Leila White Suomen kielioppia ulkomaalaisille
Suomen kielioppia ulkomaalaisille
LEILA WHITE
FINN LECTURA


Suomen kielioppia ulkomaalaisille


ISBN 978-951-792-092-6
Copyright
1 Leila White 1 Oy Finn Lectura Ab
Kansi
Paino
Maarit Inbar
Hakapaino Oy, Helsinki 2010
Kustantaja
Oy Finn Lectura Ab Rautatieläisenkatu 6 00520 HELSINKI puhelin: {09) 74151 005 faksi: (09) 1464 370
Tilaukset ja palautteet sähköpostiosoitteeseen: asiakaspalvelu@finnlectura.fi Koko tuotantomme verkossa! www.finnlectura.fi
8. painos
Tämä teos on oppikirja. Teos on suojattu tekijänoikeuslailla (404/61).
Tekstisivujen valokopioiminen on kielletty, ellei valokopiointiin ole hankittu lupaa. Tarkista onko oppilaitoksellanne voimassaoleva valokopiointilupa.
Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.
Teoksen tai sen osien digitaalinen kopioiminen tai muuntelu on ehdottomasti kielletty.


Suomen kielioppia ulkomaalaisille
LEILA WHITE
FINN LECTURA


Lukijalle
Tämä kirja on tarkoitettu ulkomaalaisille, jotka opiskelevat suomea vieraana kielenä. Olen koonnut kirjaan sellaisia kieliopin perusasioita, jotka opiskelijan täytyisi osata, jotta hän pystyisi käyttämään ja ymmärtämään tavallista yleiskieltä ja lukemaan kirjoitettua asiasuomea.
Taivutusopin (morfologian) osuus on tässä kirjassa suuri, sillä sanojen taivuttaminen on se kivijalka, jolle rakentuu kaikki muu suomen kielen osaaminen: lauseiden muodostus (syntaksi), kirjoitetun kielen rakenteiden hallitseminen, puhekielen, murteiden ja slangin ymmärtäminen.
Olen yrittänyt tähdentää muitakin ulkomaalaisille kenties hankalia seikkoja kuten esimerkiksi lauserakenteita, sijamuotojen merkityksiä ja verbin aikamuotojen (tempusten) käyttöä. Olen ottanut mukaan myös sellaisia kielen rakenteita, joita ei puhutussa kielessä kovin paljon käytetä, mutta joiden tunteminen on välttämätöntä, jos haluaa saada selvää vaikkapa päivälehtien sisällöstä.
Olen halunnut tehdä kirjasta helppolukuisen ja välttää liian teoreettista esitystapaa, niin että kirjaa pystyisi lukemaan jo aivan opintojen alkuvaiheessakin esimerkiksi sanojen taivutuksen oppimisen tukena. Kirjassa on monenlaisia rakennekaavioita ja runsaasti esimerkkejä, jotka toivottavasti helpottavat asioiden ymmärtämistä ja mieleenpainumista. Esimerkkilauseet ovat enimmäkseen korrektia yleiskieltä, sitä kieltä, jota jokainen suomalainen ymmärtää ja pystyy vaivatta käyttämään.
Koska kirjan luvut ovat yhtenäisiä kokonaisuuksia, kirja sopii hyvin kieliopin perusasioiden kertaamiseen.
Kokeneet kollegani ja työtoverini, lehtorit Eila Hämäläinen ja Leena Silfverberg ovat lukeneet useita kirjan lukuja ja tehneet varteen otettavia huomautuksia. Kiitän heitä suurenmoisesta tuesta ja avusta.
Puutteista ja virheistä vastaan luonnollisesti yksin.
Helsingissä huhtikuussa 1993 Leila White
5


4., uudistetun painoksen lukijalle
Kirjan 4. painos on ulkoasultaan - kansia myöten - täysin uudistettu. Tähän painokseen olen tehnyt pieniä täsmennyksiä, tarkennuksia ja korjauksia, lisännyt joitakin esimerkkejä ja sivu- viitteitä. Muutamaan lukuun (mm. joihinkin pronomineja, lauseenjäseniä ja lausetyyppejä käsitteleviin esityksiin) olen kirjoittanut jonkin verran uuttakin asiaa. Verbien taivutus -luvun esitysjärjestys on toinen kuin aiemmissa painoksissa, ja samaiseen lukuun olen lisännyt taivutus- tyyppejä esittelevän kaavion.
Vähäisistä muutoksista huolimatta kirja on perusolemukseltaan kuitenkin entisenlaisensa: käytännöllinen suomen kielen peruskielioppi.
Edellisen painoksen painovirheet on korjattu. Mahdollisista uusista puutteista ja painovirheistä vastaan luonnollisesti yksin.
Helsingissä huhtikuussa 2001 Leila White
6


Sisällysluettelo
Lukijalle 5
4., uudistetun painoksen lukijalle 6
Suomi on erilainen kieli 12
Nominien konsonanttivaihtelu eli astevaihtelu (k, p, t -vaihtelu) 14
Konsonanttivaihtelun kaksi tyyppiä 16
Tyyppi A (kukka -» kukat) 17
Tyyppi B (rakas rakkaat) 18
Nominien taivutustyypit eli sanatyypit 20
Vartalo 20
Vokaaliloppuiset sanat 22
Konsonanttiloppuiset sanat 27
Tavallisimmat nominityypit 35
Nominien sijamuodot 36
Sijamuodot ja sijapäätteet 37
Yksikön sijamuodot 38
Nominatiivi kuka? mikä? 39
Genetiivi kenen? minkä? 39
Partitiivi ketä? mitä? kuinka monta? 39
Inessiivi missä? kenessä? 43
Elatiivi mistä? kenestä? 43
Illatiivi mihin? minne? keneen? 43
Adessiivi missä? millä? kenellä? 45
Ablatiivi mistä? miltä? keneltä? 45
Allatiivi mihin? mille? kenelle? 45
Essiivi millaisena? minä? milloin? 46
Translatiivi millaiseksi? keneksi? miksi? kuinka pitkäksi ajaksi? 46
Abessiivi mitä ilman? 46
Instruktiivi millä tavalla? miten? kuinka? 47
Komitatiivi kenen, minkä seurassa I kanssa? 47
Yleisimmät sijamuodot, yksikkö - Tavallisimpia sanatyyppejä 48
Nominien monikko 49
t-monikko (monikon nominatiivi) , 49
i-monikko (muut monikon sijamuodot) 49
Sisällysluettelo 7


Monikon sijapäätteet 53
Monikon illatiivi 53
Monikon partitiivi 55
Monikon genetiivi 58
Nominien monikko lyhyesti 62
Sijamuotojen käyttöä 64
Nominatiivi 65
Genetiivi 66
Partitiivi 69
Paikansijat eli lokaalisijat 74
Sisäpaikansijat 77
Inessiivi 78
Elatiivi 79
Illatiivi 80
Ulkopaikansijat 81
Adessiivi 83
Ablatiivi 84
Allatiivi 85
Essiivi ja translatiivi 86
Essiivi 86
Translatiivi 88
Abessiivi, instruktiivi, komitatiivi 91
Abessiivi 91
Instruktiivi 91
Komitatiivi 92
Adjektiivien vertailuasteet 93
Komparatiivin ja superlatiivin muodostus 94
Komparatiivi (isompi) 94
Superlatiivi (isoin) 95
Komparatiivin ja superlatiivin taivutus 96
Komparatiivin ja superlatiivin käyttöä 98
Adjektiivin vertailuasteiden määritteet 100
Adverbien vertailuasteet 101
Komparatiivin ja superlatiivin muodostus 102
Poikkeuksellisia vertailumuotoja 104
Possessiivisuffiksit eli omistusliitteet 106
Miten possessiivisuffiksi liitetään sanaan? 107
3. 	persoonan possessiivisuffiksi 109
Persoonapronominin genetiivi 110
Millaisissa sanoissa possessiivisuffiksia käytetään? 111
8 Sisällysluettelo


Pronominit 113
Pronomininiryhmät 113
Minä, sinä, hän; me, te, he 114
Itse + possessiivisuffiksi 116
Toiset + possessiivisuffiksi 117
Tämä, tuo, se; nämä, nuo, ne 118
Joka, mikä 120
Kuka? mikä? kumpi? (ei) kukaan, mikään, kumpikaan 123
Kumpikin = molemmat; jompikumpi 126
Joku, jokin, eräs, yksi 128
Kaikki, jokainen, joka, kukin 130
Moni, usea; monet, useat 133
Muutama(t), harva(t) 134
Toinen, muu 135
Sama 136
Lukusanat eli numeraalit 137
Perusluvut 137
Peruslukujen käyttöä 139
Järjestysluvut 142
Murtoluvut ja desimaaliluvut 145
Verbien konsonanttivaihtelu eli astevaihtelu (k, p, t -vaihtelu) 146
Konsonanttivaihtelun kaksi tyyppiä 147
Tyyppi A (nukkua nukun) 148
Tyyppi B (tykätä -> tykkään) 149
Verbien taivutus 152
Vartalo 152
Kolme tärkeää verbin muotoa 153
Verbityypit 154
Verbin persoonamuodot 164
Verbikysymys 166
Verbin kielteinen muoto eli negatiivi 167
Negatiivinen kysymys 168
Aikamuodot eli tempukset 169
Preesens 169
Imperfekti 170
Myönteinen (positiivinen) imperfekti 170
i-imperfekti 170
si-imperfekti 173
Eri verbityyppien imperfekti; vartalot 174
Kielteinen (negatiivinen) imperfekti 175
Sisällysluettelo 9


Perfekti 177
Pluskvamperfekti 178
Aikamuotojen käyttö 179
Imperfektin ja perfektin ero 182
Verbin modukset eli tapaluokat 185
Indikatiivi 185
Konditionaali 187
Konditionaalin muodostus 189
Imperatiivi eli käsky, kielto 193
Potentiaali 199
Potentiaalin muodostus 199
Aktiivi ja passiivi eli verbin pääluokat 203
Passiivi 204
Passiivin perusmerkitys 204
Passiivin käyttöä 204
Passiivin muodostus 207
Eri verbityyppien passiivimuotoja 217
Kolmas infinitiivi (3. infinitiivi) 218
Verbaalisubstantiivi -minen 223
Partisiipit 225
Partisiippi-ilmaus 226
Preesenspartisiipit 229
Perfektipartisiipit 233
Agenttipartisiippi 235
Lauseen jäseniä 238
Predikaatti 238
Subjekti 240
Subjektin sijamuodot 240
Subjektin ja predikaattiverbin suhde 242
Lauseet ilman subjektia 245
Objekti 246
Objektin sijamuodot 247
Partitiiviobjekti (kirjaa; kirjoja) 248
Akkusatiiviobjekti (kirja, kirjan; kirjat) 250
Objekti monikossa (kirjoja; kirjat) 252
Objektina persoonapronomini tai kysymyspronomini kuka 252
Objektina lukusana 252
Objektin sijamuoto, pääsäännöt 253
10 Sisällysluettelo


Predikatiivi 255
Predikatiivilauseen rakenne 256
Predikatiivin luku 257
Predikatiivin sijamuodot 258
Predikatiivin sijamuoto, pääsäännöt 261
Attribuutti 262
Adverbiaali 264
Suomalaisia lausetyyppejä 266
Peruslause 266
1. Verbi + verbi -lauseet 267
Pääverbi + infinitiivi (verbin perusmuoto) 268
Pääverbi + 3. infinitiivi (uimaan, uimassa, uimasta) 269
Pääverbi + substantiivi 270
2. Nesessiivilauseet ("täytyy "-rakenne) 271
Passiivinen nesessiivilause 274
3. Omistuslauseet 275
4. Eksistentiaalilauseet 277
5. Muutos + tulos -lauseet 280
a) Elatiivirakenne 280
b) Translatiivirakenne 281
6. Geneeriset ("yleispätevät") lauseet 282
7. ”On hauskaa" -lauseet 283
Lause + lause 285
Päälause ja sivulause 285
Lauseenvastikkeita 287
Kertovat lauseenvastikkeet 288
Temporaalirakenteet (temporaaliset lauseenvastikkeet) 291
Finaalirakenne 294
Modaalirakenne 295
Liitepartikkelit 297
1. -hän, -hän 298
2. -kin; (ei) -kaan, -kään 300
3. -pa, -pä 303
4. -ka, -kä 304
5. -ko? -kö? 305
6. -s 306
Sanajärjestyksestä 307
Subjekti ennen verbiä 307
Subjekti verbin jäljessä 307
Milloin sanajärjestys on erilainen kuin normaalisti? 310
Asiahakemisto 312
Sisällysluettelo 11


Suomi on erilainen kieli
Opettaessani suomea ulkomaalaisille olen tuhannesti kuullut opiskelijan tuskaantuneena kysyvän: "Miksi suomi on niin vaikea kieli?”
Kysymykseen on ollut helppo vastata otsikon sanoin: "Koska suomi on erilainen kieli.”
Lähes kaikki Euroopassa puhutut kielet ovat sukua toisilleen: ne kuuluvat indoeurooppalaisiin kieliin. Suomen kieli sen sijaan kuuluu uralilaisiin kieliin, tarkemmin suomalais-ugrilai- seen kielikuntaan - lähin sukukieli on viro, kaukaisempia esimerkiksi unkarin kieli.
Suomen kieli on aikojen kuluessa saanut paljonkin vaikutteita indoeurooppalaisista kielistä, etenkin ruotsin kielestä - tai ruotsin kielen välityksellä muista germaanisista kielistä. Suomen kielen rakenne poikkeaa kuitenkin huomattavasti indoeurooppalaisten kielten rakenteesta. Myös sanasto on suurimmaksi osaksi omaperäistä, vaikka helposti tunnistettavia lainasanojakin kielessämme on (esim. bussi, turisti, presidentti, ministeri, hotelli, radio, televisio).
Mikä on erilaista?
Suomen kielessä ei ole artikkeleita (vrt. englannin a, the), eikä sanoilla ole sukua (vrt. saksan der, die, das tai ranskan le, la).
Suomen kielen sanoista tehdään eri muotoja päätteiden, suffiksien, avulla. Päätteillä ilmaistaan monia sellaisia seikkoja, jotka indoeurooppalaiset kielet tuovat ilmi yksittäisten sanojen avulla.
Verbeihin liittyvät päätteet kertovat esimerkiksi verbin persoonan, tapahtuman ajankohdan (tempuksen) tai puhujan mielipiteen (moduksen):
Puhu-i-n suomea. Puhu-tte-ko suomea? Puhu-kaa hitaasti!
Puhu-isi-tte-ko suomea? Puhuu-ko-han James suomea?
Nomineihin (substantiiveihin, adjektiiveihin, pronomineihin ja lukusanoihin) liittyvien sijapäätteiden funktio on usein samantapainen kuin vaikkapa englannin kielen prepositioiden: Asun tuo-ssa iso-ssa talo-ssa. Tulin tänne taksi-lla.
Kirjoitan konee-lla. Kirjoitan kolme-lle ystävä-lle-ni.
Kongruenssi tarkoittaa sitä, että nominin edessä oleva määrite eli attribuutti (adjektiivi, pronomini tai numero) on samassa sijamuodossa ja samassa luvussa (yksikössä tai monikossa) kuin nomini (ks. s. 263):
ystävä-lle -> kolme-lle hyvä-lle ystävälle
museo-i-ssa -» kaik-i-ssa iso-i-ssa museoissa
12 Suomi on erilainen kieli


Suomen kielen taivutussysteemi voi aluksi näyttää kaoottiselta. Päätteitä tuntuu olevan paljon, eikä niitä aina voi liittää suoraan sanan perusmuotoon. Täytyy oppia sanan vartalo (joskus kaksikin vartaloa), johon tietyt päätteet liitetään:
tyttö -> tytö-llä; nainen naise-t, nais-ta, nais-ten
opiskella -» opiskele-n, opiskel-tiin
Päätteiden liittäminen sanoihin on kuitenkin melko mekaanista ja säännönmukaista, poikkeuksia ei ole kovin paljon.
Sanojen ääntämiseen ja oikein kirjoittamiseen vaikuttaa ns. vokaaliharmonia eli vokaalisointu: Vokaalit a, o ja u eivät voi olla samassa (yhdistämättömässä) sanassa kuin vokaalit ä, ö ja y. Vokaalit e ja i ovat neutraaleja; ne voivat kombinoida kaikkien vokaalien kanssa, pankki, kortti, bussi, hyvin, äiti, hän söi makea, pyöreä, kone, minä tulen
Vokaaliharmoniasta johtuu se, että monella päätteellä on kaksi (foneettista) varianttia: talo-ssa, työ-ssä; tori-lla, tie-llä
Sanan vartalon vokaaleista riippuu se, kumpi päätevariantti valitaan: Jos vartalossa on vokaali a, o tai u, on päätteessäkin a, o tai u. Muussa tapauksessa päätteessä on ä, ö tai y: tuoli-lta, hylly-itä; puhu-vat-ko?, teke-vät-kö?
Yhdyssanoissa päätteen vokaali määräytyy viimeisen sanan vokaalien mukaan: kirja/kaupa-ssa, kirja/hylly-ssä.
Suomen kielen äänteillä (vokaaleilla ja konsonanteilla) on kaksi kvantiteettia: lyhyt ja pitkä. Lyhyt äänne kirjoitetaan yhdellä kirjaimella ja äännetään lyhyenä (tili), pitkä äänne kirjoitetaan kahdella kirjaimella ja äännetään pitkänä (tiili, tilli).
Äänteiden pituuden (kvantiteetin) erottaminen niin puheessa kuin kirjoituksessakin on erittäin tärkeää siksi, että äänteen pituus vaikuttaa sanan merkitykseen. Toisin sanoen, jos äänteen pituus muuttuu, sanan tai lauseen merkityskin muuttuu.
Vrt. kuka?, kukka; mato, matto; raja, raaja; tuli, tuuli, tulli; tulla, tuulla; valita, valittaa
Ulkomaalaisen on usein aluksi vaikea kuulla äänteiden pituuksia - niillähän ei välttämättä ole ratkaisevaa merkitystä opiskelijan omassa äidinkielessä.
Kannattaakin kiinnittää erityisen paljon huomiota tähän ilmiöön jo aivan opintojen alusta alkaen, niin ettei tarvitse miettiä, sanoiko suomalainen "tapan sinut illalla” vai "tapaan sinut illalla”.
Suomi on erilainen kieli 13


Nominien konsonanttivaihtelu eli astevaihtelu (k, p, t -vaihtelu)
Sanan vartalo on se sanan muoto, johon liitetään päätteitä ja tunnuksia. Kun sanaan pannaan pääte, sanan vartalo voi muuttua:
huone huonee-ssa
nainen naise-lla
tyttö tytö-t
rakas rakkaa-lle
(Ks. Nominien taivutustyypit.)
Tärkeä sanan vartalon muutos on konsonanttivaihtelu eli astevaihtelu. Se tarkoittaa sitä, että sanan vartalon viimeisen tavun rajalla, ennen päätettä olevat k, p, t -konsonantit voivat muuttua tai kadota (mennä pois), kun sanaan pannaan tietynlaisia päätteitä.
kukka
rappu
katto
kuka-t
rapu-ssa
kato-Itä
jalka
tapa
katu
jala-n
tava-lla
kadu-lle
On tapana puhua konsonantin vahvasta ja heikosta asteesta: kukka-a (vahva), kuka-n (heikko).
Sen mukaan sanoilla, joissa tapahtuu k, p, t -vaihtelu, on vahva ja heikko vartalo:
vahva vartalo: tyttö-nä
heikko vartalo: tytö-lle
Vartalon konsonantti on useimmiten heikko, mutta vahva aina yksikön ja monikon illatiivissa ja essiivissä sekä monikon partitiivissa ja genetiivissä:
Yksikkö tyttö-ön Monikko tyttöi-hin
tyttö-nä tyttöi-nä
tyttöj-ä
tyttöj-en
14 Nominien konsonanttivaihtelu


Konsonantit k, p, t muuttuvat seuraavalla tavalla: Kahdesta konsonantista tulee yksi:
Vahva Heikko
kk
k
Amerikka
Amerika-ssa
PP
P
Eurooppa
Euroopa-n
tt
t
minuutti
minuuti-ssa
Yksi konsonantti menee pois tai muuttuu:
k
-
jalka
jala-ssa
P
V
halpa
halva-t
t
d
katu
kadu-lle
K, p, t muuttuu samanlaiseksi kuin edellinen konsonantti (assimilaatio):
nk*
ng*
Helsinki
Helsingi-stä
mp
mm
kampa
kamma-lla
It
II
ilta
illa-lla
nt
nn
Englanti
Englanni-ssa
rt
rr
kerta
kerra-lla
‘Ääntäminen: nk [rjk] -> ng [qr)].
Seuraavissa konsonanttiyhtymissä ei ole konsonanttivaihtelua:
sk, sp, st
laiska
laiska-lla
piispa
piispa-t
risti
risti-llä
ks
taksi
taksi-ssa
ts
metsä
metsä-ssä
tk
matka
matka-lla
hk
ruuhka
ruuhka-ssa
rahka
rahka-sta
lahko
lahko-t
Poikkeus!
vihko
vihko-ssa ~ viho-ssa
nahka
nahka-sta ~ naha-sta
Muutamissa lainasanoissa ei ole konsonanttivaihtelua, esim.
auto auto-lla
muki muki-ssa
paraati paraati-ssa
Nominien konsonanttiuaihtelu


Huom! Suomalaisissa etunimissä on konsonanttivaihtelu silloin, kun nimessä on kk, pp, tt, mutta ei yleensä muulloin:
Pekka Peka-n Seppo Sepo-lla Riitta Riita-sta
Jouko Jouko-n Sirpa Sirpa-lla Arto Arto-n
Sukunimissä konsonanttivaihtelu on yleisempi:
Mukka Muka-n, Kamppi Kampi-n, Mäki Mäe-n, Aalto Aallo-n
Muista! Konsonanttivaihtelu koskee vain konsonantteja k, p, t, ei muita konsonantteja: bussi bussi-ssa, pallo pallo-t
Konsonantit k, p, t muuttuvat vain sanan vartalon viimeisen tavun rajalla, siis päätteen edellä, eivät muuten:
to/maat/ti o/pet/ta/ja
to/maa/ti-t o/pet/ta/ja-lla
Konsonanttivaihtelun kaksi tyyppiä
Konsonanttien k, p, t -vaihtelu voi tapahtua kahdella eri tavalla:
Useimpien sanojen nominatiivissa on vahva konsonantti ja vartalossa heikko: lamppu -» lampu-ssa
Joidenkin sanatyyppien nominatiivissa on heikko konsonantti ja vartalossa vahva: osoite -» osoittee-ssa
Konsonanttiparit
Tyyppi A Tyyppi B
kk ja
k
kukka
kuka-t
rakas
rakkaa-t
PP ja
P
rappu
rapu-ssa
opas
oppaa-lla
tt ja
t
katto
kato-lla
ratas
rattaa-t
k
ja -
poika
poja-n
koe
kokee-t
P
ja v
lupa
luva-t
taive
taipee-t
t
ja d
satu
sadu-ssa
hidas
hitaa-lla
nk ja
ng
sänky
sängy-ssä
rengas
renkaa-ssa
mp ja
mm
kampa
kamma-lla
hammas
hampaa-t
It
ja
II
silta
silla-lla
allas
altaa-ssa
nt
ja
nn
ranta
ranna-ssa
ranne
rantee-ssa
rt
ja
rr
kerta
kerra-lla
murre
murtee-t
16 Nominien konsonanttiuaihtelu


Tyyppi A (kukka -4 kukat)
- sanat, joiden perusmuodon (nominatiivin) lopussa on yksi vokaali, ei kuitenkaan e
- vahva konsonantti aina
yksikön nominatiivissa: pankki
yksikön ja monikon partitiivissa: pankki-a
yksikön ja monikon illatiivissa: pankki-in
yksikön ja monikon essiivissä: pankki-na
monikon genetiivissä:
- heikko konsonantti muissa sijamuodoissa
Huom! Heikko vartalo aina, kun sijapäätteenä on yksi konsonantti (-t, -n) tai yhdistelmä
kaksi konsonanttia + vokaali (esim. -ssa, -11a, -ksi), muuten vartalo on vahva:
Esim. panki-n, panki-t, panki-ssa, pankei-sta
pankki-a, pankki-in, pankki-en, pankki-na
Konsonanttiparit
Vahva Heikko
kk
k
Pekka
Peka-n
PP
P
lippu
lipu-t
tt
t
tyttö
tytö-llä
k
-
sika
sia-n
P
V
tapa
tava-lla
t
d
pöytä
pöydä-lle
nk
ng
kaupunki
kaupungi-ssa
mp
mm
rampa
ramma-ksi
It
II
silta
silla-lla
nt
nn
ranta
ranna-lta
rt
rr
parta
parra-sta
Erikoistapaukset:
uku -» uvu
puku
puvu-t
luku
luvu-t
suku
suvu-ssa
yky -> yvy
kyky
kyvy-n
rki -> rje
järki
järje-n
särki
särje-t
Iki -> Ije
jälki
jälje-t
kylki
kylje-ssä
Huom! Sanoissa poika ja aika i -> j kahden vokaalin välissä: poika poja-t, aika aja-ssa
pankkej-a
pankkei-hin
pankkei-na
pankki-en
Nominien konsonanttiuaihtelu 17


Tyyppi B (rakas -> rakkaat)
- sanat, joiden perusmuodon lopussa on e tai konsonantti
- heikko konsonantti
yksikön nominatiivissa: yksikön partitiivissa:
- vahva konsonantti muissa sijamuodoissa:
- tavallisimmat sanatyypit ovat
e-sanat taide taitee-sta
as-sanat rikas rikkaa-lla
ton, tön-sanat työtön työttömä-llä
in-sanat soitin soittime-t
vaate
vaate-tta
vaattee-t
rakas
rakas-ta
rakkaa-lle
Konsonanttiparit
Heikko Vahva
k
kk
liike
liikkee-ssä
P
PP
saapas
saappaa-t
t
tt
osoite
osoittee-seen
-
k
koe
kokee-sta
V
P
varvas
varpaa-t
d
t
tehdas
tehtaa-sta
ng
nk
kangas
kankaa-sta
mm
mp
hammas
hampaa-t
II
It
allas
altaa-ssa
nn
nt
ranne
rantee-ssa
rr
rt
murre
murtee-t
Erikoistapaukset:
hje -> hke
lahje
lahkee-t
pohje
pohkee-ssa
Ije -> Ike
hylje
hylkee-t
palje
palkee-t
Huom! vaihtelu —> k, jota ei näe sanan perusmuodosta:
koe kokee-n
varas varkaa-t
18 Nominien konsonanttiuaihtelu


Konsonanttivaihtelun kaksi tyyppiä
Tyyppi A
Tyyppi B
sanat, joiden lopussa on
sanat, joiden lopussa on
o ö u y
e
a ä
i
konsonantti
Vahva Heikko
Heikko Vahva
Yks. katto
vaate
katto-a
vaate-tta
kato-n
vaattee-n
kato-ssa
vaattee-ssa
kato-sta
vaattee-sta
katto-on
vaattee-seen
kato-lla
vaattee-lla
kato-lta
vaattee-lta
kato-lle
vaattee-lle
katto-na
vaattee-na
kato-ksi
vaattee-ksi
Mon. kato-t
vaattee-t
kattoj-a
vaattei-ta
kattoj-en
vaattei-den
katoi-ssa
vaattei-ssa
katoi-sta
vaattei-sta
kattoi-hi n
vaattei-siin
katoi-lla
vaattei-lla
katoi-lta
vaattei-lta
katoi-lle
vaattei-lle
kattoi-na
vaattei-na
katoi-ksi
vaattei-ksi
Heikko konsonantti,
Heikko konsonantti
kun pääte on /IV tai /KKV/*,
yksikön perusmuodossa ja
muuten vahva konsonantti.
yksikön partitiivissa,
muuten vahva konsonantti.
*K = konsonantti, V = vokaali
Nominien konsonanttivaihtelu


Nominien taivutustyypit eli sanatyypit
Vartalo
Suomen kielen sanoista tehdään erilaisia muotoja sillä tavalla, että sanaan liitetään päätteitä. Sitä sanan muotoa, johon pääte pannaan, sanotaan sanan vartaloksi:
perusmuoto (yks. nominatiivi)
vartalo
+ pääte
tyttö
tytö-
+ stä
tytöstä
nainen
naise-
+ Ha
naisella
rakas
rakkaa-
+ Ile
rakkaalle
Usein sanan vartalo on samanlainen kuin sanan perusmuoto:
talo
talo-
+ ssa
talossa
kissa
kissa-
+ sta
kissasta
päivä
päivä-
+ llä
päivällä
Joskus kuitenkin sanan vartalo on erilainen kuin perusmuoto:
huone
huonee-
+ ssa
huoneessa
lapsi
lapse-
+ n
lapsen
ihminen
ihmise-
+ t
ihmiset
Sanalla voi olla kaksi erilaista vartaloa:
heikko vokaalivartalo (tyttö)
vahva vokaalivartalo
vokaalivartalo (kieli)
konsonanttivartalo
tytö-llä
tyttö-ä
kiele-n
kiel-tä
20 Nominien taiuutustyypit


Jokaisella sanalla on vokaalivartalo, johon lähes kaikki sijapäätteet liitetään. Käytän tästä muodosta termiä vartalo.
Joissakin tapauksissa pääte liitetään sanan konsonanttivartaloon:
perusmuoto pieni nainen
vartalo piene- naise-
yksikön partitiivi pien-tä nais-ta
Nominit on tapana ryhmitellä tyypeiksi sen mukaan, millainen perusmuoto, vartalo ja yksikön partitiivin muoto sanalla on.
Nominien kolme tärkeää muotoa, jotka täytyy oppia, ovat siis:
yksikön nominatiivi eli perusmuoto kieli nainen tyttö
vartalo kiele- naise- tytö-
yksikön partitiivi kiel-tä nais-ta tyttö-ä
Monikkovartalossa on monikon tunnus i, joka voi muuttaa vartalon viimeisen vokaalin toiseksi (ks. i-monikko, s. 50):
naise-sta naisi-sta
panki-ssa pankei-ssa
kissa-lla kissoi-lla
koira-lla koiri-lla
Suomen kielen nominit voidaan ryhmitellä eri sanatyypeiksi sen mukaan, millä tavalla sanat taipuvat eli millainen on sanan vartalo.
Tyypityksen lähtökohtana on sanan perusmuoto (nominatiivi), sanan vartalo ja sanan yksikön partitiivi.
Sanat voi jakaa ensin kahteen perusryhmään:
Vokaaliloppuiset sanat Konsonanttiloppuiset sanat
talo nainen
tyttö puhelin
katu mahdoton, työtön
sänky rakas, iäkäs
poika kaunis
kesä vastaus, kysymys
tunti totuus, ystävyys
lehti onnistunut, väsynyt
kieli olut, kevyt
uusi askel, jäsen, sisar, manner
huone
Erikoisia sanatyyppejä ovat kolmas (ks. Lukusanat), suurempi ja suurin (ks. Adjektiivien vertailuasteet).
Nominien taivutustyypit 21


Seuraavassa esityksessä on ensin sanan avainmuodot:
nominatiivi PANKKI vartalo PANKI-n
yks. partitiivi PANKKI-A
Sen jälkeen esitetään sanan kaikki yleiset sijamuodot yksikössä seuraavaan tapaan:
nominatiivi
pankki
genetiivi
panki-n
partitiivi
pankki-a
inessiivi
-ssa
illatiivi
pankki-in
elatiivi
-sta
essiivi
pankki-na
adessiivi
-lla
ablatiivi
-Itä
allatiivi
-Ile
translatiivi
-ksi
Näin nähdään, millaiseen vartaloon päätteet kussakin sanatyypissä liitetään.
Vokaaliloppuiset sanat
KATTO
KATO-n
KATTO-A
- perusmuodon lopussa on vokaali o, ö, u, y, a, ä
- perusmuodon loppuvokaali ei muutu vartalossa: talo talo-n
- partitiivi = perusmuoto + a, ä: poika-a, tyttö-ä
- k, p, t -vaihtelu mahdollinen: tyttö tyttö-ä tytö-n
- a ja ä voivat muuttua monikossa: koira-lla koiri-lla
kissa-sta kissoi-sta
pöydä-lle pöydi-lle
- suomen kielen tavallisin sanatyyppi
katto
kato-n
katto-a
-ssa
katto-on
-sta
katto-na
-lla
-Itä
-Ile
-ksi
Esim. iso, pallo, matto, mato, museo, Pirkko, Seppo; hölmö, pöllö, keittiö; katu, hullu, laukku, hattu, suosittu; hylly, sänky, mänty, käytetty; poika, jalka, kiva, hauska, vakava, Marjatta, Hilkka; kesä, päivä, tylsä
Huom! Sanan lopussa on kaksi vokaalia (vapaa, suklaa, Espoo, museo):
- partitiivi vapaa-ta keittiö-tä
- illatiivi vapaa-seen keittiö-ön
22 Nominien taivutustyypit


i-loppuiset sanat
Sanat, joiden perusmuodon lopussa on i, jaetaan neljään eri ryhmään vartalon ja yksikön partitiivin mukaan.
Joskus on vaikea tietää, mihin ryhmään i-loppuinen sana kuuluu. Pankki-sanat muodostavat kaikkein suurimman ryhmän. Siihen kuuluvat sanat ovat enimmäkseen lainasanoja eli sanoja, jotka on lainattu suomen kieleen esimerkiksi saksasta, ruotsista tai englannista. Nuoret lainasanat tunnistaa melko helposti, esim. bussi, turisti, tomaatti.
Muut i-loppuiset sanaryhmät ovat aika pieniä; niihin kuuluvat sanat täytyy oppia muistamaan ulkoa.
PANKKI
PANKI-n
PANKKI-A
- perusmuodon loppuvokaali ei muutu vartalossa: posti posti-ssa
- partitiivi = perusmuoto + a, ä: pankki-a, kuppi-a
- k, p, t -vaihtelu mahdollinen: kuppi kuppi-a kupi-n
- monikossa vartalon i -> e: panki-ssa pankei-ssa, paitsi monikon genetiivissä: pankki-en
- sanat ovat paria poikkeusta lukuunottamatta lainasanoja
- suurin i-loppuisten sanojen ryhmä
pankki panki-n
pankki-a -ssa
pankki-in -sta
pankki-na -Ma
-Itä -Ile -ksi
Esim. bussi, Heli, kahvi, kaupunki, Kirsti, kuppi, lasi, malli, normaali, pankki, paperi, passi, posti, presidentti, Ruotsi, Salli, sakki, Sakki, tomaatti, tunti, turisti, täti, viini, äiti
LEHTI
LEHDE-n
LEHTE-Ä
- perusmuodon i -> e vartalossa: järvi järve-ssä
- partitiivissa vahva vartalo ja e: joki joke-a
- k, p, t -vaihtelu mahdollinen: joki joke-a joe-ssa,
lahti lahte-a lahde-n
Nominien taiuutustyypit 23


- monikossa vartalon e katoaa: lehde-ssä lehdi-ssä, mäe-llä mäi-llä
lehti
lehde-n
lehte-ä
-ssä
lehte-en
-stä
lehte-nä
-Mä
-Itä
-Ile
-ksi
Esim. järvi, kaikki, kivi, lahti, lehti, niemi, nimi, ovi, pilvi, Suomi, talvi, tähti
KIELI
KIELE-n
KIEL-TÄ
- perusmuodon i -> e vartalossa: pieni piene-llä
- partitiivissa konsonanttivartalo (partitiivissa ei ole e:tä): pieni pien-tä,
suuri suur-ta
- ei k, p, t -vaihtelua
- monikossa vartalon e katoaa: suure-ssa suuri-ssa, lapse-lla lapsi-lla
- pieni sanaryhmä
kieli kiele-n
kiel-tä -ssä
-stä -en -Mä -Itä -Ile -nä -ksi
Esim. mieli, puoli, tuli, tuuli; pieni, sieni, moni, uni, ääni; nuori, vuori, saari, meri, veri; (joulu)kuusi, lapsi, veitsi, lohi, liemi, lumi
Huomaa seuraavien sanojen partitiivi:
lapsi
lapse-t
las-ta
veitsi
veitse-n
veis-tä
lumi
lume-ssa
lun-ta
liemi
lieme-n
lien-tä
meri
mere-ssä
mer-ta’
veri
vere-llä
ver-ta*
*Huomaa muodot merta, verta, jo^od ei ole vokaaliharmoniaa.
24 Nominien taivutustyypit


UUSI
UUT-TA
UUDE-n
- erikoiset vartalon konsonantin muutokset s -» d -> t: uusi uude-n uute-en
- partitiivi: uut-ta, vuot-ta
- monikon nominatiivin t sanan vartaloon: uude-t
- muut monikon sijapäätteet voi panna suoraan sanan perusmuotoon:
uusi-sta, uusi-a, uusi-in
- pieni sanaryhmä
uusi uude-n
uut-ta -ssa
uute-en -sta
uute-na -lla
Esim. kuukausi, kuusi (6), käsi, susi, tosi, täysi, uusi, uesi, uiisi, vuorokausi, uuosi Huomaa seuraavat sanat:
-Itä
-Ile
-ksi
yksi
kansi
varsi
yh-tä
kant-ta
vart-ta
yhte-en yhde-n (kaksi)
kante-en kanne-n (kynsi, länsi)
varte-en varre-ssa (hirsi, korsi, virsi,
sananparsi)
Ks. myös komparatiivin taivutus (isompi), s. 96.
Nominien taivutustyypit 25


e-loppuiset sanat
HUONE
HUONEE-n
HUONE-TTA
- perusmuodon e -> ee vartalossa: vene venee-ssä
- partitiivi = perusmuoto + tta, ttä: kone-tta, kirje-ttä, vaate-tta
- k, p, t -vaihtelu mahdollinen, silloin sanan vartalo on aina vahva: vaate vaattee-sta, taide taitee-ssa
- monikossa vartalon ee -> ei: kirjee-stä kirjei-stä, perhee-llä perhei-llä
huone huonee-n huone-tta -ssa
-sta -seen -Ha -Itä -Ile -na -ksi
Esim. amme, huone, huume, kappale, koe, kone, Laine, liikenne, osoite, ranne, sade, side, taide, tiede, tunne
Huom! Poikkeukset:
kolme kolme-a kolme-n
itse itse-ä itse-n
nukke nukke-a nuke-n
nalle nalle-a nalle-n
pelle pelle-ä pelle-n
Ville Ville-ä Ville-n (Roope, Janne, Hannele)
Yksitavuiset vokaaliloppuiset sanat
Partitiivi
Vartalo
Monikko
maa
maa-ta
maa-ssa
mai-ssa
(tee, puu, pää)
voi
voi-ta
voi-sta
voi-sta
(koi)
tie
tie-tä
tie-llä
tei-llä
suo
suo-ta
suo-lla
soi-lla
(tuo, nuo, noi-)
työ
työ-tä
työ-ssä
töi-ssä
(yö, vyö)
26 Nominien taivutustyypit


Konsonanttiloppuiset sanat
NAINEN
NAISE-n
NAIS-TA
- perusmuodon nen -> se vartalossa : jokainen jokaise-lla,
ihminen ihmise-llä
- partitiivissa konsonanttivartalo (partitiivissa ei ole e:tä): tois-ta toise-stä, -
minkälais-ta minkälaise-sta
- monikossa vartalon e katoaa: lautase-lla lautasi-lla,
ulkomaalaise-lle ulkomaalaisi-lle
- ei k, p, t -vaihtelua
- hyvin tavallinen sanatyyppi
nainen naise-n nais-ta -ssa
-sta -en -Ma -Itä -Ile -na -ksi
Esim. hevonen, lautanen, Virtanen, Lahtinen; suomalainen, harvinainen, iloinen, yleinen, punainen, sininen, valkoinen; millainen?, minkämaalainen?, minkävärinen?; ensimmäinen, toinen; lukeminen, opiskeleminen
PUHELIN
PUHELIME-n
PUHELIN-TA
perusmuodon in -> ime vartalossa: avain avaime-t yksikön partitiivi = perusmuoto + ta, tä: avain-ta, eläin-tä
k, p, t -vaihtelu mahdollinen, silloin sanan vartalo on aina vahva: soitin soittime-n,
ydin ytime-n
monikossa vartalon e katoaa: puhelime-lla puhelimi-lla,
soittime-sta soittimi-sta
pieni sanaryhmä
Nominien taivutustyypit 27


- 	sanat on yleensä muodostettu verbistä instrumenttia eli välinettä ilmaisevan in-johtimen avulla: avata -> avain (Avaan oven avaimella.) puhelin puhelime-n
puhelin-ta -ssa
-sta
-en
-Ha
-Itä
-Ile
-na
-ksi
Esim. kaasutin, kirjain, kirjoitin, (taskulaskin, pakastin, piirtoheitin, sivellin, tuuletin, vahvistin
Poikkeus! lämmin lämmin-tä lämpimä-ssä
Huom! Samalla tavalla kuin puhelin-sanat taipuvat myös sanat: sydän sydän-tä sydäme-n
morsian morsian-ta morsiame-n
Ks. myös superlatiivin taivutus (isoin), s. 96.
TYÖTÖN
TYÖTTÖMÄ-n
TYÖTÖN-TÄ
- perusmuodon ton ttoma: koditon kodittoma-lla
tön -> ttömä: työtön työttömä-t
- partitiivi = perusmuoto + ta, tä: koditon-ta, isätön-tä
- monikossa vartalon a, ä katoaa: rahattoma-lla rahattomi-lla,
isättömä-nä isättömi-nä
- ton, tön on negatiivinen johdin: työtön mies = mies, jolla ei ole työtä,
maksamaton lasku = lasku, jota ei ole maksettu
- ton, tön -johdin liitetään
substantiivin vartaloon: koti -> kodi-ton, lapsi -> lapse-ton verbin ma-partisiippiin: maksama-ton, tietämä-tön
- suuri sanaryhmä
työtön työttömä-n
työtön-tä -ssä
-stä
-än
-llä
-Itä
-Ile
-nä
-ksi
Esim. avuton ihminen, järjetön ajatus, lapseton pari; asumaton talo, tekemätön työ, kuolematon runo, uskomaton juttu, sopimaton ehdotus
28 Nominien laiuutustyypic


RAKAS
RAKKAA-n
RAKAS-TA
- perusmuodon as -» aa: rikas rikkaa-t, hidas hitaa-n,
äs -> ää: eräs erää-n, älykäs älykkää-llä
- partitiivi = perusmuoto + ta, tä: kirkas-ta, eräs-tä
- k, p, t -vaihtelu mahdollinen, silloin vartalo on aina vahva:
tehdas tehtaa-ssa, saapas saappaa-t, hammas hampaa-t Poikkeus! taivas taivaa-n, eväs evää-t
- monikossa vartalon aa -> ai: rakkaa-lla rakkai-lla
ää -> äi: erää-llä eräi-llä
- as-loppuisia adjektiiveja on melko paljon
rakas rakkaa-n
rakas-ta -ssa
-sta -seen -lla -Itä -Ile -na -ksi
Esim. hidas, kekseliäs, kirkas, miehekäs, paljas, rakas, rikas, vieras, voimakas, yritteliäs, älykäs; eräs; allas, eväs, hammas, kangas, kiuas, patsas, pensas, rengas, varvas
Poikkeus! (ks. vastaus-sanat):
lihas lihas-ta lihakse-t
teräs teräs-tä teräkse-n
ananas ananas-ta ananakse-t
Huom! Samalla tavalla kuin rakas-sanat taipuvat myös sanat
kirves kirves-tä kirvee-n
ies ies-tä ikee-stä
kevät kevät-tä kevää-llä
Ks. myös s-loppuisten järjestyslukujen (kolmas, neljäs, viides, jne.) taivutus s. 142.
KAUNIS KAUNII-n KAUNIS-TA
- perusmuodon is -» ii vartalossa: kallis kallii-t, valmis valmii-ksi
- partitiivi = perusmuoto + ta: kaunis-ta, valmis-ta
- k, p, t -vaihtelu mahdollinen muutamassa sanassa: raitis raittii-lla, altis alttii-n
- monikossa toinen i pois: kaunii-ssa talossa, kaunii-ssa taloissa
Nominien caiuutustyypit 29


Huom! Näiden sanojen yksikön ja monikon sijamuodot ovat partitiivia, genetiiviä ja illatiivia lukuun ottamatta samannäköiset:
Kauniista talosta kaunista taloa kauniin talon kauniiseen taloon
hyvin pieni sanaryhmä vrt. rakas-sanat kaunis kaunis-ta
kauniista taloista kauniita taloja kauniiden talojen kauniisiin taloihin
kaunii-n
-ssa
-sta
-seen
-lla
-Itä
-Ile
-na
-ksi
Esim. kallis, kaunis, altis, aulis; ruumis, kauris, nauris Poikkeus! (ks. vastaus-sanat):
jänis
roskis
jänis-tä
roskis-ta
jänikse-t (varis, anis, tennis) roskikse-ssa (= roskakori)
VASTAUS
VASTAUKSE-n
VASTAUS-TA
- perusmuodon loppu muuttuu vartalossa seuraavasti:
us -> ukse: ajatus ajatukse-n, taivutus taivutukse-t
ys -> ykse: kysymys kysymykse-n, erehdys erehdykse-ssä
os -> okse: kerros kerrokse-ssa, teos teokse-t
ös -> ökse: päätös päätökse-t, väitös väitökse-n
es -> ekse: vihannes vihannekse-t, Johannes Johannekse-n
- partitiivi = perusmuoto + ta, tä: vastaus vastaus-ta, kysymys kysymys-tä
- ei k, p, t -vaihtelua
- monikossa vartalon e katoaa: yllätykse-stä yllätyksi-stä,
valitukse-ssa valituksi-ssa
30 Nominien taiuutustyypit


- sanat on tavallisesti muodostettu verbistä: rakentaa rakennus
hallita -»hallitus vastata -> vastaus
vastaus
vastaukse-n
vastaus-ta
-ssa
-sta
-en
-Ha
-Itä
-Ile
-na
-ksi
Esim. ajatus, saavutus, jakaus, kannustus, kokous, tapaus; hävitys, välitys; laitos, leivos,
muutos, ostos, petos; käännös, näytös, päätös, syytös; ilves, kolmannes (V3),
neljännes 0/4)
Poikkeus! mies
miehe-n
kirves
kirvee-n
ies
ikee-n
Huom! Vastaus-sanatyyppiin kuuluvat myös sanat:
teräs
teräkse-n
ananas
ananakse-t
lihas
lihakse-t
jänis
jänikse-n
varis
varikse-t
kasvis
kasvikse-t
anis
anikse-n
Puhekielen ja slangin is-loppuiset sanat, joita on hyvin paljon, taipuvat kuten vastaus-sanal
esim.
roskis
roskikse-ssa (= roskakori)
lippis
lippikse-t (= lippalakki)
villis
villikse-n (= villatakki)
TOTUUS TOTUUDE-n TOTUUT-TA
erikoiset vartalonmuutokset s de -> te: totuus totuude-n totuute-en (vrt. uusi-sanat) partitiivissa perusmuodon s -» t: totuus totuut-ta ei k, p, t -vaihtelua
sanat taipuvat yksikössä samalla tavalla kuin uusi-sanat ja monikossa niin kuin vastaus-sanat:
totuut-ta totuude-n (vrt. uutta, uuden)
totuuksi-a (vrt. vastauksia)
Nominien taiuutustyypit 31


- sanat on muodostettu yleensä adjektiivista, joskus substantiivista:
hyvä
—>
hyvyys
ystävä
—>
ystävyys
korkea
->
korkeus
pitkä
—>
pituus
kirjallinen
-»
kirjallisuus
runo
->
runous
totuus
totuude-n
totuut-ta
•ssa
totuute-en
■sta
totuute-na
lla
-Itä
-Ile
-ksi
Esim. pituus, salaisuus, totuus; hyvyys, syvyys, ystävyys; rakkaus, rikkaus, varkaus; kauneus, korkeus, lempeys; runous, talous
VÄSYNYT
VÄSYN EE-n
VÄSYNYT-TÄ
- perusmuodon loppu muuttuu vartalossa seuraavasti:
nut, nyt —> nee: saastunut saastunee-n, kyllästynyt kyllästynee-llä
lut, lyt lee: kuollut kuollee-t, kävellyt kävellee-t
sut, syt -» see: noussut noussee-lle, pessyt pessee-t
rut -> ree: purrut purree-lla
- partitiivi = perusmuoto + ta, tä: kadonnut-ta, kyllästynyt-tä
- ei k, p, t -vaihtelua
- monikossa vartalon ee -> ei: väsynee-llä väsynei-llä
- sanat ovat verbin perfektipartisiippeja (ks. s. 233)
väsynyt väsynee-n
väsynyt-tä -ssä
-stä -seen -llä -Itä -Ile -nä -ksi
Esim. eilen ilmestynyt sanomalehti, jalkansa katkaissut poika, onnettomuudessa loukkaantunut, Ranskassa opiskellut nainen; kuollut lintu, onnistunut työ, väsynyt mies
32 Nominien taivutustyypit


OLUT
OLUE-n
OLUT-TA
- perusmuodon ut -> ue: ohut ohue-n
yt -> ye: kevyt kevye-n
- partitiivi = perusmuoto + ta, tä: olut-ta, lyhyt-tä
- ei k, p, t -vaihtelua
- monikossa e katoaa: lyhye-stä lyhyi-stä, ohue-ssa ohui-ssa
- vain muutama sana
olut olue-n
olut-ta -ssa
-sta -en -Ma -Itä -Ile -na -ksi
Esim. kevyt, lyhyt, ohut; airut, neitsyt, olut
SÄVEL
SÄVELE-n
SÄVEL-TÄ
- perusmuodon loppu muuttuu vartalossa seuraavasti:
el -» ele: kyynel kyynele-n
en -> ene: jäsen jäsene-t
er -> ere: manner mantere-lla
ar -» are: sisar sisare-lla
- partitiivi = perusmuoto + -ta, tä: sisar-ta, kyynel-tä
- k, p, t -vaihtelu mahdollinen, silloin vartalo on aina vahva:
manner mantere-t, ien ikene-t
- monikossa e katoaa: sisare-lla sisari-lla
- pieni sanaryhmä
sävel sävele-n
sävel-tä -ssä
-stä -en -Mä -Itä -Ile -nä -ksi
Nominien taivutustyypit 33


Esim. askel, kyynel, nivel; höyhen, joutsen, jäsen, kämmen, siemen; manner, tanner; askar, sisar
Poikkeus! vasen vasen-ta vasemma-lla
TYTÄR TYTTÄRE-n TYTÄR-TÄ
- perusmuodon tar, tär -> ttare, ttäre vartalossa: onnetar onnettare-lla,
tytär tyttäre-stä
- partitiivi = perusmuoto + ta, tä: tytär-tä, ystävätär-tä
- monikossa vartalon e katoaa: tyttäre-llä tyttäri-llä
- suomen kielessä on vanha feminiinijohdin tar, tär, joka aikaisemmin oli melko yleinen (esim. opettajatar tarkoitti naisopettajaa), nykykielessä johdin on hyvin harvinainen
tytär tyttäre-n
tytär-tä -ssä
-stä -en -llä -Itä -Ile -nä -ksi
Esim. kuningatar, onnetar, rakastajatar, tytär, ystävätär
Konsonanttiloppuisia lainasanoja
Kun vieraskielisen nimen tai lainasanan lopussa on konsonantti, sanaan pannaan vokaali ennen suomalaista päätettä:
stadion
stadioni-a
stadioni-lla
maraton
maratoni-a
maratoni-lla
Boston
Bostoni-ssa
Bostoni-in
John
Johni-a
Johni-lle
Berg
Bergi-llä
Bergi-n
helium
heliumi-a
heliumi-n
Teksas
Teksasi-n
Teksasi-sta
Irak
Iraki-sta
Iraki-in
34 Nominien taiuutustyypit


Tavallisimmat nomini tyypit
Nominit jaetaan tyypeiksi sen mukaan, millainen on sanan perusmuoto, sanan vartalo ja yksikön partitiivi.
Huomaa erityisesti i-loppuisten sanojen neljä tyyppiä!
Huomaa myös, millaiseen vartaloon partitiivin pääte liitetään!
I 	Perusmuodon lopussa on yksi vokaali
Perusmuoto
Partitiivi
Vartalo
0 -> 0
katto
katto-a
kato-
ö -> ö
tyttö
tyttö-ä
tytö-
u —> u
katu
katu-a
kadu-
y -»y
sänky
sänky-ä
sängy-
a -> a
kukka
kukka-a
kuka-
ä ä
pöytä
pöytä-ä
pöydä-
i -> i
pankki
pankki-a
panki-
i -» e
lehti
lehte-ä
lehde-
i -> e
kieli
kiel-tä
kiele-
i -> e
uusi
uut-ta
uude-
e -» ee
vaate
vaate-tta
vaattee-
II 	Perusmuodon lopussa on kaksi vokaalia Vartalo on samanlainen kuin perusmuoto.
vapaa vapaa-ta
maa maa-ta
keittiö keittiö-tä
työ työ-tä
vapaa-
maa-
keittiö-
työ-
III Perusmuodon lopussa on konsonantti
nen -> se
nainen
nais-ta
naise-
in -> ime
puhelin
puhelin-ta
puhelime-
ton ttoma
työtön
työtön-tä
työttömä-
as -» aa
rakas
rakas-ta
rakkaa-
is ^ ii
kaunis
kaunis-ta
kaunii-
us -> ukse
vastaus
vastaus-ta
vastaukse
uus uude
totuus
totuut-ta
totuude-
nut nee
väsynyt
väsynyt-tä
väsynee-
ut -> ue
olut
olut-ta
olue-
Nominien taivutustyypit 35


Nominien sijamuodot
Suomen kielessä on 14 varsinaista sijamuotoa sekä erityinen objektin (sija)muoto akkusatiivi. Akkusatiivilla on oma pääte vain persoonapronomineissa (minu-t, meidä-t jne.) ja kysymys- pronominissa kuka (kene-t). Muiden sanojen akkusatiivi on samanlainen kuin yksikön nominatiivi, genetiivi ja monikon nominatiivi (ks. Objekti).
Useimmilla sijamuodoilla on yksi pääte, joka on tavallisesti samanlainen sanan yksikössä ja monikossa. Yksikön nominatiivissa eli sanan perusmuodossa ei ole päätettä.
Huom! Vokaaliharmonian takia päätteillä voi olla kaksi varianttia seuraavaan tapaan:
talo-
ssa
työ-
ssä
auto-
y 4-
sta
tie-
► _j_
stä
juna-
r i
lla
kesä-
lla
kello- ,
peli-
taloa, peliä, maata, työtä, talossa, työssä
Yksikön ja monikon partitiivilla ja illatiivilla sekä monikon genetiivillä on enemmän kuin yksi pääte:
Yksikön partitiivi (s. 39) kaksi poika-a, maa-ta, huone-tta
Monikon partitiivi (s. 55) paljon poiki-a, huonei-ta
Yksikön illatiivi (s. 43) (menen) talo-on, huonee-seen, maa-han
Monikon illatiivi (s. 53) (menen) taloi-hin, huonei-siin, elokuvi-in
Monikon genetiivi (s. 58) poiki-en, mai-den ~ mai-tten, nais-ten
36 Nominien sijamuodot


Sijamuodot ja sijapäätteet
Sijamuoto Yksikkö Monikko
Nominatiivi
poika
pojat
Partitiivi
poikaa
poikia
maata
maita
huonetta
huoneita
Genetiivi
tytön
tyttöjen
maan
maiden ~ maitten
miehen
miesten
Akkusatiivi
kirjan
kirja
hänet
kirjat
Inessiivi
talossa
taloissa
Elatiivi
talosta
taloista
Illatiivi
taloon
kuviin
maahan
maihin
huoneeseen
huoneisiin
Adessiivi
kadulla
kaduilla
Ablatiivi
kadulta
kaduilta
Allatiivi
kadulle
kaduille
Essiivi
poikana
poikina
Translatiivi
pojaksi
pojiksi
Abessiivi
rahatta
rahoitta
Instruktiivi
jalan
omin silmin
Komitatiivi
mukavine lapsineni
Monikon sijamuodot, ks. Nominien monikko. Akkusatiiviobjekti, ks. s. 250.
Nominien sijamuodot 37


Yksikön sijamuodot
- yksikön nominatiivissa ei ole päätettä; se on sanan perusmuoto
- useimmat sijapäätteet liitetään sanan vokaalivartaloon (ks. s. 21)
Sanan perusmuoto
Sanan vartalo
Yksikön sijamuoto
katto
kato-
kato-n
Genetiivi
pankki
panki-
panki-ssa
Inessiivi
lehti
lehde-
lehde-stä
Elatiivi
kieli
kiele-
kiele-llä
Adessiivi
uusi
uude-
uude-lta
Ablatiivi
vaate
vaattee-
vaattee-lle
Allatiivi
nainen
naise-
naise-ksi
Translatiivi
koti
kodi-
kodi-tta
Abessiivi
Essiivin pääte -na, -nä liitetään aina sanan vahvaan vartaloon:
tyttö
lehti
äiti
uusi
tyttö-
lehte-
äiti-
uute-
tyttö-nä
lehte-nä
äiti-nä
uute-na
Instruktiivin pääte -n liitetään lähes aina sanan monikkovartaloon:
omat
silmät
rakkaat
terveiset
omi-lla
silmi-llä
rakkai-ta
terveisi-ä
omi-n
silmi-n
rakkai-n
terveisi-n
(omin silmin) (rakkain terveisin)
Komitatiivin pääte -ne liitetään sanan vahvaan monikkovartaloon:
vanha
vanhoi-
vanhoi-ne
poika
poiki-
poiki-ne- + poss.suff.
(vanhoine poikineni)
kapea
kapei-
kapeine
katu
katui-
katui-ne- + poss. suff.
(kapeine katuineen)
Partitiivilla ja illatiivilla on enemmän kuin yksi pääte.
Seuraavassa on esimerkkejä siitä, millä tavalla sanasta muodostetaan yksikön eri sijamuodot. Ks. myös Nominien taivutustyypit.
Monikon sijamuodot esitellään luvussa Nominien monikko.
Akkusatiivista puhutaan luvussa Objekti.
38 Nominien sijamuodot


Nominatiivi
kuka? mikä?
Nominatiivi on sanan perusmuoto, sanakirjamuoto. Yksikön nominatiivissa ei ole päätettä.
talo, kaunis, tämä, kaksi
Genetiivi
kenen? minkä?
Genetiivin pääte -n liitetään aina vartaloon.
Perusmuoto
kukka
kauppa
tyttö
poika
halpa
katu
kaupunki
Englanti
mäki
pieni
uusi
huone
nainen
rakas
rakennus
Vartalo
kuka-
kaupa-
tytö-
poja-
halva-
kadu-
kaupungi-
Englanni-
mäe-
piene-
uude-
huonee-
naise-
rakkaa-
rakennukse-
Genetiivi
kukan
kaupan
tytön
pojan
halvan
kadun
kaupungin
Englannin
mäen
pienen
uuden
huoneen
naisen
rakkaan
rakennuksen
Partitiivi
ketä? mitä? kuinka monta?
Päätteet:
-a,
-a
-ta,
-tä
-tta,
ttä
kaksi poikaa ja kolme tyttöä raskasta työtä
kaksi huonetta, kolme perhettä
1. 	Yksikön partitiivin pääte on -a, -ä,
kun sanan perusmuodon ja vartalon lopussa on yksi vokaali.
tyttö (tytö-) tyttö-ä
lehti (lehde-) lehte-ä
Huom! Jos sanassa on k, p, t -vaihtelu, partitiivissa on vahva konsonantti.
poika poja- poika-a
kuppi kupi- kuppi-a
Nominien sijamuodot 39


Huom! Jos partitiivin pääte on -a, -ä ja sanan perusmuodon lopussa on -I mutta vartalossa -e, on yksikön partitiivissa myös -e:
lehti lehde-
joki joe-
nimi nime-
Esimerkkejä:
iso talo kiva tyttö tuttu poika mukava päivä halpa hylly musta kassi pankki
lahti (lähde-)
joki (joe-)
tähti (tähde-)
ovi (ove-)
nimi (nime-)
Poikkeuksia:
kieli- ja uusi-sanatyyppien yksikön partitiivin pääte on -ta, -tä, ja se liitetään konsonantti-
vartaloon:
kieli uusi
kiele-n uude-n
kiel-tä uut-ta
ia-loppuisten sanojen yksikön partitiivin pääte on -a: asia Mitä asiaa sinulla on?
italia Puhutteko italiaa?
kemia Opiskelen kemiaa.
ea, eä -loppuisilla sanoilla on kaksi partitiivin päätettä: vaikea vaikeaa ~ vaikeata
tärkeä tärkeää ~ tärkeätä
nopea nopeaa ~ nopeata
2. 	Yksikön partitiivin pääte on -ta, -tä,
kun sanan perusmuodon lopussa on kaksi vokaalia tai konsonantti.
Partitiivin pääte liitetään sanan perusmuotoon: maa maa-ta
mies -► mies-tä
lehte-ä
joke-a
nime-ä
kaksi isoa taloa
kolme kivaa tyttöä
kolme tuttua poikaa
monta mukavaa päivää
kaksi halpaa hyllyä
viisi mustaa kassia
kuinka monta pankkia?
kaksi lahtea Huom! Vartalossa -e.
monta jokea
sata tähteä
kolme ovea
kaksi nimeä
40 Nominien sijamuodot


a) 	kaksi vokaalia
vapaa maa pää Lontoo harmaa radio keittiö valtio museo työ tie
b) 	konsonantti
rikas mies
rakennus
kallis puhelin
työtön
olut
jäsen
askel
tytär
kolme vapaata maata kaksi päätä En tunne Lontoota, kaksi harmaata radiota kaksi keittiötä
12 	valtiota monta museota Mitä työtä sinä teet? tietä pitkin
kaksi rikasta miestä montako rakennusta? kaksi kallista puhelinta 300 000 työtöntä Juotko olutta? sata jäsentä kymmenen askelta kaksi tytärtä
Huom! Yksikön partitiivin pääte on -ta, -tä myös seuraavissa sanatyypeissä: Yksikön partitiivin pääte liitetään sanan konsonanttivartaloon.
nainen-sanat:
nainen
naise-
nais-ta
Perusmuoto
Vartalo
Partitiivi
ihminen
ihmise-
ihmis-tä
hevonen
hevose-
hevos-ta
suomalainen
suomalaise-
suomalais-ta
punainen
punaise-
punais-ta
millainen?
millaise-
millais-ta?
ensimmäinen
ensimmäise-
ensimmäis-tä
jokainen
jokaise-
jokais-ta
kieli-sanat:
kieli
kiele-
kiel-tä
pieni
piene-
pien-tä
suuri
suure-
suur-ta
nuori
nuore-
nuor-ta
sieni
siene-
sien-tä
lohi
lohe-
loh-ta
Nominien sijamuodot 41


Huom!
uusi-sanat:
uusi
uut-ta
lapsi
->
lasta
veitsi
—>
veistä
lumi
->
lunta
meri
merta
veri
->
verta
vuosi
kuukausi
vuot-ta
Ei vokaaliharmoniaa!
kuukaut-ta
käsi
kät-tä
vesi
vet-tä
kansi
kant-ta
totuus-sanat:
totuus
totuut-ta
kirjallisuus
kirjallisuut-ta
kolmas-sanat (järjestysluvut): kolmas neljäs
kolmat-ta neljät-tä
runous
runout-ta
viides
viidet-tä
ystävyys
ystävyyt-tä
kuudes
kuudet-ta
3. 	Yksikön partitiivin pääte on -tta, -ttä, kun sanan perusmuodon lopussa on -e.
Partitiivin pääte liitetään sanan perusmuotoon:
huone -» huone-tta
kirje -> kirje-ttä
vaate monta vaatetta
kappale 24 kappaletta
perhe kolme perhettä
vene kaksi venettä
Poikkeus! kolme-a, itse-ä, nukke-a, Ville-ä, Roope-a
MUISTA i-loppuiset sanat, joita on neljä eri tyyppiä ja partitiivi:
Perusmuoto pankki lehti
Vartalo panki- lehde-
Partitiivi pankki-a lehte-ä
sen mukaan, millainen on sanan vartalo
kieli uusi
kiele- uude-
kiel-tä uut-ta
42 Nominien sijamuodot


Inessiivi
Elatiivi
missä? kenessä? mistä? kenestä?
Inessiivin (-ssa, -ssä) ja elatiivin (-sta, -stä) sijapäätteet liitetään sanan vartaloon.
Perusmuoto
Vartalo
Inessiivi
Elatiivi
laatikko
laati ko-
laatikossa
laatikosta
kauppa
kaupa-
kaupassa
kaupasta
poika
poja-
pojassa
pojasta
lehti
lehde-
lehdessä
lehdestä
pieni
piene-
pienessä
. pienestä
uusi
uude-
uudessa
uudesta
perhe
perhee-
perheessä
perheestä
nainen
naise-
naisessa
naisesta
rakennus
rakennukse-
rakennuksessa
rakennuksesta
tehdas
tehtaa-
tehtaassa
tehtaasta
kallis
kallii-
kalliissa
kalliista
Illatiivi
mihin? minne? keneen?
Päätteet: vokaali + n kauppaan
A
-seen huoneeseen
h + vokaali + n maahan
pankkiin Suomeen
tehtaaseen Lontooseen puuhun työhön
Huom! Jos sanassa on k, p, t -vaihtelu, illatiivissa on vahva konsonantti: kirkko (kirko-sta) kirkko-on
kauppa (kaupa-sta) kauppa-an
I. Yksikön illatiivin pääte on V+n, kun sanan vartalon lopussa on yksi vokaali. (V = vartalon viimeinen vokaali.)
kirja
kuppi
Suomi
kirja-
kupi-
Suome-
kirja-an
kuppi-in
Suome-en
Nominien sijamuodot 43


Perusmuoto
Vartalo
Illatiivi
talo
talo-
taloon
tyttö
tytö-
tyttöön
koulu
koulu-
kouluun
sänky
sängy-
sänkyyn
kauppa
kaupa-
kauppaan
kenkä
kengä-
kenkään
pankki
panki-
pankkiin
lehti
lehde-
lehteen
pieni
piene-
pieneen
nainen
naise-
naiseen
puhelin
puhelime-
puhelimeen
mies
miehe-
mieheen
kysymys
kysymykse-
kysymykseen
uusi-sanatyypin illatiivi:
uusi
uude-
uuteen
käsi
käde-
käteen
vesi
vede-
veteen
vuosi
vuode-
vuoteen
viisi
viide-
viiteen
Sanat, joiden vartalon lopussa on
-ia
astia
astiaan
asia
asiaan
Italia
Italiaan
-io, -iö
valtio
valtioon
radio
radioon
keittiö
keittiöön
-eo
museo
museoon
video
videoon
-ea, -eä
vaikea
vaikeaan
tärkeä
tärkeään
-ue, -ye
ohut (ohue-)
ohueen
lyhyt (lyhye-)
lyhyeen
Huom! Vahvat konsonantit.
Huom! Vartalossa e, illatiivin pääte = -en.
44 Nominien sijamuodot


2. Yksikön illatiivin pääte on -seen, kun sanan vartalon lopussa on kaksi samanlaista vokaalia ja sanan vartalossa on kaksi tai kolme tavua:
kaunis
kaunii-
kaunii-seen
huone
huonee-
huonee-seen
Perusmuoto
Vartalo
Illatiivi
vapaa
vapaa-
vapaaseen
Espoo
Espoo-
Espooseen
huone
huonee-
huoneeseen
vaate
vaattee-
vaatteeseen
tehdas
tehtaa-
tehtaaseen
rikas
rikkaa-
rikkaaseen
kaunis
kaunii-
kauniiseen
väsynyt
väsynee-
väsyneeseen
3. 	Yksikön illatiivin pääte on h+V+n, kun sanan vartalo on yksitavuinen.
(V = vartalon viimeinen vokaali.)
maa maa-han
pää pää-hän
tuo tuo-hon
työ työ-hön
tee tee-hen
tie tie-hen
puu puu-hun
suu suu-hun
Huom! -tai-loppuiset viikonpäivät: maanantai tiistai
maanantai-hin tiistai-hin
(keskiviikko)
(keskiviikko-on)
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
missä? millä? kenellä? mistä? miltä? keneltä? mihin? mille? kenelle?
Adessiivin (-11a, -Uä), ablatiivin (-lta, -Itä) ja allatiivin (-lie) päätteet liitetään sanan vartaloon.
Perusmuoto
Vartalo
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
katu
kadu-
kadulla
kadulta
kadulle
pöytä
pöydä-
pöydällä
pöydältä
pöydälle
pysäkki
pysäki-
pysäkillä
pysäkiltä
pysäkille
lapsi
lapse-
lapsella
lapselta
lapselle
perhe
perhee-
perheellä
perheeltä
perheelle
rakas
rakkaa-
rakkaalla
rakkaalta
rakkaalle
nainen
naise-
naisella
naiselta
naiselle
Nominien sijamuodot 45


■w-l • • •
Essiivi
millaisena? minä? milloin?
Essiivin pääte -na, -nä liitetään sanan vartaloon.
Huom! Jos sanassa on k, p, t -vaihtelu, essiivissä on vahva konsonantti.
Perusmuoto Vartalo Essiivi
iloinen iloise- iloisena
väsynyt väsynee- väsyneenä
opas oppaa- oppaana
lapsi lapse- lapsena
tyttö tytö- tyttönä Huom!
poika poja- poikana Vahva vartalo.
vappu vapu- vappuna
juhannus juhannukse- juhannuksena
uusi uude- uutena
vuosi vuode- vuotena
Translatiivi millaiseksi? keneksi? miksi?
kuinka pitkäksi ajaksi?
Translatiivin pääte -ksi liitetään aina sanan vartaloon.
Perusmuoto
Vartalo
Translatiivi
iloinen
iloise-
iloiseksi
terve
tervee-
terveeksi
sairas
sairaa-
sairaaksi
punainen
punaise-
punaiseksi
tyttö
tytö-
tytöksi
viikko
viiko-
viikoksi
vuosi
vuode-
vuodeksi
Huom! Jos translatiiviin liittyy possessiivisuffiksi, pääte muuttuu seuraavalla tavalla: mieheksi -> miehekse-ni
Abessiivi mitä ilman?
Abessiivin pääte -tta, -ttä liitetään aina sanan vartaloon.
Perusmuoto Vartalo Abessiivi
raha raha- rahatta
koti kodi- koditta
työ työ- työttä
46 Nominien sijamuodot


