KIELIOPAS
TERHO ITKONEN
\
t /
\
• /
\
I
• I
/
KIRWHTYMA
I
\
X
\
\


KIELIOPAS


KIELIOPAS
TERHO ITKONEN
KIRJAYHTYMÄ* HELSINKI


Ladonta: Tammer-Linkki Oy., Tampere Painatus ja sidonta: Vaasa Oy., Vaasa 1982
ISBN 951-26-1879-6


SISÄLLYS
ALKULAUSE 7
JOHDANTO 9
OIKEINKIRJOITUSOPPIA 12 Iso ja pieni alkukirjain 12 Välimerkit 14 Piste 14
Kysymysmerkki 15 Huutomerkki 16 Pilkku 16 Puolipiste 20 Kaksoispiste 20 Ajatusviiva 21 Sulkeet 23 Vinoviiva 23 Lainausmerkit 24 Yhdysmerkki 25 Heittomerkki 27 Yhteen ja erikseen kirjoittaminen 27 Lyhenteet 31
Yhdistämättömien sanojen lyhenteet 31 Yhdyssanojen ja sanaliittojen lyhenteet 32 Isokirjainlyhenteet 33 Lyhennesanat 35
Päätteiden liittäminen lyhenteisiin 35 Yleistä lyhenteiden käytöstä 36 Numeroilmaukset 37 Numero vai kirjaimet? 37 Välit ja välimerkit numeroissa 37 Päätteiden liittäminen peruslukuun 38 Järjestysluvun merkintä 38 Päivämäärät ja kellonmäärät 39 Ääriarvojen merkitseminen 41 Loppukahdennus 42 Vierassanojen asu 43 Vierassanojen ryhmät 43 Erityislainat 43 Vieraskieliset nimet 46 Konekirjoitustekstin seikkoja 49 Viitteiden ja lähdeluettelon kirjoitustapa 50 Korjauslukumerkit 53
TAIVUTUSOPPIA 55 Astevaihtelusta 55 Nominintaivutuksesta 56 Yksikön sijamuodot 56 Monikon sijamuodot 56 Komparatiivi ja superlatiivi 58 Omistusliitteet 58 Vierassanojen taivutus 58
Verbintaivutuksesta 60 Kylmetä vai kylmentyäl 60 Supistumaverbi vai ei-supistumaverbi? 60 Eräistä verbinmuodoista 61
LAUSEOPPIA 63 Nomineista 63
Yksikkö vai monikko? 63 Subjektin sija 64
Genetiivi vai nominatiivi (akkusatiivi) eräissä subjektia vastaavissa lauseenjäsenissä? 65 Objektin sija 66
Objektinsukuisten määritteiden sija 68 Predikatiivin sija 69 Appositioattribuutti 69 Genetiiviattribuutti vai nominatiivialkuinen yhdyssana? 71 Paikallissija-attribuutit 71 Sisä- vai ulkopaikallissija? 73 Inessiivin käytöstä 74 Adessiivin käytöstä 75 Allatiivin käytöstä 76 Essiivin käytöstä 76 Komparatiivi ja superlatiivi 77 Omistusliitteet 77 Verbeistä 79
Yksikkö- ja monikkomuotoinen predikaatti 79 Tempukset 80 Potentiaali 82
Toisen infinitiivin instruktiivi 83 Kolmannen infinitiivin adessiivi 84 Aktiivin ensimmäinen ja toinen partisiippi 84 Passiivin ensimmäinen partisiippi 85 Passiivin toinen partisiippi 85 Lauseenvastikkeista 86 Finaalinen lauseenvastike 86 Temporaalinen lauseenvastike 87 Referatiivinen lauseenvastike (partisiippirakenne) 89 Agenttirakenne 90 Sanajärjestyksestä 90 Ymmärtämistä vaikeuttavat lauserakenteet 93 Partisiippiattribuutit 93 Haitallinen samasijaisuus 96 Kiilalauseet 97 Substantiivitauti 99
HAKEMISTO 103 Eräistä merkintätavoista 105 Hakemistossa käytettyjä lyhenteitä 105


ALKULAUSE
Nyt ilmestyvästä »Kielioppaasta» olen koettanut tehdä mahdollisimman run- sastietoisen ja helppokäyttöisen käsikirjan yleiskielen käyttäjille. Olen tähdännyt siihen, että teos ilmestyessään on ajan tasalla: aikansa eläneitä ohjeita olen karsinut tai uudistanut, ja kaiken matkaa olen pitänyt silmällä kielen sanaston, lauserakenteen, taivutuksen ja oikeinkirjoituksen viimeaikaista kehitystä — sekä myönteistä että kielteistä. Osansa ovat saaneet myös sanaston paikallis väriset piirteet, joita tämäntyyppisissä teoksissa ei ole aiemmin juuri käsitelty. Erityisesti olen koettanut saada mukaan sellaisia kysymyksiä, joita kielenkäyttäjät usein esittävät mutta joihin alan kirjallisuudesta harvoin saa suoraa vastausta. Eri ilmaisukeinojen rinnakkaista käyttöä olen yrittänyt valaista niin monipuolisesti kuin suinkin. Kirjassa on jonkin verran »po.» (pitää
olla) -tyyppisiä ohjeita, runsaanlai- sesti »par.» (paremmin) -tyyppisiä suosituksia mutta vielä enemmän näytteitä sellaisesta kieltä rikastavasta ilmaisutapojen rinnakkaisuudesta, jossa yhtä vaihtoehtoa ei voida leimata huonommaksi kuin toistakaan.
Olen miltei poikkeuksetta noudattanut kirjassa kielilautakunnan (nykyisen suomen kielen lautakunnan) ratkaisuja niistä Seikoista, joita lautakunnassa on käsitelty. Paljossa olen voinut tukeutua myös Nykysuomen sanakirjaan. Aika on tätä v. 1951—61 ilmestynyttä kielenkäyttömme perusteosta kuitenkin vanhentanut, ja siksi olen lukemattomissa kohdissa joutunut täydentämään tai korjaamaan Nykysuomen sanakirjassa esitettyjä tietoja ja ohjeita.
Nurmijärvellä lokakuussa 1982 Terho Itkonen


JOHDANTO
»Kieliopas», niin kuin kielenhuollon ohjeet ja suositukset yleensäkin, pyrkii opastamaan ennen kaikkea asia- tyylisen yleiskielen käyttelyyn. Asia- tyylinen yleiskieli on nykysuomen ydinaluetta; se ei kuitenkaan ole muusta kielenkäytöstä erillinen umpio, vaan suurelta osalta sen normit pätevät muuhunkin kielenkäyttöön. Voidaan erottaa ainakin neljä kielenkäytön alaa, jotka huomaamattomin siirtymin liittyvät asiatyyliseen yleiskieleen:
1. Erityisalojen kielenkäyttö. Ammattialojen kielenkäyttö poikkeaa yleiskielestä etupäässä sanastoltaan. Mm. juridisessa kielenkäytössä ja laajemminkin virkakielessä on myös lauserakenne pyrkinyt poikkeilemaan yleiskielessä tavanomaisesta. Yhä suurempi osa erityisalojen keskeisistä ilmaisukeinoista alkaa toisaalta kuulua yleiskielen ilmausvaroihin, eikä siksi voidakaan vetää tarkkaa rajaa yleiskielen ja erityisalojen kielen sanaston välille. Kielenhuollon tärkeänä tehtävänä on joka tapauksessa huolehtia siitä, ettei erityisalojen kieli turhaan etäänny yleiskielestä eikä liioin tukahduta yleiskielestä sen luonteenomaisia ilmaisukeinoja. Juridiset termit lahjoma ja murhapoltto eivät ole yleiskieltä; yleiskielessä sanotaan lahjus ja tuhopoltto, ja olisi epäilemättä onnellista, jos ne vakiintuisivat myös termeiksi. Tekniikan kielen sanaa tyhjö vastaa yleiskielessä tyhjiö. Tässäkin tapauksessa olisi eduksi, jos yleiskielen sana juurtuisi myös tekniikan kielenkäyttöön. Yleiskielen nykyiset normit oikeinkirjoituksen, taivutusopin ja ja lauserakenteen alalla taas pätevät erityisalojen kieleen semmoisinaan.
2. Tyylivärinen kielenkäyttö. Asia- tyylisen yleiskielen keskeisten ilmaus- varojen ulkopuolelle jää runsas jouk¬
ko ilmaisukeinoja, joilla kielenkäyttöä voidaan ilmeittää eri tavoin: vanhas- tavaksi, juhlalliseksi, taiteikkaaksi, leikilliseksi jne. Tyylivärisenkin kielenkäytön ominaispiirteet ovat paljolti sanastollisia: verbi kaikaa sävyttää kieltä eri tavoin kuin asiatyylinen kaikua, ja adjektiivi voimallinen antaa tekstille vanhastavan, juhlallisen, joskus leikkisänkin sävyn, toisin kuin sen neutraali synonyymi voimakas. Tyylivärisiä ilmaisukeinoja on myös kielen muoto- ja lauserakenteen alalla. Lause Näiden. kuntain nopeata kehitystä todistaa osaltansa väkiluvun lisäys kuulostaa vanhasta valta; normaalia on nykyään sanoa Näiden kuntien nopeaa kehitystä todistaa osaltaan väkiluvun lisäys. Vanhastavuudessa- kin on aste-eroja: monikon genetiivi kuntain ja omistusliitteinen tyyppi osaltansa ovat selvästi vanhanaikaisempia kuin partitiivityyppi nopeata, jota tapaa jonkin verran yhä nykyisessä asiaproosassa.
3. 	Puhekieli on monimuotoista: huolellinen puhekieli, jota käytetään esim. kokouksissa, opetuksessa ja vil- jeltyneessä keskustelussa, tulee melko lähelle kirjoitettua asiaproosaa, ja siitä johtaa katkeamaton siirtymien sarja rennoimpaan, vulgaareimpaan arkikieleen. Puhekielelle ominaisia piirteitä tavataan kielenkäytön kaikilla lohkoilla: äänne- ja muoto-opissa (esim. olis ’ olisi’, keltanen keltainen’), lauserakenteessa (esim. me tullaan ’me tulemme’, pojat lähti ’pojat lähtivät’) ja sanastossa (esim. tienata tuplapalkkaa ’ ansaita kaksinkertaista palkkaa’, slanginomainen synttärit Syntymäpäivät’). Lievät puhekielisyydet ovat mahdollisia myös kirjakielen vapaammissa tyylilajeissa (esim. arava ’aravahuoneisto’, perua ’peruuttaa’),


Johdanto
10
ja erityisesti kaunokirjallisuudessa voidaan puhekielistä sävytystä käytellä paljon runsaamminkin. Kirjoitetussa asiatyylisessä esityksessä puhekielisyydet kuitenkin särähtävät sitä pahemmin, mitä arkisemmasta piirteestä on kysymys, eikä huolellisessa puhekielessäkään ole luontevaa viljellä arkisimman puheen piirteitä. Asia- tyylisen yleiskielen normit sopivat siten pitkälti myös puhekieleen. Monelta kannalta on haitaksi, jos puhekieli liikaa loittonee kirjakielestä.
4. 	Paikallisvärinen kielenkäyttö on oikeastaan yksi alalaji puhekieltä; se pohjautuu valtaosalta perinnäisten kansanmurteiden kantaan. Paikallis- väriäkin kielenkäytölle antavat sekä äänne- ja muoto-opin että lauseopin ja sanaston piirteet, ja varsinkin sanastollisella paikallisvärillä voidaan virkistää jopa kirjoitettua yleiskielistä esitystä. Länsisuomalaiset akkuna 'ikkuna’, neuloa Ommella’, itäsuomalaiset rihma ’lanka’, vuona karitsa’ ja peräpohjalaiset hilla ’muurain’, jänkä ’suo’ ovat esimerkkejä paikallis- piirteistä, jotka yleiskielessäkin ovat määrärajaan asti mahdollisia. Lukuisat paikallispiirteet kuuluvat kuitenkin lähinnä vain oman alueensa puhekieleen. Yleiskielen sana on vadelma, ja melkein sen veroinen on alkuperäiseltä paikallisväriltään itäsuomalainen vattu; paikallissävyisessä yleiskielessä voidaan käyttää jopa kaakkoissuomalaista vaapukkaa. Sen sijaan uusmaalainen hallain ja pohjalainen vääräin ovat jääneet tyypillisiksi aluepuhekie- len piirteiksi.
Useimmista tähänastisista kielenkäytön ohjekirjoista »Kieliopas» eroaa siinä, että se on tehty mahdollisimman hakuteosmaiseksi. Sellaisia kielenkäytön aloja, joita ei helposti voi esittää hakusanojen kohdalla, ovat suuri osa oikeinkirjoitus- ja taivutusoppia ja pääosa lauseoppia. Siksi niitä koskevat ohjeet on koottu erityiseksi tekstiosaksi, joka edeltää aakkosellista ha- kemisto-osaa. Myös tekstiosa on koetettu jäsentää niin, että asiat (esim. pilkun käyttö, monikon genetiivin muodostus, appositioattribuutin muo¬
to) löytyvät sopivan otsikon alta nopeasti. T arpeetonta kieliopillista painolastia on ohjeiden muotoilussa vältetty; minimimäärä kouluopetuksestakin tuttuja kieliopin termejä on silti ollut tarpeen. Silloin kun harvinaisempia termejä on ollut välttämätöntä käyttää, on yritetty huolehtia siitä, että esimerkit puhuvat puolestaan.
Hakemisto on laadittu sanakirjan muotoon, ja se on yhtenä aakkos- järjestelmänä. Esim. vierassanojen muotoa, merkitystä ja suomalaisia vastineita koskevat tiedot ja paikannimien asu ja taivutus löytyvät siitä samalla lailla kuin kielen muu sanasto. Hakemiston monipuolisuudesta ja ajantasaisuudesta on koetettu erityisesti huolehtia, ja sanojen käyttöä on runsaasti valaistu esimerkkilauseilla. Hakemistosta löytyy tietoja
— sanojen oikeinkirjoituksesta (esim. revittää, ei »reijittää», päinvastoin, ei erilleen kirjoitettuna »päin vastoin», viimeksi mainittu, ei yhteen kirjoitettuna »viimeksimainittu»)
— sanojen ääntämyksestä (esim. yhä [yhä tai loppukahdenteisena yhäx: yhäv virkeä])
— sanojen taivutuksesta (esim. olut : genetiivi oluen : illatiivi olueen, ei genetiivi »olueen», illatiivi »olueeseen»; yltää : imperfekti joko ylti tai ylsi)
— johdosten ja yhdyssanojen muodosta (esim. liuot e mieluummin kuin »liuotin», hinnanmuutos mieluummin kuin »hintamuu- tos»)
— sanojen rektiosta (esim. mainonnan merkitys menekille, ei »mainonnan merkitys menekkiin»; tulvan vaara, ei »vaara tulvasta»)
— eräistä muista lauseopin seikoista (niinpä sanan olla kohdalla on neuvoja ja esimerkkilauseita mm. verbin yksikkö- ja monikkomuotojen käytöstä ja lauseenvastikkeen predikatiivin sijasta)
— merkityksestä (esim. ennakoida
1. 	Viitata olemassaolollaan [tahattomasti] johonkin tulevaan,


11
Johdanto
olla jonkin tulevan enteenä, enteillä’, 2. ’ ottaa [tahallaan] ennalta huomioon’, ennustaa 1. ’ esittää [taianomainen tai järkiperäinen] arvio tulevaisuudesta’,
2. 	’enteillä, »tietää», ennakoida
un
— sanan kuulumisesta erityisalalle (tämä on osoitettu sellaisilla lyhenteillä kuin te/cn., mat., la/c., jos siitä on hyötyä sanan ymmärtämiselle tai jos on ollut aihetta tähdentää sanan kuulumattomuutta yleiskieleen; muulloin ei erityisalan lyhennettä ole käytetty)
— sanan tyylivärisyydestä (käytetty lyhennettä tyyl., tarvittaessa myös vanh., lei/c. ja halv.)
— sanan puhekielisyydestä (lievät, kirjakielessäkin usein käyvät puhekielisyydet on osoitettu lyhenteellä puhe/c., arkisemmat, asiatyyliin selvästi kuulumattomat ainekset lyhenteellä ark.)
— sanan paikallisvärisyydestä (on erotettu määräalueiden kielenkäytölle ominaiset sanat, joita voidaan käyttää kirjoitetun yleiskielenkin höysteenä, ja ahtaammin paikallis väriset, oman alueensa puhekieleen rajoittuvat sanat).
Erityisen tarkasti mukaan on otettu eräät käytännön kannalta tärkeät sa- naryhmät. Niitä ovat
— käyttökelpoiset uudissanat (esim. käytänne käytännössä oleva menettely’, tosio ’tosiasia, -seik- ka’)
— turhat muotisanat (ks. esim. hakusanoja kattaa, taso ja ylimitoittaa)
— svetisismit ja muut aiheettomat vieraanvoittoisuudet (esim. päällä: »virta on päällä», »valot ovat päällä»; ntes-loppuiset yhdyssanat: »sisältörikas», »vita- miinirikas»)
— vierassanat (hakusanasta selviää niiden muoto ja tarvittaessa tavujako, selitteestä merkitys ja suomalainen vastine silloin kun sellainen on; kielenkäyttäjän harkittavaksi kuitenkin jää vastineen käyttökelpoisuus kussakin yhteydessä)
— paikannimet (mukana on taivutusohjeiden runsaasti kotimaan paikannimiä, myös tunnetuimpien taajamien ja kylien nimiä; ulkomaiden paikannimistä on tarvittaessa annettu ääntämisiä taivutusohjeita)
— henkilönnimet (mukana taivutukseltaan pulmallisia etu- ja sukunimiä)
— lyhenteet (mukana paitsi käypiä myös vähemmän suositeltavia mutta yleiskielessä tavallisia; lyhenteen tarpeettomuudesta on usein erikseen huomautettu).


OIKEINKIRJOITUSOPPIA
Iso ja pieni alkukirjain
Isoa alkukirjainta käytetään seuraa- vissa tapauksissa:
1. Virkkeen (myös kaksoispistettä seuraavan lainatun virkkeen) alussa, esim. Liisa ehdotti: »Lähdetäänpäs elokuviin.» Samoin virkkeen sisällä sellaisenkin lainatun lausuman alussa, jota ei edellä kaksoispiste, esim. Tuli puheeksi sananlasku » Vakka kantensa valitsee». Toisaalta tulee pieni alkukirjain seuraavanlaisiin tapauksiin: Rupesi kyllästyttämään toisen ainainen »kunhan tästä keritään». (Lainausta on tässä irrallinen puheentapa, ei täydellinen virke.) Huoltovihkon ohje »sytytystulppa on vaihdettava» ei auttanut. (Pääpaino on ohjeessa, ei sen tarkassa sanamuodossa.)
Jos kaksoispistettä seuraava jakso ei ole varsinaista lainausta, käytetään tavallisesti pientä alkukirjainta, esim. Lääkäri antoi viisaan neuvon: pitäisi ulkoilla enemmän. Iso alkukirjain tulee kyseeseen, jos tällainen jakso on useampivirkkeinen, esim. Lääkäri antoi pari neuvoa: Pitäisi ulkoilla enemmän. Tupakointi olisi kokonaan jätettävä. Tällaisia kaksoispisteeseen viit- taavia monivirkkeisiä jaksoja on kuitenkin käyteltävä varoen. Ensimmäinen iso kirjain esim. perustelun tai päätelmän alussa voi tuntua töksähtävältä, eikä aina ole selvää, mitkä kaikki virkkeet jaksoon on tarkoitettu kuulumaan.
2. Erisnimissä, esim. Ahvenanmaa, Turku, Kokemäenjoki, Suomi, Eurooppa; Mars, Pohjantähti; Martti Talvela; Väestöliitto, Instrumentarium; Ateneum, Kansallisteatteri; Metsäntutkimuslaitos, Tilastokeskus;
Toyota, Refagan; Kalevala, Taikahuilu, Aamulehti.
Erisnimen ja yleisnimen raja ei ole aina selvä. Erisnimiä ovat mm. paikannimet Pohjoismaat ja samaa tarkoittava Pohjola (vrt. yleisnimeen pohjola pohjoinen seutu’), Lähi-itä, Kaukoitä ja Uusi manner t. mantere; sen sijaan katsotaan yleisnimiksi itämaat, länsivallat, pääkaupunkiseutu, liittotasavalta (Länsi-Saksaa tarkoittamassa). Taivaankappaleiden nimet Aurinko (aurinkokuntamme keskus) ja Kuu (Maata kiertävä) ovat erisnimiä varsinkin tietotekstissä erotukseksi muista taivaankappaleista; yleisnimiä ne ovat ensinnäkin taivaankappalela- jien, toiseksi jokapäiväisten luonnonilmiöiden nimityksinä, esim. Linnunradan auringot, Marsilla on kaksi kuuta; aurinko meni pilveen, kuun valossa. Raamattu on erisnimi (täydellisenä Pyhä Raamattu), virsikirja yleisnimi; kuvallisessa käytössä raamattu käsitetään yleisnimeksi, esim. Marxin »Pääoma» sosialismin raamattuna.
Sävellysten nimet ovat yleisnimiä, jos nimen ensimmäisenä osana on sä- vellystyypin ilmaiseva sana, esim. Mozartin pianokonsertto, D-duuri (vaikka Mozartin Krxiunajaiskonserttö). Samaan tapaan: puupuhallinsinfonia
(mutta Pastoraalisinfonia), klarinettikvintetto (mutta Forellikvintetto), häämarssi, surumarssi.
Valtion laitosten nimistä kirjoitetaan isolla kirjaimella ne, jotka päättyvät sanoihin arkisto, kassa, keskus, laitos, rahasto, esim. Valtionarkisto, Työeläkekassa, A utorekisterikeskus, Työterveyslaitos, Eroraharahasto. Jos /tf/tas-loppuinen yhdyssana tarkoittaa hallinnonalaa, käytetään kuitenkin pientä kirjainta, esim. rajavartiolai¬


13
Iso ja pieni alkukirjain
tos, maanmittauslaitos. Pienellä kirjoitetaan myös korkeakoulujen ainelaitosten nimet, esim. kemian laitos, suomen kielen laitos.
Moniosaisten erisnimien kirjoittamisessa noudatetaan seuraavia sääntöjä:
a) Kaksisanaisen paikannimen jälkiosa kirjoitetaan isolla alkukirjaimella, jos se on itse erisnimi; muuten käytetään pientä kirjainta. Esim. Latinalainen Amerikka, Iso Karhujärvi; Karjalan kannas, Pohjoinen jäämeri, Saksan liittotasavalta.
b) Sellaisissa yhdysmerkin sisältävissä paikannimissä kuin Etelä-Ruotsi, Teollisuus-Suomi, Sydän-Häme, Poh- jois-Savo, Suur-Hollola, Manner- Eurooppa, Keski-Amerikka kirjoitetaan alkuosakin isolla kirjaimella. Kuitenkin nyky-Suomi, matkailu-Ina- ri, loma-Norja, natsi-Saksa, jotka tarkoittavat samaa aluetta kuin jälkiosa yksin.
c) Kaksi- tai useampisanaisissa kirjojen, taideteosten, näyttelyjen yms. sekä valtion laitosten, oppilaitosten ja joukko-osastojen nimissä kirjoitetaan isolla vain ensimmäinen sana, esim. Tiedon värikäs maailma, Uusi testamentti, Ja pesäpuu itki, Ateenalaisten laulu, Kolme seppää, Viihtyisää asumista -näyttely; Valtion koulutuskeskus, Ilmatieteen laitos, Oulun yliopisto, Joutsan lukio; Kymen jääkäripataljoona, Satakunnan lennosto. Isoa kirjainta ei tule lainkaan sellaiseen numeroalkuiseen tapaukseen kuin
2. 	divisioona. Vain ensimmäiseen sanaan tulee iso kirjain edelleen kansainvälisten ja ulkomaisten järjestöjen ja laitosten suomenkielisissä nimissä, esim. Yhdistyneet kansakunnat, Pohjoismaiden neuvosto, Luterilainen maailmanliitto, Kansainvälinen valuuttarahasto, Viron tiedeakatemian kielen ja kirjallisuuden laitos (lyhem- min Kielen ja kirjallisuuden laitos). Useimmat kotimaiset järjestöt, liikelaitokset ja lehdet kirjoittavat nimensä jokaisen sanan (paitsi pikku sanaa ja) isolla kirjaimella, esim. Sotainvalidien Veljesliitto, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö, Imatran Voima, Savon Sanomat, Metsästys ja Kalastus. On kuitenkin myös sellaisia
nimiä, joissa isokirjaimisuus rajoittuu ensimmäiseen sanaan: Äidinkielen
opettajain liitto, Suomen kääntäjäin yhdistys. Tämmöiset nimet olisi pyrittävä kirjoittamaan niiden virallisen asun mukaisesti, mutta jos se ei ole tiedossa, on parasta käyttää kauttaaltaan isoja kirjaimia.
d) 	Hallitsi jäin liikanimet kirjoitetaan isolla, järjestysluvut pienellä (tavallisesti kuitenkin roomalaisin numeroin), esim. Kaarle Suuri, Iivana Julma; Kaarle viides (tav. Kaarle V).
3. 	Kunnioituksen ja kohteliaisuuden osoituksena:
a) Kirjeessä sen saajasta, esim. kirjeen alussa: Herra Johtaja, Hyvä Veli, Valtion Luonnontieteelliselle Toimikunnalle (tässä toisen ja kolmannen sanan pienikirjaimisuuskin aivan mahdollista). Kirjeen sisässä kirjoitetaan isolla pronominit Sinä ja Te. Samoin: Pyydän, että Lääkintöhallitus [kirjeen saaja] myöntäisi minulle erivapauden. Toivomme Teidänr Herra Oikeuskansleri, tutustuvan asiaan.
b) Teitittelypronominissa Te muulloinkin, esim. »Uskotteko Te puolueenne voittoon?» (repliikki haastattelusta). Käytäntö ei ole ehdoton; esim. kaunokirjallisuuden repliikeissä tuntuu pieni alkukirjain luontevammalta.
c) Sanoissa, jotka tarkoittavat kristittyjen Jumalaa ja Kristusta: Luoja, Herra, Vapahtaja, Ihmisen Poika; hartauskirjallisuudessa (ei sen sijaan Raamatussa) myös Hän.
Pientä alkukirjainta käytetään yleis- nimissä. Edellä on jo käyty eris- ja yleisnimen rajaa joiltakin kohdin. Vielä on huomattava seuraavat pienikirjaimiset tapaukset.
1. Erisnimien johdokset, esim. suomalainen, eurooppalaisuus, stalinismi.
2. Kielten nimet, esim. suomi t. suomen kieli, inarinlappi, italia.
3. Termeiksi vakiintuneet erisnimi- alkuiset yhdyssanat, esim. röntgensäteet, celciusaste, cayennenpippuri, bos- tonkakku, leghornkana, italiansalaatti, siaminkaksoset, suomenkarja, karjalankarhukoira, grönlanninvalas, euroopanlehtikuusi. Samoin kirjoitetaan


Oikeinkirjoitusoppia
14
suomenruotsalainen, ruotsinsuomalainen, amerikansuomalainen (sen sijaan tavallisesti esim. Ranskan suomalainen, koska kyseessä ei ole luonteenomainen väestöryhmä). Pienikirjaimisia ovat myös /tf/?/>z-alkuiset yhdyssanat, kun merkitys on lappalais-’, esim. lapin/kota, -mies, -puuk- ko. Isoa kirjainta ja yhdysmerkkiä käytetään seuraavanlaisissa tapauksissa, jotka eivät ole termejä: Tans- kan-matka, Saimaan-risteily, Lapin- harrastus.
4. Kuvalliseen käyttöön siirtyneet erisnimet, esim. oikea donjuan (myös Don Juan), eldorado (myös Eldorado), ovella seisova kerberos, opettajan Vihtori.
5. Yleisnimiksi muuttuneet tavaramerkit, esim. aspiriini, monot, foordi.
6. Hallintoelinten, komiteoiden yms. ja viranomaisten nimet, elleivät kyseessä ole edellä mainitut erisnimi- set valtion laitokset, esim. eduskunta, liikenneministeriö, kouluhallitus, museovirasto, valtiokonttori, valtion lääketieteellinen toimikunta, kuluttajaneuvosto, siirtolaisasiain neuvottelukunta, oikeustieteellinen tiedekunta; korkein oikeus, työtuomioistuin; pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta, kunnanhallitus; virkakielikomitea, lukion opetussuunnitelmatoimikunta; tasavallan presidentti, oikeuskansleri. Samoin: puolustusvoimat, ilmavoimat.
7. Puolueiden nimet, esim. kokoomuspuolue), keskustapuolue; ruotsalainen kansanpuolue, kristillinen liitto, sosiaalidemokraattinen puolue, kommunistinen puolue (myös ruotsalaiset, kristilliset, sosiaalidemokraatit, kommunistit). Tämäntyyppisiä nimiasuja suositetaan tavalliseen tekstiin (esim. lehdistöön); isokirjaimiset rekisteröidyt nimet kuuluvat lähinnä virallisiin yhteyksiin: Kansallinen Kokoomus, Keskustapuolue, Svenska folk- partiet, Suomen Kristillinen Liitto, Suomen Sosialidemokraattinen Puolue, Suomen Kommunistinen Puolue jne.
8. Julkisten rakennusten nimet, esim. eduskuntatalo, valtioneuvoston juhlahuoneisto, kaupungintalo, tuo¬
miokirkko, postitalo, rautatieasema, stadion, työväentalo. Erisnimiä ovat kuitenkin esim. Kansallisteatteri, Metsätalo, Messuhalli, Olympiastadion.
9. 	Kuukausien, viikonpäivien, juhlapäivien, vuosien sekä historiallisten tapahtumien, aikakausien ja tyylisuuntien nimet, esim. helmikuu, keskiviikko, joulu, juhannus, mikkeli, vappu (mutta Marian päivä, Jaakon päivä), itsenäisyyspäivä, vammaisten vuosi 1981; nuijasota, suuri Pohjan sota, isoviha, talvisota, toinen maailmansota, lokakuun vallankumous, keskiaika; barokki, biedermeier.
Ison ja pienen alkukirjaimen käyttö ei ole kaikilta osin aivan helppoa. Siksi olisi toivottavaa, ettei järjestelmän perusteita pyrittäisi sekoittamaan tietoisella erikoisuuden tavoittelulla: »Kodin Suuri Kukkakirja» (kirjan nimenä), »enson mänty saippua liuos» (tölkin kyljessä), »Aivan Ehdoton Ykkönen» (mainoksesta). Myös jouluja uudenvuodentoivotuksissa riittää hyvin ohjeiden mukainen kirjoitustapa: Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta (tarpeettomasti: »Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta»).
Välimerkit
Piste
Pistettä käytetään seuraavasti:
1. 	Toteamuksen sisältävän virkkeen lopussa, esim. Jos lähdetään ajoissa, ollaan perillä puolenpäivän aikaan. Samoin tyynen kehotuksen sisältävissä imperatiivivirkkeissä ja joskus sellaisissa kysymyslauseissa, jotka merkitykseltään ovat lähinnä toteamuksia; esim. Istu sinä vaikka tälle tuolille. Olisikohan tässä jo lähdettävä (= kai tässä on jo lähdettävä).
Vapaammassa tyylissä, ei asiatyylissä, voidaan pisteellä erottaa omaksi virkkeekseen sellainenkin jakso, joka tavallisesti olisi vain edeltävän virkkeen osana: Palkinnon sai Kirsti Lahti.


15
Välimerkit
Hyvällä syyllä. Toinen esimerkki: Sijoitus osoittautui epäedulliseksi. Niin kuin nyt saattoi odottaakin. Pisteellä osoitetaan silloin, että edeltävän virkkeen sävelkulku laskee lopussa kuten toteamusvirkkeen sävelkulku yleensäkin; jatko seuraa irrallisena lisänä.
Mainoksissa voi tavata seuraavanlaista hakkaavaa pisteen käyttöä: Tässä on oikea toiveauto. Sinulle. Joka kelille. Kesään ja talveen. Tämmöinen ei ole edes tyylikeinoksi luontevaa; koska piste osoittaa sävelkulun laskua, jouduttaisiin perin omituiseen lukutapaan.
2. Lyhenteissä, joista puuttuu sanan loppu, esim. v. (= vuonna), dos. (= dosentti), tms. (= tai muuta sellaista). Mitta- ja rahayksikköjen lyhenteiden jälkeen ei kuitenkaan tule pistettä, esim. t (= tunti, tuntia), mk (= markka, markkaa). Tarkemmin lyhenteiden yhteydessä s. 31—33.
3. Arabialaisen numeron jäljessä osoittamaan, että kyseessä on järjestysluku, esim. 7. luokka, jäi 12. sijalle. Tarkemmin numeroilmausten yhteydessä s. 38—39.
4. Jaotusta osoittavien numeroiden ja (varsinkin isojen) kirjainten jälkeen otsikoissa ja kappaleiden alussa, esim.
II. 	Epäorgaaniset yhdisteet, A. Yleistä, 4. Rikin yhdisteet (alenevien jäsen- nysportaiden otsikoita); 3. Omana ryhmänään on mainittava ne tapaukset, jotka - - (kappaleen alku). Varsinkin kappaleen alussa voidaan pisteen sijasta käyttää myös sulkumerkkiä: 3), A). Pienten kirjainten jäljessä on sulkumerkki tavallisempi kuin piste: b). Pistettä tai suljetta ei merkitä, kun numeroon tai kirjaimeen viitataan tekstissä: kappaleessa 3 (kuitenkin
3. 	kappaleessa), b-kohdan tapaukset.
Jäsennysporrastus otsikoissa ja kappaleiden alussa voidaan osoittaa myös pisteellisten numeroiden sarjoina, esim. 7. (ensimmäistä porrasta), 1.3. (toista porrasta), 1.3.2. (kolmatta porrasta). Viimeinen piste voi jäädä poiskin, jos numerot tai numerosarjat ovat erillään otsikosta tai tekstistä (omalla rivillään tai esim. konekirjoitteessa omassa sarakkeessaan). Viimeistä pistettä ei liioin toisteta, kun numeroon
tai numerosarjaan viitataan tekstissä, esim. kohdassa 1.3.2 mainitut tapaukset.
5. Erottamaan tunteja, minuutteja ja sekunteja, esim. voitti ajalla 1.20.14,6.
6. Kolmen pisteen ryhmää käytetään osoittamaan, että virke katkeaa kesken, esim. Pöytä notkui lohta, silakkaa eri muodoissa, ankeriasta ... Joskus kolmella pisteellä osoitetaan myös lainattaessa tehtyä poistoa; tavallisempi tässä tehtävässä on kuitenkin ajatusviivapari. Teknisessä ja fysikaalisessa esityksessä pistettä on alettu käyttää ääriarvojen välissä, esim. 30 ... 35 MW. Yleiskielessä käytetään tällöin ajatusviivaa.
Irrallisten ilmausten jälkeen ei tule pistettä. Tällaisia ilmauksia ovat mm. otsikot, osoitteen eri rivit, kirjeen päiväykset ja allekirjoitukset sekä luetelmaviivan + pienen kirjaimen aloittamat rivit paitsi viimeistä (ks. s. 22).
Pistettä ei tarvita myöskään osoitteissa erottamaan talon numeroa, portaikon kirjainta ja huoneiston numeroa. Erokkeeksi riittää väli, esim. Runebergink. 31 A 6 (ei »31.A.6»).
Kysymysmerkki
Kysymysmerkkiä käytetään seuraavasti:
1. 	Kysymysvirkkeen lopussa, esim. Mitä kello on? Tulisitko meille huomisiltana kylään? Kuinka eduskunta voi toimia, jos kansanedustajat eivät osallistu valiokuntien kokouksiin ? Pitäisikö Suomen jättäytyä muista maista jälkeen silloin kun on kyseessä kehitysmaiden auttaminen? Kysymysmerkkiä voidaan käyttää seuraavanlai- sessakin tapauksessa, joka on kysy- mysvirke merkitykseltään, vaikkei muodoltaan: Et kai halua jäädä vaille tätä etua? Toisaalta kysymysmerkki voi joskus korvautua pisteellä semmoisen virkkeen lopussa, joka on muodoltaan laimea kysymys mutta merkitykseltään pikemmin jahkaileva toteamus, esim. Kukapa tuon niin tarkoin


Oikeinkirjoitusoppia
16
tiennee. (Merkitys: ei kukaan taida tietää tuota niin tarkoin.) Tällaista kysymysmerkittömyyttä ei pidä laajentaa yli alansa; esim. alussa mainittuihin neljään virkkeeseen kysymysmerkki kuuluu kiistattomasti. Samoin normaalisti sellaisiinkin kysymyksiin, joihin ei odoteta vastausta (ns. retoriset kysymykset), esim. Minnehän olen taas hukannut kelloni?
Kysymysmerkki ei kuulu epäsuoran kysymyslauseen loppuun, esim. Hän kysyi, tulenko mukaan. Kuitenkin: Kysyikö kukaan, mitä se tulee maksamaan? (Jo päälause on kysyvä; siksi epäsuora kysymyslause on tässä osana kysymysvirkettä.)
2. 	Joskus epävarmuutta osoittamassa, esim. Valtiovierailu joudutaan siirtämään? (otsikko). Tyhjää äänesti yksi (liberaali?).
Huutomerkki
Huutomerkkiä käytetään seuraavissa tapauksissa:
1. Semmoisen virkkeen lopussa, joka sisältää painokkaan, tavallisesti lyhyehkön käskyn, kehotuksen, huudahduksen tai toivotuksen, esim. Olkaa hiljaa! Huh sitä vilskettä! Kyllä nyt lunta riittää! Ja tämä oli minun palkkani! Tervetuloa! Onnea uudeksi vuodeksi! Huutomerkkiä voidaan käyttää myös kirjeen alkupuhutte- lussa, esim. Hyvä Sirpa! Tavallisempi on nykyään kuitenkin pilkku (silloin kirjeen ensimmäinen rivi alkaa pienellä kirjaimella) tai välimerkittömyys niin kuin yleensä irrallisissa ilmauksissa (ks. s. 15). Mitään välimerkkiä ei tule viranomaiselle tms. osoitetun alla- tiivimuotoisen puhuttelun jälkeen (esim. Liikenneministeriölle).
Jos kehotus, huuhdahdus tms. on mieto, ei huutomerkkiä tarvita, esim. Käykäähän peremmälle. Kunpa sataisi edes hiukan. Häiritsevältä huutomerkki usein tuntuu myös pitkähkön virkkeen jälkeen, esim. Käy sanomassa isälle, että joku pyytää häntä puhelimeen.
2. Sulkeissa olevalla huutomerkillä kiinnitetään huomiota edelliseen sa¬
naan tai sanoihin, esim. Töölössä huoneistot voivat maksaa jo 6000 mk (!) neliömetriltä. Kirjoittajan mukaan esitys on taltioitava (!) nauhaan.
Pilkku
Pilkun käytössä noudatetaan seuraa- via sääntöjä.
A. 	Pilkulla erotetaan yleensä toisistaan virkkeen eri lauseet, esim. Pohjoismaiden neuvosto kokoontuu kerran vuodessa vuoroin kussakin jäsenmaassa, ja istunnot ovat julkisia. Tämä arvostelu, jonka oikeutusta ei ole aihetta epäillä, näyttää osoittavan, että hänen olemukseensa sisältyi myös tunnepitoisia aineksia.
Pilkkua ei kuitenkaan käytetä seuraavissa tapauksissa:
1. Kun rinnastuskonjunktio ja, sekä, sekä — että, -kä, eli, tai, vai, mutta, vaan yhdistää kahta päälausetta, joilla on yhteinen lauseenjäsen, esim. Kurssi alkaa tammikuussa ja kestää kolme kuukautta. (Yhteinen subjekti kurssi.) Säätiedotuksen mukaan huomenna ei sada vaan ilma pysyy edelleen poutaisena. (Yhteinen adverbiaali säätiedotuksen mukaan.) Jos rahan arvo pysyy ennallaan, niin talousarvio pitää paikkansa eikä jälkilaskuja tule. (Yhteinen adverbiaali on tässä virkkeenalkuinen yos-lause.) Yhteisen lauseenjäsenen veroiseksi käsitetään myös edellisen lauseen alussa oleva, molempia lauseita koskeva rinnastuskonjunktio, esim. Uusi tie lyhentää välimatkoja, mutta vanhan maiseman luonne muuttuu ja tien viehätys katoaa. Vaihdoin itselleni paljon kruunuja, sillä matka kesti monta päivää eikä Ruotsin pankkilakon päättymisestä ollut tietoa.
2. Kun jokin samoista konjunktioista yhdistää kahta sivulausetta, esim. Tuli tieto, että minut oli hyväksytty kurssille ja että saisin ilmaisen asunnon. Kun lehti näytti hyvältä eikä parempaakaan ollut tiedossani, päätin tilata sen. Tiedän monta kirjailijaa, jotka ansaitsisivat huomiota Suomen ulkopuolellakin mutta joiden


17
Välimerkit
teokset vielä odottavat kääntämistä.
Näihin lauseita erottavan pilkun perussääntöihin ovat tarpeen vielä seu- raavat täydennykset:
a) Vanhemman ja yhä yleisen käytännön mukaan tulee konjunktioiden mutta ja vaan edelle aina pilkku. Sen mukaisesti voidaan pilkku kirjoittaa näiden konjunktioiden edelle myös
1. 	ja 2. kohdan esimerkkivirkkeissä.
b) Jos lauseet ovat lyhyitä, voidaan sääntöjen mukainen pilkku jättää harkinnan mukaan poiskin, esim. Kesä on tullutfj ja luonto kukoistaa. Luulisit,) että kyseessä on tietoinen sumutus. Hänellä ei ole(,) mihin päänsä kallistaisi. Usein pilkku jätetään pois myös virkkeenalkuisista sanapareista se että, se joka ja se mikä, esim. Se(,) että tilinpäätös oli voitollinen, ei vielä selvitä kaikkia vaikeuksia. Se(,) joka uskaltaa, voi lähteä erämaavaellukselle.
c) Subjektittomia rinnasteisia lauseita, joiden molempien predikaattina on saman persoonan verbinmuoto tai passiivimuoto, käsitellään pilkutuksen kannalta tavallisesti ikään kuin niillä olisi yhteinen subjekti. Pilkkua ei siten tule seuraaviin tapauksiin: Päätin lähteä leikkiin mukaan ja ostin arvan. Käsiteltiin sääntöjen 2. pykälää ja katsottiin se sopivaksi entisessä muodossaan. Jos lauseiden symmetrian rikkoo jälkimmäisen lauseen alussa oleva määrite, eivät lauseet liity toisiinsa yhtä kiinteästi, ja siksi pilkku on paikallaan, esim. Kalastelin pitkin kesää, ja joskus satuin saamaan hyvänkin saaliin. Katseltiin talonpaikkaa, ja onneksi sellainen löydettiinkin aivan läheltä.
d) Konjunktion kuin edelle ei tule pilkkua, jos se ei aloita täydellistä (predikaatillista) sivulausetta, esim. Sato oli parempi kuin viime vuonna. Myös konjunktioiden niin kuin ja kuten edeltä pilkku jää tällaisessa tapauksessa useimmiten pois, esim. Voidaan menetellä niin kuin (t. kuten) ennenkin. (Sen sijaan tavallisesti pilkullisena: Tunnettuja kauneudestaan ovat eräät Keski-Suomen pitäjät, niin kuin [t. kuten] Keuruu ja Saari¬
järvi. Tässä niin kuin tai kuten aloittaa edellä sanottua täsmentävän lisän, ks. s. 19.) Täydellisenkin kuin-lauseen edeltä pilkku jää tavallisesti pois, jos edellä on sana, johon kuin viittaa, esim. Sain paremman palkan(,) kuin olin odottanutkaan. Tekijä kuvaa lapsuutensa maiseman sellaisenaf,) kuin se pikku pojasta tuntui puoli vuosisataa sitten. Toisaalta pilkullisena: Kaiuttimet pauhasivat kentällä, kuin (= ikään kuin) siellä olisi ollut suurikin juhla.
e) Sanaparin mitä — sitä (t. sen) jälkimmäisen osan eteen tulee pilkku, esim. Mitä lievempi verotus, sitä parempi on ihmisten into työntekoon. Mitä pikemmin, sen parempi.
f) Pilkkua ei tule kahden konjunktion väliin. Tämmöisiä konjunktiopa- reja ovat mm. ja että, ja kun, ja jos, ja vaikka, tai että, tai kun, tai jos, mutta että, mutta kun, mutta jos, että kun, että jos, että vaikka. Esim. Mutta jos olisin tiennyt asiasta, olisin kiiruhtanut mukaan. Sanotaan, että kun on usva uutena vuotena, niin on halla heinäkuussa. Joskus voi jälkimmäinen konjunktio kuitenkin aloittaa lauserakenteen kannalta irrallisen lisän. Silloin sen edelle merkitään pilkku, esim. Tulen maanantaina tai, jos en mitenkään ehdi, tiistaina. Tällaisissa tapauksissa ei edellisen konjunktion edellä ole pilkkua.
g) Lauseiden raja on usein epäselvä kaksi- tai kolmisanaisen alistuskon- junktion vaiheilla: niin että, sitten kun, silloin kun, samalla kun, aivan kuin, ikään kuin, niin kuin, ennen kuin, niin pian kuin. Pilkku tulee tavallisesti tällaisen liittokonjunktion eteen, mutta usein se voi luontevasti jäädä kokonaan poiskin, esim. Perhe asui Tampereella silloin kun lapset olivat vielä pieniä. Juhlaa ruvettiin valmistelemaan samalla kun muu toiminta jatkui tavanomaisena. Ennätin saada lipun ennen kuin parhaat paikat oli myyty loppuun. Toisinaan taas alkujäsen kuuluu niin kiinteästi edelliseen lauseeseen, että on selvintä panna pilkku sanojen väliin, esim. Rupesin juoksemaan niin (= niin kovaa), että muut jäivät jälkeen (vrt. Rupesin


Oikeinkirjoitusoppia
18
juoksemaan, niin että muut jäivät jälkeen). Poistuin vasta sitten, kun oli hiljaista. Jos liittokonjunktio aloittaa virkkeen, ei sen osien väliin tule koskaan pilkkua.
Samassa asemassa kuin tällaiset liit- tokonjunktiot ovat jotkut adverbin ja konjunktion yhtymät: varsinkin kun, varsinkin jos, vain jos, aina kun, heti kun, vasta kun yms. Esimerkkejä pilkun sijoituksesta ja pilkuttomuudesta: Aja varovasti varsinkinf,) kun (= varsinkin silloin, kun) lämpötila on lähellä nollaa. Aja varovasti, varsinkin kun (= erityisesti siksi, että) lämpötila on lähellä nollaa. Pääset mukaan vain f,) jos käyttäydyt kunnolla. Merkitsen almanakkaani piirun aina(,) kun olen käynyt hiihtämässä.
Jotkut A-kohdan säännöistä unohtuvat kirjoittajilta helposti. Tavallista on, että pilkulla aloitetun sivulauseen jäljestä jää pilkku pois. Usein se on kuitenkin virkerakenteen selventämiseksi välttämätön, esim. »Valtuutettu N. lausui, että tiehanke oli kiireellinen ja vaati töiden pikaista aloittamista.» (Vasta ja-sanan edelle pantu pilkku osoittaa, että vaatijana oli valtuutettu N. eikä tiehanke.)
Toisinaan tapaa semmoisenkin käsityksen, että pilkku voidaan jättää pois aina ja-sanan edeltä. Varsinkin pitkähköjä päälauseita yhdistävä ja vaatii kuitenkin pilkkua eteensä jo selvyyden vuoksi. Esim. seuraavaa virkettä on vaikea hahmottaa ensi näkemältä, jos pilkku puuttuu ja-sanan edeltä: »Ensimmäiset vieraat tulivat tiistai- iltana ja keskiviikkona oli jo täysi juhlatunnelma.»
Kaikki pilkkusääntöjä noudattavat- kaan virkkeet eivät välttämättä ole hyvätyylisiä. Niinpä kahden päälauseen rinnastaminen pelkkää pilkkua käyttäen, ilman rinnastuskonjunktiota, käy verraten harvoin. Esim. Liput hulmusivat, juhlayleisön mieli oli korkealla. Kaikki miehet internoitiin, vain naiset ja lapset päästettiin vapaiksi. Jotkut olivat mukana uteliaisuudesta, jotkut taas olivat oikeita asianharrastajia. Tällaisissa tapauksissa rinnasteiset lauseet ovat lyhyitä
tai niiden rakenne on jollakin tapaa symmetrinen (miehet — naiset ja lapset; jotkut — jotkut). Joko konjunktiota tai vahvempaa välimerkkiä (puolipistettä, kaksoispistettä tai pistettä) sitä vastoin tarvittaisiin seuraavanlaisiin tapauksiin: »Lenkit ovat yleensä olleet kymmenen kilometrin mittaisia, joskus Viren on juossut pitempiäkin matkoja.» (Lisättävä konjunktio mutta.) »Samalla pyrittiin valvomaan yhdistysten toimintaa, niiden oli ennalta tehtävä viranomaisille tarkka selko kokoustensa ja juhliensa ohjelmasta.» (Pilkku korvattava kaksoispisteellä.) »Kaikki sepitteet eivät jää ulkokohtaisen helskyttelyn asteelle, parhaissa tuntuu väläyksittäin elävän runouden henki.» (Lisättävä konjunktio vaan tai korvattava pilkku puolipisteellä.)
B. 	Pilkku erottaa lauseen osia seuraavasti:
1. 	Rinnasteisten lauseen osien väliin tulee pilkku, jos ei niitä yhdistä jokin konjunktioista ja, sekä, sekä — että, -kä, ynnä, eli, tai, joko — tai, vai, mutta, vaan, esim. Kaivos tuottaa rautaa, kuparia, molybdeeniä ja eräitä muita metalleja. Ohi vilahtelivat saaret, luodot, alastomat kalliokarit. Haravan lavatkin tehdään muovista, ei enää pihlajasta. Sen sijaan pilkutta: Hän on sekä ahkera että älykäs. Tein pienen mutta tärkeän lisäyksen. En tarkoittanut Irakia vaan Irania. Vanhemman käytännön mukaan tosin mutta ja vaan -konjunktioiden edelle tulee pilkku, ja tätäkin tapaa on edelleen pidettävä hyväksyttävänä. Suorastaan tarpeellinen pilkku on seuraa- vassa: Tulin paikalle, mutta liian myöhään. Siinä paikalle ja liian myöhään eivät ole rinnasteisia; mutta liian myöhään on lauseessa irrallinen lisä.
Erikseen on huomattava seuraavat tapaukset:
a) 	Kohdassa 1 mainittuihin konjunktioihin eivät kuulu sanat saati, jopa, vieläpä, (imilloin —) milloin, (osaksi —) osaksi, (toisaalta —) toisaalta, (vuoroin —) vuoroin. Niiden edelle tulee siis pilkku, esim. Matto ei mahdu edes olohuoneeseen, saati eteiseen. Tanskan ja Islannin, jopa


19
Välimerkit
Färsaarten ja Grönlannin edustajat olivat mukana. Juotiin milloin olutta, milloin viiniä.
b) Peräkkäiset adjektiiviattribuutit erotetaan pilkulla vain jos ne ovat todella rinnasteiset, keskenään samanarvoiset, esim. selväsanainen, innostava (= selväsanainen ja innostava) puhuja; kirjan toinen, uusittu painos. Tällaiset attribuutit ovat yhtä painokkaita, ja niiden väliin sijoittuu äännettäessä luontevasti tauko. Sen sijaan: hyviä kotimaisia tuotteita (= kotimaisia tuotteita, jotka ovat hyviä); kirjan toinen uusittu painos (= toinen sellainen painos, joka on uusittu).
c) Kaksi peräkkäistä titteliä on rinnasteisia, jos ne ovat molemmat taipumattomia. Silloin käytetään pilkkua, esim. varatuomari, ekonomi M. Kaski (vrt. varatuomari, ekonomi M. Kaskelle). Jos edellinen titteli on taipuva, ei pilkkua käytetä: opetusministeriön kansliapäällikkö tohtori Jaakko Numminen (vrt. opetusministeriön kansliapäällikölle tohtori Jaakko Nummiselle).
d) Pilkku tulee myös luettelon numeroitujen kohtien väliin, esim.
1) 	Antti Muuri 35.09, 2) Seppo Väisänen 36.42, 3) Veikko Korpi 39.31.
e) Pilkkua ei merkitä semmoisiin vakinaisiin siteettömiin rinnastuksiin kuin puuta heinää, ei maistu hongalle ei haavalle, pari kolme, viisi kuusi.
f) Viikonpäivän ja päivämäärän väliin ei tule pilkkua, esim. Kokous pidetään tiistaina 5. lokakuuta. Pilkkua ei merkitä myöskään päiväyksissä paikannimen ja päivämäärän väliin, esim. Helsingissä 7. marraskuuta 1981; Helsinki 7.11. 81. — Kirjeen allekirjoituksissa näkee nykyään seuraavanlaista englantilaismallista pilkun käyttöä: »Parhain terveisin, Eero». Taiteisiinkaan tapauksiin pilkku ei kuulu.
2. 	Lauseeseen liittyneet irralliset lisät erotetaan muusta lauseesta pilkulla. Tämmöisiä lisiä ovat mm. pääsanan jälkeinen appositioattribuutti, puhuttelut ja huudahdukset sekä erilaiset täydentävät täsmennykset ja välihuomautukset. Esim. Jyväskylä,
läänin pääkaupunki, on Jyväs-ja Tuo- miojärven välisellä kannaksella. (Tavallisesti sen sijaan: Läänin pääkaupunki Jyväskylä on . Jos sanan
Jyväskylä kahta puolta on puheessa tauko, voidaan ajatella myös pilkkujen käyttöä: Läänin pääkaupunki, Jyväskylä, on .) Virolaisen, ko¬
keneen poliitikon, uudelleenvalinta ei ollut yllätys. Tulehan, Tuomas, katsomaan! Hei, lähdetään jo! Voi Aulikki, olipas tämä hauska uutinen. Myös näin voidaan menetellä, ainakin joskus. Pohjoismaissa, ei tosin valtaosassa Suomea, puhutaan skandinaavisia kieliä. Huomattava on, että pilkku kuuluu tällaisen lisän jälkeenkin, ellei sillä kohden ole jotain muuta välimerkkiä.
Erikseen huomattavia tapauksia:
a) Tavallisia ovat sellaiset täsmennykset, joiden alussa on jokin sanoista ja sanaliitoista kuten, niin kuin, nimittäin, toisin sanoen (tai sen lyhenne ts.)y esimerkiksi (tai sen lyhenne esim.). Nekin erotetaan pilkulla, esim. Joissakin kaupungeissa, kuten Helsingissä ja Turussa, on ruotsinkielinen vähemmistö. Mukana olivat Hannu Mikkola, Ari Vatanen ja Markku Alen, ts. kaikki nimekkäimmät ralliautoilijamme.
b) Pilkkua käytetään luetteloissa sukunimen ja etunimen sekä nimen ja kotipaikan välissä, esim. Korhonen, Veikko, Helsinki; Kortesaari, Osmo, Tampere. Sellainen pilkuttomuus, jota tilansäästön vuoksi viljellään esim. puhelinluetteloissa, ei kuulu tavalliseen yleiskieliseen esitykseen.
c) Pilkulla erotetaan toisistaan lähdeviitteen osat, esim. Linkomies, Latinan kielioppi s. 39; Otavan suuri ensyklopedia 17, Keuruu 1981, s. 6594. Tarkemmin s. 51.
d) Irralliseksi lisäksi voidaan joskus tulkita myös virkkeen sisässä tai lopussa oleva lauseenvastike, esim. Lopulta, kaikkien kyllästyttyä odottamiseen, saapui illan päävieras. Yleensä lauseenvastike liittyy kuitenkin kiinteästi muuhun lauseeseen, joten pilkkua ei käytetä. Erityisesti on muistettava, että virkkeenalkuinen lauseenvastike ei koskaan saa pilkkua jäi-


Oikeinkirjoitusoppia
20
keensä, esim. Sanoakseni asian suoraan ehdotus tuntuu ennenaikaiselta. Maunu Eerikinpojan maanlain oltua voimassa vajaat sata vuotta annettiin uusi maanlaki,
e) 	Jos virkkeenloppuinen täsmennys erotetaan pilkulla, se ei aina selvästi eroa rinnastustapauksista, esim. »Kunnanvaltuustoon valittiin 7 vasemmistolaista, 4 sosiaalidemokraattia ja 3 kommunistia.» Tällaisissa tapauksissa olisi selvempää käyttää pilkun sijasta kaksoispistettä.
C. 	Pilkulla erotetaan kokonaisluvut desimaaleista (desimaali- eli kymme- nyspilkku), esim. 1,3 milj. asukasta; 25,50 (= 25 mk 50 p); (urheilutuloksia:) 83,56, 13.57,2. Anglosaksiseen tapaan näkee nykyään usein käytettävän pistettä desimaalipilkun sijasta. Ei ole kuitenkaan syytä luopua pilkun käytöstä, jolla on vahva perinne useimmissa Euroopan maissa, mm. Pohjoismaissa.
Tahattomien pilkkurikkeiden lisäksi tapaa nykyään varsinkin kaunokirjallisuudessa tietoista poikkeilua pilkkusäännöistä, niin että esim. sivulausetta erottava pilkku jätetään yleisesti pois. Kirjoittajan kannalta tällainen vapaa pilkutus on oikeastaan vaativampi kuin sääntöjen mukainen: ei ole aina helppoa ratkaista, milloin ilmaus on pilkuttomanakin selvä lukijalle, milloin ei. Pilkutuksessa, kuten välimer- kinnässä yleensä, on kuitenkin aina muistettava ensisijaisesti viestin vastaanottajan mukavuutta. Sääntöjen mukainen pilkutus takaa sen helpoimmin; siksi ei ainakaan asiatyylisessä esityksessä pidä poiketa sovinnaisista pilkkusäännöistä.
Puolipiste
Puolipistettä käytetään seuraavasti:
1. 	Erottamassa virkkeen veroisia ilmauksia, jotka kuuluvat läheisesti yhteen, esim. Kuuntelen virran solinaa ja katselen huojuvia rantapensaita; jostain kantautuu yhtäkkiä lehtokurpan ääni. Suunnilleen yhtä nopeasti
kuin teollisuusväestö kasvoivat neli- kymmenluvulla kaupunkilaisvoittois- ten elinkeinojen palveluksessa olevat ryhmät; nopeimmin kaikista laajeni ilmeisesti kauppa, joskaan tämä ei suoraan näy tilastoista. Usein sanotaan, että puolipiste on pistettä heikompi mutta pilkkua vahvempi eroke; itse asiassa se on läheisempää sukua pisteelle kuin pilkulle. Esim. äskeisissä näytevirkkeissä ei pilkku tulisikaan kyseeseen. Piste olisi mahdollinen, mutta se viittaisi hiukan erilaiseen lukutapaan: pisteen edellä virkkeen sävelkulku laskee paljon jyrkemmin kuin puolipisteen edellä, ja sitä seuraava tauko on pitempi kuin puolipisteen jälkeinen. Vain piste päättää virkkeen peruuttamattomasti.
2. 	Joskus pilkkua vahvempana ero- tusmerkkinä luetelmissa ja laajoissa rinnastuksissa. Esim. Suomen kielellä on monia ominaispiirteitä: äänneopissa sananalkuisten konsonanttiyhty- mien puute, diftongien ja yleensä vokaalien runsaus; muoto-opissa sijojen suuri määrä, lukuisat johdostyypit ja yhdyssanojen muodostamisen helppous; lauserakenteen alalla mm. monet lauseenvastikkeet ja sanajärjestyksen suhteellinen vapaus.
Puolipiste ei ole nykyään kovin tavallinen välimerkki, ja toisinaan sitä näkee käytettävän räikeästi väärin, esim. kaksoispisteen sijasta luetteloiden edellä. Oikein käytettynä se kuitenkin rytmittää ja elävöi tekstiä tavalla, jota on vaikeaa muilla keinoin korvata.
Kaksoispiste
Kaksoispistettä käytetään seuraavissa tapauksissa:
1. Suoraa esitystä edeltävän johtolauseen lopussa, esim. Maija kysyi: »Ostetaanko siniset vai vihreät tapetit?»
2. Sellaisen lauseen jäljessä, jota seuraa sen loppuosaa täsmentävä ilmaus, useimmiten luettelo. Esim. Olen omistanut vain yhden auton: Saabin. Olen omistanut kolme autoa: Anglian, Taunuksen ja Toyotan. Kan-


21
Välimerkit
didaatintutkinnon ovat suorittaneet seuraavat henkilöt: Aaltonen, Eila, Aikio, Kerttu . Osoite: 04350 Nahke-
la. Jos kaksoispistettä edeltävä jakso ei lopu täsmennyksen tarpeessa olevaan ilmaukseen (edellä yhden auton, kolme autoa, seuraavat henkilöt, osoite), on kaksoispiste poistettava. Ei siis: »Olen omistanut useita autoja, kuten: Ang- lian, Taunuksen ja Toyotan.» »Kandidaatintutkinnon ovat suorittaneet: E. A., K. A. - - .»
Erikseen tulee huomata, että kaksoispistettä seuraavan täsmennyksen on lopetettava virke; virkkeensisäinen täsmennys erotetaan ajatusviivoin tai pilkuin tai jätetään joskus erottamattakin. Väärin: »Uudet talletusmuodot: palkkiotalletustilit ja veronhuojennus- tilit on otettu vastaan myönteisesti» (po. Uudet talletusmuodot — palkkiotalletustilit ja veronhuojennustilit —
on otettu ). »Hallituksen vanha
konsti: vaikeiden asioiden paketointi ratkaisi keskustapuolueen johdon va- lintavaikeudet» (po. Hallituksen vanha konsti, vaikeiden asioiden paketointi, ratkaisi ). »Hallinto¬
neuvoston erovuoroiset jäsenet: kunnallisneuvos M. K., valtiot, kand. P. M., päätoimittaja R. P. ja pääjohtaja J. P. valittiin uudelleen» (virke sel- kenee, jos kaksoispiste jätetään pois).
3. Sellaisen lauseen jäljessä, jota seuraa omana lauseenaan selitys tai perustelu, esim. Lompakossa ei ollut markkaakaan: kuukauden palkka oli kulutettu loppuun. Kuumuuden vaikutelma riippuu ilman kosteudesta: kostea löyly tuntuu kuumemmalta kuin kuiva.
4. Loppulyhenteen, symbolin tai numeron ja päätteen välissä, joskus myös sisälyhenteissä, esim. v:sta 1981 lähtien, 30°:seen, 45:tä, n:o. Tarkemmin s. 32, 36, 38—39.
5. Varsinkin luetteloissa tekijän ja teoksen nimen välissä, esim. Lauri Viita: Moreeni. Tavallisempi on nykyään pilkku: Lauri Viita, Moreeni. Jos tekijännimi on kapiteloitu, ei välimerkkiä tarvita: Lauri Viita Moreeni.
6. Teoksen tai kirjoituksen nimen ja alaotsikon välissä, esim. Oma maa:
tietokirja Suomen kodeille. Voidaan käyttää myös pistettä (Oma maa. Tietokirja Suomen kodeille), mutta keskellä yhtenäistä tekstiä ja samoin esim. lähdeviitteissä tämä tapa tuntuu pirstovalta.
7. Suhdetta osoittamassa, esim. mittakaava 1 : 20 000; yksi: yhden (taivutussuhde). Tämmöisissä tapauksissa on kaksoispisteen molemmin puolin väli.
8. Eräissä numerosarjoissa, esim.
julkaisusarjan osa 156:1 (= 156. osan
1. 	alaosa), tilan rekisterinumero 7:132 (aiempi merkintä: 7132), Matt. 4:13 (=4. luvun 13. jae), virsi 560:1—2 (= virren 560 säkeistöt 1 ja 2), hinta nidottuna 27:50, sidottuna 35:— (tällaisissa markkamäärissä nykyään tavallisemmin desimaalipilkku). Samoin lähdeviitteissä vuosiluvun ja sivunumeron välissä: Koivulehto (1981:
230—231) olettaa, että .
Ajatusviiva
Ajatusviivaa käytetään seuraavasti:
1. Virkkeiden välissä kappaleen sisäistä jaksotusta osoittamassa, esim. (talven lumipeitepäivien määrästä kertovan kappaleen lopussa:) Inarin arvoihin tulee lisäksi syyskuun 2,1 ja kesäkuun 3,9 päivää. Rannikko- asemilla taas on sydäntalvenakin ollut lumettomuutta. — Myöhempien vuosikymmenien lumitalvet ovat ilman korkeamman lämpötilan tähden olleet jonkin verran lyhempiä kuin edellä on esitetty. Tähän tarkoitukseen ajatusviivaa olisi käytettävä säästeliäästi.
2. Joskus liittämässä virkkeen jatkoksi päälausetta, joka läheisesti liittyy edellä sanottuun, esim. Alkuaan suunnitelma oli ollut toisenlainen — tästä ei mietinnössä tosin kerrota. Optimismin kannattama sitkeä työ — siinä oli Risto Rydin elämän johto- aate. Usein tällaisissa tapauksissa on puolipiste tai kaksoispiste luontevampi.
3. Osoittamassa, että virkkeen lopuksi seuraa jotain odottamatonta, esim. Polulla tallusteli vastaan — ilmi elävä karhu pentuineen.


Oikeinkirjoitusoppia
22
4. Virkkeen sisällä erottamassa irrallista lisää, esim. Tosin oma korkeakoulu aluksi — ja pitkänkin aikaa — oli vaatimaton. Rantakala — haudutetaan silakat ja perunat hiljakseen kypsäksi — on mainiota ruokaa. Eilen kerrottiin useissa lehdissä — ainakin Helsingin Sanomissa, Uudessa Suomessa ja Suomenmaassa —, että vahingot nousevat miljoonaan markkaan. Huom. pilkun sijoitus viimeisessä esimerkissä. Vapaammassa tyylissä pilkku voi jäädä poiskin.
Runsas ajatusviivan käyttö irrallisten lisien osoittamiseen tekee tekstin helposti levottoman näköiseksi. Siksi tätäkin merkintätapaa olisi käytettävä harkiten.
5. Lainausmerkkien sijasta osoittamassa omalta riviltään aloitetun repliikin alkua. Repliikin jatkuminen johtolauseen jälkeen osoitetaan tällöin uudella ajatusviivalla. Esim.
— Frakki, älähti Hukari. — Missä on frakki?
— Räätälissä, sanoi Joonas rauhallisesti.
Seuraavassa esimerkissä repliikki jatkuu johtolauseen jälkeen samana virkkeenä:
— Et sinä ole paljon minkään näköinen, sanoi Korkala melkein surulli- sesti, — mutta ei auta.
6. Allekkaisina ns. luetelmaviivoina osoittamassa uuden kohdan alkamista. Esim.
Matkatavaroina kuljetetaan mm.
— sairaiden kanto- ja pyörätuoleja
— lastenvaunuja
— polkupyöriä ja yksi-istuimisia moottoripyöriä.
Eri kohtien jäljessä voisi olla myös pilkut, mutta välttämätöntä se ei ole. Seuraavat vaihtoehtoiset mallit osoittavat luetelmaviivojen käyttöä kokonaisten lauseiden edellä:
Termostaatin paikasta on huomattava, että
— lämmittimestä nouseva lämpö ei saa suoraan vaikuttaa termostaattiin
— termostaatin sopivin korkeus on
1,5 	m lattiasta.
Vaihtoehtoisesti:
Termostaatin paikasta on huomat¬
tava seuraava:
— Lämmittimestä nouseva lämpö ei saa suoraan vaikuttaa termostaattiin.
— Termostaatin sopivin korkeus on
1,5 	m lattiasta.
Esimerkeistä näkyvään tapaan luetelmaviivat tavallisesti sisennetään.
7. Ääriarvoja, rajapaikkoja, osapuolia tms. osoittavien numeroiden ja sanojen välissä, esim. 10—15 mk, 16—18-vuotiaat, vuosina 1941—44, kohdat 3—7 (tämmöisistä ääriarvoil- mauksista tarkemmin s. 41); syys— lokakuussa, Vilkunan—Mäkisen (t. Kustaa Vilkunan—Eino Mäkisen) Isien työ, Paasikiven—Kekkosen linja, Boylen—Mariotten laki, rataosuus Tampere—Orivesi, Helsinki—Hyrylä—Järvenpää (esim. linja-auton kilvessä), Kitee—Siilinjärvi 16—12 (pesäpallo-ottelun tulos). Sen sijaan yhdysmerkkiä käyttäen ja vain nimen jälkimmäistä osaa taivuttaen: Hei- sinki-Vantaan lentoasema, pankin Espoo-Tapiolan konttori.
Jos luvut ääriarvoilmauksessa on kirjoitettu kirjaimin, käytetään samoin ajatusviivaa: kymmenen—viisitoista osanottajaa. Ilman välimerkkiä kirjoitetaan kuitenkin sellaiset vakiintuneet ilmaukset kuin kaksi kolme, kuusi seitsemän (kaksi pientä numerojärjestyksessä peräkkäistä lukua).
Sekä ajatusviiva että yhdysmerkki tulee seuraavanlaisiin nominatiivial- kuisiin tapauksiin, jotka kokonaisuuksina ovat yhdyssanoja: Suomi—Neuvostoliitto-Seura, Ruotsi— Tanska-
ottelu, 4—2-voitto, itä—länsi-suunta (myös itä-länsisuunta). Tällaiset ilmaukset eivät usein ole kovinkaan luontevia: on selvempää sanoa ja kirjoittaa esim. Kuopion ja Joensuun välillä (tai välillä Kuopio—Joensuu), äidin ja lapsen suhde kuin »Kuopio—Joensuu-välillä», »äiti—lapsi- suhde».
8. Osoittamassa virkkeen katkeamista tai jonkin osan poisjättöä ilmauksesta, esim. Olisikohan se —? P—leen hölmö! Hän on ollut seuran sihteerinä (1970—77) ja puheenjohtajana (1977—) ( = vuodesta 1977 edelleen). Ajatusviivapari osoittaa yhden


23
Välimerkit
tai useamman sanan poistoa lainauksessa, esim. » Vain asianomistajaa saadaan - - kuulustella siitä, mitä ja minkä verran hän on rikoksen johdosta kärsinyt vahinkoa.»
9. 	Osoittamassa puuttuvia markkoja tai pennejä, esim. —,50; 17,—.
Ajatusviiva on irrallaan viereisistä sanoista kohdissa 1—6 ja osaksi 8, kiinni vierussanoissaan tai -numeroissaan kohdissa 7, 9 ja osaksi 8. Ajatusviivan merkitsemisestä koneella kirjoitettaessa ks. s. 50.
Sulkeet
1. 	Sulkeita eli sulkumerkkejä käytetään varsinkin asiatekstissä erottamaan irrallista lisää, joka sisältyy johonkin virkkeeseen tai on omana virkkeenään tai virkejaksonaan, esim. Keskustapuolue (ja jos oikein muistan, osa kokoomustakin) äänesti vastaan. Seuraava presidentti oli J. K. Paasikivi (1946—56). Sääntö pätee useimpiin tapauksiin (muutamat erityistapaukset tulevat puheeksi tuonnempana). Lisäesimerkki pitemmästä virkejaksosta: Mausteeksi pannaan
tilliä. (Sen asemesta voidaan käyttää paprikaa tai sinappia. Myös curry antaa hyvän säväyksen.) Esimerkeistä näkyy myös ison ja pienen kirjaimen käyttö, pisteen sijoitus ja välien käyttö sulkeiden yhteydessä.
2. Sulkeilla voidaan erottaa semmoinen kielenaines, joka vaihtoehtoisesti voi jäädä pois, esim. vilkastuttaa.
3. Numeron tai kirjaimen ja alku- sulkeen yhdistelmää käytetään kappaleen alussa ja varsinkin virkkeen sisässä luettelon kohtia erottamassa. Kappaleen alussa tulee sulkeen sijasta etenkin numeron jäljessä kyseeseen myös piste, siihen tapaan kuin esim. tässä kappaleessa. Esimerkki virk- keensisäisestä tapauksesta: Kaupunki on julistanut haettavaksi 1) agrologin viran, 2) kaksi palomiehen virkaa, 3) lähetin toimen. Tässä esimerkissä voitaisiin yhtä hyvin käyttää kirjaimia: a), b), c).
4. Tieteellisessä tekstissä merkitään
(tavallisesti omana kappaleenaan olevien) kaavojen, sääntöjen, määritelmien, esimerkkilauseiden yms. numerot usein sulkeiden sisään. Esim.
(4) (a + b)2 = a2 + 2ab + V
(11) Kaksi pistettä määrittää suoran.
Jos tällaiseen numeroon viitataan tekstissä, voidaan kirjoittaa esim. joko (4):stä seuraa, että tai kaavasta 4 seuraa, että (ei kernaasti
»kaavasta (4) seuraa, että »).
5. Sulkeisiin merkitään puhelimen suuntanumero, esim. (914) 75 201.
6. Kaarisulkeiden lisäksi on käytössä hakasulkeet. Niitä käytetään muutamissa erityistapauksissa:
a) Kaarisulkeiden sisällä, esim. kantoni {[Sveitsin] osavaltio).
b) Lainauksessa osoittamassa lainaajan lisäystä, esim. »Talvi oli tänä vuonna [1966] luminen.» »Tarjous oli kyllä tehty P[eltose]llekin.»
c) Ääntämisohjeissa, esim. Debre- cen [däbrätsän].
Vinoviiva
Vinoviivaa käytetään seuraavasti:
1. 	Vaihtoehtojen välissä varsinkin lomaketekstissä, esim. Siviilisääty: naimisissa/naimaton/leski (tarpeeton pyyhitään yli). Samaan tapaan joissakin numeroilmauksissa, esim. 20. 6./
3. 	7.1917 (rinnan Venäjän vanhan ja uuden luvun mukaiset päivämäärät), 1500/1300—500 eKr. (esihistoriallisen kauden vaihtoehtoisia ajoituksia). Viime aikoina on yleistynyt vastaavanlainen vinoviivan käyttö juoksevassa tekstissäkin, esim. »Lukija/kuulija ei aina käsitä kirjoittajan/puhujan ajatuksia»; »viranhaltijalle/hänen sijaiselleen maksettava palkka». Tämä on epäonnistunutta lomaketyylin jäljittelyä; vinoviiva on näissä esimerkeissä korvattava perinnäisellä sanalla tai. Vielä mahdottomampi vinoviiva on semmoisissa yhdyssanoissa kuin »positiivi/negatiivi- painatus », »uutis / viihdeaineis to »,
joissa se lähinnä vastaa sanaa ja (po. positiivi- ja negatiivipainatus tai positiivi-negatiivipainatus, uutis- ja viihdeaineisto).


Oikeinkirj oitusoppia
24
Erityisasemassa on kansainvälisten mallien mukainen konjunktiopari ja/ tai. Sitä voidaan harkiten käyttää tiiviyteen pyrkivässä tekstissä, mutta tavallisessa yleiskielisessä esityksessä se on tavallisesti tarpeeton. Esim. »Jos perhe omistaa auton ja/tai kesä- huvilan»: paremmin auton tai kesä- huvilan (sehän ei estä sitä, että perhe omistaa molemmat) tai erityisen täsmällistä ilmausta tavoiteltaessa auton tai kesähuvilan tai molemmat.
2. Erottamassa runon säkeitä toisistaan, esim. Punerrus kukinnoilla / haihtuvan tuokion / vieno on, ihmeellinen.
3. Osoittamaan suhdetta (»jotakin kohti»), esim. Tuulen nopeus oli 14 m /s. Huomattakoon taivutus: kohosi
14 	m:iin/s. Sellaista ilmausta kuin »90 km:n/t nopeus» ei kuitenkaan voida käyttää; on sanottava 90 km:n tuntinopeus. Väkinäisiltä tuntuvat myös semmoiset yhdyssanat kuin »pi- tuus/leveyssuhde», »hinta/suorite- suhde» (par. pituuden suhde leveyteen, hinnan ja suoritteen suhde).
4. Murtoluvuissa: 3/5 = kolme viidesosaa.
5. Eräissä numeroyhdistelmissä lukujen välisenä erokkeena, esim. Kanava 3/1981 (= Kanavan 3. numero 1981), puhelin 15 211/204 (vaihteen numero + alanumero). Vanhentunutta sen sijaan alkaa olla vinoviivan käyttö päivämäärissä, esim. »6/12» (nykyään 6.12., 6. joulukuuta).
6. Sanakirjoissa ja kielitieteellisessä tekstissä osoittamassa sanan katkaisu- kohtaa, esim. sanat erist/e ja -in.
Vinoviiva on tavallisesti kiinni vie- russanoissaan. Jos se erottaa sanajak- son toisesta sanajaksosta tai yksityisestä sanasta, sen kahta puolta tulee välit niin kuin 2. kohdan esimerkissä. Samoin: tuhatta markkaa / kk.
Lainausmerkit
1. 	Lainausmerkeillä osoitetaan toisen puheesta tai kirjoituksesta saadut lainaukset, esim. »Pääsetkö tulemaan?» kysyi Arvo. »Pääsen toki», vastasi Anna, »johan sen sanoin.» »Tule
sitten joutuin!» kehotti Arvo. Anna siihen: »Heti kun kerkiän.» Lisäesimerkkejä eräistä lainaustyypeistä ja niitä muistuttavista lainausmerkittö- mistä tapauksista on ison ja pienen kirjaimen käytön yhteydessä s. 12.
Jos lainaus jatkuu seuraavassa kappaleessa, lainausmerkit selvyyden vuoksi toistetaan kappaleen alussa. Edellisen kappaleen loppuun ei lainausmerkkejä silti tule.
2. Lainauksesta on kysymys myös seuraavassa tapauksessa: Lupasit tulla »vuorenvarmasti» (asianomainen on käyttänyt juuri tätä sanaa). Samaan tapaan lainausmerkkejä käytetään silloinkin, kun halutaan ilmaista, että näin toisinaan sanotaan, näin voisi sanoa tms., esim. »Herrahissi» tuntuu toimivan hyvin kunnassamme. Tällaisia »epävarsinaisia» tapauksia ovat seuraavat. Mitä tahansa vakiintunutta kuvallista ilmausta tai arkikielen sanaa ei kuitenkaan pidä panna tällä tavoin lainausmerkkeihin. Vain aloitteleva kynänkäyttäjä kirjoittaa esim. näin: »Voi olla vaikeaa löytää "yhteistä nimittäjää” näille ilmiöille»; »Hänelle "petataan” virkaa». Yhteinen nimittäjä on tämmöisessä yhteydessä käypää kuvakieltä eikä siksi kaipaa lainausmerkkejä. Yhtä vähän niitä kaipaa arkisessa tyylissäpetaaminerikaz&\ asiatyylisessä esityksessä taas ei käytettäisi koko sanaa vaan sanottaisiin Hänelle pohjustetaan virkaa.
3. Lainausmerkit voivat osoittaa myös, että puheena on kielen sana tai muu ilmaus eikä sen tarkoite, esim. »Järvi» ja »niemi» ovat suomen vanhoja omaperäisiä sanoja. Varsinkin kielitieteellisessä tekstissä käytetään lainausmerkkien sijasta yleensä kursiivikin aimia (käsin tai koneella kirjoitettaessa alleviivausta), esim. Järvi ja niemi ovat suomen vanhoja omaperäisiä sanoja.
4. Kirjojen ja lehtien nimissä lainausmerkkejä käytetään lähinnä selvyyden vaatiessa, esim. »Sataa suolaista vettä» oli syksyn merkkiteoksia (toisaalta lainausmerkeittä: Seitsemän veljeksen uusin painos). Muiden kuin kirjallisten taideteosten nimissä lainausmerkit ovat tavanomaisemmat,


25
Välimerkit
mutta harkinnan mukaan ne voidaan jättää poiskin, esim. »Haaksirikkoiset» (kuvapatsas), »Öinen ratsastus ja auringonnousu» (sävellys; tavallisesti silti esim. Hämäläisten laulu), »Jäniksen vuosi» (elokuva). Selventäviä ja tarpeellisia lainausmerkit ovat varsinkin kirjan sisältämien novellien ja runojen, tietokirjan lukujen, lehtikirjoitusten, esitelmien yms. nimissä, esim. »Kun elämä riutuu», »Hauen laulu», luku »Maapallon syntyteorioita», esitelmä »Huomioita laina- sano jemme alalta». Jos kirjallisen tuotteen tai taideteoksen nimi alleviivataan tai kursivoidaan, ei lainausmerkkejä kuitenkaan käytetä.
5. Luetteloissa yms. lainausmerkit osoittavat ylemmällä rivillä olevan sanan toistumista. Esim.
5. 	6. runkojen katkontaa
6.6. » »
6. Tavallisten lainausmerkkien (» » tai ” ”) lisäksi on puolilainausmerkit (’ ’). Niitä käytetään kahteen päätehtävään:
a) Toisten lainausmerkkien sisällä, esim. »Lupasit tulla 'vuorenvarmasti’», muistutin hänelle. Painotekstissä voidaan käyttää myös uloinna » » -tyyppisiä, niiden sisällä ” ” -tyyppisiä lainausmerkkejä tai päinvastoin.
b) Kielitieteellisessä tekstissä osoittamaan sanan tai muun ilmauksen merkitystä, esim. Viron i l u s merkitsee 3kaunista\
Joskus puolilainausmerkkejä näkee käytettävän laajemminkin, mm. 2. kohdan tapauksissa, kun ei ole kyseessä varsinainen lainaus. Rajan veto lainausmerkkityyppien välille käy silloin helposti hankalaksi. Yksinkertaisinta onkin rajoittaa puolilainaus- merkkien käyttö 6. kohdan tapauksiin.
Kuten 1. kohdan esimerkeistä ilmenee, kirjoitetaan lainaukseen kuuluva piste, huutomerkki ja kysymysmerkki lainausmerkin edelle. Lisäesimerkki: Luin kirjan »Onko maallamme malttia vaurastua?» Päinvastaista järjestystä noudatetaan, kun piste, huutomerkki tai kysymysmerkki ei sisälly lainaukseen, esim. Oletko nähnyt Kokkosen oopperan »Viimeiset kiusaukset» ?
Lopuksi laulettiin »Soi kunniaksi Luojan». Tuli mieleen sananparsi »Laita lapsi asialle, mene itse perässä». Kirjoittajan mukaan »asiassa tarvittaisiin kiireellisiä toimia». Pilkku taas tulee aina lainausmerkin jälkeen. Taivutetussa sanassa lainausmerkit ovat koko sanan ympärillä, esim. »bodybuildin- gin» (ei »bodybuilding»in).
Yhdysmerkki
1. 	Yhdysmerkkiä käytetään yhdyssanan osien välissä seuraavasti:
a) Erottamaan samoja vokaaleja, esim. keski-ikä, linja-autoasema, pää- äänenkannattaja, perhe-eläke-etu.
b) Rinnasteisten yhdysosien välissä, esim. suomalais-ruotsalainen, kanttori-urkuri, parturi-kampaamo, viritin- vahvistin, marxismi-leninismi. Rinnasteisiksi käsitetään yhdysosat myös esim. sanoissa evankelisluterilainen (= evankeliumin ja Lutherin opin mukainen) ja tieteellis-tekninen (esim. tieteellis-tekninen yhteistyökomitea = tiedettä ja tekniikkaa käsittelevä yhteistyökomitea), ei sen sijaan sanoissa roomalaiskatolinen (= roomalaisella tavalla katolinen) ja teknistieteellinen (esim. valtion teknistieteellinen toimikunta = teknisiä tieteitä käsittelevä toimikunta). Rinnasteisia yhdys- nimiä ovat esim. Marja-Leena, Enä- järvi-Haavio, Ruotsi-Suomi, Nummi- Pusula. (Aikoinaan muodissa ollutta kirjoitustapaa »Marjaleena» ei suositeta.)
Samalla lailla erotetaan rinnasteiset yhdysosat sellaisissa sanoissa kuin liha-makaronilaatikko, puna-viherso- keus, johtaja-sihteeripuhelin, kupari- sinkki-volframiseos, itä-länsisuunta (tai itä—länsi-suunta, ks. s. 22). Yhdysmerkkiä ei sitä vastoin tule seuraavanlaisiin tapauksiin, joissa yhdysosat ovat rinnasteisia vain merkitykseltään, eivät muodoltaan: sinipunainen, indoeurooppalainen, angloamerikkalainen, psykofyysinen, sensomotorinen. Kuitenkin moniosaisissa yhdyssanoissa selvyyden vuoksi esim. musta-puna-kel- tainen.
c) Silloin kun alku- tai loppuosana


Oikeinkirjoitusoppia
26
on isokirjaiminen erisnimi, esim. Eino- eno, Kaarle-herttua, Finlandia-talo, Sibelius-monumentti, Matteus-passio, Päijänne-suunnitelma, Fiat-merkki- nen, Iso-Britannia, Pohjois-Suomi, Ala-Vojakkala, Kylmä-Kalle, Ruotsinlaivat, Tanskan Helsingin-suurlähetti- läs, Helsinki- Vantaan lentoasema, pankin Tampere-Kalevan konttori. Säännönvastaisia kirjoitustapoja ovat esim. »Kostamushanke» (po. Kos- tamus-hanke) ja »Juhana Herttua» (po. Juhana-herttua), samoin Ka- levalaseura ja Neuvostoliittoinsti- tuutti, vaikka nämä kaksi onkin virallisina nimiasuina hyväksyttävä. Paikannimet, joiden jälkiosana on yleisnimi, kirjoitetaan kuitenkin ilman yhdysmerkkiä, esim. Kymijoki (= Kymi), Jordanvirta (= Jordan), Uralvuoristo (= Urat), Bermudasaa- ret, Kapkaupunki. Samaan tapaan: Peräpohja t. Peräpohjola, Länsipohja (nämäkään nimet eivät ole erisnimi- loppuisia). Yhdysmerkittömiksi ovat vakiintuneet myös eräät erisnimilop- puiset kunnannimet, esim. Alatornio, Isokyrö, Peräseinäjoki, Ylikiiminki.
Pohjois-Suomi-tyyppisten sanojen johdoksiin (esim. pohjoissuomalainen) ei tule yhdysmerkkiä. Sitä ei käytetä myöskään sellaisissa pienikirjaimisissa tapauksissa kuin röntgensäteet, karjalankarhukoira (näistä ks. tarkemmin s. 13).
d) Silloin kun alku- tai loppuosana
on numero, kirjain, kielen sana tai muu kielenaines, esim. 30-vuotias, 1734-vuoden laki, b-kohta, K-linja, C-vitamiinipitoinen, approbatur-arvosana (= arvosana approbatur), kunnia-käsite (= käsite kunnia), saada-verbi, -nen-päätteinen, fraktuu- ra-k. Samaan tapaan: fis-molli,
D-duurikonsertto. Samanlaista kirjoitustapaa käytetään, jos alkuosana on pisteetön lyhenne, joskus selvyyden vuoksi myös jos jälkiosana on lyhenne, esim. brt-määrä, YYA-sopi- mus, henkivakuutus-oy., kaapeli-tv, tosite-n:o (ei »tositeno»; toisaalta yhdysmerkittä erääntymispvm., hallinto tsto).
e) Selvyyden vuoksi, kun alkuosana on sana ei, joskus myös kun alkuosana
on harvinainen tai kirjainasultaan outo vieraskielinen sana, esim. ei-eu- rooppalainen, ei-toivottu, ei-kenen- kään-maa; squash-ottelu, sioux-in- tiaani, no-yhtye. Useimmiten yhdysmerkki kuitenkin jää vieraskielisen sanan jäljessä pois, esim. approba- turtentti (vrt. d-kohdan esimerkkiin approbatur-arvosana), clearingtili, judokurssi.
f) Vierasperäisissä saman sanan kertauman sisältävissä yhdyssanoissa, esim. beri-beri, cha-cha-cha.
g) Erityisasemassa ovat tapaukset, joissa alkuosana on kaksi- tai useampiosainen (välejä sisältävä) sanaliitto. Silloin jätetään yhdysmerkin edelle väli, esim. mies ja ääni -periaate, cum laude -tentti, »Sevillan parturi» -ooppera, avaimet käteen -toimitus, New Yorkin -matka, Saab 99 -merkkinen. Riveille jaettaessa yhdysmerkki tämmöisissä tapauksissa tulee jälkimmäisen rivin alkuun. Sen sijaan ilman väliä: Uuden-Guinean-matka, DC-9- kone, 20—25-vuotiaat (alkuosassakaan ei ole välejä). Kielitieteellisessä tekstissä kirjoitetaan myös esim. kutoa, punoa ja hioa -verbit, vaikka edeltävä ilmaus ei olekaan varsinainen sanaliitto.
2. Yhdysmerkkiä käytetään osoittamaan yhteisen osan poisjättöä rinnasteisissa yhdyssanoissa, esim. luku- ja kirjoitustaito, linja-, kuorma- ja henkilöautot, jääpallo ja -kiekko, kaksi- ja puolivuotias ’2‘/2-vuotias’ (loogisempi kirjoitustapa »kaksi ja puoli -vuotias» tuntuisi turhantarkalta), äänentallennus- ja -toistolaitteet, cum laude- ja laudaturtentit. Tällöin yhdysmerkki on aina kiinni edellisessä tai seuraavassa sanassa. Väärin: »poliittiset- ja partiojärjestöt» (po. poliittiset ja partiojärjestöt, koska poliittiset järjestöt ei ole yhdyssana).
3. Sanan pois jätetyn osan merkkinä yhdysmerkkiä käytetään eräissä muissakin tapauksissa, esim. sanat demokraatti/nen, -stua, -staa; vuonna -79. Jälkimmäisen esimerkin mukainen vuosiluvun merkintä tuntuu arkiselta; vielä arkisempaa on yhdysmerkin poisjättö, jota joskus tapaa (vuonna 79). Lyhyessä numeropäivämää-


27
Yhteen ja erikseen kirjoittaminen
rässä (esim. 16.3. 79) on yhdysmerkin poisjätöstä kuitenkin tullut vakiintunut tapa, ks. s. 40. On toisaalta tapauksia, joissa tällainen yhdysmer- kitön lyhentäminen johtaa suoranaisiin epäselvyyksiin, esim. »Julkaisuluettelo 82» (lukija voi erehtyä luulemaan, että kyseessä on luettelon järjestysnumero eikä vuosiluku).
4. Joissakin koodimerkinnöissä yhdysmerkki erottaa numeroryhmiä, esim. 171225-05IE (henkilötunnus), 103750-17769 (pankkitilin numero).
5. Rivin lopussa yhdysmerkkiä käytetään tavuviivana, esim. kals- kuttaa, onnel- lisuus. Yhtä vokaalia ei kuitenkaan jätetä omalle rivilleen: ora- va, ei »o- rava». (Samoin yhdyssanoissa: veden- alainen, ei »vedena- lainen».) Vokaalien välistä ei liioin mielellään jaeta, vaikka siinä kohdassa olisikin tavunraja: mieluummin rik- kaus, ka- peas-sa ja tavuttamatta ruoat kuin »rikka- us», »kape- assa», »ruo- at».
Yhdyssanat voidaan yleensä jakaa riveille yhdysosien rajalta, esim. alaosa, kesä- aika. Näin silloinkin, kun edellinen osa on loppuheittoinen, esim. yht- äkkiä, vast- edes, par- aikaa, ett- ei (myös et- tei), joll- ei (myös joi- lei). Tietokoneladonta tuottaa pai- notekstiin helposti sellaisia tavutusvir- heitä kuin »nime- nomaan», »kaivo- saukko». Tämmöiset rumennukset on korjausluvussa muistettava tarkoin oikaista.
Myös päätteelliset lyhenteet ja numerot on tavutettava oikealta kohdalta, esim. YK:s- sa, 12:n- nen (ei »YK:- ssa», »12:- nnen»). Mieluimmin kuitenkin on vältettävä tällaisten tapausten jakamista riveille.
Vierassanatkin tavutetaan yhdysosien rajalta, jos osat ovat selvät, esim. typo- grafinen, tekno- kratia. Rakenteeltaan hämärtyneet, vallankin yleiskielessä tavalliset vierassanat voidaan kuitenkin tavuttaa myös toisin, esim. mikro- skooppi tai mikroskooppi, demo- kratia tai demok- ratia. Moniin pulmatapauksiin antaa tämän kirjan hakemisto ohjeita.
Vieraskielisissä nimissä voidaan useimmiten soveltaa suomen mukaista tavutusta. Kuitenkaan ei yhdysmer¬
killä hajoteta kirjainryhmää, joka on yhden äänteen merkkinä, esim. Bu- chenwald, Goe- the, Por- sche, Ti- sza. (Toisaalta Bec- ker; ck on tässä geminaatta-A::n merkkinä.) Yhdyssanat pyritään jakamaan yhdysosien rajalta, esim. öre- bro, Ober- ammer- gau, Shake- speare. Taivutettaessakin vieraskieliset nimet jaetaan tavunrajalta, esim. Smi- thille, Banglade- shissa, From- min, Schlachte- rilla.
Heittomerkki
Heittomerkkiä käytetään seuraavissa tapauksissa:
1. Joskus yhdyssanoissa osoittamaan alkuosan loppuvokaalin puuttumista, esim. jok 'ainoa, jok 'ikinen (sen sijaan tavallisesti heittomerkittä esim. vaikkei, yhtaikaa, yhtäkkiä, paraikaa, vastedes, tarkkampuja). Runoudessa heittomerkkiä on käytetty yleisemminkin loppuheiton merkkinä, mutta tämä tapa on vanhentunut. Nykyään ei heittomerkkiä käytetä loppuheiton osoittamiseen myöskään puhekielisissä repliikeissä, esim. Ei se ny misään korves oi ku se oj juur talon takan.
2. Osoittamaan selvyyden vuoksi tavunrajaa silloin kun se osuu kahden samanlaisen vokaalin väliin. Tällöin on yleensä kolme vokaalia vierekkäin, esim. raa’at, vaa’assa (kolme samanlaista vokaalia), ruo’ot, liu’un, ei nau'u, rei’ittää (diftongi + diftongin jälkimmäinen vokaali), ko’oissa (lyhyt vokaali + sillä alkava diftongi). Samoin kirjoitetaan /'Ard-sanan monikkomuodot, esim. näissä i’issä.
3. Määrätapauksissa vieraskielisiä sanoja taivutettaessa, ks. s. 59—60.
Yhteen ja erikseen kirjoittaminen
Yhdyssanan ja sanaliiton raja on usein häilyvä. Tämän kirjan hakemistossa on runsaasti esimerkkejä yhteen- ja erikseenkirjoittamistapauksista, mutta lisäksi kannattaa pitää mielessä seuraavat ohjeet.


Oikeinkirjoitusoppia
28
1. 	Kiistattomia yhdyssanoja ovat puutalo, moottoritie, pääkaupunkiseutu, ukkosilma -tyyppiset tapaukset, joissa substantiivia edeltää nomina- tiivimuotoinen substantiivi tai sitä korvaava s-loppuinen »yhdyssana- muoto». Myymälöiden ikkunoissa voi kyllä nähdä »kevät kauden alennus myyntejä», ja ammattigraafikotkin voivat tekstata kirjan selkään »Väri kuva kasvio», mutta puolustettavina ei tällaisia kirjoitustapoja voida mitenkään pitää. Yhdyssanoja ovat myös esim. Upo-pesukone, Braun-talousvat- kain, Anna-täti, Juhana-herttua, teh- dä-verbi; näissä alkuosa (tavallisesti erisnimi) nimeää jälkiosan tarkoitteen. Maamme-laulu on yhdyssana samasta syystä, mutta Topeliuksen kirjan nimi Maamme kirja on sanaliitto (= kirja maastamme; vrt. Luonnon kirja). Yhdyssanoiksi käsitetään tavallisesti sellaiset tapaukset kuin äitikulta, poikaparka, isävainaja; huudahduksissa, joissa molemmilla osilla on paino (po'ikä pa 'rka!)> ne on kuitenkin tulkittava sanaliitoiksi. Joko yhdyssanaksi tai sanaliitoksi voidaan käsittää loppuaika t. loppu aika. Tämä ilmaus taipuukin kahdella lailla: Olimme loppuajan t. lopun ajan maalla.
Nominatiivimuotoisella substantiivilla alkavia yhdyssanoja ovat myös sävellysten nimet, joissa alkuosa ilmaisee sävellajia ja jälkiosa sävellyslajia, esim. C-duurimessu, d-molliviuluso- naatti.
Nominatiivimuotoinen sanaliitto on yhdyssanan alkuosana sellaisissa tapauksissa kuin 3—0-voitto, Suomi— Norja-ottelu (luontevammin kyllä Suomen—Norjan ottelu tai Suomen ja Norjan ottelu). Nominatiivin sijaiseksi voidaan katsoa sanaliitto sem- moisissakin esimerkeissä kuin avaimet käteen -toimitus, antaa mennä -periaate.
Jos substantiivia edeltää adjektiivi, on kyseessä tavallisesti sanaliitto, esim. pitkä matka, tiheä metsä. Näin on laita silloinkin, kun adjektiivi on taipumaton, esim. aika t. koko lailla, ensi kerralla, joka tapauksessa, pikku kylä, tosi ystävä, viime kädessä. Eräät adjektiivin ja substantiivin yhtymät ovat
kuitenkin erikoistuneet merkitykseltään ja muuttuneet samalla yhdyssanoiksi, esim. harmaakaihi, kevytmaito, omakuva, vanhapiika; ensikat- sastus, jokamies tavallinen ihminen’, pikkusielu, tosiseikka. Adjektiivialkuiset paikannimet ovat yhdyssanoja, esim. Tyynimeri, Iso-Anttila (kuitenkin sanaliittoina Pohjoinen jäämeri, Iso Roobertinkatu, Pikku Huopalahti, joissa jo loppuosa on yhdyssana).
2. 	Paljon vaikeampi on antaa sitovia ohjeita siitä, milloin genetiivi- muotoinen substantiivi muodostaa sitä seuraavan substantiivin kanssa yhdyssanan. Usein onkin ehdonvallan asia, kirjoitetaanko ilmaus yhteen vai erikseen; esim. öljyn tuonti ja kielten opetus ovat yhtä mahdollisia kuin öljyn- tuonti ja kieltenopetus (selvyyden vuoksi kuitenkin Suomen öljyntuonti, kun ilmausta edeltää genetiiviattri- buutti). Genetiivialkuisilla yhdyssanoilla on kuitenkin eräitä yhteisiä piirteitä: ne ovat monesti termin luonteisia, ja niiden alkuosa viittaa usein pikemmin lajiin kuin määrä- yksilöön. Niissä on myös paino vakituisesti alkuosalla, toisin kuin sanaliitoissa, joissa myös jälkimmäinen osa voi saada painon. Pisimmälle ovat erikoistuneet sellaiset sanat kuin hä- ränsilmä (vrt. härän silmä), talonpoika (vrt. talon poika), teerenpilkku: niiden merkitys ei ole lainkaan pääteltävissä yhdysosien perusteella. Mutta käsitteellisiä kiteymiä ovat myös esim. kananmuna, kallionnyppylä, harjannostajaiset, illanvietto, kirjansidonta, lampun varjostin, voimistelunopettaja. Kananmunat ovat vakiintuneita kauppatavaroita ja elintarvikkeita, toisin kuin vaikka fasaanin munat. Kirjansidonta (yleensä) on nykyään kallista, niin että (yhden) kirjan sidonta voi maksaa toistasataa markkaa. Kaupoissa myydään lampunvarjostimia; kotona voi (tietyn) lampun varjostin rikkoutua. Voimistelunopettajaksi on päässyt määrätutkinnon suorittamalla; voimistelun opettajana voi olla tätä tutkintoa suorittamatonkin.
Sekä koti- että ulkomaiset genetiivialkuiset paikannimet käsitetään yleensä yhdyssanoiksi, esim. Vanhankau-


29
Yhteen ja erikseen kirjoittaminen
punginlahti, Tyrrhenanmeri, Beringinsalmi, Kanariansaaret. Jos jälkiosa on erisnimi tai yhdyssana, nimet kirjoitetaan kuitenkin sanaliitoiksi, esim. Laatokan Karjala, Atlantin valtameri. On myös joitakin tapauksia, jotka äännetään kumpaakin osaa painottaen ja jotka siksi käsitetään sanaliitoiksi, esim. Karjalan kannas, Englannin kanaali. Useiden tällaisten nimien jälkiosana on teennöstä (ihmiskäden tuotetta) merkitsevä sana (Saimaan kanava, Hooverin pato) tai epäkan- sanomainen maantieteellinen termi (Donetsin allas, Donin laakio). Varsinainen paikannimi ei liioin ole esim. Porin tie (vaikkapa Helsingistä tai Tampereelta Poriin vievä tie); vrt. Po- rintie (kadunnimi Helsingissä). Sanaliittoja ovat vihdoin sellaiset tapaukset kuin Minna Canthin katu, Aleksis Kiven tie, joissa jo alkuosa on sanaliitto (väärin »Minna Canthinkatu», »Aleksis Kiventie»).
Kielten nimet ovat sanaliittoja, esim. suomen kieli, englannin kieli.
Jos genetiivialkuisen yhdyssanan alkuosana on erisnimi, käytetään yhdysmerkkiä, esim. Saksan-matka, Mikkelin-tuliaiset, Suomen Parii- sin-suurlähettiläs. Ilman yhdysmerkkiä ja pienellä alkukirjaimella toisaalta kirjoitetaan semmoiset termit kuin italiansalaatti, ranskanperunat, suomenhevonen, saksanpaimenkoira.
Yhdyssanoja ovat myös esim. valuu- tanvientilupa ja tutkinnonsuorittamis- vuosi (mieluummin kuin »valuutan vientilupa», »tutkinnon suorittamis- vuosi»). Oikeastaan niiden alkuosana on yhdyssanaksi tiivistyneen sanaliiton nominatiivi tai s-loppuinen yhdyssana- muoto; niiden jäsennyshän on tyyppiä valuutanvienti/lupa, tutkinnonsuorit- tamis/vuosi. Pitkät tämäntyyppiset yhtymät joudutaan kuitenkin purkamaan sanaliitoiksi, esim. ekonomin- tutkinnon su'orittamisvuosi. Kuten näkyy, myös painotus tukee tällaista hahmotusta, joka oikeastaan on epälooginen; kyseessähän on vuosi, jolloin ekonomintutkinto on suoritettu, ei suorittamisvuosi, joka kuuluu eko- ^ nomintutkinnolle.
3. 	Kahden samassa sijassa olevan
substantiivin rinnastukset ovat sanaliittoja, esim. yötä päivää, puuta heinää, suuna päänä, alun perin, mielin määrin, mielin kielin, perin pohjin, suin päin.
4. Lukusanat ryhmitellään sanoiksi seuraavaan tapaan: kaksimiljoonaa seitsemänsataaviisikymmentätuhatta kahdeksansataaneljätoista = 2 750 814. Erikseen kirjoitetaan siis ne jaksot, jotka vastaavat numeroin kirjoitetun luvun kolminumeroisia jaksoja. Samoin kuin kirjoitetaan viisikymmentä, kolmesataa, seitsemäntuhatta, kirjoitetaan yhteen myös esim. parikymmentä, viidettäkymmentä, kolmattasataa, seitsemät tätuhat ta. Johdonmukaista olisi kirjoittaa myös kaksimilj oonaa, kolmemiljardia jne., mutta pyöreinä tällaiset isot luvut kirjoitetaan tavallisesti erikseen: kaksi miljoonaa, kolme miljardia.
5. Esimerkkejä nominatiivi- ja genetiivialkuisista yhdysadjektiiveista: jääkylmä, riihikuiva, painotuore, virkavapaa; raudanluja, valonherkkä, tummanruskea (myös tumman ruskea).
Erityisesti on huomattava, että nominatiivialkuiset tapaukset kirjoitetaan yhteen silloin kun yhtymän jälkiosana on -/>ie«-loppuinen adjektiivi, esim. moniosainen, hyvätapainen, kolmikymmenvuotinen (numeroin: 30-vuotinen). Samoin: kolmikymmenvuotias (= 30-vuotias). Yhteen kirjoittaminen koskee myös tapauksia, joissa alkuosana on taipumaton adjektiivi, esim. ensisijainen (ei »ensi sijainen», vaikka ensi sija), erikokoinen (ei »eri kokoinen», vaikka eri koko), jokavuotinen, viimeaikainen, viimesunnuntainen. Sanaliitoksi voidaan kirjoittaa kuitenkin jo'ka ke1 skiviikkoinen, vii'me hu 'htikuinen (jälkiosana yhdyssana; kumpikin osa painollinen).
Genetiivialkuiset -/Viert-loppuiset yhtymät ovat horjuvampia. Yhteen kirjoitetaan yleensä vakiintuneet tapaukset, joiden alkuosana on pronomini tai lyhyehkö adjektiivi, esim. monen- laatuinen, senhetkinen, samansuuruinen, minkäkokoinen (myös minkä kokoinen), tämänkaltainen (myös tä¬


Oikeinkirjoitusoppia
30
män kaltainen)-, hyväntapainen, pahanhajuinen, vastaavantyyppinen (myös vastaavan tyyppinen). Toisaalta erikseen: sopivan kokoinen, tuoreen makuinen, entisen mittainen. Substan- tiivialkuisista ovat yhdyssanoja samoin lukuisat vakiintuneet tapaukset, esim. asianmukainen, järjenvastainen, nyrkinkokoinen, karmiinin- punainen, kansainvälinen, manner- tenvälinen (ohjus). Näihin kuuluvat myös -kielinen-loppuisct adjektiivit, esim. suomenkielinen, ranskankielinen. Useimmat substantiivialkuiset tapaukset ovat kuitenkin sanaliittoja, esim. herneen kokoinen, tervan hajuinen, metrin mittainen, seurojen välinen, pöytäkirjan mukainen.
6. Esimerkkejä yhdysverbeistä: aikaansaada, irtisanoa, laiminlyödä, läpikäydä, muistiinpanna, toimeenpanna, vastaanottaa, ylläpitää (näiden sijasta tavallisemmin sanaliitot saada aikaan, sanoa irti, lyödä laimin, käydä läpi, panna muistiin, panna toimeen, ottaa vastaan, pitää yllä)', allekirjoittaa, ristiinnaulita, palovakuuttaa, kes- topäällystää, iskukuumentaa, esipestä.
7. Jos infinitiiviä tai partisiippia edeltää määrite, on kyseessä tavallisesti sanaliitto, esim. huomioon ottaen, näin ollen, silmällä pitäen, läsnä ollessa; lukuun ottamatta; arvonsa tunteva, ennalta ehkäisevä, korvia vihlova, maata viljelevä, olemassa oleva, poissa oleva, vettä hylkivä, virkaa toimittava, voimaan tuleva (laki); kahden maattava, merkille pantava, varteen otettava; eloon jäänyt, irti päässyt, kahtia jakautunut; arvossa pidetty, käsin kirjoitettu, mukaan luettuna, niin sanottu, nurin käännetty; ennen mainitsematon. Yhdyssanoiksi käsitetään tapaukset, joiden merkitys on erikoistunut, esim. ohimennen; asiaankuuluva, asiantunteva, henkeäsalpaava, kouraantuntuva, käänteentekevä, luotaantyöntävä, läpitunkeva, mukaansatempaava, ohimenevä 'tilapäinen’, paikkansapitävä, samantekevä, silmäänpistävä ‘erikoinen, huomiota herättävä’, uraauurtava, viinaanmenevä, yhtäpitävä; silminnähtävä; asiaankuulumaton, ennennäkemätön, luoksepääsemätön, läpi-
tunkematon, vastaansanomaton. Jos sanaliiton rinnalla on yhdysverbi (esim. saada aikaan = aikaansaada, ks. kohtaa 6), kirjoitetaan vastaavat infinitiivit ja partisiipit samoin yhdyssanoiksi, esim. hallituksen aikaansaamat uudistukset, sopimusta irtisanottaessa, läpikäydyt tekstit, eilen vastaanotettu lähetystö.
Vasta 'juuri, äsken’ kirjoitetaan partisiipin kanssa selvyyden vuoksi yhteen, esim. vastaleivottu, vastavalmistunut.
8. Jos verbin -m/«e«-johdosta edeltää adverbiaali, yhtymä tulkitaan sanaliitoksi, esim. eloon jääminen, puhtaaksi kirjoittaminen, maalle muuttaminen, virasta erottaminen, yhteen sovittaminen. Kuitenkin yhdyssanana esim. irtisanominen (vrt. verbiin irtisanoa), laiminlyöminen (vrt. verbiin laiminlyödä), tavallisesti myös kirjeen puhtaaksikirjoittaminen, etujen yhteensovittaminen (edellä gene- tiiviattribuutti). Muunlaisten teon- nimien ja samoin tekijännimien kanssa adverbiaali kirjoitetaan tavallisesti yhteen, esim. eloonjäänti, maahan- hyökkäys, maaltamuutto, poissaolo; kylääntulija, syrjästäkatsoja, koroil- laaneläjä. Tilapäisemmissä ja raskaammissa yhtymissä on erikseen kirjoittaminenkin mahdollista, esim. ylioppilaaksi tulo (myös ylioppilaaksiko), Helsingissä kävijä (myös Hel- singissä-kävijä), kauppakorkeakoului- hin pyrkijät. Kuitenkin aina esim. ylioppilaaksitulovuosi (ei epäloogisesti »ylioppilaaksi tulovuosi»).
9. Kaksitavuiset alkusointuiset vah- vistuspartikkelit kirjoitetaan yhteen seuraavan sanan kanssa, esim. pilkkopimeä, putipuhdas, selkoselällään, sepiselvä, supisuomalainen, typötyhjä, upouusi, ventovieras, vihonviimeinen, ypöyksin. Näiden mallin mukaan kirjoitetaan myös esim. rutikuiva ja upporikas. Sen sijaan ani ja tuiki kirjoitetaan pääsanastaan erilleen, esim. ani harva, ani harvinainen, ani varhain; tuiki tarpeellinen, tuiki tuntematon, tuiki tärkeä.
10. Erikseen kirjoitetaan sellaiset vokaalivaihteluun perustuvat adverbi- parit kuin hujan hajan, mullin mallin,


31
Lyhenteet
sikin sokin.
11. Konjunktiot kun ja kuin kirjoitetaan erilleen edeltävästä sanasta, esim. samalla kun, sitten kun; aivan kuin, ennen kuin, ikään kuin, niin kuin, niin pian kuin, samoin kuin.
12. Pronominin ja postposition sekä preposition ja pronominin yhtymät kirjoitetaan erikseen, esim. sen jälkeen, sen sijaan, sen takia, sen tähden, sen vuoksi; sitä paitsi, jota paitsi, sitä vastoin, muun muassa.
13. Likimääräistä sijaintia tai suuntaa ilmaiseva adverbi päin kirjoitetaan yhteen sitä edeltävän lyhyen adverbin kanssa, esim. alaspäin, altapäin, eteenpäin, ylöspäin, sielläpäin, sinnepäin, taaksepäin. Jos edellä on pitempi adverbi, päin kirjoitetaan joko yhteen tai erikseen, esim. alhaalta-, edeltä-, keskelle-, kotona-, vasemmalle-, ylhäältä/päin tai alhaalta, edeltä, keskelle jne. päin. Substantiivin tai pronominin edeltäessä päin kirjoitetaan erikseen, esim. rantaan, kotiin, itään, Savossa, teillä päin. Erikseen se kirjoitetaan myös, kun edellä on instruk- tiivimuotoinen adjektiivi tai pronomini, esim. oikein, nurin, näin, samoin, toisin päin. (Tällöin päin ilmaisee asentoa, ei sijainnin tai suunnan likimääräisyyttä.)
Adverbi käsin kirjoitetaan edeltävästä sanasta erilleen, esim. täältä, kotoa käsin.
14. Numerot kirjoitetaan erilleen lyhenteistä, symboleista ja kirjaimista, esim. 4 m, 6. §, 43 %, kohdassa 5 a. Asteen, minuutin, sekunnin, jalan ja tuuman symbolit kirjoitetaan kuitenkin kiinni edeltävään numeroon, esim. -3°C, 12', 4":n lankku. Yhteen kirjoitetaan myös jotkin kirjain-numerokoodit, esim. paperikoot A4 ja A5.
15. Hajatapauksia, jotka kirjoitetaan erikseen: ajan mittaan, ennen pitkää, jonkin verran, kerta kaikkiaan, kesken kaiken, niin ikään, tavan takaa; paikka paikoin, nurin niskoin, saman tien, suurin piirtein, väen väkisin, ylen määrin; eri pitkä, yhtä suuri; itsestään selvä; itse kukin.
16. Hajatapauksia, jotka kirjoitetaan yhteen: jompikumpi, jotenkuten, kutakuinkin; nimenomaan, päinvastoin.
Lyhenteet
Yhdistämättömien sanojen lyhenteet
Lyhenteiden tarkastelu on sopivinta aloittaa yhdistämättömien sanojen lyhenteistä. Niitä on kolme ryhmää:
1. 	Loppulyhenteet, jotka on lyhennetty sanan lopusta niin, että lyhenteessä on viimeisenä sanan ensi, toisen tai joskus kolmannen tavun alkukonsonantti, poikkeuksellisesti ensi tavun vokaali. Esim. s. ’sivu(t), sivuilla’, /. ’tai’, os. 'osoite; osasto’, ins. 'insinööri’, kok. 'kokoomuslainen’, komm. (väärin »kom.») 'kommunisti', puh. 'puhelin', luutn. 'luutnantti' (myös Itn.), milj. 'miljoona^)', apul. 'apulainen’, a. (esim. sanakirjoissa) 'adjektiivi’.
Loppulyhenteet ovat yleensä pisteel- lisiä. Pisteettömiä ovat kuitenkin mitta- ja rahayksikköjen lyhenteet, esim. / ’litra(a)’,pak ’paketti(a)’ (myöspkt), doll ’dollari(a)’, ka ’karaatti(a)’; v 'vuosi, vuotta' (mutta pisteellisenä v. 'vuosi, vuonna, vuosina': v. 1981); m 'metri(ä)', erg ’ergi(ä)\ F'voltti(a)’. Kolme viimeksi mainittua ovat näytteitä lyhenteistä, jotka sisältyvät »tunnuksina» kansainväliseen mittayksiköiden standardijärjestelmään, Sl-järjes- telmään. Useimmiten Sl-järjestelmän tunnuksia voidaan käyttää lyhenteinä yleiskielisessä suomalaisessa tekstissä. On kuitenkin eräitä poikkeuksia, joita ei voida suosittaa: Sl-järjestelmän mukaiset »t» ’tonni(a)\ »h» ’tunti(a)\ »a» 'vuosi, vuotta' ja »d» 'vuoro/kausi, -kautta'. Niitä voidaan käyttää teknisessä ja luonnontieteellisessä eri- tyistekstissä, mutta yleiskielessä niiden sijasta on käytettävä lyhenteitä tn 'tonni(a)’, t ’tunti(a)\ v 'vuosi, vuotta’ ja vrk 'vuoro/kausi, -kautta’ (tai pv ’päivä[ä]’).
Loppulyhenteitä ovat myös etunimien alkukirjainten lyhenteet, joita käytetään enimmäkseen vain miesten etunimistä, esim. A. Salminen, J. K. Paasikivi (huom. alkukirjaimia erottava väli), V.-M. Loiri. Muodostukseltaan poikkeuksellisia loppulyhenteitä ovat viikonpäivien vokaaliloppui¬


Oikeinkirjoitusoppia
32
set lyhenteet su, ma, ti, ke, to, pe, la, joita käytetään vain vahvasti lyhentävässä esityksessä, esim. taulukoissa. Samoin esim. sellaiset latinalaisperäisten arvosanojen lyhenteet kuin a Approbatur’, / laudatur’.
2. Sisälyhenteet, jotka on lyhennetty sanan sisästä, esim. klo ’kello’, krs ’kerros’, nti ’neiti’, tri ’tohtori’ (myös toht.), tsto ’toimisto’, ston (mieluummin kuin »sit.») puolueisiin sitoutumaton’. Joskus osoitetaan lyhennetty kohta selvyyden vuoksi kaksoispisteellä, esim. n:o ’numero’ (myös nro), s:n ’samoin’. Sisälyhenteet ovat pisteettömiä.
3. Sisä-loppulyhenteet, jotka on lyhennetty sekä sanan sisästä että sen lopusta, esim. ks. ’katso’, Ik. ’luokka’, mrd. ’miljardi(a)’, Itn. luutnantti’, vrt. ’vertaa’. Myös tämmöisten lyhenteiden jälkeen tulee piste. Pisteettömiä ovat kuitenkin mitta- ja rahayksikköjen lyhenteet, esim. ltk ’laatikko(a)’, mk Markka(a)’, rpl ’rupla(a)’, kpl ’kappale(tta)’ (mutta pisteellisenä kpl. 3 esim. tekstin kappaleesta puhuttaessa).
Poikkeuksellinen muodostukseltaan on väistyvä lyhenne /. ’eli’. Koska se helposti sekaantuu numeroon 1, ei sitä pitäisi ollenkaan käyttää.
Lyhenteisiin rinnastuvat semmoiset symbolit kuin % ’prosentti(a)’, § pykälä’, ° ’aste(tta)’, ' ’(kulma)minuut- ti(a); jalka(a)’, " ’(kulma)sekunti(a); tuuma(a)’. Niitä käytetään numeroiden yhteydessä; sellaisia yhdyssanoja kuin »osallistumis-%» ja johdoksia kuin »-%:inen» (esim. »60-^0:inen liuos») ei pitäisi käyttää (par. osal- listumispros.; 60-prosenttinen t. 60- pros. liuos).
Yhdyssanojen ja sanaliittojen lyhenteet
Yhdyssanojen ja sanaliittojen lyhenteet nojautuvat yhdistämättömien sanojen lyhenteiden perustyyppeihin. Yhdyssanoista käytetään mm. seuraavantyyppisiä pisteellisiä loppu- lyhenteitä: maan vilj. ’ maanvilj elij ä ’, yliopp. ’ylioppilas’, nimim. Nimimerkki’, tilap. tilapäinen’. Lyhenne
voi koostua myös sisä- ja loppulyhen- teestä, esim. tstosiht. toimistosihteeri’, tai varsinkin kahdesta loppulyhen- teestä, esim. dipl.ins. ’diplomi-insi- nööri’, kr.kat. kreikkalaiskatolinen’, sos.dem. Sosiaalidemokraattinen)’, toim.joht. toimitusjohtaja’; ev.-lut. ’evankelis-luterilainen’, suom.-ruots. ’suomalais-ruotsalainen’. Kuten esimerkeistä näkyy, rinnasteisiin yhdyssanoihin kuuluva yhdysmerkki säilyy tällaisissa lyhenteissä. Aiemmin yhdysmerkkiä käytettiin laajemminkin (myös dipl.-ins., toim.-joht. jne.), mutta tällainen käyttö on jäämässä pois. On vain muistettava, ettei dipl. ins. -tyyppisiin lyhenteisiin tule sananväliä (ei siis »dipl. ins.»).
Tavallista on kuitenkin, että yhdyssanat lyhennetään vahvemmin, samaan tapaan kuin yhdistämättömien sanojen sisä-loppulyhenteissä. Yhdysosien rajoja ei silloin merkitä pisteellä; piste tulee vain lyhenteen loppuun, esim. lvv. liikevaihtovero’, mlk. Maalaiskunta’, mv. Maanviljelijä’, oy. ’osakeyhtiö’, pj. puheenjohtaja’, rkm. Rakennusmestari’. Pisteettömiä ovat jälleen mittayksikköjen lyhenteet, esim. km ’kilometri(ä)’, MW ’megawatti(a)’, mpk Meripeninkulma^)’.
Sl-järjestelmän mittayksikköjen lyhenteistä voidaan periaatteessa muodostaa suuri määrä kerrannaisyksik- köjen lyhenteitä erityisten etuliitteiden avulla. Niistä osa on tuttuja metrijärjestelmästä (esim. h ’hehto-’ = 100, k ’kilo-’ = 1 000; d ’desi-’ = 0,1, c ’sentti-’ = 0,01, m ’milli-’ = 0,001, /x ’mikro-’ = miljoonasosa), osa on uudempia (esim. M ’mega-’ = miljoona, G ’giga-’ = miljardi, T ’tera’ = biljoona; n ’nano-’ = miljardisosa, p ’piko-’ = biljoonasosa). Yleiskieleen on uusilla etuliitteillä muodostetuista lyhenteistä kotiutunut vain jokunen (esim. MV ’megavoltti[a]’, MW Me- gawatti[a]’); jatkuvasti on yleiskielen mukaista kirjoittaa esim. 3 000 000 km tai 3 milj. km, ei »3 Mm» = ’3 mega- metriä’. Merkillinen poikkeus on pujahtanut lyhenteeseen Mmk Miljoona^) markka(a)’, jota ei ole tarkoitettukaan luettavaksi Megamark-


33
Lyhenteet
ka(a)\ Rinnalla näkee myös pieni- kirjaimista lyhennettä mmk. Selvintä olisi vanhaan tapaan kirjoittaa esim. 3 milj. mk; näin saisi summan suuruus myös graafisesti osuvan ilmauksen. Lyhennepari Mmk, mmk tuli kieleen vanhan markan viimeisinä aikoina, jolloin näin suuria summia jouduttiin käyttelemään yhtenään, ja tämä inflaation muistomerkki olisi joutanut jäämään kielestä pois nykymarkan tullessa käyttöön.
Aivan kuten yhdyssanojen voivat sanaliittojenkin lyhenteet koostua kahdesta loppulyhenteestä, esim.
o.s. ’omaa sukua’ (erotukseksi lyhenteestä os. ’osoite; osasto’), H. V. ’Hyvä Veli’, H.M. ’Hänen Majesteettinsa’, it.p. ’itäistä pituutta’; f il. tri filosofian tohtori’, kasvatust. kand. kasvatustieteiden kandidaatti ’ (tämmöisissä oppiarvojen lyhenteissä normaali sananväli osien välillä). Yhtä tavallisia ovat kuitenkin sisä-loppulyhentei- den tekniikkaa noudattavat lyhenteet, joissa sanojen rajaa ei merkitä, esim. ts. ’toisin sanoen’, tk. ’tämän kuun; tätä kuuta’, jne. ’ja niin edelleen’, tms. ’tai muuta sellaista’, eKr. ’ennen Kristusta’, oto. ’oman toimensa ohella’, mts. ’mainitun teoksen sivu(t), sivu(i)lla’.
Kertaukseksi vielä: sananloppuinen lyhentäminen (paitsi mitta- ja rahayksiköissä) osoitetaan pisteellä, olipa kyseessä itsenäinen lyhenne (kok., jne.) tai itsenäisyytensä säilyttänyt rakenneosa yhdyssanan tai sanaliiton lyhenteessä (toim.joht., it.p.). Tavallisessa juoksevassa yleiskielisessä tekstissä ei tästä tavasta pidä poiketa. Sen sijaan erityisaloilla voidaan alan sisäisistä lyhenteistä jättää piste pois varsinkin lomakkeissa, tilastoissa, luetteloissa yms. Tätä tapaa ei suositeta sellaisiin yleisiin lyhenteisiin kuin ks., jne., ts., ei liioin näiden erityisalojen ulkopuolelle eikä yhtenäiseen tekstiin. Lyhenteiden pisteettömyys on tapana mm. puolustusvoimissa, ja se käy niiden sisäisessä viestinnässä, mutta jos puolustusvoimista lähetetään tiedote vaikkapa lehdistölle, siinä on kirjoitettava maj. evp. E. Mikkola, ei »maj evp
E Mikkola».
Poikkeuksellista pisteettömyyttä näkee nykyään paitsi enemmän tai vähemmän epäjärjestelmällisenä myös eräissä selvärajaisissa tapausryhmissä. Esim.
a) a-pommi Atomipommi’, e-pil- leri Ehkäisypilleri’, au-lapsi ’avioton (avioliiton ulkopuolinen) lapsi’, ay- liike Ammattiyhdistysliike’, it-tykistö (myös it. tykistö) ’ilmatorjuntatykistö’, krh-komppania (myös krh.komppania) ’kranaatinheitinkomppania’, L- Saksa (myös L.-Saksa) ’Länsi-Saksa’, K-Suomi (myös K.-Suomi) ’Keski- Suomi’;
b) tv televisio’, atk Automaattinen tietojenkäsittely’, lvi-työt ’lämmitys-, vesijohto- ja ilmanvaihtotekniset työt’, yya-sopimus ’ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimus’, krp keskusrikospoliisi’, ktm ’kauppa- ja teollisuusministeriö’.
Näille tapauksille, ainakin enimmille niistä, on yhteistä se, että ne yleisesti myös luetaan kirjaimittain (aa- uu-lapsi, aa-tee-koo jne.), a-ryhmän tapaukset (kaikki yhdyssanoja) on katsottava hyväksyttäviksi, mutta niiden arkisuus on ilmeistä; huolellisessa esityksessä samat ilmaukset kirjoitetaan mieluimmin lyhentämättöminä, b-ryh- män tapaukset taas ovat seuraavassa puheeksi tulevien isokirjainlyhentei- den toisintoja. Niistä neljä ensimmäistä voidaan yleisyytensä vuoksi hyväksyä vastaavien isokirjainlyhenteiden rinnalle, mutta tyyppiä ei pidä kartuttaa. Esim. valtion laitosten nimistä olisi mieluummin käytettävä isokir- jainlyhenteitä (KRP, KTM) ja sitäkin mieluummin kirjoitettava nimet kokonaisina.
Isokirjainlyhenteet
Yhdyssanoista ja sanaliitoista käytetään myös kahden tai useamman kirjaimen muodostamia isokirjain- eli suuraakkoslyhenteitä. Yhdyssanoista ne eivät ole aivan tavallisia, esim. AL ’Aamulehti’, IS ’Ilta-Sanomat’, NL Neuvostoliitto’, MM Maailmanmestaruus’, TK televisio’, Z?ÄT’brut-


Oikeinkirjoitusoppia
34
tokansantuote’, EKG Elektrokardiogrammi’, PL ’postilokero’, UM Ulkoministeriö’, OY (myös oy.) Osakeyhtiö’, KRP keskusrikospoliisi’, RO Raastuvanoikeus’, RUK Reserviupseerikoulu’. Sitäkin yleisempiä ne ovat sanaliitoista, esim. SM ’Suomen mestaruus’, VPK Vapaaehtoinen palokunta’, ATK Automaattinen tietojenkäsittely’, LVI ’lämmitys-, vesijohtoja ilmanvaihtotekniikka’, YYA-sopi- mus ’ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimus’, TEL työntekijäin eläkelaki’, KTM ’kauppa- ja teollisuusministeriö’, TVL ’tie-ja vesirakennuslaitos’, SDP ’Suomen Sosialidemokraattinen Puolue’, SKS Suomalaisen Kirjallisuuden Seura’, HY ’Helsingin yliopisto’, HYKS ’Helsingin yliopistollinen keskussairaala’, SPR ’Suomen Punainen Risti’. Tähän tyyppiin kuuluvat myös lukuisat kansainväliset lyhenteet, varsinkin järjestöjen nimet, esim. DM ’Länsi-Saksan markka’
(saks. Deutsche Mark), VIP ’hyvin tärkeä henkilö’ (engl. very important person), EEC ’Euroopan talousyhteisö’ (engl. European Economic
Community), ILO kansainvälinen työjärjestö’ (engl. International Labour Organization), OECD Talouden yhteistyö- ja kehittämisjärjestö’ (engl. Organization for Economic
Co-operation and Development). Kaikkiaankin joukossa on eniten järjestöjen, laitosten yms. nimiä, sekä eris- että yleisnimiä.
Kuten esimerkeistä näkyy, isolla kirjoitetaan lyhenteen edustaman sanaliiton tai sanan, eräissä tapauksissa myös niiden yhdysosien alkukirjaimet, ja
lyhenteet ovat yleensä pisteettömiä — kuitenkin pisteellisinä esim. H.M. ’Hänen Majesteettinsa’, S.H.T. (tai SHT) ’arvoisa kansalainen’ (lat. salvo honoris titulo), V.S.O.P. ’erittäin hieno vanha vaalea [konjakki]’ (engl. very superious old pale). Kansainvälisissä lyhenteissä voidaan joskus kirjoittaa isona alkukirjainta seuraavakin kirjain (esim. MIDAS Ohjus- puolustuksen hälytysjärjestelmä’, engl. Missile Defense Alarm System), mutta suomalaisissa on vanhastaan käytetty pientä kirjainta isojen lisänä, jos sel¬
vyys on vaatinut tällaista tarkennusta: KuPS ’Kuopion Palloseura’ (vrt. KPS ’Kokkolan Palloseura’), Ta Y Tampereen yliopisto’ (vrt. TY Turun yliopisto’), SaS ’Savon Sanomat’ (vrt. SSd. ’Suomen Sosialidemokraatti’), OpM Opetusministeriö’ (vrt. OM Oikeusministeriö’).
Isokirjainlyhenteiden lukutapa vaih- telee: ne voidaan lukea purettuina (Suomalaisen Kirj allisuuden Seura), varsinkin arkisemmassa tyylissä kirjaimittain (äs-koo-äs) ja joskus itsenäisen sanankin tavoin (tel = TEL). Tämäntyyppiset lyhenteet ovat tavallaan käteviä, mutta lisääntyessään ne sekaantuvat helposti keskenään, ja joka tapauksessa ne tekevät tekstin yleisilmeen levottomaksi. Siksi niiden määrää ei pitäisi enentää ainakaan tavallisessa yleiskielisessä esityksessä. Vakiintuneidenkin lyhenteiden sijasta on usein suotavaa käyttää lyhentämätöntä ilmausta, jos ei se ole kovin pitkä. On muitakin lyhennyskeinoja: niinpä EEC:tä voitaisiin selvyyden kärsimättä sanoa hyvin pelkäksi talousyhteisöksi ja YYA-sopimusta pelkäksi ystävyyssopimukseksi, kuten vielä kuusikymmenluvulla usein sanottiin.
Erityisen häiritseviä yleiskielen kannalta ovat eräät uudehkot isokirjainlyhenteiden sarjat:
a) 	Matrikkelikielestä ja korkeakoulujen sisäisestä käytöstä ovat levinneet yleiseen käyttöön sellaiset oppiarvojen lyhenteet kuin FT filosofian tohtori’, LuK luonnontieteiden kandidaatti ’, DI ’diplomi-insinööri’, MML Maatalous- ja metsätieteiden lisensiaatti’. Ne ovat tekstissä rumia, erityisesti etunimien alkukirjainten vieressä epäha- vainnollisia (»LK L. K. Salo») ja vaikeita pitää johdonmukaisesti mielessä (esim. LL lääketieteen lisensiaatti’ — LaL ’lakitieteen lisensiaatti’, KT’vara- tuomari’ — VTT Valtiotieteen tohtori’, KT kauppatieteiden tohtori’ — KTT kasvatustieteiden tohtori’). Siksi niitä olisi täysi syy välttää normaali- tekstissä ja varsinkin korkeakoulujen ulkopuolella. Käytettävissähän on hiukan pitemmät mutta paljon puhu vammat lyhenteet f il. tri, luonnont. kand.,


35
Lyhenteet
dipl.ins., maat.- ja metsät, lis. jne.
b) Kaikkien valtion laitosten nimille on valtiovarainministeriö vahvistanut v. 1976 isokirjainlyhenteet. Osa niistä on tavanomaisten lyhennysperiaattei- den mukaisia, vaikka koko lyhenteis- töä on vaikea kenenkään hallita, esim. LM liikenneministeriö’, AKH Ammattikasvatushallitus’, MTL Merentutkimuslaitos’, TTV tapaturmavirasto’, VVSK ’Valtion väestönsuojelu- koulu’. Osa taas on normaalien periaatteiden vastaisia; isoa kirjainta on näet käytetty vastaamassa muutakin kuin sanan tai yhdysosan alkukirjainta, esim. OPM'opetusministeriö’, SOTA TL Sotatieteen laitos’, VANKO Vankilaoikeus’, VEROH Verohallitus’ jne. Vaikka ohjeissa sanotaankin lyhenteet tarkoitetun virkakäyttöön, ne pyrkivät selvästi leviämään tällaisen käytön ulkopuolelle. Yleiskielessä olisi näitä normaalien periaatteiden vastaisia lyhenteitä kokonaan kartettava. (Sama on sanottava viimeaikaisista teollisuuslaitosten nimien lyhenteistä IVO ’Imatran Voima’ ja TVO Teollisuuden Voima’; nämäkin nimet olisi paras kirjoittaa vanhaan tapaan kokonaisina.) Muista lyhenteistä voivat tulla kyseeseen jotkin vanhastaan tavalliset (UM Ulkoministeriö’, KHO ’korkein hallinto-oikeus’), ja niitäkin olisi käytettävä säästeliäästi; lyhentämätön ilmaus on yleensä parempi.
c) Kansainvälisessä maksuliikkeessä käytetään nykyään seuraavantyyppisiä rahayksiköiden lyhenteitä: FIM Suomen markka’, NOK ’Norjan kruunu’, GBP ’Ison-Britannian punta’, HUF ’Unkarin forintti’, ,475 ’Itävallan killinki’. Niitä ei pitäisi viljellä oman alansa ulkopuolella; suomen yleiskielessä on suotavaa käyttää perinnäisiä lyhenteitä (mk tai Smk, Nkr jne.) tai kirjoittaa rahayksikköjen nimet kokonaan.
Lyhennesanat
Jotkut isokirjainlyhenteet on tapana lukea normaalin sanan lailla eikä vain kirjain kirjaimelta. Silloin on syytä vaihtaa kirjoitustapaa: vain ensimmäi¬
nen kirjain isona, muut pieninä. Tämän mukaisia lyhennesanojen eli kir- jainsanojen kirjoitus- ja ääntöasuja ovat esim. Nato (mieluummin kuin NATO), Opec, Swapo, Sev, Unicef (ääntämys: unisef), Unrra, Sitra Suomen itsenäisyyden juhlavuoden 1967 rahasto ’, Kela ’ Kansaneläkelaitos ’, Vapo ’ Valtion polttoainekeskus’, Supo (ent. Suopo) Suojelupoliisi’, Sukol Suomen kieltenopettajien liitto’. Lyhennesanojenkin sijasta on tosin usein suotavaa käyttää lyhentämätöntä ilmausta. Esim. Etyk Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi’ on jo äänne- ja taivutusasul- taan hankala; paljon ilmeikkäämpi olisi sana turvakokous, jota tästä konferenssista käytettiin lehtikielessä varsinkin takavuosina.
Myös yleisnimen luonteisia, pienellä kirjaimella alkavia lyhennesanoja on jokin määrä. Ne esiintyvät yleensä yhdyssanojen alkuosana ja ovat sävyltään selvästi arkisia, esim. tuponeu- vottelut tulopoliittiset neuvottelut’, sotumaksu Sosiaaliturvamaksu’, lukihäiriö ’luku- ja kirjoitushäiriö’, suko- rasia ’suojakosketinpistorasia’.
Päätteiden liittäminen lyhenteisiin
Useimmat lyhenteet (samoin sellaiset symbolit kuin % ’prosentti’, § pykälä’) vastaavat siltään lyhentämättömän sanan yksikön nominatiivia, jotkut harvat muuta sijaa, esim. tms. ’tai muuta sellaista’, esim. ’esimerkki, esimerkiksi’, s. ’sivu(t), sivu(i)lla’, v. Vuosi, vuonna, vuosina’ (vrt. v Vuosi, vuotta’ mittayksikkönä), tk. ’tämän kuun, tätä kuuta’. Vain harvoihin kuuluu kiinteästi sijapääte, esim. pnä ’päivänä’, psta ’puolesta’, vanht Vanhemmat’.
Taivutettaessa joudutaankin sijapääte yleensä lisäämään lyhenteeseen. Tästä on kaksi tärkeää poikkeusta:
a) 	Jos sija ilmenee seuraa vasta tai edellisestä sanasta, ei päätettä tarvita, esim. ent. (= entiselle) johtajalle, ns. (= niin sanottuina) arkipyhinä, ed. (= edellisellä) kerralla; keskusteltiin palkoista, vuokrista yms. (= ynnä


Oikeinkirjoitusoppia
36
muusta sellaisesta).
b) 	Nominatiivimuotoisen numeroin kirjoitetun lukusanan jälkeen ei mitta- tai rahayksikön lyhenteeseen eikä symboliin merkitä partitiivin päätettä, esim. 5 kg, 100 mk, 22°.
Muulloin lyhenteen katsotaan vastaavan sanan vartaloa ja taivutuspääte (ynnä mahdollinen monikon tunnus) liitetään siihen sen mukaisesti. Sisä- lyhenteissä tämä on yleensä mutkatonta, esim. trit 'tohtorit’, treilla tohtoreilla’, tstossa toimistossa’, n:ossa ’numerossa’, Hkiin ’Helsinkiin’, Hgis- sä ’Helsingissä’. Loppulyhenteissä sitä vastoin joudutaan merkitsemään kaksoispiste päätteen edelle. Se osoittaa siis pois jäänyttä sanan osaa samaan tapaan kuin useimpien loppulyhentei- den perusmuodon lopussa oleva piste. Kaksoispisteen edellä tätä pistettä ei toisteta. Esim. Jyväskylän mlk:ssa,
10 	000 m:n juoksu, 2 cm:n paksuinen, rangaistusta kovennettiin 1 v 8 kk:een (edelliseen lyhenteeseen ei tarvitse merkitä päätettä, koska sija ilmenee jälkimmäisestä), lämpötila nousi 25°:seen,
4. 	§:ssä, 5 mk:aa suuremmat summat, ennen v:ta 1984, ennen v:ia 1984— 86, plk:issa B 1 ja B 2, §:iin 6 ja 7, Lahden ja Heinolan sp:eilla (= säästöpankeilla).
Esimerkeistä jo näkyvät tavallisimmat päätteenmerkintätavat ja eräät pulmatapauksetkin. Päätteiden merkintää havainnollistaa seuraava taulukko:
yksikössä g mlk. v(.) ° sp.
g:n mlk:n v:n °:n sp:n
g:aa mlk:aa v:ta °:ta sp:a
g:ssa mlk:ssa v:ssa °:ssa sp:ssa
g:aan mlk:aan v:een °:seen sp:iin
monikossa g:t mlk:t v:t °:t sp:t
g:jen mlk:ien v:ien °:iden sp:ien
g:ja mlk:ia v:ia °:ita sp:ja
g:issa mlk:issa v:issa °:issa sp:eissa g:hin mlk:iin v:iin °:isiin sp:eihin
Esimerkkien ja taulukon selvennykseksi on hyvä muistaa vielä seuraa- vat säännöt:
a) Partitiivissa ja illatiivissa merkitään päätteeseen kaksi samanlaista vokaalinmerkkiä pitkän vokaalin osoitukseksi, esim. g:aa, v:een.
b) Partitiivin pääte sellaisissa sanoissa kuin vuosi, aste on -ta: v:ta, °:ta.
c) Illatiivin pääte sellaisissa sanoissa kuin aste, kappale on -seen, monikossa -siin (tai -hin), esim. °:seen, kpl:isiin (tai kpl:ihin).
d) Jos sanan yksikkövartalo päättyy /:hin, merkitään monikon /:n edelle selvyyden vuoksi e, esim. sp:eissa 'säästöpankeissa’.
e) Vaikka partitiivin pääte jääkin pois mitta- ja rahayksikön lyhenteen jäljestä semmoisissa tapauksissa kuin 100 mk suurempi summa ’sata markkaa suurempi summa’, 5 kg, 22° (edellä nominatiivimuotoinen kirjaimin kirjoitettu luku), se toisaalta on pantava ilmi sellaisissa ilmauksissa kuin 100 mk:aa suurempi summa ’sataa markkaa suurempi summa’, ei painanut 5 kg:aa, lämpötila nousi lähelle 22 °:ta. Muuten ei saataisi näkyviin sitä, että näissä tapauksissa on lukusanakin partitii vimuotoinen.
Samaan tapaan kaksoispistettä käyttäen merkitään pääte myös isokirjain- lyhenteisiin, esim. RUK:n, RUK.ssa, SPR:llä jne. Usein pääte voidaan kirjoittaa kahdella lailla sen mukaan, ajatellaanko täydellistä vai kirjaimit- taista lukutapaa, esim. RUK:a (= Reserviupseerikoulua) tai RUK:ta (= är- uu-koota), SPR:iin ( = Suomen Punaiseen Ristiin) tai SPR:ään (= äs-pee- ärrään), YK:iin (= Yhdistyneisiin kansakuntiin) tai YK:hon (= yy- koohon) jne. Kaksoispistettä käytetään myös isokirjainlyhenteiden johdoksissa, esim. SAK:lainen (ei »SAK- lainen»). Sen sijaan lyhennesanojen taivutus merkitään kielen tavallisten sanojen mukaisesti, esim. Natoon, Kelassa.
Yleistä lyhenteiden käytöstä
Edellä on lyhenteille omistettu paljon tilaa; siksi kirjava ja käytöltään epä¬


37
Numeroilmaukset
vakaa niiden jatkuvasti kasvava joukko on. Hyvän kielenkäytön tuntomerkkejä on kuitenkin, että lyhenteitä mikäli mahdollista vältetään. Tilan säästämiseksi tai muistiinpanon jouduttamiseksi voi tilapäisesti tietenkin käyttää monenlaisia, omatekoisiakin lyhenteitä; niinpä kokouksen sihteeri voi itseään varten muistiinpanoa tehdessään kirjoittaa: »Pj. av. kok. ja tv. osanott. tervet.» Mutta tavallisessa asiatyylisessä esityksessä tullaan toimeen kourallisella lyhenteitä; totunnaisia ovat sellaiset kuin mm., jne., ts. ja numeroiden yhteydessä käytetyt mittayksikön lyhenteet. Juhlavassa tai kaunokirjallisessa esityksessä ei näitäkään juuri käytetä. Sellaiset merkitykseltään pronominia vastaavat lyhenteet kuin ao., em., po., ko., vm. ovat tyypillisesti paperikielisiä ja kokonaan tarpeettomia, eikä kielen ilmaisukyky suinkaan lisäänny, jos lyhyt sana paitsi ruvetaan yleisesti korvaamaan lyhenteellä pl. ’pois luettuna’ . Isokirjainlyhenteiden rumuudesta oli edellä jo puhe; vaikkei niitä voidakaan tyystin välttää, niiden käytössä voi pyrkiä kohtuuteen. Tämän kirjan hakemistoon on lyhenteitä kyllä otettu runsaasti, mutta tarkoituksena ei ole kehottaa niitä summassa käyttämään. Useiden lyhenteiden, mm. noiden pronomineja vastaavien pape- rikielen lyhenteiden ja matrikkelikie- leen kuuluvien oppiarvon lyhenteiden, kohdalla onkin huomautus niiden käymättömyydestä juoheaan tekstiin.
Numeroilmaukset
Numero vai kirjaimet?
Kymmentä tai kahtakymmentä pienemmät perusluvut ja niitä suuremmatkin lyhyet pyöreät luvut sopii yleensä kirjoittaa kirjaimin, esim. viisivuotias poika; neuvotteluihin osallistuu kaksitoista maata (vrt. järjestössä on 43 jäsenmaata); yleisöä oli tuhat henkeä (vrt. kaupungissa on 144 000 asukasta). Numeroita kuiten¬
kin käytetään
a) matemaattisissa ja tilastollisissa esityksissä;
b) muulloinkin useita lukuja rinnan mainittaessa, esim. Ryhmässä oli 25 miestä, 11 naista ja 6 lasta;
c) mitta- ja rahayksikköjen lyhenteiden yhteydessä, esim. 10 mk (ei »kymmenen mk»);
d) juoksevassa numeroinnissa, esim. kirjan luvuissa 3, 4 ja 5; s. 7 (= sivulla seitsemän);
e) haluttaessa osoittaa, että pyöreä luku on täsmällinen, esim. Seurassa on 100 jäsentä.
Joskus näkee neuvottavan, ettei virkettä pitäisi aloittaa numeroin. Tätä tapaa on vaikea noudattaa asiatekstissä, ja kielilautakunta onkin katsonut aivan hyväksyttäviksi myös virk- keenalkuiset numerot. Sen sijaan pitäisi välttää kahden numeron peräkkäisyyttä tekstissä, esim. »Tuonti oli
v. 	1980 24 000 tn». Jos ei jompaakumpaa lukua voida kirjoittaa kirjaimin, lause on parasta rakentaa toisella lailla, esim. Tuonti v. 1980 oli 24 000 tn.
Välit ja välimerkit numeroissa
Tuhatta suuremmat kokonaisluvut jaetaan lopusta käsin kolminumeroi- siin ryhmiin, jotka erotetaan pelkällä välillä, esim. 2 471, 3 850 000. Varhemmin käytettiin välin sijasta myös pistettä, mutta tämä tapa on syrjäytynyt. Yhteen kirjoitetaan kuitenkin vuosiluvut ja erilaiset koodinumerot, esim. v. 1981, kokoelmien n:o 23842, (osoite:) 89400 Hyrynsalmi. Puhelinnumeroissa on muunkinlainen ryhmitys mahdollinen, esim. 874 3690.
Desimaalien eteen tulee pilkku pohjoismaisen ja mannereurooppalaisen käytännön mukaan, jota meillä suosittavat sekä Standardisoimisliitto että suomen kielen lautakunta, esim. 20,4 tn (ei pisteellisenä »20.4 tn»), 6,75 mk. Markkamäärissä voidaan vaihtoehtoisesti käyttää myös kaksoispistettä, mutta tämä merkintä on väistymässä, esim. 6:75. Sen sijaan kel- lonajoissa käytetään pistettä erotta¬


