ALMA
ja YLLÄTYSJUHLAT
MAIKKI HARJANNE
OTAVA
MAIKKI HARJANNE ALMA JA YLLÄTYSJUHLAT

Kuvat ja teksti © 1993 Maikki Harjanne
Kustannusosakeyhtiö Otavan painolaitokset
Keuruu 1993
lSBN 951-1-12802-7

MAIKKI HARJANNE
ALMA
JA
YLLÄTYSJUHLAT
HELSINGISSÄ
KUSTANNUSOSAKEYHTIÖ
OTAVA

Almalla on tänään vapaata koulusta, koska opettaja
Ruuhinen on sairastunut.
Alma pitää koulusta, mutta vapaapäivistä hän pitää
vielä enemmän. Silloin hän voi kirjoittaa koko päivän.
Alma on nimittäin päättänyt tulla kirjailijaksi, eikä
kirjailijaksi voi tulla, ellei harjoittele joka päivä.
Puolelta päivin, Alman tehdessä muistiinpanoja,
Ruttu, Alman pulska koira huokaa:
- Alma sinä olet unohtanut postin.
- Joko nyt on sen aika? Niinpä tietysti. Tukholman
konehan ohitti juuri meidän talon.
- Haetaan se heti! Ruttu hoputtaa.

- 	Näitkö, pysähtyikö posteljooni Keijunen meidän
kohdalla? Ahtoiko hän laatikkoon suuren paketin, joka
tuoksui tiikerikakulta? Vai oliko se litteä paketti, jonka
sisällä on karttoja tähtitaivaasta?

- Posteljooni Keijusella taisi olla kiire. Ei hänellä ollut
minkään kokoisia paketteja mukanaan.
- Eikö hän sujauttanut edes
ihan pientä mainoslehtistä
laatikkoon? Alma kysyy
toiveikkaana.
- Ehkä ihan ohuen. Mutta
huomenna hän tuo varmasti
SUUREN PAKETIN.
Rimppakinttu Alma ja Ruttu
Paksukainen kipittävät postilaatikolle.
Keijusella on tosiaan ollut kiire.
Hän ei ole ehtinyt sytyttää
merkkivaloakaan kuuhun. Lituskaisen
postinkin hän on viskannut
vauhdissa ohi laatikon. Nyt posti
lojuu surullisena heinikossa.

- 	Keijunen on viipottanut aika vauhtia. Nakannut
ajatuksissaan MINUN TÄRKEÄN POSTINI, Alma
huokaa.
Alma tarkastelee heinikossa kostunutta postiaan,
litteää pientä korttia. Tekstistä on vaikea saada selvää.
Musteella kirjoitetuista sanoista osa on liuennut
ruohikkoon.

- Ruttu, tämä on kutsukortti! Minä olen saanut
kutsun naamiaisiin. Ne ovat viikon kuluttua. Viiden tien
risteyksessä, keltaisessa talossa. Alla lukee LOTTA.
Siis Pisama-Lotta.
- Kautta keltaisen kuun! Koska sinä lakkaat
kadehtimasta Lotan pisamia?
- Ihan alimmaisena lukee V.P. p. 22 ja vielä joitain
numeroita, joista en saa selvää. Ne eivät
varmastikkaan ole tärkeitä.
- Selvää salakieltä, Ruttu toteaa tietävästi.
- V.P? Se tarkoittaa ... tuota... se on...
VIIMEINEN PYSÄKKI! Mutta eihän sinne mene
bussia tai ratikkaa tai muutakaan vehjettä. V.P?
VIISAS POIKA! Sitä se tarkoittaa. Mukaan pitää ottaa
kavaljeeri. Joku viisas poika.
\/ p

Pieni p on hämäystä, niin kuin salakirjoituksessa
aina pitää olla. Numerot tarkoittavat, että vieraita
on kutsuttu 22.
Alma innostuu. Vihdoinkin hän voi ottaa Anton-
Surmanajajan mukaan juhliin. Yleensä, kun Alman
luokan tytöt pitävät synttäreitä tai muita kekkereitä,
poikia ei kutsuta. Eivätkä pojat kutsu tyttöjä. Ei
edes Anton kutsu Almaa synttäreilleen, vaikka he
ovat parhaat kaverit.
vrtVÄ!
Alma pääsee rääppiäisiin, kun pojat ovat lähteneet.
Se suututtaa Almaa.

