kulkusuuntaan liikkuva hihna. — liukuportaat mon. kulkusuuntaan liikkuvat portaat, »rullaportaat»
liuos kiinteän aineen, nesteen t. kaasun ja liuotteen tasakoosteinen seos: ruoka- suolan ja veden l. — liuota (: liukoaa, liukosi, liuonnut): tavallisemmin liueta.
— 	liuote (miel. kuin »liuotin») aine (tav. neste), johon jokin liukenee t. liuotetaan: käyttää bensiiniä, asetonia
liuotteena. — liuottaa saattaa liukenemaan: /. tabletti veteen; /. mustetahra pois sitruunahapolla. Ei »1. [po. liottaa] suolakalaa vedessä». — -liuotteinen (yhdyssanoissa): öljyliuotteinen [= öljyyn liuotettu] rasva Hukuttaa 1. saattaa liukumaan: /. ahkiota myötämäessä. 2. kuvata liukuobjektiivil-


live
240
la, zoomata: f ilmasi kohtauksen Uuvuttamalla
live: lipeen (hämäl. puhekielessä, ei nyk. yleiskielessä) lipeä. — live/kala, -kivi (etup. hämäl. kielenkäytössä) lipeäkala, lipeäkivi Liverpool [livapul]
livetä liukastua, luiskahtaa, luistaa: märällä kalliolla jalka lipeää helposti; lipesi selälleen; ote lipesi köydestä Livorno
livree (myös liveri) miespalvelijan virkapuku Ljubljana [-äna]
lk. lyh. 1. luokka. 2. lautakunta LK lyh. lääketieteen kandidaatti (luettelo- tekstissä; normaalisti sen sijaan lääket. kand.)
Ikp. lyh. liikekannallepano LKP lyh. liberaalinen kansanpuolue LKT lyh. lääketieteen ja kirurgian tohtori (luettelotekstissä; normaalisti sen sijaan lääket. ja kir. tri (usein vain lääket. tri) LKV lyh. laillistettu kiinteistönvälittäjä LL lyh. lääketieteen lisensiaatti (luettelo- tekstissä; normaalisti sen sijaan lääket. lis.)
lm lyh. luumen(ia) lm. lyh. loppuunmyyty LO lyh. lääninoikeus (tavallisessa tekstissä mieluimmin lyhentämättä)
Loanda: nyk. Luanda lobelia eräs koristekasvi, elvikki Lodz [lodz, puol. vudzj]
Lofootit: Lofoottien, Lofooteilla logaritmi mat. eksponentti, jonka osoittamaan potenssiin luku on korotettava, jotta saataisiin annettu luku. — logaritminen mat. logaritmifunktion mukainen: /. asteikko logiikka 1. tiedon muotoa käsittelevä filosofian osa. 2. ajattelukyky, johdonmukaisuus, päättelytapa: hänen logiikkansa laita on niin ja näin; saman logiikan mukaan päädyttäisiin siihen, että - - logo puhek. tunnus(kuvio t. -teksti) logonomi määrätutkinnon suorittanut puhetaidon opettaja. — logopedi puhehäiriöiden korjaaja, puheenopettaja. — logopedia puhehäiriöoppi Lohja: -lla
lohjeta: lohkeaa, lohkesi, lohjennut. — lohkaista: /. pala kivestä; lohkaisi itselleen aika kimpaleen; talosta lohkaistu palsta, uudistila. — lohko: lohkon
(harvoin lohori). — lohkoa (: lohkon, harvoin lohori) jatkuvasta toiminnasta t. moneen lohkoon jakamisesta, ei kerrallisesta yhden lohkon irrottamisesta: /. jäätä; lohkoi lantun kuutioiksi; levystä
on lohkottu kulmat. Erityiskäyttöä maanmittausalalla: /. tila ‘erottaa tilasta määräalue itsenäiseksi tilaksi’; yleiskielessä tällöin usein lohkaista Lohtaja: -lla t. -ssa
loihtia saada aikaan taianomaisesti, ihmeen tapaan, taikoa: loihti vähistä aineista herkullisen lounaan loikoa: loion Loimaa: -lla
loimi (: loimen, partit. loimea t. lointa)
1. 	(kangas)kudoksen pitkittäissuuntainen lanka: puuvilla-, pellava/loimi. 2. hevosen selkäpeite loimuta: tuli loimuaa; iltarusko loimusi punaisena
loinpuut (varsinkin länsisuomal. kielenkäytössä) = luomapuut Loire [luä'r]
loiskahdus (harvemmin loiskaus): airon loiskahdukset lähenivät. — loiskauttaa (harvoin loiskahduttaa): /. sanko tyhjäksi; hypätä loiskautti kivelle. — loiskua (ei »loiskuta»): laineet loiskuvat loitolla (varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä; yleiskielessä usein hiukan tyyl.) etäällä, kaukana: asuu l. kaupungin vilskeestä; hänet oli helppo tuntea jo loitolta. Usein (hämäl. kielenkäytön mukaisesti) merkitysvivahde ‘erillään, syrjässä’: pysy l. tulesta! — loitommaksi (myös loitommas, loitomma) etäämmäksi, kauemmaksi; syrjemmäksi: muutti vähän /.; sysiä lapsia l. —- loitontua = loitota. — loitos (varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä; yleiskielessä tyyl.) etäälle, kauas: matkusti l. kotikylästään; maine on kantautunut l. — loitota (myös loitontua) etääntyä: ääni loittoni vähitellen; on loitonnut kauas entisistä aatteistaan loitsia lukea loitsuja, saada aikaan loitsuilla, taikoa: noita lankesi loitsiessaan loveen; loitsi miehen valkoiseksi peuraksi
loiveta (myös loiventua) tulla loiv(emm)ak- si: ranta, mäki loivenee lojaali 1. lainkuuliainen; uskollinen, rehti: /. kansalainen; l. virkaveljiään kohtaan;
l. 	kilpailija. 2. puhek. suopea, mukava, leppoisa: oli lojaalilla tuulella; l. puhe- kumppani. — lojaalius (myös lojaliteetti): luotti ystäviensä lojaaliuteen LOK lyh. lainopin kandidaatti (luettelo- tekstissä; normaalisti sen sijaan lainopin kand.)
lokaalinen paikallinen; (kiel.) paikkaa ilmaiseva. — lokalisaatio paikannus; sijainti. — lokalisoida paikantaa. — lokalisoitua paikantua Lokalahti: Lokalahdella


241
lounainen
lokerikko lokeroitu laatikko t. hylly: säilyttää äänilevyjä lokerikossa. — lokeroida jakaa lokeroihin; (kuv.) karsinoida: lokeroituja hyllyjä; politiikassa ihmiset lokeroidaan puoluekantansa mukaan.
— 	lokeroitua karsinoitua: tiede loke- roituu yhä suppeammiksi erityisaloiksi. — lokerosto lokerojärjestelmä; lokerikko
loksahdus (harvoin loksaus): lukon l. — loksauttaa (harvemmin loksahduttaa): l. leukojaan; loksautti lukon auki Lolland: -issa
lomake (ei »kaavake») paperi, jossa on tilat viitteiden mukaisia merkintöjä varten: täyttää l. — lomakkain, lomatus- ten = lomittain lomauttaa päästää t. panna lomalle: /. varusmiehiä; osa henkilöstöstä jouduttiin lomauttamaan. — lomautua päästä, lähteä t. joutua lomalle: melkein kaikki työntekijät lomautuvat ensi viikolla Lombardia
lomittain (myös lomakkain, lomikkain; lomatusten, lomitusten) toistensa lomassa t. lomaan: panna paperiarkit l.
Long Beach [log bitS] long drink valmiiksi laimennettu alkoholi- ja virvoitusjuoman seos, »lonkero» long playing [plei-irj]: long playing -levy (tav. LP-levy) kauan soiva levy, pitkä- soittolevy Lontoo
loogikko logiikan tutkija. — looginen logiikkaan kuuluva t. sen mukainen; johdonmukainen, selkeä: /. päätelmä, ajattelu; l. seuraus oli, että — — loosi 1. vapaamuurari- tms. järjestön osasto. 2. vanh. aitio Loppi: Lopella loppiainen
loppu: työ on lopussa t. loppunut (ei »työ on loppu»); maksan puolet käteisellä ja lopun (t. loput) kuukauden kuluessa; voin loppu t. loppu voi on jääkaapissa; lopulla rahalla t. lopuilla rahoilla voit ostaa jäätelöä. — loppu- yhdyssanojen taipumattomana alkuosana: loppu/käsittely, -matka, -talvi, -tilitys jne. Samoin loppuaika (: loppuajan); myös kirjoitustapa loppu aika käy, jos loppu käsitetään taipuvaksi (lopun ajan voitte viettää miten vain). — loppukahdennus kiel. eräiden sananmuotojen lopussa esiintyvä seuraavan sanan alkukonsonantin kahdentuma, »jäännöslopuke» (merkki x, joskus myös ’: kahtiax, joka tarkoittaa, että esim. kahtia jaettu, leikattu ääntyvät kahtiaj jaettu, kah- tial leikattu). — loppuun verbin yhteydessä: yhdyssanana usein loppuunmyydä
(myös myydä loppuun), sanaliittona esim. ajaa, käsitellä, lukea loppuun. Partisiipin yhteydessä: loppuun ajettu, kulunut, käsitelty jne.; kuitenkin loppuunmyyty loraus: kuului loraus (myös lorahdus); joi pitkän lorauksen. — lorauttaa: lorautti hanasta vettä, puuroon maitoa lordi [lor-, myös lör-] eräs englantilainen arvo- ja puhuttelunimi Lorraine [lore'n] (saks. Lothringeri)
Los Angeles [a'ggeles t. a'ndseles, engl.
ä'ndzatas]: -issa loska (varsinkin maan eteläisimpien ja läntisimpien osien puhekielessä) sohjo: kadut olivat täynnä loskaa Lothringen [löt-] (saks.) = Lorraine (ransk.)
»lotion» [lousn]: par. koste; kasvovesi lotota (: lottoan, lottosin, lotonnut) veikata lottoa. — lotto eräs seurapeli; eräs veikkausmuoto louhe: kivilouhetta 'pieneksi louhittua kiveä’. — louhi (: louhen) varsinkin tyyl. 1. iso kivi, kivilohkare, -järkäle: kiipesi louhelle. 2. = louhikko. — louhikko (myös louhi, louhu) kivilohkareiden peitossa oleva maasto t. paikka: paha /.; louhikossa oli vaikeaa kulkea. — louhimo tehdasmainen louhintapaikka; louhintaa harjoittava yritys: asbestin-, kiven/louhimo (myös asbesti-, kivi/lou- himo). — louhos louhintapaikka: kivi-, marmori/louhos. — louhu = louhikko: Päijänteen rantalouhut Louisiana [luisiäna]
loukkaantua (harvoin loukkautua) 1. satuttaa itsensä, saada vamma t. vammoja: liikenneturmassa loukkaantui neljä henkeä. 2. pahastua: /. moitteista. — loukkaantuvainen helposti loukkaantuva (vrt. loukkaantua 2): /. luonne. — loukkaantuvaisuus vrt. ed. loukko nurkka, soppi; kolo, onkalo; kolkka, perukka: uunin l. 'uunin ja seinän (ahdas) väli'; myyrä pujahti loukkoonsa; räjähdyksen uhrit ovat kaivoksen perimmäisessä loukossa; kolusi joka loukon. Ei »surmanloukko» [po. surmanloukku]. — loukku 1. pyydys,
jonka viritetty kansi laitteen lauetessa tappaa eläimen: pyysi lintuja louku(i)lla; hiiren-, rotan/loukku. Kuv. joutua loukkuun 'pinteeseen, satimeen'; räjähdyksessä jäi kolme miestä loukkuun 'sul- keuksiin'; surmanloukku. 2. pellavan t. hampun muokkauslaite, jolla murskataan korret ja saadaan kuidut eroon: hakata loukkua; (kuv.) hampaat lyövät loukkua 'kalisevat’ lounainen: adj., harvemmin subst.: I. raja;


lounais-
242
maan lounaisimmat osat; tuuli käy lounaisesta (tavallisemmin lounaasta). Miel. toisin: »lounainen Suomi» [par. Lounais- Suomi, Suomen lounaisosatt)]. — lounais» Louna is-a\kuisten alueennimien johdoksissa: lounaisafrikkalainen, lou- naishämäläinen jne.
Lounais- alueennimissä: Lounais-/Afrikka, -Häme jne. lounaistuuli (harvemmin lounastuuli) lounas 1. ilmansuunnasta: tuuli on lounaassa, kääntyy lounaaseen; Savo rajautuu lounaassa Hämeeseen. 2. puolelta päivin tai kohta sen jälkeen syötävä ateria: tarjota /.; olla lounaalla Lourdes [lurd]: -issa
loveta (myös lovistaa, lovittaa) tehdä lovi t. lovia: /. neulakortti; hirsien loveaminen; lovesi kaadettavan puun. — loveus (myös lovistus, lovitus; ei »love- tus») vrt. ed.: neulakortin /.
Loviisa: -ssa
LP lyh. liikkuva poliisi (tavallisessa tekstissä mieluimmin lyhentämättä)
LP-levy pitkäsoittolevy, long playing -levy LSD lyh. eräs harha-aistimuksia aiheuttava aine, lysergihappodietyyliamidi (saks. Lysergsäurediäthylamid) ltk lyh. laatikko(a) ltk. lyh. lautakunta
LTK lyh. Liiketyönantajain Keskusliitto LTKK lyh. Lappeenrannan teknillinen korkeakoulu ltn. (myös luutn.) lyh. luutnantti LTS lyh. lyhyen aikavälin (»tähtäyksen») suunnitelma (valtionhallinnossa)
Luanda (ent. Loanda) lubenter approbatur [-bä-, lat. -be'n- -bä'-] arvosana »mielihyvin hyväksytään» (asteikossa arvosanojen approbatur ja cum laude approbatur välillä) Lubumba|shi [-Si] (ent. Elisabethville) lude litteitä imukärsällisiä hyönteisiä; varsinkin syöpäläisenä elävästä lajista (syn. tällöin lutikka) luennoija (myös luennoitsija). — lueskella (myös lueksia): l. lehtiä; lueskeli [ = opiskeli hiljakseen] taidehistoriaa luetelmaviiva rivinalkuinen ajatusviiva luetelmissa, »ranskalainen viiva» luettaa (miel. kuin »luetuttaa»): /. kirje toisella; opettaja luetti runon ulkoa Lugano [-ä-, ital. -a'-].
Luganojärvi [-ä-] = Lago di Lucano Luhanka: Luhangassa luhistaa (miel. kuin »luhistuttaa»): lumi luhisti vajan tuikahdus: kuului joutsenen l. — luikauttaa (harvoin luikahduttaa): huutaa /.; luikautti mäen alas Luiro: joki (ei »Luirojoki») ja kylä Pel-
kosenniemellä (: -ssö) luiska 1. subst. kaltevasta pinnasta: penkereen, maantien, ojan l. ‘sivupinta, vieru, lape’; invalidipyöriä varten on oma luiskansa ‘kulkutaso portaiden vieressä, ramppi’; tavaratalon paikoitus- tasolle nouseva l. ’ ajotie, ramppi’; (tekn.) murtolukuna ilmaistu l. ’pinnan kaltevuus’. 2. adj. tavallisemmin viisto, luisu, kalteva luiskauttaa (harvoin luiskahduttaa): /.
säkki olaitaan luisu 1. viisto, kalteva, viettävä: luisut hartiat; tien luisut reunat. 2. kaltevasta (varsinkin luisuttavasta) pinnasta: rata- vallin, kelkkamäen l. 3. luisumisesta: laskea luisua; auto joutui jäätiköllä luisuun; osakkeiden l. jatkuu [pörssissä] lujaa: huutaa /.; juosta /.; iski naulaan
l. 	‘lujasti, kovaa’. — lujaan: pakata, köyttää, lyödä l. ’heltiämättömäksi, tiukkaan, kovaan’; /. juurtunut tapa. — lujalla: piti köyttä /.; pitää jotakuta, olla l. (myös lujilla). — lujalle: veti silmukan /.; panna toinen l. (myös lujille). — lujassa: tappi on l. ’ei heltiä helposti’; työpaikka oli l. lujentaa tehdä lujemmaksi. 1. koventaa: /. kuria, valvontaa; l. vauhtia. 2. vahvistaa, vahventaa: tavallisemmin lujittaa.
— lujentua = seur. — lujeta (: lujenee, lujeni, lujennut) tulla lujemmaksi, lujentua. 1. koveta: tuuli lujenee; vauhti, ääni lujeni. 2. vahvistua, vahveta: tavallisemmin lujittua. — lujike lujittava kappale t. aine, vahvike, vahviste: kulma- rauta liitoksen lujikkeena; sementtiä kivipyykin lujikkeeksi. — lujilla: olla, pitää toista l. ’kovilla, lujalla, ahtaalla’.
— lujille: joutua, panna toinen l. 'koville, lujalle, ahtaalle’; ottipas siinä /., ennen kuin setvisin. — lujite = lujike, varsinkin lujitusaineesta: rautaa käytetään messingin lujitteena. — lujitemuovi lasikuidulla tms. vahvistettu muovi. — lujittaa tehdä lujemmaksi, vahvistaa, vahventaa: /. kilpa-autoa turvakaarilla; on lujittanut asemaansa; yhteistyötä lujittava sopimus. — lujittua tulla lujemmaksi, vahvistua, vahveta: jää lujittuu pakkasessa; valta, ystävyys lujittuu
LuK lyh. luonnontieteiden kandidaatti (luettelotekstissä; normaalisti sen sijaan luonnont. kand.) lukea: varsinkin puhekielessä ovessa luki [ = oli kirjoitus, teksti] »kiinni lauantaisin»; lehdessä lukee [= sanotaan],
että . — lukema 1. lukemiskerta:
ensi lukemalta vaikeatajuinen; selvisi parilla lukemalla. 2. mittauslaitteesta katsottu lukuarvo: kompassin, matkamit¬


243
luomapuut
tarin, kierroslaskurin l. Tarpeetonta muotikäyttöä: »tuonti on noussut viime vuoden lukemasta» [par. viime vuoden luvusta t. määrästä; viimevuotisesta]; »talousarvio liikkuu aivan toisissa lukemissa» [par. luvuissa]; »kulutus kasvanut ennätyslukemiin» [par. ennätys- lukuihin]. — lukeutua kuulua johonkin (ja katsoa myös itse kuuluvansa): lukeutuu porvareihin, sosialisteihin. Kirjallis- sävyistä käyttöä (luontevammin kuulua): »voikukka lukeutuu mykerökukkaisiin» lukihäiriö luku- ja kirjoitushäiriö. — luki-opetus luku- ja kirjoitushäiriöisten opetus
lukinta lukitseminen, lukitus. — lukita: lukitsen, lukitsin, lukinnut (harv. synonyymi lukota) panna lukkoon: /. ovi, matkalaukku. Laajempaa ja abstr. käyttöä: /. ikkuna haalla; l. vaihde perusasentoon; pelko ja jännitys lukitsi [ = lukkiutti] lapset puhumattomiksi. — lukittua lukkiutua (vain konkr.): vaihde, rele lukittuu. — lukitus lukitseminen, lukinta; lukossaolo: vaihteen l. — lukkiut- taa (harvemmin lukkiinnuttaa) saattaa lukkiutumaan: näkemysten erilaisuus
lukkiutti neuvottelun. — lukkiutua (myös lukkiintua, lukkoutua) mennä lukkoon; sulkeutua lukon taakse: ovi lukkiutuu; jarrut lukkiutuvat; lukkiutui huoneeseen. Abstr. käyttöä: ajatukset lukkiutuivat [= juuttuivat paikoilleen]; neuvottelut ovat lukkiutuneet; lukkiutuneita asenteita. — lukkoutua: tavallisemmin lukkiutua. — lukota (: lukkoon, luk kosin, lukonnut): tavallisemmin lukita luksi valaistusvoimakkuuden yksikkö (myös Sl-järjestelmässä)
Luksor = Luxor
luksus ylellisyys. —. luksusauto loistoauto.
— 	luksushuvila loistohuvila -luku: 1700- ja 1800-luvulla (myös -luvuilla). — lukuisa moni-, runsaslukuinen: /. henkilökunta; lukuisissa tapauksissa; lukuisien (ei »lukuisten») tarinoiden päähenkilö. — lukumäärä: useimmiten korvattavissa lyhyillä synonyymeillään luku, määrä. — lukuun ottamatta: joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta vaalivoitot jäivät pieniksi. Substantiivi- ilmauksen jäljessä poikkeusta osoittamassa nasevammin paitsi: »oli työssä koko vuoden lukuun ottamatta helmikuuta» [miel. paitsi helmikuuta t. helmikuussa]
Luleä (ruots.) = Luuloja
»lumen»: par. luumen
Lumivaara: -ssa
Lumme (sukunimi): Lumpeen
Lummenne (järvi Kuhmoisissa): Lummen-
teella (kansanom. Lummenneellä) lummessa, lumpeen: korvat ovat lummessa 'lukossa, lumpeuksissa’; korvat menivät lumpeen
lumota: lumoavan kaunis; maisema lumosi retkeläiset; kirja on lumonnut minut lumpeen ks. lummessa luo [luox] = luokse (omistusliitteisenä käytetään vain luokse-sanaa): meni veljensä l. kylään luode 1. ilmansuunnasta: tuulee luoteesta; kaukana luoteessa näkyy majakka. 2. pako-, laskuvesi luoja: kristinuskon Jumalaa tarkoitettaessa iso kirjain (Luoja), ei kuitenkaan sellaisissa sanonnoissa kuin olipa luojan onni, voi hyvä luoja, älä luojan nimessä luokanopettaja opettaja, joka hoitaa (peruskoulun ala-asteella) yhden luokan kaikkien t. useimpien aineiden opetuksen
luokka 1. ominaisuuksiltaan yhteen kuuluva joukko, ryhmä, laji tms.: yhteiskuntaluokka; koulun luokat; tavaroissa erottuu monta laatuluokkaa; suoritus on omaa luokkaansa, kansainvälistä luokkaa. Tarpeettomasti: »menot olivat korkeaa luokkaa» [par. suuret]; »vaatimatonta luokkaa oleva [par. vaatimaton] asunto». 2. (länsisuomal. puhekielessä) = luokki. — luokki 1. hevosvaljaiden osa: kaari, joka rah- keiden avulla kytkee länget joustavasti aisoihin. 2. kaarimaisesta muodosta: lumi painoi puut luokille; käärme heittää luokkia 'ponnahtelee eteenpäin kaarena’ luoko maassa oleva niitetty heinä t.
vilja: kaataa luo*olle t. luo'oksi luokse [-ex] luo, tykö: muutti asumaan tyttärensä /.; kutsui koiran luokseen. — luoksepääsemätön tavoittamaton: /.
[ = pääsytön, vaikeapääsyinen] viidakko, kallionkieleke; siinä miehessä on jotain luoksepääsemätöntä [ = sulkeutunutta, torjuvaa]. — luoksepäästävä ilmaistavissa yleensä kevyemmin: »helposti 1. [par. helppopääsyinen] alue»; »tuli- pesäkkeet olivat ullakolla vaikeasti luoksepäästävissä [par. vaikeapääsyi- sissä] paikoissa»; »kaapelin on oltava joka kohdassa 1.» [par. joka kohdasta tavoitettavissa]
Luolavuori (Turussa): Luolavuorella luoma 1. hiukan tyyl. luomus: ihmiskäden, mielikuvituksen l. 2. (eteläpohjal. kielenkäytössä) luonnonoja, puro. 3. (lounaissuomal. puhekielessä) apaja. 4. tavallisemmin luomi. — luomapuut mon. (varsinkin itä- ja pohjoissuomal. kielenkäytössä) kankaan luomiseen käy¬


luomi
244
tetty iso pyörivä puukehikko, loinpuut luomi (: luomen, partit. luomea, harvoin luonto) 1. silmää suojaava ihopoimu, silmäluomi. 2. pienehkö pysyvä tumma ihotäplä (syn. syntymämerkki, harvoin luoma)
Luomi (sukunimi): Luomen luomus luomisen, luovan työn tulos, luoma: tieteen, taiteen luomukset; Jumalan /.; (hiukan halv.) toi luomuksensa [ = sepitteensä] luettavaksi luonne 1. ihmisyksilön (joskus eläimen) sielullinen ominaislaatu: jalo, tasainen, vaikea /.; kehittää, kasvattaa luonnetta; hän on [ = hänellä on] tarmokas l. 2. elottoman olion t. asian ominaislaatu, olemus: keskustelu sai tieteellisen luonteen; luonteeltaan epäpoliittinen järjestö; kotiseututyön l. on muuttunut.
— 	luonnehtia 1. kuvata jonkin luonteenomaisia piirteitä, ominaislaatua: Sibelius Erik Tawaststjernan luonnehtimana; luonnehti tilannetta vaikeaksi mutta ei kestämättömäksi. 2. olla jollekin luonteenomaista: jokivarsia
luonnehtivat tiheä asutus ja laajat viljelysaukeat. — luonnikas sopiva,
luonteva, mukava: /. puku; käyttäytyi luonnikkaasti. — luonnollinen 1. luonnonmukainen, luonnossa esiintyvä;
aito, oikea: /. synnytys, kuolema;
maakuntien luonnolliset rajat; l. jää Muonnonjää (tekojään vastakohtana)’; »1. valinta» [par. luonnonvalinta}.
2. 	teeskentelemätön, koruton, luonteva: /. käytös. 3. luontoon perustuva, itsestään selvä, odotuksenmukainen: /. kehitys; asiaan löytyy l. selitys; l. seuraus oli, että . — luonnollisesti 1. luon¬
nollisella tavalla: kuoli /.; käyttäytyä
l. 	2. tietysti, tietenkin (nämä sanat yleensä luontevampia): /. odotamme
sinua mukaan luonnonläheinen luontoon liittyvä, luontoa suosiva: suomalaisten l. elämän¬
tapa
Luonnonmaa (Naantalissa): -Ha luonnont. lyh. luonnontieteiden: luon- nont. kand. luonnontuote luonnosta saatu tuote (joskus erityisesti maatalous- ja pyyntituot- teista): vilja, voi, kala, turkikset ym. luonnontuotteet. Vrt. luontaistuote luonta kaakkoissuomal. ja savol. puhekieltä; yleiskielessä luota luontainen luonnonmukainen; synnynnäinen: /. talonpaikka; graniitin luontaiset ominaisuudet; l. kertoja; hänen luontainen vaatimattomuutensa »luontais-» ra/itf-alkuisten yhdyssanojen vastakohtana par. luontois- (esim.
»luontais/etu», »-suoritus», »-talous») luontaishoito vrt. seur. — luontais- parannus ilman lääkkeitä t. leikkausta tapahtuva parannus, luonnonparannus.
— 	luontaistuote ilman lannoitteita kasvatettu puhdas luonnontuote. — luon- taisviljely luonnonravinteiden varassa harjoitettu viljely luonteenomainen tunnusomainen, tyypillinen, kuvaava: hänelle l. vastaus. — luonteenomaisuus luonteenomainen piirre: Sillanpään tyylin luonteenomaisuu- det. — luonteenominaisuus ihmisen luonteeseen kuuluva ominaisuus: sellaiset luonteenominaisuudet kuin rohkeus ja yritteliäisyys. — luonteikas luonteenomaiset piirteet tavoittava, osuva, elävä: /. valokuva N:stä; esitti roolinsa luonteikkaasti. — luonteinen 1. ihmisistä (vrt. luonne 1): kiivas-, voimakas/luonteinen. 2. elottomista olioista ja asioista (vrt. luonne 2): turistimatkan luonteinen käynti; kokeiluluonteinen t. kokeilun luonteinen (myös kokeiluluonteinen); kausi-, ukkos/luonteinen; arka-, tilapäis-, virallis/luonteinen
luonto 1. elollinen ja eloton maailma paitsi ihmiskäden tuotteita: Lapin karu /.; saariston luontoa on suojeltava; veden kiertokulku luonnossa. Miel. toisin: »maksaa luonnossa» [par. luonnontuotteina, luontoissuorituksena]. 2. ihmisen luonteen synnynnäinen perus- laatu; itsetunto, rohkeus, sisu: ihmisluonto on sellainen, että ; hyvä,
kiukkuinen /.; minun luonnollani ei sinne mennä. 3. elottomista olioista ja asioista par. luonne: »johtuu asian
luonnosta». — -luontoinen 1. ulkomaailmasta (vrt. luonto 1): reheväluon- toinen seutu. 2. ihmisistä (vrt. luonto 2): ilo-, äksy/luontoinen ihminen. 3. elottomista olioista ja asioista par. luonteinen. — luontoisetu palkkaukseen rahapalkan ohella kuuluva etu. — luontoissuoritus luonnontuotteina t. työnä tapahtuva suoritus. — luontoistalous talousmuoto, jossa ei käytetä rahaa. — luontumus (synnynnäinen) taipumus: hänen luontumuksensa viit- taavat taiteen suuntaan Luopioinen: Luopioisissa luotaantyöntävä vastenmielinen, tympäisevä, tympeä: /. näky luoteinen: alueen luoteiset reunamat;
tuulee luoteisesta (tavallisemmin luoteesta). Miel. toisin: »luoteinen Afrikka» [par. Luoteis-Af rikka, Afrikan luoteisosa(t)]. — luoteis- Lwote/s-alkuisten
alueennimien johdoksissa: luoteiseuroop-


245
lykkäytyä
palainen, luoteisranskalainen jne. Luoteis- alueennimissä: Luoteis-/Eurooppa, -Ranska, - Viro jne.
Luoto: Luodossa
luotta leikkausta, sorvausta, kuvioiden maalausta yms. ohjaava määrämuotoinen t. lävisteinen levy t. lauta, kaavain, sabloni
luottamuksellinen keskinäiseen luottamukseen perustuva; kahdenkeskinen, salassa pidettävä: /. neuvottelu; kertoa luottamuksellisesti; l. muistio. Miel. toisin: »turvautui luottamuksellisesti
[par. luottava(ise)sti] toisen apuun».
— 	luottamus: tuntea luottamusta johonkuhun t. jotakuta kohtaan; »luottamuksella» yleensä par. luottava(ise)sti t. luottamuksellisesti. — luottavainen: /. (harvemmin luottava) mieli, odotus; otti avun luottavaisesti (myös tuottavasti) vastaan. — luottavaisuus: liika l. ihmisiin kostautui
luotto: saada pankilta luottoa '(luottamukseen perustuvaa) lainaa’; hänellä on kyllä luottoa ’lainan saamiseksi tarvittavaa luottamusta’. Vanh. ja tyyl. luottamuksesta yleensä: luottonsa menettänyt mutta valtansa säilyttänyt keskusvirasto. Ei kuitenkaan: »heillä ei ollut luottoa [par. luottamusta] toisiinsa» luovuus: osoittaa luovuutta Muomisky- kyä’; ilmaisun, taiteellisen työn l. lut. lyh. luterilainen
luterilainen adj. ja subst. vrt. seur. — luterilaisuus Lutherin perustama protestanttinen uskonsuunta lutikka (syöpäläisenä esiintyvä) lude Lutto (ei »Luttojoki»)
Luukkaa (Espoossa; kirjoissa usein »Luuk- ki»): -lla Luulaja (ruots. Luleä)
Luulajanjoki (ruots. Lule älv) luulevainen epäluuloinen, epäluuloihin taipuvainen. — luulevaisuus vrt. ed. luumen 1. valovoiman yksikkö (myös SI- järjestelmässä). 2. anat. (rakon, suolen t. suonen) ontelo Luumäki: Luumäellä
luusua (peräpohjal. kielenkäytössä; myös maantieteen terminä) laskujoen lähtökohta järvessä: Inarijärven l. luutn. (myös Itn.) lyh. luutnantti luvanvarainen luvasta riippuva: luvanvaraiset elinkeinot. — luvanvaraistaa tehdä luvanvaraiseksi: soranoton luvanvaraistaminen luvata: lupasi hoitaa (harvemmin hoitavansa) asian; lupasin olla kunnolla; (melko harv.) isä lupasi lasten [ = antoi lapsille luvan] mennä elokuviin Luvia: -lla
Luxemburg [luksemburk]
Luxor [-ks-] (myös Luksor)
Luzern [-ts-] lv lyh. leiviskä(ä) lv. lyh. lukuvuosi
LVI (myös lvi) lyh. lämmitys-, vesijohtoja ilmanvaihtotekniikka LVO lyh. liikevaihtovero-oikeus (tavallisessa tekstissä mieluimmin lyhentämättä) Lvov
lvv. lyh. liikevaihtovero lx lyh. luksi(a)
Lubeck (saks.) = Lyypekki lyhde 1. kimppu, joiksi vilja sidotaan leikattaessa (länsisuomal. synonyymejä sitoma, sidon). 2. (länsisuomal. kielenkäytössä) = kupo lyhenne sanasta t. sanaliitosta käytetty lyhennetty kirjainmerkintä (esim. m, vt., maist.)\ myös lyhennesanoista. — lyhennelmä (kirjallisen tuotteen) lyhennetty laitos, lyhennös: lausunnon, Kalevalan l. — lyhennesana sanaliiton jäsenten alkukirjaimista koostuva sana, alkukirjain-, kirjainsana (esim. Sitra, Efta).
— lyhennys 1. lyhentäminen: hihan, työajan, velan l. 2. määrä, jonka verran jokin lyhennetään t. lyhentyy: matkan lyhennys tien valmistuttua on 23 km; maksoi velan lyhennyksenä 2 000 mk.
3. 	vanh. lyhenne. 4. par. lyhennelmä.
— lyhennös = lyhennelmä. — lyhentymä lyhenemisen tulos: »akku» on l. sanasta »akkumulaattori». — lyhentyä = seur.
— lyhetä tulla lyhemmäksi: matka
lyheni, on lyhennyt (myös lyhentyi, on lyhentynyt) kilometrin; päivät ovat alkaneet l. — lyhimmiten (myös lyhyim- miteri) aivan lyhyesti, niin lyhyesti kuin suinkin: selostaa l. — lyhkäinen (varsinkin länsisuomal. puhekielessä; harvemmin lyhköinen) = lyhyt. — lyhykäinen vanh. ja tyyl. = lyhyt. — lyhyt: lyhyen, illat, lyhyeen, mon. illat. lyhyisiin t. lyhyihin, kompar. lyhempi t. lyhyempi, superl. lyhin t. lyhyin. — lyhytjännitteinen (myös lyhytjänteinen) lähiaikaa pitemmälle tähtäämätön: /. työskentely; lapset ovat lyhytjännittei- sempiä kuin aikuiset. — lyhytnäköinen
1. 	joka ei ymmärrä t. ota huomioon kuin hetken edun, epäviisas, harkitsematon: /. ostaja, poliitikko; l. suunnitelma. 2. tavallisemmin likinäköinen 1
»lyhytsulku»: par. oikosulku lyhät mon. aikuisten polvihousut, sortsit lyijyttää 1. sulkea lyijysinetillä eli lyijyk- keellä: /. tavaravaunu. 2. (myös lyijytä : lyijyäri) päällystää lyijyllä: lyijytetty levy lykkäytyä (myös lykkääntyä): vene ei
tahtonut /. [ = työntyä] vesille; asian


lykätä
246
käsittely, matka on lykkäytynyt. — lykätä: /. [ = työntää] lastenvaunuja;
uuni lykkää savua; lykkäsi [= työnsi, siirsi] pahimmat työt muille; lykkäsi [ = siirsi] ratkaisua tuonnemmaksi; juttu lykättiin seuraavaan oikeuden istuntoon
lyly 1. lengon havupuun selkäpuolelle syntyvä kova puuaine, janhus. 2. tyyl. suksista (alk. epäparisten suksien pitkästä liukusuksesta): lykkiä lylyä lymfa imuneste
lymytä (: lymyän, lymysin, lymynnyt) tyyl. olla piilossa, piileksiä; mennä piiloon, piiloutua Liineburg [lyneburk]
Luneburginnummi [lyneburkin-]
Lyngen (norj.) = Jyykeä lynkata tappaa omavaltaisesti (tappajana kansanjoukko)
Lyon [lio']: -issa [Hongissa] lyriikka laulu-, tunnelmarunous lyseo yliopistoon johtava (valtion) oppikoulu
lysoli eräs väkevänhajuinen desinfiointi- neste
lyydi (myös lyydiläismurteet) vepsän ja karjalan välinen murreryhmä lyydiä eräs indoeurooppalainen muinais- kieli
Lyydia (maakunta)
lyydialainen adj. ja subst. vrt. ed.
lyydiläinen adj. ja subst. vrt. lyydi: l.
perinne; lyydiläiset lyydiä puhuva heimo’ lyydinen: /. sävellaji Lyypekki (saks. Lubeck) lyyrikko laulu-, tunnelmarunoilija. — lyyrinen lyriikkaan kuuluva; runollinen, tunnelmallinen: /. runo; l. sävellys; /. elämys, näky läh. lyh. lähettänyt, lähettäjä lähdettää 1. saattaa lähtemään, irrottaa: pesujauhe lähdetti lian. 2. raskauden keskeyttämisestä: /. sikiö lähdevero vero, jonka tietyn maan asukas maksaa toiseen maahan siellä saamastaan tulosta läheisyys: pääkaupungin l. vetää paikkakunnalle väkeä. Iness. »läheisyydessä» yleensä luontevammin lähellä: »asuu tehtaan läheisyydessä» [par. lähellä tehdasta, tehtaan lähellä t. lähistössä]; samoin »rannan läheisyyteen [par. lähelle rantaa, rannan lähelle] rakennetut talot». — lähekkäin (myös lähetysten, harvemmin lähettäiri) lähellä toisiaan. — lähemmin läheisemmin: tutustuivat toisiinsa l. Usein par. toisin: »jos asiaa tarkastellaan 1.» [miel. lähempää]; »selostaa tapausta 1.» [miel. tarkemmin]. — lähemmäs (myös lähem¬
mäksi, lähemmä): tulla /.; (puhek.)
painoi l. [ = lähes] viisi kiloa. — lähempi läheisempi: /. kosketus; ehdotti lähempää tuttavuutta Sinuttelua’. Usein par. toisin: »lähemmät [miel. tarkemmat] ohjeet»; »lähemmässä tarkastelussa [par. yksityiskohtaisemmassa tarkastelussa t. lähempää tarkasteltaessa] ilmeni, että  »
lähennellä likennellä. 1. lähestyä tunkeilevasti, tuppautua jonkun seuraan, ahdistella: /. tyttöä. 2. olla lukuarvoltaan t. (varsinkin kielteisessä mielessä) laadultaan lähellä jotakin, hipoa: väkiluku lähentelee 100 000:ta; mauttomuutta lähentelevä letkaus. — lähentyä tulla lähemmäksi. 1. konkr. käyttö paikallisessa merkityksessä harvinaista, ajallisessa merkityksessä ei nykykielen mukaista: aloimme l. (tavallisesti lähestyä t. lähetä) rantaa; »vaalit lähentyvät» [par. lähestyvät, lähenevät]. 2. abstr. erottavan juovan pienenemisestä: käsitykset, puolueet ovat lähentyneet toisiaan
»lähestulkoon» yleistynyt tarpeettomasti sanan lähes tilalle: »paikalla oli 1. [par. lähes] sata henkeä»
lähestulkoonkaan varsinkin puhek. läheskään: ei olla l. perillä. — lähestymistapa: tieteellisen kielenkäytön muotisanoja; yleensä luontevammin tarkastelutapa, (tutkimus)ote. — lähestyä tulla lähemmäksi. 1. konkr. paikallisesta t. ajallisesta likenemisestä: lähestyttiin jo kaupunkia; kaupunki rupesi lähestymään; lähtöhetki lähestyy; myös: väkiluku lähestyy nopeasti 100 000:n rajaa. 2. enemmän t. vähemmän abstr. tutustumisesta, syventymisestä t. erottavan juovan pienenemisestä: tätä kysymystä voidaan l. monen tieteen keinoin; l. kansaa, kiistakumppaneitaan; osapuolet ovat lähestyneet (myös lähentyneet) toisiaan. 3. tavallisemmin lähetä 3, lähennellä 2
lähete 1. lähetyksen (myös tutkittavaksi t. hoitoon osoitetun potilaan) mukana seuraava tiedonanto, saate: asiakirjojen lähetteessä pyydettiin lausuntoa; sai lähetteen röntgentutkimukseen; korjattavan koneen /.; rakennustarvikkeiden
l. 	’lähetysluettelo, kuormakirja’. 2. lehteen lähetetty kirjoitus: yleisönosas¬
tossa julkaistut lähetteet. 3. radioaaltoina lähetetty ääni t. kuva, signaali (ei yleisradion ohjelmaan kuuluvasta lähetyksestä): eritaajuisia lähetteitä.
4. 	par. lähetys: »lähetteen arvo on merkittävä osoitekorttiin»
lähettäin, lähetysten = lähekkäin. —


247
läntinen
lähetä tulla lähemmäksi, liketä. 1. = lähestyä 1: määränpää läheni; lähenimme määränpäätä; kevään lähetessä. Tähän liittyvästi myös muuttuvasta lukuarvosta: saldo läheni uhkaavasti nollaa. 2. = lähentyä 2. 3. olla laadultaan lähellä jotakin, muistuttaa: tyyliltään nämä
kirjoitukset lähenevät esseetä. Ei sen sijaan jotakin rajaa lähellä olevasta lukuarvosta: »auton huippunopeus lähenee 150 km:ä/t» [par. lähentelee, hipoo, kun kyseessä ei ole lukuarvon muutos niin kuin 1. merkitysryhmässä]. — lähi- .(yhdyssanoissa) läheinen, liki-: lähi/kaupunki, -maasto, -paikkakunta,
-taistelu, -yhteys jne. — lähiaika tulevaisuudessa lähellä olevasta ajasta: lähiajan hankkeita; lähiaikoina asiaan on odotettavissa parannus. Ei: »lähiaikoina [par. viime aikoina] ei ole kuulunut kummempia»
Lähi-itä maantieteellinen käsite, johon tav. luetaan Arabian niemimaalta Turkkiin ulottuva alue (sekä Egypti ja Iran) lähimmäinen (läheinen) muu ihminen: osoittaa huomaavaisuutta lähimmäisilleen lähimyymälä lähistön asukkaita palveleva myymälä lähin: tästä, siitä l. tähtien’ lähiosoite postitoimipaikkaa tarkempi postiosoitteen osa. — lähipuhelu paikallispuhelu
lähiö vihervyöhykkeen ympäröimä taajaman osa, jolla on oma liikekeskuksensa: Helsingin, Vantaan lähiöt lähteistö (tutkimuksen tai muun kirjallisen tuotteen) lähteet: suppea, laaja l. lähteä: impf. lähti (myös läksi). — lähtiäi- set (myös läksiäiset). — lähtö: suku on savolaista lähtöä Savolaista alkuperää, Savosta lähtöisin’. — -lähtöinen jotakin lähtöä, alkuperää oleva: ruotsalaisläh- töinen nimi; erilähtöiset asutusvirtaukset; monilähtöinen heimo; lapinlähtöinen tapa; avaruuslähtöinen kappale; tekstilähtöinen [ = tekstistä lähtevä] kritiikki läikäyttää (harvoin läikähdyttää): l. vettä lattialle
läimäys (myös läimähdys): oven, piiskan, /.; sai aika läimäyksen. — läimäyttää (harvoin läimähdyttää): /. toista poskelle, takamuksille läjäys: kuului kova l. (myös läjähdys); sai läjäyksen korvalleen. — läjäyttää (harvoin läjähdyttää): läjäytti kirjan
kiinni läksiäiset = lähtiäiset läkähdyttää (harvoin läkähyttää) tikah- duttaa, tukehduttaa: läkähdyttävä löyly lämmetä tulla lämpimä(mmä)ksi (varsinkin itsestään, ei lämmitettynä): ilma, järvivesi
lämpenee; auringossa lämmennyt hiekka; saunassa jalat pian lämpenevät; mieli lämpeni; ei tahtonut lämmetä asialle. — lämmike (myös lämmite) se mikä lämmittää: kuumaa mehua lämmikkeeksi; koivuhalot ovat hyvää lämmikettä. — lämmitin (ei »lämmittäjä») lämmitys- laite. — -lämmitteinen: kauko-, keskus-, sähkö/lämmitteinen talo; jatkuvalämmit- teinen kiuas [joka pysyy kuumana vain jos siihen jatkuvasti lisätään puita]. — lämmitä tulla lämpimäksi (varsinkin lämmitettynä): ruoka, sauna on jo lämpiä- mässä; uuni lämpisi hyvin. — lämpöinen lämmin (usein hivenen tyylittelevästi tai puhekielenomaisesti)
Längelmäki (kansanom. Längelmä): Längelmäeltä lännemmäksi (myös lännemmäs, harvemmin lännemmä) kauemmaksi länteen. — lännenkauppa (myös länsikauppa) itä- ryhmään kuulumattomien maiden kanssa käyty kauppa. — länsi- Länsi-alkuisten alueennimien johdoksissa: länsisuomalainen, länsiuusmaalainen jne.
Länsi- alueennimissä: Länsi-/Afrikka,
-Eurooppa, -Intia, -Suomi, -Uusimaa jne.
Länsi-Götanmaa [-jö-] länsikauppa = lännenkauppa Länsimaa (: -ssö) Huippuvuorten suurin saari
länsimaalainen subst. — länsimaat (: länsimaissa) mon. Eurooppa paitsi sen itäosia (tav. myös Pohjois-Amerikka) varsinkin kulttuuripiirinä, usein myös länsi- valtojen synonyyminä. — länsimainen adj.
Länsipohja 1. hist. Ruotsin entinen Västerbotten (= nykyinen Västerbotten + Norrbotten), mukaan luettuna usein myös Tornionjokilaakson Suomen-puo- leinen osa. 2. Pohjois-Ruotsin (etup. Norrbottenin) suomenkielinen alue: Länsipohjan murteet kuuluvat peräpohjalaismurteisiin Länsi-Saksa (tavallisessa tekstissä luontevampi nimitys kuin Saksan liittotasavalta ja BRD) länsisaksalainen adj. ja subst.
Länsi-Samoa
länsivallat mon. suppeammin Isosta- Britanniasta, Ranskasta ja Yhdysvalloista sekä niiden politiikkaan liittyneistä maista, laajemmin muistakin länsimaista länt. lyh. läntinen
länteen päin. — läntinen: /. kulttuurimuoto; maan läntiset, läntisimmät osat. Miel. toisin: »läntinen Suomi, Eurooppa» [par. Länsi-ZSuomi, -Eurooppa;


länt.p.
248
Suomen, Euroopan länsiosatt)] länt.p. lyh. läntistä pituutta läpi-alkuisten yhdysverbien (läpi/ajaa,
-kulkea, -vetää jne.) sijasta nyk. tavallisesti sanaliitot ajaa, kulkea jne. läpi; partisiipit läpi/ajettava, -kuljettava yms. kirjoitetaan kuitenkin tavallisesti yhteen. Yhdyssanoja ovat myös sellaiset adjektiivit kuin läpi/kypsä, -märkä, -rehellinen 'läpeensä kypsä’ jne. — läpikuultava: /. kalvo. — läpikäydä: /. [ = kokea, läpäistä] muutos, sairaus; l. [ = tarkastaa] lista, paperit; »1. [par. käydä] harjoituskurssi, opisto». Korvattavissa yleensä sanaliitolla käydä läpi; partisiipit kirjoitetaan kuitenkin yhteen: läpikäymäni sairaus, läpikäydyt paperit. — läpikäyvä kaiken matkaa ilmenevä, läpikotainen, kauttaaltainen: /. piirre, ajatus. — läpinäkymätön. — läpinäkyvä. — läpipääsemätön läpäisemätön: /. viidakko. — läpitunkema: innoituksen l. puhuja, puhe. — läpi- tunkematon läpäisemätön: /. ryteikkö, sumu. — läpitunkeva: /. kylmyys, ääni;
l. 	katse. — läpiviedä viedä läpi (usein miel. toteuttaa): menestyksellisesti läpiviety hanke läpäisemätön 1. joka ei läpäise: ääntä
l. 	seinä. 2. jota ei voi läpäistä: /. tiheikkö läski ark. sianliha, varsinkin silava läsnä saapuvilla, paikalla (ihmisistä): kokouksessa oli l. kymmenen henkeä; vanhempien l. ollessa. Tyyl. joskus ajasta: heinäkuu on jo l. ’käsillä’. Ei elottomista olioista, asioista seuraavaan tapaan: »reaktiossa oli 1. [par. mukana] vetyä»; »kerronnassa on 1. lyyrisiä aineksia». — läsnä oleva, ollut. — läsnäolija. — läsnäolo: läsnäolosi kokouksessa olisi tarpeen. Miel. toisin: »vieraiden aineiden 1. [par. mukanaolo, esiintyminen] seoksessa»
1. lätti sikoläävä, sikala
2. lätti latvialainen (subst.); latvian kieli lättiläinen adj. ja subst. latvialainen
lätty ark. ohukainen, ohukas lättäjalka = lattajalka lävistin lävistyslaite. — lävistäjä 1. henkilöstä: reikäkorttien l. 2. mat. monikulmion t. -tahokkaan kahta kärkipistettä yhdistävä jana lävitse (määräalueiden puhekielessä, ei yleiskielessä läpitse) läpi: päästä /.; seinän l. lääk. lyh. lääkäri
lääket. lyh. lääketieteen: lääket. lis.;
lääket. ja kir. tri 'lääketieteen ja kirurgian tohtori’ lääkinnällinen usein par. toisin: »lääkinnälliset [miel. lääkintä]olot»; »lääkin¬
nällisesti [miel. lääkinnän kannalta] hankala tapaus». — lääkintä lääkitseminen, lääkitys, sairaanhoito (varsinkin lääkehoito). — lääkintö vanh. lääkintä; huom. kuitenkin viralliset nimitykset lääkintöhallitus ja lääkintöneuvos. — lääkintöhallitus sairaan- ja terveydenhoidon sekä apteekkialan keskusvirasto.
— lääkintöneuvos lääkintöhallituksen osasto- ja toimistopäällikköjen virkanimitys; myös ansioituneen lääkärin arvonimenä. — lääkitys 1. lääkintä. 2. lääkkeestä: otti lääkitykseksi aspiriinia. — lääkkeellinen tav. paremmin toisin: »1. hoito» [miel. lääkehoito]; »lääkkeellisesti [miel. lääkkeillä] aikaansaatu paraneminen»
lääneittäin läänien mukaan, lääni lääniltä: /. laadittu sääennuste Läänemaa: -lla
läänijako (ei »lääninjako») maan jako lääneihin: läänijakoa uusitaan löydös se mikä on löydetty (varsinkin tutkimuksissa): rautakautinen /.; malmi- löydös; lääkärin, historiantutkijan löydökset
löyhdyttää höllentää, löystyttää, löyhentää: /. sidosta; kuria löyhdyttävä myönnytys. — löyhentyä = löyhtyä. — löyhentää = löyhdyttää. — löyhetä (: löy- henee, löyheni, löyhennyt) = seur. — löyhtyä (myös löyhentyä, löyhetä) höltyä, höllentyä, löystyä: ruuvi, jousi
löyhtyy; järjestys on löyhtynyt. — löyhä höllä: /. liitos, kosketus, rakenne; naula on löyhässä (harvemmin löyhällä); pitää köyttä löyhällä; raha ei ole löyhässä ’on kovassa’; /. puhe; löyhät lupaukset; /. kuri
löylyttää (ei »löylyyttää») löysentää varsinkin puhek. = löyhdyttää; myös: lääke löysensi vatsan. — löystyttää = löyhdyttää. — löystyä = löyhtyä. — löysä varsinkin puhek. 1. = löyhä, höllä. 2. vetelä: löysää taikinaa; vatsa on löysänä t. löysällä; löysäksi keitetty muna. — löysätä ark. löyhdyttää, hellittää, höllittää: /. köyttä, otetta; järjestystä on löysätty löytyä: hattu löytyi hyllyn takaa; tie löytyy helposti kartasta. Ei: »varastossa löytyy [po. on] kaikkia kokoja»; »paidoissa löytyy [po. paitoja on] pitkä- ja lyhythihaisia». — löytää: impf. löysin.
— löytö löytäminen; se mikä on löydetty (varsinkin sattumalta): teki merkillisen löydön; aarre-, ase-, ruumis/löytö; N. on mailerina oikea löytö
»löytököyhä» (kausi, alue): par. niukka-, vähä /löy töinen »löytörikas»: par. runsaslöytöinen


249
maat.- ja metsät.
M
1. m [äm t. ämmä, vartalo ämmä-] aakkoston 13. kirjain
2. m lyh. 1. metri(ä). 2. malli: rynnäkkökivääri m/60 'vuoden 1960 mallia’. 3. (ylioppilaskirjoitusten arvosanana) magna cum laude approbatur. 4. milli- (esim. mg ’milligramma[a]’)
m2 lyh. neliömetri(ä) m* lyh. kuutiometri(ä)
1. M lyh. mega- (esim. MV ’megavolt- ti[a], miljoona[a] voltti[a]’)
2. M roomalainen lukumerkki (= 1 000; 1 000:s)
H lyh. mikro- (esim. fis ’mikrosekunti[a]’) ma (myös maan.) lyh. maanantai(na) mA lyh. milliampeeri(a) maa, (taivaankappaleesta) Maa »maadoittaa»: par. maattaa »maadoitus»: par. maatto maaginen taikavoimainen, taianomainen, taika-: m. parannus; sanoilla oli m. voima maahanpaniaiset tyyl. hautajaiset maahockey [-hokkei] nurmipallo maailma maanpiiri, maapallo; elämänpiiri maa-ilma 1. mannerilma (meri-ilman vastakohtana). 2. maassa oleva ilma maailmanlaajuinen koko maailman käsittävä, yleismaailmallinen: m. liike; maailmanlaajuisen katastrofin uhka. — maailmansota: ensimmäinen, toinen m. — maailmanympärilento. — maailmanym- päripurjehdus maa- ja metsätalousministeriö maakalainen jonkin maan synnynnäinen asukas, alkuasukas (varsinkin lähetys- työalueilla). — maakeskinen: m. käsitys- tapa [jonka mukaan Maa on kaikkeuden keskipiste]. — maakrapu (myös maarapu) leik. vesilläoloon tottumaton ihminen (varsinkin merimiehen, merenkävijän vastakohtana)
Maalahti: Maalahdella maalaiskunta aiemmin vir. terminä kunnasta, joka ei ollut kaupunki eikä kauppala. Nyk. a) yleiskielessä (ei vir. terminä) kunnasta, joka ei ole kaupunki (perinnäinen syn. pitäjä, rinnalle pyrkivä uusi syn. maaseutukunta), b) virallisestikin eräiden kaupunkia ympäröivien kuntien nimissä (.Jyväskylän, Lohjan maalaiskunta). — maalaisliitto keskustapuoluetta edeltänyt puolue (puolueita virallisilta nimiltä mainittaessa Maalaisliitto)
»maalirikas» (ottelu): par. runsasmaa- linen, maalikas maallinen 1. varsinkin heng. maanpäälli¬
nen (2), ajallinen, mainen: m. vaellus ’elämä’; m. onni, murhe; m. omaisuus; turhaa näitä maallisia [= omaisuutta, tavaraa; maallisia hankkeita] on surra. 2. hengellisen, kirkollisen, uskonnollisen vastakohtana (syn. profaani): hengellinen ja m. musiikki; kirkon m. valta; maalliset [ = epäkristilliset, suruttomat] huvit
maamies maanviljelijä, talonpoika. Vrt.
maanmies maan. (myös mä) lyh. maanantai(na) maanikko jotakin maniaa poteva henkilö; ylen innokkaasti, kiihkeästi toimiva ihminen. — maaninen maniaan kuuluva, manian luonteinen; ylen kiihkeä, innokas: m. purkaus Maaninka: Maaningalla maanis-de|p|ressiivinen: m. mielitauti
’kiihko-masennustauti’ maanlaajuinen koko maan käsittävä: m. keräys, liike. — maanmies saman maan asukas; samasta maasta kotoisin oleva ihminen: Lontoossa tapasimme useita maanmiehiämme. Vrt. maamies. — maanmittaushallitus. — maanparanne maanparannusaine. — maanpäällinen 1. maanalaisen vastakohtana: m. bunkkeri; kasvin maanpäälliset osat. 2. maallinen, mainen (tuonpuoleisen vastakohtana): m. elämä; m. helvetti Maanselkä (kansanom. myös Maaselkä, Kuusamossa ja Sotkamossa): Maanselässä maan vieremä (myös maanvyörymä) maamassojen äkillinen luisuminen vuorenrinteissä t. jokilaaksoissa; (kuv.) vaaleissa sattui oikea m. vasemmalle maanvilj. lyh. maanviljelijä maanviljely (väistyvä rinnakkaisasu: maanviljelys). — maanvyörymä = maan- vieremä. — maarapu = maakrapu Maaria: -ssa Maarianhamina: -ssa
maas. lyh. maaseudunpuoluelainen: ed.
Kortesalmi (maas.)
Maas
maaseutu: maaseudun puolue t. maaseu- dunpuolue (puolueita virallisilta nimiltä mainittaessa Suomen Maaseudun Puolue). — maaseutukunta: ks. maalaiskunta »maastollinen» miel. toisin: »hankalat maastolliset olosuhteet» [par. hankalat maasto-olot, maastosuhteet, hankala maasto] maasturi maastoauto
maata: mennä t. panna m. ’mennä levolle, nukkumaan’ maatilahallitus
maat.- ja metsät, lyh. maatalous- ja metsätieteiden: maat.- ja metsät, kand., maist., tri


maattaa
250
maattaa (miel. kuin »maadoittaa») yhdistää maahan sähköä johtavasti: maatettu pistorasia. — maatto (miel. kuin »maadoitus») maattaminen maavoimat Macao [makao]
Madagaskar: -issa
madaltaa tehdä matala(mma)ksi, mata- loittaa: m. pengertä, kynnystä; m. kuoppaa; madalsi ääntään; tyyliä madaltava sananvalinta. — madaltua tulla mata- la(mma)ksi, mataloitua: ranta madaltuu; ääni madaltui; esitysten taso on madaltunut
made: syn. varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä matikka madeira Madeirassa valmistettu väkevä viini Madeira: -ssa
madjaari tyyl. unkarilainen
madonna Neitsyt Maria (varsinkin kuvana)
madonsyömä: madonsyömiä omenoita
Madras: -issa
Madrid
maestro mestari, oppi-isä (varsinkin musiikissa)
mafia (myös maffia) sisilialainen terrori- järjestö; siitä lähtöisin oleva amerikkalainen gangsterijärjestö; (kuv.) jotakin alaa terroroiva ryhmäkunta Magalhäesinsalmi [magaljaesin-, port.
magalja' i§in-]
Magdeburg [-rk] magia taikuus, noituus magma maapallon sisuksen sula kiviaines
magnaatti 1. rikas mahtimies, pohatta. 2. hist. unkarilaisia ja puolalaisia ylimyksiä
magna cum laude [lat. -ä] (täydellisenä magna cum laude approbatur) arvosana »suuresti kiittäen hyväksytään» (asteikossa arvosanojen cum laude approbatur ja laudatur välillä) magneetti rautaa puoleensa vetävä kappale. — magneettinen rautaa puoleensa vetävä; magnetismiin perustuva: m. kappale; m. ilmiö, kenttä, pohjoisnapa; (kuv.) hänessä on magneettista vetovoimaa. — magneetto yksinkertainen sähkö- generaattori, jolla saadaan aikaan polttomoottorin sytytyskipinä magnesia magnesiumoksidi. — magnesium eräs alkuaine magnetismi magneettisuus. — magnetofoni magneettinen äänentallennin, tav. = nauhuri. — magnetoida (myös magne- tisoida) tehdä magneettiseksi. — magnetoitua (myös magnetisoitua) tulla magneettiseksi
magnolia trooppisia ja subtrooppisia
puita ja pensaita maha 1. varsinkin puhek. vatsa. 2. (terminä) mahalaukku t. eläimillä sen osa.
— mahahaava (harvemmin vatsahaava).
— mahalaukku (harvemmin vatsalaukku) maharadza (myös maharadsa) intialainen
hallitseva ruhtinas mahasyöpä (harvemmin vatsasyöpä) mahd. lyh. mahdollinen, mahdollisesti mahdikas = mahtava 1: m. hallitsija, suku; esiintyi mahdikkaasti mahdollinen: mahdollisimman suuri ’niin suuri kuin mahdollista, niin suuri kuin suinkin*; mahdollisimman pian (nasevampi synonyymi: pikimmiten). —
mahdollisesti: usein luontevammin ehkä, kenties. — mahdollisuus: voiton mahdollisuus näyttää vähäiseltä; mahdollisuudet lainansaantiin (t. lainansaannin mahdollisuudet, lainansaantimahdol- lisuudet; ei »mahdollisuudet lainan saannille») olivat hyvät; tutkia kaivostoiminnan mahdollisuuksia; mahdollisuuksien mukaan t. mahdollisuutta myöten 'mikäli mahdollista’. Usein korvattavissa kevyemmällä sanonnalla: »opiskelijalla on m. [par. opiskelija saa t. voi] määräehdoin vaihtaa pääainetta»; »kokouksessa pohditaan mahdollisuuksia tehostaa yhteistyötä» [par. pohditaan, miten yhteistyötä voitaisiin tehostaa]; »mahdollisuudet tempauksen onnistumiseen näyttävät hyviltä» [par. näyttää siltä, että tempaus onnistuu hyvin t. voi hyvinkin onnistua]; »tältä ryhmältä puuttuu päätöksentekoon osallistumismahdollisuus» [par. tämä ryhmä ei pääse osallistumaan päätöksentekoon]
Mahlu (Saarijärvellä ja Pylkönmäellä): -Ha
mahtava 1. vaikutusvaltainen, voimakas; mahtaileva, mahtipontinen (syn. mahdikas): m. valtio, järjestö; onpas hänellä mahtavat puheet; käyttäytyy mahtavasti. 2. valtava, vaikuttava, komea: m. maisema, putous; sävellyksen m. päätäntö Main
Maine [mein]: -ssa
maineikas (vanh. mainehikas) kuuluisa; kunniakas: m. kaupunki; m. kirjailija; maineikkaat perinteet mainen = maallinen 1: m. matka ’elämä’;
maiset ilot, murheet mainonta mainostus Mainz [maints]
»maisemakonttori»: par. avokonttori maisemoida sopeuttaa maisemaan: m.
soranottopaikka maisena maissitärkkelys


251
malaria
maiskahdus (myös maiskaus): äänekäs m.
— 	maiskauttaa (harvemmin maiskahdut- taä): m. huuliaan t. huulillaan maist. lyh. maisteri
maistaa: impf. maistoin. 1. syödä t. juoda hiukan (makua koettaakseen): m. ruokaa. 2. (varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä) maistua; maittaa: ruoka maistaa hyvältä t. hyvälle; ruoka ei tahtonut m. — maistajaiset (myös maistiaiset) maistamistilaisuus: kaupassa on
tänään juuston m. maisterintutkinto (ylemmästä) kandidaatintutkinnosta, jonka suorittanut saa maisterin arvon. — maisterin vihkiäiset mon. akateeminen juhla, jossa kandidaateille annetaan maisterin arvo. — mais- teripromootio = ed. maistiaiset 1. maistettavaksi annettu erä: otapa vähän maistiaisia. 2. = maistajaiset. — maistua: keitto maistui hyvältä t. (varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä) hyvälle; ruoka alkaa taas maistua ‘maittaa’. — maittaa: impf. maittoi. — maitti (varsinkin hämäl. kielenkäytössä) ruokahalu: hyvä, huono m.; m. rupesi paranemaan maiva (pohjoispohjal. kielenkäytössä) muikku maj. lyh. majuri
majesteetti 1. kuninkaista t. vähintään kuninkaan arvoisista hallitsijoista: kuninkaallinen, keisarillinen m. 2. majes- teettius: Jumalan, kuoleman, esivallan m. — majesteettinen (myös majestee- tillineri) mahtava, juhlallinen, ylväs: m. näky; m. esiintyminen. — majesteettisuus vrt. ed.: maiseman, käyttäytymisen m. — majesteettius se että joku on majesteetti, valtius: Jumalan m.; kuninkaan m. majoittaa. — majoitus majoneesi tietynlainen kylmä sakea kastike
makaaberi kaamea, kalmantuntuinen: m.
kertomus, näky makaroni: keitettyä makaronia t. keitettyjä makaroneja makaus (varsinkin länsisuomal. kielenkäytössä) = makuus. — makauttaa (varsinkin länsisuomal. kielenkäytössä) = makuuttaa makedonia (kieli)
Makedonia (alue)
»make-up» [meikap]: par. ehostus, meikki makeute makeutusaine: makeutteena sokeria, sakari inia makoilla puhek. makailla: makoili piha- nurmella
makro- suur-, iso-. — makrokosmos maailmankaikkeus. — makromolekyyli jätti-
molekyyli. — makroskooppinen paljain silmin näkyvä. — makro [struktuuri suurpiirteinen rakenne maks. lyh. 1. maksanut; maksettu. 2.
maksimi Maksamaa: -lla
maksi- tavanomaista pitempi t. isompi (varsinkin pukineista, puhek. joskus muutenkin): maksihame ’nilkkoihin ulottuva, nilkkapituinen hame’; maksi/alennus, -auto
maksiimi elämänohje, periaate; mietelause
maksimaalinen suurin t. enin (mahdollinen), maksimi-: koetti saada maksimaalisen voiton. — maksimi 1. enim- mäis-, huippumäärä t. -aste. 2. (säästä:) korkeapaine. — maksimi- (yhdyssanoissa) enimmäis-, huippu-: maksimi/nopeus, -paine, -teho. — maksimoida enimmäistää: m. tuotto maksoittua: veri maksoittuu ’hyytyy’,
keuhkot maksoittuvat 'muuttuvat tulehduksessa maksakudoksen kaltaisiksi’ maksuliike (miel. kuin »maksuliikenne»).
— 	maksuunpanna: tavallisemmin panna maksuun. — maksuun pantu (myös maksuunpantu) makuinen: yhdyssanoja tavallisesti esim. hyvän-, pahan/makuinen, yhdyssanoja t. sanaliittoja esim. kirpeänmakuinen (t. kirpeän makuinen), mudanmakuinen (myös mudan makuinen), vain sanaliittoja esim. omituisen m. (edellä pitkähkö yhdistämätön sana), karvasmantelin m. (edellä yhdyssana), raa’an kalan m. (edellä sanaliitto) makulatuuri hylky-, jätepaperi. — makuloida tehdä makulatuuriksi; mitätöntää: m. painoksen loppu; m. veromerkit makuus varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä (länsisuomal. syn. makaus): nousta makuukseltaan ’makuusijaltaan’; hirven makuuksia Makuupaikkoja’. — makuuttaa (harvemmin makauttaa): m. potilasta; m. varastoaan, papereita [ = olla käyttämättä niitä, kajoamatta niihin]
malaga Malagan seudulla valmistettu väkevä viini, malagaviini Malaga Malaija: -ssa
malaiji Malakassa ja Malaijien saariston länsiosassa asuvan kansaryhmän jäsen; samalla alueella puhuttu kieli Malaijien saaristo Malakansalmi
Malakka: Malakassa (myös Malakan niemimaa)
Malankivuono (norj. Malangen) malaria vilutauti, horkka


Malawi
252
Malawi (ent. Njassamaa)
Malediivit: Malediiveilla
Malesia
Mali: -ssa
malja 1. leveähkö, suurehko sisältä pyö- reäpoh jäinen astia: ehtoollis-, liemi-, booli/malja. 2. viini- t. ryyppylasista: kilistellä maljoja; kohottaa, juoda malja päivänsankarin kunniaksi (t. päivän- sankarin malja); (kuv.) tyhjentää (kärsimysten) m. pohjaan. — maljakko verraten ahdassuinen koriste- t. kukka-astia, »vaasi»: m. on täynnä kukkia Malka (sukunimi): Maikan (myös Malan) mallikas hyvämallinen, tyylikäs: m. puku; m. sanankäyttö. — mallikelpoinen esikuvallinen, moitteeton, ihanteellinen: m. ahkeruus, järjestys; m. koti; käyttäytyy mallikelpoisesti »malline»: par. luotta, kaavoin mallinen: yhdyssanoja tavallisesti esim. saman-, toisen/mallinen, yhdyssanoja t. sanaliittoja esim. hauskan-, oudon/- mallinen (myös hauskan, oudon mallinen), vain sanaliittoja esim. merkillisen mallinen, kynttilänjalan m., viime vuoden mallinen (edellä pitkähkö yhdistämätön sana, yhdyssana t. sanaliitto) mallittaa (myös mallintaa) kuvata mallin avulla: m. atomiydin, yhteiskunnan rakenteenmuutos Mallorca [ma(l)jorka]: -ssa Malmi (Helsingissä): -lla malmikas (miel. kuin »malmirikas») runsasmalminen: m. kallio Malmö [-5]: -ssä, illat, -hön malta (kieli)
Malta (maa): -ssa
malttaa: impf. maltoin. — malttavainen:
m. (myös malttava) mieli; m. luonne; odottaa malttavaisesti (myös mahtavasti). — malttavaisuus: osoitti maltta- vaisuutta 'malttia’ mamselli (myös mamsseli) 1. vanh. ja leik. neiti. 2. käsijuntta manageri ammattilaiskilpailujen t. taiteilijan esiintymisten järjestäjä man|chester [mantS-] (myös manchester- sametti) vakosametti man|chesterinterrieri [mantS-] eräs terrieri- rotu
Manchester [tav. mantS-] mandaatti 1. toimeksianto. 2. valtion saama valtuus toisen valtion t. sen alueen hallintoon, huoltovaltuus; huoltoalue. 3. edustajanpaikka mandariini 1. hist. korkea kiinalainen virkamies. 2. eräs kiinan murre. 3. eräs sitruspuu ja sen hedelmä maneeri menettely- t. esitystavan kaavoittunut tottumus: puhujan oli vaikea
irtautua maneereistaan. — maneeris- tua muuttua maneerimaiseksi, maneeriksi: maneeristunut tyylipiirre maneesi ratsastushalli mangaani kem.
mangrove trooppinen rantaviidakko Manhattan: -issa mania kiihko, vimma manifestaatio ilmenemä, ilmentymä; mielenilmaus. — manifesti 1. subst. julistus, ohjelmajulistus; aluksen lasti- luettelo. 2. adj. (myös manifestinen) selvästi ilmenevä, ilmi-: m. oire, reaktio.
— manifestoida ilmentää, julistaa; (lääk.) saattaa ilmenemään. — manifestoitua ilmetä, ilmentyä
manikyristi (: -llä t. -lla) käsien-, etenkin kynsienhoitaja. — manikyyri (: -ssä t. -ssa) käsien-, etenkin kynsienhoito manila (myös manilla) erään banaanikas- vin kuidut, manilahamppu Manila
manilaköysi (myös manillaköysi) manipulaatio käsittely; (ovela) keino, metku. — manipulaattori 1. manipuloija. 2. kaukokäsittelylaite, kaukokäsi. — manipuloida käsitellä; ohjailla, järjestellä (mielipiteitä, tapausten kulkua) Manitoba [manitoba, engl. mänito'uba] Mankkaa (Espoossa): -lla manko (: mankon) = vaje 1 mannekiini henkilö, joka esittelee muo- tiuutuuksia niihin pukeutuneena manner, mantere: yks. nominatiivissa, yks. partitiivissa ja mon. 2. genetiivissä tav. edellinen (manner, mannerta, mannerten), yks. illatiivissa ja useimmissa monikon sijoissa jälkimmäinen (mantereeseen, mantereita), myös muissa yksikön sijoissa ja mon. nominatiivissa jälkimmäinen yleisempi (mantereella t. mantereita, mantereet t. manteret): Vanha, Uusi m.
Manner (sukunimi): Mannerin Manner-Eurooppa Mannheim [-haim]: -issa Mansaari: Mansaaressa mansardikatto taitekatto mansetti 1. kalvosin. 2. kynttilänjalan suojusrengas. 3. tekn. rengastiiviste mansi vogulien omakielinen kansallisuuden- ja kielennimi mantere: ks. manner
mantSu erään itäaasialaisen kansan jäsen;
saman kansan kieli Mantsuria
manttaali maatilan veroluku
manuaali urkujen ja harmonin sormio.
— manuaalinen käsin tehtävä, käsivälit- teinen (esim. puheluliikenne), käsi-: tietojen m. käsittely


253
matalajakso-
manöveroida (myös manövroida) 1. liikutella sotavoimia. 2. ohjailla (vesi-, ilma-jalusta. — manööveri 1. sotaliike, sotaharjoitus. 2. (vesi-, ilma-)aluksen liike. 3. kuv. harkittu tempaus, ryhtymys MAOL lyh. Matemaattisten Aineiden Opettajien Liitto maolainen adj. ja subst. Mao Tse-tungin oppien mukainen; niiden kannattaja Mara|thon [-ton] maratonjuoksu (myös maraton)
Marburg [märburk]
marginaali 1. sivun tyhjä reuna, vierus. 2. kahden (raha)määrän ero, erotus; liikkumavara: tuotteen kustannusten ja myyntihinnan välinen m.; ohjehinnassa on viiden prosentin m. — marginaalinen ääreinen (keskeisen vastakohtana); epäolennainen: luonteeltaan m. ongelma mari tseremissien omakielinen kansallisuuden- ja kielennimi Mari Marien autonominen neuvostotasavalta
Mariaanit: Mariaaneilla marianpäivä (myös Marian päivä) Marian ilmestyspäivä marihuana eräs hampusta valmistettu huume
marinadi mausteliemi (myös säilöntäliuok- sena). — marinoida liottaa maustelie- messä; säilöä mausteliemeen marionetti 1. (nukketeatterin) nivelnukke, sätkynukke. 2. kuv. tahdottomasta, muiden johdettavissa olevasta ihmisestä Marjut: Marjuen (myös Marjutin), partit. Marjut ta
marketti puhek. suurmyymälä, supermarket
markiisi 1. eräs aatelisarvo. 2. ulkokaih- din
markka: makso.i koko summan markkoina t. markoilla (miel. kuin »markoissa») »markkeerata»: »keltainen tässä kartassa markkeeraa [par. osoittaa, merkitsee', tarkoittaa] viljelystä» markkeri lääk. (radioaktiivinen) merkkiaine
Markkina (suom.) = Skibotn (norj.) Marmarameri
marmelaati (: marmelaatin); käypiä rin- nakkaisasuja marmeladi, marmelo (jota on suositeltu sanan kotoisemmaksi vastineeksi ja jonkin verran käytettykin) Marne [marn]: Marnen Marokko
Marrakes (myös Marrakech) marsalkka 1. ylimmän arvoasteen kenraali.
2. airut (juhlassa)
Marseille [-se'i]: -ssa, illat. -’hin Marseljeesi Ranskan kansallislaulu Marshallinsaaret [marsa-]
Martinique [-nik, ransk. -ni'k]: -ssa marttyyri (: -llä t. -llä) 1. uskonsa tähden surmattu kristitty. 2. kuv. vakaumuksensa uhri. — marttyyrius (myös mart- tyyriys): apostolien, Henrik-piispan,
Galilein m. marxilainen adj. ja subst. vrt. seur. — marxilaisuus Karl Marxin sosialistinen oppijärjestelmä; sen mukainen poliittinen suunta. — marxismi marxilaisuus, varsinkin yhdyssanassa marxismi-leninismi (gen. marxismi-leninismin, ei »marxis- min-leninismin»)
Maryland [meariländ] masinoida ark. järjestää t. panna liikkeelle kulissien takana: m. mielenosoitus; kokoukseen masinoitu enemmistö maskeerata naamioida. — maski ark. 1. naamio. 2. ehostus, meikki. 3. auton jäähdyttimen säleikkö maskotti onnea tuottava esine t. eläin Masku: -ssa
maskuliini 1. kiel. miespuolinen suku; siihen kuuluva sana. 2. leik. mies. — maskuliininen 1. kiel. vrt. ed. 1: m. sana, pääte. 2. miehinen, miehekäs masokismi sukupuolinen poikkeavuus, jossa tyydytyksen antaa oma kärsimys. — masokisti masokismia poteva ihminen.
— masokistinen vrt. masokismi: m. taipumus, nautinto
Massachusetts [masatsusets, engl.
mäs3tsu'sits] massiivi 1. maant. laaksojen erottama vuoriston osa. 2. geol. suurehko syvä- kivilajikasauma kallioperässä. 3. = seur.
— massiivinen (myös massiivi) jykevä, jyhkeä; täyteinen: Olavinlinnan m. hahmo; ovi on massiivista puuta ’umpipui- nen’
massoittua muuttua massamaiseksi: korkeakouluopetuksen, matkailun mas- soittuminen masturbaatio itsetyydytys matadori kuoliniskun antava härkätais- telija
matala numeroin ilmaistavissa olevista asioista (muut ilmaisukeinot usein luontevampia): m. (= alhainen) lämpötila; m. (= pieni) pistemäärä; »m. [par. halpa] hinta»; »m. [par. pieni, huono] palkka»; »m. [par. vähäinen] syntyvyys»; »m. [par. huono, heikko] laatu»; »kiinnostus oli kovin m.» [par. vähäinen, niukka]
»matala-aktiivinen»: par. vähäaktii-
nen
»matala/frekvenssinen, -jaksoinen»: par. pientaajuinen »matalajakso » (yhdyssanoissa): par.
pientaajuus-


matalajännite
254
»matalajännite»: par. pienjännite »matalalaatuinen»: par. huono-, heikko/laatuinen matalaoktaaninen = pienoktaaninen. — matalapaine 1. = pienpaine. 2. matala ilmanpaine; (kuv.) rakennusalalla vallitseva m.
»matalapalkka-ala»: par. pienipalkkainen ala, pienpalkka-ala »matalapalkkainen»: par. pieni-, huono/palkkainen matalatasoinen heikkotasoinen: m. näyttely
»matalatehoinen»: par. heikkotehoinen
»matalatuloinen»: par. pienituloinen mataloittaa = madaltaa. — mataloitua = madaltua matemaatikko matematiikan tutkija t. soveltaja. — matemaattinen matematiikkaan kuuluva; matemaattisen täsmällinen Ehdottoman täsmällinen’. — matemaattisia (myös matematisoitua) muuttua matemaattiseksi: tutkimusmenetelmien matemaattistuminen. — matematiikka suureita ja niiden suhteita käsittelevä tiede materia aine; aineelliset arvot: materian palvonta. — materiaali raaka-aine; aines, aineisto; sotatarvikkeet. — materiaalinen aineellinen. — materiaalistaa (myös materialisoida) aineistaa, aineellistaa; toteuttaa. — materiaalisia (myös materialisoitua) aineistua, aineellistua; toteutua. — materialismi elämänkatsomus, joka asettaa aineelliset arvot henkisten edelle; filosofinen oppi, jonka mukaan kaikki olevainen on ainetta. — materialisti materialismin kannattaja; aineenpalvoja. — materialistinen materialismin mukainen; aineellisia arvoja tähdentävä, aineellisuutta palvova: m. ajattelutapa; m. nykyaika matikka (varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä) made matinea päiväkonsertti; muu päivällä pidettävä taide-1. viihdetilaisuus matkailija henkilö, joka on matkalla t. tekee matkoja virkistyksen vuoksi, turisti; tutkimusmatkan tekijästä vain yhdyssanassa tutkimusmatkailija. — matkailla tehdä matkoja matkailijana: on matkaillut melkein kaikissa Euroopan maissa »matkailuteollisuus»: par. matkai¬
lu/ala, -elinkeino matkakoti vaatimaton matkallaolijain majoituspaikka, matkustajakoti. — matkalainen (tietyllä) matkalla olija, (tietyn) matkan tekijä: Kööpenhaminasta matkalaiset jatkoivat Hampuriin; sieltä
se m. vihdoin saapuu. — matkamies hiukan tyyl. matkallaolija: siinä hotellissa otetaan m. hyvin vastaan; opasti eksynyttä matkamiestä. — matkata hiukan tyyl. kulkea, vaeltaa, tehdä matkaa, olla matkalla: oli matkannut pyörällä tuhansia kilometrejä; kuuluu taas matkaavan pitkin Savoa. — matkustaa kulkea (joukkoliikennevälineellä) paikkakunnalta toiselle: matkusti junalla
Helsingistä Kokkolaan; tässä toimessa joutuu paljon matkustamaan; on matkustanut monessa maassa. — matkustaja joukkoliikennevälineellä matkustava henkilö; harvemmin esim. henkilöauton kyydittävästä (kuljettajan vastakohtana) t. yleensä matkamiehestä: junan, lentokoneen matkustajat; tieltä suistuneessa Peugeot 504:ssä oli kuljettaja ja kolme matkustajaa (luontevammin kuljettajan lisäksi kolme henkeä); tässä kylässä ei käy usein matkustajia (luontevammin: matkamiehiä, vieraita).
— 	matkustamo (lentokoneen) matkus- tajaosasto. — matkustavainen vanh. ja leik. matkallaolija, matkamies: huo¬
neita matkustavaisille mato eläintieteen terminä vain entisen pääjakson Vermes eläimistä; puhekielessä myös hyönteisten toukista: lihassa,
jauhoissa on matoja (myös liha on, jauhot ovat madoissa) matr. lyh. matruusi
matriarkaalinen äidinvaltainen: m. yhteiskunta. — matriarkaatti äidinvalta matriisi 1. tekn. erilaisia muotteja (mm. painettavan kirjaimen, kuvan t. ladelman valumuotti). 2. mat. määrätyyppinen lukukaavio matrikkeli nimikirja; jonkin (oppilaitoksen, järjestön t. alan henkilötietohake- misto, elämäkerrasto matriksi 1. biol. erilaisista pohjista, perusaineista (mm. kasvualustasta, sidekudoksen perusaineesta). 2. geol. laavakivi- lajin perusaine matta himmeä, kiilloton mattimyöhäinen leik. myöhässä olevasta ihmisestä, myöhästyjästä maturiteetti (henkinen) kypsyys. — maturiteettikoe kypsyyskoe maukkuus (myös maukkaus): ruoan m. Mauritania
Mauritius: Mauritiuksessa mausoleumi hautarakennus maya [maja] eräiden Meksikossa ja Keski- Amerikassa asuvien intiaanikansojen jäsen
MBD lyh. aivotoimintojen vähäinen poikkeavuus (engl. minimal brain dysfunc- tion)


255
meneillään
me: ilman omistusliitettä tuttavallisessa kielenkäytössä esim. meidän Liisa, luokka, kylä, kirkko; meidän puolessa sanotaan näin (genetiivi osoittaa tällöin tiettyyn kotoiseen yhteisöön kuulumista). Yleiskielessä sitä vastoin omistusliitteisenä esim. meidän kaupunkimme, maamme. Ei: »Meidän maailma» [oppikirjan nimenä; tarkoitetaan koko maapalloa eikä lukijoiden lähintä elämänpiiriä]
ME lyh. maailmanennätys (tavallisessa tekstissä mieluimmin lyhentämättä) Mecklenburg [meklenburk] medaljonki pyöreä t. soikea riipuksena pidettävä muistoesinekotelo; pyöreä- t. soikeakehyksinen kuva media 1. fon. sulkeumaltaan höllä klusiili. 2. par. viestin mediaani mat. keskijana; (tilastotieteessä) keskusarvo medisiina puhek. lääketiede. — medisii- ninen lääketieteellinen meditaatio (uskonnollinen) mietiskely. — meditoida mietiskellä meduusa onteloeläimiä (joillakin niiden suvullinen vaihe)
Medvezjegorsk (ven.) = Karhumäki meedio spiritistisen yhteyden välittäjä meesjuusto eräs imelä herajuusto meetvursti = metvursti mega- Sl-järjestelmän mittayksikköjen nimissä: miljoona (mega/hertsi, -watti, -voltti jne.) megafoni huuto-, puhetorvi mehuste mehustusaine: rommia kakun mehusteena. — mehustin (hedelmien ja marjojen) mehustuslaite meijerikkö määräpätevyinen naispuolinen meijerityöntekijä. — meijeristi määräpätevyinen miespuolinen meijerityöntekijä
meikata puhek. ehostaa. — meikki puhek. ehostus
meislata ark. taltata. — meisseli varsinkin puhek. (ruuvi)taltta MEK lyh. Matkailun edistämiskeskus (tavallisessa tekstissä mieluimmin lyhentämättä) mekaanikko konealan työntekijä. — mekaaninen mekaniikkaan kuuluva; koneellinen (myös kuv.): m. kuluminen; m. ja kemiallinen puhdistus; soveltaa ohjetta mekaanisesti. — mekaanistaa (myös me- kanisoida) koneellistaa, koneistaa. — mekaanistua (myös mekanisoitua) koneellistua, koneistua. — mekaniikka kappaleiden tasapainoa ja liikettä käsittelevä fysiikan osa. — mekanismi 1. koneisto; koneellinen toimintatapa: kellon m.; muistin mekanismit. 2. filo¬
sofinen oppi, jonka mukaan mekaaniset lait hallitsevat kaikkea olevaista. — mekanistinen: m. käsitys (vrt. mekanismi 2); m. [= koneellisesti erittelevä] tutkimustapa Mekka
Meksiko (maa)
Meksikonlahti
Mela (myös MELA) lyh.s. Maatalousyrittäjien eläkelaitos Melanesia
melankolia alakuloisuus, raskas-, surumielisyys, apeus. — melankolikko melankolinen ihminen. — melankolinen alakuloinen, surumielinen, apea Melbourne [-born t. -börn, engl. -ban t. -bön]: -ssa
meleerata kirjavoida sekoittamalla erivärisiä kuituja Melkas (sukunimi): Melkkaan t. Melkak- sen melko lailla
mellakoija (myös mellakoitsija) mellottaa (raakarautaa). — mellotus melodia sävelmä. — metodiikka oppi melodiarakenteesta; sävelteoksen melodinen puoli. — melodika eräs lasten puhallussoitin. — melodinen sävelmälli- nen, sävelmä-; laulunomainen. — melodraama säestetty lausuntaesitys. — melo|draamallinen (myös melo dramaattinen) melodraamanomainen; tuntei- leva t. onton paisutteleva; mahtaileva: kovin m. lausuntaesitys; m. kohtaus (esim. näytelmässä)
Meltaus (Rovaniemen mlk: ssa): Mel-
tauksessa meluta: meluaa, melusi, melunnut memb|raani kalvo
Memel [me-] (saks.) = Klaipeda (liett.) memento [-mento, lat. -me'nto] muistutus: tapaus oli meille hätkähdyttävä m. Memfis: Memjiissä
memorandumi = muistio 1. — memo- riaali = muistio 3. — memoroida painaa muistiinsa, pitää muistissaan menehtyä nääntyä kuoliaaksi: m. nälkään, pitkälliseen tautiin; menehtyi sortuneeseen kaivoskäytävään; ehti m. ennen kuin apua saatiin; oli m. nauruun. Joskus myös perinpohjaisesta uupumisesta: menehtyi töiden paljouteen. Nyk. muoti- sananomaisesti kuolemisesta yleensä ja äkkikuolemastakin: »menehtyi [po. kuoli) 10. joulukuuta 1978»; »kaksi henkeä menehtyi [po. sai surmansa] ketju- törmäyksessä» meneillään (myös meneillä) varsinkin puhek. menossa, kulumassa, tapahtumassa: työ, neuvottelu on m.; m. oleva kilpailukausi


menestyksekäs
256
menestyksekäs (myös menestyksellinen): m. urheilija, näyttelijä; m. matka, hanke, esiintyminen. — menestys: »teki työn (hyvällä) menestyksellä» [par. (hyvin) menestyksekkäästi]; »opiskeli huonolla menestyksellä» [par. heikoin tuloksin]
menetelmä tuloksen saavuttamiseksi käytettävä järjestelmällinen tapa t. keino: uusi poraus-, puhdistus-, tutkimus/menetelmä; kielten opiskelussa voi käyttää useita menetelmiä. — menettely menetteleminen jossakin asiassa, toi- mimis-, menettelytapa: sopiva, virheellinen, lainvastainen m.; hänen menet- telyään on vaikea ymmärtää; äänestyksessä voidaan käyttää entistä menettelyä
meno-paluulippu edestakainen matkalippu
menst|ruaatio kuukautiset mentaalihygienia mielenterveys, mielenterveystyö. — mentaalinen (myös mentaali) henkinen, sielullinen; elämyksellinen. — mentalistinen elämyspohjainen: m. kielen-, kirjallisuuden/tutkimus. — mentaliteetti mielen-, hengenlaatu mentoli kem.
menyy (ei »menu») ruokalista Mera (myös MERA) lyh.s. metsätalouden rahoitussuunnitelma merenkulkuhallitus Merentutkimuslaitos Merano
meri: yks. partit. merta meriitti (virka-)ansio Merikarvia: -lla Merimasku: -ssa Merimieseläkekassa
meritoitua ansioitua. — merito|kratia
lahjakkuus- ja koulutuseroihin yms. perustuva valta(järjestelmä) merivoimat
merkantilismi uuden ajan alkupuolella vallinnut talouspoliittinen järjestelmä. — merkantti kauppakoulun käynyt henkilö
merkata ark. 1. merkitä: m. nimi listaan. 2. nimikoida
1. merkeli geol. kalsiumkarbonaattia sisältävä savi
2. merkeli = smirgeli
merkille pantava. — merkintä 1. merkitseminen: rajojen m. karttaan. 2. se mitä on merkitty, merkintö: teki pari merkintää muistikirjaansa; hyväksymis-, vastaanotto/merkintä. — merkintö = merkintä 2. — merkitsevä 1. enteellinen, oireellinen, paljonpuhuva: rykäisi merkitsevästi; merkitsevä hiljaisuus. 2. mat.: merkitsevät numerot ’luvunalkuista nol¬
laa t. nollia seuraavat numerot'; (tilastotieteessä) keskiarvojen, puolueiden kannatuksen ero on (tilastollisesti) m. ’pysyy vähintään 99 %: n todennäköisyydellä voimassa, vaikka otos kuinka suurenisi’.
3. 	tavallisemmin merkittävä, merkityksellinen. — merkittävä huomattava, tärkeä, huomionarvoinen, merkitsevä, merkityksellinen: m. runoilija; m. havainto,
teos; merkittävää parannusta tiesi se, että . — merkittää varustaa mer¬
killä t. merkeillä, varsinkin postimerkillä: asianmukaisesti merkitetty kirje merkityksellinen (myös merkityksekäs)
1. jolla on merkitystä, merkittävä,
huomattava, tärkeä (asioista, ei ihmisistä): m. keksintö; m. osuus tapausten kulkuun. 2. kiel. jolla on merkitys, merkitystä kannattava: kielen pienimpiä merkityksellisiä osia ovat sanavartalot ja päätteet. — merkitys: sanan, lauseen m.; juhlapäivän m.; metsien m. Suomen teollisuudelle (ei »teollisuuteen»); jollakin on suuri merkitys (ei »jokin on suuresta merkityksestä»). — merkityttää antaa merkitä: merkitytti nimensä osanottaja- listaan. — merkki: mm. koko kaupunki eli musiikkiviikon merkeissä; juhlaa vietetään työn merkeissä. Usein tarpeettomasti: »vietti aikansa lepäilyn merkeissä» [par. lepäilemälläj; »muutos sujui rauhallisissa merkeissä» [par. rauhallisesti]; »paluuliikenne tapahtui
ruuhkien merkeissä» [par. paluuliikennettä hidastivat ruuhkat, paluuliikenne pyrki ruuhkautumaan t. oli ruuhkaista]; »ensimmäinen päivä kului järjestelyjen merkeissä» [par. järjestelyihin]
merkkuri itsemerkitsevä mittauslaite merkon. lyh. merkonomi merkonomi kauppaopiston käynyt henkilö
merseroida käsitellä kangasta t. lankaa lipeäliuoksella kiillon aikaansaamiseksi mesenaatti antelias tieteen ja taiteen suosija
mesoni fys. keskiraskas alkeishiukkanen Mesopotamia Messinä [-i-, ital. -i'-]
Messinansalmi [-i-]
mestarinkirja käsiteollisuusammateissa annettava mestarin pätevyystodistus. — mestarin näyte 1. mestarinarvoon vaadittava käsiteollisuusammatin työnäyte.
2. tavallisemmin seur. — mestarinäyte (myös mestarinnäyte) mestarillisesta suorituksesta: oikea diplomatian m. — mes- tarius mestarinarvo käsiteollisuusamma- tissa: mestariuteen vaadittavat kisälli- vuodet. — mestaruus 1. taituruus: Otto


257
miehekäs
Mannisen m. sanankäyttäjänä. Miel. toisin: »käännöksen mestaruutta [par.
mestarillisuuttä] osoittaa se, että ».
2. mestaruuskilpailujen voitto: seiväs- hypyn Suomen m. mestitsi valkoihoisen ja intiaanin (t. malai- jin) jälkeläinen metafora (varsinkin vertaukseen perustuva) kielikuva. — metaforinen metaforan sisältävä, kuvallinen: m. ilmaus; sanan m. käyttö. — metafysiikka filosofian osa, joka käsittelee olevaisen ja tapahtumisen yleisluonnetta ja perimpiä syitä. — metafyysinen metafysiikan alaan kuuluva: metafyysisiä pohdiskeluja;
m. näky. — metakieli kieli, joka käsittelee kielen ilmauksia metallikas 1. runsasmetallinen, hyvin metallipitoinen: metallikasta malmia.
2. 	(äänestä) metallinen, metallinkaikui- nen: metallikkaasti soiva basso. —
metallinen 1. joka on metallia: m. alkuaine; m. puikko. 2. metallimainen, metallin tuntuinen: m. väike; m. ääni; lusikassa tuntuu m. [ = metallin] maku »metallirikas»: par. runsasmetallinen, metallikas
metalloida (ei »metallisoida») päällystää metallilla; tehdä metallimaiseksi. — metallurgia oppi metallien valmistus- ja jalostusmenetelmistä. — metallurginen metallurgian alaan kuuluva: m. uuni; malmirikasteen m. käsittely metamorfoosi muodonmuutos; (eläint.) muodonvaihdos. — meta|s|taasi lääk. etä-, haarapesäke. — metateesi kiel. äänteiden paikanvaihdos, takaheitto. — metatiede tiedettä tutkiva tiede metelöijä (myös metelöitsijä) meteori Maan ilmakehässä kiitävä valoilmiön synnyttävä avaruuslähtöinen kappale. — meteoriitti maahan pudonnut avaruuslähtöinen kappale meteorologi ilmatieteilijä. — meteorologia ilmatiede. — meteorologinen ilmatieteellinen metodi menetelmä. — metodiikka menetelmäoppi, menetelmät: historiantutkimuksen, matematiikan opetuksen m. — metodinen metodia noudattava t. koskeva, menetelmällinen: m. tutkimus; m. parannus; metodisesti tasokas opinnäyte
metodismi eräs protestanttinen herätysliike ja kirkkokunta. — metodisti meto- dismin kannattaja. — metodistinen vrt. metodismi: m. herätys, käsitys metodologia tieteen menetelmäoppi; usein par. metodiikka, metodit. — metodologinen vrt. ed.; usein par. metodinen
metonymia kiel. sanan korvaaminen toisella, joka on siihen jossakin käsitteellisessä yhteydessä. — metonyyminen (: metonyymise/ssä t. -ssa) metonymian sisältävä: m. ilmaus metreittäin metri kerrallaan, metreinä;
metrikaupalla metriikka runomittaoppi. — metrimitta (myös metrinmitta) jaotukseltaan metrijärjestelmän mukainen mittatanko t. -nauha. — metrinen 1. metrin mittainen: metrisiä pölkkyjä. 2. metrijärjestelmän mukainen: m. mittayksikkö. 3. runomittainen, mitallinen: metrisesti loistava runo. 4. mat. f il. mitallinen. — metrinmitta = metrimitta metronomi mus. tahtimittari metropoli jättiläiskaupunki. — metropoliitta arvoasteeltaan patriarkan ja arkkipiispan välinen ortodoksinen piispa; katolisessa kirkossa arkkipiispasta metrumi runomitta
metsuri metsätyömies. — metsähallitus
»metsäkö yhä»: par. niukka-, vähä/metsäinen
metsälö yhtenä kokonaisuutena hoidettu metsätalousyksikkö (vastaa maatalouden viljelmää)
Metsämaa (nyk. Loimaan mlk:aa): -lla metsänhoit. lyh. metsänhoitaja Metsäntutkimuslaitos »metsärikas»: par. metsäinen, runsas- metsäinen
metvursti (myös meetvursti) eräs savustettu kestomakkara metyyli kem. — metyylialkoholi meta- noli, puusprii Mexico [meksiko, esp. mehiko] (kaupunki;
ei »Mexico City») mezzosopraano [metso-] sopraanon ja alton välinen naisääni mg lyh. milligramma(a) mh. lyh. makuuhuone MH lyh. metsänhoitaja (luettelotekstissä;
normaalisti sen sijaan metsänhoit.) mhy. lyh. metsänhoitoyhdistys MHz lyh. megahertsi(ä)
MI lyh. maanmittausinsinööri (luettelo- tekstissä; normaalisti sen sijaan maan- mitt.ins.)
Miami [maiami]
Michigan [misi-]
Michiganjärvi [misi-]
midi- puolisääreen ulottuva, pohjepitui- nen: midihame, midipituinen takki miedonnos (lääkkeen) laimennos. — mie- donnus miedontaminen: tämä lääke
tarvitsisi miedonnusta; sanamuodon m. miedontua (myös miedota : mietonee) muuttua miedo(mma)ksi miehekäs myönteisessä mielessä miehi-


miehevä
258
nen, miehisen reipas, rehti, rohkea tms.: m. esiintyminen, kädenpuristus; m. lujuus, päättäväisyys; käyttäytyi mie- hekkäästi. — miehevä korosteisen t. rehvakkaan miehinen: poikien miehevät puheet. — miehinen 1. miespuolinen, mies-: m. perillinen; nyt olisi m. apu tarpeen. 2. miehelle ominainen, miehen, miesten: miehiset hartiat; miehinen
asiallisuus; miehiset harrastukset, työt.
3. 	määrää ilmaisevien yhdyssanojen jälkiosana = -henkinen, -päinen: viisimiehinen lähetystö. — miehistyä 1. tulla miehisemmäksi, miehekkääm- mäksi: saisit vähitellen miehistyä. 2. = miehittyä 2. — miehittyä 1. täyttyä väestä: lomakylän mökit alkavat jo miehittyä. 2. muuttua miesvaltaiseksi: eräät naisvaltaiset palveluammatit ovat nyt miehittymässä. — miehuullinen mie- hekäs, urhoollinen, urhea, peloton: taisteli, kesti kärsimykset miehuullisesti miel. lyh. mieluummin mieleenpainuva: m. näky. — mieleinen = mieluinen: m. yllätys; minulle mieleistä työtä. Myös genetiivin määrit- tämänä t. omistusliitteisenä: minun mieleistäni työtä; löysi mieleisensä paikan.
— mielekäs jossa on mieltä, järkevä:
m. ehdotus, hanke; unissapuhujan so- perruksesta ei erottunut yhtään mielekästä lausetta. Hylättävää käyttöä: »löysi oikein mielekkään [po. miellyttävän, mukavan] asunnon». — mielellään: tulen sinne mielelläni (myös mielellään). — mielenilmaus (par. kuin »mielenilmaisu») mielipiteenilmaus. — mielenkiinnoton: lyhempi syn. kunnoton. — mielenkiinto kiinnostus, kiinto: tuntea mielenkiintoa johonkin. Miel. toisin: »tämä kirja on vailla mielenkiintoa» [par. vailla kiintoisuutta, kiinno- ton]. — mielenkiintoinen: lyhempi
syn. kiintoisa. — mielentilantutkimus.
— mielevä 1. tyyl., melko harv. viisas, järkevä: m. hidalgo Don Quijote. 2. salaviisas, vihjaava; mielistelevä, mairea: veti suunsa mielevään hymyyn. — mieliinpai- nuva = mieleenpainuva
mielikuvituksekas jolla on mielikuvitusta; mielikuvitusta osoittava: m. kirjoittaja; mielikuvituksekkaasti sisustettu huone.
— mielikuvituksellinen 1. mielikuvitukseen perustuva, kuvitteellinen (tämä usein par.): romaanin tapahtumista osa on todellisia, osa mielikuvituksellisia. 2. uskomaton, satumainen: m. juttu; mielikuvituksellisen hienosti sisustettu.
— mielin kielin: koetti olla mielin kielin.
— mielin määrin »mielipide-eroav(ais)UUS»: nasevammin
erimielisyys mielipidetutkimus (myös mielipiteentutki- mus). — mielipiteenilmaus (miel. kuin »-ilmaisu») mielle varsinkin psyk. mielikuva mieltä järkyttävä. — mieltä kiehtova.
— mieltäkiinnittävä vanh. kiinnostava, kiintoisa. — mieltä kohottava. — mieltä kuohuttava. — mieltä liikuttava
mieltää psyk. muodostaa mielteitä, kokea mielteenä: m. visuaalisesti, audi- tiivisesti; m. avaruusgeometrisia suhteita. Yleiskielessä tarpeetonta käyttöä: »mielsin tämän luvan [par. käsitin tämän luvan, kuvittelin tätä lupaa] käskyksi»; »minun on vaikea m. [par. tajuta, hahmottaa] niin suuria lukuja»; »ihmiset olisi saatava mieltämään [par. ymmärtämään, käsittämään] liikunnan tarpeellisuus» mieluimmin (myös mieluiten) vastaa mielellään-sanan superlatiivia: ottaisin noista kolmesta m. keskimmäisen. — mieluinen (syn. mieluisa, mieleinen): m. lahja; m. tehtävä, velvollisuus. Ei »hänen mieluisensa kirja» vaan joko hänelle mieluinen (mieluisa, mieleinen) kirja tai hänen mieleisensä kirja. — mieluiten = mieluimmin. — mieluummin vastaa mielellään-sanan komparatiivia: m. jäisin kuin lähtisin. — mieluusti varsinkin puhek. mielellään mies eräissä sanonnoissa ihmisestä sukupuoleen katsomatta: kuvanauhuri ei ole ihan joka miehen (myös jokamiehen) kapine; mies ja ääni -periaate. Varsinkin yhdyssanoissa: esi-, luottamus-,
valitsija-, virka/mies; heinä-, marja-, uima/mies; jäädä kotimieheksi; nelimiehinen toimikunta miete varsinkin mon. ajatus: havahtui mietteistään; pani mietteitään paperille.
— mietelmä kielelliseen muotoon kiteytetty ajatus, usein = mietelause, ajatelma: esitti mietelmiä (myös mietteitä) talouspolitiikan nykytilasta; syvällinen, terävä m. — mietintä miettiminen: vastasi mietinnön jälkeen myöntävästi.
— mietintö toimikunnassa tms. erityi¬
sestä toimeksiannosta laadittu selvitys, joka koskee jonkin asian t. asiaryhmän järjestämistä: komiteanmietintö;
maatalouden hintatoimikunnan m.
Mieto (Kurikassa; kansanom. Mietaa t. Mietaankylä): Miedossa Mietoinen: Mietöisissä migreeni kohtauksittain ilmenevä päänsärky
mihinpäin (myös mihin päin) miimikko (taitava) ilmehtijä, elehtijä. — miiminen ilmeisiin t. eleisiin perus¬


259
mini-
tuva, ilme-, ele-: m. esitys; näyttelijän- suorituksen m. puoli miini puhek. ilme miinoittaa. — miinoitus miinus 1. vähennyslaskun merkki, negatiivisen luvun etumerkki, miinusmerkki. 2. tappio; puutos, haitta: tilit osoittavat 1 000 mk miinusta; lukea jollekulle jotakin miinukseksi mikado Japanin keisari mikkeli (syn. mikkelinpäivä)
Mikkeli: -ssä
mikro- 1. pienois-, pien-: mikroauto; mikro/filmi, -kortti ’ filmi, kortti, johon esim. arkistoainesta t. kirjallisuutta on kuvattu hyvin pieneen tilaan’. 2. SI- järjestelmän mittayksikköjen nimissä: miljoonasosa {mikro/gramma, -ohmi jne.). — mikrobi mikro-organismi, pieneliö. — mikrobiologia pieneliöiden tutkimus. — mikrofoni laite, joka muuttaa ääniaallot pientaajuisiksi sähkövärähtelyiksi. — mikrokosmos pienoismaailma: ruusunkukan m.; atomin sisäinen m.
Mikronesia
mikroni mikrometri, miljoonasosa metriä.
— 	mikro-organismi pieneliö. — mikroprosessori yhteen mikropiiriin rakennettu prosessori. — mikroskooppi. — mikro|s|kopoida tutkia mikroskoopilla miksata ark. sekoittaa (tallennettua ääntä) mik|s|ei miksi ei
mikseri ark. 1. televisiotarkkaamon sekoittaja, »miksaaja». 2. tehosekoitin; cock- tailinsekoitin. 3. grogiin sekoitettava virvoke
mikstuura nestemäinen lääkeseos mikä: transl. miksi, illat, mihin, allat. mille (puhekielessä, ei juuri asiatyyli- sessä kirjakielessä rinnakkaismuodot miksikä, mihinkä, ‘millekä); mitähän (ei »mitäköhän») se tarkoittaa? Sanan käytöstä relatiivipronominina ks. 2. joka. Vieraanvoittoista, korjattavaa käyttöä: »nyt tarvittaisiin nopea menijä, mitä [par. jollainen] sinun autosi ei ole»; »mikä siellä oli tosi hienoa, oli viihde- puoli» [par. tosi hienoa siellä oli viihde- puoli].
Konjunktion kuin yhteydessä on seuraavanlainen mikä-sanan käyttö tarpeetonta: »väkeä tuli vähemmän kuin mitä olin [par. kuin olin] luullut»; »puhelu yhdistyi toiseen numeroon kuin mihin [par. kuin] tarkoitus oli». Seuraavassa virkkeessä mikä sen sijaan on paikallaan: tuo taitaa olla toinen lehti kuin missä (luontevimmin kuitenkin: kuin se, jossa) huomasin sen ilmoituksen. Puhtaana komparatiivikonjunktiona
ei An/7tf-sanaa käytetä yleiskielessä: »voitto oli suurempi, mitä [po. suurempi kuin] olin kuvitellutkaan» mikäli 1. siinä tapauksessa että: m.
teosta on saatavissa nahkaselkäisenä, pyydän toimittamaan sellaisen. Sana on yos-sanan synonyymi mutta merkitykseltään tätä hiukan erittelevämpi ja sävyltään kirjallisempi; sen liikakäyttöä on syytä välttää. 2. etup. vanh. sikäli kuin: m. tunnen asiaa, hän on jo muuttanut Milano
miliisi 1. rauhan aikana vain lyhyen ajan vuodesta palveluksessa oleva sotaväki. 2. järjestysviranomainen (Neuvostoliitossa)
militarismi sotahenkisyys; sotilasvalta.
— 	militaristinen sotahenkinen milj. lyh. miljoona(a): 2 milj. mk (tavallisessa tekstissä ja esim. lehtiotsikoissa tämä suotavampi kuin »2 Mmk») miljardi: kolme miljardia (harvemmin
kolmemiljardia). — miljoona: maksoi miljoona (harvemmin miljoonan) markkaa; kaksi miljoonaa (myös kaksi- miljoonaä). — miljoonasosa: viisi
miljoonasosaa (myös miljoonas osa : viisi miljoonatta osaa). — miljoonikko (myös miljonääri) miljoonan t. miljoonien omistaja, miljoonamies miljöö (elin)ympäristö millainen (puhekielinen syn. mimmoinen) milli puhek. 1. millimetri. 2. tuhat kappaletta: kaksi milliä kirjekuoria. — miliisi -j ärjestelmän mittayksikköjen nimissä: tuhannesosa {milli/metri, -gramma, -voltti jne.) milloin (puhekielessä, ei juuri asiatyyli- sessä kirjakielessä rinnakkaismuoto milloinka): m. tulet?; en tiedä, m. hän tulee; m. [ = silloin kun, jos] aihetta ilmenee, voidaan — - mil|t|ei melkein
mimiikka ilme- ja elekieli, ilmehdintä, elehdintä
mimikry eläint. suojeleva yhdennäköisyys mimmoinen puhek. millainen mimoosa tuntokasvi min lyh. minuutti(a) min. lyh. 1. ministeri. 2. minimi minareetti moskeijan torni mineraali kivennäinen. — mineraalinen kivennäis-: m. polttoaine. — mineraalissa (myös mineralisoitua) kivennäis- tyä. — mineralogia kivennäistiede minest|rone [-ö-] eräänlainen vihannes- keitto
mini- (yhdyssanoissa) tavanomaista pienempi t. lyhempi (varsinkin pukineista; puhek. muulloinkin hyvin pienestä,


miniatyyri
260
pikkuruisesta): minihame; mini/asunto, -auto, -puolue miniatyyri (: -ssä t. -ssä) pienoiskuva, -maalaus; yleisemmin pienoisesine, pienoismalli. — miniatyyri- (yhdyssanoissa) pienois-: miniatyyrikoko; miniatyyri/patsas, -auto ’patsaan, auton pienoismalli’ minimaalinen pienin (mahdollinen), mini- mi-; aivan vähäinen: palkankorotus oli m. — minimi 1. vähimmäismäärä, -aste. 2. (säästä:) matalapaine. — minimi- yhdyssanoissa) vähimmäis-: minimi/ehto, -nopeus, -palkka. — minimoida vä- himmäistää: m. menot, kulutus ministeri 1. valtion hallituksen jäsen.
2. 	lähettilään (Suomessa myös muun henkilön) arvonimi. — ministerinpaikka.
— ministeristö valtion hallitus, (Suo¬
messa) valtioneuvosto. — ministeriys ministerinä olo, ministerikausi: Uusi¬
talon ministeriyden aikana. — ministeriö ministerin johtama valtioneuvoston virasto: sisä(asiain)-, liikenne/ministeriö (huom. pieni alkukirjain)
minkä-alkuisia yhdysadjektiiveja esim. minkä/kokoinen, -luonteinen, -makuinen, -niminen, -näköinen (myös erikseen kirjoittaminen mahdollista), minkälainen (kirjoitetaan aina yhteen). — minkä tähden. — minkä vuoksi minne (puhekielessä, ei juuri asiatyyli- sessä kirjakielessä myös minnekä) mihin.
— minnepäin (myös minne päin) Minneapolis: -issa
Minnesota: -ssa Minsk
minäkeskeinen oma-, itsekeskeinen: m. ajattelu
miraakkeli 1. ihmetyö, -tapahtuma. 2.
keskiaikainen pyhimysnäytelmä mirha (myös mirhami, myrhä) eräs suitsukkeena ja lääkkeenä käytetty hartsi Mirv (myös MIRV) lyh.s. monikärkiohjus (engl. Multiple Independent Re-entry Vehicle)
misseys = missiys. — missi puhek. 1. (englantilainen t. amerikkalainen) neiti. 2. kauneuskuningatar. — missiys (myös misseys) puhek. vrt. ed. 2: tavoittelee missiyttä
Mississippi: Mississipin t. Mississippin Missouri [missuri, engl. mizu'3ri] missä: (kysyvänä) missä aiot käydä?; (relatiivisena) paikka, missä nyt olet (tämmöisestä relatiivisesta käytöstä ks. tarkemmin 2. joka) missäpäin (myös missä päin). — mistäpäin (myös mistä päin) mitali
»mitalisti»: »hopea-, kulta/mitalisti»,
par. hopea-, kulta/mitalimies
mitan täyttävä. — mitellä mittailla (etup. kuvallisessa mielessä): m. toista katseellaan; m. voimiaan, taitojaan; mitteli [ = asteli, käveli] öisiä katuja
miten (puhekielessä, ei juuri asiatyyli- sessä kirjakielessä myös mitenkä) kuinka.
— mitenkuten jotenkuten. — miten päin
mitoittaa suunnitella t. määrittää jonkin valmisteilla olevan mitat: halli on mitoitettu tuhannelle hengelle. — mittailla sekä konkr. että kuv. käytössä (vrt. mitellä): m. tontin rajoja; m. [= kävellä, astella] katuja ja kujia; mittaili tulijaa katseellaan. — mittainen: genetiivialkuisista yhtymistä yhdyssanoja tavallisesti esim. saman-, sormen/mittainen, sanaliittoja tilapäisemmät tai raskasrakenteisemmat yhtymät, kuten peukalon, käsivarren, täyden sylen m.
— mittakaava: huonoa kuvakieltä esim. »valmistaa huonekaluja suuressa mittakaavassa» [par. suurin määrin]; »maanviljelyä voidaan täällä harjoittaa vain pienessä mittakaavassa» [par. pienessä mitassa, vähässä määrin t. määrälti].
— mittaristo mittarit, mittarijärjes-
telmä, -taulu: lentokoneen m. — mittasuhteet mon. mittojen väliset suhteet: huoneen, Suomen lipun m. Tarpeetonta muotikäyttöä: »maastamuutto on saamassa yhä laajemmat mittasuhteet» [par. laajemmat mitat; on käymässä yhä yleisemmäksi]. — mittava 1.
ulkoisilla mitoillaan, suuruudellaan vaikuttava; komea: mittavaa hongikkoa. 2. suuri, laaja ja samalla täysipainoinen: m. tutkimus; konsertissa
oli m. ohjelma; yltää yhä mittavampiin suorituksiin. Sanaa on vanhastaan käytetty myös konkr. koosta (ikäisekseen mittava), mutta tämä käyttö on jäämässä taka-alalle; ei mielellään sanota ainakaan »mittava [par. iso] pakastin», »mittava [par. pitkä] matka», »mittava [par. suuri] liikevaihto», »aiheutti mittavan [par. suuren] yllätyksen», »tuotti mittavia [par. suuria] vaurioita»
mittelö vanh. (samaa tyylikerrostumaa kuin esim. taistelo, suutelo); nykykielessä esim. »keihäsmiesten mittelön» sijasta mieluummin mittely (tai ottelu, kilpailu)
mitä: mitä vaihtelevimmat (superl.) maisemat ‘erittäin vaihtelevat maisemat’ (hiukan kirjallissävyinen ilmaustyyppi); mitä vaihtelevammat (kompar.) maisemat, sitä (t. sen) onnistuneempi matka; joki levenee, mitä lähemmäs suuta tullaan. Ei komparatiivikonjunktiona:


261
monarkismi
»taidat tietää enemmän m. [par. kuin] minä» (ks. myös mikä) mitätöntyä (myös mitätöityä) tulla mitättömäksi: sopimus mitätöntyi parilla
kynänvedolla. — mitätöntää (myös mitätöidä) tehdä mitättömäksi: m. postimerkki; m. entiset ohjeet mitäänsanomaton: m. selitys MJ lyh. megajoule(a) mk lyh. markka(a) ml lyh. millilitra(a)
ml. lyh. 1. moottorilaiva. 2. mukaan luettuna (luettelotekstin, ei tavallisen juoksevan tekstin lyhenne). 3. maalais- liitto(lainen): ed. Kalliokoski (ml.)
ML lyh. maalaisliitto (esim. taulukoissa isokirjaimisten lyhenteiden SDPSKDL jne. rinnalla) mlk. lyh. maalaiskunta: Lohjan mlk. mm lyh. millimetri(ä) mm. lyh. muun muassa, muiden muassa MM lyh. 1. maailmanmestaruus: MM- kilpailut. 2. muistomitali MMH lyh. maanmittaushallitus (tavallisessa tekstissä mieluimmin lyhentämättä)
Mmk (myös mmk) lyh. miljoona(a) markkaa (luettelo- ja taulukkotekstin lyhenne; juoksevassa tekstissä ja esim. lehtiotsi- koissa mieluummin maksoi 3 milj. mk t. 3 milj. kuin »maksoi 3 Mmk»)
MMK, MML, MMM, MMT lyh. maatalous- ja metsätieteiden kandidaatti, lisensiaatti, maisteri, tohtori (luettelo- tekstissä; normaalisti sen sijaan maat.- ja metsät, kand., lis., maist., tri) mnemotekniikka (myös mnemoniikka) muistitekniikka. — mnemotekninen muistitekninen: hallitsi pitkät lukusarjat mnemoteknisin keinoin moaree läikekangas
mobilisaatio liikekannallepano. — mobilisoida panna liikekannalle; panna liikkeelle, hankkia: kirjoittajiksi on
mobilisoitu parhaat asiantuntijat modaalinen kiel. tapaa t. puhujan suhtautumista sanottavaansa ilmaiseva modeemi muunnin moderatiivinen kiel. lieventävä moderato [-ä'-] mus. kohtuullisesti, kohtalaisen: allegro m. kohtalaisen
nopeasti’
moderni uuden-, nykyaikainen, ajanmukainen. — modernismi uudenaikaisuuteen pyrkivä (tyyli)suunta. — modernistaa (myös modernisoida) uuden-, nykyaikaistaa, ajanmukaistaa. — modernisti modernismin suosija t. edustaja. — modernistinen modernismia kannattava, sen mukainen. — moder- nistua (myös modernisoitua) uuden-,
nykyaikaistua, ajanmukaistua modifikaatio muodostelu, muovailu, muuntelu; muunnelma; (biol.) muovau- ma, mukauma. — modifioida muodostella, muovailla, muuntaa: ehdotuksen sanamuotoa pitäisi hiukan m. modisti naisten hattujen valmistaja t. myyjä
modulaatio modulointi; sävellajin vaihdos. — moduloida 1. mus. vaihtaa sävellajia. 2. tekn. muuttaa radiosignaalia määrätavalla modus kiel. tapaluokka. — modus vivendi [-e'ndi] (siedettävä) väliaikaistila, tilapäisjärjestely moduuli 1. tekn. määrätyyppinen suhdeluku. 2. jonkin rakenteen perusmitta t. siihen perustuva vakiomittainen osa.
3. 	avaruusaluksesta itsenäiseksi yksiköksi irrotettava osa mohair angoravilla
moikaa itäsuomal. kielenkäytössä ja tyyl. moikua: kellot moikavat, (impf.) moi- kivat Mokka
moksa mordvalaisten toinen pääheimo;
sen kieli, moksamordva mol lyh. mooli(a)
Moldau = tsek. Vltava Moldavia
molekyyli (: -ssä t. -ssa) alkuaineen t. yhdisteen pienin osanen, joka voi esiintyä vapaana
»MOLEMMAN/KIELINEN, -LAINEN, -TYYPPINEN» jne.: par. kummankin/kielinen, -lainen, -tyyppinen jne. »molemmanpuolinen»: par. molemminpuolinen
molemminpuolinen: seinän m. tapetointi; m. sopimus, avunanto; koituu molemminpuoliseksi hyödyksi molli toinen, »surumielinen», tonaalisen säveljärjestelmän kahdesta pääsävella- jista: d-molli; d-mollisinfonia molskahdus (harvemmin moiskaus). — molskauttaa (harvoin molskahduttaa): m. kivi veteen Molukit: Molukeilla molukkilainen adj. ja subst. molybdeeni (: -ssä t. -55a) kem. mom. lyh. momentti: 6. §:n 2. mom. momentaaninen hetkellinen; (kiel.) hetkellisyyttä, äkillisyyttä ilmaiseva. — momentti 1. seikka, tekijä: asiassa
vaikuttava m. 2. (laki)pykälän alakohta, kappale; tulo- ja menoarvion pienin alakohta. 3. fys. mat. eräiden tulojen nimitys: tasapaino-, vääntö/momentti Monaco [-ko]
monarkia hallitsija-, yksinvalta; hallitsija-, yksinvaltainen valtio. — monarkismi


monarkki
262
monarkiaa kannattava suunta. — monarkki monarkian hallitsija. — monarkkinen hallitsija-, yksinvaltainen »monasti»: par. monesti monen- kirjoitetaan yhteen sitä seuraavan -me/z-loppuisen adjektiivin kanssa: monen/arvoinen, -hintainen, -kokoinen,
-värinen jne. — monenkertainen: tavallisemmin moninkertainen. — monenvälinen (myös monenkeskinen) monen osapuolen välinen, multilateraalinen: m. valtiosopimus, kauppa. — mones: mo- nenneksiko t. kuinka monenneksi hän sijoittui?; ties kuinka monetta (ei »mo- nennetta») kertaa. — monesti (miel. kuin »monasti») monta kertaa monetaarinen rahallinen, rahalaitos-: m. järjestely. — monetoida lyödä rahaksi; vahvistaa hinta arvometallille mongoli 1. rodultaan mongolidinen Keski- Aasian (varsinkin Mongolian) asukas; (antrop.) rodultaan mongolidinen ihminen. 2. etup. Mongoliassa puhuttava altailainen kieli Mongolia
mongolidi antrop. mongolisuurrotuun kuuluva ihminen. — mongolidinen vrt. ed.: m. rotupiirre. — mongolilainen mongoleille kuuluva; mongolinkielinen: m. tapa; m. teksti. — mongolinpoimu mongolisuurrodulle ominainen viisto silmän yläluomen poimu. — mongolis- mi eräs vajaamielisyyteen johtava synnynnäinen tautitila. — mongoloidi mon- golismia poteva henkilö. — mongo- loidinen vrt. ed.: m. potilas moni: 1. Partitiivimuotoisen subjektin
ja objektin (monta) käytössä on eräitä muistettavia seikkoja, a) Voidaan sanoa täällä on käynyt monta miestä (lause on intransitiivinen ja ilmaisee lähinnä olemassaoloa tietyssä paikassa; tällöin partitiivisubjekti mahdollinen). Ei sen sijaan »tätä on yrittänyt monta miestä» (lause on transitiivinen eikä ilmaise olemassaoloa; siksi sanottava tätä on yrittänyt moni mies t. tätä ovat yrittäneet monet miehet), b) Subjekti ja objekti monta eivät yleiskielessä saa kaksinkertaista partitiivin päätettä: sanotaan esim. siellä ei ollut montakaan miestä, hän on kokeillut monta lääkettä (ei »montaakaan miestä», »mon- taa lääkettä», jollainen ilmaisutapa on länsisuomal. puhekielessä yleinen). 2. Yleiskielessä aivan käypiä ovat seuraavanlaiset kysymyslauseet: montako
[= kuinka monta] miestä siellä oli?; monelleko [= kuinka monelle] vieraalle pöytä katetaan? 3. Kirjoitetaan erikseen: monta kymmentä, monta sataa,
monelle tuhannelle moniaalla (harvemmin monialla) monin paikoin, monella taholla. — moniarvoinen 1. fil. jossa on useampia kuin kaksi totuusarvoa: m. logiikka. 2. monivaihteinen: m. yhteiskunta. — monias hiukan vanh. tai tyyl. muutama: verkossa oli vain moniaita särkiä; joimme moniaan kupin t. moniaita kuppeja kahvia. Ei merkityksessä 'moni’: »löytyi uskomattoman moniaita [po. monia] virheitä». — monikansainen monesta kansasta koostuva: m. liittovaltio. — monikansallinen monessa maassa kansallisena esiintyvä: m. öljy-yhtiö. Usein par. kansainvälinen: »m. yhteistyö, ministerineuvosto». — monilukuinen (ei »monilukuisa») lukuisa. — monilähtöi- nen monelta taholta lähtöisin oleva: m. heimo. — monimutkaistaa: lyhem- min mutkistaa. — monimutkaistua: lyhemmin mutkistua. — moninainen monenlainen t. monilukuinen (käytännössä nämä merkitykset yleensä yhtyvät): lehtojen moninaiset kasvit. — monin kerroin. — moninkertainen (harvemmin monen-, moni/kertainen). — monin verroin. — moniselitteinen monella tapaa selittyvä, moniymmärteinen, -tul- kintainen, -käsitteinen monismi fil. oppi yhdestä alkuperusteesta monistaa 1. ottaa kopioita monistuslait- teella, monistimella (lak. myös muulla tavoin, esim. painamalla, tapahtuvasta jäljentämisestä). 2. harv. lisätä, moninkertaistaa: m. kasveja jakamalla; vuori monisti kaiun. — monitahkoinen: m. jalokivi. — monitahoinen monipuolinen: m. keskustelu, elämäntyö. — monitieteinen (ei »monitieteellinen») moneen tieteenalaan perustuva: m. tutkimus monitori 1. tarkkailulaite, tarkkain. 2.
eräs entinen panssarialustyyppi monitulkintainen (ei »-tulkitteinen») moniselitteinen, -ymmärteinen. — monivaihteinen monta vaihtoehtoa salliva, moniarvoinen: m. suhtautuminen, yhteiskuntajärjestelmä
1. mono tukeva lyhytvartinen kävelyjä hiihtokenkä
2. mono puhek. monofoninen äänitekniikka; tav. mon. monofoniset äänen- tallennus- ja -toistolaitteet
monofoninen tekn. yksikanavainen: m. äänentoisto. — monogaaminen yksiavioi- nen. — monogamia yksiavioisuus. — monogeneesi suvuton lisääntyminen; yksilähtöisyys. — monogeneettinen suvuttomasti lisääntyvä; yksilähtöinen. — monografia yhtä aihetta käsittelevä (perinpohjainen) tutkimus, erikoistutkimus.


263
motivoida
— mono|grammi nimikirjainsommitelma.
— monoliitti yhdestä järkäleestä tehty veistos t. pylväs; (kuv.) puolueen mono- liitti Saumaton ja vaihtoehdoton kokonaisuus’. — monoliittinen yhtä järkälettä oleva; yhtenäinen, ehjä, saumaton. — monologi yksinpuhelu. — mono- maani monomaniaa poteva ihminen. — monomaaninen vrt. seur.: m. Sakin- pelaaja; m. keruuharrastus. — mono- mania yhteen asiaan rajoittuva ajatteluja toimintakiihko
monopoli oikeus yksinvalmistukseen ja -myyntiin; yksinoikeus. — monopoloida (myös monopolisoida) tehdä monopoliksi, monopolin alaiseksi. — mono- poloitua (myös monopolisoitua) muuttua monopoliksi monoteismi yksijumalaisuus. — monotoninen yksitoikkoinen monst|rumi hirviö, epäluoma monsuuni vuodenaikatuuli montaasi 1. (elokuvan t. nauhoitteen) leikkaus. 2. (valo)kuvakooste Montana [-äna]
»montteerata»: par. asentaa »monttööri»: par. asentaja Mont Blanc [mö bla' ]
Montenegro
Montreal [montreal, engl. -riö'l, ransk. mÖrea' 1]
Montreux [mötrö']: Montreux*ssä, illat.
Montreux* hön monumentaalinen (myös monumentaali) mahtava, jykevä, valtava: m. rakennus, romaani. — monumentti (jykevä, mahtava) muistomerkki, -patsas mooli fys. aine-, hiukkasmäärän yksikkö (myös Sl-järjestelmässä) moottoriliikennetie moottoritien kaltainen tie, jossa on vain yksi ajorata. — moot- toripolkupyörä (vir. kielessä, ei juuri yleiskielessä) = mopo. — moottoritie pelkästään moottoriliikenteeseen tarkoitettu tasoristeykseen kaksiajoratai- nen tie. — moottoroida (ei »motorisoida»): moottoroitu tykistö; moottoroidut joukot; m. liikenne. — moottoroitua (ei »motorisoitua»): liikenteen mootto- roituminen mopo: mopon (myös mopedi, vir. kielessä moottoripolkupyörä) kevytrakenteinen moottoripyörän muunnelma. — mopoilija (miel. kuin »mopedisti») mopolla- ajaja
moraali 1. jossakin yhteisössä vallitsevat siveellisyyskäsitykset ja -normit: hyvä, korkea, matala m.; taiteen ja moraalin ristiriita. 2. henkinen ryhti t. kestävyys (varsinkin sotaoloissa): joukkojen m. petti. 3. (moraalinen) opetus: tämän
tapahtuman moraali on se, että .
— 	moraalinen moraalia koskeva, siveellinen; henkinen: m. velvollisuus, oikeus; m. rappio; tukea jotakuta moraalisesti [= henkisesti, periaatteellisesti]; m. voitto [ = henkinen voitto muodollisesta tappiosta huolimatta]. — moralisoida opettaa moraalia; (opettavasti) nuhdella, saarnata. — moralisti (tiukan) moraalin kannattaja t. saarnaaja, siveyden vartija, tapaintuomari moratorio maksuajan pidennys, maksun- lykkäys
Morava 1. Tonavan sivujokia. 2. Määrin tSekinkielinen nimi mordva mordvalaisten kieli Mordva Mordvalaisten autonominen neuvostotasavalta mordvalainen adj. ja subst.: m. kansanperinne; mordvalaiset ’eräs suomalaisugrilainen kansa’ moreeni lajittumaton maalaji, joka on syntynyt jäätikköjen kuluttamista ja kuljettamista aineksista morfeemi kiel. kielen pienin merkityksellinen yksikkö (esim. sanan perusvar- talo, johdin, taivutuspääte) morfiini kipulääkkeenä ja huumeena käytetty oopiumin alkaloidi. — morfinisti (myös morfiinikkö) morfiinia huumeena käyttävä henkilö morfologia kiel. biol. muoto-oppi. — morfologinen muoto-opillinen mormoni erään amerikkalaislähtöisen kirkkokunnan jäsen morseaakkoset eräs viestitysaakkosto. — morsettaa viestittää morseaakkosilla mortteli ark. = huhmar mosaiikki kovista pikku paloista koostettu kuvapinta Mosambik: -issa Mosambikinsalmi Mosel [mö-] moselviini [mö-] moskeija islamilaisten temppeli Moskova
Moskva [-vä' ] (myös Moskvajoki) mot. lyh. mikä oli todistettava Motala [motala, ruots. mutäla] motelli automatkailuhotelli motiivi 1. vaikutin, syy: teon motiivina t. motiivina tekoon oli kateus. 2. aihe, aihelma: sama m. kertautuu läpi sävellyksen; kotiinpaluu-m. kirjailijan tuotannossa. — motivaatio vaikuttimet, syyt; perustelu. — motivoida 1. perustella: m. kannanottoaan. 2. tehdä aiheelliseksi: tämä seikka motivoi uuden viran perustamisen. Korjattavaa käyttöä: »on
täysin motivoitua vaatia, että »
[par. on täysin aiheellista vaatia, on täysi


motivoitua
264
syy vaatia, hyvin perustein voidaan vaatia], — motivoitua saada motiivi: oppilaat eivät tahtoneet motivoitua lukuihinsa
moto|cross [-kros] maastoradalla pidettävät moottoripyörien nopeusajot motoriikka (ihmisen) liikkeet, liiketoiminnot. — motorinen liikettä koskeva, liike-: m. hermo, toiminto »motorisoida»: par. moottoroida »motorisoitua»: par. moottoroitua »motoristi»: par. moottoripyöräilijä motto tunnus-, vaalilause; tekstin alussa oleva sisältöön viittaava lauselma (tav. sitaatti)
Mount Everest [maunt] mp. lyh. mainitussa paikassa mpa. lyh. merenpinnan alapuolella mpk lyh. meripeninkulma(a) mpy. lyh. merenpinnan yläpuolella Mr. lyh. herra (engl. mister) mrd. lyh. miljardi(a)
Mrs. lyh. rouva (engl. mistress) ms lyh. millisekunti(a)
MS lyh. multippeliskleroosi »m/s» lyh.: miel. ml. (= moottorilaiva, engl. motor ship) msrk. lyh. maaseurakunta mt. lyh. mainitussa teoksessa MTK lyh. Maataloustuottajain Keskusliitto
mts. lyh. mainitun teoksen sivu(i)lla mtty (myös m:tty) lyh. määrätty MTV lyh. Mainos-TV (tavallisessa tekstissä mieluimmin lyhentämättä) muassa: lehmien m. (tavallisemmin mukana) tulivat kärpäset; paikalla olivat muun (harvemmin muiden) m. kunnanjohtaja ja -sihteeri; hänellä on aina salkku m. (tällainen käyttö ilman edeltävää genetiiviä harvinaista; tav. mukana) muffin [muffin, engl. mafin] (miel. kuin »muffinssi») määrätyyppinen murotai- kinapaistos muhamettilainen adj. ja subst. = islamilainen
muhea (myös muheva) kuohkea, möyheä, pehmeä; leppoisa, lupsakka: m. maa, multa; m. hymy, isäntämies Muhniemi (Anjalankoskella): Muhniemellä Muhos: Muhoksella
muikku: kansanom. synonyymejä maiva, muje
muinainen (harvemmin muinoinen) entisaikainen, ikivanha: muinaiset roomalaiset; m. asuinpaikka muist. lyh. muistutus
muistelma tav. mon. (varsinkin kiinteä- muotoinen kirjallinen) esitys, jossa joku muistelee omaa kokemaansa: Mannerheimin muistelmat. — muistelo vanh.
ja tyyl. 1. muistelu; muisto: vaipui muisteloihinsa. 2. muistelma. — muistelu muisteleminen: menneiden muistelua kesti yöhön asti. — muistelus tav. mon. suullinen t. kirjallinen muistelma: Pertti Virtarannan tallentamat vienalaisten muistelukset. — muistiin- alkuisten yhdysverbien (muistiin/kirjoittaa, -merkitä, -panna) sijasta nyk.
tavallisesti sanaliitot kirjoittaa jne. muistiin. Partisiipit muistiinpanema, muistiinpantu kirjoitetaan kuitenkin useimmiten yhteen: hänen muistiinpane- mansa tiedot muistio 1. jonkin asian käsittelyn pohjaksi kirjoitettu lyhyt (usein luonnosmainen) selvitys, promemoria, memorandu- mi. 2. muistilehtiö, -kirja: kalenterin päi- vämuistio. 3. kassakirjan ohella pidetty kirjanpidon peruskirja, memoriaali. — muisto: vanhempieni muistoksi t. muistolle (esim. kirjan omistuksena); asia on vielä tuoreessa muistossa (tavallisemmin muistissa); osasi vanhalta muistolta (tavallisemmin muistilta). Miel. muisti: »m. pyrki pettämään»; »merkitä muistoon». — muistoisa, muistokas (miel. kuin »muistorikas»): m. juhla; m. vanha koulu. — muistuma kirjalliseen tuotteeseen t. taideteokseen sisältyvä (varsinkin tahaton) muisto jostain ennen nähdystä t. kuullusta: m. Hiidenkivi-kohtauksesta, Mozartin 40. sinfoniasta; novellissa voi olla muistumia kirjailijan omista kouluvuosista. — muistuttaa 1. huomauttaa jollekulle jostakin (muistettavasta) asiasta (henkilösubjektin, kuv. käytössä myös asiasubjektin ohella): muistuttaisin sinua (harvemmin sinulle) lupauksestasi; muistutan sinulle, että ; ostajalla oli
muistutettavaa tuotteen laadusta (myös laadun johdosta t. laatua vastaan); katu- melu muistutti (minua) päivän alkamisesta; puheen nuotti muistuttaa hänen rau- malaisuudestaan [ = tuo elävästi mieleen hänen raumalaisuutensa]. 2. olla jonkin kaltainen: säyne m. särkeä; ääni muistutti hälytyssireenin ulvontaa muje (pohjoiskarjal. kielenkäytössä) muikku
mukaa: vieraista poistui ensin yksi ja sitä m. muutkin; virheet vähenevät sitä m. kuin taito karttuu »mukaanliittää»: par. liittää mukaan, oheistaa
mukaan lukien (myös mukaan luettuna): matkustajia oli lapset mukaan lukien (tai luettuna t. luettuina) 45 »mukaannuttaa»: miel. mukauttaa mukaansatempaava: m. puhuja, esitystapa. — mukaantua: tavallisemmin mu¬


265
muodostuma
kautua. — mukainen: yhdyssanoja lukuisat vakiintuneet genetiivialkuiset yhtymät (esim. ajan-, muodin-, odotuksen-, totuuden /mukainen), sanaliittoja tilapäi- semmät t. raskasrakenteiset yhtymät (suunnitelmanmukainen t. suunnitelman mukainen, työjärjestyksen m., piirustusten m.)
»mukanaseuraava»: par. mukana seuraaja, oheinen mukauma (myös mukautuma, mukaan- tuma): kasvin, eläimen mukaumat (biol.) 'ympäristön synnyttämät muunnokset, muovaumat’. — mukautua (harvemmin mukaantua). — mukautuva (varsinkin luonteesta myös mukautuvainen). — mukautuvuus: silmän m.; ihmisen m. (myös mukautuvaisuus) uusiin oloihin. Mukden: nyk. Shenyang mukiin: menee m. 'käy laatuun, menettelee'. — mukiinmenevä laatuunkäypä, kohtalainen mukuloida: peruna mukuloi hyvin 'kasvaa hyvin mukuloita' mulatti valkoihoisen ja neekerin jälkeläinen
muljaus (myös muljahdus): pahaenteinen silmänmuljaus. — muljauttaa (harvoin muljahduttaa): m. silmiään; muljaulti tinat vesisankoon muljeerata fon. liudentaa. — muljeerau- tua fon. liudentua: muljeerautunut
konsonantti mullin mallin
multaantua (myös multautua) muuttua mullaksi, multua; peittyä t. sotkeutua multaan
»multarikas»: par. multava, runsasmul- tainen Multia: -lla
multilateraalinen monenvälinen: m. kauppa, valtiosopimus multippeli 1. adj. moninkertainen. 2. subst. kerrannainen: 15 on 5:n m. 3. subst. taideteos, jota on useita kappaleita. — multippeli |skleroosi keskushermoston pesäkekovettumatauti Munakka (Ilmajoella): Munakassa Munkkiniemi (Helsingissä): Munkkiniemessä
Munkkivuori (Helsingissä): Munkkivuoressa
muodonta muotoaminen, muodonanto: romaanin jyhkeä m.
»muodontaa»: par. muodota muodostaa 1. jonkin uuden aikaansaamisesta: kartanon maista muodostettiin asutusalueita; kaksivuotias osaa jo m. lauseita; vety ja happi muodostavat yhtyessään vettä. 2. olemassa olevan muodon muuttamisesta (usein luonte¬
vammin toisin): putken toinen pää muodostetaan [ = taivutetaan] kaarevaksi; reikää muodostetaan [ = muodostellaan, koverretaan tms.j vielä taltalla.
3. 	pysyvästä tilasta (varsinkin jos subjekti on monikollinen tai subjekteja on useita): perheen muodostivat [ = perheeseen kuului, perhettä oli] isä, äiti ja kolme lasta; kaksikin taloa voi m. kylän; jäkälä muodostaa usein laajoja kasvustoja; »lounaan muodosti [par. lounaana oli] pari voileipää». Yksiköllisen subjektin yhteydessä tav. luontevammin toisin: »pohjoispäässä raja muodostaa [par. tekee] suuren mutkan»; »ainoan ohjelman muodosti [par. ainoana ohjelmana oli] saunominen»; »suurimman kysymysmerkin muodostaa [par. suurin kysymysmerkki on] N:n olinpaikka»; »havaittu saastelaskeuma ei muodosta vaaraa [par. ei ole vaaraksi] ihmisten terveydelle». — muo- doste muodostumisen tai muodostamisen tulos, muodostuma: perhe, suku ja heimo sosiaalisina muodosteina; sellainen keinotekoinen sanamuodoste kuin »aterimet». — muodosteilla muodostettavana, perusteilla: m. on useita
vaaliliittoja. — muodostelma (ryhmittelevän) muodostelun tulos (erityisesti laivaston ja ilmavoimien ryhmittymis- muodoista): pommitusmuodostelma; koneet lensivät muodostelmassa; tornitalojen komea m. muodostua jonkin uuden syntymisestä, kehittymisestä: lasiin on muodostunut huurua; useista heimoista muodostunut kansa. Muulloin miel. toisin: »sato muodostui [par. jäi] keskinkertaiseksi»; »tehtävä on muodostunut [par. käynyt] hänelle taakaksi»; »turnauksesta ei muodostunut [par. tullut] odotetunlais- ta huippuhienon palloilutaidon katselmusta»; »vielä ei tiedetä, millaiseksi sopimus muodostuu» [par. millainen sopimuksesta tulee]; »kilpailut muodostuivat samalla seuran 50-vuotisjuhla- hiihdoiksi» [par. olivat samalla — — juhlahiihdot]; »viikon päätapaukseksi muodostuu [par. päätapaus tulee olemaan] lauantaina pidettävä juhla»; »paluuliikenteen osalta muodostui sunnuntai vilkkaimmaksi» [par. paluu- liikenne oli vilkkainta sunnuntaina]; »karannut norsu ei muodostunut kovin vaaralliseksi [par. norsusta ei koitunut kovin suurta vaaraa] kadulla- kulkijoille». — muodostuma muodostumisen tulos: Salpausselkä on manner jään kannoilla syntynyt m.; kalkki- kivi-, luonnon-, valtio/muodostuma.


muodostus
266
— 	muodostus 1. muodostaminen, muodostuminen: tilojen m. lohkomalla;
rasvan-, sumun/muodostus; mielipiteen-, käsitteen/muodostus. 2. harv. muodostumistapa: pinnanmuodostus. 3. muodostamisen t. muodostumisen tuloksesta par. muodoste, muodostuma. — muo- dota (: muotoon, muotosin, muodon- nut) antaa muoto (varsinkin taiteelliselle tuotteelle): jäntevästi muodottu novelli
muokkautua (myös muokkaantua): maaperän, mielipiteiden muokkautuminen Muolaa: -ssa Muonio: -ssa Muonionjoki
muoto mm. olomuoto, olotila, hahmo, asu; ilmenemä, ilmenemistapa: rakennus nykyisessä muodossaan; lausunto voidaan antaa suullisessa tai kirjallisessa muodossa (nasevammin: suullisesti tai kirjallisesti). Usein muodossa miel. toisin: »lääkettä kapselien muodossa» [par. kapseleina]; »esitti onnittelunsa sähkeen muodossa» [par. sähkeellä, sähkeitse■]; »kustannusten nousu ilmenee hinnankorotusten muodossa» [par. hinnankorotuksina]; »maan teollisuutta tuetaan sille annettavan kehitysavun muodossa» [par. antamalla sille kehitysapua]; »järistys aiheutti 10 000 uhria kuolleiden tai loukkaantuneiden muodossa» [par. järistyksessä sai surmansa tai loukkaantui 10 000 henkeä]. — muotoilla antaa jollekin muoto: m. metallia, nahkaa; m. tukkaa kuivaimella; m. [ = sommitella ennalta] huonekaluja; osaa m. ajatuksensa; tuo lause olisi muotoiltava uudestaan. — muotoinen: genetiivialkuisista yhtymistä kirjoitetaan yhteen sellaiset vakiintuneet pronomini- alkuiset tapaukset kuin monen-, saman/muotoinen, minkämuotoinen (myös minkä muotoinen), erikseen substantiivi- ja adjektiivialkuiset tapaukset kuten kolmion, maljan, pyramidin m., oikean m.
»muotopuhdas»: par. puhdasmuotoinen »muotorikas»: par. runsasmuotoinen muotoutua saada muoto, kehkeytyä, muovautua, hahmottua: kirjoitus on jo muotoutumassa; takoraudasta muotoutui kauniit saranat; hallitus muotoutui toisenlaiseksi kuin oli odotettu »muotovarma»: par. varmamuotoinen muovautua (ei juuri »muovaantua») muovittaa päällystää t. kyllästää muovilla muren, murene (yks. nominatiivissa ja partitiivissa tav. edellinen, muissa sijoissa molemmat rinnan) muru: ei antanut murentakaan; leivän murenia t. mure¬
nelta. — murena = muren(e). — mureta (myös murentua) mennä muruiksi, rusentua: leipä mureni käsiin; helposti murenevia tiiliä murhapoltto vanh. ja lak.; nyk. yleiskielessä sen sijasta tuhopoltto. — murhata surmata ihminen harkinnan perusteella; vrt. tappaa murheellinen surullinen. 1. murheissaan oleva, murheen painama: äiti oli asiasta kovin m.; murheellisia ajatuksia; m. ilme. 2. murhetta tuottava, ikävä, surkea: m. havainto, tulos; m. uutinen; oli murheellisessa kunnossa. — murheinen varsinkin tyyl. = murheellinen 1 murkina entisissä maalaisoloissa aamu- t. aamupäiväateriasta; nyk. tyyl. syötävä, ruoka: täällä olisi vieraille vähän murkinaa
Murmansk [mur-] (kaupunki; vrt. Muur- manni)
Murole (Ruovedellä): Muroleessa murretutkimus murteesta laadittu tutkimus
murska hienoksi murskautunut t. murskattu kiinteä aine: kivi, tiili on hajonnut murskaksi; hiilimurska. — murska- tappio surkea tappio. — murskatuomio murskaava tuomio: — murskautua (myös murskaantua). — murskavoitto murskaava voitto: Suomen m. maaottelussa.
— 	murske vasiten tehty murska: hiili-, kivi-, tiili/murske murtaa: impf. mursin. — murtautua
(ei »murtaantua») murteentutkimus murteita käsittelevä kielentutkimuksen haara »MURTOMAA/HIIHTO, -JUOKSU, -SUKSI»: par. maasto/hiihto, -juoksu, -suksi »museaalinen»: »tuolilla on museaalista [par. museo]ai\oa.»; »museaalisesti [par. museonomaisesti] näytteille pan¬
nut esineet» museoida tallettaa museoon; muuttaa museoksi: m. vanhaa esineistöä; runoilijan koti museoituna. — museovirasto musiikillinen musiikkia koskeva t. siihen kuuluva, musiikinomainen: musiikillisesti merkittävä tapahtuma; musiikillisen sointuisaa proosaa. Usein par. toisin: »juhlan musiikillinen [miel. musiik-
&/]puoli»; »musiikillisesti [miel. musiikiltaan] erinomainen elokuva». —
musiikki säveltaide. — musikaali revyyn tapainen musiikkinäytelmä. — musikaalinen 1. musiikkia tajuava, musiikin alalla lahjakas: m. lapsi. 2. sointuva, sointuisa: m. runo, kieli. 3. par. musiikki-: »musikaaliset opinnot», »m.
maku». — musikantti puhek. soittaja, soittoniekka. — musisoida esittää musiik¬


267
muutoin
kia, soittaa t. laulaa (varsinkin pienessä piirissä)
muslimi (myös musulmaani) islamilainen, muhamettilainen (subst.) mustalainen (miel. kuin »romaani») »mustamaalata»: par. mustata Mustameri: Mustallamerellä Mustasaari: Mustasaaressa mustavalkoinen: m. kuva; (kuv.) m. ajattelu
Mustio (Karjaalla): -lla mustua: syn. musteta (: mustenee, musteni, mustennut) musulmaani = muslimi muta 1. veden pohjassa oleva (tumma) lietteestä syntynyt maakerros; syn. yleiskielessä usein lieju. 2. (pellon höysteenä käytetty) maatunut suoturve mutaatio biol. eliön perintötekijöiden muutos, muuttuma mutatis mutandis [muta' tis muta' nd is] tarpeellisin muutoksin mutkainen jossa on mutkia (konkr.): m. tie, raja. — mutkallinen 1. tavallisemmin mutkikas 1. 2. tavallisemmin mutkainen, mutkikas 2. — mutkikas 1. monimutkainen, -säikeinen; vaikeaselkoinen, sekava: m. koneisto; mutkikkaat säännöt; m. kysymys. 2. = mutkainen: m. reitti. — mutkistaa 1. tehdä mutkikkaammaksi, monimutkaistaa: sivulauseet usein mutkistavat sanontaa. 2. harv. taivuttaa mutkalle: mutkistettu putki. — mutkistua 1. käydä mutkikkaammaksi, monimutkaistua: säännökset mutkistuvat vuosi vuodelta. 2. harv. taipua mutkalle, mutkille: kovalevy ei helposti mutkistu »mutkistuttaa»: par. mutkistaa mut|t|ei = mutta ei (tämä kirjakielessä tavallisempi) muualle (myös muuanne) muuan: partit. muuatta, joskus ess.
muuanna (harvemmin muudan : muu- datta); yleiskielessä sanan käyttö rajoittuu tav. näihin sijamuotoihin, mutta itäsuomal. puhekielessä käytetään muitakin sijoja (samannäköisiä kuin muu- tomcr-sanan vastaavat sijat: muutaman, muutamassa jne.). 1. = eräs 1: m. tuttavani kertoi, että - - ; muuatta keinoa ei ole vielä kokeiltu; (puhek. ja tyyl.) muuanna päivänä. 2. hylättävää käyttöä (vrt. eräs 3): »Belgia on m. niistä maista [par. niitä maita, yksi niistä maista], joissa en ole käynyt». 3. (itäsuomal. puhekielessä) muutama: on siitä jo m. päivä muuanne muualle. — muun- kirjoitetaan tavallisesti yhteen sitä seuraavan -inen- loppuisen adjektiivin kanssa: muun/kie¬
linen, -laatuinen, -niminen, -tyyppinen jne. — muunlainen. — muun muassa.
— muunnella 1. vrt. muuntaa: m. kertomusta, melodiaa; m. huoneen sisustusta. 2. muuttua jatkuvasti, vaihdella (joiltakin ominaisuuksiltaan): iltaruskon muuntelevat värit; kissankello muun- telee kasvupaikan mukaan. — muunnelma jostakin muuntamalla saatu muo- doste (syn. usein muunnos): uusi m. vanhasta aiheesta; etunimien muunnelmat; muunnelmia laulun »Koska meitä käsketään» sävelmästä. — muunnin tekn. laite, joka muuttaa energiaa t. signaaleja toiseen muotoon, modeemi.
— muunnos muuntamisen t. muuntumisen tulos: keittiökalusteita erilai¬
sina muunnoksina; sinisen lukemattomat muunnokset. — muuntaa muuttaa toisenlaiseksi mutta ei kokonaan muuksi (raja muuttaa-verbiin ei aina selvä): m. energia toiseksi; vuoteeksi muunnettava sohva; muunsi selitystään hiukan entisestä poikkeavaksi; puhua muunnettua totuutta Vääristellä t. valehdella’; m. tuntityön määrä työ- kuukausiksi, kruunut markoiksi. — muuntaja koje, jolla muutetaan vaihtovirran jännitettä ja voimaa. — muuntamo muunto-, muuntaja-asema. — muunto muuntaminen (varsinkin yhdyssanoissa): muuntoasema Muuntamo’; muunto/häviö, -kerroin; muuntokuidut ’puolisynteettiset tekokuidut’
muurain: synonyymejä lakka (varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä) ja hilla (poh- joissuomal. kielenkäytössä)
Muurame: -ssa Muurla: -ssa
Muurmanni: -lla (syn. Muurmannin rannikko; vrt. Murmansk) muusa runotar muusi ark. sose, survos muutama 1. pienehköstä epätarkasta luvusta: m. markka t. muutamia markkoja; pituus vaihtelee muutamasta sentistä (t. muutamista senteistä) puoleen metriin; työ valmistuu muutamassa päivässä. 2. (etup. itäsuomalaisessa puhekielessä) eräs, muuan: m. tuttava sen minulle kertoi muuten 1. painollisena (harvinaisempi syn. muutoin): nyt olisi päästävä sateensuojaan, m. [ = muussa tapauksessa] kastutaan; jostain kaukaa tuikki valoa, mutta m. [= muulta kannalta] oli pimeää; jos ei m. [= muulla tavalla], niin pakolla. 2. painottomana: mistäs m. [= sivumennen sanoen] tiesit tulla tänne? — muutoin 1. = muuten 1. 2. par. muuten 2


-muutos
268
-muutos genetiivialkuisten yhdyssanojen jälkiosana: hinnan-, kannan-, kurssin-, lain-, osoitteen /muutos jne. Nykyään tapaa myös nominatiivialkuisia: »asenne-, kaava-, laki-, rakenne-, reitti/muutos» [par. asenteen-, kaavan-, lain-, rakenteen-, reitin/muutos]. — muuttuva (vanh. ja tyyl. myös muuttuvainen): m. ihmismieli; m. maapallo. — muuttuvuus (vanh. ja tyyl. myös muuttuvaisuus): kielen, tapojen m. mv. lyh. 1. maanviljelijä (varsinkin luet- telotekstissä; juoksevassa tekstissä miel. maanvilj.). 2. maalivahti mV lyh. millivoltti(a)
MV lyh. megavoltti(a) mW lyh. milliwatti(a)
MW lyh. megawatti(a) mvs. lyh. maanviljelysseura MYEL lyh. maatalousyrittäjien eläkelaki Mykene [tav. -e-]
myky (: myvyri) kokkare, möykky: keittoon lisätyt jauhomyvyt; leipä leivotaan ensin myvylle [ja sitten lopulliseen muotoon]
Myllypuro (Helsingissä): -ssa Munchen [myn(h)hen]
Mynämäki: Mynämäessä myrha = mirha
myriadi suunnaton määrä: m. tähtiä
(myös myriadit tähdet) myrskytä: myrskyää, myrskysi, myrs¬
kynnyt
mysteeri (myös mysteerio) 1. (selittämätön) arvoitus, salaisuus: olemassaolon m. 2. hist. antiikin salainen jumalanpalvelus; keskiaikainen raamattuaihei- nen näytelmä. — mystifioida tehdä mystiseksi, salaperäistää: m. selvä asia. — mystiikka 1. salaperäisyys, -myhkäisyys: tässä asiassa ei ole mitään mystiikkaa.
2. 	jumaluuden välitöntä yhteyttä tavoit- televa uskonnollisen elämän muoto. — mystikko mystiikan (2) kannattaja t. harrastaja. — mystinen 1. salaperäinen, salamyhkäinen, arvoituksellinen, selittämätön: mystisiä katoamisia. 2. mystiikalle (2) ominainen mytologia myytistö, jumalaistarusto; myyttien tutkimus. — mytologinen mytologiaan kuuluva myydä: impf. myi (vanh. ja itäsuomal. puhekielessä myös myödä : möi): m. lehti viiden markan hintaan t. hinnasta (myös hinnalla); m. lehti viidellä markalla t. viidestä markasta; myi kirjoja tuhannella markalla 'tuhannen markan arvosta'
Myyrmäki (Vantaalla): Myyrmäessä myytillinen = myyttinen. — myytti 1. maailman alkuaikoja t. jumalolentoja
koskeva perinnäinen (pyhä) kertomus, (jumalais)taru. 2. tarumainen asia t. juttu; taru: Kennedyn m.; m. paremmasta maailmasta. — myyttinen (myös myytillinen) myyttejä koskeva t. niihin kuuluva; uskomukselleen: tarinan
myyttiset ainekset myöden vanh. ja länsisuomal. puhekielessä; yleiskielessä nyk. myöten myöhemmin: tuli tuntia (harvemmin
tunnin) m., kahta tuntia (myös kaksi tuntia) m. — myöhempi myöhäisempi.
— myöhentää 1. muuttaa myöhemmäksi: junan lähtöaikaa on myöhennetty. 2. päivätä todellista myöhemmäksi: m. kirje, asiakirja
myönteinen 1. myöntävä; myötämielinen, suopea: m. vastaus, ratkaisu; m. suhtautuminen, lausunto. 2. edullinen, hyvä, ilahduttava: m. ilmiö, kehitys; sai myönteisen vaikutelman. — myöntyvyys (myös myöntyväisyys): liika m. voi kostautua. — myöntyvyyspolitiikka (väistyvä asu myöntyväisyyspolitiikka).
— myöntyvä (myös myöntyväinen): m. ajattelutapa. — myöntää: impf. myönsin
myös voi olla painollinen t. painoton. Painottomana se viittaa lähinnä seu- raavaan sanaan t. sanaliittoon (myös si'ikaa suolattiin talveksi; siikaa suolattiin myös ta'Iveksi), painollisena lähimpään edeltävään painolliseen sanaan t. sanaliittoon (si'ikaa my'ös suolattiin talveksi; si 'ikaa suolattiin my 'ös talveksi; siikaa su 'olattiin talveksi my 'ös)\ Kirjoitetussa kielessä, jossa painotusta ei merkitä, lukija yleensä hahmottaa tämän sanan painottomaksi, ja siksi sanajärjestyksen pitäisi olla sen mukainen. Esim. kirjoitetut lauseet »tuonnin lisääminen on myös huomenna käsiteltävien asioiden joukossa», »virkamiehet saavat myös palkankorotuksen» merkitsevät lähinnä samaa kuin
' on huomennakin käsiteltävien
asioiden joukossa’, ’ saavat pal¬
kankorotuksenkin’. Jos ei tätä tarkoiteta, on kirjoitettava huomenna käsiteltävien asioiden joukossa on myös tuonnin lisääminen; myös virkamiehet saavat palkankorotuksen.
Sanaliitot niin myös ja kuin myös merkityksessä ’ja samoin’ ovat nykykielen kannalta vanhentuneita: »kir¬
jaan merkitään tulot, niin myös (t. kuin myös) menot» [par. tulot ja samoin menot t. sekä tulot että menot] myöskin etup. puhekielessä, kirjakielessä sen sijasta myös myötä: hiukan kirjallisen sävyinen par-


269
määräinen
tikkeli, joka yleensä on korvattavissa luontevammilla ilmauksilla: seurasi
m. (= mukana); ei puhunut m. (= puolesta) eikä vastaan; kesän m. (= mukana) tulivat sääsket. Käynyt viime aikoina muotisanaksi varsinkin seuraavanlaisissa, usein substantiivivaltaisissa ja merkitykseltään epämääräisissä ilmauksissa: »inflaation hidastumisen m. [par. inflaation hidastuessa t. sitä mukaa kuin inflaatio hidastuu, ] pienenee palkankorotusten tarve»; »sotakorvausten suorittamisen m. [par. sotakorvausten johdosta] metalliteollisuus laajeni tuntuvasti»; »alan naisvaltaisuuden m. [par. takia] palkat ovat pysyneet alhaisina»; »iltasadun m. lapsi vaipuu [par. iltasadun kuultuaan lapsi vaipuu t. iltasatu vaivuttaa lapsen] turvallisesti uneen»; »uuden toimitusjohtajan m. yritys on saanut [par. uusi toimitusjohtaja on tuonut yritykselle] tuulta purjeisiin»
»myötäliitetty»: par. oheinen myötämääräämisoikeus työntekijäin oikeus olla mukana työpaikkaa koskevassa päätöksenteossa »myötäseuraava»: par. oheinen mädännyttää: nasevammin mädättää. —
— mädännäinen harv. mätä (varsinkin kuv.): yhteiskunnan mädännäiset ilmiöt.
— mädännäisyys rappeutuneisuus: politiikan m. — mädäntyä (myös mädätä : mätänee, mätäni, mädännyt) muuttua mädäksi (1)
mäiskähdys (harvemmin mäiskäys): kuului rätin m. — mäiskäyttää (ei juuri mäis- kähdyttää): mäiskäytti lehdet lattialle Mälaren [me-]
Mälkiä (Lappeenrannassa): -llä Mänttä: Mäntässä
mänty: osittainen syn. petäjä (ks. tätä) Mäntyharju: -ssät. -lla Mäntyluoto (Porissa): Mäntyluodossa märkä 1. adj. jossa on (ainakin pinnalla) runsaasti nestettä, vetinen: m. lattia; märät vaatteet. 2. subst. tulehduksen synnyttämä samea erite (syn. mätä). — märätä (: märkänee, märkäni, märän- nyt) mädätä (itäsuomal. puhekielessä, ei juuri yleiskielessä) mätkähdys (harvemmin mätkäys): säkin m. lattiaan. — mätkäyttää (ei juuri mätkähdyttää): mätkäytti toisen selälleen
mättää (: mätän, mätin, mättänyt; ei »mätätä») syytää; sulloa: m. vettä veneestä; mätti lumet tien poskeen; täyteen mätetty laukku mätä 1. adj. pieneliöiden hajottamasta kiinteästä orgaanisesta aineesta (varsin¬
kin hapettomassa tilassa haisevaksi, vetiseksi massaksi muuttuneesta): mätää lihaa; mätiä hirsiä. Vrt. laho. 2. subst. = märkä 2; myös mädistä kasvin osista t. jätteistä: ajoksesta pursui mätää; puussa on mätää määre 1. liikanimi, mainesana, epiteetti: Vipusen määreet »virsikäs» ja »varaväkevä». 2. kiel. par. määrite Määri (tSek. Morava) määrite 1. kiel. lauseenjäsen, joka on alistussuhteessa pääsanaansa nähden: verbin määritteitä ovat objekti ja adverbiaali. 2. laajemmin jotakin määrittävästä ilmauksesta: suorituksen laatu- määritteet »tyydyttävä», »hyvä» ja »erittäin hyvä». — määritellä 1. esittää jonkin määritelmä: kolmio on tapana määritellä kolmen suoran rajaamaksi tasokuvioksi. 2. par. määrittää: »määritteli kantansa»; »tauti määriteltiin vihurirokoksi». — määritelmä tiivis, täsmällinen selitys siitä, mitä jollakin (käsitteellä) tarkoitetaan: painovoiman, pientalon m.; demokratiasta on esitetty useita määritelmiä. — määrittely määritteleminen: älykkyyden tarkka m. on tuottanut vaikeuksia. — määrittyä vrt. seur.: paikka määrittyi koordinaattien avulla helposti. — määrittää
1. ottaa selville, todeta (laskemalla,
päättelemällä t. tunnistamalla): m. seoksen hopeapitoisuus, löydöksen ikä; tauti määritettiin malariaksi; m. [ = tunnistaa] kasvi, hyönteinen. 2. ilmaista täsmällisesti, kiteyttää; rajata: m. kantansa johonkin; tavoitteet on määritetty toimintasuunnitelmassa; keskipiste ja säde riittävät määrittämään ympyrän. Miel. toisin: »monet tutkijat ovat koettaneet m. [par. määritellä] kulttuurin käsitettä». 3. kiel. olla määritteenä: ilmauksessa »luoda lunta» määrittää »lunta» verbiä »luoda». — määritys määrittäminen: taudinmääritys, iän
määritys. Miel. toisin: »esitti uuden määrityksen [par. määritelmän] kulttuurista»
määrä- yhdyssanojen alkuosana merkitsee tiettyä, määräistä, ennalta sovittua t. määrättyä, joskus tavoitteena olevaa: määrä/ehto, -osa, -suunta, -tarkoitus; määrä/merkityksinen, -pituinen; määrä/asema, -kaupunki. — määräinen 1. tunnettu, tietty (epämääräisen vastakohtana): jokaista koordinaatiston pistettä vastaa tarkoin m. lukupari; geeni on paikaltaan m. ja tarkkarajainen kromosomin osa; (kiel.) m. artikkeli, muoto.
2. genetiivin määrittämänä: sovitun m.
[ = suuruinen] tavaratoimitus; Suo-


määrällinen
270
men rahan m. sekki. — määrällinen määrää, paljoutta koskeva: vihollisen m. ylivoima. Usein luontevammin toisin: »määrällisesti [par. määrältään]
vähäinen»; »määrällisesti pieni summa» [riittää: pieni summa]. — määrälti [-ix t. -i] (puhekielessä alueittain myös määrältä) vähässä määrin, niukalti: käsimatkatavaraa saa koneeseen ottaa vain m.
määrätty vain jonkun tai joidenkuiden määräämästä, sanelemasta, muulloin par. määrä-, määräinen, tietty, eräs, jokin, eräänlainen, jonkinlainen: »tällainenkin on määrättyyn rajaan [par. määrä- rajaan, tiettyyn rajaan] asti mahdollista»; »kaikki paikannimet eivät viittaa tarkoin määrättyyn [par. määräiseen] alueeseen»; »määrätyissä tapauksissa [par. määrätapauksissa, eräissä t. joissakin tapauksissa] olen valmis tarkistamaan kantaani»; »tunnen häntä kohtaan määrättyä [par. jonkinlaista, eräänlaista] sympatiaa»
»MÄÄRÄTYN/KOKOINEN, -LAINEN, -TYYPPINEN» jne.: yleensä par. määräkokoinen, tietynlainen (t. eräänlainen t. määrä- laatuinen), määrätyyppinen jne.
määrätä: mm. puolueen johto määräsi [= saneli] toiminnan suuntaviivat; talouslama määräsi toiminnan suunnan [= vaikutti siihen määräävästi]. Ei sen sijaan kernaasti »ohjelmassa on määrätty toiminnan uudet suuntaviivat», jos tarkoitetaan vain sitä, että ne on ohjelmassa tarkoin ilmaistu (parempi ilmaus tällöin määritetty kuin »määrätty»). Samoin »määrätä tilavuus, sijainti»: par. määrittää, jos tarkoitetaan selville ottamista eikä sanelemista. »Määräävä artikkeli» (kiel.): par. määräinen. — määräys 1. käsky, sitova ohje. 2. »iän, painon, sijainnin m.»: tav. par. määritys.
3. 	kiel. par. määrite. — määräämätön jota ei ole määrätty t. ei voida määrätä: ennalta määräämätön ehto. Miel. toisin: »lupa annettiin määräämättömäksi [par. määrittämättömäksi, epämääräiseksi] ajaksi»
mökä: mökän t. möän
Mön [mön]: -issä
möyrytä: meri möyryää; sonni möyrysi
Möysä (Lahdessa): -ssä
N
1. n [än t. ännä, vartalo ännä-] aakkoston 14. kirjain
2. n mat. mielivaltaisen kokonaisluvun merkki
3. n lyh. nano- (esim. ns ’nanosekun- ti[a]’)
n. lyh. noin: n. 300 m:n päässä N lyh. newton(ia)
Naamanka (Pudasjärvellä): Naamangalla naapuri: Siltalan lähin n. on Mäkelä; ei sen sijaan »Siltala ja Mäkelä ovat (keskenään) naapurit, naapureita» [par. ovat naapurukset, naapuruksia]. — naapuri- yhdyssanojen alkuosana: Helsingin naapurikaupunki on Espoo; ei sen sijaan »Helsinki ja Espoo ovat naapurikaupunkeja», »naapurikaupungit Helsinki ja Espoo» [par. naapurus/kaupunkeja, -kaupungit]. — naapuristo (myös naapurusto): n. [ = naapurit] alkoi ihmetellä, kun - - ; naapuristossa [ = naapuriseuduilla] matkitaan Ikaalisten puhetapaa. — naapurus- yhdyssanoissa: naapurusvaltiot [= naapuruksina olevat valtiot] Hollanti ja Belgia; naapurus/talot, -kunnat. — naapurusto = naapuristo. — naapuruus naapurina oleminen: Mäkelän n. ei ollut Siltalalle mieleen; asuu kaupungin naapuruudessa ,naapuristossa\ — naapuruussuhteet mon. naapuruuteen perustuvat suhteet: Suomen ja Ruotsin n. naaras: naaraan (harvoin naaraksen) Naarva (Ilomantsissa ja Vesilahdessa, jälkimmäinen kirjoissa usein »Narva»): -ssa
Naavuono (norj. Kvaenangen) nafta maaöljy. — naftaliini (kemian terminä naftaleeni) eräs väkevänhaj uinen kiteinen hiilivety Nagasaki
nahka: nahan t. nahkan. — nahkoa (: nahkori) nylkeä ja kuivattaa turkiseläimen nahka, turkistaa: n. -kettuja, minkkejä. — nahoittaa 1. päällystää nahalla: n. nojatuoli. 2. par. nahkoa, turkistaa
naida 1. (varsinkin miehestä) ottaa puolisokseen: Lassi kuuluu naineen Hilkan.
2. 	ark. (miehestä) olla sukupuoliyhteydessä: n. tyttöä. 3. ark. pihistää, kähveltää
naiivi lapsellinen, lapsekas. — naiivius lapsellisuus, lapsekkuus nailon eräs tekokuitu
nainut naimisissa oleva (mies t. nainen): naineet ja naimattomat; vastanaineet