Oikeinkirjoitusoppia
38
maan tunteja, minuutteja ja sekunteja; nehän eivät kuulu desimaalijärjestelmään. Esim. klo 19.15, (urheilutulos:) 2.13.54,2. Tieteellisessä tekstissä voidaan myös ikä merkitä samalla lailla, esim. 2.7:n (=2 vuoden 7 kuukauden) iässä.
Päätteiden liittäminen peruslukuun
Peruslukua taivutettaessa numeroon joudutaan yleensä liittämään sijapääte. On kuitenkin yksi poikkeus: jos taivutusmuoto ilmenee seuraavasta sanasta, ei päätettä merkitä, esim. 15 maassa, väkiluku on noussut 300 000 henkeen, 3 kg:aa (= kolmea kilogrammaa) painavampi; myös 20 ja 30 vuoden välillä (päätteen merkitseminen edelliseen numeroon tuntuisi tässä turhantarkalta). Sen sijaan päät- teellisenä esim. klo 23: n aikaan, Kirkkosalmentie 4:ssä sijaitsevalle työmaalle, väkiluku on noussut 300 000:een. Samoin kirjoitetaan sel¬
laisetkin tapaukset kuin Vakuutus koskee 20 000:ta henkeä (taivutusmuoto ei ilmene seuraavasta sanasta, koska 20 000 henkeä luettaisiin: kaksi- kymmentätuhatta henkeä); Viime vuonna on korjattu 34:ää rakennusta. Tyyppiesimerkeiksi partitiivin päätteen merkitsemisestä sopivat seuraa- vat:
viisisataa metriä pitempi matka = 500 metriä pitempi matka = 500 m pitempi matka;
viittäsataa metriä pitempi matka = 500:aa metriä pitempi matka = 500 m:ä pitempi matka.
Eräiden peruslukujen genetiivi on samanmuotoinen kuin nominatiivi. Genetiivin pääte on silti merkittävä, esim. Näistä 29 syytöksestä ilmoitetaan seuraavien 19:n olevan tärkeimmät; Topeliuksenkatu 8:n kohdalla.
Seuraava taulukko osoittaa, miten muutamien tavallisimpien sijamuotojen pääte merkitään eri peruslukuihin:
1
2
3
4
l:n
2:n
3:n
4:n
l:tä
2:ta
3:ta
4:ää
l:ssä
2:ssa
3:ssa
4:ssä
l:een
2:een
3:een
4:ään
5
6
1
8
5:n
6:n
7:n
8:n
5:tä
6:ta
7:ää
8:aa
5:ssä
6:ssa
7:ssä
8:ssa
5:een
6:een
7:ään
8:aan
9
10
11
12
20
21
200
3 000
9:n
10:n
1 l:n
12:n
20:n
21:n
200:n
3 000:n
9:ää
10:tä
ll:tä
12:ta
20:tä
21:tä
200:aa
3 000:ta
9:ssä
10:ssä
ll:ssä
12:ssa
20:ssä
21:ssä
200:ssa
3 000:ssa
9:ään
10:een
ll:een
12:een
20:een
21:een
200:aan
3 000:een
Taulukosta ilmenevät mm. seuraa- vat seikat:
a) Pitkävokaalisiin partitiivi- ja illa- tiivimuotoihin merkitään kaksi vokaalia, esim. 4:ää, 6:een.
b) Perusluvun partitiivin pääte on usein -ta, -tä, ei koskaan »-tta», »-ttä», esim. 5:tä, 3000:ta. Väärin: »käytettiin uraani 235:ttä»; oikein: uraani 235:tä.
c) Pääte merkitään luvun viimeisen osan mukaan, paitsi -to/sta-loppui- sissa, joissa sitä edeltävän osan pääte ratkaisee merkinnän.
Järjestysluvun merkintä
Aivan kuten perusluvut kirjoitetaan järjestysluvutkin usein mielellään kirjaimin, esim. jäi kuudenneksi, sadas maaliintulija. Näin tehdään varsinkin jos kyseessä on pieni luku tai isompikin pyöreä luku. Numeroita kuitenkin käytetään, jos järjestyslukuja on useita rinnan tai niillä osoitetaan juoksevaa numerointia (esim. kirjan osat, päivämäärät).
Numeroita käyttäen järjestysluku voidaan merkitä kolmella tapaa: roo¬


39
Numeroilmaukset
malaisin numeroin, arabialaisin numeroin pisteellisenä ja arabialaisin numeroin niin, että järjestysluvun tunnus ja sijapääte tulevat ilmi. Vanhentunutta sen sijaan on järjestysluvun merkintä perusluvun tapaan, esim. »kesäkuun 24 päivänä», »7 §:n 2 mom.» (juridiseen kieleen piintynyt, yleiskielestä poikkeava kirjoitustapa), »2 Kor.» (= toinen korinttolaiskirje). Esimerkkien osoittamissa tapauksissa käytetään nykyään pistettä: kesäkuun
24. 	päivänä (tai tavallisemmin 24. kesäkuuta), 7. §:n 2. mom., 2. Kor.
Roomalaisten numeroiden käyttö on jatkuvasti vähentynyt; kymmentä tai kahtakymmentä suuremmista luvuista niitä ei enää juuri käytetä, paitsi hallitsijoiden nimissä. Esim. I ja II luokan matkustajat; teoksen V osassa; Kustaa V:tä ja Kustaa VI Aadolfia seurasi Kaarle X Kustaa; Kaarle XII:lle. Roomalainen numero edustaa siltään järjestyslukua, joten ilmi tarvitsee panna vain sijapääte (eikä sitäkään, jos taivutusmuoto sel¬
viää seuraavasta sanasta). — On huomattava, että roomalaiset numerot ovat isojen kirjainten kaltaisia, esim.
I, 	II, III, IV (ei pienin kirjaimin »i, ii, iii, iv», kuten englannissa).
Pisteellisiä arabialaisia numeroita käytetään, jos järjestysluvun sija ilmenee seuraavasta sanasta. Sijapäätettä ei panna koskaan näkyviin. Esim. 4. kantopiiri; jäi 7. sijalle; teoksen 12. osassa; viivyn matkalla 26. päivään asti. Ei sen sijaan: »Nieminen ja Salminen olivat 6. ja 7.» (par. 6:s ja 7:s).
Tunnuksella ja päätteellä jatkettuja arabialaisia numeroita voi periaatteessa käyttää aina, mutta käytännössä ne ovat rajoittuneet enimmäkseen tapauksiin, joissa sijamuoto ei ilmene seuraavasta sanasta, esim. jäi 18:nneksi; ennen huhtikuun 10:ttä; loma kestää 12:nnesta heinäkuuta l:seen elokuuta.
Järjestyslukujen taivutuksen pääpiirteet ilmenevät seuraavasta taulukosta (sulkeisiin pannut merkintätavat ovat harvinaisia):
l:nen
l:sen
(l:stä)
l:sessä
l:seen
(2:nen)
(2:sen)
(2:sta)
(2:sessa)
(2:seen)
3:s
3:nnen
3:tta
3:nnessa
3:nteen
4:s
4:nnen
4:ttä
4:nnessä
4:nteen
5:s
5:nnen
5:ttä
5:nnessä
5:nteen
6:s
6:nnen
6:tta
6:nnessa
6:nteen
7:s
7:nnen 7:ttä 7:nnessä 7: n tee n
8:s
8:nnen
8:tta
8:nnessa
8:nteen
9:s 10:s ll:s 12:s 20:s 21 :s 200:s 3 000:s
9:nnen 10:nnen ll:nnen 12:nnen 20:nnen 21:nnen 200:nnen 3 000:nnen
9:ttä 10:ttä ll:ttä 12:tta 20:ttä 21:ttä 200:tta 3 000:tta
9:nnessä 10:nnessä ll:nnessä 12:nnessa 20:nnessä 21:nnessä 200:nnessa 3 000:nnessa 9:nteen 10:nteen ll:nteen 12:nteen 20:nteen 21:nteen 200:nteen 3 000: n teen
/
II
III
IV
V
X
XI
XX
Un
II:n
IlUn
IV: n
V:n
X:n
XUn
XX:n
Utä
IUta
III:ta
IV:tä
V:tä
X:tä
XUtä
XX: tä
I:ssä
IUssa
HUssa
IV:ssä
V:ssä
X:ssä
XUssä
XX:ssä
Ueen
II:een
IlUeen
IV.een
V:een
X:een
XUeen
XX:een
Tärkeää on huomata, että parti- tiivimuotoisissa arabialaisissa numeroissa kaksoispistettä seuraa -tta tai -ttä (= järjestysluvun tunnus + partitiivin pääte), roomalaisissa numeroissa sen sijaan -ta tai -tä (= pelkkä partitiivin pääte).
Päivämäärät ja kellonmäärät
Kirjoitetun päivämäärän perustyyppi on nousevaa tyyppiä päivä — kuukausi — vuosi, esim. 14. maaliskuuta 1976 (luettuna: neljäntenätoista maaliskuuta, arkisemmassa tyylissä neljäs¬


Oikeinkirj oitusoppia
40
toista maaliskuuta). Sitä voidaan käyttää sekä levollisessa yhtenäisessä tekstissä että esim. kirjeiden ja asiakirjojen päiväyksissä: Hyvinkäällä 7. huhtikuuta 1982. Sanaa päivänä tai sen lyhennettä ei siis tarvita; semmoiset päivämäärän merkinnät kuin 14. pnä maaliskuuta 1976, maaliskuun 14. päivänä 1976 ovat väistymässä. Sen sijaan vuosiluku voi yhtenäisessä tekstissä jäädä pois, jos se on yhteydestä selvä, esim. Aion tulla teille 3. heinäkuuta. Saman mukaisesti voidaan kirjoittaa esim. 5. tätä kuuta tai 5. tk.
Jos päivämäärää joudutaan taivuttamaan, on käytettävä seuraavanlaisia kirjoitustapoja: 14:nteen (tai 14.
päivään) maaliskuuta asti (ei »14. maaliskuuta asti»), l:sestä syyskuuta alkaen, 8:nneksi joulukuuta 1982. Nominatiivissakin on usein hyödyksi panna ilmi järjestysluvun tunnus, esim. Kuumin päivä oli 25:s heinäkuuta (vastaus kysymykseen »mikä oli kuumin päivä?»; vrt. Kuuminta oli
25. 	heinäkuuta, vastaus kysymykseen »milloin oli kuuminta?»). Myös järjestys kuukausi — päivä — vuosi on tämmöisissä tapauksissa mahdollinen, esim. maaliskuun 14:nteen (tai 14. päivään) asti; Kuumin päivä oli heinäkuun 25:s. Sitä joudutaan käyttämään erityisesti silloin, kun päivämäärä on genetiivi- tai partitiivimuodossa: syyskuun 10:nnen (tai 10. päivän) jälkeen, ennen marraskuun 6:tta (tai 6. päivää).
Tämäntyyppisen päivämäärän lisäksi on toinen tyyppi, jossa kuukausi kirjoitetaan numeroin: 14.3.1976
(painotekstissä tavallisesti pienet välit pisteiden jälkeen; koneella kirjoitettaessa välejä ei tarvita). Sitä käytetään varsinkin luetteloissa, otsikoissa (esim. esityslistassa: Kunnanvaltuuston kokous 7. 4.1980), muistiinpanoissa ja yleensä suureen tiiviyteen pyrkivässä esityksessä. Sen avulla voidaan kätevästi muodostaa myös rajakohtail- mauksia, esim. Kurssit pidetään 28.11. —2.12.1982. Toisaalta tällaiseen numeropäivämäärään ei voida liittää taivutuspäätteitä. Jos taivutus on yhteyden perusteella aivan selvä, voidaan tiiviissä luettelomaisessa esi¬
tyksessä kyllä kirjoittaa ilman päätettäkin esim. 16.11. 1981 lähtien. Rauhallisemmassa tekstissä kirjoitetaan sen sijaan 16:nnesta marraskuuta 1981 lähtien.
Numeropäivämäärälläkin on monia toisintoja. Varsinkin »sähketyylissä», tilapäisissä muistiinpanoissa yms. voidaan vuosisataa osoittavat numerot jättää pois: 14.3. 76, (kirjeen päiväys:) Huittinen 24.2. 79. Käytöstä ovat sen sijaan jäämässä tyypit 14. III. 1976 (kuukausi roomalaisin numeroin) ja 14.3. -76 (yhdysmerkki vuosisataa korvaamassa). Kansainvälinen standardointijärjestö on puolestaan ehdottanut yleismaailmalliseen käyttöön alenevia päivämäärätyyppejä 1976-03-
14, 	1976 03 14 ja 19760314. Ne ovat Suomessa kuten monissa muissakin maissa tuottaneet paljon hämmennystä. Meillä ne eivät ole juuri saaneet jalansijaa, eikä niitä ole mitään syytä suosia.
Nykyään näkee myös seuraavanlaista nollan käyttöä ylenevissä numero- päivämäärissä: 03. 05.1981. Tämäkin »nollittelu» on tarpeeton tapa. Sitä on joskus perusteltu sillä, että se helpottaa asettelua konekirjoitustekstissä ja tietokoneliuskoissa, kun päivä- määräsarakkeissa voidaan kirjoittaa allekkain esim.
03. 	05.1981
12. 	10.1981
Asettelu on kuitenkin yhtä helppoa, jos tällaisissa tapauksissa lyödään nollan sijaan tyhjä väli. Mieluummin siis näin:
3. 	5.1981
12.10.1981
Kellonmäärät ovat tyyppiä klo 6 (tai minuutin tarkkuudella: klo 6.00), klo 15:n aikaan (ei »klo 15 aikaan»), klo 19.05, klo 19.05:stä lukien. Kellon- määrissäkin tapaa nykyään tuntien edessä »etunollia», esim. »klo 01», »klo 07.00». Nollan käyttö on kuitenkin yhtä tarpeetonta kuin päivämäärissä. Tarpeetonta on myös tasatuntia ilmaisevan nollaparin käyttö minuuttien puolella silloin, kun ei ole kysymys minuutin tarkkuudesta. Esim. uutis¬


41
Numeroilmaukset
tekstissä riittää hyvin: Tulipalo syttyi klo 7:n aikaan (ei »klo 07.00 aikaan»).
Ääriarvojen merkitseminen
Luvuilla joudutaan usein osoittamaan erilaisia ääriarvopareja. Määräpäivien välinen jakso voidaan osoittaa seu- raavin tavoin: 75.— 30. 6., 15.—30. kesäkuuta, pitemmin myös 15:nnestä 30:nteen kesäkuuta tai kesäkuun 15. ja 30. päivän välisenä aikana. Sitä vastoin ei pitäisi käyttää sellaisia ilmauksia kuin »15.—30.6. välisenä aikana», »kesäkuun 15. — 30. päivinä». Niiden mahdottomuus käy ilmi varsinkin jos yrittää lukea ne ääneen. Ne ovat helposti korjattavissa äskeisten tyyppiesimerkkien mukaisiksi. Semmoinen ilmaus kuin »lokakuun
3. 	—4. päivinä» (kyseessä kaksi peräkkäistä päivää) olisi luontevammin
3. 	ja 4. lokakuuta, »lokakuun 1. —
15. 	päivien työvuorot» taas työvuorot
7.-75. lokakuuta tai pitemmin lokakuun l:sen ja 15:nnen väliset työvuorot.
Joskus näkee sellaisia ilmauksia kuin »3.—7. luokilla», »10.—12. §:ssä». Näillekin on vaikea ajatella luontevaa lukutapaa. Ilmaukset on paras muokata seuraavanlaisiksi: luokilla 3—7 (luettuna: luokilla kolme seitsemän t. luokilla kolmesta seitsemään), §:issä 10—12.
Lause Siika maksaa 12—75 mk kilolta on tietysti aivan käypää kieltä. Se voidaan lukea kolmella tavalla: kaksitoista viisitoista markkaa kilolta, kahdestatoista viiteentoista markkaan kilolta tai kahdestatoista viiteentoista markkaa kilolta. Lukutapa »kaksitoista viiva viisitoista markkaa kilolta» on keinotekoinen, eikä sitä pitäisi suosia. Hinnan kallistuminen taas on selvintä ilmaista näin: Siian hinta on noussut 12:sta 15 markkaan kilolta. Jos halutaan ilmaista kallistumisen määrä, voidaan sanoa esim. Siian kilohinta on noussut 2—4 mk (luetaan: kaksi neljä markkaa, kahdesta neljään markkaa; selvyyden tähden tässä vältettävä lukutapaa »kahdesta neljään markkaan»).
Lisäesimerkkejä suositeltavista il- maustyypeistä: Jäsenmäärä on ollut 150—200 (ei »150—200:aan»), luettuna: sataviisikymmentä kaksisataa t. sadastaviidestäkymmenestä kahteensataan. Kone lensi 15—35 km:n korkeudessa, luettuna: viidentoista kolmenkymmenenviiden kilometrin korkeudessa. Lämpötila nousee päivisin 24—28 asteeseen, luettuna: kahteen- ky mmeneennelj ään kahteenky mme-
neenkahdeksaan asteeseen. »Viivaa» ei näidenkään ilmausten lukutavassa tarvita. Sen sijaan ilmaus 7—80 vuoden ikäiset on selvintä lukea näin: seitsemän vuoden kahdeksankymmenen vuoden ikäiset (ei ole kyse 70—80 vuoden iästä).
Jos ääriarvojen välistä vaihtelua halutaan tähdentää, voidaan kirjoittaa: Siian kilohinta on ollut vaihdellen 12—75 mk tai on vaihdellut 12:sta 15 mk:aan tai on vaihdellut 12 ja
15 	markan välillä. Kartettavia ilmaisutapoja: »on vaihdellut 12—15 mk», »on vaihdellut 12—15 mk:aan», »on vaihdellut 12—15 mk:n välillä». »Väli- syyttä» ei koskaan pitäisi ilmaista kaksin kerroin: ajatusviivalla ja sanallisesti. Siksi ei voida kirjoittaa myöskään »klo 12—13 välillä», »24.—25. leveyspiirien välisellä alueella» vaan klo 12:n ja 13:n välillä t. klo 12—13, 24. ja 25. leveyspiirin välisellä alueella.
Vuosilukujen välinen aika osoitetaan tavallisesti näin: vuosina (tai v.) 1953—56, luettuna: tuhat yhdeksän- sataaviisikymmentäkolme viisikym- mentäkuusi. Kirjan sivulukujen väli ilmaistaan vastaavasti: sivuilla (tai s.) 104—107. Kuten esimerkistä näkyy, ei vuosisataa osoittavaa numeroparia yleensä toisteta, jos se on sama kummassakin vuosiluvussa. Toisaalta kirjoitetaan täydellisesti esim. vuosina 900—950 (ei »900—50»), 5. 434—435 (ei juuri »s. 434—5»).
Ajatusviivan sijasta on ääriarvojen merkitsemiseen teknisissä ja luonnontieteellisissä esityksissä ruvettu käyttämään kolmea pistettä, tarkoituksena välttää sekaannus miinusmerkkiin: »15...30°:n lämmössä», jopa »v. 1966... 1968». Tämä tapa ei kuulu yleiskieleen. Miinusmerkkiin ajatus¬


Oikeinkirj oitusoppia
42
viivan voisi kuvitella sekaantuvan enintään semmoisissa lämpötilan ilmauksissa kuin päivälämpötila -5—
—10°, —2 h 2°. Sekaannuksen
vaara on tuskin todellinen, mutta jos sitä pelätään, voidaan yleiskielessä kirjoittaa haluttaessa esim. —5:stä
— 	10°:seen, —2 ja +2°:n välillä.
Loppukahdennus
Useihin kirjoituksessa vokaaliloppuisiin sananmuotoihin liittyy ääntämyksessä loppukahdennus (»jäännöslopuke», »aspiraatio»). Jos tämmöistä sanaa seuraa konsonantilla alkava sana, yhdyssanan osa tai liitepartikkeli, niin loppukahdennus ääntyy tuon konsonantin kahdentumana; siten kirjoitetaan sadetakki, taidegalleria, ei kannata mennä sinnekään mutta äännetään sadettakki, taideggalleria, ei kannatam mennäs sinnekkään. Vastaava ilmiö tavataan osaksi vokaali- alkuistenkin sanojen edellä. Alkukonsonantin kahdentuman sijasta voi ääntyä silloin kurkunpään sulkeuma tai supistuma, »katkoäänne», jota ei liioin merkitä kirjoituksessa: kirjoitetaan sadeilma mutta äännetään joko sadeilma tai sade**ilma. h:n edellä ääntämys horjuu: ei taida huolia tai ei taidah huolia. On muistettava, että loppukahdennusta ei merkitä kirjoituksessa silloinkaan, kun sen aiheuttaa sanan lopussa oleva liitepartikkeli. Oikeita kirjoitusasuja ovat siis tulepas (ei »tuleppas»), homekin (ei »homekkin»), älä pyydäkään (ei »älä pyydäkkään»), liekö (ei »liekkö»).
Ne muotoryhmät, joiden ääntämykseen tuo kirjoituksessa merkitsemätön loppukahdennus kuuluu, ovat seuraa- vat (esimerkit kirjoitettu ääntämyksen mukaan):
1. 	^-loppuisten nominien yksikön nominatiivi, esim. valeppuku, aluessai- raala, sadej jatkuu, itseppähän tiedät. Sanasta kolme loppukahdennus voi jäädä poiskin; sana viime ääntyy tavallisesti loppukahdennuksetta, vaikka loppukahdenteinenkin ääntämys on
mahdollinen: kolme(t)toista, viime
kesänä (t. viimek kesänä). Seuraavanlaisiin sanoihin loppukahdennus ei kuulu: nukke, nalle, joule, Kalle, Roope, Raahe. Nämä sanat erottaa siitä, että ne taipuvatkin toisella lailla kuin loppukahdenteiset e-sanat: nukke : nuken : nukkea, vrt. sade : sateen : sadetta.
2. Sanojen ori ja kiiru yksikön nominatiivi, esim. orij juoksee, kii- rukko sinne on?
3. Allatiivimuodot, esim. maal- lemmuutto, perillet tultua.
4. Omistusliitteettömät komitatiivi- muodot, esim. savisines saappaineen. Näissä muodoissa loppukahdennus ei ole välttämätön.
5. Verbien 1. infinitiivin lyhempi muoto, esim. ei taidat tul lakkaan, pitää maksaap paremmin.
6. Verbien imperatiivin yksikön 2. persoonan muodot, esim. oleppas kunnolla, sanom muuta.
7. Verbien kieltomuodot, esim. ei osaal lukea, eivät lienet tulleet, älkää sanokokkaan (myös älkää sanoko- kaan). Konditionaalin kielimuodoissa on vokaaliloppuinen ääntämys kuitenkin tavallisempi, esim. ei saisikaan (harvemmin ei saisikkaan).
8. Verbinmuoto lie, esim. liekkö, milloin hän liep perillä?
9. Omistusliitteeseen -risa, -nsä päättyvät muodot, esim. sinänsäkkin, hänen selityksensäm mukaan (myös sinänsäkin, hänen selityksensä mukaan käypiä ääntämyksiä).
10. -e, -ia (-iä), -sti, -ti ja -mma (-mmä) -loppuiset partikkelit, esim. tänneppäin, allekkirjoitus, taaksekkin, postitsel lähetetty, kotiat tullessaan, kahtiajjako, mainiostin näkyy, voi huoletis sanoa, tähän astip päästään, edemmäm mentäessä, -///-loppuisissa partikkeleissa ja sanoissa irti, kohti, saati, vaiti loppukahdennus on tavallinen, vaikkei välttämätön, esim. laa- jalti(t) tunnettu; ei teilläkään, saati(m) meillä.
11. Eräät muut partikkelit: kiinni, luo, taa. Tavallinen muttei välttämätön loppukahdennus on partikkeleissa eli, kai, mikäli, peräkanaa [-kk- tai -k-], sikäli, tai, tykö, tyynni, yhä,


43
Vierassanojen asu
ympäri.
Lähinnä murteelliseksi loppukahdennus on katsottava konditionaalin yksikön 3. persoonan myönteisissä muodoissa ja passiivin 2. partisiipin yksikön nominatiivissa, esim. voisi luulla (murt. voisil luulla), hyvin tehty työ (murt. hyvin tehtyt työ). Arkisessa puhekielessä käytetään laajalti loppukahdenteisina myös aktiivin 2. partisiipin yksikön nominatiivin muotoja, esim. antanu, ei antanur ruokaa (huolellisessa yleiskielessä antanut, ei antanut ruokaa).
Vierassanojen asu
Vierassanojen ryhmät
Suomen kielen nuorissa lainasanoissa, vierasperäisissä sanoissa eli vieras- sanoissa, erottuu kolme ryhmää:
1. Yleislainat eli kotoistuneet sanat. Näitä ei tavallinen kielenkäyttäjä enää erota vierasperäisiksi, esim. kah¬
vi, 	tiikki, paraati, virus. Kotoistu- neissa sanoissa ei ole konsonantteja b, d, g, f, $, ja rakenteeltaan nämä sanat muutenkin muistuttavat kielen vanhoja sanoja; niinpä niissä ei tavata esim. semmoisia latinalaisperäisiä pääteaineksia kuin -aali(nen), -iivi(nen), -aatio. Yleislainat eivät juuri tuota kirjoitus- eivätkä ääntämispulmia.
2. Erityislainat eli varsinaiset vierassanat. Nämä ovat osin mukautuneet kotoisten sanojen äännerakenteeseen mutta voivat silti sisältää esim. konsonantin b, d, g, f, samoin kotoisille sanoille outoja konsonantti- yhtymiä ja pääteaineksia. Esim. banaani, sensaatio, triviaali, sakki, dedu- soida, Jugoslavia. Näiden sanojen oikeinkirjoitus on sillä lailla suomen mukainen, ettei esim. kirjaimia c, q, vv, x ja z käytetä (poikkeuksia watti, zeppeliini, zoologia). Erityislainat suositetaan äännettäväksi kirj oitus- tavan mukaan, mutta käytännössä ääntämys usein horjuu. Erityislainojen ja yleislainojen raja ei ole kaikilta kohdin aivan selvä. Esim. sellainen
sana kuin monttööri katsotaan tavallisesti yleislainaksi, mutta erityislainoja se muistuttaa etenkin vokaali- suhteidensa vuoksi: ensi tavussa o, toisessa ö, jommoista rinnakkaisuutta ei kotoisissa sanoissa tavata.
3. 	Vieraskieliset sanat eli sitaattilainat. Nämä kirjoitetaan kuten lähtö- kielessä ja äännetäänkin usein lähtö- kielen tapaan, monissa tapauksissa kyllä suomeen osaksi tai kokonaan- kin mukautuneina. Esim. camping [kämpig], roquefort [rokför, ransk. rokfö'r], laudatur [laudatur, lat. laudä'tur], Arkansas [ar- kansas, engl. äkansö], Leipzig [leiptsig, saks. laiptsih], Pompidou [pöpidu']- Myös alkukielen mukaiset kirjainten lisämerkit säilytetään: däjä- vu, chäteaubriand, Ärpäd, Petöfi, Dvorak. Osassa vieraskielisiä sanoja ei kirjoitustapa kuitenkaan ole alkuperäinen vaan suomeen tai yleisemmin latinalaista kirjaimistoa käyttäviin kieliin mukautettu kielestä, joka ei käytä latinalaisia kirjaimia. Esim. bylina, Tsaikovski (venäjästä), Kazantzakis (kreikasta), Huang Hua (kiinasta). Enimmät suomessa käytetyt vieraskieliset sanat ovat erisnimiä.
Seuraavassa on ohjeita erityislainojen ja vieraskielisten sanojen asusta. Niiden taivutusta käsitellään taivutus- opin puolella s. 58—60.
Erityislainat
Erityislainoissa horjuu — enimmäkseen ruotsin ääntämysmallien vaikutuksesta — osaksi sanansisäisen k:n, p:n, t:n, s:n kesto, osaksi vokaalien kesto varsinkin edempänä sanassa. Horjuntatapauksissa on syytä noudattaa seuraavia sääntöjä:
1. 	k, p, t, s kirjoitetaan ja äännetään sanan sisässä yleensä lyhyenä yksinäiskonsonanttina, esim. kaakao, arkeologia, hierarkia, orkidea, tuberkuloosi, Tsekkoslovakia; oopiumi, kampanja, imperfekti, skalpeerata, temperamentti, korporaatio; mentaliteetti, ultimaatumi, Baltia, kantoni, kantarelli, ortopedia, Portugali, romantisoida, parlamentaarinen, Argen¬


Oikeinkirj oitusoppia
44
tiina, inflaatio; kursiivi, lisensiaatti, lisens(i)oida, balansoida, intensiivinen.
Geminaatta kk, pp, tt, ss on kahdessa tapausryhmässä:
a) Suomalaisen loppuvokaalin -/ ja -ia ja johtimen -inen edellä, esim. paniikki, fysiikka, psyykkinen, hierarkkinen; kyklooppi; baltti (ja sen johdos balttilainen), parlamentti, eksoottinen, automaatti, automaattinen (ja sen johdos automaattistua); gneissi, balanssi, pikkelssi, varianssi. s on pitkän vokaalin jäljessä kuitenkin lyhyt, esim. fraasi, beesi 'beige’, analyysi. — Sanojen psyyke, delta ja tempo loppuvokaali ei ole suomalainen vaan lähtökielestä (kreikasta, italiasta) peräisin; siksi lyhyt k, t ja /?.
b) Sananloppujen -eli, -eri, -ori edellä, esim. tuberkkeli, eetteri, kraatteri, skootteri, promoottorireettori. s on tällöin kuitenkin lyhyt, esim. sponsori, kursorinen.
Kaksoiskonsonantti on pääsäännöstä 1 poikkeavasti mm. sanoissa kulttuuri, montteerata ja monttööri, ooppera, parkkeerata, pönttöni, samppanja. Nämä sanat eivät ole puhtaita erityislainoja vaan ainakin puolittain yleislainan luonteisia.
2. Sanan ensi tavun vokaalin kirjoitusasu on yleensä vakiintunut tai vakiintumassa lyhyeksi tai pitkäksi: siten toisaalta farao, humus, kvasi- (esim. kvasitieteellinen), tabu, virus, veto-oikeus, toisaalta beeta, eebenpuu, fooni, foorumi, koolibakteeri, leegio, liila, luumen, sooni. On vain muistettava ääntääkin kirjoitusasun mukaisesti lyhyt vokaali esim. sanoissa bonus, karies, laser, kalium, natrium, radon (ei »boonus», »kaaries», »laa- ser» jne.). Poikkeuksena ovat sellaiset suomen kannalta lähinnä vieraskielisiksi katsottavat sanat kuin latinan (imaaliskuun) idus [i-], italian strada [sträda].
3. Kauempana sanassa horjuu varsinkin viimeistä edellisen tavun vokaa¬
li 	(joka vastaa ruotsin painollista vokaalia). Se kirjoitetaan ja äännetään yleensä pitkäksi, esim. banaali, sosiaali /huolto, -demokraatti, bengaa- litikku, kemikaali, aristoteelinen, mo¬
duuli, vinyyli; intiimi, imaami, modeemi, toteemi, aksiooma; helleeni, neutriino, kamiina, legioona; sekundaari, ampeeri, figuuri; naiivi, skandinaavi. Samoin suomalaisten johdinainesten -inen ja -ikko edellä, esim. sosiaalinen (vaikka sosialismi, sosialisoida), hygieeninen, skandinaavinen, mekaaninen, mekaanikko (myös mekaaninen-saxian johdoksessa mekaanistaa, jonka rinnakkaismuoto on lyhyt-ödlinen mekanisoida).
Lyhyt vokaali on kahdessa tapaus- ryhmässä:
a) Kun (johdinainesta lukuun ottamatta) viimeinen tavu alkaa konsonantilla b, d, g, f, esim. mikrobi, ameba, aladobi; balladi, biosidi, invalidi, metodi (ja metodinen), torpedo; intrigi, eleginen, kollega, synagoga, biologi (ja biologinen); filosofi (ja filosofinen), typografi (ja typografinen). Huom. toisaalta pitkä vokaali sellaisissa sanoissa kuin paraabeli, kaliiberi, kateederi (b, d ei aloita viimeistä tavua).
b) Sananlopuissa -oli, -omi, -oni, -ori ( + mahdollinen johdinaines), esim. petroli, symboli (ja symbolinen), melankolinen; ekonomi (ja ekonominen), symptomi, autonominen, aksiomi (vaikka aksiooma); neutroni, tamponi, harmoni (ja harmoninen), lakoninen, asetoni, makaroni, filharmonikko, sinfonikko; kursorinen, retorinen, obligatorinen.
Pääsäännöstä 3 poikkeavasti on lyhyt vokaali vakiintunut myös sanoihin alkali (ja ai kai inen), alkovi, bitumi, evankelinen, kameli, kaneli, kolera, sikari, joista monet ovat yleislainan luonteisia. Lyhyt vokaali on samaten sanoissa iranilainen ja uralilainen (nimien Iran ja Ural johdoksia) sekä eräissä kansallisuuden- ja kielennimis- sä, esim. bengali (vaikka bengaali- tikku), suahili t. suaheli, tamili, voguli. Pitkä vokaali on kohdasta b poikkeavasti yleislainoissa pistooli ja postiljooni. — Yhdellä kirjaimella pitkä vokaali merkitään sellaisissa sitaattilainoissa kuin abiturus [-tu-], ballerina [-ri-], diabetes [-be-], digitalis [-tä-], psoriasis [-ä-].
4. 	-/o-loppuiset sanat jakautuvat


45
Vierassanojen asu
kahteen ryhmään:
a) -tio, -sio -lopun edellä vokaali on yleensä pitkä, / kuitenkin lyhyt, esim. sensaatio, obligaatio, sekreetio, evoluutio, invaasio, koheesio, alluusio; traditio, oppositio, elisio.
b) Muissa tapauksissa noudatetaan sääntöä 3 ja sen alasääntöjä, ikään kuin -io olisi suomalainen johdinaines, esim. toisaalta solaario, planetaario, toisaalta kollegio, auditorio.
5. 	-/tf-loppuisissa sanoissa on kolmanneksi viimeisen tavun vokaali lyhyt, esim. aralia, akasia, araukaria, globelia, valkyria; Bulgaria, Australia, Skandinavia, Polynesia, Kaukasia (kuitenkin Euraasia = ’ Eurooppa + Aasia’).
Vierassanojen asua koskee myös kysymys ns. suhu-s:n merkitsemisestä erityislainoissa ja sellaisissa vieraskielisissä sanoissa, jotka ovat peräisin latinalaista kirjaimistoa vailla olevista kielistä, varsinkin venäjästä. Viime vuosisadan lopusta asti tämän äänteen merkkinä on yleisesti käytetty kahden kirjaimen yhtymää sh, mutta melkein yhtä kauan on sen rinnalla ollut käytössä »hatullinen» ^-kirjain s. Varsinkin 1930-luvulta lähtien ^-kirjainta on suositettu sh:n sijaan sen yleisperiaatteen mukaisesti, että suomessa yhtä äännettä vastaa yksi, aina sama kirjain.
s on sen jälkeen yleistynyt varsinkin tietokirjallisuuteen ja osaan lehdistöä, ja se onkin nykyään katsottava suhu- s:n ensisijaiseksi merkiksi; vain jos pakottavat painotekniset tms. seikat vaativat, se voidaan korvata sh: 11a. Sen mukaan ovat normaaleja kirjoitustapoja esim. Saahi, Sakki, Samaani, seikki, Seriffi, killinki, bolsevikki, geiSa, kaSmir, paSSa (arvonimi; vrt. ruokalajin nimeen pasha, joka kirjoitetaan ja äännetään s/i:llisena), tsekki, Tsekkoslovakia, samoin venäläisten nimien asut Sahmatov, TSehov, VySinski, VytSegda. Lukuisissa erityislainoissa s on tosin vaihtunut tavalliseksi s:ksi, joka on vanhastaan yleisen ääntämyksen mukainen, eilisinä suositetaan nykyään kirjoitettavaksi mm. sanat sakaali, saketti, sampoo, snautseri, attasea, hasis, klisee,
pinseri, retusoida, borssi (= borStS- keitto), fetissi, gulassi, pastissi, tussi, samoin sentyyppiset sanat kuin kollaasi, montaasi, plantaasi, reportaasi, sabotaasi, prestiisi. Myös kirjoitustavat sekki ja sokki ovat Sekin ja Sokin rinnalla käyttökelpoisia. — Englanninkieliset sitaattilainat säilyttävät sh:nsa, esim. sherry (mahdollinen asu myös serri), show.
Vastaavan soinnillisen äänteen merkki on z (mieluummin kuin zh). Erityislainoissa se tulee kyseeseen vain harvoin, esim. dionkki, maha- radia (myös dSonkki, maharadSa). Sitä tarvitaan kuitenkin monesti venäläisiä nimiä kirjoitettaessa, esim. Zu- kov, Niini Novgorod, Breznev.
Pientä poikkeamaa periaatteesta »yksi äänne — yksi kirjain» on merkinnyt se, että vierassanojen grt-yhtymässä on g yleisesti äännetty äng-äänteeksi ruotsin mallin mukaan. Esim. magneetti [magnetti], signaali, resignoitua, impregnoida, kognitio (toisaalta kirjoitusasun mukaan tavallisesti prognoosi, diagnoosi). Varsinkin englannin ääntämysmalli on vaikuttanut sen, että nykyään kuulee myös kirjai- menmukaista ääntämystä [magnetti], [signäli] jne. Se on katsottava täysin hyväksyttäväksi; tulevaisuudessa se ehkä on normaaliääntämys.
Vierassanojen asuun, vaikkei varsinaisesti oikeinkirjoitukseen ja ääntämykseen, liittyy vielä yksi kysymys: pääteainesten korvautuminen suomessa. Pyrkimyksenä on ollut, että jos vierasperäinen johdos luontevasti liittyy suomessa käytettyyn kantasanaan, käytetään suomen mukaista johdinta. Siten voidaan suosia ominai- suudennimityyppiä aktiivi(su)us, intii- miys, stabiilius (tyypin aktiviteetti, intimiteetti, stabiliteetti sijasta); toisaalta -teetti säilyy sellaisissa sanoissa kuin antikviteetti, kuriositeetti, jotka eivät ominaisuudennimen tavoin kytkeydy suomessa käytettyihin adjek- tiiveihin. Samaan tapaan voidaan adjektiivikantaisina verbijohdoksina käyttää tyyppejä liberaalistaa ja liberaalisia, mekaanistaa ja mekaanistua


Oikeinkirjoitusoppia
46
(tyyppien liberalisoi/da, -tua, meka- nisoi/da, -tua asemesta), haluttaessa myös automaattistaa ja automaattis- tua (= automatisoi/da, -tua). Joskus rinnalla on toisentyyppinen johdos: neutraloida = neuraalistaa (asun neutralisoida sijasta). Selvästi substantiivi- kantaiset johdokset ovat taas mieluummin tyyppiä moottoroida, standardoida, symboloida, teorioida kuin motorisoida, standardisoida, symbolisoida, teoretisoida. Tätä kielilautakunnan suosittamaa yleisperiaatetta noudattaen on tämän kirjan hakemistoon otettu jokunen sellainenkin suomalaisi ohtoinen asu, jota vielä esim. Nykysuomen sivistyssanakirja ei tunne.
Entä onko käytettävä adjektiivien asuja radikaalinen vai radikaali, primitiivinen vai primitiivi, sekundaarinen vai sekundaari, abstraktinen vai abstrakti? Kysymys koskee lähinnä adjektiivityyppejä, joiden loppuna on -aali(nen), -iivi(nen), -aari(nen), -ti(nen). Useimmat tämäntyyppiset adjektiivit ovat vanhastaan olleet -inen-loppuisia, esim. intellektuaalinen, minimaalinen, teatraalinen; konstruktiivinen, positiivinen; autoritaarinen, polaarinen; eklektinen, poliittinen. Muutamista, varsinkin tavallisimmista adjektiiveista ovat -/-loppuiset asut kuitenkin jo kauan olleet yleisiä tai yksinomaisia, esim. banaali, triviaali; naiivi; vulgaari; korrekti, elegantti. Tällaisten sanojen vastineet ovat johtimettomia myös Euroopan valtakielissä, esim. banaali = ruotsin, saksan, englannin ja ranskan banal (vrt. toisaalta poliittinen = ruotsin politisk, saksan politisch, englannin political, ranskan politique). Viime aikoina on samantyyppisiä muiden kielten mallisia lyhyitä asuja ruvennut esiintymään yhä enemmän, niin että käytännössä on tavallista semmoinen rinnakkaismuotoisuus kuin alkuun mainituissa sanapareissa.
Kielilautakunta käsitteli lyhyitä asuja v. 1968 ja katsoi niiden yleistymiseen liittyvän eräitä haittoja: ne voivat peittää suomesta substantiivin ja adjektiivin eron (esim. pareissa potentiaali — potentiaalinen, palataali
— 	palataalinen, offensiivi — offensii- vinen), ja on nähty niiden leviävän
sellaisiinkin tapauksiin, joissa johti- mettomuudella ei ole mallia muissa kielissä (esim. »dynaami», »spesifi»). Näistä syistä lautakunta päätti suosittaa suurta varovaisuutta lyhyiden muotojen suhteen, ja suosituksen mukaisia ovat myös Nykysuomen sivistyssanakirjan hakusanat. Tämän kirjan hakemistossa on yleisperiaatteena ollut sama varova linja. Kuitenkin on otettu huomioon kielilautakunnan suositukseen liittyvä huomautus: »myös lyhyemmät muodot ovat mahdollisia sellaisista sanoista, jotka muissa uusissa kielissä ovat samoin lyhytmuotoi- sia — - ja jotka eivät ole suomessa käytetyistä substantiiveista j ohdet- tuja». Sen mukaisesti hakemistossa toisinaan mainitaan Nykysuomen sivistyssanakirjasta puuttuva lyhempikin asu, jos se on päässyt yleiseen käyttöön eikä ole torjuttava kieli- lautakunnan tarkoittamassa mielessä.
Vieraskieliset nimet
Ne vieraskieliset sanat, joiden asu voi tuottaa pulmia, ovat yleensä erisnimiä. Henkilönnimet ovat siitä puimattomia, että sukunimet säilytetään aina ja etunimetkin tavallisesti alkukielen mukaisessa kirjoitus- ja ääntöasussa. Ääntämyksessä ovat tosin lievät mukautukset suomeen tavallisia. Esim. Runeberg ääntyy tavallisesti [runeber] ja SostakovitS [SostakövitS]; vain erityisen huolellisessa ääntämyksessä käytetään alkukielen mukaisia ääntämyksiä [runebärj], [Sastakö'vit§]. Hallitsijoiden nimet kuitenkin on tapana suomalaistaa, esim. Kaarle Kustaa, Olavi, Eerik, Vilhelm, Elisabet (ei »Carl Gustaf, Olav, Olof, Erik, Wilhelm, Elizabeth»). Sääntö ei välttämättä koske muita ruhtinaallisia; esim. Englannin nykyinen kruununperillinen on prinssi Charles, ja vasta kuninkaana hänestä tulee Kaarle III. Espanjan nykyinen hallitsija Juan Carlos olisi saman mukaisesti Juhana Kaarle; tässä tapauksessa tosin espanjalainen asu on käytännössä vallitsevana. Muista ulkomaisista merkkihenkilöistä käytetään suomalaistettuja etunimiä vain poikkeuksellisesti, hyvin vankan perin¬


47
Vierassanojen asu
teen tukemana, esim. Martti Luther, Tuomas Kempiläinen. Sen sijaan on tapana suomalaistaa 1800-luvulla ja varsinkin sitä varhempina aikoina eläneiden, erityisesti suomenkielisten tai -mielisten kansallisten merkkimies- temme etunimet, esim. Sakari Topelius, Juhana Vilhelm (myös Johan Vilhelm) Snellman, Kristfrid Ganan- der (mieluummin kuin Christfrid G.). Tarkempia neuvoja tällaisista tapauksista antaa Taito Piiroisen toimittama kirjanen »Historian etunimistöä» (Tietolipas 44, Seinäjoki 1967).
Useimmat paikannimet pysytetään samoin alkukielisessä asussa. Eräillä vieraskielisillä nimillä on kuitenkin vakiintuneet suomalaisasut, ja niitä on syytä jatkuvasti käyttää, esim. Luulaja (ruots. Luleä), Juutinrauma (ruots. ja tansk. Öresund), Lyypekki (saks. Liibeck), Iso Karhujärvi (engl. Great Bear Lake), Kiova (ven. Kijev). Tämä koskee myös Pohjois-Ruotsin ja -Norjan, Neuvostoliitolle luovutetun Kaakkois-Suomen ja Neuvosto- Karjalan nimistöä, esim. Kaaresuvan- to (ruots. Karesuando), Koutokeino, Vesisaari (norj. Kautokeino, Vadsö), Käkisalmi, Kuokkala (ven. Priozersk, Repino), Paatene, Karhumäki (ven. Padany, MedveZjegorsk). Tavallisesti käännetään sitä paitsi vieraskielisen nimen jälkiosana oleva paikan laatua osoittava sana, esim. Luneburginnum-
mi, Victorianjärvi, Gibraltarinsalmi. Siltäänkin käytetyt paikannimet mukautuvat suomeen äänteellisesti hiukan yleisemmin kuin henkilönnimet, esim. Alger [alger t. alze'], Alabama [alabama, engl. äbbä'm3], Göttingen [göttiggen, saks. götirjpn]. Ääntämyksestä on runsaanlaisesti esimerkkejä hakemisto-osassa.
Suomenruotsin mukaisesti kuulee usein äännettävän kaksois-Avn, -p:n, -t:n, -s:n sellaistenkin kielten nimissä, joihin tällainen kahdennus ei kuulu. Kahdennusta olisi vältettävä ja äännettävä siis kirjoitusasun mukaisesti esim. Malta, Dante, Puerto Rico [puerto riko], Lysenko, Baikal, ei »maitta», »dantte» jne.
Jos lähtökielessä ei käytetä latinalaista kirjaimistoa, nimet joudutaan siirtämään latinalaiseen kirjainasuun: translitteroimaan (kirjain kirjaimelta) tai transkriboimaan (kirjainkirjoitusta vailla olevista kielistä, suunnilleen ääntämyksen mukaisesti). Euroopan kielistä tulevat kyseeseen venäjä, bulgaria, serbiä, makedonia ja kreikka; Euroopan ulkopuolella (Aasiassa ja Afrikassa) tällaisia kieliä on lukuisia.
Venäjän kirjaimet vaihdetaan vastaaviin latinalaisiin. Suurin osa tapauksista on selviä, mutta seuraavien kirjainten vastineet on erikseen huomattava:
e, e = e konsonantin jäljessä, esim. Turgenev (TypreHeB), Dnepr (/jHenp), Orel (Opeji)
je sanan alussa sekä vokaalin ja i>:n, b:n jäljessä, esim. Jelisejev (EjinceeB), Solovjev'(CojiOBbeB)
TK = z, esim. Breznev (BpeÄHeB)
3 = z, esim. Krasnaja Zvezda (KpacHan 3Be3fla) m,m = i, esim. Ivanov (Mbbhob), Podgornyi (IIoAropHbiH) mm = i sanan lopussa, esim. Vysinski (BbiuiMHCKHM) ij sanan sisässä, esim. Molnijski (Mojihmmckmm) x = h, esim. Solohov (IHojioxob) ij = ts, esim. Tsygankin (IJbiraHKMH) h = t$, esim. Tsaikovski (^aMKOBCKMii) m = sts, esim. Hrustsev (XpymeB)
jää vaille merkkiä, esim. Objedkin (06i>eAKMH) bi = y, esim. Kosygin (KocbirHH)
b jää vaille merkkiä, esim. Gogol (Torojib), Gorki (TopbKHii)
3 	= e, esim. Etapov (3TanoB) k) = ju, esim. Tseljuskin (HejnocKMH) h = ja, esim. Koljadenkov (KojiHfleHKOB)


Oikeinkirjoitusoppia
48
Edellä olevat merkintätavat ovat nimenomaan yleiskieleen tarkoitettuja. Mm. kielitieteellisissä esityksissä käytetään osaksi toisenlaisia merkintöjä (mm. c, ä ja se ts:n, ts:n ja stS:n sijasta, iitn vastineena aina j), mutta ne eivät kuulu yleiskieleen.
Bulgarian kirjaimet ovat melkein samat kuin venäjässä, ja ne voidaan yleensä korvata samalla tavoin. Kuitenkin burgarian e = e, |mi= j, hm!= i, t = a, b = j.
Serbian kirjaimet voidaan korvata Jugoslaviassa käytössä olevan serbo- kroatian latinalaisen aakkoston mukaisesti. Suunnilleen samalla lailla voidaan korvata myös makedonian kirjaimet.
Kreikkaa, sekä klassista että uus- kreikkaa, on paras translitteroida suurin piirtein yhtenäisen järjestelmän mukaan, vaikka uuskreikkalaisista nimistä näkee toisinaan myös tran- skriptioasuja, jotka ovat lähempänä ny ky ääntämystä. Tämän järjestelmän yksityiskohdista voidaan mainita seuraavat: kreikan x = kh (uuskreikassa kuitenkin h), <t> = f, d = Ah, y = g, S = d, 0 = b (uuskreikassa v), f = ks, J (spiritus lenis) jää merkittä, c (spiri- tus asper) = h (uuskreikassa kuitenkin merkittä), v = tavallisesti y (uuskreikassa /), vokaalin jäljessä u (uuskreikassa osaksi v), i = / (myös uuskreikassa vokaalin jäljessä), 17 = e (uuskreikassa f). Tämän mukaisesti päädytään klassista kreikkaa translitteroitaessa esim. asuihin Herakleion, Aigina ja Hydra, uuskreikkaa translitteroitaessa vastaavasti asuihin Irak- leion, Aigina ja Idra (ääntämystä vielä enemmän mukailevat transkrip- tioasut kahdesta ensimmäisestä olisivat »Iraklion» ja »Ejina»).
Kaukaisemmista kielistä on mainittava erityisesti kiina ja japani. Suomalaisessa tekstissä on käytetty tavallisesti asuja, joiden pohjana ovat olleet englannin mukaiset transkriptioasut mutta joissa on tehty eräitä mukautuksia suomeen.
Kiinan osalta tilanne on muuttunut, kun kiinalaiset itse rupesivat vuonna 1979 käyttämään nimiensä latinalaista- miseen omaa kehittämäänsä ns. pi-
nyin-järjestelmää. Sitä on suomen kielen lautakunnan suosituksen mukaan syytä käyttää nykyään myös meillä, vaikka kirjainten äännearvot pinyi- nissä ovatkin osin outoja suomen oikeinkirjoitukseen tottuneelle. Muutamia näytteitä rinnan pinyinin mukaisista kirjoitusasuista ja meillä vanhastaan käytetyistä asuista, jotka samalla ovat opastaneet varsinkin konsonanttien osalta suunnilleen oikeaan ääntämykseen: Yunnan (= ent. Jynnan), Jiangxi (= ent. Kiangsi), Shandong ( = ent. Santung), Zhejiang (= ent. TSekiang), Deng Xiaoping (= ent. Teng Siao-ping). Historiallisista nimistä ja kaikkein tutuimmista paikannimistä voidaan kuitenkin jatkuvasti käyttää entisiä asuja. Tämmöisiä tapauksia ovat henkilönnimistä esim. Konfutse, Laotse, Mao Tse-tung (pi- nyinissä Mao Zedong) ja paikannimistä esim. Hongkong (Xianggang), Kanton (Guangzhou) ja Peking (Beijing).
Japanin nimet kirjoitetaan kieli- lautakunnan 1957 antaman suosituksen mukaan niin, että eräät englantilaistyyppisen hebonshiki-transkrip- tion kirjaimet vaihdetaan suomen oikeinkirjoituksen mukaisiksi: sh > s, ch > t$, j > dz, y > i, vv > v. Esim. Tsusima (= hebonshikin Tsushima), Fudiisan (Fuji-san), KiuSu (Kyushu), Kanazava (Kanazawa). Tätä suositusta voidaan edelleen noudattaa, vaikka kiinalaisissa nimissä tapahtuneen nor- minmuutoksen jälkeen tuntuu mahdolliselta käyttää rinnakkaisjärjestelmänä hebonshikiakin. Totunnaisessa asussa joudutaan joka tapauksessa pysyttämään eräät tutuimmat nimet, esim. Tokio (= hebonshikin Tokyo), Jokohama (Yokohama), Kioto (Kyo- to).
Useiden Afrikan ja Aasian maiden nimien latinalaistamiseksi on kansainvälisessä käytössä englannin mukainen kirjoitusjärjestelmä. Tällaisia maita ovat Afrikassa Etiopia, Aasiassa Bangladesh, Burma, Intia, Iran, Koreat, Nepal, Pakistan, Sri Lanka ja Thaimaa. Ranskan mukainen järjestelmä taas on tavanomainen Kamput- sean ja Laosin nimiä latinalaistet¬


49
Konekirjoitustekstin seikkoja
taessa. Useimpien arabimaiden nimis- töntuntijat ovat sopineet englannin mukaisesta arabialaisnimien kirjoitustavasta, mutta erityisesti läntisim- missä arabimaissa on vanhastaan käytetyllä ranskan mukaisella kirjoitustavalla vankka jalansija. Israelin nimille, jotka ovat hepreankielisiä, on maan hallitus vahvistanut oman lati- nalaistusjärjestelmän. Näitä kansainvälisessä käytössä olevia järjestelmiä voidaan käyttää suomessakin, vaikka ne eivät meikäläisen oikeinkirjoituksen kannalta ole kaikilta kohdin suinkaan ihanteellisia. Tutuimmat nimet voidaan silti jättää meillä vanhastaan käytettyihin sovinnaisasuihin.
Konekirjoitustekstin seikkoja
Konekirjoitustekstillä on joitakin erityispiirteitä, jotka kirjoittajan on hyvä ottaa huomioon.
Konekirjoituksessa on yhä yleisemmin siirrytty vasensuorajärjestelmään: kappaleiden alkua ei osoiteta sisennyksellä, ja esim. kirjeen allekirjoituskin voi alkaa tekstin vasemman reunan tasasta (ei siis ole keskellä riviä tai sen oikeassa laidassa kuten tavallisesti ennen). Kappalejako osoitetaan tässä järjestelmässä jättämällä kappaleiden väliin tyhjä rivi. Jos kappaleen viimeinen rivi osuu täytenä sivun loppuun ja seuraavalla sivulla alkaa uusi kappale, joudutaan käyttämään erityistä merkkiä, »lukkoa» (—/), osoittamaan kappaleen loppu- kohtaa. Vasensuorajärjestelmässäkin voidaan esim. otsikot ja alaotsikot aloittaa eri sarakeviivalta kuin teksti, tällöin tekstin vasemmalta puolen. Tarvittaessa tekstiä voidaan selventää sisennyksin.
Vasensuorajärjestelmä on levinnyt standardien perusteella varsinkin liike- kirjeenvaihtoon ja asiakirjoihin. Sen rinnalla käytetään kuitenkin jatkuvasti myös kirjoitustapaa, jossa kutakin kappaletta on sisennetty muutaman kirjaimen verran ja otsikot alkavat joko tekstin tasosta tai niin, että ne sijoittuvat keskelle riviä. Ensimmäinen kappale tosin voi jäädä sisentä¬
mättä, varsinkin jos otsikko on sisen- tämätön. Näitä tapoja on aihetta noudattaa erityisesti painettavaksi aiotuissa teksteissä; ne helpottavat ladontaa kohdissa, joissa painoalan käytänteet ovat erilaiset kuin konekirjoituksen. Samoja tapoja käytetään yleisesti myös esim. tutkielmatekstissä ja yksityiskirjeissä, samoin aina käsin kirjoitettaessa. Jos tutkielmatekstissä on rivien välissä kaava, sääntö tai esimerkkilause, saadaan tällä lailla yksiselitteisesti ilmi sekin, onko seu- raava teksti edellisen kappaleen jatkoa (sisentämättä) vai aloittaako se uuden kappaleen (sisennettynä). Tyhjä rivi puolestaan vapautuu osoittamaan, että tekstissä alkaa uusi, itsenäinen kappalejakso. Tämän kappalejakson ensimmäinen rivi jätetään sisentämättä, jos ei tekstin ensimmäistä riviäkään ole sisennetty.
Konekirjoitteessa voidaan käyttää myös erilaisia tähdennyskeinoja, joista osa on mahdollisia käsikirjoituksessakin. Yksi tapa on harvennus; sillä voidaan kiinnittää huomiota johonkin tärkeään tekstin kohtaan. Harvennettujen sanojen molemmin puolin jätetään selvyyden vuoksi kolme välilyöntiä. Toinen tapa on alleviivaus. Sitä voidaan käyttää paitsi tähdennyksiin myös osoittamaan esim. kielitieteellisessä tekstissä kielen sanoja ja muita kielenaineksia, kirjallisuustieteellisessä tekstissä taas kirjallisten tuotteiden nimiä. Alleviivaus vastaa paino- tekstin kursiivia; joskus käytetään myös kaksinkertaista alleviivausta, joka puolestaan vastaa tavallisesti painotekstin lihavointia. Isoja kirjaimia voidaan käyttää varsinkin otsikoissa, samoin korvaamaan painotekstin kapiteelia esim. lähdeluettelon tekijännimissä. (Kapiteelilla tarkoitetaan pienten kirjainten korkuisia isoja kirjaimia. Erisnimet kuitenkin aloitetaan kapiteelissakin normaalilla isolla kirjaimella. Esim. Koskimies, Rafael.)
Painoon menevässä tekstissä käytetään yleensä kaksin- tai kolminkertaista rivinväliä, ei pienintä eli »ykkösväliä». Tällöin rivien väliin on helppo tehdä välttämättömät korjaukset ja


Oikeinkirj oitusoppia
50
lisäykset. Isohko rivinväli on tavanomainen myös tutkielmatekstissä ja käypä esim. yksityiskirjeissä. Liikekirjeenvaihdossa ja asiakirjoissa on yleisesti siirrytty pienimpään rivinväliin. Jos kappaleet eivät ole pitkiä ja ne on erotettu tyhjällä rivillä, on tällainenkin tiheä teksti tarpeeksi helppolukuista.
Hankaluutta tuottaa se, että kirjoituskoneista puuttuu eräitä kirjaimia ja merkkejä. Pahin puute on se, että ajatusviiva joudutaan korvaamaan yhdysmerkillä. Tästä puutteesta selvitään sillä, että ajatusviivana käytetyn yhdysmerkin molemmin puolin jätetään konekirjoitteessa välit. Tämä koskee sellaisiakin tapauksia kuin Helsingin—Kuopion lentoreitti, 4—5 mk, 10—12-vuotiaat, koneella kirjoitettuna:
Helsingin - Kuopion lentoreitti
4 	- 5 mk 10 - 12-vuotiaat Huomattakoon viimeisen esimerkin kirjoitustapa: jälkimmäisen yhdysmerkin edessä ei ole väliä (se on yhdysmerkin tehtävässä, eikä edeltävään ilmaukseen käsin kirjoitettaessa ja painotekstissä kuuluisi välejä). Ainoana poikkeuksena ovat tapaukset, joissa ajatusviiva osoittaa puuttuvia markkoja tai pennejä. Silloin ei väliä jätetä koneella kirjoitettaessakaan:
7,- -,50
Myös heittomerkki puuttuu kirjoituskoneista. Se saadaan käyttämällä akuuttia O tai pystyä pilkkua ('), jollainen on jokaisessa koneessa. Vielä enemmän painotekstiä muistuttava vaikutelma saadaan, jos käytetään rivin tasosta nostettua nuppipäistä pilkkua (’).
s ja z -kirjainten »hattu» saadaan usein akuutin (') ja graviksen (v) yhdistelmästä. Jos yhdistelmä johtaa sir- kumfleksiin O, on hattu tehtävä käsin. Ranskan sedilji saadaan tavallisesta pilkusta , (e). Saksan u:n pistepari voidaan korvata lainausmerkeillä ja viron ö:n ja espanjan n:n kaari sir- kumfleksilla tai puoli askelta korotetulla yhdysmerkillä, mutta täsmällisempi vaikutelma saadaan näissäkin tapauksissa lisäämällä puuttuvat mer¬
kit käsin.
Prosentin ja promillen merkin korvikkeena voidaan käyttää o:n, vinoviivan ja yhden tai kahden o:n yhdistelmää (o/o, o/oö).
Viitteiden ja lähdeluettelon kirjoitustapa
Tutkielmatekstille — sekä erilaisille opintotutkielmille että varsinaiselle tieteelliselle tutkimukselle — ovat ominaisia mm. alaviitteet: numeroidut sivujen alareunaan tai joskus esityksen loppuun sijoitetut pikku kappaleet, joissa esitetään pääjuoneen liittyviä lisätietoja ja huomautuksia, toisinaan myös tiedon lähteitä. Viime aikoina on tosin tullut yhä yleisemmäksi, että lähdeviitteet sijoitetaan itse tekstiin eikä alaviitteiksi. Alaviitteiden numerointi alkaa l:stä joko kullakin sivulla tai koko tutkielmassa tai kirjan laajuisen tutkimuksen kussakin luvussa. Viitenumero kirjoitetaan tekstiin konekirjoitteessa puoli riviaskelta korotettuna; se tulee ilman väliä edellisen sanan tai välimerkin jälkeen (ei koskaan välimerkin edelle).
Jos alaviitteet ovat samalla sivulla kuin tekstin viitenumerot, ne erotetaan tekstistä 2—3 cm:n pituisella viivalla. Viitteet kirjoitetaan askelta tiheämmällä rivinvälillä kuin varsinainen teksti; ne alkavat isolla kirjaimella ja päättyvät pisteeseen. Silloin kun viitettä on pakko jatkaa seuraavalle sivulle, se katkaistaan jatkumisen merkiksi keskeltä virkettä. Seuraavalle sivulle voidaan viitteen päälle tuleva viiva kirjoittaa tällöin selvyyden vuoksi koko rivin pituiseksi. — Toinen mahdollisuus on sijoittaa kaikki alaviitteet tekstin tai sen yksityisten lukujen jälkeen.
Kirjoitettiinpa lähdeviitteet itse tekstiin tai alaviitteiksi, niissä voidaan noudattaa kahta tapaa, joista jommankumman mukainen on myös esityksen loppuun tuleva lähdeluettelo. Vanhempi tapa on ilmoittaa tekijän nimi (jos tekijä on tiedossa), teoksen tai kausijulkaisun nimi (tavallisimmat


51
Viitteiden ja lähdeluettelon kirjoitustapa
usein lyhennettyinä), kausijulkaisun osa tai vuosikerta sekä sivu tai sivut. Tekijän etunimeä ei tarvitse mainita, paitsi jos alalla on useita samasuku- nimisiä kirj oittaj ia. T avallisimmin
tekstinsisäinen lähdeviite sijoitetaan sulkeisiin (yhteen virkkeeseen tai virkkeen kohtaan viitatessaan virkkeen sisään, muuten omaksi virkkeekseen), alaviitteessä oleva lähdemerkintä omaksi virkkeekseen ilman sulkeita. Esimerkkejä tekstinsisäisistä lähdeviitteistä:
a) Ilmiö on kantasuomalainen (Osmo Ikola, Sananjalka 1 s. 51; Posti, Vir. 1961 s. 357; Rapola, SKH I s. 74 ja Vanha kirjasuomi s. 23).
b) [Useita virkkeitä käsittävä jakso, jonka jälkeen piste ja virkkeisiin yhteisesti kohdistuva lähdeviite:] (Jutikkala, Oma maa 1 s. 172 ja 2 s. 265; Törnqvist—Ryönänkoski, mts. 2 s. 202—203; Paasivirta, Suomi ja Eurooppa s. 141.)
c) Kuten Posti (Vir. 1961 s. 357) on
huomauttanut, .
Esimerkin c kaltaisessa tapauksessa lähdeviite on mieluimmin heti tekijän- nimen jälkeen eikä tekijännimeä missään tapauksessa toisteta viitteessä.
Alaviitejärjestelmän mukaan esimerkki a kirjoitettaisiin näin:
d) Ilmiö on kantasuomalainen.1
1 Osmo Ikola, Sananjalka 1 s. 51; Posti, Vir. 1961 s. 357; Rapola, SKH I s. 74 ja Vanha kirjasuomi s. 23.
Jos tekijä ei ole tiedossa, mainitaan teoksen, harkinnan mukaan myös kirjoituksen nimi seuraavaan tapaan:
e) 	Tämä seikka on tullut puheeksi sekä virallisessa että epävirallisessa keskustelussa (esim. Lukion opetus- suunnitelmatoimikunnan mietintö II A s. 40; Opetussuunnitelman erikoisuuksia, HS 1.3.1979 s. 13).
Sanakirjatietoihin voidaan muka- vimmin viitata käyttämällä tekijän nimeä tai teoksen nimen lyhennettä ynnä lyhennettä s.v. (= sub voce):
0 - - (Hirvensalo s.v. schlagen; NS s.v. lyödä).
Toinen, uudempi tapa on se, että
mainitaan vain tekijän (sen puuttuessa teoksen tai kirjoituksen) nimi, ilmestymisvuosi ja sivu. Jos lähteenä on käytetty useita samana vuonna ilmestyneitä saman tekijän teoksia tai kirjoituksia, ne erotetaan toisistaan pienin kirjaimin, esim. 1980a, 1980b. Kaikki muu teoksia tai kirjoituksia koskeva tieto tulee lähdeluetteloon. Edellä esitetyt lähdeviitteet olisivat tämän järjestelmän mukaan seuraavan näköisiä:
a) Ilmiö on kantasuomalainen (Osmo Ikola 1959: 51, Posti 1961: 357, Rapola 1965: 74, 1969: 23).
b 	) . (Jutikkala 1958a: 172,
1958b: 265, Törnqvist—Ryönänkoski 1958: 202—203, Paasivirta 1978: 141.)
c) Kuten Posti (1961: 357) on huomauttanut, .
d 	) keskustelussa (esim. Lu¬
kion opetussuunnitelmatoimikunnan mietintö 1977: 40, Opetussuunnitelman erikoisuuksia 1979: 13).
e  ) (Hirvensalo 1963 s.v. schlagen, NS 1954 s.v. lyödä).
Harkinnan mukaan voi kummankin tyyppisten lähdeviitteiden alkuun panna sellaisia lisäsanoja kuin esim., ks. (tarkemmin), ainakin, vrt. (kuitenkin), esim.
— 	— (ks. tarkemmin Posti, Vir. 1961 s. 357).
Kehottava lyhenne ks. osoittaa silloin, että mainitusta kohdasta lukijan nimenomaan sopii etsiä lisätietoja tai -perusteluja. Lyhennettä vrt. käytetään vain jos viitekohdassa esitetty tieto ainakin osaksi poikkeaa tekstissä esitetystä.
Lähdeluetteloiden merkintätavat vaih- televat jonkin verran. Seuraavassa esitellään eräitä yleisesti käytettyjä malleja.
Vanhemman tyyppisessä lähdeluettelossa mainitaan ensin tekijä (jos sellainen on tiedossa) joko tavallisin kirjaimin tai painotekstin kapiteelia vastaavin isoin kirjaimin. Tavallisia kirjaimia seuraa pilkku, isoja ei. Jos kyseessä on teos, seuraa tämän jälkeen teoksen nimi (sitä ennen teoksesta ehkä käytetty lyhenne) ja painos, jos se ei ole ensimmäinen. Johonkin sar¬


Oikeinkirjoitusoppia
52
jaan kuuluvasta teoksesta mainitaan sarjan nimi tai sen lyhenne ynnä osan numero. Lopuksi tulevat kustantaja (jos ei se ilmene sarjan nimestä), painopaikka ja -vuosi. Painopaikka kirjoitetaan sen asuisena kuin se on julkaisussa, esim. ruotsalaisesta teoksesta siis Stockholm eikä »Tukholma».
Kirjoituksesta mainitaan vastaavasti ensin kirjoittajan nimi (jos se on tiedossa), sitten kirjoituksen nimi, sen jälkeen koko julkaisun nimi ja kirjoituksen sivunumerot julkaisussa. Julkaisun nimenä voi tällöin olla a) teoksen nimi mahdollisine sarjamerkintöi- neen ja mahdollinen toimittaja tai
b) 	kausijulkaisun nimi ja osa tai vuosikerta tai c) sanomalehden nimi ja päivämäärä. Lopuksi seuraavat kustantaja sekä painopaikka ja -vuosi. Kausijulkaisun painovuotta ei tällöin toisteta, eikä aikakaus- ja sanomalehdistä mainita kustantajaa, yleisimmin tunnetuista ei painopaikkaakaan. Kirjoituksen nimen ja koko julkaisun nimen väliin on tapana kirjoittaa ajatusviiva osoittamaan, että kyseessä on tuohon julkaisuun sisältyvä kirjoitus, ei itse julkaisu. Jos sarjan tai kausijulkaisun nimestä käytetään lyhennettä, se selitetään omalla, aakkosjärjestyksen mukaisella rivillään.
Painamattomista lähteistä on ilmoitettava niiden luonne (esim. moniste, konekirjoite, pro gradu -työ) ja tarvittaessa säilytyspaikka.
Silloin kun tieto ei mahdu yhdelle riville, sisennetään seuraavaa riviä tai seuraavia rivejä 12 lyönnin verran. Tekijän nimen toistuminen osoitetaan ajatusviivan (ei alleviivauksen) tasoon merkityllä 9—10 lyönnin mittaisella viivalla.
Uudemman tyyppinen lähdeluettelo on periaatteessa samanlainen, paitsi että ilmestymisvuosi mainitaan heti tekijän (poikkeuksellisesti teoksen tai kirjoituksen) nimen jälkeen. Vuosiluvun jälkeen tulee kaksoispiste. Vuosilukua ei toisteta edempänä; sen sijaan voidaan ilmoittaa esim. aikakauslehden vuosikerran numero.
Jos teoksesta on käytetty muuttamatonta jäljennöspainosta, on kummankin tyyppisessä lähdeluettelossa
paikallaan mainita ensisijaisesti alkuperäinen ilmestymisvuosi ja toissijaisesti jäljennöspainoksen vuosi. Ks. lähdeluettelomalleja Julius Krohnin kohdalta.
Tekijöiden ja teosten nimien järjestys voi joskus tuottaa pulmia. Kun tekijät aakkostetaan sukunimien mukaan, on huomattava, että ruotsin af ja von, saksan von, hollannin de, den, der ja van, ranskan de ja espanjan de eivät vaikuta aakkostukseen, von Fieandt, Kai tulee siis F-alkuisten nimien joukkoon. Vanhantyyppisessä lähdeluettelossa saman tekijän teokset tai kirjoitukset pannaan aakkosjärjestykseen, uudentyyppisessä aikajärjestykseen (samana vuonna ilmestyneet kuitenkin aakkosjärjestykseen).
Vanhemman tyyppinen lähdeluettelo voi kaikkiaan olla seuraavan näköinen:
Hirvensalo = seur.
Hirvensalo, Lauri, Saksalais-suomalainen sanakirja. WSOY, Porvoo 1963.
HS = Helsingin Sanomat.
Ikola, Osmo, Eräistä suomen syntaktisista siirtymistä. — Sananjalka 1. Turku 1959. Jutikkala, Eino, Suomen teollistuminen. — Oma maa (toim. Edwin Linkomies)
1. 	WSOY, Porvoo 1958.
Sääty-yhteiskunta Suomessa. — Oma
maa (toim. Edwin Linkomies) 2. WSOY, Porvoo 1958.
Krohn, Julius, Suomalaisen kirjallisuuden vaiheet. SKST 86. Helsinki 1897 (2., muuttamaton painos Tampere 1954). Lukion opetussuunnitelmatoimikunnan mietintö II A: keskiasteen koulunuudistus 13. Komiteanmietintö 1977:2. Helsinki 1977.
NS = Nykysuomen sanakirja.
Nykysuomen sanakirja I—VI. Valtion toimeksiannosta teettänyt Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. WSOY, Porvoo 1951—61.
Opetussuunnitelman erikoisuuksia. — HS
1.3.1979.
Paasivirta, Juhani, Suomi ja Eurooppa: auto- nomiakausi ja kansainväliset kriisit (1808—1914). Kirjayhtymä, Helsinki 1978.
Piiroinen, Taito (toim.), Historian etunimis- töä. Tietolipas 44. SKS, Seinäjoki 1967.
Posti, Lauri, Itämerensuomalaisen verbitaivutuksen kysymyksiä. — Vir. 1961. Rapola, Martti, SKH I = Suomen kirjakielen historia pääpiirteittäin I. 2. painos. SKST 197. Tampere 1965.
Vanha kirjasuomi. 3. painos. Tieto-
lipas 1. SKS, Forssa 1969.


53
Korj auslukumer kit
SKST = Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia.
Tuomi, Marja-Liisa, Suomen kielen Ay-sanojen äännehistoriaa ja murremaantiedettä. Pro gradu -työ 1974. Säilytteillä Helsingin yliopiston suomen kielen laitoksessa.
Törnqvist, Erik—Ryönänkoski, Urpo, Suhdanteet Suomessa. — Oma maa (toim. Edwin Linkomies) 2. WSOY, Porvoo 1958.
Vir. = Virittäjä. Kotikielen Seuran aikakauslehti. Helsinki.
Uudentyyppinen versio samasta lähdeluettelosta olisi seuraava:
Hirvensalo = Hirvensalo 1963.
Hirvensalo, Lauri 1963: Saksalais-suomalainen sanakirja. WSOY, Porvoo.
HS = Helsingin Sanomat.
Ikola, Osmo 1959: Eräistä suomen syntaktisista siirtymistä. — Sananjalka 1. Turku.
Jutikkala, Eino 1958a: Suomen teollistuminen.
— Oma maa (toim. Edwin Linkomies)
2. 	WSOY, Porvoo 1958.
1958b: Sääty-yhteiskunta Suomessa.
— Oma maa (toim. Edwin Linkomies) 2. WSOY, Porvoo 1958.
Krohn, Julius 1897 (1954): Suomalaisen kirjallisuuden vaiheet. SKST 86. Helsinki (2., muuttamaton painos Tampere).
Lukion opetussuunnitelmatoimikunnan mietintö II A 1977: Lukion opetussuunnitelmatoimikunnan mietintö II A. Keskiasteen koulunuudistus 13. Komiteanmietintö 1977:2. Helsinki.
NS = Nykysuomen sanakirja.
Nykysuomen sanakirja 1951—61: Nykysuomen sanakirja I—VI. Valtion toimeksiannosta teettänyt Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. WSOY, Porvoo 1951—61.
Opetussuunnitelman erikoisuuksia 1979: Opetussuunnitelman erikoisuuksia. HS
1.3.1979.
Paasivirta, Juhani 1978: Suomi ja Eurooppa: autonomiakausi ja kansainväliset kriisit (1808—1914). Kirjayhtymä, Helsinki.
Piiroinen, Taito (toim.) 1967: Historian etu- nimistöä. Tietolipas 44. SKS, Seinäjoki.
Posti, Lauri 1961: Itämerensuomalaisen verbi- taivutuksen kysymyksiä. — Vir. 65.
Rapola, Martti 1965: Suomen kirjakielen historia pääpiirteittäin I. 2. painos. SKST 197. Tampere 1965.
1969: Vanha kirjasuomi. 3. painos.
Tietolipas 1. SKS, Forssa.
SKST = Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia.
Tuomi, Marja-Liisa 1974: Suomen kielen Ay-sa- nojen äännehistoriaa ja murremaantiedettä. Pro gradu -työ. Säilytteillä Helsingin yliopiston suomen kielen laitoksessa.
Törnqvist, Erik—Ryönänkoski, Urpo 1958: Suhdanteet Suomessa. — Oma maa (toim. Edwin Linkomies) 2. WSOY, Porvoo.
Vir. = Virittäjä. Kotikielen Seuran aikakauslehti. Helsinki.
Korjauslukumerkit
Kun kirjapaino on latonut painettavan tekstin, saa kirjoittaja siitä korjaus- eli oikaisuvedoksen (korrehtuurin), johon hän merkitsee korjattavat kohdat. Korjauksia ei kirjoiteta oikaistavien sanojen päälle tai väliin, vaan kuhunkin kohtaan piirretään erityinen korjauslukumerkki. Sama merkki piirretään tekstin vierukseen. Eräät merkit osoittavat sellaisenaan korjauksen lajin; toisten merkkien viereen kirjoitetaan selvin kirjaimin korjattava tai lisättävä kohta oikeassa asussa. Joskus voidaan latojalle kirjoittaa vierukseen myös selventäviä ohjeita. Selvyyden vuoksi tällaiset ohjeet rengastetaan.
Tavallisimpien korjauslukumerkkien käyttö näkyy seuraavalla sivulla olevasta mallista.


Oikeinkirj oitusoppia
54
Korjauslukumerkit
Väärä kirjain Väärä sana Puuttuva kirjain Kahdesti ladottu tai liika kirjain Latomatta jäänyt
Roska
Väärä sanajärjestys
Viallinen kirjain Väärä kirjainlaji Yhdistettävä Toista kirjainlajia Erotettava Harvennus pois Kursivoidaan Harvennetaan Lihavoidaan
Lisäys alhaalla, ylhäällä tai sivulla Täysi rivi
Samaksi kappaleeksi Rivien järjestys väärä
Uusi kappale
Suurennettava rivien väliä Pienennettävä rivien väliä
Harva pain^te on täy^/n vapaa painovirheistä, /koskaan/ ne aina eivät ole h^ritsevj/T Tärkeää on, että korjausvedos/edo^ liuetaan tarkkaan. Tavallisesti f* kirjapainossa ensimmäinen korjausvedos painon ^ puolesta ^latomavirheiden poijtamiseksj ja lähetetään vedos korjattu vasta asiakkaalle. Korja^ Väärä jako (ujpedokseentehdyt lisäykset ja poistot tuottavat melkoisesti lisätyltä ja -kustannuksia. Valoladon- nassa on viallinen rivi yleensä ladottava kokonaan uudestaan. Sanojen (poiston) tai flisäyksenjftakia
joudutaan sit^/astoin latomaan fu s e i t a) rivejä. Palstavedok- siin tehdään korjaukset oikeanpuolei- seen vierukseen; kokonaisina ark-
/VW»
keina vedettyihin vedoksiin tehdään korjaukset ulkopuolisiin vieruksiin.
^Korjausluvulla varustettu vedos on sitten tarkkaan verrattava korjattuun, jotta nähtäisiin, onko korjaukset oikein tehty, y /Suuremman korjauksen tähden tava, että rivi on pantu oikeaan on koko rivi ladottava ja tarkistet-j kohtaan^Kirjapainon puolesta tarkistetaan ns. revideeri, ts. painokoneesta saatu vedos, josta katsotaan, onko kaikki viimeisessä kor- jausvedoksessa merkityt korjaukset
A /*
H.
/*r#
/. a. 3. y.
//y f/oo */&*
f V
(—\ jU Jk'
CD tu.
Ji*. /tvhjr
Ä.
/.
f ■ n
Rivi siirrettävä keskelle | O i ka i St U.


TAIVUTUSOPPIA
Astevaihtelusta
Vaikeuksia tuottaa toisinaan valinta vahva- ja heikkoasteisen muodon välillä. Horjuvia tapauksia on kolme ryhmää:
1. Erisnimet. Kaksitavuiset lyhyen k:n, p:n tai t:n sisältävät etunimet ovat usein astevaihteluttomia, esim. Arto : Arton, Jouko : Joukon, Kauko : Kaukon, Lempi : Lempin, Sipi : Sipin, Sirpa : Sirpan, Touko : Toukon. Astevaihteluakin monesti tavataan, esim. Aarre : Aarteen (tavallisemmin Aar- ren), Ahti: Ahdin, Ilta : Illan (tavallisemmin Iitan), Outi : Oudin (tavallisemmin Outin), Sampo : Sammon, Satu : Sadun, Säde : Säteen. Samantyyppiset sukunimet taas ovat yleensä astevaihtelun alaisia, jos vaihtelulle löytyy malli yleisnimistä, esim. Ahde : Ahteen, Hako : Haon, Mäki: Mäen, Rinne: Rinteen (ei »Rinnen»), Raade: Raateen (ei »Raaden»), Ryti : Rydin. Astevaihteluttomuutta on lähinnä nimissä, joissa heikko aste veisi hankalaan vokaaliyhtymään tai nominatiivista häiritsevästi poikkeavaan nimi- asuun, samoin eräissä puhtaasti keinotekoisissa nimissä, esim. Eirto : Eirton (myös Eirron), Halko : Halkon (myös Halon), Hyöky : Hyöky n (myös Hyöyn), Julku : Julkun, Lieko : Liekon (myös Lieon), Perko : Perkon, Taka : Takan, Tolpo : Tolpon. Toisaalta on luontevaa taivuttaa esim. Somerto : Somerron (ei »Somerton»).
Lyhennesanat ovat astevaihteluttomia, esim. Rake: Raken, Sato: Saton, Nato : Naton. Astevaihtelun ulkopuolella ovat useimmiten myös vieraskieliset nimet; tästä tarkemmin s. 59.
2. Nuoret lainasanat. Näissäkin ly¬
hyt yksinäiskonsonantti on usein aste- vaihteluton, esim. muki : mukin, nupi : nupin, leka : lekan (myös leari), petaan : petata (myös pedata), peti : petin (myös pediri), poka : pokat; inka : inkat, tempo : tempon. Kauempana sanassa vastaavasti: paraati : paraatin, limonaati : limonaa- tin (tai vaihtoehtoisesti erityislainana: limonadi : limonadin), marmelaati : marmelaatin (vaihtoehtoisesti marmeladi : marmeladin).
3. 	Kolmitavuisten nominien monikon essiivi-, illatiivi- ja komitatiivi- muodot: urakkoina vai urakoina, kivikkoihin vai kivikoihin, navettoihin vai navetoihin, vasikkoineen vai vasikoineen? Sekä vahva- että heikkoasteiset muodot ovat oikeita. Heikko aste on vahvaa paljon tavallisempi -kka, -&£ä-loppuisissa sanoissa (esim. mansikoihiny, molemmat ovat suunnilleen yhtä tavallisia -kko, -kkö -loppuisissa ja esim. sanassa navetta (laatikoihin tai laatikkoihin, navetoihin tai navettoihin). Heikon ja vahvan asteen valinta myötäilee tällöin monikon partitiivin muodostusta. Samoinhan mansikoita on tavallisempi kuin mansikkoja; sen sijaan laatikoita ja laatikkoja, navetoita ja navettoja ovat suunnilleen tasaveroiset. Nykykielessä melkein yksinomaisia ovat toisaalta semmoiset partitiivimuodot kuin olentoja, tunnettuja (ei juuri enää olennolta, tunnetulta), ja sen mukaisesti illatiivitkin kuuluvat olentoihin ja tunnettuihin.
1. ja 2. kohdan tapauksia on otettu tämän kirjan hakemistoon runsaahkosti. Hakemistossa on sana sanalta valaistu myös sellaisia astevaihtelun yksityistapauksia kuin evätä : epään


Taivutusoppia
56
(ei »evään»), polkea : poljen (ei »polen»), jäljellä (ei »jälellä»), vihko : vihkot tai vihot; selättää, hylätä (ei »seljättää», »hyljätä»).
Nominintaivutuksesta
Yksikön sijamuodot
1. 	Partitiivissa tavataan usein rinnan -ta, -tä -päätteisiä konsonanttivartaloisia muotoja ja -a, -ä -päätteisiä vokaalivartaloisia muotoja sanoista, joiden vokaali vartalo päätyy e:hen (esim. niemi: nieme/n). Konsonanttivartaloiset partitiivit ovat vähitellen väistymässä, paitsi eräistä enimmäkseen suurtaajuisista sanoista. Niinpä sanojen luomi, tuomi ja suksi partitiivi on jo yksinomaan luomea, tuomea, suksea (ei enää luonta, tuonta, susta)\ sanan niemi partitiivi on tavallisesti niemeä, ja nientä on lähinnä sen tyyli- tai murrevärinen toisinto. Loimea on samoin yleisempi kuin lointa; toisaalta tointa ja tainta ovat selvästi yleisempiä kuin toimea ja taimea, joita niitäkään ei voida pitää virheellisinä. Sitä vastoin semmoiset muodot kuin »lohea», »lumea», »monea», »unea», »vuorea» ovat kielivirheen luonteisia lipsahduksia; yleiskielen mukaisia ovat perinnäiset muodot lohta, lunta, monta, unta, vuorta.
Leikkipuheesta on saanut alkunsa päinvastainen suuntaus: joitakin z-var- taloisia sanoja (esim. juoman nimi viini : viinin : viiniä) on partitiivissa alettu taivuttaa konsonanttivartaloiden sanojen (esim. suoni : suonen : suonta, nuolikotelon nimitys viini : viinen : viintä) tavoin. Tällä lailla syntyneitä uusia taivutustapoja ovat mm. »viini : viintä» ja »tuoli : tuolta». Nämä taivutustavat eivät kuulu yleiskieleen; po. viiniä, tuolia. Vastaanvanlaista partitiivia »kaalta» tukee se, että tämä sana on murteittain todella e-varta- loinen (kaali : kaalen : kaalta). Yleiskielinen taivutus on kuitenkin kaali : kaalin : kaalia. Huom. toisaalta, että sana tiili taipuu yleiskielessä e-varta-
loisena, siis tiili : tiilen : tiiltä (ei »tiilin», »tiiliä»).
-ea, -eä -loppuisista sanoista ja sanasta ainoa tapaa kahdenlaisia partitiiveja: vanhempaa tyyppiä korkeata, sileätä, ainoata ja uudempaa korkeaa, sileää, ainoaa. Uudempi tyyppi on yleiskielen valtatyyppi; -ta, -tä -päätteiset muodot ovat virheettömiä, mutta niillä alkaa olla vanhastava tai ainakin hiukan tyylittelevä sävy.
Moni-sanan yksikön partitiivi on monta. Tavataan myös partitiivi »montaa»; se on eräänlainen selven- nysmuoto, jossa on kaksinkertainen partitiivin pääte. Huolelliseen yleiskieleen se ei kuulu. Sanotaan siis En löytänyt montakaan virhettä (ei »montaakaan virhettä»).
2. 	Illatiivissa horjuvat kaksi- ja kolmitavuiset vierassanat, jotka päättyvät pitkään vokaaliin, esim. trikoohon tai trikooseen, miljööhön tai miljööseen, kameehen (harvemmin kameeseen), ateljeehen (harvemmin ateljeeseen). -seen-pääte on kotoisten sanojen mallin mukainen (vrt. vapaa : vapaaseen, keruu : keruuseen), ja se tuntuu sitä luontevammalta, mitä ko- toistuneemmaksi vierassana tajutaan.
Sellaiset -ut, -yt -loppuisten sanojen illatiivit kuin »lyhyeeseen», »oluee- seen» ovat virheellisiä, po. lyhyeen, olueen.
Monikon sijamuodot
1. 	Monikkovartalo sellaisista sanoista kuin kaunis, altis on kaunii-, alttii-. Siten esim. monikon adessiivit kauniilla, alttiilla ovat aivan vastaavien yksikkömuotojen kaltaisia; nykyisessä yleiskielessä ei käytetä sellaisia muotoja kuin »kauneilla», »akteilla», z-vartaloisten sanojen (esim. ryyni : ryyni/n, normaali : normaali/n) monikkovartalossa on z:n tai j:n edellä e; sanotaan siis näitä ryynejä (ei »ryyniä»), normaaleissa (ei »normaalissa») tapauksissa, e-vartaloisten sanojen monikkovartaloon e ei kuulu. Esim. sakset-sanan monikon partitiivi on saksia (ei »sakseja») ja tiili-sanan monikon inessiivi tiilissä (vrt. yksikön


57
Nominintaivutuksesta
inessiiviin tiilessä).
Useilla kolmitavuisilla a, ä -loppui- silla sanoilla on kahdenlainen monikkovartalo, esim. joko omenoi- tai omeni- (mon. partitiivi omenoita tai omenia). Kumpaa vartaloa tavallisemmin käytetään, ratkeaa sanatyypeit- täin, joskus sanoittain. Kumpikaan ei ole periaatteessa väärä, vaikka esim. väkkärä-sanan mon. partitiivi on tavallisesti väkkäröitä, harvoin väk- käriä ja toisaalta esim. typerä-sanan vastaava muoto on tavallisesti typeriä, harvoin typeröitä.
2. 	Monikon genetiivissä on runsaasti rinnakkaismuotoisuutta:
a) Konsonanttivartaloista mon. genetiiviä voidaan periaatteessa käyttää samoista sanoista kuin konsonantti- vartaloista yks. partitiivia. Vokaalivartaloiset muodot ovat kuitenkin tavallisempia kuin yks. partitiivissa. Selvästi voitolla vokaalivartaloisista ovat konsonanttivartaloiset muodot vain -rtefl-loppuisista sanoista (esim. ihmisten, ei juuri ihmisien), sanoista mies ja lapsi (miesten, lasten, harvemmin miehien, lapsien) ja sellaisista s-loppuisista sanoista, joiden vokaali- vartalo on -^-loppuinen (esim. sormus : sormuksen : sormusten, harvemmin sormuksien). Tavallisia ne ovat myös eräistä -/ja -n -loppuisista sanoista (esim. sävelten, siementen; ainakin yhtä yleisiä sävelien, siemenien) ja esim. sanoista pieni, suuri ja nuori {pienten, suurten, nuorten; myös pienien, suurien, nuorien). Useimmat muut ajateltavissa olevat konsonanttivartaloiset muodot (esim. ratasten, mannerten, onnetonten, tointen, tuulten, lunten, lohten, merten) ovat enemmän tai vähemmän harvinaisia ja tyylivärisiä; tavanomaisia ovat rattaiden, mantereiden, onnettomien, toimien, tuulien jne.
b) Vokaalivartaloinen mon. genetiivi on -jen tai -ien, -iden -loppuinen (mon. 1. genetiivi) tai -m-loppuinen (mon. 2. genetiivi). Mon. 2. genetiivi on useimmista sanatyypeistä jo aivan vanhentunut: sanotaan kivien, vankien, orpojen, katujen eikä enää ki- vein, vankein, orpoin, katuin. On vain harvoja sellaisia vanhan kannan kitey-
miä kuin pappeinkokous, vankeinhoito, hulluinhuone. a, ä -loppuisissa sanoissa, varsinkin useampi- kuin kaksitavuisissa, mon. 2. genetiivi on pitänyt puoliaan sitkeämmin: muodot sanain, leipäin, ankarain olivat vielä 1900-luvun alkupuoliskolla yleisiä, ja nykyäänkin ne ovat pikemmin van- hastavia tai tyylivärisiä kuin täysin vanhentuneita. Tekijännimien vastaavat muodot juoksijain, näyttelijäin ovat yhä melko tavallisia. Tavanomaisia ovat nykyään kuitenkin sanojen, leipien, ankarien t. ankaroi- den; juoksijain-tyyppiä yleisempi on myös juoksijoiden. Vain kitey- missä mon. 2. genetiivi on jatkuvasti vallalla, esim. kautta rantain, kansainyhteisö, Savon Sanomain (myös Sanomien) toimitus, Yhdysvaltain (myös Yhdysvaltojen).
Sentyyppisistä sanoista kuin nalle, Kalle mon. genetiivi on nykyään enimmäkseen tyyppiä nallejen, Kalle- jen (harvemmin nallein, Kallein). Nuk- ke-sanan mon. genetiivi on joko nukkien tai nukkejen.
c) Eräistä sanatyypeistä käytetään rinnan -iden ja -itten -loppuisia mon. genetiivejä, esim. maiden t. maitten, sakaroiden t. sakaroitten, tekijöiden t. tekijöitten. Molemmat ovat hyväksyttäviä, -zflfefl-loppuiset kuitenkin paljon tavallisempia, ja kevyempinä ne olisi yleensä syytä asettaa etusijaan. Myös sellaiset omistusliitteiset muodot kuin maideni, myymälöidensä ovat täysin käypiä, vaikka jotkut kirjoittajat niitä vierovat.
d) Kolmi- ja nelitavuisista /-loppuisista sanoista ovat käytössä sekä -ien että -iden (-itten) -loppuiset mon. genetiivit, esim. kappelien t. kappeleiden (kappeleitten), ministerien t. ministereiden (ministereitten). Molemmat ovat jälleen oikeita, mutta etusija olisi paras antaa kevyemmälle tyypille kappelien, ministerien.
3. 	Mon. illatiivissa tavataan sellaisia rinnakkaismuotoja kuin esteisiin t. esteihin, julisteisiin t. julisteihin, tulehtuneisiin t. tulehtuneihin, korkeisiin t. korkeihin, useisiin t. useihin, vapaisiin t. vapaihin, lyhyisiin t. ly kyihin. Molemmat tyypit ovat käyttö¬


Taivutusoppia
58
kelpoisia; kuitenkin -siin valtaa jatkuvasti alaa. Harvinaisia -A/zz-päätteiset muodot ovat varsinkin useimmista semmoisista sanoista, joiden yks. illatiivi on -seen-loppuinen (esim. esteisiin, julisteisiin).
Komparatiivi ja superlatiivi
Komparatiivissa vaihtuu kaksitavuisten a, ä -loppuisten adjektiivien loppuvokaali e:ksi, esim. paha : pahempi, märkä : märempi. Ei siis pidä sanoa esim. (nopsa :) »nopsampi» vaan nopsempi. Arkikielen sanalla kiva on kuitenkin rinnan komparatiivit kivempi ja kivampi. Kolmitavuisten adjektiivien loppu-a, -ä sitä vastoin säilyy, esim. matalampi, lukuisampi, näppärämpi (ei »matalempi», »lukui- sempi», »näppärempi»).
Sellaisten yhdysadjektiivien kuin pitkäaikainen, suurituloinen komparatiivi on joko pitempiaikainen, suu- rempituloinen tai pitkäaikaisempi, suurituloisempi (ei sen sijaan kaksinkertaisesti komparoituna »pitempi- aikaisempi», »suurempituloisempi»). Merkitykseltään erikoistuneista adjektiiveista on käytössä vain jälkimmäinen tyyppi, esim. hellävaraisempi, hienotunteisempi, isokenkäisempi, paksunahkaisempi.
Superlatiivit altis, raitis -tyyppisistä sanoista ovat tyyppiä alttein, raittein. -e/fl-loppuisia ovat myös /-vartaloisten sanojen superlatiivit, esim. kiltti (: genetiivi kiltin) : kiltein, kaikkein triviaaleimmissa tapauksissa. Sekä kaksi- että kolmitavuisten a, ä -loppuisten adjektiivien superlatiivissa on a:n, ä:n sijalla i, esim. pahin, märin, ankarin. Tämä koskee myös -kka, -kkä -loppuisia adjektiiveja, esim. helakin, tänäkin, ärhäkin. Poikkeuksellinen on arkikielisen kiva-sanan superlatiivi kivoin.
Omistusliitteet
3. 	persoonan omistusliite on yksikön ja monikon nominatiivissa, genetiivissä ja illatiivissa sekä pitkään vokaa¬
liin päättyvässä yksikön partitiivissa aina -nsa, -nsä, muulloin joko vokaa- linpidentymä -f -n tai -nsa, -nsä, esim. autonsa, autojensa, autoonsa, autoihinsa; autoaan t. autoansa, autojaan t. autojansa, autossaan t. autossansa, autolleen t. autollensa. Niissä taivutusmuodoissa, joissa rinnakkaismuo- toisuus on mahdollista, ovat -nsa, -nsä -liitteiset muodot tosin käyneet yhä harvinaisemmiksi; niillä on nykyään selvästi vanhastava tai tyyliväri- nen sävy, ja neutraalissa yleiskielessä niiden sijasta käytetään tyyppiä autoaan, autossaan jne. Poikkeuksena on adverbi sinänsä, joka on tavallisempi kuin odotuksenmukainen si- nään.
Vierassanojen taivutus
Vierassanojen taivutuksen pulmat keskittyvät kaikki nominintaivutukseen. Niitä on neljänlaisia: 1) vokaalisointu,
2) vieraskielisten sanojen astevaihtelu,
3) s-loppuisten vieraskielisten sanojen taivutustyyppi, 4) vieraskielisten sanojen taivutuspäätteet ja niiden merkintä.
1. 	Vokaalisointusuhteiltaan vieras- sanat poikkeavat kotoisista sanoista siinä, että samassa sanassa voi esiintyä rinnan takavokaaleja a, o, u ja etuvokaaleja ä, ö, y. Päätteen vokaalin määrää silloin viimeinen tällainen vokaali, esim. toisaalta syklonissa, pyramideja, hypoteeseissa, toisaalta afäärejä, pompöösejä, daktyylejä, analyysissä, synonyymeillä, y voi kuitenkin jäädä vaille vaikutusta e:n ja /:n tavoin, niin että hyväksyttäviä ovat myös asut daktyyleja, analyysissa, synonyymeilla.
Monet vierassanat ovat alun perin yhdyssanoja. Jos yhdyssanaisuus on selvä suomalaisen kielenkäyttäjän kannalta, pääte määräytyy viimeisen yhdysosan mukaan: kilometrillä kuten metrillä, pluskvamperfektissä kuten perfektissä. Rajatapauksia ovat jo esim. we/r/-loppuiset mittarin nimet (metri yksinään ei merkitse ’ mittaria’), esim. ergometri/lla t. -llä, barometri/ssa t. -ssä. Suomen kannalta


59
Nominintaivutuksesta
yhdyssanoja eivät sen sijaan ole esim. adverbi, arkkitehti, ekstravertti ja homogeeninen; siksi sanotaan adverbeja, arkkitehdilla, ekstravertteja, homogeenisia. Yhdistämättömiä ovat myös esim. kvaliteetti, substantiivi ja karamelli, joten pääte on takavokaalinen : kvaliteetilla, substantiivissa,
karamelleja.
Edellä olevat ohjeet koskevat lähinnä erityislainoja (ja yleislainoja). Vieraskielisistä sanoista ks. erikseen kohtaa 4.
2. Vieraskieliset sanat eivät yleensä ole astevaihtelun alaisia, esim. Sor- rentossa, Rosettin, Dieppessä, Bhut- ton, moderato non troppolla. Tutuim- pien, erityis- tai yleislainaa muistuttavien nimien kaksois-^, -p, -t on kuitenkin mukautunut astevaihteluun, esim. Marokko : Marokossa, Kalkutta : Kalkutassa (myös Kalkuttassa), Mississipin (myös Mississippin). Huom. yleislainaksi katsottava Riika : Riiassa (ei »Riikassa»).
Astevaihtelun alaan kuuluu myös se, että eräissä k, p, t -loppuisten vieraskielisten sanojen taivutusmuodoissa ja johdoksissa yleisesti ääntyy vahvan asteen mukainen kaksoiskonsonantti. Esim. Lönnrot : genetiivi Lönnrotin [ääntämys lönrutin] : partitiivi Lönnrotia [lönruttia], Kodak : illatiivi Kodakiin [kodakkiin], New York : New Yorkiin [nju jorkkin], Sputnikeja [sputnikkeja], popia [poppia], gallupeja [galluppeja], tiibetiläinen [tibettiläinen], irakilainen [irakkilainen]. Samoin omaperäisessä- kin tehtaan nimessä Valmet : Valmetiin [valmettin]. Tämä on oikeastaan sama ilmiö, joka heijastuu lukuisien vierassanojen oikeinkirjoituksessakin, kun kirjoitetaan esim. (koboltti :) kobolttia, vaikka koboltin. Kuten näkyy, konsonanttiloppuisissa sanoissa ei »vahvaa astetta» ole kuitenkaan tapana merkitä kahdella konsonantinmer- killä.
3. s-loppuisten vieraskielisten erisnimien taivutuksessa on kirjavuutta. Vanhan ajan nimistä, varsinkin kreikkalaisista, noudattavat -as, -es ja usein -is -loppuiset taivutusta Hellas : Hellaan, Pausanias : Pausaniaan, De-
mosthenes : Demostheneen, Kserkses : Kserkseen, Salamis : Salamiin, Tigris : Tigriin. Poikkeuksetonta tämä ei ole; vrt. toisaalta tavallisesti Midas : Midaksen, Haades: Haadeksen, Osiris : Osiriksen. Sen sijaan -os-loppui- set ja latinan -ws-loppuiset nimet taipuvat aina tyypin Pyrrhos : Pyrr- hoksen, Homeros : Homeroksen, Bru- tus : Brutuksen mukaan (poikkeus: Zeus : Zeuri). Uudemmissa vieraskielisissä — myös nykykreikkalaisissa
— 	nimissä taas on vallalla taivutus- tyyppi Kaunas : Kaunasissa, Dallas : Dallasissa, Celebes : Celebesissä, Pa- pagos : Papagosin, Kazantzakis : Kazantzakisin. -^-loppuisista nimistä käytetään kuitenkin yleisesti tyyppiä Elbrus : Elbruksella, Topelius : Topeliuksen, ja antiikin nimien kaavan mukaisesti taipuvat jatkuvasti esim. paikannimet Peloponnesos : Pelopon- nesoksella, Rhodos : Rhodoksessa ja Kypros : Kyproksessa.
Jos erisnimi on siirtynyt yleislainaksi, se noudattaa tyyppejä Tuomas : Tuomaan (myös Tuomaksen), Iiris : Iiriksen. Erityis- tai yleislainan luonteiset yleisnimet taas noudattavat aina tyyppiä ananas : ananaksen, karies : karieksen, papyrus : papyruksen.
4. 	Vieraskielisten nimien ja muiden sanojen taivutuspäätteet määräytyvät yleensä automaattisesti nimen ääntämyksen mukaan. Siten nimen Pompidou partitiivi ääntyy [pöpidu'ta], nimien Malmö, Örebro illatiivi [mal- möhön], [örebruhun], ja tämän mukaisesti taivutusmuodot on helppo myös kirjoittaa: Pompidouta, Malmö- hön, Örebrohun. Eräisiin tapauksiin tarvitaan kuitenkin lisäohjeita:
a) 	Nimen ja päätteen väliin tulee heittomerkki, jos nimi päättyy kirjoitettuna konsonanttiin mutta äännettynä vokaaliin, esim. Versailles’ssa [ versa' issa], Peugeot fta [pöiö' ta], Camus*lie [kamy'lle], Perret ’illä
(mon. adess.) [pere'illä], Perret’iden (mon. gen.) [pere'iden], Lough- borough *n [lafbaran], GlasgowJssa [gläsgoussa]. Samoin: show*n [Soun]. Heittomerkkiä ei siis kirjoiteta sellaisissa tapauksissa kuin Cannesissa [kännissä], roquefortia [rokföria]. (Nomina¬


Taivutusoppia
60
tiivit [kan], [rokför] päättyvät ääntämyksessä konsonanttiin, ja muissa sijoissa tavattava i on sidevokaali samaan tapaan kuin esim. taivutetuissa nimissä Sudanissa, Neckaria.)
Joskus heittomerkki voi olla muutenkin tarpeen selvyyden vuoksi, esim. engl. Attlee’a [ätliä], unk. Nagy’ille [nadjille] (nominatiivi ääntyy [nadj]).
b) Ranskan ja englannin mykkään e:hen päättyvissä nimissä liitetään pääte suoraan nimeen, esim. de Gaul- len, Cambridgessa. Ääntämyksessä voidaan käyttää sidevokaalina e:tä tai /:tä: [da gölen] t. [da gölin], [keim- bridzessä] t. [keimbridZissä].
c) Englannin r-loppuisia nimiä käsitellään konsonanttiloppuisten tavoin, esim. Dover : -in [douvarin]. Samoin ranskalaisia nimiä, joiden nominatiivi äännettynä päättyy nasaalivokaaliin, esim. Danton [dätö'] : Dantonin [dätö'i)r)in].
d) Illatiivissa pitkä vokaali merkitään toistamalla edellinen vokaalinmerkki, vaikka se ääntyisikin toisin kuin kirjoitetaan, esim. Maryyn [metrin], Sydneyyn [sidnin]. Lisänäytteitä muuntyyppisistä ranskalaisten ja englantilaisten nimien illatiiveista: Tou- louseen [tulu'zen] t. [tulu'zin], Bor- deaux’hon [bordö'hon], Francoishan [fräsuä'han], Shawhon [Söhon], Vichykin [viäi' hin], Richelieuhön [ris>ljö'hönj.
e) Jos nimi on kirjoitettuna takavokaalinen mutta äännettynä etuvokaalinen, kirjoitetaan päätteeseen tavallisesti takavokaali etuvokaalm sijasta, esim. Birminghamissa [bö- mirpmissä], Thamesilla [temzillä].
Verbintaivutuksesta
Kylmetä vai kylmentyä?
Tällaiset verbiparit ovat kielessä yleisiä, esim. lyhetä — lyhentyä, paheta — pahentua, vaaleta — vaalentua. Parien molemmat jäsenet ovat tasaveroisia, ja sellaisina ne on yleensä esitetty tämän kirjan hakemistossakin.
Käytännössä vallitsee kuitenkin suuntaus eräänlaiseen sekatai vutukseen, jossa eräät muodot ovat suositumpia toisesta, jotkut muut toisesta verbi- tyypistä. Verbityypistä lyhetä, paheta, vaaleta ei juuri käytetä passiivimuotoja (sanotaan tavallisesti on lyhennyttävä, vaalennuttava eikä lyhettävä, vaalettava), ja myös esim. aktiivin 2. partisiipissa ovat muodot lyhentynyt, vaalentunut hiukan tavallisempia kuin lyhennyt, vaalennut. 1. infinitiivissä erityyppiset muodot ovat tasoissa: lyhetä = lyhentyä, vaaleta = vaalentua. Kaikki tähän mennessä mainitut tapaukset ovat sellaisia, joissa lyhetä-tyyppisten verbien muodot ovat konsonanttivartaloisia. Useimmissa muissa muodoissa taas -^-johtimiset muodot ovat jonkin verran tavallisempia kuin -ntu-, -«(y-johtimiset: siten sanotaan useammin lyhenee, lyheni, lyhenevä kuin lyhentyy, lyhentyi, lyhentyvä. Tämmöisissä tapauksissa ovat /yAetö-tyyppisten verbien muodot vokaalivartaloisia.
Valinnan kahden muodon välillä voi yleensä tehdä korvan varassa; harvinaisempikin tyyppi voi esim. rytmi- tai tyylisyistä tuntua joskus paremmalta. Verbiparissa paranee — parantuu on käytäntö kuitenkin johtanut siihen, että konsonanttivartaloiset muodot parata, parannut, (on) parattava jne. ovat nykykielestä lähes kokonaan syrjäytyneet: sanotaan parantua, parantunut, parantua. Verbi- parin aleta — alentua molemmilla jäsenillä on merkitys laskeutua, laskea alemmaksi’, mutta vain verbillä alentua on lisäksi kuvallinen merkitys ’nöyrtyä’. Samaan tapaan parin syvetä — syventyä kumpikin jäsen merkitsee ’tulla syvemmäksi’ mutta vain syventyä-verbillä on myös merkitys ’keskittyä, paneutua, uppoutua’.
Supistumaverbi vai ei-supistumaverbi?
Supistumaverbeiksi sanotaan verbejä, joiden useissa muodoissa (mm. aktiivin indikatiivin preesensin yks. 1. persoonassa) on pitkä vokaali aa, ää tai vokaaliyhtymä oa, ea, eä, ua, yä, ia,


61
Verbintaivutuksesta
iä. Esim. palaan, putoan, kirnuan. Ei-supistumaverbejä ovat ne, joiden vastaavissa muodoissa on lyhyt yksinäisvokaali. Esim. palan, kudon, hirnun.
Supistumaverbien ja ei-supistuma- verbien ero kulkee kautta verbintaivutuksen, niin kuin seuraavanlaiset parit osoittavat:
a) palaan — palan, putoan — kudon, kirnuan — hirnun,
b) palasin — paloin, putosin — kudoin, kirnusin — hirnuin,
c) palata — palaa, pudota — kutoa, kirnuta — hirnua,
d) palannut — palanut, pudonnut
— 	kutonut, kirnunnut — hirnunut.
Eron hallinta on yleiskielen käyttäjälle tärkeää. Samoin on hyvä tietää, että joistakin verbeistä on yleiskielessäkin sekä supistumaverbien että ei-supistumaverbien mukaista taivutusta, esim. kammon = kammoan, kuohun = kuohuan, lihon = Uhoan, pursun = pursuan, solmin = solmian, varron = vartoan. Tämmöisistä tapauksista on ohjeita hakemistossa. Hakemistoon on otettu lisäksi verbejä, jotka yleiskielessä ovat ei-supistumaverbejä mutta pyrkivät karkailemaan supistumaverbien puolelle, esim. »läppään», »mättään», »purkaan» (po. lapan, mätän, puran; 1. infinitiivi on lappaa, mättää, purkaa). Samanlaisia karkailijoita ovat myös monet itämurteiden mukaiset deskrip- tiiviverbit, sellaiset kuin kopsaa (askelet kopsavat, ei »kopsaavat») ja pauk- kaa (pakkanen lakkasi paukkamasta, ei »paukkaamasta»). Jos ei tämäntyyppisiä verbejä tunne kunnolla hallitsevansa, niitä on paras välttää; rinnalla on yleensä samakantaisia mutta helppotaivutteisempia verbejä (esim. kopista, paukkua).
Eräistä verbinmuodoista
1. 	Indikatiivin imperfektin muodostuksessa on kahdentyyppistä horjuvuutta:
a) 	Soutaa, kiitää -tyyppisistä verbeistä käytetään kahdenlaisia imperfektejä: souti tai sousi, kiiti tai kiisi.
Useista verbeistä on yleiskieleen vakiintunut s:llinen imperfekti (esim. hiersi, huusi, juonsi, kielsi, kiersi, kiilsi, käänsi, lensi, löysi, mursi, myönsi, piirsi, puolsi, pyysi, riensi, siirsi, taisi, tiesi, työnsi, uursi, viilsi, äänsi), eräistä muista taas eilinen (esim. hoiti, jouti, jääti, kynti, liiti, syyti, sääti). Horjuvia tapauksia on vähemmän. Ainakin verbeistä siintää ja suoltaa on voitolla svllinen tyyppi (siinsi, suolsi), verbeistä häätää, kiitää, sortaa, soutaa, vuotaa taas /:llinen tyyppi (hääti, kiiti jne.). Tasoissa tyypit tuntuvat olevan verbistä yltää (ylti tai ylsi; heikkoasteiset muodot yllin, yllit korvautuvat kuitenkin usein eilisillä ylsin, ylsit). Samanlainen pari on lähti — läksi. Lähti on nykyään voitolla; läksi tuntuu hiukan vanhastavalta tai tyyli- väriseltä.
b) 	Laittaa, saartaa -tyyppisistä verbeistä, joiden ensi tavussa on a, imperfekti muodostuu samoin periaatteessa kahdella lailla: laittoi tai laitti, saartoi tai saarsi (tästä verbistä harvinaisena vielä a-kohdan mukainen saarti). Useimmista verbeistä on o:llinen imperfekti valta-asemassa tai yksinomai- nenkin, esim. auttoi, haastoi, haistoi, kaihtoi, karttoi, kastoi, laittoi, maistoi, maittoi, paistoi, raatoi, saattoi, taittoi, vaihtoi. Verbistä kaataa käytetään imperfektin kaatoi ohella harvinaisempana imperfektiä kaasi (ja vielä harvinaisempana murreväristä muotoa kaati); verbistä taitaa käytetään vain imperfektiä taisi. Verbeistä kaartaa, naittaa ja saartaa ovat useimmiten käytössä o/ttomat muodot kaarsi, naitti ja saarsi {jg^ös naittoi ja saartoi ovat käypiä).
Hakemistossa on sekä a- että b-koh- dan tapauksista ohjeita kunkin horjuvan verbin kohdalla.
2. Passiivin liittotempukset ovat yleiskielessä tyyppiä on tehty, oli tehty, olisi tehty (ei »ollaan tehty», »oltiin tehty», »oltaisiin tehty»). Myös vastaavat kieltomuodot on syytä muodostaa saman kaavan mukaan, siis ei ole tehty, ei ollut tehty, ei olisi tehty (mieluummin kuin »ei olla tehty», »ei oltu tehty», »ei oltaisi tehty»).
3. Passiivin konditionaalin myön¬


Lauseoppia
62
teiset preesensmuodot ovat tyyppiä saataisiin, annettaisiin (ei »saataisi», »annettaisi»).
4. 	Aktiivin potentiaalimuodoissa on huomattava kahtalaisuus: toisaalta antanee, lähtenee (vokaalivartaloisia muotoja), toisaalta tullee, mennee, purree, päässee, katsellee, vastannee, katkaissee (konsonanttivartaloisia muotoja, ei siis »tulenee», »menenee» jne. eikä liioin »tullenee», »menne- nee»). Vokaali- ja konsonanttivartaloisten muotojen erottelussa voi käyttää apuna aktiivin 2. partisiippia: samoin kuin sanotaan anta/nut, lähte/nyt, sanotaan anta/nee, lähte/nee; kun toisaalta partisiippi on tyyppiä tul/lut, pääs/syt, vastan/nut, niin
potentiaalimuodotkin kuuluvat tul/- lee, pääs/see, vastan/nee. Jos konsonanttivartaloiset potentiaalimuodot tai potentiaali yleensäkin tuntuvat joskus väkinäisiltä, niitä on paras välttää ja käyttää potentiaalin sijasta muuta ilmaisukeinoa (esim. lamppu valaisee kai hyvin tai taitaa valaista hyvin = »lamppu valaissee hyvin»).
O/to-verbin aktiivin potentiaali ei kuitenkaan kuulu »ollee» vaan lienee. Arki- ja runokielessä käytetään myös lyhempää tyyppiä lie.
Passiivin potentiaalimuodot ovat tyyppiä saataneen, tultaneen, hyväksyttäneen (ei »säätänee» jne.). Olla- verbistä passiivin potentiaali kuuluu oltaneen, ei siis »lietäneen».


LAUSEOPPIA
Nomineista
Yksikkö vai monikko?
Pulmatapauksia on useanlaisia:
1. Monet substantiivit ovat merkitykseltään yksiköllisiä mutta muodoltaan monikollisia (ns. plurale tantum -sanat), esim. silmälasit, sakset, lastenvaunut, kasvot, häät, avajaiset, olympiakisat. Ne säilyttävät moni- kollisuutensa kaikissa yhteyksissä (paitsi sellaista erityiskäyttöä kuin ravun saksi tai arkikielen hän on valtuustossa uusi kasvo). Ei siis: »olen nähnyt kolme avajaista» (po. kolmet avajaiset).
2. Vanhastaan on kotoisten viljalajien nimistä käytetty monikkoa, jos tarkoitetaan korjattua viljaa tai puituja jyviä. Esim. rukiit on jo puitu; hän osti lisää rukiita (vaikka pellossa kasvaa ruista). Samaan tapaan niitetystä heinästä: heinät ovat jo ladossa; hevoselle annettiin heiniä. Tällainen monikon käyttö on jatkuvasti luontevaa, mutta sen ohella on sallittava yksikkökin. Yksikköä käytetään erityisesti, kun on kysymys viljasta kauppatavarana tai ruoka-aineena. Nykykielessä sanotaan normaalisti esim. vehnää ja ruista on tuotava ulkomailta; panimoiden tarvitsema mallasohra.
Hiukan eri asemassa on semmoinen kauppatavara, joka selvästi koostuu kappaleista. Monikko on ainoa mahdollinen, jos tavara myydäänkin kap- paleittain, esim. paitoja (ei »paitaa») alennuksella. Jos myynti tapahtuu esim. kiloittain, on myymäläkielessä yksikkö varsin tavallinen: »Suonenjoen mansikkaa 6 mk/l», »torilla oli
jo uutta perunaa», »muikkua edullisesti». Monikko mansikoita, perunoita, muikkuja on kuitenkin pantava etusijaan.
3. Yksikköä käytetään tavallisesti parillisista ruumiinjäsenistä, kun on puhe niiden pukimista. Esim. Hän veti housut jalkaansa. Kädessä oli sormikkaat. Monikkoakaan ei voida pitää virheellisenä. Seuraavissa tapauksissa se on ainoa mahdollinen: Hän pani sukat kylmiin jalkoihinsa. Molemmissa käsissä oli hienot hansikkaat.
4. Samoin käytetään tavallisesti yksikköä, kun on kyse semmoisesta joihinkin olentoihin tai esineisiin kiinteästi kuuluvasta, jota kullakin on vain yksi. Esim. Asia tuntuu jääneen ihmisten mieleen (harvemmin mieliin). Miehet eivät paljastaneet päätään. Onpas noilla kissoilla tuuhea turkki. Taloissa oli harjakatto (myös harjakatot). Jos kyseessä on omistus tai hallussaolo, voidaan käyttää sekä yksikköä että monikkoa. Esim. Monet pitävät puhelinta olohuoneessaan (myös olohuoneissaan). Pojat panivat lakin (myös lakit) päähänsä. Heidät erotettiin virastaan (myös viroistaan). Kaikilla juhlavierailla oli numeroidut paikat.
5. Yksikköä käytetään semmoisissa ilmauksissa kuin suomen ja ruotsin kielellä, Vaasan ja Kuopion läänissä (selvyyden vuoksi myös Vaasan ja Kuopion lääneissä; vrt. Turun ja Porin läänissä). Toisaalta jo selvyyden tähden: Lammin ja Kärkölän kunnanjohtajien neuvottelu, vaikka kummassakin on vain yksi kunnanjohtaja. Seuraavanlaisissa yhdyssana- tapauksissa yksikkö on samoin luontevin: Kalevan- ja Yrjönkadun kul¬


Lauseoppia
64
massa, Kala- ja Pyhäjoen latvoilla, 7500- ja 1900-luvulla (myös -luvuilla).
6. Seuraavan tyyppisissä attribuut- titapauksissa on pääsana yksikössä: ensimmäisessä ja toisessa kerroksessa, lokakuun 5. ja 6. päivänä (ei »päivinä»), 70. ja 77. pykälässä. (Sellaisia ilmauksia kuin »lokakuun 5.—7. päivinä», »10. —14. pykälissä» ei pitäisi lainkaan käyttää; po. 5. — 7. lokakuuta, pykälissä 10—14. Ks. tarkemmin s. 41.)
6. Jos adjektiiviattribuutti on lukusanan edellä, se on tavallisesti monikossa. Esim. Viimeiset kymmenen kilometriä olivat vaikein taival. Kirjoittajan esittämistä kolmesta huomautuksesta vain yksi on aiheellinen. Hän sai lainaa sovitut 30 000 markkaa. Hauki painoi runsaat (vajaat) kaksi kiloa.
Käytäntö ei ole kuitenkaan ihan yhtenäinen. Niinpä sanat runsas ja vajaa ovat yleensä yksikössä, jos ne ovat muussa sijassa kuin nominatiivissa tai sen kaltaisessa akkusatiivissa. Esim. Vajaan kahden viikon päästä tuli vastauskirje. Tuon matkan ajaa runsaassa kolmessa tunnissa. Jos sellainen sanaliitto kuin sata markkaa tarkoittaa nimenomaan sadan markan seteliä, on yksikkö samoin ainoa mahdollinen: Saat sen sata markkaa
(= satamarkkasen), jonka lupasin. Yksikkö pyrkii muutenkin leviämään erityisesti tapauksiin, joissa on kysymys määräerästä; siten sanotaan usein »Hän sai lainaa sovitun 30 000 markkaa». Yleiskielessä on kuitenkin tapana panna monikko etusijaan.
7. Lukusanan yhteydessä käytetään
sekä yksikön että monikon partitiivia seuraavanlaisissa lauseissa: Kolme
lapsista on ylioppilasta t. ylioppilaita. Kymmenen huoneistoa oli huonokuntoista t. huonokuntoisia. Molemmat ilmaisutavat ovat käypiä.
8. Essiivi-, translatiivi- ja ablatiivi- muotoinen predikatiiviadverbiaali on monikollisen subjektin tai objektin yhteydessä nykyään tavallisesti monikossa. Esim. Tänä syksynä oppilaat ovat olleet oikein ahkerina. Veljekset ovat lääkäreinä Pohjois-Suomessa. Vaatturi korjasi housut uuden veroi¬
siksi. Omenat maistuivat happamilta. Käytäntö ei ole kuitenkaan ehdoton; myöskään yksikköä (ahkerana, lääkärinä, veroiseksi, happameitä t. happamalta) ei ole katsottava virheelliseksi, ja esim. seuraavassa virkkeessä se tuntuu jopa monikkoa luontevammalta: Vänrikiksi (t. vänrikeiksi) on ylennetty seuraavat upseerikokelaat: .
Essiivi- ja translatiivimuotoisen partisiipin luvusta ks. erikseen s. 85, 86.
Passiivilauseissa lauseen tekijään viittaava essiivimuotoinen predikatiiviadverbiaali tulee monikkoon, esim. Tulosta odotettiin jännittyneinä (mieluummin kuin »jännittyneenä»).
Subjektin sija
Subjektin sijat ovat nominatiivi ja partitiivi: toisaalta Lapset leikkivät pihalla, toisaalta Pihalla leikkii lapsia. Nominatiivisubjektin käytöstä ei juuri tarvita ohjeita, mutta partitiivisub- jekti on hiukan hankalampi. Sitä käytetään vain lauseissa, jotka ilmaisevat olemassaoloa, olemaan tulemista, olemasta lakkaamista tai tuntuvaa olotilan muutosta (ns. eksistentiaalilauseissa). »Olemassaolo» on tällöin ymmärrettävä laajasti. Voidaan sanoa esim. Toimistossa työskentelee naisia, jolloin merkitys on suunnilleen sama kuin lauseessa Toimistossa on naisia työskentelemässä. Lause on siten ajateltavissa vastaukseksi kysymykseen »keitä toimistossa on?»; sen sijaan lause Naiset työskentelevät toimistossa on vastaus kysymykseen »mitä naiset tekevät?» Muita esimerkkejä partitiivisubjektisista lauseista: Lumeen ilmaantui päiviä. Kuusesta on karissut neulasia. Monta rakennusta vaurioitui pommituksessa.
Eksistentiaalilauseiden merkityksestä johtuu, että tämmöisten lauseiden predikaatti on melkein aina intransitiivinen. Joskus partitiivisubjek- tin voi kuitenkin tavata myös transitiiviverbin yhteydessä. Esim. Illallista seurasi tanssia. Konkurssia oli edeltänyt useita tappiollisia vuosia. Nämäkin lauseet ilmaisevat lähinnä olemassaoloa; nehän merkitsevät samaa kuin


65
Nomineista
lauseet Illallisen jälkeen seurasi tanssia, Konkurssin edellä oli ollut useita tappiollisia vuosia, joiden predikaatti on intransitiivinen. Tällaisissa tapauksissa voidaan partitiivisubjekti katsoa transitiiviverbinkin yhteydessä hyväksyttäväksi. Yleensä transitiiviverbin yhteyteen luontuu kuitenkin vain nominatiivisubj ekti. Kielitaj un vastaisilta tuntuvat esim. lauseet »Monia turisteja on pystyttänyt rannalle telttansa» ja »Presidenttiehdokasta tukee mm. huippu-urheilijoita» (po. Monet turistit ovat pystyttäneet rannalle telttansa; Presidenttiehdokasta tukemassa on mm. huippu-urheilijoita). Näiden lauseiden predikaatit ilmaisevat sillä lailla aktiivista ja samalla yksilöllistä tekemistä, että lauseet eivät ole käsitettävissä eksistentiaalilauseiksi. Samasta syystä nominatii visub jek ti tuntuu partitiivisub- jektia luontevammalta usein intran- sitiivisenkin predikaatin yhteydessä. Esim. »Tulokseen vaikutti useita sattumia»: luontevammin Tulokseen vaikuttivat useat sattumat tai vaihtoehtoisesti Tulokseen oli vaikuttamassa useita sattumia.
Genetiivi vai nominatiivi (akkusatiivi) eräissä subjektia vastaavissa lauseenjäsenissä?
Joissakin rakenteissa vastaa yksinkertaisen lauseen nominatii visub j ektia joko genetiivi tai nominatiivi (akkusatiivi). Tällaisia tapauksia ovat seu- raavat:
1. 	Sellaisessa lauseessa kuin Miesten pitää tehdä työ vastaa genetiivi miesten nominatiivisubjektia, joka sisältyy lauseeseen Miehet tekevät työn. Koulukieliopeissa käsitetään infinitiivi tehdä (eikä muoto miesten) tuon pitemmän lauseen subjektiksi, mutta lause voidaan jäsentää niinkin, että predikaattina on pitää ja subjektina on rakenne miesten tehdä työ; tässä rakenteessa vuorostaan tehdä on predikaatti ja miesten subjekti.
Tällainen lausetyyppi, jossa lähtökohtana olevan lauseen nominatiivi- subjekti vaihtuu genetiivimuotoiseksi,
on tavallinen. Predikaattina on silloin ns. yksipersoonainen verbi-ilmaus: predikaattia ei voida taivuttaa muissa persoonissa kuin yksikön 3. persoonassa. Esim. Tämä teos täytyy (t. kannattaa) jokaisen lukea. Pankkikortin haltijan ei tarvitse liikutella käteistä rahaa. Hakijan on ilmoittauduttava henkilökohtaisesti. Lentokoneen oli määrä laskeutua yhdeksältä. Kaupunkilaisen on hyvä tuntea maa- laisolojakin. Puhekielessä käytetään tämmöisissä lauseissa intransitiivisen infinitiivin ohella kyllä usein nominatiivia genetiivin sijasta, jos ei kyseessä ole elollisen olennon tietoinen toiminta. Esim. »Tämä kirja pitäisi mahtua vielä hyllyyn.» »Nimikirjoitus ei tarvitse olla omakätinen.» »Ne tavarat on tultava heti.» »Tuo ruuvi olisi hyvä olla hiukan tiukemmassa.» Huolellisessa yleiskielessä on tällöinkin genetiivi: Tämän kirjan pitäisi mahtua vielä hyllyyn. Nimikirjoituksen ei tarvitse olla omakätinen. Niiden tavaroiden on tultava heti. Tuon ruuvin olisi hyvä olla hiukan tiukemmassa.
Erityisesti on huomattava, että tämäntyyppisten lauseiden predikaatti tulee joka tapauksessa yksikön 3. persoonaan. Aivan virheellisiä (tosin joidenkin murteiden kannan mukaisia) ovat seuraavat lauseet, joissa subjektia vastaava lauseenjäsen on nominatiivissa eikä genetiivissä ja joissa lisäksi predikaattia on taivutettu muissa persoonamuodoissa: »Nyt sinä täydyt lähteä» (po. sinun täytyy). »Potilaat tarvitsevat syödä ravitsevaa ruokaa» (po. Potilaiden tarvitsee syödä ).
On kuitenkin yksi lausetyyppi, jossa subjektia vastaava sana pysyy yksipersoonaisen verbi-ilmauksenkin ohessa nominatiivimuotoisena. Tätä tyyppiä valaisevat seuraavanlaiset lauseet: Takissa pitäisi olla paksumpi vuori. Kaikilla on oltava mukana passi. Tuohon paikkaan on määrä tulla uusi virastotalo. Suuriko pöytä siihen pitäisi mahtua? Tällaiset lauseet ilmaisevat olemassaoloa, olemaan tulemista jne.; ne ovat siis eksistentiaalilauseita (vrt. s. 64). Aitojen eksistentiaalilauseiden tapaan niissä


Lauseoppia
66
voi olla partitiivikin subjektin asemassa, esim. Kaikilla on oltava mukana passi ja rahaa. Subjektia vastaava nominatiivimuotoinen lauseenjäsen ilmaisee tällaisissa lauseissa tavallisesti jotakin uutta, tuntematonta (se on spesiekseltään epämääräinen), ja se on melkein aina predikaatin jäljessä; mm. kysymyslauseissa se joudutaan kuitenkin panemaan lauseen alkuun. Nominatiivia ei käy näissä lauseissa korvaaminen genetiivillä. Esim. lause »Takissa pitäisi olla paksumman vuorin» olisi suorastaan virheellinen.
2. Genetiivi on nominatiivisubjek- tia vastaamassa myös verbien antaa, sallia, suoda, käskeä ohessa seuraavanlaisissa lauseissa: Annoin tavaroiden jäädä paikoilleen. (Vrt. lauseeseen Tavarat jäivät paikoilleen.) Apumiehen käskettiin kantaa tiiliä. Puhekielessä tavataan tyyppiä »Annoin tavarat jäädä paikoilleen», jossa nominatiivisubjektia vastaava sana on akkusatiivissa, mutta huolelliseen yleiskieleen tämä tyyppi ei kuulu. Poikkeuksena ovat taas eksistentiaaliset rakenteet, sellaiset kuin Pihalle oli annettu jäädä ruusupensas ja muita istutuksia.
3. Referatiivisessa lauseenvastikkeessa (partisiippirakenteessa) vastaa e/tö-lauseen nominatiivisubjektia tavallisesti genetiivimuotoinen lauseenjäsen, joka käsitetään lauseenvastikkeen subjektiksi. Esim. Uskon hänen olevan oikeassa. (Vrt. Uskon, että hän on oikeassa.) Terroristien ilmoitettiin kaapanneen koneen. Vanhemmassa kirjakielessä ja puhekielessäkin tapaa myös akkusatiivia, jos kyseessä ei ole elollisen olennon tietoinen toiminta, esim. »Sähkön kulutus on laskettu lisääntyvän ensi vuonna.» Nykyisessä yleiskielessä käytetään tällöinkin genetiiviä: Sähkön kulutuksen on laskettu lisääntyvän ensi vuonna.
Tälläkin kertaa ovat eksistentiaaliset rakenteet eri asemassa. Niissä sivulauseen nominatiivisubj ektia vastaa normaalisti akkusatiivi, joka on päät- teellinen tai päätteetön lauseen predikaatin laadun mukaan (ks. objekti- sääntöjen kohtia 1 ja 2, s. 67). Siten
sanotaan toisaalta Hän kertoi paikalle jääneen vain yhden miehen, toisaalta Kerrottiin paikalle jääneen vain yksi mies (predikaatti kerrottiin passiivi- muotoinen, siksi akkusatiivi päätteetön). Nykyään tällaisiin tapauksiin on leviämässä nominatiivi lauseen predikaatin laadusta riippumatta. Tavallista ja hyväksyttävää tämä on mm. omistajanadessiivin yhteydessä ja kyseessä (kysymyksessä) on -rakenteissa. Esim. Luulisi hänellä olevan iso palkka (myös ison palkan). Haastateltava ilmoitti kyseessä olleen vain kokeilu (myös kokeilun). Akkusatiivin tai nominatiivin käytön ehtona on joka tapauksessa rakenteen eksisten- tiaalisuus. Ei voida sanoa »Luulin tästä asiasta vastaavan joku muu» (po. jonkun muun), sillä jostakin vastaaminen on tietoista, yksilöllistä toimintaa; lauseenvastike ei tässä ilmaise olemassaoloa, olemaan tulemista tms.
Objektin sija
Siitä, tuleeko objekti akkusatiivin vai partitiiviin, tarvitsee äidinkieleltään suomalainen harvoin ohjeita; vieraskieliselle tämä kohta taas on suomen kieliopin vaikeimpia. Pari erityistapausta on kuitenkin mainittava. On ensinnäkin syytä käyttää akkusatiivi- objektia semmoisessa tapauksessa kuin koko maan käsittävä keräys (ei »koko maata käsittävä»; vrt. keräys käsittää koko maan). Ei silti: »neljän huoneen ja keittiön käsittävä huoneisto» (po. neljä huonetta ja keittiön käsittävä; vrt. huoneisto käsittää neljä huonetta ja keittiön). Toiseksi on muistettava, että akkusatiiviobjekti tulee partitiivin sijaan myös tällaisiin tapauksiin: Valituksen johdosta esitän kunnioittaen seuraavan (ei »seu- raavaa»). Väitteen tueksi voidaan vielä mainita seuraavat näkökohdat (ei »seuraa via näkökohtia»). Vrt. esitän kunnioittaen tämän; voidaan mainita nämä näkökohdat.
Vaikeampi on kysymys siitä, milloin yksikön akkusatiivissa oleva objekti on päätteellinen (genetiivin


67
Nomineista
kaltainen), milloin päätteetön (nominatiivin kaltainen). Voidaan esittää seuraavat pääsäännöt:
1. Objekti on päätteettömässä akkusatiivissa, jos se suoraan tai välillisesti riippuu
— imperatiivin 1. tai 2. persoonasta
— passiivimuodosta
— infinitiivistä, joka on lauseen subjektina tai riippuu lauseen subjektista.
Yksinkertaisia perustapauksia ovat esim. seuraavat: Tutki (tutkikaa, tutkikaamme) tämä kohta tarkemmin. Ilmoitus julkaistiin sanomalehdissä. Lupa olisi annettava määräajaksi. Tuo nurkka pitää (t. täytyy, tarvitsee, on hyvä) vahvistaa kulmaraudalla. (Subjektina on infinitiivi vahvistaa.) Hänellä on oikeus periä toimitusmaksu. (Subjektina on oikeus; objekti kuuluu subjektin attribuuttina olevaan infinitiiviin periä.) Mutta sääntö pätee edelleen seuraavanlaisiin tapauksiin, joissa objekti ei riipu puheena olevista verbinmuodoista suoraan vaan välillisesti: Säädä uunin lämpötila kääntämällä kytkin sopivaan asentoon. (Infinitiivi kääntämällä riippuu imperatiivin 2. persoonasta säädä.) Saarinen ja Salmi valittiin (t. olisi valittava) laatimaan sääntöluonnos. (Infinitiivi laatimaan riippuu passiivimuodoista valittiin, valittava.) Olisi hyvä vahvistaa nurkka kiinnittämällä siihen kulmarauta. (Infinitiivi kiinnittämällä riippuu subjektina olevasta infinitiivistä vahvistaa.) Luonnos pitää kirjoittaa uudestaan ottaen huomioon käyty keskustelu. (Infinitiivi ottaen riippuu subjektina olevasta infinitiivistä kirjoittaa.) Hänellä on taito saada oppilaat käsittämään sääntöjen ydin. (Infinitiivi käsittämään riippuu infinitiivin saada kautta lauseen subjektista taito.)
2. Muulloin objekti on yleensä
päätteellisessä akkusatiivissa. Esim. Olen tutkinut tämän kohdan tarkemmin. Sanomalehdet julkaisivat uutisen. Saakoon hän luvan määräajaksi. Tuon nurkan saisi vahvistaa kulma- raudalla. Jälleen sääntö pätee mutkikkaampiinkin tapauksiin: Yritin
säätää uunin lämpötilaa kääntämällä
kytkimen sopivaan asentoon. Luonnoksen voisi kirjoittaa uudestaan ottaen huomioon käydyn keskustelun. A ja B ovat saaneet tehtäväkseen laatia ohjelman. (Tässä esimerkissä objekti kuuluu kyllä infinitiiviin, mutta infinitiivi on objektina eikä riipu 1. kohdassa mainituista verbinmuodoista.)
3. 	Lisäohjeita tarvitaan vielä muutamiin tapauksiin. Kaikissa niissä objekti riippuu infinitiivi- tai parti- siippimuodosta:
a) Lauseenvastikkeiden (finaalisen j a temporaalisen lauseenvastikkeen, referatiivisen lauseenvastikkeen eli partisiippirakenteen) objekti on samassa muodossa kuin vastaavan sivulauseen objekti. Esim. Minun täytyy kiirehtiä saadakseni työn valmiiksi (finaalinen lauseenvastike; vrt. jotta saisin työn valmiiksi.) Hänen oli vaikea olla nauramatta nähdessään (t. nähtyään) kaiken tämän (temporaalinen lv.; vrt. kun hän näki t. oli nähnyt kaiken tämän). Edustajien odotettiin ottavan kysymykseen saman kannan (referatiivinen lv.; vrt. että edustajat ottavat kysymykseen saman kannan).
Jos referatiivinen lauseenvastike on passiivimuotoinen, ei objektin muoto kuitenkaan ole aivan vakaa. Tavallisesti se riippuu lauseen predikaatista eikä siis ilman muuta määräydy vastaavan sivulauseen mukaan: sanotaan esim. toisaalta Lehti kertoi salmeen rakennettavan uuden sillan (vrt. Lehti kertoi uutisen), toisaalta Silta kerrottiin rakennettavan entisen viereen (vrt. Tieto kerrottiin meille). Kuitenkin on pidettävä hyväksyttävänä myös lausetta Lehti kertoi salmeen rakennettavan uusi silta, jossa objektin muoto on sama kuin vastaavassa sivulauseessa. Tällainen vaihtoehto ei tosin käy, jos objekti edeltää pas- siivimuotoisen referatiivisen lauseenvastikkeen predikaattia. Sanotaan esim. Lehti kertoi päätöksen jo tehdyn (ei »päätös jo tehdyn»), vaikka toisaalta joko Lehti kertoi asiasta jo tehdyn päätöksen tai jo tehdyn päätös.
b) Jos partisiippi ei ole referatiivisen lauseenvastikkeen predikaattina,


Lauseoppia
68
siitä riippuva objekti on päätteelli- sessä akkusatiivissa. Esim. Luotiin koko saariston käsittävä pelastus- organisaatio. Lupa annetaan vain tutkinnon suorittaneille. Määrättynä antamaan lausunnon esitän kunnioittaen seuraavan.
c) 	Substantiivin attribuuttina olevan infinitiivin objekti on päätteettömässä akkusatiivissa usein silloinkin, kun substantiivi ei ole lauseen subjektina (vrt. kohtaan 1). Esim. Puhuja pani ilahtuneena merkille pyrkimykset nostaa kotiteollisuus arvoonsa. Olin kuullut yrityksestäsi perustaa kauppapuutarha. Aivan ihailee hänen kykyään sovittaa sanonta aiheen mukaan. Infinitiiviattribuutin pääsanana oleva substantiivi tällöin ikään kuin aloittaa lauseessa uuden jakson, johon predikaatin vaikutus ei ulotu. Jos substantiivi kuitenkin muodostaa predikaatin kanssa läheisesti yhteen kuuluvan kokonaisuuden, kiinteän sanonnan, yltää predikaatin vaikutus infinitiiviin saakka. Esim. Olet kuulemma saanut luvan perustaa puutarhan. (Saanut luvan merkitsee samaa kuin saanut yksinään; siksi objekti saa saman muodon kuin lauseessa Olet saanut perustaa puutarhan.) Lopulta tein päätöksen ostaa osakehuoneiston. (Tein päätöksen merkitsee samaa kuin päätin.)
Objektinsukuisten määritteiden sija
Objektinsukuisiksi määritteiksi sanotaan sellaisia objektin sijoissa olevia adverbiaaleja, jotka vastaavat kysymyksiin »kuinka paljon, kuinka pitkän matkan, kuinka kauan, kuinka monta kertaa, kuinka monennen kerran». Niiden sija ratkeaa yleensä samojen sääntöjen mukaan kuin objektinkin. Esim. Hinta nousi yhden markan — Hintaa nostettiin yksi markka — Hinta ei noussut markkaakaan. Kävelin kilometrin — Pitäisi kävellä vielä kilometri — Ei kävelty yhtään kilometriä. Viivyn matkalla viikon — Matkalla viivytään viikko — Matkalla ei viivytä täyttä viikkoa. Hän erehtyi jo toisen kerran — Tai¬
dettiin erehtyä jo toinen kerta — Etpäs erehtynyt toista kertaa.
Eräät objektinsukuiset määritteet ovat kuitenkin kiintyneet määrämuotoon, tavallisesti päätteelliseen yksikön akkusatiiviin. Niinpä sanotaan tavallisesti Asiasta ilmoitettiin vain (yhden) kerran; (yksi) kerta kuulostaisi tässä lauseessa hiukan vanhas- tavalta tai tyyli väriseltä. Edellä oleva esimerkki Taidettiin erehtyä jo toinen kerta voisi yhtä hyvin kuulua Taidettiin erehtyä jo toisen kerran. Samoin on yhtä mahdollista sanoa Pysy täällä koko ajan kuin Pysy täällä koko aika. Erityisen tavallisia tällaiset kiteymät ovat kysymykseen »kuinka paljon» vastaavissa määritteissä, joista monet ovat adverbin luonteisia. Esim. Asiasta kuullaan vielä paljon (t. enemmän t. jonkin verran). Hänestä ei ole kuultu paljonkaan (myös paljoakaan). Kuukaudessa edistyttiin vain vähän (t. hiukan). Puhekielessä kuulee yhä myös asuja paljo, enempi ja vähä, jopa sellaisissa lauseissa kuin »Olen kuullut hänestä paljo», »Tahtoisin tietää enempi», mutta huolelliseen yleiskieleen ei tämmöinen käyttö nykyään kuulu.
Objektisääntöjä noudattava objek- tinsukuinen määrite voi liittyä myös sellaisiin muodoltaan tai merkitykseltään komparatiivisiin adverbeihin kuin enemmän, ennen, ennemmin, jäljessä, jälkeen, myöhemmin, vähemmän. Esim. Tulin sinne tunnin myöhemmin — Sinne tultiin tunti myöhemmin — Tuntia myöhemmin ei paikalla ollut ketään. Näissä tapauksissa käytäntö kuitenkin horjuu; kyseeseen tulisi myös vaihtelematon partitiivi- sija: Tulin sinne tuntia myöhemmin — Sinne tultiin tuntia myöhemmin. Virheellisenä ei voida pitää liioin lausetta Tulin sinne tunti myöhemmin, vaikka tunnin tai tuntia on pantava etusijaan. Päätteellisessä akkusatiivissa objektinsukuinen määrite on komparatiivimuotoisen adjektiivin edellä, esim. Hän on vuoden vanhempi kuin minä. Partitiivi on tässäkin yhtä mahdollinen: Hän on vuotta vanhempi kuin minä.