SURMANAJAJA
Alma säntää peltipurkkipuhelimeen. Kolme koputusta.
Anton vastaa yhdellä, jos tietokonepeli on kesken.
Silloin Alman on odotettava.
- 	Kautta kylmän kaurapuuron! Anton, ole jo
kymmenennessä maailmassa! Vastaa!

Linja rätisee.
- Surmanajajako? Kuuluuko?
- Kuuluu ja kumisee.
- 	Viikon päästä on naamiaiset. Minä sain kutsun
ja siinä lukee, että mukaan pitää ottaa VIISAS POIKA
kavaljeeriksi.Yksitoista tyttöä ja yksitoista poikaa on
kutsuttu. Älä kerro koulussa, että sinä olet minun
kavaljeerini. Minä haluan että sinä olet YLLÄTYS.

- Enpä tiedä. Pitäisi harjoitella louhikkoajoa. Enkä
minä halua olla yllätys.
- Kuminauha ja kampiakseli! Et sinä ole yllätys,
vaan se kenen kanssa minä tulen. Muutkin haluavat
varmasti pitää omansa salassa. Ajattele, ensimmäiset
juhlat, joissa on tyttöjä ja poikia! Siksi kai ne ovatkin
naamiaiset että voidaan vähän totutella. Illalla, kun
Lontoon kone on mennyt, tule meille suunnittelemaan
puvut.
KOP'
KOP
Anton ei vaikuta kovin innostuneelta. Sitä Alma ei
voi käsittää. Mutta Anton koputtaa kahdesti
puhelimeen; hän on kuullut kaiken, ja tulisi illalla.

M\\N\eVWKKö TÄMÄ VIIKKO LOPPUVIIKKO
eittui&a y itcudo^i^
Almalle tulee kiire. Hän ei ole vielä kirjoittanut
mitään Tukholman koneesta. Alma tekee kouluun
esitelmää tuulen vaikutuksesta lentokoneiden
aikatauluihin. Esitelmän pitäisi olla valmis viikon
kuluttua. Viime viikko on ollut täysin tyyni ja esitelmä
on edennyt hitaasti. Tänään on alkanut tuulla
navakasti. Ja se näkyy heti: Tukholman kone ohittaa
Alman talon kaksi minuuttia aikaisemmin kuin tyynellä
ilmalla. Alma kirjoittaa ajan muistiin.
Koska Alma on päättänyt tulla kirjailijaksi, hän
kirjoittaa tarinoita lentokoneiden matkustajista. Tietysti
kuvitelluista, sillä eihän Alma tiedä minkälaisia ihmisiä
koneissa matkustaa.

Alma päättää kirjoittaa Tukholman koneessa
matkustavasta kreivitär Lollipopista, joka
maailmanympärimatkallaan pistäytyy Kumpulassa
rakkaan tuliliskonsa, Balsamin, kanssa.
Balsamille kreivitär Lollipop on teettänyt
timanttihiotun, kultakoristeisen matkaterraarion.

tr//1
' '/ , '
/ /
/
/
/
ILLALLA
- Ruttu, mitä sinä haluaisit illalliseksi?
- Tiikerikakkua ja kermavaahtoa.
- Sitä minä ajattelinkin. Tiikerikakkua, jossa on
paljon vaniljaa ja paksuja suklaaraitoja. Kermavaahtoa
meillä ei ole, suklaaraidat saavat riittää.
Alman koristellessa kakkua ovikello soi.
- Se on tietysti posteljooni Keijunen, joka tuo
pikalähetystä, suurta pakettia.