271
navigaatio
Nairobi
naisistua 1. muuttua naismaiseksi: hänen olemuksensa on kovin naisistunut. 2. muuttua naisvaltaiseksi: henkilöstö on alkanut n.
Naistenmatka (Pirkkalassa): -lla naittaa: impf. naitin t. naitoin naivismi lapsenomaisuutta tavoitteleva taidesuunta. — naivistinen vrt. ed.: n. maalaus »naiviteetti»: miel. naiivius najadi vedenneito, aallotar naksaa itäsuomal. kielenkäytössä ja tyyl. naksahdella: hammaspyörät naksavat.
— naksahdus (harvoin naksaus): lämpö- patterin n. — naksauttaa (ei juuri nak- sahduttaa): naksautti kapselin paikalleen
Namibia
Nanchang [-tsag] (aiempi kirjoitustapa NantSang)
Nancy [näsi']: -ssa, illat, -hin Nanking (kiin. Nanjing) nano- Sl-järjestelmän mittayksikköjen nimissä: miljardisosa (nano/metri, -sekunti jne.)
Nantes [nät]: -issa, illat, -iin NantSang: nyk. kirjoitustapa Nanchang napalm eräs tuhoaineena käytetty herkästi syttyvä seos napittaa: n. takki; ei sitä vastoin »n.
takki auki» vaan avata takin napit Napoli
nappo puinen t. metallinen lyhytvartinen ammennuskauha, »kuuppa»: tyhjensi
napon kiukaaseen nappula: yleiskielessä tavanomaista käyttöä mm. painoi matkaradion nappulaa (ammattikielessä painiketta), käänsi
sähkölieden nappulan (ammattikielessä vääntimen) kolmoselle napsahdus (harvemmin napsaus): lukon n.
— napsauttaa (ei juuri napsahduttaa): n. kotelo kiinni
Napue (Isossakyrössä): -lla t. -ssa narahdus: kuului oven n. — narauttaa (myös narahduttaa): n. ovea narkomaani huumeita sairaalloisesti himoitseva henkilö. — narkoosi nukutus.
— narkootikko huumeiden väärinkäyttäjä. — narkoottinen huumaava, huumaus-, nukutus-: narkoottiset aineet
narsismi itsensä ihailu, itserakkaus, itsekeskeisyys. — narsistinen vrt. ed.: n. taipumus naru varsinkin puhek. nuora Narva Narvajoki Narvik [-vik]
Nasa (myös NASA) lyh.s. Yhdysvaltain avaruustutkimushallitus (engl. National
Aeronautics and Space Administration) nasaali fon. nenä-äänne. — nasaalinen fon. mus. nenäsointinen, nenä-: n. ääntämys, ääni. — nasaalistua fon. (myös nasaloitua) muuttua nasaaliseksi. — na- saloida fon. ääntää nasaalisesti Nasaret
nationalismi kansallismielisyys, kansalliskiihko. — nationalisti kansallismielinen (subst.), kansalliskiihkoilija. — nationalistinen kansallismielinen, -kiihkoinen Nato (myös NATO) lyh.s. Pohjois- Atlantin puolustusliitto (engl. North Atlantic Treaty Organization) natrium [na-, ei »nä-»] kem. natsi halv. (Saksan) kansallissosialisti. — natsismi (myös natsilaisuus) halv. kansallissosialismi naturalismi ehdotonta todenmukaisuutta tavoitteleva kirjallisuus- ja taidesuunta.
— naturalistinen vrt. ed.: n. kuvaus slummien kurjuudesta
naudikas (ei »nautikas») jalkineisiin käytetty kromikypsytteinen vasikannahka, boksi(nahka) nauha: tallentaa puhetta, musiikkia nauhaan (t. nauhalle); tässä nauhassa (ei »tällä nauhalla») on pari haastattelua. — nauhoite nauhoitettu puhe-, musiikki- tms. esitys. — nauhoittaa 1. varustaa t. sitoa nauhoilla: n. kengät; n. paketti. 2. tallentaa ääni-1. kuvanauhaan: tilaisuus nauhoitettiin. — nauhuri laite, joka tallentaa ääntä (kuvanauhuri myös kuvia) magneettinauhaan ja tav. myös toistaa tallenteita. Ei: »puhe otettiin nauhurille» [par. nauhaan] naukua: ei nau*u
naulata kiinnittää naulalla t. nauloilla:
n. kattolautoja; n. juliste seinään. Ei juuri kuv. käytössä (vrt. seur.). — naulita (: naulitsen, naulitsin, naulinnut) naulata (yleensä vain kuv.): naulitsi katseensa kuulijoihin; seisoi kuin paikalleen naulittuna. — nauliutua (myös nauliintua) kuv.: n. paikalleen; katse nau- liutui tulijaan naureskella: syn. naureksia Nauru: -ssa
nautinnollinen: syn. nautinnokas (ei »nau- tintorikas»). — nautinta 1. harv. nauttiminen: ruoan n.; eläkkeen n. 2. lak. omaisuuden hallinta, johon liittyy sen hyväksikäyttö: ylimuistoinen n.; kalavedet olivat kylän yhteisessä nautinnassa.
— nautinto vahva mielihyvä t. sen aihe: esitystä katseli nautinnokseen; kirjan lukeminen oli todellinen n.; pöydän, viinin nautinnot
Nauvo: -ssa
navigaatio merenkulku-, purjehdustaito.


navigaattori
272
— navigaattori lentosuunnistaja. — navigoida ohjata alusta
NB (myös N.B.) lyh. huomaa, huomattakoon (lat. nota bene)
Nebraska [nebraska, engl. nibrä'ska] nebuloosa tähtisumu Neckar [nekkar]
Nederkalix (ruots.) = Alakainuu neekeriys neekereihin kuuluminen (varsinkin aatesuuntana) negatiivi kuva, jossa kuvatun tummat kohdat näkyvät vaaleina ja päinvastoin. — negatiivinen 1. kielteinen. 2. nollaa pienempi: negatiiviset luvut negrospirituaali Amerikan neekerien hengellinen laulu Neiden (norj.) = Näätämö neitsyt (: neitsyen, neitsyttä, illat, neitsyeen, mon. partit. neitsyitä) koskematon nainen, impi Neitsytsaaret: Brittiläiset N., Yhdysvaltain N.
nekrologi muistokirjoitus vainajasta nektari 1. jumalien tarunomainen juoma.
2. 	sosemainen hedelmä-1. marjajuoma neli- yhdyssanoissa: neli/henkinen, -osainen\, -vuotias jne., nelikymmen/luku, -vuotias, nelikymmentuntinen työviikko (harvoin neljä henkinen jne.), sen sijaan tav. neljäkymmentäviisivuotias (harvemmin nelikymmenviisivuotias), usein myös neljäsataavuotias (= nelisatavuotias).
— nelikko 1. eräs vetomitta (Suomessa
viimeksi 30 1); sen vetoinen puuastia.
2. 	(myös nelikko) = neljikko. — nelikymmenluku (harvemmin neljäkymmentäluku). — nelilö hammastuk- sesta irrottamaton neljän (2 x 2) postimerkin ryhmä. — nelin kerroin (myös neljin kerroin). — nelinkertainen (harvoin neljänkertäinen). — nelin kontin (myös nelinkontin). — nelisen noin neljä: n. litraa; n. tunnin päästä. — nelisen/kymmentä, -sataa, -tuhatta. — nelisin neljin, neljä yhdessä: olimme nelisin uimassa. — nelitoistias tyyl.
nelitoistavuotias. — nelittäin (myös
neljittäiri) neljä yhdessä, neljän ryhminä: pieniin pöytiin asetuttiin n. — neljikko (myös neljikko, nelikko, nelikko) neljän ryhmä: sama n. johti juoksua koko matkan. — neljittäin = nelittäin
neljä- (yhdyssanoissa) ks. myös neli-. — neljäkymmentä: neljänkymmenen; on
jo neljissäkymmenissä (varsinkin puhek. myös nelissäkymmenissä) 'noin 40 vuoden ikäinen’; käytöstä yhdyssanojen alkuosana ks. neli-. — neljäkymmentä- yksi: neljässäkymmenessäyhdessä (hy¬
väksyttävä myös kevyempi taivutus nel- jäkymmentäyhdessä; harvinainen syn.
yksiviidettä). — neljänkertainen: tavallisemmin nelinkertainen. — neljännes (: neljänneksen) neljäsosa. — neljän- tuulenlakki nelikolkkainen lapinmiehen päähine. — neljäs: on neljännellä kymmenellä 'täyttänyt jo 30 vuotta’; matkaa on neljättä kilometriä; asuu neljättä kilometrin päässä; kello käy neljättä (myös neljää). — neljäsataa: neljässäsadassa.
— neljäskymmenes: on jo neljännellä-
kymmenennellä (vuodella) ’ täyttänyt
39 vuotta’. — neljäskymmenesyhdes: taivutuksesta ja synonyymeistä vrt. kahdeskymmenesyhdes. — neljäsosa: kolme neljäsosaa (myös neljäs osa : kolme neljättä osaä)\ syn. neljännes.
— neljässadas: neljännensadannen. — neljästi neljä kertaa. — neljästoista: on neljännellätoista käyttänyt 13 vuotta’.
— neljätoista: neljässätoista. — neljättä/kymmentä, -sataa, -tuhatta. — neljätuhatta: neljässätuhannessa
Nellim (Inarissa): -issä nenetsi jurakkien omakielinen kansallisuuden- ja kielennimitys nenätysten (myös nenäkkäin) (nenät) vastakkain, nokitusten: seistiin n. neoliittinen nuoremman kivikauden aikainen
neologismi uudissana t. muu kielen uudis- muodoste Nepal: -issa
Nerkoo: (Parkanossa ja Kihniössä) -ssa t. -lla, (Lapinlahdella) -lla Nettaa (Espoossa): -lla netto 1. vähennyksineen: painaa 25 kg netto [ = ilman päällystä]; hinta on 100 mk n. 2. määrä, joka brutosta jää tiettyjen vähennysten jälkeen (usein yhdyssanojen alkuosana): nettopaino 25 kg; nettopalkaksi (t. netoksi) jää 2 800 mk [kun verot (ja tulonhankintakustannuk- set) on vähennetty]
Neu|chätel [nöSate'l]
Neujchätelinjärvi [nöSate' Iin-] neule 1. (varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä ja tekstiiliterminä) valmis t. tekeillä oleva neulomatuote (vrt. neuloa 1): sukat, kintaat, puserot ym. neuleet; laski neuleen kädestään; (yhdyssanojen alkuosana) neule/pusero, -työ; neu lekan gas ’trikoo, neulos (1)’. Osittaisia synonyymejä varsinkin länsisuomal. kielenkäytössä kudos, kudelma, kudin. 2. (lähinnä länsisuomal. kielenkäytössä) ommel, ompelus. — neuloa 1. (varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä ja tekstiiliterminä) valmistaa lankasilmukkakudelmaa puikoilla t. koneella: n. sukkaa, villapaitaa; n. trikoota. Syn. länsisuomal. kielenkäytössä kutoa. 2. (varsinkin länsi-


273
niin
suomal. kielenkäytössä) ommella: n. nappi paikalleen; n. haava. — neulos 1. (koneella) neuloen tehty kangas, neule- kangas, trikoo; sen rakenne: kaksipuolisia neuloksia ovat mm. joustinneulok- set; harvaa neulosta. 2. = neule 1.
3. 	(varsinkin länsisuomal. kielenkäytössä) ommel, ompelus, neule (2) neurastenia heikkohermoisuus. — neurologia hermotautioppi. — neuroni hermosolu. — neuroosi psyykkinen häiriötila, jolla ei ole elimellistä syytä. — neurootikko neurooseihin taipuvainen henkilö; neuroosipotilas. — neuroottinen vrt. neuroosi: n. henkilö, potilas; n. taipumus, oire. — neuroottistua (myös neu- rotisoitua) tulla neuroottiseksi neutraali 1. puolueeton, tasapuolinen; (ketään) ärsyttämätön; sävytön: n. valtio; n. arvostelu; keskustella neutraaleista aiheista; taulu vaatisi neutraalia taustaa. 2. kem. ei hapan eikä emäksinen. — neutraalius vrt. ed.: valtion, ulkopolitiikan n.; puheenaiheen, taustan n. — neutralisaatio neutralointi; neutraloituminen. — neutraliteetti = neutraalius. — neutraloida (myös neutraalistaa, neutralisoida) tehdä neutraaliksi: n. [ = tehdä puolueettomaksi] rajavyöhyke; äärimmäisyydet voivat n. [ = kumota] toisensa; n. emäksinen liuos hapolla. — neutraloitua (myös neutraalistua, neutralisoitua) muuttua neutraaliksi: vastakohtien, maan happamuuden neutraloituminen neutri kiel. suku, joka ei ole maskuliininen eikä feminiininen; suvuton sana neutriino fys. kevyin, sähkötön alkeishiukkanen. — neutroni fys. sähkötön ydinhiukkanen neuvosto: huom. pieni alkukirjain valtion elinten nimissä (korkeakouluneuvosto, työvoimaneuvosto, valtion tiedeneuvosto jne.). — neuvosto- yhdyssanoissa usein = Neuvostoliiton, neuvostoliittolainen: neuvosto/armeija, -kirjailija,
-tiedemies, -valtuuskunta jne.
Neuvosto- neuvostotasavaltojen ja autonomisten neuvostotasavaltojen lyhyissä nimiasuissa: Neuvosto/-Karjala, - Viro neuvostolainen adj. ja subst. neuvostoliittolainen
Neuvostoliitto Sosialististen neuvostotasavaltojen liitto neuvostoliittolainen adj. ja subst. — neuvostotasavalta: täydellisiä nimiä esim. Venäjän sosialistinen federatiivinen n.; Latvian sosialistinen n.; Komin autonominen sosialistinen n.; rinnalla yleisiä lyhemmät nimiasut, joista sana sosialistinen puuttuu. — neuvostovastainen Neu¬
vostoliittoa vastaan tähdätty: n. propaganda
neuvotteilla neuvoteltavana: sopimus¬
ehdot ovat edelleen n. neuvottelukunta: huom. pieni alkukirjain valtion elinten nimissä (aluepoliittinen neuvottelukunta, pienteollisuusneuvot- telukunta jne.) neva laaja aukea suo (pohjoissatakuntal. sekä etelä- ja keskipohjal. kielenkäytössä ja paikannimissä yleensä suosta)
Neva (miel. kuin »Nevajoki»)
Nevada
Newcastle [njukäsl]
Newfoundland [njufaund-] newfoundlandinkoira [njufaund-]
New Jersey [nju diözi]: illat. New Jer-
seyyn
New Mexico [nju -kou]
New Orleans [nju ö(r)lianz] newton [njuton] voiman yksikkö SI- järjestelmässä New York [nju jork t. jök] nganasan [rja-] taugien omakielinen kansallisuuden- ja kielennimitys Niagara
Nicaragua [nika-]
Nice (ransk.) = Nizza (ital.) nid. lyh. nidottu(na)
nide 1. vitsasside, nie: viikatteen, merran n.
2. 	= seur. — nidos nidottu t. sidottu kirja (varsinkin kappaleluvusta puhuttaessa): kirjastossa on yli 10 000 nidosta; sarjassa on ilmestynyt jo 80 nidosta Osaa’ nie: nieen = nide 1 nieleskellä: syn. nieleksiä Niemen [njemen]
niemi: partit. niemeä (harvemmin nientä) Nietoo (Askolassa; ei »Nieto»): -ssa nietos: syn. kinos (ks. tätä)
Niger (joki ja valtio)
Nigeria
nihilismi tavanomaiset käsitykset ja arvostukset kieltävä ajatussuunta. — nihilisti nihilismin kannattaja. — nihilistinen: n. ajatustapa, asennoituminen niiata. — niiaus Niili
niin: huomattavaa mm. seuraavissa käyttötavoissa. 1. toisinaan viittaamassa jäljessä seuraavaan lauseeseen t. lau- seenosaan; varsinkin 2. infinitiivin inessiivin yhteydessä käyttö kirjallisen makuista ja turhaa: jos joku n. haluaa (t. jos joku haluaa), voidaan sulkea ikkunat; »tarpeen niin vaatiessa [par. tarpeen vaatiessa] on käytettävä lievempää asteikkoa». 2. aloittamassa sivulauseen jälkeistä hallitsevaa lausetta. Erityisesti puhekielelle ominainen käyttö¬


niini
274
tapa; kirjakielessä paikallaan varsinkin jos sivulause ei ala predikaattiverbillä ja lauseiden raja muuten voisi jäädä epäselväksi: jos tämä asia olisi ollut tiedossani, (niin) olisin menetellyt toisin; jos seinissä on kunnollinen eristys, n. lämpöhäviö ja lämmityskustannukset pysyvät pieninä (ei kernaasti » - — eristys, lämpöhäviö ja lämmityskustannukset pysyvät pieninä»). 3. puhekielenomaista käyttöä: olen n. kiitollinen kaikesta; kukat tuoksuivat n. hyvälle; asiatyylisessä kirjakielessä sen sijaan tav. olen kiitollinen (t. olen perin kiitollinen); tuoksuivat hyvälle (t. tuoksuivat kovin hyvälle) niini (: niinen, niintä) 1. lehmuksen ja eräiden muiden kasvien kuoresta saatu kuitumainen aine: sitoa niinellä; niinestä punottu köysi. 2. harv. niinipuu, lehmus
Niini (sukunimi): Niinen (myös Niinin)
niin ikään samoin, myös
niinipuu (varsinkin kansanomaisessa t.
tyylittelevässä kielenkäytössä) lehmus niin kauan kuin. — niin kuin. — niin kutsuttu. — niin muodoin hiukan vanh. siis, siten, siksi: jäljellä on niin muodoin enää yksi ratkaisu. — niin ollen.
— 	niin pian kuin. — niin päin. — niin sanottu
niitty (laajalti länsisuomal. ja eteläsavol. puhekielessä ja saman alueen paikannimissä niittu)
Nijmegen [neimehsn]
»nijoa»: par. nioa, nivoa nikkelöidä (ark. niklata) päällystää nikkelillä
Nikobaarit: Nikobaareilla Nikosia
nikotiini tupakassa vaikuttava alkaloidi. — nikotiiniton (ei »nikotiinivapaa»). — nikotinisti himokas tupakoija nilellä (myös niljellä) vereslihalla: iho on n.
Nilsiä: -ssä
nim. lyh. 1. nimittäin. 2. nimitetty »nimeillä»: par. nimikoida nimeke (kirjastoalalla) = nimike 2. — nimenomaan erityisesti, juuri: pyyntö koskee n. sinua. — nimenomainen erityinen, vasituinen: vain nimenomaisella luvalla. — nimestää kerätä jostakin (paikannimiä: tarkoin nimestetty pitäjä. — nimetä 1. antaa nimi paikalle tms. (ei juuri ihmiselle): uusi lähiö nimettiin Myyrmäeksi. 2. mainita nimeltä; esittää t. valita johonkin tehtävään: osasi n. kaikki koneen osat; n. todistajaksi; yhdistystä pyydetään nimeämään edustajansa kokoukseen. — nimi: koh¬
tuuden nimessä täytyy sanoa, että ;
esiintyi yhdistyksen nimissä. — nimike
1. 	luokituksessa t. jaotuksessa käytetty tunnusnimi: tullitariffin tavaranimik-
keet; puhelinluettelon ammattihakemiston nimikkeet; virkanimikkeiden kirjavuus; .ilmiötä on vaikea sijoittaa mihinkään nimikkeeseen. Usein tarpeetonta käyttöä: »n. [par. nimi, nimitys] moottoriliikennetie ei anna selvää käsitystä tien luonteesta». 2. (myös nimeke) nimiön osa, joka sisältää painatteen varsinaisen nimen. — nimikoida merkitä liinavaatteita (ommelluin) nimikirjaimin »nimikuulu»: par. nimekäs, kuuluisa nimim. lyh. nimimerkki nimitellä kutsua pilkka-, haukkumani- millä, haukkua: nimitteli toista tylsi- mykseksi ja ääliöksi. — nimittää 1. kutsua jollakin nimellä, sanoa joksikin: pientä saarta nimitetään milloin kariksi, milloin luodoksi. 2. määrätä, asettaa (virallisesti) johonkin virkaan, toimeen t. tehtävään: N. on nimitetty kansliapäälliköksi t. kansliapäällikön virkaan.
3. 	= nimetä 1: huvila nimitettiin Talas- niemeksi. 4. par. nimetä 2. — nimitys 1. nimi (ei kuitenkaan erisnimistä): ruumiinosien, kivilajien nimitykset; radarin suomalainen n. tutka. 2. nimittäminen (vrt. nimittää 2): sai nimityksen dosentiksi t. dosentin toimeen. — nimiö painatteen nimilehden eli nimiölehden teksti, josta tav. ilmenevät tekijä, painatteen nimi, kustantaja ja painopaikka nioa: tavallisemmin nivoa nipin napin
nipuittain nippuina, nippu kerrallaan; nip- pumäärin
nirvana [myös -vä-] buddhalaisen uskonnollisuuden autuudentila; (kuv.) ajatuk- seton raukeuden ja onnen tila niskoitella hangoitella, niskuroida nisu 1. vanh. vehnä. 2. (varsinkin länsisuomal. kielenkäytössä) vehnänen nisäkäs: vanhentunut syn. imettäväinen nitro|glyseroli (väistyvä syn. nitroglyseriini) kem. nituri (miel. kuin »nitoja») nitomakoje niukalti [-ix t. -i] niukasti, vähän: ruokaa on n.
niukin naukin (myös niukuin naukuin) ark.
niukka: niukoilla (ei »niukilla») varoilla niva (pohjoissuomal. kielenkäytössä) vah- vahko virtapaikka, pieni koski nivel: nivelen, niveltä, illat, niveleen, mon. partit. niveliä. — niveltyä liittyä nivelellä johonkin; (kuv.) liittyä, kytkeytyä, nivoutua: värttinäluu niveltyy kyynär- luuhun; ketjun osat niveltyvät toisiinsa;


275
normaalistaa
tutkimus niveltyy laajempaan hankkeeseen. — niveltää liittää nivelellä; (kuv.) liittää, kytkeä, nivoa; n. akselin osat toisiinsa; valtiovierailuun nivelletyt yksityiset tapaamiset nivoa (harvoin nioa) nitoa, sitoa, yhdistää, kytkeä: n. viikatteen terä varteen; muovisuikaleista nivottu matto; nivoi ajatuksensa selkeästi eteneväksi puheenvuoroksi
nivuset (myös nivukset) mon. reiden ja vatsan rajaseutu Niini Novgorod: nyk. Gorki Nizza [nitsa] (ransk. Nice)
Njassajärvi
Njassamaa: nyk. Malawi nk. lyh. niin kutsuttu NKP lyh. Neuvostoliiton kommunistinen puolue
Nkr lyh. Norjan kruunu(a)
NKT lyh. nettokansantuote (tavallisessa tekstissä mieluimmin lyhentämättä)
NL lyh. Neuvostoliitto (tavallisessa tekstissä mieluimmin lyhentämättä)
NLG lyh. Alankomaiden guldeni(a) (kansainvälisen maksuliikkeen, ei tavallisen tekstin lyhenne) nm lyh. nanometri(ä)
NMKY lyh. Nuorten Miesten Kristillinen Yhdistys
N. N. (myös NN) merkintä, joka vastaa tuntemattoman t. nimeltä mainitsemattoman henkilön etu- ja sukunimeä NNKY lyh. Nuorten Naisten Kristillinen Yhdistys n:o (myös nro) lyh. numero Nobelin palkinto: Nobelin palkinnon
saanut (miel. kuin »Nobel-palkittu») tiedemies
noblessi 1. ylhäisö, hienosto. 2. ylevyys, arvokkuus noeta: nokean, nokesin, noennut »noin-hinta»: par. arvio-, ohje-, liki- määräis/hinta noin päin
nojata 1. tukeutua (painollaan) johonkin: n. lapioon; kaappi nojaa seinään. Kuv. nojasi puheenvuorossaan lakiin; päätös nojaa saatuihin selvityksiin. 2. taivuttau- tua, kallistua: nojasi ulos ikkunasta; tuolin selkä nojaa taaksepäin. 3. tukea jotain johonkin: n. kyynärpäänsä pöytään; nojasi käsityksensä tosiseikkoihin. — nojautua (ei »nojaantua») 1. = nojata 1 (varsinkin kuv.): valittaja nojautuu asetuksen 10. §:ään; kirjoitus nojautui uusimpiin tutkimustuloksiin.
2. 	= nojata 2: nojautui hiukan eteenpäin
NOK lyh. Norjan kruunu(a) (kansainvälisessä maksuliikkeessä; tavallisessa teks¬
tissä sen sijaan Nkr) nokatusten (myös nokakkain, nokittain, nokitusten) ark. nenätysten, vastakkain: istuttiin n. nokeutua (harvemmin nokeentua) tulla nokiseksi, noettua: nokeutunut pannu Nokia: -lla t. -ssa
nokittain, nokitusten = nokatusten nomadi paimentolainen. — nomadismi paimentolaisuus. — nomadoida (myös nomadisoida) elää paimentolaisena nominaalimuoto kiel. nominin tehtävässä käytetty verbinmuoto (infinitiivi tai partisiippi). — nominalismi filosofian suunta, joka ei hyväksy yleiskäsitteitä.
— nominatiivi kiel. nominien perusmuoto. — nomini kiel. sijamuodoissa taipuva sana (substantiivi, adjektiivi, pronomini t. numeraali)
nonfiguratiivinen joka ei kuvaa mitään olioita: n. taide, maalaus »non-iron» [-aian]: par. itsesiliävä nonsenssi pöty, hölynpöly non-stop tauoton esitys t. ohjelma »non-woven» [-uo'usn] (liimaamalla, neulaamalla tms. tavalla tehdystä kankaasta): par. kudonnaton noodi 1. puudiagrammin haarautumis- t.
päätekohta, hanka. 2. täht. solmu(piste) noonio mittauslaitteen asteikkoa pitkin siirrettävä apuasteikko Noormarkku: Noormarkussa nootti 1. hallituksen tiedonanto toisen maan hallitukselle. 2. huomautus, (ala)viite
Nordek lyh.s. Pohjoismaiden talousliit- to(hanke) (ruots. Nordiskt ekonomiskt samarbete) nordisti skandinaavisten kielten tutkija.
— nordistiikka skandinaavisten kielten tutkimus
Nordkapp [nurkap]
Nordreisa (norj.) = Raisi norja (kieli)
Norja (maa)
norjan kieli. — norjankielinen. — norjan- lappi (myös norjansaame) Norjan pohjoisimmassa osassa ja siihen rajautuvissa Suomen ja Ruotsin osissa puhutut lapin murteet, pohjoislappi Norjanmeri
norjannos norjankielinen käännös. — norjantaa kääntää norjaksi Norlanti (ruots. Norrland) normaali 1. adj. tavanomainen, tavallinen, säännöllinen; (henkisesti) terve. 2. subst. geom. kohtisuora. — normaali- yhdyssanoissa = normaali 1 (normaali/koko, -olot, -tapaus jne.), joskus = mallina, normina oleva (esim. normaali/kello, -koulu). — normaalistaa (myös normali¬


normaalistua
276
soida) tehdä normaaliksi t. normaali- asuiseksi; vakiinnuttaa: n. murteellisia paikannimiä; Kiina on normaalistanut suhteensa Yhdysvaltoihin. — normaalistua (myös normalisoitua) palata normaalille kannalle, vakiintua: mellakoiden jälkeen olot ovat normaalistuneet Normandia
normatiivinen (myös normatiivi) normina oleva; säännöttelevä: n. ratkaisu; n. kielioppi. — normi sääntö, ohje, malli: oikeus-, työ/normi; kielenkäytön n.; normina pidetään 250 cm:n huonekorkeutta; yhteiskunnan normit käyttäytymissäännöt’. — normisto normit kokonaisuutena, säännöstö, ohjeisto: henkivakuutuksen, verotuksen n.; yhteiskunnan muuttunut n. — normittaa antaa johonkin normeja, säännöttää: n. yleiskieltä; n. [= standardoida] paperi kokoja, keittiökalusteita Norrbotten Norrköping [-tSÖ-]
Norrland (ruots.) = Norlanti norssi (maan läntisimpien, eteläisimpien ja kaakkoisimpien osien kielenkäytössä) kuore; (sisämaan kielenkäytössä) isokokoinen kuore norsu elefantti Norsunluurannikko norsutauti elefanttitauti nostalgia (menneen) ikävöinti, kaiho. — nostalginen kaihoisa, haikea notaari virkamies, joka toimii mm. pöytä- kirjurina ja esittelijänä. — notariaatti laitos, joka on kelpuutettu hoitamaan tiettyjä oikeusasioita; pankin osasto, joka hoitaa asiakkaiden arvopaperi- ym. juridisia asioita noteerata 1. panna merkille, ottaa huomioon; panna muistiin, kirjata: asiaa ei kannata n. 2. todeta arvopaperin hinta t. kurssi pörssissä: obligaation kurssiksi noteerattiin 98 % notkahdus. — notkauttaa (harvemmin notkahduttaa): notkautti polviaan Nottingham [nottirjham, engl. notirpm] nougat [nugä'] = nugaa noukka (laajalti länsi- ja keskisuomal. puhekielessä, ei yleisk.) nokka. — noukkia 1. poimia: n. mustikoita; (ark.) noukki tietoja vanhoista asiakirjoista.
2. 	(länsi- ja keskisuomal. puhekielessä, ei yleisk.) nokkia Nousiainen: Nousiaisissa nousta mm. enenemisestä, varsinkin lukuarvojen suurenemisesta: paino,
väkiluku nousee; hinta on noussut 10 mk (par. kuin »10 mk:11a»). Ei esim. »tietojen luotettavuus on noussut» [par. lisääntynyt, parantunut]; »laatu on
nousemaan [par. paranemaan] päin»; »matkaliput ovat nousseet» [par. kallistuneet]
Novaja Zemlja [zemljä']: -ssa novelli suppeamuotoinen taiteellinen kertomus. — novellisti novellikirjailija.
— 	novellistiikka novellitaide, -kirjallisuus. — novellistien novellimainen Novgorod
noviisi munkki- t. nunnakokelas; (kuv.)
vasta-alkaja, alokas Novosibirsk
nro (tavallisemmin n:o) lyh. numero
nrt lyh. nettorekisteritonni(a)
ns lyh. nanosekunti(a)
ns. lyh. 1. niin sanottu. 2. nuorisoseura
NTB lyh. Norjan uutistoimisto (norj.
Norsk Telegrambyrä) nti lyh. neiti Nubia
nudismi alastomuuden harrastus. — nudisti alastomuuden harrastaja nugaa (myös nougat) manteleista t. pähkinöistä ja ruskistetusta sokerista tehty massa
nuhraantua (myös nuhrautua) hiertyä ja samalla likaantua: nuhraantunut puku, paperi Nuijamaa: -lla nuijasota
Nukari (Nurmijärvellä): -lla
nukke: mon. partit. nukkeja, mon. gen.
nukkien (myös nukkejeri) nukkumatti (myös Nukku-Matti); syn.
unijukka nukleoni fys. ydinhiukkanen nukute nukutusaine
numeerinen numerollinen (2), numero-: n. arvo, suhde. — numeraali kiel. lukusana. — numerollinen 1. numerolla merkitty, numeroitu: n. rajapyykki. 2. lukumääräinen, numeroin ilmaistu, numero-: n. ylivoima; n. selvitys. — numerus kiel. luku. — numerus clausus [kl-] (korkeakoulun) pääsykiintiö numismaatikko numismatiikan tutkija t. harrastaja. — numismaattinen vrt. seur.: n. kokoelma, harvinaisuus. — numismatiikka rahojen ja mitalien tutkimus t. keräily Nummenmäki (Turussa): Nummenmäellä nummi 1. hiekkaperäinen, kanervaa, sammalta ja jäkälää kasvava metsätön maa.
2. 	(lounaissuomal. kielenkäytössä ja paikannimissä) = kangas Nummi (nyk. Nummi-Pusulaa): Nummella Nummi-Pusula
nuohooja. — nuohota: nuohoaa, nuo- hosi, nuohonnut nuoleskella: syn. nuoleksia nuor. lyh. nuorempi: nuor. lehtori; Leh-


277
nähden
tinen nuor. nuoremmuus: N:n nuoremmuus kilpa- hakijaansa verrattuna; tarjoutui lähtemään nuoremmuuttaan ’nuoremmak- seen, nuoremmuutensa tähden’ nuorentua (myös nuoreta : nuorenee, nuoreni, nuorennut) nuortua nuori- yhdyssanoissa: nuori/emäntä,
-herra, -isäntä, -pari (myös nuori emäntä, nuori herra jne.). — nuorimies
1. poikamies: nuorenmiehen boksi.
2. (myös nuori mies) nuorukainen;
poika: mitäs tälle nuorellemiehelle
saisi olla? — nuorimmainen nuorin; nuorin lapsi: perheen kaksivuotias n.
nuorisokirjallisuus (myös nuorisonkirjalli- suus). — nuoriso-ohjaaja (myös nuorisonohjaaja) nuorisotyön johtaja Nuorti: -n (joki Savukoskella, ei »Nuort- tijoki»)
nuortua (myös nuorentua, nuoreta) tulla t. tuntea tulevansa nuore(mma)ksi: täällähän vanhakin ihan nuortuu; opettajakunta on alkanut n. nuoska 1. adj. (talvisäästä:) leuto, suojainen; (lumesta:) kostea ja pehmeä, nuoskea: nuoskalla ilmalla; nuoskan
kelin (tav. nuoskakeliri) voide; satoi nuoskaa lunta. 2. subst. leuto, suojainen talvisää, nuoskasää: näin nuoskalla tarkenee kyllä mennä ulos nuotintaa = seur. — nuotita (: nuotit- sen, nuotitsin, nuotinnut) merkitä nuot- timerkeillä: n. joikuja nupi (: nupin) pieni kannasta kärkeä kohti kapeneva naula nurea 1. tavallisemmin nurja 1, 2. 2. nyreä, nyrpeä: n. ilme; olla nureissaan nurin kurin. — nurin käännetty. — nurin niskoin. — nurin päin nurja 1. kankaan n. puoli (oikean puolen vastakohtana); kuvan n. puoli ’kään- tö-, selkäpuoli’. 2. huono(mpi), väärä, kiero, nurinkurinen: jutun n. puoli; n. tulkinta asiasta; nurjaa kehitystä.
3. ynseä, yrmeä, tyly, karsas: n. asenne; kohteli vieraita nurjasti. — nurjaton: n. [ = molemmilta puolilta samanlainen] kangas
nurkittain kulmittain. 1. (myös nurka- tusten, nurkitusten) nurkat vastakkain: huoneet ovat n. 2. vinoittain, vinosti: talo näkyy ikkunasta n.; leikata levy n. 'nurkasta nurkkaan’
Nurmaa (Mäntyharjussa): -lla Nurmes: Nurmeksessa Nurmo: -ssa
nuuka (: nuukan) 1. varsinkin puhek. talousasioissa tarkka, kitsas: n. vanhapoika. 2. ark. täsmällinen, tarkka: ei se niin nuukaa ole; mietti nuukaan
puheenvuoronsa NVL lyh. Nuoren Voiman Liitto nyansoida tehdä vivahteikkaaksi, sävyttää: n. soittoa, lausuntaa. — nyanssi vivahde
nyhkäistä (myös nyhjäistä) nykäistä, nyhtäistä: n. torkkujaa. — nyhtäistä kiskaista, nykäistä, tempaista: n. toista hihasta; nyhtäisi rikkaruohon juurineen nyk. lyh. nykyinen; nykyään nyky- (yhdyssanoissa) nykyinen: nyky/- biologia, -kirjallisuus, -musiikki, -olot, -suuntaus, -taide, -tilanne jne.; tarkasteli alan nykynäkymiä; puolustusvoimien nykyjohto; nykytyyppiset [ = nykyisen tyyppiset] kalusteet. — nykyaikaisit- tain nykyaikaiseen tapaan: harrastaa
n. purjelautailua ja squashia. — nykyisellään 1. nykyisessä tilassaan, asussaan t. kunnossaan, nykyisenään: n. huoneisto tuskin käy kaupaksi; tilanne ei voi kauan jatkua n. 2. par. nykyään, nykyisin: »n. kaupungissa on 30 000 asukasta».
— nykyisin = nykyään. — nykyisittäin nykyiseen tapaan: osti n. luottokortilla.
— nykyistää tehdä nykyisen käytännön mukaiseksi, nykyaikaistaa: n. vanhentunutta sisustusta. — nykysuomi nykyinen suomen (yleis)kieli (terminä n. v. 1870 alkaneesta suomen kielen kehitysvaiheesta)
nyky-Suomi nykyinen Suomi nykyään (väistyvä rinnakkaismuoto nykyjään) nykyisin, tätä nykyä nylkeä: nyljen
nymfi luonnotar (kreikkalaisessa tarustossa)
nyrjäyttää (harvemmin nyrjähdyttää): n. nilkkansa ’saada nilkkavamma liian laajan t. luonnottoman liikkeen takia’ Niirnberg [nyrnberk]
nytkähdys (harvemmin nytkäys): mopon lähtönytkähdykset. — nytkäyttää (harvemmin nytkähdyttää): n. hartioitaan nyttemmin nyt sitten, nyt myöhemmin: asuvat n. erossa; n. olen saanut hänestä toisen käsityksen nyyhkiä: nyyhkin
nyökähdys: pään n. — nyökäyttää (harvoin nyökähdyttää): n. päätään merkiksi näemmä (myös näämmä) varsinkin puhek. näköjään: olet n. vaihtanut autoa. — näet (puhek. myös näes, nääs) nimittäin: selitin asiaa, hän n. ei ollut alkuunkaan perillä siitä; löysin hyvän keinon, seuraavanlaisen n. (tällaisissa substantiivisen ilmauksen täsmennyksissä tavallisemmin nimittäin: - - keinon, nimittäin seuraavanlaisen) nähden 1. johonkin verrattuna, johonkin katsoen (syn. usein suhteen): pai¬


nähdä
278
kan sijainti tiehen n.; tuloihin n. suuret menot; tämä on vähäistä siihen n., mitä odotin; vuodenaikaan n. lämmin sää.
2. 	jonkin osalta, kohdalla, kannalta (syn. suhteen): voihin n. olemme omavaraisia; juomiin n. vaativa asiakas. Usein korvattavissa luontevammilla ilmaisukeinoilla: »tapahtuma-aikaan n. [par. tapahtuma-ajasta] ei ole riittävästi todisteita»; »sama pätee tähänkin kysymykseen n.» [par. pätee tähänkin kysymykseen]; »tällaisiin rikkeisiin n. ei kannata olla kovin ankara» [par. tällaisiin rikkeisiin ei kannata suhtautua kovin ankarasti]; »jäsennykseen n. [par. jäsennykseltään] hajanainen teos». 3. hylättävää käyttöä: »oli aina ystävällinen vastaantulijoihin n.» [par. vastaantulijoille, vastaantulijoita kohtaan]; »liikkeellä on velvollisuuksia asiakkaisiin n.» [par. asiakkaita kohtaan]; »asian tärkeyteen n. [par. asian tärkeyden vuoksi] käsittely siirrettiin seuraavaan kokoukseen». — nähdä ei sovi merkitykseen 'katsoa (joksikin), pitää jonakin, olla jotakin mieltä’: »näkisin [par. katsoisin] tämän muutoksen tarpeelliseksi»; »puhuja näki [par. oli sitä mieltä], että yhteistyöltä puuttui pohja»
näin ikään varsinkin puhek. tällä tavalla, näin: sanoi näin ikään. — näin muodoin hiukan vanh. siis, täten, tästä syystä. — näin ollen. — näin päin. — näistä puolin näkemys omakohtaiseen hahmotukseen perustuva näkemistapa t. käsitys (ero sanaan katsomus ei ole aina selvä): suppea, laaja n.; maalauksessa on todellista näkemystä; filosofin syvälliset näkemykset; N:n näkemys yhteiskunnasta (ei »yhteiskuntaan») on muuttunut; esitti uusia näkemyksiä historian kulusta. — näkemä 1. näkemiskerta, näkeminen: ensi näkemältä; on muuttunut viime näkemästä; tuntea omalta näkemältä.
2. 	näkömatka, näköväli: (silmän) näkemän päässä; (esteetön) n. tien kaarteessa jäi lyhyeksi. Kuv. lyhyellä näkemällä [ = aikavälillä] hyöty voi olla vähäinen; pitkän näkemän [ = »pitkän tähtäimen»] ohjelma näkyisä 1. riittoisa: n. ruoka, saippua.
2. 	par. näkyvä: »n. saavutus, tulos». — näkymä se mitä katsoja kerralla näkee (kosketusetäisyyden tuolla puolen): tehdassalin, sataman näkymät; vuorelta avautuva näkymä [= näköala, maisema]. Kuv. tulevaisuuden näkymät; näillä näkymin tavoitteeseen päästään muutamassa vuodessa. — näkyvyys (vanh.
näkyväisyys): hyvä, huono n.; n. merellä oli vain muutamia satoja metrejä. — näkyvä (vanh. näkyväinen): n. tulos; n. ja näkymätön maailma. — näkyä: mm. kirja näkyy olevan hyllyssä [= huomaan, näen, että kirja on hyllyssä]; täällä näkyy juhlittavan (par. kuin »näytään juhlittavan» t. »näytään juhlivan»). Vrt. näyttää
näkö 1. näkökyky, -aisti: hyvä, huono n.; menettää näkönsä. 2. ulkonäkö: hänessä on sekä kokoa että näköä; talon n. on maalauksesta parantunut; esteli näön vuoksi [ = jottei näyttäisi liian innokkaalta t. suostuvaiselta]. Kaksiselitteistä käyttöä on syytä välttää:
»kylläpäs hänen näkönsä [par. ulkonäkönsä] on rapistunut». — näköinen: yhdyssanoja tavallisesti esim. monen-, saman-, toisen/näköinen, sanaliittoja mm. 1) hauskan, oudon, ruman, tyhmän n. (voidaan kirjoittaa myös yhdyssanaksi, kun edellä on tällainen lyhyt tavallinen adjektiivi); 2) herttaisen,
kodikkaan, kuluneen, likaisen, puh¬
taan n., tornin n. (rakennelma), veljensä n. — näköispainos (vanhasta) painatteesta t. käsikirjoituksesta valokuvaamalla tehty tarkka jäljennöspai- nos. — näköjään (harvoin näköään): hän on n. sairas ’hän näyttää olevan sairas’; n. on [= näyttää olevan] paras lähteä. — näkösällä näkyvillä, näkyvissä
»näkötarkastus»: par. näöntarkastus näkövammainen heikkonäköinen t. sokea nälkiintyä (harvoin nälkiytyä): nälkiintynyt pakolainen, karja. — nälkä: minun on t. minulla on n. — nälkää näkevä näpsähdys: katkaisimen n. — näpsäys: kameran n.; mies ansaitsisi kunnon näpsäyksen [ = napauksen, näpäyksen, muistutuksen]. — näpsäyttää (harvoin näpsähdyttää): n. radio auki; näp- säytti toista [ = napautti, näpäytti toista, antoi tälle näpsäyksen] näre 1. nuori kuusi. 2. (varsinkin kaak- koissuomal. ja eteläsavol. puhekielessä) kuusi yleensä närhi: närhen (laajalti puhekielessä, ei yleiskielessä närhin)
Närhi (sukunimi): Närhen (myös Närhin) Närpiö: -ssä
näyttelijätär (myös näyttelijä) ammattimaisesta naisnäyttelijästä. — näyttävä ark. komea, hieno; näkyvä, tuntuva: n. ilmestys, vaalivoitto. — näyttää: mm. n. vanhalta, kuluneelta (itäsuomal. puhekielessä, ei yleiskielessä »vanhalle, kuluneelle»); kirja näyttää olevan kateissa [= näyttää siltä, että kirja on kateissa];


279
Ofoteninvuono
täällä näyttää juhlitun (par. kuin »näytetään juhlitun»). Vrt. näkyä.
— näyttö 1. näyttäminen: huoneiston
n. tänään klo 13—15. 2. varsinkin puhek. tietokoneen näyttölaitteesta tms.: tuloste voidaan lukea näytöstä; kellossa on numeronäyttö (miel. kuin »digitaalinen n.»). Laajentunutta käyttöä: kellon
viisarinäyttö. 3. oikeudellisilta t. muilta seurauksiltaan merkityksellinen todiste t. osoitus jonkin paikkansapitävyydestä: N:n sekaantumisesta juttuun on saatu näyttö, näyttöä; hakijalla ei ole näyttöä käytännön kokemuksesta viran alalla; olympiaehdokkaalta odotetaan vielä näyttöä [kisakelpoisuudesta]. — näyttöpääte kuvaruudullinen tietokonepääte.
— näytäntö teatterin, elokuvien, sirkuksen tms. esityskerta: sunnuntaisin on päivä- ja iltanäytännöt. — näytös 1. (tav. esiripun avautumisen ja sulkeutumisen rajaama) näytelmän t. oopperan osa: väliaika kolmannen näytöksen jälkeen. 2. tilaisuus, jonka ohjelmana on taidonnäytteitä, pukujen esittelyä tms.: voimistelu-, uima-, taitoluistelu/näytös; työnäytös, lentonäytös; muotinäytös; (myös:) Imatran koski- näytös. 3. hylättävää käyttöä: »osti teatteriliput klo 19.30: n näytökseen» [po. näytäntöön]
näämmä puhek. = näemmä
Näätämö (norj. Neiden)
Näätämöjoki
Näätämön vuono
näöntarkastus (miel. kuin »näkötarkas- tus»)
nöyrryttää tehdä nöyräksi, saattaa nöyrtymään: kuoleman läheisyys nöyrrytti hänet. — nöyryyttää lannistaa alentavalla kohtelulla: nöyryytti toista antamalla hänelle likaisimmat työt
O
OAJ lyh. Opettajien Ammattijärjestö oas (: okaan) piikki (varsinkin kasvissa), oka
OAS lyh. Amerikan valtioiden järjestö (engl. Organization of American States) O AU lyh. Afrikan yhtenäisyysjärjestö (engl. Organization of African Unity)
Ob
obeliski yhdestä kivestä tehty nelikulmainen ylös suippeneva patsas, jonka huipussa on pieni pyramidi
obinugrilainen: obinugrilaiset kielet (ostjakki ja voguli), kansat objekti kohde; (kiel.) transitiiviverbin pakollinen määrite, kohde. — objektiivi optisen kojeen linssi t. linssistö, joka synnyttää kuvan. — objektiivinen 1. ulkokohtainen, asiallinen, puolueeton (subjektiivisen vastakohtana): o. [= ha- vainnontekijästä riippumaton] todellisuus; potilaan objektiiviset [= toisen havaitsemat t. tutkimuksissa todetut] oireet; o. arviointi hakijan pätevyydestä. 2. kiel. objektin luonteinen: o. genetiivi. — objektivoida tehdä objektiksi, siirtää objektiiviseen tarkasteluun: kirjailijan tunteet hänen objektivoiminaan
obligaatio 1. lak. velvoite. 2. määrätyyp- pinen julkisyhteisön t. yksityisen yrityksen liikkeelle laskema joukkovelkakirja.
— 	obligatorinen pakollinen, käytäntöön ehdottomasti kuuluva: tutkintovaati¬
musten o. osa; piti obligatorisen tervehdyspuheen obliikvisija kiel. muu sija kuin nominatiivi
oboe eräs puupuhallin. — oboisti oboen soittaja
observaattori havaintojen tekijä, havainnoitsija. — observatorio tähti- t. ilmatieteellisiä t. geofysikaalisia havaintoja tekevä laitos. — observoida havainnoida, huomioida obs|tetriikka synnytysoppi odelma (varsinkin länsisuomal. kielenkäytössä) 1. niiton jälkeen kasvanut heinä, äpäre. 2. lakoisen viljan juuresta kasvaneet uudet versot Odense [ö-]
Oder [ö-] (tSek. ja puol. Odra)
Odessa
odontologia hammaslääketiede odottaa: »voitti kilpailun odotetusti»
[miel. odotuksenmukaisesti]. — odotteilla odotettavissa: o. on useita lainmuutoksia. — odotuksenmukainen: o. kehityst tulos
OECD lyh. (Länsi-Euroopan maiden, Yhdysvaltain, Kanadan ja Japanin) taloudellisen yhteistyön ja kehittämisen järjestö (engl. Organization for Economic Cooperation and Development)
OEEC lyh. Euroopan taloudellisen yhteistyön järjestö (engl. Organization for European Economic Cooperation) offensiivi hyökkäys. — offensiivinen hyök- käysluonteinen: o. toiminta offset eräs laakapainomenetelmä. — offsetpainate. — offsetpaino Ofoten [ofoten, norj. ufftitn] Ofoteninvuono


oftalmologia
280
oftalmologia silmätautioppi oh. lyh. 1. olohuone. 2. ohjehinta »oheellinen»: po. oheinen »oheenliittää»: par. liittää oheen, oheistaa
oheinen 1. oheen liitetty: kuten oheisesta kartasta ilmenee; tilauksen voi tehdä oheisella kortilla; oheisena (nasevammin: ohessa) lähetämme päivien ohjelman.
2. 	harv. lisä-, sivu-, oheis-: sanan hallitsevat ja oheiset merkitykset. — oheis- ilmiö jonkin ohella esiintyvä ilmiö, saattoilmiö: talouslama ja sen oheis- ilmiöt. — oheistaa liittää oheen: oheistamme uusimpia esitteitämme. — ohella: hoiti tointa oman virkansa o. [= rinnalla, sivussa]; käväisi Tukholmassa ja (siinä) o. Upsalassa; autossa on vakiovarusteiden o. [= lisäksi] takalasin lämmitin
ohenne 1. ohennusaine: sekoittaa maaliin ohennetta. 2. (myös ohenneääni) ääni- huulia ohentamalla muodostettu ääni.
— ohenteinen vrt. ed. 2: ohenteinen laulutapa. — -ohenteinen (yhdyssanoissa): vesiohenteinen [= vedellä ohennettava] maali; vernissaohenteista lateksia; reunaohenteinen [ = reunoista ohennettu] pinkopahvi. — ohentua = oheta
ohessa (ja oheen, ohesta): pysäytti autonsa tien oheen [ = viereen, syrjään]; seurasi tapausten kulkua ohesta [ = sivusta, syrjästä]; musikaalisuuden o. [= rinnalla, ohella] ilmenevä matemaattinen lahjakkuus; opiskeli ja antoi (siinä) o.
[ = ohella] yksityistunteja; (tämän kirjeen) o. palautan hakemuksenne; tarkemmat tiedot ilmenevät oheen liitetystä taulukosta
oheta (: ohenee, oheni, ohennut) tulla ohuemmaksi, ohentua ohi: kulkee o.; myrsky on jo (mennyt) o.; käveli talon o. (harvoin o. talon); toimi määräysten o. t. o. määräysten [ = määräyksistä piittaamatta]; poutaa kesti juhannuksen o. t. o. juhannuksen. Ei omistusliitteisenä (vrt. ohitse).
— ohi kulkeva: ohi kulkevat junat. —
ohikulkeva ohikulkija: ohikulkevatkin pysähtyivät töllistelemään. — ohikulkutie taajaman ohi kulkeva tie. — ohi menevä: ohi menevä auto; hetkessä ohi menevä kohtaus. — ohimenevä hetkellinen, tilapäinen: o. muotivir¬
taus; o. kauniin sään jakso. — ohimennen sivumennen, pikimmältään, satunnaisesti: mainitsi o. minutkin; poikettiin tässä o. katsomaan; olemme tainneet tavata joskus o.
Ohio [ohio, engl. ouha'iou]
ohitse = ohi; myös omistusliitteisenä: hänen ohitseen. — ohittaa 1. kulkea ohi, sivuuttaa (1): juna ohitti useimmat asemat pysähtymättä; Fiatimme ohitti rekka-auton (liikennetermistössä vain samaan suuntaan kulkevan edelle menosta, yleisessä kielenkäytössä myös vastaan tulevan ohi kulkemisesta: tuli meitä vastaan mutta ohitti tervehtimättä). 2. suoriutua, selviytyä jostakin; ylittää (kuv.); sivuuttaa (2): ohitti 50 vuoden iän juhlimatta; lamakausi on jo ohitettu; o. entiset saavutukset. — ohitus varsinkin liikenneterminä (vrt. ed.): risteyksessä o. on kiellettyä »ohitustie»: par. ohikulkutie ohja tav. mon. = ohjas. — ohjain ohjauslaite: polkupyörän o. 'ohjaustanko’; lentokoneen ohjaimet; (tekn.) hihnan, venttiilin o.
»ohjanta»: par. ohjaus, ohjailu ohjas tav. mon. ohjausnuora t. -hihna, ohja: nykäistä ohjaksia; ohjaksissa
[= ajamassa] oli isäntä itse. Kuv. olla yrityksen ohjaksissa 'johdossa’; piti ohjakset [= johdon, vallan] käsissään.
— 	ohjastaa olla jonkin ohjaksissa, pidellä jonkin ohjaksia: o. [= ajaa kil- paraveissa] oritta; ohjasti hevosta hiukan nykivästi. Tarpeettomasti: »alaisiaan tiukasti ohjastava [par. ohjaava] esimies»; »koululaiset ohjastettiin [po. ohjattiin t. valjastettiin] paperinkeräykseen»
ohjautua (harvoin ohjaantua): kirje on ohjautunut väärälle henkilölle; keskustelu ohjautui vaaleihin ohje: antaa ohjeita välimerkeistä, palon sammuttamisesta t. sammuttamiseen. Ei: »antoi ohjeita kirjaston käytölle» [po. käyttäjille t. käytöstä]. — ohjeelli¬
nen ohjeeksi annettu (ei välttämättä sitova): kaavaan merkitty o. rakennuspaikka. — ohjeisto ohjeet kokonaisuutena, ohjeluettelo, -kirja: kenttätyön o. ohjelmallinen 1. jossa on ohjelmaa: o. illanvietto. 2. suunnitelmallinen, tarkoituksellinen, tarkoitusperäinen: o. kalavesien hoito; ohjelmallisesti pasifistinen kirjallisuus. 3. par. ohjelmaa koskeva, ohjelma-: »o. erimielisyys»; »o. kysymys». — ohjelmisto tarjolla olevat ohjelmat, ohjelmavalikoima: tällä lausujalla on laaja o.; teatterin o. muuttuu syksyllä; tietokoneen o. Ei: »juhlassa oli arvokas o.» [po. ohjelma]. — ohjelmoida laatia johonkin ohjelma (varsinkin tietokoneohjelma): hyvin
ohjelmoitu lomaviikko; pesukone on ohjelmoitu erityyppisiä pyykkejä varten; o. [tietokoneella tehtävä] moni-


281
oja
muuttuja-analyysi, koneellinen käännös
ohjus ohjattava t. itseohjautuva (räjähteen sisältävä) raketti ohkainen (harvemmin ohkoineri) varsinkin länsisuomal. puhekielessä ja tyyl. = ohut
ohmi [omi] resistanssin yksikkö (myös Sl-järjestelmässä)
Ohotanmeri
ohra: kylvää, leikata ohraa; (leikatusta viljasta:) puida ohrat (myös ohra); (jyvistä:) tehdä ohrista (myös ohrasta) maltaita; (kauppatavarasta, ruoka-ai- neesta:) ohran tuonti; leipoa ohrasta.
— ohrainen: o. leipä Ohraleipä’; hänen t. hänelle kävi ohraisesti ’huonosti’
ohto (myös otso) tyyl. karhu ohuelti [-ix t. -i] (vanh. ja puhek. myös ohuelta): tiellä on vain o. hiekkaa. — ohukainen 1. vanh. ja tyyl. = ohut.
2. 	ohut vetelästä taikinasta tehty paistos, ohukas, räiskäle, »lettu», »lätty».
— ohukas = ed. — ohut: ohuen, illat. ohueen, kompar. ohuempi (varsinkin puhek. myös ohempi), superl. ohuin (puhek. joskus myös ohiri)
oidipuskom|p|leksi pojan sukupuolinen kiintymys äitiinsä (ja tytön isäänsä) oieta (: oikenee, oikeni, oiennut, varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä myös oikeaa, oikesi) 1. suoristua: lanka
oikeni helposti; oiennut mutka; oieta (tavallisemmin oikaista) pitkälleen.
2. 	korjautua: epäkohta ei ottanut oie- takseen. — oi’istaa harv. oikaista: o. nauloja
oik. lyh. 1. oikealla. 2. oikeastaan oikaisuluku = korjausluku. — oikaisu- vedos = korjausvedos oikea 1. väärän vastakohtana: kankaan o. puoli (vastakohta myös nurja); oikeassa paikassa; todistaa oikeaksi; valitsi oikean hetken; käyttää asioista niiden oikeaa nimeä; o. [= todellinen] saituri.
2. 	vasemman vastakohtana: vasen ja o. käsi, puoli, sarake; o. rukkanen, povitasku; kääntyä oikeaan t. oikealle. Joudutaan tässä merkityksessä usein selvyyden vuoksi korvaamaan sanalla oikeanpuoleinen (esim. lause »kulkea oikeaa kaistaa» on ilman tätä korjausta kaksiselitteinen). — oikeanpuoleinen vrt. oikea 2: o. ovi, kulma; o. liikenne.
— oikeellinen lak. (ei yleiskielessä) oikeudenmukainen, (lain mukaan) oikea, laillinen. — oikeellisuus 1. lak. oikeudenmukaisuus; laillisuus. 2. (myös yleiskielessä) adj:a oikea vastaavana omi- naisuudennimenä (syn. oikeisuus, oikeus 2): verotuksen o. ’se että verotus
on tapahtunut oikein’; tarkistaa tiedon
o. 	paikkansapitävyys’. — oikeimmiten oikeimmin, oikeastaan: »näre» tarkoittaa
o. 	vain nuorta kuusta. — oikein ajat- televa (myös oikeinajattelevä). — oikein päin. — oikeisuus (syn. oikeus 2, oikeellisuus 2): vakuuttui selityksen
oikeisuudesta. — oikeudeton 1. jolla ei ole oikeuksia t. oikeutta: maanpakolaisten o. asema; käytti oikeudettomasti titteliä »ekonomi». 2. laiton, oikeuden vastainen: o. pidätys. 3. par. epäoikeudenmukainen, perusteeton, aiheeton: »o. ehdollepano»; »o. valitus» oikeus 1. moraali- ja lakikäsitteenä: jäsenen oikeudet ja velvollisuudet; o. eläkkeeseen, parempaan kohteluun; tehdä jollekulle oikeutta; yksityisoikeus, kansainvälinen o.; oikeuden [ = tuomioistuimen] istunto. 2. adj:a oikea vastaavana ominaisuudennimenä (= se että jokin on oikea): epäili käännöksen oikeutta. Korvataan tässä merkityksessä usein selvyyden vuoksi sanalla oikeellisuus (2) t. oikeisuus. — oikeuskansleri. — oikeuskanslerinvirasto.
— 	oikeusministeriö oikeust. lyh. oikeustieteen: oikeust. kand., lis., tri
oikeutettu miel. toisin, jos ei tarkoiteta
sitä, että joku tai jotkut ovat nimenomaan oikeuttaneet: »olen o. sanomaan [par. minulla on oikeus sanoa] mielipiteeni»; »tällainenkin väite on jollain lailla o.» [par. tällaisellakin väitteellä on jonkinlainen oikeutus]; »työntekijäin oikeutetut [par. aiheelliset, hyväksyttävät] vaatimukset»; »oikeutetusti [par. syystä, aiheellisesti] onkin huomautettu, että ». — oikeuttaa:
mm. lippu oikeuttaa edestakaiseen matkaan; o. luvan hakija poikkeusmenettelyyn; o. poikkeusmenettely. — oikeut- tua saada oikeutus: teko ei oikeutu näistä perusteluista oikoa: oion. — oikoisenään (ja oikoi- sekseeri): makasi o. [= oikonaan, pit- känään]; heittäytyi oikoisekseen; vettä tuli o.
»oikoluku»: par. korjaus-, oikaisu/luku »oikovedos»: par. korjaus-, oikai¬
su/vedos
Oinas (sukunimi): Oinaan t. Oinaksen Oitenkylä (Lammilla; kirjoissa »Öinen»): Öisillä Oittaa (Espoossa): -lla Oitti (Hausjärvellä): Oitissa oja 1. maahan pinta- ja pohjaveden poistamiseksi kaivettu uoma. 2. (länsisuomal. kielenkäytössä ja paikannimissä) luonnon muodostama jokea vähäisempi


Ojamo
282
vesiuoma, puro Ojamo (Lohjalla): -lla ojankaivu (ei »ojankaivuu») ok. lyh. 1. osuuskauppa. 2. osuuskunta OK lyh. 1. oikeuskansleri (tavallisessa tekstissä mieluimmin lyhentämättä). 2. opettajakandidaatti (luettelotekstissä; normaalisti sen sijaan op.kand.)
0.K. (myös OK) [okei t. oke'i, engl. ouke'i] ark. hyvä (on), selvä (on), kunnossa
oka (: oan) = oas (monikkovartaloiset muodot korvautuvat aina tämän sanan muodoilla)
Oka [oka, ven. akä'] okkultismi salatiede, salaopit okkupaatio valtaus, miehitys. — okku- poida vallata, miehittää Oklahoma [oklahoma, engl. oukl3ho'um3] OKO lyh. Osuuspankkien Keskuspankki Oy.
oksastaa 1. siirtää kasviin toisen (lajikkeeltaan arvokkaamman) kasvin oksa, varttaa, varrentaa, »ympätä»: oksasti omenapuun taimeen A kerätä. 2. harv. = ympätä 2: romaaniin oksastettu
matkakertomus oksete (miel. kuin »oksetin») oksetus- aine, -lääke oksidi kem. alkuaineen ja hapen yhdiste.
— 	oksidoida hapettaa. — oksidoitua hapettua
oktaani kem. eräitä tyydyttyneitä hiilivetyjä
oktaavi mus. asteikon seitsemäs sävel; ensimmäisen ja seitsemännen väliä vastaava intervalli. — oktaavo kahdek- sannesarkin koko okulaari katsojan silmän puoleinen optisen kojeen linssi t. linssistö
01. lyh. osuusliike
OI. 	lyh. Oulun läänin: OI. Pyhäjärvellä olan takaa
olas (: olaan t. olaksen) suksen pohjaura oleanteri mm. huonekasvina suosittuja pensaita
oleellinen: tavallisemmin olennainen. — olemassa oleva. — olemassaolo. — olemassaolo-oikeus (myös olemassaolon oikeus) olemisoikeus. — olemassaolo- taistelu (miel. kuin »olemassaolon taistelu») taistelu olemassaolosta olemus 1. ihmis-, harvoin eläinyksilön ruumiillinen ja sielullinen ominaislaatu: N:n miehekäs o.; ulkoiselta olemukseltaan hauras; ei paljasta sisintä olemustaan. 2. elottoman olion t. asian ominaislaatu, (perus)luonne: kodin,
demokratian, valon o.; taiteen olemukselle vieras tendenssi. — olennainen (harvemmin oleellinen): suot ovat o.
[ = keskeinen, tärkeä] puoli Suomen luontoa; o. [ = merkittävä, huomattava] lisä aiempiin havaintoihin; olennaisesti [= keskeisiltä piirteiltään] samanlainen, erilainen. Ei: »pikkukaupungille o.
[po. ominainen, luonteenomainen] hiljaisuus». — olenta harv. olo, oleminen; olemassaolo: jatkoi entistä olentoansa; taistelu olennosta. — olento
1. ihminen t. eläin (usein kummeksi- vasti, halveksivasti t. säälivästi) tai niitä vastaava kuvitteellinen olio: kirjailijan kuvaamat ihmisolennot; yliluonnolliset olennot; meitä vastaan tuli merkillinen o. [ihminen t. eläin]; kellarissa liikkui jokin o. 2. par. olemus: »hänen olentonsa on yhtä nuorekas kuin ennenkin»
oletus (väistyvä syn. olettamus) otaksuma: löyhiä oletuksia; todisti oletuksen oikeaksi. — olevainen 1. adj. vanh. oleva: olevaiset olot. 2. subst. kaikki olemassa oleva, olevaisuus: pohti olevaisen arvoitusta. — olevaisuus = olevainen 2
Olhavanjoki (ven. Volhov)
oligarkia harvainvalta. — oligarkkinen harvainvaltainen
olio 1. varsinkin f il. ja kiel. olemassa oleva konkreettinen kokonaisuus: substantiivit ovat olioiden ja asioiden nimiä.
2. yleisessä kielenkäytössä suppeammin vain elollisista olioista, varsinkin kummallisista, säälittävistä tai vähäpätöisistä (syn. olento, eliö): pihalla oli jokin ihmeellinen o. [ihminen t. eläin]; rappiolle joutuneita ihmisolioita; tauteja levittävät mikroskooppiset oliot
olkain 1. sotilas- tm. virkapuvun olka- lappu (myös sitä vastaavasta osasta esim. sadetakissa). 2. olan yli kulkeva pukimeen kiinteästi kuuluva kannatin (mon. myös housunkannattimista, vii- lekkeistä): esiliinan, alushameen olkaimet
olla-verbin yhteydessä huomattavaa: 1. Verbi tulee yksikköön seuraavanlaisten omistusta t. olemassaoloa ilmaisevien lauseiden predikaattina (subjekti on silloin tavallisesti spesiekseltään epämääräinen ja predikaatin jäljessä): hänellä on (ei »ovat») hyvät suositukset; nurkassa oli sukset. Jos subjekti on määräinen, predikaatti tulee monikkoon olemassaoloa merkitsevissä lauseissa (paikalla olivat kaikki kutsun saaneet), mutta omistusta ilmaisevissa lauseissa on silloinkin yksikkö, jopa subjektin ollessa predikaatin edellä: hänellä oli (ei »olivat») kaupungin suurimmat tulot; nämä tiedot on (ei »ovat») vain


283
omakeskeinen
sinulla. 2. 0//a-verbin monikko on
vanhentunut seuraavanlaisissa lauseissa: »veitset ovat jo teroitetut»
(nyk. on jo teroitettu), »korjaukset ovat tehtävät hyvin» (nyk. on tehtävä). Toisaalta monikko on käypä ja suotavakin lausetyypissä asiakirjat ovat nähtävissä kirjaamossa (ei mielellään »on nähtävissä»). 3. Jos yks. nominatiivissa oleva predikatiivi edeltää o//ö-verbiä ja mon. nominatiivissa oleva subjekti on verbin jäljessä, verbi voi olla joko yksikössä tai monikossa: tunnistuskeinoista varmin ovat (t. ori) sormenjäljet; seuraava puheenaihe olivat (t. oli) idänsuhteet. 4. Jos taas mon. nominatiivissa oleva subjekti edeltää olla-verbiä ja yks. nominatiivissa oleva predikatiivi seuraa sitä, verbi on yleensä monikossa: turvavyöt ovat (ei »on») hyvä keksintö; palkat olivat (ei »oli») hankala juttu. Kuitenkin esim. Helsingin Sanomat on Suomen suurin sanomalehti (subjektina erisnimi). 5. Passiivin perfekti- ja plus- kvamperfektimuotojen apuverbinä olla on kirjakielessä aktiivimuotoinen: tästä on (ei »ollaan») saatu jo kokemuksia; lippu oli (ei »oltiin») vedetty salkoon; hänestä ei ole (vältettävä muoto »olla») kuultu sen koommin; pukua ei ollut (miel. kuin »oltu») saatu vielä valmiiksi. 6. Lausetyypissä paikkojen on oltava kunnossa, rahastonhoitajan on huolehdittava maksuista on partisiippiin liittyvä subjekti tav. genetiivimuo- toinen, olemassaoloa, ilmaantumista tms. ilmaisevissa rakenteissa (tav. partisiipin jäljessä) kuitenkin nominatiivi- tai partitiivimuotoinen: matkalla on
oltava mukana passi ja rahaa; virkkeen loppuun on tultava piste. Puhekielessä nominatiivia käytetään myös sellaisissa lauseissa kuin »paikat on oltava kunnossa», mutta asiatyylisessä kirjakielessä on tällöin tavallisesti genetiivi (paikkojen). 7. O/fa-verbiin liittyvä predikatiivi tulee lauseenvastikkeissa normaalisti nominatiiviin (tai partitiiviin): sinun pitäisi olla tarkempi (ei »tarkemman»); Liisan ollessa nuorempi (ei »nuoremman»); hän kertoi tilanteen olleen vaikea (vanhentuva vaihtoehto: vaikean); opettaja salli
pojan olla nenäkäs (vanhentuva vaihtoehto: nenäkkään). 8. Olemassaoloa
tms. ilmaisevan referatiivisen lauseenvastikkeen (partisiippirakenteen) subjekti on vanhan säännön mukaan tullut objektin sijaan (ikään kuin se olisi hallitsevan verbin objekti): hän kertoi kyseessä olevan uudenlaisen kokeilun
mutta kerrottiin kyseessä olevan uudenlainen kokeilu. Nykyään pidetään hyväksyttävänä myös nominatiivia: hän kertoi kyseessä olevan uudenlainen kokeilu
olletikin [-kkin t. -kin] varsinkin, etenkin: kesällä, o. heinäkuussa olosuhteet (vain mon.): o. (myös olot) eivät oikein suosineet yritystä; vointi on olosuhteisiin (myös oloihin) katsoen tyydyttävä. Sanaa käytetään usein turhaan yhteyksissä, joissa pelkkä olot (joskus suhteet t. seikat) riittäisi: »maaseudun o.» [par. olot], »elää ahtaissa olosuhteissa» [par. oloissa]; »olosuhteiden [par. olojen] pakosta»; »asunto-, liikenne-, opiskelu/olosuhteet» [par. -olot]; »Pohjois-Euroopan sääolosuhteet» [par. sääolot, sääsuh- teet]; »teki selkoa eroon johtaneista olosuhteista» [par. seikoista]. Joskus koko sana tarpeeton: »sääolosuhteet olivat kilpailujen aikana mainiot» [par. sää oli mainio]; »talvisissa keliolosuhteis- sa [par. talvikeleillä] on käytettävä nasta- renkaita»; »sateet vaikeuttivat sadon- korjuuolosuhteita» [par. sadonkorjuuta]
olut: oluen, partit. olutta (puhek. joskus oltta), illat, olueen, mon. partit. oluita.
— 	olvi (: alk. olven, nyk. myös olvin) varsinkin leikkipuheessa käytetty olut- sanan synonyymi (lähtöisin hämäl. kielenkäytöstä)
Olympia
olympiadi olympiakisojen (alk. antiikin Olympian juhlien) välinen nelivuotiskausi. — olympiakisat: syn. olympialaiset. — olympolainen Olympokseen kuuluva (myös subst:na muinaiskreikkalaisten taivaanjumalista); (kuv.) jumalainen, ylhäinen: o. tyyneys Olympos
om. lyh. omistaja, omistaa OM lyh. 1. olympiamestaruus. 2. oikeusministeriö (tavallisessa tekstissä mieluimmin lyhentämättä) oma: muistettavia ilmaustyyppejä mm. kiitti omastaan ja muiden puolesta; hänen oma suunnittelemansa [= hänen itsensä suunnittelema] teline; on omansa t. omiaan johonkin. — omaehtoinen 1. itsestään viriävä t. virinnyt, pakoton, ohjaamaton, spontaani: vastasyntyneen o. reaktio ääneen; o. kansanliike; kielen o. kehitys. 2. par. oma-aloitteinen, vapaaehtoinen: »tarjoutui omaehtoi¬
sesti auttamaan». — omaelämäkerrallinen (myös omaelämäkertainen):
o. 	romaani. — omakeskeinen minä-, itsekeskeinen: omakeskeisiä puheita


omakuva
284
omakuva: omankuvan Oman
omapalvelu (: omapalveluri) itsepalvelu.
— 	omapalvelumyymälä: lyhempi syn. valintamyymälä. — omariittoinen omaan tarpeeseen riittävä, itseriittoinen; omahyväinen: o. kulttuurimuoto; omariit- toista ajattelua omata: kirjallissävyinen sana, joka yleensä voidaan korvata aidommilla ilmauksilla. Esim. »hän omaa erinomaisen kielitaidon» [par. hänellä on erinomainen kielitaito>]; »karjalaiset sukujuuret omaava [par. sukujuuriltaan karjalainen] väestön osa»; »hyvän maineen omaava [par. hyvämaineinen] työntekijä»; »ylei- sempääkin merkitystä omaava kannanotto» [par. kannanotto, jolla on ylei- sempääkin merkitystä] omatunto: omantunnon »omega»: miel. oomega omeletti munakas
omia tavoitella t. ottaa omakseen; omaksua: omi setänsä metsäpalstaa; oli
ominut kirjan itselleen; o. aatteita, muoteja. — ominainen luonteenomainen, tunnusmerkillinen, tyypillinen: savolaisille o. leikinlasku; mannerilmas- tolle ovat ominaisia ankarat talvet; villa on menettänyt ominaisen kiiltonsa (tavallisesti: sille ominaisen kiillon). — ominaisuus eräissä tapauksissa korvattavissa luontevammilla ilmauksilla: »tällä teräksellä on erinomaiset sään ja korroosion kesto-ominai- suudet» [par. tämä teräs kestää erinomaisesti säätä ja korroosiota]; »johti puhetta esimiehen ominaisuudessa» [par. esimiehenä]; »sanon tämän nyt aivan toisessa ominaisuudessa [par. aivan muuna] kuin opettajana»; »tuli toimitusjohtajaksi ja johti tässä ominaisuudessa [par. asemassa] liikettä kymmenen vuotta» omin päin. — omistaa 1. ilmaisemassa tähdentävästi, että objektin tarkoite (varsinkin arvokas omaisuus) on subjektin tarkoitteen oma: hän omistaa kokonaisen kerrostalon. Usein tarpeeton; miel. hänellä on komea salkku kuin »hän omistaa komean salkun». Tämän mukainen ilmaustyyppi jollakulla on jotakin on ainoa mahdollinen, jos puheena ei ole omaisuus vaan jokin, mikä kiinteästi kuuluu johonkuhun: hänellä on hyvä lauluääni, laajat tiedot, näppärät sormet (ei: »hän omistaa hyvän lauluäänen, laajat tiedot, näppärät sormet»). 2. antaa jonkin osaksi; osoittaa jonkin muistoksi t. kunniaksi: tälle asialle ei kirjassa ole omistettu riviä¬
kään; o. vapaa-aikansa perheelleen, urheilulle (myös urheiluun); omisti kirjan vanhemmilleen, vanhempiensa muistolle. 3. vanh. tunnustaa, hyväksyä t. ottaa omakseen: isä ei omistanut aviotonta poikaansa; Jumala on omistanut meidät kaikki lapsikseen. — omiste (myös omistus) omistuskirjoitus, -teksti: lahjakirjan o. ommel, ompele: yks. nominatiivissa, yks. partitiivissa ja mon. 2. genetiivissä tav. edellinen (ommel, -ta, -ten), muissa yks. ja mon. sijoissa jälkimmäinen (gen. ompeleen, illat, ompeleeseen, mon. partit. ompeleita). Syn. (lähinnä länsi- suomal. kielenkäytössä) neule, neulos.
1. ommeltu liitos t. kuvio: aukesi
ompeleesta; kirjoa ompelein. 2. = om- pelus 1. — ommella silmäneulalla ja langalla tehdystä käsityöstä t. vastaavasta konetyöstä (syn. länsisuomal. kielenkäytössä neuloa 2): o. nappi
kiinni; o. lakanoita; o. puku
om.p. lyh. ominaispaino ompele ks. ommel. — ompelijatar vanh. naisompelijasta (nyk. ompelija). —
ompelus 1. ommeltavana oleva käsityö, ommel (2) (syn. länsisuomal. kielenkäytössä neule, neulos): sai ompeluksensa valmiiksi. 2. mon. koristeommel (vrt. ommel 1) ompi (ei »onpi») vanh. ja runokielinen (myös leikkipuheessa käytetty) olla-ver- bin preesensin yks. 3. persoonan muoto: on Omsk
ongelmainen jolla on ongelmia: ongelmaiset nuoret
»ongelmakeskeinen» muotisanana: »aito tutkimus on ongelmakeskeistä» [korutto- mammin: ratkoo ongelmia]; »ongelmakeskeinen [ = ongelmiin keskittyvä, run- sasongelmainen] väitöskirja» ongelmallinen johon liittyy ongelm(i)a, pulmallinen: o. kysymys; ongelmallisia oikeustapauksia »ongelmatiikka»: po. ongelmat, ongelmisto, problematiikka ongelmaton itsestään selvä, puimaton: o. valinta, tutkimuskohde. — ongelmisto ongelmat, problematiikka: kasvatus¬
tieteen o.
onnea tuottava. — onnekas 1. onnen suosima, menestyksekäs: o. lottoaja; o. liikeyritys; minua onnekkaammat [= parempiosaiset]. 2. tavallisemmin onnellinen 1, 2. — onnellinen 1. onnea tunteva t. ilmaiseva; onnen täyttämä: o. perhe, koti; o. hymy; o. unelma.
2. otollinen, suotuisa; onnistunut: o. sattuma; syntyi onnellisten tähtien alla;


285
opportunistinen
onnellisinta [ = parasta] olisi, jos ;
o. ratkaisu, lopputulos; vaara on onnellisesti ohi. 3. tavallisemmin onnekas 1.
— onnellistaa (miel. kuin »onnellistut- taa») tehdä onnelliseksi. — onnentoivotus (tuleviksi ajoiksi, varsinkin merkkipäivänä): parhaat onnentoivotuksemme 60-vuotiaalle. — onnettomuus 1. onnettomana oleminen, epäonni, huono-onni- suus: tuntea onnettomuutta; (kaikeksi)
onnettomuudeksi kävi niin, että .
2. 	= turma 1: on sattunut o.; onnettomuuden uhrit; kaivos-, liikenne-, kansallis/onnettomuus. — onnistaa (puhek. myös onnestaa): sinua ei tainnut oikein o.
— onnistua: onnistui kokeessa; koe
onnistui hyvin; hän onnistui saamaan paikan (myös hänen onnistui saada paikka). — onnistumaton huono- onninen, epäonnistunut: o. johtaja;
o. valinta. — onnitella 1. lausua jollekulle ilonsa tämän kokemasta onnellisesta tapauksesta, menestyksestä: o.
palkinnosta t. palkinnon johdosta; onnitteli uutta tohtoria. 2. tavallisemmin toivottaa onnea: onnitteli toista hänen nimi-, syntymä/päivänään. — onnittelu 1. vrt. onnitella 1: onnittelut hienosta suorituksesta t. hienon suorituksen johdosta. 2. tavallisemmin onnentoivotus
onomastiikka nimistöntutkimus onomatopoeettinen (myös onomatopoieettinen) kiel. ääntä jäljittelevä: o. sana
Ontario [-a-1. -ä-, engl. onte^riou] Ontariojärvi
ontogeneesi (: -ssa; myös ontogenia) biol. yksilönkehitys. — ontogeneettinen biol. ontogeneesiin kuuluva ontologia olevaisen perusluonnetta käsittelevä filosofian osa ontura päkiän ja kantapään välinen jalkapohjan holvi oodi haltiokas, innoittunut runo oomega kreikkalaisen aakkoston viimeinen kirjain
oopiumi (ei »ooppiumi») eräästä unikosta saatava lääke- ja huumausaine op. lyh. 1. opettaja. 2. mus. opus. 3.
osuuspankki opaakki läpinäkymätön, -kuultamaton opastaa: o. asiakasta lomakkeen täytössä (ei »o. lomakkeen täyttöä asiakkaalle»); opasti tulijat talon tapoihin t. tavoille. — opaste 1. (varsinkin rautatieliikenteessä annettava merkki, signaali: junanlähettäjän, semaforin opasteet. 2. opastuskilpi t. -taulu, viitta: löysi huutokauppapai- kan opasteiden avulla; lentoasemalla oli huonot opasteet. — opastin laite,
jolla (varsinkin rautatieliikenteessä annetaan opasteita Opec (myös OPEC) lyh.s. öljynvientimai- den järjestö (engl. Organization of Petroleum Exporting Countries) operaatio toimi, toimitus: selvitti asian yksinkertaisella operaatiolla; kirurginen o. Meikkaus’; vihollisen operaatiot ’sotatoimet’. — operaattori 1. (harvemmin opera tööri) operoija (varsinkin tietokoneen ohjaaja). 2. mat. eräiden laskutoimitusten merkeistä. — operatiivinen operaatio-: o. hoito 'leikkaushoito’; esikunnan o. osasto. — operationaalinen operointia helpottava: puhtaasti o. käsite [jolla ei tarvitse olla vastinetta todellisuudessa]. — operatööri: tavallisemmin operaattori (1) operetti kevyt puhe- ja laulunäytelmä operoida tehdä operaatio t. operaatioita: o. niukalla, laajalla aineistolla [esim. tutkimuksessa]; o. [= leikata] käsi, mahalaukku opettajankoulutus. — opettajankoulutus- neuvosto. — opettajanpaikka. — opetta- janpalkka. — opettajanvalmistus. — opettajatar vanh. naisopettajasta (nyk. opettaja). — opettajisto opettajakunta: koulun o. — opettava (myös opettavainen): o. esimerkki, retki; puhui kovin opettavasti. — opettavuus (myös opet- tavaisuus): matkailun o. — opetusministeriö opinio (yleinen) mielipide opinnot mon. (korkeampi) opiskelu (ei koulunkäynnistä). — opinta oppiminen: ääntämyksen opintoa helpottava kasetti. — opinto- yhdyssanoissa (vrt. opinnot): opinto/kerho, -laina, -vuodet. — opintovapaa opintoja varten myönnetty palkallinen virkavapaus. — opiskelija korkeakoulussa t. (korkeammassa) opistossa opiskeleva henkilö (ei esim. peruskoulun t. lukion oppilaista). — opiskelijanpaikka (korkeakoulussa) op.kand. lyh. opettajakandidaatti OpM lyh. opetusministeriö (tavallisessa tekstissä mieluimmin lyhentämättä) opp. lyh. oppilas
oppivainen hyvin oppiva, hyväoppinen: o. poika, koira. — oppivaisuus vrt. ed.: lasten o. opponentti vastaväittäjä: tohtorinväitök- sen o. — opponoida väittää vastaan, vastustaa; olla vastaväittäjänä opportunismi vallitsevien olojen (moraaliton) hyväksikäyttö. — opportunisti opportunistisesti asennoituva t. toimiva henkilö. — opportunistinen vrt. opportunismi: o. asenne, politiikka


oppositio
286
oppositio 1. vastustus, vastarinta; vallas- saolijoita vastustava ryhmittymä: olla oppositiossa jotakin vastaan; opposition ääntä ei kuunneltu. 2. vastakohta(isuus), vastakkaisuus: kahden äänteen, värin o.; (täht.) Mars ja Jupiter ovat oppositiossa ’Maasta katsoen keskenään 180°:n kulmassa’
optiikka 1. valo-oppi. 2. optisista kojeista ja niiden linssi- t. peiliyhdistelmistä: näytteillä japanilaista optiikkaa; kamerassa on hyvä o. — optikko optisten kojeiden valmistaja t. kauppias, varsinkin laillistettu silmälasien sovittaja ja myyjä
optimaalinen paras (mahdollinen), edullisin, ihanne-: huoneen o. lämpötila.
— optimi edullisin tila, ihannetila; edullisin määrä t. arvo: väestönkasvun o. — optimismi tulevaisuudenusko, valoisa mieliala t. katsomus, toiveikkuus.
— optimisti optimistinen henkilö. — optimistinen tulevaisuudenuskoinen, valoisa, toiveikas: o. ihminen; oli optimistisella tuulella; o. näkemys, arvio. — optimoida etsiä jonkin optimi, edullisin vaihtoehto: koetti o. sijoituksensa eri kohteisiin
optinen 1. valo-opillinen: o. laite. 2. näkyvä, näkö-: o. merkki; o. viestintä; o. vaikutelma optio valintaoikeuden käyttö opus 1. tyyl. ja leik. (iso) kirja. 2. sävellys, jolle säveltäjä on antanut järjestysnumeron: Sibeliuksen Tapiola, opus 112
ora 1. yksinkertainen piikkimäinen t. -kärkinen työväline: oralla poltettu reikä.
2. 	kasv. (suurehko) piikki oraakkeli antiikin ennustuspaikka t. ennustaja; (kuv.) arvovaltaisesta neuvonantajasta oraattori kaunopuhuja Oranje
oranki (myös oran\g\utangi) eräs ihmis- apina
oranssi punakeltainen. 1. subst.: sekoittaa maaliin oranssia. 2. adj. = seur. — oranssinen (myös oranssi) adj. punakeltainen: oranssiset seinät oras (: oraan) viljan t. kylvöheinän taimikko (harvemmin yksityinen taimi): hyvin talvehtinutta orasta; vehnä on jo oraalla; (kuv.) oraalle noussut aate. — orastaa olla oraalla: ruis jo orastaa; (kuv.) orastava rakkaus, suunnitelma.
— orastua nousta oraalle: hyvin oras- tunutta ruista
oratorio kuorolle, solisteille ja uruille sävelletty (uskonnollisaiheinen) sävel- teos
Oravainen: Oravaisissa Oravasaari (Jyväskylän mlk:ssa; kirjoissa myös Oravisaari, kansanom. Oransaari) orderi 1. määräys, käsky (varsinkin liikealalla); tavaratilaus. 2. henkilö, jolle velkakirja siirretään, määrännäisvelkoja, määrätti
ordinaatta mat. etäisyys koordinaatiston vaaka-akselista, pystyarvo oregano mausteena käytettävä mäkimeirami Oregon
Orel [orel, ven. arjo'1] orgaani 1. elin. 2. äänenkannattaja. — orgaaninen: syn. 1. ja 2. merkityksessä elimellinen. 1. elollinen, eloperäinen; elimistöä koskeva: o. luonto; orgaaniset [= kasvi- t. eläinlähtöiset] ravinteet, jätteet; potilaassa ei havaittu orgaanista vikaa. 2. erottamaton, kiinteä: o. kokonaisuus, yhteys; kurssit liittyvät toisiinsa orgaanisesti. 3. kem. hiiliyhdisteistä: o. yhdiste, kemia. — orgaanistua biol. elimistyä: pitkälle orgaanistunut kasvi.
— organisaatio 1. järjestely; järjestetty toimintakokonaisuus: kilpailujen, yrityksen, valtionhallinnon o. 2. järjestö: tieteelliset, poliittiset organisaatiot. — organisaattori organisoija, (kyvykäs) järjestelijä. — organisatorinen organisaatiota koskeva, järjestely-: o. puute;
o. 	kyky. — organismi 1. elimistö: eläimen, kasvin o. Kuv. valtion o.; kulttuuri jatkuvasti kehittyvänä organismina. 2. eliö: meressä elävät organismit; mikro-organismi ‘pieneliö’.
— organisoida järjestää, järjestellä (toimivaksi kokonaisuudeksi): o. juhlaviikkoa, juhlaviikko; hyvin organisoitu yritys. — organisoitua järjestyä, järjestäytyä: uusi puolue organisoitumassa
orgasmi sukupuolisen nautinnon huippu, laukeama
orgiat mon. hillittömät juhlat t. juomingit
orhi (: orhin) tyyl. ori. — ori [-ix] (: oriin, partit. oritta, illat, oriiseen, mon. partit. oriita) täysikasvuinen (salvamaton) uroshevonen oribletti suuhun t. nieluun vaikuttava suussa liukeneva tabletti orientaalinen itämainen orientaatio orientointi, orientoituminen orientalisti orientalistiikan tutkija. — orientalistiikka itämaiden kielten ja kulttuurien tutkimus orientoida 1. suunnata: o. kulkunsa vieraassa maastossa. 2. opastaa, tutustaa: aiheeseen orientoiva johdanto. — orientoitua 1. suuntautua, suunnistautua: itään orientoitunut kauppa; o. maamerk¬


287
osasto
kien, kompassin mukaan. Miel. toisin: »kontaktiorientoitunut [par. kontak- tihenkinen] toimitusjohtaja». 2. tutustua, perehtyä: o. uuteen alaan orientti itämaat
originaali 1. alkuperäiskappale; lähtö- teksti, -muoto: asiakirjan o.; käännöksen ruotsalainen o.; lainasanojen originaalit. 2. originelli ihminen. — originaalinen alkuperäinen. — originelli omituinen, omalaatuinen: o. vanhapoika; hiukan o. käytös origo mat. koordinaatiston lähtö-, nollapiste
Orimattila [tav. -m-]
Oripohja [-pp-] (Orivedellä)
Oripää [-pp-j: -ssä Orivesi [-vv-1. -v-]
Orjarannikko
orjuuttaa tehdä orjaksi, pitää orjana; rasittaa, kahlehtia: o. mustaihoisia;
orjuuttava työ, määräys orkesteri soitinyhtye, jossa ainakin muutamilla äänillä on useampi kuin yksi soittaja. — orkest|raalinen orkesterinomai- nen. — orkest|roida soitintaa orkesterille
orkidea trooppisia kämmekkäkasveja Orkneysaaret [ökni-]
orko (: orori) harv. syvä kosteapohjainen notko Orko (sukunimi): Orkon orlon eräs tekokuitu
orlovhevonen [-of-] eräs juoksijahevos- rotu
Orly [-li']: -ssa, illat, -hin ornamentaalinen koristeellinen, koriste-:
0. kuvio. — ornamentiikka koristetaide; koristekuviot: itämaista ornamentiikkaa; räystäslaudan o. — ornamentoida koristaa (kuvioin), kuvioida. — ornamentti koristekuvio
ornitologi lintutieteilijä. — ornitologia lintutiede. — ornitologinen lintutieteellinen
ortod. lyh. ortodoksinen ortodoksi subst. kreikkalaiskatoli(lai)nen, oikeauskoinen. — ortodoksia oikea-, puhdasoppisuus. — ortodoksinen adj.
1. oikea-, puhdasoppinen: o. menettely;
o. 	sosialisti. 2. kreikkalaiskatolinen, oikeauskoinen
ortografia oikeinkirjoitus, oikeinkirjoitusoppi. — ortografinen oikeinkirjoitus-: o. ohje, sääntö ortopedi ortopedialääkäri. — ortopedia tuki- ja liikuntaelinten kirurgia. — ortopedinen vrt. ed.: o. hoito os. lyh. 1. osoite. 2. osasto
o.s. lyh. omaa sukua: Lyyli Virtanen,
o.s. Aalto
osa: merkille pantavia käyttötapoja mm. seuraavat. 1. tulkinta on osaksi t. osin [= osittain] virheellinen; suureksi osaksi t. suurelta osalta, suurelta osin virheellinen tulkinta; kirja pyrkii osaltaan [= omalta osaltaan, yhtenä muiden joukossa] lievittämään tätä puutetta. Ei sen sijaan: »osaltaan [par. osaksi, osin] oikea selitys». 2. osalta postpositiomaisessa käytössä: rukiin
osalta sato oli keskinkertainen; suunnitelmaa on tarkistettava aikataulun osalta. Muut ilmaisukeinot usein luontevampia: »tuoton osalta heikko [par. tuotoltaan heikko, heikkotuottoinen] alue»; »selitys pätee vain joidenkin tapausten osalta» [par. joihinkin tapauksiin]; »Uudenmaan osalta [par. Uudellamaalla] väestön kasvu on ollut suurin». 3. ottaa osaa toisen suruun tuntea myötätuntoa t. lausua myötätuntonsa surun johdosta’; otti osaa [= osallistui] juhlaan, kilpailuun, kurssiin (ei »kurssille»)
»osaaottaa»: par. ottaa osaa osaaottava (myös osaaottavainen, harvoin osanottava) myötätuntoinen: o.
suhtautuminen; sanoi osaaottavasti. — osaa ottava: kilpailuun osaa ottavat [ = osallistuvat] seurat osaava 1. taitava, pystyvä: o. muurari.
2. 	= osava osa-alue: muotisana, joka on yleensä korvattavissa sanoilla lohko, alue t. ala. Esim. »kasvatuksen osa-alueet» [miel. alueet, lohkot]; »parhaat tulokset on saatu tällä tutkimuksen osa-alueella» [miel. tutkimus/lohkolla, -alalla]
Osaka [o-, jap. ö-]
osakkeenmerkintä (myös osakemerkintä) osallistua ottaa osaa, olla mukana jossakin: o. kilpailuun, illalliseen, kustannuksiin; yhteiskunnallinen osallistuminen. Ei: »o. kurssille, lounaalle»
[par. kurssiin, lounaaseen]. — osanottaja osallistuja: retken osanottajat. — osanottava: tavallisemmin osaaot¬
tava. — osanotto 1. osallistuminen:
o. 	kuluihin, kilpailuun, kurssiin (ei »kurssille»). 2. myötätunto, -mieli: lausua osanottonsa toisen suruun; osanoton ilmaukset osasto: ulkopaikallissija tavanomainen
esim. tehtaan, tavaratalon, sairaalan osastoista (on työssä samalla osastolla). Toisaalta: sai toimen opetusministeriön taideosastosta (puhek. myös -osastolta); opiskelee yliopiston historiallis-kieli- tieteellisessä osastossa; näytteillä museon esihistoriallisessa osastossa; julkaistaan lehden urheiluosastossa


osatekijä
288
osatekijä (vähäinen) mukana vaikuttava tekijä, seikka: selvitti kehityksen sen pienimpiä osatekijöitä myöten. Usein tarpeetonta käyttöä: »kokonaisuuden
tärkeimmät osatekijät» [par. tekijät t. osat]; »osatekijänä [par. osaksi] tulokseen on voinut vaikuttaa huono onni»; »ratkaisussa merkitykselliset osatekijät» [par. seikat] osava 1. sattuva, osuva, sopiva: lausui osavia sanoja; osavan painoinen. 2. = osaava Oseania
osio varsinkin psyk. ja opetusalalla kokeen osatehtävästä, opetusohjelman osasta tms.: pisteittää osioita oskillaatio fys. värähtely. — oskillaattori fys. tekn. värähtelyn synnyttämiseen käytetty laite, värähtelijä. — oskillo|- grafi eräs sähkötoiminen mittaus- ja kir- jauslaite Oslo
Oslonvuono
osmani 1. turkin kieli. 2. hist. turkkilainen osmoosi nesteen tunkeutuminen toiseen kalvon läpi. — osmoottinen vrt. ed.:
o. 	ilmiö
osoite. — osoitin 1. osoittava neula tms., viisari: mittarin, kellon o. 2. ilmaisin: bruttokansantuote maan vaurauden osoittimena. — osoittaa: luontevammat ilmaisukeinot paikallaan esim. lauseissa »tekstit osoittavat [par. teksteissä näkyy t. ilmenee t. on] monia yhtäläisyyksiä»; »muuttoliike osoittaa jatkuvaa kasvua» [par. muuttoliike kasvaa jatkuvasti]. — osoittautua: tieto osoittautui oikeaksi; osoittautui, ettei kukaan ollut perillä asiasta; poskiontelossa osoittautui olevan tulehdus; tulehdus osoittautui parantuneen. Ei: »hän osoittautui pystyvänsä vaativaankin suoritukseen» [po. osoitti pystyvänsä t. osoittautui, että hän pystyi; hyväksyttävä vaikka harvinainen vaihtoehto myös hän osoittautui pystyvän] os.pääll. lyh. osastopäällikkö osso buco [buko] eräs raavaanpotkasta haudutettu ruoka, potkapata ostaa: o. halvalla (hinnalla) t. halvasta hinnasta t. halpaan hintaan; osti kaksion 140 000 markalla (myös markasta); osti ruokaa sadalla markalla ostjakki (myös hanti) erään suomalaisugrilaisen kansan jäsen; saman kansan kieli
ostokeskus (myös ostoskeskus) rakennusryhmä, jossa on kauppoja, pankkeja, postitoimisto ym. palvelupaikkoja (nasevammaksi synonyymiksi ehdotettu sanaa ostola): kirkonkylän, Munkki-
vuoren o. — ostola ks. ed. osviitta varsinkin tyyl. ohje, vihje, viite: osviitaksi mainitsen, että - - ota (: odan) 1. vanh. ja tyyl. piikki, kärki. 2. kasv. hento piikki, piikkimäi- nen karva Otanmäki (Vuolijoella): Otanmäessä otanta ottaminen, tav. vain tilastollisen näytteen (otoksen) otosta: harva, tiheä, umpimähkäinen o.
Otava (Mikkelin mlk:ssa): -55a ote: o. aseesta heltisi; sai otteen, ei saanut otetta pöydän reunasta; puhujan
o. 	kuulijoihin; kirjoittajalla oli vankka ote aiheeseen (myös aiheesta); pöytäkirjan o. t. o. pöytäkirjasta otettu epämääräinen tunnetta, vaikuttumista ilmaiseva ruotsinmukaisen arkikielen sana, yleiskielessä miel. toisin: »olin kovin o. [par. kovin iloissani, liikutuin kovin tms.] noista ystävällisistä sanoista»; »hän oli siitä kirjasta aivan o.» [par. innoissaan, lumoissaan, järkytyksissä t. kirja oli tehnyt häneen suuren vaikutuksen]
OTK lyh. 1. Osuustukkukauppa. 2. oikeustieteen kandidaatti (luettelotekstissä; normaalisti sen sijaan oikeust. kand.) OTL lyh. oikeustieteen lisensiaatti (luettelotekstissä; normaalisti sen sijaan oikeust. lis.) oto. lyh. oman toimensa ohella otos 1. valokuvasta: kaikki otokset [ = otetut kuvat] onnistuivat. 2. (umpimähkäinen) näyte perusjoukosta, satunnais- näyte: tutki puolueiden kannatusta tuhannen hengen otoksella »otsake»: miel. otsikko 1 otsikko 1. lehtikirjoituksen, kirjan luvun tms. nimi, »päällekirjoitus»: etusivun otsikot [sanomalehden uutisissa]. 2. rakennuksen julkisivun, uunin etupuolen tms. (ulkoneva) yläosa otso tyyl. = ohto
otsoni eräs hapen muoto. — otsonoida (myös otsonisoida) tehdä otsonipitoiseksi, käsitellä otsonilla OTT lyh. oikeustieteen tohtori (luettelo- tekstissä; normaalisti sen sijaan oikeust. tri)
ottaa varsinkin puhek. seuraavanlaisissa sanonnoissa: tarkasti ottaen [ = tarkkaan laskien, katsoen] hiukan vajaa määrä; karkeasti ottaen [= karkeistaen,
karkeasti] voidaan sanoa, että ;
»yleisesti ottaen [miel. ylipäänsä, ylimalkaan] tulosta voidaan pitää hyvänä». Partisiipista otettu ks. hakusanaa Ottawa [ottava, engl. otaua] oudoksua pitää outona, oudostella, kummeksua: o. toisen käytöstä. — oudok-


289
pahantuulinen
suttaa = oudostuttaa. — oudostella = oudoksua. — oudostua melko harv. kummastua: oudostuin hänen sanoistaan. — oudostuttaa (syn. oudoksuttaa): uudet olot oudostuttivat tulokasta [= tuntuivat hänestä oudoilta]; meitä oudostutti, kun ; kirjoituk¬
sen sävy oudostuttaa [= kummastuttaa] lukijaa; oudostuttava yksityiskohta Oulainen: Oulaisissa Oulanka: Oulangassa Oulu: -ssa
Oulujoki (ei »Oulunjoki»)
Oulujärvi (ei »Oulunjärvi»)
Oulunsalo: -ssa
Outi: Outin (myös Oudin)
Outokumpu: Outokummussa »output» [aut-]: par. tuotos (talousalalla), tulostus, tuloste (tietokonealalla) »outsider» [autsai-]: par. sivullinen,
ulkopuolinen, syrjästäkatsoja; (esim. urheilukilpailun) yllättäjä ouzo [uzo] kreikkalainen anisviina ov lyh. opintoviikko(a) ovaali 1. soikio. 2. soikea ovenpieli (myös ovipieli). — ovensuu (myös ovisuu) ovh. lyh. ohjevähittäishinta ovi: ilmoitus oli ovessa [= kiinnitettynä oveen], ovella [= ovenpielessä, oven luona]
ovo. lyh. oman virkansa ohella Oxford [-ford, engl. -fad] oy. (myös OY) lyh. osakeyhtiö: Kuopion Vaatetehdas Oy.; Oy. Yleisradio Ab.
OY lyh. 1. = ed. 2. Oulun yliopisto OYKS lyh. Oulun yliopistollinen keskussairaala
P
p lyh. 1. penni(ä). 2. pondi(a). 3. piko- (esim. pF ’pikofaradi[a]’) p. lyh. 1. päivä (päivämäärissä): 20. p. elokuuta (tavallisemmin: 20. elokuuta, 20:s elokuuta, 20. päivä elokuuta) alkoi sateisena. 2. vanh. päivänä (päivämäärissä): tuli 20. p. elokuuta (nyk. 20. pnä elokuuta tai tavallisemmin 20. elokuuta). 3. painos. 4. palsta: Aamulehti
11.2.1979 s. 5 p. 6. 5. puhelin(numero) (tavallisemmin puh.)
P. lyh. Pyhä: P. Pietari pa. lyh. pinta-ala Pa lyh. pascal(ia)
PA lyh. pitkät aallot
PAA lyh. Amerikan suurin lentoyhtiö (engl.
Pan American World Airways) paahtaa (impf. paahdoin): p. lihaa kypsentää lihaa lämmönlähteen hehkussa (esim. vartaassa avotulella, parilassa hiilloksella, erityisessä paahtimessa)’; myös paahtopaistin valmistamisesta. Vrt. paistaa. — paahtopaisti uunissa kypsennetty sisältä puoliraa’aksi jätetty paisti.
— paahtotuore vastapaahdetun veroinen: paahtotuoretta kahvia
Paalasmaa (Juuassa): -ssa paalittaa (arkisempi syn. paalata) puristaa paaleiksi: p. olkia paaluttaa tukea t. merkitä paaluilla: p.
rakennuksen pohja; p. raja paapuuri aluksen (perästä katsoen) vasen puoli
paaria 1. kastiton ihminen Intiassa. 2.
kuv. oikeudeton ihminen, hylkiö paasi (: paaden, partit. paatta) (sileäpin- tainen) kivenjärkäle Paasi (sukunimi): -n paaSi hovipoika Paatene: -ssa (ven. Padany) paatoksellinen (myös paatoksekas) into- mielinen, mahtipontinen, pateettinen: p. puhe. — paatos intomieli, mahtipontisuus: sanoissa oli aitoa paatosta; ohjelmajulistuksen ontto p.
Paatsjoki (norj. Pasvikelva)
Paattinen: Paattisillä Padany (ven.) = Paatene padota: patoan, patosin, padonnut »padotus»: miel. patous Padova [pa-, ital. pä-] paginoida numeroida sivut, sivuttaa pagodi buddhalaisten tornimainen temppeli
paha: liika juominen on pahaksi t. pahasta. — pahaenteinen (harvoin pahanentei- nen): p. hiljaisuus. — pahahenki: häneen meni pahahenki (myös paha henki); joukon pahahenki kiusanhenki’. — pahainen vähäinen, kurja, mitätön: p. mökin muija; rantaan vei p. polku. — pahaksua: tavallisemmin paheksua. — pahaluontoinen (myös pahanluontoi- nen): p. akka. — pahanen: pojan pahanen t. poikapahanen; mökkipahanen. — pahanhajuinen. — pahanlaatuinen: p. rikos; p. [= vaikeasti paraneva] tauti, kasvain. — pahanluontoinen = pahaluontoinen. — pahanmakuinen. — pa- hannäköinen (myös pahan näköinen): p. ajos. — pahansisuinen häijy, äksy.
— pahansuopa ilkeä, pahantahtoinen: pahansuopaa puhetta. — pahansuopuus ilkeys, pahantahtoisuus. — pahantapainen (myös pahatapainen): p. pojan- kurikka. — pahantuulinen (harvemmin


pahasti
290
pahatuulinen)
pahasti 1. syn. pahoin: p. loukkaantunut; talo on p. rapistunut; suunnisti p. harhaan; pettyi, erehtyi p. 2. muuta käyttöä: sanoi toiselle p.; kenkä irvistää, hiertää /?.; ei ole p. [= paljonkaan] kasvanut
pahatapainen = pahantapainen. — pahatuulinen: tavallisemmin pahantuulinen
paheksua (harvoin pahaksua, paheksia).
— pahennus: herätti pahennusta [ = moraalista närkästystä]; oli joukon pahennuksena [ = närkästyksen aiheena, louk- kauskivenä]. — pahentaa 1. tehdä pahemmaksi: se pahentaa asiaa; istumatyö vain pahensi selkävikaa. 2. vanh. loukata, pahoittaa: eihän leikinlasku ketään pahenna; pahensi mielensä. — pahentua 1. tulla pahemmaksi; pilaantua: tauti on pahentumaan päin; pahentunutta ruokaa. 2. vanh. pahastua, loukkaantua: p. toiseen, toisen sanoista.
— paheta (: pahenee, paheni, pahennut) = ed.
pahimmillaan: tauti on p. ’pahimmassa vaiheessa’; lapset olivat p. pahimmassa iässä’. — pahimmin (myös pahiten) adverbeja pahasti ja pahoin vastaava superlatiivi: p. loukkaantuneet vietiin sairaalaan. — pahimmoiksi (myös pahim- moikseen, pahimmoilleen) huonosta onnesta (varsinkin täpärästä): tuli kylään p. suursiivouksen aikaan; myöhästyi tunnilta juuri p.; minun rahapussilleni p. (liian) kallis. — pahiten = pahimmin
pahka: pahkan
pahoin 1. = pahasti 1. 2. muuta käyttöä: pidellä p.; voida p. — pahoinpidellä (myös pidellä pahoin). — pahoinvoiva (harvemmin pahoinvoipa) pahoin-, huonovointinen
pahoitella valittaa, surkutella. — pahoittaa: pahoitti toisen mielen
paikallistaa 1. rajoittaa paikalliseksi: p. epidemia, kulovalkea. 2. par. paikantaa. — paikallistua 1. harv. muuttua paikalliseksi, paikallissävyiseksi: levi¬
tessään kulttuuripiirteet usein paikallistuvat. 2. par. paikantua. — paikallistuntemus: nasevammin paikan-
tuntemus. — paikanmääritys: syn. paikannus. — paikantaa määrittää jonkin paikka: hylky paikannettiin tutkalla; löydökset on paikannettu karttaan. — paikantua vrt. ed.: järistys paikantui [ = saatiin paikannetuksi] Turkkiin; kuulokeskus paikantuu [= on paikannettavissa, sijoittuu] aivojen ohimolohkoon. — paikanvaraus (miel. kuin »palkkavaraus»)
paikka: pysyä paikallaan t. paikoillaan; näillä paikoilla t. paikoin; asia olisi tutkittava (itse) paikalla (miel. kuin »paikan päällä»). — -paikkainen: mm. oman-, saman-, tois-, vieras/paikkainen (adj. ja subst.) ’-paikkalainen, -paikkakuntalainen’. — paikkansapitämätön (myös paikkaansa pitämätön): p. väite, huhu. — paikkansapitävä: p. oletus, tieto. — paikka paikoin paikoin, paikoitellen
»paikkaseutu»: par. paikkakunta t.
seutu
paikkaus (varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä myös paikkuu): verkon, housujen, hampaiden p. — paikkauttaa (varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä myös paikkuuttaä): p. autonrengas
huoltamossa; p. hampaansa paikkavaraamo paikanvaraustoimisto »paikkavaraus»: par. paikanvaraus paikkuu = paikkaus. — paikkuuttaa = paikkauttaa paikoin (myös paikoittain, paikoitellen, paikka paikoin) joillakin paikoin, siellä täällä: odotettavissa p. ukkosta paikoittaa 1. sijoittaa moottoriajoneuvo seisomaan, pysäköidä: paikoitti auton torin laitaan. 2. par. paikantaa. — paikoitusalue. — paikoitussija yhden auton paikoitukseen varattu paikka. — paikoitustila: pihan reunassa on paikoitustilaa Paimio: -ssa
painama 1. painallus: valot syttyivät yhdellä napin painamalla. 2. postimerkin painojäljestä: virhe-, lisä/painama. — painamo kirjapaino t. typografisen laitoksen paino-osasto. — painanne 1. jonkin painama jälki: pään p. tyynyssä; koristaa saviastia painanteilla; kasvin p. fossiilissa. 2. maaston painuma (alanko, notko, kuoppa tms.): mäkien välinen p.; portaiden eteen tallautunut p. 3. par. painama 2. — painate painotuote: kirjat, lehdet ym. painat teet. — painautua (ei »painaantua»): p. [= painaa itsensä] pitkäkseen, matalaksi; jäät painautuivat [ = painuivat] rantatörmää vasten paine 1. johonkin pintaan kohdistuva voima: muuri särkyi kiuaskivien paineesta [kun kivet kuumetessaan laajenivat]; ilman, veden p.; verisuonten sisäinen p.; katto luhistui lumen paineesta (tavallisemmin painosta). 2.
kuv. käyttöä: henkinen p.; työn ja kiireen paineessa; pääministeri ei kestänyt arvostelun painetta; muuttopaine kohdistuu läntisiin lähiöihin; hinnankorotus- paine t. paine hinnankorotuksiin on kasvanut; yhteiskuntaan kohdistuvat


291
paitsi
muutospaineet. Nyk. usein tarpeettomasti ja harhauttavastikin: »julkisten palvelusten p. [po. tarve] on suuri»; »kysyntäpainetta [par. kysyntää] on lisännyt pelko varastojen loppumisesta»; »muutospaine järjestelmään nähden on lakannut» [par. järjestelmää ei ole enää pyritty muuttamaan]. 3. joi maitoa, otti nokkaunet palan paineeksi (t. palanpaineeksi). — paineinen vrt. paine. 1. p. neste; kahden ilmakehän, kahdensadan kilopascalin p. kaasu. 2. kuv.: p. työ; kiireinen ja p. johtaja. - — paineistaa varustaa (ilmanpaineen säädöllä: suihkukoneen
paineistettu matkustamo painike 1. painettava kahva t. nappula: oven p.; matkaradion painikkeet. 2. (myös paine, painin): ryyppäsi vettä palan painikkeeksi. — painin 1. paina- mislaite: juuston, reenjalaksen p.; otti ladelmasta vedoksen käsipainimella. 2. = painike 1. 3. (myös paine, painike): joi olutta palan painimeksi t. palanpa in imeksi paino 1. painavuus (syn. varsinkin fysiikassa ja tekniikassa massa): kuorman p. on 500 kg; nojasi seinään koko painollaan; puu taipui lumen painosta. Kuv. tämän asian p. [ = tärkeys, merkitys] ei ole vähäinen; panna painoa johonkin (myös jollekin) 'pitää jotakin tärkeänä’; hankkeen eri osille on annettu erilainen p.; juttu edistyy omalla painollaan t. omasta painostaan; velkojen, töiden p. (tavallisemmin paine). 2. painollaan vaikuttava esine: verkon p.; tuhkakuppi paperien painoksi; vaafan painot 'punnukset’. 3. puheesta: persoonalliset äänenpainot korostukset, sävytykset'; (fon., kiel.) p. [= ääntämyksen vahvin kohta] sanan ensi tavulla, lauseen subjektilla. 4. kirjapainosta: sai työtä painosta; kirjoitus on jo painossa 'painettavana’. 5. yhtä t. samaa painoa, yhteen t. samaan painoon yhtäjaksoisesti: ajoi yhtä painoa Oulusta Helsinkiin. — painoala keskeiseksi katsottu ala, painopisteala: tutkimuksen painoalat. — painomitta (harvemmin painonmitta) painon yksikkö.
— 	painorajoitteinen (miel. kuin »paino- rajoitettu») painorajoituksen alainen: p. tieosuus, silta. — painos 1. kerralla painettu erä jotakin painatetta; kappale tällaista erää: teoksen kolmas,
uusittu p.; minulla on molemmat painokset. 2. harv. painojäljestä, -tekstistä: selvä, tuhruinen p. painostaa: likimääräinen syn. ahdistaa.
1. 	taivuttaa (uhaten, puoliväkisin) jota¬
kuta johonkin, hätyyttää; olla jonkun niskassa: hallitusta painostettiin peruuttamaan lakiesitys; vihollinen painosti koko rintamalla. 2. rasittaa, vaivata: huoli huomisesta painosti (tavallisemmin painot) mieltä; painostava tunnelma, helle. 3. hylättävää käyttöä: »puhuja painosti [po. tähdensi, korosti] asian tärkeyttä». — painottaa 1. varustaa paino(i)lla: p. onki, verkko; säilörehu on painotettava hyvin. 2. panna painoa johonkin; antaa jollekin t. joillekin (suhteellinen) paino: nimityksessä painotettiin puolueansioita enemmän kuin pätevyyttä; ohjelma on painotettu [= sen eri osille on annettu painoa] uudella lailla; painotettu keskiarvo [jota laskettaessa eri arvot ovat saaneet oman painokertoimensa]. 3. fon. kiel. antaa paino (3): p. oikein, väärin; p. jotakin sanaa, tavua. 4. merkityksessä ’sanoa pitävänsä tärkeänä’ par. tähdentää, korostaa: »puhuja painotti yhteistyön merkitystä»; »lausunnossa painotetaan, että pikaiset toimet ovat tarpeen». — -painotteinen: normaalipai- notteinen [ = normaalisti painotettu] lause; maaseutupainotteinen ohjelma [jossa pääpaino on maaseudulla]. — painottua 1. vrt. painottaa 1: elämäkerrassa painottui julkinen toiminta yksityiselämän kustannuksella; suunnitelma painottuu [ = suunnitelman painopiste sijoittuu] vuosiin 1981—85. Ei: »olemme painottuneet [par. keskittyneet] solututkimuksiin». 2. vrt. painottaa 2: nämä sanat painottuvat eri lailla
painotuore vasta painosta tullut: paino- tuore sanomalehti
Paippinen (Sipoossa; kansanom. Paipi- nen): Paippisissa
paiskautua (harvemmin paiskaantua) viskautua: auto paiskautui [= sinkoutui] suojakaiteeseen; p. [= heittäytyä] makuulle. — paiskia (myös paiskoa): p. kiviä veteen; paiski töitä olan takaa
paistaa (impf. paistoin): p. lihaa 'kypsentää lihaa liedellä (pannussa t. padassa) tai uunissa (padassa t. ilman sitä); toisinaan myös paahtamalla tapahtuvasta kypsentämisestä. — -paisti-loppuisissa yhdyssanoissa sekä genetiivi- että nominatiivialkua: kanan-, poron-, vasi¬
kan/paisti; jäniksen- t. jänis-, lampaan- t. lammas/paisti; lintupaisti (harvoin linnunpaisti). — paistin- yhdyssanoissa usein = paisto-: paistin/astia, -liemi, -rasva
paitsi 1. tavanomaista käyttöä: paikalla olivat kaikki veljekset p. Jussi (t. Jussia);


Pajamäki
292
on käynyt jokaisessa Suomen kaupungissa p. Loviisassa (t. Loviisaa); osanottajat p. yhtä olivat samaa mieltä; p. haapa (t. haapaa) myös kuusi käy lau- depuuksi; lähetti terveisiä p. Mirjalle ja Hannulle myös kaikille sukulaisille; olin tyytyväinen (muuten), paitsi
että ; tulen paitsi jos sataa; sitä p.
'(sen) lisäksi’; jota (harvoin mitä) p. ’minkä lisäksi’. 2. varsinkin tyyl.: oli rahaa p. ’ilman rahaa’; jäi p. ’jäi ilman’; jäi kaikkea t. kaikesta p. kaikesta osattomaksi’
Pajamäki (Helsingissä): Pajamäessä pajuköysi: syöttää pajuköyttä (myös
pajunköyttä) pak (myös pkt) lyh. paketti(a)
Pakaa (Orimattilassa): -lla pakaasi ark. matkatavara(t) (varsinkin tavaraosastossa t. -vaunussa kuljetettavat); käsipakaasi ’käsi(matka)tavarat, käsisälyt’
pakahduttaa (joskus pakahuttaa) läkäh- dyttää: pakahduttava löyly, tuska pakastaa 1. pakkasesta t. sen yltymi- sestä: yöllä oli pakastanut; ulkona näkyy pakastavan. 2. säilöä äkkiä jäähdyttämällä: p. vihanneksia, lihaa. — pakaste pakastustuote: kalaa pakas¬
teena t. pakastekalaa. Miel. toisin: »meillä on mansikoita pakasteessa» [par. pakasteena t. pakastimessa; puhek. myös pakkasessa]. — pakastin pakastukseen ja pakasteiden säilytykseen tarkoitettu kaappi- t. laatikkomainen kaluste. — pakastua pakkasen tulosta t. yltymisestä: (ilma) tuntuu pakastuvan pakinoitsija (harvoin pakinoija) pakinoiden kirjoittaja Pakistan
pakkautua (myös pakkaantua): p. [ = tuppautua] toisen seuraan; jäät pakkautuivat [= ahtautuivat, sulloutuivat] rantaan
pakkeli ark. silote
pakkolunastaa: tielinjalla oleva tontti
pakkolunastettiin. — pakkotoimi (miel. kuin »pakkotoimenpide»): taloudelliset pakkotoimet; ryhtyä pakkotoimiin paklata ark. silottaa
pakollistaa tehdä pakolliseksi: turva¬
vöiden käyttö pakollistettiin v. 1974 pakosalla paolla, pakomatkalla pakote painostuskeinona käytetty pakkotoimi: käyttää taloudellisia, soti¬
laallisia pakotteita. — pakotettu miel. toisin, ellei tarkoiteta jonkun t. joidenkuiden nimenomaan pakottamaa (ityöhön pakotetut vangit; pakotettua hopeaa). Esim. »pakotettu [par. väkinäinen, teennäinen] hymy»; »ikä¬
vä kyllä olin pakotettu lähtemään» [par. minun oli pakko lähteä, minun oli lähdettävä t. jouduin lähtemään]; »opettaja ilmoitti olevansa pakotettu hylkäämään kokeen» [par. ilmoitti, että hänen oli pakko hylätä koe; ilmoitti joutuvansa (pakosta) hylkäämään kokeen]. — pakottaa mm. kivistyksestä, särystä: päätä, hammasta pakottaa
(ei »pää, hammas p.»; kuitenkin esim. pakottava hammas) paksulti [-ix t. -i] (vanh. ja puhek. myös paksulta): veti seinään p. maalia.
— paksuntua = paksuta. — paksusuoli: paksunsuolen t. paksusuolen. — paksuta (: paksunee, paksuni, paksunnut) tulla paksu(mma)ksi, paksuntua
pakti (valtio)sopimus
palaa: palan, paloin, palanut; tulen
palettua loppuun palata: palaan (vanh. myös palajan), palasin, palannut; matkalaisten palattua kotiin
palataali fon. lakiäänne. — palataalinen
fon. anat. (suu)laki-: p. konsonantti.
— palataalistua fon. liudentua palaute 1. omasäätöisen järjestelmän
reaktio johonkin, minkä järjestelmä itse on tuottanut: nälän tunne ruoan sulamisen palautteena. 2. viestin aiheuttama kannanilmaus, vastakaiku, reagointi: puolueen johto sai kentältä palautetta; katsojien p. televisio-ohjelmaan oli myönteistä. — palautin palautuslaite: värinauhan p. — palautua 1. palata (ei tahallisesta takaisintulosta): asia
palautui mieleen; näkö on taas palautunut (ennalleen); elimistön palautuminen [= toipuminen] rasituksen jälkeen.
2. 	juontua jostakin: kekri palautuu pakanuuden aikaan, pakanuudenaikai- seen juhlaan palavakivi (: palavankiven) = poltto- kivi
palaveri (myös palaver) puhek. keskustelu, neuvottelu Paldiski [-lt-]
palella: käsiä paleli t. kädet palelivat. — palelluttaa: palellutti varpaansa; pakkanen palellutti korvani t. minulta korvat. — paleltaa: käsiä palelsi; (joskus myös) pakkanen palelsi käsiäni. — paleltua: paleltui kuoliaaksi; paleltunut jalka, omenapuu paleoaasialainen: paleoaasialaiset kielet
’Koillis-Siperian kielet’. — paleoliittinen vanhemman kivikauden aikainen. — paleontologia muinaiseläinten ja -kasvien tutkimus Palermo Palestiina


293
Palus
palisanteri eräiden jakarandalajien ym.
puiden kova puuaine, ruusupuu paljastin jotakin paljastava ilmaisin: tutkan-, valheen/paljastin paljo (ks. myös paljon): p. [= runsas] saunominen voi rasittaa; paljon lumen aikana; en välitä niin paljosta rahasta, paljoista kolikoista. — paljokas paljon vaativa, vaativainen: olipas p. ostaja. — paljoksua pitää (kovin) paljona, suurena: p. vuokraa, toisen vaatimuksia.
— 	paljolti [-ix t. -i] (harvemmin paljolta)
1. 	suurelta osalta: virheet menevät p. huolimattomuuden tiliin; on p. makuasia. 2. par. paljon: »hän on matkustellut p.» — paljon 1. myönteisissä yhteyksissä: siellä oli p. väkeä; lapsia siellä oli p.; viikossa ehti tapahtua p.; paljonko [ = kuinka paljon] kone maksoi?; tapasin p. tuttuja; kone maksoi p.; p. (harvemmin paljoa) suurempi, myöhemmin; p. kiitoksia (ei »kiitos p.»). Ei: »on p. [po. hyvin, varsin] mahdollista». 2. kielteisissä yhteyksissä: siellä ei ollut kovin p. väkeä; väkeä ei ollut kovin p. (harvemmin paljoa); viikossa ei tapahtunut paljonkaan t. paljoakaan; en tavannut paljonkaan (harvemmin paljoakaan) tuttuja; kone ei maksanut paljon t. paljoa; ei paljonkaan t. paljoakaan suurempi. — paljon puhuttu. — paljonpuhuva (myös paljon puhuva): p. ilme; lyhytsanaisuudessaan p. vastaus. — paljotöinen suuritöinen, työläs: p. virka, tehtävä palju ark. soikko
palkata: partis. palkattu usein luontevammin toisin. Esim. »palkattu [par. palkallinen] tehtävä»; »hyvin palkattu [par. hyväpalkkainen] toimi, virkamies». — palkinto esine, rahasumma tms., joka annetaan tunnustukseksi jostakin suorituksesta t. ansiosta: kilpailun ensimmäinen p.; säätiön kunnia- palkinto; poika sai taskulaskimen palkinnoksi uutteruudestaan; (kuv.) sai sitkeydestään lopulta palkinnon. Ei esim. »lompakon löytäjälle luvattu palkinto» [par. palkkio]. — palkka säännöllisenä jatkuvan työn (toistuva) korvaus; varsinkin puhek. myös tilapäi- semmän työn korvauksesta, palkkiosta: saa palkkaa 3 000 mk kuukaudessa; viikko-, kuukausi-, vuosi/palkka; viisikymppinen kyytipalkaksi [ = -palkkioksi]; antoi lapsenvahdille joka kerta hyvän palkan [= palkkion]; (kuv.) sai moitteita palkakseen. Yhdyssanoja: opettajankirjailijantaiteilijan/palkka (miel. kuin »opettaja-, kirjailija-, taiteilija/palkka»). — palk¬
kaliukuma palkkojen nousu ohi työehtosopimuksen mukaisen tason. — palkkio 1. kertakaikkisen t. epätasaisesti jatkuvan työn t. tehtävän korvaus: kaivontekijän palkkio oli 2 000 mk; lääkärin-, todistajan-, kirjoitus/palkkio; sai puhtaaksikirjoituksesta tunti/palkkiota (myös -palkkaa). 2. (varsinkin yhdyssanoissa) elinkeinon kannattavuuden parantamiseksi (valtion varoista) maksettava korvaus: vientipalk-
kiot; maatalouden tukipalkkiot pallas (: paltaan) eräs suuri kampelakala, ruijanpallas Pallas (: Pallaksella) varsinkin puhek.
Pallastunturi palle: palteen (myös palte : poltteen) 1. erilaisista taivutetuista t. kaarevista reunuksista, reunoista: lahkeensuun p.
’päärme’; laudan p. ’laudan särmään t. pintaan höylätty puolilieriö’; metalli- levyn p. ’liitosta varten taivutettu reuna, huullos’. 2. harv. muista reunoista, reunuksista: tien, ojan palteella pallero mm. ruokataloudessa: voipa lierot; paistaa liha-, sieni/pallerolta (tavallisemmin -pyöryköitä) pallopullo = kieppo Palma: -ssa
paloa paloitella: palottuja hedelmiä paloilmaisin paloilmoittimeen kuuluva (lämpötilan nousun, savun tms.) ilmaisin.
— 	paloilmoitin automaattinen tulipalon ilmoituslaitteisto paloitella. — paloittaa. — paloittain pala kerrallaan Palokka (Jyväskylän mlk:ssa): Palokassa Palokki (Heinävedellä): Palokissa palovakuuttaa: huvila on palovakuutettu 80 000 markasta (tavallisemmin: huvilalla on 80 000 markan palovakuutus) palpoida (myös palpeerata) lääk. tunnustella (käsin) palsami (harvemmin balsami) 1. hyväntuoksuisia kasvihartseja; myös tuoksuvista sakeista lääkeseoksista; (kuv.) kiitoksen sanat olivat hänelle palsamia.
2. 	eräs huonekasvina pidetty häpykan- nus. — palsamoida (harvemmin balsamoida) käsitellä ruumis mätänemistä vastaan palsternakka eräs juurikasvi palstoittaa jakaa maa palstoihin. — pals- toittain palsta kerrallaan; palstamäärin Paltamo: -ssa
palte (: poltteen): tavallisemmin palle. — palttaa (: paltan, poltoin, polttanut; miel. kuin »paltata») varustaa palteella: p. [= päärmätä, pallistaa] kankaan reuna; p. paneelilautoja, peltiä Palus (Kullaalla): Paluksella


palvata
294
palvata (: palvaan, palvasin, palvannut; ei »palvaa») savustaa (lihaa); myös muusta lihan t. kalan hitaasta kypsen- tämisestä lämmössä: palvattua kinkkua palvelu 1. palveleminen; palveluala t. -laitos (likimääräinen syn. joskus huolto): palvelumme on maksutonta; asiakas-, yleisön/palvelu; maksu-, uutis-, veri/palvelu; epäjumalien p.; silmänpalvelu.
2. 	yksityisestä teosta = palvelus 1; seuraavanlaisessa muotikäytössä korvattava muulla sanalla: »peruskoulun palveluihin [par. etuihin] kuuluvat mm. ilmaiset koulukirjat»; »viihtyisyys on kodin tärkeimpiä tunnepalveluita» [po. tunnearvoja]. — palvelus 1. erillinen jonkun hyväksi tehty teko: tekisitkö minulle pienen palveluksen?; pankin, kaupan, terveyskeskuksen palvelukset (myös palvelut). Yleiskielessä vältettävää (taloustieteellistä) käyttöä: »kalastus- ja metsästysoikeus tilaan kuuluvana palveluksena» [po. etuna].
2. palvelemisesta (työnantajalla, puolustusvoimissa); jonkin hyödyksi olemisesta: olla valtion, yksityisen palveluksessa; N:n palvelus (myös palvelu) museovirastossa; ase-, varusmies/palvelus; saapui palvelukseen helmikuussa; joukkoviestimet yhteiskunnan palveluksessa.
3. eräistä kirkollisista tilaisuuksista ja menoista (yhdyssanoissa): jumalanpalvelus, alttaripalvelus, (ortodoksien) ehtoopalvelus
palvoa 1. kunnioittaa pyhänä, osoittaa jollekulle t. jollekin jumalallista kunnioitusta: p. epäjumalia, vainajia; pyhimyksenä palvottu marttyyri. Kristinuskon Jumalan kunnioittamisesta par. palvella. 2. ihailla ylen määrin, jumaloida: kilparadan palvotut sankarit. — palvonta palvominen, kultti: auringon, seidan p.; järjen p.; henkilönpalvonta.
— 	palvontapaikka: syn. usein palvos- paikka. — palvoskivi vrt. seur. — pal- vospaikka palvontapaikka (varsinkin lappalaisten pyhistä paikoista) pamahdus: oven, pyssyn p. (myös pamaus). — pamaus: kuului p. (myös pamahdus) suihkukoneen murtaessa äänivallin; uutinen oli aika p. [ = paukku, täräys] kaikille. — pamauttaa (harvoin pamahduttaa): pamautti hirven kuoliaaksi; sanoa pamautti pamfletti (varsinkin arvosteleva t. vastustava) kirjanen jostakin ajankohtaisesta asiasta, kiista-, lentokirjanen Pamir
panama eräs palttinamainen kangas (myös panamakangas)\ sen kudonnassa käytetty sidos
Panama (valtio)
Panamä (kaupunki)
pan|amerikkalainen kaikkia Amerikan maita koskeva, yleisamerikkalainen pandzabi = punjabi
paneeli 1. huoneen seinän, varsinkin sen alaosan (koriste)laudoitus t. muu puu- vuoraus. 2. paneelikeskustelun osan- ottajisto; (puhek.) myös itse keskustelusta. 3. laitteen levymäinen pintaosa: koneen kytkinpaneeli. — paneelikeskustelu korokekeskustelu paneerata (ei »paneroida») leivittää Panelia (Kiukaisissa): -ssa paneloida päällystää paneelilla pan|eurooppalainen kaikkia Euroopan maita koskeva, yleiseurooppalainen paniikki pakokauhu pankkitarkastusvirasto pan|k|romaattinen punaherkkä: p. filmi panna: synonyymejä mm. asettaa, sijoittaa, (varsinkin puhekielessä) pistää, (ark.) laittaa; asiatyylisessä kirjakielessä panna usein näitä kaikkia luontevampi: pani kirjan hyllyyn. Huom. ilmaustyyppi pani painoa ilmaisun tarkkuuteen (harvemmin tarkkuudelle) panoraama korkealta paikalta avautuva kokonaisnäkymä; sellaista esittävä kuva t. kuvasarja panostaa 1. varustaa panoksella t. panoksilla: p. kivääri; panosti kameran filmillä. 2. antaa panos johonkin, sijoittaa, uhrata, »satsata»: hankkeeseen on panostettu valtava työmäärä; ei kannata p. niin epävarmaan yritykseen Pansio (Turussa ja Raisiossa): -ssa pan|slavismi slaavilaisten kansojen yhteyttä ajava liike panssarineste panssarivaunun este. — panssarintorjunta. — panssarivaunu: syn. hyökkäysvaunu (vanh.), tankki (puhek.)
1. pantata luovuttaa esine t. oikeus toiselle pantiksi, saatavan vakuudeksi: p. kello, osakehuoneisto
2. pantata puhek. (syn. pihdata): ovi pänttää ’ei tahdo mennä kiinni’; hallitus pänttää [ = pitää takanaan, ei anna julkisuuteen] budjettiesitystä
panteismi oppi Jumalan ja kaikkeuden samuudesta, kaikkijumalaisuus. — panteistinen vrt. ed.: p. näkemys pantomiimi elenäytelmä pantteri = leopardi
paperback [peipabäk] nidottu kirja (varsinkin huokeista uusintapainoksista) paperi: kirjoltapa nimesi tähän paperiin; kirjoittaa, painaa hyvälle paperille; pani mietteitään paperille; ajatus näyttää paperilla hyvältä [mutta käytännös-


295
pari
sä voi olla toisin]. — paperikko kirje- paperia ja -kuoria sisältävä kotelo papiljotti kiharrusrulla pappeinkokous pappien kokous (varsinkin hiippakunnan pappien virallisesta kokouksesta)
Papua: -ssa
Papua-Uusi-Guinea [-gi-]: Papua-Uudessa- Guineassa
papyrus 1. paperikaisla. 2. paperikais-
lasta tehty paperimainen valmiste; myös papyruskäsikirjoituksista par. lyh. paremmin
paraabeli 1. vertaus, vertauskertomus.
2. 	mat. eräs käyrätyyppi paraati: paraatin parabellum eräs pistoolilaji paradigma 1. kiel. sanan taivutusmuo- dosto, muotosarja. 2. jonkin tieteenalan kulloinkin yleisesti hyväksytty oppirakennelma: fysiikan nykyinen p. paradoksaalinen (myös paradoksaali) = paradoksinen. — paradoksi näennäisesti järjen t. luonnonlakien vastainen seikka t. väite. — paradoksinen paradoksi- mainen, paradoksaali(nen): p. ajatus, ilmiö
parafiini 1. kem. tyydyttynyt hiilivety, aikaani. 2. yleisk. vahamainen alkaani-
seos
parafoida vahvistaa sopimus nimikirjaimin t. -kirjoituksin ennen varsinaista allekirjoittamista para|fraasi kiel. jotakin ilmausta vastaava selittävä, selventävä ilmaus: »magneetin» p. »rautaa puoleensa vetävä kappale» paragonjärjestelmä. — paragonkuitti Paraguay [-ai]: illat. Paraguayhin parahiksi = parhaiksi. — parahin tyyl. parhain: p. veli, et kai ? — para¬
hultainen (varsinkin hämäl. kielenkäytössä) (juuri) sopiva: parahultaisen mittainen. — par|aikaa juuri nyt t. silloin, parastaikaa, parhaillaan. — paraiksi, painillaan = parhaiksi, parhaillaan Parainen: Paraisilla paraiten = parhaiten
paralleeli rinnakkaistapaus, -ilmiö. — paralleelinen rinnakkainen, yhdensuuntainen. — parallelismi 1. paralleelisuus, rinnakkaisuus, yhdensuuntaisuus. 2. (runon) kerto
parametri (: -ssa t. -ssä) (mat.) vakio- suure, joka saa tapausta myöten eri arvoja; mitattavissa oleva piirre t. ominaisuus: säde ympyrän parametrina; äänen parametreja ovat sävelkorkeus ja voimakkuus paranoia harhamielisyys, vainoharhaisuus. — paranoidinen (myös paranoidi)
1. 	paranoian tapainen: p. käyttäytyminen. 2. = seur. — paranooinen harha- mielinen, vainoharhainen: p. potilas parantua tulla paremmaksi (useimpien taivutusmuotojen rinnalla ja niitä tavallisempinakin käytetään parata-vz rbin vokaalivartaloisia muotoja paranen, paranee, parani, paranisi jne.; sen sijaan tämän verbin konsonanttivartaloisia muotoja parata, parannut jne. ei nykykielessä juuri käytetä, vaan ne korvautuvat parantua-verbin vastaavilla muodoilla parantua, parantunut jne.) para|psykologia luonnontieteellistä selitystä vailla olevien psyykkisten kykyjen tutkimus
paras: parhaan (varsinkin hämäl. ja itäsuomal. puhekielessä, ei asiatyylisessä kirjakielessä paraan)\ syn. parhain parasiitti loiseliö, loinen parastaikaa = paraikaa. — parata parantua (ks. tätä). — paratkoon vanh. parantakoon; nyk. vain ilmauksessa herra (t. jumala) paratkoon paratyyfus pikkulavantauti pareittain (miel. kuin »parittain») paritusten, kaksittain. — pareittainen (miel. kuin »parittainen») pareittain oleva t. esiintyvä
paremmanpuoleinen ark. hyvänpuolei- nen, melkoinen, joltinenkin: p. lounas; p. meteli
parenteesi 1. kiel. lause- t. tekstiyhteyden kannalta irrallinen lisäys (esim. sulkeilla t. ajatusviivoilla erotettu huomautus). 2. mon. sulkumerkit, sulkeet parfymoida hajustaa. — parfyymi (: -ssä t. -ssa) hajuste; tuoksu parhaastaan (harvoin paraastaari) parhaasta päästä, enimmäkseen: vietti illat p. television ääressä. — parhaiksi (myös parahiksi, paraiksi) juuri ja juuri (sopivasti): ehti (juuri) p. suojaan sateelta; eväitä riitti p. neljälle; p. korkea ’juuri sopivan korkuinen’. — parhaillaan (myös poraillaan) 1. juuri nyt t. silloin, paraikaa: on p. neuvottelussa; viljaa korjattiin p. 2. par. seur. — parhaimmillaan parhaassa kunnossaan t. vaiheessaan; parhaassa tapauksessa: suksi- kelit olivat p. maaliskuussa; parhaimmillaankin saalis jäi vähäiseksi. — parhaimmin = parhaiten. — parhaimmisto (myös parhaistö) valiojoukko, valiot: nuorison p.; kuuluu tuotteiden parhaimmistoon. — parhain = paras. — par- haisto = parhaimmisto. — parhaiten (myös paraiten) hyvin-sanaa vastaava superlatiivi; syn. parhaimmin
1. 	pari 1. kaksijäseninen (symmetrinen) kokonaisuus: istuivat pöydässä parina;


pari
296
suksi-, kinnas/pari; aviopari; kuningaspari kuningas ja kuningatar’. 2. kaksijäsenisen kokonaisuuden toinen jäsen (syn. parikki): pyytää toista parikseen; sukan p. on hukassa. 3. noin kaksi, kaksi kolme: parin tunnin päästä; täällä kävi p. kysyjää; matkaa on p. kolme kilometriä
2. 	pari [pari] nimelliskurssista, nimellisarvon mukaan »paria»: par. paaria pariarvo [pä-] nimellisarvo Pariisi
parikki parin toinen jäsen, pari (2): kaksosten kumpikin p. parikymmen- yhdyssanoissa: parikym-
men/henkinen, -vuotias (harvoin parikymmentä/henkinen, -vuotias). — parikymmentä: parinkymmenen parila metalliritilä, jolla lihaa t. kalaa kypsennetään tulen loimussa, hiilloksella t. erityisessä parilointipannussa liedelläkin (syn. »halstari», »grilli»); nyk. myös sähkökäyttöisestä kosketus- lämpöön perustuvasta paahtimesta. — pariloida kypsentää parilassa t. parilointipannussa: p. siikaa; pariloituja kyljyksiä
parisata- yhdyssanoissa: parisatapäinen
(harvemmin parisataapäineri). — parisataa. — parisen varsinkin puhek. pari (3. merkityksessä): parisen minuuttia; parisenkymmentä. — parissa kanssa, seurassa: viihtyy perheensä p.; kuluttaa aikansa television p. Ei: »alkoholin käyttö on yleistynyt koululaisten p.» [par. keskuudessa]. — päristi pari kertaa
pariteetti 1. tasa-, yhdenvertaisuus. 2. kahden valuutan kultamääräinen vakio- suhde
»parittain»: miel. pareittain parittua 1. eläinten yhdynnästä (myös pariutua): koiras parittuu naaraan
kanssa t. naaraaseen. 2. = pariutua 1 parituhatta. — paritusten pareittain pariutua 1. järjestyä par(e)iksi, parittua (2): elektronit ovat pariutuneet kukin oman neutriinonsa kanssa. 2. = parittua 1 parka: yhdyssanoina esim. kissa-, lapsi-, poika/parka; huudahduksissa kuitenkin usein lapsi parka!, poika parka! (paino tällöin molemmilla sanoilla) Parkano: -ssa
parkinsonintauti (myös parkinsonismi) tä- ristyshalvaus parkinta (myös parkitus) parkitseminen. — parkita (: parkitsen, parkitsin, parkinnut): p. vuota Valmistaa vuota nahaksi (parkkiaineilla kypsyttäen)’. Kuv. ahava on parkinnut ihon; kokemusten parkit-
sema merenkävijä. — parkitus = parkinta
parkkeerata ark. paikoittaa parkkiintua (myös parkkiutua): hyvin
parkkiintunutta nahkaa. Kuv. tuulessa parkkiintunut iho; parkkiintunut puolue- pukari
parkkipaikka puhek. paikoitustila, -sija.
— 	parkkivalot puhek. seisontavalot parlamentaarikko (toimeliaista) parlamentin jäsenistä: kokenut p. — parlamentaarinen parlamenttia koskeva; parlamentarismin mukainen: p. tapa; p. hallitus. — parlamentarismi hallitusjärjestelmä, jossa hallitus on riippuvainen parlamentista. — parlamentti kansanedustuslaitos, eduskunta parlööri tulkkisanakirja parmanjuusto (myös parmesaani) eräs italialainen juustolaji parnasso 1. maisteriksi seppelöitävien koroke promootiossa. 2. kuv. runouden ja tieteen ylin tyyssija t. valiojoukko: nousta Parnassolle; kuulua maansa Parnassoon Parnassos: Parnassoksella parodia ivamukaelma. — parodinen vrt. ed.: p. runo; näytelmän parodiset ainekset. — parodioida mukailla ivallisesti: p. toisen tyyliä paroni kreiviä lähinnä alempi aatelismies, (Suomessa) vapaaherra parras (: partaan) reuna, ääri, äyräs (aluksessa laidan ylin osa t. laidan ja kannen yhtymäkohta, teatterissa näyttämön etu- reuna, ramppi): meren, joen, kuilun partaalla; aallot huuhtelivat parrasta; taputuksia partaan toiselta puolelta; (kuv.) olla epätoivon, tuhon, haudan partaalla. — parrasvalo ramppivalo parroittua tulla partaiseksi parseli hist. veroesine partakone parranajokone partikkeli 1. osanen. 2. kiel. apusana Partikularismi osavaltion t. väestöryhmän pyrkimys mahdollisimman suureen itsenäisyyteen partiojohtaja (kurssinkäynyt) partiolaisryh- män johtaja. — partionjohtaja (varsinkin sotilas)partiota johtava henkilö partisaani sissi
partisiippi kiel. verbin adjektiivinen nominaalimuoto partitiivi kiel. eräs sijamuoto (esim.
maa ta, talo a) partituuri moniäänisen orkesteri-1. kuoro- sävellyksen täydelliset nuotit partneri (esim. liike-, peli-, tanssi-, yhdyn- tä)kumppani parv. lyh. parveke
parveke 1. rakennuksen seinään liittyvä


297
paukaus
(aidattu) ulkoseinätön tasanne: ottaa aurinkoa parvekkeella. 2. = parvi 2: teatterin, istuntosalin p. — parvi 1. joukko (varsinkin ilmassa t. vedessä liikkuvia eläimiä): lintu-, sääski-,
kala/parvi; (myös:) paikalle kertyi iso p. uteliaita. 2. huoneeseen kuuluva varsinaista lattiaa ylempi tila, jonka alle jää huone- t. käytävätilaa (syn. parveke 2): ateljeen p.; teatterin ensi, toinen p.; kirkon, kokoussalin p. ‘lehteri’. 3. ulkorakennuksen ullakkotila: navetan p. ’yliset’; aitan p. ’luhti’.
4. 	saunan lauteet (satakuntal., etelä- hämäl. ja länsiuusmaal. kielenkäytössä) t. maltaidenidätyslava (hämäl. kielenkäytössä)
pasaasi 1. kauppakuja. 2. mus. juoksutus. 3. (ratsastusterminä) liitoravi pascal [-kai] paineen t. jännityksen yksikkö Sl-järjestelmässä pasha [pasha] eräs rahkasta valmistettu makea pääsiäisruoka pasianssi yhden hengen korttipeli pasifismi rauhanaate. — pasifisti rauhan- ystävä, -puolustaja. — pasifistinen vrt. ed.: p. kannanotto, kirjoitus pa&a entinen korkean turkkilaisen virkamiehen t. upseerin arvonimi: Kenial- passa
passiivat mon. velat ja pääomat, vastattavat. — passiivi 1. kiel. yksi verbin pääluokista (suomessa yksipersoonainen). 2. harv. = seur. 1. — passiivinen
1. 	(harvoin passiivi) toimimaton, toimeton, ponneton, tarmoton; tuontivoit- toinen: p. jäsen, vastarinta; oli mukana vain passiivisesti; p. kielitaito 'kielen ymmärtämistaito’; p. kauppatase. 2. kiel. passiivimuotoinen t. -merkityksinen passintarkastus
passio oratorio t. kuvataiteen tuote, jonka aiheena on Kristuksen kärsimyshistoria: Matteus-passio »passiviteetti»: par. passiivisuus passivoida tehdä passiiviseksi: passivoiko televisio katsojansa?; (kem.) p. metallia ’tehdä se liukenemattomaksi’. — passivoitua tulla passiiviseksi: jäsenistön passivoituminen; rauta passivoituu [ = muuttuu liukenemattomaksi] typpihappokäsit- telyllä
passus kirjan t. kirjoituksen kohta past. lyh. pastori pasta (lääke-1. ravinto)tahna pasteija piiras pastelli väriliitumaalaus pastissi taideteos, jossa on jäljitelty toisen ajan t. taiteilijan tyyliä pastöroida tehdä ruoka-aine kuumentamalla tartuntavaarattomaksi
pasunisti pasuunansoittaja. — pasuuna eräs vaskipuhallin pat. lyh. patentti Patagonia
pataljoona komppanioista koostuva jouk- koyksikkö pateettinen = paatoksellinen patentti- ja rekisterihallitus pater pappismunkki; kirkkoisä patl. lyh. pataljoona
patologia tautioppi. — patologinen 1.
tautiopillinen: p. anatomia, fysiologia.
2. 	sairaalloinen: keuhkojen p. muutos; p. humalatila patonki (myös batonki) sauvamainen ranskanleipä, patukka patouma (myös patoutuma) kasauma, ruuhka (varsinkin kuv.): purki pitkäaikaisia patoumiaan ’kompleksejaan\
— 	patous (miel. kuin »padotus») patoaminen; patolaite: koskeen rakennettu patous. — patoutua (ei juuri »patoon- tua»): virta patoutui jäätelien yläpuolelle; kapeikkoon patoutunut tukki- ruuhka; (kuv.)patoutunut tarmo, kauna, kiukku. — patoutuma = patouma patriarkaalinen 1. = patriarkalleen 1, 2.
2. 	isänvaltainen: p. yhteiskunta. — patriarkaatti 1. patriarkan (2) virka; patriarkkakunta. 2. isänvalta. — patriarkalleen (myös patriarkaalinen) 1. patriarkaattiin (1) kuuluva, patriarkan
(2): p. päätös. 2. patriarkan (3) tapainen, patriarkalle ominainen: toimitusjohtajan p. hahmo; kohteli alaisiaan patriarkallisesti. — patriarkka 1. Israelin kansan esi-isistä: patriarkat Aabraham ja Iisak. 2. eräistä johtavista ortodoksisista piispoista: p. Paavali. 3. isällinen valtias; kunniavanhus: N:ää kunnioitettiin alansa patriarkkana patriootti isänmaanystävä. — patrioottinen isänmaallinen. — patriotismi isänmaallisuus
patteri 1. tykistön perusyksikkö; (suppeammassa mielessä) siihen kuuluvat tykit ja niitä hoitava henkilöstö, tulipatteri.
2. lämmitysradiaattori, lämpöpatteri.
3. (pellolle ajettu) lantatunkio. 4. puhek. (1. merkitykseen liittyvästi) tehokkaasta esine- tm. ryhmästä: kokonainen p. olutpulloja; (psyk.) testipatteri ’toisiaan täydentävien testien yhdistelmä’. 5. puhek. (sähkö)paristo. — patteristi ark. jatsi- tms. yhtyeen rumpali. — patteristo pattereista koostuva tykistön joukkoyk- sikkö
paukahdus: oven, kiväärin p. (myös paukaus); pakkasen paukahdukset. — paukaus: tykin p. (myös paukahdus); sai paukauksen [ = iskun, läjäyksen] pos¬


paukauttaa
298
kelleen; tieto oli hänelle aikamoinen p. [= paukku]. — paukauttaa (harvemmin paukahduttaä): p. ovi kiinni; sanoa paukautti; (tehdä) paukautti uuden ennätyksen. — paukkaa (: ei pauka, paukkanut; impf. paukkoi harvinainen) itäsuomal. kielenkäytössä ja tyyl. paukkua: pyssyt paukkavat; nurkissa pauk- kava pakkanen pauloittaa: p. [ = varustaa pauloilla] verkko; p. [= varustaa t. sitoa pauloilla] kengät paussi tauko
PAV lyh. päihteiden väärinkäyttö t. väärinkäyttäjät: PAV-huolto pe (myös perj.) lyh. perjantai(na)
PE lyh. 1. Pohjoismaiden ennätys. 2. pääesikunta. (Kumpikin ilmaus tavallisessa tekstissä mieluimmin lyhentämättä) Pecs [pets]
pedaali (pianon, cembalon, harpun) poljin; (urkujen) jalkio pedagogi opettaja, kasvattaja. — pedagogia kasvatustako. — pedagogiikka kasvatusoppi, -tiede. — pedagoginen kasvatusopillinen, kasvatuksellinen, kasvatus-: ansiokas p. toiminta pedanteria saivartelu, turhantarkkuus. — pedantti turhantarkka ihminen, saivartelua. — pedanttinen saivarteleva, turhantarkka pedata = petata pedikyyri jalkojenhoito peesata ark. roikkua (kannoilla; urheilija). — peesi ark.: olla peesissä = ed. pegamoidi nahkamainen selluloidipäällys- teinen kangas t. paperi pegasos runoratsu
pehko (: pehkon) pensas t. pensasmainen muodostuma, tupas, typäs: paju-, nokkos/pehko; sananjalat kasvoivat komeina pehkoina; kampasi hiuspehkoaan pehku 1. tav. mon. pahna, rikki puidut oljet: puimurin silppuamia pehkuja. 2. karjan alusista (sekä pahnasta että muusta): heiniä ja olkia lehmille pehkuiksi; suosta nostettiin (turve)pehkua 'karjan alusiksi käytettävää rahkaturvetta'; (kuv. ark.) painua pehkuihin 'mennä maata' pehmeikkö pehmeä kohta maastossa t. tiessä: tien pehmeiköt täytettiin soralla.
— 	pehmentyä = pehmetä. — pehmentää tehdä pehmeä(mmä)ksi (konkr. t. abstr. mielessä; osittainen syn. pehmittää): kevätauringon pehmentämää (myös peh- mittämää) lunta; hämy pehmensi maiseman ääriviivat; koetti p. jyrkkää sanontaansa. — pehmetä (: pehmenee, pehmeni, pehmennyt) tulla pehmeä(m- mä)ksi (konkr. t. abstr. mielessä; täysi syn. pehmentyä, osittainen pehmitä):
voi pehmenee (myös pehmiää) lämpimässä; moottorin ääni pehmeni hyrräyk- seksi; tunnelma alkoi p. 'lientyä'. — pehmike pehmeämmäksi tekevä aine t. kappale: soodaa kaivoveden pehmik- keeksi; vaahtomuovi on hyvää pehmi- kettä; penkillä oli huopa pehmikkeenä.
— pehmite (miel. kuin »pehmitin») = ed., varsinkin muoveja, maaleja yms. pehmentävistä liuotteista
pehmittää tehdä pehmeäksi konkr. mielessä (varsinkin tahallisesta toiminnasta; osittainen syn. pehmentää): pehmitti parransängen vaahdokkeella; sade oli pehmittänyt (myös pehmentänyt) tien; (kuv.) p. [ = löylyttää] vastustajansa.
— pehmitä (: pehmiää, pehmisi, peh- minnyt) tulla pehmeäksi konkr. mielessä (varsinkin pehmitettäessä; osittaisia synonyymejä pehmetä, pehmentyä): pani vihdan kuumaan veteen pehmiämään; nahka pehmiää (myös pehmenee, pehmentyy) rasvattaessa. — pehmoinen varsinkin tyyl. pehmeä. — pehmopaperi pehmeä talous-1. WC-paperi. — pehmustaa tehdä pehmeäksi täytteellä t. vuorauksella: p. tuoli, sohva; kotelo oli pehmustettu sametilla. — pehmuste peh- mustukseen käytetty täyte t. vuoraus: selkänojan, kotelon p. — pehmyt (itäsuomal. kielenkäytössä ja tyyl.; ei juuri muita muotoja kuin yks. nom. ja partit.) pehmeä: p. kangas; pehmyttä lunta
1. peilata varsinkin ark.: p. itseään 'katsoa itseään peilistä'; taulun lasi peilaa 'heijastaa'; kirja peilasi [= kuvasti, heijasti] ajan tunnelmia
2. peilata 1. suuntia; mitata veden korkeus esim. ruumassa: paikka selvisi peilaamalla. 2. ark. tunnustella, koettaa selvittää: peilasi mahdollisuuksiaan
Peipohja (Kokemäellä): -ssa Peipsijärvi (myös Peipsi: Peipsillä) Peiraieus = Pireus Peking
pekka: pekkaa kohti 'miestä kohti'; kahteen pekkaan 'kahden, kaksistaan'; ei ollut pekkaa pahempi; pelata mustaa pekkaa (myös mustaapekkaa) pekoni miedosti savustettu ja suolattu kylkisilava PEL lyh. perhe-eläkelaki pelargoni: syn. pielikukka, pielikki, (puhek.) pelakuu »pelastustoimenpide»: par. pelastus¬
toimi
pelata merkityksessä 'toimia' ark.: koneisto ei tahtonut p. peleriini: tavallisemmin pelleriini pelivara ark. liikkumavara peljästyä vanh. pelästyä


299
perinteinen
pelkiste (miel. kuin »pelkistin») kem.
pelkistysaine pelko: »odottaa jotakin pelolla» [par. peläten]
Pelkosenniemi: Pelkosenniemellä pelleriini (myös peleriini) naisten lyhyt hartiaviitta pelletti 1. pieni jätepuusta, turpeesta tms. tehty polttobriketti. 2. (varsinkin pommin sisältämä) räjähtävä hauli »pelli»: par. pelti Pello: Pellossa
Peloponnesos [-ne-]: Peloponnesokse/lla t. -ssa
pelote: taisi uhata vain pelotteeksi; jöröjukka lasten pelotteena (myös pelottime- na, pelättimenä); ydinasepelote. — pelotella. — pelotin vrt. pelote. — pelottaa: minua pelottaa; häntä pelotti lähteä yksin; p. [= pelotella] toista kauhukertomuksilla; pelotti [ = karkotti] vieraat pois pelkällä olemuksellaan pelti: pellin
pelästyä (vanh. peljästyä). — pelätin: linnun/pelätin (myös -pelätti; vrt. pelote). — pelätä (vanh. peljätä) penger, penkere: rinnakkaismuotojen suhteet samat kuin parissa manner, mantere (ks. tätä)
peninkulma (par. kuin »penikulma») penis [pe-1. pe-] siitin penisilliini eräs antibiootti penkere ks. penger pennalismi simputus
Pennsylvania [pensilvania, engl. pensil- ve'inja]
penny [penni t. peni] Englannin vaihto- raha
pensaikko (myös pensaisto, pensasto) pensastua: syn. pensoittua. 1. tulla pensaiden valtaan: pientareet ovat pensas- tuneet. 2. = pensoa pensionaatti 1. täysihoitola. 2. yksityinen sisäoppilaitos penslata lääk. puhek. sivellä (pensselillä), pensselöidä. — pensseli varsinkin puhek. sivellin
pensoa (myös pensoittua, pensastua) työntää pensasta, pensasmaisia haaroja: pihlajan kanto on alkanut pensoa; hyvin pensovaa ruista. — pensoittua pensastua; pensoa
pentametri (: -ssa t. -ssä) viisimitta; viisimittasäe. — pentatoninen viisisäveli- nen: p. asteikko, musiikki per 1. eräpäivästä t. hinnan koskemasta erästä: laskumme 150 mk per 1. 3. 82; hinta 30 mk per 1 000 kpl. 2. jakolaskusta t. suhteesta: 3/5 (voidaan lukea mm. kolme per viisi) per. lyh. 1. perustettu, perustanut. 2. (myös
perustusl.) puoluekannaltaan perustuslaillinen: valt. Toivonen (per.) perehtymys perehtyneisyys: p. viran alaan peremmäksi (myös peremmäs, peremmä) peremmälle: pyysi vieraitap. 'sisemmäksi (huoneeseen t. huoneisiin)’ perenna monivuotinen koristekasvi. — perennoida kasvaa monivuotisena (koristekasvi)
perfekti 1. täydellinen. 2. kiel. eräs aika- luokka (esim. on tullut). — perfektionismi täydellisyyden tavoittelu. — perfektionisti täydellisyyden tavoittelija perforoida lävistää, revittää pergamentti 1. kirjoituspohjaksi muokattu nahka; myös pergamenttikäsikirjoituk- sista. 2. voipaperi. — pergamiini eräs voipaperin tapainen paperilaji Perho: -ssa
Perhonjoki (harvemmin Vetelinjoki) perifeerinen ääreinen, syrjäinen, ääri-, syrjä-; toisarvoinen: p. alue; p. hermosto 'ääreishermosto’; p. seikka, kysymys. — periferia ääri-, reuna-alue, syrjäseutu perimmältään (myös perimmiltään) pohjimmaltaan: p. hyvä tarkoitus perimys lak. periytyminen, perimisjärjes- tys: lakimääräinen p.; kruununperi-
mys. — perimä biol. yksilön perintötekijät kokonaisuutena. Ei: »Suomen länsimainen kulttuuriperimä» [po. -perintö] perin juurin juurta jaksaen, perin pohjin perinne 1. (entisiltä polvilta) peritty tapa t. käytänne: viime vuosisadalta juontuva p.; yhdistyksen, koulun, suvun perinteet; vaalia, jatkaa perinnettä. 2. muistitiedon varainen henkinen (kansan)kulttuuri: tallentaa, tutkia (kansan)perinnettä. — perinnäinen vanhastaan vallinnut t. käytetty, tavaksi tullut, tavanmukainen: perinnäisen käsityksen mukaan; kielen perinnäiset ilmaukset. — perinnöllinen
1. 	perintönä kulkeva, periytyvä: p. oikeus, aatelisarvo. 2. perintötekijöihin pohjautuva: p. taipumus allergiaan perin pohjin: tutki paikat perin pohjin;
on perin pohjin kyllästynyt perinteikäs jolla on runsaasti perinteitä: p. koulu, joukko-osasto. — perinteinen (myös perinteellinen) perinteen t. perinteiden mukainen, perinteeksi tullut: juhlaa vietettiin perinteisin menoin. Nykyään muotisanana, usein miel. toisin: »Suomen perinteiset [par. perinnäiset] vientiartikkelit»; »matkasta maksetaan p. [par. tavan/mukainen, -omainen] matka- ja päiväraha»; »näiltä vesiltä on perinteisesti [par. vanhastaan] saatu hyviä sillisaaliita»; »veronpalautusten ensimmäinen erä maksetaan perinteiseen [par. vanhaan] tapaan en¬


perintä
300
nen joulua». — perintä periminen: verojen p. — perintö 1. perillisille siirtyvä vainajan jäämistö; perillisen siitä saama osuus: jätti (jälkeensä) suuren perinnön; sai perinnöksi metsäpalstan. 2. muusta periytyneestä, peritystä: N:n musikaalisuus on perintöä äidin puolelta; Snellmanin henkinen p. jälkipolville; suomen kielen suomalais-ugrilainen p. periodi jakso, kausi, vaihe. — periodinen jaksoittainen, jaksollinen. — periodiopetus jaksoittaisopetus peri|s|kooppi optinen koje, jolla voi tehdä havaintoja näkymättömissä pysyen, nä- köputki
periytyvyys: silmien värin, taudin p. — periytyvä varsinkin biol. perintötekijöiden kautta välittyvä: p. ominaisuus, tauti. — periytyä siirtyä perintönä perj. (myös pe) lyh. perjantai(na) perkaus (myös perkuu): metsän, kosken p.; sienten, kalan p. permanentti 1. pysyvä: p. valiokunta; p.
vastaus, virhe. 2. kestokampaus permanto lattia; erityisesti teatterin lattia- paikoista (parvien vastakohtana) permiläinen: permiläiset kielet [= syrjääni ja votjakki], kansat Pernaja: -ssa Perniö: -ssä
pernisioosinen (myös pernisiöösi) lääk.
pahanlaatuinen, tuhoisa: p. anemia perseptio aistimus, havainto persia (kieli)
Persia hist. = Iran Persianlahti
personifikaatio personointi; personoituma.
— 	personoida (harvemmin personifioida) henkilöidä, elollistaa, sieluttaa: p. luonnonvoimia, käsitteitä. — personoitua henkilöityä: N:ssä personoituvat suomalaisen luonteen parhaat puolet. — personoituma henkilöitymä: oikea ahneuden p. — persoona 1. henkilö. 2. kiel. erityisesti puhujasta, kuulijasta ja näiden ulkopuolisesta: 2. ja 3. persoo¬
nan pronomini, verbinmuoto. — persoonallinen 1. henkilö-, mies-, omakohtainen, yksilöllinen: p. vapaus, oikeus; p. tyyli. 2. joka on persoona: käsittää Saatana persoonalliseksi olennoksi. — persoonaunioni (myös personaaliunioni) yhteiseen hallitsijaan perustuva valtio- yhteys, henkilöunioni perspektiivi 1. esineiden sijainnin ja etäisyyden kolmiulotteinen näkövaikutel- ma; sen kuvaaminen tasoon: taulusta puuttuu p. 2. kuv. näkökulma, näköala, näkymä, ulottuvuus: tarkastella asioita uudesta perspektiivistä; teos avaa huikeita perspektiivejä
perstaantua (myös perstautua) lahota hauraaksi: kangas alkaa jo p.
Pertteli: -ssä Pertunmaa: -lla Peru [peru]
perua puhek. peruuttaa (2) peruasu biol. vanh. perimä peruke (myös perustin) lanka, jolla koukku kiinnitetään ongen t. uistimen siimaan t. pitkänsiiman selkälankaan, tapsi perukirja (myös perunkirja) vainajan jäämistöstä tehty luettelo peruna: istuttaa, mullata, nostaa perunaa; (kauppatavarasta, ruoka-aineesta:) osti säkeittäin perunoita (myös perunaa), vilja ja peruna(t) ravintona; (pienehköistä eristä:) osti pussillisen uusia perunoita; panna perunat kiehumaan. — pe- runakuoriainen (syn. vanh. kolorado[n\- kuoriaineri). — perunasose (syn. ark. perunamuusi) perunkirja: tavallisemmin perukirja. — perunkirjoitus perukirjan laadinta(tilai- suus)
perus harv. perustus, perusta: rakennuksen p.; suunnitelman p. horjuu. — perus- (yhdyssanoissa) perustana, lähtökohtana oleva; tärkein, ratkaiseva, perusluonteinen: perus /asento, -korjaus, -oikeus, -tutkimus, -virhe jne. — peruskorjata tehdä johonkin peruskorjaus: talo on peruskorjattu v. 1976. — perusluonteinen keskeinen, ratkaiseva(n tärkeä), perus-: p. teos, selvitys; nämä kysymykset ovat aivan perusluonteisia; teki perusluonteisen virheen. — perusta 1. rakennuksen alla oleva maapohja: kaivaa p.; talon p. on kalliota, hiekkamaata. 2. tavallisemmin perustus 1. 3. pohja
(kuv.): tutkimus lähtee vankalta perustalta; laskelmien perustana on uusimmat hintatiedot. — perustaa: mm. talo perustettiin kalliolle; p. tutkimuksensa laajalle pohjalle; perusti väitteet tarkkoihin laskelmiin; (ark.) ei perustanut [= välittänyt, piitannut] toisen huomautuksista. — perustava: seuran perustava kokous ’perustamiskokous’; teki alallaan perustavaa [ = pohjaa luovaa] työtä. Miel. perusluonteinen, jos merkitys ’pohjaa luova’ ei sovi yhteyteen (esim. »perustava ongelma, erehdys») »perustavaa laatua oleva»: par. perus- luonteinen, perustava (ks. näitä) peruste jonkin pohjana oleva asia. 1. lähtökohtana, mittapuuna oleva seikka; aihe, syy: hinnoitus-, jako/perusteet; päätöksen muuttamiseen ei ole perustetta t. perusteita; sai sopimuksen perusteella osan tuotosta. 2. mon. perustiedot, alkeet: tuntee kemian perusteet.