69
Nomineista
Predikatiivin sija
Siitä, milloin predikatiivi on nominatiivi- ja milloin partitiivimuotoinen, ei syntyperäinen suomenpuhuja tarvitse paljon ohjeita. Joskus kuulee kysyttävän, mikä on predikatiivin oikea sija 1. infinitiivin lyhemmän muodon yhteydessä. Tavanomainen sija on nykyään partitiivi. Esim. On mieluisaa nähdä kaikkien olevan paikalla. Hyödyllistä on ottaa opiksi menneestä, hyödytöntä kaivella menneitä. Eräät tavalliset adjektiivit voivat kuitenkin olla yhtä hyvin nominatiivi- kuin partitiivimuotoisia. Esim. On vaikeaa t. vaikea (samoin helppoa t. helppo) huomata, missä raja kulkee. Olipa hauskaa t. hauska (samoin ikävää t. ikävä) kuulla tämä uutinen. Nyt on parasta t. paras lähteä. Tarkkaa summaa on mahdotonta t. mahdoton ilmoittaa. Partitiivi tuntuu näissäkin tapauksissa hiljakseen yleistyvän nominatiivin kustannuksella. Vain nominatiivia käytetään positiivimuo- toisista adjektiiveista hyvä ja paha sekä komparatiivimuodosta parempi (tavallisesti myös pahempi). Esim. Tämä sinun on hyvä tietää. Olisi parempi saada tieto ajoissa. Siitä on paha mennä sanomaan mitään.
Partitiivimuotoiset predikatiivit sitä ja jota ovat aidossa käytössä vain, jos ne voidaan korvata yksikön partitiivissa olevalla substantiivilla. Esim. Kirjailijan edellinen teos oli itsetili- tystä, ja sitä on hänen uusinkin romaaninsa. Eteisen lattia on tehty samasta materiaalista — koivuparketista —, jota olohuoneenkin lattia on. Hyvää suomea ei sitä vastoin ole seuraavanlainen vierasmallinen sitä ja jota -sanojen käyttö: »Hän on oikea humoristi, ja sitä oli jo hänen isänsäkin» (po. ja niin oli t. ja sellainen oli). »Me olemme erehtyväisiä, mutta te ette näy olevan sitä» (sitä kokonaan tarpeeton). »Poika on lukutoukka, jota taas hänen veljensä ei alkuunkaan ollut» (po. jollainen taas ). »Ei¬
linen päivä oli tasavallan presidentin. Ehdottomasti ja täydellisesti. Se oli sitä säätä myöten» (po. Ehdottomasti ja täydellisesti, säätä myöten).
»Usein luullaan, että 29. helmikuuta on karkauspäivä. Mutta sitäpä se ei olekaan, karkauspäivä on 24. helmikuuta» (po. Mutta eipä se olekaan
Nominatiivimuotoinen predikatiivi säilyttää sijansa myös seuraavan tyyppisissä lauseissa: Tämän laudan pitäisi olla ehjä (väärin: »ehjän»). Tytön ollessa nuorempi (väärin: »nuoremman») tulevaisuus näytti turvalliselta. Pojan sallittiin olla laiska. Opettaja salli pojan olla laiska. Rakennuksen sanotaan olevan kaupungin vanhin kivitalo. Kerroin hänen olleen tyytyväinen tulokseen. Neljä viimeksi mainittua esimerkkiä ovat tyyppiä, jossa predikatiivi kuuluu sallia (antaa, käskeä) -verbistä riippuvaan infinitiivirakenteeseen tai referatiiviseen lauseenvastikkeeseen. Aiemmin tällaisissa tapauksissa, paitsi passiivipredi- kaattisessa esimerkissä Pojan sallittiin olla laiska, käytettiin yleisesti päät- teellistä akkusatiivia (laiskan, kivitalon, tyytyväisen), mutta tämä käytäntö on väistymässä ja nominatiivia pidetään nykyään suositeltavana.
Appositioattribuutti
Appositioattribuutteja ovat pääsanansa edellä tai jäljessä olevat substantiivit, jotka ovat taipumattomia tai taipuvat samassa sijassa kuin pääsana. Appositioattribuutteja voidaan erottaa kolme ryhmää:
1. 	Erisnimen edellä olevat attribuutit.
Nämä osoittavat luokkaa, johon erisnimen haltija kuuluu; henkilönnimen edellä ne ovat tavallisesti ammatin- tai arvonimiä (»titteleitä»). Tällainen attribuutti on yleensä taipumaton. Esim. Maisteri Lehtosella. Autonkuljettaja Lassi Mäeltä. Kuningas Kaarle Kustaalla. Hotelli Vaakunassa. Aikakauslehti Kanavalle. Kan- tosiipialus Tehillä. Urheiluseura Kaipolan Vireessä. Ei kuitenkaan: »kuningaskunta Ruotsissa» (po. Ruotsin kuningaskunnassa), »tapaus Laiti¬
sen» (po. Laitisen tapauksen), »naapurikaupunki Naantaliin» (po. naa¬


Lauseoppia
70
purikaupunkiin Naantaliin), »perhe Järviselle» (po. Järvisen perheelle).
Seuraavat erityistapaukset on huomattava:
a) Tilapäistä asemaa osoittavat nimitykset (alustaja, kirjoittaja, puheenjohtaja, sihteeri jne.) eivät ole varsinaisia titteleitä. Se näkyy mm. siitä, että niitä ei juuri käytetä pelkän sukunimen yhteydessä: sanotaan esim. alustaja Niilo Vuori tai alustaja maisteri Vuori mutta ei hevin »alustaja Vuori». Tavallisesti tällaiset nimitykset taipuvat. Esim. Kirjoittajalla opettaja Virtasella tuntuu olevan laajat tiedot. Puheenjohtajan Kalle Mäkisen ehdotuksesta asian käsittely siirrettiin. Mm. semmoinen sana kuin puheenjohtaja voi kuitenkin olla myös ammatinnimi (puolueiden ja muiden suurten järjestöjen puheenjohtajat), ja silloin se jää taipumatta, niin että sanotaan esim. puheenjohtaja Väyrysellä. Taipumaton on samoin kunnallisvaltuuston jäsentä tarkoittava sana valtuutettu: puhutaan esim. valtuutettu Korven ehdotuksesta. Sanat, jotka osoittavat henkilön asemaa oikeus- tai hallintoasioissa, voivat taipua tai jäädä taipumatta. Esim. Kantajalla Lahdella t. kantaja Lahdella. Hakijan Kivisen t. hakija Kivisen pyynnöstä. (Tällaiset sanat pyrkivät käyttäytymään tittelin tavoin siinäkin, että niitä usein käytetään pelkän sukunimen ohessa.)
b) -Azert-loppuinen titteli voi taipua tai jäädä taipumatta. Esim. Kirjastoapulaisen t. kirjastoapulainen Maija Pellon. Koululaisella t. koululainen Juha Niittysellä. Jos -Azert-loppuinen sana ei ole varsinainen titteli, se taipuu a-kohdan mukaisesti. Esim. Asevelvolliselle Vesa Nurmelle.
c) Jos attribuutilla itsellään on määrite tai se on omistusliitteinen, se taipuu pääsanansa mukaan. Esim. Yhtiön toimitusjohtajalle Seppo Kannakselle. Suomen presidentin Mauno Koiviston ja Ruotsin kuninkaan Kaarle Kustaan tapaaminen. Vt. toimistosihteeriltä Ulla Marjamäeltä. Entisellä vahtimestarilla Veli Laaksolla. Kirkkoherrallamme Väinö Juntusella. Seuran aikakauslehdellä Virittäjällä. Kes¬
kinäisessä Vakuutusyhtiössä Kalevassa. Kokoomuksen opiskelijajärjestön Tuhatkunnan johto. Samoin puhutaan tarmokkaasta presidentistä Reaganista, jos tarkoitetaan, että Reagan on tarmokas presidentti. (Myös tarmokkaasta presidentti Reaganista voidaan puhua, mutta ajatuksena on silloin, että presidentti Reagan on tarmokas. Adjektiivi tarmokas ei ole nyt tittelin presidentti vaan koko sanaliiton presidentti Reagan määrite.)
Titteli voi joskus olla sanaliittokin, esim. filosofian kandidaatti, maatalous- ja metsätieteiden tohtori, tasavallan presidentti, Suomen Marsalkka, vanhempi lehtori. Jos sanaliitto on genetiivialkuinen, se yleensä jää taipumatta. Esim. Filosofian kandidaatti Vuolteelle. Tasavallan presidentti Mauno Koiviston puhe (vaikka toisaalta: Suomen tasavallan presidentin Mauno Koiviston puhe). Sen sijaan sanotaan titteliä taivuttaen vanhemmalle lehtorille Koskiselle.
d) 	Henkilönnimen edellä voi olla kaksikin titteliä tai tilapäisemmän aseman nimitystä. Silloin ne taipuvat tai jäävät taipumatta edellisten ohjeiden mukaan. Esim. Rehtori, maisteri Mäkilehdolla (kaksi taipumatonta titteliä). Alustajalla (filosofian) maisteri Mäkilehdolla (a-kohdassa puheena ollut tilapäisen aseman nimitys + taipumaton titteli). Peruskoulun rehtorilla (filosofian) maisteri Mäkilehdolla (c-kohdassa puheena ollut määritteel- linen titteli -f taipumaton titteli). Huomattakoon pilkutus: taipuvan tittelin (tai asemannimityksen) ja taipumattoman tittelin väliin ei tule pilkkua.
0 	Kahden tai useamman erisnimen yhteinen attribuutti on monikossa ja tulee samaan sijaan kuin erisnimet. Esim. Lehtorien Kokkosen, Laitisen ja Viidan virkavapaus. Hotelleissa Vaakunassa ja Klaus Kurjessa. Pitkissä luetteloissa voidaan erisnimet jättää taivuttamattakin. Esim. Lehtoreilla Kokkonen, Lahtinen, Laitinen, Saarto ja Viita.
2. 	Substantiivin jäljessä oleva taipumaton attribuutti.
Tällaiset tapaukset ovat yleensä pui¬


71
Nomineista
mattomia. Pääsana ilmaisee luokan, pääsanan ja attribuutin liitto sen jäsenen; attribuuttina on jokin kielen aines (esim. sana), kirjallisen tuotteen tai taideteoksen nimi, numero tai kirjain. Esim. Verbillä kaataa on monta merkitystä. Elämän tyhjyyttä Meri kuvaa romaanissa Irralliset. Asiaa on käsitelty numeron 22 sivulla 5. Pisteiden a ja b välinen jana. Palkkausluokkaan B 3 kuuluvat virkamiehet. Kantatiellä 66 tehtävät parannukset. Raitiolinjojen 3, 4 ja 7 aikataulut. Eräissä tapauksissa numero tai kirjain on kuitenkin kiinteä osa erisnimeä tai sellaiseen rinnastuvaa sanaa (esim. kemiallista aineen- nimeä), ja silloin taipuu vain numero- tai kirjainosa. Esim. Uudessa Saab 99:ssä. Rannikkotykistörykmentti 4:ään. Asun Merihaka II:ssa. Muutin Sibeliuksenkatu ll:een. Loviisa I:ssä (= Loviisa ykkösessä, Loviisan ykkös voimalassa). Näytteestä löytyi uraani 238:aa. Lanatosidi A:ssa. Ryhmien raja ei ole aivan selvä; on mahdollista sanoa myös esim. valtatie l:llä, raitiovaunu 3:lla, varsinkin jos numerot ovat pieniä. (Puhekielinen lukutapa on silloin valtatie ykkösellä, raitiovaunu kolmosella.)
3. 	Substantiivin jäljessä oleva taipuva attribuutti.
Tämmöisissä tapauksissa attribuutti on irrallinen lisä edeltävään yleis- tai erisnimeen, ja se erotetaan muusta lauseesta pilkuilla. Esim. Auttoisilla, Padasjoen läntisimmässä kylässä, oli tekeillä tienoikaisu. Pahimmat kiusan- henget, sääsket ja mäkärät, olivat jo harvenneet.
Genetiiviattribuutti vai nominatiivi- alkuinen yhdyssana?
Onko sanottava Matti Äyräpään palkinto vai nominatiivialkuista yhdyssanaa käyttäen Matti Äyräpää -palkinto? Genetiivi on pantava etusijaan varsinkin tapauksissa, joissa on kysymys jonkun muistomerkistä tai muusta muistosta. Sen mukaisesti on suositeltavaa sanoa esim. Matti Äyräpään palkinto ja samoin mieluummin No¬
belin palkinto (yhdyssanana: lääketieteen Nobelin-palkinto), Agricolan palkinto, Anni Swanin mitali, Mannerheimin patsas, Lönnrotin elämäkerta kuin »Nobel-palkinto», »Agri- cola-palkinto», »Anni Swan -mitali», »Mannerheim-patsas», »Lönnrot- elämäkerta». Samaan tapaan on syytä käyttää genetiivialkuisia sanaliittoja Suomusjärven kulttuuri, Askolan kulttuuri (ei »Suomusjärvi-, Askola-kult- tuuri»).
Käytäntö kuitenkin horjuu. Vaikka on olemassa esim. Aleksis Kiven Seura, Juhani Ahon Seura ja Eino Leinon Seura, on toisaalta mm. Sarkia-Seura. Nominatiivialkuisia ovat tavallisesti myös esim. Sibelius-monumentti, Tsaikovski-kilpailut, Maginot-linja, Mannerheim-linja, Eiffel-torni. Silloin kun erisnimi osoittaa konsertin, tutkielman tms. aihetta, tuntuu nominatiivi ainoalta mahdolliselta: Kuula- konsertti, Sibelius-essee ’ Sibelius-
aiheinen essee’, Goethe-tutkimus ’Goethea koskeva tutkielma’ (toisaalta Goethen tutkimus ’Goetheen kohdistuva tutkimustyö’).
Paikallissija-attribuutit
Monesti substantiiviin liittyy jossakin paikallissijassa oleva attribuutti (paikallissijan asemesta voi tulla kyseeseen myös post- tai prepositioilmaus). Näissä attribuuteissa on luontevuudeltaan ja hyväksyttävyydeltään erilaisia. Aivan tavanomaisia ovat sellaiset paikallissija-attribuutit, jotka liittyvät verbikantaiseen teonnimeen tai teonnimen tehtävässä käytettyyn, verbin kanssa samavartaloiseen substantiiviin. Tällöin attribuutin suhde pääsanaansa on oikeastaan sama kuin adverbiaalin suhde verbiin. Esim. Lähtö Helsinkiin (vrt. lähteä Helsinkiin). Usko toisen rehellisyyteen (vrt. uskoa toisen rehellisyyteen). Matka napapiirin taakse. Vierailu naapurikaupungissa. Avunanto rikokseen. Katsaus talven säihin (ei »säistä»). Ero jäsenyydestä. Matkailun merkitys kunnan työllisyystilanteelle (ei »työllisyystilanteeseen»), vaikutus kunnan työllisyys-


Lauseoppia
72
tilanteeseen. Lääkintä tableteilla. Myös adjektiivikantaisilla ominaisuudenni- millä voi olla attribuutti, jonka suhde pääsanaansa useimmiten on sama kuin adverbiaalin suhde kanta-adjektiiviin. Esim. Hänen varmuutensa asiasta (vrt. hän on varma asiasta). Uskollisuus periaatteille. Erityistapaus: oikeus
eläkkeeseen.
Tavallisia ovat varsinkin elatiivi- muotoiset attribuutit. Usein ne ilmaisevat, minkä kokonaisuuden osa pääsanan tarkoite on. Esim. Osa vieraista. Jotkut valituista ovat kieltäytyneet. Loppupuoli illasta kului seurustelussa. Hyvin luonteenomainen nykykielelle on toinen elatiiviattribuutin tyyppi, jossa pääsana merkitsee havaintoa, ajatusta, tietoa taikka kirjallista tai suullista esitystä. Esim. Huomioita teoksen tyylistä. Hänen näkemyksensä asiasta. Ajatus yhteisestä matkasta. Tieto veronkorotuksesta. Ehdotus ylimääräisestä kokouksesta. Ohje määräyksen soveltamisesta. Uutinen ministerinvaihdoksesta. Ennuste talouden kehityksestä. Selvitys varojen käytöstä. Päätös riitajutusta. Laki Suomen Akatemiasta. Attribuutti ilmaisee tällöin, mitä pääsanan tarkoite koskee; esim. selvitys varojen käytöstä = Varojen käyttöä koskeva selvitys’.
Tällainen elatiiviattribuutin käyttö on nykyään leviämässä yli rajojensa. Mahdollinen on vielä esim. ilmaus suunnitelma uudesta tiestä, mutta jo »hanke uudesta tiestä» tuntuu vasta- sukaiselta; paremmin: uuden tien hanke. Ehdotus varojen jakamisesta on sinänsä käypää kieltä mutta ei merkitse aivan samaa kuin ehdotus varojen jakamiseksi; translatiivi osoittaa, että ehdotus sisältää myös jakosuunnitelman eikä ole vain jakamista ylimalkaan koskeva esitys. Sellaiset ilmaukset kuin »vaara katastrofista», »uhka ydinsodasta», »tarve työvoimasta» eivät liity hankauksetta elatiiviattribuutin tavanomaiseen käyttöalaan. Suotavaa olisi tällaisissa tapauksissa käyttää genetiiviattribuuttia: katastrofin vaara, ydinsodan uhka, työvoiman tarve. Huonoa elatiiviattribuutin käyttöä on myös seuraavanlainen: »Laki¬
esitys antaa mahdollisuuden ilmoitusvelvollisuuden laajentamisesta liikenteen piiriin» (par. Lakiesitys antaa mahdollisuuden ilmoitusvelvollisuuden laajentamiseen liikenteen alalle tai kevyemmin Lakiesityksen pohjalta ilmoitusvelvollisuus voidaan laajentaa liikenteen alalle). »Tavoite seudun liikenteen yhtenäistämisestä on sinänsä oikea» (par. Seudun liikenteen yhtenäistäminen on sinänsä oikea tavoite). »Vasemmiston tarjoama vaihtoehto sekaratkaisusta ei kelpaa» (par. Vasemmiston tarjoama vaihtoehto, seka- ratkaisu, ei kelpaa).
Eräisiin muihinkin tapauksiin kuin alumpana puheena olleisiin paikallissi- ja-attribuutti tuntuu luontuvan. Moitteettomiksi on katsottava mm. seuraa- vat esimerkit: Ministeri N:n puhe maatalousnäyttelyssä oli etusivun uutinen. Artikkeli käsittelee syntyvyyttä Euroopan eri maissa. Yhteydet ulkomaille olivat poikki. Pikajuna Joensuuhun lähtee kolmannelta raiteelta. Yhdistyksen kokouksessa 6. maaliskuuta oli ohjelmana paneelikeskustelu. Useimmiten attribuutti tällöin määrittää lauseen subjektia tai objektia; kahdessa viimeisessä esimerkissä se voitaisiin ajatuksen kärsimättä käsittää myös predikaattia määrittäväksi adverbiaaliksi.
Läheskään aina paikallissija-attribuutit eivät kuitenkaan ole luontevaa kieltä. Huonosti ne sopivat varsinkin sellaisiin lauseisiin, joissa ajatus muuttuisi, jos attribuutti käsitettäisiin predikaatin määritteeksi. Ei voida sanoa esim. »Matkustin pikajunalla Joensuuhun Kouvolaan asti» (po. Matkustin Joensuun pikajunalla ) eikä liioin »Kerroin yhdis¬
tyksen kokouksesta 6. maaliskuuta» (po. Kerroin 6. maaliskuuta pidetystä yhdistyksen kokouksesta). Lause Mainokset näyteikkunassa vetivät huomion puoleensa tuntuu vielä mahdolliselta, mutta lause »Katselin mainoksia näyteikkunassa» ei käy (po. Katselin näyteikkunassa olevia mainoksia) . Lisäesimer kkej ä korj attavista paikallissija-attribuuteista: »Hän viittasi kokemuksiinsa tunturivaelluksella


73
Nomineista
pari kuukautta sitten» (po. — — kokemuksiinsa, jotka oli saanut tuntu- rivaelluksella pari kuukautta sitten). »Hallitussihteeri N. oli kotiutunut kongressista New Yorkissa alkuviikolla» (näin ei voida sanoa, jos tarkoitetaan: kotiutunut New Yorkissa alkuviikolla pidetystä kongressista). »Päätin päästä eroon juolavehnästä puutarhassani» (po. — — puutarhassani kasvavasta juolavehnästä). »Hän otti yhteyden Suomen suurlähettilääseen Budapestissa» (po. - - Suomen
Budapestin-suurlähettilääseen). »Matkalaiset tulivat Zell am Seestä Itä- vallassa» (huono attribuutti korjattavissa adverbiaaliksi: Itävallasta). »Kirjeessänne tk. 14. päivältä» (po. Tk. 14:ntenä päivätyssä kirjeessänne).
Vielä mahdottomampia ovat semmoiset paikallissija-attribuutit, jotka ovat erossa pääsanastaan (välissä postpositio tai genetiiviattribuutin pääsana). Esim. »N. sai stipendin opintomatkaa varten Ranskaan» (po. - - Ranskaan tehtävää opintomatkaa varten). »On ilmennyt lähentymisen halua naapurimaahan» (po. — — halua lähentyä naapurimaata).
Adessiivin käytöstä attribuuttina ks. lisää s. 76.
Sisä- vai ulkopaikallissija?
Nykysuomessa käytetään usein rinnan sisä- ja ulkopaikallissijoja. Kummat ovat suotavampia? Pulmatapauksia on neljä ryhmää:
1. 	Rakennusten ja huoneistojen sisäpuolesta ovat yleensä käytössä sisäpaikallissijat. Esim. Pariskunta asuu pienessä mökissä (kerrostalossa, vanhainkodissa). Ottelu pelataan Jäähallissa. Hän on työssä Valtionarkistossa. Illallinen syötiin ravintola Punaisessa Hatussa. Samoin mm. aluksista: Laivassa on tulliton myymälä. Varsinkin puhekielessä tapaa kuitenkin myös ruotsin mallin mukaista ulkopaikallissijaa: »konsertti pidetään yliopistolla» (nykyään usein jopa: »on työssä yliopistolla»), »näyttely järjestetään koululla», »tanssit seurantalolla», »on hoidettavana klini¬
kalla», »meni töihin tehtaalle», »tutkimus tehdään kemian laitoksella», »laivalla tarjottu kahviaamiainen», »juhla on Kalastajatorpalla, Kulosaaren Kasinolla». Tällainen käyttö tuntuu val- taavan jatkuvasti alaa; viimeaikaisia esimerkkejä ovat seuraavat: »on lomasijaisena autokorjaamolla», »teki ostoksia Sokoksella», »oli potilaana keskussairaalalla», »seurat Körtti- kodilla» (sennimisessä opiskeli ja-asun- tolassa), »musiikki-ilta vanhustenkodilla», »pääsi töihin museolle». Sijojen käyttöalaan tällainen kehitys vaikuttaa hämärtävästi. Luonnollista toisaalta on ulkopaikallissijojen käyttö silloin kun on kysymys rakennuksen tienoosta, yhtä paljon sen uiko- kuin sisäpuolesta. Esim. Tavataan asemalla. Hän on muuttanut kesämökilleen. Edellä olevissa ulkopaikallissijaisissa esimerkeissä on joitakin, joihin ehkä voisi soveltaa tätä tulkintaa, mutta täsmällisessä yleiskielessä olisi sisäpaikallissijalle tavallisesti annettava etusija.
Joissakin tapauksissa on ulkopaikallissija vakiintunut kieleen. Esim. Hän on neljännellä luokalla. Jouduin sairaalassa sisätautien osastolle. Osasto- sanasta sitä ei kuitenkaan pidä käyttää seuraavaan tapaan: »opiskelee mate- maattis-luonnontieteellisellä osastolla» (po. matemaattis-luonnontieteellisessä osastossa), »lehden urheiluosastolla oli uutinen kilpailusta» (po. urheiluosastossa).
2. 	Kotimaan paikannimistä — varsinkin kuntien, taajamien, kylien ja talojen nimistä — on vaikea antaa yksinkertaisia taivutusohjeita: tuttujen mallienkaan avulla ei ulkopuolinen aina voi ratkaista, onko sisä- vai ulkopaikallissija oikea. Sanotaan esim. Halsualla mutta Velkuassa, Luvialla mutta Laviassa, Maaningalla mutta Luhangassa, Kaustisella ja Paraisilla mutta A s ka isissä ja Kuhmoisissa, Kuhmalahdella mutta Sahalahdessa, Koskenpäällä mutta Kankaanpäässä. Yleensä on kuitenkin pyrittävä noudattamaan paikkakunnan omaa käytäntöä. Hakemistossa on taivutusohjeet kaikista sellaisista Suomen kun- nannimistä, joiden taivutus voi tuot¬


Lauseoppia
74
taa hankaluutta, ja lisäksi eräistä tunnetuimmista taajamien ja kylien nimistä.
Yhtä pulmallisia kuin asutusnimet eivät ole luontonimet. Esim. mäki ja vuori -loppuisista käytetään ulkopaikallissijaa, kun tarkoitetaan mäen, vuoren lakea; rinteestä käytetään usein sisäpaikallissijaa. Esim. Ihailimme Pukkivuorelta avautuvaa näköalaa, mutta Oltiin Pukkivuoressa mustikassa. TV/emz-loppuiset horjuvat: sisäpaikallissija (Verkkoniemessä) on tavallisempi, mutta varsinkin suurista niemistä käytetään ulkopaikallissijojakin (Jämsänniemellä). Saarten nimet ovat yleensä sisäpaikallissijaisia. Esim. Hailuodossa, Seurasaaressa, Harakassa, (Päijänteen saaria:) Taivas- salossa, Kakarissa, Selkä-Kuivasessa, Isossa-Kellossa.
Ulkomaiden paikannimistä ovat horjuvimpia saarennimet. Muiden kielten mallin mukaan niistä tapaa usein ulkopaikallissijoja, mutta suositeltavaa olisi käyttää sisäpaikallissijoja aivan kotimaisten saarennimien tapaan, esim. Borneossa, Jaavassa, Kreetassa, Kyproksessa, Kosissa, Mallorcassa, Caprissa. Poikkeuksena ovat -möfflf-loppuiset nimet ja monikolliset nimet; niistä ulkopai kallissi j ainen taivutus on ainoa mahdollinen. Esim. Hiidenmaalla, Sundasaarilla, Basaareilla, Hebrideillä. — Ulkomaisista niemimaista ja niemistä käytetään useimmiten ulkopaikallissijaa kuten kotimaankin isoista niemistä, esim. Balkanilla, Krimillä, Peloponnesoksel- la, KamtSatkalla (myös Peloponne- soksessa, Kamtsatkassa). Kuitenkin aina: Kuolassa, Labradorissa.
3. 	Sisäpaikallissijoja käytetään suomalaisittain myös ilmaisemaan kiinteää yhteyttä jonkin pintaan. Esim. Tauluun kirjoitettiin liidulla. Ilmoitus on ovessa. Taulu pitäisi kiinnittää seinään. Postimerkki liimataan kirjekuoreen. Ihoon (ei »iholle») on ilmaantunut näppylöitä. Limakalvoissa näkyy punaisia läikkiä. Rajat on merkitty karttaan. Aina ei kuitenkaan voida katsoa sisäpaikallissijaa ainoaksi mahdolliseksi; esim. taulut ovat useammin seinällä kuin seinässä. Jos¬
kus ulkopaikallissijaa käytetään nimenomaan ainetta tarkoitettaessa: voidaan kirjoittaa paperille mutta toisaalta paperiin, ts. tiettyyn paperi- kappaleeseen. Suomen mukaista on äänen tallentaminen levyyn tai nauhaan. Jälleen tämä ilmaisukeino tuntuu luonnolliselta varsinkin jos kyseessä on määrälevy tai -nauha. Esim. Tässä levyssä on Sibeliuksen viides sinfonia. Samaan nauhaan on äänitetty kahta puhujaa. Jos puheena sen sijaan on vain materiaali, voidaan sanoa myös: Musiikkia on sekä levyllä että nauhalla. Sanasta kasetti taas on luontevinta käyttää aina sisäpaikallissijaa, esim. Esitykset ovat kasetissa. Kysymyshän on todella sisäpuolesta eikä vain kiinniolosta pinnassa. Ei pitäisi sanoa myöskään »Puhe otettiin nauhurille» (po. joko nauhuriin tai nauhaan, nauhalle).
4. 	Kulkuneuvoista käytetään sisäpaikallissijaa varsinkin kun on kyseessä tietty juna, laiva jne., joka ei ole matkustajan omassa hallinnassa. Esim. Rovaniemen pikajunassa tulleet ihmiset. Pääsin juhlaan naapurin autossa. Finnjetissä matka Saksaan taittuu nopeasti. Hyväksyttävää on kuitenkin myös ulkopaikallissijan käyttö. Ulkopaikallissija on vallitsevana silloin, kun on puheena kulku- neuvolaji tai matkustajan omassa hallinnassa oleva kulkuneuvo. Esim. Matkustin lentokoneella Frankfurtiin ja jatkoin junalla Strasbourgiin. Useimmat tulivat omalla autolla.
Inessiivin käytöstä
Epäsuomalaista inessiivin käyttöä on seuraavanlainen: »Suomi kuvissa»
(teoksen nimi, par. Suomi kuvina). »Ottelu televisioitiin väreissä» (par. värillisenä t. värilähetyksenä). »Pohjolan kasvit väreissä» (par. värikuvina). »Summa on Ruotsin rahassa 50 kruunua» (par. Ruotsin rahana). »Maksaisin tämän markoissa» (par. markoilla). »Sukkia oli myytävänä kaikissa ko’oissa» (par. kaikenkokoisia t. kaikkia kokoja). »Paitoja ei ole nyt pienimmissä numeroissa» (par.


75
Nomineista
Paidoista ei ole nyt pienimpiä numeroita). »Lisäys tehtiin tarkoituksessa estää väärinkäsitykset» (par. Lisäys tehtiin väärinkäsitysten estämiseksi). »Epäselvyyttä on siitä, missä laajuudessa asia pitäisi esittää» (par. - miten laajasti asia pitäisi esittää).
Tavallinen sanonta on »kokonaisuudessaan» (ruotsin / sin helhet). Se on aina korvattavissa luontevammilla ja nasevammilla ilmauksilla. Esim. »Kokonaisuudessaan matka onnistui yli odotusten» (par. Kokonaisuutena t. Kaikkiaan matka onnistui ). »Hän halusi ostaa niemen
kokonaisuudessaan» (par. Hän halusi ostaa niemen kokonaan t. koko niemen).
Toinen tavallinen ruotsinmukainen inessiivi sisältyy lauseeseen »En ollut tilaisuudessa tulemaan» (po. Minulla ei ollut tilaisuutta tulla t. En päässyt tulemaan t. En voinut tulla).
Adessiivin käytöstä
Edellä on sisä- ja ulkopaikallissijojen yhteydessä käsitelty muutamia tapauksia, joissa adessiivi pyrkii suotta valtaamaan alaa inessiiviltä. On muutakin semmoista adessiivin käyttöä, joka ei ole aidon suomen kielen mukaista.
1. 	Adessiivi ei suomessa yleensä ilmaise tekemisen tapaa. Korjattavia ovat siksi seuraavanlaiset esimerkit: »Nyt voidaan jo varmuudella ennustaa, että » (par. varmasti).
»Olen ilolla tutustunut uuteen kirjaan» (par. iloiten, ilokseni). »Muistelen häntä kaipauksella» (par. kaivaten). »Puhuja pani tyydytyksellä merkille, että » (par. tyytyväisenä,
mielihyvin). »Uudistusta on tervehdittävä tyydytyksellä» (par. Uudistus on otettava vastaan tyytyväisin mielin t. Uudistuksesta on iloittava). »Ajat- telen häntä lämmöllä» (par. lämpimästi). »Jännityksellä odotettu ottelu» (par. jännittyneestä. »Teollisuus otti hinnankorotusesityksen vastaan karvaudella» (par. karvaasti). »Olemme suurella mielenkiinnolla seuranneet ohjelmaa» (par. hyvin kiin¬
nostuneina). »N. käsittelee aihettaan asiantuntemuksella» (par. asiantuntevasti). »Huomenna sataa melkoisella todennäköisyydellä» (par. melko todennäköisesti). »Väite on esitettävä pienellä varauksella» (par. Väite on esitettävä pienin varauksin t. Väitettä esitettäessä on tehtävä pieni varaus). »Puserot olivat melkein samanlaiset,
sillä erotuksella vain, että »
(par. se vain erona t. se vain eroa).
Joskus tavan adessiivi on kuitenkin katsottava hyväksyttäväksi ilmaisukeinoksi. Vakiintuneita ovat varsinkin monet ilmaukset, joissa adessiiviin liittyy adjektiiviattribuutti. Esim. monella tavalla, suurella vaivalla (vaikka mieluummin vaivalloisesti kuin pelkkä »vaivalla»), kovalla kiireellä (vaikka ilman attribuuttia kiireesti), täydellä syyllä (vaikka ilman attribuuttia syystä), hyvällä menestyksellä (vaikka mieluummin menestyksellisesti kuin pelkkä »menestyksellä»). Tilastolliseen kielenkäyttöön kuuluu semmoinen sanonta kuin 10 prosentin todennäköisyydellä. Samanlaisia vakiintuneita tavan adessiiveja ovat myös johdolla (esim. Orkesteri soitti kapellimestari Kamun johdolla) ja avulla (esim. Korjasin moottorin naapurimme avulla).
2. 	Vieraiden kielten mallin mukainen on myös seuraavanlainen määrän adessiivi: »Tuotanto on noussut
10 	000 tonnilla» (aidommin 10 000 tonnia). »Hintaa halvennettiin 6 mk:11a» (par. 6 mk). »Katsojamäärä on vähentynyt puolella» (par. puolet t. puoleen). »Aukioloaikaa pidennettiin tunnilla, kahdella tunnilla» (par. tunti, kaksi tuntia). Kuten näkyy, suomen mukaista on tällöin yleensä käyttää obj ektinsukuista määritettä. Jos lauseessa on akkusatiiviobjekti, ei objektinsukuinen määrite kuitenkaan sovi. Siksi määrän adessiivi on hyväksyttävä seuraavanlaisiin tapauksiin: Koskinen voitti Kososen metrillä. Tavoite ylitettiin 15 prosentilla. Ruotsin kruunu on devalvoitu 5 prosentilla. Myös pelkkä lukusana luontuu usein huonosti objektinsukuiseksi määritteeksi; sanotaan esim. Määrä on lisääntynyt vielä neljän verran tai vaih¬


Lauseoppia
76
toehtoisesti Määrä on lisääntynyt vielä neljällä, ei »Määrä on lisääntynyt vielä neljä». Moitteeton on edelleen lause Kirjasto on karttunut sadalla nidoksella. Tässä ei ole enää kysymys pelkästä määrästä vaan pikemmin keinosta; voitaisiin sanoa myös esim. Kirjasto on karttunut huomattavalla lahjoituksella.
3. 	»Myymäläadessiiviksi» on tapana sanoa attribuuttina käytettyä adessiivia, jota valaisevat seuraavat esimerkit: »aluspaita pitkillä hihoilla» (po. pitkähihainen aluspaita), »miesten pukuja liivillä» (po. liivillisiä miesten pukuja), »viritin-vahvistin mikrofoniliitännällä» (po. mikrofoni- liitäntäinen viritin-vahvistin), »kohde- valaisimia kiskokiinnity ksellä» (po. kiskokiinnitteisiä kohdevalaisimia), »vihko 7 mm:n ruuduilla» (po. vihko, jossa on 7 mm:n ruudut), »jäätelöä mansikkahillolla» (po. jäätelöä ja mansikkahilloa). Esimerkeistä näkyy, että tämäntyyppinen huonokielinen adessiivi on korvattavissa eri tavoin. Mm. mainoksissa ja luetteloissa voidaan käyttää vielä yhtä kätevää keinoa, pilkulla erotettua nominatiivia: viritin-vahvistin, mikrofoniliitäntä. Joskus adessiivin tilalle on ehdotettu instruktiiviakin, esim. »paita pitkin hihoin». Se kuulostaa kuitenkin keinotekoiselta eikä ole sen parempaa kieltä kuin adessiivikaan.
Allatiivin käytöstä
Allatiivin asemesta on translatiivi paikallaan seuraavanlaisissa tapauksissa: »Määräys annettiin ajalle 1.1.— 30.6.1982.» (Määräys voidaan antaa jollekulle mutta ei tietylle »ajalle» vaan tietyksi ajaksi.) »Talousarvio vuodelle 1983.» (Par. Talousarvio vuodeksi 1983 t. vuoden 1983 talousarvio.) »Toivotamme onnea uudelle vuodelle.» (Onneakin voidaan toivottaa jollekulle mutta ei »uudelle vuodelle»; par. uudeksi vuodeksi.) »Talletuksille maksetaan korkoa 5 %.» (Korko maksetaan tallettajille, ei sen sijaan »talletuksille» vaan talletuksista.)
Essiivin käytöstä
Sellaisissa lauseissa kuin Hän on lääkärinä Ristiinan terveyskeskuksessa, Uutena tulokkaana liittyi (t. otettiin) seuraan vielä Merja viittaa essiivimuo- toinen lauseenjäsen (lääkärinä, tulokkaana) lauseen subjektiin tai objektiin (hän, Merja). Samoin on lauseessa Influenssan seurauksena on ilmennyt korvasairauksia ja keuhkokuumetta: korvasairaudet ja keuhkokuumeet ovat influenssan seuraus. Nykyään on sen sijaan tullut muodiksi erikoinen seurauksena-essiivin käyttö, jossa tämä muoto ei samastu subjektiin tai objektiin vaan koko lauseen sisältöön. Esim. »Poliisin ja mielenosoittajien välisen käsikähmän seurauksena pidätettiin neljä sosialistia.» (Käsikähmän seuraus eivät olleet sosialistit vaan heidän pidättämisensä; par. käsikähmän takia t. johdosta.) »Kymmenen ihmistä on menettänyt henkensä Zagrebia koetelleiden tulvien seurauksena.» (Ihmiset eivät olleet tulvien seuraus; par. Zagrebia koetelleissa tulvissa.) »Sodan seurauksena ovat Jordanian ja Syyrian välit viilenneet.» (Par. sodan johdosta t. vaikutuksesta. ) »Kehityksen seurauksena on varhain erikoistuva opetus tarkoitustaan vastaamatonta.» (Ajatus ei ole se, että varhain erikoistuva opetus olisi kehityksen seuraus; par. Kehitys on johtanut siihen, että varhain erikoistuva opetus on .)
Samanlaista essiivin väärinkäyttöä näkee muistakin sanoista. Esim. »Järjestelyjen tuloksena liikenne sujuu entistä paremmin.» (Järjestelyjen tulos ei ole liikenne vaan sen entistä parempi sujuminen; par. Järjestelyjen johdosta t. ansiosta liikenne sujuu .) »Varotoimenpiteenä lapset
pidetään sairaasta erillään.» (Myös toimenpide on tässä kankea sana; par. Varoiksi t. Varosyistä t. Varmuuden vuoksi lapset pidetään .)
»Yhtenä ensimmäisenä toimenaan presidentti Mitterrand hajottaa kansalliskokouksen.» (Par. Mitterrandin ensimmäisiä toimia presidenttinä on se, että hän hajottaa kansalliskokouksen t. yksinkertaisesti Ensi töikseen pre¬


77
Nomineista
sidentti Mitterrand hajottaa kansalliskokouksen.) »Hän erosi vastalauseena määrärahojen supistuksille.» (Po. vastalauseeksi.) Tämmöinen lauseoppia hämmentävä essiivin käyttö on toistaiseksi rajoittunut etupäässä kuivakkaaseen kirjoitettuun kieleen, mutta vaarana on, että se alkaa levitä puhuttuunkin sanaan. Sitä olisi käytävä tarmokkaasti torjumaan.
Komparatiivi ja superlatiivi
Komparatiivi- ja superlatiivimuodot pyrkivät toisinaan sekaantumaan keskenään. Superlatiivia on erheellisesti käytetty komparatiivin sijasta seuraa- vissa lauseissa: »Öljyntuotanto tapahtuu yhä vaikeimmissa oloissa» (po. vaikeammissa). »Jouduttiin maksamaan suurimpia hintoja kuin koskaan ennen» (po. suurempia). »Oleskelen kotonani mieluimmin kuin vieraissa» (po. mieluummin). Sen että kyseeseen näissä tapauksissa tulee vain komparatiivi, ei superlatiivi, osoittavat jo viereiset sanat yhä ja kuin, joiden yhteydessä komparatiivi on ainoa mahdollinen. Virheellinen komparatiivi taas sisältyy seuraaviin lauseisiin: »Kaikkein kurjemmaksi osoittautui ulkorakennuksen kunto» (po. kurjimmaksi). »Hänet voi tavata mitä erilaisemmissa asuissa» (po. erilaisimmissa). Komparatiivin osoittavat näissä tapauksissa mahdottomaksi viereiset sanat kaikkein ja mitä merkityksessä ’hyvin, sangen’; ne vaativat seurakseen superlatiivia.
Komparatiivia ei pidä käyttää absoluuttisesti, ilmaisemaan ilman vertailua ominaisuuden suurehkoa määrää. Korjattavia ovat siksi seuraavat lauseet: »Poliklinikkaan tuotiin vanhempi mieshenkilö» (po. vanhahko mies). »Mannekiinit olivat pulskemmanpuo- leisia» (po. pulskanpuoleisia). »Aiomme viipyä Firenzessä pitemmän aikaa» (po. pitkän t. pitkähkön aikaa, melko pitkän ajan). »Tätä näytelmää on Suomessa nähty harvemmin» (po. melko harvoin, harvahkoon). Vertailun ei tosin aina tarvitse olla ilmi pantua; esim. seuraavissa tapauksissa kompa¬
ratiivin käytön tekee hyväksyttäväksi eräänlainen piilo vertailu: Sen jälkeen ei enää ole sattunut suurempia vahinkoja (vastakohdaksi ajatellaan pienempiä vahinkoja; tässä voitaisiin kyllä hyvin sanoa myös suuria vahinkoja). Uudemman teatterin ilmaisukieli voi ärsyttää (ajateltuna vastakohtana vanhempi teatteri). Tällä kysymyksellä on laajempaakin kantavuutta (kuin äskeisestä on selvinnyt). Hän säikähti heti kun kuuli vähänkään oudomman äänen (kuin tavallista). Tällaista vertailua ei toisaalta sisälly esim. seuraaviin lauseisiin: »Meillä ei ole sattunut mitään erityisempää.» »En ole kuullut mainittavammista yrityksistä.» Komparatiivin käyttö näissä lauseissa on arkityylistä; huolellisessa yleiskielessä sanotaan mieluummin: Meillä ei ole sattunut mitään erityistä. En ole kuullut mainittavista yrityksistä.
Selvästi absoluuttista, vertailema- tonta on vtf/jemmärt-komparatiivin käyttö seuraavassa lauseessa: »Hän teki vähemmän miellyttävän vaikutuksen» (po. Hän ei tehnyt kovin miellyttävää vaikutusta). Piilovertailu sen sijaan sisältyy sanaliittoon enemmän tai vähemmän, kun sitä käytetään seuraavaan tapaan: Rakennukset näyttivät olevan enemmän tai vähemmän huonossa kunnossa. Siksi tällainen käyttö on hyväksyttävää.
Omistusliitteet
Silloin kun substantiivia (tai postpositiota) edeltää persoonapronominin genetiivi, käytetään substantiivista omistusliitteisiä muotoja. Esim. Minun mökistäni on näköala järvelle. Hänen mukaantulonsa oli erehdys. Meidän lisäksemme kylään oli kutsuttu Huttuset. Etelä-Suomen taajamien puhekielessä ja eräissä murteissa omistusliite jää näissä tapauksissa pois (»minun mökistä», »meidän lisäksi»), mutta huolelliseen yleiskieleen tällainen omistusliitteettömyys ei kuulu. Poikkeuksena ovat semmoiset ilmaukset kuin meidän perheessä, teidän lapset, meidän luokalla, teidän kyläs¬


Lauseoppia
78
sä. Niissä ilmaisee monikollisen persoonapronominin genetiivi kuulumista perheeseen tai muuhun tuttavalliseen yhteisöön; kyseessä ei ole siis omistajaa osoittava genetiivi. Tällaisten tapausten mallin mukaan voidaan sanoa vielä esim. meidän talossa (talo käsitetään asukkaiden tyyssijaksi, ikään kuin lähiyhteisöön kuuluvaksi), ei sen sijaan »meidän maassa» (po. meidän maassamme). Oppikirjan nimi »Meidän maailma» voisi tarkoittaa esim. koululuokan piiriä, sen »maailmaa», ei hevin koko maapalloa, kuten nimeä annettaessa tuntuu ajatellun.
On huomattava, että 1. ja 2. persoonan pronominin genetiivi jää omistusliitteisen muodon edeltä herkästi pois, ellei sitä ole tarpeen erityisesti tähdentää. Esim. Mökistäni on näköala järvelle (mutta toisaalta Minun mökistäni on näköala järvelle, entä sinun kesäpaikastasi?). 3. persoonan omistusliitettä ilman persoonapronominin genetiiviä sitä vastoin käytetään silloin, kun omistusliite viittaa lauseen kieliopilliseen tai ajatukselliseen subjektiin. Esim. Eilen hän muutti kesäpaikaltaan kaupunkiasuntoonsa. Kaikilla oli omat syynsä. (Ajatus- subj ektina omistaj anadessiivi kaikilla.) Siellä unohtaa helposti huolensa. (Kieliopillinen subjekti puuttuu; aja- tussubjekti on suunnilleen ’kuka tahansa’.) Vanhempien ei kannata viedä lapsiaan (ei »heidän lapsiaan») näin vaivalloiselle matkalle. (Ajatussubjekti on vanhempien; vrt. Vanhemmat veivät lapsensa matkalle.) Äidille kävi vaikeaksi pitää lasta luonaan. (Ajatus- subjekti on äidille; vrt. Äiti piti lasta luonaan.) Vanhemmalla iällään häneltä pyrki unohtumaan koko asia. (Ajatussubjektiksi voidaan käsittää hän; vrt. Hän pyrki unohtamaan koko asian.) Virheellisiä lauseita ovat siten seuraavat: »Vieraat saivat hyvän kestityksen heti heidän ensimmäisessä pysähdyspaikassaan» (omistusliite viittaa subjektiin, siksi heidän poistettava). »Pojallaan oli jo iso perhe» (lisättävä genetiivi hänen, sillä omistusliite sanassa pojallaan ei viittaa subjektiin perhe). »Lapsuusvuosinaan
tytön kehitys oli nopeaa» (omistusliite poistettava sanasta lapsuusvuosinaan; se ei viittaa subjektiin kehitys vaan subj ektin genetiiviattribuuttiin hänen). Jos ei subjekti tarkoita elollista olentoa, voidaan joskus kuitenkin sanoa se (ne) -pronominin genetiiviä käyttäen ja ilman omistusliitettä: Vadelmia löytyi niiden vanhalta kasvupaikalta (tavallisemmin: löytyi vanhalta kasvupaikaltaan) kivirauniosta.
Samanarvoinen kuin subjekti on
3. 	persoonan omistusliitteen käytön kannalta myös passiivilauseen objekti. Esim. Lapset riistettiin vanhemmiltaan. Lakkolaiset pakotettiin palaamaan työhönsä. Passiivilauseen elottomaan objektiin viittaamassa käytetään kuitenkin omistusliitteen sijasta usein se (ne) -pronominin genetiiviä ilman omistusliitettä. Esim. Vadelmia löydettiin niiden vanhalta kasvupaikalta (tai löydettiin vanhalta kasvupaikaltaan).
Seuraavanlaisessa tapauksessa subjektin vaikutus ulottuu helposti yli konjunktion kuin: Poika on jo pitempi kuin isänsä (t. hänen isänsä).
Eräissä tapauksissa ei 3. persoonan omistusliite kuitenkaan viittaa lauseen subjektiin vaan lähempänä olevaan sanaan. Niinpä lauseessa Hän pani kirjat alkuperäisille paikoilleen ei ole väärinkäsityksen sijaa; ainoa järkevä tulkinta on se, että kyseessä ovat kirjojen alkuperäiset paikat. Siksi omistusliite tällä kertaa viittaa objektiin. Jos lauseen subjekti ei ole 3. persoonassa, on vastaavanlainen väärinkäsitys samoin mahdoton; niinpä voidaan hyvin sanoa esim. Vein kissanpojan emonsa (ei juuri »sen emon») luokse. On myös eräitä lauseensisäisiä rakenteita, joiden sisässä 3. persoonan omistusliite viittaa rakenteen piirissä olevaan sanaan, ei koko lauseen subjektiin. Esim. Johtaja kehotti sihteeriä siivoamaan työpöytänsä (nim. sihteerin työpöydän; jos olisi kysymys johtajan pöydästä, sanottaisiin hänen työpöytänsä). Tyttö näki pojan tulevan autostaan (pojan autosta; jos tarkoitettaisiin tytön autoa, sanottaisiin hänen autostaan). Rehtori antoi palkinnot luvuissaan hyvin menestyneille


79
Verbeistä
oppilaille (ei ole kysymys rehtorin vaan oppilaiden luvuista). Lauseen subjektin vaikutus pyrkii kuitenkin yltämään omistusliitteiseen sanaan esim. lauseessa Hän luuli melun kuuluvan autostaan (t. hänen autostaan). Melulla ei voi olla autoa; siksi ei tällaista lausetta voida hevin käsittää väärin.
Verbeistä
Yksikkö- ja monikkomuotoinen predikaatti
Kolmannessa persoonassa oleva predikaattiverbi tulee nominatiivisubjektin ohella yksikköön tai monikkoon seu- raavien sääntöjen mukaan:
1. 	Jos subjekti on yksikössä, seuraa predikaattikin tavallisesti sen lukua. Esim. Opettajisto vaihtuu vuoden alussa. (Toisaalta: Opettajat vaihtuvat vuoden alussa, jossa subjekti on monikossa.) Osa matkustajista joutui (ei »joutuivat») vaihtamaan junaa. Kumpikin saa hyvää palkkaa. (Sen sijaan: He saavat kumpikin hyvää palkkaa; tässä subjektina on monikollinen pronomini he.)
Samaa sääntöä noudattavat myös lauseet, joiden subjektina on yksikkö- muotoinen lukusana. Esim. Neljä vierasta tuli jo edellisenä iltana. Tuhat mielenosoittajaa kokoontui torille. Jos lukusanan pääsanaan liittyy rajoittava adjektiiviattribuutti (esim. superlatiivi tai sanat ensimmäinen, viimeinen), voidaan käyttää joko yksikköä tai monikkoa. Esim. Kolme parasta kilpailijaa saa t. saavat palkinnon. Kaksi viimeistä riviä puuttuu t. puuttuvat tekstistä. Jos taas lukusanan edellä on genetiiviattribuutti, tulee kyseeseen vain monikko, esim. Naapurin neljä poikaa ovat jo ylioppilaita. Tällainen rakenne osoittaa, että kyseessä ovat kaikki naapurin pojat; vrt. toisaalta Neljä naapurin poikaa on jo ylioppilaita (poikia on silloin useampia). Monikollista predikaattia käytetään myös, jos lukusanaa edeltää monikon nominatiivissa oleva
adjektiiviattribuutti, esim. Seuraavat viisi sääntöä ovat tärkeimmät. Selvyyden vuoksi on monikkoa vihdoin aihetta käyttää seuraavanlaisessakin tapauksessa: Kaksi supervaltaa eivät ole päässeet yksimielisyyteen liennytyksen keinoista. (Monikko osoittaa, että supervaltoja kirjoittajan mukaan on vain nuo kaksi; jos sanotaan Kaksi supervaltaa ei ole päässyt yksimielisyyteen, tarkoitetaan, että kyseessä eivät ole ainoat supervallat.)
2. 	Jos subjekti on monikon nominatiivissa, tulee predikaattikin tavallisesti monikkoon. Esim. Neuvottelijat tapaavat seuraavan kerran huomenna. Lehdet ovat jo varisseet puista. Paikalla olivat kaikki toimikunnan jäsenet. Stereot olisivat hänelle sopiva la hja. J okapäi väisessä puhekielessä on predikaatin yksiköllisyys (»neuvottelijat tapaa huomenna») kyllä tavallista, mutta kirjoitettu yleiskieli ja huolellinen puhekielikin ovat toisella kannalla. Erikseen on huomattava, että tämä koskee myös kieltoverbiä ei. Yleiskielessä ei sanota »Kelit ei ole hyvät mutta ei kovin huonotkaan»; po. Kelit eivät ole hyvät mutta eivät kovin huonotkaan. Toisaalta monikko ei kuulu seuraaviin tapauksiin: »Rakennukset ovat jo saatu harjaan» (po. on jo saatu). »Autot ovat paikoitettava riittävän kauas toisistaan» (po. Autot on paikoitettava ). Niissä eivät sanat raken¬
nukset, autot ole subjekteja vaan verbin passiivimuodon objekteja.
Tästä säännöstä on kuitenkin muutamia poikkeuksia:
a) 	Predikaatti tulee yksikköön seuraavanlaisissa lauseissa: Vajassa on sukset. Koneeseen liittyy (t. Konetta seuraa) käyttöohjeet. Kaikkiin laatikoihin tuli nimilaput. Kaivutöissä löytyi vanhat kellariholvit. Kuusesta on jo karissut neulaset. Autosta puuttuu lisävarusteet. Millaiset kannet siinä kirjassa oli? Subjekti on tällöin melkein aina predikaatin jäljessä, ja se ilmaisee jotakin kokonaisuutta, joka tavallisesti on uusi, tuntematon (spesiekseltään epämääräinen); predikaattina on olemassaoloa, olemaan tulemista tms. ilmaiseva verbi, ja se taas


Lauseoppia
80
on miltei aina intransitiivinen. Lauseet ovat siis eksistentiaalilauseita (vrt. s. 64, 65—66). Niiden ja predikaatiltaan monikollisten lauseiden raja ei ole aina aivan selvä; sitä valaisevat seuraavanlaiset monikkopredikaattiset esimerkit: Vajassa ovat etsimäsi laatikot. Paikalle tulivat myös poliisit. (Laatikot ja poliisit ovat näissä tapauksissa tiettyjä, spesiekseltään määräisiä. Jälkimmäisessä lauseessa on kyseessä sitä paitsi poliisien aktiivinen toiminta, ei pelkkä olemaan tuleminen.)
b) Jos olla-verbi adessiivin ohella ilmaisee omistamista, predikaatti on aina yksikössä. Esim. Minulla on (ei »ovat») kaikki nämä kirjat. Tällaiset lähtökohdat hänellä siis oli taiteilijaksi ruvetessaan.
c) Monikkomuotoisen erisnimen ohella predikaatti tulee tavallisesti yksikköön. Esim. »Viimeiset kiusaukset» saavutti menestyksen Savonlinnan musiikkijuhlilla. Helsingin Sanomat on Suomen suurin sanomalehti. Yhtyneet Paperitehtaat on parantanut asemaansa pörssissä. Yhdysvallat ei osallistu kokoukseen. Monikko tulee kyseeseen vain seuraavanlaisissa tapauksissa, joissa nimen tarkoitteen monikollisuus on etualalla: Färsaaret käsittävät 24 saarta. Laulu-Miehet valloittivat (myös valloitti) yleisön. Jos sen sijaan subjekti ei ole erisnimi, tulee predikaatti normaalisti monikkoon. Esim. Valtiopäivät ovat hyväksyneet lain. Kihlakunnankäräjät kokoontuvat ensi kuussa. Puolustusvoimat järjestivät eilen tiedotustilaisuuden. (Puolustusvoimat tulee tosin niin lähelle erisnimiä, että yksikköäkin voidaan pitää tämän sanan yhteydessä hyväksyttävänä: Puolustusvoimat järjesti eilen tiedotustilaisuuden.)
d) Jos subjektina on sana puolet, predikaatti tulee yksikköön. Esim. Osanottajista puolet oli (ei »olivat») suomalaisia, puolet ruotsalaisia.
e) Joko monikkoon tai yksikköön predikaatti tulee seuraavanlaisissa lauseissa, joissa yksikkömuotoinen predikatiivi edeltää monikkomuotoista subjektia: Varmin tunnistuskeino ovat t. on sormenjäljet. Presidentin tuli¬
koe olivat t. oli idänsuhteet.
f) 	Yhtä teititeltäessä tulee liitto- tempuksissa partisiippi yksikköön. Esim. Oletteko saanut (ei »saaneet») kirjeeni?
3. 	Jos lauseessa on useita rinnasteisia subjekteja, tulee predikaatti tavallisesti monikkoon. Esim. Tyyneys ja harkitsevuus ovat hänen parhaita avu- jaan. Suurkaupungin vilske ja katujen ainainen meteli häiritsivät taiteilijaa. Apuun ennättivät Mikko, Eino ja Matti. Yksikköä voidaan kuitenkin käyttää, jos subjektit kuuluvat läheisesti yhteen, ilmaisevat saman asian eri puolia. Esim. Kaupungin vilske ja meteli häiritsi häntä. Silmäänpis- tävää oli Jukan neuvokkuus ja kekseliäisyys.
Silloin kun rinnastuskonjunktiona on tai tai joko — tai, predikaatti tulee kuitenkin yksikköön. Esim. Aila tai Liisa voi lähteä mukaan. Sen sijaan sekä — että -konjunktion yhteydessä käytetään tavallisesti monikkoa. Esim. Mukaan lähtivät sekä Aila että Liisa.
Tempukset
Suomen tempuksista on preesens puimattomin: se ilmaisee ennen kaikkea tekemistä, joka tapahtuu parhaillaan, nykyään tai tulevaisuudessa. Esim. Ulkona tuulee; rupeaa varmaan satamaan. Hän elättää itseään tilaustöillä ja saa piakkoin valmiiksi uuden kirjan. Joskus kuulee kysyttävän, onko preesens vai imperfekti oikeampi seuraavanlaisessa lauseessa: Käänsipä t. kääntöäpä mitä vipua hyvänsä, valo sammuu. Molemmat ovat oikein; imperfekti on käytännössä tavallisempi, vaikka sen merkitys on tässä erityistapauksessa sama kuin preesensin. Seuraavanlaisissa lauseissa preesens sitä vastoin ei ole hyväksyttävä: »Hän on lehden toimitussihteerinä vuodesta 1974» (po. Hän on ollut ). »Vii¬
me vuoden alusta lähtien kannetaan jätevesimaksut neljännesvuosittain» (po. — — on jätevesimaksut kannettu neljännesvuosittain). Kyseessä on menneestä ajankohdasta nykyiseen asti ulottuva tekeminen, ja siksi pai¬


81
Verbeistä
kallaan on perfekti. Oikein sitä vastoin: Hän on (myös on ollut) toimitussihteerinä jo kolmatta vuotta.
Helpommin pyrkivät sekaantumaan imperfektin, perfektin ja pluskvamperfektin tehtävät. Imperfektin päätehtävä on ilmaista menneenä ajankohtana sattunutta tapahtumaa. Myös perfektin ilmaisema tapahtuma on mennyt, mutta sitä katsellaan ikään kuin nykyhetken kannalta ja tapahtuma voi ulottua nykyhetkeen saakka. Sattuvasti onkin imperfektin ja perfektin ero määritelty niin, että imperfekti ilmaisee menneen hetken aikaista mutta perfekti nykyhetkeä varhempaa tapahtumaa. Pluskvamperfektin ilmaisemaa tapahtumaa taas katsellaan menneen ajankohdan kannalta: se on tuota mennyttä ajankohtaa varhempi, vaikka on voinut kestää siihen asti.
Näiden kolmen tempuksen ero ilmenee selvästi esim. syntymäpäivä- ja kuolinuutisissa. Syntymäpäiväuutisis- sa käytetään perfektiä tapauksista, joita tarkastellaan merkkipäivän perspektiivistä. Esim. 60 vuotta täyttää tänään diplomi-insinööri N. N. Helsingissä. Hän on syntynyt Nastolassa ja käynyt koulunsa Lahden lyseossa.
- 	— N. N. on pitkään toiminut erilaisissa luottamustehtävissä. Sellaisista elämänvaiheista, joiden aika mainitaan, käytetään kuitenkin imperfektiä; nehän ovat menneen ajankohdan aikaisia. Esim. Ylioppilaaksi hän tuli
v. 1939. Aikoinaan hän oli mm.
Lahden kaupunginvaltuuston jäsenenä. Kuolinuutisissa taas syntymä- hetki suhteutetaan kuolinhetkeen (syn- tymähetki on siis mennyttä hetkeä varhempi), ja niin syntymä ilmaistaan tavallisesti pluskvamperfektillä. Esim. Toissa päivänä kuoli diplomi-insinööri N. N. Helsingissä. Hän oli syntynyt Nastolassa 20. marraskuuta 1919. Elämänvaiheita kuvattaessa käytetään tämän jälkeen imperfektiä; vainajan elämänkaari käsitetään kokonaan menneisyyteen kuuluvaksi. Esim. Koulunsa hän kävi Lahden lyseossa,
josta tuli ylioppilaaksi 1939.
N. N. toimi pitkään erilaisissa luottamustehtävissä. Aikoinaan hän oli mm. Lahden kaupunginvaltuuston jäsene¬
nä. Syntymäpäivä- ja kuolinuutisille yhteistä on vihdoin pluskvamperfektin käyttö seuraavanlaisissa yhteyksissä: Rakennus Oy:n toimitusjohtajaksi hänet nimitettiin 1952. Jo tätä ennen hän oli ollut yhtiön hallituksen jäsenenä. Kyseessä on silloin kummankin uutistyypin kannalta mennyttä hetkeä varhempi tapahtuma.
Käytännössä näkee kuitenkin erilaisia sekaannuksia. Esim. »Hän syntyi Nastolassa» (sekä syntymäpäivä- että kuolinuutisissa; imperfekti korvattava uutistyyppiä myöten perfektillä tai pluskvamperfektillä). »N. N.
oli 	toiminut pitkään erilaisissa luottamustehtävissä» (kuolinuutisissa; pluskvamperfekti korvattava imperfektillä). »Jo tätä ennen hän oli yhtiön hallituksen jäsenenä» (molemmissa uutistyypeissä; imperfektin sijasta mieluummin pluskvamperfekti). Samanlaisia tempusvirheitä tapaa lehtien otsikoissa ja uutisissa usein muutenkin. Tavallista on varsinkin imperfektin käyttö perfektin tai pluskvamperfektin sijasta. Esim. »Ministeri N. kuoli» (otsikko; po. Ministeri N. kuollut). »Aiemmin tässä kuussa kuolivat nälkälakossa olleet Bobby Sands ja Francis Hughes» (po. ovat kuolleet; kyseessä ovat nykyhetken näkökulmasta merkille pannut tapaukset). »Kapinalliset jättivät jälkeensä runsaasti asiakirjoja sotatoimensa yksityiskohdista. Niistä päätellen he suunnittelivat hyökkäystään ilmeisen huolellisesti etukäteen» (po. olivat suunnitelleet; mennyttä ajankohtaa varhempi tapahtuma).
Myös epäsuoran esityksen tempukset noudattavat samantapaisia sääntöjä. Jos johtolause on imperfektissä, vaihtuu suoran esityksen preesens tavallisesti imperfektiksi ja imperfekti pluskvamperfektiksi. J ohtolauseen
ajankohta on silloin se mennyt hetki, jonka aikaiseksi tai jota varhemmaksi epäsuoran esityksen ilmaisema tapahtuma katsotaan. Esimerkki:
SUORA ESITYS
Sihanouk sanoi: »Olen tyytyväinen matkaani. Talonpojat toivottivat minut lämpimästi tervetulleeksi.»


Lauseoppia
82
EPÄSUORA ESITYS
Sihanouk sanoi, että hän oli tyytyväinen matkaansa ja että talonpojat olivat toivottaneet hänet lämpimästi tervetulleeksi.
Tällainen käytäntö ei ole kuitenkaan ehdoton. Niinpä suoran esityksen preesens voi jäädä epäsuorassa esityksessä ennalleen, jos se on luonnollinen kertojan nykyhetkenkin eikä vain repliikin esittämishetken kannalta. Esim.
SUORA ESITYS
Pääministeri sanoi eilisessä puheessaan: »Taloutemme kaipaa jatkuvaa elvytystä.»
EPÄSUORA ESITYS
Pääministeri sanoi eilisessä puheessaan, että taloutemme kaipaa jatkuvaa elvytystä.
Suomen tempuksiin ei varsinaisesti kuulu futuuria; tuleva tekeminen osoitetaan tavallisesti preesensillä. Esim. Kirjoitan hänelle pitkän vastauksen. Kesäkuussa teemme matkan Pariisiin. Futuurin korvikkeena voidaan kuitenkin käyttää tulen tekemään -tyyppistä rakennetta, juhlallisessa tai vanhasta- vassa tyylissä myös olen tekevä -tyyppistä. Esim. Suomessa on inflaatio ja tulee ilmeisesti vielä kauan olemaan. Hän on sen tekevä. Näistä tulen tekemään -rakennetta käytetään nykyään usein tarpeettomastikin, yhteyksissä joissa pelkkä preesens hyvin riittäisi osoittamaan tekemisen tulevaksi. Esim. »Ensi vuonnakin inflaatio nähtävästi tulee olemaan yli kymmenen prosenttia» (par. Ensi vuonnakin inflaatio nähtävästi on ). »Heinä¬
kuussa tulen lomailemaan» (par. Heinäkuussa aion lomailla). Jälkimmäinen esimerkki osoittaa, että tulen tekemään -rakennetta käytettäessä voi syntyä väärinkäsityskin; tulen lomailemaan merkitsee ensisijaisesti kaavun lomailemaan’.
Merkitykseltään futuurinen preesens jää epäsuorassa esityksessä usein
ennalleen, vaikka johtolause olisikin imperfektissä. Esim.
SUORA ESITYS
Puhuja sanoi: »Ensi vuonna inflaatio ilmeisesti kiihtyy.»
Eilen aamulla Jussi ilmoitti: »Pistäydyn illalla teille.»
EPÄSUORA ESITYS
Puhuja sanoi, että ensi vuonna inflaatio ilmeisesti kiihtyy.
Eilen aamulla Jussi ilmoitti, että hän illalla pistäytyy meille.
Kuten toisesta esimerkistä näkyy, preesensiä voidaan tällöin käyttää, vaikkei se olisikaan luonnollinen enää kertojan nykyhetken kannalta. Toisinaan voidaan indikatiivin preesensin sijasta käyttää myös konditionaalia. Esim. Vielä aamulla Jussi arveli, että hän illalla pistäytyisi meille.
Potentiaali
Potentiaalin tavallisimpana tehtävänä yleiskielessä on ilmaista lauseen sisältö todennäköiseksi. Esim. Hän lähtenee huomenna matkalle = ’hän taitaa lähteä huomenna matkalle; hän lähtee kai huomenna matkalle’. Ehdotus hyväksyttäneen = ’ehdotus varmaan hyväksytään’. Tämä käyttötapa näyttää yleistyneen kirjakieleen vasta 1800- luvulla; vapaassa puhekielessä se on vanhastaan ollut melko harvinainen, ja siitä johtuu, ettei se aina tunnu kirjakielessäkään oikein luontevalta. Taivutusseikkojen yhteydessä on edellä huomautettu siitä, että varsinkin oudot konsonanttivartaloiset potentiaalimuodot (esim. mennee, purree, valaissee) on usein sujuvinta korvata muilla ilmaisutavoilla. Sama koskee jossain määrin potentiaalia yleensäkin. Kohtuus sen käytössä on paikallaan; tyylillisesti luistavampia ovat usein sellaiset rakenteet, joissa todennäköisyys ilmaistaan verbillä taitaa tai adverbeilla kai, varmaan.
On kuitenkin yksi potentiaalin käyt¬


83
Verbeistä
tötapa, joka on ominainen puhekielellekin suuressa osassa kielialuetta: potentiaalin käyttö kysymyslauseissa verbiä mahtaa korvaamassa. Esim. Lähteneekö hän jo huomenna? = Mahtaako hän jo huomenna lähteä?’ En tiedä, mistä paikka lienee saanut nimensä. Tällainen potentiaalin käyttö tuntuu yleiskielessäkin sujuvalta.
O/for-verbin potentiaalimuodosta lienee (puhekielessä myös lie) on muistettava, että se on muiden potentiaalimuotojen tavoin verbi eikä partikkeli. Yleiskielessä ei sanota »Hän lie(nee) palaa pian» vaan Hän palannee pian tai Hän taitaa pian palata.
Toisen infinitiivin instruktiivi
Tämä verbinmuoto on eräänlainen kevyt predikaatin tekemisen saattelija: se osoittaa tavallisesti predikaatin tekemisen tapaa, ja sen tekijällä on silloin sama tarkoite kuin lauseen subjektilla. Esim. Palasimme kotiin kävellen. Hän suostui pyyntöön vain empien. Edelliseen puhujaan yhtyen kannatan ehdotusta. Eräissä kitey- missä tekijäksi on ajateltava henki- lötekijää yleensä, täsmentämättä, eikä siis lauseen subjektia. Esim. Kaikesta päätellen hän on oikeassa. Ikäänsä katsoen t. nähden (= jos »katsoo» hänen ikäänsä, ottaa sen huomioon) hän on harvinaisen pirteä. Lapset mukaan lukien paikalla oli parikymmentä henkeä. Kaikki tällaiset rakenteet eivät tosin tunnu luontevilta; vastahankaista on esim. seuraavanlainen huomioon ottaen ja ajatellen -rakenteiden käyttö: »Ottaen huomioon käydyn keskustelun tuntuu parhaalta, että » (par. Kun otetaan huomioon käyty keskustelu, ). »Tyy¬
liä ajatellen teoksessa olisi parantamisen varaa» (par. Tyylin kannalta ). On sellaisiakin vakiintuneita
sanontoja, joissa 2. infinitiivin instruktiivi on ikään kuin irtaantunut sille normaalisti ominaisista lauseasemista. Niitä ovat esim. postposition luonteiset alkaen ja lähtien: Uusi ohje on ollut voimassa vuodesta 1980 alkaen (t. lähtien).
Kirjakielessä 2. infinitiivin instruktiivi pyrkii ryöstäytymään näistä perustehtävistään paljon laajemmalle. Nämä ryöstäytymiset ovat tyypillisesti paperikielisiä, puhekielelle vieraita, ja jo siitä syystä niitä on koetettava torjua:
1. Usein tätä infinitiivimuotoa käytetään ilmaisemaan asiaa, joka ei enää kevyesti saattele predikaattia eikä osoita sen tekemisen tapaa vaan on pikemmin itsenäisen lauseen veroinen. Infinitiivirakenne olisi silloin purettava omaksi lauseekseen. Esim. »Terroristi oli vankilasta paettuaan matkustellut laajasti ympäri Eurooppaa saaden ilmeisesti rahallista tukea jostakin.» (Infinitiivin paperikielisyyden huomaa parhaiten, jos kuulostelee, voitaisiinko samaan tapaan sanoa vapaassa puheessa. Par.
— - matkustellut laajasti ympäri Eurooppaa; ilmeisesti hän oli saanut jostain rahallista tukea.) »Komissio on lisännyt Kiinalle myytävän halvan vehnän tukipalkkiota auttaen täten Ranskaa myymään suunnitellut miljoona tonnia ylijäämävehnää Kiinaan» (par. Komissio on lisännyt
— — tukipalkkiota ja auttanut täten
Ranskaa ).
2. Vielä huonommin 2. infinitiivin
instruktiivi sopii lauseisiin, joissa sen ilmaisema tekeminen on hallitsevan verbin tekemistä myöhempi. Kyseessä ei silloin voi mitenkään olla pääver- bin tekemisen tapa. Esim. »Hän oli virallisissa tehtävissä YK:ssa marraskuussa matkustaen kotimaahansa 13. joulukuuta» (po. - - ja matkusti kotimaahansa 13. joulukuuta). »Tohtori N. opiskeli Turun yliopistossa valmistuen filosofian kandidaatiksi v. 1965» (par. ja valmistui ).
3. Suorastaan hillittömäksi muodiksi on tullut infinitiivin johtuen käyttö koko lauseen määritteenä. Näkee kirjoitettavan esim. »Opetus- määrärahojen osuus pieneni taloudellisesta tilanteesta johtuen», eikä silloin tarkoiteta, että opetusmäärärahojen osuus olisi johtunut taloudellisesta tilanteesta; tilanteesta sen sijaan johtui, että noiden määrärahojen osuus pieneni. Po. — — pieneni taloudelli-


Lauseoppia
84
sen tilanteen tähden (t. takia, vuoksi, johdosta). Samaan tapaan: »Huonosta säästä johtuen lentokone myöhästyi» (po. Huonon sään takia t. vuoksi ). »Kai joistakin turhautta¬
vista kokemuksista johtuen hän on vaiti tästä ajasta» (po. Joistakin turhauttavista kokemuksista kai johtuu,
että hän on ). »Tästä syystä
johtuen Skop ei ole tarvinnut kuin tilapäisesti luottoa Suomen Pankista» (koko johtuen tarpeeton; riittää: Tästä syystä Skop ).
Muita virheellisesti lauseen määritteinä käytettyjä infinitiivejä ovat varsinkin riippuen, liittyen ja perustuen. Esim. »Tapauksesta riippuen voidaan myöntää lisäavustusta» (par. Tapauksen mukaan t. Tapausta myöten). »Oleskelukulut vaihtelevat maasta riippuen» (par. maasta toiseen t. maittain). »Päätoimittajasta riippuen asia sai lehdissä vaihtelevaa huomiota» (par. Päätoimittajaa myöten t. Päätoimittajasta riippuvasti). »Tähän
asiaan liittyen N. ehdotti, että »
(par. Tämän asian yhteydessä t. Tähän asiaan liittyvästi). »T utkimuksiinsa perustuen hän on esittänyt uuden teorian» (par. Tutkimustensa perus¬
teella).
4. 	Räikeä mutta yhä tavallinen ruot- sinmukaisuus on infinitiivin koskien käyttö joko adverbiaalina tai peräti substantiivin attribuuttina seuraa-
vaan tapaan: »Pitkä keskustelu käytiin koskien tili- ja vastuuvapauden myöntämistä» (po. käytiin tili- ja vastuuvapauden myöntämisestä). »Esitettiin päätöslauselmaehdotus koskien kotiäitien syrjittyä asemaa» (po. Esitettiin päätöslauselmaehdotus, joka koski kotiäitien syrjittyä asemaa tai Esitettiin päätöslauselmaehdotus kotiäitien syrjitystä asemasta).
Kolmannen infinitiivin adessiivi
Tämä muoto ilmaisee predikaatin tekemisen keinoa. Esim. Ministeri väisti kysymykset tekemällä vastakysymyksiä. Vaalisalaisuus on turvattu ottamalla käyttöön äänestyskopit. Tukholmaan pääsee nopeimmin lentämällä.
Loistelamppuja käyttämällä saatte sähkölaskunne pienenemään. »Keinon» ja »tavan» ero on usein vähäinen; niinpä kahdessa viimeksi mainitussa esimerkissä voitaisiin 3. infinitiivin adessiivin sijasta käyttää 2. infinitiivin instruktiiviakin (Tukholmaan pääsee nopeimmin lentäen; Loistelamppuja käyttäen saatte sähkölaskunne pienenemään). Seuraavassa lauseessa taas ei ole lainkaan kysymys keinosta: »Päätoimittaja palautti kirjoituksen huomauttamalla muutamista yksityiskohdista.» Paremmin tässä voisi käyttää tapaa ilmaisevaa 2. infinitiivin instruktiivia, mutta kaikkein luontevinta olisi hajottaa lause kahtia seuraavaan tapaan: Päätoimittaja palautti kirjoituksen ja huomautti samalla muutamista yksityiskohdista.
Tämänkin infinitiivin tekijä on sama kuin lauseen predikaatin, tavallisesti siis se, jonka subjekti ilmaisee. Jos subjekti ei tarkoita henkilöä vaan asiaa, voi infinitiivin tekijä olla myös täsmentämätön henkilötekijä (’joku, kuka tahansa’). Esim. Tällaiset tahrat häviävät parhaiten liottamalla. Ovi aukeni nappia painamalla. Kuten jälkimmäinen esimerkki osoittaa, infinitiivi voi tällöin saada partitiivimuo- toisen objektinkin. Sen sijaan ei kuulosta hyvältä seuraavanlainen akkusa- tiivitapaus: »Virta kytkeytyy kääntämällä nappula (t. nappulan) A-asen- toon.» On käytettävä mieluummin sivulausetta: Virta kytkeytyy, kun nappula käännetään A-asentoon.
Aktiivin ensimmäinen ja toinen partisiippi
Näistä partisiipeista ensimmäinen (esim. maassa ilmestyvät sanomalehdet) ilmaisee parhaillaan jatkuvaa tai tulevaa tekemistä, toinen (esim. eilen tullut kirje) päättynyttä tekemistä. Silloin kun predikaatti on imperfektissä, partisiipin tekeminen voi olla nykyhetken kannalta päättynyttä, vaikka menneen hetken (imperfektin tapahtuma-ajan) kannalta parhaillaan jatkuvaa. Tämmöisissä tapauksissa partisiipin valinta ratkeaa useim¬


85
Verbeistä
miten 1. partisiipin eduksi; 2. partisiipin voitaisiin näet helposti käsittää ilmaisevan sellaista, mikä on tapahtunut ennen mennyttä hetkeä. Esim. N:n tarkoituksena oli ohittaa edellä kulkeva (mieluummin kuin »kulkenut») auto. Kulttuuripolitiikkaa käsittelevässä esitelmässään hän lausui,
että . Heidän tehtävänään oli
alueeseensa kuuluvan väestön johto. Tässä toivottomalta näyttävässä tilanteessa hän otti ohjat käsiinsä. 1. partisiippia joudutaan kuitenkin selvyyden vuoksi käyttämään, jos uhkana on päinvastainen väärinkäsitys. Esim. Vuodet 1920—27 hän asui torin laidassa olleessa puutalossa. Partisiippi »oleva» veisi ajatuksen siihen, että puutalo yhä on paikalla.
Passiivin ensimmäinen partisiippi
Tätä partisiippia käytetään monesti seuraavanlaisissa raskaan tuntuisissa rakenteissa: »Helposti valmistettavissa olevia ruokia.» »Ruostunut pata on usein vaikeasti puhdistettavissa.» Nasevampia ovat eräät toiset ilmaus- tyypit, joita olisi aihetta suosia: Help- povalmisteisia ruokia. Ruostunutta pataa on usein vaikeaa t. vaikea puhdistaa taikka Ruostunut pata on usein vaikea puhdistaa. Aina ei tosin voida luontevasti käyttää ensimmäisen esimei kin mukaista sujuvointitapaa. Sellainenkin pitkäveteinen ilmaus kuin »vaikeasti hallittavissa oleva tilanne» saadaan sentään hiukan paranemaan käyttämällä rakennetyyppiä vaikeasti hallittava tilanne.
Tuleeko partisiippi yksikköön vai monikkoon sellaisissa lauseissa kuin Hakemukset ovat jo käsiteltävänä, Tontit oli annettu myytäväksi kiinteistönvälittäjälle? Yksikkö on pantava etusijaan; monikko (»käsiteltävinä», »myytäviksi») tuntuu tämmöisissä tapauksissa hiukan keinotekoiselta.
Passiivin toinen partisiippi
Aivan kuten aktiivin 2. partisiippi ilmaisee myös vastaava passiivimuoto
tavallisesti päättynyttä tekemistä, esim. paistettua kanaa, peitteet olivat käsin virkattuja. Eräistä verbeistä, jotka ilmaisevat jatkuvaa tekemistä, käytetään passiivin 2. partisiippia kuitenkin nykyhetkellä jatkuvan tekemisen ilmaisimena, esim. ihailtu opettaja, tämä Itä-Suomessa usein käytetty (myös käytettävä) sananparsi. Partisiipin pääsanana oleva substantiivi on melkein aina käsitettävissä partisiipin ilmaiseman tekemisen objektiksi; siten eilen julkaistu uutinen = ’uutinen, joka eilen julkaistiin’. Eräissä vakiintuneissa tapauksissa partisiippia kuitenkin käytetään, vaikka substantiivi joudutaan käsittämään adverbiaaliksi eikä objektiksi. Esim. harvaan asuttu maa = ’maa, jossa asutaan harvaan’, nämä kiistellyt kysymykset = ’nämä kysymykset, joista on kiistelty’, kohuttu romaani, paljon puhuttu hanke, totuttuun tapaan (myös totunnaiseen tapaan). Hyväksyttävänä voidaan pitää vielä sellaista hiukan kirjallissävyistä ilmausta kuin viitatussa kohdassa ’kohdassa, johon on viitattu’; luontevampi olisi tosin mainitussa kohdassa. Sen sijaan ei mielellään sanota esim. »pidetty näytelmä», »pidetty johtajamme» (par. suosittu näytelmä, hyvä johtajamme).
Passiivin 2. partisiipille, kuten yleensäkin suomen passiiville, on ominaista se, että tekijäksi ajatellaan inhimillistä olentoa (yhtä tai tavallisesti useampia). Siten suljettu ovi tarkoittaa ovea, jonka joku tai jotkut ovat sulkeneet; esim. tuulen tai mekaanisen laitteen sulkemasta ovesta sanottaisiin joko sulkeutunut ovi tai sitten kiinni oleva ovi. Samoin työhön määrätyt miehet ovat miehiä, jotka joku tai jotkut ovat määränneet työhön, ja rajoitettu liikkumavapaus on vapautta, jota joku tai jotkut ovat rajoittaneet. Tätä passiivin käytön perussääntöä rikotaan 2. partisiipissa kuitenkin usein. Sanotaan esim. »Määrätyissä tapauksissa voidaan todeta tartunnan merkkejä», vaikkei kukaan ole noita tapauksia määrännyt; po. määrätapauksissa, joissakin t. eräissä tapauksissa. Sellaisessa lauseessa kuin »Määrätyt väri¬


Lauseoppia
86
aineet aiheuttavat allergistamista» kävisi korjaukseksi paitsi jotkin ja eräät myös tietyt. Sen sijaan lauseeseen »Aiheenvalinnassa on määrättyä yksipuolisuutta» ei tietty käy (yksipuolisuuden laatuahan ei oikeastaan tiedetä), ja siksi paras vastine tässä tapauksessa olisi jonkinlainen tai eräänlainen. Joskus »määrätty» voidaan korvata myös adjektiivilla määräinen, esim. »Aineet yhtyvät toisiinsa tarkoin määrätyissä painosuhteissa» (par. tarkoin määräisissä painosuhteissa).
Samaan tapaan mahdoton on lause »Räjähdyksen takia miehet jäivät kaivokseen suljetuiksi» (po. sulkeuksiin). »Suljettu viiva» (avonaisen viivan eli avoviivan vastakohtana) olisi paremmin umpinainen viiva tai umpiviiva, »suljettu avaruus» taas sulkeinen avaruus. »Hänen harrastuksensa ovat kovin rajoitettuja» kuuluisi paremmin rajallisia, suppeita. »Pääsylippuja on vain rajoitettu määrä»: mieluummin voitaisiin sanoa rajallinen määrä t. jokin määrä; käytettävissä ovat myös adverbi niukalti ja sen kansankielinen synonyymi määrälti.
Vastaavalla lailla käytetään virheellisesti mm. partisiippeja edustettu, eristetty, oikeutettu, pakotettu, perusteltu, sidottu ja varustettu. Esimerkkejä: »Näyttelyssä oli edustettuna sata liikettä» (par. edusteilla). »Kylä jäi tulvan tähden eristetyksi» (po. eristyksiin). »Saaren eristetty sijainti» (po. syrjäinen, eristeinen). »Lähetystön oikeutettuihinkaan vaatimuksiin ei suostuttu» (po. aiheellisiinkaan, hyväksyttäviinkään). »Mielestäni olen oikeutettu käyttämään puheenvuoron» (po. Mielestäni minulla on oikeus käyttää puheenvuoro). »Tässä tilanteessa hän huomasi olevansa pakotettu tekemään myönnytyksiä» (po. huomasi joutuvansa tekemään myönnytyksiä t. huomasi, että hänen oli pakko tehdä myönnytyksiä). »Optimismisi tuntuu perustellulta» (po. aiheelliselta). »En ole sidottu edeltäjieni päätöksiin» (po. sidoksissa). »Heikolla ajatuskyvyllä varustetut äänestäjät» (po. Ajatuskyvyltään heikot äänestäjät). Lisäesimerkkejä on hakemistossa
kunkin partisiipin kohdalla. Hakemistoon on otettu myös monia muita passiivin 2. partisiippeja, jotka samaan tapaan olisi korvattava suomen mukaisilla ilmauksilla (ks. aseistettu, estetty, hillitty, kerrottu, kokoonpantu, kytketty, kätketty, otettu, puettu, rajattu, saastutettu, salattu, suojattu, taattu, uhattu, uskallettu).
Tavallinen passiivin 2. partisiipin käyttötapa on se, joka ilmenee seuraavista lauseista: Sain työn (työt) tehdyksi loppuun, Tuli siinä puhutuksi sekin asia (nekin asiat). Länsisuomalaisessa puhekielessä tätä tyyppiä vastaa rakenne, jossa partisiippi on partitiivissa eikä translatiivissa: Sain työn tehtyä, Tuli puhuttua sekin asia. Tätä tyyppiä pidetään nykyään hyväksyttävänä yleiskielessäkin; sävyltään se tosin tuntuu arkisemmalta kuin translatii virakenne. T ranslatii vimuo- toinen partisiippi on yleensä yksikössä monikollisenkin objektin tai subjektin ohella. Tyyppi »Sain työt tehdyiksi loppuun» (partisiippi monikossa) on väkinäinen, teorioidun tuntuinen.
Lauseenvastikkeista
Finaalinen lauseenvastike
Finaalinen lauseenvastike (finaalira- kenne) vastaa tarkoitusta ilmaisevaa yotftf-lausetta, jonka subjektilla on sama tarkoite kuin hallitsevan lauseen kieliopillisella tai ajatussubjektilla. Esim. Tutustuin esitteeseen saadakseni kaapistosta tarkempia tietoja. Hänen pitäisi virkistyäkseen ulkoilla enemmän. (Hallitsevan lauseen ajatus- subjekti on hänen.) Englantia oppiakseen voi vaikka katsoa anglosaksisia televisiofilmejä. (Hallitsevan lauseen ajatussubjektia ei ole pantu ilmi; se on suunnilleen = ’kuka tahansa’.) Passiivilauseeseen ei finaalista lauseenvastiketta voida liittää, esim. »Helpottaakseen 4ilannetta otettiin käyttöön uusia lainoitusmuotoja» (po. Tilanteen hei-


87
Lauseenvastikkeista
pottamiseksi otettiin ).
Puhtaasti kirjallista on seuraavanlainen finaalisen lauseenvastikkeen käyttö: »Saavuin paikalle yhdeksältä vain todetakseni, että kaikki olivat jo lähteneet.» »Pulssi nousi 120:een las- keakseen sitten taas 90:een.» Tällaiset rakenteet eivät ilmaise tarkoitusta, ja sujuvampaa olisikin käyttää niiden sijasta toisenlaisia ilmaisutapoja: Saavuin paikalle yhdeksältä ja jouduin
vain toteamaan, että . Pulssi
nousi 120:een mutta laski sitten .
Temporaalinen lauseenvastike
Temporaaliset lauseenvastikkeet (temporaalirakenteet) vastaavat aikaa ilmaisevaa &«rt-lausetta, ja niitä on kahta lajia, joita valaisevat seuraavat esimerkit: Kirjeitä lukiessani tulivat mieleen lapsuusajan muistot. (1. temporaalirakenne, jonka tapahtuma-aika on sama kuin hallitsevan lauseen; temporaalirakenteen predikaattina on silloin 2. infinitiivin inessiivi.) Kotiin tultuani luin matkan aikana kertyneen postin. (2. temporaalirakenne, jonka tapahtuma-aika on varhempi kuin hallitsevan lauseen; rakenteen predikaattina on passiivin 2. partisiipin partitiivi.)
Jos 1. temporaalirakenne vastaa passiivilausetta, sen predikaatti tulee tavallisesti passiivin 2. infinitiivin inessiiviin, esim. Kuormaa nostettaessa vaijeri katkesi. Usein on aktiivin 2. infinitiivi yhtä mahdollinen; silloin passiivi voitaisiin Ä:wA2-lauseessakin korvata aktiivin yksikön 3. persoonan muodolla. Esim. Näillä seuduilla liikuttaessa t. liikkuessa (= kun näillä seuduilla liikutaan t. liikkuu) on hyvä kartta tarpeen. On myös sellaisia ki- teymiä kuin Tullessa (= tulomatkalla) pysähdyttiin ihailemaan Sääksmäen maisemia; Hakemus on jätettävä huhtikuun alkuun mennessä.
Puhekielessä ja luontevassa kirjakielessäkin temporaaliset lauseenvastikkeet ovat yleensä lyhyitä, enintään muutaman sanan mittaisia, eikä niihin mielellään sälytetä kovin runsasta ja monipuolista tietoa. Kirjakielessä nä¬
mä rakenteet ovat pyrkineet leviämään paljon yli alkuperäisen alansa, ja tuloksena on silloin usein epäluonteva tai virheellinen sanonta. Tarkkana temporaalisen lauseenvastikkeen käyttäjän olisi oltava viidessä seikassa:
1. 	Subjektin ilmaiseminen.
T emporaalisen lauseenvastikkeen subjekti on yleensä genetiivissä. Persoonapronominin genetiivin jälkeen lauseenvastikkeen predikaatti on omistusliitteinen aivan kuten sellainen substantiivi, jota persoonapronominin genetiivi edeltää. Esim. Meidän tullessamme (ei »tullessa») ei paikalla vielä ollut ketään. Hänen erottuaan (ei »erottua») oli vaikeaa löytää seuraajaa. Yleisten omistusliitesääntöjen mukaista on sekin, että 3. persoonan omistusliitettä ilman persoonapronominin genetiiviä käytetään viittaamassa lauseen kieliopilliseen tai ajatus- subjektiin. Esim. Autoa käynnistäes-
sään Jaakko muisti, että . Hän
avasi paketin vasta perille tultuaan. Esitelmää pitäessään hänellä oli vain pieni muistilippu tukenaan. (Hänellä on ajatussubjekti.) Metsässä kulkiessaan voi joskus tavata villiruusun. (Subjektia, suunnilleen = ’kuka tahansa’, ei ole pantu ilmi; yhtä hyvin voi sanoa metsässä kulkiessa.) Tämän periaatteen vastainen ja siis virheellinen on virke »Jaakon käynnistäessä
autoaan hän muisti, että », jos
tarkoitetaan, että muistaja oli Jaakko. Sama virhe on lauseessa »Poliisin saatua puolenpäivän tienoissa aikaan järjestyksen oikeussalissa se joutui pyytämään lisävoimia»; luulisi, että lisävoimien pyytäjä oli joku muu kuin poliisi. Oikein muodostettu virke olisi tässä tapauksessa Saatuaan puolenpäivän aikaan järjestyksen oikeussalissa poliisi joutui pyytämään lisävoimia. Vähintään yhtä luontevaa olisi kuitenkin käyttää tämmöisen pitkähkön ja run- sastietoisen temporaalirakenteen sijasta &WA2-lausetta: Kun poliisi oli puolenpäivän aikaan saanut aikaan järjestyksen oikeussalissa, se joutui pyytämään lisävoimia.
Toisella tapaa on 3. persoonan omistusliitettä koskevaa sääntöä rikottu seuraavissa lauseissa: »Schweitzerin


Lauseoppia
88
elämäntyötä ajatellessaan valtaa kiitollisuus mielen.» (Kiitollisuus ei ajattele elämäntyötä; po. Schweitzerin elämäntyötä ajatellessa.) »Rataa ylittäessään juna törmäsi kuorma-autoon.» (3. persoonan omistusliite viittaa virheellisesti adverbiaaliin kuorma-autoon; po. Juna törmäsi kuorma-autoon sen ylittäessä rataa.)
Jos temporaalisen lauseenvastikkeen subjektilla on sama tarkoite kuin hallitsevan passiivilauseen objektilla, on tarjolla kaksi vaihtoehtoa: Kirja postitetaan heti valmistuttuaan t. heti sen valmistuttua. Tämäkin on yleisten omistusliitesääntöjen mukaista; vrt. Vadelmia löydettiin vanhalta kasvupaikaltaan t. niiden vanhalta kasvupaikalta (ks. s. 78).
2. Objektin sija.
Jos temporaalirakenne vastaa aktii- vilausetta, tulee objekti samaan sijaan kuin vastaavassa sivulauseessa (ks. s. 67). Passiivilausetta vastaavaan temporaalirakenteeseen taas sopii luontevasti vain partitiiviobjekti. Esim. Lääkettä käytettäessä (= kun lääkettä käytetään) on vältettävä liika-annostusta. Iltapalaa haukattua (= kun oli haukattu iltapalaa) katsottiin uutiset. Näkee kyllä semmoisia lauseita kuin »Valittaessa presidentti ratkaistaan samalla tulevan politiikan suuntaviivat», mutta ne tuntuvat kirjallisilta ja hiukan väkinäisiltä; par. Kun presidentti valitaan, ratkaistaan .
Aivan samalla lailla väkinäinen ei ole rakennetyyppi »Illallisen syötyä mennään maata»; se perustuu itäsuomalaiseen kansankieleen. Yleiskielessä on kuitenkin totuttu sanomaan Kun illallinen on syöty, mennään maata (tai sitten Illallisen jälkeen mennään maata).
3. Predikatiivin sija.
T emporaalirakenteen predikatiivi
tulee samaan sijaan kuin vastaavan kun-lauseen (ks. s. 69).
4. Millaista sivulausetta temporaalinen lauseenvastike vastaa.
Alumpana mainittiin, että temporaalinen lauseenvastike vastaa aikaa ilmaisevaa £wA2-lausetta. On myös joitakin kiteymiä, joissa se vastaa jos-lausetta. Esim. Tarpeen vaatiessa (= jos
tarve vaatii) summasta voidaan tinkiä. Sateen sattuessa juhla pidetään sisällä. Esimiehen estyessä puhetta johtaa varaesimies. Yleensä ei temporaalista lauseenvastiketta kuitenkaan pitäisi käyttää yos-lauseen sijasta. Korjattavia ovat esim. seuraavat virkkeet: »T oteutuessaan voimalasuunnitelma voi pahasti tärvellä rantamaiseman» (on ilmeisesti tarkoitettu: Jos voimalasuunnitelma toteutuu, se voi pahasti tärvellä rantamaiseman). »Hävitessään keskustapuolue joutuu turvautumaan yhteistyöhön muiden keskiryhmien kanssa» (tarkoitettu: Jos keskustapuolue häviää, se joutuu ).
Virheellisiä ovat myös seuraavanlaiset esimerkit, joissa temporaalinen lauseenvastike ilmaisee jotakin hallitsevaan lauseeseen rinnastuvaa itsenäistä asiakokonaisuutta eikä A:w«-lauseen tavoin hallitsevan lauseen tapahtuma- aikaa: »Virolainen oli koko ajan äänessä muiden joutuessa esittämään statistin osaa» (po. - - äänessä; muut joutuivat olemaan statisteina). »Kurssit kestävät noin viikon päivittäisen kurssiajan ollessa 3—4 tuntia» (po. — — noin viikon, ja päivittäinen kurssiaika on 3—4 tuntia). »DWS voitti Lynin Oslossa 3—1 puoliajan ollessa 0—0»: voidaan käyttää sulkeita ja kirjoittaa - - 3—1 (puoliaika 0—0). »Uusia paikallisteitä on kertynyt eri piirien hoidettavaksi noin 3 000 km TVL:lle kuuluvien paikallisteiden määrän koko maassa kohotessa nyt noin 24 000 km:iin» (po. — — noin 3 000 km, ja koko maassa TVL:n hoitoon kuuluu nyt noin 24 000 km paikallisteitä). »Autovahinkoja on tämän vuoden tammi—syyskuun aikana sattunut 14 841 viime vuoden vastaavan luvun oltua 12 131» (po. - - sattunut 14 841; viime vuonna vastaava luku oli 12 131).
5. 	Toisen temporaalirakenteen ajanmerkitys.
Kuten sanottu, 2. temporaalirakenne ilmaisee tapahtumaa, joka on varhempi kuin hallitsevan lauseen tapah- tuma-aika. Seuraavat esimerkit eivät ole tämän säännön mukaisia; temporaalista lauseenvastiketta on niissä käytetty yleensä menneestä ajasta,


89
Lauseenvastikkeista
vaikka tapahtuma on samanaikainen kuin hallitsevan lauseen ilmaisema: »Jorvaksen tietä kaupunkiin kulki n. 16 500 henkilöautoa vuorokaudessa vastaavan määrän oltua Tarvon tiellä vain 12 600 autoa.» »Ylipäällikkö osoitti eilen olevansa maan vahva mies kenraalien anastettua hänen johdollaan vallan verettömässä vallankaappauksessa.» Aikasuhteet näissä virkkeissä saataisiin kuntoon, jos 2. temporaalirakenteen sijasta käytettäisiin ensimmäistä (vastaavan määrän ollessa, kenraalien anastaessa). Samoin kuin 4. kohdan tapauksiin temporaalinen lauseenvastike kuitenkin luontuu näihin esimerkkeihin kaikkiaan huonosti. Se olisi korvattava päälauseella seuraavaan tapaan: - - n. 16 500 henkilöautoa vuorokaudessa; vastaava määrä oli Tarvon tiellä vain 12 600 autoa. Ylipäällikkö osoitti eilen olevansa maan vahva mies: kenraalit anastivat hänen johdollaan vallan käsiinsä verettömässä kaappauksessa. (Jälkimmäinen temporaalirakenne perustelee hallitsevan lauseen toteamusta, ja siksi sopii käyttää kaksoispistettä sitä korvaavan lauseen edellä.)
Referatiivinen lauseenvastike (partisiippirakenne)
Referatiivinen lauseenvastike vastaa objektina tai subjektina olevaa että- lausetta. Objektina olevassa että-lauseessa ovat pulmallisia seuraavat seikat:
1. Subjektin muoto. Esim. Kerroin avaimen (avaimien) jääneen pöydälle. Avaimen (avaimien) kerrottiin jääneen pöydälle. Eksistentiaalisia rakenteita: Kerroin pöydälle jääneen avaimen t. avain (avaimet, avaimia). Pöydälle kerrottiin jääneen avain (avaimet, avaimia). Esimerkit osoittavat kaavamaisesti vaihtoehtojen päätyypit; subjektin sijaa pulmatapauksissa on tarkemmin käsitelty s. 66.
2. Objektin muoto. Esim. Luulin hänen löytäneen avaimen (avaimet, avaimia). Hänen luultiin löytäneen avaimen. Luulin sieltä löydetyn avai¬
men t. avain. Luulin avaimen jo löydetyn. Sieltä luultiin löydetyn avain. Asiasta tarkemmin s. 67.
3. Predikatiivin muoto. Esim. Huomasin avaimen olevan uusi (mieluummin kuin uuden). Huomasin avaimien olevan uudet t. uusia (ei »uusien»). Tarkemmin s. 69.
4. Kielteisen että-lauseen korvaaminen referatiivisella lauseenvastikkeella. Virkettä Syytetty ilmoitti, ettei hän ollut huomannut liikennevaloja ei voida korvata seuraavalla: »Syytetty ilmoitti ei huomanneensa liikennevaloja.» Siksi joudutaan käyttämään kiertoilmauksia: joko Syytetty ilmoitti liikennevalojen jääneen häneltä huomaamatta tai Syytetty ei ilmoittanut huomanneensa liikennevaloja. Jälkimmäinen vaihtoehto on kuitenkin kak- siymmärteinen, se kun voi vastata myös virkettä Syytetty ei ilmoittanut, että hän olisi huomannut liikennevalot. Käytännössä tästä kaksiselittei- syydestä ei useimmiten ole haittaa, mutta erityiseen täsmällisyyteen pyrkivässä tekstissä voi olla paikallaan käyttää epäselvissä tapauksissa että- lausetta. Kaikkien hallitsevien verbien yhteydessä ei kiellon »nosto» refera- tiivisesta lauseenvastikkeesta hallitsevaan lauseeseen sitä paitsi käy. Esim. lause En huomannut hänen olevan paikalla ei voi koskaan merkitä huomasin, ettei hän ollut paikalla’.
Subjektina referatiivista lauseenvastiketta käytetään verbien näkyä, näyttää, kuulua, tuntua, joskus myös verbien ilmetä ja osoittautua yhteydessä. Esim. Sää näkyy kääntyvän parempaan päin. Hän tuntui olevan lahjasta mielissään. Ilmeni miehen karanneen vankilasta. Tästä referatiivisen lauseenvastikkeen tyypistä on huomattava seuraava:
1. 	Jos referatiivista lauseenvastiketta vastaava että-lause on passiivimuotojen, pysyy myös lauseenvastike pas- siivimuotoisena ja hallitseva verbi ak- tiivimuotoisena. Normaaleja lause- tyyppejä ovat siten seuraavat: Täällä näyttää juhlitun. Kalasataman näkymiä kuului usein filmattavan. Puhekielessä käytetään myös tyyppejä »Tääl¬


Lauseoppia
90
lä näytetään juhlitun» (kaksinkertainen passiivi) ja »Siellä tunnuttiin olevan uteliaita» (passiivi nostettu lauseenvastikkeesta hallitsevaan verbiin), mutta täsmällisessä yleiskielessä näitä ilmaisutapoja vältetään.
2. 	Rakenteessa ilmaisee 1. partisiippi tapahtuma-ajan olevan sama tai myöhempi kuin hallitsevan lauseen ta- pahtuma-aika; 2. partisiippi ilmaisee sen olevan hallitsevan lauseen tapahtu- ma-aikaa varhempi. Esim. Juna kuului tulevan raiteelle 3 (»kuulumisen» aikana tai sen jälkeen). Juna kuului jo lähteneen (ennen »kuulumisen» aikaa). Puhekielessä voi kuulla myös sellaista sanontaa kuin »Siellä hän näkyi taas ajaneen pyörällään» (nim. »näkymisen» aikaan, ei ennen sitä), mutta yleiskielen ja useimpien puhekielenkin muotojen mukaista on tällaisessa tapauksessa sanoa Siellä hän näkyi taas ajavan pyörällään.
Agenttirakenne
Agenttirakenteen tyyppiesimerkkejä ovat sellaiset kuin yhdistyksen järjestämä juhla, heidän tekemänsä huomautukset, hänen itsensä rakentama (t. hänen itse rakentamansa) maja = hänen oma rakentamansa maja. Jos rakenteen subjektina (»agenttina») on jälkimmäisten esimerkkien mukaisesti persoonapronomini eikä sitä seuraa sanan itse omistusliitteinen muoto, tulee agenttipartisiippiin siis omistusliite. Ei voida sanoa »heidän kirjoittamat kirjeet», vaan on sanottava heidän kirjoittamansa kirjeet. Agenttipartisii- pin pääsanaan ei omistusliitettä koskaan tule; ilmaukset »heidän kirjoittamansa kirjeensä» ja »heidän kirjoittamat kirjeensä» ovat molemmat mahdottomia.
Agenttipartisiippi ilmaisee tavallisesti tekemistä, joka on hallitsevan lauseen tapahtuma-ajan kannalta päättynyttä, esim. Luin hänen kyhää- mänsä vastineen. Jos verbi ilmaisee jatkuvaa tekemistä, se voi olla myös samanaikaista kuin lauseen tapahtu- ma-aika, esim. Lähetin kutsut kaikille tuntemilleni asianharrastajille. Sen
sijaan agenttipartisiippi ei voi osoittaa lauseen tapahtuma-ajan jälkeen päättynyttä tekemistä. Ei käy sanominen »Osallistun yhdistyksen huomenna pitämään kokoukseen» (po. kokoukseen, jonka yhdistys pitää huomenna tai lyhyesti yhdistyksen huomiseen kokoukseen).
On huolehdittava siitä, että agentti- rakenteeseen kuuluvat määritteet tulevat rakenteen genetiivimuotoisen subjektin ja agenttipartisiipin väliin. Väärin: »Korkokysymyksestä poliitikkojen käymät neuvottelut eivät johtaneet tulokseen» (po. Poliitikkojen korkokysymyksestä käymät neuvottelut).
Agenttirakenteenkin käytössä on kobtuus paikallaan. Usein koko agenttipartisiippi on tarpeeton, esim. »hänen antamansa lausunto» (iskevämmin hänen lausuntonsa), »hankkeen aiheuttamat kustannukset» (lyhemmin hankkeen kustannukset). Teennäisiltä kuulostavat myös seuraavat lauseet: »Katua ylittävä vanhus joutui kuorma- auton yliajamaksi» (par. jäi kuorma- auton alle). »Käsi jäi telan ruhjomaksi» (par. Käsi jäi telan ruhjottavaksi t. suoraan Tela ruhjoi käden). »Leiri on saatujen tietojen mukaan osittain maanvieremän poispyyhkäisemä» (par. on osittain pyyhkiytynyt pois maan vieremässä).
Sanajärjestyksestä
Suomen sanajärjestys on melko vapaa, mutta se ei merkitse sitä, että erilaiset sanajärjestykset olisivat kussakin yhteydessä yhtä luontevia. Usein voi yhteyteen huonosti luontuva sanajärjestys töksähtää, eivätkä harvinaisia ole semmoisetkaan tapaukset, joissa huono sanajärjestys harhauttaa ajatuksen. Seuraavassa tulevat puheeksi vain muutamat keskeiset sanajärjestyssei- kat.
1. 	Jos lause alkaa predikaatin määritteellä, voi subjektin (kieliopillisen tai ajatussubjektin) ja predikaatin järjestys olla joko suora tai käänteinen.


91
Lauseenvastikkeista
Suorassa sanaj ärj estyksessä subj ekti tai sitä vastaava lauseen osa on ennen predikaattia; tämä järjestys on normaali silloin kun subjekti on suhteellisen lyhyt ja painoton. Esim. Posiolta retkeläiset jatkoivat (ei juuri »jatkoivat retkeläiset») matkaansa Kuusamoon. Siellä he tutustuivat (ei »tutustuivat he») muun muassa Rukavaa- raan ja Kiutakönkääseen. Myös pitkän ja verraten painollisen subjektin yhteydessä suora sanajärjestys on mahdollinen, varsinkin jos subjektilla on määritteenään kevyt pronomini tai pronominaali se, tämä, tällainen tms., esim. Yksityisen omistuksen loukkaamattomuutta tällaiset innokkaat mutta tottumattomat lainuudistajat käsittelevät usein kovin kevyesti. Käänteisessä sanajärjestyksessä subjekti tai sitä vastaava lauseen osa on predikaatin jäljessä; silloin subjekti tai vastaava on tavallisesti painollinen. Esim. Kiuta- könkäältä poikkesivat useat mukanaolijat katsomaan Ristikalliota. Tällaisilla keinoilla on sähkölämmityksen tehoa voitu huomattavasti lisätä. Myös kieltolauseissa käänteinen sanajärjestys on tavallinen, esim. Muutoksesta ei johtaja (t. johtaja ei) tiennyt mitään.
Aiemmin vaikutti varsinkin ruotsin sanajärjestyksen malli sen, että käänteistä sanajärjestystä viljeltiin manee- rimaisesti ja subjektin painottomuudesta piittaamatta. Nykyään tällainen epäluonteva käänteisjärjestys on jo melko harvinainen; vain silloin tällöin tapaa seuraavanlaisia korjattavia esimerkkejä: »Hetken puheltuamme ehdotti hän, että menisimme tiluksia katsomaan» (po. Hetken puheltuamme hän ehdotti, että ). »Kirjansa ta¬
pahtumat on Kemal sijoittanut Turkin etelärannalle Taurusvuoristoon» (subjekti Kemal on ollut edellä puheena ja on painoton; siksi par. Kirjansa tapahtumat Kemal on sijoittanut ).
Erityisesti englannin vaikutuksesta johtuu, että nykyään tapaa paljon useammin luonnotonta suoraa sanajärjestystä. Kaikissa seuraavissa esimerkeissä subjekti on painollinen, uutena esitettävä, ja siksi tuntuu käänteinen sanajärjestys paremmalta tai ai¬
noalta mahdolliselta vaihtoehdolta: »Vajaat kaksi viikkoa sitten suuttunut väkijoukko poltti poliisiaseman Varsovan eteläpuolella» (par. poltti suuttunut väkijoukko). »Somaliassa useat sadattuhannet pakolaiset jäävät ilman ruokaa» (par. jäävät useat sadattuhannet pakolaiset). »Kaikesta päätellen uusi viileä kausi on jälleen alkamassa» (po. on jälleen alkamassa uusi viileä kausi). »Aluksi keskityttiin vain erityisongelmiin, mutta viime aikoina myös laajempia yhteyksiä on alettu nähdä» (jpo. on alettu nähdä myös laajempia yhteyksiä).
2. 	Edellisessä kohdassa käsitellyn sanajärjestysseikan erityistapaus on virketyyppi, jossa lauseenalkuisena määritteenä on sivulause. Suora sanajärjestys on siten luonteva esim. seuraavissa tapauksissa: Koska tapahtumat on sijoitettu lähimenneisyyteen, kirja tuntuu poikkeuksellisen kiintoisalta. (Painoton subjekti.) Kun ehdotus ei saanut kannatusta, hän yritti toista keinoa. (Pronominisubjekti, erityisen painoton.) Jos teoksen rakenne olisi kiinteämpi, (niin) nämä pikku huomautukset tuskin painaisivat paljon vaa'assa. (Pitkähkö subjekti, jota keventää sen alussa oleva pronomini nämä; lauseiden rajaa voi selventää partikkeli niin.) Silloin kun edellä käy myönnytystä ilmaiseva sivulause, voi suora sanajärjestys olla luonteva jopa painollisen subjektin yhteydessä. Esim. Sanottiinpa muusta mitä tahansa, yksi asia tuntuu selvältä. Vaikka hanke kariutuisikin, itse idea on katsottava erinomaiseksi. Toisaalta tuntuu käänteinen sanajärjestys asianmukaiselta seuraavanlaisissa virkkeissä: Kun yhtämittaista rasitusta on kestänyt näinkin kauan, saattaisi pieni lepohetki olla paikallaan. (Subjekti painollinen.) Koska tehtävä tuntui helpolta, ei Mattila halunnut kieltäytyä. (Kielto- lause; suora sanajärjestys Mattila ei halunnut on sekin mahdollinen.)
Tällaisissa sivulausetapauksissa tapaa vanhahtavaa käänteistä sanajärjestystä melko usein yhä nykyäänkin. Jos subjektina tai sitä vastaavana sanana on substantiivi, on tosin monesti makuasia, käyttääkö suoraa vai


Lauseoppia
92
käänteistä sanajärjestystä; sivulauseen raskaus aiheuttaa näet helposti sen, että luonnostaan vähäpainoinenkin subjekti ikään kuin sivulauseen vastakohtana saa lisää painoa, ja se johtaa helposti käänteiseen järjestykseen. Esim. Jos ilmanpaine vielä laskee, muuttuu sää (t. sää muuttuu) varmaan sateiseksi. Erityisesti pronominisub- jektin tai pronominialkuisen subjektin yhteydessä tuntuu suora järjestys tavallisesti kuitenkin luontevammalta tai ainoalta mahdolliselta. Esim. »Heti kun poika on täyttänyt kahdeksantoista vuotta, tarvitsee hän muka auton» (po. hän tarvitsee). »Koska maakotka ei pysty pitämään reviiriään riittävän laajana, väistyy se ihmisen tieltä» (po. se väistyy). »Kun asiaa tutkitaan tarkemmin, menettää tämä syytös kär- kensä» (luontevammin: tämä syy¬
tös menettää). Toisaalta sivulause- tapauksissakin näkee nykyään myös väkinäistä suoraa sanajärjestystä. Esim. »Jos lakiesitys hyväksytään, uusitun järjestelmän mukaiset korotetut taksat voidaan ottaa heti käyttöön» (pitkähkö raskas subjekti; par. voidaan uusitun järjestelmän mukaiset korotetut taksat ottaa heti käyttöön). »Kun olimme tulleet lähelle risteystä, musta poliisiauto ilmaantui viereemme» (po. ilmaantui viereemme musta poliisiauto; tässä subjekti on sekä uusi että painollinen).
3. 	Myös suoraa esitystä seuraavassa johtolauseessa sanajärjestys voi olla suora tai käänteinen. Kansankielessä ja muussakin puhekielessä on tavanomaista, että pronominisubjektin yhteydessä järjestys on suora. Esim. »Voitte tulla milloin hyvänsä», hän sanoi. Suoraa sanajärjestystä tapaa muidenkin subjektien yhteydessä, mutta tavallisempi on silloin käänteinen järjestys; se on sitä yksinomai- sempi, mitä pitempi ja painavampi subjekti on. Esim. »Keskiviikko sopii minulle hyvin», vastasi Jarmo (t. Jarmo vastasi). »Ei minulle», huomautti Jarmon luokkatoveri Raimo.
Ruotsin malli aiheutti sen, että kirjakielessä käytettiin tällaisissa jälkijohtolauseissakin ennen melkein pelkästään käänteistä järjestystä, myös
pronominisubjektin yhteydessä. Nykyään käytäntö on kääntynyt päinvastaiseksi: varsinkin lehdissä ja kaunokirjallisuudessa suositaan yhtä yksipuolisesti suoraa järjestystä. Tasapainoisemman vaikutuksen tekisi kielenkäyttö, jossa suoraa ja käänteistä sanajärjestystä viljellään puhekielen mallisesti vaihdellen subjektin painol- lisuuden mukaan. Luonnottomalta suora sanajärjestys tuntuu esim. seu- raavissa virkkeissä: »On kuitenkin joukko kysymyksiä, joista vallitsee erimielisyys , amerikkalaisten edustajat ovat paljastaneet.» »— On ennenaikaista mennä lupaamaan suunnanmuutoksia, yhtymän toimitusjohtajaksi vastikään valittu varatuomari L. N. sanoi.» Kummassakin tapauksessa subjekti on pitkä ja painollinen, ja siksi tuntuu ainoalta mahdolliselta käänteinen sanajärjestys: - - ovat amerikkalaisten edustajat paljastaneet; - - sanoi - - vastikään valittu varatuomari L. N.
4. 	Kaikissa tähänastisissa esimerk- kiryhmissä havaittiin suhteellisen painollisen lauseenj äsenen (tavallisesti subjektin) pyrkivän sijoittumaan painottoman lauseenjäsenen (predikaatin) jälkeen. Samanlainen pyrkimys vallitsee erityisen selvänä lauseen lopussa: jos peräkkäin on painoton ja painollinen lauseenjäsen, tulee viimeiseksi mieluiten painollinen. Sanotaan esim. pikemmin Hän otti taskustaan puhtaan valkoisen nenäliinan kuin »Hän otti puhtaan valkoisen nenäliinan taskustaan»; sana nenäliinan on tässä lauseessa jo asian uutuuden vuoksi painollinen, ja painollisuutta lisäävät sen edessä olevat attribuutit. Samantapaisesta syystä olisi painollinen lauseenjäsen seuraavissakin esimerkeissä vaihdettava lauseenloppui- seksi: »Neuvostoliiton ilmoitettiin lähettäneen toisen aluksen avaruuteen» (par. lähettäneen avaruuteen toisen aluksen). »Nykyajan sosiaalipolitiikka on ottanut myös vanhukset huomioon» (par. on ottanut huomioon myös vanhukset). »Olen tottunut luottamaan kaikissa tilanteissa häneen» (par. luottamaan häneen kaikissa tilanteissa). »Omalla kansallisuusalueet-


93
Ymmärtämistä vaikeuttavat lauserakenteet
la asuva osa kustakin kansasta säilyttää yleensä parhaiten kielensä» (par. säilyttää kielensä yleensä parhaiten).
5. Huolimaton sanajärjestys voi tehdä ilmauksen usein kaksiselitteiseksi. Jos kirjoitetaan »Englannin pääministeri peruutti keskiviikkona suunnitellun Yhdysvaltain-matkan», jää epäselväksi, oliko keskiviikko matkan suunnittelupäivä vai sen peruutuspäivä (kuten nähtävästi on tarkoitettu). Lauseen predikaatin määrite pyrkii tässä tapauksessa hahmottumaan sitä seuraavan adjektiiviattribuutin määritteeksi, eikä asia ole autettavissa muuten kuin rakentamalla lause uudestaan: Englannin pääministeri ilmoitti keskiviikkona peruuttavansa suunnitellun Yhdysvaltain-matkan. Lisäesimerkkejä: »Tämä pölynimuri voittaa moneltakin kannalta vanhanaikaiset kilpailijansa» (ei tarkoiteta, että kilpailijat ovat monelta kannalta vanhanaikaisia; par. voittaa vanhanaikaiset kilpailijansa moneltakin kannalta). »Määrärahojen turvin vaurioitunut empiiritalo voidaan korjata entiselleen» (talo ei ollut vaurioitunut määrärahojen turvin; par. Määrärahojen turvin voidaan vaurioitunut empiirita¬
lo 	korjata entiselleen). »Poliisin väliintulon takia suunniteltu mielenosoitus jouduttiin peruuttamaan» (mielenosoitusta ei ollut suunniteltu poliisin väliintulon takia; par. Poliisin väliintulon takia jouduttiin suunniteltu mielenosoitus peruuttamaan). Kaksi viimeistä esimerkkiä osoittavat samalla, kuinka haitallista kaavamainen suoran sanajärjestyksen suosinta voi olla. Kaksitulkintaisuus häviää itsestään, jos järjestys vaihdetaan näissä tapauksissa käänteiseksi.
6. Erityistä tarkkuutta vaatii adverbin myös sijoitus. Puhekielessä se on joko painollinen tai painoton; painollisena se viittaa taaksepäin, painottomana eteenpäin. Siten seuraavat lauseet merkitsevät puheessa samaa: La 'hnaa my 'ös suolattiin. Myös la ’h- naa suolattiin. Sen sijaan kirjoitetun kielen myös pyrkii lukijan mielessä hahmottumaan nimenomaan painottomaksi; niinpä äskeisistä lauseista
ensimmäinen painottuu luettaessa seuraavasti: Lahnaa myös su'olattiin (eikä esim. pelkästään savustettu tai syöty tuoreeltaan). Tältä kannalta harhauttavia ovat seuraavat virkkeet: »Pariisin ja Bonnin välien viileneminen on myös huomenna käsiteltävien asioiden joukossa.» (Kirjoittaja on ajatellut myös- sanan painolliseksi, mutta lukija käsittää sen painottomaksi: myös hu 'omenna. Seuraava muotoilu johtaisi lukijan heti oikeaan: Huomenna käsiteltävien asioiden joukossa lienee myös Pariisin ja Bonnin välien viileneminen.) »Kun olin valloittanut nojatuolin ja istunut siihen mukavasti, tuli sisareni myös olohuoneeseen» (po. tuli olohuoneeseen myös sisareni). »Liikunnan lisäksi vaikuttavat ruokailutottumukset myös terveyteemme» (po. vaikuttavat terveyteemme myös ruokailutottumukset). »Peruskoulun jälkeen olisi keskiasteen koulutus saatava myös ilmaiseksi» (po. olisi myös keskiasteen koulutus saatava ilmaiseksi).
Ymmärtämistä vaikeuttavat lauserakenteet
Edellä ovat olleet puheena eräät sanajärjestystyypit, jotka vaikeuttavat tekstin ymmärtämistä tai suorastaan johtavat lukijan harhaan. On muitakin semmoisia lauserakenteita, jotka lukijan kannalta ovat vaikeatajuisia, vaikka kirjoittajan kynän lento ehkä johtaa niihin helposti. Tällaisia rakenteita ovat seuraavat.
Partisiippiattribuutit
Suomen vakiintuneisiin ilmaisukeinoihin kuuluu mm. partisiippiattribuutti. Sekä kirja- että puhekielelle ominaisia rakennetyyppejä ovat esim. maksetut korot, maksamani korot, tästä velasta maksetut korot, velallisen maksamat korot. Tällaisen yksinkertaisenkin rakenteen partisiippi tosin on joskus turha; asia voitaisiin ilmaista vielä kevyemmin ja puheenomaisemmin il¬


Lauseoppia
94
man sitä (vrt. edellä s. 90 agenttirakenteesta sanottua). Siten »viime vuonna sattuneet levottomuudet» on yksinkertaisemmin viime vuoden (tai viimevuotiset) levottomuudet ja »työkaluista ja -välineistä aiheutuneet kustannukset» suoremmin työkalujen ja -välineiden kustannukset.
Kirjakielessä viljellään monesti rakenteita, jotka ainakin useisiin puhekielen lajeihin luontuisivat jo huonommin: partisiipilla määritteitä enemmän kuin yksi. Esim. tästä velasta vuoden loppuun mennessä maksetut korot, velallisen määräaikana maksamat korot. Tällainenkin tuntuu kirjoitetussa sanassa mukiinmenevältä, usein jopa tarpeelliselta ilmaisukeinolta. Siitä on kuitenkin vain askel aina raskaampiin rakenteisiin, semmoisiin jotka ovat kerrassaan puhekielen vastaisia: »tästä velasta vallitsevan korkokannan mukaisesti vuoden loppuun mennessä maksetut korot», »tästä velasta pankin tai muun rahalaitoksen kautta vallitsevan korkokannan mukaisesti vuoden loppuun mennessä maksetut korot». Tämmöiset määriteröykkiöt jarruttavat lukemista ja saattavat lopulta tehdä tekstin käsittämättömäksikin. Partisiipin pääsanana oleva substantiivi niissä odotuttaa itseään, ja odotuksen varrella lukija saa jännittää, ennen kuin rakenne aukeaa hänelle kokonaan. Tavallisia tällaiset kasaumat ovat laki- ja virkakielessä, mutta niitä tapaa sanomalehtien uutiskieles- säkin. Esimerkkejä:
»Tutkimusvälineiden ja tieteellisen kirjallisuuden hankkimisesta ynnä tieteellisestä ja taiteellisesta työstä muutoin aiheutuneet kohtuullisiksi katsottavat menot ovat vähennyskelpoisia, mikäli niitä ei ole suoritettu apurahalla.» (Jaettavissa kahdeksi virkkeeksi: Vähennyskelpoisia ovat tieteellisestä ja taiteellisesta työstä aiheutuneet kohtuulliset menot, jos niitä ei ole suoritettu apurahalla. Tieteellisen työn menoiksi katsotaan mm. ne, jotka johtuvat tutkimusvälineiden ja tieteellisen kirjallisuuden hankkimisesta.) »Entistä laajemman tapauskohtaisen harkintavallan mahdollistavat määräykset [asevelvollisille lomia myönnettäessä]
johtuvat syksyn huonojen säiden vaikeuttamista sadonkorjuuolosuhteis- ta.» (Tässä näytteessä on myös huonoa substantiivivaltaista abstraktityyliä. Kohennettuna: Näiden määräysten aiheena on se, että sadonkorjuu on vaikeutunut syksyn huonojen säiden takia. Uudet määräykset antavat tapausta myöten entistä laajemman harkintavallan lomia myönnettäessä.) »Vero- vuonna vähintään seitsemän kuukauden ajan säännöllistä ja täyttä opetusta kansa-, perus-, ammatti-, iltaoppikoulussa, korkeakoulussa tai muussa näihin verrattavassa oppilaitoksessa saanut opiskelija saa vähentää kunnallisverotuksessa 3 000 markkaa ansiotulostaan.»
Viime virke on siitäkin outo, että siinä ensin luetellaan verovähennyksen mutkikkaat ehdot ja vasta sitten sanotaan pääasia: vähennyksen laatu ja suuruus. Rakenne laukeaisi, jos pääasia sanottaisiin ensin omassa virkkeessään, ehdot sen jälkeen toisessa virkkeessä. Ehtoja voisi ryhmitellä luetelmaviivojen avulla. Virke korjattuna:
Opiskelija ja koulun oppilas saavat vähentää kunnallisverotuksessa 3 000 markkaa ansiotulostaan. Ehtona on, että hän on saanut verovuonna vähintään seitsemän kuukauden ajan säännöllistä ja täyttä opetusta
— kansa-, perus-, ammatti-, oppi- tai iltaoppikoulussa,
— korkeakoulussa tai
— näihin rinnastuvassa oppilaitoksessa.
Vapaassa puheessa tuskin kuulee erästä kuormitetun partisiippiattribuutin erityistapausta: tyyppiä pankin myöntämästä lainasta maksetut korot, jossa on kaksi partisiippiattribuuttia päällekkäin. Niin yksinkertaisessa muodossa kuin tässä esimerkissä tuo päällekkäisyys ei vielä suuresti häiritse. Mutta asia muuttuu toiseksi heti kun partisiipit alkavat saada lisää määritteitä. Kuorma kasvaa, sanonnan luontevuus ja samalla sen ymmärrettävyys vaurioituvat. Niin on käynyt seuraa- vassa virkkeessä: »Verovelvollisen
omana tai hänen perheensä vakituise¬


95
Ymmärtämistä vaikeuttavat lauserakenteet
na asuntona käytetyn huoneiston hallintaan oikeuttavien osakkeiden arvo ilmoitetaan tässä.» Virke saataisiin auttavasti raiteilleen melko yksinkertaisin keinoin. Olisi vain kiepautettava sanajärjestystä ja lisäksi muutettava toinen määritteellinen partisiippi relatiivilauseeksi. Kun se jää virkkeen loppuun, on virkkeen juoksua paljon helpompi seurata. Korjattuna esimerkki kuuluisi näin: Tässä ilmoitetaan niiden osakkeiden arvo, jotka oikeuttavat verovelvollisen omana tai hänen perheensä vakituisena asuntona käytetyn huoneiston hallintaan.
Pari lisäesimerkkiä: Luettelossa,
jossa mainitaan lukiolaisten kirjallisen ilmaisun lajeja, on mainittu yhtenä kohtana »sujuva ja havainnollinen, ei välttämättä erityisen omaperäinen tyyli, joka on nopeaa kirjallista reagointia, vaikuttamistaitoa ja yleistajuista kirj allista tiedottamista edellyttäviin ammatteihin suuntautuvien oppilaiden luontaisin ilmaisutapa». (Lainaus on ajatukseltaankin hatara, eikä sitä ole helppo kohentaa. Ehdotus: sujuva ja havainnollinen, ei erityisen omaperäinen tyyli. Paikallaan ammateissa, joissa joudutaan nopeasti kirjoittamaan yleistajuisia viestejä ja niillä vaikuttamaan. Luontainen ilmaisutapa monille oppilaille, jotka päätyvät tuollaiseen ammattiin.) »Maahan perjantaina hinnankorotusten aiheuttamien mellakoiden vuoksi julistettua poikkeustilaa valvova armeija määräsi pääkaupunkiin ja sen lähiympäristöön ulkonaliikkumiskiellon .» (Päällekkäin peräti kolme partisiippia. Kuorma purettuna: Perjantaina maa oli julistettu poikkeustilaan hinnankorotusten aiheuttamien mellakoiden vuoksi, ja nyt on poikkeustilaa valvova armeija määrännyt pääkaupunkiin ja sen lähiympäristöön ulkonaliikkumiskiellon.) »Verovapaata tuloa on myös työntekijän työnantajansa perustamaan huoltokonttoriin tallettamista varoista saama korko 250 markan määrään asti.» (Samoin kolme päällekkäistä partisiippiattribuuttia. Korjattuna: Verotonta tuloa on 250 markan määrään asti myös korko, jonka työntekijä on saanut talletet-
tuaan varoja työnantajansa perustamaan huoltokonttoriin.)
Varsinkin lehtiuutisiin on pesiytynyt outo ja perin paperikielinen partisiippiattribuutin käyttötapa: tällaisessa attribuutissa annetaan kuin ohimennen sellaista olennaista tietoa, jonka paikka uutiskokonaisuudessa olisi jollain toisella kohtaa, yleensä omassa lauseessaan. Tyyppiesimerkiksi sopii seuraava virkepari: »Tuotteensa uusi tehdas myy paperiteollisuudelle, joka käyttää latekseja painopaperien pinnan käsittelyyn. Noin 10 miljoonaa markkaa maksaneen laitoksen vuotuinen kapasiteetti on 7000—10000 tonnia.» Ilmoitus tehtaan hinnasta on tässä sijoitettu partisiippiattribuuttiin, vaikka se sisältää tiedon, joka on uutisen runkoaineksia. Jälkimmäinen virke selvemmin: Laitos on maksanut noin 10 miljoonaa markkaa, ja sen vuotuinen kapasiteetti on .
Muita esimerkkejä:
»Työterveyshuollon piiriin kuuluu STK:n ja LTK:n asiantuntijalääkärin Seppo Suomalaisen mukaan jo hiukan yli miljoona henkeä. Suomalainen sanoi perjantaina Tuusulassa, että tästä määrästä yli 100 000 on perheenjäseniä ja eläkeläisiä. [Jatkuu uutena kappaleena:] Kunnallisten terveyskeskusten lääkärien tilaisuudessa puhunut Suomalainen korosti myös, että yli 60 prosentille tästä määrästä on järjestetty ennalta ehkäisevää toimintaa.» (Luulisi, että jälkimmäisen kappaleen Suomalainen on eri mies kuin edellisen kappaleen Suomalainen. Asiat voitaisiin ilmaista selkeämmin niin, että ensimmäinen virke jää silleen ja uutinen sitten jatkuu: Tästä määrästä vähän yli 100 000 on perheenjäseniä ja eläkeläisiä, sanoi Suomalainen puhuessaan perjantaina Tuusulassa kunnallisten terveyskeskusten lääkäreille. [Uusi kappale:] Suomalainen korosti samalla, että yli 60 prosentille - - .)
»Teekkarit tempaisevat taas tänä keväänä. Teknisen tutkimuksen merkitystä ja tämänhetkisiä ongelmia esiintuovan valtakunnallisen tempauksen suojelijana on tasavallan presidentti


Lauseoppia
96
Urho Kekkonen.» (Tempauksen luonne ansaitsisi oman lauseparinsa, ensimmäisen virkkeen jälkeen näin: Tempaus on valtakunnallinen, ja siinä esitellään teknisen tutkimuksen merkitystä ja nykyongelmia. Sen suojelijana on tasavallan presidentti U. K.)
»Tampereen teatterin ensimmäinen johtaja oli Kaarle Halme, jonka ura jäi lyhyeksi, sillä keväällä 1904 perustetun teatterin ensimmäinen johtaja erosi jo seuraavana vuonna.» (Lukijan ei ole helppo käsittää, että keväällä 1904 perustettu teatteri oli juuri Tampereen teatteri ja että Kaarle Halme ei ollutkaan eri mies kuin keväällä 1904 perustetun teatterin ensimmäinen johtaja. Asiat järjestyksessä ilmaistuina: Tampereen teatteri perustettiin 1904, ja sen ensimmäinen johtaja oli Kaarle Halme. Hänen uransa jäi tosin lyhyeksi: jo seuraavana vuonna hän erosi.)
Haitallinen samasijaisuus
Miksi tekstin seuraaminen kangertaa aina kun näkee seuraavanlaisia lauseita: a) »Tällöin lisätään palkkaan sopimukseen perustuvat korotukset»,
b) 	»Merkittävä oli varsinkin säätiön tutkijaryhmän johtajalle antama apuraha», c) »Tarkoituksena ei ole muodostaa erillisiä yhdistyksiä ja järjestöjä kahlitsevaa kattojärjestöä»? Syynä on se, että näissä lauseissa on peräkkäin samassa sijassa kaksi lauseenjäsentä, jotka eivät kuulu yhteen luonnollisella tavalla. Jos lauseessa on jäljekkäin esim. kaksi illatiivimuotoista määritettä, ne tavallisesti rinnastuvat keskenään, esim. Palkkaan, lomakorvaukseen ja henkilökohtaiseen palkanli- sään tulee prosenttikorotus. Tästä ei ole kysymys a-lauseessa; siksi jakso palkkaan sopimukseen töksähtää ja hidastaa lukemista. Parempi sanajärjestys olisi: Tällöin palkkaan lisätään sopimukseen perustuvat korotukset. Genetiivimuotoiset määritteet voivat olla samaan tapaan rinnasteisia, mutta ne voivat myös ketjuuntua alistussuhteeksi: säätiön tutkimusryhmän
johtaja. Tästä ei ole kuitenkaan kysy¬
mys b-esimerkissä, vaan ilmeisesti on tarkoitettu säätiön antamaa apurahaa, jonka sai tutkimusryhmän johtaja. (Teoriassa tulisi kyseeseen semmoinenkin mahdollisuus, että kyseessä on säätiön tutkimusryhmän antama apuraha, jonka sai johtaja.) Luonteva korjaustapa olisi seuraava: Merkittävä
oli 	varsinkin apuraha, jonka säätiö antoi tutkimusryhmän johtajalle.
Hiukan toisella tavalla harhauttava on c-lause »Tarkoituksena ei ole muodostaa erillisiä yhdistyksiä ja järjestöjä kahlitsevaa kattojärjestöä». Sen käsittää lukiessa aluksi niin, että puheena on erillisten yhdistysten ja järjestöjen muodostaminen. Vasta kun seuraa jatko kahlitsevaa kattojärjestöä, korva joutuu pyörtämään siihenastisen hahmotuksen. Muodostamatta sai siis jäädä kattojärjestö, eivät erilliset yhdistykset ja järjestöt, ja esimerkki voitaisiin muotoilla uudestaan seuraavasti: Tarkoituksena ei ole muodostaa kattojärjestöä, joka kahlitsisi erillisiä yhdistyksiä ja järjestöjä.
Seuraavassa muutama lisäesimerkki samanlaisesta haitallisesta sijan toistumisesta. Kirjaimet a, b ja c viittaa- vat vasta puheena olleisiin samasijai- suuden tyyppeihin.
a) »Automaatio voitaneen määritellä pyrkimykseksi tuotannon saamiseksi automaattiseksi nykyajan tekniikan keinoilla» (par. Automaation voidaan sanoa olevan pyrkimystä tehdä
tuotanto automaattiseksi ).
»Apusarakkeissa vähennetään luontoisedun verotusarvosta työnantajan edusta perimä korvaus» (par. Apusarakkeissa vähennetään luontoisedun verotusarvosta korvaus, jonka työnantaja on perinyt edusta).
b) »Metsänomistajan tai hänen perheenjäsenensä hankintakaupan yhteydessä itse tekemän työn arvo on ansiotuloa» (par. Jos metsänomistaja tai hänen perheenjäsenensä on hankinta- kaupan yhteydessä itse tehnyt työtä, tuon työn arvo on ansiotuloa).
c) »Samoin oikeus tapaturmavakuutukseen tai sairausvakuutukseen perustuvaan eläkkeeseen on verovapaata» (lukija hahmottaa lauseen ensin niin, että kyseessä on oikeus tapa¬


97
Ymmärtämistä vaikeuttavat lauserakenteet
turmavakuutukseen tai sairausvakuutukseen; par. Verotonta on myös oikeus eläkkeeseen, joka perustuu tapaturmavakuutukseen tai sairausvakuutukseen). »Hyvinkään palokunnan oma öljyntorjuntakalusto koostuu vain kahdesta paloletkusta rakennetusta ilmapuomista» (tämän arvoituksellisen lauseen ensimmäinen tulkinta on, että kalusto koostuu vain kahdesta paloletkusta; oikein tulkittuna virke kuuluisi näin: Hyvinkään palokunnalla on omana öljyntorjuntakalustona vain kaksi paloletkusta rakennettua ilmapuomia).
On sellaistakin sijapäätteen toistumista, joka tekee tekstin kangertavaksi ja raskaaksi, vaikka kyseessä eivät ole edellä puheena olleet haitallisen sama- sijaisuuden tyypit. Näytteeksi sopii seuraava esimerkki: »Hän saa palkinnon tunnustuksena pitkäaikaisesta, ilmaisultaan monipuolisesta, rikkaasta ja persoonallisesta, asteikoltaan laajasta ja taiteellisesti ansiokkaasta näyttelijäntyöstään.» Lause on rakenteeltaan sinänsä moitteeton, mutta rinnasteisissa attribuuteissa yhtenään toistuva elatiivin sijapääte kiusaa korvaa. Paremmin: Hänen palkintonsa on tunnustus, jonka aiheena on pitkäaikainen, ilmaisultaan monipuolinen, rikas ja persoonallinen, asteikoltaan laaja ja taiteellisesti ansiokas näyttelijäntyö.
Kiilalauseet
»Matkalla, joka kestää useita tunteja ja jonka varrelle ei osu ruokailupaikkoja, tarvitaan eväitä.» »Jos eväät, jotka matkamies on ottanut mukaan, eivät riitä, tarvitaan täydennystä.» Nämäkin virkkeet tuntuvat jäykiltä, lukemista hidastavilta. Jäykkyys johtuu kiilalauseista, sellaisista sivulauseista, jotka keskeyttävät hallitsevan lauseen kulun, kunnes lauseen loppu seuraa häntänä kiilalauseen jälkeen. Virkkeiden rakennetta voitaisiin valaista seu- raavilla kaavioilla, joissa kukin sisen- nysporras osoittaa alistusta ja pystysuorat katkoviivat yhdistävät kiilalau- seiden katkaisemia lauseita:
»Matkalla,
I joka kestää useita tunteja
| ja jonka varrelle ei osu ruokailu-
j paikkoja, tarvitaan eväitä.»
»Jos eväät,
I jotka matkamies on ottanut | mukaan, eivät riitä, tarvitaan täydennystä.»
Kirjakieli ei tule toimeen kokonaan ilman kiilalauseita, eivätkä ne puhekielellekään ole aivan tuntemattomia. Niiden käyttökelpoisuus riippuu monesta seikasta. Pitkä kiilalause on vaikeaselkoisempi kuin lyhyt; mitä lyhempi taas on kiilalausetta seuraava hallitsevan lauseen häntä, sitä pahemmin se töksähtää. Sivulauseen sisään osuva kiilalause on keskimäärin varmaan vaikeaselkoisempi kuin päälauseen sisään osuva. Jos kiilalauseen jäljessä tai sisässä on vielä toinen kiilalause, virke kuulostaa yhä pahemmalta.
Äskeiset kiilalause-esimerkit on helppo saada sujuvampaan muotoon, esim. näin: Eväät ovat tarpeen, jos matka kestää useita tunteja eikä varrelle osu ruokailupaikkoja. (Rinnasteinen kiilalausepari on siirretty virkkeen loppuun ja hallitsevan lauseen häntä sen edelle. Häntää ei enää tarvitse odottaa.) Jos matkamies ei ole ottanut mukaan riittävästi eväitä, tarvitaan täydennystä. (/os-lause muokattu uudestaan niin, että kiilalause jää pois.)
Häiritseviä kiilalauseita tapaa tavallisessa asiaproosassakin, mutta erityisen yleisiä ne ovat laki- ja muussa virkakielessä. Kuuluisiksi ovat tulleet varsinkin pitkät yksivirkkeiset oikeuden päätökset, joissa kiilalauseet sijoittuvat sisäkkäin, niin että syntyy lukijan kannalta täysin käsittämättömiä »sokkelovirkkeitä». Seuraavassa muutama lisäesimerkki kiilalauseista ja niiden kohennuskeinoista.
»Verovelvollisen tuloverosta vähennetään, jos verovelvollisella on oikeus edellä kohdassa 218 selvitettyyn invalidi vähennykseen ja haitta-aste on 100 ^o, 500 markkaa.» (Kiilavirkepari on pitkä ja sen jälkeinen hallitsevan


Lauseoppia
98
lauseen häntä töksähtävän lyhyt; siinä mainittu rahasumma tulee häiritsevästi heti prosenttiluvun jälkeen. Häntä on helppo siirtää hallitsevan lauseen alkupuoleen: Tuloverosta vähennetään 500 markkaa, jos verovelvollisella on oikeus edellä kohdassa 218 selvitettyyn invalidivähennykseen ja haitta-aste on 100 %.)
»Summan, joka ylittää 3 000 mk, viemiseen maasta tarvitaan Suomen Pankin lupa.» (Genetiiviattribuutti summan on erotettu pääsanastaan viemiseen relatiivilauseella. Tämmöinen genetiiviattribuutin eristäminen pääsanastaan on niin väkinäistä, että rakenne hipoo kielivirhettä. Kaksi korjausehdotusta: 3 000 mk ylittävän summan viemiseen maasta tarvitaan
- 	- tai Jos summa ylittää 3 000 mk, sen viemiseen maasta tarvitaan .)
»Ohjesäännön mukaan ohjelmaneuvoston tehtävänä on valvoa Oy. Yleisradio Ab:n sekä niiden osakeyhtiöiden, joita se kulloinkin voimassa olevan toimilupasopimuksen mukaan saa televisio-ohjelmassa käyttää apunaan, lähettämiä televisio-ohjelmia.» (Tässä on agenttirakenteen agenttiosa Oy. Yleisradio Ab:n sekä niiden osakeyhtiöiden erotettu relatiivilauseella agent- tipartisiipista lähettämiä. Tämä tuntuu yhtä virheelliseltä kuin edellisessä esimerkissä puheena ollut genetiivi- attribuutin erottaminen pääsanastaan. Virke korjattuna: Ohjesäännön mukaan ohjelmaneuvoston tehtävänä on valvoa televisio-ohjelmia, lähettivätpä niitä Oy. Yleisradio Ab. tai ne osakeyhtiöt, joita se kulloinkin voimassa olevan toimilupasopimuksen mukaan saa käyttää televisio-ohjelmassa apunaan.)
»Jos verovelvollinen on vuonna 1977 saanut vähintään 3 000 markan tulon, jonka on katsottava etu- tai jälkikäteen kertyneen kahdelta tai useammalta vuodelta ja joka on vähintään neljäsosa hänen vuonna 1977 saamiensa veronalaisten tulojen yhteismäärästä, on tällaista tuloa verotettaessa valtion tuloveron progressiivi- suuden lieventämiseksi verovelvollisen ennen verotuksen päättymistä esittämästä vaatimuksesta toimitettava tu¬
lontasaus.» (Tähän veronmaksajille tarkoitettuun ohjeeseen on sullottu yhdessä virkkeessä luonnottoman paljon asiaa. Asiat voidaan ryhmittää uudestaan ja virke jakaa kolmia, jolloin ajatuksenkulkua on paljon helpompi seurata: Olette voinut vuonna 1977 saada sellaisenkin tulon, joka on etu- tai jälkikäteen kertynyt kahdelta tai useammalta vuodelta. Jos tuo tulo on vähintään 3 000 markkaa ja samalla vähintään neljäsosa vuonna 1977 saamienne verollisten tulojen yhteismäärästä, voidaan valtion tuloveron progressiivisuutta lieventää tulontasauksella. Tasaus tehdään vain jos vaaditte sitä ennen verotuksen päättymistä.)
Seuraavat kaksi esimerkkiä ovat tapauksista, joissa samaan virkkeeseen osuu kahden-, jopa kolmenasteisia kii- lalauseita: hallitsevasta lauseesta riippuvia ja vielä ensimmäisen ja toisenkin asteen kiilalauseesta riippuvia. Virkkeiden rakenne havainnollistuu parhaiten kaavioiden avulla:
»Niissä piireissä,
I jotka eivät osanneet aktiivisella
I sopeutumisella vastata niihin
| uusiin vaatimuksiin,
j j joita uudistustoiminta ja so-
| tatila olivat tuoneet muka-
j j naan,
j vaan jotka pyrkivät pysymään
| vanhoillaan,
ärtymys oli kasvanut,
kun nuo uudet vaatimukset tuntuivat yhä suurenevina rasituksina.»
Virke voitaisiin kohentaa seuraavasti: Eräissä piireissä ärtymys oli kasvanut, kun uudistusten ja sodan aiheuttamat vaatimukset alkoivat tuntua yhä rasittavammilta. Nämä piirit eivät pystyneet vastaamaan rasituksiin aktiivisesti sopeutumalla vaan pyrkivät pysymään vanhoillaan. »Edellämainitusta kuolinsyystä j oh- tuen syytetyn kertomuksella siitä,
I että hän olisi lyöntien jälkeen ku-
I r is tanut K: ta,
I mistä lääninlääkärin suorit-
I tamassa ruumiinavauksessa
| ei ole saatu kertomusta tuke-
j via seikkoja,


99
Ymmärtämistä vaikeuttavat lauserakenteet
| joten kertomukseen on
j suhtauduttava tämän
| mukaisesti,
ei ole rikosoikeudellisessa mielessä merkitystä,
koska K. on saanut kuolemaan johtaneet vammat jo tätä ennen.»
Tämä sokkelovirke on mallinäyte huonosta juridisesta tyylistä. Asia tulisi paljon selvemmäksi, jos virke jaettaisiin kolmia seuraavasti: Kun kuolinsyy on tällainen, ei rikosoikeudellisessa mielessä ole merkitystä syytetyn kertomuksella, että hän on lyöntien jälkeen kuristanut K:ta. Tämähän oli saanut kuolemaan johtaneet vammat jo sitä ennen. Sitä paitsi ei lääninlääkärin suorittamassa ruumiinavauksessa ole ilmennyt kertomusta tukevia seikkoja, joten kertomukseen on suhtauduttava sen mukaisesti.
Substantiivitauti
»Velkaantumisen lisäys erityisesti tänä vuonna on suuri menneeseen kehitykseen verrattuna ja ennusteen toteutuminen edellyttää, että ulkomaisten lainojen saatavuus ei aseta esteitä tällaiselle kehitykselle.»
Tässä virkkeessä on melko yksinkertainen ajatus saanut peräti pöhöttyneen ja samalla vaikeaselkoisen ilmaisun. Virke on näyte substantiivitaudista, ilmaisutavasta, jossa teonnimet (velkaantumisen lisäys, toteutuminen, kehitys) ja ominaisuudennimet (saatavuus) pyrkivät anastamaan ilmaisukykyiselle predikaattiverbille kuuluvan aseman. Ei ole sanottu yksinkertaisesti Tänä vuonna on velkaannuttu entistä enemmän vaan mutkikkaasti »Velkaantumisen lisäys erityisesti tänä vuonna on suuri menneeseen kehitykseen verrattuna». Ei ole liioin tyydytty sanomaan ennuste voi toteutua vain jos ulkomailta saadaan lainaa, vaan sijalle on kehitelty substantiivityyli- nen rakennelma »ennusteen toteutuminen edellyttää, että ulkomaisten lainojen saatavuus ei aseta esteitä tällaiselle kehitykselle».
Substantiivitaudin taudinkuva ei ole aivan yksinkertainen, -mmert-loppuis-
ten teonnimien runsaus on substantiivitaudin oire, mutta tämmöisiä teon- nimiä voidaan käyttää aivan luonte- vastikin, ilmaisun lainkaan häiriintymättä. Kohdallaan -minen-teonnimi on esim. seuraavissa lauseissa: Juokseminen panee veren kiertämään. Pikai- nenkin pistäytyminen voi häntä ilahduttaa. Sillan korjaamiseen saatiin määräraha. Hän ponnisteli esteiden raivaamiseksi tieltä. Asioita ei näissä lauseissa voisi sanoa muulla tapaa ainakaan yksinkertaisemmin. Hyvä kie- lentaitaja voi käyttää myös ominaisuu- dennimiä huomattavan taajaan, eikä silti synny tyylirikkoa. Esseetyylissä voi käydä jopa seuraava virke, jossa on neljä ominaisuudennimeä: Kysymyksessä olevan vastakohtaisuuden kannalta ei tätä merkillistä teosta käy lyhyesti selostaminen, ja tämä mahdottomuus ilmaisee sekin erilaisuuden valtavuutta (Juho Hollo). Sairaaksi ilmaisu käy vasta silloin kun teon- ja ominaisuudennimet muuttavat yksinkertaisen mutkikkaaksi ja helpposel- koisen ilmaisun vaikeaselkoiseksi. Parhaiten substantiivitauti paljastuu, kun ilmaisua tarkastellaan tapaus tapaukselta. Seuraavat näytteet valaisevat asiaa.
»Lähellä saattaa olla myös viime kevään kokemusten uusiutuminen ja liittokohtaisiin ratkaisuihin päätyminen.» (Ei kovin häiritsevä virke; elävämmin voisi kuitenkin sanoa ilman -A?7/>2e/?-johdoksia: Helposti voi käydä niinkin, että keväälliseen tapaan päädytään liittokohtaisiin ratkaisuihin.)
»Parempi vaihtoehto kuitenkin olisi työsuhdeturvan palauttaminen järjestöjen neuvottelupöytään.» (Hiukan sujuvammin: — — olisi palauttaa
työsuhdeturva järjestöjen neuvottelu- pöydälle.)
»Viime lauantaista lähtien Haminan edustalla karilla olleen japanilaisen mukavuuslippulaivan irrottamiseen ryhdyttiin maanantaina.» (Tavallisesti ei ryhdytä esim. »kirjeen kirjoittamiseen» vaan kirjoittamaan kirjettä. Paremmin: - - karilla ollutta japanilaista mukavuuslippulaivaa ryhdyttiin irrottamaan maanantaina.)
»Lahden kaupungin jätevedet ai¬


Lauseoppia
100
heuttavat Porvoonjoessa huomattavaa pilaantumista.» (»Aiheuttaa veden pilaantuminen» on samaa kuin pilata vesi. Par.: - — jätevedet pilaavat Porvoonjokea huomattavasti.)
»Yhteiskunnalliset muutokset ja mielipideilmaston radikalisoituminen aiheuttivat moraaliarvojen ravistelemista ja tabujen rajan voimakasta siirtymistä.» (Tässä -minen »aiheuttaa» -mistä; jos predikaattiverbit pannaan paikoilleen, esimerkki muokkautuu seuraavanlaiseksi: Kun yhteiskunta muuttui ja mielipiteet radikaa- listuivat, niin moraaliarvotkin järkkyivät ja tabujen raja siirtyi suuresti.)
»Keskitetyn sopimuksen pikaisen syntymisen edellytykset ovat vielä hyvät.» (-minen-johdos syntyminen on vetänyt viereensä toisen abstraktin substantiivin edellytykset. Ilman kumpaakaan voisi sanoa yksinkertaisesti: Keskitetty sopimus voi vielä syntyä pikaisestikin.)
»Kokoomuksen ryhmän mielestä kansantaloutta jäytävän työttömyyden vähentäminen edellyttää kuitenkin, paitsi nykyisten elvytystoimien jäämistä pysyviksi, ennen kaikkea uusia taloudellisia toimenpiteitä.» (Abstrakti verbi edellyttää on hakeutunut -minen- johdoksen seuraan; muiltakin osin virkettä olisi kohennettava. Iskevämmin: Kokoomuksen ryhmän mielestä on ryhdyttävä uusiin taloudellisiin elvy- tystoimiin ja samalla jätettävä nykyiset toimet pysyviksi. Vain siten saadaan kansantaloutta jäytävä työttömyys vähenemään.)
»Työnantajain Keskusliiton toimitusjohtaja Pentti Somerto korostaa, että uuden teknologian aiheuttamat kehityspaineet edellyttävät koulutuksen suunnitelmallisuuden lisäämistä.» (Myös tässä »edellyttäminen» viihtyy -johdoksen seurassa.
Tätä verbiä on käytetty muutenkin hämärästi, samoin muotisanaa paine.
Ajatus on yksinkertaisesti: että
uuden tekniikan kehityksen vuoksi on koulutus tehtävä suunnitelmallisemmaksi.)
»Sen perustehtävänä tulee hänen mukaansa ensi sijassa olla työvoiman ammatillisten valmiuksien turvaami¬
nen ja ensisijaisesti koulutettavan itsensä asemasta, valmiuksista ja toivomuksista avautuva näköala työmarkkinoille sijoittumiseen.» (Muun ohella virkkeessä häiritsee merkitykseltään epämääräinen sana »valmius», jolla tässä tarkoitetaan kai lähinnä taitoa. Virke kaipaa peruskorjausta, esim. seuraavaan asuun: Tärkeintä hänen mukaansa on se, että työvoiman ammattitaito saadaan turvatuksi. Koulutettavien olisi päästävä työhön asemansa, taitojensa ja toivomustensa mukaisesti.)
»Puhelumäärän ja puhelintiheyden lisääminen palvelutoimintojen monipuolistamisen ohella on tällä hetkellä koko keskinäisen puhelinsektorin tu- levaisuudenpyrkimyksissä etualalla teknisen kehityksen seuraamisen ohella.» (Mallinäyte huonosta -minen- tyylistä. Luontevasti olisi sama asia voitu sanoa näin: Puhelinalalla pyritään nykyään seuraamaan tekniikan kehitystä, monipuolistamaan palvelua ja lisäämään puhelimia ja puheluita.)
»Vierailun aikana keskustellaan myös Lähi-idästä ja pohditaan mahdollisuuksia käynnistää Israelin ja sen naapurimaiden väliset neuvottelut.» (Ominaisuudennimi mahdollisuus on usein poistettavissa, jos käytetään rakenteita, joissa sen sijalla on verbi voida. Erityisen kankealta tuntuu rakenne »pohditaan mahdollisuuksia käynnistää», jossa tämä substantiivi on saanut attribuutikseen 1. infinitiivin. Kevyemmin: Vierailun aikana
— 	— pohditaan, voitaisiinko panna alulle Israelin ja sen naapurimaiden väliset neuvottelut.)
»Elintarvikkeiden hygieenisen valvonnan painopisteen tulee suuntautua niihin elintarvikkeisiin, joiden pilaan- tumisherkkyys on suuri ja joiden välittäminä tartuntojen sekä myrkylli- sesti vaikuttavien tekijöiden leviämisen tiedämme ilmeisimmäksi.» (Tässä virkkeessä yhtyvät molemmat substantiivitaudin oireet. Sitä kuormittavat ensinnäkin turhat teonnimet ja niitä seuraava muu abstrakti painolasti: »valvonnan painopisteen tulee suuntautua», »joiden välittäminä — — tekijöiden leviämisen tiedämme ilmei-


101
Ymmärtämistä vaikeuttavat lauserakenteet
simmäksi». Toiseksi siinä on suosittu ominaisuudennimeä kevyemmän ilmaisun sijasta: »joiden pilaantumis- herkkyys on suuri». Virkettä voitaisiin suuresti yksinkertaistaa. Kun vältetään koukeroista sanontaa, virke lyhenee ja jopa sen sanat käyvät keski¬
määrin lyhemmiksi; päästään siis kaikin puolin nasevampaan ilmaisuun: On valvottava etenkin niiden elintarvikkeiden puhtautta, jotka pilaantuvat herkästi ja voivat silloin levittää tartuntaa ja johtaa myrkytyksiin.)


