Nykysuomen etymologinen sanakirja

KAISA HÄKKINEN
Nykysuomen
etymologinen sanakirja

1. painos 2004
2. painos 2004
3. painos 2005
4. painos 2007
Toimitus Kalevi Koukkunen, Vuokko Hosia
Sanahakemisto Kaisa Lehtosalo
Taitto Samuli Jokipaltio
© Kaisa Häkkinen ja WSOY 2004
isbn 978-951-27108-7
WS Bookwell Oy
Juva 2007

SISÄLLYSLUETTELO
Alkusanat
Sanakirjan tavoitteet ja koostamisperiaatteet
Suomen sanaston historiaa ja esihistoriaa
Tärkeimmät erikoismerkit ja -kirjaimet
Lisämerkit
Erikoiskirjaimet
Viittaukset
Artikkelit aakkoset-öylätti
Lähteet
Henkilöhakemisto
Sanahakemisto
6
6
12
17
17
17
18
19-1550
1551
1571
1575

ALKUSANAT
Sanakirjan tavoitteet ja koostamisperiaatteet
Tämä kirja esittelee suomen kielen sanaston ikää, alkuperää, rakennetta ja kehitystä.
Hakusanoja on runsaat 6 ooo. Määrä on valittu sen arvion perusteella, jonka suo-
malaisen sanastontutkimuksen nyt jo edesmennyt grand old man Erkki Itkonen on
teoksessaan Kieli ja sen tutkimus (1966) esittänyt suomen kielen perussanojen luku-
määrästä. Itkosen mukaan johtamattomia perussanoja on suomen yleiskielessä noin
6 000, mikäli nuoret lainat ja ns. sivistyssanat jätetään huomiotta.
Tässä teoksessa ei kuitenkaan käsitellä pelkästään johtamattomia perussanoja.
Joukossa on johdoksia, yhdyssanoja ja jonkin verran myös sivistyssanoiksi luoki-
teltavia nuoria lainoja. Toisaalta pois on jätetty sellaisia yksinkertaisia perussanoja,
jotka ovat selvästi murteellisia tai jotka eivät enää kuulu nykysuomalaisen aktiiviseen
sanavarastoon. Hakusanaston rakentamisessa on pyritty saamaan mukaan mahdol-
lisimman monet keskeiset perussanat joko sellaisinaan tai muiden sanojen raken-
neosina.
Varsinaisen hakusanaston lisäksi sana-artikkelien sisällä on käsitelty vaihteleva
määrä samaan etymologiseen yhteyteen tavalla tai toisella kuuluvia sanoja. Eri artik-
keleissa mainittujen sanojen välisiä suhteita on tarpeen mukaan osoitettu viittauksin.
Sanavartalon täydellistä etymologiaa ei ole selvitetty erikseen jokaisessa artikkelissa,
jossa samaan vartaloon perustuvia sanoja käsitellään, vaan viittauksin on osoitettu,
mistä artikkelista varsinainen selitys löytyy. Yleensä selitys on sijoitettu johtamatto-
man perussanan tai mahdollisimman yksinkertaisen johdoksen kohdalle.
Eri alkukirjaimilla alkavien hakusanojen määräsuhteet ovat samat kuin Suomen
kielen perussanakirjassa. Käytännössä hakusanasto on koostettu käyden vertail-
len läpi Suomen kielen perussanakirjaa, Suomen sanojen alkuperä -teosta ja Kalevi
Koukkusen vierassanojen etymologista sanakirjaa Atomi ja missi. Näistä teoksista
on mukaan valittu keskeisiä tai muista syistä kiinnostavia sanoja siinä määrin, kuin
se kokonaismäärän puitteissa on ollut mahdollista ja tarkoituksenmukaista. Uusia
etymologioita on esitetty erityisesti sellaisille sanoille, jotka esiintyvät Suomen kielen
perussanakirjassa, mutta puuttuvat mainituista etymologisista sanakirjoista. Myös
aiemmat etymologiat on käyty kriittisesti läpi ja niitä on tarkennettu, uudistettu tai
korjattu tarpeen mukaan.

Suomen kielestä on tätä ennen laadittu kaksi tieteellistä ja kattavaa etymologista
sanakirjaa, vuonna 1978 valmistunut Suomen kielen etymologinen sanakirja (SKES)
ja vuonna 2000 valmistunut Suomen sanojen alkuperä (SSA). Nämä moniosaiset
teokset ovat olleet uuden sanakirjan keskeisimmät lähteet. Sana-aineiston käsitte-
lyssä ja esitystavassa on kuitenkin olennaisia eroja. Koska kysymyksessä on nimen-
omaan suomen kielen sanaston alkuperää käsittelevä teos, sukukielten aineistoa ei
ole esiteltyjä kommentoitu tyhjentävästi, vaan ainoastaan siltä osin, kuin se on ollut
tarpeellista suomen sanan iän, alkuperän ja kehityshistorian esittämisen kannalta.
Näin ollen käsillä oleva teos ei yksinään riitä uuden etymologisen tutkimuksen läh-
teeksi, sillä tällainen tutkimus on aina rakennettava mahdollisimman täydellisen
sana-aineiston pohjalle.
Aiemmin ilmestyneet etymologiset sanakirjat on tarkoitettu ennen kaikkea tut-
kijoille, ja ne ovat lukijoiden kannalta hyvin vaativia teoksia, koska esitystapa on
niukka, lyhenteitä on runsaasti ja varsinaiset päätelmät jäävät useissa tapauksissa
lukijan itsensä tehtäviksi. Ääritapauksissa tämä merkitsee sitä, että etymologinen
artikkeli koostuu pelkästä sanavastineiden sarjasta ilman mitään sanallisia selityksiä
tai kommentteja. Käsillä olevan sanakirjan tavoitteet ovat olennaisesti toisenlaiset.
Edustavan, mutta ei välttämättä täydellisen sana-aineiston lisäksi on selväsanaisesti
esitetty sanan ikää ja alkuperää koskevat päätelmät, ja lisäksi on annettu sanojen
elämää koskevaa taustatietoa erityisesti silloin, kun se on etymologisen selityksen
ymmärtämiseksi välttämätöntä.
Kaikkien hakusanojen kohdalla on pyritty ilmoittamaan sanan ikä, alkuperä ja
kirjakielinen ikä. Suomen kielestä puhuttaessa ajatellaan ja tarkoitetaan useimmiten
kirja- tai yleiskieltä, mutta etymologisessa tutkimuksessa ei voida ajatella kieltä näin
suppeasti. Suuri osa suomen keskeisestä perussanastosta on peräisin jo kirjakielen
syntyä edeltävältä ajalta. Toisaalta monet murresanat samoin kuin jokapäiväiseen
puhekieleen kuuluneet lainasanat ovat päässeet kirjakieleen vasta siinä vaiheessa,
kun suomen kieltä on alettu käyttää kirja- ja yleiskielenä kaikilla elämän aloilla, ei
pelkästään uskonnollissa käännösteoksissa tai lakien ja asetusten suomennoksissa,
kuten on ollut laita vanhimman kirjallisuuden kohdalla. Sanan kirjakielinen ikä ja
ikä puhutussa kielessä ovat siis aivan eri asioita, jotka on selvitettävä erikseen.
Sanojen ikää ja alkuperää tutkittaessa on aina otettava huomioon kolme asiako-
konaisuutta: sanan äänne- ja muotorakenne, merkitys ja levikki. Nämä kokonaisuu-
det eivät ole keskenään vaihtoehtoisia, vaan ne on aina otettava kaikki huomioon
samalla kertaa. Niiden tärkeysjärjestys kuitenkin vaihtelee. Etenkin vanhimpien
sanojen todellista ikää arvioitaessa keskeinen kriteeri on levikki. Nyrkkisääntönä
voi pitää sitä, että mitä laajemmalti sana esiintyy suomen sukukielissä, sitä vanhem-
masta sanasta on kysymys. Vastaavasti vastineiden puuttuminen sukukielistä pakot-
taa ajattelemaan, että kysymyksessä on vasta suomen kielen itsenäisen kehityksen
aikana käyttöön otettu sana.
Äänne- ja muotorakennetta koskevia kriteerejä tarvitaan, kun ratkaistaan, mitkä
sanat kuuluvat etymologisesti yhteen eli ovat yhteistä alkuperää. Lisäksi on otet-

tava huomioon sanan merkitys. Sanat ovat kielellisiä merkkejä, joissa on aina kaksi
puolta: äänneasu ja merkitys. Nämä kuuluvat erottamattomasti yhteen. Esimerkiksi
hyttynen ja sääski ovat eri sanoja, koska niiden äänneasut ovat aivan erilaiset, vaikka
ne viittaavatkin samaan hyönteiseen. Maston poikkipuuta merkitsevä raaka ja kyp-
symätöntä merkitsevä raaka ovat eri sanoja, koska ne tarkoittavat aivan eri asioita,
vaikka niiden äänneasut ovatkin sattumalta täysin samankaltaiset. Etymologisesti
yhteen kuuluvien sanojen on kuuluttava yhteen sekä äänneasun että merkityksen
osalta. Käsillä olevan sanakirjan artikkeleissa ei käsitellä yksityiskohtaisesti sellaisia
äänne- ja muotohistoriallisia ongelmia, joiden ymmärtäminen edellyttäisi kielihisto-
riallista erikoistietoa. Tällaista tietoa on kuitenkin käytetty hyväksi aiempien etymo-
logisten kannanottojen arvioinnissa ja uuden selityksen laatimisessa. Sanakirjassa
näkyy siis vain tutkimustyön tulos, ei se tutkimusprosessi, jonka kautta tulokseen
on päädytty.
Samat arviointikriteerit, sanan asu, merkitys ja levikki, on otettava huomioon
myös lainasanojen iän määrittelyssä. Levikin osalta tutkitaan sanan esiintymistä sekä
sukukielissä että niissä naapurikielissä, joista sanan oletetaan lainautuneen. Lisäksi
on otettava huomioon sanan levikki potentiaalisen lainanantajakielen sukukielissä,
jotta voidaan päätellä, kummalla taholla sana on vanhempi ja mihin suuntaan laina
on kulkenut. Laaja levikki on tässäkin yhteydessä tärkeä vihje vanhuudesta. Laina-
lähdettä ja lainautumisen todellista ikää arvioitaessa kaikkein tärkeimmän kriteerin
tarjoaa kuitenkin äänneasu. Sen perusteella voidaan hyvin pitkälti päätellä, mistä
ja minkä ikäisestä kielimuodosta sana on lainattu. Myös levikillä on merkitystä,
mutta sitä ei voi pitää ratkaisevana, jos se näyttää olevan ristiriidassa äännekritee-
rien kanssa. Alun perin laajalti tunnettu sana voi myöhemmin kadota osasta kieliä,
ja vastaavasti alkuperäiseltä levikiltään suppea sana voi hyvinkin nopeasti levitä naa-
purikielestä toiseen esim. jonkin kulttuuri-ilmiön myötä.
Merkitys voi jo sinänsä toimia vihjeenä sanan iästä. Esimerkiksi kahvi ja tupakka
eivät voi olla ikivanhoja suomalais-ugrilaisia sanoja, koska kahvi ja tupakka on opittu
tuntemaan vasta Amerikan löytämisen jälkeen. Sanoja ja asioita on hyvä tarkastella
yhdessä, mutta asian tai käsitteen historiasta ei kuitenkaan voi tehdä yksioikoisia
sanahistoriallisia päätelmiä. Sanan merkitys voi muuttua aikojen kuluessa, vanhalle
asialle voidaan syystä tai toisesta antaa uusi nimi, ja uuden asian nimitykseksi voi-
daan ottaa jokin vanhastaan käytössä ollut sana uudessa merkityksessä. Erikielis-
ten sanavastineiden merkitykset tai vanhojen kirjallisten lähteiden maininnat voivat
antaa vihjeitä merkityksen muuttumisesta. Merkityskriteerin käyttö edellyttää myös
tietoa kielenulkoisen maailman muuttumisesta. Tutkijan on tiedettävä, mikä minä-
kin aikana on ollut mahdollista tai todennäköistä.
Suomen sanaston kehitystä on mahdollista ja välttämätöntäkin tutkia monin eri
tavoin. Aito historiallinen tutkimus perustuu kirjallisen aineiston analyysiin. His-
toriallisiin, kirjallisiin lähteisiin perustuva tieto on monessa mielessä varmempaa
kuin kieliä vertailemalla laaditut menneisyyttä koskevat hypoteesit. Tutkimalla suo-
men kirjakielen eri-ikäisiä kerrostumia saadaan selville, mitä sanoja milloinkin on