Instruktiivi
millä tavalla? miten? kuinka?
Instruktiivin pääte -n liitetään yleensä sanan heikkoon monikkovartaloon.
Perusmuoto Monikkovartalo Instruktiivi
paljas paljai-lla paljain
jalka jaloi-lla jaloin
kaikki kaiki-lla kaikin
voima voimi-lla voimin
Huom! Yksikön instruktiivi on harvinainen:
jalan Tulitko jalan? (= Tulitko kävellen?)
kahden Olimme siellä kahden. (= vain me kaksi)
Komitatiivi kenen, minkä seurassa / kanssa?
Komitatiivin pääte -ne liitetään sanan vahvaan monikkovartaloon.
Huom! Komitatiivissa olevaan substantiiviin täytyy panna possessiivisuffiksi:
Kuvassa on Liisa Laine pienine lapsine-nsa.
Perusmuoto Monikkovartalo Komitatiivi
vilkas vilkkai-den vilkkaine
tyttö tyttöj-en tyttöine-ni (poss. suff.)
kapea kapei-ta kapeine
katu katuj-a katuine-nsa (poss. suff.)
Huom! Komitatiivi on muodoltaan monikko, mutta sen merkitys voi olla joko yksikkö tai monikko:
presidentti vaimoineen = vaimonsa kanssa Liisa lapsineen = Liisa lapsiensa kanssa
Nominien sijamuodot 47


48 Nominien sijamuodot


Nominien monikko
t-monikko (monikon nominatiivi)
Monikon nominatiivin eli perusmuodon tunnus on t. Se pannaan sanan yksikön vartaloon:
talo
talo-ssa
talo-t
poika
poja-lla
poja-t
huone
huonee-n
huonee-t
lapsi
lapse-lla
lapse-t
i-monikko (muut monikon sijamuodot)
Monikon muiden sijamuotojen tunnus on i, joka pannaan sanan vartalon ja sijapäätteen väliin:
talo-ssa talo-i-ssa
tytö-llä tytö-i-llä
kadu-lla kadu-i-lla
sängy-ssä sängy-i-ssä
Sijapäätteet ovat yleensä samat yksikössä ja monikossa.
Partitiivin, genetiivin ja illatiivin sijapäätteet voivat olla erilaiset saman sanan yksikössä ja monikossa. Näillä sijamuodoilla on enemmän kuin yksi pääte monikossa.
Partitiivi koiri-a huonei-ta
Genetiivi koiri-en huonei-den ~ huonei-tten, mies-ten
Illatiivi taloi-hin elokuvi-in, huonei-siin
Jos sanassa on k, p, t -vaihtelu, on monikon partitiivissa, genetiivissä, illatiivissa ja essiivissä vahva vartalo:
poika (poji-lla) Partitiivi poiki-a
Genetiivi poiki-en
Illatiivi poiki-in
Essiivi poiki-na
Monikon i-tunnus voi muuttaa sanan vartalon vokaalin.
Nominien monikko 49


Vartalon vokaali + monikon i:
o, o, u, y
iso-ssa
isoissa
eivät muutu
tytö-llä
tytöillä
kadu-lla
kaduilla
hyi ly-Itä
hyllyiltä
e katoaa
ove-ssa
ovissa
piene-llä
pienillä
naise-lla
naisilla
avaime-sta
avaimista
vastaukse-ssa
vastauksissa
kaksitavuisissa
hyvä-stä
hyvistä
sanoissa
kynä-llä
kynillä
ä katoaa
pöydä-llä
pöydillä
kengä-ssä
kengissä
kaksitavuisissa
poja-lla
pojilla
sanoissa a katoaa,
kova-ssa
kovista
jos sanan ensim¬
koira-sta
koirista
mäinen vokaali
hoika-lle
hoikille
on o tai u
muna-sta
munista
kuva-ssa
kuvissa
juna-lla
junilla
muuten a -» o
karta-ssa
kartoissa
kana-sta
kanoista
halva-sta
halvoista
kerra-lla
kerroilla
kirja-ssa
kirjoissa
i -> e
panki-ssa
pankeissa
tomaati-sta
tomaateista
lasi-ssa
laseissa
W -> V
huonee-ssa
huoneista
kaksi samaa
rakkaa-lla
rakkailla
vokaalia,
tehtaa-ssa
tehtaissa
toinen pois
kaunii-sta
kauniista
diftongin ensim¬
työ-ssä
töissä
mäinen vokaali
tie-llä
teillä
pois
suo-lla
soilla
yö -» öi ie -> ei uo -» oi
50 Nominien monikko


Huom! uusi-sanat:
uusi uusissa
käsi käsillä
vuosi vuosina
Huom! totuus-sanat:
totuus totuuksista
salaisuus salaisuuksina
Monitavuisten sanojen vartalon a, ä + monikon i
Kolmi- ja useampitavuisissa sanoissa vartalon viimeinen a, ä -vokaali voi muuttua eri tavalla kuin kaksitavuisissa sanoissa.
Kaksitavuisissa sanoissa sanan vartalon viimeinen a -> - a -> o
jos sanan ensimmäinen muussa tapauksessa:
vokaali on o tai u:
koira-sta koiri-sta kissa-sta kissoi-sta
kuva-ssa kuvi-ssa kala-sta kaloi-sta
Kaksitavuisten sanojen vartalon lopussa oleva ä katoaa aina: pöydä-llä pöydi-llä
seinä-ssä seini-ssä
Kolmi- tai useampitavuisten sanojen vartalon viimeisen a, ä -vokaalin muutosta ei näe sanan ensimmäisestä vokaalista, vaan sanan viimeisistä kirjaimista, sanan lopusta.
Helpointa on opetella sanat ryhmissä: samanlaisiin kirjaimiin loppuvien sanojen monikkovartalo on samanlainen.
Katso siis sanan perusmuodon viimeisiä kirjaimia!
Seuraavassa yleisimmät sanaryhmät:
Nominien monikko 51


opiskelija
—>
opiskelijoi-lla
kynttilä
->
kynttilöi-ssä
a
—>
o
ä
->
ö
Monitavuisen sanan perusmuodon lopussa on
-i(j)a, *i(j)ä
tutkija
tutkijoi-
näyttelijä
näyttelijöi-
asia
asioi-
astia
astioi-
-na, -nä
peruna
perunoi-
ikkuna
ikkunoi-
lakana
lakanoi-
päärynä
päärynöi-
omena
omenoi-
-la, -lä
ravintola
ravintoloi-
kahvila
kahviloi-
kukkula
kukkuloi-
kynttilä
kynttilöi-
sämpylä
sämpylöi-
-ra, -rä
tavara
tavaroi-
makkara
makkaroi-
nuttura
nutturoi-
ympyrä
ympyröi-
-kka, -kkä
mansikka
mansikoi-
lusikka
lusikoi-
haarukka
haarukoi-
silakka
silakoi-
kännykkä
kännyköi-
Huom! adjektiivit
ihana kama la ahkera hämärä valoisa
opettaja -> hedelmä -> a
ä -»
opettaji-lla
hedelmi-stä
-aja, -äjä
kuljettaja
kuljettaji-
kääntäjä
kääntäji-
kampaaja
kampaaji-
pelaaja
pelaaji-
-ma, -mä
asema
asemi-
sanoma
sanomi-
satama
satami-
näkymä
näkymi-
omeni- Huom!
-Ima, -Imä
ohjelma
ohjelmi-
ongelma
ongelmi-
vadelma
vadelmi-
hedelmä
hedelmi-
näytelmä
näytelmi-
-va, -vä
mukava
mukavi-
lihava
lihavi-
ystävä
ystävi-
tehtävä
tehtävi-
käytävä
käytävi-
-ea,-eä
oikea
oikei-
tärkeä
tärkei-
-ton, -tön
onneton
onnettomi-
tajuton
tajuttomi-
ihani-
kamali-
ahkeri-
hämäri-
valoisi-
52 Nominien monikko


Monikon sijapäätteet
Seuraavilla sijamuodoilla on vain yksi sijapääte. Se on samanlainen sanan yksikössä ja monikossa.
Yksikkö
Monikko
Inessiivi
talo-ssa
taloi-ssa
Elatiivi
maa-sta
mai-sta
Adessiivi
tytö-llä
tytöi-llä
Ablatiivi
poja-lta
poji-lta
Allatiivi
miehe-lle
miehi-lle
Essiivi
poika-na
poiki-na
Translatiivi
miehe-ksi
miehi-ksi
Abessiivi
lapse-tta
lapsi-tta
Komitatiivi
-
lapsi-ne-
Instruktiivi
jala-n
paljai-n päi-n
Muista vokaaliharmonia: taloi-ssa, venei-ssä, poiki-na, tyttöi-nä
Monikon illatiivilla, partitiivilla ja genetiivillä on enemmän kuin yksi monikon pääte. Monikon illatiivissa, partitiivissa ja genetiivissä on vahva vartalo.
Muista monikon i-tunnuksen aiheuttamat vokaalinmuutokset!
Monikon illatiivi
Päätteet:
-hin -in -siin
Monikon illatiivin pääte on hin,
kun sanan monikkovartalon lopussa on diftongi:
I l
talo taloi-sta taloihin
tyttö tytöi-stä tyttöihin Vahva vartalo!
keittiö keittiöi-stä keittiöihin
satu sadui-sta satuihin
sänky sängyi-stä sänkyihin
kartta kartoi-sta karttoihin
opiskelija opiskelijoi-sta opiskelijoihin
kylpylä kylpylöi-stä kylpylöihin
pankki pankei-sta pankkeihin
maa mai-sta maihin
työ töi-stä töihin
vaikea vaikei-sta vaikeihin
taloi-hin
kuvi-in
huonei-siin
Nominien monikko 53


Monikon illatiivin pääte on
in,
kun sanan monikkovartalon lopussa on yksi vokaali (-i):
i i kuva kuvi-sta kuviin
kenkä kengi-stä kenkiin Vahva vartalo!
opettaja opettaji-sta opettajiin
satama satami-sta satamiin
nainen naisi-sta naisiin
mies miehi-stä miehiin
lapsi lapsi-sta lapsiin
järvi järvi-stä järviin
kysymys kysymyksi-stä kysymyksiin
Monikon illatiivin pääte on
siin
sanatyypeissä huone, tehdas, kaunis, vapaa, väsynyt:
Näissä sanoissa on myös hin-pääte mahdollinen, koska sanojen monikon vartalossa on tavallisesti diftongi, mutta siin-pääte on kuitenkin yleisempi.
huone
huonei-ssa
huoneisiin
(huoneihin)
vaate
vaattei-sta
vaatteisiin
vene
venei-ssä
veneisiin
rakas
rakkai-lla
rakkaisiin
(rakkaihin)
tehdas
tehtai-ssa
tehtaisiin
vieras
vierai-ssa
vieraisiin
kaunis
kaunii-ssa
kauniisiin
(kauniihin)
valmis
valmii-sta
valmiisiin
väsynyt
väsynei-llä
väsyneisiin
(väsyneihin)
vapaa
vapai-ssa
vapaisiin
(vapaihin)
harmaa
harmai-sta
harmaisiin
Huom! Tähän ryhmään kuuluvat sanat tunnistaa myös siitä, että sanojen yksikön vartalossa on pitkä vokaali eli kaksi samanlaista vokaalia. Sanojen yksikön illatiivin pääte on -seen (ks. s. 45).
J 1
huone
tehdas
kaunis
onnistunut
harmaa
huonee-ssa
tehtaa-ssa
kaunii-ssa
onnistunee-ssa
harmaa-ssa
huonee-seen
tehtaa-seen
kaunii-seen
onnistunee-seen
harmaa-seen
l
huoneisiin
tehtaisiin
kauniisiin
onnistuneisiin
harmaisiin
54 Nominien monikko


Huomaa yksikön ja monikon ero:
huonee-seen tehtaa-seen
huonei-siin tehtai-siin
Huom! ea, eä -loppuiset sanat:
Monikon illatiivin pääte on nykykielessä tavallisesti siin, vaikka hin-päätekin on mahdollinen.
nopea
vaikea
tärkeä
nopei-sta
vaikei-sta
tärkei-stä
nopei-siin
vaikei-siin
tärkei-siin
nopei-hin
vaikei-hin
tärkei-hin
Monikon partitiivi
Päätteet:
-a, -ä naisi-a ja miehi-ä
-ta, -tä kaunii-ta venei-tä
Monikon partitiivin pääte on
a, 	a,
kun sanan yksikkövartalon lopussa on yksi vokaali:
r
katto
katto-na
kattoi-na
kattoja
tyttö
tyttö-nä
tyttöi-nä
tyttöjä
katu
katu-na
katui-na
katuja
sänky
sänky-nä
sänkyi-nä
sänkyjä
kuva
kuva-na
kuvi-na
kuvia
kirja
kirja-na
kirjoi-na
kirjoja
pöytä
pöytä-nä
pöyti-nä
pöytiä
pankki
pankki-na
pankkei-na
pankkeja
järvi
järve-nä
järvi-nä
järviä
kieli
kiele-nä
kieli-nä
kieliä
nainen
naise-na
naisi-na
naisia
vastaus
vastaukse-na
vastauksi-na
vastauksia
uusi
>
uusi-na
uusia
vuosi
vuosi-na
vuosia
Vahva vartalo!
Monikon i -»j kahden vokaalin välissä: tyttöjä.
Nominien monikko 55


ta, tä,
kun sanan yksikkövartalon lopussa on kaksi vokaalia:
maa
i
maa-na
mai-na
i
maita
työ
työ-ssä
töi-ssä
töitä
huone
huonee-ssa
huonei-ssa
huoneita
vaate
vaattee-sta
vaattei-sta
vaatteita
koe
kokee-sta
kokei-sta
kokeita
perhe
perhee-llä
perhei-llä
perheitä
rakas
rakkaa-lla
rakkai-lla
rakkaita
tehdas
tehtaa-ssa
tehtai-ssa
tehtaita
kallis
kallii-ssa
kallii-ssa
kalliita
väsynyt
väsynee-llä
väsynei-llä
väsyneitä
lyhyt
lyhye-ssä
lyhyi-ssä
lyhyitä
museo
museo-ssa
museoi-ssa
museoita
Monitavuisten sanojen monikon partitiivi
Kolmi- ja useampitavuisten sanojen yksikön vartalon vokaali ei aina kerro, onko monikon partitiivin pääte -a, -ä vai -ta, -tä.
Joskus monikon partitiivin molemmat päätteet ovat mahdollisia. Voimme esimerkiksi sanoa: paljon sairaaloita ~ sairaaloja paljon kavereita ~ kavereja
Yleiskielessä kuitenkin jompikumpi pääte on tavallisempi. Käytämme siis normaalisti yhtä päätettä.
1. 	Monitavuiset sanat, joiden yksikkövartalon lopussa on -a tai -ä
monikkovartalon lopussa on yksi vokaali i
>
monikon partitiivin pääte on a, ä
4
4
opettaja
opettaji-lla
opettajia
kääntäjä
kääntäji-llä
kääntäjiä
satama
satami-ssa
satamia
maisema
maisemi-sta
maisemia
ohjelma
ohjelmi-sta
ohjelmia
hedelmä
hedelmi-stä
hedelmiä
mukava
mukavi-lla
mukavia
ystävä
ystävi-llä
ystäviä
työtön
työttömi-llä
työttömiä
ihana
ihani-lla
ihania
Muista
kamala
kamali-lla
kamalia
adjektiivit!
ahkera
ahkeri-lla
ahkeria
56 Nominien monikko


monikkovartalon lopussa on diftongi oi, öi, ei
-
monikon partitiivin pääte on ta, tä
opiskelija
r
opiskelijoi-lla
opiskelijoita
tarjoilija
tarjoilijoi-lla
tarjoilijoita
asia
asioi-ssa
asioita
ikkuna
ikkunoi-lla
ikkunoita
päärynä
päärynöi-stä
päärynöitä
ravintola
ravintoloi-ssa
ravintoloita
kynttilä
kynttilöi-stä
kynttilöitä
tavara
tavaroi-sta
tavaroita
ympyrä
ympyröi-ssä
ympyröitä
lusikka
lusikoi-lla
lusikoita Huom!
haarukka
haarukoi-sta
haarukoita kka -> koi-
vaikea
vaikei-ssa
vaikeita
tärkeä
tärkei-stä
tärkeitä
Katso sivulta 52, millä tavalla monitavuisten sanojen vartalon -a, -ä muuttuu monikossa!
2. 	Monitavuiset sanat, joiden perusmuodon lopussa on -li, -lo, -lö, -no, -ri, -ro
Näillä sanoilla voi olla kaksi monikon partitiivin päätettä: numeroita ~ numeroja.
Pääte -ta, -tä on mahdollisesti vähän yleisempi kuin -a, -ä.
Seuraavissa esimerkeissä on harvinaisempi muoto pantu sulkeisiin.
hotelli
hotelleja
(hotelleita)
seteli
(setelejä)
seteleitä
kaapeli
(kaapeleja)
kaapeleita
vartalo
vartaloja
vartaloita
kainalo
kainaloja
kainaloita
henkilö
henkilöjä
henkilöitä
kömpelö
kömpelöjä
kömpelöitä
kartano
kartanoja
kartanoita
kaveri
(kavereja)
kavereita
naapuri
(naapureja)
naapureita
lääkäri
(lääkärejä)
lääkäreitä
mittari
(mittareja)
mittareita
insinööri
insinöörejä
-
miljonääri
miljonäärejä
-
numero
numeroja
numeroita
komero
komeroja
komeroita
kukkaro
kukkaroja
kukkaroita
Kaksi vokaalia + ri!
Nominien monikko 57


3. Monitavuiset sanat, joiden perusmuodon lopussa on -kko, -kkö
Sanoilla voi olla kaksi monikon partitiivin päätettä.
Huomaa, miten vartalon k muuttuu päätteen mukaan!
Jos monikon partitiivin pääte on ta, tä, sanan vartalossa on k: monikoi-ta. Jos monikon partitiivin pääte on a, ä, sanan vartalossa on kk: monikkoj-a.
laatikko
monikko
unikko
päällikkö
häirikkö
laatikoita
monikoita
unikoita
päälliköitä
häiriköitä
laatikkoja
monikkoja
unikkoja
päällikköjä
häirikköjä
MUISTA: Säännöt 1-3 koskevat vain kolmi- tai useampitavuisia sanoja.
Monikon genetiivi
Päätteet:
-en
-den = -tten -ten
poiki-en
mai-den ~ mai-tten
nais-ten, las-ten, mies-ten, kysymys-ten
Jos osaat muodostaa monikon partitiivin, saat monikon genetiivin helposti seuraavan kaavan avulla:
monikon partitiivin pääte on
V
monikon genetiivin pääte on
a, ä
r
en
4,
"4
taloj-a
taloj-en
tyttöj-ä
tyttöj-en
pöyti-ä
pöyti-en
pankkej-a
pankki-en
järvi-ä
järvi-en
vaikeuksi-a
vaikeuksi-en
avaimi-a
avaimi-en
pelaaji-a
pelaaji-en
ohjelmi-a
ohjelmi-en
Vahva vartalo!
Huom! pankki-sanojen monikkovartalossa oleva e katoaa monikon genetiivissä:
partit. pankkej-a kaupunkej-a
gen. pankki-en kaupunki-en
58 Nominien monikko


Huom! Jos sanan perusmuodon lopussa on -i, monikon genetiivin pääte -en voidaan liittää suoraan sanan yksikön perusmuotoon:
pankki pankki-en lapsi lapsi-en
tomaatti tomaatti-en uusi uusi-en
lehti lehti-en hotelli hotelli-en
joki joki-en lääkäri lääkäri-en
monikon partitiivin pääte on ta, tä
>
monikon genetiivin pääte on den ~ tten
mai-ta
mai-den ~
mai-tten
venei-tä
venei-den ~
venei-tten
korkei-ta
korkei-den ~
korkei-tten
opiskelijoi-ta
opiskelijoi-den ~
opiskelijoi-tten
kaverei-ta
kaverei-den ~
kaverei-tten
mansi koi-ta
mansikoi-den ~
mansikoi-tten
laatikoi-ta
laati koi-den ~
laatikoi-tten
Huom! -den = -tten
Pääte -den voidaan aina vaihtaa päätteeksi -tten.
Voimme siis sanoa: näiden maiden tai näitten maitten.
Sanojen monikon genetiivin päätteen näkee myös sanan vartalon vokaalista seuraavien sääntöjen mukaan:
Jos kaksitavuisen sanan yksikkövartalon lopussa on yksi vokaali, monikon genetiivin pääte
on -en: j — 1
tyttö tyttö-nä tyttöj-ä tyttöj-en
pöytä pöytä-nä pöyti-ä pöyti-en
kirja kirja-na kirjoj-a kirjoj-en
Jos kaksitavuisen sanan yksikkövartalon lopussa on kaksi vokaalia, monikon genetiivin pääte on -den ~ -tten:
huone huonee-na huonei-ta huonei-den ~ huonei-tten
rikas rikkaa-na rikkai-ta rikkai-den ~ rikkai-tten
kaunis kaunii-na kaunii-ta kaunii-den ~ kaunii-tten
radio radio-na radioi-ta radioi-den ~ radioi-tten
Kun monitavuisten sanojen monikkovartalossa on yksi vokaali (-i), on monikon genetiivin pääte -en: ^^
opettaja opettaji-a opettaji-en
ohjelma ohjelmi-a ohjelmi-en
ystävä ystävi-ä ystävi-en
Nominien monikko 59


Kun monitavuisten sanojen monikkovartalossa on kaksi vokaalia (diftongi), monikon
genetiivin pääte on -den ~ -tten:
opiskelija
peruna
ravintola
vaikea
l
opiskelijoi-ta
perunoi-ta
ravintoloi-ta
vaikei-ta
i
opiskelijoi-den
perunoi-den
ravintoloi-den
vaikei-den
~ opiskelijoi-tten ~ perunoi-tten ~ ravintoloi-tten ~ vaikei-tten
Huom! Sellaisilla monitavuisilla sanoilla, joilla voi olla kaksi monikon partitiivin päätettä, on tietysti myös kolme monikon genetiiviä: omeni-a omeni-en
omenoi-ta omenoi-den ~ omenoi-tten
laatikkoj-a laatikkoj-en
laatikoi-ta laatikoi-den ~ laatikoi-tten
Monikon genetiivin pääte voi olla myös
ten,
jos sanalla on konsonanttivartalo
Seuraavilla sanatyypeillä on perussäännön mukainen monikon genetiivin pääte -en, mutta sen lisäksi toinen - paljon yleisempi - monikon genetiivin pääte -ten.
- kieli-sanat: kiel-ten ~ kieli-en
las-ten ~ lapsi-en
- nainen-sanat: nais-ten ~ naisi-en
suomalais-ten ~ suomalaisi-en
- 	muita konsonanttiloppuisia sanoja, esim.
mies mies-ten ~ miehi-en
vastaus vastaus-ten ~ vastauksi-en
kerros kerros-ten ~ kerroksi-en
avain avain-ten ~ avaimi-en
Huom! Näiden sanojen monikon genetiivin pääte voidaan liittää
a) sanan yksikön partitiivin vartaloon eli sanan konsonanttivartaloon
kiel-tä -> kiel-ten
nais-ta nais-ten
b) sanan monikon partitiivin vartaloon
kieli-ä -» kieli-en
naisi-a -> naisi-en
60 Nominien monikko


Näissä sanatyypeissä monikon genetiivin pääte -ten on nykykielessä paljon yleisempi kuin -en. Jos nämä sanat ovat yhdyssanan alkuosana, monikon genetiivin pääte on aina -ten.
Esim. Luemme naistenlehtiä tai miestenlehtiä.
Tavaratalossa on naistenosasto, miestenosasto ja lastenosasto.
Raija on kieltenopettaja.
Pienten lasten vanhemmilla on paljon työtä.
Mitä te tiedätte suomalaisten miesten ongelmista?
Yksi monikon genetiivin päätteistä on ollut -in. Nykykielessä tämä vanha pääte näkyy joissakin yhdyssanoissa:
kansainvälinen vrt. kansa -> kansojen
vanhainkoti vrt. vanha -> vanhojen
Yhdysvaltain ~ Yhdysvaltojen vrt. valta -> valtojen
Nominien monikko 61


62 Nominien monikko lyhyesti


Nominien monikko lyhyesti 63


Sijamuotojen käyttöä
Suomen kielen sijamuodoilla on selkeä perusmerkitys, mutta sen lisäksi myös muita tehtäviä
- 	usein samantapaisia kuin indoeurooppalaisten kielten prepositioilla. Suomen kieltä voisi kutsua rektiokieleksi. Rektio tarkoittaa sitä, että sanan seurassa (sanan määritteenä) oleva toinen sana on tietyssä sijamuodossa.
Esimerkkejä:
Tämä on tarina pienestä pojasta. tarina + elatiivi
Oletko kateellinen hänelle? kateellinen + allatiivi
Haluaisin tutustua häneen. tutustua + illatiivi
Pidän sinusta. pitää + elatiivi
Hyvin yleinen piirre on verbirektio. Se tarkoittaa sitä, että verbin määrite eli verbiin liittyvä adverbiaali on tietyssä sijamuodossa. Verbin rektio on melko selvä silloin, kun puhumme tekemisen paikasta tai suunnasta:
Juoksin metsään. Juoksin metsässä. Juoksin metsästä.
Otan kirjat kassista ja panen ne hyllylle.
Mutta aina ei verbin rektiota voi tällä tavalla loogisesti päätellä, vaan se on opittava ulkoa. Verbillä voi olla kaksikin rektiota. Silloin vasta adverbiaalin (tai objektin) sijamuoto paljastaa verbin tai lauseen merkityksen:
Lainasin kirjan Liisalta. Lainasin kirjan Liisalle.
Uskon sinua. Uskon Jumalaan.
Rakensin penkin saunaan. Rakensin penkin saunassa.
Konkreettinen sana, ainesana (materiasana) ja abstraktisana
Varsinkin partitiivista puhuttaessa on syytä muistaa, että suomen kielen substantiivit ryhmitellään sen mukaan, millaisia asioita ne tarkoittavat:
Konkreettisia asioita (ihmisiä, eläimiä, esineitä jne.) tarkoittavia sanoja ovat esimerkiksi tuoli, lamppu, tyttö, kissa, salaisuus, ehdotus, tapaus. Ne tarkoittavat yhtä kokonaisuutta, jota ei voi jakaa useampaan osaan. Niitä voi kutsua konkreettisiksi sanoiksi. Kieliopeissa niitä kutsutaan myös nimellä jaottomat sanat.
Ainesanat eli materiasanat tarkoittavat nimensä mukaisesti ainetta, materiaa: kahvia, vettä, olutta, ruokaa, viiniä. Aineen voi aina jakaa useampaan osaan: vettä voi kaataa moneen lasiin ja se on silti aina vettä.
64 Sijamuotojen käyttöä


Abstraktisanoja ovat esimerkiksi rakkaus, ystävyys, elämä, lukeminen. Abstraktisanat ovat usein johdoksia:
rakas -> rakkaus, lukea —> lukeminen
Ainesanoja ja abstraktisanoja kutsutaan kieliopissa myös yhteisellä nimellä jaolliset sanat.
Konkreettisten sanojen kanssa voi käyttää lukusanoja, aine- ja abstraktisanojen kanssa yleensä ei:
Pöydällä on yksi lamppu ja kaksi kirjaa.
Minulla on kaksi kysymystä.
Kupissa on kahvia, kermaa ja sokeria.
Seuraavassa esimerkkejä siitä, millä tavalla suomen kielen sijamuotoja yleensä käytetään. Akkusatiivista puhutaan objektin yhteydessä (s. 247).
Nominatiivi
kuka? mikä? millainen? ketkä? mitkä? millaiset?
Yksikön nominatiivi on sanan perusmuoto; siinä ei ole päätettä: tyttö talo kaunis millainen
Monikon nominatiivin tunnus on -t: tytöt talot kauniit millaiset
Nominatiivi on yksi subjektin, objektin ja predikatiivin sijamuoto. Nominatiivista puhutaan enemmän näiden lauseenjäsenien yhteydessä.
Lauseen subjekti:
Auto on kadulla.
Joku nainen soitti sinulle.
Ravintolassa istuu mies.
Saamelaiset asuvat Lapissa.
Kaapissa on Liisan vanhat sukset.
Lauseen objekti:
Objektin muodoista kaksi on nominatiivissa, nimittäin päätteetön akkusatiivi (= yksikön nominatiivi) ja monikkoakkusatiivi (= monikon nominatiivi):
Osta kirja!
Ostin kirjat.
Lauseen predikatiivi:
Auto on valkoinen.
Kalevin silmät ovat ruskeat.
Sijamuotojen käyttöä 65


Monikkosanat (plurale tantum)
Suomen kielessä on joukko sanoja, joiden perusmuoto on monikon nominatiivi, vaikka sana tarkoittaa yhtä asiaa, yhtä kokonaisuutta.
Esim. ristiäiset, häät, hautajaiset, syntymäpäivät, kutsut, messut;
sakset, housut, silmälasit; portaat, rappuset, tikapuut; lastenvaunut, kottikärryt; hiukset, kasvot, aivot
Veljeni häät olivat todella hauskat.
Nuo tikapuut eivät ole korkeat.
Minkähintaiset nuo silmälasit ovat?
Hänellä on vaaleat hiukset.
Kenen nuo lastenvaunut ovat?
Genetiivi
kenen? minkä? millaisen? keiden? minkä? millaisten?
Genetiivi voi olla lauseessa
attribuuttina
n-akkusatiivina (objektina) subjektina / tekijänä predikatiivina
Opiskelen Helsingin yliopistossa. Ostitko sanakirjan?
Minun täytyy mennä kotiin. Tämä kynä on minun,
1. 	Genetiivi ilmaisee omistajaa tai sitä, kenelle tai mihin jokin kuuluu
poikien pyörät Virtasten talo kissan häntä lapsen silmät
Matin kirja
kirjan kannet talojen katot auton ikkunat pöydän jalka kupin korva
66 Sijamuotojen käyttöä


Huom! Genetiivi voi myös ilmaista paikkaa, jossa joku on työssä, tai paikkaa, jossa jokin sijaitsee:
yliopiston lehtori Helsingin yliopisto
firman johtaja aseman kukkakauppa
teatterin näyttelijät Erottajan kioski
tämän ravintolan työntekijät Suomen järvet
Englannin pääministeri Euroopan maat
Huom! Genetiiviattribuutti (s. 263) myös esimerkiksi seuraavissa tapauksissa:
suomen kieli, suomen kielen opettaja, suomen kielen laitos auton väri / hinta / ikä
Lahtisen perhe (perhe, jonka sukunimi on Lahtinen)
Mäkelän Tuomas (Tuomas Mäkelä; tuttavallinen muoto)
Helsingin kaupunki (kaupunki, jonka nimi on Helsinki)
Amerikan matka (matka Amerikkaan)
Vietnamin sota (sota, jota käytiin Vietnamissa)
2. 	Genetiivi + postpositio
Postposition edellä oleva sana on tavallisesti genetiivissä:
sohvan
alla / alta / alle
talon
edessä / edestä / eteen
television
päällä / päältä / päälle
puiden
takana / takaa / taakse
naapurien
luona / luota / luokse
kenen
vieressä / vierestä / viereen?
ystävien
kanssa
Liisan
mielestä
Muista, että postpositiossa on possessiivisuffiksi, jos sen edessä on tai voi olla persoonapronominin genetiivi:
(minun) kanssani, meidän luonamme, hänen viereensä Ks. Possessiivisuffiksit.
Sijamuotojen käyttöä 67


3. 	Genetiivi adjektiivin ja adverbin määritteenä
Kun adjektiivi määrittää toista adjektiivia tai adverbia, se on genetiivissä:
adjektiivi adjektiivi / adverbi
adjektiivi määritteenä pääsanana
kamala
kamalan
kylmä
Ilma oli kamalan kylmä.
hirveä
hirveän
kallis
Sanakirjat ovat hirveän kalliita.
kaunis
kauniin
värinen
Puserosi on kauniin värinen.
mahdoton
mahdottoman
mukava
Hän on mahdottoman mukava ihminen.
erityinen
erityisen
kauniisti
Hän laulaa erityisen kauniisti.
hämmästyttävä
hämmästyttävän
hyvin
Hän puhuu suomea hämmästyttävän hyvin.
Huomaa värit: uaaleanpunainen, tummansininen jne.
4. Genetiivi subjektina / tekijänä
Nesessiiuirakenteet:
Minun täytyy mennä kotiin.
Heidän piti ostaa uusi asunto.
Noiden opiskelijoiden kannattaisi ostaa parempi sanakirja.
"On hauskaa (tehdä)” -rakenteet:
Minun on vaikea muistaa tätä.
Heidän on mahdotonta saada halpaa asuntoa.
Opiskelijoiden olisi hyvä käydä kurssilla säännöllisesti.
Lauseenvastikkeissa:
Genetiivi edustaa sivulauseen subjektia.
Luulen Pekan tulevan kello viisi. (= Luulen, että Pekka tulee kello viisi.)
Tämä on äidin tekemä pusero. (= Tämä on pusero, jonka äiti on tehnyt.)
Roopen syödessä Ville katseli televisiota. (= Kun Roope söi, Ville katseli televisiota.)
Annoin hänen mennä ulos. (= Sanoin, että hän saa mennä ulos.)
5. n-akkusatiivi on samannäköinen kuin yksikön genetiivi:
Ostitko hyvän sanakirjan?
Tarvitsen uuden takin.
Ks. Objekti.
68 Sijamuotojen käyttöä


Partitiivi
ketä? mitä? millaista? keitä? mitä? millaisia? kuinka monta? kuinka paljon?
Partitiivin perusmerkitys on osa jotakin, epämääräinen, indefiniittinen määrä:
Lasissa on vettä. Ostin kirjoja.
Partitiivi on tavallinen erilaisten määrää ilmaisevien sanojen yhteydessä: kaksi tyttöä, monta kirjaa, vähän kahvia, paljon kirjoja
Partitiivissa oleva sana tai ilmaus voi olla lauseessa
subjektina Pöydällä on kuppeja. Kupeissa on kahvia.
objektina Ostin maitoa ja perunoita.
predikatiivina Maito on kylmää. Perunat ovat halpoja.
Partitiivia käytetään suomen kielessä hyvin paljon. Kun muistaa partitiivin perusmerkityksen (epämääräinen määrä, osa jotakin), on useimmiten helppo ymmärtää, miksi lauseessa on partitiivi.
Se, että tietää partitiivin perusmerkityksen, ei tietenkään aina auta. Seuraavien yksinkertaisten sääntöjen avulla on kuitenkin melko helppo ratkaista, milloin sanan täytyy olla partitiivissa.
Partitiivista puhutaan myös kappaleissa Objekti, Subjekti, Predikatiivi ja Suomalaisia lause- tyyppejä.
1. 	Partitiivi määrän ilmauksissa Numerot 2, 3, 4— + yksikön partitiivi
kaksi miestä
mutta: yksi mies
kolme tyttöä
yksi tyttö
kymmenen punaista ruusua
yksi punainen ruusu
kaksikymmentä opiskelijaa
yksi opiskelija
sata euroa
yksi euro
viisi miljoonaa suomalaista
yksi suomalainen
nolla astetta (0°)
yksi aste (1°)
Suomessa asuu viisi miljoonaa ihmistä.
Kadulla käveli neljä pientä tyttöä. Huom! Lauseiden
Kaapissa oli kolme tomaattia. verbi on yksikössä.
Ostin viisi postikorttia.
Saisinko kolme kirjekuorta?
En tarvitse kahta televisiota.
Sijamuotojen käyttöä 69


Huom! Numero + partitiivi -ilmaus on lauseessa subjektina tai objektina:
Kaksi tyttöä kävelee kadulla. Ostin kolme kirjaa.
Jos numeroilmauksella on jokin muu tehtävä lauseessa, numero taipuu normaalisti:
Tytöllä on tumma tukka. Kahdella tytöllä on tumma tukka.
Pidän ystävästäni. Pidän kolmesta hyvästä ystävästäni.
Hän kirjoitti pojalleen. Hän kirjoitti kahdelle pojalleen.
monta
pari
puoli
paljon
vähän
lisää
enemmän
vähemmän
+
+
+
konkreettinen sana monikon partitiivissa
ainesana, abstraktisana yksikön partitiivissa
konkreettinen sana yksikön partitiivissa
tyttöä, poikaa tuntia, maata
tyttöjä, poikia tunteja, maita
ruokaa, rahaa, vettä lukemista, rakkautta
Ostin monta lehteä. Odotimme häntä puoli tuntia. Pari miestä istui ravintolassa.
Saisinko vähän viiniä? Otatko lisää kakkua? Syökää enemmän vihanneksia ja vähemmän suolaa!
Määrää, mittaa ilmaiseva substantiivi + partitiivi
Ainesana ja abstraktisana ovat yksikön partitiivissa:
lasi maitoa, mehua, olutta, viiniä paketti kahvia kuppi kahvia, teetä, kaakaota kilo sokeria, voita, jauhelihaa
pullo keskiolutta, limsaa litra maitoa, kermaa, jaffaa
aski tupakkaa
Konkreettinen sana on monikon partitiivissa:
pussi perunoita litra mansikoita, herneitä
aski tulitikkuja joukko ihmisiä
kilo omenoita, appelsiineja
Huom!
kaksi litraa maitoa monta kiloa sokeria sata grammaa suklaata
kaksi litraa mansikoita pari kiloa perunoita sata grammaa pähkinöitä
70 Sijamuotojen käyttöä


Huomaa, mitkä yhdistelmät ovat mahdollisia ja milloin konkreettinen sana on yksikön partitiivissa, milloin monikon partitiivissa.
Ainesana on aina yksikön partitiivissa, mutta ei voi olla kaikkien määrää ilmaisevien sanojen kanssa.
Partitiivi määrän ilmauksissa:
Määrä
Konkreettinen sana
Ainesana
2, 3, 4...
ruusua, miestä
yksikkö
-
monta
poikaa, tyttöä
-
pari
kirjaa, lehteä
-
puoli
vuotta, tuntia
-
paljon
poikia, tyttöjä
monikko
vettä, kahvia
vähän
lapsia, kirjoja
viiniä, rahaa
litra
mansikoita
maitoa
kilo
omenoita
sokeria
Huom! Kun puhumme osasta jotakin tunnettua, määräistä joukkoa, käytämme elatiivia määrän ilmauksissa:
Kolme meistä lähti kotiin. 10 % suomalaisista on ilman työtä.
Lukumäärälauseet (Kuinka monta teitä oli?)
Lukumäärälause ilmaisee jonkin joukon lukumäärän. Lukumääräsana voi ilmaista tarkkaa tai epätarkkaa lukumäärää (kaksi, kymmenen; pari, monta, runsaasti).
Lauseen rakenne:
Partitiivi
Verbi
Lukumääräilmaus
Meitä
on
kolme / monta / paljon.
Ihmisiä
oli
tuhansia.
Kuulijoita
tuli
iso joukko / suuri määrä.
Ongelmia
on
pari kolme.
Poikia
syntyy
enemmän kuin tyttöjä.
Ruokaa
oli
runsaasti.
Viiniä
oli
riittävästi.
Kahvia
oli
liian vähän.
Huom! Verbi on yksikössä. Konkreettinen sana on monikon partitiivissa (meitä, ihmisiä), ainesana yksikön partitiivissa (ruokaa, viiniä).
Sijamuotojen käyttöä 71


2. 	Partitiivi voi olla subjektina
Eksistentiaalilauseissa:
Lasissa on vettä. indefiniittinen määrä
Pöydällä on kirjoja.
Kadulla ei ole autoa. negatiivinen eksistentiaalilause
Omistuslauseissa:
Minulla on rahaa. indefiniittinen määrä
Hänellä on ystäviä.
Meillä ei ole puhelinta. negatiivinen omistuslause
Muutos + tulos -lauseissa (elatiivirakenne):
Tästä tulee hernesoppaa. indefiniittinen määrä
Heistä tuli opettajia. monikollinen lause
Liisasta ei tullut lääkäriä. negatiivinen lause
Kun lauseen subjekti on partitiivissa, on lauseen verbi yksikön 3. persoonassa.
3. 	Partitiivi on objektina seuraavissa tapauksissa:
En osta kallista sanakirjaa. negatiivinen lause
Ostan viiniä ja leipää. indefiniittinen määrä
Ostan punaisia omenoita.
Luetko vielä sitä kirjaa? prosessi on kesken
Rakastan sinua. ns. partitiiviverbi
Huom! Kielteinen lause + partitiivi seuraavissa tapauksissa:
1. Eksistentiaalilauseet Huoneessa ei ole radiota.
2. Omistuslauseet Minulla ei ole lasta.
3. Muutos + tulos -lauseet Minusta ei tule lääkäriä.
4. Objektilauseet En osta kirjaa.
Muissa lausetyypeissä kieltosana ei vaikuta samalla tavalla:
Tämä on pöytä. Tämä ei ole pöytä.
Kirja on kallis. Kirja ei ole kallis.
72 Sijamuotojen käyttöä


4. 	Partitiivi on predikatiivina seuraavissa tapauksissa:
Millaista?
Kesällä on lämmintä.
Mitä ainetta?
Onko tämä viiniä?
Laukku on nahkaa.
Millaisia?
Kirjat ovat kalliita. subjekti on monikossa
Oletteko te opiskelijoita?
5. Prepositio + partitiivi
Preposition jälkeen tuleva sana on yleensä partitiivissa.
Esimerkkejä:
Asun keskellä kaupunkia.
Tule ennen viittä.
Pysäkki on vastapäätä asemaa.
Juon kahvia ilman kermaa ja sokeria.
Huom!
alas / ylös mäkeä = mäkeä alas / ylös
vastapäätä asemaa = asemaa vastapäätä
6. Partitiivi toivotuksissa
Hyvää huomenta! Päivää! Hyvää iltaa! Hyvää yötä! Hauskaa joulua ja onnellista uutta vuotta!
Onnea! Hyvää matkaa!
Hyvää ruokahalua! Hauskaa iltaa!
Mitä kuuluu? Kiitos hyvää.
Vesi on kylmää.
Viini on kallista.
Lukeminen on hauskaa. Opiskeleminen voi olla raskasta. Italiassa oli ihanaa.
subjektina on ainesana tai abstraktisana
subjektia ei ole
Lauseen subjekti on nominatiivissa, kun lauseessa on predikatiivi.
Sijamuotojen käyttöä


Paikansijat eli lokaalisijat
missä? mistä? mihin?
Suomen kielessä on kuusi sijamuotoa, jotka ilmaisevat tekemisen paikkaa.
Nämä paikansijat jaetaan ensin kahteen ryhmään sen mukaan, tapahtuuko tekeminen paikan sisäpuolella ("kolmiulotteinen” paikka) vai tapahtuuko tekeminen paikan ulkopuolella, pinnalla, päällä ("kaksiulotteinen” paikka).
Sisäpaikansijat
(sisäpuoli)
”S-sijat”
Inessiivi Elatiivi Illatiivi
kassissa
kassista
kassiin
Ulkopaikansijat
(pinta)
”L-sijat”
Adessiivi Ablatiivi Allatiivi
pöydällä
pöydältä
pöydälle
Nämä sijamuodot jaetaan vielä kolmeen kategoriaan sen mukaan, millainen on verbin liike ja liikkeen suunta.
Verbi voi olla
staattinen (esim. olla):
ei liiku, pysyy paikallaan
Missä? kassissa pöydällä
dynaaminen (esim. mennä, tulla): liikkuu pois jostakin
Mistä? kassista pöydältä
liikkuu jonnekin, johonkin
Mihin? kassiin pöydälle
74 Sijamuotojen käyttöä


Missä?
Mistä?
Mihin?
Verbin liike
olo
pois
tulo
Paikan
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
sisäpuoli
kassissa
kassista
kassiin
talossa
talosta
taloon
kaupassa
kaupasta
kauppaan
pankissa
pankista
pankkiin
keittiössä
keittiöstä
keittiöön
huoneessa
huoneesta
huoneeseen
suussa
suusta
suuhun
Paikan pinta,
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
ulkopuoli
pöydällä
pöydältä
pöydälle
hyllyllä
hyllyltä
hyllylle
lattialla
lattialta
lattialle
kadulla
kadulta
kadulle
tiellä
tieltä
tielle
torilla
torilta
torille
pysäkillä
pysäkiltä
pysäkille
Paikansijat ilmaisevat ensinnäkin sitä konkreettista paikkaa, missä tekeminen, toiminta tapahtuu: missä ollaan, mistä mennään pois, mihin tullaan.
Olin kaupassa. Kassi on lattialla.
Tulin kaupasta. Otan kassin lattialta.
Menin keittiöön. Panen kassin tuolille.
Paikansijoilla on monta muutakin merkitystehtävää. Sana tai ilmaus voi olla paikansijassa, vaikka emme puhu tekemisen konkreettisesta paikasta tai verbin konkreettisesta liikkeestä. Monien verbien määrite on jossakin paikansijassa, eikä sijamuotoa voi aina päätellä tai ymmärtää sijamuodon konkreettisen perusmerkityksen avulla. On opittava rektio!
Paikansijoja käytetään myös eräissä ajan ilmauksissa.
Lisäksi on joukko erityisiä idiomaattisia paikansijailmauksia.
Esim. Puhutteko te Liisasta? Pidän suklaasta. Se maistuu hyvältä.
Haluaisin tutustua Pekkaan. Uskotko joulupukkiin? Hän on syntynyt tammikuussa.
Tule meille illalla! Oletko naimisissa? Mennäänkö kahville?
Sijamuotojen käyttöä 75


Sisäpaikansija vai ulkopaikansija?
Tavallisesti konkreettinen sana on merkityksensä puolesta automaattisesti joko sisäpaikan- sijassa (kaupassa, kaupasta, kauppaan) tai ulkopaikansijassa (pöydällä, pöydältä, pöydälle).
Kun tuntee sanan konkreettisen merkityksen ja paikansijojen perusfunktion, on yleensä helppo sijoittaa sana oikeaan kategoriaan.
sisäpuoli:
huone
laukku
ulkopuoli, pinta:
katu
lattia
huoneessa
laukussa
kadulla
lattialla
huoneesta
laukusta
kadulta
lattialta
huoneeseen
laukkuun
kadulle
lattialle
Kirja on kassissa / hyllyllä.
Käyn kaupassa / torilla.
Löysin avaimet taskusta / kadulta.
Panen avaimet laukkuun / pöydälle.
Menen teatteriin / pihalle.
Sana voi joskus olla sekä sisäpaikansijassa että ulkopaikansijassa, mutta silloin sanan tai lauseen merkitys muuttuu. Toisin sanoen sijamuodon avulla voimme ilmaista sanan tai lauseen eri merkityksiä tai sävyjä.
Esimerkkejä:
katto
Antenni on talon katolla.
Lamppu on huoneen katossa.
maa
Asun pienessä maassa, jonka nimi on Suomi.
Liisa ei asu kaupungissa, hän asuu maalla.
tuoli
Hän istuu keittiön tuolilla.
Hän istuu (noja)tuolissa.
taivas
Linnut lentävät taivaalla.
Hän luuli olevansa taivaassa.
Myös sijamuodon merkitys vaikuttaa sanan sijamuodon valintaan. Esimerkkejä:
Kassi on sängyllä.
Pekka on sängyssä.
Tulin tänne bussilla, en taksilla. Mies istui bussissa ja luki kirjaa. Pojat seisovat kioskilla.
Myyjä seisoo kioskissa.
(= sängyn päällä)
(= peiton alla)
(väline)
(paikka)
(= ulkona, kioskin luona) (= sisällä)
76 Sijamuotojen käyttöä


Huom! Suomalaiset paikannimet ovat tavallisesti sisäpaikansijoissa, mutta poikkeuksiakin on paljon. Pääsääntö on se, että maiden, kaupunkien ja kaupunginosien nimet ovat sisäpaikansijoissa:
Suomessa, Sveitsissä, Boliviassa, Marokossa, Uudessa-Seelannissa Helsingissä, Espoossa, Bostonissa, Torontossa, Tokiossa Lauttasaaressa, Kruununhaassa, Munkkiniemessä
Pari tärkeää poikkeusta:
Venäjällä
Ahvenanmaalla
Vantaalla, Tampereella, Hyvinkäällä, Keravalla, Rovaniemellä
Suomalaisten paikkakuntien nimien taivutus täytyy oppia nimi nimeltä.
Seuraavassa esimerkkejä siitä, miten eri paikansijoja tavallisesti käytetään.
Sisäpaikansijoja käytetään usein myös silloin, kun puhutaan ihmisen ruumiinosista (ja vaatteista) seuraavaan tapaan:
Sisäpaikansijat
Inessiivi Missä? Pekka istuu olohuoneessa.
Elatiivi
Illatiivi
Mihin?
Mistä?
Hän muuttaa pois Suomesta. Kuka lähtee ravintolaan?
hattu päässä kengät sukat housut huivi kaulassa kello ranteessa sormus sormessa Sormesta lähti kynsi. Kädessä on haava. Poskeen tuli naarmu.
Pane hattu päähän!
Ota kengät jalasta!
Minulla on sukat jalassa.
Panen housut jalkaan.
Panin huivin kaulaan.
Ota kello ranteesta!
Pasi pani sormuksen sormeensa.
Käteen tuli iso haava.
Vasemmassa poskessa on iso arpi.
Sijamuotojen käyttöä 77


Kysymyssanat
Yleiskysymys: (kysymyssana yksin)
T arkennuskysymys: (kysymyssana attribuuttina)
Missä sinä asut? Asun Suomessa.
Missä kaupungissa sinä asut? Asun Helsingissä.
Mistä sinä tulet? Tulen kaupasta.
Mistä kaupasta? Akateemisesta kirjakaupasta.
Mihin te menette?
Me menemme ravintolaan.
Mihin ravintolaan? Kiinalaiseen ravintolaan.
Inessiivi Missä? (paikka)
Kupissa on kahvia. Metsässä on pieni talo. Hän opiskelee yliopistossa. Asutteko Suomessa? He käyvät saunassa joka lauantai. Olin eilen elokuvissa.
Verbejä esim. olla, asua, istua, seisoa, käydä, maata.
Missä? (kiinni jossakin, kuuluu kiinteästi johonkin) (
Autossa on neljä rengasta. Huoneessa on kaksi ikkunaa. Veneessä on purjeet. Kupissa on korva. Veitsessä on terä. Vene on (kiinni) laiturissa.
Milloin? Kuinka nopeasti? (ajan ilmauksia)
Olen syntynyt helmikuussa.
Lähdemme lomalle ensi kuussa.
Luin kirjan kahdessa viikossa.
Suoritin tutkinnon kolmessa vuodessa.
Inessiivi-ilmauksia
Ovet ovat lukossa. = Ovet on lukittu.
Hän on kihloissa / naimisissa Pertin kanssa.
He asuvat avoliitossa.
Talvella järvet ovat jäässä. = jäätyneet; jään peittämät Hänen kasvonsa olivat veressä. = veren peittämät Auton lokasuojat ovat ihan ruosteessa.
Talo on tulessa. = talo palaa
78 Sijamuotojen käyttöä


Elatiivi
Mistä pois? (paikka)
Tulen kirjastosta. Lähden Suomesta ensi kuussa. Muutan Helsingistä Espooseen. Otan takin kaapista. Voitko antaa minulle kynän tuosta laatikosta? Mistä kaupasta voi ostaa viiniä? Etsin kirjaa joka paikasta. Löysin kirjan kaapista.
Verbejä esim. lähteä, mennä, tulla, muuttaa, matkustaa; ottaa, panna; ostaa, etsiä, löytää.
olla kotoisin
Mistä sinä olet kotoisin?
Olen kotoisin Suomesta. Olen suomalainen.
He ovat kotoisin Afrikasta. He ovat afrikkalaisia.
Oletko kotoisin Helsingistä? Oletko helsinkiläinen?
Mistä? Kenestä? (aihe, teema; syy)
Puhumme Liisasta. Pekka kertoi meille lomastaan.
Haluatko kuulla jotakin minun maastani?
Mitä te tiedätte säveltäjä Jean Sibeliuksesta?
Kirjoittakaa lapsuudestanne!
Pidätkö lapsista? Pidän musiikista. En tykkää hernesopasta.
Olen kiinnostunut kirjallisuudesta.
Tämä on kertomus pienestä tytöstä.
Lehdessä oli artikkeli Suomen taloudesta.
Kiitos ruoasta!
Verbejä esim. puhua, kertoa, kirjoittaa; pitää, tykätä, olla kiinnostunut.
Substantiiveja esim. artikkeli, kertomus, kuva, tarina, satu, uitsi.
Mistä? (tietolähde)
Kuulin uutisen radiosta. Luin lehdestä, että verot nousevat. Katso sanat sanakirjasta! Löydät Liisan puhelinnumeron puhelinluettelosta.
Verbejä esim. kuulla, lukea, katsoa, löytää, nähdä.
Mistä? (aine, materiaali)
Tämä pöytä on tehty puusta.
Onko olut tehty maltaista?
Mistä saakka? Mistä mihin? (ajan ilmauksia)
Hän on ollut Suomessa tammikuusta saakka / asti.
Olen työssä kahdeksasta neljään.
He tekevät työtä aamusta iltaan.
Sijamuotojen käyttöä 79


Osa tietystä määrästä
Kuinka moni teistä asuu Helsingissä?
Osa opiskelijoista lähti kotiin.
70 % suomalaisista asuu kaupungeissa.
Kaksi kolmesta suomalaisesta avioparista eroaa.
Kenestä / Mistä tulee mikä? (muutos + tulos -lauseet, ks. s. 280)
Minusta tuli opettaja.
Siemenestä kasvoi kaunis kukka.
Tästä ei tule mitään!
ElatiivMlmauksia (mielipide)
Minusta lukeminen on mukavaa. = minun mielestäni Kirstistä Kalle on ihana. = Kirstin mielestä Opiskelijoista tämä on tylsää. = opiskelijoiden mielestä
Illatiivi
Mihin? Minne? (paikka; liike johonkin)
Lähdemme illalla ravintolaan? Kalevi tulee huomenna Suomeen. Menettekö te oopperaan? Juna saapuu Helsinkiin kello viisi. Me muutamme toiseen maahan. Lähetin kirjeen Englantiin. Veisitkö tämän paketin postiin? Aja auto talliin! Panisitko kynän tuohon laatikkoon?
Verbejä esim. lähteä, mennä, tulla, saapua, matkustaa, muuttaa, viedä, lähettää, panna. Illatiivia käytetään monen sellaisenkin verbin kanssa, joka ei ilmaise konkreettista liikkumista. Esimerkkejä;
Mihin? (paikka, päätepiste)
Jätin kirjat kotiin. Jäätkö Suomeen vai lähdetkö pois? Unohdin sateenvarjon bussiin.
V
Verbejä esim. jättää, jäädä, unohtaa, vastata
Vastaa kysymyksiin / puhelimeen / kirjeeseen!
(Mutta: Vastaa minulle / opettajalle!)
Mihin? Keneen? (kohde)
Oletko tottunut Suomeen ja suomalaisiin? Haluaisin tutustua tuohon mieheen.
Olen kyllästynyt kylmään ilmaan. Voit aina luottaa minuun.
Verbejä esim. tottua, tutustua, kyllästyä, luottaa.
80 Sijamuotojen käyttöä


Mihin asti? Mistä mihin? (ajan ilmauksia)
Aion olla täällä kesäkuuhun asti / saakka.
Hän on Suomessa ensi vuoteen asti / saakka. Hän asui Suomessa tammikuusta maaliskuuhun. Olen työssä kello kahdeksasta kello neljään.
Huom!
En ole nähnyt Joukoa pitkään aikaan.
En ole käynyt kotona kahteen vupteen.
Illatiivi-ilmauksia
Pane ovi lukkoon!
Hän meni kihloihin / naimisiin Pertin kanssa.
Ulkopaikansijat
Adessiivi
Missä?
Ablatiivi
Mistä?
Allatiivi
Mihin?
Olin eilen torilla.
Juna lähtee asemalta. Muutimme Hämeentielle.
Kaikkia ulkopaikansijoja käytetään myös seuraavalla tavalla:
1. Ulkopaikansijat ilmaisevat paikkaa. Tekeminen tapahtuu paikan ulkopuolella, luona, lähellä:
Pojat seisovat nakkikioskilla. = nakkikioskin luona
Tavataan Ylioppilastalolla. = Ylioppilastalon luona, ulkopuolella
Pojat juoksivat kirkolta = kirkon luota
kaupungintalolle. kaupungintalon luokse
2. Kun käymme jonkun ihmisen kotona kylässä, voimme ilmaista asian kahdella tavalla:
genetiivi + postpositio Menin Liisan luokse,
nimi tai pronomini ulkopaikansijassa Menin Liisalle.
Ulkopaikansija liitetään ihmisen etu- tai sukunimeen tai monikon persoonapronomineihin:
Olin eilen Liisalla.
Käyn usein Virtasilla. Tulimme Liisalta ja Pekalta. Olin heillä eilenkin.
Tulkaa meille illalla! Mennäänkö teille?
Liisan luona kylässä Virtasen perheen luona Liisan ja Pekan luota heidän luonaan
meidän luoksemme / minun luokseni kylään teidän luoksenne / sinun luoksesi
Sijamuotojen käyttöä 81


3. 	Seuraavat sanat ovat ulkopaikansijoissa: loma
kurssi
ulkomaat
vasemmalla, vasemmalta, vasemmalle oikealla, oikealta, oikealle
Olimme lomalla Italiassa. Tulimme lomalta.
Menen suomen kielen kurssille.
Asuuko hän ulkomailla?
Menetkö lomalle ulkomaille?
Kääntykää ensin vasemmalle ja sitten oikealle.
4. 	Ulkopaikansijoja käytetään ihmisistä silloin, kun puhutaan omistajasta, antajasta, saajasta jne. seuraavalla tavalla:
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Kenellä (on)?
Keneltä?
Kenelle?
Minulla on kaksi lasta. Sain kukkia Pekalta.
Hän antoi minulle kukkia.
Kysymyssanat
Yleiskysymys: (kysymyssana yksin)
Missä kirja on?
Se on pöydällä.
Mistä ostit mansikoita? Torilta.
Mihin panen kirjan? Pane se hyllylle!
Tarkennuskysymys: (kysymyssana attribuuttina)
Millä pöydällä kirja on?
Se on tuolla pyöreällä pöydällä.
Miltä torilta ostit mansikoita? Kauppatorilta.
Mille hyllylle panen kirjan? Ylähyllylle!
82 Sijamuotojen käyttöä


Adessiivi
Missä? (paikka)
Matto on lattialla. Auto on parkkipaikalla. Sanakirjat ovat tuolla hyllyllä. Käyn lauantaisin torilla. Millä kadulla te asutte? Kissa istöu ikkunalla. Miehet juoksivat kentällä. Hän makaa sohvalla.
Verbejä esim. olla, asua, istua, seisoa, käydä, maata.
Millä? Minkä avulla? (väline, instrumentti)
Tulitko tänne bussilla vai metrolla? Tulin junalla.
Kirjoitan tietokoneella.
Puuroa syödään lusikalla.
Maksatteko käteisellä vai pankkikortilla?
Hän kirjoittaa vasemmalla kädellä.
Millä tavalla?
Hän huusi kovalla äänellä.
Kirjoittakaa selvällä käsialalla!
Selitä tämä toisella tavalla!
Kieliä oppii lukemalla ja puhumalla. (Ks. s. 221.)
Kenellä / Millä on? (omistuslause)
Minulla on kaksi lasta.
Lapsilla oli ilmapallot.
Meillä ei ole puhelinta.
Näillä ihmisillä ei ole työtä eikä asuntoa.
Koiralla on neljä jalkaa.
Kenellä? Kenen luona?
Kävin eilen Liisalla.
Olimme Virtasilla viime viikolla.
Milloin? (ajan ilmauksia)
Kesällä täällä on kaunista.
Syksyllä sataa usein.
Keväällä aurinko alkaa paistaa.
Päivällä olen työssä.
Illalla me katsomme aina televisiota.
Yöllä me nukumme.
Ensi viikolla lähden lomalle.
Ensi tunnilla puhumme sijamuodoista.
Kurssi jatkuu syyslukukaudella.
Sijamuotojen käyttöä 83


Ablatiivi
Mistä? (paikka)
Juna lähtee Rautatieasemalta tunnin kuluttua. Muutimme Hämeentieltä Intiankadulle. Ottaisitko nuo tavarat pois pöydältä? Nosta kassi lattialta!
Ostin perunoita torilta. Löysin kadulta sata euroa.
Verbejä esim. lähteä, mennä, tulla, muuttaa, matkustaa, ottaa, panna; ostaa, etsiä, löytää.
Keneltä?
Sain joulukortin ystävältäni. Kuka otti sinulta lehden? Hän osti auton Ullalta.
Jos et tiedä, kysy opettajalta!
Lainasin (sain) rahaa Villeltä.
(Mutta: Lainasin (annoin) rahaa Villelle.)
Keneltä? Kenen luota?
Tulen Liisalta.
Lähdimme Virtasilta vasta keskiyöllä.
Milloin? Mihin aikaan? (kellonaika)
Herään yleensä seitsemältä. (= kello seitsemän) Tulkaa meille kuudelta! (= kello kuusi)
Aistiverbit
maistua
Piimä maistuu pahalta.
haista
Miltä se haisee?
tuoksua
Ruusu tuoksuu hyvältä.
kuulostaa
Liisan laulu kuulosti kamalalta.
näyttää
Sinä näytät sairaalta.
tuntua
Ilma tuntuu kylmältä.
vaikuttaa
Ehdotus vaikuttaa hyvältä.
Ablatiivi-ilmauksia
Hän on iloinen luonteeltaan. Hän on kaunis kasvoiltaan. Olen ammatiltani opettaja. Hän on nimeltään Ossi. Minulta meni käsi poikki.
= Hänellä on iloinen luonne. = Hänellä on kauniit kasvot. = Ammattini on opettaja.
= Hänen nimensä on Ossi.
= Käteni meni poikki.
84 Sijamuotojen käyttöä


Allatiivi N
Mihin? (paikka)
Lapset menivät pihalle. Mikä raitiovaunu menee Bulevardille? Lähdemme torille. Tule tänne parvekkeelle! Meillä on kiire lentokentälle. Pääseekö tällä bussilla linja-autoasemalle? Panin matkalaukut lattialle.
Verbejä esim. lähteä, mennä, tulla, päästä, panna.
Kenelle?
Lähetin kortteja ystäville. Antaisitko minulle tuon sanomalehden? Veimme heille kukkia ja viinipullon. Voitko lainata minulle vähän rahaa? Sano minulle, missä sinä asut! Kerroitko asian Kaisalle? Kalevi soitti hänelle illalla. Hän opettaa suomea ulkomaalaisille. Lupaa minulle, että teet tämän! Toivotimme hänelle hyvää matkaa.
Verbejä esim. lähettää, antaa, viedä, kertoa, sanoa, soittaa, vastata.
Kenelle? Kenen luokse? (paikka)
Menemme illalla Matille ja Maijalle.
Tulkaa meille huomenna!
Allatiivi-ilmauksia
Mennään kahville!
Mennäänkö lounaalle?
Lähdetkö kaljalle?
Minulle tuli kova kiire.
= Mennään juomaan kahvia!
= Mennäänkö syömään lounasta?
= Lähdetkö juomaan kaljaa / olutta?
Sijamuotojen käyttöä 85


Essiivi ja translatiivi
Essiivillä ja translatiivilla on yhteisenä tekijänä ajatus muutoksesta. Molemmat sijamuodot voivat kuvata mielentilaa, olotilaa, asemaa.
Essiivilauseen verbi on tavallisesti staattinen (ei liiku), esim. olla, maata, odottaa:
Missä hän on ja mitä hän tekee? Hän on oppaana Roomassa.
Translatiivilauseen verbi on usein dynaaminen (ilmaisee liikettä, liikkumista).
Mihin hän meni ja mitä tekemään? Hän meni oppaaksi Roomaan.
Essiiviä ja translatiivia käytetään myös ajan ilmauksissa:
Olin viime kesänä Italiassa.
Menen ensi kesäksi Italiaan.
-w-i • • •
Essiivi Minä? Millaisena?
Essiivi viittaa lauseen subjektiin, joskus myös objektiin. Essiivi ilmaisee lauseen subjektin tai objektin mahdollisesti tilapäistä mielentilaa, olotilaa, asemaa tai tehtävää. Essiiviin sisältyy usein ajatus siitä, että tilanne muuttuu tai voi muuttua. Essiivi ilmaisee myös syytä, ehtoa ja aikaa.
Millaisena? Millaisella mielellä? (mielentila, olotila)
Poika tuli kotiin iloisena. (= ja oli iloinen)
Lapset tulivat kotiin posket punaisina.
He istuivat väsyneinä penkillä.
Hän odotti bussia hermostuneena.
Ilma pysyi kauniina koko viikon.
Kahvi on parasta juoda kuumana. (= silloin, kun se on kuumaa)
Hän on ollut sairaana koko viikon.
Missä asemassa, tehtävässä? Minä?
Essiivi viittaa subjektiin:
Kalevi opiskelee kieliä. Kesäisin hän toimii oppaana Suomenlinnassa. Olen täällä turistina.
Hän on myyjänä lihakaupassa.
Me olimme siellä kaupungin kutsumina vieraina.
Hän on väsynyt.
Hän tuli väsyneeksi.
Hän istui sohvalla väsyneenä.
Millainen?
Millaiseksi?
Millaisena?
toteava lause
muutoslause
olotila
86 Sijamuotojen käyttöä


Essiini viittaa objektiin:
Käytämme lautasta tuhkakuppina.
pitää + partitiiviobjekti + essiivi (puhujan mielipide)
Pidän Liisaa sopivana tähän tehtävään. = Minusta Liisa on sopiva tehtävään.
Pidätkö häntä hyvänä kirjailijana? = Onko hän sinusta hyvä kirjailija?
Essiivi ilmaisee syytä (ja korvaa predikatiivilauseen):
Äitinä olen vastuussa lapsistani. = Koska olen äiti, olen vastuussa lapsistani. Ulkomaalaisina me emme voi äänestää. = Koska me olemme ulkomaalaisia, me emme voi äänestää.
Firman johtajana hänen täytyy olla esimerkkinä muille. = Koska hän on firman johtaja, hänen täytyy olla esimerkkinä muille.
Essiivi ilmaisee ehtoa (ja korvaa predikatiivilauseen):
Kansanedustajana saisin ilmaiset junaliput. = Jos minä olisin kansanedustaja, saisin ilmaiset junaliput.
Sinuna en tekisi tuolla tavalla. = Jos olisin sinä, en tekisi tuolla tavalla.
Essiivi ilmaisee aikaa, olosuhteita (ja korvaa predikatiivilauseen):
Nuorena harrastin urheilua. = Kun olin nuori, harrastin urheilua.
Mikä sinusta tulee isona? = Mikä sinusta tulee sitten, kun olet iso?
Eläkeläisenä minulla on aikaa matkustella. = Sitten kun olen eläkeläinen, minulla on aikaa matkustella.
Essiivi ajan ilmauksissa (Milloin?)
Viikonpäivät ja juhlapäivät:
maanantaina, tiistaina, keskiviikkona
jouluna, uudenvuodenaattona, pääsiäisenä, vappuna, juhannuksena, itsenäisyyspäivänä
Mitä teet uutenavuotena (- uudenvuodenaattona)?
Vuosi ja viikonloppu:
vuonna 1992, vuosina 1983-1992 Minä vuonna olet syntynyt?
Mitä teet viikonloppuna? Olimme maalla viime viikonloppuna.
Sijamuotojen käyttöä 87


Attribuutti + vuodenajat ja vuorokaudenajat:
tänä Kesänä ensi syksynä viime talvena seuraavana keväänä tänä aamuna eräänä päivänä maanantai-iltana viime yönä
mutta:
kesällä
syksyllä
talvella
keväällä
aamulla
päivällä
illalla
yöllä
Sateisina syksyinä metsät ovat täynnä sieniä.
Minä päivänä olet syntynyt?
Hän on syntynyt tammikuun toisena päivänä (2.1.).
Jonakin päivänä menemme teatteriin.
En ole syönyt mitään koko päivänä.
Käyn kurssilla kolmena päivänä viikossa.
Olimme teatterissa kahtena iltana peräkkäin.
Huom! Essiivi ilmaisee paikkaa (missä?):
kotona, ulkona, kaukana, luona, siinä
Helena ei ole kotona, hän on ulkona. Ville asuu kaukana.
Olimme eilen Maijan luona. Seiso siinä!
Translatiivi Miksi? Millaiseksi?
Translatiivi ilmaisee muutoksen tuloksen: miksi tai millaiseksi subjekti tai objekti muuttuu tai on muuttunut.
Tällaisissa tuloslauseissa (translatiivilauseissa) tyypillisiä verbejä ovat tulla ja muuttua, mutta muutkin verbit ovat mahdollisia.
Miksi? Millaiseksi? (muutoksen tulos)
Translatiivi viittaa subjektiin:
Hän tuli iloiseksi, kun sai kirjeen ystävältä.
Ilma muuttui äkkiä jäätävän kylmäksi.
Toivottavasti en tule sairaaksi.
Posket tulivat punaisiksi.
He joutuivat työttömiksi, kun tehdas lopetettiin.
88 Sijamuotojen käyttöä