Ovella on Anton eikä Keijunen paketteineen.
- Alma, minä olen keksinyt meille puvut
naamiaisiin. Minä olen savupiippu ja sinä
nokikolari!
- Savupiippu ja nokikolari! Minä ajattelin, että
olisin tähtitaivas ja sinä kuu. Mistä sinä saat
savupiipun? Eihän kukaan, ei edes aikuinen,
jaksa kantaa savupiippua!
- Ja luuletko sinä, että voit imaista
kaukoputkellasi koko tähtitaivaan päällesi? Minulla on
savupiippu jo valmiina. Leikkasin sen vanhasta
tiiliseinätapetista. Se näyttää ihan oikealta, Anton
sanoo ylpeänä.
- Mistä minä saan nokikolarin puvun? En minä
osaa ommella. Enkä minä tiedä haluanko edes
olla nokikolari, Alma tuumii surullisena.
- Nokikolarin näkeminen tuottaa onnea. Haluat
varmasti juhlien onnistuvan,
vai mitä?
- Tietysti.

- Etkö muista kuka on oikeasti nuohooja?
- Ylä-Rakkola! Keijusen työkaveri.
- Jos haravoimme Ylä-Rakkolan pihan, hän varmasti
lainaa sinulle nuohoojan puvun.
- Sinä olet nero! Yhtä nerokas kuin minä, Alma
sanoo tyytyväisenä ja tarjoaa Antonille, parhaalle
kaverilleen, tiikerikakkua.
Ensin he syövät raidat ja sitten loput mehevästä kakusta.
Talosta kuuluu mussutusta ja maiskutusta, kunnes
enää muruset ovat jäljellä. Sitten tulee hiljaista.

SEURAAVANA PÄIVÄNÄ
Alma odottaa posteljooni Keijusta. Häntä jännittää,
sillä voihan olla että Keijunen on matkustanut
jonnekin. Silloin tulisi Sijainen, joka ei voi tietää mitään
Ylä-Rakkolasta ja tämän nuohoojan puvusta.
/
N.
Mutta Keijunen tulee, ja lupaa kysyä pukua Ylä-
Rakkolalta. Keijunen kysyy, saa puvun ja lennättää
sen pikapostissa Almalle.

KOULUSSA
- 	Tänään ei ole hoppua, toivon ettei päivästä tule
loppua, opettaja Ruuhinen loruilee. Opettaja on
hyvällä tuulella. Hän saa kuunnella koko päivän
oppilaittensa hauskoja esitelmiä.
Lotta kertoo marsustaan, joka puri kerran
sähköjohdon poikki.
jiaim

Ville näyttää kuvia Otto-enosta ja enon villisioista.
MAHTI OTTO-ENO RÖHKÖ
Opettaja on iloinen, ettei Ville tuonut villisikaa
kouluun, sillä hän ei ole ihan varma uskaltaisiko hän
pitää sitä sylissään.

Alma levittää sääkarttoja taululle ja kertoo, miten
vastatuuli voi myöhästyttää lentokoneen tai myötätuuli
kiidättää sen ennen aikojaan perille.

- Ei haittaa vaikka kone vähän myöhästyy.
Ihan turhaan sinä lentokoneita ja tuulia tutkit, Ville
kailottaa. - Eikä tytöistä sitä paitsi voi tulla lentäjiä.
- Voipas! Vaikka minusta tuleekin kirjailija. Ja
kirjailijan on hyvä tietää kaikista asioista. Myös
villisioista, Alma sanoo.
- Oletko Ville, koskaan yrittänyt purjehtia
vastatuuleen tai ihan tyynellä ilmalla? Aikamoista
luovimista se on, vai mitä? sanoo opettaja.
Vielä koulun jälkeenkin Ville kiusaa Almaa.
- Tuulentutkija, tyhjään hutkija!
Mutta kun Alma kysyy Villeltä villisioista ja Otto-
enosta, Ville leppyy.