ollut käytössä ja miten sanasto on aikojen kuluessa muuttunut. Suomen kirjakielen
historia on kuitenkin lyhyt. Ensimmäinen suomenkielinen kirja, Mikael Agricolan
aapiskirja, ilmestyi todennäköisesti vuonna 1543. Kirjakielisten lähteiden käyttökel-
poisuutta rajoittaa myös se, että 1800-luvulle asti kirjakieli on ollut aihepiireiltään ja
sanastoltaan niin yksipuolista, että vain osa todella käytössä olleista sanoista on tul-
lut kirjallisesti dokumentoiduiksi. Valtaosa ennen 1800-lukua ilmestyneestä kirjalli-
suudesta on ollut uskonnollista. Sen lisäksi on ollut jonkin verran laki- ja virkakieltä
sisältäviä painotuotteita sekä opetus- ja valistuskirjallisuutta.
Käsillä olevassa teoksessa sanojen kirjakielisten ensiesiintymien yhteydessä on
pyritty ilmoittamaan myös, millaisessa lähteessä sana on ensi kertaa mainittu. Suurin
osa kirjakielisestä perussanastosta on ollut käytössä Agricolasta alkaen. Myös monet
vierasperäisiä äännepiirteitä sisältävät lainat, esim. sellaiset kuin farao, granaatti ja
strutsi, ovat kuuluneet kirjakielen sanastoon alusta alkaen. Tämä osoittaa, että sanan
ikää ei voi sitovasti päätellä pelkästään äänneasun perusteella.
Sanakirjat ovat ensiesiintymien lähteinä olleet poikkeuksellisen keskeisiä, sillä
niissä on mainittu hyvin monenlaisia sanoja varsinaisen kirjallisuuden aihepiireistä
riippumatta. Ensimmäinen suomea sisältävä sanakirja oli ruotsalaisen historiantut-
kijan ja kielimiehen Ericus Schroderuksen vuonna 1637 julkaisema vaatimaton tulk-
kisanakirja, jossa hakukielenä oli latina. 1600-luvulta on säilynyt myös kaksi muuta
vastaavan tyyppistä, aihepiirien mukaan järjestettyä tulkkisanakirjaa, koulupoi-
kien oppikirjaksi laadittu Variarum rerum vocabula (1644) ja Henrik Florinuksen
Nomenclatura (1678), josta on otettu useita painoksia.
Ensimmäinen sanakirja, jossa suomi oli hakukielenä, oli Daniel Jusleniuksen Suo-
malaisen Sana-Lugun Coetus eli Suomalaisen sanaluettelon yritelmä vuodelta 1745.
Tämä oli nimensä mukaisesti hyvin yksinkertainen sanaluettelo, jossa oli rinnakkain
esitetty suomen, latinan ja ruotsin sanat ilman minkäänlaisia selityksiä, kommentteja
tai valaisevia esimerkkejä. Huomattavasti rikkaampi ja monipuolisempi oli Kristfrid
Gananderin suomalais-ruotsalainen sanakirja Nytt Finskt Lexicon, jonka käsikirjoi-
tus valmistui kahdessa osassa vuosina 1786 ja 1787. Gananderin sanakirjaa ei kuiten-
kaan painettu, vaan sen aineisto jäi odottamaan korjauksia ja täydennyksiä Turun
Akatemian arkistoon. Gananderin sanakirja oli keskeisenä lähteenä Kustaa Renval-
lin Suomalaisessa Sana-Kirjassa, joka painettiin kahdessa osassa, 1823 ja 1826.
Renvallin sanakirja on edeltäjiinsä verrattuna hyvin moderni ja selkeä teos. Seli-
tyskielinä ovat latina ja saksa, ja selitykset ovat enimmäkseen lyhyitä, yksinkertaisia
ja tarkoituksenmukaisia. Gananderin käsikirjoituksen aineistoa on karsittu, mutta
toisaalta myös kartutettu uudesta kirjallisuudesta poimitulla sanastolla. Nykyaikai-
sen suomalaisen sanakirjaperinteen voi katsoa alkavan juuri Renvallin sanakirjasta.
Renvallin sanakirja edustaa uutta kehitysvaihetta sekä suomen sanaston että lek-
sikografian historiassa, sillä tekijä on selvästi pyrkinyt johdonmukaistamaan ja nor-
mittamaan aineistoaan ja kuvausperiaatteitaan. Gananderin sanakirja oli ahkeran
amatöörin työ, johon oli koottu mahdollisimman paljon mielenkiintoista ainesta
pohtimatta suuremmin sitä, muodostuiko siitä jonkinlainen kokonaisuus, loogisesta

systeemistä puhumattakaan. Renvallin sanakirjassa aineistoa on lujalla kädellä alettu
taivuttaa yleis- ja kirjakielen muottiin.
Agricolasta aina 1800-luvun alkuun asti suomalainen kirjallisuus oli ollut aihe-
piireiltään melko yksipuolista. Tieteen, taiteen, kulttuurin ja yhteiskuntaelämän kie-
leksi suomi kehitettiin vasta 1800-luvun kuluessa. Kehitys ei ollut suoraviivaista, vaan
siinä on erotettavissa eri vaiheita. 1800-luvun alkuvuosikymmenet olivat heräämi-
sen, haparoinnin ja spontaanin kehityksen aikaa, mutta 1830-luvulta lähtien elettiin
hyvin määrätietoisesti eräänlaista "supisuomen" kautta: uusia sanoja pyrittiin muo-
dostamaan johtamalla kielen omista aineksista, ja myös ennestään käytössä olleet
lainasanat pyrittiin mahdollisuuksien mukaan korvaamaan oppitekoisilla uudissa-
noilla. Keskeinen vaikuttaja ja esikuva oli Elias Lönnrot, jonka johdolla laadittuun
suureen suomalais-ruotsalaiseen sanakirjaan (1866-1880) koottiin melko kattavasti
sekä 1800-luvun sanasto että osa vanhemmankin kirjakielen sanastoa. Lisäksi Lönn-
rotin sanakirjaan sisältyi suuri määrä potentaalisia sanoja, suomen kielen sananmuo-
dostussääntöjen mukaan sepitettyjä johdoksia, jotka eivät olleet todellisessa käytössä
vaan ikään kuin tarjolla olevina uudissanaehdokkaina ja samalla esimerkkeinä niistä
sananmuodostusmahdollisuuksista, joita suomen kielen rikas muoto-opillinen jär-
jestelmä tarjosi.
1860-luvulta lähtien sanaston kehittämisessä alkoi kuitenkin yhä näkyvämmin
nousta esiin rationaalinen suuntaus. Suomenkielinen koulujärjestelmä alkoi kehit-
tyä toden teolla, ja runsaasti uutta sanastoa tarvittiin suomenkielisiin oppi- ja tie-
tokirjoihin. Suomen kieli sai ruotsin rinnalla periaatteessa tasaveroisen aseman
virkakielenä suomenkielisillä paikkakunnilla. Suomeksi alettiin kirjoittaa ja puhua
monista sellaisista aloista ja asioista, joita varten kansankielessä ei ennestään ollut
ilmaisukeinoja. Tällaisen pakon edessä suhtautuminen lainaperäiseen sanastoon ja
kansainvälisiin kulttuurisanoihin alkoi muuttua myönteisemmäksi. Tämä kehitys
on havaittavissa selvästi Ferdinand Ahlmanin ruotsalais-suomalaisista sanakirjoista,
joista ensimmäinen ilmestyi vuonna 1865. Ahlmanin sanakirjoissa on huomattavan
runsaasti oman aikansa käypää kirjakielen sanastoa, joka puuttuu vielä Lönnrotin
suunnilleen samanaikaisesta suursanakirjasta. Monet ruotsalaisperäiset lainat ovat
saaneet kirjakielisen statuksen juuri Ahlmanin sanakirjan ansiosta.
Suuri erimielisyys vallitsi kuitenkin sen suhteen, millä tavoin vierasperäisiä ele-
menttejä piti sopeuttaa suomen kieleen. Noudatettiinko suomalaisen sanan kirjoi-
tusasussa lähtökielen kirjoitustapaa vai äänneasua? Mitä kieltä oli pidettävä esiku-
vana, kun mahdollisia lainalähteitä oli useita? Koulutetun kansanosan yhteinen kieli
oli ruotsi, ja ruotsista lainattiin suomeen useimmat sellaisetkin sanat, joiden tiedet-
tiin alun perin tulevan paljon kauempaa, esim. latinasta tai kreikasta.
Vierasperäisten sanojen kirjoittamista ja ääntämistä koskevista yleisistä suunta-
viivoista sovittiin vasta 1900-luvun alkupuolella. Silloin alkoi kehittyä nykyaikainen
kielenhuolto. Itsenäisyyden ajan alussa kirjakielen sanastoa ryhdyttiin eduskunnan
aloitteesta määrätietoisesti keräämään ja normittamaan. Tämän työn tulos oli Nyky-
suomen sanakirja, joka ilmestyi kuutena niteenä vuosina 1951-1961. Tämä teos oli

kautta aikojen ensimmäinen suomen sanastoa suomeksi selittävä ja kuvaava sana-
kirja.
Saman jatkuvasti karttuvan ja muuttuvan sana-aineiston pohjalta on myöhem-
min laadittu Suomen kielen perussanakirja, joka Nykysuomen sanakirjaan verrat-
tuna on noin puolet suppeampi mutta jonka hakusanoista silti noin viidesosa on
aivan uusia Nykysuomen sanakirjaan verrattuna. Näiden kirjakielen normatiivisten
sanakirjojen keskinäiset erot osoittavat havainnollisesti sen, kuinka nopeasti sanasto
muuttuu.
Normatiivisten sanakirjojen rinnalla suuri merkitys on ollut myös tietosanakir-
joilla, joissa käsitellään ja selitetään eri tiedonaloihin liittyvää sanastoa asiayhteydes-
sään. Ensimmäinen yritys suomalaisen ensyklopedian suuntaan oli Agathon Meur-
manin Sanakirja yleiseen sivistykseen kuuluvia tietoja varten (1883-1890). Tämä oli
yhden ahkeran miehen uhkayritys, joka jäi tasoltaan epätasaiseksi ja osin viimeis-
telemättömäksi. Ensimmäinen varsinainen Tietosanakirja, joka ilmestyi vuosina
1909-1919, oli suuren kirjoittajajoukon yhteishanke, johon osallistuivat parhaat
asiantuntijat tieteen, taiteen, kulttuurin ja yhteiskunnan eri aloilta. Tämä tietosana-
kirja antaa hyvin kattavan ja perusteellisen kuvan siitä, mitkä sanat ja käsitteet Suo-
messa tunnettiin autonomian ajan lopulla.
Käsillä olevan sanakirjan ensiesiintymätiedot perustuvat ensisijaisesti Kotimaisten
kielten tutkimuskeskuksessa laadittavan Vanhan kirjakielen sanakirjan sana-aineis-
toon sekä Raimo Jussilan saman aineiston pohjalta koostamaan luetteloon Vanhat
sanat (1998). Näissä lähteissä on kuitenkin sanatietoja vain vuoteen 1810 asti. 1800-
luvun sanaston kehityksestä ei toistaiseksi ole olemassa vastaavanlaista tutkimusar-
kistoa tai sanaluetteloa, joten 1800-lukua koskevat tiedot perustuvat joko erillistut-
kimuksiin tai 1800-luvun kaksikielisten sanakirjojen ja muiden alkuperäislähteiden
vertailuun. Sama pätee pitkälti myös 1900-luvun sanaston historiaan, joskin hyvänä
apuna ovat Nykysuomen sanakirjan kokoelmat. 1800- ja 1900-luvun osalta ensi-
esiintymätiedot eivät siis ole yhtä tarkkoja ja lopullisia kuin ne ovat ennen vuotta
1810 ilmestyneen kirjallisuuden osalta.
Myös sanojen rakennetta ja rakenneosien ikää on selvitetty tarpeen mukaan. Kan-
tasanojen yhteydessä on usein mainittu jonkin verran esimerkkejä samakantaisista
johdoksista ja niiden tulosta kirjakieliseen käyttöön. Toisaalta on huomautettu siitä,
jos kantasana on ilmaantunut kirjakieleen itsenäisenä lekseeminä vasta myöhemmin
kuin jokin sen johdos. Johdosten osalta tärkeä lähde on ollut Lauri Hakulisen teos
Suomen kielen rakenne ja kehitys, jonka ensimmäisen painoksen ensimmäinen osa
ilmestyi vuonna 1941. Useimmiten on viitattu vuonna 1979 ilmestyneeseen neljän-
teen painokseen, joka on viimeinen tekijän itsensä osittain uudistama painos.
Sana-artikkelien lopussa on mainittu ainoastaan keskeisimmät lähdeviitteet. Laa-
jempi viitteistö sellaista tarvitseville löytyy Kai Donnerin ja Elvi Erämetsän toimit-
tamasta hakemistosta Verzeichnis der etymologisen behandelten finnischen Wörter
sekä teoksesta Suomen sanojen alkuperä. Uusimman tutkimuksen osalta paras läh-
deviitteistö on Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa laadittu ja jatkuvasti täy-

dennettävä etymologinen viitetietokanta. Tämä tietokanta on tulevaisuudessa tar-
koitus saattaa sähköisessä muodossa tutkijoiden vapaaseen käyttöön.
Etymologisten tietojen lähteistä on edellä mainittujen etymologisten sanakirjojen
lisäksi keskeisimpinä mainittava ensinnäkin Karoly Redein johdolla laadittu uralilais-
ten kielten etymologinen sanakirja Uralisches etymologisches Wörterbuch (UEW),
jossa on esitelty uralilaisen kielikunnan vanhin yhteinen sanasto siitä riippumatta,
missä tytärkielessä vanhojen sanojen vastineita on säilynyt. Käsillä olevassa sana-
kirjassa mainitut rekonstruktiot ovat yleensä UEW:n hakusanoja. Rekonstruktiot
ovat hyvin monissa tapauksissa kiistanalaisia, joten niihin on syytä suhtautua kriitti-
sesti, ikään kuin esimerkkeinä mahdollisista alkumuodoista, mutta ei absoluuttisina
totuuksina. Lainasanojen kohdalla rekonstruktioilla on enemmän merkitystä, koska
niitä laadittaessa on otettava huomioon sekä lainanantaja- että lainansaajatahon tar-
joama evidenssi. Rekonstruktioiden avulla tuodaan myös esiin ne äännehistorialli-
set yksityiskohdat, joiden nojalla lainanantajakieli tunnistetaan ja lainaetymologian
hyväksyttävyyttä käytännössä arvioidaan.
Tärkeä etymologinen lähde on ollut myös itämerensuomalaisten kielten vanhaa
germaanista lainasanastoa käsittelevä Lexikon der älteren germanischen Lehnwörter
in den ostseefinnischen Sprachen (LÄGLW), josta toistaiseksi on ilmestynyt kaksi
osaa. Erinomainen lähde on ollut myös Ruotsin akatemian sanakirja (SAOB), jota
toistaiseksi on julkaistu hakusanaan talkumera asti. Ruotsin kielestä on lainattu
sanoja suomeen enemmän kuin mistään muusta yksittäisestä kielestä, ja muutenkin
suomen sanaston kehitys on monissa suhteissa noudatellut ruotsin mallia. Ruotsin
akatemian sanakirja on nykyään käytettävissä myös sähköisessä muodossa, ja sen
aineistoa koskevissa lähdeviitteissä vuosiluvut tarkoittavat sitä vuotta, jolloin kyseistä
hakusanaa koskeva nide on jätetty painoon. Muita tärkeitä lähteitä ovat olleet saksan
ja englannin etymologiset sanakirjat.
Sanaesimerkkien kirjoittamisessa on noudatettu mahdollisimman yksinkertaista
ortografiaa, joka ohjaa myös erikoismerkkeihin perehtymättömän lukijan lukemaan
sanan suurin piirtein oikealla tavalla. Rekonstruktioiden eli oletettujen alkuperäis-
muotojen kohdalla lähdekirjallisuuden kirjoitustapaa on kuitenkin pyritty noudat-
tamaan siinä määrin, että vastaavien sanojen tunnistaminen alkuperäislähteistä olisi
mahdollista.
Suomen sanaston historiaa ja esihistoriaa
Suomen sanaston kehitys voidaan karkeasti jakaa kolmeen päävaiheeseen. Vanhinta
kerrostumaa edustaa se sanasto, jolla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä.
Vanhinta sanastoa tunnistettaessa ja tutkittaessa sukukielet ovat siis ratkaisevassa
asemassa. Tästä syystä etymologian selvittäminen on aina syytä aloittaa tutkimalla,
onko sanalla vastineita sukukielissä. Samojedikieliin asti ulottuvia etymologioita on
tapana sanoa kantauralilaisiksi, ugrilaiskieliin asti ulottuvia suomalais-ugrilaisiksi.
Suomen kieli ei tiettävästi ole tuhansiin vuosiin ollut minkäänlaisissa suorissa koske-
tuksissa samojedi- tai ugrilaiskieliin, joten kaikkein todennäköisin selitys yhteisten