HAKEMISTO


Eräistä merkintätavoista
Hakusanat on painettu hakemistoon tavallisesti puolilihavalla. Kapiteelilla on painettu hakusanat, joita ei suositeta käyttöön; tällaiset sanat ovat aina lainausmerkeissä. .Tavallisilla hoikilla kirjaimilla on painettu hakusanana olevat ulkomaisten paikannimien asut, joita ei suositeta suomenkieliseen tekstiin.
Tavutus on epäselvissä tapauksissa osoitettu hakusanaan merkityllä pystyviivalla. Jos samassa sanassa on lähekkäin kaksi pystyviivaa, ne osoittavat vaihtoehtoisia tavutuksia; esim. sana demo|k|ratia tavut- tuu joko demo- kratia tai demok- ratia.
Ääntämisohjeet on merkitty hakasulkeisiin. Niissä käytettyjä merkkejä: Painoa osoittaa vokaalin jäljessä oleva merkki ', esim. Bordeaux [bordö']. Jos ei painoa ole merkitty, se on ensi tavulla.
Pitkä vokaali on merkitty vokaalinpääl- lisellä vaakasuoralla viivalla ", esim. laudatur [-dä-, lat. -dä'-].
Hakemistossa käytettyjä lyhenteitä
abess. abessiivi
abstr. abstrakti, abstraktisti
adess. adessiivi
adj. adjektiivi
adv. adverbi
akt. aktiivi(n)
allat. allatiivi
anat. anatomiassa
antrop. antropologiassa
ark. arkikielessä
biol. biologiassa
ed. edellinen
eläint. eläintieteessä
engl. englannissa
esp. espanjassa
ess. essiivi
etup. etupäässä
fil. filosofiassa
fon. fonetiikassa
fys. fysiikassa
fysiol. fysiologiassa
gen. genetiivi
geol. geologiassa
geom. geometriassa
Vokaalin nasaalisuus on merkitty vokaa- linpäällisellä aaltoviivalla ~ , esim. Verdun [verdä' t. verdö'].
Suomen tavallisten kirjainten lisäksi on ääntämisohjeissa käytetty seuraavia kirjaimia:
3 = epämääräinen eitä ja ö:tä muistuttava vokaali, rj = äng-äänne.
f> = soinniton dentaalispirantti (sammaltavaa s:ää muistuttava äänne, sama kuin englannin sanassa thing).
z = soinnillinen 5 (sama kuin saksan sanassa sieben ja englannin sanassa is).
1 = soinnillinen s (sama kuin englannin sanassa bridge [bridi] ja ranskan sanassa jour [Zur]).
x (pieni rivinylinen äksä) = loppukahdennus. Esim. ympäri [-ix t. -i] tarkoittaa, että sellainen sanaliitto kuin ympäri taloa ääntyy joko [ympärit taloa] tai [ympäri taloa].
halv. halveksivasti
harv. harvinainen, harvoin
heng. hengellisessä kielessä
hist. historiassa, historiallinen
illat, illatiivi
impf. imperfekti
indik. indikatiivi
iness. inessiivi
inf. infinitiivi
ital. italiassa
jap. japanissa
kansanom. kansanomainen, kansanomaisesti kansat, kansatieteessä kasv. kasvitieteessä kem. kemiassa
kiel. kielitieteessä, kieliopissa kielt. kielteinen k iin. kiinassa kompar. komparatiivi konkr. konkreettinen, konkreettisesti kuv. kuvallinen, kuvallisesti lak. lakikielessä, oikeustieteessä lat. latinassa


Hakemistossa käytettyjä lyhenteitä
106
latv. latviassa
leik. leikillisesti
liett. liettuassa
liik. liikealalla
log. logiikassa
ly h. lyhenne
ly h. s. lyhennesana
lääk. lääketieteessä
maant. maantieteessä
mat. matematiikassa
miel. mieluummin
mon. monikossa, monikon
murt. murteellinen
mus. musiikissa
nom. nominatiivi
norj. norjassa
ny k. nykyään, nykyinen
par. paremmin
partis. partisiippi
partit. partitiivi
pass. passiivi(n)
pers. persoona(n)
po. pitää olla
port. portugalissa
pot. potentiaali
prees. preesens
pron. pronomini
psyk. psykologiassa
puhek. puhekielessä
puol. puolassa
ransk. ranskassa
rom. romaniassa ruots. ruotsissa saks. saksassa serbokr. serbokroatiassa seur. seuraava sosiol. sosiologiassa sot. sotilaskielessä subst. substantiivi suom. suomessa superl. superlatiivi syn. synonyymi sähk. sähköalalla tansk. tanskassa tai talousalalla, -tieteessä tav. tavallisesti, tavallinen tekn. tekniikassa teol. teologiassa transl. translatiivi t$ek. tSekissä turk. turkissa
tyyl. tyylivärinen, tyyli värisessä kielessä täht. tähtitieteessä unk. unkarissa
usk. uskonnossa, uskontotieteessä vanh. vanhentunut, vanhastava ven. venäjässä v/r. virallinen
yhd. yhdyssana, yhdyssanoja yks. yksikössä, yksikön yleisfc. yleiskielessä


A
a lyh. 1. aari(a). 2. approbatur (»hyväksytään»). 3. vuosi, vuotta (Sl-järjestelmäs- sä; yleiskielessä sen sijasta v). 4. atto- (esim. as Attosekuntila]’) ä [ä]: 7 vrk ä 100 mk ’7 vrk, hinnaltaan kukin 100 mk’
A lyh. 1. ampeeri(a). 2. asetus
AA lyh. tuntemattomat alkoholistit (engl.
Alcoholics Anonymous)
Aachen [ä(h)hen]
aakkostaa panna aakkosjärjestykseen. — aakkosto aakkoset, kirjaimisto aallonpituus (myös aaltopituus) aaloe eräitä liljakasveja; niiden mehu kuivaksi haihdutettuna aamen (harvemmin ameri) aamuinen 1. aamulle ominainen, aamuisin tapahtuva t. tapahtunut: aamuiset liikenneruuhkat. 2. tavallisemmin aamullinen.
— 	aamuisin. — aamullinen tämän t. sen päivän aamuna tapahtunut, nähty tms.: a. sadekuuro; tapasin taas sen aamullisen miehen. — aamunraikas (myös aamurai- kas). — aamusella. — aamuvirkku (myös aamunvirkku) aapa (: aavan) aukea suo: Lapin aavat. — aapasuo maant. niukkasammaleisista nevoista ja letoista sekä rämeistä koostuva suo
Aapo: Aapon
aaria suurimuotoiseen vokaaliteokseen kuuluva laulusoolo Aarne: (etunimi) Aarnen, (sukunimi) Aarneen t. Aarnen Aarre (etunimi): Aarre n t. Aarteen Aasia
Aatami, aatami: Aatamin puvussa Alasti’; vanha aatami Syntinen ihmisluonto, paha sisu’ aataminaikainen. — aataminomena aatella puhek. ajatella. — aatos vanh. ja tyyl. ajatus aatteikas (miel. kuin »aaterikas») runsas-, moniaatteinen: a. tutkija, juhlapuhe aava 1. laaja ja aukea, silmänkantamaton: a. näköala; a. meri. 2. ulappa; lakeus: meren aavalla; loputtomien niittyjen a.
— aavameri (: aavanmereri) aluevesien ulkopuolinen meren osa
abachi [-tsi] erään afrikkalaisen puun puuaine
ABC-valtiot Argentiina, Brasilia ja Chile Aberdeen [äbadi'n]
abessiivi kiel. eräs sijamuoto (esim. raha/ta) Abessinia: nyk. Etiopia abhaasi erään kaukasialaiskansan jäsen: saman kansan kieli Abhasia Abhaasien autonominen neuvostotasavalta abi puhek. abiturientti Abidjan [-dzan]
abitura [-tu-] naisabiturientti. — abiturientti ylioppilaskokelas. — abiturus [-tu-] miesabiturientti ablatiivi kiel. eräs paikallissija (esim. kato/ta, mere/tö) ablaut [ap-] kiel. vartalovokaalin vaihtelu indoeurooppalaisissa kielissä abnormi epänormaali. — abnormius epänormaalius abortti raskaudenkeskeytys, sikiönlähde- tys; keskenmeno Abruzzit [-tsit] absintti koiruoholikööri ab|s|kissa mat. etäisyys koordinaatiston pystyakselista, vaaka-arvo absolutismi 1. ehdoton raittius. 2. itsevaltius. — absolutisti ehdottoman raitis ihminen. — absoluutti 1. f il. ehdoton olevainen), jumaluus. 2. = seur. — absoluuttinen (myös absoluutti) ehdoton; täydellinen; täysin riippumaton: a. totuus, sävelkorva; a. valta; (mat.) absoluuttiset ja suhteelliset arvot absorboida imeä itseensä, pidättää. — absorptio imeytyminen, imeytys abstrahoida pelkistää (yleiskäsitteeksi).
— abstrahoitua pelkistyä (yleiskäsitteeksi). — abstrakti 1. (myös abstraktinen) abstrahoimalla saatu, käsitteellinen; epähavainnollinen: kovin abstraktia kielenkäyttöä. 2. kirjan t. kirjoituksen alussa olevasta suppeasta lyhennelmästä par. tiivistelmä, alkutiivistelmä. — abstraktio abstrahointi t. sen tulos, (yleis)käsite, ajatusluomus. — abs|t|raktistua muuttua abstraktiksi: sanan merkitys on abstraktistunut. — abs|t|raktius (myös


absurdi
108
abstraktisuus) käsitteellisyys, epähavain- nollisuus
absurdi järjenvastainen, järjetön. — absurdius (myös absurditeetti) järjenvastaisina, järjettömyys Accra [akra]
a.D. ly h. Herran vuonna, vuonna jKr.
(lat. Anno Domini) adaptaatio mukautuminen, sopeutuminen.
— 	adaptoida mukauttaa, sopeuttaa. — adaptoitua mukautua, sopeutua Addis-Abeba
adekvaatti tarkoin vastaava, täsmällinen, asianmukainen Adelaide [ädileid]
Aden [ä-]
adessiivi kiel. eräs paikallissija (esim. ka- to//<7, mere//ä)
Adige [ädidie] adjektiivi kiel. laatusana adjutantti komentajan t. valtionpäämiehen käytössä oleva upseeri adoptio (otto)lapseksi ottaminen. — adoptoida ottaa (otto)lapseksi adrenaliini eräs lisämunuaisen hormoni adressi onnentoivotus-, surunvalittelu-, julkilausuma- tms. vihkonen Adrianmeri Adrianopoli
adventismi eräs uskonnollinen suunta. — adventisti adventismin kannattaja. — adventti 1. joulua edeltävät kirkkovuoden ensimmäiset viikot, l.puhek. kirkkovuoden ensimmäinen sunnuntai, advent- tisunnuntai adverbi (: -55a) kiel. paikkaa, aikaa, tapaa tms. ilmaiseva partikkeli, seikkasana. — adverbiaali kiel. eräs lauseenjäsen adversatiivinen kiel. vastakohtaa t. rajoitusta ilmaiseva: adversatiiviset konjunktiot »mutta» ja »vaan» advokaatti leik. halv. asianajaja Adiaria eräs autonominen neuvostotasavalta
AED ly h. Arabiemiirikuntien liiton dirham (kansainvälisen maksuliikkeen, ei tavallisen tekstin lyhenne) aerodynaaminen aerodynamiikan alaan kuuluva: auton a. muotoilu. — aerodynamiikka oppi ilman (ja yleensä kaasujen) liikkeistä aero|grammi ilmakirje aerosoli sumute, suihkute (terminä: kaasun ja nestemäisten t. kiinteiden hiukkasten seos)
afaatikko afasiapotilas Afar- ja Issamaa: nyk. Djibouti afasia aivosyntyinen kielenkäytön häiriö affekti voimakas tunne, kiihtymys. — affektinen (miel. kuin »affektiivinen») tunnepitoinen, -väritteinen
af|frikaatta fon. eräitä klusiilin ja frika- tiivin yhtymiä afgaani afganistanilainen; Afganistanissa puhuttu kieli. — afgaanin vinttikoira Afganistan
aforismi ajatelma, mietelause. — aforistinen aforismin luonteinen, ilmaisultaan ytimekäs
AFP lyh. ranskalainen uutistoimisto (ransk. Agence France Presse) afrikaans Etelä-Afrikassa käytetty hollannin kielen muoto Afrikka afrikkalainen
afroaasialainen afrikkalais-aasialainen. — afroamerikkalainen Amerikan neekereille kuuluva t. ominainen: a. musiikki afääri puhek. kauppa, liiketoimi agaatti = akaatti
agaave mehevälehtisiä trooppisia kasveja agentti 1. asiamies, edustaja. 2. salaisen palvelun asiamies, vakooja. 3. kiel. eräs lauseenjäsen. — agentuuri edustus, asioi- mistoimisto aggregaatti kokouma, yhdistelmä; ko- neikko
aggressiivinen 1. hyökkäävä. 2. par. tarmokas, toimelias: a. markkinointi. — ag|gressio psyk. vihamielinen reaktio t. patouma agitaatio yllytys, kiihotus. — agitaattori yllyttäjä, kiihottaja. — agitatorinen yllyttävä, kiihottava. — agitoida yllyttää, kiihottaa agorafobia aukiokammo agraari- (yhdyssanoissa) = seur.: agraari/- politiikka, -puolue. — agraarinen maataloutta koskeva, maatalous- agrol. lyh. agrologi agrologi maatalousteknikko agron. lyh. agronomi
agronomi yliopistossa maatalousalan virkatutkinnon suorittanut henkilö. — agro- nomintutkinto Ah lyh. ampeeritunti(a)
AH lyh. alempi hallintotutkinto (luettelo- tekstin, ei juoksevan tekstin lyhenne) ahdata (: ahtaan, ahtasin, ahdannut) sijoittaa lastia laivaan ahdin ilman- t. kaasunpuristin, kompressori
ahdistuneisuus = seur. 2. — ahdistus 1.
puristus(tila): kiilan a.; sydänalassa tuntuu ahdistusta. 2. painostava tuskatila: tuntea, kokea ahdistusta ahkeraliisa (: ahkeraliisan t. ahkeranliisan) eräs huonekasvi Ahlainen: Ahlaisissa
Ahmoo (Karkkilassa): -lla (kirjoissa usein »Ahmo»)
ahnas ahne (varsinkin ruoalle ja juomalle):


109
aineenopettaja
söi ahnaasti. — ahne hanakka, himokas, ahnas; rahan-, voitonhimoinen: a. ruoalle, työlle, rahalle; luki kirjan ahneesti; on pikemmin saita kuin a. aho nurmettunut (ja metsittyvä) entinen kaskimaa: meni aholle mansikkaan ahrain (varsinkin hämäl. kielenkäytössä) piikikäs tuulastusväline, atrain ahtaa (: ahdan, ahdoin, ahtanut) 1. tunkea, sulloa (ahtaaseen): ahtoi tavarat pieneen tilaan. 2. asettaa lyhteet riihen parsille kuivumaan: riihi on jo ahdettu. 3. ripustaa nuotta kuivumaan. 4. muuttaa ahti- milla purjeiden asentoa
1. ahtaus: asua ahtaudessa
2. ahtaus (: ahtauksessa) ahtaminen: laivan a.
1. ahtauttaa tehdä ahtaaksi: kasvain on ahtauttanut ruokatorven
2. ahtauttaa antaa ahdata
ahtautua 1. käydä ahtaaksi: tiehyen ahtautuminen. 2. sulloutua, pakkautua (ahtaaseen): väki ahtautui lippuluukulle; jäät ovat ahtautuneet röykkiöiksi. — ahtauma (myös ahtautuma): aortan a.
Ahti (etu- ja sukunimi): Ahdin Ahvenanmaa: -Ha aidoittaa: tavallisemmin aidata aie: aikeen
aiemmin tätä t. sitä enne(mmi)n, varhemmin; aikaisemmin: a. oli yleisenä tapana, että — - ; a. samana päivänä oli tietoon saatu vahvistus. — aiempi entinen, edellinen, varhempi; aikaisempi: a. asuinpaikka; aiempien tietojen mukaan. — aientaa = varhentaa 1 Aigeianmeri
aiheenmukainen: kirjojen a. järjestys. — aiheenvalinta (miel. kuin »aihevalinta») aiheuttaa olla jonkin aiheena, saada aikaan: a. tuskaa, vahinkoa; aiheutti nopean reaktion. Vältettävää substantii- vityyliä: »tieto aiheutti kuulijoissa hämmästystä» [par. hämmästytti kuulijoita]; »kuivuus on aiheuttanut sadon pienenemistä» [par. pienentänyt satoa]; »sodat ovat aiheuttaneet maalle köyhyyttä» [par. köyhdyttäneet maata] aika: oli kaiken aikaa liikkeessä; pistäydyin tänne vain vähäksi aikaa, lyhyeksi aikaa t. lyhyeksi ajaksi. Ei: »määräys annettiin ajalle [par. ajaksi] 1.1. — 30.6. 1980», »oli sihteerinä ajalla 15.11.— 31.12.1978» [par. ajan t. aikana 15.11. — 31. 12.1978; sanan ajan t. aikana voi hyvin jättää poiskin]. — aika ajoin. — aikaansaada: nopeasti aikaansaatu ratkaisu; myrskyn aikaansaamat tuhot. Persoonamuodoissa tav. saada aikaan: sain nopeasti aikaan (harvemmin: aikaansain nopeasti) ratkaisun; myrsky
on saanut aikaan paljon hävitystä. — aikaa vievä (joskus selvyyden vuoksi aikaavievä: suunnittelijan aikaavievä työ). — aikainen: »saada aikaiseksi», par. saada aikaan. Genetiivi + aikainen kirjoitetaan yhdyssanaksi semmoisissa vakiintuneissa tapauksissa kuin lapsuuden-, rauhan-, saman-, sodan/aikainen; sanaliittoja ovat esim. varhaislapsuuden aikainen (edellä yhdyssana), toisen maailmansodan aikainen (edellä sanaliitto). — aikaisemmin 1. puhtaasti vertailevassa merkityksessä: herätys on huomenna a. kuin tänään. 2. = aiemmin. — aikaisempi 1. puhtaasti vertailevassa merkityksessä: tavallista a. talventulo. 2. = aiempi. — aikaistaa = varhentaa 1. — aikakausjulkaisu = kausijulkaisu. — aikakauskirja harvahkoon jatkuvasti ilmestyvä (laajanlainen) julkaisu.
— aikakauslehti tiheähköön jatkuvasti ilmestyvä julkaisu. — aikakysymys: luvan saanti on enää a. — aika lailla. — aikamies aikuinen mies (vrt. aika mies 'aikamoinen mies’)
aikanaan 1. oikeaan aikaan, ajan tullen, ajallaan: jokainen teki osuutensa a.; saat sitten a. (harvemmin aikanasi) maksun. 2. tavallisemmin aikoinaan: Ilmari Salminen toi a. Suomelle maailmanmainetta.
— aika päiviä. — aika tavalla
»aika/tilaus, varaus»: par. ajan/tilaus,
-varaus
aikaväli: tapahtumien a.; suunnitella pitkällä aikavälillä ’kauas tulevaisuuteen’; pitkän aikavälin ohjelma. Luontevammin toisin: »pitkällä aikavälillä [par. ajan mittaan, ajan oloon, aikaa myöten] tappiot kyllä kääntyvät voitoksi»
aikoa: aion
aikoinaan 1. kerran (entisyydessä): Jyväskylä oli a. vähäinen seminaarikaupunki. 2. par. aikanaan 1: »a. tähän rakennetaan uusi silta». — aikuinen 1. täysikasvuinen, -ikäinen: a. mies; sinne pääsevät vain aikuiset. 2. par. aikainen: »Ruotsin vallan a. raha», »viime sodan a.»
-aine teonnimialkuisissa yhdyssanoissa: pesuaine. On usein korvattavissa johtimella -e (eristysaine = eriste, kyllästys- aine = kylläste, puhdistusaine = puhdiste, tahranpoistoaine = tahranpoiste). Ei kuitenkaan seuraavasti: »eristeaine»,
»kyllästeaine» (näissä -e-johdin ja sana aine aiheettomasti peräkkäin). — aineellistaa tehdä aineelliseksi. 1. = aineistaa. 2. tehdä ihanteettomaksi: tekniikka on aineellistanut elämänmenon. — aineellistua tulla aineelliseksi. 1. = aineistua.
2. 	käydä ihanteettomaksi: nykyajan
aineellistunut ajattelutapa. — aineenopettaja yhtä tai paria ainetta eri luokilla


aineenmukainen
110
opettava opettaja »aineenmukainen»: par. aiheenmukainen
aineenvaihdunta (ei »aineenvaihto»). — aineistaa muuttaa aineeksi, aineellistaa (1): taiteilijan aineistamaa kauneutta.
— aineisto ainekset, materiaali: koota
aineistoa tutkimuksiinsa. — aineistua muuttua aineeksi, aineellistua (1): energian aineistuminen. — aines 1. se mistä jotain tehdään, materiaali: salaatin
ainekset; koota aineksia (harvemmin ainesta) tutkimuksiinsa. 2. edelliseen liittyvästä hänessä olisi ainesta huippu- urheilijaksi. 3. se mistä jokin koostuu, ainesosa, elementti: yhteiskunnan rakentavat ainekset; maaperän ainekset; luonteen peritty aines
ainiaaksi (myös ainiaksi) iäksi. — ainiaan (myös ainiari) vanh. ja tyyl. ikuisesti, iäti aino (myös ainu) erään Pohjois-Japanissa asuvan kansan jäsen; saman kansan kieli ainoa: tyylillisesti neutraalimpi kuin ainut.
— ainoakertainen: tavallisemmin ainutkertainen. — ainoalaatuinen = ainutlaatuinen. — ainoiskappale lajinsa ainoa kappale: asiakirjan a. — ainokainen vanh. ja tyyl. ainoa, ainut
ainu = aino
ainut (käytössä vain nom. ja partit. ainutta) tyyl. ainoa: joka a. päivä; ei ainuttakaan asumusta. — ainutkertainen (harvemmin ainoakertainen) toistumaton, kerrallinen, uniikki: jokainen jäänlähtö on a. tapahtuma. — ainutlaatuinen (myös ainoalaatuinen) lajiaan ainoa, poikkeuksellinen, verraton: a. tilaisuus hyvään kauppaan Airas (sukunimi): Airaksen airedalenterrieri [airedalen-1. eadeilin-] Airisto (Paraisilla): -lla airut (ei »airue»): airuen, illat, airueen, mon. partit. airuita, mon. illat, airuihin t. airuisiin
aisti 1. aistimiskyky: näkö ja kuulo ovat ihmisen tärkeimmät aistit. 2. vaistomainen arvostelukyky, vaisto, maku: hänellä on näissä asioissa varma a. — aistia havaita, tuntea (aistilla): ei aisti enää värieroja; ystävällisyyden saattoi a. kaikkialla ympärillään. — aistikas hyvää aistia osoittava, tyylikäs: a. sisustus. — aistillinen ruumiillisesti vetoava, viettelevä; lihallinen: a. povi; a. rakkaus. — aistimus aistihavainto: janon, lämmön a.
— aistin aistielin: ihmisen kuuloaistimena on korva
»aitiologinen»: par. etiologinen aito: aitoja jalokiviä, viinejä; (-inen-loppuisen substantiivin määritteenä:) aito t. aitoja kreikkalaisia; (adjektiivin määrit¬
teenä:) aito savolaiseen tapaan, aito itämaisia (myös aitoja itämaisia) mattoja.
— aito- (yhdyssanoissa): aito/amerikkalainen, -naisellinen, -suomalainen (myös sanaliittoina: aito amerikkalainen jne.)
Aitolahti (nyk. Tamperetta): Aitolahdella Aitoo (Luopioisissa): -ssa aivoitus vanh. leik. aie, ajatus aivojenpesu (myös aivopesu) menettely, jolla ihminen koetetaan saada kritiikittömästi vaihtamaan käsityksiään. — aivo- käyrä (miel. kuin »aivofilmi») aivojen sähköilmiöitä kuvaava käyrä »ajaantua»: par. ajautua Ajaccio [aja'tso]
ajankohtainen juuri nyt t. silloin tärkeä, päivänpolttava: asia on tullut uudestaan ajankohtaiseksi. — ajankohtaistaa tehdä ajankohtaiseksi. — ajankohtaistua käydä ajankohtaiseksi. — ajankysymys 1. ajankohtainen (poliittinen) kysymys. 2. par. aikakysymys. — ajan mittaan. — ajanmukainen uuden-, nykyaikainen, moderni: ajanmukaisesti kalustettu työhuone.
— ajanmukaistaa tehdä ajanmukaiseksi, uuden-, nykyaikaistaa. — ajan oloon. — ajan pitkään. — ajantasa (varsinkin pankeissa käytettävä) reaaliaikajärjestelmä.
— ajantasainen ajan tasalla oleva: a. hakuteos, hinnasto. — ajantasaistaa saattaa ajan tasalle: kauttaaltaan ajantasaistettu osoitehakemisto. — ajantasajärjes- telmä = ajantasa. — ajantilaus (miel. kuin »aikatilaus»). — ajanvaraus (miel. kuin »aikavaraus»). — ajastaa saattaa jokin laite toimimaan määräaikaan. — ajastin ajastuslaite
ajatella: muotisananomainen »ajatellen» usein luontevammin toisin. Esim. »kieliasua ajatellen teoksessa [par. teoksen kieliasussa] on korjaamisen varaa»; »liikevaihtoa ajatellen [par. liikevaihdon kannalta, liikevaihdoltaan] viime vuosi oli keskinkertainen» ajatollah Viialaisten hengellinen johtaja ajatuksekas (miel. kuin »ajatusrikas») run- sasajatuksinen: a. kirja ajautua (ei juuri »ajaantua») ajoin aika ajoin, ajoittain: a. vähäisiä sadekuuroja. — ajoittaa 1. määrittää jonkin synty- tai esiintymisaika, iätä: löytö ajoitettiin pronssikaudelle t. -kauteen. 2. suunnitella t. valita jonkin aika: juhlan kohokohta oli hyvin ajoitettu; ajoitti Lapin-matkansa sopivasti ruskan alkamiseen. — ajoittain (aika) ajoin. — ajoittainen. — ajoittua sijoittua ajallisesti: filmin tapahtumat ajoittuvat 1950- lukuun t. -luvulle AK lyh. Suomen Autoklubi Akaa (nyk. Viialaa, Toijalaa, Valkeakos¬


111
ala-aste
kea ja Kylmäkoskea): -ssa akaatti (myös agaatti) eräs kvartsimuunnos Akabanlahti
akasia palkokasveihin kuuluvia ulkomaisia puita ja pensaita akateemikko akatemian jäsen; Suomessa nyk. etevän tutkijan t. taiteilijan arvo- nimenä. — akateeminen 1. korkeakoulun, yliopiston, yliopistollinen: a. loppututkinto. 2. kuv. sovinnainen, kaavamainen; aivan teoreettinen: akateemista jäykkyyttä; puhtaasti a. kysymys. — akateemisitta (miel. kuin »akatemisoitua»): muuttua-akateemiseksi: työvoiman aka- teemistuminen. — akatemia 1. eräistä korkeakouluista: Turun vanha a.; Sibe- lius-a. 2. tieteen t. taiteen ylimpiä saavutuksia edustava seura (Suomessa esim. Suomalainen Tiedeakatemia). 3. valtionjohtoinen tiedettä edistävä organisaatio (useiden Itä-Euroopan maiden tiedeakatemiat; Suomen Akatemia)
AKH lyh. ammattikasvatushallitus (tavallisessa tekstissä mieluimmin lyhentämättä) akillesjänne ihmisen kantapään ja pohje- lihaksen välinen jänne, kinnerjänne ak|klimatisoida totuttaa ilmastoon, luon- nuttaa
akkommodaatio mukautuminen, mukautus. — akkommodoitua mukautua akkreditoida valtuuttaa: Pariisiin akkreditoitu suurlähettiläs akku sähköakkumulaattori akkulturaatio sopeutuminen vieraaseen kulttuuriin. — akkulturoitua vrt. ed.: lappalaisten akkulturoituminen suomalaisiin
akkumulaattori energianvarauslaite. — akkumuloida kasata; varata (energiaa).
— 	akkumuloitua kasautua akkuna (varsinkin länsisuomal. kielenkäytössä ja vanh.) ikkuna akkusatiivi kiel. eräs sijamuoto (esim.
näin Maijaa, häneO AKL lyh. Autoalan Keskusliitto akordi 1. mus. sointu. 2. velallisen ja velkojien sopimus, jolla konkurssimenettely lopetetaan tai vältetään akrobaatti voimistelutaituri; taitava tasapainoilija. — akrobatia voimistelutaitu- ruus; taitava tasapainoilu akryylimuovi kem.
AKS lyh. Akateeminen Karjala-Seura aksentti 1. fon. kiel. paino, korko; korko- merkki, vokaalinmerkin lisämerkki. 2. mus. isku
akseptata (myös akseptoida) hyväksyä maksettavaksi, tunnustaa (vekseli) aksiomi (myös aksiooma) perusoletus, -tosio, selviö AKT lyh. Auto- ja Kuljetusalan Työn-
tekijäliitto
akti 1. tapahtuma, toimitus; juhlatoimi- tus. 2. asiakirja aktiivat mon. varat, vastaavat. — aktiivi
1. kiel. yksi verbin pääluokista (suomessa monipersoonainen). 2. = aktiivinen 1.
3. 	puhek. aktiiviupseeri t. -urheilija; aktiivinen järjestömies. — aktiivinen 1. (myös aktiivi) toimiva, toimelias, virkeä, vilkas, oma-aloitteinen; tehokas, vaikuttava; vientivoittoinen: a. jäsen, osallistuminen; edisti aktiivisesti yhdistyksen päämääriä; a. kielitaito ’kyky itse käyttää kieltä’; pinta-aktiiviset aineet; a. kauppatase. 2. kiel. aktiivimuotoinen t. -merki- tyksinen. — aktiivisuus (myös aktiivius, aktiviteetti) toimivuus, toimeliaisuus, virkeys, vilkkaus. — aktio toiminta; toi- mintaisku. — aktivismi aktiivisen toiminnan politiikka. — aktivisti aktivismin kannattaja. — aktiviteetti 1. = aktiivisuus. 2. par. toiminta, toiminto: »vapaa- ajan aktiviteetit». — aktivoida tehdä aktiivise(mma)ksi, virkeyttää, vilkastaa; tehostaa: koetti a. nukkuvaa yhdistystä; aktivoitu hiili
aktuaalinen (myös aktuaali, aktuelli) ajankohtainen. — aktuaalistaa (myös aktuali- soidä) ajankohtaistaa. — aktuaalistua (myös aktualisoitua) ajankohtaistua. — aktuaalisuus (myös aktuaalius, aktuali- teetti) ajankohtaisuus akupunktuuri (miel. kuin »akupunktio») pistelyhoito, neuloittelu akustiikka 1. äänioppi. 2. kaikusuhteet, kuuluvuus: huoneessa on hyvä a. — akustinen ääntä t. kaikusuhteita koskeva, ääni-; ääniopillinen: a. vaikutelma; akustiset signaalit akuutti 1. äkillinen: a. tauti, ongelma.
2. vokaalin lisämerkki ' (esim. unkarilaisessa nimessä Kalman)
akvaario lasisäiliö, jossa pidetään eläviä vesieläimiä akvamariini 1. sinivihreä väri. 2. eräs jalokivi. — akvarelli vesivärimaalaus. — akvaviitti eräs mausteviina AL lyh. 1. Aamulehti. 2. Autoliitto ala- (yhdyssanoissa) 1. sijainniltaan alempi: ala/huuli, -kerta, -puoli, -raja; Ala-Par- tala, Ala-Vojakkala, Ala-Satakunta (tällaiset paikannimet kirjoitetaan yhdysmer- killisinä, poikkeuksina vakiintuneet Ala/- härmä, -tornio, -vieskä). 2. jaotuksessa alempi: ala/jakso, -otsikko, -ryhmä ä la (jonkin) tapaan, mukaan: pihvi ä la Stroganov ’stroganovinpihvi’ ala-aste: peruskoulun a. Muokat 1—6’. Tämä vir. nimi sopii yleiskielessä korvata sanalla alakoulu; se on välttämätöntäkin silloin kun tarkoitetaan koulutaloa (ei


Alabama
112
»kokous pidetään Nukarin ala-asteella» vaan alakoulussa)
Alabama
alabasteri eräs läpikuultava kipsikivi aladobi liha-, kala-1. kasvishyytelö Alahärmä: -ssä
alainen 1. Yhteen ja erilleen kirjoittaminen: yhdyssanoja ovat lukuisat vakiintuneet tapaukset (esim. hädän-, kiistan maan-, pinnan-, riidanveron/alainen), joko yhdyssanoja tai sanaliittoja esim. lainalainen (myös lain alainen), naurunalainen {joutua naurunalaiseksi, myös naurun alaiseksi), sanaliittoja esim. liikevaihtoveron a. (edellä yhdyssana), alkoholin vaikutuksen a., joutui yleisen naurun alaiseksi (edellä sanaliitto). 2. Eräitä kömpelöitä käyttötapoja: »lattia on työn alaisena» [par. tekeilläj, »asia oli käsittelyn alaisena» [par. käsiteltävänä] Alaivuoret
Alakainuu: -ssa (ruots. Nederkalix) alakanttiin ark. alasyrjään. — alakkain = allekkain. — alamainen alankomaalainen adj. ja subst. hollantilainen
Alankomaat: Alankomaissa (myös Hollanti)
alankomainen adj. = alankomaalainen
Alaska
alaspäin
Alastaro: -Ha
alasyrjään: arvioi summan alasyrjään ’niin pieneksi kuin suinkin; liian pieneksi’ Alatornio: -lla Alattio (norj. Alta)
Alattiojoki Alattiovuono alatusten = allekkain Alaveteli: -ssä Alavieska: -ssa Alavus: Alavudella alba messupaita, ehtoolliskaapu albaani albanialainen (subst.). — albania (kieli)
Albania (maa) albanialainen adj. ja subst.
Albanovuoret [-bä-] albatrossi eräs iso myrskylintu Alberta Albertinjärvi
albiino (myös albiini) ihmisen t. eläimen valkomuunnos albumi 1. = kansio 1. 2. muisto-1. juhlakirja; (kaunokirjallinen) tilapäisjulkaisu Aldabrasaaret
ale: alen, partit. alea (mainoskielessä) alennusmyynti aleatorinen sattumanvarainen: a. musiikki »alekkain»: par. allekkain, alakkain Aleksandria
aleksandriini eräs runomitta alemmaksi (myös alemmas, harvemmin alemma)
alentua 1. (myös aleta) laskeutua (ei hen- kilösubjektin ohella), laskea alemmaksi: veden pinta, elintaso, hinta on alentunut. Usein luontevammin toisin: »tuonti,
kysyntä alentui» [par. väheni, pieneni]; »kuulo on alentunut» [par. heikentynyt].
2. alentautua, nöyrtyä: alentui kosimaan yleisön suosiota. — alentuva (myös alentuvainen): a. käytös. — alentuvuus (myös alentuvaisuus) vrt. ed. — aleta (: alenee, aleni, alennut) = alentua 1
Aleutit
Alexanderinsaaret
alfa kreikkalaisen aakkoston ensimmäinen kirjain
Alger [alger t. alze']: Algerissa t. Alger*ssa Algeria [-g-]
algonkin erään intiaaniheimoryhmän jäsen;
saman ryhmän kielet algoritmi määräsääntöjen mukaan etenevä ratkaisumenetelmä alhaaltapäin (myös alhaalta päin) Alhambra [aiha-, esp. ala'-] ali- (yhdyssanoissa) 1. konkr.: siltaan on tehty aukko alikulkua varten. Ei »alihanka, -osa, -raja, -viite» [par. ala/- hanka, -osa jne.]. 2. virka- tms. porrastuksessa alempi t. alin: ali/ker¬
santti, -lääkäri; ali/hankkija, -vuokralainen; ali/hallinto, -oikeus; alihankinta.
3. normaalin, suotavan t. säädetyn alittava, vajaa- (tämä usein suotavampi): ali/jännite, -paino, -tuotanto, -valotus; aliravittu, alijäähtynyt [ = normaalia kiteytymislämpötilaa kylmempänä nestemäinen] vesi; »aliresursoitu [par. vajaa- resurssinen] ala»; »ali/edustettu, -kehittynyt, -palkattu» (ks. hakusanoja)
alias [-as t. -äs] toiselta nimeltään, eli: P. Mustapää alias Martti Haavio alibi muuallaolo t. sen todiste: murhasta epäillyllä oli vahva a.
»aliedustettu» miel. toisin: »ryhmät ovat liitossa aliedustettuja» [par. ryhmillä on liitossa liian pieni edustus]; »parlamentissa aliedustetut [par. vajaalle edustukselle jääneet, vajaaedusteiset] puolueet» alik. ly h. = alikers.
»ALIKEHITTYNYT»: par. vajaakehittynyt, heikosti kehittynyt, takapajuinen; kehitys- (esim. kehitysalue) alikers. (myös alik.) lyh. alikersantti aliltn. (myös aliluutn., alil.) lyh. aliluutnantti
alimitoittaa mitoittaa liian pieneksi: alimitoitettu paikoitusalue. Tarpeetonta käyttöä muotisanana: »alimitoitetut


113
aloitteikas
[par. liian pienet] määrärahat»; »vartijoiden määrä on alimitoitettu» [par. vartijoita on liian vähän]. — alimmainen alin t. (kahdesta) alempi: asuu alimmaisessa kerroksessa. — alimmaksi (myös alimmas, harvoin alimma). — alinen harv. alhaalla t. alapuolella oleva: maakunnan a. osa; koski ja sen a. (tavallisemmin alainen) suvanto. Miel. toisin: »alinen Rein, Satakunta» [par. Reinin alajuoksu, Ala-Satakunta] alinomaa yhtenään, yhtä mittaa aliohjautuva joka kaarteessa ohjautuu helposti ulkokaarteeseen: a. auto »alipalkattu»: par. ali-, vajaa/palkkainen
alistaa: alistaa viranomaisten valvontaan; muutos alistettiin kokouksen hyväksyttäväksi; asia alistettiin hovioikeudelle t. hovioikeuteen. — alisteinen alistussuhteessa oleva, toisarvoinen, -sijainen: vä- hemmistökansallisuuksien a. asema; kokonaisuuden kannalta alisteiset yksityiskohdat; a. lause (kiel.) ‘sivulause’. — alistua: alistui toisen mielivaltaan. — alistuva (myös alistuvainen) nöyrä, tahdoton: a. luonne. — alistuvuus (myös alistuvaisuus) vrt. ed. alk. ly h. 1. alkuaan. 2. alkaen. 3. alkovi alkaa: työt alkavat seitsemältä; aloin kuokkia (länsisuomal. puhekielessä, ei yleiskielessä »kuokkimaan») maata; alkoi sataa (länsisuomal. puhekielessä, ei yleiskielessä »satamaan»); aloin (tavallisemmin aloitin) työn alkali emäs
alkemia kemian alkuvaihe; taito tehdä epäjalosta metallista kultaa alkoholi. — alkoholisoitua tulla alkoholistiksi, juoppoutua. — alkoholismi juoppous. — alkoholisti juoppo. — alkoho- loida (myös alkoholisoida) käsitellä alkoholilla; muuttaa alkoholiksi alkovi vuodekomero
alkuaan (harvemmin alkujaan). — alkukantainen kehittymätön, alkeellinen, varhaiskantainen: a. kulttuuri; elää alkukantaisissa oloissa. — alkukirjainsana = lyhennesana. — alkuperäinen 1. alun perin ollut t. vallinnut; oikea, aito: huoneen a. sisustus; alkuperäisiä asiakirjoja. 2. par. alkukantainen, alkeellinen: »heimon kulttuuritaso oli kovin a.» — alkuperäiskansa (vähemmistö)kansalli- suus, joka jollakin alueella on alkuperäinen: lappalaiset, Pohjois-Fennoskandian a. — alkuunpanna: tavallisemmin panna alkuun (kuitenkin vasta alkuunpantu t. alkuun pantu yritys; N:n alkuunpanema t. alkuun panema hanke) alla eräissä vierasmallisissa sanonnoissa
miel. toisin: »lattia on työn a.» [par. tekeillä]; »moottori oli korjauksen a.» [par. korjattavana]; »asia on neuvottelujen a.» [par. neuvoteltavana]; »toisen määräysvallan a.» [par. määräysvallassa, määrättävänä]; »valvonnan a.» [par. valvonnassa, valvottavana] alla esitetty
allakka puhek. almanakka
alla mainittu. — alla oleva. — alla päin
alakuloisena, masennuksissaan: palasi juhlimasta alla päin. — allapäin (paikasta): parhaat palat ovat a. allatiivi kiel. eräs paikallissija (esim. po- jalie, merdie) alle-sanasta huomattavaa: 1. osanotto vaaleihin jäi alle 80 prosentin (myös alle 80 prosenttiin); hiukan a. puolet [ = hiukan vähemmän kuin puolet] väestöstä asuu maalla; alle 10-vuotiaat ’10:tä vuotta nuoremmat’. Miel. toisin: »alle kouluikäinen» [par. kouluikäistä nuorempi]. 2. eräissä sanonnoissa miel. toisin: »ottaa työn a.» [par. tekeille, tehtäväksi]; »joutui toisen määräysvallan alle» [par. määräysvaltaan, määrättäväksi] Alleghenyvuoret [äligeni-1. äligeini-] allegorinen vertauksellinen. — allegoria vertaukselleen esitystapa; vertauskuva allegro [-e-, ital. -e'-] mus. nopeasti allekirjoittaa. — allekirjoittanut: kirjoituksessa usein yks. 1. persoona luontevampi, puheessa (paitsi leikkipuheessa) ainoa mahdollinen. Esim. »a. katsoo, että
» [tav. par. katson, että ];
»tässä työssä oli allekirjoittanutkin [puhuja] mukana» [po. olin minäkin mukana]
allekkain (myös alakkain, alatusten, alle- tusteri)
»ALLEMERKITTY», »ALLEPAINETTU»: kuluneita muunnelmia sanasta allekirjoittanut (ks. tätä) allergia liikaherkkyys jollekin aineelle, herkistymä. — allerginen liikaherkkä. — allergistua (myös allergisoitua) tulla liika- herkäksi, herkistyä: iho allergistui villalle alleviivata 1. konkr.: a. sana, rivi. 2. par. tähdentää, korostaa: »haluaisin a. sitä
seikkaa, että »
allianssi valtioliitto alligaattori eräs krokotiili allitteraatio alkusointu allokoida tai. kohdentaa alluusio viittaus, vihjaus aloite. — aloittaa: a. työ. Ei: »aloitti [par. alkoi] tehdä työtä» aloittain ala kerrallaan: neuvotteluja käydään a. — aloittainen alakohtainen: aloittaiset sopimukset aloitteikas (miel. kuin »aloiterikas») mo-


Alpo
114
ni-, runsasaloitteinen: a. työntekijä. — aloitteisuus aloitehalu, -kyky, aloitteellisuus Alpo: Alpon Alpua (Vihannissa): -ssa alta: myi a. viiden markan (puhek.) ’alle viidellä markalla’
Alta (norj.) = Alattio Altai: -lla
altailainen: altailaiset kielet turkkilais-, mongoli- ja tunguusikielet’ altapäin. — altavastaaja van h. ja leik. vastaaja, syytetty altis (mon. partit. alttiita, superl. alttein): a. kuuntelemaan, tulehtumaan; a. taudille; valon vaikutukselle a. kangas. Yhdyssanojen jälkiosana yleensä luontevammin toisin: »häiriö-, muutos/altis» [par. häiriöille, muutoksille altis]; »tapaturma-altis [par. tapaturmille altis] työala»; »riskialtis» [par. riskeille altis, riskinen]; »räjähdysaltis [par. herkästi räjähtävä] tilanne». — altistaa saattaa alttiiksi: altisti omaisuutensa vaaralle; alkoholismi altistaa monenlaisille sairauksille (ei »monenlaisiin sairauksiin») altisti alttoviulun, -torven tai -saksofonin soittaja
altistua tulla t. joutua alttiiksi: joukossa ihminen voi a. propagandalle; riskialoilla altistuu syövälle tuhansia työntekijöitä Aitona
alt|ruismi epäitsekkyys, lähimmäisenrakkaus. — alt|ruisti altruistinen ihminen. — alt|ruistinen epäitsekäs, toisen etua ajatte- leva
alttius (ei »altteus»)
altto 1. matala naisääni; matalaääninen naislaulaja. 2. matalaääninen viulu, alttoviulu
alue joskus miel. ala: »on kirjoittanut artikkeleita useilta alueilta». — alueen- yhdyssanoissa: alueen/laajennus, -luovutus, -valtaus (myös aluelaajennus jne.) alumiini (kemian terminä myös aluminium) alun alkaen. — alun perin. — alun pitäen alussa mainittu Amadeusjärvi
amalgaami elohopeaseos. — amalgamoida
seostaa elohopealla amanuenssi eräiden kirjasto-, arkisto- yms.
virkailijoiden virkanimi amaryllis (: amarylliksessä t. amarylliksessa) eräs huonekasvi amatsoni voimanainen (alk. sotaisan nais- kansan jäsen kreikkalaisessa tarustossa) amatööri harrastelija, ei-ammattilainen. — amatööriys: amatööriyden ja ammattilaisuuden raja on epäselvä Amazon [-tson]
ambitio kunnianhimo, kunnianarkuus
ambivalenssi kaksiarvoisuus. — ambivalentti kaksiarvoinen: kuvasi seksuaalisuuden ambivalentiksi [ = samalla kertaa kartettavaksi ja puoleensavetäväksi] asiaksi Ambomaa: -lla t. -ssa ambulanssi 1. sairasauto. 2. vanh. liikkuva kenttäsairaala ameba eräs alkueläin amen [ä-]: tavallisemmin aamen amerikanperintö. — amerikansuomalainen adj. ja subst. — amerikansuomi amerikansuomalaisten puhuma suomi Amerikan yhdysvallat = Yhdysvallat Amerikka
amerikkalainen adj. ja subst. ametisti eräs puolijalokivi amfetamiini eräs huumeena käytetty lääke amfibio 1. sammakkoeläin. 2. maa-ja vesi- kulkuneuvo (varsinkin lentokoneista) amfiteatteri katoton teatteri, jossa näyttämöä ympäröi porrasteinen katsomo Amiens [amiä'] aminohappo kem. amir. lyh. amiraali
amiraali 1. korkea-arvoisin meriupseeri.
2. eräs päiväperhonen ammatillinen ammatin t. ammattien alaan kuuluva, ammattia koskeva: a. oppilaitos, järjestäytyminen. Usein miel. toisin: »a. ylpeys», »a. järjestö» [par. ammatti/ylpeys, -järjestö]. — ammattien/- tarkastaja, -tarkastus (ei »ammatti»-).
— 	ammattikasvatushallitus ammoniakki kem. eräs typen ja vedyn yhdiste, yleisk. usein sen vesiliuoksesta ammottaa
amnesia muistinmenetys amnestia yleinen armahdus ampeeri sähkövirran voimakkuuden yksikkö
amplitudi fys. (värähdys)laajuus, ääriväli amppeli riippuva kukka-astia ampulli umpeen sulatettu lääke- t. ihon- hoideputki, umpilo amputoida poistaa ruumiinosa leikkaamalla Amsterdam Amu-Darja
amuletti mukana pidettävä, pahalta suo- jaava taikaesine Amur
Amurinmaa
anabolinen: anaboliset steroidit Synteettisesti valmistettuja mieshormonin johdoksia’
anaforinen kiel. puheessa tai tekstissä taaksepäin viittaava: a. pronomini anakoluutti kiel. virkerakenteen alun ja lopun yhteensopimattomuus. — anako- luuttinen kiel. anakoluutin sisältävä: a.


115
antiikva
virke
anakronismi väärä ajoitus; aikaansa sopimaton ilmiö t. käsitys. — ana|k|ro- nistinen väärin ajoitettu, aikaansa sopimaton, epäajanmukainen analfabeetti luku- ja kirjoitustaidoton ihminen
analogia 1. yhdenmukaisuus, vastaavuus; vastine. 2. kiel. tietynlainen muotojen yhdenmukaistuminen. — analoginen 1. yhdenmukainen, vastaava. 2. kiel. analogian tietä syntynyt analysoida eritellä. — analyysi (: -ssä t. -ssä) erittely; eritelmä: kemiallinen a.; tilanne-, runo/analyysi. — analyytikko analyysien tekijä. — analyyttinen ('.analyyttisessä t. -ssa) erittelevä ananas: ananaksen
anapesti (: -ssa) ylenevä kolmitavuinen runojalka
anarkia hallituksettomuus, laittomuus, sekasorto. — anarkismi yksilön kahleet- tomaan vapauteen tähtäävä aatesuunta.
— 	anarkisti anarkismin kannattaja. — anarkistinen anarkismia kannattava, anarkismin mukainen Anatolia
anatomia ihmisen ja eläinten rakenne; sitä koskeva oppi. — anatominen anatomiaa koskeva
Ancylusjärvi [ans- t. ank-] eräs järvivaihe Itämeren kehityksessä ancyluskausi [ans- t. ank-] eräs geologinen kausi; vrt. ed.
Andalusia
Andamaanit
andante [a'-, ital. -a'-] mus. »käyden», tasaisen tyynesti Andit Andorra
ane (ei »anne») vapautus katolisen kirkon määräämistä hyvitystöistä tai kiirastulen rangaistuksista aneeminen vähäverinen anekdootti kasku anemia vähäverisyys, verenvähyys anestesia tunnottomuus; puudutus, nukutus. — anestesiologi anestesialääkäri, nukutuslääkäri Angelniemi (nyk. Halikkoa): Angelnie- mellä
angiina kurkkutulehdus angina pectoris [-i-, lat. -i'-] sydänkouris- tus
anglikaaninen episkopaalinen, piispallinen (Englannin valtionkirkosta). — anglisismi (myös anglismi) englantilaisuus, englantilainen piirre (kielessä). — angloamerikkalainen englantilais-amerikkalainen. — anglosaksi Britanniaan muuttaneiden germaanien jälkeläinen; englantilainen t.
amerikkalainen. — anglosaksinen englanninkielinen; englanninkieliselle alueelle ominainen: a. kirjallisuus, kulttuuri; anglosaksiset tavat Angola Anhui
ani: a. harva, harvinainen, harvoin; a.
varhain, varhainen animaalinen eläimellinen, eläin-. — animaatio elokuvan valmistaminen tekemällä piirrokset, nuket ym. liikkumattomat kohdat liikkuviksi, elotus. — animismi usko, jonka mukaan kaikilla olioilla on sielu, sielu-usko Ankara
anne 1. anteet päättelyn, automaattisen tietojenkäsittelyn tms. lähtökohtana olevat tiedot, »daatat»’. 2. par. ane anniskella 1. yleiskielessä harv. antaa vähin erin: a. lahjoja; anniskeli eloja parsille. 2. myydä alkoholia myyntipaikalla nautittavaksi
anoa 1. pyytää nöyrästi: a. armoa. 2. etup. vanh. pyytää virallisesti: a. apurahaa (nyk. tav. hakea); a. eroa, muutosta päätökseen (nyk. tav. pyytää) anodi positiivinen elektrodi anomalia säännöttömyys, poikkeavuus;
epämuodostuma anomus 1. vanh. ja tyyl. nöyrä pyyntö. 2. etup. vanh. virallinen pyyntö: stipendi/anomus (nyk. tav. -hakemus); eroanomus (nyk. tav. eronpyyntö) anonyymi (: -ssä t. -55a) nimetön, nimeään ilmaisematon anopikset mon. naiset, joiden lapset ovat keskenään naimisissa antaa: »a. [par. pitää] konsertti» »antaantua»: par. antautua antagonismi vastakohtaisuus. — antagonisti vastustaja (mielipiteiltään) An|t|arktis (: Antarktiksessa) = Etelä- manner antautua (ei »antaantua») anteeksiantamaton: a. mies; teki anteeksiantamattoman erehdyksen. — anteeksiantava: a. rakkaus antibiootti mikrobeja tuhoava pieneliöistä lähtöisin oleva lääke Antigua
antihiukkanen fys. vastahiukkanen antiikki 1. Kreikan ja Rooman muinais- aika ja sen kulttuuri: antiikin perintö länsimaille. 2. vanhanaikainen tyyli t. esineistö: tämä pöytä on antiikkia; myytävänä oli antiikkia. — antiikkinen 1. antiikin aikainen, antiikkiin kuuluva, klassinen; usein luontevammin antiikin. 2. vanhanaikainen: osti antiikkisen lampun
antiikva pysty kirjainlaji


antikvaari
116
antikvaari puhek. antikvariaatti. — antikvaarinen: a. kirjakauppa ’käytettyjen kirjojen osto- ja myyntiliike’. — antikvariaatti antikvaarinen kirjakauppa antikviteetti muinaisesine, muinaismuisto Antillit
antimateria fys. antihiukkasista koostuva aine, antiaine antimilitarismi sodan ja puolustusvoimien vastustaminen. — antimilitaristi antimili- tarismin kannattaja antimoni kem.
Antiokia
antipatia vastenmielisyys antiper|s|pirantti hikoilunestoaine antisemitismi j uutalaisvastaisuus antisepti (: -ssa) antiseptinen aine. — antiseptinen (: antiseptisessä) pieneliöitä tuhoava: a. side antisosiaalinen yhteiskunnanvastainen antiteesi vastaväite
antologia teos, johon on valittu eri tekijöiden kirjoituksia, runoja tms. antonovka [-fka] eräs omenalajike Antrea: -ssa (ven. Kamennogorsk) antropologia ihmisen ruumiillisia ominaisuuksia tutkiva tiede; (laajemmin:) ihmistä tutkivat tieteet anturi tekn. laite, joka välittää mittaus- suureen mittaus- ja säätölaitteeseen Antwerpen
ao. ly h. asianomainen. Tyypillinen paperi- kielen lyhenne, jota ilman tulee hyvin toimeen: »hakemus tehdään ao. [par. erityisellä] lomakkeella»; »tiedot on jätettävä ao. aikaan ja paikkaan» [par. määräaikaan ja -paikkaan]; »jos ao. liitoskohdissa [par. jos liitoskohdissa t. jos näissä liitoskohdissa] ilmenee vikaa  »
AO lyh. alempi oikeustutkinto (luettelo- tekstin, ei tavallisen tekstin lyhenne) AOL lyh. Ammattioppilaitosten opettajien liitto
aortta sydämestä lähtevä valtimo ap. lyh. 1. alemman palkkausluokan: ap. lehtori. 2. vanh. aamupäivällä: klo 9 ap.
AP lyh. amerikkalainen uutistoimisto (engl. Associated Press) apaattinen välinpitämätön, tylsä, turta apaja 1. nuotanvetopaikka (myös kuv.): löysi mainion apajan. 2. nuotanveto(ker- ta): vetää a. 3. kalansaalis (kuv. myös muusta saaliista): sai runsaan apajan aparaatti (myös apparaatti) laite, koje; toimintakoneisto. — aparatuuri (myös apparatuuri) laitteisto, kojeisto, välineistö apartheid rotuerottelu apatia välinpitämättömyys, tylsyys
apekset mon. miehet, joiden lapset ovat naimisissa keskenään Apenniinit
aperitiivi ruokahalua kiihottava alkoholijuoma tm. aine apila (itäsuomal. puhekielessä ja vanh.
myös apilas) aplodi kättentaputus (suosionosoituksena).
— aplodoida taputtaa käsiään (suosionosoitukseksi)
APN lyh. neuvostoliittolainen uutistoimisto (ven. Agenstvo PetSati Novosti) apo: a. auki, a. alaston apokalyptinen (: apokalyptise/ssä t. -ssa) ilmestyskirjallisuutta koskeva; ilmestys- mäinen
apo|k|ryfinen (: apokryfise/ssä t. -ssa)
1. Raamattuun liittyvä mutta sen ulkopuolelle jäänyt (kirja). 2. hämäräperäinen, mystinen
apolloninen selkeän tyyni, sopusointuinen apologia puolustuspuhe apostoli Jeesuksen opetuslapsi; evankeliumin (tai opin) julistaja apo|st|rofi heittomerkki apoteoosi ylistys(laulu) appaa (: apanf apoin, appanut) hotkia, ahmia: appoi mansikoita (suuhunsa) Appalakit: Appalakkien, Appalakeilla apparaatti = aparaatti. — apparatuuri = aparatuuri appellatiivi kiel. yleisnimi appelsiini
apperseptio psyk. uuden havaitun hahmottaminen t. omaksuminen. — appersi- pioida psyk. hahmottaa t. omaksua uutta havaittua
ap|plikaatio päällikeompelu. — aprikoida (myös applisoida) koristaa päällikeompelulla appo, apposen: a. auki, alasti appositio kiel. eräs lauseenjäsen approbatur [-ä-, lat. -ä'-] hyväksytyn alin arvosana; jonkin aineen suppein korkeakoulukurssi. — approbatur-arvosana. — approbaturtentti a priori [-ö'ri] ennalta, suoralta kädeltä.
— apriorinen ennalta omaksuttu:'a. käsitys
APT lyh. autopostitoimisto
apu: omin avuin t. omin(e) apuineen
apul. lyh. apulainen
»apulanta», »apulannoite»: par. (väkilannoite apul.prof. lyh. apulaisprofessori arabeski 1. eräs kiemurainen ornamentti.
2. mus. eräistä sävellyksistä
arabi (suppeammin:) Arabianniemellä asuva, (laajemmin:) yleensä arabiankielinen henkilö arabia (kieli)


117
arvauttaa
Arabia (maa)
arabialainen 1. adj. vrt. arabi: a. kulttuuri;
a. hevonen. 2. subst. par. arabi Arabianmeri Arabiemiirikuntien liitto arabikumi eräistä akasialajeista saatava, mm. liimana käytetty kumi Arafurameri
aralia eräitä murattikasveja
Araljärvi
Ararat
arastaa 1. = arastella 1: arasti vieraita. 2. tavallisemmin aristaa 1. — arastella 1. ujostella,- arkailla: a. outoja ihmisiä; ei arastellut sanoa totuutta. 2. tavallisemmin aristella 1 araukaria eräitä havupuita arboretum [-e-] puistomainen puu- ja pensasviljelmä arbuusi vesimeloni Ardennit
areena 1. roomalaisen amfiteatterin t. sirkuksen kenttä. 2. kuv. julkisuus, näyttämö, kilpatanner: ei ole sen jälkeen ilmaantunut areenalle Argentiina
argumentoida perustella. — argumentti
peruste
aristaa 1. tuntua aralta; varoa arkuuden tähden: silmiä aristaa t. silmät aristavat; potilas aristi polveaan. 2. tavallisemmin arastaa. — aristella 1. = aristaa 1: kurkku t. kurkkua aristeli; a. kipeää paikkaa.
2. 	tavallisemmin arastella 1 aristokraatti aristokraattinen ihminen, ylimys. — aristokraattinen ylimysmieli- nen, ylimyksellinen. — aristokratia yli- mysvalta
aristoteelinen ///. Aristoteleen opin mukainen: a. tieteenkäsitys aritmeettinen laskuopillinen. — aritmetiikka laskuoppi Arizona [-tsona t. -tsöna] arjalainen adj. ja subst. Etu-Intian ja Iranin indoeurooppalainen, indoiranilainen; (kansallissosialistien rotuopissa) indoeurooppalainen, ei-juutalainen ark lyh. arkki(a) ark. lyh. arkisin
arkaainen muinaisaikainen: veistoksen arkaaiset muodot. — arkaismi vanhansä- vyinen t. vanhahtava ilmaus. — arkai- soiva (tietoisesti) vanhastava: arkaisoivaa musiikkia. — arkaistinen vanhansävyi- nen, vanhastava; vanhahtava: käytti arkaistisia sanontoja arkaluonteinen 1. asioista: a. asia, kysymys. 2. ihmisistä: a. mies ’jolla on arka luonne’. — arkaluontoinen 1. ihmisistä: a. mies ’jolla on arka luonto’. 2. asioista par. arkaluonteinen
Arkangeli Arkansas: -issa
arkeittain arkki kerrallaan, arkkeina arkeologi muinaistutkija. — arkeologia muinaistiede. — arkeologinen muinaistie- teellinen
arkipyhä muuksi viikonpäiväksi kuin sunnuntaiksi osuva pyhäpäivä. — arkistaa tehdä arkise(mma)ksi: työnteko on arkistanut pyhänvieton arkisto: huom. valtion arkistojen oikeinkirjoitusasut Valtionarkisto, Turun maakunta-arkisto arkistua muuttua arkise(mma)ksi: teatteri on arkistunut entisestään arkkiatri ansioituneen lääkärin arvonimi arkkipelagi saaristomeri, saaristo arkkit. lyh. arkkitehti arkkitehdintutkinto. — arkkitehti: arkkitehdilla. — arkkitehtoninen rakennustaiteellinen. — arkkitehtuuri rakennustaide, -taito; rakennustaiteellinen muoto: suomalainen a.; talon upea a. arktinen pohjoisiin napaseutuihin kuuluva Arktis (: Arktiksessa) pohjoiset napaseu- dut
Arlanda [ar-, ruots. är-] armahtavainen anteeksiantava: Herra on a.
— 	armahtavaisuus vrt. ed.: Jumalan a. Armas: Armaksen (myös Armaan) armatuuri koneen tms. metallivarusteet;
valaisinvaruste armenia (kieli)
Armenia (maa)
armoittaa: armoitettu [= erinomainen, verraton] puhuja Arnheminmaa Arno
aromaattinen hyvänhajuinen, tuoksuva. — aromi tuoksu-1. makuvivahde. — aromi- kas hyväarominen: aromikasta kahvia arpeuma (myös arpeutuma) arsenaali asevarasto
artefakti ihmisen tekemä tuote, teennös arterioskleroosi verisuonten kalkkiutuminen
artikkeli 1. kirjoitus lehdessä t. kokoomateoksessa. 2. kauppatavara(laji). 3. kiel. substantiivin määräisyyttä t. epämääräisyyttä osoittava sana t. pääte artikla lain t. (kansainvälisen) sopimuksen osa
artikulaatio ääntäminen, ääntämys. — ar- tikulatorinen artikulaatiota koskeva. — artikuloida ääntää: artikuloi ranskaa selvästi
artisti 1. viihdetaiteilija. 2. par. taituri: »ralliartisti». — artistinen taiteellisen hienostunut; korosteisesti taiteellinen arv. lyh. arvoisa arvauttaa = arvuuttaa


arveluttaa
118
arveluttaa. — arveluttava
arvioija (myös arvioitsija). — arvioittaa
teettää arvio arvo: korjattavaa käyttöä mm. »apu oli suuresta arvosta» [par. avulla oli suuri arvo, apu oli hyvin arvokasta]. — arvoinen: yhdyssanoja mm. rahan-, saman/- arvoinen (voidaan kirjoittaa erikseenkin), sanaliittoja markan, punnan, (kokonaisen) omaisuuden arvoinen arvoitus
arvokas 1. jolla on arvoa, suuri-, kallisarvoinen: a. veistos, matto; juhlassa on a. ohjelma; pöydän arvokkain paikka. 2. juhlallinen, vakava: a. ilme; käyttäytyä arvokkaasti. 3. merkityksessä 'paljon maksava, hinnakas’ par. kallis: »söi arvokkaan aterian»; »bensiini on tullut yhä arvokkaammaksi». — arvostaa 1. pitää arvossa, kunnioittaa: arvostan hänen saavutuksiaan; ulkomaillakin arvostettu taiteilija. 2. miel. toisin: »a. [par. arvioida] varasto»; »saatavat arvostetaan [par. lasketaan] täyteen arvoonsa». — arvosteli- jankappale = arvostelukappale. — arvostella punnita jonkin arvo sen hyvien ja huonojen puolien perusteella, kritikoida (varsinkin moittivasti): a. työn tuloksia; a. kirjallisuutta; hanakka arvostelemaan; jäsenet arvostelivat johtokunnan toimintaa. — arvostelukappale lehden arvostelijan saama kirjan ilmaiskappale. — arvottava arvoarvostelman sisältävä: a. suhtautuminen, kannanotto arvuuttaa (myös arvauttaa): arvuutin hänellä ikääni as. lyh. 1. asema. 2. asunto. 3. asukas(ta) ASA lyh. Yhdysvaltain standardointiliitto (engl. American Standards Association); myös yhdysvaltalaisten standardien mer- kintänä
asbesti eräs kuumuutta kestävä kuituinen mineraali Ascension [ase'n$(3)n]
Asean (myös ASEAN) ly h. s. Kaakkois- Aasian maiden järjestö (engl. Association of Southeast Asian Nations) aseenkäsittely (ei »asekäsittely»). — aseidenriisunta varustelun vastakohtana: idän ja lännen neuvottelut aseidenriisunnasta. — aseistariisunta: rauhaa seurasi hävinneen valtion a. — aseistettu usein luontevammin toisin: »viiden aseistetun [par. aseellisen] terroristin hyökkäys»; »vastaan tuli metsästyskiväärein a. hirviporukka» [par. metsästyskiväärein aseistautunut hirviporukka t. hirviporukka aseinaan metsästyskiväärit]; »aseistettuna [par. aseissa] hampaisiin saakka» »asemasta» (postpositiona): par. asemesta asemesta sijasta: lähdin hänen asemestaan
asendentti kiel. takeneva (uudemmasta kielimuodosta varhempaan) asenne: hänen asenteensa minuun t. minua kohtaan on muuttunut. — asenteenmuu- tos (miel. kuin »asennemuutos») aseptinen (: aseptisessa) puhdas, tartunta- aineeton
»aseriisunta»: par. aseiden- t. aseista/- riisunta asess. lyh. asessori
asessori eräs kollegisen oikeus- t. hallintoviraston virkamies; myös arvonimenä asetoni kem.
asettautua toiminnan tahallisuutta korostavasta asettautui istumaan nojatuoliin. — asettua sekä tahattomasta tapahtumasta että tahallisesta toiminnasta: tukka asettui laineille; myrsky on asettunut [= tyyntynyt]; a. ruokapöytään. — asetus säädös, jonka tasavallan presidentti antaa ilman eduskunnan myötävaikutusta asfaltti (myös asvaltti) asia hylättävästi: »se on a. erikseen» [par. eri asia]. — asiaankuulumaton (myös asiaan kuulumaton). — asiaankuuluva (myös asiaan kuuluva). — asiaintila (myös asiantila). — asialista = esityslista. — asianlaita: a. (myös asian laita) on sellainen, että — -. — asianomainen 1. kyseinen (usein luontevasti korvattavissa pronominilla tämä, tuo, se tai jätettävissä kokonaan pois): »asianomaiset tiedot [par. tiedot t. nämä tiedot] lähetetään edelleen». 2. asiaankuuluva, asianmukainen: ilman asianomaista lupaa. — asianosainen henkilö, jolla on osuutta johonkin asiaan, osapuoli: tieto on annettava kaikille asianosaisille. — asiantuntematon asiaa tuntematon. — asiantunteva.
— 	asiantuntija-apu: kehitysmaihin lähetetty a. — asiantuntijanapu: N. on auliisti antanut asiantuntijanapuaan. — asiantuntijalausunto asiantuntijan antama lausunto Askainen: Askaisissa
askar, askare: edellinen tavallisempi yks. nominatiivissa ja partitiivissa (askar, askarta; myös askare, askaretta)f jälkimmäinen vallitsevana yks. illatiivissa ja useimmissa mon. sijoissa (askareeseen, askareita) ja tavallisin myös muissa yks. sijoissa (<askareessa, myös askaressa). — askaroida = askarrella. — askaroittaa = askarruttaa. — askarrella puuhailla, näperrellä, askaroida: askarteli puhdetöi- densä parissa; ajatukset askartelivat [ = liikkuivat] aivan muissa asioissa. — askarruttaa ajatteluttaa, askaroittaa: juttu jäi askarruttamaan minua. — askartelut- taa panna joku askartelemaan, antaa askarteluterapiaa: a. kehitysvammaisia


119
ateistinen
askeesi pidättyminen aineellisista nautinnoista. — askeetti askeesin harjoittaja.
— 	askeettinen askeesille ominainen, karu askel, askele: yks. nominatiivissa, yks. partitiivissa ja mon. 2. genetiivissä tav. edellinen (askel, askelta, askelten), yks. illatiivissa jälkimmäinen (askeleeseen), muissa yksikön sijoissa ja monikossa molemmat rinnan (askelen t. askeleen, askelet t. askeleet, askelia t. askeleita) aski ark. rasia askorbiinihappo C-vitamiini Asia lyh.s. Amerikan Suomen-lainan apuraha: Asia-stipendiaatti ASNT lyh. autonominen sosialistinen neuvostotasavalta: Karjalan, Komin ASNT asosiaalinen yhteiselämään t. yhteiskuntaan sopeutumaton Asovanmeri
aspekti 1. näkökohta, näkökulma, (asian) puoli. 2. kiel. tekemisen päättyneisyyttä t. päättymättömyyttä yms. ilmaiseva verbin kategoria aspiraatio 1. f on. klusiilin henkäysloppu.
2. 	kiel. vanh. loppukahdennus aspiriini eräs kuume- ja särkylääke (tavaramerkkinä: Aspirin) aspiroitua f on. vrt. aspiraatio 1: aspiroi- tunut klusiili ass. lyh. assistentti
assimilaatio yhtäläistyminen, kaltaistaminen, sulautuminen. — assimiloida yhtäläistää, kaltaistaa, sulauttaa. — assimiloitua yhtäläistyä, kaltaistua, sulautua Assisi [-isi, ital. -i'si]
assisteerata puhek. avustaa. — assistentti apulainen
assosiaatio yhtymä, varsinkin mielleyhtymä, -kytkeymä. — assosioida yhdistää (varsinkin mielteitä). — assosioitua yhdistyä (varsinkin mielteistä); Eftan assosioitunut jäsen ’ulkojäsen, liitännäisjäsen’ Assyria
assyrialainen adj. ja subst. muinais-Assyrian oloista ja asukkaista; myös Turkissa, Libanonissa ym. vähemmistönä elävistä muinais-Assyrian kansan jälkeläisistä. — assyriologia muinais-Assyrian ja -Babylonian tutkimus aste: mm. tutkimuksen nykyisellä asteella; hänen kehityksensä on jäänyt lapsen asteelle; työttömyysverotus/aste [esim. prosentteina työikäisistä, tuloista]. Nykyään muotisananomaisesti abstraktissa käytössä, usein miel. toisin: »samaa vaikeusastetta edustavat tehtävät» [par. yhtä vaikeat t. vaikeudeltaan yhtäläiset tehtävät]; »työttömyysaste on noussut» [usein riittää: työttömyys on lisääntynyt]; »raaka-aineiden kotimaisuusaste on [par. raaka-aineista on kotimaisia] 70
prosenttia»; »kokoelmien käyttöaste on jäänyt alhaiseksi» [par. kokoelmien käyttö on jäänyt vähäiseksi, kokoelmat ovat jääneet vähälle käytölle] asteenikko asteeninen ihminen. — asteeni- nen heikko, voimaton; ruumiinrakenteeltaan hintelä asteittain (ei »asteettain»). — asteittainen (ei »asteettainen») asti [-ix]
astma kohtauksittainen hengenahdistus. — astmaatikko astmapotilas. — astmaatti- nen astmaa poteva; astman luonteinen. — astmainen astmaa poteva Astrahan
astrologia tähdistä ennustaminen. — astronautti avaruuslentäjä. — astronomi tähtitieteilijä. — astronomia tähtitiede.
— astronominen tähtitieteellinen asua: asuu omassa huoneistossa, talossa
(pelkästä asumisesta); asuu taloa ’asuu talossa ja viljelee sen maita’; asutut alueet (tav. pelkästä asumisesta). — asuinliitto avoliitto (ei sekaannu tämän sanan tavoin häiritsevästi sanaan avioliitto). — asujaimisto (myös asujamisto) tyyl. väestö, asukkaat. — asujain (myös asujan) vanh. ja tyyl. asukas. — asuma asuttu paikka: Tenon varren asumat. — asumus (vaatimaton) asunto, asuinpaikka (maalla, ei juuri kaupunkioloissa): lähimpään asumukseen oli matkaa toista kilometriä Asunciön [-sion, esp. -sio'n] asunnonvälitys (ei »asuntovälitys»)
Asunta (Keuruulla): Asunnalla asunto asuinsuoja (nykyoloissa huoneisto t. yhden perheen asuinrakennus). — asuntohallitus. — asuntotuotanto (myös asunnontuotanto) asuste tav. mon. ihmisen asuun kuuluvista esineistä (esim. paita, housut, kengät; vyö, solmio; kävelykeppi, käsilaukku)
asvaltti = asfaltti
asymmetrinen (: asymmetrisessä) epäsymmetrinen. — asymmetria epäsymmetri- syys
asyndeettinen (: asyndeettise/ssä t. -ssa) kiel. sidesanaton, siteetön: a. rinnastus.
— asyndeton kiel. siteettömyys asynkroninen epätahtinen: a. moottori
(myös asynkronimoottori) at lyh. tekninen ilmakehä, teknistä ilmakehää
atavismi sukupolvia piilleen perinnöllisen ominaisuuden ilmeneminen, etäperintöi- syys. — atavistinen atavismiin perustuva, etäperintöinen Ateena
ateismi jumalankieltäminen. — ateisti ju- malankieltäjä. — ateistinen vrt. ed.: a.


ateljee
120
ajattelutapa ateljee 1. kuvaamataiteilijan työhuone;
valokuvaamo. 2. muotisalonki ateria (puhek. ja vanh. myös atria) »aterimet»: po. ruokailuvälineet atero|skleroosi valtimon haurauskovetus- tauti
A|thos [-tos]: Athoksessa ATJ lyh. ajantasajärjestelmä ATK (myös atk) lyh. automaattinen tietojenkäsittely Atlantti: Atlantilla (myös Atlantin valtameri)
1. atlas 1. kartasto. 2. kannattajanikama
2. atlas eräs silkkikangas Atlas (myös Atlasvuoret)
Atlasmaat Marokko, Algeria ja Tunisia Atlasvuoret = Atlas
atleetikko rakennetyypiltään jykevä ja lihaksikas ihminen. — atleetti voimamies, voimailija. — atleettinen vrt. atleetti: a. ruumiinrakenne, piirre atm lyh. normaali-ilmakehä(ä) atmosfääri 1. ilmakehä. 2. ilmapiiri, tunnelma: juhlan a. atolli kehäriutta
atomi pienin kemiallisesti jakautumaton alkuainehiukkanen. — atomienergianeu- vottelukunta. — atomintutkija. — ato- mintutkimus: nyk. tavallisemmin ydintutkimus. — atomi/pommi, -voimala: nyk. tavallisemmin ydin/pommi, -voimala atrain (varsinkin itäsuomal. puhekielessä) = ahrain
atria (pohjal. ja kaakkoissuomal. puhekielessä; yleisk. vanh.) ateria atriumtalo umpipihainen omakoti- t. rivitalo
ATS lyh. Itävallan sillinki(ä) (kansainvälisen maksuliikkeen, ei tavallisen tekstin lyhenne)
atsalea meillä huonekasvina pidettyjä alp- piruusuja
atsteekki erään muinaisen intiaanikansan jäsen
attasea lähetystöavustaja attentaatti (poliittinen) murha t. sen yritys, tihutyö Attika
atto- Sl-järjestelmän mittayksikköjen nimissä: triljoonasosa {atto/metri, -sekunti jne.)
at|trahoida vetää puoleensa. — altraktio
vetovoima attribuutti kiel. eräs lauseenjäsen au. lyh. aliupseeri Auckland [ökländ]
AUD lyh. Australian dollari(a) (kansainvälisen maksuliikkeen, ei juoksevan tekstin lyhenne) audienssi vastaanotto, puheillepääsy
audiovisuaalinen kuuloon ja näköön perustuva. — auditiivinen kuuloaistia koskeva, kuulo-. — auditorio luentosali auer: yks. nominatiivissa ja partitiivissa tav. auer, auerta, muissa sijoissa vartalo auteree- (autereen, autereessa jne.)
Auer (sukunimi): -in
aueta (: aukenee t. aukeaa, aukeni t. aukesi, auennut) avautua Augsburg [auksburk]
AUK lyh. aliupseerikoulu aukea 1. avoin, lakea, aava: a. paikka, suo, ulappa. 2. aukea paikka, lakeus: peltoaukea; a. keskellä metsää. — aukeama 1. = ed. 2: niitty aukeama. 2. avau- ma, rako: oven aukeamasta näkyi ulos.
3. 	kirjan tms. vierekkäiset sivut: a. oli täynnä ilmoituksia. — aukaisin tölkin tms. aukaisuväline, avain. — auki: liike on a. klo 9—17 (yhtä käyttökelpoinen sana kuin avoinna). — aukinainen avoin (konkreettisessa merkityksessä): a. ovi, haava. — aukio pienehkö torimainen aukea taajamassa: asema-aukio. — aukkoinen jossa on aukkoja: a. metsä, lähdeaineisto. — aukoa: auon. — aukollinen jossa on aukko t. aukot: a. häkki auktori (kirjan) tekijä. — auktorisoida vahvistaa (virallisesti); valtuuttaa. — autoritaarinen = autoritaarinen. — auktoritatiivinen arvovaltainen, määräävä. — auktoriteetti 1. arvovalta: hänen auktoriteettinsa. 2. arvovaltainen henkilö: ei totellut auktoriteetteja au-lapsi [äu-] avioliiton ulkopuolinen lapsi, avioton lapsi Aulis: Auliksen (myös Auliin)
Aura 1. kunta (: Aurassa). 2. tavallisemmin Aurajoki Aurajoki (joki)
Aure (Kurussa): Aureessa auringonkylpy = aurinkokylpy aurinko aurinkokuntamme keskus (silminnähtävänä luonnonilmiönä; syn. varsinkin itäsuomal. puhekielessä/?ä/vä); (täht.) muistakin kiintotähdistä: a. nousee, paistaa; auringon valossa; laskevan auringon viime säteet; linnunratamme auringot Aurinko aurinkokuntamme keskus (tähtitieteen terminä; tietoteksteissä yleisemminkin erotukseksi muista taivaankappaleista): Auringon korona; etäisyys Maasta Aurinkoon aurinkokeskinen: a. maailmankäsitys. — aurinkokylpy (myös auringonkylpy) ausk. lyh. auskultantti: hov. [= hovioikeuden] ausk. N. N. auskultantti auskultoiva henkilö, opetusharjoittelija. — auskultoida harjoitella opettajan- t. tuomarinvirkaa varten Australia


121
Baikal
australialainen adj. ja subst. autenttinen aito, luotettava auto: tulla autolla; tulen kello kymmenen autossa (myös autolla). — autoasentaja (miel. kuin »autonasentaja») autodidakti itseoppinut autohajottamo = autopurkamo. — autoistua autojen lisääntymisestä: kaupunki, liikenne autoistuu. — autokorjaamo. — autolasti (myös autonlasti) automaatio (koneistojen) automatisointi.
— automaatti itsetoimiva laite. — automaattinen itsetoimiva; itsestään tapahtuva. — automatiikka automaattinen toiminta, automaattilaitteisto; automaattien käyttö. — automatisoida (myös automaattistaa) tehdä automaattiseksi. — automatisoitua (myös automaattistua) tulla automaattiseksi
autonhuolto. — autonkatsastus autonomia itsenäisyys, itsehallinto. — autonominen itsenäinen autopankki 1. pankki, jossa voi asioida autosta käsin. 2. par. pankkiauto. — autopurkamo (ei »-purkaamo») autohajottamo Autorekisterikeskus
autoritaarinen (myös auktoritaarinen) auktoriteettiin perustuva, johtajavaltainen: hallinnon autoritaariset piirteet auttaa: impf. autoin. — auttava välttävä, tyydyttävä: a. tulos; menestyi auttavasti.
— auttavainen avulias: aina a. poika. — auttavaisuus avuliaisuus
Auttoinen (Padasjoella): Auttoisilla auttua: asia ei siitä paljon auttunut korjaantunut, parantunut’ autuaaksi tekevä
AV lyh. audiovisuaalinen: A V-välineistö »avaaja» (esim. tölkin aukaisuvälineestä): par. aukaisin avantgardisti [avarj-] taiteen uusien ilmaisumuotojen tienraivaaja avautua (ei »avaantua») aueta Avemojärvi Avignon [avinjö']
avoimuus (ei »avoimmuus») avonaisuus: olohuoneessa on avoimuuden tuntua; katseen a.; a. ihmissuhteissa. — avoin 1. konkr. = aukinainen, avonainen 1: a. ikkuna; a. haava. 2. muuta käyttöä (vrt. avonainen 2): a. katse, luonne; a. työpaikka; vaikutteille a. mieli; a. ristiriita; kysymys jäi avoimeksi ’auki, vastaamatta’; a. valtakirja. — avoinna: toimisto on a. (myös auki) arkisin klo 9—16 avokado eräs isokivinen jälkiruokahedel- mä
avokonttori matalilla seinäkkeillä jaettu toimistosali. — avoliitto (ei lakiterminä) laillisesti vahvistamaton avioliiton kaltai¬
nen yhteiselämä. Sana on lähtöisin leikki- puheesta ja muistuttaa häiritsevästi sanaa avioliitto; selvempiä olisivat ehdotetut avosuhde ja asuinliitto. — avomies puhek. vrt. avoliitto. —avonainen 1. konkr. = aukinainen, avoin 1: a. ovi, väylä. 2. muuta käyttöä osaksi samaan tapaan kuin avoin 2 mutta suppeammin: a. katse; avonaisia (tavallisemmin avoimia) työpaikkoja. — avosuhde = avoliitto »avotakka»: par. takka avovaimo puhek. vrt. avoliitto avu hyve, (luonnon)lahja, kyky, ansio: hänen avuihinsa kuuluu ehdoton rehellisyys
avustaa olla jonkun apuna, apulaisena, auttaa jossakin tehtävässä; auttaa rahallisesti: a. filmauksessa; a. vastaajaa oikeudessa; avusti lehteä kirjoituksillaan; a. sotavammaisia. Käyttö ei yhtä laajaa kuiri auttaa-\Qrbin; auttaa on luontevampi esim. sellaisissa yhteyksissä kuin »avustaa neuvoillaan», »avusti toista hädässä», »avustin häntä pakenemaan». — avuste lehteen annettu kirjoitus. — avustus avustaminen; se millä avustetaan (varsinkin raha-apu)
Azerbaidzan [azer-]
Azorit [atso-] ay. lyh. ammattiyhdistys ay-liike [äy-] ammattiyhdistysliike (tavallisessa tekstissä mieluimmin lyhentämättä) ayshirerotu [tav. eisir-] eräs lypsykarjarotu
B
b lyh. lubenter approbatur (ylioppilaskirjoitusten arvosanana)
1. baari 1. juomien tarjoilupaikka. 2. oma- palveluruokala. 3. par. myymälä, puoti, (esim. tavaratalon) nurkkaus: »asuste- baari», »kirjabaari» yms.
2. baari fys. paineen yksikkö »babysitter» [beibi-]: par. lapsenvahti,
kotimies
Babylon
Babylonia
Baden-Baden [bädenbäden]
Baden-VViirttemberg [bä- -rk]
Baffininlahti
Baffininsaari
Bagdad
Bahamasaaret
Bahrain
Baijeri
Baikal (myös Baikaljärvi)


bakkanaali
122
bakkanaali usein mon. rajut juomingit bakteeri jakosieni. — bakteriofagi bakteereja tuhoava virus, faagi. — bakteriologi bakteerien tutkija. — bakteriologia bak- teerioppi Baku [baku, ven. -u'] balalaikka eräs näppäilysoitin balansoida tasapainottaa; pysytellä tasapainossa, tasapainoilla. — balanssi tasapaino Balaton Baleaarit
baletti 1. taidetanssi; sen musiikki. 2. taide- tanssijaryhmä Balkan: -Ula
balladi tietynlainen synkän kertomuksen sisältävä runo t. laulu ballerina [-i-] tanssijatar ballistiikka heitetyn t. ammutun kappaleen liikettä tutkiva tiede. — ballistinen ballistiikan alaan kuuluva balsa eräs trooppinen puu; sen kevyt puuaine
balsami = palsami. — balsamoida =
palsamoida
Baltia
Baltimore [-möre, engl. böltimö(r)] baltti Baltian asukas. — balttilainen 1. adj.: b. kartanokulttuuri; balttilaiset kielet 'latvia ja liettua’. 2. subst. par. baltti banaali arkinen, kulunut, lattea: banaaleja totuuksia. — banaalistaa (myös banali- soida) arkistaa, latistaa. — banaalius (myös banaliteetti) arkisuus, latteus: la- teli pelkkiä banaaliuksia banderolli vyöte Bangkok Bangladesh [-S]
banketti virallinen juhla-ateria baptismi eräs kristillinen suunta. — baptisti baptismin kannattaja bar ly h. baari(a)
barbaari raakalainen. — barbaarinen sivistymätön, raaka: barbaarisia tapoja Barbados: Barbadosissa barbaria (myös barbarismi) raakalaisuus, raakuus
Barcelona [-selöna, esp. - £>elö'na]
Barentsinmeri
baritoni = barytoni
barokki eräs 1600- ja 1700-luvun jyhkeä- muotoinen taidesuunta barrikadi katusulku
barytoni (myös baritoni) tenorin ja basson välinen miesääni basaari 1. itämainen kauppakuja. 2. myyjäiset
baseball [beisböl] eräs pallopeli Basel [bäsel, saks. bäzal] basilika eräs antiikin rakennustyyppi; varhaiskristillinen pitkäkirkko
basilli eräs bakteerityyppi basisti bassoviulun, -kitaran t. -torven soittaja
baskeri eräänlainen lipaton päähine baski Biskajanlahden pohjukassa asuvan kansan jäsen; saman kansan kieli baäkiiri erään turkkilais-tataarilaisen kansan jäsen; saman kansan kieli BaSkiria BaSkiirien autonominen neuvostotasavalta
basso 1. matalin miesääni; matalaääni- sin mieslaulaja. 2. matalaäänisin or- kesterisoitin: kontrabasso eli bassoviulu); bassokitara. 3. pianon ja urkujen matala sävelalue Basutomaa: nyk. Lesotho Batavia: nyk. Djakarta batonki = patonki
BBC [bebese] ly h. Ison-Britannian yleisradio (engl. British Broadcasting Corporation)
beatmusiikki [bit-] korosteisen rytmikäs popmusiikki »beaufort» [boför]: par. bofori »beauty box» [bju 'ti boks]: par. ehostus meikki/laukku bebee (myös bebä [bebe']) eräs leivoslaji beduiini paimentolaisarabi beesi (myös beige) harmaankellervä beeta kreikkalaisen kirjaimiston toinen aakkonen. — beetasalpaaja eräitä sydän- ja verenpainelääkkeitä BEF lyh. Belgian frangi(a) (kansainvälisen maksuliikkeen, ei tavallisen tekstin lyhenne)
begonia vinolehti
behaviorismi [beha-1. bihei-] ulkoista käyttäytymistä tutkiva psykologian suunta beige [bes, ransk. be2] = beesi Belfast [-ä-]
Belgia
belgialainen adj. ja subst.
Bel|grad (myös Beo\grad)
Belize [-i'z] (ent. Brittiläinen Honduras) Belu jUistan
Benares (myös Varanasi): -issa Benelux (myös BENELUX) lyh.s. Belgian, Alankomaiden ja Luxemburgin (talous)- yhteisö
bengaalituli värillinen ilotulitusliekki bengali eräs nykyintialainen kieli Bengali (maakunta)
Benin (ent. Dahomey)
Beo|grad (serbiaa) = Belgrad
bensiini. — bentseeni kem. (ei »bentsoli»).
— bentsoe eräs hartsi. — bentsoehappo.
— bentsyyli kem.
1. berberi eräiden pohjoisafrikkalaisten heimojen jäsen; niiden kieli
2. berberi = burberry Bergen


123
brahmalaisuus
beri-beri eräs puutostauti Beringinsalmi
berjoska valuuttamyymälä (Neuvostoliitossa)
Berliini
Bermudasaaret
Bern
bernhardinkoira (myös bernhardilaineri) Bessarabia
bestseller menekkiteos, -ykkönen Betlehem
betoni rakennusaineena käytetty sementin, hiekan ja veden seos BetSuanamaa: nyk. Botswana BGL lyh. Bulgarian leva(a) (kansainvälisen maksuliikkeen, ei tavallisen tekstin lyhenne)
Bhutan [bu-]
Biafra
Biblia (myös biblia, piplia) vanh. Raamattu bibliofiili kirjojen keräilijä. — bibliografia järjestelmällinen julkaisuluettelo. — bibliografinen bibliografian mukainen: bibliografiset tiedot teoksesta bidee pesuistuin, alapesuallas biedermeier [bidermaier] eräs saksalaisläh- töinen sisustus- ja kalustustyyli biennaali kahden vuoden välein järjestettävä kansainvälinen näyttely »biisami»: par. piisami biisoni isoja märehtijöitä bilateraalinen kaksipuolinen; kahdenvälinen: b. kauppa Bilbao [-bao, esp. -bä'o] biljardi eräs palloilla pelattava pöytäpeli biljoona miljoona miljoonaa binaarinen (myös binaari) kaksijakoinen, kahteen perusyksikköön t. lukuun 2 perustuva
bingo eräs rahapeli. — bingota pelata bingoa
binomi mat. kaksijäseninen summalauseke biodynaaminen: b. [ = luonnonaineisiin perustuva] viljely. — bio|grafia elämäkerta. — biokemia eliöiden kemiaa tutkiva tiede. — biologi biologian tutkija. — biologia eliöiden elämää tutkiva tiede. — biologinen biologian alaan kuuluva. — biosidi eliöitä tappava myrkky. — biotieteet tav. mon. elollista luontoa tutkivat tieteet (biologia, anatomia ym.)
»Birma»: par. Burma Birming|ham [bömirpm]: -issa Biskajanlahti Bismarc|kinsaaret [-rkin-] bisnes ark. liiketoiminta t. -toimi bitti 1. tiedon määrän yksikkö informaatioteoriassa. 2. binaarisen lukujärjestelmän numero (0 t. 1) bitumi eräs luonnonasfaltista t. maaöljystä valmistettu tuote
BKT lyh. bruttokansantuote (tavallisessa tekstissä mieluimmin lyhentämättä) bleiseri urheilu-, klubitakki blini (myös linni) eräs ohukaisruoka blokki 1. puolue- t. valtioryhmittymä: itäblokin maat. 2. par. lehtiö blondiini (ark. myös blondi) vaaleaverikkö blues [blus, engl. bluz] 1. jatsin sointujak- so, jota käytetään improvisoinnin pohjana. 2. eräs seuratanssi boa [boa t. böa] jättiläiskäärmeitä Boden [bu-]
Bodenjärvi [bö-]
»bodybuilding»: par. kuntovoimailu bofori tuulen voiman yksikkö Bofors [bu-]
Bogota
boheemi elämäntavoiltaan huolettoman epäsovinnainen ihminen Bohuslän [buhuslen]
boikotoida pitää boikotissa. — boikotti syrjintä taloudellisena painostuskeinona
1. boksi (opiskelijan) vuokrahuone
2. boksi naudikas Boliden [buli-]
Bolivia
Bologna [-onja]
bolsevikki bolsevismin kannattaja. — bol- sevismi venäläislähtöinen kommunistis- sosialistinen aatesuunta. — boläevistinen bolSevismin mukainen Bombay [-bei]: illat. Bombayhin Bonn
bonus [bonus, ei »bonus»] hyvitys, lisäpalkkio »boomi»: par. buumi Bordeaux [bordö']: Bordeaux*ssa, illat.
Bordeaux*hon bordelli ilotalo, porttola Borneo: -ssa Bornholm: -issa
borssi (myös borssikeitto) venäläinen puna- juurikeitto Boräs [burös]
Bosnia ja Hertsegovina [-vina]
Bospori
Boston
botaanikko (myös botanisti) kasvitieteilijä.
— 	botaaninen kasvitieteellinen. — botaniikka kasvitiede. — botanisti = botaanikko
Botswana [-v-] (ent. BetSuanamaa) Boulogne [bulo'nj]
Bourgogne [burgo'nj]
Bouvefnsaari [buve'n-] br. lyh. brutto
brahmaani (myös bramaani, bramiini) ylimmän kastin jäsen Intiassa. — brah- malainen adj. ja subst. vrt. seur. — brahmalaisuus (myös brahmanismi) Veda-kirjoihin perustuvat Intian uskonnot


Brahmaputra
124
Brahmaputra
bramaani, bramiini = brahmaani brandy [brändi] rypäleviinistä tislattu viina Brasilia (valtio)
Brasilia (kaupunki)
Bratislava
Braun|schweig [-svaik]
Brazzaville [brazavil]
BRD lyh. Länsi-Saksa (tavallisessa tekstissä mieluimmin näin), Saksan liittotasavalta (saks. Bundesrepublik Deutschland) Bremen [bre-]
Bremerhaven [bremerhäfen]
Brenner
Breslau (saks.) = Wroclaw (puol.)
Brest
Bretagne [-tanje, ransk. br3ta'nj] bretoni Bretagnen keltti; näiden kieli bridge [-d§, engl. -dz] eräs korttipeli Brighton [brait(3)n] briketti puriste: puu-, turve/briketti briljantti määrämuotoon hiottu jalokivi briljeerata loistaa esiintymisellään Bristol
Britannia nykyisen Englannin, Walesin ja Skotlannin historiallinen nimi Britteinsaaret
britti 1. Englannissa alkuaan asuneen kelt- tiheimon jäsen. 2. englantilainen. — brittiläinen 1. adj.: brittiläisiä tapoja; brittiläinen maailmanvalta. 2. subst. par. britti
Brittiläinen kansainyhteisö (myös pelkkä Kansainyhteisö)
Brittiläinen Kolumbia br-m2 lyh. bruttoneliömetri(ä)
Brno (saks. Briinn)
brodeerata kirjoa. — brodyyri (: -ssä t.
-ssa) kirjoreunus broileri syöttö-, teuraskananpoika brokadi eräs silkkikangas bromi kem. — bromidi kem.
Bromma
bronkiitti keuhkoputken tulehdus brosyyri (: -ssä t. -55a) esite brovninki eräs puoliautomaattipistooli brt lyh. bruttorekisteritonni(a)
Brugge [bryhs]
brutaali raaka, karkea: b. käytös; b. murha. — brutaalius (myös brutaliteetti) raakuus, karkeus brutto 1. vähennyksettä: painaa 300 kg b. [= päällyksineen]; hinta 60 mk b. 2. vähentämätön kokonaispaino, -hinta, -tuotto tms., (yhdyssanojen alkuosana:) kokonais-: keräys tuotti bruttoa 7 000 mk; bruttopalkka [josta veroja t. kustannuksia ei ole vähennetty] 4 000 mk/kk Briinn (saks.) = Brno (tsek.)
Bryssel
Budapest: -issa
buddhalainen adj. ja subst. vrt. seur. — buddhalaisuus (myös bud\dhismi) Buddhan perustama intialainen uskonto budjetoida ottaa budjettiin. — budjetti talousarvio Buenos Aires: -issa bufetti tarjoilupaikka (juhlassa)
Bukarest Bukovina [-vina] buldogi eräs seurakoirarotu bulevardi leveä puistokatu bulgaari bulgarialainen (subst.) bulgaria (kieli)
Bulgaria (maa)
bulgarialainen 1. adj.: b. kirjallisuus;
bulgarialaista viiniä. 2. subst. = bulgaari bulla paavin juhlallinen kirjelmä bumerangi heittäjälleen palaava heittoase bungalow [bugrjalov] Intian eurooppalaisten asuinrakennus; eräänlainen kevytrakenteinen omakotitalo bunkkeri tulikorsu
burberry (engl. böbari] (myös berberi) eräänlainen sadetakki burjaatti erään mongolikansan jäsen; saman kansan kieli Burjatia Burjaattien autonominen neuvostotasavalta burleski karkean koominen, hullutteleva burma (kieli)
Burma (maa)
Burundi
busmanni erään afrikkalaisen kääpiökan- san jäsen; saman kansan kieli busäeli anglosaksinen kuivan tavaran tila- vuusyksikkö buukata ark. varata (matka, hotellihuone tms.)
buumi ark. nousu-, huippusuhdanne buuri hollantilaislähtöinen Etelä-Afrikan asukas
byro|k|raatti virkavaltainen henkilö. — byrokraattinen virkavaltainen. — byrojk raattistua (myös byrokratisoitua) virkavaltaistua. — byro|k|ratia virkavalta, -vakaisuus Bysantti Itä-Rooman keisarikunta bysanttilainen adj. vrt. ed. bändi ark. tanssiorkesteri, jatsi- t. popyhtye
Böhmerwald [bömervalt]
Böömi
C
c (myös cl) lyh. cum laude approbatur (ylioppilaskinoitusten arvosanana)
1. 	C lyh. 1. Celcius(ta): 10°C (= kymmenen astetta Celciusta, kymmenen celcius-


125
c/o
astetta). 2. coulombi(a)
2. C roomalainen lukumerkki (= 100; 100:s)
© lyh. tekijänoikeus (engl. copyright) CAD lyh. Kanadan dollari(a) (kansainvälisen maksuliikkeen, ei tavallisen tekstin lyhenne)
Cädiz [kädis, esp. kädij?] cal lyh. kalori(a)
Calais [kale']: Calais’ssa, illat. Calais*hen Calais’Iisalmi [kale'n-] (myös Doverinsal- mi)
Caledonia (engl.) = Kaledonia Callao [kaljao, esp. kalja'o] calmetterokotus [kalmetr-] kalmetointi »calvinilainen»: par. kalvinilainen Cam bridge [keimbrid*]: -ssa camembert [kamamber] (myös camamber- tin- t. camembert /juusto) eräs valkoho- mejuusto Campania [k-, ital. kampa'-]
»camping» [kämpig]: par. leirintä Canberra [k-]
cancan [katkan, ransk. kaka'] eräs algeria- laislähtöinen tanssi Cannes [kan]: -issa, illat, -iin Cantabrianvuoret [k-]
Capri [k-]: -ssa Caracas [karakas]: -issa Cardiff [kädif]
Carpentarianlahti [k-]
Casablanca [kasablarjka]
Calania [k-, ital. kata'-]
Cayenne [kaje'n]
cayennenpippuri [kajennemp- t. kajen- nimp-] eräs väkevä mauste cd lyh. kandela(a)
Celebes [s-]: -issä Celle [ts-]
celsiusaste [s-] Celsiuksen lämpömittarin aste
cembalo [tse-] eräs kosketussoitin Cento (myös CENTO) [s-] lyh.s. Keski- idän puolustussopimus (»Bagdadin sopimus», engl. Central Treaty Organization) Cept (myös CEPT) [s-] lyh.s. Euroopan posti- ja telehallintojen konferenssi (ransk. Conference Europeenne des Administrations des Postes et des Tele- communications)
Cern (myös CERN) [s-] lyh.s. Euroopan ydintutkimusneuvosto (ransk. Conseil Europeen pour la Recherche Nucleaire) cesium [ke-1. se-] kem. ceteris paribus [keteris] muuten samoin ehdoin, samoissa oloissa Ceylon [sei-]: -issa (nyk. Sri Lanka) cg lyh. senttigramma(a) cha-cha-cha [tSatSatSa] eräs latinalaisamerikkalainen tanssi Chamonix [Samoni']: Chamonix’ssa, illat.
Chamonixyhin Champagne [sampa'nj, ransk. säpa'nj] Changchun [tsarjtsun] (aiempi kirjoitustapa TSangtSun)
Changsha (tsarjsa] (aiempi kirjoitustapa TSangSa)
charmi [Sa-] viehätys(voima). — charmikas [sa-] viehättävä, viehkeä charterlento [sarter-, engl. t$äta(r)-] tilauslento chauvinismi [sov-] = sovinismi Chekiang: nyk. kirjoitustapa Zhejiang Chemnitz [kemnits]: nyk. Karl-Marx-
Stadt
Chengchow: nyk. kirjoitustapa Zheng- zhow
Chengdu [tsegtu] (aiempia kirjoitustapoja Tsengtu, Chengtu)
Cherbourg [Serbu'r]
CHF lyh. Sveitsin frangi(a) (kansainvälisen maksuliikkeen, ei tavallisen tekstin lyhenne)
Chicago [(t)sikago]
Chile [tsile]
chileläinen [tsi-] adj. ja subst. — chi- lensalpietari [t§i-] eräs lannoite chili [t§i-] eräs paprikasta valmistettu voimakas mauste chinchilla [tSintSilla] = sinsilla Chinghai: nyk. kirjoitustapa Qinghai chintz [tSints] = sintsi Ci lyh. curie(ta)
CIA lyh. Yhdysvaltain tiedustelupalvelu (engl. Central Intelligence Agency) cicero [sisero, ei »siissero»] eräs kirjainkoko
cif [sif] lyh.s. rahti ja vakuutus hintaan lukien (engl. coct, insurance, freight) Cincinnati [sinsinnäti]
»cistersiläinen»: par. sisterssiläinen »citrushedelmä»: par. sitrushedelmä city [siti] suurkaupungin liikekeskus civis [ki-, si-] ylioppilaskunnan jäsen cl lyh. 1. senttilitra(a). 2. cum laude approbatur (»kiittäen hyväksytään») CLD lyh. dollariclearing (kansainvälisen maksuliikkeen, ei tavallisen tekstin lyhenne)
clearing [kli-, engl. klia-] rahalaitosten keskinäinen selvitys. — clearingtili [kli-] Cleveland [klivländ]
clou [klou t. klu] (ohjelman) huippukohta, vetonaula Cluj [klu2] (unk. Kolozsvär)
Clyde [klaid]
Clydenvuono [klaidin-] (myös Firth of Clyde) cm lyh. senttimetri(ä) c/o lyh. (osoitteessa:) sen ja sen luona (engl. care of): Mäkik. 8 A 1, c/o Nurmela


coca-cola
126
coca-cola [kokak-] eräs virvoitusjuoma cocktail [koktail t. kokteil] (myös koktaili) eri alkoholijuomista sekoitettu kylmä juoma, kimara. — cocktailkutsut [koktail- t. kokteil-] coda [kö-] sävellyksen t. sen osan päätös- lisäke
college [kolid§, engl. -dz] erilaisia korkeakouluja ja sisäoppilaitoksia Englannissa ja Amerikassa Colorado [k-]
Columbia [k-] (Yhdysvaltain liittopiiri) come-back [kambäk] (: -issa) paluu (julkisuuteen)
Comecon (myös COMECON, Komekon) lyh.s. itäryhmän maiden talousyhteistyön neuvosto (engl. Council for Mutual Economic Aid); ny k. tav. Sev Comojärvi [kö-] (myös Lago di Comö) Connecticut [kone7 tikat]
Conjstanja [konstantsa] contra [-a, lat. -ä] = kontra Cookinsaaret [kukin-]
Cookinsalmi [kukin-]
copyright [kopirait] (: -issa) tekijänoikeus, kustannusoikeus Cördoba [kordova]
Cornwall [könuol]
Cortina [kortina, ital. -i'-]
Costa Rica [k- rika]
Cöte d’Or [kot dör]
coulombi [kul-] sähkövarauksen yksikkö cowboy [kauboi] ratsastava karjapaimen (Pohjois-Amerikassa)
CP lyh. keskushermoston vaurio (engl. cerebral palsy): CP-lapsi Vajaaliikkeinen aivovauriolapsi’
Cremona [kr-, ital. -ö'-] crescendo [kre$e'n-] mus. voimistuen, paisuen
CSK lyh. TSekkoslovakian kruunu(a) (kansainvälisen maksuliikkeen, ei tavallisen tekstin lyhenne)
Cumberland [kambdländ] cum laude (approbatur) [k- bä-, lat. -bä'-] arvosana »kiittäen hyväksytään»; aineen keskilaaja kurssi korkeakoulussa. — cum laude -arvosana. — cum laude -tentti
cumulus [k-] (myös cumuluspilvi) kumpu- pilvi
cup [kup t. kap] 1. kiertopalkinto. 2. ottelusarja, jossa häviöstä putoaa pois Curapao [kyrasa'o]: -ssa curie [kyri] radioaktiivisuuden yksikkö curry [kurri t. karri] eräs mausteseos
D
d lyh. vuorokausi, vuorokautta (Sl-järjes- telmässä; yleiskielessä sen sijasta vrk t. pv)
1. D lyh. divisioona
2. D roomalainen lukumerkki (= 500; 500:s)
Daakia
daalia eräs koristekasvi, syyshehku »daatat»: par. tiedot, anteet Dacca [dakka]
dacron [dakron] eräs tekokuitu Dagestan
Dahomey [-me, ransk. daome']: nyk. Benin
Dakota: Etelä-, Pohjois/-D. daktyyli (: -ssä t. -ssä) aleneva kolmitavuinen runojalka dalai-lama (myös dalai-laamä) lamalaisten johtaja Dalmatia
Damaskos: Damaskoksessa dandy [dändi] keikari Danzig [-tsig t. -tsih] (saks.) = Gdansk (puol.)
Dardanellit Dar es-Salaam [där] darvinismi valintaoppi, kehitysoppi »datasiirto»: par. tiedonsiirto dateerata 1. päivätä. 2. iätä, ajoittaa datiivi kiel. eräs sijamuoto Daugava (latv.) = Väinäjoki Daugavpils (latv.) = Väinänlinna Davisinsalmi [deiv-] dB lyh. desibeli(ä)
DDM lyh. Itä-Saksan markka(a) (kansainvälisen maksuliikkeen, ei tavallisen tekstin lyhenne)
DDR lyh. Itä-Saksa (tavallisessa tekstissä mieluimmin näin), Saksan demokraattinen tasavalta (saks. Deutsche Demokra- tische Republik)
DDT lyh. eräs hyönteismyrkky, dikloori- difenyylitrikloorimetyylimetaani DE lyh. diplomiekonomi (luettelotekstissä;
normaalisti sen sijasta dipl.ekon.) dealer [diler, engl. dib(r)] jakaja, huoltamon pitäjä debentuuri liikeyrityksen liikkeelle laskema obligaatiota muistuttava joukkovelkakirja
debet [de-] tilinpidon veloituspuoli debiili subst. ja adj. psyk. heikkomielinen Debrecen [däbrätsän]
decrescendo [-Se'n-] mus. hiljeten, heiketen
debytantti ensiesiintyjä. — debytoida esiintyä ensi kertaa. — debyytti ensiesiintyminen


127
deterministinen
deduktiivinen (myös deduktiivi) yleisestä yksityiseen johtava: d. päättely.
— deduktio deduktiivinen menettely de facto [de faktö] itse asiassa defaitismi [-fet-] tappiomieliala definiittinen = määräinen 1
de|f|laatio rahan arvon (nopea) nousu. — de|f|latorinen vrt. ed.: d. kehitys; d. talouspolitiikka degeneroitua rappeutua deismi käsitys, jonka mukaan Jumala ei maailman luotuaan ole puuttunut sen kehitykseen. — deisti deismin kannattaja de jure [de jure] lain mukaan, oikeudellisesti
dekaani 1. yliopiston tiedekunnan puheenjohtaja. 2. hiippakunnassa yhteistä toimintaa ohjaava virkamies dekadenssi liikahienostus, rappio, turmelus. — dekadentti turmeltunut, rappeutunut
dekki erilliseen vahvistimeen kytkettävä nauhuri
dek|lamoida lausua (mahtipontisesti) dek linaatio 1. fys. eranto. 2. kiel. nominien taivutus t. taivutusluokka dekodoida (myös dekoodata) selvätä: d.
kooditettu sanoma dekokti = keite dekooderi tekn. selväin dekoraatio koristus, koristeet. — dekora- tiivinen koristeellinen Delaware [delavare, engl. debuear] delegaatio valtuuskunta, lähetystö. — delegoida 1. valtuuttaa: N. delegoitiin tehtävään. 2. siirtää toimivaltaa t. tehtäviä: asia delegoitiin sihteeristölle Delhi
delta 1. eräs kreikan kirjain. 2. suisto(maa) DEM lyh. Länsi-Saksan markka(a) (kansainvälisen maksuliikkeen, ei tavallisen tekstin lyhenne) demagogi villitsijä. — demagogia villintä.
— demagoginen villitsevä: demagogisia puheita
demarkaatiolinja aselepolinja dementoida oikaista t. kumota julkisesti: pääjohtaja on dementoinut tiedot deval- vointipäätöksestä demilitarisoida poistaa sotavarustukset, riisua aseet: demilitarisoitu vyöhyke, valtio deminutiivi (myös diminutiivi) kiel. vähennys-, pienennysmuoto. — deminutiivinen (myös diminutiivinen) kiel. pienuutta ilmaiseva
demobilisoida palauttaa rauhan kannalle:
d. 	joukot demo|grafia väestötiede demokraatti kansanvallan kannattaja. — demokraattinen kansanvaltainen. — demokratia kansanvalta. — demokratisoida (myös demokraattistaa) kansanval¬
taistaa. — demokratisoitua (myös de- mo\k\raattistua) kansanvaltaisia demoni (paha) haltija t. henki, riivaaja. — demoninen velhomainen, tuhoavasti kiehtova
demonstraatio 1. mielenosoitus. 2. havaintoesitys. — demonst|ratiivinen 1. mielen- osoituksellinen. 2. kiel. osoittava: d. pronomini. — demonstroida 1. osoittaa mieltään. 2. havainnollistaa demoralisoida turmella moraalisesti; vaikuttaa kuria heikentävästi. — demoralisoitua turmeltua; heikentyä kuriltaan denaari eräs roomalainen hopearaha denaturoida tehdä (nautinta)kelvottomak- si: denaturoitu sprii dentaali fon. hammasäänne. — dentaali- nen anat. fon. hampaita koskeva, hammas-
deodorantti (ihon)raikaste deoksi/ribonukleiinihappo (myös des\oksi-) ke m.
departementti ministeriö; osasto, jaos; hallintoalue
deponoida antaa säilytykseen (ja käyttöön), tallettaa depressiivinen masentunut; depressiolle ominainen. — dejpjressio 1. mielenmasen- nus. 2. (talous)lama de|p|rivoida jättää osattomaksi, riistää derivaatta 1. kiel. kem. johdos. 2. mat. ero- tusosamäärän raja-arvo. — derivoida 1. kiel. kem. johtaa. 2. mat. määrittää derivaatta
dermatologi ihotautilääkäri. — dermato-
logia ihotautioppi desantti (vakoojaksi lähetetty) laskuvarjo- mies
desendentti kiel. etenevä (vanhemmasta kielimuodosta uudempaan) desentralisoida hajauttaa desibeli eräs äänen voimakkuuden yksikkö desifroida tulkita, selvätä (salakirjoitus) »design» [disain, engl. diza'in]: par.
muotoilu desimaali kymmenys
desinfektio desinfiointi. — desinfioida puhdistaa taudinaiheuttajista de|sk|riptiivinen (myös de\sk\riptiivi) kuvaileva. — de|sk|riptio kuvaus des|oksiribonukleiinihappo = deoksiribo- nukleiinihappo despootti itsevaltias
detalji yksityiskohta. — detaljikas runsas- detaljinen, yksityiskohtainen: d. katsaus detektori ilmaisin
»detente» [detä't]: par. liennytys, lientyminen
determinatiivinen kiel. rajoittava: d. pronomini. — determinismi käsitys, jonka mukaan kaikki tapahtuminen on edeltävien syiden seurausta. — deterministinen


Detroit
128
vrt. ed.: d. ajattelu, katsomus Detroit
devalvaatio devalvointi. — devalvoida alentaa rahan arvoa suhteessa muiden maiden rahaan dg lyh. desigramma(a)
DI lyh. diplomi-insinööri (luettelotekstissä;
normaalisti sen sijasta dipl.ins.) dia puhek. diapositiivi diaari (myös diaario) luettelo virastoon tulleista ja sieltä lähteneistä asiakirjoista diabeetikko sokeritautipotilas. — diabetes [-be-, lat. -be'-]: diabeteksen sokeritauti dia|g|noosi taudin- t. lajinmääritys. — diagnosoida (ei »diagnostisoida») määrittää tauti. — diagnostiikka taudin- määritysoppi diagonaali 1. lävistäjä. 2. eräs vinotoimik- kainen kangas dia|grammi graafinen kaavakuva diakoni seurakunnan (mies)palvelija. — diakonia seurakunnan laupeudentoimin- ta. — diakonissa laupeudensisar, seura- kuntasisar
dia|kriittinen: diakriittiset merkit kirjoituksen lisämerkit (esim. aksentti- ja välimerkit)’
diakroninen kiel. aikatasosta toiseen etenevä, historioiva: d. tutkimus dialektiikka väittelytaito. — dialektikko (taitava) väittelijä dialektologia murteentutkimus dialogi vuoropuhelu, keskustelu dialyysilaite keinomunuainen diapositiivi kuultokuva dia|s|pora (uskonnollisten vähemmistöjen) hajaannus; uskonnollinen vähemmistö
didaktiikka opetusoppi. — didaktikko
opetusopin tuntija. — didaktinen opetusopilleen; opettavainen dieetti = ruokavalio 2 Dieppe [die'p]
dieselmoottori [dis-]. — dieselöidä [dis-] varustaa dieselmoottorilla dieteetikko ruokavalioita suunnitteleva ja ruoan valmistusta valvova sairaalan tms. työntekijä differentiaalilaskenta eräs matematiikan osa. — differentioida eriyttää. — diffe- rentioitua eriytyä diffuusi jäsentymätön, hahmoton diftongi f on. kiel. pariääntiö. — diftongiu- tua fon. kiel. muuttua diftongiksi digitaalinen numeroin ilmaiseva, numerollinen, numero-: kellossa on d. näyttö digitalis [-ä-] sormustinkukka; sen lehdistä saatu sydänlääke diktaattori rajatonta valtaa käsissään pitävä henkilö, itsevaltainen määräilijä diktafoni sanelin
diktatorinen itsevaltainen, omavaltainen.
— 	diktatuuri rajaton vallankäyttö hallintojärjestelmänä; valtio, jossa tämmöinen järjestelmä vallitsee »dilemma»: par. pulma diletantti halv. harrastelija »dilli»: par. tilli dimensio ulote, ulottuvuus diminuendo [-e'-] mus. hiljeten, heiketen diminutiivi = deminutiivi din = dini
DIN lyh. Länsi-Saksan standardointijärjestö (saks. Deutsches Institut fur Nor- mung); myös länsisaksalaisten standardien merkintänä Dinaariset vuoret
dini (myös din) kuvaksen valonherkkyy- den yksikkö (vrt. DIN) dinosaurus hirmulisko dionyysinen (: dionyysise/ssä t. -ssa) (hillittömän) hurmioitunut diopteri eräs tähtäyslaite dipata kastaa haarukkapaloja kastikkeeseen
dipl.ekon. lyh. diplomiekonomi dipl .ins. lyh. diplomi-insinööri diplomaatti valtion edustaja ulkomailla. — diplomaattinen diplomatiaan kuuluva; valtioviisas, joustavan varovainen t. ovela. — diplomatia valtioiden välisten suhteiden hoito; valtioviisaus diplomi todistus, kunniakirja dir. cant. lyh. director cantus director cantus kanttorille annettava arvonimi
director musices [musikes] ansioituneen muusikon arvonimi dir. mus. lyh. director musices disjunktiivinen vaihtoehdon sisältävä;
(kiel.) erottava: d. konjunktio »tai» diskantti moniäänisen sävellyksen ylin ääni; korkea sävel(alue); kimeä ääni diskata ark. = diskvalifioida disko puhek. = diskoteekki 2 diskontata ostaa (velkasitoumus) vähentämällä diskontto. — diskontto ennakko- korko
diskoteekki 1. (ääni)levystö. 2. levytanssi- paikka, »disko» dis|k|reetti hienotunteinen, tahdikas diskriminoida syrjiä
dis| kvalifioida julistaa kilpailukelvotto- maksi, »diskata» dispanssi erivapaus, poikkeuslupa dispositio 1. jäsennys: kirjoituksen d.
2. taipumus, alttius dissonanssi riitasointu distikon heksametrin ja pentametrin muodostama säepari div. lyh. divisioona Djakarta [dza-] (myös Ja karta)


129
dynaaminen
Djibouti [dZibuti] (ent. Afar- ja Issamaa) dkg lyh. dekagramma(a)
DKK ly h. Tanskan kruunu(a) (kansainvälisen maksuliikkeen, ei tavallisen tekstin lyhenne) dkl lyh. dekalitra(a) dkm lyh. dekametri(ä) dl lyh. desilitra(a)
DLP lyh. Demokraattinen Lehtipalvelu dm lyh. desimetri(ä)
DM lyh. Länsi-Saksan markka(a) (saks.
Deutsche Mark)
DNA lyh. de(s)oksiribonukleiinihappo Dnepr [dnje-]
Dnestr [dnje-]
dobermanni(npinseri) [dö-] eräs palveluskoirarotu dogi seura- ja vartijakoiria dogmaatikko dogmatiikan tutkija; dogmaattinen henkilö. — dogmaattinen dogmien mukainen; dogmeissa pysyttelevä, ahdasmielinen. — dogmatiikka oppi dogmeista, uskonoppi. — dogmi uskonkappale, oppilause doktriini oppi, tiede; oppilauselma dokumentaarinen tositapauksia kuvaava.
— 	dokumentaatio dokumentointi; tietopalvelu. — dokumentoida osoittaa t. todistaa dokumenteilla. — dokumentti asiakirja, todistuskappale, todiste doll lyh. dollari(a)
dominanssi vallitsevuus. — dominantti 1.
vallitseva, hallitseva: d. ominaisuus
(biol.). 2. biol. valtalaji; hallitseva yksilö; vallitseva geeni Dominica
dominikaani erään kerjäläismunkiston jäsen, musta veli Dominikaaninen tasavalta dominio Brittiläisen kansainyhteisön jäsenmaiden varhempi nimitys domino 1. eräs seurapeli. 2. hupullinen naamiaisviitta t. siihen pukeutunut henkilö
dominoida vallita, hallita
Don
Donets
donitsi pieni munkkirinkilä, reikämunkki Don Juan, donjuan [myös -hu-] hurmuri, naissankari doorilainen: d. tyyli eräs antiikin rakennustyyli. — doorinen: d. sävellaji doping [do- t. dou-] huumeiden t. piristeiden käyttö suorituskyvyn parantamiseksi Dortmund [-t] dos. lyh. dosentti
dosentti tohtoriksi väitellyt henkilö, joka on saanut oikeuden luennoida yliopistossa. — dosentuuri dosentintoimi douglaskuusi [duglas-, engl. dagtas-] eräs
havupuu Dover [döver, engl. douva(r)]
Doverinsalmi [dö-]= Calais*nsalmi DPA lyh. länsisaksalainen uutistoimisto (saks. Deutsche Presse-Agentur) draama näytelmä. — draamallinen näytelmällinen, näytelmä-: romaanin draamalliset ainekset. — draamannos näytel- mäsovitus, näytelmännös. — draamäntää sovittaa näytelmäksi, dramatisoida drakhma [-kma] Kreikan rahayksikkö drakoninen perin ankara, julma dralon eräs tekokuitu dramaatikko näytelmäkirjailija. — dramaattinen 1. vauhdikas, jännittävä: d. kilpailu. 2. par. draamallinen. — dramatisoida 1. sovittaa näytelmäksi, draaman- taa. 2. tehdä dramaattiseksi, paisutella:
d. 	tapahtumien kulkua. — dramaturgi teatterin asiantuntija ja neuvonantaja drastinen iskevä, repäisevä Drava [drä-]
dravida erään etuintialaisen kansa- ja kieliryhmän jäsen Dresden [dres-]
drilli muodollinen harjoitus; sulkeisharjoi- tus
drinkki alkoholipitoinen juomaseos; ryyppy
dromedaari yksikyttyräinen kameli »Dronning Maudin maa»: par. Kuningatar Maudin Maa däonkki = dzonkki dt lyh. desitonni(a) duaali kiel. kaksikko
dualismi kaksinaisuus; oppi kahdesta alku- perusteesta. — dualistinen kaksinainen; dualismin mukainen dublee jalometallilla päällystetty epäjalo metalli dubletti = dupletti Dublin [dab-] duetto kaksinlaulu
dukaatti (myös tukaatti) eräs entisaikojen kultaraha Duluth [-t, engl., dulu't>] dumpata myydä polkuhintaan. — dumping polkumyynti Dunkerque [-kerk, ransk. döke'rk t. däke'rk]
dupletti (myös dubletti) kaksoiskappale duuri toinen, »kirkas ja reipas», tonaalisen säveljärjestelmän kahdesta pääsävel- lajista: Es-duuri; Es-duuripianokon-
sertto
dynaaminen 1. voimaperäinen, elävä, jännitteinen; voimaa koskeva, voima-: d. persoonallisuus, tyyli; kehityksen d. puoli; sävellyksen osien dynaamiset [ = voi- ma]erot. 2. fys. dynamiikkaan kuuluva t. sen mukainen: d. energia, paino.


dynamiikka
130
— 	dynamiikka liikevoimaoppi (mekaniikan osana); näytelmän, historian d. Voima-, jännityskenttä, vaikuttavat voimat’ dynamiitti (: dynamiitissa) eräs räjäyte dynamo (tasavirta)generaattori (nyk. ei terminä) dynastia hallitsijasuku Diisseldorf dyyni hiekkakinos
d£onkki (myös dsonkki) määrätyyppinen kiinalainen purjealus
E
E. lyh. etelä-, eteläinen: E.-Suomi, E.
Hesperiankatu EAY lyh. Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö Ebro
EC lyh. Euroopan yhteisöt (EEC, ECSC ja Euratom; engl. European Communi- ties)
ECSC lyh. Euroopan hiili- ja teräsyhteisö (engl. European Cool and Steel Com- munity)
Ecuador [ekva-]
ed. lyh. 1. edustaja. 2. edellinen; edellä edam(in)juusto (myös edam) eräs juustolaji edellyttää vaatia jonkin (ilmi lausutun tai lausumattoman) edellytykseksi, ehdoksi; pitää edellytyksenä, ehtona: hakijoilta edellytetään ATK-alan tuntemusta; lainan edellyttämä asiakassuhde. Varsinkin tieteellisessä kielenkäytössä tavallinen sana, jota yleiskielessä on käytettävä varoen; tarjolla on vähemmän abstrakteja ja ajatukseltaankin selvempiä ilmauksia: »tilanne edellytti [par. vaati] ratkaisevaa askelta»; »kohta ryhdytään ratkaisun edellyttämiin neuvotteluihin» (kaksiselitteinen rakenne, po. joko [tulossa olevan] ratkaisun vaatimiin tai [tehdyn] ratkaisun mukaisiin neuvotteluihin); »harjoitustulokset olisivat edellyttäneet [par. harjoitustulosten perusteella olisi odottanut] parempaa menestystä»; »työ edellyttää [par. työssä kysytään t. tarvitaan] harkintaa ja asiantuntemusta»; »edellytän, että [luontevammin: lähden siitä, että t. oletan, että] kaikki ovat tutustuneet monisteeseen»; »kokoomus edellyttää maatalouspolitiikan muuttamista» [par. vaatii, toivoo t. pitää tärkeänä, että maatalouspolitiikkaa muutetaan]
edellytys se ehto, jota ilman toinen seikka ei voi ilmetä; mahdollisuus, taipumus; oletus, otaksuma: onnistumisen edellytyksenä on, että - - ; hänellä on hyvät edellytykset asian ymmärtämiseen (ei »ymmärtämiselle»); lähti virheellisistä edellytyksistä. Usein miel. kevyemmin: »saat lähteä yhdellä edellytyksellä» [par. ehdolla]; »työn jatkumisen edellytyksenä on rahoituksen järjestyminen» [par. työ voi jatkua vain jos rahoitus järjestyy]; »tehdas antoi edellytyksiä [par. loi pohjaa] seudun vaurastumiselle»
edellä esitetty. — edellä mainittu. — edellä oleva. — edeltä käsin. — edeltäpäin edemmäksi (myös edemmäs, edemmä; itä- suomal. puhekielen mukaisia eilisiä muotoja etemmäksi jne. ei nyk. yleiskielessä juuri käytetä) kauemmaksi, tuonnemmaksi; (enemmän) eteenpäin. — edempänä (ei juuri etempänä) kauempana, tuonnempana; (enemmän) edessäpäin edes: ei edes hän (t. ei hänkään; ei sen sijaan »ei edes hänkään») tiennyt edesauttaa vanh. edistää, auttaa. — edesottamus vanh. leik. teko, ryhtymys edessä oleva. — edessäpäin edestakaisin
edestä vieraanvoittoisessa käytössä: »osti tavaraa sadan markan edestä» [par. sadalla markalla, sadan markan arvosta].
— 	edestäpäin »EDES/VASTUU», »-VASTUULLINEN», »-VASTUUTON»: par. vastuu, vastuullinen, vastuuton
Edinburgh [-bur t. -bara]: -issa edistyksellinen 1. edistystä kannattava t. merkitsevä; (marxilaisessa kielenkäytössä) sosialistinen, vasemmistolainen: e. teko; e. hifi-uutuus; edistykselliset ainekset. 2. par. toisin: »edistykselliset [miel. edis- Otfjpyrkimykset». — edistää 1. vaikuttaa jotakin tehostavasti t. kehittävästi: ruoansulatusta edistävä lääke; e. pienteollisuutta, rauhanpyrkimyksiä. Ei: »pystyykö radio edistämään [par. kehittämään] kuulijoitaan?»; »YK on edistänyt Afrikan maita itsenäistymisessä» [par. edistänyt Afrikan maiden itsenäistymistä]. 2. mennä edelle (kello): kello edistää vuorokaudessa kaksi minuuttia editio teoksen painos, laitos. — editoida muokata (julkaisukuntoon), toimittaa edullinen: syn. edukas eduskunta. — eduskuntatalo edustajanpaikka (miel. kuin »edustajapaikka»). — edusteilla edustuksen saaneena, mukana: näyttelyssä on e. monta liikettä. — edusteinen edustukseen perustuva, edustuksellinen: e. demokratia.