Huom! opiskella, valmistua, päästä + ammatti, tutkinto:
Hän opiskelee lääkäriksi. (Vrt. Hän opiskelee lääketiedettä.)
Jani valmistui filosofian maisteriksi. (Vrt. Hän on filosofian maisteri.)
Pääsin opettajaksi ammattikouluun. (Vrt. Olen opettajana ammattikoulussa.)
Translatiivi viittaa objektiin:
Maalasimme talon keltaiseksi. Nyt talo on keltainen.
Maa julistettiin itsenäiseksi.
Hänet valittiin presidentiksi.
Voinko vaihtaa nämä eurot dollareiksi?
Villen kirje sai Liisan hyvin iloiseksi.
Huom! verbit luulla, sanoa, kutsua, ehdottaa jne. + objekti + translatiivi:
luulla Luulin häntä suomalaiseksi = Luulin, että hän on suomalainen,
sanoa Sanotko minua tyhmäksi? = Sanotko, että minä olen tyhmä,
kutsua Kaikki kutsuvat Liisaa Lissuksi.
ehdottaa Ehdotan Maijaa puheenjohtajaksi = Ehdotan, että Maija on puheenjohtaja,
kuvitella Kuvittelin häntä nuoremmaksi. = Kuvittelin, että hän on nuorempi,
tuntea Tunsin itseni sairaaksi. = Tunsin, että olin sairas,
todeta Lääkäri totesi miehen kuolleeksi. = Totesi, että mies oli kuollut.
Huom! Miksi kieleksi?
Sano se suomeksi! (Mutta: Sano se suomen kielellä!)
Mitä tuo sana on englanniksi?
Kirja on käännetty ruotsiksi. (Mutta: ruotsin kielelle)
Onko teillä tätä kirjaa arabiaksi?
Miksi? (syy, tarkoitus)
Janne jää kotiin lapsenvahdiksi.
Sain kirjoja joululahjaksi.
Saat tämän kirjan omaksesi.
Annoin hänelle valokuvani muistoksi.
Hän opiskelee huviksensa.
Tee se minun mielikseni!
Näyttely on pystytetty hänen kunniakseen.
Tulin Suomeen opiskelukseni suomea.
Onneksi olkoon!
Terveydeksi!
Muista! Translatiivin pääte ksi -> kse ennen possessiivsuffiksia: huviksensa, mielikseni.
Sijamuotojen käyttöä 89


Translatiivi ajan ilmauksissa:
Miksi ajaksi? Kuinka pitkäksi ajaksi?
Menen Italiaan kahdeksi viikoksi.
Hän jäi Suomeen koko vuodeksi.
Menettekö te kotiin kesäksi?
Menen lepäämään tunniksi.
Voinko istua (= käydä istumaan) tähän hetkeksi?
Vuokrasin mökin heille / heiltä kuukaudeksi.
Kakku pannaan uuniin puoleksi tunniksi.
Huom! Ajan ilmaus ei ole translatiivissa, jos lauseessa on esim. verbi olla, asua (staattinen verbi); Kuinka kauan? (Ks. myös s. 265)
Olen Italiassa viikon.
Hän asui Suomessa vuoden.
Aion olla kotona koko kesän.
Voinko istua / olla / levätä tässä hetken?
Olimme mökillä kaksi kuukautta.
Vietimme siellä koko illan.
Viivyimme siellä koko päivän.
Miksi ajankohdaksi?
Tulen kotiin kello viideksi. (= Olen kotona viimeistään kello viisi.)
Tehkää harjoitus huomiseksi!
Varaan ajan kampaajalta ensi torstaiksi.
Järjestys (tai aika):
Aluksi - (sitten) - lopuksi
Aluksi (ensin) katsottiin elokuva Lapin eläimistä. Sitten kuunneltiin lappalaisia lauluja. Lopuksi syötiin poronkäristystä.
Ensiksi - seuraauaksi - viimeksi
Viimeksi ilmestyneessä kirjassaan hän kuvailee maaseudun elämää.
Ensimmäiseksi - toiseksi - kolmanneksi jne. - viimeiseksi
Ensimmäiseksi haluaisin sanoa, että...
Kuka tuli kilpailussa kolmanneksi?
Huom! Translatiivi ilmaisee paikkaa (mihin?):
Tule vähän lähemmäksi!
Mene kauemmaksi!
Laitetaan taulu vähän ylemmäksi!
Menen Liisan luokse.
90 Sijamuotojen käyttöä


Abessiivi, instruktiivi, komitatiivi
Nämä sijamuodot ovat nykykielessä melko harvinaisia ja epäproduktiivisia. Niitä ei käytetä kaikista sanoista. Kiinteissä ilmauksissa, fraaseissa, idiomeissa, runokielessä ja vanhoissa sananlaskuissa niitä vielä näkee.
Abessiivi
X”ilman")
rahatta nykykielessä: = ilman rahaa, rahaton
koditta = ilman kotia, koditon
työttä = ilman työtä, työtön
Sananlasku: "Joka syyttä suuttuu, se lahjatta leppyy."
Huom! Verbin 3■ infinitiivin abessiivi (ks. s. 221):
En voi olla syöjvättä suklaata. = Minun on pakko syödä suklaata,
koska se on niin hyvää.
Etkö voi olla huutamatta? = Älä huuda!
Hän jätti harjoituksen tekemättä. = Hän ei tehnyt harjoitusta.
Instruktiivi
("millä tavalla?”, "minkä avulla?”)
Instruktiivi on yleensä monikossa. Instruktiivia käytetään vain kiinteissä ilmauksissa.
Näin sen omin silmin Teitkö tuon omin käsin?
Kuulitte sen o min korvin.
Sanokaa tämä omin sanoin!
Kesällä voimme kulkea ulkona paljain jaloin. Pidä tangosta kiinni molemmin käsin!
Tulitko jalan?
= Näin sen itse.
= omalla tavallanne = ilman kenkiä ja sukkia. = kummallakin kädellä = kävellen; jalkaisin
Huom! Kirjeiden ja korttien lopussa:
Terveisin / Parhain ten/eisin / Rakkain terveisin, Aino
Huom! 2. infinitiivin instruktiivi (ks. Modaalirakenne s. 295):
Menen työhön kävellen. = Kävelen työhön.
Hän katsoi minua hymyillen. = Hän katsoi minua ja hymyili.
Hän juoksi ohitseni = Hän juoksi ohitseni ja
näyttäen huolestuneelta. näytti huolestuneelta.
Sananlasku: "Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee.”
Sijamuotojen käyttöä 91


Komitatiivi
("jonkun seurassa, kanssa”)
Komitatiivissa olevaan substantiiviin liittyy aina possessiivisuffiksi. Attribuuttina olevassa adjektiivissa ei ole possessiivisuffiksia. Komitatiivi on aina monikkomuodossa - silloinkin, kun kysymys on yhdestä:
Liisa pienine lapsineen = Liisa pienen lapsensa kanssa
= Liisa pienten lastensa kanssa
Komitatiivia käytetään nykyään silloin tällöin uutisissa, lehdissä ja matkailumainoksissa seu- raavaan tapaan:
Presidentti vaimoineen palaa matkaltaan tänään illansuussa.
Kuvassa hymyilee Jaana Kotilainen miehineen ja lapsineen.
Amsterdam lukuisine kanavineen on viehättävä kaupunki.
92 Sijamuotojen käyttöä


Adjektiivien vertailuasteet
Adjektiivi on sana, joka kertoo, millainen joku tai jokin on. Adjektiivilla on kolme vertailuastetta:
isoin
iso
isompi
positiivi komparatiivi superlatiivi
Positiivi, adjektiivin perusaste, kertoo vain sen, millainen joku tai jokin on.
Tiina on mukava.
Tokio on suuri kaupunki.
Pekka on yhtä vanha kuin Kalle.
Komparatiivia käytetään, kun verrataan kahta asiaa toisiinsa.
Onko Tiina mukavampi kuin Niina?
Tokio on suurempi kaupunki kuin Helsinki.
Superlatiivi on adjektiivin ylin aste. Superlatiivia käytetään silloin, kun verrataan kolmea tai useampaa asiaa keskenään.
Minusta Tiina on maailman mukavin ihminen.
Helsinki on Suomen suurin kaupunki.
Adjektiivien vertailuasteet 93


Komparatiivin ja superlatiivin muodostus
Komparatiivin ja superlatiivin tunnukset mpi ja in liitetään adjektiivin vartaloon.
nominatiivi
vartalo
komparatiivi
superlatiivi
heikko
heiko-
heiko-mpi
heiko-in
Komparatiivi (isompi)
Vrt.
Huom!
Adjektiivi
Vartalo
+ mpi
heikko
heiko-
heikompi
hölmö
hölmö-
hölmömpi
tuttu
tutu-
tutumpi
kesy
kesy-
kesympi
makea
makea-
makeampi
etevä
etevä-
etevämpi
siisti
siisti-
siistimpi
suuri
suure-
suurempi
terve
tervee-
terveempi
rikas
rikkaa-
rikkaampi
kallis
kallii-
kalliimpi
iloinen
iloise-
iloisempi
mauton
mauttoma-
mauttomampi
väsynyt
väsynee-
väsyneempi
kevyt
kevye-
kevyempi
inojen vartalon a ja ä -> e:
vanha
vanha-
vanhempi
kylmä
kylmä-
kylmempi
halpa
halva-
halvempi
vahva
vahva-
vahvempi
syvä
syvä-
syvempi
selvä
selvä-
selvempi
matala
matala-
matalampi
ikävä
ikävä-
ikävämpi
hyvä
parempi
pitkä
pitempi
lyhyt
lyhye-
lyhyempi ~ lyl
94 Adjektiivien vertailuasteet


Superlatiivi (isoin)
Superlatiivin tunnus in vaikuttaa sanan vartalon viimeiseen vokaaliin seuraavalla tavalla:
Adjektiivi Vartalo + in
o, o u, y eivät muutu
helppo
hölmö
tuttu
kesy
helpo-
hölmö-
tutu-
kesy-
helpoin
hölmöin
tutuin
kesyin
a, a, e
menevät
pois
halpa
mauton
halva-
mauttoma-
halvin
mauttomin
kylmä
ikävä
kylmä-
ikävä-
kylmin
ikävin
suuri
pieni
iloinen
kevyt
suure-
piene-
iloise-
kevye-
suurin
pienin
iloisin
kevyin
1
ii
kiltti
nätti
kaunis
kallis
kilti-
näti-
kaunii-
kallii-
kiltein
nätein
kaunein
kallein
W-> V kaksi samaa vokaalia, toinen pois
vapaa
rakas
hidas
terve
väsynyt
vapaa-
rakkaa-
hitaa-
tervee-
väsynee-
vapain
rakkain
hitain
tervein
väsynein
Huom!
hyvä
uusi
pitkä
lyhyt
lyhyt
Komparatiivi
(parempi)
(uudempi)
(pitempi)
(lyhyempi)
(lyhempi)
Superlatiivi
paras ~ parhain
uusin
pisin
lyhyin
lyhin
Huom! Pronominit:
usea
harva
useampi
harvempi
useimmat (mon!)
Adjektiivien vertailuasteet 95


Huomaa, miten komparatiivin ja superlatiivin vartalot eroavat toisistaan:
Positiivi
Komparatiivi
Superlatiivi
helppo
helpompi
helpoin
vanha
vanhempi
vanhin
kylmä
kylmempi
kylmin
mukava
mukavampi
mukavin
ikävä
ikävämpi
ikävin
pieni
pienempi
pienin
nätti
nätimpi
nätein
kaunis
kauniimpi
kaunein
rakas
rakkaampi
rakkain
Komparatiivin ja superlatiivin taivutus
Komparatiivin ja superlatiivin tunnukset muuttuvat taivutusmuodoissa seuraavalla tavalla: Komparatiivin mpi Superlatiivin in
4 i
yksikössä mpa, mma impa, imma
monikossa mpi, mmi impi, immi
Tunnuksessa on konsonanttivaihtelu (mm - mp). Huomaa erityisesti, missä sijamuodoissa on tunnuksen vahva aste mpa, mpi; impa, impi:
Yksikön
nominatiivi
partitiivi
illatiivi
essiivi
isompi
isompa-a
isompa-an
isompa-na
isoin
isoin-ta (~ isoimpa-a)
isoimpa-an
isoimpa-na
Monikon
nominatiivi
partitiivi
illatiivi
genetiivi
essiivi
isomma-t
isompi-a
isompi-in
isompi-en
isompi-na
isoimma-t
isoimpi-a
isoimpi-in
isoimpi-en
isoimpi-na
96 Adjektiivien vertailuasteet


Yksikkö
Komparatiivi
Superlatiivi
nominatiivi
isompi
isoin
partitiivi
isompa-a
isoin-ta (isoimpa-a)
illatiivi
isompa-an
isoimpa-an
essiivi
isompa-na
isoimpa-na
genetiivi
isomma-n
isoimma-n
inessiivi
isomma-ssa
isoimma-ssa
elatiivi
isomma-sta
isoimma-sta
adessiivi
isomma-lla
isoimma-lla
ablatiivi
isomma-lta
isoimma-lta
allatiivi
isomma-lle
isoimma-lle
translatiivi
isomma-ksi
isoimma-ksi
Huom! Superlatiivin yksikön partitiivi on yleensä muodossa isointa. Monikko
Komparatiivi
Superlatiivi
nominatiivi
isomma-t
isoimma-t
partitiivi
isompi-a
isoimpi-a
genetiivi
isompi-en
isoimpi-en
illatiivi
isompi-in
isoimpi-in
essiivi
isompi-na
isoimpi-na
inessiivi
isommi-ssa
isoimmi-ssa
elatiivi
isommi-sta
isoimmi-sta
adessiivi
isommi-lla
isoimmi-lla
ablatiivi
isommi-lta
isoimmi-lta
allatiivi
isommi-lle
isoimmi-lle
translatiivi
isommi-ksi
isoimmi-ksi
Huom! Komparatiivin ja superlatiivin taivutusmuodot ovat hyvin samannäköiset:
komparatiivi isommassa isompiin
superlatiivi isoimmassa isoimpiin
Huom! Adjektiivin hyvä superlatiivimuodot ovat paras ja parhain. Näistä paras on ehkä vähän tavallisempi.
Paras-adjektiivi taipuu kuten rakas-sanat. Huomaa vartalo!
nominatiivi paras
partitiivi paras-ta
vartalo parhaa-
Parhain-adjektiivi taipuu kuten muutkin in-loppuiset superlatiivit.
Hän on Suomen paras kirjailija. Kuka valittiin vuoden parhaaksi urheilijaksi? Parhaassa (Parhaimmassa) tapauksessa saan tämän valmiiksi viikossa.
Parasta Suomessa on luonto.
Adjektiivien vertailuasteet 97


Komparatiivin ja superlatiivin käyttöä
Komparatiivia käytetään silloin, kun verrataan kahta ihmistä, esinettä, asiaa toisiinsa. Komparatiivimuodon kanssa käytetään kysymyssanaa kumpi. Se taipuu samalla tavalla kuin adjektiivin komparatiivi. (Ks. s. 125.)
Kumpi on vanhempi, Joni vai Ville?
Joni on vähän vanhempi kuin Ville.
Kumpi teistä on nuorempi? Minä olen nuorempi kuin hän.
Kummalla on vaaleampi tukka?
Vihellä on vaaleampi tukka kuin Jonilla.
Auto on kalliimpi kuin polkupyörä.
Onko margariini terveellisempää kuin voi?
Tämä takki on liian kallis. Ostan tuon halvemman.
He muuttivat pienempään kaupunkiin.
Voisitko puhua vähän kovemmalla äänellä?
Ovatko italialaiset vilkkaampia kuin suomalaiset?
Eikö teillä ole parempia sanakirjoja?
Huom! Rakenteen komparatiivi + kuin + nominatiivi sijasta voidaan käyttää rakennetta partitiivi + komparatiivi:
Joni on vanhempi kuin Ville.
Joni on Villeä vanhempi.
Polkupyörä on autoa halvempi ja turvallisempi.
Ovatko italialaiset suomalaisia vilkkaampia?
He ovat minua nuorempia.
Rakenne partitiivi + komparatiivi voi olla myös subjektina tai attribuuttina:
Minua nuoremmat ovat käyneet peruskoulua.
jotka ovat nuorempia kuin minä,
Pekkaa hauskempaa miestä en ole koskaan tavannut.
= En ole koskaan tavannut hauskempaa miestä kuin Pekka.
Huom! vanhemmat (= isä ja äiti)
Vanhempani asuvat Helsingissä. Jannen vanhemmat asuvat Kouvolassa. En tunne Pekan vanhempia. Vanhemmillani on kesämökki Lohjalla. James soittaa vanhemmilleen joka viikko.
= Ne, jotka ovat minua nuorempia,
98 Adjektiivien vertailuasteet


Superlatiivia käytetään silloin, kun verrataan kolmea tai useampaa ihmistä, esinettä, asiaa keskenään.
Kuka meistä on vanhin? Minä olen vanhin.
Kuka teistä kolmesta on nuorin? Mirja on meistä nuorin.
Minkä näistä ottaisin? Otan tuo suurimman!
Mikä on maailman kaunein kaupunki?
Asummeko me maailman kalleimmassa maassa?
Siellä kasvavat mehukkaimmat appelsiinit.
Ostan vain halvinta lihaa.
Oletko tutustunut Turkuun, Suomen vanhimpaan kaupunkiin?
Minusta suklaajäätelö on parasta.
Useimmat suomalaiset menevät maalle juhannuksena.
Menen ylimpään kerrokseen.
Kirjat ovat alimmalla hyllyllä.
Huomaa seuraavat predikatiivilauseet:
superlatiivi monikon partitiivissa = yfesi + superlatiivi monikon elatiivissa
Tokio on maailman suurimpia kaupunkeja, mutta mikä on suurin?
= Tokio on yksi maailman suurimmista kaupungeista.
Rauma on Suomen vanhimpia kaupunkeja, mutta mikä on vanhin?
= Rauma on yksi Suomen vanhimmista kaupungeista.
mitä + superlatiivi (ns. absoluuttinen superlatiivi)
Ilma oli mitä ihanin. = Ilma oli oikein ihana.
Esitys oli mitä mielenkiintoisin. = Esitys oli hyvin mielenkiintoinen.
Adjektiiuien vertailuasteet 99


Adjektiivin vertailuasteiden määritteet
Adjektiivin edessä voi olla jokin määrite, sana, joka korostaa, painottaa, vahvistaa tai lieventää adjektiivia:
oikein iso, vielä isompi, kaikkein isoin.
Jokaisella vertailuasteella on omat määritesanansa.
Positiivi
hyvin oikein melko, aika kamalan * hirveän * yhtä
iso
iso kuin
Hän on hyvin hauska Tuo on oikein kiva.
Tämä on melko helppoa.
Tämä on kamalan mukavaa. Oliko tentti hirveän vaikea? Liisa on yhtä vanha kuin Kaisa.
•Adjektiivien genetiiviä voidaan käyttää positiivin eli adjektiivin perusasteen määritteenä (ks. s. 68). Huomaa merkitys:
Tämä on erityisen tärkeä asia.
Juhlat olivat mahdottoman mukavat. Olimme valtavan upeassa hotellissa. Asunnot ovat hävyttömän kalliita.
= hyvin tärkeä = erittäin mukavat = todella upeassa = liian kalliita
Puhekielessä tällaisia adjektiiviin liittyviä (usein liioittelevia) määritesanoja käytetään erityisen paljon.
Siellä oli älyttömän kivaa. = todella kivaa
Se oli mielettömän hauskaa. = hyvin hauskaa
Komparatiivi
paljon
vähän
vielä
ei yhtään yhä
isompi (kuin)
mitä - sitä / sen
isompi
Hän on paljon vanhempi kuin minä.
Ville on vähän nuorempi kuin Joni.
Turku on vielä vanhempi kuin Rauma.
Se ei ole yhtään kalliimpi kuin tuo.
Ilmat muuttuvat yhä kurjemmiksi.
Mitä isompi asunto sitä / sen kalliimpi se on.
Superlatiivi
kaikkein (genetiivi) maailman
Suomen, Euroopan, Helsingin jne. toiseksi,
kolmanneksi jne.
Maija on kaikkein mukavin.
Kuka on maailman rikkain ihminen? Mikä on Suomen pohjoisin kaupunki? Mikä on Euroopan suurin valtio? Olimme Helsingin parhaassa diskossa. Hän oli kilpailun toiseksi paras.
Pekka on kolmanneksi nuorin.
100 Adjektiivien vertailuasteet


Adverbien vertailuasteet
Adverbi on sana, joka kertoo, millä tavalla, milloin, missä jne. joku jotakin tekee.
Hän laulaa kauniisti. (millä tavalla?)
Hän heräsi aikaisin. (milloin?)
Rovaniemi on kaukana. (missä?)
Kaikkein tavallisin on tapaa ilmaiseva sti-adverbi eli se, joka vastaa kysymykseen millä tauolla, miten. Se muodostetaan adjektiivista siten, että adjektiivin vartaloon liitetään pääte sti.
Millainen?
Perusmuoto
Vartalo
Millä tavalla?
Vartalo + sti
kaunis
kaunii-
Hän laulaa
kauniisti.
nopea
nopea-
Puhut liian
nopeasti.
hidas
hitaa-
Hän kävelee
hitaasti.
iloinen
iloise-
Liisa nauroi
iloisesti.
Adverbeja ei yleensä taivuteta sijamuodoissa, mutta useimmilla adverbeilla on vertailuasteet niin kuin adjektiiveilla:
Positiivi
nopeasti
aikaisin
alhaalla
Komparatiivi
nopeammin
aikaisemmin
alempana
Superlatiivi
nopeimmin
aikaisimmin
alimpana
Adverbin vertailuasteiden määritteet
Adverbien vertailuasteen edessä olevat määritteet noudattavat samoja sääntöjä kuin adjektiivien määritteet (ks. s. 100).
Liisa laulaa hyvin / oikein / melko / kamalan kauniisti.
Hän laulaa paljon / vähän / vielä kauniimmin kuin minä.
Kuka laulaa kaikkein kauneimmin?
Adverbien vertailuasteet 101


Komparatiivin ja superlatiivin muodostus
Tapaa ilmaisevien sti-loppuisten adverbien komparatiivin tunnus on mmin, superlatiivin tunnus on immin. Tunnukset liitetään esimerkiksi adjektiivin vartaloon:
helppo -» helpo- -» helposti -> helpommin -> helpoimmin
Komparatiivi (hitaammin)
Adjektiivi
Kaunis
ihana
hidas
iloinen
kevyt
väsynyt
huolimaton
Adjektiivin
vartalo
kaunii-
ihana-
hitaa-
iloise-
kevye-
väsynee-
huolimattoma-
Adverbin
positiivi
Kauniisti
ihanasti
hitaasti
iloisesti
kevyesti
väsyneesti
huolimattomasti
Adverbin
komparatiivi
kauniimmin
ihanammin
hitaammin
iloisemmin
kevyemmin
väsyneemmin
huolimattomammin
Huom! Kaksitavuisten vartaloiden a, ä -> e komparatiivissa:
kova
selvä
kova-
selvä-
kovasti
selvästi
kovemmin
selvemmin
Vrt.
mukava
ikävä
mukava-
ikävä-
mukavasti
ikävästi
mukavammin
ikävämmin
Huom! hyvä
hyvin
paremmin
Huom! Adverbin komparatiivin saat myös adjektiivin komparatiivista seuraavan kaavan avulla:
Millainen?
(adjektiivi)
Millä tavalla? (adverbi)
helpompi
helpommin
selvempi
4
selvemmin
mukavampi
4
mukavammin
Sinä kävelet liian nopeasti.
Kävele vähän hitaammin!
Älä puhu niin epäselvästi, puhu selvemmin! Liisa opiskelee ahkerammin kuin Pekka. Tänään tuulee paljon kovemmin kuin eilen.
102 Adverbien vertailuasteet


Superlatiivi (hitaimmin)
Superlatiivin tunnus immin vaikuttaa sanan vartalon viimeiseen vokaaliin seuraavalla tavalla:
Adjektiivi
Adjektiivin
vartalo
Adverbin
superlatiivi
O, ö
helppo
helpo-
helpoimmin
u, y
hassu
hassu-
hassuimmin
eivät muutu
hölmö
hölmö-
hölmöimmin
a, ä, e
kova
kova-
kovimmin
menevät
hauska
hauska-
hauskimmin
pois
mukava
mukava-
mukavimmin
selvä
selvä-
selvimmin
ikävä
ikävä-
ikävimmin
iloinen
iloise-
iloisimmin
kevyt
kevye-
kevyimmin
* 1 -> e
siisti
siisti-
siisteimmin
H J
nätti
näti-
näteimmin
J
kaunis
kaunii-
kauneimmin
W -> V
hidas
hitaa-
hitaimmin
kaksi samaa
tuore
tuoree-
tuoreimmin
vokaalia, toinen pois
väsynyt
väsynee-
väsyneimmin
Huom! Adverbi hyvin, paremmin, parhaiten.
Huom! Adverbin superlatiivin saat myös adjektiivin superlatiivista seuraavalla tavalla:
Millainen? hauskin kaunein hitain
(adjektiivi) 4 14
Millä tavalla? hauskimmin kauneimmin hitaimmin
(adverbi)
Mukavimmin ja nopeimmin pääset sinne lentokoneella.
Pääset meille parhaiten raitiovaunulla.
Kalle nauroi kaikkein äänekkäimmin.
Tapaat opettajan varmimmin torstaisin kello 12-13.
Adverbien vertailuasteet 103


Poikkeuksellisia vertailumuotoja
Huomaa seuraavien sanojen vertailuasteet. Joidenkin sanojen superlatiivi on harvinainen.
Kuinka paljon? (määrä)
paljon enemmän eniten
vähän vähemmän vähiten
Millä tavalla? (tapa)
hyvin paremmin
kovaa kovempaa
hiljaa hiljempaa, hiljemmin
mielellään mieluummin
Milloin? Kuinka kauan? Kuinka usein? (aika)
usein useammin
harvoin harvemmin
aikaisin aikaisemmin
myöhään myöhemmin
kauan kauemmin
ennen ennemmin
Missä? Mistä? Mihin? (paikka)
alhaalla
alempana
alimpana
alhaalta
alempaa
(alimpaa)
alas
alemmaksi
alimmaksi
ylhäällä
ylempänä
ylimpänä
ylhäältä
ylempää
(ylimpää)
ylös
ylemmäksi
ylimmäksi
lähellä
lähempänä
lähimpänä
läheltä
lähempää
(lähimpää)
lähelle
lähemmäksi
lähimmäksi
kaukana
kauempana
kauimpana
kaukaa
kauempaa
(kauimpaa)
kauas
kauemmaksi
kauimmaksi
useimmin
(harvimmin)
(aikaisimmin)
(myöhimmin)
(kauimmin)
parhaiten kovimmin, koviten hiljaisimmin mieluimmin, mieluiten
104 Adverbien vertailuasteet


Huomaa myös ilmansuuntaa merkitsevät:
pohjoisessa
pohjoisesta
pohjoiseen
pohjoisempana
pohjoisempaa
pohjoisemmaksi
(pohjoisimpana)
etelässä
etelästä
etelään
etelämpänä
etelämpää
etelämmäksi
lännessä
lännestä
länteen
lännempänä
lännempää
lännemmäksi
idässä
idästä
itään
idempänä
idempää
idemmäksi
Ilmansuuntaa tarkoittavien paikansijojen superlatiiveja ei yleensä käytetä. Käytämme mie luummin adjektiivien pohjoinen, eteläinen, läntinen ja itäinen normaaleja superlatiiveja attri buuttina:
Mikä on Euroopan itäisin kaupunki? Oletko käynyt Suomen pohjoisimmassa paikassa? Mikä on Afrikan läntisin maa? Onko Hanko Suomen eteläisin kaupunki?
Määrä, tapa
Hän puhuu suomea paljon paremmin kuin minä.
Auto maksaa enemmän kuin polkupyörä.
Miksi te huudatte niin kovaa? Olkaa vähän hiljempaa!
Teen mielelläni ruokaa. (Huom! possessiivisuffiksi)
Otan mieluummin teetä kuin kahvia.
Lauantaisin minä kaikkein mieluiten lepään.
Aika
Herään aikaisemmin kuin Matti. Voitko soittaa vähän myöhemmin?
Hän käy saunassa useammin kuin me muut. Lauantaisin me useimmiten käymme elokuvissa. Hän istui ravintolassa kauemmin kuin muut.
Älä pane taulua niin ylös, pane se vähän alemmaksi! Hän asuu alempana kuin minä. Olet liian lähellä, mene vähän kauemmaksi! Älä istu niin kauhean kaukana, tule lähemmäksi! Kuka meistä asuu kaikkein kauimpana? Kumpi on lähempänä Helsinkiä, Turku vai Kotka? Oulu on pohjoisempana kuin Helsinki. Kaikkein pohjoisimpana on Utsjoki. Helsinki on etelämpänä kuin Oulu. Onko Kotka idempänä kuin Porvoo? Onko Vaasa lännempänä kuin Seinäjoki?
Paikka
Adverbien vertailuasteet 105


Possessiivisuffiksit eli omistusliitteet
Suomen kielessä omistajan persoona ilmaistaan possessiivisuffiksin eli omistusliitteen avulla.
Joka persoonalla on oma possessiivisuffiksinsa; yksikön ja monikon 3. persoonan suffiksit ovat samanlaiset.
Suomen kielessä ei ole erityisiä possessiivipronomineja. Käytämme persoonapronominien genetiiviä:
Tämä on minun kassin/.
Onko Kalle sinun veljes/'?
Se on hänen talonsa.
Tämä on meidän asuntomme.
Kuka on teidän opettajanne?
Se on heidän autonsa.
Possessiivisuffiksia käytetään vain silloin, kun sanan edessä on tai voisi olla persoonapronominin genetiivi:
(minun) taloni (meidän) talomme
(sinun) talosi (teidän) talonne
(hänen) talonsa (heidän) talonsa
Possessiivisuffiksia täytyy käyttää, jos sanan edessä on persoonapronominin genetiivi. Possessiivisuffiksia ei käytetä, jos sanan edessä on jonkin muun pronominin tai substantiivin genetiivi:
minun taloni heidän talonsa
Leenan talo Virtasten talo
tuon perheen talo noiden ihmisten talo
Poikkeus! Kertova lauseenvastike (ks. s. 289):
Tiedän hänen olevan lomalla.
Possessiivisuffiksi pannaan vain pääsanaan, ei attribuuttiin:
minun pieni poikani
hänen kolme mukavaa ystäväänsä
Poikkeus! Agenttirakenteessa tekijää ilmaiseva possessiivisuffiksi on agenttipartisiipissa (ks. s. 236):
Onko tuo sinun kääntämäsi kirja?
Tämä on hänen tekemänsä pusero.
(minun) kirjani (sinun) kirjasi (hänen) kirjansa
(meidän) kirjamme (teidän) kirjanne (heidän) kirjansa
106 Possessiivisuffiksit eli omistusliitteet


Miten possessiivisuffiksi liitetään sanaan?
Possessiivisuffiksi pannaan sanan vartaloon:
Nominatiivi Vartalo + Possessiivisuffiksi
osoite osoittee- osoitteeni
nimi nime- nimeni
lapsi lapse- lapseni
veli velje- veljeni
perhe perhee- perheeni
vastaus vastaukse- vastaukseni
Jos sanassa on k, p, t -vaihtelu, pannaan possessiivisuffiksi sanan vahvaan vartaloon:
Nominatiivi Vartalo Vahva vartalo + Possessiivisuffiksi
poika poja- poika- poika-ni
tyttö tytö- tyttö- tyttö-ni
lehti lehde- lehte- lehte-ni
käsi käde- käte- käte-ni
Jos sanassa on sijapääte, possessiivisuffiksi pannaan sijapäätteen jälkeen:
Vartalo + Sijapääte + Possessiivisuffiksi
talo- ssa- ni talossani
poja- Ha- si pojallasi
osoittee- sta- nsa osoitteestansa
naisi- a- mme naisiamme
poji- Ile- nne pojillenne
Huom! Sijamuodon lopussa oleva -t tai -n katoaa, kun sanaan pannaan possessiivisuffiksi:
Monikon nominatiivi + possessiivisuffiksi:
lapset Meidän lapse-mme ovat jo koulussa.
Yksikön ja monikon genetiivi + possessiivisuffiksi:
veljen Mikä sinun velje-si nimi on?
lasten Joni on meidän laste-mme kaveri.
Yksikön ja monikon illatiivi + possessiivisuffiksi:
huoneeseen Tule minun huoneesee-ni!
kotiin Mene kotii-si!
naapureihin Haluatko tutustua naapureihi-mme?
Huom! Jos sanan vartalon ja possessiivisuffiksin välissä ei ole sijapäätettä, on sanan vartalo vahva:
yks. nominatiivi poika pieni poika-ni
mon. nominatiivi pojat pienet poika-ni
yks. genetiivi pojan poika-ni nimi
Possessiivisuffiksit eli omistusliitteet 107


Koska sijamuodon -t ja -n menevät pois possessiivisuffiksin edestä, ovat seuraavat sijamuo¬
dot samannäköiset, jos sanassa on possessiivisuffiksi:
Yksikön ja monikon nominatiivi sekä yksikön genetiivi ja objektin akkusatiivimuodot: kirja kirja-si
kirjat -> kirja-si
kirjan -> kirja-si
Yleensä lauseessa on jokin muu sana (esim. verbi tai attribuutti), joka osoittaa, mikä sijamuoto on kyseessä:
Missä kirja on?
Missä kirjat ovat?
Mikä kirjan nimi on? Anna minulle uusi kirja! Mistä ostit tuon kirjan? Mistä ostit nuo kirjat?
Missä sinun kirjasi on? Missä sinun kirjasi ovat? Mikä kirjasi nimi on? Anna minulle uusi kirjasi! Mistä ostit tuon kirjasi? Mistä ostit nuo kirjasi?
Huom! Jos sanan vartalon viimeinen vokaali on -a tai -ä, myös yksikön partitiivi ja yksikön illatiivi ovat samannäköiset, kun sanassa on possessiivisuffiksi:
a) kirja-a + poss.suff. I kirjaa-si
b) kirja-an + poss.suff. J
a) pöytä-ä + poss.suff. 1 ^ pöytää-si
b) pöytä-än + poss.suff. J
Saanko lainata sanakirjaa? Saanko lainata sanakirjaasi?
Älä piirrä uuteen kirjaan! Älä piirrä uuteen kirjaasi!
Vrt. lehte-ä -»lehteä-si, lehte-en —> lehtee-si
Translatiivin pääte -ksi ->• -kse ennen possessiivisuffiksia:
Valitsimme hänet sihteeriksi. Valitsimme hänet sihteeriksemme. Tuletko vaimokseni? Saat tämän omaksesi.
Possessiivisuffiksi
1
Sanan vartaloon: vahvaan vartaloon
rakas -> rakkaa-ni lehti -> lehte-ni
Sijapäätteen jälkeen: -t, -n pois
pojalla -> pojalla-ni pojat -> poika-ni lehden -» lehte-ni
108 Possessiivisuffiksit eli omistusliitteet


3. persoonan possessiivisuffiksi
3. persoonan possessiivisuffiksi on joko -nsa, -nsä tai vokaali + n. Vokaali on sama kuin sijapäätteen viimeinen vokaali:
kirjassa-nsa = kirjassa-an
lapselle-nsa = lapselle-en
Nykykielessä käytetään 3. persoonan possessiivisuffiksina yhdistelmää vokaali + n (V+n) aina, kun se on mahdollista.
3. persoonan possessiivisuffiksina V+ non mahdollinen silloin, kun sanan sijapäätteen lopussa on lyhyt (yksi) vokaali.
Sanan nominatiivissa, genetiivissä ja illatiivissa on aina possessiivisuffiksi -nsa, -nsä.
Yksikkö
Monikko
Nom.
lehti
‘lehtensä
lehdet
* lehtensä
Part.
lehteä
lehteään
lehtiä
lehtiään
Gen.
lehden
* lehtensä
lehtien
*lehtiensä
Iness.
lehdessä
lehdessään
lehdissä
lehdissään
Elät.
lehdestä
lehdestään
lehdistä
lehdistään
Illat.
lehteen
*lehteensä
lehtiin
Rehtiinsä
Adess.
lehdellä
lehdellään
lehdillä
lehdillään
Ablat.
lehdeltä
lehdeltään
lehdiltä
lehdiltään
Ailat.
lehdelle
lehdelleen
lehdille
lehdilleen
Ess.
lehtenä
lehtenään
lehtinä
lehtinään
Transl.
lehdeksi
lehdekseen
lehdiksi
lehdikseen
Huom! Jos sanan yksikön partitiivin lopussa on kaksi samanlaista vokaalia, täytyy käyttää possessiivisuffiksia -nsa, -nsä:
pöytää
kirjaa
Vrt. taloa sänkyä
(hänen) pöytäänsä (heidän) kirjaansa
(hänen / heidän) taloaan sänkyään
taloansa
sänkyänsä
Possessiivisuffiksi! eli omistusliitteet 109


Persoonapronominin genetiivi
Persoonapronominin genetiiviä ei käytetä silloin, kun lauseen subjekti on sama kuin omistaja:
Minä vien autoni huoltamoon.
Saitko uuden asuntosi halvalla?
Pekka maalasi talonsa viime kesänä.
Me myimme vanhan automme.
Miksi te myitte autonne?
Virtaset rakensivat kellariinsa saunan.
Vrt. Saanko lainata sinun sanakirjaasi?
Puhekielessä käytetään yleensä persoonapronominin genetiiviä, mutta ei possessiivisuffiksia:
Mä vien mun auton huoltamoon. Me myytiin meidän vanha auto.
Huom! 3. persoonan pronominien genetiiviä hänen, heidän ei saa käyttää silloin, kun lauseen subjekti on sama kuin omistaja:
Pekka osti uuden talon.
Pekka maalaa uuden talonsa. (Talo on Pekan.)
Pekan täytyy maalata talonsa.
Subjekti ei ole sama kuin omistaja:
Maijalla on uusi auto.
Matti ihailee hänen autoaan. (Auto on Maijan.)
Virtaset myivät talonsa.
Lahtiset ostivat heidän talonsa. (Talo oli Virtasten.)
Pekka tapasi Liisan ja äitinsä torilla. (Pekan äiti)
Pekka tapasi Liisan ja hänen äitinsä. (Liisan äiti)
Huom! Sivulauseessa oleva yhdistelmä hänen, heidän + poss.suff. viittaa päälauseen subjektiin.
Liisa kertoi, että hänen siskonsa muuttaa Turkuun.
Virtaset sanoivat, että heidän poikansa opiskelee Oulussa.
3. 	persoonan possessiivisuffiksi lauseessa yksin, ilman persoonapronominin genetiiviä, viittaa siis lauseen subjektiin, passiivilauseen objektiin tai omistuslauseen omistajaan: Liisa antoi kirjansa minulle.
Hän kirjoitti siskolleen.
Miehen täytyi myydä autonsa.
Virtasten on maalattava talonsa.
Lapsi vietiin kotiinsa.
Mitä hänellä on kassissaan?
110 Possessiivisuffiksit eli omistusliitteet


Huom! 3. persoonan possessiivisuffiksi seuraavissa sivulausetta vastaavissa rakenteissa:
Äiti pyysi Villeä siivoamaan huoneensa.
= Äiti pyysi, että Ville siivoaa huoneensa.
(Villen huone)
Äiti pyysi Villeä siivoamaan hänen huoneensa, (äidin huone) = Äiti pyysi, että Ville siivoaa hänen huoneensa.
Matti kertoi Liisan myyneen autonsa. (Liisan auto)
Matti kertoi Liisan myyneen hänen autonsa. (Matin auto)
Liisa söi Kallen lukiessa lehteään. (Kallen lehti)
Liisa söi Kallen lukiessa hänen lehteään. (Liisan lehti)
Millaisissa sanoissa possessiivisuffiksia käytetään?
Possessiivisuffiksi kertoo, kuka
a) omistaa:
Autoni on huoltamolla.
Missä sinun sanakirjasi on?
Muistitteko siivota huoneenne?
b) tekee (lauseenvastikkeiden verbimuodoissa):
Luin lehteä syödessäni aamiaista.
Tulimme kurssille oppiaksemme suomea.
Tehtyänne harjoitukset voitte lähteä kotiin.
Seuraavissa sanoissa ja ilmauksissa on tai voi olla possessiivisuffiksi:
- 	kaikki substantiivit
Pese kätesi, kasvosi ja hampaasi!
Pyyhkikää jalkanne!
Mies menetti tajuntansa. Hän ei ole vielä tullut tajuihinsa.
vanhemmat (= isä ja äiti)
Minun vanhempani asuvat Turussa.
Missä sinun vanhempasi asuvat?
Hän kirjoittaa usein vanhemmilleen.
mielelläni
Teen sen mielelläni.
Mitä sinä teet mielelläsi?
Tulemme mielellämme.
mielestäni (mielipide)
Minun mielestäni tämä on helppoa.
Onko Pekka mukava poika sinun mielestäsi?
Onko tämä teidän mielestänne ihan totta?
Possessiiuisuffiksit eli omistusliitteet 111


- postpositiot
Hän asuu meidän luonamme.
Katso taaksesi!
Hän istuu minun vieressäni.
Tule minun mukaani!
Lähdetkö (meidän) kanssamme elokuviin?
- itse-pronominin taivutusmuodot
Ajattelin näin itsekseni.
Hän puhuu aina vain itsestään.
Olin vihainen itselleni.
- toiset I toinen-toinen •pronomini
Tunnetteko jo toisenne (toinen toisenne)?
He tapasivat toisensa (toinen toisensa) Italiassa.
He tykkäävät toisistaan (toinen toisestaan).
- eräät vertailua ilmaisevat adjektiivit
Hän on minun näköiseni. (= Hän on saman näköinen kuin minä.)
Minä olen sinun ikäisesi, kokoisesi, painoisesi.
Älä kiusaa pienempiäsi! (= niitä, jotka ovat pienempiä kuin sinä)
Käy sinä nuoremmaksesi kaupassa! (= Käy sinä kaupassa, koska olet nuorempi kuin minä.)
- fmaalirakenne
Tulin tänne oppiakseni suomea.
Menemme lomalle voidaksemme levätä.
- ilmauksia ja fraaseja, joissa on possessiivisuffiksi:
Muistaakseni Liisa tulee lomalta ensi viikolla.
Tietääkseni, luullakseni, ymmärtääksemme asia on näin.
Teen parhaani, kaikkeni. Tee sinäkin parhaasi, kaikkesi!
Teitkö sen tahallasi? En tehnyt sitä tahallani.
Hän on nimeltään Pirjo.
Olen ammatiltani opettaja. Mikä hän on ammatiltaan?
Millainen olet luonteeltasi? Olen levoton luonteeltani.
Hän oli hyvillään. Minä olen pahoillani.
Opiskelen huvikseni. Tee tämä minun mielikseni!
Mene tiehesi! Menkää tiehenne!
Oletko tosissasi? Olen ihan tosissani.
Olen huolissani hänestä.
Hän tuli viimein järkiinsä.
Jukka sai päähänsä, että meidän pitäisi muuttaa maalle.
Hän on hyvä käsistään.
112 Possessiivisuffiksit eli omistusliitteet


Pronominit
Lähes kaikkia suomen kielen pronomineja käytetään sekä yksikössä että monikossa kaikissa sijamuodoissa.
Hän on mukava. He ovat mukavia.
Tykkään tuosta ihmisestä. Tykkään noista ihmisistä.
Olen käynyt monessa maassa. Olen käynyt monissa maissa.
Pronominit voivat olla lauseessa yksin, itsenäisinä sanoina, tai toisen sanan määritteinä, attribuutteina:
Minä olen Liisa.
Tämä on kirja. Tämä kirja on sanakirja.
Kaikki lähtivät kotiin. Kaikki pojat lähtivät kotiin.
Kun pronomini on toisen sanan attribuuttina, se on samassa luvussa ja sijamuodossa kuin pääsana:
Missä talossa sinä asut? Asun tuossa keltaisessa talossa.
Mikä tuon kirjan hinta on?
Jorma on käynyt jokaisessa Suomen kaupungissa.
Jorma on käynyt kaikissa Suomen kaupungeissa.
Pronominiryhmät
1. Persoonapronominit:
minä, sinä, hän - (mon.) me, te, he Tapasin hänet eilen.
2. Demonstratiivipronominit:
tämä, tuo, se - (mon.) nämä, nuo, ne
Liisa asuu tuossa talossa. Asutko sinäkin siinä?
3. Kysymyspronominit (interrogatiivit):
kuka? mikä? kumpi?
Kenellä on hyvä sanakirja? Millä kadulla sinä asut?
4. Relatiivipronominit:
joka, mikä
Talo, jossa Sanna asuu, on kaksikerroksinen.
Tämä suklaa on parasta, mitä koskaan olen maistanut.
Pronominit 113


5. Indefiniittipronominit:
joku, jokin; eräs, yksi jokainen, kaikki, joka, kukin kumpikin, molemmat, jompikumpi (ei) kukaan, (ei) mikään, (ei) kumpikaan moni, usea; muutama, harva toinen, muu, sama
Joku mies soitti sinulle. Pidän kaikista eläimistä. Kumpikin halusi tulla mukaan. Kukaan ei muistanut Liisan osoitetta. Monet suomalaiset puhuvat englantia. Harva suomalainen osaa kiinaa. Osaatko sanoa tämän toisella tavalla? Asun samassa kaupungissa kuin Kirsti.
6. Refleksiivipronomini:
itse
Tein tämän puseron itselleni.
7. Resiprookkipronominit:
toiset + possessiivisuffiksi toinen - toinen + possessiivisuffiksi Missä te tapasitte toisenne?
Seuraavassa esimerkkejä pronominien taivutuksesta ja siitä, millä tavalla niitä käytetään. Minä, sinä, hän; me, te, he
(Persoonapronominit)
Yksikkö
Monikko
1. persoona
minä
1. persoona
me
2. persoona
sinä
2. persoona
te
3. persoona
hän
3. persoona
he
Perusmuoto
Partitiivi
Vartalo
Genetiivi
Akkusatiivi
minä
minua
minu-
minun
minut
sinä
sinua
sinu-
sinun
sinut
hän
häntä
häne-
hänen
hänet
me
meitä
mei-
meidän
meidät
te
teitä
tei-
teidän
teidät
he
heitä
hei-
heidän
heidät
Minulla on kaksi lasta. Minä rakastan sinua. En tunne häntä, mutta haluaisin tutustua häneen. Tuo talo on meidän. Soitan teille huomenna. Minä pidän heistä. Tapaan hänet huomenna. Tunnen heidät hyvin.
114 Pronominit


Monikon 2. persoonan te-pronominilla puhutellaan yhtä ihmistä silloin, kun häntä ei tunneta lähemmin. Te on suomen kielen teitittelypronomini.
sinuttelu: Liisa, oletko sinä suomalainen?
teitittely: Puhutteko te suomea, herra Terranova?
Suomen kielessä ei erotella sanojen sukua. Pronominia hän käytetään sekä miehistä että naisista:
Tunnetko Helin? Hän on minun siskoni.
Tuolla on Ville. Hän on minun poikani.
Pronomineja hän ja he käytetään vain ihmisistä. Kun puhutaan maista, laivoista, eläimistä jne. käytetään pronominia se:
Minulla on pieni kissa. Sen nimi on Misse.
Suomen kielessä ei ole erityistä possessiivipronominia, vaan sen sijasta käytämme persoonapronominin genetiiviä. Persoonapronominin genetiivin jäljessä olevaan sanaan (substantiiviin) täytyy liittää possessiivisuffiksi eli omistusliite (ks. s. 106):
Kenen kirja tuo on? Se on minun.
Johanna on minun nuorin siskon/.
Kun 1. ja 2. persoonan pronominit ovat lauseen subjektina, ne voidaan jättää pois, ellei niitä haluta erityisesti korostaa. 3. persoonan pronominit pannaan näkyviin:
Ostin ruokaa. Asumme Helsingissä.
Tuletko illalla pubiin? Tulen, jos ehdin.
Asutteko Vantaalla? Emme asu.
Hän osti ruokaa. He asuvat Keravalla.
Huom! Subjektia korostetaan:
Minä ostan kyllä ruokaa, mutta sinä teet sen.
Me asumme Vantaalla. Missä te asutte?
Kun päälauseen ja sivulauseen subjektina on sama pronomini, sitä ei yleensä toisteta sivulauseessa:
Minä sanoin, että tulen kello viisi.
Hän tuli iloiseksi, kun sai kirjeen ystävältään.
Te voitte mennä kotiin heti, kun olette tehneet tehtävät.
Pronominit 115


Jos edellä olevassa lauseessa on kaksi ihmistä tarkoittavaa sanaa, subjektiin viitataan hän I he -pronominilla, muihin lauseenjäseniin pronomineilla tämä / nämä:
(Liisa kertoi poikaystävästään Pekasta.)
Hän (Liisa) sanoi, että tämä (Pekka) asuu Vantaalla.
(Pekka ja Kalle tapaavat uudet naapurinsa huomenna.)
He (Pekka ja Kalle) sanovat, että nämä (uudet naapurit) tulevat heille (Pekalle ja Kallelle) illalla kylään.
Puhekielessä ja useissa murteissa käytetään se I ne -pronomineja silloinkin, kun puhutaan ihmisistä. Tämä on hyvin yleistä ja luonnollista, ei epäkohteliasta.
Tunnetko Kallen? Se on kiva kaveri.
Itse + possessiivisuffiksi
(Refleksiivipronomini)
Pronomini itse taipuu vain yksikössä. Taivutusmuodoissa on aina possessiivisuffiksi sijapäätteen jälkeen:
Ostin tämän itselleni, en sinulle.
Jtse-pronominia käytetään silloin, kun sama persoona on sekä lauseen subjektina että objektina tai adverbiaalina.
Minä tein tämän puseron jjBnöfle ->itselleni Pidätkö sinä itsestäsi?
Hän katseli itseään peilistä.
Tunne itsesi! Luottakaa itseenne!
Hän puhuu aina vain itsestään.
Tunnen itseni väsyneeksi.
Hän puhuu itsekseen (= yksin; itsensä kanssa).
Huom! Jos pronominiin itse ei liity sijapäätettä, ei käytetä myöskään possessiivisuffiksia:
Teitkö tuon ihan itse?
(Avaa ovi!) En avaa, avaa itse!
Huom! Pronomini itse viittaa lähimpään edellä olevaan sanaan:
Äiti käski pojan ostaa itselleen uudet housut.
Vrt. Äiti pyysi poikaa tuomaan hänelle kupin kahvia.
Kallen lukiessa lehteä Maija keitti itselleen kahvia. Vrt. Kallen lukiessa lehteä Maija keitti hänelle kahvia.
116 Pronominit


Toiset + possessiivisuffiksi = toinen - toinen + possessiivisuffiksi
(Resiprookkipronominit)
Pronominiin liittyy aina possessiivisuffiksi.
Pronomini viittaa aina kahteen tai useampaan ihmiseen, joten sen kanssa käytetään vain monikollisia possessiivisuffikseja.
Minä rakastan sinua l = Me rakastamme toisiamme, ja sinä rakastat minua. J
Yksiosainen toiset + possessiivisuffiksi on nykykielessä tavallisempi kuin kaksiosainen muoto toinen - toinen + possessiivisuffiksi.
Pronomini toiset + possessiivisuffiksi taipuu monikossa. Pronominin toinen - toinen + possessiivisuffiksi ensimmäinen osa ei taivu, jälkimmäinen osa taipuu yksikössä:
He rakastavat toisiaan.
He rakastavat toinen toistaan.
Toiset + -mme
Toiset + -nsa
Nominatiivi
toisemme
toisensa
Genetiivi
toistemme
toistensa
Partitiivi
toisiamme
toisiaan
Inessiivi
toisissamme
toisissaan
Elatiivi
toisistamme
toisistaan
Illatiivi
toisiimme
toisiinsa
Adessiivi
toisillamme
toisinaan
Ablatiivi
toisiltamme
toisiltaan
Allatiivi
toisillemme
toisilleen
Huom! Sijamuodon -t ja -n katoavat possessiivisuffiksin edestä:
toiset + -mme -> toisemme
toisten + -nne -> toistenne
toisiin + -nsa -> toisiinsa
Tunnetteko te toisenne?
Missä te tapasitte toisenne ensimmäisen kerran? Tutustuimme toisiimme viime kesänä suomen kurssilla. Identtiset kaksoset ovat aivan toistensa näköiset.
Liisa ja Leena soittavat toisilleen melkein joka ilta.
He pitävät paljon toinen toisestaan.
He soittavat toinen toiselleen melkein joka ilta.
Pronominit 117


Tämä, tuo, se; nämä, nuo, ne
(Demonstratiivipronominit)
Nominatiivi
tämä
nämä
tuo
nuo
se
ne
Genetiivi
tämän
näiden
tuon
noiden
sen
niiden
Vartalo
tä-
näi-
tuo-
noi-
si-
nii-
Partitiivi
tätä
näitä
tuota
noita
sitä
niitä
Inessiivi
tässä
näissä
tuossa
noissa
siinä
niissä
Elatiivi
tästä
näistä
tuosta
noista
siitä
niistä
Illatiivi
tähän
näihin
tuohon
noihin
siihen
niihin
Adessiivi
tällä
näillä
tuolla
noilla
sillä
niillä
Ablatiivi
tältä
näiltä
tuolta
noilta
siltä
niiltä
Allatiivi
tälle
näille
tuolle
noille
sille
niille
Essiivi
tänä
näinä
tuona
noina
sinä
niinä
Translatiivi
täksi
näiksi
tuoksi
noiksi
siksi
niiksi
Huom! Pronominien monikon nominatiivi: nämä talot, nuo tytöt, ne kirjat
Huom! Se-pronominin inessiivi, elatiivi ja illatiivi: siinä talossa, siitä talosta, siihen taloon
Huom! Se-pronominin partitiivi ja elatiivi (-sta-muoto):
Rakastan sitä kirjaa, (partitiivi)
Pidän siitä kirjasta, (elatiivi)
Pronomineja käytetään viittaamassa ihmisiin, esineisiin, asioihin. Ne voivat olla lauseessa yksin, itsenäisinä sanoina tai substantiivin attribuutteina.
Pronomineja käytetään lähinnä seuraavalla tavalla:
tämä, nämä
viittaavat lähellä, näkyvillä olevaan tai johonkin sellaiseen, josta olemme juuri puhuneet:
Tämä on pöytä. Tällä pöydällä on kirjoja.
Nämä kirjat tällä pöydällä ovat sanakirjoja.
tuo, nuo
viittaavat näkyvillä, mutta kauempana olevaan:
Tunnetko tuon pojan, joka istuu viimeisellä rivillä?
118 Pronominit


se, ne
viittaavat johonkin, mistä on jo puhuttu tai johonkin, mitä emme näe (referoivat pronominit):
Kenen kirja tämä on? Se on Kalevin kirja.
Kotimaani on Sveitsi. Se maa on kuuluisa suklaasta.
Vrt. Me olemme nyt Suomessa. Tämä maa on kuuluisa saunoista.
Pidätkö tästä? Tykkäätkö näistä kukista?
Mikä noiden kirjojen hinta on? Älä huuda tuolla tavalla!
Antaisitko minulle tuon kynän tuolta pöydältä?
Carlos maistoi mämmiä, mutta ei pitänyt siitä.
Ostimme lakkoja. Ne maksoivat aika paljon.
Pronominia se, ne käytetään, kun puhutaan ihmisestä
- puhekielessä, murteissa
Missä Heikki asuu? Se asuu tuossa talossa.
- relatiivipronominin korrelaattina (myös kirjakielessä; ks. s. 121)
Se, joka on tehnyt harjoitukset, voi lähteä kotiin.
Meidän täytyy auttaa niitä, joilla ei ole työtä.
Huom! demonstratiivipronominien ja seuraavien adverbien ero:
Adverbit Pronominit
(pöydällä) (kadulta) (hyllylle)
täällä tuolla siellä tällä, tuolla, sillä
täältä tuolta sieltä tältä, tuolta, siltä
tänne tuonne sinne tälle, tuolle, sille
Asun nyt Suomessa. Täällä Suomessa on kaikki aika kallista.
Tässä maassa kaikki maksaa paljon.
Kassi on tuolla. Ota se sieltä ja tuo tänne!
Pane kassi tuolle pöydälle!
Carol asuu Kaliforniassa. Hän sanoo, että siellä paistaa aina aurinko. Haluaisin matkustaa sinne joskus. Olisi mukavaa tutustua siihen paikkaan.
Pronominit 119


Joka, mikä
(Relatiivipronominit)
Relatiivipronominien avulla voidaan yhdistää kaksi lausetta toisiinsa seuraavalla tavalla:
Päälause Relatiivilause
Tuolla on tyttö.
Tytön nimi on Liisa.
Tuolla on tyttö, jonka nimi on Liisa.
Tyttö on hyvä ystäväni.
Tytön nimi on Liisa.
Tyttö, jonka nimi on Liisa,
on hyvä ystäväni.
Relatiivipronomini on relatiivilauseen alussa. Sana tai ilmaus, johon relatiivipronomini viittaa, on nimeltään korrelaatti.
Jofea-pronomini viittaa yhteen sanaan (substantiiviin tai pronominiin), joka tarkoittaa ihmistä, eläintä tai asiaa.
Mifeä-pronomini viittaa kokonaiseen lauseeseen tai sellaiseen pronominiin, joka tarkoittaa asiaa.
Suoritin tentin, joka oli aika vaikea.
Suoritin tentin, mikä ilahdutti minua kovasti.
Joka-relatiivipronomini
Yksikkö Monikko
Nominatiivi joka jotka
Genetiivi jonka joiden
Partitiivi jota joita
Vartalo jo- joi-
Huom! Yksikön genetiivin -n ja monikon nominatiivin -t ovat pronominin tavujen välissä. Muut sijamuodot liitetään pronominin vartaloon (jo-lla, joi-sta).
Käyttöä
Relatiivipronomini ja sen korrelaatti ovat vierekkäin. Pronomini on samassa luvussa (yksikössä tai monikossa) kuin sana, johon se viittaa.
Tunnetko tuon tytön, jolla on tumma tukka?
Tunnetko nuo tytöt, joilla on tumma tukka?
Huom! Kun korrelaattina on numeroilmaus, joka-pronomini on monikossa.
Tunnetko nuo kaksi tyttöä, jotka istuvat tuolla.
120 Pronominit


Pronominin sijamuoto riippuu siitä, mikä tehtävä pronominilla on relatiivilauseessa. Sijamuotoa ei valita korrelaatin mukaan.
Joka-pronomini voi olla relatiivilauseen
a) subjekti
Luin eilen artikkelin. Artikkeli oli mielenkiintoinen.
Luin eilen artikkelin, joka oli hyvin mielenkiintoinen.
Tunnetko nuo tytöt? Tytöt juttelevat Maijan kanssa.
Tunnetko nuo tytöt, jotka juttelevat Maijan kanssa?
b) objekti
Artikkeli kertoi Egyptin historiasta. Luin eilen artikkelin.
Artikkeli, jonka luin eilen, kertoi Egyptin historiasta.
Tämä on asia. En ymmärrä asiaa.
Tämä on asia, jota en ymmärrä.
Lauseissa oli vaikeita sanoja. Meidän piti kääntää lauseet.
Lauseissa, jotka meidän piti kääntää, oli vaikeita sanoja.
Katso sanakirjasta sanat. Et tunne sanoja.
Katso sanakirjasta sanat, joita et tunne.
c) adverbiaali
Tämä on kysymys. Kysymykseen on vaikea vastata.
Tämä on kysymys, johon on vaikea vastata.
Se on elokuva. Pidän elokuvasta hyvin paljon.
Se on elokuva, josta pidän hyvin paljon.
Hän pitää kirjoista. Kirjoissa kerrotaan rakkaudesta.
Hän pitää kirjoista, joissa kerrotaan rakkaudesta.
Mies on Sepon veli. Veera puhui miehen kanssa.
Mies, jonka kanssa Veera puhui, on Sepon veli.
Huom! Joka-pronominin korrelaattina ei yleensä käytetä hän, he-pronomineja, vaan pronomineja se, ne:
se, joka: Se, joka on tehnyt harjoitukset, voi lähteä kotiin,
ne, jotka: Kysy niiltä, jotka jotakin tietävät.
Ks. myös Partisiippi-ilmaus s. 226.
Pronominit 121


Mikä-relatiivipronomini
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Vartalo
Yksikkö
mikä
minkä
mitä
mi-
Monikko
mitkä
(Muut monikkomuodot ovat samanlaiset kuin yksikön muodot.)
Mikä-relatiivipronomini viittaa ainoastaan asiaa tarkoittavaan ilmaukseen. Jos korrelaattina on substantiivi tai sellainen pronomini, joka tarkoittaa konkreettista esinettä tai ihmistä, relatiivipronomini on joka.
Mikä-pronomini viittaa
a) 	kokonaiseen lauseeseen
Poika siivosi huoneensa, mikä hämmästytti äitiä kovasti.
Ville tiskasi astiat, mistä ilahduin kovasti.
Sain 3 pistettä tentistä, mikä oli ihme.
Vrt. Sain 3 pistettä tentistä, joka oli vaikea.
b) superlatiivi-ilmaukseen
Jäätelö on parasta, mitä tiedän.
Nämä ovat kauneimmat kukat, mitkä koskaan olen saanut.
Se on hauskin elokuva, minkä olen nähnyt.
c) pronominiin, joka on yksikössä ja joka tarkoittaa asiaa (ei siis ihmistä)
Tein kaiken, minkä voin.
Ajattelin koko illan sitä, mitä Jaana minulle eilen kertoi.
Oletko miettinyt sitä, mistä me eilen keskustelimme?
Huom! Kun korrelaattina on konkreettista asiaa tai ihmistä tarkoittava pronomini tai pronomini on monikossa, käytetään joka-relatiivipronominia:
Onko täällä joku, jolta voisin kysyä neuvoa?
Lähetin kortin kaikille, joihin olin tutustunut lomallani.
Näetkö nuo talot? Tuo, joka on vasemmalla, on Helsingin vanhin kivitalo.
Nuo, jotka ovat oikealla, ovat uusia.
Huom!
_ . . . ... ,| missä, mistä, mihin (minne)
Paikkaa tarkoittava sana + <
I 	jossa, josta, johon (jonne)
Paikalla, missä / jossa talo ennen oli, on nyt urheilukenttä.
Kaupunki, mihin / johon saavuimme, oli pieni ja idyllinen.
122 Pronominit


Kuka? mikä? kumpi?
(ei) kukaan, mikään, kumpikaan
(Ky symyspronominit) (Indefinii ttipronomine j a)
Ks. myös pronomineja kumpikin (s. 126) ja joku, jokin, eräs, yksi (s. 128).
Kuka tuo tyttö on?
Mikä eläin tuo on?
Kumpi kirja on parempi, tämä vai tuo?
Kumpi on vanhempi, Niina vai Piia?
Pronomineja kuka? ja (ei) kukaan käytetään ihmisistä, mikä? ja (ei) mikään asioista ja eläimistä. Pronomineja kumpi? ja (ei) kumpikaan käytetään silloin, kun puheena on kaksi ihmistä, eläintä tai asiaa.
Kuka? (Ei) kukaan
Yksikkö
Nominatiivi
kuka
(ei) kukaan
Partitiivi
ketä
(ei) ketään
Akkusatiivi
kenet
Genetiivi
kenen
(ei) kenen-kään
Inessiivi
kenessä
(ei) kenessä-kään
Elatiivi
kenestä
(ei) kenestä-kään
Illatiivi
keneen
(ei) keneen-kään
Adessiivi
kenellä
(ei) kenellä-kään
Ablatiivi
keneltä
(ei) keneltä-kään
Allatiivi
kenelle
(ei) kenelle-kään
Essiivi
kenenä
(ei) kenenä-kään
Translatiivi
keneksi
(ei) keneksi-kään
Monikko
Nominatiivi
ketkä
(ei) ketkään
Partitiivi
keitä
(ei) keitään
Genetiivi
keiden
(ei) keiden-kään
Inessiivi
keissä
(ei) keissä-kään
Elatiivi
keistä
(ei) keistä-kään
jne.
jne.
Huom! Kuka-pronominin yksikön akkusatiiviobjekti on kenet:
- Kenet tapasit eilen?
- En ketään.
Pronominit 123


Pronomineilla on seuraavat lyhyemmät muodot, joita käytetään erityisen paljon puhekielessä:
keriessä
kenestä
keneen
kenellä
keneltä
kenelle
kessä
kestä
kehen
kellä
keitä
kelle
(ei) kessään (ei) kestään (ei) kehenkään (ei) kellään (ei) keltään (ei) kellekään
Kestä sinä tykkäät? Kelle soitit?
Keitä sait joulukortin?
En kestään. En kellekään. En keltään.
Pronominien kuka ja (ei) kukaan monikkomuodoista tavallisimmat ovat nominatiivi ja partitiivi. Muita monikkomuotoja käytetään harvoin:
Ketkä lähtevät mukaan? Eivät ketkään.
Keitä te tapasitte? Emme ketään, (yksikkö!)
Negatiivisen pronominin kieltosana muuttuu lauseen subjektin persoonan mukaan:
Kenelle sinä soitit? - En kenellekään.
Kenestä hän pitää? - Ei kenestäkään.
Kenet haluaisitte tavata? - Emme ketään.
Ketä he odottavat? - Eivät ketään.
Huom! Negatiivisen pronominin kieltosana liittyy lauseessa aina verbiin:
Hän ei pidä kenestäkään.
En jaksa soittaa kenellekään.
Me emme lähettäneet korttia kenellekään.
Kukaan ei tehnyt harjoituksia.
Mikä? (Ei) mikään
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Essiivi
Translatiivi
Yksikkö
mikä
minkä
mitä
missä
mistä
mihin
millä
miltä
mille
minä
miksi
(ei) mikään (ei) minkään (ei) mitään (ei) missään (ei) mistään (ei) mihinkään (ei) millään (ei) miltään (ei) millekään (ei) minään (ei) miksikään
Monikko
mitkä (ei) mitkään (Muut sijamuodot samat kuin yksikössä.
124 Pronominit


Huom! Negatiivisen (ei) mikään-pronominin lopussa on -än nominatiivissa, genetiivissä ja silloin, kun sijapäätteen viimeinen kirjain on -ä. Muuten lopussa on -kään: mi-stä-än, mi-lle-kään.
Mihin haluat mennä?
Mistä voin ostaa elefantin?
Missä te olitte?
Mihin Kysymyksiin he vastasivat? Miksi jää muuttuu, kun se sulaa? Minä päivänä olet syntynyt?
Mistä maasta hän on kotoisin? Mitkä vastaukset olivat oikein?
En halua syödä mitään.
Tämä ruoka ei maistu miltään. Hän ei pidä mistään.
Me emme mene mihinkään.
- En mihinkään.
- Et mistään.
- Emme missään.
- Eivät mihinkään.
Kumpi? (Ei) kumpikaan
Pronominit taipuvat kuten adjektiivin komparatiivi (ks. s. 96).
Vartalo on vahva seuraavissa sijamuodoissa:
Nominatiivi kumpi (ei) kumpikaan
Partitiivi kumpaa (ei) kumpaakaan
Illatiivi kumpaan (ei) kumpaankaan
Essiivi kumpana (ei) kumpanakaan
Muut sijapäätteet liitetään heikkoon vartaloon:
Genetiivi kumma-n (ei) kumman-kaan
Inessiivi kumma-ssa (ei) kummassa-kaan
Elatiivi kumma-sta (ei) kummasta-kaan
jne. jne.
Kumpi on vanhempi, Ville vai Roope?
Kummasta pidät enemmän, teestä vai kahvista?
Kumpaa haluat, teetä vai kahvia?
Kumpana päivänä tulet, tiistaina vai torstaina?
Kummassa kädessä pidät kelloa?
Kummalle soitit? - En kummallekaan.
Onko teillä auto vai vene? - Ei kumpaakaan.
Minä en tykkää kummastakaan, en Timosta enkä Kallesta.
Pronominien monikkomuotoja käytetään vain monikkosanojen ja parisanojen eli parillisia esineitä ilmaisevien sanojen yhteydessä:
Kummat housut haluat, nuo siniset vai nämä mustat?
En halua kumpiakaan.
Kummat voittivat ottelun, Tiikerit vai Pantterit?
Kummat kengät ostaisin, nämä vai nuo?
Pronominit 125


Kumpikin = molemmat; jompikumpi
(Indefiniittipronomine j a)
Näitä pronomineja käytetään silloin, kun puhutaan kahdesta ihmisestä, asiasta jne. Pronominit taipuvat samalla tavalla kuin adjektiivien komparatiivit.
Kumpikin-pronomini taipuu samalla tavalla kuin kysymyspronomini kumpi; sijapääte pannaan ennen -fein-liitettä
Kumpaa rakastat? Kummasta pidät?
Rakastan kumpaakin. Pidän kummastakin.
Jompikumpi-pronominiin pannaan sijapääte kaksi kertaa:
Tulen jompanakumpana päivänä.
Pronominien kumpikin, jompikumpi vartalo on vahva seuraavissa sijamuodoissa:
Nominatiivi
Partitiivi
Illatiivi
Essiivi
kumpikin
kumpaakin
kumpaankin
kumpanakin
jompikumpi
jompaakumpaa
jompaankumpaan
jompanakumpana
Muut sijapäätteet liitetään heikkoon vartaloon:
Genetiivi kummankin
Inessiivi kummassakin
jne.
jommankumman
jommassakummassa
jne.
Molemmat-pronomini on aina monikossa. Se taipuu kuten adjektiivin komparatiivin monikko:
Minulla on ikävä molempia vanhempiani.
Vahva vartalo:
Genetiivi
Partitiivi
Illatiivi
Essiivi
molempien
molempia
molempiin
molempina
Heikko vartalo:
Nominatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Translatiivi
molemmat
molemmissa
molemmista
molemmilla
molemmilta
molemmille
molemmiksi
126 Pronominit


Kumpikin ja jompikumpi -pronominien monikkoa käytetään monikkosanojen yhteydessä sekä silloin, kun puhutaan kahdesta ryhmästä:
Ota jommatkummat housut, nuo siniset tai nämä mustat!
Ostan kummatkin / molemmat housut.
Kummatkin / Molemmat silmälasini ovat kadonneet.
Kummatkin, sekä miehet että naiset, pelasivat hienosti.
Kumpikin + yksikkö = Molemmat + monikko (= A ja B)
Kumpi on naisennimi, Kaino vai Aino?
Kumpikin on naisennimi. = Molemmat ovat naisennimiä.
Pidän kummastakin pojasta. = Pidän molemmista pojista.
Tapasin kummankin miehen. = Tapasin molemmat miehet.
Kumpikin soitti minulle. = Molemmat soittivat minulle.
Jompikumpi + yksikkö (= A tai B)
Jompikumpi meistä on väärässä, joko sinä tai minä.
Huom! Negatiivimuotojen merkitys:
(ei) kumpikaan (= ei A eikä B)
Kumpi tulee, Ossi vai Janne?
Kumpikaan ei voi tulla, ei Ossi eikä Janne.
(ei) molemmat = jompikumpi (= A tai B)
Kumpi tulee, Ossi vai Janne?
Jompikumpi tulee, joko Ossi tai Janne, mutta molemmat eivät voi tulla.
Huom! Kun pronominit kumpikin ja molemmat ovat persoonapronominin jäljessä lauseen subjektina, verbi on persoonapronominin mukaisessa muodossa:
Me kumpikin Me molemmat
Te kumpikin Te molemmat
He kumpikin He molemmat
olemme aivan samanlaisia.
voitte tulla tiistaina.
halusivat tutustua sinuun.
Pronominit 127