ainesten olemassaololle on se, että ne ovat ikivanhaa perintöä yhteisestä kantakie-
lestä, varsinkin, jos kysymys ei ole kulttuuri-ilmiöiden mukana helposti leviävistä
kulttuurisanoista vaan arkiseen, jokapäiväiseen elämään kuuluvista perussanoista.
Useiden tuhansien vuosien ikäisinä voidaan pitää myös sellaisia sanoja, joilla on ety-
mologisia vastineita permiläis- tai volgalaiskielissä.
Toista kerrostumaa edustaa kantasuomalainen sanasto. Itämeren alueella ja
Skandinaviassa puhutut sukukielet ovat suomelle sekä maantieteellisesti että kro-
nologisesti läheisempiä kuin Volgan ja Uralin vaiheilla tai Uralin takana puhutta-
vat sukukielet. Itämerensuomalaisilla kielillä ja saamella oletetaan olleen yhteinen
kantakieli, jota nimitetään varhaiskantasuomeksi. Saamen kielen eriydyttyä omaksi
kokonaisuudekseen itämerensuomalaiset kielet ovat jatkaneet yhteistä kehitystään,
jonka vilkkainta muutosvaihetta on tapana nimittää keskikantasuomeksi ja lopputu-
losta myöhäiskantasuomeksi. Itämerensuomalaisten kielten keskinäistä yhteenkuu-
luvuutta osoittavat monet yhteiset äänteenmuutokset, kieliopilliset uudennokset ja
yhteiset uudet sanat, sekä omaperäiset että lainatut. Näiden yhteisten ominaisuuk-
sien vuoksi itämerensuomalaisia kieliä on tapana nimittää suomen lähisukukieliksi.
Monissa vanhemmissa tutkimuksissa lähisukukieliä käsitellään ikään kuin ne olisi-
vat saman kielen murteita.
Tämän yhteisen kantasuomalaisen muutosvaiheen jälkeen on alkanut itämeren-
suomalaisten kielten eriytyminen. Tämän prosessin kulusta ja yksityiskohdista on
esitetty monia erilaisia teorioita, mutta niihin on tarpeetonta puuttua tässä. Kolmas
kerrostuma on joka tapauksessa se sanasto, joka on syntynyt suomen kielen itsenäi-
sen kehityksen aikana ja jolla ei ole vastineita sukukielissä.
Perinteisesti tämän itsenäisen kehityksen on katsottu alkaneen viimeistään ajan-
laskun alun tienoilla, ja sen alkuvaihetta on nimitetty varhaissuomeksi. Tämän jak-
son esitetään usein jatkuneen kirjakielen syntyyn asti, josta alkaen kehitysvaiheen
nimenä on vanha (kirja)suomi. Itsenäiseksi jaksoksi on kuitenkin syytä erottaa kes-
kiajan suomi, sillä juuri keskiajalle sattuivat monet suomen kielen sanaston kehityk-
sen kannalta merkittävät käännekohdat, mm. kristinuskon tulo, koulutusjärjestel-
män luominen, kaupunkien synty sekä Suomen joutuminen osaksi Ruotsin valta-
kuntaa ja hallintojärjestelmää.
Kaikenikäisissä sanakerrostumissa on sekä omaperäisiä että lainattuja sanoja. Ura-
lilaisia kieliä on aina puhuttu indoeurooppalaisten kielten naapurustossa, ja valtaosa
lainoista on saatu indoeurooppalaisen kielikunnan eri haaroista. Vanhimmat lainat
on saatu indoeurooppalaisesta kantakielestä kantauraliin. Tällaisia ovat esim. nimi)*
naskalia merkitsevä pura. Hyvin vanhoja lainoja ovat myös indoeurooppalaisen kie-
likunnan arjalaisesta eli indoiranilaisesta haarasta saadut sanat. Tällaisia ovat esim.
sarvi ja sata, joilla on vastineita laajalti suomalais-ugrilaisissa kielissä. Arjalaisen lai-
nakerrostuman piirissä on keskenään eri-ikäisiä elementtejä, esi- ja kanta-arjalaisista
sanoista aina iranilaisiin lainoihin asti. Viimeksi mainittujen osalta on hyvä tietää,
että iranilaisia paimentolaiskansoja on asunut Itä-Euroopassa kristilliselle ajalle asti,
joten iranilaisten lainojen olemassaoloa ei tarvitse epäillä maantieteellisistä syistä.

Kantasuomessakin on monia indoeurooppalaisia lainakerrostumia. Ensimmäiset
Itämeren alueelle saapuneet indoeurooppalaiset puhuivat vielä sellaista kieltä, joka
oli hyvin lähellä indoeurooppalaista kantakieltä. Tästä kehittyivät vähitellen baltti-
laiset, slaavilaiset ja germaaniset kielet. Kivikauden lopulta rautakaudelle jatkuneen
kehityksen aikana lainoja saatiin etenkin balttilaisista ja germaanisista kielistä. Lai-
nasanaston laatu osoittaa selvästi, että kantasuomalaiset ovat oppineet uusia elin-
keinoja, mm. karjanhoitoa ja maanviljelystä, indoeurooppalaisten naapuriensa esi-
merkkiä seuraamalla. Balttilaisia lainoja ovat esim. ohra ja vuohi, germaanisia esim.
ruis ja lammas.
Kantasuomalaisella kaudella ja sen jälkeen suurin osa lainoista on saatu germaani-
sista kielistä. Ns. vanhoiksi germaanisiksi lainoiksi on tapana nimittää sanoja, jotka
on saatu kantagermaanista tai kantaskandinaavista ennen vuotta 500 jKr. Tämän
jälkeen kantaskandinaavi alkoi eriytyä itsenäisiksi skandinaavisiksi kieliksi, ja suo-
meen lainattiin sanoja ennen kaikkea ruotsista. Ruotsin vaikutus kasvoi keskiajalla,
kun Suomi liitettiin katolisen kirkon valtapiiriin Ruotsista käsin ja Suomesta tuli
Pähkinäsaaren rauhassa 1323 osa Ruotsin valtakuntaa. Keskiajalla syntyivät Suo-
men ensimmäiset kaupungit, ja niiden porvaristo oli varsinkin alkuaikoina suu-
reksi osaksi saksalaissyntyistä. Alasaksan vaikutusta suomen kieleen ei kuitenkaan
ole toistaiseksi systemaattisesti tutkittu. Ainoastaan jotkin yksityiset sanat, esim.
ammatti ja touvi, on tunnistettu alasaksalaisiksi lainoiksi.
Venäjän vaikutus suomen kieleen on ollut paljon vähäisempi kuin ruotsin. Kes-
kiajan alussa suomalaisia yritettiin käännyttää kristinuskoon myös idästä käsin, ja
tästä kertovat muutamat venäläiset lainasanat, mm. risti, pappi ja pakana. Jonkin
verran muitakin vanhoja venäläisiä lainoja tunnetaan mm. käsityöammattien alalta,
esim. palttina, taltta ja värttinä. Venäläisiä lainoja on maantieteellisistä syistä tul-
lut eniten itämurteisiin, ja näistä ne ovat saattaneet päästä kirjakieleen 1800-luvulla,
kun suomen yleiskielen sanastoa kehitettiin kansankielen suuntaan. Itämurteet oli-
vat 1800-luvulla kielimiesten suosiossa mm. siksi, että niihin ei ruotsin kielen "tur-
meleva vaikutus" ollut kohdistunut yhtä voimakkaasti kuin länsisuomalaisiin mur-
teisiin. Myös itämurteiden alueelta koottu Kalevala lisäsi itämurteiden yleistä arvos-
tusta.
Keskiajalta lähtien suomalaiset ovat olleet osa Euroopan yhteisöä, ja eurooppalai-
nen sivistys on etenkin katolisen kirkon välityksellä tullut suomalaisten ulottuville
sekä suullisessa että kirjallisessa muodossa. Keskiajalta lähtien sanastoa on voitu lai-
nata suoraan latinasta, ja latinan kautta on suomeen tullut myös melkoinen määrä
kreikasta ja hepreasta juontuvia sanoja. Toisaalta tämäntapaiset sanat ovat voineet
lainautua myös ruotsin välityksellä. Uskonpuhdistuksesta lähtien mahdollinen välit-
täjäkieli on voinut olla myös saksa. Kansainvälisten, yleiseurooppalaisten lainasa-
nojen todellista alkuperäkieltä on usein mahdotonta määritellä, koska periaatteessa
samannäköinen sana on ollut tarjolla monessa eri kielessä.
Ranskan kielen vaikutus suomeen on ollut yleensä välillinen. Ruotsissa oli ranska-
laisuus suurta muotia 1700-luvulla, ja ranskasta lainattiin suuri määrä mm. muodik-
14

kaiden vaatekappaleiden ja huonekalujen nimityksiä sekä moderniin kaupunkikult-
tuuriin liittyviä sanoja, jotka sitten ruotsin välityksellä päätyivät jonkin ajan kuluttua
suomeen.
Englannista tuli merenkulun suurvalta 1700-luvulla, ja monet merimieselämään,
kauppatavaroihin ja laivoihin liittyvät sanat ovat lainautuneet englannista ensin
ruotsiin ja ruotsista edelleen suomeen. 1800-luvulta lähtien englannista on lainattu
mm. erilaisiin keksintöihin, urheiluun ja vapaa-ajan viettoon kuuluvaa sanastoa.
Erityisesti tieteen ja tekniikan alalla myös saksa on ollut mahdollinen lainalähde.
Ruotsilla on ollut vahva rooli lainasanojen välittäjänä 1800-luvun loppupuolelle
asti, sillä muutamaa harvaa poikkeusta lukuun ottamatta kaikki kouluja käyneet
suomalaiset käyttivät jokapäiväisessä elämässään ensisijaisesti ruotsin kieltä sii-
näkin tapauksessa, että suomi olisi ollut heidän alkuperäinen äidinkielensä. Hyvä
esimerkki on Elias Lönnrot, jolla nuoruudessaan oli vaikeuksia päästä koulutielle
puutteellisen ruotsintaitonsa takia mutta joka vanhoilla päivillään käytti mieluiten
ruotsia perhepiirissään.
Suomenkielinen, yliopistoon johtava oppikoulujärjestelmä alkoi toimia täysite-
hoisesti vasta 1880-luvulla. Vuonna 1883 kului umpeen se vuonna 1863 annetun
kielisäädöksen mukainen siirtymäaika, jonka kuluessa suomen kielen piti saada
tasaveroiset yhteiskunnalliset oikeudet ruotsin kielen rinnalla suomenkielisillä paik-
kakunnilla. Suomalainen yhteiskunta alkoi järjestäytyä monin tavoin, syntyi mm.
nuorisoseuroja, urheiluseuroja, palokuntia, raittiusliikkeitä ja monia muita sellaisia
organisaatioita, joissa suomalaiset toimivat yhdessä suomen kieltä käyttäen. Ruotsin
kielen välittäjärooli alkoi olennaisesti heiketä.
Suomen kielen sanaston etymologista kokonaisrakennetta ei ole toistaiseksi tut-
kittu. Keskeisimmän perussanaston tutkimus on joka tapauksessa osoittanut, että
omaperäisiä ja lainattuja sanavartaloita on suurin piirtein yhtä paljon. Koska lainoja
on sopeutettu suomen kielen äännerakenteeseen, vierasperäisyyttä ei useimmiten voi
huomata pelkän ulkoasun perusteella. Tästä ovat esimerkkejä sellaiset hyvin sopeu-
tuneet ruotsalaiset lainasanat kuten esim. kinkku, penkki ja sielu. Toisaalta vieraspe-
räisiä äänteitä ja äänneyhtymiä sisältävät sanat, kuten esim. jo Agricolan teoksissa
esiintyneet filosofi ja profeetta, saattavat säilyttää vierasperäisyyden tunnusmerkit
vuosisadasta toiseen. Hyvinkin nuoret lainat, esim. englantilaisperäiset poni, ralli ja.
tennis, saattavat olla päällisin puolin omaperäisen sanan näköisiä. Lainan ikää ei siis
suoraviivaisesti voi päätellä ulkoisten tunnusmerkkien perusteella, vaan se on tutkit-
tava tapauskohtaisesti. Vasta tällaisen kattavan etymologisen selvityksen jälkeen olisi
mahdollista laskea, kuinka suuri osa sanavartaloista on lainaperäisiä.
Lainatuista vartaloista voi muodostaa uusia sanoja joko johtamalla tai yhdistä-
mällä aivan yhtä hyvin kuin omaperäisistäkin vartaloista. Tästä syystä oma- tai lai-
naperäisten ainesten erottelu on mielekästä vain sanavartaloiden kohdalla. Ehdot-
tomasti suurimman lainakerrostuman muodostavat ruotsalaiset lainat, joita tähän
mennessä on tunnistettu nelisentuhatta. Määrä ei ole lopullinen, koska ruotsalaista
lainasanastoakaan ei ole kattavasti tutkittu. Ikivanhojen omaperäisten sanavartaloi-