131
ekosysteemi
— edustettu tietoisesta henkilöedustuk- sesta: kaikki piirit olivat edustettuina (myös edusteilla) liittokokouksessa. Muulloin miel. toisin: »eläinpuistossa ovat edustettuina [par. edusteilla] Suomen tavallisimmat petoeläimet»; »lehdessä olivat edustettuina [par. edustuivat] eri mielipiteet». — edustua olla edusteilla, mukana: on tärkeää, että nämä aatesuun- nat edustuvat johtokunnassa. — edustuksellinen = edusteinen
EE lyh. Euroopan ennätys (tavallisessa tekstissä mieluimmin lyhentämättä) eebenpuu .(myös eebenholtsi) eräiden puiden kova puuaine EEC lyh. Euroopan talousyhteisö (engl.
European Economic Community)
Eeden (myös eederi) paratiisi EEG lyh. aivokäyrä, elektroenkefalogram- mi
eepikko kertomakirjailija. — eepos (varsinkin runomittainen) laaja kertova teos.
— eeppinen kertova
eesti (kieli), Eesti (maa) tyyl.; asiatyyli- sessä yleiskielisessä esityksessä viro, Viro
eetos siveellinen mielenlaatu. — eettinen siveellinen, siveysopillinen Eeva, eeva: Eevan puvussa 'alasti’; tyypillistä eevojen [ = naisten] puhetta efekti (myös effekti) vaikutus, teho, tehoste. — efektiivinen (myös effektiivineri) tehokas, vaikuttava Efesos: Efesoksessa
Effoa (myös EFFOA) ly h. s. aiempi Suomen Höyrylaiva Oy. (SHO) — Finska Ängfartygs Ab. (FÄA)
Efta (myös EFTA) lyh.s. Euroopan vapaakauppaliitto (engl. European Free Trade Association)
»Egeanmeri»: par. Aigeianmeri ego minä. — egoismi itsekkyys. — egoisti itsekäs ihminen. — egoistinen itsekäs. — egosentrinen (: egosentrisessä) minä-, itsekeskeinen egypti (muinaiskieli)
Egypti (maa)
egyptiläinen adj. ja subst. — egyptin-
parru eräs vajaasärmäinen parrulaji EH lyh. elinkeinohallitus (tavallisessa tekstissä mieluimmin lyhentämättä) ehdoin tahdoin. — ehdonalainen. — ehdottaa. — ehdotus: teki ehdotuksia monista asioista ’monia asioita koskevia ehdotuksia’; teki ehdotuksen uudeksi paikkajaoksi 'ehdotuksen, jonka sisältönä oli uusi paikkajako’ eheä: syn. ehjä, ehyt. — ehjä = ed. eh|k|ei ehkä ei
1. eh|k|en ehkä en: e. ennätä tänään
2. »ehken»: par. ehkä (»ehken ennätän
jo tänään») ehkäisin ehkäisyväline ehostaa 1. meikata. 2. (yleisemmin) tehdä kauniimmaksi, ehommaksi, korjata: ehosti huoneitaan. — ehoste meikki-, kauneudenhoitoaine eht. lyh. ehtoollinen (sakramenttina) ehtiä: en ehtinyt syödä 'ajanpuutteen vuoksi minulta jäi syömättä’; en ehtinyt syömään Ajanpuutteen vuoksi minulta jäi menemättä t. tulematta syömään’ (puhekielessä paikoin myös merkityksessä ’en ehtinyt syödä’) ehtoo (länsisuomal. kielenkäytössä ja vanh.) ilta
ehyt (gen. ehyen, illat, ehyeen, mon. partit. ehyitä) = eheä, ehjä ei-sanasta huomattavaa: 1. Kirjakielessä käytetään mon. 3. persoonan muotoa eivät, joka vapaassa puhekielessä on harvinainen: sitä eivät kaikki tienneet. 2. ei vain (ainoastaan) — vaan myös: joko tässä työssä ei tarvita vain taitoa vaan myös malttia tai tässä työssä tarvitaan ei vain taitoa vaan myös malttia ei-alkuiset yhdyssanat ilmaisevat sitä, mikä jää jälkiosan tarkoitteen ulkopuolelle (joukossa sekä subst:ja että adj:ja): ei-asiantuntija, ei-kirja (kirjastoissa: äänilevyt, nuotit, käsikirjoitteet yms.); ei-eurooppalainen, ei-toivottu (myös toivomaton, lapsi). Vrt. epä- eideettinen aistimusvoimainen (mielikuvasta)
Eider [ai-]
Eiffel-torni (myös Eiffelin torni) eikä: »tammi eikä vaahterakaan [po. ei tammi eikä vaahterakaan] viihdy täällä» eine 1. aamiaispala. 2. tyyl. ruoka, ravinto: tässä kaipaa jo vähän einettä. — einekset mon. kaupassa myytävät kylmänä valmiit t. lämmitettävät ruoat Eire Irlannin tasavallan iirinkielinen nimi »EI-SOSIALISTI», »EI-SOSIALISTINEN»: par.
porvari, porvarillinen EKG lyh. sydänkäyrä, elektrokardiogrammi
eklektinen (tietoja, käsityksiä, tyylipiirteitä tms.) valikoiva ekokata|st|rofi koko luontoa kohtaava katastrofi. — ekologia oppi elollisten olentojen suhteesta ympäristöönsä ekon. lyh. ekonomi
ekonomi tietyn tutkinnon kauppakorkeakoulussa suorittanut henkilö. — ekonomia talous; taloudellinen tila; taloudellisuus. — ekonominen taloudellinen »ekonomisoida»: par. toimia taloudellisesti, säästää, olla säästäväinen ekonomisti taloustieteilijä ekosysteemi eliöyhteisön ja sen ympäristön


eKr.
132
toiminnallinen kokonaisuus eKr. lyh. ennen Kristusta, Kristuksen syntymää: v. 400 eKr. eksakti täsmällinen, ehdottoman tarkka.
— 	eksaktius: tietojen e. eksegetiikka raamatunselitysoppi »eksemplaari»: par. kappale (painatetta), yksilö (jotain lajia) eksent|rinen 1. epä-, erikeskinen. 2. erikoinen, eriskummainen eksessiivi kiel. eräs murteellinen suomen sijamuoto (esim. kotonta) eks|hibitionismi sairaalloinen tarve näyttää sukupuolielimensä; oman minän paljastaminen. — eks|hibitionisti ekshibitionismia poteva t. harrastava ihminen eksistenssi olemassaolo. — eksistentiaalinen olemassaoloa koskeva. — eksistentialismi eräs filosofinen suunta. — eksistentialisti eksistentialismin kannattaja eksklusiivinen muun pois sulkeva; sulkeinen, valikoiva, hieno: e. klubi eks|kursio retki, ryhmäopintomatka. — eks|kurssi poikkeama asiasta, juonesta eksogeeninen (: eksogeenisessa) ulkosyntyinen
eksoottinen kaukomainen, etelämainen. — eksotiikka eksoottisuus ekspansiivinen laajemmalle pyrkivä, leviämiskykyinen, kasvuhakuinen: e. valtio; e. aate; e. talouspolitiikka. — eks|pansio laajeneminen, levittäytyminen eks|pedioida toimittaa, selvittää; palvella (asiakasta) eks|perimentaalinen kokeellinen eks|pertti asiantuntija eks|planatiivinen kiel. selittävä: e. konjunktio »sillä» eksplementtikulma kulma, joka toiseen kulmaan lisättynä antaa summaksi 360° eks|plikatiivinen kiel. yleisesti alistava: e. konjunktio »että». — eksplikoida (myös eks\plisoida) selittää, selvästi ilmaista. — eksplisiittinen (myös eks\pli- siitti) selvästi ilmaistu, nimenomainen eksponentti 1. potenssia osoittava luku; rivin tasosta nostettu pieni viitenumero tai -kirjain. 2. ilmentymä: kirjailijan tyylitaidon eksponentit ekspressiivinen ilmeikäs, ilmaisuvoimainen. — ekspressionismi eräs sisäistä elämystä korostava taidesuunta eks|taasi hurmio. — ekstaattinen hurmioitunut, haltiokas eks|temporoida esittää valmistautumatta eksjtensiivinen laaja(ulotteinen), (maataloudesta:) laajaperäinen ekst|ra 1. ylimääräinen; erinomainen; erittäin: e. tulot; e. omenoita; e. hyvää lohta. 2. substantiivisesti: maksaa ekstraa ’yli- määräistä’
eks|t|rakti uute
ekst|rovertti (: ekstrovertillä; myös ekstrovertti) psyk. ulospäin suuntautunut (ihmisestä) ekumeeninen yleiskirkollinen ekvaattori päiväntasaaja EL lyh. eläinlääkäri (luettelotekstissä; normaalisti sen sijaan el.lääk.) elanto toimeentulo, elatus; ravinto, ruoka: saada elantonsa kalastuksesta. Yhdyssanojen alkuosana usein vanhentunut: »elantokustannukset» = nyk. elinkustannukset, »elantomahdollisuudet» = nyk. toimeentulomahdollisuudet elastinen kimmoinen, joustava elatiivi kiel. eräs paikallissija (esim. talosta) Elbe (t§ek. Labe) eldorado (myös Eldorado) onnela ele mielialaa ilmaiseva ruumiinosan (käsien, pään) liike: puhujan eleet. Kuv. esiintyä vähin elein; ei tehnyt asian hyväksi elettäkään elefantti: syn. norsu
eleganssi tyylikkyys, aistikkuus. — elegantti tyylikäs, aistikas elegia distikoneista koostuva runo; kaiho- mielinen runo t. sävellys. — elegikko elegiarunoilija. — eleginen kaihomielinen; distikoneista koostuva elekt|ro- sähkö-. — elektrodi sähköjohdon pääte, josta virta johdetaan nesteeseen, kaasuun t. tyhjiöön tai päinvastoin. — elekt|roenkefalogrammi aivokäyrä t. -käyrästö, »aivofilmi», EEG. — elektrokardiogrammi sydänkäyrä t. -käyrästö, »sydänfilmi», EKG. — elekt|rolyytti (: elektro/lyytissä t. -lyytissä) sähköä johtava ionisoituva aine. — elektromagneettinen sähkömagneettinen. — elektroni negatiivisvarauksinen alkeishiukkanen, sähkön alkeisvaraus. — elektroniikka 1. elektronien ja muiden varauksen- kantajien tutkimus ja hyödyntäminen. 2. elektroniikan (1) tuotteista: näytteillä länsisaksalaista elektroniikkaa.
— 	elektroninen vrt. ed.: e. laite elementaarinen alkeisluonteinen, alkeellinen, alkeis-. — elementti 1. alkuaine (antiikissa). 2. aines(osa), rakenneosa; (rakennuksen) valmisosa. 3. sähköpari.
4. 	log. mat. alkio eli yhdistää samaa merkitseviä ilmauksia (suomuurain eli hilla) tai liittää edelliseen ilmaukseen täsmennyksen (hinta on nyt vähän kalliimpi eli 10 mk). Yleiskielessä hylättävää (vanh. ja murt.) käyttöä: »jälkiruoaksi oli mansikoita eli [po. tai] jäätelöä»; »on ratkaistava, onko valitus aiheellinen eli [po. vai] aiheeton»
Elias: Eliaksen (myös Eliaan) eliitti parhai(mmi)sto, valiojoukko


133
emissio
elikko puhek. (koti)eläin elikkä puhek. (asiatyylisessä kirjakielessä vanh.) eli eliksiiri ihmeaine, -lääke elimellinen orgaaninen. 1. melko harv. kasvi- t. eläinkuntaan kuuluva, eloperäinen: elimelliset ravinteet; elimellisiä
jäännöksiä. 2. elimistöä koskeva: e. vika, hermosairaus. 3. erottamaton, kiinteä: e. yhteys; kuuluu johonkin elimellisesti.
— elimensiirto (miel. kuin »elinsiirto») eliminoida poistaa
elimistyä muodostua elimistöksi, orgaa- nistua: eläimen, kasvin elimistyminen.
— elimistö elimet, elinryhmä, organismi: ruoansulatus-, hengitys/elimistö; ihmisen e. kestää avaruuslentoakin
Elimäki: Elimäellä
elin 1. määrätehtäväinen elämää ylläpitävä eläimen t. kasvin osa: maksa kuuluu sisäelimiin; ihmisen liikuntaeliminä ovat raajat; lehdet, varsi ym. kasvin elimet.
2. 	määrätehtäväinen teknisen laitteen osa: koneen elimet. 3. määrätehtäväinen jonkin yhteisön toimintayksikkö: kirjelmää käsiteltiin kunnan elimissä. — elintarvike (ei »elintarve»). — elintarvike- neuvottelukunta. — elintaso aineellisin arvoin mitattu elämisen taso; vrt. elämänlaatu
Elisabethville [-betvil]: nyk. Lubumba- shi
elitistinen eliitille tarkoitettu (ja vaikeatajuinen): e. kirjoittelu, musiikki eliö elollinen olio (eläin t. kasvi; usein nimenomaan pieneliöistä): bakteereja
ym. eliöitä; järviveden eliöt elje: mon. elkeet (myös elki : eljet) (paha) tapa, ilve, metku: hänellä on vanhat elkeensä ELL lyh. eläinlääketieteen lisensiaatti (luettelotekstissä; normaalisti sen sijaan eläinlääket. lis.) el|l|ei: syn. jollei, jos ei Ellicensaaret [elisin- t. elisen-]: nyk. Tu- valu
ellipsi 1. soikio. 2. kiel. sanan heittyminen.
— elliptinen 1. soikea. 2. ellipsin tietä lyhentynyt
ellottaa iljettää, ällöttää eloksoida hapettaa elektrolyyttisesti alumiini- ym. pintoja eloon jäänyt. — elossa oleva elostuttaa (myös elostaa) antaa johonkin eloa: mainokset elostuttivat katukuvaa elotus animaatio El Salvador (myös Salvador)
Elsass
ELT lyh. eläinlääketieteen tohtori (luettelo- tekstissä; normaalisti sen sijaan eläinlääket. tri)
elukka varsinkin puhek. eläin elä (mene), elkää (menkö): itäsuomal. puhekieltä, yleiskielessä näiden sijasta älä, älkää
elähdyttää (vanh. myös elähyttää) virkistää; innoittaa: elähdyttävä päivänpaiste; kotiseututunteen elähdyttämää runoutta.
— elähtyä virkistyä: sairas elähtyi vanhojen tuttujen tapaamisesta. — elähtänyt vanhentunut, kulunut, väljähtänyt: e. entinen poliitikko; elähtäneitä korulauseita
eläinlääket. lyh. eläinlääketieteen: eläinlääket. lis., tri eläinlääkintäneuvottelukunta »eläinystävä»: par. eläinten ystävä Eläketurvakeskus eläköön-huuto
elämys (voimakas) kokemus: oli suuri e.
tavata hänet; kirjan antama lukuelämys »elämysrikas»: par. elämyksekäs elämäkerta (ei »elämänkerta»). — elämänkertoja elämäkerran kirjoittaja. — elämänlaatu 1. elintavoista: vallaton, hiljainen e. 2. eläminen, elinolot aineettomin, henkisin arvoin mitattuina; vrt. elintaso elävä puhek. eläin
elävöittää (myös elävöidä) tehdä eläväksi: kukkaistutukset elävöittivät pihaa; kirjailijan elävöittämät henkilöhahmot eläymys harv. eläytyminen: kirjoittajan e. aiheeseen em. lyh. edellä mainittu. Paperikielen lyhenne; korvattavissa yleensä luontevammilla ilmauksilla (joskus kirjoittamalla edellä mainittu lyhentämättä): »em. [par. näistä] syistä katson, että
»; »em. [par. noihin] lukuihin on
lisättävä »; »em. [par. äskeisten] esimerkkien valossa näyttää siltä, että »
EM lyh. Euroopan mestaruus (tavallisessa tekstissä mieluimmin lyhentämättä) Emajoki (Virossa); vrt. Emäjoki emali (vanh. emalji) lasimainen metallin päällyste. — emaloida päällystää emalilla emansipaatio emansipointi, emansipoituminen. — emansipoida vapauttaa (nainen) alisteisesta asemasta, itsenäistää.
— emansipoitua vapautua, itsenäistyä (varsinkin nainen)
emeritus [-i-1. eme'-] täysinpalvellut emfaattinen painokas, ponnekas EMG lyh. lihaskäyrä, elektromyogrammi emigrantti siirtolainen, maanpakolainen emiiri itämainen t. pohjoisafrikkalainen heimopäällikkö eminenssi ylhäisyys, korkeus (arvonimenä); harmaa e. vaikutusvaltainen taustahenkilö
emissio (arvopaperien) liikkeellelasku


emittoida
134
emittoida laskea liikkeelle emmental(in)juusto [-ä- t. -a-] (myös e nimen ta f) tahkojuusto emo naaraseläin, jolla on poikanen t.
poikasia, emä emootio tunne. — emotiivinen tunteisiin vaikuttava. — emotionaalinen (myös emotionaali) tunneperäinen, tunteenomainen
empaattinen (myötätuntoisesti) eläytyvä.
— 	empatia (myötätuntoinen) eläytyminen
empiiri (myös empire) eräs uusklassinen rakennus- ja sisustustyyli empiirikko empirismin kannattaja. — empiirinen kokemusperäinen empire [empir(e), ransk. äpi'r] = empiiri empiria kokemus, kokemusmaailma. — empirismi kokemusta tiedon lähteenä korostava filosofinen suunta empiä epäröidä: lähti empien, empimättä; empi, lähteäkö; empi lähtöään; empi parissa seikassa; (1. inf:n ohella etenkin kieltolauseissa:) ei empinyt lähteä emsinsuola eräs lääkkeenä käytetty suola- seos
»emt.» lyh. (edellä mainittu teos): par.
mt. ‘mainittu teos’ emulsio nesteen ja nestepisaroiden seos, maidos emä = emo
emä- usein ark. hyvin suuresta, valtavasta: emä/nauru, -vale, -valehtelija Emäjoki (Kainuussa); vrt. Emajoki EN lyh. Euroopan neuvosto endivia (myös endiivi) lehtisikuri endogeeninen (: endogeenisessa) ulkosyntyinen
enduroajot mon. moottoripyörien luotet- tavuusajot maastossa enemmin vanh. = seur. — enemmän:
tiesi asiasta enemmän kuin sinä (vanh. ja puhek. myös enempi kuin sinä); ei satanutkaan enempää (t. enemmän); ei käynyt Vaasassa enempää kuin Kokkolassakaan ’ei Vaasassa eikä Kokkolassa’ enentyä = enetä
energia voima, tarmo. — energinen tarmokas
enetä (: enenee, eneni, enennyt) lisääntyä, karttua; syn. enentyä Englannin kanaali
englannin kieli. — englanninkielinen. — englanninnos englanninkielinen käännös. — englannintaa kääntää englanniksi. — englannintorvi eräs puupu- hallin. — englanninvinttikoira eräs koirarotu. — englanti (kieli)
Englanti (maa)
enimmillään suurimmillaan, huipussa ollessaan: tuotanto oli e. 5000 tn vuodessa.
Ei: »palkkaa maksetaan e. [par. enintään] 2000 mk/kk». — enimmin melko harv. eniten. — enimmäistää lisätä t. suurentaa isoimpaan mahdolliseen, maksimoida: e. voitto. — enimmäkseen (myös enimmiten, enimmälti) pääasiallisesti, parhaastaan: Pohjois-Suomessa asutus on e. harvaa. — enimmän: tavallisemmin eniten. — enintään (ei »enintäin»): e. tuhat markkaa; e. voi sanoa, että
. — eniten (ei »eninten»)
ennakoida 1. viitata olemassaolollaan (tahattomasti) johonkin tulevaan, olla jonkin tulevan enteenä, enteillä: tärähdykset ennakoivat isompaa järistystä; romaanillaan N. ennakoi uutta tyylisuuntausta. 2. ottaa (tahallaan) ennalta huomioon: laskelmissa on ennakoitu inflaation vaikutus; ennakoi tuleva tilanne!
3. 	par. ennustaa: »ensi vuodesta ennakoidaan ylijäämäistä»; »väestön kasvun ennakoidaan jatkuvan»; »säätiedotuksessa ennakoitiin lämpimämpää». — ennakolta = seur. — ennalta etukäteen, ennakolta: e. oli selvää, että — —. — ennalta ehkäisevä ennen: e. sotaa ja sen jälkeen (myös e. ja jälkeen sodan); tuntia e. kokousta; kahta tuntia (myös kaksi tuntia) e. kokousta; oli paikalla e. (tai ennemmin) kuin kukaan muu. — ennen aikaan. — ennen kaikkea. — ennen kuin. — ennenkuulumaton. — ennen mainitsematon. — ennen muinoin. — ennennäkemätön.
— ennen pitkää. — ennen vanhaan ennustaa 1. esittää (taianomainen tai
järkiperäinen) arvio tulevaisuudesta: e. korteista; säätä ennustetaan sekä kansanomaisesti että tieteellisesti; liikenteen on ennustettu lisääntyvän. 2. enteillä, »tietää», ennakoida (1): kuovin ääntely ennustaa sadetta. — ennuste tutkimukseen t. laskelmiin perustuva ennustava arvio, prognoosi: sääennuste; taudin e.; e. talouden kehityksestä.
— ennustus ennustava lausuma yleensä: vanhan kansan, sääprofeettojen ennustukset; sää(n)ennustus; e. talouden kehityksestä
ennättää: en ennättänyt syödä t. syömään (merkitykset samat kuin ehtiä-verbih vastaavissa rakenteissa; ks. sitä)
Eno: -ssa Enontekiö: -llä
ensi 1. nykyhetkestä lukien seuraava: e. sunnuntaina, syksynä; ehkä e. kerralla onnistaa paremmin. 2. joissakin sanonnoissa = ensimmäinen: ottaa e. askeleitaan; e. innostuksessa; e. lumi; ensi näkemältä, lukemalta; lääkettä e. oireisiin; e. sijassa; tulen e. tilassa (mutta:


135
epäillä
loman ensimmäinen (ei »ensi») viikko oli kaunis; kysyin ensimmäiseltä (ei »ensi») vastaan tulijalta). Kir j oitetaan
yleensä erikseen pääsanana olevasta substantiivista; tärkeimmät horjunta- tapaukset ovat seuraavassa omina hakusanoinaan. — ensi alkuun. — ensiapu (ei juuri »ensi apu»). — ensiasunto: lainaa ensiasuntoon. — ensiesiintymä.
— ensiesitys näytelmän t. elokuvan ensimmäinen esitys määräteatterissa; vrt. kantaesitys. — ensihoito: vilustuneen e. — ensi-ilta. — ensikatsastus: auton e— ensikertainen adj. — ensikertalainen subst., harvemmin adj.: opastusta ensikertalaisille; ensikertalainen (t. ensikertainen) lentomatkustaja.
— ensi kokemus. — ensikonsertti. — ensiksi mainittu: lyhempi syn. ensin mainittu. — ensi kädessä. — ensi luokka: ensi luokan pianisti
ensimmäinen järjestyksessä kaikkia muita edeltävä; vrt. ensi. — ensimmältä ensi alkuun, ensi näkemältä: e. luulisi, että
— —. — ensin mainittu se kolmesta t. useammasta, joka on mainittu ennen muita. (Kahdesta puheen ollen käytetään vastaavasti sanaa edellinen.) — ensisijainen. — ensi sijassa. — ensisynnyttäjä. — ensitapaaminen (myös ensi tapaaminen). — ensi tilassa
»ensituleva» miel. toisin: »ensitulevana [par. ensi t. tulevana] maanantaina»; »ensitulevassa [par. seuraavassa] oikeuden istunnossa» ensivaikutelma (myös ensi vaikutelma).
— ensivierailu
Enso: -ssa (ven. Svetogorsk) ensyklopedia tietosanakirja ent. lyh. entinen
enteillä olla jonkin tulevan enteenä, »tietää», ennakoida (1), ennustaa (2): ilman hikevyys enteili ukkosta entistys (ei »entisöinti») entistäminen: linnan e. — entistää (ei »entisöidä») palauttaa t. korjata entiselleen: e. vanhoja rakennuksia entomologi hyönteistieteilijä. — entomologia hyönteistiede entrecote [atrako't] (härän) välikyljys, kylkiliha
en|t|ropia eräs termodynamiikan ja informaatioteorian perussuure, haje ent|syymi käyte
entusiasmi innostus. — entusiasti intoilija enää (ei »enään»)
epidemia tarttuvan taudin runsas esiintyminen: lavantautiepidemia leviämässä epidia|s|kooppi pinta- ja kuultokuvan- heitin epigoni jäljittelijä
epigrammi kärkevä pikkuruno, kompa- runo
epiikka kertomarunous t. -kirjallisuus epikurolainen [-U-] adj. ja subst. 1. Epi- kuroksen oppien mukainen; niiden kannattaja. 2. nautiskeleva; nautiskelija epilepsia kaatumatauti. — epileptikko kaatumatautinen (subst.). — epileptinen kaatumatautinen (adj.) epilogi loppusanat; loppunäytös epi|s|kooppi pintakuvanheitin epis|kopaalinen piispallinen episodi sivutapahtuma; (välivaiheen luonteinen) tapaussarja: matkalla sattuneita episodeja epistemologia tieto-oppi, tietoteoria epistola 1. Uuden testamentin kirje. 2.
leik. kirje, (nuhde)saarna epitafi hautakirjoitus; muistotaulu epiteeli pintakudos, päällysketto epiteetti määre; johonkin olennaisesti liittyvä ominaisuus: Oulun e. »pohjolan valkea kaupunki»
EP-levy pieni äänilevy, jonka nopeus on 45 kierrosta minuutissa, extended playing -levy
epookki aikakausi; käännekohta epp. lyh. vanh. ennen puoltapäivää epuu (varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä) epäys
epä- yhdyssanojen alkuosana liittyy yleensä komparoitavissa oleviin adj:ihin (harvoin subst:ihin) ja ilmaisee silloin vastakohtaa: epä/asiallinen, -havainnollinen,
-mukava, -siisti, -sopu. Huom. merkitysero: epä/eurooppalainen, -kristillinen
Mahdollisimman vähän eurooppalainen, kristillinen’ — ei-/eurooppalainen, -kristillinen ’muu kuin eurooppalainen, kristillinen’. Useat epä-yhdynnäiset korvattavissa muilla (luontevammilla) muodos- teilla: epäsuora = välillinen (vaikutus) t. käänteinen (sanajärjestys), epäsäännöllinen = säännötön, epätasapaino = tasapainottomuus epäilevyys (myös epäileväisyys) epäluuloisuus. — epäileväinen epäilevä, epäluuloinen. — epäillä 1. luulla, otaksua jotakin kielteistä: epäillä jotakuta syylliseksi; epäili toista kavalluksesta; epäiltiin tuhopolttoa; epäilen hänen olevan matkalla (sivuajatus: joten häntä ei pääse tapaamaan tjs.). 2. olla luottamatta johonkin, pitää jotakin kyseenalaisena: epäilin
taitojani; en epäillyt taitojani; epäilin, onko jutussa perää. 3. luontevammin epäröidä, empiä: »en epäillyt siinä asiassa»; »hän ei epäillyt lähteä». — Että- lauseet ovat epä/7/ä-verbin yhteydessä kaksiselitteisiä; tavallisin tulkinta on myöntömuotoisen epäillä-verbin yhtey¬


epäily
136
dessä 1. merkityksen, kieltomuotoisen yhteydessä 2. merkityksen mukainen: epäilen [tav. 'otaksun’], että hän on matkalla (t. ettei hän ole matkalla); en epäile [tav. ’olen varma’], että hän on matkalla (t. ettei hän ole matkalla). Kuitenkin kielteisen konditionaalimuo- toisen lauseen yhteydessä: en epäile, ettei hän puhuisi totta ’olen varma, että hän puhuu totta’. Epäselvissä tapauksissa on parasta rakentaa virke toisin. — epäily (myös epäilys): herättää epäilyä; epäilyni hävisivät. — epäilyttää: tapaus tuntuu epäilyttävältä »epäoikeutettu»: par. aiheeton, perusteeton, väärä epäröidä olla epävarma, kahden vaiheilla jostakin, empiä: vastasi epäröiden, epäröimättä; epäröi vastaustaan (t. mitä vastaisi); epäröin parissa seikassa; (1. inf:n ohella varsinkin kielt. yhteyksissä:) ei epäröinyt vastata myöntävästi er. lyh. eronnut (puoliso) erehtyväinen (helposti) erehtyvä. — ereh- tyväisyys (myös erehtyvyys)
Erfurt [er-]
ergometri (: -ssa t. -ssä) lihastyön mittauslaite. — ergonomia työhön liittyvien seikkojen kehittäminen ihmiselle sopiviksi. — ergonominen vrt. ed.: ergonomisesti muotoiltu moottorisaha eri-sanasta huomattavaa: 1. Käytetään
taipumattomana attribuuttina (e. koko, e. suunnilla) mutta ei nykykielessä juuri predikatiivina (»jos asuinpaikka on e. [miel. toinen, muu] kuin edellisenä vuonna»). 2; Kirjoitetaan yhteen sitä seuraavan -/«^-loppuisen adjektiivin kanssa, erikseen muista adjektiiveista: eri/-ikäinen, -kokoinen, -näköinen,
-suuruinen jne.; e. suuret (tavallisemmin erisuuruiset) painot, e. pitkät janat erikoinen 1. epätavallinen, omituinen, poikkeuksellinen, huomiota herättävä: olipas e. väite; ei kuulu mitään erikoista t. (ark.) erikoisempaa. 2. = erityinen 1: ilmoitusta varten on erikoiset lomakkeet; ansaitsee erikoista huomiota. 3. luonteenomainen, ominainen: hänelle e. puhetapa. Näistä 3. merkitys on väistyvä ja 2. merkityksessä käytetään nyk. mieluummin sanaa erityinen. — erikois- yhdyssanojen alkuosana liittyy tav. eri- koinen-sanan 2. merkitykseen: eri¬
kois/ala, -kuljetus, -käsittely, -menetelmä, -tarjous, -valmisteinen jne.; erikois /koulutettu Erikoiskoulutuksen saanut’, -käsitelty. Nyk. sen sijasta yhä useammin erityis-, toisinaan erillis- (ks. tätä). — erikoistua 1. valmistautua t. omistautua jollekin erityis¬
alalle: e. sisätautilääkäriksi; kalaruokiin erikoistunut ravintola. 2. vanh. eriytyä
erikseen: vieraanvoittoisesti »se on asia e., kysymys e.» [par. eri asia, kysymys].
— 	erilainen. — erilaistua tulla erilaiseksi; terminä usein miel. eriytyä. — erillis- yhdyssanojen alkuosana: esim. (ikielen) erilliskehitys 'kehitys muista erillisenä kielenä’, erillislaitteet Stereolaitteiston osat erikseen myytyinä’, erillis- rauha ’ kahden maan rauhanteko monien maiden sodassa’, (puolisoiden) erillisve- rotus (kuitenkin miel. verottaa erikseen kuin »erillisverottaa»). — erilähtöinen eri alkuperää oleva: väestön erilähtöiset
ainekset
erinomainen mainio, oivallinen: e. asunto; erinomaista keittoa; erinomaisen [ = erittäin] sopiva. Sanaa käytetään kehu- vasti; ei siksi »erinomaisen [par. erittäin] vaikea, kurja» erinäinen tav. vain monikossa. 1. eräs, tietty (usein ironisesti): erinäisissä tapauksissa; erinäisten piirien väitteet. 2. ark. moni, usea, lukematon: on siinä tippunut erinäisiä hikipisaroita eripainos kausijulkaisun tms. kirjoitus erilliseksi vihkoksi painettuna; vrt. ylipainos
eriskummainen (myös eriskummallinen) eriste eristävä aine t. kappale: lasivillaa käytetään lämmön- ja ääneneristeenä; pani korkinpalan eristeeksi. — eristeinen
1. 	eristyksissä oleva, erillinen, syrjäinen: saaren e. sijainti. 2. yhdyssanoissa (vrt. eriste): kumi-, posliini/eristeinen. —
eristetty miel. toisin, jos ei ole kyseessä tahallinen eristäminen: »tulvan takia eristetyt [par. eristyneet] alueet»; »joutui eristetyksi» [par. eristyksiin]; »syrjäkylien eristetyt [par. eristeiset] olot». — eristin sähköjohtoa kannattava t. tukeva eristysaineinen valmiste: sähköpylväiden posliinieristimet. — eristyä joutua eristyksiin: eristyi maanpaossa sukulaisistaan. — eristäytyä eristää itsensä: Albania on eristäytynyt muista maista. Ei: »kaivosturmassa eristäytyneet [par. eristyneet, eristyksiin jääneet] miehet» eritelmä erittelevä luettelo: e. kustannuksista
eritoten etenkin, varsinkin, nimenomaan: Länsi-Suomessa, e. rannikolla Eritrea
erittely 1. eritteleminen: taitavaa syiden ja seurausten erittelyä. 2. = eritelmä
1. erittäin erä kerrallaan
2. erittäin 1. adj:n t. adv:n tehosteena: e. hyvä, tärkeä; e. hyvin. 2. vanh. erityisesti, erittäinkin: e. on huomattava,


137
esiintyä
että - -
erittäinkin hiukan vanh. varsinkin, erityisesti: ratamoa kasvaa e. pihamailla erityinen 1. vartavastinen, vasituinen, nimenomainen, spesiaalinen: sinne pääsee vain erityisellä luvalla; työ vaatii erityistä tarkkuutta. 2. melko harv. = erikoinen 3. — erityis- yhdyssanojen alkuosana: erityis/kysymys, -ohje, -ope¬
tus, -tapaus (tällaiset vakaavat nyk. alaa er/A:o/s-alkuisilta) eritä (: eriän, erisin, erinnyt): tavallisempi syn. erota 1, 3. Vakiintunut sanonta: esittää eriävä mielipide (esim. kokouksessa)
Erivan = Jerevan
eriyttää kehittää eri muotoon (muotoihin) t. tehtävään (tehtäviin), differentioida: eriytetty opetus. — eriytyä kehittyä eri muotoon (muotoihin) tai tehtävään (tehtäviin), differentioitua: kylmäfysiikka on eriytynyt omaksi tutkimusalakseen; murteista eriytynyt yleiskieli; kudosten eriytyminen yksilönkehityksessä. — eriö harv. sivuhuone, kabinetti erkaantua = erota 1. — erkanee (ei konsonanttivartaloisia muotoja) = erota 1 erkkeri seinän tornimainen ikkunallinen ulkonema
ero: erona johonkin (nähden) on, että  . — eroanomus: nykyään tav. erohakemus, eronpyyntö. — eroavuus (vanh. myös eroavaisuus): yleensä korvattavissa lyhemmällä synonyymillään ero eroosio juoksevan veden kulutustyö eroottinen rakkauselämää koskeva, rakkaus-; sukupuolinen. — erotiikka rakkauselämä Eroraharahasto
erota (: eroan, erosin, eronnut) 1. mennä (tahattomasti t. tahallaan) erilleen, erkaantua: rungosta eroavat haarat; erosivat omille teilleen. 2. katkaista välinsä johonkin, sanoutua irti jostakin: erosi virasta, puolueesta; eronnut miehestään. 3. olla erilainen, poiketa jostakin: eroaa edukseen muista. — erottaa. — erottautua mennä tahallaan erilleen j irrottautua: erottautui kilpailijoista loppusuoralla. — erottua 1. mennä tahattomasti erilleen (subjektina tav. ainesa- na): kuona erottuu metallista. 2. olla havaittavissa erillään muusta, erilaiseksi kuin muu: hänen äänensä erottui selvästi; viinilajit eivät helposti erotu toisistaan. — erotus: »vuorot ovat miltei
entiset, sillä erotuksella että » [par.
erona t. eroa se, että ]
ersä mordvalaisten toinen pääheimo; sen kieli ersämordva Erzgebirge [erts-]
erämaa 1. Suomen oloissa t. niitä muistuttavissa: (metsäinen) takamaa, salo, korpi (varhemmin erityisesti riista- t. kaskimaana). 2. (trooppisen t. subtrooppisen alueen) hiekka- t. kiviaavik- ko; terminä par. autiomaa eräpäivä erääntymispäivä eräs 1. jostakin, jonka puhuja t. kirjoittaja tietää mutta jättää (toistaiseksi) tarkentamatta: eräänä päivänä; eräs
hyvä tuttavani sanoi, että ; muku-
lakuukunen on eräs meillä harvinainen sienilaji. 2. (monikollisena) muutama: eräitä vuosia sitten. 3. hylättävää käyttöä: yksi (monista), joka ei jää kuulijalle t. lukijalle tuntemattomaksi. »Raahe on eräs idyllisimmistä kaupungeistamme» [par. on idyllisimpiä kaupunkejamme?]; »kokeilun eräänä [par. yhtenä] tavoitteena on tutkia eri menetelmien sopivuutta»; »eräänä johtavana ajatuksena [par. yhtenä johtavana ajatuksena t. johtavia ajatuksia] kunnallishallinnossa on julkisuusperiaate»; »eräs hankala pulma [par. hankala pulma] on työntekijäin sijoittaminen» erääntyä (harvoin eräytyä) esanssi makua t. hajua antava uutos t. liuos
escudo [-ku-] Portugalin ja Chilen rahayksikkö
esi- verbien alkuosana tav. varsinkin tekniikan ym. erityisalojen kielessä: esi/jännittää (esijännitetty betoni), -kuivata, -käsitellä, -pestä, -sorvata, -työstää jne. Tavallisimpia näistä käytetään yleiskielessäkin (rinnalla sanaliitto: jännittää ennalta jne.). Tyyppiä ei pitäisi tarpeettomasti laajentaa; yleiskieleen luontuvat huonosti mm. »esitäytetty [par. alustavasti t. ennalta täytetty] lomake», »esitäytetyt [po. valmiiksi merkityt] tiedot», »työ on jo esitarkastettu» [par. ollut esitarkastuksessa]. — esihistoriallinen: syn. historiantakainen. — esiin joskus luontevammin toisin: »tuotteessa tuli e. [par. tuli ilmi, ilmeni] valmistusvikoja»; »kirjoittaja tuo e. [par. esittää, mainitsee] seuraavat näkökohdat» »esiintullut» miel. toisin: »esiintulleesta [par. sattuneesta] syystä» esiintyä 1. näyttäytyä, käyttäytyä; esittää jotakin osaa julkisesti: e. uusissa vaatteissa; osaa e. varmasti; esiintyi edukseen; e. puhujana. 2. olla (olemassa): näissä järvissä ei esiinny taimenta; rikki esiintyy luonnossa sekä pelkkänä että yhdisteiden osana. Usein miel. toisin: »malmissa ei esiintynyt [par. ollut] kuparia»; »kissa esiintyy [par. kissaa pidetään] usein lemmikkieläimenä». 3. ilmetä, sat-


esik.
138
tua: kouluissa esiintyneet järjestyshäi- riöt. Luontevammin toisin: »tuonti-
luvuissa on esiintynyt nousua» [par. tuontiluvut ovat nousseet]; »vanhoissa rakennuksissa voi esiintyä perustan vajoamista» [par. voi perusta vajota] esik. lyh. esikunta
esikoulu varsinaista koulua edeltävä (6- vuotiaiden) koulu. — esikouluikä 1. vrt. ed.: lapset ovat jo esikouluiässä. 2. miel. toisin: »kielen oppiminen esikouluiässä» [par. ennen kouluikää, jos ei tarkoiteta juuri esikoulun aikaa]. — esikouluikäinen 1. vrt. ed. 1: lukuharjoituksia esikouluikäisille. 2. par. kouluikää (t. kouluikäistä) nuorempi esille joskus luontevammin toisin: »lausunnosta käy esille » [par. käy ilmi, iIme¬
nee]; »julkisuudessa esille tuotu [par. esitetty] väite»; »halusi tuoda esille [par. ilmaista] yleisen käsityksen» esim. lyh. esimerkiksi; esimerkki, esimerkkejä
esine 1. tavara, kapine: vanhoja hopeaesineitä. 2. vanh. kohde: joutui julkisen huomion esineeksi. — esineistyä (myös esineellistyä) muuttua esineelliseksi, konkreettistua. — esineistää (myös esineellistää) tehdä esineelliseksi, konkreettistaa: kaipuu runoilijan esineistämänä esite esittelylehtinen esitelmöijä (myös esitelmöitsijä) esittely mm. valmistellun asian selostamisesta päättävän elimen t. henkilön ratkaistavaksi: toimistopäällikkö N:n esittelystä (t. esittelyn perusteella) johtokunta
päätti .Vrt. esitys. — esittelylista =
esityslista. — esitys mm. ehdotus: maist. N:n esityksestä (t. esityksen perusteella) kokous päätti . Vrt. esittely. — esi¬
tyslista luettelo kokouksessa käsiteltävistä asioista, esittelylista, asialista eskaaderi useasta aluksesta t. laivueesta koostuva laivaston t. ilmavoimien yksikkö
eskad|roona ratsuväen perusyksikkö eskaloida laajentaa t. kiihdyttää asteittain:
e. 	sotatoimia eskapismi todellisuudenpako. — eskapisti- nen todellisuuspakoinen: eskapistisjta kirjoittelua Eskilstuna [-Q-]
ESP lyh. Espanjan peseta(a) (kansainvälisen maksuliikkeen, ei tavallisen tekstin lyhenne) espanja (kieli)
Espanja (maa)
espanjan kieli. — espanjankielinen. — espanjankärpänen eräs kovakuoriainen.
— 	espanjantauti 1918—20 raivonnut influenssa. — espanjan vihreä eräs väriaine
esperantisti esperanton harrastaja. — esperanto eräs kansainvälinen apukieli esplanadi katujen välinen kävelypuisto Espoo: -ssa
es|presso höyrynpaineella valmistettu väkevä kahvi
essee joustavatyylinen (yleistajuinen) tutkielma. — esseisti esseekirjailija. — es- seistiikka esseekirjallisuus Essen
essiivi kiel. eräs sijamuoto (esim. nuorena) »establishment» [istä' bliSmant]: par.
(vallitseva) järjestelmä esteellinen (myös esteinen) (varsinkin jääviyden takia) estynyt esteetikko estetiikan tutkija. — esteetti kaunosielu. — esteettinen estetiikkaa koskeva; taiteellinen, kaunis. — estetiikka taiteellisten arvojen tutkimus. — estetismi yksipuolisesti esteettinen katsomus. — estetisoida harrastaa yksipuolisesti esteettisiä seikkoja estetty par. toisin, jos ei ole puhe tietoisesta estämisestä: »estettynä [po. estyneenä] saapumasta lähetän tervehdykseni juhlaan» est|radi esityslava
estyä: estyi tulemasta; esimiehen estyessä johtaa puhetta varaesimies (luontevampi sanonta kuin »esimiehen ollessa estynyt»; käsittää sekä jääviyden että muut esteet); estymisestä pyydetään ilmoittamaan (kutsukortissa; luontevampaa kuin »esteen sattuessa pyydetään ilmoittamaan») et. lyh. etelä-, eteläinen etappi (sotilaiden) levähdyspaikka; välitavoite
eteen vieraanvoittoisessa käytössä: »asian
e. 	[par. hyväksi] ei ole tehty mitään»; »uhrasi hankkeen e. [par. hankkeeseen] suuria summia». — eteenpäin eteerinen 1. aineeton: e. tunnelma. 2. haihtuva: eteeriset öljyt etel. lyh. eteläinen etelimpänä kauimpana etelässä etelä- Etelä-alkuisten alueennimien johdoksissa: etelä/eurooppalainen, -suomalainen jne.
Etelä- alueennimissä: Etelä-/Amerikka,
-Espoo, -Eurooppa, -Pohjanmaa, -Suomi jne.
Etelä-Af rikka 1. Afrikan eteläosa(t) (selvyyden vaatiessa voi sanoa mieluummin näin kuin »eteläinen Afrikka»). 2. Etelä- Afrikan tasavalta eteläinen: e. ilmasto; niemen eteläisessä kärjessä. Miel. toisin: »e. Savo» [par. Etelä-Savo]; »eteläisellä Atlantilla» [par. Atlantin eteläosissa]
Eteläinen jäämeri
Etelä-Jemen (vir. nimi Jemenin kansande-


139
etä-
mokraattinen tasavalta)
Etelä-Karpaatit (myös Transilvanian Alpit) Etelä-Kiinan meri
Etelä-Korea (vir. nimi Korean tasavalta) etelämaalainen subst.: vilkkaita etelä-
maalaisia. — etelämaat. — etelämainen
adj.: e. temperamentti; e tela maisia turisteja
Etelämanner: Etelämantere(e)lla (myös
Antarktis)
etelämmäksi (myös etelämmäs, etelämmä).
— 	etelämpänä kauempana etelässä, ete- lämmässä. — etelänapa. — eteläntuote: syn. vanh. siirtomaantavara Etelä-Vietnam (vir. nimi Vietnamin tasavalta)
etemmäksi, etempänä: nyk. yleiskielessä tav. edemmäksi, edempänä etiikka siveysoppi
etiketti 1. nimilappu, tehtaanmerkki. 2. seuraelämän käyttäytymissäännöt: noudattaa etikettiä. — etiketöidä varustaa nimilapulla
etinen harv. edessä oleva: niemen e. saari etiologia oppi tautien syistä. — etiologinen (taudin) syitä koskeva Etiopia (ent. Abessinia) etiäinen ennushahmo; ennakoiva ilmiö, enne: näki tulijasta etiäisen; lamakauden etiäisiä
ETK lyh. Eläketurvakeskus (tavallisessa tekstissä mieluimmin lyhentämättä) et.l. lyh. eteläistä leveyttä Etla (myös ETLA) lyh.s. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etna
etninen kansaa t. kansanheimoa koskeva, kansallinen. — etno|grafia (aineellinen) kansatiede. — etnologi kansanelämän tutkija, kansatieteilijä. — etnologia kansanelämän tutkimus, (aineellinen ja henkinen) kansatiede. — etnologinen kansatieteellinen Etruria
etsin (kamerassa, ei »etsijä»). — etsittää (miel. kuin »etsityttää»). — etsiä = hakea 1 (alk. lähinnä itäsuomalaisuus) et|t|ei = että ei. — et|t|eikö ihmettelevässä kysymyksessä: etteikö hän tiedä koko
asiasta? ( = ettäkö hän ei tiedä ?).
Tarpeetonta käyttöä: »tuskin on syytä epäillä, etteikö hän tietäisi» [yksinkertaisemmin: tuskin on syytä luulla, ettei hän tiedä]; »ei voida väittää, etteikö [par. ettei] hän olisi osaksi oikeassa»; »kuka takaa, etteikö [par. ettei] joku voisi sinnekin eksyä»; »en halua kieltää, etteikö joskus olisi [par. että joskus on] menetelty virheellisesti». — että-sanasta huomattavaa: 1. Tarkoitusta ilmaisevissa sivulauseissa (näytän, että ymmärtäisit)
tämä sana on tavallinen puhekielessä ja esim. Raamatun kielessä; asiatyylisessä kirjakielessä nyk. tav. jotta. 2. Epäsuoran kysymyslauseen edellä ei että-sanaa käytetä: »kysyin, että onko [po. kysyin, onko] hän tullut», »ei tiedetty, että mistä [po. ei tiedetty, mistä] vika johtuu» Etu-Aasia
»etuajo-oikeus»: viralliseen kieleen päässyt huono muodoste (parempi olisi ensin- ajo-oikeus)
»etuajo-oikeutettu» (tie, risteys): par.
etusijainen (tie), etusijaisen tien (risteys) Etu-Intia
etuisuus etup. vanh. etu, etuus etukäteen ennalta, ennakolta: oli e. selvää, että — —
»etukäteis-» yhdyssanojen alkuosana (»etukäteis/arvio», »-lupa», »-maksu», »-sopimus» jne.): sujuvammin ennakko- (ennakkoarvio jne.). Toisinaan koko alkuosa tarpeeton: »etukäteis/ennustus», »-suunnitelma», »-valmistelut», par. ennustus, suunnitelma, valmistelut etumainen (miel. kuin »etummainen») eniten (kahdesta: enemmän) edessä oleva: etumaiset katsojat; e. saari peittää näkyvistä takimmaisen [ = taemman] »etumaksu»: par. ennakko(maksu) »etuoikeutettu»: par. etusijainen »etuosto»: par. lunastus »etuosto-oikeus»: viralliseen kieleen
päässyt epälooginen muodoste, jonka sijasta parempia olisivat ensinosto-oikeus ja lunastusoikeus etup. lyh. etupäässä
etusija: panna, asettaa etusijaan t. etusijalle. — etusijainen etusijalla oleva, etuoikeuden saanut, etuoikeudellinen: e. hakija; etusijaiset osakkeet; e. [= »etuajo- oikeutettu»] tie. — etusijaistaa asettaa etusijaan: komitean etusijaistama vaihtoehto
etuus 1. oikeus johonkin, oikeus tehdä t. saada jotakin (syn. etu): kalavesiä koskeva etuus; sairausvakuutuslain mukaiset etuudet. 2. vanh. etuoikeus. 3. vanh. etu: tämän järjestelmän etuutena on — — etydi soittotekniikkaa kehittämään tarkoitettu sävellys Etyk (myös ETYK) lyh.s. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi (luontevampi kuin tämä lyhennesana on joukkoviestimissä käytetty turvakokous) etymologi etymologian tutkija. — etymologia sanojen alkuperän tutkimus; sanan alkuperä, sananselitys. — etymologioida selvittää sanan alkuperä etyyli kem.
etä- (yhdyssanoissa) etäinen, kauko-: etä/- käsittely, -opetus, -opiskelu, -pesäke,


etäisyys
140
-pääte, -sukukieli, -tavoite, -vaikutus. Kansanomainen (itäsuomalainen) alkulii- te, suotavampi kuin rinnalla esiintyvä oppitekoinen »etäis-». — etäisyys: rinnalla on eräissä tapauksissa kevyempiä ilmaisukeinoja, esim. kilometrin päässä (ei välttämättä »kilometrin etäisyydellä»), ampua lyhyeltä matkalta t. läheltä (ei »lyhyeltä etäisyydeltä»). — etäyttää (myös etäännyttää) saattaa etääntymään, loitontaa: katsomuserot etäyttivät hänet ystävistään. — etäytyä: tavallisemmin etääntyä. — etäällä (alk. itäsuomalaisessa kielenkäytössä) kaukana, loitolla.
— 	etäämmäksi (myös etäämmäs, etääm- mä) kauemmaksi, loitommaksi. — etääntyä (harvemmin etäytyä) loitontua Euboia
eufemismi (kaunisteleva) kiertoilmaus. — eufemistinen kaunisteleva (ilmauksesta) Eufrat
euklidinen Eukleideen opin mukainen
Eura: -ssa
Eur|aasia
Euratom (myös EURATOM) lyh.s. Euroopan ydinenergiayhteisö (engl. European Atomic Energy Community) euro- yhdyssanoissa: eurodollari ’Euroo- pan-luotoissa käytettävä määräkurssinen dollari’, eurokommunismi kommunismin länsieurooppalaisista muodoista, euro- ohjus ‘Euroopassa käytettäväksi ajateltu keskimatkan ohjus’, eurosekki 'erityinen Euroopassa ja Välimeren rantavaltioissa pätevä sekki’
Eurooppa
eutanasia armokuolema, -murha
ev. lyh. eversti
eV lyh. elektronivoltti(a)
Eva (myös EVA) lyh.s. Elinkeinoelämän valtuuskunta evakko (sota)siirtolainen (talvi- ja jatkosodan oloista). — evakuoida siirtää uhanalaisen alueen väestö turvaan evaluoida arvioida
evankelinen evankeliumin mukainen. — evankelis-luterilainen. — evankelista
evankeliumin kirjoittaja t. julistaja. — evankeliumi sanoma Jeesuksesta; kukin Uuden testamentin neljästä ensimmäisestä kirjasta
evidenssi ilmeisyys; todistusaineisto. — evidentti ilmeinen, varma ev.ltn. (myös ev.luutn., evl.) lyh. everstiluutnantti ev.-lut. lyh. evankelis-luterilainen Evo (Lammilla): -lla
evolutionismi kehitysoppi. — evoluutio
kehitys
evp. lyh. erossa vakinaisesta palveluksesta: majuri evp. J. Hänninen
evätä (: epään, epäsin, evännyt, ei »evään», »eväsin») hylätä, kieltää, kiistää: e. hakemus; epäsi tiedon todenperäisyyden ex- puhek. entinen: ex-/kuningas, -johtaja exlibris kirjanomistajan merkki ex tempore: puhua ex tempore Valmistelematta’
F
1. f [äf t. äffä, vartalo äffä-] aakkoston 6. kirjain
2. f lyh. femto- (esim. fm ’femtometri[ä]’) F lyh. 1. faradi(a). 2. Fahrenheit(ia): 7°F
(= seitsemän astetta Fahrenheitia, seitsemän fahrenheitastetta) faagi = bakteriofagi faarao = farao
factoring [fak-, engl. fäktarig] luototus maksusaatavia vastaan fagotti eräs puupuhallin fair play [fea plei] reilu peli fajanssi läpikuultamaton puoliposliini FaK lyh. farmasian kandidaatti (luettelo- tekstissä; normaalisti sen sijaan farm. kand.)
fakiiri itsensäkiduttaja; taikuri »fakki»: par. (erity is)ala, ammatti fakkiutua puhek. piintyä omaan alaansa: fakkiutunut tutkija faksimile näköispainos »fakta»: par. tosiasia, tosio faktinen todellinen
fak(ti)tiivinen kiel. teettämistä merkitsevä faktori 1. tekijä, vaikuttaja. 2. kirjapainon t. latomon tekninen johtaja faktuura lasku (tukuittain) myydyistä tavaroista
FaL lyh. farmasian lisensiaatti (luettelo- tekstissä; normaalisti sen sijasta farm. lis.)
falangi eräs vanhan ajan taisteluyksikkö;
(kuv.) (taistelu)järjestö Falklandinsaaret [falklan-, engl. föklän-] falsetti ohut puhe-1. lauluääni, jänneääni falsifioida todistaa vääräksi, kumota »falssi»: par. taive (esim. kartongissa), huullos (metallilevyssä), kynte (puurakenteessa)
FaM lyh. farmasian maisteri (luetteloteks- tissä; normaalisti sen sijaan farm. maist.) familiaari (myös familiaarinen) tuttavallinen
fan [fan t. fän] ark. intoilija, »hullu»: Rosberg-f an, rokki-fan fanaatikko kiihkoilija. — fanaattinen kiihkomielinen. — fanatismi fanaattisuus, kiihkomielisyys fanfaari juhlatoitotus


141
filmi
fantasia mielikuvitus; kuvitelma. — fan- tasti (myös fantastikkö) haaveilija. — fantastinen mielikuvituksellinen, uskomaton; (puhek.) suurenmoinen FAO lyh. YK:n elintarvike- ja maatalous- järjestö (eng. Food and Agriculture Organization of the United Nations) faradi sähkönvarauskyvyn yksikkö farao (myös faarao) muinais-Egyptin hallitsija
farisealainen fariseuksille ominainen; tekopyhä, ulkokultainen. — fariseus 1. erään Jeesuksen aikaisen juutalaispuolueen jäsen. 2. kuv. tekopyhä ihminen farkut mon. ark. farmarihousut farm. lyh. farmasian: farm. kand., tri farmakologia lääkeaineoppi. — farmakopea virallinen lääkeluettelo ja -ohjeisto farmari 1. farmin viljelijä. 2. mon. puhek. eräänlaiset lujat tikkisaumaiset housut, farmarihousut farmas. lyh. farmaseutti farmaseutintutkinto. — farmaseutti apteekkialalla tietyn yliopistotutkinnon suorittanut henkilö. — farmasia lääkkeen- valmistusoppi; apteekkiala farmi 1. maatila (anglosaksisissa maissa).
2. turkiseläin-1. siipikarjatarha farssi vallaton huvinäytelmä, ilveily fasadi julkisivu
fasismi Italiassa 1920-luvulla syntynyt kan- sallis-sosiaalinen totalitaristinen kumous- liike; myös muista samantapaisista liikkeistä. — fasisti fasismin kannattaja. — fasistinen fasismin mukainen FaT lyh. farmasian tohtori (luettelotekstin lyhenne; normaalisti sen sijaan farm. tri) fataali (myös fataalinen) kohtalokas. — fatalismi kohtalousko. — fatalisti kohta- loonuskoja fauna eläimistö, eläinlajisto FBI lyh. Yhdysvaltain rikostutkimuslaitos (engl. Federal Bureau of Investigation) federaatio liitto; liittovaltio. — federatiivinen liittovaltainen, liitto- »FEEDBACK» [fidbäk]: par. palaute feeniks-lintu eräs tarulintu feminiini 1. kiel. naispuolinen suku; siihen kuuluva sana. 2. leik. nainen. — feminiininen 1. kiel. vrt. ed. 1: /. sana, taivutus. 2. naisellinen: feminiinisiä luonteenpiirteitä. — feminismi naisliike. — feministi feminismin kannattaja femto- Sl-järjestelmän mittayksikköjen nimissä: tuhannesbiljoonasosa (femto/met- ri, -sekunti jne.)
1. fenkoli saksankumina
2. fenkoli kem. eräs terpeenialkoholi fennica suomenkielinen, Suomessa painettu, suomalaisten kirjoittama t. Suomea koskeva kirjallisuus. — fennismi (myös
fennisismi) kiel. suomalaisuus. — fennisti suomen kielen tutkija. — fennistiikka suomen kielen tutkimus. — fennistinen suomen kielelle ominainen:/. sanonta. — fennofiili (: fennofUlilla) Suomen ja suomalaisuuden tutkija 1700-luvulla. — fennomaani suomenkiihkoinen henkilö.
— fennomania suomenkiihkoisuus Fennoskandia
fennougristi suomalais-ugrilaisten kielten (ja kansojen) tutkija. — fennougristiikka suomalais-ugrilaisten kielten (ja kansojen) tutkimus fenoli kem.
fenomenaalinen (myös fenomenaali) ilmiömäinen; ilmiöitä koskeva fenotyyppi biol. ilmiasu feodaalinen läänitys- Ferrara [-rära, ital. -rä'ra] festivaali usein mon. (taide-, urheilu)- juhlat
fetisismi taikakalujen palvonta t. käyttö.
— fetissi taikakalu
fiasko täysi epäonnistuminen, »pannukakku»
Fidfisaaret
fifty-fifty [-ti -ti] puhek. tasan figuuri kuvio, hahmo; (ihmis)kuva; sä- velkuvio; lausekuvio »fiiberi»: par. kuitu(aine) fiilinki (myös fiilis) ark. tunnelma fiksatiivi kiinnite. — fikseerata (myös fiksoida) kiinnittää, kiintää; (puhek.) päättää täsmällisesti, lyödä lukkoon fiktiivinen (myös fiktiivi) kuvitteellinen, sepitteinen. — fiktio kuvitelma f il. lyh. filosofian: f il. kand., lis., maist., tri
filant|rooppi ihmisystävä. — filantrooppinen ihmisystävällinen. — filant|ropia
ihmisystävyys, hyväntekeväisyys filatelia postimerkkeily. — filatelisti postimerkkeilijä filee (: partit. fileetä, ei »file»: partit. »filet- tä») seläke, selkäliha; kalan selkäruodo- ton halaispuolikas. — fileerata leikata kala fileiksi filharmonikko filharmonisen orkesterin jäsen. — filharmoninen: f. [= »musiikkia rakastava»] orkesteri filiaali haaraosasto; sivukonttori t. -myymälä Filippiinit
filmaattinen filmillinen, elokuvamainen. — filmata elokuvata; näytellä elokuvassa. — filmatisoida sovittaa elokuvaksi, filmin- tää. — filmi 1. kalvomainen kuvas (valo-, elokuvauksessa). 2. elokuva. 3. miel. toisin: »aivofilmi», »sydänfilmi» [par. aivo-, sydän/käyrä); »nesteen pintaan muodostuva f.» [par. kalvo]


filminnös
142
filminnös elokuvasovitus. — filmintää
sovittaa elokuvaksi filologi kielentutkija. — filologia kielen (ja kielellisten tuotteiden) tutkimus. — filologinen kielitieteellinen filosofi filosofian tutkija t. harrastaja; ajattelija. — filosofia laaja-alaisimpien ja yleisluonteisimpien kysymysten tutkimus; elämänviisaus. — filosofinen filosofian alaan kuuluva; syvämietteinen. — filosofoida mietiskellä, järkeillä »filtrata»: par. suodattaa »filtteri»: par. suodatin »filtti»: par. huopa
FIM lyh. Suomen markka(a) (kansainvälisen maksuliikkeen, ei tavallisen tekstin lyhenne)
finaali 1. sarjasävellyksen loppuosa, pää- täntö; oopperanäytöksen loppukohtaus. 2. loppuerä, -kilpailu. 3. kuv. loppu, päätös: työ alkaa olla finaalissa. — finaalinen kiel. tarkoitusta ilmaiseva: f. konjunktio »jotta». — finalismi oppi ilmiöiden tarkoitushakuisuudesta, teleologia.
— 	finalisti 1. loppuerään päässyt kilpailija. 2. finalismin kannattaja. — finalistinen finalismin mukainen, teleologinen finansioida rahoittaa. — finanssit mon. 1. julkisyhteisön talous. 2. puhek. yleisemmin: raha-asiat finessi hieno vivahde, hienous finiittinen kiel. persoonamuotoinen »Finnmark»: par. Ruija Firenze [-tse] firma toiminimi, liike Firth of Clyde [föfc av klaid] = Clyden- vuono
Firth of Forth [föj> av föM = Forthinvuono fissio atomiytimen halkeaminen fisteli lääk. avanne
Fiume [fiume, ital. fjume] (ital.) = Rijeka (serbokr.)
FK lyh. filosofian kandidaatti (luettelo- tekstissä; normaalisti sen sijaan fil. kand.) fl lyh. floriini(a)
FL lyh. filosofian lisensiaatti (luetteloteks- tissä; normaalisti sen sijaan fil. lis.) flaami Pohjois-Belgiassa ja Ranskan Flanderissa asuvan germaanisen väestön jäsen; saman väestön kieli. — flaamilainen adj. vrt. ed.: Belgian f. väestö flambeerata liekittää Flanderi (ransk. Flandre) flegmaatikko flegmaattinen ihminen. — flegmaattinen hidasluonteinen, tarmoton flipperi sähköfortuna floksi leimukukka
floora 1. kasvisto, kasvilajisto. 2. kasvio floretti kevyt pistomiekka fluorata = fluoroida. — fluoresoida hohtaa fluoriloistetta. — fluori kem. — fluo¬
roida (myös fluorata) tehdä vesi fluoripi- toiseksi
flyygeli pianosoitin, jonka kielet ovat vaakasuorassa »fläppitaulu»: par. lehtiötaulu FM lyh. 1. frekvenssimodulointi. 2. filosofian maisteri (luettelotekstin lyhenne; normaalisti sen sijaan fil. maist.) fob lyh. vapaasti laivassa (engl. free on board) fobia kammo Foinikia
foksi puhek. fokstrotti foks|terrieri kettuterrieri foks|trotti eräs seuratanssi folio 1. puoliarkin koko. 2. ohut muovi-1. metallikalvo. — folioida päällystää foliolla
folk|lore [-lo- t. -lö-] kansanrunous, kansanperinne. — folkloristi folkloren tutkija. — folkloristiikka folkloren tutkimus folkmusiikki kansanlaulua muistuttava laulumusiikki
fondue [fondy, ransk. fody'] = seur. — fondyy (myös fondue) kuuma juusto- t. rasvasula, johon kastetaan leipä- t. lihapaloja
foneemi kiel. äänne (kielen pienimpänä merkityseroa kannattavana yksikkönä).
— foneeminen (myös fonemaattinen) kiel. foneemeihin perustuva: f. oikeinkirjoitus
foneetikko fonetiikan tutkija. — foneettinen äänteellinen, äänne-; fonetiikkaa koskeva. — fonetiikka äänteiden ja ääntämisen tutkimus »foni»: par .fooni
fonologia (funktionaalinen) äänneoppi Foochow: nyk. kirjoitustapa Fuzhou fooni 1. eräs äänen voimakkuuden yksikkö. 2. kiel. foneemin toteuma, äänne foorumi 1. oikeuspaikka. 2. tapahtumapaikka, näyttämö: on esiintynyt monella foorumilla force majeure [fors maiö'r] ylivoimainen este
formaalinen (myös formaali) muodollinen.
— formaalistaa (myös formalisoida) tehdä muodolliseksi, esittää muodollisesti
formaatti (painatteen, paperin) koko formaldehydi (: -ssä t. -ssa) kem. — formaliini kem.
formalismi muodollisuus, kaavamaisuus.
— formalisoida = formaalistaa. — formalistinen (turhan) muodollinen. — for- maliteetti muodollisuus
Formosa [-mö-]: -ssa = nyk. Taiwan formula 1. kaava. 2. yksipaikkainen avoin kilpa-auto. — formuloida muotoilla (sanamuoto)
Forssa: -ssa


143
fääri
forte mus. voimakkaasti Forthinvuono [fOj>in-] (myös Firth of Forth)
fortissimo [-ti'-] mus. erittäin voimakkaasti fortuna [-u- t. -u-] 1. onni; onnetar. 2.
eräs seurapeli fosforesoida hohtaa fosforiloistetta: fosfo- resoivat [ = itseloistavat] viisarit. — fosfori kem. — fosforoida päällystää fosforilla, tehdä fosforipitoiseksi fossiili muinaiseliön jäännös t. jälki fotokopio valokopio. — fotomontaasi usean valokuvan osista koostettu kuva.
— 	fotoni valo-, säteilyhiukkanen. — fotosynteesi yhteytys valoenergian avulla fr lyh. frangi(a)
fraasi lauseparsi, (kiinteämuotoinen) sanonta; korulause. — fraasisto lause- parsisto. — fraasiutua muuttua fraasiksi: fraasiutuneita sanontoja fragmentaarinen katkelmainen. — fragmentti katkelma, palanen frakki miesten hännystakillinen juhlapuku fraktio = jae 2
fraktuura pysty goottilainen kirjainlaji frankeerata varustaa postimerkillä t. posti- maksuleimalla, (posti)merkittää Frankfurt am Main
franseesi eräs monivuoroinen seuratanssi fransiskaani erään kerjäläismunkiston jäsen, harmaa veli Frans Joosefin maa fraseologia fraasisto
freelance [friläns] (myös freelancer) vapaa toimittaja t. taiteilija, »itsellinen» freesia runokki fregatti eräs purjealustyyppi frekvenssi (esiintymis-, värähdys)taajuus; (luku)määrä. — frekventatiivinen kiel. toistuvaa tekemistä ilmaiseva fresko tuoreeseen kalkkilaastipintaan tehty maalaus
FRF lyh. Ranskan frangi(a) (kansainvälisen maksuliikkeen, ei tavallisen tekstin lyhenne)
frigidi sukupuolisesti kylmä. — frigidiys (myös frigiditeetti) naisen sukupuolinen kylmyys Friiseinsaaret
1. friisi (koristeltu) kapea vaakasuora jä- sennyspinta seinän yläosassa
2. friisi 1. Pohjanmeren kaakkoisrannikol- la asuvan germaanikansan jäsen; saman kansan kieli. 2. eräs nukkapintainen villakangas
frikadelli pieni keitetty liha- t. kalapyö- rykkä frikassee viilokki frikatiivi fon. hankausäänne Fri|sches Haff [-Ses] (saks.) = Zalew Wis- lany (puol.)
fruktoosi hedelmäsokeri frust|raatio turhauma. — frustjroida turhauttaa. — frustjroitua turhautua Fryygia
fryygialainen adj. ja subst. — fryyginen:
f. 	sävellaji ft. lyh. Englannin jalka(a) (engl. foot)
FT lyh. filosofian tohtori (luettelotekstin lyhenne; normaalisti sen sijaan f il. tri) Fudäi (myös Fudtijama, Fudzisan)
Fujian [futsian] (aiempi kirjoitustapa Fukieri)
fundamentaalinen perusluonteinen. — fundamentalismi oppi, joka perustaa kaiken Raamatun ilmoitukseen ja kirjaimelliseen tulkintaan
funkis puhek. funktionalismi: funkistyylinen talo
funktio 1. toiminta, tehtävä. 2. mat. suure, jonka muuttuminen riippuu toisen suureen muuttumisesta. — funktionaalinen toiminnallinen. — funktionalismi tarkoituksenmukaisuutta korostava tyyli- t. oppisuunta. — funktionalisti funktionalismin kannattaja furioso [-ö'zo] mus. raivokkaasti FutSou: nyk. kirjoitustapa Fuzhou futurismi eräs sovinnaisuuksista piittaamaton kirjallisuus- ja taidesuunta. — futurologia tulevaisuuden tutkimus. — futuuri kiel. tulevan ajan aikaluokka fuuga sävellys, jonka aihe t. aiheet kertautuvat eri äänissä fuusio 1. (yhteen) sulautuminen (varsinkin liikealalla). 2. fys. yhtymisreaktio. — fuusioida sulauttaa. — fuusioitua sulautua: yritys fuusioitui toiseen Fuzhou [futSou] (aiempia kirjoitustapoja Foochow, FutSou) fylogeneesi (: -ssa t. -ssä; myös fylogenia) biol. suvun-, lajinkehitys. — fylogeneet- tinen biol. fylogeneesiin kuuluva Fyn [fyn]: -issä
fysiikka 1. elottoman luonnon voimia tutkiva tiede. 2. ruumiinrakenne, -kunto: hänellä on hyvä f. — fysikaalinen fysiikan alaan kuuluva fysiologi fysiologian tutkija. — fysiologia elintoimintoja tutkiva tiede. — fysiologinen fysiologian alaan kuuluva fysionomia (myös fysio\gnomia) ulkonäkö, kasvonpiirteet, (pysyvä) ilme. — fysioterapia fysikaalinen hoito fyysikko fysiikan tutkija. — fyysinen 1. luontoon kuuluva, aineellinen: /. ilmiö; kappaleen fyysiset ominaisuudet. 2. ruumiillinen: f. vetovoima; tuntea fyysistä vastenmielisyyttä Färsaaret [fär-] fääri färsaarelaisten kieli


g
144
G
g lyh. gramma(a)
G lyh. giga- (esim. GW ’gigawatti[a], mil- jardi[a] watti[a]*) gaala 1. täysi juhla-asu. 2. suuri iltajuhla gaeli [ge-] Skotlannin keltti; näiden kieli gal lyh. gallona(a) galaksi linnunrata(järjestelmä) galaliitti kaseiinista valmistettu tekoaine, sarvis Galäpagossaaret
Galicia [-siä, esp. gali'l>ia] maakunta Espanjassa Galilea
Galitsia maakunta Puolassa ja Neuvostoliitossa
galleria 1. taidekokoelma, taidehalli. 2. rakennuksen sivussa oleva pylväskäytävä; rakennusten välinen käytävä Gallia
gallialainen adj. ja subst. muinaisen Gallian asukkaista; myös ranskalaisista: g. henkevyys
gallona (myös galloni) eräs anglosaksinen vetomitta
gallup otantaan perustuva mielipidetutkimus. — gallupkysely. — gallupoida varsinkin puhek. tutkia gallupilla. — gal- luptutkimus galvaaninen galvanismiin perustuva. — gal- vanismi kosketussähkö. — galvanometri (: -ssa t. -ssä) heikkojen sähkövirtojen mittauslaite Gambia Ganges
gangsteri rikollisjoukkueen jäsen; häikäilemätön roisto. — gangs|terismi gangsteri- toiminta
Gansu [k-] (aiempi kirjoitustapa Kansu) Gardajärvi (myös Lago di Garda) Garmisch-Partenkirchen [-miS -rhen] Garonne [-o'n]
gast|ronomia herkkujen harrastus. — gast|- ronominen vrt. ed.: g. nautinto; gastro- nomisesti valmistettu ruoka Gatt (myös GATT) lyh.s. kansainvälinen tullitariffi- ja kauppasopimus (engl. General Agreement on Tariffs and Trade) GBP lyh. Ison-Britannian punta(a) (kansainvälisen maksuliikkeen, ei tavallisen tekstin lyhenne)
Gdansk (saks. Danzig)
Gdynia [gdynia, puol. gdinja] geeni perintötekijä. — geenistö perintötekijät kokonaisuutena geiSa miehiä viihdyttämään koulutettu ja- panilaistyttö geisir = geysir
gelatiini (myös selatiini) liivate geminaatio kiel. konsonantin kahdentuminen. — geminaatta kiel. kaksoiskonsonantti. — geminoitua kiel. kahdentua (konsonantti) genealogi sukututkija. — genealogia sukututkimus; sukuhistoria. — genealoginen vrt. ed.: g. selvitys geneetikko perinnöllisyystieteilijä. — geneettinen 1. alkuperää koskeva: kulttuuri-ilmiöiden geneettiset yhteydet. 2. perinnöllisyyttä koskeva, perinnöllisyystie- teellinen: viljalajikkeen geneettiset ominaisuudet
generaattori mekaanista energiaa sähköksi muuttava kone. — generatiivinen (myös generatiivi) tuottava. — generativismi eräs kieliopin tutkimussuunta. — generoida tuottaa Genesaret
genetiikka perinnöllisyystiede genetiivi kiel. eräs sijamuoto (esim. talort, poja/?)
Geneve
Genevenjärvi
genever [ge- t. 2e-] hollantilainen katajan- marjaviina genotyyppi biol. perimä Genova
gentlemanni herrasmies
genuiini synnynnäinen; aito
genus biol. kiel. suku
geodeetti geodesian tutkija t. harjoittaja.
— geodeettinen geodesian alaan kuuluva.
— geodesia maapallon muotoa ja kokoa sekä niiden mittausta käsittelevä tiede. — geofysiikka maapallon ja ilmakehän fysiikka. — geofysikaalinen geofysiikan alaan kuuluva. — geofyysikko geofysiikan tutkija. — geo|grafia maantiede, -tieto. — geologi geologian tutkija. — geologia maapallon rakennetta ja kehitystä tutkiva tiede. — geologinen geologian alaan kuuluva. — geometria mit- tausoppi. — geometrinen (: geometrise/s- sa t. -ssä) mittausopillinen. — geopoliittinen geopolitiikan alaan kuuluva. — geopolitiikka maantieteellisten seikkojen vaikutusta politiikkaan tutkiva tiede
Georgia 1. osavaltio Yhdysvalloissa. 2. = nyk. Gruusia geosentrinen (: geosentrisessä) maakeski- nen: g. maailmankäsitys geriatria (myös geriatriikkä) lääk. vanhustenhoito-oppi gerillasota (myös guerillasota [ge-]) sissisota (Latinalaisessa Amerikassa) germaani 1. laajalti Keski- ja Pohjois-Eu- roopassa asuvan kansa- ja kieliryhmän jäsen. 2. varsinkin puhek. saksalainen: germaanit voittivat ottelun. — germaani¬


145
grogi
nen 1. germaaneihin t. germaaneille kuuluva: germaaniset kansat, kielet. 2. varsinkin puhek. saksalainen: g. talousmies. — germaanistua tulla germaaniseksi t. saksalaiseksi Germania roomalaisten Saksasta käyttämä nimitys
germanismi kiel. saksalaisuus. — germanis- ti germaanisten kielten t. saksan kielen tutkija. — germanistiikka germaanisten kielten t. saksan kielen tutkimus gerontologia vanhenemisen ja vanhuuden tutkimus
getto (myös ghetto) juutalaiskortteli geysir [gei-] (myös geisir) kuuma lähde (varsinkin Islannissa)
Ghana [ga-1. gä-] (ent. Kultarannikko)
ghetto [ge-] = getto
Gibraltar
Gibraltarinsalmi
giga- SI-järjestelmän mittayksikköjen nimissä: miljardi (giga/metri, -watti jne.) giganttinen jättimäinen, valtava gigolo ammattitanssittaja; naisten kustannuksella eläjä Gilbertinsaaret giljotiini mestauskone gini englantilainen katajanmarjaviina ginsengjuuri eräs lääkkeenä käytetty veh- kakasvin juuri gladiaattori ammattimiekkailija muinais- Roomassa glaseerata = kuullottaa 2 Glasgow [gläsgou t. gläsgou]: Glasgow'ssa, illat. Glasgow’hun globaalikiintiö tuontitavaran enimmäismäärä. — globaalinen (myös globaali)
1. 	kokonaisvaltainen, kokonais-: ongelman g. tarkastelu. 2. yleismaailmallinen, maailmanlaajuinen: luonnonvarojen g. ehtyminen. — globaalistua kehittyä maailmanlaajuiseksi glooria 1. sädekehä. 2. kunnia, maine: hänen glooriansa on pysynyt himmenty- mättömänä glottaali f on. = laryngaali glyseriini puhek. (terminä vanh.) = seur.
— 	glyseroli kem. eräs alkoholi glögi hehkuviini
gobeliini kudottu kuvallinen seinävaate go-go [gougou] eräs show-ohjelmien taus- tatanssi
golf eräs pallopeli. — golfkenttä. — golfrata Golfvirta
goljatti (myös koljatti) jätti, jättiläinen gon lyh. gooni(a)
gondoli 1. Venetsiassa käytettävä pitkä ja kapea melontavene. 2. ilmapallon t. -laivan kori. — gondolieeri gondolin meloja
gonggongi kumistin gonorrea tippuri
goodwill [gudvil] (jonkun t. jonkin nauttima) arvostus, myötämieli: yrityksen saama g.; Suomen g. ulkomailla gooni tasokulman yksikkö Sl-järjestel- mässä
gootti erään germaanisen muinaiskansan jäsen; saman kansan kieli. — goottilainen 1. adj. gooteille t. gootin kielelle ominainen; gotiikan mukainen: g. kirjaimisto; g. rakennustyyli. 2. subst. par. gootti Gorki (ent. Niini Novgorod) gotiikka eräs (rakennus)taidesuunta, suip- pokaarityyli Gotlanti
GP-ajot eräistä huomattavista moottori- urheilukilpailuista (ransk. Grand Prix) graafikko grafiikan harjoittaja. — graafinen 1. piirrokselleen; grafiikan alaan kuuluva: esittää kehitys graafisesti; g. taide. 2. kirjapaino- ja kuvateollisuus- alaan kuuluva: graafisen alan työntekijät »graavi»: par. kraavi gradu puhek. pro gradu -koe grafiikka piirrostaide
grafologi käsialantutkija. — grafologia käsialantutkimus grahamjauhot [grä-] tav. mon. lesemättö- mät vehnäjauhot. — grahamleipä [gra-] grammaatikko kieliopintekijä. — grammaattinen kieliopillinen gramofoni mekaaninen levynsoittolaite granaatti eräs mineraali; siitä tehty koru- kivi
Granada [-ada, esp. -ä'da] grand old man [gränd ould män] alansa vanhin ja kunnioitetuin miespuolinen edustaja, kunniavanhus »GRAPE(HEDELMÄ)»: par. greippi gratisti maisteripromootiossa käytännön järjestelyistä huolehtiva promovendi graveerata kaivertaa
gravidi raskaana oleva. — graviditeetti
raskaus
gravis vokaalin lisämerkki ' (esim. nimessä Moliere) gravitaatio veto-, painovoima gravyyri (: -ssä t. -ssa) kaiverrus, kaiverros Graz [gräts]
GRD lyh. Kreikan drakhma(a) (kansainvälisen maksuliikkeen, ei tavallisen tekstin lyhenne)
Greenwich [grinidi] greippi eräs sitrushedelmä Grenoble [grenobl, ransk. grano'bl] grillata pariloida. — grilli 1. parila (varsinkin nyk. kauppa-artikkelina). 2. pariloitujen ruokien ravintola grogi viskistä, konjakista tms. ja (sooda)- vedestä valmistettu juoma


Groningen
146
Groningen [grö-]
groteski 1. suhdaton, irvokas: groteskia huumoria. 2. tasapaksu pysty kirjaintyy- li
gruusia (kieli)
Gruusia (neuvostotasavalta, ent. Georgia) gruusialainen adj. ja subst. grynderi ark. (varsinkin keinotteleva) asun- nontuottaja grönlanti [-Ö-] grönlannineskimo (kieli) Grönlanti [-5-] (alue)
Guadeloupe [guadhTp]
Guangdong [kuarjtuij] (aiempia kirjoitustapoja Kuangtung, Kwangtung) guano merilintujen ulosteista ja kalanjäännöksistä kerrostunut sonta Guatemala
Guayana [-jana]: nyk. Guyana guerillasota [ge-] = gerillasota Guinea [gi-]
Guinea-Bissau [gi-]
Guineanlahti [gi-]
Guizhou [kuitSou] (aiempia kirjoitustapoja KueitSou, Kweichow) gulassi 1. paprikahöystö. 2. keinottelija guttaperkka eräiden trooppisten puiden maitiaisesta valmistettu aine Guyana [gujana] (ent. Guayana) gynekologi naistentautien lääkäri. — gynekologia naistentautioppi Gällivare (ruots.) = Jällivaara Gävle [jevle]
Götajoki [jö-]
Götan kanava [jö-]
Götanmaa [jö-]: -lla (ruots. Götaland) Göteborg [jötebor(i)]
Göttingen
H
h lyh. tunti(a) (Sl-järjestelmän lyhenne, jota käytetään fysiikassa ja tekniikassa; yleiskielessä sen sijaan t) h. lyh. 1. huone. 2. henki: 12 mk /h.
H lyh. henri(ä) ha lyh. hehtaari(a)
HA lyh. hovioikeuden auskultantti (luette- lotekstin lyhenne; normaalisti sen sijaan hovioik. ausk.)
Haag
Haaga (Helsingissä): -ssa haahlat tav. mon. (itäsuomal. kielenkäytössä; länsisuomal. rinnakkaismuoto hah- lat) lyhennettävissä ja pidennettävissä ole¬
va keittoastian kannatin vanhanaikaisen tulisijan yläpuolella haahti = seur. — haaksi (: haahden, partit. haahta t. haahtea) vanh. ja tyyl. pursi, laiva, vene
haalentaa tehdä haaleammaksi: h. kuumaa vettä. — haalentua = seur. — haaleta (: haalenee, haaleni, haalennut) käydä haaleammaksi, haalentua: antaa teen vähän h. — haalistaa 1. vaalentaa, kauhduttaa: auringon haalistamat verhot. 2. tavallisemmin haalentaa. — haalistua 1. vaaleta, kauhtua: ryijyn haalistuneet värit. 2. tavallisemmin haaleta, haalentua.
— haaltua varsinkin tyyl. haalistua haamilainen: haamilaiset kielet ’eräs poh-
jois- ja koillisafrikkalainen kielikunta’; haamilaiset kansat ’haamilaisia kieliä puhuvat kansat’ haamu 1. aave, kummitus: näki haamuja. 2. hämärästi, epäselvästi näkyvä olio t. esine: pimeässä näkyi kulkijan h.; ei erottanut polun haamuakaan. — haamukir- joittaja: ministerin muistelmien h. todellinen, tuntematon kirjoittaja’
Haapamäki (Keuruulla): Haapamäe/llä t. -ssä
Haaparanta: Haaparannassa (ruots. Hapa- randa)
haaraantua = haarautua. — haarauma
(myös haarautuma): polun h.; asutuksen pohjoinen h. — haarautua (harvemmin haaraantua) 1. jakautua haaroiksi: tie haarautuu kahteen suuntaan; moneen maahan haarautunut ulkomaankauppa. 2. erota omaksi haarakseen: kadusta haarautuvat kujat. — haarautuma = haarauma
haaremi naisten osasto islamilaisessa asunnossa; siinä asuvat vaimot ja jalkavaimot
Haarlem (Alankomaissa) haaroa työntää haaroja; haarautua (1), haaroittua: haarova pensas; esitelmä haaroi moneen suuntaan. — haaroittaa jakaa haaroihin: johdon haaroittaminen.
— haaroittua jakautua (useiksi) haaroiksi: haaroittunut puu; tuotanto haaroittui eri aloille
haarottaa harottaa: haarottavat hiukset haaru = seur. 1. — haarukka 1. haara konkr. merkityksessä (joko haarautumis- kohta eli hanka tai siitä lähtevä uloke): linnunpesä puun haarukassa; ääniraudan, ankkurin haarukat. 2. kaksi- t. useampihaarainen esine: polkupyörän h.; veitset ja haarukat haaskautua (myös haaskaantua) tuhlautua; tärvääntyä (2): bensiiniä haaskautui kau- punkiajossa; työhön on haaskautunut


147
hajottaa
monta päivää haastaa (impf. haastoin, harvemmin haas- tiri) 1. kutsua velvoittavasti: h. kilpailuun; h. oikeuteen, todistajaksi. 2. pohjustaa uhitellen: h. riitaa, tappelua. 3. (itäsuomal. kielenkäytössä ja tyyl.) puhua: h. mukavia, yhtä ja samaa asiaa; Leppävirran mies haastoi mielellään mikrofoniin haavauma (myös haavautuma) haaveri 1. vanh. haaksirikko. 2. ark. vahinko, tapaturma haavoittaa. — haavoittua habitus olemus, hahmo haennainen väkinäinen, teennäinen: h. selitys
haettaa (miel. kuin »haetuttaa») hahlat tav. mon. (länsisuomal. kielenkäytössä) = haahlat. — hahlo 1. (ketjun) rengas, varsinkin avonainen jatkerengas. 2. siirreltävä kiinnitin: harpin h. 3. ampuma-aseen tähtäimen kolo, josta jyvä näkyy
hahmo 1. olion t. esineen (nähty t. ajateltu, kuviteltu) kokonaiskuva, ilmenemismuoto: Laurin h. erottui joukosta; tuomiokirkon jykevä h.; kirjailijan luomat henkilöhahmot; muutti hahmoaan; kirjoitus on jo hahmollaan t. hahmossaan ‘valmistumassa’. 2. haamu-sanan 2. merkitystä lähenevästi: pensaikon läpi näkyi hirven h.; tuskin erotti ladun hahmon. — hahmotella luonnostella, kaavailla: hahmot teli paperille talon, aluksen (kuvan); koetti h. tulevaa toimintaa. — hahmottaa
1. 	tajuta, kokea (määrähahmoiseksi): hahmotin uudenvuodentinan laivaksi; kirjailijat hahmottavat maailmaa eri tavoin. 2. tavallisemmin hahmotella. — hahmotteilla hahmoteltavana: h. on useita uudistuksia. — -hahmotteinen: kak- sihahmotteinen kuvio ‘joka voidaan hahmottaa kahdella tapaa’. — hahmottua saada hahmo. 1. tulla luonnostelluksi, valmistua pääpiirtein, hahmoutua: paperille hahmottui Lapin maisema; toiminnan päälinjat alkavat h. 2. tulla havaituksi, koetuksi määrätavalla; selvitä, avautua: pinta hahmottui taustan mukaan tummaksi tai vaaleaksi; romaanin juoni ei oikein hahmotu lukijalle. — hahmoutua = ed. 1 hahtuva (varsinkin länsisuomal. kielenkäytössä) leve, lepere. 1. kehrättäväksi karstattu möyheä (villa)tukko. 2. höyty- vä, haituva, hiutale: pilven hahtuva; satoi lumen hahtuvaa t. hahtuvia Haidarabad = Hyderabad haikailla 1. valitella, vaikeroida, (valittaen) päivitellä: h. kohtaloaan, myöhäistä ke-
vääntuloa. 2. empiä, aikailla: haikaili kauan, ennen kuin lähti; ei haikaillut ryhtyä työhön
1. haiku (: haiun) 1. tupakan savu, pölly: vedellä haikuja. 2. (varsinkin keskisuo- mal. kielenkäytössä) savu yleensä: saunasta nousee jo h.
2. haiku (: haikun) kolmirivinen japani- laislähtöinen runotyyppi
haili (varsinkin Suomenlahden rannikko- laisten kielenkäytössä) silakka hairahtua (harvemmin hairahtaa) erehtyä, harhautua; langeta (siveellisesti) haistaa: impf. haistoin, harvemmin haistin.
— 	haisti hajuaisti, vainu. — haisu 1. paha haju, löyhkä: jäteveden h. 2. ark. haju yleensä haitari puhek. harmonikka Haiti: -ssa
»HAITTATEKIJÄ»: par. haitta, haittapuoli haittavaikutus haitallinen vaikutus: torjunta-aineiden haittavaikutukset luonnossa. Usein par. haitta, haittapuoli (»suunnitelman haittavaikutukset») hajaantua (harvemmin hajautua) mennä eri suuntiin; jakautua osiksi t. yksilöiksi: pilvet hajaantuvat; väki hajaantui; miehet hajaantuivat eri puolille; yhdiste hajaantuu alkuaineiksi
»hajakeskittää», »hajakeskitys»: par.
hajauttaa, hajautus hajallinen hajallaan t. hajalla oleva: hajallisia istutuksia; h. takki. — hajanainen 1. epäyhtenäinen, keskittymätön, jäsentymätön: romaanin h. rakenne; joitakin hajanaisia yrityksiä, huomioita. 2. tavallisemmin hajallinen »hajasijoittaa»: par. hajauttaa hajasijoitus = hajautus. — hajauttaa sijoittaa hajalle, desentralisoida: h. hallintoa, päätösvaltaa; virastojen hajauttaminen maakuntiin; hajautettu tietokonejärjestelmä. — hajautua: tavallisemmin hajaantua; kuitenkin hajauttaa-verb\\n liittyväsi esim. hallinnon hajautuminen. — hajautus hajauttaminen, hajasijoitus: valtion laitosten h. hajota (: hajoaa, hajosi, hajonnut) 1. särkyä, pirstoutua: tuoli hajosi kappaleiksi; talo, avioliitto on hajoamaisillaan; huuto hajosi [= häipyi] myrskyyn. 2. = hajaantua; tätä käytetään varsinkin jos hajota-verbin 1. merkitys voi häiritä (»veneet hajosivat ulapalle»). — hajottaa 1. särkeä, pirstoa: pommi hajotti talon; erimielisyydet olivat h. yhdistyksen. 2. saattaa erilleen, jakaa osiksi t. yksilöiksi; purkaa: tuuli hajotti pilvet; poliisi hajotti väkijoukon; eduskunta hajotettiin; h. polkupyörä osiinsa. Korvattavissa muul¬


hajottamo
148
la ilmauksella, jos 1. merkitys häiritsee: »tuolit hajotettiin» (usein par. aseteltiin hajalleen tjs.). — hajottamo = purkamo: autohajottamo. — hajottua harv. = hajota
hajuinen: yhdyssanoja tavallisesti esim. hyvän-, pahan/hajuinen, yhdyssanoja t. sanaliittoja esim. saippuanhajuinen (t. saippuan hajuinen), väkevänhajuinen (t. väkevän hajuinen), sanaliittoja esim. kirnupiimän h. (edellä yhdyssana), mädän munan h. (edellä sanaliitto) hakea 1. (varsinkin länsisuomal. kielenkäytössä) etsiä: haki hävinnyttä avainta. 2. pyrkiä saamaan (virallisesti): h. [ = pyytää, vanh. anoa] apurahaa, virkaa; h. päätökseen muutosta. 3. noutaa, tuoda: haki postin laatikosta. Kaksiselitteisissä tapauksissa (esim. »meni hakemaan nauloja vajasta») korvattavissa joko etsiä-1. noutaa-verbi\\ä hakettaa pilkkoa puuta hakkeeksi hakkaantua = hakkautua. — hakkaus 1. = hakkuu. 2. hakkuupaikka metsässä, hakkio, hakkuus. — hakkauttaa (myös hakkuut taa): h. metsää; hakkautti kiveen muistokirjoituksen. — hakkautua (harvemmin hakkaantua): vene hakkautui rantakiviin. — hakkuu hakkaaminen: metsän, puiden, halkojen, kivien h. — hakkuus (itäsuomal. kielenkäytössä) = hakkaus 2. — hakkuuttaa (varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä) = hakkauttaa hako 1. (länsisuomal. kielenkäytössä) = havu. 2. (itäsuomal. kielenkäytössä) = lieko 2 Hako (sukunimi): Haon Hakoinen: Hakoisissa (Janakkalassa), Ha- koisilla (Orimattilassa) halaispuolikas (myös haljispuolikas) pitkittäinen puolikas (varsinkin halkaistusta puusta). — halaista: nyk. yleiskielessä sen sijasta vahva-asteinen halkaista; kuitenkin: ei halaistua sanaa
1. halata (: halaan, halasin, halannut) syleillä
2. halata (taivutus kuten 1. halata; vanh. myös halaja n, ha lajin) vanh. ja tyyl. haluta (hartaasti), kaivata: h. mainetta; halasi takaisin kotiin
Halikko: Halikossa
haljeta: halkeaa, halkesi, haljennut. — haljispuolikas = halaispuolikas. — halkaista (vanh. ja puhek. myös halaista).
— 	halkeama haljennut kohta: kallion, jään h.; seinässä on halkeamia. — haikein: halkeimen (varsinkin länsisuomal. kielenkäytössä) = halkeama; myös esim. hännystakin h. — halkio 1. halkeama (lääketieteen terminä): huulen, suulaen
h. 2. halkinainen kohta vaatteessa: paidan, housujen h. — halko 1. määrämittainen (isohko) polttopuu. 2. puhek. pieneksi pilkottu polttopuu, pilke Halko (sukunimi): Halon (myös Halkon) halkoa ilmaisee tav. jatkuvaa tekemistä t. moneen osaan jakamista, ei kerrallista kahtia jakamista: h. puita; halkoi pölkyn pilkkeiksi asti; laiva halkoo vettä. Erityiskäyttöä maanmittausalalla: h. tila ’ja- kaa tila osuuslukujen mukaan eri tiloiksi’ (yleiskielessä tällöin usein halkaista) hallain (eteläsuomal. puhekielessä) vadelma
Halland (myös Hollanti) halleluja (harvemmin hallelujaa) hengellinen ylistyshuuto t. -laulu Halli (Kuorevedellä): -ssa »hallinnoida» (»h. yhtiötä», »rahojen jakoa hallinnoiva virkakoneisto»): par. hallita
hallinta hallitseminen: ottaa tila hallintaansa; yhtymä on valtion hallinnassa; palokunta sai tulipalon hallintaansa; lihasten h.; saksan kielen h. ’taito’. — hallinto
1. 	yhteisön asioiden virallinen hoito, varsinkin toimeenpanovallan käyttö julkisyhteisössä: valtion, kunnan, yhdistyksen h. 2. hallintoviranomaiset, hallintoelimet: yhtiö sai uuden hallinnon. — hallintoneuvos korkeimman hallinto-oikeuden jäsen
hallintot. lyh. hallintotieteiden: hallintot.
kand., maist., lis., tri hallita 1. (henkilösubjektin ohella) olla vallassa, käyttää ylintä valtaa jossakin; omistaa, isännöidä: Kustaa V:n hallitessa (Ruotsia t. Ruotsissa); tässä kunnassa hallitsevat virkamiehet; h. tilaa; perikunnan hallitsema omaisuus. 2. (henkilösubjektin ohella) pitää kurissa, ohjata tahtonsa mukaan; osata: h. tunteensa, tilanne; H JK hallitsi ottelua (t. ottelussa); h. ruotsin kieli, koko oppimäärä. 3. (asiasubjektin ohella) olla valta-asemassa, vallita (2): maisemaa hallitseva vuori; värityksessä hallitsi sininen; hallitsevana käsityksenä oli, että
hallitsijanvaihdos. — hallitsijanvakuutus hallitus 1. ministeristö, valtioneuvosto: maa sai uuden hallituksen. 2. johtavista hallintoelimistä: koulu-, rakennus/hallitus (valtion keskusvirastoja); kunnanhallitus; osakeyhtiön, säätiön h. 3. puhek., varsinkin leik. (talon) isäntäväki; isäntä t. emäntä; mies t. vaimo: ei satu h. olemaan kotona. — hallitusmuoto 1. valtion rakenne, vakiomuoto: tasavaltainen, monarkkinen h. 2. keskeiset valtio-oikeudel- liset säännökset sisältävä perustuslaki,


149
hanuri
valtiosääntö. — hallitusneuvos ylempään palkkausluokkaan kuuluva esittelijä valtioneuvostossa; myös arvonimenä hallusinaatio aistiharha. — hallusinatori- nen aistiharhainen halme 1. viljaa kasvava kaskimaa: ruis-, ohra/halme. 2. eräissä sanonnoissa: näillä halmeilla ’tällä seudulla’; palasi koti- halmeille ’kotiin’; häntä ei ole näkynyt mailla (eikä) halmeilla ’lähitienoilla- (kaan), missään’ halogeeni (: -ssa) fluorin, kloorin, jodin ja bromin yhteisnimitys halpaus vanh. halvaus. — halpautua (myös halpaantuä) vanh. halvautua haistan ark. parila. — halstaroida (myös halstrata) ark. pariloida Haisua: -lla
Haiti: -lla (ei »Haltiatunturi») haltija 1. omistaja, hallussapitäjä: huoneiston, tilin, velkakirjan h.; nimen h.'st jolla nimi on’. 2. (väistyvä kirjoitusasu haltia) luonnossa t. rakennuksessa vaikuttava yliluonnollinen olento, henki: metsän, myllyn h. — haltijatar naispuolinen haltija (2) haltioissaan hurmaannuksissa, innoissaan: oli näköalasta h. — haltioitua lumoutua, hurmaantua; innoittua: haltioitui kuulemastaan; haltioitumisen hetkenä halu 1. (itsestään heräävä mutta tiedostettu) pyrkimys: h. matkalle, valtaan (t. vallanhalu); tuntea halua johonkin; tulen mukaan halusta (vanh. myös halulla) halukkaasti’. 2. mon. himo: jo siinä halut heräsivät; ei osannut hillitä halujaan. Asiatyylille vierasta monikollisen käytön laajentumaa: »Japanin ostohalut ovat ilmeiset» [par. ostohalu on ilmeinen]; »vaalien läheisyys vauhditti sopimushalu- ja» [par. lisäsi sopimushalua]. halui¬
nen yleensä vain yhdyssanan jälkiosana: koston-, opin-, voiton/haluinen; auttamishaluinen. — halukas 1. adj. jolla on halua: h. työhön, sovintoon; olisitteko h. tulemaan retkelle? 2. substantiivisesti: kaikkien halukkaiden käytettävissä. — halullinen 1. vanh. = ed. 1. 2. tyyl. = ed. 2: halulliset pääsivät mukaan halvaannuttaa: lyhemmin halvauttaa, halvata. — halvaantua = halvautua. — halvata (: halvaa, halvasi, halvannut; vanh. halpaa, halpasi) herpauttaa, lamata, halvauttaa: taudin halvaamat jalat; (kuv.) ankara verotus halvasi pienyrityksiä. — halvaus (vanh. halpaus): sai halvauksen; aivo-, sydän/halvaus. — halvauttaa = halvata. — halvautua (myös halvaantua) vrt. halvata: käsi halvautui; (kuv.) yhdistyksen toiminta on halvautu¬
nut
halveksia (myös halveksua) pitää vähäarvoisena, väheksyä halventua = seur. — halveta (: halpenee, halpeni, halvennut) tulla halvemmaksi, huojistua, halventua: kahvi (t. kahvin hinta) halpenee Hamina: -ssa
hammashoito = hampaanhoito hammaslääket. lyh. hammaslääketieteen: hammaslääket. kand., lis., tri »hammaste» (postimerkin): par. hammas- tus
-hammasteinen (yhdyssanoissa) -hammas- tuksinen: rosohammasteinen postimerkki Hammerfest: -issa hamm.lääk. lyh. hammaslääkäri hampaanhoito (myös hammashoito) hamppu: syn. itäsuomal. puhekielessä liina Hampuri
-hän, -hän: »kukakohan», »mikäköhän», »missäköhän», po. kukahan, mikähän, missähän Hancock [hagkok, engl. härjkok] »handicap» [handikap, engl. händikäp]: par. tasoitus, tasoituskilpailu hangoitella panna vastaan, niskoitella Hangzhou [hagtSou] (aiempia kirjoitustapoja HangtSou, Hangchow) hankaantua = hankautua hankaloittaa (myös hankaloida) vaikeuttaa: ratkaisua hankaloittava seikka hankauma (myös hankautuma). — hankautua (myös hankaantua) hanki 1. paksu lumipeite: kahlata hangessa; hohtavat hanget [ = kinokset, nietokset]. 2. (varsinkin pohjoissuomal. kielenkäytössä) pinnastaan kantavaksi jäätynyt lumipeite: hyvä h.; hangen aikaan. — hankiainen (varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä), hankikanne, hankikanto (hä- mäl. kielenkäytössä) = hanki 2 hankinnainen biol. ympäristön t. yksilön itsensä aiheuttama, ei-synnynnäinen: h. ominaisuus. — hankkiutua (ei juuri »hankkiintua»): h. matkalle, toisen tuttavaksi Hanko: Hangossa Hannover [-öfer]
Hanoi
hansa Pohjois-Saksan kaupunkien keskiaikainen kauppaliitto. — hansakauppa. — hansakaupunki
»hansikoida»: »h. kätensä» [par. pani käteensä hansikkaat]; »hansikoiduin käsin» [par. hansikkaat kädessä] hanska ark. hansikas
hanti (: hantin) ostjakkien omakielinen kansallisuuden- ja kielennimi hanuri harmonikka


hanuristi
150
»hanuristi»: par. hanurinsoittoja hapahko (harvemmin happamahkö). — hapan: taivutus joko happamen (itäsuo- malaisuus) t. happaman (länsisuomalai- suus). — hapanimelä = varikoinen. — hapantua = hapata Haparanda (ruots.) = Haaparanta hapata (: happanee, happani, hapannut) käydä happameksi, hapantua. — hapate (miel. kuin »hapatin») hapatusaine hapekas runsashappinen: h. ilma, vesi.
— hapete (miel. kuin »hapetin») hapettava aine
»happamoitua»: par. hapantua, hapata (»järven vesi on ruvennut happamoitumaan»)
»H appikö yhä»: par. vähähappinen »happirikas»: par. hapekas, runsashappinen
»H appi vapaa»: par. hapeton happening [häpanirj] (improvisoitu) yleisöä vetävä näytelmän tapainen tms. esitys harakiri japanilainen rituaali-itsemurha Harbin
Hardangerinvuono
»harhaanjohtaa»: par. johtaa harhaan, harhauttaa harhaan johtava (myös harhaanjohtava): harhaan johtava opaste, tieto. — harhaantua = harhautua. — harhainen harhaan osunut: h. päätelmä. — harhauma (myös harhautuma) harhautunut muoto tms.: sukupuolivietin harhaumat. — harhauttaa johtaa harhaan: vankikarkuri koetti h. poliisin; sai harhauttavia tietoja.
— harhauttamis- yhdyssanojen alkuosana: nasevammin harhautus-. — harhautua (harvemmin harhaantua) joutua harhaan: harhautui reitiltä; harhautunutta kirjoittelua. — harhautuma = harhauma. — harhautus- yhdyssanojen alkuosana: harhautus /hyökkäys, -keino
harjaannus harjaantuneisuus. — harjaantua (ei »harjautua») harjakaiset mon. 1. kaupan t. vaihdon juh- listeeksi annettava kestitys, harjakannut.
2. 	par. harjannostajaiset. — harjakorkeus rakennuksen korkeus maasta harjaan: talon h. on viisi metriä. Ei: »rakennus on jo harjakorkeudessa» [par. harjassa]. — harjannostajaiset mon. kesti- tysjuhla, joka pidetään uudisrakennuksen ehdittyä harjaan. — harjatalo harjakattoinen talo Harjavalta: Harjavallassa harjoitella. — harjoittaa. — harjoitus Harjumaa: -lla harjus eräs lohikala, harri harkitseva (myös harkitsevainen). — har- kitsevuus (myös harkitsevaisuus)
Harkova (ven. Harkov) harlekiini ilveilijä (näytelmässä)
Harlem [-ä-] (kaupunginosa New Yorkissa)
Harlu: -ssa
harmaa-alkuisten yhdyssubstantiivien alkuosa on useimmiten taipumaton (harmaa/kaihea, -leppiä), harvemmin taipuva (harmaatakaihea, harmaitaleppiä). — harmaan-alkuisia yhdysadjektiiveja esim. harmaan/keltainen, -vihreä (myös harmaan keltainen, vihreä). — harmaantua muuttua harmaaksi, harmeta, harmen- tua: tukka alkoi h.; harmaantunut hirsiseinä
Harmas (sukunimi): Harmaksen harmentua, harmeta (: harmenee, harmeni, harmennut) varsinkin tyyl. harmaantua harmoni paineilmalla toimiva pianon näköinen kosketussoitin harmonia 1. sopusointu, sopusuhtaisuus.
2. 	m us. sointu harmonikka näppäimistöllinen paljesoitin, hanuri, haitari harmoninen 1. sopusointuinen, -suhtainen: h. tunne-elämä; harmonisesti sisustettu huone. 2. mus. sointuva: h. yläsävel. — harmonioida olla sopusoinnussa: (keskenään) hyvin harmonioivat värit. — harmonisoida 1. mus. soinnuttaa. 2. = seur.
— 	harmonistaa (myös harmonisoida) tehdä sopusointuiseksi. — harmonistua (myös harmonisoitua) tulla sopusointuiseksi harraste (viihteen luonteinen) mieliharrastus, »kärpänen», »hobby» (merkitys suppeampi kuin sanalla harrastus): harrasteena sarjakuvat, bridge. — -harrasteinen: moniharrasteinen mies ’jolla on monta harrastetta (t. harrastusta)’. — harrastua: harrastui perhosiin, vieraisiin
kieliin, politiikkaan. harrastukseen:
moniharrastuksinen mies ’jolla on monta harrastusta’. — harrastus harrastaminen t. sen kohde: jatkuva h. takaa parhaat tulokset; harrastuksena sisälähetystyö, postimerkkeily (myös: harrasteena postimerkkeily) harri = harjus
harso ohut harva kangas: sideharso; kasvoilla musta h. ’huntu’. Kuv. sumu peittää maiseman harsona; näkee maailman kuin harson läpi. — harsu (varsinkin kasvitieteessä) harva: h. kukinto harteet mon. hartiat (tavallisesti käytetään vain /?tf/*te/'-vartaloisia monikkomuotoja; ne esiintyvät erityisesti sanonnoissa, joissa on puheena konkreettinen t. varsinkin abstrakti taakka): heilautti säkin harteilleen; eivät hänen harteitaan vielä vuodet paina; työ on minun horteillani. — har-


151
heijastus
teikas = hartiakas. harteinen = -har-
tiainen. — hartia ihmisen lavan seutu:
vasen h.; pusero kiristää hartioista; nosti säkin hartioilleen. Kuv. ikä painaa jo hänen hartioitaan; vastuu on N:n hartioilla.
— 	-hartiainen (myös -harteinen): kapea- hartiainen ruipelo. — hartiakas (myös harteikas): h. mies hartsittaa (myös hartsata): h. pullon tulppa harv. lyh. harvoin; harvinainen harvaan asuttu
harventua = seur. — harveta (: harvenee, harveni, harvennut) käydä harv(emm)ak- si, harventua, harvistua: asutus harvenee pohjoista kohti; harvenneet rivit. — harvistua = ed. harvesteri puita kaatava ja karsiva t. ha- kettava monitoimikone Harz [-ts]
hasardi uhkapeli; sattuma, onnenkauppa hasis (: hasiksen) hampusta valmistettu huume
hattu 1. lipaton, miehillä lierillinen, naisilla lierillinen t. lieritön jäykähkö päähine.
2. 	(mm. itäsuomal. puhekielessä, ei yleiskielessä) = lakki Hauho: -lla
Hauhuu (Virroilla): -ssa (kirjoissa usein »Hauhu») hauislihas käsivarren koukistajalihas hauki: hauen (itäsuomal. puhekielessä
hauin)
Haukipudas: Haukiputaalla Haukivuori: Haukivuore / lla t. -ssa haukotella. — haukotuttaa (harvemmin haukottaa): minua alkoi h. hauskuttaa (myös hauskuuttaa) huvittaa: hauskutti vieraita jutuillaan hautaantua = hautautua. — hautausmaa (myös hautuumaa). — hautautua (harvemmin hautaantua) 1. peittyä: kelkka hautautui lumeen; (kuv.) asia on hautautunut verovirastoon. 2. peittää itsensä, peittäytyä, uppoutua: hautautui peiton alle, kirjojensa pariin. — hautuumaa (varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä) = hautausmaa havahduttaa (itäsuomal. puhekielessä ja vanh. myös havauttaa). — havahtua (harvemmin havahtaa) herätä: havahduin kesken parhaan uneni; (kuv.) havahtui huomaamaan toisen petollisuuden Havaiji: -ssa
havainnoida tehdä jostakin havaintoja, huomioida, tarkkailla: h. lintujen muuttoa. — havainnoitsija (myös havainnoija). — havainnollistaa (miel. kuin »ha- vainnollistuttaa»): havainnollisti esitystään kuultokuvin havas (: hapaari) 1. (kalanpyydyksen)
verkkokudos. 2. (varsinkin hämäl. kielenkäytössä) nuotan osana oleva verkko: hapaat tihenevät nuotan perää kohti Havas (sukunimi): Havaksen havu (alk. itäsuomalaisuus) havupuun katkaistu oksa, hako (1). — havunneula (myös havuneula)
Hb lyh. hemoglobiini Hbl. (myös HBL) lyh. Hufvudstadsbladet h.c. lyh.: filosofian tohtori h.c. filosofian kunniatohtori’ (lat. honoris causa) he-sanasta huomattavaa: 1. Tämä pronomini viittaa vain monikkomuotoiseen sanaan. Ei: »nuorisolla oli omat harrastuksensa, joihin he uppoutuivat [po. se uppoutui] vapaa-aikoinaan». 2. Rajoittavan relatiivilauseen edellä käytetään he-sanan sijasta sanaa ne. Ei: »korvauksen saavat he [po. ne], jotka ovat sitä ajoissa hakeneet». Vrt. hän Hebei [-p-] (aiempia kirjoitustapoja Hope, Hopei)
»hebrea»: par. heprea Hebridit: Hebrideillä
hedelmöidä: puu on hedelmöinyt hyvin ’tehnyt hedelmää’; ruis hedelmöi (länsi- suomal. kielenkäytössä) ’kukkii, heili- möi’. — hedelmöityä (väistyvä rinnak- kaisasu hedelmöittyä): hedelmöitynyt
munasolu; ehkäistä hedelmöityminen Hedenäset (ruots.) = Hietaniemi hedonismi käsitys, jonka mukaan vain nautinto on arvokasta, nautinto-oppi heeros (tarujen) sankari, puolijumala heetti erään Vähässä-Aasiassa asuneen kansan jäsen; saman kansan kieli; syn. hittUtti. — heettiläinen 1. adj. heetteihin t. heeteille kuuluva: h. heimo, kulttuuri. 2. subst. par. heetti Hefei (aiempi kirjoitustapa Hofei) hefta puhek. kiinnelaastari hegemonia johtoasema: Suomi menettämässä hegemoniansa keihäänheitossa hehdoittain hehtokaupalla: h. perunoita hehku: hehkun. — hehkua: ei hehku Heidelberg [haidelberk] heijaste 1. heijastuma: kuun h. vedessä.
2. 	tahdosta riippumaton liike, refleksi: heijasteet eivät tahdo toimia; polvihei- jaste. — heijasteinen 1. heijastunut: heijasteista valoa. 2. tahdosta riippumaton, reflektorinen: lihasten h. supistuminen.
— 	heijastin heijastuslaite: peiliheijastin; jalankulkijoiden pitäisi pimeällä käyttää heijastinta ’heijastuslevyä’. — heijastuma heijastunut valo(läikkä), heijaste (1): mainosvalon h. märässä asfaltissa; (kuv.) lapsuusvuosien heijastumat N:n runoudessa. — heijastus 1. heijastaminen: h. ei osunut kohdalleen. 2. tavaili-


heikentyä
152
semmin heijastuma heikentyä = heiketä. — heikentää tehdä heikommaksi, heikontaa. — heiketä
(: heikkenee, heikkeni, heikennyt) tulla heiko(mma)ksi, heikentyä, heikota, heikontua. — heikoilla ark.: on h. 'heikossa asemassa’. — heikontaa = heikentää. — heikontua, heikota (: heikkonee, heikkoni, heikonnut) = heiketä heikun keikun
heilahdus (harvemmin heilaus): käden, kepin h.; kurssin heilahdukset. — heilah- duttaa = heilauttaa. — heilaus sellaisissa sanonnoissa kuin yhdessä heilauksessa; muuten tavallisemmin heilahdus. — heilauttaa (harvemmin heilahduttaa): koira heilautti häntäänsä heilimöidä (alk. itäsuomalainen hedelmöi- dä-sanan toisinto): ruis heilimöi ’kukkii’ Heilongjiang [-ogtsiarj] (aiempi kirjoitustapa Heilungkiang) heinikko (myös heinikko). — heinä: niitty kasvaa pitkää heinää; niittää heinää; ajaa heiniä latoon; heinät ovat (harvemmin heinä on) lopussa; heinien (myös heinän) hinta on noussut heisi (: heiden, heittä) eräs koristepensas, heisipuu
heitteillä: olla h. (myös heitteellä)
Hekla
heksametri (: -ssa t. -ssä) kuusimitta; kuu- simittasäe hekto|grafi eräs monistin hela (usein rengas- t. holkkimainen) metallinen lujike, kiinnike t. koriste: puukon, piipun h.; kirstun helat. — helake = ed.; varsinkin levymäisistä t. kulmikkaista kappaleista (syn. lyöte): ikkunan he- lakkeet ’kulmaraudat, haat ja salvat’.
— 	helastaa = heloittaa helatorstai Helgoland: -issa
helikopteri roottorista nostovoimansa saava ilma-alus (syn. ark. kopteri) heliosentrinen (: heliosentrisessa) aurinko- keskinen: h. maailmankäsitys helium [-e-, ei »-e-»] kem.
Helka: Helkan
helkkyä helistä. — helkkää (: ei helkä, helkki, helkkänyt) varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä ja tyyl. = ed. hella (varsinkin puulämmitteinen) liesi Hellas 1. (: Hellaassa) hist. ja tyyl. Kreikka.
2. 	(: Hellaksessa) suklaatehtaan nimenä Helle (sukunimi): Helteen helleeni subst. muinaiskreikkalainen; (tyyl.) yleensä kreikkalaisista. — hel- leeninen adj. (muinais)kreikkalainen hellittää 1. (henkilösubjektin ohella) höllentää, löyhdyttää: h. köyttä, otettaan; hellitti [ = hidasti] vauhtia; ei hellittänyt
[ = suostunut antamaan] markan vertaa.
2. 	(henkilösubjektin ohella) antaa myöten, periksi: hellitti (kannastaan) vasta pakon edessä; uurasti hellittämättä. 3. (asiasubjektin ohella) lieventyä, lientyä, helpottua: myrsky jo hellittää; inflaatio alkoi h. — hellitä (: heltiää, heltisi, hellinnyt) 1. höltyä, löyhtyä; irrota: liitokset heltiävät; kädet heltisivät liukkaasta pinnasta; häneltä heltisi vain muutama tunnustuksen sana. 2. = hellittää 2 helluntai
hellävaroin (ei »hellävaroen»)
Helmi (etunimi): Helmin heloittaa varustaa heloilla t. helakkeilla, helastaa: ikkunan heloittaminen helottaa loistaa helakasti, hohtaa, välkkyä: aurinko helottaa; helottavat hanget helpoiten: tavallisemmin helpoimmin. — helpontaa: tavallisemmin helpottaa 1. — helpontua: tavallisemmin helpottua. — helpota (etup. vokaalivartaloisia muotoja: helpponee, helpponi) = helpottua. — helpottaa 1. tehdä helpo(mma)ksi, huojentaa: h. vaatimuksia; h. toisen vaivoja; h. [ = halventaa] hintaa. 2. tuntua helpommalta; hellittää: (olo) alkaa jo h.; tauti helpottaa. — helpottua tulla hel- po(mma)ksi, helpontua, helpota, huoje- ta: työ, olo helpottuu; hinnat ovat helpottuneet [= halventuneet]. — helppo: h. työ, saalis; on helppoa t. helppo väittää, että ; helposti loukkaan¬
tuva; (vanh.) h. [ = halpa, huokea] hinta. Huom. seuraava raskas rakennetyyppi» joka usein voidaan korvata ke- vyemmällä: helposti korjattava vika; helposti selitettävä [ = helpposelitteinen] ilmiö; helposti kuljettavaa [ = helppokulkuista] maastoa. Jäykkiä ovat varsinkin seuraavanlaiset rakenteet: »silta on helposti rakennettavissa» [par. helppo rakentaa]; »helpoimmin selitettävissä olivat nämä seikat» [par. helpointa oli selittää nämä seikat; helpoimpia selittää t. help- poselitteisimpiä olivat nämä seikat]; »priimuskeitin on helposti kuljetettavissa» [par. on helppo kuljettaa t. helppo kuljetettava; priimuskeitintä on helppo kuljettaa]. — helppohintainen 1. mitätön, arvoton: helppohintaisia lupauksia.
2. 	vanh. halpa, huokea. — helpposelitteinen joka on helppo selittää: h. ongelma. — helpposelkoinen helppotajuinen: h. kuvaus. — helppotajuinen joka on helppo tajuta: osasi selittää asian help- potajuisesti. — helppoymmärteinen helppotajuinen: h. kielenkäyttö Helsingborg [-bor(i)]
Helsingör [-rjgör]
helskyä helkkyä, helistä. — helskää (: ei


153
-herkkä
helskä, helski, helskänyt) itäsuomal. kielenkäytössä ja tyyl. = ed. heltyä 1. aristua, kipeytyä: heltynyt lihas, nilkka. 2. herkistyä, lauhtua, leppyä: h. toisen pyynnöstä; heltyi lupaamaan, että
.3. tavallisemmin höltyä: heltynyt
hammas, liitos helähdys (harvemmin heläys). — heläjää (prees. yks. 3. pers.; impf. heläji) tyyl. helistä. — heläyttää (harvemmin helähdyttää): heläytti kirkkaan sävelen hemmotella
hemofilia verenvuototauti. — hemoglobiini verenpuna hemorroidi peräpukama Henan (aiempi kirjoitustapa Honari) hengellinen uskonnollinen; kirkollinen: hengellisiä lauluja; hengellinen virka.
— 	hengenheimous (myös hengenheimolaisuus) henkinen sukulaisuus »hengentiede»: par. henkitiede hengähdys (myös henkäys): nukkujan tasaiset hengähdykset; lämmin h. henkevöittää (myös henkevöidä) tehdä henkeväksi: henkevöitti keskustelua nasevilla repliikeillään. — henkeäsalpaava (myös henkeä salpaava): h. näky; henkeäsalpaavan kaunis. — henki mm. ihminen, henkilö (määrästä puhuttaessa): surmansa sai kymmenen henkeä; neljän hengen teltta; maksu viisi markkaa hengeltä. — henkilö ihminen yksilönä: yhdistyksen johtavat henkilöt; henkilöön käyvä tarkastus; romaanin henkilöt. Usein luontevammin ihminen t. henki, joskus koko sana tarpeeton: »moni henkilö [par. moni ihminen, moni] luulee, että »; »sairaan henkilön [par.
sairaan] toipuessa»; »läsnä oli sata henkilöä» [par. henkeä, ihmistä]; »maksu kymmenen markkaa henkilöltä» [par. hengeltä]. — henkilöidä 1. sieluttaa, personoida: h. luonnonilmiöitä. 2. harv. määrittää jonkun henkilöys, tunnistaa: liikkeen alkuunpanijaa on vaikea h. — henkilökunta: syn. henkilöstö. — henkilöllisyys: lyhemmin henkilöys (»surmansa saaneen h. on selvittämättä») t. henkilö (»Runebergin h. tutkimuskohteena») »henkilöllisyystodistus»: par. henki- lö/todistus, -kortti henkilön/haku, -hakulaite. — henkilönnimi. — henkilönpalvonta. — henkilön- vaihdos. — henkilönvalinta. — henkilöstö henkilökunta. — henkilötunnus henkilön virallinen numero- ja kirjaintunnus, sosiaaliturvatunnus. — henkilöys henkilöllisyys: kaikkien loikanneiden h. ei ole vielä tiedossa; varautukaa todistamaan henkilöytenne! henkinen epäaineellinen, aineeton; sielulli¬
nen, sisäinen: aineellinen ja h. kulttuuri; h. työ; lapsen h. kehitys; h. kypsyys. — henkistyä tulla henkise(mmä)ksi: henkistynyttä ajattelua. — henkitiede (ei »hengentiede») humanistinen tiede. — henki- vakuuttaa: hänet on henkivakuutettu 100 000 markasta (tavallisemmin: hänellä on 100 000 markan henkivakuutus).
— 	henkiä 1. vanh. ja tyyl. hengittää.
2. 	huokua, uhota: maa henkii kylmää; (kuv.) kotiseuturakkautta henkivä runo henkselit mon. ark. viilekkeet, housunkan- nattimet
henkäys hengähdys: sairaan viimeinen h.; tuulen h.
hennoa (: hennon, hennoin, hennonut) saada tehdyksi sääliltään t. kitsaudeltaan, raskia, raatsia: ei hennonut sanoa totuutta; hennotko antaa satasen? henri fys. induktanssin yksikkö hepeneet, hepenet tav. mon.: olla hienoissa hepeneissä t. hepenissä. Yks.: osti monenlaista hepenettä (heikkoasteisia muotoja, esim. »heventä», ei juuri käytetä) heprea juutalaisten kieli: kirjoitettu hepreaksi; (kuv.) puhe oli täyttä hepreaa käsittämätöntä’. — heprean kieli. — hepreankielinen. — heprealainen adj., harvemmin subst. israelilainen, juutalainen; hepreankielinen heraldiikka vaakunaoppi. — heraldinen vaakunaopillinen herastuomari (ei »herrastuomari») lautamiehen arvonimi herbaario = kasvisto 2 herjetä (: herkeän, herkesin, herjennyt, harvoin herkenen, herkeniri) varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä. 1. lakata, tauota: herkeä jo puhumasta tyhjää!; sateen herjettyä. 2. puhek. ruveta, »ratketa»: herkesi puhumattomaksi; on
herjennyt juomaan herkentyä = herkistyä 1. — herkentää = herkistää 1. — herketä (: herkkenen, herkkenin, herkennyt) = herkistyä 1. — herkiste 1. lääk. allergistava aine. 2. kuvaksen valon- t. värinherkkyyttä lisäävä aine. — herkistymä allergia. — herkistyä käydä herk(emm)äksi. 1. herketä, herkentyä: näkö herkistyy pimeässä; herkistyy helposti kaikelle kauniille; herkistyneet tunteet. 2. erityiskäyttöä: h. [ = al- lergistua] siitepölylle; valolle herkistynyt filmi. — herkistää (miel. kuin »herkis- tyttää») tehdä herk(emm)äksi. 1. herkentää: pimeän herkistämä näkö; koetti h. kielikorvaansa. 2. vrt. herkistyä 2: h.
filmi ultravioleteille säteille. herkkä-
loppuiset yhdysadjektiivit usein luontevammin toisin: »tunneherkkä» [par.
herkkätunteinen], »itkuherkkä» [par.


hermafrodiitti
154
herkästi itkevä], »räjähdysherkkä» [par. herkästi räjähtävä]. Vakiintuneita esim. suhdanneherkkä (ala; myös suhdanteille herkkä); sini-, valon-, värin/herkkä (kuvas)
hermafrodiitti kaksisukupuolinen eliö hermeettinen ilmanpitävä hermeneutiikka 1. tekstintulkintaoppi. 2. eräs positivismia vastustava filosofinen suunta
»hermoheikko»: par. heikkohermoinen »hermoherkkä»: par. herkkähermoinen hermoja raastava. — hermoja repivä. — hermostus hermostuneisuus: ei osannut peittää hermostustaan; tuli hermostuksissaan tokaisseeksi: . — hermotus
tiettyjen hermojen käskynalaisuus: käsivarren lihasten h. heroiini eräs morfiinin sukuinen huume. — heroinisti heroiinia huumeena käyttävä henkilö
heroittua muuttua heraiseksi, herautua herooinen sankarillinen herpaannuttaa = herpauttaa. — herpaantua (harvemmin herpautua) 1. lamaantua, väsähtää, raueta, hervota: käsi, käden ote herpaantui; (kuv.) mielenkiinnon herpaantuminen. 2. ark. hermostua: ei kannata h. — herpauttaa saattaa herpaantumaan, herpaannuttaa: isku her- pautti raajat; (kuv.) erimielisyydet her- pauttivat yhdistyksen toiminnan. — herpautua: tavallisemmin herpaantua »herrastuomari»: po. herastuomari herra (tavallisesti), Herra (Jumalasta, Kristuksesta). — herranhuone kirkko (myös Herran huone). — herranlahjat (myös Herran lahjat). — herraus heng. Jumalan valtiudesta, herruudesta. — herroitella puhutella herraksi. — herruus valtius, ylivalta: idän ja lännen kilpailu ilmatilan herruudesta Hertsegovina [-vi-]
hertsi fys. värähdystaajuuden yksikkö herttua: Juhana-h. (ei »Juhana Herttua») herukka viinimarja
Hervanta (Tampereella): Hervannassa hervota (: herpoaa, herposi, hervonnut)
1. 	= herpaantua: jalat herposivat; (kuv.) huomiokyky alkoi h. 2. irrota otteesta, kirvota: kynä herposi kädestä herännäisyys (ei »heränneisyys») eräs uskonnollinen liike. — heräte virike, (alkusysäys: sai toisten kertomuksista herätteen matkaan. — heräteosto suunnittelematon, mielijohteesta tapahtuva osto. — herätys 1. herättäminen. 2. uskonnollinen herääminen: sai herätyksen t. tuli herätykseen. — herätä (: herään, heräsin, herännyt; vanh. ja tyyl. myös heräjäri).
— 	heräys vanh. = herätys 2
Hessen
heterogeeninen (: heterogeenisessa) seka- koosteinen, epäyhtenäinen hetimmiten (ei »hetimiten») heti, pikimmiten, viipymättä: otan tästä h. selvää. — heti paikalla hetki lyhyt aika, tuokio; tietty ajankohta: viivyn vain hetken; työ valmistui hetkessä; viime hetkellä t. hetkessä; en ollut sillä hetkellä [ = juuri silloin] puhelimen äärellä. »Tällä hetkellä» selvästi jatkuvasta tilanteesta par. nykyään t. tätä nykyä: »toimitusjohtajana on tällä hetkellä ekonomi N.»; »kunnan pinta-ala on tällä hetkellä 3 000 km2» heuristinen oivaltamaan johtava: h. opetusmenetelmä hg lyh. hehtogramma(a) hiaisin partaveitsen hiomahihna. — hiaista hioa äkkiä t. kevyesti: h. veistä Hibiny (ven.) = Hiipinä »hickory»: par. hikkori hidalgo 1. alempiarvoinen espanjalainen t. portugalilainen aatelismies. 2. puhek. komeilija: aikamoinen h. hidaste ydinreaktorin hidastusaine: raskas vesi hidasteena. — hidasteinen hidastettu: h. sytytys, filmi; h. kerronta romaanissa.
— 	-hidasteinen (yhdyssanoissa) vrt. hidaste: grafiittihidasteinen reaktori. — hidastin 1. filmin t. kuvanauhan hidastus- laite. 2. par. hidaste »hidastuttaa»: par. hidastaa hidastuvuus nopeuden väheneminen aikayksikköä kohti hiekka 1. pienistä kivennäisrakeista koostuva irtain maalaji (terminä: maalaji, jossa raekoko on 0,2—2 mm). 2. hiekkaranta, -maa: Yyterin hiekat. — hiekoittaa
hienontaa 1. pienentää, murentaa (esim. jauhamalla, survomalla, rouhimalla): h. lihaa, manteleita, munankuoria; ladolla hienonnettua multaa. 2. tehdä hienojakoisemmaksi, yksityiskohtaisemmaksi: h. jaotusta, käsitteistöään. — hienontua
1. 	vrt. hienontaa 1: ruokapalat hienontu- vat hampaissa. 2. vrt. hienontaa 2: erittely on hienontunut entisestään. — hienostaa kehittää hienommaksi, jalostaa: h. tapojaan, tyyliään. — hienostua kehittyä hienommaksi, jalostua: tapojen hienostuminen; hienostunut maku »hienostuttaa»: par. hienostaa hienota (etup. vokaalivartaloisia muotoja: hienonee, hienoni) = hienontua hierarkia arvoasteikko, -järjestys; (järjestelmän) porrastus: nousi poliittisen hierarkian huipulle; käsitteiden h. — hierarkkinen arvojärjestystä noudattava, porrasteinen: ankarasti h. virka-asteikko


155
hiomo
hierin nuoren männyn latvasta tehty haa- rakas puuron ja taikinan hämmennin, härkin. — hieroa 1. hangata edestakaisin, kiertäen t. painellen, hiertää: h. silmiään; h. kipeää selkää; kenkä hieroo kantapäätä; h. voi pehmeäksi. 2. kuv. pyrkiä tekemään: h. kauppaa, tuttavuutta, sovintoa hiero |glyfi (: -ssä t. -ssa) muinaisegyptiläinen kirjoitusmerkki; (kuv.) harakanvarvas, käsittämätön koukero hieroutua (ei juuri »hieroontua»): rikki hieroutunut pussi. — hiertää (impf. hiersin) = hieroa 1 (käyttö ei kuitenkaan aivan samanlaista): h. lika pois hankaus]au- heella; h. hake massaksi (paperiteollisuudessa); kenkä hiertää jalkaa; (kuv.) puolueiden välejä hiertävä kiista hiestyä = hiostua. — hiestää = hiostaa 1 hiesu pienistä (0,02—0,002 mm:n) kiven- näishiukkasista koostuva irtain maalaji hieta (hieno) hiekka (terminä: 0,02—0,2 mmm kivennäisrakeista koostuva irtain maalaji)
Hietama (Äänekoskella): -lla Hietanen (Mikkelin mlk:ssa): Hietasessa Hietaniemi: Hietaniemellä (ruots. Hede- näset)
hievauttaa (harvemmin hievahduttaa): ei hievauttanutkaan päätään hifi (myös Hi-Fi) lyh.s. äänen tallennuksen ja toiston valiolaatu (engl. high fide- lity). — hifilaite (myös Hi-Fi-laite) vrt. ed.
hiha. — hihastin paidanhihan valumista estävä nauhalenkki, hihanpidin Hiidenmaa: -lla (virossa Hiiumaa) hiilidioksidi kem. eräs hiilen ja hapen yhdiste; syn. yleiskielessä hiilihappo. — hiilihappo (ei terminä) = ed. — hiilihydraatti kem. — hiilimonoksidi kem. eräs hiilen ja hapen yhdiste, häkä. — hiilistö = seur. — hiillos tulisijan (hehkuvat) hiilet, hiilusta, hiilistö. — hiilusta = ed. Hiipinä (ven. Hibiny) hiiskahdus (myös hiiskaus): ei kuulunut hnkahdustakaan Hiittinen: Hiittisissä
hikeentyä 1. (harvoin hikeytyä) = hiostua.
2. 	ark. menettää itsehillintänsä, hermostua, kiihtyä Hikiä (Hausjärvellä): -llä t. -ssä hikkori amerikkalaisia lehtipuita; niiden puuaine
hiljaa 1. vähin äänin, melutta, ääneti: puhua h.; olkaa h.! 2. hitaasti, verkkaan: juoksi h.; työ valmistui h. Merkitykset yhtyvät luonnostaan monissa tapauksissa (esim. hiljaa palava nuotio); milloin niiden tarkka erottaminen on tarpeen (esim. opasteessa »Ajakaa hiljaa!»), käytetään
mieluimmin yksiselitteisiä synonyymejä.
— 	hiljainen 1. äänetön, vähä-ääninen; tyyni, rauhallinen: yön hiljaisina hetkinä; h. luonteenlaatu. 2. hidas, verkkainen: h. vauhti. Merkitykset voivat yhtyä (vrt. hiljaa): h. tuuli. — hiljan (myös hiljakkoin, hiljattain) äskettäin, taannoin: kävi meillä h. kylässä. — hiljempi: olkaa hiljempaa t. hiljempää; panna radio hil- jemmalle t. hiljemmälle. — hiljentyä = seur. — hiljetä (: hiljenen, hiljenin, hiljennyt) käydä hiljaise(mma)ksi, hiljentyä, vaimeta; vaieta hilla (pohjoissuomal. kielenkäytössä) (kypsä) muurain hilliintyä (harvoin hilliytyä) rauhoittua, talttua: sananvaihto alkoi h.; hilliinty- nyt käytös. — hillitty miel. toisin, jos ei ole kysymys tahallisen hillitsemisen tuloksesta: »kehityksen h. [par. verkkainen, hiljainenJ tahti»; »h. [par. rauhallinen, maltikas] esiintyminen»; »h. [par. levollinen] sisustus»; »puhua hillityllä [par. rauhallisella, tyynellä] äänellä». — hillitä (: hillitsen, hillitsin, hillinnyt) rauhoittaa, tyynnyttää; pitää kurissa: h. vihaista koiraa; osasi h. tunteensa, himonsa. — hilliytyä: tavallisemmin hilliintyä hillota (: hilloan, hillosin, hillonnut) valmistaa hilloksi: h. marjoja, hedelmiä hilsehtiä = seur. — hilseillä synnyttää hilsettä, lohjeta hilseenä: hilseilevä päänahka; maali hilseilee seinästä Himalaja: -lla Himanka: Himangalla himmennin (esim. kamerassa; ei »himmen- täjä»). — himmentyä = seur. — himmetä (: himmenee, himmeni, himmennyt) käydä himmeä(mmä)ksi, himmentyä: va¬
lo, 	väri himmenee; (kuv.) himmenneitä muistoja
himoita (: himoitsen, himoitsin, himoinnut) haluta kiihkeästi, himota: h. omaisuutta, valtaa. — himota (: himoan, himosin, himonnut) = ed. hindi Intian virallinen kieli. — hindu hindulaisuuden tunnustaja Hindukus
hindulaisuus (myös hinduismi) Intian val- tauskonto, nykybrahmalaisuus Hindustan
hindustani eräs hindin murre; siitä kehittynyt Intian tärkein yleiskieli hinnakas kallis, hintava: hinnakkaita vaatteita. — hinnanmuutos (ei »hintamuu- tos»). — hinnoittaa antaa jollekin hinta: koon ja laadun mukaan hinnoitetut paidat. — hintasäännöstely hintojen säännöstely. — hintava kallis, hinnakas: h. auto hioa. — hioke. — hiomo


hiostaa
156
hiostaa 1. saattaa hikoamaan, tehdä hikiseksi (täysi syn. hiestää, osittainen hiottaa): hiostava helle; kuuma juoma hiosti potilasta; kosteus on hiostanut varaston ikkunat; (tekn.) h. hedelmiä, vuotia. 2. painostaa, piinata: hiosti toisen suostumaan; h. työläisiä parempiin suorituksiin. — hiostua tulla hikeen, hiestyä, hikeentyä (1): hiostui kovasta vauhdista; silmälasit ovat hiostuneet »hiostuttaa»: par. hiostaa hiota (: hikoan, hikosin, hionnut) erittää hikeä, hikoilla; tulla hikeen, hiostua, hiestyä: sairas hikosi koko illan; kädet, silmälasit pyrkivät hikoamaan. — hiottaa saattaa hikoamaan: hiottava ilma, lääke hioutua: pinta hioutui sileäksi; (kuv.)
hioutunut tyyli, käytös hippi hippiliikkeen mukaisesti käyttäytyvä nuori, »kukkaslapsi». — hippiliike eräs amerikkalaislähtöinen sosiaalisesta sidonnaisuudesta piittaamaton nuorisoliike hirmu 1. subst. kauhu. 2. adj. ark. tav. taipumattomana, jolloin voidaan kirjoittaa joko yhteen pääsanansa kanssa t. erikseen: teki hirmuennätyksen t. hirmu ennätyksen (paino tällöin molemmilla sanoilla). 3. adverbisesti ark.: h. (t. hirmun) pitkä matka Hiro&ima
hirttyä joutua kuristuksiin: lintu oli hirtty- nyt ansaan. — hirttäytyä hirttää (tahallaan) itsensä: tappoi itsensä hirttäytymällä
hirvas (: hirvaan) urospeura t. -poro Hirvas (sukunimi): Hirvaksen t. Hirvaan Hirvensalmi: Hirvensalme/lla t. -ssa hirvetä (: hirveän, hirvesin, hirvennyt) uskaltaa; voida (luonnoltaan), hennoa: ei hirveä mennä pimeään metsään; hän ei hirvennyt kertoa totuutta Hirvi (sukunimi): Hirven hirvitä (: hirviön, hirvisin, hirvinnyt) = hirvetä
histamiini eräs eläin- ja kasvikudoksissa esiintyvä aine histologia anat. kudosoppi historiantakainen esihistoriallinen. — historiikki katsaus jonkin laitoksen, järjestön tms. vaiheisiin. — historioitsija historiankirjoittaja. — historioiva historiallisesti esittävä: h. katsaus Hitas lyh.s. asuntojen hinta- ja laatutason sääntely hitsautua (myös hitsaantuä) hitti ark. menestysiskelmä; suosittu myyntiartikkeli hittiitti = heetti
hitunen hiukkanen: h. puhdasta kultaa;
hitusen vahvempi; ei hitustakaan hiukaista kalvavasta nälän (varsinkin suo-
lattomuuden) tunteesta: pelkkä kahvin juonti alkoi h.; (kuv.) hiukaiseva [= jäytävä] kaipaus hiukkanen: h. pölyä t. pölyhiukkanen; toi hiukkasen [ = hiukan] vaihtelua; ei hiuk- kastakaan [ = hiukkaakaan] suurempi hiushoide tukanhoitoaine. — hiuskiinne kampausta kiinteyttävä sumute »hiustenkuivaaja» (laite): par. hiusten-, tukan/kuivain Hjälmaren [jel-]
HKD lyh. Hongkongin dollari(a) (kansainvälisen maksuliikkeen, ei tavallisen tekstin lyhenne)
Hki (: Hgissä) lyh. Helsinki
H.K.K. Hänen Kuninkaallinen (t. Keisarillinen) Korkeutensa HKKK lyh. Helsingin kauppakorkeakoulu HKL lyh. Helsingin kaupungin liikennelaitos hl lyh. hehtolitra(a) hl. lyh. höyrylaiva: hl. Taru Hl. lyh. Hämeen läänin: Hl. Koski HL, HLK, HLL, HLT lyh. hammaslääkäri; hammaslääketieteen kandidaatti, lisensiaatti, tohtori (luettelotekstin lyhenteitä; normaalisti sen sijaan hamm.lääk.; hammaslääket. kand., lis., tri) hlö lyh. henkilö: 6 mk/hlö hm lyh. hehtometri(ä) h-m2 lyh. hyötyneliömetri(ä)
HM lyh. hallitusmuoto (tavallisessa tekstissä mieluimmin lyhentämättä)
H.M. lyh. Hänen Majesteettinsa
H.M.S. lyh. Hänen Majesteettinsa laiva (engl. His [t. Her] Majesty*s Ship)
HN lyh. hallintonotaari (luettelotekstin ly. henne; normaalisti sen sijaan hallinto- not.)
HO lyh. hovioikeus (tavallisessa tekstissä mieluimmin lyhentämättä) hobby [hobbi] mieliharrastus, harraste hockey [hokkei] 1. par. jääkiekko. 2. maahockey, nurmipallo Hofei: nyk. kirjoitustapa Hefei hohkaa (: ei hohka, hohki, hohkanut), hohkata (: ei hohkaa, hohkasi, hohkannut) = seur. — hohkua (: ei hohku, hoh- kui, hohkunut) uhota, huokua: lämmintä hohkuva uuni hoidattaa (miel. kuin »hoidatuttaa»). — hoide hoitoaine: hiushoide; ihon päivä-ja yöhoiteet; kengänhoiteet hoikentaa tehdä hoik(emm)aksi, hoikistaa: ruokavalio on hoikentanut häntä. — hoi- kentua = seur. — hoiketa (: hoikkenen, hoikkenin, hoikennut) käydä hoik(em- m)aksi, hoikentua, hoikistua: hoikkeni hölkkäämällä; lippusalko hoikkenee ylä- päätä kohti. — hoikistaa = hoikentaa.
— 	hoikistua = hoiketa


157
HTL
hoitaa: impf. hoiti. — hoitaantua = seur. — hoitua tulla hoidetuksi, kuntoon, hoitaantua: kyllä se juttu siitä hoituu; lääkkeillä hoituva tulehdus HOK lyh. 1. hallinto-opin kandidaatti (luettelotekstin lyhenne; normaalisti sen sijaan hali.op. kand.). 2. Helsingin Osuuskauppa Hokkaido: -ssa
hokuspokus (myös hokkuspokkus) taikurien taikasana; käsittämätön puhe, pöty holdingyhtiö hallinto-, kontrolli-, omistajayhtiö
holhokki = holhotti. — holhooja. — holhota (: holhoan, holhosin, holhonnut)
1. 	hoivata, vaalia: holhosi pikkusisartaan; vanhempien tehtävänä on h. lapsiaan. 2. ohjailla (kuin lasta, tietämätöntä tms.): holhoavaa taidearvostelua.
— holhotti holhottavana olija, holhokki: pitää toista holhottinaan
holistinen kokonaisvaltainen hollannikas nahkapäällyksinen puukenkä.
— hollanninkastike (myös hollandaise- kastike [olade'z-]) eräs hapahko kastike.
— hollannin kieli. — hollanninkielinen.
— hollanti (kieli)
Hollanti (maa; syn. Alankomaat) hollantilainen adj. ja subst. alankomainen, -maalainen Hollywood [holi- t. halivud] holojgrafia lasertekniikkaan perustuva kolmiulotteisten kuvien valmistusmenetelmä holvata (myös holvit taa) muurata holviksi, kattaa holvilla. — holvittaa = ed. homeerinen Homeroksen aikainen t. henkinen: h. runous; h. [= sydämellinen, he- reä] nauru
homeopatia eräs epätieteellinen lääkintä- oppi
hommeli ark. homma, juttu, asia homofiili = homoseksuaali. — homo- fonia eräs moniääninen sävellystyyli. — homofoninen vrt. ed.: h. sävellys. — homogeeninen (: homogeenisessa) tasakoosteinen. — homogenoida (myös homogeenistään homogenisoida) tehdä tasakoosteiseksi, tasaistaa: homogenoitua
maitoa. — homonyymi (: -ssä t. -ssa) samoin ääntyvä mutta erimerkityksinen sana: puunnimi »kuusi» ja lukusana »kuusi» ovat toistensa homonyymejä. — homoseksuaali subst. homoseksuaalinen ihminen, homofiili, homoseksualisti. — homoseksuaalinen adj. omaan sukupuoleen sukupuolista vetoa tunteva: h. yksilö, käyttäytyminen. — homoseksualisti = homoseksuaali Honan: nyk. kirjoitustapa Henan Hondo = HonSu Honduras: -issa
Hongkong
honka korkealle oksaton suorarunkoinen iäkäs mänty Honkajoki (kansanom. Hongonjoki): Honkajoella »honoraari»: par. palkkio honoris causa [lat. -ö'- -ä] »kunnian tähden», kunnia-: filosofian tohtori honoris causa filosofian kunniatohtori*
HonSu (myös Hondo): -ssa HOP lyh. Helsingin Osakepankki Hope, Hopei: nyk. kirjoitustapa Hebei hopeinen (harvemmin hopeainen): h. astiasto
horisontaalinen (myös horisontaali) vaakasuora. — horisontti 1. taivaanranta: horisontissa näkyvä luoto. 2. kuv., varsinkin leik. näköpiiri; näkökulma; käsityskyky: horisontissa ei ollut ketään hakijaa; minun horisontistani asia näyttää siltä; esitelmä meni yli kuulijoiden horisontin
horjahduttaa (myös horjauttaa). — horjuva: h. silta, terveys, luonne; kannanotoissaan h. puoluejohtaja. — horjuvai- nen vanh. ja tyyl. etup. ihmisestä: h. politiikassaan. — horjuvaisuus (tavallisemmin horjuvuus) vrt. ed.: N:n horjuvaisuus tuomarina. — horjuvuus vrt. horjuva: terveyden, politiikan, luonteen h.; kielenkäytön horjuvuudet; N:n horjuvuus päätöksenteossa hormoni umpierite, sisäerite horoskooppi kaavio taivaankappaleiden asemasta jonkun syntymähetkellä; siihen perustuva ennustus hortensia kivirikkokasveihin kuuluvia koriste* ja huonekasveja Hortobägy [-bädj]: -7lla hortonomi puutarhaopiston käynyt henkilö hospitaali vanh. leik. sairaala. — hospi- taalistua (myös hospitalisoitua) = laitostua 2
hospitsi kristillinen hotelli t. matkakoti hot dog nakkisämpylä houkute houkutuskeino, houkutin: loistohotellit etelänmatkojen houkutteina. — houkutin = ed. housunkannattimet: syn. viilekkeet. — housut mon.: myytävänä hyviä housuja (ei »hyvää housua»); ostin kahdet housut (ei »kaksi housua»)
Houtskari: -ssa (ruots. Houtskär) hovioik. ausk. lyh. hovioikeuden auskultantti
hovioikeus: Helsingin, Vaasan h.
HPE lyh. Herran pyhä ehtoollinen hra lyh. herra HS lyh. Helsingin Sanomat hsto lyh. huoneisto
HTK, HTL lyh. hallintotieteiden kandi¬


HTM
158
daatti, lisensiaatti (luettelotekstin lyhenteitä; normaalisti niiden sijaan hallintot. kand., lis.)
HTM lyh. 1. hyväksytty (kauppakamarin hyväksymä) tilimies. 2. hallintotieteiden maisteri (luettelotekstin lyhenne; normaalisti sen sijaan hallintot. maist.)
HTT lyh. 1. hallintotieteiden tohtori (luettelotekstin lyhenne; normaalisti sen sijaan hallintot. tri)
Huangho = Keltainenjoki Hubei [-p-] (aiempia kirjoitustapoja Hupe, Hupeh)
Hudson [hud- t. had-] (myös Hudsonjoki) Hudsoninlahti [hud-1. had ]
HUF lyh. Unkarin forintti(a) (kansainvälisen maksuliikkeen, ei tavallisen tekstin lyhenne)
hugenotti hist. ranskalainen protestantti huhmar, huhmare (yks. nominatiivi tav. huhmar, yks. partitiivi huhmarta, muissa sijoissa vaihdellen joko huhmaressa t. huhmareessa, näillä huhmarilla t. näillä huhmareilla; rinnakkaismuotoja näiden kahden lisäksi huhmari ja huuhmar) survonta-astia: rouhia mausteita huhma- re(e)ssa
huhta (harvemmin huuhta) (järeään havumetsään tehty) kaski Huhus (Ilomantsissa): Huhuksessa huhuta (: huhuan, huhusin, huhunnut)
1. 	huudella (kutsuvasti), huhuilla: huhusi marjamiehiä metsästä. 2. puhua huhuna: huhutaan, että edessä on hallituksenvaihdos; paljon huhuttu päätös 'päätös, josta on paljon huhuttu’ huieta (: huikenee, huikeni, huiennut; varsinkin itäsuomal. puhekielessä huikeaa, huikesi) häikäistyä, huikaistua: silmät huikenivat hangella. — huikaista
1. 	häikäistä, sokaista: huikaisevan kirkas kevätaamu. 2. harv. = hiukaista huikenteleva (myös huikentelevainen) kevytmielinen: eli huikentelevaa elämää.
— huikentelevuus (myös huikentelevaisuus) vrt. ed.
1. huilata ark. levätä: pysähtyi huilaamaan
2. huilata (varsinkin pohjoissuomal. kielenkäytössä) liukua, kiitää: suksimies huilasi mäestä alas
huiskin häiskin Huittinen: Huittisissa huivi: syn. varsinkin länsisuomal. kielenkäytössä liina hujan hajan
HuK lyh. humanististen tieteiden kandidaatti (luettelotekstin lyhenne; normaalisti sen sijaan hum. kand.) hukkaan heitetty. — hukkaan joutunut.
— hukkaantua (harvoin hukkautua) jou¬
tua hukkaan: kuljetuksissa hukkaantuneet [= kadonneet] tavaraerät; takan lämmöstä hukkaantuu suurin osa. — hukkua 1. saada surmansa veteen uppoamalla: hukkui uimataidottomana. 2. hävitä t. sulautua johonkin massaan, paljouteen: lomake oli hukkunut muihin papereihin; huuto hukkui tuuleen. 3. (varsinkin länsisuomal. puhekielessä) yleensä kadota, hävitä: avain on taas hukkunut
hula-hula (myös hulä) eräs havaijilainen tanssi
Hulaus (Lempäälässä): Hulaudessa huligaani ilkivallantekijä, hulinoitsija. — huliganismi ilkivalta(isuus), hulinointi Hull [hui, engl. hai]
hullaantua: hullaantunut [ = hurjistunut] koira; h. [ = hurmaantua] opettajaansa, Lapin luontoon; hullaantui vanhoilla päivillään matkustelemaan hullujussi puhek. kaivukone, kaivuri hulmuta: hiukset hulmuavat; revontulet hulmusivat taivaalla; lippu on hulmunnut koko päivän humaani (myös humaaninen) inhimillinen, ihmisystävällinen, suvaitseva: vankien h. kohtelu; suhtautua humaanisti toisin ajatteleviin. — humaanistaa (myös humanisoida) inhimillistää. — humaanistaa (myös humanisoitua) inhimillistyä: asenteiden humaanistuminen. — humaa- nius (myös humaanisuus, humaniteetti) inhimillisyys, ihmisyys humahdus: tuulen, putoavan lumen humahdukset; perillä oltiin humahduksessa (tavallisemmin humauksessa). — humah- duttaa: tavallisemmin humauttaa humanismi ihmisyyteen perustuva maailmankatsomus, erityisesti Euroopassa keski- ja uuden ajan taitteessa vallinnut aate- virtaus. -- humanisoida = humaanistaa.
— 	humanisoitua = humaanistua. — humanisti 1. humanismin kannattaja.
2. 	humanististen tieteiden tutkija, opiskelija t. harrastaja: humanistit ja luonnontieteilijät. — humanistinen 1. humanismin mukainen. 2. humanistiset aineet t. tieteet ’kielen, historian, taiteiden, kansankulttuurin ja filosofian tutkimus, henkitieteet’. — humanitaarinen (myös humanitäärinen) ihmisystävällinen, hyväntekeväisyys-: Punaisen Ristin h. toiminta. — humaniteetti = humaanius. — humanoidi kuviteltu ihmisen tapainen avaruusolento humaus: kuului h. (myös humahdus), ja kokko oli tulessa; pieni h. vain, niin ollaan perillä; uusi tuote valloitti markkinat humauksessa. — humauttaa (harvemmin humahduttaa): h. puu nurin; heittää humautti Suomen ennätyksen