Joku, jokin, eräs, yksi
(Indefiniittipronomineja)
Pronomineja joku ja jokin käytetään silloin, kun puhutaan asiasta, joka on tuntematon sekä puhujalle että kuulijalle:
Joku mies soitti sinulle. Hän ei sanonut nimeään.
Mennään jonakin päivänä elokuviin!
Sanoja eräs ja yksi käytetään silloin, kun puhuja tuntee asian, mutta ei selitä sitä kuulijalle tarkemmin:
Eräs / yksi vanha ystäväni soitti minulle eilen.
Kävin Liisan luona eräänä / yhtenä päivänä viime viikolla.
Joku, jokin
Pronominia joku käytetään kirjakielessä silloin, kun puhutaan ihmisistä, muulloin käytetään pronominia jokirt:
Joku opiskelija kävi täällä ja kysyi sinua.
Luin sen jostakin lehdestä, en muista mistä.
Molemmilla pronomineilla on kaikki sijamuodot sekä yksikössä että monikossa.
Pronominiin joku pannaan sijapääte kaksi kertaa: jollakulla, joistakuista. Jokin-pronominissa sijapääte on tavujen välissä: jollakin, joistakin.
Joku
Jokin
Yksikkö
Monikko
Yksikkö
Monikko
joku
jotkut
jokin
jotkin
jonkun
joidenkuiden
jonkin
joidenkin
jotakuta
joitakuita
jotakin
~ jotain
joitakin
~ joitain
jossakussa
joissakuissa
jossakin
~ jossain
joissakin
~ joissain
jne.
jne.
jostakin
~ jostain
joistakin
~ joistain
johonkin
joihinkin
Huom! Joku-pronominin
jollakin
~ jollain
joillakin
~ joillain
pitkät taivutusmuodot
joltakin
~ joltain
joiltakin
~ joiltain
ovat melko harvinaisia.
jollekin
joillekin
jonakin
~ jonain
joinakin
~ joinain
joksikin
joiksikin
Huom! Jofein-pronominin viimeisen tavun -k voi jäädä pois sellaisissa muodoissa, joissa sijapäätteen viimeinen kirjain on -a: jotakin -> jotain, jonakin -> jonain.
Pitkiä joku-pronominin taivutusmuotoja ei käytetä puhutussa yleiskielessä kovinkaan usein, ei varsinkaan attribuuttina. Niiden sijasta käytetään jofein-pronominin muotoja silloinkin, kun puhutaan ihmisistä. Toisaalta jofeu-pronominin muotoja joku, jonkun ja jotkut käytetään usein silloinkin, kun puhutaan asioista ja eläimistä.
(Taivutuskaaviossa kursivoituna puhutun yleiskielen muodot.)
128 Pronominit


Tuolla on jokin / joku lintu.
Aion ostaa hänelle jonkin / jonkun kirjan.
Joku kysyi sinua. Jonkun mielestä tämä on turhaa.
Mennään johonkin mukavaan ravintolaan!
Joillakin ihmisillä tuntuu olevan liian paljon työtä.
Joissakin maissa nähdään nälkää.
Jonakin päivänä kutsun hänet meille.
Hän soitti joillekin ystävilleen.
Sinne tulee joitain Liisan työtovereita.
Huom! Joku, jokin -pronominien negatiiviset muodot ovat (ei) kukaan, (ei) mikään (ks. s. 123-124).
Pyydä joku kaveri mukaan. Soititko jollekin?
Jonkun pitäisi tehdä tämä. Söisitkö jotakin?
Kävitkö jossakin?
En pyydä ketään. Menen yksin.
En, en soittanut kenellekään.
Niin pitäisi, mutta kenelläkään ei ole aikaa. Ei kiitos, en voi syödä mitään.
En käynyt missään.
Eräs, yksi
Nominatiivi
Partitiivi
Vartalo
Nominatiivi
Partitiivi
Illatiivi
Essiivi
Yksikkö
eräs
erästä
erää-
Yksikkö
yksi
yhtä
yhteen
yhtenä
Monikko
eräät
eräitä
eräi-
Monikko
yhdet
yksiä
yksiin
yksinä
Yksikön muut sijapäätteet heikkoon vartaloon:
Genetiivi
Inessiivi
yhde-n
yhde-ssä
jne.
(vrt. rakas-sanat, s. 29)
Monikkovartalo on yksi-.
Korrektissa kielessä, etenkin kirjoitetussa kielessä, täytyy käyttää pronominia eräs. Puhutussa yleiskielessä sen sijasta käytetään tavallisesti sanaa yksi.
Eräs ystäväni kertoi asian minulle.
Yksi ystävä kertoi sen minulle.
Tapasin hänet eräänä / yhtenä päivänä torilla.
Artikkeli on ilmestynyt eräässä / yhdessä aikakausilehdessä.
Tutustuin lomalla yhteen mukavaan ihmiseen.
Yhdet ystävämme muuttivat Kanadaan vuosi sitten.
Yksillä ystävillämme on viisi lasta.
Me oltiin viikonloppuna yksissä kivoissa juhlissa.
Pronominit 129


Kaikki, jokainen, joka, kukin
(Indefiniittipronomineja)
Pronominien merkitys on jokseenkin sama, ne ovat synonyymejä. Niiden käytössä on kuitenkin pieniä eroja.
Pronominit kaikki ja jokainen ovat yleisempiä kuin joka ja kukin.
Kaikki
Pronominia kaikki käytetään
- monikossa, kun puhutaan konkreettisista asioista:
kaikki ihmiset = jokainen ihminen
kaikki vastaukset = jokainen vastaus
- yksikössä ainesanojen ja abstraktisanojen yhteydessä:
Kaikki ruoka on tässä ravintolassa maukasta.
Nominatiivi
Partitiivi
Genetiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Essiivi
Translatiivi
Yksikkö
kaikki
Monikko
kaikki ihmiset kaikkia ihmisiä
kaikkea
kaiken
kaikessa
kaikesta
kaikkeen
kaikella
kaikelta
kaikelle
kaikkena
kaikeksi
kaikkien ihmisten
kaikissa maissa kaikista maista kaikkiin maihin kaikilla ystävillä kaikilta ystäviltä kaikille ystäville kaikkina päivinä kaikiksi kieliksi
Huom! Vahva vartalo yksikössä kaikke-, monikossa kaikki-. Heikko vartalo yksikössä kaike-, monikossa kaiki-.
Huomaa, että yksikön ja monikon perusmuodot ovat samanlaiset! Lauseen muista sanoista näemme, kumpi muoto on kysymyksessä:
(Olimme retkellä.)
(Olin lomalla Italiassa.)
Kaikki meni hyvin.
Kaikki oli mielenkiintoista.
(Opiskelijat olivat tentissä.) (Luin monta kirjaa.)
Kaikki vastasivat hyvin.
Kaikki olivat mielenkiintoisia.
130 Pronominit


Kaikki (yksikkö):
Hänellä on iloinen luonne. Hänestä kaikki on aina mukavaa.
En ole vielä tottunut kaikkeen.
Pidän kaikesta voimakkaasti maustetusta ruoasta.
Hän luulee tietävänsä kaiken.
En muista kaikkea.
Kiitos kaikesta!
Hän on hyvä kaikessa.
Kaikki (monikko):
Pidän kaikista eläimistä.
Hän keskusteli kaikkien opiskelijoiden kanssa.
Avaa kaikki ikkunat!
Täytyykö meidän tehdä kaikki nämä harjoitukset?
Olen käynyt kaikissa Euroopan maissa.
Kaikki sukulaiseni asuvat täällä.
Kirjoitin kaikille ystävilleni.
En ole vielä tutustunut kaikkiin kurssikavereihini.
Ajan ilmauksia:
kaiken aikaa = koko ajan
kaiken päivää = koko päivän
kaiket päivät = joka päivä ja koko päivän
kaiket kesät = joka kesä ja koko kesän
Miksi sinä puhut kaiken aikaa?
Kaiket kesät me vietimme matkustellen ympäri Eurooppaa.
Jokainen = kaikki
Pronomini taipuu yksikössä, mutta sen merkitys on monikollinen.
Pronomini taipuu samalla tavalla kuin muutkin -nen-loppuiset sanat:
Nominatiivi jokainen -i
Partitiivi jokaista l + yksikkö
Vartalo jokaise- >
Jokaisella ihmisellä pitäisi olla oma asunto.
Kaikilla ihmisillä pitäisi olla oma asunto.
Melkein jokaisessa talossa on sauna.
Melkein kaikissa taloissa on sauna.
Jokainen voi sanoa oman mielipiteensä asiasta.
Kaikki voivat sanoa oman mielipiteensä asiasta.
Huom! Pronominien kaikki ja jokainen negatiiviset muodot ovat (ei) kukaan, (ei) mikään (ks. s. 123-124).
Krista tykkää kaikesta. Keijo ei tykkää mistään.
Soitatko kaikille ystävillesi? En viitsi soittaa kenellekään.
Jokaisen täytyy mennä pois. Kenenkään ei tarvitse mennä pois.
Pronominit 131


Huomaa merkityksen ero:
Kaikki kirjat eivät ole halpoja. (mutta jotkut kirjat ovat)
Mitkään kirjat eivät ole halpoja. (kaikki kirjat ovat kalliita)
Jokainen ihminen ei ole onnellinen. (mutta on onnellisiakin ihmisiä)
Kukaan ei aina ole onnellinen. (jokainen on joskus onneton)
Joka = jokainen, kaikki
Joka-pronomini ei taivu. Se ei voi olla lauseessa yksin; se on aina attribuuttina.
Eräissä fraaseissa ja ajan ilmauksissa joka-pronomini on tavallinen, mutta muuten sen sijasta käytetään usein pronominia jokainen tai kaikki.
Olen etsinyt lompakkoani joka paikasta.
Melkein joka talossa on sauna.
Joka kolmas avioliitto päättyy eroon.
Ajan ilmauksia: (joka + yksikön nominatiivi)
Opiskelen suomea joka päivä.
Käyn kurssilla joka viikko.
Hän tulee Suomeen lomalle joka kesä.
Fraaseja:
joka tapauksessa = kuitenkin, kaikesta huolimatta
joka puolella = kaikkialla
joka ainoa, joka ikinen = jokainen, kaikki
Älä sekoita tätä pronominia joka-relatiivipronominiin (s. 120).
Kukin
Kukin-pronominia voi käyttää silloin, kun puhutaan tietyn, tunnetun ryhmän jokaisesta jäsenestä (ihmisestä, eläimestä, asiasta).
Kufein-pronomini ei ole kovin tavallinen. Sen sijasta käytetään yleensä pronominia jokainen, joskus myös pronomineja kaikki tai joka.
Pronomini taipuu yksikössä.
Sijapäätteet pannaan sanan keskelle, ennen -kin-liitettä.
Nominatiivi
Partitiivi
Genetiivi
Inessiivi
kukin
kutakin
kunkin
kussakin
+ yksikkö
jne.
Kukin / jokainen meistä tekee parhaansa.
Kussakin / jokaisessa / joka talossa asuu neljä perhettä.
Kullakin / jokaisella opiskelijalla on oma sanakirja mukanaan. Kaikilla opiskelijoilla on oma sanakirja mukanaan.
Kokous pidetään kunkin / joka kuukauden ensimmäisenä tiistaina.
132 Pronominit


Moni, usea; monet, useat
(Indefiniittipronomineja)
Pronominit ilmaisevat melko suurta, epätarkkaa Ouku)määrää.
Pronominien monikkomuodot tarkoittavat ehkä hiukan suurempaa määrää kuin yksikkömuodot.
Huom! moni, usea -I- yksikkö (moni mies)
monet, useat + monikko (monet miehet) i
Yksikön partitiivin muodosta monta enemmän s:lla 70 ja 253.
Nominatiivi
Partitiivi
Vartalo
Nominatiivi
Partitiivi
Vartalo
Yksikkö moni mies monta kieltä mone-
Monikko monet miehet monia miehiä moni-
usea mies useaa kieltä usea-
useat miehet useita miehiä usei-
Moni suomalainen puhuu englantia.
Monet / Useat suomalaiset puhuvat englantia. Monen / Usean mielestä tämä on hauskaa. Monien / Useiden mielestä tämä on hauskaa. Olen käynyt monessa / useassa maassa.
Olen käynyt monissa / useissa maissa.
Sain kortin monelta / usealta ystävältä.
Sain kortin monilta / useilta ystäviltäni.
Voit sanoa asian monella / usealla eri tavalla. Voit sanoa asian monilla / useilla eri tavoilla.
En ole nähnyt häntä moneen / useaan vuoteen. En ole nähnyt häntä moniin / useihin vuosiin.
Huom! Useampi (komparatiivi)
Yhä useammalla suomalaisella on auto.
Yhä useampi matkustaa lomalle etelään.
Yhä useammat matkustavat lomalle etelään.
Kysy asiaa kahdelta tai useammalta ihmiseltä!
Useimmat (monikon superlatiivi) = melkein jokainen, lähes kaikki Olen käynyt useimmissa maamme kaupungeissa.
Pronominit 133


Muutama(t), harva(t)
(Indefiniittipronomineja)
Pronominit tarkoittavat hyvin pientä epätarkkaa (luku)määrää; muutama(t) hiukan suurempaa määrää kuin harva(t)
Yksikkövartalo Monikkovartalo
muutama- muutami-
harva- harvoi-
Muutama ihminen tietää tämän.
Muutamat ihmiset tietävät tämän.
Tunnen muutaman suomalaisen.
Tunnen muutamia suomalaisia.
Muutama pystyi vastaamaan kysymykseen.
Muutamat pystyivät vastaamaan kysymykseen.
Harua(t)-pronominin merkitys on usein ei moni, eivät monet.
Harva tietää tämän. = Moni ei tiedä tätä.
Harvat tietävät tämän. = Monet eivät tiedä tätä.
Vain harvalla on varaa siihen. = Monella ei ole varaa siihen.
Vain harvoilla on varaa siihen. = Monilla ei ole varaa siihen.
Huom! Objektin yhteydessä käytetään pronomineja muutama, muutamat tai negatiivimuo- toa ei monta.
Ostin muutaman kirjan.
Ostin muutamia kirjoja.
En ostanut monta kirjaa.
Huom! Harvempi (komparatiivi):
Yhä harvemmalla ihmisellä on varaa ostaa asunto.
134 Pronominit


Toinen, muu
(Indefiniittipronomineja)
Pronominia toinen käytetään yleensä silloin, kun viitataan johonkin uuteen ja erilaiseen. Muu-pronominilla viitataan sanaan, joka tarkoittaa samaa lajia, ryhmää kuin ennen mainittu. Jos pronominin tilalle voisi panna sanan uusi, eri, erilainen, pronominiksi valitaan toinen.
Toinen-pronomini taipuu kuten -nen-loppuiset sanat, muu kuten sana puu.
Sano se toisella (erilaisella) tavalla!
He saivat toisen (uuden) Kotimaan.
Olen kuin toinen (uusi) ihminen.
He ovat muuttaneet toiseen (uuteen) asuntoon.
En voi tulla keskiviikkona. Tulen jonakin toisena päivänä.
Tunnen Masakon ja pari muutakin japanilaista.
Onko sinulla vielä muuta kysyttävää?
Minä en tiennyt sitä, mutta kaikki muut (ihmiset) tiesivät.
Suomessa sauna on tavallinen, muissa maissa harvinaisempi.
Kävimme Lappeenrannassa ja muissa Itä-Suomen kaupungeissa.
Tuleeko tänne vielä muitakin vieraita kuin me?
Toinen kahdesta puheena olevasta:
Perheen kahdesta tytöstä toinen on jo naimisissa.
Tuo toinen takki sopii sinulle paremmin.
Toinen - toinen:
Hänellä on kaksi poikaa. Toinen poika on tumma, toinen vaalea.
Toisella on siniset silmät, toisella harmaat.
Sana toinen on myös järjestysluku (s. 142). Sanaa käytetään ilmaisemaan myös lukumäärää:
Pirjo sai ensimmäisen palkinnon, Sirkka toisen.
Ota vaan toinenkin pulla, ei meillä lasketa.
(Ks. myös pronomini toiset + poss.suffiksi, s. 117.)
Pronominit 135


Sama
(Indefiniittipronomini)
Yksikkövartalo Monikkovartalo
sama- samoi-
Merkityksiä:
= sama kuin ennen, muuttumaton
Tavataan samassa paikassa samaan aikaan.
Lauletaan sama laulu uudestaan.
Olen asunut tässä samassa kaupungissa koko ikäni.
Minulla oli sama opettaja viisi vuotta.
Hän puhuu aina samoista asioista.
Kävin siellä kaksi kertaa samana kesänä.
Se sama mies soitti sinulle taas.
= yhteinen kahdelle tai useammalle
Kalle ja Kaisa asuvat samassa talossa.
He tulevat työhön samalla bussilla samaan aikaan.
= samanlainen kuin joku / jokin muu
Samasta työstä pitäisi maksaa sama palkka.
Hän on saman ikäinen kuin minä.
Ville tekee aina samalla tavalla kuin Juho.
Huom! Adjektiivi samanlainen tarkoittaa samanlaista kuin joku muu.
Sama ja samanlainen ovat synonyymejä vain joskus:
Samasta / samanlaisesta työstä pitäisi maksaa sama / samanlainen (yhtä suuri) palkka. Tee samalla / samanlaisella tavalla kuin minä!
Huomaa seuraavat ilmaukset:
Olen kyllästynyt tähän. - Samat sanat! Niin minäkin.
Hauskaa viikonloppua! - Kiitos, sitä samaa! Kiitos samoin!
Mennäänkö ulos? - Sama se minulle. Mennään, jos sinä haluat.
saman verran = yhtä paljon
136 Pronominit


Lukusanat eli numeraalit
Lukusanat ovat
peruslukuja: yksi, kaksi, kolme jne. järjestyslukuja: ensimmäinen, toinen, kolmas jne.
Lukusanat taipuvat yksikössä ja monikossa kaikissa sijamuodoissa.
Perusluvut
Kuinka monta?
Numerot 1-10 taipuvat yksikössä seuraavalla tavalla:
Perusmuoto
Partitiivi
Vartalo
Illatiivi
1 yksi
yhtä
yhde-
yhteen
2 kaksi
kahta
kahde-
kahteen
3 kolme
kolmea
kolme-
kolmeen
4 neljä
neljää
neljä-
neljään
5 viisi
viittä
viide-
viiteen
6 kuusi
kuutta
kuude-
kuuteen
7 seitsemän
seitsemää
seitsemä-
seitsemään
8 kahdeksan
kahdeksaa
kahdeksa-
kahdeksaan
9 yhdeksän
yhdeksää
yhdeksä-
yhdeksään
10 kymmenen
kymmentä
kymmene-
kymmeneen
Huom! Numerot yksi, kaksi, viisi ja kuusi taipuvat kuten uusi-sanat.
Numeron kolme vartalossa on vain yksi e.
Numeroiden seitsemän, kahdeksan, yhdeksän ja kymmenen nominatiivi ja genetiivi ovat samannäköiset.
Ostin yhden kirjan. Kahdella lapsella on siniset silmät. Kirjoitin kolmelle ystävälleni. Kävin neljässä maassa. Olen työssä viitenä päivänä viikossa. Olen työssä kahdeksasta kahteen. Opiskelijat vastasivat oikein kaikkiin kymmeneen kysymykseen. Kymmenen opiskelijan kaikki vastaukset olivat oikein.
Lukusanat 137


Numerosta 11 lähtien lukusanat muodostetaan seuraavan kaavan mukaan. Esimerkkinä numero kaksi:
2 kaksi
12 kaksi/toista Jälkimmäinen osa -toista ei taivu.
20 kaksi/kymmentä
22 kaksi/kymmentä/kaksi
200 kaksi/sataa
250 kaksi/sataa/viisikymmentä ' Kaikki osat taipuvat.
2000 kaksi/tuhatta
20 000 kaksi/kymmentä/tuhatta
200 000 kaksi/sataa/tuhatta
Numerot 11-19
Perusluku 1-9 + toista: yksi/toista, kaksi/toista, kolme/toista jne.
Numeroiden jälkimmäinen osa -toista on aina samassa muodossa; siihen ei liitetä sijapäätteitä.
11 yksi/toista yhdessätoista
12 kaksi/toista kahtatoista
13 kolme/toista kolmelletoista
14 neljä/toista neljäntoista
15 viisi/toista viiteentoista
16 kuusi/toista kuudeltatoista
17 seitsemän/toista seitsemälletoista
18 kahdeksan/toista kahdeksantoista
19 yhdeksän/toista yhdeksäksitoista
Numerot 20-99
Perusluku 2-9 + kymmentä: kaksi/kymmentä, kolme/kymmentä, neljä/kymmentä jne. Kaikki osat taipuvat.
20
21
22
23
30
40
kaksi/kymmentä
kaksi/kymmentä/yksi
kaksi/kymmentä/kaksi
kaksi/kymmentä/kolme
kolme/kymmentä
neljä/kymmentä
jne.
kahdellakymmenellä
kahtakymmentäyhtä
kahdessa kymmenessäkahdessa
kahdestakymmenestäkolmesta
kolmeenkymmeneen
neljänäkymmenellä
Numerot 100 -»
Perusluku 2-9 + sataa: Perusluku 2-9 + tuhatta: Perusluku 2-9 + miljoonaa:
Kaikki osat taipuvat.
kaksi/sataa, kolme/sataa kaksi/tuhatta, kolme/tuhatta kaksi miljoonaa, kolme miljoonaa
138 Lukusanat


sadassa, sataan
viidelläsadalla
tuhatta
viidellätuhannella
seitsemääntuhanteen
100 sata
500 viisi/sataa
1000 tuhat
5000 viisi/tuhatta
7000 seitsemän/tuhatta
10 000 kymmenen/tuhatta
20 	000 kaksi/kymmentä/tuhatta jne.
100 000 sata/tuhatta
200 000 kaksi/sataa/tuhatta jne.
523 684 viisisataakaksikymmentäkolmetuhatta
kuusisataakahdeksankymmentäneljä
1 000 000 miljoona
2 000 000 kaksi miljoonaa
3 000 000 kolme miljoonaa jne.
Huom! Sanan tuhat taivutus.
Huomaa, että numeroiden sata, tuhat, miljoona edessä ei käytetä sanaa yksi: Sanakirja maksaa 100 €. (Lue: sata euroa.)
Peruslukujen käyttöä
Kirjoitusohje:
Lukusanat I—10 kirjoitetaan tekstiin yleensä kirjaimilla silloin, kun ei ole puhe hinnasta tai päivämäärästä, samoin sanat sata, tuhat ja miljoona. Isommat lukusanat merkitään numeroin.
Kävin kolmessa kaupungissa. Soitin viidelle ystävälleni.
Kurssille pyrki tasan sata opiskelijaa.
Kurssille voitiin ottaa vain 25 opiskelijaa.
Lehti maksaa vain 24 mk eli 4 euroa.
Asunnon vuokra on 6000 mk/kk eli 1000 €/kk.
Kun numerot 2, 3, 4 jne. ovat nominatiivissa tai partitiivissa, niiden jälkeen tuleva sana on yksikön partitiivissa:
Numero
+ Adjektiivi
+ Substa
yksi
pieni
tyttö
kaksi
pientä
tyttöä
kolme
kaunista
naista
neljää
hauskaa
poikaa
viittä
suurta
taloa
Numero + yksikön partitiivi voi olla lauseen subjekti tai objekti.
Subjekti: Kaksi miestä juoksi kadulla.
Täällä on kaksi opiskelijaa.
Objekti: Luin kaksi runoa. Ostin kaksi omenaa.
En ostanut kolmea kukkaa.
Lukusanat 139


Kun numeroilmaus on lauseen subjektina, on lauseen predikaattiverbi yksikössä:
Viisi poikaa pelasi pihalla palloa.
Ravintolassa istui viisitoista asiakasta.
Suomessa asuu noin viisi miljoonaa ihmistä.
Noin 6 % (prosenttia) suomalaisista on ruotsinkielisiä.
Huom! Kun numeroilmaus ei ole lauseen subjekti tai objekti, on numero samassa sijamuodossa kuin sen jäljessä oleva sana:
Liisa keskusteli kahden miehen kanssa.
Kolmella pojalla oli tumma tukka ja yhdellä vaalea.
Olen käynyt kymmenessä maassa.
Määräinen (definiittinen) numeroilmaus
Numeroilmaus on määräinen silloin, kun on puhe määrätystä, totaalisesta, ainoasta joukosta. Numeroilmaus on määräinen myös silloin, kun sen edessä on pronomini, sanat ensimmäinen, viimeinen, tai siihen liittyy jofea-relatiivilause.
Numeroilmauksen edessä olevat sanat ovat monikossa.
Numeroilmauksen jälkeen tuleva joka-relatiivipronomini on myös monikossa.
Suomen (kaikki) 200 kansanedustajaa lähtivät kesälomalle.
Nämä kolme tyttöä puhuvat suomea oikein hyvin.
Ensimmäiset kolme päivää sujuivat mukavasti.
Tunnetko nuo kaksi poikaa, jotka istuvat tuolla?
Jos subjektina oleva numeroilmaus on määräinen (definiittinen), on lauseen predikaatti- verbi monikossa.
Nämä kaksi opiskelijaa saivat apurahan.
Kaikki viisi poikaa lähtivät kotiin.
Liisan kaikki kolme poikaa ovat jo koulussa.
Muuten numeroilmaukseen liittyvä verbi on yksikössä:
Kaksi opiskelijaa sai apurahan.
Liisan kolmesta pojasta kaksi on vielä koulussa.
Peruslukujen monikko
Peruslukuja käytetään monikossa monikkosanojen ja parisanojen edessä:
Ostin kahdet silmälasit.
Olimme viikonloppuna kaksissa häissä.
Otan matkalle mukaan kolmet housut ja kahdet kengät.
140 Lukusanat


Kun perusluvut kymmenen, sata, tuhat, satatuhatta, miljoona ovat monikossa muiden kuin monikko- ja parisanojen yhteydessä, ne ilmaisevat epätarkkaa, ei eksaktia, lukumäärää:
Tuhannet ihmiset marssivat kadulla. Vrt. Tuhat (1000) ihmistä marssi kadulla. Sadat nuoret kuuntelivat konserttia puistossa.
Onnettomuudessa loukkaantui kymmeniä ihmisiä.
Asunnot maksavat satojatuhansia euroja.
Suomi on tuhansien järvien maa.
Kellonajat (Milloin? Mihin aikaan? Mitä kello on?) Kellonaika kirjoitetaan numeroilla:
Oppitunti alkaa klo 10.15. Aurinko nousee klo 06.45. Uutiset alkavat klo 20.30. Kaupat suljetaan klo 19. Pankki on auki klo 9-16.
= viisitoista yli kymmenen = viisitoista vailla seitsemän = puoli yhdeksältä = kello yhdeksäntoista = kello yhdeksästä kello kuuteentoista
Numeroiden nimet
Numeroilla 1-10 on oma nimi, jota käytetään seuraavaan tapaan:
ykkönen
kakkonen
kolmonen
nelonen
vi(i)tonen
ku(u)tonen
seitsemän
kahdeksikko
yhdeksikkö
kymppi
Raitiovaunu ykkönen menee Kauppatorille. Kakkosen raitiovaunu ei kulje sunnuntaisin. (Raitiovaunu) kolmonen pysähtyy aseman edessä. Nelosella pääsee Munkkiniemeen.
Roopen koulutodistuksessa oli kaksi kymppiä, kolme kahdeksikkoa (kasia) ja yksi kuutonen, puhekielessä: seiska kasi ysi
Lukusanat 141


J är j es tysluvut
Kuinka mones?
Järjestyslukujen tunnus on -s.
Poikkeuksia ovat luvut ensimmäinen ja toinen.
Perusluku
Järjestysluku
yksi
ensimmäinen
kaksi
toinen
kolme
kolmas
neljä
neljäs
viisi (viiden)
viides
kuusi (kuuden)
kuudes
seitsemän
seitsemäs
kahdeksan
kahdeksas
yhdeksän
yhdeksäs
kymmenen
kymmenes
Järjestysluvun tunnus on -s.
Järjestysluvut ensimmäinen ja toinen taipuvat samalla tavalla kuin muutkin -nen-loppuiset sanat. Muiden järjestyslukujen tunnus -s muuttuu seuraavan kaavan mukaan:
Nominatiivi
Partitiivi
Genetiivi
Illatiivi
kolmas
kolmat-ta
kolmanne-n
kolmante-en
(heikko vartalo) (vahva vartalo)
Vahvaan vartaloon liitetään illatiivin ja essiivin päätteet (kolmante-en, kolmante-na), heikkoon vartaloon muut sijamuodot (kolmanne-ssa, kolmanne-lta jne.).
Perusmuoto
Partitiivi
Vartalo
Vartalo
(heikko)
(vahva)
1. ensimmäinen
ensimmäistä
ensimmäise-
2. toinen
toista
toise-
3. kolmas
kolmatta
kolmanne-
kolmante-
4. neljäs
neljättä
neljänne-
neljänte-
5. viides
viidettä
viidenne-
viidente-
6. kuudes
kuudetta
kuudenne-
kuudente-
7. seitsemäs
seitsemättä
seitsemänne-
seitsemänte-
8. kahdeksas
kahdeksatta
kahdeksanne-
kahdeksante-
9. yhdeksäs
yhdeksättä
yhdeksänne-
yhdeksänte-
10. kymmenes
kymmenettä
kymmenenne-
kymmenente-
Huom! Kun järjestysluku merkitään numerolla, sen perässä on piste:
3. 	= kolmas (vrt. 3 = kolme)
142 Lukusanat


Muut järjestysluvut muodostetaan yksiosaisten järjestyslukujen avulla. Yksiosaisten lukujen ensimmäinen ja toinen paikalla on yhdes- ja kahdes-.
11. yhdes/toista Jälkimmäinen osa -toista
12. kahdes/toista ei taivu:
13. kolmas/toista kolmannellatoista
14. neljäs/toista
20. kahdes/kymmenes Kaikki osat taipuvat.
21. kahdes/kymmenes/yhdes
= kahdes/kymmenes/ensimmäinen kahdennellakymmenennelläyhdennellä = kahdennellakymmenennelläensimmäisellä
22. kahdes/kymmenes/kahdes = kahdes/kymmenes/toinen
30. kolmas/kymmenes
40. neljäs/kymmenes
100. sadas
135. sadas/kolmas/kymmenes/viides
1000. tuhannes
10 000. kymmenes/tuhannes
100 000. sadas/tuhannes
1 	000 000. miljoonas
Järjestysluku on aina samassa muodossa kuin sen pääsana:
Menen viidenteen kerrokseen (5. kerrokseen).
Kaarle asuu kolmannessa kerroksessa.
Jääkää pois bussista kolmannella pysäkillä.
Ville menee kolmannelle luokalle.
Heidi odottaa kolmatta lastaan.
Hakemukset on lähetettävä syyskuun 15. (viidenteentoista) päivään mennessä.
Hän asuu Kalliossa Viidennellä linjalla (5. linjalla).
Hän tuli kilpailussa ensimmäiseksi. Kuka tuli toiseksi?
Huom! Järjestysluvun jälkimmäinen osa -toista ei taivu. Muiden moniosaisten järjestyslukujen jokainen osa täytyisi taivuttaa. Koska sanat tulevat helposti hyvin pitkiksi ja raskaiksi, yritämme sanoa ilmaukset toisella tavalla aina, kun se on mahdollista. Kirjoituksessa käytetään numeroita.
Passiivi opetetaan kirjan 23. kappaleessa.
Luetaan:
Passiivi opetetaan kirjan kahdennessakymmenennessäkolmannessa kappaleessa. Sama lause voidaan sanoa käyttämällä peruslukua:
Kirjan kappaleessa 23 opetetaan passiivi.
Tällaisessa ilmauksessa lukusanaa ei taivuteta, vaan ilmaus luetaan:
Kirjan kappaleessa kaksikymmentäkolme opetetaan passiivi.
Lukusanat 143


Päivämäärä ja syntymäaika
Monesko päivä tänään on?
Tänään on 6. kesäkuuta.
Tänään on kesäkuun 6. päivä.
Minä päivänä olet syntynyt?
Olen syntynyt 28. heinäkuuta.
Olen syntynyt heinäkuun 28. päivänä.
Olen syntynyt 28.7.1977.
Milloin (mistä mihin) olet lomalla? Olen lomalla 1.-10. elokuuta.
= kuudes kesäkuuta = kesäkuun kuudes päivä
= kahdeskymmeneskahdeksas heinäkuuta = heinäkuun kahdentenaymmenentenä- kahdeksantena päivänä = kahdeskymmeneskahdeksas seisemättä vuonna tuhatyhdeksänsataaseitsemän- kymmentäseitsemän
= ensimmäisestä kymmenenteen elokuuta
144 Lukusanat


Murtoluvut ja desimaaliluvut
Murtoluvut ovat ilmauksia, joiden ensimmäinen osa on perusluku ja toinen osa järjestysluvusta ja osa-sanasta muodostettu yhdyssana:
1/2
yksi kahdes/osa
1/3
yksi kolmas/osa
1/10
yksi kymmenes/osa
2/4
kaksi neljäs/osaa
5/6
viisi kuudes/osaa
10/8
kymmenen kahdeksas/osaa
1/100
yksi sadas/osa
1/1000
yksi tuhannes/osa
Säästän palkastani yhden neljäsosan joka kuukausi.
Kolme neljäsosaa kuluu vuokraan ja ruokaan.
Murtoluvuista käytetään myös seuraavia nimityksiä:
1/2 puoli
2 	1/2 kaksi ja puoli
1/3 kolmannes kolmanne/<se-n Taipuvat kuten
1/4 neljännes neljännekse-llä vastaus-sanat.
1/5 viidennes viidennekse-n
Kello on neljännestä (15 minuuttia) yli kaksi.
Ottaisin neljänneskilon (250 grammaa) jauhelihaa.
Kolmannes (yksi kolmasosa) opiskelijoista on kotoisin Euroopasta.
Huomaa sanojen kymmenes ja tuhannes merkitykset ja taivutukset:
10. = kymmenes, kymmenenne-n
1/10 = kymmenes, kymmenekse-n
1000. = tuhannes, tuhannenne-n
1/1000 = tuhannes, tuhannekse-n
Desimaaliluvut luetaan näin:
1,5 yksi pilkku viisi = yksi ja puoli = puolitoista
23,42 kaksikymmentäkolme pilkku neljäkymmentäkaksi
1.50 € yksi ja puoli euroa = euro viisikymmentä senttiä
19.50 € yhdeksäntoista euroa viisikymmentä senttiä
(yhdeksäntoista ja puoli euroa)
Sain tentistä puolitoista / yksi ja puoli pistettä.
Luin kirjan puolessatoista / yhdessä ja puolessa tunnissa.
Lukusanat 145


Verbien konsonanttivaihtelu eli astevaihtelu (k, p, t -vaihtelu)
Verbeissä, kuten nomineissakin, voi tapahtua konsonanttivaihtelu eli astevaihtelu: Verbin vartalon viimeisen tavun rajalla, ennen päätteitä ja tunnuksia olevat k, p, t -konsonantit voivat muuttua tai kadota, kun verbiin liitetään tietynlaisia päätteitä.
Konsonantti on vahva tai heikko: nukku-a, nukkuvat (vahva), nuku-n, nukutte (heikko). Sen mukaan verbillä voi siis olla kaksi vartaloa:
vahva vartalo: nukku-vat kuuntele-vat tapaa-vat
heikko vartalo: nuku-n kuunnel-la tavat-a
Konsonanttiparit ovat samat kuin nomineilla, vrt. s. 16.
Kahdesta konsonantista tulee yksi:
Vahva
Heikko
kk
k
nukku-a
nuku-n
PP
P
oppi-a
opi-t
tt
t
kirjoitta-a
kirjoita-mme
Yksi konsonantti menee pois tai muuttuu:
k
-
luke-a
lue-tte
P
V
taipu-a
taivu-n
t
d
tietä-ä
tiedä-t
K, p, t muuttuu samanlaiseksi kuin edellinen konsonantti (assimilaatio):
nk
ng
onki-a
ongi-mme
mp
mm
ampu-a
ammu-tte
It
II
kieltä-ä
kiellä-n
nt
nn
anta-a
anna-t
rt
rr
kerto-a
kerro-mme
146 Verbien konsonanttivaihtelu


Seuraa vissa konsonanttiyh tyrnissä ei ole konsonantti vaihtelua: sk, st
tk
ps
laske-a
muista-a
katko-a
kypsy-ä
laske-n
muista-mme
katko-t
kypsy-y
Muista! Konsonantit k, p, t muuttuvat vain verbin vartalon viimeisen tavun rajalla eli päätteen edellä:
o/pet/ta-a o/pe/ta-n
pa/kas/ta-a
pa/kas/ta-t
Konsonanttivaihtelun kaksi tyyppiä
Konsonanttien k, p, t -vaihtelu voi tapahtua kahdella eri tavalla sen mukaan, onko verbin infinitiivissä (perusmuodossa) vahva vai heikko aste.
Konsonanttiparit
Tyyppi A
Tyyppi B
kk
ja
k
nukku-a
nuku-n
tykät-ä
tykkää-n
PP
ja
P
oppi-a
opi-n
hypät-ä
hyppää-n
tt
ja
t
otta-a
ota-n
ajatel-la
ajattele-n
k
ja
-
luke-a
lue-n
maat-a
makaa-n
P
ja
V
saapu-a
saavu-n
tavat-a
tapaa-n
t
ja
d
vetä-ä
vedä-n
suudel-la
suutele-n
nk
ja
ng
penkoa
pengo-n
hanga-ta
hankaa-n
mp ja
mm
ampu-a
ammu-n
kammat-a
kampaa-n
It
ja
II
kieltä-ä
kiellä-n
vallat-a
valtaa-n
nt
ja
nn
kanta-a
kanna-n
kuunnel-la
kuuntele-n
rt
ja
rr
ymmärtä-ä
ymmärrä-n
kerrat-a
kertaa-n
(verbityyppi 1)
(-la, -lä -verbit ja verbityypit 4, 6)
Verbien konsonanttivaihtelu 147


Tyyppi A (nukkua -> nukun)
- verbit, joiden perusmuodon (infinitiivin) lopussa on kaksi vokaalia eli verbityyppi 1
- vahva konsonantti
verbin perusmuodossa: nukku-a
yksikön ja monikon 3. persoonassa: nukku-u
nukku-vat
- heikko konsonantti muissa persoonamuodoissa
Huom! Heikko vartalo aina, kun persoonapäätteenä on yksi konsonantti (-n, -t) tai yhdistelmä kaksi konsonanttia + vokaali (-mme, -tte), muuten vartalo on vahva:
Vahva vartalo infinitiivissä ja yks. ja mon. 3. persoonassa.
Konsonanttiparit
Vahva Heikko
kk
k
hukku-a
huku-n
PP
P
hyppi-ä
hypi-t
tt
t
muutta-a
muuta-mme
k
-
puke-a
pue-tte
P
V
saapu-a
saavu-n
t
d
vetä-ä
vedä-t
nk
ng
tunke-a
tunge-t
mp
mm
ampua
ammu-n
It
II
viiltä-ä
viillä-tte
nt
nn
kanta-a
kanna-mme
rt
rr
ymmärtä-ä
ymmärrä-n
otta-a
luke-a
minä
ota-n
lue-n
sinä
ota-t
lue-t
hän
otta-a
luke-e
me
ota-mme
lue-mme
te
ota-tte
lue-tte
he
otta-vat
luke-vat
148 Verbien konsonanttivaihtelu


Erikoistapaukset: Ike -> Ije
Samoin verbit sulkea, polkea.
kulke-a
kulje-n
kulje-t
kulke-e
särke-ä
särje-n
särje-t
särke-e
kulje-mme
kulje-tte
kulke-vat
särje-mme
särje-tte
särke-vät
Tyyppi B (tykätä -> tykkään)
- verbit, joiden infinitiivin tunnus on -la, -lä sekä verbityypit 4 ja 6
(esim. suudella, esitellä; tykätä, tavata; lämmetä, kalveta)
- heikko konsonantti perusmuodossa: suudel-la
- vahva konsonantti kaikissa persoonamuodoissa: suutele-n, suutele-mme
-la-verbit
ajatel-la
tyyppi 4 tavat-a
tyyppi 6 lämmet-ä
minä
ajattele-n
tapaa-n
lämpene-n
sinä
ajattele-t
tapaa-t ,
lämpene-t
hän
ajattele-e
tapaa
lämpene-e
me
ajattele-mme
tapaa-mme
lämpene-mme
te
ajattele-tte
tapaa-tte
lämpene-tte
he
ajattele-vat
tapaa-vat
lämpene-vät
Verbien konsonanttivaihtelu


Konsonanttiparit
Vahva vartalo
jokaisessa
persoonassa.
-
k
maat-a
makaa-mme
V
P
levät-ä
lepää-tte
d
t
suudel-la
suutele-vat
ng
nk
hangat-a
hankaa-n
mm
mp
lämmet-ä
lämpene-e
II
It
vallat-a
valtaa-t
nn
nt
kuunnel-la
kuuntele-mme
rr
rt
kerrat-a
kertaa-tte
Erikoistapaukset:
hje -> hke
puhjeta rohjeta
Ije Ike
haljeta valjeta
rje —> rke
tarjeta
Huomaa vaihtelu —> k, jota ei näe verbin infinitiivistä:
maat-a minä makaa-n
taat-a te takaa-tte
koot-a he kokoa-vat
pelät-ä hän pelkää (vrt. pelat-a -> pelaa-n)
paet-a he pakene-vat
puhkea-vat
rohkene-n
halkea-a
valkene-vat
tarkene-mme
Heikko Vahva
k
kk
tykät-ä
tykkää-n
P
PP
hypät-ä
hyppää-t
t
tt
esitel-lä
esittele-e
150 Verbien konsonanttiuaihtelu


Konsonanttivaihtelun kaksi tyyppiä
Tyyppi A verbityyppi 1
Tyyppi B -la, -lä -verbit verbityyppi 4 verbityyppi 6
Vahva
Heikko
Heikko
Vahva
kirjoitta-a
jutel-la
minä
kirjoitan
juttelen
sinä
kirjoitat
juttelet
hän
kirjoittaa
juttelee
me
kirjoitamme
juttelemme
te
kirjoitatte
juttelette
he
kirjoittavat
juttelevat
kerto-a
kerrat-a
minä
kerron
kertaan
sinä
kerrot
kertaat
hän
kertoo
kertaa
me
kerromme
kertaamme
te
kerrotte
kertaatte
he
kertovat
kertaavat
saapu-a
kalvet-a
minä
saavun
kalpenen
sinä
saavut
kalpenet
hän
saapuu
kalpenee
me
saavumme
kalpenemme
te
saavutte
kalpenette
he
saapuvat
kalpenevat
Vahva konsonantti perusmuodossa ja
Vahva konsonantti kaikissa
yksikön ja monikon 3.
persoonassa.
persoonissa.
Verbityypeissä 2 (juo-da) ja 5 (tarvit-a)
sekä verbityypin 3 nous-ta, men-nä -verbeissä ei ole astevaihtelua.
Verbien konsonanttivaihtelu


Verbien taivutus
Vartalo
Verbit voidaan jakaa kuuteen taivutustyyppiin sen mukaan, millainen on verbin infinitiivi ja verbin persoonataivutus. (Ks. Verbityypit, s. 154.)
Verbin infinitiivi on verbin perusmuoto: antaa, saada, olla.
Verbin vartalo on se verbin muoto, johon liitetään päätteitä ja tunnuksia: anta-a, saa-da, ol-la; anna-n, saa-tte, ole-t.
Sen mukaan, mikä pääte tai tunnus verbin vartaloon liitetään, sanomme, että verbillä on
- 	infinitiivivartalo, joka saadaan, kun otetaan verbin perusmuodosta infinitiivin tunnus pois:
vokaalivartaloita
konsonanttivartaloita
tyyppi 1
sano-a
sano-
tyyppi 2
juo-da
juo-
tyyppi 3
ajatel-la
ajatel-
men-nä
men-
pes-tä
pes-
tyyppi 4
tavat-a
tavat-
tyyppi 5
tarvit-a
tarvit-
tyyppi 6
vanhet-a
vanhet-
taivutusvartalo, joka saadaan, kun otetaan verbin persoonapääte pois:
tyyppi 1
ota-n, otta-vat
ota-, otta-
tyyppi 2
juo-n
juo-
tyyppi 3
ajattele-n
ajattele-
mene-n
mene-
pese-n
pese-
tyyppi 4
tapaa-n
tapaa-
tyyppi 5
tarvitse-n
tarvitse-
tyyppi 6
vanhene-n
vanhene-
kaikki vokaalivartaloita
Huom! Verbin taivutusvartalo on aina vokaalivartalo eli sellainen verbin vartalo, jonka lopussa on vokaali.
Huom! Jos verbissä on k, p, t -vaihtelu, on verbityypin 1 verbeillä vahva infinitiivivartalo (anta-a) sekä heikko ja vahva taivutusvartalo (anna-n, anta-vat).
Muissa verbityypeissä infinitiivivartalo on aina heikko (suudel-la) mutta taivutus- vartalo vahva (suutele-n).
Verbityypeissä 2 ja 5 ei ole k, p, t -vaihtelua.
152 Verbien taivutus


Verbillä voi olla
- yksi vartalo: asu-a, asu-n, asu-vat
- kaksi vokaali vartaloa: (heikko) ota-n, (vahva) otta-vat
- konsonanttivartalo ja vokaalivartalo: tavat-a, tapaa-n
Kaikkien verbien eri vartalot saadaan
- infinitiivistä: otta-a, ajatel-la, nous-ta, tavat-a
- preesensin
yksikön 1. persoonasta: ota-n, ajattele-n, nouse-n, tapaa-n monikon 3- persoonasta: otta-vat, ajattele-vat, nouse-vat, tapaa-vat
Verbien imperfektin vartalossa on imperfektin tunnus i, joka voi muuttaa verbin vartalon viimeisen vokaalin, ks. Aikamuodot eli tempukset.
Kolme tärkeää verbin muotoa
Mistä verbin vartalosta mitä?
Seuraavasta kaavasta näkyy, mihin verbin vartaloon verbin eri muotojen tunnukset ja päätteet liitetään:
Infinitiivivartalo (infinitiivin tunnus pois)
teh-dä
teh-kää!
teh-nyt
teh-ne-
teh-dään
teh-tiin
monikon imperatiivi
aktiivin perfektipartisiippi (2. partisiippi) potentiaali
teh-täisiin
passiivin muodot verbityypeistä 2-6
teh-tävä
teh-ty
Yksikön I. persoonan vartalo (minä teen -muoto)
tee-n
en, et, ei emme, ette, eivät tee!
yksikön imperatiivi
negatiivinen preesens
nuku-n
nuku-taan
nuku-ttiin
nuku-ttaisiin
passiivin muodot verbityypistä 1
nuku-ttava
nuku-ttu
Verbien taiuutus 153


Monikon 3. persoonan vartalo (he tekevät -muoto)
teke-vät
teke-vä
aktiivin preesenspartisiippi (1. partisiippi) 3. infinitiivi agentti partisiippi minen-verbaalisubstantiivi konditionaali
teke-mä-ssä
teke-mä
teke-minen
tek-isi-
Verbityypit
Suomen kielen verbit voi jakaa kuuteen taivutustyyppiin (konjugaatiotyyppiin). Jako perustuu verbin infinitiiviin ja verbin taivutusvartaloon. On tärkeää muistaa, että verbin taivutus- vartalo eli se muoto, johon persoonapäätteet pannaan, on usein erilainen kuin verbin infini- tiivivartalo.
infinitiivi: tul-la taivutusvartalo: tule-
Infmitiivin tunnuksen ja verbin (taivutus)vartalon perusteella verbit jaetaan kuuteen taivutustyyppiin. Infinitiivin tunnukset ovat:
vastat-a
tarvit-a
vastaa-
tarvitse-
Tyyppi 1 sano-a
2 juo-da
3 tul-la
tietä-ä
pysäköi-dä
kävel-lä
men-nä
pes-tä
pan-na
nous-ta
pur-ra
4 huomat-a
5 tarvit-a
6 vanhet-a
herät-ä
merkit-ä
kylmet-ä
Seuraavassa esitetään verbityyppien persoonataivutus. Avainmuotoina ovat:
verbin infinitiivi yksikön 1. persoona monikon 3. persoona
otta-a
ota-n
otta-vat
suudel-ia
suutele-n
suutele-vat
154 Verbien taiuutus


Verbityyppi 1
otta-a
minä
ota-n
he
otta-vat
- perusmuodon lopussa on kaksi vokaalia (asua, kysyä, lukea, antaa, tietää)
- infinitiivin tunnus on -a, -ä (asu-a, tietä-ä)
- taivutusvartalon lopussa (persoonapäätteen edellä) on yksi vokaali (ota-n, kysy-t, tietä-vät)
- k, p, t -vaihtelu mahdollinen (anta-a, anna-n)
- suurin osa suomen verbeistä kuuluu tähän taivutustyyppiin
otta-a
luke-a
kysy-ä
ota-n
lue-n
kysy-n
ota-t
lue-t
kysy-t
otta-a
luke-e
kysy-y
ota-mme
lue-mme
kysy-m me
ota-tte
lue-tte
kysy-tte
otta-vat
luke-vat
kysy-vät
Huom! Jos verbissä on k, p, t -vaihtelu, on verbin infinitiivissä sekä yksikön että monikon 3. persoonassa vahva konsonantti, muissa persoonamuodoissa heikko. Negatiivimuodossa on aina heikko konsonantti.
anta-a
anna-n
Negatiivi: en i
anna-t
et
hän
anta-a
ei
anna-mme
emme
anna-tte
ette
he
anta-vat
eivät
anna (<- anna-n)
Esim. ostaa, antaa, tietää, kieltää, pukea, särkeä, sanoa, säilöä, katua, kysyä, vaatia, pyöriä
Annan sinulle rahaa. Kuka opettaa suomea? Tiedätkö, mikä tämä on? En tiedä. Kirjoitamme teille. He maksavat laskun. Ymmärrättekö? Emme ymmärrä. Me matkustamme Kreikkaan. Kysyn. Mitä te luette? Hän nukkuu. Tunnetko hänet?
Verbien taivutus 155


Verbityyppi 2
juo-da
minä juo-n he juo-vat
perusmuodon lopussa on -da, -dä (tuoda, pysäköidä) infinitiivin tunnus on -da, -dä (saa-da, vie-dä) infinitiivivartalo = taivutusvartalo (saa-da, saa-mme)
taivutusvartalon lopussa (persoonapäätteen edessä) on kaksi vokaalia: yksitavuisissa verbeissä diftongi tai pitkä vokaali (voi-n, juo-n, syö-n, käy-n, saa-n, jää-n, myy-n), monitavuisissa verbeissä diftongi -oi tai -öi (tupakoi-n, pysäköi-n) ei k, p, t -vaihtelua
yksitavuisia juoda, saada -verbejä on hyvin vähän, useampitavuisia tupakoida, pysäköidä -verbejä on melko paljon, monet niistä lainasanoista johdettuja (videoida, aktivoida)
saa-da
pysäköi-dä
Negatiivi:
saa-n
pysäköi-n
en
saa-t
pysäköi-t
et
saa
pysäköi
ei
saa (<- saa-n)
saa-mme
pysäköi-mme
emme
pysäköi (<- pysäköi
saa-tte
pysäköi-tte
ette
saa-vat
pysäköi-vät
eivät
Huom! Yksikön 3. persoonassa ei ole päätettä.
Huom! tehdä ja nähdä
- infinitiivi kuuluu verbityyppiin 2
- persoonataivutus noudattaa verbityyppiä 1 (vrt. lukea-verbi)
Huom. 3. persoona!
teh-dä
näh-dä
tee-n
näe-n
tee-t
näe-t
teke-e
näke-e
tee-m me
näe-mme
tee-tte
näe-tte
teke-vät
näke-vät
Huom. 3. persoona!
Negatiivi:
en
et
ei
emme
ette
eivät
tee (<- tee-n) näe (<- näe-n)
Huomaa 3. persoonan muodot: hän tekee, he tekevät; hän ei tee, he eivät tee.
156 Verbien taivutus


Esim. saada, jäädä, myydä, juoda, syödä, voida, käydä, viedä; tupakoida, pysäköidä, luennoida, terrorisoida, organisoida, dokumentoida, kritisoida
Me käymme usein saunassa. Vietkö kirjeen postiin? En vie. Tuotko minulle lehden? Mitä te syötte? Me juomme olutta. Voitteko tehdä tämän? Emme voi. Uitko hyvin? Kuka jää kotiin? Saatko paljon palkkaa? Hän myy vanhoja kirjoja. Pysäköin auton parkkipaikalle. Tohtori Hang luennoi meille Kiinasta. Mitä te teette huomenna? Näetkö hänet huomenna?
Verbityyppi 3 ("e-verbit")
suudel-la
minä
suutele-n
he
suutele-vat
nous-ta
minä
nouse-n
he
nouse-vat
- perusmuodon lopussa on -la, -lä; -sta, -stä; -na, -nä; -ra (tulla, kävellä; nousta, pestä; mennä, panna; purra)
- infinitiivin tunnuksia on neljä:
-la, -lä tul-la, kävel-lä
-na, -nä pan-na, men-nä
-ta, -tä nous-ta, pes-tä Huom! s tunnuksen edellä
-ra pur-ra, sur-ra
- yhteinen tunnusmerkki on e, joka liitetään infinitiivivartaloon ennen persoonapäätettä (tul-la -» tule-n, nous-ta -> nouse-vat)
- k, p, t -vaihtelu mahdollinen -la, -lä -loppuisissa verbeissä, mutta ei muissa (ajatel-la, ajattele-n)
- la, lä ja (s)ta, (s)tä -loppuisia verbejä on paljon
ajatel-la
pes-tä
men-nä
ajattele-n
pese-n
mene-n
ajattele-t
pese-t
mene-t
ajattele-e
pese-e
mene-e
ajattele-mme
pese-m me
mene-mme
ajattele-tte
pese-tte
mene-tte
ajattele-vat
pese-vät
mene-vät
Huom! Jos -la, -lä -verbissä on k, p, t -vaihtelu, on verbin infinitiivissä heikko konsonantti, mutta kaikissa persoonamuodoissa vahva:
kuunnel-la riidel-lä ommel-la
kuuntele-n riitele-t ompele-vat
Verbien taiuutus 157


Negatiivi:
en
et
ei
emme
ette
eivät
Huom!
ajattele
pese
mene
(«- ajattele-n) (<- pese-n) (<- mene-n)
ol-la
neg.
juos-ta
neg.
minä
ole-n
en
juokse-n
en
sinä
ole-t
et
juokse-t
et
hän
on
ei
ole
juokse-e
ei
me
ole-mme
emme
juokse-mme
emme
te
ole-tte
ette
juokse-tte
ette
he
o-vat
eivät
juokse-vat
eivät
juokse
Esim. ajatella, kävellä, esitellä, katsella, tapella, riidellä, teeskennellä; mennä, panna; nousta, pestä, julkaista, ratkaista; surra
Me opiskelemme suomea. Käveletkö kotiin? En kävele. Kuuntelimme radiota. He katselevat televisiota. Hän ajattelee aina Pekkaa. Menettekö kotiin? Emme mene. Panen kirjat kassiin. Nousen aikaisin aamulla. Pesetkö ikkunat? Pojat juoksevat pihalla. Etkö sinä ole suomalainen?
Verbityypit 4, 5 ja 6
- perusmuodon lopussa on vokaali + ta, tä (tavata, merkitä, vanheta)
- infinitiivin tunnus on -a, -ä (tavat-a, merkit-ä, vanhet-a)
- infinitiivin tunnuksen edellä on -t:
tavat-a (4) tarvit-a (5) vanhet-a (6)
herät-ä merkit-ä lämmet-ä
Nämä verbityypit näyttävät hyvin samanlaisilta. Ne voi kuitenkin yleensä erottaa toisistaan, kun katsoo konsonanttivartalon vokaalia eli sitä vokaalia, joka on ennen vartalon t-konso- nanttia:
Tyyppi 4
Tyyppi 5
Tyyppi 6
at-a, ät-ä
it-a, it-ä
et-a, et-ä
ot-a, ut-a
pelat-a
tarvit-a
suuret-a
herät-ä
häirit-ä
lämmet-ä
siivot-a
vai it-a
paet-a
halut-a
merkit-ä
kyet-ä
Tyyppi 4 on näistä kolmesta kaikkein yleisin, ja siihen kuuluu myös muutama sellainenkin verbi, jonka vartalon t:n edellä on e tai i, esim. ruvet-a, kiivet-ä, hävet-ä, selvit-ä, hävit-ä.
158 Verbien taiuutus


Verbityyppi 4 ("a-verbit”)
tavat-a
minä tapaa-n
he
tapaa-vat
infinitiivin lopussa on tavallisesti -ata, -ätä (huomata, herätä), joskus jokin muukin vokaali (halut-a, kadot-a, ruvet-a, selvit-ä)
infinitiivin tunnus -a, -ä; tunnuksen edellä on -t (huomat-a, herät-ä) infinitiivivartalon lopussa oleva -t -+ -a, -ä ennen persoonapäätettä, siis:
infinitiivivartalon lopussa on -t: taivutusvartalon lopussa on -a tai -ä:
pelat-a herät-ä pelaa-n herää-vät
k, p, t -vaihtelu on mahdollinen (tavat-a, tapaa-n)
melko yleinen verbityyppi; joukossa myös lainasanoista johdettuja verbejä (filmata, grillata)
tavat-a
tapaa-n
tapaa-t
tapaa
tapaa-mme
tapaa-tte
tapaa-vat
herät-ä
herää-n
herää-t
herää
herää-mme
herää-tte
herää-vät
halut-a
halua-n
halua-t
halua-a
halua-mme
halua-tte
halua-vat
Huom! Jos verbissä on k, p, t -vaihtelu, on verbin infinitiivissä heikko konsonantti, mutta kaikissa persoonamuodoissa vahva:
tavat-a
tapaa-n
Negatiivi:
en
et
ei
emme
ette
eivät
hypät-ä
hyppää-t
tapaa
herää
halua
hakat-a
hakkaa-mme
(<- tapaa-n) (<- herää-n) (<- halua-n)
Huom! Jos vartalon t:n edessä on jokin muu vokaali kuin a tai ä, on yksikön 3. persoonassa persoonapääte -a, -ä:
kadot-a hän katoa-a vrt. osat-a hän osaa
halut-a hän halua-a vastat-a hän vastaa
ruvet-a hän rupea-a varat-a hän varaa
selvit-ä hän selviä-ä herät-ä hän herää
Verbien taiuutus 159


Esim. osata, haluta, herätä, luvata, vastata, tykätä, pelata, pelätä, maata, meikata, treenata (= harjoitella); kadota, pudota; juoruta; ruveta, kiivetä; selvitä, hävitä
Vastaatko kysymyksiin? En osaa vastata. Haluan soittaa pianoa. Minä tarjoan teille kahvit. Varaamme pöydän ravintolasta. Kissa makaa sängyn päällä. Pelkäättekö koiria? Emme pelkää. Pelaako hän tennistä? Ei pelaa. Kissa hyppää pöydälle. Tavataan asemalla kello 10. Mistä sinä tykkäät?
Verbityyppi 5 ("itse-verbit”)
tarvit-a
minä
tarvitse-n
he
tarvitse-vat
- perusmuodon lopussa -itä, -itä (tarvita, merkitä)
- infinitiivin tunnus on -a, -ä (tarvit-a, merkit-ä)
- infmitiivivartalon ja persoonapäätteen väliin pannaan -se (tarvit-a -> tarvitse-n)
- persoonamuodon vartalon lopussa on -itse: valitse-n, harkitse-t
- ei k, p, t -vaihtelua
tarvit-a
tarvitse-n tarvitse-t tarvitse-e tarvitse-mme tarvitse-tte tarvitse-vat
Negatiivi:
en et ei
emme ette eivät
Huom! Verbit selvitä, hävitä kuuluvat verbityyppiin 4:
selviä-n
häviä-tte
Esim. tarvita, hallita, valita, mainita, merkitä, tulkita, tuomita, palkita, häiritä
Paljonko hän ansaitsee? Sinä häiritset minua. Mitä tämä merkitsee?
Se ei merkitse mitään. Minä harkitsen asiaa. Me tarvitsemme uuden asunnon. Minkä kirjan valitset?
valit-a
merkit-ä
valitse-n
valitse-t
valitse-e
valitse-mme
valitse-tte
valitse-vat
merkitse-n
merkitse-t
merkitse-e
merkitse-mme
merkitse-tte
merkitse-vät
tarvitse
valitse
merkitse
(<- tarvitse-n) (<- valitse-n) (<- merkitse-n)
160 Verbien taivutus


Verbityyppi 6 (”ne-verbit”)
kalvet-a minä kalpene-n he kalpene-vat
perusmuodon lopussa -eta, -etä (vaaleta, lämmetä) infinitiivin tunnus on -a, -ä (vaalet-a, lämmet-ä)
infinitiivivartalon lopussa oleva -t -► -ne ennen persoonapäätettä, siis:
infinitiivivartalossa on -t: taivutusvartalossa on -ne:
vanhet-a
vanhene-n
lämmet-ä
lämpene-e
- 	k, p, t -vaihtelu mahdollinen (lämmetä, lämpene-e)
Huom! Nämä verbit on yleensä tehty adjektiivista, joskus substantiivista: kylmä —> kylmetä, vanha vanheta, kyky -> kyetä, pako paeta. Verbien merkitys on yleensä komparatiivinen:
kylmetä
vanheta
lämmetä
vanhet-a
vanhene-n
vanhene-t
vanhene-e
vanhene-mme
vanhene-tte
vanhene-vat
tulla kylmemmäksi tulla vanhemmaksi tulla lämpimämmäksi
(<- vanha)
kalvet-a
kalpene-n
kalpene-t
kalpene-e
kalpene-mme
kalpene-tte
kalpene-vat
(<- kalpea)
Huom! Jos verbissä on k, p, t -vaihtelu, on infinitiivissä heikko konsonantti, mutta kaikissa persoonamuodoissa vahva:
lämmet-ä vaiet-a kalvet-a
lämpene-n vaikene-t kalpene-e
Muista konsonanttivaihtelun erikoistapaukset:
valjet-a -» valkene-e, tarjet-a tarkene-t, rohjet-a
Negatiivi:
rohkene-n
en
et
ei
vanhene (<-
emme
vaikene (<-
ette
kalpene (<-
eivät
Verbien taivutus 161


Huom! Verbit ruveta, kiivetä, hävetä kuuluvat verbityyppiin 4 (rupea-n, kiipeä-vät, häpeä-ä).
Esim. lämmetä, kylmetä, vanheta, nuoreta, pidetä, lyhetä, vaaleta, tummeta; kyetä, vaieta, paeta, aueta
Ilma lämpenee, viilenee, kylmenee. Taivas tummenee, vaalenee. Ovi aukeni tuulen voimasta. Aamu vaikenee. Illat pimenevät. Päivät pitenevät.
Useimmilla tämän tyypin verbeillä on synonyymi, samaa tarkoittava verbi, joka kuuluu tyyppiin 1:
Tyyppi 6
Tyyppi 1
vanhet-a
-
vanhentu-a
suuret-a
=
suurentu-a
kylmet-ä
=
kylmenty-ä
vanhet-a (6)
vanhentu-a (1)
vanhene-n
vanhennu-n
vanhene-t
vanhennu-t
vanhene-e
vanhentu-u
vanhene-mme
vanhennu-mme
vanhene-tte
vanhennu-tte
vanhene-vat
vanhentu-vat
Huom! vahva vartalo
Huom! vahva vartalo
Näillä samaa tarkoittavilla verbeillä on nykykielessä yleensä sellainen työnjako, että taivutus- vartalo otetaan verbityypistä 6, mutta infmitiivivartalo verbityypistä 1:
Me kaikki vanhenemme.
vanhet-a
6
Isä on vanhentunut.
vanhentu-a
1
Toivottavasti paranet pian!
parat-a
6
Parane pian!
parat-a
6
Oletko jo parantunut?
parantu-a
1
Yritä parantua pian!
parantu-a
1
162 Verbien taivutus


Verbityypit
Perusmuoto
minä-muoto
he-muoto
(Infinitiivi)
(yks. 1. persoona)
(mon. 3. persoona)
Tyyppi 1
sano-a
sano-n
sano-vat
nukku-a
nuku-n
nukku-vat
luke-a
lue-n
luke-vat
tietä-ä
tiedä-n
tietä-vät
Tyyppi 2
saa-da
saa-n
saa-vat
syö-dä
syö-n
syö-vät
videoi-da
videoi-n
videoi-vat
pysäköi-dä
pysäköi-n
pysäköi-dä
Tyyppi 3
ajatel-la
ajattele-n
ajattele-vat
kävel-lä
kävele-n
kävele-vät
nous-ta
nouse-n
nouse-vat
men-nä
mene-n
mene-vät
Tyyppi 4
pelat-a
pelaa-n
pelaa-vat
luvat-a
lupaa-n
lupaa-vat
tykät-ä
tykkää-n
tykkää-vät
halut-a
halua-n
halua-vat
Tyyppi 5
tarvit-a
tarvitse-n
tarvitse-vat
tulkit-a
tulkitse-n
tulkitse-vat
häirit-ä
häiritse-n
häiritse-vät
Tyyppi 6
vanhet-a
vanhene-n
vanhene-vat
lämmet-ä
lämpene-n
lämpene-vät
vaiet-a
vaikene-n
vaikene-vat
Huom!
- Tyypin 1 verbeillä voi olla heikko tai vahva vokaalivartalo (nuku-, nukku-).
- Muissa tyypeissä vokaalivartalo on aina samanlainen (saa-, ajattele-, lupaa-, tarvitse-, lämpene-).
- Tyypeillä 3, 4, 5 ja 6 on myös konsonanttivartalo.
Sen näkee infinitiivivartalosta (ajatel-, nous-, men-; pelat-, tarvit-, vanhet-).
Verbien taivutus 163


Verbin persoonamuodot
Verbillä on kuusi persoonamuotoa, kolme yksikössä ja kolme monikossa. Persoona ilmaistaan persoonapäätteellä, joka liitetään verbin taivutusvartaloon:
Infinitiivi
puhu-a
syö-dä
nous-ta
Vartalo
puhu-
syö-
nouse-
minä
puhu-n
syö-n
nouse-n
sinä
puhu-t
syö-t
nouse-t
hän
puhu-u
syö
nouse-e
me
puhu-mme
syö-mme
nouse-mme
te
puhu-tte
syö-tte
nouse-tte
he
puhu-vat
syö-vät
nouse-vat
Yksikön 3. persoonan pääte on sama kuin vartalon viimeinen vokaali, tai päätettä ei ole ollenkaan:
hän otta-a, tanssi-i, sano-o, puhu-u, kysy-y, tietä-ä, pese-e, tarvitse-e; hän juo, vie, saa, vastaa, herää.
Muut persoonapäätteet ovat samat kaikissa verbityypeissä ja aikamuodoissa.
Huom! Vokaaliharmonia vaikuttaa monikon 3. persoonan päätteeseen seuraavalla tavalla: Pääte on -vat, jos verbissä on vokaali a, o tai u, muuten pääte on -vät.
maksa-
otta-
laula-
kuule-
+ vat
kysy-
tietä-
teke-
vie-
+ vät
Koska 1. ja 2. persoona ilmaistaan selkeän päätteen avulla, ei lauseen subjektina olevaa persoonapronominia tarvitse aina käyttää:
Otan kirjan. Ostatko auton? Käymme kaupassa. Menettekö kotiin?
3. 	persoonan pronominit pannaan näkyviin:
Hän syö. He menevät kauppaan.
Verbin 1. ja 2. persoonan muotoja käytetään persoonapronominien yhteydessä:
minä otan me otamme
sinä otat te otatte
Verbin yksikön 3. persoonan muotoa käytetään yksikössä olevien nominien (paitsi minä, sinä) yhteydessä:
Koira istuu. Puu kaatuu. Kuka lukee? Se on talo.
164 Verbien taivutus


Verbin monikon 3. persoonan muotoa käytetään monikon perusmuodossa olevien nominien (paitsi me, te) yhteydessä:
Koirat istuvat. Puut kaatuvat. Ketkä lukevat? Ne ovat taloja.
Monikon 2. persoonan muoto on myös kohteliaisuusmuoto, teitittelymuoto, jota käytämme silloin, kun emme tunne ihmistä lähemmin:
Anteeksi, voitteko sanoa, missä on lähin posti?
Voitteko kommentoida asiaa, ministeri Salo?
Huom! Kun lauseessa on kaksi subjektia, on lauseen verbi monikossa. Jos toinen subjekti on persoonapronomini
minä tai me, verbin persoonapääte on -mme (mon. 1. pers.)
sinä tai te, verbin persoonapääte on -tte (mon. 2. pers.)
hän tai he, verbin persoonapääte on -vat, -vät (mon. 3. pers.)
Minä ja Kalevi tulemme. Me ja Virtaset menemme.
Sinä ja Kalevi tulette. Te ja he menette.
Hän ja Kalevi tulevat. He ja Virtaset menevät.
Verbin persoonapäätteet
minä + n sinä + t hän/se + vartalon vokaali
(tai ei persoonapäätettä)
1.
ostan
ostat
ostaa
2.
juon
juot
juo (Ei persoonapäätettä!)
3.
kävelen
kävelet
kävelee
4.
pelaan
pelaat
pelaa (Ei persoonapäätettä!)
5.
tarvitsen
tarvitset
tarvitsee
6.
vanhenen
vanhenet
vanhenee
me + mme
te + tte
he/ne + vat, vät
1.
ostamme
ostatte
ostavat
2.
juomme
juotte
juovat
3.
kävelemme
kävelette
kävelevät
4.
pelaamme
pelaatte
pelaavat
5.
tarvitsemme
tarvitsette
tarvitsevat
6.
vanhenemme
vanhenette
vanhenevat
Verbien taiuutus 165