301
pesue
3. 	mon. perusta (3): yhteiskunnan perusteet horjuivat. — perusteilla perustettavana: uusi yhdistys p. — perusteltu: paikallaan vain siitä, mitä joku tai jotkut ovat nimenomaan perustelleet (antoi hyvin perustellun lausunnon). Korjattava: »tämäkin väite on tavallaan perusteltu» [par. perusteltavissa, aiheellinen, hyväksyttävä]; »menettelyyn ei ole perusteltua syytä» [par. ei ole perusteita t. syytä]; »voidaan perustellusti [par. hyvin perustein, hyvällä syyllä, syystä,
aiheellisesti] sanoa, että ». —
perustin .= peruke. — perustua 1. pohjautua, nojautua: kuvaus perustuu arkistotietoihin (ei »arkistotiedoille»). Ei henkilösubjektin ohella: »näihin havaintoihin perustuen [par. näiden havaintojen perusteella] voidaan väittää, että
». 2. tulla perustetuksi, syntyä,
muodostua: yhdistys perustui v. 1977.
— 	perustus 1. rakennusta altapäin kantava, luonnon perustaan tukeutuva osa: p. tehtiin t. valettiin betonista; paloi perustuksiaan myöten. 2. = perusta 3, peruste 3: laskea p. vastaiselle kehitykselle; järjestelmän perustus järkkyi t. perustukset järkkyivät perustusl. (myös per.) lyh. (puoluekannaltaan) perustuslaillinen perustuslaillinen: perustuslaillinen oikeistopuolue (puolueita virallisilta nimiltä mainittaessa Perustuslaillinen Oikeistopuolue)
peruuttaa 1. ajaa taaksepäin perä edellä: peruutti autoa, auton. 2. ilmoittaa, ettei jokin olekaan voimassa; kumota, mitätöntää, purkaa: p. sanansa, kauppa, sopimus; juhla peruutettiin viime hetkessä. — peruutua (harvoin peruuntua) vrt. peruuttaa 2: kokous, kauppa peruu- tui
»peruutuspeili» (autossa): par. taustapeili
perverssi (sukupuolisesti) poikkeava, har- haviettinen, luonnonvastainen. — per- verssiys (myös perversiteetti, perversio) vrt. ed.: käyttäytymisen p.
-peräinen (yhdyssanoissa) jotakin alkuperää oleva, -lähtöinen: ranskalaisperäi- nen tapa; työperäinen astma. — peräjälkeen ark. = seur. — peräkkäin (myös perät täin, perätysten): kulkivat p.; satoi viitenä päivänä p. Viitenä peräkkäisenä päivänä’
Peräpohja (myös Peräpohjola) Pohjois- Pohjanmaan ja Lapin välinen osa Suomea
peräpohjalainen adj. ja subst. perässä (ja perään, perästä) jäljessä, takana: kulkea (toisen) perässä; lähteä
(toisen) perään t. perästä; ilta illan perään t. perästä. Arkisen sävyistä käyttöä: kuukauden perästä ’päästä, kuluttua’; kello on perässä ’jäljessä’; antaa perään ’periksi, myöten’; virkkeen perään (tavallisemmin jälkeen, loppuun) tulee piste; »kysyi maksun perään» [par. pyysi t. vaati maksua]; »katsoa lasten perään» [par. valvoa t. hoitaa lapsia]. — perästäpäin jälkeenpäin peräti [-tix t. -ti]: p. kehno; asiaan puuttui p. oikeuskansleri. — perättäin, perätysten = peräkkäin. — perätä puhek.: p. I = kysellä, tiedustella] vanhoja asioita; peräsi [ = pyysi, tiukkasi] toiselta vastausta. — peräyttää 1. (myös peräännyt tää) panna perääntymään: p. rykmentti. 2. harv. = peruuttaa 1. — perään ks. perässä. — peräänantamaton hiukan ark.: p. [= joustamaton, taipumaton tms.] pinta; p. [= taipumaton, myön- tymätön] luonne; p. [ = hellittämätön] sisu. — peräänantava hiukan ark.: p. [ = joustava, taipuva tms.] alusta; p. [ = taipuisa, myöntyvä(inen)] luonne.
— peräänkuuluttaa vanh. etsintäkuuluttaa. Nyk. tarpeettomana muotisanana sanojen kaivata, toivoa, haluta tilalla: »opettajat peräänkuuluttavat entistä työrauhaa» [par. haluavat (takaisin) entisen työrauhan]; »peräänkuulutti [par. toivoi, kaipasi] eri ryhmien yhteistyötä».
— perääntyä (myös peräytyä) vetäytyä
(taaksepäin): p. ovelta; komppania
perääntyi ylivoiman tieltä; (kuv.) perääntyi vaatimuksistaan
peseskellä: syn. peseksiä. — peseytyä: peseytyi [ = pesi itsensä] ja kampasi tukkansa. Miel. toisin: »koneessa astiat peseytyvät [par. puhdistuvat] nopeasti» pesiytyä (myös pesiintyä): saareen on pesiytynyt tehtailijoita; joukkoon pesiytyi vieraita aineksia. — pesiä: pönttöön on pesinyt kirjosieppo; kottarainen pesii puunkoloihin t. -koloissa; (kuv.) sataman liepeillä pesii epämääräistä väkeä pessaari lääk. emätinrengas, -kalvo pessimismi tulevaisuudenuskon puute, synkkä mieliala t. katsomus, synkkyys.
— pessimisti pessimistinen henkilö. — pessimistinen tulevaisuudesta huonoa odottava, synkkä: p. ihminen; olla pessimistisellä päällä; p. ennustus
pestaus (varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä myös pestuu): työvoiman p. pestisidi kasvinsuojeluaine pestä varsinkin puhek. myös peseytymisestä: jokos olet pessyt? pesue 1. (myös pesye) poikue (joskus vanhempineen): sorsan, jäniksen p. 2. puhek. lapsikatraasta t. monilapsisesta perhees-


pesunkestävä
302
tä: oli siinä mökissä pesuetta pesunkestävä 1. pesussa muuttumaton: p. maali, tapetti. 2. kuv. aito, täysiverinen: p. saaristolainen, neekeri pesye 1. = pesue 1. 2. kiel. alkuperältään yhteen kuuluvista sanoista (syn. sanue) t. nimistä (syn. nimye): »käsi»- pesyeen verbijohdokset »pesäpallisti»: par. pesäpalloilija pet. lyh. petiitti(ä)
petata (: petaan; harvemmin pedata) ark.
1. sijata. 2. valmistella, pohjustaa (kuv.): oli petannut itselleen hyvän toimen. — peti (: petin, harvemmin pediri) ark. vuode; (esim. koneen) alusta
petiitti eräs mm. sanomalehtitekstissä tavallinen kirjainkoko petkel, petkele: rinnakkaismuotojen suhteet samat kuin parissa ommel, ompele (ks. tätä). 1. tylppä rouhintaväline (syn. survin): hienonsi kardemummaa petke- leellä. 2. pienimiseen t. kuorimiseen (ennen) käytetty varrellinen teräase: silputa olkia, kuoria puuta petkeleellä petoksellinen = petollinen 1 Petolahti: Petolahdella petollinen 1. (myös petoksellinen) epärehellinen, kavala: p. ystävä; menetteli petollisesti. 2. pettävä, epäluotettava; erehdyttävä: p. kevät jää; valkoinen kärpässieni muistuttaa petollisesti herkku- sientä
petos pettäminen; lak. (hyötymistarkoi- tuksessa tai ilman sitä) tapahtuva toisen erehdyttäminen niin, että hänelle koituu varallisuusvahinkoa petrata ark. parantaa, korjata petrokemia maaöljyn ja -kaasun kemia.
— petrokemialleen vrt. ed.: p. tuote.
— petroli paloöljy Petroskoi Petsamo: -ssa Petsora
pettyä: p. toiveissaan; pettyi toveriinsa, lomailmoihin (myös toverinsa, lomailmojen suhteen) pettävyys (vanh. pettäväisyys): jään, arvioiden p. — pettävä (vanh. pettäväinen) petollinen (2): rakensi pettävälle pohjalle petunia koristekasveina pidettyjä koisokasveja
petäjä 1. (varsinkin vakkasuomal. sekä itä- ja pohjoissuomal. kielenkäytössä) mänty yleensä; täysikasvuinen mänty.
2. (varsinkin hämäl. kielenkäytössä) kookas, iäkäs mänty
ph. lyh. 1. puolihoito. 2. palvelijanhuone pH lyh. liuoksen happamuusaste (vety- ioniväkevyys; lat. pondus hydrogenii) Philadelphia [filadelfia, eng. fibde'lfjd] Phnom Penh [pnom pen]
Phoenixsaaret [feniks-] pian kohta. — pian aikaa: taidatpa pian aikaa [ = hyvinkin] olla oikeassa pianissimo [-ni' -] mus. hyvin hiljaa. — pianisti pianotaiteilija, pianonsoittaja.
— piano 1. yleiskielessä vain pystykieli- sestä pianosoitintyypistä (syn. pianiino, fortepiano); mus. myös pianosoitti- mien (pianiinon ja flyygelin) yhteisnime- nä. 2. [piä'no] mus. hiljaa
piccolo [-kk-] = pikkolo »pick-up» [pikap]: par. äänirasia pidempi: tavallisemmin pitempi. — pidentyä = pidetä. — pidentää (harvoin pitentää) tehdä pitemmäksi »pidetty» (esim. »pidetty johtajamme», »pidetty sävellys»): par. hyvä (johtajamme), suosittu (sävellys) pidetä (: pitenee, piteni, pidennyt) tulla pitemmäksi; syn. pidentyä (harvoin, varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä pi- tentyäy puhekielessä joskus myös pitetä) pidike = seur. — pidin (: pitimen) laite, joka pitää jotakin kohdallaan t. jossa jotakin pidetään (syn. pidike): kirjeen-, lahkeen-y lampun/pidin; kuulokkeen pidin kannatin’; pöytäliinan pitimet. — pidäke 1. = pidätin. 2. abstr. este, kahle: hänen mielikuvituksellaan ei tuntunut olevan mitään pidäkkeitä. 3. mus. pysähdysmerkki, fermaatti. — pidätin 1. (myös pidäte, pidäke) laite t. kappale, joka pidättää jotakin (osittaisia synonyymejä telki, vaste): pidättimien avulla kone pysyy paikoillaan. 2. = pidäke 2 pidättyvyys (myös pidättyväisyys): ulkoministeriön p. asian kommentoinnissa; sukupuolinen p.; p. alkoholin suhteen.
— pidättyvä (myös pidättyväinen): p. ilme, lausunto; suhtautui tarjoukseen pidättyvästi. — pidättyä 1. pysytellä jostakin erossa, olla tahallaan tekemättä jotakin: p. kannanotostay yhteistyöstä, nautinnoista; pidättyi ottamasta kantaa.
2. 	pysähtyä, jäädä johonkin kiinni; imeytyä: oksiin pidättynyt lumi; sadevesi pidättyi maahan. — pidättäytyä = pidättyä 1
Pieksämäki: Pieksämäe/llä t. -ssä pieksää = piestä
pieli: oveny ikkunan, portin, nenän p. ’syrjä, vierusta’; kallion pielessä on hyvä onkipaikka; (ark.) juttu, vastaus meni pieleen ’vikaan, päin honkia’ Pielinen (järvi)
Pielisjärvi (ent. kunta, nyk. Lieksaa) pielus 1. tyyny. 2. = pieli: ikkunan p. Piemonte
pien- yhdyssanojen alkuosana 1. varsinkin termiksi vakiintuneissa substantiiveissa (syn. joskus pikku-): pien/jännite, -pai-


303
piiloutua
ne; pien/säästäjä, -tila ’pikkusäästäjä, -tila’; pienlaskin taskulaskin’; pien/ryhmä, -talo (ks. hakusanoja). 2. tällaisiin substantiiveihin perustuvissa -inen-adjektiiveissa: pien/jännitteinen, -paineinen (myös pieni/jännitteinen, -paineinen). Muissa -mefl-adjektiiveissa tav. pieni-: pieni/kokoinen, -palkkainen pieneksyä pitää pienenä, vähäpätöisenä: p. tulosta. — pienennys 1. pienentäminen: puiden p.; valokuvan p. 2. pieneneminen, pienentyminen (nämä yleensä par.): jäsenmäärän p. oli kymmenen henkeä. 3. par. seur. — pienennös pienentämisen tulos: valokuvan, kartan p.
— pienentyä = pienetä. — pienentää tehdä pienemmäksi: p. kuvaa, pukua, ryhmää; p. [ = vähentää, supistaa] kulutusta; p. [ = pieniä, pilkkoa] puita; p. [ = pieniä, rouhia] manteleita
Pienet-Antillit: Pienillä-Antilleilla Pienet Sundasaaret: Pienillä Sundasaarilla pienetä (: pienenee, pieneni, pienennyt) tulla pienemmäksi; syn. pienentyä Pieni Karhujärvi
pienimerkityksinen (ei »-merkityksellinen») vähämerkityksinen: p. yhdistys Pieni Orjajärvi
pieniä pilkkoa, paloitella t. rouhia pie- ne(mmä)ksi: p. puita, lihaa, manteleita »pien/jakso, -jaksoinen»: par. pien/taajuus, -taajuinen pienjännite (ei »matalajännite»). — pienjännitteinen (harvemmin pienijännittei- nen): p. virta piennar, pientare (rinnakkaismuotojen suhteet kuten parissa manner, mantere) peltoa t. tietä reunustava (nurmikkoinen) maakaistale, ojan reuna: istui pellon, ojan pientareella; käveli pitkin piennarta pienoktaaninen jolla on pieni oktaaniluku, »matalaoktaaninen»: p. bensiini.
— pienpaine pieni kaasun t. nesteen
paine, »matalapaine» (varsinkin yhdyssanoissa: pienpaine/kattila, -putkisto
jne.). — pienryhmä sosiol. ihmisryhmä, jonka jäsenet tuntevat toisensa. Väljempää käyttöä: opettaa kieliä pienryhmissä ’pikku ryhmissä’. — pientaajuinen (harvemmin pienitaajuinen) jolla on pieni taajuus: p. vaihtovirta; kielen pientaa- juisimmat [ = kielenkäytössä harvim- paan esiintyvät] sanat. — pientaajuus (sähkövirran) pieni taajuus (varsinkin yhdyssanoissa: pientaajuus/tekniikka,
-vahvistin jne.). — pientalo omakoti-, pari- t. rivitalo. — pienteollisuus. — pienteollisuusneuvottelukunta. — pien- tieturi pienoistietokone
piestä: pieksen, pieksin, piessyt (myös pieksää: pieksän, pieksin, pieksänyt) piis¬
kata, suomia, hakata: p. lasta; p. mattoja; vastustaja piestiin perin pohjin; aallot pieksivät laituria; (kuv. tyhjänpäiväisestä, mahtailevasta puheesta:) p. kieltä, suuta, tuulta Pietari: nyk. Leningrad Pietarsaari: Pietarsaaressa pieteetti vaaliva kunnioitus: osoittaa pie- teettiä jonkun muistoa kohtaan. Miel. toisin: »suhtautua johonkin pieteetillä» [par. pieteettisesti]. — pieteettinen vrt. ed.: vanhan talon p. nykyaikaistaminen pietismi eräs luterilaisen kirkon herätysliike (syn. usein herännäisyys). — pietisti pietismin kannattaja (syn. usein herännäinen, herännyt). — pietistinen vrt. pietismi: p. kasvatus; p. liike pietä (: pikeää, pikesi, piennyt) päällystää, kyllästää t. tiivistää piellä; tehdä pikiseksi
pigmentti väriaine, -jauhe (biol. solujen väriaineesta) pihahdus: kiukaan äkeät pihahdukset; ei kuulunut pihahdustakaan (myös pihaustakaan). — pihaus vrt. ed. — pihauttaa: sataa pihautti; pihautti hetkessä veden kuumaksi
pihdata ark. = 2. pantata: ovi pihtaa;
kahvintuottajat pihtasivat varastojaan pihka: pihkan. — pihkaantua (harvemmin pihkautua): käsineet pihkaantuivat joulukuusesta; (puhek.) pihkaantuivat [ = rakastuivat, ihastuivat] toisiinsa Pihkova (ven. Pskov)
Pihkovanjärvi
Pihlajamäki (Helsingissä): Pihlajamäessä Pihlava (Porissa): -ssa Pihtipudas: Pihtiputaalla
1. pii 1. (esim. kamman t. haravan) piikki.
2. kangaspuiden kaiteen eli pirran säle: kaksi lankaa piihin ’piinrakoa kohti’.
3. (itäsuomal. kielenkäytössä; syn. pii- kivi) kova harmaa t. musta kvartsi; myös valkoisesta kvartsista eli ukonkivestä.
4. kem. eräs epämetalli
2. pii eräs kreikan kirjain; (mat.) ympyrän kehän ja halkaisijan suhde
Piikkiö: -ssä
piileskellä (myös piileksiä) pysytellä tahallaan piilossa, piilotella (2): metsässä pii- leskelevät sissit; piileskeli velkojiaan. — piillä olla piilossa (tahattomasti, ei juuri ihmisistä): risukossa piili korvasieniä; syvällä piilevät syyt. — piilolasit (miel. kuin »piilolinssi») itse silmiin kiinnitettävät silmälasit. — piilotella 1. pitää piilossa, (harvemmin:) asetella piiloon: p. avainta kaapissa; piilotteli tavaroitaan moneen paikkaan. 2. = piileskellä. — piilottaa panna piiloon: piilotti avaimen kaappiin. — piiloutua mennä piiloon:


piintyä
304
p. pensaikkoon; piiloutui vastustajilta piintyä tarttua lujasti, syöpyä, iskostua.
1. 	konkr. = pinttyä 1. 2. abstr. (myös pinttyä): mieleen piintynyt ajatus; piintyneitä ennakkoluuloja piirakka 1. levymäinen, usein paloiteltava täytteellinen leivonnainen: mustikkapii- rakka; karjalanpiirakka. 2. = seur. — piiras (myös piirakka) pieni täytteellinen leivonnainen, pasteija: liha-, kaali/piiraita
piireittäin (miel. kuin »piirittäin»): äänet (vaali)piireittäin laskettuna piironki varsinkin puhek. lipasto piirros piirretty kuvio t. kuva, piirustus (ei kuitenkaan rakennuksen t. koneen malli-, luonnospiirustuksista): reitit selviävät oheisesta piirroksesta; talon pohjapiirros; kirja on kuvitettu piirroksin. — piirteikäs moni-, hieno-, pikkupiirteinen: p. muotokuva. — piirtoheitin opetus- kuvanheitin, jolla kalvoon tehty kuva t. teksti suurennetaan valkokankaaseen.
— piirturi (käyrää) piirtävä mittauslaite.
— piirtää (impf. piirsin): p. (myös piirustaa) kuva lyijykynällä, tussilla; on hyvä piirtämään (myös piirustamaan); talon on piirtänyt arkkitehti R. K.; piirrettiin vuosi 1970; piirsi [ = uursi] vaon hiekkaan; sormukseen piirretyt [ = kaiverretut] nimikirjaimet. — piirustaa vrt. piirtää. — piirustus 1. piirustaminen. 2. piirustamisen tulos, piirros (mon. usein rakennuksen, koneen tms. malli-, luonnospiirustuksista): pihanäkymää esittävä p.; talon piirustukset; (kuv., puhek.) ei sujunut oikein piirustusten [ = suunnitelmien] mukaan
piisami eräs järvissä ja joissa elävä jyrsijä; sen nahka »piisoni»: par. biisoni Piitime (ruots. Piteä)
Piitimenjoki
pikaa: tuota p. 'tuossa tuokiossa’ pikaistua kiivastua, tuohtua. — pikaistus: löi toista pikaistuksissa(an) 'kiivastuksissaan’ pikakirjoite pikakirjoituksella tehty teksti.
— pikakirjoittaa kirjoittaa pikakirjoituksella
pikantti kirpeä, sirkeä, säväyttävä: pikan- tisti maustettua ruokaa; p. solmio; pikantteja huomioita, sanontoja. — pi- kanttius vrt. ed.: N:n tyylin pikanttius pikapuoliin (myös pikapuoleen, pikapuolin) piakkoin: aion p. käydä Turussa pikareskiromaani veijariromaani pikeentyä (myös pikeytyä, pikiintyä) tulla pikiseksi: pikeentyneet kädet; (kuv.,
puhek.) poika pikeentyi [= pihkaantui] tyttöön
pikemmin 1. nopeammin, kiireemmin: koetahan joutua p.! 2. ennemmin(kin): on pikemmin(kin) älykäs kuin viisas; pikemmin(kin) voisi sanoa, että - - pikeytyä = pikeentyä. — piki: pien. — pikiintyä = pikeentyä pikimmin nopeimmin: p. sinne pääsee bussilla. — pikimmiten mahdollisimman pian, kiireimmiten, hetimmiten: vuoto- paikat on p. korjattava. — pikimmäl- tään (myös pikimmiltään, harvoin pikim- mältä) kiireesti, pikipäin: käväisin pikim- mältäni (myös pikimmältääri) katsomassa näyttelyä. — pikipäin = ed. pikkelssi mausteliemeen säilötty vihannes- seos
pikkolo (myös piccolo) 1. tarjoilija-, hotel- lipoika. 2. pikkuhuilu pikku kirjoitetaan erikseen seuraavasta substantiivista varsinkin jos tämä on painollinen: tässä olisi sinulle p. palkkio vaivannäöstäsi; tehtiin p. korjauksia; sattui p. erehdys; istuttiin p. pöytien (myös pikkupöytien) ääreen; p. vikoja (myös pikkuvikoja) korjaamaan ei tarvita ammattimiestä. Lukuisat vakiintuneet tapaukset ovat yhdyssanoja (substantiivi tällöin painoton): pikku/ilmoitus, -lapsi, -poika, -seikka, -tunnit, -viha, -virkamies jne. — pikkuhiljaa hiljakseen, vähitellen. — pikkuinen varsinkin puhek. ja tyyl. pieni. — pikkuisen vähän, hiukkasen: saisi olla p. parempi piknikki luontoon tehty eväällinen huviretki
piko- Sl-järjestelmän mittayksikköjen nimissä: biljoonasosa (piko/faradi, -sekunti jne.)
pilaantua (harvoin pilautua) mennä pilalle, piloille. — pilanpäin (myös pilanpäiten) piloillaan
pilke pilkottu polttopuu, »klapi»: pieniä halot pilkkeiksi pilkkopimeä (myös pilkkoisen pimeä): p.
kellari; oli p. pilkoittaa merkitä puihin tehdyillä pilkoilla, rastia: p. polku
1. pilkottaa näkyä pilkahduksina: metsän takana pilkottava järvi
2. pilkottaa: pilkotin hänellä halot sauna- puiksi
pilotti lentokoneen ohjaaja, lentäjä pilveillä: siellä (taivas) pilveilee taivaalla liikkuu (yhä enemmän) pilviä’
Pilvi (etunimi): Pilvin pilvistyä: (taivas) on ruvennut pilvistymään 'vetäytymään pilveen’ pimentyä = pimetä. — pimentää tehdä pimeä(mmä)ksi: puu pimentää pihaa; sali pimennettiin elokuvan ajaksi; ukkos- pilvi pimensi vastarannan; tapaus pi¬


305
pistike
mensi hänen järkensä (valon). — pimetä (: pimenee, pimeni, pimennyt) tulla pimeä(mmä)ksi (syn. pimentyä, pimitä): illat ovat alkaneet p.; kaupunki pimeni sähkökatkon takia; maailma pimeni silmissäni; hänen järkensä on pimennyt. — pimittää 1. estää näkymästä: kerrostalo pimitti näköalan. 2. kuv. 1. merkitykseen liittyvästi: p. [= salata] ratkaisuun vaikuttavia seikkoja; uutinen pimitettiin yleisöltä; koetti p. [= harhauttaa] kuulustelijoita. 3. etup. vanh. = pimentää
1. 	— pimitä (: pimiää, pimisi, pimin- nyt) varsinkin puhek. ja tyyl. = pimetä pinaakkeri (myös spinaakkeri) myötä- purje
pingottaa jännittää: p. köysi kireälle; p. taulu kehykseen; pingotti ajatuksiaan. Partisiippi pingotettu joskus miel. toisin: »vallitsi pingotettu [par. pingottunut, pingotteinen] hiljaisuus». — pingottei- nen pingottunut: p. äänenkäyttö pinna ark. 1. puola: (polku)pyörän pinnat; tuolin pinnat ’istuinlevyä ja selus- tapuuta yhdistävät puolat, pienat’. 2. piste (esim. kokeessa, kilpailussa) pinne 1. liitin, »klemmari»: pani paperit pinteeseen. 2. tukala tilanne, kiipeli (vain sisäpaikallissijoissa): joutua pinteeseen, olla pinteessä pinnoite pinnoitusaine: talon julkisivun p.; emali kattiloiden pinnoitteena
1. pinnoittaa päällystää pinnalla, uusia jonkin pinta: p. metalliastia, kulunut autonrengas
2. pinnoittaa ark. varustaa pinnoilla (vrt. pinna 1): p. (polku)pyörä
-pinnoitteinen vrt. 1. pinnoittaa: teflon- pinnoitteinen paistinpannu pinota (: pinoan, pinosin, pinonnut) latoa pinoon pinseri eräs koirarotu
pinsetit mon. atulat: lääkärin, postimerkkeilijän p.
pintakäsitellä käsitellä materiaalin pintaa: hyllyjä myydään sekä puuvalmiina että pintakäsiteltyinä [esim. maalattuina t. lakattuina]. — pintateitse maitse t. vesitse: p. posti kulkee hitaammin kuin ilmateitse
pinttyä tarttua lujasti, syöpyä, iskostua.
1. 	konkr. (myös piintyä): kattilaan
pinttyneet puurontähteet. 2. abstr. = piintyä 2
»pin-up-girl» [pinapgöl]: par. kansikuva- tyttö
pinyin [-jin] kiinan vahvistettu länsimainen kirjoitustapa pion. lyh. pioneeri
pioneeri 1. teknisen erityiskoulutuksen saanut sotilas. 2. kommunistisen nuori¬
sojärjestön jäsen. 3. kuv. uranuurtaja, tienraivaaja, ladunavaaja: osuustoiminta- liikkeen, avaruuslennon pioneerit
1. pioni koristekasvina viljeltyjä leinikki- kasveja
2. pioni fys. eräs alkeishiukkanen pipetti nostopilli, tiputin
piplia vanh. ja leik. Biblia, Raamattu.
— 	pipliasuomi vanhimpien raamatunsuomennosten kieli piraatti vanh. merirosvo. — piraattiäänite kaupalliseen käyttöön luvatta tehty nau- hakasetti tms. pirahdus: satoi muutaman pirahduksen; kuului soittokellon p.; ei kuulunut pirah- dustakaan (myös piraustakaan). — piraus vrt. ed. — pirauttaa: sataa pirautti; pirautapa [puhelimella] joskus kun ehdit! Pireus: Pireuksessa (myös Peiraieus) piripinta: saavi on piripintanaan [= ääriään myöten täynnä] vettä; täytti ryyppy- lasin piripintaan, piripinnaksi piriste piristävä seikka; piristysaine, vir- kiste: mainokset katukuvan piristeenä; joi kahvia piristeeksi; kilpaurheilijain käyttämät piristeet Pirkanmaa (: -llä) uudehko alueennimitys, jota käytetään Tamperetta ympäröivistä Hämeen ja Satakunnan maakuntien osista
pirskottaa (myös pirskuttaa) ripottaa nestettä pisaroina: pirskotti vaatteisiinsa hajuvettä
pirstaantua, pirstautua = pirstoutua. — pirstoa: pirston, pirstoin, pirstonut
(harvoin pirstota : pirstoan, pirstosin, pirstonnut) särkeä pirstaksi: salama pirstoi puun; vesien pirstoma maakunta. — pirstoutua (myös pirstaantua, harvemmin pirstautua t. pirstoontuä) särkyä pirstaksi
pirta = kaide (kangaspuiden osa; varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä) pirtelö jäätelöstä, maidosta ja marjoista tms. vatkattu juoma pirtti 1. (hämäl.-satakuntal. ja pohjois- suomal. kielenkäytössä) = tupa 1. 2. (varsinkin länsisuomal. kielenkäytössä) kala-, erä- yms. maja pirtu (: pirtun) ark. sprii piruetti pyörähdys yhden jalan varassa (tanssissa, taitoluistelussa)
Pisa [pi-, ital. pi-] pisoaari vedenheittokäymälä pisteittää merkitä pisteillä; antaa jollekin pistearvot: karttaan pisteitetty alue; p. koetehtävät (ennalta, pistein tapahtuvaa arvostelua varten; myös itse pistearvos- telusta)
»pisteyttää»: par. pisteittää »pistike»: par. pistotulppa


pisto
306
pisto 1. syn. pistos: neulan p.; ampiaisen p.; auringonpisto; rinnassa tuntui pistoja; sai piston sydämeensä. 2. muuta käyttöä: ommella harvoin pistoin; suora p. (miekkailussa); ärsytti toista pistoillaan 'pisto- puheillaan’. — pistokas kasvin oksa, joka on pistetty maahan t. veteen juurtumaan uudeksi kasviksi. — pistoke = pisto- tulppa. — pistokytkin pistotulpan ja -rasian muodostama sähkökytkin pistooli tietynlainen yhden käden tuliase pistorasia pistokytkimen osa: seinässä
oleva rasia, johon pistotulpan kärjet sopivat. — pistos 1. = pisto 1. 2. muuta käyttöä: potilaalle annettiin p. 'ihonalainen ruiske'; oli (kuin) pistoksissa 'pistojen, pistosten vaivaamana'. — pis- tottaa lyödä tekstit osoitekoneen levyihin: p. osoitelevyjä. — pistotulppa (myös pistoke) liitäntäjohdon päässä oleva kappale, jonka kärjet sopivat pistorasiaan pistäytyä (ei juuri »pistääntyä»): p. kaupassa t. kauppaan; pistäytyi katsomaan enoaan. — pistää mm. työntää, tunkea (varsinkin jotain suippoa, teräväkärkistä); sujauttaa, tuikata (kevyesti, ohimennen): p. lanka neulansilmään, puukko tuppeen; pisti lasit nenälleen; pisti portieerin kouraan setelin; oli pistänyt kokon palamaan. Puhekielessä (ei juuri asiatyylisessä kirjakielessä) laajemminkin panna-\Qxb\n synonyyminä: p. rahat säästöön; p. maljakko pöydälle; pisti päälleen turkin; pistä asiat kuntoon! pit. lyh. pitäjä pitaali = spitaali
pitempi (varsinkin länsisuomal. kielenkäytössä myös pidempi). — pitentyä: tavallisemmin pidentyä. — pitentää: tavallisemmin pidentää. — pitkin päin (myös pitkinpäin) pitkittäin, pituussuuntaan. — pitkittyä (myös pitkistyä) venyä (ajallisesti): neuvottelut ovat pitkittyneet. — pitkittää (myös pitkistää) venyttää (ajallisesti), viivyttää: turhat seremoniat pitkittivät juhlaa; koetti pitkittää ratkaisua pitkä: kompar. pitempi (harvemmin
pidempi), superl. pisin. Vieraan voittoisia sanontoja: »pitkän t. pitemmän päälle» [par. ajan mittaan, ajan oloon t. ajan pitkään]; »viipyi täällä pitemmän [par. pitkän t. pitkähkön] aikaa». — pitkäjännitteinen (myös pitkäjänteinen) ajallisesti etäiseen tavoitteeseen tähtäävä, hellittämätön: p. opiskelu; rakensi pitkäjännitteisesti tulevaisuuttaan. — pit- käksyä pitää pitkänä t. pitkäveteisenä: pitkäksyi esitelmää. — pitkälle menevä (myös pitkällemenevä): pitkälle menevä myönnytys. — pitkälti [-ix t. -i] (vanh.
ja puhek. myös pitkältä): sinne on p. matkaa; p. toista metriä 'runsas metri'; poutia oli kestänyt jo p. 'pitkään'; olivat asioista p. [= pitkälle] samaa mieltä. — pitkämatkainen 1. adj:na: p. vieras. 2. subst:na (syn. pitkämatkalainen): etusija pitkämatkaisilla. — pitkäperjantai: pitkänäperjantaina t. pitkäi- perjantaina Pitkäranta: Pitkässärannassa pitkäsiima: pitkänsiiman (syn. velä) pitkästi: ilmaisi asiansa kovin p. 'monisanaisesti'; puhuip. 'pitkään'; p. [= pitkälti] toistasataa markkaa pitsa (myös pizza) juustokuorrutteinen kalalla, tomaatilla tms. täytetty piirakka pittoreski maalauksellinen: p. näkymä Pittsburgh [-bö(r)g]
pituinen kirjoitetaan tavallisesti erilleen ge- netiivimuotoisesta määritteestä: metrin, peukalon, tunnin, vuoden pituinen; monen, saman, sormen p. (myös monen-, saman-, sormen/pituinen) pitäjä kunta (alueena, ei niinkään hallintoyksikkönä), joka ei ole kaupunki eikä kauppala (yleiskielessä perinnäinen nimitys; uudempi syn. on maalaiskunta): kunnan torjuvan asenteen takia p. jäi vaille anniskeluravintolaa Pitäjänmäki (Helsingissä): Pitäjänmäe/llä t. -ssä
pitämys uskomukselleen tapa t. perinne: vanhojen pitämysten mukaan. Ei: »tästä asiasta on esitetty erilaisia pitämyksiä» [po. mielipiteitä, käsityksiä] pitävyys kestävyys; paikkansapitävyys: sopimuksen p.; epäili tulosten pitävyyttä.
— 	pitävä kestävä, sitova; paikkansapitävä: p. lupaus; p. todiste, ratkaisu »pitäytyä»: hengellisestä käännöskielestä levinnyt vieraanvoittoinen muotisana, joka on syytä korvata aidommilla ilmauksilla. Esim. »p. totuuteen t. totuudessa» [par. pysytellä totuudessa]; »pitäytyi entiseen kantaansa» [par. piti kiinni entisestä kannastaan]; »asiakirjoihin pitäytyvä [par. tukeutuva, nojautuva] tutkimus». Ei: »p. [po. pidättyä] houkutuksesta» pitää-verbistä huomattavaa: 1. Lause-
tyypissä kaikkien pitää tietää tämä, postin pitäisi kohta tulla on subjektia vastaava sana yleensä genetiivimuotoi- nen, olemassaoloa, ilmaantumista tms. ilmaisevissa lauseissa (tav. infinitiivin jäljessä) kuitenkin nominatiivi- t. parti- tiivimuotoinen: hänelle pitäisi tulla
kirje t. postia. Puhekielessä käytetään nominatiivia usein myös semmoisissa lauseissa kuin »posti pitäisi jo tulla», »tavarat pitää olla paikoillaan», mutta


307
PN
asiatyylisessä kirjakielessä on tällöin genetiivi: tavaroiden pitää olla paikoillaan. 2. Kaksi toisistaan erottuvaa rakennetta: pidän tätä ratkaisua (ei: »tämän ratkaisun») sopivana; pidin [= säilytin] asian omana tietonani. 3. Vieraanvoit- toista käyttöä: »pidän, että on [po. mielestäni on, minusta on t. katson, että on] aika lopettaa»; »mitä pidät tästä ehdotuksesta?» [par. mitä ajat telet t. tuumaat; miltä tämä ehdotus tuntuu sinusta?]; »kirja pitää sisällään [po. kirja sisältää, kirjaan sisältyy t. kirjassa on] hyviä neuvoja». 4. Partisiipista pidetty ks. hakusanaa piuha ark. liitäntäjohto: veti nauhurista piuhat kaiuttimiin pizza = pitsa. — pizzeria pitsaravintola t. -myymälä pj. lyh. puheenjohtaja Pjöngjang (myös Pyongyang) pk lyh. pakka(a)
pk. lyh. 1. postikonttori. 2. pikakivääri pka lyh. poika
PKL lyh. Pienteollisuuden Keskusliitto PkO lyh. peruskoulunopettaja (luettelo- tekstin, ei tavallisen juoksevan tekstin lyhenne) pkt (myös pak) lyh. paketti(a) pl lyh. pullo(a)
pl. lyh. 1. palkkausluokka. 2. (budjetin) pääluokka. 3. pois luettuna (luettelo- tekstin, ei tavallisen juoksevan tekstin lyhenne). 4. = seur.
PL (myös pl.) lyh. postilokero plagiaatti kirjallinen t. taiteellinen varkaus; sellaiseen perustuva teos t. teoksen kohta.
— 	plagioida esittää toisen tekstiä t. säveltämää omanaan, varastaa: vanhasta joululehdestä plagioitu novelli plakaatti ark. juliste
plaketti metallista valettu t. lyöty, tav. nelikulmainen kohokuvallinen pikku laatta, levyke plakki hampaiden bakteeripeite, hammas- peite
planeetta kiertotähti. — planetaario tähtitaivasta havainnollistava laite t. kupu- rakennus
plankton vedessä kelluva eliöstö, keijusto planssi kupari- t. puulaatalla painettu kuva; kuvaliite; rakennuspiirustus plantaasi tropiikin suurviljelmä plasebo potilaalle »lääkkeeksi» annettu tehoton aine, näennäislääke plaseerata ark. sijoittaa, asetella plasma 1. biol. (syn. protoplasma) alkulima. 2. anat. (syn. veriplasma) verineste
plastiikka 1. kuvanveisto, muovailu; myös kuvanveisto-1. muovailutuotteista: juhla¬
salia koristava p.; myytävänä nahka- plastiikkaa. 2. ruumiinliikkeiden sulava hallinta: plastiikaltaan mainio näytte- lijänsuoritus. 3. lääk. muovaus(leik- kaus). — plastinen 1. muovautuva, taipuisa: savi on luonnostaan plastista. 2. veistoksellinen, veistos-; muovattu: p. tuote; rakennuksen p. malli. 3. notkea, sulava: plastiset liikkeet; p. esseetyyli.
4. 	lääk. muovaava, muovaus-, plastiikka-: p. kirurgia platonilainen Platonin oppien mukainen: p. filosofia. — platoninen epäaistillinen, henkinen; tyyni: p. rakkaus; p. toivomus
playboy [pleiboi] rattopoika pleissata ark. pujoa. — pleissi ark. pujos pleonasmi kiel. liikasanaisuus; liikasanai- nen t. turhaan toistava ilmaus (esim. ei edes sielläkään pro ei edes siellä t. ei sielläkään; ollaan tehty pro on tehty).
— 	pleonastinen kiel. liikasanainen, turhaan toistava pliseerata laskostaa tiheään plk. lyh. palkkausluokka PLO lyh. Palestiinan vapautusjärjestö (engl. Palestine Liberation Organization) plombi 1. lyijysinetti, lyijyke. 2. hampaan- täyte, paikka. — plombittaa (myös plom- beerata) 1. = lyijyttää 1. 2. paikata (hammas)
pluraali kiel. monikko. — pluralismi 1.
vaihtoehtojen t. arvojen moninaisuuden tunnustava käsitys, monivaihteisuus, -arvoisuus. 2. f il. oppi useasta alku- perusteesta, moneusoppi. — pluralistinen
1. monivaihteinen, -arvoinen: p. katsomus, yhteiskunta. 2. vrt. ed. 2: p. filosofia
plus 1. ynnä; (gen. plussan) ynnämerkki, positiivisen luvun etumerkki, plusmerkki.
2. tavallisemmin plussa pluskvamperfekti (: -ssä) kiel. eräs menneen ajan aikaluokka (esim. oli tullut)
plussa ark. voitto; etu, ansio: tilit näyttivät tuhat markkaa plussaa; kielitaito on hänelle selvä p.
Plymouth [piimä]?]:‘-/ssa plyysi samettimainen nukkakangas t. -neulos
PLZ lyh. Puolan zloty(a) (kansainvälisen maksuliikkeen, ei tavallisen tekstin lyhenne) pm. lyh. piirin mestaruus PM lyh. 1. promemoria. 2. Pohjoismaiden mestaruus. 3. puolustusministeriö (tavallisessa tekstissä mieluimmin lyhentämättä)
p-m3 lyh. pinokuutiometri(ä) prnm lyh. palstamillimetri(ä)
PN lyh. Pohjoismaiden neuvosto


pneumaattinen
308
pneumaattinen paineilmalla toimiva: p.
pora, jarru ’(paine)ilmapora, -jarru’ pnk lyh. peninkulma(a) pnä (myös p:nä) lyh. päivänä: 26. pnä lokakuuta (nyk. tav. 26. lokakuuta) po. lyh. 1. pitää olla. 2. puheena oleva. 2. käyttötapa yleensä tarpeetonta paperikielisyyttä: »po. ehdotus [par. ehdotus t. tämä ehdotus] ei sisällä mitään uutta»; »po. oloissa [par. noissa oloissa] saavutetut tulokset»
Po [pö]
»pocket-book» [pokitbuk]: par. taskukirja
poeetta varsinkin leik. runoilija. — poeettinen runollinen. — poesia runous. — poetiikka runousoppi pohj. lyh. pohjoinen pohj.l. lyh. pohjoista leveyttä pohja: pohjan perillä; suuri Pohjan sota Pohja: -ssa pohjaan palanut
Pohjanlahti 1. Suomen ja Ruotsin välinen osa Itämerta. 2. (myös Pohjanpitäjän- lahti) Tammisaaren saaristosta pohjois- koilliseen pistävä merenlahti Pohjanmeri
Pohjaslahti (nyk. Vilppulaa ja Virtoja): Pohjaslahdella pohjata 1. varustaa pohjalla: p. kengät; huonosti pohjattu (tavallisemmin pohjustettu) tie. 2. ottaa, yltää pohjaan: jalka juuri ja juuri pohjasi. 3. = seur. — pohjautua perustua, nojautua: selvitys pohjautui tarkkoihin laskelmiin (ei »tarkoille laskelmille») pohje (: pohkeen) säären pullea takaosa pohjoinen adj. ja subst.: kaupungin pohjoiset lähiöt; asuu kaukana pohjoisessa. Miel. toisin: »pohjoinen Afrikka» [par. Pohjois-Af rikka]; »pohjoisella Itämerellä» [par. Itämeren pohjoisosassa] Pohjoinen jäämeri
pohjois- Pohjois-alkuisten alueennimien johdoksissa: pohjoisamerikkalainen,
pohjoissuomalainen jne.
Pohjois- alueennimissä: Pohjois/-Amerikka, -Eurooppa, -Häme, -Karjala, -Ruotsi, -Suomi jne.
Pohjois-Irlanti
Pohjois-Jemen (vir. nimi Jemenin arabi- tasavalta)
pohjoiskalotti (pohjoisnapaa ympäröivä vyöhyke)
Pohjoiskalotti (Fennoskandian pohjoisin osa)
Pohjois-Korea (vir. nimi Korean demokraattinen kansantasavalta) pohjoislappi = norjanlappi Pohjoismaa (: -ssa) saari Pohjoisessa jää- meressä
pohjoismaalainen subst.
Pohjoismaat (myös Pohjola) Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska ja Islanti: Pohjoismaissa puhutut kielet; Pohjoismaiden neuvosto; on käynyt kaikissa Pohjoismaissa (myös pohjoismaissa); kukin Pohjoismaa (myös pohjoismaa) pohjoismainen adj.: opetusalan p. yhteistyö. Miel. toisin: »pohjoismaiset kielet» [usein harhauttavasti skandinaavisista kielistä]; »pohjoismaiset [par. Pohjoismaiden] pääkaupungit». — pohjoisnapa Pohjois-Vietnam (vir. nimi Vietnamin demokraattinen tasavalta) pohjola pohjoiset seudut (etelän vastakohtana): kaukana pohjolassa; pohjolan lyhyt kesä; pohjolan jätkä Pohjola 1. = Pohjoismaat. 2. Väinölän (Kalevalan) vastakohtana Kalevalassa: Louhi, Pohjolan emäntä poika (syn. poikanen) varsinkin tutuilla nisäkkäillä ja linnuilla: kissan-, jäniksen-, karhun-, linnun/poika(nen), pääskysen pojat t. poikaset (mutta tav. esim. hylkeen, norsun poikanen; järveen istutettiin taimenen poikasia) poikia: eipoiyi »poikkaista»: par. katkaista poikkeava epänormaali (tavanomaisen, yleisimmän t. yleisesti hyväksytyn vastakohtana): p. käyttäytyminen, yksilö.
— poikkeavuus vrt. ed.: sukupuoliset poikkeavuudet. — poikkeuksellinen (aivan) harvinainen, harvinaislaatuinen; normaalin käytännön vastainen: p. lahjakkuus; poikkeuksellisen kylmä talvi; p. menettely. — poikkeus: pieni p. (myös poikkeama) reitistä; hän teki poikkeuksen tavallisesta käytännöstä; tästä säännöstä ei ole yhtään poikkeusta; poikkeuksena on (varsinkin puhek. myös poikkeuksen tekee) kolme tapausta
»poikkipoliittinen»: par. puoluerajat
ylittävä (esim. kansanliike) »poikkitieteellinen»: par. tieteidenvälinen, monitieteinen poimia kerätä yksitellen t. pienin erin: p. marjoja, sieniä; p. arkistotietoja tutkimuksiinsa; poimi lattialle pudonneet kolikot. Joskus myös jatkuvan poiminnan yksityisestä vaiheesta (älä poimi sitä sientä!), ei sen sijaan irrallisesta teosta: »poimi [par. otti, nosti; poi- maisi] kadulle pudonneen kukkaron».
— poiminta poimiminen: marjojen p.; tietojen p. jatkuu. — poiminto poimittu tieto tms.: teki poimintoja lehdistä, asiakirjoista; sanasta on vain pari poimintoa. — poimuri poimintalaite: keräsi puolukoita poimurilla
poimuttua (myös poimuuntua, poimuutua)


309
polkeutua
taipua t. mennä poimuille pointteri eräs sileäkarvainen koirarotu pointti ark. kohta, näkökohta; ratkaiseva kohta, asian ydin: asiassa on kolme
pointtia; p. on siinä, että
pois ark. mm. seuraavanlaisissa yhteyksissä: on p. laskuista; häneltä on sisu p.; ei taida olla p. tieltä (asiatyylissä poissa). — pois mennyt: pois menneet huolet. — poismennyt edesmennyt, kuollut, vainaja: seuran p. jäsen; kunnioittaa poismenneiden muistoa. — poispäin: kulkea p.; (varsinkin puhek.) ja niin p. ’ja niin edelleen, edespäin’. — poissa oleva. — pois suljettu: yhteistyöstä pois suljettu järjestö »poissulkea»: par. sulkea pois. Partisiipin poissuljettu sijasta miel. pois suljettu (ks. hakusanaa) tai (jos ei ole kysymys jonkun tai joidenkuiden pois sulkemasta) kokonaan muu sanonta: »tämä vaihtoehto tuntuu etukäteen poissuljetulta» [par. mahdottomalta]; »aivan poissuljettu [par. olematon, poissa laskuista] ei ehkä ole se mahdollisuus, että »
poiste pofstoaine: ruosteen-, tahran/poiste; kynsilakan poiste. — poistuma poistunut määrä: metsien kasvun pitäisi peittää vuotuinen p. [= hakattu t. luonnostaan tuhoutunut puumäärä]; vanhojen asuntojen p.; p. puolustusvoimista muille aloille oli viime vuonna 300. Monesti luontevammin toisin: »pätevien työntekijöiden p. kasvaa vuosi vuodelta» [par. päteviä työntekijöitä poistuu vuosi vuodelta enemmän]. — poistumistie (miel. kuin »ulosajotie», »ulosmenotie»): motellin p.; kaupungin poistumistiet poka: pokan (myös pookä) ark., tav. mon. (ikkunan, oven t. silmälasien)
kehys
pokkari ark. 1. taskukirja, »pocket-book».
2. taskukamera pola 1. (myös polo) kalanpyydyksen merk- kikoho. 2. polassa t. pohjaan lyödyssä seipäässä kiinni oleva hauenkoukku,
polakoukku polaarinen 1. (jyrkästi) vastakkainen; kärjistynyt: polaariset ilmiöt; p. tilanne. 2. maant. fys. (yhdyssanoissa myös
polaari-) napa-: p. ilmasto (myös polaa- ri-ilmasto). — polaarisuus (myös polariteetti) 1. (jyrkkä) vastakkaisuus: mielialojen p. 2. fys. kem. poolisuus, napaisuus: kohtion p. positiivisuus t. negatiivisuus’. — polarisaatio fys. poi- kittaisvärähtelyn keskittyminen määrä- suuntiin. — polariteetti = polaarisuus.
— 	polaroida (myös polarisoida) 1. kärjistää (vastakkaisuutta): polaroiva kat¬
saus etuihin ja haittoihin. 2. aiheuttaa jossakin polarisaatio: p. värähtelyä. — polaroitua (myös polarisoitua) 1. kärjistyä (vastakkaisuus): polaroituneet luokkaerot. 2. vrt. ed. 2: valon polaroitu- minen
poleemikko polemikoija, kiistelijä. — poleeminen kiistanhaluinen, kiista-: p. esiintyminen, kirjoitus poleerata ark. = puleerata polemiikki (varsinkin kirjallinen) kiista, kynäsota. — polemikoida (myös polemisoida) väitellä, kiistellä, käydä kynä- sotaa: p. jotakuta, jonkun kirjoitusta vastaan
poliitikko politiikan harjoittaja. — poliittinen politiikan alaan kuuluva: p. puhe, puolue; puolue-, kunnallis-, kulttuuri/- poliittinen toiminta; energiapoliittinen kannanotto. Tarpeetonta käyttöä (vrt. politiikka): »laitoksen tutkimuspoliittinen ohjelma» [par. tutkimusohjelma, tutkimuksen yleis- t. periaateohjelma]; »työnantajan henkilöpoliittiset järjestelyt» [par. henkilöstöä koskevat, henkilöjärjestelyt]; »N:n kasvatuspoliittiset ansiot» [usein riittäisi: N:n ansiot kasvatusalalla]. — poliittistaa = politisoida.
— poliittistua = politisoitua poli|kliininen (polikliinise/ssa t. -ssä) vrt.
seur.: p. hoito. — poliklinikka (sairaalaan liittyvä) potilaiden vastaanotto-, tutkimus- ja hoitopaikka polio: vanhentuva syn. lapsihalvaus politbyroo kommunistisen puolueen johtoelin mm. Neuvostoliitossa. — politiikka valtiollinen ja yhteiskunnallinen toiminta ja sen menettelytavat: on aktiivisesti mukana politiikassa; lyhyt-, kauko/näköistä politiikkaa; uiko-, puolue-, talous-, energia-, väestö/politiikka. Usein tarpeetonta käyttöä: »laitoksen tutkimuspolitiikka» [par. tutkimuksen suuntaaminen t. suuntautuminen]; »yhtiön mai- nospolitiikka» [par. mainonta, mainonta- tavat]; »seuran varojenkäyttöpolitiikka [par. varojenkäyttö] kaipaa korjausta».
— politikoida osallistua politiikkaan, puhua politiikkaa. — politisoida (myös poliittistaa) tehdä poliittiseksi, (puoluepolitiikasta riippuvaksi: politisoidut virkanimitykset. — politisoitua (myös poliittistua) muuttua poliittiseksi, (puoluepolitiikasta riippuvaksi: tieteen politisoituminen. — politologia politiikan tutkimus
politrukki perusyksikön poliittinen valvoja (ennen Neuvostoliiton armeijassa) poljin: vrt. polkusin. — polkea: poljen. — polkeutua (ei juuri »polkeentua»): polkeutui ihmisten jalkoihin; halvaksi pol-


polkusin
310
keutuneet hinnat polkusin varsinkin puhek. eräiden laitteiden poikimista: kangaspuiden, polkupyörän polkusimet Polmak (norj.) = Pulmanki poloinen: yhdyssanoja esim. ihmis-, lapsi-, tyttö/poloinen; huudahduksissa kuitenkin lapsi poloinen!, voi Matti poloista! (tällöin paino molemmilla sanoilla) polskahdus (harvemmin polskaus). — polskauttaa (harvoin polskahduttaa): p. vettä airolla Poltava (ven.) = Pultava poltin eräiden lämmitys- ja valaistuslaitteiden keskeinen osa: kaasulieden, puhalluslampun p.; taskulampun p. — polttimo 1. eräistä polttolaitoksista: viinan-, kalkin /polttimo. 2. par. poltin. — polttoaineenkulutus. — poltto/haudata, -hautaus: uudempia synonyymejä tuhkata, tuhkaus. — polttokivi polttoaineena käytetty liuskekivi, palavakivi. — polttoneste nestemäinen polttoaine polvenvaihdos sukupolvenvaihdos. —
polvenvaihdoseläke (vir. nimitys sukupolven vaihdoseläke) polyfonia mus. moniääninen sävellystyyli, jossa äänet säestävät itsenäisesti toisiaan.
— 	polyfoninen vrt. ed.: p. sävellys. — polygamia moniavioisuus. — poly|glotti monikielinen henkilö. — polymeeri kem. vrt. seur. — poly meriä kem. samanlaisten molekyylien liittymiseen perustuvien erilaisten yhdisteiden (polymeerien) olemassaolo. — polymeroitua kem. vrt. ed.: polymeroitunut molekyyli, yhdiste Polynesia Oseanian itäosa: Ranskan P. polynomi mat. monijäsenisen summan muodossa oleva lauseke. — polyteismi (: -ssä t. -ssa) monijumalaisuus polyyppi (: polyypi/ssä t. -sscr) 1. eräitä onteloeläimiä. 2. (varrellinen) limakalvon kasvain pomada hajuvoide; huulirasva Pomarkku: Pomarkussa Pommeri
pommes frites [pom fri' t] ranskanperunat Pompeji
poncho [pontso] lyhyt pääaukollinen viitta pondi voiman yksikkö (ei Sl-järjestel- mässä)
ponnahduttaa (harvemmin ponnahuttaa, ponnauttaa): ponnahdutti itsensä yli riman
ponne (: ponteen) kaasun paine. — ponnekaasu paineinen kaasu Pöntiset suot
pönttöni kannatteena, uponneiden alusten nostoon, kuljetuksiin tms. käytetty kelluke t. tasapohjainen alus pooka ark. = poka
1. pooli napa, kohtio
2. pooli (taloudellinen) rengastuma poolokaulus kaulanmyötäinen pystykau-
lus. — poolopaita poolokauluksinen paita
pop ark. 1. adv. (harvemmin adj.) suosiossa; suosittu: tämmöiset ajatukset
eivät ole nykyään oikein pop (t. popeja [poppeja]). 2. = popmusiikki POP lyh. perustuslaillinen oikeistopuolue popmusiikki eräs nuorison suosima rytmi- musiikkityyppi Pops (myös POPS) lyh.s. peruskoulun opetussuunnitelma populaari (myös populääri) 1. suosittu: p. kahvila. 2. yleistajuinen: osaa esittää asiat populaaristi. — populaaristaa (myös popularisoida) yleistajuistaa. — populaa- rius suosittuus; yleistajuisuus populaatio 1. väestö. 2. biol. määräalueella elävien keskenään risteytymiskykyisten yksilöiden kokonaisuus. 3. (tilastoalalla) perusjoukko populariteetti (kansan-, yleisön)suosio;
myös = populaarius populismi kansanliikkeeseen tukeutuva poliittinen toiminta. — populistinen vrt. ed.: p. puolue Porajärvi (ven. Porosozero)
Pori: -ssa
porkka 1. (länsisuomal. kielenkäytössä) suksisauva. 2. = tarvoin pormestari 1. (Suomessa v:sta 1978 alkaen) raastuvanoikeuden johtava puheenjohtaja (ent. nimitys oikeuspormestari). 2. vanh. (Suomessa v:een 1978 asti) pienten kaupunkien raastuvanoikeuden ja maistraatin puheenjohtaja (suuremmissa pormestareja oli kaksi: raastuvanoikeu¬
dessa oikeuspormestari, maistraatissa kunnallispormestari). 3. hist. kaupungin ylimmistä viranomaisista, varsinkin raadin tärkeimmistä jäsenistä porno varsinkin puhek. = seur. — porno|- grafia epäsiveellinen kirjallisuus ja taide. — pornografinen epäsiveellinen: p. lehti, filmi Porosozero (ven.) = Porajärvi porrasteinen portaittain nouseva, laskeva t. etenevä, portaittainen: rinteen p.
asutus; p. arvoasteikko, tutkintojärjestelmä
Porsanginvuono (norj. Porsangen) Porsanki (norj. Porsanger)
»porsliini»: par. posliini portaali (julkisen rakennuksen) komea pääovi t. -portti portaaton: p. nopeuden säätö, valojen himmenny s. — portaikko 1. portaat: ullakolle vievä p. 2. kerrostalon porras- käytävä, porras, »rappu»: hissitön p.


311
predikaatti
— portaittain (ei »portaattain») porras kerrallaan, porrasteisesti; asteittain: p. nouseva mäki; uudistus toteutetaan p. — portaittainen porrasteinen; asteittainen
portieeri ovenvartija, eteisvahtimestari Port Said [port said, engl. pöt sai'd] portugali (kieli)
Portugali (maa)
porvarillisuus mm. porvarillisesta ajattelutavasta, puoluekannasta: p. ja vasemmistolaisuus
»porvarismi»: par. porvarillisuus, porva- rius
»PORVARISOIDA», »PORVARISOITUA»: par.
porvarillistaa, porvarillistua porvarius se että joku on porvari; porvarillisuus: N:n p.; p. aatteena ja käytännössä Porvoo: -ssa p.os. lyh. paikallisosasto posahdus (myös posaus): melan, kuumenneen pannun p. — posauttaa (harvoin posahduttaa): posautti kiven veteen poseerata pyrkiä tekemään vaikutus asennollaan, eleillään ja ilmeillään (varsinkin kameran edessä)
Posio: -lla
positiivi 1. (valo)kuva, jonka sävyt ovat kuvattavan mukaiset. 2. kiel. vertailun perusaste. — positiivinen 1. myönteinen.
2. luvuista: nollaa suurempi positio asema, asento
positivismi tieteenteorian suuntaus, jonka mukaan tieto voi perustua vain havaittuihin tosioihin positroni (myös positoni) fys. positiivis- varauksinen alkeishiukkanen posliini (ei »porsliini») possessiivinen kiel. omistusta ilmaiseva.
— possessiivisuffiksi kiel. omistusliite poste restante [-te -nte, ransk. post resta't]
noutoposti
posti- ja telehallitus. — postite postilähetys (varsinkin filateliaterminä)
»postivapaasti»: par. postimaksutta postpositio kiel. nominiin liittyvä sen jäljessä oleva partikkeli postulaatti tutkimuksen lähtökohtana oleva ehto t. oletus. — postuloida asettaa tutkimuksen lähtökohdaksi, olettaa postuumi isänsä kuoltua syntynyt; tekijän kuoltua ilmestynyt, jälkeenjäänyt: N:n p. teos potea: impf. podin, poti potensoida tehostaa, vahvistaa. — potenssi 1. kyky (varsinkin miehen yhdyntä- kyky). 2. mat.: a:n n:s p. 'tulo, jossa on n kappaletta a:n suuruisia tekijöitä'.
3. kuv. aste: korkeinta potenssia oleva uhrimielen ilmaus
potentiaali 1. voimavarat, suorituskyky: tilauksen täyttämiseen tarvittiin tehtaan koko p. 2. kiel. eräs tapaluokka, mahto- tapa. 3. fys. eräs voimakenttää kuvaava suure. — potentiaalinen ajateltavissa oleva, mahdollinen: p. markkina-alue; kirjoituksen p. lukijakunta potero 1. maakuoppa; (sot.) kaivettu suoja- t. toimintakuoppa. 2. sot. ark. aresti: sai viikon poteroa potkea (puhekielessä alueittain myös potkia) lappaa verkkoa t. nuottaa veteen: potkemisen jälkeen alkaa nuotan veto potpuri sävelmäkooste, -ketju potta ark. yöastia, potti (3), pottu (2). — potti ark. 1. rahasumma (varsinkin jako- erä t. panos): potista [esim. määrärahasta] ei riittänyt kaikille. 2. = seur.
1. 3. = potta. — pottu ark. 1. pullo, ruukku,i potti (2): viinapottu. 2.= potta
poukahdus: kipinän p. — poukauttaa (harvemmin poukahduttaa): p. palloa mailalla
Poznan [poznan, puol. -anj]
PR lyh. suhdetoiminta (engl. public relations); (ark.) kirjoitus oli asialle hyvää PR:ää 'mainosta’ praasniekka (myös praasnikkä) ortodoksien juhlapyhä, kihupyhä pragmaattinen käytäntövaltainen: p. tieto 'käytäntöön ja kokemukseen perustuva tieto’; p. historiankirjoitus historiankirjoitus, joka korostaa syy-yhteyksiä ja niistä saatavaa käytännön oppia’; kielenkäytön p. puoli (vrt. seur.). — pragmatiikka kielitieteen osa, joka käsittelee kielenkäytön riippuvuutta tilanteesta sekä puhujan asenteista, tiedoista ja oletuksista Praha
praksis käytäntö: praksiksena on ollut,
että . — praktiikka 1. käytäntö:
kaikki teoriat eivät toimi praktiikassa.
2. käytännön kokemus: hänellä on monivuotinen p. myyjänä. 3. (varsinkin lääkärin t. juristin) ammattitoiminta: piti t. harjoitti laajaa praktiikkaa. — prakti- kantti harjoittelija. — praktikko praktiikan pitäjä; käytännön ihminen: on toiminut praktikkona; pikemmin p. kuin teoreetikko. — praktikoida (myös prakti- soida) 1. pitää praktiikkaa (3). 2. olla harjoittelijana. — praktikumi käytännön harjoituskurssi. — praktinen käytännöllinen
predestinaatio teol. ennaltamääräys, armonvalinta. — predestinoida määrätä ennalta. — predestinoitua määräytyä ennalta: oli predestinoitunut joukon
johtajaksi
predikaatti kiel. verbin persoonamuoto


predikatiivi
312
lauseenjäsenenä. — predikatiivi kiel. eräs lauseenjäsen, predikaatintäyte preesens kiel. eräs (nyky- ja tulevan ajan) aikaluokka preettori ylin oikeusvirkamies muinais- Roomassa
prefekti 1. (laitoksen) esimies, päällikkö. 2. maaherraa vastaava virkamies Ranskassa ja Italiassa preferenssi etuoikeus, etusija; etusijaiseksi katsottu asia; (erityinen) mieltymys prefiksi kiel. etuliite
pregnanssi selväpiirteisyys, osuvuus. — pregnantti selväpiirteinen, osuva: p. kuvaus, sanonta prejudikaatti lak. ennakkopäätös, ennakkotapaus
prelaatti korkea katolisen kirkon virkamies; yleisemmin mahtavasta pappismie- hestä
preliminääri valmistava koe, kenraalikoe;
sopimusta pohjustava neuvottelu preludi alkusoitto
premissi peruste, lähtökohta, edellytys: oikeisiin, vääriin premisseihin nojaava päättely premiääri ensiesitys, ensi-ilta preparaatti (kemiallinen, biologinen, anatominen) valmiste. — preparaattori 1. preparaattien laatija, alustavien töiden tekijä luonnontieteellisessä laitoksessa. 2. museoesineiden kunnostaja. — preparoida käsitellä tutkimusta t. säilytystä varten, tehdä preparaatiksi prepositio kiel. nominiin liittyvä sen edellä oleva partikkeli presbyteerinen: p. kirkkojärjestys 'reformoidun kirkon järjestelmä, jossa maallikoilla on suuri vaikutusvalta’ presidentti 1. tasavallan päämies: keräyksen suojelijana on tasavallan p.; Herra Tasavallan P. (esim. kirjeen t. puheen aloituksena); tasavallan presidentti Mauno Koivistolla (mutta Suomen tasavallan presidentillä M. K:lla). 2. kollegisen tuomioistuimen, kongressin tms. puheenjohtaja: korkeimman oikeuden p.; kongressin p. — presidenttipari presidentti puolisoineen. — presidenttiys presidenttinä oleminen, presidenttikausi: Paasikiven presidenttiyden aikana; kongressin p.
— 	presidiumi 1. puheenjohtajisto. 2. esimiehyys, puheenjohtajuus; presidenttiys
presisoida täsmentää pressu ark. suojapeite prestiisi arvo-, vaikutusvalta presto mus. nopeasti
preteriti kiel. eräs (menneen ajan) aikaluokka Pretoria
Preussi [-eu-]
preventiivinen ennalta ehkäisevä: p. kriminaalipolitiikka priima ensiluokkainen, valiolaatuinen: p. tavaraa (myös priimatavaraa). — priimas
1. 	arkkipiispa (kunnianimenä). 2. musta- laisorkesteria johtava ensi viulun soittaja.
— priimi mus. asteikon ensimmäinen sävel; sävelen ja sen kromaattisen muunnoksen (t. sen itsensä) välinen intervalli.
— priimus luokan t. kurssin paras oppilas; promootiossa ensimmäisellä sijalla vihittävä
prik. lyh. prikaati
prikaati (: prikaatin) vahvuudeltaan divisioonan ja rykmentin välinen sotatoimi- yhtymä t. joukko-osasto primaari (myös primaarinen, primäärinen) ensisijainen, ensiasteinen: primaarit ja sekundaarit seuraukset. Usein yhdyssanoissa: primaari/aineisto, -lähde, -säteily; sähkötekniikassa mm. primaari/jän- nite, -käämi ’ensiöjännite, -käämi’ primadonna näyttämön ensimmäinen näyttelijätär t. laulajatar primitiivinen (myös primitiivi) alku-, varhaiskantainen; alkeellinen: primitiiviset kulttuurit; tyyliltään p. kirjoitus. — pri- mitivismi primitiivisyyttä tavoitteleva taidesuunta Primorsk (ven.) = Koivisto prinsiippi periaate
printti ark. teleprintti, kaukokirjoite; rivi- kirjoitinteksti, rivikirjoite prioriteetti 1. etuoikeus, etusija. 2. aiem- muus, varhemmuus. — prioroida (myös priorisoida) panna tärkeysjärjestykseen; panna etusijaan, etusijaistaa Priozersk (ven.) = Käkisalmi prisma särmiö
privaatti varsinkin puhek. yksityinen, henkilökohtainen privilegi (myös privilegio) eri-, etuoikeus pro 1. [pro t. pro] jonkin sijasta: kirjoitti »ooppiumi» pro oopiumi. 2. [prö] puhek. pro exercitio -koe probleemi (myös probleema) ongelma, pulma; (ratkaistava) tehtävä. — problemaattinen ongelmallinen, pulmallinen.
— problematiikka ongelmat, ongelmisto produktiivinen (myös produktiivi) tuottava, tuottelias: p. metsäpinta-ala; p. runoilija, tutkija. — produktiivisuus (myös produktiivius, produktiviteetti) tuottavuus, tuotteliaisuus. — produsoida tuottaa
pro exercitio [prö t. pro ekserkitio, lat.
prö ekserki'tiö] eräs yliopiston kielikoe prof. lyh. professori
profaani epäpyhä, maallinen; arkinen. — profanoida maallistaa, arkistaa; häpäistä:


313
prosenttiyksikkö
iskelmäsovitukseksi profanoitu sinfonia.
— profanoitua maallistua, arkistua: lähtökielen juhlava sanonta on käännöksessä profanoitunut
profeetta 1. jumalallisen ilmoituksen julistaja. 2. kuv. uuden aatteen julistaja, tienraivaaja; ennustaja, tietäjä professori tieteenalan ylin opettaja korkeakoulussa; myös ansiokkaan tutkijan, lääkärin, taiteilijan tms. arvonimenä. — professuuri professorinvirka profetia jumalallinen ilmoitus; ennustus.
— profetoida ennustaa
profiili 1. ääriviivat, siluetti (myös kuv.); kasvojen sivukuva: kaupungin p. näkyy kauas merelle; Sibeliuksen jyhkeä p. (sekä konkr. että kuv. säveltäjänlaadusta); puolueen p. ei ole oikein selkeytynyt; matala p. 'huomaamaton, vaatimaton esiintyminen’. 2. pysty (poikkileikkaus, leikkauspiirros; koristelistan, pylvään tms. poikkileikkauksessa näkyvä pinnan jäsennys: harjun, kadun, rakennuksen p.; paneelilaudan p. — profiloida varustaa profiililla (vrt. ed. 2): p. pylväs, ikkunanpuitteet profylaktinen lääk. ennalta ehkäisevä, suojaava: liikunnan p. merkitys pro|g|noosi ennuste
pro gradu [pro t. pro, lat. pro gradu] (ylempään) kandidaatintutkintoon yliopistossa vaadittava tutkielma (pro gradu -työ eli -tutkielma) ja kirjoituskoe (pro gradu -koe) progressiivinen 1. etenevä, asteittain kasvava: p. kehitys; p. verotus. 2. kokeileva, uutta luova: p. musiikki. — pro|g|ressio
1. 	eteneminen, asteittainen kasvu: kehityksen, verotuksen p. 2. mat. sarja projekti hanke, suunnitelma. Yleiskielessä nämä perinnäiset sanat tav. suotavampia: »tutkinnonuudistuksen ohjaus- ja seuran- taprojekti» [par. ohjaus- ja seuruuhan- ke]\ »pitkäaikaiset tutkimusprojektit» [par. -hankkeet]; »esitti laajan projektin» [par. suunnitelman}. — projektiili ammus. — projektio projisiointi (ks. projisioida 1 ja 3 psyk.); projisioitu kuvio. — projektori kuvanheitin; elokuvakone. — projisioida (myös projisoida) 1. geom. siirtää kuvio pinnalle t. suoralle sädekimpulla. 2. näyttää kuvia projektorilla, säteittää. 3. kuv. heijastaa: kirjailija on projisioinut romaaniin omaa perhe-elämäänsä; (psyk.) p. persoonallisuuttaan ’siirtää sen aineksia tahattomasti ulkomaailman tulkintaan’.
— projisioitua (myös projisoitua) vrt. ed. 1—3: nykyhetki projisioituu näytelmässä menneisyyteen
prok. lyh. prokuristi
prokuristi toiminimen palveluksessa oleva yleisvaltuutuksen saanut henkilö. — pro- kuura (myös prokuuravaltuutus) yleisval- tuutus, jonka prokuristi on saanut toiminimen haltijalta prolatiivi kiel. eräs adverbinen sijamuoto (esim. posti/se) proletaari työväenluokan jäsen, työläinen, köyhälistöläinen. — proletaaristua (myös proletarisoitua) kurjistua. — proletariaatti työväenluokka, köyhälistö prologi alkajaissanat t. -runo; esinäytös promemoria = muistio 1 promenadi (huvi)kävely; kävelypaikka promille tuhannes(osa) promiskuiteetti sukupuolten vapaa yhteiselämä
promootio 1. maisterin- t. tohtorinvih- kiäiset: maisteritohtori/promootio.
2. uimakoulun päättäjäiset. — promoottori 1. vihkijä promootiossa. 2. ammatti- laisottelujen järjestäjä. — promovendi promovoitava henkilö. — promovoida vihkiä maisteriksi t. tohtoriksi pronomini kiel. asemosana pronssittaa (myös pronssata) päällystää pronssilla; peittää pronssivärillä proosa suorasanainen ilmaisumuoto t. kertomataide. — proosallinen arkinen, runoton: p. ihminen, tapaus propaganda julkinen mielipiteenmuok- kaus. — propagandisti propagoija, mieli- piteenmuokkaaja. — propagandistinen propagandan luonteinen. — propagoida tehdä propagandaa jonkin puolesta, tehdä tunnetuksi, ajaa jonkin asiaa: p. raittiutta, edustajaehdokkaita propata ark. tulpittaa (2) propelli potkuri
proportio (mitta)suhde. — proportionaa- linen suhteellinen, tasasuhteinen proppu ark. 1. tulppa (kiviseinässä nau- lanpaikan vahvisteena). 2. sulake propri kiel. erisnimi propsi paperipuu; kaivospölkky pros. lyh. prosentti(a); -prosenttinen prosaisti proosakirjailija proseduuri menettely(tapa) proseminaari seminaaria edeltävä yliopiston harjoituskurssi prosentti 1. sadasosa, sadannes: uurnilla kävi 85 prosenttia äänivaltaisista; puolueen äänimäärä oli noussut edellisestä vaalista viisi prosenttia. 2. prosenttiluku: äänestysprosentti oli 85. — prosenttinen (myös prosentuaalinen) prosenttimääräinen: eri kustannuslajien
prosenttiset osuudet. — prosenttiyksikkö prosenttilukuja keskenään verrattaessa: puolueen kannatus oli noussut viisi prosenttiyksikköä (esim. 5 %:sta


prosessi
314
10 	%:iin t. 50 %:sta 55 %:iin) prosessi 1. oikeudenkäynti. 2. kehityskulku, tapahtumasarja: luomis-, hajoamis/prosessi; lapsen kypsyminen yhteisön jäseneksi on pitkä p. Varsinkin yhdyssanoissa usein tarpeeton: »kehitysprosessi» [tav. par. kehitys]; »jouduttaa päätöksentekoprosessia» [tav. par. päätöksentekoa, päättämistä]; »lapsen kypsymisprosessi [par. kypsyminen] yhteisön jäseneksi on monivaiheinen tapahtuma». — prosessoida käsitellä, muokata; jalostaa. Nämä perinnäiset sanat tav. suotavampia: »automaattisesti prosessoidut [par. käsitellyt] tiedot»; »p. [par. muokata] suunnitelmaa»; »p. [par. jalostaa] raaka-aineita». — prosessori 1. (teknisen) tapahtumasarjan elektroninen ohjaus- ja valvontalaite. 2. eräs metsäalan monitoimikone pros|pekti 1. esite, tarjousseloste. 2. valtakatu (Neuvostoliitossa) prostata [-äta t. -ata] eturauhanen pros tituoida asettaa prostituution käyttöön; häpäistä. — prostituoitua prostituoida itsensä; prostituoitunut ’ilonai- nen, -tyttö, portto*. — prosjtituutio tulojen hankinta sukupuolisuhteilla, porttous proteesi tekojäsen; tekohampaat proteiini valkuaisaine, valkuainen protektionismi tuotannon suojelu ulkomaiselta kilpailulta, suojelujärjestelmä.
— 	protektionistinen vrt. ed.: p. talouspolitiikka
protestantti protestanttisen uskon tunnustaja. — protestanttinen uskonpuhdistuksen pohjalta kehittyneiden oppien mukainen, niitä tunnustava: p. kirkko, väestö. — protestanttisuus (miel. kuin »protestantismi») protestanttinen oppi, usko
protesti vastalause: tehdä, esittää p. rajan- loukkauksesta t. rajanloukkauksen johdosta. — protestoida esittää vastalause, tehdä protesti: p. menettelyn johdosta t. menettelyä vastaan protokolla diplomatian säännöt ja muodot protoni fys. positiivisvarauksinen ydin- hiukkanen
proto|plasma biol. alkulima. — prototyyppi perusmuoto, malli Provence [-va's]
proviisori henkilö, joka on suorittanut apteekin hoitoon oikeuttavan yliopistotutkinnon. — proviisorintutkinto provinsialismi 1. maakuntahenkisyys. 2. maakunnallinen, paikallisvärinen kielenpiirre; murteellisuus. — provinssi 1. (ulkomailla) maakunta; lääni tm. hallintoalue. 2. varsinkin puhek. ja leik. maaseutu
provisio (prosentti)hyvitys; asiamies- t.
välityspalkkio provisorinen väliaikainen, tilapäinen provokaatio (riitaa haastava) yllytys, usutus; ärsyttävä teko. — provokaattori yllyttäjä, usuttaja, riidanhaastaja. — provokatorinen riitaa haastava, ärsyttävä, uhitteleva: esitti provokatorisia
huomautuksia. — provosoida yllyttää (usein riitaa haastavasti), usuttaa, ärsyttää: p. vastarintaa t. ihmiset vastarintaan; p. vastapuoli hyökkäykseen; p. [ = hankkia johdattelemalla] mieleisensä vastaus ps lyh. pussi(a)
PS (myös P.S.) lyh. jälkikirjoitus (lat.
post scriptum) pseudo- (yhdyssanoissa) näennäis-, vale-: pseudo/klassinen, -tieteellinen. — pseudonyymi (: -ssä t. -ssa) salanimi Pskov (ven.) = Pihkova psoriaasi (myös psoriasis [-ä-]) hilsetys- tauti
PSP lyh. Postipankki pst. lyh. (varsinkin yhdyssanojen alkuosana) panssarintorjunta: pst.ase (myös pisteettömänä pst-ase [peäste-]) psta (myös p:sta) lyh. puolesta (allekirjoituksessa) psto lyh. patteristo
psyk. lyh. psykologian: psyk. kand., lis. psykedeelinen aistivaikutukseltaan epätodellisen tehoisa: psykedeelistä musiikkia, kuvataidetta. — psykiatri mieli - tautilääkäri. — psykiatria mielitautioppi.
— 	psykiatrinen vrt. ed.: p. tapaus, tutkimus. — psykoanalyysi (: -ssä t. -ssa) eräs psykologinen oppirakennelma ja siihen perustuva psyykkisten häiriöiden ja sairauksien hoitomenetelmä. — psykoanalyytikko psykoanalyysin harjoittaja »psykofarmaka»: par. psyykenlääke psykofyysinen sielullis-ruumiillinen, psykosomaattinen. — psykologi psykologian tutkija t. tuntija; ihmistuntija. — psykologia (ihmisen) käyttäytymistä käsittelevä tiede. — psykologinen psykologian alaan kuuluva; ihmistuntemusta osoittava: p. koe, tutkimus; valitsi psykologisesti oikean hetken. — psykologioida (myös psykologisoida) eritellä psykologisesti: psykologioiva elämäkerta. — psykoosi mielitauti, -sairaus. — psykoottinen mie- litautinen, -sairas; psykoosiin kuuluva: p. potilas, oire. — psykopaatti luonnevikainen henkilö. — psykosomaattinen = psykofyysinen. — psykoterapia psyykkisten häiriöiden ja sairauksien hoito psyykkisin keinoin psyyke sielu, mieli, mielenlaatu. — psyykenlääke psyykkisten sairauksien t. häi¬


315
puitteet
riöiden lääke. — psyykkinen sielullinen, henkinen
PTE lyh. Portugalin escudo(a) (kansainvälisen maksuliikkeen, ei tavallisen tekstin lyhenne)
PTH lyh. posti- ja telehallitus (tavallisessa tekstissä mieluimmin lyhentämättä) ptk. lyh. pöytäkirja PTL lyh. posti- ja telelaitos PTO lyh. puutarhaopettaja (luetteloteks- tissä; normaalisti sen sijaan puutarhaop.) PTS lyh. pitkän aikavälin (»tähtäyksen») suunnitelma (valtionhallinnossa)
PTT lyh. Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos
pub [pub t. pab] = seur. — pubi (englantilainen) oluttupa, kapakka puberteetti murrosikä publiikki julkinen tutkintotodistusten jako- tilaisuus korkeakoulussa publikaani 1. valtion tulojen vuokraaja muinais-Roomassa. 2. leik. tullimies »publisiteetti»: par .julkisuus pudistaa (itäsuomal. puhekielessä puistaa): p. lumi vaatteistaan; p. pussi tyhjäksi; pudisti päätään Puerto Rico [riko]
puettu: sievästi puettu [nim. aikuisten pukema] lapsi. Miel. toisin, milloin ei ole kysymys toisten suorittamasta pukemisesta: »oli aina siististi puettu» [par. siisteissä pukeissa t. pukineissa]; »hyvin puettu [par. hyvin pukeutunut t. pukeutuva] herrasmies»; »kadonnut oli puettu puseroon, saapashousuihin ja saappaisiin» [par. kadonneella oli (vaatetuksenaan) pusero jne.; kadonneen asuna oli pusero jne.]
»pugilismi», »pugilisti»: par. nyrkkeily, nyrkkeilijä
puh. (harvemmin p.) lyh. puhelin(numero) puhalluselvytys (miel. kuin »suusta suuhun -menetelmä») tekohengitys, jossa elvytettävän keuhkoihin puhalletaan ilmaa puhdistamo puhdistuslaitos: veden-,
öljyn/puhdistamo. — puhdiste puhdistusaine: kotitalouden puhdisteet; ikkunan-, maton/puhdiste. — puhdistin (miel. kuin »puhdistaja») puhdistuslaite: ilman-, veden /puhdistin puheena oleva. — puheenjohtajuus puheenjohtajana olo: oli jo totuttu N:n puheenjohtajuuteen. — puheenparsi 1. virkkeen rakennusaineksena käytetty
(kiinteämuotoinen) sanonta, lauseparsi, fraasi: vanha p. »pää kolmantena jalkana». 2. puhetapa, murre: p. on erilaista maakunnan eri puolilla puhjeta: puhkeaa, puhkesi, puhjennut.
— 	puhkoa: puhkon Puhos: (Kiteellä) Puhoksessa, (Pudas¬
järvellä) Puhoksella puhtaaksikirjoite puhtaaksi kirjoitettu teksti. — puhtaaksi kirjoitettu. — puhtaaksikirjoitus puhtaaksi kirjoittaminen puhua: paljon puhuttu tapaus tapaus, josta on puhuttu paljon’. — puhujan- koroke. — puhujanlahjat: N:llä on hyvät p. — puhujanlava (myös puhujalava). — puhumattakaan: sini- ja valkovuokot — leskenlehdistä p. — ovat jo kukassa. Johtaa usein epäsymmetrisiin ja raskaisiin rakenteisiin, jotka ovat kohennettavissa sanan saati avulla: »hän ei viitannut sanallakaan koko neuvotteluihin, p. niiden epäonnistumisesta» [par. saati niiden epäonnistumiseen]; »yhtenäisyyttä ei ole edes puolueiden sisällä, puhumattakaan, että sitä olisi puolueiden välillä» [par. edes puolueiden sisällä, saati niiden välillä]. — puhunta 1. harv. puhuminen, puhe. 2. kiel. puhe, (todellinen) kielenkäyttö (kielen, kielijärjestelmän vastakohtana).
— puhutella 1. kääntyä jonkun puoleen suullisesti, kohdistaa sanansa jollekulle: koetti p. vastaantulijaa. Hengellisestä kielestä lähtöisin olevana muotisanana laajemmin: »saarna ei puhutellut» [par. tehonnut], »lukijaa puhutteleva [par. lukijaan vaikuttava] teos». 2. käyttää jostakusta hänelle puhuessaan jotain nimitystä: puhut teli toista johtajaksi.
— puhuttaa 1. haastatella, jututtaa: puhutti naapurin vanhaaisäntää. 2. antaa jollekulle puheenaihetta: hinnankorotus puhutti koko kansaa. 3. yksipersoonaista käyttöä: häntä puhuttaa ’hänen tekee mieli puhua’
puimuri puimakone, varsinkin leikkuupuimuri
puin (tav. monikossa: pukimet) = pukine puistaa (itäsuomal. puhekielessä, ei yleiskielessä) = pudistaa. — puistattaa: vilu, pelko puistatti häntä; puistattava tuuli; pelkkä nimikin jo puistattaa puitteet mon. 1. kehys, kehykset: ikkunan, oven p.; taulun p. 2. kuv. käyttöä: elämän ulkoiset p.; juhlalla oli komeat p.; avustuksia voidaan jakaa vain määrärahojen puitteissa [= määrärahojen rajoissa]. Nyk. muotisanana, usein luontevammin toisin: »tarkempi selvitys ei mahdu tämän kirjoituksen puitteisiin» [par. tähän kirjoitukseen]', »koulun puitteissa [par. koulussa] annettu opetus»; »kong- ressiesitelmät pidetään jaosten puitteissa» [par. jaoksissa, jaoksittain]; »työtä ei saada loppuun määräajan puitteissa» [par. määräajan kuluessa, määräajassa]; »sopimuksen puitteissa [par. nojalla, perusteella] tuotu vilja»


pujoa
316
pujoa liittää köydenpäät toisiinsa pujottamalla puretut säikeet lomittain, »pleis- sata». — pujoliivi miesten hihaton ja kaulukseton neulepusero, slipoveri. — pujopaita miesten hihallinen, kaulukseton neulepusero, pulloveri. — pujos (myös pujoke) pujomalla tehty liitos, »pleissi»
pukea: hän puki nopeasti päälleen t. ylleen (varsinkin puhek. myös puki nopeasti) = ’hän pukeutui nopeasti’. — pukeet mon. pukineet: oli täysissä pukeissa.
— pukimet ks. puin. — pukine usein mon. vaatekappale, asuste, puin: osti uusia pukineita; ainoana pukineena uimahousut
Pukinmäki (Helsingissä): Pukinmäessä puleerata (myös poleerata) ark. kiillottaa.
— pulituuri varsinkin ark. spriilakka, puusepänlakka
pulla 1. pyöreä yhden syötävä vehnälei- vonnainen. 2. varsinkin ark. pitkoksi palmikoitu vehnäleivonnainen, vehnänen, nisu, kahvileipä. 3. ark. yhdyssanoissa liha-, kala/pulla yms. ’liha-, kalapyörykkä’ pulloittain pullo kerrallaan; pullomäärin. — pullote pullotettu juoma: unkarilaisia viinejä Alkon pullotteina
1. pullottaa olla pullollaan: pullottava maha
2. pullottaa panna pulloon t. pulloihin: p. mehua
pulloveri (myös pullover) pujopaita Pulmanki (norj. Polmak) puimaton ongelmaton: p. tapaus, kysymys
pulsaattori edestakaisia virtauksia t. sysäyksiä synnyttävä laite: pesukoneen p.; lypsykoneen p. ’tykytin’. — pulsari täht. sykkivä radiotähti, neutronitähti.
— pulssi 1. (valtimon) syke, sykintä(ti- heys): koettaa pulssia Valtimoa, suonta’; pulssi 80 (kertaa minuutissa). 2. tekn. sykäys
Pultava (ven. Poltava) pultittaa (varsinkin ark. myös pultata) kiinnittää t. varustaa pulteilla pulveri jauhe. — pulverisaattori 1. jauhin, hienonnin. 2. sumutin. — pulveroida
1. 	jauhaa, hienontaa: pulveroituja mausteita. 2. sirottaa johonkin pulveria: p. pesuvesi, tuoreet painoarkit. — pulve- roitua jauhautua, hienontaa pumpata varsinkin ark. = pumputa. — pumppaamo = pumppuamo. — pumppaus varsinkin ark. pumppaaminen, pumppuaminen. — pumppuamo (myös pumppaamo) pumppuasema, -laitos. — pumputa (: pumppuan, pumppusin, pum- punnut; hiukan arkisempi syn. pumpata):
p. vettä; p. ilmaa renkaaseen; allas pumputtiin kuivaksi; (kuv.) pumppusi toiselta tietoja Punainenmeri: Punaisellamerellä punastua tulla kasvoiltaan punaiseksi, punehtua: punastui häpeästä, kiukusta.
— punata värjätä punaiseksi: p. huulensa, kyntensä; ruskan punaa ma maisema
Punavuori (Helsingissä): Punavuoressa punehtua 1. = punastua. 2. laajemmin varsinkin tulehtuneen ihon värinmuu- toksesta: auringossa punehtunut selkä. — punertaa 1. vivahtaa punaiseen, näyttää punaiselta (merkitys lievempi kuin verbin punoittaa): puolukat alkavat jo p.; männikkö punersi iltaruskossa. 2. tehdä punertavaksi: pakkanen oli punertanut ihon. — punertava (varsinkin tyyl. myös punerva) punaiseen vivahtava: punertavaa tapettia. — punertua muuttua punertavaksi t. punaiseksi: iho punertui pakkasessa; pihlajanmarjat ovat jo punertuneet. — punerva = punertava Punjab [pandiab] (maa) punjabi [pandiabi] (kieli; myös pandiabi) Punkaharju: -lla Punkalaidun: Punkalaitumella punkka ark. 1. kehlo: viilipunkka. 2.
soikko: pesu-, pyykki/punkka punktio nesteen otto ruumiinontelosta siihen pistetyllä ontolla neulalla. — punktoida (myös punkteerata) 1. merkitä pisteillä, pisteittää. 2. tehdä johonkin punktio: p. poskiontelo punninta punnitseminen (varsinkin kuv.): asia vaatii tarkkaa punnintaa. — punnita: punnitsen, punnitsin, punninnut.
— punnitus punnitseminen (varsinkin konkr.): säkkien p.; tielinjan p. ’vaaitus’.
— punnituttaa antaa punnita: punnitut ti lapset neuvolassa
punoittaa hohtaa punaisena (merkitys vahvempi kuin verbin punertaa): puolukat punoittavat kankaalla; kohmeloisen punoittavat [ = verestävät] silmät. — punoittua harv. tulla punaiseksi: punoit- tunut iho
1. puntti ark. paketti, pakka: p. tulitikkuja
2. puntti ark. paino, punnus: seinäkellon puntit
3. puntti ark. lahje: housunpuntit puol. lyh. puoliso
1. 	puola (: mon. partit. puolia) 1. rulla- maisista esineistä: lanka kierretään puolalle ’käämille’; filmirullan puolat kamerassa. 2. (pyöreistä) tankomaisista esineen osista (syn. ark. pinna): pyörän puolat; tikapuiden puolat; tuolin selkänojasta puuttuu pari puolaa


317
puoltaa
2. puola (: mon. partit. puolojä) tyyl. ja puhek. puolukka
3. puola (kieli)
Puola (maa)
puolalainen adj, ja subst.
Puolanka: Puolangalla
puolan kieli. — puolankielinen. — puo- lannos puolankielinen käännös. — puo- lantaa kääntää puolaksi
puoleensavetävä houkutteleva, kiehtova: p. tarjous; N:n p. olemus. — puoleinen
1. 	jollakin puolella oleva. Yhdyssanoja esim. saman-, tuon-, tämän/puoleinen, oikean-, . vasemman/puoleinen, isän-, äidin /puoleinen (sukulainen), yhdyssanoja t. sanaliittoja lukuisat muut tapaukset: kadunpuoleinen t. kadun puoleinen (kuitenkin aina esim. talon kadunpuoleinen ovi), rannanpuoleinen t. rannan puoleinen, etelän-, pohjoisen/puoleinen t. etelän, pohjoisen puoleinen, Suomen-puoleinen t. Suomen puoleinen Tornion jokilaakso (kuitenkin aina Tornion jokilaakson Suomen-puoleinen osa). Tilapäisemmät ja raskaat yhtymät kirjoitetaan sanaliitoiksi: naapurin, urheilukentän puoleinen ikkuna; Neuvostoliiton puoleinen osa Karjalaa. 2. adjek- tiivityypissä hyvän-, kalliin-, pitkän/puoleinen 'hyvänlainen, melko hyvä jne.’ — puoleksi (myös puoliksi) puolittain: p. palanut halko; täytti astian p.; puhui p. totta, p. valhetta. — puoles puhek.: junia lähtee joka p. tunti ’puolen tunnin välein’. — puolesta ilmaisee mm. suhdetta, näkökantaa: kielen p. tulen kyllä toimeen. Usein tarjolla nasevampia ilmauksia: »tekniikan p. [par. tekniikaltaan1 erinomainen suoritus»; »pinta- alansa puolesta [par. pinta-alaltaan] Suomen suurin kunta»; »käännös ontuu sanajärjestyksen puolesta» [par. ontuu sanajärjestykseltään; käännöksen sanajärjestys ontuu]
puoli 1. lukusanana: huomattavia tapauksia mm. seuraavat. a) osti puoli (vanh. ja puhek. myös puolen) kiloa kahvia; puolituhatta (tyyl. ja puhek. puolentuhatta) ihmistä; olen asunut täällä puoli (myös puolen t. puolet) ikääni, b) puolet (t. toinen puoli, ei pelkästään »puoli») väestä oli miehiä, puolet naisia; puolet rahoista oli kulunut (ei »olivat kuluneet»); peri puolet isänsä omaisuudesta.
c) 	A on puolta (t. puolet) suurempi kuin B ’100 % suurempi kuin B’. On eräänlaisesta epäloogisuudestaan huolimatta vakiintunut ja yleiskielessä täysin käyttökelpoinen ilmaus samoin kuin samaa merkitsevä A on kaksi kertaa suurempi kuin B;. molemmat voidaan erityi¬
sen täsmällisessä kielenkäytössä korvata haluttaessa ilmauksella A on kaksi kertaa niin suuri kuin B. Vrt. hakusanaan kerta.
d) 	näytäntö alkaa puoli kahdeksalta; tavataan ennen puoli kahdeksaa (par. kuin »puolta kahdeksaa»), e) inkon- gruentteja ilmauksia: sai tavaran puolella hintaa; puolelta (t. puolilta) päivin, öin. 2. substantiivina: huom. inkongruentit ilmaukset tällä, samalla puolen; tuli tuolta puolen rajaa; tästä, siitä, niistä puolin t. puoleen t. puoliin
puoli- lukusanojen alkuosana: 1. väkeä oli puoli/kymmentä, -sataa, -tuhatta, puoli miljoonaa (t. puolimiljoonaa) henkeä (vanh. ja puhek. myös puolenkymmentä jne. henkeä). 2. puolitoista ks. hakusanaa. Joskus myös puoli/kolmatta '2Vi\ -neljättä jne.: kesti puolikol- matta (vanh. ja puhek. puolenkolmatta) tuntia
puolihuolimaton ark. leik.: selvitti urakan puolihuolimattomasti ’ohimennen, vaivattomasti’. — puolikielinen = vajaa- kielinen. — puoliksi 1. kahteen samansuuruiseen osaan, kahtia, tasan: pani, leik kasi kalakukon p.; voitto jaettiin p. 2. = puoleksi. — puolikuu 1. (: puolikuun) puolikkaana (t. vajaana puolikkaana) näkyvä kuu; sen muotoinen kuvio. 2. kuukauden puoliväli: tulen puolenkuun (myös puolen kuuri) maissa.
— puolikymmentä: ks. puoli-. — -puolinen: järven eteläpuolinen [= järven eteläpuolella oleva] asutus. Genetiivialkuisena (»oikean-, rannan/puolinen», »etelänpuolinen rinne») par. -puoleinen.
— puolipäivä keskipäivä, päivän puoliväli: tuli puolenpäivän (myös puolen päivän, puolipäivän) aikoihin. — puoli- sataa ks. puoli-. — puolisen: osti puolisen kiloa; maksoi puolisentoista markkaa; puolisen/kymmentä, -sataa, -tuhatta henkeä. — puolitoista: kestää puolitoista (vanh. ja puhek. myös puolentoista) tuntia; on ohi puolessatoista tunnissa. — puolituhatta ks. puoli-. — puoliväli: Helsingin ja Hämeenlinnan puolivälissä (harvemmin puolessavälissä); kuun puoliväliin (myös puoleenväliin) mennessä. — puoliyö: oli jo p.; meni makuulle ennen puoliyötä (myös puoltayötä, puolta yötä)
puoltaa 1. kannattaa, pitää sopivana: puolsi N:ää (valittavaksi) toimeen; p. ehdotusta, stipendihakemusta; antoi puoltavan lausunnon. 2. (asiasubjektin ohella) tukea jotakin, puhua jonkin puolesta: ratkaisua puoltavat seikat. 3. etup. vanh. ja tyyl. puolustaa: p. sorrettuja. Normaalityylissäkin usein p.


puoluekantainen
318
paikkaansa 'puolustaa paikkaansa, olla paikallaan'. 4. pyrkiä poikkeamaan suunnasta, kammeta: vene puoltaa oikealle; (auton) jarrut puoltavat 'jarruttavat toispuolisesti' puoluekantainen (varsinkin kommunistisen) puolueen kantaa noudattava: p. ajattelu, lehdistö puolustaa 1. (yrittää) suojella vastustajilta: p. isänmaataan vihollista vastaan; p. oikeuksiaan mielivallalta; mestaruutta puolustava joukkue; p. (myös puoltaa) paikkaansa 'olla paikallaan, käydä päinsä, laatuun'. 2. puhua syytetyn t. arvostellun puolesta: p. toista syytöksiltä, syyttäjiä vastaan; p. mielipidettään; p. [tohtorinväitöksessä] väitöskirjaansa; teko ei ole puolustettavissa puolustusministeriö. — puolustusneuvosto. — puolustusvoimat: p. eivät ole tarpeeksi vahvat; p. ilmoittavat (myös ilmoittaa), että — — puoti (: puodin) puhek. ja entisoloista:
1. 	myymälä, kauppa. 2. aitta Puotinharju (Helsingissä): -ssa pupilli 1. silmäterä, mustuainen. 2. him- mentimen aukko purattaa (miel. kuin »puratuttaa» t. »pur- kauttaa»): purat ti ränsistyneen rakennuksen
pureskella (myös pureksia): ruoka on pureskeltava hyvin purismi puhdaskielisyys puristautua tahallisesta toiminnasta, joskus elollistavasti myös tahattomasta (syn. tällöin puristua): puristautui toisen kylkeen; jäät puristautuivat padon niskaan. — puriste puristamisen tulos: kivihiili-, turve/puriste 'briketti'; puriste/lasi, -mehu. — puristeinen: p. [ = kireä] äänenkäyttö; sanonta on kovin puristeista 'ahdetun tiivistä'. Yhdyssanoissa: pieni-, suuri/puristeinen (miel. kuin »matala-, korkea/puristeinen») moottori 'moottori, jossa on pieni t. suuri puristussuhde'; jousipuristeinen leikkuri 'leikkuri, jossa on jousipuristus' puristi puhdaskielisyyden harrastaja, kie- lenpuhdistaja puristin puristuslaite t. -kone; osittaisia synonyymejä prässi (ark.) ja ahdin, kompressori (ilman- t. kaasunpuristi- mesta)
puristinen vrt. puristi: p. kielenkäyttö puristua pusertua (tahattomasti): p. painon alla; silmistä puristui kyynelet; totuus puristui vihdoin esiin. — puristus: jäi raunioiden alle puristuksiin, (kovaan) puristukseen; elää puristuksissa, (rahapulan) puristuksessa puritaani 1. puritaanisuuden (1) kannat¬
taja. 2. tiukasti siveellinen t. puhdasoppinen ihminen. — puritaaninen 1. vrt. puritaanisuus 1: p. oppi. 2. tiukasti siveellinen t. puhdasoppinen; ankaran yksinkertainen, koruton: p. elämäntapa; p. tyyli-ihanne. — puritaanisuus 1. (harvemmin puritanismi) Englannissa aikoinaan esiintynyt tiukasti protestanttinen uskonsuunta. 2. vrt. ed. 2: elämän, tyylin p.
purkaa: puran, purin, purkanut. — purkaantua = purkautua. — purkamo (ei
»purkaamo») purkamislaitos, hajot- tamo, romuttamo: autopurkamo; (sot.) pommipurkamo. — purkaus 1. purkautuminen: tulivuoren p.; tunteenpurkaus; ei kuunnellut toisen purkauksia. 2. »lastin, rakennuksen p.»: par. purkaminen, purku
»purkauttaa»: par. purattaa purkautua (myös purkaantua): kangas, köysi, kerä purkautuu; sopimus on purkautunut; paristo, sähkö, ukkonen purkautuu; säiliöstä purkautuva kaasu; tuskan, jännityksen purkautuminen purkka ark. purukumi purkki ark. 1. tölkki, purnukka. 2. leik.
(huonosta) laivasta purku 1. purkaminen: rakennuksen, kuorman p.; sopimuksen p. 2. (itäsuomal. kielenkäytössä) lumipyry Purmo: -ssa
purpuri (myös purppuri) eräs monivuo- roinen kansantanssi purra mm. vaikuttaa, tepsiä, tehota: lama puree; kova talvi on purrut energiahuoltoa t. -huoltoon; supistustoimet alkoivat vähitellen p. Taustalla on kielikuva (esim. saha puree); siitä kovin loitonnut käyttö tuntuu häiritsevältä (mieluummin esim. pieni lepotauko virkistäisi kuin »purisi») purseri matkustajalaivan t. lentokoneen taloudenhoitaja pursim. lyh. pursimies purskahdus (myös purskaus): naurun-, itkun/purskahdus. — purskauttaa (harvoin purskahduttaa): p. vettä letkusta.
— 	purskua (harvoin purskuta : purs- kuaa): vesi purskui vuotokohdasta purso pehmeä putkimainen pakkaus, jonka sisältö saadaan ulos puristamalla: liima-, sinappi/purso. — pursotin ruiskumainen laite, jolla taikina tms. puristetaan eli pursotetaan ohueksi pötkyksi. — pursua (: pursuu, pursui, pursunut): hiki pursui otsalle; puusta pursuu pihkaa; kengät pursuvat vettä; mies pursui tarmoa. — pursuta (: pursuaa, pursusi, pursunnut) = pursua
pusertautua tahallisesta toiminnasta, jos¬


319
pykälöidä
kus elollistavasti myös tahattomasta (syn. tällöin pusertua): pusertautui läpi tungoksen; rinnasta pusertautuva huokaus. — pusertua puristua (tahattomasti): käsi pusertui nyrkkiin; otsalle pusertuva hiki
puska ark. pensas; leik. isosta kukkakimpusta t. -laitteesta. — puskikko (myös pusikko, puskisto) ark. pensaikko pusseittain pusseissa, pussi kerrallaan;
pussimäärin putiikki ark. 1. myymälä, puoti; nyk. erityisesti kodikkaasta (muotialan) pikku myymälästä. 2. leik. firmasta, yhtymästä, laitoksesta tms.: iso p.; p. pantiin kiinni lopetettiin’ putinki ark. vanukas
putipuhdas aivan puhdas: putipuhtaat lakanat; ryöstettiin putipuhtaaksi putkilo 1. kasv. siemenkasvien ja eräiden sanikkaisten johtojänteen putkimainen solukko. 2. putken muotoisesta pakkauksesta par. putki (jäykkä, esim. tablettiputki) t. purso (pehmeä, esim. voidepurso) putsata ark. puhdistaa, siistiä puudute (miel. kuin »puudutin») puudutusaine
puujaloste (myös puunjaloste) puunjalos- tustuote
Puukkoinen (Kuhmoisissa): Puukkoisilla Puula (miel. kuin »Puulavesi») puunata ark. vahata
puurouttaa (myös puurota) tehdä puuromaiseksi; ruuhkata, ruuhkauttaa: pyry puuroutti (t. puurosi) liikenneväylät. — puuroutua (harvoin puuroontuä) käydä puuromaiseksi; ruuhkautua: puhe puuroutuu; liikenne puuroutui puurtaa (impf. puursin) vaivalloisesta kulusta t. työnteosta: puursi hangessa; puurtaa venettä päivät pitkät puusepäntehdas (ei »puuseppätehdas») puuskahdus (myös puuskaus) puuska: tuulen p.; kuului naurun puuskahduksia.
— 	puuskauttaa: sanoa puuskautti puute 1. jonkin puuttuminen, pula: rahan p. t. p. rahasta; kävijöistä ei ole ollut puutetta; kerman puutteessa voi käyttää maitoa. 2. hätä, köyhyys, ahdinko: eli jatkuvassa puutteessa. 3. vajavuus, heikkous, puutos: teoksessa on paljon puutteita; talon pahin p. on hissittö- myys. — puutos = puute 3. — puutteellisuus 1. se että jokin on puutteellinen: lain p. haittaa sen soveltamista. 2. par. puute, puutos: »havaitut puutteellisuudet on heti korjattava». — puuttua: häneltä puuttuu rahaa, tiedot, tarpeellinen kokemus; pakkauksesta puuttuu ruuveja, ruuvit; hyvää tahtoa ei
puuttunut; tietojen puuttuessa [ = silloin kun tiedot puuttuvat] sarake jätetään tyhjäksi; kuorma puuttui vain hiukan täydestä ’oli vain hiukan vajaa’. Ei: »kirje puuttuu allekirjoitusta» [par. kirjeestä puuttuu allekirjoitus]; »vitamiineja puuttuva [par. vitamiineja vailla oleva, vitamiiniton] ravinto». Kartettavaa käyttöä myös: »puuttuva pääoma [par. pääoman puute] haittasi toimintaa» puuvalmis pintakäsittelyä vailla olevasta puukalusteesta: hinta puuvalmiina 400 mk, maalattuna 500 mk puvustaa varustaa näyttelijät puvuilla. — puvustus vrt. ed.: taitava lavastus ja p. puzzle [putsle] palapeli pv lyh. päivä(ä) (mittayksikkönä): 3 kk 20 pv
pv. lyh. pienviljelijä (varsinkin luettelo- tekstissä; juoksevassa tekstissä miel. pien- v/</.)
PVC lyh. polyvinyylikloridi pvm. lyh. päivämäärä pyhisin: tavallisemmin pyhäisin. — pyhä subst:na = pyhäpäivä; käytännössä usein 'sunnuntai’: ensi, viime pyhänä. — pyhäinpäivä (varsinkin aiemmin myös pyhäinmiestenpäivä) pyhimysten ja marttyyrien muistoksi vietetty pyhäpäivä, Suomessa nyk. marraskuun ensimmäinen lauantai. — pyhäisin (harvemmin pyhisin) pyhäpäivinä, sunnuntaisin Pyhtää: -ssä t. -llä
Pyhäjärvi (harvemmin erikseen OI. ja UI.
Pyhäjärvi): (OI., UI.) Pyhäjärvellä pyhäkkö (myös pyhättö) pyhä rakennus, kirkko, temppeli; myös kuv.: taiteen p.; Kansallismuseo, entisyytemme p. Pyhämaa (nyk. Pyhärantaa): Pyhämaassa t. Pyhässä maassa Pyhä maa Israelin (ja Palestiinan) nimityksenä Pyhäntaka (Nastolassa): -na Pyhäntä: Pyhännällä
pyhäpäivä sunnuntai t. kirkollinen juhlapäivä, jolloin ei tehdä työtä: pyhäpäiviä ovat sunnuntaiden lisäksi mm. joulu- päivät ja juhannus Pyhäranta: Pyhärannassa t. Pyhässäran- nassa
Pyhäselkä: Pyhäselässä pyhättö = pyhäkkö pyjama housullinen yöpuku pyknikko rakennetyypiltään tanakka, lihavuuteen taipuvainen ihminen: leppoisa p. — pykninen vrt. ed.: p. ruumiinrakenne
pykältää = pyältää. — pykälöidä 1. jakaa pykäliin, varustaa pykäläjaolla: tarkasti pykälöidyt ohjeet; pykälöity mittalasi.


Pylkönmäki
320
2. = pyältää Pylkönmäki: Pylkönmäellä pylväikkö (myös pylväistö, harvoin pylvästä) pylväsrivi t. -ryhmä; pylväskäytävä
Pyongyang = Pjöngjang PYP lyh. Pohjoismaiden Yhdyspankki (nyk. Suomen Yhdyspankki, SYP) pyramidi 1. muinaisegyptiläinen huipuksi kapeneva neliöpohjainen kivimonument- ti; myös muista samannäköisistä rakennelmista. 2. geom. särmäkartio Pyreneet (myös Pyreneiden vuoristo) Pyreneiden niemimaa pyrintö riento, harrastus: kulttuuripyrin- nöt; tukea nuorison pyrintöjä. — pyrkimys pyrkiminen; suuntaus, taipumus: p. selkeyteen, täydellisyyteen; liiton eheyttämiseen tähtäävät pyrkimykset; laajenemis-, rauhan/pyrkimys. — pyrkyryys (myös pyrkyriys) pyrkyrinä oleminen: pyrkyryyttä suosiva nimitysjärjes- telmä
pyromaani pyromaniaa poteva ihminen, tuho-, tihupolttaja. — pyromania sairaalloinen himo sytyttää tulipaloja pyrskähdys (myös pyrskäys): naurun pyrs- kähdyksiä
pyryttyä: tukkoon pyryttynyt tie. — pyryttää (ei »pyryyttää»): on pyryttänyt (lunta) koko päivän. — pyrytä pyryttää; tupruta: (lunta) pyrysi kaiken yötä; hiekka pyryää tuulessa; umpeen pyrynnyt [ = pyryttynyt] polku pyrähdys (myös pyräys): juoksi pienen pyrähdyksen. — pyräyttää: juosta
pyräytti; talitiainen lentää pyräytti lintu- laudalle pys. lyh. pysäkki
pystyvyys (vanh. pystyväisyys): veitsen p.;
jonkun p. tehtävään pystö isohko suppeasuinen maidonkulje- tusastia, tonkka pysyvyys (vanh. ja tyyl. pysyväisyys): rauhan pysyvyydestä ei ole takeita. — pysyvä (vanh. ja tyyl. pysyväinen): p. lumipeite; p. tila, sopimus; pysyvästi vammautunut. — pysyväis- eräissä yhdyssanoissa: pysyväisluonteinen (myös pysy- väluonteinen; useimmiten riittäisi pelkkä pysyvä); pysyväismääräys (varsinkin sot.) 'pysyvä määräys'; pysyväis/näyttely, -suhde
pysähdys (varsinkin puhek. myös pysäys): pidettiin kymmenen minuutin p.; toiminta on ollut pysähdyksissä, joutunut pysähdyksiin. — pysähdyttää: tavallisemmin pysäyttää. — pysähtyä: Lahti, juna pysähtyy viideksi minuutiksi (t. seisoo viisi minuuttia, ei »pysähtyy viisi minuuttia»). — pysäköidä (mm. tieliikenne-
säädöksissä käytetty sana) = paikoittaa.
— pysäys varsinkin puhek. pysähdys.
— pysäytin (miel. kuin »pysäyttäjä») pysäytyslaite: koneen, hissin p. — pysäyttää seisauttaa: p. vastaantulija; p. kone, auto; työt pysäytettiin viikoksi; pysäytäpä [auto] tuon kioskin kohdalle!
pyyde itsekäs pyrkimys t. halu: ajaa omia pyyteitään; siinä asiassa minulla ei ole mitään pyydettä 'etua tavoiteltavana'; suurvaltojen pyyteet. Väärin: »esittäisin pienen pyyteen» [po. pyynnön] pyyhe pyyhkimiseen tarkoitettu kangas- t. paperikappale: kuivasi kätensä pyyhkeeseen; astia-, kasvo-, pöly/pyyhe; ta- louspyyhe. — pyyheliina kankainen pyyhe. — pyyhin pyyhkimislaite: tuulilasin pyyhkimet. — pyyhkiytyä (ei juuri »pyyhkiintyä»): p. kylpytakkiin; huolet pyyhkiytyivät pois. — pyyhkiä: pyyhin Pyynikki (Tampereella): Pyynikillä pyynti 1. pyydystys, pyytö: kalan-, riistan/pyynti. 2. vanh. tavoittelu; nyk. vain ilmauksessa (oman)voitonpyynti.
— pyyntituore vastapyydetyn veroinen (pakastekalasta): pyyntituoretta puna- ahventa. — pyyntö (ilmi lausuttu) toivomus: suullinen, kirjallinen p.; avunpyyntö; tein sen hänen pyynnöstään. — pyytää (impf. pyysin) 1. lausua toivomus: p. lupaa tehdä jotakin t. jonkin tekemiseen; pyysi toiselta neuvoa; p. jotakuta avukseen; pyysin häntä lähtemään; pyydän (saada) onnitella. 2. pyydystää: p. kalaa, lintuja. — pyytö (itä- ja pohjoissuomal. kielenkäytössä) 1. = pyynti 1: lähti kalanpyytöön. 2. pyydys: käydä pyytäjään katsomassa
pyältää (myös pykältää, pykälöidä) hakata, veistää t. uurtaa johonkin pykäliä: kauniisti pyälletty rukinlapa; liittää pyältämällä pyörtää (impf. pyörsin) 1. kääntyä (takaisin); kaartaa; kaartua: pyörsi kotiin kesken matkan; auto pyörsi komeasti pihaan; pyörtävä pinta. 2. käännyttää takaisin (varsinkin abstr.); peruuttaa: kehitystä on vaikea enää p.; pyörsi sanansa, lupauksensa pyörykkä pyöreä muodoste, pyörylä; varsinkin ruoaksi valmistetuista palleroista: liha-, kala-, sieni/pyöryköitä
(harvemmin -pallerolta, ark. -pullia) pyörähdys: teki kantapäällä pienen pyörähdyksen (harvemmin pyöräyksen): maapallon pyörähdys akselinsa ympäri.
— pyöräys: työ oli valmis yhdessä pyö- räyksessä; vrt. ed. — pyöräyttää (harvoin pyörähdyttää): p. ratasta; pyöräytti toisen kumoon; pyöräytti hetkessä maittavan aterian


321
päteä
päihde päihdyttävä aine (alkoholijuoma t. huume): päihteiden väärinkäyttö Päijät-Häme Päijänteen kahta puolta oleva Hämeen osa (nyk. usein harhauttavasti Lahden talousalueesta, jonka painopiste on paljon etelämpänä) päikkäin = päittäin 1. — päikköpari (filateliassa) postimerkkipari, jonka merkit ovat päittäin (toinen ylösalaisin) päin 1. itsenäisenä adverbina ja prepositiona (syn. kohti): ampui suoraan
p.; kääntyi p. mieheen (harv.); ajoi p. kaidetta; sanoi p. naamaa. 2. suunnan- ilmauksissa paikallissijan jälkeen: asuu Mikkelissä p.; tuli rannalta, kotoa p. (myös kotoapäin); lähti etelään, kotiin p. (myös kotiinpäin); mistä päin (tav. mistäpäin) hän on tullut?; tuolla, siellä p. (tav. tuolla-, siellä /päin). Kirjoitetaan yleensä yhteen edeltävän lyhyen adverbin kanssa: alas-, edessä-, eteen-, jälkeen-, taakse-, takana/päin; varsinkin tilapäisissä t. raskaissa yhtymissä myös erikseen kirjoittaminen mahdollista: ylhäältä p. (t. ylhäältäpäin), sivulla p. (t. sivullapäiri). 3. adjektiivin mää- rittämänä pää-sanan instruktiivina: oikein, nurin p.; näin, noin p.; pitkin p.; koetti selittää asian parhain p. Ei: »ja niin p. pois» [po. ja niin poispäin, ja niin edespäin t. edelleen] päinvastoin (ei »päin vastoin») päistikkaa suoraa päätä: hyppäsi päistikkaa [ = pää edellä] veteen; lähti p. [ = päätä pahkaa] karkuun päistär, päistäre tav. mon. (rinnakkaismuotojen suhteet kuten sanassa askar) pellavakuitujen puuosat: lankaan on jäänyt päistäreitä päittäin 1. päät vastakkain, päikkäin, pääkkäin, pääksytysten: vuoteet ovat
seinävierellä p. 2. pää edellä t. näkyvissä: tukki pantiin p. sirkkeliin; talo on kadun varressa p. päivisin (aina) päiväsaikaan: on p. poissa kotoa. — päivittäin joka päivä (tämä ilmaus usein luontevampi); päivää kohti, päivässä: käy p. lenkillä; ruokamenot olivat p. 50 mk. — päivittää 1. saattaa (tietokoneen) tiedosto ajan tasalle: p. rekisteritiedot. 2. (hämäl. puhekielessä) päivitellä: p. maailman menoa päivä 1. ajasta mm.: matka kesti kuusi päivää ‘vuorokautta’; Mikon, Matin p.; Kalevalan p.; olisi hauska nähdä sinut jonakin päivänä (ei »joku päivä») meillä; juhla on toukokuun 5. päivänä (luetaan viidentenä päivänä, ei »viisi päivänä») t. 5. (päivänä) toukokuuta (luetaan viidentenä päivänä t. viidentenä toukokuuta, arkisemmassa tyylissä viides tou¬
kokuuta). Huom. inkongruentit sanonnat aamusta päivin, puolelta t. puolilta päivin, niistä päivin. Hylättäviä ilmaustyyp- pejä: »lukuvuosi alkaa elokuun 16. päivä» [po. 16. päivänä]; »lokakuun 1. ja 2. päivinä» [po. 1. ja 2. päivänä t. 1. ja 2. lokakuuta]; »marraskuun 7.—15. päivinä» [po. 7.—15. marraskuuta, luettuna seitsemännestä viidenteentoista marraskuuta]. 2. auringosta: p. nousee, paistaa, laskee; paistattaa päivää; päivän [= etelän] puolella. Varsinkin tyyl. ja itäsuomal. kielenkäytössä myös esim. p. meni pilveen; ei saa katsoa suoraan päivää kohti. — päiväinen 1. päiväsaikaan tapahtuva, päivä-: päiväiset askareet. 2. tavallisemmin päivällinen 1. 3. päivänpuoleinen, aurinkoinen: p. rinne.
— päivällinen 1. tänään t. sinä päivänä päivällä tapahtunut, nähty tms.: p. ukonilma; harmit teli päivällistä tyhmyyttään vielä iltayöstä. 2. iltapäivällä (entisissä maalaisoloissa päivällä) syötävä ateria; iltapäivällä syötävästä (komeasta) vieras- t. juhla-ateriasta tav. monikko päivälliset. — päivämäärä: ylennetty kapteeniksi päivämääränä (ei »päivämäärällä») 1.10.1981
Päiväntasaajan Guinea [gi-] päkiä (myös päkiäineri) varpaiden tyvessä oleva jalkapohjan paksunnos; myös peukalon tyvessä olevasta kämmenlihas- ryhmästä Pälkäne: Pälkäneellä Pälvi (etunimi): Päivin pälyä pälyillä, vilkua, vilkuilla: pälyvä katse; pälyy arkana ympärilleen; pälyi tyttöä, toisen puuhia päläs: pälkään t. pälään (varsinkin itä- ja pohjoissuomal. kielenkäytössä) suksen jalansija: suksi taittui päl(k)äästä. Myös sanonnassa päästä (pelastua, päästää) pälkä(h)ästä pinteestä, pulasta’ pärjätä ark. 1. selvitä, selviytyä, suoriutua, tulla toimeen. 2. vetää vertoja, riittää, »piisata»: ei pärjännyt toiselle painissa pärskyä (: pärskyy, pärskyi, pärskynyt) pärskähdellä, pärskiä: vesi, loka pärskyi.
— pärskää itäsuomal. kielenkäytössä ja tyyl. = ed.: pärskävä vesi
päryyttää päristää, pärryttää: p. summeria.
— pärähdys (harvoin päräys): herätyskellon p. — päräyttää (harvoin pärähdyt- tää): p. ovikelloa; sanoa p.
pätevöidä (myös pätevöittää) tehdä päteväksi: tutkinto pätevöi opettajaksi
’antaa opettajan pätevyyden’. — pätevöityä tulla pätevä(mmä)ksi: koetti p. virkaan. — päteä pitää paikkansa, sopia; olla voimassa: sääntö pätee useimpiin tapauksiin; sopimus ei enää päde


pääesikunta
322
pääesikunta
päähänpiintymä (myös päähänpinttymä) piintynyt päähänpisto, piintymä pääkaupunkiseutu Helsinki ja sen ympäristökunnat pääkkäin = päittäin 1. — pääksytysten = päittäin 1; päivät p. ’päivät päästään, taukoamatta päivästä päivään’ »PÄÄLI-» yhdyssanoissa par. päällys- (esim. »pääli/lauta, -puoli, -vaatteet»), joskus ylä-1. uiko- (esim. »päälipinta») pääll. lyh. päällikkö
päälle 1. postpositiona (joskus prepositiona): nousta mäen p.; kaapin p. on kertynyt pölyä; puki vaatteet päälleen fileen’; vieritti syyn toisen p. diskoille’; otti torkut ruoan p. Ark. myös pääsi niskan p. 'niskaan’; rakentaa tyhjän p. ’tyhjälle, tyhjän varaan’; maksoip. sadan markan ’ enemmän kuin sata markkaa, yli sadan markan, yli sata markkaa’. Vieraanvoittoista, yleiskielessä vältettävää käyttöä: »ei ymmärrä tämän asian p.» [par. tästä asiasta]; »pääsi voiton p.» [par. voitolle]; »maksoi pennin p.» [par. pennilleen]; »joutui tien p.» [par. tielle]; »tuli paikan p. [par. (itse) paikalle]; »pitkän p.» [par. ajan mittaan t. oloon t. pitkään]; »on parasta toimia varman p.» [par. varman varassa, varmalta pohjalta]. 2. adverbina: pani painoksi kirjoja ja p. vielä kiven. Ark. siinä tuli kiire p. ’niskaan’; antoi hiukan juomarahaa p. ’lisäksi, päällisiksi’; painaa p. [= yli] sata kiloa. Vieraanvoittoista, yleiskielessä vältettävää käyttöä: »kytkeä
virta p.» [par. kytkeä virta]; »virta ei mennyt p.» [par. kytkeytynyt]; »säh- kökiuas kytkeytyy p. [par. kytkeytyy] vääntimestä»; »panna p. [par. sytyttää] kaukovalot»; »pani television p.» [par. avasi television]; »laittoi saunan p.» [par. pani saunan lämpiämään]; »virta jäi p.» [par. katkaisematta]; »valot jäivät p.» [par. palamaan, sammuttamatta]; »unohti lieden p.» [par. unohti sammuttaa lieden]; »panna vaihde p.» [par. kytkeä vaihde]; »panna kolmonen p.» [par. vaihtaa kolmoselle]; »panna taksamittari p.» [par. käyntiin]; »veti hanan p.» [par. vireeseen] päällekkäin (myös päällettäin, päälletysten): latoa kiviä p. — päällepäin. — päälle päätteeksi kaiken kukkuraksi: sai päälle päätteeksi moitteet esimieheltään. — päällettäin, päälletysten = päällekkäin
»päälli »: par. päällys-, ylä-, uiko- (ks.
hakusanaa »pääli-») päällikkö. — päällimmäinen. — päällinen
1. 	vuoria t. pehmustetta peittävä kan¬
gas t. nahka: takin, kengän p.; tyynyn p.; tuolien päälliset. 2. mon. kaupan- tekiäiset, -päälliset: antaa jotakin päällisiksi; (kuv.) on päällisiksi [ = muun lisäksi] vielä itara. 3. päällä oleva: maanpäällinen; kiven p. sammal. — päällys 1. pakkaus; suojus: tavaran p.; kirjan päällykset (varsinkin sidotun kirjan suojapaperista). 2. tavallisemmin päällystä. — päällys- (yhdyssanojen alkuosana) päällä oleva: päällys/kenkä, -laka- na, -levy, -vaatteet jne. — päällyste se millä jokin on päällystetty; päällys- tysaine: pesupöydän p.; uusia lattianpäällysteitä; kadun-, tien/päällyste. — päällystä (myös päällys 2) yläpinta: kaapin p. oli täynnä tavaraa päällä 1. postpositiona: kaapin, kallion, veden p.; paidan p. oli pusero; hänen päällään [ = yllään] oli (myös hänellä oli päällään) sadetakki. Vieraanvoittoista, yleiskielessä kartettavaa käyttöä: »on vallan, voiton p.» [par. vallassa, voitolla]; »kävi paikan p.» [par. (itse) paikalla]. 2. adverbina: ukkospilvi oli jo p. ’kohdalla’. Yleiskielessä kartettavaa vieraanvoittoisuutta: »virta, liesi, jarru on p.» [par. kytkettynä]; »valot ovat p.» [par. ovat palamassa t. palavat]; »radio on p.» [par. auki]; »taksamittari on p.» [par. käynnissä]; »sauna on jo p.» [par. lämpiämässä].
— 	päältäpäin. — päältä 1. postpositiona: laskeutui mäen p.; putosi uunin p.; riisui vaatteet päältään [= yltään]. Miel. toisin: »pelasi rahan p.» [par. rahasta]. 2. adverbina: tarkasti talon p. ja sisältä; p. katsoen ehjä. Kartettavaa vieraanvoittoisuutta: »otti virran pois p.» [par. kytki virran irti]; »otti radion, sähkö- levyn p.» [par. sulki radion, sammutti sähkölevyn]. — päältäpäin pääministeriys pääministerinä olo; pää- ministerikausi: N:n lyhyt p. päänsärky pää(n)kipu: kärsiä päänsärystä. Vieraanvoittoista käyttöä: »tehtävä tuotti paljon päänsärkyä» [par. päänvaivaa] pääpiirre: pääpiirteiltään (miel. kuin »pääpiirteissään») entisenlainen ryhmitys; selostaa asiaa pääpiirtein 'pääpiirteittäin’. — pääpiirteinen (syn. pääpiirteittäinen): p. esitys, hahmotelma päärme 1. kankaan tms. reunan kahteen kertaan käännetty vahvike, palle: hameen p. 2. yleisemmin (päärmeen tapaisesta) reunasta, reunuksesta: höyhenten värikkäät päärmeet; kirjan kannen p. kannen sisäpuolelle käännetty päällyksen lieve’. — päärmätä varustaa päärmeellä, palttaa, pallistaa: kauniisti päärmätty nenäliina pääsiäinen


323
pöllytä
Pääsiäissaari: Pääsiäissaaressa pääskynen: syn. pääsky (varsinkin eläint.
terminä; yleiskielessä etup. tyyl.) Pääskyvuori (Turussa): Pääskyvuorella päässä (ja päästä, päähän) 1. etäisyydellä (tämän kirjallissävyisen sanan sijasta päässä usein luontevampi): pysäkki on sadan metrin p.; puut istutettiin muutaman metrin päähän toisistaan. 2. ajasta: matka siirtyi viikon päähän; tulen parin tunnin päästä (arkisempi syn. perästä, kirjallissävyinen kuluttua) päästö 1. päästäminen. 2. luontoon päästetyistä teollisuus- ym. jätteistä: tehdas pienentää jätelipeäpäästöjään; ydinvoimalan radioaktiiviset päästöt estettävä.
— päästötutkinto = päättötutkinto pääsykiintiö korkeakouluun otettava rajallinen opiskelijamäärä, numerus clausus.
— pääsytutkinto (ei »sisäänpääsytut- kinto»). — pääsytön (miel. kuin »pääsemätön») jonne t. josta ei ole pääsyä: p. kallionkieleke; joutui pääsyttömään umpikujaan
pääsääntö tärkein, keskeinen sääntö:
soinnutuksen, strategian p.; hampaiden hoidon p. on, että ne harjataan usein ja huolellisesti. Nykyään merkitykseltään kalvenneena muotisanana: »pääsääntönä on, että helmikuu on [par. helmikuu on tavallisesti] vuoden kylmin kuukausi»; »saatavat merkitään veroilmoitukseen pääsäännön mukaan [par. yleensä, normaalisti] nimellisarvostaan» »pääsääntöisesti»: tarpeeton muoti¬
sana, useimmiten korvattavissa sanoilla yleensä, tavallisesti t. normaalisti. Esim. »rakennustyömaan turvallisuus vaatii p. [par. yleensä, normaalisti] viikoittaisia, jopa päivittäisiä työsuojelutoimia»; »jal- kasilsa tarttuu p. [par. tavallisesti] kosteaan lattiaan jääneistä jalanjäijistä»; »juntan vuosipäivä aiheutti p. [par.
enimmäkseen] arvostelevia kannanottoja»; »kahvilat ovat auki p. [par. useimmat kahvilat ovat auki] kello
16:een, yliopiston kahvila kello 18:aan» pääte 1. (loppu)pää, loppu(kohta, -osa tms.): harpin päätteenä oleva tussipiir- rin; putken, johtimen pääte(kappale); tietokoneeseen yhdistetyt päätteet 'tietojen syöttö- ja vastaanottolaitteet’; (kiel.) taivutuspäätteet ja johtopäätteet eli johtimet; (yhdyssanojen alkuosana:) pääte/asema, -kohta, -piste, -pysäkki. 2. päätteeksi 'päätökseksi, lopuksi’: (juhlan) päätteeksi laulettiin Maamme-laulu; teki päälle päätteeksi [ = kaiken kukkuraksi] sen tempun, että - -
päätellä ajatella t. olettaa joistakin perus¬
teista lähtien: rakennustavasta voi päätellä, että aitta on vanha (t. aitan voi päätellä vanhaksi); eräistä merkeistä päätellen hänellä on tärkeää sanottavaa.
— päätelmä päättelyn tulos (väistymässä oleva syn. johtopäätös): teki tapahtuneesta rohkeita päätelmiä. — päättyä tulla päätekohtaan, loppua: hakuaika päättyi eilen; tie päättyy rantaan; seikkailu päättyi onnellisesti. Ei: »hän päättyi [po. päätyi] siihen tulokseen, että  ». — päättäväinen (myös päättävä): p. vastaus, ilme; kieltäytyi päättäväisesti (myös päättävästi) kutsusta.
— päättäväisyys (harvemmin päättävyys): kasvoista kuvastuva p.; vastauksen p.
— päättää 1. tehdä johonkin pääte: p. lanka sauman sisään. 2. saattaa loppuun, lopettaa; olla jonkin päätöksenä, lopetuksena: p. opinnot; päätti kirjoituksensa muutamaan toivomukseen; aterian päätti juustolautanen. 3. tehdä päätös, ratkaisu: päätti lähteä mukaan; kokouksessa päätettiin seuraavat asiat;
tästä asiasta päätettiin, että .4.
päätellä (ei juuri muulloin kuin sanonnassa jostakin päättäen): kaikesta päättäen olemme eksyksissä
päättötutkinto oppikurssin tms. päättävä tutkinto, päästö-, loppututkinto
päätyä tulla t. joutua lopulta johonkin: päätyi vanhainkotiin; olen päätynyt seu- raavaan tulokseen; puhuja päätyi ehdottamaan, että . Ei: »sota päätyi
[po. päättyi] ankaraan rauhansopimukseen»
päätä huimaava
päätäntä päättäminen (tav. vain yhdyssanoissa päätäntä/oikeus, -valta 'päätös- oikeus, -valta’). — päätäntö 1. (kouluaineen t. opintotutkielman) loppulause. 2. sarjasävellyksen loppuosa, finaali
päätä pahkaa
päätös 1. loppu, päätekohta: työt on saatu päätökseen; tarinan surkea p.; päätökseksi veisattiin virsi. 2. (harkittu) ratkaisu: teki päätöksen; pysyi päätöksessään; enemmistöpäätös; viranomaisen, tuomioistuimen päätös. 3. päätelmä (vain vanhahtavassa ilmauksessa tulla johonkin päätökseen): tulin siihen päätökseen, että — —
pölly 1. (varsinkin hämäl. ja kaakkois- suomal. puhekielessä) pöly. 2. tupakan savu, haiku: veteli pöllyjä. — pöllyttää (miel. kuin »pöllyyttää») 1. tupruttaa: aura pöllytti lunta; pöllyttää sikaria. 2. tukistaa; löylyttää: p. pojanvintiöitä; pöllytti vastustajaa aika tavalla. — pöllytä pölytä (sankasti), pölistä, tupruta: hiekka pöllyää; hiihti että lumi pöllysi;


pölyte
324
höyhenet pöllys ivat kukkojen tapellessa pölyte pölymäinen hyönteismyrkky »pölytiivis»: par. pölynpitävä -pölytteinen vrt. pölyttää 3: hyönteis-, tuuli/pölytteinen kasvi. — pölyttyä 1. peittyä pölyyn, pölyyntyä: pölyttynyt paperipino. 2. vrt. pölyttää 3: herne pölyttyy itsestään. — pölyttää 1. synnyttää pölyä; peittää pölyllä: autot kovin pölyttävät (tienvarsia). 2. poistaa pöly jostakin, tomuttaa: p. mattoja. 3. kuljettaa siitepöly heteistä emeihin: mehiläiset pölyttävät apilan. — pölytä: hiekka pölyää; maantiet pölysivät; kataja pölyää 'levittää ilmaan siitepölyä’. — pölytön (ei »pölyvapaa»): p. huone, pöytä. — pölyyntyä = pölyttyä 1. — pölyyttää 1. par. pölyttää 1. 2. (varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä) = pöllyttää 1, 2
pölähdys (harvemmin pöläys): piipun
pölähdykset. — pöläyttää (ei juuri »pö- lähdyttää»): pöläytti sikaria; sanoa
pöläytti
pönkittää tukea (pönkillä). — pönkkä: pönkän (itäsuomal. ja pohjal. kielenkäytössä pönkä : pöngäri) tuettavaan viistosti nojaava tukipuu, telki pöpperössä (puhek. myös pöppörössä) tokkurassa (unen jäljiltä), unenpöppe- rössä
»pörssinoteerattu» (osake): par. pörssissä noteerattu pötky (myös pötkö) tasapaksu pitkulainen esine t. muodostuma: lakritsi-, makka- ra/pötky; dynamiittipötky pöytye pöytäkunta: samppanjaa koko pöytyeelle Pöytyä: -llä
pöytäkirja: pöytäkirjan pitäjä, tarkistaja.
— 	pöytäkirjata merkitä pöytäkirjaan: pöytäkirjatut päätökset. — pöytäkir- juri pöytäkirjan pitäjä
Q
Qatar [ka-]
Qinghai [tsirj-] (aiempia kirjoitustapoja TSinghai, Chinghai)
Quebec [kuibek] (ransk. Quebec [kebe'k]) Queensland [kui'nzländ]
R
1. r [är t. ärrä, vartalo ärrä-] aakkoston 18. kirjain
2. r lyh. riisi(ä)
r. (myös ruots.) lyh. (puoluekannaltaan) ruotsalainen, ruotsalaisen kansanpuolueen jäsen: ed. Melin (r.)
R lyh. Reaumur(ia): +15 °R (= viisitoista astetta Reaumuria, viisitoista reaumurastetta)
® lyh. rekisteröity tavaramerkki (engl.
registrated trade mark)
Raade (sukunimi): Raateen raahautua (harvemmin raahaantua)
Raahe: -ssa
raaistaa (miel. kuin »raaistuttaa») tehdä raa’aksi t. raaemmaksi: väkivaltafilmien raaistava vaikutus raajarikko (myös raajarikkoinen) adj. ja subst., nyk. etup. tyyl. jalka- t. käsi- vammainen (myös selkävammaisesta), rampa (osittainen syn. liikuntavammainen)
1. raaka (: raa’an; mon. iness. raaoissa, kompar. raaempi, superl. raain) kypsy- mätön t. kypsentämätön; jalostamaton t. jalostumaton, karkea
2. raaka (: raa’ari) raakapurjetta kannattava vaakasuora hirsi
raaka- yhdysverbien alkuosana tekniikan kielessä (ei juuri yleiskielessä): raaka/hioa, -mellottaa, -muokata jne. raakile (myös raakila, raakale) raaka marja t. hedelmä raakkua: ei raaku (harvemmin raakua : ei raau): varikset, korpit raakkuvat Raamattu kristillisen kirkon pyhien kirjojen kokoelma, Pyhä Raamattu: kaikilla oli R. mukana raamattu kuv.: islamilaisten r. on Koraani; Marxin »Pääoma» sosialismin raamattuna
raamattupiiri. — raamatunhistoria. — raamatunkäännös. — raamatunsuomennos. — raamatunvastainen (myös Raamatun vastainen): r. käsitys raami ark., usein mon. kehys, puitteet (myös kuv.: talousarvion raamit; raami- laki). — raamittaa ark. kehystää raapia: raavin (puhek. myös raappia : raapin). — raapiutua (myös raapiintuä): verille raapiutunut iho raaskia ark. = raskia raastaa: impf. raastoin raastupa raastuvanoikeus (joskus myös sen istuntohuone): haastaa raastupaan.
— 	raastuvanoikeus yleinen alioikeus kaupungissa


325
raidoitus
raataa: impf. raadoin raatsia varsinkin puhek. = raskia »rabarberi»: par. raparperi rabbi mestari (juutalaisen lainoppineen t. opettajan arvonimenä). — rabbiini juutalaisen seurakunnan opettaja ja hengellinen johtaja rabulismi (poliittinen) mekastus, suunsoitto. — rabulisti (poliittinen) mekas- taja, suunsoittaja, yltiöpää. — rabulisti- nen vrt. ed.: rabulistisia [= suurisuisia, yltiöpäisiä] ajatuksia rad lyh. radiaani(a)
»radar»:-par. tutka
radeerata 1. raaputtaa. 2. vanh. syövyttää, etsata
radiaani tasokulman yksikkö Sl-järjestel- mässä
radiaattori 1. lämpöpatteri. 2. meijerin voinvalmistuslaite, separaattori-kirnu radikaali 1. adj. (myös radikaalinen) perinpohjainen; jyrkkä, kumouksellinen, ääri- henkinen: r. leikkaus (lääk., myös kuv.); esitti radikaaleja näkemyksiä; r. poliitikko. 2. subst. radikalismin kannattaja, ääri(mmäisyys)mies. 3. kem. atomi- ryhmä, joka voi reaktiossa siirtyä yhdisteestä toiseen. 4. mat. juurilauseke. — radikaalinen = radikaali 1. — radikaalisia (myös radikalisoitua) tulla radi- kaali(mma)ksi, jyrkentyä. — radikaalius (myös radikaalisuus): vaatimusten r.
yllätti. — radikalismi jyrkkiä muutoksia vaativa suunta, äärisuunta, äärihenki- syys
radioaktiivinen: r. alkuaine [joka säteilee energiaa samalla kun muuttuu toiseksi alkuaineeksi t. vähäenergiaisemmaksi ydinlajiksi]; r. säteily. — radioaktiivisuus (harvemmin radioaktiviteetti) radiokuuntelija: yleensä par. radionkuun- telija; kuitenkin esim. konsertin radio- kuuntelijat radiologia ionisoivaa säteilyä hyödyntävä lääketieteen haara radionkuuntelija: vrt. radiokuuntelija. — radisti radiosähköttäjä radium [ra-, ei »rä-»] kem. eräs radioaktiivinen alkuaine. — radon [ra-, ei »rä-»] kem. eräs jalokaasu radza (myös radsa) intialainen t. malaiji- lainen ruhtinas raffinoida 1. puhdistaa, jalostaa: r. öljyä, sokeria. 2. hienostaa. — raffinoitunut (miel. kuin »raffinoitu») (liika)hienos- tunut; tarkoin harkittu: r. tyyli; käytti raffinoituneita keinoja raha: maksoi Suomen rahalla (miel. kuin »rahassa»); hinta on Ruotsin rahana (miel. kuin »rahassa») viisi kruunua rahainen (myös ra ha isä) rahaa tuottava:
etsi rahaisempaa hanketta. — rahakas varakas, rikas: r. yhtiö. — rahallinen rahana oleva t. rahaksi arvioitu; (rahataloudellinen (usein par. raha-): kiinteistön r. arvo; avusti rahallisesti 'rahalla’. Miel. toisin: »r. tilanne» [par. rahatilanne]; »joutui rahallisiin vaikeuksiin» [par. rahavaikeuksiin]. — rahantunteva itara, rahanahne. — rahanuudistus. — rahastoanti ilmaisosakeanti (ent. ilmaisanti)
1. rahe (: raheen; varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä) talvi-, jäänuotta: vetää rahetta
2. »rahe»: par. rahje
rahi (: rahin; varsinkin itäsuomal. ja keski- pohjal. kielenkäytössä) lyhyt irtopenkki rahje (: rahkeen) tav. mon. (varsinkin hämäl. ja itäsuomal. kielenkäytössä)
luokkivaljaissa aisoja länkiin yhdistävä nahkahihna, ruoma: hevonen on rohkeissa. Kuv. joutua rohkeisiin 'vaativaan t. vastuulliseen asemaan, »vetäjäksi»’; (henkisestä, taloudellisesta tms. kestokyvystä:) jos vain rahkeet kestävät rahka (: rahkan) 1. lehtisammaliin kuu¬
luvia sammalia, rahkasammal; myös rahkaa kasvava suo (syn. rahkasuo) tai rahkasta syntynyt turve (syn. rahka- turve). 2. kuoritusta maidosta saos-
tettu piimä; uunipiimä (syn. rahka/maito, -piimä): rahkaa piirakan täytteeksi.
3. rahkasta (2) valmistettu jälkiruoka: marjarahkaa
rahoittaa antaa varoja t. varat johonkin: pankki rahoitti rakentamista, rakentamisen; säätiön rahoittama tutkimus. Ei: »vanhemmat rahoittivat opiskelevaa poikaansa» [par. poikansa opintoja].
— 	-rahoitteinen: oma- t. vapaa/rahoit- teinen asunto [valtion lainoittaman
asunnon vastakohtana]; saksalaisrahoit- teinen yhtiö ’yhtiö, joka on saanut rahoituksensa Saksasta’ rahtiauto rahtitavaraa paikkakunnalta toiselle kuljettava auto, kiitolinja-auto rahvas (: rahvaan) 1. entisaikojen tavallinen kansa, »yhteinen kansa», varsinkin maalaiset (säätyläisten t. sivistyneistön vastakohtana): liikkui rahvaan parissa; valisti rahvasta. 2. leik. väki, kansa, yleisö: paikalle oli kertynyt paljon rahvasta; katu-, juhla/rahvas raide 1. pyörän (myös esim. reenjalak- sen) jälki tiessä: kärrynraide; raiteisiin juuttunut auto. 2. rauta- t. raitiotien kiskojonopari: juna lähtee kolmannelta raiteelta. 3. erilaisista kuljetuskiskoista: riippuvan kuljettimen r.; hissin raiteet.
4. kuv. käyttöä: asia on nyt oikeilla raiteilla; hän on suistunut raiteiltaan
raidoittaa. — raidoitus


raihnaantua
326
raihnaantua (myös raihnastua, raihnautua) käydä raihnaaksi. — raihnas: raihnaan (myös raihnainen) (perin) kivulloinen, kurjakuntoinen: r. vanhus. — raihnaus (myös raihnaisuus): valitti raihnaut¬
taan
raikaa (käytössä vain vahvaan preesens- vartaloon perustuvia muotoja) itäsuomal. kielenkäytössä ja tyyl. = raikua raikastaa (miel. kuin »raikastuttaa») tehdä raikkaa(mma)ksi: ukkonen raikasti ilman. — raikaste (ei »raikastaja») rai- kastusaine: ilman-, ihon/raikaste raikua (: ei raiu): torvet raikuivat; raikuva eläköön-huuto railakas (myös railakka) varsinkin puhek. reipas, rempseä, riuska: railakkaat
puheet; voitti railakkaasti rainta: rainnan (itäsuomal. kielenkäy¬
tössä) kiulu raion katkottu viskoosikuitu t. siitä valmistettu kudos (syn. usein viskoosi 3) Raippaluoto: Raippaluodossa Raisi (norj. Nordreisa)
Raisio: -ssa
raiskautua (myös raiskaantua): harju on raiskautunut paljosta kulkemisesta, soranotosta Raita (etu- ja sukunimi): Raidan
1. raitio harv. = raide 1
2. raitio (pohjoissuomal. kielenkäytössä) poropaimen, palkallinen porojen hoitaja
raitio- yhdyssanojen alkuosana = raitio- tie-: raitio/liikenne, -pysäkki, -vaunu raitis: mon. partit. raittiita, superl. rait- tein
raito jonoksi kytketty taakkaporojen t. porojen ja ahkioiden matkasaatto; joskus muustakin jonosta, matkueesta: pitkä r. autoja raivautua (ei juuri »raivaantua»): tiheikköön raivautunut polku
1. raivo 1. vimma, kiihko: purkaa raivoaan johonkin; olla raivoissaan. 2. ark. raivokas, hurja: olla raivona jostakin
2. raivo: tavallisemmin takaraivo raivota: raivoaa, raivosi, raivonnut rajain rajauslaite: partakoneen tukan-
rajain. — rajakkain (myös rajatusten): talot ovat r. 'taloilla on yhteinen raja’.
— 	rajallinen jolla on rajat; vähäinen, suppea, ahdasrajainen: rajalliset luonnonvarat; r. ihmisjärki rajata 1. vetää johonkin raja(t), erottaa rajalla t. rajoilla: r. alue karttaan, maastossa; r. valokuva [niin että jäljelle jää tärkein osa]; r. tukka 'leikata jyrkkä- rajaisesti’; kirjoittaja ei ole selvästi rajannut aihettaan. 2. olla jonkin rajana t. rajakkain jonkin kanssa: tonttia rajaava
aita; Hämettä rajaa lännessä Satakunta.
3. 	par. rajoittaa 1: »maastovaikeudet rajasivat rakentamista»; »alkoholin käyttöä olisi rajattava». — rajattu miel. toisin, jos ei ole kysymys tietoisesta rajaamisesta tämän sanan 1. merkityksessä: »liikkumatila on kovin rajattu» [par. rajallinen, vähäinen, suppea].
— rajatusten = rajakkain. — rajaus 1.
rajaaminen: valokuvan r.; tehtävän r.; rajaus(viiva) 'silmiä korostava luomen- reunusviiva’. 2. raja(kohta): laipion
ja seinän rajauksessa. — rajautua 1. vrt. rajata 1: tutkimusaihe ei ottanut rajau- tuakseen. 2. olla rajakkain jonkin kanssa: tontit rajautuvat toisiinsa; Belgia rajautuu etelässä Ranskaan. 3. par. rajoittua: »lehden aihepiiri ei rajaudu pelkästään kirjallisuuteen». — rajavartiolaitos. — raje silmänrajausväri
rajoite rajoittava määräys t. seikka (tavallisempi syn. rajoitus): säätää rajoitteita.
— rajoitettu miel. toisin, jos ei tarkoiteta jonkun t. joidenkuiden tahallaan rajoittamaa: »ihmisen käsityskyky on r.» [par. on rajallinen; ihmisen käsityskyvyllä on rajansa]; »kovin r. [par. suppea, ahdas(rajainen)] näkemys»; »rajoitetut [par. vähäiset, niukat] voimavarat»; »lippuja on saatavissa vain rajoitetusti» [par. vain määrälti, vain jonkin verran]. — rajoitin rajoituslaite: lämpötilan r. — rajoittaa 1. panna jollekin raja(t); supistaa, kaventaa: sähkön kulutusta olisi rajoitettava; uusi laki rajoittaa perintöoikeutta entisestä; kirjoitusten pituus rajoitettiin viiteen liuskaan. 2. = rajata 2. — rajoittamaton: rajoittamaton kalastusoikeus [jota ei ole rajoitettu]. Usein par. rajaton: »mahdollisuudet näyttivät rajoittamattomilta».
— rajoittua 1. olla ulottumatta jonkin
rajan yli, supistua johonkin: näkyvyys rajoittuu pariinsataan metriin; valmennus rajoittui muutamaan ylimalkaiseen neuvoon. Miel. toisin: »rajoittunut [par. suppea, rajallinen] mielikuvitus». 2. (henkilösubjektin ohella) keskittyä pelkästään johonkin, tyytyä: rajoitun pääkohtiin, mainitsemaan pääkohdat. 3. = rajautua 2. — rajoitus 1. rajoittaminen; rajoittava määräys t. seikka; puute, vajavuus: tuotannon r.; käyttö¬
oikeuteen ei liittynyt rajoituksia; on selvillä rajoituksistaan. 2. par. rajaus 1
rajoni piirikunta, hallintopiiri (Neuvostoliitossa)
rak. lyh. rakentanut, rakennettu
rakastaa: vieraanvoittoista käyttöä mm. »rakastan käydä [par. käyn mielelläni] teatterissa»


327
rappeuma
rakenne 1. kokonaisuuden jäsentyminen osiinsa (ja osien suhde toisiinsa), struktuuri: molekyylin, aurinkokunnan r.; kameran r. on yksinkertainen, mutkikas; ruumiinrakenne; yhteiskunnan, väes- tön r.; rakenteeltaan hajanainen kirjoitus. 2. rakennukseen tms. koostettu olennainen osa, konstruktio; (joskus) rakennelma: parveketta, kattoa tukeva r.; laskea rakenteiden lujuudet. 3. Är/W. yhteen kuuluvien sanojen kokonaisuus, konstruktio: vaikeaselkoisia
lauserakenteita. — rakennelma rakentamisen tulos (ei kuitenkaan asuin- tm. rakennuksesta): alkeellinen, mutkikas r.; hyppyrimäkeen tehty r.; filosofien ajatusrakennelmat. — rakennushallitus. — rakenteellinen rakennetta koskeva t. siihen kuuluva: teoksen rakenteelliset ansiot; inflaation syyt ovat rakenteellisia 'talousjärjestelmästä johtuvia’. Usein luontevammin toisin: »ohjelman rakenteellinen [par. rakenteen] uudistaminen»; »rakenteellisesti [par. rakenteeltaan] hatara suunnitelma»; »rakenteellinen vika» [par. rakennevika]. — rakenteenmuutos (miel. kuin »rakennemuutos»): yhteiskunnan r. — rakentua mm. perustua, pohjautua: laskelma rakentuu tilastotiedoille (t. tilastotietojen varaan, pohjalle, ei »tilastotietoihin») rakkaus: tuntea rakkautta johonkin (t.
jotakin kohtaan) rak.mest. lyh. rakennusmestari raksahdus (harvoin raksaus): kaappikel- lon raksahdukset. — raksauttaa (ei juuri raksahduttaa): raksautti kamerallaan
kuvan
ralli pitkää (maantie)reittiä ajettava raskas autokilpailu. — rallicross [-kros] pääosaltaan sorapintaisella radalla ajettava autokilpailu rampa adj. ja subst. raajarikko(inen) (osittainen syn. liikuntavammainen). — rampautua (myös rampaantua) tulla rammaksi
ramppi 1. näyttämön etureuna, parras.
2. 	rakennukseen johtava kalteva ajotie t. portaiden vieressä oleva invalidipyö- rän yms. kulkutaso, luiska. 3. eritasoliittymän haarojen yhdystie. 4. laite, jolla suistunut pyörä nostetaan rautatiekiskoille
rangaista: rankaisen, rangaissut. — rangaistus syylliselle rikkomuksen takia aiheutettu kärsimys: sai ansaitsemansa rangaistuksen. Alkuosana monissa yhdyssanoissa (rangaistus /aika, -peruste, -uhka, -vaatimus jne.)
Rangoon [rarjrjun, engl. rärjgu'n] ranka 1. (myös ranko) kaadettu ja kar¬
sittu pienehkön puun runko: toi rankoja polttopuiksi. 2. (myös ranko) eliön runkomaisista elimistä t. osista: säde- eläinten verkkomainen ranka; tähkistä oli jäljellä tyhjät rangat. 3. aluksen vannaista ym. tukirakenteista: köli ja rangat
rankaisu rankaiseminen (varsinkin yhdyssanojen alkuosana: rankaisu /keino,
-oikeus, -tapa, -toimet) ranki varsinkin puhek. arvo(aste): on noussut ylempään rankiin (yhteiskunnassa, virkauralla)
Ranki (sukunimi): Rangin ranko 1. = ranka 1.2.= ranka 2; erityisesti luurangosta (myös kuv.): vainajien hiiltyneet rangot; suunnitelma on pikemmin eloton r. kuin toiminnan pohjaksi kelpaava runko. — rankomainen luurankomainen: r. romaanin luonnos Ranne (sukunimi): Ranteen ranneke 1. rannetta ympäröivä kapea hihansuu. 2. kellon rannehihna t. -ketju rannemmaksi (myös rannemmas, rannem- ma) lähemmäksi rantaa: soutaa r. ranska (kieli)
Ranska (maa)
ranskalainen adj. ja subst. Miel. toisin: »ranskalaiset viivat» [par. luetelmaviivat]. — ranskan kieli. — ranskankielinen. — ranskanleipä. — ranskannos ranskankielinen käännös. — rans- kanpastilli (miel. kuin »ranskalainen pastilli»). — ranskanperunat mon. rasvassa rapeiksi keitettyjä perunasuika- leita, pommes frites. — ranskantaa kääntää ranskaksi Rantasalmi: Rantasalmella rantautua (harvemmin rantaantua) tulla rantaan: veneilijät rantautuivat Säynätsaloon t. Säynätsalossa; rantautunut [= rantaan ajautunut] tukki. — rantue rantama: Vuohijärven rantueilla Ranua: -lla
raottaa avata raolleen. — raottua aueta raolleen
Rapaala (Sysmässä; väärin »Rapala») raparperi
rapautua (harvemmin rapaantua) mureta luonnonvoimien tms. vaikutuksesta (varsinkin kivi t. mineraali): rapautunut kallio, muuri, tiili rapista 1. äänestä: paperi, hiiri rapisee.
2. 	(varsinkin länsisuomal. kielenkäytössä) varista, karista: joulukuusesta rapisseet neulaset raportoida tiedottaa, tehdä selkoa: raportoi asian esimiehelleen (ei »esimiestään asiasta»). — raportti tiedotus, selonteko, tilannekatsaus rappeuma (myös rappeutuma) rappeutunut


rappu
328
elimistön kohta: lihasrappeuma rappu ark. 1. (myös rappunen) porras; mon. raput (t. rappuset) 'portaat; tikapuut, tikkaat’. 2. (kerrostalon) portaikko. — rappukäytävä ark. porraskäytävä, portaikko
rapsahdus: risukosta kuului r. (harvemmin rapsaus). — rapsaus vrt. ed.; sai ylinopeudesta aika rapsauksen [ = rangaistuksen, sakon]. — rapsauttaa: rapsautti (harvoin rapsahdutti) siiman poikki; näpistyksestä rapsautettiin sakot rapsodia kansansävelmistä t. niiden mukaelmista koostuva soitinsävellys; höllä- rakenteinen, väläyksittäinen kirjallinen tm. esitys: kirjoitti rapsodian idän matkoistaan. — rapsodinen vrt. ed.: r. sävellys; r. muistelmateos rapu: puhek. myös krapu; tämä asu kirjakielessäkin tavallinen sanoissa maakrapu, Krapu (tähdistö; samoin Kravun kääntöpiiri) rariteetti harvinaisuus rasismi rotukiihkoilu, -syrjintä. — rasistinen vrt. ed.: rasistisia mielipiteitä rasite 1. lak. kiinteistöä rasittava toisen kiinteistön oikeus: tontin rasitteena on kantatilan oikeus läpikulkutiehen. 2. (myös rasitus) jonkun mainetta, sopivuutta tms. heikentävä seikka, painolasti, taakka: N.ilä ei ole poliittisia rasitteita; hänellä on rasitteenaan merkintä rikosrekisterissä. 3. (ei terminä) = rasitus 2: taloudelliset rasitteet. 4. rasittavasta työstä tms. par. rasitus 1: »työn paine on käynyt hänelle rasitteeksi»; »koulunkäynti lasten jokapäiväisenä rasitteena».
— 	rasitteinen vrt. ed. 2: poliittisesti r. menneisyys. — rasitus 1. ruumiillinen, henkinen, taloudellinen tms. rasittuminen t. sen aihe; vaiva, vastus, taakka: sairastui rasituksesta; matkan rasitukset; kunnan rasituksena on kaksikielisyys; olla jonkun rasituksena, rasitukseksi (myös rasituksena) jollekulle. 2. (varsinkin hallintoterminä) jatkuva taloudellinen tms. suoritusvelvollisuus; siihen perustuva suoritus (syn. yleiskielessä rasite 3): tila myytiin etuineen ja rasituksineen; kaksikielisyys aiheuttaa kunnalle lakimääräisiä rasituksia.
3. 	tekn. ulkoisen voiman vaikutus kappaleeseen: tukirakenteeseen kohdistuva r.; moottorin r. raskauttaa tehdä raskaaksi, rasittaa (ei konkr. merkityksessä); vaivata: perhe- huolet raskauttivat hänen elämäänsä (myös häntä); sivulauseiden raskauttama virkerakenne; tutkimuksissa ei ilmennyt mitään raskauttavaa [ = epäiltyä vastaan (selvästi) puhuvaa]
raskia varsinkin puhek. hennoa (syn. raskita, raatsia, harvemmin raaskia): raskiikohan hän luopua voitostaan?; ei raskinut kertoa koko totuutta. — raskita (: raskitsen, raskitsin, raskinnut): tavallisemmin ed.
Rastas (sukunimi): Rastaan rasteri 1. kuvalaattojen teossa käytettävä tiheäruutuinen t. -viivainen lasilevy. 2. painokuvan hieno pisteitys t. viivoitus; televisiokuvan juovitus rasti 1. puun kylkeen veistetty pilkka (esim. tienviittana) t. muu yksinkertainen tienviitta: merkitsi polun rasteilla.
2. 	suunnistusasema: otti suunnan kol- mosrastille. 3. luettelon reunaan, lomakkeen ruutuun tms. tehty kulman t. ristin muotoinen merkki; syn. pukki (kulman muotoisesta merkistä), (ark.) (k)ruk- si. 4. ristiin rastiin pitkin (ja) poikin.
— rastia: syn. rastit taa. 1. merkitä rasteilla (1), viitoittaa: rastittu polku;
(kuv.) rastittiin tulevaisuuden toimintalinjoja. 2. varustaa t. täyttää rasteilla
(3), »(k)ruksata»: r. lomake. — rastit- taa = ed.
rasvautua (myös rasvaantua) tulla rasvaiseksi; tahriutua rasvaan: rasvautunutta paperia. — rasvoittua tulla rasvaiseksi t. rasvapitoiseksi (elin): ihon, sydämen rasvoittuminen ratautua juuttua raiteisiinsa (kuv.), urautua: ratautuneita ajatuksia ratifioida vahvistaa valtiosopimus lopullisesti
rationaalinen (myös rationaali) järkevä, järkiperäinen. — rationaalistaa (myös rationalisoida) = järkeistää. — rationaalisia (myös rationalisoitua) = jär- keistyä. — rationalismi järjen merkitystä tähdentävä filosofinen t. uskonnollinen suunta, järkeisoppi, -usko. — rationalisti rationalismin kannattaja.
— rationalistinen järkeisopillinen, -uskoinen
»rationoida»: po. rationaalistaa (t. rationalisoida), järkeistää ratkaisumalli sovellettavissa oleva (periaatteellinen) ratkaisutapa. Nykyään muotisanana; useimmiten riittäisi pelkkä ratkaisu: »nyt lukkoon lyöty r. on kestämätön»; »selvin r. tässä tilanteessa olisi hallituksen kaatuminen» ratketa: ratkeaa, ratkesi, ratkennut ratsia yllätystarkastus
1. ratti ark. ohjauspyörä, »sompa»
2. ratti (myös tratti) ark. suppilo raudoittaa. — raudoitus
raueta: taivutus raukeaa, raukesi, rauennut (1., 2. ja osaksi 3. merkityksessä; varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä


329
rediskontata
myös 4. merkityksessä) t. raukenee, raukeni, rauennut (3. ja 4. merkityksessä). 1. /förrv. sortua (myös kuv.), laota, kukistua: maahan rauennut rakennus; rauennut mahti. 2. lakata olemasta voimassa t. vireillä; kaatua, kariutua: syyte, valitusoikeus on rauennut; hanke raukesi varojen puutteeseen; rauenneita toiveita. 3. herpaantua, uupua, voipua, vaipua: voimat raukenivat t. raukesivat; raukeneva (harvemmin raukeava) katse; raukeni t. raukesi uneen. 4. himmetä, hiipua, riutua; hiljetä, vaimeta, laantua: - raukeneva nuotio; myrsky, melu raukeni vähitellen rauhaa rakastava. — rauhaisa (harvemmin rauhainen) tyyl. = rauhallinen 1 (ei kuitenkaan elollisesta olennosta): r.
katse, mieli, uni; r. pyhäaamu; toivotti rauhaisaa joulua. — rauhallinen 1. tyyni, levollinen: pysyi kaikissa tilanteissa
rauhallisena; r. koira; r. asuinpaikka, aamu; kehitys jatkui rauhallisesti. 2. rauhanomainen (sotaisen vastakohtana): maiden välit ovat olleet rauhalliset. — rauhoite rauhoituslääke. — rauhoittaa. — rauhoitus raukka: yhdyssanoja esim. lapsi-, mies-, tyttö/raukka, Simo-raukka; huudahduksissa kuitenkin voi lapsi raukkaa!, Jaana raukka! (tällöin paino molemmilla sanoilla)
Rauma: -lla
Rautalampi: Rautalammilla
»rautarikas»: par. runsasrautainen
rautatiehallitus
Rautavaara: -lla
Rautio (nyk. Kalajokea): -ssa
Rautu: Raudussa
Ravenna
ravinne alkuaine t. yhdiste, jonka ihminen, eläin t. kasvi voi käyttää ravinnokseen (syn. ravintoaine 1): ihmisen ravinteita ovat valkuaisaineet, hiilihydraatit, rasvat, vitamiinit sekä kivennäis- ja hivenaineet; kompostimullassa on runsaasti (kasvin)ravinteita. — ravinteikas ravinteinen, runsasravinteinen. ravin¬
teinen vrt. ravinne: runsasravinteinen ruoka (miel. kuin »ravinne- t. ravinto- rikas»); vähä- t. niukka/ravinteinen maaperä (miel. kuin »ravinne-1. ravinto- köyhä»). — ravinto (ihmisten t. eläinten) ruoka (joskus myös kasvinravinteis- ta): jokapäiväinen r.; sai ravintonsa oman maan tuotteista; plankton kalojen ravintona; kasvit ottavat ravintonsa juurillaan ja lehdillään; (kuv.) sai ainoan hengenravintonsa televisiosta. — ravintoaine 1. = ravinne. 2. = ruoka-aine, ruoas
ravista (: rapisee): tavallisemmin rapista.
— ravistua 1. (laudoituksesta) ruveta
rakoilemaan: ravistunut vene, lattia.
2. 	par. rapistua, rappeutua: »ravistunut talo»
ravita: ravitsen, ravitsin, ravinnut. — ravitsemus ravinnon otto ja hyödyntäminen, ravituksitulo, ravittunaolo: varusmies¬
ten ravitsemus(tila) todettiin hyväksi; vajaa-, liika/ravitsemus. — ravitsevuus: ruoan r. on tärkeämpää kuin sen maittavuus
reaaliaikajärjestelmä) (tietokonealalla) järjestelmä, jossa tulostustiedot syötty- vät viipymättä edelleen; (pankeissa) ajan- tasa(järjestelmä). — reaalinen 1. todellinen, tosi-: väitteellä ei ole reaalista pohjaa. 2. lak. aineellinen, esineellinen: r. vakuus (myös reaalivakuus). — reaalistaa (myös realisoida) toteuttaa. — reaalistua (myös realisoitua) toteutua reagoida 1. vastata ärsykkeeseen; käyttäytyä ulkoisen syyn johdosta: iho ei reagoinut pistokseen (ei »pistokselle»); reagoi uutiseen olankohautuksella. 2. kem. osallistua reaktioon: aine reagoi toisen aineen kanssa. — reaktio 1. vastaus ärsykkeeseen; käyttäytyminen ulkoisen syyn johdosta; vastavaikutus: silmä- terän reaktio valoon; ihmisten reaktiot uutuuteen olivat myönteisiä; sortoa seurasi lopulta r. 2. fys. vastavoima, -vaikutus; ydinmuutos. 3. kem. aineen muuttuminen toiseksi aineiden vaikuttaessa keskenään. — reaktionaarinen taantumuksellinen. — reaktori laite, jolla tuotetaan reaktio (3); ydinenergiaa tuottava laite
realisaatio 1. toteutus; toteutuminen, toteuma. 2. rahaksimuutto; alennus-, loppuunmyynti. — realismi 1. todellisuudentaju, tosioloinen ajattelutapa. 2. todenmukaisuutta tavoitteleva kirjallisuus- ja taidesuunta. 3. filosofian suunta, joka tähdentää todellisuuden riippumattomuutta ihmisestä. — realisoida 1. muuttaa rahaksi, myydä alennuksella t. loppuun. 2. = reaalistaa. — realisoitua = reaalistua. — realisti 1. todellisuudentajuinen, tosioloisesti toimiva ihminen. 2. realismin (2, 3) edustaja.
— realistinen todellisuudentajuinen, tosioloinen; todenmukaisuutta tavoitteleva: r. poliitikko; r. näkemys, laskelma; r. kirjallisuus, taide. — realiteetti todellisuus; tosiasia, tosio: elämän r.; tunnustaa realiteetit
Reboly (ven.) = Repola rebus [re-] = reebus »redi»: par. reti rediskontata jälleendiskontata


reduktio
330
reduktio 1. vähennys, supistus; väheneminen, supistuminen. 2. kem. pelkistys.
3. 	fon. vajaana ääntyminen, vajaaään- töiseksi muuttuminen redundanssi liikanaisuus, toiste: supistaa sanoman r. [ = ainekset, jotka eivät ole ymmärtämisen kannalta välttämättömiä] vähimpään mahdolliseen. — redundantti liikanainen, epäolennainen, toisteinen redusoida 1. vähentää, supistaa; pelkistää; muuntaa: r. kutsuttavien määrää; r. tapahtumien kulku kaavioksi; r. käsikirjoituksen pituus painoarkeiksi. 2. kem. pelkistää. 3. fon. ääntää vajaasti; tehdä vajaaääntöiseksi. — redusoitua 1. vähetä, supistua. 2. kem. pelkistyä. 3. fon. ääntyä vajaasti, muuttua vajaaääntöiseksi: redusoitunut vokaali reebus (myös rebus [re-]) kirjain- t. kuva- arvoitus
reema kiel. uutta informaatiota sisältävä lauseen osa reesus (myös rhesus) eräs mm. koe-eläi- menä käytetty apinalaji reettori (kauno)puhuja; (entisaikoina) puhetaidon opettaja referaatti selostus, seloste, tiivistelmä. — referoida selostaa ref|leksi = heijaste. — refleksiivinen kiel. itsekohtainen. — ref|lektori 1. heijastin.
2. 	peilikaukoputki. — ref|lektorinen heijastelen
reformaatio 1. uudistaminen, uudistus.
2. 	uskonpuhdistus. — reformaattori 1.
uudistaja. 2. uskonpuhdistaja. — refor- matorinen vrt. reformaatio 1, 2: r. puolue; Lutherin r. toiminta. — reformi uudistus. — reformistinen uudistusmielinen, -henkinen: r. politiikka. — reformoida uudistaa: reformoitu [= kalvinilainen] kirkko; reformoidut 'kalvinilaiset’
regatta 1. suuri purjehdus- t. soutukil- pailu. 2. eräs raidallinen puuvillakangas
regeneraatio 1. biol. (kudoksen) uudistuminen, uudiskasvu. 2. tekn. (vrt. regeneroida 2) elvytys. — regeneroida 1. biol. kasvattaa kudos uudelleen. 2. tekn. palauttaa käytetty aine käyttökelpoiseksi, elvyttää. — regeneroitua kasvaa uudelleen: tuhoutuneen solukon regeneroituminen regionaalinen alueellinen, seudullinen regressiivinen takautuva, taantuva. — re|g|ressio takautuminen, taantuminen; (kehitys)taantuma regulaattori 1. tekn. säädin. 2. biol. sää- telijägeeni, säätelijä rehabilitaatio 1. arvonpalautus; oikeusaseman palauttaminen. 2. (potilaan) kun¬
toutus. — rehabilitoida 1. palauttaa jonkun arvo t. oikeusasema. 2. kuntouttaa
rehkiä: rehkin
rehottaa kasvaa rehevästi: pihalla rehottaa nokkonen; (kuv.) tietämättömyys, lahjonta rehottaa reht. lyh. rehtori
rehtorius rehtorina oleminen; rehtorikausi: kannattaa N:n rehtoriutta rehvakas (myös rehvakka) rempseä, rehen- televä: rehvakkaita puheita rei’ikäs = reiäkäs. — reitittää varustaa rei’illä; lävistää. — rei’itys. — reikä: reiän, mon. iness. rei’issä. — reikäinen jossa on reikiä (varsinkin kielteisessä mielessä), joka on rei’illä: r. hammas; vanhat reikäiset lapaset reilassa (ja reilaari) ark. kunnossa, järjestyksessä: tavarat ovat r.; panna asiat reilaan. — reilata ark. panna kuntoon, järjestykseen; kunnostaa. — reilu varsinkin puhek. 1. suora(luonteinen), rehti, avoin: r. toveri; reilua peliä. 2. väärentämätön, oikea, rehellinen; kunnon: jalassa reilut villasukat; ei syntynyt reilua riitaa. 3. runsas; selvä: reilusti suolattua voita; reilut sata markkaa; r. etumatka reimari (meri)viitta Reims [reims, ransk. räs]
Rein
reininviini
reiäkäs (myös rei’ikäs) jossa on reiät t. reikiä: r. metallilevy. — reiällinen jossa on reikä, reiät t. reikiä: r. luukku, laatikko; vanha r. (tavallisemmin reikäinen) pusero
rek. lyh. rekisteri; rekisteröity rekisteri 1. luettelo, hakemisto. 2. (ihmisen t. soittimen) ääniala; (urkujen) ääni- kerta. — rekisteröidä 1. merkitä (viralliseen) luetteloon, luetteloida; kirjata, tallentaa: rekisteröity yhdistys; piirturi rekisteröi värähdykset. 2. valita uruista käytettävät äänikerrat rek|laami vanh. mainos; mainonta, mainostus. — rekjlamaatio (liikealalla) takaisin vaatiminen, korvausvaatimus, muistutus. — reklamoida 1. vaatia takaisin, vaatia korvausta, tehdä jostakin muistutus. 2. vanh. mainostaa rek.n:o (myös rek.nro, rno) lyh. rekisterinumero
rekon|st|ruktio alkuperäisasun sommitelma, ennallistus. — rekon|st|ruoida sommitella jonkin alkuperäisasu, ennallistaa: r. rautakautinen talo; r. tapausten kulku kertomusten perusteella rekrytoida hankkia t. ottaa miehistöä (sotaväkeen), värvätä. — rek|ryytti vanh. alokas