159
huomio
hum. kand. lyh. humanististen tieteiden kandidaatti humoreski leikillinen kertomus t. sävellys.
— 	humoristi leikinlaskija; humoristinen kirjailija. — humoristinen leikkisä, leikillinen, lystikäs: h. kirjailija, novelli, sävellys; lähetti humoristisen syntymäpäivä- tervehdyksen; teoksen h. kuvitus humpuuki huijaus; joutavuus, hölynpöly humus mullan aineksena oleva eloperäinen lahoamis-1. maatumistuote, mullas humööri vanh. ja tyyl. hyväntuulisuus, (hilpeä) mieliala: säilytti humöörinsä vaikeuksien keskellä Hunan
hunnutettu: usein par. hunnullinen, huntupäinen (»hunnutettu islamilainen kaunotar»)
huoahtaa [hua- t. huoa-] huokaista. 1. = seur. 1.2. = seur. 4. — huoata [hua- t. huoa-] 1. hengähtää, henkäistä raskaasti: h. perille päästyään; sai h. helpotuksesta; huokasi ikävän uutisen kuullessaan. 2. henkiä, huokua, humista: tuuli huokaa metsässä; raskaasti huokaava meri. 3. valittaa: huokasi laskujen paljoutta. 4. (varsinkin länsisuomal. kielenkäytössä) levähtää: huokaa vähän, ennen kuin jatkat matkaa!
huojentaa 1. lievittää, helpottaa, keventää: h. toisen kärsimyksiä; verotuksen huojentaminen. 2. = huojistaa. — huojentua 1. lievittyä, helpottua, keventyä: raskas olo alkoi h.; lähti huojentunein mielin. 2. = huojistua. — huojeta 1. (: huojenee, huojeni, huojennut): tavallisemmin huojentua 1. 2. (: huokenee, huokeni, huojennut): tavallisemmin huo- jistua, huojentua 2. — huojistaa (miel. kuin »huoistaa») tehdä huokeammaksi, halventaa: h. hintaa. — huojistua (miel. kuin »huoistua») tulla huokeammaksi, halveta, halventua: osakkeet ovat huojis- tuneet
huokaista huoahtaa. 1. = huoata 1. 2.
= huoata 4 huokea 1. halpa: huokeat kengät; h. hotelli; h. hinta. 2. varsinkin vanh. ja pu- hek. helppo: h. työ, olo huokoinen jossa on huokosia: h. paperi, tiili. — huokonen vähäinen (usein mikroskooppinen) aukko kiinteän aineen ra- kenneosasten välissä: imupaperin, ihon huokoset
huokua (: ei huou) 1. uhota, uhkua, hoh- kua, henkiä: seinä huokuu (t. seinästä huokuu) kylmää, lämmintä, kosteutta; (kuv.) intoa, kaunaa huokuva kirjoitus.
2. 	(varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä) hengittää (hiljalleen): nukkujan tasainen huokuminen
huolehtiva (myös huolehtivainen). — huo- lehtivuus (myös huolehtivaisuus). — huolekas 1. huolestunut, huolissaan oleva; huolta tuottava, huolenalainen: katseli huolekkaan näköisenä ympärilleen; viime kuukaudet ovat olleet kovin huolekasta aikaa. 2. tavallisemmin seur. — huolellinen tarkka, tunnollinen, huolekas (2): h. työntekijä; huolelliset muistiinpanot.
— huolestuneisuus, huolestus usein korvattavissa sanalla huoli: »huolestuksesi on aiheetonta»; »tunnen syvää huolestuneisuutta tilanteen johdosta». — huolestuttaa huolettaa: huolestuttava tilanne.
— huoleti [-tix t. -ti] huoletta: voit h. tulla. — huolettaa olla jollekulle huolen aiheena, huolestuttaa: menojen kasvu huolettaa palkansaajia
huolimatta: taidan lähteä sateesta huolimatta (ei sen sijaan: »oli vuorokauden ajasta huolimatta [par. riippumatta] aina valmis apuun»). Joskus korvattavissa nasevammilla ilmauksilla: »siitä huolimatta että talo on vanha [par. vaikka talo on vanha], se on hyvässä kunnossa»; »aion (kaikesta) siitä huolimatta [iskevämmin: aion silti] pysyä kannassani» huolita (: huolitsen, huolitsin, huolinnut) välittää tavaroiden kuljetusta ammattimaisesti, harjoittaa huolintaa huoltamo huoltoasema »huoltovapaa» (kone): par. huolloton, huoltoa kaipaamaton huom. lyh. 1. huomaa, huomattakoon: huom. edulliset hintamme; Huom.! Nyt halvalla turkiksia. 2. huomautus huomaavainen 1. huomiota osoittava, kohtelias, huolehtiva: h. emäntä; otti vastaan huomaavaisesti. 2. par. huomiokykyinen, valpas: »seurasi huomaavaisena tilanteen kehitystä». — huomaavaisuus vrt. ed. 1: huomaavaisuutesi on lämmittänyt mieltäni; kiitokset huomaavaisuudesta. — huomattava merkittävä. 1. tunnettu, tunnustettu; keskeinen: h. kirjailija, poliitikko; h. keksintö; pääsi huomattavaan asemaan. 2. tuntuva, suuri: h. muutos; teki huomattavan lahjoituksen. — huomattu vanh. = ed. 1. — huomauttaa: huomautin hänelle tästä asiasta. Ei: »nyrkkeilyottelun voittajaa huomautettiin [po. voittajalle huomautettiin t. voittaja sai huomautuksen] puskemisesta» huomenissa seuraavana päivänä: juhannuksen h.; h. oli määrä lähteä matkaan huomio: mm. tapaus herätti yleistä huomiota, kiinnitti hänen huomiotaan; kiinnittää, kohdistaa t. suunnata huomiota vanhuksiin, vanhusten asemaan; osoittaa huomiota vanhuksille. Erikseen ks. huomioon ottaen, huomioon ottamatta


huomioida
160
huomioida 1. tehdä huomioita jostakin, tarkkailla, havainnoida: huomioi valppaasti ympäristöään; potilaan tilaa on jatkuvasti huomioitava. 2. muuta, vältettävää käyttöä: »huomioikaa [par. huomatkaa] erikoistarjouksemme!»;
»kaikki asiaan vaikuttavat seikat on huomioitava» [par. otettava huomioon]; »epäpätevätkin huomioidaan» [par. otetaan huomioon]. — huomioitsija (myös huomioija) tarkkailija, havainnoi(tsi)ja.
— 	huomionarvoinen (myös huomion arvoinen). — huomioon otettava. — huomioon ottaen: nämä tiedot huomioon
ottaen hän päätyi siihen, että (tiedot
siis otti huomioon lauseen subjektina oleva »hän»). Laajentunutta käyttöä, luontevammin toisin: »nämä tiedot huomioon ottaen tulos on seuraava» (»tulos» ei ota huomioon tietoja; miel. jos nämä tiedot otetaan huomioon, tulos ). — huo¬
mioon ottamatta: »jättää jokin huomioon ottamatta», nasevammin huomiotta. — huomiota herättävä huoneisto (ei »huoneusto») huonoiten: tavallisemmin huonoimmin. — huononnäköinen (myös huonon näköinen) huonolta näyttävä. — huonontua käydä huono(mma)ksi, huonota. — huo- nonäköinen huonosti näkevä. — huonota (: huononen, huononin, huononnut) = huonontua Huopana (Viitasaarella): -ssa huopanen = seur. — huovikas (miel. kuin »huopikas») huopajalkine, huopanen hupa (: huvan) 1. helposti hupeneva: hupaa ruokaa; yritys meni hupaan t. hupiin. 2. tuhlaavainen: h. rahalle. — hupainen hauska, hilpeä, hupaisa: h. tapaus, tarina; hupaisia muistoja. — hupaisa = ed.
Hupe, Hupeh: nyk. kirjoitustapa Hubei hupi varsinkin vanh. ja tyyl. ilo, ratto, huvi: piti kissanpoikaa hupinaan; lahjasta oli monenlaista hupia hurahdus: kuului h., kun moottori lähti käyntiin. — huraus: lentokoneella sinne pääsee hurauksessa ‘hetkessä* hurmaantua (harvoin hurmautua) haltioitua, lumoutua: h. näkemästään; tytöt hurmaantuivat uuteen opettajaan hurme vanh. ja tyyl. haavasta vuotava veri Hurme (sukunimi): Hurmeen Huronjärvi [hju-] hurraa-huuto
hurrikaani pyörremyrsky Länsi-Intiassa Huskvarna [huskvä-]
huude (varsinkin kaakkoishämäl., eteläsa- vol. ja pohjoissuomal. kielenkäytössä) huurre: puut olivat huuteessa huuhde huuhteluneste: suun h.; kehitys-
huuhde (valokuvauksessa); (auton) tuuli- lasinhuuhde huuli ark. nokkela leikkipuhe, sukkeluus: hyvä h.; heittää huulta ‘keskustella rennosti, sukkeluuksia viljellen’ huullos 1. metallilevyn reunoja taivuttamalla tehty saumaliitos, »falssi». 2. = kynte
huuma 1. = huumaus 1: herätä huumasta.
2. 	hurma, lumous: voiton, onnen h.; hetken huumassa. — huumaannuttaa: lyhemmin huumata. — huumaantua (myös huumautua) 1. tajunnan hämärtymisestä t. aistien turtumisesta: huumaantui iskusta, kukkien tuoksusta. 2. haltioitua, hurmaantua: voitosta huumaantunut. — huumata 1. hämärtää tajunta t. turruttaa aistit, tainnuttaa: päihteiden huumaamana; suopursun huumaava haju; meren pauhu huumasi korvat; h. leikkauspotilas ‘saattaa kevyeen narkoosiin’.
2. 	hurmata, lumota: rakkauden, voiton huumaamana. — huumaus 1. vrt. huumata 1, huumaantua 1: iskun, päihteiden aiheuttama h.; h. [ = kevyt narkoosi] riittää tässä leikkauksessa; selvitä huumauksesta. 2. tavallisemmin huuma 2. — huumautua = huumaantua. — huume 1. huumausaine: huumeiden väärinkäyttö, salakuljetus. 2. tavallisemmin huuma 2 huumori leikinlasku, (sydämellinen) leikillisyys: piristi kokouksen menoa huumorillaan; kirjailijan kuiva, rehevä, lämmin h. huurre pakkasella esim. puihin tiivistyvä kiteinen jääpeite, härmä, huude: metsä on, puhelinlangat ovat huurteessa; käydä, tulla huurteeseen huuru 1. usva, usvamainen höyry: koskesta nousee huurua; hengityksen h.
2. 	kylmälle pinnalle tiivistyvästä vedestä: ikkuna on huurussa ’hiestynyt, hiessä’. 3. puhek. huurre. — huuruta (: huuruaa, huurusi, huurunnut) lykätä huurua: huuruava suo huutaa: impf. huusin
huviteollisuus 1. teollisesta huvien, viihteen tuotannosta. 2. par. viihdeala hv lyh. hevosvoima(a)
H.V. Hyvä Veli (kirjeessä)
Hwang Ho = Keltainenjoki H VT lyh. hallintovirkamiestutkinto (luet- telotekstin, ei juoksevan tekstin lyhenne) HY lyh. Helsingin yliopisto hyasintti (: hyasintissa) mm. huone- ja puutarhakasvina viljeltyjä liljakasveja hybris (uhmakas) ylimielisyys Hyderabad [hai-] (myös Haidarabad)
Hydra
hydraatti kem. — hydrata kem. lisätä yhdisteen vetypitoisuutta, vedyttää. — hydraulinen 1. nestepaineinen, nestepaine-:


161
hyvästi
h. puristin, voimansiirto. 2. vedessä kovettuva: h. laasti. — hydrokopteri jääkii- täjä
hyeena koiran näköisiä petoeläimiä hygieeninen terveydenhoidon vaatimuksia vastaava, puhdas: h. pakkaus, komposti.
— 	hygienia terveydenhoito t. sen vaatima puhtaus
hyhmä (myös hyyhmä) lumen (ja jään) sekainen vesi (maassa, jäällä, joessa); synonyymejä sohjo, hyyde, hyytö, sup- po
HYK lyh. Helsingin yliopiston kirjasto HYKS lyh: Helsingin yliopistollinen keskussairaala hykähdyttää (harvoin hykäyttää) sykähdyttää, sävähdyttää: mieltä hykähdyttäviä sanoja
hyljeksiä = hylkiä 1. — hyljätä (: hylkään) vanh., varsinkin hengellisessä kielessä; nyk. sen sijalla hylätä. — hylkiä (: hyljin) 1. (elollisen subjektin ohella) vieroa, vältellä, syrjiä, hyljeksiä: h. makeita ruokia; yhteiskunnan hylkimä vähemmistö; elää ihmisten hylkimänä. 2. (asiasubjektin ohella) reagoida johonkin torjuvasti: vettä hylkivä tapetti; elimistö hylki vierasta kudosta. — hylättyys hylättynä oleminen: kärsi yksinäisyydestä ja hylättyydestä. — hylätä (: hylkään, hylkäsin, hylännyt) 1. luopua jostakin, jättää: h. ystävänsä, äidinkielensä; hylätty kaivos. 2. olla hyväksymättä, evätä: hylkäävä lausunto; hylättiin tentissä hymni juhlallinen (kuoro)laulu hymyilyttää (ei »hymyillyttää»). — hymytä (: hymyän, hymysin, hymynnyt) tyyl. hymyillä hyperbola liioittelu. — hy per | kriittinen ylen kriittinen. — hypermoderni huip- pu-uudenaikainen, -muodikas. — hypertonia lääk. kohonnut verenpaine; liika- jännitteisyys. — hyper|trofia lääk. liikakasvu
hypnoosi suggestiolla aikaansaatu unimai- nen tila. — hypnoottinen hypnoosin luonteinen, hypnoosin aiheuttava: h. uni; h. katse. — hypnotisoida saattaa hypnoosiin
hypofyysi (: -ssä t. -ssö) aivolisäke. — hypoteekki hallinnaton panttioikeus; sen alainen pantti(esine). — hypoteesi oletus, otaksuma. — hypoteettinen oletettu, oletteinen, otaksuman varainen hypotenuusa suoran kulman vastainen sivu suorakulmaisessa kolmiossa Hyrkäs (sukunimi): Hyrkäksen t. Hyrk- kään
hyrskytä (: hyrskyää, hyrskysi, hyrskynnyt) tyrskytä, pärskyä, kuohua: hyrskyävä meri, koski. — hyrskyä (: hyrskyy, hyrs-
kyi, hyrsky nyt): tavallisemmin ed. Hyrynsalmi: Hyrynsalmella hysteerikko hysteerinen ihminen. — hysteerinen hysteriaan taipuvainen t. sille ominainen; ylen hermostunut t. kiihtynyt: h. luonne; h. kohtaus; kuului hysteerisiä kiljahduksia. — hysteria määrä- tyyppinen neuroottinen tila hytkäyttää (myös hytkähdyttää) nytkäyt- tää; hykähdyttää, sykähdyttää: hytkäytti hartioitaan; mieltä hytkäyttävä ajatus hyttynen = sääski (puhek. myös muista pienistä kaksisiipisistä hyönteisistä) hyv. lyh. hyväksytty, hyväksyn hyvike hyvitys, korvaus, hyvite (1): sai hyvikkeeksi pienen rahasumman. — hyvin: »niin hyvin — kuin», luontevammin sekä — että (»työtä riitti niin hyvin pou- ta- kuin sadepäivinä»). — hyvin hoidettu.
— hyvin kasvatettu Hyvinkää: -llä
hyvin muodostunut. — hyvin varustettu.
— hyvinvoipa (myös hyvinvoiva). — hyvite 1. = hyvike: lapsille annettiin hy- vitteeksi suklaata; 50 mk:n hyvite liika- veloituksesta. 2. hyvityslasku. — hyvitys
1. 	hyvittäminen. 2. = hyvike, hyvite 1
HyvTM lyh. hyväksytty (kauppakamarin hyväksymä) tilimies hyvä-huuto. — hyvälaatuinen laadultaan hyvä: hyvälaatuista kahvia. — hyväluon- teinen luonteeltaan hyvä: h. ihminen.
— hyväluontoinen (myös hyvänluon- toineri) hyvänahkainen, säyseä, leppoisa: h. lapsi, naapuri. — hyvänen: hyvänen aika! — hyvänhajuinen (myös hyvän hajuinen). — hyvänlaatuinen 1. tavallisemmin hyvälaatuinen. 2. helposti paraneva: h. tauti, kasvain. — hyvänmakuinen (myös hyvän makuinen). — hyvännäköinen (myös hyvän näköinen) hyvältä näyttävä: h. hedelmä; hyvännäköiset kasvot. — hyvänsuopa hyväntahtoinen, suopea: h. ihminen; hyvänsuopaa naljailua. — hyvänsuopuus suopeus. — hyväntapainen (myös hyvätapainen): h. lapsi. — hyväntekeväisyys ihmisystävällinen toiminta, vähäosaisten auttaminen
Hyväntoivonniemi
hyväntuoksuinen (myös hyvän tuoksuinen, harvemmin hyvätuoksuinen). — hyväntuulinen (harvemmin hyvätuulinen). — hyvänäköinen hyvin näkevä: h. vanhus.
— hyvätapainen = hyväntapainen. — hyvätuoksuinen: tavallisemmin hyväntuoksuinen. — hyvätuulinen = hyväntuulinen. — hyvästi 1. etup. itäsuomal. puhekielessä ja vanh. hyvin: h. pestyt vaatteet; sopii oikein h. 2. hyvästelysanana (nykyään sen sijasta tav. näkemiin, ellei korosteta eron lopullisuutta): hyväs¬


HYY
162
ti nyt sitten; heitti, jätti hyvästit koko yritykselle
HYY lyh. Helsingin yliopiston ylioppilaskunta
hyyde (satakuntal. ja pohjoissuomal. kielenkäytössä) hyhmä, hyytö hyyhmä (varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä) = hyhmä hyytää: impf. hyyti. — hyytö = hyyde hyödyke (taloustieteen terminä) se mikä suoraan t. välillisesti tyydyttää ihmisten tarpeita: kulutushyödykkeitä ovat kulutustavarat ja palvelukset, tuotantohyödykkeitä tuotantovälineet ja -suoritukset. Yleiskielessä usein tarpeetonta käyttöä: »sellaiset nykyajan hyödykkeet [par. tavarat] kuin radio ja televisio»; »ennen ihminen sai hyödykkeensä [par. toimeentulonsa, elantonsa] suoraan maasta ja vedestä». — hyödykäs: tavallisemmin seur.
— hyödyllinen hyötyä tuottava, edullinen, hyödykäs: h. mineraali; h. kurssi. — hyödyntää käyttää hyödyksi: h. luonnonvaroja, kielen ilmaisukeinoja. — hyödyttää olla hyödyksi, tuottaa hyötyä: rautatie hyödytti seutua monin tavoin; maanviljelyä, maanviljelijöitä hyödyttävä uutuus; ei (sinun) sitä hyödytä [ = kannata] lukea
hyökkäysvaunu vanh. panssarivaunu hyöky (: hyöyn) raju kuohu, tyrsky, hyökyaalto: meren hyöyt. Kuv. tunteiden h.; vastalauseiden h. Vyöry’
Hyöky (sukunimi): Hyökyn (myös Hyöyn) hyökyä (: ei hyöy) kuohua rajusti, tyrskytä; vyöryä: rantaan hyökyvät aallot; tulva hyökyi padon yli; (kuv.) mielessä hyöky- vät vaikutelmat hyötyisä 1. hyvä-, reheväkasvuinen: hyö- tyisiä männyntaimia; h. pelto. 2. harv. = hyödyllinen Hz lyh. hertsi(ä) hädin tuskin
häijy paha, ilkeä: häijyjä poikia; tekipäs häijyn olon Häijää (Mouhijärvellä): -ssä häikäillä siekailla, empiä: ei häikäillyt ajaa omaa etuaan häikäisemätön (ei »häikäisyvapaa»): h. valaistus
häilyvyys (vanh. ja tyyl. myös häilyväi- syys): luonteen, rajojen h. — häilyvä (vanh. ja tyyl. myös häilyväinen) huojuva, horjuva, häälyvä: luonteeltaan h.; h. politiikka; ryhmien rajat ovat häilyviä.
— häilyä heilahdella, huojua, horjua, häälyä: lyhdyn valo häilyi pimeässä; h. kahden vaiheilla, elämän ja kuoleman rajalla
häiriintyä (harvemmin häiriytyä) joutua häiriön valtaan, saada häiriö: häiriintyi
melusta; koneen käynti on häiriintynyt; häiriintynyt yksilö. — häirikkö häiriöksi oleva ihminen: poliisi korjasi häirikön putkaan; luokan häiriköt. — häiritä: häiritsen, häiritsin, häirinnyt. — häiriytyä: tavallisemmin häiriintyä. — häiriötön (ei »häiriövapaa»): h. äänentoisto häjy 1. häjyt Etelä-Pohjanmaan puukkojunkkarit. 2. (etup. itäsuomal. puhekielessä) häijy: tekee häjyä häkilä (myös häkylä) teräspiikkinen pellavan ja hampun puhdistusväline häkä: hään
Hälsingland [hei-] (myös Hälsinglanti) hälventyä = seur. — hälvetä (: hälvenee, hälveni, hälvennyt) haihtua, häipyä, hälventyä: sumu alkoi h.; epäily hälveni; vaikeudet ovat hälvenneet hälyttyä häiriintyä, huolestua: hälyttyi
huonoista uutisista. — hälyttää (ei
»hälyyttää»): paikalle hälytettiin palokunta; hälyttäviä [ = huolestuttavia] tietoja. — hälytys (ei »hälyytys») Hämeenkyrö: -ssä
hämätä sekoittaa. 1. harhauttaa, häkellyttää: yritti h. kuulustelijan, kuulustelijaa; hämäävän yksinkertainen ratkaisu. 2. harv. sotkea: hauki on hämännyt verkon. — hämäännyttää = ed. 1. — hämääntyä (harvoin hämäytyä) seota. 1. häkeltyä, mennä hämilleen: h. mutkikkaista ohjeista, kehumisesta; hämääntyi vilkkaan liikenteen keskellä. 2. harv. sotkeutua: hämääntynyt verkko, vyyhti hän: rajoittavan relatiivilauseen edellä korvattava pronominilla se, esim. »tämän tietää vain h. [po. se], joka on kokenut sota-ajan». (Virke on oikein, jos relatiivilause on selittävä eikä rajoittava, ajatuksena ’tämän tietää vain hän; hän on näet kokenut sota-ajan’. Samoin oikein: Hän [nim. Jumala], joka tietää jokaisen ajatuksemme) häpäistä (vanh. ja tyyl. myös häväistä): häpäisen, häpäisin, häpäissyt. — häpäisy (myös häväistys): maineen, lipun h.; ruumiinhäpäisy Härjedalen [-ä-]
härkin: härkkimen (varsinkin kaakkoissuo- mal. ja keski- ja pohjoispohjal. kielenkäytössä) = hierin Härkin (sukunimi): Härkkimen härkä 1. kuohittu urosnauta: Lounais- Suomessa käytettiin ennen vetohärkiä.
2. (varsinkin itä- ja pohjoissuomal. kielenkäytössä) urosnauta yleensä, sonni.
3. poron, hirven, piisonin, puhvelin ym. nauta- ja hirvieläinten uros
härmä 1. huurre, kuura: metsä, nurmi on härmässä. 2. huurremainen kerros (mm. eräistä sieniloisista kasveihin aiheutunut:


163
idealismi
karviais-, omena/härmä)
Härnösand
härski 1. pahanhajuiseksi ja -makuiseksi käynyt (rasva): härskiä voita. 2. ark. röyhkeä, sumeilematon; rivo: h. käytös; härskiä puhetta. — härskiintyä (harvemmin härskiytyä) käydä härskiksi (1) häthätää 1. kiireesti, hätäisesti: h. kokoon kursittu. 2. hädin tuskin: säilyi h. hengissä. — hätimmiten = ed. hätkähdyttää (harvemmin hätkäyttää) vavahduttaa, säpsähdyttää: hätkähdyttävä uutinen
hätyyttää ahdistaa, hätistää. — hätävarjelu (vanh. myös hätävarjelus). — hätäy- tyä: tavallisemmin hätääntyä. — hätää kärsivä. — hätääntyä (harvoin hätäytyä) hävetä (: häpeän, häpesin, hävennyt): h. puheitaan; ei hävennyt pilkata vanhempiaan
hävikki = häviö 3: kankaan h. ompelutyössä; C-vitamiinin h. kuumennettaessa oli 5 °7o. — hävite (tuhoeläinten, kasvitautien, rikkakasvien) torjunta-aine: rik- kakasvinhävitteet. — hävitä: häviän, hävisin, hävinnyt. — häviö 1. tappio: jäädä, joutua häviölle; kolmen maalin h. 2. tuho, perikato: joutua häviöön, häviön omaksi; yritys oli häviön partaalla.
3. 	häviävä t. hävinnyt määrä, hukka, hävikki: paperin h. monistuksessa; haihtu- mis-, jännitteen-, tehon/häviö häväistys = häpäisy. — häväistä (etup. konsonanttivartaloisia muotoja: häväisty, häväistään) varsinkin vanh. ja tyyl. häpäistä
häälyä = häilyä: häälyviä varjoja; ehdotus häälyy kahden vaihtoehdon välillä häätyä 1. tyyl. joutua (varsinkin pois, pakoon): häätyi kauas kotiseudultaan; häätyivät lähtemään; siirtolaiseksi hää- tynyt. 2. (peräpohjal. puhekielessä) täytyä: lasten häätyy nyt olla siivosti. — häätää: impf. häädin höllentyä = höltyä. — höllentää löyhdyt- tää, hellittää (1), höllittää, höllätä: h. siimaa, köyttä; höllensi otettaan; määräyksiä olisi höllennettävä helpotettava, väljennettävä’. — hölletä (: höllenee, hölleni, höllennyt) = höltyä. — höllittää = höllentää. — höllä löyhä: h. side, puristus, rakenne; sitoa höllästi t. höllälle t. höllään; h. kuri, järjestys. — höllätä varsinkin ark. = höllentää. — höltyä tulla höll(emm)äksi t. höll(emm)älle, löyhtyä, höllentyä, hölletä: h. liitoksistaan; höltynyt ruuvi, nappi; järjestys, moraali on alkanut h. höyhennys höyhentäminen: linnun h. on tehtävä tarkasti; aikamoinen h. ’pöllytys, selkäsauna’. — höyhenys höyhenistö:
fasaanin korea h. höyrynpaine. — höyrystyä muuttua höyryksi, höyryyntyä: nesteen höyrystyminen. — höyrystää muuttaa höyryksi: höyrystettyä vettä »höyrytiivis»: par. höyrynpitävä höyryttyä saada (pintaansa) höyryä: kangas saa h. ennen prässäystä. — höyryttää pitää höyryssä: h. [= steriloida] instrumentit ennen käyttöä; avata kirje höyryt- tämällä. — höyrytä (: höyryää, höyrysi, höyrynnyt) erittää höyryä: höyryävä kattila; maa höyrysi sateen jälkeen. — höyryyntyä = höyrystyä höyste 1. ruoalle makua antava lisä(ruo- ka): maustekurkkuja paistin höysteenä; (kuv.) käytti esityksen höysteeksi sananparsia. 2. sonnasta, lannoitteesta: pellon
h. 	— höystö 1. liharuoka, jossa pääruoka on palasina kastikkeen seassa: kana-, vasikan/höystö. 2. = höyste 1, 2
I
i lyh. improbatur (»hylätään»)
I roomalainen lukumerkki (= 1; l:nen)
I. 	lyh. itä-, itäinen: I.-Suomi, I. Pitkäkatu iankaiken ikuisesti, iän kaiken. — iankaikkinen 1. varsinkin heng. ainainen, ikuinen: /. elämä, kadotus. 2. alituinen, iänikuinen: /. katumelu, kiusankappale ib. lyh. = ibid.
Iberianmeri Välimeren länsiosa ibid. (myös ib.) lyh. samassa teoksessa, samassa paikkaa flat. ibidem)
Ibiza [ibisa, esp. ibi't>a]: -ssa IBRD lyh. Kansainvälinen jälleenrakennus- pankki, Maailmanpankki (engl. International Bank for Reconstruction and Development)
ICA lyh. Kansainvälinen osuustoiminta- liitto (engl. International Labour Organization) id. lyh. sama (lat. idem)
Idaho [idaho, engl. aidahou] idea 1. aate, ajatus: sai toiselta idean; keksi hyviä ideoita; (puhek.) tuossa ehdotuksessa on ideaa. 2. f il. olioiden metafyysinen olemus: Platonin ideaoppi ideaali ihanne. — ideaalinen ihanteellinen (1), paras mahdollinen, esikuvallinen: /. opas, asuinpaikkai — ideaalistaa (myös idealisoida) esittää todellista parempana t. täydellisempänä, ihannoida. — idealismi 1. ihanteellisuus, aatteellisuus: luonnonsuojelijoiden i. 2. ///. Platonin idea-


idealisti
164
oppi. — idealisti ihanteellinen, jaloaattei- nen henkilö; haaveksija. — idealistinen ihanteellinen (2), jaloaatteinen, haaveellinen: /. ajattelutapa, näkemys »idearikas»: par. runsas-, moni-/ideoinen, ideakas
idemmäksi (myös idemmäs, idemmä) kauemmaksi itään identifioida 1. samastaa: /. kaksi asiaa (keskenään); elintasoa ei pidä i. elämänlaatuun (t. elämänlaadun kanssa). 2. tunnistaa: vainajaa ei ole vielä identifioitu.
— 	identiteetti 1. tavallisemmin identtisyys. 2. henkilöys; (omin) olemus, ominaislaatu: todistaa identiteettinsä; identiteettiään etsivä maakunta. — identtinen täsmälleen samanlainen, yhtäpitävä: identtiset kaksoset; sopimuksesta on kaksi identtistä kappaletta. — identtisyys vrt. ed.: käsialojen i. ideoida keksiä johonkin idea t. ideoita: hyvin ideoitu näyttely. — ideologi ideologian kehittäjä: puolueen ideologit. — ideologia aatejärjestelmä, aatemaailma: poliittinen, tieteellinen i. — ideologinen aatejärjestelmää koskeva, aatteellinen: /. keskustelu; ideologiset ryhmittymät idiomi 1. jollekin kielelle t. yksilölle ominainen ilmaus, idiotismi (2): englannin idiomit. 2. jollekin yhteisölle t. yksilölle ominainen puhetapa t. kielimuoto: skoo- nelaisten idiomia on vaikea ymmärtää idiootti 1. psyk. syvästi vajaamielinen ihminen, tylsämielinen. 2. halv. typerys, tylsi- mys. — idioottivarma ark. jota ei voi käsitellä t. käsittää väärin, (koskaan) pettämätön, »hullunkestävä»: i. nauhuri, pesukone. — idiotia = seur. 1. — idiotismi 1. tylsämielisyys, idiotia. 2. = idiomi 1 idoli jumalankuva, epäjumala; palvonnan kohde, ihanne: muinaisegyptiläisten, nykynuorison idolit idylli 1. tyynen sopusointuinen tila t. tunnelma: kesäillan i.; rikkoi idyllin hetkessä. 2. rauhallisen maalaiselämän kuvaus: Runebergin idyllit. — idyllinen sopusointuinen, rauhallinen, tunnelmallinen: i. maisema, pikkukaupunki idänkauppa itäryhmän maiden kanssa käyty kauppa; (hist.) Skandinaviasta Suomeen ja Venäjälle käyty kauppa: idänkauppamme tuontivoittoisuus; viikinkien
i.
ien (: ikenen) hammaslihasta ja siihen rajautuvista leukaluun osista: ikenistä vuoti verta; ikenet irvellä (t. irvessä, ir- villä, irvissä; myös irvellä jne. ikenin) ies (: ikeen) 1. vetohärkäparin valjaslaite; sitä muistuttava kantolaite t. muu esine: härät pantiin ikeeseen; kantaa vesisankoja ikeessä. 2. orjuus, sorto; rasitus,
taakka: vieraan vallan i.; mukautui vuorotyön ikeeseen iglu eskimoiden lumimaja ignoroida jättää huomiotta, sivuuttaa igumeeni ortodoksisen luostarin esimies ihailla tuntea ihastusta johonkin: ihailen hänen saavutuksiaan; yleisön ihailema urheilija
ihan 1. aivan: /'. pieni, uusi; i. sopivan hintainen; asuu i. lähellä; rupesi i. naurattamaan. 2. puhek. oikein, varsin, sangen: oli i. mukava ilta; i. kätevä leikkuri ihannoida kuvata t. luulotella jokin todellista paremmaksi, (kaunistellen) palvoa: /. menneen vuosisadan oloja; ihannoi sotaa. — ihanteellinen 1. paras mahdollinen, esikuvallinen, ideaalinen: /. lomailma; on aivan i. johtaja; ihanteellisen yksinkertainen tyyli. 2. ihanteisiin uskova, jaloaatteinen, haaveellinen, idealistinen (syn. ihanteinen): /. elämänkatsomus; nuoren ihmisen i. mieli; piti ihanteellisia puheita. — ihanteinen = ihanteellinen 2. — ihastella osoittaa ihastustaan johonkin: ihasteli saamaansa korua; vieraat ihastelivat huoneiden sisustusta ihmeitä tekevä
ihmiskeskeinen jossa ihmisellä on keskeinen sija: puolueet kilpailevat ohjelmiensa ihmiskeskeisyydestä. — ihmisläheinen jossa ihminen otetaan ymmärtävästi huomioon: /. saarna, arkkitehtuuri. — ihmisystävällinen ihmisten parasta tarkoittava: /. teko; i. työnantaja. Ei: »ihmisystävällinen [par. ihmiselle sopiva, viihtyisä] asuinympäristö»
Ihode (Pyhässärannassa): -ssa ihokas aluspaita
ihroittua rasvoittua: ihroittunut vatsa ihvi (: ihven, harv. ihviri) villan t. tupakka- piipun rasvainen t. öljymäinen »hiki» li: Iissä
iibis lämpimien maiden haikaralintuja iiri Irlannin keltti; heidän kielensä. — iiri- Iäinen 1. adj. iireihin t. iireille kuuluva: /. kirjailija, kansanperinne. 2. subst. par. iiri
iiris 1. silmän värikalvo. 2. kurjenmiekka Iisalmi: Iisalmessa (kaupunki), Iisalmella (kaupunkia ympäröinyt ent. maalaiskunta)
Iitti: Iitissä Ijsselmeer [eisel-]
Ikaalinen: Ikaalisissa
ikihyvä: ihastui ikihyväksi. — ikimaailmassa [-mä'-]: ei i. ’ei koskaan, ei ikinä’. — ikinen: vain sanaliitossa joka ikinen (myös yhdyssanana: jok * ikinen). — ikinä koskaan, milloinkaan, ikänä: en i. tekisi niin; pyydä, mitä i. [= suinkin, vain] haluat


165
ilmaus
ikkuna: syn. varsinkin länsisuomal. kielenkäytössä ja vanh. akkuna IKL lyh. isänmaallinen kansanliike ikoni Kristuksen, Marian t. pyhimyksen kuva ortodokseilla. — ikono|s|taasi ortodoksisen kirkon kuvaseinä Ikr lyh. Islannin kruunu(a) ikuistaa (miel. kuin »ikuistuttaa») ikä: iän, näissä i*issä. — ikäinen: yhdyssanoja saman-, yhden-, elämän/ikäinen, kaikenikäistä (myös kaiken ikäistä) väkeä, sanaliittoja useimmat genetiivialkuiset tapaukset: päivän, kuukauden, vuoden i., hänen ikäisensä, isän i. — ikämaailmassa [-mä'-] = ikimaailmassa. — ikänä = ikinä. — ikärakenne: väestön i. ’jakauma iän mukaan*. Turhaa käyttöä: »museos- sakävijöiden i. on nuorentunut» [par. museossa on alkanut käydä yhä nuorempaa väkeä]. — ikäys iänmääritys, ajoitus: muinaislöydön i. ikään kuin
il. 	ilman lisämaksua: Osuusliike Tuotanto il. IL lyh. Insinööriliitto
iljanne (myös iljanko) liukas jää varsinkin maassa, kaljama iljettää. — iljetä (: ilkenen t. ilkeän, ilke- nin t. ilkesin, iljennyt) 1. kehdata, julje- ta, rohjeta: kas kun ilkenit (t. ilkesit) tulla; en iljennyt häiritä; niin huonoa ruokaa ei [vastenmielisyyden tunteeltaan] ilkene (t. ilkeä) syödä. 2. puhek. viitsiä: marjoja oli niin paljon kuin noukkia ilkeni (t. ilkesi)
ilki alasti (myös ilkialasti). — ilki alaston
(myös ilkialaston) illallinen 1. eilis- t. edellisiltainen: illalliset vieraat; pöydällä oli vielä i. pullo. 2. ilta- ateria; illalla syötävästä (komeasta) vieras- t. juhla-ateriasta tav. monikko illalliset
illatiivi kiel. eräs paikallissija (esim. puu- hun, taloon, vieraaseeri) illegaalinen lainvastainen, laiton illemmaksi (myös illemmas, illemma; harvemmin illemmä/ksi, -s, illemmä). — illempana (myös illemmalla; harvemmin illem/pänä, -mällä)
Illinois [-nois t. -noi, engl. ilano'i]: Illinoisissa t. Illinoisissa, Illinoisiin t. Illinoisein illusorinen kuvitteellinen, näennäinen; (erehdyttävän) todentuntuinen: /. ratkaisu; kerrassaan i. lavastus illust|raatio selitys, havainnollistus; kuvitus. — illust|roida valaista, havainnollistaa; kuvittaa illuusio harhakuva t. -kuvitelma; (taideteoksen) todellisuusvaikutelma: eli sen illuusion vallassa, että ; näytelmän,
taulun luoma i.
Illyria
ilm. lyh. 1. ilmestynyt. 2. ilmoitus ilmaantua (ei juuri »ilmautua») tulla paikalle, esiin, näkyviin (subjekti konkr. tai abstr.): pihalle ilmaantui Volvo; mistä se mies tänne ilmaantui?; rappaukseen on ilmaantunut halkeama; alkoi i. vaikeuksia ilmailuhallitus
ilmais-alkuisia yhdyssanoja esim. ilmais/- kappale, -matka, -osake (aiemmin »vapaa/kappale, -matka, -osake»); ilmais/- hoito, -jakelu, -lääke, -palvelu; (osakkeiden) ilmaisanti (uudempi termi rahastoanti)
ilmaisija laitteiden nimissä par. seur. — ilmaisin 1. jotakin ilmaiseva laite: metallin-, savun-, säteilyn/ilmaisin; paloilmai- sin (ks. hakusanaa); (fys.) hiukkasilmai- sin. 2. muuta käyttöä: gallupnumerot kansansuosion ilmaisimina; käsitteellä »oivallinen» on kielessä monta ilmaisinta.
— 	ilmaista saattaa ilmi, esittää, osoittaa, paljastaa: /. tunteensa, osanottonsa; i. mielipide; ilmaisi salaisuuden; tutkan ilmaisemat esteet; äänen voimakkuus ilmaistaan desibeleinä; liikettä ilmaisevat verbit. — ilmaisu 1. ilmaiseminen, ilmaisemistapa: hänen ilmaisunsa on sujuvaa.
2. 	par. ilmaus: »mielipiteen, tahdon, tunteen ilmaisut»; »kieleen kehittyy jatkuvasti uusia ilmaisuja»
Ilmajoki: Ilmajoella Ilmajärvi (ven. Ilmen) »ilmajäähdytetty» (moottori): par. il- majäähdytteinen ilman: ilman että yleensä korvattavissa luontevammalla ilmauksella, esim. »palasi ilman että olisi toimittanut asiaa» [par. asiaa toimittamatta]; »järjesti jutun ilman että kukaan sai [par. kenenkään saamatta t. niin, ettei kukaan saanut] siitä tietoa»; »tapaukset vyöryvät, ilman että mahdamme [par. emmekä mahda] sille mitään»
ilmanpitävä (miel. kuin »ilmatiivis»): kammio; pakata ilmanpitävästi. — ilmastaa tehdä vesi hapekkaaksi sekoittamalla siihen ilmaa. — ilmastoida säätää huoneilman kosteus ja lämpötila teknisin keinoin. — ilmastollinen usein luontevammin toisin: »ilmastollisista syistä [par. ilmastonsa, säidensä takia] epäedullinen asuinpaikka»; »elokuu oli ilmastollisesti [par. säiltään] paras lomakuukausi» »ilmatiivis»: par. ilmanpitävä ilmaton (miel. kuin »ilmatyhjä», »ilmava- paa»): /. pakkaus ilmaus 1. jotakin ilmaiseva seikka t. lausuma: tunteen, kiintymyksen, osanoton /.; mielipiteen uuden muodin ensimmäiset ilmaukset. 2. lauseista, sanalii¬


ilmavoimat
166
toista t. sanoista: samaa merkitsevät ilmaukset; tähän kaipaisi osuvampaa ilmausta Sanontaa*
ilmavoimat
ilme mielialan heijastuma kasvoissa: iloinen, totinen i. Kuv. ruutuikkunalla on oma ilmeensä; tekstin yleisilme on kovin eloton. — ilmeikäs (vanh. ilmehikäs). — ilmeittää antaa jollekin ilmettä: ilmeitti soittoaan hennoin pianissimoin. — ilme- nemys ilmenemismuoto, ilmenemä: taide luovuuden ilmenemyksenä. — ilmenemä = ed. — ilmennys 1. ilmentäminen: käytti värejä taitavasti kevätmaiseman ilmennykseen. 2. par. ilmenemys, ilmentymä. — ilmentymä heijastuma: luonne- erojen ilmentymät kielenkäytössä. — ilmentyä saada ilmauksensa, kuvastua, heijastua: N:n kirjeissä ilmentyvät hauskasti kunkin viikon tunnelmat. — ilmentää antaa ilmaus jollekin, kuvastaa, heijastaa: rakennus ilmentää arkkitehdin ajattelutapaa
ilmestys 1. yliluonnollinen näky: näki, sai ilmestyksen; Neitsyt Marian /.; vaikutti ilmestyksen tavoin. 2. tyyl. näky; olento: uusi laiva oli komea /.; virkapuvussaan mahtava /.; olipa se mies merkillinen
1. — ilmestyä 1. tulla paikalle, esiin, näkyviin (subjekti konkr.): tielle ilmestyi musta kissa; mistäs sinä tänne ilmestyit?; pihalle on ilmestynyt muuttolaatikolta. Ei: »vähitellen alkoi i. hankaluuksia» (subjekti abstr., siksi miel. ilmaantua).
2. näyttäytyä näyssä: hänelle ilmestyi
Herran enkeli. 3. tulla julki (painaneesta): lehti ilmestyy joka päivä. — ilmetä käydä t. tulla ilmi; käydä selville, selvitä; paljastua, osoittautua: jos jotakin uutta ilmenee; astma ilmenee hengitysvaikeuksina; puhelinnumerot ilmenevät hakemistosta; laitteessa on ilmennyt vikoja; kokeessa ilmeni, että ; pohjalle
ilmeni jääneen sakkaa
ilmi muodostaa substantiivien ja adjektiivien kanssa sanaliittoja t. yhdyssanoja: nousta ilmi kapinaan, syttyi ilmi sota; ilmi elävä, liekki, riita, selvä, tuli (myös ilmi/elävä, -liekki jne.). //m/-alkuisten verbien (ilmi/antaa, -käydä, -lausua, -tulla, -tuoda) sijasta nyk. tavallisesti sanaliitot: antaa, käydä jne. ilmi
ilmoittaa. — ilmoittua saada ilmaa, muuttua ilman vaikutuksesta: kynnöksen pitää i. ennen istutusta; limoittuneita [ = ilmassa tummuneita] lankkuja. — ilmoitus
ilo: »teen sen (suurella) ilolla», par. ilomielin, (hyvin) iloisena, (suureksi) ilokseni
ILO lyh. Kansainvälinen työjärjestö (engl. International Labour Organization)
Hotelia. — ilotulite tav. mon. ilotulitus- väline: raketit, sähikäiset ym. ilotulitteet Dta: Iitan (myös Illan) iltainen 1. illalle ominainen, iltaisin tapahtuva t. tapahtunut: /. tunnelma; iltaiset kylässäkäynnit. 2. tavallisemmin illallinen 1. — iltaisin. — iltanen (itä- ja pohjoissuomal. kielenkäytössä) ilta-ateria, illallinen (ei juhla-ateriasta). — iltasella illalla, iltaisin i-m3 lyh. irtokuutiometri(ä) imaami eräs islamilainen arvonimi »image» [imid2]: par. imago 2 imaginaariluku mat. imaginaariyksiköitä sisältävä luku. — imaginaarinen 1. kuvitteellinen, epätodellinen. 2. mat. imaginaa- riyksiköitä (negatiivisen luvun neliöjuuria) sisältävä
imago 1. täysimuotoinen hyönteinen. 2. maine, (jonkun itsestään antama) kuva: on hankkinut hyvän imagon; täydentää imagoaan Imandra (myös Imandrajärvi) imartua tulla makealle mielelle, »tuntea itsensä imarrelluksi»: imarruin kovin hänen sanoistaan Imatra: -lla
imbesilli subst. ja adj. psyk. vähämielinen imelle imellysaine. — imellos (myös imel- lös) imelletty mallas- tm. seos: valmistaa imelloksesta olutta; (kuv.) iskelmä oli aikamoinen i. — imellys imeltäminen. — imellyttää = seur. — imeltää antaa imeltyä, tehdä makeaksi, makeuttaa: /. maltaita, perunalaatikkoa; (kuv.) liialla kehulla imelletty esite imettäväinen vanh. nisäkäs IMF lyh. Kansainvälinen valuuttarahasto (engl. International Monetary Fund) imitaatio jäljittely; jäljitelmä. — imitaattori jäljittelijä, matkija. — imitoida jäljitellä, matkia immunisoida = immuunistaa. — immunisoitua = immuunistua. — immuniteetti = immuunius. — immuuni vastustuskykyinen, vastaanottamaton: /. vesirokolle, meritaudille; i. liehittelylle. — immuunistaa (myös immunisoida) tehdä vastustuskykyiseksi. — immuunius (myös immuniteetti) vastustuskyky immyt (: gen. impyen, illat, impyeen, mon.
partit. impyitä) tyyl. impi imperaattori muinaisroomalainen (ylipäällikkö; keisari imperatiivi kiel. eräs tapaluokka, käsky- tapa
imperfekti kiel. eräs (menneen ajan) aika- luokka
imperialismi alueen- tai talousvaltauksiin tähtäävä suurvaltapolitiikka. — imperialisti imperialismin kannattaja. — imperia¬


167
in fidem
listinen vrt. imperialismi: i. valtio, politiikka, tavoite. — imperiumi maailmanvalta: Rooman /.; Brittiläinen i. impi (: immen) tyyl. koskematon neito, neitsyt Impi (etunimi): Impin Impilahti: Impilahdella im|p|likoida (myös im\p\lisoida) sisältää tausta-ajatuksena: lause »hän luopui yrityksestä» implikoi, että hän oli yrittänyt.
— implisiittinen (myös im\p\lisiitti) piilevästi ilmaistu, epäsuorasti ilmenevä: ohjelman eksplisiittiset ja implisiittiset tavoitteet
imponoida tehdä vaikutus: linna imponoi katsojat t. katsojiin impotenssi miehen yhdyntäkyvyttömyys.
— impotentti (miehestä:) yhdyntäkyvy- tön
im p regnoida kyllästää, imeyttää im p ressaari (myös im\p\ressaario) taiteilijan esiintymisten talouspuolen järjestäjä im|p|ressio vaikutelma. — impressionismi taidesuunta, joka pyrkii ilmaisemaan välittömiä vaikutelmia. — impressionisti impressionismin edustaja. — impressionistinen vrt. impressionismi: i. maalaus, sävellys, novelli im|probatur [-ä-, lat. -ä'-] hylkäävä arvosana
impromptu improvisaation luonteinen pia- nosävellys
im|p|rovisaatio 1. improvisointi. 2. improvisoitu puhe t. sävellys. — im|p|rovisatori- nen improvisaation luonteinen. — improvisoida sepittää t. esittää valmistelematta impulsiivinen helposti, hetken mielijohteesta syttyvä. — impulssi (alku)sysäys, heräte, yllyke; mielijohde in. lyh. tuuma(a) (engl. inch)
Inari 1. (: -ssa) kunta Inarijärven ympärillä. 2. = Inarijärvi Inarijoki
Inarijärvi (myös Inari) inarinlappi (myös inarinsaame) Inarin ka- lastajalappalaisten puhuma kielimuoto in casu [käsu] tapauksittain, tapausta myöten. — in corpore [ko-] kokonaan, täysilukuisena, miehissä: johtokunta oli onnea toivottamassa in corpore indefiniittinen kiel. epämääräinen indeksi 1. suhdeluku, ilmaisin. 2. viitenumero; (mat.) viitta. 3. luettelo, hakemisto. — indeksoida 1. varustaa indeksillä (2). 2. muuntaa indeksin perusteella: /. vuoden 1973 hinta nykytasoon Indiana [-äna]
Indianapolis: -issa
indifferentti yhdentekevä, eriytymätön, epämääräinen; (kem.) reagoimaton t. heikosti reagoiva: maultaan /., ei hapan eikä makea
indignaatio närkästys. — indignoitua närkästyä
indigo eräs tummansininen väriaine indiisi (myös indisio) aihetodiste, määrä- suuntaan viittaava seikka indikaattori osoitin, ilmaisin; (kem.) reaktiota osoittava aine indikatiivi kiel. eräs tapaluokka, tositapa indikoida tekn. osoittaa, ilmaista indisio = indiisi
individi yksilö. — individuaalinen yksilöllinen. — individualismi yksilöllisyyden arvoa korostava katsomus. — individualisti individualismin kannattaja; koros- teisesti yksilöllinen ihminen. — individualistinen yksilöllisyyttä korostava: ajattelu, käsitys indoeurooppalainen: indoeurooppalaiset
kielet ‘Euroopassa ja Aasiassa laajalti levinnyt kielikunta’. — indogermaaninen = ed. — indogermanisti indoeurooppalaisten kielten tutkija. — indogerma- nistiikka indoeurooppalaisten kielten tutkimus. — indoiranilainen: indoiranilaiset kielet ’Etu-Intiassa ja Iranissa puhuttavat indoeurooppalaiset kielet’
Indo-Kiina
indokiinalainen 1. adj. ja subst. Taka-In- tian sekarotuisista kansoista. 2. = sino- tiibetiläinen indoktrinaatio indoktrinointi, uskotus. — indokt|rinoida iskostaa mieliin jotakin oppia, uskottaa indonesia (kieli)
Indonesia (maa)
induktanssi sähk. itseinduktiossa syntyvän induktiojännitteen suhde virran muuttumisnopeuteen induktiivinen 1. (myös induktiivi) yksityisestä yleiseen johtava: /. opetus, päättely. 2. fys. induktioon perustuva. — induktio 1. induktiivinen menettely. 2. sähkö- t. magneettikentän syntyminen ulkoisen kentän vaikutuksesta. — induk- tori pienjännitteisestä tasavirrasta suur- jännitteistä vaihtovirtaa kehittävä koje, induktiokoje Indus: Induksen (myös Sind) industrialismi teollisuus ja siihen liittyvät ilmiöt; teollistuminen inertia vitka, jatkavuus inessiivi kiel. eräs paikallissija (esim. talossa, mets ässä) infantiili lapsenomainen, lapsellinen, kehittymätön. — infantiilius vrt. ed.: käsialan /.
infarkti valtimotukoksen aiheuttama kudoskuolio infektio tartunta. — infektoida tartuttaa.
— 	infektoitua saada tartunta in fidem (pöytäkirjan) vakuudeksi


infiniittinen
168
infiniittinen kiel. nominaalimuotoinen. — infinitiivi kiel. verbin substantiivinen nominaalimuoto in|f|laatio rahan arvon (nopea) aleneminen.
— 	inflatorinen vrt. ed.: /'. kehitys; i. politiikka
influenssa eräs tarttuva virustauti, »flunssa», »lentsu» in|f|luenssi magneetti- t. sähkökentän aiheuttama magneettisuuden synty t. sähkövarausten siirros informaalinen (myös informaali) epämuodollinen, kaavaton, vapaa(muotoinen) info puhek. informaatio; informaatiotilaisuus. — informaatio tieto, tiedotus: tarpeellista informaatiota uusille tulijoille; järjestää informaatiotilaisuus. — informaatikko tietopalvelun hoitaja. — informatiikka 1. tietojenkäsittelyoppi. 2. (esim. kirjaston) tietopalvelu. — informatorinen (myös informatiivinen) tiedottava, tietoja antava, tieto-; valaiseva: puheen informa- toriset ainekset; varsin i. esittely. — informoida tiedottaa, antaa tietoja jollekulle; valistaa: et ole vielä informoinut minua kokouksen kulusta; i. yleisöä säteilyn vaaroista
infrapunainen näkyvää valoa pitkäaaltoi- sempi: /. säteily. — infrastruktuuri tuotannon perusehdot (liikenneyhteydet, käyttövoima yms.). — infraääni ihmisen kuulorajan (16 Hz) alittava ääni Inget: Inkeellä (Taivalkoskella) in|g|ressi = johdate
inhota: inhoan, inhosin, inhonnut. — inhottaa. — inhottava initiaali alkukirjain
initiaatio initiointi. — initioida kansat.
vihkiä uuteen asemaan yhteisössä Iniö: -ssä
injektio ruiske. — injektoida (myös inji- sioida, injisoida) lääk. tekn. ruiskuttaa (ruumiiseen, rakenteeseen) inka: inkat ’Perussa asunut intiaanikansa’ inkarnaatio ruumistuminen, henkilöityminen; ruumistuma, henkilöitymä. — inkarnoitua ruumistua, henkilöityä Inkeri (myös Inkerinmaa: -lla) inkerikko = inkeroinen. — inkeriläinen adj. ja subst. laajemmin inkeroisista ja Inkerin (luterilaisista) suomalaisista yhteisesti, suppeammin vain Inkerin suomalaisista. — inkeriläismurre tav. mon. Inkerin suomalaisten murre. — inkeroinen Inkerin karjalaislähtöisen ortodoksisen kantaväestön jäsen (syn. inkerikko); saman väestön puhuma kielimuoto. — in- keroismurre tav. mon. inkeroisten puhuma murre
inkognito [-ko'-] tuntemattomana, salanimellä
inkon|g|ruenssi kiel. (taivutuksen) mukautu- mattomuus. — inkon|g|ruentti kiel. mu- kautumaton Inkoo: -ssa
inkorporoida yhdistää, liittää, sisällyttää mk|visuttori inkvisitiotuomioistuimen jäsen; (kuv.) kiduttaja, piinaaja. — inkvisitio harhaoppisten tutkimis- ja rankai- sulaitos katolisessa kirkossa; (kuv.) kidutus, piinaus in medias res [-äs res] suoraan asiaan.
— in memoriam [-o'-] muistoksi Inn
innoite (myös innoitin) innoituksen lähde, innoittava vaikutelma. — innoittaa antaa innost iva virike, elähdyttää: tämä näkymä on innoittanut monia taiteilijoita; uusien aatteiden innoittamana. — innostaa herättää intoa, kannustaa: /. toisia työntekoon, kirjallisuuden pariin, liittymään joukkoon; innostava johtaja. — innostua: /. toisen sanoista; i. musiikkiin »innostuttaa»: miel. innostaa innostuva (myös innostuvainen). — innostu vuus (myös innostuvaisuus) innovaatio uudennos, uutuus Inns|bruck [-uk]
»input»: par. panos (talousalalla); syöttö, syötös (tietokonealalla) ins. lyh. insinööri
insinööritutkinto. — insinööritaito
in spe [-e] »toivon mukaan»: maisteri in spe, johtaja in spe (henkilöstä, josta odotetaan maisteria, johtajaa) inspehtori osakuntaa valvova professori inspiraatio innoitus. — inspiroida innoittaa
instanssi oikeus-1. hallintoaste institutionaalinen tapajärjestelmän mukainen, laitoksen luonteinen. — institutionaalistua = laitostua 1. — instituutio tapajärjestelmä, (yhteiskunnallinen) laitos. — instituutti (tieteellinen t. kulttuurilaitos, tutkimuslaitos instruktiivi kiel. eräs sijamuoto (esim. suu- rin toive/>z) instrumentoida 1. varustaa välinein, ko- jeistaa. 2. soitintaa. — instrumentti 1. (työ)väline, koje: fyysikon, lääkärin instrumentit. 2. soitin insuliini haiman hormoni integraali mat. funktio, jonka derivaatta annettu funktio on. — integraatio yhdentäminen; yhdentyminen. — integroida 1. yhdentää. 2. mat. määrittää integraali. 3. sähk.: integroitu piiri ’mikropiiri’.
— integroitua yhdentyä intellektuaalinen älyllinen. — intellektua-
lismi käsitys, jonka mukaan äly on tärkein psyykkinen kyky. — intellektuelli älymystön jäsen. — intelligenssi 1. äly,


169
irrallinen
älykkyys. 2. älymystö, sivistyneistö. — intelligentti älykäs Intelsat ly h. s. Kansainvälinen viestintäsatel- liittijärjestö (engl. International Telecom- munications Satellite Consortium) intendentti 1. tiede- t. taidelaitoksen hoitaja t. johtaja. 2. soi. talouspäällikkö. — intendentuuri taloushuolto sotilashallinnon osana
intensiivinen hellittämätön, kiihkeä, ponteva, voimaperäinen: /. opiskelu, taiteellinen työ; i. maatalous. — intensiteetti voimakkuus, kiihkeys, voimaperäisyys.
— 	intensivoida voimistaa, pontevoida, voimaperäistää intentio tarkoitus, pyrkimys: kirjailijan tyylilliset intentiot interferenssi fys. kahden aaltoliikkeen toisiaan vahvistava t. heikentävä yhteisvaikutus
interferoni eräs lääkkeenä käytetty solussa viruksen vaikutuksesta syntyvä valkuaisaine
interiööri sisäpuoli, -näkymä: vanhan kartanon interiöörit interjektio kiel. huudahdussana intermezzo [-etso, ital. -e'dzo] välisoitto;
välinäytös, -kohtaus internaatti sisäoppilaitos; oppilasasuntola internationaali työväen kansainvälinen yhteenliittymä. — internationalismi kan- sainvälisyys(aate) internoida sulkea eristettyyn asuntoon, turvasäilöön t. eristysleiriin Interpol lyh.s. Kansainvälinen rikospoliisi ärjestö (engl. International Crime Police Organization) interrailkortti [-reil-] vapaaseen matkustamiseen Euroopan eri maissa oikeuttava nuorten junalippu interregnum hallitsijaton t. hallitukseton välikausi
interrogatiivinen kiel. kysyvä: /. pronomini
»kuka»
intervalli 1. väli(aika). 2. mus. sävelsuhde, -väli
interventio väliintulo; puuttuminen toisen valtion asioihin Intia
intiaanikesä jälkikesä, kesäisen lämmin jakso syksyllä (ei lämpimästä kesästä yleensä) intialainen adj. ja subst.
Intian valtameri
intiimi läheinen, tuttavallinen; (arkaluonteisen) henkilökohtainen, yksityinen: /. suhde, tapaaminen, kahvila; puhua intiimejä asioitaan. — intiimiys (myös intimiteetti) tuttavallisuus; henkilökohtaisuus, yksityisyys: intiimiyden suojaaminen intonaatio 1. puheen sävelkulku. 2. mus.
äänen aloitus; soittimen sointivärin tarkistus; oikeiden sävelsuhteiden huomioonotto
intransitiivinen kiel. objektia saamaton: /. verbi
»intresantti»: par. kiintoisa int|ressi 1. etu, edunharrastus, pyyde, tavoite: naapurusvaltioiden intressit törmäsivät yhteen; A:lla ja B:llä on yhteisiä intressejä. Ei: »hänen intressissään [par. hänen etunsa mukaista, hänen tavoitteenaan] on jutun pitkittäminen». 2. tarpeetonta käyttöä: »ei tuntenut intressiä [par. (mielenkiintoa, kiinnostusta] soitto- opintoihin»; »N:n vapaa-ajan intressit [par. mielenkiinnon kohteet, kiinnosteet, harrastukset] vaihtelivat taukoamatta» int|resentti asianosainen intjrigi 1. juoni, juonittelu: jatkuvia intrigejä. 2. kirjallisen tuotteen juoni. — int|rigoida juonitella, juonia int|rovertti (: introvertilla) psyk. sisäänpäin kääntynyt (ihmisestä) intuitiivinen intuitioon perustuva, vaistonvarainen: intuitiivinen käsitykseni on, että . — intuitio sisäinen näke¬
mys, vaistonvarainen tajuaminen invaasio maahanhyökkäys invalidi subst. vammainen. — invalidius (myös invaliditeetti) vammaisuus. — in- validoida (myös invalidisoida) vammauttaa. — invalidoitua (myös invalidisoitua) vammautua inventaari (myös inventaario) omaisuus- luettelo. — inventoida luetteloida omaisuus, varsinkin tavaravarasto inversio kiel. käänteinen sanajärjestys investoida sijoittaa (pääomaa) ioni [io-, ei »jo-»] fys. sähkövarauksinen ainehiukkanen. — ionisaattori (esim. huoneilman pölyä sitova) ionisointilaite.
— 	ionisoida fys. tuottaa ioneja, hajottaa ioneiksi. — iono|s|fääri ilmakehän toiseksi ylin kerros Iowa [iova, engl. aioua] ip. lyh. vanh. iltapäivällä: klo 7.30 ip.
IRA lyh. Irlannin tasavaltalaisten taiste- lujärjestö (engl. Irish Republican Army) Irak
irakilainen [-akki-] adj. ja subst.
Iran (hist. rinnakkaisnimi Persia) iranilainen adj. ja subst.
Irkutsk
Irlanninmeri
irlanninsetteri eräs koirarotu Irlanti (saari ja tasavalta; tasavallan iirin- kielinen rinnakkaisnimi Eire) irlantilainen adj. ja subst. ironia iva, salaiva. — ironinen ivallinen. — ironioida (myös ironisoida) ivailla irrallinen irrallaan oleva. 1. konkr. käy¬


irrationaalinen
170
tössä = irtonainen 1, irtain. 2. abstr. käyttöä: muutamia irrallisia huomautuksia; matkailun väheneminen lamakautena ei ole i. ilmiö
irrationaalinen (myös irrationaali) järjenvastainen
irrelevantti asiaan vaikuttamaton, epäolennainen
irrota (: irtoaa, irtosi, irronnut) lähteä t. päästä irti jostakin konkr. yhteydestä (syn. irtautua 1, irrottua 1): mateen nahka ei tahdo autosta irtosi etupyörä; ote oli irronnut; (kuv. ark.) taskulaskin irtosi [= taskulaskimen sai] satasella. — irrote (miel. kuin »irrotin») irrottava aine. — irrottaa ottaa t. päästää irti, saattaa erilleen. 1. konkr. yhteydestä: /. ruuvit; i. taulu kehyksestä, kuittiosa postisiirtolomakkeesta; limaa irrottava yskänlääke. 2. abstr. yhteydestä: /. hankkeeseen varoja, henkilöstöä; suunnittelutoimisto irrotettiin hallintotoimistosta. — irrottautua irrota, irtautua (toiminnan tahallisuutta korostavasti): tästä otteesta ei ole helppo /'.; irrottautui toisen holhouksesta. Ei: »kuona irrottautui pinnalle» [par. irtosi, irtautui, irrottui]. — irrottua: tavallisemmin irtautua 1, 2 t. irrota
irtaantua = irtautua. — irtain 1. irrallaan oleva (konkr.; syn. irtonainen 1 ja irrallinen): i. kirjan sivu; irtainta pölyä.
2. 	irtaimistosta: /. omaisuus; (substantii- visesti) kaikki i. huutokaupattiin. — irtautua (myös irtaantua) lähteä t. päästä irti, irrottua. 1. konkr. yhteydestä (syn. irrota): tarra irtautui helposti; ote on irtautunut. 2. abstr. yhteydestä: Islanti irtautui Tanskasta v. 1944; onnistuin irtautumaan tupakasta [ = lopettamaan tupakoinnin]. — irti [-ix t. -i]. — irti leikattu. — irti päässyt. — irtisanoa: tavallisemmin sanoa irti; kuitenkin infinitiiveissä ja partisiipeissa yhteen kirjoitettuna: vuokralaista irtisanottaessa, irtisanottu sopimus. — irtonainen 1. irrallaan oleva (konkr.; syn. irrallinen 1 ja irtain): irtonaisista kivistä rakennettu kiuas; tuuli kiidättää irtonaista lunta. 2. rento, jän- nittämätön: /. juoksutyyli; soittaa irtonaisesti
»irtopaino»: »hinta irtopainossa [par. irrallaan, pakkaamattomana] 10 mk/kg»
IrtyS
IS lyh. Ilta-Sanomat
Isar [i-]
ISBN lyh. kirjan kansainvälinen standardi- numero (engl. International Standard Book Number)
ISK lyh. Islannin kruunu(a) (kansainvälisen maksuliikkeen, ei tarvallisen tekstin lyhenne)
iskias (: iskiaksen) lonkkahermosärky iskukuumentaa steriloida äkkiä kuumentamalla: iskukuumennettua maitoa. — is- kunvaimennin (ei »-vaimentaja») »iskuvarma»: par. varmaiskuinen islam muhamettilaisuus. — islamilainen adj. ja subst. muhamettilainen islannin kieli. — islanninkielinen. — is- lanninnos islanninkielinen käännös. — islannintaa kääntää islanniksi. — islanti (kieli)
Islanti (maa)
islantilainen adj. ja subst.
iso Suuri’ yhdyssubstantiivien alkuosana
taipuu melkein aina: isossavarpaassa, isollasiskolla, pantiin isoonjakoon, isonvihan aika, isollatikalla, Isossa ky rössä, Isossa-Britanniassa. Poikkeuksia: a) paikannimi Isojoki (: joko Isollajoella tai Isojoella), b) sukunimet (lehtori Isoniemellä), c) vanhempien sukulaisia tarkoittavat sanat (iso/äidillä, -sedällä, -vaarilla) ISO lyh. Kansainvälinen standardointijärjestö (engl. International Organization for Standardization)
Iso-Belt: Isossa-Beltissä Isojoki: Isollajoella t. Isojoella Isokanjoni: Isossakanjonissa Iso Karhu järvi Isokyrö: Isossakyrössä isomorfia rakenteen yhtäläisyys, saman- muotoisuus Iso Orjajärvi Iso Suolajärvi Iso-Syrtti: Isossa-Syrtissä
1. isota (: isoan, isosin, isonnut) vanh. ja heng. tuntea nälkää; kaivata; halata: /. ja janota; isosi Jumalaa t. Jumalan luo
2. isota (: isonen, isonin, isonnut) (varsinkin länsisuomal. puhekielessä) suureta, suurentua, isontua
Isot-Antillit: Isoilla-A n tilleillä
Isot Sundasaaret: Isoilla Sundasaarilla
isotermi lämpökäyrä
isotooppi ydinrakenteeltaan erilainen alkuaineen toisinto Iso valtameri: tavallisemmin Tyynimeri isoviha: isonvihan
Iso-Äiniö: Isolla-Äiniöllä (Asikkalassa;
kansanom. lso-Äinää)
Israel [is-, ei »is-»] israelilainen adj. ja subst.
»issias»: par. iskias
ISSN lyh. kausijulkaisun kansainvälinen standardinumero (engl. International Standard Serial Number)
Istanbul (hist. rinnakkaisnimi Konstantinopoli)
Istria: -ssa t. -lla
istua 1. asennosta, tilasta: i. pöydän ääressä, pöydässä; eduskunta istuu ’on


171
itämaalainen
koolla, pitää istuntoa’. 2. käydä istumaan, istuutua: istui pöytään; istuhan tähän nojatuoliin. 3. vierasmallista kuv. käyttöä: takki istuu hyvin. Usein miel. toisin: »luvan saanti istuu [par. on] lujassa»; »korkki istuu [par. on, pysyy] tiukasti pullossa»; »syvällä istuvia [par. syvään juurtuneita] ennakkoluuloja». — istuallaan (myös istuvillaan) istuma-asennossa: oli /.; vastasi istualtaan (joskus ilman omistusliitettä: istualta). — istuin- alkuisten yhdyssanojen rinnalla usein istuma-alkuinen: istuin- t. istuma/lihas,
-paikka, -sija. — istukas 1. juurikasvi, joka säilytetään mullassa talven yli siemenviljelyä varten. 2. istutettava puuntaimi. 3. istutuskala. — istukka 1. aineenvaihduntaa välittävä elin, joka yhdistää sikiön sen emon kohdun seinämään. 2. kasv. sikiäimen kohta, jossa siemenaihe on kiinni. 3. kiinnityskanta eräissä laitteissa: poranvarsi puristuu poran istukan leukoihin; salamalaite sopii kameran istukkaan. — istuma-alkuisten yhdyssanojen rinnalla on usein istuin- alkuinen (ks. istuin-). Kuitenkin vain esim. istuma/-asento, -kylpy, -lakko, -työ istunta 1. istuminen: sai rangaistukseksi jälki-istuntaa. 2. istuma-asennoista voimistelussa (esim. koukku-, noja/istunta) ja ratsastuksessa (kiinteä, kevyt /.). — istunto 1. virallisen elimen kokous: eduskunnan, komitean i. 2. puhek. (illan)- istujaisista. — istuutua käydä istumaan, istua (2): vieraat istuutuivat sohvaan.
— istuvillaan = istuallaan: vastasi istu- viltaan (myös istuvilta)
isämeidän: luettiin i. (myös Isä meidän;
puhek. isämeitä); ei osannut isämeitää it. lyh. itäinen italia (kieli)
Italia (maa)
italialainen adj. ja subst. — italian kieli.
— italiankielinen. — italiannos italiankielinen käännös. — italiansalaatti. — italiantaa kääntää italiaksi
Ithaka [itä-]: -ssa
itikka erilaisista hyönteisistä, varsinkin sääskistä eli hyttysistä ITL lyh. Italian liira(a) (kansainvälisen maksuliikkeen, ei tavallisen tekstin lyhenne) it.p. lyh. itäistä pituutta itse: opettaja kehotti poikia luottamaan itseensä ’opettaja kehotti, että pojat luottaisivat itseensä’ (vrt. opettaja kehotti poikia luottamaan häneen [opettajaan t. johonkuhun juuri puheena olleeseen]); arvostelija väitti kirjoittajan toistavan itseään ’että kirjoittaja toistaa itseään’. Ei genetiiviattribuutin yhteydessä seuraavaan tapaan: »teettäjän itsensä
tarvikkeista» [par. teettäjän omista tarvikkeista]; »työntekijän itsensä [par. oma] osuus». Toisaalta: tytön itsensä vuoksi (postposition edellä), miesten itsensä ansaitsema t. miesten oma ansaitsema (agenttipartisiipin edellä). — itse-al- kuisia yhdyssubstantiiveja esim. itsehillintä ’itsensä hillitseminen’, itse/luottamus, -puolustus, -tarkkailu. Toisinaan luontevasti korvattavissa muilla ilmauksilla: itsensä kehittäminen (ei »itsekehi- tys»), oma kehu ’itsekehu’, omapalvelu itsepalvelu’. — itse asiassa »itsekannattava»: par. (itsensä) kannattava
itsekantava: /. autonkori. — itsekiillottu-
va: itsekiillottuvaa vahaa. — itsekiinnit- tyvä: /. saippuakotelo. — itse kukin. — itseliimautuva: itseliimautuvaa tapettia.
— 	itsellinen 1. (varhemmin) maaseudulla tilapäisansioiden varassa elävä varaton henkilö. 2. (nykyään) omien taitojensa ja ansioidensa varassa elävä henkilö, varsinkin freelance-työntekij öistä.
3. 	par. itsenäinen: »on aloittanut itsellisen elämän». — itsenäistää (ei »itsenäistyttää»). — itseohjautuva: /. ammus »itseoikeutettu» miel. toisin: »esimies kuuluu toimikuntaan itseoikeutettuna» [par. asemansa perusteella]; »joukon i. [par. itsestään selvä] johtaja» itseriittoinen itselleen riittävä, omariittoi- nen; omahyväinen: /. elämäntyyli, kirjoitustapa. — itsesiliävä: /. paita »itsestäänselvyys»: par. selviö itsestään selvä
itsesytyntä (ei »itsesytytys») itsesyttymi- nen: tulipalon syynä oli öljyn i. — itsetoimiva automaattinen: /. kelaus »itsetyytyväinen»: par. itseensä tyytyväinen, omahyväinen itä- Itä-alkuisten alueennimien johdoksissa: itä/berliiniläinen, -eurooppalainen,
-suomalainen jne.
Itä- alueennimissä: Itä-/Berliini, -Eurooppa, -Helsinki, -Savo, -Suomi jne. itäblokki = itäryhmä Itä-Götanmaa [-jö-]
itäinen: /. alue, rinne. Miel. toisin: »itäisellä Uudellamaalla» [par. Itä-Uudellamaalla, Uudenmaan itäosissa]
Itä-Intia
Itä-Karjala Suomen entisen itärajan takainen karjalaisalue (Viena ja Aunus); vastaa suunnilleen nyk. Neuvosto-Karja- laa
Itä-Kiinan meri
itämaat (: itämailla) mon. Lähi-idästä (ja yleisemminkin arabialueista), usein myös Kaukoidästä. — itämaalainen subst., harvemmin adj.: tapasi itämaa-


itämainen
172
laisia; i. (t. itämainen) vieras. — itämainen adj.: itämaisia diplomaatteja; i. matto. — itämerensuomalainen: itämerensuomalaiset kielet (suomi, karjala, vepsä, vatja, viro ja liivi). — itämerensuomi itämerensuomalaiset kielet tai niiden edeltäjät yhdeksi kielimuodoksi käsitettynä
Itämeri: Itämeren maat; Itämeren maakunnat; Itämeren-risteily itäryhmä Keski- ja Itä-Euroopan sosialistiset maat, itäblokki Itä-Saksa (tavallisessa tekstissä luontevampi nimitys kuin Saksan demokraattinen tasavalta ja DDR) itäsaksalainen adj. ja subst.
Itä-Turkestan
Itävalta
itävaltalainen adj. ja subst. itävyys (vanh. itäväisyys) itään päin
Ivalo (Inarissa): -ssa Ivalojoki
IVO lyh. Imatran Voima (tavallisessa tekstissä mieluimmin lyhentämättä)
I2evsk
Izmir [iz-] (= antiikin Smyrna) iätä (: ikään, ikäsin, iannyt) määrittää ikä, ajoittaa: hauta iättiin rautakautiseksi t. rautakaudelle, rautakauteen
J
j lyh. jalka(a) j. lyh. jäsen J lyh. joule(a)
ja: »ja ei» tav. par. eikä, esim.
»matka on pitkä, ja meillä ei ole omaa autoa» [par. eikä meillä ole ]. Kui¬
tenkin: tätä sinun ei tarvitse tietää, ja niitä muita juttuja sinä et ymmärtäisikään (/^-lauseen alussa painokas lauseenjäsen)
Jaakkima: -ssa Jaala: -ssa
Jaalanka (Vaalassa): Jaalangassa Jäänti (sukunimi): Jäännin jaardi anglosaksinen pituusyksikkö (n. 91,4 cm)
Jaava: -ssa Jaavanmeri
jae 1. numeroitu rivijakso Raamatussa.
2. 	kem. tietyssä lämpötilassa kiehuva tislattavan nesteen osa, fraktio Jaffa
jaguaari eräs iso kissaeläin jahka varsinkin puhek. (tulevaa aikaa ilmaisevissa lauseissa) kun(han), sitten
kun: koetan tulla, j. ehdin jakaa (: jaan, jaoin, jakanut): jakoi leivän neljään osaan; lämpömittari on jaettu asteisiin; yhteiskoulu jaettiin peruskoulun yläasteeksi ja lukioksi [ja lakkasi samalla olemasta]; palkinnot jaettiin voittajille. Ei: »kunniapalkinto jaettiin tänä vuonna N. N:lle» [par. annettiin, kun saajia on vain yksi]. — jakaantua = jakautua jakamo jakeluasema, -paikka jakaranda trooppisia puita; usein eräiden lajien kovasta puuaineesta (syn. tällöin palisanteri)
Jakarta = Djakarta
jakauma (myös jakautuma) tilastollinen jakautuminen (joskus laajemminkin jakautumisesta t. sen tuloksesta): äänten j. vaaliliitoittain; väestön ikäjakauma; maamme kirjava puoluejakauma. — jakautua (myös jakaantua): Helsinki jakautuu 54 kaupunginosaan 'koostuu 54 kaupunginosasta’; etsintäpartio jakautui kolmeen ryhmään t. kolmeksi ryhmäksi. — jakautuma = jakauma jaksoittain jakso kerrallaan. — jaksoittainen jaksoittain tapahtuva t. esiintyvä »jaksoluku» (fys.): par. taajuus jaksotella. — jaksottaa Jakutia Jakuuttien autonominen neuvostotasavalta
jakuutti etup. Jakutiassa asuvan turkki- lais-tataarilaisen kansan jäsen; saman kansan kieli jalan jalkaisin: saapuivat j. — jalka: kengät jalassa; vetää sukat jalkaan (myös jalkoihin); tavarat ovat (ihmisten) jaloissa 'tallattavana, tiellä’. — jalkahoi- to = jalkojenhoito. — jalkaisin. — jalkamies 1. jalankulkija. 2. menneistä oloista: jalkaväen sotilas; hevoseton työmies. — jalkeilla: sairas on jo j. — jalkojenhoito (myös jalkahoito). — jalkopää: vuoteen j. 'jalkapää, jalkapuoli’.
— 	jaloitella kävellä (liikuntaa saadakseen)
jalontaa kehittää kasviyksilöitä silmutta- malla t. oksastamalla (varttamalla): jalon- nettuja omenapuita. — jalostaa 1. kehittää jalo(mma)ksi: kirjallisuuden jalostava vaikutus. 2. muuttaa raaka-aine puo- li- t. täysvalmisteeksi: j. puu selluksi, paperiksi; (1. merkitykseen liittyvästi) novelliksi jalostettu kansantarina. 3. kehittää kasvilajiketta t. eläinrotua valikoimalla, risteyttämällä t. mutaatioita synnyttämällä: jalostettua kauraa; j. uusi koirarotu. 4. varsinkin puhek. (ei nykyään terminä) = jalontaa. — jaloste jalostustuote. 1. vrt. jalostaa 2: puu-, paperi/jaloste; lihajaloste; öljyjaloste.
2. 	vrt .jalostaa 3: peruna-, ohra/jaloste


173
jesuiitta
Jalta
jalus 1. tavallisemmin jalusta. 2. köysi t. nuora, jolla purjeen alakulman asentoa säädellään, jalustin, kuutti, — jalusta jalka, jalus (tukirakenteena). 1. kiinteistä alustoista: sorvin, kaapiston, patsaan j.; Pohjanmeren mannerjalusta ’ mannerta reunustava merenpohjan alue*; (kuv.) jalustalle nostettu runoilija. 2. irtonaisista telineistä: padan, kameran, vaaituskojeen j. — jalustin 1. satulaan kiinnitetty metalli- silmukka, johon ratsastaja tukee jalkansa. 2. eräs keskikorvan luu. 3. = jalus 2 Jamaika:, -ssa
jambi kaksitavuinen nouseva runojalka jamboree kansainvälinen partiolaisleiri Jangtse (kiin. Chang Jiang) janhus (itäsuomal. kielenkäytössä) = lyly 1 j ani tsaari hist. turkkilainen jalkaväenso- tilas
Jan Mayen [maien]: -issa jano: minun t. minulla on j. — janota tyyl. kaivata, haluta, halata: j. tietoja; janoaa rakkautta, ihailua; janosi Jumalan sanaa. — janottaa: häntä janotti ’hä- nen oli jano’; suolasilli on kovaa janottamaan
jaoke = segmentti 2. — jaos 1. viraston, järjestön tms. osasto: sähkölaitoksen suunnittelujaos; yhdistyksen tiedotus- jaos; kongressi toimi useana jaoksena.
2. tykistöpatterin alayksikkö. — jaosto = ed. 1. — jaotella jakaa, jaottaa (varsinkin luokittelusta, ryhmittelystä; konkr. merkityksessä jakaa yleensä luontevampi): sanat jaotellaan taipuviin ja taipumattomiin; vastaukset jaoteltiin lähettäjän iän ja ammatin mukaan. Miel. toisin: »liha jaoteltiin [par. jaettiin] paloihin». — jaottaa = jaotella. — jaotus: tekstin j. [ = jako] lukuihin ja alalukuihin; mitta-asteikon j. [= jako]; maailman kielten j. [ = ryhmitys]
japani (kieli)
Japani (maa)
japanilainen adj. ja subst. — japanin kieli.
— 	japaninkielinen Japaninmeri
»jatk.» lyh.: miel. lyhentämättä jatkuu t. jatkoa
jatkavuus = vitka. — jatke 1. jotakin pidentävä osa, pidennys, pidentymä: ponttoneita kiinteän laiturin jatkeena. 2.
= jatko 2: kaatoi maitoa kerman jatkeeksi. — jatko 1. vrt. jatke 1 (merkitys ei aina yhtä konkr. kuin tämän): rataan rakennetaan jatkoa. 2. lisä: risuja pilkkeiden jatkoksi; olla joukon jatkona.
3. jonkin (ajallisesti) seuraava jakso: jatkoa ensi numerossa; näytelmän jatko oli alkua parempi; hyvää jatkoa! 4.
mon. jonkin tilaisuuden jälkijuhlinnasta: mentiin ravintolasta kotiin jatkoille. — jatkokoulutus peruskoulutuksen (varsinkin korkeakoulun perustutkinnon) jälkeinen koulutus jatkos 1. liitos, jatkopaikka: köysi katkesi jatkoksen vierestä; (anat.) ydinjatkos Selkäytimen jatkona oleva aivojen osa*.
2. 	par. jatke: »laiturin j. ulottui äkkisy- vään». — jatkosota (ei »Jatkosota») Suomen ja Neuvostoliiton välillä 1941— 44 käyty sota »jatkossa» (puhtaana ajan ilmauksena): ruotsalaismallinen muotisana, jonka sijaan on tarjolla useita perinnäisiä ilmauksia. Esim. »jatkossa [miel. tuonnempana, myöhemmin] aion osoittaa,
että »; »on vaikea sanoa, miten
tilanne j. [miel. vastedes] kehittyy»; »on kuulunut meille ja kuuluu jatkossakin» [miel. vastakin] jatkumo hyppäyksetön, välitilaton sarja: spektrin värien j.; reaalilukujen muodostama j.; historia tapahtumien jatkumona.
— jatkuvuus (vanh. jatkuvaisuus): turvata toiminnan j.
jatsi (myös jazz) Yhdysvaltain neekerien keskuudessa kehittynyt musiikkimuoto.
— jatsimusiikki. — jatsi orkesteri jauhautua (harvemmin jauhaantua): hienoksi jauhautunutta multaa. — jauhe jauhomainen aine (varsinkin valmiste), pulveri: kaakao-, maito/jauhe; leivin pesu/jauhe. —jauho 1. tav. mon. jauhettu vilja tms.: ruis-, vehnä-, peruna/jauhot. 2. muusta jauhomaisesta aineesta: liitu oli murennut jauhoksi; sahajauhot; jauhomaisista valmisteista par. jauhe. — jauhottaa ripotella johonkin jauhoja: j. kakkuvuoka
Jaunde = Yaounde
jazz [jats] = jatsi
Jedda [die-] (myös Jiddä)
jeeppi määrätyyppinen maastoauto
Jemen
Jena [je-]
jenanlasi [je-]
jeni Japanin rahayksikkö
Jenisei
jeniseinsamojedi (kansallisuuden- ja kielennimi; syn. enetsi) jenka (: jengari) ark. (ruuvi)kierre jeremiadi valitusvirsi Jerevan (myös Erivari)
Jersey [dfözi]: -ssä, illat. Jerseyyn [diözin] jersey [-sey t. -sei] trikookoneella valmistettu joustava neulekangas. — jer- seyrotu [-sey-1. -sei-] eräs lypsykarjarotu Jerusalem
jesuiitta 1. vaikutusvaltaisimman katolisen veljestön jäsen. 2. kuv. tekopyhäs-


Jiangsu
174
tä, häikäilemättömästä ihmisestä Jiangsu [tsiagsu] (aiempi kirjoitustapa Kiangsu)
Jiangxi [tsiaijsi] (aiempi kirjoitustapa
Kiangsi)
Jidda [dii-] = Jedda jiddiS juutalaissaksa Jilin [tsi-] (aiempi kirjoitustapa Kirin) Jinan [tsi-] (aiempi kirjoitustapa Tsinari) jiujitsu japanilainen aseettoman puolustautumisen tekniikka Jk. (myös JK) lyh. jälkikirjoitus JKK lyh. Joensuun korkeakoulu jKr. lyh. jälkeen Kristuksen (syntymän): v. 100 jKr. jm lyh. juoksumetri(ä) jm. lyh. jäänmurtaja: jm. Urho (tavallisessa tekstissä mieluimmin lyhentämättä) jms. lyh. ja muuta sellaista jne. lyh. ja niin edelleen t. edespäin jockey [jokkei, engl. dioki] ammattimainen kilparatsastaja jodi kem. — jodidi kem. — jodittaa (miel. kuin »jodioida») tehdä jodipitoiseksi: joditettua pöytäsuolaa Joensuu: -ssa »joga»: par. jooga jogurtti eräs piimälaji Johannes: Johanneksessa Johannesburg [-burk] johdannainen 1. subst. se mikä on johtunut t. johdettu jostakin muusta: ensisijaiset seuraukset ja niiden johdannaiset; (kem.) etikkahapon johdannaiset 'johdokset’. Kielitieteen terminä nyk. mieluummin johdos. 2. adj. harv. jostakin johtunut t. johdettu: alkuperäiset ja johdannaiset tuntomerkit. — johdate lehtikirjoituksen (lihavoitu) alkukappale t. pöytäkirjan johdantokappale, ingressi.
— 	johde 1. kulun t. suunnan ohjauslaite: rysän j.; aidan jatkoksi rakennettiin [veteen ulottuva] j.; portaiden käsijohde; hissin johteet ’johtokiskot\ 2. sähköä, lämpöä, ääntä tms. hyvin johtava aine (eristeen vastakohtana): metallit ovat hyviä lämmön johteita. 3. abstr. harv.: johdetta [= johtoa] ratkaisuun saadaan
siitä, että . — johdin 1. metalli-
lanka, jota pitkin sähkövirtaa johdetaan (vrt. johto ’sähköjohtoverkon osaksi asennettu johdin t. johdinkimppu’). 2. eräistä tiehyistä: munan-, siemen-, virtsan/johdin. 3. kiel. johtopääte: nominin- johtimet »-kko» ja »-sto». — johdinauto trolleybussi. — johdos 1. kiel. johtamalla muodostettu sana: »lasi»-sanan johdokset »lasikko» ja »lasisto». 2. kem. yhdiste, joka voidaan johtaa toisesta, johdannainen joht. lyh. johtaja
»johtaja-asema»: par. johtoasema johtajankyky johtamis-, johtokyky. — johtajanominaisuudet. — johtajantauti
oireista, jotka vastuullisen aseman paine aiheuttaa. — johtajanvaihdos johtopäätös: nasevampi syn. päätelmä; »vetää j.» [par. tehdä johtopäätös t. päätelmä; päätellä]
»johtuen» nykysuomen ilkeimpiä tuholaisia, ruotsalaiseen paperikieleen (beroende pä) pohjautuva suomennos, joka on aina korvattavissa luontevammilla sanonnoilla. Esim. »sateesta j. [par. sateen tähden, takia, vuoksi] pysyttelin sisällä»; »valituksesta j. [par. valituksen johdosta] päätöstä on tarkistettu»; »tästä syystä j. [par. tästä syystä] meneteltiin toisin»; »siitä johtuen [par. siksi] on ryhdytty varotoimiin»; »osaksi ehkä näytelmän pen- seästä vastaanotosta johtuen kirjailija vetäytyi syrjään» [par. vastaanotosta johtui, että — —] joikua: joiun (myös joiata : joikaan ja joikata : joikkaari) laulaa joikua
1. joka indefiniittipron.: jokainen. Käytetään etup. määritteettömän lyhyen subst:n ohessa, useimmiten vakiintuneissa sanonnoissa: joka päivä; kolusi joka nurkan; on katsottu joka suuntaan. Muulloin jokainen: jokainen tammikuu oli kova pakkaskuu; on siivonnut jokaisen pölyisen nurkan. Miel. toisin: »joka [par. missään] tapauksessa en voi suostua ehdotukseen»
2. joka relatiivipron.: transl. joksi, illat.
johon, allat. jolle (puhekielessä, ei juuri asiatyylisessä kirjakielessä rinnakkaismuodot joksiko, johonka, jolleka). 1. a) Korrelaattina on yleensä substantiivi t. substantiivinen sana; kirjakielessä ei silloin mielellään (varsinkaan ihmistä tarkoitettaessa) käytetä m/Atf-pronominia: (se) mies, jonka näit; ne asiat, joista olemme puhuneet, b) Jos korrelaatin määritteenä on superlatiivimuotoinen adjektiivi, on mikä kuitenkin tavallisempi: kaunein maisema, minkä t. mitä (harvemmin jonka) olen nähnyt, c) Jos korrelaattina on pelkkä superlatiivinen adjektiivi, asiaa tarkoittava pronomini tai kokonainen lause, käytetään m/foz-pronominia: »hienointa, jota [po. mitä] olen nähnyt»; »sen lisäksi, jota [po. mitä] sanoit»; »ovet olivat lukossa, josta [po. mistä] jo voi arvata ». Postposition yh¬
teydessä joka kuitenkin voi viitata myös lauseeseen: minulta hävisi silmälasit, jota paitsi tuli muutakin harmia. (Ilmausta mitä paitsi ei juuri käytetä; toisaalta useammin esim. minkä lisäksi kuin jonka lisäksi.) 2. Erityisasemassa ovat tapauk-


175
jonkinasteinen
set, joissa korrelaattina on paikkaa merkitsevä sana. Silloin käyvät mikä-pronominin sisäpaikallissijat (oikeastaan paikan adverbit) yhtä hyvin kuin joka-pronominin, ja ne voivat vastata myös korre- laattisanan ulkopaikallissijaa: paikalla, missä (t. jossa) olit; paikalla, mihin (t. johon; myös minne t. jonne) tulit. 3. Korrelaattina on yleensä lähinnä edeltävä sana: lehti käsitteli keskustapuolueen äänimäärää, joka oli tullut yllätyksenä (ei sen sijaan: »lehti käsitteli keskustapuolueen vähäistä äänimäärää, joka putosi nyt valtuuston pienimmäksi puolueeksi»). Tästä on kaksi poikkeusta: a) Korrelaatti voi olla kauempanakin, jos sen edellä on rajoittava pronomini se tai ne tai pronominaali sellainen (semmoinen): sen kokouksen päätökset, josta viimeksi mainitsin; vain sellaiset hakemukset otetaan huomioon, joihin liittyy todistus kielitaidosta, b) Korrelaattina voi olla postpositiota edeltävä sana (tämä ei tosin aina ole tyylillisesti luontevaa): näin on kirjoittajan mukaan, joka on asiaan perehtynyt opintomatkalla. 4. Selittävä (lauseeseen irrallisena lisänä liittyvä) yo&tf-lause ei voi liittyä sellaiseen korrelaattiin, jota edeltää superlatiivi tai muu rajoittava ilmaus: »kaupungintalo on kaupungin edustavin (t. ensimmäinen) julkinen rakennus, joka valmistui vuosisadan alussa» [po. rakennus; se
valmistui vuosisadan alussa}. Toisinaan muulloinkin selittävä relatiivilause on luontevinta korvata päälauseella: »hakemukset, joita ei palauteta, on jätettävä kuun loppuun mennessä» [par. Hakemukset on jätettävä kuun loppuun mennessä. Niitä ei palauteta]. 5. Korrelaattina ei voi olla adjektiivi: »nämä ratkaisut olivat vaikeita, joita lykättiin viikosta toiseen» [po. vaikeita, ja
niitä lykättiin viikosta toiseen]. 6. Puhekielistä tyyppiä »se on hätä, joka keinon keksii» ei asiatyylisessä kirjakielessä käytetä; sen sijasta (kyllä) hätä keinon keksii. 7. Kirjallista tietä kieleen on levinnyt seuraavanlainen käyttö: »N. oli taitava taktikko, jota hänen vastustajansa eivät olleet alkuunkaan». Se on syytä korvata aidommalla ilmaisutavalla: taktikko, jollaisia — —
joka ainoa (myös jok'ainoa). — joka ikinen (myös jokaikinen). — joka tapauksessa
jokin (partit. jotakin t. jotain, iness. jossakin t. jossain jne.; monikossa k:ttomat muodot joissain jne. kuitenkin harvinaisia). 1. epämääräisistä, tarkemmin tuntemattomista olioista t. asioista. Pääsään¬
tö on, että jokin-pionommia tällöin käytetään eläimistä, esineistä t. asioista, jo- £w-pronominia ihmisistä: toisaalta jokin (lintu) visertää tuossa puussa, jokin (putki) vuotaa nyt, jokin (asia) on hullusti, toisaalta joku (ihminen) on varmaan käynyt täällä. Sääntö on ehdoton nimenomaan substantiivin puuttuessa; joku- sanan nelitavuiset muodot tosin toisinaan korvautuvat jokin-sanan muodoilla (anna se jollekin pro jollekulle), mutta sitäkään ei pidetä kirjakielessä suotavana. Jos pronominia seuraa substantiivi, ei eronteko ole niin ehdoton vaan pronomineja käytetään osaksi toistensa tehtävässä. Kirjakielessä sitä ei kuitenkaan katsota suotavaksi muulloin kuin joku- sanan nelitavuisen muodon korvautuessa jokin-sanan muodolla; voidaan siis kirjoittaa paitsi anna se jollekulle tuttavallesi myös anna se jollekin tuttavallesi. 2. merkityksessä ’muutama, jokunen* (yksiköllisenä, tavallisesti substantiivin ohessa). 1. kohdan pääsääntöä voidaan noudattaa tässäkin: kävelin jonkin kilometrin mutta olen tavannut vain jonkun puolalaisen. Hyväksyttävänä pidetään kuitenkin myös joku-sanan käyttöä lauseessa kävelin jonkun kilometrin ja toisaalta jokin-sanan käyttöä esim. lauseessa olen kuullut tämän vain joltakin vanhalta ukolta (mieluummin yksiselitteistä ilmausta käyttäen joiltakin t. muutamilta vanhoilta ukoilta) joko: liittokonjunktio joko — tai korostaa sitä, että vaihtoehtoja on kaksi. Ei siis: »Tampereelle pääsee joko bussilla, junalla tai lentäen» (joko poistettava; toinen korjauskeino: joko bussilla tai junalla taikka lentäen)
Jokohama
joku: tämän sanan ja jokin-pronominin käyttösuhteista ks. jokin. — jokunen muutama: löysin metsästä jokusen sienen (harvemmin, varsinkin länsisuomal. puhekielessä jokusia sieniä) jollainen (syn. jommoinen) jol|l|ei: mon. 3. pers. jolleivät t. jolleivat.
Synonyymejä ellei, jos ei jolloinkuiloin. — joltinenkin kohtalainen, melkoinen: saavutti joltisenkin kuuluisuuden. — jommoinen (varsinkin puhekielessä jollainen-sanan synonyyminä; käypä myös kirjakielessä). — jommoinenkin = joltinenkin. — jompikumpi: jommallekummalle (ei »jommalle kummalle») jonglööri (sirkus)temppuilija jonkin aikaa
»jonkinasteinen»: muotisana, par. jon- kinvertainen, jonkinlainen, joltinenkin


jonkinlainen
176
jonkinlainen (ei »jonkunlainen»). — jonkin matkaa. — jonkinmoinen. — jonkin verran. — jonkin vertainen: jonkinvertai- sesta tendenssistään huolimatta kiintoisa teos
jonninjoutava aivan joutava, mitätön: jonninjoutavia puheita jooga intialainen ruumiinhallinta- ja mie- tiskelyjärjestelmä. — joogi joogan harjoittaja Joonia
joonialainen adj. ja subst.: j. tyyli ’eräs antiikin rakennustyyli’
Joonianmeri jooninen: j. sävellaji Jordan Jordania
Joroinen: Joroisissa Jorvas (Kirkkonummella): Jorvaksessa jos: käyttö alisteisen kysymyslauseen alussa hylättävää. Esim. »en tiedä, jos (t. josko) siellä oli [po. oliko siellä] ketään» JoSkar-Ola jos kohta
jota (tavallisemmin mitä t. kuta): j. halvempi, sitä (t. sen) parempi. — jotakuinkin jokseenkin (syn. kutakuinkin): j. mahdoton ajatus; onnistui j. (tavallisemmin jotenkuten). — jota paitsi. — jota vastoin. — jotenkin 1. jollakin lailla, jollakin tapaa: toivottavasti selviät j.;
olo 	oli j. kummallinen. 2. vanh. jotensakin, jokseenkin: on j. yhdentekevää, kumman valitset. — jotenkuten (ei »joten kuten») jotta aloittaa yleiskielessä tarkoitusta (varsinkin tyyl. ja puhek. myös seurausta) ilmaisevan sivulauseen: panin juoksuksi, j. ehtisin paremmin; kakkasi j. [ = niin että] ryske kuului. Itäsuomal. ja eteläpohjal. puhekielessä myös yleisesti alistavana: »kertoi, jotta asiat on hyvin» jot|t|ei (mon. 3. pers. jotteivät t. jotteivät) jotta ei
joukkojenkuljetus sotilasjoukkojen siirtämisestä. — joukkokuljetus 1. ihmisten t. tavaran kuljetus joukoittain. 2. par. joukkojenkuljetus. — joukkokuljetusvä- line: käytännössä usein sama kuin joukkoliikenneväline. — joukkoliikenne julkisilla (vuoro)kulkuneuvoilla tapahtuva liikenne. — joukkoliikenneväline vrt. ed. »joukkotiedotusväline»: par. joukkoviestin
joukkovelkakirja yleiseen liikkeeseen suurin määrin laskettu velkakirja (esim. obligaatio, debentuuri). — joukkoviestin laajojen piirien seuraama viestin (lehdet, radio, televisio, usein myös kirjat, äänilevyt yms.). — joukkoviestintä joukkoviestimien avulla tapahtuva vies¬
tintä. — joukoittain suurin joukoin: väkeä muutti j. Ruotsiin joule (: joulen) energian t. työn yksikkö Sl-järjestelmässä, jouli. — jouli (: joutin; kielessä vanhastaan käytetty sana- asu) = ed. joulu: toivottaa hyvää joulua Joulusaari (engl. Christmas Island) journalismi [Sur-, sur- t. jour-] lehtityö, -kirjoittelu. — journalisti [Sur-, sur- t. jour-] lehden toimittaja, lehtimies, (ehdotettu vastine:) lehtiläs. — journalistiikka [Sur-, sur- t. jour-] lehtityö, -ala. —journalistinen [Sur-, sur-1. jour-] lehtityötä koskeva, lehtikirjoittelulle ominainen: journalistiset periaatteet; kirjoittaa journalistisen pirteästi joustavoida (myös joustavoittaa) tehdä joustava(mma)ksi: j. määräyksiä. — jouste 1. joustava neulos: sukansuun j. on höltynyt. 2. vanh. joustin. — joustin pehmentävä jousi, resori: sohvan joustimet; joustinpatja. — joustinneulos vuoroittaisista oikeista ja nurjista silmukoista koostuva pystyraitaneulos, resori joutaa (imperf. joudin): en jouda [ = ehdi] töiltäni; tuo vene joutaa hyvin lainaksi [koska sitä ei itse tarvita]; vieraat joutaisivat jo lähteä t. lähtemään Vieraiden sopisi jo lähteä’ joutokäynti koneen käynti kuormittamattomana, »tyhjäkäynti»
Joutsa (kansanom. Jousa): -ssa Joutseno: -ssa
joutua 1. tahattomasta (epäedullisesta) paikan, olotilan t. olojen muutoksesta: j. putkaan, toisen saaliiksi; joutui häpeään, vastuuseen; on joutunut lähtemään talostaan. Miel. toisin: »joutui auton yliajamaksi» [par. jäi auton alle]; »uimari joutui meduusan puraisemaksi» [par. uimaria puraisi t. sattui puraisemaan meduusa]. 2. muuta käyttöä: nopeastihan sinä sieltä jouduitkin ’ehditkin’; koettakaahan j. ’selvitä nopeasti’; ilta joutuu 'tulee nopeasti’; vilja joutuu tuleentuu’; työ saisi jo joutua (valmiiksi) Valmistua (nopeasti)’ joutuin (myös joutuun, joutua) nopeasti: tulkaa j.! joviaali leppoisa, lupsakka jpp. lyh. vanh. jälkeen puolenpäivän JPY lyh. Japanin jeni(ä) (kansainvälisen maksuliikkeen, ei tavallisen tekstin lyhenne)
jr (myös j:r, jun.) lyh. junior JSN lyh. Julkisen sanan neuvosto (tavallisessa tekstissä mieluimmin lyhentämättä)
jsp. lyh. joukkosidontapaikka
JTA lyh. Julkisten Toimialojen Ammatti¬


177
juontua
järjestö »judata»: par. jutaa judo jiujitsusta kehitetty urheilulaji jugend [ju-] eräs arkkitehtuurin ja taideteollisuuden tyylisuunta vuosisadan vaihteen kahta puolta. — jugendtyyli. — jugendtyylinen jugoslaavi Jugoslavian asukas Jugoslavia
jugoslavialainen (adj.; subst :na miel.
jugoslaavi)
juhannus
juhlaliputettu juhlalippuinen, -liputteinen.
— juhlavalaistu juhlavaloinen, juhlava- laistuksessa oleva
»juissi»: par. tuore-, luonnon /mehu Jukatan: -Ula t. -issa »jukurtti»: po. jogurtti Juliset Alpit [ju-]
julistaa 1. ilmoittaa julkisesti, kuuluttaa, tiedottaa: j. kilpailu maan arkkitehdeille; j. kilpailun tulokset; j. sota; apurahat on julistettu haettavaksi. 2. selittää julkisesti jonkin t. jonkun virallisen aseman muuttuneen: maa julistettiin itsenäiseksi; j. kuolleeksi; julistettiin kuoltuaan pyhimykseksi. 3. tehdä tunnetuksi, saarnata, levittää: j. Jumalan sanaa, uusia aatteita; (puhek.) julisti [= toimitti, paasasi] tietonsa koko kylälle. — juliste julkisesti nähtäväksi pantu ilmoitus, varsinkin mainos; suuri seinässä pidettävä painokuva
juljeta (: julkean t. julkenen, julkesin t. julkenin, juljennut): julkeatko tulla rauhaani häiritsemään? julk. lyh. 1. julkaisija; julkaissut; julkaisu. 2. julkinen julkaista saattaa julkisuuteen (tav. painettuna tai monistettuna): j. teos, runokokoelma; tulokset julkaistaan huomisessa lehdessä; ovat julkaisseet kihlauksensa
julki-alkuisten verbien (julki/lausua, -lukea, -panna) sijasta nyk. tavallisesti sanaliitot: lausua julki jne. — julki- yhdyssubstantiivien alkuosana usein julkinen, yleinen’: julki/tilat, -rakennukset; julkikäyttöön tarkoitetut paikannimet. — julkijumalaton (myös julki jumalaton).
— julkis- yhdyssanojen alkuosana = 'julkisyhteisöjä koskeva’: julkis/hallinto, -oikeudellinen, -oikeus, -talous
julkistaa tehdä julkiseksi: j. asiakirja, päätös; neuvottelujen yksityiskohtia ei ole julkistettu. Usein luontevammin julkaista (»julkisti matkamuistelmansa»), julistaa (»tulokset julkistettiin heti ottelun (päätyttyä»), ilmoittaa t. tiedottaa (»julkistaa osakeanti», miel. ilmoittaa t. tiedottaa osakeannista). — julkisyhteisö
julkisoikeudellinen yhteisö (lähinnä valtio t. kunta). — julkituoda par. lausua, esittää, ilmaista (»julkituomme ihmettelymme sen johdosta, että »)
julkku (myös julkkis) ark. tunnettu henkilö, julkisuuden ihminen Julku (sukunimi): Julkun jumala, (kristinuskon) Jumala. — jumalainen 1. suurenmoinen, verraton, taivaallinen: j. kaunotar. 2. tavallisemmin seur.
— jumalallinen (harvemmin jumalainen) Jumalan t. jumalien; Jumalalle t. jumalille kuuluva: j. ilmoitus; valtionpäämiehen j. palvonta. — jumalankieltäjä. — jumalanpalvelus. — jumalanpelko (myös Jumalan pelko). —jumalanpilkka. —jumalansana (myös Jumalan sana). — jumalinen Jumalaa pelkäävä, hurskas, us- kova(inen): j. ihminen; eli jumalisessa kodissa
jumiuttaa saattaa jumiin, lukkiuttaa: hen- kilökysymykset jumiuttivat yhteistyön.
— jumiutua (myös jumiintua) mennä jumiin, juuttua paikoilleen, lukkiutua: jumiutuneet neuvottelut
jun. (myös jr, j:r) lyh. junior juna: matkustaa, tulla junalla; tuli laivapi- kajunassa (myös -junalla) junior nuorempi (poika, erotukseksi isästä): Rockefeller j. — juniori poikien t. nuorten sarjassa oleva urheilija
1. juntta 1. täytemaan sullomisessa, paalutuksessa yms. käytetty iskuväline t. -laite. 2. määrätyyppinen painiheitto
2. juntta hallitusvaltaa käsissään pitävä t. muuten vaikutusvaltainen ryhmä
juohea (myös juoheva) tasaisen sujuva: tapahtumien j. kulku; johti kokousta juoheaan tapaansa Juokslahti (Jämsässä): Juokslahdella juoksute (miel. kuin »juoksutin») aineen- nimenä juuston valmistuksessa, juotto- töissä
juonia punoa juonia, juonitella: ainaista juonimista juontaa (impf. juonsin) 1. kuljettaa pienin erin esim. ajotien varteen: j. tukkeja; (kansanom. myös) taksi juontaa koululaisia linja-autolle. 2. johtaa, vetää (varsinkin kuuluttamalla ja selostamalla): j. viihdeiltaa; hyvin juonnettu opintoretki. 3. alkuperästä: juontaa juurensa (t. alkunsa) keskiajalta, Englannista, pakanallisesta kultista. Ei: »nimi juontaa viime vuosisadalta t. vuosisadalle» [par. juontuu (t. juontaa juurensa) viime vuosisadalta]. —juontaja kuuluttaja-selostaja, »speaker». — juontua olla lähtöisin, peräisin; johtua: tämä sana juontuu latinasta, kahden vuosituhannen takaa; koko juttu juontui siitä, että — —


juopa
178
juopa (: juovan) erottava raja, ero, kuilu: näiden katsomusten välillä on melkoinen j.
juotti 1. luontainen t. maahan kaivettu ura, oja; muu pitkittäinen muodostuma maastossa (esim. kostea notko, kapea metsäsuikale, harjanne). 2. juova, raita juova (leveähkö) viiva, raita, vana: seepran juovat; suihkukoneen juova taivaalla Jura [ju-1. ju-] (vuoristo) jura [ju- t. ju-] jurakautinen muodostuma. — jurakausi eräs geologinen kausi jurakki erään samojedikansan jäsen; saman kansan kieli (syn. nenetsi) juridiikka oikeustiede, lainoppi. — juridinen oikeustieteellinen, lainopillinen; oikeudellinen. — juristeria lainopillinen saivartelu t. koukkuilu. — juristi oikeustieteilijä, lakimies »jury» [jury, engl. diuari]: par. valamiehistö; (arvostelulautakunta, tuomaristo jutaa: judant judin, jutanut (peräpohjal. kielenkäytössä) vaeltaa kotapaikasta toiseen (porolappalaiset); yleensä kulkea, vaeltaa Juuka: Juuassa
juurakko 1. puun juuriston järein osa; juurineen nostettu kanto. 2. kasv. monivuotinen maavarsi. — juures tav. mon. juurikasvien (ja perunan) syötävä juuri- osa: paloit teli keittoon porkkanoita ja muita juureksia. — juuria kiskoa juurineen maasta: j. kantoja tervaspuiksi; (kuv.) j. epäluuloja, pahoja tapoja »juurikaan»: »ei tiennyt j. [par .juuri] mitään»
juurikas 1. eräs juurikasvi muunnoksineen (mm. punajuuri, sokerijuurikas). 2. varsinkin puhek. = seur. — juurikka juurineen nostettu kanto, juurakko: koota juu rikoit a lakkapuiksi. — ju urittaa 1. harv. = juurruttaa 1. 2. par. juuria: »tällaiset tottumukset pitäisi j. pois». —juurruttaa 1. panna juurtumaan: j. taimia maahan; (kuv.) j. lapsiin hyviä tapoja.
2. 	hylättävää käyttöä: »koetti j. pois [par. juuria] ennakkoluuloja» juurta jaksaen (myös juurta jaksain) Juutinrauma (ruots. Öresund)
Juva: -lla
Juve (sukunimi): Juveen jv. lyh. (varsinkin yhdyssanojen alkuosana) jalkaväki: jv. komppania (myös
pisteettömänä jv-komppania [jive-])
JY lyh. Jyväskylän yliopisto Jyllanti
jymy- yhdyssanojen alkuosana: jymy/- menestys, -paukku, -uutinen jymähdys (harvemmin jymäys): juntan jy- mähdykset. — jymäyttää 1. (harvemmin jymähdyttää): iskeä jymäytti moukarilla.
2. 	petkuttaa, vetää nenästä: siinä kaupassa sinua jymäytettiin Jynnan: nyk. kirjoitustapa Yunnan jyrkentyä = jyrketä. — jyrkentää tehdä jyrkemmäksi: j. pengertä; vastakohtaa jyrkentävä (myös jyrkistävä) kannanotto.
— jyrketä (: jyrkkenee, jyrkkeni, jyrkennyt) tulla jyrkemmäksi, jyrkentyä: äkkiä rinne jyrkkeni; erot ovat jyrkke- nemään (myös jyrkistymään) päin. — jyr- kistyä: ks. jyrketä. — jyrkistää: ks. jyrkentää
jyry adj:na taipuva (kirjoitetaan erikseen: jyryt puheet) tai taipumaton (kirjoitetaan tav. yhteen: jyry miehiä, laulaa jyry- bassolla)
jyrähdys (harvemmin jyräys): ukkosen j. Jyränkö (Heinolassa): Jyrängössä jyräyttää (harvemmin jyrähdyttää): sanoa j.; ukkonen jyräytti kahdesti jyskää (: ei jyskä, impf. jyski) itäsuomal. kielenkäytössä ja tyyl. jyskyttää: koneet alkoivat j. jystää = jyystää
jysähdys (myös jysäys): kuului kova j. — jysäyttää (harvemmin jysähdyttää): jysäytti repun lattiaan jytää (prees. yks. 3. pers.; taivutus tav. jytään, jytäsin; konsonanttivartaloisia muotoja ei juuri käytetä): nuoriso jytäsi diskossa Jyykeä: -ssä (norj. Lyngen)
Jyykeänvuono
jyystää (myös jystää) varsinkin itä- ja pohjoissuomal. kielenkäytössä. 1. hakata jäätä, syteä: jyysti tuurallaan avannon.
2. 	järsiä, nakertaa: j. leivänkantaa Jähdyspohja (Virroilla, miel. kuin »Jääh- dyspohja»): -ssa jäidenlähtö (harvemmin jäitten-) = jään- lähtö. — jäittää panna jäihin: j. kalat kuljetusta varten jälj. lyh. jäljennös
jäljekkäin (myös jäljettäin, jäljetysten) peräkkäin: kulkivat j. — jäljellä (ei »jälel- lä»). — jäljelle jäänyt. — jäljellä oleva.
— jäljemmäksi (myös jäljemmäs, jäl- jemmä)
jäljenne (varsinkin kirjastoalalla) = jäljennös. — jäljennys jäljentäminen (varsinkin yhdyssanoissa: jäljennys/laite,
-menetelmä). — jäljennös kopio jäljessä (ei »jälessä»). — jäljestäpäin. — jäljestää = jäljittää. — jäljettäin, jäljetysten = jäljekkäin jäljitelmä jäljitelty tuote: norsunluun, jalokiven, runon j. — -jäljitteinen: säämiskä-, hopea /jälj it teinen ‘säämiskää, hopeaa jäljittelevä’. — jäljittely 1. jäljitteleminen: onnistui vanhan rakennustyylin jäljittelyssä. 2. par. jäljitelmä. — jäi-


179
jäytää
jittää etsiä jälkien mukaan, jäljestää, jälkiä: varasta ruvettiin heti jäljittämään; tartunnan lähde saatiin jäljitetyksi jälkeen: vieraanvoittoisia käyttötapoja
mm. »jakaa painon j.» [par. mukaan], »kullekin ansionsa j.» [par. ansionsa mukaan, ansiotaan myöten]; »vanne antaa j.» [par. myöten, periksi]. — jälkeenjäänyt (myös jälkeen jäänyt). — jälkeenpäin. — jälkeentuleva (myös jälkeen tuleva). — jälkeinen: yhdyssanoja esim. kuolemanjälkeinen, sodanjälkeinen (voidaan kirjoittaa erilleenkin), sanaliittoja esim. ukkosen jälkeinen (raikkaus), kesäloman jälkeinen (aika) jälki: jäljen
jälki- verbien alkuosana tav. varsinkin tekniikan kielessä (jälki/käsitellä, -lämmittää, -työstää). Käytössä jonkin verran yleiskielessäkin; rinnalla myös muita ilmauksia (esim. jälkityöstössä ollut osa, jälkeenpäin työstetty osa pro jälkityös- tetty osa). Tyyppiä ei pitäisi tarpeettomasti laajentaa; mieluummin esim. verottaa jälkeenpäin t. jälkikäteen kuin »jälkiverottaa» jälki-istunta rangaistuksena koulussa: sai tunnin jälki-istuntaa. — jälki-istunto
1. 	puhek. jonkin tilaisuuden jälkeiset (illan)istujaiset, jatkot. 2. par. jälki- istunta. — jälkikäteen jälkeenpäin »jälkikäteis-» yhdyssanojen alkuosana par. jälki- (esim. jälki/-ilmoittautuminen, -kontrolli, ei »jälkikäteis/ilmoittautumi- nen», »-kontrolli») jälkimmäinen se kahdesta, joka tulee t. on mainittu toisen jälkeen: edellinen sitaatti oli Anhavalta, jälkimmäinen Haavikolta. (Kolmesta tai useammasta puhuttaessa on muiden jälkeen tuleva viimeinen, muiden jälkeen mainittu viimeksi mainittu) jälkiä = jäljittää Jällivaara: -ssa (ruots. Gällivare)
Jämsä: -ssä
Jämtland [jemt-] (myös Jämtlanti [jemt-]) jämäkkä jämerä, napakka: j. työntekijä;
antoi jämäkän vastauksen jänispaisti (myös jäniksenpaisti) jänkä: jängän (harvemmin jänkkä : jänkän) aava suo (Peräpohjassa ja Lapissa) jännike mastoa tms. tukemaan jännitetty köysi t. vaijeri. — jännite 1. kahden pisteen välinen potentiaaliero sähkökentässä: 220 voltin j. 2. jännitystila, voima- varaus, lataus (kuv.): sävellyksen sisäiset jännitteet; romaanissa on eloa ja jännitettä. — jännitteinen 1. vrt. jännite 1: varokaa jännitteistä mittaritaulua; 220 voltin jännitteinen virta; pien-, suur/jännitteinen. 2. muuta käyttöä: näytelmän, sielunelämän jännitteisyys; täysijännittei-
nen luomistyö; lyhyt-, pitkä/jännitteinen.
— 	jännitys 1. pingotus, pingotustila (konkr.): sahan j.; lihasjännitys; kimmoisen kappaleen j.; nesteen pintajännitys. 2. hermojännityksestä, välien kireydestä tms.: katsomon j. laukesi vasta viimeisillä minuuteilla; kirjassa on huumoria ja jännitystä [= jännittävyyttä, lukijaa jännityksessä pitäviä aineksia]; valtioiden välinen j.; »odotin kirjettä jännityksellä» [par. jännittyneenä]. —jäntevöidä (myös jäntevöittää) tehdä jäntevä(mmä)ksi: on jäntevöinyt tyyllään järjellinen 1. jolla on järki: järjelliset olennot. 2. järjellä tajuttava, järkeenkäypä, ymmärrettävä: jutulle ei löydy järjellistä selitystä
järjestellä järjestettävänä: j. on useita kursseja. — järjestyä 1. tulla (tahattomasti) järjestykseen, selvitä; asettua, ryhmittyä (tahattomasti): asia järjestyi helposti; säteittäin järjestyneet oksat. 2. tahallisesta toiminnasta (syn. järjestäytyä): järjestynyt työväki. — järjestäytyä vain tahallisesta toiminnasta: j. marssiin; työntekijäin ammatillinen järjestäytyminen; uusi yhdistys on jo järjestäytynyt järkeenkäypä (myös järkeenkäyvä) = järjellinen 2. — järkeistyä vrt. seur.: entisestään järkeistyneet työmenetelmät. — järkeistää tehostaa työn suoritusta ja lisätä sen tuottavuutta järjestelmällisin keinoin, rationaalistaa, rationalisoida: j. maanviljelyä, toimistotyötä. — järkevä viisas, terve-, selväjärkinen, asiallinen: j. poika; teki järkevän ratkaisun järkyttyä: järkytyin (ei »tulin järkytetyksi t. järkyttyneeksi») näkemästäni; kuunte-
li 	kertomusta järkyttyneenä (ei »järkytettynä»)
järkähdyttää: j. (myös järkäyt tää) kivi sijoiltaan; ei mikään järkähdyttänyt (harvemmin järkäyttänyt) häntä päätöksestään Järvamaa: -lla
»järviköyhä»: par. vähäjärvinen, järve- tön
»järvirikas»: par. (runsas)järvinen, järve- käs
järäyttää (harvemmin järähdyttää): järäytti nyrkin pöytään; sanoa järäytti »jäsennöidä»: par. jäsentää, jäsennellä jäte 1. tav. mon. työn t. käytön jälkeen jäänyt hylkyerä, tähde: hakkuu-, teurastus/- jätteet; muovi(n)-, paperi(n)-, ruoan/jätteet; järjestetty jätteenkuljetus; vähäak- tiivinen ydinjäte. 2. tavallisemmin jäännös 3. — jätös: eläinten jäljet ja jätökset; metson jätöksiä Ulosteita, höyheniä yms.* jäytää: impf. jäydin


jäähdyte
180
jäähdyte (myös jäähdy ke) jäähdytysaine.
— 	jäähdytin (miel. kuin »jäähdyttäjä») jäähdytyslaite. — -jäähdytteinen: ilma-, vesi/jäähdytteinen moottori (ei »ilma-», » vesi/j äähdytetty ») jääk. lyh. jääkäri Jäämeri Pohjoisesta jäämerestä jäämistö vainajalta jälkeenjäänyt omaisuus: arvokas j.; N:n kirjallinen j. — jäämä = jäännös 1 (kuitenkin tätä sup- peakäyttöisempi): perimättömät vero jäämät; kasvinsuojeluaineiden jäämiä hedelmissä; mereen joutunut ydinvoimalan lämpö jäämä jäänlähtö (myös jäiden-, harvemmin joitten/lähtö). — jäänmurtaja (miel. kuin »jäänsärkijä») jäänne 1. se mikä irrallisena t. harvinaisena edustaa ennen yleistä kantaa, relikti: norppa elää jäänteenä Saimaassa; vanhan yhteiskuntajärjestelmän, ajattelutavan jäänteet. 2. par. jäännös 3: »fossiileissa säilyneitä eliöiden jäänteitä», »vanhan kalasaunan maatuneet jäänteet». — jäännös 1. jostakin määrästä jäljelle jäänyt erä, ylijäämä, tähde: siemenviljan, kattohuovan j.; haihdutus- jäännös. 2. edelliseen liittyvästi: vähennyslaskun tulos; jonkin summan maksamaton osa; saldo. 3. tav. mon. hävinneestä kokonaisuudesta jäljelle jäänyt osa, ripe: vanhan rakennuksen, muinais- eläinten jäännöksiä; heimon ainoat jäännökset. — jäännöslopuke = loppukahdennus Jääski: Jääskessä jäätää: impf. jääti
jäävahvisteinen: j. alus (ei »jäävahvistet- tu»)
jäävi (vanh. jäävillinen) sukulaisuuden, asianosaisuuden tms. takia estynyt toimimasta todistajana t. viranomaisena; syn. usein esteellinen. — jääviys vrt. ed.; syn. usein esteellisyys Jönköping [-tSöpirj]
K
k lyh. kilo- (esim. kW ,kilowatti[a],> k. lyh. 1. kuoli, kuollut: k. 14.6.1970. 2. katu: Runebergink. 32; Eino Leinon k. 10. 3. keittiö K lyh. kelvin(iä)
K. lyh. vanh. kunnioitettu: K. Herra N. ka lyh. karaatti(a) (1)
KA lyh. keskipitkät aallot kaaderi 1. puolustusvoimien vakinainen runkohenkilöstö. 2. (mm. Neuvostoliitossa ja Kiinassa) virkamies Kaakamo (Torniossa): -ssa kaakao [käkao, ei »käkkao») kaakko: tuuli on kaakossa. — kaakkoinen: k. rinne, kasvilaji; tuulee kaakkoisesta (tavallisemmin kaakosta). Miel. toisin: »kaakkoisessa Hämeessä» [par. Kaak- kois-Hämeessä t. Hämeen kaakkoisosissa]. — kaakkois- Kaakkois-alkuisten alueennimien johdoksissa: kaakkoiseu- rooppalainen, kaakkoissuomalainen jne. Kaakkois- alueennimissä: Kaakkois/-Aasia, -Eurooppa, -Suomi jne. kaakkoistuuli (harvemmin kaakkotuuli) kaakku ks. kakku
kaali: kaalin, yks. partit. kaalia (ei »kaal- ta»), mon. partit. kaaleja Kaamanen (Inarissa): Kaamasessa kaani hallitsijan arvonimi useilla Aasian kansoilla
kaanon 1. pyhien kirjojen luettelo t. kokoelma; katolisen kirkon säädös; ortodoksisen liturgian veisujakso. 2. jäljittelevän sävellystyylin tarkin muoto. 3. ihmisruumiin mittanormit (kuvataiteessa); myös muista tekotapaa koskevista normeista
kaaos 1. olevaisen hahmoton alkutila (kreikkalaisessa kosmogoniassa). 2. sekasorto: turmapaikalla oli täysi k. — kaaosmainen sekasortoinen, kaoottinen kaapata: k. [ = temmata] takki naulasta; kettu kaappasi [ = sieppasi] kananpojan; k. [ = anastaa] valta; k. kulkuneuvo (nyk. mm. maastapakoa t. lunnaiden kiristämistä varten) kaapia: kaavin (harvemmin kaappia : kaapin)
kaapisto kaappiyhdistelmä kaappaus: mm. junan-, lentokoneen/- kaappaus (vrt. kaapata) kaappia: tavallisemmin kaapia Kaarasjoki (norj. Karasjok)
Kaaresuvanto [-ss-] (Enontekiöllä; myös ent. kunta Ruotsin puolella, ruots. Kare- suando): Kaaresuvannossa Kaarina: -ssa kaarlelainen = karoliini kaarre 1. kaartuva kohta, mutka, käänne; poukama: tien kaarteet; laski verkkonsa rannan kaarteeseen. 2. (peräpohjal. kielenkäytössä) poroaitaus Kaarret (sukunimi): Kaarteen kaarroke pukinetta vahvistava hartia- t. vyötärökappale, johon miehusta kiinnitetään, koketti. — kaarros 1. kaarto- liike, kierros: teki laajan kaarroksen [kulkiessaan; myös esim. kädellään]. 2.


181
kahluu
= kaarre 1. — kaartaa: impf. kaarsin t. kaarroin. — kaarto 1. = kaarros 1: k. oikeaan (komentona). 2. (pohjoisia peräpohjal. kielenkäytössä) suota halkova metsäharjanne t. mätäsjono. 3. pasma (vyyhden osa) kaasus kiel. sija, sijamuoto »kaasutiivis»: par. kaasunpitävä kaasutin (miel. kuin »kaasuttaja») kaasu- tuslaite
kaataa: impf. kaadoin t. kaasin, kaatoi t. kaasi
kaavain 1. = luotta. 2. siiviläpohjainen kehä, jota käytetään paperia käsin valmistettaessa. — kaavake tarpeeton sana. 1. vanh. vahvistettu sanamuoto, malli: valan, asiakirjan k. (nyk. kaava). 2. par. lomake. — kaavanmuutos (ei »kaavamuutos») rakennus- t. asemakaavan muutoksesta Kaavi: -lla
kaavila kaulin. — kaaviloida kaulia kaavio kaavamainen piirros, kaavakuva, kaava: organisaatio-, kytkentä /kaavio.
— 	kaavoittaa. — kaavoittua Kabardi-Balkaria Kabardiinien ja balkaa- rien autonominen neuvostotasavalta kabaree kevyt ohjelma tanssiravintolassa tms.; kabareeohjelman esityspaikka kabinetti 1. erillishuone, (esim. ravintolan) sivuhuone (syn. harv. eriö); kokoel- mahuone. 2. ministeristö, hallitus kad. lyh. kadetti
kadenssi mus. lopuke; konserton soolo- huipentuma kadetti vakinaisen väen upseerikoulun oppilas KadK lyh. Kadettikoulu kadmium kem.
kadoksissa (myös kateissa) kadonneena, hukassa: lompakko oli kadoksissa, joutunut kadoksiin. — kadota: katoan, katosin, kadonnut KAF lyh. Kuljetusalan Ammattiliittojen Federationi kafeteria omapalvelukahvila »kahareisin» [-rr-]: itäsuomal. puhekieltä, yleiskielessä miel. kahdareisin kahdareisin [-rr-]: istua k. 'hajareisin’ kahdeksankymmenluku (harvemmin kahdeksankymmentäluku). — kahdeksankymmentä: kahdeksankymmenen. —
kahdeksankymmentäyksi vrt. seitsemän- kymmentäyksi. — kahdeksannes (: kahdeksanneksen) kahdeksasosa. — kahdek- sansataa: kahdeksassasadassa. — kahdeksantoista: kahdeksassatoista. — kah- deksantoistias tyyl. kahdeksantoistavuotias. — kahdeksantuhatta: kahdeksassa- tuhannessa. — kahdeksas: on kahdeksannella kymmenellä käyttänyt jo 70
vuotta’; kahdeksatta metriä pitkä; kello käy kahdeksatta (myös kahdeksaa). — kahdeksaskymmenes: on kahdeksannella- kymmenennellä (vuodella) käyttänyt 79 vuotta’. — kahdeksaskymmenesyhdes: taivutuksesta ja synonyymeistä vrt. kah- deskymmenesyhdes. — kahdeksasosa: viisi kahdeksasosaa (harvemmin kahdeksas osa: viisi kahdeksatta osaa)\ syn. kahdeksannes. — kahdeksasti kahdeksan kertaa. — kahdeksastoista: on kahdeksannentoista 'täyttänyt 17 vuotta’. — kahdeksatta/kymmentä, -sataa, -tuhatta.
— kahdeksisen: painoi kahdeksisen kiloa.
— kahdeksisen/kymmentä, -sataa
kahdenkertainen: tavallisemmin kaksinkertainen. — kahden kesken. — kahdenkeskinen 1. kahden kesken tapahtuva, luottamuksellinen, yksityisluonteinen: k. neuvonpito, salaisuus. 2. par. kahdenvälinen. — kahden maattava. — kahden puolen = kahta puolta. — kahdentaa enentää kahdeksi samanlaiseksi; kaksinkertaistaa: ajovalojen kahdentami¬
nen; k. vaatimuksensa, palkka. — kahdentua enetä kahdeksi samanlaiseksi; kaksinkertaistua: solun jakautuessa
kahdentuvat kromosomit ja geenit; kahdentunut konsonantti 'kaksoiskonsonantti, geminaatta'; vuodessa kävijämäärä kahdentui. — kahdenvälinen
kahden osapuolen välinen, bilateraalinen: k. sopimus; Suomen ja Neuvostoliiton k. kauppa. — kahdeskolmatta: tavallisemmin kahdeskymmeneskahdes. — kahdeskymmenes: kahdennessakymme-
nennessä. — kahdeskymmeneskahdes: kahdennessakymmenennessäkahdennessa (hyväksyttävä myös kevyempi tyyppi kaksikymmentäkahdes: kaksikymmentä- kahdennessa; muita vaihtoehtoja kahdeskolmatta ja kahdeskymmenestoinen). — kahdeskymmenesyhdes (myös kaksikym- mentäyhdes, yhdeskolmatta, kahdeskym- menesensimmäinen; taivutuksesta ks. edellistä hakusanaa). — kahdessadas: kahdennensadannen. — kahdestaan (myös kaksistaan) kahden. — kahdesti kaksi kertaa. — kahdestoista: kahdennentoista
kahlaamo kahlaus-, kahluupaikka (joko kahlaamalla ylitettävä vesistön kohta tai lasten kahlausallas)
Kahlas (sukunimi): Kahlaksen t. Kahlaan kahlaus (myös kahluu) kahlaaminen kahlehtia panna kahleisiin; pitää kahleissa.
— kahlita (: kahlitsen, kahlitsin, kahlinnut) = ed.
kahlo (lounaissuomal. ja etelähämäl. kielenkäytössä) = kupo kahluu = kahlaus


kahtaalla
182
kahtaalla kahdella suunnalla. — kahtaalle
(myös kahtaanne) kahteen suuntaan. — kahta puolta: taloja oli kahta puolta jokea
kahtia [-ax] kahteen (samankokoiseen) osaan, puoliksi: tila jaettiin k.; k. revennyt lippu. — kahtia jakautunut. — kahtiajako [jj]
»kahtiajakoinen»: par. kaksijakoinen kahveli vanh. = haarukka 2 kahvila liike, jossa tarjotaan kahvia, virvokkeita yms. — kahvio pieni omapal- velukahvila, kahvilanurkkaus (esim. tavaratalossa, huoltamossa, laivassa). — kahvitarjoilu (myös kahvintarjoilu) kai [kaix t. kai] (puhekielessä myös kait) kaide mm. kangaspuiden kampamainen osa, jonka lomitse loimet kulkevat (varsinkin länsisuomal. kielenkäytössä; syn. pirta)
kaihi: kaihen, partit. kaihea kaihtaa: impf. kaihdoin kaikaa itäsuomal. kielenkäytössä ja tyyl. (ei heikkoast. muotoja eikä imperfekti- muotoja) kaikua: kellot kaikavat kaiken-alkuisia yhdysadjektiiveja mm. kaiken/ikäinen, -kaltainen, -kokoinen, -lainen, -moinen, -niminen, -pituinen, -värinen. — kaiken kaikkiaan. — kaiken maailman
»kaikenpuolinen»: par. kaikinpuolinen kaiketi [-tix t. -ti] = kai. — kaikin puolin. — kaikinpuolinen: juttu kaipaa kaikinpuolista selvitystä. — kaikista superlatiivin t. superlatiivisen sanan vahvisteena = kaikkein. — kaikitenkin: vain ilmauksessa kuitenkin kaikitenkin ’kuitenkin, loppujen lopuksi’. — kaikkein (myös kaikista) superlatiivin t. superlatiivisen sanan vahvisteena: k. suurin, nopein; k. viimeisenä, k. viimeksi. (Länsisuomalaisen puhekielen tyyppi »kaikkein suurempi» ei kuulu yleiskieleen.) — kaikki: hän tietää, antaa anteeksi kaikki t. kaiken; yhtä kaikki ks. hakusanaa. Miel. toisin: »tulen sinne kaikessa tapauksessa, kaikissa tapauksissa» [par. joka tapauksessa]; »kaikki osanottajista [po. kaikki osanottajat] olivat miehiä». — kaikkitietävä. — kaikki tyynni kaikota: kaikkoan, kaikkosin, kaikonnut.
— 	kaikottaa karkottaa kaiku: kaiun. — kaikua: ei kaiu Kailas (sukunimi): Kailaan kaimakset mon. toistensa kaimat Kainasto (Kauhajoella, Ylistarossa): -lla kainostella: k. huonoa kielitaitoaan; ei kainostellut lähteä mukaan kainulainen varsinkin hist. Pohjanmaan rannikkolaisista, pohjoiseen levinneen kainulaisliikkeen jäsenistä
Kainuu 1. maakunta Itä-Suomessa. 2. = Kalix (taajama Pohjois-Ruotsissa) kainuulainen adj. ja subst. tav. Kainuun
(1) 	oloista ja asukkaista Kainuunjoki (kansanom. Kainuunväylä; ruots. Kalix älv)
1. kaira 1. (varsinkin käsin kierrettävä) pora. 2. kiilamainen kangaskaista pukineessa
2. kaira selkonen, kiveliö, jokivarsien välinen erämaa (Pohjois-Suomessa): retkeillä kairalla t. kairassa
Kairo
kaisla sileävartinen vesikasvi (Scirpus); puhek. myös terävälehtinen nivelvartinen vesikasvi, ruoko (Phragmites). — kaislikko (myös kaislisto) kaislakasvusto kait puhek. = kai Kaitaa (Espoossa): Kaitaalla kaitsea (: kaitsen, kaitsin, kaitsenut; myös
1. inf. kaita : kainnut) paimentaa, vartioida: k. karjaa, lapsia
kaitselmus Jumalan johto; Jumala (tässä merkityksessä tav. Kaitselmus) kaiutin (vanh. syn. kovaääninen) kaivannainen kaivettu t. louhittu mineraali, malmi t. kivi- t. maalaji: maaperän hyödylliset kaivannaiset. — kaivattaa (myös kaivauttaa): vangeilla kaivatettuja ojia. — kaivaus etup. arkeologisista kaivutöistä: rautakautisen kalmiston kaivaukset. — kaivautua (ei »kaivaantua») kaiverros kaivertamisen tulos: hopeamal- jan taidokkaat kaiverrokset. — kaiverrus 1. kaivertaminen. 2. = ed. — kaivertaa 1. uurtaa tekstiä t. kuvioita metallin t. muun kovan aineen pintaan: k. sormukseen päivämäärä; muistotauluun kaiverretut sanat. 2. tavallisemmin kaivaa, kovertaa: toukan kaivertama käytävä. 3. tavallisemmin kalvaa, kaivella: mieltä kaivertava epätietoisuus kaivinkone = kaivukone. — kaivu (ei »kaivuu») kaivaminen: ojan-, kullan/kaivu. — kaivukone (myös kaivinkone; nyk. tav. kaivuri). — kaivuri 1. kaivukone.
2. (ojan)kaivaja
kajahdus (harvemmin kajaus) - kajahtava ääni: torven k. kajastaa 1. sarastaa; kuvastua: aamu kajastaa; kaupungin valot kajastivat taivaalla (myös kaj astuivat taivaalle); mielessä alkoi k. uusi päämäärä. 2. harv. kuvastaa: runo kajastaa hetken tunnelmia (tav. runossa kaj astuvat hetken tunnelmat) kajaus 1. äänestä tavallisemmin kajahdus. 2. sai päähänsä aika kajauksen [= tärskyn]; tekee hyvän kajauksen [ = vaikutuksen, säväyksen]. — kajauttaa (harvoin kajahduttaa): k. eläköön-huuto; lyödä kajautti toista korvalle


183
kallistaa
kakku erilaisista leivonnaisista; väistyvä syn. kaakku (vain isohkosta täytteellisestä ko- risteleivonnaisesta) kakofonia epäsointuisuus. — kakofoninen epäsointuinen kaksikolmatta: tavallisemmin kaksikym-
mentäkaksi. — kaksikymmenluku (harvemmin kaksikymmentäluku). — kaksikymmentä: kahdenkymmenen. — kaksi- ky mmentäkaksi: kahdessakymmenessä-
kahdessa (hyväksyttävä myös kevyempi taivutus kaksikymmentäkahdessa; syn. kaksikolmatta). — kaksikymmentäyksi (myös yksikolmatta; taivutuksesta ks. edellistä hakusanaa). — kaksikymmenvuotias (harvemmin kaksikymmentävuo- tias; kuitenkin tavallisesti esim. kaksikym- mentäyksivuotias). — kaksimielinen 1. kaksimerkityksinen, -selitteinen, -tul- kintainen: k. sana, lause, lainkohta. 2. rivonsekainen: kertoi kaksimielisiä juttuja.
— kaksi miljoonaa (myös kaksimiljoo- naa). — kaksin kerroin. — kaksinkertainen (harvemmin kahdenkertainen). — kaksinkertaistaa (lyhempi syn. kahdentaa). — kaksin verroin. — kaksisataa: kahdessasadassa (mutta kaksisataaviisi- kymmentäneljä : joko kahdessasadassa- viidessäkymmenessäneljässä tai kaksisa- taaviisikymmentäneljässä). — kaksisata- vuotias (myös kaksisataavuotias; tavallisesti esim. kaksisataaviisikymmentävuo- tias). — kaksiselitteinen kahdella tapaa selittyvä, kaksimielinen (1), -ymmärtei- nen, -tulkintainen, -käsitteinen: k. lause.
— kaksistaan = kahdestaan. — kaksitoista: kahdessatoista. — kaksitoistias tyyl. kaksitoistavuotias. — kaksituhatta: kahdessatuhannessa. — kaksitulkintainen (ei »-tulkitteinen») kaksiselitteinen
Kakskerta (nyk. Turkua): Kakskerrassa kaksois-alkuisia yhdyssanoja esim. kaksois/häät, -numero, -olento, -valotus,
-voitto; (kaksosten pankeista puhuen:) Ullan kaksois /sisar, -veli Kaksoisvirranmaa(t)
kaksos-alkuisia yhdyssanoja (alkuosa tarkoittaa kaksosia parina): kaksos/pojat, -raskaus, -tutkimus, -veljekset (myös kak- soisveljekset) kai lyh. kalori(a) kai. lyh. kaliiberi
KAL lyh. Korkeakouluinsinöörien ja Arkkitehtien Keskusliitto kala: ostaa, paistaa kalaa t. kaloja; olla kalassa t. kalalla kalastamassa* kalabaliikki metakka kalansaalis (myös kalasaalis)
Kalanti: Kalannissa
»kalarikas»: par. kalainen, kalaisa
kalasaalis = kalansaalis. — kalastuslanka
(miel. kuin »kalastajalanka»). — kala- sääksi: kalasääksen; syn. sääksi, (eläintieteen terminä myös) kalasääski Kaledonia (engl. Caledonia) kaleeri hist. eräs soudettava sota-alus kaleidoskooppi leluputki, jossa pyöritettäessä näkyy vaihtelevia kuvioita kalendaarinen kalenterin mukainen: kalen- daariset merkkipäivät. — kalendaario ka- lenterijulkaisun ajanlaskuosasto. — kalenteri 1. vuotuinen ajanlasku: juliaaninen k. 2. vuosikirja, jossa on ajanlaskuosasto ym. tietoja; myös muista vuotuisista kä- si- ja muistikirjoista Kaleton (Keuruulla): Kalettomalla Kaleva: (Tampereella) -ssa, (Paimiossa) -lla kalevalakoru. — kalevalanmitta (myös kalevalamitta) vanha suomalainen runomitta Kalevalan päivä
Kalevanmiekka Orionin tähdistön keskiosa, Väinämöisen viikate Kaiho (Hartolassa): -lla kali (maataloudessa) kalium, kaliumoksidi kalibroida määrittää kaliiberi; tarkistaa asteikkoja t. jaotuksia kalifi hist. islamilaisten päämies; korkea islamilainen hallitusmies Kalifornia Kalifornianlahti
kaliiberi (myös kaliiperi) ampuma-aseen piipun t. putken väljyys Kalinin (ent. Tver)
Kaliningrad (saks. Königsberg) kalium [ka-, ei »ka-»] kem.
Kalix [kä-] (myös Kainuu 2)
Kalix älv (ruots.) = Kainuunjoki kalja 1. arkijuomana käytetty alkoholiton mallasjuoma. 2. ark. olut: istua kaljalla kaljaasi eräs 2—7-mastoinen purjealus- tyyppi kaljama = iljanne
Kalkas (sukunimi): Kalkaksen t. Kolkkaan kalkioida (myös kalkeerata) jäljentää kuul- topaperille t. tartuntaväripaperin avulla.
— 	kalkiopaperi (myös kalkeeripaperi) kalkiointiin käytetty (kuulto-1. tartunta- väri)paperi kalkita (: kalkitsen, kalkitsin, kalkinnut) käsitellä kalkilla: valkoiseksi kalkitut seinät; hyvin kalkittua [= kalkilla lannoitettua] maata. — kalkitus kalkitseminen kalkkaa (: ei kalka, kalkkoi, kalkkanut) itäsuomal. kielenkäytössä ja tyyl.: kirveet kalkkavat
Kalkutta: Kalkutassa (myös Kalkuttassa) Kalliovuoret (engl. Rocky Mountains) kallis: mon. partit. kalliita, superl. kallein
1. kallistaa kääntää (enemmän) kallelleen: k. astiaa
2. kallistaa tehdä kalliimmaksi: k. hintaa; vuokrankorotus on kallistanut asumista


kallistua
184
1. kallistua vrt. 1. kallistaa: laiva kallistui aallokossa ’
2. kallistua vrt. 2. kallistaa: elintarvikkeiden kallistuminen
kalma tyyl. kuolema: kalman haju; sota toi kalmaa ja tuhoa. — kalmannos isän kuoltua syntynyt lapsi; tekijän kuoltua julkaistu, jälkeenjäänyt teos kalmetoida antaa calmetterokotus: k. lapsia
kalmisto hautausmaa (arkeologiassa ja kansatieteessä terminä, muulloin tyyl.).
— kalmo kuollut ruumis (lääketieteen terminä; vrt. keho)
Kalmukia Kalmukkien autonominen neuvostotasavalta kalmukki 1. etup. Kalmukiassa asuvan mongolikansan jäsen; saman kansan kieli. 2. eräs karkea puuvilla- t. villakangas
kalori lämpömäärän t. lämpöenergian perinnäinen (ei Sl-järjestelmän) yksikkö. —
— kalorikas runsaskalorinen: kalorikasta ravintoa
kalotti 1. päänmyötäinen patalakki. 2. osa, jonka taso leikkaa pallon pinnasta; puolipalloa pienempi kupoli; (pohjoinen) napa-alue napapiiriin asti. — kalotti- alue (myös Kalottialue) napapiirin pohjoispuolella oleva Pohjoismaiden osa (ja siihen rajautuva osa Neuvostoliittoa) kalsium kem.
kaltainen: yhdyssanoja pronominialkuiset (kaiken-, monen-, saman-, sen/kaltainen; kuitenkin joko sinunkaltaisesi t. sinun kaltaisesi), sanaliittoja useimmat muut tapaukset (unen kaltainen t. unen- kaltainen; pilven, pyörremyrskyn kaltainen)
Kaltimo (Enossa): -ssa kaltio (peräpohjal. kielenkäytössä) lähde, hete
kalustaa varustaa kalusteilla (1): kauniisti kalustettu työhuone. — kaluste 1. tav. mon. huonekaluista ja niitä muistuttavista t. täydentävistä huoneen käyttöesineistä: keittiö(n)-, myymälä-, toimisto/kalusteet; kylpyhuoneen kalusteet; huoneen ainoat kalusteet olivat pöytä, pari tuolia, jalkalamppu, televisio ja stereot. 2. (teknisistä) lisälaitteista ja -tarvikkeista par. varuste: »valaisimen kalusteet»; »viemärin, pannuhuoneen kalusteet». — kalusto erilaisista esineryhmistä t. -sarjoista: olohuoneen k. 9huonekalut’, koulun k. ’ kalusteet ja opetusvälineet', rautateiden liikkuva k. Veturit ja vaunut’. Korvautuu nyk. usein sanoilla esineistö (»rautakautisen haudan kalusto»), välineistö (»puusepän kalusto»), astiasto (»hopeinen pöytäkalusto»)
kalvaa (: kalvan, kalvoi, kalvanut; ei »kaivata»)
kalvinilainen 1. kalvinilaisuuden mukainen; syn. kalvinistinen. 2. kalvinilaisuuden kannattaja; syn. kalvinisti. — kal- vinilaisuus (myös kalvinismi) eräs protestanttinen suunta Kalvitsa (Mikkelin mlk:ssa): -ssa Kama [ka-1. kä-]
Kambodia: nyk. KamputSea kamee kohokuvioinen korukivi kameli (ei »kameeli») kamelia eräs huonekasvina suosittu itä- aasialainen pensas Kamennogorsk (ven.) = Antrea Kamerun
kamiina (ei »kamina») kammeta (: kampean, kampesin, kammen- nut) 1. vääntää, vivuta: hirsi kammettiin toisen selkään. 2. vääntyä, kääntyä (oikeasta suunnasta); vääntäytyä, työntäy- tyä: auto kampesi väärälle kaistalle; sairas koetti kammeta jalkeille kammoa (: kammon, kammoin, kammo- nut) = seur. — kammota (: kammoan, kammosin, kammonnut) pelätä, kammoksua, kammoa: k. pimeyttä; ei kammonnut ottaa riskejä. — kammottaa pelottaa, hirvittää kampanja rynnäkkö, isku(toiminta), tempaus (nämä vastineet yleensä suotavampia). — kampanjoida järjestää rynnäköksi, isku(toiminna)ksi kampi: kämmen
kamppiaiset mon. 1. viljankorjuun lopetta- jaiset. 2. päättäjäiskekkerit (varsinkin tohtorinväitöksen jälkeen), karonkka kampus korkeakoulualue KamputSea (ent. Kambodia) kamr. lyh. kamreeri KamtSatka: -ssa t. -lla kanaali 1. eräiden merensalmien nimissä: Englannin k. (usein pelkkä Kanaali), Bristolin k. 2. vanh. kanava: Rauman k. »kanalisoida»: par. kanavoida; uomata, väylätä (esim. toimintaa)
Kanada Kanariansaaret kand. lyh. kandidaatti KandalakSa (ven.) = Kantolahti kandela valovoiman yksikkö Sl-järjestel- mässä
kandidaatinkirja kandidaatille annettava tutkintotodistus. — kandidaatintutkinto
eräs korkeakoulun loppututkinto (erikseen kirjoitetaan esim. filosofian kandidaatin tutkinto). — kandidaatti 1. ehdokas: vahva k. virkaan. 2. kandidaatintutkinnon suorittanut henkilö: filosofian, valtiotieteen, maatalous- ja metsätieteiden k.