Verbikysymys
Suomen kielen kysymyssuffiksi on -ko, -kö. Verbeihin se liitetään persoonapäätteen jälkeen: menemme menemme-kö?
Samalla lauseen sanajärjestys muuttuu niin, että kysymysverbi on lauseen alussa:
Hän ostaa kirjan. Ostaako hän kirjan?
He tulevat huomenna. ><*
Tulevatko he huomenna?
luke-a
luen
luet
lukee
luemme
luette
lukevat
luen-ko?
luet-ko?
lukee-ko?
luemme-ko?
luette-ko?
lukevat-ko?
men-na
menen
menet
menee
menemme
menette
menevät
menen-kö?
menet-kö?
menee-kö?
menemme-kö?
menette-kö?
menevät-kö?
Huom! Vokaaliharmonia vaikuttaa niin, että suffiksi on -ko, jos verbissä on vokaali a, o tai u, muuten suffiksi on -kö:
tulet-
vastaatte-
ostivat-
+ ko?
kysyn-
tiedät-
vie-
+ kö?
Verbikysymykseen vastataan tavallisesti verbillä, jos vastaus on myönteinen, ja negatiivi- verbillä, jos vastaus on kielteinen.
Myönteisessä vastauksessa voi käyttää myös sanoja kyllä tai joo (puhekielen sana).
Kysymys:
Tuletko illalla?
Menikö hän kotiin?
Vastaukset:
Tulen.
Kyllä.
Joo.
Meni.
Kyllä.
Joo.
En. (En tule.)
Ei. (Ei mennyt.)
166 Verbien taivutus


Verbin kielteinen muoto eli negatiivi
Suomen kielen negatiivisana on oikeastaan verbi, johon persoonapäätteet pannaan silloin, kun verbi on kielteisessä muodossa (negatiivissa). Kaikilla kuudella persoonamuodolla on oma negatiivisanansa.
luen
Negatiivi: minä
en
lue
luet
sinä
et
lue
lukee
hän
ei
lue
luemme
me
emme
lue
luette
te
ette
lue
lukevat
he
eivät
lue
Varsinaisen verbin preesensin kielteisen muodon saa yksikön 1. persoonasta niin, että siitä otetaan persoonapääte pois: .
minä lue-n en, et, ei l lue
emme, ette, eivät J
minä ole-n en, et, ei l ole
emme, ette, eivät J
Muiden aikamuotojen negatiiviset muodot, ks. Aikamuodot eli tempukset.
Suomen kielessä ei siis ole yhtä ainoata negatiivisanaa, jolla voisimme aina vastata kysymykseen kielteisesti. Jokaisella persoonamuodolla on oma negatiivisanansa:
Oletko sinä suomalainen?
En.
Saanko tämän?
Et.
Tuleeko hän tänne?
Ei.
Menettekö saunaan?
Emme.
Voimmeko kysyä jotakin?
Ette.
Puhuvatko he suomea?
Eivät.
Huom! Varsinaisessa verbissä ei ole persoonapäätteitä silloin, kun verbi on negatiivinen. Persoonapääte on negatiivisanassa:
Minä luen. Minä en lue.
He puhuvat. He eivät puhu.
Huom! Monikon 3. persoonan negatiivisanan pääte on aina -vät.
Verbien taivutus 167


Negatiivinen kysymys
Negatiivinen kysymys tehdään saman periaatteen mukaan kuin verbikysymyskin. KysymyssufFiksi -kö liitetään negatiivisanaan, joka on lauseen alussa.
Sinä et ole suomalainen.
Etkö sinä ole suomalainen?
Etkö sinä puhu suomea? Enkö ole oikeassa?
Eivätkö he tule?
Hän ei voi tulla.
X
Eikö hän voi tulla?
En. (En puhu.)
Et. (Et ole.)
Eivät. (Eivät tule.)
Puhun.
Olet.
Tulevat.
Huom! Negatiivisanassa kysymyssuffiksi on aina -kö (en-kö, ei-kö).
168 Verbien taiuutus


Aikamuodot eli tempukset
Suomen kielessä on neljä aikamuotoa:
Preesens ilmaisee nykyhetkeä ja futuuria, menneen ajan tempuksia ovat imperfekti, perfekti ja pluskvamperfekti.
Erityistä futuurin muotoa ei siis ole. Futuuri ilmaistaan yleensä preesensin avulla, mutta myös muulla tavalla. (Ks. Aikamuotojen käyttö.)
Preesens
Pekka lukee kirjaa. Menetkö kotiin? Emme puhu suomea. Eikö hän ole täällä?
Verbin preesensmuodossa ei ole erityistä tunnusta. Persoonapäätteet liitetään verbin taivutusvartaloon.
Preesens
Imperfekti
Perfekti
Pluskvamperfekti
mma sanon minä sanoin minä olen sanonut minä olin sanonut
en sano en sanonut en ole sanonut en ollut sanonut
luke-a
minä luen sinä luet hän lukee
me luemme lue te luette he lukevat
lue
Ks. Verbien taivutus.
Aikamuodot 169


Imperfekti
Myönteinen (positiivinen) imperfekti
Kävelin kotiin. Hän tapasi Liisan eilen. Saitko rahaa?
Imperfektin tunnus on i. Tunnus liitetään verbin taivutusvartalon ja persoonapäätteen väliin:
Vartalo
Tunnus
Persoonapääte
Liitepartikkelit
kysy-
i
tte
kö?
sano-
i
n
hän
Preesens
Imperfekti
nuku-n
nukui -n
nuku-t
nukui-t
nukku-u
nukkui
Huom! Imperfektin
yksikön 3. persoonassa
nuku-mme
nukui-mme
ei ole personapäätettä.
nuku-tte
nukui-tte
nukku-vat
nukkui-vat
Huom! Verbin vartalon konsonantit ovat samat preesensissä ja imperfektissä.
Verbityypin 4 verbien ja joidenkin verbityyppiin 1 kuuluvien verbien imperfekti on erilainen:
Infinitiivi
Preesens
Imperfekti
Verbityyppi 4 tavat-a tapaa -n tapasi-n
Verbityypin 1 si-imperfektit
tietä-ä
tiedä-n
tiesi-n
Ks. si-imperfekti, s. 173.
i-imperfekti
puhuin, maksoin, unohdin, tein, opiskelin
Verbityypeissä 1, 2, 3, 5 ja 6 (sanoa; juoda; tulla, pestä; tarvita; vanheta) imperfektin i voi muuttaa verbin vartalon viimeisen vokaalin.
170 Aikamuodot


Vartalon vokaali + imperfektin i:
Preesens Imperfekti
o, 	ö, u, y sano-n sanoi-n
eivät muutu säilö-t säilöi-t
nuku-tte nukui-tte
kysy-y kysyi
ä, e, i vedä-n vedi-n
menevät pois pidä-t pidi-t
lue-mme lui-mme
opiskele-n opiskeli-n
tarvitse-n tarvitsi-n
parane-e parani
etsi-i etsi
ui-t ui-t
pysäköi-n pysäköi-n
W -> V saa-n sai-n
kaksi samaa jää-t jäi-t
vokaalia, myy-mme myi-mme
toinen pois
kaksitavuisten maksa-n maksoi-n
verbien a o, anta-vat antoi-vat
jos verbin kanta-vat kantoi-vat
ensimmäinen jaksa-t jaksoi-t
vokaali on a ala-n aloi-n
muuten a osta-n osti-n
menee pois odota-t odoti-t
muista-n muisti-n
kirjoita-n kirjoiti-n
diftongin juo-n joi-n
ensimmäinen tuo-vat toi-vat
vokaali pois syö-t söi-t
vie-tte vei-tte
Huom! Imperfektin yks. 3. persoonassa ei ole persoonapäätettä:
Preesens Imperfekti
hän sano-o sanoi
pitä-ä piti
luke-e luki
anta-a antoi
osta-a osti
uo -► oi
yö öi ie -» ei
Aikamuodot


Poikkeukset:
rakastaa-verbit (tyyppi 1)
Kolmi- tai useampitavuisissa verbeissä vartalon a katoaa (menee pois) imperfektissä riippumatta siitä, mikä on verbin ensimmäinen vokaali.
Verbin perusmuodon lopussa on -staa, joskus myös -ttaa.
Preesens
rakasta-a
rakasta-n
rakasta-t
rakasta-a
rakasta-mme
rakasta-tte
rakasta-vat
Imperfekti
rakasti-n
rakasti-t
rakasti
rakasti-mme
rakasti-tte
rakasti-vat
Vrt. maksa-n maksoi-n
Esimerkkejä:
matkustaa
harrastaa
tarkastaa
pakastaa
ratsastaa
varastaa
kalastaa
tarkoittaa
aiheuttaa
matkusta-n
harrasta-t
tarkasta-n
pakasta-a
ratsasta-mme
varasta-tte
kalasta-vat
tarkoita-n
aiheutta-a
matkusti-n
harrasti-t
tarkasti-n
pakasti
ratsasti-mme
varasti-tte
kalasti-vat
tarkoiti-n
aiheutti
käydä-verbi (tyyppi 2)
Preesens käy-n
käy-t
käy
käy-mme
käy-tte
käy-vät
Imperfekti
kävi-n
kävi-t
kävi
kävi-mme
kävi-tte
kävi-vät
olla-verbi (tyyppi 3) Preesens
ole-n
ole-t
on
ole-mme
ole-tte
o-vat
Imperfekti oli-n oli-t
oli Huom. 3. persoonan muodot!
oli-mme
oli-tte
oli-vat
172 Aikamuodot


si-imperfekti
vastata-verbit (tyyppi 4)
vastasi, heräsi
Verbityypin 4 infinitiivin t -
Infinitiivi:
Taivutusvartalo:
Imperfekti:
tavat-a
imperfektissä. Imperfektin tunnus on i.
vastat-a
herät-ä
halut-a
vastaa-n
herää
halua-a
vastasi-mme
heräsi-tte
halusi-vat
Preesens
Imperfekti
tapaa-n
tapasi-n
tapaa-t
tapasi-t
tapaa
tapasi
tapaa-mme
tapasi-mme
tapaa-tte
tapasi-tte
tapaa-vat
tapasi-vat
Vastasitko oikein? Tapasin hänet eilen. Pelasimme tennistä viikolla. Hän heräsi aikaisin. Osasitko vastata kaikkiin kysymyksiin?
tietää-verbit (tyyppi 1)
Verbityyppiin 1 kuuluu joukko verbejä, joiden infinitiivin t tunnus on i.
s imperfektissä. Imperfektin
Infinitiivi:
tietä-ä
tunte-a
ymmärtä-ä
Taivutusvartalo:
tiedä-n
tunne-n
ymmärrä-n
Imperfekti:
tiesi-vät
tunsi-vat
ymmärsi-vät
Preesens
Imperfekti
Preesens
Imperfekti
tiedä-n
tiesi-n
tunne-n
tunsi-n
tiedä-t
tiesi-t
tunne-t
tunsi-t
tietä-ä
tiesi
tunte-e
tunsi
tiedä-mme
tiesi-mme
tunne-mme
tunsi-mme
tiedä-tte
tiesi-tte
tunne-tte
tunsi-tte
tietä-vät
tiesi-vät
tunte-vat
tunsi-vat
Aina ei ole helppoa tietää, mitkä verbit kuuluvat tähän ryhmään. Verbit on parasta opetella erikseen, vaikka niillä onkin joitakin yhteisiä tuntomerkkejä:
- verbin vartalon a ja ä katoavat imperfektin i:n edestä (huuta-vat huusi-vat; tuntea-verbissä vartalon e katoaa)
- verbin vartalossa on t ja sen edellä kaksi vokaalia tai n, r, 1 (pyytää; tuntea, piirtää, kieltää)
- verbin perusmuodon lopussa on yleensä -taa, -tää (poikk. tuntea)
- verbin vartalossa on tavallisesti kaksi tavua (tietä-, lentä-, huuta-; poikkeuksia esim. ymmärtää, rakentaa)
Aikamuodot 173


Esimerkkejä:
pyytää
lentää
ymmärtää
kieltää
löytää
työntää
piirtää
kiiltää
huutaa
kääntää
siirtää
viiltää
vääntää
rakentaa
Mutta esimerkiksi verbit antaa (antoi), kantaa (kantoi), sietää (sieti), hoitaa (hoiti) eivät kuulu tähän ryhmään.
Esimerkkejä:
Asuin lapsena Turussa. Me olimme eilen elokuvissa. Oliko teillä hauskaa? Viime vuonna he matkustivat Kreikkaan. Kävittekö viime viikolla elokuvissa? He ostivat auton kaksi päivää sitten. Muistitko tuoda myös maitoa? Veikö Pekka kirjeen postiin tänä aamuna? Maksoin laskun toissapäivänä. Heidän täytyi mennä kotiin aikaisin. Kuka varasti Liisan polkupyörän? He rakensivat talon viime kesänä. Ymmärsitkö kaiken?
Eri verbityyppien imperfekti; vartalot
Infinitiivi
Tyyppi 1
Huom!
Tyyppi 2
sano-a
säilö-ä
nukku-a
kysy-ä
otta-a
maksa-a
itke-ä
etsi-ä
tietä-ä
rakasta-a
>
saa-da
juo-da
syö-dä
vie-dä
pysäköi-dä
Huom!
Tyyppi 3
Preesens-
vartalo
sano-
säilö-
nuku-, nukku-
kysy-
otta-
maksa-
itke-
etsi-
tiedä-, tietä- rakasta-
saa-
juo-
syö-
vie-
pysäköi-
Imperfekti-
vartalo
sanoi-
säilöi-
nukui-, nukkui-
kysyi-
otti-
maksoi-
itki-
etsi-
tiesi-
rakasti-
sai-
joi-
söi-
vei-
pysäköi-
käy-dä
käy-
kävi-
tul-la
tule-
tuli-
men-nä
mene-
meni
pes-tä
pese-
pesi-
Muista vokaalin- muutokset!
Muista! Konsonantti- vaihtelu samalla tavalla kuin preesensissä.
174 Aikamuodot


Tyyppi 4
Tyyppi 5
Tyyppi 6
vastat-a
herät-ä
tarvit-a
vanhet-a
vastaa-
herää-
tarvitse-
vanhene-
vastasi-
heräsi-
tarvitsi-
vanheni-
si-imperfekti!
Kielteinen (negatiivinen) imperfekti
Sanoitko?
Menittekö?
- En sanonut.
- Emme menneet.
Imperfektin negatiivinen muoto tehdään negatiiviverbin ja perfektipartisiipin avulla. Perfekti- partisiippi (-nut, -nyt) on monikon persoonamuodoissa monikossa (-neet).
Negatiivisessa imperfektissä ei siis ole i-tunnusta:
Yksikkö En ostanut. Et nukkunut. Ei mennyt.
Ostinko?
Nukuitko?
Menikö?
Perfektipartisiippi =
Verbin infinitiivin vartalo + partisiipin tunnus -nut, -nyt; -neet:
Kysyimmekö?
Annoitteko?
Tunsivatko?
Monikko Emme kysyneet. Ette antaneet. Eivät tunteneet.
puhu-a
tunte-a
kysy-ä
juo-da
käy-dä
teh-dä
ol-la
kuunnel-la
kävel-lä
pan-na
men-nä
nous-ta
juos-ta
pes-tä
pur-ra
vastat-a
pelat-a
halut-a
herät-ä
pelät-ä
puhu-nut tunte-nut kysy-nyt
juo-nut
käy-nyt
teh-nyt
ol-lut
kuunnel-lut
kävel-lyt
pan-nut
men-nyt
nous-sut
juos-sut
pes-syt
pur-rut
vastan-nut
pelan-nut
halun-nut
herän-nyt
pelän-nyt
puhu-neet tunte-neet kysy-neet
juo-neet käy-neet teh-neet
ol-leet
kuunnel-leet
kävel-leet
pan-neet
men-neet
nous-seet
juos-seet
pes-seet
pur-reet
vastan-neet
pelan-neet
halun-neet
herän-neet
pelän-neet
Huom! tunnuksen n -» I
Huom! tunnuksen n -> s
Huom! tunnuksen n -> r Huom! vartalon t-^n
Aikamuodot 175


5 tarvit-a valit-a merkit-ä
tarvin-nut
valin-nut
merkin-nyt
tarvin-neet Huom! vartalon t n
valin-neet
merkin-neet
6 vanhet-a vanhen-nut vanhen-neet Huom! vartalon t n
kylmet-ä kylmen-nyt kylmen-neet
lämmet-ä lämmen-nyt lämmen-neet
Huom! Tietää-verbillä on kaksi perfektipartisiipin muotoa:
- säännönmukainen tietä-nyt tietä-neet
- lyhyempi, nykykielessä yleisempi tien-nyt tien-neet
Myönteinen lause:
Ostin maitoa.
Maksoimme laskun.
Pekka juoksi kotiin.
Me kävimme eilen saunassa. He lukivat.
Me teimme työtä.
Hän tunsi Liisan.
Vastasin oikein.
Tilasitko jo taksin?
Hän tiesi vastauksen.
Kielteinen lause:
En ostanut maitoa.
Emme maksaneet laskua. Pekka ei juossut kotiin.
Emme käyneet eilen saunassa He eivät lukeneet.
Me emme tehneet työtä.
Hän ei tuntenut Liisaa.
En vastannut oikein.
En tilannut taksia vielä.
Hän ei tiennyt vastausta.
Huom! Kun vastaamme imperfektikysymykseen negatiivisesti, jätämme usein partisiipin pois:
Ostitko maitoa? En.
Kävitkö kaupassa? En.
Lensittekö Lontooseen? Emme
Tiesikö hän tämän? Ei.
Huom! Teitittelymuodossa partisiippi on yksikössä:
Herra presidentti, miksi ette halunnut kommentoida asiaa?
Esimerkkejä:
Viime kesänä en matkustanut Italiaan, vaan menin Kreikkaan. Mikset viitsinyt tehdä harjoituksia? Pekka ei korjannut autoa. Me emme halunneet muuttaa maalle. Ettekö te osanneet vastata kysymyksiin? Virtaset eivät tarvinneet uutta asuntoa.
(En ostanut.)
(En käynyt.) (Emme lentäneet.) (Ei tiennyt.)
176 Aikamuodot


Perfekti
Olen asunut Suomessa monta vuotta. Onko hän jo syönyt?
Perfekti tehdään olla-verbin preesensin ja perfektipartisiipin avulla. Monikon persoonamuodoissa perfektipartisiippi on monikossa.
Olla-verbin preesens + perfektipartisiippi (-nut, -nyt; -neet; ks. s. 175)
olen
asunut
(<- asu-a)
olet
tehnyt .
(<- teh-dä)
on
opiskellut
(<- opiskel-la)
olemme
nousseet
(<- nous-ta)
olette
vastanneet
(<- vastat-a)
ovat
valinneet
(<- valit-a)
Negatiivi:
Olla-verbin preesensin negatiivi + perfektipartisiippi
en ole
ostanut
et ole
käynyt
ei ole
ollut
emme ole
unohtaneet
ette ole
halunneet
eivät ole
juosseet
Esimerkkejä:
Tiedätkö, että Liisa on muuttanut Turkuun? Kuinka kauan olet asunut täällä? Oletko ollut Suomessa aikaisemmin? Minä en ole koskaan käynyt Lapissa, mutta Liisa on
ollut siellä monta kertaa. Me emme ole vielä syöneet. Hän on jo maksanut laskut.
Olen aina halunnut matkustaa Kiinaan. James on lukenut kielioppia koko päivän.
Etkö ole koskaan kuullut tätä? Oletko ikinä syönyt hernesoppaa? Hänellä on joskus ollut auto. Minulla ei koskaan ole ollut aikaa opiskella kiinaa. Meidän on aina täytynyt tehdä paljon työtä.
Huom! Ajan adverbiaali (aina, joskus jne.) pannaan usein olla-verbin ja perfektipartisiipin väliin:
Olen aina tiennyt sen. En ole koskaan oppinut tätä.
Huom! Kun vastaamme perfektikysymykseen, jätämme usein partisiipin pois:
Oletko jo nähnyt sen elokuvan? En vielä. En ole.
Olen.
Ovatko Virtaset muuttaneet? Eivät. Eivät ole.
Ovat.
Oletteko kuulleet Liisasta? Emme. Emme ole.
Olemme.
Huom! Teitittelymuodossa partisiippi on yksikössä:
Oletteko käynyt Lapissa, rouva Salo?
Aikamuodot 177


Pluskvamperfekti
Olin jo opiskellut suomea, ennen kuin tulin tänne.
Pluskvamperfekti tehdään olla-verbin imperfektin ja perfektipartisiipin avulla. Monikon persoonamuodoissa partisiippi on monikossa.
Olla-verbin imperfekti + perfektipartisiippi
olin antanut
olit juonut
oli kuunnellut
olimme juosseet
olitte maalanneet
olivat merkinneet
Negatiivi:
Olla-verbin negatiivinen imperfekti + perfektipartisiippi
en ollut nukkunut
et ollut soittanut
ei ollut kirjoittanut
emme olleet ajatelleet
ette olleet menneet
eivät olleet muistaneet
Esimerkkejä:
Olin asunut Saksassa monta vuotta, ennen kuin tulin Suomeen. Mitä olit kuullut Suomesta, ennen kuin tulit tänne? Pekka oli jo mennyt nukkumaan, kun puhelin soi. He ostivat asunnon sitten, kun he olivat saaneet lainan pankista. Tein harjoitukset vasta sitten, kun olin tullut kotiin. Pekka oli jo siivonnut, kun minä tulin kotiin. Kun tulin kotiin, huomasin, että Pekka ei ollut tehnyt mitään. En ollut vielä ehtinyt ottaa takkia päältäni, kun puhelin soi.
Huom! Ajan adverbiaali pannaan usein olla-verbin ja perfektipartisiipin väliin:
Pekka oli jo käynyt kaupassa. En ollut vielä tehnyt sitä.
Huom! Pluskvamperfektikysymykseen vastaamme usein seuraavalla tavalla:
Olitko opiskellut suomea, ennen kuin tulit tänne? En. En ollut.
' Olin.
Olitteko tehneet ruokaa? Emme. Emme olleet.
Olimme.
Huom! Teitittelymuodossa partisiippi on yksikössä:
Mitä olitte kuullut Suomesta, ennen kuin tulitte tänne, herra Smith?
anta-a)
<- juo-da)
<- kuunnel-la) <- juos-ta)
<r- maalat-a) 4- merkit-ä)
178 Aikamuodot


Aikamuotojen käyttö
Verbin aikamuoto eli tempus ilmaisee sen, mitä on tapahtunut joskus aikaisemmin, mitä tapahtuu puhehetkellä tai yleensä ja mitä tapahtuu tulevaisuudessa. Suomen kielessä on neljä varsinaista aikamuotoa:
Preesens viittaa nykyhetkeen tai tulevaisuuteen, futuuriin. ' ■
Imperfekti, perfekti ja pluskvamperfekti ovat menneen ajan tempuksia.
Preesens: Leena lukee kirjaa.
Hän lähtee huomenna lomalle.
Imperfekti: Kävin eilen elokuvissa.
Perfekti: Hän on asunut Suomessa jo viisi kuukautta.
Pluskvamperfekti: Olin juuri tullut kotiin, kun Pekka soitti.
Mennyt aika
"eilen”
Puhehetki
"nyt”
Tulevaisuus
"huomenna"
Sitten kun olin syönyt,
lähdin ulos.
Sitten kun olen syönyt,
lähden ulos.
Liisa osti auton eilen.
Asuin viime vuonna Italiassa.
Liisa on ostanut auton. I
Olen asunut Suomessa >
jo kolme vuotta.
En ole vielä syönyt. >
Suomen kielessä on kolme menneen ajan tempusta. Niiden käyttöön kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Imperfektillä, perfektillä ja pluskvamperfektillä on selkeä työnjako, kullakin on oma merkitystehtävänsä.
Seuraavassa katsotaan, milloin mitäkin tempusta käytetään. Lopuksi katsotaan, "onko suomessa tulevaisuutta” eli millä tavalla suomen kielessä voi ilmaista futuuria.
Preesens
Preesens ilmaisee yleensä nykyhetkeä, puhehetkeä:
Mitä sinä teet nyt? Luen kielioppia.
Ari tekee parhaillaan ruokaa keittiössä ja Leena katselee olohuoneessa televisiota.
Käytämme preesensiä myös silloin, kun sanomme jonkin yleispätevän totuuden, asian, joka on totta nyt ja aina:
James on amerikkalainen. Liisa on mukava tyttö. Pekka puhuu aina totta.
Ruusu on kukka. Leijona on eläin.
Aikamuodot 179


Preesens ilmaisee myös tulevaisuutta, futuuria:
Lähden kohta ulos. Menen elokuviin. Matkustamme ensi viikolla Kreikkaan.
(Ks. Futuuri, s. 183.)
Imperfekti
Imperfekti kertoo, mitä tapahtui ennen puhehetkeä. Se kertoo, mitä tapahtui tiettynä aikana menneisyydessä. Tekeminen, tapahtuma on kokonaan ohi, loppunut. Tekemisen, tapahtuman hetki on määritetty, spesifioitu.
Imperfektilauseessa onkin usein ajan ilmaus, joka kertoo, milloin asia tapahtui.
Kävin viime kesänä Roomassa. James tuli Suomeen vuonna 1990. Ostin eilen uuden takin. Pekka kävi täällä viime viikolla. Hän asui lapsena Australiassa. Liisa soitti sinulle viisi minuuttia sitten.
Joskus tapahtuman aika näkyy kontekstista, kertomuksesta. Imperfektiä sanotaankin myös kertomustempukseksi, verbin narratiivimuodoksi.
Huomaa, miten kertoja vaihtaa aikamuotoa:
Matkustin viime kesänä Italiaan. Kävin Roomassa ja Napolissa. Söin spagettia ja join viiniä. Ihastuin maahan ja sen kulttuuriin ja päätin alkaa opiskella italiaa. Olen nyt italian kielen kurssilla ja osaan puhua jo vähän. Ensi kesänä menen taas Italiaan.
Millainen Jari oli lapsena? - No, hän oli vilkas ja hauska poika. Hän asui Turussa. Kun hän pääsi koulusta, hän muutti Helsinkiin opiskelemaan. Hän tapasi yhden mukavan Annikan. He menivät naimisiin. Nyt he asuvat Vuosaaressa, ja heillä on kaksi lasta.
Perfekti
Liisa on ostanut auton.
Olen asunut täällä jo kolme vuotta.
En ole syönyt vielä.
Perfekti on menneen ajan tempuksista monikäyttöisin. Seuraavassa esimerkkejä perfektin käytöstä. Huomaa, miten puhujat vaihtavat aikamuotoja!
1. 	Asia on tapahtunut joskus menneisyydessä, mutta tarkkaa aikaa ei ilmoiteta.
- Hei, oletko kuullut, että Liisa on ostanut auton.
- Ai milloin?
- Hän osti sen viime viikolla.
- Tiedätkö, että Maisa on asunut Amerikassa?
- Tiedän. Hän asui siellä kolme kuukautta vuonna 1985.
- Olen ollut Lapissa monta kertaa. Ensimmäisen kerran olin siellä silloin, kun olin 15-vuotias.
- Ihana pusero! Oletko tehnyt sen itse?
- En. Äiti teki sen minulle joululahjaksi.
180 Aikamuodot


2. Tapahtuma on alkanut joskus aikaisemmin, mutta on relevantti vielä nyt, puhehetkellä. Tapahtuma on jatkunut puhehetkeen saakka ("tähän mennessä”, "tähän asti"):
- Hei Jamil, kuinka kauan olet asunut Suomessa?
- Olen asunut täällä melkein kolme vuotta.
- Miksi sinä tulit Suomeen?
- Tulin tänne opiskelemaan suomea.
- Kauanko aiot olla täällä?
- En ole ihan varma. Ehkä olen täällä vielä vuoden, jos rahani riittävät.
Huom! Vaikka lauseessa olisi tarkka menneen ajan ilmaus, käytämme perfektiä, kun puhumme elossa olevan ihmisen syntymäajasta, talon rakentamisvuodesta jne.
Roope on syntynyt vuonna 1977. Hän asuu nykyisin Turussa.
Tämä talo on rakennettu vuonna 1897.
Mutta: Minä vuonna Shakespeare syntyi?
3. Asia ei ole tapahtunut puhehetkeen mennessä, mutta voi tapahtua myöhemmin. Mahdollisuus on vielä olemassa:
- Oletko jo syönyt?
- En. Menen ruokatunnille vasta kello yksi.
- En ole ikinä käynyt saunassa. Mutta suomalaiset ystäväni lupasivat viedä minut saunaan ensi lauantaina.
- Hei, tiedätkö, että Bio Biossa menee upea ranskalainen elokuva?
Oletko nähnyt sen?
- En vielä. Voi olla, että menen katsomaan sitä ensi viikolla.
- Ateneumissa on parhaillaan Gallen-Kallelan näyttely.
Oletko jo käynyt katsomassa sen?
- Olen. Olin siellä Kaisan kanssa pari viikkoa sitten. Se oli oikein mielenkiintoinen.
4. Vaikka lauseessa olisikin menneen ajan adverbiaali, käytämme perfektiä silloin, kun päättelemme jotakin, mitä emme kuitenkaan ole itse nähneet. Toiminnasta on jäänyt jokin jälki, jonka voimme esimerkiksi nähdä tai haistaa:
- Viime yönä on satanut lunta. (Näen, että maa on valkoinen.)
- Eilen on ollut kova myrsky. (Näen, että monta puuta on kaatunut.)
- Hyi, mikä haju! Täällä on poltettu tupakkaa.
5. 	Perfekti ilmaisee futuuria
Puhehetki Tulevaisuus
"nyt" "sen jälkeen”
Kun olen kirjoittanut kirjeen, m Pekka vie sen postiin
Aikamuodot 181


Tulevaisuus, futuuri, ilmaistaan preesensillä. Se, mitä tapahtuu ennen tulevan ajan hetkeä, ilmaistaan perfektin avulla:
- Sitten kun olen ensin tehnyt harjoitukset, lähden ulos.
- Menen nukkumaan heti, kun olen tiskannut astiat.
- En voi ostaa sanakirjaa, ennen kuin olen saanut palkan. (Ks. Futuuri, s. 183.)
Imperfektin ja perfektin ero
Mennyt aika
Puhehetki
I
Ostin auton viime viikolla.
Olen ostanut auton.
Olen asunut täällä kolme vuotta.. Oletko jo syönyt?
Imperfekti
"ASUIN”
• 	tapahtuma on ohi lopullisesti ja tapahtuman tarkka aika kerrotaan
Perfekti
"OLEN ASUNUT”
• 	tapahtuma on ohi lopullisesti, mutta tapahtuman tarkkaa aikaa ei kerrota
hetki sitten
eilen
lapsena
kun olin koulussa monta vuotta sitten vuonna 1983 viime yönä toissapäivänä
• tapahtuma on alkanut aikaisemmin, mutta jatkuu, on relevantti vielä puhehetkellä
• asia voi vielä tapahtua, mahdollisuus on olemassa
joskus silloin tällöin toisinaan usein aina
koko ikäni en vielä en koskaan
Huomaa, miten käytämme aikamuotoja kysymyksissä:
Hei Vera. Milloin tulit Suomeen? Kuinka kauan olet asunut täällä?
Suzy, hauskaa, että olet tullut takaisin Suomesta. Kuinka kauan asuit Suomessa? Mitä, ovatko Virtaset muuttaneet?
Mistä olet saanut tuon sanakirjan?
Kivaa, että astiat on tiskattu! Sinäkö ne tiskasit? Milloin?
Oletko jo käynyt äänestämässä?
Milloin Helsingistä tuli Suomen pääkaupunki?
Missä Shakespeare syntyi?
Missä sinä olet syntynyt? Minä vuonna olet syntynyt?
182 Aikamuodot


Pluskvamperfekti
Pluskvamperfekti kertoo, mitä oli tapahtunut, ennen kuin jotakin muuta tapahtui. Pluskvamperfekti on aina sidoksissa imperfektiin. Pluskvamperfektillä ilmaistaan sitä, mitä oli tapahtunut ennen jotain tiettyä menneen ajan hetkeä.
Olin lukenut jotakin Suomesta, ennen kuin tulin tänne v. 1990.
Olin opiskellut suomea pari kuukautta, ennen kuin tulin tänne.
Japanilainen tuttavani Masako ei ollut tavannut yhtään suomalaista, ennen kuin hän tuli tänne.
Sitten kun olin syönyt, lähdin ulos.
Hän oli tehnyt työtä siihen asti, kunnes Liisa tuli käymään.
Alfredo oli ollut Suomessa vasta kaksi viikkoa, kun hän tapasi Tiinan.
Futuuri
Suomen kielessä ei ole erityistä futuurin verbimuotoa kuten monissa muissa kielissä. Tulevaa aikaa ilmaistaan yleensä preesensillä. Preesensillä on siis kaksi funktiota:
Minä luen. a) nyt, tällä hetkellä
b) huomenna, ensi viikolla
Koska lauseen verbin tempus ei välttämättä kerro tekemisen ajankohtaa (nyt vai tulevaisuudessa?), futuurin funktio täytyy tehdä selväksi muilla keinoilla.
Futuurilauseessa voi olla esimerkiksi
tulevan ajan ilmaus: Teen kotitehtävät huomenna.
Ensi kesänä matkustamme Hollantiin. Soitan sinulle kahden päivän kuluttua.
futuuriverbi:
(puhekielessä:)
perfekti + preesens:
aikoa
meinata
Kun
Sitten kun Sen jälkeen kun
Aion ostaa uuden auton. Mitä meinaat tehdä illalla?
olen kirjoittanut kirjeen, vien sen postiin.
Huom! Joskus yksikössä olevan objektin muoto ilmaisee, onko kysymyksessä preesens (nykyhetki) vai futuuri (tulevaisuus):
Luen tämän kirjan (ensi viikolla).
Luen tätä kirjaa (nyt, parastaikaa).
Aikamuodot 183


Harvinaisia futuuri-ilmauksia
Seuraavia ilmauksia ei nykykielessä, tavallisessa puhekielessä, yleensä käytetä. Kirjoitetussa kielessä, vanhemmassa kirjallisuudessa ja muussa juhlavassa tai arkaistisessa kielessä niitä näkee kyllä:
tulla + 3. infinitiivin illatiivi:
Tulen tekemään parhaani. Tämä tulee olemaan vaikeaa, olla + preesenspartisiippi:
Hän on tekevä parhaansa. Hän on oleva koko maailman valtias, tulla + perfektipartisiipin translatiivi:
Kohta tulee kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun tapasin Eilan ensimmäisen kerran.
Huomaa, millä tavalla ymmärrämme verbin tempuksen, kun puhumme ihmisen olemisesta, asumisesta jossakin:
futuuri:
preesens:
imperfekti:
perfekti:
pluskvamperfekti:
James on Suomessa kolme vuotta, (aikoo olla)
James on Suomessa, (nyt)
James oli Suomessa kolme vuotta, (ei ole enää)
James on ollut Suomessa kolme vuotta, (on vielä)
James oli ollut Suomessa vasta kaksi viikkoa, kun hän tapasi Leenan.
Tempuksen eli verbin aikamuodon paljastavia adverbeja:
Jotkut adverbit voivat antaa vihjeen siitä, milloin asia tapahtuu, tapahtui tai on tapahtunut.
Esimerkkejä:
futuuri: huomenna, ylihuomenna, tänä iltana
ensi viikolla / kuussa / vuonna / kesänä viikon / kuukauden / vuoden kuluttua jonakin päivänä
nyt, juuri nyt, parhaillaan, parastaikaa, tällä hetkellä
preesens:
imperfekti:
perfekti:
eilen
viime yönä / vuonna / keväänä / viikolla / kuussa viikko / kuukausi / vuosi sitten
joskus / kerran / monta kertaa aikaisemmin (ei) koskaan; (ei) vielä
184 Aikamuodot


Verbin modukset eli tapaluokat
Yleistä
Modukset eli tapaluokat ovat erityisiä verbin muotoja, joiden avulla puhuja voi ilmaista oman suhtautumisensa asiaan. Modus paljastaa puhujan asenteen kuulijaan tai verbin ilmaisemaan tekemiseen.
Suomen kielessä on neljä modusta eli tapaluokkaa:
Indikatiivi Luen tämän kirjan huomenna.
Konditionaali Lukisin, jos osaisin.
Imperatiivi Lue kirja! Lukekaa kirja!
Potentiaali Lukenet kirjan huomenna.
Huomaa, miten lauseen merkitys muuttuu, kun puhuja vaihtaa modusta:
Jim puhuu suomea.
Jim puhuisi suomea, jos osa/s/. Jim, puhu suomea!
Jim puhunee suomea.
tosiasia, toteamus ehto; hypoteesi käsky
todennäköisyys, arvelu
Indikatiivissa ei ole modustunnusta, vaan persoonapäätteet liitetään suoraan verbin vartaloon (ks. s. 152). Indikatiivia käytetään, kun todetaan jokin asia, kerrotaan jokin tosiasia. Indikatiivi on neutraali modus. Indikatiivia voi käyttää aktiivissa ja passiivissa, kaikissa aikamuodoissa. Indikatiivi on suomen kielen yleisin modus.
Tempus
Aktiivi
Passiivi
Preesens
puhun
puhutaan
Imperfekti
puhuin
puhuttiin
Perfekti
olen puhunut
on puhuttu
Pluskvamperfekti
olin puhunut
oli puhuttu
(Indikatiivin eri muodot on esitelty kappaleissa Verbien taivutus, Aikamuodot eli tempukset sekä Aktiivi ja passiivi.)
Verbin modukset 185


Konditionaalin tunnus on -isi-, joka liitetään verbin monikon 3. persoonan vartaloon: he otta-vat -> otta-isi-
Konditionaali tarkoittaa sitä, että tekemiseen liittyy jokin ehto, hypoteesi tai että tekeminen on epävarmaa. Se on tyypillinen jos-lauseissa. Konditionaali on myös kohteliaisuusmuoto. Konditionaalilla on vain kaksi aikamuotoa: preesens ja perfekti. Konditionaalin molemmat aikamuodot voivat olla aktiivissa ja passiivissa.
Tempus
Aktiivi
Passiivi
Preesens
puhuisin
puhuttaisiin
Perfekti
olisin puhunut
olisi puhuttu
Imperatiivi ilmaisee käskyä tai kieltoa: Tule! Tulkaa! Nykykielessä tavalliset imperatiivin muodot ovat
Yksikön
Monikon
Monikon
2. persoona
2. 	persoona 1. persoona
Puhu!
Puhukaa!
Puhutaan!
(ei tunnusta)
(tunnus: -kaa, -kää)
(= passiivin preesens)
Nykykielen imperatiivia käytetään vain aktiivin preesensissä. Kieliopin mukaan imperatiiveja ovat kaikki seuraavat muodot:
1. pers.
2. pers.
3. pers.
Yksikkö
Puhu!
Puhukoon!
Monikko
Puhukaamme!
Puhukaa!
Puhukoot!
Näistä vain 2. persoonan muodot ovat varsinaisia käskyjä.
Potentiaalin tunnus on -ne-, joka liitetään verbin infinitiivivartaloon: teh-dä -> teh-ne-
Potentiaali ilmaisee sen, että asia on hyvin todennäköinen mutta ei aivan varma.
Potentiaali on puhutussa kielessä melko harvinainen, mutta kirjoitetussa kielessä sitä käytetään jonkin verran.
Potentiaalilla on vain kaksi aikamuotoa: preesens ja perfekti. Potentiaalin molemmat aikamuodot voivat olla aktiivissa ja passiivissa.
Tempus
Aktiivi
Passiivi
Preesens
puhunen
puhuttaneen
Perfekti
lienen puhunut
lienee puhuttu
Seuraavassa esitellään tarkemmin konditionaalin, imperatiivin ja potentiaalin merkityksiä, käyttöä, ja katsotaan, millä tavalla modusten eri muodot tehdään.
186 Verbin modukset


Konditionaali
Puhuisin suomea, jos osaisin.
Konditionaali ilmaisee sen, että tekeminen on hypoteettista, epäreaalista, epätodennäköistä. Tekemisellä on ehto:
Matkustaisin Italiaan, jos minulla olisi rahaa.
Konditionaalia käytetään myös silloin, kun kysytään, pyydetään ja ehdotetaan jotakin kohteliaasti:
Ottaisitko kupin kahvia?
Konditionaali voi ilmaista myös epävarmuutta:
En tiedä, mitä sanoisin.
Konditionaalia käytetään usein toivomuslauseissa:
Voi kun osaisin laulaa!
Konditionaali on yleinen modus, ja sen avulla voi ilmaista monenlaisia asioita.
Esimerkkejä konditionaalin erilaisista tehtävistä:
Ehto; hypoteesi; epätodennäköinen, epäreaalinen tapahtuma:
Laulaisin, jos osaisin.
Sanoisin, jos tietäisin.
Olisin tehnyt kaikki harjoitukset, jos minulla olisi ollut aikaa.
Voisit nyt matkustella, jos et olisi tuhlannut rahojasi.
En lähtisi mukaan, vaikka pyytäisitkin.
Huom! Ehto toteutui:
Jos et olisi lukenut kielioppia, et olisi osannut vastata kysymyksiin.
(Mutta luit, siis osasit vastata.)
Olisin ollut surullinen, jos hän ei olisi tullut mukaan.
Kohtelias kysymys ja pyyntö (konditionaali + -ko, -kö):
Anteeksi, voisitteko sanoa, mitä kello on?
Saisinko kysyä yhtä asiaa?
Lainaisitko minulle sanakirjaasi?
Minun pitäisi soittaa. Saisinko käyttää puhelintasi?
Saisimmeko ruokalistan ja pullon punaviiniä.
Olisikohan lehtori Hämäläinen tavattavissa?
Panisitko oven kiinni. Vrt. Pane ovi kiinni!
Avaisitko ikkunan. Avaa ikkuna!
Viitsisitkö antaa tuon kirjan minulle.
- Menen kauppaan. Toisinko sinullekin jotakin?
- Joo, ostaisitko minulle Iltalehden.
Verbin modukset 187


Kohtelias pyyntö, ilmoitus:
Meillä olisi asiaa opettajalle.
Haluaisimme kysyä erästä asiaa.
(Kaupassa:) Ottaisin kilon jauhelihaa ja 200 grammaa makkaraa. (Pankissa:) Nostaisin 300 euroa tililtäni.
- Ottaisitko jotakin juotavaa?
- Kiitos. Joisin mielelläni kupin kahvia.
Ehdotus, kehotus:
- Mitä jos mentäisiin illalla teatteriin!
- Minulla on paljon työtä. En voi lähteä.
- Lähtisit nyt, pyydetään Seijakin mukaan!
- Mitä minä tekisin?
- No, menisit vaikka elokuviin!
Painokas pyyntö, ehdotus, käsky:
Olisit jo hiljaa!
Menisitte jo kotiinne!
Lopettaisitte nyt tuon riitelemisen!
- Saisinko lainata sanakirjaasi?
- Ostaisit oman sanakirjan!
Epävarma (ja kohtelias) kysymys, ilmoitus ja mielipide:
- Mitä tekisin, ostaisinko auton vai polkupyörän?
- Minusta sinun kannattaisi ostaa polkupyörä.
- Viitsisiköhän Liisa tehdä tämän?
- Kyllä varmaan. Luulen, että hän tekisi sen mielellään.
- Minun pitäisi kyllä lähteä nyt kotiin.
- Miksi? Jäisit vielä hetkeksi!
- Kaisa sanoi, että huomenna olisi vapaapäivä. Voisiko se olla totta?
- On se totta. Huomenna on Suomen itsenäisyyspäivä.
- Mitä mieltä olet, onko suomi helppo vai vaikea kieli?
- No, sanoisin näin, että suomi on erilainen kieli.
- Herra pääministeri, nousevatko verot ensi vuonna?
- Uskoisin, että nousevat.
188 Verbin modukset


Toivomuslauseita:
Voi kun olisi kesä!
Saisinpa lottovoiton!
Olisipa Pekka soittanut!
Haluaisin oppia soittamaan pianoa.
Olisi kivaa käydä Kiinassa.
Huomaa, että toivomuslauseissa on usein muitakin elementtejä kuin konditionaali (voi kun, voi jos, -pa jne.).
Syytä ja tarkoitusta ilmaisevat jotta / että -lauseet:
- Miksi tulit Suomeen?
- Jotta (että) oppisin suomea.
Opiskelen suomea siksi, että voisin tutustua paremmin suomalaiseen kulttuuriin.
Konditionaalin muodostus
Konditionaalilla on vain kaksi aikamuotoa eli tempusta: preesens (nykyhetki ja tulevaisuus) ja perfekti (mennyt aika). Molemmilla aikamuodoilla on sekä aktiivin että passiivin muodot.
Preesens,
Perfekti,
aktiivi:
passiivi:
aktiivi:
passiivi:
puhuisin
puhuttaisiin
olisin puhunut olisi puhuttu
en puhuisi ei puhuttaisi
en olisi puhunut ei olisi puhuttu
Konditionaalin preesens
Konditionaalin tunnus -isi- pannaan verbin vartalon ja persoonapäätteen väliin: puhu-vat -> minä puhu-isi-n.
Konditionaalin yksikön 3. persoonassa ei ole persoonapäätettä: hän puhuisi. Konditionaalin tunnus liitetään monikon 3. persoonan vartaloon: ottaa -» he otta-vat ->
ottaisi-
minä
ottaisi-n
sinä
ottaisi-t
hän
ottaisi
me
ottaisi-m me
te
ottaisi-tte
he
ottaisi-vat
Huom!
olla
olisin
käydä -> kävisin
olisit
kävisit
olisi
kävisi
olisimme
kävisimme
olisitte
kävisitte
olisivat
kävisivät
Verbin modukset 189


Negatiivi
Negatiiviverbi + verbin konditionaalin vartalo ilman persoonapäätettä (= yks. 1. persoonan vartalo):
en
ottaisin
ottaisit
ottaisi
ottaisimme
ottaisitte
ottaisivat
et
ei
emme
ette
eivät
ottaisi (<- ottaisi-n)
Vokaalinmuutokset
Verbin vartalon viimeinen vokaali voi kadota (mennä pois) tai muuttua toiseksi, kun vartaloon liitetään konditionaalin tunnus.
Vartalon vokaali
+ -isi-:
O, ö, u, y
he sano-vat
sano-isi-
a, ä
he puhu-vat
puhu-isi-
eivät muutu
he kysy-vät
kysy-isi-
he otta-vat
otta-isi-
he halua-vat
halua-isi-
he siivoa-vat
siivoa-isi-
he tietä-vät
tietä-isi-
e ja i
he luke-vat
luk-isi-
pois
he kuuntele-vat
kuuntel-isi-
he mene-vät
men-isi-
he nouse-vat
nous-isi-
he tarvitse-vat
tarvits-isi-
he vanhene-vat
vanhen-isi-
he etsi-vät
ets-isi-
he ui-vat
u-isi-
he tupakoi-vat
tupako-isi-
W-> V
he saa-vat
sa-isi-
kaksi samaa
he pelaa-vat
pela-isi-
vokaalia,
he tapaa-vat
tapa-isi-
toinen pois
he herää-vät
herä-isi-
diftongin
he juo-vat
jo-isi-
ensimmäinen
he tuo-vat
to-isi-
vokaali
he syö-vät
sö-isi-
pois
he vie-vät
ve-isi-
Vrt. kaksi eri vokaalia: halua-isi-
uo -> OISI
yo -» oisi ie -» eisi
190 Verbin modukset


Konditionaalin perfekti
Olla-verbin konditionaali (olisi-) + aktiivin perfektipartisiippi (-nut, -nyt; -neet)
minä
olisin
ostanut
sinä
olisit
ostanut
hän
olisi
ostanut
me
olisimme
ostaneet
Huom! Monikon persoona
te
olisitte
ostaneet
muodoissa partisiippi on
he
olisivat
ostaneet
monikossa.
Vertaa indikatiivin perfektiin: indikatiivi
konditionaali
olen tehnyt | i olisin tehnyt
olemme tehneet I i
olisimme tehneet
Perfektipartisiipin muodostus, ks. s. 175.
Negatiivi:
en
et
ei
olisi ostanut
emme
ette
eivät
olisi ostaneet
Muista, että perfekti on konditionaalin ainoa menneen ajan tempus! (Liisa lähti elokuviin.)
Minä olisin lähtenyt mukaan, jos minulla olisi ollut rahaa. (James oli opiskellut suomea, ennen kuin hän tuli Suomeen.) Minäkin olisin opiskellut, jos minulla olisi ollut aikaa.
Jos hän olisi saanut lottovoiton, hän olisi ostanut talon. Olisitko lähtenyt matkalle, jos Pekka olisi tullut mukaan?
En olisi päässyt tentistä läpi, ellen olisi opiskellut ahkerasti. Olisin ollut onneton, ellei Pekka olisi soittanut.
Konditionaalin passiivi
Preesens: puhuttaisiin ei puhuttaisi
Perfekti: olisi puhuttu ei olisi puhuttu
Vertaa konditionaalin passiivimuotoja indikatiivin passiivimuotoihin:
otettiin tehtiin
otettaisiin tehtäisiin
Indikatiivin imperfekti Konditionaalin preesens
Indikatiivin perfekti Konditionaalin perfekti
on otettu olisi otettu
on tehty olisi tehty
Verbin modukset 191


Passiivin preesens
Verbityyppi 1
Yksikön 1. persoonan vartalo
lukea (minä) lue-n
ottaa ota-n
tietää tiedä-n
-ttaisiin, -ttaisiin
luettaisiin
otettaisiin Huom! a tiedettäisiin ä
Muut verbityypit Verbin infinitiivin vartalo
+ -täisiin, -täisiin
2
teh-dä
tehtäisiin
3
opiskel-la
opiskeltaisiin
pes-tä
pestäisiin
4
osat-a
osattaisiin
5
valit-a
valittaisiin
6
kyet-ä
kyettäisiin
Huom! tt
konditionaalin preesens ilman passiivin persoonapäätettä (-in)
Negatiivi:
Ei +
ostettaisiin
tehtäisiin
opiskeltaisiin
osattaisiin
valittaisiin
kyettäisiin
-> ei ostettaisi
ei tehtäisi ei opiskeltaisi ei osattaisi ei valittaisi ei kyettäisi
Esimerkkejä (Muista myös passiivin merkitykset ja käyttö; ks. s. 204):
Jos luettaisiin enemmän, tiedettäisiin enemmän.
Olisi ihme, jos häntä ei valittaisi presidentiksi.
Olisi aika ikävää, jos hintoja nostettaisiin.
Mitä tehtäisiin? Mentäisiinkö tanssimaan?
Katsottaisiinko televisiota vai tehtäisiinkö jotakin hauskempaa? Mitäs jos lähdettäisiin elokuviin.
Me ostettaisiin asunto, jos me saataisiin pankista lainaa.
Passiivin perfekti
Olisi + passiivin perfektipartisiippi (ks. s. 234)
olisi
ostettu
Neg. ei olisi ostettu
olisi
vastattu
ei olisi vastattu
olisi
tarvittu
ei olisi tarvittu
192 Verbin modukset


Esimerkkejä:
En olisi tiennyt tätä, jos siitä ei olisi kerrottu uutisissa. Jos hänet olisi valittu puheenjohtajaksi, olisin ollut pettynyt. Olisi ollut parempi, jos asiaa olisi mietitty vähän tarkemmin. Olisiko tämä voitu selittää paremmin? Olisipa tämä opetettu meille aikaisemmin!
Jos me oltaisiin / olisi tiedetty tämä, me ei oltaisi / olisi tultu tänne. Jos me ei oltaisi / olisi saatu lainaa pankista, me ei oltaisi / olisi voitu ostaa asuntoa.
Imperatiivi eli käsky, kielto
Lue tämä! Lukekaa tämä! Luetaan tämä!
Imperatiivin perusmerkitys on käsky, määräys tai kielto. Käskyt, määräykset ja kiellot ilmaistaan normaalissa nykykielessä imperatiivin yksikön ja monikon 2. persoonan muodoilla:
Liisa, tule tänne! Älä tule tänne!
Lapset, menkää ulos! Älkää menkö ulos!
Passiivin preesensin muoto luetaan on nykykielessä myös monikon 1. persoonan imperatiivi. Passiivilauseesta sen erottaa sanajärjestys: Verbi aloittaa imperatiivilauseen, objekti tai adverbiaali passiivilauseen.
Puhutaan suomea! Vrt. Suomessa puhutaan suomea.
Ei lueta tätä! Tätä ei lueta.
Kieliopissa on tapana kutsua imperatiiviksi kaikkia seuraavia verbimuotoja:
1. persoona
2. persoona
3. persoona
Yksikkö
lue!
tee!
lukekoon!
tehköön!
Monikko
lukekaamme!
tehkäämme!
lukekaa!
tehkää!
lukekoot!
tehkööt!
(luetaan!)
(tehdään!)
Varsinaisia käsky- ja kieltomuotoja ovat vain 2. persoonan muodot (lue! lukekaa!). Muut muodot (lukekaamme, lukekoon, lukekoot) ilmaisevat ehdotusta, kehotusta, toivomusta tai suostumista johonkin - eivät suoraa käskyä tai kieltoa.
Seuraavassa katsotaan, millä tavalla imperatiivin eri muodot tehdään ja miten niitä käytetään.
Verbin modukset 193


LUE! - Imperatiivin yksikön 2. persoona
Lue tämä teksti!
Tämä imperatiivimuoto on sama kuin verbin preesensin yksikön 1. persoonan vartalo eli verbin minä-muoto, josta persoonapääte on otettu pois:
Infinitiivi
Yksikön 1. persoona
Imperatiivi
1 nukkua
(minä) nuku-n
Nuku!
antaa
anna-n
Anna!
2 juoda
juo-n
Juo!
tehdä
tee-n
Tee!
3 olla
ole-n
Ole!
kävellä
kävele-n
Kävele!
mennä
mene-n
Mene!
nousta
nouse-n
Nouse!
juosta
juokse-n
Juokse!
4 pelata
pelaa-n
Pelaa!
herätä
herää-n
Herää
siivota
siivoa-n
Siivoa!
5 valita
valitse-n
Valitse!
6 paeta
pakene-n
Pakene!
Negatiivi:
Älä + imperatiivi
Mene! Älä mene!
Tule! Älä tule!
Juokse! Älä juokse!
Huom! Tämän imperatiivimuodon lopussa on aikaisemmin ollut tunnus, jota ei nykykielessä enää ole. Sen jäänne näkyy kuitenkin vielä seuraavalla tavalla: Kun Lue! Mene! -muodon jälkeen tuleva sana alkaa konsonantilla,
kirjoitamme: äännämme (sanomme):
Lue tämä! [Iuetutämä]
Mene pois! [menepjjois]
Esimerkkejä:
Ole hiljaa! Tee kaikki harjoitukset! Siivoa huone! Ole hyvä ja anna minulle tuo sanakirja! Tee tämä! Muista ostaa maitoa! Lopeta jo! Älä puhu koko ajan! Älä unohda minua! Älä viitsi olla niin laiska!
Huomaa fraasit:
Voi hyvin! Hyvää yötä, nuku hyvin! Ole hyvä!
194 Verbin modukset


LUKEKAA! - Imperatiivin monikon 2. persoona Lukekaa tämä teksti!
Infinitiivin vartalo + -kaa, -kää
1
maksa-a
Maksakaa!
luke-a
Lukekaa!
2
syö-dä
Syökää!
pysäköi-dä
Pysäköikää!
3
ol-la
Olkaa!
opiskel-la
Opiskelkaa!
pan-na
Pankaa!
pes-tä
Peskää!
4
vastat-a
Vastatkaa!
herät-ä
Herätkää!
5
valit-a
Valitkaa!
6
paet-a
Paetkaa!
Negatiivi: Älkää + infinitiivin vartalo + -ko, -kö
osta-a Älkää ostako!
teh-dä Älkää tehkö!
tul-la Älkää tulko!
nous-ta Älkää nousko!
men-nä Älkää menkö!
vastat-a Älkää vastatko!
häirit-ä Älkää häiritkö!
paet-a Älkää paetko!
Negatiivimuodossa imperatiivin monikon 2. persoonan tunnus on negatiivisanassa älkää:
Menkää! Ostakaa!
Älkää menkö! Älkää ostako!
Esimerkkejä:
Hei kaikki, tulkaa tänne! Muistakaa tehdä kaikki harjoitukset! Menkää jo kotiin! Lopettakaa! Älkää tehkö virheitä! Älkää puhuko englantia suomen tunnilla! Älkää häiritkö meitä! Älkää etuilko! Älkää viitsikö tehdä noin!
Huomatkaa fraasit:
Voikaa hyvin! Lapset, nukkukaa hyvin! Olkaa hyvä!
Huom! Teitittely:
Herra Virtanen, olkaa hyvä ja puhukaa vähän hitaammin. Älkää puhuko niin nopeasti!
Verbin modukset 195


Imperatiivin objekti
Kun lauseen verbi on imperatiivi Lue! Lukekaa! tai Luetaan!, on yksikössä oleva objekti päätteetön akkusatiivi (= yksikön nominatiivi), ellei ole syytä käyttää partitiiviobjektia.
Minä ostan kirjan. Osta sinäkin kirja!
Me ostamme kirjan. Ostakaa tekin kirjal
Ostammeko kirjan? Ostetaan kirja!
Muuten normaalit objektisäännöt, esim.
Älä tee tätä harjoitusta! (negatiivilause)
Osta ruokaa! (indefiniittinen määrä)
Lue nyt sitä kirjaa! (prosessi)
(Ks. Objekti.)
TULKOON! TULKOOT! - Imperatiivin yksikön ja monikon 3. persoona
Näitä imperatiivimuotoja näkee runokielessä, juhlallisessa kielessä ja raamatun kielessä. Nykykielessäkin näitä muotoja käytetään, mutta ne eivät merkitse käskyä tai kieltoa. Niiden avulla puhuja ilmaisee seuraavia asioita:
Puhuja antaa luvan, suostuu, myöntyy johonkin.
- Voiko Joni tulla meille leikkimään?
- No, tulkoon, kyllä se minulle sopii.
- Voivatko Roope ja Ville ottaa kakkua?
- Joo, ottakoot vain.
Puhuja on eri mieltä asiasta tai puhujalle asia ei ole erityisen tärkeä.
- Mutta kuule, Janne tekee aina tällä tavalla.
- Tehköön Janne millä tavalla hyvänsä, minä kuitenkin teen nyt näin.
- Suomalaiset sanovat, että suomi on helppo kieli.
- Sanokoot vain, mutta minusta suomi on vaikea kieli.
- Liisa ja Timo menevät elokuviin.
- Menkööt! Minä en mene.
Puhuja on harmissaan, vihainen.
- Hei Maija, voisitko ostaa Liisallekin lipun?
- No en varmasti osta! Ostakoon itse lippunsa!
- Tekisitkö Johannan kotitehtävät?
- En! Tehköön itse omat kotitehtävänsä!
Pari tavallista fraasia:
- Onneksi olkoon! Eläköön!
196 Verbin modukset


Imperatiivin yksikön ja monikon 3. persoona tehdään seuraavalla tavalla:
Infinitiivin vartalo
+ -koon, -köön (yks.)
+ -koot.-kööt
1
osta-a
ostakoon
ostakoot
2
teh-dä
tehköön
tehkööt
3
kävel-lä
kävelköön
kävelkööt
pes-tä
pesköön
peskööt
4
vastat-a
vastatkoon
vastatkoot
5
valit-a
valitkoon
valitkoot
6
vanhet-a
vanhetkoon
vanhetkoot
Negatiivi: Älköön / Älkööt + infinitiivin vartalo + -ko, -kö
Ostakoon! Älköön ostako!
Ostakoot! Älkööt ostako!
Vertaa muotoja:
Imperatiivin monikon 2. persoona ostakaa
Imperatiivin yksikön 3. persoona ostakoon
Imperatiivin monikon 3. persoona ostakoot
älkää ostako älköön ostako älkööt ostako
Objekti
Imperatiivin 3. persoonan objekti ei noudata normaaleja imperatiivin objektin sääntöjä, vaan Lukekoon! Lukekoot^ - muotojen objekti on samanlainen kuin tavallisten persoona- verbien objekti:
Hän haluaa lukea kirjan. Lukekoon kirjan.
He haluavat ostaa lipun. Ostakoot lipun.
Huom! Imperatiivin 3. persoonan perfektiä olkoon sanonut ei nykykielessä käytetään muuten kuin joskus vastauksissa seuraavaan tapaan:
- Helena on sanonut näin.
- Olkoon vain (sanonut), ei se mitään todista!
RUKOILKAAMME! - Imperatiivin monikon I. persoona
Rukoilkaamme-muoto on vanhanaikainen, arkaistinen. Sitä on käytetty vanhassa kirjallisuudessa, etenkin runokielessä. Nykyisinkin sitä voidaan käyttää kirkollisessa, uskonnollisessa, hyvin juhlallisessa tai erittäin virallisessa kielessä. Jos joku käyttää tätä imperatiivimuotoa tavallisessa arkikielessä, vaikutelma on hyvin dramaattinen tai hiukan koominen. Emme sano Menkäämme kahville! vaan Mennään kahville!
Rukoilkaamme-muoto ei ole oikeastaan käsky tai kielto, vaan enemmänkin kehotus tai ehdotus.
Pappi kirkossa: Rukoilkaamme Herraa!
Häissä: Juokaamme malja hääparin onneksi!
Virallisessa puheessa: Muistakaamme myös köyhiä!
Älkäämme unohtako työttömiä!
Verbin modukset 197


Vertaa muotoa imperatiivin monikon 2. persoonan muotoon:
mon. 2. pers. ostakaa älkää ostako
mon. 1. pers. ostakaamme älkäämme ostako
Objekti
Yksikössä on päätteetön akkusatiivi, ellei ole syytä käyttää partitiivia:
Juomme maljan. Juokaamme maljal
Huom! Nykykielen monikon 1. persoonan imperatiivi on passiivin preesens:
Mennään ulos! Ei lähdetä vielä kotiin! Ostetaan parempi sanakirja! Tehdään jotakin kivaa! Otetaan taksi! Ei oteta taksia, kävellään mieluummin!
SANOTTAKOON! - Imperatiivin passiivimuoto
Vertaa passiivin muihin muotoihin!
Passiivin konditionaali: sanottaisiin tehtäisiin
Passiivin imperatiivi: sanottakoon tehtäköön
Virallisessa ja juhlallisessa nykykielessä käytetään imperatiivin passiivia silloin tällöin, esim.
Sanottakoon asiasta mitä tahansa, minä olen eri mieltä.
Muistettakoon myös niitä, jotka ovat ilman työtä ja asuntoa.
Imperatiivin passiivin perfektiä olkoon sanottu käytetään joskus vastauksissa seuraavaan tapaan:
- Täällä on aina tehty näin. ->
- Olkoon vain (tehty), mutta nyt tehdään näin.
198 Verbin modukset


Potentiaali
Liikenette tämän.
Verbin potentiaalimuoto kertoo, että asia on puhujan mielestä erittäin todennäköinen, mutta ei ihan varma. Potentiaali ilmaisee arvelua, päättelyä, mahdollisuutta, epävarmuutta. Potentiaalia käytetään tavallisessa puheessa melko vähän. Se korvataan jollakin muulla ilmauksella, tavallisesti adverbilla:
Jim puhunee suomea.
= Jim todennäköisesti
luultavasti melko varmasti ilmeisesti varmaankin
= Jim taitaa puhua
puhuu suomea.
suomea.
Tietänette tämän.
He ostanevat uuden asunnon. Hän vaihtanee työpaikkaa. Saapunevatko he huomenna?
= Kyllä kai te tiedätte tämän.
= He luultavasti ostavat uuden asunnon. = Voi olla, että hän vaihtaa työpaikkaa. = Mahtavatko he saapua huomenna?
= Saapuvatkohan he huomenna?
On tärkeätä ymmärtää potentiaalin merkitys, vaikka se on puhutussa kielessä melko vähän käytetty muoto. Sanomalehdissä potentiaalimuotoja käytetään esimerkiksi silloin, kun uutista ei ole vielä virallisesti vahvistettu. Kun toimittaja ei voi tai halua ottaa vastuuta siitä, että asia on varma tai totta, hän voi käyttää potentiaalia. Samasta syystä voi joskus kuulla poliitikkojen käyttävän potentiaalimuotoja.
Esimerkkejä:
Presidenttipari tavannee kuningattaren ensi viikolla. Hinnat noussevat elokuun alusta. Pääministeri palannee kotimaahan kahden päivän kuluttua. Nieminen voittanee huomisen mäkikilpailun. Eduskunta käsitellee asiaa ensi viikolla.
Pääjohtaja ei antane vastausta ennen ensi viikkoa.
Potentiaalin muodostus
Potentiaalilla on vain kaksi aikamuotoa eli tempusta: preesens (nykyhetki ja tulevaisuus) ja perfekti (mennyt aika). Molemmilla aikamuodoilla on sekä aktiivin että passiivin muodot.
Preesens aktiivi ostanen en ostane
passiivi ostettaneen ei ostettane
Perfekti aktiivi lienen ostanut en liene ostanut
passiivi lienee ostettu ei liene ostettu
Verbin modukset 199


Potentiaalin preesens
Potentiaalin tunnus -ne- pannaan verbin infinitiivivartalon ja persoonapäätteen väliin. Infinitiivin vartalo + potentiaalin tunnus -ne- + persoonapääte
Verbityyppi
1
anta-a
antane-
antanen
tietä-ä
tietäne-
tietänet
2
juo-da
juone-
juonee
käy-dä
käyne-
käynemme
3
opiskel-la
opiskelle-
opiskellette
Huom! ne -> le
pes-tä
pesse-
pessevät
ne -> se
pur-ra
purre-
purree
ne -> re
men-nä
menne-
mennemme
4
vastat-a
vastanne-
vastannet
Huom! Infinitiivi-
herät-ä
heränne-
herännevät
vartalon t -> n
5
valit-a
valinne-
valinnevat
verbityypeissä 4,
merkit-ä
merkinne-
merkinnee
5 ja 6.
6
lämmet-ä
lämmenne-
lämmennee
Persoonamuodot:
->
lukene-
teh-dä -> tehne-
minä
lukene-n
tehne-n
sinä
lukene-t
tehne-t
hän
lukene-e
tehne-e
me
lukene-mme
tehne-mme
te
lukene-tte
tehne-tte
he
lukene-vat
tehne-vät
Huom! Olla-verbin potentiaali on liene*:
minä lienen sinä lienet hän lienee
Hän lienee ulkomaalainen. Tämä ei liene totta.
me
te
he
lienemme
lienette
lienevät
= Hän on luultavasti ulkomaalainen. = Tämä ei varmaankaan ole totta.
Negatiivi:
Negatiiviverbi + verbin potentiaali ilman persoonapäätettä (= yks. 1. persoonan vartalo):
ostane (<- ostane-n)
ostanen
en
ostanet
et
ostanee
ei
ostanemme
emme
ostanette
ette
ostanevat
eivät
200 Verbin modukset


Potentiaalin perfekti
Olla-verbin potentiaali 0iene-) + aktiivin perfektipartisiippi (-nut, -nyt; -neet)
minä
lienen
lukenut
sinä
lienet
lukenut
hän
lienee
lukenut
me
lienemme
lukeneet
Huom! Monikon persoona
te
lienette
lukeneet
muodoissa partisiippi on
he
lienevät
lukeneet
monikossa.
Vertaa indikatiivin perfektiin:
indikatiivi
potentiaali
olen
4
lienen
lukenut
i
lukenut
ovat
i
lienevät
lukeneet
4
lukeneet
Negatiivi:
en
et
ei
liene lukenut
emme
ette
eivät
liene lukeneet
Hän lienee ollut matkoilla. Hän lienee käynyt myös Unkarissa.
Ette liene vielä kuulleet tätä. Ministerit eivät liene vielä keskustelleet asiasta. Hän ei liene vielä lähtenyt. Lienenkö ymmärtänyt asiaa?
Potentiaalin passiivi
Preesens: puhuttaneen Negatiivi: ei puhuttane
Perfekti: lienee puhuttu ei liene puhuttu
Vertaa passiivin muihin muotoihin:
Indikatiivin imperfekti: otettiin tehtiin
Konditionaalin preesens: otettaisiin tehtäisiin
Potentiaalin preesens: otettaneen tehtäneen
Passiivin perfektimuotoja:
Indikatiivi:
Konditionaali: otettu i tehty
Potentiaali:
Verbin modukset 201


Huom! Olla-verbin passiivin potentiaali:
Preesens: oltaneen ei oltane
Perfekti: lienee oltu ei liene oltu
Esimerkkejä:
Veroja korotettaneen ensi vuonna.
Asiasta päätettäneen ensi viikolla.
Hänet valittaneen uudestaan presidentiksi. Tulokset ilmoitettaneen maanantaina.
Jos sataa, ottelu peruutettaneen.
Neuvotteluja ei aloitettane ennen ensi viikkoa. Kokouksessa oltaneen koko yö.
Täällä ei oltane koko viikkoa.
Asiasta lienee kerrottu jo lehdistölle. Eduskunnassa lienee oltu koko yö.
Päätöstä ei liene vielä tehty.
Tämä asia lienee nyt opittu.
Lieneekö asiaa käsitelty tarpeeksi?
202 Verbin modukset


Aktiivi ja passiivi eli verbin pääluokat
Verbi on lauseessa joko aktiivissa tai passiivissa.
Aktiiviverbissä on persoonapääte, joka ilmaisee tekijän. Aktiivilauseessa on yleensä subjekti. Passiiviverbin tekijä on epämääräinen persoona, tuntematon: joku ihminen tai jotkut ihmiset. Passiivilauseessa ei ole subjektia.
Aktiivi:
(minä) puhun (me) puhumme (sinä) puhut (te) puhutte (hän) puhuu (he) puhuvat
Passiivi:
puhutaan
Aktiivi:
Suomessa ihmiset tavallisesti juovat paljon kahvia.
Passiivi:
Suomessa juodaan paljon kahvia.
Aktiivi:
Joku maalaa tuon talon ensi kesänä.
Passiivi:
Tuo talo maalataan ensi kesänä.
Verbin aktiivi- ja passiivimuodot voivat olla kaikissa tempuksissa ja moduksissa.
Tempus
Aktiivi
Passiivi
preesens
puhun
puhutaan
imperfekti
puhuin
puhuttiin
perfekti
olen puhunut
on puhuttu
pluskvamperfekti
olin puhunut
oli puhuttu
Modus, preesens
indikatiivi
puhut
puhutaan
konditionaali
puhuisit
puhuttaisiin
imperatiivi
puhu! puhukaa!
puhuttakoon!
potentiaali
puhunet
puhuttaneen
Verbin aktiivimuodoilla on kaikki persoonamuodot. Passiivissa on vain yksi (persoonamuoto. Verbin aktiivin eri muodot näet luvuista Verbien taivutus, Aikamuodot eli tempukset sekä Verbin modukset eli tapaluokat.
Aktiiui ja passiivi 203


Passiivi
Modukset:
Tempukset:
preesens
imperfekti
perfekti
pluskvam¬
perfekti
indikatiivi
sanotaan
sanottiin
on sanottu
oli sanottu
konditionaali
sanottaisiin
olisi sanottu
potentiaali
sanottaneen
lienee sanottu
imperatiivi
sanottakoon
olkoon sanottu
Passiivin perusmerkitys
Suomen passiivia voi kutsua epämääräiseksi, indefiniittiseksi, tuntemattoman tekijän persoonamuodoksi. Joskus sitä sanotaan verbin neljänneksi persoonamuodoksi.
Suomen kielen passiivi sisältää aina ajatuksen tekijästä. Passiiviverbin tekijänä on joku ihminen, jotkut ihmiset. Passiivia käytetään silloin, kun tekijä on tuntematon tai kun tekeminen, tapahtuma on tärkeämpi kuin tekijä. Passiivilauseessa ei siis ole subjektia näkyvissä.
On tärkeätä muistaa, että suomen kielen passiivissa on aina tekijänä ihminen, mutta emme tiedä, kuka hän on, tai emme halua sanoa, kuka hän on. Suomen kielen passiivin merkitys on suunnilleen se, että "ihmiset tavallisesti tekevät” tai "joku tekee”, "jotkut tekevät”.
Suomessa puhutaan suomea. = ihmiset yleensä puhuvat
Laskut maksetaan pankkiin. = ihmiset tavallisesti maksavat
Kirja käännetään suomeksi. = joku kääntää
Talo maalataan punaiseksi. = joku maalaa, jotkut maalaavat
Tätä harjoitusta ei tehdä. = kukaan ei tee
Vertaa lauseita:
Puu kaadettiin. (Kuka sen kaatoi? - En tiedä.)
Puu kaatui. (Miksi se kaatui? - Koska oli kova myrsky.)
Passiivin käyttöä
Passiivi on hyvin yleinen verbinmuoto suomen kielessä. Sitä käytetään seuraavissa tapauksissa: 1. Oikea (varsinainen) passiivi:
Tekijä on tuntematon (ihmiset yleensä, joku ihminen, jotkut ihmiset) tai tekijää ei haluta mainita.
Täällä opiskellaan suomea.
Puhutaanko Suomessa myös ruotsia?
Talo maalataan ensi kesänä.
Kirjaa ei käännetä englanniksi.
Tämä talo on rakennettu v. 1870.
204 Aktiiui ja passiiui


2. Ehdotus, kehotus (passiivin preesens):
Haluan, ehdotan, että sinä ja minä, me ja te teemme jotakin yhdessä.
Huomaa, että verbi on lauseen alussa!
Puhutaan suomea!
Mennään illalla diskoon!
Lähdetäänkö kahville?
Tehdään jotain kivaa!
Tätä muotoa käytetään nykykielessä monikon 1. persoonan imperatiivimuodon sijasta: Lähtekäämme! -» Lähdetään!
3. 	Monikon 1. persoonan verbimuoto: me + passiivi
Arkikielessä käytetään nykyisin pronominin me verbimuotona passiivia. Vain silloin, kun kirjoitamme tai haluamme puhua erittäin korrektisti, käytämme verbin monikon 1. persoonan muotoa.
Me ostetaan uusi asunto. = Me ostamme uuden asunnon.
Me maalataan talo. = Me maalaamme talon.
Me ei ymmärretä tätä. = Me emme ymmärrä tätä.
Tavataanko illalla? = Tapaammeko illalla?
Me oltiin eilen elokuvissa. = Me olimme eilen elokuvissa.
Huomaa, että passiiviverbin edessä on normaalisti pronomini me! Vertaa lauseita:
Ostetaan vene! (ehdotus) Me ostetaan vene. (me-muoto)
4. 	Puhuttelupassiivi
Erikoinen suomalainen tapa on käyttää passiivia silloin, kun ei haluta puhutella ihmistä suoraan, ei sanota sinä tai te. Tämmöistä passiivia käytetään puhekielessä varsinkin kysymyksissä seuraavaan tapaan:
Mitäs täällä tehdään?
Myydäänkö täällä postimerkkejä? Mistäs sitä tähän aikaan tullaan? Ollaanpa täällä ahkeria!
Mitä te teette täällä?
Myyttekö te täällä postimerkkejä? Mistä sinä tulet tähän aikaan? Olettepa te ahkeria!
Afctiiui ja passiivi 205


Passiivilauseen sanajärjestys
Passiivilause alkaa tavallisesti adverbiaalilla tai objektilla:
Adverbiaali
Passiivi
Objekti tai adverbiaali
Suomessa
puhutaan
suomea.
Radiossa
kerrottiin
saamelaisista.
Objekti
Passiivi
Adverbiaali
Kirja
käännettiin
englanniksi.
Laskut
maksetaan
tavallisesti pankkiin.
Kysymyslauseen alussa on kysymyssana tai verbin kysymysmuoto:
Milloin kaupat avataan?
Miten Suomessa vietetään pääsiäistä?
Mitä kieltä Lapissa puhutaan?
Puhutaanko Lapissa saamea?
Eikö minulle ole soitettu?
Huomaa, millä tavalla sanajärjestys voi muuttaa passiivilauseen merkityksen.
Suomessa puhutaan suomea. oikea passiivi
Puhutaan suomea! imperatiivinen lause (ehdotus)
Me puhutaan suomea. me-persoonamuoto
Vastaus kysymykseen:
- Mitä te teette illalla?
- Mennään elokuviin. (= me mennään)
Passiiviverbin objekti
Passiiviverbin kanssa ei voi käyttää n-akkusatiivia.
Aktiivilauseen n-akkusatiivi muuttuu päätteettömäksi (= yksikön nominatiiviksi), jos lause on passiivinen - ellei ole syytä käyttää partitiiviobjektia (ks. Objekti).
(aktiivi)
(passiivi)
(aktiivi)
(passiivi)
Passiiviverbi:
Ovi avataan.
Ostetaan uusi auto!
Me tehtiin kakku.
Myydäänkö tämä talo?
206 Aktiivi ja passiivi
He maalaavat talon.
Talo maalataan. Minä käännän kirjan.
Kirja käännetään.
Aktiiviverbi:
Joku avaa oven.
Ostaisimmeko uuden auton?
Me teimme kakun.
Myyttekö te tämän talon?