den määrä on ruotsalaisen lainakerrostuman rinnalla joka tapauksessa pieni: vain
noin 300 sanavartalolla on varmoja etymologisia vastineita ugrilais- tai samojedi-
kielissä asti. Suurin osa näistä ikivanhoista sanavartaloista kuuluu kuitenkin aivan
keskeisimpään perussanastoon, ja nämä vartalot ovat myös rakenneosina monissa
johdetuissa ja yhdistetyissä sanoissa, joten niiden merkitys todellisessa kielenkäy-
tössä on huomattavasti suurempi kuin pelkän määrän perusteella voisi päätellä.
Jakamattomien perussanojen osuus kielen todellisesta sanastosta on alle 10 pro-
senttia. Täsmällistä määrää on mahdotonta ilmoittaa, sillä sanasto ei ole mikään
staattinen, selvärajainen kokonaisuus. Sanoja tulee koko ajan lisää, kun maailma
ja ilmaisutarpeet muuttuvat, ja vastaavasti niitä jää koko ajan pois käytöstä. Yhden
ihmisen sanavarasto sisältää arviolta 30 000 - 40 000 sanaa, Nykysuomen sanakir-
jassa on hakusanoja runsaat 200 000. Suurin osa näistä sanoista, noin kaksi kolmas-
osaa, on yhdyssanoja. Läheskään kaikkia todella esiintyviä yhdyssanoja ei kuiten-
kaan ole otettu mukaan sanakirjaan.
Koska sanasto muuttuu koko ajan, täydellistä sanakirjaa ei voi olla olemassa.
Sanastosta voi vain poimia osia, joko suppeampia tai laajempia otoksia, eri perustein
ja eri tarkoituksiin. Käsillä oleva sanakirja tarjoaa läpileikkauksen nykysuomen kes-
keisestä sanastosta, sen kirjakielisestä iästä ja etymologisesta taustasta. Sitä lukies-
saan huomaa pian, että vaikka sanaston kehityksestä onkin mahdollista hahmotella
kerrostumia, yleisiä linjoja ja tendenssejä, sanojen historia on sittenkin sanayksilöi-
den historiaa. Jokaisella sanalla on oma kohtalonsa.
Paimiossa Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivänä 2004
Kaisa Häkkinen
16

TÄRKEIMMÄT ERIKOISMERKIT
JA -KIRJAIMET
Lisämerkit
ä vaakaviiva vokaalin päällä: pitkä äänne
ä aksenttimerkki vokaalin päällä: painollinen vokaali, unkarissa pitkä vokaali
ä kaari vokaalin päällä: hyvin lyhyt tai vajaaääntöinen vokaali
ä piste takavokaalin päällä: normaalia takavokaalia etisempi vokaali
ä aaltoviiva kirjaimen päällä: painon merkki
f koukku vokaalimerkin alla: nasaalisen vokaalin merkki
f, ti, f suora pilkku konsonantin yhteydessä: liudentunut, j-mäinen konsonantti
m pieni rengas konsonantin alla: tavun huippuna oleva konsonantti
h piste konsonantin alla: voimakkaasti ääntyvä, takainen konsonantti
heittomerkki: katko tai kurkunpäässä syntyvä sulkuäänne
* asteriski: oletettu tai rekonstruoitu muoto
Erikoiskirjaimet
ö e:n ja ö:n välinen vokaali tai vajaaääntöinen, epämääräinen vokaali
3 mikä tahansa vokaali rekonstruktioissa
&, d, g soinnillisia klusiileja (b, d, g) vastaavat spirantit eli rakoäänteet
5, y soinnillisia klusiileja (d, g) vastaavat spirantit eli rakoäänteet suomalais-ugri-
laisissa rekonstruktioissa
b soinnillinen d-klusiilia vastaava dentaalinen spirantti eräissä germaanisissa
kielissä ja rekonstruktioissa
p soinniton dentaalinen spirantti kuten th englannin sanassa thick
X soinniton, voimakkaasti ääntyvän h:n tapainen spirantti rekonstruktioissa
jR z:n ja r:n välinen äänne skandinaavisissa rekonstruktioissa
17

VIITTAUKSET
Sanojen etymologisia suhteita ja yhteyksiä osoitetaan viittausnuolella (—>). Esimer-
kiksi artikkelissa alue sanotaan:
Ikivanhan —> a/a-sanan pohjalta muodostettu alue on ainakin nykymerkitykses-
sään katsottava nuoreksi uudissanaksi.
Näin ollen artikkelissa ala selvitetään a/a-sanan historia - aina kantauraliin asti.
Henkilö- ja sanahakemistojen viittaukset on selostettu hakemistojen käyttöohjeissa.
18

aakkoset
Kirjaimiston ensimmäisen eli a-kirjaimen nimen pohjalta muodostettu, tavallisesti
monikollisena esiintyvä johdos aakkoset on suomen kirjakielessä tiettävästi ensim-
mäistä kertaa esiintynyt Antti Wikmanin painamatta jääneessä ruotsalais-suoma-
laisessa sanakirjassa vuonna 1829. Wikmanilla on myös joitakin aakkos-alkuisia.
yhdyssanoja, joista käyttöön on jäänyt aakkosjärjestys. Sanat —» kirjain ja kirjaimisto
eivät tähän aikaan ole vielä olleet käytössä. Suomen murteissa on kirjaimiston osista
käytetty mm. nimityksiä aasana, aapespuustavi ja aapeeseenpuustavi, tai sitten on
käytetty ruotsalaisperäistä pwwsfavi-sanaa monine muunnelmineen. Koko aakkostoa
merkitsevä aapisto on —> aapmen-sanan johdos.
Rapola 1956 Suomi 107:3 140; SMS 1985 aakkonen; SSA 1992 aakkonen, aapinen.
aaloe
Kuivilla alueilla kasvavia ja myös ruukkukasveina tunnettuja Aloe-suvun mehilehti-
siä kasveja merkitsevä aaloe on lainattu suomeen joko germaanisten kielten vastaa-
vasta sanasta tai sitten suoraan latinan sanasta aloe, josta myös saksan ja ruotsin aloe
ovat peräisin. Latinan sana juontuu kreikan kautta hepreasta. Kasveista puhutaan
Raamatussa, joten suomen kirjakielessä aaloe on esiintynyt Uppsalan evankeliumi-
kirjasta ja Agricolasta alkaen, tosin ensi alkuun vieraiden esikuvien mukaisessa kir-
joitusasussa aloe.
H. J. Streng 1915 4; Hellquist 1939 aloe; SKES 1955 aloe; SSA 1992 aaloe; Jussila 1998 aloe.
aalto
Vedessä olevaa lainetta tai muuta samantapaista ilmiötä merkitsevä aalto on kan-
taskandinaavinen lainasana, samaa juurta kuin nykynorjan isoa lainetta merkitsevä
alda. Kantaskandinaaviseksi alkumuodoksi on rekonstruoitu *aldö. Suomen lisäksi
sana on lainattu myös eräisiin lähisukukieliin; näitä ovat mm. karjalan oalto ja vep-
sän ald. Johdos aallokko on Kalevalan sanoja, joita on tullut itämurteista kirjakieleen
1800-luvulla.
19

SKES 1955 aalto; Hofstra 1985 91; Pulkkinen Vir. 1986 281; Tuomi 1989 31; LÄGLW 1991 aalto;
SSA 1992 aalto.
aamen
Rukousten lopetussanana tunnettu aamen on kristinuskon myötä moniin kieliin
levinnyt, alkuaan hepreasta juontuva lainasana, jonka perusmerkityksiä ovat 'tosi;
todella, totisesti'. Suomen kirjakielessä sana on ollut käytössä Agricolasta alkaen,
mutta sen a-vokaali on ensi alkuun kirjoitettu lyhyeksi 1700-luvun lopulle asti. Kan-
sankielessä on varmana pidetystä asiasta sanottu, että Se on ku aammen kirkos, ja
työtä lopetettaessa on voitu hokaista esim. Aamen prottis tai Se o aamen, pammaos
ja porloiskis.
SMS 1985 aamen; VKS 1985 aamen; SSA 1992 aamen; Jussila 1998 ameny aamen.
aarni
Vanhan mittayksikön nimitys aarni on lainattu suomeen muinaisruotsin sanasta
aam, mutta alkuaan sana juontuu kreikan vesisankoa merkitsevästä sanasta äme,
hame. Sana esiintyy jo Agricolan tekstissä, mutta se on myöhemmin jäänyt pois käy-
töstä, kun 1800-luvun lopulla on siirrytty mittayksiköiden kymmenjärjestelmään.
Aarni on 157 litraa tai heinämittana 60 leiviskää. Nykysuomalaisille se on tuttu
lähinnä sanaristikoiden "vanhana vetomittana".
Renvall 1823 1; H. J. Streng 1915 1; SKES 1955 aarni; SSA 1992 aarni; Jussila 1998 aarni.
aamu
Sanalla aamu ei ole selviä etymologisia vastineita lähisukukielissä; karjalan oamu ja
viron murteellinen aam ovat lainaa suomesta. Sanan alkuperästä on annettu useita
epävarmoja selityksiä. Sen mahdollisina etymologisina vastineina on aiemmin esi-
tetty mm. saamen oames 'käytetty, vanha (tavara)', mordvan umok 'kauan sitten',
marin umaste 'viime vuonna' ja unkarin 6 '(iki)vanha'. Merkityserojen osalta rinnas-
tuksen uskottavuutta on perusteltu mm. siten, että suomen aaraw-sanan on arveltu
kuuluvan etymologisesti yhteen ammom-sanan kanssa, ja mainittujen etäsukukielten
sanavastineiden merkitys sopisi yhdistettäväksi nimenomaan tähän aramo f/i-sanaan.
Esimerkiksi Agricola käyttää sanoja amu, amut, aamut merkityksessä 'kauan sitten'.
Myös eteläisistä, nykyään jo kuolleista samojedikielistä on löydetty äänneasultaan
ja merkitykseltään samantapaisia sanoja, esim. karagassin umun, taigin hik-umu
'aamu', mutta kysymyksessä voi olla satunnainen samankaltaisuus. Ylipäänsä sanoja
aamu ja —» ammoin on äänteellisistä syistä vaikea yhdistää toisiinsa. Jälkimmäisellä
on varmoja vastineita kaikissa lähisukukielissä, mutta Itämeren ympäristöä kauem-
mas sen jälkiä on mahdotonta seurata, eikä sen syntytavasta ole tietoa.
Etäsukukielten vastineiden epävarmuus ja erityisesti vastineiden puuttuminen
lähisukukielistä viittaa sanan nuoruuteen. Sen onkin arveltu syntyneen suomen
kielen itsenäisen kehityksen aikana. Eräiden selitysten mukaan se olisi peräisin —>
20

fraamw-sanasta, jonka alkuperäiseksi merkitykseksi on arveltu mm. 'hämy, hämärä'.
Tätä sanaa olisi voitu käyttää myös aamuhämärästä puhuttaessa, esim. yhdyssanassa
huomenhaamu t. -aamu. Sanaa —» huomen on ilmeisesti käytetty merkityksessä
aamu' ennen aamu-sanan tuloa kieleen siitä päätellen, että sillä on kaikissa itäme-
rensuomalaisissa kielissä juuri aamua merkitsevät vastineet. Selitys ei kuitenkaan ole
saavuttanut yleistä hyväksyntää.
Omapohjaisten etymologioiden lisäksi aamu-sanalle on esitetty vastineita myös
indoeurooppalaisten kielten puolelta, mutta näissäkin on äänteellisiä, semanttisia ja
periaatteellisia ongelmia. Sanan alkuperä on edelleen hämärän peitossa.
Aamuateriaa merkitsevä aamu-sanan johdannainen aamiainen on vanha savo-
lainen murresana, joka on kirjakielessä ensi kertaa esiintynyt Antti Wikmanin ruot-
salais-suomalaisen sanakirjakäsikirjoituksen jälkimmäisessä osassa vuonna 1842.
Kansankielessä on samassa merkityksessä käytetty myös muita aamu-sanan johdok-
sia, esim. aameinen, aamullinen tai aamunen. Muita aamuaterian vanhoja nimityk-
siä ovat einey murkina ja suurus, jotka kaikki ovat esiintyneet jo 1500-luvun kirjakie-
lessä.
Hakulinen Vir. 1942 52-55; SKES 1955 aamu, ammoin, haamu, huoma, huomen-, Collinder
1979 aamu-, Koivulehto Vir. 1976 248 alav.; Janhunen 1977 77; Hakulinen 1979 393; UEW 1988
337-338; SSA 1992 aamu, ammoin; Jussila 1998 eine, murkina, suurus.
aapa
Aukeaa suota merkitsevä aapa on lainaa saamen kielen sanasta ähpiy joka merkitsee
sekä avomerta että suota. Saamen sanaa on arveltu skandinaaviseksi lainaksi, jolloin
se olisi samaa juurta kuin ruotsin hav 'meri'. Suomen kirjakielessä aapa on tullut
käyttöön 1800-luvun loppupuolella. Sana mainitaan mm. Elias Lönnrotin sanakir-
jassa 1874.
SKES 1955 aapa-, SSA 1992 aapa.
aapinen
Lukutaidon alkeita opettavan aapiskirjan nimitys on muodostettu —> aakkosten kol-
men ensimmäisen kirjaimen nimistä aa bee see\ Ensimmäinen suomeksi painettu
teos oli Mikael Agricolan ABCkiria, joka painettiin todennäköisesti vuonna 1543.
Suomen vanhassa kirjakielessä aapinen on ensi kertaa esiintynyt yhdyssanan aapis-
kirja alkuosana Matias Salamniuksen runossa 1690, ja Kristfrid Gananderin sanakir-
jasta 1786 lähtien alkuosa on ollut käytössä myös itsenäisenä sanana. Aapiskukko on
ilmaantunut suomenkieliseen kirjallisuuteen vasta 1800-luvulla, kun kukon kuvalla
koristetut aapiskirjat yleistyivät, joskin ensimmäinen suomalainen kukonkuvalla
koristettu aapinen on painettu Turussa jo 1737. Kansankielessä aapiskukkoa on
myös käytetty haukkumanimenä huonoista lukijoista ja lukemaan opettelevista.
SMS 1985 aapiskukko-, Kaivola 1988 24; SSA 1992 aapinen.
21