185
kanssa
kaneli (ei »kaneeli»)
kangas (maastoterminä) kuiva enimmäkseen havupuita kasvava metsämaa, nummi (2)
Kangaslampi: Kangaslammilla Kangasniemi: Kangasnieme/ssä t. -llä kangistaa (miel. kuin »kangistuttaa») tehdä kankea(mma)ksi: kylmän kangistamat jäsenet
kangeta (: kankean, kankesin, kangennut) nostaa t. siirtää kangella, vivuta: k. kiviä
1. kani kaniini (ei eläintieteen terminä)
2. kani ark. panttilainaamo: vei kellonsa kaniin .
kanjoni rotkomainen jokilaakso Kankaanpää: -ssä
kankare (lounaissuomal. kielenkäytössä) pelloksi raivaamaton (kivinen) kumpare, metsäsaareke t. keto kannabis hamppu; siitä valmistettu huume kannanilmaus (miel. kuin »kannanilmaisu») mielipiteen-, mielenilmaus. — kan- nanmääritys (täsmällinen) kannanotto Kannanlahti = Kantalahti Kannas usein = Karjalan kannas kannate usein = seur. — kannatin jotakin kannattava osa t. rakenne: katon, hyllyn kannattimet (myös kannatteet); housunkannattimet ’viilekkeet’. — kan- nattajisto kannattajajoukko: puolueen k.
— 	kannattavuus (vanh. kannattavai- suus): sijoituksen, yrityksen, karjanhoidon k.
kanne: nostaa k. ‘vaatia asianosaisena tuomioistuimessa tietynlaista toiseen asianosaiseen kohdistuvaa tuomiota’ kanneksia: tavallisemmin kanniskella kannel ks. kantele
kannella 1. tavallisemmin kanniskella. 2. valittaa, kieliä (ylemmälleen) jostakin toisen tekemästä: kanteli opettajalle poikien kiusanteosta; (lak.) kanteli [= teki kantelun] hovioikeuteen, oikeuskanslerille kannike se josta jotakin kannetaan: os- toslaukun kannikkeet; repun kannikkeet ’viilekkeet’; korin k. ’sanka’; muutto- laatikon kannikkeet ’ sangat t. rivat’. — kännin 1. kantolaite: toi pilkkeitä kan- timella. 2. = kannike. Kuv. yritys on heikoissa kantimissa; kielen kantimet hel- tisivät. — kanniskella (harvemmin kanneksia, kannella): kanniskeli tiiliä rakennusmiesten avuksi kannibaali ihmissyöjä. — kannibalismi ihmissyönti
kannuittain kannu kerrallaan; kannukau- palla
Kannus: Kannuksessa kannuste (myös kannustin): antaa palkintoja kannusteeksi kanoninen kaanonin mukainen; ohjeelli¬
nen. — kanonistaa (myös kanonisoida) julistaa pyhimykseksi; asettaa ohjeeksi Kansainliitto maailmansotien välillä toiminut kansainvälinen yhteistyöjärjestö Kansainyhteisö = Brittiläinen kansainyhteisö
kansalaisuus ihmisen jäsenyys valtiossa: sai Suomen kansalaisuuden. — kansallismuseo, (Suomessa oleva:) Kansallismuseo. — kansallispuku juhla-asuna käytetty kansanpuku. — kansallisuus 1. ihmisen kuuluvuus johonkin kansakuntaan; moottoriajoneuvon ja meri- t. il- ma-aluksen oikeudellinen kuuluvuus johonkin valtioon: kansallisuudeltaan ruotsalainen, virolainen; auton, lentokoneen k. 2. kansa(kunta) (varsinkin kieliyhteisöstä): enemmistö-, vähemmistö/kansallisuus; Neuvostoliiton kansallisuudet kansaned. lyh. kansanedustaja Kansaneläkelaitos
kansanpuku maalaisten (ennen) käyttämä puku
Kansanterveyslaboratorio kansantuote (myös kansantuotos) kansantaloudessa (vuoden aikana) tuotettujen hyödykkeiden yhteisarvo Kansas [kansas, engl. känzas]: -issa Kansasjoki
kansatiede (ei »kansantiede») kansanomaisen aineellisen kulttuurin tutkimus (etnografia) t. aineellisen ja henkisen kulttuurin tutkimus (etnologia)
-kansinen: tavallisemmin -kantinen kansio 1. kirja, johon talletetaan valokuvia, postimerkkejä yms., albumi. 2. paperien, lehtien yms. säilytyskotelo (mappi) t. -kannet (esim. riippukansio); erotukseksi 1. merkityksestä ehdotettu sanaa kansikko. — kansioida tallettaa kansioon t. kansioihin kansoittaa kirjallissävyinen sana, tav. korvattavissa luontevammilla ilmauksilla: »Uusimaa kansoitettiin [par, asutettiin] keskiajalla», »ennen valkoihoisia Perun kansoittivat [par. Perussa asuivat] inkat», »hiekkaranta oli auringonpalvojien kansoittama [par. täynnä(än) auringonpalvojia], »tiheään kansoitettu [par. tiheään asuttu, taajaväkinen] alue» kanssa: A B:n kanssa ilmaisee yleensä A:n ja B:n tasaveroisuutta lauseen sisällön kannalta. Esim. pojat olivat piilosilla naapurin lasten kanssa; olen sopinut asiasta hänen kanssaan; Martti nähtiin usein (yhdessä) Siskon kanssa; laskut pantiin muiden paperien kanssa yhteen pinoon. Varsinkin arkisessa puhekielessä sanalla on myös muuta (vieraanvoittois- ta) käyttöä, joka ei kuulu huolelliseen yleiskieleen: B ilmaisee 1) jotakin, mikä


kanssa-
186
seuraa A:n mukana (ei A:hän nähden tasaveroisena), 2) välinettä tai tapaa, 3) jotakin, minkä parissa A on tai joutuu toimimaan.
Esimerkkejä tällaisesta käytöstä: 1. »siellä hän tulee laukkunsa k.» [par. laukkuineen, laukku kädessään t. mukanaan; vrt. siellä hän tulee vaimonsa kanssa, jolloin vaimo on tasaveroinen tulija]; »tilasi puuroa maidon k.» [par. puuroa ja (sen kanssa) maitoa]; »maksoi velan korkojen k.» [par. korkoineen]; »väkeä oli liiankin k.» [par. liikaakin]. 2. »leikki autojen k.» [par. leikki autoilla; vrt. leikki nuken kanssa, jolloin nukke ajatellaan tasaveroiseksi leikkikumppa- niksi]; »valaisi nurkkaa taskulampun k.» [par. taskulampulla]; »tuli kovan melun k.» [par. kovasti meluten]; »se selviää vasta ajan k.» [par. ajan mittaan t. oloon], 3. »näperteli käsityönsä k.» [par. käsityötään, käsityönsä parissa]; »tulen k. on oltava varovainen» [par. tulta on käsiteltävä varovasti; tulen suhteen on oltava varovainen]; »en tiedä, miten näiden pyyntöjen k. olisi meneteltävä» [par. mitä näille pyynnöille t. näiden pyyntöjen johdosta olisi tehtävä]; »tämän asian k. minulla on ollut vaikeuksia» [par. tässä asiassa minulla on ollut t. tämä asia on tuottanut minulle vaikeuksia]; »oli lupaustensa k. [par. takia] hätää kärsimässä». Huom. myös »kuinkahan sen asian k. [par. laita] oikein on?»
Lause olemme naapurin kanssa käyneet sienessä merkitsee joko ’me ja naapuri olemme yhdessä käyneet - - ’ tai (varsinkin vapaammassa tyylissä) ’minä ja naapuri olemme yhdessä käyneet
— 	— \ Lause hän on serkkunsa kanssa samanikäinen on mahdollinen; luontevampaa kuitenkin hän on samanikäinen kuin serkkunsa t. hän on serkkunsa ikäinen
kanssa-alkuisista yhdyssanoista seuraava vieraanvoittoinen tyyppi on korvattavissa luontevammilla vastineilla: »kanssa- hakija» [par. kilpahakija]; »kanssaihminen» [par. lähimmäinen, kumppani, muu t. toinen ihminen]; »kanssakilpailija» [par. kilpailukumppani, muu t. toinen kilpailija]; »kanssamatkustaja» [par. matka/kumppani, -toveri, muu t. toinen matkustaja]; »kanssapelaaja» [par. peli- kumppani]; »kanssaperillinen» [par. pe- rijäkumppani, muu t. toinen perillinen]; »kanssarikollinen» [par. rikoskumppani]; »kanssasisar» ja »kanssaveli» [par. kumppani, toveri, lähimmäinen, sisar t. veli: ruotsalainen työmies ja hänen suo¬
malainen veljensä]
Kansu: nyk. kirjoitustapa Gansu kantaa: vieraanvoittoisia käyttötapoja mm. »kantaa juhlapukua» [par. pitää juhlapukua, olla juhlapuvussa]; »N. kantoi vapaaherran arvonimeä» [par. käytti
- - arvonimeä; N:llä oli - - arvoni¬
mi]; »tapaus kantaa rikollisen menettelyn leimaa, tuntomerkkejä» [par. tapauksella on leima t. luonne, tun¬
tomerkit]
kantaatti laajamuotoinen säestykselleen kuorosävellys kantaesittää esittää ensimmäisen kerran julkisesti: Sibeliuksen viides sinfonia kantaesitettiin v. 1915. — kantaesitys näytelmän, elokuvan t. sävellyksen ensimmäinen julkinen esitys: näytelmän ensiesitys Oulussa oli pari kuukautta kantaesityksen jälkeen kantaja: »nimen k.» [par. haltija] Kantalahti (myös Kannanlahti): Kantalah- dessa (ven. Kandalaksa) kantarelli (kelta)vahvero kantata ark. syrjätä, särmätä (puutavaraa); reunustaa (esim. kangasta); painua t. painaa lumeen (suksen reuna esim. alppihiihdossa) kantautua (ei »kantaantua») kantele: kanteleen, yks. partit. kanteletta, mon. partit. kanteleita (rinnalla joskus nom. kannel, melko usein yks. partit. kannelta, harvoin vokaalivartaloiset sijat kantelen, kantelessa jne.; ei vastaavia monikkovartaloisia muotoja)
Kantele (Pukkilassa): Kanteleella kantelu kanteleminen; (lak.) ylimääräinen muutoksen haku viranomaisen lainvastaiseen menettelyyn: tehdä k. oikeuskanslerille
-kantinen (harvoin -kansinen): sinikantinen vihko, nahkakantinen kirja kantoisa laaja-, kaukokantoinen: muutoksella oli kanto isät seuraukset Kanton (kiin. Guangzhou) kantoni Sveitsin osavaltio; hallintoalue Ranskassa ja Belgiassa kantt. lyh. kanttori
kantti ark. särmä, syrjä, reunus: laudan k. ’särmä, syrjä*; hameen k. Reunus*; tarkasteli monelta kantilta laholta, kannalta*; tieolot ovat huonolla kantilla kannalla, tolalla’; N:llä oli kanttia [= särmää, otsaa, varaa] sanoa asia suoraan; jos kantti kestää ’jos rahkeet kestävät’.
— kanttinauha ark. reunusnauha kanveesi nyrkkeilykehän matto kapasitanssi (sähkön)varaamis-, varausky-
ky, varautuvuus. — kapasiteetti tilavuus; (suoritus)kyky Kapellskär [-ISär]


187
karisma
Kap Horn [hörn]
kapillaari (fys.) hiusputki, -pilli; (anat.) hiussuoni. — kapillaari- (yhdyssanoissa) = seur.: kapillaari/kemia, -voima. — ka- pillaarinen kapillaaria koskeva, hiushuo- koinen. — kapillaarisuus (myös kapillari- teetti) hiusputki-ilmiö, hiushuokoisuus kapitaali pääoma. — kapitalismi kapitalistinen järjestelmä; pääoma-, rahavalta. — kapitalisti kapitalismin kannattaja; (suur)pääoman omistaja. — kapitalistinen pääomavaltainen, yksityisomistukseen perustuva: k. yhteiskunta. — kapita- loida {myös kapitalisoida) pääomittaa.
1. 	laskea toistuvan suorituksen pääoma- arvo. 2. liittää pääomaan kapiteeli 1. pylvään (koristeltu) pää. 2. pienaakkosten korkuinen antiikvan suur- aakkoslaji. — kapiteloida latoa t. painaa kapiteelilla kapitoli parlamenttitalo (Yhdysvalloissa) »kapitteli»: par. (kirjan) luku kapitulantti kanta-aliupseeri Kapkaupunki Kapmaa: -ssa kappal. lyh. kappalainen kappale (mon. gen. kappaleiden, harvemmin kappaleitten, vanh. myös kappalten) mm. lukumäärän mittana muista kuin ihmisistä (usein tällöinkin tarpeettomasti): »ilmoittautuneita oli kymmenen kappaletta» [par. kymmenen (henkeä)]; »viisi kappaletta osakkeita» [yleensä miel. viisi osaketta] kapsaa (: ei kapsa; imperfektiä ei juuri käytetä) itäsuomal. kielenkäytössä ja tyyl.: jalat kapsavat kapseli kotelo, kotelomainen esine (mm. koteloitu lääkeannos; pullonsuun hattu; pieni avaruusalus t. laskeutumiskykyinen avaruusaluksen osa). — kapseloida koteloida
kapsäkki (myös kapsekki) ark. matkalaukku
kapt. lyh. kapteeni
kapt.ltn. (myös kapt.luutn.) lyh. kapteeniluutnantti Kap Verde
karaatti 1. kullan ja jalokivien painoyksikkö. 2. kultapitoisuuden yksikkö Karachi [-tSi] (myös KaratSi)
1. karaista (myös karkaista) tehdä ruumiillisesti t. henkisesti kestävämmäksi: karaisi itseään uinnilla. Miel. toisin: »vastoinkäymisissä karaistu [par. karaistunut] luonne»
2. karaista selvittää ääntään rykäisemällä: karaisi kurkkuaan
karaistua vrt. 1. karaista: k. ponnistuksia kestämään; karaistunut saaristolainen
Karakalpakia Karakalpakkien autonominen neuvostotasavalta karakteri (myös karaktääri) luonne. — karakterisoida luonnehtia. — karakteris- tiikka luonnehdinta; luonteenkuvaus. — karakteristika 1. mat. luvun logaritmin kokonaisosa. 2. fys. tekn. ominaiskäyrä. karakteristinen luonteenomainen. — ka- rakterologia luonneoppi karamelli (: -ssa) 1. makeinen. 2. poltettu sokeri
karanteeni eristys tartunnan varalta: määrätä karanteeniin Karasjok (norj.) = Kaarasjoki karate eräs japanilaislähtöinen puolustau- tumismenetelmä ja urheilulaji KaratSi = Karachi
karavaani kamelimatkue, kuormakameli- jono; myös esim. aasi-, auto /karavaani; ei kuitenkaan »porokaravaani» [par. iporo)raito] karbidi kem. — karboli (myös karbolihap- pö) antiseptisenä aineena käytetty fenoli karbonoida 1. painaa lomakkeen kääntöpuolelle tartuntaväri. 2. lisätä virvokkeeseen hiilihappoa. 3. hiiltää kasvikuidut pois villasta kardaani (myös kardaaniakseli) nivelakseli kardemumma [kar-, ei »kär-»] kardinaali 1. paavin jälkeen ylimmän arvoluokan edustaja katolisessa kirkossa. 2. eräs pohjoisamerikkalainen peippolintu.
— 	kardinaali- (yhdyssanoissa) pää-, pe- rus-: kardinaali/kysymys, -virhe. — kar- dinaaliluku kiel. perusluku Kare (sukunimi): Kareen karelianismi Karjalan ja Kalevalan harrastus varsinkin 1800-luvun lopun Suomessa
karenssi (myös karenssiaika) omavastuu-, odotusaika (vakuutusalalla); varoaika (kasvinsuojelussa)
Karesuando (ruots.) = Kaaresuvanto karhi: karhen, harvemmin karhin (varsinkin itä- ja pohjoissuomal. kielenkäytössä) (risu)äes
karhuamiskirje (myös karhuumakirje, karhukirje) velkomis-, velkomuskirje Karhumäki: Karhumäessä (ven. MedveZje- gorsk)
kari 1. vedestä pistävä t. vedenalainen kallio t. kivikko: laiva ajoi karille. 2. soramaa, somerikko: lapio karahti kariin Karibianmeri
karies [ka-, ei »kä-»] hammasmätä; luu- kuolio, -mätä karikatyyri = karrikatyyri. — karikoida = karrikoida Karinainen: Karina isissä karisma 1. kristityn armolahja. 2. johtavan henkilön tenhovoima


karismaattinen
188
karismaattinen armoitettu; tenhokas: k.
kansanjohtaja karista (varsinkin itäsuomalaisessa kielenkäytössä) varista: lehdet, havunneulat karisevat; uni karisi silmistä kariuttaa saattaa kariutumaan (kuv.): rahavaikeudet kaduttivat hankkeen. — kariutua ajaa karille: laiva kariutuu; (varsinkin kuv.) suunnitelma kariutui määräävien piirien vastustukseen Karjaa: -lla
karjala Suomen ent. Raja-Karjalassa, rajantakaisessa Karjalassa ja Sisä-Venäjän väestösaarekkeissa puhuttu kieli Karjala (maakunta; autonominen neuvostotasavalta): alueita mm. Laatokan Karjala, Vienan K.; (Suomen) Etelä-, Poh- jois/-K. karjalainen adj. ja subst.
Karjalan kannas (usein pelkkä Kannas)
karjalanpiirakka
Karjalohja: -lla
karjanpaimen (myös karja-, harv. karjo/- paimeri). — karjapiha karkaista 1. kovettaa (teräs) kuumentamalla ja nopeasti jäähdyttämällä: k. terästä. 2. tavallisemmin karaista karkeis- tekn. yhdyssanoissa: karkeis/työ ’karkea, alustava työ\ -hakkaus ’karkeaksi hakkaaminen’, -sorvaus, -työstö; myös yhdysverbejä: karkeis/sorvata,
-työstää. — karkeistaa yksinkertaistaa (vahvasti): karkeistettu kaavakuva; kar-
keistaen voidaan sanoa, että . —
karkeistua vrt. ed.: todellisuus on N:n kuvaamana karkeistunut. — karkeuttaa tehdä karkea(mma)ksi: nastarenkaat kar- keuttavat kestopäällysteen. — karkeutua käydä karkea(mma)ksi: karkeutunut iho Karkku (nyk. Vammalaa): Karkussa karkota (: karkkoan, karkkosin, karkon- nut) kaikota, hävitä, karata. — karkote karkottava aine: hyttyskarkote. — karkottaa ajaa pois, häätää Karl-Marx-Stadt [-Stat] (ent. Chemnitz) Karlovy Vary [-vi -ri] = saks. Karlsbad Karlsruhe [-uej Karme (sukunimi): Karmeen karmi (ikkunan t. oven) kehä, (tuolin) selkä- t. käsinoja karmiini eräs tummanpunainen väriaine;
sen värisävy karnevaali 1. laskiaisaika katolisissa maissa. 2. usein mon. laskiaishuvit; naamiaiset
karoliini (myös kaarlelaineri) Kaarle XII:n sotilas Karoliinit (saaristo) karonkka = kamppiaiset 2 Karpaatit: Karpaattien, Karpaateilla karrieeri (myös karriääri) virkaura; menes¬
tys virkauralla. — karrieristi kiipijä, pyr- kyri
karrikatyyri (: -ssä t. -ssa; myös karikatyyri) ihmisen piirteitä liioitteleva pilakuva. — karrikoida (myös karikoida) kuvata karikatyyrinä; kuvata t. esittää huvittavasti liioitellen: k. toisen puhetapaa
karsi (: karren, partit. kartta) kynttilän sydämen tms. palanut osa: tulitikun k.; paisti on palanut karrelle 'hiiltynyt (pinnastaan t. kokonaan)’ karsiutua (harvemmin karsiintua) karsseri arestihuone; arestirangaistus
1. karsta 1. kiinteä (usein pinttynyt) pa- lamisjäte: puhdistaa savusaunan seinät, pannu, pakoputki karstasta. 2. muusta pinttyneestä kuoresta t. kerroksesta: kalkki-, suola/karsta; kaapia puuron- karstaa kattilasta
2. karsta (syn. useiden alueiden puhekielessä kartta) kehruukuitujen muokkaukseen käytetty parillinen piikkinen laudankappale
1. karstaantua (myös karstautua) 1. palaa t. muuttua karstaksi: velli karstaantui kattilaan (pohjaan palaessaan t. muuten pinttyessään). 2. = karstoittua
2. karstaantua (myös karstautua) vrt. karstata: hienoksi karstaantuneet kuidut
karstata (syn. useiden alueiden puhekielessä karta ta) muokata karstoilla: k. villoja
karstoittua peittyä karstaan, karstaantua (2): karstoittunut sytytystulppa Karstu (Lohjan mlk:ssa): Karstulla kartelli taloudellinen, poliittinen tms. liittouma; (talousalalla:) rengas, rengastu- ma. — kartelloitua rengastua: vientiteollisuuden kartelloituminen Kar|thago [-tägo] kartografi kartanpiirtäjä kartoittaa 1. laatia jostakin kartta: k. alue, malmiesiintymiä, sanojen levikkiä. 2. muotisananomaista kuv. käyttöä: selvittää, selvitellä, tutkia, pohtia (nämä jo selvyyden vuoksi usein suotavampia). Esim. kartoittaa mahdollisuuksia, tulevaisuuden näkymiä; »k. [par. tutkia] puolueiden kannatusta»; »vesistöjen saastumista kartoitetaan» [par. selvitetään]; »kokouksessa kartoitettiin [par. pohdittiin] ensi vuoden toimintaa» karttaa: impf. kartoin karttua 1. lisääntyä, kasvaa: omaisuus on karttunut jatkuvasti; kokemuksen karttuessa. 2. kertyä, kerääntyä (2): katolle karttunut lumi Karuna (nyk. Sauvoa): -ssa Karunki: Karungissa
karvalaukku (varsinkin terminä karvarous-


189
katarri
ku) eräs tavallinen ruokasieni Karvia: ssa t. -lla Karvio (Heinävedellä): -ssa Kasaani = Kazan
kasaantua (myös kasautua). — kasauma (myös kasaantuma, kasautuma) kasari (varrellinen) kattila kasata 1. koota kasaan t. kasoihin: k. rankoja polttopuiksi; tuuli kasasi pihalle lunta. 2. ark. panna kokoon, koostaa: k. moottori kaseerata puhek. hylätä kaseiini juustoaine
kasetoida tallentaa ääni- t. kuvanauhaka- settiin: k. musiikkia radiosta. — kasetti: tallentaa esitys kasettiin (ei »kasetille»).
— 	kasettinauhuri (miel. kuin »kasetti- soitin»)
Kashmir = KaSmir
1. kaski (: kasken) viljelyä varten poltettavaksi kaadettu metsäala; tällaiselle alalle polton jälkeen raivattu viljelys: kaataa, polttaa, viljellä kaskea
2. kaski (: kaskin) vanh. kypärä Kaskinen: Kaskisissa
kasleri sian etuselkä
kaSmir 1. eräs hieno kokovillainen toimi- kaskangas. 2. eräs Intiassa puhuttu kieli KaSmir (myös Kashmir) kaSmirvilla eräs hieno villalaji kasoittain kasamäärin, kasapäissä Kaspianmeri
kassara (varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä) = vesuri; (kuv.) käyttää toista (käsi)- kassaranaan Asiamiehenään, juoksupoi- kanaan, työrukkasenaan’ kastaa 1. panna vähäksi aikaa nesteeseen: k. varpaansa veteen; kastoi korppua kahviin. 2. tavallisemmin kastella: k. kukkia; sade on kastanut maan. 3. ottaa seurakunnan yhteyteen ja antaa nimi, ristiä: poika kastettiin Janneksi kastanjetit mon. eräs lyömäsoitin kastella tehdä kosteaksi t. märäksi, kostuttaa: k. kukkapenkkiä; kasteli kenkänsä lätäkössä; sateen kastelema maa
1. kasti 1. kirjapainon lokerosto, jossa kirjakkeita säilytetään. 2. vinolappeinen kasvilava
2. kasti syntyperästä määräytyvä yhteiskuntaluokka (Intiassa)
Kastilia
kastraatio kastrointi. — kastroida (vanh. kastreeratä) tehdä suvunjatkamiskyvyt- tömäksi poistamalla sukupuolirauhaset leikkauksella; syn. usein kuohita kastrulli vanh. kasari
kasuistinen tapauksittainen: toimia kasuis- tisesti tapausta myöten, tapauksittain’ kasvain 1. puun vuotuinen lisäverso, vuosikasvain; vrt. kerkkä. 2. elimistön sai¬
raalloinen kiinteä lisämuodostuma: hy- vän-, pahan/laatuinen k. — kasvannainen 1. = kasvain 2 (ei lääk. terminä); (kuv.) poliittisen elämän kasvannaiset. 2. (hämäl. puhekielessä) = kasvain 1 kasvatust. lyh. kasvatustieteiden: kasva- tust. kand., maist., lis., tri kasvatusvanhemmat (ei »kasvattivanhemmat»)
kasvi 1. puista, pensaista, ruohoista, levistä jne. 2. puhek. = kasvain 2. — kasvikset mon. ruoka-aineina käytettävät mehevät kasvinosat, varsinkin vihannekset. — kasvillisuus määräalueen kasvipeite: Lounais-Suomen rehevä k. — kasvio määräalueen kasviston järjestelmällisesti esittävä teos. — kasvisto 1. määräalueen kasvilajit kokonaisuutena, kasvilajisto, floora: monilajinen k. 2. kuivattujen kasvien kokoelma, herbaario kasvojenhoito (myös kasvojen hoito). — kasvojenpesu (myös kasvojen pesu). — kasvokkain (myös kasvotuksin, kasvotusten) kasvot vastakkain: istuivat k. — kasvonilme (myös kasvojenilme, kasvojen ilme). — kasvonpiirteet (myös kasvo- jenpiirteet, kasvojen piirteet). — kasvot miltei aina mon.; nyk. puhekielessä kuitenkin: johtokuntaan tuli viisi uutta kasvoa ’henkeä, jäsentä’. — kasvotuksin, kasvotusten = kasvokkain kasvuisa hyväkasvuinen: k. maa, metsä. — kasvuisuus hyväkasvuisuus: kasvuisuu- destaan tunnettua seutua. — kasvullinen 1. kasvuun perustuva: suvuton eli kasvullinen lisääntyminen; juurillaan haapa leviää kasvullisesti. 2. = kasvuisa: kasvulliset metsämaat. — kasvullisuus 1. = kasvuisuus. 2. vanh. kasvillisuus. — kasvusto määrälajia t. -lajeja kasvava kasvipeitteen osa: tiheitä mustikka-,
sara/kasvustoja kat. lyh. katolinen
katafalkki ruumisarkkukoroke kirkossa t. kappelissa
Katajanokka (Helsingissä): Katajanokalla katakombi maanalainen hautakammiokäy- tävä
Kataloinen (Lammilla): Kataloisilla katalonia (kieli)
Katalonia (maakunta) katalysaattori kemiallista reaktiota kiihdyttävä (ulkopuolinen) aine. — katalysoida kiihdyttää (reaktiota) katalysaattorina. — katalyysi (: -ssä t. -ssa) katalysaattorin kiihdyttävä vaikutus »katalyytti»: par. katalysaattori katapultti heittolaite (muinoin sotakone, nyk. mm. laite, joka sinkoaa lentokoneen vauhtiin ilman kiitorataa) katarri limakalvon tulehdus


katarsis
190
katarsis (myös katharsis [tar-]) sielun puhdistuminen tragediassa; vapautuminen (ahdistuksesta ja jännityksestä) kata|st|rofaalinen (myös kata\st\rofaali) tuhoisa, romahdusmainen: k. seuraus; myynnin k. väheneminen. — kata|st|rofi tuhoisa tapahtuma, (suur)turma, mullistus, romahdus kate 1. katon peiteosa; yleisemmin se millä katetaan, peite: osti vajan katteeksi aal- topeltiä; asbestilevy, kattohuopa ym. ka- teaineet; veti pinon katteeksi muovin; seinänkate. 2. raha- ja pankkisitoumus- ten vakuus; maksun mahdollistava rahamäärä: setelistön kultako te; sekillä oli riittävä k.; menojen katteeksi ei ollut juuri lainkaan tuloja; (kuv.) hänen puheillaan ei ollut katetta. 3. yhden hengen ruokailuvälineet pöytään katettuina katedraali tuomiokirkko kateederi 1. puhujan- t. opettajankoroke.
2. oppituoli kateetti suoran kulman viereinen sivu suorakulmaisessa kolmiossa kategoria luokka, ryhmä; (fil.) peruskäsite. — kategorinen ehdoton, jyrkkä: k. kannanotto, kielto. — kategorioida luokittaa kateissa = kadoksissa katekismus (myös katkismus) kysymys- ja vastausmuotoinen kristinuskon alkeisoppikirja
katetri lääk. johtoputki. — katetroida tutkia t. tyhjentää katetrilla: k. virtsarakko katkaisin (miel. kuin »katkaisija») katkai- suväline; varsinkin sähkövirran katkaisuja kytkentälaite, kytkin katkarapu ohutkuorisia maukkaita äyriäisiä
katkeama: terän k. (varsinkin pohjal. kielenkäytössä myös katkein); puhelinjohdon, sähkövirran, ohjelman k. (myös katko, katkos) katkelma: kirjeen, teoksen, melodian k. 'palanen, pätkä, ote’. Ei juuri konkr. palasta (»kivikirveen katkelma»: par. pala, palanen). — katkelmainen (myös katkelmalleen): katkelmaisia muistiinpanoja. — katketa: katkeaa, katkesi, katkennut. — kätki ark., usein leik. (ei yleiskielessä) poikki katkismus = katekismus katko (myös katkos) katkeama: puhelinkaapelin k.; sähkökatko; tuotannon katkot
»katkorapu»: po. katkarapu katkos = katko
katoava: k. omaisuus, tuokio. — katoavainen varsinkin heng. katoava; maallinen, ajallinen: tässä katoavaisessa maailmassa. — katoavaisuus: hetken tunnel¬
mien k. (myös katoavuus); (heng.) saarnasi kaiken katoavaisuudesta
katodi negatiivinen elektrodi
katolilainen subst. katolisen kirkon jäsen.
— katolinen 1. adj. (roomalaiskatoliseen kirkkoon kuuluva, sen mukainen: k. oppi, väestö. 2. subst. tavallisemmin katolilainen
katosalla katon alla, suojassa
Katowice [-vitse] (saks. Kattomtz)
kats. lyh. katsastettu
katsahdus vilkaisu, silmäys: jo pikainen k. osoitti tontin sopivaksi. — katsahtaa vilkaista, silmätä: k. tyttöön; katsahti etusivun otsikoita. — katsanto varsinkin vanh. ja tyyl. 1. ilme, katse: totinen, tuikea k. 2. ensi katsannolta ensi katsomalta, ensi silmäyksellä. 3. jossakin katsannossa jossakin suhteessa, joltakin kannalta: monessa katsannossa merkittävä saavutus. — katsantokanta hiukan vanh. näkökanta, katsomus: tämän katsantokannan mukaan. — katsastaa 1. katsoa, tarkastella: lähti katsastamaan istutuksia; katsastetaanpa juttua tarkemmin. 2. tarkastaa, toimittaa katsastus: k. auto; k. öl- jylämmityslaitteet. — katsastus 1. virallinen tarkastus (varsinkin moottoriajoneuvojen t. ilma-alusten kelpoisuuden toteamiseksi): ensi-, uusinta/katsastus; tyyppikatsastus; öljylämmityksen k. 2. urheilun edustustehtävää edeltävä valinta- kilpailu: ampujien olympiakatsastukset.
— katsaus 1. lyhyehkö selonteko: muoti-, lehdistö /katsaus; katsaus kuukauden säihin. 2. tavallisemmin katsahdus. — katselmus 1. virallinen tarkastus (varsinkin kiinteistön, oikeudenkäynnin kannalta merkittävän kohteen, joukko-osaston). 2. paraati (kuv.): uusimman kuvataiteen k. Suvi-Pinxissä; kongressi tutkimuksen kärjen katselmuksena. — katsoa: katsoi ratkaisun (ei »ratkaisua») ainoaksi mahdolliseksi. — katsomus (kiinteä, tietoisesti omaksuttu) käsitys elämästä ja asioista, näkökanta (raja sanaan näkemys ei ole aina selvä): poliittisten katsomusten erot; hänen katsomuksensa mukaan asiat on tulkittava yhteydessään; pysyy entisessä katsomuksessaan; elämän-, maailman/katsomus. — katsonta harv. katsominen: kaivon k. ’kaivonpaikan etsiminen’; lasten k. 'vartiointi, kaitseminen’
kattaa 1. peittää katolla t. katon tapaan: uudisrakennusta katetaan parhaillaan; kattoi veneen talveksi suojapeitteellä; lumen kattamat maisemat. 2. peittää (abstr.): koko alan kattava käsikirja; tulot eivät kattaneet kustannuksia. Huolimatonta käyttöä muotisanana: »ulkoilu-


191
kaupunki
asuvalikoimamme kattaa kaikki säät» [par. -valikoimastamme riittää kaikkiin säihin]; »lakko kattaa tuhat [par. koskee tuhatta] työntekijää»; »jos tuotteen laatu kattaa vientiin vaadittavan tason» [par. jos tuote laadultaan kelpoa vientiin]. 3. järjestää ruokailukuntoon: k. pöytä, ateria. — kattamus se mikä pöytään on kerralla katettu »kattaus»: par. kattamus; (ruokailuvuoro (esim. laivassa) kattavuus peittävyys, yleispätevyys: otoksen kattavuudessa on toivomisen varaa Kattegat -
Kattovvitz (saks.) = Katomce (puol.) katuvainen: k. (myös katuva) mieli. — ka- tuvaisuus: hänen katuvaisuutensa (tavallisemmin katumuksensa) ei tainnut olla aitoa
kauaksi: tavallisemmin kauas. — kauan: kesti kauan (varsinkin puhekielessä myös kauan aikaa); ei viipynyt kauan (länsisuomal. puhekielessä »kauaa»). — kauas (harvemmin kauaksi). — kauaskantava (myös kaukokantoinen) kantoisa: k. tykki; kauaskantavat seuraukset. — kauaskantoinen = kauaskantava, kaukokantoinen
»kauaskatseinen»: par. kaukokatseinen kauemmaksi (myös kauemmas, harvemmin kauemma). — kauemmin: ei viipynyt kauemmin (myös kauempaa) Kauhava: -lla
kauhistaa (myös kauhistuttaa) hirvittää, kammottaa: pelkkä mahdollisuuskin kauhistaa; häntä kauhisti lähteä pimeään; ajettiin kauhistavaa [ = kauheaa] vauhtia. — kauhu: huomata jotakin kauhukseen, odottaa kauhuissaan (miel. kuin »kauhulla») kauhuri puhek. kauhakuormain kauimmaksi (myös kauimmas, harvoin kauimma). — kauintaan: viivyn kauin- taan [= enintään] viikon, torstaihin Kaukas: (Lappeenrannassa) Kaukaalla,
(Hyvinkäällä) gen. Kaukosten, iness. Kaukosissa Kaukasia
Kaukasus: Kaukasuksella Kauklahti (Espoossa): Kauklahdessa kauko- (yhdyssanoissa) kaukainen, etä-: kauko/juna, -kirjoitin, -maa, -partio, -puhelu, -yhteys jne.
Kaukoitä Itä-Aasian maat kaukokantoinen kauaskantava, kantoisa: teki kaukokantoisia päätelmiä. — kaukokatseinen (ei »kauaskatseinen»): k. poliitikko. — kaukokäsi kauko-ohjauksinen käsittelylaite, manipulaattori: käsitellä radioaktiivisia aineita kaukokädellä. — kaukolämmitteinen (ei »kaukolämmitet-
ty»): k. talo. — kaukonäköinen 1. kaukokatseinen: k. liikemies, suunnitelma. 2. silmästä par. pitkänäköinen. — kauko-ohjauksinen (miel. kuin »kauko-/oh- jattava», »-ohjattu»): k. juna, ammus kaulakkain (myös kaulatuksin, kaulatus- ten) kädet toistensa kaulassa kaulia: kaulin (myös kaulita : kaulitsen) tasoittaa taikina kaulimella litteäksi levyksi, kaaviloida. — kaulin (: kaulimen) kaulimiseen käytetty puutela, kaavila Kaulinranta (Ylitorniolla; ei »Kauliran- ta»): Kaulinrannalla Kaunas: -issa
kauneudellinen usein miel. toisin: »kau- neudelliset arvot» [par. kauneusarvot], »kauneudelliselta kannalta» [par. kauneuden kannalta]. — kauneudenhoito.
— 	kauneushoitola Kauniainen: Kauniaisissa kaunis: mon. partit. kauniita, superl. kaunein. — kaunistaa: tehdä kaunii(mma)k- si: maisemaa kaunistava koivukuja. — kaunistuttaa antaa kaunistaa: kaunistut ti itseään kosmetologilla kaunoluistelu vanh. taitoluistelu kaupaksi käymätön. — kaupaksi käyvä, menevä. — kaupata (myös kaupita, kaupitella) myydä, myyskennellä; tarjota kaupaksi: k. pitsejä; kauppasi minulle autoaan. — kaupinta 1. kaupitseminen: postikorttien, veneen k. 2. (terminä) kauppojen teko toisen lukuun, komis- sio(kauppa). — kaupita (: kaupitsen; myös kaupitella) = kaupata. — kaupitsi ja 1. = kauppaaja. 2. kaupinnan (2) harjoittaja, komissionääri. — kaupittaja se jonka lukuun kaupitsija (2) toimii, toimeksiantaja, komitentti. — kaupittelija = kauppaaja, kaupustelija kauppa: mennä, olla, pitää, tarjota kaupaksi t. kaupan. — kauppaaja vrt. kaupata: tuli taas se auton, pitsien kauppaaja. — kauppa- ja teollisuusministeriö. — kauppakorkeakoulu: Helsingin, Turun k. — kauppala entinen maalaiskunnan ja kaupungin välinen kuntamuoto: kaikki Suomen kauppalat muuttuivat v. 1977 kaupungeiksi kauppat. lyh. kauppatieteiden: kauppat.
kand., maist., lis.t tri kauppias 1. ammattimaisen vakinaisen kaupan harjoittaja. 2. kauppaajasta, kaupustelijasta: nyt se pitsikauppias on taas ovella
kaupungeittain kaupunkia kohtia, kaupunki kaupungilta: veroäyrit ovat k. seuraavat: . — kaupungistua muuttua
kaupunkimaiseksi t. -vakaiseksi: kaupungistuva kirkonkylä; Etelä-Suomen kaupungistuminen. — kaupunki alk. hai-


kaupunkilaistua
192
linnollisesti ja oikeudellisesti maalaiskunnista erillinen kuntamuoto; vuodesta 1977 lähtien Suomessa on ollut vain yksi kuntamuoto, mutta entisistä kaupungeista (ja lisäksi kauppaloista) käytetään edelleen kaupunki-nimitystä. — kaupunkilaistua muuttua kaupunkilaiseksi, kaupunkilaisille ominaiseksi: kaupunkilaistunut Ranuan poika; elämäntyylin kaupunkilaistuminen kaupustelija vrt. seur.: postikorttien k. — kaupustella myyskennellä (varsinkin pikkutavaraa): k. puhdetöitä, matkamuistoja
kaura: kylvää, leikata, niittää kauraa; (leikatusta viljasta:) kaurat ovat (myös kaura on) vielä puimatta; (jyvistä:) syöttää hevoselle kauroja (myös kauraa); (kauppatavarasta, ruoka-aineesta:) kauraa tuotiin ulkomailta kausaalinen: näillä asioilla on k. yhteys t. kausaaliyhteys [= syy-yhteys]; k. [ = syysuhteeseen perustuva] selitys; (kiel.) ie. [= syytä ilmaiseva] sivulause.
— 	kausaliteetti syysuhde. — kausatiivi- nen kiel. aiheutusta ilmaiseva: k. verbi kausijulkaisu aikakauslehti t. -kirja, aikakausjulkaisu. — kausiluonteinen (miel. kuin »-luontoinen»): k. työttömyys. — kausittainen kausittain ilmenevä, kausiluonteinen: kausittaiset hinnanvaihtelut Kaustinen: Kaustisella kaustinen lipeämäinen, syövyttävä: k.
sooda. — kaustistaa (myös kaustisoida) tehdä kaustiseksi Kautokeino (norj.) = Koutokeino kautsu raakakumi
kautta: matkusti Tampereen k.; tule tätä k.; kulki toista k.; tilata lehti kirjakaupan k. Välityksellä’; sain tiedon hänen kauttaan; ratkaisuun päästiin monen välivaiheen k.; kuoli oman käden k.; kuoleman k. menetetyt [yhdistyksen] jäsenet; k. maailman, vuosisatojen. Keinoa, tapaa merkitsevissä ilmauksissa yleensä miel. toisin: »mansikka lisääntyy rönsyjen
kautta» [par. rönsyistä]; »muuttojen kautta [par. muutoissa, muuttojen takia t. johdosta] pienentynyt väkiluku»; »osakeannin kautta [par. osakeannissa, osakeannin tietä] kertynyt pääoma», »oston kautta [par. ostamalla] saatu omaisuus»; »sattuman kautta» [par. sattumalta]. Vinoviivalliset ilmaukset sopii lukea tapausta myöten esim. kolme kahdeksasosaa (= 3/8; ei »kolme kautta kahdeksan»), puhelin 1911, alanumero 204 (= 1911/204; saneltaessa myös 1911 vinoviiva 204, ei sen sijaan »1911 kautta 204»)
kauttaaltainen kauttaaltaan ilmenevä, läpi¬
kotainen: esityksen k. hataruus »kauttaviiva»: par. vinoviiva Kauttua (Eurassa): -lla Kauvatsa (nyk. Kokemäkeä): -lla kavaljeeri naisen miesseuralainen kavalkadi juhlallinen ratsukulkue; katselmus (2)
kavallus lak. toisen omistaman mutta omassa huostassa olevan irtaimen omaisuuden anastaminen kaventua = seur.; myös abstr. käyttöä: mahdollisuudet kaventuvat [= supistuvat] jatkuvasti. — kaveta (: kapenee, kapeni, kavennut) käydä kapea(mma)ksi, kaventua: suvannon jälkeen joki taas kapeni
kaveri 1. puhek. toveri, kumppani, ystävä: meni ulos kaveriensa kanssa. 2. ark. mies, poika, veikko, heppu: taitaa olla lahjakas k.
kaviaari sampikalojen suolattu mäti Kazahstan [kazah-]
Kazan [kasan, ven. kazan] (myös Kasaani) kcal lyh. kilokalori(a) kd. lyh. kansandemokraatti: ed. Saarinen (kd.)
ke (myös kesk.) lyh. keskiviikko(na) kehdata 1. saada tehdyksi kainoudeltaan, häpeäntunteeltaan: en kehdannut muistuttaa häntä; kehtaat k in käyttää tuommoisia nimityksiä. 2. (itäsuomal. puhekielessä) viitsiä: saattaisihan tuonkin haastaa, jos kehtaat kuunnella kehikko tukirakenteena oleva kehys, (ul- ko)runko: pöydän, lampunvarjostimen, rysän k.; oven k. ’peiliä ympäröivä rakenne, kehys’; puurakennuksen k. hirsisalvos (kehä) t. piirurunko’. — kehilö painamista varten tehty ladelman (ja kuvalaattojen) yhdistelmä kehite valotetun kuvaksen kehitysliuos. — kehitin laite, jolla jotakin kehitetään: lämminilman-, savun/kehitin. — kehitteillä kehiteltävänä: k. on uusi menetelmä, lääke. — kehitys kehittyminen: tekniikan k.; lapsen normaali k.; seurata kehitystä, kehityksen mukana. — kehitysalue (taloudellisesti) vajaakehittynyt, takapajuinen alue Kehitysaluerahasto
kehitysmaa vrt. kehitysalue: kehitysmaiden avustaminen. — kehitystyö kehittämistyö: tuotekehitystyö (myös tuotekehittely). — kehitysvammainen adj. ja subst. jonka kehitys on estynyt synnynnäisen t. kehitysiässä saadun sairauden t. vamman takia
kehjetä (: kehkeää t. kehkenee, kehkesi t. kehkeni, kehjennyt) tyyl. tavallisemmin seur. — kehkeytyä (harvemmin kehjetä) varsinkin tyyl. sukeutua, muotoutua,


193
kellonmäärä
kehittyä: nupusta kehkeytyi komea kukka; sinfonian kehkeytyminen alkuai- neksistaan
kehlo matala, pyöreä puinen t. lasinen (maito)astia: viilikehlo keho elävä ruumis (lääketieteen terminä;
yleiskielessä miel. ruumis). Vrt. kalmo »kehonrakennus»: par. kuntovoimailu kehottaa: k. vieraita kahvipöytään; kehotin häntä olemaan huolellinen kehruu kehrääminen; kehruut myös = seur. — kehruukset mon. kehrättävä villa; myös kehrätyistä langoista. — kehruut- taa (varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä) = kehräyttää. — kehräys: tavallisemmin kehruu (kuitenkin esim. kissan, moottorin kehräys). — kehräyttää (myös keh- ruuttaa)
kehto tav. jalaksellinen, liekutettava lapsen makuusija (varsinkin länsisuomal. kielenkäytössä; syn. kätkyt) kehys jotakin ympäröivä (ja tukeva) reunus t. rakenne, »raami» (raja toisaalta kehikkoon, toisaalta kehään ei aivan selvä): valokuvan, peilin k. tai kehykset; ilmoitus pantiin mustiin kehyksiin; oven k. kehikko’; ikkunan k. ’runko, johon ruudut kiinnitetään, puitteet*; silmälasien kehykset. Kuv. vaaramaisema Pielisen kehyksenä; jokapäiväisen elämän kehykset puitteet*. kehysteinen (yhdyssanois¬
sa) -kehyksinen: keramiikkakehysteinen peili. — kehä: mm. rysän k. kehikko’; rakennuksen k. kehikko’ (varsinkin räystään tasalle saadusta hirsisalvoksesta: on jo kehällä t. kehillä); oven, ikkunan k. karmi, seinän aukkoon asetettu rakenne, johon ovi t. ikkuna saranoidaan’ keidas 1. kostea, reheväkasvuinen paikka aavikolla; (kuv.) kirjasto oli lukuhaluisille oikea k. 2. (pohjoissatakuntal. ja eteläpohjal. kielenkäytössä) suo, neva; suossa oleva kiinteä kohta, suomätäs; (maantieteen terminä) ylävähkö, kupera suo, keidas-, kohosuo keikahdus: keinutuolin, valuuttakurssien keikahdukset. — keikahduttaa: tavallisemmin keikauttaa. — keikaus: meni nurin yhdessä keikauksessa; iso keikaus puolueiden kannatuksessa; vallankeikaus ’(kevyesti käynyt) vallankaappaus t. -kumous’. — keikauttaa (harvemmin keikahduttaa): keikautti saavin kumoon Keikyä (nyk. Äetsää): -ssä keinahdus. — keinauttaa (harvemmin kei- nahduttaä): ohi kulkeva laiva keinautti venettä
keino- keinotekoinen’ eräiden toimintaa ilmaisevien (verbikantaisten) substantiivien ja toimivien laitteiden nimissä: keino/- hedelmöitys, -kastelu, -siemennys, -va¬
laistus (samoin keinovalo ’tekovalo’; kuitenkin vain tekohengitys, ei »keino- hengitys»); keinoemo, keinomunuainen ’munuaislaite’. Sitä vastoin »keino/jää, -kuitu, -luu, -nahka, -nivel, -sade» yms.: par. tekojää, -kuitu jne. keinotella
keisarileikkaus (ei »keisarinleikkaus») keite kasvirohdoksista keittämällä valmistettu uute, dekokti Keitele: Keiteleellä
keitin- yhdyssanoissa usein = keitto-: keitin/astia, -vesi. — keitos: keitos [ = keitettävä (keitto)ruoka] on jo tulella; tarjoili keitoksiaan [= keittämiään ruokia, usein hiukan halv.]; yhteen keitokseen [ = keittokertaan] ei kulu paljon kahvia; (kuv.) aikamoinen keitos [= sekava aikaansaannos, soppa]. — keitti- mö = keittämö. — keitto 1. keittäminen: oli kahvinkeitossa. 2. keitetyistä lie- miruoista (syn. ark. soppa): liha-, kala/- keitto; vihannes-, kaali-, hedelmä/keitto.
— keittämö (harvemmin keittimö) laitos, jossa jotakin valmistetaan keittämällä: saippuan-, suolan/keittämö
Keituri (Orimattilassa): Keiturilla Kekkonen (Ruovedellä): Kekkosella kekri (alk. itä- ja pohjoissuomal. kielenkäytössä; muita kansanomaisia sana-asuja keyri, köyri, köyry) pyhäinpäivään yhtynyt kansanomainen syysjuhla KEL lyh. kansaneläkelaki Kela lyh.s. Kansaneläkelaitos (tav. tekstissä mieluimmin lyhentämättä) kelastaa kalastaa kelastimella, virvelöidä.
— kelastin heitto-onki t. -uistin, virveli »keliolosuhteet»: par. kelit
Keijo (Jyväskylässä): -ssa kellahduttaa = kellauttaa kellahtava: tavallisemmin kellertävä kellaroida kypsyttää kellarissa: k. viinejä, juustoja
kellastaa (myös kellastuttaa) saattaa kellastumaan: syksyn kellastamia lehtiä. — kellastua muuttua keltaiseksi (varsinkin valon tai kuivumisen vaikutuksesta): vehnä rupeaa kellastumaan; kellastuneita kirjeitä. — keilata tehdä (omalla värillään) keltaiseksi: rypsinkukkien keltaama vainio
kellauttaa (myös kellahduttaa): kellautti toisen kumoon, säkin lattiaan kellertyä käydä kellertäväksi: potilaan iho on kellertynyt. — kellertävä (varsinkin tyyl. myös kellervä) keltaiseen vivahtava, kellahtava: kellertävää kirjepaperia.
— kellertää vivahtaa keltaiseen: vilja alkaa jo k. — kellervä = kellertävä
kello: kokous alkaa kello yhdeksän t. kello yhdeksältä. — kellonmäärä (miel. kuin


kelluke
194
»kellomäärä») kellonaika: matkalaskuun merkittävät päivä- ja kellonmäärät kelluke 1. veden pinnalla kelluva merkki (pola, poiju) t. kannate (pönttöni). 2. = seur. — kellutin (harvemmin kelluke; syn. varsinkin ark. killut in) riippuva koru, riipus: ripustaa kelluttimia korviinsa, joulukuuseen kelmu 1. elimellinen kalvo, ketto: poistaa kelmut paistilihasta. 2. sellofaani tms. te- kokalvo
kelpoinen kelpaava, pätevä: yksinään melko harv. (palvelukseen kelpoinen mies; kelpoisiksi todetut viranhakijat), yhdyssanoissa tav. (käyttö-, meri-, vertailu-, viljely /kelpoinen). — kelpoisuus: tavaran, matkalipun k.; k. työhön, virkaan »kelpoittaa»: par. kelpuuttaa kelpo lailla. — kelpo tavalla Keltainenjoki: Keltaisella joella (myös
Huangho, Hwang Ho)
Keltainenmeri: Keltaisellamerellä (kiin.
Huang Hai) keltti erään Länsi-Euroopassa laajalti asuneen kansaryhmän jäsen; saman kansa- ryhmän (muinais)kieli. — kelttiläinen 1. adj. keltteihin t. kelteille kuuluva: kelttiläiset kansat, kielet. 2. subst. miel. keltti keltuainen (munan; varsinkin sisäsuomal. ja pohjal. kielenkäytössä): syn. ruskuai- nen
kelvin lämpötilan yksikkö Sl-järjestelmässä kelvokas = seur. — kelvollinen kunnollinen, laatuunkäypä: k. asunto; ei löytänyt kelvollista apulaista Kem (ven.) = Vienan Kemi Kemi: -ssä
kemia aineiden ominaisuuksia, koostumusta, muuttumista ja valmistusta tutkiva tiede. — kemiallinen kemian alaan kuuluva: k. koe; k. (nasevammin: kemian) laboratorio Kemie (Tohmajärvellä): -ssä, illat. Ke- mieen
kemikaali kemiallinen valmiste. — kemi- kaalikauppa »kemikalio»: par. kemikaali; kemikaali- kauppa Keminmaa: -ssa
kemisti kemian tutkija t. tuntija Kempele: Kempeleessä Kenia
kennel 1. koiratarha. 2. koirien kasvatus, kenneltyö. — kennelala. — kenneltyö kenr. lyh. kenraali
kenr.ltn. (myös kenr.luutn.) lyh. kenraaliluutnantti kenr.maj. lyh. kenraalimajuri kentauri puoleksi ihmis-, puoleksi hevos- hahmoinen taruolento kenties ehkä, kukaties
kepeä varsinkin tyyl. 1. vaivaton, sujuva, ketterä (vastaa osaksi kevyt-sanan 2. mer- kitysryhmää): k. käynti; nappasi kepeästi voiton; k. [ = kevytsoutuinen] vene.
2. 	vrt. kevyt 3: k. olo; kepeää musiikkia, pakinointia; kepeästi perusteltu väite kepu lyh.s. leik. halv. keskustapuolue kera (myös kerällä) kanssa: kirjallissävyi- nen, hiukan sievistelevä postpositio, jota nykyisessä asiatyylissä mieluimmin vältetään: »isä tuli poikansa kera» [par. poikansa kanssa, poikineen]; »kulki salkun kera» [par. salkku mukanaan]; »neuvot- teli vastapuolen kera» [par. kanssa]; »otti vastaan kovien nuhteiden kera» [par. kovasti nuhdellen]; »vapaudenristi tammenlehvien kera» [par. vapaudenristi ja (t. ynnä) tammenlehvät]; »lihaa vihannesten kera» [par. lihaa ja vihanneksia], »hakemukset liitteiden kera lähetetään
» [par. hakemukset liitteineen]
Kera lyh.s. Kehitysaluerahasto keraaminen keramiikkaan kuuluva: keraamiset laatat, koriste-esineet. — keramiikka savenvalu(taide), saviteollisuus; savi- valokset, -valmisteet keratiini sarveisaine Kerava: -lla Kerimäki: Kerimäellä
1. keritä (: kerkiän, kerkisin, kerinnyt) ehtiä, ennättää, kerjetä: ei kerinnyt syödä, syömään (merkitykset samat kuin ehtiä-\zxb'm vastaavissa rakenteissa)
2. keritä (: keritsen, keritsin, kerinnyt) leikata (kotieläinten) villaa t. karvoja
keriä (: kerin, impf. kerin, kerinyt) kiertää kerälle
kerjetä (: kerkeän, kerkesin, kerjennyt) varsinkin lounaissuomal. ja keski- ja pohjoispohjal. kielenkäytössä; yleiskielessä tavallisemmin 1. keritä Kerkkoo (Porvoon mlk:ssa): -ssa kerkkä havupuun (vuosi)kasvain Kerkyra: -ssa (myös Korfu) kernaasti mielellään: tulen k. mukaan kerni 1. (peräpohjal. puhekielessä) lunta peittävä jääkuori, kohva, kerste. 2. muo- vipintainen puuvillakangas kerppu (varsinkin lounais-, itä- ja pohjoissuomal. kielenkäytössä; länsisuomal. usein kerpo : kervon t. kerppo) kuivattuna mm. lampaiden ruoaksi käytetty lehdeskimppu kerrallinen 1. kerran sattunut t. sattuva: kerrallisesta virheestä voi olla laajat seuraukset. 2. par. kerrosteinen: »k. savi» kerran (vanh. ja puhek. myös kerta) tulin kerran ajatelleeksi, että ; ota nyt,
kun kerran haluat (puhek. myös: ota nyt, kerran t. kerta haluat) kerrannainen 1. 3:n kerrannaisia ovat 6,


195
keskiaste
9, 12 jne. 2. moninkertainen: kerrannaisia (miel. kuin »kerrottuja») tulppaaneja; (kem.) kerrannaisten painosuhteiden laki. — kerrannaisvaikutus (»lakon kerrannaisvaikutukset»): taloustieteistä lähtenyt muotisana, yleiskielessä tav. par. (välillinen) seuraus t. vaikutus. — kerrassaan 1. kerta kaikkiaan: k. erinomainen keksintö; on k. hävinnyt. 2. kerrallaan: nyk. tav. vain ilmauksessa vähän k. Vähin erin, vähitellen’; sen sijaan esim. lupa annetaan vuodeksi kerrallaan (ei juuri »kerrassaan»). — kerrasto alusvaatekerta (myyntiartikkelina): osti trikoisen kerraston. — kerroin: kertoimen. — kerroksinen (myös kerroksellinen) = seur. — kerrosteinen kerrostunut, (monikerroksinen: k. merivesi; sielunelämän kerros- teisuus
»kerrottu» (esim. kukinto, hermo): par.
kerrannainen kerrotunlainen kers. lyh. kersantti
kerska- (yhdyssanoissa) tuhlailevasta komeudesta: kerska/-arkkitehtuuri, -lähiö, -sisustus; luottokortti voi houkutella omistajansa kerskakulutukseen kerta (ks. myös kerran): tällä kertaa (t. kerralla); toiseksi kertaa (t. kerraksi); kolme kertaa suurempi kuin A (yleiskielessä tavallinen ja käypä ilmaus, joka täsmällisessä kielenkäytössä voidaan korvata loogisemmalla: kolme kertaa niin suuri kuin A); kolme kertaa pienempi kuin A (etup. puhek.; asiatyylisessä kirjakielessä tav. kooltaan kolmasosa t. kolmannes A:stä). — kertaantua = kertautua. — kertaheitolla ark. (yhdellä) kerralla: teki työn k. valmiiksi. — kerta kaikkiaan. — kertakaikkinen. — kertaluku mat. lausekkeen jonkin ominaisuuden korkeusastetta osoittava luku. Turhaa käyttöä yleiskielessä (syn. joskus »kertaluokka»): »kysyntä ja tarjonta ovat samaa kertalukua (t. kertaluokkaa)» [par. samaa luokkaa, suunnilleen samansuuruiset]
kertauma 1. sanojen ja sävelmän toistuma eri säkeistöjen loppusäkeissä, refrengi.
2. 	laajempaa käyttöä: yhden ja saman ajatuksen kertaumia toistumia’. — kertautua (myös kertaantua): hyvin kertautunutta lankaa; sama aihe kertautuu N:n myöhemmissä novelleissa »kertoin»: par. kerroin kertosäe 1. esisäkeen ajatuksen kertaava t. sitä kehittelevä säe (esim. kalevalaisessa runoudessa). 2. par. kertauma. — kertotaulu (myös kertomataulu) kertymä kertynyt määrä: hakkuukertymä ‘joltakin alalta tiettynä aikana hakattu
puumäärä’; kunnan verokertymä jäi laskettua pienemmäksi. Usein luontevammin toisin: »nyt noin 30 vuoden ikäisten naisten jälkeläiskertymät tulevat olemaan keskimäärin 1,5 lasta naista kohden» [par. nyt noin 30 vuoden ikäisillä naisilla tulee olemaan keskimäärin 1,5 lasta]. — kertyä kerääntyä (2), karttua (2): hänelle on kertynyt jo kymmenen lapsenlasta; pilkkeitä kertyi iso pino; kylläpä kertyi huomautettavaa; myynnistä kertyneet varat
kerubi eräs enkeliolento; (kuv.) suloisesta pikkupojasta keruu kerääminen: nimien k. adressiin; tutkimusaineiston k. — keräys keruu, varsinkin järjestetystä keruuiskusta: paperinkeräys; Yhteisvastuu-keräys. — keräyspaperi paperiteollisuuden käyttöön kerätty jätepaperi. — kerääntyä (harvemmin keräytyä) 1. kokoontua (tahallisesti): rannalle kerääntyi ihmisiä, lokkeja. 2. kertyä (tahattomasti), kasaantua: taivaalle on kerääntynyt pilviä; vallan kerääntyminen yksiin käsiin kesk. lyh. 1. keskustapuolue(lainen): ed. Mattila (kesk.). 2. (myös ke) keskiviikkoja). 3. keskellä Kesk. lyh. keskustapuolue (esim. taulukoissa isokirjaimisten lyhenteiden SDP, SKDL jne. rinnalla) keskeinen 1. keskuksessa oleva (ja samalla huomattava); tärkeä t. tärkein, olennainen, merkittävä: torin k. sijainti; k. kysymys; pääsi keskeiseen asemaan; yhdyssanoja esim. itse-, minä/keskeinen, yksilökeskeinen ajattelu, Helsinki-kes- keistä suunnittelua, pankkikeskeiset rahoitusmarkkinat. 2. par. keskinen: »perheen k. salaisuus», »meidän k. sopimus».
— 	keskeis- yhdyssanojen alkuosana: kes- keis/aihe, -ala, -kysymys ’keskeinen aihe, ala, kysymys’; keskeislyriikka ’itsetilitys- runous’. — keskemmäksi (myös keskem- mäs, harvemmin keskemmä). — kesken jätetty. — kesken jäänyt. — keskeytyksissä: olla k. (vanh. myös keskeyksissä) keski- Keski-alkuisten alueennimien johdoksissa: keskieurooppalainen, keskisuomalainen jne.
Keski- alueennimissä: Keski/-Amerikka, -Eurooppa, -Suomi; Keski-itä Keski-Afrikka
keskiaika 1. eräs historian ajanjakso. 2. keskimääräinen aika. — keskiaste: keskiasteen koulutus peruskoulun ja korkeakoulun välinen koulutus lukiossa ja ammattiin valmistavissa kouluissa’. Huom., että koulutustermistössä keskiaste siis sijoittuu (peruskoulun) ala-as- teen ja yläasteen jälkeen!


Keski-itä
196
Keski-itä Aasian eteläosat keskimatka: keskimatkan [= keskipitkän matkan] ohjus. — keskimmäinen. — kes- kimääräis-: keskimääräis/suomalainen,
-perhe keskimääräinen suomalainen, perhe’. — keskinen 1. keskellä oleva: keskiset alueet; yhdyssanoja mm. aurin- kokeskinen (maailmankäsitys), samankeskinen (ympyrä). Ei mielellään »k. Rein», »k. Uusimaa» [par. Reinin keski- juoksu; Keski-Uusimaa t. Uudenmaan keskiosa(t)]. 2. (genetiivin edeltämänä) joidenkin kesken tapahtunut t. vallitseva: osapuolten k. [= välinen] sopimus; perheen k. [= sisäinen; myös perheen- keskinen] työnjako; asia jää meidän kes- kiseksi t. keskiseksemme; yhdyssanoja mm. kahden-, meidän/keskinen. — keskinäinen (genetiivin edeltämänä) = keskinen 2, (muulloin) molemminpuolinen, eri osapuolten keskinen: hakijoiden k. järjestys 'hakijoiden järjestys’; k. sopu, yhteistyö; k. vakuutusyhtiö 'tietynlainen vakuutuksenottajien omistama yhtiö’. — keskipuolue vrt. seur. — keskiryhmä poliittiseen keskustaan kuuluva ryhmittymä. — keskisuomalainen.
— 	keskittyä sekä tahattomasta tapahtumisesta että tahallisesta toiminnasta: pakkaset keskittyivät helmikuuhun; N. on keskittynyt tutkimuksiinsa. — keskittäy- tyä toiminnan tahallisuutta korostavasti: k. yhteen ainoaan työhön. — keskiverto matematiikan termi; (kuv.) lausunto oli jonkinlainen k. esitetyistä ajatuksista (epätarkka kielikuva, täsmällisempi on keskiarvo). — keskiverto/perhe, -suomalainen (epätarkkoja kielikuvia) = keskimääräis/perhe, -suomalainen keskus 1. keskikohta: aivan kylän keskuksessa; korkeapaineen k. 2. keskeinen paikka: muoti-, taide-, turisti/keskus; Lahti hiihtourheilun keskuksena; asuu kaukana [asutuskeskuksista. 3. paikka t. laitos, johon jokin toiminta on keskittynyt (yhdyssanoissa; pelkkä keskus vain puhelinkeskuksesta): messukeskus, osto- keskus, terveyskeskus, tiedotuskeskus. Huom. iso alkukirjain valtion laitosten nimissä: Autorekisterikeskus, Maatalouden tutkimuskeskus, Valtion painatuskeskus jne. — keskusrikospoliisi. — keskusta 1. keskiosa, -paikka, -kohta (usein käsitettynä väljemmäksi kuin keskus 1): kylän, kaupungin keskusta; salin keskustassa on huono kuuluvuus; muutti [taajaman] keskustaan. 2. oikeiston ja vasemmiston välillä olevat puolueet, keskipuolueet, -ryhmät. — keskustapuolue (tav. pieni alkukirjain; Suomen puolueita virallisilta nimiltä mainittaessa Keskus¬
tapuolue)
keskusverolautakunta
Kestenga (ven.) = Kiestinki kestittää (myös kestitä): k. vieraita. — kestitä (: kestitsen, kestitsin, kestinnyt) = kestittää kestoa tehdä erikoiskäsittelyllä säilyväksi, kestävöidä, konservoida: k. puuta, museoesineitä. — kestokulutushyödyke taloustieteen termi; yleiskielessä riittää tav. kestotavara. — kesto päällys teinen: k. tie. — kestopäällystää peittää kesto- päällysteellä. — kestotavara: huonekalut, televisiot, autot ym. kestotavarat kestävyys: kankaan k. — kestävä: k. kangas; k. ystävyys. — kestävöidä = kestoa »kesuura»: par. sesuura kesyyntyä (myös kesyttyä) tulla kesy(m- mä)ksi
kesäinen 1. kesän aikainen, kesälle ominainen, kesäisin tapahtuva t. tapahtunut: k. päivänpaiste; k. vaatetus; muisteli nuo- ruutensa kesäisiä retkiä. 2. tavallisemmin kesällinen. — kesäisin Kesälahti: Kesälahdella kesällinen viime- t. edelliskesäinen: kertoi kesällisestä matkastaan ketjuuntua (myös ketjuutua) liittyä ketjuksi: molekyylien, kirjakauppojen ketjuuntuminen ketoni kem.
ketsuppi (valmiina myytävä) maustettu tomaattikastike keuhkojentarkastus. — keuhkolaajentuma (par. kuin »keuhkojen laajennus») keula: laivan, veneen k. (syn. kokka); reen k. Mon. adess. keuloilla (mutta ark. olla keulilla 'kärjessä, johdossa’)
Keurusselkä
Keuruu (kansanom. Keuru [-rux], partit.
Keurutta): Keuruulla keventyä = seur. — kevetä (: kevenee, keveni, kevennyt; joskus myös kepenee, kepeni) käydä kevye(mmä)ksi, keventyä: kuorma kevenee; askel, mieli keveni (myös kepeni). — keveä = kevyt (kuitenkin hiukan suppeakäyttöisempi; ei juuri sanota esim. »keveä liikenne, tykistö» t. »keveä tuuli, valelu»)
Kevsos (myös KEVSOS) lyh.s. sopimus kaupan esteiden vastavuoroisesta poistamisesta (sosialististen maiden kanssa) kevyt (: kevyen, illat, kevyeen, mon. partit. kevyitä, mon. illat, kevyisiin t. kevyi- hin) vrt. keveä, kepeä, köykäinen. 1. vähän painava: k. kuorma; tähän liittyväsi mm. k. liikenne, tykistö; k. lounas. 2. vähän ponnistusta vaativa, vaivaton; paineeltaan heikko, kosketukseltaan pehmeä; sulava, hento: k. työ, verryttely; vene kulkee kevyesti; k. valelu, tuuli;


197
kiihottaa
kevyet askelet; piirtää kevyin vedoin; k. varjostus. 3. huoleton, hilpeä; pinnallinen, köykäinen (3): tunsi olonsa kevyeksi; kevyttä ohjelmaa; kevyet perustelut keväinen 1. kevään aikainen, keväälle ominainen, keväisin tapahtuva t. tapahtunut: k. sunnuntai; k. puro; keväiset lintu- retket. 2. tavallisemmin seur. — kevääl- linen viime-1. edelliskeväinen: keväälliset koiranpennut olivat kasvaneet jo isoiksi Keynäs (sukunimi): Keynäksen t. Keynään keyri (alueittain itäsuomal. kielenkäytössä) = kekri
Keysaaret [ki-] (engl. Florida Keys) kg lyh. kilogramma(a), kilo(a) kgm lyh. kilogrammametri(ä)
KGB lyh. Neuvostoliiton valtiollinen poliisi (Komitet Gosudarstvennoi Bezopas- nosti)
kh. lyh. 1. kylpyhuone. 2. koehenkilö.
3. 	keskushyökkääjä KH lyh. 1. kunnan- t. kaupunginhallitus (tav. tekstissä mieluimmin lyhentämättä). 2. kouluhallitus (mieluimmin lyhentämättä) khaki [ka-] ruskehtava työ- ja sotilaspu- kukankaan väri; tällainen kangas t. siitä tehty puku Khalkidike [kai-]: -ssa t. -lla Khartum [kar-]
khii [ki, khi] eräs kreikan kirjain KHK lyh. Keskuskauppakamarin hyväksymä kielenkääntäjä khmer [kmer] etup. Kamputseassa asuvan kansan jäsen; saman kansan kieli KHO lyh. korkein hallinto-oikeus (tavallisessa tekstissä mieluimmin lyhentämättä) khra lyh. kirkkoherra KHT lyh. Keskuskauppakamarin hyväksymä tilintarkastaja Khybersola [kai-]
KHz lyh. kilohertsi(ä)
Kiangsi: nyk. kirjoitustapa Jiangxi Kiangsu: nyk. kirjoitustapa Jiangsu Kianta (Suomussalmella): Kiannolla kibbutsi kollektiivitpa Israelissa kidnapata ryöstää ihminen mukaansa lunnaiden kiristämiseksi, siepata. — kidnappaus ihmisryöstö, sieppaus kidukset mon.: puhekielinen syn. kituset Kiel [kll]
kielenopas 1. kielentutkijan haastateltavana oleva murteenpuhuja, kielimestari. 2. = kieliopas. — kielen tarkistaja (myös kielentarkastaja) vrt. seur. — kielentar- kistus (myös kielentarkastus) tekstin kieliasun tarkistus. — kielentää pukea ajatus kielelliseen muotoon, sanoittaa (2). — kielenulkoinen kielen ulkopuolinen: sanat kielenulkoisen todellisuuden kuvastajina. — kieli: suomen, englannin kieli;
osaa suomen ja englannin kieltä »kielilaboratorio»: par. kielistudio -kielinen: suomenkielinen, englanninkielinen, muunkielinen Kielin kanava [kil-]
Kielinlahti [k il-]
kieliopas (myös kielenopas) kielenkäytön ohjekirja. — kielistudio teknisin apuvälinein varustettu kieltenopiskelusali kielteinen 1. kieltävä, epäävä, hylkäävä, torjuva: k. vastaus, ratkaisu; k. asenne, arvostelu. 2. epäedullinen, huono, haitallinen: saada k. vaikutelma; kehittyä kielteiseen suuntaan. — kieltäymys itsensä kieltäminen, pidättyvyys, uhrautuvuus; uhraus: elää kieltäymyksessä; pääsi tavoitteeseensa suurin kieltäymyksin. — kieltää: impf. kielsin kieppo pullo, josta ihonhoito- tms. neste valutetaan pyörivää kuulaa pitkin, pallo- pullo, »roll-on» kiepsahdus (myös kiepahdus; harvemmin kiepsaus, kiepaus): k. vain, ja säkki oli lavalla. — kiepsauttaa (myös kiepauttaa, harvoin kiepsahduttaa tai kiepahduttaa): k. hirsi toisen niskaan kiero 1. suorasta pituussuunnasta kierteisesti poikkeava: k. puu, suksi. 2. viekas, petollinen, kierä (2): kiero(luonteinen) mies; vastasi kierosti; kieroa peliä. 3. nurja, epäoikeudenmukainen, väärä: k. tulonjako; k. käsitys asiasta. — kieroutua: puu, luonne kieroutuu. — kieroutuma (myös kierouma): luonteen k. kiertää: impf. kiersin
kierä 1. liian kierteiseksi punoutunut: kierää lankaa, köyttä. 2. varsinkin puhek. = kiero 2: k. kaveri; kierät metkut.
3. 	ruuvikierteen tapaan hammastettu ko- ne-elin, joka yhdessä siihen lomittuvan kieräpyörän kanssa muodostaa vaihteen Kiestinki: K ies tingissä (ven. Kestenga) kietoutua (ei »kietoontua»)
»Kiev»: miel. Kiova kihlautua (harvoin kihlaantua)
Kihniö: -ssä t. -llä
kihota (: kihoaa, kihosi, kihonnut) tihkua Kihti: Kihdillä
kihveli varsinkin puhek. rikkalapio; myös rautapesäisestä luontilapiosta kiihkota (: kiihkoon, kiihkosin, kiihkon- nut) intoilla, kiihkoilla. — kiihoke 1.
1. 	yllyke, kiihotin: rikosuutisten antamat kiihokkeet; saada kiihoketta johonkin. 2. kiihottava aine; kiihote, piriste: amfetamiini ym. kiihokkeet; joi kahvia kirjoitustyön kiihokkeeksi. — kiihote = kiihoke 2. — kiihotin = kiihoke 1. — kiihottaa yllyttää: ruokahalua kiihottava ryyppy: aihe kiihotti mielikuvitusta; k.
[ = villitä] joukkoja


Kiihtelysvaara
198
Kiihtelysvaara: -ssa (kansanom. Kiihtelys : Kiihtelyksessä) kiihtyvyys (vanh. kiihtyväisyys) nopeuden lisäys aikayksikköä kohti kiikari (kahdella silmällä katsottava) kaukoputkea vastaava laite Kiikka (nyk. Äetsää): Kiikassa Kiikoinen: Kiikoisissa kiillote (myös kiilloke) kiillotusaine: ken- gän-, hopean/kiillote. — kiillotin kiillo- tuslaite. — kiillottaa. — kiiltää: impf. kiilsi
Kiiminki: Kiimingissä kiina (kieli)
Kiina (maa)
kiina- yhdyssanojen alkuosana: mm. kiina/- happo, -puu, -viini. — kiinalainen adj. ja subst. — kiinan- yhdyssanojen alkuosana: mm. kiinan/hopea, -kreppi, -kuo- ri, -palatsikoira, -papu, -vihreä. — kiinan kieli. — kiinankielinen Kiinanmeri Kiinan muuri
kiinne 1. = hiuskiinne. 2. yhdyssanojen alkuosana: mm. kiinnekohta 'havainnon, ajattelun, elämyksen (myös mittauksen) kiintopiste, tukikohta’, kiinnelaastari ’si- dettä kiinnittävä laastari’, kiinnelaina ’kiinnityslaina’. — kiinnetä: markkinat, pörssikurssit kiintenevät Vahvistuvat (ja vakiintuvat)’. — kiinni [-ix]: liike on k. (par. kuin »suljettuina]») lauantaisin; (puhek.) ratkaisu on k. [= riippuu] hänestä. — kiinni jäänyt. — kiinni kasvanut. — kiinnike 1. se mikä kiinnittää t. millä kiinnitetään: liimaa, teippiä kiinnikkeeksi; hakasten kiinnikkeet. 2. kahta elintä yhdistävä epänormaali ku- dossäie: kiinnikkeitä keuhkoissa. — kiinni otettu, saatu. — kiinnite kiinnitysaine, varsinkin kuvaksen kiinnitysliuos. — kiinnitin kiinnityskappale, -laite: pultti kiinnittimenä; turvavyön kiinnittimet; työkalunkiinnittimet [joilla työkalu kiinnitetään työstökoneeseen]. — -kiinnit- teinen (yhdyssanoissa) -kiinnityksinen: hakaskiinnitteinen [ = hakasilla kiinnitettävä] takki; kiskokiinnitteinen [ = kiskoon kiinnitettävä] kohdevalaisin; helppokiinnitteinen [auton] istuinsuojus.
— 	kiinnittyä 1. tarttua, kasvaa kiinni, liittyä: hyvin kiinnittyvä tarra; koivu kiinnittyi juurillaan kallionrakoon; levyt kiinnittyvät toisiinsa pulteilla; k. (myös kiin- nittäytyä) yhtiön palvelukseen. 2. = kiintyä 2: huomioni on kiinnittynyt siihen,
että .3. = kiintyä 3. — kiinnittää:
mm. k. huomiota johonkin; tämä seikka kiinnitti huomiotani. Ei: »hän kiinnitti [par. herätti] huomiota arvokkaalla käytöksellään»
kiinnoste kiinnostuksen kohde: poikien kiinnosteet vaihtelivat päivästä päivään.
— 	kiinnostua: oli kiinnostunut perhosista, sukunsa juurista; alkoi kiinnostua työhönsä t. työstään. — kiinnostus (mielenkiinto: tuntea, osoittaa kiinnostusta johonkin, jotakin kohtaan. Miel. toisin: »seurasi asiaa kiinnostuksella» [par. kiinnostuneena, kiinnokkaasti]. — kiinnoton mielenkiinnoton: kunnottomia uutisia
kiinteistö (vanh. kiinteimistö). — kiinteistönvälittäjä. — kiinteistönvälitys
kiinteyttää tehdä kiinteä(mmä)ksi: k. lihaksiaan painoja nostamalla; k. yhteistyötä, teoksen rakennetta. — kiinteytyä tulla kiinteä(mmä)ksi: sohjo alkaa k. jääksi; toimintamuodot kiinteytyvät; markkinat, kurssit kiinteytyivät Nimenivät’
kiinto kiinnostus, mielenkiinto: tunsi kiin- toa historiaan. — kiinto- (yhdyssanoissa) tav. 'kiinteä, kiintonainen’: kiinto/jää, -kaulus, -kuutiometri. — kiintoisa mielenkiintoinen: kiintoisaa lukemista. — kiintopiste mittauksen t. suuntimisen apuna oleva tarkoin määräinen piste; myös havainnon, ajattelun t. elämyksen tuki-, kiinnekohta: ei löytänyt sumussa kiintopistettä; muistelun kiintopisteet. — kiintyä 1. kasvaa tunnesitein johonkin kiinni, mieltyä syvästi: k. lemmikkieläimeen, kotiseutuunsa, työhönsä. 2. katse, huomio kiintyy johonkin ’ kohdistuu kiinteästi, kiinnittyy’. 3. kiteytyä, liittyä, kiinnittyä (abstr.): jouluun kiintyneet tavat; paikannimiin on usein kiintynyt asutusmuistoja. — kiintää kiteyttää, kiinnittää (varsinkin abstr.): k. ajatuksensa selvään muotoon, paperille
1. kiire 1. hoppu: kovassa kiireessä;
pitää kiirettä; saapui kiireen vilkkaa; kevätkiireiden aikaan. 2. kiireellinen: k. lähtö; kiireet työt; tule kiireesti!
2. kiire päälaki: nyk. tav. vain sanonnassa kiireestä kantapäähän
kiireellinen kiirettä vaativa, pikainen, äkillinen: k. kutsu, tehtävä; kiireellistä postia. — kiireellisyys: syn. kiireys— kiireellisyysjärjestys: nasevammin kiireys- järjestys. — kiirehtiä (myös kiirehtää, kiiruhtaa) 1. jouduttaa, nopeuttaa; hoputtaa: k. kulkuaan; k. väkeä syömään; k. päätöstä, ratkaisua. Miel. toisin: »kiirehditty [luontevammin hätäinen, ennenaikainen] päätelmä». 2. pyrkiä johonkin kiireesti, rientää: k. kokoukseen; kiirehti (ottamaan) vieraita vastaan. — kiirehtää: tavallisemmin kiirehtiä. — kiireimmiten kiireen kaupalla, pikimmiten: k. tehtävä työ. — kiireinen 1. kiireissään oleva, hätäinen, hoppuinen: on kovin k.


199
-kin
mies; kiireisiä vieraita; kiireiset askelet, joulunalusviikot. 2. = kiireellinen. — kii- reys kiireellisyys: asiat käsitellään kii- reytensä mukaan. — kiireysjärjestys: lähetysten, ratkaisujen k. — kiiru [-ux] (varsinkin länsisuomal. puhekielessä) kiire: pitää kiirutta; kiiruun kaupalla; lähti kiiruusti. — kiiruhtaa = kiirehtiä (varsinkin 2)
Kiiruna: -ssa (ruots. Kiruna) kiiski: kiisken (puhekielessä usein kiiskin)
Kiiski (sukunimi): Kiisken t. Kiiskin kiisseli eräs makea jälkiruoka kiistainen 1. riitainen (1), toraisa: k. kokous. 2. riitainen (2), kiistanalainen, kiistelty: k. kysymys. — kiistellä: k. paikkojen jaosta; kiistelty [ = kiistainen] henkilön vai in ta
kiitolinja-auto (puhek. myös kiitolinja) = rahtiauto
kiitollisuus: »otti lahjan kiitollisuudella [par. kiitollisena, kiitollisesti] vastaan».
— kiitos 1. kiitostapoja: kiitos!; suurkiitos!; (monet, suuret) kiitokset!; (paljon) kiitoksia! (ei »kiitos paljon!»). 2. vastauksissa: a) Haluatko lisää? — Kiitos (, mielelläni t. mielellään); (kieltäydyttäessä) Kiitos, en. b) Kiitokset viimekertaisesta.
— Kiitos kiittämästä t. Ei kestä (kiittää) t. Ei ansaitse t. Ei kiittämistä, c) Kuinka voit? — Kiitos, hyvin t. Kiitos kysymästä.
3. 	kiitos + genetiivi: potilas alkoi toipua, k. taitavan lääkärin; seuraavissa par. toisin: »k. lämpimän kesän [miel. lämpimän kesän ansiosta] olen pysynyt terveenä»; »k. teknisen häiriön [po. teknisen häiriön takia] ei lähetystä voitu jatkaa». 4. »kiitoksella [par. kiittäen] hyväksytty»
»kiitti»: alk. vain lastenkielen ja sitä mukailevan kielenkäytön kiitostapa, nyk. muodinomaisesti leviämässä tavanomaisten kiitossanojen (ks. kiitos 1) sijaan kiitää: impf. kiidin t. kiisin, kiiti t. kiisi kiivetä: kiipeän, kiipesin, kiivennyt kiivi 1. eräs jälkiruokahedelmä. 2. Uu- dessa-Seelannissa eläviä lentotaidottomia lintuja Kijev (ven.) = Kiova
kilahdus (myös kilaus): ovikellon k. — kilauttaa (harvoin kilahduttaa)
Kilimanjaro [-nd2äro] kiljahdus (ei juuri »kiljaus»)
Kiljava (Nurmijärvellä): -lla
1. kilo väike, kimmellys: auringon k. vedessä; hangen k.
2. kilo (yleiskielessä, ei terminä) kilogramma
kilo- Sl-järjestelmän mittayksikköjen nimissä: tuhat (kilometri tuhat metriä’,
kilo/gramma, -hertsi, -watti, -voltti jne.). — kiloittain kilo kerrallaan; kilo- määrin
kilpa varsinkin tyyl. kilpailu: voitti kilvan; elintaso-, varustelu/kilpa; nimikil- pa. — kilpailu: järjestetystä tilaisuudesta usein monikollisena (kauneus-, hiihto/- kilpailut). — kilpailullinen usein luontevammin toisin: »painin kilpailulliset perinteet» [par. kilpailuperinteet]; »kilpai- lullisesti [par. kilpailuun] sopiva latu».
— 	kilpailuneuvosto Kilpua (Oulaisissa): -lla kilta: killan keskiaikainen veljes-, ammattikunta t. sellaista mukaileva nykyajan yhdistys; sen kokouspaikka kiltteys (myös kilttiys) kilvaten tyyl. kilvan, kilpaa: tulivat k. katsomaan. — kilvoitella tyyl. 1. henkisestä, varsinkin eettisestä t. uskonnollisesta pyrkimyksestä: kilvoitteli voittoisasti päämääräänsä asti; uskossa kilvoitelevat veljemme. 2. kilpailla: puolueet kilvoitelevat virkapaikoista. — kilvoittelu tyyl.: kilvoittelu kunniasta; kristityn k. (myös kilvoitus)
kimara cocktail; myös tuoremehuseoksista kimmoinen (myös kimmoisa) kimmoava, joustava. — kimmoke 1. luoti t. ammus, joka kovaan pintaan osuttuaan kimpoaa loivasti edelleen. 2. varsinkin puhek. virike, heräte, yllyke: sai keskustelusta hyviä kimmokkeita. — kimmota 1. (: kimpoaa, kimposi, kimmonnut) ponnahtaa, poukahtaa: luodit kimposivat panssarista; kimposi toisen kaulaan. 2. (: kimmoaa, kimmosi, kimmonnut) palautua muotoonsa (kimmoisa esine t. aine): hyvin kimmoavaa tekonahkaa »kimnaasi»: par. kymnaasi kimpaantua (harvemmin kimpautua) kimpi (: kimmen) puuastian laitalauta;
eräs sahatavaralaji: saavin k immet kimpsu: koota kimpsunsa; kimpsut ja kampsut
-kin-liitepartikkeli synnyttää helposti tau- tofoniaa, »kinkitystä»: »vaikkakin näissäkin tiedoissa, varsinkin viimeksi kuullussa, on varmaankin jotakin perää». Se on usein poistettavissa eri keinoin:
a) 	käyttämällä sanaa myös (näissäkin tiedoissa = myös näissä tiedoissa), b) poistamalla tarpeeton -kin eräistä partikkeleista (ilmeisestikin = ilmeisesti; selvästikin = selvästi; varmaankin = varmaan; pikemminkin = pikemmin; kylläkin = kyllä; vaikkakin = vaikka; samoin vaikka hän onkin = vaikka hän ori), c) vaihtamalla partikkelia t. pronominia: (varsinkin = erityisesti, eritoten; tietenkin = tietysti; arvatenkin = arvatta¬


kinnas
200
vasti; kumpikin = molemmat; kullakin = jokaisella), d) käyttämällä k:ttomia yoÄ:/rt-nominin yksikkömuotoja (Jotakin = jotain; jossakin = jossain) kinnas 1. pussimainen langasta neulottu käsine, jossa peukalolla on oma tilansa, lapanen, vantus. 2. (länsisuomal. kielenkäytössä) vastaavan muotoinen nah- kakäsine, rukkanen kinner, kintere (yks. nom. ja partit. tavallisesti edellisestä, muut sijat jälkimmäisestä) kantapäätä vastaava eläimen takajalan kohta: ruhot pantiin riippumaan kintereistään; (kuv.) olla, seurata jonkun t. jonkin kintereillä ’kannoilla\ — kin- nerjänne ihmisen akillesjänne; eräiden eläinten kintereen ja koipilihaksen välinen jänne
kinos varsinkin tuulen kasaamasta lumesta t. lentohiekasta; syn. nietos Kintaus (Petäjävedellä): Kintaudella kintere ks. kinner
kinuski (myös tsinuski) sokerista ja kermasta valmistettu karamelli t. kuorrute Kioto
Kiova (miel. kuin »Kiev»; ven. Kijev) kipene (: kipeneen), kiven (: kipeneri) nokare, muru(nen), siru; hiukkanen, hiven: suolan, juuston kipeneitä t. kipeniä; ei toivon kiventäkään kipenöidä 1. kirveliä, vihoitella, kivistää: kipenöivä korvapuusti. 2. yleiskielessä tav. kipinöidä kipin kapin
kipinä: harvinaisempia synonyymejä kipuna, kyven. — kipinöidä 1. räiskyä kipinöitä, säkenöidä (harvinaisempia synonyymejä kipunoida, kipenöidä 2): hiillos kipinöi kohennettaessa. Kuv. kipinöivät silmät; kipinöivä tyyli. 2. tavallisemmin kipenöidä 1 kippo yksikorvainen pieni astia: maito-, olut-, löyly/kippo kipuna (varsinkin länsiuusmaal. ja itäsuo- mal. kielenkäytössä) kipinä. — kipunoida (varsinkin samoilla alueilla kuin ed.) kipinöidä kir. lyh. kirurgian: lääket. ja kir. tri kirgiisi etup. Kirgisiassa asuvan turkkilaiskieltä puhuvan kansan jäsen; saman kansan kieli Kirgiisiaro (myös Kirgiisienaro)
Kirgisia Kirgiisien neuvostotasavalta Kiribati
Kirin: nyk. kirjoitustapa Jilin
kirj. lyh. 1. kirjoittanut; kirjoittaja. 2.
kirjataan, kirjattu kirjailijaneläke. — kirjailijanimi: Martti Haavio käytti kirjailijanimeä P. Mustapää. — kirjailijankehitys. — kirjailijan- toiminta. — kirjailijantyö. — kirjailijanura
kirjailla 1. tavallisemmin kirjoa. 2. kynäillä (kaunokirjallisia tuotteita): kirjaili ilto- jensa ratoksi. — kirjain vrt. kirjasin. — kirjainsana = lyhennesana. — kirjake kirjaimen tms. kohokuviolla varustettu ladontakappale kirjallisuudenhistoria = kirjallisuushistoria. — kirjallisuudentutkimus (tutkimusalana). — kirjallisuusarvostelija. — kirjallisuushistoria (myös kirjallisuudenhistoria). — kirjallisuustutkimus: julkaisi kirjallisuustutkimuksia kirjaltaja kirjatyöntekijä. — kirjasin kir- jakkeen päässä oleva kirjaimen tms. kohokuvio: ladotaan pienin antiikvakir- jasimin (painoalan ammattikieltä; tav. kielenkäytössä: antiikvakirjäimin). —
kirjasinlaji painokirjainten koko-1. tyylilaji, kirjainlaji. — kirjata 1. merkitä t. viedä kirjaan, kirjoittaa muistiin, tallentaa, rekisteröidä: k. tulot ja menot; sanomalehti kirjaa päivän tapahtumat; piirturin kirjaamat värähdykset. 2. harv. = kirjoa. — kirjaus vrt. kirjata. 1. kir- jaanpano, vienti: menojen kirjaus; sanan varhaisin kirjaus [esim. sanakirjassa]. 2. ommella kirjauksia ’kirjontakuvioita’; perhosen siipien kirjaukset ’värikuviot\
— 	kirjavoida (myös kirjavoittaa) tehdä kirjavaksi: kukkien kirjavoima niitty kirje: »kirjeessänne toukokuun 10. päivältä [par. 10. toukokuuta päivätyssä kirjeessänne t. kirjeessänne 10. toukokuuta]
mainitsitte, että ». — kirjeenjärjes-
tin (ei »-järjestäjä»). — kirjeensuljin (miel. kuin »-sulkija») merkki, joka kiinnitetään kirjekuoren sulkukielekkeen päälle. — kirjelmä virallisluonteinen kirje kirjo valon jakautumisesta syntyvä väri- kuvio, spektri: kaikissa kirjon väreissä; (kuv.) tapahtumien, mahdollisuuksien k. Viuhka, kirjava moninaisuus’. — kirjoa (myös kirjailla, harvoin kirjata) koristaa (ompelu- t. neule)kuvioin: kauniisti kirjottu peite; myös: täplien kirjoma turkki kirjoite kirjoitettu teksti ulkoisen tekotavan kannalta; tav. vain eräissä yhdyssanoissa: kone-, käsi-, pika-, puhtaaksi/- kirjoite. — kirjoitelma (suppeahko) kirjoitus: julkaisi alaltaan yleistajuisia kirjoitelmia. — kirjoittaa. — kirjoitus 1. kirjoittaminen: opettaa kirjoitusta. 2. kirjoitettu teksti muodon kannalta, kirjoi- tusjälki: paperi on täynnä kirjoitusta.
3. 	kirjoitettu teksti sisällön t. tarkoituksen kannalta, kirjallinen tuote: lähetti lehteen kirjoituksen; muistopatsaassa on seuraava kirjoitus: — — kirjolohi (allaskalana kasvatettu) sateen- kaarirautu. — kirjopesu kirjopyykin pesu. — kirjopyykki värilliset pesuvaat- teet


201
kko
kirkastaa (miel. kuin »tarkastuttaa») tehdä kirkkaa(mma)ksi. — kirkaste kirkastus- aine: pesujauheeseen sekoitettu k.; astioiden huuhtelukirkaste Kirkenes (norj.) = Kirkkoniemi kirkkohallitus
Kirkkoniemi: Kirkkoniemessä (norj. Kirkenes)
Kirkkonummi: Kirkkonummella Kirkniemi (Lohjan mlk:ssa): Kirkniemessä kirnuta (: kirnuan, kirnusin, kirnunnut): k. voita; k. kerma voiksi. — kirnuus kerralla kirnuttava kermaerä kirota: kiroan, kirosin, kironnut Kirov [ki-1. ki-]
kirroosi (maksan) kovettumistauti kirsi (: kirren, partit. kirttä) routa: kirren aikaan, lähdettyä Kirsi (etunimi): Kirsin, partit. Kirsiä kirskahdus (harvemmin kirskaus): jarrun k.
— 	kirskauttaa (myös kirskahduttaa): k. hampaitaan Kiruna (ruots.) = Kiiruna kirurgi kirurgiaan erikoistunut lääkäri. — kirurgia leikkausta ym. mekaanisia hoitokeinoja käyttävä lääketieteen osa. — kirurginen vrt. ed.: k. sairaala; hoitaa kirurgisesti
kirveliä (myös kirveltää): ihoa, haavaa kirvelee (ei »haava kirvelee»; kuitenkin kirvelevä haava)
Kirves (sukunimi): Kirveen kirvesvarsi (myös kirveenvarsi) kirvoittaa tyyl. hellittää, irrottaa (varsinkin abstr. mielessä); vapauttaa: k. otteensa; viini kirvoitti kielenkannat; kirjoitus kirvoitti N:n kynästä vastineen; hyvän kirjallisuuden kirvoittava vaikutus. — kirvota (: kirpoaa, kirposi, kirvonnut) tyyl. hellitä, irrota; vapautua: k. toisen otteesta; ase kirposi kädestä; silmistä t. silmiin kirposi kyynelet; kielenkannat kirposivat Kirvu: -ssa Kisko: -ssa
kiskotella oikoa jäseniään, venytellä
1. kiskottaa (miel. kuin »kiskotuttaa») vedättää: kiskotti kuorman apumiehillä
2. kiskottaa varustaa kiskoilla: k. rata, arkku
kisällinkirja. — kisällinnäyte kitaristi kitaransoittaja Kitee: -llä
kiteymä (myös kiteytymä) kiteytymisen tulos: hienorakeinen k.; sananparret ja muut kielenkäytön kiteymät Kitinen (ei »Kitisjoki»)
1. 	kitka hankaus; hankausvoima, -vastus: tien pinnan ja pyörän välinen k.; (kuv.) laitoksen toiminnassa on ollut hiukan kitkaa
2. 	kitka (itäsuomal. ja keskipohjal. puhekielessä) kitku, tiku kitkainen vrt. 1. kitka: k. liike; (kuv.) kitkaiset neuvottelut. — kitkaton vrt. 1. kitka: liukui melkein kitkattomasti;
(kuv.) k. yhteistyö kitku (itäsuomal. kielenkäytössä) tiku: saunaan on jäänyt kitkua kitsch [kitS] (epätaiteellinen, mauton) rihkama
kituset mon. (laajalti eri alueiden puhekielessä, ei yleisk.) kidukset Kiukainen: Kiukaisissa Kiukas (sukunimi): Kiukkaan kiulu sankomainen yksikorvainen astia, rainta: lypsää kiuluun; löylyvettä on kiulussa. — kiulukka ruusunmarja kiuru (varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä; myös eläintieteen terminä) leivonen kiusaantua (harvoin kiusautua). — kiusoitella Kiu&u: -ssa
kiva (kompar. kivempi t. kivampi, superl.
kivoin t. kivin) ark. mukava, hauska kiveliö (peräpohjal. kielenkäytössä) =
2. 	kaira kiven ks. kipene
Kivenlahti (Espoossa): Kivenlahdessa Kivennapa: Kivennavalla kivetä (: kiveän, kivesin, kivennyt) 1. päällystää kivillä: k. katua, toria. 2. raivata kivettömäksi: k. peltoa. — kiveys (ei »kivetys») kivipäällyste, -latomus: katu- kiveys; patsaan jalustaksi tehty k. »kiwi»: par. kiivi
Kivistö: (Vantaalla) -ssä, (Lapinlahdella) -llä
kivittää 1. heitellä kivillä: k. aution talon ikkunoita; Stefanus kivitettiin lapettiin kivittämällä’. 2. par. kivetä 1. — kivitys
1. 	vrt. kivittää 1: valomainosten k. 2. par. kiveys
kivulias 1. = kivulloinen: oli koko ikänsä k. 2. kipeä, tuskallinen: k. ajos, kuolema; (kuv.) k. muutos, sopeutuminen. — kivullinen = kivulias 2 (ei kuitenkaan kuv.). — kivulloinen sairaalloinen (2), sairasteleva, raihnas: k. lapsi, vanhus Kii\: -ssä
kJ lyh. kilojoule(a)
kk lyh. kuukausi, kuukautta
kk. lyh. 1. kirkonkylä. 2. kihlakunta. 3.
keittokomero. 4. konekivääri KK lyh. 1. kasvatustieteiden kandidaatti (luettelotekstissä; normaalisti sen sijaan kasvatust. kand.). 2. Kulutusosuuskuntien Keskusliitto KKK lyh. 1. Keskuskauppakamari. 2. Kuopion korkeakoulu kko lyh. kirkko


KKO
202
KKO lyh. korkein oikeus (tavallisessa tekstissä mieluimmin lyhentämättä) kkp lyh. kahvikupillinen, kahvikupillista kl. lyh. kevätlukukausi KL lyh. kasvatustieteiden lisensiaatti (luet- telotekstissä; normaalisti sen sijasta kas- vatust. lis.) klaani heimosuku (Irlannissa, Skotlannissa); (sosiol.) yhteisestä kantaisästä polveutuva sukuyhteisö klahvi = lahvi Klaipeda (saks. Memel) klapi ark. pilke
klarinetisti klarinetinsoittaja. — klarinetti eräs puupuhallin klassikko 1. alansa mestariksi tunnustettu, pysyväarvoista tuottanut kirjailija, taiteilija t. tutkija. 2. klassiseksi vakiintunut (taide)teos. 3. klassisten kielten tutkija.
— klassinen 1. = antiikkinen 1: k. kirjailija; klassiset kielet. 2. yleisesti tunnustettu, pysyväarvoinen: k. musiikki; alan klassiset teokset. 3. perinnäinen; luonteenomainen: k. koe; k. virhe.
— klassisismi antiikin esikuvia noudattava kirjallisuus-1. taidesuunta
Klaus: Klaun t. Klauksen klaust|rofobia umpiokammo klausuuli oikeustoimeen liittyvä ehto t. määräys
klaveeri vanh. piano. — klaviatuuri koskettimisto klemmari ark. pinne, liitin klientti suojatti; asiakas kliimaksi huipentuma; (tyyliopissa) nou- su(kohta)
kliininen käytännön lääkärintyöhön kuuluva; sairaanhoidollinen: k. tutkimus; k. psykologia; hoitaa kliinisesti ’sairas- vuoteen äärellä, sairaalassa’ klimppi ark. kokkare, paakku, möykky klinikka opetussairaala t. sen osasto; ensiapuasema
klinkkeri hyvin kovaksi poltettu savitiili t. -laatta
klisee 1. kuvalaatta. 2. kulunut sanonta. — kliseoida laatoittaa (kliseeksi). — klisey- tyä muuttua kliseeksi (2) klo lyh. kello: klo 13.15 Klondike [-daik]
kloonata biol. kehittää keinotekoisesti klooneja. — klooni biol. suvuttomasti kehittynyt, perintötekijöiltään kantayksi- lön (solun, eläimen, kasvin) kaltainen jälkeläinen, »moniste» kloori kem. — kloorittaa (myös kloorata) tehdä klooripitoiseksi. klootti kirjankansikangas kloraatti kem. — kloridi kem. kloroformi eräs liuotteena ja nukutteena käytetty neste, trikloorimetaani. — klo¬
rofylli (: -ssä t. -ssä) lehti vihreä klovni ilveilijä, sirkuspelle klubi kerho, kerhohuoneisto klusiili fon. umpiäänne km lyh. kilometri(ä)
KM lyh. kasvatustieteiden maisteri (luette- lotekstissä; normaalisti sen sijasta kasva- tust. maist.) k-m3 lyh. kiintokuutiometri(ä) kni (myös k:ni) lyh. kumppani: tekstiilikauppa Kosonen ja knit »know-how» [nouhau]: par. taitotieto, asiantuntemus, tekninen tietämys -ko: mm. montako [ = kuinka monta] jäi jäljelle?; kauanko [ = kuinka kauan] aiot viipyä? Ei: »kukakohan», »mikäkö¬
hän» [po. kukahan, mikähän] ko. lyh. kyseessä oleva. Paperikielelle ominainen tarpeeton lyhenne: »olen ko. ehdotuksesta [par. tästä ehdotuksesta t. pelkästään ehdotuksesta] eri mieltä»; »ko. iltana [par. kyseisenä iltana, tuona iltana] karkulainen oli nähty Hyvinkäällä»
KO lyh. kihlakunnanoikeus (tavallisessa tekstissä mieluimmin lyhentämättä) koaguloitua saostua, juoksettua, hyytyä koalitio yhteenliittymä, liittou(tu)ma. — koalitiohallitus kokoomushallitus kobra silmälasikäärme kodeiini eräs oopiumin johdos kodifikaatio koontaminen; koonnos. — kodifioida koontaa kodikas kodintuntuinen, kotoinen, viihtyisä: k. työhuone; kissan k. kehräys. — kodinkone kotitalouskone: pesukoneet, pakastimet ym. kodinkoneet koe: paitsi tavanomaista käyttöä {fysikaalinen k., eläinkoe; kuntoisuus-, kuormitus-, pääsy/koe jne.) sanalla on vanhentunut merkitys ’yritys, yritelmä’, joka nykyään elää vain joissakin yhdyssanoissa (runokoe, selityskoe). — koe-alkuisia yhdysverbejä (koe /ajaa, -kuormittaa,
-kuunnella) on varsinkin tekniikan kielessä. Tyyppi on yleiskielessäkin hyväksyttävä, kunhan muistetaan rinnakkaiset ilmaisukeinot (auto oli koeajossa, autolla ajettiin kokeeksi) ja varotaan tyypin turhaa laajentamista (ei esim. »koemaistaa» vaan maistaa kokeeksi) koeffisientti kerroin koeksistenssi rinnakkaiselo »koestaa»: par. koettaa, testata »koestus»: par. koetus, testaus koete: tav. vain semmoisissa ilmauksissa kuin olla koetteella (myös koetteillä) ’ koeteltavana; vaikeuksissa’, joutua, panna koetteelle (myös koet teille) koetukselle’, tehdä jotakin koetteeksi kokeeksi’. — koetella vrt. koettaa 1: k. vai-


203
-kohtainen
timoa; k. voimiaan; vanha koeteltu resepti; puhe koetteli kuulijoiden kärsivällisyyttä ’pani kärsivällisyyden koetukselle’ »koetos»: par. koetus koettaa 1. tunnustella, kokeilla, tutkia: k. kepillä jäätä; k. pulssia; k. pukua; koetti pelionneaan; k. [ = testata] palkkia, lämpömittareita. 2. yrittää: koeta nyt olla ihmisiksi! koetus vrt. koettaa: puvun k.; voimankoe- tus; turvavyön k. myös ’testaus’; onnistui ensi koetuksella yritykselle’; kärsivällisyys joutui koetukselle ’koetteelle’; (heng.) koetusten [ = koettelemusten] aika
kofeiini kem.
kognitiivinen kognition alaan kuuluva, tiedollinen, tajunnansisältö-: ihmisen
kognitiiviset kyvyt. — kognitio tietotoiminta, tajunnansisällöt (esim. havaitseminen, mieltäminen, ajattelu) kohahdus (myös kohaus): tuulen k.; katsomosta kuului naurun k.
1. kohauttaa (harvoin kohahduttaa) panna kohahtamaan: yleisöä kohauttava repliikki
2. kohauttaa kohottaa pikaisesti: kohautti olkapäitään
kohdakkain (myös kohdatusteri) toistensa kohdalla, vastakkain: ovet ovat käytävän varrella k. — kohde se johon tunne t. toiminta kohdistuu: ihailun, kateuden k.; palvonnan kohteet vaihtelevat vuodesta toiseen; ohjus osui tarkasti kohteeseen; tarkastelu-, tutkimus-, työ/kohde; vertailu- t. vertaus /kohde (myös -kohta); hyök- käyskohde. Usein luontevammin toisin: joutui N:n vihan kohteeksi (nasevammin vihoihin); luminen katto on kovan rasituksen kohteena (nasevammin kovalla rasituksella); ottaa tarkastelun, pohdinnan kohteeksi (yksinkertaisemmin tarkasteltavaksi, pohdittavaksi). Muoti- sananomaista epämääräistä käyttöä: »olutta on maassamme saatavissa tuhansissa kohteissa» [par. paikoissa]; »erimielisyydet olisi selvitettävä niiden synty- miskohteissa» [par. syntypaikoilla]; »yhtiön tuottoisin kohde» [par. yritys, hanke}; »kaipaamme kohdetta [par. päämäärää, tavoitetta], johon pyrimme ja jonka hyväksi toimimme». — kohden: kulkea ääntä k. (tavallisemmin kohti; harvoin kohden ääntä); viisi markkaa henkeä k. ’kohti’; tässä, samassa k. (harvoin kohti)
kohdentaa 1. suunnata oikein, kohdistaa tarkoituksenmukaisesti (eri kohteisiin): k. kompassi; verotuksen kohdentaminen; k. eli allokoida käytettävissä olevat varat.
2. 	muodiksi tullutta, tarpeetonta käyt¬
töä: »avustukset kohdennettiin [pax. jaettiin] seuraavasti: »; »hankkeeseen
kohdennettu [par. tarkoitettu, annettu] määräraha»; »esimieheen kohdennetut [par. kohdistetut] syytökset». — kohdentua muotikäytössä (vrt. kohdentaa 2): »henkilövahinkojen kohdentumi¬
nen» [par. jakautuminen]; »huomautukset kohdentuvat [par. kohdistuvat] pikkuseikkoihin». — kohdistaa: mm. k. huomiota vanhuksiin; kohdisti vetoomuksensa yleisöön; kohdisti sanansa kutsuvieraille koheesio kiinteys, koossapysyvyys; (fys.)
kiinnevoima kohentua (myös koheta) korjautua, parantua, kohota (abstr.): asumisolot ovat kohentuneet; mieliala, elintaso kohentuu; kohentunut kunto koherenssi kiinteys, koossapysyvyys. — koherentti kiinteä, koossapysyvä: k.
esitystapa
koheta (: kohenee, koheni, kohennut) = kohentua kohoama = kohouma. — kohota nousta (ei kuitenkaan elollisen olennon tahallisesta toiminnasta): leiripaikalta kohoaa savua; maa kohoaa rannikolla; kohosi urallaan; tunnelma on kohonnut; lämpötila kohosi kolme astetta (ei »kolmella asteella»). Miel. toisin: »vienti on kohonnut» [par. lisääntynyt, enentynyt]. — kohote taikinankohotusaine: käyttää ko- hotteena hiivaa, leivinjauhetta. — kohouma (myös kohoama, kohoutuma): maaston kohoumat; pieni k. ihossa. — kohou- tua = kohota (kuitenkin tätä paljon harvinaisempi ja suppeakäyttöisempi): luoto kohoutui hiukan merestä kohta-sanasta huomattavaa: 1. inkong- ruentteja ilmauksia mm. näillä, samoilla, useissa, sopivilta kohdin (joskus myös tässä kohdin; tav. kuitenkin tässä kohden); tällä, samalla kohtaa (myös kohden). 2. kohdalla, kohdalta postpositio- maisessa käytössä: pienyritysten kohdalla t. kohdalta [= osalta] tilastot näyttävät hiukan valoisammilta. Usein luontevammin toisin: »näiden tapausten kohdalla [par. näissä tapauksissa] sääntö ei pidä paikkaansa»; »pinnarien kohdalla olisi sovellettava ankarampia rangaistuksia» [par. pinnareihin olisi — — tai vielä suoremmin pinnareita olisi rangaistava ankarammin]»; »eniten menekki on parantunut paperin kohdalta» [par. eniten on parantunut paperin menekki] -kohtainen: teoskohtainen julkaisusuunni- telma; tiekohtaiset määrärahat; alakohtaiset (myös aloittaiset) säännökset. Tarpeetonta käyttöä: »korkeakoulukohtaiset


kohtapuoleen
204
[par. eri korkeakouluissa] tavoitteet ovat hiukan erilaisia». Varsinkin -kohtaisesti- loppuiset adverbit ovat yleensä korvattavissa kevyemmillä ilmauksilla: »sääennusteet annetaan läänikohtaisesti» [par. lääneittäin]; »eritelmä on tehtävä kustan- nuslajikohtaisesti» [par. kustannuslajeit- tain]; »tapauskohtaisesti [par. tapauksittain, tapausta myöten, määrätapauksissa] voidaan sallia poikkeuksia» kohtapuoleen (myös kohtapuoliin, kohta- puolin) kohdakkoin, pikapuoliin, piakkoin
»kohteliaimmin» (kirjeessä): »pyydän
kohteliaimmin [par. kunnioittaen], että
minut otettaisiin huomioon »
kohti [-tix t. -ti]: ampua k.; soutaa rantaa k. t. k. rantaa; lämminvesimaksu henkeä k. 15 mk; (varsinkin puhekielessä) tällä, samassa k. ’kohden, kohtaa’ kohtuus: »ei voi kohtuudella vaatia, että
» [par. ei voi kohtuullisesti vaatia,
ei ole kohtuullista vaatia]. — kohtuus- hinta (miel. kuin »kohtuuhinta») kohuta (: kohuan, kohusin, kohunnut): ihmiset kohusivat asiasta aivan turhaan; kohuttu [ = kohua synnyttänyt] tapaus koillinen adj. ja subst.: mäen k. rinne; tuulee koillisesta. Miel. toisin: »koillisessa Kymenlaaksossa» [par. Koillis-Kymenlaaksossa, Kymenlaakson koillisosassa]. — koillis- /fo/7//s-alkuisten alueen- nimien johdoksissa: koillisaasialainen,
koillisvirolainen jne.
Koillis- alueennimissä: Koillis/-Aasia,
-Pohjanmaa, - Viro jne.
Koillismaa 1. (: -ssa) Huippuvuorten toiseksi suurin saari. 2. (: -Ha) Koillis-Poh- janmaasta (Kuusamo, Posio, Taivalkoski, Pudasjärvi) käytetty nimitys Koillisväylä
koiras: koiraan (harvoin koirakseri)
Koita (miel. kuin »Koitajoki»)
»koitos» (esim. »voimankoitos», »kova koitos»): po. koetus
1. koittaa sarastaa, valjeta: päivä, vapaus koittaa; aamun koittaessa
2. »koittaa»: po. koettaa
koitua tulla, aiheutua; sukeutua: yrityksestä koitui suuret tappiot; uudistuksesta koituva hyöty; teko koitui hänelle kunniaksi, vahingoksi Koivisto: (ent. kunta Karjalan kannaksella [ven. Primorsk]; kylä Vahdolla) -lla, (kyliä Taivassalossa ja Sysmässä) -ssa Koivulahti: Koivulahdella koje (apuvälineenä käytetty) laite, aparaatti, instrumentti, (pienehkö t. yksinkertainen) kone: kuulo-, mittaus-, suurennus/- koje; laboratorio oli täynnä erilaisia kojeita. — kojeellinen: k. [ = kojeita käyt¬
tävä] fonetiikka; kojeellisesti [= kojeiden avulla] on todettu, että . — ko-
jeistaa varustaa kojeilla: hyvin kojeis- tettu laboratorio. — kojeisto laitteisto, välineistö: lääkärin k. kojootti preeriasusi
kok. lyh. 1. kokoomus(lainen): ed. Mörtti- nen (kok.). 2. kokoelma. 3. kokous Kok. lyh. kokoomus(puolue) (esim. taulukoissa isokirjaimisten lyhenteiden SDP, SKDL jne. rinnalla)
KOK lyh. kansainvälinen olympiakomitea kokaiini eräs lääke- ja huumausaineena käytetty kooka-alkaloidi. — kokainisti kokaiinia huumeena käyttävä henkilö kokardi sotilas-1. virkalakkiin kiinnitettävä tunnusmerkki kokea 1. saada osakseen, tuntea (elämyksellisesti), tulla tuntemaan: k. menestys, tappio; k. työn iloa; monia kokenut merenkävijä; ihmiset kokevat samankin tapauksen eri lailla. Nyk. muotisanana, usein oudosti essiivin ohella ja muutenkin tarpeettomasti: »koin tämän seikan myönteisenä» [par. koin - - myönteiseksi t. minusta tämä seikka tuntui myönteiseltä]; »hän koki tuloksen pettymyksenä» [par. hänelle tulos oli pettymys]; »koki tarjotuista asunnoista tilavimman parhaana» [po. piti - - tilavinta parhaana t. katsoi — — tilavimman parhaaksi]. 2. katsoa pyydys (ja ottaa siitä saalis): k. verkko, katiska. 3. vanh. koettaa: olen kokenut tehdä parhaani. — kokeellinen: k. [ = kokeisiin perustuva] tutkimus; kokeellisesti [ = kokein] on osoitettu, että - - Kokemäenjoki Kokemäki: Kokemäellä koketoida (myös koketeerata) keimailla. — koketteria keimailu. — koketti 1. adj. ja subst. keimaileva (nainen). 2. kaarroke kokka veneen t. laivan keula (joskus myös veneen suippenevasta perästä)
1. kokki (ammattimainen) ruoanlaittaja
2. kokki pallobakteeri
koko: yks. iness. koossa, mon. iness. kodoissa. — kokoinen: yhdyssanoja mm. herneen-, kaiken-, nyrkin-, saman-, tämän/kokoinen (voidaan kirjoittaa eril- leenkin), sanaliittoja mm. entisen, jäniksen, olutpullon kokoinen, minun kokoiseni. — kokonaisuus: »kokonaisuudessaan» yleensä korvattavissa nasevammilla ilmauksilla. Esim. »julkaisi kirjeenvaihdon kokonaisuudessaan» [miel. kokonaisenaan, kokonaan, kaikkineen; koko kirjeenvaihdon]; »kokonaisuudessaan [miel. kokonaisuutena, kaikkiaan] valinta oli onnistunut hyvin». — kokonaisvaltainen jossa kokonaisuus on


205
kolmekymmentä
osia tärkeämpi, muuta kuin osien summa, holistinen. Alk. filosofian ja psykologian termi; nyk. myös muussa käytössä, usein turhaankin: k. näkemys, suunnittelu, politiikka; »k. ratkaisu [par. kokonaisratkaisu] on vielä löytämättä»; »k. katsaus» [par. yleiskatsaus] kokooja (myös kokoaja): maksujen k. kokoomus 1. eri piirien t. puolueiden liittouma, koalitio: hallituskokoomus
'hallituksen takana olevat puolueet’. 2. kokoomuspuolueesta (yleensä pieni alkukirjain; puolueita viralliselta nimeltä mainittaessa Kansallinen Kokoomus). 3. par. koostumus. — kokoomushallitus eri puolueita edustava hallitus. — kokoomuspuolue eri piirien liittymiseen perustuva puolue; Suomessa = Kansallinen Kokoomus kokoon: puristua, painua k.; panna vuode, tavarat k. ’koota pieneen tilaan’; panna k. [ = koostaa] kirja, kone; kiireessä k. haalittu väki; saada summa k. »kokoonkutsuja»: miel. koollekutsuja kokoon painunut. — kokoonpanna: tav. panna kokoon t. koostaa. — kokoonpano 1. koostaminen, koosto; koostettu tuote, kooste: koneen k.; Kalevala Lönnrotin kokoonpanona. 2. par. koostumus.
— 	kokoonpantava: k. sänky. — kokoonpantu: useista kirjoituksista k. [ = koostettu] teos. Miel. toisin: »eri heimoista k. [par. koostunut, koostuva] kansa». — kokoon taitettava kokoontua (harvoin kokoutuä) kerääntyä.
1. 	tulla koolle (tahallisesti): torille kokoontui mielenosoittajia; seura kokoontuu [ = pitää kokouksensa] Säätytalossa. Hylättävää käyttöä: »valtuuskunta kokoontuu [po. on koolla, pitää kokousta] tänään koko iltapäivän». 2. tahattomasta tapahtumasta: katolle on kokoontunut (tavallisemmin kerääntynyt, kertynyt t. kasaantunut) lunta. — ko- kouma (myös kokoontuma, kokoutuma): vuoresta löytynyt malmikokouma. — ko- koustaa leik. pitää kokousta: tuntuvat kokoustavan aamusta iltaan. — kokou- tua: tavallisemmin kokoontua. — kokoutuma = kokouma koktaili = cocktail
kolahdus (harvemmin kolaus) äänestä: eteisestä kuului k. kolari ark. törmäys Kolari: -ssa
kolaus 1. tavallisemmin kolahdus: postiluukun k. 2. iskusta (myös kuv.): sai päähänsä kolauksen; maine kärsi melkoisen kolauksen. — kolauttaa (harvoin kolahduttaa): k. ovea; k. halolla päähän
koleerikko kiivasluonteinen ihminen. — koleerinen kiivasluonteinen kolera eräs vaarallinen tartuntatauti kolesteroli kem.
kolhiutua (myös kolhiintua): piano kolhiutui muutossa kolhoosi kollektiivitila Neuvostoliitossa »kolibakteeri»: par. koolibakteeri koljatti = goljatti
kolkata (: kolkkaan, kolkkasi, kolkannut)
1. 	lyödä tylpällä aseella; iskeä (kuoliaaksi): k. mateita [jään läpi]; kolkkasi linnun hengiltä. 2. tavallisemmin seur. — kolkkaa (: ei kolka, kolkki, kolkkanut; harvemmin kolkata) itäsuomal. kielenkäytössä ja tyyl. kolista: kolkkavat airot kollaasi kooste, koostelma kollega virkatoveri, -veli. — kollegiaalinen 1. virkatoverillinen, -veljellinen: k. tervehdys. 2. = seur. — kolleginen: k. virasto ’jonka jäsenet yhdessä osallistuvat päätösten tekoon’ kollektiivi 1. (työ)yhteisö. 2. kiel. ryhmä- sana. — kollektiivinen yhteinen, yhteis-, yhteisö-; (kiel.) ryhmää ilmaiseva: k. sopimus; esiintyä kollektiivisesti. — kollektivismi yhteisöä korostava (varsinkin tuotannontekijöiden yhteisyyttä vaativa) aatesuunta. — kollektivoida (myös kollektivisoida) saattaa yhteisomistukseen: kollektivoitu maatalous kolloidi kem. hienojakoinen nesteeseen t.
kaasuun levinnyt aine kollokvio tieteellinen keskustelutilaisuus kolmannes (: kolmanneksen) kolmas¬
osa. — kolmas: kello käy kolmatta (myös kolmea); on jo kolmannella kymmenellä käyttänyt vähintään 20 vuotta’; kolmatta kilometrin [ = yli 2 km:n] matka; k. maailma kehitysmaat’. — kolmaskymmenes: on jo kolmannellakymmenennel- lä (vuodella) 'täyttänyt 29 vuotta’. — kol- maskymmenesyhdes: kolmannessakym-
menennessäyhdennessä (hyväksyttävä myös kevyempi tyyppi kolmekymmentä- yhdennessä; muita vaihtoehtoja yhdesnel- jättä ja kolmaskymmenesensimmäineri).
— 	kolmasosa: kaksi kolmasosaa (myös kolmas osa : kaksi kolmatta osaa); syn. kolmannes. — kolmassadas: kolmannen- sadannen. — kolmasti = kolmesti. — kolmastoista: on kolmannellatoista (vuodella) käyttänyt 12 vuotta’. — kolmattakymmentä: läsnä oli k. henkeä; kol- mattakymmenen metrin syvyydessä. — kolmatta/sataa, -tuhatta kolme: sekä länsisuomal. ääntämys [kol- mex] että itäsuomal. [kolme] yleiskielessä käypiä. Käytöstä yhdyssanojen alkuosana ks. myös kolmi-. — kolmekymmentä: kolmessakymmenessä; käy¬


kolmekymmentäyksi
206
töstä yhdyssanojen alkuosana ks. kolmi-.
— kolmekymmentäyksi: kolmessakym- menessäyhdessä (hyväksyttävä myös kevyempi taivutus kolmekymmentäyhdessä; syn. yksineljättä). — kolmenkertainen: tavallisemmin kolminkertainen. — kolmesataa: kolmessasadassa. — kolmestaan (myös kolmistaan) kolmisin, kolmen: lähdimme k. marjaan. — kolmesti (myös kolmasti) kolme kertaa. — kolmetoista: kolmessatoista. — kolmetuhatta: kolmes- satuhannessa. — kolmia [-ax] kolmeen osaan: jakaa k.
kolmi- yhdyssanoissa: kolmi/haarainen,
-henkinen, -vuotias jne. (harvoin kolme- haarainen jne.); kolmikymmenvuotias, kolmisatavuotias, kolmituhatpäinen yleisö (harvemmin kolmekymmentävuotias jne.); sen sijaan tav. kolmekymmentä- kolmevuotias (harvemmin kolmikym- menkolmivuotias). — kolmikymmenluku (harvemmin kolmekymmentäluku). — kolmin kerroin. — kolminkertainen (harvemmin kolmenkertainen). — kolmisen noin kolme: painaa k. kiloa; k. tunnin päästä. — kolmisen/kymmentä, -sataa, -tuhatta. — kolmistaan = kolmestaan.
— kolmitoistias tyyl. kolmitoistavuotias kolmois- yhdyssanoissa: kolmois/kappale
(vrt. kaksoiskappale), -rokote, -voitto.
— kolmos- yhdyssanoissa: kolmos/olut, -pesä (pesäpallossa), -pojat, -vaihde
koloa kuoria (puuta): k. hirttä, propsia kolonia siirtola, siirtokunta; siirtomaa. — kolonialismi (hyödyntävä t. imperialistinen) siirtomaapolitiikka. — kolonisaatio siirto-, uudisasutus kolorado(n)kuoriainen vanh. perunakuo- riainen
koloratuuri kuviolaulu. — koloristi taitava värien käyttäjä, väritaituri kolossaalinen jättimäinen, valtava Kolozsv&r [-2vär] (unk.) = Cluj (rom.) koltanlappalainen (myös koltansaamelai- nen) koltankielinen: k. satu, perinne. — koltanlappi (myös koltansaame) ent. Petsamon alueella ja sen lähistöllä asuneiden (Suomessa nyk. siirtolaisina Inarissa elävien) ortodoksisten lappalaisten kielimuoto, koltan kieli. — koltta 1. koltan- (joskus myös kuolan)lapin puhuja. 2. koltanlappi. — kolttalappalainen (myös kolttasaamelainen) 1. adj. vrt. koltta 1: k. asutus. 2. subst. = koltta 1 Kolumbia
kolumni 1. kolumnistin kirjoitus. 2. harv. sarake. — kolumnisti lehteen määräsi- vulle t. -palstalle kirjoitteleva henkilö koluta: joku koluaa [ = kolistelee] ullakolla; kolusi [= penkoi] pöytälaatikoltaan; on kolunnut [ = kulkenut, tarpo¬
nut] kaikki Euroopan maat. — koluut- taa: ajaa k. huonoa tietä kom. lyh. komentaja
kombinaatio yhdistelmä. — kombinaatti
lähekkäisten alojen tuotantolaitosten yhtymä Neuvostoliitossa. — kombinoida yhdistää. — kombinoitua yhdistyä, liittyä komedia huvinäytelmä. — komedienne huvinäytelmissä esiintyvä näyttelijätär komeetta 1. pyrstötähti. 2. kuv. äkkiä pinnalle noussut henkilö Komekon ly h. s. = Comecon komendantti paikkakunnan sotilaallista järjestystä valvova upseeri komi syrjäänien omakielinen kansallisuuden- ja kielennimi Komi Komien autonominen neuvostotasavalta
komiikka koominen taide; koomisuus, hul- lunkurisuus: hänen esiintymisessään oli tahatonta komiikkaa komisario poliisikomissaari. — komissaari julkista (valvonta)tehtävää hoitava henkilö; näyttelyn johtaja; valtuutettu, asiamies. — komissariaatti komissaarin virka t. virasto (varsinkin Neuvostoliitossa).
— 	komissio 1. toimikunta. 2. = kaupin- ta
komitatiivi kiel. eräs sijamuoto (esim. kaik- kine tavaromeen) komitea jonkin asian selvittelemiseksi asetettu useampi- kuin yksijäseninen elin (valtionhallinnossa valtioneuvoston asettama); syn. usein toimikunta. Huom. pieni alkukirjain valtion komiteoiden nimissä: lukiokomitea, parlamentaarinen liikenne- komitea. — komiteanmietintö kom.kapt. lyh. komentajakapteeni komm. lyh. kommunisti: toimikunnan sihteeri Mäki (komm.) kommandiittiyhtiö yhtiö, jonka sitoumuksista toiset osakkaat vastaavat täysin, toiset vain sijoittamallaan pääomalla kommandojoukot mon. erikois-, iskujoukot
kommentoida varustaa kommentein; tulkita, selittää: k. tekstiä, lausuntoa. — kommentoija (syn. kommentaattori). — kommentti (myös kommentaari) selitys, selittävä) huomautus, kannanotto: puheenvuoro ei kaipaa kommentteja kommodori (Suomessa) everstiä vastaava meriupseeri, (ulkomailla) laivasto-osaston päällikkö; purjehdusseuran esimies kommunikaatio viestintä. — kommunikatiivinen viestinnällinen, viestintä-: kielen k. tehtävä. — kommunikea virallinen tiedonanto, tiedote. — kommunikoida (myös kommunisoidä) viestiä kommunismi poliittinen aatesuunta, joka tähtää yksityisomistuksen poistamiseen.