Muuten normaalit objektisäännöt:
Tätä taloa ei maalata.
Täällä juodaan kahvia.
Kirjoja myytiin alennuksella. Pysäkillä odotetaan bussia. Taloa maalataan parhaillaan Laskut maksetaan pankkiin.
(negatiivilause)
(indefiniittinen määrä)
(partitiiviverbi)
(prosessi)
(definiittinen määrä, monikko)
Passiivin muodostus
Jos verbissä on k, p, t -vaihtelu (konsonanttivaihtelu), on verbin passiivimuodossa aina heikko konsonantti:
nukkua Aktiivi > nukun nukumme
nukut nukutte
nukkuu nukkuvat
Passiivi »nukutaan
tavata Aktiivi ► tapaan tapaamme
tapaat tapaatte
tapaa tapaavat
Passiivi »tavataan
Mistä vartalosta passiivi tehdään?
Verbityypin 1 passiivin eri muodot tehdään yksikön 1. persoonan vartalosta: nuku-n -► nukutaan nukuttiin
Muiden verbityyppien passiivi saadaan infinitiivistä:
tehdä -> tehdään teh-dä -> tehtiin
tavata tavataan tavat-a tavattiin
Seuraavassa esitellään yksinkertaiset kaavat, joiden avulla passiivin eri muodot on helppo tehdä.
Passiivin preesens
nukutaan tehdään
ei nukuta ei tehdä
Aktiiui ja passiivi 207


Verbityyppi I
Yksikön 1. persoonan vartalo + -taan, -tään
nukkua (minä) nuku-n -> nukutaan
kertoa kerro-n kerrotaan
lukea lue-n luetaan
Huom! Vartalon viimeinen vokaali a, ä -> e passiivissa.
antaa anna-n annetaan
ottaa ota-n otetaan
tietää tiedä-n tiedetään
lentää lennä-n lennetään
Muut verbityypit
Verbin infinitiivi
+ -an, -än
2
juoda
+ an ->
juodaan
nähdä
+ än
nähdään
3
olla
+ an
ollaan
mennä
+ än
mennään
juosta
+ an
juostaan
4
tavata
+ an
tavataan
pelata
+ an
pelataan
levätä
+ än
levätään
5
tarvita
+ an
tarvitaan
häiritä
+ än
häiritään
6
paeta
+ an
paetaan
kyetä
+ än
kyetään
Jouluna lähetetään joulukortteja ystäville, ostetaan lahjoja lapsille, poltetaan kynttilöitä ja lauletaan joululauluja. Suomessa syödään torstaisin hernekeittoa. Iltaisin katsellaan televisiota. Lauantaina käydään saunassa.
Lähdetään elokuviin! Mennään taksilla!
Me muutetaan uuteen asuntoon. Saadaanko me mennä ulos?
208 Aktiivi ja passiivi


Negatiivi, passiivin preesens:
Passiiviverbistä otetaan pois verbin kaksi viimeistä kirjainta -an, -än eli passiivin persoonapääte. Negatiiviverbi on aina ei, koska passiivilla on vain yksi (persoona)muoto.
otetaan -» ei oteta
tehdään ei tehdä
opiskellaan ei opiskella
juostaan ei juosta
tavataan ei tavata
valitaan ei valita
Suomalaisessa bussissa ei lauleta. Laskuja ei makseta. Näitä kirjoja ei käännetä suomeksi.
Lähdetään elokuviin! Ei lähdetä, mennään diskoon!
Ei mennä taksilla, kävellään mieluummin!
Me ei jakseta enää opiskella, me halutaan lähteä kahville.
Passiivin imperfekti
nukuttiin tehtiin
ei nukuttu ei tehty
-ttiin
nukuttiin
kerrottiin
luettiin
Verbityyppi I
Yksikön 1. persoonan vartalo +
nukkua (minä) nuku-n -»
kertoa kerro-n
lukea lue-n
Huom! Vartalon viimeinen vokaali a, ä -» e passiivissa.
antaa anna-n annettiin
kirjoittaa kirjoita-n kirjoitettiin
tietää tiedä-n tiedettiin
ymmärtää ymmärrä-n ymmärrettiin
Aferiiui ja passiivi 209


Muut verbityypit
Infinitiivin vartalo
+ -tiin
2
juo-da
juotiin
näh-dä
nähtiin
3
ol-la
oltiin
men-nä
mentiin
pes-tä
pestiin
4
tavat-a
tavattiin
herät-ä
herättiin
5
valit-a
valittiin
merkit-ä
merkittiin
6
paet-a
paettiin
kyet-ä
kyettiin
Huom!
Verbityyppien 4, 5 ja 6 passiivin imperfektissä on -tt-.
Huomaa, miten passiivin tunnuksen konsonantti muuttuu preesensin ja imperfektin muodoissa:
Preesens: ostetaan tavataan juodaan
Imperfekti: ostettiin tavattiin juotiin
ollaan mennään
oltiin mentiin
Negatiivi, passiivin imperfekti: Verbityyppi 1
Ei + yksikön 1. persoonan vartalo
nukkua
lukea
antaa
tietää
(minä) nuku-n lue-n
anna-n
tiedä-n
-ttu, -tty
ei nukuttu ei luettu
ei annettu ei tiedetty
Huom! a, ä -> e
Muut verbityypit
Ei + infinitiivin vartalo
+
-tu, -ty
2
juo-da
ei juotu
3
ol-la
ei oltu
4
tavat-a
ei tavattu
5
häirit-ä
ei häiritty
6
paet-a
ei paettu
Verbin muoto sanottu, tehty on passiivin perfektipartisiippi (passiivin 2. partisiippi, ks. s. 234). Tätä partisiippia tarvitaan myös silloin, kun tehdään passiivin perfekti ja pluskvamperfekti.
210 Aktiivi ja passiiui


Huom! Vertaa passiivin imperfektin positiivisia ja negatiivisia muotoja toisiinsa:
nukuttiin tavattiin tehtiin oltiin
ei nukuttu ei tavattu ei tehty ei oltu
50-luvulla ei katseltu televisiota, vaan kuunneltiin radiota.
Ennen ei matkustettu niin paljon kuin nykyisin.
Ennen vanhaan kirjoitettiin kirjeitä, ei lähetetty tekstiviestejä.
Mitä ihmettä tehtiin iltaisin silloin, kun televisiota ei vielä ollut?
Me ei menty eilen teatteriin. Me oltiin diskossa tanssimassa.
Me ei voitu ostaa autoa, koska me ei saatu pankista lainaa.
Passiivin perfekti ja pluskvamperfekti
Positiivinen (myönteinen) ja negatiivinen (kielteinen) muoto:
Nämä passiivin muodot tehdään niin, että käytetään olla-verbiä ja passiivin perfektipartisiip- pia eli samaa muotoa, jota käytetään passiivin negatiivisessa imperfektissä (puhuttiin -> ei puhuttu).
Positiivinen
Negatiivinen
Perfekti
on ostettu
ei ole ostettu
on syöty
ei ole syöty
on opiskeltu
ei ole opiskeltu
on vastattu
ei ole vastattu
Pluskvam¬
oli ostettu
ei ollut ostettu
perfekti
oli syöty
ei ollut syöty
oli opiskeltu
ei ollut opiskeltu
oli vastattu
ei ollut vastattu
Muista, että passiivissa on vain yksi (persoona)muoto; olla-verbi on siis muodossa on / oli:
passiivin perfekti on / ei ole (tehty)
passiivin pluskvamperfekti oli / ei ollut (tehty)
Esimerkkejä passiivin perfektistä:
Onko laskut jo maksettu? Laskuja ei ole vielä maksettu. Onko minulle soitettu? Talo on rakennettu viime vuosisadalla. Harjoitukset on nyt tehty.
Miksi tätä huonetta ei ole siivottu? Kuinka kauan täällä on opiskeltu suomea? Teksti on kirjoitettu käsin. On sanottu, että Suomi on kallis maa.
Me ollaan/on ostettu auto. Ollaanko/Onko me nyt opittu passiivi?
Me ei olla/ole tehty kotitehtäviä.
Aktiiui ja passiiui 211


Esimerkkejä passiivin pluskvamperfektistä:
Minulle oli kerrottu Suomesta jotakin, ennen kuin tulin tänne. Minulle oli sanottu, että Suomi on kallis maa. Kun tulin kotiin, huomasin heti, että astioita ei ollut tiskattu, roskia ei ollut viety ulos - mitään ei ollut tehty. Seuraavana päivänä minua odotti iloinen yllätys: Kaikki paikat oli siivottu.
Me oltiin jo menty nukkumaan, kun puhelin soi. Me ei oltu kuultu mitään Suomesta, ennen kuin me tultiin tänne.
Huom! Monikon 1. persoonan me + passiiuin perfekti ja pluskvamperfekti: olla-verbi on myös passiivissa.
Me ollaan (on) käyty siellä. Me oltiin jo käyty siellä.
Passiivin konditionaali, preesens
nukuttaisiin tehtäisiin
ei nukuttaisi ei tehtäisi
Verbityyppi 1
Yksikön 1. persoonan vartalo + -ttaisiin, -ttaisiin
nukkua (minä) nuku-n nukuttaisiin
kertoa kerro-n kerrottaisiin
lukea lue-n luettaisiin
antaa anna-n annettaisiin Huom! Vartalon
tietää tiedä-n tiedettäisiin a, ä -> e passiivissa.
Muut verbityypit
Infinitiivin vartalo + -täisiin, -täisiin
2
juo-da
juotaisiin
syö-dä
syötäisiin
3
ol-la
oltaisiin
men-nä
mentäisiin
nous-ta
noustaisiin
4
tavat-a
tavattaisiin
Huom!
herät-ä
herättäisiin
Verbityyppien 4, 5 ja 6
5
valit-a
valittaisiin
passiivin konditionaalissa
häirit-ä
häirittäisiin
on -tt-.
6
paet-a
paettaisiin
Huom! Vertaa passiivin imperfektiä ja passiivin konditionaalia:
Imperfekti ostettiin tehtiin vastattiin
Konditionaali ostettaisiin tehtäisiin vastattaisiin
212 Aktiivi ja passiiui


Negatiivi, passiivin konditionaalin preesens:
Passiiviverbistä otetaan pois kaksi viimeistä kirjainta eli -in. Negatiiviverbi on aina ei.
ostettaisiin -» ei ostettaisi
juotaisiin ei juotaisi
käveltäisiin ei käveltäisi
häirittäisiin ei häirittäisi
Kun verbi on passiivin konditionaalissa, on muistettava sekä passiivin merkitys että konditionaalin käyttö. Vertaa seuraavia lauseita:
Jos joku maalaisi talon, Jos talo maalattaisiin,
se olisi paremman näköinen. se olisi paremman näköinen.
Voi kun joku maalaisi tuon talon! Voi kun tuo talo maalattaisiin!
Mennäänkö elokuviin? Mentäisiinkö elokuviin?
Jos luettaisiin enemmän, tiedettäisiin enemmän.
Mitä tekisit, jos sinulle annettaisiin miljoona euroa?
Mitä jos suomea puhuttaisiin joka maassa?
Jos ei katsottaisi joka ilta televisiota, voitaisiin lukea enemmän.
Mitä tehtäisiin? Mentäisiinkö ulos syömään? Mitä jos keitettäisiin kahvia.
Mitä jos ei lähdettäisi tänään mihinkään, oltaisiin vain kotona.
Jos me saataisiin paljon rahaa, me matkustettaisiin maailman ympäri.
Jos me ei luettaisi kielioppia, me ei opittaisi niin nopeasti.
Passiivin konditionaali, perfekti
olisi nukuttu olisi tehty
ei olisi nukuttu ei olisi tehty
Passiivin indikatiivin perfekti on ostettu
Passiivin konditionaalin perfekti olisi ostettu
Verbityyppi I
yksikön 1.
persoonan vartalo +
-ttu, -tty
otta-a
(minä) ota-n
olisi otettu
tietä-ä
tiedä-n
olisi tiedetty
osta-a
osta-n
olisi ostettu
luke-a
lue-n
olisi luettu
Huom! a, ä -> e
Aktiivi ja passiivi 213


Muut verbityypit
Olisi + infinitiivin vartalo + -tu, -ty
2
teh-dä
olisi tehty
3
opiskel-la
olisi opiskeltu
men-nä
olisi menty
pes-tä
olisi pesty
4
vastat-a
olisi vastattu
5
tarvit-a
olisi tarvittu
6
paet-a
olisi paettu
Negatiivi
Passiivin indikatiivin perfekti: ei ole otettu
4
Passiivin konditionaalin perfekti: ei olisi otettu
Huom! Verbi- tyypissä 4, 5 ja 6 on -tt-.
ei ole tehty ei olisi tehty
Jos minulle olisi kerrottu tämä, en olisi tullut tänne.
Olisiko asia voitu esittää toisella tavalla?
Voi kun minulle olisi kerrottu asiasta ajoissa!
Jos me oltaisiin/olisi tiedetty tämä, me ei oltaisi/olisi tultu tänne.
Passiivin potentiaali, preesens
nukuttaneen ei nukuttane
tehtäneen ei tehtäne
Verbityyppi I
Yksikön 1. persoonan vartalo
ottaa
tietää
lukea
(minä) ota-n tiedä-n lue-n
-ttaneen, -ttäneen
otettaneen
tiedettäneen
luettaneen
Huom! a, ä -> e
Muut verbityypit
n vartalo +
-taneen, -täneen
2
teh-dä
tehtäneen
3
ol-la
oltaneen
julkais-ta
julkaistaneen
4
pelat-a
pelattaneen
5
välit -a
valittaneen
6
kyet-ä
kyettäneen
Negatiivi, passiivin potentiaalin preesens (-en pois):
otettaneen
oltaneen
ei otettane ei oltane
214 Aktiivi ja passiivi


Passiivin potentiaali, perfekti
lienee nukuttu
ei liene nukuttu
Passiivin potentiaalin perfekti tehdään niin, että käytetään olla-verbin potentiaalia lienee ja passiivin perfektipartisiippia eli samaa muotoa, jota käytetään passiivin negatiivisessa imperfektissä (puhuttiin -> ei puhuttu):
(maksa-a) lienee maksettu ei liene maksettu
(teh-dä) lienee tehty ei liene tehty
Passiivin potentiaali on melko harvinainen muoto. Potentiaalista lisää kappaleessa Verbin modukset eli tapaluokat. Muista potentiaalin merkitys!
Veroja korotettaneen ensi vuonna. Asiasta päätettäneen ensi viikolla. Häntä ei valittane uudestaan. Päätöstä ei liene vielä tehty. Passiivi lienee nyt opittu.
= todennäköisesti korotetaan = luultavasti päätetään = ilmeisesti ei valita = ei todennäköisesti ole tehty = on luultavasti opittu
Passiivin imperatiivi, preesens
nukuttakoon älköön nukuttako
tehtäköön älköön tehtäkö
Verbityyppi 1
Yksikön 1. persoonan vartalo
otta-a
tietä-ä
luke-a
(minä) ota-n tiedä-n lue-n
-ttakoon, -ttäköön
otettakoon tiedettäköön luettakoon
Huom! a, ä-> e
Muut verbityypit
Infinitiivin vartalo
2
teh-dä
3
ol-la
pes-tä
4
vastat-a
5
valit-a
6
paet-a
+ -takoon, -täköön
tehtäköön
oltakoon
pestäköön
vastattakoon
valittakoon
paettakoon
Negatiivi, passiivin imperatiivin preesens (-on, -ön pois):
otettakoon -> älköön otettako
vietäköön älköön vietäkö
Akriiui ja passiiui 215


Passiivin imperatiivi, perfekti
olkoon sanottu älköön olko sanottu
Passiivin imperatiivin muodot ovat nykykielessä harvinaisia, mutta hyvin juhlallisessa tai virallisessa kielessä niitä käytetään silloin tällöin:
Mainittakoon tässä vain pari esimerkkiä.
Sanottakoon asiasta mitä tahansa, minä pysyn kannassani.
Älköön heitä tuomittako liian ankarasti.
Passiivin imperatiivin perfektiä olkoon sanottu käytetään etupäässä vastauksissa seuraavaan tapaan:
- Hänet on valittu puheenjohtajaksi.
- Olkoon vain (valittu), minusta hän on huono puheenjohtaja.
216 Aktiiui ja passiivi


c
l£)
C
CO
CO
+•>
c
C
cö
0
0
c
(0
'D
CO
3
CO
13
:(6
*—>
co
•r*
1
■«-»
e
£
tä
ts
tä
tä
tä
tä
ti
£
£
£
£
£
£
£
£
■fc
t
(0
CO
CO
CO
CO
CO
CO
CO
CO
CO
.>
4-»
4-»
4-*
■M
■4—'
4-»
4-»
4-»
c
m
c
c
g
cp
c
0
c
c
CO
CO
c
13
13
cö
CO
0
c
CO
Z3
•S
c
£ J
£
ti
£
tä
tä
tä
(D c*
CO
CO
CO
CO
CO
CO
CO
CO
CO
CO
-t—•
4—»
4-*
■*—»
4-»
4-»
4-»
-t-<
4-»
> CO
co
CO
CO
en
(/)
(/)
CO
CO
<0
CO
T
■5 2
C/5
CO
CO
CO
CO
CO
CO
CO
CO
CO
CO
1
>
>
>
>
>
>
>
>
>
>
4-»
a 1
CO O
c 5
c
4-»
CD >
00
c
0
cO
CX 0
:(0
c
:C0
c
cö
0
c
S 0
•*—' 1
:C0 ■*—'
:CO
:CO
4-»
1
r* i *
c0
C/)
CO
co
c0
c0
CO
CO
CO
CO
4-*
0
0)
<D
<D
0
CD
0
0
0
0
s
c
0 ^ > §
CL
CL
CL
CL
CL
a
a
a
Q.
a
G to
(D C
c
T3 O
c
0
3 ^ £ §
:CO
c
:CO
:CO
c
c
(7)
0
c
c
&
=C0
:CO
4-»
4—»
2 2
c
c
c
C
C
c
c
c
c
c
0)
CD
CD
CD
CD
0
0
0
0
0
1
tn 0 cg p
E
E
E
E
E
E
E
E
E
E
c
c c
0 G
0 c E §
0) "O
a 'g
• C
c
c
0
*—1 G
c c
ro
c
CO
c
cö
0
c
4-»
s s
ro
CO
CO
1
4-*
4-»
+-*
-*-»
+-*
4-»
I
s 1
0
0
0
0
O
0
0
0
0
0
^ a
2 S.«
P * ^
H T3 .£
S
c
c
0
0
c
:CO
4—»
^ cc 00
2 <0 c
D ^ 0
Ml 4—» CO
s 0 S
=C0
■O
c
:C0
:C0
■0
c
c7)
:CO
4-*
4-»
XI
x:
XI
XI
x=
x:
XI
I
0
CD
CD
0
CD
0
0
0
0
0
C § O.
NN 2 .
-*—<
■4-»
4-»
4-*
■*—»
+-*
4-»
4-»
4-»
«5 £ C
«S *| 1 0. | |
zäa
tH
c
CO
CO
+■»
c
c
e?)
c
0
0
c
w (0
cp
: ~
*co
13
CO
13
tä
Sr* " ==
CO
CI
c
ti
tä
tä
t:
tä
tä
cö
(1)
0
<D
<D
0
0
0
0
0
T
4-*
4-»
■*—»
■*—<
4-»
+-»
-*—»
4-»
4-»
4-»
P Q| (Q
O
O
0
0
O
O
0
0
O
0
0
4-»
E .is
NN -P ^
pers.
0
c
—
cö
0
to 5 £ ia*
;g
CO
c
s
0
0
cO
CO
c
O
15
.2
0
c
0
> 2 g nn .a 0 DC 3 3
w S x
'5
m
JC
Yks. 1.
0)
CO
<D
0
l-l
a
t:
(D
a
E
.2
,0
t:
(D
a
pluskv
c
0
c
0
0
a
Eri uerbityyppien passiivimuotoja 217


Kolmas infinitiivi (3. infinitiivi)
Menen kirjastoon lukemaan.
Olin kirjastossa lukemassa.
Hän ei voi olla syömättä suklaata.
Tärkeä verbin muoto on ns. kolmas infinitiivi, jonka tunnus on ma, mä. 3. infinitiivin verbimuodossa ei ole persoonapäätteitä, mutta siihen voi liittää viisi sijapäätettä - se on siis jonkinlainen verbin ja substantiivin välimuoto.
lukema
-ssa
-sta
-an
-Ma
-tta
tekemä
-ssa
-stä
-än
-llä
-ttä
Muodostus ja sijamuodot
Monikon 3. persoonan vartalo
he luke-vat
he otta-vat
he syö-vät
he opiskele-vat
he pese-vät
he pelaa-vat
he tapaa-vat
he valitse-vat
Huom! olla-verbi
ma/-mä
luke-ma-
otta-ma-
syö-mä-
opiskele-ma-
pese-mä-
pelaa-ma-
tapaa-ma-
valitse-ma-
ole-ma-
sijapäätteet
lukemassa
ottamatta
syömästä
opiskelemalla
pesemättä
pelaamaan
tapaamaan
valitsemalla
olematta
Sijamuodot:
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Abessiivi
(missä?)
(mistä?)
(mihin?)
(millä tavalla?) (mitä ilman?)
lukema-ssa
lukema-sta
lukema-an
lukema-lla
lukema-tta
218 Kolmas infinitiivi


Käyttöä:
Kun lauseen pääverbi vastaa kysymyksiin missä? mistä? mihin?, on lauseen toinen verbi 3. infinitiivissä seuraavaan tapaan:
Missä?
Paikka
Toiminta
Olin
kirjastossa
lukemassa.
Olin
pelaamassa tennistä.
Mistä?
Tulen
kirjastosta
lukemasta.
Tulen
pelaamasta tennistä.
Mihin?
Menen
kirjastoon
lukemaan.
Menen
pelaamaan tennistä.
Ks. myös Verbi + verbi -lauseet, s. 267.
Lukemassa (3. infinitiivin inessiivi)
- vastaa kysymykseen missä?
- pääverbi esim. olla, istua, seisoa, käydä
Isä on keittiössä tekemässä ruokaa.
Hän istui olohuoneessa katsomassa televisiota. Hän seisoo kadulla juttelemassa naapurin kanssa. Kävin ostamassa lipun oopperaan.
Huomaa kysymykset ja vastaukset:
Mitä sinä siinä teet?
Mitä te teette nyt?
Missä hän on?
Missä olitte eilen?
Luen kielioppia.
Luemme kielioppia.
Hän on syömässä.
Olimme diskossa tanssimassa.
Lukemassa-muodon objekti:
Koska muoto lukemassa yleensä tarkoittaa jatkuvaa tekemistä, prosessia, on siihen liittyvä objekti tavallisesti partitiivissa:
Olin lukemassa kielioppia. Istuin kirjoittamassa kirjettä.
Pekka on kaupassa ostamassa Liisalle lahjaa.
Kun lauseen pääverbinä on käydä, on akkusatiiviobjektikin mahdollinen:
Kävin ostamassa liput. Käyn katsomassa sen elokuvan ensi viikolla.
Kolmas infmitiiui 219


Lukemasta (3. infinitiivin elatiivi)
- vastaa kysymykseen mistä?
- pääverbinä esimerkiksi verbi tulla, lähteä (pois)
- ilmaisee sen, että tekeminen on loppunut
Johtaja tulee syömästä kello kaksi.
- Mistä sinä olet tulossa?
- Pelaamasta.
Lukemasta-muotoa käytetään myös muutaman muun verbin kanssa. Lauseen ajatus on yleensä negatiivinen.
Esimerkkejä:
lakata kieltää kieltäytyä
Lakkaa huutamasta! (Älä huuda!)
Kiellän sinua menemästä sinne. (Et saa mennä sinne!)
Kieltäydyn ostamasta noin kallista kirjaa. (En osta noin kallista kirjaa.)
varoa Varo ajamasta liian kovaa. (Älä aja liian kovaa!)
Lukemaan (3. infinitiivin illatiivi)
- vastaa kysymykseen mihin? minne?
- pääverbinä esim. mennä, lähteä, tulla (johonkin)
Mennäänkö tanssimaan?
Hän lähti torille ostamaan perunoita. Tuletko meille pelaamaan korttia?
Olen menossa pelaamaan tennistä.
Lukemaan-muotoa käytetään monen sellaisenkin verbin kanssa, joka ei ilmaise konkreettista liikkumista kuten edellä olevat verbit. Verbin rektio täytyy oppia ulkoa.
Esimerkkejä:
Pääverbi + /ukemaan-muoto
joutua Jouduin kirjoittamaan artikkelin uudelleen.
jäädä Hän jäi kotiin tekemään tehtäviä.
kyllästyä Oletko kyllästynyt opiskelemaan?
opetella Opettelen soittamaan pianoa.
oppia Lapsi oppi kävelemään vuoden ikäisenä.
pystyä Pystytkö kääntämään tämän tekstin?
päästä Hän pääsi yliopistoon opiskelemaan kirjallisuutta.
ruveta Rupesin lukemaan kielioppia.
tottua Olen tottunut heräämään aikaisin.
220 Kolmas infinitiiui


Pääverbi + objekti + lukemaan-muoto
neuvoa
opettaa
pyytää
jättää
panna
saada
auttaa
kehottaa
Auta minua tekemään nämä tehtävät!
Kehottaisin teitä ostamaan paremman sanakirjan. Neuvoin häntä ostamaan paremman sanakirjan.
Kaisa opettaa minua ajamaan autoa. Pyysin häntä siivoamaan huoneensa. Jätimme lapset kotiin nukkumaan.
Panin Roopen siivoamaan huoneensa. Sain hänet siivoamaan huoneensa.
Olla + adjektiivi + lukemaan-muoto
Hän on hyvä laulamaan.
Minä olen huono soittamaan pianoa. Oletko jo valmis lähtemään?
Pekka on kova juomaan.
He ovat innokkaita saunomaan.
= Hän laulaa hyvin.
= Soitan pianoa huonosti.
= Voitko lähteä jo? = Pekka juo paljon.
= He saunovat paljon ja mielellään.
3. infinitiivin adessiivia (lukemalla) ja abessiivia (lukematta) käytetään toisella tavalla. Muodoilla on oma itsenäinen merkityksensä, joka ei riipu lauseen pääverbistä.
Lukemalla (3. infinitiivin adessiivi)
- vastaa kysymykseen millä tavalla? miten? kuinka?
- lukemalla = sillä tavalla, että lukee
Esimerkkejä:
Kieliä oppii puhumalla, kuuntelemalla ja lukemalla.
Hän hoitaa kuntoaan pyöräilemällä.
Vastaamalla kilpailukysymyksiin voit voittaa hienon palkinnon.
Tekemällä ahkerasti työtä voi menestyä.
Lapsi oppii leikkimällä.
Lukematta (3. infinitiivin abessiivi)
- merkitys on negatiivinen: "ilman että tekee", "ei tee"
- muoto on tyypillinen verbien olla, jättää ja jäädä kanssa, mutta sitä käytetään myös muiden verbien yhteydessä
Esimerkkejä:
olla + lukematta-muoto
En voi olla syömättä suklaata. (Minun on pakko syödä suklaata, koska se on niin hyvää.) En voinut olla lukematta kirjaa loppuun. (Minun oli pakko lukea kirja loppuun, koska se oli niin jännittävä.)
Voisitko olla puhumatta. (Ole hyvä, äläkä puhu!)
On parasta olla kertomatta tätä hänelle. (Ei kannata kertoa tätä hänelle.)
Huom! Jos lauseessa on olla + lukematta -rakenne, lauseen objekti on partitiivissa.
Kolmas infinitiivi 221


jänöä ja jäädä + lukematta-muoto
Liisa jätti lehden lukematta. (Liisa ei lukenut lehteä.)
Jätetään tämä ikkuna pesemättä! (Ei pestä tätä ikkunaa!)
Nämä tehtävät saa jättää tekemättä. (Näitä tehtäviä ei tarvitse tehdä.)
Poika jätti maidon juomatta. (Poika ei juonut maitoa.)
Minulta jäi yksi harjoitus tekemättä. (En tehnyt yhtä harjoitusta.)
Huom! Jättää + lukematta -rakenteen objekti voi olla myös akkusatiivissa.
Muita esimerkkejä:
Hän lähti kaupasta ostamatta mitään. (... eikä ostanut mitään.)
Hän tuli sisään sanomatta sanaakaan. (... eikä sanonut sanaakaan.)
Tekemättä työtä ei pärjää. (Jos ei tee työtä, ei pärjää.)
Huom! Lukematta-muoto viittaa tavallisesti lauseen subjektiin, mutta se voi saada omankin subjektin, joka on genetiivissä Jukematta-muodon edessä:
Hän teki sen minun tietämättän/. (Hän teki sen niin, että minä en tiennyt.)
Kissa juoksi ulos kenenkään huomaamatta. (Kissa juoksi ulos niin, että kukaan ei huomannut.)
222 Kolmas in/initiiui


Verbaalisubstantiivi -minen
Lukeminen on hauskaa.
Hän harrastaa lukemista.
En pidä hiihtämisestä.
Kaikista suomen verbeistä voi tehdä substantiivin minen-päätteen avulla. Pääte liitetään verbin monikon 3. persoonan vartaloon.
Infinitiivi
Monikon 3. persoona
-minen
lukea
he luke-vat
■ ■ > luke-minen
antaa
he anta-vat
anta-minen
juoda
he juo-vat
juo-minen
opiskella
he opiskele-vat
opiskele-minen
nousta
he nouse-vat
nouse-minen
pelata
he pelaa-vat
pelaa-minen
tavata
he tapaa-vat
tapaa-minen
valita
he valitse-vat
valitse-minen
vanheta
he vanhene-vat
vanhene-minen
olla
> ole-minen
Tämä verbistä tehty substantiivi taipuu kuten muutkin -nen-loppuiset sanat. Se voi olla lauseen
subjekti: Opiskeleminen on joskus raskasta.
objekti: Harrastan uimista.
adverbiaali: Olen kyllästynyt television katselemiseen.
Kädet täytyy pestä ennen syömistä.
predikatiivi: Työ on ahertamista.
Onko tuo muka opiskelemista?
Tärkeät säännöt:
Kun -minen-muoto on predikatiivilauseen subjektina, predikatiivina oleva adjektiivi on partitiivissa:
Millaista lukeminen on? Onko hiihtäminen vaikeaa?
Lukeminen on mukavaa. Hiihtäminen on helppoa.
Verbaalisubstantiiui -minen 223


Kun verbiin liittyy objekti, se on -minen-muodon edessä ja genetiivissä: pelata tennistä lukea runoja
tenniksen pelaaminen runojen lukeminen
Liisa kirjoittaa kirjeitä. Hän harrastaa kirjeiden kirjoittamista.
Te opiskelette suomen kieltä. Pidättekö te suomen kielen opiskelemisesta?
Laitan ruokaa mielelläni. Ruoan laittaminen on hauskaa.
Pesin astiat. Astioiden peseminen on tylsää.
Kun verbiin liittyy adverbiaali, se on -minen-muodon edessä, mutta sijamuoto ei muutu: kävellä metsässä ajaa pyörällä
metsässä käveleminen pyörällä ajaminen
Käyn mielelläni saunassa. Saunassa käyminen on ihanaa.
Matkustan junalla. Junalla matkustaminen ei maksa paljon.
Hän valmistuu lääkäriksi. Lääkäriksi valmistuminen kestää kauan.
En halua valvoa myöhään. Myöhään valvominen väsyttää minua.
Hän käy uimassa joka aamu. Uimassa käyminen virkistää häntä.
Ville yrittää oppia lukemaan. Lukemaan oppiminen on hänestä vaikeaa.
Huom! Suomen kielessä on verbejä, joiden kanssa ei voi olla toista verbiä, vaan lauseen toisesta verbistä tehdään substantiivi, tavallisesti -minen-verbaalisubstantiivi.
Esimerkkejä:
aloittaa lopettaa rakastaa harrastaa inhota suunnitella
pitää nauttia kiinnostua
Ks. myös s. 270.
Huomaa seuraavien -minen-muotojen merkitys:
Haen kirjastosta jotakin lukemista. = jotakin, mitä voin lukea
Minulla ei ole mitään tekemistä. = mitään, mitä voisin tehdä
Onko teillä jotakin kysymistä? = jotakin, mitä haluatte kysyä
Haluatko jotakin syömistä? = jotakin, mitä voisit syödä
Aloitin kirjeen kirjoittamisen.
Lopeta tupakan polttaminen!
Rakastan runojen lukemista.
Hän harrastaa leipomista.
Inhoan vaatteiden silittämistä. Suunnittelemme talon maalaamista.
Pidätkö ruoan laittamisesta?
Hän nauttii autolla ajamisesta.
Kiinnostuin golfin pelaamisesta viime kesänä.
-minen-muoto
objektina
-minen-muoto
adverbiaalina
224 Verbaalisubstantiiui -niinen


Partisiipit
Partisiipit ovat tietynlaisia verbistä tehtyjä sananmuotoja, joita käytetään tavallisesti adjektiiveina:
mukava nainen = nainen, joka on mukava
laulava nainen = nainen, joka laulaa
Partisiippeja ovat
Preesenspartisiippi eli ensimmäinen partisiippi (1. partisiippi)
Aktiivi lukeva tekevä
Passiivi luettava tehtävä
Perfektipartisiippi eli toinen partisiippi (2. partisiippi)
Aktiivi lukenut tehnyt
Passiivi luettu tehty
Agenttipartisiippi eli ma-partisiippi
lukema tekemä
Perfektipartisiipin muotoja käytetään seuraavissa verbin aikamuodoissa:
Tempus
Aktiivi
Passiivi
imperfektin negatiivi
en
lukenut
ei luettu
perfekti
olen
lukenut
on luettu
pluskvamperfekti
olin
lukenut
oli luettu
Partisiipit 225


Partisiippi-ilmaus
Kaikkia partisiippeja voi käyttää adjektiiveina. Partisiippiadjektiivit taipuvat samalla tavalla kuin muutkin adjektiivit. Kun ne ovat substantiivin attribuutteja, ne ovat samassa luvussa ja sijamuodossa kuin pääsana:
lukeva tyttö vrt. mukava tyttö
lukevalla tytöllä mukavalla tytöllä
luettu kirja paksu kirja
luetut kirjat paksut kirjat
Partisiippi-ilmaus = Relatiivilause
Partisiippiadjektiivin voi yleensä muuttaa (avata) joka-relatiivilauseeksi:
lukeva tyttö -> tyttö, joka lukee
kirjaa lukeva tyttö -> tyttö, joka lukee kirjaa
luettu kirja -> kirja, joka on luettu
Partisiippi-ilmaus avataan oikealta vasemmalle:
suomea hyvin puhuva ulkomaalainen
= ulkomaalainen, joka puhuu suomea hyvin
Joka-pronomini on partisiippi-ilmausta vastaavan relatiivilauseen subjektina tai objektina, ja noudattaa siis subjektin ja objektin sijamuotoja.
Joka-pronomini subjektina:
sieniä syövät ihmiset = ihmiset, jotka syövät sieniä
laskun maksanut nainen = nainen, joka maksoi laskun
Joka-pronomini objektina:
luettavat kirjat puhuttava kieli eilen maksettu lasku puhutut kielet äidin tekemä pusero
kirjat, jotka täytyy lukea kieli, jota puhutaan lasku, joka maksettiin eilen kielet, joita puhutaan pusero, jonka äiti on tehnyt
Huom! Partisiippeja käytetään joskus myös substantiivisesti, siis ilman pääsanaa:
Onnettomuudessa loukkaantunut vietiin läheiseen sairaalaan.
Stipendin saaneet juhlivat illalla ravintolassa.
Nämä partisiipit muutetaan relatiivilauseeksi se/ne pronominin avulla:
se, joka oli loukkaantunut onnettomuudessa, ... ne, jotka olivat saaneet stipendin, ...
226 Partisiipit


Relatiivilause = Partisiippi-ilmaus
Relatiivilauseen voi sanoa partisiippi-ilmauksen avulla, jos joka-pronomini on relatiivilauseen subjektina tai passiivisen relatiivilauseen objektina:
mies, joka lukee lehteä bussissa
= bussissa lehteä lukeva mies
kirja, jota luetaan kirjastossa
= kirjastossa luettava kirja
Huom! Kaikkia relatiivilauseita ei voi muuttaa partisiippi-ilmauksiksi. Esimerkiksi seuraavia relatiivilauseita ei voi sanoa partisiipin avulla:
Kuvassa on nainen,
- jolla on paljon lapsia
- joka on mukava
- jonka täytyy lukea
- joka ei puhu englantia -josta kaikki pitävät
Tässä on pöytä,
- jolla on kirjoja.
Mutta:
Kuvassa on nainen, joka lukee kirjaa. = Kuvassa on kirjaa lukeva nainen.
Tässä on pöytä, joka on tehty puusta. = Tässä on puusta tehty pöytä.
Tämä on harjoitus, joka täytyy tehdä huomiseksi. = Tämä on huomiseksi tehtävä
harjoitus.
Partisiippi-ilmauksen rakenne
1. 	Preesenspartisiippi ja perfektipartisiippi
lukeva lukenut
luettava luettu
Partisiippi-ilmauksessa on yleensä kaksi osaa:
Partisiippi attribuuttina
Substantiivi pääsanana
lukeva
nainen
luettava
kirja
lukenut
nainen
luettu
kirja
omistuslause predikatiivilause aktiivinen nesessiivilause negatiivilause
joka-pronomini adverbiaalina eksistentiaalilause
Partisiipit 227


Partisiipin (= joka-lauseen verbin) määritteet ovat partisiipin edessä. Pääsanaan (= joka-lauseen korrelaattiin) liittyvät muut määritteet ovat partisiipin ja pääsanan välissä:
Partisiipin
Partisiippi
Pääsanan
Pääsana
määritteet
määritteet
yliopistossa
opiskeleva
mukava
nainen
suomea
ulkomaalainen
eilen kirjastosta
lainattu
jännittävä
kirja
Huom! Jos pääsanan määritteenä on esimerkiksi pronomini, genetiiviattribuutti, lukusana tai superlatiivi, se on koko partisiippi-ilmauksen edessä:
tuo suomea opiskeleva mies Liisan suomea opiskeleva ystävä kaksi suomea opiskelevaa tyttöä ahkerin suomea opiskeleva tyttö
- 	tuo mies, joka opiskelee suomea = Liisan ystävä, joka opiskelee = kaksi tyttöä, jotka opiskelevat suomea = ahkerin tyttö, joka opiskelee suomea
2. 	Agenttirakenne
presidentin pitämä puhe
Agenttirakenteessa on normaalisti vähintään kolme osaa:
Agentti eli tekijä
Partisiippi
Pääsana
presidentin
pitämä
puhe
äidin
tekemä
pusero
ystäväni
kirjoittama
kirje
Kaikkien osien edessä voi olla määritteitä:
Suomen presidentin eilen televisiossa pitämä pitkä puhe
Liisan äidin viime vuonna tekemä upea pusero
rakkaan ystäväni minulle kirjoittama mielenkiintoinen kirje
228 Partisiipit


Partisiippi-ilmaus lauseessa
Jos lauseessa on partisiippi-ilmaus, lause täytyy analysoida, purkaa osiinsa esimerkiksi seu- raavien kysymysten avulla:
Kadulla seisoo karttaa tutkiva nuori japanilainen turisti.
- Mikä on päälause (asian ydin)?
Kadulla seisoo turisti.
- Mikä on partisiippi ja sen pääsana?
tutkiva turisti = turisti, joka tutkii
- Partisiipin määräykset?
karttaa tutkiva = joka tutkii karttaa
- Partisiipin ja pääsanan välissä olevat määritteet?
nuori japanilainen
Kadulla seisoo nuori japanilainen turisti, joka tutkii karttaa.
Preesenspartisiipit
Aktiivi:
Kuka?
Mitä tekee?
tyttö
lukee kirjaa
Millainen tyttö? tyttö, joka lukee kirjaa = kirjaa lukeva tyttö
Passiivi:
Mikä?
Mitä tehdään?
kirja
luetaan
Millainen kirja? kirja, joka luetaan = luettava kirja
Partisiipit 229


Preesenspartisiippi, aktiivi (lukeva, tekevä)
Muodostus:
Infinitiivi
lukea
tehdä
kuunnella
Monikon 3. persoona he lukevglf he tekevä he kuuntelev^
Partisiippi
lukeva
tekevä
kuunteleva
olla
Taivutus:
Nominatiivi
Vartalo
Monikkovartalo
lukeva
lukeva-
lukevi-
lukeva tyttö lukevalla tytöllä lukevia tyttöjä
Preesenspartisiippi ilmaisee sellaista toimintaa, joka
a) on voimassa, jatkuu vielä puhehetkellä:
Kanadassa asuva ystäväni soitti minulle viime viikolla.
= Ystäväni, joka asuu Kanadassa, soitti minulle viime viikolla.
b) tapahtuu tai tapahtui samaan aikaan kuin päälauseen toiminta:
Kadulla seisoo itkevä lapsi. = lapsi, joka itkee Kadulla seisoi itkevä lapsi. = lapsi, joka itki
c) tapahtuu tulevaisuudessa (futuuri):
Menen ensi viikolla alkavalle kurssille.
= Menen kurssille, joka alkaa ensi viikolla.
d) on aina tai yleensä relevantti (yleispreesens):
Lentämistä pelkääviä ihmisiä on paljon.
= Ihmisiä, jotka pelkäävät lentämistä, on paljon.
Menin tapaamaan maalla asuvaa Kaisa-tätiäni.
Asiaa hoitava virkailija on nyt ruokatunnilla.
Pelästyin vihaisesti haukkuvaa koiraa.
Huomenna Suomeen tuleva ystäväni lähetti minulle kortin. Oletko koskaan nähnyt puhuvaa papukaijaa?
230 Partisiipit


Preesenspartisiippi, passiivi (luettava, tehtävä)
Muodostus:
Verbityyppi 1 Infinitiivi
lukea
maksaa
tietää
Yks. 1. pers. vartalo + (minä) lue-n
maksa-n
tiedä-n
Huom! Vartalon a, ä e.
-ttava, -ttävä
luettava
maksettava
tiedettävä
Muut verbityypit Infinitiivin vartalo
2 teh-dä
3 kuunnel-la
4 pelat-a
5 tarvit-a
+ -tava, -tävä
tehtävä
kuunneltava
pelattava
tarvittava
Taivutus (vrt. lukeva, mukava):
Nominatiivi
Vartalo
Monikkovartalo
maksettava
maksettava-
maksettavi-
maksettava lasku maksettavaa laskua maksettavia laskuja
Luettava-partisiipin merkitykset: 1. nesessiivi
2. passiivi
3. mahdollisuus
maksettava lasku pestävä paita käännettävä kirja luettava teksti syötävä sieni ymmärrettävä asia
= lasku, joka täytyy maksaa = paita, joka täytyy pestä = kirja, joka käännetään = teksti, joka luetaan = sieni, jonka voi syödä = asia, jonka voi ymmärtää
Partisiipin merkitys näkyy lauseyhteydestä tai tekstistä.
On tehtävä -nesessiivirakenne
Olla-verbin ja preesenspartisiipin passiivin avulla voi tehdä nesessiivilauseen:
Subjekti/Tekijä
Olla-verbi
Preesenspartisiipin passiivi
Minun
on
luettava
tämä kirja.
Hänen
oli
maksettava
laskut.
Vrt. Minun täytyy lukea kirja. Minun on luettava kirja.
Hänen täytyi maksaa laskut. Hänen oli maksettava laskut.
Partisiipit 231


Preesenspartisiipin passiivi ilmaisee yleensä toimintaa, joka
a) tapahtuu tulevaisuudessa:
Pöydällä on maksettavia laskuja.
Pestävät vaatteet täytyy panna pyykkikoriin.
Myöhemmin illalla nähtävän elokuvan on ohjannut Woody Allen.
b) tapahtuu puhehetkellä, parhaillaan tai aina ja yleensä:
Kurssilla käytettävän oppikirjan voi ostaa kirjakaupasta.
Tässä kaupassa myytävät vihannekset on kasvatettu biologisesti.
c) tapahtui samaan aikaan kuin päälauseen toiminta:
Tarjouksessa myytäviä lenkkitossuja oli vain sata paria.
Huom! Preesenspartisiipin passiivi substantiivina (partitiivissa):
- Onko teillä jotakin kysyttävää?
- Ei. Kaikki on selvää.
- Minulla on kova jano. Olisiko sinulla jotakin juotavaa?
- Joo. Haluatko teetä vai kahvia?
- Menen kioskille. Tuonko sinulle jotakin?
- Kiitos. Tuo jotakin luettavaa. Tuo vaikka Iltalehti.
Vrt. -minen-verbaalisubstantiivi s. 224.
Huom! Preesenspartisiipin passiivi essiivissä ja translatiivissa:
Auto on huoltamolla korjattavana.
(Autoa korjataan parhaillaan.)
Teksti on Liisalla käännettävänä.
(Liisa kääntää tekstiä parhaillaan.)
Annoin tekstin Eilalle luettavaksi.
(Annoin tekstin Eilalle, jotta hän lukisi sen.)
Vein kengät suutariin korjattavaksi.
(Vein kengät suutariin, jotta ne korjattaisiin.)
232 Partisiipit


Perfektipartisiipit
Aktiivi:
Kuka?
Mitä on tehnyt? Millainen kokki?
Passiivi:
Mikä?
Mitä on tehty? Millainen kananmuna?
kokki
on paistanut kananmunan
kokki, joka on paistanut kananmunan = kananmunan paistanut kokki
kananmuna on paistettu
kananmuna, joka on paistettu = paistettu kananmuna
Perfektipartisiippi, aktiivi (lukenut, tehnyt)
Muodostus:
Infinitiivin vartalo + *nut, -nyt
1
luke-a
lukenut
2
syö-dä
syönyt
3
opiskel-la
opiskellut
-nut, -nyt -> -lut, -lyt
pes-tä
pessyt
-nut, -nyt -> -sut, -syt
4
pelat-a
pelannut
Vartalon t -» n
5
valit-a
valinnut
verbityypeissä 4, 5, 6.
6
paet-a
paennut
Taivutus:
Nominatiivi
Partitiivi
Vartalo
Monikkovartalo
opiskellut suomea opiskellut tyttö
opiskellut-ta kaksi suomea opiskellutta tyttöä
opiskellee- suomea opiskelleen tytön
opiskellei- suomea opiskelleilla tytöillä
Ks. sanatyyppi väsynyt s. 32.
Partisiipit 233


Perfektipärtisiipit ovat menneen ajan muotoja. Ne ilmaisevat toimintaa, joka
a) on jo tapahtunut, ohi ja loppunut; tekeminen on tapahtunut ennen päälauseen tekemistä:
Kahvilassa istuu kurssilla olleita opiskelijoita.
= Kahvilassa istuu opiskelijoita, jotka ovat olleet kurssilla.
Viime kesänä Suomeen tullut mies puhuu suomea jo hyvin.
= Mies, joka tuli Suomeen viime kesänä, puhuu suomea jo hyvin.
b) on alkanut aikaisemmin, mutta on jatkunut puhehetkeen saakka ja on relevantti vielä puhehetkellä:
Espanjassa 20 vuotta asunut ystäväni tulee Suomeen lomalle.
= Ystäväni, joka on asunut Espanjassa 20 vuotta (ja asuu siellä yhä), tulee Suomeen lomalle.
Perfektipartisiippi on tavallinen etenkin lehtiuutisissa:
Autoa ajanut nainen loukkaantui vakavasti.
Mannerheimintiellä sattuneessa auto-onnettomuudessa loukkaantuneen miehen tila on vakava.
Kadonneesta jotakin tietäviä pyydetään ottamaan yhteyttä poliisiin.
Palaneesta talosta jäi jäljelle vain savupiippu.
Sairaskohtauksen saanut mies vietiin sairaalaan.
Perfektipartisiippi, passiivi (luettu, tehty)
Muodostus:
Verbityyppi 1
Infinitiivi Yks. 1. pers. vartalo
lukea (minä) lue-n
maksaa maksa-n
tietää tiedä-n
Huom! Vartalon a, ä -> e.
Muut verbityypit Infinitiivin vartalo
2 juo-da
3 kävel-lä
4 pelat-a
5 valit-a
6 kyet-ä
+ -tu, -ty
juotu
kävelty
pelattu
valittu
kyetty
+ -ttu, -tty
luettu
maksettu
tiedetty
234 Partisiipit


Taivutus:
Huomaa konsonanttivaihtelu!
Partisiipin Partitiivi Vartalo
perusmuoto
luettu luettua luetu- luetut kirjat
valittu valittua valitu- kurssille valitut oppilaat
tehty tehtyä tehdy- tehdyissä harjoituksissa
esitelty esiteltyä esitelly- eilen esitellyt asiat
pantu pantua pannu- kaappiin pannut kupit
pesty pestyä pesty- pestyt vaatteet
Perfektipartisiippi ilmaisee, mitä on tehty aikaisemmin, tekeminen on päättynyt, ohi. Tekijää ei tiedetä tai tekijää ei mainita.
Pidätkö paistetuista perunoista?
= Pidätkö perunoista, jotka on paistettu?
Söimme keitettyä kalaa.
= Söimme kalaa, joka oli keitetty.
Eilen leivottua leipää myydään tänään alennuksella.
Pidän voimakkaasti maustetusta ruoasta.
Tilatut liput on lunastettava puoli tuntia ennen näytöksen alkua.
Käsin kudotut puserot maksavat paljon.
Pertti on ostanut käytetyn auton.
Agenttipartisiippi
Muodostus:
Infinitiivi
Monikon 3. persoonan vartalo
+ -ma, -mä
lukea
ostaa
tehdä
valita
he luke-vat he osta-vat he teke-vät
he valitse-vat
lukema
ostama
tekemä
valitsema
Taivutus:
Nominatiivi
Vartalo
Monikkovartalo
ostama
ostama-
ostami-
Liisan ostama auto Liisan ostamaa autoa Liisan ostamista autoista
Partisiipit 235


Agenttipartisiippiin liittyy aina tekijä (agentti). Jos tekijää ei tiedetä, täytyy käyttää esimerkiksi ilmausta, jossa on perfektipartisiipin passiivi:
Kallen maalaama talo talo, jonka Kalle on maalannut
maalattu talo talo, joka on maalattu
Agenttirakenteen osat ovat:
agentti (tekijä) = joka-lauseen subjekti
partisiippi = joka-lauseen verbi
pääsana = joka-lauseen korrelaatti
Huom! Agenttipartisiipin voi tehdä vain transitiiviverbistä kanssa käytetään objektia.
subjekti Kalle -»
verbi maalasi / on maalannut ->
objekti talon ->
Tuossa on talo, jonka Kalle maalasi.
Tuossa on Kallen maalaama talo.
Huom! Agenttirakenne ilman pääsanaa:
Agenttirakennetta voi käyttää predikatiivina ilman paasanaa.
Silloin rakennetta ei voi sanoa joka-lauseella.
Kenen kirjoittama tuo runo on? (= Kuka on kirjoittanut tuon runon?)
Se on Eino Leinon kirjoittama. (= Sen on kirjoittanut Eino Leino.)
Kenen tekemä tuo pusero on? (= Kuka on tehnyt tuon puseron?)
Se on äidin tekemä. (= Sen on tehnyt äiti.)
Agentti eli tekijä ilmaistaan
a) genetiivillä, kun tekijää merkitsevä sana on substantiivi:
Tässä on äidin tekemä pusero.
Oletko nähnyt Liisan ostaman auton?
b) genetiivillä ja possessiivisuffiksilla, kun tekijää merkitsevä sana on persoonapronomini:
Pidän sinun tekemästäs/' ruoasta.
Tämä ei ole minun tekemän/' pusero.
Huom! Possessiivisuffiksi liitetään vain partisiippiin, ei pääsanaan.
Kallen
maalaama
talo
eli sellaisesta verbistä, jonka
Kallen (agentti)
maalaama (partisiippi)
talo (pääsana)
236 Partisiipit


c) possessiivisuffiksilla, kun agenttirakenteen tekijä on sama kuin päälauseen tekijä:
Ville luki minulle (itse) kirjoittamansa runon.
Korjasitko kaikki tekemäs/ virheet?
Katselimme lomalla ottamiamme valokuvia.
Huom! 3. persoonan possessiivisuffiksi ilman persoonapronominin genetiiviä (hänen, heidän) viittaa lauseen subjektiin:
(Liisa on ostanut auton.) Liisa ihailee ostamaansa autoa.
Kalle ihailee hänen ostamaansa autoa.
Aikamuoto:
Agenttipartisiippi on menneen ajan muoto. Se ilmaisee toimintaa, tekemistä, joka on loppunut, ohi.
Liisalta saamani kirja on mielenkiintoinen.
= Kirja, jonka olen saanut / sain Liisalta, on mielenkiintoinen.
Huom! Muutamassa ilmauksessa agenttipartisiipin toiminta on jatkuvaa, yleistä, aina relevanttia:
Rakastan äidin tekemää ruokaa.
= Rakastan ruokaa, jota äiti (aina) tekee.
Hän on kaikkien suomalaisten rakastama runoilija.
= Hän on runoilija, jota kaikki suomalaiset rakastavat ja ovat aina rakastaneet.
Se on kaikkien opiskelijoiden suosima pubi.
= Se on pubi, jota kaikki opiskelijat suosivat.
Partisiipit Zil


Lauseen jäseniä
Yleistä
Suomen kielessä lauseen voi tehdä pelkän verbin (predikaatin) avulla:
Sataa. Mennään!
Tavallisesti lauseessa on kuitenkin myös subjekti (tekijä):
Liisa lukee. He laulavat.
Muita lauseen jäseniä ovat objekti, predikatiivi, adverbiaali ja attribuutti.
Predikaatti eli lauseen pääverbi on se verbi, joka on lauseessa persoonamuodossa (aktiivissa tai passiivissa). Se kertoo, mitä joku tekee, mitä tehdään:
Avasin ikkunan. Et saa mennä ulos. Olen ostanut auton.
Lähdetkö syömään? Sinun täytyy nyt oppia tämä.
Osta sanakirja! Älkää menkö sinne! Hän ei ole nyt kotona.
Laskut maksetaan pankkiin. Harjoitukset on tehty.
Subjekti kertoo, kuka, mikä, ketkä, mitkä tekevät tai ovat:
Minä avasin ikkunan. Onko tuo hyvä sanakirja?
Saako Joni tulla meille? Pekka ja Kalevi ovat ulkona.
Aurinko paistaa ja linnut laulavat.
Kolme lintua istui oksalla. Yksi lensi pois.
Huom! Lauseen subjekti näkyy joskus vain verbin persoonapäätteestä:
Menin kotiin. Tuletteko tänne?
Objekti ilmaisee tekemisen kohteen tai tuloksen. Se on verbin määrite, liittyy lauseen verbiin:
Ostin sanakirjan. Teitkö kaikki harjoitukset?
Talo maalataan. Avaa tuo ikkuna!
Menen ostamaan ruokaa.
238 Lauseen jäseniä


Predikatiivi kertoo millainen, mikä, millaista, mitä (ainetta) tai kenen subjekti on:
Liisa on suomalainen. Liisa on opettaja.
Fei on kiinalainen opiskelija.
He ovat ulkomaalaisia opiskelijoita.
Vesi on kylmää. Sormus on kultaa.
Onko tuo kirja sinun? Ei, se on Mairen.
Adverbiaali ilmaisee millä tavalla, missä, milloin jne. tekeminen, toiminta tapahtuu. Se määrittää tavallisesti lauseen verbiä:
Liisa laulaa kauniisti. Puhut suomea hyvin.
Menemme illalla ravintolaan.
Attribuutti määrittää lauseessa olevaa substantiivia.
Attribuuttina on useimmiten adjektiivi, pronomini, lukusana tai substantiivi.
Attribuutti on tavallisesti pääsanan edessä:
Pienet lapset leikkivät pihalla.
Oletko lukenut tämän mielenkiintoisen kirjan?
Kirjoitin kortin kahdelle hyvälle ystävälleni.
Opiskelen suomea Helsingin yliopistossa.
Lauseen eri jäsenet saa selville yksinkertaisten kysymysten avulla, esim.
Liisa puhuu.
Mitä tekee? Kuka puhuu?
puhuu
Liisa
predikaatti
subjekti
Liisa puhuu englantia. Mitä puhuu?
englantia
objekti
Liisa puhuu englantia sujuvasti. Millä tavalla puhuu?
sujuvasti
adverbiaali
Liisa on mukava.
Millainen Liisa on?
mukava
predikatiivi
Liisa asuu pienessä talossa. Millaisessa talossa?
pienessä
attribuutti
Lauseen jäseniä 239


Subjekti
Subjekti on se lauseen sana, joka kertoo, kuka tai mikä tekee, kuka tai mikä on. Subjektin löydät esimerkiksi seuraavien kysymysten avulla:
Pekka lukee kirjaa.
Kuka lukee?
Pekka
subjekti
Mitä Pekka lukee?
kirjaa
objekti
Kirjat ovat kalliita.
Mitkä ovat kalliita?
kirjat
subjekti
Millaisia kirjat ovat?
kalliita
predikatiivi
Kaapissa on ruokaa.
Mitä kaapissa on?
ruokaa
subjekti
Missä on ruokaa?
kaapissa
adverbiaali
Lapissa asuu saamelaisia.
Keitä asuu Lapissa?
saamelaisia
subjekti
Missä asuu saamelaisia?
Lapissa
adverbiaali
Huom! Lauseen subjekti voi näkyä verbin 1. ja 2. persoonan persoonapäätteestä: Katsoitko eilen televisiota? En. Olin kylässä ystävien luona.
Tavallisesti subjektina on erillinen sana, yleensä substantiivi, pronomini tai lukusana (numeroilmaus):
Mies istuu penkillä.
Lapset leikkivät pihalla.
Pysäkillä seisoi ihmisiä.
Me olimme torilla.
Nämä ovat mansikoita.
Kaksi miestä seisoo pysäkillä.
Subjektin sijamuodot
Subjektin sijamuodot ovat nominatiivi, partitiivi ja genetiivi.
1. 	Nominatiivisubjekti
Nominatiivi on subjektin yleisin sijamuoto. Nominatiivisubjekti on normaalilauseessa lauseen alussa, ennen verbiä.
Poika lukee kirjaa.
Kirja on mielenkiintoinen.
Pojat pelaavat palloa kentällä.
Peli on jännittävä.
240 Lauseen jäseniä


Huom! Jos eksistentiaalilauseen subjekti on yksikössä ja lauseen lopussa, se on indefiniittinen: subjektista ei ole puhuttu aikaisemmin.
Pihalla on (joku) poika. (uusi puheenaihe)
Poika leikkii koiran kanssa. (tuttu puheenaihe)
Subjekti on aina nominatiivissa, jos lauseessa on objekti.
Monet suomalaiset puhuvat englantia.
Subjekti on aina nominatiivissa, jos lauseessa on predikatiivi.
Kahvi on kuumaa.
Monet suomalaiset ovat hiljaisia.
2. 	Partitiivisubjekti
Partitiivisubjekti on mahdollinen vain seuraavissa lausetyypeissä:
eksistentiaalilauseet, omistuslauseet ja muutos + tulos «lauseet (elatiivirakenne)
Jos näiden lauseiden subjekti on partitiivissa, subjekti ilmaisee tavallisesti epämääräistä määrää tai joukkoa:
Pihalla on poikia.
Pöydällä on kirjoja.
Kaapissa on leipää ja juustoa.
Kupissa on kahvia.
Lapissa asuu saamelaisia.
Puiston penkillä istui vanhoja miehiä.
Meillä on paljon kotitehtäviä.
Heistä tulee opettajia.
Negatiivisen eksistentiaalilauseen, omistuslauseen ja muutos + tulos -lauseen (elatiivi- rakenteen) subjekti on aina partitiivissa!
Huoneessa ei ole radiota. Vrt. Huoneessa on radio.
Minulla ei ole puhelinta. Minulla on puhelin.
Liisasta ei tullut lääkäriä. Liisasta tuli lääkäri.
Jos lauseen subjekti on partitiivissa, lauseen predikaatti on aina yksikön 3. persoonassa!
Pihalla on poikia. ,
Pysäkillä seisoi ihmisiä.
Partitiivisubjekti on yleensä verbin jäljessä, lauseen lopussa!
Kupissa on kahvia.
Pihalla kasvaa kauniita ruusuja.
Lauseen jäseniä 241


Muista! Koska sanojen paljon, vähän ja monta jälkeen tulevan sanan täytyy olla partitiivissa, ne eivät voi liittyä lauseen subjektiin, jos lauseessa on objekti tai predikatiivi:
Täällä
on
asuu
elää
käy
-> Moni ihminen puhuu englantia.
on mukava.
3. 	Genetiivisubjekti
Nesessiivilauseen subjekti on genetiivissä (ks. s. 271).
Minun täytyy mennä kotiin.
Heidän ei tarvitse mennä työhön.
Opiskelijoiden pitää tehdä monta harjoitusta.
Teidän ei kannata ostaa liian kallista sanakirjaa.
Huom! Genetiivisubjektina voidaan pitää myös "On hauskaa” -lauseisiin liittyvää tekijää (ks. s. 283):
Minun on vaikea oppia suomea.
Lasten on helppo oppia vieraita kieliä.
Subjektin ja predikaattiverbin suhde
Kun subjekti on nominatiivissa, lauseen predikaatti eli pääverbi on samassa persoonassa ja luvussa kuin subjekti:
Mies kävelee kadulla. Miehet kävelevät kadulla.
Minä luen. Me luemme.
Huom! Myös kieltoverbi (kieltosana) noudattaa lauseen subjektin persoonaa ja lukua:
En osaa soittaa enkä laulaa.
He eivät soittaneet eivätkä kirjoittaneet.
Jos lauseessa on monta subjektia, predikaatti on aina monikossa.
Jos yksi subjekteista on pronomini minä tai me, verbi on monikon 1. persoonassa:
Sinä ja minä olemme hyvät ystävät.
Pekka, Matti ja minä menimme elokuviin.
Te ja me olemme tunteneet toisemme jo kauan.
Jos subjektina on pronomini sinä tai te, verbi on monikon 2. persoonassa:
Hän ja sinä olette parhaita ystäviäni.
Sinä, Pekka ja Matti voitte mennä.
Te ja nuo pojat saatte tulla nyt.
242 Lauseen jäseniä