- Saanko tulla joskus katsomaan niitä sikoja?
Alma ehdottaa.
- No, ehkä jonain päivänä, Ville mutisee ja
hyppää pyöränsä selkään.

NAAMIAISPAIVA
- Alma, oletko jo hakenut postin? Tänään Keijunen
on voinut tuoda SUUREN PAKETIN. Siinä voi olla
jotain minullekin - vaikkapa rasvassa keitettyjä
mustekalan renkaita.
- Ruttu, tänään on lauantai, posteljooni Keijusen
vapaapäivä. Tänään ei tule pakettia, Alma selittää.
- Minulla on nyt kiire. Tänään on naamiaiset ja
minun pitää pukeutua.
- Alma, mitä minä teen sillä aikaa kun sinä olet
naamiaisissa? Ruttu kysyy.
- Sinulle on yllätys keittiössä.
- Onko se sinipunaisella lautasella? Ruttu kysyy
toiveikkaana.
- On.

- 	Rasvassa keitettyjä mustekalan renkaita! Jippii!
Ruttu hihkaisee.
Keittiöstä kuuluu Rutun autuaallista lupsutusta, kun
Alma-nuohooja köntystelee savupiippunsa kanssa
kohti juhlataloa.

Matkan varrella nuohoojan ja savupiipun
seurueeseen liittyy vielä lakritsipötkö ja kummitus.

Keltaisessa talossa soi juhlamusiikki. Prinsessa
ottaa vieraansa vastaan kauniisti hymyillen.
Nukkavieru harmaa hiiri on jo saapunut. Hiiri
vikisee, prinsessa hymyilee. Kukaan ei puhu, ettei
ääni paljasta kuka puvun sisällä on.

Kun kello lyö kuusi kertaa, prinsessa ilmoittaa:
Riisukaa naamiot!

- 	Anton! Savupiippu on Anton! Lotta huutaa
kauhuissaan.
- Alma! huutaa Anton, sillä hän huomaa
olevansa juhlien ainoa poika.
- Minä olen sittenkin YLLÄTYS. Eivätkä
yllätykset jää tähän! Anton huutaa ja säntää tiehensä.

Alma on nolo.
- Lotta, eikö se V.P. tarkoittanutkaan viisasta
poikaa? Alma nyyhkyttää.
- Ei tietenkään. Se tarkoittaa »vastausta
pyydetään». Sinun olisi vain pitänyt soittaa minulle ja
kertoa pääsetkö juhliin vai et. Minä laitoin sen korttiin
ihan vain huvikseni, koska äiti ja isäkin saavat
sellaisia kortteja.
- Mutta nyt Anton ei kyllä koskaan enää puhu
minulle ...
Samassa kolme savupiippua ryntää paikalle ja
piiput töräyttävät yhteen ääneen »YLLÄTYS!»
Ja jokaisen piipun sisällä on poika!
Juhlista tuli sittenkin tyttöjen ja poikien ensimmäiset
yhteiset juhlat. Oikeat Yllätysjuhlat!

a^vm
Hu/^?

Uusi hauska sarja, jossa
puhutaan 7-9 -vuotiaiden
ikiomista Tärkeistä Asioista
kuten siitä voiko tyttö kutsua
poikia synttäreilleen.
Alma on reipas ja neuvokas
koulutyttö, jolle sattuu ja tapahtuu.
Tulevan kirjailijan onkin hyvä olla
monessa mukana ja oppia
tietämään asioita. Mutta
sellaisellekin, joka osaa lukea
kaiken maailman salakieliä, voi
sattua väärinkäsityksiä...
L84.2
Otava
Kannen kuvat:
Maikki Harjanne