331
resonanssi
rektio kiel. sellainen lauseessa yhteen kuuluvien sanojen suhde, että toinen sana vaatii toisen määrämuotoon rek.tn lyh. rekisteritonni(a) rekviemi (myös requiem) sielumessu(sävel- lys)
rekvisiitta näyttämövarusteet; (näyttä- mö)tarvikkeisto relaksantti rentoute
relatiivinen 1. suhteellinen. 2. kiel. taka- kohtainen: r. pronomini (t. reiät iivipro- nomi)\ r. sivulause. — relativismi katsomus, joka kiistää yleispätevien totuuksien ja arvojen olemassaolon rele (: releen) laite, joka fysikaalisesta virikkeestä kytkee ja katkaisee virtapiirin.
— releoida välittää toisen radioaseman lähetys
relevantti asiaan vaikuttava, merkityksellinen, tähdellinen reliefi koho-, korkokuva reliikki pyhäinjäännös relikti = jäänne 1
remahdus (harvoin remaus): naurun re- mahduksia. — remauttaa (harvoin re- mahduttaa)'. remautti äänekkään naurun remburssi luotto, jonka pankki avaa asiakkaansa toimeksiannosta ulkomaisen myyjän hyväksi toisessa (ulkomaisessa) pankissa reminisenssi muistuma remmi ark. hihna; joutua remmiin 'vaativaan ja vastuulliseen tehtävään, »rah- keisiin»’
remontoida korjata, kunnostaa. — remontti ark. korjaus(työ), kunnostus rempseä (harvemmin remseä) rento, rehvakas, railakas renessanssi 1. keski- ja uuden ajan taitteen kulttuurivirtaus, joka pyrki elvyttämään antiikkia. 2. uudestaan syntyminen, elpyminen: kansanmusiikin r. Renko: Rengossa
rentoute (lihasten)rentoutusaine, -lääke
repertoaari ohjelmisto
repeytyä (ei juuri »repeentyä») revetä.
— repeämä (harvoin repeytymä): verkon r.; ihon r.; suuri r. puolueessa
Repino (ven.) = Kuokkala repliikki 1. vuorosana; (naseva) vastaus; lyhyt huomautus kokouspuheenvuorojen lomassa. 2. lak. vastaväite, vastine.
— replikoida esittää vuorosanansa; vastata, vastailla: replikoi terävästi koko keskustelun ajan
repo (perinnäisessä itäsuomal. puhekielessä; nyk. tyyl.) kettu Repola (ven. Reboly)
reportaasi uutisarvoinen lehti-, radio- t. televisioselostus. — reportteri uutistoimittaja
reppänä ks. räppänä
repro puhek. taideteoksen painojäljennös, reproduktio. — re|p|roduktio 1. uudestaan tuottaminen, jäljennys, toisto; (painettu) jäljennös. 2. biol. lisääntyminen.
— 	re|p|rodusoida tuottaa uudestaan, jäljentää, toistaa republikaani subst. tasavaltalainen; republikaanisen puolueen kannattaja. — republikaaninen adj. tasavaltainen; tasavaltalainen
reput mon. hylkääminen tutkinnossa tms.: antaa, saada r. — reputtaa 1. antaa reput: reputetut opiskelijat; reputettujen [ = näyttelyyn kelpuuttamatta jääneiden taideteosten] näyttely. 2. saada reput: on reputtanut jo kolmesti repäistä (vanh. ja puhek. myös reväistä): repäisen requiem [rekviem] = rekviemi res. lyh. reservi: res.kapt. N. N. r e se da ruohokasveja, varsinkin eräitä hienon tuoksunsa takia viljeltyjä lajeja resensio kirjallisuus- t. taidearvostelu resepti 1. lääkemääräys. 2. puhek. (ruoan)- valmistusohje reseptiivinen vastaanottava: r. lahjak¬
kuus
»reseptivapaa»: (lääke): par. reseptitön reseptori biol. aistimen pääte-elin, vastaanotin
reservaatio 1. varaus; vastalause (päätöksen johdosta): pöytäkirjaan merkitty r.
2. 	= seur. — reservaatti luonnonsuojelualue; (vähemmistöheimon) rauhoitusalue. — reservi 1. varajoukko; vakinaisen palveluksen suorittaneet nosto- väkeen kuulumattomat asevelvolliset.
2. 	yleisemmin varalla, käytettävissä oleva määrä; syn. (ei ihmisistä) varanto: työvoimareservi; maan lahjakkuusreser- vit; valuutta-, vesi/reservi resessiivinen biol. peittyvä, väistyvä: r.
ominaisuus residenssi korkean virkamiehen asunto t.
asuinpaikka; hallituskaupunki resignaatio alistuminen, alistuneisuus. — resignoitua alistua, nöyrtyä resi|prookkinen vastavuoroinen resistanssi sähk. tehollinen vastus, pätö- vastus. — resistenssi lääk. biol. vastustuskyky; tuhonkestävyys. — resistentti lääk. biol. vastustuskykyinen; tuhon- kestävä: antibiooteille r. bakteerikanta resitaatio lausunta, kaunoluku. — resitatiivi puhelaulu. — resitatiivinen vrt. ed.: r. esitystapa ortodoksisessa liturgiassa. — resitoida esittää puhelauluna resonaattori fys. fon. resonanssia synnyttävä kappale, laite t. järjestelmä. — resonanssi fys. fon. myötävärähtely,


resonantti
332
joka syntyy ulkoisen värähtelyn vahvistaessa kappaleen t. sähköisen piirin ominaisvärähtelyä; fon. syn. kaje. — resonantti fon. aukko-, kajeäänne: resonantteja ovat vokaalit, nasaalit ja l resonemangi keskustelu, pohdinta, järkeily
1. resonoida fys. värähdellä mukana (vrt. resonanssi)
2. resonoida (ark. myös resoneerata) keskustella, pohtia, järkeillä
resori joustin, jousi; joustinneule resp. lyh. vastaavasti (lat. respective) res|pekti kunnioitus
res|piitti (myös respiittiaikä) pätevöity- misaika re|s|piraattori hengityslaite res|pondentti väitöskirjan puolustaja, väittelijä
»responssi»: par. reaktio, vaste (3) restauroida entistää
resursoida antaa jollekin voimavaroja, toimintamahdollisuuksia: r. korkeakouluja, talouselämää. Partis. resursoitu usein par. toisin: »laitos on resursoitu hyvin» [miel. laitoksella on hyvät toimintamahdollisuudet]. — resurssit mon. voimavarat, (toiminta)mahdollisuudet, keinot
reti (: redin) satamaselkä retiisi ruokaretikan muoto, jolla on puna- t. valkokuorinen juuri; myös tästä juuresta. — retikka sekä viljeltyjä että rikkaruohona kasvavia ristikukkaisia; varsinkin ruokaretikan muodosta, jolla on mustakuorinen juuri; myös tästä juuresta
retkahdus (ei juuri »retkaus»): kuorman r. kaarteessa. — retkauttaa (harvoin retkahduttaa): retkautti itsensä aidan yli
retkeily 1. retkeileminen; retket harrastuksena: on innostunut retkeilyyn. 2. yksityisestä matkasta t. vaelluksesta par. retki: »teki retkeilyn Porvooseen»; »jokavuotiset tunturiretkeilyt»; »apurahoja opintoretkeilyjä varten». — retkikunta laajahkon määrätarkoitusta varten valmistellun retken seurue: Huippuvuorten eläimistöä tutkiva r. — retkue varsinkin puhek. ja leik. retkiseurue.
— 	retkye harv. retkiseurue retoriikka puhetaito; korusanaisuus. — retorinen puhetaidolleen; korusanai- nen: r. kuvio ’puhe-, lausekuvio’; puhui kovin retorisesti; r. kysymys 'kysymys, johon ei odoteta vastausta’ retoromaani eräs Sveitsissä ja Pohjois- Italiassa puhuttu romaaninen kielimuoto; sen puhuja. — retoromaaninen vrt. ed.: retoromaaniset murteet, vähemmistöt
retortti tislausastia
retriitti (hengelliset) hiljentymispäivät retrospektiivinen takautuvan yleiskatsauksen antava: taiteilijan r. näyttely retsina eräs kreikkalainen viinilaji retusoida korjailla, parannella, ehennellä (varsinkin valokuvaa) reuma (myös reumatismi) useista nivel- ja lihastaudeista ja -oireista käytetty nimitys. — reumaatikko reumapotilas.
— reumaattinen reumaa poteva; reuman luonteinen: r. käsi; r. kipu. — reumai- nen reumaa poteva: r. ihminen, selkä.
— reumatismi = reuma. — reumatologi reumalääkäri. — reumatologia reu- maoppi
reunemmaksi (myös reunemmas, reunem- mä) lähemmäksi reunaa. — reunimmainen lähinnä reunaa oleva, laitimmainen
reunos kengän sisäpohjan reunaan kiinnitetty nahkahihna, johon antura ommellaan kiinni. — reunus se mikä (nauha- maisesti) reunustaa jotakin: tapetin r. 'yläpään koristenauha’; pannulapun, nenäliinan r. (usein = palle, päärme); vihannesreunus paistin ympärillä. — reunusta reuna(osa), reunama: takan r.; pihan reunustalla (t. reunustoilla) kasvaa hopeapajuja. — reunuste (johonkin tehty) reunus. — -reunusteinen jollakin reunustettu, -reunuksinen: silkki- reunusteinen huopa revalvaatio revalvointi. — revalvoida nostaa rahan arvoa suhteessa muiden maiden rahaan revanssi hyvitys, kosto revehtymä (myös revähtymä) 1. kohju, tyrä. 2. = revähdys. — revehtyä = revähtää. — revetä: repeää, repesi,
revennyt
reviiri biol. elinpiiri, (linnun) pesimä- piiri. Laajempaa käyttöä: kilpailevat yritykset vartioimassa reviirejään ’omia toiminta-alueitaan’ reviisori tarkastaja, varsinkin tilintarkastaja. — revisio 1. tarkastus, tarkistus; tilintarkastus. 2. lak. eräs muutoksenhakukeino, nosto. — revisionismi poliittisen opin (varsinkin marxilais-leniniläi- sen) tarkistamista vaativa suunta. — revisionisti revisionismin kannattaja. — revisionistinen vrt. revisionismi: r. mielipide
revittää (miel. kuin »revityttää»): uusi omistaja revitti mökin revolutionäärinen (myös revolutionäärinen) vallankumouksellinen. — revolutionisti vallankumouksen kannattaja, ku- mousmies. — revoluutio vallankumous Revonlahti (nyk. Ruukkia): Revonlahdella


333
tiistainen
revyy kevyt musiikkia, replikointia ja tansseja sisältävä viihdeohjelma revähdys (myös revähtymä, harvemmin revehtymä) lihaksen repeämä. — reväh- dyttää = reväyttää 2. — revähtää 1. revetä äkkiä: paita revähti rikki. 2. (myös revähtyä, harvemmin revehtyä) lihaksen repeämästä: pohje revähti juostessa.
— reväistä vanh. ja puhek. = repäistä.
— reväyttää 1. vrt. revähtää 1: lehdet reväyttivät asiasta sensaation. 2. vrt. revähtää 2: reväytti (myös revähdytti) selkänsä
Reykjavik Jreikjavik]: -issa Rfr lyh. Ranskan frangi(a) rh. lyh. ruokailuhuone rhesus [re-] = reesus Rhode Island [roud ailänd]
Rhodesia [ro-]: nyk. Zimbabwe Rhodos [ro-1. rö-]: Rhodoksessa Rhone [rön]
Rh-tekijä eräs punasoluissa oleva veri- ryhmätekijä, reesustekijä rieha riehakas meno t. tilaisuus: riehaa jatkui aamuyöhön; teekkarien vappurie- ha. — riehaantua (harvemmin riehau- tua) intoutua, villiintyä. — riehakas (myös riehakka) vallaton, hurja, villi: oli riehakkaalla päällä riemuita: riemuitsen, riemuitsin, riemuinnut
rientää: impf. riensin
riepu: yhdyssanoja esim. lapsi-, tyttö-, henki/riepu; huudahduksissa kuitenkin voi tyttö riepua! (paino tällöin molemmilla sanoilla)
Riesengebirge [ris-, saks. rizangabirga] rieska 1. happamaton ohra- t. ruisleipä.
2. 	vanh. tuore maito; (kuv.) sanan rieskaa (varsinkin Raamatun sanasta, evankeliumista) rigorismi jyrkkä, ehdoton pysyminen periaatteessa. — rigoristinen vrt. ed.: r. asenne, elämä rihma 1. (varsinkin itäsuomal. ja keski- ja pohjoispohjal. kielenkäytössä) ohut kestävä lanka, ompelulanka. 2. (samalla alueella kuin 1) linnun t. jäniksen paula, ansa. 3. (varsinkin länsisuomal. kielenkäytössä) nauha, (kengän) paula. 4. yleiskielessä 1. merkitykseen liittyvästi: toukkien kehräämä r.; hermorihmat ja niistä koostuvat kimput; vakoiluverkon rihmat ulottuivat Suomeenkin Riianlahti
riiata ark. hakkailla, seurustella riidellä: r. toisen kanssa omistusoikeudesta; värit riitelevät [= ovat riidoin] keskenään; paljon riidelty asia riihi: riihen, partit. riihtä Riihimäki: Riihimäe/llä t. -ssä
Riika: Riiassa
riikinruotsalainen adj. ja subst., varsinkin puhek. ruotsinruotsalainen Riipilä (Vantaalla): ks. Ripukylä riipiä 1. vetää (käsillä) irti, raastaa: r. herukoita pensaasta. 2. raapia: risut riipivät paljaita jalkoja. 3. tavallisemmin riipoa 3. — riipoa 1. = riipiä 1.
2. 	= riipiä 2. 3. karmia, vihloa: riipova nälkä, tuska; selkäpiitä riipoo riippua 1. konkr. käyttöä: lamppu riippuu katossa; riippui puolapuilla käsistään t. käsiensä varassa; alhaalla riippuvat pilvet; juoksija koetti r. toisen kannoilla; (kuv.) r. vanhoissa määräyksissä. 2. määräytyä jonkin (vaihte- levan) mukaan: kahvin hinta riippuu lajista; sinusta riippuu, voimmeko lähteä. Ei: »riippuu, kuinka moni [par. riippuu siitä, kuinka moni] ilmoittautuu». Inf. riippuen tav. miel. toisin: »lisää maksetaan työn laadusta riippuen» [par. laadun mukaan]; »tapauksesta riippuen [par. tapausta myöten, tapauksittain] voidaan myöntää lykkäystä»; »päätoimittajasta riippuen [par. päätoimittajaa myöten, päätoimittajasta riippuvasti] asia sai lehdissä enemmän tai vähemmän huomiota». 3. par. johtua: »lentoturma riippui moottoriviasta».
— riippumatta vrt. riippua 2: säästä
riippumatta [= olipa sää mikä hyvänsä,] juhla pidetään ulkona. Ilmaus siitä riippumatta, -ko tav. nasevammin
toisin: »vastaukset ovat mukana arvonnassa siitä riippumatta, ovatko ne [par. arvonnassa, olivatpa ne] oikeita tai
vääriä». Virheellistä käyttöä: »pysyi kannassaan huomautuksista riippumatta» [po. huomautuksista huolimatta =
‘vaikka oli saanut huomautuksia']
riippuva mm. jonkin mukaan määräytyvä: matkan pituudesta r. kuljetusmaksu.
— riippuvainen johonkuhun nähden
epäitsenäinen, jonkun alainen: vanhemmistaan riippuvaiset lapset; maa oli
poliittisesti r. naapurimaista. Ei: »hinta on r. [par. hinta riippuu] koosta». — riippuvuus palkkojen r. hintatasosta; valtion r. (myös riippuvaisuus) naapureistaan. — riippuvuussuhde: A:n r. B:hen (t. A:n riippuvuus B:stä, ei »A:n riippuvuussuhde B:stä»). — riipuksissa: kädet r.; mies on aivan r. [ = riippuvainen] työnantajastaan
riiseittäin riisi kerrallaan; riisimäärin
1. riisi (: riisin) eräs viljalaji
2. riisi (: riisin) paperin kappalemitta (500 arkkia)
3. riisi (: riiden t. riisin) riisitauti
riistainen: syn. riistakas, runsasriistai-


riisua
334
nen (miel. kuin »riistarikas») riisua: mm. riisui hetkessä vaatteet päältään t. yltään (myös riisui hetkessä päältään t. yltään t. pelkästään riisui hetkessä) = 'riisuutui hetkessä'; voitettu valtio riisuttiin aseista; varustelun sijasta olisi ryhdyttävä riisumaan aseita. — riisuutua (myös riisuuntua) riisua päältään
riita: olla riidassa t. riidoissa (myös riidoin) jonkun kanssa; värit ovat riidoin 'riitelevät, ovat keskenään ristiriidassa’. — riitaantua (harvemmin riitautua): riitaantui naapurinsa kanssa; naapurukset riitaantuivat (keskenään). — riitainen 1. (myös riitaisa) toraisa: r. pariskunta; viettivät riitaista elämää. 2. varsinkin lak. riidan-, kiistanalainen: r. asia, perintö; r. oikeus. — riitaisuus
1. 	vrt. riitainen: sukulaisten r. vaikeutti perinnönjakoa. 2. par. riita: »unohtaa vanhat riitaisuudet». — riitauttaa 1. saattaa (keskenään) riitaan, riitaannut- taa: lakiesitys riitautti eduskuntaryhmän. 2. tehdä riidanalaiseksi, viedä oikeuteen: riitautettu irtisanominen. — riitautua: tavallisemmin riitaantua riitti uskonnollinen meno, palvontatoimi- tus
Rijeka (ital. Fiume)
»-rikas» yhdysadjektiivien jälkiosana: vieraanvoittoista ja usein vanhahtavaa käyttöä, nyk. yleiskielessä miel. toisin. Esim. »hiilirikas» [par. runsashiilinen, hiilekäs]; »lumirikas» [par. (runsas)- luminen]\ »muistorikas» [par. muis- toisa, muistokas]; »saaririkas» [par. (moni)saarinen, saarekas]; »sisältöri- kas» [par. runsassisältöinen, sisällö- käs]\ »natriumkarbonaattirikas» [par. (hyvin) natriumkarbonaattipitoinen] rikastaa 1. tehdä rikkaammaksi, kartuttaa, monipuolistaa (ei varallisuuden lisäämisestä): r. mielikuvitustaan, sana- varastoaan; r. kansallista kulttuuria; elämää rikastava ystävyys. 2. puhdistaa mineraaliseos arvottomista aineista: rikastettua kuparimalmia ’ kuparirikastetta’. — rikastuttaa 1. tehdä rik- kaa(mma)ksi, varakkaa(mma)ksi, vaurastuttaa: lottovoitto rikastutti hänet hetkessä. 2. = rikastaa 1 rike (vähäinen) virhe, erehdys, pieni rikkomus: käännökseen on jäänyt muutamia rikkeitä; liikennerikkeistä on ehdotettu rikesakkoa rikkaruoho (myös rikkakasvi) luonnonvarainen ruoho- tms. kasvi, joka pyrkii leviämään viljellyllä maalla rikkein (varsinkin länsisuomal. kielenkäytössä) rikkou(tu)ma: kiviseinään on
tullut rikkeimiä; korjasi rikkeimet rikki + partis. kirjoitetaan erikseen: r. mennyt, poljettu, revitty jne. — rikkinäinen (harvemmin rikkonainen) rikki mennyt: r. hiha; r. rannikko. Kuv. r. elämä; sisäisesti r. kansa rikkomus 1. paha teko, hairahdus, kolt- tonen, (lak.) vähäinen rikos: tunnustaa rikkomuksensa; tuomittiin liikennerikkomuksesta sakkoihin. 2. par. rikkominen: »syyllistyi lain rikkomukseen» rikkonainen: tavallisemmin rikkinäinen.
— rikkoutua (harvemmin rikkoontua) mennä rikki, särkyä, rikkua. — rikkoutuma (myös rikkouma, harvoin rikkoon- tuma) rikkoutunut kohta, rikkein. — rikkua (varsinkin satakuntal. kielenkäytössä) rikkoutua: ikkuna on rikkunut. Yleiskielessä etup. vain 3. inf. abess. ja kieltopartisiippi seuraavanlaisissa yhteyksissä: sopu säilyi rikkumatta; rikkumaton hiljaisuus, rauha. — rikkuri lakonrikkoja, joskus myös sopimuksen tms. rikkojasta. — rikkuruus rikkurina oleminen: lakkolaiset syyttivät työkumppaniaan rikkuruudesta
rikokselli nen: tavallisemmin rikollinen
1. 	— rikollinen 1. adj. (harvemmin rikoksellinen) oikeudenvastainen, rangaistava, tuomittava; rikokseen t. rikoksiin syyllistynyt: r. teko, toiminta; on suorastaan rikollista [ = tuomittavaa, anteeksiantamatonta] väittää, että
— — ; r. jengi. 2. subst. rikoksentekijä:
pidättää, tuomita r. — rikos 1. (varsinkin törkeähkö) oikeudenvastainen teko, josta on säädetty rangaistus: tehdä r.; syyllistyä rikokseen; suurempien ja pienempien rikosten lisäksi luetaan rikoksiin usein myös rikkomukset. 2. väljemmin: tällainen kirjoittelu on
rikos yhteiskuntaa vastaan yhteiskunnan kannalta anteeksiantamatonta’.
3. 	par. rikkominen: »sopimuksen r.»
riksa mies- tai polkupyörävetoiset yhden ihmisen rattaat (Japanissa ja Kiinassa) RIL lyh. Suomen Rakennusinsinöörien Liitto
rimpi (: rimmen) 1. suonsilmäke, hete; hyllyvä silmäkkeinen suo; (maant.) aapasuon sammaleton t. vähäsammalinen painanne. 2. kaljuja pystyvartisia vesikasveja
rimpsu (harvemmin rimsu): pöytäliinan rimpsut ’hapsut, ripsut’; luetteli pitkän rimpsun nimiä rinkilä (myös rinkeli) renkaaksi t. silmukaksi leivottu vehnäleivonnainen rinnakkain = rinnan. — rinnakkainen 1. rinnan oleva, vierekkäinen: rinnakkaiset vaot; rinnakkaisissa sarakkeissa. 2.


335
ristiä
samanaikainen t. -arvoinen, toinen toistaan vastaava: tehtävien r. hoito ei häneltä oikein suju; asia selvitettiin kahdella rinnakkaisella kokeella. — rinnakkaiselo rinnakkainen olemassaolo: synonyymien r.; idän ja lännen rauhanomainen r. — rinnan: syn. rinnakkain, rinnat tain, rinnatusten, rinta rinnan, yhtä rintaa. 1. vierekkäin: asemalla on viisi raidetta r. 2. samalla kertaa, samanaikaisesti, samanarvoisesta hoiti r. useita tehtäviä; opetusta annetaan r. suomeksi ja ruotsiksi rinnastaa 1-. pitää samanveroisena t. vertailukelpoisena: r. kaksi ilmiötä (keskenään t. toisiinsa); terrorismia ei voida r. tavanomaiseen rikollisuuteen. 2. kiel. yhdistää keskenään samanarvoiset lauseenjäsenet t. lauseet: rinnastavat konjunktiot eli rinnastuskonjunktiot »ja», »tai», »mutta». — rinnasteinen 1. (keskenään) rinnastettavissa oleva: hakijoiden ansiot eivät ole kaikissa suhteissa rinnasteisia. 2. kiel. rinnas- tussuhteessa oleva: rinnasteiset lauseenjäsenet, lauseet. — rinnastua olla rinnastettavissa, vertautua: teos rinnastuu romaanitaiteen klassisiin saavutuksiin Rinne (sukunimi): Rinteen rinnus 1. (myös rinnusta, rintamus) pukineen rintaosa, etumus: paidan, takin r. 2. tav. mon. (myös rintamus) rintapieli, rynnäs: tarttui toista rinnuksiin.
— 	rinnusta = rinnus 1. — rinnustin valjaisiin kuuluva hihna, jolla länkien alapäät vedetään yhteen. — rintamus = rinnus 1, 2 Rio de Janeiro [za-, port. riu da zane'iru]
1. ripa (: rivan) 1. kädensija, kahva, sanka: oven r.; muuttolaatikon rivat; (itäsuomal. kielenkäytössä myös) kahvikupin r. ’korva’. 2. otsassa pidettävä kulta-1. hopeakoriste, otsanpa
2. ripa (: rivan) 1. tekn. ohuehko tasapaksu rakenteen vahvike; lämpöpatterin, jäähdyttimen tms. laippa. 2. (länsisuo- mal. puhekielessä) pitkästä, kapeasta ja ohuesta sahatavarasta; yleiskielessä rima
riporinnan (myös ripirinnan) (aivan) vieri vieressä, ritirinnan ripottaa (harvemmin riputtaa) sirottaa; (vähäisestä sateesta:) ripauttaa, ripautella
1. ripsi (: ripseri) erilaisista ihmisen, eläimen t. kasvin karvoista t. hapsumaisista muodostumista, varsinkin silmäripsistä ja värekarvoista
2. ripsi (: ripsin) eräs kohoraitainen kangas
ripsiä (harvemmin ripsoa) 1. ripotella: alkoi r. vettä. 2. = ripsua 1. — ripsua
(itäsuomal. kielenkäytössä) 1. huiskia (huiskalla, vihdalla tms.): r. pölyjä nurkista; r. kärpäsiä lehmistä; kasteli vastan ja alkoi r. 2. = ripsiä 1 Ripukylä (Vantaalla): perinnäinen kylän- nimi, jonka sijasta vir. käytössä nyk. keinotekoinen nimi Riipilä riputtaa: tavallisemmin ripottaa risahdus (harvemmin risaus): oksien risahdukset; ei kuulunut risahdustakaan (myös maustakaan). — risauttaa (harvemmin mahduttaa): risautti kepin poikki riskaabeli varsinkin puhek. = riskinen.
— riskeerata varsinkin puhek. tehdä jotakin uskaliasta; panna alttiiksi, altistaa, vaarantaa: siinä asiassa ei kannata r.; riskeerasi terveytensä
1. riski menetyksen, vahingon t. epäonnistumisen uhka, tappion-, vahingon- vaara; vastuu mahdollisesta menetyksestä tms.: tähän sijoitukseen liittyy r.; tupakoinnin terveydelliset riskit ’vaarat’; otti melkoisen riskin
2. riski ark. 1. terve, hyväkuntoinen; roteva; riuska: r. mies laiskottelemassa; r. työihminen. 2. runsas, reilu: riskit annokset; joi riskisti
»riskialtis»: par. riskinen riskinen johon liittyy riski t. riskejä, vaarallinen, uskalias, riskaabeli: r. yritys, sijoitus. — riskitön (ei »riskivapaa»): liiketoiminta on harvoin riskitöntä risotto riisistä, lihasta, juustosta yms.
valmistettu ruokalaji rispaantua (harvemmin rispautua) ark.
liestyä, purkautua (punos, kudos) ristetä kulkea jonkin poikki, muodostaa risteys: risteävät kadut; rata ristesi
maantietä monessa kohden. — risteymä (myös risteytymä) risteytymisen tulos.
— risteys paikka, jossa tie, linja tms. kulkee toisen poikki t. haarautuu toisesta.
— risteytyä 1. jälkeläisten syntymisestä kahdelle perimältään olennaisesti erilaiselle eläimelle t. kasville: hevonen ja aasi risteytyvät helposti; uusi ohralajike syntyi entisistä risteytymällä; (kuv.) läntiset ja itäiset vaikutukset ovat risteytyneet Suomen kansankulttuurissa. 2. par. ristetä
Ristiina: -ssa
ristiinnaulita (taipuu kuten naulita). — ristiin rastiin pitkin ja poikin. — risti- kuulustella kuulustella ristiin: ristikuu- lustellut todistajat Ristinselkä (Päijänteessä; väärin »Risti- selkä»)
ristisanatehtävä: nyk. tav. sanaristikko ristiä: ristin, impf. ristin, ristinyt (vanh. ja puhek. myös ristitä : ristitsen, ris- titsin, ristinnyt) 1. = kastaa 3: risti-


ristiäiset
336
mättä kuollut lapsi; tyttö ristittiin Seijaksi. 2. varsinkin puhek. ja tyyl. nimen antamisesta muuten kuin kastamalla: kyläläiset ristivät mökin Sievä läksi. 3. panna kätensä ristiin: risti kätensä
rukoukseen. 4. tehdä ristinmerkki johonkin: risti otsansa ja rintansa ristiäiset
ritardando [-da'-] mus. hidastaen ritarius ritarina oleminen ritirinnan = riporinnan rituaali uskonnollisen menon (joskus myös muun juhlamenon) vakiintunut suoritustapa
Riukiusaaret: Riukiusaarilla riuku (: riuyun) solakka karsittu puu, salko
rivaali kilpailija; kilpakosija. — rivaliteetti keskinäinen kilpailu; kilpakosinta riveittäin rivi kerrallaan; rivimäärin rivetä (: riveän, rivesin, rivennyt) tilkitä (varsinkin seinäsaumoja)
Riviera [-erä]: -lla
rivikkö riveihin jaettu lomakkeen osa. — rivistö 1. vierekkäisistä riveistä koostuva marssimuoto: sotilaiden r. 2. väljemmin monirivisistä ryhmistä: voimistelijoin r.; kirjojen r. hyllyssä. Miel. toisin: »puolueen rivistöt [luontevammin: rivit] ovat harvenneet»
»rivittäin»: par. riveittäin rivittää järjestää riviin t. riveihin; jakaa riveihin: kauniisti rivitetyt puuntaimet; tietokoneen tavuttamaa ja rivittämää painotekstiä rkl lyh. ruokalusikallinen, ruokalusikallista
rkm. lyh. rakennusmestari (varsinkin luet- telotekstissä; juoksevassa tekstissä miel. rak.mest.)
RKP lyh. ruotsalainen kansanpuolue Rkr lyh. Ruotsin kruunu(a) rl lyh. rulla(a)
rl. lyh. rajallinen lisämaksuvelvollisuus: Osuuskauppa Sampo rl.
RL lyh. rikoslaki (tavallisessa tekstissä mieluimmin lyhentämättä)
RNA lyh. ribonukleiinihappo rno (myös rek.n:o, rek.nro) lyh. rekisterinumero RO lyh. raastuvanoikeus (tavallisessa tekstissä mieluimmin lyhentämättä) robotti koneihminen rock = rokki
rodullinen rotua koskeva: väestön rodullinen epäyhtenäisyys. Usein nasevammin toisin: »rodulliset eroavuudet» [par.
rotuerot]; »rodullisesti puhdas [par. rodultaan puhdas, puhdasrotuinen] heimo»
rohdos lääkkeiden valmistukseen käytetty
luonnontuote rohjeta (: rohkenen, rohkenin, rohjennut; itäsuomal. puhekielessä myös rohkean, rohkesin) uskaltaa: rohkenen olla sitä
mieltä, että ; ei rohjennut lähteä
pimeään rohto puhek. ja tyyl. lääke roihuta (: roihuaa, roihusi, roihunnut) palaa loimuten: kulo roihusi hehtaarien alalla
Roihuvuori (Helsingissä): Roihuvuoressa roikkua puhek. = riippua 1 roiskahdus: pesuveden roiskahdukset. — roiskaus: r. vain, ja mies oli nurin. — roiskauttaa (harvoin roiskahduttaa): r. sanko tyhjäksi;) roiskautti miehen kumoon
rojahdus: kuului r. (harvemmin rojaus) kuorman kaatuessa rojalismi kuningasmielisyys. — rojalisti subst. kuningasmielinen. — rojalistinen adj. kuningasmielinen rojalti (myös royalty) määräprosenttina tuotosta maksettu tekijänpalkkio t. patentin omistajan palkkio rojaus: puu kaatui yhdessä rojauksessa; oli se hänelle aika r. [ = tärsky, kolaus]. Vrt. rojahdus. — rojauttaa (harvoin rojahduttaa): rojautti kirjat pöydälle; rojautti repun lattiaan rokki (myös rock, rock and roll) eräs kiihkeäsykkeinen melodisesti yksitoikkoinen iskelmätyyli rokokoo barokin jälkeinen siron koristeellinen (sisustuksen ja taidekäsityön) tyylisuunta rokote rokotusaine
ROL lyh. Romanian lei(tä) (kansainvälisen maksuliikkeen, ei tavallisen tekstin lyhenne)
roll-on [rol-, engl. roul-] kieppo, pallopullo
1. romaani laajamuotoinen taiteellinen kertomus
2. romaani mustalaisten itsestään käyttämä nimitys
romaaninen: 1. romaaniset kielet 'latinasta juontuvat kielet (espanja, portugali, ranska, italia, romania ym.)’; romaaniset kansat 'romaanista kieltä puhuvat kansat’. 2. r. tyyli ’gotiikkaa edeltänyt (rakennustaiteen) tyylisuunta, pyörö- kaarityyli’
romadur [-dur] (myös romadurjuusto) eräs pehmeä juustolaji romahdus: 1. kuului kova r. (harvoin romaus) taulun pudotessa. 2. luhistuminen: taloudellinen, sotilaallinen r.; on romahduksen partaalla; hermoromahdus. — romahduttaa luhistaa, saattaa romahtamaan (2): uutinen romahdutti dollarin kurssin. — romahtaa 1. äänestä:


337
rudimentaarinen
luukku kuului romahtavan kiinni. 2. luhistua, sortua: silta romahti veteen; yritys on romahtamaisillaan; romahtanut terveys romania (kieli)
Romania (maa)
romanialainen adj. ja subst. — romanian kieli. — romaniankielinen romanssi 1. suppeahko romanttissävyinen lyyris-eeppinen runo t. sävellys. 2. puhek. rakkaustarina: heidän romanssinsa taitaa olla lopussa romantiikka 1. tunteeseen ja mielikuvitukseen vetoava kirjallisuus- ja taidesuunta. 2. romanttiset piirteet, romant- tisuus: vanhan linnan r. — romantikko romantiikan (1) edustaja; romantiikkaa (2) harrastava ihminen. — romantisoida sävyttää romanttiseksi, esittää romanttisena: romantisoiva sävellys, maalaus; sota runoilijan romantisoimana. — romanttinen runollinen, haaveellinen, tunnelmallinen; romantiikan mukainen t. siihen taipuvainen: pikkukaupungin
romanttiset kujat; r. säveltäjä, kirjailija; r. koulutyttö rombi vinoneliö
1. rommi eräs väkevä alkoholijuoma
2. rommi (eteläsuomal. puhekielessä) mäti romuttamo romutuslaitos, purkamo: auto-, laiva/romuttamo
rondi puhek. lääkärin tarkastuskierros sairaalassa, kierto rondo eräs soitinsävellysmuoto rooli (näyttelijän) osa: suoriutui roolistaan hyvin. Kuv. Suomen r. kansainvälisessä politiikassa; ihmisten roolit [ = sosiaalisesta asemasta johtuvat käyttäytymistavat] yhteisössä Rooma
roomalaiskatolinen adj. ja subst. (subst:na myös roomalaiskatolilainen): syn. usein pelkkä katolinen (adj. ja subst.), katolilainen (subst.) room.kat. lyh. roomalaiskatolinen roottori pyörivä koneenosa; helikopterin kantosiivistö ropponen (varsinkin satakuntal. ja pohjal.
kielenkäytössä) = rove ropsahdus: pieni sateen ropsahdus (harvemmin ropsaus). — ropsauttaa (harvoin ropsahduttaa): sataa ropsautti;
poliisi ropsautti sakon roquefort [rokför] (myös roquefort juusto) eräs sinihomejuusto ro-ro-alus [roro-, ei »rörö»-] alus, joka lastaa pyörillä liikkuvia tavarayksikköjä rosee (myös rosö [rose, ransk. roze']) kevyt vaaleanpunainen viini, roseeviini rosetti 1. (myös rusetti) ruusuke (koriste- aiheena). 2. eräs jalokivimuoto, ruusu-
kivi. 3. eräs rasvassa keitetty leivonnainen Roskilde [roskilde, tansk. -kita] roskis ark. roskasanko; roskalaatikko, -pönttö t. -säkki rosolli ark. sillisalaatti Rostov [rostov, ven. rasto'f] rotaatio 1. pyörintä, kierto(liike). 2. puhek. varsinkin sanomalehtien painamiseen
käytetty pikapainokone, rotaatio(pai- no)kone
rotari (harvoin rotariaani) rotaryjärjeston jäsen. — rotaryjärj esto [rotari-] eräs kansainvälinen palvelujärjestö. — rotaryklubi
rotelli auton hinaama matkailijoiden yöpymisvaunu Rotterdam
rottweilinkoira [rotvai-] (myös rottweileri) eräs palveluskoirarotu »rotupuhdas»: par. puhdasrotuinen Rouen [ruä']
routaantua (harvemmin routautua, roudittua, routiintuä) mennä routaan: pellot routaantuivat marraskuussa. — routia mennä routaan; olla roudassa: maa tuntuu jo routivan rouva: monet olivat tulleet rouvineen t. rouvansa kanssa (myös vaimoineen t. vaimonsa kanssa; tämä ilmaustyyppi ainoa mahdollinen, kun puhuja tarkoittaa omaa vaimoaan: olin siellä vaimoni [ei »rouvani»] kanssa). Huom. kirjeen osoitteessa, kutsussa tms. ilmaustyyppi Metsänhoitaja ja Rouva Jorma Nikula rov. lyh. rovasti
Rovaniemi: Rovanieme/llä t. -ssä rovastinna = ruustinna rove: ropeen (varsinkin lounaissuomal., pohjal. ja itäsuomal. kielenkäytössä) tuohesta (t. pahvista) tehty nelikulmainen marja- t. mämmiastia; syn. ropponen, tuohinen, tuokkonen royalty [rojalti, engl. -'&-] = rojalti rp. lyh. rekisteröity puolue: Liberaalinen Kansanpuolue rp. rpl lyh. rupla(a)
RR lyh. (myös RR-ajot) suljetulla asfaltti- radalla pidettävät moottoripyörien no- peuskilpailut (engl. Road Racing); syn. vanh. TT(-ajot) rs lyh. rasia(a)
r/s lyh. tekn. kierrosta sekunnissa (engl.
revolutions per second)
RSL lyh. rintamasotilaseläkelaki
rt lyh. rekisteritonni(a)
rtg. lyh. röntgen
RT-kortti rakennustietokortti
Ruanda
rubriikki = otsikko 1. — rubrikoida (myös rubrisoida) otsikoida rudimentaarinen 1. jäänteenomainen,


rudimentti
338
jäänteinen. 2. biol. surkastunut, ehkäis- tynyt. — rudimentti 1. = jäänne 1. 2. biol. surkastuma, ehkäistymä rugby [ragbi] eräs raju jalkapallopeli Rugozero (ven.) = Rukajärvi Ruhnu (ruots. Runo)
Ruhr [rur]
Ruhtinansalmi (Suomussalmella)
Ruija (norj. Finnmarken) ruijanlappi (myös ruijansaame) norjan- lapin eli pohjoislapin muoto, jota puhutaan Ruijan sisäosissa ja niihin rajautuvissa Suomen Lapin osissa ruis (: rukiin): kylvää, leikata ruista; r. on talvehtinut hyvin; (leikatusta viljasta:) rukiit (t. ruis) on jo puitu; (jyvistä:) hinkalot täynnä rukiita (myös ruista); (kauppatavarasta, ruoka-aineesta:) rukiin hinta noussut; ruis on mainiota puuroksi
ruiskahdus (harvemmin ruiskaus): letku antoi vain pienen ruiskahduksen ruiskaunokki: yleiskielinen syn. ruiskukka ruiskauttaa (harvoin ruiskahduttaa): ruiskautti kastelukannun tyhjäksi ruiskukka: syn. varsinkin kasvitieteen terminä ruiskaunokki ruiskuta: ruiskuaa, ruiskusiy ruiskunnut.
— ruiskute ruiskuttamalla levitettävä kasvinsuojelu- tms. aine
RUK lyh. Reserviupseerikoulu Rukajärvi (ven. Rugozero) rukka: yhdyssanoja esim. lapsi-, tyttö-, äiti/rukka, Terttu-rukka; huudahduksissa kuitenkin tyttö rukka!, voi Terttu rukkaa! (paino tällöin molemmilla sanoilla)
rukkanen lapasen muotoinen nahkakäsine (syn. länsisuomal. kielenkäytössä kinnas) ruksata (myös k ruksata) ark. = rastia 2.
— ruksi (myös kruksi) ark. = rasti 3 rulla- yhdyssanojen alkuosana, milloin
yhteys substantiiviin rulla on selvä: rullafilmi, rullakaihdin 'rullalle koottava kaihdin’ (syn. kierrekaihdin), rullalanka, rullaluistin, rullapöytä 'rullien varassa liikkuva tarjoilupöytä’ (syn. työntöpöy- tä)f rullasuksi (myös pyöräsuksi)y rullavyö jne. Muulloin miel. toisin: »rullakäytävä» [par. liukukäytävä], »rullaportaat» [par. liukuportaat], »rullatuoli» [par. pyörätuoli}. — rul- lakko pyörällinen tavaralava, rulla- lavaako)
rumeta (myös rumentua) tulla rum(em- m)aksi: rumeni vanhuuttaan; ilmat ovat rumenneet
rungoittain rungot yksitellen: myydä puita r.
runnata ark. järjestää keplottelemalla t. puoliväkisin: runnasi itselleen hyvän
viran; on runnannut ehdotuksensa voitolle
Runne (sukunimi): Runteen t. Runnen Runni (Iisalmella): -ssa runnoa (myös runtoa : runnon) runnella, ruhjoa: raekuuron runnomaa viljaa;
arvostelu runnoi teoksen perin pohjin runoilijaluonne: runoilijaluonteeltaan sukua Otto Manniselle. — runoilijankehi- tys. — runoilijanmaine. — runoilijan- työ: Yrjö Jylhän r. runonlaulaja
runous runotaide. 1. runomuotoinen kirjallisuus (proosan vastakohtana). 2. joskus laajemmin koko sanataiteesta, kaunokirjallisuudesta (nämä sanat selvyyden vuoksi yleensä suositeltavampia)
Runö (ruots.) = Ruhnu (virossa) runsaiten runsaimmin: korvasieniä kasvoi r. hakkuualueilla. — runsas: r. tarjonta; painaa runsaan kilon; r. sangollinen marjoja; aikaa on runsaat (puhek. myös runsas) kaksi tuntia; runsaan viidentoista kilometrin matka; sinne kävelee runsaassa kymmenessä minuutissa. — runsasaktiivinen vahvasti radioaktiivinen: r. ydinjäte. — runsastua tulla runsaammaksi, enetä, lisääntyä: kalansaaliit ovat runsastuneet runtoa = runnoa
ruoan- [ruan] yhdyssanojen alkuosana: ruoan/käry, -sulatus, -valmistus jne. — ruoas [ruas] tav. mon. ruoka-aine, aterian aines: enimmät ruoakset jouduttiin ostamaan
ruode 1. vesikaton katteen vaakasuora aluslauta: naulata kattolevyt ruoteisiin.
2. 	suippenevan rakenteen pitkittäinen tukikaari: merran, sateenvarjon ruoteet; ristiholvin ruoteet. 3. ponttilaudan syrjän ulkonema, koiraspontti: ruoteen on sovittava uraan (t. varhoori) ruohikko (harvemmin ruohokko, ruohisto, ruohosto) 1. ruohoa kasvava maa-ala, nurmi(kko); ruohokasvusto: loikoa ruohikolla t. ruohikossa; heinäsirkat siritti- vät ruohikossa. 2. puhek. usein myös ruoikosta t. kaislikosta (täsmällisessä kielenkäytössä miel. nämä sanat). — ruo- homatto maan ruohopeitteestä (luontevampia sanoja tav. nurmi, nurmikko) ruoikko (harvemmin ruoisto, ruo *osto) ruokoa kasvava paikka, ruokokasvusto: laski katiskan ruoikon syrjään ruoka: ruoan [ruan], ruoissa [ruissa] (nämä kirjoitusasut suotavampia kuin ruuan, ruuissa). — ruoka-aine elintarvike, ruoas, ravintoaine (2): liha, kala, perunat ym. ruoka-aineet. — ruokahalu: syn. maitti. — ruokaisa (myös ruokai- nen) 1. runsasruokainen: r. talo; pääsi


339
rutiini
ruokaisille päiville. 2. täyttävä, ravitseva: keitto oli oikein ruokaisaa. — ruokatarjoilu (myös ruoantarjoilu) »ruokatarpeet»: par. ruokatarvikkeet ruokavalio 1. jonkun ruoat kokonaisuutena: yksi-, moni/puolinen r.; ruokavalioon pitäisi kuulua myös hedelmiä.
2. 	terveyssyistä noudatettava ruoka- järjestys, dieetti: olla ruokavaliolla Ruoke (Jyväskylässä): Ruokkeella ruoko (: ruo'on) 1. vedessä ja kosteikoissa kasvava terävälehtinen nivelvar- tinen heinäkasvi, ryti; syn. puhekielessä (ei terminä) usein kaisla. 2. ruokoa muistuttavista kasveista t. kasvin nive- likkäästä varresta: sokeriruoko; bambu- ruoko
Ruokolahti: Ruokolahdella ruoma (länsisuomal. kielenkäytössä) = rahje ruo’osto = ruoikko
ruosteenpoiste (ei »ruosteenpoistaja») ruosteenpoistoaine »ruostevapaa»: par. ruostumaton; ruos- teeton
ruota (varsinkin itäsuomal. ja kaakkois- hämäl. kielenkäytössä) = ruoto. — ruoti
1. 	lehtilapaa kannattava, varressa kiinni oleva lehden osa, lehtiruoti. 2. harv. = ruoto 2, 3. — ruoto 1. kalan luuston piikkimäinen osa t. koko luusto. 2. ruotomainen tukiranka t. sen osa: sulan, höyhenen r.; häntäruoto 'hännän luusto, sapa’; sateenvarjon, lampunvarjostimen ruodot ’ruoteet’. 3. teräaseen varren t. pään sisään menevä terän piikkimäinen kanta, kara: puukon, taltan, lapion r. ruots. lyh. 1. ruotsissa, ruotsiksi. 2. ruotsalainen (kansallisuudeltaan). 3. (myös r.) ruotsalainen, ruotsalaisen kansanpuolueen jäsen: ed. Zilliacus (ruots.) ruotsalainen adj. ja subst. 1. ruotsinmaalainen: r. urheilija, poliitikko; ruotsalaiset tulivat kokoukseen Tukholman vuorokoneella. 2. ruotsinkielinen: Suomen r. väestö; r. kansanpuolue (vir. nimi Svenska folkpartiet); Helsingin ruotsalaiset; suomalainen ja r. teksti. 3. varsinkin puhek. ruotsalaisen kansanpuolueen jäsen. — ruotsalaistaa (miel. kuin »ruotsalaistuttaa»). — ruotsi (kieli) Ruotsi (maa)
ruotsin kieli. — ruotsinkielinen. — ruotsinmaalainen adj. ja subst. ruotsinruotsalainen, riikinruotsalainen (erotukseksi suomenruotsalaisesta). — ruotsinnos ruotsinkielinen käännös Ruotsinpyhtää: -ssä t. -llä ruotsinruotsalainen adj. ja subst. (myös Ruotsin ruotsalainen) = ruotsinmaalainen. — ruotsinsuomalainen adj. ja
subst.: r. kielilautakunta; ruotsinsuomalaisten yhteistoiminta. — ruotsintaa kääntää ruotsiksi: Kalevala Björn Col- linderin ruotsintamana »ruovikko», »ruovisto»: par. ruoikko, ruoisto
rupia Intian ja eräiden muiden Aasian maiden rahayksikkö rusahdus (harvemmin rusaus): kaatuvan puun rusahdukset; keppi meni rusahduk- sessa t. rusauksessa poikki. — rusauttaa (harvoin rusahduttaa): rusautti sauvan poikki
rusetti 1. nauharuusuke, solmuke. 2. = rosetti 1
ruskaa itäsuomal. kielenkäytössä ja tyyl. ruskahdella, ruskua, ryskyä: jäät rus- kavat; puu kaatui ruskaen ruskehtava ruskean vivahteinen. — rusket- taa tehdä ruskeaksi (varsinkin valosta t. kuivuudesta): kevätauringon ruskettamat [= päivettämät, ahavoittamat] kasvot; rusketti itseään alppiauringolla; helle oli ruskettanut pensaat. — ruskettua tulla ruskeaksi (varsinkin valon t. kuivuuden vaikutuksesta): oletpas sinä
ruskettunut [= päivettynyt, ahavoitunut]; kuivuuttaan ruskettunut nurmi.
— ruskeuttaa tehdä ruskeaksi: muna ruskeuttaa hopealusikan; kevyesti rus- keutettu (tavallisemmin ruskistettu) pihvi. — ruskeutua harv. tulla ruskeaksi.
— ruskistaa paistaa ruokaa ruskeapin- taiseksi: r. kyljyksiä, kyljykset; ruskistetut sipulit, korput. — ruskistua paistua ruskeapintaiseksi: hyvin ruskistunutta pihviä
Rusko: -lla
ruskottaa punertaa auringon ruskossa, rusottaa (1): ruskottava taivaanranta; pilvet ruskottavat; männikkö ruskotti auringon laskiessa. — ruskuainen (munan; varsinkin lounaissuomal., satakun- tal., hämäl. ja eteläsavol. kielenkäytössä): syn. keltuainen rusottaa 1. = ruskottaa. 2. ihon terveestä, kauniista punerruksesta: lasten rusot tavat posket russakka (paikoin puhekielessä, ei yleisk.
rusakko) ruskea pienehkö torakka rustiikka (rakennuskiven) harkotus. — rustiikkatiili harkkotiili rustottua (myös rustoutua) tulla rustoi- seksi: rustottunut nivel rutiini 1. harjaannus, tottumus, taito; (mekaaninen) osaaminen: oli hankkinut tehtävässä melkoisen rutiinin; kirjailijan työ oli kuivettunut rutiiniksi. 2. tavanomainen työjärjestys, käytäntö; käytännössä oleva työtapa, käytänne: hallinto- rutiinin mukaan; tuntee hyvin kokous-


rutikuiva
340
rutiinit. 3. (tietokonealalla) usein käytettävä käskysarja rutikuiva aivan kuiva: r. (myös ruuti- kuiva) jäkälikkö, pärekatto; (kuv.) r. esitelmä
rutinoitua harjaantua, tottua: rutinoitunut (miel. kuin »rutinoitu») puhuja, kunnallismies
rutivanha ylen vanha. — rutivanhoillinen
ylen vanhoillinen, patavanhoillinen ruuhi (: ruuhen, partit. ruuhta) 1. kölitön (alk. yhdestä puusta koverrettu, nyk. lautainen, tasakeulainen ja -peräinen) vesikulkuneuvo. 2. kaukalo; kouru, kuurna: sikaa syötetään ruuhesta; tukit uitettiin kosken ohi ruuhta pitkin ruuhkata tehdä ruuhkaiseksi: mielenosoitus ruuhkasi liikenteen. — ruuhkauttaa = ed. — ruuhkautua (myös ruuhkaantua) kasaantua ruuhkaksi: tukit
ruuhkautuvat; liikenne ruuhkautui Ruukki: Ruukissa
ruumiillinen ruumista koskeva (henkisen, sielullisen vastakohtana): r. ja henkinen työ; r. kehitys; r. rangaistus; ruumiilliset tarpeet. — ruumiillistua henkilöityä, ruumistua. — ruumiillistuma henkilöitymä, ruumistuma. — ruumis 1. elävästä ihmisestä t. eläimestä (syn. lääketieteen terminä keho): nojasi oveen koko ruumiinsa painolla; ilveksen ketterä ruumis; vahvistaa, karaista ruumistaan; on hyvissä ruumiin ja sielun voimissa; ruumiin halut; ruumiin/osat, -rakenne; ruumiintarkastus. 2. kuolleesta (syn. lääketieteen terminä kalmo): siunata, haudata r.; ruumiinavaus. — ruumistua (miel. kuin »ruumiistua») ruumiillistua: ruumistunut kauneus, pahuus.
— 	ruumistuma (miel. kuin »ruumiis- tuma») ruumiillistuma: oikea ahneuden r. ruuna (varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä) salvettu ori, valakka ruustinna (harvemmin rovastinna) rovastin rouva
ruutikuiva = rutikuiva (ei kuv. käyttöä) ruuvitaltta (syn. ark. ruuvimeisseli) ruveta sekä tahallisesta ryhtymisestä että tahattomasta alkamisesta: rupesin luomaan lunta; lapsi rupeaa käymään levottomaksi; polulle on ruvennut kasvamaan ruohoa; ruvetkaahan [ = asettukaa] pöytään, taloksi!; en rupea siihen työhön, hänen narrattavakseen rva lyh. rouva
RVL lyh. Rautatievirkamiesliitto ry lyh. rehuyksikkö(ä) ry. lyh. 1. rekisteröity yhdistys: Suomen luonnonsuojeluliitto ry. 2. raittius- yhdistys: ry. Kipinä ryhdistyä sekä tahattomasta tapahtumasta
että tahallisesta toiminnasta: on kasvanut ja ryhdistynyt viime näkemästä; koetapas nyt ryhdistyä! (myös kuv.).
— 	ryhdistäytyä toiminnan tahallisuutta korostavasti: ryhdistäytyi vieraan tullessa huoneeseen; (kuv.) r. lamaannuksestaan
ryhmittymä yhteen ryhmittynyt joukko: Suomen puolueryhmittymät; kaksi suurvaltojen ryhmittymää. — ryhmittyä sekä tahattomasta tapahtumasta että tahallisesta toiminnasta: asiat alkoivat ryhmittyä mielessäni; vieraat ryhmittyivät eri puolille salia. — ryhmittäytyä toiminnan tahallisuutta korostavasti: joukot ryhmittäytyivät uudelleen. — ryhmitys 1. ryhmittäminen, ryhmittely; ryhmittyminen; ryhmittämisen tulos, ryhmitelmä: lehdistön r. sanoma- ja aikakauslehtiin; Suomen nykyinen puolueryhmitys; esitti tutuista asioista uudenlaisen ryhmityksen. 2. par. ryhmittymä: »eri
mielipiteitä edustavat ryhmitykset» ryhtymys teko, tempaus, »edesottamus»: sai tehdä tiliä ryhtymyksistään. — ryhtyä 1. ruveta (vain tahallisesta tekemisestä): r. opiskelemaan matematiikkaa; ryhtyi yhteistyöhön, kirjeenvaihtoon jonkun kanssa; nyt on ryhdyttävä toimiin; ryhtyi asianajajaksi. Ei: »lapsi ryhtyi [po. rupesi] näkemään pahoja unia»;» »laudat ryhtyivät [po. rupesivat] rakoilemaan». 2. vanh. ja tyyl. käydä käsiksi, tarttua, kajota: r. ruokaan; r. toisen omaisuuteen, vaimoon; r. [ = sekaantua] eläimeen ryittää (miel. kuin »ryityttää») yskittää, köhittää: ukkoa alkoi r. — rykiä (: ry in)
1. 	yskiä, köhiä. 2. (pohjoissuomal. kielenkäytössä) olla kiimassa (poro t. peura); myös kiimaisen hirvaan ääntelystä rykm. lyh. rykmentti
rykmentti pataljoonista t. patteristoista koostuva joukko-osasto rymytä (: rymyän, rymysin, rymynnyt) rymistä, rymistää rynnäs (: ryntään) tav. mon. 1. rinta; rintapieli, rinnus, rintamus:’ komeat ryntäät; pudotti ruokaa ryntäille; tarttui miestä ryntäisiin. 2. aluksen laidan kaartuma keulan kahta puolta rypeä: ryven, ryvin, rypenyt rypäle 1. (marja-, hedelmä)terttu t. sen kaltainen muodostuma: poimia herukat rypäleinä; yhdessä rypäleessä on kaksi kirsikkaa. 2. viinirypäle t. sen hedelmä: osti torilta rypäleitä. 3. = ryväs ryskää itäsuomal. kielenkäytössä ja tyyl. ryskähdellä, ryskyä, ryskiä: puut ryskävät kaatuessaan; pihalla ryskää kaivuri rystynen (myös rysty) sormea käden sei-


341
röntgenologia
kään yhdistävä nivel, joka nyrkissä on koholla (joskus myös muiden sormi- nivelten selkäpuolista): näyttää rystysiään (nyrkin puimisesta); rystyset ve- rillä
rysähdys: huoneesta kuului r. (myös rysäys) — kirjahylly oli kaatunut. — rysäys vrt. ed.: telineet sortuivat (yhdessä) rysäyksessä; (mainoskielessä:) myyntirysäys. — rysäyttää (ei juuri rysäh- dyttää): rysäytti puusylyksen lattiaan ryti (: rydin) ruoko Ryti (sukunimi): Rydin rytmi erilaisten vaiheiden jaksoittaisuus, säännöllinen toistuvuus, poljento: runon, tanssin r.; hengityksen r.; vuorokauden r.; sopeutua työn rytmiin; maalauksessa on linjakkuutta ja rytmiä. — rytmiikka rytmisuhteet, rytmisyys; rytmioppi. — rytmikäs hyvä-, selvärytminen: rytmikästä proosaa; rytmikkäät askeleet. — rytminen (myös rytmillinen) 1. rytmiä koskeva: rytmiset lait, säännönmukaisuudet; rytmisesti [ = rytmiltään] ontuva runo.
2. 	= rytmikäs ryväs (: rypään) 1. tiheä joukko, kasauma, rykelmä, rypäle (3): mehiläiset kasaantuivat oksaan rypääksi; kokonainen r. painovirheitä; talot olivat yhdessä rypäässä. 2. (tilastoalalla) määrätyyppi- nen lukujoukko varianssianalyysissä, klusteri
ryyni: kilo riisiryynejä (ei »-ryyniä») ryöpsähdys (harvemmin ryöpsäys): hanasta tuli aika r. vettä. — ryöpsäyttää (harvoin ryöpsähdyttää): auto ryöpsäytti
lokaa jalankulkijan päälle ryöpätä kiehauttaa kypsentämättä: r.
sienet ennen suolausta ryöstäytyä (ei juuri »ryöstääntyä»): tuli ryöstäytyi nuotiosta; asioiden kulku on ryöstäytynyt N:n käsistä. — ryöstö anastus, riisto; (lak.) tavaran t. rahan anastaminen toiselta väkivalloin tai terveyden t. hengen vaaralla uhaten räikää itäsuomal. kielenkäytössä ja tyyl. pitää räikettä, räikyä, räikkyä: ukkosen jyrähdykset räikävät kalliosta räiskähdys (harvoin räiskäys): tulen räis- kähdykset takassa. — räiskäle ohukainen (varsinkin kookas paistinpannussa valmistettu). — räiskäyttää (harvoin räis- kähdyttää): r. vettä lattialle; ampua räiskäytti; sanoa räiskäytti vasten naamaa räjähde räjähtävä kappale (ammus, pommi, miina, ohjuksen ydinkärki tms.): haravoida maastoon jääneitä räjähteitä; ydin- räjähde. — räjähdys: kaasusäiliön,
pommin, ohjuksen ydinkärjen r.; (kuv.) latautuneen ilmapiirin r. — räjähdysaine räjähdyksen aikaansaamiseen käy¬
tetty aine, räjäyte »RÄJÄHDYSHERKKÄ»: par. herkästi räjähtävä
räjähdysmäinen räjähdystä muistuttava: palo levisi räjähdysmäisesti. Kuv. käytössä muotisanana, tav. luontevammin toisin: »tekniikan r. [par. huima, valtava] kehitys»; »byrokratian r. [par. hillitön] lisääntyminen»; »kustannukset ovat nousseet räjähdysmäisesti» [par. rajusti]; »räjähdysmäisesti [par. /turnauksessa] pienentynyt menekki». — räjäyte räjähdysaine: dynamiitti, t ro tyyli ym. räjäytteet. — räjäytin ammuksen t. räjähdyspanoksen sytytyspanos. — räjäyttää (harvoin räjähdyttää): r. panos, pommi; r. kantoja, talo, silta rämähdys (harvoin rämäys): ikkunan,
oven r. — rämäyttää (harvoin rämäh- dyttää): rämäytti roskapöntön kannen kiinni
ränsistyä (varsinkin puhek. myös ränstyä) rapistua, rappeutua: vaja ränsistyi vanhuuttaan; N:n ränsistynyt olemus. — ränsistää (miel. kuin »ränsistyttää»): ajan ränsistämiä rakennuksia räppänä (Kalevalassa karjalan kielen mukaisesti reppänä) = lakeinen räpäys silmänräpäys: asia oli (yhdessä) räpäyksessä selvä. — räpäyttää (ei juuri »räpähdyttää»): räpäytti silmiään.
— 	räväkkä sumeilematon, raju, hurja: räväkät puheet; r. loppuunmyynti. — räväyttää: silmää, kasvoja räväyttämättä; lehti räväytti etusivullaan jymyuutisen; tehdä räväytti talonkaupat rääkkyä 1. raakkua, vaakkua: varikset, tiirat rääkkyvät. 2. tavallisemmin rää- kyä 1. — rääkyä (: rääyn) 1. parkua: lapsi rääkyy nälissään; koira rääkyi kipeää käpäläänsä; rääkyvät saranat. 2. tavallisemmin rääkkyä 1 rääpiä (myös rääppiä): 1. söi rääpimällä ’epäsiististi, ronkkien’; rääpi savukalaa 'leikkeli epäsiististi sieltä täältä’; tultiin syntymäpäivää rääpimään ’pitämään rääpiäisiä’. 2. repostella: rääpi toisen sanoja, työtä. — rääpiäiset (myös rääppiäiset) mon. jälki juhla (jossa syödään juhlaruoan tähteitä) räätäli: uudempi syn. vaatturi röntgen 1. (terminä) röntgen- ja gammasäteilyn yksikkö. 2. puhek. käyttöä: kävi röntgenissä Röntgenkuvauksessa t. -hoidossa’; sai röntgeniä 'röntgenhoitoa’. — röntgenologia röntgensäteilyä koskeva radiologian osa


s
342
S, S
1. s [äs t. ässä, vartalo ässä-] aakkoston 19. kirjain
2. s (myös sek) lyh. sekunti(a)
s. lyh. 1. syntynyt: s. 14. 4.1944. 2. sivu(a); sivu(t), sivu(i)lla: kirjoitukset »Lainasanamme» (10 s.) ja »Suomen kieliopeista» (12 s.); Oma maa 3 s. 15, 17—20 S lyh. siemens(iä)
1. S [ä§ t. äSSä (vartalo äSSä-) t. hattu- pää-äs] aakkostossa s:n rinnalla oleva kirjain
2. § lyh. Sillinki(ä) s:a lyh. sama
saada: sain työn tehdyksi (varsinkin asia- tyylisessä kirjakielessä tavanomainen il- maustyyppi; puhekielessä yleinen erityisesti Itä-Suomessa) t. sain työn tehtyä (varsinkin länsisuomal. puhekielessä; myös sitä myötäilevissä kirjakielen tyylilajeissa); vahingot on saatu korjatuksi (ei »korjatuiksi») saaga muinaisislantilainen kertomus saago eräiden palmujen tärkkelyspitoisesta ytimestä tehdyt ryynit, palmusokeri Saahi Iranin (Persian) hallitsija saakka (syn. asti): tuli Kuhmosta s.; kello kuuteen s.; taistelivat. viimeiseen mieheen s.
saali hartiahuivi
-saalis yhdyssanoissa: kalansaalis (harvemmin kalasaalis); lahna-, lohi-, muikku/- saalis (harvemmin lahnan-, lohen-, muikun/saalis); piste-, tieto/saalis saame = lappi. — saamelainen adj. ja subst. = lappalainen saaminen 1. saanti: kirjeen s. oli hauskaa.
2. 	= saatava. — saanto 1. lak. omistusoikeuden saaminen (esim. kaupan, lahjoituksen t. perinnön tietä): 5. kiinteistöön t. kiinteistön s.; laissa huudatettu s. 2. tekn. saatu tuotemäärä suhteessa raaka- ainemäärään: puolisellun s. on suurempi kuin tavallisen sellun Saar
Saarenmaa: -lla (virossa Saaremaa, ruots.
Ösel)
Saari: Saarella
»saaririkas»: par. saarinen, saarekas saarnastuoli (myös saarnatuoli) saarni: saarnen
Saarni (sukunimi): Saarnen t. Saarnin saarrostaa: s. vihollinen 'suunnata hyökkäys yhtaikaa rintamaan ja sivustaan (sekä selustaan)’. — saartaa: poliisi saartoi t. saarsi [= piiritti] talon; saarrettu [ = piiritetty, motitettu] vihollisrykment- ti; rannikko saarrettiin ’sen meriyhteydet
katkaistiin*; puistikkoa saartoivat t. saarsivat [ = ympäröivät] joka puolelta kerrostalot; (kuv.) eli huolten, velkojen saartamana Saarto (sukunimi): Saarron saasta lika, törky: kädet saastassa; (kuv.) kirja on pelkkää saastaa. — saastainen likainen, törkyinen: s. avoviemäri; (kuv.) saastaiset puheet. — saaste luontoa t. elinympäristöä saastuttava jäte t. muu aine: suojella Itämerta saasteilta; ydinrä- jäytyksen synnyttämä saastepilvi. — saasteeton (miel. kuin »saastevapaa») vrt. ed.: tunturien saasteeton ilma. — saasteinen vrt. saaste: juomavesi osoittautui saasteiseksi. — saastutettu miel. toisin, jos ei tarkoiteta jonkun nimenomaan saastuttamaa: »alue julistettiin saastutetuksi» [par. saastuneeksi] saatava (varsinkin lakiterminä myös saaminen) oikeus vaatia velalliselta suoritusta; velan suoritus: A:lla on 500 mk saatavaa B:ltä; periä saataviaan. — saatavuus (erityisalojen terminä) saatavissaolo: tuotteen, tietojen s. Yleiskielessä tarpeetonta käyttöä: »lainojen s. [par. saanti] on helpottunut»; »taajamien etuna on palvelusten nopea s.» [par. on palvelusten nopea saanti; ovat nopeat palvelukset]. — saate 1. = lähete 1; myös väljemmin: kirjoitti lahjan saatteeksi runon.
2. 	vaakunan kentän lisäkuvio: Utsjoen vaakunassa on revontulten saatteena nelisakarainen tähti. — saatesanat mon. (teoksen) julkaisijan alkupuheenvuoro; alkulause
saati [-i t. -ix] (varsinkin puhek. myös saatikka) jostakin puhumattakaan. Yleensä ajatukseltaan kielteisen ilmauksen jäljessä (merkitys ’vielä vähemmän’), joskus myös myönteisen ilmauksen jäljessä (merkitys ’sitä suuremmalla syyllä’): juna ei pysähdy edes Riihimäellä, s. (sitten) Hyvinkäällä; ratkaisua on vaikea ymmärtää, s. hyväksyä; tämän tietää lapsikin, s. aikuinen ihminen saattaa: impf. saatoin saavi: syn. (varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä) korvo »sabatti»: par. sapatti sabloni luotta, kaavain sabotaasi tarkoituksellinen ilkivalta, tihutyö, tuholaisuus: koneiden pysähtyminen johtui sabotaasista; tehdä sabotaasia vihollisen selustassa. — sabotoida tehdä sabotaasia: s. tehtaan toimintaa. — sabo- toija (harvemmin sabotööri) sabotaasin tekijä, tuholainen sacri ministeri kandidaatti [sakri -teri, lat. -te' rii] teologisen erotutkinnon suorittanut henkilö, jota ei ole vihitty papiksi


343
saksi
sacr. min. kand. lyh. = ed. sadannes (: sadannekseri) sadasosa, prosentti
sadanta sademäärä: heinäkuun s. ylitti entisen ennätyksen sadas (: sadannen): tuli maaliin sadantena; yritys juhlii sadatta vuottaan. — sadasosa: kolme sadasosaa (myös sadas osa : kolme sadatta osaa); syn. sadannes. — sadasti sata kertaa; lukemattomia kertoja: s. kuultu totuus. — sadastuhannes (: sadannentuhannennen): lehden s. tilaaja sai palkinnon sadettaa kastella maata ilmaan suihkutetulla vedellä. — sadetin sadetuslaite sadismi sukupuolinen poikkeavuus, jossa tyydytyksen antaa toiselle tuotettu kärsimys; sairaalloinen halu tuottaa toisille kärsimystä. — sadisti sadismia poteva ihminen; toisten kärsimyksistä nauttija. — sadistinen vrt. ed.: 5. teko, nautinto sadoittain sata kerrallaan; satamäärin saeta tulla sakea(mma)ksi, sakeutua: velli, liemi sakenee (myös sakoaa); sumu sakeni päivän mittaan SAFA lyh. Suomen Arkkitehtiliitto—Fin- lands Arkitektförbund safari (Afrikan sisäosiin tehty) monipäi- väinen metsästys-1. tutkimusretki safiaani = sahviaani
safiiri eräs sininen (joskus väritön) jalokivi saframi, safrani = sahrami Sahalahti: Sahalahde/ssa t. -lla Sahalin: -issa Sahara
sahaus (varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä myös sahuu). — sahauttaa (varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä myös sahuut- taä)
sahrami (myös saframi, safrani) 1. krookus. 2. maustesahramin luoteista saatava mauste ja väriaine sahviaani (myös safiaani) vuohen nahasta valmistettu korunahka Saimaan kanava saimaannorppa Saint Helena [sant]
Saint Lawrence [sänt lörens]
Saint Lucia [sänt luSa] sairaalloinen (ei »sairaloinen») 1. sairaudesta johtuva, tautiperäinen; sairauden luonteinen: s. muutos maksassa; s. kunnianhimo. 2. = kivulloinen: s. lapsi, vanhus. — sairaanhoitajatar vanh. naispuolisesta sairaanhoitajasta (nyk. sairaanhoitaja)
»sairas/kertomus, loma»: par. sairaus/- kertomus, -loma sairastavuus (terminä) sairaanaolotapaus- ten suhteellinen runsaus, tautisuus. Yleiskielessä tarpeetonta käyttöä: »koululais¬
ten s. on vähentynyt» [par. koululaiset sairastavat entistä vähemmän}; »selvitti työväen sairastavuutta» [par. tautisuutta, sairaanaolon määrää t. sairastelua}. — sairastuvuus (esim. johonkin tautiin) sairastumisten suhteellinen runsaus. — sairaus: syn. usein tauti sair.hoit. lyh. sairaanhoitaja
1. saita itara, kitsas: on rikas mutta s.
2. saita (varsinkin peräpohjal. kielenkäytössä; kirjakielessä usein oppitekoinen seiti) eräs turskan sukuinen merikala
saivar, saivare (rinnakkaismuotojen suhteet kuten sanassa askar) täin muna Saj an vuoret
SAK lyh. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö sakaali eräs raatoja syövä koiraeläin Sakariini (myös sakkariini) eräs makeute sakaristo (myös sakasti) kirkkorakennukseen kuuluva papiston oleskeluhuone saketti miesten päiväjuhlapuku (pitkä musta takki, musta- ja harmaajuovaiset housut)
sakeute sakeutusaine. — sakeutin sakeutus- laite. — sakeuttaa tehdä sakea(mma)ksi.
— sakeutua = saeta
sakkaridi kem. hiilihydraatti. — sakkariini: tavallisemmin Sakariini. — sakkaroosi kem. ruoko-, juurikassokeri sakkauttaa muuttaa sakaksi t. sakkaisek- si, saostaa. — sakkautua (harvoin sak- kaantua) muuttua sakaksi t. sakkaiseksi, saostua, liettyä: veden pohjalle sakkautu- nut lieju, ruoste sakki ark. porukka, joukkio Sakki eräs lautapeli
sakoa (: sakoo, sakoi, sakonut) varsinkin puhek. saota, saeta sakraalinen (myös sakraali) uskonnollinen, jumalanpalvelukseen liittyvä: soittaa sakraalista musiikkia (myös sakraalia musiikkia, sakraalimusiikkia). — sakramentilleen (myös sakramentaalinen) vrt. seur.: s. toimitus. — sakramentti eräiden pyhien toimitusten nimitys: protestanttien ainoat sakramentit ovat kaste ja ehtoollinen saksa (kieli)
Saksa (maa): olen käynyt molemmissa Saksoissa; Länsi-Saksa 'Saksan liittotasavalta', Itä-Saksa 'Saksan demokraattinen tasavalta'; maksaa Saksan markoilla saksa (kieli). — saksalainen adj. ja subst.
— saksan- yhdyssanojen alkuosana: mm. saksan/hirvi, -kuusi, -paimenkoira, -pähkinä, -seisoja. — saksan kieli. — saksankielinen. — saksannos saksankielinen käännös. — saksantaa kääntää saksaksi
sakset (: saksissa) mon. (ei »saksit») saksi Saksin saksalainen (alk. erään mui¬


Saksi
344
naisen germaaniheimon jäsenistä ja heidän kielestään)
Saksi (maakunta)
saksilainen 1. adj. sakseille t. sakseihin kuuluva; Saksista peräisin oleva. 2. subst.
= saksi
saksofoni eräs metallipuhallin. — saksofonisti saksofonin soittaja salamanteri värikkäitä pyrstösammakoita salami eräs kestomakkaralaji Salamis: Salamiissa
salaojittaa varustaa salaojilla: piha, pelto on salaojitettu (t. salaojassa) salattu miel. toisin, jos ei tarkoiteta jonkun tai joidenkuiden tietoisesti salaamaa: »kaikella on salattu [par. salainen, piilevä] tarkoituksensa» saldo jäännös (kirjanpidossa)
Salisbury [sölzbari] salisyylihappo kem.
salko pitkä, ohuehko karsittu (ja kuorittu) puu (osittaisia synonyymejä riuku, seiväs ja tanko): lippu liehuu salossa; talvinuo- tan uittosalko Salla: -ssa
sallia: ei sallinut toisten tupakoida t. tupakoivan; salli pojan olla vallaton (varsinkin vanh. myös vallattoman); pojan sallittiin olla vallaton; taksin käyttö virkamatkoilla on sallittua (miel. kuin »sallittu») vain määrätapauksissa. — sallimus (myös sallima) kohtalo, kaitselmus: luotti sallimuksen johtoon; sallimuksen oikusta. — salliva suvaitseva, väljä: entistä sallivampi järjestyssääntö. — sallivuus suvaitsevuus, väljyys: s. kasvatusperiaatteena Salmi: -ssa Salo: -ssa
Salomonsaaret: Salomonsaarilla salomontuomio (myös salomonintuomio, Salomon t. Salomonin tuomio) oikeamielinen, viisas tuomio t. päätös Saloniki = Thessalonike salpautua (myös salpaantua) vrt. salvata: salpautui oven taakse [sekä tahallisesta toiminnasta että tahattomasta tapahtumasta]; liikenne salpautui ketjutörmäyk- sen takia; hengityksen salpautuminen Sait (myös SALT) lyh.s. strategisten aseiden rajoittamisneuvottelut (engl. Stra- tegic Arms Limitation Talks) salva lääkevoide
salvaa (: salvan, salvoin, salvanut) 1. (syn. salvoa) loveta rakennushirsien päät ja liittää ne yhteen; rakentaa tällä lailla sal- vamalla: kauniisti salvettu vanha aitta; on salvanut monta hirsimökkiä. 2. kuohita: s. ori, porsas Salvador = El Salvador salvain (myös salvoin) salvamalla tehty
seinähirsien nurkkaliitos
salvata (: salpaan, salpasin, salvannut) sulkea (salvalla tai muuten), teljetä; tukkia: 5. ovi; salpasi kissanpennun oven taakse; kulkue salpasi liikenteen salvoa = salvaa 1 Salzburg [saltsburk]
sama- yhdyssanoissa, joiden jälkiosana on -/rtert-loppuinen adjektiivi: samakantai- set (myös samankantaiset) kolmiot; sama/keskinen, -merkityksinen, -rakenteinen (myös saman-); samamunaiset kaksoset; samasanainen. Vrt. saman- Samaani (arktisten kansojen) loveen lankeava noita, tietäjä samaanne = samanne samainen sama (merkityksessä lisävivahde: äsken t. ennen mainittu, ennestään tunnettu): samaisessa lausunnossa väitetään
jopa, että ; samaisella miehellä on
tilillään muitakin rötöksiä »samaistaa», »samaistua»: par. samastaa, samastua samalla kun. — samalähtöinen samaa alkuperää oleva: samalähtöiset vaikutukset.
— 	saman- yhdyssanoissa, joiden jälkiosana on -/>je/7-loppuinen adjektiivi: saman/aiheinen, -arvoinen, -ikäinen, -levyinen, -muotoinen, -pituinen, -tapainen jne. Vrt. sama- äamanismi uskonto, jossa Samaanilla on keskeinen osa. — Samanistinen vrt. ed.:
S. 	uskonto, piirre samanne (myös samaanne): kaikki havainnot viittaavat s. — samannepäin. — saman tien. — saman verran Samara: nyk. KuibySev samasanainen (sana sanalta) yhtäpitävä: kauppakirjaa on laadittu kolme samasanaista kappaletta. — samassa kun. — samastaa pitää samana, kokea samaksi: s. kaksi asiaa (<keskenään t. toisiinsa); elämänlaatua ei pidä s. elintasoon (t. elintason kanssa); lapsi samastaa itsensä helposti lemmikkieläimeen. — samastua: monen mielessä rikkaus samastuu onneen; nuoriso pyrkii samastumaan [= samastamaan itsensä] idoleihinsa. — samaten = samoin Sambesi = Zambezi Sambia
1. sambo (myös zambo) neekerin ja intiaanin jälkeläinen
2. sambo eräs judon tapainen neuvostoliittolainen painimuoto
sameta (myös samentua, harvemmin sa- meutua) käydä samea(mma)ksi: kaivon vesi on samennut; ajatuksenkulku samenee loppua kohti sammal: yks. partit. sammalta, yks. gen. sammalen (harvemmin sammaleen), mon.


345
saniteetti-
partit. sammalia (harvemmin sammaleita). — sammaleinen (myös sammalinen): s. mätäs, kivi. — sammaltua (myös sammaloitua): sammaltunut kivi, katto; oli päästänyt saksantaitonsa sammaltumaan Sammatti: Sammatissa sammute (myös sammuke) sammutusaine: olutta janon sammuneeksi; käytti hiekkaa nuotion sammutteena. — sammutin (miel. kuin »sammuttaja») sammutuslai- te: liekinsammutin; vaahtosammutin Samoasaaret: Samoasaarilla samoin: syn. samaten. — samoin kuin. — samoin päin samojedi: samojedit 'Pohjois-Venäjällä ja Siperiassa asuvia kansoja, jotka puhuvat samojedikieliä’. — samojedikieli: uralilaiset kielet jakautuvat suomalais-ugrilai- siin kieliin ja samojedikieliin. — samoje- dinkoira eräs pystykorvarotu, samojedin- pystykorva Samos: Samoksessa
samota (: samoan, samosin, samonnut) vaeltaa, taivaltaa samovaari venäläinen teenkeitin sampi: sammen sampinjoni herkkusieni sampioni mestariurheilija; (kennel)valio sampo: sammon (myös Sampo) kansanrunojen ja Kalevalan ihme-esine; (kuv.) ei ole keksitty sampoa, joka pelastaisi valtiontaloutemme Sampo (etunimi): Sammon samponoida: s. tukka ’hieroa tukkaan sam- poota’. — sampoo tukanpesuneste samppanja ranskalainen kuohuviini Sampu (Huittisissa): Sammussa samum (myös samumtuuli) Etu-Aasian ja Pohjois-Afrikan autiomaista kesäisin puhaltava kuiva kuuma myrskytuuli samuus identiteetti: pidätetyn ja murhaajan samuuteen viittaa moni seikka sanamuoto 1. tekstin t. sen osan kielellinen muoto: ohjeen sanamuotoa on muutettu. 2. po. sananmuoto. — sananjalka (kasvitieteessä tav. sanajalka) saniais- kasvi (terminä varsinkin eräästä lajista, kuolleenkourasta). — sananlasku kielenkäytössä kiinteämuotoisena toistuva naseva, itsenäisen ajatuskokonaisuu- den sisältävä virke: vanha s. »Kokenut kaikki tietää, vaivainen kaikki kokee».
— sananmuoto 1. sanan taivutusmuoto.
2. 	po. sanamuoto 1. — sananparsi sananlaskujen ja puheenparsien yhteisnimitys, usein nimenomaan sananlaskuista.
— sananvalinta (ei »sanavalinta»): onnistunut, huono s.
»sanarikas»: par. runsassanainen, sanai- sa, sanakas sanaristikko: väistyvä syn. ristisanatehtä-
vä. — sanasanainen sanasta sanaan etenevä; sananmukainen: s. käännös. — sanastaa kerätä sanoja: hyvin sanastettu murre
»sanatarkka»: par. sananmukainen, sanasanainen, kirjaimellinen sanatorio parantola
sandaali jalkine, jossa on anturan lisäksi vain kiinnityshihnat; vrt. sannikas. — sandaletti kevyt sandaalimainen kesäjal- kine
sandwich [sän(d)uit§] kaksiviipaleinen täyt- teellinen voileipä; myös päällystetyistä pikkuvoileivistä sane puheen t. tekstin sanaesiintymä. Käytetään sanan sijasta varsinkin selvyyden vuoksi: tekstin eri sanojen määrä on aina pienempi kuin sen sanemäärä »saneerata»: kotoisempia ilmauksia
terveyttää (»s. yhtiön talous, rehevöitynyt järvi, slummiutunut alue»), korjata (perusteellisesti), uusia, kunnostaa (»s. vanha asuintalo»)
»saneeraus»: par. terveytys (»valtiontalouden s.»), uusiminen, (perus)korjaus (»talon s.») sanelin sanelukone, diktafoni. — sanella
1. lausua kirjoitettavaksi (t. kuultavaksi): s. kirje sihteerille; s. tehtävä oppilaille; saneli eriävän mielipiteen pöytäkirjaan.
2. määrätä (yksipuolisesti, muita kuulematta): voittaja saneli rauhanehdot; ministeriön sanelemat toimintamuodot. 3. asiasubjektin ohella miel. toisin: »tarpeen sanelemaa [par. vaatimaa] jatkokoulutusta»; »taloudelliset seikat sanelivat [par. määräsivät] tehtaan sijoituspaikan»; »fuusioitumisen sanelemat [par. aiheuttamat] muutokset»; »nykymaun sanelema [par. mukainen] pukumalli»; »joutui pakon sanelemana [po. pakosta] myymään omaisuuttaan»
sanforoida tehdä kangas määrämenetel- mällä kutistumattomaksi San Fransisco [-sisko]
Sanghai = Shanghai
sangviinikko vilkas ihminen. — sangviininen vilkasluonteinen saniainen: saniaiset Sanikkaisten suurin luokka’. — saniaiskasvi (syn. sanajalkai- nen, jokapäiväisessä kielessä myös sa- na(n)jalka) kasveja, jotka muodostavat saniaisten suurimman heimon. — sanikkainen: sanikkaiset ’yksi kasvikunnan neljästä pääryhmästä’ saniteetti- (yhdyssanojen alkuosana) terveys-, terveydenhoito-, lääkintä-: saniteetti/kalusteet, -tilat ’peseytymis- ja WC- kalusteet, -tilat’; saniteettiposliini ’sani- teettikalusteisiin käytetty posliini’; saniteetti/aliupseeri, -joukot ’lääkintäaliup-


sanitääri
346
seeri, -joukot’. — sanitääri lääkintämies, -aliupseeri sankaruus (harvoin sankarius): osoittaa sankaruutta sankkeri syöpyvä veneerinen haavauma sanko: arkisempi syn. ämpäri sanktio 1. oikeussäännöksen voimassa pysymistä tehostava keino (rangaistusuhka tms.); syn. lakiterminä tehoste, varsinkin kansainvälisessä politiikassa myös pakote. 2. lain tms. hyväksyntä, vahvistus. — sanktioida vahvistaa (esim. laki); laillistaa (esim. epävirallinen käytänne)
San Marino [marino, ital. -ri'-] sannikas kevyt kesäkenkä, jossa on anturan lisäksi pelkät kiinnityshihnat (syn. tällöin sandaali) t. reiäkäs päällinen sannoittaa puhek. hiekoittaa sanoin kuvaamaton
sanoittaa 1. sepittää sanat sävelmään: vanha tuttu melodia uudestaan sanoitettuna. Ei: »kuultiin Yrjö Kilpisen säveltämiä Tunturilauluja, sanoittanut V. E. Törmänen» [po. sanat V. E. Törmäsen; kyseessä ovat Kilpisen säveltämät Törmäsen runot]. 2. pukea kielelliseen muotoon, sanoiksi, kielentää: ei osannut sanoittaa ajatuksiaan sanomus sanoi-sananparsi (esim. »Huh hellettä, sanoi jänis pakkasella») sanonta 1. ilmaisu (1), tyyli: sanonnaltaan tiivis ja selkeä kirjoitus. 2. (kaksi- t. useampisanainen) ilmaus: tuon sanonnan voisi vaihtaa johonkin iskevämpään sanottu laki- ja virkakielessä usein yleiskielestä poikkeavassa käytössä: »käyttöoikeus ja ne tulot, jotka sanotusta [par. tästä] oikeudesta aiheutuvat»; »sanottuna [par. mainittuna, kyseisenä, samana,
tuona] iltana todistaja oli tavannut »;
»huutokaupalla, joka pidetään Kuuselan tilalla rno 5:15 —, myydään sanotulla tilalla oleva [riittää: myydään tilalla oleva] irtaimisto»
»sanotunlainen»: par. tällainen, tuollainen, kyseisen-, mainitun/lainen (vrt. sanottu)
San Salvador
Sansi: nyk. kirjoitustapa Shanxi
Sansibar = Zanzibar
sanskrit Intian klassisen kirjallisuuden kieli
santa puhek. hiekka
Santa Cruz [krus]
Santiago [-ägo]
Santung kuteeltaan epätasaisia kankaita Santung: nyk. kirjoitustapa Shandong Saone [sön]
saos = saostuma. — saostaa 1. erottaa kiinteä aine nesteestä t. liuoksesta: s. metalli liuoksesta sähkövirralla; s. [ = sak-
kauttaa, liettää esim. saostuskaivossa t. -altaassa] mätänevät aineet jätevedestä.
2. 	saattaa sakoamaan (ruoka), suurustaa:
5. 	kiisseli perunajauhoilla. — saoste 1. saostumisen aiheuttava aine, saostusaine: käyttää hiilidioksidia kalkin saos teenä; kermaa kastikkeen saosteeksi. 2. par. saostuma, saos. — saostin 1. saostus- laite. 2. par. saoste. — saostua 1. vrt. saostaa 1: liuoksesta saostunut metalli; vesialtaan pohjaan saostuu [= sakkau- tuu, liettyy] kiinteitä aineita. — saostuma (myös saos) saostumisen tulos, sak- kau(tu)ma, sakka. — saota tulla sa- kea(mma)ksi, saeta, sakeutua (varsinkin ruoka; syn. tällöin saostua): keitto saa hiukan s.; hapan maito sakosi piimäksi; heinikko, sumu on saonnut sapa (: savari) 1. häntäruoto. 2. (varsinkin hämäl. kielenkäytössä) lyhyt häntä, saparo: sian, lampaan s. sapatti juutalaisten lepopäivä (lauantai); varsinkin tyyl. myös kristittyjen t. islamilaisten lepopäivästä (sunnuntaista, perjantaista) t. yleensä pyhäpäivästä sapfolainen 1. s. säkeistö ’eräs antiikin runosäkeistölaji’. 2. homoseksuaalinen (naisista)
saponilakka eräs mm. metalliesineisiin käytetty lakka Sappee (Hauholla, Kuhmoisissa ja Pälkäneellä): -ssa Sarajas (sukunimi): Sarajaksen sarakko (myös saraikko, sarasto) sarahei- nikko Saransk
sardelli 1. eräs sillilaji. 2. öljyyn säilötty sardelli tai muu pieni sillikala. — sardiini 1. eräs sillilaji. 2. öljyyn säilötty sardiini, kilohaili tms. kala Sardinia
sardoninen katkeran ivallinen, kouristei- nen (naurusta, hymystä)
»sareke»: po. sarake
sargassolevä eräs lämpimien merien levä
Sargassomeri
sarkain kirjoitustilan ja sarakkeiden leveyttä säätelevä laite kirjoituskoneessa, tabulaattori
sarkasmi pureva iva; purevan ivallinen lausuma. — sarkastinen purevan ivallinen sarkaus konekirjoituksen sarakejako sarkka tyyl. tuoppi, haarikka sarkofagi nähtävillä oleva kivinen ruumisarkku, hauta-arkku sarkooma tukikudossyöpä Sarvas (sukunimi): Sarvaksen t. Sorvaan sarveis- (yhdyssanojen alkuosana) sarveis- aineinen: sarveis/kerros, -koralli, -tuppi jne. — sarveisaine valkuaisaine, jota on orvaskedessä, kynsissä, karvoissa, sarvis¬


347
Seattle
sa jne. — sarvis = galaliitti SAS lyh. Skandinavian lentoyhtiö (engl.
Scandinavian Airlines System) saslikki (lihapala)varras (ruokalajina) Sassnitz [sasnits, saks. z-] sata: määrä nousi viidennelle sadalle. Yhdyssanoja esim. kaksisataa, toistasataa, neljäsataaluvulla, nelisatavuotias (myös neljäsataavuotias), tuhatyhdeksänsataa- luku (miel. kuin »yhdeksäntoistasataa- luku»). — satakunta: yhdistyksessä on satakunta, (varsinkin puhek. ja tyyl.) satakunnan jäsentä. — sataluku 1. sata lukuna; sadalla jaollinen luku: lähimpään satalukuun pyöristetty määrä. 2. sadan vuoden tm. yksikön jakso, jossa satoja ilmaiseva luku on sama: uuden sataluvun (käytännössä = 'vuosisadan’) alkaessa.
3. 	vuosien 100 ja 199 välinen aika. — satatuhatta: 5. henkeä; huoneisto maksoi satojatuhansia [markkoja] sateensuoja 1. sateelta suojaava paikka: ehti paroiksi sateensuojaan. 2. = seur.
— 	sateenvarjo (myös sateensuoja) esi- neennimenä: unohti sateenvarjon kylään satelliitti 1. planeetan seuralainen, kuu; erityisesti tekokuista. 2. toisen valtion määrättävänä oleva valtio, seurailijaval- tio. — satelliittikaupunki suurkaupungin kupeessa oleva itsenäinen kaupunki satiiri 1. pilkkaruno, -romaani, -näytelmä tms. 2. pilkka, iva: näytelmässä on satiiria koululaitoksesta. — satiirikko satiirin (1) tekijä, satiirin (2) harrastaja. — satiirinen pilkallinen, ivallinen: s. novelli; s. elokuva nykyajasta Sato (myös SATO) lyh.s. alk. Sosiaalinen Asuntotuotanto Oy. satraappi 1. muinais-Persian maaherra. 2.
kuv. omapäinen vallanpitäjä, -käyttäjä satsata ark. panostaa (2). — satsi ark. annos; erä
sattuva naseva, osuva: 5. sanonta, nimitys, arviointi. — sattuvuus: vertauksen, luonnehdinnan s.
Satu (etunimi): Sadun Saudi-Arabia
sauhu (varsinkin länsisuomal. puhekielessä; tyyl. myös yleiskielessä) savu saunottaa 1. käyttää saunassa; kylvettää: vieraat saunotettiin; isäntä oli itse sau- nottamassa [ = huolehtimassa löylystä, pesuvesistä, selänpesusta yms.]. 2. sel- käsaunasta, kurituksesta: kotona pojat saunotettiin perin pohjin sauro vuohikas Sauvo: -ssa
savanni harvapuustoinen, aromainen tropiikin alue
saveta (: savean, savesin, savennut): savettu [ = savella päällystetty] muuri; suovil¬
jelystä savettiin [ = sekoitettiin maaperään savea]; on savennut [= tahrinut saveen] kätensä Savitaipale: Savitaipaleella Savoiji
Savonlinna: -ssa Savonranta: Savonrannalla savustaa 1. kypsentää savussa: s. kalaa.
2. 	(myös savuttaa) puhdistaa savulla:
5. 	puuastia katajilla; s. kukkia tupakansavulla. 3. karkottaa savulla: kettu savustettiin luolastaan; (kuv.) hänet savustettiin toimestaan. — savuta (: savuaa, savusi, savunnut) synnyttää savua: savuava nuotio; savuavat rauniot; uuni savusi (tavallisemmin savutti) 'työnsi savua sisään’; sauna jo savuaa 'lämpiää savuten’ »savutiivis»: par. savunpitävä savuttaa (ei »savuuttaa») 1. työntää, lykätä savua (kielteisessä mielessä); mustuttaa savulla, noeta: uuni savuttaa ’työntää savua huoneeseen’; moottori rupesi ryki- mään ja savuttamaan; öljylamppu on savuttanut katon. 2. sot. verhota savulla: etulinja savutettiin. 3. = savustaa 2.
4. 	tupakoinnista: on kova savuttamaan (piippuaan). — savuttua mustua savusta, nokeutua: vanhan saunan savuttuneet seinät Schelde [Se-]
scherzando [skertsa'-] mus. hilpeästi. — scherzo [skertso] eloisa, hilpeä soitinsä- vellys (itsenäisenä tai sinfonian t. sonaatin väliosana)
Schlesvvig-Holstein [SlesvihholStain] Schwaben [Svä-]
Schwarzwald [Svartsvalt]
Schwyz [Svits]
schäfer [Se-] saksanpaimenkoira science fiction [saians fikSan] tieteisromaani
scirocco = Sirokko
sd. (myös sos.dem.) lyh. sosiaalidemokraatti: ed. Raatikainen (sd.)
SDNL lyh. Suomen Demokraattinen Nuorisoliitto
SDP lyh. (Suomen) sosiaalidemokraattinen puolue
se: vieraanvoittoista partitiivin sitä käyttöä esim. lauseissa »hän on röyhkeä ja on aina ollut sitä» [par. ja on aina ollut]; »jokunen päivä oli oikein hauska; sitä [par. sellainen] oli ainakin torstai»; »elokuu oli sateinen, ja sitä [par. niin] oli syyskuukin»
SE lyh. Suomen ennätys (tavallisessa tekstissä mieluimmin lyhentämättä)
Seato (myös SEATO) lyh.s. Kaakkois- Aasian sopimusjärjestö (engl. South East Asia Treaty Organization)
Seattle [seatl(e), engl. siä'tl]


sedatiivi
348
sedatiivi rauhoituslääke, rauhoite sedimentoitua kerrostua; sakkautua, saostua: järven pohjaan sedimentoituneet maalajit. — sedimentti 1. geol. kerrostuma. 2. sakka, saos(tuma) seebu eräs nautaeläin, ryhähärkä seemiläinen: seemiläiset kielet ‘kielikunta, johon mm. arabia ja heprea kuuluvat’; seemiläiset kansat ‘seemiläisiä kieliä puhuvat kansat’ seepia 1. mustekala. 2. mustekalan mus- tenesteestä valmistettu tummanruskea väriaine; vastaava tekoväri seepra (ei »seebra», »sebra») Afrikassa eläviä juovikkaita hevoseläimiä seerumi verihera
sees (: partit. seestä; vokaalivartaloisia muotoja sekeen, sekeessä jne. ei yleiskielessä juuri käytetä) tyyl. kuulas, selkeä, seesteinen: 5. ilma, kevät il ta; s. katse
seesam taikasana, -keino
seesami eräs lämpimien maiden öljykasvi.
— seesamiöljy seesamin siemenistä saatu öljy
»SEETRi»: par. setri
segmentti 1. geom. kaaren ja janan rajaama tasokuvio t. käyrän pinnan ja tason rajaama avaruuskuvio, leike. 2. biol. elimistön peräkkäisistä toistensa kaltaisista osista; syn. jaoke »sei»: par. 2. saita, seiti seideli iso olutkolpakko seikkailukas (miel. kuin »seikkailurikas»):
5. 	matka; vietti seikkailukasta elämää Seikki heimopäällikkö (arabeilla); eräs itämainen arvonimi seimi (: seimen, partit. seimeä) 1. (varsinkin pohjal. kielenkäytössä) laatikko- t. kaukalomainen hevosten ruokinta-astia; tähän liittyvästi seimen lapsi ’Jeesus’. 2. pikkulasten päivähoitola, lastenseimi Seine [sen]
seinusta (myös seinus) seinävieri: huoneen seinustoja kiertävät kirjahyllyt; lapio jäi vajan seinustalle. — seinä 1. rakennuksessa, huoneessa: talon, keittiön seinät.
2. 	= seinämä 1. — seinäke seinämäinen näkösuoja (avokonttoreissa yms.). — sei- näkkäin (myös seinätysten): huoneet ovat s. — seinämä 1. seinää (1) muistuttavista pinnoista: vuoren s.; tunnelin, putken seinämät; ruokatorven s. 2. = seinusta.
— seinätysten = seinäkkäin. — seinävieri (myös seinänvieri, seinänvierus): seinävieret täynnä romua; paistatti päivää seinävierellä
seireeni 1. (kreikkalaisessa tarustossa) viettelevä olento, jolla oli naisen pää ja linnun vartalo. 2. kuv. viettelijätär seisaallaan = seisoa llaan. — seisahdus:
tavallisemmin seisaus. — seisahduttaa: tavallisemmin seisauttaa. — seisahtaa pysähtyä hetkeksi (seisaalleen): seisahti katsomaan näyteikkunaa'. — seisahtua pysähtyä: seisahtui (myös seisahti) tullessaan oven suulle; auto seisahtui hotellin eteen; pumppu, kello on seisahtunut; rakentaminen, vienti seisahtui pitkäksi aikaa. — seisattaa puhek. seisauttaa, pysäyttää. — seisaus (harvemmin seisahdus) pysähdys, keskeytys: työssä sattui pieni s.; rakentaminen on seisauksissa; työnseisaus (lakon ja työnsulun yhteisnimityksenä; vrt. seisokki). — seisauttaa (harvoin seisahduttaa) pysäyttää: s. vastaantulija; seisautti moottorin vähäksi aikaa; työt seisautettiin [= keskeytettiin] viikoksi
seiska ark. seitsemäinen
Seiskari: -ssa
seisminen maanjäristyksiin liittyvä, (maanjäristys-: s. ilmiö, koje. — seismojgrafi (maan)järistysmittari, -piirturi. — seismologia (maan)järistysoppi
seisoa: vieraanvoittoista käyttöä mm. »s. [par. pysyä] sanassaan, lupauksessaan»; »lehdessä seisoo [par. on, sanotaan; varsinkin puhek. myös lukee], että ».
— seisoaltaan (myös seisaallaan, seisoviltaan) seisoma-asennossa: olin seisoalla- ni; puhui seisoallaan t. seisoaltaan (harvoin seisoa lla, seisoaltä). — seisokki toiminnan keskeytys (varsinkin teollisuuslaitoksessa menekkivaikeuksien, koneiston vikojen tms. takia): sahan, ydinvoimalan s. — seisoskella (myös seisoksia): seisoskelivat junan tuloa odottamassa. — seisottaa 1. pitää seisomassa, antaa seisoa: vääpeli seisotti varusmiehiä; s. kahvia ennen tarjoilua. 2. puhek. seisauttaa, pysäyttää: seisotti koneen
seisova usein vieraanvoittoisesti^ »s. pöytä» [par. seisomapöytä]; »oli seisovassa asennossa» [par. seisoma-asennossa, seisoallaan, pystyssä]; »s. [par. vakinainen, pysyvä] puheenaihe»; »s. vitsi» [par. vakiovitsi]. — seisoviltaan = seisoallaan.
— seistä seisoa (vain konsonanttivartaloisia muotoja: seissyt, seistään, seisty, itäsuomal. puhekielessä myös seissut, seistaan, seistu)
seiti = 2. saita
seitonen 1. varsinkin puhek. seitsemäinen. 2. sai seitoset ‘kuusi lasta t. poikasta samalla kertaa*. — seitsemisen noin seitsemän: s. kiloa painava t. s. kilon painoinen. — seitsemisen/kymmentä, -sataa, -tuhatta. — seitsemäinen seitsemän numero; jokin sillä merkitty, järjestyksessä seitsemäs tms. (syn. seitsikko 1, seitonen
1, 	seiska). — seitsemän: partit. seitse¬


349
seksuaalinen
mää t. seitsentä. Käytöstä yhdyssanojen alkuosana ks. myös seitsen-
seitsemänkymmentä: seitsemänkymmenen; on seitsemissäkymmenissä ’noin 70 vuoden ikäinen’. Käytöstä yhdyssanojen alkuosana ks. seitsen-. — seitsemänkym- mentäyksi: seitsemässäkymmenessäyh-
dessä (hyväksyttävä myös kevyempi taivutus seitsemänkymmentäyhdessä; harvinainen syn. yksikahdeksatta). — seitsemännes (: seitsemänneksen) seitsemäs- osa. — seitsemänsataa: seitsemässäsadas- sa. — seitsemäntoista: seitsemässätoista.
— 	seitsemäntuhatta: seitsemässätuhan- nessa. — seitsemäs: on seitsemännellä kymmenellä käyttänyt jo 60 vuotta’; pai- noi seitsemättä kiloa; kello käy seitsemättä (myös seitsemää t. seitsentä). — seitse- mäskymmenes: on jo seitsemännelläkym- menennellä (vuodella) ’täyttänyt 69 vuotta’. — seitsemäskymmenesyhdes: taivutuksesta ja synonyymeistä vrt. kahdes- kymmenesyhdes. — seitsemäsosa: kaksi seitsemäsosaa (myös seitsemäs osa : kaksi seitsemättä osaa): syn. seitsemännes. — seitsemästi seitsemän kertaa. — seitsemästoista: on seitsemännellätoista (vuodella) käyttänyt 16 vuotta’. — seitsemättä/kymmentä, -sataa, -tuhatta
seitsen- yhdyssanoissa: seitsen/kerroksinen, -luokkainen, -vuotias, -kymmenvuotias jne. (harvemmin seitsemänkerroksinen jne.); sen sijaan tav. seitsemänkym- mentäkolmevuotias (harvemmin seitsen- kymmenkolmivuotias), usein myös seit- semänsataavuotias (= seitsensatavuo- tias). — seitsenkymmenluku (harvemmin seitsemänkymmentäluku). — seitsen- toistias tyyl. seitsentoistavuotias. — seitsikko 1. = seitsemäinen. 2. seitsemän ryhmä: sama seitsikko taas asialla; torviseitsikko
sek lyh. (yleiskielessä, ei Sl-järjestelmässä) sekunti(a)
SEK lyh. Ruotsin kruunu(a) (kansainvälisessä maksuliikkeessä; tavallisessa tekstissä sen sijasta Rkr)
sekaantua (melko harvoin sekautua): syn. yleensä sotkeutua, joskus sekoittua (ilmaisee tav. kielteisempää suhtautumista kuin tämä). 1. kahden t. useamman suhteesta: bensiiniin on sekaantunut (myös sekoittunut) vettä; nämä nimet sekaantuvat (harvemmin sekoittuvat) helposti; sukuun on sekaantunut (myös sekoittunut) vierasta verta; sekaantui [tahtomattaan] hämäriin kauppoihin; sekaantui [tahallaan] naapurien asioihin; s. [sukupuolisesti] alaikäiseen, eläimeen. 2. seota (sisäiseltä järjestykseltään); hämmentyä: sekaantunut vyyhti, tahti; sekaantui sa¬
noissaan. — sekaantuma = sekauma sekainen 1. sekaisin oleva t. mennyt, sotkuinen, sekava; samea: s. huone; sekaisia ajatuksia; sekaista vettä. 2. genetiivialkuisia yhdyssanoja: ilon-, itkun-, lumen-, mullan/sekainen (mutta sanaliittona: pelon ja kunnioituksen sekainen suhtautuminen)
sekakoosteinen koostumukseltaan epätasainen t. sekalainen, heterogeeninen: s. aineisto, heimo sekantti 1. geom. suora, joka leikkaa käyrän viivan t. pinnan ainakin kahdessa pisteessä, leikkaaja. 2. mat. kosinin käänteisarvo
sekauma (myös sekaantuma, harvoin se- kautuma) sekaantumisen tulos: kahden sanan s. — sekautua: tavallisemmin sekaantua
sekki (myös sekki) määrämuotoinen mak- suosoitus
sekoilla 1. vrt. seota 1: tahti sekoili; sekoili sanoissaan. 2. ark. hortoilla, pyöriä jossakin. — sekoite 1. seos, sekoitus: villan ja dralonin s. 2. harv. johonkin sekoitettava aine: saveen pantiin sekoitteeksi asbestia [kivikaudella saviastioita tehtäessä]. — sekoitin (miel. kuin »sekoittaja») sekoituslaite; sekoitushana: beto- ninsekoitin; pesualtaan s. — sekoittaa: s. teehen hunajaa (ei »s. teetä hunajalla»); »hunajalla sekoitettu [par. hunajan- sekainen, hunajasekoitteinen] tee». — -sekoitteinen: teryleenisekoitteinen villa ’villa, johon on sekoitettu teryleeniä’; koivusekoitteista sellua. — sekoittua: osittainen syn. sekaantua, varsinkin 1 (ilmaisee toisin kuin tämä neutraalia suhtautumista): ilma sekoittuu helposti veteen; kaasut sekoittuivat toisiinsa; kanta- väestöön sekoittuneet maahanmuuttajat.
— 	sekoitus 1. sekoittaminen; sekoittuminen: betonin s.; kongressissa vallitsi oikea kielten s. 2. sekoittamisen t. sekoittumisen tulos (osittaisia synonyymejä seos, sekoite, sekoittuma): saven ja hiekan s.; teki juomista monenlaisia sekoituksia; puhui suomen ja viron sekoitusta seksi sukupuolisuus; sukupuolinen vetovoima. — seksikäs sukupuolisesti vetävä: s. tyttö. — seksologia sukupuolisuuden tutkimus sekstantti paikanmääritykseen merellä käytetty kulmanmittauskoje sekstetti kuuden solistin yhtye. — sekstetto soitinsekst^etin esitettävä sävellys seksti mus. asteikon kuudes sävel; ensimmäisen ja kuudennen väliä vastaava intervalli
seksuaali- (yhdyssanoissa) sukupuoli-: seksuaali/elämä, -opetus. — seksuaalinen


seksualiteetti
350
sukupuolinen, sukupuoli-: s. kokemus; seksuaalisesti kiihottava. — seksualiteetti seksuaalisuus, sukupuolisuus, seksi sektio 1. = jaos 1. 2. lääk. leikkaus; ruumiinavaus
sektori 1. geom. tasokuvio, jota rajaa kaari ja kaksi samasta pisteestä lähtevää janaa; avaruuskuvio, jota rajaavat käyrä pinta ja kartion vaippa; syn. lohko. Tähän liittyvästi esim. loiston (valaisema) s.; patterin s. 'ampuma-ala’. 2. muoti- sananomaista kuv. käyttöä: talouden julkinen ja yksityinen s. ( = puoli, lohko); »yhdistyksen toiminnan tärkeimmät sektorit» [par. alat, lohkot]; »opetussekto- rin [par. opetusalan] uusin kehitys»; »puolustusministeriö on esittänyt määrärahaa myös henkilökunnan asuntosekto- rille» [po. asuntoihin] sekulaarinen vuosisatainen; vuosisatoja (vähittäisenä) kestävä: maan kohoaminen on s. ilmiö. — sekulaaristaa (myös seku- larisoida) maallistaa: s. luostari, hautaus- toimitus. — sekulaaristua (myös sekulari- soitua) maallistua: sekulaaristuva elämänmeno. — sekularismi maailmallisuus (kristillisyyden vastakohtana) sekunda toisluokkaisesta, (lievästi) vajaa- laatuisesta tavarasta: myydä sekundaa; sekundaposliinia halvalla sekundaari (myös sekundaarinen, sekundäärinen) toissijainen, toisasteinen, myöhempi: sekundaareja seurauksia. Usein yhdyssanoissa: sekundaari/lähde, -vaihe jne.; sähkötekniikassa mm. sekundaari/- jännite, -käämi ’toisiojännite, -käämi’ sekundaattori puhek. sekuntikello sekundantti kaksintaistelun avustaja, todistaja
sekunti: sekunnin (ei »sekuntti: sekuntin»)
1. 	1/60 minuuttia (aikamittana; kulman ja kaaren mittana). 2. mus. asteikon toinen sävel; ensimmäisen ja toisen väliä vastaava intervalli sekvenssi 1. (kahden t. useamman peräkkäisen aineksen) järjestys, sarja, jakso, jono. 2. mus. sävelaiheen t. sointukulun kertautuminen eri korkeuksilla; läpi- sävelletty katolinen kirkkolaulu sekä 1. kirjallissävyinen rinnastuskonjunktio; käytetään varsinkin virkkeen hahmotuksen selventämiseksi ja-sanan ohella (ei kuitenkaan täydellisiä lauseita yhdistämässä): kesällä s. touko- ja syyskuussa; henkilöasiat s. 3. ja 4. §:ssä mainitut asiat. 2. liittokonjunktiossa sekä — että: mukana oli s. oppilaita että heidän vanhempiaan; s. tammi- ja helmikuussa että syys- ja lokakuussa. Sopii vain kahden rinnastamiseen; ei siis »vuoressa elää sekä hirviä, kettuja että mäyriä» [par. elää
hirviä, kettuja ja mäyriä t. elää sekä hirviä että kettuja ja mäyriä]
SEL lyh. Suomen Elintarviketyöläisten Liitto selatiini = gelatiini
selektiivinen valikoiva; tarkkavalintainen: s. lukija; s. radiovastaanotin. *— selek- tiivisyys (myös selektiviteetti) vrt. ed.: vastaanottimen s. selemmäksi (myös selemmäs, selemmä) kauemmaksi selälle: souti, ui s. selibaatti naimattomuus: katoliset papit elävät selibaatissa selikkäin = seläkkäin selin (myös selittäin): seisoi s. ikkunaan selite (lyhyt, kaavamainen) selitys: kartan, diagrammin s.; tilitapahtuman s. — -se- litteinen jollakin lailla selittyvä: moniselitteinen sanonta; helpposelitteinen ilmiö.
— 	selittyä saada selitys: outo tulos selittyi mittausvirheestä (ei »mittausvirheellä»)
selittäin 1. = selin. 2. = seläkkäin selitys: antoi selityksen käyttäytymisestään; hänen kannanottonsa s. t. s. hänen kannanottoonsa näyttää olevan - - ; tähän ilmiöön (myös tälle ilmiölle) ei ole löytynyt kunnon selitystä selitä (: selkiää, sei k is i, selinnyt): taivas alkaa s. ’seljetä’; sauna on seUäämässä ’siitymässä, raitistumassa’; asiaSselkisi [= selvisi, ratkesi] hetkessä seljanka eräs kalaliemipohjainen venäläinen keitto
seljetä (: selkenee, selkeni, seljennyt; varsinkin itäsuomal. puhekielessä myös selkeää, selkesi) 1. tulla selkeä(mmä)ksi, kirkastua, selvitä (esim. pilvinen, samea, hämärä): sää selkeni illan suussa; kaivon vesi rupesi selkenemään; katse selkeni; asia on vähitellen alkanut seljetä minulle.
2. 	= selkiintyä 1 »seljättää»: par. selättää selkeyttää vrt. selkeytyä: veden selkeyttäminen; sanontaa voisi paikoin vielä s. — selkeytyä (harvoin selkeentyä) tulla sel- keä(mmä)ksi. 1. kuulastua, yksinkertaistua: kirjailijan tyyli on entisestään selkeytynyt. 2. = seljetä 1.3.= selkiintyä 1 Selki (Vihdissä): Selissä selkiinnyttää = selkiyttää. — selkiintyä (myös selkiytyä) 1. tulla selkeään järjestykseen: ajatukset eivät ottaneet selkiin- tyäkseen; tilanne on nyt selkiintymässä.
2. 	= selkeytyä 1.3.= seljetä 1. — selkiyttää vrt. selkiintyä: devalvaatio selkiytti tilannetta tuntuvasti. — selkokirja luku- ja kirjoitushäiriöisille yms. tarkoitettu helppolukuinen kirja. — selko- selällään (myös selkiselällään) selkosen selällään: ovi oli s.


351
semitismi
selkup eräs samojedikieli, ostjakkisamojedi sellainen: syn. semmoinen. Ei seuraavasti: »maa on saanut hallituksen, vieläpä laajapohjaisen sellaisen» [par. vieläpä laajapohjaisen]; »järvellä näkyi moottoriveneitä ja purjesellaisiakin» [kulunut leikillisyys, par. purjeveneitäkin] sellakka eräs kumilakasta valmistettu hartsi sellisti sellonsoittaja, sellotaiteilija sellofaani (selluloosa)kelmu. — sellu puusta saatu kuitutuote, josta valmistetaan varsinkin paperia. — selluloidi eräs kovahko läpinäkyvä kestomuovi. — selluloosa 1. hiilihydraatti, joka on pääaineksena useimpien kasvien solunseinämissä.
2. 	= sellu
selonteko kertomus, selvitys; selostus: 5. apurahan käytöstä, työvoiman tarpeesta; s. kirjan sisällöstä. — selostaa 1. kertoa jonkin tapaussarjan, lausuman, kirjan sisällön tms. kokonaisuuden pääpiirteet: s. kilpailua, matkan kulkua, kaupungin vaiheita; s. puheenvuoroa; selosti lyhyesti kirjan sisältöä. 2. miel. toisin: »s. opetuksen tavoitteita» [par. esitellä, selvitellä opetuksen tavoitteita; tehdä selkoa opetuksen tavoitteista]; »s. [par. kuvata, kuvailla] elämyksiään»; »selosti saariston luontoa» [par. kertoi saariston luonnosta]; »selosti [par. selitti] koneen käyttöä».
— seloste (varsinkin lyhyt t. määräkaavan mukainen) selostus: kuvien selosteet; ta- varaseloste. — selostus 1. vrt. selostaa 1: kilpailu-, kokous/selostus; s. toimintakaudesta 1981—82; s. kirjan sisällöstä.
2. 	miel. toisin (vrt. selostaa 2): »s. [par. selonteko, selvitys] kirjaston tilasta»; »s. [par. kuvaus, esitys] seudun luonnosta»; »työpiirustusten s.» [par. selitys]
selstoffi puhek. selluloosavanu selventyä = selvetä. — selventää tehdä selvemmäksi. 1. vrt. selvetä 1: s. ääriviivoja; s. sopimuksen sanamuotoa; käsitteitä selventävä puheenvuoro. 2. vrt. selvetä 2: uusi järjestely selvensi tilannetta.
— selvetä (: seljenee, selveni, selvennyt) tulla selvemmäksi; syn. selventyä. 1. tulla selväpiirteisemmäksi, helpommaksi havaita t. tajuta: piirros selveni tussin avulla; keskustelussa käsitteet selvenivät tuntuvasti. 2. jonkin sekavan, ratkaisemattoman selvemmäksi tulemisesta (vrt. selvitä 4): asetelma alkoi s. [= selkiintyä] vaalien lähestyessä. — selvittää tehdä selväksi. 1. vrt. selvitä 1: s. kahvia; ukkonen selvitti ilman; selvitti kurkkuaan.
2. 	vrt. selvitä 4: s. vyyhti, ruuhka; selvitti [= ratkaisi] tehtävän käden käänteessä; vaalit selvittivät [ = selkiyttivät] poliittisen tilanteen. 3. ottaa t. saada selville; osoittaa, todistaa; selittää: valoil¬
miön syy on selvitetty; selvitti henkilöy- tensä; lautakunta katsoo selvitetyksi, että
- 	- ; kirjassa selvitetyt asiat. — selvitä (: selviää, selvisi, selvinnyt) tulla selväksi. 1. kirkastua, seljetä, selitä: kahvi saa s.; ilma selvisi ukkosen jälkeen; sauna on selviämässä ’selkiämässä\ 2. palata tajuihinsa; vapautua päihteen vaikutuksesta: s. horroksesta, humalasta. 3. käydä selville, ilmetä: tarkemmat tiedot selviävät liitteestä. 4. jonkin sekavan, ratkaisemattoman selväksi tulemisesta: verkko ei tahtonut s.; asia selvisi [ = ratkesi, selkisi] nopeasti; tilanne näyttää vähitellen selviävän [= selkiintyvän]. 5. suoriutua; tulla toimeen (syn. selviytyä): selvisi jutusta vähällä; on selvinnyt loppueriin; sähkökatkon vuoksi oli selvittävä taskulampulla. — selviytyä (ei »selviintyä») = selvitä 5
selviö itsestään selvä, päivänselvä asia: ei tuhlannut aikaa selviöiden luettelemiseen
selvä: tehdä selvää jostakin = joko 'tehdä selkoa* (teki selvää matkastaan) tai 'hävittää, tuhota, nitistää’ (teki selvää romuista, vihollisista); kaksiselitteisyyden välttämiseksi on usein hyvä käyttää synonyymisiä ilmauksia selväin selväyslaite, dekooderi. — selvätä purkaa koodiasusta, tulkita, dekodoida: selväsi kooditettuja tietoja seläkkäin (myös selikkäin, selittäin, selä- tysteri) selät vastakkain: istuivat junassa s. — selättää (miel. kuin »seljättää») saada painikumppanin hartiat koskettamaan mattoa. — selätysten = seläkkäin semafori siipiopastin
semantiikka kiel. merkitysoppi. — semanttinen merkitysopillinen, merkitys-: sanojen s. ero
sembra (myös sembramänty) mäntylajeja, varsinkin eräs pitkäneulainen laji sementoida 1. päällystää t. lujittaa sementillä: sementoitu pinta. 2. pelkistää metal¬
li 	liuoksesta epäjalomman metallin avulla. — sementti 1. sideainejauhe, josta tehty laasti kovettuu kivimäiseksi. 2. puhek. = betoni. 3. hampaan juurta tuppena ympäröivä luumainen aine, ham- mastahdas. 4. hampaantäyttöaine semifinaali välierä
seminaari 1. opettajanvalmistuslaitos; (ortodoksisten) pappien valmistuslaitos.
2. 	tieteelliseen tutkimukseen opastava yliopiston harjoitussarja. 3. esitelmä- ja keskustelutilaisuussarja seminologi keinosiementäjä semiotiikka merkkijärjestelmien tutkimus, yleinen merkkioppi semitismi juutalaisuus


semmoinen
352
semmoinen sellainen (tav. varsinkin länsi- suomal. puhekielessä; käypä myös kirjakielessä) sen. (myös sr, s:r) lyh. senior senaatti 1. muinais-Rooman ylin hallitus- elin. 2. Suomen ylin hallituselin ja oikeusistuin Venäjän vallan aikana ja itsenäisyyden alussa. 3. eräiden maiden kaksikamarisen parlamentin ylähuone. — senaattori senaatin jäsen Senegal
seniili vanhuudenheikko, ukkoutunut senior vanhempi (isä, erotukseksi pojasta): Rockefeller s. — seniori osakunnan tms. järjestön ikäjäsen sen johdosta. — sen jälkeen senkka ark. lasko senkki ark. astiakaappi senkokoinen (myös sen kokoinen). — sen ku(i)n: sen kuin otat (arkisemmassa tyylissä sen kun otat). — sen/laatuinen, -luonteinen, -mukainen, -niminen (myös sen laatuinen, luonteinen jne.). — sen puolesta
sensaatio kohutapaus, suuryllätys, jymyuutinen, paukku. — sensaatiomainen: s. tieto, keksintö Sensi: nyk. kirjoitustapa Shaanxi sen sijaan
sensitiivinen herkkä(tuntoinen) sensomotorinen aisti- ja liiketoimintojen välinen
sensori 1. eräs muinais-Rooman virkamies.
2. 	sensuuritarkastaja; (kuv.) valvoja, vartija
sensorinen aistimuksia t. aistimia koskeva, aistimuksellinen sensuaalinen 1. aistilähtöinen, -välitteinen.
2. 	(myös sensuelli) aistillinen, aisti-iloi- nen. — sensualismi 1. f il. tiedon aisti- lähtöisyyttä tähdentävä käsitystapa. 2. kauneuden aistillisen puolen korostaminen
sensuroida tarkastaa t. käsitellä sensuurissa, sensorina: sensuroitu uutinen, kirje; elokuvasta oli sensuroitu muutamia kohtia. — sensuuri (varsinkin valtiollinen) painaneiden, elokuvien, kirjeiden tms. (ennakko)tarkastus t. tarkastamo sensuuntainen (myös sen suuntainen). — sen takia. — sentapainen (myös sen tapainen)
sentenssi mietelause, mietelmä sentimentaalinen (myös sentimentaali) tun- teileva, (liika)tunteellinen, haaveellinen sent|raalinen keskeinen. — sent|ralisaatio keskitys. — sent|ralismi keskityspyrki- mys, keskusjohtoisuus, vallankeskitys. — sent|ralisoida keskittää. — sent|ralistinen vrt. sentralismi: s. politiikka sent|rifugaalinen keskipakoinen. — sent|-
rifugi keskipakoisuuteen perustuva ero- tuslaite, linko. — sentripetaalinen keskihakuinen sent|rumi keskus, keskipiste sentti 1. puhek. senttimetri. 2. Yhdysvaltain, Kanadan ym. maiden vaihtoraha sentyyppinen (myös sen tyyppinen). — sen tähden. — sen verran. — sen vuoksi seos 1. eri aineiden koostuma, jossa ainesten kemialliset ominaisuudet ovat ennallaan, sekoitus, sekoite: raudan ja kuparin, hapen ja typen s.; maalin ja ohenteen, villan ja tekokuidun s.; kahden värin s.; [eri ruoka-aineiden] 5. kiehautetaan. 2. kuv. sekoitus: kirjoitus on merkillinen s. omia ajatuksia ja lainaviisaut- ta. — seostaa varsinkin metalliseoksen valmistamisesta sulattamalla; syn. lejee- rata. — seoste seostamisen tulos, lejee- rinki
seota (: sekoan, sekosin, seonnut) 1. sotkeutua (varsinkin sisäiseltä järjestykseltään); hämmentyä, sekaantua (2): verkko, tahti on seonnut; ajatukset, konseptit sekosivat; sekosi sanoissaan; pää sekoaa sitä ajatellessa. 2. (edelliseen liittyväsi) mennä järjiltään: sekosi murheesta, huumeista; niitä miettiessä on moni poika seonnut
separaattori laite, joka erottaa seosten kevyet aineet raskaammista (varsinkin kermaa maidosta erottava laite) separatismi eristäytymispyrkimys; lahkolaisuus, eriuskoisuus. — separatisti separatismin kannattaja; lahkolainen, erius- koinen. — separatistinen vrt. ed.: s. ajatus, liike separoida erottaa separaattorilla seppele: seppeleen (harvinainen, etup. ru- nokielinen rinnakkaisasu seppel : seppe- len esiintyy joissakin yhdyssanoissa: sep- pelpäinen ’seppelepäinen’, seppeltenlasku ‘seppeleiden lasku, seppeleenlasku’) septetti seitsemän solistin yhtye. — septetto soitinseptetin esitettävä sävellys septimi mus. asteikon seitsemäs sävel; ensimmäisen ja seitsemännen väliä vastaava intervalli septinen verenmyrkytystä aiheuttava t. siitä johtuva
septuaginta Vanhan testamentin vanhin kreikannos serafi Vanhassa testamentissa mainittuja enkeliolentoja serbi Serbiassa asuvan slaavilaisen kansan jäsen. — serbiä (kieli)
Serbia (maa)
serbialainen adj. (subst:na miel. serbi). — serbo|kroatia serbien ja kroaattien yhteinen kieli
serebraalinen aivoihin kuuluva, aivo-. —


353
seurausilmiö
serebro|spinaalinen aivoihin ja selkäyti- meen kuuluva, aivo-selkäydin-: hermoston s. järjestelmä seremonia juhlameno, juhlallisuus. — seremoniallinen (miel. kuin »seremoniaali- nen») seremonian mukainen serenadi 1. (öinen, asunnon edessä esitettävä) laulu- t. soittotervehdys. 2. serenadin sävyinen sarjamuotoinen orkesterisä- vellys
Seriffi eräs hallintoviranomainen (Englannissa) t. järjestysviranomainen (Yhdysvalloissa)
Serifi Muhammedin miespuolisen jälkeläisen arvonimi serigrafia silkkipaino, -painatus; silkkipai- nokuva
sermi (myös särmi) ark. kaihdin, varjostin serobakteriologia seerumi- ja bakteerioppi.
— 	serodia|g|nostiikka taudinmääritys seerumireaktioiden perusteella. — serolo- gia seerumioppi serpentiini 1. polvitteleva vuoristotie, ser- pentiinitie. 2. maant. joen kiemura. 3. heitettäessä purkautuva paperinauharul- la. 4. eräs silikaattimineraali serri = sherry
sertifikaatti alkuperä- t. lupatodistus (merenkulussa kansallisuustodistus, kennel- alalla muotovaliokoiran todistus) sertti ark. = ed.
serveerata ark. tarjota, tarjoilla: 5. viskiä; serveerasi [ = kertoi, levitti] uusinta skandaalijuttua servietti lautasliina serviisi ark. astiasto
servotekniikka automaattisäädön tekniikka sesonki (matkailu-, urheilu-, taide-, myynti- tms.) kausi sesuura runosäkeen sisäinen tauko, tahti- lepo
setlementti kristillinen työkeskus setri eräitä varsinkin subtrooppisia mänty- lajeja
SetSuan: nyk. kirjoitustapa Sichuan setsuuri ark. varikoinen, hapanimelä setti ark. sarja, yhdistelmä setukainen Setumaan ortodoksinen virolainen Setumaa: -lla
seudullinen lähekkäisten kuntien aluetta
koskeva: s. tiehanke, joukkoliikenne; s. yhteistyö. Usein luontevammin seutu-: »s. liikenne, alennuslippu» seula tav. kuivien aineiden puhdistukseen t. lajitteluun käytetty reikä- t. verkkopohjainen väline: käyttää tiheää, harvaa seulaa (myös kuv.). — seuloa puhdistaa t. erotella seulalla: s. hiekkaa; s. pois roskat; (kuv.) ehdotukset seulottiin tarkoin
seur. lyh. seuraava(t)
seuraamus 1. lak. haitallinen seuraus jostakin menettelystä: oikeus-, rangaistus/seuraamus. 2. yleiskielessä miel. seuraus: »hinnankorotuksen seuraamukset»; »päätöksellä voi olla arvaamattomia seuraamuksia». — seuraanto 1. lak. oikeuden, velvollisuuden t. oikeussuhteen siirtyminen henkilöltä toiselle, suksessio. 2. (myös seuranto) termin sekvenssi vastineena: »elinkeinojen vuotuinen s.» [par. järjestys]; »lapsen oppimistulosten s.» [par. järjestys, sarja]. — seuraava: seuraa vai la sivulla; pyydettynä lausuntona esitämme seur aavan (ei »seuraavaa»). — seuraavanlaatuinen (myös seuraavan laatuinen). — seuraavanlainen. — seuraavansisältöinen (myös seuraavan sisältöinen). — seuraavantapainen (myös seuraavan tapainen) seurakuntamestari suntion nyk. nimitys joissakin seurakunnissa seuralaisilmiö: tavallisemmin oheis-, saatto/ilmiö »seurannainen»: par. seuraus »seurannaisilmiö»: par. seurausilmiö
(usein riittää pelkkä seuraus) »seurannaisvaikutus»: »koron alentamisen seurannaisvaikutukset» [par. seuraukset] seuranta = seuruu
seuranto 1. eräs sija, komitatiivi. 2. = seuraanto 2 (par. järjestys, sarja) Seurasaaret: Seurasaarilla seuraus se (varsinkin kielteinen), mikä jostakin seuraa, johtuu: syy ja s.; influenssan seurauksena on ilmennyt korvasai- rauksia; saat itse vastata seurauksista. Essiivi seurauksena usein selvemmin toisin: »mellakan seurauksena [par. johdosta] pidätettiin kymmenen miestä» (mellakan seurauksena eivät olleet miehet vaan heidän pidättämisensä); »juuston vienti väheni hintasuhteiden seurauksena» [par. takia, vaikutuksesta]; »yliajon seurauksena menetti kaksi jalankulkijaa henkensä» [par. yliajossa menetti — — t. yliajo johti kahden jalankulkijan kuolemaan]; »kehityksen seurauksena [par. kehitys on johtanut siihen, että] ammattitaitoisia työntekijöitä tarvitaan yhä enemmän»; »seurauksena kaikesta [par. seurauksena kaikesta oli, että] jouduimme muuttamaan». Paperikielistä adessiivi-ilmauksen (sillä) seurauksella, että käyttöä: »autot törmäsivät yhteen seurauksella, että [par. yhteen, ja] viisi henkeä joutui sairaalaan»; »viljelee sivistyssanoja sillä seurauksella, että [par. niin, että] lukijan on vaikea ymmärtää». — seurausilmiö: usein riittäisi pelkkä seuraus tai jokin muu


seurausvaikutus
354
yksinkertainen ilmaus: »veden alenemisen seurausilmiönä [par. alenemisen tähden, vaikutuksesta] järvi rehevöityi».
— 	seurausvaikutus: useimmiten miel. seuraus. — seuruu seuraaminen, jatkuva tarkkailu: saastepitoisuuksien, mainonnan vaikutuksen s.; lapsen kehityksen s.; koehenkilöiden jatkuva s. — seu- ruukokous Euroopan turvakokouksen tuloksia tarkkaileva kokous. — seuruututkimus jonkin asian jatkuvaan seuraamiseen perustuva tutkimus, pitkittäistutkimus seutuvilla varsinkin tyyl. seuduilla, tienoilla: kirkonkylän s.; tavataan kello yhdeksän s.
Sev (myös SEV) lyh.s. (itäryhmän maiden) keskinäisen talousavun neuvosto (ven. Sovet ekonomitSeskoi vzaimopomoStSi) Sevastopol Sevilla [-lja]
seviotti eräs kampalankakangas Seychellit [seiSe-]: Seychelleillä sfinksi ihmisenpäinen ja leijonanruumii- nen taruolento (varsinkin kiviveistokse- na)
Sfr lyh. Sveitsin frangi(a) sfääri taivaanpallo; (kuv.) liikkuu taiteen, tieteen sfääreissä 'korkeuksissa’
Shaanxi [Sa-ansi] (aiempia kirjoitustapoja Sensi, Shensi)
Shandong [Santug] (aiempia kirjoitustapoja Santung, Shantung)
Shanghai (myös Sanghai)
Shanxi [Sansi] (aiempia kirjoitustapoja Sansi, Shansi)
Sheffield [Sefild]
Shensi: nyk. kirjoitustapa Shaanxi Shenyang [Senjarj] (ent. Mukden) sherry [Serri] (myös serri) eräs väkevä viini shetlandinponi [Set-] eräs pienikokoinen ponirotu Shetlandinsaaret [Set-]
»shop» [Sop]: par. soppi 2 shortsit [So-] = sortsit show [Sou] (: gen. show’n) näköön ja kuuloon vetoava eloisa viihdeohjelma
S.H.T. lyh. arvoisa vastaanottaja (lat. salvo honoris titulo)
SI lyh. kansainvälinen mittayksikköjärjes- telmä (ransk. Systeme International d’Unites)
Siam: nyk. Thaimaa
siamilainen thaimaalainen. — siaminkak- soset yhteen kasvaneet kaksoset, »siamilaiset kaksoset». — siaminkissa eräs kis- sarotu Siaminlahti
Sian: nyk. kirjoitustapa Xi 'an
sibilantti fon. suhuäänne
sibylla (antiikin) naisennustaja, -tietäjä
Sichuan [sitSuan] (aiempia kirjoitustapoja SetSuan, Szechwan) sid. lyh. sidottu(na) sidon (: sitomen) = sitoma sidottu miel. toisin, jos ei tarkoiteta jonkun tai joidenkuiden sitomaa: »atomi- ytimeen s. [par. sitoutunut] energia»; »eri väestöryhmien edut ovat paljolti sidottuja [par. sidoksissa] toisiinsa»; »s. [par. sidonnainen] runomitta»; »joutui sidotuksi vuoteeseen» [par. joulu/ vuoteeseen, vuoteenomaksi]
Siebenbiirgen (saks.) = Transilvania siekailla aikailla, vitkastella, häikäillä, sumeilla: aikansa siekailtuaan hän ryhtyi toimiin; siinä asiassa ei pidä s.; ei siekaillut hyökätä kimppuun sielläpäin. — sieltä käsin. — sieltäpäin sieluttaa (myös sielullistaa) käsittää t. kuvata sielulliseksi: luonnonvoimien sieluttaminen
siemens [si-] sähkönjohtavuuden yksikkö (myös SI-järjestelmässä) siepata mm. kidnapata: siepattu länsisak- salainen poliitikko. — sieppaus vrt. ed.: terroristien sieppausyritys epäonnistui sierettyä (myös sierottua) rohtua: sierettynyt iho Sierra Nevada siesta keski-1. iltapäivälepo sietää: impf. siedin, sieti sifoni 1. paineella toimiva hiilihappoisten juomien tarjoilupullo. 2. fys. taivutettu putki t. letku, jolla nestettä juoksutetaan astiasta toiseen, lappo sifonki ohut, harva silkistä t. silkkimäi- sestä tekokuidusta tehty kangas sigarillo pikkusikari
»sightseeing» [saitsi-irj]: par. kiertoajelu signaali 1. (viestintä)merkki. 2. = lähete
3. 	— signaloida antaa merkkejä, viestittää; olla jonkin merkkinä: 5. viesti; punainen lippu signaloi vaaraa signatuuri 1. (esim. tekijän) merkintä, nimimerkki. 2. lääkkeen käyttöohje(mer- kintä). 3. painoarkin ensimmäisellä sivulla oleva tunnusmerkintä. — signeerata varustaa (esim. taideteos) tekijänmerkin- nällä
signifikatiivinen (myös signifikantti) (tilastollisesti) merkitsevä signumi tunnistus-, paikkamerkki: teoksen s. kirjastossa sihahdus (harvemmin sihaus): löylyn sihah- dukset kiukaassa. — sihauttaa (harvoin sihahduttaa): s. ässäänsä
1. sihdata ark. tähdätä; tähystää, tarkastella
2. sihdata ark. seuloa; siivilöidä siht. lyh. sihteeri
sihteeriys sihteerinäolo, sihteerikausi:


355
sikäli
N: n kymmenvuotinen s.
1. sihti ark. tähtäin; tähtäys
2. sihti tiheä seula t. siivilä
Viialainen Salaisuuden tunnustaja, Si’iitti.
— 	Siialaisuus eräs islamin suunta, Si’iitti- läisyys, §i’itismi siide: siiteen (varsinkin itä- ja pohjoissuo- mal. kielenkäytössä) sumumaisena satava jäätymäisillään oleva vesi, jäätävä tihku: siiteen liukastama tie siideri omenaviini
siigeli pikakirjoituksen pakkolyhenne
siihenastinen
SFiitti = Viialainen
siika: siian
Siikainen: Siika isissä
siilata ark. siivilöidä. — siilautua ark. siivilöityä
1. siili (: siilin, yks. partit. siilin, mon. partit. siilejä) eräs piikkinen nisäkäs
2. siili (taivutus kuten ed.) ark. siivilä siimes (: siimeksen, partit. siimestä) varjo-
maikka), katve: istui puiden siimeksessä Siinai: -lla t. -ssa
siintää: kaukana siinsi järvi, tunturi; edessä siintävät näköalat (myös kuv.)
Siion
Siippoo (Vihdissä ja Tuusulassa): -ssa Siipyy: -ssä
siirottaa olla siirallaan, siirollaan, harittaa: sormet, takin liepeet siirottivat; siirottava katse
siirre siirrettävä t. siirretty elin t. kudos, siirrännäinen. — siirros siirtyminen: 5. uuteen asuinpaikkaan; maankuoren siirrokset; siirros/kivi, -lohkare. — siirryntä: tavallisemmin siirtyminen, siirros; siirtymä. — siirrännäinen = siirre. — siirto
1. 	siirtäminen: väestön pakkosiirrot; voi- man-, tiedon/siirto; ihon-, kudoksen-, sydämen/siirto; vekselin s.; teki viisaan siirron (esim. Sakissa; myös kuv.). 2. siirtymisestä t. sen tuloksesta miel. toisin: »esihistoriallinen asutussiirto» [par. -siirros, -siirtymä]; »siirto/kivi, -lohkare» [par. siirros-] siirtomaantavara varsinkin vanh. etelän- tuote
siirtymä siirtyminen; siirtymiskohta, -vai- he: huomaamaton s. aiheesta toiseen. — siirtymäkausi: vanhan ja uuden järjestelmän välinen s. — siirtää: impf. siirsin siistata poistaa painoväri jätepaperista. — siisteys (ei »siistiys»). — siistiytyä (harvemmin siistiintyä) siistiä itsensä; tulla siisti(mmä)ksi. — siistiä (: siistin, impf. siistin, siistinyt; yleiskielessä ei »siistitä») tehdä siisti(mmä)ksi, puhdistaa, siivota: s. työhuonettaan, vaatteitaan; s. [ = silottaa] sahausjälki; saisi s. puheitaan Siitoin(sukunimi): Siitoseni. Siitoimen
siityä palaa hiljalleen loppuun, hiipua (hiillos); selitä, raitistua (savusauna lämmityksen jälkeen): odoteltiin saunan sii- tymistä
siitä 1. etup. vanh. saada alkunsa yhdynnässä, hedelmöitymisessä: synnissä siinnyt. 2. (varsinkin eläimistä) syntyä (runsaasti), lisääntyä: kissanpoikia sikisi kuin hiiriä; hyvin sikiävä lammasrotu; (leik.) taloon sikisi lapsia jatkuvasti. Kuv. asiasta sikisi riita; rannoille rupesi sikiä- mään loma-asutusta siitä lähtien (myös siitä lähin) siitä pitäen, siitä lukien t. alkaen. — siitämisin tyyl. siitä lähtien, sittemmin: ei ole s. näyttäytynyt. — siitä puoliin (myös siitä puoleen, siitä puolin) siitä lähtien, siitämisin
siivilä reiäkäs, tav. verkkomainen t. -pohjainen väline, jolla nesteistä (t. kaasuista) erotetaan kiinteitä aineksia. — siivilöidä puhdistaa t. erotella siivilällä siivota: siivoan, siivosin, siivonnut siivu ark. viipale. — siivuttaa ark. viipaloi- da
sija: osti kadonneen korun sijaan t. sijalle [ = tilalle] uuden; osti rintaneulan sijasta [ = asemesta] kaulakorun ’ei ostanutkaan rintaneulaa vaan kaulakorun’; särkyneen maljakon sijalla [ = tilalla] on nyt uusi; hänen sijassaan [ = hänen asemassaan, hänenä] tekisin toisin sijaita jonkin elottoman kiinteästä olopai- kasta: joen rannalla sijaitseva [ = oleva] kaupunki; myymälä ei sijainnut [ = ollut] kovin edullisella paikalla. Usein luontevammin olla: »kaappi sijaitsee nurkassa»; »latvatertuissa sijaitseviin kukkiin». Ei: »missä hän nyt sijaitsee?» [po. on, asuu tms.]
sijata laittaa vuode kuntoon, »petata»: vuoteetkin olivat vielä sijaamatta sikari (ei »sikaari»)
Sikiang (nyk. myös Xi Jiang) sikin sokin
sikiytyä (myös sikiintyä): tavallisemmin siitä. — sikiävyys (vanh. sikiäväisyys): eläinrodun s. sikkatiivi kuivatusaine, kuivike, kuivite siko- yhdyssanojen alkuosana yleensä = sika-: siko /lätti, -pahna. — sikotauti siksakompelu polvekeompelu. — siksakvii- va (myös siksakki) polveke-, sahanterä- viiva, vinkkuraviiva »sikstiiniläinen» (madonna): par. Siks- tuksen
»Sikstiiniläiskappeli»: par. Sikstuksen kappeli
sikäli siinä suhteessa, siltä kannalta: hän
on oikeassa s., että ; soitan s. kuin
[ = mikäli] saan tilaisuutta


silata
356
silata 1. päällystää (varsinkin metallilla): kullalla silattu [ = kullattu] koru; s. tiiliseinä laastilla, maalilla. 2. harv. silottaa, viimeistellä: sanontaa olisi vielä vähän silattava. — silaus 1. vrt. silata 1: levyn messinkisilaus. 2. vrt. silata 2: antaa veistokselle, kirjoitukselle viimeinen s. silava sian nahan ja lihasten välinen rasvakerros; rasvainen sianliha siletä harv. tulla sileämmäksi: lattia sileni jokaisella hiomakerralla »silhuetti»: par. siluetti silikaatti piihapon suola. — silikoni eräitä piiyhdisteitä silinteri 1. miesten silkkihattu, jossa on korkea lieriömäinen kupu. 2. par. sylinteri
silittää 1. tehdä sileäksi, tasoittaa (pintaa painamalla t. levittämällä): jyrä silitti mullan tasaiseksi; s. taikina levy käsin, kaulimella; s. pyykki(ä), puku(a); silitti [ = levitti] leivälle voita. Miel. toisin: »s. [par. silottaa] höylänjälki». 2. sivellä, hivellä (käsin): 5. toisen poskea; s. kissaa. — silitä tulla sileäksi, tasoittua; oieta: (itse)siliävä paita; tie silisi lanan alla; vaatteiden, kasvojen kurtut ovat silinneet Siljan
silla vanh. raion, viskoosi (3) sill|aikaa (myös sillfaikaa) sillä aikaa. — silleen 1. sellaisekseen: juttu sai jäädä s.
2. 	puhek. sillä lailla: olen ajatellut silleen, että
killinki Itävallan rahayksikkö; Englannin ent. vaihtoraha silloin kun. — silloin tällöin silloittaa rakentaa silta jonkin yli: s. joki;
(kuv.) koetti s. käsitysten välistä kuilua sillä 1. konjunktiona (likimääräisiä synonyymejä nimittäin, näet; koska): tulin autolla, s. muuten en olisi ehtinyt. Liittyy vastasanottuun niin kiinteästi, ettei yleensä käy uuden virkkeen aloituksena. On joskus hiukan kirjallisen tai sormella osoittavan tuntuinen, usein korvattavissa pelkällä välimerkillä (kaksoispisteellä t. puolipisteellä, joskus pilkulla). 2. puhek. adverbina: sillähän [ = siksihän] minä sinua varoitin; ei s. [= silti, sen puolesta], että olisin pelännyt sillä lailla. — sillä tapaa t. tavoin. — sillä välin
sillään sellaisenaan: antaa sen asian olla s. silmiinpistävä = silmäänpistävä silmikko 1. silmistä eli silmukoista koostuva kudos: verkon s. 2. vinoneliöver- kolla kuvioitu raanu, silmikkoraanu. 3. kypärän silmäsuojus, visiiri. — silmik- käin = silmäkkäin. — silmikoida 1. lisääntyä silmuista (2): lampipolyyppi, hiivasieni silmikoi. 2. = silmuttaa
silminnähtävä: s. eliö; silminnähtäviä [ = ilmeisiä] puutteita; on kasvanut aivan silminnähtävästi [= silmissä]. — silminnä- kymätön (myös silmin näkymätön; harvemmin silminnäkemätön t. silmin näkemätön) joka ei näy paljain silmin. — sil- mitysten = silmäkkäin. — silmiä hivelevä silmu 1. kasvin verson aihe: lehtipuiden silmut alkavat puhjeta. 2. alkeellisen eliön kyljen ulkonema, josta uusi yksilö kehittyy: meduusan s. 3. (itäsuomal. kielenkäytössä) nahkiainen. 4. eräs taitoluis- telukuvio. — silmukka 1. (varsinkin langan, köyden tms.) rengasmainen umpi- kiemura (syn. lenkki, harv. silmus): kiristää solmun s.; ripustaa takki silmukasta naulaan; kahdeksan numerossa on kaksi silmukkaa. 2. kudoksen (1) silmä: sukan, verkon silmukat. 3. silmukan muotoinen eritasoliittymän ramppi. 4. eräs taitolen- toliike, surmansilmukka. 5. eräs taitoluis- telukuvio. — silmukoida tehdä silmukka t. silmukoita, kiinnittää silmukalla: s. verkkoa; s. sukkaa 'korjata sukan silmä- pakoa'; pollariin silmukoitu köysi. — silmus 1. määrly, johon metallihakanen kiinnitetään, lehtiäinen. 2. reiän metallinen lujike, sirkka (esim. kengässä t. purjeessa). 3. harv. silmukka (1). — silmuttaa (myös silmikoida) jalontaa puuta t. pensasta silmullisen kappaleen siirrolla: silmutettu omenapuu silmäistä (: silmäisen, silmäisin, silmäis- syt) = silmätä: silmäisi nopeasti radio- ohjelman
silmäkkäin (myös silmätysten, silmätyksin; silmikkäin, silmitysten) silmä silmää vasten: osuttiinpa kerrankin s.; olla s. vaaran kanssa silmällä pitäen: ehdotus on tehty tulevaa tarvetta silmällä pitäen silmälläpitää vanh. pitää silmällä silmämäärä 1. silmämitta: arvioida silmä/- määrällä, -määrältä; silmämäärin samankokoiset. 2. varsinkin hiukan vanh. t. tyyl. päämäärä, tavoite; huomion kohde: piti silmämääränään väitöskirjaa; silmämääränä on ollut pikemmin laatu kuin laajuus. 3. silmäluku: verkon s. silmänkantamaton: s. lakeus; lakeutta jatkui silmänkantamattomiin (myös silmän kantamattomiin). — silmänsiintämätön = ed.: 5. ulappa; saari on silmänsiintä- mättömissä (myös silmän sietämättömissä). — silmäraje silmänrajausväri. — silmätyksin, silmätysten = silmäkkäin.
— silmätä (harvemmin silmäistä) katsoa pikaisesti t. pintapuolisesti, vilkaista, katsahtaa: s. peiliin, kadulle; silmäsi tärkeimpiä otsikkoja, tärkeimmät otsikot.
— silmää hivelevä. — silmäänpistävä


357
sinällään
(myös silmiinpistävä) johon huomio kiinnittyy; ilmeinen: s. tehokeino; ei löytynyt silmäänpistäviä virheitä silote silotustahdas, täytekitti, »pakkeli».
— 	silottaa tehdä sileäksi, tasoittaa (poistamalla rosot, toisinaan myös täyttämällä painanteet): s. höylänjälki hiekkapaperilla; maskeerauksessa naama silotettiin; (kuv.) on silottanut tekstin sanamuotoa. Erityisesti silotteella tasoittamisesta (syn. ark. paklata): s. taulujen kolot ennen seinän maalausta silti [-ix t. -i] (vanh. ja länsisuomal. puhekielessä siltä) 1. siitä huolimatta: Ilmaantui vaikeus toisensa jälkeen. S. emme
lannistuneet, vaan . 2. sillä (2),
sen puolesta: eipä s., olihan meillä edes katto päämme päällä; ei s., että hyvää tahtoa olisi puuttunut. — siltään sellaisenaan, paljaaltaan: joi kahvin s. siluetti 1. (paperista leikattu) varjokuva: suurmiesten siluetteja. 2. ääriviivat (syn. usein profiili): tuomiokirkon s.; järven takana näkyi vaaramaiseman s.
Simo: -ssa
Simpele: Simpeleellä Simplon [simplon, ransk. säplö'] simulaattori simulointilaite (ks. simuloida 2). — simuloida 1. teeskennellä; tekeytyä sairaaksi. 2. jäljitellä tutkittavaa tapahtumaa t. ilmiötä mallin avulla: simuloidut virtaussuhteet simultaani (myös simultaani/peli, -ottelu) Sakkiottelu, jossa yksi pelaa yhtaikaa useaa vastaan. — simultaaninen yhtaikainen, samanaikainen. — simultaanitulkin- ta puheen samanaikainen tulkinta kuulokkeiden kautta Sind = Indus
sinertyä muuttua sinertäväksi, sini- se(mmä)ksi: kylmässä sinertyneet kädet; järvi sinertyi ilman kirkastuessa. — sinertävä (varsinkin tyyl. myös sinervä) siniseen vivahtava: sinertävää mustetta. — sinertää 1. vivahtaa siniseen, siintää sinisenä: mustikat jo sinersivät; kaukana sinersi metsänreuna. 2, tehdä sinertäväksi: kylmyyden sinertämä iho. — sinervä = sinertävä
sinfonia laajamuotoinen, tav. neliosainen orkesterisävellys. — sinfonikko sinfonia- musiikin säveltäjä; sinfoniaorkesterin jäsen. — sinfoninen sinfonian luonteinen t. sille ominainen: s. musiikki; sävellyksen s. rakenne singahduttaa (tyyl. myös singahuttaa): tavallisemmin sinkauttaa Singapore
Singlata leikata naisen tukka niskasta lyhyeksi
single [sirjle, engl. sigl] 1. äänilevy, jonka
molemmin puolin on vain yksi lyhyt esitys, yksile. 2. yhden hengen hytti singota (: sinkoan, sinkosin, singonnut)
1. 	viskata, paiskata, lennättää: s. kivi veteen; katapultti sinkosi lentäjän koneesta; s. [ = heittää ilmoille, syytää] iskulauseita, kirouksia. 2. viskautua, paiskautua, sinkoutua: auton pyörä sinkosi ojaan; herja toisensa jälkeen sinkosi [ = kirposi] hänen suustaan singulaari kiel. yksikkö
1. sini (: sinen, partit. sineä) sininen väri, sininen; siniväri: taivaan, veden, lemmikkien s.; tärkkelyssini
2. sini (: siniri) eräs trigonometrinen funktio
Sini (etunimi): Sinin
sinipunainen 1. sinipunerva, violetti: s. orvokki. 2. sininen ja punainen: Burman s. lippu. — sinistyä tulla siniseksi (varsinkin puutavaran pinnan tummumisesta siniharmaaksi): sinistyneet kasvot; sinis- tyneitä lautoja, hirsiä. — sinistää tehdä siniseksi: vilun sinistämä iho; kosteuden sinistämiä lankkuja. ' — sinivalkoinen: Suomen s. lippu sinkauttaa (harvemmin singahduttaa, joskus tyyl. sinkahuttaa t. singahuttaa) viskata, paiskata, singota: sinkautti keihäänsä 80 metrin tuolle puolen; sinkautti [ = heitti esille] merkillisen syytöksen Sinkiang
sinkittää (myös sinkitä : sinkitseri) päällystää sinkillä, galvanoida sinko eräs kevyt panssarintorjunta-ase Sinko (sukunimi): Singon sinkoilla 1. viskellä, paiskella: s. kiviä; s. [= heitellä esiin] uusia väitteitä. 2. vrt. singota 2: kannot sinkoilivat räjähdyksen voimasta; nasevat repliikit sinkoilivat. — sinkoutua paiskautua: vene sinkoutui myrskyssä karikkoon sinnemmäksi (myös sinnemmäs, sinnem- mä): siirretään tuolit s. — sinnepäin sinologia kiinan kielen ja kiinalaisen kulttuurin tutkimus sinooperi (myös sinooberi) eräs elohopea- mineraali; siitä saatu punaväri sinotiibetiläinen [-etti-]; sinotiibetiläiset kielet ’eräs itäaasialainen kieliryhmä, in- dokiinalaiset kielet’ sinsilla (myös chinchillä) eteläamerikkalaisia jyrsijöitä; niiden turkis Sinto Japanin kansallisuskonto. — Sinto- lainen adj. ja subst. sintsi vaha- t. muovikyllästeinen painettu puuvillakangas, chintz sinukset mon.: he ovat sinukset keskenään sinut’. — sinä: sanoa sinuksi t. sinäksi »sinälleen» par. silleen: »jäi sinälleen» »sinällään» 1. par. sillään: »pysyi sinäl¬


sinänsä
358
lään». 2. po. sinänsä, sinään: »sinällään tämä juttu on vähäpätöinen» sinänsä (myös sinään) sellaisenaan. 1.
itsessään: asia ei ole s. kovin kummallinen. 2. etup. vanh. siltään: viili on s. mainiota syötävää sionismi juutalaisen kansallisvaltion aatteeseen perustuva liike. — sionisti sionismin kannattaja. — sionistinen vrt. sionismi: s. näkemys, toiminta sioux [siouks, engl. su] erään intiaaniheimon jäsen; saman heimon kieli Siperia
siperianheme (myös siperianhernepuu). — siperianpystykorva eräs koirarotu sir [so(r)] englantilainen aatelisarvonimi;
(puhutteluna) herra »sirahvi»: po. kirahvi
1. sireeni äänekäs merkinantolaite: ambulanssin s.; hälytys-, sumu/sireeni
2. sireeni = syreeni sirkassi = tSerkessi Sirkka (Kittilässä): Sirkassa sirkkeli pyörösaha
sirkoni = zirkoni. — sirkonium = zirkonium
sirkum|fleksi mm. ranskassa ja espanjassa käytettyjä kirjaimenpäällisiä merkkejä (esim. ransk. e, esp. H)
Sirokko (myös scirocco) lämmin etelä- t.
kaakkoistuuli Välimeren maissa sironta fys. valon t. hiukkasten poikkei- lu suunnastaan tielle sattuvien hiukkasten takia. — sirota (: siroaa, sirosi, sironnut)
1. 	harv. sirottua, varista: tielle sironneet jyvät. 2. fys. vrt. sironta: säteilyhiukka- setsiroavat. — sirotella ripotella. — sirottaa 1. ripottaa: s. ruokaan pippuria; (kuv.) sirotti puheeseensa lainauksia. 2. fys. saattaa siroamaan. — sirottua ripot- tua; varista: lattialle sirottuneet jauhot sisal (myös sisalhamppu) eräästä agaave- lajista saadut lehtikuidut sisarekset mon. harv. = sisarukset 2. — sisarukset mon. 1. samojen vanhempien pojat ja tyttäret keskenään: Matti, Leena ja Jarmo ovat sisaruksia. 2. samojen vanhempien tyttäret keskenään (syn. siskokset, harvemmin sisarekset): s. Mari ja Silja
siselöidä viimeistellä metallilevyn pinta taiteellisesti
sisemmäksi (myös sisemmäs, sisemmä): käykäähän vähän s.! sisentää: s. rivi (tekstissä) 'aloittaa hiukan kappaleen vasenta reunaa sisempää’; sisennetty [= ulkoseinän tasosta sisemmäksi ulottuva] parveke Sisilia: -ssa
sisimmäinen sisin (monesta); sisempi (kahdesta): s. kerros
sisko varsinkin puhek. sisar. — siskokset mon. = sisarukset 2 sisterssiläinen: sisterssiläiset ’eräs katolinen munkisto’
sisus 1. sisäpuoli, sisäosa(t), sisusta: hedelmän s.; kaappikellon s.; tulivuoren sisuksista purkautuva laava. 2. mon. sisäelimet, sisälmykset: sisuksissa tuntui kipua; kissa sai kalan pään ja sisukset. — sisusta = sisus 1: huoneen, maapallon s.
— 	sisustaa 1. peittää t. pehmustaa jonkin sisäpinta: s. marjakori voipaperilla; sametilla sisustettu kotelo. 2. varustaa huone tms. asumis- t. käyttökuntoon: sisustamisen vaiheita ovat mm. maalaus- ja tapetointityöt sekä kalustus; kaapisto voidaan s. hyllyillä tai laatikoilla. — sisuste 1. se millä jokin on sisustettu (1): takin päällinen ja sisusteet (esim. pehmusteet, kovikkeet, vuorikangas). 2. etup. mon. sisustusesine (vrt. sisustaa 2), varsinkin kiinteä kaluste: saunan si- susteita ovat kiuas ja lauteet. — sisustus
1. sisustaminen: s. on saatu päätökseen.
2. sisustamisen tulos kokonaisuutena: olohuoneessa on kaunis s.
sisäasiain/ministeri, -ministeriö: yleiskielessä tavallisia synonyymejä sisä /ministeri, -ministeriö. — sisäeritys = umpi- eritys. — sisäeritysrau hänen = umpirauhanen. — sisäinen ulkoisen vastakohtana: s. verenvuoto; sisäisesti (myös sisällisesti) annettava lääke; maan sisäiset asiat; pääsi sisäiseen tasapainoon; sisäisesti rikkinäinen puolue; (yhd.) kallon-, muurin-, sanan/sisäinen. — sisäistää omaksua sisäisesti: oli sisäistänyt saamansa opin »sisäjärvi»: par. järvi sisäkkäin (myös sisättäin, sisätysten) toinen toisen(sa) sisässä t. sisään: letkut ovat s.; kirjassa kehitellään kahta pääjuonta s. »sisälaitamoottori»: par. keski-, sisä/- moottori
sisälle vieraanvoittoisessa käytössä: »en ole päässyt siihen asiaan oikein s.» [par. en ole oikein perehtynyt siihen asiaan; en ole oikein päässyt perille siitä asiasta t. sen asian perille]; »pääsi vihdoin s. ehdotukseen» [par. pääsi vihdoin kiinni t. käsiksi ehdotukseen; pääsi vihdoin ehdotuksen ytimeen]
sisällinen vanh. sisäinen; kuitenkin yleisesti käyttää lääkettä sisällisesti (myös sisäisesti)
sisällyksekäs: tavallisemmin sisällökäs. — -sisällyksinen: runsas-, vähä/sisälly ksinen (tavallisemmin -sisältöinen). — sisällys: syn. sisältö »sisällysrikas»: par. sisällökäs, runsas- sisältöinen


359
sivakka
sisällä: vieraanvoittoista käyttöä mm. »kirja pitää sisällään [po. sisältää] hyödyllisiä ohjeita»; »hakemus on jo s.» [par. jätetty]; »päätös on tehtävä viikon s.» [par. viikon kuluessa, viikossa]; »on hyvin s. järjestön toiminnassa» [par. perillä järjestön toiminnasta]; »on s. kirjailijan ajatusmaailmassa» [par. on eläytynyt ajatusmaailmaan]
sisällökäs runsassisältöinen, sisällyksekäs: s. esitelmä, teos sisälmykset mon. sisäelimet, sisukset: lääke poltti sisälmyksiä; linnun sisälmykset annettiin -koiralle sisältää: pullo sisälsi [ = pullossa oli] viiniä; vilja sisältää [ = viljassa on] paljon hiilihydraatteja; lausunto ei sisältänyt [ = lausunnossa ei ollut] mitään uutta. Usein luontevammin toisin: »jääkaappi sisältää [par. jääkaapissa on] hiukan syötävää»; »järjestely ei sisällä [par. merkitse, tiedä] mitään mullistavaa muutosta». Virheellistä käyttöä: »laadittiin muistio sisältäen [po. muistio, joka sisälsi t. muistio, jossa oli] kymmenkunta perusteltua ehdotusta». — sisältö = sisällys. — -sisältöinen: runsas-, niukka /sisältöinen (harvemmin -sisällyksineri), tämänsisältöinen, seuraavansisältöinen (myös seuraavan sisältöinen)
»sisältörikas»: par. sisällökäs, runsassisältöinen
sisäministeri (yleiskielessä, ei vir. terminä) sisäasiainministeri. — sisäministeriö (yleiskielessä, ei vir. terminä) sisäasiainministeriö. — sisässä: »tulen tunnin s.» [par. tunnissa, tunnin kuluessa] Sisä-Suomi Suomen sisäosat (väljemmässä mielessä kuin Keski-Suomen maakunta) sisättäin, sisätysten = sisäkkäin sisään vieraanvoittoisessa käytössä: »jätti hakemuksen s.» [par .jätti hakemuksen]; »vain kymmenen pyrkijää voidaan ottaa s.» [par. voidaan ottaa (oppiin, opiskelemaan, kurssille tms.)]; »s. kirjoitetut [par. kirjoihin otetut] opiskelijat»; »s. ajetaan [par. kaupunkiin, huoltamoon tms. ajetaan; tultaessa t. tullessa ajetaan] toista kautta»; »kohtaus otettiin s. [par. kuvattiin] kolmesti»; »nauhuri ei nyt ota s. [par. tallenna] ääntä»; »ääni ei mennytkään s.» [par. nauhaan]; »vetää rivi s.» [par. sisentää rivi]; »hametta on otettava s.» [par. kavennettava]; »teki työpäivän s.» [par. ennalta]; »ajaa auto s.» [par. totuttaa auto]; »uusi järjestelmä on ensin ajettava s.» [par. saatava (t. pantava) sujumaan; uuteen järjestelmään on ensin totuteltava]
»sisäänajo»: par. totutus, totuttelu; (auton) totutusajo, (koneen) totutuskäyttö
»sisäänajotie»: par. tulotie »sisäänjättö» (esim. hakemuksen): par. jättö
»sisäänkirjoitus»: par. kirjoittautuminen »sisäänkirjoitusmaksu»: par. kirjoittau- tumis-, liittymis/maksu sisäänkäynti: elokuvateatterin sisään- ja uloskäynti. Usein luontevammin pelkkä sisään (esim. opastekilvessä) t. käynti (»s. pihan puolelta»). — sisäänlämpiävä: s. (myös sisään lämpiävä) sauna; (kuv.) kovin s. yhdistys. — sisäänmeno sisään meneminen. Miel. toisin: »äänen s.» [par. tallennus, tallentuminen] »sisäänostohinta»: par. ostohinta »sisäänotto»: »opiskelijain sisäänottoa [par. ottoa] oli pakko rajoittaa» sisäänpäin
»sisäänpääsy»: »ilmainen s.» [par. pääsy] »sisäänpääsylippu»: par. pääsylippu »sisäänpääsytutkinto»: par. pääsytutkinto
»sisäänrakennettu»: »puoluejärjestel-. män sisäänrakennetut [par. puoluejärjestelmään luonnostaan kuuluvat, puolue- järjestelmän luontaiset] heikkoudet» »sisäänveto»: par. (esim. painorivin, parvekkeen) sisennys, (pukineen) kavennus »sit.» lyh.: par. ston (= sitoutumaton) sitaatti 1. lainaus (toisen sanomasta). 2. par. lainausmerkki. — siteerata lainata (toisen sanomaa) sitoa: partisiipin sidottu käytöstä ks. hakusanaa. — sitoma (myös sidon) länsi- suomal. kielenkäytössä = lyhde 1. — sitoutua: s. noudattamaan ohjeita; poliittisesti sitoutunut, sitoutumaton; ruoka- suolaan [kemiallisesti] sitoutunut natrium Sitra (myös SITRA) lyh.s. Suomen itsenäisyyden juhlavuoden 1967 rahasto sitrushedelmä sitruspuun hedelmä. — sit- ruspuu nahkealehtisiä hedelmäpuita sittemmin sitten myöhemmin: tuli s. tunnetuksi kirjailijana. Miel. toisin: »työtä johti maisteri, s. [par. myöhempi] tohtori N.» — sitten mm.: kävin kaupungissa viikko s.; jokin aika s. (nasevammin: taannoin, hiljan, äskettäin); tällaista ei ole tapahtunut s. viisikymmenluvun ’50-luvun jälkeen’; olet tainnut laihtua s. viime näkemän ’viime näkemästä’. — sitten kun
sitä mukaa. — sitä paitsi. — sitä vastoin siunauksellinen (myös siunauksekas; miel. kuin »siunausrikas»). — siunautua (myös siunaantua) varsinkin puhek. kertyä; syntyä: on hänelle siunautunut omaisuutta, lapsia Siuntio: -ssa
1. 	sivakka (peräpohjal. kielenkäytössä ja tyyl.) suksi


sivakka
360
2. sivakka (itäsuomal. kielenkäytössä) sievä, siro, sileä: s. kauha, vene siveellinen 1. nuhteetonta, oikeaa, jaloa käyttäytymistä koskeva, moraalinen, eettinen (nämä syn:t nykyään tavallisempia): siveellisesti ryhdikäs kansa; s. rappio; herätti siveellistä närkästystä. 2. nuhteeton, säädyllinen, hyveellinen (varsinkin sukupuolisesti): viettää siveellistä elämää; kovin s. romaani. — siveetön (sukupuolisesti) säädytön, paheellinen, irstas: piti lehteä siveettömänä sivellin: siveltimen. — sivellä (: sivelen, sivelin, sivellyt; ei »siveltää»): s. [ = hivel- lä, kevyesti silittää] toisen poskea; s. [siveltimellä tms.] seinään maalia. — si-
vely (ei »sivellys»). sivelyinen (miel.
kuin »-sivelteinen»): helpposivelyistä
maalia
siveä siveellinen (2), hairahtumaton, turmeltumaton: s. neito; puheet olivat si- veämpiä kuin teot siviili puhek. siviilihenkilö (sotilaan vastakohtana); siviilielämä: sotilaat ja siviilit; päästä varusmiespalveluksesta siviiliin. — siviili- yhdyssanojen alkuosana: vastakohta sotilas- (esim. siviili./hallinto, -lääkäri), kirkollinen (esim. siviilivihkimi- nen), virka- (esim. siviilipuku) t. rikos- (esim. siviilijuttu ’riitajuttu [oikeudessa]*, siviilioikeus) sivilisaatio sivistys, kulttuuri. — sivilisoitua sivistyä sivistys omaksuttuihin tietoihin ja tapoihin perustuva ihmisen t. ihmisryhmän henkinen kehittyneisyys, viljeltyneisyys (vrt. kulttuuri, joka yleensä koskee ihmisryhmää ja myös sen aineellista kehitysastetta): humanistinen s.; on saanut akateemisen sivistyksen; oikea s. on pikemmin henkistä kypsyyttä kuin oppineisuutta; pakeni sivistystä [ = sivistyksen liikanai- sia t. pinnallisia muotoja] korpeen sivu mm. partikkelina (summittaisia synonyymejä ohi, ohitse ja sivuitse): käytävässä ei tahtonut päästä s.; joulu oli jo s.; auto ajoi kirkonkylän s. (myös s. kirkonkylän); tilaisuus meni s. suun; oltiin jo s. puolenvälin, puolenkuun sivuimmainen sivuimpana oleva, syrjimmäi- nen: huone on motellin sivuimmaisessa siivessä
sivuitse vrt. sivu: kulki nokkavasti (minusta) s.; ajettiin kaupungin s.; hiipi aidan s. [= vieritse]; sai ohjeita virkatien s.
sivuittain 1. sivu sivulta; sivumäärin: kir- joituspalkkio maksetaan s.; suolsi s. tekstiä. 2. (myös sivuttain) sivu edellä, sivu- asennossa t. -suunnassa, kyljittäin (1): seisoi ovella s.; kaappi nostettiin kuor¬
maan s. 3. harv. (myös sivuttain) = si- vukkain. — sivukkain vierekkäin, sivuittain (3): vanha ja uusi tie kulkevat aivan s. — sivumennen ohimennen: tuli s. tapaamaan; s. sanoen kävin tässä ulkomailla
»sivummainen»: par. sivuimmainen sivummaksi (myös sivummas, sivummä) syrjemmäksi, laidemmaksi: väistyisittekö vähän s. ?
sivustakatsoja syrjästäkatsoja: oli kokouksessa vain sivustakatsojana sivusta vedettävä: sivusta vedettävä sohva sivuta koskettaa hipaisten: polut sivuavat toisiaan parissa kohden; viiva sivuaa [ = tangeeraa] ympyrää; olen tätä asiaa kerran sivunnut; uutisten aiheet sivuavat toisiaan; sivusi ennätystä ’ylti entisen ennätyksen tasalle’. — sivuttaa harv.
1. 	varustaa sivunumeroin, paginoida. 2. (tietokonealalla) siirtää tietoa sivuina. — sivuttain = sivuittain 2, 3. — sivuuttaa
1. 	kulkea sivu(itse), ohittaa (1): sivuutimme monta kylää ja kaupunkia; kapealla tiellä oli vaikea s. autoja (liikenneter- mistössä vain vastaantulijan ohi kulkemisesta, yleisessä kielenkäytössä myös samaan suuntaan kulkevan ohittamisesta: sivuutti kärkikolmikon vasta loppusuoralla). 2. suoriutua, selviytyä jostakin; ylittää (kuv.), ohittaa (2): taudin pahin vaihe on sivuutettu; on jo sivuuttanut eroamisiän; sivuutti siihenastiset ennätykset. 3. jättää huomiotta; syrjäyttää: sivuutti esityksessään kaiken epäolennaisen; monta pätevää viranhakijaa sivuutettiin Sjaelland [Sei-]: -issa sk. lyh. suojeluskunta SK lyh. 1. Suomen Kuvalehti. 2. Satakunnan Kansa skaala asteikko Skagerrak [skä-]
skalpeerata nylkeä päänahka (surmatulta) viholliselta
skandaali pahennusta herättävä tapahtuma, häväistysjuttu: aiheutti kutsuilla skandaalin. — skandaloida (myös skan- dalisoida) saattaa häpeän kohteeksi, häpäistä: koetti s. tapahtuman, juhlien isännän
skandeerata esittää runoa runomittaa vahvasti korostaen skandinaavi Skandinavian asukas. — skandinaavinen Skandinaviaan kuuluva t. sieltä lähtöisin oleva: skandinaaviset kielet ’ruotsi, tanska, norja, islanti ja fääri’; 5. tapa, perinne; kokouksen skandinaaviset vieraat Skandinavia Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Islannin yhteinen nimitys


361
smirgeli
»skandinavialainen»: par. skandinaavinen (adj.), skandinaavi (subst.) skandinavismi Skandinavian maiden lähentämiseen tähtäävä aate t. liike; (Suomessa) yhteyttä Skandinaviaan tähdentävä aate
SKDL lyh. Suomen Kansan Demokraattinen Liitto skeema kaava, kaavio skeet-ammunta [skit-] ammunta metsästys- haulikolla Skelleftejoki [Sei-] (joki)
Skellefteä [Sei-] (kaupunki) skemaattmen kaavamainen. — skematismi kaavamaisuus. — skematisoida esittää kaavamaisesti, kaavamaistaa. — skematisoitua kaavamaistua, kaavoittua skenaario elokuvan käsikirjoitus. — ske- naristi skenaarion tekijä skepsis epäily, epäilevyys. — skeptikko epäilijä. — skeptinen epäilevä(inen). — skeptisismi epäilevyys (myös filosofisena oppina) sketsi hupailu, pila(esitys)
Skibotn [Si-] (vanha suomalainen nimi Markkina) skilla sinililja
Skip (myös SKIP) ly h.s. Suomen Kiinteis- töpankki
skisma hajaannus, eripura(isuus). — skis- maattinen skismaa synnyttävä t. sen luonteinen: 5. kysymys, tilanne skitsi puhek. luonnos
skitso puhek. skitsotyymi. — skitsofreenikko subst. jakomielinen. — skitsojfree- ninen adj. jakomielinen. — skitsofrenia jakomielisyys, jakomielitauti. — skitsoidi
1. 	skitsoidinen henkilö. 2. = seur. — skitsoidinen (myös skitsoidi) skitsotyymi- sen ja skitsofreenisen rajoilla oleva. — skitsotyymi (: -ssä t. -ssa) skitsotyymi- nen henkilö. — skitsotyyminen (: skitso- tyymise/ssä t. -ssa) luonnetyypiltään umpimielinen ja keskittyvä SKK lyh. Sotakorkeakoulu SKL lyh. Suomen Kristillinen Liitto skleroosi (kudosten ja elinten) kovettuminen. — skleroottinen skleroosille ominainen t. sitä poteva skolastiikka keskiajan teologis-filosofinen tiede. — skolastikko skolastiikan harjoittaja. — skolastinen 1. skolastiikan mukainen. 2. kuv. viisasteleva: skolastista saivartelua Skoone (myös Skäne) skootteri kevyt pienipyöräinen moottoripyörä
Skop (myös SKOP) lyh.s. Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankki Skopje
skorpioni lämpimien maiden myrkkypisti-
mellisiä hämähäkkieläimiä skotlanninpaimenkoira Skotlanti
skotlantilainen 1. adj.; syn. skottilainen. 2. subst. tavallisemmin skotti 1. — skotti
1. 	Skotlannin (syntyperäinen) asukas. 2. Skotlannin kelttiläisen kantaväestön kieli, gaeli. — skottilainen 1. adj. skoteille t. skotteihin kuuluva, skotlantilainen; skotinkielinen. 2. subst. par. skotti 1 SKP lyh. Suomen kommunistinen puolue skruuvi eräs korttipeli SKS lyh. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura skunkki haisunäätä Skutari = Vskudar
SKYP lyh. Suomen Kansan Yhtenäisyyden Puolue
skyyttalainen 1. adj. skyyteille t. skyyttei- hin kuuluva. 2. subst. = seur. — skyytti: skyytit ’Etelä-Venäjällä muinoin asuneita paimentolaisheimoja’
Skäne = Skoone sl. lyh. syyslukukausi SL lyh. Suomen Leijonan ritarikunta slaavi laajalti Itä-Euroopassa asuvan indoeurooppalaisen kansa- ja kieliryhmän jäsen. — slaavilainen 1. adj. slaaveille t. slaaveihin kuuluva: slaavilaiset kielet, kansat. 2. subst. par. slaavi slalom [siä-] pujotteluhiihto, pujottelu slangi yleiskielestä varsinkin sanastoltaan, puheenparsistoltaan ja tyyliväriltään poikkeava puhetapa, jota käytetään jonkin ikä-, ammatti-, harrastus- tms. ryhmän keskuudessa slavisti slavistiikan tutkija. — slavistiikka slaavilaisten kielten tutkimus Slavonia Sleesia Slesvig
slipoveri (myös slipover) pujoliivi slogaani iskusana, -lause Slovakia
slovakki TSekkoslovakian toisen pääkan- sallisuuden jäsen; saman kansan kieli. — sloveeni erään Jugoslaviassa ja Pohjois- Italiassa asuvan slaavilaisen kansan jäsen; saman kansan kieli Slovenia
slummi huonotasoinen suurkaupungin asuntoalue. — slummiutua muuttua slummimaiseksi: slummiutuva laitakaupunki
SM lyh. Suomen mestaruus (tavallisessa tekstissä mieluimmin lyhentämättä) smaragdi eräs vihreä jalokivi smetana vuolukerma
sminkata ark. maalata kasvoja(an). — sminkki ark. ihomaali smirgeli (myös merkeli) 1. eräs jauhettuna hiontaan käytetty kova mineraali. 2.