207
Konginkangas
— kommunisti kommunismin kannattaja; kommunistisen puolueen jäsen. — kommunistinen: k. toiminta, käsitys; kommunistinen puolue (mm. Suomessa; puolueita viralliselta nimeltä mainittaessa Suomen Kommunistinen Puolue)
Komorit: Komoreilla
kompakti yhtenäinen, tiivis, luja; täyteinen: k. täyte; k. [ei ontto] tanko komparaatio kiel. vertailu. — komparatiivi kiel. eräs vertailuaste (esim. isompi).
— komparatiivinen vertaileva; (kiel. myös) komparatiivimuotoinen t. -merki- tyksinen. — komparoida kiel. käytellä vertailuasteissa
kompendi (myös kompendiumi) tutkimusalan yleisesitys, käsikirja kompensaatio tasoitus, korvaus. — kom- pensatorinen korvaava. — kompensoida tasoittaa, korvata; (tekn.) tasapainottaa, tasauttaa. — kompensoitua korvautua kompetenssi pätevyys; viranomaisen toimivalta; (kiel.) ihmisen kielellinen k. ‘kielikyky, -taju’. — kompetentti pätevä kompilaatio kompiloitu kirjoitus t. kirja.
— kompilatorinen: k. [ = kompiloimalla tehty] esitys. — kompiloida koostaa kirjoitus t. kirja muita lainailemalla
kom|p|leksi 1. ryhmä, yhdistelmä, sikermä: rakennuskompleksi; vanhojen tapojen k. 2. psyk. (tunne)patouma: alemmuus-, Oidipus/kompleksi. — kom|p|lek- sikas vrt. ed. 2: kovin k. ihminen. — kompleksinen 1. osista muodostunut, moniosainen, koosteinen; mutkikas. 2. = kompleksikas komplementaarinen täydentävä, täydennys-. — kom|p|lementtikulma kulma, joka toiseen kulmaan lisättynä muodostaa suoran kulman komplikaatio mutkistava seikka, mutka, lisävaikeus; lisätauti. — kom|p|lisoida mutkistaa. Ei: »komplisoitu [par. mutkikas] kysymys». — kom|p|lisoitua mutkistua
komponentti kokonaisuuden osa, rakenneosa, tekijä. — kompositio (henkisen tuotteen) rakenne, sommittelu, sommitelma: kompositioltaan selkeä kirjoitus komposti sekalanta, sekalantatunkio. — kompostoida panna kompostiin, maadut- taa kompostissa: k. jätteitä komppania 1. (jalkaväen) perusyksikkö.
2. 	varsinkin hist. kauppaseura kom p ressi haude(sidos); harsotaitos kompressori kaasunpuristin, ahdin kom p romissi sovitteluratkaisu kondensaattori sähkön varaaja; lauhdutin.
— kondensoida tiivistää, nesteyttää, lauhduttaa
kondiittori herkkuleipuri
konditionaali kiel. eräs tapaluokka, ehto- tapa. — konditionaalinen kiel. ehtoa ilmaiseva
konditoria herkkuleipomo; leipomo-kahvila
kondomi siitintä suojaava ehkäisin Kondopoga (ven.) = Kontupohja kondori (myös kondorikotka) eräs iso korppikotka konduktanssi sähkönjohtokyky, johtavuus konduktööri junailija kone (moniosainen) laite, joka muuttaa energiaa toiseksi t. tekee muuta työtä; usein myös apuvälineen luonteisista laitteista, kojeista (esim. nitoma-, parta-, teroitus/kone). Korvaa selvyyden salliessa monesti Aro/ie-loppuiset yhdyssanat: ommella koneella ‘ompelukoneella’, kirjoittaa koneella ‘kirjoituskoneella’; kone [= lentokone] ei saanut laskeutumislupaa; tulla koneella; tulla klo 20:n koneessa (t. koneella). — koneellinen 1. ko- nekäyttöinen: k. pumppu; postin k. lajittelu; tehdä koneellisesti ‘koneen t. koneiden avulla’. 2. konemainen: toimistoapulaisen k. työ; noudatti ohjeita koneellisesti. — koneellistaa tehdä koneelliseksi. 1. varustaa koneilla (tavallisemmin koneistaa). 2. tehdä konemaiseksi: harjoituksen koneellistamat kivääriot- teet. — koneellistua muuttua koneelliseksi. 1. tavallisemmin koneistua. 2. käydä konemaiseksi: koneellistunut liike.
— 	koneenpiirtäjä. — koneenpiirustus. — koneenrakennus. — koneikko toisiinsa kytkettyjen koneiden yhdistelmä, aggregaatti. — koneistaa 1. varustaa koneella t. koneilla, koneellistaa (1): on koneistanut verstaansa; metsätöiden koneistaminen.
2. 	tekn. työstää koneessa: koneistettu levy. — koneistua vrt. koneistaa 1: koneistunut maatalous. — konekirjoite koneella kirjoitettu teksti »konekirjoitettu»: miel. koneella kirjoitettu, konekirjoitteinen »konekirjoittaa»: miel. kirjoittaa koneella
konekirjoitus koneella kirjoittaminen konferenssi neuvottelukokous konfirmaatio kasteenliiton vahvistus, otto seurakunnan täysivaltaiseksi jäseneksi. — konfirmoida 1. vahvistaa: k. sopimus.
2. 	suorittaa konfirmaatio jollekulle: k. rippilapset kon|flikti (risti)riita, selkkaus konformismi yhdenmukaisuus(pyrkimys) kon|frontaatio vastakkain asettuminen, vastakkaisasetelma, otsakkaisuus: val-
tioryhmittymien k. konfutselainen = kungfutselainen Konginkangas: Konginkankaalla


konglomeraatti
208
kon|g|lomeraatti kasauma, koostuma Kongo
kon|g|ressi 1. laajahko kansainvälinen kokous. 2. kansanedustuslaitos mm. Yhdysvalloissa
kon|g|ruenssi 1. kiel. (taivutuksen) mukautuminen. 2. mat. yhtenevyys. — kontinentti 1. kiel. mukautuva. 2. mat. yhtenevä. — kon|g|ruoida kiel. mukautua (taivutukseltaan) konjugaatio kiel. verbien taivutus t. taivu- tusluokka
konjunktiivi kiel. eräs (suomessa esiintymätön) tapaluokka konjunktio 1. kiel. sidesana. 2. täht. kahden taivaankappaleen osuminen samalle meridiaanille konjunktuuri suhdanne kon|k|laavi kardinaalit, jotka valitsevat paavin; heidän kokouksensa t. kokouspaikkana
kon|k|lusiivinen kiel. päätelmää ilmaiseva konkordanssi jonkin teoksen sanaesiinty- mien t. asioiden hakemisto konkreettinen (myös kon\k\reetti) kou- raantuntuva, havainnollinen, todellinen; aineellinen, esineellinen: k. ehdotus, tavoite; k. maksuväline. — konkreettistaa (myös kon\k\retisoida) havainnollistaa; aineistaa, esineistää. — kon|k|reettistua (myös kon\k\retisoitua) havainnollistua; ai- neistua, esineistyä konkurssi vararikko
konsekutiivinen kiel. seurausta ilmaiseva konsent|roida 1. keskittää. 2. väkevöidä, tiivistää
konsepti 1. kirjallisen tuotteen luonnos.
2. 	mon. ark. suunnitelmat, laskelmat, piirustukset: sekoitti toisen konseptit konserni (talous-, teollisuus)yhtymä konsertti julkinen musiikkitilaisuus. — konsertto laajamuotoinen sävellys orkesterin säestämälle soolosoittimelle konservaattori eläinten täyttäjä; (museo- esineiden) entistäjä konservatiivi 1. subst. vanhoillinen henkilö. 2. = seur. — konservatiivinen
(myös konservatiivi) adj. vanhoillinen: k. mielipide; k. poliitikko. — konservatiivisuus (myös konservatiivius) vanhoillisuus: käsitysten k. — konservatismi vanhoillisuus (aatesuuntana) konservatorio musiikkiopisto, -korkeakoulu
konservoida kestoa, kestävöidä (esineitä);
säilöä (ravintoa) konsessiivinen kiel. myönnytystä ilmaiseva konsistori professoreista koostuva yliopiston hallintoelin konsoli 1. kannate (rakennuksessa, huonekalussa). 2. ohjaus-, mittaripöytä
konsonantti f on. kiel. kerake konst. lyh. konstaapeli kon|s|tanssi pysyvyys, muuttumattomuus, vakioisuus Konstantinopoli: nyk. Istanbul kon|s|tantti 1. adj. pysyvä, muuttumaton, vakioinen. 2. subst. mat. vakio konstellaatio 1. (kierto)tähtien asema määrähetkenä. 2. (varsinkin poliittinen) tilanne, asetelma, voimakenttä kon|s|tituentti (olennainen) rakenneosa, perusaines; (kiel.) muodostin. — kon|s|ti- tutionaalinen 1. perustuslaillinen. 2. rakenteellinen: yksilön k. ominaisuus; k. heikkous. — konstituutio 1. valtiosääntö, perustuslaki. 2. (lääk., psyk.) peritty rakenne; (kem.) molekyylirakenne kon|st|ruktiivinen rakenteellinen; rakentava (k. kritiikki); teennäinen (kovin k. teoria). — kon|st|ruktio rakenne (2, 3); rakennelma, sommitelma. — kon|st|ruktori (myös kon\st\ruktööri) rakenteiden suunnittelija. — kon|st|ruoida suunnitella (rakenteen kannalta); sommitella, sepittää (kaavamaisesti) konsulaatti konsulinvirasto konsulentti neuvoja
konsuli 1. ulkomaanedustukseen kuuluva henkilö, joka valvoo oman maansa ja sen kansalaisten kauppa- ym. etuja. 2. korkein virkamies Rooman tasavallassa ja vallankumousajan Ranskassa konsultaatio neuvonkysyntä, neuvottelu. — konsultoida kysyä neuvoa, neuvotella: k. potilaasta erikoislääkärin
kanssa t. erikoislääkäriä. — konsultti (varsinkin taloudellinen t. tekninen) neuvonantaja
kontakti kosketus. — kontaktilasit mon. piilolasit
kontaminaatio kiel. sekamuodoste. — kontaminoitua kiel. sekaantua kontaminaatioksi (esim. kaksi sanaa)
»konteineri»: par. 1. kontti 2 konteksti (teksti)yhteys: kontekstistaan irrotettu lause kontemp|laatio mietiskely kontinentaalinen mannermainen, manner-.
— 	kontinentti manner(maa) kontinuatiivinen kiel. jatkumista ilmaiseva. — kontinuiteetti jatkuvuus. — kontinuumi [-u-umi t. -umi] jatkumo Kontiolahti: Kontiolahde/ssa t. -lla Kontiomäki (Paltamossa): Kontiomäellä kon|t|ra (myös contra) vastaan: A k. B ’A B:tä vastaan, A ja B vastakkain*. — kont|ra-altto tavallista matalampi naisääni. — kont|rabasso bassoviulu kontrahti sopimus, sopimuskirja kontrapunkti sävelmän vastaääni; polyfoninen sävellystyyli, jossa pääsävelmään


209
kopsaa
liittyy itsenäinen vastaääni t. useita vasta- ääniä
kontrasti vastakohta, vastakohtaisuus. — kont|rastoida olla vastakohtana: tehokkaasti kontrastoivat värit kont|rolli 1. valvonta, tarkastus. 2. par. hallinta: »palo on nyt sammutusjoukko- jen kontrollissa». — kontrolloida 1. valvoa, tarkastaa. 2. par. hallita: »keino- kastelulla voidaan k. säänvaihteluja»
1. kontti 1. tuohinauhasta tehty selässä pidettävä (entinen) kantoväline. 2. iso vakiomittainen tavarankuljetuslaatikko
2. kontti 1. (lounaissuomal. puhekielessä) jalka, kinttu. 2. (peräpohjal. kielenkäytössä) poron sääriluu
kontto puhek. tili, varsinkin kuv.: sekaannus menee hänen kontolleen konttoristua asuinhuoneistojen muuttumisesta toimistotiloiksi: talo, kaupunginosa konttoristuu Kontupohja: -ssa (ven. Kondopoga) kontuun ääriviiva
konventio valtiosopimus; sovinnainen tapa, käytänne. — konventionaalinen sovinnainen, totunnainen, tavanomainen: k. ase, voimala 'tavanomainen ase, voimala (ydinaseen t. -voimalan vastakohtana)’ koodata = koodittaa koodeksi 1. vanha käsikirjoitus. 2. lakikokoelma
koodi 1. (luonnollisen t. keinotekoisen kielen) merkkijärjestelmä: kielen koodit vaihtelevat puhujan ja tilanteen mukaan; salakirjoituskoodi; televiestinnän koodit ’lyhennejärjestelmät’; tietokoneen ohjelmoinnissa käytetty k. 2. koodimerkin- tä, -tunnus: jokainen tavara saa oman koodinsa. — koodittaa (myö^ koodata) muuttaa koodin (1) mukaiseen asuun Kookossaaret
koolapuu eräs afrikkalainen puu - koo- lapähkinä koolapuun siemen koolibakteeri eräs suolistobakteeri koolla: kaikki perheenjäsenet olivat k. ’yhteen kokoontuneina’; johtokunta on k. ’pitää kokousta*. — koolle: kutsua ystäviään, eduskunta koolle. — koollekutsuja: yhdistyksen k. koomikko koomisten osien esittäjä. — koominen hullunkurinen, lystikäs, naurettava: k. tapaus; joutui koomiseen valoon
koommin: sen k. en ole häntä tavannut koonnos koontamisen tulos, kodifikaatio. — koontaa koota hajalliset säännökset yhtenäiseksi laiksi t. säännöstöksi, kodifioida. — koonti kokoaminen: verojen k. — koontilaite: paperiarkkien k.
kooperatiivinen [ko-o-] osuustoiminnallinen
koordinaatio [kör- t. ko-or-] 1. toimintojen (sujuva) yhteensovitus. 2. kiel. rinnastus. — koordinaatisto [kör- t. ko-or-] mat. koordinaattijärjestelmä, akselisto.
— koordinaatti [kör- t. ko-or-] mat. (myös koordinaatta) luku, joka ilmaisee pisteen aseman koordinaatistossa. — koordinoida [kör-1. ko-or-] 1. sovittaa t. järjestää toiminnat sujuvasti yhteen: k. eri aineiden opetusta. 2. kiel. rinnastaa
koossa: tavarat ovat k.; pitää ajatuksensa k.; perhe pysyi kauan k. ’hajoamatta’; johtokunta on vihdoin k. ’saatu valituksi, asetetuksi t. saatu kerätyksi yhteen’.
— koossapitävä (myös koossa pitävä): k. voima. — koossapysyvyys. — koossapy- syvä (myös koossa pysyvä): hyvin k. laasti, seurue
koostaa panna kokoon osista, koota (3), laatia: k. moottori, hakemisto; koostettava kirjahylly; taitavasti koostettu ateria, ohjelma. — kooste (myös koostelma) sekalaisista aineksista yhdistelty (kirjallinen, musiikki-, kuva)tuote, kollaasi. — koosteinen osista koostunut: yksinkertaiset ja koosteiset merkit; yhdyssanoja: tasa-, seka/koosteinen; elementtikoos- teinen. — koostelma = kooste. — koosto kokoonpano, koostaminen: kuvanauhan k. — koostua muodostua osista: kurssi koostuu luennoista ja harjoituksista; erikokoisista rakeista koostunut t. koostuva sora. Miel. toisin: »heimot koostuivat yhtenäiseksi kansaksi» [par. heimot liittyivät kansaksi t. heimoista koostui kansa]. — koostuma koostumisen tulos: ihmisen aivokuori on miljardien solujen k. — koostumus (ainesosista t. jäsenistä koostuva) rakenne: pesujauheen, väestön k.; koostumukseltaan epäilyttävä seos; eduskunnan, jääkiekkojoukkueen uusi k. — koota (: kokoan, kokosin, koonnut) 1. kerätä: k. marjoja, sieniä; kokosi työkalut lattialta; k. kolehti; k. vanhoja rahoja; huutokauppa oli koonnut paljon väkeä. 2. saattaa pienempään tilaan, panna kokoon; keskittää, tiivistää: k. sateenvarjo, purjeet; k. verkko puikkarille; k. ajatuksensa; kokoava katsaus. 3. = koostaa: k. lennokki; kokosi kiväärin lukon hetkessä kop lyh. kopeekka(a)
KOP lyh. Kansallis-Osake-Pankki kopahdus (myös kopaus): vasaran k. — kopauttaa (harvoin kopahduttaa): k. nuijalla pöytään kopristaa (itäsuomal. puhekielessä) kouristaa: sydänalaa kopristi kopsaa (: ei kopsa, kopsi, kopsanut) itäsuo-


kopsata
210
mal. kielenkäytössä ja tyyl. kopista: kaviot kopsavat kopsata ark. kopioida
1. kopsia kopistella: k. poroja piipustaan
2. kopsia ark. = kopsata kopteri ark. helikopteri
kopula kiel. subjektia ja predikatiivia yhdistävä olla-verbi. — kopulatiivinen kiel. yhdistävä: k. konjunktio »ja»
Koraani islamilaisten pyhä kirja
koraaninlause
Korallimeri (Tyyntämerta)
Kordillieerit korea (kieli)
Korea (maa): Etelä-K., Pohjois-K. (ks. näitä)
korealainen adj. ja subst.
Koreansalmi
koreittain kori kerrallaan; korikaupalla koreografi baletin suunnittelija ja ohjaaja.
— koreografia baletin suunnittelu ja ohjaus
Korfu (: -55a) = Kerkyra Koria (Elimäellä): -lla Korintinlahti Korintti
korinttilainen adj. ja subst.: k. tyyli ’eräs antiikin rakennustyyli’. — korinttolainen (Raamatun kielessä) = korinttilainen korjaantua = korjautua. — korjaus ehyeksi, kuntoon korjaaminen; sen tulos: koneen k.; tämä epäkohta vaatii korjausta; tehdä tekstiin korjauksia. — korjaus- luku korjausvedosten luku, oikaisuluku.
— korjausvedos painotekstistä korjauksia varten otettu vedos, oikaisuvedos.
— korjautua (myös korjaantua): vika korjautui helposti; olot ovat korjautuneet. — korjuu 1. sadon korjaamisesta: heinän, viljan k. 2. (varsinkin itäsuomal. puhekielessä) ehyeksi, kuntoon korjaamisesta: auton, tien k. 3. tavarat saatiin korjuuseen (myös korjuun) ’säilöön, talteen’; vilja on jo korjuussa (myös kor- jussa) ’korjattu’
korkata ark. 1. = korkit taa, korkita. 2. avata umpinaisen pullon korkki: k. konjakkipullo
korkea mm. numeroin ilmaistavissa olevista asioista (muut ilmaisukeinot usein luontevampia): k. lämpötila; k. ( = kallis) hinta; k. (= iso, suuri, hyvä) palkka; k. ( = suuri, kova) nopeus; k. (= kova) kuume; korkeat (= suuret) syntyvyysluvut. Hylättävää käyttöä: »k. [par. suuri] syntyvyys»; »k. [par. runsas] työttömyys»; »k. [par. hyvä, erinomainen, va- lio] laatu»; »k. [par. kirkas] kiilto»; »on jo k. aika [par. on jo aika] lähteä» »korkea-aktiivinen»: par. runsasaktiivi- nen
»korkea/frekvenssinen, -jaksoinen»: par. suurtaajuinen »korkea jakso» (yhdyssanoissa): par.
suurtaajuus- »korkeajännite»: par. suur jännite korkeakoulu: Kuopion, Vaasan k. — korkeakouluneuvosto. — korkeakoulusto korkeakoulut, korkeakoululaitos. — korkeakulttuuri korkealle kehittynyt kulttuuri
»korkealaatuinen»: par. laadukas, hy- vä-, valio /laatuinen korkeaoktaaninen = suuroktaaninen korkeapaine 1. = suurpaine. 2. korkea ilmanpaine; (kuv.) henkinen k. — korkeatasoinen tasokas, hyvätasoinen »korkeatehoinen»: par. (hyvin) tehokas korkeauskonto korkealle kehittynyt G a laajalti levinnyt) uskonto, suuruskonto. — korkein hallinto-oikeus. — korkein oikeus. — korkeintaan = enintään (tämä t. jokin muu ilmaus suotavampi muulloin kuin numeroin ilmaistusta määrästä puhuttaessa): k. 40 prosenttia; »k. [par. enintään] tiilikiven kokoinen»; »kelpaa k. [par. enintään, parhaassa tapauksessa] matonkuteeksi» korkita (: korkitsen, korkitsin, korkinnut) = seur. — korkittaa (myös korkita, ark. korkata) sulkea korkilla: k. pulloja korko f on. kiel. 1. ääntämyksen sävelkulun korkein kohta. 2. ääntämyksen vahvimmasta kohdasta par. paino 3 korkuinen kirjoitetaan tavallisesti erilleen genetiivimuotoisesta määritteestä: minkä, tämän, kahden, talon, metrin k.; saman, monen, polven k. (myös saman-, monen-, polven/korkuinen) kornetti 1. eräs vaskipuhallin. 2. eräs ratsuväen upseeri korollaari mat. väittämä, joka suoraan seuraa ennen todistetusta väittämästä korollinen f on. kiel. usein par. painollinen (vrt. korko, paino). — korostaa 1. (ei henkilösubjektin ohella) lisätä jonkin (havainto)vaikutusta, tehostaa: laipiopar- rut korostivat pirtin jykevyyttä. 2. tähdentää: puhuja korosti, että ; erityi¬
sesti on korostettava tätä asian puolta.
3. 	fon. kiel. ääntämyksen sävelkulusta: riikinruotsissa sanoja korostetaan erikoisella tavalla; ääntämyksen voimakkuudesta par. painottaa (»sanaa koululais- kuri voidaan k. kahdella lailla»). — ko- roste korostava seikka, korostus: kursivoinnit ja muut tekstin korosteet. — korosteinen: korosteisesti [ = korostuneesti] romanttinen tyyli; yhdyssanoja: hyöty korosteinen [ = hyötyä korostava] ajattelu; itsekorosteinen esiintyminen. — koroton fon. kiel. usein par. painoton


211
kostuttaa
(vrt. korko, paino). — korottaa: k. lattiaa; Joensuu korotettiin korkeakoulu- kaupungiksi; palkkaa on korotettu sata markkaa (miel. kuin »sadalla markalla»); »k. [par. lisätä] tehoa»
Korpilahti: Korpilahdella Korpilompolo: -ssa (ruots. Korpilombolo) Korpiselkä: Korpi/selässä t. -selillä korporaatio eräistä (varsinkin ylioppilas-, ammattijärjestöistä Korppoo: -ssa korpr. lyh. korpraali
korpus eräs mm. kirjojen tekstissä tavallinen kirjainkoko korrehtuuri korjausvedos; korjausluku korrekti moitteeton, nuhteeton, virheetön: esiintyi korrektisti. — korrektius: ääntämyksen k. korrelaatio vastaavuus(suhde). — korrelaatti kiel. pronominia edeltävä ilmaus, johon pronomini viittaa, vaste. — korreloida olla vastaavuussuhteessa: pituus ja paino korreloivat (positiivisesti) t. pituus korreloi (positiivisesti) painoon, painon kanssa korroosio syöpyminen korruptio (tapain)turmelus; lahjonta »korruptoitua»: par. turmeltua korsetti kureliivi, (lääk.) tukiliivi Korsika: -ssa
Korte (sukunimi): Kortteen kortisoni eräs lisämunuaisen hormoni kortistoida merkitä t. sijoittaa kortistoon, kortittaa
korusähkösanoma: nasevammin korusähke korvautua (harvoin korvaantua): kansakoulu on korvautunut peruskoulun ala- asteella
korvia huumaava. — korvia särkevä, vihlova. — korvinkuultava (myös korvin kuultava)
korvo (varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä) saavi Kos: -issa
kosini eräs trigonometrinen funktio koska 1. syytä ilmaisevana konjunktiona: tulin katsomaan, k. halusit. 2. (varsinkin länsisuomal. kielenkäytössä, ei kovin usein kirjakielessä) adverbina (syn. milloin): k. tulet meillä käymään?; on vaikea sanoa, k. työtä järjestyy; k. ikinä haluat, annan sinulle lainaa. Varsinkin sivulauseissa adverbi milloin suotavampi; koska- sanan 1. merkitys väijyy näet taustalla ja johtaa helposti kaksiselitteisiin lauseisiin (»en huomannut, koska alkoi hämärtää»; »tulen, koska haluat»). — koskaan (syn. milloinkaan): en ole k. käynyt Kaskisissa
koskea: johtoihin ei saa koskea; pakkanen koskee [ = tekee kipeää] nenänpää-
hän; lisävero ei paljonkaan koskenut palkansaajiin [ = vaikuttanut palkansaajiin, haitannut heitä]; lisävero ei koske palkansaajia [heidän ei tarvitse sitä maksaa]. Virheellistä käyttöä: »äskettäin on tehty ehdotus koskien [po. ehdotus, joka koskee] kaikille läheistä asiaa»; »kirjeenne koskeva maksun lykkäystä» [po. maksun lykkäystä koskeva kirjeenne]
kos|k|ei: kirjakielessä tavallisesti koska ei Koskenkorva (Ilmajoella): -lla Koskenpää (nyk. Jämsänkoskea): -llä kosketella: johtoja ei saa k.; kirjoituksessa kosketellaan [ = käsitellään] tuttua aihetta. — koskettaa: johtoja t. johtoihin ei saa koskettaa; sanat koskettivat jokaista t. jokaiseen [ = sanat vaikuttivat jokaiseen]. — kosketus: olla kosketuksissa (harvemmin kosketuksessa) johonkuhun; päästä kosketuksiin (harvemmin kosketukseen) jonkun kanssa Koski (///., Tl. Koski): Koskella kosmeettinen vrt. seur.: k. aine, teollisuus; k. leikkaus. — kosmetiikka kauneudenhoito, ehostus; ehosteet. — kosmetologi kauneudenhoidon antaja kosminen 1. kosmosta koskeva, avaruuteen kuuluva, avaruuslähtöinen: k. kuvitelma; k. ilmiö, säteily. 2. ylimaallinen, suunnaton: runoilijan k. tuska. — kosmogonia oppi kosmoksen synnystä. — kosmogoninen vrt. ed.: k. taru. — kosmologia oppi kosmoksen rakenteesta. — kosmologinen vrt. ed.: k. uskomus. — kosmonautti (neuvostolainen) avaruus- lentäjä. — kosmopoliitti maailmankansalainen. — kosmopoliittinen yleismaailmallinen. — kosmos (maailman)kaikkeus kosolti [-ix t. -i] (vanh. ja puhek. myös kosoltä) runsaasti: postia tuli k.
1. koste kiven, niemen tms. suojaama tyyni paikka virrassa: jäi kosteeseen ongelle
2. koste ihonkosteutusaine, kasvovesi kosteikko 1. kostea maastonpaikka: kosteikoissa kasvavat sarat. 2. vanh. = keidas 1
Kostet (sukunimi): Kosteen kosteuttaa tehdä kosteaksi: ihoa kosteuttava voide
1. kostua hyötyä, voittaa: siitä keskustelusta ei paljon kostunut
2. kostua kastua (lievästi), käydä kosteaksi: silmät kostuivat liikutuksesta; hiestä kostunut paita
kostuke kostuttava aine: kakun kostukkeeksi sopivaa mehua; suun, kielen kostuketta 'juotavaa, varsinkin alkoholijuomaa'. — kostutin (miel. kuin »kos- tuttaja») kostutuslaite: ilmankostutin.
— 	kostuttaa kastella (lievästi); tehdä


koteutua
212
kosteaksi: k. silitettävää vaatetta; tihkusade on kostuttanut maanpinnan
»koteutua»: par. kotiutua
kotia [-ax] (länsisuomal. kielenkäytössä) kotiin. — kotiin päin (myös kotiinpäin).
— kotiseuduntutkimus. — kotiuttaa
1. lähettää t. kutsua kotiin: k. potilas sairaalasta; k. joukot Vapauttaa sotapalveluksesta palvelusajan päättyessä’; yhtiö kotiutti Iranissa olevat asiantuntijat. 2. saattaa kotiutumaan (2, 3): k. fasaaneja Etelä-Suomeen; kotiutti oppilaansa matematiikan sokkeloihin. — kotiutua 1. palata kotiin: k. matkoilta. 2. pesiytyä, juurtua, yleistyä: mikroprosessorit ovat kotiutuneet Suomeenkin; kieleen kotiutunut uudissana. 3. tottua oloon jossakin, alkaa viihtyä: k. uuteen asuinpaikkaan; on kotiutunut vieraaseen kulttuuriin, ajatusmaailmaan
kotletti ark. kyljys
koto (tyyl., varsinkin paikallisvärisessä länsisuomal. kielenkäytössä) koti; myös yhdyssanoissa: koto/pelto, -piha, -väki jne. — kotoinen 1. kotiin t. kotipiiriin kuuluva, kotitekoinen, koti-, kodin: k. sauna; kotoista leipää; k. elämänmeno.
2. kotiseutuun t. -maahan kuuluva, kotimainen: k. perinne; kotoiset sanat Omaperäiset sanat ja niiden asuun mukautuneet lainasanat’; k. pesäpallopelimme; kotoiselta pohjalta lähtevä tuotanto. 3. = kodikas: takan k. loimu. — kotoisa: tavallisemmin kotoinen 3, kodikas. — kotoisin. — kotoistua käydä kotoiseksi: tunnelma alkoi k.; kotoistunut lainasana.
— kotosalla kotona
KotSin-Kiina
Kotus lyh.s. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus
koulia (harvoin koulita : koulitseri) 1. harjaannuttaa, opettaa, kehittää, kouluttaa
(2): k. oppilaita loogiseen ajatteluun; koulittu ajokoira; k. äänenkäyttöään; kokemuksen koulima lehtimies. 2. istuttaa tiheä taimikko harvempaan ennen siirtoa lopulliseen kasvupaikkaan: koulittuja puuntaimia. — kouliintua (harvemmin kouliutua) harjaantua, kehittyä: kouliintui hyväksi puhujaksi; kouliintunut väri- silmä
koulu: kokous pidetään koulussa (puhek. koululla). — kouluasiainneuvosto. — kouluauto 1. autokoulun opetusauto. 2. par. koululaisauto. — kouluhallitus. — koululaisauto koululaisia kuljettava auto.
— koulunkäymätön koulua käymätön.
— koulunkäynyt: k. nuoriso; k. kalas- tusneuvoja. — koulunuudistus koululaitoksen uudistus. — kouluttaa 1. koulussa käyttämisestä, järjestelmällisestä (kou¬
lu-, kurssi- tms.) opetuksesta: k. lapsenhoitajia, upseereja, tutkijoita; koulutti pojan insinööriksi t. pojasta insinöörin. Miel. toisin: »hyvin koulutettuja [luontevammin hyvän koulutuksen saaneita] lääkäreitä». 2. = koulia 1. 3. par. koulia 2. — koulutuksellinen usein par. toisin: »k. [miel. koulutus]on%z\m&»\ »koulutuksellisesti [par. koulutukseltaan] valiotasoinen joukko» kouraantuntuva (harvemmin kouriintuntuva): k. hyöty; k. esimerkki, opetus kouristeinen kouristukselleen, kouristuksenomainen: k. liike; pitää kiinni kou- risteisesti
Koutokeino: -ssa (norj. Kautokeino) kovaa: huutaa, juosta k.; iskeä k. ’kovalla voimalla’. — kovaan: iskeä naula k. ’tiukkaan, heltiämättömäksi’. — kovaksi keitetty: kovaksi keitetty muna, poliitikko (myös kovaksikeitetty poliitikko; ko- toisempi ilmaus: kovapintainen p.). — kovalla: vatsa on k. ’kovana’; pitää toista k. ’kovilla’. — kovalle (myös koville): panna toinen kovalle ’tiukalle, lujille’; tuntuu ottavan k. — kovassa: naula, raha on k.; lainan saanti oli k. (myös kovilla). — kovaääninen 1. adj.: k. puhe. 2. subst. vanh. kaiutin. — koventaa: k. ääntä, vauhtia; k. [ = tiukentaa] pääsyvaatimuksia. Ei konkr.: »kuumuus koventaa [par. kovettaa] tiilet» koventua = seur. — koveta (: kovenee, koveni, kovennut) käydä kovemmaksi, koventua: kuri kovenee; ääni, tuuli, pakkanen koveni. Ei juuri konkr. merkityksessä: »nopeasti kovenevaa [par. kovettuvaa] kittiä». — kovete (miel. kuin »kovetin») kovetusaine: lisätä muoviin kovetetta [lasikuituvenettä laminoitaes- sa]. — kovettaa: pakkanen kovetti tien pinnan; vatsaa kovettava lääke; k. [ = paaduttaa] sydämensä. — kovettua: voi kovettuu jääkaapissa; hetkessä kovettuvaa sementtiä; k. vastoinkäymisistä. — kovike (myös kovite) kovemmaksi tekevä kappale (jäykiste) t. aine (kovete, lujite): puvun kovikkeet; hopeaan sekoitettu k.
— 	kovilla: pitää toista k. (myös kovalla); paikan saanti oli k. ’kovassa’. — koville: panna k. (myös kovalle). — koviten kovimmin: k. työttömyys on koetellut syrjäseutuja. — kovittaa jäykistää (varsinkin kangasta): kovitettu kartonki kovera (harv. kovero): k. pinta kp lyh. kilopondi(a)
kp. lyh. 1. (osoitteissa) kantopiiri. 2. kansanpuolueiden). 3. konepistooli kph. lyh. kylpyhuone kpl lyh. kappale(tta): 40 kpl kpl. lyh. kappale: 3. luvun 7. kpl.


213
krysanteemi
kr lyh. kruunu(a)
kraana ark. 1. hana. 2. nostokurki kraatteri tulivuoren aukko; meteoriitin kuoppa
kraavi vähäsuolainen, tuoresuolattu: kraa- via lohta t. kraavilohta Krakova
krakovanmakkara (puhek. myös krakova) eräs makkaralaji kramppi puhek. kouristus krapu: tavallisemmin rapu (kuitenkin
useimmiten maakrapu merenkulkijan vastakohtana ja Krapu tähdistön nimenä; myös Kravun kääntöpiiri) krapula kohmelo
kreatiivinen luova. — kreationismi oppi, jonka mukaan maailma on syntynyt juomistapahtumassa n. 6000 vuotta sitten krediitti luotto. — kredit [kre-] tilinpidon hyvityspuoli Kreeta: -ssa
kreikan kieli. — kreikankielinen. — kreikka (kieli)
Kreikka (maa) kreikkalainen adj. ja subst. kreikkalaiskatolinen 1. adj. ortodoksinen.
2. 	subst. (myös kreikkalaiskatolilainen) ortodoksi
krematorio ruumiinpoltto-, tuhkauslaitos kreppi 1. epätasaisesti aallotettu kangas, kreppikangas. 2. lihamurekkeella tms. täytetty ohukaiskäärö. 3. puhek. = seur.
— 	kreppipaperi ryppy-, viripaperi krestomatia lukemisto krh. lyh. kranaatinheitin: krh.komppania (myös pisteettömänä krh-komppania [köärhö-])
kriisi 1. kärjistynyt tilanne, selkiytymätön (vaara)vaihe, järkkymä, murros: poliittinen, henkinen k.; taloudellinen k. ’pula’; kulttuurikriisi. 2. taudin käännekohta. — kriitikko arvostelija. — kriittinen 1. arvosteleva; tarkoin punnitseva t. punnittu, (tieteellisen) tarkka:- kovin k. kannanotto; k. tutkija, tutkimus. 2. ratkaiseva; huolestuttava, arveluttava, vaarallinen: k. hetki; potilaan tila on k.
Krim: -Ula
kriminaali- (yhdyssanoissa) = seur.: kriminaali/oikeus, -politiikka. — kriminaalien rikoksia koskeva, rikosoikeudellinen; rikollinen. — kriminaalistaa (myös kriminalisoida) tehdä rangaistavaksi; katsoa rikolliseksi, rikollistaa. — kriminologia rikollisuuden tutkimus, rikosoppi krist. lyh. kristillinen (liitto): ed. Muroma (krist.)
kristalli 1. hiottu lasi. 2. kide. — kristal-
loitua (myös kristallisoitua) kiteytyä Kristiinankaupunki (myös Kristiina: -ssa) kristillinen kristinuskon oppien t. hengen
mukainen: k. seurakunta, avioliitto; kasvattaa lapsensa kristillisesti; k. nuorisotyö; k. liitto (puolue; puolueita viralliselta nimeltä mainittaessa Suomen Kristillinen Liitto); jakaa kristillisesti ‘oikeudenmukaisesti, tasan’. — kristitty adj. ja subst. kristinuskoa tunnustava, usko- va(inen): k. ihminen; kristityt kansat; moni k. luulee, että — — kriteeri arvosteluperuste, mittapuu, (ratkaiseva) tuntomerkki: hyvinvoinnin kriteerit. — kritiikki arvostelu (usein varsinkin kielteinen), arvosteleva tarkastelu. — kritikoida (myös kritisoida) arvostella krj lyh. kirja(a)
kr.kat. lyh. kreikkalaiskatolinen kroaatti Kroatiassa asuvan slaavilaisen kansan jäsen. — kroatia (kieli)
Kroatia (maa)
kroatialainen adj. (subst:na miel. kroaatti) kroisos (myös Kroisos) upporikkaasta ihmisestä: oikea k. krokotiili: -lla kromaatti kem.
kromaattinen väri-, värillinen; k. asteikko (mus.) ’puolisävelaskelinen asteikko’ kromi kem. — kromittaa (myös kromata;
ei »kromioida») päällystää kromilla kromosomi tuman osasia, joissa geenit sijaitsevat
kronikka 1. aikakirja. 2. leikkisä (runomuotoinen) katsaus kronologia ajanlasku; aikajärjestys. — kronologinen aikajärjestyksen mukainen; aikamääräinen: k. luettelo; k. virhe. — kronometri (: -ssa t. -ssä) tarkkuuskello Kronstadt [-at]
kroonikko jatkuvasti sairas henkilö, pitkäaikaispotilas. — krooninen pitkäaikainen, jatkuva: k. yskä; k. rahapula. — kroonistua (ei »kroonisoitua») muuttua krooniseksi: helposti kroonistuva tauti krossi 12 tusinaa (kappalemittana)
KRP lyh. keskusrikospoliisi (tavallisessa tekstissä mieluimmin lyhentämättä) krs lyh. 1. kerros: portaikko B, 3. krs. 2. krossi(a)
kruksata (myös ruksata) ark. = rastia 2. — kruksi (myös ruksi) ark. = rasti 3 krusifiksi ristiinnaulitunkuva kruunu: heittää kruunua (myös kruunaa) ja klaavaa
Kruununhaka (Helsingissä): Kruununhaassa
Kruunupyy: Kruunupyyssä krypta 1. katakombin huonemainen laa- jennos; kirkon alainen hautakappeli. 2. lääk. (limakalvon) kuopake, umpipoh- jukka krysanteemi: -ssa


ks.
214
ks. lyh. 1. katso: ks. s. 15; ks. viitettä 3. 2.
keittosyvennys kserokopio valosähkömenetelmällä tehty kopio
Ksml. lyh. Keskisuomalainen KSV lyh. kunnallinen sopimusvaltuuskunta ksylitoli eräs ksyloosin pelkistystuote, koi- vusokeri ksylofoni eräs lyömäsoitin ksyloosi puusokeri
KT lyh. kasvatustieteiden tohtori (luette- lotekstissä; normaalisti sen sijasta kasva- tust. tri)
KTK lyh. 1. Kuorma-autojen tilauskes- kus. 2. kauppatieteiden kandidaatti (luet- telotekstissä; normaalisti sen sijasta kaup- pat. kand.)
KTL lyh. 1. Kaupan Työnantajaliitto.
2. kauppatieteiden lisensiaatti (luettelo- tekstissä; normaalisti sen sijasta kaup- pat. lis.)
KTM lyh. 1. kauppatieteiden maisteri (luet- telotekstissä; normaalisti sen sijasta kauppat. maist.). 2. kauppa- ja teollisuusministeriö (tavallisessa tekstissä mieluimmin lyhentämättä)
»kts.» lyh.: par. ks.
KTS lyh. keskipitkän aikavälin (»tähtäyksen») suunnitelma (valtionhallinnossa) KTT lyh. kauppatieteiden tohtori (luette- lotekstissä; normaalisti sen sijasta kauppat. tri)
KTV lyh. Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KU lyh. Kansan Uutiset Kuala Lumpur
Kuangtung: nyk. kirjoitustapa Guangdong kubismi eräs geometrisia muotoja suosiva taidesuunta. — kubisti kubismin edustaja. — kubistinen: k. taide, maalaus kude 1. poikkisuuntainen lanka t. vastaava (kangas)kudoksessa: kuteet villaa, loimet pellavaa; leikata matonkuteita. 2. mon. ark. vaatteet: osti uudet kuteet.
3. ks. kuteilla. — kudelma = kudos
1. 	— kudin tekeillä oleva neulonta- t. solmintakudos: sukan, verkon k. — ku- doksensiirto: vrt. kudos 3. — kudon- nainen (suppeammassa mielessä) kudon- tatuote (vrt. kutoa 1); (laajemmassa mielessä) kudonta-, \ neulonta- t. virk- kaustuote, tekstiili: ryijyt, verhot ja muut sisustukseen käytetyt kudonnaiset.
— 	kudos 1. valmis t. tekeillä oleva kudon- tatuote (vrt. kutoa 1); myös valmiista t. tekeillä olevista neulonta-, solminta- t. virkkaustuotteista: kangaspuissa oleva k.; sukan, verkon k. 2. kudoksen (1) rakenteesta: k. (myös sidos) neliniitistä toimikasta. 3. eläimen t. ihmisen solukko: hermo-, lihas/kudos. — kudottaa
(miel. kuin »kudotuttaa»): k. itselleen räsymatto
KueitSou: nyk. kirjoitustapa Guizhou Kuhmalahti: Kuhmalahdella Kuhmo: -ssa
Kuhmoinen: Kuhmoisissa Kuibysev (ent. Samara) kuin vertailua ilmaisevana konjunktiona: pitempi k., yhtä pitkä k.; eri tavalla (erilainen) k.; muu (muuten, muulloin, muunlainen) k.; niin k.; sama (samoin, samaanne, samanlainen, saman pituinen) k.; sellainen (semmoinen) k.; sen mukaan, sikäli, siten k.; toinen (toisin, toisaalla, toisenlainen) k. Huom. erityisesti a) lähinnä puhekieleen kuuluvat tapaukset sen kuin (menet; arkisemmassa tyylissä myös sen kun menet), siinä kuin (ennenkin);
b) 	seuraavat tapaukset, joissa vertailuun liittyy ajan ilmaisemisen vivahde: ennen kuin, niin kauan k., niin pian k., sitä mukaa k., sitä myöten k. Samoin: tulin samaan aikaan t. samalla kuin hänkin. Täydellisen sivulauseen alussa sitä vastoin samaan aikaan kun (neuvotteluja
käytiin, tapahtui ), samalla kun
(käyt kaupungissa, voit ), siitä asti
kun, silloin kun, sitten kun jne. (tarkemmin hakusanan kun kohdalla). — »Sain kirjeen Paimiosta kuin myös Raisiosta» on vanhentunut (joskus leikkipuheessa käytetty) ilmaustyyppi; normaalityylissä po. Sain kirjeen sekä Paimiosta että Raisiosta t. Sain kirjeen Paimiosta ja toisen (t. samoin) Raisiosta kuittautua (harvemmin kuittaantua) kuivaa (: ei kuiva, kuivi, kuivanut) 1. = kuivua (ei kuitenkaan esim. kaivon, järven, kyynelten kuivumisesta): pyykki on kuivamassa; maali on jo kuivanut (tavallisemmin kuivunut); heinät kuivivat (tavallisemmin kuivuivat) äkkiä; (kuv.) hanke kuivi kokoon. 2. yksipersoonaista käyttöä: suuta rupesi kuivamaan (myös kuivaamaan)
»kuivaaja» (laitteesta): par. (viljan)kui- vuri, (tukan)/kuivain, -kuivatin kuivain (myös kuivatin) kuivauslaite: tukankuivain. — kuivakas (myös kuivakka) kuivanlainen, kuivahko: k. kirjoitus; kuivakasta leipää Kuivaniemi: Kuivaniemellä kuivata 1. pyyhkiä t. imeyttää kuivaksi: k. astiat pyyhkeellä; kuivasi kyynelet nenäliinaan. 2. tehdä kuiv(emm)aksi haihduttamalla (raja verbiin kuivattaa ei ole aina selvä): k. (harvemmin kuivattaa) viljaa; k. (myös kuivattaa) laudat uunissa; kuivattuja (ei »kuivatettuja») luumuja.
3. 	yksipersoonaisesti kuivan tunteesta: suuta kuivasi (myös kuivi). — kuivatin


215
kumia
= kuivain. — kuivattaa antaa kuivua, tehdä (vähitellen) kuiv(emm)aksi haihduttamalla t. johtamalla nestettä pois (vrt. kuivata 2): pyykki, laudat kuivatettiin (harvemmin kuivattiin) ulkona; pitkä pouta kuivatti (harvemmin kuivasi) kaivon; suo, järvi on kuivatettu (harvemmin kuivattu). — kuivettaa kuivata kuihduttavasta näivettävästi: helle kuivetti taimikon; (kuv.) kuivetti innon alkuunsa. — kuivettua kuihtua, näivettyä t. pinttyä kuivumalla: pystyyn kuivettunut puu; vellintähde kuivettui astiaan; (kuv.) tuore sanonta on käännöksessä kuivettunut. — kuivike (myös kuivite) 1. kui- vatusaine. 2. mon.: pahnoja kuivikkeiksi lehmien alle. — kuivua tulla kuiv(em- m)aksi (vrt. kuivaa): pyykki, maali kuivuu; heinät kuivuvat; kyynelet kuivuivat nopeasti; kuivuneet huulet; kaivo, lampi on kuivunut; (kuv.) matka oli kuivua kokoon. — kuivuri (viljan)kuivauslaite kuka: kenenä, kenessä, kenestä (puhek. myös kenä, kessä, kestä); keneen t. kehen, kenellä t. kellä, keneltä t. keitä, kenelle t. kelle; mon. nom. ketkä t. kutka; kenet (vanh. ja länsisuomal. puhekielessä kenen) hän tapasi?; keitä (länsisuomal. puhekielessä ketä) miehiä siellä oli?; kukahan (ei »kukakohan») oveen koputtaa? — kukaan: (ei) kenessäkään, kenestäkään (puhek. myös kessään, kestään), keneenkään t. kehenkään, kenelläkään t. kellään, keneltäkään t. keltään; kenellekään t. kellekään; mon. nom. ketkään t. kutkaan Kukan päivä (myös kukanpäivä) kukaties kenties, ehkä kukinta kukkiminen: voikukan, pihlajan k.; kukinnan aikoihin; (konkr. kukista) niitty oli kukinnan peitossa. — kukinto samassa varren osassa kiinni oleva kuk- karyhmä: koiranputken k. kukkas- (ei »kukkais-») yhdyssanoissa: kukkas/hunaja, -kieli, -loisto, -rahasto, -tervehdys
kukkopoika (myös kukonpoika) urospuolinen kananpoika kulahdus äänestä: veden, kurkun kulah- dus. — kulahduttaa harv.: k. kurkkuaan.
— kulaus 1. = kulahdus. 2. siemaus, ryyppy: joi pitkän kulauksen. — kulauttaa 1. = kulahduttaa. 2. siemaista, ryypätä: k. lasi pohjaan
kulinaarinen keittotaitoa koskeva, herkut- telu-, maku-: k. nautinto. — kulinaristi ruokien tuntija, herkkusuu kulissi lavasteena käytetty kuvapinta kuljeskella (myös kuljeksia). — kuljettaa.
— kulkea: kuljen. — kulkeutua (ei »kul- keentua»)
Kullaa: -lla
kulloinenkin kulloinkin oleva, vallitseva t. kyseeseen tuleva: viennin k. määrä; kulloistenkin olojen mukaan Kulloo (Porvoon mlk:ssa): -ssa kulmatusten, kulmikkain = kulmittain 1 kulminaatio huippukohta, huipentuma. — kulminoitua huipentua: romaani kulminoituu Hiidenkiven kohtauksessa t. kohtaukseen
kulmittain nurkittain. 1. (myös kulmatusten, kulmikkain) kulmat vastakkain: talot ovat k. 2. vinoittain, vinosti, viis- toittain: takka on nurkassa k.; taittaa lautasliina k. 'kulmasta kulmaan’ kulta: yhdyssanoina lapsi-, veli-, äiti/kulta jne.; puhuteltaessa kuitenkin usein lapsi kulta, äiti kulta (tällöin paino molemmilla sanoilla). Ei: »maksaa kullassa» [par. kultana, kullalla]
Kultarannikko: nyk. Ghana kultivoida kehittää, hienostaa: k. ilmaisuaan. Ei: »kultivoitu [par. kultivoitu- nut] kirjailija». — kultivoitua viljeltyä, hienostua: kultivoitunut tyyli kultti uskonnolliset menot t. käytänteet; palvonta: pakanallinen k.; madonna- kultti
kulttuuri (jossakin ihmisryhmässä ilmenevä) ihmisten luovan toiminnan ja sen aineellisten ja henkisten seurausten kokonaisuus; (suppeammassa mielessä) tämän kokonaisuuden henkinen puoli (usein erityisesti taiteesta ja tieteestä; osittainen syn. sivistys): maailman kulttuurit; kansallinen k.; kaupunki(lais)-, talonpoikais/kulttuuri; lähti kulttuuria pakoon selkoselle. — kulttuurinen (myös kulttuurillinen) kulttuurin alaan kuuluva: taloudellinen ja kulttuurinen yhteistyö; kulttuurisesti [= kulttuuriltaan, kulttuureiltaan] epäyhtenäinen alue. Miel. toisin: »kulttuuriset saavutukset» [par. kulttuu- risaavutukset]. — kulttuurintutkimus »kulturelli»: par. kulttuurinen, kulttuu- ri-
kuluttajaneuvonta. — kuluttajaneuvosto.
— kuluttajansuoja. — kuluttajavalistus kumahdus: kirkonkellojen kumahdukset.
— kumajaa (prees. yks. 3. pers.; impf. kumaji) tyyl. kumista
kumartaa: k. selkäänsä, päätään; kumarsi toiselle hyvästiksi; (kuv. nöyristelystä) kävi kumartamassa korkeita virkamiehiä (t. virkamiehille). — kumartua: k. jotakin ottamaan, rukoukseen; tästä ovesta ei pääse kumartumatta; selkä on vähitellen kumartunut 'käynyt kumaraksi’ kumauttaa (harvoin kumahduttaa): lyödä k.; kumautti puusylyksen lattiaan kumia pyyhkiä kumilla, »kummata»: siis-


kummajainen
216
tisti kurnittu kohta kummajainen varsinkin puhek. kummitus; kummallisuus, kuvatus: kaikkia kummajaisia sitä tapaakin kummaksua: tavallisemmin kummeksua kummankinkielinen: todistus annetaan
kummankinkielisenä. — kummankinlai- nen. — kummankintyyppinen (myös kummankin tyyppinen) kummanne (myös kumpaanne) kumpaan suuntaan: k. päin jatkat matkaa?
1. kummata ark. kuoria maitoa, kermoa: kummattua maitoa
2. kummata ark. kumia
kummeksua (myös kummeksia, harvemmin kummaksua) kummastella: k. tulosten kehnoutta kumminkin kuitenkin: on k. muistettava, että — — kumminlahja kummin antama lahja kummoinen puhek. millainen kummuta (: kumpuaa, kumpusi, kummun- nut) pulputa, hersyä: lähteestä kumpuava vesi
kumota (: kumoan, kumosin, kumonnut)
1. 	kaataa t. kääntää kumoon: k. vene, saavi; k. [ = juoda pohjaan] lasi. 2. tehdä mitättömäksi: k. kielto, vaali; k.
[ = osoittaa vääräksi] teoria; vastakohdat kumosivat toisensa kumottaa = kuumottaa: kuu, taivaan kupu kumottaa kumpaanne = kummanne. — kumpainen (ei »kumpainenko»): tavallisemmin kumpi. — kumpi (ei »kumpiko»): kumman [kahdesta] valitset? — kumpikin: kummassakin kirjassa; kummatkaan sukset [= kumpikaan suksipari] eivät luista; kummatkin keittiökalusteet [= molemmat kalustesarjat] sopivat. Ei: »kummatkin tiet vievät [po. kumpikin tie vie, molemmat tiet vievät] Kotkaan» kumpp. (myös kni, k:ni) lyh. kumppani: Tmi Saarinen & kumpp. kumppani: »pojat olivat hyvät kumppanit» [par. kumppanukset, jos tarkoitetaan poikien keskistä kumppanuutta] kumulatiivinen kasaava, kasautuva: lääkkeiden ja alkoholin k. vaikutus voi olla tuhoisa. — kumuloida kasata. — kumuloitua kasaantua kun aloittaa sivulauseen, joka ilmaisee a) aikaa {kun pyykki oli saatu kuivaksi, alkoi sataa), b) syytä (tule nyt, kun lu- pasit!), c) ehtoa (kun on varovainen, ei tuli pääse irti) tai d) myönnytystä (taulu myytiin, kun se olisi pitänyt säilyttää). Aikaa ilmaiseva kun kuuluu täydellisen sivulauseen alussa mm. seuraa- viin tapauksiin: heti kun, samalla k., samassa k., sen jälkeen k., siihen aikaan k.,
siitä (t. siihen) asti k., siitä lähtien k., siksi (t. sillä) aikaa k., silloin k., sitten k. Ei sen sijaan »ennen kun», »niin pian kun» yms. (po. ennen kuin jne.; tarkemmin Ä:w/>2-sanan kohdalla). — On myös sellaisia £«/2-tapauksia, jotka lähenevät rinnasteista lauseyhdistystä; niissä kun- lause ilmaisee päälauseessa mainitun asian toista puolta, sen »vastakohtaa»: tuotto oli viime vuonna 10 000 mk, kun se toissa vuonna oli vain 6 000 mk; kun tuotto toissa vuonna oli 6 000 mk, se viime vuonna oli jo 10 000 mk; Tukholmaan voi lentää, kun taas Tallinnaan pääsee nopeimmin laivalla. Tämmöiset virkkeet ovat kirjallissävyisiä; usein on sujuvinta käyttää seuraavanlaisia ilmaisutapoja: tuotto oli viime vuonna 10 000 mk (toissa vuonna vain 6 000 mk); tuotto oli toissa vuonna 6 000 mk, viime vuonna jo 10 000 mk; Tukholmaan voi lentää, Tallinnaan taas pääsee nopeimmin laivalla. — Ajan ilmaisemisen vivahde liittyy seuraaviin tapauksiin, joissa kun- lause lähenee e/tö-lauseen tehtävää: oli hauskaa, kun pääsit tulemaan; kerroin siitä, kun [= siitä kerrasta, jolloin] kävimme Kolilla. Ei sen sijaan seuraavas- sa: »tarkoitan sitä ilmiötä, kun [par. että] kuun ympärille toisinaan tulee kehä» kungfutselainen (myös konfutselainen) adj. ja subst. Kungfutsen oppien mukainen t. niitä kannattava; niiden kannattaja kuningaspari kuningas puolisoineen: Ruotsin k.
Kuningatar Maudin maa kuninkaallinen: k. majesteetti, julistus; k. loisto, kestitys. Usein luontevammin kuninkaan: »k. linna, hovihankkija» Kunming
Kunnallinen eläkelaitos kunnas (: kunnaan) kukkula, töyry, kennäs Kunnas: (sukunimi) Kunnaksen, (alue Lahdessa) Kunnaksessa kunnekin [-ekkin] (myös kunnakin [-akkin]) kuhunkin suuntaan: kivi on pari metriä k.
kunnes: varsinkin puhekielessä usein odotin siihen asti (t. niin kauan, siksi), kunnes ovet avattiin; täsmällisessä kirjakielessä riittää odotin, kunnes ovet avattiin kunnia: »suoriutui työstä kunnialla» [miel. kunniakkaasti, kunniallisesti]. — kunniakas kunniaksi oleva, mainetta tuottava; maineikas: k. luottamustehtävä; olympiavoittajien k. sarja. — kunniallinen säädyllinen; kunnollinen: k. ammatti; sai kunniallisen palkkion. — kunnioittaa: kirjeissä, hakemuksissa yms. pyydän kunnioittaen (t. kunnioittavasti), että ,
(allekirjoituksissa) Kunnioittaen (t. Kun¬


217
-kuormitteinen
nioittavasti) N. N. kunnokas hyväkuntoinen: k. juoksija; k. auto. — kunnollinen kelvollinen, kelvokas, laatuunkäypä, hyvä: k. työntekijä; k. asunto, palkka; ei tullut edes kunnollista [= oikeaa, kunnon] sadetta. — kunnostaa panna kuntoon, korjata (konkr.): k. työvälineet, huoneisto kunta määräalueen käsittävä itsehallinnollinen yhdyskunta: Suomessa on nykyään vain yhdenlaisia kuntia. Vrt. kaupunki, kauppala, maalaiskunta, pitäjä kuntoilla harrastaa kuntoilua. — kuntoilu kuntourheilu, -liikunta. — kuntoisuus kunto, kunnokkuus: miesten, tavaran, teiden k.
»kuntourheilla»: par. kuntoilla kuntouttaa parantaa jonkun t. jonkin kuntoa (abstr.): k. urheilijoita, toipilaita; k. selkää leikkauksen jälkeen. — kuntoutua tulla parempaan kuntoon (ihminen); tervehtyä, toipua: hiihtäjämme kuntoutumassa; on kuntoutunut parantolassa kuoha (keitoksen) pintavaahto: kuoria k.
pois (myös kuv.) kuohita (: kuohitsen, kuohitsin, kuohinnut; harvoin kuohia) tehdä siitoskyvyt- tömäksi leikkauksella, salvaa, leikata; kastroida: k. ori, kukko kuohu vaahto, (tiheät) kuplat, poreet: kosken kuohut; samppanjan k.; (kuv.) tunteiden k.
Kuohu (Jyväskylän mlk:ssa): -lla kuohua (harvemmin kuohuta : kuohuaa, kuohusi, kuohunnut) vaahdota: meri kuohuu; kattila, keitto kuohui liedelle; kuohuvaa savea. Kuv. k. ilosta, suuttumuksesta; kuohuvat intohimot Kuokkala (ven. Repino)
Kuola (ei »Kuolla»): -ssa kuolanlappi (myös kuolansaame) Kuolassa koltanlapin itäpuolella puhuttu lapin kielimuoto Kuolan niemimaa (myös Kuola) Kuolavuono
kuoleentua: tavallisemmin kuoleutua. —
— kuolemaan tuomittu. — kuoleman-
yhdyssanoissa: ks. kuolin-. — kuolettaa: kuolettava säteilyannos; halla kuoletti perunanvarret; k. himonsa; kuolettava hiljaisuus; k. laina. Miel. toisin: »kuolettaa [par. puuduttaa} hammas, lihas».
— kuoleutua (myös kuolettua; harvemmin kuoleentua): kuoleutuneita versoja; kudoksen kuoleutuminen; ääni kuoleutuu 'häipyy’; tunteet kuoleutuvat ’sammuvat’; velka kuoleutui (tavallisemmin kuolettui) viidessä vuodessa. — kuolevainen 1. adj. joka kerran joutuu kuolemaan, katoava(inen): kuolevaisia ihmisolentoja. 2. subst. ihmisistä: tavallinen k.
— kuolevaisuus 1. vrt. kuolevainen 1: muistutus kuolevaisuudesta. 2. par. seur.
— kuolevuus kuolemantapausten suhteellinen runsaus (varsinkin kuolemaan johtavien tapausten osuus jossain potilasryhmässä): k. keuhkosyövässä t. keuhko- syöpäpotilaiden k. — kuolin- useissa vakiintuneissa yhdyssanoissa (esim. kuolin/paikka, -vuode), toisinaan sen rinnalla kuoleman- (esim. kuolin-, kuoleman/ilmoitus) t. kuolon- (esim. kuolin-, kuolon /isku); usein käytössä vain kuoleman- tai kuolon- (esim. kuolemansynti, kuoleman- t. kuolon/kalpea, kuolonuhri). — kuolio 1. elävän kudoksen paikallinen kuolema: k. jalassa, keuhkoissa. 2. kuollut tila, piste: neuvottelut ovat kuoliossa; lentokone joutui kuolioon [= sen ohjattavuus petti nopeuden ja kantokyvyn liikaa vähettyä]
kuolla henkensä heittämisestä yleensä ja erityisesti luonnollisesta kuolemasta; milloin kuolintapa on tekstissä etualalla (esim. lehtien turma- ja rikosuuti- sissa), käytetään ei-luonnollisesta kuolemasta mieluummin ilmausta saada surmansa. Lehtiotsikkona: »viisi henkeä kuoli [par. viisi henkeä sai surmansa t. viiden hengen surma] tulipalossa, attentaatissa». — kuolleisuus 1. kuolemantapausten suhteellinen runsaus väestössä t. jossakin väestöryhmässä (ilmaistuna tav. vuodessa tuhatta henkeä kohti): kuolleisuus Suomessa on pysytellyt 10 promillen alapuolella. 2. kuv. elottomuus: syrjäseudun henkinen k.
Kuollutmeri: Kuolleellamerellä
kuolon- yhdyssanoissa: ks. kuolin-
Kuopio: -ssa
kuore (varsinkin terminä ja sisämaan kielenkäytössä) eräs pienikokoinen lohensukuinen kala, norssi
1. kuori (: kuoren, yks. partit. kuorta) pintakerros, päällys
2. kuori (: kuorin, yks. partit. kuoria) kirkon arvokkain osa, jossa (pää)alttari on
kuoriutua (ei juuri »kuoriintua»)
kuormain (miel. kuin »kuormaaja») kuor- mauslaite: kaivu kone-, kauha/kuor¬
main; maataloustraktoriin sopiva koura- kuormain. — kuormata täyttää kuormalla, lastata: k. autoa; k. auto soralla t. sora autoon. — kuormittaa panna jonkin kuormaksi painoa; rasittaa kuormalla (myös kuv.): k. vaakakuppi; siltaa kuormittava liikenne; työn ja vastuun kuormittama pääjohtaja; kuormittaa konetta 'kehittää siitä tehoa’. — -kuor- mitteinen (yhdyssanoissa): raskaskuor- mitteinen silta 'jolla on raskas kuormi-


kuormuri
218
tus*. — kuormuri varsinkin puhek. 1. kuorma-auto. 2. kuormain kuorrute (myös kuorrutus) hyytyvä ruoan päällyste. — -kuorrutteinen: suklaakuor- rutteinen kakku Kuortane: Kuortaneella Kuortti (Pertunmaalla): Kuortissa kupeittain kuppi kerrallaan; kuppikaupal- la
Kupittaa (Turussa): -lla kupletti humoristinen t. satiirinen laulu, jonka säkeistöt tav. päättyvät kertau- maan
kupo: kuvon (varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä) puiduista oljista sidottu kimppu, lyhde (2), kahlo kupoli kupukatto, -holvi kuppaus (itäsuomal. kielenkäytössä myös kuppuu). — kuppauttaa (itäsuomal. kielenkäytössä myös kuppuuttaa): k. itsensä kuraattori valvoja (mm. osakunnan luottamushenkilö, oppilasyhdistystä valvova opettaja)
kurare eräs leikkauksissa käytetty rentoute (alk. intiaanien nuolimyrkky)
Kurenala (Pudasjärvellä): Kurenalla kureutua: tavallisemmin kuroutua Kuriilit
kuriiri (pika)lähetti Kurikka: Kurikassa
kuriositeetti erikoisuus, harvinaisuus: mainita jotakin kuriositeettina t. kuriositeetin vuoksi kurkottaa (syn. kurottaa): k. kaulaansa; k. lummetta vedestä; selälle kurkottava (myös kurkottuva) niemeke; tyttö kurkotti (myös kurkottui, kurkottautui) ylimmälle hyllylle. — kurkottautua, kurkottua vrt. ed.; myös esim. kurkottui t. kurkottautui ottamaan kirjaa hyllyltä. — kurottaa = kurkottaa (myös johdokset kurottua ja kurottautua vastaavat johdoksia kurkottua ja kurkottautua) kurouma (myös kuroutuma) kuroutunut kohta, kaventuma, ahtauma: kurouma [= kapeikko] keskellä niemeä; putken, henkitorven k. — kuroutua (harvoin kureutua) kaventua, umpeutua; erota kaventuneesta t. umpeutuneesta kohdasta: ahtaaksi kuroutunut ruokatorvi; bakteerit lisääntyvät kahtia kuroutumalla; lam- meksi kuroutunut lahti kurrentti tavallinen kynäkirjoitus (pika- t.
konekirjoituksen vastakohtana) kurs. lyh. kursiivi(a)
kursiivi vino kirjainlaji. — kursivoida latoa t. painaa kursiivilla kursorinen pikainen, ylimalkainen: lukea kursorisesti päällisin puolin* kurssinkäynyt (myös kurssin käynyt): k. kodinhoitaja. — kurssinmuutos (ei
»kurssimuutos»): arvopaperien kurssimuutokset. — kurssittaa varsinkin puhek. kouluttaa kurssilla: k. työntekijöitä Kuru: Kurussa
kurva ark. (tien, radan) kaarre; kaarros: kuolemankurva *surmankaarre*; kilpa- auto teki äkkikurvia. — kurvi ark. 1. = kurva. 2. naisellisista muodoista: missien kurvit. — kurvikas ark. 1. (jyrk- kä)kaarteinen: k. rata. 2. vrt. kurvi 2: k. kaunotar kustanne kustannustuote: Kirjayhtymän kustanteet. — kustannevarasto (ei »kus- tannusvarasto»). — kustannus: mm. verotus suosii lainanottajia tallettajien kustannuksella. Ei: »syrjiä naisia miesten kustannuksella» [po. miesten eduksi, hyväksi]; »säveltäjän pienimuotoiset teokset on unohdettu suurempien kustannuksella» [po. on unohdettu ja vain suuremmat muistettu]
Kustavi: -ssa
kustavilainen adj. (myös subst.) Kustaa III:n aikainen t. häntä kannattanut; k. tyyli *rokokoota Ruotsissa ja Suomessa seurannut tyylisuunta* kustos tohtorinväitöksen valvoja; kirjaston t. kokoelmien hoitaja kuta = mitä: k. nopeampi tahti, sitä (t. sen) paremmat tulokset; maisemat vain komistuivat, k. idemmäs tultiin. — kutakuinkin = jotakuinkin: k. valmis; selvisi k.
kuteilla: kangas on k. ’kudottavana’ kuten niin kuin: meillä k. muuallakin; kanalinnuilla, k. metsolla ja teerellä; k. äsken mainitsin, täällä on — .Ei seuraavasti: »mieleen ovat jääneet tapaukset k. [po. sellaiset tapaukset kuin] serkkujen häät ja vaarin kuolema»; »sellaiset liikekeskukset k. [po. kuin] Lahti ja Jyväskylä» (huom., että näissä esimerkeissä ei £wte/2-sanaa voisi korvata sanaliitolla niin kuin) kutiaa (: impf. kutisi; ei heikkoast. muotoja) kutkuta. 1. tuntea kutkaa, kutinaa (subjekti elollinen): olen kova kutiamaan.
2. 	kutkan, kutinan tuntumisesta-(subjek- tina esim. ruumiinosaa merkitsevä sana t. subjekti puuttuu): nenä t. nenässä kutisi. — kutista = kutiaa 2 kutkuta (: kutkuan, kutkusin, kutkunnut) = kutiaa
kutoa 1. valmistaa kangasta kangaspuissa t. koneella. 2. (varsinkin länsisuomal. kielenkäytössä) valmistaa sukka- tms. silmukkakudosta puikoilla (vartailla), neuloa. 3. muun kudoksen t. sitä muistuttavan rakenteen valmistamisesta: k. nauhaa; k. verkkoa; k. virsuja; (kansan- om. kielenkäytössä) k. uunin muuria,


219
kuumoittaa
kiuasta. Kuv. k. ajatuksia, kuvitelmia; kutoi novellin tositapausten pohjalta. — kutoutua: kangas kutoutuu; langat, asiat kutoutuvat toisiinsa kutsua 1. kehottaa t. pyytää saapumaan: k. kylään, todistajaksi, kertausharjoituksiin; k. vieraita, poliisi; k. yhdistys koolle; k. kunniajäseneksi; (kuv.) kaupungin kutsuvat valot. 2. nimittää, sanoa joksikin: poikaa kutsuttiin Tapsaksi; kotitalouskoneita kutsutaan nykyään kodinkoneiksi. — kutsumus sisäinen halu, viehtymys, verenveto johonkin (elämäntehtävään; (sisäistetty) elämäntehtävä: noudattaa kutsumustaan; lääkärin ammatti on hänelle kutsumus, ei leipätyö kutyymi (: -ssä t. -ssa) (liike)tapa, käytänne
kuu 1. maapalloa kiertävä taivaankappale (silminnähtävänä luonnonilmiönä); (täht.) muitakin planeettoja kiertävistä taivaankappaleista: k. nousee, laskee; kuun sirppi; kuun valossa; Marsin, Jupiterin kuut. 2. kuukausi: kerran kuussa; kuun alkupäivinä, puolivälissä; heinäkuussa (harvemmin heinäkuulla)
Kuu maapalloa kiertävä taivaankappale (tähtitieteen terminä; tietotekstissä yleisemminkin erotukseksi muista taivaankappaleista): Maa ja K.; Kuun pinnanmuodostus, kraatterit; ensimmäiset astronautit laskeutuivat Kuuhun v. 1969 Kuuba: -ssa
kuubalainen adj. ja subst. kuudenkertainen: tavallisemmin kuusinkertainen. — kuudennes (: kuudenneksen) kuudesosa. — kuudes: on jo kuudennella kymmenellä 'täyttänyt vähintään 50 vuotta'; painaa kuudetta kiloa; kello käy kuudetta (myös kuutta). — kuudes- kymmenes: on kuudennellakymmenen- nellä (vuodella) 'täyttänyt 59 vuotta'. — kuudeskymmenesyhdes: taivutuksesta ja synonyymeistä vrt. kahdeskymmenesyh- des. — kuudesosa: viisi kuudesosaa (harvemmin kuudes osa: viisi kuudetta osaa)\ syn. kuudennes. — kuudessadas: kuu- dennensadannen. — kuudesti kuusi kertaa. — kuudestoista: on kuudennentoista (vuodella) 'täyttänyt 15 vuotta'. — kuudettakymmentä: matkaa on k. kilometriä. — kuudetta/sataa, -tuhatta kuukautinen 1. k. [ = jokakuinen, kuu- kausi\raportti; kaksikuukautinen [ = kaksikuinen] lapsi, kurssi. 2. mon. menstruaatio kuulas (synonyymejä kuulakas, kuulakka, kuulea): k. kevät il ta kuulemma (ei »kuulema») kuuleman mukaan: on k. jo tervehtynyt kuuliaiset avioliittokuulutuksen johdosta
järjestetty juhla kuullottaa 1. maalata läpikuultavalla värillä, laseerata. 2. keittää (esim. sipulit) kuultavapintaisiksi, glaseerata kuulostaa (ei »kuullostaa») 1. tuntua, vaikuttaa (kuullun t. luetun perusteella): {juttu) kuulostaa oudolta; kuulostaa siltä kuin sataisi. 2. = seur. 1.3. = seur. 2.
— 	kuulostella (harvemmin kuulostaa)
1. koettaa kuunnella (jotakin heikosti erottuvaa): k. lähestyvää ukkosta. 2. koettaa kyselemällä löytää t. selvittää: k. työpaikkaa, asian oikeaa laitaa. — kuulovammainen adj. ja subst. huonokuuloinen t. kuuro
kuultaa: impf. kuulsi
1. kuultavuus kuultamisesta: kalvon k.
2. »kuultavuus» (esim. puheen): par. kuuluvuus
kuultokuva läpinäkyvä kuva yleensä (esim. lasimaalaus); varsinkin valokuvan dia- positiivi, »dia» kuulua: merkityksessä 'kuulostaa, tuntua' etup. vanh. (»ääni kuului oudolta»). Käyttö referatiivisessa lauseenvastikkeessa: siellä kuului (miel. kuin »kuuluttiin») oltavan kotona. Yleiskielessä käypää, vaikka ei aivan tavallista yksipers. käyttöä: tämän kirjan (puhek. myös »tämä kirja») kuuluu [ = pitää, tulee] olla tuossa hyllyssä; passissa kuuluisi olla uudempi kuva. — kuuluisa: mon. gen. kuuluisien (ei »kuuluisten»). — kuulustella (harvemmin kuulustaa) kysellä joltakulta tutkivasti (viranomainen oikeusasiassa vaikuttavia seikkoja, opettaja oppilaan tietoja): k. syylliseksi epäiltyä, todistajia; k. oppilaita; k. läksy (oppilailta). — kuuluttaa (ei »kuuluuttaa»). — kuulutus (ei »kuuluutus»). — kuuluvuus (vanh. kuuluvaisuus) 1. äänen, radioaseman k.
2. (johonkin tai jollekulle) kuuluminen: kirkkoon k. ja kuulumattomuus
kuuma-alk. yhdysverbejä lähinnä tekniikan kielessä: kuuma/käsitellä, -takoa, -niitata 'käsitellä jne. kuumana' kuumatka matka Kuuhun kuumentua = seur. — kuumeta (: kuumenee, kuumeni, kuumennut) tulla kuu- m(emm)aksi, kuumentua (vähäkäyttöi- sempiä synonyymejä kuumita, kuumua): vesi, laakeri kuumenee; kuumeni kuulemastaan; kuumennut ilmapiiri. — kuumita (: kuumiaa, kuumisi, kuuminnut) melko harv. kuumeta (lämmitettäessä): teevesi kuumisi nopeasti kuumoittaa hehkua kuumuutta, lämmittää; tuntua kuumalta: uuni kuumoitti myöhään iltaan; poskia kuumoittaa t. posket kuumoittavat; riisui kuumoitta- van turkin


kuumottaa
220
kuumottaa (myös kumottaa) kuultaa, näkyä himmeänä (usein myös hohtavana, joskus pelkästään hohtavana): kellarista kuumottaa valoa; puiden välistä kuumotti järvi; kaljuuttaan kuumottava päälaki kuumua (etup. maan itäisimmän ja pohjoisimman osan kielenkäytössä) kuumeta: pannu, ruoka kuumuu kuuntutkija Kuun tutkija. — kuuntutki- mus Kuun tutkimus »kuuperä»: par. Kuun maaperä kuuppa ark. 1. kupu: lampun k. 2. (vesi)- kauha, nappo, kousa kuura maahan ja kasveihin pakkasyönä syntyvistä jääkiteistä (vrt. huurre, härmä): pihanurmi oli aamulla kuurassa Kuurinmaa: -lla
kuurna 1. (varsinkin itä- ja pohjoissuo- mal. kielenkäytössä) ura, uurre, kouru.
2. 	(länsisuomal. kielenkäytössä) kouru- mainen puuastia, jollaista on käytetty etenkin oluen ja kaljan valmistuksessa.
— 	kuurnita (: kuurnitsen, kuurnitsin, kuurninnut) seuloa, siivilöidä (kuv.): ehdotuksia kuurnitseva komitea; (alk. raamatullinen sanonta:) k. hyttysiä ja niellä kameleja toimia toisaalta pikkutarkasti, toisaalta kovin suurpiirteisesti’
1. kuuro joka ei kuule (juuri) mitään; vrt. kuulovammainen
2. kuuro (sade)ryöppy
Kuusaa (Laukaassa, Haapajärveliä): -lla Kuusamo: -ssa
Kuusankoski (vir. käyttöön vakiintunut virheellinen nimiasu; kansanom. Kuu- saankoski)
kuusikymmenluku (harvemmin kuusikymmentäluku). — kuusikymmentä: kuu- dessakymmenessä. — kuusikymmentä- yksi: kuudessakymmenessäyhdessä (hyväksyttävä myös kevyempi taivutus kuu- sikymmentäyhdessä; harvinainen syn. yksiseitsemättä). — kuusikymmenvuotias (harvemmin kuusikymmentävuotias; kuitenkin joko kuusikymmenviisivuotias tai kuusikymmentäviisivuotias). — kuu- silo hammastuksesta irrottamaton kuuden (2 x 3) postimerkin ryhmä. — kuusinkertainen (harvemmin kuudenkertai- neri). — kuusio säännöllinen kuusikul- mio; sen muotoinen ruuvin kanta. — kuusisataa: kuudessasadassa. — kuusitoista: kuudessatoista. — kuusitoistias tyyl. kuusitoistavuotias. — kuusituhatta: kuudessatuhannessa kuutio 1. kuuden yhtenevän neliön rajaama säännöllinen monitahokas; kuutiomainen esine: kuution lävistäjä; lantusta leikatut kuutiot. 2. puhek. kuutiometri; kuutio- tilavuus: kaksi kuutiota halkoja; rakennuksen k. on 700 m3. 3. mat. luvun kol¬
mas potenssi. — kuutioida 1. laskea tilavuus: k. runkoja. 2. leikata kuutioiksi: k. juustoa. — kuutisen: k. kiloa painava t. kuutisen kilon painoinen. — kuutisen/kymmentä, -sataa, -tuhatta kuv. lyh. 1. kuvittanut, kuvittaja. 2. kuvallisesti, kuvallisessa käytössä kuvaamataide rakennus-, kuvanveisto-, maalaus-, piirros- ja valokuvataiteesta; vrt. kuvataide. — kuvaannollinen (ei »kuvannollinen») = kuvallinen 2. — kuvaava mm. luonteenomainen: menettelylle on kuvaavaa, että ; teoksen
tasoa kuvaava kohta Kuwait: -issa
kuvallinen 1. jossa on kuva t. kuvia, kuvi- kas: k. henkilökortti; kuvallista tapettia.
2. 	kielikuvaan t. -kuviin perustuva, kuvaannollinen: sellaiset kuvalliset ilmaukset kuin »huipulla tuulee»; k. esitystapa; puhua kuvallisesti. — kuvanauha elokuvan filminauhasta; nyk. varsinkin kuva- nauhurin magneettinauhasta. — kuva- nauhuri magneettinen kuvien (ja äänen) tallennus- ja toistolaite, videonauhuri. — kuvanheitin (varsinkin vakakuvien esittämiseen käytetty) projektori. — kuvas (: kuvaksen) valokuvauksessa käytetty valonherkkä aines (esim. filmi, levy, vedostuspaperi). — kuvastin peili. Konkr. käyttö nykyään harvinaista, kirjallisen makuista; kuv. käyttö tavallisempaa: sanomalehti ajan kuvastimena. — kuvata: k. juhlan tunnelmia (ei »tunnelmista»).
— 	kuvataide kuvaamataide paitsi rakennustaidetta kuvemementti lääniä vastaava eräiden maiden hallintoalue. — kuvernööri (ulkomailla) eriasteisia hallintoviranomaisia, (Suomessa) maaherraa vastannut kuvitteellinen kuvitteluun perustuva, kuviteltu t. kuviteltavissa oleva: romaanin tosipohjaiset ja kuvitteelliset ainekset; otan esimerkiksi pari kuvitteellista tapausta
kv. lyh. kansainvälinen (tavallisessa tekstissä mieluimmin lyhentämättä) kV lyh. kilovoltti(a) kW lyh. kilowatti(a)
kvalifikaatio laadun määritys; sopivuus, (täyttynyt) kelpoisuusehto, ansio. — kvalifioida ilmaista jonkin laatu; tehdä t. selittää kelpoiseksi, päteväksi. Turhaa käyttöä: »kvalifioitu [yleensä par. tasokas, laadukas, mitat täyttävä, ansiokas] tutkija, tuotanto»; »kvalifioitu enemmistö» [par. määräenemmistö]. — kvalifioitua ansioitua, pätevöityä. — kvalitatiivinen (myös kvalitatiivi) laadullinen, laatu-. — kvaliteetti laatu kvantifioida ilmaista määrällisesti. —


221
kylmetä
kvantitatiivinen (myös kvantitatiivi) määrällinen, lukumääräinen. — kvantiteetti määrä, paljous; (äänteen) pituus kvantti fys. sähkömagneettisen säteilyn t.
kentän perusosanen Kwangtung: nyk. kirjoitustapa Guangdong kvarkki fys. alkeishiukkasten perusosanen kvartetti neljän solistin yhtye. — kvartetto soitinkvartetin esitettävä sävellys kvartti mus. asteikon neljäs sävel; ensimmäisen ja neljännen väliä vastaava intervalli. — kvartto neljännesarkin koko kvartäärikausi eräs geologinen kausi kvasaari täht. tähteä muistuttava radiosä- teilyn lähde kvasi- (yhdyssanoissa) näennäis-, muka: kvasifilosofista mietiskelyä; kvasit ieteelli- nen todistus kveekari erään anglosaksisen uskonnollisen suunnan jäsen Kweichow: nyk. kirjoitustapa Guizhou kverulantti valittelija, marisija kWh lyh. kilowattitunti(a) kvintetti viiden solistin yhtye. — kvintetto soitinkvintetin esitettävä sävellys kvintti mus. asteikon viides sävel; ensimmäisen ja viidennen väliä vastaava intervalli
KVL lyh. Kunnallisvirkamiesliitto Kvaenangen (norj.) = Naavuono ky lyh. kansainvälinen yksikkö, kansainvälistä yksikköä ky. (myös KY) kommandiittiyhtiö: Maalausliike Vepsäläinen Ky.
KY lyh. 1. Helsingin kauppakorkeakoulun ylioppilaskunta. 2. = ed. kyberneettinen vrt. seur.: puheen tuoton k. malli. — kybernetiikka säätö- ja viestintäjärjestelmien ja -tapahtumien tutkimus kykkiä = kyykkiä. — kykkysillään (varsinkin hämäl. ja satakuntal. puhekielessä; yleiskielessä kyykkysillään)
Kykladit
kyklooppi kreikkalaisen taruston yksisilmäinen jättiläinen KYKS lyh. Kuopion yliopistollinen keskussairaala kyljekkäin (myös kyljitysten, kyljittäin) kylki kyljessä: tulkaahan k. valokuvaan!
— 	kyljittäin 1. kyljellään; kylki edellä: uida k.; putosi k. 2. = kyljekkäin. — kyljitysten = kyljekkäin kylliksi (harvemmin kylläksi) tarpeeksi: söi k. t. kyllikseen; k. (tavallisemmin kyllin) pitkä, usein kyllä on normaali yksisanainen myöntövastaus vain seuraavanlaisiin kysymyksiin: Kai sinä meille tulet?; Olihan siellä Terttukin?; Ottaisitko (konditionaali + -ko) vähän lisää? Luonteva normaalipainottei- nen myöntövastaus indikatiivimuotoisiin
-A:o-kysymyksiin sitä vastoin on kysymyksen ensimmäisen sanan tai sen vastineen toisto: Näkyykö sinne? (vastaus: Näkyy); Vieläkö siellä sataa? (vastaus: Vielä); Sinäkö siellä olit k in? (vastaus: Minä). Kyllä käy tällaisissa tapauksissa vain määrätavalla korostettuna tai painotettuna, ja sen käytöllä on silloin eri- tyisvivahde: esim. hämmästely selviön kysymisen johdosta (tällöin ensi tavulla huomattava koron nousu), vastauksen lievä omahyväisyys (koron nousu toisella tavulla), spontaani vakuuttavuus (ensi tavulla lievä koron nousu, molemmat tavut painollisia) tai hiukan myönnytte- levä vakuuttelu (toisella tavulla koron nousu, molemmat painollisia)
kyllälti (vanh. ja puhek. myös kyllältä) tarpeeksi: muonaa oli k.
kylläste kyllästysaine: puunkylläste. — kyl- lästeinen kyllästetty t. kyllästynyt: k. öljy ‘johon on liuonnut enimmäismäärä kiinteää ainetta’; k. höyry (vrt. kyllästää 1); k. (myös kylläinen) väri ’niin värillinen kuin suinkin’; muovikyllästeinen [ = muovilla kyllästetty] parketti; paine- kyllästeisiä [ = painekyllästettyjä] pylväitä. — kyllästys 1. kyllästyminen (vrt. kyllästyä 1), kyllästyneisyys: tuntea kyllästystä johonkin; haukotteli kyllästyksissään. 2. kyllästäminen: veneen jokavuotinen k. — kyllästyttää 1. (myös kyllään- nyttää) ikävystyttää, pitkästyttää, tympäänny ttää: esitelmä kyllästytti kuulijoita, kuulijat. 2. antaa kyllästää: k. parrut ammattimiehellä. — kyllästyä 1. (myös kyllääntyä) saada kyllikseen jostakin, ikävystyä, tympääntyä, kyllääntyä: k.
ruoan, työn yksitoikkoisuuteen. 2. vrt. kyllästää: läpeensä kyllästynyttä puuta.
— kyllästää: k. lautoja lahosuoja-aineel- la [imeyttämällä sitä enimmäismäärä]; k. mehu sokerilla [liuottamalla sitä enimmäismäärä]; kyllästetty (myös kyllästynen) höyry ’jota ei määrätilaan ja määrä- lämmössä voi haihduttaa enempää’; (kuv.) kyräilyn kyllästämä ilmapiiri. — kylläännyttää = kyllästyttää. — kyllääntyä (harvoin kylläytyä) = kyllästyä 1
kylmentyä = kylmetä. — kylmentää tehdä kylm(emm)äksi, jäähdyttää: hallayö kylmensi veden; riitojen kylmentämät välit. — kylmettyä saada kylmää, vilustua: kylmettyi hiihtoretkellä; kurkkuni kylmettyy helposti; kukat kylmettyivät (tavallisemmin paleltuivat) pakkasessa.
— kylmettää (myös kylmetyttää) vilus- tuttaa, palelluttaa: varo kylmettämästä itseäsi; pakkanen ky Imet ti sormet. — kylmetä (: kylmenee, kylmeni, kylmennyt) tulla kylm(emm)äksi, kylmentyä,


kylmiä
222
jäähtyä: ilma kylmeni; juohan ennen kuin kahvi kylmenee; tunteiden kylmeneminen. — kylmiä = kylmätä. — kylmiö konej äähdytteinen ruoansäilytyskomero t. -huone
kylmä-alkuisia yhdysverbejä varsinkin tekniikan kielessä: kylmä/käsitellä, -niitata, -savustaa jne. 'käsitellä kylmänä jne.’, kylmävarastoida Varastoida kylmässä’ kylmätä (myös kylmiä, kylmää) paleltaa, jäätää; (ilmasta:) pakastaa: selkää kylmäsi nukkuessa; halla on kylmännyt maan; illalla alkoi k. — kylmää (: ei kylmä, ky Imi, kylmänyt) = ed.: varpaita rupesi kylmämään kyltti ark. kilpi: nimikyltti; kyltissä luki, että — —
kyltymätön (koskaan) tyydyttymätön, loputon: k. jano, vallanhimo. — kyltyä harv. saada kyllikseen, kyllästyä, tyydyttyä: ei kyltynyt kehumiseen t. kehumisesta
kymbaali = symbaali Kymentaka (Iitissä; myös Kymentausta): -na
kymi (: kymen) tyyl. leveä, mahtava joki Kymi 1. (: Kymessä) Päijänteestä Suomenlahteen laskeva joki, Kymijoki. 2. (: Kymissä) ent. kunta (nyk. Kotkaa) Kymijoki = Kymi 1 (tämä lyhyt kansanomainen nimiasu suotavampi, milloin se ei uhkaa sekaantua Kymi 2:een) kymmen: on jo toisella kymmenellä, (varsinkin puhek. myös) toisella kymmentä; paikalla oli muutama kymmen (myös kymmenen) ihmistä (t. muutamia kymmeniä ihmisiä). — kymmen- yhdyssanoissa: kymmen/henkinen, -kerroksinen, -vuotias jne. (ei juuri »kymmenen-»), nelikymmenvuotias (harvemmin neljäkymmen- t. neljäkymmentävuotias; kuitenkin useammin esim. neljäkymmentä- kolmevuotias kuin nelikymmenkolmivuo- tias). — kymmenen: kello on kymmenen yli t. kymmentä yli viisi (viiden); kymmeniä (ei »kymmensiä») eri lajeja.
— kymmenennes: kymmenenneksen
(myös kymmenes) kymmenesosa. — kymmenentuhatta: kymmenessätuhan-
nessa. — kymmenes 1. (: kymmenennen) järjestyslukuna: kello käy kymmenettä (myös kymmentä); on jo kymmenennellä (vuodella) ‘täyttänyt 9 vuotta’. 2. (: kymmeneksen) = seur. — kymmenesosa: seitsemän kymmenesosaa (myös kymmenes osa : seitsemän kymmenettä osaa); syn. kymmenennes, kymmenes 2.
— kymmenesti kymmenen kertaa. —
kymmenestuhannes: kymmenennentu-
hannen. — kymmeninen kymmenlukui- nen, kymmenestä t. kymmenistä koos¬
tuva: k. miesjoukko; (yhd.) moni-, pari/- kymmeninen. — kymmenisen: k. metriä pitkä t. k. metrin pituinen. — kymmenisentuhatta: k. markkaa. — kymmenkunta noin kymmenen, kymmenisen: paikalla oli k. (varsinkin puhek. ja tyyl. kymmenkunnan) henkeä. — kymmenluku 1. kymmenen lukuna; kymmenellä jaollinen luku: summa pyöristetään lähimpään kymmenlukuun. 2. kymmenen vuoden tm. yksikön jakso, jossa kymmeniä ilmaiseva luku on sama: uusi k. [käytännössä = Vuosikymmen’] alkoi rauhallisesti. 3. vuosien 1910 ja 1919 välinen aika: kymmen- ja kaksikymmenluvun tapahtumat. — kymmenys 1. desimaali. 2. mon. ent. vero, jona alkuaan maksettiin kymmenesosa maatalouden (ja pyynnin) vuosituotoksesta kymnaasi hist. lukio
kymri Walesin keltti; heidän kielensä. — kymriläinen adj. (subst:na miel. kymri) -kynsinen: tavallisemmin -kyntinen kynte (: kyntteen) puurakenteessa oleva L:n muotoinen, toisen esineen reunaan vastaava uurros, huullos (2), »falssi» -kyntinen (harvemmin -kynsinen): pitkä-, terävä /kyntinen kyntää: impf. kynnin, kynti kynänteroitin (väline; ei »-teroittaja») »kypressi»: par. sypressi Kypros: Kyproksessa
kypsentyä tulla kypsäksi, kypsyä, kypsetä (tav. vain ruoasta): perunalaatikko saa k. tasaisessa uuninlämmössä. — kypsentää valmistaa kypsäksi (tav. vain ruoasta): k. lihaa [keittämällä, paistamalla, paahtamalla], piirakoita. — kypsetä (: kypsenee, kypseni, kypsennyt): tavallisemmin kypsentyä. — kypsyttää tehdä kypsäksi: pouta kypsytti puolukat; k. (tavallisemmin kypsentää) ruokaa; käymisen jälkeen viini kypsytetään; (kuv.) tapausten kulku kypsytti asian päätettäväksi. — kypsyä kehittyä kyp- s(emm)äksi: hedelmät kypsyvät; ruoka kypsyy (tavallisemmin kypsentyy); juustojen kypsyminen kestää kuukausiakin. Kuv. on kypsynyt vaativaan tehtäväänsä; asia jäi vielä kypsymään ’hautumaan’ Kyrenaika
kyrillinen: k. kirjaimisto Slaavilaisten kielten kreikkalaispohjainen aakkosto’ kyse: nyt on kyseessä [= kysymyksessä] muutos t. nyt on kyse [ = kysymys] muutoksesta; sellaisesta ei ole kysettäkään kysymystäkään’; siitä kyseen ollen t. tullen kun on, tulee kysymys siitä’; asettaa, panna kyseeseen ’asettaa kyseenalaiseksi, kyseenalaistaa’
»kyseellinen»: 1. par. kyseinen. 2. par.


223
käsikkäin
kyseenalainen kyseenalainen 1. epäiltävä, epäilyttävä, epävarma: hanke on kyseenalaisella
pohjalla; piti perusteluja kyseenalaisina. 2. par. kyseinen. — kyseenalaistaa asettaa t. tehdä kyseenalaiseksi: kyseenalaisti huomautuksillaan koko suunnitelman. — kyseenalaistua käydä kyseenalaiseksi: uusissa oloissa ovat entiset ajattelukaavat kyseenalaistuneet. — kyseessä oleva = seur. — kyseinen kyseessä oleva (usein luontevasti korvattavissa pronominilla tämä, tuo t. se): kyseiseen väitteeseen on vaikea ottaa kantaa; oli kyseisenä päivänä matkoilla kystä vanh. ja tyyl. kypsää (oikeastaan partitiivi kypsä-sanan rinnakkaismuodosta kypsi): ruoka on jo k. kysymyksenalainen 1. tavallisemmin kyseenalainen. 2. par. kyseinen Kyti (sukunimi): Kydin kytkentä 1. kytkeminen, kytkemistapa: virran k.; [koneiden] suora, hihnavälit- teinen k.; television kytkentäkaavio. 2. par. kytkös: »puolueen ja ammattijärjestöjen väliset kytkennät». — kytketty miel. toisin, jos ei ole puheena tietoinen kytkeminen: »ratkaisun onnistuminen on kytketty [par. on kytkeytynyt, on kytköksissä, kytkeytyy] moneen seikkaan». — kytkeymä kytkös (varsinkin miellekytkeymästä, assosiaatiosta). — kytkin 1. laite, jolla kaksi akselia kytketään päittäin toisiinsa. 2. sähkövirta- piirin avaamis- ja sulkemislaite. 3. (varsinkin lounaissuomal. kielenkäytössä) = seur. — kytkyt (: kytkyen, kytkyttä, illat, kytkyeen, mon. partit. kytkyitä) laite, jolla nauta kiinnitetään navetassa paikalleen: panna lehmä kytkyeen; päästää kytkyestä. — kytkös liittymäkohta), sidos, yhteys: kielen ja ajattelun väliset kytkökset; koulun oppiaineiden välillä on monia kytköksiä; asiat ovat kytköksissä toisiinsa. — kytkösyh- tiö (teollisuus)yrityksen omistama, tämän yrityksen vakuutuksia hoitava vakuutusyhtiö
Kytäjä (Hyvinkäällä): -llä kyven (: kypenen) kipinä (varsinkin hämäl. ja itäsuomal. kielenkäytössä): piipusta lensi kypeniä kyy (ei eläintieteen terminä) kyykäärme kyyditä (: kyyditsen, kyyditsin, kyydinnyt)
1. 	kuljettaa kulkuneuvolla: lapsia kyyditään kouluun taksilla. 2. puhek. ajaa pois, häätää, karkottaa: kyyditsi mustalaiset ovelta kyykkiä (myös kykkiä) olla t. liikkua kyykyssä; kyhjöttää, kuhnia: k. kasvimaalla; k. omissa nurkissaan. — kyykkysillään
(puhek. myös kykkysillään) kyykyssä kyynel, kyynele: rinnakkaismuotojen suhteet kuten parissa askel, askele (ks. tätä) kyynikko kyyninen ihminen. — kyyninen julkea, pilkallinen, kylmä: suhtautui ajatukseen kyynisesti kyytiä puhek. = kyyditä käden käänteessä
kähärä (harvemmin käherä) vahvasti kihara: k. tukka Käkisalmi: Käkisalmessa (ven. Priozersk) Kälviä: -llä
käly puolison sisar t. veljen vaimo; myös puolison veljen vaimosta. — kälykset mon. naiset, jotka ovat toistensa kälyt kämmentää leik. kätellä: jokos me käm- mensimme? känsä (itäsuomal. kielenkäytössä käsnä) ihon kovettuma kädessä t. jalassa kärhi (: kärheri) kasvin rihmamainen tuki- elin
kärjekäs 1. teräväkärkinen: kärjekkäät sakset. 2. jyrkkä, räikeä, kärjistynyt: k. vastakohta, tilanne. 3. = kärkevä 1. — kärkevä 1. pureva, piikikäs, pisteliäs, kirpeä: k. huomautus, kirjoitus; arvostella kärkevästi. 2. par. kärjekäs 2: »k. esimerkki, ristiriita» kärmeissään = käärmeissään Kärnten [ke-]
kärry tav. mon. rattaat: hevos-, ajo/kärryt; käsi-, työntö/kärryt. Yksiköllisenä leik. autosta: otti minutkin kärryynsä kärsivä (vanh. myös kärsiväineri) kärsimystä tunteva t. osoittava: k. potilas; k. ilme. — kärsivällinen rauhallinen, hermostumaton: k. potilas; k. ilme; kesti kärsivällisesti odotuksen, sairauden Kärsämäki: Kärsämäe/llä t. -ssä kärtyinen (myös kärttyinen; syn. kärtyisä, kärttyisä) äreä, ärtyinen: vanha k. eukko käry te kärytysaine. — kärytin kärytyslai- te (esim. tuholaisten ja kasvitautien torjunnassa). — käryttää (ei »käryyttää»).
— 	kärytä: käryää, kärysi, kärynnyt käsi: paljain käsin t. kädet paljaina; kiskoa kaksin käsin (myös kahden käden); lapaset kädessä 'käsien verhona t. muuten jommassakummassa t. kummassakin kourassa’ (vrt. lapaset käsissä tav. 'molemmissa kourissa, ei niiden verhona’); veti hansikkaat käteensä (harvemmin käsiinsä); määräysvalta on hänen käsissään (harvemmin kädessään); hyvä tilaisuus luisui käsistäni. — käsikirjoite käsin kirjoitettu teksti (konekirjoitteen vastakohtana). — käsikirjoitus käsin t. koneella kirjoitettu, varsinkin painettavaksi aiottu teksti (painotekstin, painatteen vastakohtana): kirjan käsikirjoitusta on 500 konekirjoitusliuskaa. — käsikkäin käsi kä¬


käsi kädessä
224
dessä, käsitysten: kulkea k. — käsi kädessä. — käsillä: kynää ei sattunut olemaan k. 'esillä, käden ulottuvilla’; k.
[ = esillä, puheena] oleva kysymys; joulun aika on jo k. 'alkamassa t. menossa, käsissä’. — käsimonisie esitelmän tms. seuraamista helpottava kuulijoille jaettava moniste. — käsin kirjoitetaan tav. erilleen edeltävästä erosijaisesta paikanilmauksesta (.sieltä, kotoa, edeltä k. jne., harv. sinne k.) ja jäljessä seuraavasta partisiipista (k. kirjoitettu, kudottu jne.). »-käsinen» (»kaksi-, kömpelö/käsinen» jne.): yleiskielessä -kätinen käsissä: sadonkorjuun aika on k. ’alkanut, menossa, käsillä’ käsite sanaa t. sanaliittoa vastaava abstrakti ajatushahmo: huonekalun, kansakunnan, kauniin, minän, kilpavarustelun, ikuisen rauhan k. (myös huoneka- lu-käsite jne., käsite huonekalu jne.); moraalikäsitteet ’moraaliin liittyvät käsitteet’ (vrt. moraali-käsite ’käsite moraali’); Kaustisen musiikkijuhlista on tullut käsite [ts. ne ovat vakiinnuttaneet asemansa yleisessä tietoisuudessa]; isänmaa on hänelle sekä käsite että elävää todellisuutta. Miel. toisin: »anteeksipyyntö on hänelle tuntematon käsite» [turhan abstraktisti sanottu, jos tarkoitetaan: hänen tapoihinsa ei kuulu pyytää anteeksi]; »hänellä on toisenlainen kunniakäsite kuin minulla» [po. toisenlainen käsitys kunniasta]. —käsitteinen: helppokäsitteinen ’helppo käsittää, helppotajuinen’, yksi-, moni/käsitteinen [= -ymmärteinen, -se- litteinen] ilmaus. — käsitteistää tajuta t. ilmaista käsittein, käsitteellistää: havain- totodellisuuden käsitteistäminen. — käsitteistö käsitteet, käsitteenmuodostus: matematiikan, biologian k. — käsittää mm.: huoneisto käsittää [= huoneistossa on] kolme huonetta. Virheellisiä rakenteita: »koko maata käsittävä [par. koko maan käsittävä, maanlaajuinen] keräys»; »lahjapakkaus käsittäen maustei- kon [par. lahjapakkaus, joka käsittää mausteikon t. jossa on mausteikko] ja kymmenen erilaista maustetta». — käsitys se miten joku käsittää jonkin asian: epämääräinen, täsmällinen käsitys [ = mielikuva] tapahtuneesta; ihmisillä on erilaisia käsityksiä [ = mielipiteitä] asioiden oikeasta hoidosta; moraalikäsitykset ’moraalia koskevat käsitykset’; historian-, luonnon/käsitys ’ käsitys historiasta, luonnosta’ käsitysten = käsikkäin. — käsi välitteinen: k. puhelu (automaattipuhelun vastakohtana) käskeä: käskin poikaa (tulemaan) tänne t.
käskin pojan tulla tänne (lauseissa ei oteta kantaa siihen, totteliko poika); käskin pojan (tulemaan) tänne (sivuajatus: poika totteli) käsnä (itäsuomal. kielenkäytössä) = känsä käteenkäypä (myös käteenkäyvä) kätevä: k. työase
kätketty par. toisin, jos ei ole kyseessä tietoinen kätkeminen: »kätketty [miel. piilevä, p///o]iva»; »viestin kätketty [miel. salainen] tarkoitus». — kätkeytyä piiloutua
kätkyt (: kätkyen, kätkyttä, illat, kätkyeen, mon. partit. kätkyitä) kehto (varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä). — kätkyt- kuolema pikkulapsen äkillinen, selittämätön kuolema kävelyttää (ei »kävellyttää») käymäseltään pistäytymällä, pikipäin: poikkesin sinne vain k. (t. käymäseltäni).
— 	käymätie: käväistä jossakin käymä- tein t. käy mä tietä t. käymätieltä ’ käymäseltään’
käynniste käynnistystä helpottava aine:
kylmäkäynniste. käynnisteinen: käsi-,
sähkö/käynnisteinen [= käsin, sähköllä käynnistettävä] perämoottori; helppo- käynnisteinen [= helposti käynnistyvä] auto. — käynnistin käynnistyslaite. — käynnistyä lähteä käyntiin (kone): moottori, auto käynnistyy. Nyk. muotisanan tavoin muustakin käyntiinlähdöstä, alkamisesta: rakennustyö käynnistyi eilen; »lakko on käynnistynyt [par. alkanut] kolmessa paikassa». — käynnistää panna käyntiin (varsinkin kone): k. moottori, auto; k. neuvottelut. Nykyistä muoti- käyttöä (vrt. käynnistyä): »itsenäisyyspäivä käynnistettiin [par. aloitettiin] lipunnostolla»; »kadun päällystystä ei ole vielä käynnistetty» [par. aloitettu] käypyys (myös käyvyys): menettelyn k.; postimerkin käypyysaika ’kelpoisuusai- ka’. — käypä: k. (myös käyvä) hinta, menettely, matkalippu; käypää (myös käyvää) tavaraa; syvälle/käypä t. -käyvä (t. syvälle käypä, käyvä) uudistus; laatuun/käypä (myös -käyvä). Vanh: t. harvinaista käyttöä: sotaa käypä (tav. sotaa käyvä t. sotaakäyvä) maa; voimille k. (tav. käyvä) yritys; tasaisesti k. (tav. käyvä) kello »käypäisyys»: par. käypyys, käyvyys, kelpoisuus
käyttäytyminen ihmisen (joskus eläimen) ulkoinen esiintyminen, menettely, toimimistapa; (elottoman esineen t. aineen) reagointi: k. kotioloissa, koetilanteessa, vaaran uhatessa; lintujen k. muuton edellä; hänen käyttäytymisensä oli erikoista, ei ollut aivan korrektia; auton k. kaar¬


225
Kööpenhamina
teessa; maalin k. pakkasella. Tarpeetonta (sosiologista) käyttöä: »ihmisten äänestyskäyttäytyminen oli suunnilleen sama [par. ihmiset äänestivät suunnilleen samoin] kuin viime vaaleissa». — käyttäy- tymä sosiol. käyttäytymistapa. — käyttäytyä (ei »käyttääntyä»). — käyttöisä käyttökelpoinen, moni-, runsaskäyttöi- nen: k. hakuteos
»käyttövarma»: par. varmakäyttöinen
käytänne käytössä oleva tapa t. menettely: oikeinkirjoitus-, kokous/käytänteet;
noudattaa vanhoja käytänteitä; tavat ja käytänteet. — käytännöllinen 1. käytäntöä koskeva t. siihen kuuluva, käytännössä tapahtuva, käytännön (tämä sana usein luontevampi): keksinnön k. merkitys; käytännölliset (nasevammin käytännön) kysymykset; häneltä puuttuu käytännöllistä (t. käytännön) kokemusta; käytännöllisesti katsoen ’suurin piirtein; oikeastaan, itse asiassa’. 2. kätevä, näppärä; elämänläheinen: k. työväline, hakemisto; käytännöllisestä sihteeristä on paljon apua. — käytäntö yleensä vain yks.
1. käytössä olevat menettelyt (kokonaisuutena): tavanomaisen kokouskäytän- nön mukaan; noudatti yleistä käytäntöä.
2. elävä elämä, tosiolot, todellisuus (teorian t. periaatteen vastakohtana): käytännön kokemus; soveltaa teoriaa, periaatetta käytäntöön; tuloksilla ei käytännössä [= itse asiassa] ole juuri eroa.
3. käyttö (vanh. paitsi sanonnoissa olla käytännössä, tulla, ottaa käytäntöön yms.): keksintö ei saanut kovin laajaa käytäntöä (nyk. käyttöä); sana tuli yleiseen käytäntöön [= käyttöön] 60-luvul- la. — käytöllinen vanh. käytännöllinen.
— käytös käyttäytyminen sen sopivuuden kannalta: hieno, arvokas, huono k.; hänen käytöksensä oli moitteeton(ta)
käyvä ks. käypä
käänne 1. vaatteen tms. käännetty reuna, taite (vrt. myös palle, päärme): lahkeen käänteet. 2. tien, joen tms. kaarre, mutka, polvi: radassa, polussa on jyrkkä k.
3. 	(muuttuva) vaihe, muutos: historian käänteet; k. parempaan päin. 4. toimintatapa, liike; sanonta(tapa): sujuva käänteissään; hauska (puheen)käänne. — käännös 1. kääntyminen, suunnanmuutos (konkr.): käännös oikeaan; kulkija, tie tekee käännöksen. 2. kääntäminen kielestä toiseen; käännetty teksti: k. ei tahtonut sujua; sai käännöstöitä; Kalevalan käännökset. — käänteentekevä ratkaiseva, mullistava: k. tapaus, keksintö.
— käänteinen toisinpäinen, päinvastainen: ilmiöllä on k. vastineensa; k. sanajärjestys. — käänteissanakirja sanakirja,
jossa hakusanat on aakkostettu viimeisten kirjaintensa mukaan. — kääntää (impf. käänsi): mm. k. ruotsiksi t. ruotsin kielelle; k. suomesta ruotsiin t. ruotsiksi; k. kielestä toiseen. — kääntö kääntäminen: maan, auton k.; (varsinkin yhdyssanojen alkuosana:) kääntö/aura, -silta, -säde; kielen kääntämisestä harv.: koneellinen k. t. konekääntö Kääpä (sukunimi): Käävän kääre 1. päällys, johon jotakin kääritään: voimapaperia paketin kääreeksi. 2. kostutettu t. lämmittävä kuiva kangas, joka pannaan potilaan iholle; (joskus) side: vatsalle pantu k.; pää valkoisessa kääreessä
kääriytyä (harvemmin kääriintyä): k. huopaan, kylpytakkiin käärmeissään (myös kärmeissään) suutuk- sissaan, äkeissään kääry: tavallisemmin käärö. — kääryle paistettu täytteellinen liha- t. kalaviipa- leesta t. kaalinlehdestä kierretty käärö. — käärylä (pieni) käärö, kääröntapainen.
— 	käärö (harvoin kääry) käärimisen tulos (rulla, mytty, paketti tms.): panna kääröön t. käärölle; kartta-, vaate-, lahja/käärö Köli: -llä Köln
köngäs: könkään (pohjoissuomal. kielenkäytössä) iso koski, vesiputous Königsberg [koniksberk] (saks.) = Kaliningrad (ven.) köyhtyä (harvoin köyhentyä, köyhetä) tulla köyh(emm)äksi »-köyhä» yhdysadjektiivien jälkiosana vieraan voittoisesti ja usein vanhahtavasti: »järvi-, multa-, ravinne-, tapahtuma-, valkuais-, vitamiini/köyhä», nyk. yleiskielessä miel. vähä- t. niukka/fosfaattien, -järvinen, -multäinen, -ravinteinen, -tapahtumainen, -valkuai(si)nen, -vitamiininen. Käytännössä samanveroisia ovat usein -ton, -tön -adjektiivit: (lähes) järvetön, (jokseenkin) tapaukseton jne. köykäinen vrt. kevyt. 1. (varsinkin länsi- suomal. kielenkäytössä) vähän painava: k. marjakoppa. 2. (länsisuomal. puhekielessä, ei juuri yleiskielessä) vaivaton, sujuva, ketterä: k. työ; k. kulku; kirkko- vene oli k. soutaa. 3. vähäarvoinen, pinnallinen; välinpitämätön: köykäistä lukemista; köykäiset perustelut; otti asian köykäisesti köyri (perinnäisessä etelä- ja keskipohjal. sekä keskisuomal. ja pohjoissavol. puhekielessä), köyry (hämäl. puhekielessä) = kekri
Köökari: -ssa (ruots. Kökar) Kööpenhamina


1
226
L
1. 1 [äl t. ällä, vartalo ällä-] aakkoston 12. kirjain
2. 1 lyh. 1. litra(a): 2 l maitoa. 2. laudatur (kiittävä arvosana)
1. lyh. eli: kiuru /. leivo. Väistyvä lyhenne (tilansäästö vähäinen, sekaantuu helposti numeroon 1)
1. L lyh. laki
2. L roomalainen lukumerkki (= 50;
50:s)
L. lyh. länsi-, läntinen: L.-/Suomi, -Eurooppa; L. Pitkäkatu la (myös lauant.) lyh. lauantai(na)
LA lyh. 1. lyhyet aallot: LA-puhelin ’lyhyt- aaltopuhelin’. 2. lasko(arvo) laadittaa (miel. kuin »laadituttaa»): sihteerillä laaditettiin seuran historiikki laaduittain laatujen mukaan. — laadukas 1. hyvälaatuinen, tasokas: laadukkaita tuotteita; /. ohjelma. 2. = laatuisa 1. — laadullinen laatua koskeva: suorituksen l. puoli. Usein miel. toisin: »1. ero» [nasevammin: laatuero]; »laadullisesti [nasevammin: laadultaan] keskinkertaista tavaraa». — laaduntarkkailu laahautua (harvemmin laahaantua) laajalti [-ix t. -i] (vanh. ja puhek. myös laajalta): /. tunnettu tapa. — laajaulotteinen laajalle ulottuva: /. vaikutus; matka oli paitsi maantieteellisesti l. myös poliittisesti laajakan toinen laajennelma laajennettu esitys: alkuperäisen kirjoituksen l. — laajennos laajentamisen tulos: rakennuksen l. — laajennus 1. laajentaminen: alueen l. 2. miel. toisin: »keuhkojen 1.» [par. keuhkojen laajentuminen, keuhkolaajentuma]; »joessa on tällä kohden 1.» [par. laajentuma']; »esitelmästä julkaistaan yksityiskohtainen 1.» [par. laajennelma].
— 	laajentuma laajentumisen tulos, laajentunut kohta: virran /.; keuhkolaajentuma. — laajeta (: laajenee, laajeni, laajennut): syn. laajentua laakea vaakasuoraan tasainen ja leveä (mutta ei korkea t. syvä): /. kivi, kallio; l. vati, malja; l. sohvapöytä; pellolle rakennettu l. omakotialue; l. vesijättö
1. laama 1. eräs kamelieläin. 2. eräs ohut nukkainen villakangas
2. laama ihokkaisiin käytetty joustava höllä neulos
3. laama = 2. lama
laantua tyyntyä, hiljetä, lientyä: tuuli alkaa /.; kiista, häly laantuu laapis (myös laapiskivi) iholääkkeenä käy¬
tetty hopeanitraatti, helvetinkivi laardi sulatettu ja puhdistettu sian ihra laasta (: laassut; vain konsonanttivartaloisia muotoja) puhek. lakaista laata (: laannut; vain konsonanttivartaloisia muotoja) tyyl. lakata, laantua: mainen häly on laannut laatikosto laatikkosarja, -yhdistelmä: kaa- pistoja ja laatikostoja laatoittaa 1. päällystää laatoilla: laatoi- tettu lattia. 2. valmistaa jostakin kuva- laatta, kliseoida: /. valokuva laatu 1. jonkin (kulloinkin merkitsevät) ominaisuudet, luonne: laadultaan hyvää tavaraa; palkka riippuu työn laadusta; laatu on määrää tärkeämpi. Miel. toisin: »asia on kiireellistä laatua» [par. kiireellinen]; »perustavaa laatua oleva työ, virhe» [par. perustava työ, perusluonteinen virhe]. 2. hiukan vanh. laji: laatuaan ensimmäinen; saranoita oli kahta laatua.
— laatuinen: yhteen kirjoitetaan tavalli¬
sesti sellaiset vakiintuneet pronomini-, numeraali- ja adjektiivialkuiset tapaukset kuin sen-, saman-, kahden-, hyvän/- laatuinen, erikseen tilapäisemmät t. ras- kasrakenteisemmat yhtymät, kuten vastaavan laatuinen (myös vastaavanlaatuinen), halutun laatuinen tavara. — laatuisa 1. mukava, laatuunkäypä: /. mies, teko; kalja on l. juoma janoon; oli oikein l. ilta. 2. = laadukas 1.
— laatuunkäypä (myös laatuunkäyvä) sopiva, kelvollinen, kunnollinen: /. ehdotus, työväline; varsin l. apulainen
Labe [lä-] (tsek.) = Elbe (saks.) labiaali f on. huuliäänne. — labiaalinen fon. anat. huuliäänteen luonteinen; huuli-. — labiaalistua fon. muuttua labiaaliseksi
labiili horjuva, epävakainen. — labiilius (miel. kuin »labiliteetti») horjuvuus, epävakaisuus
laboraattori laboratoriotöiden johtaja. — laborantti laboratorion työntekijä. — laboratorio luonnon- t. lääketieteellinen tutkimushuone t. -huoneisto. — laboroi- da tehdä laboratoriotöitä labour [leibor, engl. leiba(r)] Ison-Britan- nian työväenpuolue (Labour Party) Labrador: -issa
labradorinnoutaja eräs koirarotu labyrintti (: labyrinti/ssä t. -ssa) sokkelo- rakennus; sokkelo, umpisokkelo; (anat.) korvasokkelo
1. ladata (: lataan, latasin, ladannut): l. [= panostaa] ase; l. [= täyttää filmillä] kamera; l. [ = varata] akku; jännityksen lataama ilmapiiri
2. ladata tasoittaa ladalla: /. pelto ladelma (myös lados) teksti painamista


227
lainoittaa
varten ladottuna lady [leidi] (: -llä t. -Ha) lordia vastaava englantilaisen naisen arvonimi; myös yleisemmin hienostuneesta naisesta »laestadiolainen»: par. lestadiolainen Lago di Como [lä-] (myös Comojärvi) Lago di Garda [lä-] (myös Gardajärvi) Lago di Lugano [lä- -gä' -] (myös Lugano- järvi)
Lagos: -issa
laguuni särkän t. riutan sulkema lämpimäinen merenlahti lahea pehmeä(pintainen), hieno, lienteä: /. iho, järvivesi; l. kesäilta lahje (: lahkeen) jalkaa suojaava housujen alaosa
lahjoittaa. — lahjoitus. — lahjonta lahjominen, lahjuksen t. lahjusten antaminen (lak. myös ottaminen): joutui syytteeseen lahjonnasta. Ei: »syytettiin lahjonnan [po. lahjuksen t. lahjusten] vastaanottamisesta». — lahjoma lak. (ei yleiskielessä) lahjus. — lahjus virkamiehelle jostakin virkatoimesta annettu t. tarjottu oikeudeton hyvike lahko: lahkon
lahmata (itäsuomal. kielenkäytössä) tallata, sotkea, lamata: hirvet lahmasivat laihon
Lahnus (Espoossa): Lahnuksessa (kan- sanom. Lahnusta : Lahnuksilla) laho 1. adj. siististi (haisevaa vetistä massaa synnyttämättä) mädäntynyt: /. puu, lattia, köysi; l. lehtikomposti. 2. subst. lahominen, lahouma, lahovika: laho nousi juuresta runkoon. — lahoa puhek. = lahota Lahore
lahosuoja (myös lahosuoja-aine) lahoamista estävä kylläste. — lahosuojata käsitellä lahosuojalla: lahosuojattu laituri.
— 	lahosuojaus: puurakennusten laho- suojaus. — lahota: lahoaa, lahosi, lahonnut (puhek. joskus myös lahoa) muuttua lahoksi: puu ■ lahoaa; turpeeksi lahonneet kasvin jäännökset; (kuv.) siihen se hanke lahosi ’ kuivui kokoon’. — lahottaa (miel. kuin »lahotuttaa»): kosteus on lahottanut lattian. — lahouma (myös lahoutumä) lahonnut kohta, laho- vika. — lahoutua (harvoin lahoontua) lahota (varsinkin puusta)
Lahti: Lahdessa
lahvi (myös klahvi) ark. (pöydän, kaapin, lipaston) kääntökansi, kääntölevy laidemmaksi (myös laidemmas, laidemma) lähemmäksi laitaa, laidemmalle: muutti keskikaupungilta l.
Laidike (Suomusjärvellä): Laidikella laidoittaa varustaa laidalla t. laidoilla: /. vene
laiduntaa: /. [= pitää laitumella] karjaa;
l. 	[ = käyttää laitumena] äpärikköä; porot laiduntavat [= ovat laitumella] tunturissa Laihia: -lla
laiho kasvava vilja; syysviljan oras: /. heili- möi, on tähkällä; hyvin talvehtinut ruis- laiho
laikka vrt. laippa. 1. lasta, säle, pulikka: kaivaa perunoita laikalla. 2. tekn. kiekkomainen esine, kiekko: smirgelistä tehty hiomalaikka. 3. = seur. — laikku (myös laikka) läikkä, läiskä: laikkuja ihossa; vähäinen peltolaikku laikus maallikko
laillistaa (miel. kuin »laillistuttaa») laimenne laimennusaine: vettä laimen-
teeksi. — laimennos laimennettu neste: kymmenkertainen l. — laimennus laimentaminen. — laimentaa: syn. laimistaa.
— laimeta (: laimenee, laimeni, laimennut): syn. laimentua, laimistua
laiminlyödä: nyk. useammin lyödä laimin.
— laiminlyönti. — laiminlyöty laimistaa = laimentaa. — laimistua =
laimeta
laina: antaa lainaksi t. lainaan; kirja on lainana t. lainassa. — lainaaja: kaksiselitteinen sana; tarvittaessa korvattava yksiselitteisellä (joko lainan/ottaja, -saaja tai lainanantaja). — lainata ilman ero- tai tulosijaista määritettä kaksiselitteinen: lainasin rahaa (veljeltäni t. veljelleni). Selvyyden vaatiessa korvattava yksiselitteisellä ilmauksella (joko ottaa, saada lainaksi t. antaa lainaksi). — lainaus: tarvittaessa korvattava yksiselitteisellä ilmauksella (lainaksi/otto, -anto, [pankin] otto-, anto /lainaus). — lainautua: ruotsista suomeen lainautuneet sanat lainen kirjoitetaan yhteen edeltävän gene- tiivimuotoisen pronominin, numeraalin, adjektiivin ja partisiipin kanssa: minkä-, tämän-, kolmen-, helpon-, kalliin-, mainitun-, vastaavan/lainen (kuitenkin si- nunlaisesi t. sinun laisesi, entisenlaisensa t. entisensä lainen, edellämainitunlainen t. edellä mainitun lainen). Substantiivi- alkuiset tapaukset ovat harvinaisia; ne kirjoitetaan yhteen t. erikseen (jos ei tervanlainen t. tervan lainen aine auta), eräissä tapauksissa vain erikseen: hauta- tervan lainen, juoksevan tervan lainen aine; Pariisin laisessa suurkaupungissa (edellä yhdyssana, sanaliitto t. erisnimi) lainmuutos (ei »lakimuutos») lainoittaa 1. rahoittaa antamalla lainaa: pankin lainoittama uudisrakennus. Ei: »1. rakentajia» [po. antaa rakentajille lainaa]. 2. antaa lainan vakuudeksi: tontti on lainoitettu puolesta arvostaan


lainsäädäntä
228
lainsäädäntä lakien säätäminen: eduskunnan ja presidentin harjoittama l. —■ lainsäädäntö 1. voimassa olevat lait. 2. par. lainsäädäntä. — laintarkastuskunta
laipio (varsinkin länsisuomal. kielenkäytössä) väli-, sisäkatto, laki laippa tekn. laattamainen, tav. renkaan muotoinen kiinnike, pidäke t. levike: sylinterin, venttiilin laipat; filmirullan puolan laipat; betonipalkin laipat ’laat- tamaiset levikkeet’ laiskotella. — laiskottaa: häntä laiskottaa;
helle rupesi laiskottamaan (ihmisiä) laistaa (impf. laistoin) 1. (pohjoissuomal. kielenkäytössä) sivuuttaa, jättää väliin lyöntivuoronsa korttipelissä. 2. ark. laajempaa käyttöä: ei laistanut yhtään ryyppyä; pari harjoitustehtävää laistettiin laita puhek. taipumattomana adj:na: laita puhetta (myös laitapuhetta) ’kunnon puhetta’; tuo ei ole laita peliä (myös laita- peliä)
laite 1. koje, »vehje», (tekninen) rakennelma, aparaatti, mekanismi: laboratorio oli täynnä mutkikkaita laitteita; hälytys-, kastelu-, mittaus-, säätö/laite; mikrofilmin lukulaite. 2. (etup. vain eräissä yhdyssanoissa) sommitelma: kukkalaite; hius-, tukka/laite laitimmainen reunimmainen, äärimmäinen: kylän laitimmaiset talot; (ark.) tämä oli kyllä /. [ = viimeinen] kerta laitos 1. varsinkin puhek. laite, kapine, vehje, tekele, teelmä: mukava l. tuo telkkakin; ruokapöydässä oli jos jonkinmoisia laitoksia. 2. kirjallisen tuotteen, näytelmän, sävellyksen tms. toisinto; muista painoksista olennaisesti eroava kirjan painos: näytelmän lyhennetty /.; käsikirjasta on ilmestynyt uusi l. 3. (mutkikas) tekninen rakennelma, laitteisto: kastelu-, pato-, sulku/laitos. 4. paikka, jossa jotain käsitellään t. tuotetaan ammattimaisesti t. teollisesti (laitos- loppuiset yhdyssanat usein vanhahtavia, sijalla nyk. -la, -lä t. -mo, -mö -johdos): pesulaitos (= pesula), puhdistuslaitos (= puhdistamo), teurastuslaitos (= teurastamo), jätelipeän haihdutuslaitos (= haihduttamo), voimalaitos t. sähkölaitos (= voimala); tuotanto-, teollisuus/laitos. 5. (raha)taloudellinen toimintakokonaisuus; terveydenhoidon, huollon, opetuksen, tutkimuksen tms. vakinainen toimintapaikka, -keskus: pankit ja muut rahalaitokset; synnytys-, sädehoito/laitos; oppi-, tutkimus/laitos; opettaa Helsingin yliopiston psykologian laitoksessa (miel. kuin »laitoksella»). Huom. iso alkukirjain valtion elinten nimissä: Ilmatieteen laitos,
Työterveyslaitos, Valtion siementarkas- tuslaitos. 6. jonkin alan julkinen toimintajärjestelmä; yhteiskunnallinen (tapa)järjestelmä: kirjasto-, oikeus-,
puolustus/laitos; Helsingin kaupungin energialaitos; kasti-, luostari-, osakunta/- laitos. Huom. pieni alkukirjain valtion hallinnonalojen nimissä: rajavartio-,
vankeinhoito/laitos; tie- ja vesirakennuslaitos. — laitostua 1. muuttua laitosmaiseksi, osaksi vallitsevaa järjestelmää (vrt. laitos 6), institutionaalistua: tulopoliittisten neuvottelujen laitostuminen. 2. vieraantua laitoshoidossa muusta maailmasta, hospitaalistua: laitostunut potilas
laittaa (impf. laitoin, harvemmin laitin): joitakin kirjakieleen vakiintuneita sanontoja (/. ruokaa, l. kuntoon, l. vuode) lukuun ottamatta puhekielelle ominainen sana; tyylisävyltään arkisimmat ovat 1. ja 4. merkitys. 1. panna, asettaa (nämä sanat asiatyylissä suotavampia): /. lehdet postilaatikkoon, hattu päähänsä; laittoi luukun kiinni; numerot on laitettava oikeisiin sarakkeisiin. 2. toimittaa, lähettää: laittoi lapset asialle; l. sanaa.
3. 	panna kuntoon, kunnostaa, järjestää; kaunistaa; korjata: /. vuode; l. kampaustaan; laittoi elämänsä mukavaksi; oli laittanut pöydän koreaksi; vei kellon laitettavaksi; oltiin laittamassa vuotavaa kattoa. 4. tehdä, valmistaa, laatia (nämä sanat asiatyylissä yleensä suotavampia; kuitenkin myös asiatyylissä /. ruokaa): aikoo l. itselleen talon; laittoi todistuksen; oli laittanut kovin vaikeat tehtävät. 5. vanh. moittia: ei yrittänyttä laiteta. — laittamaton 1. vrt. laittaa 3: /. vuode. 2. vanh. ja tyyl. moitteeton, nuhteeton: laittamattomat elämäntavat; laittamattomasti sanottu. — laittautua varsinkin puhek.: I. matkaan; l. toisen seuraan laitteistaa varustaa laitteilla: hyvin lait- teistettu tehdas laiva: tulla laivalla; tulla Tukholman
vuorolaivassa (t. vuorolaivalla); tapasin hänet laivassa (vrt. tapasin hänet laivalla Maivan äärellä laivarannassa’). — laivalasti (myös laivanlasti). — laivanrakennus. — laivan varustamo. — laivan- veistämö (myös laivaveistämö). — laivata 1. (liiketerminä) luovuttaa lasti laivaan; lähettää t. kuljettaa laivalla:
1. 	sahatavaraa Englantiin. 2. (ei terminä) lastata laivaan laivurinkirja laivuriksi oikeuttava todistus. — laivurintutkinto lajeittain lajien mukaan. — laji 1. alaryhmä t. -muoto, luokka, jollaisiin jonkin käsit¬


229
lamata
teen ala jakautuu: taiteen eri lajit; monta lajia juomia; lajiaan t. lajissaan ainoa. 2. eläin- t. kasviryhmä, jonka jälkeläiset voivat lisääntyä keskenään: leppiä kasvaa Suomessa kahta lajia. — laji- kas (miel. kuin »lajirikas») moni-, runsaslajinen): /. kasvisto, eläimistö. — lajike kasvilajista jalostettu viljelymuoto, alalaji: sellaiset perunalajikkeet kuin Sikli ja Jaakko. Ei: »savukkeita oli myytävänä monta lajiketta» [po. lajia]. — lajikohtainen lajille luonteenomainen: kieli ihmisen lajikohtaisena tuntomerkkinä. —■ lajite (myös maalajite) raekoon mukaan erottuva kivennäismaalaji.
— 	lajitella (harvemmin läjittää) jakaa, erotella lajeittain. — läjitin lajittelulaite: viljanlajitin, reikäkorttien l. — lajittamo lajittelupaikka t. -osasto: postinlajit- tamo. — lajittua jakautua lajeittain LaK lyh. lakitieteen kandidaatti (luettelo- tekstissä; normaalisti sen sijaan lakit, kand.)
lakea tasainen ja autio (varsinkin maastosta): hakata metsä lakeaksi; l. niit- tyaukea; l. ulappa; (substantiivisesti) Pohjanmaan lakeat lakeudet’ lakeerata vanh. lakata, kiillottaa. — lakee- rikenkä vanh. kiiltonahkakenkä lakeija (virkapukuinen) miespalvelija;
(kuv.) mielistelijä lakeinen savupirtin t. -saunan katossa t. seinässä oleva savunpoistoaukko, räppänä
1. laki (: laen) 1. (itäsuomal. kielenkäytössä) laipio, välikatto: tuvan l. 2. laajemmin jotakin tilaa ylhäältä rajaavasta pinnasta t. jonkin ylimmästä kohdasta: holvin, taivaan /.; suu on laesta [ = kita-, suulaesta] halki; nousta vuoren laelle; kalju l. 'päälaki’
2. laki (: lain) 1. jonkin asian t. asiaryhmän oikeusnormisto yhtenäisenä esityksenä (meillä eduskunnan ja tasavallan presidentin myötävaikutuksella määräjärjestyksessä syntynyt); myös tällaisten oi- keusnormistojen kokonaisuudesta, lainsäädännöstä: rikos-, painovapaus/laki;
l. 	ei tunne tällaista tapausta. 2. yleisemmin velvoittavista säännöistä t. periaatteista: Jumalan /.; vieraanvaraisuuden lait; kirjoittamaton /. 3. muista periaatteista, säännöistä, säännönmukaisuuksista: kehityksen lait; luonnonlaki; kysynnän ja tarjonnan l.
3. laki (: lakin) eräs kaukasialaiskieli lakiasäätävä (myös lakia säätävä): l. neuvosto
»lakimuutos»: par. lainmuutos lakimääräinen lakiin perustuva, lainmukainen, lakisääteinen: /. holhooja; l. kokous;
l. vero. — lakisääteinen laissa säädetty: /. menettely, valtionapu lakit. lyh. lakitieteen: lakit, kand., lis., tri
1. lakka aineennimenä: kalvoksi kovettuva pinnankäsittelyliuos; mm. sinetteihin käytetty helposti sulava ja kovettuva aine
2. lakka erilaisista katetuista tiloista: maalaisrakennuksen ullakko (varsinkin itäsuomal. puhekielessä); edestä avoin katos (tilapäinen viisto havukatos eli laavu; rakennuksesta ulkoneva katos eli röytä); kyyhkyssuoja
3. lakka (varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä) (kypsä) muurain
Lakkadiivit
lakkapäinen (myös lakkapää) tuuhea- ja tasalatvainen; vaahtopäinen: /. petäjä, l. laine
1. lakkauttaa 1. lopettaa oikeusteitse t.
muuten säädetyssä järjestyksessä: /.
puolue, yhdistys; l. sanomalehti. 2. par. lopettaa, päättää: »1. (lehden) tilaus»; »liike lakkautti toimintansa»
2. lakkauttaa päällystyttää lakalla: /. pöytä lakki lipallinen t. lipaton, lieritön miesten
(varsinkin virka-asuissa myös naisten) päähine; vrt. hattu lakkoilla olla lakossa, tehdä lakkoja: metallialalla lakkoillaan; merimiehet lakkoilivat yhtenään; (kuv.) moottori, muisti lakkoilee Reistailee, pysähtelee’. — lakkoutua ryhtyä lakkoon, tehdä lakko: lakkoutuneet työntekijät lakmus eräs indikaattorina käytetty väriaine
lakoninen lyhyt-, suppeasanainen: /. vastaus
lakoutua (harvemmin lakoontuä) mennä lakoon, laota lakritsi (myös lakritsä) laksatiivi ulostuslääke Lakselv (norj.) = Lemmijoki LaL lyh. lakitieteen lisensiaatti (luettelo- tekstissä; normaalisti sen sijaan lakit, lis.)
1. lama 1. lamaannus, lamatila: talouslama; henkinen /.; mieli, yhdistyksen toiminta on lamassa. 2. laiho, heinikko on lamassa ’laossa, maahan painuneena’
2. lama (myös laama) lamalainen munkki lamalainen (myös laamalaineri) adj. ja
subst. lamalaisuuden mukainen; sen tunnustaja. — lamalaisuus (myös laamalaisuus) Sisä-Aasian buddhalaisuus, la- maismi
lamaannuttaa: nasevammin lamata, lamauttaa. — lamaantua (myös lamautua) mennä lamaan: into, toiminta lamaantuu. — lamata painaa t. saattaa lamaan:


lamauttaa
230
(konkr.) lehmät ovat lamanneet pellon; (abstr.) keskushermostoa lamaava lääke; lakko lamasi liikenteen. — lamauttaa = lamata (abstr.). — lamautua = lamaantua
lamee metalliloiminen t. -kuteinen kangas lamelli 1. levy, liuska. 2. kerrostalon portaikko huoneistoineen. — lamellitalo pitkänomainen, moniportaikkoinen kerrostalo
laminoida lujittaa (varsinkin muovi)massaa kerrostamalla siihen paperia, kangasta tms.; päällystää suojakalvolla: /. lasi- kuituvenettä; laminoitu kirjankansi lammas/hoito, -nahka, -paisti = lampaan/hoito, -nahka, -paisti lammi (: lammin) = lampi. Länsisuomal. sana-asu; yleiskielessä ei appellatiivina mutta kyllä paikannimissä (Lammi, Porlammi, lukuisat Länsi-Suomen lam- mennimet)
Lammi: -lla
lammikko pieni (maastoon tilapäisesti syntynyt t. vasiten tehty) lampi; lätäkkö lampaanhoito (myös lammashoito). — lampaannahka (myös lammasnahkä). — lampaanpaisti (myös lammaspaisti) lampetti seinään kiinnitettävä kynttilän- t. lampunpidin lampi (: lammen, puhekielessä alueittain myös lammin) järveä pienempi pysyvä luonnon vesikokouma; myös tekolam- mesta
lamppu valaisin kokonaisuutena t. sähkö- valaisimen valaiseva osa (tekn. terminä vain tässä merkityksessä) lana 1. soratien pintaa tasoittava vähintään kolmiteräinen vedettävä väline.
2. 	= lata Lancaster [lägkast3(r)]
Lanchow: nyk. kirjoitustapa Lanzhou Langeland: -issa
langeta (: lankean, lankesin, langennut)
1. 	(elollisen subjektin ohella) kaatua; heittäytyä johonkin: /. portaissa; lankesi polvilleen, toisen syliin. 2. (henkilö- subjektin ohella) horjahtaa (kuv.), hairahtua: /. korusanaisuuteen; l. epätoivoon; oli langennut syntiin. 3. (asia- subjektin ohella) laskeutua, heittyä, osua, sattua (usein hiukan vanh. t. vieraan- voittoista käyttöä): kaste lankeaa maahan; kylvö on langennut hyvään maaperään; valo lankesi lattiaan; lankeaa luonnostaan ’on itsestään selvää’; »vekseli lankeaa [par. erääntyy] maksettavaksi»
langokset mon. miehet, jotka ovat toistensa langot
lankki ark. kengänkiillote, kenkävoide lanko puolison veli t. sisaren mies; myös
puolison sisaren miehestä lankonki ark. (lasku)portaat; käyntisilta lankous (: lankouden) lak. henkilön (t. henkilön oman sukulaisen) ja hänen puolisonsa sukulaisen välinen suhde lanne 1. tav. mon. lonkka t. sen ulkosivu: kädet lanteilla; keinuttaa lanteitaan. 2. aluksen laidan kaartuma perän kahta puolta
Lanne (sukunimi): Lanteen t. Lännen lannoite lannoitusaine (varsinkin muu kuin lanta). — lannoittaa levittää viljelymaahan lantaa t. muita ravinnepitoisia aineita lanoliini puhdistettu villarasva lanseerata singota (käyttöön), tehdä tunnetuksi: /. uusi muoti, idea lantalainen (Lapin asukkaiden kielenkäytössä) etelän, rintamaan asukas lantio 1. ihmisen jalkoja t. eläimen taka- raajoja selkärankaan yhdistävä luusto t. sen seutu. 2. mon. = lanne 1 Lanzhou [-tSou] (aiempia kirjoitustapoja LantSou, Lanchow) lao 1. Laosissa asuvan kansan jäsen.
2. 	(myös laos) laojen kieli Laos: -issa (vir. nimi Laon kansandemokraattinen tasavalta) laota (: lakoaa, lakosi, laonnut) 1. mennä lakoon, lakoutua: laonnutta viljaa; metsä lakosi katerpillarin edessä. 2. harv. = seur. — laottaa painaa lakoon: raekuuro laotti rukiin lapa 1. lapaluun seutu, (joskus) lapaluu: lapojani pakottaa; palvattua poron lapaa. 2. litteä ja leveä esineen osa: airon, haravan, potkurin /.; rukin l. [johon kuontalo kiinnitetään]; kintaan /. ’terä’. — lapanen = kinnas 1 lape (harvoin lappea) 1. litteän esineen t. esineenosan leveä sivu: kirveen l. 2. kaltevista pinnoista: katon l. ’taitteeton viisto pinta’; noustiin mäen lapetta ’rinnettä’; ojan lappeet ’luiskat’ lapidaarinen niukkasanaisen ytimekäs: /. tyyli
lapin- yhdyssanoissa tav. = lappalais-: lapin/kota, -kylä, -mies, -puukko Lapinjoki (joki ja kylä Eurajoella; kylän vir. nimi Lapijoki) lapin kieli (myös saamen kieli). — lapin- kielinen Lapinlahti: Lapinlahdella lapintaa kääntää lapiksi La Plata [pläta]
lappaa (: lapan, lapoin, lappanut; ei »lapata»): /. [= suoltaa, syytää] köyttä veneestä t. veneeseen; l. [ = mättää] ruokaa suuhunsa; väkeä lappoi [ = virtasi, lappautui] huutokauppaan lappalainen (syn. saamelainen) 1. subst. Lapin (lapinkielisen) kantaväestön jäsen:


231
lasteittain
Suomen lappalaiset. 2. adj. lappalaisiin t. lappalaisille kuuluva, lappalais-, lapin-; lapinkielinen: /. poromies; vanha l. tapa; l. aapinen lappea: tavallisemmin lape Lappee (nyk. Lappeenrantaa): -lla Lappeenranta: Lappeenrannassa lappi (kieli; syn. saame)
1. Lappi (maakuntia t. alueita: Norjan, Ruotsin, Suomen, Venäjän Lappi; Kemin, Tornion L.)
2. Lappi (kunta; myös 77. Lappi): Lapissa lappilainen Lapin (maakunnan t. kunnan)
asukas.
lappologi lapin kielen (t. lappalaiskult- tuurin) tutkija. — lappologia lapin kielen (t. lappalaiskulttuurin) tutkimus lapsihalvaus varsinkin vanh. polio »lapsirikas»: par. monilapsinen lapsiystävällinen lapsille ystävällinen: /. isännöitsijä. Muulloin kuin ihmisistä par. lapsille sopiva: »1. suunnittelu, ympäristö»
lapsus (pikku) erehdys, hairahdus, lipsahdus Lapua: -lla
lapuanliike Lapualla 1929 alkanut kommunisminvastainen liike Lapväärtti: Lapväärtissä largo mus. leveästi
laryngaali fon. kurkunpää-äänne, glot- taali. — laryngaalinen fon. anat. kur- kunpää-äänteen luonteinen; kurkunpää- lasagne [-anje] makaronilevyistä tehty laatikkoruoka laseerata = kuullottaa 1 laseittain lasi kerrallaan; lasikaupalla laser [la-, ei »lä-»] laite, joka muuttaa sähköenergian hyvin teräväksi valonsäteeksi. — lasersäde. — lasertekniikka lasikko lasikaappi. t. -laatikko, jossa esineet ovat näytteillä: myymälän, näyttelyn l. — lasinhiomo. — lasisto sarja eri juomiin tarkoitettuja laseja. — lasite
1. 	lasitusaineena käytetty helposti sulava lasimassa, lasisulate. 2. lasittamalla tehty pinta, lasitus. — lasittaa 1. varustaa laseilla: /. ikkunanpuitteet. 2. päällystää keramiikkaa lasimaisella pinnalla: /. posliinia
laskea mm. vähenemisestä, varsinkin lukuarvojen pienenemisestä: väkiluku,
lämpötila laskee; tuotanto on laskenut viisi prosenttia (par. kuin »viidellä prosentilla»). Ei esim. »sato on laskenut [par. pienentynyt] viimevuotisesta»,
»muistisuoritukset laskevat» [par. heikkenevät]. Muuta vieraanvoittoista käyttöä: »hänen apuunsa on turha 1.» [par. luottaa, perustaa]. — laskelma 1. numerollinen selvitys: /. eläkkeen mää¬
rästä. 2. tav. mon. menestykseen tähtäävä suunnitelma, kaavailu: itsekkäitä laskelmia; tempaus sujui laskelmien mukaan. — laskelmallinen vrt. laskelma 2: /. varovaisuus; toimia laskelmallisesti.
— laskelmoida kaavailla (ovelasti)
menestystä: laskelmoivaa puoluepolitiikkaa; laskelmoi saavansa viran. Ei sen sijaan: »sadon laskelmoidaan [par.
lasketaan, arvioidaan] jäävän keskinkertaiseksi». — laskematon: /. määrä 'määrä, jota ei ole laskettu t. ei voida laskea, lukematon määrä’. Miel. toisin: »laskematon [par. arvaamaton, odottamaton] tekijä, tapahtuma»
laskennallinen laskennan alaan kuuluva; määrätavalla laskettu (ei välttämättä todellinen): /. tutkimus; laskelman
pohjana ovat kiinteistöjen laskennalliset arvot. — laskenta laskeminen: todennäköisyyslaskenta; väestön- laskenta; äänten l. (myös lasku). — laskento laskuoppi, aritmetiikka. — laskettaa 1. laskea, lasketella; päästellä, päästää: /. mäkeä; lasketti runon ulkoa, pikku valheen; lasketti monta laukausta.
2. 	(myös lasketut taa) antaa laskea: lasketti vaikeimmat laskut muilla. — laskeuma (harvemmin laskeutuma): maaston l. ’painuma’; kohdun /.; astian pohjaan painunut /. ’sakka t.
raskaampi neste’; saastelaskeuma Maahan laskeutunut (radioaktiivinen) saaste’. — laskeutua (ei »laskeentua»): /. kellariin; lentokone laskeutui kentälle; esirippu laskeutuu (myös laskee); tie laskeutuu (harvemmin laskee) rantaan; veden pinta laskeutui (myös laski). Miel. toisin: »hinta, väkiluku on laskeutunut» [par. laskenut] laski ark. (talous)jätteistä ja likavedestä laskiainen
laskija (ihminen; itsetoimivasta laitteesta par. laskuri). — laskin (pienehkö) elektroninen laskulaite: taskulaskin; tiede- laskin 'tieteellisiin laskutoimituksiin sopiva laskin’ laski/sanko, -ämpäri ark. likasanko lasko veren punasolujen laskeutumis- nopeuden ilmaiseva koetulos, »senkka».
— laskos (kankaan, paperin tms.) poimu: hameen laskokset; taittaa laskoksille t. laskoksiin. — laskostaa panna laskok- siin: /. verhot. — laskuri itsetoimiva laskulaite: kierroslaskuri; puhelujakso- jen määrä ilmenee laskurista; (fys.) kide tuike /laskuri (hiukkasilmaisimia)
Las Palmas: -issa
lassie puhek. skotlanninpaimenkoira lasteittain lasti kerrallaan; lastikaupalla: jätepaperia kertyi l.


lastoittaa
232
lastoittaa panna lastaan: /. käsi, jalka Las Vegas [ve-]: -issa
LaT lyh. lakitieteen tohtori (luetteloteks- tissä; normaalisti sen sijaan lakit, tri) lata (myös lana) maanpintaa tasoittava ja murentava vedettävä väline, joka on tehty (kiskotetuista) lankuista latautua (harvemmin lataantua): täyteen latautunut paristo; (kuv.) latautui loman aikana uusiin tehtäviin; latautunutta jännitystä lateksi kumimaito; sitä muistuttava synteettinen tuote latenssi piilevyys. — latentti piilevä lateraali f on. laideäänne (esim. /). — lateraalinen sivu-, laita-, laide-: /. ääntämys (vrt. ed.); lateraaliset [ = jompaankumpaan aivopuoliskoon keskittyneet] aivotoiminnot. — lateraaliviitoitus vesi- väylän vasemman ja oikean puolen osoittava viitoitus latiivi kiel. eräs (suomessa partikkelien) tulosija (esim. kauas, lähemmäs) latina. — latinainen (kielestä, kirjaimista) = latinalainen. — latinalainen (kielestä, kirjaimista myös latinainen): l. [ = latinankielinen] teksti; l. [ = romaanista kieltä puhuva] väestö; Latinalainen Amerikka ’ Etelä- ja Väli-Amerikka ynnä Meksiko’; /. tanssi latinalaisesta Amerikasta lähtöisin oleva seuratanssi’; /. kirjaimisto ’antiikvakirjaimisto’. — latinalaistaa (myös latinoida, latinaistaä) tehdä latinankieliseksi, latinan mukaiseksi: latinalaistettu nimiasu. — latinan kieli. — latinankielinen. — latinantaa kääntää latinaksi. — latinisti latinan tuntija t. tutkija. — latinoida = latina- laistaa
latomus latomisen tulos (esim. kivilato- mus)\ ladotusta tekstistä miel. ladelma, lados
lattajalka (myös latuska-, lättä/jalka) anturaltaan tasainen, holviton jalka laturi 1. (itsetoimiva) latauslaite. 2. lataaja, henkilö joka asettaa räjähdyspanoksen poranreikään latuskajalka = lattajalka latvia (kieli; syn. lätti)
Latvia (maa)
latvialainen adj. ja subst. — latvian kieli. — latviankielinen lauant. (myös la) lyh. lauantai(na) lauantai
laudatur [-dä-, lat. -da'-] ylin arvosana, kiitettävä; aineen laajin oppikurssi korkeakoulussa. — laudatur-arvosana.
— 	laudaturtentti. — laudaturtyö laudatur-arvosanaa varten tehty tutkielma laudoittaa päällystää laudoilla laueta: ase, loukku laukeaa; jännitys lau¬
kesi; lauennut tunnelma lauha 1. (ilmasta, säästä:) ei kylmä eikä kuuma, leuto, lenseä, lauhkea (2): /. talvi; l. kevättuuli. 2. harv. = lauhkea 1 Lauhanvuori (vuori Isollajoella) lauhkea 1. lempeä, sävyisä, leppeä: /. mies, koira; l. kuin lammas; oli lauhkealla päällä. 2. = lauha 1 Laukaa: -ssa
laukaista: /. ase; l. pallo maaliin; uutinen laukaisi jännityksen. Ei: »1. [par. ratkaista] ongelma»; »1. [par. selvittää, avata] umpikuja». — laukoa (: lauori) jatkuvasta (ei kerrallisesta) tekemisestä: laukoi kuvia kamerallaan; laukoi mojovia totuuksia. Ei: »laukoi [par. laukaisi] johtomaalin» laulajatar ammattimainen naislaulaja Laune (Lahdessa): Launeella Lausanne [loza'n]: Lausannessa, illat.
Lausanneen lause 1. kiel. yhden persoonamuotoisen verbin sisältävä (joskus elliptisesti verbi- tön) virke t. virkkeen osa. 2. yleisk. usein = virke. 3. eräissä yhdyssanoissa monivirkkeisistäkin kokonaisuuksista: alku-, loppu/lause, epäluottamuslause.
— lauseke 1. kiel. sanan ja sen mahdollisten määritteiden muodostama kokonaisuus. 2. mus. kolmi- tai useampi- säkeinen rytminen ja melodinen kokonaisuus. 3. mat. laskutoimitusmerkintä.
4. 	(tietokonealalla) merkkiyhdistelmä. — lauselma (ajatukseltaan kiteytetty) virke t. pitempi lausuma: aforistinen /.; siteerata kuuluisuuksien lauselmia; kokouksen hyväksymä päätöslauselma. — lauseparsi kiinteämuotoinen sanonta, puheenparsi, fraasi
Lauste (Turussa): Lausteella lausuma se mitä joku lausuu t. on lausunut: järkevä, varomaton /.; poliitikkojen lausumat; mietintöön lisättiin työnjakoa koskeva /.; eräistä N:n lausumista saa sen käsityksen, että ; julkilausuma.
— lausunta (varsinkin runojen) taiteellinen suullinen esittäminen: ohjelmassa seuraa lausuntaa. — lausunto (pyynnöstä t. määräjärjestyksen mukaan esitetty) kannanotto, käsitys, arviointi: antaa l. jostakin asiasta; asiantuntijan-, lääkärin-, todistajan/lausunto; (puhek.) asetusehdotus on lausunnolla [ = siitä on pyydetty lausuntoja]
lautakunta: huom. pieni alkukirjain valtion lautakuntien nimissä (keskusvero- lautakunta, valtion elokuvalautakunta, ylioppilastutkintolautakunta jne.) lauteet mon. saunan löylynottolava; syn.
lavo, parvi lavakko päällekkäisten (tavara)lavojen


233
leimautua
kokonaisuus Lavansaari: Lavansaaressa lavaste tav. mon. kulisseista ja muista lavastukseen käytetyistä esineistä laveerata peittää t. varjostaa piirustus vesiohenteisella tussi-1. seepialiuoksella laventeli varsinkin Välimeren maissa kasvavia huulikukkaiskasveja laveri lavasänky lavetti raskaan tuliaseen alusta Lavia: -ssa laviini lumivyöry
lavo (varsinkin länsisuomal. kielenkäytössä) lauteet: nousta lavolle lavoaari kasvojen- ja käsienpesuallas »layout» [leiaut]: par. (painatteen) sommittelu, asu leasing [lisig] (auton, koneen) pitkäaikais- vuokraus, »liisaus»
Lech [leh]
leegio (harvemmin legioona) lukematon joukko: /. painovirheitä; kirjeitä tuli l. leenis fon. heikosti ääntyvä konsonantti legaalinen laillinen, lakimääräinen. — legaalistaa (myös legalisoida) laillistaa legato [legäto, ital. -ä'-] mus. sitoen, nivoen; nivova esitystapa legeerata = lejeerata. — legeerinki = lejeerinki
legenda 1. pyhimystarina; (kuv.) epäuskottava kertomus, tarina, taru: /. kertoo, että . 2. kartan selitys; metalli¬
rahan t. mitalin reunuskirjoitus. — legendaarinen legendamainen; tarunomainen, tarunhohtoinen leghorn eräs kanarotu, leghornrotu. — leghornkana legioona 1. roomalaisen sotajoukon jalka- väkiosasto; nyk. eräistä vapaaehtoisjoukoista: muukalaislegioona. 2. tavallisemmin leegio legitiimi laillinen, lainmukainen. — legi- tiimiys (myös legitimiteetti) laillisuus, lainmukaisuus: hallitsijan l. — legitimoida laillistaa, kelpuuttaa lehahdus (harvoin lehaus): lämmin,
kotoinen l. tuulahdus’. — lehauttaa (ei juuri lehahduttaa)
Le Havre [bä'vr]: -ssa, illat. Le Havreen lehdenmyyjä (miel. kuin »lehtimyyjä») leht. lyh. lehtori Lehtimäki: Lehtimäellä Leicester [Iestä(r)]
Leiden
1. leijata leijailla, leijua: haukka, perhonen leijaa
2. leijata ark. sommitella (painatteen asua, »layoutia»)
leikata nyk. vieraanvoittoisessa muotikäytössä: »määrärahoja on leikattu»; »toimintaa, henkilökuntaa oli pakko lei¬
kata». Ei pidä unohtaa perinnäisiä ilmauksia supistaa, vähentää, pienentää, karsia. — leike 1. leikattu kappale: lehtileike; vuodan leikkeet; liottaa postimerkkejä leikkeistä. 2. paistetuista ohuista lihaviipaleista: härän-, menin/leike.
3. 	geom. = segmentti. — leikelmä = leike 1 (varsinkin lehtileikkeestä) leikiten kevyesti, helposti, kuin leikki(ä): työ sujui l.
leikkaus 1. leikkaaminen: paperin, lasin, kynsien /.; nuora katkesi yhdellä leikkauksella; keuhko-, kauneus/leikkaus; muutokseen tarvittiin pieni kivuton leikkaus. Miel. toisin: »kustannusleikkaus» [par. kustannusten supistus]. 2. leikkaamisen tulos: leikkauksin koristetut vuori- laudat; leikkaukseltaan muodikas puku; kallioleikkaus; pituus-, poikki/leikkaus.
— leikkauttaa: /. (myös leikkuuttaa)
tukkansa; l. sappikivet. — leikkautua (harvemmin leikkaantuä). — leikkele 1. voileipäpöydän kylmistä viipaloiduista t. viipaloitavista ruoista: makkaraa,
suolalohta, juustoa ym. leikkeleitä. 2. par. leike 1. — leikkuri leikkauslaite: paperin-, ruohon/leikkuri. — leikkuu
1. 	viljan leikkaaminen, elonkorjuu: väki oli rukiinleikkuussa. 2. muusta leikkaamisesta: tukan, kynsien /.; paperin, lasin /.; (itäsuomal. puhekielessä, ei yleiskielessä) umpisuolen l. — leikkuuttaa: /. (myös leikkauttaa) hiukset lyhyiksi; (itäsuomal. puhekielessä, ei yleiskielessä:) /. nielurisat
leima: pula-aika löi (t. painot) leimansa elämänmenoon (mutta: antoi leimansa elämänmenolle). Usein luontevammin toisin: »huolimattomuus on lyönyt leimansa joka paikkaan» [par. huolimattomuuden jälkiä näkyy kaikkialla]; »kirjoitus kantaa polemiikin leimaa» [par. kirjoituksessa on polemiikin leima, kirjoituksella on polemiikin luonne]; »sateet löivät leimansa kesän säihin» [par. kesän säät olivat (kovin) sateisia]. — leimaa-antava (myös leimaa antava) lei- manantava, leimallinen, luonteenomainen: /. tyylipiirre leimahdus: salaman L, silmien l. (myös leimaus, ks. tätä) leimanantava = leimaa-antava leimaus: vihan, toivon l. (myös leimahdus); yhdessä leimauksessa; kuin tuli ja /.; neronleimaus. — leimauttaa (harvemmin leimahduttaa): taas ukkonen leimautti.
— leimautua 1. saada leima (varsinkin
kuv.): leimautui yleisön silmissä syylliseksi. 2. biol. ruveta seuraamaan, tuntea omakseen: poikanen leimautuu
emoonsa; (kuv.) puoluejohtoon leimau-


leimuta
234
tuneet äänestäjät leimuta: revontulet leimuavat; valkea leimusi takassa; kauan leimunnut riita leinikki (vanh. myös leinikkö)
Leipzig [leiptsig, saks. laiptsih]: -issä leipääntyä (harvemmin leipäytyä) kutsumuksen sammumisesta leipätyössä: leipään tynyt pappi, opettaja leirintä teltta- t. asuntovaunumatkailu.
— leirintäalue. — leiriytyä (harvemmin leiriintyä). — leiriä asua leirioloissa, leirintäalueella: Pyhäjärvi houkuttelee ihmisiä leirimään
leiskahdus: tulen /. (myös leiskaus). — leiskaus: salaman l. (myös leiskahdus); komea l. [hyppy t. heitto urheilussa]. — leiskauttaa: /. seipäällä viidestä metristä.
— leiskua: liekit leiskuvat; into leiskui korkealla
kivittää päällystää paistamista varten jauhoilla tms., paneerata: /. leike vehnä- jauhoilla, vuoka korppujauheella leivo varsinkin tyyl. = seur. — leivonen: yleiskielessä, erityisesti länsisuomal. kielenkäytössä tavallinen linnunnimi; syn. kiuru
Leivonmäki (kansanom. Levonmäki): Lei- vonmäe/llä t. -ssä leivonnainen leipomatuote (vehnäsistä, kakuista, pikkuleivistä, piirakoista yms., ei kuitenkaan ruokaleivästä). — leivos määrätyyppinen makea leivonnainen
lejeerata (myös legeerata) seostaa. — lejeerinki (myös legeerinki) (metal- li)seos, seoste leka (: lekan t. leari) ark. moukari, väki- vasara
leksikaalinen sanastollinen. — leksikko
sanakirja. — leksiko|grafi sanakirjantekijä, -toimittaja. — leksikografia sanakirjatyö. — leksikologia sanasto-oppi, sanastontutkimus LEL lyh. lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelaki Lemi: -llä
Lemmenjoki (Inarissa)
Lemmijoki (norj. Lakselv; Ruijassa) Lempi: Lempin
Lempää (Forssassa, Luhangassa): -ssä Lemu: -ssa
lemuta hajuta (väkevästi): kaatopaikka lemuaa; pihlajankukat lemusivat; l. hyvältä t. hyvälle Lenin|grad (ent. Pietari) leniniläisyys (myös leninismi) Leninin kehittämä marxilaisuuden muoto leninki varsinkin puhek. naisen yksiosainen puku
lenko mutkalle taipunut t. kasvanut: /. mänty; lengot sääret; (subst:na) puun
lenko Rengoksi kasvanut kohta’ lennähdyttää (myös lennähyttää): lennäh- dytti keihään 80 metrin tuolle puolen lento mus. hitaasti lentää: impf. lensin leopardi eräs iso kissaeläin, pantteri Lepaa (Hattulassa): -ssa (myös -lla) lepakko: syn. yökkö (tämä eläintieteen terminä vain eräistä lepakkolajeista) lepere (itäsuomal. kielenkäytössä) = leve
lepikko (myös lepikkö) leppämetsikkö, lepistö
lepouttaa pysäyttää moottori lennon aikana: /. moottori Leppävirta: Leppä/virroilla (myös -virralla)
lepra eräs pitkäaikainen vaikea tartuntatauti, (s)pitaali Lepsämä (Nurmijärvellä): -ssä leptoni fys. mesonia kevyempi alkeishiukkanen
leptosomi rakennetyypiltään hintelä, hento ihminen. — leptosominen adj. vrt. ed.: /. rakenne, piirre lepuuttaa antaa levätä: /. käsiään; l. katsettaan jossakin; lepuuttavaa viihdettä; lepuutti keskeneräistä käsikirjoitusta lesbo puhek. homoseksuaalinen nainen.
— 	lesbolainen homoseksuaalinen (naisista): /. rakkaus Lesbos: Lesboksessa
leseet mon. jyvistä ennen jauhamista tai rouhimista irrotetut kuoriosat. — lese- mätön: lesemättöminä [ = kuorineen] jauhettuja jyviä; lesemättömät jauhot Leso|tho [-to] (ent. Basutomaa) lespata ark. sammaltaa (ääntämisviasta) lestadiolainen [-ta- t. -tä-] adj. ja subst. lestadiolaisuuden mukainen; sen kannattaja. — lestadiolaisuus L. L. Laestadiuksen alkuunpanema herätysliike lesty: lestyt jauhot (myös lesty jauhot, lestyt) 'kuorineen jauhetut jauhot’ letka ark. jono: pitkä l. autoja. — letkeä taipuisa, letkahteleva: /. hölkkä; letkeää sanailua
letto 1. hyllyvä suo t. sammalkerros: aukea /.; lampea ympäröivä l. 2. Suomenlahden, Lounais-Suomen rannikon, Perämeren kareista, luodoista ja pienistä saarista (varsinkin paikannimissä) lettu ark. ohukainen, ohukas leudontua = seur. — leudota käydä leu- do(mma)ksi: ilma leutonee (myös leu- dontuu), on leudonnut (tavallisemmin leudontunut) leuka: leuan
leukemia valkoveritauti, verisyöpä. — leukosyytti (: leukosyyti/ssä t. -ssa) valkosolu


235
Liege
leuku (: leu 'un) lapinpuukko Levantti Välimeren itäosan (varsinkin Vähän-Aasian ja Syyrian) rannikot leve: lepeen (varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä) hahtuva, lepere: villalepeet; lunta satoi isoina lepein