aari
Kymmenen kertaa kymmenen metrin suuruista pinta-alaa merkitsevä aari on lai-
naa ruotsin sanasta ar, joka puolestaan on peräisin ranskan sanasta are. Tämä on
muodostettu latinan sanasta äreä, joka tarkoittaa tannerta, tyhjää aluetta tai kenttää.
Ranskassa yksikkö ja sen nimitys on otettu käyttöön suuren vallankumouksen jäl-
kivaiheissa 1790-luvulla, Suomessa aari on tullut virallisesti käyttöön vuonna 1868.
Sana on kuitenkin mainittu ranskan mukaisessa asussa are jo vuonna 1863 Albin
Stjerncreutzin merisanakirjassa, jossa vuolaasti ylistetään desimaalijärjestelmään
perustuvien mittayksiköiden käyttökelpoisuutta.
TSK 1 1909 aari; Hellquist 1939 ar, SS A 1992 aari.
aaria
Soittimin säestettyä soololaulua esim. oopperassa tai oratoriossa merkitsevä aaria on
todennäköisesti lainattu suomeen ruotsin sanasta aria, mutta alkuaan sana juontuu
italiasta, jossa laulua merkitsevä aria perustuu latinan adjektiiviin äerea. Tämä on
feminiinimuotoinen johdos ilmaa merkitsevästä sanasta äer ja merkitsee sananmu-
kaisesti ilmavaa tai ilmaan kuuluvaa. Merkitysyhteys perustuu siihen, että lauluää-
nen sointi kantautuu ilmassa. Suomalaisena sanana aaria on tullut käyttöön 1800-
luvun jälkipuoliskolla. Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865 se mainitaan osana
yhdyssanaa aria-laulu. Sana ja sen merkitys esitellään mm. Agathon Meurmanin
sivistyssanakirjassa 1883.
Hellquist 1939 aria; Kluge - Mitzka 1960 Arie.
aarnikotka
Yhdyssana aarnikotka on 1800-luvun puolimaissa sepitetty suomenkielinen nimitys
tarunomaiselle griipille, jolla oli leijonan ruumis sekä kotkan pää ja siivet. Ferdinand
Ahlman on esittänyt sanakirjassaan 1865 ruotsin grip-sanan vastineeksi aarni tai
Wäinön kotka. Vanhemmassa kirjakielessä griippejä on nimitetty vaakalinnuiksi (—>
vaaka), ja samaa sanaa on mm. kansantarinoissa käytetty yliluonnollisen suurista
petolinnuista, jotka saattoivat siepata ihmisiä mukaansa.
Griipit on muinaisajoista lähtien kuvattu erityisesti aarteiden tms. vartijoiksi. Sana
aarni, aarnio on suomen kielessä vanhastaan merkinnyt maahan kaivettua aarretta,
ja se esiintyy myös yhdyssanassa aarnivalkea, joka tarkoittaa aarrekätkön eli aarni-
haudan päällä palavaa sinistä liekkiä. Aarm-sanan alkuperä on epäselvä. Sillä ei ole
vastineita sukukielissä, ja äänneasunsa nojalla se vaikuttaa lainaperäiseltä. Sitä onkin
pidetty lainana kantagermaanisesta sanavartalosta *azni-, joka on merkinnyt viljan-
korjuuta tai satoa, mutta merkityseron takia tämä selitys on epävarma. Suurta puuta
tai jättiläismäistä ihmistä tarkoittava aarni, aarnio on puolestaan selitetty lainaksi
kantagermaanin jättiläistä merkitsevästä sanasta *arniaz, mutta tämä etymologia on
myöhemmin virheellisenä hylätty. Niinpä molempien aarm-sanojen alkuperä ja kes-
22

kinainen suhde on jäänyt epäselväksi. Sana —> kotka on joka tapauksessa ikivanhaa
omaperäistä sanastoa.
Peltola Vir. 1988 52-55; SSA 1992 aarni1l, aarni2; LÄGLW 1991 2-3.
aarre
Sanalla on sukukielisiä vastineita vain karjalassa ja lyydissä, joten se ei kuulu kaik-
kein vanhimpiin tunnettuihin sanastokerrostumiin. Suomen kirjakielessä aarre on
ensi kertaa esiintynyt Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745, mutta jo tätä ennen
Agricola mainitsee samassa merkityksessä sanan aarto. Lisäksi Agricolalla on aarto-
hautaja Jusleniuksella aarrehauta. Kansankielessä tunnetaan aarteen lisäksi samassa
merkityksessä mm. aari, aarney aamu mutta erilaisia kuivaustelineitä tarkoittava
aarto on balttilainen lainasana eikä kuuluu ollenkaan samaan yhteyteen.
Vanhastaan on otaksuttu aarre- ja aarm-sanojen (—» aarnikotka) kuuluvan ety-
mologisesti yhteen, mutta äänneseikkojen takia suoraa rinnastusta on vaikea hyväk-
syä. Sanat aarre ja aarto voisivat juontua germaanisista rinnakkaisvartaloista *ardi-,
*ardo-y joiden perusmerkitys liittyy kyntämiseen, viljelyyn ja sadon saamiseen. Jotta
yhdistelmän voisi hyväksyä, olisi itämerensuomessa olettava tapahtuneen täydelli-
nen merkityksenmuutos sadosta aarteeksi, sillä nykyään itämerensuomen aarre- ja
aarn/-tyyppisillä sanoilla ei ole mitään maanviljelykseen liittyviä merkityksiä.
SKES 1955 aarre; Peltola Vir. 1988 52-56; SSA 1992 aarre1; LÄGLW 1991 4-5; Jussila 1998 aarre.
aasi
Pitkäkorvaista hevoseläintä merkitsevä aasi on lainaa muinaisruotsin sanasta asni
tai asne, jota nykyruotsissa vastaa äsna. Ruotsin sana juontuu ranskan kautta lati-
nasta, jossa sana on asinus. Aaseista puhutaan mm. Raamatussa, joten suomen kirja-
kielessä aasi on esiintynyt Agricolasta alkaen.
H. J. Streng 1915 1; Karsten 1934 FmS 2 66; SKES 1955 aasi; SSA 1992 aasi; Jussila 1998 aasi.
aate
Maailmankatsomusta, käsitystä, ajatusta yms. merkitsevä aate on takaperoisjohdos
murteellissävyisestä verbistä aatella, jota käytetään rakenteeltaan täydellisemmän
-» ajatella-verbin rinnakkaismuotona. Murteissa aate tarkoittaa mm. ennettä tai
oiretta, kirjakielessä se on tullut oppitekoisena uudissanana käyttöön 1800-luvun
puolimaissa.
SKES 1955 ajatella; Rapola 1960 aate; SSA 1992 ajatella.
aateli
Sääty-yhteiskunnan ylimpään kerrokseen viittaava aateli on lainaa ruotsin sanasta
adel, joka puolestaan juontuu alasaksasta. Sana on samaa juurta kuin jaloa ja kallis-
23

arvoista merkitsevä adjektiivi ädel. Suomen kirjakielessä aateli on ensi kertaa mai-
nittu Olavi Elimaeuksen suomentamissa maanlain vahvistuskirjoissa vuonna 1610.
Renvall 1823 1; H. J. Streng 1915 2; Hellquist 1939 adel, ädel; SKES 1955 aateli; SSA 1992 aateli;
Jussila 1998 aateli.
aatto
Merkkipäivää edeltävää iltaa tai päivää merkitsevä aatto on mukaillen lainattu mui-
naisruotsin iltaa merkitsevästä sanasta apton tai afton. Suomen kirjakielessä aatto on
ensi kertaa mainittu vuonna 1688 Henrik Florinuksen suomentamassa kirkkolaissa.
SKES 1955 aatto; SSA 1992 aatto; Jussila 1998 aatto.
aava
Laajaa, suurta, aukeaa, esim. meren selkää tai suoaluetta merkitsevällä aava-sanalla
ei ole tarkkoja vastineita sukukielissä. Sanan alkuperä on epäselvä. Se voi juontua
ikivanhasta omaperäisestä ava-vartalosta, josta on muodostettu mm. verbi —> avata,
tai sitten se kuuluu yhteen saamelaisperäisen —» aapa-sanan kanssa, jonka heikko-
asteisissa taivutusmuodoissa vartalo esiintyy asussa aava-. Mahdollisesti sanaan on
sekaantunut aineksia molemmilta tahoilta. Suomen kirjakielessä aava on ensi kertaa
mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa vuonna 1745 lyhytvokaalisessa asussa ava.
Nykyasuinen aava on niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on
tehnyt Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
SKES 1955 aava; SSA 1992 aava; Jussila 1998 aava.
aave
Vainajan henkeä, haamua, kummitusta tms. merkitsevällä aave-sanalla ei ole vasti-
neita sukukielissä. Sanan alkuperä on epäselvä, mutta sitä on arveltu rinnakkaismuo-
doksi alkuperäisempää asua edustavasta —» Ziaave-sanasta. Saman vartalon johdok-
sia on verbi —> aavistaa. Suomen kirjakielessä aave on ensi kertaa mainittu Daniel
Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1955 aave; Hakulinen 1979 40,120; SSA 1992 aave; Jussila 1998 aave.
aavistaa
Verbillä ei ole tarkkoja vastineita sukukielissä, joskin viron vanhasta kirjakielestä
tunnetaan samantapainen avistada 'tiedustella, udella, tuntea'. Alkuperä on epä-
selvä. Sanavartalon oletetaan alun perin olleen /z-alkuinen, ja näin ollen aavistaa voisi
selittyä johdokseksi samasta vartalosta kuin —» haave ja haaveilla. Samaan yhteyteen
kuuluu henkeä, kummitusta yms. merkitsevä —» aave. Viron murteista tunnetaan
vastineeksi sopiva verbi aaveda tai haaveda, joka merkitsee ajattelemista, luulemista,

arvostelemista yms. Suomen kirjakielessä aavistaa on ensi kertaa mainittu Maskun
Hemmingin hurskaiden laulujen kokoelmassa vuonna 1616.
SKES 1955 aave; Hakulinen 1979 346; SSA 1992 aave; Jussila 1998 aavistaa.
abortti
Etenkin tarkoituksellisesti aiheutettua keskenmenoa merkitsevä abortti on lainattu
suomeen todennäköisesti ruotsin sanasta abort, mutta alkuaan sana juontuu lati-
nasta, jossa abortus tarkoittaa ennenaikaista synnytystä tai keskenmenoa. Sana on
partisiippimuoto verbistä aboriri, jonka rakenneosat ovat ab- 'pois, irti, epä-' yms. ja
orin 'nousta, tulla näkyviin, syntyä'. Suomen kirjakielessä sana on tullut 1900-luvun
alussa käyttöön ensin latinan mukaisena sitaattilainana abortus, 1920-luvulta lähtien
myös nykyasussaan abortti.
Koukkunen 1990 abortti.
abstrakti
Käsitteellistä, epähavainnollista, vaikeatajuista yms. merkitsevä abstrakti on lai-
nattu suomeen ruotsin sanasta abstrakt, mutta alkuaan sana juontuu latinasta, jossa
abstractus on partisiippimuoto pois vetämistä tai erottamista merkitsevästä verbistä
abstrahere. Suomalaisena sanana abstrakti on tullut käyttöön 1800-luvun loppupuo-
lella. 1870-luvulla on käytetty suomalaisella johtimella täydennettyä asua abstrakti-
nen, 1880-luvulla rinnalle on tullut lyhyempi abstrakti.
Koukkunen 1990 abstrakti.
adjektiivi
Laatusanojen vierasperäinen nimitys adjektiivi on lainattu suomeen ruotsin sanasta
adjektiv, mutta alkuaan sana juontuu latinan ilmauksesta verbum adiectivum, joka
sananmukaisesti merkitsee lisäksi heitettyä sanaa. Adjektiivit esiintyvät usein sub-
stantiivien yhteydessä näiden merkitystä täsmentävinä tai tarkemmin kuvailevina
määritteinä. Suomalaisena sanana adjektiivi on tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuo-
liskolla. Se mainitaan ainakin jo Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1874. Tätä ennen
vierasperäiset kielioppitermit on yleensä pyritty korvaamaan omaperäisillä sanoilla,
ja adjektiiveista on käytetty mm. nimityksiä mainikka, laatusana, lauselma, omai-
suuden sana ja vertainen nimikko.
Koukkunen 1990 adjektiivi.
adressi
Onnentoivotukseen, vainajan muiston kunnioittamiseen tai muuhun vastaavaan
tarkoitukseen käytettyä koristeellista painotuotetta tai toisaalta usean henkilön alle-
kirjoittamaa julkilausumaa merkitsevä adressi on lainaa ruotsin sanasta adress, joka
25