Smk
362
smirgelistä (1) tehty hiomalaikka Smk lyh. Suomen markka(a)
SMK lyh. sacri ministerii kandidaatti (luettelotekstin lyhenne; normaalisti sen sijaan sacr. min. kand.) smokki (myös smoking) miesten lyhyttak- kinen iltapuku Smolensk [smolensk, ven. smalje'nsk] Smoolanti (myös Smäland)
SMP lyh. Suomen Maaseudun Puolue s:n lyh. samoin
snapsi (viina)ryyppy, ruokaryyppy SNDL lyh. Suomen Naisten Demokraattinen Liitto SNL lyh. Suomen Nuorison Liitto snobi keikari. — snobismi keikailu, keikarointi. — snobistinen keikaileva, keikaroiva
snorkkeli 1. sukellusveneen ilmanottolaite, ilmamasto. 2. sukeltajan ilmaputki SNS lyh. Suomi—Neuvostoliitto-Seura snt lyh. senttaali(a)
SNT lyh. sosialistinen neuvostotasavalta: Viron, Ukrainan SNT SNTL lyh. Sosialististen neuvostotasavaltojen liitto (tavallisessa tekstissä tämän lyhenteen sijasta Neuvostoliitto) so. lyh., varsinkin vanh. se on (korvautuu nyk. mieluimmin lyhenteellä ts. ‘toisin sanoen’ t. sanalla eli): hypnoosi, so. suggestiolla aikaansaatu unimainen tila soaista ks. sokaista. — soaistua vanh. ja tyyl. sokaistua Soanlahti: Soanlahde/lla t. -ssa sodomia eläimeen sekaantuminen soeta (: sokenen, sokenin, sokenin) menettää näkönsä (joko tilapäisesti t. osittain tai pysyvästi, kokonaan): silmät sokenivat (myös sokaistuivat) hangella; vanhus on soennut (myös sokeutunut); (kuv.) sokeni edullisesta tarjouksesta Sofia
sofismi näennäistodistus, tahallinen virhepäätelmä; viisastelu. — sofisteria viisastelu. — sofisti (myös sofista) 1. muinaiskreikkalainen vaeltava opettaja. 2. viisastelija. — sofistiikka 1. sofistien opit. 2. näennäistodistelu, viisastelu sofistikaatio kehittyneisyys, oppineisuus; taidokkuus, mutkikkuus; rikkiviisaus, lii- kasivistys. — sofistikoitunut yleensä korvattavissa kotoisemmilla vastineilla: »teknisesti s. (= [pitkälle] kehittynyt) yhteiskunta»; »sofistikoituneita (= oppineita t. rikkiviisaitä) ajatuksia»; »s. (= taidokas, mutkikas) sommitelma»; »s. (= lii- kasivistynyt) kaupunkikulttuuri» sofistinen 1. sofistiikan mukainen. 2. viisasteleva Sognevuono [sorjne-]
sohjo (myös sohju) 1. (kulkua haittaava)
veden ja lumen t. jääpirstaleiden seos, sose (likimääräinen syn. hyhmä, hyyh- mä): kahlasi sohjossa. 2. moska, mäski, sulju: kala on kiehunut sohjoksi; uhkasi tehdä vastustajista sohjoa soikko soikea, laakeahko (puinen, metallinen, muovinen) pesu- tm. astia, »palju», »punkka»: pestä pyykkiä, lasta soikossa soimi (: soimen, soimea; varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä) = seimi 1 Soini: -ssa
soinnikas kauniisti soiva, soinnukas: huilun s. ääni. — soinnillinen 1. sointia koskeva: viulun soinnilliset ominaisuudet. Miel. toisin: »soinnillisesti [par. soinniltaan] täyteläinen ääni». 2. fon. äänteistä, joihin kuuluu äänihuulten värähtelystä syntynyt sointi: soinnillisia ovat suomen vokaalit ja osa konsonanteista. — soinniton 1. soinnikkaan vastakohtana: laulajan ääni oli kovin s. 2. fon. soinnillisen vastakohtana: soinnittomat konsonantit. — soinnukas sointuva, sointuisa: laulajan, sellon s. (myös soinnikas) ääni; s. runo; väreiltään s. sisustus. — soinnullinen sointua koskeva: kvintin s. vaikutus; soinnullisesti ehyt runo. — soinnuton soinnukkaan vastakohtana: s., käheä ääni; s. runo, maalaus sointi 1. harv. soiminen: ei kuullut ovikellon sointia. 2. perussävelestä ja sen harmonisista yläsävelistä koostuva ääni; (osasävelten suhteista riippuva) äänensävy: trumpetin s. on erilainen kuin käyrätorven; hänen puheessaan on pehmeä s.; (väljemmin:) unkari muistuttaa soinniltaan suomea. — sointu 1. samanaikaisista (keskenään harmonisista) sävelistä koostuva ääni: molli-, duuri/sointu;
sonaatin viimeiset soinnut jäivät kaiku- maan korvissa. 2. edelliseen liittyvästi: runon sointuja ovat mm. alku- ja loppu- sointu; ryijyn kauniit värisoinnut. 3. äänensävystä, äänen kokonaisvaikutuksesta tavallisemmin (ja varsinkin terminä par.) sointi: sanoissa oli alakuloinen s.; »cembalon s. on erilainen kuin pianon». — sointuisa = soinnukas' »sointupuhdas»: par. puhdassointuinen soitanto vanh. ja tyyl. soitto, (soitinmusiikki. — soitin 1. musiikki-instrumentti. 2. puhek. levysoittimesta. 3. par. nauhuri: »kasettisoitin»
SOK lyh. Suomen Osuuskauppojen Kes- kuskunta
sokaista (: sokaisen, sokaisin, sokaissut; vanh. ja tyyl. myös soaista, soaissut) viedä näkö (tilapäisesti): auton valot sokaisivat jalankulkijan; (kuv.) väärinkäsityksen, raivon sokaisema. — sokaistua (vanh. ja tyyl. myös soaistua) menettää


363
soroptimisti
näkönsä (tilapäisesti): katsoi aurinkoa kohti ja sokaistui; (kuv.) vihasta sokaistunut
sokeerata (myös Sokeerata) tyrmistyttää, järkyttää
sokeroida panna johonkin sokeria: sokeroitua hilloa. — sokeroittaa muuttaa sokeripitoiseksi t. sokeriksi: puun sokeroit- taminen
sokeuttaa viedä näkö (varsinkin pysyvästi), tehdä sokeaksi: kaihi on sokeuttanut hänet. — sokeutua menettää näkönsä (varsinkin pysyvästi), tulla sokeaksi: sokeutui vanhoilla päivillään sokki (myös Sokki) 1. lääk. elimistön äkillinen ankara järkytystila. 2. varsinkin puhek. muotisananomaisesti: se oli hänelle s. ‘järkytys, tärsky, paukku’ solaario (miel. kuin »solarium») auringon- ottohuone
solauttaa (harvemmin solahduttaa): solaut- ti kirjeen postilaatikkoon solidaarinen 1. uskollinen, yhteistunnetta osoittava: suhtautua solidaarisesti työto- vereihinsa; olla s. työtovereitaan kohtaan. 2. yhteisvastuullinen: s. sitoumus.
— 	solidaarisuus (myös solidariteetti) 1. uskollisuus, yhteistunne: ryhmän sisäinen s. 2. yhteisvastuu(llisuus) solidi vankka, luotettava; vakaa, vakavarainen: s. tutkimus; taloudeltaan s. yhtiö. — solidius (harvemmin soliditeetti): työn, yhtiön s. solisti soolo-osan esittäjä solmeta (: solmean, solmesin, solmennut) vanh. ja puhek. = solmia 1. — solmia (: solmin, impf. solmin, solminut) 1. tehdä solmu t. solmuja johonkin, panna solmuun t. solmuille: s. kengännauhat; s. säkki, paketti; solmittuja (myös sol- meiltuja) pitsejä; (kuv.) s. toinen sanoissa. 2. kuv. käyttöä: s. sopimus jonkun kanssa; s. diplomaattisuhteet toiseen maahan, toisen maan kanssa. — solmita (: solmion, solmisin, solminnut) vanh. ja puhek. = solmia. — solmiutua (harvemmin solmiintua): lanka solmiutui helposti; uudestaan solmiutuneet suhteet
Solna [soina, ruots. -ö-] somaattinen ruumiillinen somali Somalian asukas; Somaliassa puhuttu kieli Somalia
Somalin niemimaa
Somemiemi (nyk. Someroa): Somerniemel-
lä
Somero: Somerolla
Somerto (sukunimi): Somerron
som|n|ambulismi unissakävely
sompa (: somman) 1. suksisauvan alapään
rengas. 2. puhek. (auton) ohjauspyörä sonaatti määrätyyppinen yhdelle t. kahdelle soittimelle sävelletty sarjateos sondeerata 1. lääk. tutkia sondilla. 2. kuv. tunnustella, koetella: s. mahdollisuuksia, maaperää. — sondi koetuslaite, koetin sonetti eräs nelisäkeistöinen runomuoto »soni»: par. sooni Sonkaja (Ilomantsissa): -ssa sonorinen soinnikas, heleä sonta (varsinkin eläinten) uloste, lanta sooda hiilihapon natriumsuola soolo yksin esitettävä yhteisesityksen osa, soolo-osa; yksinlaulu t. -tanssi sooni (miel. kuin »soni») eräs äänen voimakkuuden yksikkö soopeli eräs näädän sukuinen eläin, kiil- tonäätä soosi ark. kastike
sopeutua 1. mukautua, tottua: s. uuteen ympäristöön, ajan vaatimuksiin. 2. sopia jonkin kanssa yhteen, sointua: värit eivät oikein sopeudu toisiinsa. 3. par. sopia, soveltua: »tarkoitukseen sopeutuva huone». — sopeutuva (myös sopeutuvainen): luonteeltaan s. — sopeutuvuus (harvemmin sopeutuvaisuus) sopivaisuus 1. hyvät tavat, säädyllisyys: rikkoi sopivaisuuden rajat. 2. par. seur.
— 	sopivuus soveltuvuus: auton s. kau- punkiajoon soppa ark. keitto
soppi (: soperi) 1. nurkka, nurkkaus, kolkka, sopukka: etsi joka sopesta; sai oman työsopen. 2. pieni erikoismyymälä: sauna-, sukka/soppi. 3. geom. avaruuden osa, jota rajaavilla vähintään kolmella tasolla on yhteinen piste: monitahokkaan sopet
sopraano korkea naisen t. lapsen ääni; sopraanoääninen naislaulaja
sorahdus (ei juuri »soraus»): soitossa sattui muutama s. sorastaa (myös sorata, sorittaä) päällystää soralla: s. tietä, pihaa. — sorata = ed.
1. sorauttaa vrt. sorata: sorautti pihansa soraliikkeen miehillä
2. sorauttaa (harvemmin sorahduttaa): sorautti ärräänsä
sorbitoli eräs makeute sordiino (myös sordiini) soittimen vaimennin, himmennin; (kuv.) tästä puhuttaessa olisi s. paikallaan sorea tyyl. kaunis: s. vartalo; s. rantamaisema; puhui sorein sanoin sorittaa = sorastaa
sorja tyyl. kaunis (ja samalla solakka t. siro): s. neitonen; sorjia koivuja; tanssijan sorjat liikkeet soroptimisti erään kansainvälisen naisjärjestön jäsen


sortaa
364
sortaa: impf. sorrin, sorti (harvemmin sorsin, sorsi)
Sortavala: -ssa
sortsit (myös shortsit [So-]) mon. aikuisten polvihousut, lyhät sos. lyh. 1. sosiaalinen, sosiaali-. 2. sosialistinen)
SOS lyh. kansainvälinen hätämerkki (engl.
»save our souls» = pelastakaa sielumme) sos.dem. (myös sd.) lyh. sosiaalidemokraattinen)
sose 1. kasvikunnan tuotteista ravinnoksi valmistettu vetelä massa: mustikka-, ome- na-, peruna/sose. 2. (varsinkin pohjoissuomal. kielenkäytössä) sohjo sosiaali- yhdyssanoissa = sosiaalinen: sosiaali/huolto, -menot, -politiikka, -reformi, -turva jne. — sosiaalidemokraatti sosiaalidemokratian kannattaja; sosiaalidemokraattisen puolueen jäsen. — sosiaalidemokraattinen: s. näkemys; s. kansanedustaja; sosiaalidemokraattinen puolue (mm. Suomessa; puolueita viralliselta nimeltä mainittaessa Suomen Sosialidemokraattinen Puolue). — sosiaalidemo|- k|ratia poliittinen aatesuunta, joka tähtää sosialismin toteuttamiseen rauhanomaisin keinoin. — sosiaalihallitus. — sosiaali» ja terveysministeriö. — sosiaalinen yhteisöllinen, yhteiskunnallinen; yhteisöön t. yhteiskuntaan sopeutuva, seurallinen: lapsen s. kehitys; väestön s. rakenne; valtion, kunnan sosiaaliset menot '(yhteiskunnallisesti) heikko-osaisten tukemiseen tarkoitetut menot'; hän on erittäin s. ihminen; kongressin s. puoli 'seu- rustelupuoli’. — sosiaalistaa tehdä yhteiskuntakelpoiseksi, sopeuttaa yhteisöön t. yhteiskuntaan: koulun sosiaalistava vaikutus oppilaisiin. — sosiaalistua kehittyä yhteiskuntakelpoiseksi, sopeutua yhteisöön t. yhteiskuntaan: lapsen sosiaalistuminen. — sosiaaliturvatunnus = henkilötunnus
sosialismi poliittinen aatesuunta, jonka periaatteellisena tavoitteena on tuotantovälineiden sosialisointiin perustuva yhteiskuntajärjestelmä; tällainen järjestelmä. — sosialisoida yhteiskunnallistaa, valtiollistaa: s. pankit, teollisuus. — sosialisti sosialismin t. sosiaalidemokratian kannattaja. — sosialistinen sosialismin mukainen t. sitä kannattava: s. valtio; sosialistiset puolueet sosioekonominen sosiaalis-taloudellinen: perheen s. asema. — sosiologi sosiologian tutkija. — sosiologia ihmisyhteisöjä ja yhteisöllistä käyttäytymistä tutkiva tiede. — sosiologinen vrt. ed.: s. tutkimus, ilmiö. — sosionomi yhteiskunta-alalla määrätyyppisen korkeakoulututkinnon
suorittanut henkilö sostenuto [-u'to] mus. pidättäen, laulavasti sotaakäymätön (myös sotaa käymätön): s. maa. — sotaakäyvä (myös sotaa käyvä): sotaakäyvät valtiot Sotkamo: -ssa
sotkea 1. sekoittaa: s. kaapin järjestys; s. toisen asiat; sotki kaksi nimeä (toisiinsa); sotki juttuun sivullisia; veteen sotketut jauhot; (varsinkin maan läntisimpien osien kielenkäytössä) s. [ = alustaa, vastata] taikinaa. 2. liata, tahria, ryvettää: oli sotkenut vaatteensa. 3. (mm. sata- kuntal. ja hämäl. puhekielessä) polkea, tallata: piha oli sotkettu kovaksi tantereeksi. — sotkeuksissa sotkoksissa, sekaisin: verkko oli s. — sotkeutua (harvoin sotkeentua): vyyhti, tahti sotkeutuu;
matkalaukut olivat sotkeutuneet; sotkeutui sanoissaan; ei tahtonut s. juttuun. — sotkos = sotku 1: selvittää pitkänsiiman sotkosta; vyyhti oli sotkoksissa 'sotkeuksissa’. — sotku 1. sotkeutunut kohta, sotkos: verkon sotkut; selvitti tileihin tulleen sotkun. 2. sekasotku: tuollaista sotkua ei kukaan syö; kirjoitus oli pelkkää sotkua. — sotkuksissa sotkeuksissa: sotkuksiin menneet langat SotSi
sotumaksu puhek. sosiaaliturvamaksu
Soukka (Espoossa): Soukassa soutaa: impf. soudin, souti (harvemmin sousin, sousi)
Southampton [sauf>ä'mpt3n] sovellus (vanhentuva rinnakkaismuoto sovellutus) soveltaminen; soveltamisen kohde t. tulos: ohjeiden sovellusala ei ollut aivan selvä; teoria ja sen sovellukset »sovelluttaa»: par. soveltaa soveltaa mukauttaa t. sovittaa käytäntöön, käyttää (muuntaen) hyväksi: sovelsi politiikassaan t. politiikkaansa vanhaa kansanviisautta; perustutkimus ja soveltava tutkimus; menetelmää voidaan s. lukuisiin tapauksiin. — soveltua 1. (yleensä elottoman subjektin ohella) sopia johonkin tehtävään t. tarkoitukseen: maali soveltuu sekä sisä- että ulkomaalaukseen; soveltuvilta osin voidaan noudattaa entisiä määräyksiä. 2. hiukan vanhahtavaa käyttöä, nyk. tav. sopia: voit soittaa silloin kun sinulle parhaiten soveltuu; tämä tieto ei sovellu yhteen entisten havaintojen kanssa. — soveltuvuus (vanh. soveltuvaisuus) sopivuus: teoksen s. oppikirjaksi
sovhoosi valtiontila (Neuvostoliitossa), neuvostotila Sovinismi (myös chauvinismi) kansalliskiihko
sovite 1. kahden laitteen välinen sovitus-


365
staattinen
kappale: televisiopelin antennisovite. 2. tekn. kahden osan yhteensopivuudesta: reiän ja akselin muodostama sovite. 3. = seur. — sovitelma (myös sovite) sovittelun tulos, sovitus: sävellyksestä on myös pianosovitelma; kirjasta koulukäyttöön tehty s. — -sovitteinen (yhdyssanoissa) -sovituksinen: traktorisovitteinen kai¬
vuri; nostolaitesovitteinen ilmanpuristin sovjetologia Neuvostoliiton tutkimus, Neuvostoliitto-tietous sp. lyh. säästöpankki: Nurmijärven Sp.
SP lyh. Suomen Pankki spagetti pitkä, ohut makaroni spanieli matalajalkaisia riippukorvaisia koirarotuja Sparta
spartakiadit mon. Punaisen urheiluinterna- tionaalin kansainväliset urheilukisat spartalainen adj. ja subst.; (kuv.) spartalaiset [ = äärimmäisen karut] elämäntavat spasmi kouristus. — spasmodinen kouristelen. — spastikko aivovauriolapsi »speaker» [spika(r)]: par. selostaja,
juontaja
speditio huolinta. — speditööri huolitsija speedway [spidvei] moottoripyöräkilpailu 400 m:n hiekkaradalla speksi ilotteleva harrastelijanäytelmä spektaakkeli suurellinen näytelmä, elokuva t. juhla
»spektraali-» yhdyssanoissa (»spektraa- li/analyysi», »-koje», »-viiva»): par. spektri-
spekt|ri 1 .fys. kuva t. kaavio, joka esittää jonkin suureen arvoja ja niiden runsautta. 2. kirjo; myös kuv.: mahdollisuuksien s. — spektro|grafi spektrinkinaus- laite. — spektrometri (: -ssa t. -ssä) säteilyn spektrin mittauslaite spekulaatio 1. järkeily, mietiskely. 2. laskelmointi, keinottelu. — spekulantti las- kelmoija, keinottelija. — spekulatiivinen
1. 	järkeilyyn perustuva: puhtaasti s. ajatusrakennelma. 2. laskelmoiva, keinot- televa. — spekuloida 1. järkeillä, mietiskellä: spekuloimalla voidaan päätyä siihen tulokseen, että .2. laskelmoi¬
da, keinotella: spekuloi saavansa viran; s. kurssimuutoksilla sperma siemenneste
spesiaali- yhdyssanoissa: erityis-, erikois- (esim. spesiaali/ala, -tutkimus). — spesiaalinen erityinen, erikoinen. — spesiaa- listaa (myös spesialisoida) erikoistaa. — spesiaalistua (myös spesialisoitua) erikoistua. — spesialisti (jonkin alan) eri- tyistuntija, asiantuntija, ammattimies. — spesialiteetti (jonkun) erityisala, omin ala. — spesies kiel. substantiivin määräisyys t. epämääräisyys
»spesifi», »spesifiikki(NEN)»: po. spesifinen
spesifikaatio erittely; eritelmä. — spesifinen erityinen, ominais-. — spesifioida ilmaista tarkoin, eritellä spinaakkeri = pinaakkeri spiraali kierukka spirantti fon. rakoäänne spirea pensasangervo
spiritismi usko, jonka mukaan vainajien henkiin saadaan yhteys meedion kautta.
— 	spiritisti spiritismin harrastaja. — spiritistinen vrt. spiritismi: s. istunto; s. yhteys spirituelli henkevä spitaali (myös pitaali) = lepra spoileri (lentokoneen) häiritsin; (auton) vir- taussuuntain spondee eräs kaksitavuinen runojalka;
(mus.) eräs kaksisävelinen iskuala sponsori takaaja; rahoittaja, kustantaja. — sponsoroida rahoittaa, kustantaa spontaani (harvoin spontaaninen) = omaehtoinen 1
sporadinen satunnainen, yksittäinen, haja-: ilmiöstä on vain joitakin sporadisia havaintoja
sportteli virkaan liittyvä sivutulo SPR lyh. Suomen Punainen Risti »spray» [sprei]: par. sumute, suihkute Spree [s-, saks. §-] sprii väkiviina
sprinkleri itsetoimiva palonsammutin-häly- tin
sprintteri pikajuoksija; pikamatkaluiste- lija
spurtti ark. kiri
sputnikki neuvostoliittolainen tekokuu squash [skuo'S] seinätennis Squaw Valley [skuö' vä'li]: -ssä t. -ssa, illat. Squaw Valleyyn [välin] sr (myös s:r, sen.) lyh. senior srapnelli aika- t. kaksoissytytteinen täyte- luoteja sisältävä ammus Sri Lanka: -ssa (ent. Ceylon) srk. lyh. seurakunta
ss (myös SS) hiljaisuuteen kehottavana interjektiona ss. lyh. sivut, sivuili^ (väistyvä lyhenne, nykyään tav. s.) s/s lyh. höyrylaiva (engl. steam ship). Tavallisessa tekstissä miel. hl.
SSd. lyh. Suomen Sosialidemokraatti SSL lyh. Suomen Sanomalehtimiesten Liitto
SSSR lyh. Sosialististen neuvostotasavaltojen liitto (ven. Sojuz sovetskih sotsia- listitSeskih respublik) staattinen 1. (paikallaan) pysyvä, muuttumaton, tasapainoinen: s. tilanne; kehityksen staattiset ja dynaamiset vaiheet. 2.


stabiili
366
fys. statiikkaan kuuluva t, sen mukainen: s. kuormitus; s. sähkö stabiili vakaa, varma, kiinteä, pysyvä. — stabiilius (myös stabiliteetti) vakaus, pysyvyys. — stabiloida (myös stabilisoida) vakauttaa, vakavoida staccato [stakkä'to] mus. katkoen stadion 1. iso porrasteisen katsomon ympäröimä urheilukenttä. 2. eräs muinaiskreikkalainen pituusyksikkö stafylokokki eräs pallobakteeri, rypäle- kokki
stag|flaatio yhtaikainen talouslama ja inflaatio. — stagnaatio pysähdys, seisaus, lama(tila); pysyvä talouslama ST-ajo (auton) suunnistus- ja tarkkuusajo Stalin|grad: nyk. Volgograd stalinismi J. V. Stalinin oppien mukainen jyrkkä kommunismin suunta. — stalinisti stalinismin kannattaja. — stalinistinen vrt. stalinismi: s. käsitys; puolueen s. siipi standaari 1. (varsinkin ratsuväen) pienikokoinen lippu. 2. tangon poikkitangossa riippuva lippu, kulkuelippu standardi normi, vakiotyyppi. — standardi» (yhdyssanojen alkuosana) vakio-, normaali-: standardi/koko, -malli; ravintolan standardiruoka; kaikkialle leviävä standardikulttuuri. — standardoida (myös standardisoida) normittaa, vakioida, yhdenmukaistaa: standardoituja ikkunoita, tiilikokoja. — standardoitua (myös standardisoitua) vakioitua, yhdenmukaistua: pakkausten, joulunvieton
standardoituminen standartti eräs puutavaran tilavuusyksikkö Stanley [stänli]: -ssä t. -ssa, illat.
Stanleyyn [stänlin] stannioli lehtitina, tinapaperi stanssata tekn. meistää. — stanssi tekn. meisti
Start (myös START) lyh.s. strategisten aseiden vähentämisneuvottelut (engl. Strategic Arms Reduction Talks) startata ark. 1. lähteä (liikkeelle t. käyntiin); käynnistyä. 2. käynnistää. — startti ark. (liikkeelle- t. käyntiinlähtö; käynnistys
statiikka tasapaino-oppi (mekaniikassa) statiivi (esim. kameran t. vaaituslaitteen)
jalusta
statisti vähäisen sivuosan esittäjä, avustaja; (kuv.) jäi päätöksenteossa statistiksi 'syrjään, sivustakatsojaksi' statistiikka tilasto; tilastotiede. — statistinen tilastollinen status asema, tila. — status quo [kvö] vallitseva tila, nykytila. — statussymboli omaisuus tms. yhteiskunnallisen aseman ilmaisin: auto ja purjevene statussymboleina
statuutti tav. mon. säännös, sääntö
Stavanger
Stavangerinvuono
std lyh. standartti(a)
steariini mm. kynttilöiden valmistukseen käytetty rasvahapposeos Steiermark [stai-, saks. Stai-] stereo puhek. stereofoninen äänitekniikka; tav. mon. stereofoniset äänentallennus- ja -toistolaitteet. — stereofoninen: s. äänentoisto 'luonnollisuutta tavoitteleva äänentoisto, jossa äänet kuuluvat eri suunnista'. — stereokuva kolmiulotteisena näkyvä kuva, jonka aineksina on kaksi samasta kohteesta otettua kuvaa.
— stereo mikroskooppi stereoskooppinen mikroskooppi. — stereo |s|kooppi stereoskooppisten kuvien katselulaite. — stereoskooppinen kolmiulotteisena näkyvä, kolmiulotteinen: s. kuva; silmäparillaan ihminen näkee stereoskooppisesti
stereotyyppinen kaavamainen, kaavoihin kangistunut: sarjakuvasankarien stereotyyppiset roolit steriili 1. hedelmätön, maho, marto: tehdä leikkauksella steriiliksi; (kuv.) steriiliä jälkiviisautta. 2. täysin puhdas, mikro- organismiton, bakteeriton: steriiliä vanua; (kuv.) s. [= hengetön] tyyli. — steriiliys (myös steriliteetti) 1. vrt. ed. 1: steriiliyden hoitokeinot; (kuv.) pohdintojen s. 2. vrt. ed. 2: huolehtia instrumenttien steriiliydestä; (kuv.) esitystavan s. — steriloida (myös sterilisoida) tehdä steriiliksi (1 ja 2, ei kuv.) steto|s|kooppi (lääkärin) kuulotorvi, kuuntelulaite
Stettin [stettin, saks. Stetin] (saks.) = Szczecin (puol.) stifti ark. (paino)nasta stigma 1. Kristuksen haavoja muistuttava ihonmuutos; polttomerkki. 2. niveljalkaisten hengityselinten aukko. 3. kasvin luotti. — stigmautua (myös stigmatisoi- tua) saada stigmoja (1) stiletti hoikka kolmisärmäinen tikari; (lääkärin) pistoveitsi stilisoida 1. muotoilla, viimeistellä (kielellisesti t. tyylillisesti): hyvin stilisoitu lausunto; muutamia kohtia olisi stilisoitava. 2. tyylitellä (kuva-1. koristeaihetta).
— stilisti tyylintaitaja, tyyliniekka; (mainosten) tekstittäjä. — stilistiikka tyyli- oppi. — stilistinen tyyliopillinen, tyylillinen
stimulanssi (myös stimulantti) kiihoke, piriste, virkistej elvyke. — stimuloida kiihottaa, piristää, virkistää, elvyttää stimulus kannuste, kiihoke; ärsyke stipendi apuraha. — stipendiaatti apurahan nauttija


367
Suezinlahti
STK lyh. Suomen Työnantajain Keskusliitto
STL lyh. Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto stm. lyh. sotamies
stoalainen 1. adj. ja subst. muinaiskreikkalaisen Zenonin filosofian mukainen; sen kannattaja. 2. mielenrauhansa säilyttävä, kohtaloonsa mukautuva: s. tyyneys stokastinen todennäköisyyden säännönmukaisuuksia noudattava, sattumanvarainen stola 1. muinaisroomalaisen naisen päällys- vaippa. 2. hartioilta riippuva nauha katolisessa messupuvussa. 3. = stoola ston (miel. kuin »sit.») lyh. sitoutumaton stoola (myös stola) naisten (turkiksista tehty) hartiavaippa: minkkistoola STP lyh. 1. Suomen Teollisuuspankki.
2. sosialistinen työväenpuolue Strasbourg [-bu'r] (saks. nimi Strassburg [-rk])
strategi (etevä) sotapäällikkö; (taitava) kau- kokantoisten ratkaisujen tekijä. — strategia 1. sodanjohtotaito. 2. laskelmointiin perustuva suunnitelma (käytännössä usein = taktiikka 2): jalkapallojoukkueen s.; puolueen vaalistrategia. — strateginen strategiaan kuuluva t. sitä koskeva: s. tavoite; strategiset aseet (kauko-ohjuksista, pommikoneista yms.); teki strategisen virheen; strategisesti oikealla hetkellä stratosfääri ilmakehän keskikerros streptokokki eräs pallobakteeri, ketjukok- ki. — streptomysiini (: -ssä t. -ssa) eräs antibiootti
stressata ark. rasittaa (henkisesti). — stres- sautua (harvemmin stressaantua) ark. = stressiytyä. — stressi (varsinkin henkinen) rasitus, paine. — stressiytyä rasittua (henkisesti) strip-tease [-tis, engl. - tiz] riisuutumisesi- tys
stroganov [-f] (myös stroganovinpihvi) kurkunpalasilla höystetty palapihvi Stromboli: -ssa
strukturaalinen (myös strukturaali) rakenteellinen, rakenne-. — strukturalismi rakenteisiin painoa paneva käsitystapa (mm. useiden humanististen tieteiden virtauksena). — strukturalisti strukturalismin kannattaja. — strukturalistinen vrt. strukturalismi: s. näkemys, tutkimus. — strukturoitua kehittyä t. jäsentyä struktuuriksi, struktuureiksi. — struktuuri = rakenne 1 strutsi kamelikurki
struuma kilpirauhasen laajentuminen, kau- lakupu
STS lyh. 1. Suomen Työväen Säästöpankki. 2. Suomen Teknillinen Seura
STT lyh. Suomen Tietotoimisto STTK lyh. Suomen Teknisten Toimihen- kilöjärjestojen Keskusliitto studio 1. äänityshuone, äänittämö; eloku- vaushuone, kuvaamo; kielistudio ks. hakusanaa. 2. ateljee, valmistamo: oman studion tuotteita stuertti ruokailupuolen hoitaja laivassa t.
lentokoneessa; koulunkäynyt laivakokki stukko (myös stukki) seinien ja kattojen koristeluun käytetty kalkki-kipsiseos Stuttgart [st-, saks. St-] styyrpuuri = tyyrpuuri su (myös sunn.) lyh. sunnuntai(na) suahili (myös suaheli) erään Itä-Af rikassa asuvan sekakansan jäsen; saman kansan kieli
subarktinen: s. vyöhyke 'arktisten seutujen ja pohjoisen lauhkean vyöhykkeen välinen vyöhyke’ subjekti 1. fil. ajatteleva, tajuava t. toimiva olio. 2. kiel. lauseenjäsen, joka ilmaisee predikaatin tekijän. — subjektiivinen 1. omakohtainen, yksilöllinen; puolueellinen: s. elämys, käsitys; subjektiiviset [ = potilaan . itsensä huomaamat] oireet; kirjoitti kovin subjektiivisen lausunnon. 2. kiel. subjektin luonteinen: s. genetiivi subliimi ylevä. — sublimaatio 1. (vietin) ylevöi(ttä)minen, ylevöityminen. 2. här- mistys, härmistyminen. — sublimoida 1. ylevöittää, ylevöidä: on sublimoinut
viettienergiansa. 2. härmistää: sublimoitua rikkiä. — sublimoitua 1. ylevöityä. 2. härmistyä subsooninen: yleiskielessä miel. ääntä hitaampi
substanssi 1. aine. 2. fil. tosiolio sub s tantiivi kiel. nimisana substituoida 1. korvata: s. ainesosa toisella. 2. mat. sijoittaa. — sub|s|tituoitua korvautua. — sub|s|tituutio 1. korvaaminen, korvautuminen. 2. mat. sijoitus.
— 	sub|s|tituutti korvike; sijainen sub|st|raatti alusta, pohja(kerros), perusaines
subtiili (hienon) hieno; terävä: subtiilia taidetta; s. oivallus subtrooppinen: s. vyöhyke trooppisen ja lauhkean vyöhykkeen välinen vyöhyke’ subventio tukipalkkio. — subventoida tukea tukipalkkioin: s. maataloutta, vientiä Sudan
Sudeetit: Sudeettien, Sudeeteillä sueta (: sukeaa, sukesi, suennut) tyyl. = sukeutua Suez [suets]
Suezin kanava Suezinlahti


suffiksi
368
suffiksi kiel. jälki-, loppuliite (esim. suomessa taivutuspäätteet, johtimet ja omistusliitteet) suf|fragetti innokas naisasianainen suggeroida vaikuttaa lumoavasti toisen ajatteluun, tunteisiin t. toimintaan: 5. toinen tuntemaan itsensä terveeksi; suggeroi kannattajansa uskomaan voittoon. — suggeroitua vaikuttua, lumoutua (vrt. ed.): suggeroitui puhujan sanoista. — suggestiivinen suggeroiva, lumoava, valtoihinsa ottava: runon s. rytmi. — suggestio suggerointi, suggeroituminen suhahdus: räystäspääskyjen nopeat suhahdukset. — suhaus: lentokoneella päästiin perille (yhdessä) suhauksessa. — suhauttaa (harvoin suhahduttaa): hiihtäjä suhautti alas mäestä; sanoa suhautti toisen korvaan suhdakas tasa-, sopusuhtainen: s. rakenne, sommitelma; romaanin s. kokonaisuus suhdanne (yksinään tav. mon., yhdyssanoissa myös yks.) taloudellinen t. poliittinen tilanne (sen edullisuuden kannalta): metalliteollisuudella oli hyvät suhdanteet; epävakaiset poliittiset suhdanteet; nousu-, lasku/suhdanne. — suhdanneherkkä suhdanteille herkkä: 5. ala suhdaton epäsuhtainen, suhteeton: patsaan suhdattomat muodot; s. ylistyskirjoitus.
— 	suhdittaa saattaa oikeisiin suhteisiin, jakaa sopusuhtaisesti, suhteittaa: sisustuksen värit on hyvin suhditettu suht. lyh. suhteellisen suhta kohtuus, tasasuhtaisuus: jokin s. pitäisi kiittelyssäkin sentään olla. — suh- tauttaa: tavallisemmin suhteuttaa. — suhtautua (ei juuri »suhtaantua») 1. asennoitua: suhtautui nuorisoon ymmärtävästi; kriitikon penseä suhtautuminen teokseen. Ei: »s. johonkin epäilyllä» [par. epäilevästi, epäillen}. 2. olla määrällisessä tms. suhteessa johonkin: kaksi suhtautuu kolmeen niin kuin neljä kuuteen. 3. (elottoman subjektin ohella) käyttäytyä, reagoida (nämä usein par.): tutkittiin maalipinnan suhtautumista kyllästeeseen; »muovin suhtautuminen [par. käyttäytyminen, reagointi} eri lämpötiloissa»
suhteellinen 1. suhteessa johonkin muuhun oleva t. laskettu (ehdottoman vastakohtana): terveyden käsite on s.; ilman s. kosteus ’vesihöyrymäärän suhde samassa lämpötilassa mahdolliseen maksimimäärään’; häneltä puuttuu suhteellisuuden taju ’kyky tajuta asiat oikeissa suhteissaan’; suhteellisen (monesti luontevampia synonyymejä: verraten, melko,
aika) onnistunut. 2. par. suhdakas, tasa-, sopu/suhtainen: »rakennus ei ole
mitoiltaan oikein s.» suhteen 1. jonkin osalta, kohdalla, kannalta (syn. nähden; usein korvattavissa luontevammilla ilmaisukeinoilla): ruokien s. valikoiva vieras; oikeusturvan s. kaikkien pitäisi olla tasaveroisia; voiton s. päätettiin menetellä entisellä tavalla. Miel. toisin: »yhden asian s. [par. yhdestä asiasta] kaikki olivat samaa mieltä»; »tämän kysymyksen s. [par. tässä kysymyksessä] päädyttiin seuraavaan ratkaisuun»; »poikien s. [par. pojista] ei tarvitse olla huolissaan»; »esityksen s. [par. esitykseen] eivät sovi tavanomaiset mittapuut»; »painoasun s. [par. painoasultaan| edustava julkaisu». 2. johonkin verrattuna (tav. vain sijainnista; syn. nähden): laivojen asema toistensa s. Miel. toisin: »entisen s. [par. entiseen nähden t. verrattuna] varsin hyväkuntoinen». 3. epämääräistä vältettävää käyttöä: »matkailualan s. kannattavuus [par. matkailualan kannattavuus} on ollut huonompi»; »esitti käsityksiään työnjaon uudistamisen s.» [par. uudistamisesta]; »oli vanhusten s. [par. vanhuksia kohtaan] huomaavainen» suhteeton epäsuhtainen, varsinkin liikanai- nen: asiasta nousi suhteeton häly; määrärahat ovat suhteettoman [ = liian] pieniä.
— 	suhteittaa harv. = suhdittaa. — suhteuttaa (harvoin suhtauttaa) asettaa suhteeseen johonkin: 5. kaksi tapausta toisiinsa; N:n elämäntyön merkitys näkyy vasta kun se suhteutetaan hänen aikaansa. — suhteutua 1. olla (selvässä) suhteessa johonkin: kirjan luvut eivät suhteudu toisiinsa. 2. harv. = suhtautua 2 suihke 1. (vilkas) suhina; kuiske: höylän, suksien s.; eteisestä kuului suihketta. 2. (ohut) suihku, suihkautus: haava desinfioitiin parilla suihkeella. — suihkuta: suihkuaa, suihkusi, suihkunnut. — suihkute suihkuttamalla levitettävä neste, sumute: ihonhoitoaineita suihkutteina suikaloida leikata suikaleiksi: suikaloitua paprikaa
suinkin: tulen, jos s. [ = vain] ennätän; tie on saatava niin hyvään kuntoon kuin s. (mahdollista) ’mahdollisimman hyvään kuntoon’ suin päin
suipeta (: suippenee, suippeni, suipennut) käydä suipoksi; mennä suppuun (syn. sui- pentua, suipistua): kärkeä kohti suippeneva niemi; suu suippeni pikku hymyyn Suistamo: -lla Suitia (Siuntiossa): -ssa suitsea tyyl. suitsuta: suitsevat rauniot; piipusta t. piippu suitsee savua. — suitsu¬


369
suljettu
ta (: suitsuaa, suitsusi, suitsunnut) tyyl.
1. savuta, tupruta: märät puut suitsusivat; terässulatosta suitsuava tuli ja savu.
2. = suitsuttaa 1: takka suitsuaa savua ja säkeniä huoneeseen. — suitsuttaa 1. syöstä (savua t. tulta), suitsuta (2), tupruttaa: veturin piippu suitsutti savua ja kipinöitä. 2. polttaa suitsuketta; (kuv.) ylistämisestä: 5. pyhää savua; suitsutti kiitosta päivänsankarille
sujaus (ei juuri »sujahdus»): 5. vain, ja oltiin valmiita. — sujauttaa (harvoin sujah- duttaa): sujautti kirjeen postilaatikkoon; ommella sujautti polveen paikan suka (: suan) 1. hevosen harjan puhdistus- väline. 2. kasvin t. eläimen tankea karva t. karvamainen muodostuma, sukanen sukeutua (myös sueta) kehkeytyä, kehittyä, syntyä: toukasta sukeutui ritariperhonen; asiasta sukeutunut sananvaihto; kaikki runot eivät sukeudu hetkessä Sukeva (Sonkajärvellä): -lla sukia (: suin, impf. suin, sukinut) 1. harjata, kammata: s. [ = harjata sualla] hevosta; s. takkiaan; sileäksi suittu tukka. 2. kuv. ja väljentynyttä käyttöä: kyllä suvi sukii 'virkistää, parantaa’; osasi s. [ = valita] sanansa sukkapuikko: syn. länsisuomal. kielenkäytössä sukkavarras sukkula 1. väline, jota edestakaisin viske- lemällä kudelanka kangasta kudottaessa pujotetaan loimien väliin (syn. länsisuomal. kielenkäytössä syöstävä). 2. Maan ja sitä kiertävien avaruusasemien yhdysliikenteeseen tarkoitettu avaruusalus, avaruussukkula. — sukkulaliikenne kahden paikan välinen tiheä edestakaislii- kenne, pendeliliikenne Sukol lyh.s. Suomen kieltenopettajien liitto
suko/rasia, -tulppa suojakosketinpisto/ra- sia, -tulppa suksessiivinen peräkkäinen, jatkuva suksi: partit. suksea (vanh. ja itä- ja poh- joissuomal. puhekielessä myös susta) sukupolvenvaihdoseläke: nasevammin pol- venvaihdoseläke. — sukupolvi: lyhempi syn. polvi (kulkenut perintönä polvesta polveen)
sukupuolielin (miel. kuin »sukuelin»). — sukupuoli/kypsä, -kypsyys (miel. kuin »suku/kypsä, -kypsyys»). — sukupuoliso- lu (myös sukusolu). — sukupuolivietti (miel. kuin »sukuvietti») sulaa: ei sula, impf. suli, sulanut; lumen sulettua (ei »sulattua»). — sulake varok- keen osa, joka katkaisee liian voimakkaan virran, »proppu»
Sulasol (myös SULASOL) lyh.s. Suomen Laulajain ja Soittajain Liitto
sulata vanh. sulattaa: sulattua voita. — sulate 1. sulattava aine: suolaa jään sulatteeksi. 2. valua, puhdistusta tms. varten sulatettu aine (sulana t. uudestaan jähmettyneenä): lasi-, metalli/sulate. — sulatejuusto juustojauheesta sulattamalla ja jähmettämällä valmistettu juusto. — sulatto (myös sulattamo, harvoin sulatti- mo) laitos, jossa metallia sulatetaan malmista: kupari-, teräs/sulatto; (kuv.) New York, kansojen ja kielien s. — sulauma (myös sulautuma) sulautumisen tulos; varsinkin yhteen sulautuneiden liikeyritysten muodostama yritys, fuusio. — sulauttaa saattaa sulautumaan yhteen (synonyyminä myös sulattaa käypä): s. eri- lähtöiset ainekset kokonaisuudeksi; yritykset sulautettiin toisiinsa 'fuusioitiin’.
— 	sulautua (ei »sulaantua») sulaa yhteen jonkin kanssa, yhtyä johonkin kokonaan (kantaverbi sulaa tällöin mahdollinen lähinnä vain konkr. havaintoa ilmaisevissa lauseissa): liikenteen äänet sulautuivat (myös sulivat) yhdeksi jyminäksi; kaukaiset saaret sulautuvat (harvemmin sulavat) vastarannan maisemaan; savolaisiin Keski-Suomessa sulautuneet hämäläiset; yhtiöt sulautuivat toisiinsa 'fuusioituivat'
sulfaatti rikkihapon suola t. esteri; sulfaattisellu 'puusta natriumsulfaattiliuok- sessa keittämällä saatu sellu'. — sulfalääke (puhek. myös sulfa) sulfoniha- pon amidista valmistettu lääke. — sulfidi rikkivedyn suola t. esteri. — sulfiitti rikkihapokkeen suola; sulfiittisellu 'puusta kalsiumsulfiitissa keittämällä saatu sellu’
sulje sulkumerkki: vasen ja oikea s.; panna jotakin sulkeisiin; sulkeissa [ = sivumennen] sanottuna. — suljettu usein vieraan- voittoisessa käytössä. 1. sanojen auki, avoinna vastakohtana: »liike on s. [par. kiinni] heinäkuun» (muodollisesti oikein, vaikka vähemmän aito ilmaus on suljettuna). 2, luonnonvoimien tms. aiheuttamasta sulusta: »kymmenen miestä on kai- voskäytävässä suljettuina» [par. sumeuksissa]; »jäi suljetuksi [par. sulkeuksiin] raunioiden alle». 3. sanojen avoin, avonainen, avo- vastakohtana (ei tarkoiteta jonkun t. joidenkuiden nimenomaan sulkemaa): »elektronit järjestyvät suljetuksi kuoreksi» [par. umpinaiseksi kuoreksi, umpikuoreksi]\ »kaupunkikorttelien suljetut pihat» [par. umpipihat]; »suljettu [par. umpinainen, umpi-] viiva, kuvio, muoto, rengas»; »suljetussa tilassa [par. umpitilassa, umpiossa] loppuu happi nopeasti»; »kun s. [par. kiinni oleva] suu avautuu hengitykseen»; »s. [par. sup¬


suljin
370
pea, umpinainen] vokaali»; »s. äänestys» [par. (umpi)lippuäänestys]\ »s. [par. sulkeinen] aivovamma»; »s. järjestelmä, ryhmä, talous, viestintä» [par. sulkeinen järjestelmä t. sulkeisjärjestelmä jne.]; »s. virtapiiri» (käytännössä yleinen ilmaus; avoimen virtapiirin johdonmukainen vastakohta on umpinainen t. sulkeinen virtapiiri)
suljin (miel. kuin »sulkija») sulkemisväli- ne t. -laite: kirjeensuljin; kameran s.; pakastepussin s.
Sulkava: -lla
sulkea mm. eristää t. jättää ulkopuolelle, estää pääsemästä johonkin: räyhääjät suljettiin tanssisalista t. tanssisalin ulkopuolelle; joukkue suljettiin (pois) loppukilpailusta; (kuv.) kukin ratkaisu sulkee pois [ = tekee mahdottomaksi, estää] kaikki muut. Ei kuitenkaan: »tämä ratkaisu tuntuu pois suljetulta» [par. tuntuu mahdottomalta; tuntuu olevan poissa laskuista]. Partisiipin suljettu muusta vieras- mallisesta käytöstä ks. hakusanaa. — sulkeinen avonaisen vastakohtana: s. viestintä (myös sulkeisviestintä); s. joukko, järjestelmä; s. sydänleikkaus; murtuman s. korjaus. — sulkeuma (harvemmin sulkeutuma): huulten s. (esim. p:tä t. m:ää äännettäessä). — sulkeutua: ikkuna sulkeutuu ’menee kiinni’; yöksi sulkeutuva kukka; sulkeutui [ = sulki itsensä] työhuoneeseensa; luonteeltaan sulkeutunut t. sulkeutuva ’umpimielinen’. Miel. toisin: »sulkeutunut [par. umpinainen] kuvio». — sulku mm. = sulje, sulkumerkki (nämä syn:t tavallisempia) sulloke täyteaine (pahvi, paperi tms.), joka pakkauksessa suojaa tavaroita. — sulloutua (ei juuri »sulloontua»): ihmiset sulloutuivat [ = ahtautuivat, pakkautuivat] täpötäyteen bussiin; tiiviiksi sulloutunut [ = pakkautunut] lumi sulostuttaa (myös sulostaa): lintujen laulu sulostutti kesäillan tunnelmaa sulttaani islamilaisten maiden hallitsijan arvonimi sulu = zulu Sulva: -lla t. -ssa Sumatra: -ssa
sumeilla häikäillä, siekailla: moitti toista sumeilematta; ei sumeillut käydä hyökkäykseen sumentua = sumeta
sumeri Sumerissa muinoin asuneen kult- tuurikansan jäsen; saman kansan kieli Sumeri alue Babyloniassa sumerilainen 1. adj. vrt. sumeri: sumerilaiset nuolenpääkirjoitukset. 2. subst. = sumeri
sumeta (: sumenee, sumeni, sumennut)
käydä sumea(mma)ksi, sumentua: silmälasit sumenivat huurusta; katse, järki sumenee Sumiainen: Sumiaisissa summaarinen tiivis, kokoava: 5. katsaus, selonteko. — summata laskea yhteen. — summautua vrt. ed.: luvut summautuvat yhdellä laskimen painalluksella »SUMMEERATA», »SUMMEERAUTUA»: par.
summata, summautua summeri (sähköinen) suristin sumute sumuttamalla levitettävä neste. — sumutin sumutuslaite Sundameri
Sundasaaret: Sundasaarilla
Sundasalmi
Sundsvall
sunn. (myös su) lyh. sunnuntai(na) suoda usein tyyl.: ei suonut [= antanut] vieraalle yösijaa; soi toiselle tilaisuuden olla mukana; soisin [ = toivon] kaiken päättyvän onnellisesti; hänen ei suotu [ = hän ei saanut] elää vanhaksi suodatin (miel. kuin »suodin») suodatus- väline t. -laite, »filtteri». — suodattaa 1. erottaa kiinteät aineet nesteestä (t. kaasusta) huokoisen kerroksen avulla: s. kahvia, öljyä; s. huoneilmaa; vesi kulkee suodattavan hiekkakerroksen läpi. 2. laajemmin: 5. valoa, ääntä, radioaaltoja [niin, että määrätaajuudet jäävät pois]. Kuv. kirjailijan suodattama [ = siivilöi- mä, pelkistämä] elämänkokemus; sensuurissa suodatettuja tietoja. — suodattua (myös suotaa) vrt. ed.: puhtaaksi suodattunutta vettä Suodenniemi: Suodenniemellä »suodin»: par. suodatin suodos suodatuksessa puhdistunut aine: kahvin porot on s. suojain suojaava laite: silmän-, kuulon/- suojaimet. — suojainen 1. (myös suojaisa) suojaa antava, suojassa oleva: 5. pihamaa, poukama; tuulilta s. (myös tuulensuojainen) rinne. 2. talvisäästä: 5. ilma ’suojailma, -sää, suoja’; s. lumi. — suojaisa = ed. 1. — suojastaa turvata rataosa päälleajoilta erityisin laittein. — suo- jastin suojastuslaite. — suojattu miel. toisin, jos ei tarkoiteta jonkun t. joidenkuiden nimenomaan suojaamaa: »paikka on s. [par. suojassa] naapurien katseilta»; »satama on (tuulilta) suojatussa [par. (tuulen)suojäisessä] poukamassa». —
suojautua (ei »suojaantua»): 5. pakkaselta, hyökkäykseltä. — suojeltua varjeltua: sidottu haava suojeltuu pölyltä ja bakteereilta suojelu suojeleminen: vesistöjen s. saasteilta; ympäristön-, vesien-, väestön/suojelu; palosuojelu; (yhdyssanojen alkuosana:)


371
suorittaa
suojelu/alue, -keino, -poliisi, -toimet, suojelutulli ‘suojatulli’. — suojelupoliisi.
— suojelus turva, suoja, varjelus: pyytää jonkun suojelusta (myös suojelua); kansalaisten työvoima on valtion erityisessä suojeluksessa; yhdyssanoja mm. suojelus/enkeli, -henki, -pyhimys, suojeluskunta. — suojus (harvoin suojustin) suojaava esine, laite t. rakenne: kypärä pään suojuksena; jääkiekkoilijan sääri- suojukset; sirkkelin terän s. Ei: »pysäkille matkustajia varten rakennettu s.» [par. suoja, katos]
suola: mon. partit. suoloja Suolahti: Suolahdessa suolautua (myös suolaantua): hyvin suo- lautunutta lihaa suoltaa (impf. suolsin): s. [ = lappaa] verkkoa veteen, veneeseen; s. köyttä; koneen suoltamat [ = syytämät] pakkaukset; suolsi käsikirjoitusta kymmenen liuskaa päivässä
suomalainen adj. ja subst. 1. Suomeen kuuluva, Suomesta kotoisin t. lähtöisin oleva; Suomen asukas: puhtaasti s. ilmiö; s. musiikki; kongressin suomalaiset osanottajat; suomalaiset ovat pieni kansa. 2. suomenkielinen: ruotsalainen alkuteksti ja sen s. käännös; Porvoon suomalaiset. — suomalaisittain 1. suomalaiseen tapaan: vietti kesäloman s. mökillään. 2. par. suomalaisten t. Suomen kannalta: »s. onnistunut ottelu». — suomalaistaa (miel. kuin »suomalaistuttaa»). — suomenhevonen Suomessa kehitetty hevosrotu. — suomenkarja Suomessa kehitetty nautarotu. — suomen kieli: osaa suomen ja ruotsin kieltä; kääntää suomen kielelle t. suomeksi. — suomenkielinen Suomenlahti
Suomenlinna (vuoteen 1918 Viapori) Suomenniemi: Suomenniemellä suomennos suomenkielinen käännös. — suomennus suomentaminen: s. oli vaikeaa työtä; s. (myös suomennos) edistyi joutuisasti; suomennustyö (myös suomennostyö). — suomenpystykorva. — suomensukuinen: suomensukuiset [ =
suomalais-ugrilaiset t. uralilaiset] kielet, kansat. — suomentaa kääntää suomeksi.
— suomettua halventavasti Suomen (ulko)politiikan suuntauksesta: Itävalta suomettumassa
suomi (kieli): kääntää saksasta suomeksi (myös suomeen)
Suomi (maa)
»suomisyöjä» (vuosisadanvaihteen venäläisistä Suomen oikeuksien polkijoista): par. Suomen-syöjä »Suomi-ystävä»: par. Suomen ystävä suomu: syn. suomus
Suomussalmi: Suomussalmella suomuurain kasv. = muurain Suoniemi (nyk. Nokiaa): Suoniemellä Suontee 1. (myös Suonne) järvi Joutsassa, Pertunmaalla ja Hirvensalmessa. 2. (: -lla) kylä Suonenjoella suopea hyväntahtoinen, hyvänsuopa, myötämielinen: suhtautui vieraisiin suopeasti; konsertti sai suopean arvostelun Suopo ly h.s. = Supo suopua taipua, suostua; tottua: oli ensin vastahakoinen mutta suopui sitten (ehdotukseen); kissanpentu suopui nopeasti uuteen ympäristöön suoraa päätä. — suora kulma 90-asteinen kulma. — suorakulma (: suorankulman t. suorakulman) eräs kulmien mittaus- ja piirtämisväline, suorakulmain. — suorapuheinen puheissaan suorasukainen. — suorasanainen 1. proosamuotoinen (runomittaisen vastakohtana): Odysseian s. käännös. 2. »harvinaisen s. [par. suorapuheinen, suorasukainen] kirjoittaja» suoristaa tehdä suor(emm)aksi, oikaista (harvinaisempia synonyymejä suorentaa, suoria): s. nauloja; s. tuolirivi; tien mutka suoristettiin. — suoristua tulla suo- r(emm)aksi, oieta (harvinaisempia synonyymejä suorentua, suoreta : suorenee, tyyl. myös suortua): vaijeri suoristuu; takki suoristui vaatepuulla suorite harv. suoritettu erä t. määrä, suoritus. — suorittaa 1. tehdä, toimittaa (objektina teonnimi t. sitä merkitykseltään vastaava sana): suoritti työn, urakan; keksi uuden tavan mittauksen suorittamiseksi; suoritti roolinsa hyvin; vaali suoritetaan umpilipuin. Tav. luontevammin tehdä (joskus toimittaa, käydä) t. teonnimeä vastaava verbi semmoisenaan: »liike suorittaa [par. tekee] putkitöitä»; »asunnossa suoritettu [par. tehty] korjaus»; »matka suoritettiin [par. tehtiin] junalla»; »s. [par. tehdä] uudistuksia, valmisteluja»; »suoritti [par. teki] laajan väistöliikkeen»; »N:n suorittamat palvelukset» [par. N:n tekemät palvelukset t. vain N:n palvelukset]; »kovin kilpailu suoritetaan [par. käydään] huomenna»; »siunaus suoritetaan [par. toimitetaan] Honkanummen kappelissa»; »suoritti parketin hionnan» [par. hioi parketin]; »puolustusvoimat suorittavat kovapanos- ammuntoja» [par. ampuvat kovapanok- silla]; »suorittaa päivystystä [par. päivystää] kolmesti viikossa»; »suoritti hampaanpoiston» [par. poisti hampaan]; »hampaiden harjaus on suoritettava [par. hampaat on harjattava] aamuin illoin».
2. 	tutkinnoista, velvollisuuksista, rangaistuksista yms.: suoritti kurssin, toimitta-


suoritus
372
jantutkinnon; s. [= tehdä] velvollisuutensa; on suorittamassa varusmiespalvelustaan; suoritti vankeusrangaistuksen.
3. 	maksaa (tämä usein luontevampi): 5. maksu, lyhennys; suoritti käteisellä
10 	000 mk. — suoritus: valvoi työn suoritusta; mainio näyttelijänsuoritus; pystyy ladulla hyviin [hiihtoSuorituksiin; [lainan] s. on myöhässä; s. [ = suoritettu maksu] kuitataan saaduksi suoriutua 1. selviytyä, selvitä (5); tulla toimeen: s. hankalasta tehtävästä; suoriutui toiselle sijalle; kevääseen suoriudutaan jotenkuten. 2. harv. laittautua matkaan, lähteä (syn. suoria): juhlan jälkeen suoriuduttiin kiireesti kotimatkalle; suoriutukaa tiehenne! suortua tyyl. suoristua suortuva valtoimista (aaltoilevista) hiuksista; myös irrallisesta hius- tms. kieh- kurasta: hiveli tytön kauniita suortuvia; sai muistoksi suortuvan; s. harjattua pellavaa
suosio: olla yleisön suosiossa; menetti suosionsa; laulun s. perustuu sen vetävään rytmiin; ei tahtonut maksaa suosiolla ’sovinnollisesti, pakottamatta’. — suosiollinen vanh. ja tyyl. 1. suopea, hyväntahtoinen, ystävällinen: jonkun suosiollisella avulla; otti vieraat vastaan suosiollisesti. 2. suotuisa: säät eivät olleet oikein suosiolliset. — suosittaa (myös suositella): s. jotakuta johonkin tehtävään; s. kirjaa, ruokaa, ravintolaa. — suosittu: 5. ruokapaikka, sävelmä, orkesteri; s. taiteilija, vaatturi. — suosittuus suosittuna
olo, 	(suhteellinen) suosio: kirjojen, puolueiden suosittuusjärjestys. — suosituimmuus suosituimpana olo: tuotteen s.; »äänilevyjen suosituimmuusjärjestys» [par. suosittuusjärjestys] suostuvainen taipuvainen (suostumaan): oli s. ottamaan työn vastuulleen. — suos- tuvaisuus vrt. ed.: N:n suostuvaisuudes- ta ei ole takeita suotaa (impf. suoti) tihkua, suodattua; päästää tihkumaan lävitseen: vesi suotaa sorakerroksen läpi; vettä suotava paperi suotuisa (ei juuri »suotuinen») otollinen, edullinen: suotuisissa oloissa; viljelylle s. maaperä
superlatiivi kiel. eräs vertailuaste (esim. iso in); (kuv.) käytti pelkkiä superlatiiveja ’kehui ylettömästi’. — superlatiivinen kiel. superlatiivimuotoinen t. -merkityk- sinen; (kuv.) peräti s. [= ylistävä] arvostelu
supermarket suuri valintamyymälä, suur- myymälä. — supersooninen: yleiskielessä miel. ääntä nopeampi. — supervalta (sotilaallisesti) johtava suurvalta: super¬
vallat Yhdysvallat, Neuvostoliitto ja Kiina
supeta (: suppenee, suppeni, supennut; konsonanttivartaloiset muodot harvinaisia) = supistua 1: pohjaan päin suppeneva maljakko. — supistua 1. käydä sup- pea(mma)ksi (konkr.), mennä supum- paan (syn. supeta, suppeutua): metalli- rengas supistui pakkasessa; kaivoskäytä- vä supistuu perää kohti. 2. vähetä, pienentyä; rajoittua: tuonti on supistunut
10 	%; ulkoilu supistui sunnuntailenkkei- hin
supisuomalainen täysin suomalainen, umpisuomalainen: 5. tuote; supisuomalaisia ilmauksia
suplementti täydennys, (teoksen) täydennysosa. — suplementtikulma kulma, joka toiseen kulmaan lisättynä muodostaa oi- kokulman
Supo (myös Suopo) lyh.s. suojelupoliisi suppeutua = supistua 1: kirjailijan sanonta on entisestään suppeutunut
1. suppo (pohjois- ja peräpohjal. kielenkäytössä; samalla alueella ja paikoin muuallakin myös suppu) virtaavaan veteen pakkasella muodostuva hyhmä, hyyde
2. suppo (lasten) peräpuikko, supposito- rio
1. suppu 1. lehtikiehkuran ympäröimä nuppu, raaka muuraimen marja tms.: supun sisässä oleva kukka; suolla on paljon suppuja. 2. supussa t. supulla supukassa, supukalla: veti suunsa suppuun; puristi letkun pään supulle
2. suppu = 1. suppo supranormaali yliluonnollinen
SUR lyh. ruplaclearing (kansainvälisen maksuliikkeen, ei tavallisen tekstin lyhenne) surfata purjelautailla Surinam
surkastaa (myös surkastuttaa) näivettää, kuihduttaa: helteen surkastamia männyntaimia
surku 1. (eräissä sanonnoissa) sääli: hänen tuli t. kävi s. tyttöä. 2. vanh. suru surma: saada surmansa ’kuolla ei-luonnol- lisella tavalla’ (vrt. kuolla). — surman- ei-luonnolliseen kuolemaan viittaavana yhdyssanojen alkuosana: surman/ajo, -kaarre, -laukaus, -loukku, -törmäys jne.
— 	surmata ottaa hengiltä, tappaa (tyyli- sävyltään tätä sanaa neutraalimpi): sieppaajien surmaamat panttivangit; vahingonlaukaus surmasi miehen surrealismi alitajuisen sielunelämän ilmentämiseen pyrkivä kirjallisuus- ja taidesuunta. — surrealisti surrealismin edustaja. — surrealistinen vrt. surrealismi:


373
suuresti
5. maalaus, novelli surrogaatti korvike
suru: »huomasin surulla [par. surukseni],
että »; »katseli syksyn merkkejä
surulla» [par. surullisena]. — surulipu- tettu surulippuinen, -liputteinen. — suru- sanoma (myös surunsanoma). — suru- viesti (myös surunviesti) survin (harvemmin survoin) 1. survonta- väline (syn. usein petkel). 2. survonta- astia (syn. usein huhmar) suspensori (myös suspensoaari) kannatinsi- dos, -pussi
suti (: sudin) isohko pyöreätupsuinen sivellin
suude: suuteen (myös suu te) kirveen, vasaran tms. silmään isketty, vartta tiukentava (puu)kiila. — suudita (: suuditsen, suuditsin, suudinnut) = suutia suuhinen puhallussoittimen suukappale, suutin. — suuke (ruiskun) suuttimen osa, jonka aukon suuruudesta nestemäärä säätyy
»suulake»: par. suutin 1 suunnata kohdistaa, tähdätä. 1. ohjata, kääntää t. asettaa johonkin suuntaan: matka suunnattiin Lappiin; suuntasi kiikarinsa lintuparvea kohti; kartta suunnattiin kompassilla ilmansuuntien mukaan; Englantiin suunnattu vienti. 2. abstraktia käyttöä: 5. (mielenkiintonsa johonkin; päähuomio suunnattiin kahteen kysymykseen. — suunnin (: suunti- meri) suuntimislaite. — suunnistaa kulkea maastossa kartan ja kompassin avulla: suunnisti kallion yli kolmosrastille; (puhek. laajemmin:) koetti s. virastotalon sokkeloissa; (leik.) viimeisetkin juhlijat suunnistivat jo kotiin. — suunnistautua määrittää sijaintinsa t, kulkusuuntansa: sumussa oli vaikea s.; (kuv.) koetti s. erilaisten -ismien keskellä suunnite (joidenkin alojen terminä) suunnitelma (esim. hakkuu-, tunti-, väestö/- suunnite); yleiskielessä suunnitelma suotavampi. — suunnitelma: suunnitelmat tien rakentamisesta ’tien rakentamista koskevat, tienrakentamissuunnitelmat ’; s. uudeksi lähiöksi Suunnitelma, joka sisältää ehdotuksen uudeksi lähiöksi’. — suunnitteilla suunniteltavana: s. oleva lainmuutos; uusi lentoyhteys s. »suunnittelullinen» miel. toisin: »suunnittelulliset [par. suunnittelua koskevat, suunnittelun] näkökohdat» suuntaa antava. — suuntain laitteennime- nä: tasasuuntain (miel. kuin »tasasuuntaaja») ’laite, jolla vaihtovirtaa muutetaan suoraan tasavirraksi’; virtaussuun- tain ’(auton) spoileri’. — suuntainen: yhdyssanoja esim. saman-, sen-, toisen-, oi¬
kean/suuntainen (myös erikseen kirjoittaminen mahdollista), sanaliittoja esim. seinän, tien suuntainen (myös yhteen kirjoittaminen mahdollista), akselin, käytävän, maantien suuntainen suuntautua 1. kohdistua johonkin suuntaan (konkr.; elottoman subjektin ohella): matka suuntautui Turun puoleen; Ruotsiin suuntautunut muuttoliike; etelään suuntautuva julkisivu. Ei juuri: »suuntauduin [par. suuntasin matkani] ensin Vaasaan». 2. abstr. kohdistua: jonkun huomio, (mielenkiinto suuntautuu johonkin; pojan harrastukset suuntautuivat luonnontieteisiin. 3. abstr. noudattaa jotakin linjaa, asennoitua: tilastollisesti suuntautunut tutkimus; Suomen ulkopoliittinen suuntautuminen. — suuntia paikantaa kiintopisteisiin otettujen suuntien avulla, peilata: määrittää laivan, lentokoneen paikka suuntimalla; suuntimalla paljastettu radiolähetin suur- yhdyssanojen alkuosana 1. lukuisissa substantiiveissa: suur/jännite, -kaupunki, -lahjoittaja, -politiikka, -siivous, Suur-Suomi jne. 2. tällaisten substantiivien rinnalla olevissa -/«^-adjektiiveissa: suur/jännitteinen (myös suurijännit- teinen), -poliittinen, -suomalainen. Muissa -meA7-adjektiiveissa tav. suuri-: suuri/- kokoinen, -tuloinen (kuitenkin rinnan esim. suuripiirteinen ja suurpiirteinen) »suureellinen»: po. seur. suurellinen (harvemmin suurekas) ylellinen, komeileva, mahtaileva: 5. juhla; puhui kovin suurellisesti »suurelti»: »hinnat ovat s. [par. suuresti] nousseet»; »väite osuu s. [par. paljolti] oikeaan»
suurenlainen suurenpuoleinen, suurehko: suurenlaiset menot. — suurenmoinen 1. mainio, erinomainen, verraton: 5. opettaja; s. keli, tilaisuus; suurenmoisen [ = verrattoman] hienosti kuvattu. 2. vanh. suurisuuntainen, huomattava, laaja, valtava: »perusti suurenmoisen liikeyrityksen». — suurennos suurentamisen tulos: kartan, valokuvan s. — suurennus 1. suurentaminen: oviaukon s.; piirroksen s.; mikroskoopissa on 200-kertainen s. ’suurennuskyky’. 2. suureneminen (tämä yleensä par.): menekin s. 3. par. suurennos. — suurentua = suureta. — suuresti (etup. verbin yhteydessä) paljon, kovasti: on s. muuttunut; hinnat vaihtelivat s.; ei poikennut suuresti(kaan) (myös suurienkaan], suurin[kaari\) tavanomaisesta; on s. [= varsin, kovin] erilainen kuin sisarensa. Miel. toisin: »s. suunni¬
teltu [par. suureksi suunniteltu, suurisuuntainen] teos»; »s. katsoen [par. suu¬


suureta
374
rin piirtein] samanveroiset». — suureta (: suurenee, suureni, suurennut) tulla suure(mma)ksi, suurentua: vauhdin suuretessa suurenee vaarakin suurima: tavallisemmin suurimo suurimerkityksinen (ei »suurimerkitykselli- nen»): s. tapaus, teko suurimo (harvemmin suurima) ryyni: manna-, riisi/suurimot suurin piirtein. — suuripiirteinen = suurpiirteinen. — suuritehoinen (harvemmin suurtehoinen): s. moottori »suur/jakso, -jaksoinen»: par. suur/taajuus, -taajuinen suurjännite (ei »korkeajännite»). — suur- jännitteinen (harvemmin suurijännittei- neri): s. virta. — suurmyymälä varsinkin laajasta elintarvike- ja talousalan va- lintamyymälästä (»supermarket»). — suuroktaaninen jolla on suuri oktaaniluku, »korkeaoktaaninen»: s. bensiini. — suurpaine suuri kaasun t. nesteen paine, »korkeapaine» (varsinkin yhdyssanoissa: suurpaine/kattila, -putkisto jne.). — suurpiirteinen (myös suuripiirteinen) 1. suurisuuntainen, -linjainen: s. uudistus; esitti suurpiirteisiä näkemyksiä tulevaisuudesta. 2. vähästä piittaamaton, ava- ramielinen, väljä (pikkumaisen vastakohtana): s. alaisiaan kohtaan; kovin suurpiirteistä taloudenpitoa Suursaari: Suursaaressa suurtaajuinen (harvemmin suuritaajuinen) jolla on suuri taajuus: s. virta; suurtaajui- simpien [ = taajimpaan esiintyvien] sanojen osuus tekstistä. — suurtaajuus (sähkövirran) suuri taajuus (varsinkin yhdyssanoissa: suurtaajuus/muuntaja, -tekniikka jne.) suuruinen: yhdyssanoja mm. kaiken-, monen-, saman/suuruinen (voidaan kirjoittaa erikseenkin), sanaliittoja mm. entisen, sopivan, huoneen, hehtaarin s. suurus 1. (myös suuruste) ruokaa saos- tavat jauhot; myös muista ruoan höysteistä: lisätä marjakeiton suurukseksi perunajauhoja; munaa kastikkeen suuruksena. 2. puhek. ruoasta (entisissä maalaisoloissa päivän ensimmäisestä ateriasta, aamiaisesta): sai suurusta tyhjään vatsaan. — suurustaa lisätä ruokaan suurusta: hyvin suurustettua keittoa. — suuruste = suurus 1 suuruusluokka (suunnilleen) samankokoisten luokka: purjeveneiden, ruokaperunan suuruusluokat. Hylättävää muoti- käyttöä: »talletusten kasvu on ollut samaa suuruusluokkaa [par. talletukset ovat kasvaneet suunnilleen yhtä paljon] kuin edellisvuonna»; »15 prosentin suuruusluokkaa oleva [par. noin 15 prosen¬
tin (suuruinen)} inflaatio»; »tapaus on sitä suuruusluokkaa [par. sen veroinen], että sitä kannattaa juhlia»; »ratkaisu on aivan toista suuruusluokkaa [par. on (merkitykseltään) aivan toista} kuin tähänastiset» suusta ladattava: suusta ladattava luodikko
»SUUSTA SUUHUN -MENETELMÄ»: par. pu- halluselvytys suutatusten (myös suutakkain, suutasuin [-tassu-]) (suut) vastakkain: huoneet ovat käytävän kahta puolta s. suute (varsinkin hämäl. ja eteläpohjal. kielenkäytössä) = suude. — suutia: suudin (myös suudita : suuditsen t. suuttia : suu- tin) tiukentaa suuteella: hyvin suudittu kirves
suutin (: suuttimen) suukappale: kastelu- letkun, ruiskun, pölynimurin s.; saksofonin s. (myös suuhinen) suuttia = suutia
suvaita: suvaitsen, suvaitsin, suvainnut. — suvaitseva (myös suvaitsevainen) salliva, vapaamielinen, avaramielinen: s. suhtautuminen, kasvatus; s. kirkonmies. — suvaitsevuus (myös suvaitsevaisuus) sallivuus, vapaa-, avaramielisyys: kasvatuksen s.; s. toisin ajattelevia kohtaan suvehtia viettää kesää: pohjolassa suvehti- vat linnut
suvereeni täysivaltainen, riippumaton; ehdoton, rajoitukseton, kaikinpuolinen; lyömätön, »pistämätön»: 5. valtio; alan s. tuntija; s. taidonnäyte. — suvereenius (myös suvereniteetti) vrt. ed.: valtion suvereeniuden loukkaus; N:n suvereenius kilparadoilla suvi 1. (länsisuomal. kielenkäytössä ja tyyl.) kesä: ensi suvena; suven ihanuus. 2. (itäsuomal. ja pohjal. puhekielessä) suoja(sää)
Suvi (etunimi): Suvin
s.v. lyh. sen ja sen (haku)sanan kohdalla (lat. sub voce)
Svaabi Schwabenin asukas. — Svaabi- lainen 1. adj. Schwabeniin kuuluva t. sieltä lähtöisin oleva. 2. subst. miel. Svaabi
Swapo (myös SWAPO) lyh.s. Namibian vapautusjärjestö (engl. South West Afri- can People’s Organization)
Swazimaa [svasi-] (myös Svasimaa) Sveajoki [sve-]
Sveanmaa [sve-]
sveesi puhek. ruotsinkielinen t. -mielinen (henkilö)
Sveitsi
sveitsiläinen adj. ja subst. — sveitsinjuusto svetisismi ruotsalaisuus, ruotsinmukaisuus (kielessä). — svetisistinen ruotsinmukai- nen: s. sana, sanonta


375
symbioosi
Svetogorsk (ven.) = Enso svh. lyh. suositettu vähittäishinta sviitti 1. hotellihuoneisto: asuu kolmen huoneen sviitissä. 2. mus. sarja swing [sviij] 1. eräs jatsin tyylisuunta. 2. = svingi
svingi (myös swing) ark. heilahduslyönti (nyrkkeilyssä) switchkauppa [svitS-] tietynlainen clearingiin perustuva valuuttakauppa; osakekauppa, jossa vaihdetaan eri yhtiöiden osakkeita SVL lyh. sairausvakuutuslaki SVR lyh. Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunta
SV-taudit sydän- ja verisuonitaudit (tavallisessa tekstissä mieluimmin lyhentämättä)
SVUL lyh. Suomen Valtakunnan Urheiluliitto
syaani kem. hiilen ja typen muodostama radikaali; puhek. myös syaanivedystä t. syanidista. — syankalium kem.; syn. kaliumsyanidi Sydney [sidni]: illat. Sydneyyn »sydvesti»: par. syydvesti sydämeenkäypä [-m- t. -mm-] (t. sydä- meenkäyvä; myös sydämeen käypä t. käyvä): s. puhe. — sydämellinen [-m- t. -mm-]. — sydämensiirto [-m-1. -mm-]. — sydämistyä [-m-1. -mm-] (myös sydämys- tyä) vihastua (sydänjuuriaan myöten), sydäntyä. — sydämykset [-m- t. -mm-] mon. sydän (ja sen lähielimet): sydämyk- sissä tuntui kipua; purkaa sydämyksiään ‘sydäntään’. — sydän: sydämen [-m- t. -mm-]. — sydänfilmi 1. filmi, johon sydänkäyrä piirtyy. 2. par. sydänkäyrä.
— 	sydän-keuhkokoje. — sydänkäyrä sydämen toimintaa kuvaava käyrä, elektrokardiogrammi. — sydäntyä 1. = sydämistyä. 2. innostua; äityä: sydäntyi kehumaan, moittimaan toista. — sydäntä lämmittävä, riipaiseva, särkevä, vihlova syfilis kuppatauti, kuppa syhyttää, syhytä, syhyä (laajalti länsisuomal. puhekielessä; yleiskielessä syyhyttää, syyhytä, syyhyä) sykkää (varsinkin itäsuomalaisessa kielenkäytössä) sykkiä: sydän sykkää; suonet sykkävät
SYKL lyh. Suomen Yrittäjäin Keskusliitto
syklaami alppiorvokki sykli kierros, jakso. — syklinen ympyrän muotoinen; kiertävä, kierroksittainen, jaksoittainen; sykliset yhdisteet (kem.) ‘molekyyleiltään rengasrakenteiset orgaaniset yhdisteet’ sykloidi 1. mat. eräs käyrätyyppi. 2. sykloi- dinen henkilö. 3. = seur. — sykloidinen
(myös sykloidi) syklotyymisen ja maanis- depressiivisen välillä oleva. — sykloni 1. pyörremyrsky; matalapaine t. sen keskus. 2. tekn. pyörresuppilo. — syklo|tro- ni määrätyyppinen hiukkaskiihdytin. — syklotyymi (: -ssä t. -ssa) syklotyyminen henkilö. — syklotyyminen (: syklotyymi- se/ssä t. -ssa) luonnetyypiltään avoin ja liikkuva
sykomori 1. metsäviikunapuu. 2. amerikkalainen plataani syksy- yhdyssanojen alkuosana (esim. syksy/aamu, -myöhä, -pimeä) = syys-. — syksyinen 1. syksyn aikainen, syksylle ominainen, syksyllä tapahtuva t. tapahtunut: s. ilta; s. maisema; syksyisillä sieni- retkillä. 2. tavallisemmin syksyllinen. — syksyisin. — syksyllinen viime- t. edellis- syksyinen: maksoi syksyllisen velkansa Syktyvkar
sykähdys: sydämen sykähdykset; tunsi olemuksessaan riemun sykähdyksen. — sykähdyttää (harvemmin sykäyttää): sydäntä, mieltä sykähdyttävä tieto; sykähdyttävän kaunis. — sykäys 1. tekn. sysäys, pulssi: optisessa kuidussa tiedot siirtyvät valosykäyksinä. 2. tavallisemmin sykähdys
syleittäin syli (2) kerrallaan, sylikaupalla: myi halkoja s. — syli 1. (: sylin) vartalon etuosan ja (levällään t. ojossa olevien) käsivarsien välinen tila: ottaa lapsi syliinsä; tavaraa sylin täydeltä; (kuv.) aaltojen, haudan s. 2. (: sylen) pituusyksikkönä (alk. 1,78 m, myöhemmin 2 m) t. halkojen tilavuusyksikkönä (tav. 4 m3): syltä pitkä t. sylen pituinen; kolme syltä halkoja. — sylikkäin (myös sylittäin, sylitysten, sylityksiri) toistensa sylissä, sylisin, syliksi: istuivat s. sylinteri 1. lieriö. 2. tekn. umpilieriö, jossa paine muutetaan männän avulla mekaaniseksi työksi t. päinvastoin. 3. par. silinteri 1
sylittäin 1. sylimäärin, sylikaupalla (vrt. syli 1): tois. vanhoja lehtiä. 2. par. syleittäin. 3. = sylikkäin. — sylityksin, sylitysten = sylikkäin syljeskellä: syn. syljeksiä. — sylkeä: syljen. — sylki eritteen nimenä: s. nousee suuhun; roiskautti pitkän syljen. — sylky (: sylyn) 1. sylkeminen (varsinkin yhdyssanoissa: sylky/astia, -kuppi). 2. puhek. sylki
syltä: syllän (puhekielessä; yleiskielessä sen sijasta syli 2) symbaali (myös kymbaali) 1. eräitä lyömä- soittimia (antiikissa; mustalaisorkestereis- sa); eräs keskiaikainen kellosoitin. 2. eräs urkujen äänikerta symbioosi biol. eri eliölajeja hyödyttävä


symboli
376
läheinen elinsuhde, yhteiselo: lampipo- lyypin ja viherlevien s.; (kuv.) puolueen ja sen tukijärjestön s. symboli merkki, tunnus(merkki); vertauskuva: kielen sanat olioiden ja asioiden symboleina; rikin s. eli merkki on S; kyyhkynen, rauhan s. — symboliikka symbolit kokonaisuutena, symbolikieli, vertauskuvallisuus: koristeaiheiden s.;
novellin s. ei minulle oikein selvinnyt. — symbolinen vertauskuvallinen: tällä pikku palkinnolla on lähinnä s. merkitys. — symbolismi eräs 1800-luvun taide- ja kirjallisuussuunta. — symboloida (myös symbolisoida) olla jonkin symbolina: viisautta symboloiva pöllö symmetria tasamukaisuus, -suhtaisuus. — symmetrinen tasamukainen, -suhtainen: s. asetelma; huoneistot ovat symmetrisesti [ = toistensa peilikuvina] väliseinän kahta puolta sympaattinen 1. miellyttävä; myötätuntoinen, -mielinen, suopea: s. tuttavuus; suhtautui minuun kovin sympaattisesti. 2. s. hermosto 'automaattisen hermoston toinen pääosa*. — sympatia myötätunto, myötämieli: tunsi miestä kohtaan sympatiaa; sai puolelleen yleisön sympatian t. sympatiat. — sympatioida (myös sympatisoida) tulla hyvin toimeen, olla samaa maata jonkun kanssa: s. jonkun kanssa; eivät sympatioi keskenään symposiumi tieteellinen keskustelukokous symptomaattinen oireellinen. — symptomi oire
synagoga juutalaisten rukous- ja kokoushuone
syndikaatti 1. myyntikartelli, -rengastuma.
2. 	työväenyhdistys Ranskassa syndikalismi ammattijärjestöjen joukkovoimaan nojautuva työväenliikkeen suunta
syn|d|rooma lääk. oireyhtymä, oireisto synekdokee puhekuvio, jossa kokonaisuutta ilmaisee sen osa t. yleistä yksityinen synesteettinen vrt. seur.: 5. aistimus. — synestesia se ilmiö, että sama ärsyke synnyttää eri aistipiireihin kuuluvia aistimuksia t. elämyksiä synkata ark. 1. synkronoida, tahdistaa: s. kellot. 2. synkronoitua, tahdistua; sopia yhteen, sujua (esim. yhteistoiminta) synkentyä = synketä. — synkentää tehdä synk(emm)äksi. 1. vrt. synketä 1: pilvien synkentämä taivas; velka synkensi tilannetta. 2. tavallisemmin synkistää 1. — synketä (: synkkenee, synkkeni, synkennyt) käydä synk(emm)äksi, synkentyä.
1. 	luonnosta, näkymistä tms.: syksy synkkenee; synkkeneviä tulevaisuuden näköaloja. 2. tavallisemmin synkistyä 1. — synkeä tyyl. synkkä. — synkistyä
käydä synk(emm)äksi. 1. ihmisestä, hänen mielialastaan t. katseestaan: synkistyi uutisen kuullessaan; kasvot synkistyi- vät; vähemmästäkin mieli synkistyy. 2. tavallisemmin synketä 1. — synkistää (miel. kuin »synkistyttää») tehdä syn- k(emm)äksi. 1. vrt. synkistyä 1: mieltä synkistäviä tapauksia; vastoinkäymiset synkistivät hänen elämäänsä. 2. tavallisemmin synkentää 1 synkooppi mus. iskualan iskuttomasta osasta seuraavaan iskualaan ulottuva sävel. — synkopee kiel. sisäheitto syn|k|retismi erilaisten oppien, varsinkin uskontojen sekoittuminen t. sekoittuma syn|k|roninen samanaikainen; (tekn.) tasatahtinen, tahti-: 5. moottori (myös synk- ronimoottori). — syn|k|ronisaattori tahdistin. — syn|k|ronoida (myös synkronisoida) tahdistaa synnyin- yhdyssanojen alkuosana (usein hiukan tyyl.) = syntymä-: synnyin /hetki, -maa, -paikka, -seutu synnynnäinen 1. luontainen, syntymästä asti ollut: 5. musikaalisuus; s. sydänvika; s. johtajatyyppi. 2. tavallisemmin syntyperäinen: s. tamperelainen, savolainen; maan s. väestö. 3. subst. käyttöä: on Lammin synnynnäisiä 'syntyperäinen lammilainen’ synodi kirkolliskokous synonyymi (: -ssä t. -55a) samamerkityk- sinen sana. — synonyyminen (: synonyy- mise/ssä t. -55a) samamerkityksinen: synonyymiset ilmaukset synt. (myös s.) lyh. syntynyt: Veikko Rantanen, synt. 14. 3. 1945 Porissa syntaksi kiel. lauseoppi. — syntaktinen kiel. lauseopillinen synteesi 1. yhdistävä menetelmä t. esitys, (kokoava) yhdistelmä: analyysiä seurasi s.; esitti viimeisessä teoksessaan synteesin näkemyksistään. 2. kem. yhdisteen valmistus alkuaineista t. yksinkertaisemmista yhdisteistä. — synteettinen 1. synteesiin (1) perustuva, kokoava: 5. esitys Suomen historiasta. 2. keinotekoinen, teko-; synteesiin (2) perustuva: s. kumi; synteettiset yhdisteet; s. ihmisääni. — syntetisaattori laite, jolla keinotekoisesti tuotetaan musiikkia, puhetta tm. ääniä.
— 	syntetisoida 1. pyrkiä synteesiin: syntetisoiva katsaus. 2. valmistaa synteettisesti (2): 5. uusia yhdisteitä synty: on Ilmajoen syntyä t. syntyjä Syntyisin Ilmajoelta’; on syntyään t. syntyjään [ = syntyisin] Oulusta t. oululainen; Vieno Vainikainen, syntyään t. syntyjään [ = omaa sukua] Ihalainen. — syntymäkotikunta lapsen ensimmäinen kotikunta
syntyneisyys syntyneiden suhteellinen run¬


377
syöstä
saus; vrt. syntyvyys 2. — syntyvyys (vanh. syntyväisyys) 1. syntyminen yleis- ilmiönä: syntyvyyden säännöstely. 2. syntyneiden t. syntyvien suhteellinen runsaus (ilmaistaan tav. vuodessa tuhatta henkeä kohti): s. maassamme on jatkuvasti pienentynyt SYP lyh. Suomen Yhdyspankki sypressi havupuita, varsinkin eräs Välimeren maissa ja Etu-Aasiassa yleinen laji Syrakusa [-U-]
syreeni (myös sireeni) pensaita ja matalia puita, varsinkin meillä koristepensaana tavallinen laji (pihasyreeni) syrjemmäksi (myös syrjemmäs, syrjemmä): väistyä, jäädä s. — syrjimmäinen laitimmainen, sivuimmainen. — syrjittyys syrjittynä oleminen, syrjitty asema: lapin kielen s. hallinnossa. — syrjä/karein (harvemmin -karin; myös syrjin/karein t. -karin; puhek. syrin-) syrjittäin, syrjin; syrjäsilmällä, karsaasti: seisoi s.; katsoa toista s.
Syrjäntaka (Lammilla ja Tuuloksessa): Syrjän/takana, -taa syrjästäkatsoja sivustakatsoja: jäi asioiden kulussa syrjästäkatsojaksi. — syrjäytyä joutua syrjään, sivuun, väistyä: vanha menetelmä on syrjäytynyt uuden tieltä syrjääni (myös komi) erään suomalaisugrilaisen kansan jäsen; saman kansan kieli
sysi (: syden, partit. syttä) hiili, joka on saatu puusta ilmattomassa tilassa kuumentamalla, puuhiili, pajahiili: sydenpoltto t. sysien poltto; lisätä ahjoon sysiä Sysmä: -ssä
systeemi järjestelmä. — systemaatikko järjestelmiä laativa t. järjestelmällisesti toimiva henkilö. — systemaattinen järjestelmällinen. — systematiikka järjestelmä- oppi; järjestelmät kokonaisuutena; luokitus. — systemoida (miel. kuin »systematisoida») kehittää järjestelmäksi, järjestää systemaattisesti syteä 1. hakata jäätä t. routaista maata, jyystää: pilkkimiesten sytemä avanto. 2. (varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä) tykyttää (sydän); mojottaa (sydämen tahtiin): sydän sytee; paisetta syti koko yön syventyä 1. = syvetä. 2. keskittyä, paneutua, uppoutua: s. työhön, lehden lukuun, lehteen; en ole ehtinyt s. asiaan; syventyi miettimään ratkaisua. — syvetä (: syvenee, syveni, syvennyt) tulla syvemmäksi (syn. syventyä 1): ranta syvenee äkkiä; erot syvenivät vuosi vuodelta; hiljaisuus syveni; syvenevä luottamus, yhteistoiminta
»syvä/jäädyttää, -jäädytys»: par. pakastaa (2), pakastus syvällekäypä (t. syvällekäyvä; myös syvälle
käypä, käyvä) syvälle ulottuva, syväulot- teinen, syvällinen: syvällekäypiä havaintoja, oivalluksia syvälti [-ix t. -i] (vanh. ja puhek. myös syvältä): vettä oli metrin t. metriä s.; on tutkinut aihettaan laajalti ja s.
Syväri
syväys (: syväyksen) 1. (veden) syvänne: kalat nousevat syväyksen reunaan. 2. aluksen alimman kohdan etäisyys vedenpinnan tasosta: moottoriveneen s. on 50 cm
syy: ei ole vähintäkään syytä huoleen; muuton syynä (t. syynä muuttoon, ei »syynä muutolle») oli työmatkan pituus; hänen käytökseensä (myös käytökselleen) on vaikea löytää järjellistä syytä; »en näe syytä laitteiden uusimiseksi» [par. uusimiseen}. Liittokonjunktion tavoin käytetty »syystä että»: par. koska t. siksi, että t. siitä syystä, että (»kysyin sinulta syystä että luulin sinun tietävän») syyhyttää (länsisuomal. puhekielessä usein syhyttää) kutittaa, kutkuttaa (henkilö- subjektin ohella vain kihnuttavasta, keh- näävästä kutittamisesta): käsiä syyhyttää; villasukat syyhyttivät jalkoja; syyhytäpäs Mustia korvan takaa! — syyhytä: syyhyän, syyhysin, syyhynnyt (harvemmin syyhyä : syyhyn, syyhyin, syyhynyt; länsisuomal. puhekielessä usein syhytä t. syhyä) kutista, kutkuta: jalat syyhyävät; (kuv.) sormenpäät syyhysivät pahantekoon Syyria
syys (tav. vain yks. nom. ja partit. syystä) tyyl. syksy. — syys- yhdyssanojen alkuosana = syksy- (on tätä tavallisempi, eräissä yhdyssanoissa yksinomainen: syys/kesä, -puoli, -pimeä, -tunnelma; syys/kuu, -lukukausi) syyte oikeudenkäynnissä määrähenkilöön kohdistettu rangaistusvaatimus: pantiin (myös asetettiin, joutui) syytteeseen petoksesta; N:ää vastaan nostettu s. syytää: impf. syydin, syyti syytös syyttävä lausuma, moite: s. tehtävien laiminlyönnistä; N:ää vastaan esitetyt syytökset; puhdistautui syytöksistä syöpä 1. adj. (partisiippi) syövä; nyk. vain sananlaskuissa (On s. säästäjälläkin) ja 'syövyttävää’ merkitsevänä sellaisissa ilmauksissa kuin s. kalkki 'poltettu kalkki’, s. natron 'lipeäkivi'. 2. subst. pahanlaatuisina kasvaimina ilmenevä tauti t. pahanlaatuinen kasvain (myös eräistä kasvitaudeista) syöstä (: syöksen, syoksin, syössyt) 1. suistaa (rajusti); syytää: syöksi toisen kumoon; vallasta syösty monarkki; tulivuori syöksee kidastaan hehkuvaa laavaa. 2. tavallisemmin syöksyä: syöksi toisen


syöstävä
378
kimppuun; putouksesta syöksevä vesi. — syöstävä (länsisuomal. kielenkäytössä) = sukkula
syötös (myös syöte) tietokoneeseen (sen keskusmuistiin) syötetyt tiedot, »input» syövyte (miel. kuin »syövytin») syövytys- aine: syövytteenä käytetyt hapot Szczecin [StSetsin] (saks. Stettin)
Szechwan: nyk. kirjoitustapa Sichuan Szeged [sägäd]
sädettää hoitaa radioaktiivisilla säteillä, säteilyttää: 5. syöpäpesäkettä säen: säkenen, partit. säentä (tyyl. ja itäsuomal. puhekielessä; harvemmin sä- kene: säkeneen, säkenet ta) kipinä: takasta lentävät säkenet (t. säkeneet) -säesteinen (yhdyssanoissa) -säestyksinen: pianosäesteisiä yksinlauluja sähke sähkösanoma (tätä nasevampi varsinkin yhdyssanoissa: korusähkelomake ’korusähkösanomalomake’). — sähkeitse lennättimen kautta, sähkeellä: 5. saatu ilmoitus. — sähköinen 1. jossa on sähköä: s. kappale; (kuv.) 5. ilmapiiri, tunnelma. 2. miel. toisin: »s. [par. sähkö]- vastus»; »sähköiset [par. sä/z/:d]viesti- met»; »s. [par. sähkö/käyttöinen, -toiminen] ajanottolaite». — sähköistää 1. tehdä sähköiseksi: hankauksen sähköis- tämä tekokuitu; (kuv.) huippuviolistien kilpailu sähköisti yleisön. 2. varustaa sähköjohdoin; tehdä sähkökäyttöiseksi: syrjäkylien sähköistäminen; sähköistetty keittiö, rataosuus Sähkötarkastuslaitos
sähähdys (harvoin sähäys): kissan s.; kiukaan sähähdykset säie: säikeen
säikähdys (harvoin säikäys): selvittiin onneksi säikähdyksellä. — säikähtää (harvemmin säikähtyä) pelästyä: säikähti vastaantulijaa, ääntä; säikähti uutista t. uutisesta [= uutisen johdosta]. — säikäyttää (harvemmin säikähdyttää) pelästyttää säile (myös säilyte) säilöntä-, säilytysaine.
— 	säiliö jonkin aineen t. massan säilyttämiseen t. kuljettamiseen tarkoitettu seinällinen tila (syn. usein tankki): yö- sähköllä lämmitetty vesi pysyy säiliössä kuumana; navetan maitosäiliöstä maito siirretään säiliöautoon; bensiini-, kaasu/- säiliö; jätesäiliö; täytekynän mustesäiliö. Ei tavaroiden säilytyspaikasta: »vaatesäi- liö» [par. vaatesäilö]. — säiliöidä panna säiliöön t. säiliöihin: säiliöity maito, bensiini. — säilyke ilmanpitävästi säilötty elintarvike: marjoja, kalaa säilykkeinä; säilyke/tölkki, -rasia. — säilyssä: tavara on säilyssä, pannaan säilyyn (tavallisemmin säilössä, säilöön). — säilyte = säile. — säilytteillä säilytettävänä: asiakirjat
ovat säilytteillä Valtionarkistossa. — säilyvyys (vanh. säilyvä isyys): säilyvyydeltään ensiluokkaisia perunoita. — säilö säilytyspaikka: pankin yösäilö; aseman (matka)tavarasäilö; jätti salkkunsa (ravintolan) vaatesäilöön; paperit ovat lukollisessa säilössä; säilörehu voidaan tehdä torniin tai laakasäilöön; (adverbin tavoin:) on säilössä (harvemmin säilyssä) ‘säilytteillä, tallessa, korjuussa’, panna säilöön (harvemmin säilyyn) ’talteen, korjuuseen’
»säilöte»: par. säile
säilöä (: säilön, säilöin, säilönyt; ei »säilötä») 1. käsitellä elintarvikkeita pilaantumista vastaan: säilöttyjä marjoja, herneitä; s. suolaamalla, sokeroimalla, pakastamalla. 2. tallentaa (pysyvästi): sanomalehden säilömät päiväntapahtumat
1. säkeittäin (miel. kuin »säkittäin») säkki kerrallaan; säkkikaupalla: myydä sementtiä s.; kilpailuun tuli s. vastauksia
2. säkeittäin säe kerrallaan: eritteli runoa s.
säkene: tavallisemmin säen
1. säkä (: sään) eräiden kotieläinten selän ylin kohta: hevosen korkeus säästä mitaten
2. säkä (: säkän) ark. onni, »tuuri»: olipas meillä hyvä s.
säpsähdyttää: säpsähdyttävä (harvemmin säpsäyttävä) tieto, uutinen. — säpsäyt- tää: huuto säpsäytti (harvemmin säpsäh- dytti) nukkujan hereille särkeä (: särjen): mm. päätä, korvia särkee (ei »pää särkee», »korvat särkevät»; kuitenkin esim. särkevä pää) särki: särjen
Särkisalmi (Parikkalassa): Särkisalmessa Särkisalo: -ssa
särky: säryn. — särkyä: ei säry särmi (myös sermi) ark. kaihdin, varjostin särvin (: särpimen) 1. lihasta, kalasta, voista ym. perunoiden ja leivän höysteestä: kaikki s. saatiin maalla ennen omasta takaa. 2. (pohjal. ja kainuulaisessa puhekielessä) palanpainike, juoma: joi särpimeksi piimää Säräisniemi: Säräisniemellä säteilin säteilevä laite: lämpösäteilin. — säteily ttää 1. saattaa säteilemään: antennin säteilyttämät radioaallot. 2. käsitellä t. hoitaa säteilyllä: 5. ihoa kvartsilam- pulla; s. (myös sädettää) syöpäkasvainta Säteilyturvallisuuslaitos säteittäin (ei »säteettäin»): torilta s. lähtevät kadut. — säteittäinen (ei »säteettäi- nen»): s. tiestö; säteittäisesti (nasevammin: säteittäin) levinnyt asutus. — sä- teittää = projisioida 2 sävel: yks. gen. sävelen, partit. säveltä,


379
säätää
illat, säveleen, mon. gen. sävelten t. sävelien, partit. säveliä, illat, säveliin. — sävellys 1. säveltäjän luoma taiteellinen kokonaisuus, sävelteos, musiikkiteos: laulu-, kuoro /sävellys; viulu-, orkesteri/- sävellys; Mozartin tuotantoon kuuluu yli 600 sävellystä. 2. säveltäminen (varsinkin yhdyssanoissa: sävellys/opinnot, -tekniikka, -työ). — sävelmä yksiääninen hyvämuotoiseksi kokonaisuudeksi hahmottuva säveljakso, melodia: hyräili tuttua sävelmää; kansansävelmän pohjalta luotu sävellys sävyisä rauhallinen, sopuisa, säyseä, säveä: sävyisät' naapurit; s. koira; esitti sävyisästi joukon huomautuksia. — sävykäs runsas-, kaunissävyinen: 5. maalaus, televisiokuva. — sävy te sävyttävä sampoo tms. aine. — -sävytteinen (yhdyssanoissa) -sävyinen, sävytykseltään tietynlainen: poliittissävytteisiä kannanottoja sävähdys: tunsi oudon sävähdyksen (harvemmin säväyksen) sydänalassaan. — sävähdyttää hätkähdyttää, hykähdyttää: se tieto ei montakaan sävähdyttänyt (harvemmin säväyttänyt); sävähdyttävän kaunis maisema. — säväys: tekisi hyvän säväyksen [= vaikutuksen, kajauksen]. — säväyttää: säväytti [ = läimäytti] toista korvalle; sanoa säväytti säyne: säyneen (varsinkin länsisuomal. kielenkäytössä myös säynävä t. säynäs : säy- nään) eräs särjen sukuinen kala Säyneinen (nyk. Juvankoskea): Säyneisessä
1. sää ilma: kaunis, ruma s.; säät suosivat matkaamme; mennä säältä [ = huonolta säältä, sateelta t. myrskyltä] suojaan
2. sää säie: langan, köyden säät säädellä vrt. säätää 3. 1. henkilösubjektin
ohella: näillä laitteilla voidaan s. painetta, lämpötilaa. 2. elottoman subjektin ohella: termostaatti säätelee huoneen lämpöä; kasvua säätelevä hormoni; sadon onnistumista säätelevät monet seikat Onnistuminen riippuu monista seikoista’.
— 	säädin säätölaite: tuuletuksen, paineen s. — säädös 1. laki t. siihen rinnastuva normisto (asetus, valtioneuvoston t. ministeriön päätös): hajallisten ohjeiden sijaan tarvittaisiin kokoava s. 2. yhdyssanassa jälkisäädös testamentti’. 3. par. säännös
sääennuste: vrt. ennuste. — sääennustus
(myös säänennustus): vrt. ennustus sääksi (: sääkseri) eräs petolintu, kalasääk- si, kalasääski Sääksmäki (nyk. Valkeakoskea): Sääks- mäe/ssä t. -llä sääliväinen: s. suhtautuminen; hymyili sää- liväisesti (myös säälivästi). — sääliväi- syys: hänen sääliväisyytensä ei meitä pal¬
jon auttanut
1. sääliä tuntea sääliä jotakuta kohtaan: s. lapsipoloisia; ei säälinyt [ = säästänyt, varjellut] parhaita kenkiään
2. sääliä (länsisuomal. kielenkäytössä) koota; varustaa: s. tavaransa; sääli mat- kamiehille evästä
säällinen tyyl. kelvollinen, kunnollinen: säälliset varusteet; ei saa säällistä palkkaa
säännellä 1. ohjata t. rajoittaa säännöin t. säännöksin: rakennusoikeutta sääntelevät (myös säätelevät) määräykset. 2. = säännöstellä. 3. par. säädellä: »s. ilmanpainetta»; »maksa sääntelee ravinteiden määrää veressä». — säännös lakiin, asetukseen tms. normistoon sisältyvä määräys t. ohje: asetuksessa ei ole tästä seikasta tarkempia säännöksiä. — säännöstellä pitää määrärajoissa, estää nousemasta jonkin rajan yli, säännellä: s. veden korkeutta; s. syntyvyyttä; s. vuokria, tuontia, kulutusta. — säännöttää (myös säännötellä) antaa säännöt jostakin t. jollekin: s. oikeinkirjoitusta; tarkoin säännötetty peli. — sääntöjenmuutos (miel. kuin »sääntömuutos»)
»sääolosuhteet»: par. sää (»huonojen sääolosuhteiden takia kone ei voinut laskeutua»), joskus sääolot (»Pohjois-Eu- roopan sääolosuhteet»)
sääski hyönteisiä, joiden naaraat imevät verta; syn. hyttynen, (usein) itikka
säästiö pienehkö (yksityismaasta rajattu) luonnonsuojelualue. — säästymä (varsinkin kirjanpitoterminä) säästynyt rahamäärä, säästö: säästy mää edelliseltä vuodelta oli 1 500 mk. — säästäntä säästäminen: asuntosäästäntä. — säästävyys: menetelmän etuna on sen s. taloudellisuus’. — säästäväinen säästeliäs, taloudellinen: s. ihminen, taloudenpito. — säästäväisyys vrt. ed.: opettaa lapsia säästäväisyyteen
-sääteinen 1. adjektiivissa lakisääteinen Maissa säädetty’. 2. par. -säätöinen: »ter- mostaattisääteinen lämmitys»; »hormoni- sääteinen ruumiinkehitys»; »itsesääteinen [miel. itse-1. omasäätöinen] järjestelmä».
— 	säätyri itsetoimiva säätölaite: lämmön-, virran/säätyri. — säätyä vrt. säätää 3: lämpötila säätyy termostaatin avulla. — säätää (impf. säädin, sääti): ei elottoman subjektin ohella (vrt. säädellä, joka sallii sekä henkilösubjektin että elottoman subjektin). 1. lain laatimisesta, antamisesta: v. 1982 säädetty tieliikenne- laki. 2. määrätä säädöksessä: laissa säädetty (t. lakisääteinen, ei »lain säätämä») valtionapu; testamentissa säädetään, että  . Myös väljempää käyttöä: (tyyl.)


-säätöinen
380
kirja ei ollutkaan säädetyllä [ = sille määrätyllä, kuuluvalla] paikalla; toisin oli säädetty (säätäjänä kohtalo t. jumaluus).
3. 	pitää (varsinkin teknisin keinoin) määrärajoissa t. muuttaa määrätavalla, säädellä (1): s. ilman kosteutta, veden lämpötilaa; säädettävä tuuletus, istuimen asento. — -säätöinen (miel. kuin »-sääteinen»): aikasäätöinen pumppu; kuormi- tussäätöinen venttiili; oma- t. itse /säätöinen järjestelmä Södermanland [söd-] (myös Södermaniani)
Sörnäinen (Helsingissä): Sörnäisissä Söul
T
t lyh. 1. (yleiskielessä) tunti(a): nopeus 50 km/t. 2. (Sl-järjestelmässä) tonni(a) (yleiskielessä sen sijasta tri) t. lyh. 1. tai. 2. (myös tv.) toivottaa: hyvää joulua t. Elsa T lyh. 1. tesla(a). 2. terä- (esim. TW ’tera- watti[a], biljoona[a] watti[a]’) taa [täx] usein hiukan tyyl. taakse (postpositiona; omistusliitteisten muotojen sijasta käytetään taakse-sanan vastaavia muotoja): nurkan, rajan t.
»taaempana», »taaempi»: par. taempana, taempi »TAAIMPANA», »TAAIMMAINEN»: par.
taimpana, ta(k)immainen taaja tiheä, sankka: taajaa metsää; taajat värähdykset; taajoin joukoin »taajajakso-» (yhdyssanojen alkuosana): par. suurtaajuus- (esim. suurtaajuuskuu- mennin eikä »taajajaksokuumennin») »taajajaksoinen»: par. suurtaajuinen taajama asutuskeskus: kunnassa on kirkonkylän lisäksi kolme taajamaa. — taa- jeta (: taajenee, taa jeni, taajennut) tulla taajemmaksi, tihetä (syn. taajentua): kylät taajenevat; osanottajien taajeneva joukko. — taajuinen: perussävelen taajuinen [ = taajuudeltaan perussävelen tasoinen] äänivärähtely; eri-, saman/taajuinen; pien-, suur/taajuinen. — taajuus
1. 	tiheys (yleensä): asutuksen t. 2. esiintymis- t. värähtelytiheys, frekvenssi: »ol- la»-verbin taajuus (myös esiintymis- t. käyttötaajuus) puheessa; äänen t. oli 300 hertsiä; vaihtovirran, sähkömagneettisten aaltojen t. (miel. kuin »jaksoluku» t. »vä- rähdysluku») taakse [-ex]. — taaksepäin [-pp-] Taalainmaa: -lla
taalalainen (harvemmin taalainmaalaineri) adj. ja subst.: t. kansantapa; taalalaiset ‘Taalainmaan asukkaat’ taalari (myös talari) eräs Ruotsissa ennen käytetty rahayksikkö. — taaleri eräs Saksassa ennen käytetty rahayksikkö taampana varsinkin puhek. taempana taannehtia: väistyvä sana, nyk. tav. takautua
taannoin (harvemmin taanoin) äskettäin, hiljan, tuonnoin: t. lehdessä oli tieto, että
— — . — taannoinen (harvemmin taanoi- nen) äskettäinen, tuonnoinen: palaisin taannoiseen keskusteluumme. — taan- noittain: tavallisemmin taannoin
taantua 1. harv. vetäytyä taaksepäin, perääntyä: männyn alue Lapissa on taantunut. 2. takaperoisesta kehityksestä: koululaitoksen, kielitaidon taantuminen [= rappeutuminen]; myynti on taantunut [ = vähennyt] edellisvuotisesta. — taantuma vrt. taantua 2: taantumat lapsen kehityksessä; taloudellisen kasvun t.
— taapäin [-pp-]: tavallisemmin taaksepäin
taara tavaran päällyksen paino taas: hän on t. [= jälleen] terve; alkupuoli lähetyksestä kuului hyvin, loppu taas [ = sen sijaan, sitä vastoin] kovin heikosti; Länsi-Suomeen luvataan lämpenevää, kun taas Itä-Suomessa jatkuu kolea sää (kirjallinen ilmaustyyppi, esim. tässä tapauksessa korvattavissa jättämällä kun
pois: Itä-Suomessa taas jatkuu ). —
taasen vanh. = taas taata: takaan, takasin, taannut taattu miel. toisin, ellei tarkoiteta jonkun tai joidenkuiden nimenomaan takaamaa: »näillä tuotteilla on t. [par. varma, pysyvä] ostajisto»; »etsi taattua [par. turvallista, luotettavaa] opasta»; »taatusti [par. varmasti] kestävä» tabletti 1. pieni lääkekiekko. 2. lautasen t.
kahvikupin alusliina Tabriz = Täbriz
tabu uskomukselleen kielto t. sen kohde: pyynti-, seksuaali/tabut; pyhät paikat olivat naisille tabuja; (väljempää käyttöä:) poliittisen keskustelun tabut tabulaattori 1. (kirjoituskoneen) sarkain.
2. 	taulukointikone tabuoida tehdä tabuksi tadikko = talikko Tadiikistan
tadzikki varsinkin TadZikistanissa asuvan kansan jäsen; saman kansan kieli
1. tae (: takeen) 1. vakuus: ystävyyssopi- mus rauhan takeena. 2. mon. varmuus (jostakin tulevasta): onnistumisesta ei ole takeita
2. tae (: takeen) = taos


381
taimpana
taemmaksi (myös taemmas, taemma; etup. puhek. taammaksi jne.) enemmän taakse: vetäytyi t. — taempana (varsinkin puhek. myös taampana) enemmän takana. — taempi taempana oleva: taemmat istuinrivit. — taeta (: takenee, tokeni; konsonanttivartaloiset muodot harvinaisia) siirtyä taaksepäin: takeni muistoissaan lapsuusaikaan; on sukua suoraan tokenevassa polvessa tafti palttinasidoksinen silkki- t. teko- silkkikangas tahdikas 1. tahdinmukainen, tahdissa pysyvä: tahdikas junttaus, marssi. 2. hienotunteinen, (ketään) loukkaamaton: käyttäytyi arassa tilanteessa tahdikkaasti. — tahdistaa saattaa (samaan) tahtiin, synkronoida: t. kaksi konetta; t. sydämen toiminta; äänen ja kuvan tahdistaminen.
— 	tahdistin tahdistuslaite: sydämentah- distin. — tahditon 1. epätahtinen: tahditonta marssia. 2. epähieno, loukkaava: t. huomautus. — tahdittaa jakaa tahtei- hin: t. sävellys tahdonilmaus (tav. par. kuin »tahdonilmaisu»)
tahi vanh. tai. — tahikka vanh. tai, taikka Tahiti: -ssa
tahko (: tahkon) 1. pyöritettävä hiomis- kiekko: laskea kirves tahkossa. 2. kiekko emmental- eli tahkojuustoa. 3. jalokiven hiomapinta, fasetti. 4. (myös taho : tahon) monitahokasta rajaava monikulmio. — tahkota (: tahkoan, tahkosin, tahkonnut) hioa tahkolla. — tahkoutua (harvemmin tahkoontua): hyvin tahkou- tunut terä
taho 1. subst. tav. ulkopaikallissijoissa: usealle taholle 'suunnalle’; kansanopistot ovat kukin tahollaan tehneet arvokasta työtä; luotettavalta taholta saatu tieto; (varsinkin leik.) arvovaltainen poliittinen taho ilmoittaa, että .2. taholta
postpositiomaisesti genetiivin määrittä- mänä: tuo oli hänen taholtaan [ = teke- mäkseen] outo tempaus; ministeriön taholta on ilmoitettu, että - — 'joku ministeriöstä on ilmoittanut; ministeriöstä on ilmoitettu’ (jälkimmäinen ilmaustyyp- pi usein suotavampi kuin taholta-rakenne). Käyttö vältettävää, jos genetiivi suoraan ilmaisee tekijän: »viranomaisten taholta on annettu [par. viranomaiset ovat antaneet] uusia määräyksiä». 3. subst. = tahko 4 tahraantua (harvemmin tahrautua) 1. konkr. tulla tahraiseksi, tahriutua: matto tahraantui maalista. 2. abstr. saada tahra t. tahroja: tahraantunut maine. — tah- ranpoiste (ei »tahranpoistaja») tahran- poistoaine. — tahriutua (myös tahriintua)
= tahraantua 1: vaatteet tahriutuivat saveen t. savesta tahto: vallantahto (vrt. tahtoo valtaa) t. tahto valtaan (vrt. tahtoo valtaan). Ei »tahto menestyksestä» eikä »tahto menestykseen» vaan mieluimmin tahto menestyä t. menestymishalu. — tahtoa: hän ei tahtonut oppia lukemaan = joko ’hän ei halunnut oppia lukemaan’ tai ’hän ei hevin oppinut lukemaan’; epäselvyyden uhatessa on paras käyttää yksiselitteistä sanontaa. Vältettävää käyttöä: »pääkaupunkiseudun kaupungit, tahtoo sanoa [par. toisin sanoen t. eli t. siis] Helsinki, Vantaa, Espoo ja Kauniainen» tai [tai t. taix]: vanh. synonyymejä tahi ja tahikka, nykykielessäkin käypä taikka (ks. tätä erikseen). Huom. haluatko kahvia tai teetä? = ’haluatko jompaakumpaa: joko kahvia tai teetä?’; haluatko kahvia vai teetä? ’kumpaa kahvista ja teestä haluat?’ Liittokonjunktiosta joko
— 	tai ks. joko »taideparsinta»: par. taitoparsinta »taideuinti»: par. taitouinti taidokas 1. taitavasti tehty, (suurta) taitoa osoittava: t. rakennelma; keskusteli taidokkaasti. 2. ihmisistä par. taitava: »taidokas kirvesmies». — taidollinen taitoa koskeva: opetuksen tiedollinen ja taidollinen puoli. Usein miel. toisin: »taidolliset [par. taidon] heikkoudet»; »taidollisesti mainio [par. erittäin taidokas t. taitava] esitys» taifuuni pyörremyrsky Kaakkois-Aasian rannikolla taiga Siperian metsävyöhyke Taijuan: nyk. kirjoitustapa Taiyuan taika: taian
taikka tai. Tav. varsinkin puhekielessä; kirjakielessä erityisesti virkkeen hahmotusta selventämässä ta/-sanan ohella: jos verovelvollinen myy asuinhuoneistonsa hallintaan oikeuttavat osakkeet tai osuudet taikka asuintalonsa — — taikoa: taion
taimi: taimen, partit. tainta t. taimea Taimi (etunimi): Taimin taimikko samalla paikalla kasvavat taimet, taimikasvusto, taimisto: perunan t. mullattiin; harventaa kuusen- t. kuusi/- taimikkoa; hyvin kasvanut omenapuulta imikko. — taimisto 1. = ed. 2. par. seur. — taimitarha 1. alue t. laitos, jossa puiden t. muiden monivuotisten kasvien taimia kasvatetaan muualle istutettavaksi: osti koristepensaita taimitarhasta; taimitarhassa kasvatetut männyt. 2. vanh. puutarha
taimmainen = takimmainen. — taimpana
eniten takana, takimmaisena


Taimyr
382
Taimyr: -issä t. -issa tain (: taimman) takimmainen, takaisin tainnoksissa (myös tainnuksissa) tajuttomana, tiedottomana: makasi tainnoksissa; heräsi tainnoksista. — tainnuttaa tehdä tajuttomaksi (varsinkin iskemällä): tainnutti vastustajan yhdellä iskulla; t. teuraseläin; (väljempää käyttöä:) tainnuttava [= lamaava, typerryttävä] uutinen.
— taintua mennä tajuttomaksi: taintui iskusta; (väljemmin:) aivan tainnuin [= lamaannuin, typerryin] siitä tiedosta
taipale: ks. taival Taipalsaari: Taipalsaarella taipuisa helposti taipuva. 1. notkea: taipuisa metalli, kangas; t. salko; (abstr.) t. suomen kieli. 2. myöntyvä, mukautuva: t. luonne. — taipuisuus vrt. ed.: metallin, kielen t.; luonteen t. — taipuva 1. notkea, taipuisa (1; ei abstr.): t. vitsa; t. muovipäällys. 2. = taipuvainen. 3. kiel. useampi- kuin yksimuotoinen: taipuvat ja taipumattomat sanat. — taipuvainen
1. jolla on taipumus t. taipumusta johonkin: t. valehtelemaan; hikoiluun t.; suuri- sanaisuuteen t. johtaja. 2. kallistumisesta jollekin kannalle: olen t. hyväksymään nämä perustelut. — taipuvaisuus vrt. ed.: N:n taipuvaisuus (tavallisemmin taipumus) suurisanaisuuteen. — taipuvuus vrt. taipuva: muovin t.; sanan t.
taitaa (impf. taisi, akt. 2. partis. tainnut t. taitanut, passiivimuotoja taidettiin, taidettu, vanh. ja joskus puhek. taittiin, taittu) 1. ilmaisee lauseen sisällön luultavaksi, todennäköiseksi: hän taitaa tulla tänään; siellä on tainnut t. taitanut sataa.
2. vanh. ja tyyl. osata (inf. taiten ks. erikseen): taisi tehtävänsä hyvin; taitaa useita kieliä; taidatkos sen paremmin sanoa?
3. varsinkin puhek. mahtaa: sille asialle en taida mitään
taitava 1. joka osaa jotakin (erittäin) hyvin, osaava, kyvykäs, etevä: t. pelaaja, rakennusmies; on t. löytämään heikkoja kohtia. 2. (teonnimen tai sellaiseen rinnastuvan subst:n yhteydessä) taitoa osoittava, kekseliäs, näppärä: taitavaa työtä; t. sijoitus; taitavia huomautuksia. — taiteikas (vanh. taitehikas) taidokas (ja samalla taiteellinen): t. veistos; taiteikkaasti tekstattu adressi taiteilijalaatu: taiteilijalaadultaan romantikko. — taiteilijaneläke. — taiteilijanimi: Toini Nikanderin taiteilijanimi An- tonietta Toini. — taiteilijanapuraha. — taiteilijankehitys. — taiteilijankutsumus.
— taiteilijanpalkka. — taiteilijanura taiteilijatar etup. vanh., joskus tyyl. naispuolisesta taiteilijasta
taiten taitavasti: t. valitut sanat
taitoluistelu: varhempi syn. kaunoluiste- lu. — taitotieto tekninen tietämys, asiantuntemus, »know-how»: kehitysmaiden tarvitsema t. taittaa: impf. taitoin
taival, taipale: yks. nom:ssa ja partiossa (sekä mon. 2. gen:ssä) useimmiten edellinen (taivalta, taivalten), muissa sijoissa jälkimmäinen (taipaleen, taipaleeseen, taipaleita). 1. matka t. matkan osa: lähteä taipaleelle; taittaa t. tehdä taivalta; matkan viimeinen t. oli helpoin; asuu tiettömän taipaleen, tiettömien taivalten t. taipaleiden takana; (kuv.) elämäntaival. 2. kannas (jonka yli veneet oli vedettävä teloja myöten; myös vastaavanlaisesta koskenohituspaikasta): järvien välillä on kapea t.
Taiwan: -issa (ent. Formosa) taivasalla ulkona, ulkosalla: tavarat jäivät taivasalle Taivassalo: -ssa
-taivutteinen: vaneri- ja metallitaivutteiset [ = taivutetusta vanerista, metallista tehdyt] tuolit; helppotaivutteinen sana Sana, jota on helppo taivuttaa’
Taiyuan [taijyan] (aiempi kirjoitustapa Taijuan)
Tajo [taho] (port. Te jo) tajuta käsittää, tiedostaa: ei tajunnut vaaraa; tajuan tilanteen edullisuuden t. edulliseksi; tajusi talven vaihtuneen kesäksi »takaa-ajaa»: par. ajaa takaa takaapäin. — takainen: yhteen kirjoitetaan sellaiset vakiintuneet tapaukset kuin historian-, meren-, nurkan-, rajan/takainen (genetiivimuotoinen määrite tällöin yleensä lyhyt), yhteen t. erikseen esim. kulissientakainen t. kulissien takainen, valtamerentakainen t. valtameren takainen, erikseen sellaiset tilapäiset t. raskas- rakenteiset tapaukset kuin talon takainen (metsä), vuosikymmenien t. (aika), Atlantin takaiset (maat)
Taka-Intia
takaisin: varsinkin puhek. mm. otti vahingon t. 'korjasi, korvasi vahingon’; ark. myös otti lupauksensa t. (asiatyyli- sessä yleiskielessä: peruutti lupauksensa) takakäteen varsinkin puhek. 1. jälkeenpäin, jälkikäteen: t. suoritettava maksu.
2. 	taaksepäin, taakseen; takaansa: viittasi t.; veti oven kiinni t. — takanapäin takaperin 1. selkä t. takaosa edellä; kään- teissuuntaan, taaksepäin: koetti kävellä t.; näytti filmiä t. 2. varsinkin vanh. ja tyyl. (niin ja niin kauan) sitten: kävin siellä vuosi t. — takauma (myös takautuma) paluu ajassa taaksepäin (esim. romaanissa, elokuvassa) takaus sitoumus, jolla joku ottaa vasta¬


383
taloudellinen
takseen toisen velanmaksusta t. muun toiselle kuuluvan velvoituksen täyttämisestä: sai lainaa takausta vastaan; meni takaukseen toisen puolesta takautua 1. siirtyä ajassa taaksepäin, palata, taeta: takautui esityksessään vuosisadan vaihteeseen asti. 2. vaikuttaa ajassa taaksepäin (väistyvä syn. taannehtia): takautuva korotus eläkkeisiin; nimitys on voimassa takautuvasti kuun alusta takia [-ax t. -a] tähden, vuoksi: oli sairauden t. poissa koulusta; hänen takiaan [ = hänestä] ei tarvitse olla huolissaan takimmainen eniten (kahdesta: enemmän) takana oleva: t. istuinrivi; t. [ = taempi] saari on etumaisen peitossa
1. taksi tilattava henkilöauto (vanhentuva syn. vuokra-auto)
2. taksi puhek. mäyräkoira taksoittaa. — taksoitus
taktiikka 1. taistelutaito. 2. menestykseen tähtäävä toimintatapa (käytännössä usein = strategia 2): peli-, vaali/taktiikka; muutti taktiikkaansa tilanteen mukaan. — taktikko (taitava) taktiikan käyttäjä. — taktikoida käyttää taktiikkaa (taitavasti), toimia laskelmoiden, keinotella: koetti t. vaalissa; taktikoi itselleen etuja. — taktinen 1. taktiikkaan kuuluva t. sitä koskeva: t. suunnitelma; taktisesti onnistunut hyökkäys, puheenvuoro; taktiset aseet 'lähistön kohteisiin käytettävät aseet’. 2. biol. ärsykkeen aiheuttama t. suuntaama: taktiset liikkeet takuu 1. sitoumus, jolla joku ottaa vastatakseen esim. tekemänsä työn, myymänsä esineen tms. laadusta t. yritykseen liittyvästä vaarasta: taskulaskimella, korjatulla katolla on vuoden t.; ansiokehitystakuu työnantajan sitoumus, että palkkoja korotetaan ansioiden yleisen kehityksen mukaisesti’. 2. (ei terminä) = takaus. 3. omaisuuden hoidosta annettu vakuus: sai auton käyttöönsä takuuta vastaan. 4. väljempää käyttöä: kirjan sisällöstä ovat takuuna (tavallisemmin takeena) tekijöiden nimet; menen siitä asiasta takuuseen ’takaan, että asia on niin’; (ark.) tulen takuulla ’varmasti’ talaari mm. pappien ja tuomarien virkapukunaan käyttämä kaapu talari = taalari
talas (: talaan) vene-1. nuotta-, verkkosuo- ja
Talas (sukunimi): Talaan t. Talaksen talentti 1. eräs muinais-Kreikassa käytetty raha-ja painoyksikkö. 2. kuv. (luonnon)- lahjat, kyky, »leiviskä»: osasi oikein käyttää talenttiaan talidomidi eräs sikiölle vahingollinen rau- hoite
talikko (myös tadikko) sonnan luontiin, puutarhatöihin yms. käytetty piikkipäi- nen varrellinen työväline talismaani onnen tuojaksi kuviteltu taikaesine
talkita (: talkitsen, talkitsin, talkinnut) sirottaa johonkin talkkijauhetta: /. vauvan ihoa
talkoo tav. mon.: oli mukana naapurin rakennustavoissa (harvemmin -talkoos- sa)
tallautua (myös tallaantua): tasaiseksi tallautunut piha tallelokero [-ello-] (pankin) talletuslokero.
— 	tallenne tallennuksen tulos (äänite, valo- t. elokuva; myös esim. kirjoitettu muistiinpano). — tallennin tallennuslaite: äänentallentimien kehitys fonografista nauhuriin; tietokoneen t. — tallentaa ottaa t. panna talteen (varsinkin jotain aineetonta): t. puhekieltä, kansanperinnettä (äänittämällä; myös esim. kirjoittamalla); tallensi retken vaiheet kamerallaan; tietokoneen muistiin tallennetut tiedot; (harvemmin:) museoon tallennetut työvälineet. — tallentua vrt. ed.: filmiin tallentuneet maisemat. — tallete talletettu esine, depositio: korut ovat pankissa talletteena; arkiston käsikirjoitustalletteet [joita arkisto ei itse omista]. — tallettaa
1. panna t. antaa talteen (jotakin aineellista): t. valokuvia kansioihin; talletti säästönsä pankkiin. Par. tallentaa: »talletti musiikkia ääninauhaan». 2. pitää tallessa, säilyttää: talletti kirjettä pöytälaatikossaan. — talletus varsinkin pankkiin talletetuista varoista: talletukset lisääntyivät lokakuussa
Tallinna
tallukka (myös tallukas) 1. (varsinkin länsisuomal. kielenkäytössä) kansanomainen paksu lämmin kangasjalkine, töppönen.
2. leik. jalka, töppönen: makasi tallukat pystyssä. 3. nahjus, vetelys, lallukka; lyhyt ja pullea olento, pullukka: oli toimissaan täysi t.; lihava miehen t.
talo: asua, käydä talossa; juhla pidetään seurantalossa (puhek. myös -talolla), Vanhassa ylioppilastalossa talonki (osakekirjan) kantalippu talonpojisto (miel. kuin »talonpoikaisto») talonpojat, talonpoikaissääty: aatelisto, papisto, porvaristo ja t. taloudellinen 1. taloutta koskeva, talouteen kuuluva (usein nasevammin talous-): t. tilanne; yrityksen t. pohja; avustaa taloudellisesti; »taloudellinen elämä» [par. talouselämä]', »uusi kansainvälinen taloudellinen [par. ta/ows]järjestys». 2. edullinen, kannattava, säästävä; säästäväinen: t. lämmitystäpä; voimien t. käyttö;


talousjäijestys
384
t. perheenemäntä. — talousjärjestys: uusi kansainvälinen t. ‘suunniteltu kehitysmaita tukeva maailmankaupan järjestelmä’. — talousneuvosto taloust. lyh. taloustieteiden: taloust.
maist., tri
taltio virastossa tms. laaditun asiakirjan arkistoitava alkuperäiskappale. — taltioida 1. arkistoida asiakirja taltiona: taltioidut päätökset. 2. po. tallentaa; tallettaa: »murretta on taltioitu nauhurilla»; »kotiseutumuseoon taltioidut puuastiat»; »t. auringon lämpöä» talvellinen viime- t. edellistalvinen: muisteli talvellista tapaamistaan. — talvinen 1. talven aikainen, talvelle ominainen, talvisin tapahtuva t. tapahtunut: t. maisema; t. sää; kertoi entisajan talvisista askareista. 2. tavallisemmin talvellinen talvisota (ei »Talvisota») varsinkin Neuvostoliiton ja Suomen talvella 1939—40 käymästä sodasta tamburiini 1. pieni helistimillä varustettu rumpu. 2. eräs provencelainen tanssi tampata ark. tomuttaa, piiskata (mattoja) Tampere: Tampereella tamponi (verenvuotoa estävä) harso- t. vanutukko. — tamponoida tukkia tamponilla
Tana [tä-] (kunta Norjassa) = Teno Tanafjord (norj.) = Tenovuono tandem 1. kahden ajettava polkupyörä.
2. 	peräkkäisten hevosten parivaljakko Tanganjika tangeerata sivuta
tangentti 1. (soittimen) kosketin, (esim. kirjoituskoneen) näppäin. 2. geom. käyrään määräpisteen lähistöllä parhaiten liittyvä suora, sivuaja. 3. mat. eräs trigonometrinen funktio Tanger [tagger t. ta2e']: -issa t. -’ssa tango eräs seuratanssi; sen tahtiin sävelletty musiikkikappale tanhua 1. (entisistä maalaisoloista ja tyyl.) pihamaa ympäristöineen; (väljempää käyttöä:) tutut kotoiset tanhuat tantereet’; on pysynyt ikänsä samoilla tan- huoilla tienoilla, seuduilla’. 2. (länsisuomal. kielenkäytössä) entisaikainen kahta puolta aidattu kylätie, karjakuja. 3. (itä)karjalaisen rakennuksen karjasuoja tanhuta (: tanhuan, tanhusin, tanhunnut) tanssia tanhua tanhuvilla tyyl. (vrt. tanhua 1): asui aikoinaan näillä tanhuvilla tienoilla, seuduilla’
tanka (: tankan) eräs japanilainen runomuoto
tankkeri puhek. tankkilaiva, säiliöalus. — tankki 1. (neste)säiliö. 2. puhek. panssarivaunu
tanner, tantere: yks. nom:ssa ja partiossa (ja mon. 2. gen:ssä) tav. edellinen (tannerta, tannerten); muissa sijamuodoissa jälkimmäinen yleisempi mutta edellistäkin käytetään (tantereet t. tanteret, tantereella t. tanteretta, tantereita t. tanteriä; kuitenkin yks. illat, vain tantereeseen).
1. 	maankamara, kovaksi tallautunut maa t. lumi; kenttä; pihamaa: tanner tömisi jalkojen alla; leikkivät sileällä tantereella. 2. edelliseen liittyvästi varsinkin tyyl.: kaatui tantereeseen ’maahan’; kotitante- reilla ’kotitienoilla, -paikoilla’; muutti takaisin lapsuutensa tantereille; kaupunki on ollut monien taistelujen tantereena
Tanner (sukunimi): Tannerin
Tansania
tanska (kieli)
Tanska (maa)
tanskalainen adj. ja subst. — tanskandogi eräs koirarotu. — tanskan kieli. — tanskankielinen. — tanskannos tanskankielinen käännös.
Tanskansalmi
tanskantaa kääntää tanskaksi tanssiaiset. — tanssijatar naispuolinen tanssitaiteilija (ammatinnimityksenä) tantere ks. tanner tantieemi osapalkka, osapalkkio taolainen adj. ja subst. taolaisuuden mukainen t. sitä tunnustava; sen tunnustaja. — taolaisuus (harvemmin taoismi) eräs luonnonfilosofinen kiinalainen uskonto
taonnainen 1. takomalla tehty, taottu: t. sarana. 2. = seur. — taos takomatuote; syn. tae, taonnainen. — taottaa (miel. kuin »taotuttaa»): taotti ankkurin sepällä tapa: tällä (.samalla, kolmella) tavoin, tapaa t. tavalla tapahtua: (hänelle) on tapahtunut [ = sattunut] ikävä erehdys; pian tapahtuu kummia; paluumatka tapahtuu [ = tehdään] bussilla. Lauseet, joissa subjektina on teonnimi, voidaan usein korvata luontevammilla: »kunniakirjojen jako-tapahtuu [par. kunniakirjat jaetaanj juhlapuheen jälkeen»; »myyntiluvuissa on tapahtunut nousua» [par. myyntiluvut ovat nousseet]; »veden saastumista on tapahtunut [par. vesi on saastunut] varsinkin joen alajuoksulla» tapahtuma 1. tapaus t. tapaussarja (laajahkosta tapausjaksosta usein monikossa): jokapäiväinen, historiallinen t. (myös tapaus); iloinen perhetapahtuma (harvemmin -tapaus); puuttui tapahtumien (harvemmin tapausten) kulkuun; kemiallinen t.; tilitapahtuma; viime päivien tapahtumat; romaanin tapahtumat on sijoitettu


385
tarkentaa
pieneen sisämaan kaupunkiin. Tarpeettomasti: »kehitys-, oppimis/tapahtuma» [par. kehitys, oppiminen]. 2. epämääräisesti erilaisista yleisötilaisuuksista, -juhlista: ravintolan vapputapahtuma; lasten taidetapahtuma »tapahtumaköyhä»: par. niukka-, vähä /tapahtumainen, tapahtumaton »tapahtumarikas»: par. runsas-, moni/- tapahtumainen, tapauksekas tapainen muodostaa edeltävän genetiivin kanssa sekä yhdyssanoja että sanaliittoja.
1. 	adj.: yhdyssanoja ovat pronominial- kuiset tapaukset (saman-, tuon-, tämän/- tapainen; kuitenkin sinuntapaisesi t. sinun tapaisesi) ja sanat hyvän-, pahan/- tapainen, sanaliittoja useimmat muut tapaukset (seuraavan tapainen t. seuraavantapainen; ehdotetun tapainen muutos, saappaan tapainen jalkine, Loviisan tapainen pikkukaupunki). 2. substantiivisessa käytössä useimmiten yhdyssanoja: osti huvilantapaisen; kirjoitteli novellin- tapaisia (myös erikseen kirjoittaminen mahdollista) tapainturmelus (harvemmin tapojenturme- lus)
tapaninpäivä (myös tapani) toinen joulu- päivä; vain nimipäivää tarkoitettaessa Tapanin päivä tapaturma turma, jonka uhrina tav. on ihminen (ei suuri joukko): joutui tapaturmaan, tapaturman uhriksi; menetti kätensä tapaturmassa (t. tapaturmaisesti).
— 	tapaturmavirasto tapauksekas runsas-, monitapauksinen: olipa t. matka, viikonvaihde. — tapaus
1. 	se mikä kerralla tapahtuu t. on tapahtunut (syn. usein tapahtuma): sattui huvittava, merkillinen t.; muisteli vuosikymmenien takaisia tapauksia; eilinen konsertti oli kauden t. ’suuri tapaus, merkkitapaus’. 2. erillinen ilmiö, tilanne t. seikka, yksityistapaus: selitys ei sovi tähän tapaukseen; on ilmennyt kaksi uutta [esim. tautitapausta; Eichmannin tapaus [miel. kuin »t. Eichmann»]; toimia tapauksen mukaan t. tapausta myöten tapauksittain’. 3. edelliseen liittyvästi: parhaassa tapauksessa [ = jos oikein hyvin käy,] olemme perillä kuudelta; lähden joka tapauksessa, en lähde missään tapauksessa ’olipa niin tai näin’. Vieraan- voittoista käyttöä: »aion kaikissa tapauksissa [par. joka tapauksessa] tulla»; »hätätapauksessa [par. hädän tullen t. jos sattuu hätä,} voi soittaa numeroon 000»; »sotatapauksessa» [par. jos syttyy sota t. sodan syttyessä]
»tapausrikas»: par. runsas-, moni/ta- pauksinen, tapauksekas
tapetoida (ei »tapisoida»). — tapetti seinä- paperi; asia on ollut jo kauan tapetilla puheenaiheena, huomion kohteena, käsiteltävänä’ tapojenturmelus: tavallisemmin tapainturmelus
tappaa ottaa hengiltä, surmata (tyylisä- vyltään tätä sanaa suorasukaisempi). — tappo hengiltäotto, surmaaminen; (lak.) toisen tahallinen surmaaminen pikaistuksissa
tapsi 1. varsinkin puhek. peruke, perustin.
2. 	ark. puhelinkaapeli t. -johdin tariffi vahvistettu maksuluettelo. — tarif- foida (ei »tariffioida») määrätä tariffi: t. postimaksut, sähkön hinnat tarina 1. kertomus, juttu, historia; (perinteentutkimuksen terminä) ihmisten totena pitämä perinnäinen kansankertomus: surullinen t. jäniksenpojasta; puhe Hitlerin henkiin jäämisestä oli pelkkää tarinaa ’perätöntä juttua’; asutus-, paikallis-, vainolais/tarinat. 2. jonkun t. jonkin vaiheet, kohtalo, historia, taru: kertoi isoisänsä tarinan; kyläkaupan t. on lopussa. 3. tarinointi, juttelu, turina: tarinaa riitti koko illaksi tarita (: taritsen, taritsin, tarinnut) vanh.
ja tyyl. tarjota tarjeta: tarkenen, tarkenin, tarjennut tarjoilijatar etup. vanh. ammattimaisesta naistarjoilijasta (nyk. tav. tarjoilija). — tarjota: tarjoan, tarjosin, tarjonnut. — tarjous: teki edullisen tarjouksen Sopimus-, myynti- tms. ehdotuksen’; hinta-, myynti-, urakka/tarjous; (puhek.) juhlassa oli hyvät tarjoukset ’hyvät ruoat ja juomat, hyvä tarjoilu’ tark. lyh. 1. tarkastaja. 2. tarkastanut;
tarkistanut tarkastaa 1. katsoa (tutkien), silmätä, tutkia: t. ikkunasta säätä; t. saapunut posti; tarkasti lehdestä vuokrailmoituk- set. 2. tutkia jonkin kelpoisuuden toteamiseksi, vikojen löytämiseksi tms.: t. tilit; hissi on tarkastettava määräajoin; tullimiehet tarkastivat matkalaukut; väitöskirjat tarkastetaan julkisesti. 3. par. tarkistaa: »t. pöytäkirja»; »tiedot on tarkastettu ajan tasalle». — tarkastella 1. katsella tutkien: t. näyteikkunaa; tarkasteli autoa joka puolelta. 2. abstr. käsitellä, tutkia, pohtia: tarkasteli asiaa eri kannoilta; pääkirjoituksessa tarkastellaan vaalien tuloksia. — tarkata 1. katsoa t. kuunnella tarkasti, seurata, tarkkailla: tarkatkaa mitä nyt tapahtuu; tarkkasi tilannetta, lapsen kehitystä. 2. harv. herkistää, teroittaa: tarkkasi näköään erottaakseen kirjaimet. — tarkentaa 1. tehdä tarkemmaksi, täsmentää: t. määritelmää;


tarkentua
386
tarkensi sanontaansa; t. kameran etäisyys, [kuvanheittimen] kuva 'säätää niin, että kuva saadaan teräväksi’. — tarkentua (myös tarketa) tulla tarkemmaksi, täsmentyä; teräyöityä: tiedot tästä ilmiöstä tarkentuvat-jatkuvasti; [kuvanheittimen] kuva ei ottanut tarkentuakseen.
— 	tarketa (: tarkkenee, tarkkeni, tarkennut) = ed. tarkistaa tarkastaa ja samalla korjata mahdolliset virheet; varmistautua jostakin; oikaista, korjata: t. kellon käynti, kirjoituksen kieliasu, pöytäkirja; tarkisti junan lähtöajan; joutui tarkistamaan kantaansa. — tarkistaja: pöytäkirjan t. tarkka-ampuja (vanh. tarkk\ampuja) tarkkaava: t. (myös tarkkaavainen) lukija; kuunteli tarkkaavasti (myös tarkkaavaisesti). — tarkkaavaisuus (myös tarkkaavuus): siinä työssä joutuu t. koetukselle. — tarkkailla havainnoida, huomioida, seurata, tarkata; valvoa, pitää silmällä: t. luontoa; t. toisen käytöstä, tilanteen kehitystä; poliisi tarkkaili salakuljettajia; tuotteiden laatua tarkkaillaan jatkuvasti tarkk|ampuja vanh. = tarkka-ampuja tarkoite kiel. se (todellinen t. kuviteltu) olio, toiminta tms., jota sana kulloinkin tarkoittaa: sanan »ilta» tarkoite lauseessa »Kuulin sen illalla» on puhehet- keä edeltäneen päivän ilta. Ei: »kirjailijan tyylilliset tarkoitteet» [po. tarkoitukset, tarkoitusperät, tavoitteet]. — tarkoittaa
1. 	henkilösubjektin ohella: oppikirja on tarkoitettu lukioon; vanhemmat tarkoittivat lastensa parasta; tarkoitin Länsi- Saksaa, kun puhuin Saksasta; seuraavas- sa tarkoitetaan kirkolla sekä luterilaista että ortodoksista kirkkoa. Harv. tarkoitin tulla jo eilen (tav. aioin tulla t. tarkoitukseni oli tulla jo eilen). Vanhentunutta käyttöä: »edellä tarkoitetun [par. edellä mainitun t. puheena olleen] [verovähennyksen tekee enemmän ansainnut puoliso». 2. asiasubjektin ohella: lyhenne s tarkoittaa sekuntia; mitäs tällainen meno tarkoittaa? Väistyvää käyttöä: energiankulutuksen supistamista tarkoittavat (nyk. tav. supistamiseen tähtäävät) toimet. — tarkoituksenmukainen määrätarkoitukseen sopiva, asianmukainen: t. menettely; tarkoituksenmukaisesti sisustettu huone. — tarkoitus: vieraanvoittoista käyttöä mm. »teki puhematkoja tarkoituksessa (t. tarkoituksella) lisätä kannatustaan» [par. lisätäkseen kannatustaan t. kannatuksensa lisäämiseksi]»; »käytin näitä sanoja tarkoituksella» [par. tahallani, tarkoituksellisesti] tarpeisto = tarvikkeisto
tarpoa 1. polskuttaa vettä tarpoimella eli porkalla: tarpominen alkaa nuotan perän lähetessä. 2. rämpiä, kahlata; tallustaa, talsia: koetti t. lumihangessa; tarpoi pitkän korpitaipaleen tarra tarralipuke t. -merkki. — tarra- (yhdyssanoissa) itseliimautuva: tarra/nauha, -paperi; tarramerkki. — tarrata käydä kiinni, tarttua tahallaan (hanakasti, rajusti, kouristeisesti): hukkuva koetti t. jään reunaan; koira tarrasi pohkeeseen; tarrasi toisen sanoihin. — tarrautua (harvoin tarraantuä) 1. = ed. 2. jäädä kiinni, tarttua, takertua: vaatteisiin tarrautuneet roskat
tartarikastike sipuli- tai pikkelssihöysteinen majoneesikastike. — tartaripihvi raaka- pihvi Tartto
tarttuvuus (vanh. tarttuvaisuus): liiman t.; taudin t. — tartuntatauti (vanh. myös tarttumatauti) tarttuva tauti Tartumaa (myös Tartonmaa): -lla »tartuntavapaa»: par. tartunta-aineeton taru 1. sadunomainen, mielikuvituksellinen asia t. kertomus; myytti: menneisyyden tarut; todellisuus on tarua ihmeellisempi; keksi uskomattomia taruja; taru 20 suur- kapitalistista; jumalais-, luomis/taru. 2. = tarina 2
tarve 1. tavanomaista käyttöä: pääoman t. (ei »t. pääomasta»); riittää ensi tarpeeseen; keräsi marjoja omaksi ja toistenkin tarpeeksi, omiksi ja toistenkin tarpeiksi; tarpeen tullen; pätemisen t. 2. par. tarvike: »rakennus-, ampuma/tarpeet»; »elintarpeista on ollut puutetta». — tarvike tav. mon. tarve-esine t. -aine: elin-, rakennus/tarvikkeet; sotatarvikkeet; rakensi radiota ja osti siihen tarvikkeita. — tarvikkeisto tarvikkeet, tarpeisto: näyttämö-, ompelu-, valokuvaus/tarvikkeisto.
— 	tarvis (ei muita sijamuotoja kuin yks. nom. ja partit.) varsinkin puhek. ja tyyl. tarve: rahan t.; tunsi avun torvista; ei kai ole t. [ = tarpeen] puuttua tähän seikkaan. — tarvita (: tarvitsen, tarvitsin, tarvinnut): mm. sairas tarvitsee hoitoa; sinun ei tarvitse huolehtia tästä; kukkien tarvitsee olla auringossa; tässä tarvitsisi olla nimikirjoitus. Monien seutujen puhekielessä on nominatiivisubjekti tavallinen myös semmoisissa lauseissa kuin »kukka tarvitsee olla auringossa» ja (esim. uusmaalaisten ja savolaisten puheessa) »sinä et tarvitse ryhtyä kauppoihin», mutta yleiskielessä käytetään tällöin genetiiviä: kukan tarvitsee olla, sinun ei tarvitse ryhtyä
tarvoin (: tarpoimeri) kiekkopäinen pitkä sauva, jolla polskuttamalla (tarpomalla)


387
tasoissa
kaloja hätistetään pyydykseen, porkka tasaan ks. tasassa. — tasaantua (myös tasautua) tav. = tasoittua: tie tasaantuu (t. tasoittuu) lanattaessa; potilaan hengitys tasaantui (t. tasoittui); tilanne on mielenosoitusten jälkeen tasaantunut (harvemmin tasoittunut); hänen hurja luontonsa tasaantui (harvemmin tasoittui) vanhemmiten. — tasa-arvo tasa-ar- voisuus: eri yhteiskuntaluokkien t. — ta- sakkain (myös tasatusteri) toistensa tasassa t. tasaan; tasoissa t. tasoihin, tasan: pöydän pinnan ja jatkolevyn pitäisi olla t. osua t. — tasakoosteinen koostumukseltaan tasainen t. yhtenäinen, homogeeninen: t. malmi, ihmisryhmä; t. seos. — tasalla (ja tasalle, tasalta) (korkeussuunnassa) jonkin korkeudella, tasolla; (vaakasuunnassa) jonkin linjassa, rinnalla: silmien t. (t. tasolla); talo paloi maan tasalle; yritti päästä etumaisten juoksijoiden tasalle. Kuv. on ajan, tapahtumien t.; Suomen metalliteollisuus on kehittynyt muiden maiden tasalle (t. tasolle). — tasanko laajahko tasainen maapallon pinnan alue: Ala-Unkarin tasanko eli Iso-Alföld; Etelä-Pohjanmaa on melkein yhtenäistä tasankoa. — tasanne pienehkö tasainen alue t. kohta: mäen huipulla oleva t.; kerrostalon portaikon tasanteet tasapainoilla (koettaa) pysytellä tasapainossa: tasapainoili puron yli kapeaa porrasta pitkin; puolue yritti t. valtaryh- mittymien lomassa. — tasapainottaa saattaa (parempaan) tasapainoon: t.
autonrengas; valtiontalouden tasapainottaminen. — tasapainottua vrt. ed.: puolueiden voimasuhteet tasapainottuivat vaaleissa. — tasapäistää tehdä tasapäi- seksi: tasapäistääkö peruskoulu oppilaansa?
tasassa (ja tasaan, tasasta) 1. adv. tasak- kain, tasatusten, tasoissa: lattialaudat olisi saatava tasaan; menot ja tulot ovat melkein t. 2. postp. tasalla, tasossa (ei kuv. käyttöä): vesi on laiturin t., noussut laiturin tasaan. — tasasuhtainen (harvemmin tasasuhteineri) 1. sopusuhtainen, suhdakas; tasapuolinen, tasainen: t. asetelma; verotaakka olisi jaettava tasasuh- taisemmin. 2. symmetrinen, tasamukai- nen: pallo on joka suuntaan t. kappale. — tasata usein = tasoittaa: t. tukan reuna; kukkapenkkien reunat tasataan lapiolla; kaasun painetta tasaava venttii¬
li. 	Erityiskäyttöä: kustannukset, voitto tasattiin 'jaettiin tasan’. — tasatusten = tasokkain. — tasauttaa 1. antaa tasata: tasautti tukkansa parturissa. 2. tekn. = tasapainottaa. — tasautua: tavallisemmin
tasaantua. — tasavalta: pieni alkukirjain tulee mm. sellaisiin sanaliittoihin kuin tasavallan presidentti, Suomen tasavalta, Saksan demokraattinen tasavalta. — tasavaltainen adj. joka on tasavalta; tasavallalle ominainen: t. maa;' t. hallitusmuoto. — tasavaltalainen adj. ja subst. tasavaltamielinen: t. puolue; kuuluu tasavaltalaisiin. — tasaveroinen (myös tasavertainen) samanveroinen, tasaväkinen, tasapäinen: tasaveroiset joukkueet; kansalaisten tasaveroisuus. — tasavertainen = ed.
tasinko lak. osapuolen toiselle maksama korvaus eräiden omaisuudenjakojen yhteydessä
Taskent
Tasku lyh.s. Taloudellinen suunnittelu- keskus
Tasmania
taso 1. tasainen suora pinta: kuuden tason rajaama kappale; keittiön työtaso; kirjahyllyn tasot ja päädyt; lentokoneen tasot ’siivet’. 2. korkeus; porras, aste (kuv.); laatu: hylly voidaan kiinnittää kolmeen eri tasoon t. kolmelle eri tasolle; neuvotteluja on käyty usealla tasolla; hinnat ovat laskeneet viimevuotiselle tasolle; elin-, kehitys-, kustannus/taso; korkeasta tasostaan tunnettu hotelli. Turhaa muotikäyttöä: »opetusta olisi kehitettävä nykyajan vaatimusten edellyttämälle tasolle» [par. opetusta olisi nykyaikaistettava|; »tehtävät ovat samaa vaikeustasoa» [usein par. (suunnilleen) yhtä vaikeita]; »sianlihan tuontimaksuja alentamalla vältettiin hintatason [par. hintojen] nousu»; »kunta- ja läänitasolla [par. kunnissa ja lääneissä] tehtävät päätökset»; »parannuksen on lähdettävä yksilötasolta» [par. yksilöstä t. yksilöistä]; »reaaliansioiden kasvuksi arvioidaan vuositasolla [par. vuodessa] 2,7 pros.»; »investointitoiminta on jatkunut korkealla tasolla» [par. investoinnit ovat jatkuneet runsaina]. 3. edelliseen liittyvästi paikallissijoissa genetiivin edeltämänä, merkityksenä ’jonkin korkeudella t. linjalla’ (syn. usein tasalla, tasassa): katon harjan tasossa t. tasolla (myös tasalla, harvemmin tasassa); helikopteri laskeutui kallionkielekkeen tasoon t. tasolle (myös tasalle, harvemmin tasaan); Jyväskylän tasosta t. tasolta pohjoiseen. Kuv. on kehitykseltään nelivuotiaan tasolla (t. tasalla); menot nousivat tulojen tasolle (t. tasalle). Ei juuri: »on ajan, tehtäviensä tasolla» (tav. tasalla). — tasoissa (ja tasoihin): syn. tasassa 1.1. = tasokkain: ikkunan ja oven yläreuna ovat t.
2. 	tasamääristä, -tuloksista tms.: tuonti


tasoite
388
ja vienti ovat tasoissa, pitäisi saada tasoihin; toisen erän jälkeen peli oli (t. pelaajat olivat) tasoissa tasoite kiviseinä- t. -kattopinnan epätasaisuuksien peittämiseen käytetty laastimai- nen massa: pohja-, pinta/tasoite. — tasoittaa usein = tasata: t. tien pinta; t. tuloeroja. Erityiskäyttöä: t. seinä ‘peittää tasoitteella’; ikä on tasoittanut hänen luonteensa särmiä; teoksen kieltä on tasoitettu Silotettu, yhtenäistetty’; sydämen toimintaa tasoittava lääke; koetti tasoittaa ristiriitoja; t. maaliero; summa tasoitetaan [ = pyöristetään] täysiksi markoiksi; puutetta tasoittaa [ = korvaa,
kompensoi] se, että . — tasoittua
usein = tasaantua: multa tasoittuu ladolla; sydämen toiminta tasoittui; luonteen särmät ovat tasoittuneet. Erityiskäyttöä: erot, ristiriidat tasoittuivat; viennin ja tuonnin epäsuhde on tasoittunut. — tasokas hyvä-, korkeatasoinen, laadukas: tasokasta kirjallisuutta; t. pianisti; t. näyttely »tasollinen» miel. toisin: »suositusten tasolliset [par. tason] vaihtelut»; »tasolli- sesti [par. tasoltaan] huonommat näytteet»
tasouttaa muuttaa tasoksi, levittää tasoon: t. kartiopinta Tass (myös 7MSS) lyh.s. Neuvostoliiton uutistoimisto (ven. Telegrafnoje Agenstvo Sovetskogo Sojuza) tataari eräiden turkkilaiskieliä puhuvien kansojen jäsen; näiden kieli. — tataari- lainen 1. adj. tataareihin t. tataareille kuuluva: t. väestö; tataarilainen kansantapa. 2. subst. miel. tataari tatar (: tattaren, partit. tatartä) tatarkasvien heimoon kuuluvia ruohoja Tataria Tataarien autonominen neuvostotasavalta Tatra
tattari 1. tatarkasvien heimoon kuuluva viljakasvi, viljatatar. 2. vanh. tataari, varsinkin tataarilainen kauppias t. kaupustelija
tatuoida kuvioida ihoa pysyvästi leikkaamalla t. polttamalla taugi erään samojedikansan jäsen; saman kansan kieli (syn. nganasan) tauko: tauon Taunus
tauota: taukoaa, taukosi, tauonnut. — tauottaa 1. sijoittaa johonkin tauot: tauotti puheensa välimerkkien mukaan.
2. 	saattaa taukoamaan: koetti tauottaa verenvuotoa tauro (peräpohjal. kielenkäytössä) 1. adj. kiinteän mureaksi keitetty (tuoreesta kalasta, joskus lihasta): tauroa siikaa.
2. 	subst. tuoreesta kalasta tehty keitto Taurus (turk. Toros)
taustaa varustaa taustalla (varsinkin konkr.): t. kartta kankaalla. — taustoittaa varustaa taustalla (varsinkin abstr.), esittää jonkin tausta: /. historiallinen esitys; koetti t. jatkosodan syttymistä tautofonia kiel. saman sanan t. sana-ainek- sen häiritsevä toistuminen, sanantoisto.
— 	tautofoninen kiel. tautofoniaa sisältävä: kovin t. lause. — tautologia kiel. saman asian tarpeeton toistuminen, toisto. — tautologinen kiel. tautologiaa sisältävä: /. ilmaus tautta (itäsuomal. puhekielessä) takia, tähden: tein sen sinun tauttasi; turhan t. tav. lyh. tavallinen, tavallisesti tavan takaa
1. tavata (: tapaan) kohdata; tavoittaa; löytää: t. tuttavansa, tuttavaansa; tapasi toisen pahanteosta; jalka tapasi pohjan; käsi tapasi johonkin rapisevaan; ei tavannut [ = tavoittanut, löytänyt] oikeita sanoja; tauti tapasi hänet parhaassa iässä; maasälpää tavataan [ = on, esiintyy] mm. graniiteissa ja gneisseissä
2. tavata: tapaan (alueittain puhekielessä, ei juuri yleiskielessä) olla tapana: tapasi (tav. hänellä oli tapana) käydä iltaisin lenkillä; »suolakalasta tapaa tulla [par. tulee tavallisesti] jano»
3. tavata (: tavaan) lukea tavuittain; myös
väljemmin vaivalloisesta lukemisesta: osaa jo t.; koetti t. oikeuden päätöstä. Ei: »kaikki A(h)lbäckit eivät tavaa
[par. kirjoita] nimeään samalla lailla»
taverna pieni italialainen ravintola tavoite päämäärä; tarkoitus: matkan tavoitteena oli Pariisi; opetuksen, mainos- iskun tavoitteet; keruut av oitteeksi asetettiin 10 000 mk; tavoitteena oli selvittää seudun pohjavesiesiintymät »tavoiteasettelu» (»suunnitelman tavoiteasettelua ei ole selvästi ilmaistu»): par. tavoite t. tavoitteet tavoittaa 1. saada kiinni, saavuttaa; löytää; tavata: tavoitti karkulaiset hetkessä; on tavoittanut huoneistolleen ostajan; tavoitti puheessaan oikeat sanat, oikean tunnelman; jalka tavoitti pohjan t. pohjaan. 2. etup. vanh. yrittää saada kiinni, koettaa saavuttaa, tavoitella: tavoitti tuttavaansa puhelimella; tavoitti puheellaan vaikutusta
»tavoitteenasettelu»: tav. par. tavoite, tavoitteet
tavoitteinen (myös tavoitteellinen) tavoitteeseen t. tavoitteisiin tähtäävä, määrätietoinen: t. toiminta. tavoitteinen (yh¬
dyssanoissa): monitavoitteinen ohjelma ’jolla on monta tavoitetta’; vaikeatavoit-


389
-tehosteinen
teisia [ = vaikeasti tavoitettavia] arkistotietoja. — tavoitteisto tavoitteet: avaruusmatkojen t. — tavoitteisuus (myös tavoitteellisuus) vrt. tavoitteinen: sielunelämän t.
tavuittain tavu tavulta: luki sanan t. — tavuttaa jakaa tavuihin. — tavutus tavujako
TaY lyh. Tampereen yliopisto »taxi»: par. taksi tb. (myös tub.) lyh. tuberkuloosi Tbilisi (ent. Tiflis)
te-sanasta huomattavaa: 1. Ilman omistusliitettä tuttavallisessa kielenkäytössä esim. teidän Ville, teidän väki, teidän koulussa, mitäs teidän puoleen kuuluu (genetiivi osoittaa tällöin tiettyyn kotoiseen yhteisöön kuulumista). Yleiskielessä sitä vastoin omistusliitteisenä esim. teidän pankkinne, kaupunkinne, maanne.
2. Yhtä henkilöä teititeltäessä tulee partisiippi verbin liittomuodoissa yksikköön: oletteko (te) nähnyt (ei »nähneet») tätä?
3. 7e-sana kirjoitetaan esim. kirjeessä isolla kirjaimella, jos puhuteltavana on yksi tai useampi teititeltävä henkilö, ja kohteliaisuussyistä usein silloinkin, kun puhuteltavana on useita sinuteltavia: jos Teille sopii
»teak»: par. tiikki
teatraalinen (tav. kielteisessä mielessä) teatterimainen, teeskentelevä, teennäinen, suurieleinen: /. esiintyminen teddykangas [teddy- t. teddi-] eräs pitkä- nukkainen kangas. — teddykarhu [teddy- t. teddi-] pörrökarvainen leikkikarhu tedeum [te-] (myös Te [te] Deum) katolisen juhlamessun päätöslaulu; sen sävellys teekkari teknisen korkeakoulun opiskelija teelmä (myös teelmys) 1. keskentekoinen esine; puolivalmiste, aunio: korituolin, saunan t. 2. usein halv. teos, valmiste, aikaansaannos, tekele: toi teelmiään nähtäväksi
teema 1. (käsiteltävä) aihe, johtoajatus; (mus.) valta-aihe: novellin, tutkielman t.; viikon teemana oli ympäristönsuojelu. 2. kiel. taivutettavan sanan merkkimuodot, taivutuskaava. 3. kiel. uudelle informaatiolle lähtökohdan antava lauseen osa teennös ihmisen (keinotekoinen) aikaansaannos, artefakti: kanavat, tekojärvet ym. maiseman teennökset teeri: teeren
Teeri (sukunimi): Teeren t. Teerin teesi väite, väittämä, oppilause teeskellä 1. tehdä hiljakseen, askarrella: teeskeli pikku töitä ajankulukseen. 2. vanh. = seur. — teeskennellä 1. olla ole- vinaan jokin t. tekevinään jotakin, tekeytyä joksikin, näytellä: t. hämmästy¬
nyttä t. hämmästystä, ystävää t. ystävyyttä; teeskenteli matkallelähtöä; teeskenteli olevansa asiasta perillä; teeskennelty [ = teennäinen] hymy, huolettomuus. 2. harv. = teeskellä 1. — teettää (miel. kuin »teetättää» t. »teetätyttää»): t. itselleen uusi puku; teetti vaikeimmat työt toisilla; tämmöistä jälkeä huolimattomuus voi t. Synnyttää, aiheuttaa’
teflon eräs kestomuovi
tehdas: on työssä tehtaassa (puhek. myös tehtaalla)
tehdä-verbistä huomattavaa: 1. Tämä
verbi voi korvata toista verbiä esim. lau- separissa hän lähti matkaan, ja niin tein (t. lähdin) minäkin; huom., että mat- kaanlähtö on tahallinen teko, jota voi kysyäkin sanomalla »mitä sinä teit?» Tällainen käyttö ei ole kuitenkaan suomen mukaista silloin kun kyseessä on tahaton tapahtuminen: »jotkut nauttivat tällaisesta menosta, mutta minä en sitä tee» [par. mutta minä en]; »on outoa, että hän eksyi, mutta niin hän vain teki» [par. mutta niin siinä vain kävi]; »kaksi vety- atomia yhtyy molekyyliksi, mutta kaksi heliumatomia ei sitä tee» [par. mutta ei kaksi heliumatomia t. mutta kaksi heliumatomia ei yhdy]. 2. Toinen vieraan- voittoinen käyttötapa: »ostokset tekivät [par. maksoivat] yhteensä sata markkaa»; »koko matka tekee [par. on] 735 km»
Teheran
tehoisa varsinkin tyyl. = seur. 1. — tehokas 1. jossa on tehoa, (tarkoitetulla tavalla) vaikuttava, tuloksellinen, tepsivä, tehoisa: t. pölynimuri; tehokasta opetusta; on tehokkaasti tukenut hanketta. 2. = tehollinen: tehokkaan työajan osuus putkimiehen käynnistä oli neljännestunti; tehokas peliaika ’(pallopelin) peliaika paitsi katkoja’; (tekn.) t. (tavallisemmin tehollinen) jännite, lämpöarvo. — tehollinen varsinkin tekn. joka voidaan suoraan käyttää hyödyksi, hyödyllinen, tehokas (2): t. jännite; t. vastus (nyk. tav. pätövastus, ohminen vastus); t. työaika, lattiapinta-ala. — teho-osasto (sairaalan) tehosteisen hoidon osasto. — tehostaa 1. tehdä tehokkaammaksi: t. opetusta, tarkkailua; tunnelmaa tehostava valaistus. 2. par. tähdentää, korostaa: »kirjoituksessa tehostetaan säästötoimien merkitystä»; »koetti kaikin keinoin t. [po. korostaa] itseään». — tehoste tehostuskeino: valo-, ääni/tehoste; kansanomaiset sanat tyylin tehosteina; (lak.) tehosteet eli sanktiot. — -tehosteinen (yhdyssanoissa): paineilmatehosteiset jarrut ’joissa on paineilmatehostus’; raita-


tehota
390
tehosteinen [= raidoilla tehostettu] pukukangas (mainoskieltä; tav. riittäisi raidallinen pukukangas). — tehota: tehoaa, tehosi, tehonnut tehtävistö tehtävät, tehtäväsarja: reaalikokeen t. ylioppilaskirjoituksissa »tehtävä/alue», »kenttä»: yleensä
luontevammin työala, tehtävät Teijo (Perniössä): -lla t. -ssa teipittää (varsinkin ark. myös teipata) kiinnittää teipillä. — teippi tarraliimanauha Teisko (nyk. Tamperetta): -ssa teismi oppi, jonka mukaan Jumala on kaikkeuden luoja ja ylläpitäjä Tejo [te2u] (port.) = Tajo (esp.) tekele 1. tav. halv. teos, valmiste, aikaansaannos, teelmä (2): saavin-, tuolin/tekele; sai jonkin tekeleensä julkaistuksikin; kurja, mitätön t. 2. harv. = teelmä 1 tekijä mm. johonkin (muun ohella) vaikuttava seikka: sadon onnistuminen riippuu monesta tekijästä (usein luontevammin seikasta); ennusteessa on epävarmoja tekijöitä. Tarpeetonta muotikäyttöä: »tällaiset osittaisparannukset eivät merkitse huomattavaa tekijää» [par. eivät merkitse paljon]; »perustettiin neuvottelukunta kuljetusmaksutasoon vaikuttavien tekijöiden selvittämistä varten» [par. selvittämään, mitkä seikat vaikuttavat kulje- tusmaksuihin]\ »kansalaiskasvatuksen merkitys yhteiskunnallisena tekijänä» [par. yhteiskunnallinen merkitys]; »pahimman haittatekijän muodostaa [par. pahin haitta on] luotonsaannin vaikeus».
— 	tekijänpalkkio (ei »tekijäpalkkio») tekn. lyh. teknikko; tekninen; tekniikan: tekn. lis., tri tekniikka 1. teko- t. suoritustaito, käytännön keinot: kudonnassa käytetty t.; pianistin, taidemaalarin t.; hengitys-, hiihto-, juoksu-, puhe/tekniikka. 2. (elottoman) luonnon mahdollisuuksien hyödyntäminen ihmisen keksimin ja kehittä- min keinoin: nykyajan t. ihmisen jokapäiväisenä apuna; lasersäde, tekniikan ihme; kaivos-, rakennus-, sähkö-, tele-, ydin/tekniikka. — teknikko tekniikan tuntija; teknisen koulun tutkinnon t. sitä vastaavan suorittanut henkilö. — teknillinen etup. vanh. tekninen (mm. eräiden oppilaitosten ja järjestöjen vir. nimissä: T. korkeakoulu, Helsingin t. oppilaitos, Teknillisten Tieteiden Akatemia). — tekninen tekniikkaa (1, 2) koskeva, tekniikan alaan kuuluva: esityksen t. puoli; teknisesti hyvä suoritus; tekniset laitteet; televisioinnissa sattunut t. häiriö; t. opisto, korkeakoulu; »t. [par. tekniikan] vallankumous». — teknistieteellinen teknisiä tieteitä koskeva: valtion
t. toimikunta. Vrt. tieteellis-tekninen. — teknistyä tulla teknise(mmä)ksi: maatalouden teknistyminen. — teknokemial- linen: t. teollisuus 'väri-, liima-, puhdistus- ja kosmeettisia aineita yms. valmistava kemiallinen teollisuus’. — tekno|- kraatti teknokratian edustaja t. kannattaja. — teknojkraattinen vrt. seur.: t. yhteiskuntajärjestelmä. — tekno jkratia tekniikan ja teknikkojen valta-asema yhteiskunnassa. — teknologia 1. oppi raaka-aineiden jalostuskeinoista: metsä-,
tekstiili-, liha/teknologia. 2. harv. tekniikan (2) teoreettinen puoli, tekniset tieteet.
3. 	nyk. muotisanana yhteyksissä, joissa tekniikka (2) riittäisi: »teknologian voittokulku», »tieteen ja teknologian uusimmat saavutukset», »ase-, avaruus-, ydinteknologia». — teknologinen 1. teknologian (1) alaan kuuluva. 2. harv. teknistieteellinen. 3. par. tekninen: »teknologiset keinot, keksinnöt»; »ydinteknologinen uutuus»
teko- (yhdyssanoissa) keinotekoinen: teko/hammas, -jää, -kuitu, -kuu, -nivel, -turkikset, -valo, -äly. Vrt. keino- tekstiili kudonta-, neulonta- t. virkkaus- tuote (syn. usein kudonnainen) tekstittää varustaa tekstillä: t. kuvasarja TEL lyh. työntekijäin eläkelaki Tel Aviv
tele- (yhdyssanoissa) sähköviestinnästä: tele/ala, -hallinto, -kopiointi, -tekniikka, -yhteys, -verkko, -viestintä. — telefoto kuvalennätin; lennätin-, sähkekuva. — teleksi (myös telex) kaukokirjoitin; kau- kokirjoitinviestintä Telemark [te-]
teleobjektiivi kauko-objektiivi. — teleologia tarkoitushakuisuusoppi, finalismi. — teleologinen teleologian mukainen, finalistinen: t. selitys. — telepaattinen kau- kotajuinen, ajatuksensiirto-: t. kokemus.
— telepatia kaukotaju, ajatuksensiirto.
— tele|printteri kaukokirjoitin. — te- le|printti kaukokirjoitus; kaukokirjoite, »printti». — teleskooppi kaukoputki. — teleteksti kuvaruutuun t. kaukokirjoitti- meen välittyvä teksti. — televisio
teli 1. jäälautta; (itä- ja pohjoissuomal. puhekielessä) lohkare, kimpale: vedessä ui isoja telejä; seinästä lohkesi t. rappausta. 2. tekn. pyörivä akseli, johon teränkiinnike sovitetaan: sorvikoneen t.
3. 	ajoneuvon runkoon pystytapilla nivelletty alusvaunu, kääntöteli: rautatievaunun, kuorma-auton telit. — telittää varustaa tel(e)illä (3): kuorma-autoa
myydään sekä kaksiakselisena että teli- tettynä
teljetä (: telkeän, telkesin, teljennyt) 1.