Kun lauseen subjekti on partitiivissa, lauseen predikaatti on aina yksikön 3. persoonassa.
Lasissa on vettä.
Lapissa asuu saamelaisia.
Kun lauseen subjekti on genetiivissä, lauseen predikaatti on aina yksikön 3. persoonassa.
Näiden opiskelijoiden täytyy tehdä harjoitukset.
Meidän ei tarvitse mennä kauppaan.
Huomaa erityisesti seuraavat tapaukset:
A. 	Lauseen subjektina oleva sana on muodoltaan yksiköllinen, vaikkakin merkitykseltään monikollinen. Lauseen verbi on yksikössä!
1. Subjektina on numeroilmaus:
Kaksi miestä seisoi kadulla juttelemassa.
Kolme poikaa pelasi palloa kentällä.
Suomessa asuu noin viisi miljoonaa ihmistä.
Tuhat mielenosoittajaa marssi torille.
70 % suomalaisista naisista tekee työtä kodin ulkopuolella.
Huom! Jos numerosubjekti tarkoittaa määrättyä, tunnettua, ainoata joukkoa, verbi on monikossa (ks. s. 140):
Naapurin kaikki kolme poikaa ovat jo koulussa.
Suomen kaikki 200 kansanedustajaa lähtivät kesälomalle.
Seuraavat viisi taiteilijaa saivat palkinnon:...
2. Subjektina on pronomini monta + substantiivi:
Pihalla leikki monta lasta.
Kadulla on monta autoa.
Huom! Muoto monta on partitiivi, joten se ei voi olla lauseen subjektina, jos lauseessa on objekti tai predikatiivi.
Moni suomalainen puhuu englantia.
Monet suomalaiset ovat vaaleatukkaisia.
3. Subjektina on kollektiivisana (ryhmäsana):
Osa meistä oli kuullut jutun jo aikaisemmin.
Joukko miehiä istui puistossa.
Torille oli kokoontunut kansaa.
Nuoripari sai halvan asunnon Vantaalta.
Kollektiivisanoja ovat esimerkiksi perhe, kansa, väki, joukko, ryhmä, lauma, parvi, osa (jostakin joukosta).
Lauseen jäseniä 243


4. Subjektina on pronomini kumpikin:
Kumpikin lupasi tulla ajoissa. Kumpikaan meistä ei puhu japania.
5. Subjektina on yksiköllinen pronomini kaikki:
Kaikki oli ihanaa. Kaikki meni hyvin.
Vrt. Kaikki (ihmiset) olivat ihania. Kaikki lupasivat tulla ajoissa.
B. 	Verbi on yksikön 3. persoonassa, vaikka lauseen subjekti on monikossa.
1. Subjekti on monikon partitiivissa:
Pihalla kasvaa puita.
Tähän tulee uusia taloja.
Meillä on lapsia.
Heistä tuli opettajia.
2. Eksistentiaalilauseen tai omistuslauseen subjektina on monikkosana tai parisana, josta ei ole puhuttu aikaisemmin. Subjekti on verbin jäljessä:
Kaapissa on saappaat. Vrt. Saappaat ovat Liisan.
Talossa on korkeat portaat.
Mirjalla on ruskeat silmät.
Tähän huoneeseen tulee uudet verhot.
Autossani on talvirenkaat.
3. Subjektina on sana puolet (= 50 %; vrt. numerosubjekti, s. 243):
Vain puolet opiskelijoista tuli paikalle.
Puolet heistä vastasi oikein.
4. Subjektina on monikollinen erisnimi:
Helsingin Sanomat ilmestyy myös sunnuntaisin.
Yhdysvallat osallistuu kokoukseen.
244 Lauseen jäseniä


Lauseet ilman subjektia
1. Passiivilauseet:
Kirja käännettiin ruotsiksi.
Tehtäviä ei ole tehty.
Torilla myydään tuoreita vihanneksia.
Tähän rakennetaan korkeita kerrostaloja.
Harjoitukset täytyy tehdä huomiseksi.
2. Geneeriset lauseet (ks. s. 282):
Täällä voi opiskella suomea.
Saako täällä polttaa?
Jos lukee paljon, tietää paljon.
Kirjoja voi lainata kirjastosta.
3. Lauseen verbi kertoo, millainen ilma, sää on:
Sataa.
Eilen tuuli.
Ulkona pyryttää ja on kylmä.
4. Lauseessa on tietynlainen tunnetta tai fyysistä olotilaa ilmaiseva verbi:
Päätä särkee. Meitä väsyttää.
Vatsaan koskee. Minua pyörryttää.
Mihin sattuu? Lapsia nauratti kovasti.
Huom! Kieliopin mukaan näissä lauseissa oleva partitiivi (päätä, minua) on verbin objekti. Huom! Näissä lauseissa voi olla myös subjekti:
Pekan vitsi (subjekti) nauratti minua (objekti).
5. Lause kuvailee jonkin paikan tai ajankohdan ilmapiiriä (atmosfääriä) tai säätilaa. Lauseen alussa on tavallisesti paikkaa tai aikaa ilmaiseva adverbiaali (missä?, milloin?):
Italiassa oli ihanaa. Heinäkuussa oli sateista.
Juhlissa oli mukavaa. Aamulla oli pakkasta.
Millaista siellä oli? Onpa tänään lämmintä!
(Ks. s. 260.)
Huomaa vielä "On hauskaa” -lauseet (ks. s. 283):
Suomen kieliopin mukaan tähän lausetyyppiin voi liittyä infinitiivisubjekti tai sivulausesubjekti:
On hauskaa lähteä lomalle.
Oli mukavaa, että sait työtä.
Muista, että näiden lauseiden alkuun ei panna pronominia se, kuten on tapana monissa indoeurooppalaisissa kielissä!
Lauseen jäseniä 245


Objekti
Objekti on verbin määrite, joka ilmaisee tekemisen kohteen tai tuloksen. Se kertoo, mitä jollekin tapahtuu, mitä joku tekee tai saa (aikoo, yrittää saada) aikaan.
Pekka rakastaa Liisaa.
Ostan kirjan.
Anna minulle sanakirja!
Lähetin kortit eilen.
Hän myy perunoita torilla.
Jos haluat löytää lauseen objektin, voit käyttää esimerkiksi kysymyssanoja
ketä? Ketä Martti rakastaa? Hän rakastaa Ullaa,
kenet? Kenet hän näki eilen? Hän näki minut ja Leenan,
mitä? Mitä ostit? Ostin hyvän sanakirjan.
Mitä sinä juot? Juon kahvia,
minkä? Minkä puseron haluat? Haluan tuon sinisen puseron,
mikä? Mikä minun piti avata, ovi vai ikkuna?
mitkä? Mitkä harjoitukset te teitte? Teimme kaikki harjoitukset.
Ville rakastaa Idaa.
Kuka rakastaa? Ketä rakastaa?
Pekka osti kirjan.
Kuka osti? Minkä osti?
Ville
Idaa
Pekka
kirjan
subjekti
objekti
subjekti
objekti
Hän kirjoitti kirjeen Leenalle.
Kuka kirjoitti? hän
Minkä kirjoitti? kirjeen
Kenelle kirjoitti? Leenalle
subjekti
objekti
adverbiaali
Huom! Verbiä, jonka määritteenä voi olla objekti, kutsutaan transitiiviverbiksi. Esim.
Ostan kahvia ja omenoita. Sain kortin ja ruusuja Pekalta.
Avaa ikkuna! Teen harjoitukset. Tunnen hänet.
Verbiä, jonka määritteenä ei voi olla objektia, kutsutaan intransitiiviverbiksi. Esim. olla, asua, istua, seisoa, kävellä, juosta, tulla, mennä, tutustua, väsyä
246 Lauseen jäseniä


Huom! Objektina on tavallisesti nomini (substantiivi, pronomini, lukusana, adjektiivi):
Ostan kirjan. Saanko tämän? Ota kaksil Millaisen haluat?
Objektina voi olla myös verbin infinitiivi, lause tai lauseenvastike:
Yritän ymmärtää. Sanoin, että tämä on helppoa. Hän tajusi oievansa väärässä.
Objektin sijamuodot
Suomen kielen objektina oleva sana voi olla vain tietyissä sijamuodoissa, jotka on tärkeä oppia. Objektin sijamuodot ovat partitiivi ja akkusatiivi.
Partitiivi: Akkusatiivi:
En osta kirjaa. Ostan kirjan.
Ostin kirjoja. Osta kirja\
Ostitko kaikki kirjat?
Akkusatiivi on nimitys, joka tarkoittaa seuraavia objektin muotoja:
n-akkusatiivi (= yksikön genetiivi) kirjan
päätteetön akkusatiivi (= yksikön nominatiivi) kirja
monikkoakkusatiivi (= monikon nominatiivi) kirjat
Aion ostaa kirjan. Ostin kirjan.
Lue kirja! Kirja käännettiin ranskaksi.
Oletko lukenut nämä kirjat?
Persoonapronomineilla ja kysymyspronominilla kuka? on oma akkusatiiviobjektin t-muoto:
kenet? minut meidät
sinut teidät
hänet heidät
Kenet sinä tunnet?
Tunnen hänet.
Näitkö heidät?
(Ks. s. 252)
Kun objekti on yksikössä, mahdollisia muotoja on kolme:
partitiivi En osta kirjaa,
n-akkusatiivi Ostan kirjan,
päätteetön akkusatiivi Osta kirja!
Kun objekti on monikossa, mahdollisia muotoja on kaksi:
partitiivi Ostin kirjoja,
monikkoakkusatiivi Ostin nämä kirjat.
Lauseen jäseniä 247


Persoonapronominit, feufea-kysymyspronomini ja lukusanat kaksi, kolme jne. eivät voi olla n-akkusatiivissa (ks. s. 252)!
Suomen kielessä ei ole ns. epäsuoraa objektia kuten monissa indoeurooppalaisissa kielissä. Sellaiset verbin määritteet, jotka eivät ole objektin sijamuodoissa, ovat suomen kieliopin mukaan adverbiaaleja.
Pidätkö suklaasta? suklaasta
Rakastan suklaata. suklaata
Haluan tutustua häneen. häneen
Haluan oppia tuntemaan hänet. hänet Soitin hänelle. hänelle
adverbiaali
objekti
adverbiaali
objekti
adverbiaali
Silloin kun objektina on nomini, täytyy katsoa ensin, onko objekti partitiivissa. Näin siksi että, jos lauseessa on yksikin syy panna objekti partitiiviin, objekti on partitiivissa. Muussa tapauksessa objekti on akkusatiivissa. Partitiivi voittaa akkusatiivin!
Partitiiviobjekti (kirjaa; kirjoja)
1. 	Lause on negatiivinen (kielteinen).
En osta kirjaa.
Älä avaa ikkunaa!
Taloa ei maalata.
Meidän ei tarvitse ostaa uutta asuntoa.
En voi ostaa kaikkia kirjoja.
On mahdotonta saada halpaa asuntoa.
2. 	Objektisana ilmaisee epämääräistä eli indefiniittistä määrää (kvantiteettia).
Ainesanat, abstraktisanat yksikön partitiivissa:
Ostan ruokaa.
Juotko olutta?
Keitetään kahvia!
Minun täytyy juoda vettä. Tuo jotain lukemista!
Vrt.
Konkreettiset sanat monikon partitiivissa:
Ostin halpoja kirjoja!
Myyttekö te perunoita? Myydäänkö täällä talvitakkeja? Minun täytyy ostaa tomaatteja. Tuo lehtiä!
Juon yhden oluen. Tuo nuo lehdet minulle!
(Kysymyksessä on määrätty, tietty määrä.)
248 Lauseen jäseniä


3. Prosessi on kesken.
Tämä tarkoittaa sitä, että verbin ilmaisema tekeminen, toiminta on kesken, ei vielä loppunut, prosessi on käynnissä. Verbin ilmaisema tekeminen on irresultatiivista, eli tekemisen tulosta ei tule (vielä) tai tulosta ei ajatella.
Vertaa lauseiden merkityksiä:
Prosessi:
Pekka lukee nyt kirjaa.
Taloa maalataan.
Kirjoitan kirjettä Villelle.
Olen kirjoittanut kirjettä jo puoli tuntia.
Katsoin elokuvaa vähän aikaa. Katsoin elokuvan kokonaan.
4. 	Lauseessa on ns. partitiiviverbi.
Suomen kielessä on verbejä, joiden objekti on aina partitiivissa. Monet näistä verbeistä ilmaisevat voimakasta tunnetta (esim. rakastaa, vihata) tai tekemistä, jonka ajattelemme jatkuvan melko kauan (esim. odottaa, ajatella). Nämä verbit on syytä oppia ulkoa.
Esimerkkejä:
odottaa Odota minua!
ajatella Ajattelin asiaa,
harrastaa Harrastan musiikkia ja lukemista,
kysyä Kysyin asiaa opettajalta!
kiittää Kiitän teitä.
rakastaa Ketä sinä rakastat?
vihata Mitä sinä vihaat?
pelätä Pelkään vihaisia koiria,
syyttää Syytätkö minua?
Objekti on partitiivissa aina, kun
- lause on negatiivinen
- objektin määrä on indefiniittinen
- prosessi on kesken, ei loppunut
Tulos:
Luin kirjan viime viikolla.
Talo maalataan ensi kesänä. Kun olen kirjoittanut kirjeen, vien sen postiin.
Lauseen jäseniä 249


Akkusatiiviobjekti
(kirja, kirjan; kirjat)
Akkusatiiviobjekti ilmaisee, että toiminnalla on tai tulee mahdollisesti olemaan tulos (tekeminen on resultatiivista) ja objekti on tietty, definiittinen määrä tai kokonaisuus.
Akkusatiivi: Partitiivi:
Hän lukee kirjan kokonaan. Hän lukee nyt kirjaa.
Avaa ikkuna! Älä avaa ikkunaa!
Hän osti ne kirjat. Hän osti kirjoja.
Pesin ikkunat. Pesin ikkunoita.
Muista: Objekti voi olla akkusatiivissa vain, jos yksikään partitiiviobjektin säännöistä ei ole voimassa!
Akkusatiiviobjekti yksikössä (kirja, kirjan)
(Objekti monikossa, ks. s. 252.)
Päätteetön akkusatiivi (= yksikön nominatiivi "kirja”) seuraavissa tapauksissa:
1. Lauseen verbi on imperatiivissa, käskymuodossa.
Osta kirja! Ostakaa hyvä sanakirja!
2. Lauseen verbi on passiivissa.
Talo rakennettiin viime vuonna.
Ostetaan kirja!
Me tarvitaan uusi asunto.
3. Lauseessa on nesessiivirakenne ("täytyy”-lauseet).
Minun täytyy ostaa kirja.
Pitääkö teidän saada uusi asunto?
Meidän on tehtävä tämä harjoitus huomiseksi.
Harjoitus täytyy tehdä huolellisesti.
Teidän kannattaisi ostaa hyvä sanakirja.
4. Lauseessa on ”on hauskaa saada” -rakenne.
Oli hauskaa saada uusi työpaikka.
On parasta maksaa lasku heti.
Olisi onni löytää halpa vuokra-asunto!
Minun on viisainta hankkia hyvä sanakirja.
Huom! Adjektiivit mahdoton ja vaikea ovat merkitykseltään negatiivisia. Sanomme siis:
Minun oli mahdotonta saada halpaa asuntoa.
On vaikea saada halpaa asuntoa Helsingistä.
250 Lauseen jäseniä


S. 	Lauseessa on "minulla on aikaa tehdä” -rakenne
(omistusrakenne + substantiivi + infinitiivi + objekti)
Minulla on nyt aikaa lukea tämä teksti.
Minulla on tapana syödä omena päivässä.
Heillä on tarkoitus ostaa uusi auto.
Hänellä on oikeus saada apuraha.
Vertaa lauseita:
Päätteetön akkusatiivi:
Osta kirja!
Talo maalataan.
Me tarvitaan uusi asunto.
Minun täytyy ostaa kirja.
Oli hauskaa saada uusi työpaikka.
1
Lauseessa ei ole subjektia tai lauseen verbi ei ole samassa persoonassa kuin subjekti.
n-akkusatiivi:
Minä ostan kirjan.
Me maalaamme talon.
Me tarvitsemme uuden asunnon. Minä ostan uuden kirjan.
Sain uuden työpaikan.
1
Lauseessa on subjekti ja lauseen verbi on samassa persoonassa kuin subjekti.
n-akkusatiivi (= yksikön genetiivi "kirjan”)
Yksikössä oleva objekti on n-akkusatiivissa, jos lauseen verbi on samassa persoonamuodossa kuin lauseen subjekti eikä lauseessa tarvitse käyttää partitiiviobjektia.
Vertaa lauseita:
n-akkusatiivi: Päätteetön akkusatiivi:
Ostitko sinä uuden sanakirjan? Me maksoimme laskun.
Minä teen yhden harjoituksen. Me saamme asunnon.
Ostetaanko uusi sanakirja?
Me maksettiin lasku.
Minun täytyy tehdä yksi harjoitus. Meillä oli onni saada asunto.
Partitiiviobjekti:
Me emme maksaneet laskua.
Ostitko olutta?
Kirjoitan kirjettä Kaleville.
Minun täytyy tehdä nyt tätä harjoitusta.
Lauseen jäseniä 251


Objekti monikossa
(kirjoja; kirjat)
Kun objektisana on monikossa, se on joko partitiivissa (kirjoja) tai nominatiivissa eli mo- nikkoakkusatiivissa (kirjat). Monikon partitiivia käytetään silloin, kun partitiiviobjektia koskevat säännöt ovat voimassa.
Partitiiviobjekti: Akkusatiiviobjekti:
En osta noita Kirjoja. Ostan nuo kirjat.
Ostin kirjoja. Ostin kaikki kirjat.
Luin näitä kirjoja joka päivä. Luin nämä kirjat viime viikolla.
Objektina persoonapronomini tai kysymyspronomini kuka
Kysymyspronominilla kuka? ja persoonapronomineilla minä, sinä, hän, me, te, he on kaksi mahdollista objektin sijamuotoa, feufea-pronominilla lisäksi monikkoakkusatiivi ketkä.
partitiivi:
Partitiiviobjekti:
ketä?
minua
sinua
häntä
meitä
teitä
heitä
En tunne sinua.
Ketä sinä odotat?
Kiitän teitä.
Hän katsoi minua pitkään.
akkusatiivin t-muoto:
Akkusatiiviobjekti:
Kenet ta pasit?
Ota minut mukaasi!
Sinut nähtiin eilen asemalla. Minun täytyy tavata hänet. Ketkä valittiin hallitukseen?
kenet?
minut
sinut
hänet
meidät
teidät
heidät
Objektina lukusana
Lukusanoilla kaksi, kolme jne. on kaksi yksikön objektin sijamuotoa: partitiivi ja päätteetön akkusatiivi
Partitiivi:
En ostanut neljää kirjaa. Älä ota viittä omenaa! Rakastan kahta poikaani. Odotan kolmea ystävääni.
Päätteetön akkusatiivi:
Ostin kolme kirjaa.
Ota neljä omenaa!
Vein kaksi poikaani elokuviin. Tapasin kolme ystävääni.
252 Lauseen jäseniä


Huom! Lukusana on monikossa monikkosanojen ja parisanojen edessä:
Ostitko kahdet silmälasit?
En tarvitse kaksia silmälaseja.
Huomaa erityisesti seuraavien sanojen objektimuodot:
yksi -> yhtä, yksi, yhden:
En ostanut yhtä omenaa, ostin kaksi. Osta yksi omena!
Ostin yhden omenan.
monta monta: ^
En ostanut monta kirjaa, ostin yhden. Ostin monta kirjaa.
Osta monta kirjaa!
pari -> paria, pari:
Odotan paria ystävääni.
Ostin pari kirjaa.
Osta pari kirjaa!
puoli -»■ puolta, puoli:
En saanut edes puolta pistettä.
Joisin vielä puoli kuppia kahvia.
Objektin sijamuoto Pääsäännöt
Partitiivi
1. LAUSE on
kielteinen:
En osta tätä kirjaa.
2. VERBIN TOIMINTA
on / oli kesken (prosessi):
Luen nyt kirjaa.
Luin kirjaa.
3. OBJEKTIN MAÄRA (kvantiteetti) on
indefiniittinen:
Juon olutta.
Ostan kukkia.
Akkusatiivi
myönteinen:
Ostan tämän kirjan.
saa / sai aikaan tuloksen:
Luin tämän kirjan eilen ja luen tuon kirjan huomenna.
definiittinen:
Juon tämän yhden oluen. Ostan nämä kukat.
Lauseen jäseniä 253


Koska objekti voi olla monen eri muotoinen, objektin oikeaa sijamuotoa voi hakea ns. eliminointikysymysten avulla. Koska partitiivisäännöt voittavat kaikki muut objektisäännöt, katsotaan ensin, onko syytä laittaa lauseen objekti partitiiviin.
Kysymykset:
Negatiivinen lause?
-> ON
Objekti on
Objekti indefiniittinen määrä?
-> ON
partitiivissa
Prosessi kesken?
-> ON
ruokaa
Partitiiviverbi?
-> ON
kirjoja
(sinua; kahta)
El
I
Jos objekti on monikossa, se on monikkoakkusatiivi.-> kirjat Jos objekti on yksikössä, jatketaan kysymyksiä:
I
Imperatiivi?
-» ON
Objekti on
Passiivi?
-> ON
nominatiivissa.
Nesessiivi?
ON
kirja
”0n hauskaa saada”-rakenne?
-> ON
(sinut; kaksi)
"Minulla on aikaa tehdä”-rakenne?
-> ON
I
El
I
Objekti on n-akkusatiivissa.
kirjan
(sinut; kaksi)
254 Lauseen jäseniä


Predikatiivi
Kirja on kallis.
Kahvi on kallista.
Kirjat ovat kalliita.
Predikatiivi kertoo, millainen, mikä tai kenen lauseen subjekti on. Se kuvailee, luonnehtii ja luokittelee lauseen subjektia.
Millainen on? Liisa on mukava.
Millaista on?
Tuo kissa on pieni.
Kahvi on kuumaa. Lukeminen on mukavaa.
Mikä on?
Liisa on lääkäri. Leijona on eläin.
Tämä on valkoviiniä. Laukku on nahkaa.
Mitä ainetta on?
Kenen on?
Tuo kirja on Liisan.
Predikatiivilauseen jäsenet löydät esimerkiksi seuraavien kysymysten avulla:
Martti on iloinen.
Kuka on?
Millainen Martti on?
Martti
iloinen
subjekti
predikatiivi
Tee on kuumaa.
Mikä on? Millaista on?
tee
kuumaa
subjekti
predikatiivi
He ovat opiskelijoita. Ketkä ovat? Mitä ovat?
he
opiskelijoita
subjekti
predikatiivi
Kirja on Liisan.
Mikä on? Kenen on?
kirja
Liisan
subjekti
predikatiivi
Lauseen jäseniä 255


Predikatiivilauseen rakenne
Subjekti
Verbi
Predikatiivi
Kuka? Mikä?
olla-verbi
Millainen? Millaista?
Ketkä? Mitkä?
Millaisia? Mitä? Kenen?
Poika
on
pieni.
Jäätelö
oli
hyvää.
Maija
ei ole
lääkäri.
He
ovat
opiskelijoita.
Opiskelijat
ovat
iloisia.
Pusero
on
silkkiä.
Tuo sanakirja
on
Leenan.
Predikatiivin yhteydessä käytetään olla-verbiä, joka on tavallisesti lauseen pääverbi. Predikatiiviin liittyy olla-verbi sellaisissakin lauseissa, joiden pääverbi on jokin muu verbi.
Tämän viinin täytyy olla ranskalaista.
Kahvin pitää olla kuumaa.
Onko teidän pakko olla noin vihaisia?
Yritän olla ahkerampi.
Nuo opiskelijat voivat olla amerikkalaisia.
Nämä saappaat saisivat olla vähän pienemmät.
Predikatiivina oleva sana voi olla
a) 	adjektiivi
Kirja on hyvä.
Viini on hyvää. Opiskelijat ovat ahkeria.
millainen?
millaista?
millaisia?
b) substantiivi
Matti on insinööri.
Hän on Liisa.
Me olemme opiskelijoita. Laukut ovat muovia.
Kirja on Liisan.
c) pronomini
Se on minun.
Tuo kirja on hänen.
mikä?
kuka?
mitä?
mitä ainetta? kenen?
kenen?
256 Lauseen jäseniä


Predikatiivin luku
Predikatiivi on yleensä samassa luvussa kuin lauseen subjekti.
Jos subjekti on yksikössä, on predikatiivikin yksikössä:
Liisa on suomalainen.
Hän on mukava.
Viini on kallista.
Jos subjekti on monikossa, on predikatiivikin monikossa:
He ovat suomalaisia.
Suomalaiset ovat usein vaaleatukkaisia.
Sakset ovat terävät.
Subjekti on monikossa, mutta predikatiivi yksikössä (partitiivissa):
- Predikatiivi kertoo, mitä ainetta jokin on:
Nuo laukut ovat nahkaa.
Ovatko nämä sormukset kultaa vai hopeaa?
- Predikatiivi ilmaisee, että subjekti on osa jotakin:
Vapaata ja Martinlaakso ovat Vantaata.
Huom! Teitittely:
Te (herra Virtanen) olette kovin ystävällinen.
Vrt. Te (kaikki) olette kovin ystävällisiä.
Huom! Seuraavanlaisessa superlatiivi-ilmauksessa predikatiivi on monikossa, vaikka subjekti olisikin yksikössä:
Tokio on maailman suurimpia kaupunkeja. (Ks. s. 99)
Predikatiivilauseen subjekti on aina nominatiivissa!
Tämä on viiniä. Viini on hyvää.
Me olemme suomalaisia. Suomalaiset ovat hiljaisia.
Lauseen jäseniä 257


Predikatiivin sijamuodot
Predikatiivin sijamuodot ovat
a) nominatiivi
Kirja on kallis.
Onko hän opettaja?
Liisan silmät ovat siniset.
b) partitiivi
Sokeri on makeaa.
Opiskeleminen on raskasta.
Me olemme aikuisia.
c) genetiivi
Kirja on Liisan.
Sanakirja on opettajan.
Tämä on hänen.
Kun predikatiivi on possessiivinen eli ilmaisee omistajan, se on genetiivissä. Genetiivissä oleva predikatiivi vastaa kysymykseen kenen (on).
Se, onko predikatiivi nominatiivissa vai partitiivissa, riippuu lauseen subjektista ja/tai predikatiivin sanaluokasta.
Predikatiivi on nominatiivissa tai partitiivissa seuraavien sääntöjen mukaan:
Nominatiivi, yksikkö
1. Subjekti on yksikössä oleva konkreettinen sana:
Liisa on lääkäri. Pekka ei ole opettaja. Tämä on kuppi.
Maija on mukava. Kassi on sininen. Kamera on japanilainen.
Onko tuo auto amerikkalainen? Kuinka kallis tuo auto on?
2. Lause on geneerinen:
Jos on ahkera, oppii nopeasti.
Kun on sairas, täytyy levätä.
Jos asuu Suomessa, kannattaa opiskella suomea.
258 Lauseen jäseniä


Nominatiivi, monikko
1. Subjekti on parisana tai monikkosana eli sellainen monikossa oleva sana, joka tarkoittaa yhtä esinettä, kokonaisuutta:
Liisan uudet kengät ovat italialaiset.
Jannen silmät ovat ruskeat.
Leenan hiukset ovat punaiset.
Kasvot ovat pyöreät.
Sakset ovat terävät.
Nuo lastenvaunut ovat aika kalliit.
Nämä silmälasit eivät olleet halvat.
2. Subjekti tarkoittaa jotain tiettyä, ainoata joukkoa:
Makuuhuoneen seinät ovat valkoiset.
He ovat tämän kaupungin (ainoat) ulkomaalaiset.
Suomessa (kaikki) hinnat ovat korkeat.
Tämän pelin säännöt ovat helpot.
Huom! Tavallisesti kuitenkin monikkosubjektiin liittyvä predikatiivi on monikon partitiivissa:
He ovat ulkomaalaisia.
Ovatko nuo omenat makeita vai happamia?
Partitiivi, yksikkö
1. 	Subjekti on ainesana (materiasana) tai abstraktisana (esim. lukeminen, opiskelu) ja predikatiivina on adjektiivi:
Ruoka on kallista. Viini on ranskalaista. Lumi on valkoista.
Minkämaalaista tuo tee on? Onko kahvi brasilialaista?
Lukeminen on mukavaa. Opiskeleminen voi olla joskus ikävää.
Siivoaminen on tylsää. Kirjallisuus on mielenkiintoista. Elämä on ihanaa.
Huom! Subjektina pronomini kaikki ja sanat ilma, sää, taivas:
(yksikössä): Kaikki oli kivaa.
Ilma/sää oli lämmin.
Taivas on sininen.
(monikossa): Kaikki (ihmiset, kirjat) olivat kivoja.
Huom! Predikatiivina on substantiivi:
Lukeminen on hyvä harrastus. Vrt. Lukeminen on hauskaa.
Vesi on hyvä ruokajuoma. Vesi on kylmää.
Lauseen jäseniä 259


Huom! Kun lause kuvailee jonkin paikan tai ajankohdan ilmapiiriä (atmosfääriä) tai säätilaa, adjektiivi(predikatiivi) on partitiivissa. Lauseen alussa on tavallisesti paikkaa tai aikaa ilmaiseva adverbiaali (missä?, milloin?). Lauseessa ei ole subjektia.
2. Predikatiivi kertoo, mitä ainetta, lajia, laatua, tyylisuuntaa subjekti on. Predikatiivisana on substantiivi:
Onko tuo viiniä? Ei, se on vettä.
Tuolit ovat muovia. Onko tuo pusero silkkiä? Sormus on kultaa.
Housut ovat sinistä samettia. Ovatko tuon kirjan kannet aitoa nahkaa? Huonekalut ovat rokokoota. Minihameet ovat nyt suurta muotia.
3. Predikatiivi ilmaisee, että subjekti on osa jotakin. Predikatiivisana on substantiivi:
Kallio on Helsinkiä. Onko Jakomäki Vantaata? Me olemme samaa kansaa.
4. ”On hauskaa" -rakenne:
Predikatiivina oleva adjektiivi on yleensä partitiivissa.
Onko mahdotonta oppia tätä? Onko kivaa opiskella suomea? Oli kummallista, että
hän ei tullut eilen. On ihanaa, kun aurinko paistaa.
Poikkeus! Jos "on hauskaa” -rakenteen predikatiivina on substantiivi tai adjektiivi hyvä, parempi tai paha, predikatiivi on nominatiivissa:
Oli onni, että sain työtä. Ei ollut ihme, että hän lähti. Oli hyvä, että tulit.
Olisi parempi mennä sinne huomenna.
Jotkut tavalliset adjektiivit, kuten kiva, mukava, ikävä, tylsä, helppo, vaikea voivat olla tässä rakenteessa joko partitiivissa tai nominatiivissa:
On helppo(a) ymmärtää tämä. Tätä on vaikea(a) käsittää.
Partitiivi, monikko
1. 	Subjekti on monikossa:
Kirjat ovat kalliita. Oletteko te opiskelijoita? He eivät ole suomalaisia. Nämä ovat
vaikeita lauseita. Minkävärisiä nuo omenat ovat? Ne ovat punaisia.
Muista kuitenkin monikkosanoihin ja parisanoihin liittyvä predikatiivi:
Sakset ovat terävät.
Silmät ovat siniset.
Italiassa oli ihanaa. Heinäkuussa oli sateista. Talvella on kylmää.
Vrt. Italia on ihana (maa). Heinäkuu oli sateinen. Talvi on kylmä.
260 Lauseen jäseniä


Huom! Predikatiivina on passiivinen partisiippiadjektiivi:
(predikatiivilause; lauseen verbi: ovat)
Seinät ovat maalattuja/maalatut.
(passiivilause; lauseen verbi: on maalattu)
Seinät on maalattu.
2. Subjektina on numeroilmaus:
Noin 40 % opiskelijoista on miehiä. Nuo viisi miestä ovat japanilaisia. Kolme meistä on afrikkalaisia.
3. Lause on passiivinen:
Illalla oltiin väsyneitä. Kun on tultu lomamatkalta, ollaan aivan rahattomia. Ollaanpa täällä iloisia!
PREDIKATIIVILAUSEEN SUBJEKTI ON AINA NOMINATIIVISSA Vesi on kylmää.
Kirjat ovat kalliita.
KIELTOSANA El MUUTA PREDIKATIIVIN SIJAMUOTOA Kirja on kallis.
Kirja ei ole kallis.
Predikatiivin sijamuoto Pääsäännöt
SUBJEKTI
V
PREDIKATIIVI
konkreettinen sana yksikössä,
7
nominatiivissa
parisana tai monikkosana
Pöytä on pyöreä.
Silmät ovat siniset.
Lastenvaunut ovat englantilaiset.
SUBJEKTI
PREDIKATIIVI
ainesana, abstraktisana tai
partitiivissa
subjekti on monikossa
Ruoka on kallista.
Pianon soitto on vaikeaa.
Nuo kirjat ovat mielenkiintoisia.
Lauseen jäseniä 261


Huomaa kysymykset ja vastaukset:
Konkreettinen:
Mikä tuo on?
Se on kuppi.
Millainen se on?
Se on kaunis.
Minkämaalainen se on? Se on suomalainen.
Minkävärinen se on?
Se on valkoinen.
Aine/materia:
Mitä tuo on?
Se on kahvia.
Millaista se on?
Se on hyvää.
Minkämaalaista se on? Se on brasilialaista.
Minkäväristä se on?
Se on ruskeaa.
Attribuutti
Attribuutti on substantiivin määrite. Attribuutti on useimmiten pääsanan edessä:
Attribuutti Pääsana
Mikä? kirja
Mikä kirja? tämä kirja
Millainen kirja? hauska kirja
Kenen kirja? Jaakon kirja
1. 	Attribuutti on samassa luvussa ja sijamuodossa kuin pääsana:
- attribuuttina on adjektiivi tai partisiippiadjektiivi
Asumme isossa keltaisessa talossa.
Minä pidän huumorintajuisista ihmisistä.
Pienten lasten täytyy mennä aikaisin nukkumaan.
Vein käytetyt vaatteet kirpputorille myytäväksi.
- attribuuttina on pronomini
Tunnetko tuon miehen?
Kirjat ovat tuolla pyöreällä pöydällä.
Lahtiset asuvat tässä talossa.
Tutustuimme moniin mukaviin ihmisiin.
Kirjoitin kaikille ystävilleni.
- attribuuttina on lukusana
Kolmella tytöllä on vaaleat hiukset.
Pidän noista kahdesta taulusta.
Hän kävi viidessä maassa.
Tutustuin kahteen hauskaan mieheen.
262 Lauseen jäseniä


Huom! Kun perusmuodossa oleva lukusana 2, 3, 4 jne. on lauseen subjektina tai objektina, sen jälkeen tuleva sana on partitiivissa:
Kolme tyttöä istuu puiston penkillä.
Tunnen ainakin kymmenen mukavaa ihmistä.
Attribuutin kongruenssi tarkoittaa sitä, että sanan edessä oleva attribuutti on samassa sijamuodossa ja luvussa kuin sen pääsana.
Sellaisia attribuutteja, jotka ovat kongruenssissa pääsanansa kanssa, sanotaan kieliopissa adjektiiviattribuuteiksi.
Suomen kielessä on muutama sellainen sana, joka on aina nominatiivissa, siis myös silloin, kun sana on attribuuttina. Tavallisimpia ovat ensi, eri, uiime, joka, koko.
Viime vuonna olin Espanjassa yksin.
Ensi viikolla menemme elokuviin.
Helena asuu eri talossa kuin minä.
Hän on käynyt joka maassa.
Tein työtä koko päivän.
Huom!
a) etunimi + sukunimi:
Jos käytetään ihmisen koko nimeä, pannaan pääte vain sukunimeen:
Kirjoitin Maire Salolle.
Tiedätkö Matti Virtasen puhelinnumeron?
b) titteli + nimi:
Jos nimen edessä on titteli (ammattinimi), pannaan pääte vain nimeen:
Hän kirjoitti presidentti Koivistolle. Professori Karosella on vastaanotto tiistaisin. Lehtori Maija Turusen luento on peruutettu.
2. 	Attribuutti on genetiivissä
Genetiiviattribuutti on aina genetiivissä; se ei siis ole samassa sijamuodossa kuin sen pääsana. Genetiiviattribuuttina on substantiivi tai pronomini:
Opiskelen Helsingin yliopistossa.
Suomen pääkaupungissa asuu noin puoli miljoonaa ihmistä.
Hän on työssä suomen kielen laitoksella.
Kuka on Ranskan nykyinen presidentti?
Soitin Jaakon siskolle.
Tulimme Kaisan autolla.
Se on hänen kirjansa.
Hän on monien nuorten idoli.
(Ks. myös s. 66)
Lauseen jäseniä 263


Attribuuttien järjestys
Sanalla voi olla useampia attribuutteja. Silloin tavallinen järjestys on:
pronomini
genetiivi
lukusana
adjektiivi
pääsana
noilla
Liisan
kahdella
mukavalla
pojalla
tuosta
Leenan
kivasta
koirasta
minun
kolme
rakkainta
ystävääni
Adverbiaali
Adverbiaalit ilmaisevat tekemisen, toiminnan tapaa, paikkaa, aikaa, syytä jne. Adverbiaali vastaa esimerkiksi kysymyksiin millä tavalla, missä, minne, milloin, minkä vuoksi.
Tapasin hänet eilen torilla.
Kenet tapasin?
Milloin tapasin?
Missä tapasin?
Ostin Kaarinalle kukkia.
Mitä ostin? kukkia objekti
Kenelle ostin? Kaarinalle adverbiaali
Tavallisesti adverbiaalit ovat verbin määritteitä ja ilmaisevat
1. tapaa (miten? kuinka? millä tavalla?)
Hän laulaa kauniisti. Älä puhu niin nopeasti!
Te puhutte suomea oikein hyvin. Tulen mielelläni.
Kieliä voi oppia ahkerasti lukemalla.
2. paikkaa (missä? mistä? mihin?)
Mies juoksi kadulla. Menemme teatteriin. Tulen torilta.
Liisa on kotona. Lähdetkö ulos illalla?
3. aikaa (milloin? koska? mihin aikaan?)
Lähden maalle ensi viikolla. Herään aina aikaisin.
Oppitunti alkaa kello kymmenen.
Joulun jälkeen menemme Lappiin.
Ossin syödessä Sirpa katseli televisiota.
hänet objekti
eilen adverbiaali
torilla adverbiaali
264 Lauseen jäseniä


4. 	tekemisen kestoa (kuinka kauan?) Huomaa sijamuodon vaihtelu!
Olin Italiassa (yhden) viikon.
Opiskelimme koko päivän. "yksi” + genetiivi
Odotin häntä tunnin.
Me oltiin Italiassa viikko.
Tätä kirjoitettiin ainakin vuosi.
Teidän täytyy opiskella tunti päivässä.
Odota minuutti!
En ehdi odottaa tuntia.
Ei olla täällä koko iltaa. negatiivilause + partitiivi
Teidän ei tarvitse opiskella koko päivää.
passiivi-, nesessiivi- tai imperatiivi lause + yksikön perusmuoto
(Kieliopeissa näistä adverbiaaleista käytetään nimitystä osma-adverbiaalit eli objektin sijaiset määrän adverbiaalit, koska niiden sija vaihtelee lähes samalla tavalla kuin objektin sijamuoto.)
Huom! Negatiivilauseissa sekä objekti että osma-adverbiaali voivat olla samassa sijamuodossa:
En odota sinua tuntia.
Älä ajattele tätä asiaa koko päivää!
Yleensä objektin ja adverbiaalin kuitenkin erottaa sijamuodoista: objektin sijamuotoja ovat vain partitiivi ja akkusatiivi (n-muoto ja yksikön ja monikon nominatiivi)
Adverbiaali Objekti
Pidän sinusta. Rakastan sinua.
Kirjoitin Tuijalle. Kirjoitin kirjeen.
Tutustuin Suomeen hyvin. Tunnen tämän maan hyvin.
Huom! Adverbiaaleiksi sanotaan myös adjektiivin ja adverbin määritteitä (ks. s. 68):
Liisa on erittäin mukava tyttö. Kuka on?
Mikä Liisa on? Millainen tyttö? Kuinka mukava?
Liisa
tyttö
mukava
erittäin
subjekti
predikatiivi
attribuutti
adverbiaali
Fei puhuu suomea oikein hyvin. Kuka puhuu?
Mitä puhuu?
Millä tavalla puhuu? Kuinka hyvin?
Fei
suomea
hyvin
oikein
subjekti
objekti
adverbiaali
adverbiaali
Lauseen jäseniä 265


Suomalaisia lausetyyppejä
Peruslause
Yksinkertaisessa peruslauseessa näkyy yleensä lauseen subjekti eli tekijä ja predikaatti eli lauseen pääverbi:
Liisa lukee.
Mitä tekee? lukee predikaatti
Kuka lukee? Liisa subjekti
Suomen kielessä tekijä (subjekti) voidaan ilmaista pelkän persoonapäätteen avulla: Nukutko? Kävelemme.
Lauseessa täytyy olla verbi eli predikaatti, mutta subjekti eli tekijä ei aina ole pakollinen (ks. s. 245):
Sataa. Tuulee.
Täällä puhutaan suomea.
Lähdetään! Juostaan!
Saako täällä tupakoida?
Lauseessa voi olla myös
objekti: Liisa lukee kirjan.
Minkä Liisa lukee? adverbiaali: Liisa lukee kirjan ensi viikolla
Milloin lukee? predikatiivi: Kirja on mielenkiintoinen.
Millainen kirja on?
Peruslauseen rakenne:
Subjekti
Predikaatti
(Objekti)
(Adverbiaali)
Kaisa
nauraa.
Miehet
keskustelivat
kadulla.
Pekka
kirjoitti
kirjeen
Liisalle.
Hän
ei mennyt
kotiin.
Kuka
puhuu
suomea
sujuvasti?
Ostin
kirjoja
alennusmyynnistä.
kirjan
ensi viikolla mielenkiintoinen
266 Suomalaisia lausetyyppejä


Kysymyslauseessa on predikaattiverbi ennen subjektia, ellei lause ala kysymyssanalla:
Nauraako Kaisa? Kirjoittiko Pekka Liisalle? Etkö mennyt kotiin? Missä sinä asut? Milloin hän tulee?
Muita suomalaisia lausetyyppejä ovat
1. verbi + verbi -lause:
Liisa menee syömään.
2. nesessiivilause:
Liisan täytyy syödä.
3. omistuslause:
Liisalla on kaksi lasta.
4. eksistentiaalilause:
Pöydällä on puhelin.
5. muutos + tulos -lauseet:
Minusta tuli opettaja. Liisa tuli iloiseksi.
6. geneerinen lause:
Saako täällä tupakoida?
7. "on hauskaa” -lause:
On hauskaa lähteä lomalle.
1. Verbi + verbi -lauseet
Tavallisen peruslauseen pääverbi eli predikaattiverbi on persoonamuodossa (aktiivissa tai passiivissa).
Jos lauseessa on kaksi verbiä, lauseen
a) toinen verbi on perusmuodossa eli infinitiivissä:
Haluan oppia suomea.
Osaatteko puhua suomea?
b) toinen verbi on ma-muodossa eli 3. infinitiivissä:
Mennään lukemaan kielioppia!
Hän on keittiössä tekemässä ruokaa.
Milloin johtaja tulee syömästä?
c) toisesta verbistä tehdään substantiivi:
Rakastan syömistä.
Pidätkö opiskelemisesta?
Aloitin pianon soiton opiskelun vuosi sitten.
Lauseen pääverbi määrää lauseen toisen verbin muodon:
Kun lauseen pääverbi on transitiiviverbi eli sellainen verbi, jonka kanssa voi olla objekti, lauseen seuraava verbi on tavallisesti perusmuodossa eli infinitiivissä:
Mitä haluat? Haluan kirjan.
Haluan lukea kirjan.
Suomalaisia lausetyyppejä 267


Kun lauseen pääverbi on sellainen liikettä, liikkumista ilmaiseva verbi, joka vastaa kysymyksiin missä? mistä? mihin?, lauseen seuraava verbi on 3. infinitiivissä:
Missä olit? Olin ravintolassa.
Olin syömässä.
Mihin menet? Menen ravintolaan Menen syömään.
Mistä tulet? Tulen ravintolasta.
Tulen syömästä.
Lisäksi on joukko sellaisia verbejä, joiden jälkeen ei voi tulla toista verbiä. Silloin täytyy käyttää verbistä tehtyä substantiivia:
Nautin lukemisesta.
Lopeta tupakan polttaminen!
Huom! Lauseessa voi olla kolmekin verbiä. Silloin ensin tuleva verbi määrää aina seuraavan verbin muodon:
Haluan oppia puhumaan suomea hyvin.
Pystyn aloittamaan opiskelemisen vasta ensi vuonna.
Joskus pääverbiä seuraavan verbin muotoa on vaikea päätellä. On opittava ulkoa verbin rektio eli se, missä muodossa seuraava verbi on.
Pääverbi + infinitiivi (verbin perusmuoto)
Mitä haluat? Haluan jäätelöä.
Haluan syödä.
Aion matkustaa Italiaan ensi kesänä. Hän lupasi tulla ajoissa.
Osaatko soittaa pianoa?
Hän unohti ottaa sanakirjan mukaan. Voisitteko sanoa, paljonko kello on? Meidän täytyy lähteä kotiin.
Haluan syödä jäätelöä. Muistitko ostaa maitoa? Saammeko lähteä kotiin? Viitsitkö avata tuon ikkunan? Yrittäkää tehdä harjoitukset huomiseksi!
Pääverbinä esim. aikoa, alkaa, haluta, jaksaa, luvata, muistaa, osata, päättää, saada, tahtoa, täytyä (täytyy), unohtaa, uskaltaa, viitsiä, voida, yrittää.
268 Suomalaisia lausetyyppejä


Pääverbi + 3. infinitiivi (uimaan, uimassa, uimasta)
Huom! 3. infinitiivin muodot saa verbin monikon 3. persoonasta:
he kuuntele-vat -> kuuntele- -i -maan
l -massa J -masta
3. infinitiivistä enemmän s. 218.
3. infinitiivin illatiivi
Mihin menet? Menen ravintolaan.
Menen syömään
Pääverbinä on dynaaminen verbi eli sellainen verbi, joka ilmaisee liikettä johonkin, jotakin kohti.
3. 	infinitiivin illatiivia käytetään myös monien muiden verbien kanssa (esim. jäädä, oppia). Rektio täytyy muistaa!
Lähdetkö diskoon tanssimaan? Matkustan Lontooseen opiskelemaan englantia. Menen kirjastoon lukemaan kielioppia.Tulkaa meille illalla syömään!
Jouduin kirjoittamaan tekstin uudestaan. Liisa ei tullut diskoon, vaan jäi kotiin katsomaan televisiota. Olen oppinut ajamaan autoa. En pysty vastaamaan kaikkiin kysymyksiin. Hän pääsi opiskelemaan lääketiedettä. Haluaisin ruveta opiskelemaan kiinaa.
Pääverbinä esim. lähteä, matkustaa, mennä, tulla, saapua; joutua, jäädä, kyetä, opetella, oppia, pystyä, päästä, ruveta, ryhtyä.
Huom! Pääverbi + objekti + 3. infinitiivin illatiivi:
Autatko minua tekemään nämä harjoitukset? Käskin Villeä siivoamaan huoneensa. Opetan häntä ajamaan autoa. Pyydätkö Pekkaa soittamaan minulle? Kutsuin Virtaset meille syömään. Lähetin pojan kauppaan ostamaan maitoa.
Pääverbinä esim. auttaa, jättää, kutsua, käskeä, lähettää, määrätä, opettaa, pyytää, päästää, vaatia.
3- infinitiivin inessiivi
Missä olit? Olin ravintolassa.
Olin syömässä.
Pääverbinä on staattinen verbi eli sellainen verbi, joka ilmaisee paikallaan pysymistä, ei liikettä. (Poikkeus! käydä).
Tämä rakenne on mahdollinen vain muutaman verbin kanssa (esim. olla, istua, seisoa).
Hän on keittiössä tekemässä ruokaa. Minä istun olohuoneessa katsomassa televisiota. Ulla käy pelaamassa tennistä kerran viikossa. Mies makasi sohvalla lukemassa lehteä. Hän seisoo kadulla keskustelemassa Liisan kanssa.
Suomalaisia lausetyyppejä 269


3. infinitiivin elatiivi
Mistä tulet? Tulen ravintolasta.
Tulen syömästä.
Pääverbinä on dynaaminen verbi eli sellainen verbi, joka ilmaisee konkreettista liikettä jostakin pois (esim. lähteä, tulla). Myös muutaman muun verbin jälkeen käytetään 3. infinitiivin elatiivia.
Milloin johtaja Virtanen tulee syömästä?
Lähden kirjastosta lukemasta noin kello kahdeksan.
lakata: Lakkasin polttamasta tupakkaa viikko sitten,
kieltäytyä: Kieltäydyimme maksamasta laskua,
kieltää: Kielsin lapsia menemästä ulos.
varoittaa: Varoitin heitä ajamasta liian kovaa.
Pääverbi + substantiivi
Mitä sinä rakastat? Rakastan runoja.
Rakastan runojen lukemista.
Suomen kielessä on sellaisia verbejä, joiden jäljessä ei voi olla toista verbiä, vaan toisesta verbistä täytyy tehdä substantiivi.
Kaikista suomen verbeistä voi tehdä substantiivin minen-johtimen avulla (ks. s. 223): he kuuntele-vat -» kuunteleminen
Joistakin verbeistä voi tehdä substantiivin toisellakin tavalla, esim.
tulla
—>
tulo
opiskella
—>
opiskelu
mennä
->
meno
urheilla
->
urheilu
soittaa
soitto
juosta
-»
juoksu
Muista! verbi lukea
verbi
kävellä
Huomaa!
objekti
runoja
adverbiaali
metsässä
genetiivi
runojen
adverbiaali
metsässä
substantiivi
lukeminen
substantiivi
kävely
- 	Jos verbistä tehty substantiivi on lauseessa objektina, se noudattaa normaaleja objekti- sääntöjä:
Rakastan lukemista. Harrastan pianon soittoa. Inhoan vaatteiden silittämistä. Jätkätkö suomen kielen opiskelemista? En voi sietää sateessa kävelemistä.
Kaikki vastustavat palkkojen alentamista. Aloitin suomen kielen opiskelun puoli vuotta sitten. Sinun kannattaisi lopettaa tupakan polttaminen.
270 Suomalaisia lausetyyppejä


- 	Jos verbistä tehty substantiivi on lauseessa adverbiaalina, sen muoto riippuu lauseen pääverbistä:
Pidättekö siivoamisesta? Matti nauttii uimisesta. Olen kiinnostunut jalkapallon pelaamisesta.
Pääverbinä esim. aloittaa, harrastaa, inhota, jatkaa, lopettaa, rakastaa, vastustaa, vihata (+ objekti); kiinnostua, nauttia, pitää (+ adverbiaali).
2. 	Nesessiivilauseet ("täytyy"-rakenne)
Kenen täytyy tehdä? Minun täytyy opiskella suomea.
Nesessiivilauseen subjekti (tekijä) on genetiivissä ja pääverbi aina yksikön 3. persoonassa riippumatta lauseen subjektin persoonasta.
Rakenne:
Tekijä (Subjekti) Genetiivi
Verbi Toinen verbi Yksikön 3. persoona Infinitiivi
Minun
Heidän
Matin
Opiskelijoiden
täytyy täytyy täytyi ei tarvitse
mennä kotiin, ostaa auto. käydä kaupassa, muistaa kaikkea.
Huom! Nesessiivilauseen subjekti ei aina ole ihmistä tarkoittava sana. Se voi olla esine, aine jne. Subjektin sijamuoto on kuitenkin genetiivi::
Junan
Kahvin
Tekstin
Artikkelin
täytyy täytyy täytyy ei tarvitse
saapua ajoissa, olla kuumaa, olla valmis huomenna, olla pitkä.
Huom! Lauseen nesessiiviverbi on aina yksikön 3. persoonassa.
Kysymyslauseita:
Täytyykö sinun opiskella suomea? Miksi sinun täytyy lähteä nyt kotiin? Täytyykö artikkelin olla pitkä?
Milloin käännöksen täytyy olla valmis?
Suomalaisia lausetyyppejä 271


täytyy * ei tarvitse
Täytyy-verbin negatiivimuotoa ei ole. Kielteisessä lauseessa käytetään verbiä tarvita:
- Täytyykö sinun ostaa auto?
- Ei tarvitse. Minun ei tarvitse ostaa autoa.
- Täytyykö meidän tehdä kaikki harjoitukset?
- Ei tarvitse. Teidän ei tarvitse tehdä kaikkia harjoituksia.
- Kenen täytyy mennä huomenna työhön?
- Ei kenenkään. Kenenkään ei tarvitse mennä huomenna työhön.
Nesessiivi-ilmauksia
1. täytyy * ei tarvitse:
Minun täytyy tehdä työtä.
Minun ei tarvitse tehdä työtä.
2. pitää * ei tarvitse:
Minun pitää tehdä työtä.
Minun ei tarvitse tehdä työtä.
3. on pakko * ei ole pakko:
Minun on pakko tehdä työtä.
Minun ei ole pakko tehdä työtä.
4. on + preesenspartisiipin passiivi:
Minun on tehtävä työtä.
Neg. Minun ei tarvitse tehdä työtä.
Minun ei ole tehtävä työtä.
Nesessiivinen verbi voi olla kaikissa aikamuodoissa ja useimmissa moduksissa (ei kuitenkaan imperatiivissa):
Minun täytyi/piti/oli pakko mennä kotiin. Minun oli mentävä kotiin.
Minun on aina täytynyt/pitänyt/ollut pakko tehdä näin. Minun on ollut tehtävä näin. Minun oli täytynyt/pitänyt/ollut pakko sanoa niin.
Minun täytyisi/pitäisi/olisi pakko lähteä nyt kotiin.
Minun olisi nyt lähdettävä.
Minun täytynee/pitänee/lienee pakko lähteä nyt kotiin.
Huom! Lauseessa ei ole verbin infinitiiviä.
272 Suomalaisia lausetyyppejä


Nesessiivilauseen subjekti
Nesessiivilauseen subjekti on genetiivissä ja normaalitapauksessa verbin edellä. Vertaa lauseita:
Jääkaappi on keittiössä.
Kahvi on kuumaa.
Lapset leikkivät.
Käännös tulee valmiiksi pian.
Jääkaapin täytyy olla keittiössä.
Kahvin täytyy olla kuumaa.
Lasten täytyy leikkiä.
Käännöksen täytyy tulla valmiiksi pian.
Huom! Nesessiivisen eksistentiaalilauseen, omistuslauseen ja Muutos + tulos -lauseen elatiivirakenteen subjekti ei ole genetiivissä.
Näissä lausetyypeissä subjekti on normaalisti verbin jäljessä.
Vertaa lauseita:
(Eksistentiaalilause) (Omistuslause) (Muutos + tulos)
Keittiössä on jääkaappi. Keittiössä täytyy olla jääkaappi.
Sinulla on lippu.
Sinulla täytyy olla lippu.
Pojasta tulee lääkäri.
Pojasta täytyy tulla lääkäri.
Nesessiivilauseessa ei ole subjektia ollenkaan, jos lause on passiivinen tai geneerinen. Joskus muulloinkin, etenkin puhutussa kielessä, subjekti voi jäädä nesessiiviverbin edestä pois. Silloin subjektiksi tavallisesti tulkitaan puhuja.
Talo täytyy maalata.
Jos täytyy herätä aikaisin, kannattaa ostaa herätyskello.
Täytyypä ostaa herätyskello.
(passiivilause)
(geneerinen lause)
(= Minun täytyy ostaa herätyskello.)
Nesessiivilauseen objekti
Kun nesessiivilauseen objekti on konkreettinen sana yksikössä, se on joko partitiivissa tai päätteettömässä akkusatiivissa (ei koskaan n-akkusatiivissa):
Minä ostan kirjan. Pekka kirjoitti kirjeen.
Minun täytyy ostaa kirja. Pekan piti kirjoittaa kirje.
Muuten normaalit objektisäännöt (ks. Objekti):
Meidän ei tarvinnut ostaa uutta autoa. Minun täytyy ostaa perunoita ja maitoa. Nyt minun on luettava tätä kirjaa.
Sinun on tehtävä kaikki harjoitukset.
negatiivilause indefiniittinen määrä prosessi kesken definiittinen määrä, monikko
Suomalaisia lausetyyppejä 273


Passiivinen nesessiivilause
Passiivisessa nesessiivilauseessa ei tietenkään ole subjektia (tekijää). Lauseen tekijä on joku tuntematon tai tekijää ei ilmaista. Huomaa, että nesessiiviverbi ei ole passiivin muodossa, vaikka lause on merkitykseltään passiivinen.
Talo täytyy maalata. = Jonkun täytyy maalata talo.
Rakenne:
Objekti
Nesessiiviverbi
Toinen verbi
Talo
täytyy
maalata keltaiseksi.
Taloa
ei tarvitse
maalata.
Lapsia
täytyy
kohdella hyvin.
Vaatteet
pitää
pestä huomenna.
Tämä
on pakko
osata.
Kirja
on käännettävä.
Huom! Tarvita-verbin kaksi funktiota:
a) persoonataivutus + nomini (ei verbi)
Tarvitsen uuden asunnon. Tarvitsetko rahaa? En tarvitse mitään.
b) genetiivi + ei tarvitse + toinen verbi (kielteinen nesessiivilause)
Minun ei tarvitse tehdä tätä. Heidän ei tarvinnut mennä sinne.
Huom! Täytyä- ja pitää-verbin kaksi merkitystä: täytyy
Nesessiivi: Meidän täytyy (on pakko) tilata taksi.
Päättely: En tunne Liisaa, mutta hänen täytyy olla mukava
ihminen, koska kaikki sanovat niin.
Nesessiivi: Meidän pitää (täytyy) ostaa hyvä sanakirja.
Suunnitelma, Minun piti juuri lähteä ulos, kun Pekka soitti, aikomus: = Olin juuri lähdössä ulos, kun ...
= Aioin juuri lähteä ulos, kun ...
pitää
274 Suomalaisia lausetyyppejä


Nesessiivirakennetta käytetään myös seuraavien verbien ja ilmausten kanssa:
kannattaa = on hyvä, on syytä
Minun kannattaa ostaa hyvä sanakirja.
Teidän kannattaa kerrata sanoja.
Sinun ei kannata ostaa kallista autoa.
Virtasten ei kannattanut myydä asuntoaan.
Kannattaako opiskella suomea?
Talo kannattaa maalata kesällä.
Tämä kannattaa oppia.
on syytä = kannattaa, on hyvä
Teidän on syytä opiskella suomea.
Liisan olisi syytä vaihtaa poikaystävää.
on hyvä/parasta
Teidän on hyvä kerrata sanoja ja kielioppia.
Sinun olisi parasta ostaa hyvä sanakirja.
on määrä = on aikomus
Presidentin on määrä antaa lausunto asiasta ensi viikolla.
Heidän oli määrä lähteä Italiaan.
3. 	Omistuslauseet
Kenellä on mikä/mitä? Minulla on kaksi lasta.
Suomen kielessä ei ole erityistä omistusverbiä, kuten monissa muissa kielissä.
Omistusta ilmaistaan adessiivin (-11a, -llä-muodon) ja olla-verbin avulla.
Kieliopissa sana, joka kertoo, mitä joku omistaa (omistettava), on omistuslauseen subjekti.
Rakenne:
Omistaja
Olla-verbi
Mitä omistaa?
Adessiivi
Yksikön 3. persoona
Subjekti
Minulla
on
yksi lapsi.
Meillä
on
oma talo.
Kenellä
on
sanakirja?
Kissalla
on
vihreät silmät.
Kalevilla
oli
koira.
Pekalla
ei ole
autoa.
Huom! Olla-verbi on aina yksikön 3. persoonassa.
Suomalaisia lausetyyppejä 275


Kysymyslauseita:
Onko sinulla aikaa?
Onko teillä sanakirja mukananne?
Mitä asiaa teillä on?
Kieltomuoto + partitiivi
Kun omistuslause on negatiivinen, se mitä omistetaan, on partitiivissa.
Minulla ei ole kirjaa, mutta minulla on lehti.
Meillä ei ole kahta lasta, meillä on yksi lapsi.
Kallella ei ole televisiota, mutta hänellä on radio.
Eikö teillä ole sanakirjaa?
Negatiivisessa omistuslauseessa on partitiivi!
Kysymys + partitiivi
Kysyvässä omistuslauseessa on usein partitiivi.
Onko sinulla puhelinta? Mutta: Onko sinulla auto
Onko sinulla siskoa tai veljeä? vai vene?
Onko teillä sanakirjaa?
Omistusrakenne: -ssa, -ssä + on + mikä? mitä?
Omistusrakennetta käytetään myös silloin, kun puhutaan sellaisesta, mikä kuuluu kiinteästi johonkin. "Omistaja” on eloton (ei ihminen tai eläin). "Omistaja” ilmaistaan inessiivillä:
Pöydässä on neljä jalkaa. Vrt. Koiralla on neljä jalkaa.
Huoneessa on kaksi ikkunaa. Ihmisellä on kaksi kättä.
Autossa on automaattivaihde.
Veneessä on kaksi purjetta.
Asunnossa ei ole parveketta. Negatiivi + partitiivi!
Huom! Omistusrakennetta käytetään myös seuraavissa ilmauksissa:
Millainen olo sinulla on?
Minulla on nälkä ja jano.
Onko sinulla kuuma? Minulla ei ole kuuma, minulla on kylmä.
Leenalla on kova yskä ja nuha.
Minulla on jo oikein hyvä olo. Minulla ei ole enää paha olo.
Maijalla on kova kuume. Timollakin on vähän kuumetta.
Minulla on kova kiire, en ehdi nyt jutella.
276 Suomalaisia lausetyyppejä


Omistusrakenne + substantiivi + infinitiivi
Minulla on aikaa lukea tämä.
Minulla on lupa ostaa kirja. = Minä saan ostaa kirjan.
Minulla on tapana tehdä näin. = Minä teen yleensä aina näin. Minulla on aikomus ostaa auto. = Minä aion ostaa auton. Minulla on mahdollisuus saada työtä. = Minä voin saada työtä. Minulla ei ollut onnea saada sitä.
Huomaa objektin sijamuoto, ks. s. 251.
4. 	Eksistentiaalilauseet
Missä on mikä/mitä? Kadulla on auto.
Huoneessa on tuoleja ja pöytiä.
Suomessa asuu myös saamelaisia.
Eksistentiaalilause ilmaisee tavallisimmin sitä, että jossakin on (olemassa) jotakin. Eksistentiaalilause esittelee yleensä uuden asian: lauseen subjektista ei ole puhuttu aikaisemmin. Vertaa lauseita ja huomaa lauseiden sanajärjestys sekä subjektin sijamuoto:
Pöydällä on kirja.
Pöydällä on kirjoja
(eksistentiaalilause)
Kirja on pöydällä.
Kirjat ovat pöydällä.
(peruslause)
Missä?
Verbi
Mikä? Mitä?
Mistä? Mihin?
Paikan adverbiaali
Yksikön 3. persoona
Subjekti
Pöydällä
on
puhelin.
Kylpyhuoneessa
on
amme.
Pihalla
oli
lapsia.
Kupissa
on
kahvia.
Talossa
ei ole
saunaa.
Huoneessa
ei ollut
televisiota.
Pihalla
kasvaa
punaisia ruusuja.
Puusta
putosi
lehtiä.
Sormesta
lähti
kynsi.
Taloon
tulee
sauna.
Perheeseen
syntyi
kolme lasta.
Suomalaisia lausetyyppejä 277


Eksistentiaalilauseen verbi
- verbinä voi olla vain intransitiivinen verbi eli sellainen verbi, jonka kanssa ei voi käyttää objektia, esimerkiksi olla, asua, istua, seisoa, näkyä, tulla, syntyä
- verbi on aina yksikön 3. persoonassa
Kadulla seisoi poikia ja tyttöjä. Taivaalla näkyi tähtiä.
- eksistentiaalilauseessa tavallisin verbi on o//a-verbi
Huom! Eksistentiaalilauseen verbi on yksikön 3. persoonassa. Eksistentiaalilauseessa ei voi olla objektia.
Eksistentiaalilauseen subjekti
- subjekti on indefiniittinen; uusi asia, josta ei ole ennen puhuttu
Pöydällä on kirja. Vrt. Kirja on Liisan.
Pöydällä on kirjoja. Kirjat ovat Liisan.
- monikossa oleva subjekti ilmaisee epämääräistä määrää ja on monikon partitiivissa
Kadulla on autoja.
Pihalla kasvaa puita.
Ravintolassa istui iloisia ihmisiä.
Huom! Monikkosanat ja parisanat ovat monikon nominatiivissa:
Pöydällä on Virven aurinkolasit.
Kaapissa on Seijan vanhat saappaat.
Kellarista löytyi Niinan vanhat sukset.
- ainesana subjektina ilmaisee myös epämääräistä määrää ja on partitiivissa
Jääkaapissa on maitoa, voita ja juustoa. Lasissa on vettä.
Huom! Negatiivisen eksistentiaalilauseen subjekti on partitiivissa.
Pöydällä ei ole puhelinta. Kadulla ei ole autoa. Huoneessa ei ollut ketään. Kaapissa ei ole saappaita eikä suksia.
278 Suomalaisia lausetyyppejä


Eksistentiaalilauseen adverbiaali
- on paikan adverbiaali (missä? mistä? mihin?)
Huoneessa on televisio.
Taloon tulee pankki ja kirjasto. Hampaasta lähti paikka.
- on lauseen alussa, ennen verbiä ja subjektia
Pöydällä on kirja.
Pihalla kasvaa puita.
Eksistentiaalilause:
("Mitä pöydällä on?’’)
Pöydällä on kirja.
Pöydällä ei ole kirjaa.
Pöydällä on kirjoja.
Pöydällä on silmälasit.
Kupissa on kahvia.
1
- subjekti lauseen lopussa
- subjekti nominatiivissa tai partitiivissa
- verbi yksikön 3. persoonassa
- lauseen alussa adverbiaali
Tavallinen lause:
("Missä kirja on?”)
Kirja on pöydällä.
Kirja ei ole pöydällä.
Kirjat ovat pöydällä.
Silmälasit ovat pöydällä.
Kahvi on kupissa.
1
- subjekti lauseen alussa
- subjekti nominatiivissa
- verbi samassa luvussa kuin subjekti
Esimerkkejä eksistentiaalilauseista:
Huomaa, millaisia verbejä eksistentiaalilauseessa voi olla!
Pihalla on/kasvaa komeita puita.
Puihin on jo ilmestynyt muutamia lehtiä.
Tähän tulee uusi talo.
Taloon tulee kirjasto ja pankki.
Taivaalla näkyy/on tähtiä.
Puista varisi lehtiä kadulle.
Onnettomuudessa kuoli kymmeniä ihmisiä. Lahdentien ketjukolarissa loukkaantui useita ihmisiä. Taistelussa haavoittui satoja siviilejä.
Suomalaisia Iausetyyppejä 279


5. 	Muutos + tulos -lauseet
Mistä/kenestä tulee mikä/mitä? Liisasta tulee lääkäri.
Mikä tulee/muuttuu millaiseksi? Liisa tuli iloiseksi.
a) 	Elatiivirakenne
Liisasta tulee lääkäri.
Elatiivirakenne ilmaisee subjektin kehitystä ja muutosta, joka on (mahdollisesti) pysyvää:
Liisa on opiskelija. Hän opiskelee lääkäriksi. Kun hän on valmis, hän ei enää ole opiskelija vaan lääkäri. Hänestä on tullut lääkäri.
Muutoksen/kehityksen tulos ilmaistaan useimmiten substantiivilla, joskus myös adjektiivilla:
Pojasta tuli arkkitehti.
Tästä kankaasta tulee housut.
Kahvista tuli liian väkevää.
Rakenne:
Kenestä? Mistä?
Tulla-verbi
Mikä? Mitä?
Elatiivi
Yksikön 3. persoona
Subjekti
Minusta
tulee
sairaanhoitaja.
Pertistä
ei tullutkaan
tohtoria.
Kenestä
tulee
seuraava presidentti?
Helsingistä
tuli
Suomen pääkaupunki v. 1812.
Tästä kankaasta
tulee
housut Villelle.
Huom! Lauseen verbi on aina yksikön 3. persoonassa.
Kysymyslauseita:
Mikä sinusta tulee isona?
Tuleeko Matista arkkitehti?
Minä vuonna hänestä tuli Englannin kuningatar?
Kieltomuoto + partitiivi
Pekasta ei tullut lääkäriä. Hänestä tuli opettaja. Kankaasta ei tule takkia vaan housut.
Pirkko sanoo, ettei hänestä ikinä tule kotirouvaa. Tästä ei tule mitään.
280 Suomalaisia lausetyyppejä


Monikollinen lause + monikon partitiivi
Pojista tuli mukavia miehiä.
Leenan kaikista lapsista tuli opettajia.
Tuleeko teistä insinöörejä?
Huom! Tämän lausetyypin tavallisin verbi on muutosta ilmaiseva tulla, mutta paria muutakin verbiä käytetään:
Siemenestä kasvoi/tuli kaunis kukka.
Pojasta kehittyi/kasvoi komea mies.
b) 	Translatiivirakenne
Liisa tuli iloiseksi.
Translatiivilause ilmaisee muutosta, joka ei ehkä ole pysyvä. Muutoksen tulos (millaiseksi joku/jokin muuttuu) ilmaistaan tavallisesti adjektiivilla, joskus substantiivilla.
Ilma on muuttunut kylmäksi.
Maijan posket tulivat punaisiksi.
Isä tuli vihaiseksi, kun kuuli asiasta.
Hän tuli yhtäkkiä huonovointiseksi.
Tuliko Liisa iloiseksi, kun sai kirjeen Jussilta?
Kun jää sulaa, se muuttuu vedeksi.
Rakenne:
Kuka? Mikä?
Millaiseksi?
Subjekti
T ulla/Muuttua-verbi
Translatiivi
Minä
tulin
iloiseksi.
He
tulivat
onnellisiksi.
Ilma
muuttui
sateiseksi.
Isä
on tullut
vanhaksi.
Huom! Lauseen verbi noudattaa subjektin persoonaa ja lukua.
Kysymyslauseita:
Millaiseksi jää muuttuu, kun se sulaa?
Tuliko hän iloiseksi?
Miksi sinä tulit niin vihaiseksi?
Monikkosubjekti + monikon translatiivi
He tulivat surullisiksi.
Puiden lehdet muuttuivat punaisiksi ja keltaisiksi.
Suomalaisia lausetyyppejä 281