puolestaan juontuu ranskan sanasta adresse. Tämä perustuu verbiin adresser suun-
nata (kohti), osoittaa, lähettää johonkin osoitteeseen'. Suomalaisena sanana adressi
on ensi kertaa esiintynyt Kanava-lehdessä vuonna 1846 anomuskirjeen merkityk-
sessä. 1800-luvun jälkipuoliskolla sanaa on käytetty yleisesti myös osoitteen merki-
tyksessä.
Koukkunen 1990 adressi.
adventti
Kirkkovuoden aloittavaa sunnuntaita sekä tämän ja joulun välistä aikaa merkitsevä
adventti on lainattu suomeen ruotsin sanasta advent, mutta alkuaan sana juontuu
latinasta, jossa adventus merkitsee sananmukaisesti tuloa tai saapumista. Suomen
kirjakielessä adventti on esiintynyt Agricolasta alkaen, mutta kristillisen luonteensa
vuoksi sanan täytynee olla jo keskiaikainen laina. Suomen murteissa sana on saa-
nut myös monenlaista epäkristillistä käyttöä, mm. Turun seudulla alventti merkitsee
naamataulua.
H. J. Streng 1915 adventti; SKES 1955 adventti; Grönholm 1988 alventti; SSA 1992 adventti; Jus-
sila 1998 adventti.
aforismi
Mietelmää tai mietelausetta merkitsevä aforismi on lainattu suomeen todennäköi-
sesti ruotsin sanasta aforism, mutta alkuaan sana juontuu kreikasta, jossa aphorismös
on johdos verbistä aphorizein 'rajoittaa, määritellä' ja merkitsee sananmukaisesti
rajoitusta, määritelmää tai tällaista ilmaisevaa sanallista mietelmää. Suomalaisena
sanana aforismi on tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla, se mainitaan asussa
aphorismi Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865.
Koukkunen 1990 aforismi.
ahava
Kuivaa ja kylmää, etenkin keväällä tai kevättalvella puhaltavaa tuulta merkitsevällä
ahava-sanalla on vastineita useimmissa lähisukukielissä, esim. karjalan ja vatjan
ahava, vepsän ahau ja viron murteellinen ahav. Sanan alkuperä on epäselvä. Sana
näyttää johdokselta tai verbin partisiippimuodolta, mutta mitään itsestään selvästi
kannaksi sopivaa vartaloa ei ole tarjolla. Vartaloa on arveltu sekä omaperäiseksi, ään-
teelliseksi motivoiduksi elementiksi että lainaksi. Jälkimmäisessä tapauksessa se kuu-
luisi yhteen indoeurooppalaisen, palamista tai hehkumista merkitsevän *ö5-juuren
kanssa. Kylmään ja kuumaan viittaavia sanoja on muissakin tapauksissa muodos-
tettu samoista vartaloista, esim. suomessa palaa ja palella, mutta tässä tapauksessa
lainanantajiksi periaatteessa sopivissa germaanisissa kielissä ei ole olemassa mitään
sellaista todellista sanaa, josta ahava tai sen a/za-vartalo voitaisiin selittää lainatuksi.
26

Näin ollen lainaselitys on hypoteettinen. Suomen kirjakielessä ahava on ensi kertaa
mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa vuonna 1745.
SKES 1955 ahava\ LÄGLW 1991 ahava; SSA 1992 ahava; Jussila 1998 ahava.
ahdas
Tiukkaa, tiivistä, tukalaa yms. merkitsevällä afrdas-sanalla on vastineita kaikissa lähi-
sukukielissä, esim. karjalan ja viron ahas, vepsän ahtaz, vatjan ahaz ja liivin öydöz.
Sana on perinteisesti selitetty vanhaksi balttilaiseksi lainaksi, jota liettuassa vastaa
ahkstas. Toisaalta on arveltu, että sana voisi olla johdos ikivanhasta omaperäisestä
verbistä —» ahtaa. Tällä ei kuitenkaan ole alun perin ollut tunkemisen tai sullomisen
merkitystä, vaan tällaisten on oletettu syntyneen myöhemmin ja mahdollisesti juuri
balttilaisperäisen a/idas-sanan vaikutuksesta. Suomen kirjakielessä ahdas on esiinty-
nyt Agricolasta alkaen, ja samasta vartalosta muodostetut ahdistaa ja ahdistus ovat
esiintyneet sekä Agricolan teksteissä että samanaikaisissa käsikirjoituksissa.
Thomsen 1890 158; SKES 1955 ahdas; SSA 1992 ahdas; Jussila 1998 ahdas, ahdistaa, ahdistus.
ahde
Rinnettä, törmää tai mäkeä merkitsevällä 0/zde-sanalla ei ole varsinaisia vastineita
sukukielissä. Karjalan ahe lienee lainaa suomesta. Sana on johdos verbistä —» ahtaa,
jonka alkuperäinen merkitys on 'ripustaa, virittää'. Suomen kirjakielessä ahde on
esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 ahtaa; SSA 1992 ahde; Jussila 1998 ahde.
ahdinko
Tukalaa tilannetta merkitsevän a/zdm/co-sanan vastine on karjalan ahinko ahdas
paikka, kapeikko; pula'. Sanaa on arveltu johdokseksi samasta vartalosta, joka sisältyy
adjektiiviin ahdas, mutta se voi olla johdos myös a/ztaa-verbistä, jolla alkuperäisen
ripustamisen ja virittämisen lisäksi on yleisesti myös merkitys 'tunkea, sulloa'. Suo-
men kirjakielessä ahdinko on ensi kertaa mainittu vuonna 1758 Simo Achreniuksen
runossa, jossa kuvataan Turussa valmistetun tuohiveneen purjehdusta Aurajoessa.
Renvall 1823 3; SKES 1955 ahdas; SSA 1992 ahdinko; Jussila 1998 ahdinko.
ahkera
Sanalla on tarkka vastine karjalassa ja vatjassa, mutta nämä saattavat olla lainaa suo-
mesta. Suomen murteissa sanalla on myös rinnakkaismuoto ahera. Perinteisen seli-
tyksen mukaan ahkera olisi johdos etupäässä kaakkoismurteissa esiintyvästä intoa,
kiihkoa tai kovaa halua merkitsevästä, alkuperältään epäselväksi jääneestä sanasta
ahku, mutta todennäköisemmin se on kuitenkin lainaa suomenruotsalaisista mur-
teista, joissa originaaliksi sopiva ager merkitsee valpasta, vireää, innokasta yms.
27

Myös murteissa ja vanhassa kirjakielessä esiintyvä ahku tai aahku voidaan selittää
samaan yhteyteen kuuluvaksi ruotsalaiseksi lainaksi. Ruotsin murteellinen age mer-
kitsee halua, intoa tai uutteruutta. Suomen kirjakielessä ahkera on esiintynyt Uppsa-
lan evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen, ja ahku on ensi kertaa mainittu Mas-
kun Hemmingin virsikirjassa 1605.
SKES 1955 ahkera, ahku; VKS ahkera, ahku1; SSA 1992 ahkera, ahku2; Nikkilä 1998 FS Suhonen
351-352; Jussila 1998 ahkera.
ahma
Suursyömärinä tunnettua petoeläintä (Gulo gulo) merkitsevällä a/zma-sanalla on
tarkka vastine eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan ahma ja lyydin ahmo. Inkeroi-
sen ahmo tarkoittaa ahnetta henkilöä ja viron ahm alun perin suursyömäriä yleensä
ja uudissanana myös ahmaa. Saamesta mahdollisena vastineena on esitetty vuosm-
miSy joka merkitsee mm. jollekin ruualle ahnasta. Sanavartalon alkuperä on epä-
selvä. Sitä on arveltu äänteellisesti motivoiduksi omaperäiseksi elementiksi, mutta
toisaalta myös indoeurooppalaisissa kielissä on lainalähteeksi sopivia, ikivanhasta
syömistä merkitsevästä juuresta as- muodostettuja sanoja, jollainen on esim. mui-
naisintian asma syöjä'. Suomen kirjakielessä ahma on ensi kertaa mainittu Ericus
Schroderuksen sanakirjassa 1637. Samasta vartalosta johdetut ahmaista ja ahmatti
on mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786. Verbi ahmia on tullut käyttöön
vasta 1800-luvulla.
SKES 1955 ahma; LÄGLW 1991 ahnas; SSA 1992 ahma; Jussila 1998 ahma, ahmaista, ahmatti.
ahne
Kiihkeästi haluavaa, himokasta yms. merkitsevällä ahne- tai afrnas-sanalla on vas-
tineita useimmissa lähisukukielissä, esim. karjalan ahnas tai ahneh, lyydin ahnak,
vatjan ahnaz, ahnö ja viron ahne. Sanaa on vanhastaan epäilty lainaperäiseksi, ja
mahdollisia lainalähteitä on esitetty useita. Germaaniselta taholta tällaiseksi sopisi
äänneasultaan parhaiten kantagermaanin *a%naz, mutta kun tästä juontuvat skan-
dinaaviset vastineet, esim. muinaisskandinaavin agn, merkitsevät syöttiä, selitystä ei
voi pitää varmana. Sanan muinaisintialainen vastine asnah ahnas, syöläs' osoittaa,
että samoista aineksista muodostetulla johdoksella voi olla lainalähteeksi soveltuva
merkitys, mutta todellisiksi lainanantajiksi sopivista germaanisista kielistä tällaista
merkitystä ei kuitenkaan ole todettu. On kuitenkin mahdollista pitää itämerensuo-
malaista sanaa myös lainana muinaisintian kanssa samaan kielihaaraan kuuluvasta
varhaisesta kantairanista, jolloin merkityssuhteissakaan ei ole ongelmia. Suomen
kirjakielessä sekä ahnas että ahne ovat esiintyneet Agricolasta alkaen.
SKES 1955 ahnas; Koivulehto Vir. 1974 123; LÄGLW 1991 ahne; SSA 1992 ahnas; Jussila 1998
ahnas, ahne; Koivulehto 1999 VM 11.
28

aho
Viljelyn jäljiltä nurmettunutta kaskimaata tai peltoa merkitsevällä a/zo-sanalla on
vastineita useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen, karjalan ja vatjan aho sekä viron
murteellinen ahu. Vastineita on aiemmin esitetty myös muutamista etäsukukie-
listä, mutta nämä rinnastukset on äännehistoriallisten ongelmien takia myöhem-
min hylätty. Itämerensuomen sanavartalo on selitetty lainaksi joko kantagermaa-
nista tai tätäkin vanhemmasta indoeurooppalaisesta kielimuodosta, ja lainalähteeksi
on esitetty indoeurooppalainen juuri *as- 'palaa'. Saman juuren on arveltu olevan
perustana myös sanassa —» ahava. Suomen kirjakielessä aho on ensi kertaa mainittu
Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1955 aho; Nikkilä 1988 Suomi 143 135-140; LÄGLW 1991 aho; SSA 1992 aho; Jussila 1998
aho.
ahven
Punaeväistä, poikkiraitaista petokalaa (Perca fluviatilis) merkitsevällä a/zve«-sanalla
on vastineita lähisukukielissä ja saamessa, esim. karjalan ja viron ahven, vepsän ahn,
vatjan ahvön, liivin oyunöz)z. pohjoissaamen vuoskku. Sanan alkuperä on epäselvä.
Sitä on jo 1800-luvun puolella epäilty lainaperäiseksi, mutta mikään lainaselitys ei
ole saavuttanut yleistä hyväksymistä. Sekä balttilaista, germaanista että slaavilaista
alkuperää on ehdotettu. Suomen kirjakielessä ahven on ensi kertaa mainittu Ericus
Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637.
Thomseni890 147; Mikkola 1894 29; SKES 1955 ahven; Viitso 1982 78; SSA 1992 ahven; Hahmo
1994 GA 60-65; Jussila 1998 ahven.
aihe
Syytä, perustetta, teemaa, alkua yms. merkitsevän af/ze-sanan alkuperä epäselvä. Sana
vaikuttaa melko nuorelta mm. siksi, että varmat vastineet sukukielistä puuttuvat ja
vanhasta kirjallisuudestakin tunnetaan varmoja nykymerkityksisiä esiintymiä vasta
1700-luvulta lähtien, esim. Daniel Jusleniuksen sanakirjasta vuodelta 1745. Ensi-
esiintymä on Jaakko Finnon virsikirjassa 1583, mutta merkitys on epäselvä, mahdol-
lisesti alku'. Nykymerkityksen syy, peruste' lisäksi sanaa on aiemmin käytetty mm.
merkityksissä aie,merkki,tuntomerkki,viite.
Rakenteeltaan aihe vaikuttaa johdokselta, ja sama vartalo esiintyy mm. murteelli-
sissa verbeissä aihia, aihoa suunnitella, aikoa; luotella (kangasta)', aihia myös 'har-
sia; tehdä haparoiden'. Samaan yhteyteen on vanhastaan katsottu kuuluviksi myös
karjalan aihella 'palvoa, kunnioittaa, rukoilla' ja aunuksen aihuo 'rukoilla, pyytää
hartaasti', jotka äskettäin on selitetty germaanisiksi lainoiksi. Merkityserojen vuoksi
rinnastus lähisukukieliin on kuitenkin äärimmäisen epävarma. Toisaalta aihe on seli-
tetty —> o/flfl-verbin johdokseksi, mutta tätäkään ei ole yleisesti hyväksytty. Niinpä
a/Tze-sanaan sisältyvän vartalon alkuperä on toistaiseksi selvittämättä. Lisätutkimusta
29