391
Teosto
sulkea teljellä: teljetty ovi. 2. sulkea telkien taakse: /. toinen huoneeseen; teljet- tiin vankilaan teljo 1. veneen istuinlauta, tuhto (usein erityisesti kokka- t. perätuhdosta). 2. (pohjoissuomal. kielenkäytössä) veneen irrotettava pohjalaudoitus telki: teljen (harvemmin teljin : telkimeri) oven pönkkä t. salpa; (tekn.) lukonkieli, -salpa, pidätin: sulkea ovi teljellä; lukon, heilurin t.; joutui telkien taakse huikeuksiin teljetyn oven taakse; tyrmään, vankilaan’; (kuv.) pani telkiä [ = esteitä] toisen tielle
telmää: telmän, telmin, telmänyt (myös telmätä : telmään, telmäsin, telmännyt) varsinkin tyyl. telmiä, temmeltää, teu- hata
teloittaa surmata kuolemaan tuomittu: t.
hirttämällä, ampumalla, sähkötuolissa temaattinen teemaa t. teemoja koskeva; kehittelevä: kirjoittajan t. monipuolisuus; t. ajattelutapa. — tematiikka mus. aiheisto, teemasto; teemojen käsittely temmata (: tempaan, tempasin, temmannut) vetäistä, kiskaista: t. vaatteet päältään; temposi oven auki; oli temmannut mukaansa sateenvarjon. Kuv. temposi vallan käsiinsä; tuulesta temmattu väite Temmes: Temmeksellä tempaista (: tempaisen, tempaisin, tempaissut; vanh. ja puhek. myös temmaista : temmaissut) = temmata: t. ovi auki; tempaisi avaimen toisen kädestä; pyörre oli tempaissut uimarin syvyyksiin; (kuv.) partiolaiset tempaisevat [ = järjestävät tempauksen] huomenna. — tempautua (harvemmin tempaantua): tempautui irti toisen otteesta; puhetta kuunnellessa tempautui väkisin mukaan tempera (taidemaalauksessa) sideainetta käyttäen veteen sekoitettu kuiva väri; myös = seur. — temperamaalaus temperalla tehty maalaus temperamentikas (myös temperamenttinen) vilkasluonteinen, railakas, kuohahteleva.
— 	temperamentti luonteenlaatu: tulinen etelämainen thänellä t. hänessä on temperamenttia ’railakkuutta, kiihkeyttä’ temperoida 1. saattaa alkoholijuoma naut- timislämpöiseksi. 2. tekn. hehkuttaa: t. terästä. 3. mus. tehdä tasavireiseksi tempo 1. mus. aikamitta: tempoltaan hidas sävellys. 2. nopeus, vauhti: ajatuksen, puheen t.; kaupunkilaiselämän kiihkeä t.
temporaalinen kiel. aikaa ilmaiseva: t. konjunktio (myös temporaalikonjunktio). — tempus kiel. aikaluokka tendenssi pyrkimys, kehityssuunta, suuntaus; tarkoitus, tarkoitusperäisyys: t.
asioiden liioitteluun; hintojen nousuten- denssi; kirjoittelulla on selvä poliittinen t.
Tenerife [-i-, esp. -i'-]: -ssä (saks. Teneriffa)
tenhota (: tenhoan, tenhosin, tenhonnut) lumota, hurmata Tennessee [te(n)ne(s)si]: illat, -hin Teno joki (miel. kuin »Tenojoki») ja kunta Norjan puolella (= Tänä)
Tenovuono (norj. Tanafjord) tenori korkea miesääni; korkeaääni- nen mieslaulaja tensidi likaa irrottava aine pesuaineessa tentaattori kuulustelija, tenttijä. — tentata: tavallisemmin tenttiä. — tentti kuulustelu, tutkinto. — tenttiä (harvemmin tentata) 1. kuulustella, pitää tentti: oppilaita pienissä ryhmissä; lehtori N. tenttii kurssin 3. kohdan. 2. suorittaa tentti: on tenttinyt 3. kohdan lehtori N:lle
tenuto [-G'-] mus. pidättäen teol. lyh. teologian: teol. kand., tri teollinen teollisuuden alaan kuuluva, teollisuuden, teollisuus- (nämä vastineet usein luontevampia): lääkkeiden t. valmistus; teollisesti kehittymätön alue; »t. laitos» [par. teollisuuslaitos]; »t. [par. teollisuuden] vallankumous» Teollistamisrahasto
teollisuus tehdasmainen tuotanto: metsä-, paperi-, radio-, öljy /teollisuus. Ei: »mat- kailuteollisuus» [par. matkailu/elinkeino, -ala]; »hotelliteollisuus» [par. hotelliala]
teologi jumaluusoppinut. — teologia jumaluusoppi. — teologinen jumaluusopillinen
teoreema mat. väittämä teoreetikko teorian tuntija t. (yksipuolinen) harrastaja. — teoreettinen teoriaa t. teorioita koskeva, teoriaan t. teorioihin perustuva, tietopuolinen: alan t. tuntemus; hänellä on t. mahdollisuus onnistua; t. ja käytännöllinen kyvykkyys »teoretisoida»: par. teorioida teoria tieteellinen selitys t. selitysjärjestelmä: esitti teorian Suomen väestön alkuperästä; historiantutkimuksen, fysiikan t.; teoriassa [= periaatteessa, periaatteellisesti] hyvä ajatus mutta käytännössä tuskin toteutuskelpoinen. — teorioida rakennella teorioita, nojautua teorioihin: teorioimalla saatu tulos teosofi teosofian harrastaja t. kannattaja.
— 	teosofia eräs uskonnollis-mystinen oppisuunta. — teosofinen vrt. ed.: teosofista kirjallisuutta Teosto lyh.s. Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto


tera-
392
terä- Sl-järjestelmän mittayksikköjen nimissä: biljoona (tera/watti, -voltti jne.) terapeutti parantaja, hoitaja. — terapeuttinen hoidollinen, hoito-; parantava: lääkkeen, keskustelun t. merkitys. — terapia (taudin) hoito terassi ulkotasanne rakennuksessa t. sen edustalla; penger: kattoterassi, rantaterassi
Terijoki (ven. Zelenogorsk)
»Terin rannikko»: par. Turjan rannikko terittää 1. varustaa terällä: t. sukka; t. viila ’tehdä viilaan uurteet’. 2. yleiskielessä tav. teroittaa: t. kynä, puukko termi 1. ammatti-, oppisana. 2. mat. lausekkeen jäsen termiini määräaika, -päivä. — terminaali
1. 	pääteasema; lentotoimisto; autolautta- satama. 2. tietokonealalla par. pääte. — terminaalihoito kuolevan potilaan hoito terminen lämpöä koskeva, lämpö-: kuparin termiset ominaisuudet; desinfioida termisesti kuumuudella’; termiset vuodenajat 'vuorokauden keskilämpöjen mukaan määritellyt vuodenajat’ terminologia: nasevammin termistö. — terminologinen termistöä koskeva, termistön, termi-: ero on pelkästään t.; t. uudistus. — termistyä muuttua termiksi: termistynyt sana. — termistö ammatti-, oppisanasto, terminologia: lääketieteen, sähkötekniikan t. termodynamiikka fysiikan ja fysikaalisen kemian osa, joka käsittelee luonnonilmiöihin liittyviä energianmuutoksia. — termo|s|taatti 1. lämmönsäädin, -sääty- ri. 2. lämmönsäätimellä vakiolämpöisenä pidettävä säiliö, lämpökaappi ternaarinen (myös ternaari) kolmijakoinen teroitin (miel. kuin »teroittaja») teroitus- laite, -väline: kynänteroitin teroittaa 1. tehdä terävä(mmä)ksi: t. veistä, veitsi; hyvin teroitettu kynä. 2. herkistää, terästää (aistejaan): koetti t. huomiokyky ään, näköään, kuuloaan. 3. muistuttaa jotakuta jostakin, tähdentää, korostaa: teroitti lapsille hyvän käytöksen merkitystä
terraario lasiseinäinen laatikko, jossa elätetään pieniä maaeläimiä terrakotta poltettu lasittamaton punertava t. ruskehtava keramiikka territorio suoraan keskushallinnon alainen alue liittovaltiossa terrori pakko-, hirmuvalta, sorto, (poliittinen) väkivalta. — terrorismi terrorin harjoittaminen (varsinkin liikkeenä, aate- suuntana). — terroristi terrorin harjoittaja. — terroroida (myös terrorisoida) harjoittaa terroria, sortaa (väkivaltaisin keinoin): t. naisia ja lapsia
terssi mus. asteikon kolmas sävel; ensimmäisen ja kolmannen väliä vastaava intervalli
tertia kolmannen hyvyysluokan tavarasta: myydä tertiaa, tertiaeriä tertiäärikausi eräs geologinen kausi tertsetti kolmen laulajan yhtye. — tertsetto tertsetin esitettävä sävellys t. sen osa tervautua (myös tervaantuä) tahriutua t. peittyä tervaan: tervautuneet vaatteet; kahden miehen voimin vene tervautui hetkessä
tervehdyttää = terveyttää. — tervehtiä
(harvemmin, etup. tyyl. tervehtää). — tervehtyä parantua, toipua, terveytyä: potilas on tervehtymään päin; yrityksen tila on ilahduttavasti tervehtynyt. — tervetuloa (myös terve tuloa): t. meille lauantaina. — terveydellinen terveyttä koskeva: tupakoinnin terveydelliset haitat; terveydellisesti huono [ = epäterveellinen] ilmasto. Usein luontevammin terveys-: »t. valistus» [par. terveysvalistus]; »erosi terveydellisistä syistä» [par. terveys- syistä; terveytensä vuoksi]. — terveyttää tehdä tervee(mmä)ksi, tervehdyttää, parantaa, »saneerata»: ympäristönvaihdos terveytti häntä; yhtiö, valtiontalous, saastunut järvi olisi terveytettävä. — tervey- tys terveyttäminen, »saneeraus»: valtiontalouden terveytysohjelma. — terveytyä: tavallisemmin tervehtyä Tervo: -ssa
tervoittua tulla (luonnollisella tavalla) tervaiseksi, tervastua: tervoittunutta honkaa terävöittää (myös terävöidä) tehdä terä- vämmäksi (ei konkr. mielessä): koetti t. sanontaansa; on elämäkerrallaan terävöittänyt N:n ääriviivoja. On käymässä (muunkielisten mallien mukaan) muotisanaksi; usein par. selventää, tarkentaa (esim. »uudet tiedot terävöittivät käsitystäni asiasta»). — terävöityä tulla terä- vä(mmä)ksi (ei konkr. mielessä): kuva on terävöitynyt. Monesti par. selvetä, selven- tyä, tarkentua (esim. »puolueen tavoitteet ovat terävöityneet») tesla magneettivuon tiheyden yksikkö SI- järjestelmässä testamentti 1. jälkisäädös. 2. Raamatun pääosista: Vanha, Uusi t. testata selvittää testin t. testien avulla; koettaa: t. hakijoita, hakijoiden sopivuutta; t. metalliseosta, automallia. — testi paljastava koe(sarja): älykkyys-, luonne/testi; toimen hakijat pantiin testiin; (auton) rengas-, kiihdytys/testi; juoksijoille tehtiin huumetesti; raskaustesti antaa tuloksen kolme viikkoa hedelmöityksen jälkeen. — testistö testisarja tetanus jäykkäkouristus


393
tietojenkäsittely
tetra 1. nelitahokkaan muotoinen pahvi- pakkaus, tetrapakkaus: mehu-, kerma/- tetra. 2. akvaariokaloina suosittuja karp- pilohia. 3. hiilitetrakloridista käytetty nimitys. — tetraedri geom. nelitahokas Teuva: -lla
tevateollisuus tekstiili- ja vaatetusteollisuus Texas: -issa
th. lyh. 1. tienhaara. 2. täysihoito thai [tai] Thaimaan pääkieli Thaimaa [tai-] (ent. Siam) thaimaalainen adj. ja subst.
Thames [tems, engl. temz]
Theba [te-] (muinais-Egyptissä; Kreikassa) Thermopylai [te-]: T:n sola thesaurus [te-] suuri kokoomateos, varsinkin sanakirja Thessalia [te-]
Thessalonike [te-] (myös Saloniki) Thorshavn (tansk.) = Törshavn (fääriä) »thrilleri»: par. trilleri Thule [tu-]
Thuninjärvi [tu-] (saks. Thuner See) Thuringen [ty-]
Thuringer Wald [ty- -lt] ti (myös tiist.) lyh. tiistai(na) tiainen
Tianjin [tientsin] (aiempi kirjoitustapa Tientsin)
Tiber
tiedelaskin (myös tieteislaskin) tieteellisiin laskutoimituksiin sopiva laskin tiedokas runsas-, laajatietoinen: t. opas, hakuteos. — tiedoksianto 1. tiedoksi antaminen: päätöksen t. myöhästyi. 2. vanh. tiedonanto, tiedotus (2); tiedote.
— 	tiedonanto (varsinkin virallinen) tiedotus (2), tiedote: hallitukselta odotetaan tiedonantoa asiasta. — tiedonsiirto varsinkin tietokonetietojen sähkösiirrosta puhelin-, radio- t. erityisen tiedonsiirtoverkon avulla, »datasiirto». — tiedonvälitys tav. = viestintä tiedostaa tulla tietoiseksi t. olla tietoinen jostakin, tajuta, käsittää: ei tiedostanut levottomuutensa syytä; t. asemansa, velvollisuutensa, tehtävän vaatimukset; kirjallisuus auttaa tiedostamaan asioita. Alk. psykologian ja filosofian termi, nykyään muotisanana, jonka sijasta usein kävisivät esim. tajuta t. käsittää: »en oikein tiedostanut, mitä oli tekeillä»; »alkoi t., että asiat olivat menossa huonoon suuntaan»; »päätöksentekijöiden olisi tiedostettava eräät perusasiat». — tiedosto tietojenkäsittelyssä yhtenä kokonaisuutena oleva (tietuetta suurempi) tietojoukko. — tiedote tiedonanto, tiedotus (2): johtokunta antoi tilanteesta lyhyen tiedotteen. — tiedoton 1. tiedostamaton, alitajuinen, tahaton: teki tiedot¬
toman (t. tiedottomasti) virheen. 2. tajuton: potilas on ollut viikon tiedottomana. 3. par. tietämätön: »asioiden kulusta t. yleisö» tiedottaa antaa tiedoksi, ilmoittaa: tiedotti asiasta hyvissä ajoin; kokouspäivä (t. kokouspäivästä) on tiedotettu kirjeitse; puolustusvoimat tiedottavat, että . —
tiedotus 1. (varsinkin yhdyssanoissa) tiedottaminen: tiedotus /lehti, -tilaisuus;
joukkotiedotus (nykyään tav. joukkoviestintä); yhtiön sisäinen t. toimii hyvin.
2. 	tiedonanto, ilmoitus, tiedote: t. merenkulkijoille; t. postimaksujen korotuksesta; poliisi-, sää-, keli-, tilanne/tiedotus.
— 	tiedotusväline tiedottamisen väline; lehdistä, radiosta ja televisiosta par. (joukko)viestin tiedustaa = seur. 1. — tiedustella 1. (myös tiedustaa) kysyä, kysellä: t. osoitetta; on tiedustellut minulta kantaani, toi- vomuksiani; tiedusteli itselleen asuntoa.
2. 	sot. hankkia tietoja vihollisesta, maastosta ym. toimintaan vaikuttavista seikoista: partio oli tiedustelemassa kulkuyhteyksiä, joukkojen ryhmitystä tiehyt: tiehyen, partit. tiehyttä, illat, tiehyeen, mon. partit. tiehyitä tie- ja vesirakennushallitus tienata ark. ansaita. — tienesti ark. ansio;
ansiotyö, ansiotulo Tiensan
Tientsin: nyk. kirjoitustapa Tianjin tieteellis-tekninen tieteellinen ja tekninen: Suomen ja Neuvostoliiton t. yhteistyö. — tieteidenvälinen (miel. kuin »poikkitieteellinen») kahden t. useamman tieteenalan välinen: t. yhteistyö, tutkimus. — tieteislaskin = tiedelaskin. — tieteisoppi lainopin teoria. — tieteisromaani luonnontieteisiin perustuva mielikuvitusromaani tietenkin: syn. tietysti tieto: mm. asia on jo naapurienkin tiedossa t. tietona; tällä tietoa [ = tällä tietämällä, sikäli kuin nyt tiedetään] kokous voidaan pitää ensi kuussa. — tietoinen 1. jostakin selvillä, perillä oleva: asemastaan, tavoitteistaan t. johtaja. Ilmaus »on tietoinen jostakin» yleensä korvattavissa luontevammalla sanonnalla: »en ollut tietoinen [par. en tiennyt; en ollut selvillä t. perillä] suunnitelmasta». 2. tahallinen, tarkoituksellinen: tietoista sumutusta; otti tietoisesti ison riskin. — tietoisuus selvillä, perillä oleminen; tajunta; (joskus) tieto: t. hänen tuestaan rauhoitti mieltämme; tietoisuudessa pinnalla olevat asiat; suomalainen muotoilu on murtautunut yleiseen tietoisuuteen. — tietojenkäsittely automaattisesta tietojenkäsitte¬


tietoliikenne
394
lystä, tietokonekäsittelystä. — tietoliikenne (järjestetty) viestintä paikasta toiseen, posti- ja televiestintä. Varsinkin yhdyssanoissa usein luontevammin toisin: »tietoliikenneyhteydet [par. tieto- t. viestintäyhteydet] ovat poikki»; »tieto- liikennetekokuu» [par. viestintä(teko)- kuu]
»tietorikas»: par. tiedokas, runsas-, laaja/tietoinen
»tietotaito»: par. taitotieto
tietous tiedot, tieto, tietämys: kansantietous ‘henkinen kansanperinne’; tallensi vanhaa tietoutta kalastuksen alalta; ravinto-, liikenne/tietoutta kätevinä kirjasina. Seuraavanlaisissa tapauksissa par. tietoisuus: »ihmisten tietoudessa ei valituksella ja kantelulla ole selvää eroa»; »yleiseen tietouteen juurtunut käsitys».
— 	tietty 1. (ennalta) tiedetty, tiedossa oleva, määräinen, määrä-: alennusta
myönnetään tietyin ehdoin; meillä oli tapana kokoontua tiettyyn aikaan tietyssä paikassa; kuuluu tunnustavan tiettyä väriä. 2. vanh. ja tyyl. tunnettu; selvä: onhan tiettyä, että N:llä on isot velat; sepä tietty! 3. muusta kuin (selvästi) tiedossa olevasta miel. toisin: »tietty [par. jokin] liikkumavara olisi kyllä aina tarpeen»; »sieltä lähtiessä tuntee aina tiettyä [par. jonkinlaista, eräänlaista] haikeutta»; »suhtautui uudistukseen tietyllä epäluulolla» [par. jotenkin epäluuloisesti]; »koetan valaista kysymystä tietystä [par. eräästä] näkökulmasta»
tietue yhtä henkilöä, tapahtumaa tms. koskevat tiedot tietojenkäsittelyssä esim. reikäkorttiin koottuina. — tieturi tietokone: pientieturi; uusinta tieturitekniik- kaa
tietymätön josta ei ole tietoa: hänen uusi asuinpaikkansa on t.; on tietymätöntä, milloin voimme taas tavata; on teillä tie- tymättömillä
tietynasteinen 1. määräasteinen: /. kuulon vajavuus. 2. par. jonkinlainen, jonkin- vertainen: »t. kansallinen itsetunto on aina tarpeen». — tietysti: syn. tietenkin
tietämys tiedot, tieto, tietous: nykyinen tietämyksemme atomin rakenteesta. — tietämä 1. tietämisestä: tällä tietämällä 'tämänhetkisten tietojen mukaan, tällä tietoa’. 2. ajasta: nousi seitsemän tietämissä hienoissa’; seitsenkymmenluvun tietämiin t. tietämissä [ = kuluessa] sattuneet tapaukset. — tietämätön 1. joka ei tiedä: tekeytyi tietämättömäksi koko
asiasta; kovin tietämätöntä väkeä. 2. par. tietymätön: »on tietämätöntä, mihin hän on muuttanut». — tietää: impf. tiesin, akt. 2. partis. tiennyt t. tietänyt,
pot. tiennee t. tietänee. Huom. sanonnat tein sen kaikkien tieten, hänen tietensä; (vanh. ja tyyl.) tehdä tiettäväksi ’antaa tiedoksi, julistaa, tiedottaa’
Tiflis: nyk. Tbilisi Tigris: Tigriin t. Tigrisin tihentymä tihentynyt kohta: ilman t.; asu- tustihentymä. — tihentyä = seur.; erityiskäyttöä: tihentynyt jännitys, tunnelma.
— tihetä (: tihenee, tiheni, tihennyt) tulla tiheämmäksi, tihentyä, taajeta: metsä, asutus tihenee; pulssi tiheni; (kuv.) tunnelma, jännitys tihenee (t. tihentyy). Ei kuitenkaan juuri »tihennyt tunnelma» (tav. tihentynyt). — tiheytyä harv. tihetä, tihentyä
tihkua (: ei tihku): kalliosta tihkuu t. kallio tihkuu vettä tihuttaa (myös tihuuttaa): sataa tihuttaa;
itkeä tihutti tihutyö törkeä väkivallanteko, ilkityö: terroristien tihutyöt; (lievemmässä merkityksessä:) hiiret olivat tehneet tihutöitä Tihvinä (ven. Tihvin)
Tihvinänjoki (ven. Tihvinka) tiibet (kieli): puhua tiibetiä [-tt-]
Tiibet (alue)
tiibetiläinen [-tt-] adj. ja subst. tiikki eräs trooppinen puu; sen ja eräiden muiden puiden puuaine tiili: gen. tiilen, yks. partit. tiiltä, mon. partit. tiiliä. — tiilikivi (puhek. myös tiiliskivi)
tiimalla (varsinkin savol. puhekielessä; myös tiimalta, tiimoilta) takia, vuoksi: teki työtä rahan t. tiimi ark. työryhmä, työhye; (urheilu)- joukkue
tiimoilta (myös tiimalta) 1. = tiimalla: tuli mukaan tytön t. 2. merkitykseltään hämärtyneenä yleiskielen muotisanana: »ehdotuksen t. [par. ehdotuksesta] keskusteltiin pitkään»; »nimityksen t. [par. nimitysasiassa, nimityksen vaiheilla] harjoitettu poliittinen peli»; »tulokset maaottelun t. [par. maaottelun tulokset] olivat hurjia»
tiist. (myös ti) lyh. tiistai(na)
tiivis: mon. partit. tiiviitä, superl. tiivein.
— tiiviste 1. tiivistysaine t. -kappale: ikkunantiiviste; vaihtoi vesihanoihin tiivisteet. 2. tiivistetty liuos: mehu-, maito/- tiiviste. — tiivistelmä tiivistävä, kokoava katsaus (usein kirjoituksen t. teoksen alussa t. lopussa olevasta referaatista): t. tuloksista, hakijoiden ansioista; väitöskirjan englanninkielinen t. — tiiviys (miel. kuin »tiiveys»): seinän, esityksen t.
— tiiviö tiiviskantinen muovikulho tms. tikapuut mon. kiinteät t. esim. räystää-
seen nojaavat siirreltävät tikkaat. —


395
tiukata
tikkaat mon. paitsi tikapuista myös siirreltävistä vapaasti seisovista talous- tms. portaista til. tilattu; tilaus tilaa ottava. — tilaa vievä tilaisuus 1. mahdollisuus: siellä on hyvä t. parantaa kielitaitoaan; matkailijoilla on t. kullanhuuhdontaan; tilaisuuden tullen; minulla ei ollut tilaisuutta käydä näyttelyssä (miel. kuin »en ollut tilaisuudessa käymään näyttelyssä»). 2. tapahtumahet- kestä, otollisesta hetkestä tms.: syntyi tappelu, ja satuin olemaan siinä tilaisuudessa (usein luontevammin: silloin) läsnä; levitti tietoa joka tilaisuudessa.
3. 	järjestetty juhla, kokous tms.: maksullinen, maksuton t.; muistotilaisuus ’muis- tohetki, muistajaiset’, väitöstilaisuus ’väittäjäiset’, puhe-, tiedotus/tilaisuus. Usein tarpeeton lisäke yksinäänkin ilmaisukykyiseen sanaan: »vihkiäis-, hautajais-, harjannostajais/tilaisuus» [par. vihkiäiset, hautajaiset, harjannostajaiset]; »illallistilaisuus» [par. illallinen t. illalliset]; »arvontatilaisuudessa [par. arvonnassa] oli läsnä komisario N. N.»; »patsaan paljastustilaisuus [riittää: patsaan paljastus] on ensi keskiviikkona»; »ryh- miinjakotilaisuus [par. ryhmiinjako] opetuksen alkaessa». — tilanne jonakin hetkenä vallitseva (asiain)tila t. asema, hetkelliset olot: pulmallinen, kriittinen, kestämätön t.; löysi tilanteeseen sopivat sanat; hallitsi kaikki tilanteet; ohitustilanne vaatii valppautta; maan poliittinen t. ei sallinut enemmistöhallituksen muodostamista. Ei pysyvästä t. hitaahkosta muuttuvasta (olo)tilasta, asemasta: »potilaan t. [par. tila] on kehittynyt parempaan päin»; »yhtiön taloudellinen t. [par. tila t. asema] on pysynyt vankkana» tilap. lyh. tilapäinen
tilapäis- (harvemmin tilapää-) yhdyssanoissa: tilapäis/ansio, -järjestely, -laina, -ru- no, -runous, -suhde jne.
Tilastokeskus
tilhi: tilhen (harvemmin tilhin) tilkintä (harvemmin tilkitys) tilkitseminen.
— 	tilkitä: tilkitsen, tilkitsin, tilkinnyt (varsinkin puhek. myös tilkkiä : tilkin, tilkin, tilkkinyt) tiivistää saumoja t. rakoja: t. ikkunoita, venettä; tilkitsi sauman vedenpitäväksi tinkiä 1. pyytää t. pyytämällä saada hinta t. palkka itselle edullisemmaksi: ostaja tinki 10 %:n alennuksen; työntekijän tinkimä palkankorotus; autosta oli tarjottu 20 000 mk, mutta myyjä sai tingityksi siihen 1 000 mk lisää; työnantaja koetti tinkiä palkkavaatimusta pienemmäksi.
2. 	suostua muuttamaan hintaa t. palk¬
kaa itselle epäedullisemmaksi: myyjä tinki hinnasta 5 mk; työntekijä tinki palkkavaatimuksestaan. 3. kuv. (2. merkitykseen liittyvästi) tehdä myönnytyksiä jonkin suhteen: t. periaatteistaan; tuotteiden laadusta oli pakko t. 4. tiukata, tivata, tingata: tinki toiselta tietoja tinktuura spriipitoinen rohdosuutos t. uutteiden seos tinneri ark. = ohenne 1 tipauttaa (harvoin tipahduttaa): tipautti veteen pesuainetta; oli tipauttanut kortin postilaatikkoon tipoittain tippa kerrallaan tipotiessään (ja tipotiehensä) tippua 1. putoilla tippoina: räystäistä tippuu vettä (myös räystäät tippuvat vettä).
2. yleensä putoilla: omenat tippuvat puista; kurssilaisista rupesi tippumaan [ = jäämään pois] yksi toisensa jälkeen.
3. kerrallisesta putoamisesta par. pudota, tipahtaa: »kukkaro oli tippunut lattialle»
tiptop puhek. viimeistelty, moitteeton; vii- meistellysti, moitteettomasti TIR lyh. kansainvälinen maantiekuljetus (ransk. transport international par la route)
Tirana
Tiroli
tirskahdus (harvemmin tirskaus): kuului naurun tirskahduksia. — tirskauttaa (harvoin tirskahduttaa): sylkeä, aivastaa t.; nauraa tirskautti tiskata varsinkin ark. pestä astioita. — tiski 1. myymälä-, myyntipöytä. 2. pestävät astiat ja ruokailuvälineet; astianpesu Tisza [tisa]
titaani 1. erään jumalsuvun jäseniä muinaiskreikkalaisessa tarustossa. 2. kuv. hengen jättiläinen. 3. kem. eräs alkuaine titteli 1. arvo- t. ammatin-, virkanimi. 2. nimiö; otsikko (1). — tittelilehti puhek. nimi-, nimiölehti. — tituloida (myös tit- telöidä) käyttää jostakusta jotakin titteliä: N:ää tituloidaan tilanomistajaksi tiuittain [ti-uit-] tiu kerrallaan tiukalla (ja tiukalle): ruuvi, köysi on t. (myös tiukassa), jäi tiukalle (myös tiukkaan); asunnon saanti on t. (myös tiukassa); piti toista tiukalla (t. tiukoilla, ark. myös tiukilla); joutui kuulustelussa tiukalle (t. tiukoille, ark. myös tiukille).
— 	tiukassa (ja tiukkaan): onpas se naula t., isketty tiukkaan; mutteri, solmu on t. (myös tiukalla), kiristettiin tiukkaan (myös tiukalle); lupaus, raha tuntuu olevan t. (myös tiukalla). — tiukata 1. vaatia itsepintaisesti, tivata, kovistaa: tiukkasi toiselta lupaa. 2. varsinkin ark. tiukentaa: t. ruuveja; tiukkasi otettaan.


tiukentua
396
— 	tiukentua = seur. — tiuketa (: tiukkenee, tiukkeni, tiukennut) käydä tiukemmaksi, tiukentua, kiristyä: tiukkeneva ote; kilpailu tiukkenee; määräykset tiukkenivat. — tiukilla ark. tiukoilla. — tiukka: tunnettu tiukoista (ei »tiukista») otteistaan Tiukka: Tiukassa tiukkaan ks. tiukassa
tiukkua vanh. ja tyyl. tihkua, norua, herua: paistista tiukkuu (t. paisti tiukkuu) rasvaa
tiukoilla (ja tiukoille; ark. tiukilla, tiukille) kovilla, lujilla: oli tentissä tiukoilla (myös tiukalla); pani toisen tiukoille (myös tiukalle). — tiukoittaa harv. panna tiukalle, tiukentaa: t. mutteria, köyttä tiuku (: tiu*uri) pieni kielellinen metalli- kello
tiuskaista (: tiuskaisen, tiuskaisin, tiuskaissut) = seur. — tiuskata (: tiuskaan, tius- kasin, tiuskannut) kivahtaa (vihaisesti), äyskäistä, tiuskaista: tiuskasi pari äkäistä sanaa
»TJ» lyh.: par. toim.joht. tai kokonaan toimitusjohtaja tjs. lyh. tai jota(k)in sellaista tk. lyh. tätä kuuta, tämän kuun: 5. tk. t. tk. 5. pnä
TK lyh. teologian kandidaatti (luetteloteks- tissä; normaalisti sen sijasta teol. kand.) TKK lyh. Teknillinen korkeakoulu TkL lyh. tekniikan lisensiaatti (luettelo- tekstissä; normaalisti sen sijasta tekn. lis.)
TKL lyh. Teollisuuden Keskusliitto tkm. lyh. tykkimies
TK-mies jatkosodan aikaisista rintamakir- jeenvaihtajista (tiedotuskomppaniamie- histä)
Tkr lyh. Tanskan kruunu(a)
TkT lyh. tekniikan tohtori (luettelotekstis- sä; normaalisti sen sijasta tekn. tri)
Tku lyh. Turku
tl lyh. teelusikallinen, teelusikallista Tl. lyh. Turun (ja Porin) läänin: 77. Koski TL lyh. teologian lisensiaatti (luetteloteks- tissä; normaalisti sen sijasta teol. lis.) T-liittymä suorakulmainen yksipuolinen tieliittymä tlk lyh. tölkki(ä)
tlk. lyh. tämän lehden konttori(in) tlt lyh. toltti(a) tm. lyh. tai muu(ta)
TM lyh. teologian maisteri (luetteloteks- tissä; normaalisti sen sijasta teol. maist.) tmi (myös t:mi) lyh. toiminimi: Tmi Lah- javalmiste
tms. lyh. tai muu sellainen, tai muuta sellaista
tn lyh. tonni(a) (yleiskielessä; Sl-järjestel-
mässä sen sijasta t)
TN lyh. (Yhdistyneiden kansakuntien) turvallisuusneuvosto to (myös torst.) lyh. torstai(na) toaletti käymälä; naisten- t. miestenhuone toccata [tokkäta, ital. -ä'-] juhlava prelu- dimainen urku- t. pianosävellys todeksua luulla t. hyväksyä todeksi, pitää totena: todeksui väitteen; ihmisten todeksumat huhut. — todellisuuspohja: nasevammin tosipohja. — todellisuuspohjainen: nasevammin tosipohjainen.
— 	todenmukainen todellisuutta vastaava, totuudenmukainen, totuudellinen (2): t. muotokuva; tieto, kuvaus osoittautui todenmukaiseksi. — todenne (jonkin oikeaksi osoittava) näyte, esimerkki: kokoelmissa on useita todenteita tästä paikannimestä. — todennäköinen (hyvin) luultavasti tosi t. oikea, (hyvin) luultava: viikonvaihteen t. sää; lento- turman t. syy; kustannukset nousevat todennäköisesti yli sadan markan. — todennäköisyys: erehtymisen t. on ilmeinen; sää muuttuu 80 %:n todennäköisyydellä. Ei: »hän on melkoisella todennäköisyydellä [par. melko todennäköisesti] oikeassa». — todenperäi- nen jossa on perää, tosi, oikea, tosipe- räinen: uutinen ei tunnu todenperäisel- tä. — todentaa 1. osoittaa todeksi, oikeaksi: väitettä on yhtä vaikea t. kuin kumotakaan. 2. par. todeta: »lakmuksel- la voidaan t. aineen happamuus tai emäksisyys». — toden teolla. — toden totta. — todentua osoittautua todeksi, oikeaksi: oletus todentui kokeellisissa tutkimuksissa. Ei: »suunnitelma on todentunut» [po. toteutunut]. — toden tullen todeta (: totean, totesin, todennut) 1. havaita, huomata, panna merkille; saada selville: kokous todettiin päätösvaltaiseksi; moneen kertaan todettu epäkohta; vainajan henkilöyttä ei ole todettu ‘vainajaa ei ole tunnistettu’. 2. sanoa, lausua, mainita (jotakin totena pitämäänsä): kirjoittaja toteaa, että . Kun toisen
kerrotaan todenneen jotakin, lukijan tai kuulijan mieleen pyrkii se sivuajatus, että myös kertoja pitää sitä totena. Esim. puolueettomuuteen pyrkivässä uutistekstissä sanaa olisi siksi käytettävä varoen. Voidaan kyllä sanoa puhuja totesi bensiinin kallistuneen vuoden mittaan kolmesti (yleisesti tunnettu tosio) mutta kantaa ottamattomassa tekstissä ei mielellään esim. »puhuja totesi [par. sanoi, katsoi, oli sitä mieltä], että vähemmistö- hallitus on nykyoloissa paras ratkaisu» todistaa: lausuma todistaa hyvää poliittista vaistoa (myös hyvästä poliittisesta vais¬


397
toiminta
tosta). — todistajanlausunto. — todis- tajanpalkkio. — todistajanvala todiste (vanhahtava syn. todistuskappale) todistava seikka, todistus, todistusperus- te; osoitus, näyte: sitovia todisteita ei ole löydetty; rikoksen ainoat todisteet t. ainoat todisteet rikoksesta; kirjailija on antanut uuden todisteen taidostaan. — todistua tulla todistetuksi: väite todistui asiakirjojen avulla. — todistuskappale vanh. ja tyyl. todiste; joskus erityisesti asiakirjoista tms. todistavista esineistä toeta (: tokenen, tokenin, toennut) puhek. ja tyyl.-1. pystyä, kyetä: tokeni vain joihinkin pikku askareisiin. 2. talttua, asettua: tauti ei tahtonut t. toga = tooga Togo
Toholampi: Toholammilla toht. lyh. tohtori: valtiot, toht. (tavallisemmin tri) N. N. tohtorinvihkiäiset akateeminen juhla, jossa annetaan tohtorin arvo. — tohtori- promootio = ed. toim. lyh. toimittaja; toimittanut toimeenpanna on vanhahtava yhdysverbi, nykyään etup. eräissä nominaalimuodoissa: päätettiin t. (myös panna toimeen, usein luontevammin järjestää) rahankeräys; toimeenpaneva komitea; viime aikoina toimeenpannut, viranomaisten toimeenpanemat uudistukset. Persoonamuodoissa tav. panna toimeen t. jokin muu ilmaus: pani toimeen uudistuksen; jos kokeilu pantaisiin toimeen (usein luontevammin järjestettäisiin). — toimeenpano: muutoksen toimeenpanoa lykättiin. — toimeentuleva: hyvin t. perhe.
— 	toimeentulla vanh. tulla toimeen (nyk. vain partisiipissa toimeentuleva). — toimeentulo
toimenhaltija (valtion) virkamies, jolla on toimi (ks. toimi 2). — toimenpide: lääkärin t. tähtäsi potilaan tervehtymiseen;
hallituksen seuraava t. oli se, että .
Paperisen tuntuinen sana, joka on usein (varsinkin monikossa ja yhdyssanojen jälkiosana) korvattavissa sanalla toimi, joskus muillakin sanoilla: »inflaation hillitsemiseen tähtäävät toimenpiteet» [par. toimet]; »ryhtyi toimenpiteisiin [par. toimiin] epäkohdan korjaamiseksi»; »juhlan aikaansaamiseksi olisi ryhdyttävä toimenpiteisiin» [luontevammin: juhlaa olisi ryhdyttävä valmistelemaan]; »pelastus-, säästö-, vasta/toimenpiteet» [par. -toimet]; »turvallisuus-, varovaisuus/toimenpiteet» [par. turva-, varo/- toimet]; »närkästystä herättävä t.» [usein par. teko, ryhtymys]; »ensimmäisenä toimenpiteenään [par. ensi työkseen t. töik¬
seen] johtokunta purki aiemman päätöksen»
toimi (partit. tointa, harvoin toimea) 1. (varsinkin monikossa) tehtävä, askar, teko; työ: perheenemännän toimet; poistui toimiinsa; sai toimekseen ottaa asiasta selvää; toimekseen saaneena (esim. allekirjoituksen edellä); yhdistyksen perustamistoimet; käsiteltiin hallituksen toimia; nyt olisivat tarpeen tehotoimet; väki oli täydessä toimessa. 2. jatkuva palkallinen t. palkaton tehtävä (valtionhallinnossa toimikirjaan t. määräykseen perustuva erotukseksi virasta): määrättiin assistentin toimeen; yhdistyksen sihteerin t.; on ollut useissa luottamustoimissa.
3. 	eräissä sanonnoissa: mm. olisi tartuttava toimeen, ryhdyttävä toimiin (harvemmin toimeen); sai toimeksi t. (harvemmin) toimeen [ = sai aikaan] paljon hyvää (ei sen sijaan »toimeksi saaneena N. N.»; par. toimekseen t. tehtäväkseen saaneena N. N.); tällä palkalla tulee hyvin toimeen 'suoriutuu, selviää hyvin’; ei tullut toimeen [ = pysynyt sovussa t. yhteistyössä] naapurinsa kanssa. 4. jonkun toimesta ’jonkun aloitteesta t. toimeksiannosta, jonkun työn ansiosta’: säätiön toimesta saatiin vireille useita uudistuksia. Jos työn tekijä on ilmeinen, ovat muut ilmaisukeinot parempia: »nämä vähennykset tehdään veroviranomaisen toimesta» [par. tekee veroviranomainen]; »poliisin toimesta pidätetty [par. poliisin pidättämä] rikollinen»; »kustantajan toimesta suoritetut korjaukset [par. kustantajan korjaukset] käsikirjoitukseen» toimihenkilö 1. (tav. työsopimussuhteinen) muun kuin ruumiillisen työn tekijä: toimistotyöntekijät, työnjohtajat ja muut toimihenkilöt. 2. (yhdistyksen tms.) toimi- mies: seuran toimihenkilöiksi valittiin  ; kilpailujen toimihenkilöt toimitsijat’. — toimikunta määrätehtävään t. -tehtäviin asetettu useampi- kuin yk- sijäseninen elin (valtionhallinnossa ministeriön asettama); syn. usein komitea. Huom. pieni alkukirjain valtion toimikuntien nimissä: valtion teknistieteellinen toimikunta, vuoden 1973 opettajan- koulutustoimikunta. — toimimies (esim. yhdistyksen) toimi-, luottamushenkilö; asiamies. — -toiminen (yhdyssanoissa): monitoiminen mies; osapäivät oiminen työntekijä; sähkötoiminen [ = sähköllä toimiva] laite; kevyttoimisia [= kevyesti toimivia] vipuja toiminta 1. toimiminen: N:n toiminta pankkialalla; arvosteli toisen toimintaa; osallistua partio-, järjestö/toimintaan ’-työhön’; yhdistys on laajentanut valis¬


toimintavarma
398
tustoimintaansa; kone, liike on toiminnassa; aivojen toiminta (t. aivotoiminta) on sammunut. Tyhjää muotikäyttöä yhdyssanoissa: »kehityshäiriöitä yritetään korjata neuvontatoiminnalla» [par. neuvonnalla]; »investointitoiminta jatkuu korkealla tasolla» [par. investoinnit jatkuvat vilkkaina t. runsaina]; »terveydenhoitoa on edistetty vapaaehtoisella ke- räystoiminnalla» [par. vapaaehtoisin keräyksin]; »teollisuuden alihankintatoimintaa [par. alihankintoja] kehitetään jatkuvasti»; »vanhemmille selvitettiin koulukokeilutoimintaa» [par. koulukokeiluja]; »eniten työttömiä on ollut rakennustoiminnassa» [po. rakennusalalla]; »työtoimintaan [po. työhön] sijoitetut vangit». 2. par. toiminto »toimintavarma» (esim. kone): par. varma/toiminen, -toimintainen toiminto toiminnan yksityinen vaihe: aivojen toiminnot; koneen jokainen t. tutkittiin
toimite 1. julkaisu (varsinkin julkaisusarjan osana; syn. erityisesti vanhojen julkaisusarjojen nimissä toimitus): tutkimus ilmestyi seuran toimitteissa. 2. liiketoimi, transaktio: toimitteen merkinnät »käteisellä», »tilille» yms. toimitsija 1. varsinkin lak. eräistä asia- miehistä: konkurssipesän, ojitusyhtiön t.
2. 	toimimies, -henkilö (varhemmin mm. johtokuntien yms. elinten jäsenistä, nyk. vain urheilukilpailujen yms. toimimie- histä): maaottelun, kennelnäyttelyn t. toimittajantutkinto
toimitteilla toimitettavana, toimitusvai- heessa: joulunumero on jo t. toimiupseeri Päällystöopiston käynyt (upseeria alempi) puolustus- t. rajavartiolaitoksen palveluksessa oleva henkilö toimivuus toimintakykyisyys: ratkaisun, organisaation t. toim.joht. lyh. toimitusjohtaja toim.pääll. lyh. toimistopäällikkö; toimituspäällikkö toinen 1. järjestyslukuna: mm. on jo toisella kymmenellä täyttänyt vähintään kymmenen vuotta’; kahdeskymmenestoi- nen, sadastoinen (tavallisemmin kahdeskymmenes-, sadas/kahdes); toista metriä pitkä; asuu toista kilometrin päässä; toisella viikolla (eräiden alueiden puhekielessä) toissa viikolla’ (ks. toissa).
2. 	indefiniittipronominina: mm. toiset muuttavat kaupunkiin mielellään = 1) ’muut muuttavat kaupunkiin mielellään’, 2) (etup. puhek.) ’jotkut muuttavat k. m.’ 3. resiprookkipronominina: naapurukset auttoivat toisiaan t. toinen toistaan (ei »toinen toisiaan»)
tointua 1. virota, selvitä (tajuttomuudesta, lamaannuksesta tms.): pyörtynyt rupesi tointumaan; tointui järkytyksestä nopeasti. 2. = toipua: on jo tointumassa taudistaan. — toipua parantua, tervehtyä, elpyä, tointua (2): sairas on toipumaan päin; on toipunut keuhkokuumeesta; (kuv.) sodan jälkeen talous alkoi hitaasti t.
toisaalle (myös toisaanne) toiseen suuntaan: osa retkeläisistä lähti t. toisen- kirjoitetaan tavallisesti yhteen sitä seuraavan -me^-loppuisen adjektiivin kanssa: toisen/kaltainen, -lainen, -luonteinen, -suuntainen, -tyyppinen jne. — toisin ajatteleva (myös toisinajatteleva).
— toisinajattelija. — toisin päin. — toisintaa lak. jäljentää, kopioida (yleisk. mieluummin nämä sanat): taideteoksen, äänitteen toisintaminen. — toispuolinen (miel. kuin »toispuoleinen»): t. halvaus; tasoittaa toispuolista kuormitusta
toissa: t. päivänä, aamuna, viikolla, vuonna; t. kerralla; (varsinkin puhek.) t. talvi oli leuto; t. kokouksessa pöydälle jäänyt asia. — toissa- yhdysadjektiivien alkuosana: toissa/iltainen, -kertainen, -maanantainen, -päiväinen, -vuotinen jne. toistakymmentä: oli kulunut t. vuotta; toistakymmenen asteen pakkanen; vastasi toistakymmeneen ilmoitukseen. — toista- kymmentätuhatta. — toista miljoonaa (myös toistamiljoonaa). — toistasataa.
— toistasataatuhatta. — toistatuhatta
1. toiste 1. (sanoman) liikanaisuus, redundanssi. 2. harv. sitaatti
2. toiste [-ex] (ei »toisten») toisella kertaa, toisen kerran, myöhemmin: palataan asiaan t.; tulkaahan toistekin!
toistias harv. toisella vuosikymmenellä oleva, teini-ikäinen. — -toistias (yhdyssanoissa, tyyl.) -toistavuotias: kaksi-, kuusi/toistias Toivakka: Toivakassa toive 1. haave, toivon sävyttämä ajatus: elätti mielessään sellaista toivetta, että
; täyttymätön, toteutumaton t.; pal-
kankorotustoiveet; toiveet kariutuivat, murskautuivat. 2. mon. toivo (2), mahdollisuus: antoi toiveita paranemisesta; hänellä on toiveita saada paikka. — toiveikas (vanh. toivehikas) 1. tulevaisuuteen luottava, tulevaisuudenuskoinen, toi- vokas, optimistinen: lähti matkalle toiveikkaana; t. arvio, odotus. 2. (ei henkilöstä) lupaava, toiveita herättävä: tulevaisuus näytti toiveikkaalta. — toivo 1. jonkin suotuisan odotus, toiveikas mieliala: voiton t.; t. omasta asunnosta; kirjoit teli palkkion toivossa; syttyi t. virisi uusi t.; t. oli sammunut. 2. toivon (1) aihe: lääkä¬


399
toppaus
ri ei antanut paljon toivoa; viimeinen t.: veikkausvoitto; Pentti Kokkonen, Suomen t. mäkihypyssä toivoa 1. odottaa t. haluta hartaasti: t. palkintoa, parempaa säätä; toivoi lapsilleen menestystä t. lastensa menestyvän; toivon, että neuvoistani on teille apua. 2. par. toivottaa: »onnellista uutta vuotta toivoo Tarja». — toivokas = toiveikas 1. — toivomaton mm. jota ei ole toivottu: t. [ = ei-toivottu] lapsi. — toivomus se mitä joku sanoo toivovansa: esitti t. lausui sellaisen toivomuksen, että
; N:n toivomus tien korjaamisesta
koetettiin ottaa huomioon; tein sen hänen toivomuksestaan »toivorikas»: par. toiveikas, toivokas toivottaa lausua jollekulle toivovansa hänelle hyvää: t. onnea syntymäpäivän johdosta; toivotti naapurille hauskaa vappua; vieraat toivotettiin tervetulleiksi tokaari erään indoeurooppalaisen muinais- kansan jäsen; saman kansan kieli Tokaj [tokai]: Tokaj’ssa, illat. Tokaj’hin tokaji eräs unkarilainen viini Tokelau (: -ssa) = Unionsaaret Tokio
1. tokka enintään 500 yksilön porolauma
2. tokka 1. allas-, kuivatelakka. 2. vuoroveden takia sulkuportillinen satama-allas
tokko (etup. itäsuomal. kielenkäytössä)
1. 	adverbina: tokko siitä tietää [= mahtaako sitä tietää] monikaan; tokkopa [ = tuskinpa] meidän kannattaa lähteä; tokkos hän on [ = eihän kai hän ole] enää entisessä paikassaan? 2. konjunktiona: en tiedä t. muista, tokko sinne pääsee [ = mahtaako sinne päästä] linja-autolla toksiini elävien solujen muodostama myrkky; (suppeammin) bakteerien muodostama myrkky, bakteerimyrkky Toledo [tav. toledo] kaupunkeja Espanjassa [esp. tole'do] ja Yhdysvalloissa [engl. toli'dou]
toleranssi 1. suvaitsevuus, sallivuus. 2. (tekn.) sallittu mittapoikkeama; (biol., psyk.) sieto. — tolerantti suvaitseva, salliva; sietävä, sietokykyinen tolppa ark. pylväs tomaatti
tomahawk [tomahauk, engl. tomahök] intiaanien sotakirves tomatoida lisätä ruokaan tomaattimehua t. -sosetta
tomo|grafi lääk. kerroskuvauslaite. — tomografia lääk. kerroskuvaus tomuta pölytä: tie tomuaa; myllyssä tomusi; jauhosäkki on tomunnut »tomutiivis»: par. tomunpitävä tomuttaa (miel. kuin »tomuuttaa») 1. = pölyttää 2: t. mattoja, kirjoja. 2. harv.
= pölyttää 1. — tomuttua (myös to- muuntua) pölyttyä (1), pölyyntyä: vaatteet tomuttuivat myllyssä; (kuv.) vanhoja tomuttuneita käsityksiä »tomuvapaa»: par. tomuton tonaalinen mus. 1. sävelellinen, sävel-: melodian t. puoli. 2. jossa sävelsuhtei- den lähtökohtana on tietty perussävel: t. musiikki. — tonaalisuus (myös tonali- teetti) mus. vrt. ed. 2: t. musiikin keskeisenä ilmiönä Tonava Tonga
Tongasaaret: Tongasaarilla tongit mon. ark. pihdit tonikki eräs hiilihappoinen kivennäisve- silaji, tonic water Tonkin Tonkininlahti tonkka hiukan ark. pystö tonneittain tonni kerrallaan; tonnimäärin.
— 	tonni 1. tuhat kiloa. 2. ark. tuhat markkaa; tuhatmarkkanen tonsilli anat. risa
tonsuuri paljaaksi ajeltu katolisen papin t.
munkin päälaki tonus fysiol. jänteys
tooga (myös toga) muinaisroomalaisten päällysvaippa Toomemäki (Tartossa)
Toompea (myös Toompää; Tallinnassa) tooni 1. ark. (väri)sävy. 2. fon. kiel. sävel- korko: kiinan kielen toonit toonikumi vahvistava lääke tooraksi anat. rintakehä, rinta topaasi eräs jalokivi (fluoripitoinen alu- miinisilikaatti)
1. topata 1. ark. ahtaa, sulloa: täyteen topattu matkalaukku. 2. ark. täyttää (esim. eläin); pehmustaa (huonekalu): t. lintuja; topattu sohva. 3. ommella (vanu)täyte pukineen t. peitteen päällisen ja vuorin väliin, täyttää: topattu täkki; topatut hartiat
2. topata ark. pysäyttää; pysähtyä: t. moottori; kone toppasi
Topeno (Lopella): -lla topo|grafi topografian harjoittaja t. tutkija. — topografia 1. paikan pinnanmuotojen tarkka kuvaus; maantieteellinen kenttämittaus. 2. pinnanmuodostus: Lapin vaihteleva t. — topografinen topografiaan kuuluva: t. mittaus; topografiset [ = pinnanmuodostuksen] yksityiskohdat
Topozero (ven.) = Tuoppajärvi toppapusero topattu pusero toppari ark. 1. (esim. oven) pysäytin, vaste. 2. keskustapuolustaja toppatakki topattu takki. — toppaus varsinkin ark. töppääminen (vrt. 1. topata);


torakoplastia
400
pehmuste, täyte torako|plastia (myös torako\plastiikka) lääk. rintakehänmuovaus(leikkaus) toreadori ratsastava härkätaistelija. — to- rero [-e-, esp. -e'-] jalan liikkuva härkätaistelija Torino [-i-, ital. -i'-]
torium kem. eräs radioaktiivinen alkuaine torjunta-ainelautakunta tornado 1. pyörremyrsky Yhdysvaltain kaakkoisrannikolla. 2. eräs purjevene- luokka Tornio: -ssa Tornionjoki
Tornionjärvi (ruots. Torneträsk)
Toronto [toronto, engl. taro'ntou] torpedo vedessä kulkeva ohjus. — torpedoida 1. vaurioittaa t. upottaa torpedolla: torpedoitu sukellusvene. 2. kuv. kaduttaa, tehdä tyhjäksi: suunnitelma torpedoitiin
torppa 1. maatilan maalla ollut maanviljelyä varten vuokrattu alue, jossa oli asumus: Aikalan talolla oli kolme torppaa. 2. par. mökki: »osti kesäasunnoksi vanhan torpan»
Torrensinjärvi [toranzin-]
Törshavn [taurshaun] (fääriä; tansk.
Thorshavn) torso vajaajäseninen ihmis- t. eläinveistos torst. (myös to) lyh. torstai(na)
Toscana [-kä-, ital. -kä'-] tosi taipumattomana adjektiivina kirjoitetaan pääsanastaan erilleen, milloin molemmat sanat ovat painollisia: tosi taiteilija, tiedemies; osoitti tosi luottamusta; tosi ikävä juttu; söin tosi herkullisen aterian. Jotkin tapaukset horjuvat: tosi- kristitty t. tosi kristitty; tosisuomalai- nen t. tosi suomalainen; tosiuskovainen t. tosi uskovainen; avustusta myönnetään vain to 'sitarpeeseen t. to 'si ta 'rpeeseen; sellaista ei satu to 'sielämässä mutta olipa se to 'si e 'lämää. Yhteen kirjoitetaan mm. tosi /asia, -kertomus, -mielessä, -ole- va(inen), -olot, -paikka (tosipaikan tullen), -puhe, -seikka, -tapahtuma, -tapaus, -tarkoitus, -teko, -toimi (ryhtyä tositoimiin). — Vieraanvoittoista käyttöä: »onpa hyvä tunnelma, eikö totta?» [par. eikö niin, eikö väinkin, eikö olekin]
»tosiaika(Järjestelmä)»: par. reaaliaikajärjestelmä), ajan tasa(järjestelmä) tosiasia: nasevampi syn. tosio. — tosiasiallinen todellinen, asiallinen: päätöksen t. syy; näkökantojen t. ero on vähäinen. — tosiasiallisesti oikeastaan, itse asiassa: oli t. väistynyt jo syrjään. — tosio tosiasia, -seikka: laskelmat perustuvat kylmiin tosioihin; tapahtunut t.; poliittisia
tosioita on vaikea syrjäyttää. — tosioloi- nen tosiolojen mukainen t. niihin nojautuva, realistinen: t. kuvaus, tilannearvio. — tosiperäinen = todenperäinen. — tosipohja todellisuuspohja: väite on vailla tosipohjaa. — tosipohjainen todellisuuspohjainen: t. romaani. — tosiseikka: nasevampi syn. tosio (usein riittää pelkkä seikka: »veti käsityksensä tueksi monta tosiseikkaa»). — tosite tilinpitomerkin- nän todisteena oleva asiakirja: sai tositteeksi kassakuitin. — tosittaa osoittaa tositteilla oikeaksi: menojen tosittaminen totaalinen (myös totaali) täydellinen, läpikotainen, kauttaaltainen: menestys oli t.; suunnitelma voi johtaa totaaliseen tuhoon
totalisaattori hevoskilpailuissa käytetty ve- donlyöntimuoto, toto totalitaarinen läpikotaisin valtionjohtoinen: t. hallinto, valtio. — totalitarismi totalitaarinen valtiojärjestelmä. — totalitaristinen totalitaarisuuteen pyrkivä toteemi heimon tunnuksenaan pitämä ta- bunalainen eläin, kasvi t. esine tai sellaisen kuva
toteenkäydä vanh. käydä toteen, toteutua.
— toteennäyttää vanh. näyttää toteen, osoittaa (todeksi)
totemismi toteemiusko, toteemien palvonta. — totemistinen vrt. ed.: t. uskonto, yhteiskunta toteuma (myös toteutuma) jokin toteutuneena: pelkojen, toiveiden toteumat. — toteuttaa saattaa toteutumaan: t. hanke, suunnitelma; toteutti kavalat aikeensa; valvonta on toteutettu hyvin; toteutti ihanteitaan, itseään. — toteutteilla toteutettavana, toteutusvaiheessa: useita uudistuksia t. — toteutua (ei »toteentua») käydä toteen, muuttua todeksi: ajatus, hanke on toteutumassa; ennustus toteutui tarkalleen; vasta toteutuessaan suunnitelma näyttää [ = vasta kun suunnitelma toteutuu, se näyttää] oikean karvansa. Ei: »toteutuessaan ehdotus johtaisi [par. jos ehdotus toteutuisi, se johtaisi] kestämättömään tilanteeseen». — toteutuma = toteuma toti (: totin) alkoholijuomasta, kuumasta vedestä ja sokerista sekoitettu juoma toto = totalisaattori
totta kai. — totta puhuen. — totta tosiaan.
— totta vie t. vieköön tottelevainen: t. lapsi, koira. — tottelevaisuus. — tottelukoe (koirien) tottele- vaisuuskoe
totunnainen johon on totuttu, tavanomainen: t. tapa, järjestys; totunnaiset aseet [ydinaseiden vastakohtana]. — totuttaa: t. lapset hyviin tapoihin t. hyville tavoille;


401
treenata
autoa ei ole vielä totutettu [= »ajettu sisään»]. — totuttu = ed., varsinkin sanonnassa totuttuun tapaan. — totutus uuden koneen, auton tms. käyttö moottoria rasittamatta, »sisäänajo». — totu- tusajo (esim. auton) totutus. — totutus- käyttö (esim. koneen) totutus totuudellinen 1. totuudessa pysyvä, totuuteen pyrkivä, vilpitön: t. puhuja. 2. todenmukainen: t. selostus. — totuudenmukainen = todenmukainen touhuta: touhuan, touhusin, touhunnut touko (: touon) 1. keväiset kylvö- ym. maanviljelytyöt, touonteko: touon aika; touot on jo saatu tehdyksi. 2. kasvava (kevät)vilja: rantavainiolla on kaunis t. Touko (etunimi): Toukon Toulon [tulo']
Toulouse [tulu'z]: -ssa, illat. Toulouseen tournedos [turnadö'] häränseläke toveri: Kalle ja Matti olivat [esim. minulle] hyviä tovereita, parhaat toverini; ei sen sijaan »K. ja M. olivat (keskenään) hyvät toverit» [par. toverukset] tp. lyh. tilapäinen
T-paita lyhythihainen kaulukseton puu- villaneulospaita TPD lyh. työpaikkademokratia (tavallisessa tekstissä mieluimmin lyhentämättä) TPSL lyh. Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattinen Liitto traagikko 1. tragediankirjoittaja. 2. traagisten osien esittäjä. — traaginen murheellinen, järkyttävä: t. tapaus, kohtalo; N:n t. poismeno Traakia
traditio perinne; perimätieto: juhlasta on tullut t.; vaalia traditioita; t. kertoo,
että . — traditionaalinen (myös
traditionaali) perinteinen; perinnäinen: t. juhla; t. käsitys trafiikki ark. liikenne tragedia murhenäytelmä. — tragedienne traagisia osia esittävä näyttelijätär. — tragiikka traaginen taide; traagisuus, murheellisuus, järkyttävyys: tapauksen t.
oli 	siinä, että . — tragikomedia näy¬
telmä, jossa on sekä traagisia että koomisia aineksia. — tragikoominen surkuhupainen
traileri 1. (veneenkuljetus)perävaunu. 2.
par. esittelyfilmi trakooma tarttuva silmän sidekalvon tulehdus, silmäpasko tralli ark. ritilä, säleikkö transaktio kauppa-, liiketoimi, toimite transfer 1. psyk. siirtovaikutus. 2. tai. saatavien siirto toiseen maahan ja sen valuuttaan, transferointi. — transferenssi psyk. tunteensiirto transformaatio muuntaminen, muuntumi¬
nen; muunnos. — transformaattori
muuntaja. — transformoida muuntaa Transilvania (saks. Siebenbiirgen)
Transitvanian Alpit = Etelä-Karpaatit transistori elektroniputken tapaan käytetty puolijohdevahvistin. — transistoroida varustaa transistoreilla transithalli lentoaseman jatkomatkustaja- halli
transitiivinen kiel.: t. verbi t. transitiivi- verbi ’verbi, joka saa objektin’ transitmatkustaja (lentokoneen) jatko- matkustaja transito liik. kauttakuljetus, -kulku. — transitokauppa kauttakulkukauppa tran|s|kriboida 1. kiel. merkitä tarkekirjoituksella. 2. kiel. tavallisemmin translitteroida. 3. mus. sovittaa. — transkriptio
1. 	kiel. tarkekirjoitus. 2. kiel. tavallisemmin translitteraatio. 3. mus. sovitus translatiivi kiel. eräs sijamuoto (esim. vanhat/)
translitteraatio kiel. siirtokirjoitus, siirto- kirjoitusasu. — translitteroida kiel. siirtää kirjoitus merkki merkiltä toiseen kirjoitusjärjestelmään, merkitä siirtokir- joituksella transponoida mus. siirtää eri sävellajiin transsendenssi 1. ylimaallisuus, -aistillisuus, tuonpuoleisuus. 2. ///. usk. tuonpuoleisen, maailmasta erillisen jumaluuden olemassaolo. — transsendentaalinen f il. tiedon apriorisia edellytyksiä koskeva t. niiden mukainen. — transsendentti 1. yliaistillinen, ylimaallinen, tuonpuoleinen. 2. mat. algebran keinoin määrit- tymätön: t. luku, yhtälö transsi meedion unimainen tila; unimai- nen uskonnollinen hurmostila, »loveen lankeaminen»
Transvaal
trap-ammunta eräs haulikkoammuntalaji trapetsi 1. kiikkurekki: taituroi trapetsilla. 2. geom. puolisuunnikas trassata (myös trasseerata) asettaa vekseli t. sekki maksettavaksi trasseli puuvillankehruun haaskiolanka tratta liik. asete tratti ark. = 2. ratti trattoria italialainen ravintola trauma lääk. psyk. vamma, vaurio. — traumaattinen lääk. psyk. trauman luonteinen, traumasta johtuva: t. tila, kokemus. — traumatologia lääk. vammaoppi travestia ivamukaelma Tre lyh. Tampere
treeniä vokaalinmerkin päällä oleva erikseen ääntymistä osoittava pistepari (esim. ransk. Noel) treenata ark. 1. harjoitella, harjoittaa: t. kuulantyöntöä; treenasi muistiaan. 2.


Trelleborg
402
valmentaa: t. juoksijoita Trelleborg [-bor(i)] (ent. Trälleborg) tremolando [-a'-] mus. samaa säveltä t. intervallia nopeasti kerraten, »värisyttäen». — tremolo [tre-, ital. tre-] mus. saman sävelen t. intervallin nopea kertaaminen; liiallinen vibrato laulussa tremulantti fon. täryäänne trenchcoat [trenSkout, engl. trentS-] = trenssi
trendi (kehitys)suunta, suuntaus, pyrkimys, taipumus trenssi leveäkauluksinen vyöllinen poplii- ni- t. gabardiinitakki, trenchcoat trevira eräs tekokuitu tri (harvemmin toht.) lyh. tohtori: f il. tri;
maat.- ja metsät, tri trial [trial t. traial] moottoripyörien tai- toajo maastossa triangeli 1. kolmio; kolmikulmainen helistin, kolmiorauta. 2. kolmikko (triangeli- draamassa). — triangelidraama kolmen henkilön rakkausristiriitaan perustuva näytelmä t. tapaussarja trias eräs geologinen kausi, triaskausi;
sen muodostumat Trier [trir]
Trieste
triftongi kiel. kolmoisääntiö trigonometria matematiikan haara, jonka alaa ovat kolmion sivujen ja kulmien suhteet sekä niitä esittävät funktiot. — trigonometrinen (: trigonometrise/ssa t. -ssä) trigonometriaan kuuluva: t. funktio trikiini eräs suoliloisena elävä sukkulamato trikki taito-, silmänkääntötemppu; (esim.
elokuvan) hämäyskeino trikolori Ranskan kolmivärilippu t. -kokardi
trikoo neulos (1), neulekangas triljoona miljoona biljoonaa trilleri jännitysromaani, -näytelmä t. -elokuva, jännäri trilli mus. pää- ja sivusävelen nopeaan vuorotteluun perustuva korusävel trilogia kolmen romaanin t. näytelmän sarja
trimmata kohentaa terä- t. kilpailukuntoon: t. moottori; t. juoksijoita, ravihevosia Trinidad: -issa
trio 1. mus. kolmen soitinsolistin yhtye; sellaiselle tarkoitettu sävellys. 2. mus. kolmikehyksen keskimmäinen, melodinen sikermä. 3. kolmikko: Suomen t. voitti maaottelun 1 500 metriä Tripoli (Libanonissa; Libyassa)
Tripolis: Tripoliissa t. Tripoliksessa (Kreikassa)
trippi ark. pikamatka, -käynti, käväisy. — trippimittari ark. osamatkamittari
triptyykki kolmiosainen maalaus, siipialt- tari(maalaus)
Tristan da Cunha [kunja] triumfi 1. muinaisroomalaisen sotapäällikön voittojuhla, riemusaatto. 2. kuv. riemuvoitto: jääkiekon MM-kilpailuista tuli Neuvostoliiton t. triumviraatti (muinaisroomalainen) kolmen miehen liitto triviaali arkinen, kulunut, tyhjänpäiväinen, lattea: juttu, väite. — triviaalistaa
(myös trivialisoida) arkistaa, latteuttaa.
— 	triviaalius vrt. triviaali: huomautusten t.; lateli joukon triviaaliuksia (myös trivialiteetteja)
Troija
troikka 1. venäläinen kolmivaljakko. 2.
johtokolmikko: vallassa oleva t. trokee 1. kaksitavuinen aleneva runojalka.
2. 	mus. pitkästä ja lyhyestä sävelestä koostuva kolmijakoinen iskuala trolleybussi [trolli-] (myös trollibussi) johdinauto trombi lääk. veritukko Tromssa (norj. Tromsö)
Trondheim [-nh-]
Trondheiminvuono [-nh-] trooppi kielikuva, kuvailmaus trooppinen 1. tropiikkiin kuuluva t. sille ominainen: trooppiset kasvit; t. helle. 2. täht. tasauspisteiden mukaan laskettu: t. vuosi; Kuun t. kiertoaika. 3. biol. tropismin alaan kuuluva, ulkoisen ärsykkeen vaikuttama: kasvin t. liike tropiikki kääntöpiirien välinen maapallon alue; kuuma ilmastovyöhyke tropismi biol. ulkoisen ärsykkeen vaikuttama kasvin taipumisliike, suuntautumis- taipuma
trotyyli (: -ssä t. -ssö) eräs räjäyte trubaduuri 1. 1100—1200-luvun provence- lainen laulurunoilija. 2. kuv. lemmenru- noilija, -laulaja trubenoida kestokovittaa kaulus t. kalvo- sin asetaatilla trudgen [trad£an] heittouinti truismi yleisesti tunnettu (kiinnoton) totuus, selviö: puhe oli pelkkiä truismejä. — truistinen vrt. ed.: t. huomautus trukki pieni moottorikäyttöinen tavaran- siirtovaunu trumpetisti trumpetinsoittaja. — trumpetti eräs vaskipuhallin trusti monopolin luonteinen pienehkön ryhmän hallinnassa oleva yritysten yhteenliittymä. — trustiutua liittyä t. muuttua trustiksi: teollisuuden trustiutuminen »trustivapaa»: par. trustiton, trustiutu- maton
tryffeli 1. multasieni. 2. eräs suklaama- keinen


403
tuhatluku
Trälleborg: nyk. Trelleborg Tröndelag [tröndeläg, norj. troneläg] ts. lyh. 1. toisin sanoen. 2. työsopimussuhteinen TS lyh. Turun Sanomat tsaari Venäjän, Serbian ja Bulgarian hallitsijoita. — tsaarinvalta (myös tsaari- valta): tsaarinvallan aikana TSad TSadjärvi
TSangSa: nyk. kirjoitustapa Changsha TSangtSun: nyk. kirjoitustapa Changchun tsarismi tsaari(n)valta. — tsaristinen tsaarinvallan'aikainen t. sille ominainen tsasouna ortodoksinen kyläkappeli tsatka eräs kookas taskurapu Tsekiang: nyk. kirjoitustapa Zhejiang tSekki TSekkoslovakian toisen pääkansalli- suuden jäsen; saman kansan kieli TSekki (myös Tsekinmaa) tsekkien asuma Tsekkoslovakian osavaltio tsekkiläinen adj. (subst:na miel. tsekki) Tsekkoslovakia
t§ekko|slovakialainen adj. (subst:na tavallisemmin seur.). — t£ekko|slovakki Tsekkoslovakian asukas TSengtSou: nyk. kirjoitustapa Zhengzhou TSengtu: nyk. kirjoitustapa Chengdu tseremissi (myös mari) erään suomalais-ug- rilaisen kansan jäsen; saman kansan kieli tSerkessi (myös sirkassi) erään kaukasia- laiskansan jäsen; saman kansan kieli t&etseeni (myös tsetSentsi) erään kaukasia- laiskansan jäsen; saman kansan kieli TsetSeeni-Ingusia TSetSeenien ja ingusien autonominen neuvostotasavalta tsetsekärpänen afrikkalaisia pistokärpäsiä Tsinan: nyk. kirjoitustapa Jinan tsinuski = kinuski
TST lyh. Työväen Sanomalehtien Tietotoimisto tsto lyh. toimisto
tSuktSi erään koillissiperialaisen kansan jäsen; saman kansan kieli TsuSima
tSuudi venäläisten eräistä itämerensuomalaisista kansoista käyttämä nimitys tSuvassi erään turkkilaiskansan jäsen; saman kansan kieli T&uvassia TSuvassien autonominen neuvostotasavalta
TT lyh. 1. teologian tohtori (luetteloteks- tissä; normaalisti sen sijaan teol. tri).
2. 	ruotsalainen uutistoimisto (ruots. Tid- ningarnas Telegrambyrä). 3. vanh. (myös TT-ajot; engl. Tourist Trophy) = RR TTK lyh. taloustieteiden kandidaatti (luet- telotekstissä; normaalisti sen sijaan ta- loust. kand.)
TTKK lyh. Tampereen teknillinen korkeakoulu
TTL, TTM lyh. taloustieteiden lisensiaatti, maisteri (luettelotekstissä; normaalisti sen sijaan taloust. lis., maist.)
TTT lyh. 1. Työväen taloudellinen tutkimuslaitos. 2. taloustieteiden tohtori (luettelotekstissä; normaalisti sen sijaan taloust. tri)
Tuamotusaaret
tub. (myös tb.) lyh. tuberkuloosi
tuberkkeli tuberkuloosille ominainen tuleh- teinen kyhmy. — tuberkuliini tuberku- loosibakteerista tehty valmiste, jota käytetään tuberkuloosin toteamiseen. — tuberkuloosi eräs bakteeriperäinen sairaus. — tuberkuloottinen vrt. ed.: t. potilas; t. oire, tulehdus, keuhko; tuberkuloottisten [ = tuberkuloosipotilaiden] hoito. — tubi ark. tuberkuloosi
tuffi tulivuoren tuhkasta ym. vulkaanisista aineksista koostunut kivilaji
tuhannes 1. (: tuhannennen, partit. tuhannetta) järjestyslukuna: joka tuhannennelle arvalle osuu suurvoitto. 2. (: tuhanneksen) = seur. — tuhannesosa: kuusi tuhannesosaa (myös tuhannes osa : kuusi tuhannetta osaa)\ syn. tuhannes 2. — tuhannesti tuhat kertaa; lukemattomia kertoja: t. mainittu asia; pyysi t. anteeksi.
— tuhantinen 1. tuhatlukuinen, tuhannesta t. tuhansista koostuva: /. yleisömäärä; (yhd.) kaksi-, moni/tuhantinen joukko. 2. tuhat markkaa; tuhatmarkka- nen: sai korvausta jonkin tuhantisen. — tuhantisen noin tuhat, tuhatkunta: kaupungilla on ikää t. vuotta; t. markan laina
tuhat: läsnä oli t. henkeä, maksoi t. markkaa (varsinkin länsisuomal. puhekielessä, tyyl. myös yleiskielessä tuhannen henkeä, markkaa; kaakkoissuomal. puhekielessä, ei yleiskielessä »tuhatta henkeä, markkaa»); monta tuhatta kiloa; määrä nousi kolmannelle tuhannelle; särkyi tuhansiksi kappaleiksi; tuhansien (vanh. ja tyyl. myös tuhanten) kilometrien matka. — tuhat- yhdyssanoissa: tuhat/vuotinen,
-kertainen; nelituhatpäinen yleisöjoukko; seitsentuhatkertainen (harvemmin seitse- mäntuhattakertainen) suurennus. Ei: »tu- hatjärvien [po. tuhansien järvien] maa».
— tuhatkunta noin tuhat, tuhantisen:
paikalla oli t. (varsinkin puhek. ja tyyl. myös tuhatkunnan) ihmistä; yksi tapaus tuhatkuntaa henkeä kohti. — tuhatluku 1. tuhat lukuna; tuhannella jaollinen luku: määrä pyöristetään lähimpään
tuhatlukuun. 2. tuhannen vuoden tm. yksikön jakso, jossa tuhansia ilmaiseva luku on sama: kolmannella tuhatluvulla eKr. (käytännössä = 'kolmannella vuosituhannella eKr.’). 3. vuosien 1000 ja 1099


tuhattulimmainen
404
välinen aika: ristiretket alkoivat tuhatluvun lopussa. — tuhattulimmainen: t. hölmö; juoksi tuhattulimmaista vauhtia.
— 	tuhat tulimmaista (voimasanana). — tuhatyhdeksänsataaluku tuhka: tuhkan, harvoin tuhan. — tuhkata polttaa ruumis tuhkaksi: vainajien tuhkaaminen on käymässä yhä yleisemmäksi. — tuhkatiheässä, tuhkatiheään hyvin tiheässä, tiheään. — tuhkaus polttohautaus
tuhkimo (satuhenkilönä Tuhkimo): perheen t. sai mainetta ja kunniaa tuhla- (yhdyssanoissa) tuhlaileva: kerskoja tuhlakulutus; tuhlakoristelu. — tuhlaantua = tuhlautua. — tuhlaavainen tuhlaava, tuhlaileva: t. vaimo; t. varojen käyttö. — tuhlaavaisuus vrt. ed. — tuhlautua (myös tuhlaantua): rahaa tuhlautui matkoihin ja huvituksiin tuhma 1. (varsinkin lasten kielessä ja lapsille puhuttaessa) ilkeä, paha; tottelematon: Jussi oli Matille t. 2. rivo(nsekainen), sopimaton, säädytön: kertoi tuhmia juttuja. 3. (itäsuomal. puhekielessä) tyhmä: jopas teki tuhmat kaupat tuhoaja (myös tuhooja): jätevedet lintujärven tuhoajina. — tuhoa tuottava. — tuhooja (varsinkin yhdyssanoissa) tuhoaja: kasvintuhoojat (kasveja tuhoavista hyönteisistä ja taudeista); puuntuhooja 'eräs perhoslaji’. — tuhopoltto tahallaan sytytetty tulipalo, tulipalon tahallinen sytyttäminen; vanh. ja lakikielinen syn. (ei nykyisessä yleiskielessä) murhapoltto. — tuhota: tuhoan, tuhosin, tuhonnut. — tuhoutua (ei »tuhoontua») tuhrautua (myös tuhraantua) 1. tahraantua, tahriutua, töhriytyä: housut tuhrautuivat maaliin t. maalista. 2. (ajasta) tuhlautua, haaskautua, tärvääntyä: iltapäivä tuhrautui joutaviin kokouksiin. — tuhriutua (myös tuhriintua) = ed. 1: tuhriutunut paperi, matto tuhto veneen istuinlauta, teljo tuhuttaa (myös tuhuuttaa): sataa tuhutti ’tihu(u)tti’ tuijottaa
tuikata pistää, survaista, tökätä; sujauttaa: t. puukolla sormeensa; t. uuniin tuli; tuikkasi toisen kouraan setelin tuiki erittäin, ylen, perin: t. tärkeä huomautus; t. tarpeellinen, tavallinen; t. tuntematonta väkeä; (harvemmin) t. kiireellinen, vaikea, erilainen tuikkaa (: ei tuika, tuikkanut) itäsuomal. kielenkäytössä ja tyyl. tuikkia: tähdet tuikkavat; salakat tuikkavat veden pintaan
tuima 1. ankara, kova, tuikea: t. pakkanen, talvi; t. löyly; t. ilme, katse. 2.
(maan läntisimpien osien kielenkäytössä) kirpeä, karvas, kitkerä; liian suolainen: tuimaa sahtia; suolalahna oli kovin tuimaa. 3. (itäsuomal. puhekielessä) suolaton; hiukaiseva: puuro oli jäänyt tuimaksi; kahvin juonnista tuli t. olo. 4. ilmauksissa aamutuimaan ’heti aamulla, aamuvarhaisella’, ensi tuimaan t. alkutui- maan ’aluksi, ensi alkuun’. — tuimaa (: ei tuima, tuimi, tuimanut; itäsuomal. kielenkäytössä) hiukaista: rupesi tui-
mamaan sydänalasta tuisku lunta maasta ryöpyttävä tuuli; sakea lumisade, pyry: /. oli tukkinut tiet; tuiskussa ei tahtonut nähdä eteensä. Kuv. tuli tuiskuna paikalle; on nähnyt tuulet ja tuiskut. — tuiskuta 1. tuiskuttaa: kylläpä siellä tuiskuaa; on tuiskunnut polun umpeen. 2. ryöpytä, tupruta: lumi tuiskuaa sommasta; tuulilasiin tuiskusi soraa.
— 	tuiskuttaa tupruttaa (lunta), tuiskuta (1): yöllä on taas tuiskuttanut; tuulen tuiskuttama lumi; oli tuiskuttanut tiet tukkoon. — tuiskuttua vrt. ed.: umpeen tuiskuttunut tie tuivertaa raastaa, riepottaa (varsinkin tuulesta): tuulten tuivertama honka, tunturin laki; tuiversi toista tukasta; (kuv.) sydäntä tuivertava tuska TUK lyh. Työväen Urheiluseurojen Keskusliitto tukaatti = dukaatti
tukahduksissa tukahtuneena: toiminta on kauan ollut t. — tukahduttaa (vanh. ja tyyl. myös tukahuttaa) 1. pakahduttaa, tikahduttaa, läkähdyttää; saada sammumaan hapen puutteeseen (tuli); salvata (hengitys, ääni): tukahduttava kuumuus; horsman tukahduttamat kasvit; tuli tukahdutettiin hetkessä; tukahdutti aivastuksensa, toisen hengityksen; »puhui tukahdutetulla [tav. par. tukahtuneella] äänellä». 2. kuv. tyrehdyttää, sammuttaa; pakahduttaa: levottomuudet tukahdutettiin; tukahduttava tuska. — tukahtua (harvemmin tukehtua) 1. pakahtua, tikahtua, läkähtyä; (tulesta:) sammua hapen puutteeseen; (hengityksestä, äänestä:) salpautua: oli t. helteeseen (ihminen, eläin t. kasvi); taimet ovat tukahtuneet rikkaruohoihin; liekit tukahtuivat; tukahtunut hengitys, ääni, parahdus. 2. kuv. tyrehtyä, sammua: hanke tukahtui alkuunsa; into on tukahtunut tukankuivain (myös tukankuivatin) hius- tenkuivauslaite tuke se millä tukitaan, tukko: rakensivat ojan tukkeeksi padon; vuorivillaa rakojen tukkeena; putki on tukkeessa tukossa’
tukea 1. olla jonkin tukena, antaa jollekin


405
tulevaisuus
tukea, kannattaa, vahvistaa, pönkittää: /. toista käsivarresta; tuki jalkaansa lattiaan; rakennetta tukevat palkit. 2. edelliseen liittyvästi kuv. auttaa, avustaa, kannattaa; vahvistaa: t. sotavammaisia; t. toisen pyrkimyksiä, toista hänen pyrkimyksissään; tiedot tukevat sitä otaksumaa, että .3. nojata, nojautua,
tukeutua: tuki jalkansa t. jalallaan, jaloillaan kovaan alustaan; seinä tukee be- tonianturaan tukehduksissa (puolittain) tukehtuneena, tukehtumaisillaan; tikahduksissa, läkäh- dyksissä: .hukkuva oli jo aivan t.; pelastui tulipalosta puolitukehduksissa. — tukehduttaa 1. tappaa salpaamalla hengitys: t. toinen kuristamalla; taistelukaasujen tukehduttamia ihmisiä. 2. tavallisemmin tukahduttaa 1,2. — tukehtua 1. kuolla hengityksen salpautumisen takia: t. hapen puutteeseen, savuun; sai ruo- don väärään kurkkuun ja tukehtui. 2. tavallisemmin tukahtua 1, 2 tuketa (: tukkean, tukkesin, tukennut): tavallisemmin tukkia tukeutua nojata, nojautua, tukea (3): koetti t. kaiteeseen; katto tukeutuu pila- reihin; tukeutui auktoriteetteihin; päätelmät tukeutuvat luotettaviin havaintoihin Tukholma
tukiainen 1. aidan viisto tukiseiväs, nyde.
2. 	leik. tukipalkkio: maatalouden tukiaiset
tukkeentua: tavallisemmin tukkeutua. — tukkeuksissa tukossa, tukkeessa: oja
on t. — tukkeuma (myös tukkeutuma) jotakin tukkiva kasauma, tukkeutunut paikka, tukos, tulppa: vesijohdon, liikenteen t.; (lääk.) virtsaputken t., suoli- tukkeuma. — tukkeuttaa saattaa tukkeutumaan, tukkia: hiekan tukkeuttama salaoja. — tukkeutua (harvemmin tukkeentua, tukkiintua, tukkoutua): 1. mennä tukkoon, tukkeeseen: viemäri, väylä tukkeutui; tukkeutunut ruokatorvi, tiehyt; (kuv.) markkinat, rahoituskanavat ovat tukkeutuneet. 2. jäädä tukoksi, tukkeeksi: viemäriin tukkeutuneet kiinteät jätteet. 3. puhek. tunkeutua, tuppautua: tahtoo t. joka paikkaan. — tukkia (harvemmin tuketa, tukota) 1. panna tukkoon, tukkeeseen; saattaa tukkeutumaan, tukkeuttaa: t. vuotopaikka; tukki korvansa pumpulilla; on tukkinut vastustajansa suun 'mykistänyt, vaientanut vastustajansa’; lumi on tukkinut tien. 2. puhek. tunkea: tukki [ = sulloi] tavaroita kassiinsa; koetti t. [ = tunkeutua, tuppautua] toiseen seuraan. — tukkiintua: tavallisemmin tukkeutua tukko 1. pieni kasapää karvoja, kuituja
tms., tukku, tuppo (2): kampaan tarttunut hiustukko; tukko heiniä; puhdisti ketjua trasselitukolla; (kuv.) panivat t. löivät tuumat tukkoon (tavallisemmin tukkuun). Ei esim. paperipinkasta: »t. [par. tukku] seteleitä, lehtiä». 2. se millä tukitaan t. mikä tukkii, tuke: tukot molemmissa korvissa; pani varpaaseen tukon 'haavasidoksen, tupon’; kulkue liikenteen tukkona; letku, puhelinlinja on mennyt tukkoon tukkeutunut’; (lääk.) veri tukko 'suonen t. sydämen seinämään muodostunut verihyytymä’. — tukkoutua: tavallisemmin tukkeutua. — tukku
1. 	tukko (1); pinkka, nippu, kasa: hius-, heinä-, vanu/tukku (myös -tukko); t. vanhoja kirjeitä; (kuv.) panivat t. löivät tuumansa tukkuun (harvemmin tukkoon) 'ryhtyivät yhteistyöhön’. 2. väljemmin suuresta määrästä: esitti tukun todisteita; myydä tukussa tukuittain’; tukussa [ = kerralla, erittelemättä; summassa, umpimähkään] tehdyt päätökset Tuko lyh.s. Tukkukauppojen Oy. tukos tukkeuma: t. viemärissä. Lääk. ve- ritukon muodostumisesta: sepelvaltimon t. t. sepel tukos. — tukota (: tukkoon, tukkosin, tukonnut): tavallisemmin tukkia
tukuittain (miel. kuin »tukuttain») 1. tukkuina: karvat irtosivat t. 2. suurin määrin t. suuret määrät, kosolti: sai t. neuvoja; kunniamerkkejä jaettiin t.; ostaa, myydä t. 'suurina erinä’
TUL lyh. Työväen Urheiluliitto Tula
tuleentua (varsinkin viljasta) kypsyä, joutua, valmistua: ohra on jo tuleentunut; tuleentuneita kuusen, paprikan siemeniä tulehteinen tulehduksellinen, tulehduspe- räinen: t. kyhmy, turvotus tulema 1. tulo, tuleminen, tulokerta: kesä on joka tulemallaan uusi; terve tulemasta tervetuloa’. 2. varsinkin mat. tulos (yleiskielessä tulos suotavampi)
Tulemajärvi = Tulomajärvi tulemus (myös tuleminen) varsinkin usk. tulo: Kristuksen toinen t.; (tähän liittyvästi leik.) potkulaudan uusi t. ’paluu (käyttöön)’ tuleva 1. partisiippina: huomenna t. vieras; tulevat ja menevät junat. 2. adj. tulevaisuuteen kuuluva, vastainen: ennusti tulevia tapahtumia; tulevat polvet; t. kenraali oli siihen aikaan vasta kadettikoulussa. 3. varsinkin vanh. ja tyyl. ensi: tulevana kesänä; tulevan viikon maanantaina. — tulevainen vanh. = tuleva 2.
— 	tulevaisuus tuleva aika, vastaisuus: tulevaisuudessa nähdään, saadaanko  ; tällä keksinnöllä voi olla suuri t.


tuli
406
tuli: ehdotus ei ottanut tulta ‘saanut kannatusta’. Ei: »sai tulta [po. tuulta] siipiin- sä»
tuliaiset mon. 1. tuomiset: toi kakun tuliaisiksi. 2. tulojuhla t. -kestitys: matka- miehille järjestettiin komeat tuliaiset; sai tuliaisikseen hyvän päivällisen Tulimaa: -ssa
tulimmainen tavaton, tulinen: t. kiire; (voimasanana) tuhat tulimmaista! tulistaa kuumentaa (tulikuumaksi): t. metalli hehkuvaksi; t. höyryä lämmittää kyllästeinen höyry sen paineen mukaista kiehumapistettä kuumemmaksi’; (kuv.) maaottelu tulisti tunteet. — tulistua 1. kuumeta (tulikuumaksi): tulistunut teräs; tulistunut höyry (vrt. tulistaa). 2. suuttua, vihastua, tuohtua: tulistui toisen sanoista. — tulistuttaa kuumentaa (kuv.); suututtaa, vihastuttaa: t. tunteita; tulistutti toisen herjoillaan tulkata ark. kääntää tulkkina, tulkita: tulkkasi ministerin puheen englanniksi. — tulkinnainen tulkinnanvarainen: t. kysymys. — tulkinnanvarainen monitulkintainen, -selitteinen, tulkinnainen: t. lainkohta. — tulkinta tulkitseminen t. sen tulos. 1. vrt. tulkita 1: kongressissa on simultaani/tulkinta (ark. -tulkkaus); Aale Tynnin runotulkinnat. 2. vrt. tulkita 2: salakirjoituksen t. ’selväys’; lain tulkintavaikeudet; säännöksellä on kaksi erilaista tulkintaa. 3. vrt. tulkita 3: Esko
Salmisen t. Jukolan Juhanista. tulkin-
tainen (yhdyssanoissa) -selitteinen, -ym- märteinen: kaksi-, moni/tulkintainen lausuma. — tulkita 1. kääntää tulkkina, »tulkata»; myös muusta (taidekirjallisuuden) kääntämisestä: esitelmä tulkitaan kolmelle kielelle; Odysseia Mannisen ja Saarikosken tulkitsemana. 2. tehdä ymmärrettäväksi, selvätä; käsittää, ymmärtää: t. hämärää lainkohtaa, salakirjoitusta; määräystä on tulkittu eri tavoin; vaalin tulos voidaan t. vain yhdellä tavalla. 3. esittää, ilmaista, ilmentää: tulkitsi kiitollisuutensa valituin sanoin; Sibeliuksen viulukonsertto Oistrahin tulkitsemana »-tulkitteinen»: par. -tulkintainen tulkka tekn. holkkimainen koneen osan täytekappale tulkkaus ark. tulkin käännös, tulkinta: häneltä sujuu t. viidelle kielelle
1. tulkki 1. vieraskielistä puhetta tuoreeltaan kääntävä henkilö: neuvottelivat tulkin avulla. 2. väljempää käyttöä (vrt. tulkita 2, 3): kirjailijat aikansa aatteiden tulkkeina; kieli on sekä ajatusten että tunteiden t.
2. tulkki tekn. mittauslaite, jolla tode¬
taan, onko sarjavalmiste laitteeseen asetetun mitan mukainen tulla-verbistä huomattavaa: 1. Seuraavanlaisissa tapauksissa tämän verbin yhteydessä käytetään nominatiivi- t. partitiivi- muotoista predikatiivia: nimikirjoitus (t. nimikirjoituksesta) tuli vähän epäselvä; sato (t. sadosta) näyttää tulevan keskinkertainen; keitto (t. keitosta) tuli kovin sakeaa (valmistettaessa; vrt. keitto tuli [= muuttui, kävi] sakeaksi). 2. Ilmaus mitä johonkin tulee on syytä korvata luontevammilla rakenteilla: »mitä näihin huomautuksiin tulee, ne eivät paina [par. nämä huomautukset eivät paina] vaaassa paljon»; »matka onnistui hyvin, mitä säihin tulee» [par. onnistui säiden puolesta t. kannalta hyvin]; »mitä tähän asiaan tulee, rohkenen [par. tästä asiasta (taas) rohkenen] olla eri mieltä». 3. II- maustyyppi tulen ottamaan siitä asiasta selvää, hän tulee viettämään kesälomansa Savossa merkitsee tavallisesti ’käyn ottamassa, saavun ottamaan siitä asiasta selvää’, ’hän saapuu viettämään kesälomansa Savossa’. Samaa rakennetta käytetään myös futuurin ilmaisimena, jos tapahtu- ma-aika ei selviä preesensiä käyttämällä ja jos lausetta ei voida tulkita äsken selitetyllä tavalla: hänellä on ollut hyvä palkka ja tulee olemaan/uudessa paikassaankin. Ei sen sijaan mielellään: »tulen pesemään ikkunat lähipäivinä» [kaksiselitteinen rakenne; par. pesen t. aion pestä ikkunat lähipäivinä]; »johtokunta tulee pikimmiten tekemään asiassa ratkaisun» [riittää: tekee pikimmiten]; »huomenna tulen nousemaan [par. huomenna nousen] varhain». 4. Tekemisen vähättelyä ilmaisee rakennetyyppi matkalla tuli käydyksi Haminassakin (varsinkin asiatyylisessä kirjakielessä tavanomainen rakenne, puhekielessä yleinen erityisesti Itä-Suomessa) t. matkalla tuli käytyä Haminassakin (varsinkin länsisuomal. puhekielessä; myös sitä myötäilevissä kirjakielen tyylilajeissa). Etenkin puhekielessä voidaan tekijä tällöin ilmaista genetiivillä (länsisuomal. kielenkäytössä) t. ablatiivilla (itäsuomal. kielenkäytössä): tuleekohan hänen t. häneltä tehdyksi (tehtyä) se työ? Rakenteella on joskus myös toisenlainen, vähättelemätön merkitysvivahde: silta tulee [ = saadaan] varmasti korjatuksi (varsinkin länsisuomal. puhekielessä korjattua) viikossa; valituiksi tulivat seuraavat henkilöt: - — ; päätöksen tultua tehdyksi [ = kun päätös on tehty]; tunsi tulleensa petetyksi [ = tunsi, että häntä oli petetty]. Vierasmallista, vältettävää käyttöä: »tulin vakuutetuksi (t. vakuuttuneek¬


407
tunkeilla
si) asiasta» [par. vakuutuin asiasta]; »työ, joka kannattaa tulla tehdyksi, kannattaa tulla tehdyksi hyvin» [par. työ, joka kannattaa tehdä, kannattaa tehdä hyvin]. 5. Lausetyypissä jokaisen tulee tuntea varo- määräykset, näistä asioista päättämisen tulisi kuulua kunnille on subjektia vastaava sana yleensä genetiivimuotoinen; olemassaoloa, ilmaantumista tms. ilmaisevissa lauseissa (tav. infinitiivin jäljessä) se kuitenkin on nominatiivi- t. par- titiivimuotoinen: hakemuksen mukana tulee seurata virkatodistus, postimerkkejä palautusta varten. Puhekielessä käytetään nominatiivia usein myös semmoisissa lauseissa kuin »työ tulee valmistua perjantaiksi», »asiakirjat tulee olla mapeissa», mutta huolellisessa yleiskielessä on tällöin genetiivi: työn tulee valmistua, asiakirjojen tulee olla tullihallitus
»tullikäsitellä»: par. tullata »tullivapaa»: par. tulliton »tullivapaasti»: par. tullitta, tullitto- masti tuloa tuottava
tuloksekas (myös tuloksellinen) tuloksia tuottava, menestyksekäs: t. matka, neuvottelu; tiistai oli tuloksekkain päivä Tuloma (ven.) = Tuuloma Tulomajärvi (Aunuksessa; myös Tulema- järvi)
tulos: työn tulokset; pitkän aherruksen tuloksena meillä on nyt oma koti; kei- häänheiton tulokset; laskun tulos. Essiivi tuloksena usein miel. toisin: »järjestelyjen tuloksena liikenne sujuu entistä joustavammin» [par. järjestelyjen johdosta t. ansiosta; järjestelyjen tuloksena ei ollut liikenne vaan sen parempi sujuminen]; »luonnonsuojeluväen ponnistusten tuloksena [par. ponnistuksin t. ponnistusten ansiosta] järven kuivatus saatiin estetyksi»; »lopputuloksena valittiin [par. lopputuloksena oli, että valittiin] entiset edustajat»
»tulosrikas»: par. tuloksekas tulostaa ilmaista t. saada ilmi tietokoneen tms. laitteen antama tulos: rivikirjoitti- mella tulostetut tiedot. — tuloste tulostettu tieto: syötös ja tuloste; tulostetta voidaan seurata näyttölaitteesta. — tulostus 1. tulostaminen: tietojen t. 2. par. tuloste
tulotie (miel. kuin »sisääntulotie», »sisäänajotie»): kaupungin, huoltamon t. tulouttaa merkitä tuotto lopullisena tulona tilille: huhtikuussa tuloutetut tullit tulpata = tulpittaa (t. tulpitä) 1. — tulpit- taa (myös tulpita : tulpitsen, tulpinnut)
1. 	sulkea tulpalla t. tulpilla, tulpata: t.
mehupulloja. 2. vahvistaa tulpalla, »pro- pata»: t. naula kiviseinään. — tulppa: pullon, kylpyammeen t.; pani korviinsa vahatulpat; naula ei pysy seinässä ilman tulppaa [= »proppua»]; jätteistä viemäriin syntynyt tulppa tukkeuma, tukos’; seisoivat ovisuulla tulppana ’muiden kulkua estämässä’; (yhd.) veritulppa, pisto-, sytytys/tulppa (varsinkin puhek. näiden sijasta usein pelkkä tulppa) tulvata (: tulvaa, tulvasi, tulvannut) = tulvia 2. — tulvehtia varsinkin tyyl. tulvia (1). — tulvia 1. nousta tavanomaisen rantaviivan yläpuolelle t. olla sen yläpuolella (järven t. joen vedestä), olla tulvillaan, tulvehtia: Kyrönjoki, Saimaa tulvii; (kuv.) valoa tulviva kevätaamu.
2. 	virrata (tulvana), tulvata: ammeesta tulvii vettä lattialle; haavasta tulvi verta. Kuv. ikkunoista tulviva valo; paikalle tulvi uteliaita katsojia tumman- yhdyssanoissa: tumman/harmaa, -punainen, -sininen, -vihreä jne. (harvemmin tumman harmaa, punainen jne.) tummentua, tummeta (: tummenee, tummeni, tummennut) = seur. — tummua käydä tumm(emm)aksi, tummeta, tummentua: pöytähopeat ovat tummuneet; aurinko laski ja taivas alkoi tummua tundra (mon. partit. tundroja) etup. varpu- ja suokasvillisuuden peittämä metsä- tön napa-alue tungeksia (harvemmin tungeskella) liikkua tungoksessa, toisiaan tuuppien: ihmiset tungeksivat voittajan ympärillä; vaate- naulakoilla tungeksiva väki. — tungetella = tunkeilla 2. — tungetteleva (myös tungettelevainen) = tunkeileva. — tun- gettelevuus (myös tungettelevaisuus) = tunkeilevuus tunguusi erään itäsiperialaisen kansaryh- män jäsen; näiden kieli tunika erilaisia mekkomaisia pukineita: muinaisroomalaisten koti-, työ- ja alus- puku; katolisen papin päällysvaippa; nyk. pitkästä väljästä puserosta Tunis [tunis, ransk. tyni's]: Tunisissa, illat. Tunisiin Tunisia
tunkea 1. työntää väkisin: t. [= ahtaa, sulloa] tavarat kassiin; tunki [ = sysäsi] vastustajat (pois) tieltään. 2. tunkeutua, tuppautua, työntyä: sisälle tunkee vierasta väkeä; kitkerä haju tunki joka paikkaan; säteily on tunkenut läpi lyijy- seinän. — tunkeileva vrt. tunkeilla 2: teki tunkeilevia kysymyksiä; t. (harvemmin tunkeilevainen) mies, käytös. — tunkeilevuus (myös tunkeilevaisuus): pyysi anteeksi tunkeilevuuttaan. — tunkeilla 1. tavallisemmin tungeksia. 2. käyttäytyä


tunkeutua
408
epähienosti, röyhkeästi, tungetella: en halua t., mutta . — tunkeutua työn¬
tyä (väkisin), tuppautua, tunkea (2): bussiin tunkeutui yhä uusia matkustajia; yritti t. toisen seuraan; kellariin tunkeutunut vesi; kaikkialle tunkeutuva kaupallisuus; osasi t. asian ytimeen tunkkaantua (myös tunkkautua) käydä tunkkaiseksi, ummehtua: ilma tunkkaan- tuu; tunkkaantuneita jauhoja tunkki varsinkin puhek. (syn. tekn. tunk- rafti) väkivipu, -ruuvi, nostoruuvi Tunkua (ven. Tunguda): -ssa t. -lla tunne (muissa paitsi 2. merkityksessä tavallisesti vain yks.) 1. oman elimistön tilaa koskeva aistimus, tuntemus (1): nälän, janon, vilun t.; hyvän olon, väsymyksen t.; heräsi pahoinvoinnin tunteeseen. 2. omaehtoisen sielullisen tapahtuman t. tajunnansisällön elämyksellinen puoli: ilon, epävarmuuden, pettymyksen, syyllisyyden, ylemmyyden t.; vapauden, riippumattomuuden t.; muistelen häntä lämpimin tuntein; tunteen ja järjen ristiriita. 3. aavistus, vaikutelma, tuntu: minulla on sellainen t., että asiat eivät ole nyt kohdallaan. 4. (jatkuva) tiedostamistapa, taju, tietoisuus: yhteenkuuluvuuden t.; kansallis(uus)tunne; vastuun-, velvollisuuden /tunne (myös -tunto). 5. par. tuntu: »sisätiloille ominainen väljyyden t.» tunneittain kerran tunnissa, tuntien mukaan: havainnot tehdään t.; laskutti työstä t.
tunnelma mieliala, ilmapiiri: kirjoitti tunnelmiaan päiväkirjaan; ehyt, lämmin, haikea, kolkko t.; takka illan kodikas t.; t. oli korkealla; sisustuksesta puuttui t. ’lämmin tunnelma, kodikkuus’. — tunnelmallinen (ehyen, miellyttävän) tunnelman herättävä, tunnelmaa luova: t. kesäilta, valaistus; pikkukaupungin tunnelmalliset kujat; t. lauluesitys »tunnerikas»: par. tunteikas, tunteellinen tunnettuus (miel. kuin »tunnettuisuus») se että joku t. jokin on tunnettu: tuotteen menekki riippuu sen tunnettuudesta tunnistaa tuntea t. todeta samaksi, tutuksi t. tietyksi: tunnen kyllä miehen, vaikka en tällä kertaa tunnistanut; tunnisti matkalaukun (omakseen); hukkunutta ei ole vielä tunnistettu. — tunniste tunnistus- merkki t. -teksti: kongressin osanottajat saivat rintaansa tunnisteen; asiakirjan tunnisteet 'lähettäjää ja asiakirjan luonnetta koskevat tiedot’; tietojoukon t. ’tunnistussymboli (tietokonealalla)’. — tunnistin tunnistuslaite: vaarallisten kaasujen t.
tunnokas herkkätuntoinen: t. ihonkohta.
— tunnollinen velvollisuudentuntoinen ja täsmällinen, tunnontarkka: /. työntekijä; täytti veroilmoituksen tunnollisesti. — tunnontarkka = ed. — tunnoton 1. tuntoaistiltaan turta, puutunut: tunnottomaksi paleltunut sormi; iho on puudutuksen jäljiltä t.; (kuv.) iskuille t. [ = is- kunkestävä] räjähdysaine. 2. kovasydä- minen, sydämetön, häikäilemätön, raaka, tunteeton (2): t. äiti jätti lapsensa heitteille; tunnotonta soraharjujen raiskausta. 3. harv. tajuton, tiedoton: oli tunnottomassa tilassa
tunnusmerkillinen luonteenomainen, tyypillinen: N:lle tunnusmerkillinen rehellisyys. — tunnusmerkki: tavallisemmin tuntomerkki, tunnus
tunnustautua 1. katsoa t. sanoa (vakaumuksellisesti) kannattavansa jotakin t. lukeutuvansa joksikin: tunnustautuu
marxilaisuuteen, marxilaiseksi; tunnustauduin hänen ystäväkseen. 2. tunnustaa itsensä joksikin: tunnustautui syylliseksi
tuntea: mm. tunnen hänet hyvin (jatkuvasti); en ollut t. [ = tunnistaa] häntä. Selvyyden vuoksi verbi tunnistaa joskus suotavampi (esim. lauseessa »tunsi miehen ystäväkseen», jos tarkoitetaan miehen toteamista tietyksi ystäväksi eikä hänen jatkuvaa käsittämistään ystäväksi)
tunteellinen: syn. tunteikas. 1. herkkä, herkkätunteinen; haaveellinen, hentomielinen; tunteisiin vetoava: /. nuorukainen; tunteelliset silmät; laulaa, soittaa tunteel- lisesti; kirjoitti kovin tunteellisen kirjeen. 2. tavallisemmin tunnelmallinen: t. valaistus; t. elokuun ilta. — tunteenilmaus (miel. kuin »tunteenilmaisu»).
— tunteeton 1. tunteita osoittamaton, välinpitämätön, viileä, kylmä: pysyi tunteettomana kosijaansa kohtaan; kirurgin tunteettomat viillot. 2. = tunnoton 2.
— tunteikas (vanh. tuntehikas) varsinkin tyyl. tunteellinen
tuntemus 1. = tunne 1 (käytetään toisin kuin tätä sanaa myös monikossa): kivun, janon tuntemukset. 2. yks. omakohtainen tietämys joltakin alalta, jonkin alan hallinta; perehtymys, perehtyneisyys: hakijalta vaaditaan alan perusteellinen t.; ihmis-, lain-, maaston/tuntemus; paikallis- t. paikan/tuntemus
tunto 1. (tuntoaistin) aistimiskyvystä; tajunnasta: jalasta on t. poissa; potilas on täydessä tunnossaan ’täysin tajuissaan’; kuoli tuntoihinsa tulematta. 2. tajunnansisällön elämyksellinen puoli, elämys; tietoisuus; tunne (2, 4): runoissa heijastuvat kirjoittajan sisimmät tunnot; yksinäisyyden, turvattomuuden t.; omanar-


409
tuonnoin
von-, velvollisuuden/tunto; julisti voimantunnossaan, että . 3. mieli;
omatunto: juttu kävi tunnolleni 'pahoitti mieltäni’; hänen tunnollaan oli, hänen tuntoaan painoi rikos; voit tehdä tuntosi mukaan. — tuntomerkki (harvemmin tunnusmerkki) tunnus. 1. tunnistusta helpottava merkki: valkoinen kävelykeppi sokean tuntomerkkinä. 2. luonteenomainen piirre: sappitatin tuntomerkkejä ovat punertavat pillit ja katkera maku tuntu se miltä jokin t. jossakin tuntuu: huovan villava t.; ilmassa on kevään t. t. tuntua; ahtauden tuntua voi lievittää sopivalla sisustuksella; kruunuhäihin oli saatu oikea entisajan t.; minulla on semmoinen t. [ = tunne, vaikutelma], että pian tapahtuu käänne. — tuntua-ver- bistä huomattavaa mm. seuraava. 1. tuntoaistimuksesta: saippua tuntui käteen liukkaalta t. (varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä) liukkaalle. 2. muunlaisesta aistimuksesta t. vaikutelmasta: jalat tuntuvat raskailta; asia tuntuu selvältä; olo tuntui kovin kotoiselta (itäsuomal. puhekielessä, ei yleiskielessä myös »raskaille», »selvälle», »kotoiselle»). 3. referatiivi- sen lauseenvastikkeen (partisiippirakenteen) muoto: siellä tuntui tehtävän lujasti työtä (par. kuin »tunnuttiin tehtävän» t. »tunnuttiin tekevän»). — tuntuinen: yhdyssanoja esim. saman-, toisen-, toden/- tuntuinen, sanaliittoja mm. 1) hauskan, kolkon, kovan, lämpimän tuntuinen yms. (voidaan kirjoittaa yhdyssanaksikin, kun edellä on tällainen lyhyt tavallinen adjektiivi), 2) happamen, kuluneen, uskottavan, viihtyisän t.; vankilan t. (rakennus).
— 	tuntuma 1. (sotilas- ja urheiluterminä) kosketus-, näkö- tms. lähietäisyys kahden miehen t. joukon välillä: säilyttää t. edettäessä; kyynär-, kuulo-, näkö/tuntuma.
2. 	väljempää käyttöä: automme pysyi koko matkan pika bussi n tuntumassa; muutti aivan kaupungin tuntumaan; sai opiskellessaan jonkinlaisen tuntuman tilastotieteeseen tunturi 1. puurajan yläpuolelle kohoava vuori (Fennoskandian pohjoisosissa): kiipesi tunturille, tunturin laelle. 2. tunturiylänkö, -alue, tunturisto: teki retken tunturiin; porot ovat tunturissa sääskiä paossa
tuoda: tuoda esiin t. esille 'nähtäväksi’. Usein par. esittää (»toi esiin uuden ehdotuksen»), ilmaista (»haluan t. esille kiitollisuuteni»), paljastaa (»selvitys toi esille eräitä epäkohtia») t. tähdentää (»toi N:n ansioita liikaakin esille») tuohinen 1. adjektiivina: t. rasia, sormus.
2. 	(varsinkin kaakkoishämäl., savol. ja
pohjoispohjal. kielenkäytössä) = seur.
— tuokkonen (varsinkin satakuntal., hämäl. ja keskisuomal. kielenkäytössä) rove, tuohinen
tuoksua (ei »tuoksuta»): täällä tuoksuu hajuvedeltä t. hajuvedelle; kielot tuoksuivat hyvältä t. hyvälle. — tuoksuinen: tavallisesti yhdyssanana hyväntuoksuinen (myös hyvätuoksuinen), yhdyssanana t. sanaliittona esim. raikkaantuoksuinen (myös raikkaan tuoksuinen), vaniljan- tuoksuinen (myös vaniljan t.)y vain sanaliittona esim. hiusveden t., tuoreen kalan t. (edellä yhdyssana t. sanaliitto) tuollaan tuollaisenaan: saa olla puolestani t. — tuollainen: syn. tuommoinen. — tuolla puolen. — tuolla lailla. — tuolla- päin. — tuolleen 1. tuollaisekseen: joutaa jäämään t. 2. puhek. tuolla lailla: ei pitäisi puhua t. — tuolloin tuohon aikaan, silloin: t. ei energiapulasta tiedetty vielä mitään; t. tällöin 'silloin tällöin’. — tuolloinen tuonaikainen, silloinen: tuolloisissa oloissa mainio saavutus. — tuolta käsin. — tuoltapäin tuom. lyh. tuomari
tuomarinvala. — tuomaristo (kilpailun) tuomarit, arvostelulautakunta, »jury»: näyttelyn, mäkihypyn t. tuomas (: tuomaan t. tuomaksen) epäuskoinen ihminen, epäilijä: aina ilmaantuu joku t., joka - —
Tuomas: Tuomaan (myös Tuomaksen) tuomi: partit. tuomea (etup. vanh. myös tuonta)
Tuomi (sukunimi): partit. Tuomea tuomita: tuomitsen, tuomitsin, tuominnut.
— tuomituttaa määrätä tuomittavaksi: diktaattori tuomi tutti kapinalliset kuolemaan
tuommoinen tuollainen (tav. varsinkin länsisuomal. puhekielessä; käypä myös kirjakielessä)
tuonela (varsinkin Kalevalassa erisnimenä: Tuonela) vainajien olinpaikka, manala: on muuttanut tuonelaan. — tuoni 1. tyyl. kuolemasta: t. on käynyt talossa; siirtyi tuonen maille t. tuville; tuonen satoa.
2. 	(varsinkin Kalevalassa erisnimenä: Tuoni) = tuonela: lyhykäinen Tuonen tytti, matala Manalan neiti tuon/kokoinen, -laatuinen, -mittainen, -muotoinen (myös tuon kokoinen, laatuinen jne.).
tuonnemmaksi (myös tuonnemmas, harvemmin tuonnemma): siirtyisi tkö vähän t.?; tapaaminen lykättiin t. — tuonnepäin. — tuonnimmainen tuonnimpana (kahdesta: tuonnempana) oleva, (tuo) kauimmainen: asuu tuolla tuonnimmai- sessa talossa. — tuonnoin (harvemmin


tuonnoinen
410
tuonoin) äskettäin, hiljan, taannoin: kuulin t. hyvän jutun. — tuonnoinen (harvemmin tuonoinen) äskettäinen, taannoinen: tuonnoisessa kirjeessäsi mainitsit, että . — tuonnoittain: tavallisem¬
min tuonnoin tuonpuoleinen: järven t. ranta; t. [ = kuolemanjälkeinen, -takainen] elämä. — tuontapainen (myös tuon tapainen) tuonti: öljyn, kahvin t. (myös öljyn-, kahvin/tuonti, ei sen .sijaan »öljy-, kahvi/- tuonti»); kivihiilen, koneiden tuonti (ei »kivihiili-, kone/tuonti») tuon tuosta(kin)
Tuoppajärvi (ven. Topozero) tuoresuolainen (myös tuoresuolattu) kevyesti suolattu, kraavi: tuoresuolaista lohta
tuoreuttaa tehdä tuoreemmaksi: tuoreutti historiikkia haastatteluilla. — tuoreutua tulla tuoreemmaksi: hänen sanontansa on tuoreutunut entisestään tuotannollinen tuotannon alaan kuuluva; usein miel. toisin: »tuotannolliset [par. tuotanto]vaikeudet». — tuotanto 1. tuottaminen: maidon, kuparin, sähkön t.; rakennusyhtiö on keskittynyt asuntojen tuotantoon (myös asuntotuotantoon); säveltäjän t. [ = tuotteliaisuus] ei ole osoittanut ehtymisen merkkejä. 2. tuotannon (1) tulokset: auto-, elokuva-, rakennus/tuotanto; tehtaan t. on mennyt suoraan kulutukseen; jääkaappi on Upo n tuotantoa; hyllyssäni on Kalle Päätalon koko t. tuota pikaa
tuote 1. luonnon tuottama t. ihmistyöllä tuotettu aine t. tavara, jota ihminen käyttää hyödykseen (syn. usein valmiste, ei kuitenkaan luonnontuotteista): vilja,
maito ym. maataloustuotteet; juustot kuuluvat maitotuotteisiin '-valmisteisiin’; suosia kotimaisen teollisuuden tuotteita 'valmisteita'; metalli-, muovi-, tekstiili/- tuotteet '-valmisteet'. 2. kirjallisen t. taiteellisen työn tulos, teos, luomus: kirjailijan, säveltäjän uusimmat tuotteet; painotuote 'painate'. 3. aine tms., joka syntyy fysikaalisen, kemiallisen t. fysiologisen tapahtuman tuloksena: palamis-, yhtey- tys/tuotteet. 4. erilaisista muista aikaansaannoksista, tuloksista: historiallisen kehityksen t.; tuntuu mielikuvituksen tuotteelta. — tuotekehittely (myös tuotekehitystyö). — tuotos 1. tuotannon määrä (tietyssä ajassa): lehmän vuosituotos on 6 000 kg maitoa. 2. tuottamisen tuloksista: antoi tuotoksensa [ = sepitteensä, tuotteensa] luettavakseni; (tai.) panos ja tuotos; (fon.) puhetuotos tuottamuksellinen lak. tahallisen vastakoh¬
tana (vrt. seur.): t. vamman, tulipalon aiheuttaminen. — tuottamus lak. oikeudenloukkaus, joka on tapahtunut tekijänsä tarkoittamatta t. arvaamatta; siitä johtuva tahallisuutta lievempi syyllisyys: saada aikaan vahinko huolimattomuudella tai muulla tuottamuksella. — tuottavuus tuoto(kse)n suhde sen vaatimaan panokseen: maatalouden t. on heikentynyt tuottelias runsaasti tuottava (ihmisestä): t. tutkija, taidemaalari. — tuotto jonkin (määräajassa) tuottama taloudellinen tulos: pankkiosakkeiden t.; varallisuusverotuksen t. valtiolle; viljelmän, minkki- tarhan vuosituotto; yrityksen puhdasta tuottoa sanotaan liikevoitoksi. — tuottoisa hyvä-, runsastuottoinen, tuottava (ei ihmisestä): t. ammatti, sijoitus; t.
[ = satoisa] vehnälajike tupa 1. vanhatyyppisen maalaistalon oleskelu- ja työhuone; myös pelkän tuvan käsittävä asumus, mökki; syn. pirtti 1.
2. (hämäl.-satakuntal. ja pohjoissuomal. kielenkäytössä) vanhatyyppisen maalaistalon suurin kamari, vierashuone, sali.
3. yleisemmin asuinhuoneista, sisätiloista: käykäähän tupaan! 'huoneeseen, sisälle'; miehistön tuvat 'asuinhuoneet kasarmissa'. 4. (yhdyssanoissa) muista huoneista, huoneistoista t. rakennuksista: väentupa 'palvelusväen huone ent. maalaistalossa’; mäkitupa Entisaikainen vuokramaalla oleva mökki’; käräjä-, leikki-, olut-, pesu-, sairas/tupa. — tupaantuliaiset
tupakoija (myös tupakoitsija) tupeerata pöyhöttää tukkaa kammalla tupla- (yhdyssanoissa) ark. kaksinkertainen, kaksois-: tupla/-annos, -hinta, -voit- to; tuplalasit 'sisäikkunat, tuplat; kaksinkertaiset ikkunat'. — tuplat mon. ark. sisäikkunat; kaksinkertainen juoma- annos. — tuplata ark. tehdä toiseen t. kahteen kertaan; kaksinkertaistaa, kahdentaa
tupo- lyh.s. tulopoliittinen: tupo/neuvottelut, -ratkaisu (tav. tekstissä mieluummin lyhentämättömät ilmaukset) tuppautua (myös tuppaantua) ark. sulloutua; tunkeutua, pakkautua: koetti t. täpötäyteen bussiin; tuppautui toisen seuraan
tuppo (harvemmin tuppu) 1. puhdistukseen t. haavasidokseksi käytetty kangaspala, rätti, riepu: pesu tuppo; pisti sormeensa tupon 'haavasidoksen, tukon'. 2. =
tukko 1
tuprahdus (harvoin tupraus): savun tuprah- duksia. — tuprauttaa (harvemmin tup- rahduttaa): uuni tuprautti savun huoneeseen. — tupruta: piipusta tupruava savu; lunta tuprusi ovenraosta sisään


411
tuskin
turbaani pitkästä kangassuikaleesta kiedottu itämainen miesten päähine; sellaista muistuttava naisten päähine turbiini (myös turpiini) virtaavan veden, höyryn t. kaasun pyörittämä voimakone.
— turboahdin pakokaasuturbiinin käyttämä polttomoottorin ahdin, turbokomp- ressori. — turbogeneraattori eräs vaihto- virtageneraattori. — turbulenssi pyörteily
turhaantua: tavallisemmin turhautua. — turhanpäiten. — turhantarkka. — tur- hantärkeä. — turhauma (myös turhautuma) varsinkin psyk. epäonnistumisen aiheuttama pettymys, frustraatio. — turhauttaa saattaa turhautumaan, frustroi- da: turhauttavia kokemuksia. — turhautua (harvemmin turhaantua) kokea toimintansa turhaksi, pettyä, frustroitua: vähemmästäkin turhautuu kuin tuollaisesta paperisodasta. — turhentaa varsinkin heng. tehdä turhaksi, mitättömäksi: yritti turhentaa rukouksen merkityksen
turismi matkailu. — turisti matkailija turjanlappi (myös turjansaame) Kuolan niemimaan itäosassa puhuttu lapin kielen muoto
Turjan rannikko (miel. kuin »Terin rannikko»; ven. Terski bereg)
Turkestan
turkin kieli. — turkinkielinen. — turkin- pippuri paprika turkistaa = nahkoa Turkki (maa)
turkki (kieli). — turkkilainen adj. ja subst.
— turkkilais/kansa, -kieli turkinsukuisista kansoista, kielistä
turkmeeni (vanh. turkomaani) erään turk- kilaiskansan jäsen; saman kansan kieli Turkmenistan (myös Turkmenia) turkologi turkkilaiskielten (ja turkkilais- kansojen kulttuurin) tutkija. — turkologia turkkilaiskielten (ja turkkilaiskanso- jen kulttuurin) tutkija turkoosi eräs taivaansininen t. vihertävä jalokivi; sinivihreä väri. — turkoosinsininen (myös turkoosi) vrt. ed.
Turku: Turussa
turma 1. (ihmisiä kohdannut) vahinko, tuhoisa tapaus, onnettomuus (2): menetti henkensä turmassa; turman uhrit; kaivos-, lento-, liikenne-, työ/turma; tapaturma (ks. hakusanaa). 2. tyyl. tuho, turmio, perikato: joutui turman omaksi. — turmajuna onnettomuusjuna.
— turmakone onnettomuus(lento)kone.
— turmanviesti (myös turmaviesti) tieto turmasta, onnettomuudesta. — turma- paikka (myös turmanpaikka) onnettomuuspaikka. — turmelu turmeleminen, tärvely. — turmelus henkinen turmeltu¬
minen t. turmeltuneisuus, rappio: joutui turmeluksen tielle; tapain- t. tapojen/- turmelus. — turmio tuho, häviö, perikato, turma (2): turmiota tuottava ase; syöksi toisen turmioon; huimapäisyys koitui hänelle turmioksi turnajaiset mon. 1. keskiajan ritarien aseleikki(tilaisuus). 2. kuv. = turnaus 3.
— turnaus 1. turnajaisissa käyty ottelu.
2. 	Sakkikilpailu, -ottelu. 3. kuv. kilpailu, ottelu, yhteenotto: maailman-
mestaruusturnaus; virkojen jaosta käytiin melkoinen t.
turnee kiertue turpiini = turbiini
turpoutua, turpua: tavallisemmin turvota turvakokous Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi (»Etyk»). — turvamääräys turvallisuus-, varomääräys. — turvata 1. suojata, suojella; varmistaa, taata: t. rajaseudut hyökkäyksiltä;
turvasi vanhuutensa säästöillä; tulevaisuutemme on saatu turvatuksi; perustuslaki turvaa kokoontumisvapauden. Ei: »koetti järjestää lapsilleen turvatun [par. turvallisen] toimeentulon»; »sateiden takia vuodentulo näyttää turvatulta» [par. varmalta}. 2. varsinkin tyyl. turvautua: joutui turvaamaan
toisen apuun. — turvatoimi varotoimi: ryhtyä turvatoimiin (miel. kuin »turvallisuustoimenpiteisiin»). — turvautua (ei juuri »turvaantua»): t. vanhem¬
piinsa, asiantuntijaan; turvautui hätä- valheeseen
turvota (harvoin turpoutua, turpua): herneet turpoavat vedessä; silmä turposi umpeen; (leik.) oletpas sinä turvonnut ‘lihonut’. — turvottaa: t. ravistunutta saavia tus lyh. tusina(a)
tuskaantua (harvemmin tuskautua) = tuskastua. — tuskainen 1. tuskissaan oleva: potilas on ollut kovin t. 2. tuskaa ilmaiseva, kärsivä: t. katse. 3. = tuskallinen 1: tuskaista odotusta jatkui viikkokausia.
— tuskaisa = tuskainen 2, 3, tuskallinen
1, 2. — tuskallinen 1. tuskaa tuottava t. sisältävä: t. leikkaus; tuskallisia hetkiä.
2. = tuskainen 2: t. ilme. 3. tuskastuttava, piinallinen: tuskallisen holhoava suhtautuminen. — tuskastua työlästyä, hermostua, pitkästyä, tuskaantua: tuskastui pienimmästäkin huomautuksesta; on tuskastunut puhekumppaniinsa, odotukseen. — tuskautua: tavallisemmin tuskaantua
tuskin ei kunnolla; varmaan ei: painaa t. yhtä kiloa; tuskinpa huomenna sataa. Väärin: »t. kellään ei ollut [po. t. kellään oli] huomauttamista»


tussi
412
tussi määrätyyppinen kirjoitus- ja piirus- tusneste; mon. puhek. myös tussikynistä: osti tussia, (puhek.) uudet tussit
tuta vanh. ja tyyl. tuntea, kokea; käytössä vain 1. inf. ja pass. indik. preesens eräissä sanonnoissa: on saanut t. monenlaista; tämän saat vielä t. nahoissasi; hädässä ystävä tutaan
tutka paikannusradiolaite ja -järjestelmä.
— tutkailla tyyl. kysellä, tiedustella; katsella, tarkkailla, tutkiskella: t. toisen vointia; tutkaili huoneiston kuntoa.
— tutkain 1. vanh. ja tyyl. (terävä) kärki: kepin t.; niemen tutkaimessa; (kuv.) potkia tutkainta vastaan ’pyris- tellä vastaan (tuloksetta)’. 2. sot. teräs- kärkinen miinanpaikannustanko. 3. (painoalalla) nastakärkinen ladelman- kohdistuslaite. 4. mon. kudotun kankaan loimien kuteettomat loppupätkät: leikkasi tutkaimet irti. — tutkanpal- jastin (ei »tutkanpaljastaja»). — tutkata 1. tyyl. kysyä, tiedustaa; tutkia.
2. 	paikantaa tutkalla
tutkielma 1. kirjoitus, kirjoitelma, jossa tutkitaan määräaihetta: on julkaissut alaltaan kymmenkunta tutkielmaa ja kaksi laajempaa tutkimusta; opinto- tutkielma. 2. aiheeseen syventyen tehty (kuva)taideteos: hieno lapsitutkielma.
— tutkija 1. tutkimuksen tekijä (var¬
sinkin tiedemiehistä, tieteenharjoittajista; valtion virkanimikkeenä määrä- pätevyisistä tutkimuslaitoksen tms. työntekijöistä): rikosryhmän tutkijat;
mikrobiologian tutkijain kokous; kuuluisa t.; museoviraston t. hum. kand. N. N. 2. kuulustelija, tenttijä: tutkijan suostumuksella kurssikirjat voi vaihtaa toisiin. — tutkijankoulutus (myös tutkijakoulutus). — tutkijanmieli. — tut- kijantyö. — tutkijanura
tutkimus 1. (järjestelmällinen, varsinkin tieteellinen, tieteen keinoja käyttävä t. oikeudellinen) tutkiminen, selvitys (monivaiheisesta tutkimustyöstä usein monikossa); tutkimushanke; tieteenharjoitus, tiede: keräsi aineistoa kasvitieteelliseen tutkimukseen; tutkimuksissa löytyi aivokasvain; tutkimukset lentoturman syystä jatkuvat; tähän tutkimukseen tarvittaisiin aputyövoimaa; uusin tutkimus on osoittanut t. uusimmat tutkimukset ovat osoittaneet, että
; tutkimuksen jälkikasvu; (yhd.)
maaperä-, mielipide-, solu/tutkimus, mielentilantutkimus, (tutkimusalojen niminä) historian-, kirjallisuuden-, koti- seudun-, kuun-, meren-, murteen-, suon-, tyylin/tutkimus; avaruus-, kide-, suku-, syöpä-, ydin/tutkimus. Muusta kuin
tieteellisestä t. oikeudellisesta tutkimuksesta usein par. selvitys: »teetettiin t. vuokra-asuntojen tarpeesta, opiskelijain ruokailutottumuksista». 2. tieteellinen julkaisu (teos t. tutkielma): on julkaissut kymmeniä tutkimuksia; (yhd.) murre-, runo/tutkimus. — tutkimus/keskus, -laitos: valtion laitosten nimissä iso
alkukirjain (Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Geologinen tutkimuslaitos)
tutkinnonuudistus korkeakoulututkintojen uudistus. — tutkinta (varsinkin oikeudellinen) tutkiminen: alustava, valmistava t. (rikosasioissa oikeudenkäynnin varalta); esi-, poliisi/tutkinta; tutkinta/pöytäkirja, -vanki. — tutkinto oppiarvon t. määräpätevyyden saamiseksi vaadittu kokonaissuoritus t. järjestetty suoritustilaisuus; harvemmin suorituksen osana olevasta kuulustelusta, tentistä: suorittaa koulun päättötut¬
kinto, filosofian kandidaatin tutkinto; ekonomin-, kandidaatin-, lentäjän-, proviisorin-, toimittajan/tutkinto; ylioppilastutkinto; virkaan vaadittava ruotsin kielen taito osoitetaan erityisessä kielitutkinnossa; sai tutkinnossa reput
tutkiskella: tutkiskeli kirjaa; on tutkiskellut asiaa vuosikausia. — tutkistella vanh. ja tyyl. = ed. — tutkittaa (miel. kuin »tutkituttaa»): tutkitti vesinäyt¬
teen laboratoriossa
tutor [tutor] opiskelijoita ohjaava vanhempi opiskelija, opintoluotsi
tuttava tuttu. 1. adj. (varsinkin puhek.): parissa tuttavassa perheessä. 2. subst:na: tapasi tuttavansa; kävi tuttavissa. Miel. toisin: »nämä miehet ovat (keskenään) tuttavat» [par. tuttavukset]. — tuttavuus: tuttavuutemme juontuu eräältä lomamatkalta; tehdä tuttavuutta jonkun t. jonkin kanssa; hauska, kiintoisa tuttavuus (ihmisistä; joskus myös muista olioista)
1. tutti lapsen juoma- t. viihdytysimuke
2. tutti mus. koko orkesterin t kuoron yhteissoitto t. -laulu; urkujen kaikkien äänikertojen täysivoimainen käyttö
tutti frutti määrätyyppinen marja- ja hedelmäsalaatti
tuttu 1. adj. (syn. varsinkin puhek. tuttava): t. mies; vanhastaan tuttuja asioita. 2. subst. (syn. tuttava): kutsuilla
oli 	paljon tuttuja. — tuttuus se että jokin t. joku on tuttu: maiseman t. — tutunkauppa: sai kirjan tutun/kauppaa t. -kaupalla puoleen hintaan. — tutunnäköinen (myös tutun näköinen). — tutunomainen tutun tuntuinen: t. käsiala,


413
tylsyttää
näkymä. — tutustaa (myös tutustuttaa) tehdä joku toisen tutuksi; saattaa tutustumaan, perehdyttää: t. vieraat toisiinsa; kirja tutustaa lukijan ydinfysiikan alkeisiin
tuuba eräs vaskipuhallin. — tuubi putkimainen pakkaus (putki tai purso) tuuheta (: tuuhenee, tuuheni, tuuhennut) tulla tuuheammaksi (syn. tuuhentua, tuuheutua, tuuhistua): tukka, pensas on alkanut t.
tuuleentua (myös tuuleutua) 1. tavallisemmin tuulettua. 2. (eräiden alueiden puhekielessä, ei yleiskielessä) tuleentua tuuletin (ei »tuulettaja») tuuletuslaite.
— 	tuulettua (harvinaisempia synonyymejä tuuleentua, tuuleutua, tuultua): vei vaatteet ulos tuulettumaan; varaston pitäisi t. kunnolla. — tuuleutua = tuuleentua. — tuuli: yritys sai tuulta sii- piinsä. Ei: »ajatus ei ottanut tuulta» [po. tulta]
Tuuli: (sukunimi) Tuulen, (etunimi) Tuulin Tuuloma (Kuolassa; ven. Tuloma)
Tuulos: Tuuloksessa tuultua = tuulettua tuumori lääk. kasvain Tuupovaara: -ssa Tuuri (Töysässä): -ssa Tuusniemi: Tuusniemellä Tuuteri (myös Tuutari; Inkerissä)
Tuva [tuva]
Tuvalu (ent. Ellicensaaret) tv. lyh. 1. tänä vuonna. 2. (myös t.) toivottaa: onnea päivänsankarille tv. Lassi TV (myös tv) lyh. televisio TW lyh. terawatti(a)
tweed [tvid] eräs karkeahko toimikkai- nen karstavillakangas Tver (ent. kuvernementti; kaupunki, = nyk. Kalinin)
TVH lyh. tie- ja vesirakennushallitus tvilli eräs neliniitinen toimikkainen puuvillakangas twist [tvist] eräs askeleton nopeatempoinen seuratanssi TVK lyh. Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto TVL lyh. tie- ja vesirakennuslaitos ty lyh. tariffiyksikkö(ä) ty. lyh. työväenyhdistys TY lyh. Turun yliopisto Tiibingen [ty-]
tyhjentyä = seur. — tyhjetä (: tyhjenee, tyhjeni, tyhjennyt) tulla tyhj(emm)äksi, tyhjentyä
tyhjiö ilmaton t. hyvin pienpaineinen tila: tyhjiöön pakattua kahvia; (kuv.) eli henkisessä tyhjiössä. — tyhjiöidä tehdä ilmattomaksi, tyhjiöksi: t. muoviset pakkauspussit
»tyhjäkäynti»: par. joutokäynti tyhjätä (tietokonealalla) nollata muisti; tallentaa muistiin tyhjän välin merkki.
— 	tyhjö fys. tekn. tyhjiö (jälkimmäinen sana on yleiskielessä tavanomainen; tekniikan kielessä on myös semmoisia yhdyssanoja kuin tyhjö/jarru, -kattila, -pumppu)
tyhmentyä = seur. — tyhmetä (: tyhmenen, tyhmenin, tyhmennyt) tulla tyh- m(emm)äksi, tyhmentyä: näytti tyhmenevän kerta kerralta. — tyhmistyä 1. häkeltyä, typertyä, hölmistyä: tyhmistyi
nähdessään oudon otuksen. 2. tavallisemmin tyhmetä, tyhmentyä tyk. lyh. tykistö: tyk.kapt. tykky (varsinkin pohjoiskarjal. ja kai- nuul. kielenkäytössä) puun latvukseen ja oksille kasaantunut lumi: metsä on tykyssä. — tykkä (varsinkin keskisuo- mal., pohjal. ja kainuul. kielenkäytössä) = ed.
TYKS lyh. Turun yliopistollinen keskussairaala
tykätä ark. 1. pitää jostakusta t. jostakin: t. opettajastaan, pannukakusta. 2. olla jotakin mieltä, tuumata: mitä tykkäät tästä?; t. jostakin hyvää, pahaa, huonoa. 3. tahtoa, haluta: saat tehdä mitä tykkäät
tykö [-öx t. -ö] (varsinkin länsisuomal.
puhekielessä; yleiskielessä vanh. ja tyyl.) luo, luokse: muutti tyttärensä t.; (ark.) pannaan siihen pari senttiä t. ’lisää’ »tyköistuva» (pukineista): par. vartalonmyötäinen tykönä (käyttökelpoisuus kuten sanan tykö) luona: oli kylässä ystävänsä t.; (ark., leik.) kukin voi (itse) tykönään miettiä sopivan summan »tykötarpeet»: par. tarvikkeet, varusteet tyköä (käyttökelpoisuus kuten sanan tykö) luota
tylsentyä: tavallisemmin tylsyä 1. — tyl- sentää: tavallisemmin tylsyttää 1. — tyl- setä (: tylsenee, tylseni, tylsennyt):
tavallisemmin tylsyä 1. — tylsistyä 1. tavallisemmin tylsyä 1. 2. turtua; rappeutua henkisesti: tylsistyi virikkeiden puutteessa; (lääk.) vanhuuden tylsistyminen. — tylsistää (miel. kuin »tylsistyttää») 1. tavallisemmin tylsyttää 1.
2. 	turruttaa; rappeuttaa henkisesti: tylsistäviä televisio-ohjelmia; sairauksien tylsistämä hoidokki. — tylstyttää etup. puhek. tylsyttää. — tylstyä etup. puhek. tylsyä. — tylsyttää 1. tehdä tyls(emm)äksi (syn. tylsentää, tylstyttää, tylsistää): hiekan tylsyttämä sahanterä.
2. 	turruttaa, herpaannuttaa: politikointi on tylsyttänyt hänen arvostelukykynsä.


tylsyä
414
— 	tylsyä 1. tulla tyls(emm)äksi (syn. tylsentyä, tylsetä, tylsistyä, tylstyä): tylsynyt veitsi, terä, kynä. 2. turtua, herpaantua: reaktiotarkkuuden tylsyminen tympeytyä (harvemmin tympeentyä) = seur. — tympääntyä (harvoin tympäy- tyä) kyllästyä perin pohjin, tympeytyä:
l. 	makkarakastikkeeseen, vaalipropagandaan Tyne [tain]
tynnyreittäin tynnyri kerrallaan; tynnyri- kaupalla
typekäs runsastyppinen: typekästä hu¬
musta
typo|grafi typografian tuntija; kirjatyön- tekijä, kirjaltaja. — typografia kirjapainotaito; painoasu: esitteen t. on onnistunut. — typografinen typografian alaan kuuluva, (kirja)paino-; painoasua koskeva: typografisesti ensiluokkainen taidekirja
typologia tyyppioppi; tyyppijärjestelmä, tyypistö. — typologinen typologian mukainen, tyypittävä: t. tutkimus »typpiköyhä»: par. vähä-, niukka/typpinen
»typpirikas»: par. runsastyppinen, typekäs
»typpivapaa»: par. typetön typötyhjä (myös typösen tyhjä) tyranni 1. itsevaltias; hirmuvaltias. 2. amerikkalaisia varpuslintuja. — tyrannia hirmu-, sortovalta, tyrannius. — ty- rannius tyrannina oleminen, tyrannia: ei kestänyt N:n tyranniutta. — tyrannoida (myös tyrannisoida) hallita t. kohdella tyrannimaisesti, sortaa: t. alaisiaan tyristori (radiotekniikassa) ohjattava puolijohdetasasuuntain »Tyroli»: par. Tiroli Tyros [ty-]
Tyr|rhenanmeri [-rre-] tyrskytä (harvoin tyrskyä) hyrskytä, tyrskiä, pärskyä: tyrskyävä meri; aallot
tyrskysivät kalliota vasten Tyrväntö (nyk. Hattulaa): Tyrvännössä Tyrvää (nyk. Vammalaa): -ssä t. -llä tyrä sisäelinten pullistuma ruumiinontelon ulkopuolella, kohju, revehtymä Tyrö (Inkerissä): -ssä Tytärsaari: Tytärsaaressa tyven varsinkin tyyl. tyyni (erityisesti säästä, vedestä): t. kesäilta; tyvenessä vedessä; soutaa pitkin tyventä ’tyyntä vettä’
1. tyvetä (: tyvenee, tyveni, tyvennyt) harv. tyventyä, tyyntyä
2. tyvetä (: tyveän, ty vesin, tyvennyt) katkaista viallinen osa erilleen tukkipuun tyvipäästä: tyvet ty runko
tyydyttyä saada tyydytys, täyttyä (esim.
tarve): /. sukupuolisesti; jano tyydyttyi vasta kolmannesta tuopista; (kem.) tyydyttyneet ja tyydyttymättömät (ei »tyydytetyt ja tyydyttämättömät») yhdisteet 'orgaaniset yhdisteet, joissa on hiiliatomien kesken vain yksinkertaisia sidoksia, vastaavasti myös kaksois- t. kolmoissidoksia’. — tyydytys: tuntea tyydytystä; sai halulleen tyydytyksen. Ei: »uudistusta tervehdittiin tyydytyksellä» [par. uudistus herätti tyytyväisyyttä t. iloa, uudistus otettiin mielihyvin vastaan]; »yhdistys tervehtii valtionavun lisäystä tyydytyksellä» [par. on tyytyväinen - - lisäykseen t. mielissään - - lisäyksestä; lausuu tyytyväisyytensä t. ilonsa lisäyksen
johdosta]; »totean tyydytyksellä [par. tyydytyksekseni, tyytyväisenä, mielikseni], että »
tyyfus lavantauti
tyylinen: yhdyssanoja tavallisesti esim. kaiken-, minkä-, monen-, saman-, toisen/tyylinen (edellä pronomini; kuitenkin hänen tyylisensä), uuden-, vanhan/tyylinen; sanaliittoja esim. ulsterin t. takki, Verdin t. ooppera »tyylipuhdas»: par. puhdastyylinen Tyyni (etunimi ja sukunimi): -n Tyynimeri: Tyynellämerellä (myös Iso
valtameri)
tyynni [-ix t. -i] (ei »tyyni»): kaikki t. paloi poroksi. Varsinkin satakuntal. kielenkäytössä: t. [ = perin, läpeensä] rehellinen mies; vesi oli t. [ = tyystin] kuivunut
tyypeittäin tyyppien mukaan: vuokra määräytyy huoneistotyypeittäin. — tyypeit- täinen vrt. ed.: t. luettelo. — tyypillinen luonteenomainen, perikuvalleen: t. pohjalainen; hänelle tyypillistä vaatimattomuutta. — tyypistö tyypit kokonaisuutena, tyyppijärjestelmä: omakotitalojen t.; Kretschmerin luonnetyypistä. — tyypittää (myös tyypitellä) järjestää t. jakaa tyypeittäin. — tyyppikatsastaa: varsinkin partisiipissa tyyppikatsas- tettu (auto). — tyyppinen: yhteen kirjoitetaan useimmiten sellaiset pronomini- ja adjektiivialkuiset tapaukset kuin kaiken-, minkä-, tämän-, uuden-, vanhan/tyyppinen, erikseen tilapäisemmät ja raskasrakenteisemmat yhtymät kuten seuraavan, vastaavan, väärän t. (myös yhteen kirjoittaminen mahdollista), sopivan, tavallisen t., laverin tyyppinen sänky tyyrpuuri (myös styyrpuuri) aluksen (perästä katsoen) oikea puoli: tyyrpuurin
puolella
tyystin kokonaan, tykkänään, täysin, perin pohjin: oli t. unohtanut tehtävänsä;


415
työturma
sade pilasi kilpailut t. — tyyten varsinkin tyyl. = ed. tyytyväinen: t. johonkuhun, johonkin. — tyytyväisyys Työeläkekassa
työelämä ansiotyö elämänpiirinä: antaa nuorisolle tietoja työelämästä; työelämässä sattuvat ristiriidat. Muotisananomais- ta, turhaa käyttöä: »useimmille t. [par. työnteko, ansiotyö] alkaa heti koulunkäynnin päätyttyä»; »oli parhaat vuotensa työelämässä» [par. (ansio)työssä]; »puhui illat pitkät työelämästä» [par. työasioista(an)]. — työhye (varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä) työkunta, työryhmä. — työkalu (ruumiillista) työtä käsin tehtäessä käytettävä (verraten yksinkertainen) väline: puutöissä tarvitaan sahaa, vasaraa, hohtimia yms. työkaluja. — työllinen työhön sijoittunut: työttömien ja työllisten määrät. — työllistää sijoittaa työhön, antaa (työttömille) ihmisille työtilaisuuksia: t. vammaisia, muuttotappioalueiden väestöä; radanrakennus työllistää ensi talvena parisataa miestä. Nykyään muotisanana, usein tarpeettomasti: »parhaina aikoina tehdas työllisti [par. tehtaassa oli] 500 työntekijää»; »tämä rikosketju työllisti poliisin murtoryhmän viikkokausiksi» [par. rikosketju antoi t. rikos- ketjussa riitti murtoryhmälle työtä viikkokausiksi; rikosketju teetti murtoryhmälle työtä viikkokaudet]; »oppilasvalinta työllistää opettajat [par. pitää opettajia työssä] kesälläkin»; »toimitussihteeri on nykyään täystyöllistetty» [par. toimitussihteerillä on ylettömästi työtä t. kädet täynnä työtä] työläinen henkilö, joka tekee työnantajalle ruumiillista ansiotyötä (varsinkin tehtaassa tms.); mon. myös työväenluokasta: paperitehtaan, kuparikaivoksen työläiset; tehdas- ja maatyöläiset; työläiset ja talonpojat; (leik.) paperityöläinen 'toimisto- tms. työn tekijä’.
— 	työläs vaivalloinen, hankala, paljo- töinen; tukala, kiusallinen: kitkeminen voi olla työlästä puuhaa; vauva oli t. hoidettava; sääsket alkoivat käydä työläiksi. — työlästyä tuskastua, hermostua, kyllästyä: työlästyi paperi¬
sotaan. — työmies (mies)henkilö, joka tekee työnantajalle ruumiillista ansiotyötä: uudisrakennuksella tarvittiin
monta työmiestä. — työnantaja ansiotyön teettäjä: suurimpia työnantajiamme ovat valtio, kunnat ja teollisuuslaitokset. — työnseisaus työssä sattunut seisaus (terminä vain lakoista ja työnsu- luista). — työnsulku (myös työsulku)
työnantajan toimeenpanema töiden lopetus työntekijöiden taivuttamiseksi tarjottuihin työehtoihin. — työntekijä 1. erikoistumattomassa merkityksessä: on innokas t. 2. työnantajalle palkkatyötä tekevä henkilö (varsinkin muista kuin johtavassa asemassa olevista): tehtaan, tavaratalon, viraston työntekijät työntyä sekä tahallisesta tekemisestä että tahattomasta tapahtumasta (vrt. työntäy- tyä): mies työntyi ovesta sisään; t. [ = painua] omille teilleen; portti työntyi auki; pitkälle mantereeseen työntyvä vuono työntäyteinen = työteliäs 2 työntäytyä tekemisen tahallisuutta koros- tavasti (vrt. työntyä): työntäytyi ulos täpötäydestä bussista; uusi yritys työn- täytymässä markkinoille. — työntää: impf. työnsin työskennellä puuhata, puuhailla, askarrella, ahertaa, uurastaa: t. kasvimaalla, paperiensa parissa; kirjailija työskentelee uuden aiheen kimpussa. Säännöllisestä palkkatyöstä par. toisin: »työskenteli [par. oli työssä t. opettajana] neljä vuosikymmentä Oulun lyseossa»; »on työskennellyt metsänraivauksessa [par. tehnyt metsänraivaustyötä t. met- sänraivausta] eri työnantajille». — työssä käymätön. — työssä käyvä. — työstää 1. tekn. muotoilla tekeillä olevaa kappaletta työkalulla t. koneella (varsinkin lastuamalla): t. tuolinjalkoja
sorvilla t. sorvissa; lylyä on vaikea t.; t. ruuveihin kierteitys. 2. kuv. muokata, viimeistellä; käsitellä: t. kansan- melodia sävellykseksi; moneen kertaan työstetty mietintö; aivot työstivät ideaa kuumeisesti. 3. tarpeetonta ja virheel- listäkin muotikäyttöä: »valtion varoilla työstetty [par. tehty t. laadittu] oppikirja»; »matkavaikutelmat työstivät hänessä [po. saivat hänessä aikaan] voimakkaan reaktion»; »viime aikoina valajia on työstänyt kaksi suurta veistosta» [po. valajille on riittänyt työtä kahdessa suuressa veistoksessa]. — työstö työstäminen: metallivaloksen t.; työstökoneita ovat mm. sorvi, hiomakone ja porakone; ainesten t. romaaniksi.
— -työstöinen (yhd.): helppo-, vai-
kea/työstöinen materiaali
työsulku = työnsulku. — työsuojelu- hallitus. — työtapaturma = työturma.
— työteliäs 1. ahkera, uuttera: työteliästä väkeä. 2. työn täyttämä, työntäyteinen: kevään työteliäimmät viikot.
— työtuomioistuin. — työturma (myös työtapaturma) työssä sattunut tapaturma; leik. myös erilaisista (työssä


T yöturvallisuuskeskus
416
sattuneista) erehdyksistä t. unohduksista
Työturvallisuuskeskus
työtä pelkäämätön. — työtä tekemätön.
— työtä tekevä: joutilaat ja työtä teke¬
vät nuoret. — työtätekevä (vasemmistolaisessa kielenkäytössä) työläisistä: t.
kansanosa; (subst.) työtätekevien edus- tajaehdokkaat. — työvoimaministeriö.
— työvoimaneuvosto »työväestö»: par. työväki 2
työväki 1. jonkun t. jonkin palveluksessa olevat ruumiillisen työn tekijät: talossa on työväkeä vain karjakko ja yksi työmies. 2. työläiset yhteiskuntaluokkana: työväen osuus valtiollisessa elämässä; työväenliike. — työväline työkalu t. muu työssä käytettävä väline: kirves ja moottorisaha kuuluvat metsurin työvälineisiin; kääntäjän tärkeimpiä työvälineitä ovat kirjoituskone ja sanakirjat; maanmittarin, kirurgin työvälineet Täbriz [-z] (myös Tabriz) tähdelle: t. [ = merkille] pantava seikka tähden takia, vuoksi, johdosta: sen t. [= siksi] on parasta olla varovainen; tein sen hänen tähtensä tähdentyä korostua: uutistekstissä asioiden pitäisi t. uutuutensa ja tärkeytensä mukaan. — tähdentää huomauttaa jostakin painokkaasti, sanoa pitävänsä tärkeänä, korostaa: t. säästötoimien tärkeyttä; kirjoittaja tähdentää, että yhdessä suhteessa olemme edellä muista maista tähkä: tähkän (harvoin tähän) tähtäin, tähtäys: hänen tähtäimessään
oli pyy, (kuv.) Suomen mestaruus; otti tähtäyksen hirveen, (kuv.) vuoteen 1990. Huonoja (ruotsin s//:/-sanan väärään käännökseen perustuvia) kielikuvia: »lyhyellä tähtäimellä t. tähtäyksellä [par. (ensi) alkuun] sijoitus voi näyttää hyvältä, mutta pitemmällä tähtäimellä t. tähtäyksellä [par. ajan mittaan t. oloon t. pitkään] sen edullisuus on kyseenalainen»; »suunnitella pitkällä tähtäimellä t. tähtäyksellä» [par. kaukonäköisesti, pitkäjännitteisesti, pitkälle tähdäten, pitkällä näkemällä t. aikavälillä]; »toimi hyvin lyhyellä tähtäimellä t. tähtäyksellä» [par. lyhyt /näköisesti t. -jännitteisestä »lyhyen ja pitkän tähtäimen t. tähtäyksen tavoitteet» [par. lähi- ja kauko- (t. etä)tavoitteet]\ »pitkän tähtäimen t. tähtäyksen hanke» [par. pitkäaikainen hanke, pitkäaikaishanke]\ »pitkän tähtäimen t. tähtäyksen [par. pitkän aikavälin t. näkemän] ohjelma» tähänastinen
täky (: täyn) koukkukalastuksessa syöt¬
tinä käytetty pikkukala tms. tällainen (ei »tälläinen»): syn. tämmöinen. — tälleen 1. tällaisekseen: kalustus saa puolestani jäädä t. 2. puhek. tällä lailla: voitaisiin tehdä vaikka t. —
tällä haavaa. — tällä lailla. — tällä puolen. — tällä tapaa t. tavoin. — tällä välin. — tällään, tältään tällaisenaan: asiat eivät voi kauan pysyä tällään; ostan nämä rojut tältään tämmöinen tällainen (tavallinen varsinkin länsisuomal. puhekielessä, käypä myös kirjakielessä) tämänaamuinen. — tämänhetkinen: t.
tilanne. — tämäniltainen. — tämänkaltainen (harvemmin tämän kaltainen).
— tämänkertainen. — tämänkesäinen.
— tämänkeväinen. — tämän/kokoinen,
-laatuinen (myös tämän kokoinen, laatuinen). — tämänlainen: tavallisemmin tällainen. — tämän/luonteinen, -mittainen, -mukainen, -muotoinen, -niminen, -näköinen, -pituinen (myös tämän luonteinen, mittainen, mukainen jne.) — tämänpuoleinen: mäen t. rinne; t.
[ = maanpäällinen, maallinen] elämä.
— tämänpäiväinen: syn. tänäinen. — tämänsuuntainen (myös tämän suuntainen). — tämänsyksyinen. — tämän- talvinen. — tämäntapainen (myös tämän tapainen). — tämäntyyppinen (myös tämän tyyppinen). — tämän tästä. — tämänvuotinen
tännemmäksi (myös tännemmäs, harvemmin tännemmä): toisitko sen tuolin
vähän t.? — tännepäin. — tännimmäi- nen tännimpänä (kahdesta: tännempänä) oleva, (tämä) lähin: lasit ovat tännim- mäisessä kaapissa; järven t. ranta tänäinen tämänpäiväinen, tämän päivän: t. posti; tönäiset vieraat »tänällään»: par. tällään tänään 1. tänä päivänä: t. on ollut tyyntä ja aurinkoista. 2. laajemmin nykyisyydestä, nykyajasta: mitä nuoriso t., sitä kansa huomenna. Yleensä luontevammin ja selvemmin toisin: »t. [par. nykyään, tätä nykyä] oopperan johto on varmoissa käsissä»; »kirjaa ei ole t. [par. (juuri) nyt, tällä haavaa] saatavissa»; »sellaista julistusta kuulee t. [par. nyky/päivinä, -aikana] harvoin» täpärä (puhek. myös täperä): t. voitto;
joutui täpärään tilanteeseen täpösen täysi. — täpötäynnä. — täpötäysi
Tärendö (ruots.) = Täräntö tärskähdys: /. (myös tärskäys) seurasi toista panosten räjähtäessä. — tärskäys 1. vrt. ed. 2. ark. muuta käyttöä: sai niskaansa aika tärskäyksen 'tärskyn, tällin’; olipas