Elatiivi vai translatiivi?
Jos lauseen verbi on kehitystä, muutosta merkitsevä tul/a-verbi, käytetään
- elatiivirakennetta silloin, kun muutos on pysyvä
Kankaasta tuli takki. Hänestä tuli invalidi.
- translatiivirakennetta, kun muutos on tilapäinen
Kaisa tuli vihaiseksi. Hän tuli sairaaksi.
Huom! Jos muutoksen tulos ilmaistaan adjektiivilla, käytetään yleensä translatiivirakennetta, vaikka muutos olisikin pysyvä:
Hiukset tulivat harmaiksi.
Isä on tullut vanhaksi ja huonomuistiseksi.
Vanhan ihmisen iho tulee ryppyiseksi.
Työ tuli valmiiksi.
Huom! Kun lauseen verbi on esimerkiksi muuttua, valmistua, täytyy käyttää translatiivia:
Hän on muuttunut aivan toisenlaiseksi ihmiseksi.
Liisa valmistui lääkäriksi vuosi sitten.
Huom! Joskus on mahdollista sanoa asia kahdella eri tavalla:
Suomesta tuli itsenäinen vuonna 1917.
Suomi tuli itsenäiseksi vuonna 1917.
6. 	Geneeriset ("yleispätevät”) lauseet
Verbin yksikön 3. persoona voi olla lauseessa ilman subjektia eli tekijää. Lauseen tekijänä voisi olla "kuka tahansa ihminen”.
Täällä voi opiskella suomea.
Huomaa heti, että hän on sairas.
Geneerinen lause on tavallinen seuraavissa tapauksissa:
voi = on mahdollista
Voiko täällä opiskella kiinaa? = Onko täällä mahdollista opiskella kiinaa?
Kesällä ei voi hiihtää. Mitä täällä voi tehdä talvisin? Tentin voi uusia ensi kuussa.
saa = on lupa, on sallittua
Saako täällä tupakoida? = Onko täällä lupa tupakoida?
Oppitunnilla ei saa haukotella. Koiria ei saa tuoda ravintolaan.
jos- ja kun-lauseet (ilmaisevat ehtoa)
Jos lukee ahkerasti, oppii nopeasti. Mitä täytyy tehdä, jos on sairas? Sitten kun oppii maan kieltä, tutustuu myös maan kulttuuriin. Kun on väsynyt, on parasta levätä.
282 Suomalaisia lausetyyppejä


Muita esimerkkejä:
Pääseekö tällä bussilla Koskelaan? Kannattaa ostaa vaatteet alennusmyynnistä. Heti kuulee, että sinä olet Turusta. Näkee kyllä, että olet ollut sairas. Luulisi melkein, että on syksy, kun koko ajan sataa.
Huom! Geneerinen lause ei kerro, mitä tosiasiassa tapahtuu. Se ilmaisee, että kuka tahansa voisi tehdä jotakin. Se ilmaisee mahdollisuutta, lupaa, ehtoa.
Passiivilauseen tekijää ei myöskään mainita, mutta passiivilauseen tekeminen on tosiasia.
- Täällä voi opiskella kiinaa. (geneerinen lause)
- Niinkö? Opiskeleeko joku täällä kiinaa? (aktiivilause)
- Kyllä. Täällä opiskellaan kiinaa joka tiistai. (passiivilause)
Huomaa objektin muodot:
Tentin voi uusia ensi kuussa.
Minä uusin tentin ensi kuussa.
Tentti uusitaan ensi kuussa.
7. 	”On hauskaa” -lauseet
On hauskaa matkustella.
On hauskaa, että sait työpaikan.
On hauskaa -rakenteen jälkeen tulee infinitiivi tai sivulause (että-, jos-, kun-lause). Kieliopissa infinitiiviä ja sivulausetta sanotaan tämän lausetyypin subjektiksi.
Rakenne:
Olla-verbi
Adjektiivi/Substantiivi
Infinitiivi/Sivulause
Predikaatti
Predikatiivi
Subjekti
On
hauskaa
lähteä lomalle.
Oli
ihanaa
saada uusi asunto.
Oliko
vaikeaa
muistaa tätä?
Onpa
kivaa,
että saitte asunnon.
Ei ollut
ihme,
että niin tapahtui.
Olipa
onni,
että tapasin sinut.
Huom! Lauseen olla-verbi on aina yksikön 3. persoonassa.
(geneerinen lause)
(aktiivilause)
(passiivilause)
Suomalaisia lausetyyppejä 283


Jos lauseessa ei ole olla-verbiä, lause muuttuu huudahdukseksi:
Ihanaa, että sait työtä!
Harmi, ettet tullut mukaan!
Huom! Jos lauseessa on nominisubjekti (sanasubjekti; yleensä ihmistä tarkoittava sana), se on genetiivissä:
Minun on vaikea oppia suomea. (= En opi suomea helposti.)
Vrt. Minusta suomea on vaikea oppia. (= Minun mielestäni/Olen sitä mieltä, että...)
On hauskaa -lauseiden predikatiivina oleva adjektiivi on yleensä partitiivissa:
On järkevää opiskella suomea, jos asuu Suomessa.
Onko mahdotonta oppia tätä kieltä?
Ei ole mahdollista löytää halpaa asuntoa Helsingistä.
On outoa, että hän ei ole soittanut.
Olisi kummallista, jos et pääsisi tentistä läpi.
Jotkut tavalliset adjektiivit (esim. mukava, ikävä, kiva, helppo, vaikea) voivat olla joko nominatiivissa tai partitiivissa:
Oli helppo(a)/vaikea(a) löytää työtä.
Adjektiivit hyvä, paha ja parempi ovat aina nominatiivissa:
On hyvä levätä välillä. Olisiko parempi tehdä tämä huomenna?
Jos predikatiivina on substantiivi, se on nominatiivissa:
Ei ole mikään ihme, että pääsit läpi tentistä.
On sääli, ettet voi tulla mukaan.
284 Suomalaisia lausetyyppejä


Lause + lause
Päälause ja sivulause
Lause voi olla yksinäislause tai yhdyslause eli kahden lauseen kombinaatio. Yksinäislause on päälause; siinä on yksi predikaatti:
Liisa lukee kirjaa.
Yhdyslause muodostuu kahdesta päälauseesta tai päälauseesta ja sivulauseesta:
Liisa lukee kirjaa ja Pertti katselee televisiota. päälause päälause
He ovat kotona, koska ulkona sataa. päälause sivulause
Sivulauseen alussa on konjunktio, kysymyssana tai relatiivipronomini.
Päälauseita: Sivulauseita:
Sanoin, että menen elokuviin.
Menen ulos, jos ei sada.
En tiedä, missä hän on.
Tunnetko tuon miehen, joka keskustelee Eilan kanssa?
Lauseita voi liitää yhteen konjunktioiden, kysymyssanojen, relatiivipronominien tai lauseenvastikkeiden avulla.
1. 	Lauseita yhdistää konjunktio:
Pekka istui sohvalla, ja Liisa luki luki lehteä. Menen Pekan kanssa ulos tai jään kotiin. Lähdetkö mukaan vai jäätkö kotiin?
Pekka lähtee, mutta Jaakko ei lähde.
Illalla en ole kotona, vaan menen ulos.
Hän ei soittanut eikä kirjoittanut.
Konjunktioita esim. ja, sekä, joko, tai, vai, mutta, vaan, sillä.
Lause + lause 285


Huom!
enkä = ja + en emmekä = ja + emme
etkä = ja + et ettekä = ja + ette
eikä = ja + ei eivätkä = ja + eivät
Tiedän, i
Luulen, f että Hannele lähti lomalle.
Olen kuullut, >
Menen ulos, jos ei sada.
Tulin kurssille, koska haluan oppia suomea.
Lähden ulos kävelemään, vaikka sataisikin.
Olisi ikävää, jollet voisi tulla mukaan.
Konjunktioita esim. että, jotta, koska, kun, jos, vaikka.
Huom!
ellen/jollen = jos + en ellemme/jollemme = jos + emme
ellet/jollet = jos + et ellette/jollette = jos + ette
ellei/jollei = jos + ei elleivät/jolleivat = jos + eivät
2. Lauseita yhdistää kysymyssana:
Haluan tietää, missä Kalevi on.
Sanoiko Pasi, mihin Johanna meni?
Kerro minulle, millaisista kirjoista pidät!
Tiedättekö, milloin hän saapuu?
Tiedätkö, tuleeko Marjut mukaan?
En tiedä, onko Marketta kotona.
Kysy Lailalta, haluaako hän tulla mukaan!
Huom! Kysyvä sivulause alkaa joko kysymyssanalla tai kysymysverbillä.
3. Lauseita yhdistää relatiivipronomini (ks. s. 120):
Tuo poika, jolla on vaalea tukka, on veljeni Martti.
Nainen, joka istuu hänen vieressään, on hänen vaimonsa Ulla.
4. Lauseet yhdistetään lauseenvastikkeen avulla:
Hän tunsi olevansa sairas.
Minä luin Sepon kuunnellessa radiota.
Tulin tänne oppiakseni suomea.
Hän istui olohuoneessa katsellen televisiota.
286 Lause + lause


Lauseenvastikkeita
Päälauseeseen voi yhdistää toisen lauseen (yleensä sivulauseen, joskus myös toisen päälauseen) niin, että toinen lause muunnetaan lauseenvastikkeeksi:
Lauseenvastike on sellainen lauseessa oleva rakenne, jonka voi sanoa toisen lauseen avulla. Lauseenvastike on päälauseen objekti tai adverbiaali:
Lauseenvastikkeen subjekti (= sivulauseen subjekti) ilmaistaan genetiivillä tai possessiivisuffiksilla:
Toivoin Pekan soittavan minulle.
Tultuan/ kotiin soitin heti Pekalle.
Lauseenvastikkeessa ei ole persoonamuotoista verbiä, vaan sivulauseen verbi ilmaistaan partisiipin tai 2. infinitiivin avulla:
Kuulin hänen lähteneen lomalle.
Hän istui sohvalla katsellen televisiota.
Lauseenvastikkeita ei käytetä kovin paljon puhekielessä. Kirjoitetussa kielessä ne ovat melko yleisiä.
Tavallisimmat lauseenvastikkeet ovat
kertovat lauseenvastikkeet (eli partisiippirakenteet eli referatiiviset lauseenvastikkeet):
Tiedän
päälause
sivulause
lauseenvastike
, että Pekka asuu Vantaalla. Pekan asuvan Vantaalla.
Tiedän Liisan olevan kotona.
Liisan syödessä Pekka luki lehteä.
objekti
adverbiaali
Pekan asuvan Vantaalla.
, että Pekka asuu Vantaalla
Tiedän
Pekan lähteneen lomalle.
, että Pekka on lähtenyt lomalle.
temporaalirakenteet (temporaaliset lauseenvastikkeet):
Matin syödessä Kun Matti syö,
Kaisa lukee lehteä.
Matin syötyä Kun Matti on syönyt,
he lähtevät elokuviin.
Lause + lause 287


finaalirakenne:
Tulin Suomeen
modaalirakenne:
Kaisa istuu sohvalla
Tulin tänne
oppiakseni suomea.
, jotta oppisin suomea.
juoden kahvia. ja juo kahvia.
kävellen.
sillä tavalla, että kävelin.
Kertovat lauseenvastikkeet
Tiedän Pekan asuvan nyt Vantaalla.
Tiedän Pekan asuneen aikaisemmin Turussa.
Kertovat lauseenvastikkeet vastaavat objektina olevia että-lauseita:
Mitä tiedät? Tiedän, että Pekka asuu nyt Vantaalla.
Tiedän, että Pekka on asunut aikaisemmin Turussa.
Huom! Päälauseen verbinä esimerkiksi
sanoa, kertoa, myöntää, väittää; tietää, ymmärtää; kuulla, nähdä, huomata; luulla, uskoa; muistaa, unohtaa
Huom! Että-lausetta ei voi muuttaa lauseenvastikkeeksi,
- jos se on negatiivinen:
Tiedän, että hän ei asu täällä.
- jos siinä on nesessiivirakenne:
Tiedän, että minun täytyy opiskella ahkerammin.
Että-lausetta ei yleensä muuteta lauseenvastikkeeksi myöskään silloin, kun se on omistuslau- se, eksistentiaalilause tai passiivilause:
Luulin, että sinulla on oma asunto.
Luulin, että huoneessa on televisio.
Luulin, että talo maalataan.
288 Lause + lause


1. Asuvan-rakenne
Että-lauseen verbi > Preesenspartisiipin genetiivi (ks. s. 230)
että asuu asuvan (<- asuva)
että tekee tekevän (<- tekevä)
Aikamuoto:
Että-lauseen tekeminen tapahtuu
- samaan aikaan kuin päälauseen tekeminen
Näin, että hän juoksi ulos.
Näin hänen juoksevan ulos.
- myöhemmin kuin päälauseen tekeminen (futuuri)
Kuulin, että Maija lähtee maalle ensi viikolla.
Kuulin Maijan lähtevän maalle ensi viikolla.
- puhehetkellä tai yleensä (yleispreesens)
Liisa kertoi, että Pekka asuu (nyt) Vantaalla.
Liisa kertoi Pekan asuvan Vantaalla.
Subjekti:
Että-lauseen subjektia vastaa genetiivi tai possessiivisuffiksi.
Kaksi subjektia (päälauseessa ja että-lauseessa eri subjekti):
päälause ei muutu
että-sana pois subjekti genetiivissä
verbi = preesenspartisiipin genetiivi
nyt nyt muut että-lauseen sanat eivät muutu
Vantaalla. Vantaalla.
Huom! Persoonapronominin genetiivin jälkeen ei tule possessiivisuffiksia:
Tiedän hänen asuvan Vantaalla.
Tiesitkö Martin opiskelevan japania yliopistossa?
Kaisa kertoi Liisan muuttavan Turkuun. Luulin hänen lähtevän Italiaan. Kuulimme ovikellon soivan.
Tiedän, Tiedän
että
-
Pekka
—»
Pekan
asuu
->
asuvan
Lause + lause 289


Yksi subjekti (päälauseessa ja että-lauseessa sama subjekti):
päälause ei muutu
Maija
sanoo,
Maija
sanoo
että
-
ildll
muuttaa
->
muuttavansa
Lahteen.
Lahteen.
että-sana pois pronomini pois
subjekti = possessiivisuffiksi
Luuletko osaavasi nyt kaiken? Uskotteko voittavanne? Tunsin olevani sairas. He väittivät olevansa oikeassa. Kuvittelimme tekevämme oikein.
2. Asuneen-rakenne
Että-lauseen verbi —
Aktiivin perfektipartisiipin genetiivi (ks. s. 233)
että on asunut että teki
asuneen (< tehneen (<■
- asunut) tehnyt)
Aikamuoto:
Että-lauseen tekeminen
- on tapahtunut aikaisemmin kuin päälauseen tekeminen
Luulen, että hän lähti jo kotiin.
Luulen hänen lähteneen jo kotiin.
Kuulin, että Hilkka oli käynyt myös Italiassa.
Kuulin Hilkan käyneen myös Italiassa.
- on jatkunut puhehetkeen asti (on voimassa vielä puhehetkellä)
Tiedän, että Marja on aina asunut Helsingissä.
Tiedän Marjan asuneen aina Helsingissä.
Kaksi subjektia:
Tiedän,
aikaisemmin
Turussa.
Tiedän
että
-
Pekka
-»
Pekan
on asunut
->
asuneen
aikaisemmin
Turussa.
päälause ei muutu että-sana pois subjekti genetiivissä
verbi = perfektipartisiipin genetiivi
Kuulin Virtasten muuttaneen. Sanoitko heidän ostaneen oman talon? En tiennyt sinun opiskelleen suomea aikaisemmin.
290 Lause + lause


Yksi subjekti:
että-sana pois
pronomini pois
subjekti = possessiivisuffiksi
Matti kertoi opiskelleensa japania kaksi vuotta Osakassa. He sanoivat voittaneensa kilpailun. Luulimme eksyneemme.
Matti Matti
kertoi, kertoi
että
-
hän
käyneensä
kävi
viime kesänä viime kesänä Lahdessa. Lahdessa.
Temporaalirakenteet (temporaaliset lauseenvastikkeet)
Liisan syödessä Mikko tiskaa.
Liisan syötyä Mikko tiskaa.
Temporaaliset lauseenvastikkeet vastaavat aikaa ilmaisevia feun-lauseita:
Milloin Mikko tiskaa?
- Liisan syödessä = (samalla, samaan aikaan) kun Liisa syö
- Liisan syötyä = (sen jälkeen) kun Liisa on syönyt
I. 	Syödessä-rakenne
Kun-lauseen verbi > Toisen (2.) infinitiivin inessiivi
kun syö syödessä
kun asuu asuessa
Syödessä-muodon saa verbin infinitiivistä (perusmuodosta) seuraavalla tavalla:
infinitiivin a, ä -> e + -ssa,-ssä
ostaa
syödä
kertoa
herätä
ostae-ssa
syöde-ssä
kertoe-ssa
heräte-ssä
Huom!
lukea
hakea
lukie-ssa
hakie-ssa
infinitiivin vartalon e ->• i
Lause + lause 291


Aikamuoto:
Kun-lauseen tekeminen tapahtuu samaan aikaan kuin päälauseen tekeminen.
Kun Liisa syö, Mikko tiskaa.
Liisan syödessä Mikko tiskaa.
Kun Liisa söi, Mikko tiskasi.
Liisan syödessä Mikko tiskasi.
Subjekti:
Kun-lauseen subjektia vastaa genetiivi tai possessiivisuffiksi. Kaksi subjektia (päälauseessa ja kun-lauseessa on eri subjekti):
Kun
-
kun-sana pois
Liisa
->
Liisan
subjekti = genetiivi
syö,
—>
syödessä
verbi = 2. infinitiivin inessiivi
Mikko Mikko päälauseen sanat eivät muutu
tiskaa. tiskaa.
Huom! Persoonapronominin genetiivin jälkeen possessiivisuffiksi:
Katselin televisiota,
Kun
-
minä
-»
Minun
syön,
—>
syödessäni
Mikko
Mikko
tiskaa.
tiskaa.
Katselin
televisiota
samalla kun
hän
—>
hänen
luki
—>
lukiessaan
lehteä.
lehteä.
Huom! 1. ja 2. persoonan pronominin genetiiviä ei tarvitse käyttää, possessiivisuffiksi riittää:
Syödessäni Mikko tiskaa.
Katsoessamme televisiota joku soitti ovikelloa.
Mutta: Hänen / Heidän syödessään minä luin lehteä.
Yksi subjekti (päälauseessa ja kun-lauseessa on sama subjekti):
Kun-lauseen subjektia vastaa possessiivisuffiksi ilman persoonapronominin genetiiviä.
Tehdessäni työtä laulan. subjekti: minä
Laulatko työtä tehdessäsi? subjekti: sinä
Mikko laulaa tehdessään työtä. subjekti: Mikko
Huomaa, millä tavalla 3. persoonassa oleva subjekti ilmaistaan!
Yksi subjekti: Mikko juo kahvia kuunnellessaan radiota.
He joivat kahvia kuunnellessaan radiota. Kaksi subjektia: (Liisa syö.) Mikko tiskaa hänen syödessään.
292 Lause + lause


2. 	Syötyä-rakenne
Kun-lauseen verbi
-> Passiivin perfektipartisiipin partitiivi (ks. s. 234)
kun on syönyt syötyä (<- syöty)
kun oli ostanut ostettua (<- ostettu)
kun oli lähtenyt lähdettyä (<- lähdetty)
Aikamuoto:
Kun-lauseen tekeminen on tapahtunut aikaisemmin kuin päälauseen tekeminen.
Sen jälkeen kun Liisa on syönyt, Mikko tiskaa.
Liisan syötyä Mikko tiskaa.
Mikko tiskasi sitten, kun Liisa oli syönyt.
Mikko tiskasi Liisan syötyä.
Kaksi subjektia:
Kun
-
kun-sana pois
Liisa ->
Liisan
subjekti = genetiivi
on syönyt, -»
syötyä
partisiippi partitiivissa
Mikko
Mikko
päälause ei muutu
tiskaa.
tiskaa.
! Persoonapronominin genetiivin jälkeen possessiivisuffiksi:
Kun
minä
Minun
persoonapronominin genetiivi ja
olen syönyt, ->
syötyäni
possessiivisuffiksi
Mikko
Mikko
tiskaa.
tiskaa.
Huom! 1. ja 2. persoonan pronominin genetiiviä ei tarvitse käyttää, possessiivisuffiksi riittää:
Syötyäni Mikko tiskaa.
Heti herättyämme aurinko alkoi paistaa.
Mutta: Hänen/Heidän tultuaan keitimme kahvit.
Lause + lause 293


Yksi subjekti:
Mikko
lähti
ulos,
Mikko
lähti
ulos
kun
-
hän
4,
oli tiskannut.
tiskattuaan.
subjekti = possessiivisuffiksi
Kun
-
olette tehneet
->
Tehtyänne
harjoitukset, harjoitukset
voitte voitte
lähteä kotiin. lähteä kotiin.
Huomaa, millä tavalla 3. persoonassa oleva subjekti ilmaistaan!
Yksi subjekti: Syötyään hän lähti ulos.
Syötyään lapset lähtivät ulos.
= Kun lapset olivat syöneet, he lähtivät ulos. Kaksi subjektia: (Liisa syö.) Mikko tiskaa hänen syötyään.
Finaalirakenne
Tulin Suomeen oppiakseni suomea.
Finaalirakenne vastaa joitakin sellaisia jotta/että-lauseita, jotka ilmaisevat tarkoitusta tai syytä. Finaalirakenne vastaa kysymykseen miksi? mitä tarkoitusta varten?.
Miksi sinä teet työtä? Saadakseni rahaa.
Miksi ihmiset menevät maalle? Voidakseen rentoutua.
Finaalirakenne ilmaisee, mitä päälauseen subjekti(persoona) haluaa, aikoo tehdä, toivoo tekevänsä tai saavansa aikaan.
Kauko pani oven kiinni saadakseen olla rauhassa.
Kauko pani oven kiinni, jotta saisi olla rauhassa. (= koska hän halusi olla rauhassa)
Oppiakseni-muoto on verbin infinitiivin translatiivi + possessiivisuffiksi.
Muista: translatiivin -ksi -> -kse ennen possessiivisuffiksia!
Infinitiivi
+
-kse +
Poss.suff.
oppia —
—>
oppiakse-ni
oppiakse-mme
syödä —
—>
syödäkse-si
syödäkse-nne
tavata —
—»
tavatakse-en
tavatakse-en
294 Lause + lause


Finaalirakenteen subjekti on aina sama kuin päälauseen subjekti. Finaalirakennetta vastaavan että/jotta-lauseen verbi on tavallisesti konditionaalissa (että oppisin):
Minä tulin tänne oppiakseni suomea.
Minä tulin tänne, että oppisin suomea.
Jaana lähti lomalle voidakseen levätä.
Jaana lähti lomalle, jotta hän voisi levätä.
Finaalirakennetta ei siis voi käyttää passiivin yhteydessä eikä silloin, kun päälauseessa ja sivulauseessa on eri subjekti tai jos sivulause on negatiivinen:
Hän meni lääkäriin, jotta hänet tutkittaisiin.
Annoin lapselle lääkettä, että hän paranisi.
Panen takin päälle, että en palelisi.
On eräitä sanontatapoja, ilmauksia, joissa infinitiivin translatiivi ei ilmaise tarkoitusta, esim.
muistaakseni = jos/mikäli muistan oikein
Muistaakseni Kalevi on syntynyt toukokuussa, tietääkseni = minun tietoni mukaan
Tietääkseni hän on vielä lomalla, luullakseni = luultavasti / minä luulen, että
Luullakseni hän puhuu suomea, käsittääkseni = jos käsitän / olen käsittänyt oikein
Käsittääkseni lukukausi alkaa syyskuussa.
Modaalirakenne
Pekka istuu sohvalla juoden olutta Tulin tänne kävellen.
Merkitys:
- mitä joku tekee samaan aikaan
istun ja juon katselee ja hymyilee seisoivat ja odottivat
- millä tavalla tekeminen tapahtuu
tulen niin, että kävelen -> tulen kävellen (en bussilla) menee niin, että lentää menee lentäen (ei mene junalla)
Huom! Molempien verbien subjekti on sama persoona ja toiminta tapahtuu samaan aikaan.
-» istun juoden
katselee hymyillen seisoivat odottaen
Lause + lause 295


Joissakin tapauksissa infinitiivillä on oma nominatiivissa oleva subjekti.
Julie avasi kirjeen kädet vapisten. (Julien kädet vapisivat)
Heli luki runon ääni vapisten. (Helin ääni vapisi)
Menin sisään polvet tutisten. (polveni tutisivat)
Koira juoksi vastaani häntä heiluen. (koiran häntä heilui)
Juoden-muoto on 2. infinitiivin instruktiivi (vrt. syödessä). Sen voi tehdä verbin infinitiivistä seuraavalla tavalla:
odottaa
juoda
kävellä
odottae-n
juode-n
kävelle-n
infinitiivin a, ä -» e + -n
Huom!
lukea
itkeä
lukie-n
itkie-n
infinitiivin vartalon e i
Ville tuli kotiin itkien.
Istuin ikkunan ääressä katsellen kuuta ja ajatellen Kalevia. Mies nousi ylös rappusia huohottaen raskaasti.
Vanhus kulki kadulla epävarmasti horjuen.
Jaana puhui kuiskaten.
Menemme Italiaan lentäen.
Roope tuli kotiin juosten.
Ei oteta taksia, mennään kävellen!
296 Lause + lause


Liitepartikkelit
Liitepartikkelit eivät ole itsenäisiä sanoja, vaan erityisiä sanaan, sanan loppuun, liittyviä lisäkkeitä. Liitepartikkelit antavat sanalle tai lauseelle lisämerkityksiä, vivahteita, sävyjä. Niiden avulla puhuja voi ilmaista suhtautumistaan asiaan, esimerkiksi sen, että hän on hämmästynyt, yllättynyt tai eri mieltä asiasta.
Liitepartikkeleita käytetään erityisen paljon puhekielessä ja tuttavallisessa arkipuheessa, mutta myös kirjakielessä.
Otapa kakkua! Missäs Kalevi on? Mihinkä menet?
Pekkakin tulee mukaan. Liisahan on suomalainen.
Joskus sanaan voi liittyä kaksikin liitepartikkelia:
Otapa/s kakkua! Onko/han Maisa tavattavissa? Tuletko/s?
Mihinkä/s te menette? Teenpä/hän! Etpä/s tee!
(Liitepartikkelit -kin; -kaan/ kään ja -hän/- hän eivät yleensä ole samassa sanassa.)
Joissakin tapauksissa samaa asiaa voi ilmaista eri liitepartikkelien avulla:
Menenhän! = Menenpä! = Menenpäs!
Enkä mene! = Enpäs mene! = Enhän mene!
Otahan kakkua! = Otapa kakkua! = Otas kakkua! = Otapas kakkua!
On mahdotonta täsmällisesti selittää liitepartikkelien kaikkia merkityksiä. Puhutussa kielessä myös äänensävy ja ilmeet sekä eleet paljastavat, missä merkityksessä puhuja liitepartikkelia käyttää:
Tänäänhän on torstai (etkö muista)!
Tänäänhän on torstai (vai kuinka)?
(Ai, niin) tänäänhän on torstai (nyt muistan).
Seuraavassa esimerkkejä siitä, miten liitepartikkeleita tavallisesti käytetään.
Liitepartikkelit 297


1. 	-hän, -hän
Se sana, johon -hän, -hän liitetään, on lauseen alussa. Sanan edessä voi kuitenkin olla konjunktio tai attribuutti.
Teinhän minä sen!
Minähän sen tein!
Mutta minähän sen tein!
Leenan poikaystävähän sen teki!
Tuo pieni tyttöhän sen teki!
Merkityksiä:
Muistutus, huomautus, idea, ehdotus
Puhuja muistuttaa tai huomauttaa kuulijalle asiasta, joka on molemmille tuttu.
- Onko tänään suomen kurssi?
- On. Tänäänhän on torstai. Meillähän on suomen tunti aina torstaisin (kai muistat?).
- En voi mennä ulos, siellähän sataa (kai huomaat).
- No, sinähän voit ottaa sateenvarjon.
Sehän on minun sanakirjani, älä ota sitä!
Eihän Matti ole kotona nyt, hänhän on aina töissä maanantaisin.
Puhuja saa ajatuksen, idean.
- Jos me menemme elokuviin, Eero jää yksin.
- No mutta, Eerohan voi tulla mukaan (vai mitä).
- Minulla ei ole mitään tekemistä.
- Hei, minä keksin: sinähän voit mennä Janin kanssa elokuviin.
•hän, -hän -kysymys
Kysymyslauseissa -hän, -hän voi ilmaista sitä, että puhuja ihmettelee asiaa, ei ole varma asiasta. Joskus kysymys voi olla retorinen, siihen ei odoteta (varmaa) vastausta.
Myös kohteliaissa fraasikysymyksissä on usein -hän, -hän.
- Mikähän lintu tuo on?
- En tiedä. Onkohan se varpunen?
Haluaisikohan Eero tulla mukaan (mitä mieltä sinä olet)?
Missähän se Markus oikein on?
Mitähän Kaija nyt mahtaa tehdä?
Onkohan johtaja Virtanen tavattavissa? (esim. puhelimessa)
Anteeksi, missähän teillä on sanakirjoja? (esim. kirjastossa)
298 Liitepartikkelit


Kysymyslauseessa -hän, -hän voi ilmaista myös sitä, että puhuja ei oikein usko sitä, mitä hänelle on juuri sanottu.
- Kuule, siellä on kaikilla työtä ja asunto.
- Vai on, missähän maassa niin hyvin voi olla?
Olisikohan totta?
Uskoisikohan tuota?
Puhuja haluaa vahvistuksen mielipiteelleen.
Huomaa, että lauseiden sisältö on kysyvä, vaikka lauseet eivät ole muodoltaan kysymyslauseita!
Onhan se totta, onhan (sano, että on)?
Tänäänhän on maanantai (eikö olekin)?
Eihän tämä ole sinun sanakirjasi (eihän)?
Menihän Kalevi kotiin (eikö mennytkin)?
Eri mieltä
Puhuja on toista, vastakkaista mieltä asiasta.
Äänensävy, ilmeet ja tilanne paljastavat puhujan erimielisyyden asteen.
- Minä en osaa suomea hyvin.
- Osaathan! Hyvinhän sinä suomea puhut! Sinähän puhut suomea erinomaisesti!
- Tämä kakku epäonnistui.
- Eihän epäonnistunut. Tämähän on oikein hyvää kakkua!
Puhuja väittää vastaan vihaisesti:
- Pekka siivosi olohuoneen.
- Eihän siivonnut! Minähän sen siivosin!
- Minähän en tätä tee!
- Sinähän teet, kun minä käsken!
- Et saa mennä ulos!
- Ja minähän menen! Menenhän!
Selitys
Puhuja selittää asiaa tai korjaa kuulijan väärää käsitystä asiasta.
- Miksi suomi on niin vaikea kieli?
- Eihän suomi ole vaikea kieli. Suomi on erilainen kieli.
Katso, suomessahan pannaan päätteitä sanojen perään eikä käytetä prepositioita niin kuin monissa muissa kielissä.
- Miten Liisa osaa puhua suomea niin hyvin?
- No totta kai Liisa puhuu suomea sujuvasti. Hänhän on suomalainen.
Liitepartikkelit 299


Myönnytys
Puhuja ei ole aivan samaa mieltä kuin toinen, mutta myöntyy, antaa periksi, ei ala väittää vastaan tai ei välitä ilmaista omaa todellista mielipidettään.
- Kyllä hiihtäminen on kivaa!
- No miksei, onhan se (jos sinä sanot niin, mutta...).
- Minusta tämä kirja on mielenkiintoinen.
- No joo, onhan se ihan mukava (mutta...).
Yllätys, hämmästys (huudahduslauseissa)
Puhuja on yllättynyt tai hämmästynyt asiasta.
Hyvänen aika, täällähän on valoisaa!
Mutta sinähän olet kasvanut!
No, tulihan se valmiiksi (kaikesta huolimatta)!
Huonehan on iso! (Olin luullut, että se olisi pienempi.)
Tuossahan se kirja on (jota olen etsinyt joka paikasta)!
Kehotus
Menehän jo kotiin. (Vrt. käsky: Mene kotiin!)
Olehan jo hiljaa.
Olkaahan jo hiljaa.
2. 	-kin; (ei) -kaan, -kään
Merkityksiä:
= myös; (ei) myöskään
Liitepartikkeli liitetään siihen sanaan (nominiin), jota halutaan korostaa.
Pekkakin tuli mukaan. = myös Pekka Pekka myi autonsakin. = myös autonsa Kävin torillakin. = myös torilla Luin toisenkin kappaleen.
Minäkin olin siellä.
En ehtinyt kauppaan enkä torillekaan. = en myöskään torille Jaana ei voinut tulla eikä Pasikaan. = ei myöskään Pasi
Huom! Jos -kin; -kaan, -kään liittyy lauseen verbiin, sen merkitys ei ole yleensä myös, vaan sillä ilmaistaan muita asioita:
300 Liitepartikkelit


Yllätys, odottamaton tapahtuma
Puhuja on hämmästynyt, yllättynyt siitä, että asia ei tapahtunut, niin kuin hän oli odottanut tai uskonut.
Liitepartikkeli -kin; -kaari, -kääri liitetään lauseen verbiin.
Sirpa lähtikin kotiin (vaikka hänen piti mennä elokuviin).
Luulin, että hän ei puhu suomea, mutta hän puhuukin suomea oikein hyvin.
Ulla ostikin suklaajäätelöä, vaikka minä olin pyytänyt mansikkajäätelöä.
Hän ei tullutkaan mukaan, vaikka oli luvannut.
Idea
Puhuja saa uuden ajatuksen, idean.
Liitepartikkeli -kiri; -kaari, -kään liittyy verbin käskymuotoon, imperatiiviin tai imperatiivina käytettyyn passiivin preesensiin.
- Mihin ravintolaan menisimme?
- Hei, nyt keksin: Mennäänkin siihen uuteen kiinalaiseen!
- Joo, hyvä idea!
Ostetaankin viiniä!
Tehkääkin, kuulkaa, kaikki harjoitukset huomiseksi!
Hei, älä teekään tätä tällä tavalla! Tee se näin!
Huom! Käskylauseessa -kin voi myös korostaa käskyä, tehdä siitä uhkauksen (-kin voi tässä tapauksessa liittyä muuhunkin sanaan kuin verbiin):
Tulekin ajoissa! Varokin menemästä sinne!
Sano vielä sanakin, niin suutun!
Tee se kerrankin vielä, niin raivostun!
Odotettu tapahtuma
Puhuja on ollut varma jostakin asiasta, joka sitten tosiaan toteutuu.
Liitepartikkeli vahvistaa sitä, että asia on totta.
Liitepartikkeli -kin ; -kaan, -kään liitetään lauseen verbiin.
Luotin siihen, että hän soittaa, ja hän soittikin.
Kaikki uskoivat, että verot nousevat, ja niin ne nousivatkin.
Pelkäsin, että hän ei tule, eikä hän tullutkaan.
"Kuinka se nyt olikaan?”
Kysymyslauseen verbiin liittyvä -kaan, -kään ilmaisee sitä, että puhuja on unohtanut asian, jonka on kuullut joskus aikaisemmin.
Puhuja haluaa muistutuksen asiasta.
Lause alkaa kysymyssanalla, liitepartikkeli on lauseen verbissä.
Missäs hän asuukaan (olen unohtanut)?
Kukas näin sanoikaan? Olen kuullut, mutta en nyt muista.
Miten se nyt sanotaankaan englanniksi (muistatko sinä)?
Paljonko se nyt maksoikaan, en jaksa muistaa?
Liitepartikkelit 301


Huom! Negatiivinen kysymys + -kaan, -kään
Puhujalle selviää, että asia on toisenlainen, kuin hän on kuvitellut. Puhuja yllättyy asiasta. Negatiivisana on lauseen alussa ja liitepartikkeli on lauseen verbissä.
Eikö suomi olekaan vaikea kieli? (Minä olen aina luullut, että suomi on vaikea kieli.) Eikö Seppo tulekaan mukaan? (Hän sanoi tulevansa.)
Negatiivinen kysymys + -kin = "eikö niin”, "vai mitä",
"olet varmasti samaa mieltä”.
Puhuja haluaa, että kuulija on samaa mieltä.
Negatiivisana on lauseen alussa ja liitepartikkeli on lauseen verbissä.
Eikö suomi olekin helppoa! (Olet varmasti samaa mieltä kuin minä.)
Etkö osaakin suomea? (Olen kuullut, että osaat. Onhan se totta?)
Vahvistaa, korostaa puhujan sanottavaa
= "esimerkiksi"
Puhuja mainitsee yhden esimerkin, joka vahvistaa sitä, mitä hän on ensin sanonut. Liitepartikkeli -kin; -kaan, -kään liittyy lauseen ensimmäiseen sanaan.
Sirpa on ihana. Eilenkin hän auttoi minua.
Juhlat olivat tosi tylsät. Viinikin loppui kesken. Viiniäkään ei ollut tarpeeksi.
= "jopa”; "enemmän kuin yksi”
Lukusanoihin tai pronomineihin moni, usea liittyvä -kin korostaa sitä, että puhuja on tehnyt enemmän, kuin oli odotettu.
- Ostitko kirjan?
- Ostin montakin kirjaa. = jopa monta, vaikka kuinka monta Ostin kaksikin kirjaa (en vain yhtä).
- Kävitkö kaupassa?
- Kävin monessakin / useassakin kaupassa, mutta en löytänyt hänelle lahjaa.
= "(ei) edes", "vähemmän kuin” (negatiivilause + -kaan, -kään)
- Ostitko kirjoja?
- En ostanut montakaan kirjaa (mutta ostin pari).
En käynyt monessakaan kaupassa.
Emme olleet siellä kahtakaan kertaa.
Tuntipalkka ei ollut kymmentäkään euroa.
302 Liitepartikkelit


3. 	-pa, -pä
Liittyy lauseen ensimmäiseen sanaan. Sanan edessä voi olla konjunktio tai attribuutti. Oletpa sinä kasvanut!
No teidän Villestäpä on tullut reipas nuori mies!
Yllätys, hämmästys
Liitepartikkeli ilmaisee usein sitä, että puhuja on yllättynyt, hämmästynyt.
Tavallinen huudahduslauseissa.
Onpa kaunis kissa! Onpa hyvää kakkua!
Oletpa sinä kasvanut! Sinäpä olet kasvanut!
Onpa Matti tehnyt ihanaa keittoa!
Kallepa nukkuu pitkään! Nukkuupa Kalle pitkään!
Täälläpä on kivaa! Onpa täällä kivaa!
Tämäpä on valoisa huone!
Enpä olisi uskonut!
Kehotus (tuttavallinen puhe, kohtelias kehotus)
Avaapa tuo ikkuna! Olepa jo hiljaa!
Menkääpä jo nukkumaan, lapset!
Ottakaapa nyt kakkua, olkaa hyvä.
Olkaapa hyvä ja ottakaa kakkua.
Retorinen kysymys
Kukapa sellaista haluaisi. (= Kukaan ei halua sellaista.)
Mitäpä Kaarina osaisi. (= Kaarina ei osaa mitään.)
Mitäpä Kaarina ei osaisi. (= Kaarina osaa mitä vain. Kaarina osaa kaikkea.)
Eri mieltä
Puhuja on eri mieltä, väittää vastaan:
- Sinä et tehnytkään sitä (vaikka oli sovittu)!
- Teinpä! (= Kyllä tein!)
- Etpä tehnyt, älä valehtele!
- Et siivonnutkaan huonettasi, vaikka olit luvannut!
- Siivosinpa, katso itse!
Vanhoissa suomalaisissa saduissa -pa/-pä -liitettä käytetään paljon (ehkä ilmaisemassa yllättävää tapahtumaa):
"Olipa kerran ukkoja akka...”
"Tulipa poikaa tiellä vastaan vanha ukko...”
"Siitäpä kyläläiset saivat ajatuksen...”
Liitepartikkelit 303


4. -ka, -kä
Liittyy kieltoverbiin ja joihinkin kysymyssanoihin. Kieltoverbi + -ka, -kä
ja + en
—
enkä
ja +
emme
=
emmekä
ja + et
-
etkä
ja +
ette
-
ettekä
ja + ei
=
eikä
ja +
eivät
eivätkä
Luetteloissa:
En osaa laulaa enkä soittaa.
Paavolla ei ole koiraa eikä kissaa.
He eivät soittaneet eivätkä kirjoittaneet.
Vastaväite, painokas kielto:
- Ole jo hiljaa!
- Enkä ole!
- Minähän annoin sen kirjan sinulle (etkö muista)!
- Etkä antanut!
- Pekka meni pankkiin.
- Eikä mennyt! Pekka meni postiin eikä pankkiin.
Kysymyssana + -ka, -kä
Joihinkin kysymyssanoihin lisätään arkipuheessa usein liitepartikkeli -ka, -kä. Tavallisimpia kysymyssanoja ovat
mihin, minne
kehen, keneen
kenelle, mille ’ + "^a’
milloin
Käytetään tuttavallisessa puheessa, puhekielessä.
Mihinkä/minnekä te menette?
Keneenkä/kehenkä se Liisa nyt on rakastunut?
Kenellekä soitit?
Milloinka te tulette takaisin?
304 Liitepartikkelit


5. 	-ko? -kö?
Liittyy lauseen ensimmäiseen sanaan. Sanan edessä voi olla konjunktio tai attribuutti.
Kysymyslauseita
a) Verbikysymyksiä:
Voitko tulla illalla?
Mutta sanoiko hän sillä tavalla?
Etkö voi tulla jo kello viisi?
(Ks. Verbikysymys s. 166)
b) Kysymysliite lauseen painokkaassa sanassa:
Turkuunko te muutatte?
Kaisako sen teki (vai Heli)?
Autonko ostit (vai polkupyörän)? Keltainenko se on?
Liisako sen ikkunan rikkoi?
Kirjanko hän osti?
Niinkö hän sanoi?
Vanhako (= kuinka vanha) sinä olet?
Vastauksia:
Voin. / En voi. Sanoi. / Ei sanonut. En (voi). / Voin.
Turkuun. / Emme, vaan Poriin. (Puhekielessä:) Ei kun Poriin.
Kaisa. / Ei, vaan Heli.
Auton. / Polkupyörän.
Joo, keltainen. / Ei, vaan punainen. Liisa!
Ei, vaan kukkia.
Niin. Niin hän sanoi.
Melkein yhdeksän.
Käskylauseita (puhekielessä)
Menetkö siitä kotiisi!
Lähdetkö pois, tai kutsun poliisin!
Liitepartikkelit 305


6. -s
Liittyy tavallisesti kysymyssanoihin, kysymyspartikkeliin -ko, -kö, verbin imperatiiviin ja liite- partikkeleihin -ka, -kä ja -pa, -pä.
Käytetään tuttavallisessa puheessa.
Kysymyslause
No mitäs teille kuuluu?
Kukas sieltä tulee? Missäs Liisa on? Mitäs kello on?
Minkäsikäinen Viljami on? Minkäsmaalainen se Jannen tyttökaveri on?
On/ko/s Risto kotona? Meni/kö/s Ulla kauppaan? Liisa/ko/s tämän on tehnyt? Niin/kö/s hän sanoi? Jo/ko/s Sari lähti?
Minne/kä/s te menette? Keneen/kä/s Liisa nyt on rakastunut?
Kehotus
Liittyy verbin imperatiivimuotoon.
Tules nyt jo! Tulkaas nyt jo! Menkääs muualle! Olkaas jo hiljaa! Tule/pa/s nyt jo! Avaa/pa/s tuo ikkuna! Ottakaa/pa/s nyt kakkua!
Vastaväite
- Menes nyt jo nukkumaan.
- En/pä/s mene!
- Et tehnytkään sitä, vaikka lupasit.
- Tein/pä/s!
Yllätys (huudahduslauseissa)
On/pa/s täällä valoisaa! Kyllä/pä/s Viljami on kasvanut!
Pitkään/pä/s pojat nukkuvat!
306 Liitepartikkelit


Sanajärjestyksestä
Subjekti ennen verbiä
Suomenkielisten lauseiden yleisin sanajärjestys on ns. suora sanajärjestys eli lauseen subjekti on ennen predikaattia ja määritteet (objekti, adverbiaali, predikatiivi) predikaatin jäljessä.
(S = subjekti; V = predikaattiverbi; O = objekti; A = adverbiaali; P = predikatiivi)
Tämän takia suomen kieltä sanotaan joskus SVO-kieleksi.
On kuitenkin monia lausetyyppejä, joiden normaali sanajärjestys on toisenlainen (ks. Suomalaisia lausetyyppejä).
Subjekti verbin jäljessä
Lauseen alussa on adverbiaali, subjekti on predikaatin jäljessä (AVS).
- Eksistentiaalilauseet
Pöydällä on kirja.
Ravintolassa istui ihmisiä.
- Omistuslauseet
Minulla on auto.
Heidillä on polkupyörä.
Kaapissa on ovi.
- Muutos + tulos -lauseet (elatiivirakenne)
Lassesta tuli opettaja.
Meistä tulee sairaanhoitajia.
Sirpa lukee.
Sirpa lukee romaania.
Sirpa lukee romaania keittiössä. Sirpa lukee taas romaania.
Sirpa on mukava.
SV
SVO
SVOA
SVAO
SVP
Sanajärjestyksestä 307


Subjektia ei ole
Kun lauseessa ei ole subjektia, lauseen alussa on usein objekti tai adverbiaali.
- 	Passiivilauseet
Suomessa puhutaan suomea. AVO
Talo maalattiin viime kesänä. OVA
Talo täytyy maalata. OV
Seinät on maalattu. OV
Huom! Jos lauseessa on passiivin preesens, verbin edessä täytyy olla adverbiaali tai objekti, muuten lauseesta tulee imperatiivinen:
Suomessa puhutaan suomea. (Passiivilause)
Puhutaan suomea! (Imperatiivilause)
- 	Muita subjektittomia lauseita
Minua väsyttää. OV
Illalla meitä nukutti. AOV
Ulkona sataa. AV
Verbi lauseen alussa
- Kysymyslauseet, jotka alkavat verbillä
Meneekö hän työhön?
Onko huoneessa puhelinta?
Onko sinulla lapsia?
Puhutaanko täällä suomea?
Väsyttääkö teitä?
Sataako ulkona?
Huom! Jos kysymyslause alkaa kysymyssanalla, subjekti on ennen verbiä:
Mihin sinä menet?
Miksi hän ei puhu ruotsia?
Millainen ihminen hän on?
- Verbivastaus kysymykseen
- Ovatko he ulkomaalaisia? - Ovat.
- Mitä he täällä tekevät? - Opiskelevat suomea.
- Mitä te täällä teette? - Opiskellaan suomea.
- Imperatiivilauseet
Osta kirja!
Olkaa hiljaa!
Mennään elokuviin!
308 Sanajärjestyksestä


- "On hauskaa” -lauseet
On vaikeaa saada halpaa asuntoa Helsingistä.
Oli mukavaa, että Sakari soitti minulle.
Huom! "On hauskaa” -lauseita ei voi aloittaa infinitiivillä tai että-lauseella. Infinitiivin voi korvata verbistä tehdyllä substantiivilla.
Halvan asunnon saaminen on vaikeaa. (Ks. s. 223.)
- 	Subjekti (1. ja 2. persoona) näkyy verbin persoonapäätteestä
Tulen huomenna. Ostimme uuden television.
Soitat vasta illalla, vai mitä? Tulette huomenna, eikö niin?
Tuttu puheenaihe alkuun, uusi loppuun
Sanajärjestyksen avulla on joskus mahdollista ilmaista sitä, onko asiasta puhuttu aikaisemmin vai onko asia uusi puheenaihe. Joissakin muissa kielissä uusi ja tuttu asia ilmaistaan esimerkiksi artikkelin avulla. Eksistentiaalilauseissa uusi informaatio on lauseen lopussa ja tuttu asia (se mistä on puhuttu aikaisemmin) on lauseen alussa:
Huoneessa on pöytä. (pöytä on uusi puheenaihe)
Pöydällä on kirja. (pöytä on tuttu; kirja on uusi asia)
Sama periaate (tuttu alkuun, uusi loppuun) näkyy myös silloin, kun lauseista muodostetaan tekstikokonaisuus:
Ravintolaan tuli mies. Mies istui baaritiskille ja otti taskustaan kirjan.
Kirja näytti olevan runokirja.
TV 2 esittää illalla kotimaisen elokuvan Niskavuoren Heta. Elokuva perustuu Hella Vuolijoen tekstiin. Elokuvan esittelee Peter von Bagh.
Sanajärjestyksestä 309


Milloin sanajärjestys on erilainen kuin normaalisti?
On usein sanottu, että suomen kielen sanajärjestys on vapaa. Tosiasiassa lauseen sanajärjestys on vapaa vain siinä mielessä, että lauseen kieliopillinen merkitys, lauseen sisältö, muuttuu harvoin, vaikka lauseen sanojen paikkaa vaihdetaankin. Toisin sanoen lauseen jäsenten funktio ei muutu, vaikka niiden paikka lauseessa muuttuukin. Tämä johtuu siitä, että sanan sijamuoto yleensä ilmaisee, mikä tehtävä sanalla lauseessa on:
Kalle näki Villen = Villen näki Kalle.
subj. obj. obj. subj.
nominatiivi n-akkusatiivi n-akkusatiivi nominatiivi
Tavallisen SVO-lauseen kieliopillinen merkitys on sama, vaikka lauseen sanajärjestystä vaih- dettaisiinkin. Sen sijaan sanajärjestystä vaihtamalla lauseeseen saadaan erilaisia sävyjä, nyansseja, painotuksia.
Kalle näki Villen. (neutraalilause)
Villen näki Kalle (eikä Pekka). (subjekti korostuu)
Huom! Omistuslauseen merkitys muuttuu, jos subjekti pannaan lauseen alkuun ja adverbiaali loppuun:
Minulla on sanakirja. (omistuslause AVS)
= Minä omistan sanakirjan.
= Sanakirja on minun.
Sanakirja on minulla. (tavallinen SV-lause)
= Liisan sanakirja on minulla lainassa.
Vrt. Kirja on pöydällä.
Soutuveneessä on airot. (omistuslause AVS)
= Soutuveneeseen kuuluu airot. Purjeveneessä on purjeet.
Airot ovat soutuveneessä. (tavallinen SV-lause)
= Airot ovat veneen sisäpuolella, ne eivät ole laiturilla.
Vrt. Airot ovat laiturilla.
Jos lauseen verbillä on enemmän kuin yksi määrite, pannaan viimeiseksi se, mitä halutaan korostaa:
Sirpa osti auton eilen Vehosta.
Sirpa osti eilen Vehosta auton.
Sirpa osti auton Vehosta eilen.
310 Sanajärjestyksestä


Kun lauseen ajatus, teema, puheenaihe on tuttu, eli asia on puhujan ja kuulijan tiedossa, voi lauseen yksittäistä sanaa korostaa muuttamalla sen normaalia paikkaa.
Sirpa osti auton. (neutraalilauseita)
Pekka meni postiin.
Objekti tai adverbiaali korostuu, kun se on lauseen alussa ja verbi on lauseen lopussa:
Auton Sirpa osti (eikä esim. polkupyörää).
Postiin Pekka meni (eikä esim. pankkiin).
Subjekti korostuu, kun se on lauseen alussa ja verbi on lauseen lopussa:
Sirpa auton osti (eikä esim. Leena).
Pekka postiin meni (eikä esim. Matti).
Huom! Usein näihin lauseisiin liittyy myös liitepartikkeli:
Autonhan Sirpa osti (eikä polkupyörää). Postiinhan Pekka meni (eikä pankkiin).
Sirpahan auton osti (eikä Leena).
Pekkahan postiin meni (eikä Matti).
Subjekti korostuu myös silloin, kun objekti tai adverbiaali on lauseen alussa ja subjekti on lauseen lopussa:
Auton osti Sirpa (eikä esim. Leena).
Postiin lähti Pekka (eikä esim. Matti).
Jos normaalin SVO-lauseen sanajärjestystä muutetaan niin, että lause alkaa verbillä, lause ilmaisee esimerkiksi sitä, että puhuja on hämmästynyt, yllättynyt tai puhuja yrittää vakuuttaa kuulijalle, että asia on totta:
Ei ostanut Sirpa autoa, vaikka oli sanonut ostavansa.
Osti Sirpa auton, vaikka minä en olisi uskonut.
Soitti Pekka sinulle, usko nyt.
Huom! Lauseissa voi olla myös liitepartikkeli:
Soitti ha n/Soitti pas Pekka sinulle, usko nyt!
Eihän Sirpa ostanutkaan autoa, vaikka oli sanonut ostavansa.
Kieltoa voi korostaa niin, että kieltosana on lauseen alussa, subjektin edessä, vaikka verbin muu osa on normaalilla paikallaan subjektin jäljessä:
Ette te saa mennä sinne. Vrt. Te ette saa mennä sinne.
En minä jaksa enää. Minä en jaksa enää.
Et sinä voi lähteä. Sinä et voi lähteä.
Ei hän ostanut autoa. Hän ei ostanut autoa.
Ei tästä tule mitään. Tästä ei tule mitään.
Sanajärjestyksestä 311


Asiahakemisto
A
abessiivi 46, 53 , 91
ablatiivi 45, 53, 74-77, 81-82, 84
absoluuttinen superlatiivi 99
abstraktisana 64-65
adessiivi 45, 53, 74-77, 81-82, 83
adjektiivi 93
- adjektiivin määrite 68, 100, 265
- adjektiivin vertailuasteet 93-100 adjektiiviattribuutti 263 adverbi 101
- adverbin määrite 68, 101, 265
- adverbin vertailuasteet 101-105 adverbiaali 239, 264-265 agentti(partisiippi) 228, 235-237 agenttirakenne 228, 236-237 aikamuoto (= tempus) 169-184
- aikamuotojen käyttö 179-184 ainesana (= materiasana) 64 ajan ilmauksia
- milloin? 78, 83, 87-88
- mistä saakka? 79
- mistä mihin? 79, 81
- mihin asti? 81
- mihin aikaan? (kellonaika) 84, 141
- miksi ajaksi? kuinka pitkäksi ajaksi? 90
- kuinka nopeasti? missä ajassa? 78
- kuinka kauan? 90, 265
- päivämäärä, syntymäaika 144 aktiivi 203
akkusatiivi(objekti) 247-248, 250-252
- monikkoakkusatiivi 247, 252
- n-akkusatiivi 247, 251
- päätteetön akkusatiivi 247, 250-251, 252
- akkusatiivin t-muoto 247, 252 allatiivi 45, 53, 74-77, 85 artikkeli 12
assimilaatio 15, 146
astevaihtelu ks. konsonanttivaihtelu
attribuutti (= substantiivin määrite) 239, 262-264
"a-verbit” (vastat/a) ks. verbityyppi 4
D
defmiittinen = määräinen demonstratiivipronominit 113, 118-119 desimaaliluku 145 dynaaminen verbi 74
E
eksistentiaalilause 277-279
elatiivi 43, 53, 74-78, 79-80
elatiivirakenne (muutos + tulos -lause)
280-281
ensimmäinen (1.) partisiippi ks. preesenspartisiippi
"epäsuora objekti” 248
erisnimi
- etunimi, sukunimi 16, 263
- paikannimen sijapääte 77
- vieraskielinen nimi 34 essiivi 46, 53, 86-88
312 Asiahakemisto


etunimi ks. erisnimi
”e-verbit” (opiskel/la) ks. verbityyppi 3
F
finaalirakenne 294-295
futuuri (= tulevaisuus) 169, 181-182, 183-184
G
geneerinen lause 282-283 genetiivi
- yksikön genetiivi 39
- monikon genetiivi 58-61
- käyttö 66-68
- genetiivi predikatiivin sijamuotona 258
- ks. myös n-akkusatiivi genetiiviattribuutti 66, 263 genetiivisubjekti 68, 242, 271, 273, 283
H
-hän, -hän 298-300 heikko aste 14, 146
I
i-imperfekti 170-172 illatiivi
- yksikön illatiivi 43-45
- monikon illatiivi 53-55
- käyttö 80-81 i-monikko 49-63
imperatiivi 186, 193-198, 215-216 imperfekti 170-176, 179-180
- i-imperfekti 170-172
- si-imperfekti 173-174
- negatiivinen imperfekti 175-176
- passiivin imperfekti 209-211
- käyttö 179-180, 182 indefiniittinen = epämääräinen
indefiniittipronominit 114, 123-136
indikatiivi 185
inessiivi 43, 53, 74-78
infinitiivi (= verbin perusmuoto) 152, 154
- kolmas (3 ) infinitiivi 218-222, 267-268,
269-270
- toinen (2.) infinitiivi 91, 291, 296
- infinitiivin translatiivi 294 infinitiivivartalo 152, 153 instruktiivi 47, 53
interrogatiivipronominit ks. kysymys- pronominit
intransitiiviverbi 246
"itse-verbit” (tarvit/a) ks. verbityyppi 5
J
jaollinen sana 65 jaoton sana 64 järjestysluku 142-144
IC
-ka, -kä 304
(ei) -kaan, -kään 300-302
kertovat lauseenvastikkeet 288-291
kielteinen = negatiivinen
kielteinen (negatiivinen) imperfekti 175-176
kielteinen (negatiivinen) verbimuoto 167
kielteinen (negatiivinen) kysymys 168
kieltosana (= negatiivisana) 167
-kin 300-302
-ko?, -kö? 166, 305
kollektiivisana (= ryhmäsana) 243
kolmas (3.) infinitiivi 218-222, 269-270
komitatiivi 47, 53, 92
komparatiivi
- adjektiivien (kauniimpi) 93-94, 96-100
- adverbien (kauniimmin) 101-102, 104-105
Asiahakemisto 313


konditionaali 186, 187-193
- merkitys 187-189
- muodostus 189-193, 212-214 kongruenssi 12, 263 konjugaatio(tyypit) ks. verbityypit konjunktio 285-286 konkreettinen sana 64 konsonanttivaihtelu (k, p, t -vaihtelu)
- nominit 14-19
- verbit 146-151 konsonanttivartalo 20, 152-153
k, p, t -vaihtelu ks. konsonanttivaihtelu korrelaatti 120
kvantiteetti ks. äänteiden pituus
kysymyspronominit 113, 123-125
kysymyslause 166, 168 ks. liitepartikkelit, sanajärjestys
kysymysliite = kysymyssuffiksi 166, 305
kysymyspronominit (= interrogatiivit) 113, 120-125
käskymuoto ks. imperatiivi
L
lainasana 23, 34 lauseen jäsenet 238-265
- predikaatti 238
- subjekti 238, 240-245
- objekti 238, 246-254
- predikatiivi 239, 255-262, 283-284
- attribuutti 239, 262-264
- adverbiaali 239, 264-265 lauseenvastikkeet 287-296
- finaalirakenne (oppiakse/ni) 294-295
- kertovat lauseenvastikkeet (asuvan,
asuneen) 288-291
- modaalirakenne (juoden, kävellen)
295-296
- temporaalirakenteet (syödessä, syötyä)
291-294
lauseiden yhdistäminen (lause + lause) 285-296
lausetyypit 266-284
- peruslause 266-267
- eksistentiaalilause 277-279
- geneerinen lause 282-283
- kysymyslause 166, 168
- lukumäärälause 71
- muutos + tulos -lauseet 280-282
- nesessiivilause 271-275
- omistuslause 275-277
- "on hauskaa” -lauseet 283-284
- passiivilause 206-207
- predikatiivilause 256-262
- relatiivilause 120-122, 226-229
- verbi + verbi -lauseet 267-271 lauseet ilman subjektia 245 liitepartikkelit 297-306 lokaalisijat ks. paikansijat ”L-sijat” (= ulkopaikansijat) 74 lukumäärälause 71
lukusanat (= numeraalit) 137-145
- objektina 252-253
- subjektina 243, 261
M
materiasana (= ainesana) 64
-minen -verbaalisubstantiivi 223-224, 270-271
modaalirakenne 295-296
modus (= verbin tapaluokka) 185-202
- indikatiivi 185
- konditionaali 187-193
- imperatiivi 193-198
314 Asiahakemisto


- potentiaali 199-202 monikko 49-63
- i-monikko 49-63
- t-monikko (= monikon perusmuoto) 49
- monikon illatiivi 53-55
- monikon partitiivi 55-58
- monikon genetiivi 58-61
- monitavuisten sanojen monikko 51-52,
56-58
monikkoakkusatiivi 247, 252 monikkosana ("plurale tantum”) 66 monikkovartalo 21 murtoluku 145
muutos + tulos -lause 280-282 myönteinen = positiivinen määrite
- adjektiivin määrite 68, 100, 265
- adverbin määrite 68, 101, 265
- substantiivin määrite (= attribuutti)
262-264
- verbin määrite (adverbiaali) 264-265
(objekti) 246-254
määräinen = definiittinen
määräinen (definiittinen) numeroilmaus 140
N
n-akkusatiivi 247, 251
negatiivinen = kielteinen
negatiivinen imperfekti 175-176
negatiivinen kysymys 168
negatiivinen verbimuoto 167-168
negatiivisana (= kieltosana) 167
nesessiivilause ("täytyy”-lause) 271-275
nesessiivirakenne (on tehtävä) 231
”ne-verbit” (vanhet/a) ks. verbityyppi 6
nominatiivi (= nominin perusmuoto) 20 ks. myös sanatyypit
- yksikkö 39
- monikko (= t-monikko) 49
- käyttö 65-66
- nominatiivi predikatiivin sijamuotona
258-259
- ks. myös akkusatiivi nominatiivisubjekti 240-241 nomini 12
nominien taivutustyypit ks. sanatyypit numeraalit ks. lukusanat numeroiden nimet 141 numeroilmaus
- määräinen (definiittinen) numeroilmaus
140
- numeroilmaus (lukusana) subjektina 243,
261
- numeroilmaus (lukusana) objektina
252-253
O
objekti 238, 246-254
- akkusatiiviobjekti 247, 250-251
- lukusana objektina 252-253
- partitiiviobjekti 247-249
- persoonapronomini ja kuka-pronomini
objektina 252
- objekti monikossa 252 omistuslause 275-277, 310 omistusliite ks. possessiivisuffiksi omistusrakenne 275-277, 310 ”on hauskaa” -lauseet 283-284 "on tehtävä” -nesessiivirakenne 231 osma-adverbiaali 265
P
-pa, -pä 303 paikannimi ks. erisnimi
Asiahakemisto 315


paikansijat (lokaalisijat) 74-85
- sisäpaikansijat ks. inessiivi, elatiivi, illatiivi
- ulkopaikansijat ks. adessiivi, ablatiivi,
allatiivi
parisana 125, 244, 259 partisiippi 225-237
- agenttipartisiippi 228, 235-237
- perfektipartisiippi (2. partisiippi)
(aktiivi) 175-176, 233-234 (passiivi) 234-235
- preesenspartisiippi (1. partisiippi)
(aktiivi) 229-230 (passiivi) 229, 231-232
- partisiippi lauseenvastikkeissa 289-291,
293-294
partisiippiadjektiivi 225-237
partisiippi-ilmaus 226-229
partisiippirakenne ks. kertovat lauseenvastikkeet
partitiivi
- yksikkö 39-42
- monikko 55-58
- käyttöä 69-73
- partitiivi + komparatiivi 98
- partitiivi predikatiivin sijamuotona
259-261
partitiivisubjekti 241-242 partitiiviobjekti 248-249 partitiiviverbi 249 passiivi 203-217
- merkitys ja käyttö 204-206
- passiiviverbin objekti 206-207
- preesens 207-209
- imperfekti 209-211
- perfekti ja pluskvamperfekti 211-212
- konditionaali 191-193, 212-214
- potentiaali 201-202, 214-215
- imperatiivi 198, 215-216 passiivilause 206-207, 283 passiivinen nesessiivilause 274 perfekti
- indikatiivi 179, 180-182 -konditionaali 191, 192
- potentiaali 201-202
- passiivin perfekti 211-212
- käyttö 180-182
perfektipartisiippi (= 2. partisiippi) 233-235
- aktiivi (lukenut) 175-176, 233-234
- passiivi (luettu) 234-235 persoonamuoto 164-165 persoonapääte 164-165 persoonapronominit 113, 114-116, 252
- persoonapronominin genetiivi +
poss.suff. 110-111
perusluku 137-141
perusmuoto = a) nominatiivi b) infinitiivi
"plurale tantum” ks. monikkosana
pluskvamperfekti 178, 183, 211-212
positiivi (= vertailun perusaste) ks. vertailuasteet
positiivinen = myönteinen
possessiivisuffiksi (= omistusliite) 106-112
- lauseenvastikkeissa 287-295
- 3. persoonan 109, 110-111
postpositio 67, 112
potentiaali 186, 199-202
predikaattiverbi) (= lauseen pääverbi)
238, 242-244
predikatiivi 239, 255-262, 283-284
preesens
- indikatiivi 185
-konditionaali 189-190, 191-192
- passiivin preesens 207-209, 212-213, 214
316 Asiahakemisto


- potentiaali 200, 201-202
- käyttö 179-180
preesenspartisiippi (= 1. partisiippi) 229-232
- aktiivi Qukeva) 229-230
- passiivi (luettava) 229, 231-232 prepositio 73
pronominit 113-136 prosessi(objekti) 249 päälause 285 pääte = suffiksi
päätteetön akkusatiivi 247, 250-251, 252 pääverbi = predikaatti(verbi)
R
referatiivinen lauseenvastike ks. kertovat lauseenvastikkeet
refleksiivipronomini 114, 116
rektio 64
relatiivilause 120-122, 226-229 relatiivipronominit 113, 120-122, 227 resiprookkipronominit 114, 117 ryhmäsana (= kollektiivisana) 243
s
-s 306
sanajärjestys 307-311
ks. myös eri lausetyypit
sanatyypit (= nominityypit) 20-35
- vokaaliloppuiset: katto 22, pankki 23,
lehti 23, kieli 24, uusi 25, isompi 96-97, huone 26
- yksitavuiset vokaaliloppuiset sanat 26
- konsonanttiloppuiset: nainen 27,
puhelin 27, työtön (maksamaton) 28, isoin 96-97, rakas 29, kaunis 29, vastaus 30, totuus 31, väsynyt 32, olut 33, sävel (jäsen, sisar) 33, tytär 34
- konsonanttiloppuisia lainasanoja 34 si-imperfekti 173-174
sijamuoto 36-37
- yksikkö 38-48
- monikko 49-63
- sijamuotojen käyttöä 64-92 sijapääte 36-37 ks. myös sijamuoto sisäpaikansijat ks. inessiivi, elatiivi, illatiivi
- käyttöä 74-81 sivulause 285-286
- kysyvä sivulause 286
- possessivisuffiksi sivulauseessa 110
- relatiivilause 120-122, 226-229 ”S-sijat" (= sisäpaikansijat) 74 staattinen verbi 74
subjekti 238, 240-245
- subjektin sijamuodot 240-242
- subjektin ja predikaattiverbin suhde
242-244
- lauseet ilman subjektia 245 suffiksi = pääte
suku 12
sukunimi ks. erisnimi superlatiivi
- adjektiivien (kaunein) 93, 95-100
- adverbien (kauneimmin) 101-105 SVO-kieli 307
T
taivutustyyppi ks. sanatyypit ja verbityypit
taivutusvartalo ks. vartalo
tapaluokka ks. modus
temporaalirakenne (= temporaalinen lauseenvastike) 291-294
tempus ks. aikamuoto
t-monikko (= monikon perusmuoto) 49
Asiahakemisto 317


t-muoto (= persoonapronominin akkusatiivi) 252, 258 ks. objekti
toinen (2.) partisiippi ks. perfektipartisiippi
toinen (2.) infinitiivi 91, 291, 296
transitiiviverbi 246
translatiivi 37, 46, 53, 88-90
translatiivirakenne (muutos + tulos -lause)
281-282
tulevaisuus ks. futuuri
tulosobjekti ks. akkusatiiviobjekti
”täytyy”-rakenne ks. nesessiivilause
u
ulkopaikansijat ks. adessiivi, ablatiivi, allatiivi
- käyttöä 74-77, 81-85
V
vahva aste 14, 146
vartalo ks. myös sanatyypit, verbityypit
- taivutusvartalo (nominien) 14, 20-21
(verbien) 146, 152-153
- monikkovartalo 21
- infinitiivivartalo 152, 153
- vokaalivartalo (nominien) 20-21
(verbien) 152-154, 163
- konsonanttivartalo (nominien) 20
(verbien) 152-153, 163
verbaalisubstantiivi -minen 223-224,
270-271
verbikysymys 16 6
verbin persoonamuodot 164-165
verbin kielteinen (negatiivinen) muoto 167
verbin pääluokat ks. aktiivi ja passiivi
verbirektio 64
verbityypit (verbien taivutustyypit) 154-163
- verbityyppi 1 (otta/a) 155
- verbityyppi 2 (juo/da) 156
- verbityyppi 3 (suudel/la, nousta, men/nä,
pur/ra) 157
- verbityyppi 4 (tavat/a) 158, 159
- verbityyppi 5 (tarvit/a) 158, 160
- verbityyppi 6 (kalvet/a) 158, 161-162
vertailuasteet (= positiivi, komparatiivi, superlatiivi)
- adjektiivien 93-100
- adverbien 101-105
vokaaliharmonia (= vokaalisointu)
13, 164, 166
vokaalivartalo 20-21, 152-154
Y
yhdyslause 285 yksikön sijamuodot 38-48
- yksikön partitiivi 39-42
- yksikön illatiivi 43-45 yksinäislause 285
Ä
äänteiden pituus (kvantiteetti) 13
318 Asiahakemisto


Suomen kielioppia ulkomaalaisille esittelee havainnollisesti ne suomen kieliopin keskeiset asiat, joiden tunteminen on välttämätöntä, jos haluaa ymmärtää tavallista, korrektia yleiskieltä ja kirjoitettua asiasuomea.
Kirjan luvut ovat yhtenäisiä, itsenäisiä kokonaisuuksia, joten kirja sopii suomea jo osaavillekin ulkomaalaisille käsikirjaksi, josta on helppo kerrata ja tarkistaa kieliopin perusasioita.
Vasta-alkajille kirja on helppokäyttöinen suomen kielen opintojen tuki, sillä sanojen eri muodot ja lauserakenteet on esitetty selkeiden kaavioiden, taulukoiden ja monien esimerkkien avulla.