kaipaisi myös aihe-sanein suhde aikoa-verbin johdokseen aie, sillä molempia käyte-
tään osittain samoissa merkityksissä.
Ai/ze-sanasta muodostettu johdos aiheuttaa on nuorehko uudissana, joka on
yleistynyt kirjallisuudessa vasta 1800-luvun lopulta lähtien. Sitä ennen on samassa
merkityksessä käytetty mm. ilmauksia olla syynä, vaikuttaa, matkaansaattaa, Sana
esiintyy juridisena termiä Ferdinand Ahlmanin laatimassa laki- ja virkakielen sanas-
tossa sekä saman tekijän ruotsalais-suomalaisessa sanakirjassa 1883.
SKES 1955 aihe; Kettunen Vir. 1956 140-141; Koivulehto Vir. 1976 248 alav.; Hakulinen 1979
188 alav. 273 ja 189; Turunen 1981 aie, aihe; SMS 1985 aihia, aihoa; VKS 1985 aihe; LÄGLW
1991 aihe; SS A 1992 aihe; Jussila 1998 aihe.
1 aika 'aikuinen; melko'
Adjektiivina ja adverbina käytetyn aifca-sanan vastineita ovat karjalan aika ja lyydin
aiga. Sanan alkuperä on epäselvä. Melko yleisesti hyväksytyn selityksen mukaan sana
liittyy etymologisesti yhteen —» aifcfl-substantiivin kanssa. Toisaalta vanhemman,
mutta edelleen huomionarvoisen selityksen mukaan aika voisi olla lainaa germaani-
selta taholta. Tämän mukaan alkumuodoksi sopisi omistettua tai omaisuutta merkit-
sevä teonnimi *aiga, joka olisi muodostettu verbistä *aigan 'omistaa; olla naimisissa,
elää yhdessä' yms. Viimeksi mainittujen merkitysten nojalla aika olisi voinut merkitä
naimaikäistä, naimisissa olevaa, jollaiseksi sen voi tulkita esim. yhdyssanoissa aika-
mies, aikaihminen. Vaikka aika olisikin alkuaan ollut johdettu substantiivi, se olisi
voinut muuttua taipumattomaksi adverbiksi esiintyessään tämänkaltaisten yhdyssa-
nojen tai sanaliittojen alkuosana. Sekä adjektiivina että adverbina aika on ilmaantu-
nut suomen kirjakieleen vasta 1700-luvun jälkipuoliskolla.
Tunkelo FUF 13 1912-1913 109-; SKES 1955 aika; Vahros Vir. 1964 168-170; LÄGLW 1991
11-12; SSA 1992 aika; Jussila 1998 aika*.
2 aika (subst.)
Sanalla on samaa merkitsevä etymologinen vastine kaikissa lähisukukielissä, esim.
karjalan aiga, vatjan aika ja viron aeg. Sen sijaan etäsukukielistä vastineet puuttuvat
kokonaan; saamen äigi on todennäköisesti lainaa itämerensuomesta. Suomen kirja-
kieleen substantiivi aika on kuulunut Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituk-
sista alkaen. Sanontatapaa saada aikaan on ensi kertaa nykymuodossaan esiintynyt
Juhana VVegeliuksen postillassa 1747. Sitä ennen käytettiin monikollista ilmausta
saada aikoi(hi)n.
Aika-sanan levikki viittaisi lainaperäisyyteen, mutta varmaa lainaetymologiaa ei
ainakaan toistaiseksi ole pystytty osoittamaan. Sanaa on arveltu germaaniseksi lai-
naksi, mutta tätä pitävät useat tutkijat äänneseikkojen takia mahdottomana: germaa-
niseksi alkumuodoksi olisi katsottava *aiwa- (vrt. gootin aiws aika'), eikä itämeren-
suomen k sovi germaanisen w:n vastineeksi, ellei fc:n sitten katsota olevan tulosta
30

lainasanan mukautumisesta itämerensuomen astevaihteluun. Tämä olisi kuitenkin
poikkeuksellista.
Affca-sanan johdos aikainen on melko vanha siitä päätellen, että sillä on tarkkoja
vastineita lähisukukielissä, esim. karjalan aikahine ja vatjan aiköin. Suomen vanhassa
kirjakielessä aikainen on merkinnyt varhaisen lisäksi mm. aikuinen, täysikasvuinen'.
Ensiesiintymä on Jaakko Finnon virsikirjassa 1583, ja siinä merkitys on 'oikeaan
aikaan tapahtuva'. Samoja merkityksiä on ollut myös johdoksella aikuinen, joka on
saanut substantiivisen nykymerkityksensä 'aikaihminen' vasta 1800-luvun lopulla.
Sanontatapa saada aikaiseksi tunnetaan kirjakielestä 1700-luvun loppupuolelta.
Adverbi aikaisin on adjektiivista aikainen muodostettu monikon instruktiivi, joka
vanhassa kirjakielessä on merkinnyt sekä 'hyvissä ajoin, ajoissa' että 'varhain'. Näistä
edellinen on nykykielestä väistynyt, mutta se näkyy mm. sanan ensiesiintymästä,
Ljungo Tuomaanpojan lainsuomennoksesta vuodelta i6oiHieman myöhemmässä
suomennoksessa Abraham Kollanius vaihtoi muodoksi 1648 ajallansa. Merkitys
'varhain' alkaa näkyy kirjakielessä 1700-luvun loppupuolelta lähtien.
Thomsen 1869 110; Kettunen Vir. 1934 223; SKES 1955 aika1; Rapola 1960 aikuinen; T. Itkonen
Vir. 1974 31, 34; VKS 1985 aikainen, aikaisin; LÄGLW 1991 aika1; SSA 1992 aika1; Jussila 1998
aika1.
aikoa
Verbi aikoa on ilmeisesti yleisitämerensuomalaisen —> aifca-substantiivin johdos.
Sen karjalainen vastine aiguo merkitsee myös saada aikaan', liivin aigö sen sijaan
'mitata, päätellä'.
Suomen vanhassa kirjakielessä aikoa on esiintynyt Agricolasta alkaen, ja sillä on
ollut useita merkityksiä, nykymerkityksen lisäksi mm. 'haluta, päättää, määrätä,
keksiä, sepittää'. Sanan merkitysala on myöhemmin selvästi kaventunut. Samoissa
merkityksissä on käytetty myös johdoksia aiota ja aivoita, joissa sanansisäinen k-
konsonantti on astevaihtelun takia heikentynyt. Jälkimmäisestä on edelleen johdettu
substantiivi aivoitus aie, ajatus, suunnitelma, tarkoitus', jolla ei ole mitään tekemistä
a/vo(X)-sanan kanssa.
Johdossubstantiivi aikomus on ensi kertaa esiintynyt yhdyssanan alkuosana vuo-
den 1642 Raamatussa, jossa aicoimuskirjat tarkoittavat vehkeilykirjeitä. Henrik Flo-
rinuksen sanakirjassa 1678 se esiintyy itsenäisenä ja merkitsee pyrkimystä.
Kettunen Vir. 1934 223; Hakulinen 1979 345 alav. 614; VKS 1985 aikoa, aikomus, aivoitus; SSA
1992 aikoa, aivoitus; Jussila 1998 aikoa, aikomus.
ailahtaa
Äkillistä tunnetta, häilähtämistä, mielessä vilahtamista yms. merkitsevällä ailahtaa-
verbillä ei ole vastineita sukukielissä. Karjalan runokielessä tunnetaan samasta varta-
losta johdettu aile ajatus'. Sanan alkuperä on epäselvä. Se kuuluu mahdollisesti ajaa-
verbin johdoksiin ja saattaa olla eräänlainen epäsäännöllinen lyhentymä johdoksesta
31

ajelehtaa. Vanhassa kirjakielessä ja murteissa tunnetaan ajaa-verbin johdokset aileh-
tia ja ailehtaay jotka kumpikin merkitsevät 'ajelehtia, kuljeksia, olla heitteillä* yms.
Toisaalta ailahtaa-verbiin on voinut sekaantua germaanisperäinen, äkillistä kipua
merkitsevä ailut tai atlas, jonka on selitetty juontuvan kantagermaaninen poltta-
mista ja tulta merkitsevästä sanaperheestä. Suomen kirjakielessä ailahtaa on ensi
kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786 merkityksessä 'mielistellä',
ja ailahdella on mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on
tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
SKES 1955 ailahtaa, ailas; Nikkilä 1988 Suomi 143 45-52; LÄGLW 1991 ailut; SSA 1992 ailahtaa,
ailas; Jussila 1998 ailahdella, ailahtaa.
aimo
Sanalla on varmoja etymologisia vastineita itämerensuomessa, esim. karjalan aimo
'kelpo; aika\ vatjan aima aivan, pelkästään' ja viron samaa merkitsevä, murteelli-
nen aima. Myös saamen äibmu 'ilma; maailma; olotila' kuulunee samaan yhteyteen.
Alkuperä on epäselvä. Yksi mahdollisuus on, että aimo kuuluisi samaan yhteyteen
kuin —> aivan ja olisi siis skandinaavinen laina. Suomen kirjakielessä aimo on esiin-
tynyt ensimmäistä kertaa asussa aimoa Ilmajoen kirkkoherran Bartholdus Vhaelin
kirjoittamassa valitusrunossa 1714. Muoto aimo on tullut kirjakieleen Daniel Jus-
leniuksen sanakirjan myötä 1745.
Tunkelo 1912-1913 FUF 13 93-96; SKES 1955 aimo; VKS 1985 aimo-, SSA 1992 aimo; Jussila
1998 aimo.
aina
Sanalle tunnetaan etymologinen vastine kaikista muista lähisukukielistä paitsi vep-
sästä ja liivistä, esim. lyydin ainot vatjan ja viron aina. Etäsukukielistä ei vastineita
ole osoitettu. Suomen kirjakielessä aina on ollut käytössä Agricolasta alkaen. Myös
liitepartikkelilla -kin varustettu muoto esiintyy Agricolalla asussa ainaki. Johdos
ainainen on ensi kertaa mainittu ns. vanhassa virsikirjassa 1701.
Ama-sanan itämerensuomalainen levikki viittaa lainaperäisyyteen, mutta sille
tunnetaan toistaiseksi vain epävarmoja etymologioita. Sanaa on pyritty selittämään
sekä balttilaiseksi, germaaniseksi että arjalaiseksi lainaksi. Esimerkiksi nyt jo kuol-
leesta, balttilaisiin kieliin kuuluneesta muinaispreussista alkumuodoksi sopisi ainat
aina, alinomaa', germaanisella taholla äänneasultaan hyvin mutta merkityksensä
puolesta huonommin sopivia lähtökohtia olisivat yhtä tai ainoaa merkitsevän *aina-
vartalon muodot.
Thomsen 1869 111 ja 1890 156-157; Joki 1973 97-98; Hakulinen 1979 354, myös alav. 654;
Hofstra 1985 349; LÄGLW 1991 aina; SSA 1992 aina; Jussila 1998 aina.

aine
Sanan ainoa sukukielinen vastine on karjalan aineh. Aine on vanha germaaninen
laina, jonka Lainalähteeksi on uusimmissa lähteissä esitetty kantagermaanin *afnija-
tai *abnija-, josta on peräisin myös nykyruotsin ämne. Sanalla on sekä vanhassa
kirjakielessä että nykykielessä useita toisistaan poikkeavia merkityksiä. Vanhinta ja
ilmeisesti alkuperäisintä kerrostumaa edustaa 'materia, aines', joka näkyy kirjakie-
lessä 1600-luvulta alkaen. Merkitykset aihe, syy, asia, pohdinnan kohde' esiintyvät
1700-luvun kielessä. Nämä abstraktimmat merkitykset elävät yhdyssanassa aine-
kirjoitus, joka on tullut käyttöön viimeistään 1800-luvun puolimaissa. Merkityksen
laajenemiseen lienevät vaikuttaneet vastaavien vieraskielisten sanojen tarjoamat
esikuvat. Merkityksessä ainesosa, elementti' on 1800-luvun lopulla otettu käyttöön
samasta vartalosta johdettu aines.
SKES 1955 aine; Hakulinen 1969 18-19 ja 1979 361, 448, alav. 934,465; VKS 1985 aine; LÄGLW
1991 15-16; SSA 1992 aine; Jussila 1998 aine.
aineisto
Germaanisperäiseksi selitetyn —> aine-sanein pohjalta muodostettu aineisto on oppi-
tekoinen uudissana. Sen käyttöönottoa on esittänyt Elias Lönnrot aluksi merkityk-
sessä sisällys, sisällysluettelo' (1840) ja myöhemmin merkityksessä ainekset, aines-
kokoelma'. Sanan rinnakkaismuotona on vielä 1900-luvun alkupuoliskolla esiinty-
nyt nyttemmin vanhentuneeksi katsottava ainehisto. Johdin -sto on ollut hyvin suo-
sittu uudissanoja muodostettaessa 1800-luvulla.
Rapola 1960 ainehisto; Hakulinen 1979 452,472.
ainoa
Sanalla on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. karjalan ainuo, vatjan ainago ja
viron ainus. Saman vartalon johdos on myös ainut, josta yleensä käytetään vain yksi-
kön nominatiivia ja partitiivia. Sanavartalo on lainaa germaaniselta taholta, ja ger-
maanisten kielten samaa juurta olevat sanat, esim. gootin ainaha)%. nykysaksan einig,
ovat johdoksia 'yhtä' tarkoittavasta lukusanasta, esim. gootissa ains.
Suomen kirjakielessä ainoa on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikir-
joituksista alkaen. Sana on esiintynyt vanhassa kirjallisuudessa ja runoudessa myös
asussa ainoy josta Elias Lönnrot muodosti erisnimen Aino. Tämä oli ensimmäinen
viralliseen almanakkaan v. 1890 päässyt suomalaisasuinen etunimi.
Adverbi ainoastaan on muodostettu amoa-sanasta lisäämällä elatiivin sijapääte ja
omistusliite. Adverbin asu vanhassa kirjakielessä on vaihdellut, esim. ainoastansa,
ainoasta, ainoasti, ainoosta(nsa), ainuastaan, ainuastansa. Näistä vain ensimmäinen
on käytössä nykyisessä yleiskielessä, ja sekin on sävyltään vanhahtava.
SKES 1955 ainoa; Turunen 1981,15-16 Aino; Kiviniemi 1982 39; Kuusi - Anttonen 1985 279;
VKS 1985 ainoay ainoastansa; SSA 1992 ainoa; Jussila 1998 ainoa.
33