417
täytteinen
se hänelle t. [= tärsky, kolaus]. — tärskäyttää (harvoin tärskähdyttää):
kuoppa tärskäytti autoa; voi sanoa t. mitä vain; tärskäytti [ = ampui] suden hengiltä
tärveltyä turmeltua, pilaantua, runneltua: tulipalossa tärveltynyt sisustus. — tärvääntyä (harvemmin tärväytyä) varsinkin puhek. 1. = ed. 2. haaskautua, tuhrautua (2): siinä hommassa tärvääntyi monta päivää täryttää varsinkin tekn. = seur.: tiivistää betonia täryttämällä. — täryyttää täris- tää, tärisyttää* räjähdys täryytti ikkunoita; ajaa t. kuoppaista tietä tärähdys: seismografin kirjaamat tärähdykset; salaman iskiessä kuului kova t. (myös täräys); aivotärähdys Täräntö: Tärännössä (ruots. Tärendö) täräys 1. vrt. tärähdys: laatikkoa varjeltava täräyksiltä (myös tärähdyksiltä). 2. ark. tärsky, tärskäys, paukku: sai leukaansa aika täräyksen; uutinen oli meille kokomoinen t.; otetaanpa pienet täräykset 'ryypyt’. — täräyttää (harvoin täräh- dyttää): ukkonen täräytti kalliota; lyödä, ampua, sanoa t. täsmentyä vrt. seur.: määritelmä on täsmentynyt entisestään. — täsmentää tehdä täsmällisemmäksi, tarkentaa: t. ehdotustaan, tarjoustaan; asetuksen sanamuotoa olisi täsmennettävä. — täsmällistyä, täs- mällistää: nasevammin täsmentyä, täsmentää. — täsmätä 1. käydä yksiin, pitää yhtä: käännös täsmää hyvin alkutekstiin t. alkutekstin kanssa; kassa ei täsmännyt 'pitänyt yhtä tulojen ja menojen lasketun erotuksen kanssa’. 2. harv. = seur. — täsmäyttää saattaa täsmäämään; tahdistaa: t. koneen osat; t. kameran valotus salamavaloon täst|edes tästä lähtien, tästä pitäen, vastedes: t. saat olla varovaisempi. —
tästä lähtien (myös tästä lähin) tästä pitäen, tästä lukien t. alkaen. — tästä puoliin (myös tästä puoleen, tästä puolin) = ed.
täydennyskoulutus ammattipätevyyttä täydentävä ja ajantasaistava koulutus täys-alkuisia yhdyssanoja on kolme ryhmää. 1. ei täysi-alkuista rinnakkaismuotoa (melkein yksinomaan substantiiveja): mm. täys/istunto, -jyvä leipä,
-jäsen, -kielto, -korjaus, -käännös,
-osuma, -renessanssi, -serkku (ks. hakusanaa), -työllisyys, -tuho, -vakuutus; adj. täyspätevä ’täysin pätevä’. 2. rinnalla harvinaisempi /öy5/-alkuinen toisinto: mm. substantiivit täys/maito, sisarukset (ks. hakusanaa), -valmiste ja adjektiivit täys/automaattinen, -kypsä,
-pitkä. 3. rinnalla yhtä tavallinen t.
tavallisempi /öysz-alkuinen toisinto (ks. täysi-). — täysi-alkuisia yhdyssanoja on kaksi ryhmää. 1. rinnalla harvinaisempi t. enintään yhtä tavallinen täys- alkuinen toisinto: mm. substantiivit täysi/hoito ja -kuu (ks. hakusanaa) ja adjektiivit täysi/-ikäinen, -järkinen, -kasvuinen (ei »täys(i)kasvanut»), -kelpoinen, -kuntoinen, -lukuinen, -mittainen, -muotoinen, -määräinen, -oppinen ’täysinoppinut’, -painoinen, -pi toinen, -tehoinen, -valtainen, -verinen, -vertainen (ks. hakusanaa), -voimainen, -väräh- teinen (ihmisääni). 2. rinnalla tavallisempi /öys-alkuinen toisinto (ks. täys-).
— täysikuu: täydenkuun t. täysikuun aikaan (myös täysi kuu : täyden kuun aikaan). — täysinoppinut täyden opin saanut, täys(i)oppinen: /. kelloseppä
Täysinä (miel. kuin »Täyssinä») täysinpalvellut (myös täysin palvellut): erosi virastaan täysinpalvelleena. — täysi- vertainen (myös täysiveroinen; harvemmin täys-) täysin samanvertainen; täysin muiden veroinen, täysipainoinen: tapasi täysivertaisen(sa) ottelukumppanin; suomen kehitys täysivertaiseksi kulttuurikieleksi. — täysserkku (myös täysi serkku) serkku (erotukseksi pikkuserkusta). — täyssisarukset (myös täysisisarukset t. täydet sisarukset) mon. sisarukset, jotka ovat yhtä äitiä ja isää täyteen ahdettu, kirjoitettu, pakattu. — täyteinen 1. kauttaaltaan umpinainen (onton vastakohtana): t. sarvi, metalli- kuula. 2. jonkin täyttävä: juhlasalin t. yleisö; (yhd.) huoneen-, kouran-, reiän-, oven-, suun-, sylin-, tuvan/täyteinen.
3. 	(yhdyssanojen jälkiosana) jonkin täyttämä: ilon-, onnen-, riemun-, tuskan-, työn/täyteinen. — täytelyys = täyteläisyys: muotojen, värien t. — täyteläinen (myös täyteläs) 1. (pyöreän) muodokas, (muodoltaan ja sisällöltään) täysin kehittynyt: t. povi, palmikko; täyteläisiä herneenpalkoja, tähkäpäitä.
2. 	runsas(sisältöinen), aukoton, täyden- tuntuinen; väkevä, verevä, ehyt, tihentynyt: t. kuvaus saariston luonnosta; t. elämäntyö; viulun t. sointi; juuston t. aromi; t. tunnelma, elokuun päivä. — täyteläisyys (myös täytelyys) vrt. ed.: marjatertun, soinnin, maun t. — täyteläs = täyteläinen: täyteläitä hedelmiä; täyteläästi soiva sello. — täytinen ark. voimasanana: voi t.!; mikä t. siihen nyt tuli?; täytistäkö te siinä töllötätte?
— täytteinen täytteellinen: /. lattia,
makeinen. Varsinkin yhdyssanoissa: vanutäytteinen peite, likööritäytteinen


täyttää
418
konvehti. — täyttää mm. kuv. ja abstr. käytössä: täyttää hyvin paikkansa ’sopii hyvin tehtäväänsä’; t. lupauksensa, toisen pyyntö; tuote täyttää kohtuulliset vaatimukset; varasto ei täyttänyt tarvetta, kysyntää
täytyä-verbistä huomattavaa: 1. Lause- tyypissä autoilijan täytyy tuntea liikennesäännöt, henkilökortin täytyy olla aina mukana on subjektia vastaava sana yleensä genetiivimuotoinen, olemassaoloa, ilmaantumista tms. ilmaisevissa lauseissa (tav. infinitiivin jäljessä) kuitenkin nominatiivi- t. partitiivimuotoi- nen: mukana täytyy olla henkilökortti ja rahaa, tähän täytyy tulla muutos. Puhekielessä käytetään nominatiivia usein myös semmoisissa lauseissa kuin »maali täytyy riittää koko seinään», »tiedot täytyy olla ajan tasalla», mutta huolellisessa yleiskielessä on tällöin genetiivi: maalin täytyy riittää , tietojen täytyy olla .2. Paitsi ulkoista
tai sisäistä pakkoa, välttämättömyyttä täytyä-verbi ilmaisee myös merkitystä
’on ilmeistä, että ’: virheen täytyy
piillä näissä papereissa. Tällaista käyttöä on syytä välttää, milloin se tekee virkkeen kaksiselitteiseksi: »hänen täytyy tuntea tämä pykälä» [usein par. hän tuntee ilmeisesti t. varmasti tämän pykälän]
täälläpäin. — täältä käsin. — täältäpäin
töhriytyä (myös töhriintyä) tuhrautua (1), tuhriutua: puku töhriytyi öljyyn t. öljystä. — töhrääntyä (myös töh- räytyä) = ed.
töin tuskin
tölkittää pakata tölkkeihin: tölkitettyä
maitoa. — tölkki pienehkö, tav. laaja- suinen kannellinen säilytysastia (peltiä, lasia, muovia, pahvia tms.; arkisempi syn. purkki): maali-, maito/tölkki; hillo- tölkki (syn. usein purnukka)
tölviä letkautella jostakusta t. jostakin pahansuovasti, nälviä: lehti tölvii vakuutusyhtiöitä ehtimiseen. — tölväistä letkauttaa pahansuovasti, nälväistä: tölväisi johtajaansa pahasti. — tölvätä = tölviä; tölväistä: tölväsi vastustajiaan milloin mistäkin
tömähdys: askelten, putoavan lumen tömähdykset (myös tömäykset). — tömäys vrt. ed.: otti unilääkettä aika tömäyk- sen. — tömäyttää (harvoin tömähdyttää): tömäytti repun lattiaan
töniä pukkia, tuuppia, tyrkkiä, sysiä: tönivät toisiaan tungoksessa. — tönäistä töytäistä, pukata, tuupata, tyrkätä: tönäisi nukkujaa; tönäisi nukkujan hereille.
— 	tönätä = ed.: tönäsi toisen nurin
töppäillä (myös töppöillä) ark. tonttuilla, törmäillä, toheloida, möhliä: oli töp- päillyt humalapäissään. — töppäys 1. vrt. töpätä 1: maalipinnan t. 2. ark. vrt. töpätä 2, töppäillä: sai rapsuja töppäyksistään töppönen 1. (varsinkin itäsuomal. ja poh- jal. kielenkäytössä) kansanomainen paksu lämmin huopa- t. kangasjalkine, tallukka; myös samantyyppisistä nykyisistä sisä- t. voimistelujalkineista. 2. leik. jalka, tallukka: alkakaahan liikutella töppösiänne töpätä 1. tökkien painella maalia siveltimellä, sienellä t. harjamaisella töppäi- mellä: viimeistellä maalauspintaa töppäämällä. 2. ark. vrt. töppäillä: on taas töpännyt pahan kerran törmäys varsinkin ajoneuvojen yhteentörmäys, yhteenajo, liikenneturma, »kolari»: viisi henkeä loukkaantui törmäyksessä
törttö 1. (laajalti varsinkin kansanom. puhekielessä) tötterö, tölkki, purkki, »törppö». 2. ark. hölmö, tohelo. — törttöillä ark. töppäillä, törmäillä, toheloida
törähdys (myös töräys): sumusireenin
törähdykset. — töräyttää (harvoin töräh- dyttää): t. torvea; sanoa t. töydätä (heikkoasteiset muodot harvinaisia) 1. rynnätä, sännätä, syöksyä, töy- tätä (3): töytäsi ovesta sisään; töytäsi toisen kimppuun. 2. = töytätä 2: moottoripyörä töytäsi kaiteeseen Töysä: -ssä
töytäistä 1. tönäistä, pukata, tuupata, töytätä (1): /. toista kyynärpäällään; töytäisi veneen vesille. 2. tavallisemmin töydätä 1, 2, töytätä 2, 3. — töytätä 1. = töytäistä 1: auto töyttäsi pyöräilijän kumoon. 2. törmätä, töksähtää, töydätä (2): vene töyttäsi kariin t. karille; töyttäsivät kapeassa käytävässä yhteen.
3. 	= töydätä 1: olivat töytänneet parhaille paikoille Töölö (Helsingissä): Töölössä, illat. Töölöön
U
udar ks. utare
Udmurtia Udmurttien autonominen neuvostotasavalta udmurtti votjakkien omakielinen kansallisuuden- ja kielennimitys


419
ulkoeurooppalainen
Ufa [ufa, ven. ufa' ]
ufo lentävä lautanen, tunnistamaton lentävä esine
Uganda
ugrilainen: ugrilaiset kielet [ - unkari, voguli ja ostjakki], kansat
uhanalainen vaarassa oleva: uhanalaisen kaupungin väestö evakuoitiin. — uhata
1. sanoa t. ilmaista elein aikovansa tehdä toiselle pahaa t. tuottaa tälle ikävyyksiä: u. toista nyrkillä, aseella; uhkasi kostolla; on uhannut soittaa poliisin; (puhek.) uhkasi maksaa [= sanoi maksavansa, lupasi maksaa] hyvän korvauksen. 2. olla jollekulle t. jollekin uhkana, vaarana: tulva uhkasi kirkonkylää; uhkaava inflaatio; vilja uhkaa jäädä korjaamatta; (puhek.) tästä uhkaa tulla [ = näyttää tulevan] kaunis päivä. — uhattu miel. toisin, kun ei ole kyseessä tahallinen uhkaaminen (uhata-verbin 1. merkityksen mukaisesti): »tunsi asemansa uhatuksi» [par. uhanalaiseksi]; »satojen ihmisten henki on uhattuna» [par. vaarassa]; »uhattu [par. uhanalainen, vaarassa oleva] alue tyhjennettiin». — uhka (: uhan t. uhkan) uhkaava vaara: hallan, tappion uhka; oli uhkana toisen turvallisuudelle; vaistosi uh(k)an; tulenteko kiellettyä rangaistuksen uhalla. Ei: »uhka devalvaatiosta, öljy- pulasta» [par. devalvaation, öljy- pulan uhka]. Adessiivin uhalla laajempaa käyttöä: teen sen uhallakin ‘kiusallakin’, hänen uhallaankin ’hänestä piittaamatta’; paiski töitä uhalla kaikin voimin, olan takaa’
uhkua (: ei uhku) 1. tihkua, hersyä: kalliosta uhkuu t. kallio uhkuu vettä. 2. huokua, uhota: suo uhkuu kylmyyttä t. suosta uhkuu kylmyys; hän uhkui riemua, intoa; hänen sanoistaan uhkui taistelutarmo
uhma piittaamaton vastustushalu, uppiniskaisuuden henki: hänen mielessään nousi u.; katseessa, sanoissa tuntui uhma(a). — uhmata olla piittaamatta jostakin, vastustaa, halveksia: u. vanhempiaan, vallanpitäjiä; uhmasi hengenvaaraa, kohtaloaan. Kuv. aikaa uhmannut monumentti; ratkaisuyrityksiä uhmaava ongelma
uhota: uhoaa, uhosi, uhonnut (harvoin uhoa : uhoo, uhoi, uhonut) 1. huokua, uhkua, henkiä: kiuas uhoaa lämpöä; suo uhosi kosteaa henkeä t. suosta uhosi kostea henki; hänen sanansa uhosivat hellyyttä, katkeruutta t. hänen sanoistaan uhosi hellyys, katkeruus.
2. puhua innoissaan t. suurennellen; kerskua: u. etelänmatkaansa t. etelän¬
matkastaan; uhoaa, että siitä menosta tulee loppu; uhosi ostavansa talon uhrautua (ei juuri »uhraantua»): u. muiden puolesta; uhrautui takaamaan epävarman yrityksen. — uhrautuva (myös uhrautuvainen): u. ystävä; antoi uhrautuvasti apuaan. — uhrautuvuus (myös uhrautuvaisuus) uhrimieli, -valmius: hänen uhrautuvuudellaan ei ollut rajoja Uhtua: -ssa t. -lla (ven. Uhta) uiguuri erään Sisä-Aasiassa asuvan turkki- laiskansan jäsen; saman kansan muinais- kieli
Uikujärvi (ven. Vygozero)
Uimaharju (Enossa): -ssa UK lyh. 1. Upseerikoulu. 2. Uutiskeskus ukaasi 1. hist. tsaarin t. keisarillisen senaatin määräys. 2. ark. määräys, käsky: antoi lähtöukaasin ukkosenjohdatin: syn. varsinkin tekn. uk- kosenjohdin. — ukkosilma = ukonilma.
— ukkosmyrsky myrskyinen ukonilma (englannin thunderstorm-sanan mallin mukaan usein turhaan, kun ukonilma t. ukkonen riittäisi). — ukkostaa: tuntuu ukkostavan (ukonilman lähestyessä); ukkosti kovasti ’oli kova ukkonen’.
— ukonilma (harvemmin ukkosilma): syn. ukkonen
ukraina (kieli)
Ukraina (alue) ukrainalainen adj. ja subst. uksi: uksen, partit. uksea, harv. usta (maan itäisimpien osien puhekielessä, Kalevalassa ja tyyl. yleiskielessäkin) ovi UKT lyh. uusi kansainvälinen talousjär- jestys
ukulele pieni nelikielinen kitaramainen soitin ui. lyh. uutta lukua
UI. lyh. Uudenmaan läänin: UI. Pyhäjärvi
ula lyh.s., varsinkin puhek. ultralyhyet aallot; ulaohjelma: kuunnella ulaa ULA lyh. ultralyhyet aallot ulaani hist. peitsellinen ratsumies ulalähetys ultralyhyillä aalloilla tapahtuva lähetys Ulan Bator
ulaohjelma. — ularadio radio, jossa on ula-alue, ulavastaanotin U-lasi ultraviolettisäteilyä läpäisevä lasi »ulettua»: par. ulottua, ylettyä Uljanovsk [-a-, ven. -ä'-] uljuus (harvemmin uljaus): ylisti toisen uljuutta
ulkoapäin. — ulkoasiain/ministeri, -ministeriö: yleiskielessä tavallisia synonyymejä uiko/ministeri, -ministeriö »ulkoeurooppalainen»: par. Euroopan ulkopuolinen, ei-eurooppalainen


ulkoilma-
420
ulkoilma-alkuisten yhdyssanojen (ulkoilma/harjoitus, -juhla, -kahvila, -jumalanpalvelus, -konsertti, -museo, -näyttämö, -teatteri) sijasta ovat yleensä suotavampia w/A:o-alkuiset (uiko/harjoitus, -juhla, -kahvila jne.). Kuitenkin aina esim. ulkoilma/ihminen, -maalari, -maalaus. — ulkoinen sisäisen vastakohtana (syn. varsinkin ei-konkr. merkityksessä usein ulkonainen): u. vamma;
u. korvakäytävä; ulkoiset seikat, erot; muistuttaa ulkoiselta hahmoltaan isäänsä; kuunteli ulkoisesti tyynenä; elämän ulkoiset vaiheet; tavoittelee ulkoista tehoa; (yhd.) kielen-, musiikin-, koh- dun-, solun/ulkoinen ‘kielen, musiikin jne. ulkopuolinen’
»ulkokielellinen»: par. kielenulkoinen ulkokohtainen 1. omista havainnoista t. tuntemuksista riippumaton, asiallinen, puolueeton, objektiivinen: taudin ulkokohtaiset oireet; tarvittaisiin ulkokohtaisempi arviointi teoksen julkaisu kelpoisuudesta. 2. eläytymätön, hengetön, koneellinen, pinnallinen: kovin u. muistokirjoitus; ulkokohtaisesti omaksuttu aate. — ulkokultainen (miel. kuin »ulkokullattu») varsinkin heng. tekopyhä, teeskentelevä: u. siveyden vartija; ulkokultaista hartautta »ulkolainen»: par. ulkomainen (adj.), ulkomaalainen (subst.) »ulkolaitamoottori»: par. perämoot- tori
»ulkolinjapuhelu»: par. kaukopuhelu ulkomaa tav. mon.: matkustaa ulkomaille; ulkomaiden olot, paikannimet. Yksikkö harv.: Ruotsi on ainoa ulkomaa, jossa olen käynyt; töllisti fasaania kuin ulkomaan elävää; ulkomaan rahaa, valuuttaa (myös ulkomaan /rahaa, -valuuttaa). Yksikkö yhdyssanoissa: ulkomaan/edustus, -kauppa, -matka, -uutinen jne. — ulkomaalainen 1. subst. vierasmaalainen: ulkomaalaisten kokemuksia Suomesta. 2. adj. par. ulkomainen. — ulkomainen adj. vierasmainen: u. turisti, diplomaatti; koti- ja ulkomaiset tuotteet. Usein luontevammin ulkomaiden, ulkomaan-: »ulkomaisessa [par. ulkomaiden] lehdistössä esitetyt väitteet»; »ulkomaiset [par. ulkomaiden] pääkaupungit»; »Suomen ulkomainen edustus, kauppa, ulkomaiset suhteet» [par. ulkomaan/edustus, -kauppa, -suhteet]. — ulkoministeri (yleiskielessä, ei vir. terminä) ulkoasiainministeri. — ulkoministeriö (yleiskielessä, ei vir. terminä) ulkoasiainministeriö »ulkomusiikillinen»: par. epämusiikilli- nen, musiikinulkoinen (virike, tehokeino)
ulkonainen ulkoinen (hiljakseen väistymässä tämän synonyyminsä tieltä; nyk. yleensä vain ei-konkr. merkityksessä): u. komeus; otti uutisen vastaan ulkonaisesti rauhallisena; tavoittelee ulkonaista menestystä; piti kiinni ulkonaisista muodoista
»ulkoparlamentaarinen»: par. eduskunnan sivuuttava, parlamentinulkoinen ulkopuolinen 1. adj. ulkopuolella oleva t. ulkopuolelta tuleva; ulkoinen: salkussa on ulkopuoliset lisätaskut; sisä- ja ulkopuolinen paine; Euroopan ulkopuoliset maat. 2. subst. sivullinen: kokoukseen ei päästetty ulkopuolisia ullakko: arkisempi syn. vintti, kansanomainen itäsuomal. syn. lakka, osittaisia synonyymejä myös parvi, ylinen Ullava: -ssa t. -lla Ulm
uloimmainen (miel. kuin »ulommainen») uloin (monesta); ulompi (kahdesta): u. kerros; u. linnanpiha. — uloke jonkin ulkoneva osa, ulkonema: rakennuksen ulokkeet; Raututunturit ovat Saariselän läntinen u. — ulommaksi (myös ulom- mas, harvemmin ulomma): siirtyä u.; souti u. ’selemmäksi‘. — ulontaa siirtää ulommaksi; saattaa ulkonemaan: u. laituria; seinästä ulonnettu parveke. — ulos (vastakohta sisälle, sisään): vesi tihkuu u. (esim. säiliöstä); veti pöytälaatikon u.; on juuri lähtenyt u.; jätti autonsa yöksi u.; luotsi auttoi laivan u. satamasta; saatava mitattiin u. ‘ulosmitattiin’; (ark.) mennään u. [= ravintolaan] lounaalle. Elatiivimuotoisen määritteen ohessa yleensä tarpeeton: »sylki ruoan u. suustaan»; »veti tapin u. reiästä». Vieraanvoittoista, yleiskielessä vältettävää käyttöä: »ajoi u. [par. suistui] tieltä»; »seinää olisi tältä kohden vedettävä ulos» [par. ulonnettava]; »matkatavarat annetaan u. [par. annetaan, jaetaan] viereisessä hallissa»; »otti ulos [par. nosti] rahaa pankista»; »viidensadan markan seteleitä ei saa viedä u.» [par. maasta, ulkomaille]; »on vuokrannut u. [par. vuokrannut (pois), antanut vuokralle] huoneistonsa»; »kirja tulee pian u. painosta» [par. ilmestyy pian]; »tämä nauhuri ottaa sisään mutta ei anna ulos» [par. tallentaa mutta ei toista]; »nauhoitus tulee ulos (radiosta) [par. radioidaan, lähetetään] vasta myöhemmin»; »radiosta, televisiosta ei tullut u. [par. kuulunut, näkynyt] mitään»; »otti moottorista u. [par. otti t. puristi moottorista] kaiken tehon»; »tästä tilanteesta on vaikea päästä u.» [par. selvitä];


421
umbra
»hänet, hänen esityksensä naurettiin u.» [par. tyhjiin, hengiltä]. — ulos ajanut, ajettu: tallista ulos ajanut (t. ajettu) auto. — ulosajo ulos ajaminen; poistumisesta huoltamon, motellin tms. pihalta (esim. opastetekstinä) par. pois- (ajo); ajoneuvon viskautumisesta tieltä t. radalta par. suistuminen. — ulosanti ark. suullinen ilmaisutaito, puheenlahja, puhekyky: hänellä on hyvä u. — ulos- anto ulos antaminen; esim. matkatavaran luovutuksesta matkustajille par. anto, jakelu. — uloshakea lak. periä oikeudenkäyntiteitse »uloskir joitta a» (esim. potilas): par.
poistaa kirjoista; kotiuttaa uloskäynti: esim. opastekilvessä nasevammin ulos. — ulos lähtenyt. — uloslämpiävä (myös ulos lämpiävä): u. sauna.
— ulos mennyt »ulosmenotie»: par. poistumistie ulosmitata (myös mitata ulos) lak. panna
ulosotto täytäntöön erottamalla jonkun omaisuudesta määräosa tav. velan maksamiseksi: u. auto, kiinteistö. — ulosmittaus vrt. ed.
»ulosoppinut»: par. täysinoppinut, täysi- oppinen
ulosottaa vrt. seur. 2. — ulosotto 1. ulos ottaminen: pyykin u. (pesukoneesta). 2. lak. viranomaisen menettely, jolla tämä pakkokeinoin (tav. ulosmittaamalla) toteuttaa oikeuden vaatiman, velallisen omaisuutta t. oikeuksia koskevan tilanteen. 3. par. (sähköjohdon) pääte.
— ulos päässyt. — ulospääsy: vanki- kopista, rysästä ei ollut ulospääsyä. Miel. toisin: »tilanteesta ei näyttänyt olevan ulospääsyä» [par. pääsyä, pääsytietä].
— ulostaa: u. säännöllisesti. Ei: »ulostava [par. ulostuttava, ulostus]lääke».
— uloste ulostettu suolen sisällys. — ulostulo ulos tuleminen: pakokaasun u. Miel. toisin: »nauhoitetun äänen ulostulo» [par. toisto], — ulostus 1. ulostaminen. 2. = uloste. — ulostuttaa: ulostuttava aine, lääke. — ulos vedetty.
— ulosvedettävä (myös ulos vedettävä): u. laatikko, sänky. — ulosveto ulos vetäminen: naulan u. Miel. toisin: »parvekkeen u. [par. ulontaminen] seinästä»; »seinän ulosvedot» [par. ulkonemat, ulokkeet]
ulota (: ulkonee, ulkoni, ulonnut) 1. harv. siirtyä ulommaksi, etääntyä: meren selälle ulkonevat laivat. 2. pistää esiin t. ulos, työntyä näkyviin, sojottaa: niemi ulkonee mantereesta puoli kilometriä; lastista ulkoneva tukki; ulkonevat poskipäät.
— ulote = ulottuvuus (2): suoralla on yksi u., tasolla kaksi ja kappaleella
kolme ulotetta; asenteita voidaan kuvata kaavamaisesti viiden ulotteen avulla; musiikin, kuvataiteen ulotteet. — ulottaa saattaa ulottumaan: ulotti retkensä Ruijaan asti; työeläkeoikeus on ulotettu yhä laajempiin ryhmiin. — ulottautua ulottua, ulottaa itseään (tekemisen tahallisuutta korostavasti): koetti ulottautua näreen latvaan; (elollistavasta) kerrostalot ovat ulottautuneet yhä kauemmas kaupungista. — ulotteikas moniulotteinen (kuv.): huikean u. romaani.
— ulotteinen = ed.: tehoisaa ja ulotteista runoutta. — -ulotteinen (yhdyssanoissa): yksi-, kaksi-, kolmi/ulotteinen ’jolla on yksi, kaksi, kolme ulotetta’; moniulotteinen ajatusrakennelma, näytelmä; laajaulotteinen [ = laajalle ulottuva] toiminta; syväulotteista musiikin tulkintaa
ulottua (ei »ulettua»): syn. yltää. 1. tavoittaa johonkin asti pituutensa, korkeutensa tms. puolesta, ylettyä, ylettää: ulottui juuri ja juuri ylimmälle hyllylle; jalat eivät ulottuneet pohjaan; katon rajaan ulottuvat tikapuut. 2. paikallisesta, ajallisesta tms. jatkuvuudesta: Päijänne ulottuu Vääksystä lähelle Jyväskylää; muistitieto asiasta ulottuu vuosisadan vaihteeseen; uudistuksen vaikutukset ulottuivat monelle alalle. — ulottuvuus (vanh. ulottuvaisuus) 1. laajuus, ala, ulottumiskyky: Saimaalla
on ulottuvuutta joka suuntaan; ulottuvuudeltaan vähäinen järistys; melodian u. ’sävelala, matalimman ja korkeimman sävelen väli’. 2. mitattavissa oleva avaruudellinen ominaisuus (myös laajempaa ja kuv. käyttöä; syn. ulote): kappaleen ulottuvuudet ovat pituus, leveys ja korkeus; neljäs ulottuvuus: aika; luonteen ulottuvuudet (psyk.) ’dimensiot’; löysi Faustista yhä uusia ulottuvuuksia Ulpu (etunimi): Ulpun Ulster [ulster, engl. alsta(r)] ultimaatumi uhkavaatimus ultimus luokan t. kurssin huonoin oppilas; promootiossa toisella kunniasijalla (ts. viimeisenä) vihittävä ultralyhyt: ultralyhyet radioaallot 'aallot, joiden aallonpituus on 10 m—1 mm’.
— ultramariini eräs voimakkaan sininen
väriaine. — ultravioletti näkyvää valoa lyhytaaltoisempi: ultravioletit säteet
(myös ultraviolettisäteet). — ultraääni ihmisen kni^orajan (15 000—20 000 Hz) ylittävä ääni
UM lyh. ulkoministeriö (tavallisessa tekstissä mieluimmin lyhentämättä) umbra eräs ruskea maalivärijauhe


Umeä
422
Umeä (ruots.) = Uumaja umlaut kiel. vokaalinmukaus, metafonia umpeen kasvanut. — umpeutua (harvoin umpeentua) mennä umpeen: umpeutunut latu; ennen määräajan umpeutumista. — umpi: kahlata umpea ’umpihankea’; lehmää vaivaa u. 'ummetus’; virtsaumpi ’tila, jossa virtsan tulo on estynyt’; puhui ummet ja lammet. — umpierite umpirauhasen erite, sisäerite, hormoni.
— umpieritys umpirauhasten eritys, sisäeritys. — umpilippu salaisessa äänestyksessä käytettävä suljettu t. taitettu lippu. — umpilisäke varsinkin umpisuolen matomaisesta lisäkkeestä. — umpio
1. umpinainen tila, umpitila: pitkäaikainen oleskelu umpiossa voi aiheuttaa astronautille häiriöitä; (kuv.) kielellinen u.; elää henkisessä umpiossa. 2. um- piointitölkki. 3. auton valon umpikupu.
— umpioida säilöä elintarvikkeita steriloimalla ne ilmanpitävään tölkkiin. — umpioitua vrt. umpio 1: umpioitui työ- kammioonsa; umpioitunut [ = yhteiskunnasta eristäytynyt] yläluokka. — umpirauhanen hormoneja erittävä rauhanen, sisäeritysrauhanen. — umpisuolentulehdus puhek. umpilisäkkeen tulehdus. — umpisuoli 1. paksusuolen umpinainen alkupää. 2. puhek. umpilisäkkeestä
umpu: ummun (harvemmin umppu
umpun) tyyl. kukan nuppu; lehden (aukeamaissaan oleva) silmu: ummut puhkeavat; (kuv.) ummulla olevat mahdollisuudet Unaja (Rauman mlk:ssa): -ssa Unctad (myös UNCTAD) lyh.s. YK:n kauppa- ja kehityskonferenssi (kehitysmaihin keskittyvä maailmankaupan yhteistyöelin; engl. United Nations Conference on Trade and Development) underground [andagraund] eräs nykykulttuuria ja -yhteiskuntaa vastustava nuorison prostestiliike understatement [andasteitment] vähätelmä undulaatti laulupapukaija uneksia (harvoin uneksua) 1. nähdä unta: uneksi yöllä, että oli vielä koulussa.
2. haaveksia, haaveilla, unelmoida: suuret uneksivat silmät; tämmöisestä yllätyksestä en olisi osannut uneksiakaan. — unenpöpperössä (puhek. myös -pöppörössä) tokkurassa unen jälkeen, unentoreissa, pöpperössä
Unesco (myös UNESCO) lyh.s. YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö (United Nations Educational, Scientific and Cultural Organization)
Ungvär (unk.) = Utgorod (ven.) unho (myös unhe) vanh. ja tyyl. unohdus: on jäänyt, vaipunut unhoon (t. unhee-
seen). — unhola vanh. ja tyyl.: joutua, jäädä unholaan 'unohduksiin’. — unhottaa vanh. ja tyyl. unohtaa. — unhotus vanh. ja tyyl. unohdus Unicef (myös UNICEF) lyh.s. YK:n lastenrahasto (engl. United Nations Children’s Fund, alk. United Nations International Children’s Emergency Fund)
Unido (myös UNIDO) lyh.s. YK:n teolli- suudenkehittämisjärjestö (engl. United Nations Industrial Development Organization) uniformismi yhdenmukaistuspyrkimys. — uniformoida yhdenmukaistaa, -suuntaistaa
uniikki ainoa lajiaan, ainutlaatuinen: u.
asiakirja; teki uniikin löydön unijukka (myös Uni-Jukka) = nukkumatti. — unikeonpäivä unioitua: unioituneet kirkot ’katoliseen kirkkoon liittyneet ortodoksiset ja muut itämaiset kirkkokunnat’. — unioni (varsinkin valtio)liitto, -yhtymä: Ruotsin ja Norjan unioni; henkilöunioni; tulliunioni; unionin [nim. Suomen Merimiesunionin] painostuskeinot Unionsaaret (Oseaniassa; myös Tokelau) unissakävijä (harvemmin unissa /kävelijä, -kulkija). — unissakäynti. — unissa- puhuja. — unissa puhuminen. — unis- sasaarnaaja. — unissa saarnaaminen Unitar (myös UNITAR) lyh.s. YK:n koulutus- ja tutkimuslaitos (engl. United Nations Institute for Training and Research)
unitarismi pyrkimys hallintovallan keskitykseen valtion osien itsenäisyyden kustannuksella universaali 1. adj. = universaalinen. 2. subst. (fil.) yleiskäsite; (kiel.) kaikille kielille yhteinen ilmiö. — universaalinen (myös universaali) yleispätevä; yleismaailmallinen, maailmanlaajuinen: u.
parannuskeino; u. yhteistyö. — universaalisia muuttua yleismaailmalliseksi: kulttuurin universaalistuminen. — universumi (maailman)kaikkeus univormu virkapuku unkari (kieli)
Unkari (maa)
unkarilainen adj. ja subst. — unkarin kieli. — unkarinkielinen. — unkarinnos
unkarinkielinen käännös. — unkarintaa kääntää unkariksi unohdus: sattui pieni u.; unohduksiin jäänyt tapa; sävellys on ollut kauan unohduksissa; unohduksiin, (ikuiseen) unohdukseen tuomittu kokeilu. — unohtavainen huonomuistinen. — unohta- vaisuus
Unrra (myös UNRRA) lyh.s. YK:n avus¬


423
usein
tus- ja jälleenrakennusjärjestö (toisen maailmansodan jälkeen; engl. United Nations Relief and Rehabilitation Administration) unsiaali vanhojen käsikirjoitusten iso kirjain; painotekstin koristamaton alkukirjain unssi eräs painoyksikkö (eri maissa ja käyttöyhteyksissä vaihdellen n. 28—31 g) Unterwalden
U-palkki läpileikkaukseltaan U:n muotoinen palkki
UPI lyh. Yhdysvaltain suurin uutistoimisto (engl. United Press International) upiuusi: tavallisemmin upouusi Upianti (ruots. Uppland) upokas 1. metallin- t. lasinsulatusastia, sulatin. 2. par. kalossi. — upota: uppoan, upposin, uponnut. — upote (myös upotus) 1. esineen pintaan upotettu koriste: hopeaupotteilla koristettu rasia. 2. sot. väylän tukkimiseksi upotettu alus tms. 3. kiel. upotteinen lause t. muu rakenne. — upotteinen kiel. lauseen osana olevasta (siihen »upotetusta») lauseesta, lauseenvastikkeesta t. muusta lauseen veroisesta rakenteesta: u. lause, rakenne. — -upotteinen (yhdyssanoissa) 1. vrt. upote 1: timanttiupotteinen rannekello. 2. kiel. vrt. upote 3: moni- upotteinen lause. — upotus 1. upottaminen. 2. = upote 1, 3 upouusi: harvemmin upiuusi, uppouusi Uppland (ruots.) = Upianti uppoama (miel. kuin »uppouma») aluksen syrjäyttämän vesimäärän paino: laivan u. on 8 000 tn uppo-outo ventovieras, tuiki tuntematon.
— 	upporikas uppoutua (ei juuri »uppoontua»): uppoutui peittojen alle; oli uppoutunut opintoihinsa
uppouusi: tavallisemmin upouusi Upsala (ruots. Uppsala) uraani kem.
uraauurtava (harvemmin uranuurtava) latua avaava, perusluonteinen: u. tutkimus; teki uraauurtavaa työtä luonnonsuojelun hyväksi urakoitsija (myös urakoija)
Ural 1. vuoristosta (harvemmin Uralvuo- ret). 2. joesta; selvyyden vuoksi tav. Uraljoki
ural|altailainen: uralaltaiset kielet 'uralilaisista ja altailaisista kielistä käytetty yhteisnimitys*. — uralilainen: uralilaiset kielet, kansat ’suomalais-ugrilaisten ja samojedikielten, -kansojen yhteisnimitys’. — uralistiikka uralilaisten kielten (ja kansojen) tutkimus uranuurtava: tavallisemmin uraauurtava
urauttaa vrt. seur.: leipätyö on urautta- nut hänet. — urautua 1. kulua urille: liikenteessä urautunut asfaltti. 2. kuv. juuttua raiteisiinsa: u. opettajantyöhön; urautunut reaktio urbaani (myös urbaaninen) kaupunkilaistunut, kaupunkilainen; hienostunut: u. elämänmuoto; käyttäytyy urbaanisti. — urbaanistua (myös urbanisoitua) kaupunkilaistua; kaupungistua: urbaanistuva väestö, alue. — urbaanius (myös urbaa- nisuus) vrt. urbaani: käytöksen u. urheilullinen urheilun alaan kuuluva; urheilu- t. urheilijamainen: kisojen u. anti; u. auto, pukeutuminen. Usein par. urheilu-: »u. järjestö, suoritus» urho vanh. ja tyyl. urhoollinen mies, sankari. — urhokas tyyl. = seur. — urhoollinen (sankarillisen) rohkea, peloton, urhea: puolusti urhoollisesti isänmaataan, aatettaan Uri [uri]
urjeta (: urkenee, urkeni, urjennut) tyyl. lähteä, erota; saada alkunsa: urkeni omille teilleen; hänelle näytti urkenevan uusi ura
urologi virtsaelintautien erikoislääkäri. — urologia oppi virtsaelintaudeista uros 1. (: uroksen, mon. partit. uroksia) koiras: uros/hirvi, -karhu, -metso, -susi; saksanseisojauros. 2. (: uroon, mon. partit. uroita) tyyl. mies; sankari, urho: oikeaa uroiden juomaa Urpo: Urpon Uruguay [-ai]
Urumtäi
US lyh. Uusi Suomi
USA lyh. Yhdysvallat (tavallisessa tekstissä mieluummin tämä nimi kuin lyhenne), Amerikan yhdysvallat (engl. United States of America)
USD lyh. Yhdysvaltain dollari (kansainvälisen maksuliikkeen lyhenne; tavallisessa tekstissä sen sijasta doll) usea: useat vieraat ovat jo tulleet (myös useita vieraita on jo tullut); useat miehet tekivät samaa työtä (predikaatti transitiivinen; siksi ei voi sanoa »useita miehiä teki samaa työtä»); useassa t. useissa kohdin; ehdokkaita voi olla yksi tai useampia. Vältettävää komparatiivin käyttöä: »jos useampi [par. usea] seikka viittaa samaan suuntaan»; »epävarmoissa tapauksissa tieto on varmistettava useammilta kertojilta» [par. useilta kertojilta; joskus: kahdelta tai useammalta kertojalta, yhtä useammalta kertojalta, eri kertojilta]; »useammalta [par. usealta] taholta on vakuutettu samaa»; »tarjolla on useammanlaisia [par. monen-, erilaisia] yhdistelmiä». — usein:


useimmiten
424
syn. useasti. — useimmiten useimmissa t. enimmissä tapauksissa, yleensä: ennustus osui u. oikeaan uskalias rohkea, uhkarohkea; arveluttava: uskaliaimmat kiipesivät huipulle asti; u. yritys; kertoi uskaliaita vitsejä »uskallettu»: (»u. hanke», »sensuroi jutusta uskalletuimpia kohtia»): par. uskalias, (uhkarohkea, arveluttava uskallus rohkeus, itseluottamus: hiukan uskallusta vain, niin varmasti onnistut!; hänellä ei ollut uskallusta (ryhtyä) niin vaativaan yritykseen usko 1. varma luulo: hänellä on sellainen usko [= hän uskoo], että varat on sijoitettu hyvin; olin samassa uskossa, kunnes .2. luottamus jonkin ole¬
massaoloon, toteutumiseen tms.: piti toisessa yllä uskoa paranemiseen (ei »paranemisesta»); on menettänyt uskonsa ihmisyyteen; elämän-, tulevaisuuden/usko. 3. (edelliseen liittyvästi) luottamus jumaluuteen, uskonnollinen vakaumus: u. Jumalaan, Kristukseen;
kristillinen u.; vahvistua uskossa; on tullut uskoon. 4. (puhek.) talo on korjattu uuteen uskoon ’aivan uudenlaiseksi’. — uskoa voi saada akkusatiivi- tai partitiiviobjektin tai illatiivimuotoisen adverbiaalin. 1. objektillisena, kun sanalla on merkitys a) ’pitää jotakin totena, varmana, todeksua; ottaa jokin t. joku todesta’, b) luovuttaa t. ilmaista jotakin luottavasti’: a) uskoin heti hänen selityksensä; uskoi toisen kaikki puheet; ei uskonut kertomusta, uutista; uskoi
toveriaan, kun tämä kertoi ; b)
u. tehtävä apulaiselleen; uskoi minulle salaisuuden. 2. illatiivimääritteisenä, kun sanalla on merkitys ’luottaa jonkin olemassaoloon, toteutumiseen tms., panna luottamuksensa johonkuhun t. johonkin’: u. Jumalaan, parempaan tulevaisuuteen; ei uskonut lääkäreihin, lääkkeisiin; on täysi syy uskoa hänen lupaukseensa, sanaansa uskomus perinnäinen uskoon perustuva t. taianomainen käsitys (jostakin yliluonnollisesta): tuonpuoleista koskevat uskomukset; vanhan uskomuksen mukaan ei alakuulla tehty kylvö onnistunut. Ei: »minulla on sellainen u. [po. usko, käsitys], että hän on väärässä»; »esitti uskomuksiaan [par. käsityksiään, arvelujaan] onnettomuuden syistä»
uskoton 1. uskollisen vastakohtana: tulla uskottomaksi entisille ihanteilleen; syyttää miestään uskottomuudesta. 2. usko- va(ise)n vastakohtana: uskottomia maailman lapsia. — uskottu mies. — usko¬
vainen (myös uskova) adj. ja subst. hartaasti uskonnollinen, jumalinen (ihminen), kristitty: hänellä oli uskovaiset vanhemmat; viihtyy vain vain uskovaisten parissa
Ussuri 1. joesta (myös (Jssurijoki). 2.
= seur.
Ussurinmaa (myös Ussuri)
UT lyh. Uusi testamentti Utah [jutah, engl. jutä]: Utahissa Utahjärvi [jutah-]
utare: gen. utareen, partit. utaretta,
illat, utareeseen, mon. partit. utareita (joskus myös udar : gen. utaren, partit. udarta; tästä paradigmasta ei juuri yks. illatiivia eikä monikkovartaloisia muotoja) usein mon. (koti)eläinnaaraan, varsinkin lehmän maitorauhanen, nisät: utareet täynnä maitoa utilitarismi hyötymoraali, -oppi. — utilitaristi utilitarismin kannattaja, hyöty- moralisti. — utilitaristinen hyötymo- raalia kannattava t. sen mukainen, hyöty- korosteinen: u. poliitikko; u. ajattelu utooppinen = utopistinen. — utopia haave, haavekuva t. -kuvitelma, haaveellinen (maailmanparannus)suunni- telma: pelkkää utopiaa; utopia täydellisestä tasa-arvosta. — utopisti haaveilija, maailmanparantaja. — utopistinen (myös utooppinen) haaveellinen, mielikuvituksellinen, (koskaan) toteutumaton: utopistisia ajatuksia Utrecht [ytreht]
Utti (Valkealassa): Utissa uudelleen = uudestaan. — uudelleen- (yhdyssanoissa): uudelleen/arviointi,
-järjestely, -lastaus, -ryhmittely jne. (myös uudestaan- t. uudesti/arviointi, -järjestely jne.). — uudelleen syntynyt uudestisyntynyt. — uudenaikainen. — uudenmallinen (myös uuden mallinen).
— 	uudennos uusi, entisestä poikkeava tuote t. muodoste, uutuus, uudismuo- doste, innovaatio: teollisuuden, liike- elämän uudennokset; uudennosten vakiintuminen kieleen. — uudennus uuden- taminen; uudentuminen. — .uudentaa harv. uudistaa; kehittää t. synnyttää uudennoksia. — uudentua harv. vrt. ed.: nopeasti uuden tunut radiotek¬
niikka. — uudentyyppinen (myös uuden tyyppinen). — uuden uutukainen. — uudenvuoden- (yhdyssanoissa): uudenvuoden/päivä, -lupaus, -tina; uudenvuodenaatto (myös uudenvuoden aatto); presidentin uudenvuodenpuhe. — uudestaan: syn. uudelleen. — uudestaan- (yhdyssanoissa) = uudelleen-. — uudestaan syntynyt uudestisyntynyt. — uudesti = ' uudelleen (nykykielessä vain


425
uusiutua
yhdyssanojen alkuosana: uudestiarvioin- ti ‘uudelleenarviointi’, uudestisyntynyt ’uudelleen, uudestaan syntynyt’ yms.) Uudet-Hebridit: Uusilla-Hebrideillä uudis- (yhdyssanoissa) uusi, vastatehty t. tekeillä oleva: uudis/asukas, -asutus, -hankinta, -raivaaja, -raivaus, -rakennus, -sana, -tila, -viljely, -viljelys yms. Ei sen sijaan »uudis/leipä, -puuro, -vilja» [par. uutisleipä jne.] uudistaa 1. muuttaa uudenlaiseksi t. uuden veroiseksi: u. (myös uusia) huoneen
sisustusta; verotuksen uudistaminen (harvemmin uusiminen); hakkuilla uudistettu (ei »uusittu») metsä. 2. = uusia 1: u. sopimus; uudisti tarjouksensa.
з. par. uusia 2: »tapetit jouduttiin
uudistamaan vuoden päästä». — uudiste
1. uudistusaine: jalkineen värinuudiste.
2. par. uudennos. — uudisteilla uudis¬
tettavana: liikennelainsäädäntö on ollut kauan u. — uudistua 1. vrt. uudistaa 1: lehden sisällön uudistuminen; uudistuvat luonnonvarat. 2. harv. = uusiutua 1. — uudistus uudistaminen t. sen tulos (syn. usein reformi): vaalijärjestelmän u.;
uudistuksia puolustuslaitoksessa; hallinnon-, koulun-, rahan /uudistus
uuhi (: uuhen, partit. uuhta) täysikasvuinen naaraslammas Uukuniemi: Uukuniemellä uuma varsinkin tyyl. (usein monikossa) vyötärö, vyötäiset: pehmeä u. t. pehmeät uumat Uumaja (ruots. Umeä)
Uumajanjoki
uumen varsinkin tyyl. (tav. monikossa) sisus, kätkö: maan, vuoren uumeniin; sielun uumenissa uumoilla aavistella, ounastella: u. petosta; voittajaksi uumoiltiin Heikki Mikkolaa. Ei: »sadetta uumoileva [po. enteilevä] pilvi»
uunituore vastapaistettu: u. leipä; (kuv.)
и. lehti, ylioppilas
uupua 1. väsyä; nääntyä: matkasta uupunut vieras. 2. varsinkin puhek. puuttua; olla vailla: summasta uupuu pari markkaa; paino uupui vain muutaman kilon tonnista Uurainen: Uuraisilla
Uuras (Viipurissa): Uuraassa (ven.
Vysotsk)
1. uurna malja- t. ruukkumainen (koris- te)astia; polttohautauksen tuhkamalja; laatikko, johon äänestäjät panevat vaalilippunsa
2. uurna (alueittain varsinkin itäsuomal. puhekielessä, ei yleiskielessä) uurre, ura, kouru
uurre (vakomainen) ura: kasvojen uurteet;
mannerjään uurteita kalliossa; pontti- laudan uurre ’varho’. — uurros (jonkun t. jonkin tekemä) uurre: saha teki puuhun syvän uurroksen; iltapuvun u. ’kaula- aukko’. — uurto 1. uurtaminen. 2. uurre, uurros: suksen u. ’olas’ uus-alkuisia yhdyssanoja on kaksi ryhmää. 1. rinnalla ei wws/'-alkuista toisintoa: uus/asiallinen, -jako, -klassinen, -kritiikki, -maalainen, -muotinen, -pakanuus, -romantiikka yms.; (viime aikojen uudissanoja:) uus/tuotanto, -vienti, uuslukutaidottomuus ’uusi lukutaidottomuus’. 2. rinnalla wws/-alkuinen toisinto: uushopea (harvoin uusihopea : uudenhopean), uus/mallinen, -muotoinen (yhtä usein uusi/mallinen, -muotoinen). — uusia 1. tehdä t. vahvistaa uudestaan; toistaa: u. lehden tilaus, vakuutus; kävi uusimassa reseptin; aikoo u. mestaruutensa; käsittely on uusittava parin päivän välein. 2. vaihtaa (kokonaan) uuteen, korvata uudella: joutui uusimaan tiivisteet. 3. = uudistaa 1:
u. 	[usein = »saneerata»] talon sisätilat; kirjan uusittu laitos; opetusmenetelmissä olisi uusimisen varaa. 4. uusiutua (taudista): helposti uusiva tulehdus. — uusi aika (hist.): keski- ja uuden ajan tapahtumat Uusi-Britannia: Uudessa-Britanniassa Uusi-Englanti: Uudessa-Englannissa Uusi Etelä-Wales [-ue#ils]
Uusi-Guinea [-gi-]: Uudessa-Guineassa Uusikaarlepyy: Uudessakaarlepyyssä Uusi-Kaledonia: Uudessa-Kaledoniassa Uusi-Kastilia: Uudessa-Kastiliassa Uusikaupunki: Uudessakaupungissa Uusikirkko (usein Vpl. Uusikirkko erotukseksi Tl. Uudestakirkosta eli nykyisestä Kalannista): Uudellakirkolla uusiksi (ark.): yritys meni u. ’ei onnistunut, joudutaan uusimaan’ uusikuu (myös uusi kuu): uudenkuun (t. uuden kuun) aikaan Uusimaa: Uudellamaalla Uusi maailma Amerikan nimityksenä uusinta 1. uusiminen; uusintakilpailu, -esitys tms.: tilauksen u.; voitti uusinnassa; lähetys kuullaan viikon päästä uusintana. 2. = uusinto »UUSINTA/KATSASTAA, -ROKOTTAA»: par.
katsastaa, rokottaa uudestaan uusinto uusimisen tulos, uusittu laitos, uusinta (2): Maamme kirjan uusinnot; vanha tuttu näytelmä uusintona Uusi-Seelanti: Uudessa-Seelannissa uusiseelantilainen (myös uusseelantilainen)
Uusi testamentti
uusiutua (harvemmin uusiintua) 1. tulla


uusi vuosi
426
uudestaan voimaan; toistua: sopimus uusiutuu (harvemmin uudistuu) automaattisesti, jos ei sitä pureta; sama meno uusiutui illasta iltaan; uusiutuva tauti. 2. vaihtua kokonaan uuteen: rahanuudistuksen yhteydessä setelistä uusiutui. 3. tavallisemmin uudistua 1. — uusi vuosi pian alkava t. juuri alkanut vuosi: uuden vuoden vastaanotto; onnea uudeksi vuodeksi! — uusivuosi uudenvuodenpäivä; vuoden alku: joulun ja uudenvuoden välillä; uudenvuoden aatto (myös uudenvuodenaatto); aloitti työn uudeltavuodelta Uusi-Värtsilä (Tohmajärvellä): Uudessa- Värtsilässä
uusjako 1. (maanmittausalalla) isojakoa korjaava ja täydentävä tilusten jako. 2. varsinkin poliittisena muotiterminä: vallan, omistussuhteiden u. ’jako uudella tavalla’. — uusmaalainen adj. ja subst.
— uusmerkintä maksullinen osakkeen- merkintä. — uusseelantilainen = uusiseelantilainen
uute uuttamalla tehty valmiste (farmasiassa toisinaan vain kuivaksi haihdutettu): valmistaa kaljaa uutteesta; mallas-, väri/uute; belladonnauute uutinen 1. tuoretta asiaa koskeva tieto: lehti-, radio-, televisio/uutiset; kertoi iloisen uutisen. 2. uudesta (vilja)sadosta t. sen tuotteista: leipoa uutisesta t. uutista. — uutis- (yhdyssanoissa) 1. vrt. uutinen 1: uutis/lähetys, -palvelu.
2. 	vrt. uutinen 2: uutisvilja, uutis-
perunat ’ uudet perunat’, uutis/leipä, -puuro. 3. par. uudis-: »uutis/raivaus, -rakennus, -sana»
»uutisoida» (Eturientolan erikoisuuskir- jeenvaihturin sanoja): par. ilmoittaa, tiedottaa; lähettää uutisia »uutisointi»: par. (uutis)kirjoittelu,
uutispalvelu tms. uutos = uute (farmasiassa toisinaan vain haihduttamattomasta tuotteesta). — uuttaa (: uutan, uutin, uuttanut; ei »uutata») 1. erottaa Huoneella aine- seoksen liukoiset osat liukenemattomista: valmistaa mehua uuttamalla; eetterillä uutettu hartsi; (väljemmin:) tulvan uuttama pelto. 2. par. hitsata. — uutto uuttaminen: rasvojen ja öljyjen u.;
uuttomenetelmät uutuudenjäykkä. — uutuudenkankea.
— uutuudenviehätys
UV lyh. ultravioletti; ultraviolettisäteily »uvertyyri»: par. alkusoitto uvulaari fon. kitakielekeäänne. — uvulaarinen anat. fon. kitakieleke-: ranskan
u. 	r-äänne Uzbekistan [uz- t. us-]
uzbekki [uz- t. us-] etup. Uzbekistanissa asuvan turkkilaiskansan jäsen; saman kansan kieli Uigorod (ven.) = (Jngvär (unk.)
V
v lyh. vuosi (yksikkönä), vuotta: I v 7 kk; 88 v
v. lyh. 1. vuonna, vuosina: v. 1980; v. 1956—62. 2. -vuotias: Meeri (9-v.).
3. 	von: v. Fieandt
1. V lyh. voltti(a)
2. V roomalainen lukumerkki (=5; 5:s) W lyh. watti(a)
va. lyh. väliaikainen: osaston va. johtaja VA lyh. 1. volttiampeeri(a). 2. Valtionarkisto (tavallisessa tekstissä mieluimmin lyhentämättä) vaade 1. lak. valta vaatia toiselta jotakin tekemistä t. tekemättä jättämistä; vaatimus: aineellisoikeudellinen v.; rankaisu- vaade. 2. yleiskielessä tavallisemmin vaatimus: esitti uusia vaateita; palkan- korotusvaade vaahdota: vaahtoaa, vaahtosi, vaahdonnut vaaita (: vaaitsen, vaaitsin, vaainnut)
mitata korkeussuhteita tähtäämällä kaukoputki pystysuoraan tankoon, punnita: v. tielinja. — vaaitus vaaitseminen, punnitus: tontin, viemärin v. vaaka: vaaän, mon. iness. vaaoissa »vaakita, vaakitus»: par. vaaita, vaaitus Vaal [fäl] Oranjen sivujoki Waal [väl] Reinin eteläinen suuhaara Vaala: -ssa
vaalean- yhdyssanoissa: vaalean/harmaa, -punainen, -ruskea, -sininen jne. (harvemmin vaalean harmaa, punainen jne.) vaalentua = seur. — vaaleta (: vaalenee, vaaleni, vaalennut) tulla vaalea(mma)ksi; syn. vaalentua, vaalistua vaali 1. toimitus, jossa määrätehtävään valitaan äänestämällä joku t. joitakuita: johtokunnan, puheenjohtajan v.; papin-, presidentin/vaali; (varsinkin maanlaajuisista yleisistä vaaleista tav. monikko:) kunnallis-, eduskunta/vaalit. 2. par. valinta: »etelänmatkaa suunnitellessa
monen v. osuu Rhodokseen». — vaalikelpoinen vaalin ehdokkaaksi kelpoinen: v. eduskuntaan »vaalioikeutettu»: par. äänivaltainen;
(joskus) vaalikelpoinen vaalistua: tavallisemmin vaaleta, vaalentua vaan 1. konjunktiona: tämä kala ei ole


427
vahas
särki v. säynävä; hän ei viitsinyt tulla v. jäi kotiin. Varsinkin itäsuomal. puhekielessä on myös seuraavanlaista käyttöä (nyk. yleiskielessä sen sijasta mutta): »olisi luullut hänen voittavan, v. toisin kävi»; »16 v. ei 18:aa vuotta täyttäneet». 2. adverbina (tavallinen eri seutujen puhekielessä ja vanhemmassa yleiskielessäkin; huolellisessa yleiskielessä nyk. vain): »hinnat (aina) v. nousevat»; »jos v. töiltäsi ehdit»; »niin siinä v. kävi»; »tule v., jos sinua haluttaa»
vaapukka' (kaakkoissuomal. kielenkäytössä) vadelma
1. vaara metsän peittämä korkeahko vuori (Itä- t. Pohjois-Suomessa t. niihin rajautuvilla naapurimaiden alueilla): Pohjois- Karjalan, Kemi jokivarren vaarat; kiipesi vaaralle, vaaran laelle
2. vaara vaarallinen tilanne, uhka; vahingon mahdollisuus: joutua vaaraan; olla vaaraksi ympäristölleen; epäonnistumisen, tulipalon v.; hukkumisen v. t. hukkumisvaara; veneilyn vaarat t. veneilyyn liittyvät vaarat. Ei: »vaara hallituksen hajoamisesta» [par. hallituksen hajoamisvaara]\ »otti puheeksi vaaran jäteöljyn joutumisesta vesistöihin» [par. sen vaaran, että vesistöihin joutuisi jäteöljyä]
vääräin (pohjal. puhekielessä) vadelma
vaarantaa saattaa jokin vaaralle alttiiksi; olla vaaraksi jollekin: v. henkensä,
asemansa; oikeusturvaa vaarantava lakiesitys. — vaarantua joutua vaaraan (ei henkilöistä): valtakunnan etu voi v. harkitsemattomista lausumista. — vaaravyöhyke vaarallinen vyöhyke: ydinvoimalaa ympäröivä v. Tarpeetonta ja virheellistäkin kuv. muotikäyttöä: »määräraha on nyt vaaravyöhykkeessä» [par. vaarassa]; »hanke joutui suureen vaaravyöhykkeeseen» [po. vaaraan]
vaari hiukan vanh. t. tyyl. eräissä sanonnoissa: ottaa v. (harvemmin vaarin) neuvosta, tilaisuudesta ’ottaa neuvo varteen, huomioon; käyttää tilaisuutta hyväksi’; ei ottanut vaaria (harvemmin vaarin) varoituksista; otti vaaria ohjeista; pitää v. (t. vaaria, harvemmin vaarin) järjestyksestä ’valvoa järjestystä’.
— vaarinottaa: tavallisemmin ottaa vaari.
— vaarinotto 1. hiukan vanh. t. tyyl. varteen-, huomioonotto: eri seikkojen v. 2. vanh. tarkkailu, havainnointi; havainto: säiden jatkuva v.; merkitä vaarin- otot kirjaan
Vaasa: -ssa
vaasi taidehistorian terminä ja ark. maljakko
vaata (: vakaan, vakasi, vaannut) tarkastaa mittausväline ja varustaa se vakaus- leimalla: vaattu puntari vaatehtia: tavallisemmin vaatettaa vaatelias = vaativa 1, 2 vaatettaa pukea; varustaa vaatteilla: vaatetti lapsen, nuken; pakolaisten, armeijan vaatettaminen. Ei: »lähti pakkaseen kovin huonosti vaatetettuna» [par. vähissä vaatteissa] vaatimaton 1. vähään tyytyvä; tärkeile- mätön, nöyrä: v. vuokralainen; maaperän suhteen v. [ = tyytyisä] perunalajike; puhui saavutuksistaan kovin vaatimattomasti. 2. yksinkertainen, koruton; vähäinen, vähäpätöinen: v. asunto, huomionosoitus; vaatimattomasta alusta kehittynyt tuotanto. — vaatimus: harvinaisempi syn. vaade 2. 1. se mitä joku esittää vaativansa: hakija voi esittää palkkavaatimuksensa; suostui toisen vaatimuksiin. 2. johonkin t. joltakin kannalta välttämätön ehto: viran pätevyysvaatimukset; kamera täyttää kohtuulliset vaatimukset; nykyajan vaatimuksia vastaava t. vaatimusten mukainen sisustus. — vaativa: syn. vaatelias. 1. (ihmisistä:) tiukka, tarkka, ankara, vaativainen: v. esimies; stereolaitteita vaativallekin kuuntelijalle. 2. (ei ihmisistä:) kykyä t. taitoa kysyvä, paljotöinen, vaikea: v. tehtävä, ohjelma; v. soitin; vaativia huonekasveja; purjelento on v. harrastus.
— 	vaativainen = ed. 1; usein kielteisestä luonteenpiirteestä: on oppinut
kovin vaativaiseksi. — vaativaisuus: vrt. vaativainen. — vaativuus: syn. vaateliaisuus. 1. vrt. vaativa 1: kuvaava näyte lehtori N:n vaativuudesta. 2. vrt. vaativa 2: työn v. on ilmeistä vaatturi: perinnäinen syn. räätäli vadelma: synonyymejä mm. vattu (varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä ja kasvitieteen terminä), vaapukka (kaakkoissuomal. kielenkäytössä), vääräin (pohjal. puhekielessä), halloin (uusmaal. puhekielessä)
Vad|stena [vädstena]
Vadsö (norj.) = Vesisaari Vaduz [fadu'ts] vagina emätin Vah (Obin sivujoki)
vaha 1. rasvamaisia taipuisia aineita, joissa ei ole glyserolia: kasvi-, mehiläis/vaha; lattia-, kiillotus/vaha; synteettiset vahat; vaha [ = korvavaha, vaikku] on tukkinut korvat. 2. (puhek.) = vahas Vahanka (Karstulassa): Vahangalla vahas (konekirjoitteen) monistuspohjana käytettävä vahapintainen paperi: lyödä teksti vahakseen


vahdata
428
vahdata ark. valvoa, vaania; odotella; vahtia: v. kiehuvaa kattilaa; poliisi vahtaamassa nopeusrajoituksen rikkojia; v. linja-auton tuloa Vahe (sukunimi): Vaheen Vaheri (Jämsässä): -ssa vahingoittaa turmella, tärvellä, vaurioittaa, pilata. — vahingoittua turmeltua, tärveltyä, vaurioitua: huonekalut vahingoittuivat muutossa; korvata vahingoittunut kudos siirteellä. — vahingonlaukaus (harvemmin vahinkolaukaus) vahti 1. vartija (varsinkin puhek.; yleisemminkin eräiden vakiintuneiden yhdyssanojen jälkiosana): portilla seisoi vahti; yövahti (tavallisemmin yövartija); lakko-, lapsen-, maali/vahti. 2. (eräissä sanonnoissa ja yhdyssanoissa) vartio, vartiointi: olla vahdissa; piti vahtia, ettei tuli päässyt sammumaan; vahtikoira; (varsinkin puhek.) vahti/miehistö, -tupa, -vuoro. 3. laivan miehistön palvelusvuoro; palvelusvuorossa oleva miehistön osa: vuorokaudessa on neljä vahtia; miehistön jako vahteihin. — vahtia varsinkin puhek. vartioida; valvoa, vaania, odotella, vahdata: v. pidätettyä, porttia; vahdipas sinä kahvipannua, nuotiota!; on vahtinut sopivaa tilaisuutta; myymäläautoa vahtivat kyläläiset Vahto: Vahdolla
vahvalti [-ix t. -i] (vanh. ja puhek. vahvalta) paksulti, runsaasti: tien poh¬
jaksi ajettiin v. sepeliä. — vahvenne filmin negatiivin t. kuvavedoksen vah- ventamiseen käytettävä liuos. — vah- vennos vahvennettu t. vahventunut kohta: köyden taipeeseen tehty v. — vahvennus 1. vahventaminen; vahventuminen: seinävuorauksen v.; täytevaalin tulos merkitsi vahvennusta puolueen parlamenttiryhmään. 2. = ed. — vahventaa = vahvistaa 1 (varsinkin konkr. merkityksessä): v. patoa, verkon paulaa; rintamaa on vahvennettu; vahvensi ääriviivat tussilla; v. [= väkevöidä] liuosta; v. negatiivia ‘tummentaa (ja jyrkentää) negatiivia kemiallisesti’. — vahventua = seur. — vahveta: vahvenee, vahveni, vahvennut (myös vahventua) = vahvistua 1 (varsinkin konkr. merkityksessä): jää on alkanut v.; kaiku, sumu vahveni; jatkuvasti vahveneva kannatus. — vahvike = vahviste vahvistaa 1. tehdä vahvemmaksi, vahventaa, lujittaa, voimistaa, lisätä: v. talon perustusta; devalvaatio vahvisti vientiteollisuuden asemaa; huopakynällä vahvistettu viiva; vahvistava lääke; v. luottamusta, epäilyjä; v. joukkoja, kannatustaan. 2. varmistaa, varmentaa;
hyväksyä (lopullisesti); määrätä noudatettavaksi: v. tieto (oikeaksi); vahvisti kirjeen nimikirjoituksellaan; sopimusta, tilinpäätöstä ei ole vielä vahvistettu; lääninhallituksen vahvistama rakennuskaava. — vahviste se millä jotakin vahvistetaan t. jokin vahvistuu, vahvike; lujike: ostoslaukun kulmavahvisteet;
adjektiivin vahvisteena käytetty adverbi; löivät kättä sopimuksen vahvisteeksi.
— 	vahvisteilla vahvistettavana: säännöt ovat parhaillaan v. — -vahvislei- nen (yhdyssanoissa): lasikuituvahvis-
teista muovia; haaravahvisteiset sukkahousut. — vahvistin (varsinkin sähkö- värähtelyjen) vahvistuslaite: äänenvahvistin; elektroni-, pientaajuus-, transistori/vahvistin vahvistua 1. tulla vahvemmaksi, vahveta, vahventua, lujittua, voimistua, lisääntyä: sammal, jää vahvistuu ‘paksunee’; hallituksen asema vahvistui; luottamukseni häneen, vaikutelmani on vahvistunut; selkä vahvistuu uinnista; osakkeiden kurssit vahvistumassa; järven siika- kanta on vahvistunut; vahvistuva kysyntä, kannatus. 2. varmistua, varmeta: tieto vahvistui, kun nähtiin, että
. — vahvistus 1. vahvistaminen:
tunnelin seinien v.; laki on vailla presidentin vahvistusta. 2. konkr. = vahviste; laajempaa käyttöä: tietoon on saatu v.; joukkojen vahvistukset; nyt on otettava hiukan vahvistusta ‘syötävää t. ryypättävää’. — vahvoilla ark. vahvassa asemassa: hän on tässä vaalissa v. — vahvuinen kirjoitetaan tav. erilleen genetiivi- muotoisesta määritteestä: metrin, senttimetrin, ranteen, sopivan v.; saman, sormen v. (myös saman-, sormen/vahvuinen)
vai [vai t. vaix]: lähdetkö vai etkö lähde (t. vai etkö, vai et)?; tästä(kö) vai tuosta?; en tiennyt, oliko hän Lahtinen vai Nieminen (t. Lahtinenko hän oli vai Nieminen); ei sen sijaan »oliko hän Lahtinen vaiko Nieminen» vaientaa mykistää, hiljentää: vaiensi toisen osuvalla vastauksellaan; yritti v. arvostelun. — vaientua vanh. ja tyyl. = seur. 1. — vaieta 1. lakata olemasta äänessä, mykistyä, hiljetä: vaikeni hetkeksi; radio vaikeni kesken lähetyksen; vihollisen tuli on vaiennut. 2. jatkuvasta äänettömyydestä miel. toisin: »tästä asiasta on paras v.» [par. olla vaiti, hiljaa, puhumatta}; »hän seurasi menoa vaieten» [par. ääneti, mitään sanomatta}; »istui vaieten [par. vaiti, ääneti] nurkassaan»; »sivuutti asian vaikenemalla» [par. vaitiololla, sanaa-


429
vaikea
kaari sanomatta]; »sairauskertomus vaikenee [par. sairauskertomuksessa ei mainita mitään] perheasioista»; »idea vaiettiin kuoliaaksi» [par. tapettiin vaitiololla]
vaihdanta 1. tyyl. (jatkuva) vaihto, vaihtaminen: mielipiteiden v. 2. tai. hyödykkeiden vaihto talousyksikköjen kesken: luontois- ja vaihdantatalous. — vaihde 1. konkr. käyttöä: rautatien
v.; auton, polkupyörän vaihteet; puhelinvaihde. 2. kahden ajanjakson vaihtu- miskohta, taite: viikonvaihteen sää;
kuun, vuoden, vuosisadan v.; 1700- ja 1800-luvun vaihteessa. 3. vaihteeksi 'vaihtelun vuoksi, muutteeksi’: käydään vaihteeksi jossain muualla. — vaihdella: kävijämäärä on vaihdellut 50:stä 100:aan (t. ollut vaihdellen 50—100) päivää kohti; hinta vaihtelee 100:sta 200 markkaan (ei »100—200 markkaan»). — vaihdin vaihtolaite: levynvaihdin; kirjoituskoneen rivinvaihdin; ase säädetään vaihtimellä kerta- tai sarjatulelle. — vaihdokas lapsi, joka on vastasyntyneenä vaihtunut toiseen. — vaihdokki vaihtoajoneuvo: vaihdokkivalikoimassa
useita merkkejä ja vuosimalleja. — vaihdos (kerrallinen) vaihtuminen, muutos: hallituksen, sävellajin v.; nimen-, roolin/vaihdos; paikanvaihdos tekisi hänelle hyvää; matkalaukut olivat vaihdoksissa ’vaihduksissa’. — vaihduk- sissa toisiinsa vaihtuneina, vaihdoksissa: osat ovat nyt vaihduksissa; käsineet joutuivat vaihduksiin. — vaihdunta (jatkuva) vaihtuminen: työntekijöiden
v.; tehostaa veden vaihduntaa altaassa; aineenvaihdunta
vaihe 1. abstr. hetki, jakso t. tila jatkuvassa tapahtumassa t. tapahtumasarjassa: taudin, työn, kehityksen vaiheet (myös työ-, kehitys/vaiheet); sodan ratkaisu- vaihe; heilurin liikkeen äärivaihe; rakennus on siinä vaiheessa, että tarvittaisiin sähkömiestä; katsaus satavuotiaan koulun vaiheisiin 'historiaan’. Usein sanontaa pitkittävästi: »talo on suunnittelu-, rakennus-, viimeistely/vaiheessa» [nasevammin: suunnitteilla, rakenteilla, viimeisteltävänä t. viimeisteillä]\ »aikaisemmassa vaiheessa» [nasevammin: aiemmin]; »jo varhaisessa vaiheessa [lyhem-
min: jo varhain] selvisi, että ».
2. 	konkr. edelliseen liittyvästi: kantoraketin vaiheet; radan viimeisen vaiheen [ = viimeksi valmistuvan rataosan] pituus on 20 km. 3. vaiheilla hienoilla, paikkeilla tms.’: liikuskelee saunan vaiheilla; vuoden 1970 vaiheilla; hinta on sadan markan vaiheilla; tämän kysymyk¬
sen vaiheilta on kirjoiteltu paljon. — vaiheikas (miel. kuin »vaiherikas») monivaiheinen: v. matka, elämä vaihtaa (impf. vaihdoin): v. pukua,
työpaikkaa ’vaihtaa puku, työpaikka toiseen’; v. ikkunoihin (uudet) verhot; v. kahviannos jäätelöön, kruunut markkoihin t. markoiksi. — vaihtaja ihmisistä: auton ostajat ja vaihtajat; rahanvaihtaja. Laitteista (»levyn-, rivin/vaih- taja») par. vaihdin. — -vaihteinen (yhdyssanoissa): kolmivaihteinen polku¬
pyörä; monivaihteinen [ = monta vaihtoehtoa tarjoava, moniarvoinen] järjestelmä. — vaihteisto vaihdelaitteisto: autossa on synkronoitu v.; automaatti- vaihteisto. — vaihteleva (vanh. ja tyyl. vaihtelevainen): runsas ja v. ohjelma; vaihtelevaa säätä, maastoa; vaihtelevan muotoisia kuvioita; v. mielenlaatu. — vaihtelevuus (vanh. ja tyyl. vaihtele- vaisuus): säiden, kannatuksen, ihmisonnen v. — vaihtua: mustavalkoiset televisiot ovat vaihtuneet värillisiin; savikko vaihtuu näillä paikoin hiekka- maaksi; juhla on taas vaihtunut arjeksi vaijeri metalli-, teräsköysi vaikea 1. työläs, hankala, vaivalloinen, tukala (helpon vastakohtana): v. työ, matka; on vaikea t. vaikeaa ratkaista, kumpi on parempi; v. taloudellinen tilanne; vaikeissa oloissa kasvanut; vaikeaa aikaa, maastoa;. v. keli; onpa v. asiakas; (ark.) heittäytyi vaikeaksi ’alkoi niskoitella’. Huom. seuraava raskas rakennetyyppi, joka usein voidaan korvata kevyemmällä: vaikeasti opittava seikka; vaikeasti selvitettävissä oleva [ = vaikea- selvitteinen] rikos; vaikeasti saatavia [ = vaikeasaantisia] tavaroita; vaikeasti kuljettavaa maastoa, vaikeasti pestävää pyykkiä (nasevammin: vaikea/kul- kuista, -pesuista). Varsinkin seuraavanlaisia rakenteita olisi vältettävä: »suunnitelma on vaikeasti toteutettavissa» [par. suunnitelma(a) on vaikea toteuttaa]; »vaikeimmin luettavissa olivat 1700-luvun käsialat» [par. vaikealukui- simpia t. vaikeimpia lukea olivat
; vaikeinta oli lukea 1700-luvun
käsialoja]; »riimuverkot ovat vaikeasti selvitettävissä» [par. ovat vaikeita selvittää, vaikeita selvitettäviä; riimu- verkkoja on vaikea(a) selvittää}. 2. ankara, paha, kova (lievän vastakohtana): v. tauti. Tav. luontevammin toisin: »v. [par. ankara, kova] rajuilma»; »v. [par. ankara] menetys»; »v. [par. paha, tuhoisa] lentoturma»; »hänessä on v. [par. paha] yskä»; »loukkaantui vaikeasti [par. pahoin t. pahasti]»


vaikeaselitteinen
430
vaikeaselitteinen jota on vaikea selittää: v. ilmiö. — vaikeaselkoinen vaikeatajuinen: v. esitys. — vaikeatajuinen jota on vaikea tajuta: selitti asian kovin vaikeatajuisesta — vaikeaymmärteinen jota on vaikea ymmärtää, vaikeatajuinen: käytti vaikeaymmärteisiä ilmauksia. — vaikeuttaa tehdä vaikea(mma)ksi, hankaloittaa, haitata: jääesteet vaikeuttivat matkaa. — vaikeutua käydä vai- kea(mma)ksi, hankaloitua: luoton saanti on vaikeutunut vaikka: päätti jatkaa, v. voimat olivat
vähissä; vaikka vesi ei tuntunut (t. vaikkei vesi tuntunut) lämpimältä, jotkut menivät uimaan. Verbiin voi liittyä myös
-kin t. -kaan, -kään: vaikka voimat olivatkin vähissä; vaikka vesi ei (t. vaikkei vesi) tuntunutkaan lämpimältä. Luontevalta ei sen sijaan tunnu -kin- t. -/caör/7-liitteen yhdistäminen vaikka- sanaan, jota näkee kirjoitetussa tekstissä ja sitä mukailevassa puhekielessä: »vaikkakin voimat olivat vähissä»,
»vaikkakaan vesi ei tuntunut lämpimältä», »vaaraton, vaikkakin [par.
vaikka] kiusallinen ihottuma». — vai|k|kei = vaikka ei (molemmat kirjakielessä käypiä; kuitenkin esim. muodot vaikken, vaikkeivät t. vaikkeivat ovat harvinaisempia kuin vaikka en, vaikka eivät) vaikku korvavaha »vaiko»: par. vai
vaikute 1. henkiseen toimintaan esikuvana vaikuttava virike: on saanut vaikutteita kansanmusiikista, TSaikovskilta; Ruotsin kirjallisuus vaikutteiden antajana; vaikutteille altis mieli. 2. virheellistä käyttöä: »murhaajan vaikutteita [po. vaikuttimia] ei ole saatu selville»; »arvostelija kuvaili oopperajuhlista saamiaan vaikutteita» [po. vaikutelmia]; »lakkojen vaikutteille [po. vaikutuksille] arka yhteiskunta». — vaikutelma (välitön, erittelemätön) tuntemus t. elämys, jonka jokin vaikuttaa jossakussa; vaistomainen käsitys: ensi vaikutelmani asunnosta, hakijasta oli myönteinen; sinfonian herättämät vaikutelmat; kertoi matkavaikutel- mistaan; perspektiivin synnyttämä kolmiulotteisuuden v.; sain hänen puheistaan
sen vaikutelman, että . 2. miel.
toisin: »teki edullisen vaikutelman»
[par. vaikutuksen]; »arkkitehtuurin lännestä saamat vaikutelmat» [par. vaikutteet t. vaikutukset]. — vaikutin 1. toiminnan t. teon sielullinen syy, motiivi: rikoksen vaikuttimena on ollut mustasukkaisuus; toimii epäitsekkäistä vaikuttimista. 2. miel. toisin: »liik¬
keessä oleva kappale ei pysähdy ilman ulkoista vaikutinta» [par. vaikutusta] vaikuttaa 1. aiheuttaa t. pyrkiä aiheuttamaan jossakin muutos tjs.; olla osallisena johonkin; tehota, tepsiä; saada aikaan: routa ei ole vaikuttanut perustuksiin; hän koetti vaikuttaa valintaan; lopputulokseen vaikuttavat seikat; lääke vaikutti hetkessä; näky vaikutti häneen suuresti; solutus ehti vaikuttaa sen,
että .2. vanh. ja leik. toimia, olla
jonakin: vaikuttaa lehtorina Saarijärvellä. 3. tuntua joltakin: huoneisto vaikuttaa tilavalta (ei »tilavalle»); vaikuttaa siltä kuin hän ei olisi järjissään. — vaikuttaja 1. ihmisistä: suomalaisen
yhteiskunnan vaikuttajat. 2. muuta käyttöä: tuuli ja rantatyrskyt geologisina vaikuttajina. Miel. toisin: »kehitystä ohjaavat vaikuttajat» [par. tekijät, seikat]. — vaikuttava: kodeiini lääkkeen vaikuttavana osana; v. esiintyminen, saarna. — vaikuttavuus: puheen v. ei perustunut ulkoisiin tehokeinoihin -vaikutteinen 1. jostakin vaikutteita, vaikutusta saanut: kirjallisvaikutteinen
tyyli; ranskalaisvaikutteista runoutta; Bartök-vaikutteinen sävellys; dixieland- vaikutteista jatsia. 2. jolla on tietynlainen vaikutus, -vaikutuksinen, -tehoinen: kaksi-, kesto/vaikutteinen lääke; syvävaikutteinen ihovoide, kylläste; pitkävaikutteiset investoinnit; nopeavaikutteisia keinoja; laajavaikutteinen järjestely; suoravaikutteiset jarrut. — vaikuttua saada vaikutus: vaikuttui näkemästään suuresti. — -vaikutuksinen = -vaikutteinen 2. — vaikutus 1. vaiku- tuskyky, vaikuttava osuus t. voima: hänen vaikutuksensa ulottui laajalle; maaperän vaikutus satoon; inflaation vaikutuksesta lisääntynyt kysyntä. 2. seuraus, teho; jonkin vaikuttama seikka t. tila: säteilyn haitalliset vaikutukset; varoituksilla ei ollut häneen vaikutusta; työsuojeluun Ruotsista tulleet vaikutukset; on saanut vaikutuksia (tavallisemmin vaikutteita) nonfigurativismista; laman vaikutus näkyy, vaikutukset näkyvät kaikkialla; näyttely teki katsojiin (suuren, syvän) vaikutuksen. 3. jonkin vaikuttama tuntu: ikävän vaikutuksen tekee se, että - - ; ensi v. (tavallisemmin vaikutelma) ehdokkaasta oli edullinen. Miel. toisin: »sain sen vaiku¬
tuksen [par. vaikutelman], että asiat oli hoidettu hyvin» vailla (ja vaille): oli v. asuntoa t. asuntoa v.; jäi vaille hoitoa t. hoitoa vaille; pöytä on enää maalausta v.; oli lomalla päivää, paria päivää (t. pari päivää)


431
vajaakielinen
vaille kuukauden; saa palkkaa hiukan vaille 3 000 mk; kello on kymmentä (t. kymmenen minuuttia, kymmentä minuuttia) v. t. vaille neljä; oli vähää v. t. vaille, etten kaatunut. — vaillinainen 1. konkr. = vajaa 1: v. sanko; v. työkalusarja; kirjaa on säilynyt vain yksi v. kappale. 2. abstr. puutteellinen, epätäydellinen, vajava(inen): v.
uimataito; vaillinaiset tiedot, ohjeet; vaillinaisesti tutkittu kysymys. — vail- linki vajaus jonkun hoitoon annetuissa rahavaroissa: kassavaillinki vaimennin (miel. kuin »vaimentaja») vai- mennuslaite: iskun-, äänen/vaimennin.
— vaimentua = seur. — vaimeta käydä vaimea(mma)ksi, vaimentua: vaimeneva ääni; tuskat vaimenivat; into on hiukan vaimennut
vainaja (puhek. myös vainaa) kuollut ihminen: vainajan toivomuksesta siunaus hiljaisuudessa; äitivainaja; Aatu-v.; (leik.) Mirri-v., laivavainaja vainio (varsinkin länsisuomal. kielenkäytössä ja tyyl.) isohko pelto, peltoaukea: koko v. oli rukiilla vaino 1. vainoaminen: joutui poliittisen vainon kohteeksi; noita-, juutalais/vainot. 2. tyyl. sodasta: vainon aikana.
— vainoaja: tavallisemmin vainooja.
— vainolainen tyyl. (tuhoa tuottava) vihollinen: vainolaisten tihutyöt; nousta vainolaista vastaan. — vainooja (harvemmin vainoaja) vrt. seur.: juutalaisten vainoojat; susi pääsi karkuun vainoojiltaan. — vainota (järjestelmällisesti) ahdistaa, hätyyttää: v. petoeläimiä, toisin ajattelevia; vainoaa horsmaa ja muita rikkaruohoja; (varsinkin puhek.) lehtikuvaajat vainosivat ministeriä lomallakin; (kuv.) häntä on kauan vainonnut huono onni
vainu 1. (eläimen) hajuaistimus: koira sai vainun jäniksestä; (kuv.) jokin v. hänellä taitaa olla asiasta. 2. eräiden nisäkkäiden herkkä hajuaisti: koiralla, kissalla on tarkka v. Kuv. luottaa vainuunsa; vainuni sanoi, että jotain oli tekeillä. — vainuta etsiä, seurata t. keksiä vainullaan: poliisikoira vainusi rikollista, rikollisen jälkiä; kettu vainuaa ihmisen kaukaakin. Kuv. hän vainuaa asiassa juonittelua; vainusi hyvän sijoitusmahdollisuuden vaistokas herkkä-, varmavaistoinen: v.
poliitikko; tulkitsi Chopinia vaistok- kaasti. — vaistomainen vaiston kaltainen; vaistonvarainen, tahaton, omaehtoi- ne: v. taipumus; v. tunne, reaktio; tarttui vaistomaisesti oven kahvaan. — vaistonvarainen vaistoon pohjautuva, vaisto¬
mainen: v. liike; v. päättely; löysi vaistonvaraisesti oikean ratkaisun. — vaistota (: vaistoan, vaistosin, vaistonnut) tajuta vaistonvaraisesti, aavistaa: v.
toisen ajatukset; vaistosi ajaneensa harhaan
vaitelias puhumaton, hiljainen, vähäpuheinen: istui nurkassaan vaiteliaana;
on käynyt entistä vaiteliaammaksi. — vaiti [-i t. -ix] ääneti, hiljaa, puhumatta: pysyisit edes hetken v.; näistä asioista on paras olla v. — vaitiolo vaiti oleminen, äänettömyys: v. on myöntymisen merkki. — vaitonainen (varsinkin hämäl. kielenkäytössä ja tyyl.) vaitelias, hiljainen: oli eilisiltana kovin v.
vaivaantua 1. (harvemmin vaivautua) rasittua; kiusaantua, työlästyä: selkä vaivaantui pehmeästä patjasta; tuntui vaivaantuvan kysymyksistäni; hymyili vai- vaantuneesti. 2. tavallisemmin vaivautua 1,3. — vaivalloinen rasittava, hankala, työläs: v. työ; vaivalloisia rikkaruohoja; v. matkakumppani; liikkuu vaivalloisesti; ruotsin puhuminen käy häneltä kovin vaivalloisesti. — vaivautua 1. (harvemmin vaivaantua) viitsiä tehdä jotakin vaivalloista, nähdä vaivaa: vaivautui tulemaan tänne asti; ei vaivautunut tervehtimään; v. ystävänsä puolesta. 2. tavallisemmin vaivaantua 1. 3. (harvemmin vaivaantua) muokkautua vaivattaessa: taikina ei tahtonut v.
vajaa 1. konkr. vaillinainen (täyden vastakohtana): v. lasi, kuorma; v. paino- arkki; v. astiasto; katsomo oli jäänyt vajaaksi; v. [ = vajaamiehinen] joukkue; (puhek.) pelata vajaalla 'vajaalla joukkueella’. 2. edelliseen liittyvästi mittayksiköistä ja määristä: painaa
vajaan kilon; v. korillinen puolukoita; matkaa on vajaat (puhek. myös vajaa) sata metriä ’ vähän vaille, alle 100 m’; vajaan sadan metrin päässä; sinne ajaa vajaassa kolmessa tunnissa; vajaat puolet; v. neljännes, neljäsosa. 3. jotakin vajaa: köysi on metrin t. metriä, kymmenen senttiä t. kymmentä senttiä v.; kello oli viittä v. (tav. vailla, vaille) seitsemän; vene on enää lakkausta v. (tav. vailla). 4. abstr. (täydellisen vastakohtana): tavallisemmin vaillinainen 2, vajava(inen). Ark. hän on hiukan v. 'tyhmä’. — vajaa- yhdyssanoissa: vajaa/kuntoinen, -laatuinen, -lukuinen, -mittainen, -painoinen, -tehoinen, -tuottoinen, -valtainen; vajaa/ravitsemus 'aliravitsemus’, -tuotanto. — vajaa- kehittynyt: v. alue taloudellisesti takapajuinen alue, kehitysalue’. — vajaa- kielinen kaksikielinen, jonka kumman¬


vajaamiehinen
432
kin kielen taito on jäänyt heikoksi, »puolikielinen». — vajaamiehinen miehistöltään vajaa: KuPS pelasi vajaa- miehisenä. — vajaamielinen adj. ja subst. älylliseltä suorituskyvyltään heikosti kehittynyt. — vajaatyökykyinen adj. ja subst. henkilöstä, jonka työkyky ja -mahdollisuudet ovat häiriintyneet jonkin poikkeavuuden takia. — vajaatyöllisyys tilanne, jossa työtilaisuuksia ei riitä koko työkykyiselle väestölle, alityöllisyys
vajanainen 1. konkr. vanh. = vajaa 1: v. pino. 2. = vajava 2, vajavainen, vaillinainen: vajanaiseksi jäänyt esitys.
— vajanaisuus 1. = vajavaisuus 1, vajavuus 1. 2. etup. vanh. = vajavuus 2.
— vajaus (: vajauksen) 1. jostakin
puuttuva määrä, puute: kassassa on 5 000 mk:n vajaus; nestevajaus; pätevyyden v.; lääkärien vajaus (t. lääkärivajaus) on kääntymässä liikatuotannoksi. 2. määrä, jonka verran menot (velat, tuonti jne.) ovat tuloja (varoja, vientiä jne.) suuremmat, alijäämä, vaje (2): budjetti- vajaus; ulkomaankaupan v. 3. »sydämen toiminnanvajaus»: par. vajaa/toiminta, -toimisuus. — vajauttaa = vajentaa: runsas kysyntä on vajauttanut varastot.
— vajava 1. konkr. vanh. = vajaa 1: v. mitta. 2. abstr. puutteellinen, epätäydellinen, vajavainen, vajanainen: vajavat tiedot; hallitsee saksaa vajavasti; kaikki täällä maailmassa on vajavaa. — vajavainen = ed. 2: vajavaiset ohjeet; ihminen on luonnostaan v. [joko 'kyvyiltään puutteellinen’ tai varsinkin koraaliltaan heikko, vaivainen, kurja, syntinen’] olento. — vajavaisuus 1. puutteellisuus, epätäydellisyys, vajanaisuus, vajavuus (1): tajusi tietojensa vajavaisuuden; ihmisen v. 2. tavallisemmin vajavuus 2. — vajavuus 1. = vajavaisuus 1: harmitteli käyttöohjeen vajavuutta. 2. puute, puutos, heikkous: henkiset, ruumiilliset vajavuudet; vajavuuksien vastapainona kirjalla on monia ansioita
vaje 1. lähetyksestä puuttuva tavaramäärä, manko. 2. = vajaus 2: kauppataseen v. — vajentaa tehdä vajaa(mma)ksi, vähentää: v. kuormaa; koetti parhaansa mukaan v. tuoppia. — vajentua = seur.
— vajeta (: vajenee, vajeni, vajennut) tulla vajaa(mma)ksi, vajentua, vähetä, tyhjetä; painua: pino vajeni uhkaavasti; kiersi täyttämässä vajenevia laseja; puolukat ovat vajenneet astiassa
vajota: vajoan, vajosin, vajonnut. —
vajottaa
vajuuttaa = vajentaa: kuiva kesä on
vajuuttanut vesivarastoja
vak. lyh. vakinainen
vakaa 1. konkr. aloillaan pysyvä, tukeva, vankka, horjumaton, tutisematon, hei- lahtamaton, vakava (1): vakaat telineet; ampujalla on oltava tarkka silmä ja v. käsi; vakaasti kulkeva alus. 2. pysyvä, vakiintunut, muuttumaton; varma, kiinteä: vakaat olot; liikkeen taloudellinen asema, markan arvo on säilynyt vakaana. 3. (ihmisestä, mielenlaadusta yms.:) rauhallinen, tyyni, jäyhä; vankka, luja, horjumaton, järkkymätön: v. hämäläinen; johti puhetta rauhallisesti ja vakaasti; v. konservatiivi; v. käsitykseni on, että ; luotti vakaasti oikeu¬
den voittoon; vakain tuumin (lak.) 'harkitusti, vakavan harkinnan perusteella’. 4. tavallisemmin vakava 3. — vakaaja 1. vrt. vaata: kaupungin v.
2. par. vakain. — vakaannuttaa 1.
tasaannuttaa: avioituminen ja perhe
vakaannuttivat miehen. 2. tavallisemmin vakauttaa: v. talous, rahan arvo.
3. par. vakiinnuttaa 1: »on vakaannuttanut johtoasemansa». — vakaantua (harvemmin vakautua) 1. tulla va- kaa(mma)ksi, tasaantua, asettua, vakiintua (2): tahti, moottoriveneen kulku vakaantui; frangin arvo on vakaantumassa; levottomat olot ovat vakaantuneet; vakaantui vanhemmalla iällään. 2. par. vakiintua 1: »vakaantunut tapa, järjestelmä». — vakain aluksen t. ajoneuvon asentoa t. suuntaa vakauttava laite: lentokoneen, torpedon v.; auton kallistuksenvakain. — vakainen 1. vanh. ja tyyl. = vakaa 1.2. tyyl. = vakaa 3.
— 	vakaisuus 1. vanh. ja tyyl. vrt. vakaa
1, 3: käden, käytöksen v. 2. par. vakaus 2. — vakakuva liikkumaton kuva (elokuvan vastakohtana): näyttää vaka- kuvia
vakanssi 1. täyttämätön virka t. toimi; viran t. toimen avoinnaolo: vakansseista ilmoitetaan Virallisessa Lehdessä. 2. par. virka, toimi: »on majurin vakanssilla»; »koulussa on kaikkiaan 30 vakanssia»
vakaumus vakaa käsitys jostakin perusluonteisesta asiasta: poliittinen, uskonnollinen v.; vakaumukseni on, että — —
1. vakaus (: vakauksen) vakaaminen: mittojen v.
2. vakaus (: vakauden): vrt. W7fo7fl-sanan merkitysryhmiin. 1. kulun, veneen v.
2. olojen, rahan arvon v.; edistää yhteiskunnan vakautta. 3. luottamuksen v.
vakauttaa 1. tehdä vakaa(mma)ksi, saattaa vakaantumaan; vakavoida; vakiinnuttaa (2): v. laivan kulku(a); v. valtion-


433
vakuuttaa
taloutta; markan arvo on vakautettava; onnistui vakauttamaan rauhattomat poliittiset olot. 2. par. vakiinnuttaa 1: »v. järjestelmä, toimintamuodot». — vakautua: tavallisemmin vakaantua.
— vakautusohjelma vakauttamisohjel- ma: valtiontalouden v.
vakava 1. konkr. tavallisemmin vakaa 1: v. jalusta; lentokoneen v. kulku.
2. etup. vanh. = vakaa 2: v. hintataso; toiminta on vakavalla kannalla. 3. totinen, tosissaan oleva; syvällinen (hilpeän, kevyen, pinnallisen tms. vastakohtana): v. luonne, katse; v. kristitty; suhtautui ehdotukseen vakavasti; uutinen teki mielet vakaviksi; v. varoitus; elämän vakavat puolet; vakavaa kirjallisuutta; lapsuudenkodin v. [ = uskonnollinen, kristillinen] henki. 4. paha, ankara; vaikea, tukala; huolestuttava, vaarallinen, kohtalokas: sai vakavia vammoja; on vakavasti sairaana; v. taloudellinen tilanne; v. erimielisyys, haitta; teki vakavan virheen. Usein on suotavampaa käyttää 4. merkityksen kohdalla mainittuja synonyymejä kuin yksitoikkoista vakavaa. Joskus vakava voi tuottaa kaksiselit- teisiäkin lauseita: »teki vakavan ratkaisun»; »maan ulkopoliittinen asema on jatkuvasti v.» Kaksiselitteisyys on silloin purettava muita sanoja käyttämällä: teki totisen, harkitun ratkaisun t. teki arveluttavan, vaarallisen ratkaisun; ulkopoliittinen asema on vakaa, varma t. ulkopoliittinen asema on huolestuttava, vaikea. — vakavarainen taloudelliselta asemaltaan vankka: v. yritys, asiakas.
— vakavoida vakauttaa (1): v. television
käyttöjännite tyristoreilla. — vakavoit- taa 1. tehdä vakavaksi, totiseksi, saada vakavoitumaan: surujuhla vakavoit ti
ihmiset. 2. = ed. — vakavuus: vrt. vöta7vtf-sanan merkitysjakoon. 1. = vakaus 1: sillan v.; aluksen v. 2. tavallisemmin vakaus 2: valuuttakurssien v.
3. ilmeen v.; ei käsittänyt varoituksen vakavuutta. 4. tilanteen v. selvisi vasta myöhemmin. Kaksiselitteistä käyttöä (vrt. vakava): »yhtiön tilan v.», par. joko yhtiön tilan varmuus, vakaus, yhtiön vakavaraisuus t. yhtiön tilan huo- lestuttavuus, tukaluus
vakiinnuttaa 1. tehdä pysyväksi, saattaa vakinaiselle kannalle: v. yhdistyksen
toimintamuodot; Suomi on vakiinnuttanut suhteensa molempiin Saksoihin. 2. vakauttaa, tasaannuttaa: v. hinnat; perhe-elämä vakiinnutti miehen. — vakiintua 1. tulla t. jäädä pysyväksi, vakinaiselle kannalle: vakiintunut käytäntö; Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton
asema supervaltoina on vakiintunut; suomen nykyinen oikeinkirjoitus vakiintui 1800-luvulla. 2. vakaantua, tasaantua: osakekurssit ovat vakiintumassa; rintamalinjat alkoivat v.; vakiintui vasta avioiduttuaan; sää on vakiintunut vakinainen 1. pysyvä, kiinteä, vakituinen: v. asuinpaikka; oli ilman vakinaista työtä. 2. varsinainen, säännöllinen: yhdistyksen vakinaiset jäsenet ja vuosi- jäsenet; vakinaisessa palveluksessa olevat upseerit. — vakio 1. adj. vakioinen: museon viikoittainen kävijämäärä on jokseenkin v. 'jokseenkin sama, muuttumaton’; sähkön kulutus on pysynyt vakiona. Ei attribuuttiasemassa (miel. vakioarvo t. vakioinen arvo kuin »v. arvo»). 2. subst. arvoltaan kiinteä suure: vakioita ovat mm. kaikki numeroarvoltaan määräiset luvut; (fys.) gravitaatio-, laajenemis/vakio. — vakio- (yhdyssanoissa) vakioinen; vakinainen; standardi-: vakio/lämpö, -paine, -suhde;
hirvet ylittävät tien vakiopaikoista; kertoi taas vakiovitsejään; tähän kysymykseen ei ole vakiovastausta; linja-auton vakiovuoro (pikavuoron vastakohtana); vakioautot tavalliset henkilöautot (kilpa- autoilussa)’; vakiomaito, paperin vakio- koot. — vakioida yhdenmukaistaa, normittaa, standardoida: v. saranoita, työmenetelmiä. — vakioinen adj. (suureista) kiinteä, muuttumaton, vakio: vakioiset painosuhteet. — vakioitua yhdenmukaistua, standardoitua: asuntojen,
vapaa-ajan vieton vakioituminen. — vakituinen = vakinainen 1: kahvilan v. asiakas; sai vakituisen työpaikan vakoilija: syn. vakooja »vakuumi»: par. tyhjiö vakuus 1. tae: lainan vakuutena oleva takaus, omaisuus; omistusoikeuden vakuudeksi tarvitaan lainhuuto. 2. vakuudeksi 'varmuudeksi, varmuuden vuoksi’: kysyi vakuudeksi vielä henkilökorttia; liitti varmemmaksi vakuudeksi mukaan tukun työtodistuksia. — vakuuttaa 1. lausua painokkaasti jonkin pitävän paikkansa: v. syyttömyyttään; vakuutan
nämä tiedot oikeiksi; vakuutti auton olevan kunnossa. 2. saada joku uskomaan jotakin: lausunto vakuutti minut täysin; suunnitelma ei vakuuttanut kaikkia; vakuuttava perustelu, voitto; selitys ei oikein vakuuta 'tunnu vakuuttavalta’. Nykykielessä ei henkilösubjektin eikä elatiivimuotoisen määritteen ohella: »hän vakuutti minut, sai minut vakuutetuksi asiansa oikeudesta» [par. hän sai minut vakuuttumaan asiansa oikeudesta]. Partis. vakuutettu par. toisin:


vakuuttautua
434
»tulin vakuutetuksi [par. vakuutuin] hänen vilpittömyydestään»; »oli vakuutettu [par. varma] siitä, että ».
— 	vakuuttautua (tahallisesta toiminnasta:) hankkia varmuus jostakin, varmistautua: siitä voit vakuuttautua käymällä itse paikalla. — vakuuttua tulla varmaksi, päästä varmuuteen jostakin: vakuuttui hetkessä (ei »tuli hetkessä vakuuttuneeksi») tiedon paikkansapitävyydestä; ei saanut minua vakuuttumaan (miel. kuin »vakuuttuneeksi») siitä,
että ; olen aivan vakuuttunut (tav.
luontevammin varma), että selviät. — vakuutusoikeus valaa: valan, valoin, valanut valaehtoinen: v. todistus, lausunto ‘todistus t. lausunto, jonka sen antaja on valmis vahvistamaan valalla’ valaisin valaistuslaite kokonaisuutena (syn. toisinaan lamppu): yleis-, paikallis-, kohde/valaisin; keittiö-, myymälä/valaisin; sähkö-, loiste-, pöytä-, jalka/valaisin (myös -lamppu). — valaistus (varsinkin keinotekoisen) valonlähteen t. -lähteiden aikaansaama valoisuus, valoisuussuhteet, valo: huoneessa oli tunnelmallinen v.; näyttämö-, piha/- valaistus; kuvaa ei voi ottaa näin huonossa valaistuksessa. Kuv. hankki asiaan lisävalaistusta ‘lisävalaisua, -valoa’; (etup. vanh.) asiakirjojen valaistuksessa (nykyään tav. valossa) juttu näyttää toiselta. — valaisu valaiseminen: taulujen valaisuun sopivia kohdevalaisimia; valonheittimen valaisuteho; (kuv.) todistajanlausunnot ovat antaneet asiaan uutta valaisua ’tuoneet uutta valoa’
Valakia
valakka (varsinkin länsisuomal. kielenkäytössä) salvettu ori, ruuna valakki Valakian romanialainen valallinen 1. valalla vahvistettu, valaan perustuva: v. sopimus; esitti valallisen todistuksen. 2. par. valaehtoinen Valamo: -ssa
valannainen valettu esine. — valanne 1.
tekn. sulatusuunista valettu iso, tav. neli- t. kuusikulmainen metallikappale, harkko. 2. geol. pitkänomainen loiva maanpinnan kohouma. — valannos = valannainen; valos. — valanta valaminen, valu (1): kynttilöiden v.; saven- valanta; (kuv.) innokasta kannunvalantaa
valan tehnyt (myös valantehnyt): valan tehnyt kielenkääntäjä valas: valaan (vanh. ja puhek. myös valaskala)
Valdai: -lla
vale ark. valhe: jopas oli v.!; emävale.
— vale- (yhdyssanoissa) näennäis-, teko-,
harhautus-: vale/kauppa, -kristitty,
-kuollut, -sauma; vale/kulta, -parta; vale/hyökkäys, -nimi, -puku
valelma valos, varsinkin jostain valettu t. valautunut jäljennös: kuolinnaamio on vainajan kasvoista tehty v.
Valencia [-nsia, esp. vale'n]?ia] valenssi kem. atomiarvo, kemiallinen arvo, hapetusluku valeriaana virmajuuren juurakosta valmistettu rauhoittava uutos Wales [ue'ils, engl. ue'ilz] valhe (ark. vale). — valheenpaljastin (laite, miel. kuin »valheenpaljastaja») validi luotettava, paikkansapitävä, pätevä.
— validius (myös validiteetti) luotettavuus, (oikeus)pätevyys, voimassaolo
valikoida valita useasta; seuloa: valikoi itselleen parhaan palan, parhaat palat; valikoiva ostaja. — valikoitua seuloutua (valinnassa): perintötekijäin valikoituminen; tulevat diplomaatit valikoituivat suuresta yrittäjien joukosta valin valumuotti. — valin- (yhdyssanoissa) valamis-, valu-: valin /kauha, -muotti valinnainen annetuista vaihtoehdoista valittava, valinnanvarainen, vaihtoehtoinen: musiikki ja kuvaamataito ovat valinnaisia aineita (t. valinnaisaineita); kokeessa oli vastattava kolmeen pakolliseen ja kahteen valinnaiseen kysymykseen. — -valintainen (yhdyssanoissa): helppovalintaiset kulutustavarat; vapaavalintainen. — valintamyymälä oma-, itsepalvelumyymälä valistaa 1. antaa jollekulle tietoja, opettaa, sivistää: v. ihmisiä lääkkeiden liikakäytön vaaroista; valistavaa lukemista. 2. vanh. valaista; tähän liittyvästi: Herra valistakoon kasvonsa meille (Herran siunauksessa)
valita: valitsen, valitsin, valinnut. — valitsin valintalaite: vaihteenvalitsin; television kana van valitsin valittaa: mm. v. kunnanhallituksen päätöksestä lääninoikeuteen, hovioikeuden ratkaisusta korkeimpaan oikeuteen (vrt. seur.). — valitus valittaminen, valittelu; (lak.) varsinkin hallinto-oikeu- dellisissa ja rikosasioissa tavanomainen menettely, jolla viranomaisen päätökseen t. muuhun toimenpiteeseen haetaan muutosta ylemmältä viranomaiselta valituttaa: valitutti itsensä puheenjohtajaksi. — valiutua tulla valituksi, valikoitua: galluptutkimuksen haastateltaviksi valiutuneet ihmiset valjakko (harvoin valjaikko) valjeta: vaikenee, vaikeni, valjennut valkata ark. valikoida


435
valmentautua
valkea 1. varsinkin tyyl. valkoinen: maalasi talonsa valkeaksi; maa oli valkean vaipan [= lumen] peitossa; pohjolan valkeat [= valoisat] kesäyöt. Sakissa 'pelaaja, jolla on valkoiset nappulat’. 2. (varsinkin länsisuomal. kielenkäytössä; yleiskielessä tyyl. ja eräissä termeissä) tuli: sytytti takkaan valkean; näyttäisäkö vähän valkeaa; kulo-, noki/valkea Valkeajärvi (ven. Beloje ozero)
Valkeasaari (Inkerissä): Valkeasaaressa Valko (Loviisassa): -ssa valkoinen (syn. valkea 1): valkoiset hanget; rinne oli' valkoisenaan vuokkoja. Eräissä sanonnoissa ei valkeaa käytetä synonyyminä: v. rotu, orjakauppa; v. verisolu; v. kääpiö ’tiivismassainen, valkoista valoa säteilevä pieni tähti’; punaiset ja valkoiset (Suomessa varsinkin v:n 1918 oloista); asiasta ei ole mustaa valkoisella 'kirjallista sopimusta, mitään kirjoitettuna t. painettuna’ »Valkoinenmeri»: par. Vienanmeri valkovenäjä (kieli)
Valko-Venäjä (alue) valkovenäläinen adj. ja subst. »valkuaisköyhä»: par. vähä-, niukka/- valkuai(si)nen »valkuaisrikas»: par. runsasvalkuai(si)- nen, valkuaisekas valkyria taistelun hengetär skandinaavien mytologiassa vallankaappaus hallitusvallan anastus t. oman hallitusvallan väkivaltainen laajentaminen: natsien, kommunistien, kenraalien v.; Kustaa III:n tekemä v. — vallankeikaus (kevyesti tehty) vallankumous t. -kaappaus. — vallankin varsinkin, etenkin, eritoten: Länsi-Suomessa, v. Hämeessä; v. yöt olivat kylmiä; ei vallankaan heikkohermoisille. — vallankumouksellinen 1. vrt. seur. 1: v. toiminta; liittyi vallankumouksellisiin.
2. 	kuv. käänteentekevä, kumouksellinen, mullistava: v. keksintö, uudistus.
— 	vallankumous 1. valtiojärjestyksen kumoaminen t. muuttaminen väkivalloin t. vastoin oikeusjärjestystä: vähemmistön tekemä v. 2. kuv. käänteentekevä muutos, kumous, mullistus: teollisuuden v.; televisio on aiheuttanut vallankumouksen joukkoviestinnässä. — vallassa oleva. — vallassaolija. — vallassa¬
olo
vallata 1. = valloittaa 1 (varsinkin pienehköjen alueiden t. paikkojen valloittamisesta): v. kaupunki, tukikohta; (myös:) erikoisjoukot vakasivat kaapatun koneen ylläköllä. 2. ottaa valtaansa, haltuunsa t. käyttöönsä (usein väkivalloin t. esteistä piittaamatta), kaapata, siepata,
viedä: v. suota viljelykselle, napa-
alueita; v. malmilöydös; seurue valtasi ikkunapöydän; kokoomus on vallannut paikkoja keskustapuolueelta; radikalismi valtaa alaa; japanilainen elektroniikka valtaamassa markkinoita; kirjahylly valtaa melkein koko seinän. 3. saada valtaansa t. valtoihinsa (subjektina tunnetta, harvemmin muuta asiaa merkitsevä sana): hänet valtasi koti-ikävä; pysähtyi kauhun valtaamana; aate, juhlaviikko on vallannut ihmisten mielet
vallinta vallitseminen: aivopuoliskojen
vallintasuhteet (vrt. vallita 2); (lak.) omaisuuden vallintaoikeus (vrt. vallita 4). — vallita (: vallitsen, vallitsin, vallinnut) 1. olla (olemassa, vallalla tms.): salissa vallitsi hilpeä tunnelma; jo viikon vallinnut pouta; asiasta vallitsee yksimielisyys; vallitsevissa oloissa; maassa vallitsee rauha, sekasorto. 2. olla valta-asemassa (tavallisemmin hallita 3): sisustuksessa vallitsi (harvemmin sisustusta vallitsi) jugend; vallitsevana maisematyyppinä on viljelyslakeus; (biol.) vallitsevat ja väistyvät ominaisuudet.
3. vanh. = hallita 1, 2: mies vallitkoon vaimoansa; perillisten vallitsema omaisuus; ei pystynyt vallitsemaan tunteitaan.
4. lak. sellaisesta omaisuuden hallinnasta, johon liittyy myynti- ja panttaus- oikeus: kumpikin puoliso vallitsee omaisuuttaan
valloittaa 1. ottaa asevoimin haltuunsa: v. linnoitus, kaupunki; vihollisen valloittama maa. 2. = vallata 2 (käyttö kuitenkin hiukan suppeampaa ja osaksi erilaista): v. avaruutta; v. viljelysmaata mereltä; turistiryhmä oli valloittanut ravintolan; aikoo v. vuorenhuipun kiivetä (ensimmäisenä) huipulle’. 3. ottaa joku valtoihinsa, ihastuttaa, lumota, hurmata: Kansallisooppera valloitti lontoolaiset; kirja on valloittanut kaikki lukijansa (myös lukijoiden suosion, mielet); valloittava esiintyminen; valloitti itselleen uusia ystäviä; on valloittanut monta naista, monen naisen sydämen
valloni Etelä-Belgiassa ja Ranskan poh- joiskaistalla asuvan romaanistuneen kelttikansan jäsen; saman kansan puhuma ranskan murre. — vallonilainen adj. vrt. ed.: Belgian flaamilainen ja vallonilainen väestö
valmentaa harjoittaa johonkin (tav. urheilusuoritukseen: v. hiihtäjiä, Suomen
maajoukkuetta; v. korkeakoulun pääsykokeisiin. — valmentautua harjoitella johonkin (tav. urheilusuoritukseen); valmistautua: v. mestaruuskilpailuin; oli


vaimentua
436
huolellisesti valmentautunut esiintymiseensä. — vaimentua = ed., varsinkin tahattomasta treenautumisesta: ei ehtinyt harjoitella mutta vaimentui kisoihin metsätöissä »valmeus»: par. valmius valmis: mon. partit. valmiita, superl.
vaimein. valmis: vakiintuneita yhdys¬
sanoja mm. asennus-, hälytys-, isku-, kilpailu-, kuljetus-, laukaisu-, luovutus-, lähtö-, matka-, pako-, toiminta/valmis; sana-, uhri/valmis. Varsinkin harvinaisempien yhdyssanojen sijasta ovat luontevampia sanaliitot tai toisentyyppiset yhdyssanat: »vastaanottovalmis» [par.
valmis vastaanottamaan t. vastaanotettavaksi]; »otteluvalmis» [par. valmis otteluun]; »sukellusvalmis» [par. valmis sukeltamaan]; »käsittelyvalmis» [par. valmis käsiteltäväksi]; »yllätys- valmis» [par. valmis yllätyksiin]; »muoto valmis [par. muodoltaan valmis, val- mismuotoinen] runo» valmistaja: laattojen valmistaja t. laa- tanvalmistaja, huonekalujen valmistaja t. huonekalunvalmistaja, pientalojen valmistaja (ei »laatta-, huonekalu-, pientalo/valmistaja»). — valmistamo: ikkunoiden ja ovien v.; jäätelön-, spriin/valmistamo; elokuva-, ikkuna-, pientalo/- valmistamo. — valmistautua varustautua, hankkiutua; valmentautua; varautua: v. matkaan t. matkalle; v. lähtemään, pitämään kiitospuhe; v. sodan varalta; valmistautui tenttiin; ei ollut valmistautunut tarkastukseen. — valmiste ihmistyöllä (varsinkin teollisesti) valmistettu tuote: käyttää kotimaisia
valmisteita; liha-, lääke-, muovi-, paperi-, teräs/valmiste; puoli-, täys/valmiste; kemiallinen v. ’kemian keinoin valmistettu aine, preparaatti’; kudoksesta tehty valmiste tutkittavaksi käsitelty osa, preparaatti’; Tandberg-nauhurit ovat norjalaista valmistetta tekoa’. — valmisteilla valmistettavana t. valmisteltavana, tekeillä: v. oleva laki; kirjasta on v. suppeampi laitos. — »valmisteinen (yhdyssanoissa) jotakin valmistetta oleva, jollakin lailla valmistettu t. valmistettava, -tekoinen: japanilais-, neuvosto/valmisteinen; erikois-, sarja-, tehdas/valmisteinen; lisenssi valmisteinen kuormain; omavalmisteista viiniä; helppovalmisteisia lomaruokia. — valmistua 1. tulla valmiiksi: talo valmistui neljässä kuukaudessa; on valmistunut insinööriksi; sai paikan heti valmistuttuaan; vilja alkaa valmistua ’joutua, tuleentua’. 2. par. valmistautua valmius 1. yks. adjektiivin valmis mer¬
kityksiin liittyvästi: tölkkiruokien etuna on niiden v.; maalauksen taiteellinen v.; työntekijän ammatillinen v. ’se että hän on valmis ammattiinsa, ammattinsa tasalla’; ei osoittanut valmiutta (usein selvemmin: halua) yhteistyöhön; komppania oli kahden tunnin valmiudessa ’oli valmiina lähtemään (matkaan, taisteluun tms.) kahdessa tunnissa’; hälytys-, reaktio/valmius. 2. muuta käyttöä (usein muotisananomaisesti ja par. toisin): kielenoppimiskyky kuuluu lapsen perittyihin valmiuksiin taipumuksiin’; »kehittää oppilaan valmiutta [par. kykyä] itsenäiseen ajatteluun»; »kurssin tarkoituksena on antaa opiskelijalle tarpeellisia kommunikaatiovalmiuksia» [par. tarpeellista viestintäkykyä t. -taitoa, kielitaitoa]; »opettajalta vaadittavat didaktiset valmiudet» [par. didaktinen kyky t. taito, opetustaito] valmu koristekasvina käytetty unikko valoa kestävä valonkestävä. — valoa läpäisemätön. — valoa taittava. — valoherkkä: tavallisemmin valonherkkä valok. lyh. valokuvannut valokeila (miel. kuin »valokiila»): auton v.; (kuv.) tutkimuksen v. suunnattiin uusille aloille
valokki (eteläpohjal. puhekielessä) muurain
valonheitin (ei »valonheittäjä»). — valonherkkä (harvemmin valoherkkä): kuvaksiin käytetään valonherkkää hopeabromi- dia. — valonpitävä: kameran pesän on oltava v. — valo-ohjauksinen (miel. kuin »valo-ohjattu»): v. risteys valos valamisen tulos, valannos: valoksen kovetuttua irrotetaan muotti; veistoksen kipsivalos
valostua muuttua valoisammaksi: alkaa jo v., pian aurinko nousee; huone valos- tui tapettien vaihdosta; (kuv.) vienti- näkymät ovat valostumassa. — valos- tuttaa tehdä valoisammaksi: puiden kaato valostuttaisi pihaa; (kuv.) kirje valos- tutti hänen mieltään »valotuvis»: par. valonpitävä - valottaa 1. antaa valon vaikuttaa (varsinkin kuvakseen): v. filmiä. 2. kuv. luoda valoa johonkin, valaista (tämä sana usein luontevampi): valotti kysymystä monelta kannalta Valparaiso
Valpo lyh.s. valtiollinen poliisi (Suomessa 1940-luvulla)
1. valssi tela: myllyn valssit
2. valssi eräs seuratanssi; sen tahtiin sävelletty musiikkikappale
valt. lyh. 1. valtuutettu. 2. par. valtiot. (= valtiotieteen)


437
valtionvelka
valta-sanasta huomattavaa mm. seuraava.
1. 	sisäpaikallissijojen käyttö: päästä
valtaan ‘mahtiasemaan’; puolue on kauan ollut vallassa; Suomi joutui v. 1809 Venäjän valtaan, oli Venäjän vallassa vuoteen 1917; rakennus joutui tulen valtaan; pellot ovat tulvan, rikkaruohojen vallassa; tämä asia ei ole sinun vallassasi; hän joutui kauhun valtaan, oli kauhun vallassa; pelko, uni otti t. sai hänet valtaansa ‘valtasi hänet’; puhuja otti t. sai yleisön valtoihinsa ‘lumosi, valloitti yleisön’. 2. ulkopaikallissijojen käyttö: vallalle päässyt
käsitys; vallalla oleva [ = vallitseva] ajattelutapa, sävellystyyli; tuli, mielikuvitus pääsi t. riistäytyi valloilleen, on t. riehuu valloillaan. 3. vieraan- voittoista, yleiskielessä kartettavaa käyttöä: »puolueen johdolla on v. jäsentensä yli» [par. jäseniinsä]; »Englanti laski Intian valtansa alle» [par. laski, alisti valtaansa]; »Grönlanti on Tanskan vallan alla» [par. vallassa]; »olla vallan päällä» [par. olla vallassa t. vallalla] »valtaava»: po. valtava (»v. määrä»);
valloittava (»v. persoonallisuus») valtaenemmistö ylivoimainen enemmistö: äänestäjien v. — valtainen harv. valtaisa, valtava: v. joukko; v. erämaa. valtainen yhdyssanoissa: vajaa-, täysi/val¬
tainen, omavaltainen; mäntyvaltaista [ = -voittoista] metsää; naisvaltainen kuulijakunta; käännösvaltainen kieltenopetus; kerrostalovaltainen asuntoalue.
— 	valtaisa hiukan tyyl. valtava: v.
ulappa; v. yleisömäärä; hankkeeseen on kulutettu valtaisat rahasummat. — valtakunnanoikeus. — valtakunnansuunnittelu koko valtakuntaa koskeva alueellinen yhteiskuntasuunnittelu. — valtakunta 1. valtio (1), maa (toisinaan erityisesti suurista valtioista): Suomen v. (myös valtio); valtakunnan (myös valtion) päämies; Rooman v. 'imperiumi’; valtakunnan [= maan] suurimmat työnantajat; sellaista paikkaa ei taida löytyä koko valtakunnasta ’ maasta’; valtakunnan [= maan] etu vaatii, että .2. laajempaa ja kuv. käyt¬
töä: taivaan, Jumalan v.; keittiö oli emännän valtakuntaa; taiteen v. Maailma’. — valtamerentakainen (myös valtameren takainen). — valtava suunnattoman suuri, suunnaton, tavaton (harvinaisempi syn. valtaisa): v. rakennus, kaupunki; silmien eteen avautui v. näky; puhe teki valtavan vaikutuksen; on kehittynyt valtavasti; (puhek.) olisi valtavan hyvä, jos voisit tulla valtias herra, isäntä, hallitsija: linnan v.;
Englanti oli kauan merien v.; hallitsi laitosta valtiaan ottein. Kuv. kotka, ilmojen valtias; suihkukoneet, ilmojen uudet valtiaat. — valtiatar (ei »valti- jatar») naisvaltias: linnan v.; (tyyl.) talon v. ’emäntä’
Valtimo: -lla
valtio 1. poliittisena t. alueellisena yksikkönä (syn. usein valtakunta, maa): Suomen v.; itsenäinen v.; valtion rajat; on luovuttanut sotilassalaisuuksia vieraalle valtiolle; valtioiden väliset neuvottelut. 2. oikeudellisena, hallinnollisena t. taloudellisena yksikkönä: v. ja kirkko; valtion virastot; v. puuttuu yhä enemmän ihmisten elämään; maksaa veroa valtiolle; valtion lainoittama asunto;
valtion etu vaatii, että . Huom.
alkukirjain valtion laitosten kaksi- t. useampiosaisissa nimissä: a) iso kirjain mm. taloudellisten laitosten nimissä ja keskus, laitos, opisto -loppuisissa (Valtion margariinitehdas, Valtion painatuskeskus, Valtion siementarkastus- laitos, Valtion palo-opisto), b) pieni kirjain neuvostojen, lautakuntien, toimikuntien yms. nimissä (valtion urheilu- neuvosto, valtion lääketieteellinen toimikunta, valtion kansansivistyslauta- kunta; samoin esim. valtion elokuvatarkastamo)
valtioenemmistöinen = valtioenemmistöinen. — valtioidenvälinen (myös valtioiden välinen): v. sopimus. — valtiojohtoinen = valtionjohtoinen. — valtiokonttori. — valtiollistaa yhteiskunnallistaa, sosialisoida: valtiollistettu teolli¬
suus. — valtionarkisto valtion pääarkisto (Suomen pääarkistoa tarkoitettaessa: Valtionarkisto). — valtioenemmistöinen (myös valtioenemmistöinen): v.
osakeyhtiö. — valtioneuvosto valtion ylin hallitus- ja hallintovirasto Pohjoismaissa (syn. suppeassa mielessä hallitus): Suomen valtioneuvostossa on
nykyään yksitoista ministeriötä; valtioneuvoston (myös hallituksen) istunto; valtioneuvoston (myös hallituksen) jäseniä sanotaan ministereiksi. — valtionjohtoinen (myös valtiojohtoinen) valtion johtama: v. talouselämä, tiedepolitiikka. — valtionkirkko (miel. kuin »valtiokirkko») valtiosta riippuvainen kirkkokunta
Valtionrautatiet
Valtiontakauslaitos
valtiontalous valtion harjoittama talous: terveyttää valtiontaloutta; valtiontalouden tarkastusvirasto. — valtionvarat (tavallisemmin valtion varat): valtionvaroil- la tehdyt hankinnat. — valtionvelka


valtiosääntö
438
(miel. kuin »valtiovelka»). — valtiosääntö valtion rakenteen perusteita käsittelevä perustuslaki (syn. usein hallitusmuoto)
valtiot, lyh. valtiotieteen: valtiot, kand., maist., lis., tri »valtiotalous»: par. valtiontalous valtiovarain/ministeri, -ministeriö, -valio- kunta (nominatiivialkuisina vakiintuneita termejä, vaikka muuten tav. valtion- varat)
valtius valtiasasema, herruus, ylivalta: valkoihoisten v. Afrikassa on loppumassa; taistelu avaruuden valtiudesta Valto (etunimi): Valton valtoin valloillaan oleva, irtain: valtoimet hiukset; valtoimia tukkeja; veri juoksi valtoimenaan 'valtoinaan, valloillaan’ valtuuskunta määrätehtävään valtuutettu edustajisto: Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran v.; Suomen kauppavaltuuskunta matkustanut Moskovaan. — valtuusto jossakin yhteisössä päätösvaltaa käyttävä edustajisto (varsinkin kunnan- tai kaupunginvaltuustosta): liittovaltuus¬
ton kokous; valittiin valtuustoon valu 1. valaminen, valanta: betonin, kynttilöiden v.; perustuksen v. onnistui hyvin; (kuv.) kannun/valu (tavallisemmin -va- lanta). 2. valutuotteista, valoksista: saatavana kaikenlaista valua, kaikenlaisia valuja valua: kannusta valui öljyä; vaatteista valunut vesi; tuli vaatteet vettä valuen valuutta jonkin (varsinkin vieraan) maan raha: maksaa Sveitsin valuutalla; vaihtoi valuuttansa markkoihin t. markoiksi.
— 	valuuttasäännöstely (myös valuutansäännöstely) valveutua 1. harv. herätä, tulla valveille: potilas alkoi vähitellen v. 2. valpastua (henkisesti), valistua, aktivoitua: alkoi v. poliittisesti; vetosi valveutuneeseen yleisöön
valvoa mm. tarkkailla, seurata, pitää silmällä: v. rakennustyötä; v. leikkiviä lapsia, lasten leikkejä. Ei: »poliisi valvoo täysin tilannetta» [po. hallitsee tilanteen täysin]. — valvomo valvontaosasto, -paikka: voimalan v. — valvonta mm. tarkkailu, seuruu, silmälläpito: työn, järjestyksen, hintojen v.; laitos on valtion valvonnassa. Ei: »palokunta sai tulen valvontaansa» [par. hallituksi, hallintaansa]; »tilanne on täysin joukkojemme valvonnassa» [par. hallinnassa]. — valvottaa (miel. kuin »valvotuttaa») pitää valveilla, estää nukkumasta: lapsi valvotti vanhem¬
piaan koko yön; rahahuolet valvottivat häntä
valööri 1. valosta riippuva värin erityis- sävy, värin voimakkuusaste, väriarvo: vihreän eri valöörit; Rembrandt hallitsi valöörejä mestarillisesti. 2. (yleisemmin) sävy, vivahde: soinnin, sanojen valöörit vamma (varsinkin ulkoisen syyn aiheuttama) ruumiillinen vioittuma: aivo-, polvi-, silmä/vamma; sai autoturmassa pahoja vammoja; (myös:) sielullinen v. — vammainen adj. ja subst. (varsinkin pysyvästi) vammautunut (henkilö): vammaisena ei kannata lähteä kilpailuun; vammaisten huolto, työllistäminen; (yhd.) aivo-, jalka-, liikunta-, kuulo-, näkö/vammainen; kehitysvammainen. — vammautua saada (pysyvä) vamma t. (pysyviä) vammoja, tulla vammaiseksi: palasi sodasta pahoin vammautuneena; vammautunut selkä; vammautui loppuiäkseen. Usein par. loukkaantua: »räjähdyksessä sai surmansa kaksi henkeä ja vammautui kymmenen»; »tilapäisesti ja pysyvästi vammautuneet» vamppi puhek. viettelijätär. — vampyyri (: vampyyrissä t. vampyyrissa)
1. 	etelä- ja keskiamerikkalaisia lepakoita. 2. uskomuksellinen verta imevä vainajaolento. 3. kuv. = vamppi vana 1. aluksen tms. veteen jättämä jälki: laivan, sorsapoikueen v. 2. yleisemmin (jonkin tekemä t. jättämä) juova, ura: kuun v. vedessä; suihkukoneen v. taivaalla; saukko on tehnyt lumeen syvän vanan. 3. muuta käyttöä: (kasv.) voikukan vana '(pitkä) niveletön varsi’; (anat.) näköjuosteen v. 'hermosyy- kimppu'
Vanaantaka (Janakkalassa; ei »Vanan- taka»): Vanaan/takana, -taa vanadiini eräs metallinen alkuaine Vanaja (nyk. Hämeenlinnaa ja Janakkalaa): -ssa
Vancouver [vagkuver, engl. vänku'va(r)] vandaali 1. erään muinaisen germaanikan- san jäsen. 2. kuv. tärvely- t. hävitys- vimmainen raakalainen. — vandalismi raaka (kulttuurituotteiden) tärvely, hävitysvimma. — vandalisoida tärvellä raaisti: tienrakentajien vandalisoima kulttuurimaisema vaneri puuviiluista liimattu levy vangita: vangitsen, vangitsin, vanginnut.
— 	vangituttaa antaa vangita: diktaattorin vangituttamat kapinalliset vanh. lyh. 1. vanhempi: vanh. lehtori; Tawaststjerna vanh. 2. vanhastava; vanhentunut
vanha aika (hist.): vanhan ja keskiajan historia. — vanhaemäntä (myös vanha emäntä). — vanhahtava vanhan t. vanhentuneen tuntuinen: v. sana, sanonta.


439
vapaavalintainen
— vanhainkoti kunnallinen, seurakunnallinen t. yksityinen vanhusten hoitolaitos
Vanhakartano (Espoossa): Vanhassa-
kartanossa Vanha-Kastilia: Vanhassa-Kastiliassa vanhakaupunki (myös vanha kaupunki) kaupungin vanhin osa: Tukholman van- hassakaupungissa Vanhakaupunki (Helsingin kaupunginosa): Vanhassakaupungissa Vanhakylä (mm. Järvenpäässä): Vanhassa- kylässä
Vanhalinna (Liedossa): Vanhassalinnassa Vanha maailma Euroopan, Aasian ja Afrikan yhteisnimityksenä Vanhanselkä (Päijänteessä; ei »Vanha- selkä»)
vanhastava vanhansävyinen; vanhanaikaista sävyä tavoitteleva: sellaiset vanhasta- vat sanat kuin »suvi» ja »ehtoo»; kirjoitti kronikan vanhastavaan tyyliin Vanha Suomi Uudenkaupungin ja Turun rauhoissa 1721 ja 1743 Venäjään liitetty Kaakkois-Suomi Vanha testamentti
vanhauskoinen adj. ja subst. (subst:na myös vanhauskolainen) Venäjän kirkossa 1600-luvulla toteutetun liturgianuudis- tuksen vastustaja vanhemmiten vanhempana, vanhemmalla iällä: rupesi v. tutkimaan sukunsa juuria.
— vanhemmuus 1. vanhempi ikä: ei välittänyt matkakumppaninsa vanhemmuudesta; sai vanhemmuuttaan [ = vanhempana, vanhemmakseen] istua emännän vieressä. 2. isyys t. äitiys: vanhemmuuteen liittyvät velvollisuudet. — vanhentua (myös vanheta) 1. tulla vanh(emm)aksi, käydä vanh(emm)an näköiseksi: Vuorinenkin on vanhentunut viime näkemästä; viini paranee vanhentuessaan. 2. käydä vanhanaikaiseksi, jäädä ajastaan jälkeen; jäädä käytöstä; menettää (määräajassa) oikeudellinen merkityksensä: muotivirtaukset vanhentuvat nopeasti; vanhentunut sana, käsitys; koetti ajaa vanhentuneella matkalipulla; (lak.) vanhentunut saatava, rikos. — vanheta (: vanhenen, vanhenin, vanhennut) = vanhentua (varsinkin 1; sanan käyttö 2. merkityksessä on suppeampaa, eikä etenkään partisiippia vanhennut juuri käytetä tällä tavoin). Ei: »kesä vanheni [par. kului] hiljakseen»; »ottelun vanhetessa» [par. ottelun kuluessa, jatkuessa, ottelun mittaan]. — vanhettua vanh. ja tyyl. = vanhentua. — vanhoillaan vanhassa tilassaan, entisellään: v. pysynyt maalaistalo uuden asutuksen keskellä
vanht lyh. vanhemmat vanhustentalo kunnan ylläpitämä vanhusten vuokratalo vanilja 1. eräs trooppinen kämmekkä- kasvi. 2. eräs mauste ja hajuste (vaniljan kuivattuja hedelmiä t. tekovanilliinituot- teita). — vanilliini aromikas vaniljan hedelmän sisältämä (t. vastaava synteettinen) aldehydi vankeinhoito. — vankeinhoitolaitos vankentaa tehdä vank(emm)aksi, vankistaa: v. yrityksen taloudellista pohjaa.
— 	vankentua = seur. — vanketa (: vank- kenen, vankkenin, vankennut) tulla van- k(emm)aksi, vankentua, vankistua: puolueen kannatus vankkenee jatkuvasti vankilaoikeus
vankistaa = vankentaa. — vankistua = vanketa: poika kasvoi ja vankistui vankkua tyyl. horjua, järkkyä; tav. vain muodossa vankkumatta: pysyi vankku- matta kannassaan. — vankkumaton tyyl. horjumaton, järkkymätön: v. luottamus, ystävyys; aatteen v. kannattaja vannas (: vannaan t. vantaari) 1. auran terän tms. kiilamainen kärkiosa. 2. kölin ylös kaartuva jatke aluksen keulassa t. perässä: veneen vannaat Vannas (sukunimi): Vannaksen Vantaa 1. joen nimenä (selvyyden vuoksi joskus Vantaanjoki). 2. kaupungin
nimenä: asuu Vantaalla Vantaanjoki: tavallisemmin Vantaa 1 vanttu: vantun (varsinkin eteläsuomal.
puhekielessä) = seur. — vantus: vant- tuun, partit. vantusta, mon. partit. vanttuita (varsinkin maan läntisimpien osien kielenkäytössä) lapanen, (villa)kin- nas: veti vanttuut käteensä Vanuatu: -ssa
-vapaa-loppuisia yhdyssanoja: adj. virkavapaa 'virasta vapaa’, subst. opintovapaa, sai virkavapaata 'virkavapautta’. Yhdysadjektiivit yleensä miel. toisin: »bakteeri-, häiriö-, jää-, melu-, pöly-, saaste-, tulli-, vero/vapaa» [par. bakteeri- ton, häiriötön, jäätön, meluton, pölytön, saasteeton, tulliton, veroton]; »ruoste- vapaa» [par. ruosteeton t. ruostumaton]; »häikäisy vapaa» [par. häikäisemään]; »posti-, tulli/vapaasti» [par. postimaksutta, tullitta]. — vapaa- yhdyssanojen alkuosana: merkityksessä 'ilmainen’ nyk. yleistymässä ilmais- (ilmais/- kappale, -matka, -osake, aiemmin vapaakappale jne.). — vapaarahoitteinen ei valtion lainoittama: v. asunto. — vapaavalintainen vapaasti valittavissa oleva: kilpailussa oli pidettävä puhe vapaavalintaisesta aiheesta; taitoluistelun pakolliset ja vapaavalintaiset liikkeet.


vapahtaa
440
— 	vapahtaa heng. ja tyyl. vapauttaa, pelastaa: v. synnin orjuudesta; kuolema vapahti hänet kärsimyksistä. — vapahtaja vrt. ed.: kuolema vapahtajana Vapahtaja Kristuksesta: uskoa Vapahtajaan; lainasi Vapahtajan sanoja vapauden aika hist. säätyvallan aika (Ruotsi-Suomessa 1700-luvulla). — vapautua (ei »vapaantua») vapista: varsinkin tyyl. myös heikkoasteisia konsonanttivartaloisia muotoja (vavista, vavissut). — vapisuttaa: varsinkin tyyl. myös vavisuttaa Vapo (myös VAPO) lyh.s. Valtion polttoainekeskus
vappu toukokuun 1. päivä: vapun vas- taanottajaiset; hauskaa vappua! — vapunpäivä = vappu; vain nimipäivää tarkoitettaessa Vapun päivä VAr lyh. vari(a)
vara: sinulla ei ole varaa (itäsuomal. puhekielessä myös vara) tehdä uusia tyhmyyksiä; työn laadussa on (miel. kuin »työn laatu jättää») toivomisen varaa varaamo varaustoimisto: paikkavaraamo (esim. lento- t. laivayhtiöllä); hotellihuoneen voi tilata Suomen Matkailuliiton varaa m os ta varaksi (tavallisemmin varalle): otti v. mukaansa haavin; säästi vanhuuden v. — varalla: v. oleva kappale; hänellä oli eväitä v. (myös varalle, varalta). — varalle: osti vanhuuden v. kaksion;
tehtävään valittiin Virtanen, v. Jokinen; ottivat v. (myös varalta) mukaan sadetakit; piti huonetta tyhjänä vieraiden v. (myös varalta); hänellä oli villapaita v. (myös varalla, varalta); asennutti varkaiden v. (tavallisemmin varalta) hälyt- timen. — varalta: otin puhelimen v. (harvemmin varoilta, varuilta) irti, kun tuntui ukkostavan; siivosi huoneet vieraiden v.; otti sateen v. mukaan muovi- hupun; lähetän esitteen siltä t. sen v., että se kiinnostaisi sinua Varanasi = Benares Varanginvuono (norj. Varangerfjorden) Varanki (norj. Varanger) varanto = reservi 2: kulta-, valuutta/- varanto; Turun vesivaran to (t. vesi- varannot) uhkaavan vähissä varastoida panna t. kerätä varastoon; pitää varastossa: v. öljyä säiliöihin;
kamiina ei varastoi lämpöä; kauan varastoitua puutavaraa. — varastoitua kertyä varastoksi: kiukaaseen varastoitunut lämpö varat. lyh. varatuomari varata 1. harv. tukeutua, nojautua, varautua (1); tukea, nojata: v. sauvaansa; varasi kyynärpäänsä pöytään. 2. hankkia
ennalta, järjestää; tilata; ottaa t. jättää varalle: v. ruokaa riittävästi; vieraille on varattu tilaisuus saunomiseen; v. lentolippu, vastaanottoaika; varasi mukaansa filmiä; nuorisotyöhön varattu määräraha; v. [ = pidättää] oikeus hinnanmuutoksiin. 3. varattu (edelliseen liittyvästi): kylpyhuone, puhelin on varattuna ’(toisen) käytössä’; aikani on kovin varattu. Miel. toisin: »ensi maanantaina olen varattu» [par. olen kiinni, en jouda]. 4. kerätä energiaa (varsinkin sähköä), tehdä sähköiseksi, ladata: uuni varaa hyvin lämpöä; v. paristo. Ei: »negatiivisesti varattu [par. negatiivisesti varautunut, negatiivisvarauksi- nen] hiukkanen». 5. tehdä hirteen varaus: v. seinää varatie varauloskäytävä varauma harv. = varaus 2 (tav. vain kansainvälisten sopimuksien varauksista).
— varaus 1. vrt. varata 2: ajan-, pai¬
kan/varaus; määrätarkoituksiin tehdyt [rahan ]varaukset. 2. rajoittava ehto, rajoitus: sopimukseen tehty v.; ehdotus voidaan hyväksyä eräin varauksin, ilman varauksia; kannatti suunnitelmaa varauksitta. Ei: »suhtaudun
tähän asiaan varauksella» [par. varauksin, varauksellisesti]. 3. johonkin varautunut energia: pariston, ydinhiukkasen v. 4. seinähirren alapinnan uurre, joka nojaa alemman hirren selkään. — varautua 1. melko harv. tukeutua, nojautua: v. kaiteeseen; (kuv.) omiin havaintoihin varautuva tutkimus. 2. valmistautua jonkin varalta: v. pettymykseen, hinnankorotuksiin; käyttäytyy varautu- neesti 'varovasti, pidättyvästi’. 3. latautua energialla: protoni on positiivisesti varautunut ydinhiukkanen; sähkön varautuminen [ = kertyminen] paristoon
»varaventtiili»: par. varoventtiili Vardö (norj.) = Vuoreija »varemmin», »varempi»: par. varhemmin, varhempi varhaisintaan aikaisintaan, varhintaan. — varhemmin aiemmin, aikaisemmin, varhaisemmin, enne(mmi)n: lähti muita v.; oli v. ollut nimismiehenä Muoniossa; v. yleinen käsitys. — varhempi aiempi, aikaisempi, entinen: tavallista v. herätys; kertoi koulun varhemmista vaiheista. — varhentaa 1. muuttaa varhemmaksi, aikaistaa, aientaa: työvuoroja on varhennettu puoli tuntia. 2. päivätä todellista varhemmaksi: v. kauppakirja.
— varhin varhaisin: varhimmat merkit asutuksesta ovat rautakaudelta. — varhintaan aikaisintaan, varhaisintaan: taulu on maalattu v. 1880-luvulla


441
varoke
väri sähk. loistehon yksikkö (reaktiivinen volttiampeeri) variaabeli 1. vaihteleva, muuttuva. 2. mat. muuttuja. — variaatio 1. vaihtelu, muuntelu. 2. muunnelma, muunnos: saman teeman variaatioita. — varianssi mat. hajonnan tunnusluku. — variantti toisinto, muunnelma, muunnos: uutinen levisi kahtena varianttina varietee näyttämö, jolla esitetään vaihte- levaa kevyttä viihdeohjelmaa varikoinen hapanimelä (leipä), »setsuuri» varioida vaihdella, muunnella: kokeessa varioitiin ilman lämpötilaa ja kosteutta; kukan väri varioi keltaisesta punaiseen ja violettiin varjagi Itä-Euroopassa liikkuneita viikinkejä
varjelu varjeleminen: kasvien v. kylmyydeltä; hätä-, itse/varjelu. — varjelus vanh. ja heng. varjelu, suojelu(s), turva: elää Jumalan varjeluksessa varkaus varastaminen, (lak.) toisen omistaman ja toisen hallussa olevan esineen luvaton otto omaksi t. toisen hyödyksi Varkaus: Varkaudessa varma: 1. oli varma asiastaan; voitte olla varmoja (siitä), että - - . Slangissa, ei yleiskielessä: »et varmana [po. var¬
masti] mene». 2. varma-loppuiset yhdyssanat yleensä miel. toisin: »palovarma» [par. palonkestävä], »murtovarma» [par. murronkestävä], »käynnistysvar- ma» [par. varmakäynnisteinen}. — varmaan 1. (myös varmaankin, kielt. yhteydessä varmaankaan) kai, luultavasti: moottorissa on v. jokin vika; et
v. vielä tiedä, että .2. puhek. (usein
ihan- tai aivan-sanan vahvistamana)
= varmasti 2: juna lähtee ihan v. tästä laiturista. — varmasti 1. luotettavasti, erehtymättä; itsetietoisesti: teki työnsä kokeneesti ja v.; v. toimiva kone; esiintyi kovin v. 2. epäilyksettä, kiistattomasti, ehdottomasti: muistan sen v.; ovatko kaikki tavarat v. mukana? 3. (usein -kin t. -kaan -liitteellä lievennettynä) = varmaan 1: hän saa v. (myös varmastikin) hyvää palkkaa, kun elää noin leveästi. — varmatoiminen
varmasti toimiva: v. paristonauhuri varmentaa 1. vahvistaa nimikirjoituksellaan: lait allekirjoittaa presidentti ja
varmentaa asianomainen ministeri. 2. osoittaa oikeaksi, vahvistaa: varmensi päätelmänsä uudella havaintosarjalla; tositteilla varmennetut menoerät. 3.
vahvistaa, lujittaa (osittainen syn. varmistaa 1): on koettanut v. kielitaitoaan.
— 	varmentua (myös varmeta : varmenee, varmeni, varmennut) tulla varmemmaksi,
vahvistua, lujittua (osittainen syn. varmistua 1): hänen käytöksensä varmentui ulkomailla; entisestään varmentunut siveltimen hallinta. — varmistaa tehdä varm(emm)aksi. 1. vahvistaa (osittainen syn. varmentaa 3): v. yrityksen taloudellista asemaa; tietoa ei ole saatu varmistetuksi; vasta 15. GP-ajo varmisti Laudan mestaruuden. 2. suojata (yllätyksiltä): v. mutteri sokalla; matkavakuutuksella voitte v. miellyttävät lomapäivät; varmisti äänestystuloksen junttauksella; selusta on varmistettu ‘suojattu vihollisen hyökkäyksiltä’; v. ase ’asettaa varmistin niin, ettei asetta voi laukaista’. — varmistautua hankkia varmuus jostakin, vakuuttautua: v. kertomuksen todenmukaisuudesta; koetti v. siitä, ettei kuulemassa ollut sivullisia.
— varmiste (tietokonealalla) tiedonsiirron virheettömyyden varmistava symboli.
— varmistua tulla varm(emm)aksi. 1. vahvistua, lujittua (osittainen syn. varmentua): yhtiön taloudellinen tila on varmistumassa; varmistunut ote, käytös; tieto varmistui viime tingassa.
2. 	vrt. varmistaa 2: postin perilletulo varmistuu kirjaamalla; panostettaessa itsestään varmistuva haulikko. 3. vakuuttua; vakuuttautua, varmistautua: v. tiedon paikkansapitävyydestä; koetti v. siitä, että kaikki oli kunnossa
varmuus: mm. teki sen varmuuden vuoksi (vain leik. »varmuuden välttämiseksi»); voidaan suurella varmuudella (luontevampi sanonta: melko varmasti) väittää, että . Ei: »jos nimeä ei varmuu¬
della [par. varmasti] tiedetä, niin
»; »virustaudit voidaan jo v. [par.
luotettavasti] määrittää». — varmuusvarasto pulan varalta pidetty raaka-aine- t. elintarvikevarasto. — varmuusvaras- toida vrt. ed. ja varastoida: varmuus- varastoitu öljy
Varna
Warnemunde
varoaika aika, jolloin satoa ei saa korjata kasvinsuojeluaineen käytön tähden.
— varoiksi varalle, varaksi; varalta:
osti v. juomisia; olin paikalla v. jo seitsemältä. — varoillaan: tavallisemmin varuillaan. — varoilta: piti v. (tavallisemmin varalta) mukanaan puukkoa. — varoitella 1. varoittaa pikkuhiljaa t. toistuvasti: v. vaarasta. 2.
par. varotella 1. — varoittaa: v. retkeläisiä vaarallisista laskuista; kertoi varoittavan esimerkin. — varoitus. — varoke sähkötekniikan varolaite, joka katkaisee t. maattaa virtapiirin mm. oikosulun t. liikakuormituksen sattuessa:


varokeino
442
varokkeitä ovat mm. sulakkeet. — varokeino varalta käytetty keino: murtojen estämiseksi käytetyt varokeinot. — varo- laite turmien t. vahinkojen estämiseen käytettävä laite. — varomääräys va- rov(ais)uus-, turvamääräys: ammunta- harjoituksia koskevat varomääräykset.
— varosyy varov(ais)uussyy: varosyistä kuljettiin tällä kertaa eri reittiä. — varotella 1. (itä- ja pohjoissuomal. kielenkäytössä) varoa (jatkuvasti), varos- kella: kulki varotellen. 2. par. varoitella 1. — varotoimi (miel. kuin »varotoimenpide») turvatoimi: poliisit vaativat uusia varotoimia väkivaltarikollisten takia; valtiovierailun edellä oli ryhdytty laajoihin varotoimiin. Ei: »varotoimena [par. varalta, varmuuden vuoksi] poliisi oli hälytysvalmiudessa». — varottava 1. jota pitää varoa: siinä on v. mies. 2. merkityksessä ’joka varoittaa’ par. varoittava: »lausui oppilaille varottavia sanoja». — varova 1. = varovainen 2: v. ennustus, arvio; v. suhtautuminen; opasti varovaan aseenkäsittelyyn. 2. tavallisemmin varovainen 1.
— varovainen 1. varoen käyttäytyvä, harkitseva: v. mies; koetti olla v. 2. varoen tehty, harkittu, varova (1): v. laskelma; varovaisia huomautuksia. — varovaisesti: tavallisemmin varovasti. — varovaisuus (myös varovuus) vrt. varovainen
1, 	2: hänen varovaisuutensa on tunnettua; sanonnan v.
»varovaisuustoimenpide»: par. varo¬
toimi
varovasti (harvemmin varovaisesti): otti asian v. puheeksi; pestävä v. haaleassa vedessä. — varoventtiili paineastian varo- laite, joka laskee höyryn t. kaasun liika- paineen pois. — varovuus = varovaisuus: päätelmien v.; liika v. voi olla asialle vain haitaksi
varras (: vartaan) 1. terävä paahtopuikko t. -tanko: paahtaa kalaa, lihaa vartaassa; tarjolla oli varrasta ’saslikkia’. 2. (entisissä maalaisoloissa) tuvan orsille ripustettu reikäleipien säilytyssalko: otti leivän vartaasta. 3. (länsisuomal. kielenkäytössä) sukkapuikko
Varras (sukunimi): Varraksen
varrentaa oksastaa (syn. varttaa)
varrota (: vartoan, vartosin, varronnut) = vartoa
vars. lyh. 1. varsinainen. 2. varsinkin
varsinainen oikea, todellinen, suoranainen. 1. selvä, selväleimainen, puhdas (sekä myönteisissä että kielteisissä affek- tittomissa lauseissa, painottomana t. painollisena; sisältää aina piilevän vertailun johonkin ei-varsinaiseen): varsi¬
naisen ohjelman jälkeen oli vapaampaa yhdessäoloa; hallituksen varsinaiset jäsenet ja varajäsenet; jutulla ei ole varsinaista uutisarvoa; koleaa oli varsinaisesti [ = oikeastaan] vain parina päivänä. 2. ark. kertakaikkinen, kaikkien aikojen (vain myönteisissä affek- tilauseissa, aina painottomana): se mies on v. hurmuri; teki varsinaisen munauksen; (ironisesti) saatiin varsinaista juhlaruokaa. Jälkimmäinen, uudehko käyttötapa ei kuulu asiatyyliseen kirjakieleen, ja puhekieltä jäljitteleväänkin tyyliin se sopii usein huonosti: kun kirjoituksessa ei merkitä äänenpainoja, niin esim. kirjoitettu lause »viereisessä talossa oli v. ravintola» hahmottuu 1. merkityksen eikä kirjoittajan ehkä tarkoittaman 2. merkityksen mukaisesti varsinaissuomalainen Varsinais-Suomi
-varsinen: tavallisemmin -vartinen 1 Varsova
varta vasten. — vartavastinen varta vasten tehty t. oleva, vasituinen, erityinen: lehtiä voi säilyttää arkistomapeissa tai vartavastisissä koteloissa varteen: otti neuvot tarkasti v. ’huomioon, opikseen’; varteen otettavia huomautuksia vartija (ei »vartia»)
-vartinen 1. (harvemmin -varsinen) jolla on varsi t. varsia: suoravartinen koivu; puuvartinen vasara; kaksi-, moni/vartinen. 2. harv. jonkin varrella oleva: joenvartiset (myös joen vartiset) kylät vartio 1. (pienehkö) vartijaryhmä; partio- lippukunnan pienin osasto: sillalle asetettiin vartio; Haukkavartio. 2. vartioinnista: olla vartiossa; jäi ovensuuhun vartioon. — vartiosto (isohko) vartija- ryhmä, vartiomiehistö, vartiojoukko t. -joukot: Valkoisen talon v.; rannikko-, raja/vartiosto vartoa: varron, varroin, vartonut (myös varrota : vartoan, vartosin, varronnut) länsisuomal. puhekielessä ja tyyl. odottaa: vartoi (t. vartosi) kirjettä monta viikkoa
varttaa 1. kiinnittää varteen: v. kirves.
2. 	oksastaa (syn. varrentaa) vartti ark. neljännes
varuillaan (harvemmin varoillaan) (yllätyksen varalta) valppaana, tarkkana: bussi menee helposti ohi, jos et ole varuillasi.
— 	varuilta: oli v. (tavallisemmin varalta) pukenut päälleen pelastusliivin varus 1. tavallisemmin varuste. 2. (heraldiikassa) huomiota herättäväksi kuvattu vaakunaeläimen ruumiinosa. — varuste tav. mon. 1. määrätilanteessa


443
vastainen
t. -tehtävässä tarvittavista asusteista ja välineistä (arkisempia synonyymejä tamineet, kamppeet): sotilasvarusteet;
kalastus-, loma-, sade/varusteet; moottoripyöräilijän varusteisiin kuuluu suojakypärä. 2. muista välineistä t. kalustosta: laivan, tehtaan, hotellin varusteet. 3. koneen, laitteen tms. lisälaitteista ja -tarvikkeista (väistyviä synonyymejä kaluste ja varustin): höyrykattilan, elokuvakameran, kattovalaisimen varusteet; auton vakiovarusteet. —
varustettu vain siitä, minkä joku t. jotkut ovat nimenomaan varustaneet, esim. hyvin varustettu keittiö; ovi on varustettu nimikilvellä; teräskaiteilla varustettu silta (luontevammin kuitenkin: ovessa on nimikilpi; teräskaiteinen silta). Muulloin miel. toisin: »luola- sirkka on varustettu pitkin tuntosarvin» [par. luolasirkalla on pitkät tuntosarvet]; »vahvalla fysiikalla varustettu
[par. fysiikaltaan vahva] urheilija»;
»tämän ymmärtää jokainen alkeelli- sellakin ajatuskyvyllä varustettu [par. hiukankin ajatuskykyinen] ihminen».
— 	varustin: tavallisemmin varuste 3 vas. lyh. vasemmalla
1. vasa poron t. muun hirvieläimen vasikka
2. vasa 1. (niskan varassa oleva) rakenteen vaakasuora kannatin: lattian, laipion vasat; sillan teräsvasat. 2. järeästä nelisärmäiseksi veistetystä puutavarasta
vasalli 1. hist. läänityksen haltija suhteessa lääninherraansa. 2. kuv. toisesta riippuvainen henkilö t. valtio vaseliini eräs puolijähmeä hiilivetyseos vasemmanpuoleinen: v. liikenne; v. [ = vasen] tasku, ovi. — vasen: vasemman Wa|shington [uoSirjton, engl. uo'Sii)t3n] vasiten varta vasten: tuli vasiten tuttavaansa tapaamaan. — vasituinen varta- vastinen: palamattomat jätteet kerätään vasituisiin pusseihin Vaskiluoto (Vaasassa): Vaskiluodossa Vaskio (Halikossa): -lla vasoittaa varustaa vasoilla (2. vasa 1) vasomotorinen verisuonia supistava t.
laajentava: vasomotoriset hermot vasottaa olla mukana vasomisessa, poi’it- taa (poroja) vast. lyh. 1. vastaava; vastaavasti. 2. vastaus
1. vasta (itäsuomal. kielenkäytössä) vihta
2. vasta 1. (tav. painottomana) yo-sanan
vastakohtana: oltiin v. puolessavälissä; v. kolmannella lakkauksella pinta tulee kestäväksi. 2. (painollisena) vastikään, juuri (äsken): oli v. päässyt veloistaan, kun ; näytti vasta tekemäänsä piir¬
rosta; v. paistettu, valmistunut (tav. vasta/paistettu, -valmistunut). 3. varsinkin puhek. ja tyyl. (painollisena) vastedes, vastaisuudessa: nyt ja v.; v. saat olla huolellisempi; tervetuloa meille vastakin! 4. puhek. (painottomana kehuvissa t. ihmettelevissä ilmauksissa) sitten, sitä: suola lohi v. hyvältä maistuu; siellä v. ihmeitä sai nähdä vasta- mm. 2. partisiippiin päättyvien yhdyssanojen alkuosana: vasta/maalattu, -mainittu, -paistettu, -solmittu (sopimus), -tehty, -vihitty; vasta/nainut, -satanut (lumi), -tullut, -valmistunut (harvemmin sanaliittoina: vasta maalattu jne.). — vasta-alkava aloitteleva: v. opiskelija.
— 	vastaan: mm. linja on kohtisuorassa toista v.; rajana naapuritaloa v. on Välioja; luovuttaa maksua, korvausta v. ’maksusta, korvauksesta’. Harvinaisehkoa käyttöä (tavallisemmin vasten): ihoa v. oli verkkopaita; vesi
pärskyi kalliota v.; tällaista taustaa v. ei ole kumma, jos — — ; sunnuntaita v. yöllä. Ei: »Virolainen v. Karjalainen» [po. Virolainen Karjalaista v. t. Virolainen ja Karjalainen vastakkain}. — vastaanottaa: nyk. tavallisemmin ottaa vastaan; yhteen kirjoitetaan kuitenkin tav. sellaiset infinitiivi- ja partisiippi-ilmaukset kuin oli vieraita vastaanottamassa; vastaan/ottava, -ottanut, -otettu. Usein luontevammin saada (»vastaanotin kirjeenne eilen»). — vastaanottava 1. saava: antava ja v. osapuoli. 2. (myös vastaanottavainen) vaikutuksille altis; herkkä: v. ja luova lahjakkuus; kaikelle kauniille v. mieli. — vastaanottavuus (myös vastaanottavaisuus) alttius, herkkyys: v. taudeille, vieraille vaikutteille. — vastaanotto. — vastaan sanomaton joka ei sano vastaan: kuuliainen ja vastaan sanomaton apulainen. — vastaansanomaton kiistaton, eittämätön: v. totuus vastaava: mm. v. [= samanlainen] menettely käy usein muulloinkin; äskeistä vastaavissa tapauksissa (ei »vastaavissa tapauksissa kuin äsken mainittu»). — vastaavan/kokoinen, -laatuinen (myös vastaavan kokoinen, laatuinen). — vastaavanlainen. — vastaavan/muotoinen, -tyyppinen (myös vastaavan muotoinen, tyyppinen). — vastaavuus (vanh. vas- taavaisuus) 1. yhdenmukaisuus, rinnakkaisuus, rinnasteisuus: muodon ja sisällön v.; tutkia lappalais- ja eskimokult- tuurin vastaavuuksia. 2. par. vastine: »romaanin tapauksilla ei ole vastaavuutta todellisuudessa» vastainen-sanasta huomattavaa mm. seu- raava. 1. Genetiivialkuisista rakenteista


vastakkain
444
ovat yhdyssanoja lukuisat vakiintuneet tapaukset (esim. järjen-, kirkon-, lain-, odotuksen-, säännön/vastainen; yhteiskunnanvastainen t. yhteiskunnan v.), sanaliittoja tilapäisemmät ja raskaat yhtymät: ohjeiden v., perustuslain v.;
vakiintuneen käytännön v., tiistain vastaisena yönä. Yhdyssanoiksi on selvyyden vuoksi syytä kirjoittaa varsinkin seuraavanlaiset tapaukset: Neuvostolii- ton-vastainen toiminta (vrt. Neuvostoliiton v. toiminta = 'Neuvostoliiton tuleva toiminta’), Ruotsin-vastainen raja, Kuuban Yhdysvaltain-vastainen politiikka. 2. Konsonanttivartalolla (joskus nominatiivilla) alkavia yhdyssanoja ovat esim. amerikkalais-, saksalais/vastainen; neuvostovastainen (propaganda). — vastakkain (myös vasta¬
tusten, harvemmin vastattain, vasta- tuksin) toisiaan vasten t. vastaan:
seisoivat v.; levyt liimataan v.; v. törmäävät ideologiat; valtio ja kunnat v. (esim. otsikkona; ei »valtio vastaan kunnat»). — vastaleivottu 1. varsinaisessa merkityksessä (harvemmin vasta leivottu): vastaleivottua leipää. 2. kuv. käytössä: v. ylioppilas, maisteri; v.
Miss Suomi. — vastanainut: v. pari; tapasi vastanaineet häämatkalla. — vastareaktio 1. vastakkainen reaktio (johonkin reaktioon): ensi ihastusta seurasi vastareaktiona epäily. 2. par. reaktio: »luonnonsuojeluväen v. joen patoamiseen oli poikkeuksellisen voimakas». — vastasyntynyt: v. lapsi, kissanpoika;
vastasyntyneen ruokinta vastata-sanan eräitä käyttötapoja: 1. kantaa vastuu jostakin: vastaan teoistani; juhlan tarjoilusta vastasi (usein luontevammin: huolehti) Seurahuone. Vältettävää muotikäyttöä: »paneelin pääalustuksesta vastaa [par. pääalustuksen pitää] N. N.»; »kilpailujen parhaasta tuloksesta vastasi Hovinen» [par. parhaan tuloksen saavutti H., paras tulos oli H:n]. 2. Infinitiivin vastaten paperinmakuista käyttöä: »kuvasi tapaukset todellisuutta vastaten» [par. todellisuutta vastaavasti, todellisuuden mukaisesti]; »hinta on 10 ruplaa vastaten noin 60:tä markkaa» [par. 10 ruplaa, mikä vastaa noin 60:tä markkaa t. 10 ruplaa eli noin 60 markkaa]; »ajoja kertyi 7 000 km vastaten viime vuonna 5 500 km:ä» [par. 7 000 km, viime vuonna (vastaavasti) 5 500 km] vastattain, vastatuksin: tavallisemmin
vastakkain. — vastatusten = vastakkain. — vaste 1. vastakappale, vastin, pidätin, pidäke: mutterin v.; kumitulppa oven vasteena ’pysäyttimenä’. 2. kiel.
sana t. ilmaus, johon pronomini viittaa, korrelaatti. 3. lääk. (potilaan) reaktio lääkkeeseen t. hoitotoimeen. 4. tekn. impulssin aiheuttama toiminto äänentoistolaitteessa: nauhurin taajuusvaste.
— vast edes vastaisuudessa, myöhemmin: siltä varalta, että v. sattuisi samanlaista.
— vasten: mm. nostaa tikapuut räystästä v.; ajoi puomia v. (myös v. puomia); sanoi toiselle v. kasvoja t. naamaa; katsoa valoa v.; tätä taustaa v.
ymmärtää, että ; torstaita v. yöllä;
koetti soutaa v. tuulta [ = tuulta vastaan]; v. [= vastoin] tahtoaan. Harvinaisempaa käyttöä: raja naapuria v. (tav. vastaan); v. (tav. vastoin) odotuksia, määräyksiä. Monien seutujen puhekielessä (ei yleiskielessä): »sitä v. [ = varten] minä tulinkin»
vastike 1. jokin, millä korvataan jokin tavanomainen, luonnollinen t. parempi, korvike: käyttää sokerin vastikkeena
sakariinia; puolueen jäsenkirja kelpuutettiin virka-ansioiden vastikkeeksi. 2. varsinkin lak. korvaus jostakin edusta t. oikeudesta, vastasuoritus, hyvitys: kaupassa on vastiketta hinta, työsuhteessa palkka ja luontoisedut; osakehuoneiston yhtiövastike. — vastikään juuri (äsken): oli v. muuttanut kaupunkiin.
— vastin = vaste 1. — vastine 1. jotakin (toisaalla, toisissa oloissa) vastaava esine t. asia: helmitaulun nykyaikainen v. taskulaskin; eduskunnan vastineena ovat Tanskassa kansankäräjät; vieras- sanojen suomalaiset vastineet. 2. (kirjallinen) vastaus arvosteluun, valitukseen, kanteeseen tms.: vastineessaan B koetti osoittaa A:n väitteet perättömiksi. 3. korvaus, vastike: sai rahoilleen täyden vastineen; kotiopetuksen vastineeksi annettiin täysihoito
vastoin 1. prepositiona: toimia v. sopimusta, ohjeita; v. odotuksia ilma kir- kastuikin; puhui v. parempaa tietoaan.
2. 	postpositiona: vilja on laossa, peruna sitä v. on kasvanut hyvin (myös: vilja on laossa, jota vastoin peruna on )
vastuu: olla vastuussa jostakin; joutui rikoksesta vastuuseen (ei »edesvastuuseen»). — vastuuton (ei »edesvastuuton»): on vastuutonta antaa noin kevyitä lupauksia
Waterloo
Vatikaani 1. paavin palatsi Vatikaanivaltiossa. 2. puhek. = seur.
Vatikaanivaltio (puhek. myös Vatikaani)
vatja vatjalaisten kieli. — vatjalainen adj. ja subst.
vatkautua (myös vatkaantua): taikinan vatkautuminen


445
veisu
VATL lyh. Valtionapulaitosten toimihen- kilöliitto
vatsa: syn. varsinkin puhekielessä (mahalaukusta myös terminä) maha. — vatsa/- haava, -laukku, -syöpä: tavallisemmin mahahaava jne.
Vattaja (Lohtajalla): -lla vatti marskimaita reunustava Pohjanmeren rannikkovyöhyke watti tehon yksikkö (myös Sl-järjestel- mässä)
vattu (varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä ja kasvitieteen terminä) vadelma. — va- tukka 1. kasv. suku, johon kuuluvat mm. vadelma, mesimarja, muurain ja lillukka: lehto-, tuoksu/vatukka. 2. (varsinkin pohjois- ja peräpohjal. puhekielessä) mesimarja vatupassi puhek. vesivaaka; olla vatupassissa 'vaakasuorassa’ vauhdittaa panna vauhtiin, antaa jollekin (lisä)vauhtia; nopeuttaa, jouduttaa: Kosonen vauhditti Korhosta (juoksukilpailussa); koetti v. keskustelua välihuomautuksilla; palkankorotukset ovat vauhdittaneet inflaatiota. Ei: »uutinen vauhditti [par. lisäsi, paransi] sopimus- halua». — vauhdittua päästä vauhtiin, saada (lisä)vauhtia; nopeutua: pörssi- vaihto vauhdittumassa; kehitys on alkanut v.
vauhkoutua (myös vauhkoontua) tulla vauhkoksi, mennä (pelosta) suunniltaan, pillastua, hurjistua: hevonen vauhkou- tui liikenteessä; vauhkoutuneita suunnitelmia
vaunu: monikollisena mm. hevosen vetämä t vaunut, ruumisvaunut, työnsi lastenvaunuja (ei »lastenvaunua»), yksiköllisenä mm. junan v., raitiovaunu, osti uuden vaunun 'auton’, (ruoan jakeluun käytettävä työnnettävä) tarjoiluvaunu, kirjoituskoneen v. — vaununlasti (myös vaunulasti). — vaununosasto vaurastaa (myös vaurastuttaa) tehdä vauraa(mma)ksi: teollisuuden vauras¬
ta maa seutua vavista: ks. vapista. — vavistaa varsinkin tyyl. vapisuttaa. — vavistus vanh. ja tyyl. vapina, puistatus (varsinkin ilmauksessa pelko ja vavistus: elää pelossa ja vavistuksessa, odottaa pelolla ja vavis- tuksella 'peläten ja vapisten’). — vavisuttaa varsinkin tyyl. vapisuttaa Wb lyh. vveber(iä)
WC [vese] lyh. vesiklosetti (engl. water closet), »vessa»
VD lyh. virastodemokratia (tavallisessa tekstissä mieluimmin lyhentämättä) weber [ve-] magneettivuon yksikkö (myös Sl-järjestelmässä)
vedda Sri Lankan alkuväestön jäsen vedeltyä, vedeltää (varsinkin länsisuomal.
kielenkäytössä) = vetelöityä, vetelöittää vedenottamo (vesijohtoverkon) vedenottopaikka. — vedenpitävä vettä läpäisemätön: v. astia; v. kangas, vene, kello; (kuv.) vedenpitävät [= pitävät, pettämättömät] todisteet. — vedenpuhdistamo vedenpuhdistuslaitos vedike = seur. 1. — vedin 1. (myös vedike) vetolaite t. -väline, varsinkin vedettävä oven, laatikon tms. kädensija, ripa: pullonkorkin v.; arkistolaatikon metallinen v. 2. lehmän nänni. 3. mon. ark. tamineet, kamppeet: alahan koota vetimiäsi!
Vedlozero (ven.) = Vieljärvi vedota (: vetoan, vetosin, vedonnut):
v. yleisöön, yleisön auttamishaluun; v. hovioikeuteen (lak.; vrt. 2. veto 2); vetosi saamiinsa ohjeisiin; tunteisiin vetoava esitys vedättää (miel. kuin »vedätyttää»): v. tukkeja tien varteen; kävi vedättämässä viisaudenhampaansa pois vegetaari (myös vegetariaani) kasvissyöjä.
— 	vegetaarinen kasveista valmistettu, kasvis-; vegetarismin mukainen: v. ravinto, elämäntapa. — vegetariaani = vegetaari. — vegetarismi (myös vegetaria- nismi) kasvisravintoaate. — vegetatiivi- nen kasvulle ja elämälle välttämätön: vegetatiiviset elimet; v. hermosto ’vege- tatiivisten elinten toimintaa säätelevä hermosto, autonominen hermosto’ vehje: vehkeen vehka: vehkan Vehkalahti: Vehkalahdella Vehmaa: -lla
Vehmas (sukunimi): Vehmaan t. Veh¬
maksen
Vehmersalmi: Vehmersalme/lla t. -ssa Vehniä (Laukaassa): -ssä t. -llä vehnä: viljellä, kylvää, korjata vehnää; vehnästä tuli hyvä sato; (leikatusta viljasta, jyvistä:) puida vehnät (myös vehnä), säkit tää vehniä (myös vehnää), (kauppatavarasta, ruoka-aineesta:) vehnän hinta; vehnästä leivottu. — vehnänen kahvileiväksi valmistettu vehnäleipä, varsinkin palmikoitu pitko; vrt. pulla Veiksel
Weimar [vei- t. vai-]
veisaus: tavallisemmin veisuu. — veisaut- taa (myös veisuut taa): lopuksi pappi veisautti virren 560. — veisu 1. laulettava runo, varsinkin kansanlaulu: lauloi iloista veisua; (kuv.) puhui vanhaa vei- suaan verojen alentamisesta. 2. Raamatussa: Salomon korkea v.; (kuv.) äidin-


veisuu
446
rakkauden, sankaruuden korkea v. 'ylistyslaulu)’. — veisuu (harvemmin vei- saus) veisaaminen: puheet ja v. vuorot- telivat (seuroissa). — veisuuttaa (varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä) = vei- sauttaa veitsi: partit. veistä Veitsiluoto (Kemissä): Veitsiluodossa veivata ark. pyörittää (kammesta), vääntää. — veivi ark. kampi vekata ark. laskostaa. — vekki ark. kankaan (terävä) laskos vektori fys. mat. määräsuuruinen ja -suuntainen suure VEL lyh. valtion eläkelaki vela (varsinkin hämäl. ja pohjoissata- kuntal. kielenkäytössä) pitkäsiima velaari fon. takalakiäänne. — velaarinen anat. kitapurje-, fon. takalakinen: v. k-äänne
veli: veljen, mon. partit. veljiä. Ei: »miehistä tuli hyvät veljet (keskenään)» [par. hyvät veljekset]
Veli (etunimi): Velin (harvemmin Veljen) veljensurmaaja (ei »velisurmaaja»). — veljestyä (myös veljeytyä) muuttua (kuin) veljeksiksi, ystävystyä: kansojen veljes- tyminen. — veljestö (myös veljistä) veljeskunta; munkisto: fransiskaaniveljestö.
— veljeytyä = veljestyä. — veljistö = veljestö
velkaannuttaa = velkauttaa. — velkaantua (harvemmin velkautua) joutua velkaan, tulla velkaiseksi: pahasti velkaantunut yhtiö. — velkauttaa tehdä velkaiseksi: liika rakentaminen on velkauttanut kunnan Velkua: -ssa t. -lla wellerismi = sanomus Wellington [ve(l)lir)ton, engl. ue'lir)t3n] velo|dromi pyöräilystadion veloittaa kirjata tilissä velaksi; laskuttaa, periä: v. tiliä; lähetyskuluista veloitetaan 5 mk:n lisämaksu veltostaa (myös veltostuttaa) tehdä vel- to(mma)ksi: helteen veltostamia lomalaisia
veluuri nukattu neulos t. kangas; trikoo- sametti
velvetiini (myös velvetoni) puuvillasametti.
— velvetti loimisametti
velvoite 1. lak. jonkin suorituksen täyt- tämisvelvollisuus: v. voi syntyä esim. velkakaupassa tai vahingonkorvaussäännösten perusteella; velvoiteoikeus ’ saamisoikeuksia koskeva varallisuusoikeuden osa’. 2. = velvoitus: ei tajunnut asemansa velvoitteita. — velvoittaa: oikeus velvoitti syytetyn olemaan läsnä seuraavassa istunnossa; sopimus velvoittaa yhteistyöhön ja avunantoon; velvoit¬
tava [henkinen] perintö. — velvoitus (jonkin ulkoisen syyn aiheuttama) velvollisuus, velvoite (2): sopimuksesta
johtuvat velvoitukset; muuttunut tilanne tietää meille uusia velvoituksia; antaa todistus valan velvoituksella vemmel, vempele: taipuu 1. ja 2. merk:ssä kuten askel (ks. tätä), 3. ja 4. merk:ssä kuten leikkele. 1. (kaakkoissuomal. kielenkäytössä ja Kalevalassa) = luokki 1.2. = luokki 2: puut olivat taipuneet vempele(e)lle. 3. ark. vehje, vekotin, vempain: jääkiekkoilijan vempeleet;
tämä vempele taitaa pian hajota. 4. haukkuma- t. voimasanana: pojan vempeleet taas pahanteossa; voi vempele! — vempain ark. vehje, vempele (ks. vemmel 3). — vempele ks. vemmel vene (vanh. venhe). — veneenlasti (myös venelasti). — veneen veistämö (myös veneveistämö) veneerinen: v. tauti ‘sukupuolitauti’;
v. sairaala
veneilijä, veneillä vrt. seur. — veneily veneulkoilu, -urheilu venerologi sukupuolitautien erikoislääkäri. — venerologia sukupuolitautioppi Venetsia
venetsianpuna(inen) eräs tiilenpunainen väri
Venezuela [-tsuela t. -tsuela, esp. -sue'la] ventilaatio tuuletus, ilmanvaihto. — ven- tilaattori tuuletin Vento (sukunimi): Vennon ventovieras aivan vieras: ventovierasta
väkeä
venttiili 1. tuuletusluukku. 2. virtauksen sulku- t. säätölaite putkijohdossa tms.
3. 	mus. läppä, jolla säädetään ilman pääsyä vaskipuhaltimen t. urkujen osiin Venus [ve-, ei »ve-»]
venyvyys (vanh. venyväisyys): kankaan, metallin v.; omantunnon v. — venyvä (vanh. venyväinen): v. lanka; luonnostaan v. käsite venähdyttää: tavallisemmin venäyttää venäjä (kieli)
Venäjä (maa)
venäjän kieli. — venäjänkielinen. — venä- jännös venäjänkielinen käännös. — venäjäntää kääntää venäjäksi. — venä- jänvinttikoira. — venäläinen adj. ja subst. — venäläistää (miel. kuin »venä- läistyttää»). — venät vanh. ja tyyl. sanonnassa puhua venättä ’venäjää’ venäyttää (harvemmin venähdyttää): ve- näytti jalkansa ’sai jalkaansa vamman liian ponnistuksen t. liian laajan liikkeen takia’
vepsä vepsäläisten kieli. — vepsäläinen adj. ja subst.


447
verrata
Veracruz [-krus] veranta kuisti, vilpola verbaalinen 1. sanallinen; kielellinen: loi tunnelman puhtaasti verbaalisin keinoin; (psyk.) v. lahjakkuus. 2. kiel. verbille ominainen; verbin luonteinen, verbinen: sanan substantiivinen ja v. käyttö. — verbaalistaa (myös verbalisoida) sanoittaa (2), kielentää: osasi v. ajatuksensa. — verbi kiel. teonsana Verdun [-dä' t. -dö']
vereentyä = vereytyä. — verekäs (tarpeeksi) verta sisältävä (kudoksesta), verevä (2): v. iho, lihas. — verenpunainen veripunainen. — veres (varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä) tuore: verestä lihaa; verekset jäljet; vereksiä vaikutelmia, tietoja, lisävoimia. — verestyä 1. (muistoista tms.:) elpyä, tuoreutua, vertyä: vanhat muistot verestyivät kirjeitä lukiessa. 2. (harvemmin veristyä) tulla verille: itkemisestä verestyneet silmät.
— verestää 1. elvyttää, tuoreuttaa, vet-
reyttää, verryttää: koetti v. vanhaa ystävyyttä; kävi lapsuudenkodissaan vanhoja muistoja verestämässä; v. saksantai- toaan; muistin verestämiseksi mainitsen, että .2. (harvemmin veristää)
olla verillä: ikenet verestävät; verestävä haava; tuijotti verestävin silmin. 3. lääk. saattaa verille (poistamalla orvas- kettä): verestetty ihon kohta. — veretä (: vereän, veresin, veren nyt) tahria
vereen: oli veren nyt vaatteensa. —
verevä 1. (verekkyyttään) terveen värinen, raikas, tuore, elinvoimainen: v. iho; v. maalaistyttö. Kuv. tuore, elävä, väkevä: romaanin verevät henkilöhahmot; v. sanonta. 2. = verekäs. — vereytyä (myös vereentyä) tahriutua vereen: vereytynyt paita
verhoomo verhoiluverstas, -liike: huone- kaluverhoomo. — verhota: verhoan,
verhosin, verhonnut. — verhoutua (ei »verhoontua») veri: partit. verta (itäsuomal. puhekielessä, ei yleiskielessä »vertä») verifikaatti tosite. — verifioida 1. todentaa. 2. tosittaa verinen 1. verta vuotava, veressä oleva, verensekainen: v. otsa, haava; v. riepu; verisiä ysköksiä. 2. verenvuotoa t. -vuodatusta aiheuttava; julma, raaka, hirveä, kamala: v. leikkaus; kapina kukistettiin verisesti; v. kosto; v. loukkaus; verisiä totuuksia. 3. verekäs: v. kyljys.
— veripunainen (myös verenpunainen) punainen kuin veri. — veristyä: tavallisemmin verestyä 2. — veristää: tavallisemmin verestää 2
verkko mm. verkkomaisesta järjestelmästä
(miel. kuin »verkosto»): huoltamoiden v. peittää koko maan; rautatie-, puhelin-, vesijohto/verkko; jakelu-, myymälä-, vastaaja/verkko vermiselli lankamakaroni Vermlanti (ruots. Värmland) veroa maksava. — verohallitus veroinen 1. = vertainen 1: Koitereen veroisia järviä ei Suomessa ole monta; ovat toistensa veroiset; uuden v. jääkaappi; (yhd.) saman-, yhden/veroinen. 2. jonkin ansaitseva: vaivan v. retki verollinen veronalainen. 1. josta menee veroa: v. huvitilaisuus; obligaatioiden korko on verotonta, debentuurien verollista tuloa. 2. etup. hist. verovelvollinen (adj. ja subst.), veroa maksava, veronmaksaja: verolliset ja verosta vapautetut talonpojat; pirkkalaiset pitivät Kemin lappalaisia verollisinaan Verona [-o-, ital. -ö'-] veronalainen 1. = verollinen 1. 2. verovelvollinen (adj. ja subst.). — veronhuojennus (miel. kuin »verohuojennus»). — veronkavallus (miel. kuin »verokavallus»). — veroton josta ei mene veroa: v. myynti; valtion verottomat obligaatiot; opiskelijan palkkatulo on määrärajaan asti verotonta. — verottomuus vrt. ed.: pankkikoron,
pienten lahjoitusten v. »verotuksellinen» yleensä miel. toisin: »v. [par. verotuksen, verotus]uudistus»; »verotuksellisesti [par. verotuksen kannalta] edullinen sijoitus» verotusvuosi vuosi, jona edellisen vuoden (verovuoden) tuloista ja varallisuudesta verotetaan »verovapaa»: par. veroton verovapaus vapautus verosta: julkisyhteisöjen v.; verovapautta voidaan myöntää mm. sosiaalisista syistä. — verovuosi vuosi, jonka tuloista ja varallisuudesta vero maksetaan verrata-verbistä huomattavaa mm. seu- raava. 1. Partisiipin verrattuna käyttö, a) moitteetonta kieltä: viimevuotisiin
verrattu(i)na (myös verraten) saaliit ovat jääneet pieniksi, b) muodollisesti oikein mutta turhan mutkikkaasti: »huhtikuun tuonti oli maaliskuun lukuihin verrattuna [par. maaliskuista] huomattavasti suurempi»; »viisaudenhampaat puhkeavat naisilla myöhemmin miesten vastaaviin arvoihin verrattuna» [par. myöhemmin kuin miehillä]; »Outokummun malmiin verrattuna Kuun malmin kultapitoisuus ylittää viimeksi mainitun selvästi» [par. Kuun malmi on selvästi kultapitoi- sempaa kuin Outokummun], c) virheellisesti: »tuonti oli 15 000 tn verrattuna


verraten
448
viime vuoden vastaavaan määrään 13 500 tn» [po. 15 000 tn (viime vuonna 13 500 tn); huom., että tuontimäärä pysyy ennallaan, vaikkei sitä mihinkään verrattaisikaan]. 2. Vanhahtavaa (virastokielistä) verrattava-partisiipin käyttöä: »kansan- ja työväenopistoissa sekä niihin verrattavissa [par. rinnastuvissa] oppilaitoksissa». — verraten 1. = verrattuna (ks. verrata 1 a). 2. adv. (harvemmin verrattain) melko, aika, suhteellisen: v. korkeat huoneet; tie löytyi v. helposti. — verrattain: tavallisemmin verraten 2 verrokki vertailuryhmän jäsen tutkimuksessa
verryttää 1. norjistaa, vetreyttää: koetti v. puutuneita jalkojaan. 2. verestää (1): verrytti vanhat muistot versaali iso kirjain, suuraakkonen Versailles [-sa'i]: Versailles*ssa, illat.
Versailles hin versio toisinto; sovitelma: tapausten kulusta kerrotaan erilaisia versioita; Seitsemän veljeksen näytelmäversiot versoa (ei »versota»): versoo, versoi, versonut
verta 1. vertaisuudesta: saavutus, jolle ei löydy vertaa (myös vertaansa t. verto- jaan hakeva saavutus); Pulkkilanharju ei vedä, vetää hyvinkin vertoja Punkaharjulle; naiset pyrkivät kaikissa suhteissa miesten verroille. 2. määrästä: kahta vertaa (myös toista vertaa, kaksin verroin) pitempi ’ kaksi kertaa (vrt. kerta), toista mokomaa pitempi’; kaksin verroin sopiva tehtäväänsä; monta vertaa t. monin verroin kauempana; osti maata muutaman hehtaarin verran; säästöjä on tuhannen markan verran (vanh. ja puhek. myös verta); vettä olisi lisättävä toinen v.; ei muistanut senkään vertaa kuin minä vertahyytävä karmaiseva: v. huuto vertailu: mm. vertailun (myös vertauksen) vuoksi sopii mainita, että . — ver¬
tailu/kohde, -kohta = vertauskohta. — vertainen 1. syn. veroinen 1: Tampereen v. teollisuuskaupunki; ovat toistensa vertaiset; löysi vertaisensa vastustajan; hakee t. on vailla vertaistaan; (yhd.) saman-, yhden/vertainen. 2. jonkin määräinen, suuruinen: aarin v. maatilkku; häneltä ei liiennyt edes sen vertaista (myös senvertaista) apua verta janoava. — verta tihkuva vertaus: mm. vertauksen [= vertailun] vuoksi. — vertauskohta (myös vertailukohde; harvemmin vertailukohta t. vertauskohde): käytti vertauskohtana Ruotsin oloja. — vertautua olla verratta¬
vissa, rinnastua: romaani vertautuu
maailmankirjallisuuden mestariteoksiin verta vuotava
vertikaali 1. subst. pystysuora (viiva), pystyviiva, luotilinja. 2. adj. = seur.
— 	vertikaalinen (myös vertikaali) pystysuora: v. akseli, ulottuvuus vertyä 1. norjistua, vetreytyä (verenkierron parantuessa): kangistuneet jäsenet vertyivät saunan lämmössä. 2. virkistyä, elpyä; verestyä (1): vertyi vanhojen ystävien seurassa; muistot vertyivät mielessä.
3. 	harv. verestyä (2): vertyneet huulet VES lyh. virkaehtosopimus (tavallisessa tekstissä mieluimmin lyhentämättä) vesakko (harvemmin vesaikko) lehtipuun vesoja kasvava paikka, vesakasvusto: pellot olivat vesakon vallassa Vesanka (Jyväskylän mlk:ssa): Vesangassa Vesanto: Vesannolla
vesata raivata vesattomaksi, vesoa (2): v. ojanvarsia Weser [veser, saks. vezar] vesiensuojelu vesistöjen suojeleminen pilaantumiselta V esientutkimuslaitos vesihallitus vesiiri = 2. visiiri
Vesijakaa (järvi ja kylä Padasjoella; virheellinen vir. nimi »Vesijako»): -lla Vesilahti: Vesilähde/ssa t. -lla vesinen 1. runsasvesinen, -vesistöinen: Viitasaari on Keski-Suomen vesisimpiä pitäjiä. 2. tavallisemmin vetinen. — vesioikeus
»vesirikas»: par. vesinen, runsasvesinen Vesisaari (norj. Vadsö): Vesisaaressa »vesitiivis»: par. vedenpitävä, tiivis vesittyä 1. harv. kastua, peittyä veteen: kevättulvilla koko pelto vesittyi. 2. kuv. laimeta, latistua: lainmuutos vesittyi
valiokunnassa. — vesittää 1. kastella, peittää veteen: v. viljelymaita; fuonnon- suojelijat haluavat v. kuivatetun järven.
2. 	laimentaa, latistaa, tehdä tyhjäksi: v. lausunto varauksillaan; byrokraatit vesittivät uudistuksen; kääntäjä on vesittänyt alkutekstin jäntevän tyylin »vesivapaa»: par. vedetön Vesivehmaa (Asikkalassa): -lla vesiylioikeus
vesoa 1. työntää vesaa t. vesoja: pihlajan kanto on alkanut v. 2. = vesata: v. lepikkoa. — vesoin = vesuri. — vesoittua joutua vesakon valtaan: vesoittunut pelto
vesper (katolinen) iltamessu; (luterilainen) iltaj umalanpalvelus vessa ark. WC, käymälä Westfalen [-fä-, saics. -fa'lan] vesuri puiden karsinnassa yms. käytetty


449
Vienanmeri
veitsimäinen ase, vesoin, kassara- Vesuvius Veteli: -ssä
Vetelinjoki: tavallisemmin Perhonjoki vetelöidä = seur. — vetelöittää tehdä vetelä(mmä)ksi, vedeltää, vetelöidä: v. velliä; vetelöitti sanontansa turhilla lisillä. — vetelöityä käydä vetelä(mmä)k- si, vedeltyä: tie vetelöityi syyssä teillä veteraani 1. vanha t. täysinpalvellut sotilas: jatkosodan v. 2. vanha ja kokenut alansa edustaja: yhdistyksen veteraanit; juoksija-, opettaja/veteraani vetinen (harvemmin vesinen) märkä; vedensekainen, vetelä: v. niitty, tie;
itkusta vetiset silmät; vetistä puuroa; vetinen [= sateinen] kesä. — vetistyä 1. tulla vetiseksi: itkusta vetistyneet silmät; helposti vetistyvää jauhetta. 2. kuv. = vesittyä 2. — vetistää 1. veden tihku- misesta t. valumisesta, vetisestä tunteesta: silmiä, suuta vetistää; vetistävät silmät. 2. kuv. = vesittää 2: käskyt on vetistetty laimeiksi kehotuksiksi.
3. 	kyynelehtiä, vetistellä: itkeä vetisti aikansa
1. veto (: vedon) vetäminen: kelkan v.; nuotan v.; kellon v.; teki taitavan vedon ’siirron, tempauksen’; huoneessa tuntuu vetoa; tunsi vetoa viulunsoittoon; on hyvässä vedossa ’vireessä, kunnossa’
2. veto (: vedon) 1. ilmauksissa lyödä vetoa, voittaa veto jne. 2. lak. menettely, jolla hovioikeudessa haetaan muutosta alioikeuden riitajutussa antamaan tuomioon: panna päätös vetoon ’vedota päätöksestä’; ajaa v. perille ’jättää veto- kirjelmä määräajassa hovioikeuteen’
3. veto (: vetori) epäys, jolla varsinkin valtion päämies t. muu valtioelin estää päätöksen syntymisen t. voimaantulon: presidentti esitti veton; Neuvostoliitto käytti vetoaan (t. veto-oikeuttaan) YK:n turvallisuusneuvostossa
vettä hylkivä. — vettä läpäisemätön, läpäisevä. — vettä valuva vetyperoksidi (vanh. vetysuperoksidi) kem. vetäytyä (harvoin vetääntyä): v. syvemmäksi, omiin oloihinsa, eläkkeelle; joukot vetäytyivät uudelle linjalle; suola saa v. [ = imeytyä] kalaan ennen kypsennystä; kasvot vetäytyivät hymyyn; taivas on vetäytynyt pilveen vetää eräissä vieraanvoittoisissa sanonnoissa: »v. sisään [par. sisentää] parveke, rivi»; »v. takaisin [par. peruuttaa] lupauksensa»; »tästä voidaan v. se johtopäätös [par. tehdä se päätelmä t. päätellä], että ». — vetääntyä: taval¬
lisemmin vetäytyä vh. lyh. vaatehuone
Wh lyh. vvattitunti(a)
»whisky»: par. viski »whist»: par. visti VHK lyh. Valtion hankintakeskus VHL lyh. Valtionhallinnon henkilökunta- liitto
WHO lyh. Maailman terveysjärjestö (engl. World Health Organization) via kautta: lento Helsinki—Geneve v.
Zurich ’Ztirichin kautta’ viadukti laakson, tien tms. yli vievä silta Viapori hist. Suomenlinna (v:ta 1918 vanhemmasta ajasta)
Viborg [viborg, tansk. viborh] vibraatio värähtely, värinä; värähdys.
— vibraattori tekn. värähdin, tärytin.
— vibrafoni eräs metallikielinen, re- sonanssiputkin varustettu lyömäsoi- tin. — vibrato [-ä'to, varsinkin substantiivina -äto] mus. (lievästi) värisyttäen; äänen (lievä) väristys
vichy [vissy] eräs hiilihappoinen kivennäisvesi, vichyvesi Vichy [viSi']: -ssä, illat, -hin Victoria [vikto- t. viktö-, engl. viktö'ri3] mm. Australian osavaltio ja Kanadan Brittiläisen Kolumbian pääkaupunki Victorianjoki Victorianjärvi Victorian putoukset
video- kuvalliseen (televisio-, tutka- yms.) informaatioon kuuluva, kuva-: video/- kasetti, -signaali, -taajuus. — videonauhuri = kuvanauhuri Vidlitsa (ven.) = Vitele viehe muu kuin syötiksi tarkoitettu ongen t. uistimen houkute (koukkuineen) viehtymys kiinnostus, harrastus, viettymys, »veto»: tuntea viehtymystä käsitöihin, filosofiaan. — viehtyä varsinkin tyyl. = seur. — viehättyä mieltyä, ihastua, harrastua, kiinnostua: v. näyttelyyn (myös näyttelystä); viehättyi maalaamaan maisemaa Vieki (Lieksassa): Viekissä (kansanom.
Viessä)
viekoitella (harvemmin viekoittaä) houkutella, vietellä: v. tyttö mukaansa; viekoiteli toiselta suostumuksen, toisen suostumaan; viekoiteleva ajatus. — vie- koittua houkuttua: viekoittui ostamaan arvan. — viekoitus houkutus, viettelys: suurkaupungin viekoitukset Wieliczka [vjeli't§ka]
Vieljärvi (ven. Vedlozero) vielä (ei »viellä»)
Wien [vin]
Viena (myös Vienan Karjala)
Vienanjoki
Vienan Kemi (ven. Kem)
Vienanmeri (miel. kuin »Valkoinenmeri»)


wienerleipä
450
wienerleipä [vin-] eräs kahvileivonnainen, wieninleipä, viineri Wienerwald [vinervalt] wienervalssi [vin-] nopeatempoinen, siro valssi. — wieninleike [vin-] sitruunanvii- paleella ja anjoviksella koristettu suuri ohut vasikanlihaleike. — wieninleipä [vin-] = wiener leipä vienti: paperin y voin v. (myös paperin-, voin/vienti, ei sen sijaan »paperi-, voi/vienti»); puutavaran, moottorikelkkojen vienti (ei »puutavara-, moottorikelkka/vienti»)
Vientiane [vientiane, ransk. vientiä'n] Vientitakuulaitos
vieraannuttaa (myös vierauttaa) saattaa vieraantumaan; etäyttää, loitontaa (henkisesti): pitkä ulkomaillaolo vieraannutti hänet ystävistään; katsojan vieraannuttamiseen pyrkivä teatteri. — vieraantua etääntyä, loitota jostakin henkisesti, ruveta tuntemaan jokin vieraaksi: v. sukulaisistaan, elävästä elämästä; vieraantui alansa kehityksestä; on vieraantunut hyvinvoinnin keskellä 'ruvennut tuntemaan elämänsä tarkoituksettomaksi'. — vieraanvara (harvemmin vie- rasvara): jätti ruokaa, huoneen vieraanvaraksi. — vieraanvarainen (varsinkin vanh. myös vierasvarainen): v. talo, emäntä. — vieraanvoittoinen (myös vierasvoittoinen): v. sanonta, korostus vierasmies (: vieraan miehen) varsinkin
vanh. jäävitön todistaja: paikalla ei sattunut olemaan yhtään vierastamiestä.
— vierassana (: vierassanan) vierasperäinen sana, varsinkin sellainen, joka ään- nerakenteensa takia tunnetaan ei-kotoi- seksi (esim. kodeiini, investoida). — vierastaa 1. arastella, ujostella, pelätä vierasta: lapsi pyrkii vierastamaan; koira vierasti tulijaa. 2. tuntea jokin vieraaksi, oudoksua, oudostella: v. kaupunkilaisten kiirettä; lukijat vierastivat lehden uutta painoasua. — vierastuttaa 1. arastuttaa, ujostuttaa (vrt. vierastaa 1): lasta vierastuttaa. 2. oudoksuttaa, oudostuttaa: uuden työpaikan tavat vie- rastuttivat tulokasta. — vieras vara: tavallisemmin vieraanvara. — vierasvarainen etup. vanh. vieraanvarainen. — vierasvoittoinen = vieraanvoittoinen.
— vierauttaa = vieraannuttaa: huono kouluopetus voi v. oppilaat kirjallisuudesta. — vierautua: tavallisemmin vieraantua
vierekkäin (myös vieret täin, vieretysten): istuivat v.
vieremä maanvyöry, maanvieremä: taloja sortui vieremässä; (kuv.) v. [ = raju muutos] puolueiden voimasuhteissa
Vieremä: -llä
vierettäin, vieretysten = vierekkäin. — vierihoito hoitomuoto, jossa vastasyntynyt on äitinsä vieressä ja hoivattavana. — vieri vieressä vieroa karttaa, hylkiä. 1. (elollisen subjektin ohella) kaihtaa, vältellä, syrjiä, vieroksua: v. työtä, seuraa, räikeitä
värejä; emo vieroi poikasiaan; eli ihmisten vieromana. 2. (elottoman subjektin ohella) torjua: vesi vieroo rasvaa. — vieroittaa saattaa eroon, luopumaan jostakin, vieromaan jotakin: v. joku tupakoinnista, huumeista; tympeät kokemukset vieroittivat hänet puoluetoimin- nasta; emästään vieroitettu koiranpentu; v. rintalapsi, vasikka 'totuttaa äidinmaidosta muuhun ruokintaan'. — vie- roitua luopua jostakin, alkaa vieroa jotakin: v. alkoholista, pahoista tavoista; vieroittui puolueensa ääriaineksista. — vieroksua = vieroa 1: vieroksuu turhaan kotimaisia tuotteita vierrä vanh. ja tyyl. (varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä) vieriä; vyöryä: vierevä törmä; vuosien vierressä Vienvaldstätterjärvi [firvald§te(t)ter-] vieräyttää (harvemmin vierähdyttää): v.
kivi paikoiltaan Wiesbaden [visbä-]
viesti/hiihto, -juoksu = viestin/hiihto, -juoksu. — viestin viestintäväline: kieli viestimenä; puhelin, radio ja muut säh- köviestimet; mainonta ei onnistu ilman tehokkaita viestimiä; viestimet [ = joukkoviestimet] ovat tulvillaan politiikkaa ja seksiä. — viestin/hiihto, -juoksu (myös viesti/hiihto, -juoksu). — viestinnällinen viestinnän alaan kuuluva: v. näkemys kielestä. Monesti par. viestintä-: »ihmisen v. kyky»; »uutisen v. arvo». — viestintä viestiminen, kommunikaatio (usein aiemman tiedonvälityksen, tietoliikenteen t. viestitoiminnan synonyyminä): kirjallinen ja suullinen v.; viraston sisäinen v.; viestijoukot huolehtivat puolustusvoimien puhelin- ja radiovies- tinnästä; (yhd.) joukko-, tele/viestintä.
— viestintä(teko)kuu radio- ja televisio- viestimää välittävä tekokuu, viestintä- satelliitti. — viestintäyhteys: tie- ja viestintäyhteydet tulva-alueelle ovat poikki.
— viestittää lähettää t. toimittaa (varsinkin sähkö)viesti: joukoille viestitettiin uudet toimintaohjeet; viestitti sähkeitse rahapulastaan. — viestivyys viestintä- kyky: tekstin, kuvan v. — viestiä vaihtaa t. välittää viestejä; ilmaista viestinään, kertoa; kommunikoida: vain ihminen pystyy viestimään kielellä; lehdistön viestimät tapaukset, mielialat, tiedot;


451
viihde
uutiskuva voi v. enemmän kuin itse uutinen; N:n runot viestivät lukijalle luonnosta, hellyydestä ja rakkaudesta vieteri ark. jousi: kellon v.; sohvan vieterit
Vietnam: Etelä-, Pohjois/-V. (ks. näitä) vietti lajille ominainen ihmisen t. eläimen tarve: toimia viet tiensä varassa; itse- säilytys-, kilpailu-, sukupuoli/vietti.
— viettymys viettimäinen halu, viehtymys, »veto»; (psyk.) ihmisen käyttäytymisen viettipohjainen virike: luontainen v. tutkimustyöhön; hoivaamisviettymyk- seksi jalostunut lajinsäilytysvietti
Wight [ua'it]: -issa (myös Wightsaari) vigilia 1. myöhäis-, yöjumalanpalvelus: uudenvuoden v. 2. hist. roomalaisen sotajoukon yövartio vigvami (myös wigwam [ui'guäm]) in- tiaanimaja
»-vihamielinen» (yhdyssanoissa) miel. toisin: »kulttuurivihamielinen» [par.
kulttuurille vihamielinen, kulttuuria syrjivä]
vihannoida olla vihantana, vehreänä, vihoittaa: kauniisti vihannoivaa laihoa Vihanti: Vihannissa
vihavoida (myös vihavoittaa) kirveliä, vihoittaa: saippua vihavoi silmiä; viha- voiva haava, arpi vihdoin viimein (harvemmin vihoviimein t. vihonviimeiri) viheriä vanh. vihreä. — viheriö golfkentän reiän tasainen nurmiympärys. — viheriöidä varsinkin tyyl. vihannoida, vihoittaa; vihertää (merkitys vahvempi kuin tämän): piha viheriöi sateiden jälkeen. — viheriöittää saattaa viheriöimään: TVL:n viheriöittämä penger. — vihertyä muuttua vihertäväksi t. vihreäksi: kupari vihertyy hapettuessaan; koivut ovat jo vihertyneet. — vihertävä (varsinkin tyyl. myös vihervä) vihreään vivahtava: vihertävää pukukangasta.
— vihertää vivahtaa vihreään, näyttää vihreältä: vesi vihersi levistä; oras jo vihertää. — vihervä = vihertävä
vihittää (miel. kuin »vihityttää») antaa vihkiä: vihittivät itsensä hiljaisuudessa.
— vihki-, vihkimis- yhdyssanoissa (usein
myös vihkimä-): vihkisormus; vihki¬
vesi ‘katolisten kirkkojen vihitty suolainen pirskotusvesi’; vihki- t. vihkimis/- toimitus (myös vihkimä-); vihkimis- t. vihkimä/todistus. — vihkimys etup. vanh. vihkiminen; nykyäänkin yhdyssanassa pappisvihkimys. — vihkimä- yhdyssanoissa) vihki-, vihkimis-: vihki- mäkaava (myös vihki-, vihkimis/kaava); vihkimäilmoitus. — vihkiytyä 1. vihkiä t. vihittää itsensä; (varsinkin kuv.) omis¬
tautua, pyhittäytyä: v. aatteelle, aatteen palvelukseen. 2. luontevammin perehtyä, syventyä: »juttu on vain harvojen asiaan vihkiytyneiden tiedossa»; »vihkiytymättömälle [par. asiaan perehtymättömälle, asiaa tuntemattomalle, sivulliselle] vaikeatajuinen esitys». — vihkiä: vihin. — vihkiäiset vihko: vihkon t. vihon Vihko (sukunimi): Vihkon vihkoittain (harvemmin vihoittairi) vihko kerrallaan, vihkoina: v. ilmestyvä teos vihoitella 1. olla vihoissaan, kiukutella, äkäillä: vihoitteli naapurille yöunen häiritsemisestä. 2. = 1. vihoittaa 2
1. vihoittaa 1. vihastuttaa, suututtaa: oli vihoittanut esimiehensä. 2. kirveliä, vihavoida (varsinkin haava tms.): mäkä- ränpuremat vihoittavat
2. vihoittaa vihertää; vihannoida: koivut jo vihoittavat; oras vihoitti kauniisti
vihoittain: tavallisemmin vihkoittain vihoviimein (myös vihonviimein): tavallisemmin vihdoin viimein. — vihoviimeinen (myös vihonviimeinen) 1. ehdottomasti viimeinen: tämä oli kyllä v. kerta.
2. 	aivan kurja, kerrassaan viheliäinen: v. juonittelija; päällään vihoviimeiset rääsyt
vihta (varsinkin länsisuomal. kielenkäytössä): syn. vasta viht|rilli eräiden metallien kidevedellinen sulfaatti: rauta-, kupari/vihtrilli viidakko 1. nuori lehtipuutiheikkö, viita: viidakosta kuului peipposen luritus; (kuv.) harhaili lakipykälien viidakossa.
2. 	tiheä trooppinen sademetsä: Intian, Vietnamin viidakot viidenkertainen: tavallisemmin viisinkertainen. — viidennes (: viidenneksen) viidesosa. — viides: jäi viidenneksi; on viidennellä kymmenellä täyttänyt vähintään 40 vuotta’; viidettä metriä pitkä t. viidettä metrin pituinen; kello käy viidettä (myös viittä). — viideskymmenes: on viidennelläkymmenennellä (vuodella) täyttänyt 49 vuotta’. — viides- kymmenesyhdes: taivutuksesta ja synonyymeistä vrt. kahdeskymmenesyhdes. — viidesosa: kaksi viidesosaa (harvemmin viides osa : kaksi viidettä osaa); syn. viidennes. — viidessadas: viidennen-
sadannen. — viidesti viisi kertaa. — viidestoista: on viidennellätoista (vuodella) täyttänyt 14 vuotta’. — viidettäkymmentä: läsnä oli v. ihmistä. — vii- dettäsataa: koulussa on v. oppilasta. — viidettätuhatta viihde ajanviete, viihdyke: tämä romaani on hyvää viihdettä mutta ei merkittävä taiteellinen saavutus; kuunnella viihteek-


viihdyke
452
seen äänilevyjä; huolehti illan viihdepuolesta; viihde/kirjallisuus, -lehdistö, -musiikki; viihde/konsertti, -ohjelma. — viihdyke jotakuta viihdyttävä asia, viihdy te; viihde: luki, antoi nuken lapsen viihdykkeeksi; etsi kaupungista viihdykkeitä; käsityöt vapaahetkien viihdykkeenä. — viihdykäs tyyl. = viihtyisä. — viihdyttää 1. koettaa saada joku viihtymään, hauskuttaa, huvittaa: v. vieraita.
2. 	(varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä) rauhoittaa, tyynnyttää: v. itkevää lasta, itkevä lapsi; (vanh. myös) viihdytti vihaisen koiran
viihteellinen viihteen luonteinen: romaanin viihteelliset ainekset. — viihtyisyys mukavuus, rattoisuus. 1. kodikkuus, kotoisuus, viihdyttävyys: ravintolan
viihtyisyyttä lisäsi hyvä palvelu. 2. kodikas olo, viihtyvyys: huolehtia työntekijöiden, vieraiden viihtyisyydestä. — viihtyisä jossa viihtyy hyvin, kodikas, kotoinen, rattoisa, viihdyttävä: v. kahvila; löysi viihtyisän asunnon, kissa kehrää viihtyisästi. — viihtymys viihtyminen, viihtyvyys: tunsi viihtymystä. — viihtyvyys se että joku viihtyy, viihtyisyys (2): sotilaiden, työntekijöiden v.; vanhusten viihtyvyyttä lähiöissä on yritetty lisätä kerhotoiminnalla; v. on elämänlaadun, ei elintason aineksia. Virheellistä käyttöä (po. viihtyisyys): »kukkaistutukset lisäävät lähiön viihtyvyyttä»; »koetti huolehtia ympäristön viihtyvyydestä». — viihtyä 1. tuntea olonsa (jossakin) kotoiseksi, mukavaksi: v.
työssään, kesäpaikassaan, hyvien ystävien seurassa; tervaleppä viihtyy parhaiten veden hengessä. 2. itäsuomal. puhekielessä ja vanh. rauhoittua, tyyntyä, asettua: lapsi viihtyi vasta saatuaan tutin. — viihtää vanh. ja tyyl. = viihdyttää 1, 2 viikata ark. taittaa, laskostaa viikoittain joka viikko (tämä ilmaus usein luontevampi); viikkokausia: kirjoitti
kotiin v.; sadetta riitti v. — viikoittainen viikkoa kohti tuleva; jokaviikkoinen: v. työaika; v. saunominen viikonloppu: perinnäisiä, jatkuvasti käypiä synonyymejä pyhänseutu ja viikonvaihde. — viikonloppuisin: v. korotetut
hinnat
»viikottain», »VIIKOTTAINEN»: par. viikoittain, viikoittainen viileke (varsinkin itäsuomal. ja pohjal. kielenkäytössä) nahkahihnasta, kangas- suikaleesta tms. tehty (parillinen) kannike; housunkannatin: repun, esiliinan viilekkeet; kiväärin v.; osti housuihinsa uudet viilekkeet; (kuv.) toimitussih¬
teeri veti viilekkeet [ = »henkselit»] turhien johdatusten päälle viileksiä = viileskellä viilentyä = viiletä
viileskellä (myös viileksiä) viillellä: viiles- keli kinkusta viipaleita viilettää (ei »viillettää») pyyhältää, huristaa (varsinkin liukumalla), viillättää: tukit viilettivät alas koskesta; hiihtäjä viiletti myötälettä; ohi viilettävät purjeveneet; juosta viiletti pakoon viiletä (myös viilentyä) käydä viileä(m- mä)ksi: istuivat viilenevässä illassa;
elokuussa vesi viileni; (kuv.) viilenneet välit
viillättää: tavallisemmin viilettää viilokki (ei »viillokki») eräs keitetty liharuoka, jonka kastike on suurustettu keitinliemestä: vasikan- t. vasikka-, kana/- viilokki viiltää: impf. viilsin
viime [-e, harvemmin -ex] 1. nykyhetkeä lähinnä edellinen, viimeksi ollut, kulunut t. tapahtunut; uusin, tuorein: v. tiistaina, huhtikuussa; viime vuosien, kymmenen v. vuoden tapahtumat; olet tainnut laihtua v. näkemästä; lehden v. numerossa mainittiin, että ; v. tie¬
dot vaalien tuloksista. 2. joissakin sanonnoissa = viimeinen: huomasi v. hetkellä, tingassa; muistutti v. sanoikseen siitä, että ; tunsi v. hetkensä
tulleen; v. kädessä ratkaisu riippuu meistä itsestämme. — viime- -inen-loppuisissa yhdysadjektiiveissa: viime/kesäinen, -sunnuntainen, -öinen (sanaliittona kuitenkin tapaukset, joissa jälkiosana on yhdyssana: viime huhtikuinen, v. keskiviikkoinen). — viimeaikainen. — viime aikoina. — viimein lopulta, vihdoin: kun v. oltiin perillä; työ on viimeinkin t. vihdoin viimein valmis viimeinen 1. järjestyksessä kaikkien muiden jälkeinen: helmikuun viimeisenä
päivänä; laskevan auringon viimeiset säteet; kadun v. talo; teos jäi hänen viimeisekseen; astui sisään viimeisenä; asiassa ei ole vielä sanottu viimeistä sanaa. 2. miel. viime, uusin, tuorein tms.: »viimeisten t. viimeisimpien
[par. viime, tuoreimpien] tietojen mukaan»; »viimeisten kolmen [par. viimeksi kuluneiden kolmen, kolmen viime] viikon aikana»; »viimeisin [par. uusin, tuorein] vaaliennuste viittaa republikaanien voittoon»; »puku on viimeistä t. viimeisintä [par. uusinta, tuoreinta] muotia»; »kiitos viimeisestä» [par. viimekertaisesta]. — viimeiseksi lopuksi, viimeksi (1): pani v. oven takalukkoon. — viimeisillään lopuillaan, lopussa (var¬


453
viita
sinkin kuolemaisillaan t. synnyttämäisillään): sairas on v.; oli jo v., kun pääsi synnytysosastolle. — viimeiste (tekstiilin, nahan) viimeistelyaine. — viimeisteillä viimeisteltävänä: v. oleva käsikirjoitus. — viimeistellä (harvemmin viimeistää) saattaa lopulliseen kun- ton: v. keinutuolia, kangasta; käännöstä ei ole vielä viimeistelty. — viimeistely viimeisteleminen, viimeistys: maalauksen, käsikirjoituksen v. — viimeistys = ed.: kattilan viimeistyksessä on kiillotus tärkeä. — viimeistyä saada viimeistely; hioutua: purjevene, sopimuksen sanamuoto viimeistyi vähitellen.
— viimeistämö viimeistelyosasto: trikootehtaan v. — viimeistää: tavallisemmin viimeistellä. — viimeistään: työ on valmis v. perjantaina
viimekertainen: kiitokset viimekertaisesta!
— viimekesäinen. — viimeksi 1. lopuksi,
viimeiseksi, viimeisenä: v. saapui kunniavieras; jätti vaikeimmat työt v.; se parhaiten nauraa, joka v. nauraa. 2. tätä lähinnä ennen; viime kerralla t. kerran: on tehnyt lomamatkan v. Gruusiaan; v. tavatessamme hän pursui tarmoa; näin pahoja ruuhkia on ollut v. juhannusliikenteessä. — viimeksi kulunut. — viimeksi mainittu: viimeksi
mainittu esimerkki (usein luontevammin: tämä, äskeinen esimerkki); yhdistystä edustivat Mäki, Virta ja Vuori, joista viimeksi mainittu (usein luontevammin: Vuori) esitti tervehdyksen.
Kahdesta puheen ollen par. jälkimmäinen: Virta ja Vuori, joista jälkimmäinen (t. Vuori) — -
»viimekulunut»: po. viimeksi kulunut, viime
viime kädessä: ks. viime 1 »viimemainittu»: po. viimeksi mainittu (t. jokin tämän hakusanan kohdalla mainituista vaihtoehdoista) viime/sunnuntainen, -talvinen, -viikkoi- nen, -vuotinen, -öinen viinaanmenevä viineri wieninleipä
1. viini (: viinen, yks. partit. viintä, mon. partit. viiniä) jousimiehen nuolikotelo
2. viini (: viinin, yks. partit. viiniä, mon. partit. viinejä) viinirypäleistä (t. muista hedelmistä t. marjoista) valmistettu alkoholijuoma
viipale 1. ruoka-aineesta leikattu ohut pala, viilu, »siivu»: leikata leipä viipaleiksi; juusto-, makkara/viipale. 2. laajempaa ja kuv. käyttöä: viipaleista [ = samanlaisista elementeistä] rakennettu parakki, koulu; palkankorotus saadaan viipaleina 'peräkkäisinä osina’. — vii-
paloida leikata viipaleiksi, »siivuttaa»: valmiiksi viipaloitua metvurstia; tuloratkaisu viipaloitiin useaan osaan Viipuri: -ssa
viipymä aika, jonka verran jostakin tapahtumasta kestää (siitä johtuvaan) toiseen, viivästymä: sanomien v. tekokuu- viestinnässä; puolen vuoden v. suhdanteiden nousun heijastuessa Suomeen; uudet aatteet tulevat meille usein melkoisella viipymällä (luontevammin: melkoisesti myöhässä, viivästyneinä) viira paperin valmistuksessa käytetty metalli- t. muoviverkkokangas Viirre (Pyhäjoella; kansanom. Viirret): Viirteellä
viisari osoitin: kellon, ilmapuntarin v. viisastaa (myös viisastuttaa) tehdä viisaammaksi: koulunkäynti ei näy häntä viisastaneen; kokemuksen viisastamana sanoisin nyt, että — — viisikolmatta: tavallisemmin kaksikym¬
mentäviisi. — viisikymmenluku (harvemmin viisikymmentäluku). — viisikymmentä: viidessäkymmenessä. — viisi- kymmentäyksi: viidessäkymmenessäyh-
dessä (hyväksyttävä myös kevyempi taivutus viisikymmentäyhdessä; harvinainen syn. yksikuudetta). — viisikymmenvuotias (harvemmin viisikymmentä- vuotias; kuitenkin joko viisikymmen- nelivuotias tai viisikymmentäneljävuo- tias). — viisinkertainen (harvemmin viidenkertainen). — viisisataa: viidessä- sadassa. — viisisatavuotias (myös viisi- sataavuotias). — viisitoista: viidessä¬
toista. — viisitoistias tyyl. viisitoistavuotias. — viisituhatta: viidessätuhan- nessa. — viisituhathenkinen (harvemmin viisituhattahenkinen): v. yleisö viiste viistetty t. muuten viisto pinta: hirren päähän tehty v. viistoittain (myös viistot tain) viistossa t. viistoon, vinoittain, kulmittain: tiehen v. yhtyvä polku; taittaa paperi v. — viis- tota 1. (: viistoon, viist osin, viistonnut) = viistää 2: v. jalkakäytävän reuna, yhteen liitettävät hihnanpäät. 2. harv. (: viistonee, viistoni, viistonnut) tulla viisto(mma)ksi. — viistottain = viistoittain. — viistää 1. ottaa maahan t. veteen; hipoa, laahata maata t. vettä (liikkuessaan): hame viistää lattiaa; kan- tosiipialus kulkee vettä viistäen; lentokone viisti matalalta kurun yli. 2. tehdä viistoksi, viistota (1): hirret viistettiin jatkoksen kohdalta; ikkunanpuitteet on sisältä viistetty viisumi passiin t. sen liitteeseen merkitty maahantulo- ja maassaololupa viita 1. varsinkin tyyl. = viidakko 1. 2.


Viitaniemi
454
(lounaissuomal., eteläpohjal. ja itäsuomal. puhekielessä) havupuutiheikkö; kuusikko, näreikkö Viitaniemi (Jyväskylässä): Viitaniemessä Viitasaari: Viitasaarella viitata: mm. v. aiempaan kirjeeseen, lain 7. §:ään; tapaus, johon edellä on viitattu t. olen viitannut (hyväksyttävä myös: edellä viitattu, viittaamani tapaus).
— 	viite 1. vihje, viittaus: vähäisetkin viitteet ovat avuksi rikosta selvitettäessä; ei viitettäkään siitä t. siihen, että hän olisi tullut katumapäälle. 2. viittaus- merkintä kirjeen alussa t. kirjoituksen sisässä, alareunassa t. lopussa: kirjeen viitteessä mainittu yhteydenotto; (lähde) viitteet numeroidaan ja painetaan petiitillä. — viitekehys käsitejärjestelmä, jonka mukaan (t. tausta, jota vasten) asiaa tutkitaan t. se esitetään. Tieteellinen muotitermi (oikeastaan väärä käännös englannin ilmauksesta reference frame 'suhteutuskehys’); on varsinkin yleiskielisessä esityksessä syytä korvata puhuvammilla sanoilla: »tutkimuksen
teoreettinen v.» [par. tausta]; »ilmiötä on vaikea sijoittaa mihinkään tunnettuun viitekehykseen» [par. taustaan, kehikkoon]; »esitti asian kvanttimekaniikan viitekehyksessä» [par. kvanttimekaanisesti, kvanttimekaniikan termein}. — viiteryhmä sosiol. ryhmä, johon yksilö tuntee kuuluvansa viitisen noin viisi: v. vuotta; v. vuoden päästä. — viitisen/kymmentä, -sataa, -tuhatta
viitoittaa merkitä viitoilla, rastia: v. tie; viitoitettu väylä, latu, retkeilypolku; (kuv.) viitoitti alan tulevaa kehitystä viitonen 1. (syn. ark. vitonen) viiden numero; jokin sillä merkitty, järjestyksessä viides tms.; viisimarkkanen. 2. mon. viisi yhdellä kertaa syntynyttä lasta t. poikasta
1. viitta vaippa, kaapu: tuomarin v.
2. viitta tietä, kulkusuuntaa osoittava merkki, opaste (2): talvitien, laivaväylän viitat; risteyksessä on musta yksityistien v.; aulasta osoitti v. kokoussaliin
viittauksellinen = viitteellinen. — viittaus 1. viittaava ele: pysäytti autonsa poliisin viittauksesta; (kuv.) totteli toisen pienintäkin viittausta. 2. ohje, viite, vihje; vihjaus: talo sisustettiin
arkkitehdin viittausten mukaan; ei ollut ymmärtävinään toisen viittauksia keinotteluun. 3. (lyhyt, usein vetoava) maininta jostakin: puhe vilisi viittauksia auktoriteetteihin; kirjoituksessa ei ole viittausta aiheen aiempaan käsittelyyn;
lähde/viittaukset (tavallisemmin -viitteet). — viitteellinen viittauksellinen, viittauksenomainen, vihjeellinen: vain
viitteellisiä mainintoja; täytevaalin tuloksia voi pitää enintään viitteellisinä; viitteellisesti lavastettu näytelmä. — viitteistö (kirjoituksen) viitteet, viite- luettelo: v. on kirjan lopussa. — viittilöidä (harvoin viittilöidä) viittoa (innokkaasti), elehtiä käsillään: viittilöi, ettei bussi ajaisi ohi. — viittoa 1. antaa merkkejä kädellä: viittoi toisia luokseen; keskustella viittomalla. 2. kuv. viitoittaa: seurasi edeltäjänsä viittomia linjoja. — viittoma kuurojen elekielen (viittomakielen) merkki viivain = viivoitin. — viivata vetää johonkin viiva t. viivoja: viivasi tekstin ydinkohdat
»viive»: par. viipymä, viivästymä; »uudistus saapui Suomeen tuntuvalla viiveellä» [par. tuntuvasti myöhässä] viivoitin: syn. viivain. — viivoittaa tehdä johonkin viivat, varustaa viivoilla: viivoitettua paperia viivyke = seur. — viivykki (varsinkin itä- ja pohjoissuomal. kielenkäytössä) viivytys (2), viivästys; ajanhukka: työssä on sattunut viivykkiä, viivykkejä. — viivyttää (syn. viivästyttää, viivästää): koetti v. [ = pitkittää] ratkaisua; monet kommellukset viivyttivät [ = hidastivat] matkaa; viivytti jutuillaan vieraita lähtemästä. — viivytys 1. viivyttäminen: asia ei siedä viivytystä; (sot.) viivytyksessä jarrutetaan vihollisen etenemistä ja voitetaan siten aikaa. 2. viivästys, viivykki: lakko on aiheuttanut jakelussa viivytyksiä. — viivästymä viivästysilmiö; viipymä: lapsen kehityksen viivästymät; v. uuden tekniikan käyttöönotossa. — viivästys viivästyminen, viivytys, viivykki: pienikin v. voi nyt olla kohtalokas; maksusuorituksen v. 'myöhästyminen määräajasta’. — viivästyttää (myös viivästää) = viivyttää vika- (yhdyssanoissa) ark. väärä, virhe-, harha-: joutui vikapaikkaan; vika/päätelmä, -soitto. — vikaantua (harvemmin vikautua) = vioittua: kuljetuksessa vikaantunut pöytä vikariaatti (viran)sijaisuus. — vikarioida olla (viran)sijaisena vikautua: tavallisemmin vikaantua viklo (yleiskielessä myös vikla) solakoita, pitkänokkaisia kahlaajalintuja Viktoriaani kuningatar Viktorian ajan edustaja. — viktoriaaninen kuningatar Viktorian ajalle ominainen: v. elämäntyyli; v. [ = ankaran sovinnainen] moraali


455
Winnipeg
vikuuttaa vioittaa: pakkanen vikuutti
omenapuita vilahdus (myös vilaus): v. vain ja auto oli tiessään; nähdä vilahdukselta; solmu oli vilahduksessa valmis. — vilahduttaa: tavallisemmin vilauttaa. — vilaus = vilahdus: näki vilaukselta; teki työn vilauksessa. — vilauttaa (harvemmin vilahduttaa): v. jäsenkorttia, seteleitä; vilautti taskulampulla; tätäkin mahdollisuutta on joskus vilautettu. — vilistä: mm. katu vilisi autoja t. (hiukan eri- vivahteisesti) kadulla vilisi autoja viljalti [-ix t. -i] (vanh. myös viljalta) tyyl. kosolti, runsaasti: mustikoita tulee tänä vuonna v.; antoi v. neuvoja Viljandi [-ti]
Viljandimaa [-ti-]: -lla viljelmä 1. taloudellisena kokonaisuutena hoidettava maatalousyksikkö: kolmesta tilasta koostuva v.; pien-, suur/viljelmä.
2. 	viljelty ala (ei tavanomaisesta pellosta i. niitystä), määräpaikassa viljellyt kasvit t. eliöt, viljelys, istutus: hedelmä-, tomaatti-, sieni-, tulppaani-, vihannes/- viljelmä; kahvi-, kumi(puu)-, riisi/viljelmä ‘-plantaasi’; bakteeri-, kudos/viljelmä. Ei: »ruis-, rypsi/viljelmä»
[par. -pelto, -viljelys}. — viljeltyä kehittyä, jalostua: viljelty nyt tyyli. — viljely viljeleminen: vehnän, mansikoiden t.
mansikan, kukkien, bakteerien v.; maanviljely ja karjanhoito; ottaa suo viljelyyn (myös viljelykseen); kalojen viljely t. kalanviljely; äidinkielen v.; hengenviljely. — viljely- (yhdyssanoissa): viljely/ala, -kasvi, -kelpoinen, -menetelmä, -sopimus. — viljelys 1. (tav. mon., yhdyssanoissa myös yks.) viljelty maapalsta; viljelmä (2), istutus: talolla on laajat viljelykset; viljelysten luokitus; suoviljelys; hedelmä-, peruna-, ruis-, rypsi/viljelys; (tropiikin plantaaseista:) kahvi-, kumi(puu)/viljelys (tavallisemmin -viljelmä); bakteeri/viljelys (tavallisemmin -viljelmä). 2. etup. vanh. viljely; nykyäänkin mm. suo on otettu viljelykseen ’viljelyyn’, on viljelyksessä ’viljelyssä’; maanviljelyskoulu (vaikka muuten tav. maanviljely). — viljelys- (yhdyssanoissa) vrt. ed. 1: viljelys/lakeus,
-maisema, -tila, -tie. Väistyvää käyttöä (vrt. ed. 2:) viljelys/kasvi, -kelpoinen (nyk. tav. viljely-) vilkaisu silmäys, vilkaus: v. etusivun otsikoihin; ensi vilkaisulla huomaa, että pihaa on hoidettu vilkastaa (myös vilkastuttaa) tehdä vilk- kaa(mma)ksi: motelli vilkasti kylän elämää
vilkaus = vilkaisu
1. vilkkaa: kiireen v. kiireesti’
2. vilkkaa (: ei vilka, vilkkoi, vilkkanut) varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä ja tyyl. vilkkua (1): kaukaa vilkkava valo
vilkkua vilkahdella, tuikkia; pilkottaa: valo vilkkuu; puiden lomitse vilkkui järvi. — vilkua (vain vahva-asteisia muotoja) = seur.: kulki sivuilleen vilku- matta. — vilkuilla pälyä, pälyillä, kurkistella: v. jotakin arkana, epäluuloisesti; vilkuili syrjäsilmällä naapurin puuhia; ei vilkuillut sivuilleen villa tav. yksikössä, keritystä mutta keh- räämättömästä villasta kuitenkin usein monikossa: toi villoja kartattavaksi,
kehrättäväksi viileys (harvemmin villiys). — villiintyä (myös villiytyä; ei »villeytyä») käydä villiksi: villiintynyt marjapensas, kissa; villiintyi juomisesta »villipeura»: par. peura villitä kiihottaa, yllyttää, riivata: villitsee ihmisiä puheillaan; villitsi työntekijät lakkoon; viina on hänet villinnyt. — villiys: tavallisemmin viileys. — villiytyä: tavallisemmin villiintyä Villähde (Nastolassa): Villähteellä Vilna (liett. Vilnius)
vilpoinen (myös vilpoisa) raikkaan viileä: v. tuuli; v. kesäasu. — vilpola kuisti, veranta viltti ark. huopa(peite) vilu: hänen t. hänellä on v. — vilustaa 1. tavallisemmin vilustuttaa. 2. tavallisemmin viluttaa. — vilustuttaa (harvemmin vilustaa 1) saattaa vilustumaan, kyl- mettää (1): vilustut ti itsensä viimassa.
— 	viluttaa (harvoin vilustaa 2) vilun tunteesta: minua alkoi v. vilvoitella vrt. seur.: vilvoitteli (itseään) saunan eteisessä. — vilvoittaa tehdä jonkun olo vilpoiseksi: v. itseään suihkulla; uiminen vilvoitti (meitä) hikisen päivän jälkeen Windhoek [vinthuk]
vinjetti kirjan t. sen luvun alku- t. loppu- somiste
vinka: vingan (myös vinkka : vinkan)
1. 	viiltävän kylmä tuuli, viima. 2. (kaak- koissuomal. puhekielessä) häkä Vinka: Vingan (lentokonetyyppi) vinkata ark. viitata, kutsua (viittaamalla); vihjata
vinkka: tavallisemmin vinka 1, 2 vinkkeli ark. 1. suora kulma; kulma, mutka. 2. suorakulma(in) (mittaus- ja piirtämisväline) vinkki ark. viittaus; vihjaus, vihje vinni ark. (varsinkin Itä-Suomessa) ullakko, »vintti»
Winnipeg [vinni-, engl. ui'ni-]


VVinnipegjärvi
456
Winnipegjärvi [vinni- t. ui'ni-] vinoittain (myös vinottain) (johonkin nähden) vinossa t. vinoon, vinosti, viis- toittain: talot olivat tien varrella v.; asetti nojatuolin v. — vinosuuntaus (esim. politiikan) = vinoutuma »vinosuuntautunut» (politiikka tms.): par. vinoutunut vinottain = vinoittain vinouma = vinoutuma. — vinouttaa vrt. seur.: rasitus on vinouttanut akselin; luonnetta vinouttava kasvatus. — vinoutua 1. painua t. taipua vinoon: vinoutunut puu. 2. kuv. mennä vinoon, kieroutua; vääristyä: maatalouspolitiikka
on vinoutunut yhä pahemmin; korjata vinoutunut tilasto. — vinoutuma (myös vinouma) varsinkin kuv. (vrt. ed.): ulkopolitiikan v.; oikaista palkkauksen vinoutumia. — vinoviiva: vinoviivan vinssi ark. vintturi
1. vintti (myös vinni) ark. ullakko
2. vintti 1. veden nostoon kaivosta käytetty vipulaite: kaivon v. 2. harv. = seur.
vintturi nosto-1. vetolaite, jossa (teräs)köy- si kiertyy kelan ympärille vinyyli kem.
vioittaa tehdä vialliseksi, vahingoittaa, vaurioittaa, vikuuttaa: tervasroson vioittama mänty. — vioittua vikaantua, vahingoittua, vaurioitua: vioittunut kudos, taimi; näyttelyssä vioittuneita huonekaluja. — vioittuma vioittunut kohta, vaurio: jääkaapissa oli pieniä vioittumia. — vioitus vioittaminen. Usein luontevammin vioittuminen t. vioittuma: »hedelmäpuun v.» viola 1. alttoviulu. 2. orvokki violetti adj. ja subst. sinipunainen violisti (myös viulisti) viulunsoittaja, viulutaiteilija
VIP lyh.s. hyvin tärkeä henkilö (engl.
very important person) vir. lyh. virallinen
viranhaltija (valtion) virkamies, jolla on virka (1). — virasto: virastojen nimissä pieni alkukirjain (lisenssivirasto, museovirasto, valtiontalouden tarkastusvirasto) vire: hän on hyvässä vireessä Vireänä’; piano oli huonossa vireessä; kivääri oli vireessä (harvemmin vireissä) Viritettynä’; tuli on vireillä ’liekissä’; pitää hanketta, keskustelua vireillä. — vireillepano. — vireille pantu Virginia
viriili mieskuntoinen, miehekäs virike heräte, sysäys, kimmoke: sai kirjasta virikkeen uuteen harrastukseen; kehittyäkseen lapsi tarvitsee monipuolisia virikkeitä
»virikekö yhä»: par. vähävirikkeinen,
virikkeetön virikkeetön virikkeitä antamaton: v. koti, opetus. — virikkeinen virikkeitä antava, runsasvirikkeinen: v. kasvuympäristö viripaperi kreppipaperi -viritteinen (yhdyssanoissa) -virityksinen, -vireinen: pikaviritteinen kamera; nor- maaliviritteisenäkin tehokas moottoripyörä; ajoi rataviritteisellä Volkswagenil- la; harrasviritteistä jouluohjelmaa. — viritin stereolaitteistoon kuuluva radio- vastaanotin. — viritin-vahvistin stereo- laitteiston osa, jossa on radiovastaanotin ja vahvistin. — viritä: tuuli, tuli viriää; asiasta virisi vilkas keskustelu; eri tahoilla virinnyt ajatus virk. lyh. virkailija
virka 1. valtion työpaikka, jonka haltija nimitetään avoimella kirjeellä t. valtakirjalla: kansliapäällikön, apulaispro¬
fessorin virka. 2. laajemmin (ei terminä) valtion t. muun julkisyhteisön toimista: valtion virat ovat vakinaisia virkoja, ylimääräisiä toimia tai työsopimussuhteisia tehtäviä; sai kunnasta hyvän viran; joutui viralta. 3. varsinkin puhek. yleensä tehtävästä: hoiti yhdistyksessä sihteerin virkaa; mitähän virkaa noillakin kengillä on? — virkaa tekevä puhek. = seur. — virkaa toimittava avoinna olevaa virkaa (varsinkin puhekielessä myös: viransijaisuutta) hoitava. — virkailija (ei terminä) julkisyhteisön alemmista virkamiehistä ja työsopimussuhteisista toimihenkilöistä t. yksityisen palveluksessa olevista toimihenkilöistä: verotoimiston, tehtaan
virkailijat. — virkamies julkisyhteisöön palvelussuhteessa eli virkasuhteessa oleva henkilö (viran- t. toimenhaltija) virkata (: virkkaan, virk kasin, virkannut) valmistaa silmukkakudosta erityisellä virkkuukoukulla t. -neulalla: v. pitsiä, pannulappua; virkattu sängynpeite virkavapaa 1. virkavapautta pitävä, virasta vapaa: oli virkavapaana lokakuun. 2. puhek. virkavapaudesta: olla virka¬
vapaalla. — virkavapaus virkamiehelle määräajaksi myönnetty vapaus viran t. toimen hoitamisesta. — virkaylioikeus virke kiel. yhden t. useamman yhteen kuuluvan lauseen kokonaisuus, jonka loppua tav. osoittaa sävelkulun lasku (kirjoituksessa piste t. muu iso välimerkki)
virkiste virkistysaine, piriste: musta kahvi on tehokasta virkiste ttä; leikkokukkien v.
virkkaa (: virkan, virkoin, virkkanut;
virketään t. virketaan, virketty t. virkettu) itäsuomal. kielenkäytössä ja tyyl.


457
visuaalistaa
sanoa, lausahtaa: toinen virkkoi siihen:
— 	— ; ei virkkanut sanaakaan virkkaus 1. virkkaaminen, virkkuu. 2. virkattavana oleva (t. virkattu) kudos: laski virkkauksen kädestään. — virkkuu = virkkaus 1 viro (kieli)
Viro (maa)
Virolahti: Virolahde/ssa t. -lla virolainen adj. ja subst. virologi virologian tutkija. — virologia virusoppi. — virologinen virusopillinen viron kieli. — vironkielinen. — vironnos vironkielinen käännös. — virontaa kääntää viroksi
virota (: virkoan, virkosin, vironnut) selvitä tajuttomuudesta, horroksesta tms., tointua, elpyä: pyörtynyt, hukkunut virkosi; ei ottanut virotakseen humalan jälkitilasta; (kuv.) nukkuva yhdistys saatiin virkoamaan. — virottaa (varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä) saada t. yrittää saada virkoamaan, elvyttää: v.
sähköiskun uhria virpi: virven (harvoin virpa : virvan) ohut, notkea puun t. pensaan oksa, varpu:
etsiä kaivonpaikkaa pajunvirvellä Virpi (etunimi): Virpin
Virrat: Virtain, Virroilla
virsikirja
Virtasalmi: Virtasalmella virtolainen Virtain asukas Virttaa (Alastarolla): -lla virtuaalinen oletettu, (periaatteessa) mahdollinen
virtuoosi taituri: laulu-, viulu-, pallo/virtuoosi. — virtuoosinen taiturillinen, virtuoosimainen. — virtuoosisuus (myös virtuositeetti) taituruus, taiturillisuus virua 1. maata (toimettomana, heitteillä tms.), lojua: yliajon uhri virui tien reunassa; nurkissa viruva roju. 2. (itäsuomal. puhekielessä) venyä: viruvaa lankaa; onpas poika virunut viime näkemästä. 3. tekn. metallin venymisestä jännityksen alaisena (korkeassa lämpötilassa)
virulenssi lääk. pieneliön taudinaiheutus- kyky, elinvoimaisuus. — virulentti lääk. taudinaiheutuskykyinen, elinvoimainen: v. bakteerikanta Virumaa: -lla
virus bakteereja pienempi tautia aiheuttava pieneliö, joka lisääntyy elävässä solussa viruttaa 1. (varsinkin länsisuomal. kielenkäytössä) huuhtoa: v. pyykkiä. 2. (itäsuomal. puhekielessä) venyttää: v. kuminauhaa
virveli kelastin. — virvelöidä kelastaa virvoittaa elvyttää. 1. (yrittää) saada virkoamaan: pyörtynyttä koetettiin v. 2.
tyyl. (varsinkin heng.) virkistää, elähdyttää: evankeliumin virvoittava sanoma.
— 	virvoitusjuoma alkoholittomia t. melkein alkoholittomia virkistysjuomia: limonaatit, kivennäisvedet, kalja ym. virvoitusjuomat. — virvoke virkistävä nautintoaine, varsinkin virvoitusjuoma Visby [visby]: illat. Visbyhyn Wisconsin [viskon-, engl. uisko'n-] viseerata varustaa asiakirja tarkastusmer- kinnällä, varsinkin passi viisumilla visentti eurooppalainen biisoni
1. visiiri kypärän silmäsuojus, silmikko
2. visiiri (myös vesiiri) korkean virkamiehen (varsinkin ministerin) arvonimi islamilaisissa maissa
visiitti ark. vierailu
visio näky, harhanäky. — visionäärinen (myös visionäärinen) näynomainen viskautua (myös viskaantuä) paiskautua: tavarat viskautuivat [ = sinkoutuivat] kuormasta tielle; viskautui [ = heittäytyi] toisen kaulaan viski eräs viljasta tislattu väkevä alkoholijuoma
viskoosi 1. adj. (myös viskoosinen) sitkeä, sitkas, tahmea: v. neste; v. [= hitaan sitkeä] luonnetyyppi. 2. selluloosa- muuntokuitujen valmistukseen käytetty kehruuliuos. 3. katkotusta viskoosikui- dusta ja viskoosikuitukudoksesta (raionista). — viskoosikuitu selluloosamuuntokui- tujen tavallisin laji. — viskoosius (myös viskoosisuus, viskositeetti) vrt. viskoosi: nesteen, luonteen v. vislata ark. viheltää
vispata = vispilöidä. — vispikerma puhek. kuohukerma. — vispilöidä vatkata (vispilällä), vispata vissi vanh. ja ark. 1. varma: se asia on kyllä v. 2. tietty; eräs; jokin, jonkinlainen: kulkee vissiä reittiä; visseistä kohdista olen toista mieltä; vissejä epäilyjä
herättää se, että . — vissiin ark.
varmaan, kai; varmasti: hänellä on v. hyvä palkka; ei sitä voi niin v. sanoa visti eräs korttipeli
vist|ra villamainen viskoosikuitu t. -kuitu- kudos
visu 1. (varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä) tarkka, huolellinen, viisas: on v. töissään ja puheissaan. 2. (varsinkin länsisuomal. puhekielessä) säästäväinen, kitsas, saita: ei niin visulta mieheltä heltiä avustusta. 3. (varsinkin satakuntal. ja pohjal. puhekielessä) tiivis: v. astia visuaalinen näköaistia koskeva, näkö-: v. vaikutelma. — visuaalistaa (myös visualisoida) saattaa näkyväksi, havainnollistaa nähtäväksi: v. ajatuksensa kaavakuvalla


visusti
458
visusti vrt. visu; yleiskielessä tav. 'tarkoin, tarkasti': paina v. mieleesi; varoi v. sekaantumasta juttuun vitaalinen (myös vitaali) 1. elinvoimainen, vireä: harvinaisen v. vanhus. 2. elämään kuuluva, elin-; elintärkeä: v. tarve; maan vitaaliset edut. — vitaalisuus (myös vitaa- lius, vitaliteetti) vrt. ed.: on säilyttänyt vitaalisuutensa. — vitalismi filosofinen oppi, jonka mukaan elämänilmiöt eivät selity pelkästään fysikaalisiksi t. kemiallisiksi
vitamiini ihmiselle ja eläimille välttämättömiä ravinnossa esiintyviä orgaanisia tehoaineita. — vitamiinikas runsasvitamiini- nen: vitamiinikasta ravintoa »vitamiinikoyhä»: par. vähä-, niukka/- vitamiininen » vitamiini rikas»: par. vitamiinikas, run- sasvitamiininen vitaminoida tehdä vitamiinipitoiseksi: vitaminoitua mehua Vitele: -ssä (ven. Vidlitsa) vitivalkoinen lumivalkoinen vitka (myös vitkaisuus) fys. kappaleen taipumus pysyä levossa t. kulkea tasaisella nopeudella, hitaus, jatkavuus, inertia: Newtonin dynamiikan 1. laki eli vitkalaki. Laajemmin: Suomen poliittisen kehityksen v. 'verkkaisuus, jolle eivät ole ominaisia äkkimuutokset’ vitonen ark. viitonen vitriini lasikko
vitsa 1. irtain, lehdetön (lehti)puun oksa t. vesa: hakea kaivonpaikkaa vnsalla; lapset saivat vitsaa (kuritukseksi). 2. = seur. — vitsas siteeksi yms. käytettävä notkistettu lehti- t. havupuun oksa t. vesa: aidan, tukkipuomin vitsakset Vittanki: Vittangissa (ruots. Vittangi) Wittenberg [-rk] viulisti = violisti
vivace [-ä;t§e] mus. eloisasti, vilkkaasti vivahde hienokseltaan muusta erottuva sävy, vivahdus: sinistä eri vivahteina; sanojen merkitysvivahteet; talouspolitiikkaan on tullut uusia vivahteita. — vivahdus = ed.
»vivahdusrikas»: par. vivahteikas, monivivahteinen vivahteikas monivivahteinen: vivahteikasta tyyliä. — vivahteinen vrt. vivahde: oranssin v. [ = oranssiin vivahtava] väri; soiton, kielenkäytön vivahteisuus 'vivahteik- kuus’; (yhd.) eri-, saman-, vieras/vivah- teinen
vivisektio tieteellinen kokeilu elävillä eläimillä vivo [vivo] mus. eloisasti vivuta (: vipuan, vipusin, vivunnut) vääntää vivulla, kangeta; kammeta: v. kiviä
polulta; hukkuva sai vivutuksi itsensä jään reunalle VJ lyh. valtiopäiväjärjestys (tavallisessa tekstissä mieluimmin lyhentämättä) Vjatka
vk lyh. viikko(a)
vk. lyh. viime kuuta, viime kuun: 12. vk.
t. vk. 12. pnä Vk. lyh. virsikirja vl. lyh. vanhaa lukua VL lyh. Virkamiesliitto Vladivostok
Vltava (tSek.) = Moldau VLTL lyh. Valtion Laitosten ja Yhtiöiden Toimihenkilöliitto vm. lyh. 1. viimeksi mainittu (suotavampaa on kirjoittaa nämä sanat kokonaan t. korvata ne esim. sanoilla tämä, äskeinen). 2. vuosimalli(a)
Vm. lyh. vapaudenmitali VM (myös VVM) lyh. valtiovarainministeriö (tavallisessa tekstissä mieluimmin lyhentämättä)
vmo (myös v:o) lyh. vaimo VN lyh. 1. valtioneuvosto (tavallisessa tekstissä mieluimmin lyhentämättä). 2. varanotaari (luettelotekstissä; normaalisti sen sijasta varanot.) v:o lyh. = vmo
VO lyh. voimistelunopettaja (luettelo- tekstissä; normaalisti sen sijasta voim.op.) »vodka»: par. votka Vogeesit: Vogeeseilla
voguli (myös mansi) erään suomalais-ug- rilaisen kansan jäsen; saman kansan kieli Voikkaa (Kuusankoskella): -lla voilee ohut kerratusta puuvillalangasta kudottu kangas voilokki 1. paksu, huopamainen villakangas (mm. hevosloimena); paksuhko vanutettu huopa (mm. pehmusteena satulan alla). 2. ravihevosen valjaisiin kiinnitetty kilpailunumero voimaan tuleva, tullut. — voimaantulo: lain v. — voimakas 1. jolla t. jossa on voimaa, vahva, väkevä; tehokas, kova, luja: ikäisekseen v. poika; v. luonne; v. ase; voimakasta lääkettä; v. koski; työntää voimakkaasti; v. valaistus; v. maku, kipu. 2. vähäisen, niukan vastakohtana: v. kasvu, kehitys; v. virtaus oikealle; ajatus saa näistä huomioista voimakasta tukea; voimakkaasti suurentava mikroskooppi. Huom., että tällaiset tapaukset ovat lähellä 1. merkitysryhmää. Usein voimakasta käytetään muotisananomaisesti paljon väljemmin ja se olisi paras korvata jollakin muulla ilmauksella: »voimakkaassa määrässä» [par. suuressa määrin, paljon]; »v. [par. runsas] menekki»; »sunnun¬


459
vuo
tain v. [par. vilkas] paluuliikenne»; »v. [par. vahva, sakea] sumu»; »kuvaukset muistuttavat voimakkaasti [par. suuresti] toisiaan»; »voimakkaita [par. pahoja, ankaria] erimielisyyksiä»; »näyttelyssä olivat pienveneet voimakkaasti [par. näkyvästi, runsaasti] edusteilla»; »kylän keskusta on siirtynyt voimakkaasti [par. pitkälti] länteen»; »voimakkaasti [par. suuresti, huomattavasti] kohonneet kustannukset»; »dollarin arvon v. [par. tuntuva, jyrkkä,' raju] lasku» voimala sähköenergiaa kehittävä (ja kulutukseen antava) laitos: Pyhäkosken v.; tavanomaiset voimalat ja ydinvoimalat.
— voimalaitos = ed. — voimallinen
vanh. ja tyyl. voimakas: taivaan v. sotajoukko; voimallista julistusta. — voimaperäinen voimakas (toiminnasta, ilmaisusta): v. valistus, lääkintä; v.
maatalous ’jossa käytetään pinta-alayksikköä kohti paljon ihmistyötä t. pääomaa’; v. sanonta. — voimassa oleva.
— voimassaolo
voim.op. lyh. voimistelunopettaja voitokas (myös voittoisa, voitollinen 1) menestyksekäs: v. kilpailija; v. ottelu; yhtiön kannalta v. vuosi; voitokkaasti etenevä kevät. — voitollinen 1. hiukan vanh. ja tyyl. = ed.: v. tienraivaaja, kamppailu. 2. liikevoittoa tuottava t. osoittava: tappiollista vuotta seurasi
v.; v. tilinpäätös. — voittaa: mm. A voitti B:n (ei »B:tä») kahdella sekunnilla. Vieraankaikuista käyttöä: »voittaa [par. saavuttaa, saada] jonkun luottamus»; »kirja on voittanut [par. saanut] yhä uusia lukijoita». — voittoisa = voitokas: v. armeija, taistelu vokaali fon. kiel. ääntiö. — vokaali- musiikki laulumusiikki. — vokaaliutua (myös vokaalistua) fon. kiel. muuttua vokaaliksi. — vokalisti jatsi- t. tanssiorkesterin laulusolisti volangi vaatteen, verhon tms. liehureunus volframi eräs metallinen alkuaine Volga
volgalainen: volgalaiset kielet ’mordva ja tseremissi’
Volgojgrad (ent. Stalingrad)
Volhov (ven.) = Olhavanjoki Voita
1. voltti sähköjännitteen yksikkö
2. voltti 1. vartalon pyörähdys ilmassa poikittaisakselinsa ympäri. 2. hevosen kulkema ympyrä ratsastuksessa
Volynia
volyymi (: -ssä t. -ssa) 1. tilavuus, laajuus, määrä: säiliön v.; tuotannon, viennin v.
2. 	kirja (kappaleluvusta t. sarjan osista
puhuttaessa), nidos: 5 000 volyymiä
käsittävä kirjasto; aikakauskirjan neljäs ja viides v.
Worms
vormu ark. 1. muotti, vuoka: kakku- vormu. 2. univormu Voronei [voro-, ven. varo'-] votjakki (myös udmurtti) erään suomalaisugrilaisen kansan jäsen; saman kansan kieli
votka (venäläinen) maustamaton viina voucher [voutSer, engl. vaut§3(r)] hotellihuonetta tms. koskeva matkatoimiston ennakkomaksutodistus Vp. lyh. (kutsukortissa:) vastausta pyydetään
vPj* lyh* varapuheenjohtaja VPK lyh. vapaaehtoinen palokunta Vpl. lyh. Viipurin läänin: Vpl. Uusi-
kirkko
VR lyh. 1. Valtionrautatiet. 2. vapaudenristi
vrk lyh. vuorokausi, vuorokautta Wroclaw [vrotslaf] (saks. Breslau) vrt. lyh. vertaa: vrt. kohtaan 3 vs. lyh. viransijainen: vs. pääjohtaja Ranta (hallintokielessä; yleiskielessä tav. vt. pääjohtaja Ranta t. vain asianomaisen vakinainen titteli + nimi) vsk. lyh. vuosikerta vt lyh. viikkotunti(a)
vt. lyh. virkaa toimittava (yleiskielessä myös viransijaisesta): vt. toimistopäällikölle Mäelle VT lyh. 1. Vanha testamentti. 2. varatuomari (luettelotekstissä; normaalisti sen sijasta varat. t. lyhentämättä)
VTK, VTL, VTM lyh. valtiotieteen kandidaatti, lisensiaatti, maisteri (luettelo- tekstissä; normaalisti niiden sijasta valtiot. kand., lis., maist.)
VTT lyh. 1. Valtion teknillinen tutkimuskeskus. 2. valtiotieteen tohtori (luettelo- tekstissä; normaalisti sen sijasta valtiot, tri)
VTVL lyh. Valtion työntekijäin ja viranhaltijain liitto VTY lyh. Virkamiesten ja Työntekijäin Yhteisjärjestö Wuhan
vulgaari (myös vulgääri) rahvaanomainen, karkea; alatyylinen: vulgaaria kieltä vulkaani tulivuori. — vulkaaninen tuli- vuorilähtöinen, tuliperäinen: v. tomu, purkaus. — vulkanoida 1. rikittää kautsua kumin valmistamiseksi. 2. korjata autonrenkaita tms. puoleksi Tikitetyillä kumipaikoilla vulva häpy
vuo (ei monikkovartaloisia muotoja) 1. vanh. ja tyyl. virta: kuohuvan vuon


vuohi
460
partaalla; (kuv.) ajan v. 2. fys.: sähkö-, magneetti/vuo ’sähkö- ja magneettikenttään liittyviä suureita’; neutronivuo ’määrätilavuudessa olevien neutronien yhteen laskettu vauhti’ vuohi: partit. vuohta
vuoka: vuoan [vuan t. vuoan] 1. uunissa kypsentämiseen tarkoitettu astia; ruoan hyydytysmuotti: keitto-, paistin-, kakku-, hyytelö/vuoka; vuoassa kypsennettyä puuroa. 2. vuoassa kypsennetty ruoka (syn. laatikko): liha-makaronivuoka Vuokatti (Sotkamossa): Vuokatissa (taajama), Vuokatilla (vaarajono) Vuokkiniemi: Vuokkiniemessä vuokra-auto 1. itse ajettavaksi vuokrattava t. vuokrattu auto. 2. par. taksi.
— 	vuokrata ilman ablatiivi- t. allatiivi- muotoista määritettä kaksiselitteinen: vuokrasin kaksion (eräältä insinööriltä t. eräälle insinöörille). Epäselvyyden uhatessa korvattava yksiselitteisellä ilmauksella (saada t. ottaa vuokralle, antaa vuokralle)
Vuoksenniska (Imatralla): -lla Vuoksenranta: Vuoksenrannassa
1. vuoksi (: vuoksen) nousuvesi
2. vuoksi tähden, takia: liike lopetettiin kannattamattomuuden v.; vaihteen, varmuuden v.; tulin tänne sinun vuoksesi
vuoleskella (myös vuoleksia): v. puusta lastuja
vuona (varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä) karitsa Vuoreija: -ssa (norj. Vardö)
1. vuori (: vuoren, yks. partit. vuorta, mon. partit. vuoria) isohko kallioinen maankohouma
2. vuori (: vuorin, yks. partit. vuoria, mon. partit. vuoreja) sisusteena oleva kangas tms.: takin, kengän v.; laukun, silmälasikotelon v.; kirjekuoren silkkipä peri ne n v.
vuoroin vuorotellen, vuoroittain: oli v. pakkasta ja pyryä; vietti lomansa v. etelässä, v. pohjoisessa [ = vuorotellen etelässä ja pohjoisessa]. — vuoroittain vuorojen mukaan, vuoroina; vuorotellen, vuoroin: ruokailu oli järjestetty v.; satoi ja paistoi v. — vuoroittainen vrt. ed.: v. vartiointi; vuoroittaiset käskyt ja kiellot. — vuoron perään varsinkin puhek. vuorotellen, vuoroin. — vuoroon varsinkin puhek. = ed. — vuorotella 1. vaihtaa vuorojärjestyksessä, vuorottaa: työtä ja lepoa on sopivasti vuoroteltava.
2. 	tehdä jotakin vuoroin; vaihtua vuoro- järjestyksessä: vuorottelivat auton ajajina; matossa vuorottelevat ruskea ja punainen t. vuorottelee ruskea punaisen kanssa; oli vuorotellen [ = vuoroin]
sumuista ja selkeää. — vuorottaa = vuorotella 1. — vuorovaikutteinen vuorovaikutuksessa oleva: kysyntä ja tarjonta ovat vuorovaikutteisia ilmiöitä. — vuorovaikutus vastavuoroinen vaikutus: opettajan ja oppilaiden (välinen) v. vuosi: mm. viime, tänä, ensi vuonna; tuli rehtoriksi vuonna 1962 (myös v. 1962 tai pelkkä 1962); samana vuonna t. vuotena; jo monena vuonna t. vuotena; sota/vuonna t. -vuotena 1942; liikkeen ensimmäisenä toimintavuotena (harvemmin -vuonna); talousarvio vuodeksi (miel. kuin »vuodelle») 1980; työtä riittää moneksi vuodeksi (miel. kuin »monelle vuodelle»). Ei: »poika on jo 14 vuotta» [po. 14-vuotias]; »N. N. 60 vuotta», »lastentarhatyö 90 vuotta» [otsikkoja; par. N. N. 60-vuotias, 90 vuotta lasten- tarhatyötä]. — vuosisadanvaihde (myös vuosisadan vaihde). — vuosisata: 19. vuosisadalla (tavallisemmin 1800-luvul- la). — vuosittainen vuotta kohti t. joka vuosi esiintyvä t. tapahtuva, vuotuinen, jokavuotinen: kulutuksen v. lisäys;
huipputason vuosittaiset tapaamiset vuotaa (: impf. vuoti, harvoin vuosi): putki vuotaa; putkesta vuotaa vettä; haava vuoti verta -vuotias (yhdyssanoissa) niin ja niin monen vuoden ikäinen: kolmivuotias (harvoin kolmevuotias) tyttö; satavuotias seura; yli kaksisatavuotias (myös kaksisataa- vuotias) honka; (otsikkona:) N. N. 70-vuotias. Lukusanojen muodosta -vuo- //tfs-loppuisissa yhdyssanoissa ks. myös kolmi-, neli-, seitsen-, kymmen-, sata-, tuhat/vuotias; kaksikymmen vuotias,
kaksisatavuotias yms. vuotinen (yh¬
dyssanoissa) 1. sen ja sen vuoden: viimevuotinen sato; tämän-, ensi/vuotinen kulutus; edellisvuotiset (myös edellisen vuotiset) tapahtumat. 2. niin ja niin monta vuotta kestävä t. kestänyt: nelivuotinen opettajanvalmistus; kolmikymmenvuotinen sota; monivuotiset [ = monta vuotta elävät] kasvit; koko-, ympäri/vuotinen liikenne. Alkuosana olevan lukusanan muodosta vrt. myös -vuotias. 3. iästä par. -vuotias: »satavuotisia kuusia». vuotius harv. yhdys¬
sanoissa: yhdistys juhli kymmenvuo- tiuttaan ’kymmenen vuoden ikäänsä’.
— 	vuotuinen vuoden kuluessa t. vuotta kohti esiintyvä t. tapahtuva, vuosittainen: v. kasvu; vuotuiset juhlapäivät; v. vakuutusmaksu vv. lyh. vuosina (väistyvä lyhenne; nykyään tav. v.)
WM (myös VM) lyh. valtiovarainministeriö (tav. tekstissä mieluimmin lyhentämättä)


461
väitös
Vygozero (ven.) = Uikujärvi Wyoming [uaio'umir)]
Wurttemberg [-rk]
Wiirzburg [-rk]
Vysotsk (ven.) = Uuras VytSegda
vyyhdetä (: vyyhteän, vyyhtesin, vyyh- dennyt) kerätä vyyhdelle, vyyhtiä: v. lankaa, köyttä. — vyyhti: vyyhden (varsinkin puhek. myös vyyhdin). — vyyhtiä = vyyhdetä vyöry vyöryvä massa, vyörymä; vyöryminen: . lumi-, kivi/vyöry; maan vyöry ’-vyörymä, -vieremä’; vesi purkautui vyörynä; (kuv.) äänten v. oikealle; uudistusten v. jatkuu. — vyörymä vieremä, vyöry: rinteessä sattui (maan)vyörymä vyötäiset mon. 1. kylkiluiden ja lonkan väli ihmisellä, vyötärö (1), uuma: vajosi suohon vyötäisiään myöten. 2. tavallisemmin vyötärö 2. — vyötärys varsinkin puhek. 1. usein mon. = vyötäiset 1: tarttui toista vyötärykseen t. vyötäryk- siin. 2. = vyötärö 2: hameen v. — vyötärö 1. = vyötäiset 1: ottaa mitta vyötäröstä. 2. pukineen vyötäröosa: housujen v.; vyötärölle ulottuva (myös vyötäröpituinen) pusero väekäs runsasväkinen, -väestöinen: v.
kaupunki, maakunta. — väestö määrä- alueella asuva väki kokonaisuutena t. sen osa: maan, kaupungin v.; Suomen ruotsalainen v.; työiässä oleva v.; väestön (myös väen) muutto kaupunkeihin.
— väestöllinen väestöä koskeva: alueelli¬
set ja väestölliset muutokset. Tav. miel. toisin: »väestöllinen [par. väestön]
kato»; »väestölliset [par. väes7ö]suh- teet». — väestönlaskenta: syn. (ei terminä) väenlasku. — väestönsuoja. — väestönsuojelu
Väestörekisterikeskus
väheksyä (harvemmin väheksiä, vähäksyä) pitää (kovin) vähäisenä, pieneksyä; pitää (kovin) vähäpätöisenä, aliarvioida, halveksia: v. hintaa; väheksyi vastustajaansa; suhtautui toiseen väheksyvästi.
— vähemmän: sai vähemmän ääniä kuin viime vaaleissa; ei saanut vähemmän t. vähempää ääniä kuin viimeksikään; toisella kertaa hän oli jo vähemmän töykeä kuin ensimmäisellä; enemmän tai vähemmän onnistunut. Ilman vertailua ark. ja ironisesti (ei asiatyylissä): teki pari vähemmän onnistunutta [ = jokseenkin epäonnistunutta] yritystä; tämä oli vähemmän mieluisa [ = ei ollut kovin mieluisa] yllätys. — vähentyä = seur.
— vähetä (: vähenee, väheni, vähennyt) pienetä (määrältään), huveta; syn. vähentyä
vähimmin: tavallisemmin vähiten. — vä- himmäistää supistaa vähimpään mahdolliseen, minimoida: v. tappio. — vähimmän: tavallisemmin vähiten. — vähin tyyl. vähän, hiukan, jonkin verran: alkoi v. tottua uuteen ympäristöön; soittaa pianoa ja v. viuluakin. — vähintään (ei »vähintäin») ainakin: sellainen matka maksaa v. tuhat markkaa; tähän työhön tarvittaisiin vähintään(kin) eko- min pätevyys. — vähiten (harvinaisempia synonyymejä vähimmän, vähimmin): tässä näytteessä on v. huomautettavaa; tuli silloin kun häntä v. osattiin odottaa; v. haitalliset [= haitattomimmat] tuhohyönteiset. — vähittäin 1. pienin erin: jalkineita tukuittain ja v. 2. harv. vähin erin, vähitellen: lumi suli v.
Vähä-Aasia: Vähässä-Aasiassa vähäaktiivinen niukasti radioaktiivinen: v. ydinjäte Vähä-Belt: Vähässä-Beltissä vähäisen vähän, hiukan, pikkuisen: antaisitko v. juotavaa?; v. t. vähäistä myöhemmin. — vähäksyä: tavallisemmin
väheksyä Vähäkyrö: Vähässä ky rössä vähäläntä (myös vähänläntä) lyhyehkö, pienikokoinen (ihmisestä): v. mies. — vähän: v. (harvemmin vähää) tilavampia; vähän t. vähää ennemmin; tunnen yhtä v. häntä kuin hänen veljeäänkään. Ei: »en ole käynyt Algeriassa yhtä v. kuin Tunisiassakaan» [par. enempää kuin Tunisiassakaan]. — vähänläntä = vähäläntä. — vähän väliä Vähä-Syrtti: Vähässä-Syrtissä vähätellä puhua jostakin väheksyvästi: vähätteli asioitaan. — vähätelmä ilmauksen korvaaminen vaatimattomammalla t. miedommalla, understatement väikkyä häivähdellä, kajastaa: kaukana
väikkyvä ulappa; huulilla väikkyi hymy; mielessä väikkyvät tavoitteet Väinäjoki (latv. Daugava)
Väinänlinna (latv. Daugavpils)
väit. lyh. (tohtoriksi) väitellyt: fil. lis.
(väit.) N. N. väite 1. varmana esitetty toteamus: perättömiä väitteitä; todistaa väitteensä
oikeaksi. 2. lak. huomautus, jolla asianosainen kiistää oikeudenkäynnin edellytykset tai kanteen t. oikeustoimen
pätevyyden. — väittämä 1. se mitä joku väittää: hänen väittämänsä mukaan. 2. oppilause, teesi; (fil.) todeksi väitetty arvostelma; (mat.) oikeaksi todistettavissa oleva lausuma, teoreema: marxilaisuuden väittämät; Pythagoraan v. väitös 1. vanh. väittely, kiista, kina: miehille tuli v. 2. väitöskirjan tarkastus¬


väkevöidä
462
tilaisuus: (tohtorin)väitös alkaa klo 12.
3. 	mat. lausuma, joka väittämässä todistetaan oletuksen pohjalta, teesi väkevöidä (myös väkevöittää) tehdä väke- vä(mmä)ksi: väkevöity sprii; (kuv.) v. kieltään murresanoilla väkijuoma (varsinkin väkevä) alkoholijuoma
»väkirikas»: par. väekäs, runsas/väki- nen, -väestöinen väkä (: vään) kärkipiikistä taakse ulkoneva piikki, väkänen: virkkuuneulan, ongenkoukun v. väleen itäsuomal. kielenkäytössä ja tyyl.
nopeasti, joutuisasti, pian: aika kului v. Väli-Amenkka Keski-Amerikka ja Länsi- Intia
väliin = välistä. — väliinputoaja jonkin järjestelyn etuja vaille jääneistä: palkkaratkaisun väliinputoajat. — väliin tullut. — välillä oleva Välimeri: Välimeren maat väliporras: väliportaan [ = lääneittäinen] hallinto
välistä joskus, toisinaan, väliin: v. saatiin hyväkin saalis. — välistäveto tavoista, sopimuksesta tms. piittaamaton tempaus, koukkaus: politiikassa on totuttu sumeilemattomiin välistävetoihin Väli-Suomi Etelä- ja Pohjois-Suomen välisestä alueesta -välitteinen (yhdyssanoissa) -välityksinen: käsivälitteinen puhelu; nopeavälitteinen vaihteisto; hammastankovälitteinen ohjaus
välittömästi 1. vrt. välitön 1: olohuone liittyy keittiöön v.; v. ministeriön alainen laitos; »eteisestä pääsee v. [par. suoraan] kaikkiin huoneisiin»; »v. [par. aivan] talon vieressä». Käyttö kartettavaa varsinkin puhtaasti ajallisessa merkityksessä: »v. [par. heti] esittelyn jälkeen»; »v. [par. juuri] ennen avajaisia»; »N. hälytti v. [par. heti, viipymättä] pelastusmiehistön»; »ulkoministeri torjui nootin v. sen jälkeen kun se oli esitetty» [par. torjui nootin tuoreeltaan].
2. 	vrt. välitön 2: suhtautui tuttuihin ja vieraisiin yhtä välittömästi. — välitön 1. välillisen vastakohtana (syn. usein suora, suoranainen): tien v. jatke; ratkaisun v. seuraus; välilliset ja välittömät verot. Usein luontevammin toisin: »v. [par. suora] pääsy ulos»; »tien välittömässä läheisyydessä» [par. aivan lähellä tietä]|. 2. luonnollinen, teeskentelemätön, aito, avoin: v. luonnonlapsi; valloitti yleisön välittömällä esiintymisellään väljentyä = seur.: väljentynyt putki. — väljetä (: väljenee, väljeni, väljennyt) käydä välj(emm)äksi, väljentyä: käsineet
väljenevät käytössä; ylempänä näköalat väljenivät
väljähtyä (harvemmin väljähtää) menettää tuoreutensa, laimeta, laimistua: kahvi väljähtyy avatussa pakkauksessa; (kuv.) väljähtyneitä aatteita välkkyä kimaltaa, hohtaa: järvi välkkyi puiden lomasta; välkkyvä hammasrivi. Ei: »kaukana välkkyvä [po. väikkyvä] päämäärä». — välkkää (: ei välkä, välkki, välkkänyt) itäsuomal. kielenkäytössä ja tyyl. välkkyä: välkkävä tähti, hanki välttää 1. (tahallaan) karttaa, kaihtaa, vältellä: v. ponnistuksia; vältti toisen seuraa; välttäkää hissin käyttöä t. käyttämästä hissiä! 2. (tahattomasti, harvemmin tahallaan) väistää; välttyä joltakin: vältti varman kuoleman; ei voi v.
sitä vaikutelmaa, että ; osasi v.
esteet; heti kun toisen silmä vältti.
3. 	kelvata; riittää: päällykseksi välttää käärepaperi; vähempikin olisi välttänyt välähdys (myös väläys): salaman v.;
välähdyksiä maaottelusta; juttu selvisi yhdessä välähdyksessä. — väläyttää (harvemmin välähdyttää): väläytti tasku¬
lampulla; on väläytetty sitäkin mahdollisuutta, että — —
Vänern [ve-] vänr. lyh. vänrikki Väre (sukunimi): Väreen väri: epäsuomalaista käyttöä mm. »kirja painetaan väreissä» [par. värillisenä]; »Suomen linnut väreissä» [par. värikuvina]; »tapetteja on saatavana eri väreissä» [par. eri värejä t. erivärisinä]. — värinen: yhdyssanoja tavallisesti mm. kaiken-, monen-, saman-, toisen/värinen, yhdyssanoja t. sanaliittoja esim. ihon-, kauniin-, oikean-, ruosteen/värinen (myös ihon värinen jne.), sanaliittoja tilapäisemmät ja raskaammat yhtymät (esim. asfaltin, kissankellon v.) »väririkas»: par. värikäs, runsasvärinen värite väritysaine: värit teillä voidaan muuttaa kehitetyn kuvan värisävyä. — »välitteinen (yhdyssanoissa) jolla on tietynlainen väritys, -värinen, -sävyinen: paikallisväritteinen romaani; tunneväritteisiä ennakkoluuloja; oikeisto-, vasemmisto/- väritteistä politiikkaa; esteettisen elämyksen arvoväritteisyys. — värittää
1. 	peittää värillä t. väreillä: v. kuvia, piirroksia; kauniisti väritetty vanha kartta. 2. kuv. antaa jollekin väriä: v. puhettaan vertauksilla; uskomusten värittämä maailmankuva; väritettyjä tietoja. 3. par. värjätä. — väriäpääs- tävä pesussa vaaleneva: väriäpäästävät housut
värjätä imeyttää t. sekoittaa johonkin


463
ydinperhe
väriä: v. lankoja, kynttilöitä; tukka
värjättiin mustaksi; värjättyä mehua; iltaruskon värjäämiä pilviä. — värjäytyä (harvemmin värjääntyä) vrt. ed.: pöytäliina värjäytyi kirjopyykistä Värmland (ruots.) = Vermlanti Värriö (Savukoskella): -llä värähdys: kasvojen, äänen v. (harvoin väräys); (fys.) ääni-, valo-, sähkö/värähdys; värähdysliike »värähdysluku» (fys.): par. taajuus värähdyttää (myös väräyttää, harvoin värähyttää): v. ääntään; jouluevan¬
keliumi värähdyttää paatunuttakin sydäntä. — -värähteinen (yhdyssanoissa) -värähdyksinen: täysivärähteinen puhe- ääni. — väräys (tavallisemmin värähdys): veden kalvossa ei näkynyt väräystä- kään. — väräyttää = värähdyttää: ei väräyttänyt eväänsäkään (myös kuv. reagoimattomuudesta)
Västerbotten [ ves-] maakunta Pohjois- Ruotsissa (alkuaan = r.yk. Västerbotten -l- Norrbotten; tämän hist. kokonaisuuden suom. nimenä usein Länsipohja) Västeräs [vesterös]
Västmanland [vest-] (myös Västmanlanti) väsähtää (harvoin väsähtyä) uuvahtaa: väsähti kesken työn; väsähtänyt ilme Vättern [ve-]
väylätä kanavoida (kuv.), suunnata: väyläsi aggressionsa poikkeaviin yksilöihin; valtionavun väylääminen oikeisiin kohteisiin Växjö [vekSöj: illat, -hön Vääksy (Asikkalassa, Kangasalla): -ssä väännin väännettävä kampi, nappula tms.: sähkölieden vääntimet. — vääntää: impf. väänsin vääp. lyh. vääpeli »väärenne»: par. väärennös väärennys 1. väärentäminen: asiakirjojen v. 2. par. seur. — väärennös väärennyksen tulos: seteli osoittautui väärennökseksi. — väärentyä: tavallisemmin vääristyä 2. — väärentää 1. valmistaa petostarkoituksessa jotakin epäaitoa: v. asiakirja, postimerkki; väärennettyä konjakkia. 2. tavallisemmin vääristää 2 (t. vääristellä 2). — väärinkäyttää: tavallisemmin käyttää väärin. — väärinkäyttö väärin käyttäminen: lääkkeiden v.; hätäjarrun väärinkäytöstä rangaistaan. — väärinkäytös oikeutta, virka- asemaa tms. väärin käyttämällä tehty rikkomus: väärinkäytöksiä raha-asioi¬
den hoidossa. — väärin päin. — vääristellä väännellä. 1. vrt. vääristää 1: v. suupieliään. 2. esittää virheellisesti: v. lakia, toisen kertomusta, totuutta.
— 	vääristyä 1. vääntyä (vääräksi): vääristyneitä nauloja, lautoja; kasvot vää¬
ristyivät tuskasta. 2. muuttua epätarkaksi t. virheelliseksi; kieroutua, vinoutua: vääristynyt ääni; tiedot tulivat
perille pahoin vääristyneinä; rakennuksen mittasuhteet ovat kuvassa vääristyneet; vääristyneitä kasvatusperiaatteita. — vääristää 1. vääntää (vääräksi): v. tankoa. 2. tehdä epätarkaksi t. virheelliseksi, tärvellä; kierouttaa, vinouttaa: huono vahvistin voi v. äänen; käännös on vääristänyt alkutekstin ajatuksen; uusi päätös vääristää eläkejärjestelmää yhä enemmän. 3. tavallisemmin vääristellä 2 VÖrtsjärvi (vir. VÖrtsjärv)
VÖrumaa: -lla Vöyri: -llä
X
x [äks t. äksä, vartalo äksä-] aakkoston 23. kirjain X roomalainen lukumerkki (= 10; 10:s) x-akseli mat. abskissa-akseli, vaaka-akseli »xerokopio»: par. kserokopio Xi'an [sian] (aiempi kirjoitustapa Sian)
Xi Jiang [sitsiarj] = Sikiang X-koukku kiviseinään teräsnaulalla t. -nauloilla kiinnitettävä ripustuskoukku x-kromosomi biol.
X-naula mm. X-koukun kiinnittämiseen käytettävä teräsnaula
Y
y-akseli mat. ordinaatta-akseli, pystyakseli »yardi»: par. jaardi Yaounde [jaunde] (myös Jaunde)
YD lyh. yritysdemokratia (tavallisessa tekstissä mieluimmin lyhentämättä) ydin- (yhdyssanoissa): ydin/fysiikka,
-pommi, -sota, -voimala jne. (aiempien tfto/72/-alkuisten yhdyssanojen sijasta). — ydinaseeton (par. kuin »ydinvapaa»): y. vyöhyke. — ydinjatkos anat. selkäytimen jatkona oleva aivojen osa. — ydinkärki ydinräjähteen sisältävä ohjuksen kärkiosa. — ydinperhe sosiol. vanhemmista


ydinräjähde
464
ja lapsista koostuva perhe. — ydinräjähde ydinräjähdyspommi, -ammus t. -miina. — ydintutkimus ydinfysiikan tutkimuksesta. — ydinvoimala ydinvoimalaitos: Olkiluodon y. ye. lyh. yleisesikunta (varsinkin yhdyssanojen alkuosana: ye.upseeri; myös ye-upseeri [ye-])
YEL lyh. yrittäjien eläkelaki Yellowstone [jeloustoun]
»yen»: par. jeni
YH lyh. reservin ylimääräiset kertausharjoitukset (syksyllä 1939) yhd. lyh. yhdistys
»yhde» (»putkiyhde»): par. liitin, liitos- kappale
yhdeksisen noin yhdeksän: y. metriä pitkä.
— yhdeksisen/kymmentä, -sataa, -tuhatta. — yhdeksänkymmentä: yhdeksän- kymmenen. — yhdeksänkymmentäyksi vrt. seitsemänkymmentäyksi. — yhdek- sännes (: yhdeksännekseri) yhdeksäs- osa. — yhdeksänsataa: yhdeksälläsadal- la. — yhdeksäntoista: yhdeksällätoista
»YHDEKSÄNTOISTASATAALUKU»: par. tU- hatyhdeksänsataaluku yhdeksäntoistias tyyl. yhdeksäntoista- vuotias. — yhdeksäntuhatta: yhdeksällä- tuhannella. — yhdeksäs: on yhdeksännellä kymmenellä täyttänyt jo 80 vuotta’; yhdeksättä vuotta vanha; kello käy yhdeksättä (myös yhdeksää). — yhdek- säskymmenes: on yhdeksännelläkymme- nennellä (vuodella) täyttänyt 89 vuotta’.
— yhdeksäskymmenesyhdes (myös yh- deksäskymmenesensimmäinen): taivutuksesta vrt. kahdeskymmenesyhdes. — yh- deksäsosa: kaksi yhdeksäsosaa (harvemmin yhdeksäs osa : kaksi yhdeksättä osaa)\ syn. yhdeksännes. — yhdeksästi yhdeksän kertaa. — yhdeksästoista: on yhdeksännentoista täyttänyt 18 vuotta’. — yhdeksättä/kymmentä, -sataa, -tuhatta
yhdelmä 1. mat. yhdistelmä; ryhmä: suureiden, pintojen y. 2. yleiskielessä miel. yhdistelmä. — yhdenaikainen: tavallisemmin yhtaikainen. — yhdenarvoinen samanarvoinen: kansalaiset ovat lain
edessä yhdenarvoisia. — yhden istuttava.
— yhdenjaksoinen: tavallisemmin yhtä¬
jaksoinen. — yhdenkertainen: tavallisemmin yksinkertainen 1. — yhden
maattava. — yhdensuuntainen samansuuntainen: yhdensuuntaiset tiet; yhdensuuntaisia arvioita. — yhdensuuntaistaa tehdä yhdensuuntaiseksi: yhdensuuntaistettua ajattelua. — yhdentyä mukautua yhtenäisesti toimivaksi kokonaisuudeksi, integroitua: yhdentynyt markkina-alue; puolueen sisäinen yhdentyminen. Ei:
»äskettäin yhdentyneet [par. yhdistyneet, yhtyneet] myymäläketjut». — yhdentää mukauttaa yhtenäisesti toimivaksi kokonaisuudeksi, integroida: y. eri aineiden opetusta; uskonnon yhdentävä vaikutus perheenjäsenten käyttäytymiseen; Euroopan taloudellinen yhdentäminen. Ei: »paikallisjärjestöt aiotaan yhdentää [par. yhdistää] valtakunnalliseksi liitoksi». — yhdenveroinen (myös yhdenvertainen) saman-, tasaveroinen: kaksi yhdenveroista vaihtoehtoa yhdeskolmatta: tavallisemmin kahdes¬
kymmenesyhdes. — yhdesti yhden kerran. — yhdestoista: on yhdennellätoista (vuodella) täyttänyt 10 vuotta’ yhdetä (useimmiten partisiipissa yhtenevä)
1. 	mat. peittää toisensa täysin (taso- kuvioista): kolmioiden yhteneminen;
kaksi yhtenevää nelikulmiota. 2. (edelliseen liittyvästi) pitää (tarkoin) yhtä: lausuntojen loppupäätelmät yhtenevät täysin; maidemme edut ovat siinä määrin yhtenevät, että - - yhdiste 1. alkuaineiden kemiallisen yhtymisen tulos: happi-, rauta/yhdiste; orgaaniset yhdisteet. 2. urkujen osa, joka yhdistää kahden pillistön koneistot, koppeli. 3. miel. toisin: »kahden värin y.» [par. yhdistelmä]; »villan ja polyesterin y.» [po. seos, sekoite] yhdistelmä yhdistämisen t. yhdistelyn tulos: paidan ja solmion y.; lusikka-haaruk- kayhdistelmä; y. hakijoiden ansioista »yhdistepuku»: par. yhdistelmäpuku Yhdistynyt arabitasavalta Yhdistynyt kuningaskunta (= Iso-Britan- nia ja Irlanti) yhdistys 1. melko harv. yhdistäminen: putkien, puhelun y.; (kiel.) sanojen johto ja y. 2. ihmisten (aatteellinen) yhteenliittymä, seura: luonnonsuojelu-, työväen/yhdistys; tieteelliset yhdistykset.
— 	yhdistyä tav. = yhtyä (kuitenkin tätä suppeakäyttöisempi). 1. tahattomasta tapahtumasta: pilvet yhdistyivät laajaksi rintamaksi; puhelu ei yhdistynyt kytkeytynyt’. 2. tahallisesta, toiminnasta: taistella yhdistynein voimin; Yhdistyneet kansakunnat. — yhdistää liittää (toisiinsa), kytkeä: y. putket hitsaamalla; yhdisti puhelun väärään numeroon; käytävä yhdistää rakennuksen uuden osan vanhaan; heitä yhdistää (toisiinsa) samanlainen ajattelutapa; erilliset kokoelmat yhdistettiin arkistoksi yhdyntä yhtyminen (tav. sukupuoliyhteydestä). — yhdys- (yhdyssanoissa) 1. yhdistävä: yhdys /jana, -johdin, -lii¬
kenne, -merkki, -ramppi (eritasoisina risteävien teiden liittymässä), -rata,


465
yhtä aikaa
-side, -tie. 2. yhdistetty, yhdistynyt: yhdyssana; yhdysviljelyssä olevat tilat.
— yhdyskunta 1. suppeahkolla alueella
asuvien ihmisten yhteisö: aseman lähistölle kasvanut y.; kylä-, sairaala-, taiteilija-, tehdas/yhdyskunta. 2. ihmisyhteisö, jolle valtio tunnustaa määrä- oikeudet: yhdyskuntia ovat esim. kunnat, rekisteröidyt yhdistykset ja uskonnolliset yhteisöt. 3. määräalueella elävien sosiaalisten eläinten joukko: maja- va-, mehiläis/yhdyskunta. — yhdysmies yhteyshenkilö, -mies: toimia kahden
järjestön, työnantajan ja työntekijöiden yhdysmiehenä
Yhdysvallat: Yhdysvaltain t. Yhdysvaltojen (täydellinen nimi Amerikan yhdysvallat) yhdysvaltalainen adj. ja subst. yhdyttää 1. harv. saattaa yhtymään, yhdistää: koetti y. letkuja toisiinsa. 2. tyyl. tavata, kohdata: yhdytti tuttavansa
etelänmatkalla yht. lyh. 1. yhteensä. 2. yhteinen. 3.
par. yhteiskuntat, (»yht. tri») yht|aikaa (harvemmin yhtä aikaa) samanaikaisesti, yhdellä kertaa. — yht|aikainen (harvemmin yhtäaikainen) samanaikainen: äänen ja kuvan y. tallennus yhteen kuulumaton (myös yhteenkuulu- maton). — yhteenkuulumattomuus. — yhteen kuuluva (myös yhteenkuuluva): kaksi yhteen kuuluvaa ilmiötä. — yhteenkuuluvuus (vanh. yhteenkuuluvaisuus): vahvistaa jäsenistön yhteenkuuluvuuden tunnetta (t. yhteenkuuluvuudentunnetta).
— yhteen laskettu (myös yhteenlaskettu).
— yhteenlasku. — yhteen liitetty. — yhteen menoon. — yhteen mittaan. — yhteen sovittamaton: yhteen sovittamattomat näkökannat, edut
»yhteenveto» miel. toisin: »y. [par. tiivistelmä] tähänastisista tuloksista»; »yhteenvetona [par. kokoavasti] voidaan sanoa, että »
yhteiskunta 1. kansa, heimo tms. järjestyneenä kokonaisuutena: alkukantainen
heimoyhteiskunta; suomalaisen yhteiskunnan historialliset juuret; yhteiskunnalle vaarallinen rikollinen; yhteiskunnan [= valtion t. kuntien] ylläpitämät laitokset. 2. rakenteeltaan ja toiminnaltaan järjestyneestä eläinyhdyskun- nasta: muurahaisten, mehiläisten y. — yhteiskuntasuunnittelu yhteiskunnan kehittämiseen tähtäävä suunnittelu yhteiskuntat, lyh. yhteiskuntatieteiden: yhteiskuntat, kand., maist., lis., tri »yhteisverottaa»: par. verottaa yhteisesti
yhteisverotus puolisoiden verotus heidän yhteen laskettujen tulojensa t. varallisuu¬
tensa mukaan. — yhteisymmärrys (ei »-ymmärtämys»): sopimusteksti syntyi täydessä yhteisymmärryksessä. — yhteisö erilaisia ihmisten yhteenliittymiä (joskus myös eläinyhdyskunnasta): yksinkertaisin ihmisyhteisö on perhe; kielenhuollon on otettava huomioon kieliyhteisön viestintätarpeet; yhdistykset, säätiöt, osakeyhtiöt yms. yhteisöt; valtiota ja kuntia sanotaan julkisyhteisöiksi; Euroopan talousyhteisö; soiden eläinyhteisöt yhtenevä (vanhentuva rinnakkaismuoto yhteneväinen) ks. yhdetä yhteys 1. kosketuksissaolosta, liittymisestä, kytkeytymisestä: myymälästä on y. varastoon; Helsingin ja Turun liikenneyhteydet; otti yhteyden asiakkaaseen; sukupuoliyhteys; kahden kansan kohtalonyhteys; näillä seikoilla ei ole mitään yhteyttä (toisiinsa) ‘tekemistä toistensa kanssa’; saunan yhteyteen rakennettu takkahuone; vuokran yhteydessä perittävä lämminvesimaksu. Joskus luontevammin toisin: »tutkimusten yhteydessä [usein par. tutkimuksissa] ilmenneet seikat»; »samassa yhteydessä [par. samalla kertaa t. samalla] selvisi,
että ». 2. kokonaisuus, johon
jokin asia t. ilmaus(jakso) kuuluu: asia liittyy laajempaan yhteyteen; oudon sanan merkitys selviää usein teksti- tai tilanneyhteydestä; yhteydestään irrotettuja lauseita; tässä yhteydessä [= tästä puheen ollen, tässä] on syytä muistuttaa, että ; aion palata
asiaan toisessa yhteydessä [= toisella kertaa, toiste]. 3. ykseys (2), kokonaisuus: tiedot ja taidot muodostavat tekniikassa erottamattoman yhteyden. 4. par. yhtenäisyys, eheys: »juhlan y. voi kärsiä virallisista tervehdyksistä». 5. par. yhteisyys: »omaisuuden, etujen
y.» — yhteysmies (myös yhteyshenkilö) yhteyttä välittävä henkilö, yhdysmies: mainostoimiston y. — yhteysupseeri (vanh. yhdysupseeri). — yhteyttää (kasveista:) muuttaa ravinteet solujen aineksiksi: fotosynteesissä kasvi yhteyttää h iilidioksidin h iilihydraateiksi yhtyä liittyä, yhdistyä. 1. tahattomasta tapahtumasta t. jatkuvasta tilasta: puro yhtyy jokeen; polut yhtyivät tieksi; rikin yhtyessä vetyyn syntyy rikkivetyä; taivas ja maa yhtyvät horisontissa; hänessä yhtyy rohkeus malttiin ja har- kitsevuuteen. 2. tahallisesta toiminnasta: y. ilonpitoon, sopimukseen; lakiesitys kaatui yhtyneen vasemmiston vastustukseen; yhtyi lausuttuihin ajatuksiin, edelliseen puhujaan yhtä aikaa: tavallisemmin yhtaikaa


yhtäaikainen
466
yhtäaikainen: tavallisemmin yhtaikainen.
— yhtä hyvin. — yhtäjaksoinen (harvemmin yhden jaksoinen) katkeamaton, keskeytymätön, jatkuva, tauoton: y. viiva; y. työskentely saman aiheen parissa. — yhtä kaikki joka tapauksessa,
oli 	miten oli; samantekevää: tulen yhtä kaikki illalla; yhtä kaikki, mitä hän puuhailee. — yhtäkkinen äkillinen: y. jarrutus; y. päähänpisto. — yht|äkkiä (aivan) äkkiä: y. valot sammuivat. — yhtä kuin. — yhtä lailla. — yhtä mittaa.
— yhtäpitävä. — yhtä päätä. — yhtä suuri. — yhtäälle (myös yhtäänne) yhteen suuntaan: tiet veivät y.
yhyttää (itäsuomal. puhekielessä) = yhdyttää
yhä [yhäx t. yhä] 1. edelleen, jatkuvasti, aina vain: on y. matkalla; yritti y. uudelleen t. uudestaan. 2. (komparatiivin yhteydessä) entistä(kin), aina: yltää y. parempiin (asiatyylissä miel. kuin »y. parempiin ja parempiin») saavutuksiin.
— yhäti [-tix t. -ti] tyyl. = yhä 1
YK lyh. 1. Yhdistyneet kansakunnat. 2. yhteiskuntatieteiden kandidaatti (luet- telotekstissä; normaalisti sen sijasta yhteiskuntat, kand.)
ykseys 1. se että jotakin t. jokin on (vain) yksi: ykseyttään korostava hallitsija. 2. kokonaisuus, yhteys (3): elollisen ja elottoman luonnon muodostama y. — yksi-sanasta huomattavaa: 1.
Nominatiivia (ei) yksikään vastaava partitiivi on joko (ei) yhtään tai (painokkaammin) (ei) yhtäkään. 2. Sanan normaalia käyttöä ovat mm. lauseet kerhon yhtenä toimintamuotona [monien joukossa] on retkeily; yhdeksi keskeiseksi kysymykseksi [muiden keskeisten ohella] nousi se, miten — — ; piti keksintöä yhtenä alan tärkeimmistä; esiteltävänä oli »Suomen luonto», yksi vuoden me- nekkiteoksista. Toisaalta on sujuvampaa sanoa keksintö on alan tärkeimpiä, »Suomen luonto» on joulun menekki- teoksia kuin »on yksi alan tärkeimmistä», »on yksi joulun menekkiteok- sista». Merkityksessä ’eräs (jonka puhuja t. kirjoittaja tietää mutta jättää tarkemmin määrittämättä)’ ei yksi-sanaa käytetä asiatyylisessä yleiskielessä (tapasin kadulla erään ystäväni, ei »yhden ystäväni»). Kuitenkin tavallisemmin yhteen aikaan, yhteen otteeseen kuin erääseen aikaan, otteeseen (esim. oli yhteen aikaan opettajana maalla). — yksiarvoinen tav. = yksivaihteinen: y. ajattelutapa
yksikkö 1. suureen mittana käytetty perus- suure, mitta(yksikkö): sekunti ajan
yksikkönä; eri maiden rahayksiköt; valo- voiman y. Sl-järjestelmässä on kandela.
2. 	(muihin rinnastuva) erillinen kokonaisuus: tekstin yksikköjä ovat sanat ja virkkeet; arkisto on laitoksessa omana yksikkönään; jalkaväen yksikköjä ovat pataljoona (joukkoyksikkö), komppania (perusyksikkö), joukkue ja ryhmä. 3. kiel. ykseyttä ilmaiseva numerus: suomen nominit taipuvat yksikössä ja monikossa. 4. yhden hengen kanootti
yksilö ihminen t. eläin (harvemmin kasvi) itsenäisenä kokonaisuutena: eri yksilöille sopii erilainen harjoitustahti; työntekijöitä on kohdeltava yksilöinä; yksilö yhteiskunnan puristuksessa; kuuden yksilön hirvilauma. — yksilöidä 1. (syn. yksilöllistää) esittää yksilöinä; sovittaa yksilöiden mukaan: veljekset Kiven yksi- löiminä; parantolassa annetaan yksilöityä hoitoa. 2. lak. esittää oikeus- t. hallintoasia tms. muista erottuvana: muutoksen- hakuvaatimus on selvästi yksilöitävä; kiinteistöt yksilöidään kauppakirjassa nimellä ja rekisterinumerolla. 3. edelliseen liittyvää tarpeetonta muotikäyttöä: »pyytää asiasta yksilöityä [par. täsmällistä] ehdotusta»; »vihjasi yksilöimättä [par. täsmentämättä, tarkemmin selittämättä] puolueen sisäiseen tilaan»; »muistiossa ei ole yksilöity [par. erikseen mainittu] yhteistyöhön osallistuvia laitoksia»; »laskussa on yksilöitävä [par. eriteltävä] matka- ja asumiskustannukset». — yksilöityä vrt. ed. 1: yksilöityneitä romaanihenkilöltä, ihmiskohtaloita. — yksilökeskeinen jossa yksilöllä on keskeinen sija: y. politiikka. — yksilökohtainen = seur. 1. — yksilöllinen 1. yksilölle ominainen, yksilöt huomioon ottava, henkilökohtainen, yksilökohtainen: y. taipumus, tottumus; yksilöllistä opetusta. 2. omaleimainen, erikoinen: varsin y. käsitys; pukeutuu yksilöllisesti. — yksilöllistää = yksilöidä
1. 	— yksilöllisyys vrt. yksilöllinen 1, 2: opetuksen, käyttäytymisen y.; lapsen y.
— 	yksilönkehitys biol. eliön kehitys munasolusta täysikasvuiseksi: sammakon, ihmisen y. — yksilöys se että joku on yksilö, yksilöllisyys: ottaa huomioon oppilaiden y.
yksinhuoltaja perheestään yksin huolehtiva henkilö (naimaton, eronnut, leski). — yksinkertainen 1. kaksin- t. moninkertaisen, moniosaisen vastakohtana (harvinaisempi syn. yhdenkertainen): y. ikkuna; yksinkertaiset ja kerrannaiset kukat; y. kirjanpito. 2. erikoisen t. mutkikkaan vastakohtana: y. ilmaisu; y. laite; yksinkertaista ruokaa; tällaisen yksinker-


467
ylettyä
täisen [ = tavallisen] ihmisen mielestä; sinne ei yksinkertaisesti [ = kerta kaikkiaan] ehtinyt. 3. typerä, tyhmä, heikko- järkinen: hän on vähän y. — yksinkertaistaa (miel. kuin »yksinkertaistuttaa») tehdä yksinkertaise(mma)ksi: y. veroilmoituksen täyttöä. — yksinomaan pelkästään, yksistään, vain: y. jäsenille tarkoitettu tilaisuus. — yksinäinen 1. seuraa vailla oleva; autio: y. kulkija; olo hotellihuoneessa tuntui yksinäiseltä.
2. 	erillinen, irrallinen, yksityinen, yksittäinen: yksinäisiä jäälauttoja sulassa vedessä; teki jonkin yksinäisen yrityksen; y. ilmiö yksioikoinen yksinkertainen (2, 3). 1. suoraviivainen, mutkaton, oikoinen: kovin y. selitys. 2. heikkojärkinen, typerä: on hiukan y. — yksiselitteinen täysin selvä, yksiymmärteinen, -tulkin- tainen, -käsitteinen: antoi yksiselitteisen määräyksen. — yksisuuntainen vain yhteen suuntaan kulkeva t. ajettava: y. liikenne; y. katu. — yksisuuntaistaa tehdä yksisuuntaiseksi: Kauppakatu yksi- suuntaistetaan vuoden alusta yksittäinen 1. yksittäin, yksitellen, harvakseltaan esiintyvä, hajanainen, harva, haja-: pihalla kasvaa yksittäisiä koivuja; kuului yksittäisiä laukauksia; ripulia on todettu vain muutama y. tapaus. 2. miel. toisin: »yksittäisen [par. kunkin] sotilaan on mukauduttava ryhmäkuriin»; »kuvia otettiin sekä yksittäisistä [par. yksityisistä, erillisistä] rakennuksista että rakennusryhmistä»; »jokainen y. havainto [par. jokainen yksityinen t. jokainen eri havainto, jokainen havainto] kirjattiin»; »kyseessä on suurin y. [par. suurin] Lähi-itään tehty asekauppa». — yksittäis- yhdyssanoissa vrt. ed.: yksittäisasumuksia [= haja- asumuksia] ja kyliä; koneiden yksittäiskäyttö [ = käyttö yksitellen, omalla moottorilla] ja ryhmäkäyttö [yhteismoot- torilla]; yksittäis- ja yhteislaukaukset. Ei: »jokainen yksittäistapaus [par.
yksityistapaus] on käsiteltävä erikseen»; »yksittäistapauksissa [par. joissakin tapauksissa, tapauksittain] hinta on kohonnut kolminkertaiseksi» yksitulkintainen (ei »-tulkitteinen») = yksiselitteinen
yksityinen 1. yleisen, julkisen t. yhteisen vastakohtana: y. alue, tilaisuus; y. omistusoikeus; yksityiset ja yleiset sairaalat; y. neuvonantaja. 2. kukin, eri, erillinen: yksityisen asukkaan rahoitusosuus; yksityisiä sanoja tuskin erotti; tällaisesta yksityisestä esimerkistä ei voi yleistää.
1. 	merkityksen häiritessä sana joudu¬
taan joskus korvaamaan synonyymeillään: »yksityisten kauppojen [selvemmin: kunkin kaupan, eri kauppojen] määrät»; »kun yksityiset [selvemmin: erilliset] muistutukset eivät tehonneet - - ».3. = yksittäinen 1: taivaalla oli vain joitakin yksityisiä pilviä.
1. 	merkityksen häiritessä miel. yksittäinen: »rannalla on muutamia yksityisiä huviloita». — yksityis- yhdyssanoissa:
1. vrt. yksityinen 1: yksityis/asiat,
-elämä, -henkilö, -kauppa, -matka,
-omistus, -opetus, -tunti. 2. vrt. yksityinen 2: yksityis /kohta, -tapaus; yleiskäsitteet ja yksityiskäsitteet. — yksityisyys yksityiselämään kuuluvat, intiimit asiat: yksityisyyden suojaaminen lailla yksiymmärteinen = yksiselitteinen. — ykskaks varsinkin puhek. nopeasti, tuota pikaa, (yht)äkkiä: oli y. valmis, kadonnut
YKY lyh. Ylioppilaiden Kristillinen Yhdistys
yl. lyh. yleinen; yleensä
YL lyh. 1. Ylioppilaskunnan Laulajat.
2. yhteiskuntatieteiden lisensiaatti (luet- telotekstissä; normaalisti sen sijasta yhteiskuntat. lis.)
Yle lyh.s. Yleisradio (normaalitekstissä mieluimmin lyhentämättä) yleiskieli kieliyhteisön jäseniä yhdistävä (normitettu) kirja- ja puhekielen tyyppi: yleiskielessä puhutaan aivojen pehmenemisestä, lääkärien ammattikielessä enkefalomalasiasta; yleiskielelle oudot lakikielen lauserakenteet; yleiskieleen kuulumattomia slangi- ja murresanoja »yleisliittolainen» (Neuvostoliiton oloista): par. valtakunnallinen yleisluonteinen (miel. kuin »-luontoinen»): yleisluonteisia kysymyksiä yleisönpalvelu. — yleisötilaisuus Ulemistejärvi (vir. Ulemistejärv) ylemmäksi (myös ylemmäs, harvemmin ylemmä)
ylenantaa (myös antaa ylen) oksentaa. — ylenkatse tyyl. halveksima, ylimielisyys: tuntea toista kohtaan ylenkatsetta; osoitti toiselle t. toista kohtaan ylenkatsetta. — ylenkatseelleen halveksiva, ylimielinen: suhtautui tulijaan ylenkatseellisesti. — ylenkatsoa vanh. ja tyyl. halveksia. — ylen määrin. — ylen/- syöminen, -syönti. — ylentyä kohota, nousta (abstr.), juhlistua, ylevöityä: tunnelma ei siitä paljon ylentynyt ylettyä (varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä): syn. ulottua, ylettää, yltää. 1. = ulottua 1: ei ylety räystääseen; vuoteesta ylettyy sytyttämään valon; (kuv.) ylettyi voittoon asti. 2. harv. = ulottua


ylettää
468
2. 	— ylettää (varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä) = ed. yletä (: ylenen, ylenin, ylennyt) kohota, nousta (kuitenkin näitä suppeakäyttöi- sempi). 1. konkr. käyttöä: veden pinta on ylennyt; maasto ylenee pohjoista kohti. 2. abstr. käyttöä: yleni everstiksi; (mat.) järjestää tekijät ylenevien potenssien mukaan ylevä jalo (ei juuri ihmisestä): y. monumentti; ylevät päämäärät ylhäällä hylättävässä käytössä: »tulokset ovat minulla ylhäällä» [par. muistiin pantuina, kirjoissa]. — ylhäältäpäin
(myös ylhäältä päin) yli: auto oli ajaa y.; purosta ei pääse y.; hyppäsi aidan y. (harvemmin y. aidan); pilvet levisivät y. taivaan; y. [ = kautta] koko maan tunnettu tapa; oli poissa talven y. t. y. talven; lakiesitys jäi lepäämään vaalien y. t. y. vaalien; kello on minuuttia t. minuutin, viittä (minuuttia) t. viisi minuuttia y. kuuden t. kuusi; jos matka nousee y. 100 km:n *100 km:ä suuremmaksi’ (vrt. jos matka nousee y. 100 km 'enemmän kuin 100 km'); ilman kosteus oli y. 80 % (harvemmin y. 80 %:n); y. 50 valtiossa; y. puolet koko määrästä; alle ja y. 50-vuo- tiaat. — yli- (yhdyssanoissa) 1. konkr. ylitse-: yliajo, ylikulkusilta; yliajoja. Ei »yli/osa, -raja, -sävel» [par. ylä-].
2. 	virka- tms. porrastuksessa ylempi t. ylin: yli /assistentti, -lääkäri, -päällikkö; otti käsiinsä ylijohdon. 3. normaalin, suotavan t. säädetyn ylittävä, liika- (tämä usein luontevampi): yli/eläke, -hinta, -jännite, -korko, -paino, -tarjonta, -tuotanto, -valotus; yli /energinen, -herk- kä, -lahjakas, -suuri, -rasittunut; ylikuormitettu silta; ylimainostettu orkesteri; markkinoiden yli/kuumeneminen t. -kuumentuminen. 4. jälkiosan ilmaiseman yläpuolelle kohoava (abstr.): yli- ihminen; yli-inhimilliset ponnistukset; ylimaallinen autuus; kansalliset ja ylikansalliset aatteet yli/ammuttu, -ampuva liioiteltu, liioit- televa: yliampuvia väitteitä. — yliarvioida arvioida liian suureksi: y. mahdollisuutensa
»yliedustettu» miel. toisin: »liittokokouksessa eräät piirit ovat yliedustettuja» [par. eräillä piireillä on liika- t. yliedustus]; »valtuustossa yliedustetut [par. liikaedustuksen saaneet, liikaedusteiset] ryhmät»
Ylihärmä: -ssä
Ylikainuu: -ssa (ruots. Överkalix)
»ylikansoitettu»: par. liikaväestöinen (alue), täpötäysi (uimaranta)
ylikers. (myös ylik.) lyh. ylikersantti Ylikiiminki: Ylikiimingissä yliltn. (myös ylil., yliluutn.) lyh. yliluutnantti
ylim. lyh. ylimääräinen Ylimarkku: Ylimarkussa ylimeno 1. ylitys: joen y. 2. par. siirtyminen, siirtymä: »y. vanhasta uuteen järjestelmään»; »sinisen ja violetin väliset ylimenot»
»ylimeno/aika, -kausi»: par. siirtymä/- aika, -kausi ylimitoittaa mitoittaa liian suureksi: ylimitoitettu halli, suunnitelma. Tarpeetonta muotisananomaista käyttöä: »säiliöalusten ylimitoitettu [par. liiallinen] tilauskanta»; »epäilyt osoittautuivat ylimitoitetuiksi» [par. liiallisiksi]; »ryhmän ylimitoitetut [par. liikanaiset, suurelliset, paisutellut] vaatimukset». — ylimmäinen ylin t. (kahdesta) ylempi: y. hylly; johtajan ääni kaikui ylimmäisenä. — ylinen 1. harv. ylhäällä t. yläpuolella oleva, ylä-: vuoriston yliset osat; rivinylinen [= -päällinen] viitenumero. Miel. toisin: »ylinen Tonava, Satakunta» [par. Tonavan yläjuoksu, Ylä-Sata- kunta]. 2. mon. (ulkorakennuksen) ullakko: tallin yliset. —yliohjautuva joka kaarteessa ohjautuu helposti sisäkaartee- seen: y. auto yliopisto: Helsingin, Jyväskylän y.; luennoi yliopistossa; konsertti pidetään yliopistossa (puhek. myös yliopistolla). — yliopistollinen: y. opinnäyte; Turun y. keskussairaala. Usein luontevammin toisin: »y. [par. yliopisto-]opetus»; »yliopistolliset [par. yliopiston] opettajanvirat» yliopp. lyh. ylioppilas ylioppilastutkintolautakunta ylipainos 1. painaneesta t. sen osasta valmistettu lisäpainos: kirjasta tehtiin
liitupaperille 100 kpl:n y.; väitöskirja julkaistiin ylipainoksena seuran toimitteiden 40. osasta. 2. par. eripainos ylipormestari ansioituneen kaupunginjohtajan arvonimenä: y. (ei »Helsingin y.») Raimo Ilaskivi »ylipuhua»: par. suostuttaa, taivuttaa;
houkutella, vikiteliä (joku johonkin) ylipäänsä (harvemmin ylipäätään) yleensä, ylimalkaan: kuljen y. bussilla; y. tuntuu
siltä, että ; onkohan hän y. [ =
edes] selvillä asiasta? — ylipääsemätön ylittämätön; voittamaton: y. vuoristo; ylipääsemättömiä vaikeuksia. — ylirasittunut, -rasitus = liika /rasittunut, -rasitus Ylistaro: -ssa
ylitarjonta = Hikatarjonta. — ylite harv.


469
yläsyrjään
rahasumman tms. ylittävä määrä. — ylitse = yli (kuitenkin tätä suppeakäyttöi- sempi): ei päässyt aidasta y.; juoksi tien y.; mitenhän selvitään kevään y.?; rakasti Jumalaa y. kaiken; vähän y. (tav. yli) kolme metriä. — ylitsekuohuva kuohuva, pursuva, ylitsevuotava: y. tarmo, runosuoni. — ylitsevuotava kuv. ylenpalttinen, ylitsekuohuva: ylitsevuotavia kiitoksen sanoja; y. autuuden tunne.
— 	ylittämätön: y. vuoristo ’jota ei ole ylitetty t. ei voida ylittää’; seuramiehenä ylittämätön Voittamaton, ohittamaton’; y. [ = voittamaton] este. — ylitys ylittäminen; ylittävä määrä: joen y.; määrärahojen ylityksiä; summan y. oli 100 mk »ylityöllistää» miel. toisin: »toiminnanjohtaja oli ylityöllistetty» [par. toiminnanjohtajalla oli (aivan) liikaa työtä], »ylityöllistettyjä [par. työ(taaka)n kuormittamia] virkamiehiä» ylityöllisyys tilanne, jossa työtilaisuuksia on enemmän kuin työvoimaa yliv. lyh. = ylivääp.
ylivertainen ylittämätön, verraton: y. saavutus Ylivieska: -ssa
Yli-Viirre (Kannuksessa): Yli-Viirteellä yliviivata: tavallisemmin viivata yli (kuitenkin esim. yliviivattu kohta) ylivuotinen yli vuoden ollut, edellis-, menneenvuotinen t. sitä vanhempi: y. varasto, vilja ylivääp. (myös yliv.) lyh. ylivääpeli »yliyksinkertaistaa»: par. yksinkertaistaa vahvasti t. liikaa, karkeistaa (»yli- yksinkertaistettu esimerkki») »yliäänikone»: par. ääntä nopeampi
(lento)kone yliö sanomalehden sivun yläosaan sijoitettu monipalstainen kirjoitus ylkä (: yljän) 1. vanh. ja leik. sulhanen, sulho: löysi itselleen komean yljän. 2. heng. Kristuksesta: taivaallinen y. yllin kyllin
yllä (ja ylle, yltä) 1. hiukan tyyl. päällä, yläpuolella: alla sinersi vesi, y. taivaan kupu; suon y. leijuva sumu; pöydän ylle ripustettu lamppu; pimeys hälveni seudun yltä. 2. normaalityylisiä käyttötapoja: pani takin ylleen ’päälleen’; kadonneella oli yllään [ = päällään] verryttelypuku; y. esitetyt, mainitut tiedot; piti y. toivoa; laitosta on pidetty y. lahjavaroin; koetti pitää y. tasapainoa, hyviä välejä. — yllä esitetty. — yllä oleva. — ylläpito 1. elatus, (täysihoito: perheen y.; sai ylläpidon koti- opetusta vastaan. 2. vrt. ylläpitää 2: koululaitoksen, järjestyksen y. — ylläpitää (myös pitää yllä) 1. huolehtia
jonkun elatuksesta: ylläpiti isoa perhettä.
2. 	pitää toiminnassa, voimassa t. vireillä: yhteiskunnan ylläpitämä laitos; järjestyksen ylläpitäminen; koetti y. keskustelua Yllästunturi (Muoniossa; myös Ylläs : Ylläksellä)
yllättää: mm. nappasi yllättäen voiton; talvi tuli yllättäen. Ei: »kuulin yllättäen [par. yllätyksekseni, yllättävästi, odottamatta], että olit jo tullut» yllätyksekäs (miel. kuin »yllätysrikas») monia yllätyksiä sisältävä: y. ottelu.
— yllätyksellinen yllättävä, odottamaton, arvaamaton: H PS: n y. voitto; aina yhtä y. ihminen
ylpeä 1. itsetunnon vallassa oleva; itsetietoinen, korskea: oli y. lastensa saavutuksista; on käynyt niin ylpeäksi, ettei tervehdi naapureitaan. 2. par. ylväs, uljas: »Caravellen ylpeät linjat»; »näki ylpeimmän haaveensa toteutuvan» ylt|yleensä yltä päältä, kauttaaltaan, läpeensä: vaatteet olivat y. öljyssä. — ylt|yleinen ihan yleinen; kauttaaltainen, läpikotainen: yltyleisiä sanontoja; luonnon y. raiskaus. — ylt (ympäri (myös ylt {ympäriinsä) aivan ympäriinsä, ylt- yleensä: y. oli vedetty piikkilanka-aitaa; huone oli y. tomussa. — ylt|ympärillä joka puolella ympärillä: y. lakeutta yltä ks. yllä. — yltäkyllin (myös yltä kyllin) yllin kyllin. — yltä päältä yltää (impf. yllin t. ylsin, ylti t. ylsi) hiukan tyyl. ulottua, ylettyä: ylti isäänsä hartioihin; ei yltänyt voittoon; kuusen kasvualue yltää Inariin saakka ylä- (yhdyssanoissa) 1. sijainniltaan ylempi: ylä/hammas, -kansi, -maa, -osa, -raja; huom. myös noustiin ylä/maata, -mäkeä Vastamaata, -mäkeä’. 2. jaotuksessa ylempi: yläkäsite, koulun yläluokilla.
— yläaste: peruskoulun yläaste ’luokat 7—9’. Tämä kankea vir. nimitys voidaan yleiskielessä hyvin korvata sanalla yläkoulu; välttämättä niin on tehtävä silloin kun tarkoitetaan koulutaloa. Ei siis »juhla pidetään kirkonkylän yläasteella» vaan yläkoulussa
Yläjärvi (engl. Lake Superior) yläkanttiin ark. yläsyrjään Ylämaa: -lla Yläne: Yläneellä
ylänkö laajahko ylävä alue, ylämaa: Tammelan y.; Lapin tunturiylängöt. — ylänne ympäristöään ylempi maastonkohta, harjanne: talo rakennettiin peltojen keskellä olevalle ylänteelle »yläpilkku»: par. heittomerkki t. puoli- lainausmerkki (’), akuutti (') yläsyrjään: teki arvion y. ’niin suureksi kuin suinkin, liian suureksi’


Ylä-Voita
470
Ylä-Volta
ylävä ympäristöään ylempi (maastosta): ylävälle paikalle pystytetty televisio- masto
ylös hylättävässä käytössä: »nousi y.
[par. nousi] heti herättyään»; »kirjoittaa t. ottaa puhelinnumero y.» [par. muistiin]; »otti t. pani tiedot y.» [par. muistiin, kirjoihin]; »sanoa työntekijä y.» [par. irti]. — ylösalaisin »ylösotettu»: »puhelin oli koko ajan y.» [par. varattu t. varattuna]; »huomenna olen y.» [par. olen kiinni, en jouda]
»ylöspito»: par. ylläpito, elatus, täysihoito ylöspäin
ym. lyh. ynnä muu(ta)
YM lyh. yhteiskuntatieteiden maisteri (luettelotekstissä; normaalisti sen sijasta yhteiskunta!, maist.) ymmärrys 1. ymmärtäminen: tav. vain yhdyssanassa yhteisymmärrys. 2. ymmär- tämis-, käsitys-, arvostelukyky, järki: ymmärrykseni ei riitä tämän lomakkeen täyttämiseen; toimi parhaan ymmärryksensä mukaan; on täyttä ymmärrystä vailla. 3. par. ymmärtämys: »on saanut osakseen ymmärrystä». — -ymmär- teinen (yhdyssanoissa): yksi-, moni/ym- märteinen [= -selitteinen, -tulkintainen] sanonta; helppoymmärteistä [= helppotajuista] tekstiä. — ymmärtämys myötämielinen ymmärtäminen, myötämieli, suopeus: eturyhmien välinen
y.; sai osakseen ymmärtämystä; on osoittanut ymmärtämystä uusia aatteita kohtaan. Miel. toisin: »suhtautui ehdotukseen ymmärtämyksellä» [par. ymmärtävästi, myötämielisesti]; »lausunto osoittaa hyvää tosiasioiden ymmärtämystä» [par. ymmärtämistä, tajua].
— 	ymmärtävä (myös ymmärtäväinen)
1. 	järkevä, arvostelukykyinen: viisas
ja y. poika. 2. myötämielinen, suopea: y. kriitikko; suhtautui ymmärtävästi toisen heikkouksiin ymmärtää: mm. saannolla ymmärretään omistusoikeuden saamista (vanhentuva käyttötapa, nyk. tav. tarkoitetaan) ympyröidä merkitä ympyrällä, rengastaa: ympyröikää haluamanne vaihtoehto ympäri [-ix t. -i]: kääntyä y.; puu oli y. mitaten neljä metriä; ajoi järven y. (tav. maitse, esim. autolla), y. järven (tav. vesitse, esim. moottoriveneellä); on ajellut y. järveä 'pitkin ja poikin järvellä’; tontin y. rakennettu aita; y. tontin [ = tonttia sisäpuolelta reunustamaan] t. y. [= pitkin] tonttia istutetut puut; huoltamo on auki v. vuoro¬
kauden. — ympäriinsä 1. kauttaaltaan pitkin ympärystä: y. hihnoitettu reppu.
2. 	joka puolella t. puolelle; yltyleensä: retkeili y.; lattia oli y. ravassa. — ympäristö 1. jotakin ympäröivä seutu, lähistö: talon, kirkonkylän y.; järven ympäristössä on paljon asutusta; puhdistaa haavan y. 'ympärys’. 2. elämänpiiri, (luonnon-, kulttuuri- ja yhteiskuntaolot, joissa ihminen elää, miljöö: viihtyisä y.; muisteli koti- ja kasvuympäristöään; kuvia kyläläisistä oikeassa ympäristössään; ympäristöä on suojeltava kasvavalta teollisuudelta. 3. lähistön ihmiset, naapuristo; muut ihmiset, lähimmäiset: ympäristöstä alkoi tulla vihaisia puhelinsoittoja; näytti hyvää esimerkkiä ympäristölleen. — ympäristöministeriö. — ympäristönsuojelu ympäristön (2) suojeleminen teollistumisen, kaupungistumisen yms. haitoilta. — ympäristönsuoje- luneuvosto. — ympäristösuunnittelu ympäristönsuojeluun tähtäävä rakentamisen, virkistysalueiden yms. suunnittelu
ympärys 1. jotakin ympäröivä ala, ympärystä: suun y. t. ympärykset sinisenä mustikoista; teltan y. oli tallautunut
tasaiseksi. 2. ympärysmitta: mitata
rinnan y. — ympärystä = ed. 1. — ympäröidä reunustaa t. päällystää ympäriltä, olla jonkin ympärillä; piirittää: karttaluonnoksessa alue on ympäröity katkoviivalla t. aluetta ympäröi katkoviiva; pakkaus ympäröitiin muovikalvolla; kerrostaloja ympäröi oma¬
kotiasutus; nimikirjoitusten pyytäjät ympäröivät voittajan; (kuv.) kunin¬
kaallisia ympäröivä loisto
ympätä 1. vanh. ja ark. oksastamalla (varttamalla) t. silmuttamalla tapahtuvasta jalontamisesta: luumupuuhun
ympätty oksa. 2. par. siirtää, siirros- taa: »y. homesieni juustoon»; »vieraaseen ympäristöön ympätty kudos». 3. kuv. liittää johonkin jotakin (vierasta), oksastaa: elämäkertaan ympätty sukuselvitys; yhdistykseen koetettiin y. nuoriso- osastoa
yms. lyh. ynnä muu sellainen, ynnä muuta sellaista
ynnä 1. etup. vanh. ja, sekä: hakemus y. sitä seuraavat liitteet; teologisen etiikan y. [ = ja sen ohella] uskonnonfilosofian professori. Nyk. kirjakielessä enimmäkseen vain määristä (70 mk päivärahaa y. 120 mk hotellikorvausta; syn. plus) ja ilmauksessa ynnä muu sellainen t. semmoinen; puhekielessä tällöinkin tavallisemmin ja
yo. lyh. ylioppilas (vahvasti lyhentävässä esityksessä, muulloin miel. yliopp. t.


471
zebu
lyhentämättä)
YO lyh. ylempi oikeustutkinto (luettelo- tekstissä)
»yoga»: par. jooga »Yokohama»: par. Jokohama yoldiakausi [joi-] eräs geologinen kausi; vrt. seur.
Yoldiameri [joi-] eräs Itämeren kehitysvaihe Yorkshire [jökSia]
yorkshirenterrieri [jökSiren- t. jökSian-] eräs terrierirotu. — yorkshiresika [jökSir-] eräs sikarotu yp. lyh\ ylemmän palkkausluokan: yp.
lehtori Ypäjä: -llä
ypöyksin. — ypöyksinäinen yritelmä (harvemmin yrite) puolinaiseksi jääneestä kirjallisesta, taiteellisesta tms. tuotteesta: tarjosi yritelmiään viikko- lehtiin. — -yritteinen (yhdyssanoissa) -yrityksinen: moniyritteinen kirjallisuus- ja koulumies; vapaayritteinen kaapelitelevisio. — yritteliäisyys: vastoinkäymiset eivät lannistaneet hänen yritteliäisyyttään; yksityisyritteliäisyys etup. vanh. ’(vapaa) yrittäjyys’. — yrittäjyys (yksityisestä) taloudellisesta yritystoiminnasta: osuustoiminta ja vapaa y. — yrittäjähenki. — yrittäjäneläke. — yrittäjänpalkka. — yrittäjänvapaus. — yrittäjänvoitto. — yrittäjävakuutus YRY lyh. Ylioppilaiden Raittiusyhdistys YS lyh. Ylioppilaskunnan Soittajat Uskiidar (myös Skutari) yst. lyh. ystävällinen; ystävällisesti ystävyys ystävänä olo, ystävysten välinen kiintymys: Raijan ja Liisan, Suomen ja Ruotsin y.; lämmin, pitkäaikainen y.; saavutti toisen ystävyyden. Ei: »osoitti toiselle ystävyyttä» [par. ystävällisyyttä}.
— 	ystävyyssopimus sopimus keskinäisestä ystävyydestä; usein Suomen ja Neuvostoliiton välisestä ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimuksesta: ystävyys- sopimuksen 30-vuotisjuhla. — ystävä: »he ovat keskenään hyvät ystävät, hyviä ystäviä» [par. ovat hyvät ystävykset, hyviä ystävyksiä}. — -ystävällinen (yhdyssanoissa) johonkin ystävällisesti suhtautuva: ihmisystävällinen teko; englantilais-, neuvosto/ystävällinen suuntaus; kulttuuriystävällinen [ = kulttuurille suopea] hallitus. Vältettävää muoti- käyttöä: »lapsiystävällinen [par. lapsille sopiva} ympäristö»; »asukasystävällinen [par. asukasta muistava} suunnittelu»; »tiedeystävällinen [par. tiedettä suosiva] budjetti»; (mainoskielen viekoittelusa- nontoja:) »ympäristöystävällinen ponneaine», »vesistöystävällinen pesuaine» [par. ympäristöä, vesistöjä säästävä
t. saastuttamaton}; »jalkaystävällinen [par. jalkaa rasittamaton, jalkaa hellivä t. hivelevä] terveyskenkä». — ystävätär
1. rakastajattaresta: pitää ystävätärtä.
2. par. ystävä, tyttö-, nais/ystävä: »Kaijan paras y. kouluaikana oli Sari»; »pojat olivat ystävättäriensä kanssa elokuvissa»
YT lyh. yhteiskuntatieteiden tohtori (luettelotekstissä; normaalisti sen sijasta yhteiskuntat, tri)
YTL lyh. ylioppilastutkintolautakunta (tav. tekstissä mieluimmin lyhentämättä) YTV lyh. pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta YUD lyh. Jugoslavian dinaari(a) (kansanvälisen maksuliikkeen, ei tavallisen tekstin lyhenne)
Yukon [ju-]
Yunnan [jyn-] (aiempi kirjoitustapa Jyn- nari)
yv. lyh. yhtiövastike
YYA-sopimus (myös yya-sopimus) [yyä-] Suomen ja Neuvostoliiton ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimuksesta (tavallisessa tekstissä miel. ystävyyssopimus) yökkö 1. (ei eläintieteen terminä) lepakko. 2. puhek. yöhoitaja. — yökkönen oman heimonsa muodostavia, varsinkin öisin liikkeellä olevia perhoslajeja: gamma-, mänty-, vihannes/yökkönen.
— 	yölepakko (ei eläintieteen terminä) lepakko. — yöllinen 1. viime- t. edellis- öinen: muisteli yöllisiä kommelluksiaan; y. mies oli hävinnyt mailta halmeilta.
2. 	tavallisemmin öinen 1. — yötä
päivää
Z
z [setä] aakkoston 25. kirjain Zagreb [z- t. s-]
Zaire [z- t. s-]
Zakopane [z-1. s-, puol. zakopa'ne]
Zalevv Wistany [zali'f visläni] (saks.
Frisches Haff)
Zambezi [zambezi t. sambesi] (myös Sam- besi)
Zanzibar [zanzi- t. sansi-] (myös Sansibar) »zaponlakka»: par. saponilakka Zaporoije [zaporö'2je]
Zaragoza [saragösa, esp. f>aragö't)a] zarathustralainen [ts-] adj. ja subst. Persian muinaisuskonnon mukainen t. sitä kannattava; sen kannattaja »zebu»: par. seebu


Zeeland
472
Zeeland [zelant]
Zelenogorsk (ven.) = Terijoki zen [z-] eräs buddhalaisuuden muoto zeniitti [ts-] taivaan lakipiste zeppeliini [ts-] iso jäykkärakenteinen ilmalaiva
Zhejiang [tSetsiag] (aiempia kirjoitustapoja TSekiang, Chekiang)
Zhengzhou [tSerjtSou] (aiempia kirjoitus- taoja TSengtSou, Chengchow) Zillerinlaakso [tsi-]
Zimbabwe [z-1. s-] (ent. Rhodesia) zirkoni [ts-] (myös sirkoni) eräs mm. jalokiviin käytetty mineraali. — zirkonium [ts-] (myös sirkonium) eräs metallinen alkuaine
zloty [zloti t. sloti] Puolan rahayksikkö zodiakki [ts-] Eläinrata zoologia [tsö-] eläintiede zoomata [tsu-] kuvata liukuobjektiivilla, liu’uttaa
»zoomobjektiivi»: par. liukuobjektiivi Zuginjärvi [tsu-] (saks. Zuger See) Zuiderzee [zöiderze]
zulu [ts-] (myös sulu) erään bantuneekeri- kansan jäsen Zulumaa [ts-]
Zurich [tsyrih]
o
A
ä [(ruotsalainen) ö] yksi suomalais-ruotsa- laisen aakkoston viimeisistä kirjaimista A lyh. ängström(iä)
AA lyh. Abo Akademi Alborg [ölbor(i)]
Angermanjoki [o-] (ruots. Ängerman- o älven)
Angermanland [o-] (myös Ängermanlanti) ängström [o-] eräs pituusyksikkö, 0,1 o nanometriä Arhus [örhus]
••
A
äes (: äkeen) erilaisia maanmuokkaus- välineitä, joita käytetään mm. hienon- nukseen, multaukseen ja tasoitukseen Äetsä: -ssä
ähky (: ähkyri) vatsanväänteet (terminä: hevosen koliikki). — ähkää (: ähkän,
ähkin, ähkänyt) itäsuomal. kielenkäytössä ja tyyl. ähkiä: jatkoi ähkämistään ja puhkomistaan Ähtäri: -ssä Ähtävä: -llä
äidike sairaana olevan päivähoitolapsen kunnallinen kotihoitaja. — äidinpäivä = äitienpäivä Äikäs (sukunimi): Äikäksen t. Äikkään äitienpäivä (myös äitien päivä, äidinpäivä).
— äitiys: äitiyden (ei »äiteys»)
äkillinen yhtäkkinen, pikainen, äkkinäinen (1), äkki-: ä. lähtö, taudinkohtaus; äkilliset paineenvaihtelut. — äkisti varsinkin puhek. äkkiä. — äkkinäinen varsinkin puhek. 1. = äkillinen. 2.
tottumaton, kokematon, outo: hakemuksen teko ei suju äkkinäiseltä; äkkinäinen lukija voi luulla, että ; olin
kaupungissa aivan ä.
älkää, älköön (itäsuomal. puhekielessä elkää, elköön) älykäs hyvä-älyinen, terävä(järkinen): ä. oppilas; ä. ratkaisu; älykkäitä huomioita.
— älyllinen 1. jolla on äly(ä): älylliset olennot. 2. älyä koskeva, älyn; älyn ohjaama, älyperäinen: älylliset lahjat, vajavuudet; ä. uteliaisuus, epärehellisyys; älyllistä mieterunoutta. — älytä (: älyän, älysin, älynnyt) tajuta, oivaltaa. — älytön tolkuton, mieletön. 1. järjetön, typerä: ä. katse; älyttömiä ehdotuksia. 2. ark. tavaton, suunnaton: älyttömän kallis ruokapaikka
»älyvapaa»: par. älytön 1 älä (itäsuomal. puhekielessä elä) ämpäri ark. sanko
ÄOL lyh. Äidinkielen opettajain liitto äpäre (varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä) niiton jälkeen kasvanut heinä, odelma. — äpärä halv. avioton lapsi ärsyke 1. se mikä aiheuttaa elimistössä ärsytyksen: unessakin ihminen reagoi ääni- ja valoärsykkeisiin. 2. kiihoke, virike, kimmoke: sai lehtiuutisesta ärsykkeen puheenvuoroonsa. — ärsytys ärsyttäminen, ärsyttyminen: vihaisen koiran ä.; limakalvon jatkuva ä. voi aiheuttaa syöpää; (fysiol.) hermoradat johtavat kuuloärsykkeen aiheuttaman ärsytyksen aivoihin
ärtymys ärtyneisyys; ärsytyksestä johtuva tila: ei peitellyt ärtymystään; (fysiol.) ärtymyksen kulku hermostossa. — ärtyneisyys: puhujan ärtyneisyyden huomasi helposti. — ärtyvyys taipumus ärtymiseen: ärtyvyydestään (vanh. ja
tyyl. myös ärtyväisyydestään) tunnettu poliitikko; ihon, kudoksen ä. äs (myös äS) harmia, närkästystä yms. ilmaisevana interjektiona


473
Öölanti
äsken leivottu, mainittu, satanut, syntynyt
(myös äsken/leivottu, -mainittu jne.): syn. vasta/leivottu, -mainittuine. Äyräpää: -ssä
äyräs (: äyrään) jyrkähkö ranta: joen, kosken äyräällä; (kuv.) hinnat ovat nousseet yli äyräidensä Äystö (Teuvalla): -ssä ääneneriste. — ääneneristys. — äänenvahvistin (ei »-vahvistaja») äänestyskäyttäytyminen sosiol. poliittinen kannanmääritys äänestyksessä. Yleiskielessä usein tarpeettomasti: »vilkas ä.» [par. äänestäminen]; »ihmisten ä. on ollut suunnilleen sama [par. ihmiset ovat äänestäneet suunnilleen samoin] kuin viime vaaleissa» ääneti [-tix t. -ti] hiljaa, vaiti »äänieristys»: par. ääneneristys äänihuuli: äänihuulet ’äänirakoa reunustavat kaksi kurkunpään poimua’; ääni- huulet rasittuivat laulamisesta. — ääni- jänne 1. kannuruston ja kilpiruston välinen side äänihuulen sisässä. 2. par. äänihuuli. — äänikirja sokeille nauhaan luettu kirja Ääninen (miel. kuin »Äänisjärvi») »äänioikeutettu»: par. äänivaltainen Äänisjoki (ven. Onega) äänite äänitetty esitys, äänitallenne (nau- hoite t. levy te): Yleisradion arkistoimat äänitteet; lintujen laulua äänitteinä. — äänittää 1. tallentaa ääninauhaan t. -levyyn: koko keskustelu äänitettiin.
2. varustaa elokuva äänellä: filmi äänitetään joko kuvattaessa tai jälkeenpäin.
3. mus. urkupillien äänen saattamisesta äänikerroittain luonteenomaiseen sointiinsa: pehmeäksi äänitetty ääni- kerta. — äänitys 1. vrt. äänittää 1, 2: äänitys sujui hyvin. 2. äänittämisen tulos: pyyhkiä nauhasta vanha ä.; elokuvassa on suomenkielinen ä.
äänivaltainen adj. ja subst. (henkilö,) jolla on äänioikeus eli -valta: äänivaltaiset jäsenet; äänestämässä kävi 70 % äänivaltaisista äänne puheen yksinkertaisin (merkitystä vailla oleva) rakenneosa: äänteet ovat vokaaleja (ääntiöitä) tai konsonantteja (kerakkeita). — äännös puheen aineksena oleva äänne t. äännejakso: äännökset »ai», »aika» ja »aika kuluu». — ääntiö äänne, jota muodostettaessa ääniväylä on (verraten) avoin, vokaali. — ääntämys ääntäminen, ääntämistapa: sanan
»ruoan» ä.; ei hallitse ranskan ääntämystä. — ääntää: impf. äänsin. — ääntö ääntäminen: lapsen ä. alkaa kehit¬
tyä jo jokelluskautena. — -ääntöinen (yhdyssanoissa) vrt. ed.: helppoääntöinen konsonanttiyhtymä, kieli ääri- (yhdyssanoissa) 1. äärimmäinen: maakunnan äärialueet; lämpötilan ääriarvot t. äärilämmöt [= minimi- ja maksimilämpötilat] olivat eilen +11° ja +24°; liikkui suorituskykynsä äärirajoilla; ääri/tapauksena t. -esimerkkinä
voidaan mainita, että ; äärikeinoi-
hin tarttumista olisi vältettävä; vain ääritilanteessa hyväksyttävä menettely.
2. 	edelliseen liittyvästi poliittisesta tms. äärimmäisyydestä: ääri/oikeisto,
-vasemmisto; puolueen äärilaidat; ääri/- ryhmien, -suuntausten kannatus lisääntymässä; ääriainesten tihutyöt; äärimie- het uhkaavat terrorilla Ääri (sukunimi): Äären äärimmäinen kaukaisin, laitimmainen; perimmäinen; keskimääräisestä eniten poikkeava; ylen suuri t. ankara: salin äärimmäiset sopet; äärimmäisiä kysymyksiä; edusti äärimmäistä kantaa; eli äärimmäisessä kurjuudessa; äärimmäisen [= perin, ylen] helpot tehtävät; äärimmäisen [ = tuiki] tärkeä. — äärim- mäis- (yhdyssanoissa): nyk. tavallisemmin ääri-. — äärimmäisyys- (yhdyssanoissa): puolueen äärimmäisyysmiehet (myös äärimiehet); äärimmäisyysainek- set (tavallisemmin ääriainekset); »äärim- mäisyystapauksessa» [par. ääritapauksessa]
• • O
öinen 1. yölle ominainen, yöllä esiintyvä t. esiintynyt: ö. tunnelma; öisen kulkijan askelet; öiset tapahtumat. 2. tavallisemmin yöllinen 1. — öisin öiseen aikaan, (aina) yöllä: ö. liikkuvat eläimet öljysorastaa päällystää öljysoralla: öljy- sorastettu tie. — öljytä: öljyän, öljysin, öljynnyt. — öljyyntyä (harvemmin öljyttyä) tulla öljyiseksi: öljyyntyneet koneenosat Örebro [örebru]: illat, -hun Öresund (ruots. ja tansk.) = Juutinrauma Ösel (ruots. ja saks.) = Saarenmaa Östlandet
överkalix (ruots.) = Ylikainuu övertorneä (ruots.) = (Ruotsin) Ylitornio Öölanti


NYKYSUOMALAISEN
KIELENKÄYTTÄJÄN
kätevä ja pätevä
APUNEUVO
Hakuteos ja käsikirja kirjastoihin, toimistoihin, toimituksiin, kouluihin, opettajille, jokaisen kynänkäyttäjän pöydälle.
Terho Itkonen, Helsingin yliopiston suomen kielen professori ja kielilautakunnan pitkäaikainen puheenjohtaja, on laatinut tämän ajantasaisen oppaan kielenkäytön pulmiin.
Kirjan tekstiosan selkeät säännöt antavat neuvoja oikeinkirjoituksesta, taivutuksesta ja lauserakenteesta.
Aakkosellisesta hakemistosta selviää yksityisten sanojen kirjoitusasu • ääntämys • taivutus • merkitys • johdosten ja yhdyssanojen muoto • rektio ja muu käyttö lauseessa • erityisala • tyyliväri • puhekielisyys • paikallisväri. Mukana ovat käyttökelpoiset uudissanat • muotisanat ja muiden kielten jäljitelmät parempine vastineineen • vierasperäiset sanat ja niiden kotoiset vastineet • paikan- ja henkilönnimet taivutuksi- neen • lyhenteet ja lyhennesanat.
88.203
Kirjayhtymä
Päällys: Liisa Holm ISBN: 951*26-1879-6