airo
Sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. lyydin ja vepsän air, karjalan ja
vatjan airo sekä viron aer. Sana on germaanista alkuperää, samaa juurta kuin nyky-
ruotsin ära. Suomen ja ruotsin sanojen yhteys on huomattu jo ennen kuin kielten
välisten lainakosketusten iästä ja suunnasta oli olemassa tieteellisesti pätevää tie-
toa. Kantaskandinaaviseksi asuksi on myöhemmin rekonstruoitu *airö. Suomen
kirjakielessä airo on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa
vuonna 1637.
Thomsen 1869 111; SKES 1955 airo; LÄGLW 1991 airo; SSA 1992 airo; Jussila 1998 airo.
airut
Sanalla ei ole vastineita sukukielissä lukuun ottamatta karjalaisissa kansanrunoissa
esiintyviä monikollisia sanoja airuet, airuhut, airivot. Sana on vanha germaaninen
laina, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *airuz edustaa esim. gootin airus sanansaat-
taja'. Suomen kirjakielessä airut on mainittu ensi kertaa vuonna 1745 Daniel Jus-
leniuksen sanakirjassa. Sana on sävyltään ja käytöltään hyvin kirjakielinen, ja on
täysi arvoitus, miten tällainen sana on voinut säilyä suomen kielessä, sillä se on ään-
neasusta päätellen lainattu viimeistään noin tuhat vuotta ennen kuin suomen kieltä
alettiin kirjoittaa. Mahdollisesti se on säilynyt runokielessä joihinkin rituaaleihin
kuuluvissa aineksissa.
Thomsen 1869 111; SKES 1955 airut; LÄGLW 1991 airut; SSA 1992 airut; Jussila 1998 airut.
aisa
Sanalla on laajalti vastineita itämerensuomessa, esim. karjalan ja vatjan aisa sekä
viron ais. Myös etäsukukielissä on samantapaisia sanoja, mutta nämä voidaan ety-
mologisesti yhdistää itämerensuomalaisiin sanoihin vain siinä tapauksessa, että itä-
merensuomessa oletetaan sanansisäisen konsonantin poikkeuksellista kehitystä.
Etäsukukielten sanoissa on näet suhusibilantti, esim. ersän azija ja komin oi, ja näi-
den perusteella sanan alkumuoto on ollut *aj$a. Itämerensuomessa tällaisesta olisi
kuitenkin pitänyt kehittyä *aiha. Etäsukukielten sanat ovat kanta-arjalaisia lainoja.
On mahdollista, että itämerensuomalaiset sanat ovat lainautuneet jostakin muusta
indoeurooppalaisesta kielestä, äännehistorian kannalta todennäköisimmin kanta-
baltista. Balttilaisista kielistä ei kuitenkaan ole voitu osoittaa lainalähteeksi sopivaa
sanaa. Uusimman selityksen mukaan itämerensuomen aisa olisi lainaa slaavilai-
selta taholta. Laina-alkuperä olisi joka tapauksessa odotuksenmukainen, sillä monet
muutkin vetoeläimiin ja niiden varustukseen liittyvät sanat ovat lainoja. Suomen
kirjakielessä aisa on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa
1637.
Kalima 1936 87; SKES 1955 aisa; SSA 1992 aisa; Jussila 1998 aisa; Koivulehto 2001 FS Parpola
362 alav. 3.
34

aisti
Sanalla ei ole vastineita lähisukukielissä. Pohjoissaamesta on vastineeksi tarjottu
verbiä äicat 'havaita, huomata, ymmärtää'. Sanavartalolle on ehdotettu germaanista
lainaetymologiaa, jonka mukaan alkumuodoksi sopisi kantagermaanin *aiste(ja)n-.
Tätä edustaa mm. gootin aistan 'pelätä, kunnioittaa'. Samasta vartalosta juontuisi
myös suomen murteissa tunnettu astata, astaita tai aistaita 'havaita, huomata'. Seli-
tyksessä on kuitenkin äännehistoriallisia ja muoto-opillisia ongelmia, minkä takia
sitä ei voi pitää täysin varmana. Kaikki tutkijat eivät myöskään ole yhtä mieltä siitä,
kuuluvatko astata ja aisti keskenään yhteen. Aisti-sanan alkuperästä on esitetty myös
aivan erilainen selitys, jonka mukaan se olisi syntynyt haistaa-verbin johdoksesta
haisti. Näin ollen sanan alkuperä on edelleen epäselvä. Suomen kirjakielessä aisti on
ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786.
Hakulinen 1933 StF 1:2 73; SKES 1955 aisti; Koivulehto Vir. 1976 248; Hakulinen 1979 393;
LÄGLW 1991 astata; SSA 1992 aisti; Jussila 1998 aisti.
aita
Sanalla on vastine useimmissa lähisukukielissä, esim. karjalan ja vatjan aita, vep-
sän aid ja viron aed. Sanaa on yleensä pidetty omaperäisenä etymologian suppeu-
desta huolimatta, mutta sanavartalolle on ehdotettu myös lainaetymologiaa, jonka
mukaan lainalähteeksi sopisi kantagermaanin *aida-. Tätä edustaa mm. muinais -
skandinaavin eiö 'kannas'. Vastineiden välillä on kuitenkin sen verran suuri merki-
tysero, että selitystä on pidettävä aivan epävarmana. Suomen kirjakielessä aita on
esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 aita; LÄGLW 1991 aita; SSA 1992 aita; Jussila 1998 aita; Koivulehto 1999 VM 120.
aito
Oikeaa, todellista, puhdasta, sekoittamatonta tms. merkitsevällä aito-sanalla ei ole
varmoja vastineita sukukielissä. Karjalan aito ja saamen aiddo aivan, juuri' ovat
lainaa suomesta. Sanan alkuperä on pitkään ollut arvoitus, mutta äskettäin aito on
yhdistetty germaaniseen sanaan *aipö(n)-, joka on samaa juurta kuin valaa merkit-
sevä kantagermaanin *a\jpa- ja tarkoittaa laillisesti miehelle luovutettua vaimoa, siis
"aitoa, ehtaa" vaimoa. Samaan yhteyteen kuuluu vanhastaan germaanisperäiseksi
selitetty —> äiti. Suomen kirjakielessä aito on tullut käyttöön 1800-luvun alussa.
Ensiesiintymä on savolaissyntyisen Abraham Poppiuksen kirjeessä vuonna 1816.
SKES 1955 aito; Rapola 1960 aito; SSA 1992 aito; Koivulehto 1999 VM 120 ja 2001 FS Parpola
373, myös alav. 13.
aitta
Sanalla on vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan ja vatjan aitta, vepsän
ja viron ait sekä liivin aita. Sanan alkuperä on epäselvä. Yhden selityksen mukaan se
35

olisi vanha balttilainen laina, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *aita edustaisi alku-
osa liettuan yhdyssanassa äit-varas. Tämä sana, jonka on sananmukaisesti arveltu
merkitsevän aitanvartijaa, tarkoittaa mm. paran tapaista uskomusolentoa, joka tuo
omistajalleen viljaa, maitoa yms. muuta aitassa säilytettävää tavaraa. Tosin sanalla
on muitakin merkityksiä, ja sen alkuperästäkin on useita selityksiä. Myös itämeren-
suomen artta-sanaa on yritetty selittää muilla tavoin, mm. slaavilaiseksi lainaksi,
vanhaksi omaperäiseksi sanaksi tai a/aa-verbin johdokseksi. Mikään selityksistä ei
ole saavuttanut yleistä hyväksymistä. Suomen kirjakielessä aitta on esiintynyt Agri-
colasta alkaen.
SKES 1955 aitta; UEW 1988 605; SSA 1992 aitta; Jussila 1998 aitta.
aivan
Sanalla on vastineita useimmissa lähisukukielissä, esim. karjalan aivan, vatjan aivooy
viron aeva. Vastineiksi sopivia sanoja on myös saamessa, mutta näistä ainakin osa
on lainaa suomesta. Kieliopillisesti aivan on selitetty instruktiivimuodoksi adjektii-
vista aiva 'pelkkä, puhdas'. Sekä aiva- että afvan-sanoista on runsaasti esimerkkejä
vanhassa kirjakielessä, mutta nykyisessä yleiskielessä ja murteissa adjektiivi aiva on
tuntematon.
Sanan alkuperä on pitkään ollut epäselvä. Sitä on arveltu sekä arjalaiseksi että kan-
tabalttilaiseksi lainaksi, joskin epäröiden. Ilmeisenä on pidetty, että aivina 'puhdas,
rohtimeton pellava t. hamppu; näistä valmistettu hieno palttina' on a/va-vartalosta
johdettu. Toisaalta a/vma-sanalle on kuitenkin esitetty germaaninen lainaetymolo-
gia. Lisäksi germaanisista kielistä löytyy adverbeja, jotka varhaisemmalta äänneasul-
taan ja merkitykseltään vastaavat itämerensuomen adverbia aivan, esim. kantaskan-
dinaavin *aiwa- tai *aiwi-, josta juontuu muinaisskandinaavin ce, ei, ey- aina'. Näin
ollen aivan lienee germaaninen laina, ja aivina aivan erillinen sana, joka sekin saat-
taa olla germaanista perua.
Suomen kirjakielessä selvästi nykymuotoinen aivan on ensi kertaa mainittu Eskil
Petraeuksen kieliopissa vuonna 1649. Jo tätä ennen on herra Martin lainsuomen-
noksessa vuoden 1570 tienoilla mainittu samaa merkitsevä ainan, jonka kirjoitusasu
vaikuttaa virheelliseltä. Maskun Hemmingin hurskaiden laulujen kokoelmassa 1616
sana on esiintynyt asussa aeva ja aevoin. Puhdasta ja paljasta merkitsevä aiva on
mainittu jo Agricolan rukouskirjassa.
SKES 1955 aiva; Joki 1973 247; Hakulinen 1979 105; Koivulehto NphM 1973, erit. 605, myös
alav. 1; UEW 1988 49; LÄGLW 1991 aivan, aivina; SSA 1992 aivan; Hahmo 1994 GA 172-173;
Jussila 1998 aivan.
aivastaa
Verbillä on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen aivastaa, karjalan
aivastautuo, vatjan aivassaa ja viron aivastada. Alkuperä on epäselvä. Suomen mur-
teissa aivastaa voi merkitä myös aavistaa', ja kansanuskomusten mukaan aivastus
36

on ollut eräänlainen ennusmerkki. Tämän perusteella aivastaa-verbiä on arveltu
johdokseksi ennusmerkkiä merkitsevästä murresanasta aivas, mutta tämänkään
alkuperästä ei ole mitään varsinaista tietoa. Muiden selitysten puutteessa sana on
laskettu vanhaan omaperäiseen sanastoon kuuluvaksi. Suomen kirjakielessä aivastaa
on ensi kertaa mainittu vuoden 1642 Raamatussa.
Rikkonen Vir. 1933 477-478; SKES 1955 aivastaa; SSA 1992 aivastaa; Jussila 1998 aivastaa.
aivot
Sanalle on esitetty vastineita sekä lähi- että etäsukukielistä, joista varmoja ovat esim.
Inkeroisen ja karjalan aivot, vepsän aiv ja saamen vuoigrjasat. Epävarmoja ovat
moksamordvan uj, unkarin agy)%. samojedikielten vastineet, esim. nenetsin tjäexväei.
Joka tapauksessa sana on perinteisesti laskettu vanhaan omaperäiseen sanastoon
kuuluvaksi, ja sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *ajrje. Suomen kirjakielessä
aivo on esiintynyt Agricolasta alkaen, ja vanhimmassa kirjakielessä se on yleensä
esiintynyt yksiköllisenä.
SKES 1955 aivo; UEW 1988 5; SSA 1992 aivo; Jussila 1998 aivo.
ajaa
Sanalla on etymologisia vastineita kaikissa lähisukukielissä sekä useissa etäsukukie-
lissä, ei kuitenkaan samojedihaarassa. Näitä ovat esim. karjalan ajoa, viron ajaday
saamen vuodjit, komin vojny 'karata', udmurtin ujyny ajaa (takaa)' ja mansin oji
'karata, paeta'. Alkuperäiseksi vartaloksi on rekonstruoitu *aja-.
Myös indoeurooppalaisissa kielissä on samantapaisia ja samaa merkitseviä sanoja,
esim. latinan agere, kreikan ägein ja muinaisintian äjati 'ajaa'. Monet tutkijat ovat
arvelleet suomalais-ugrilaisten kielten sanoja ikivanhoiksi indoeurooppalaisiksi lai-
noiksi. Toisena mahdollisuutena on pidetty myös sitä, että nämä kaksi kielikuntaa
olisivat alun perin sukua keskenään ja ajaa-verbi kaikkine vastineineen olisi ikivan-
haa perintöä näiden yhteisestä kantakielestä. Alkusukulaisuutta ei kuitenkaan ole
voitu tieteellisesti todistaa, joten lainaselitys on katsottava todennäköisemmäksi.
Suomen kirjakielessä ajaa on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen.
SKES 1955 ajaa; Joki 1973 247-248; Redei 1986 43; UEW 1988 4-5; SSA 1992 ajaa; Jussila 1998
ajaa.
ajasta i ka
Sanalla on vastine useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen aastaika, vatjan aigass-
aika, viron aasta, ja liivin äigast. Kuten suomen ja vatjan sanoista parhaiten näkyy,
kysymyksessä on aika-sanan kahdesta eri muodosta koottu yhdyssana, "ajasta aikd\
Suomen kirjakielessä vuotta merkitsevä ajastaika on esiintynyt Uppsalan evanke-
liumikirjasta ja Agricolasta alkaen.
Renvall 1823 5; SKES 1955 ajastaika; SSA 1992 ajastaika; Jussila 1998 ajastaika.
37

ajatella
Verbillä on tarkkoja vastineita useissa lähisukukielissä, mutta ei itämerensuomen
ulkopuolella, esim. karjalan ajatella, vepsän ajateldaze ja vatjan ajatölla. Ajatella on
johdos ikivanhasta, mahdollisesti indoeurooppalaisperäisestä —> a/aa-verbistä. Kun
a/aa-sanan alkuperäinen merkitys näyttää sukukielten vastineiden perusteella olleen
mm. ajaa takaa', on a/ateZZa-johdoksessa oletettava merkityksen muutosta konk-
reettisesta abstraktiksi: ensin ajaa takaa* konkreettisesti, sitten 'tavoitella, ajaa takaa
mielessään'. Myös nykysuomessa voidaan käyttää ilmausta ajaa takaa molemmin
tavoin. Merkityksen muutos on joka tapauksessa niin vanha, ettei siitä löydy merk-
kejä vanhastakaan kirjakielestä.
Suomen kirjakielessä ajatella on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen.
Vanhassa kirjakielessä myös saman vartalon lyhyemmällä johdoksella ajattaa on
ollut merkitys 'miettiä, keksiä, sepittää'. Tästä verbistä on johdettu ajatus, jolla on
tarkkoja vastineita lähisukukielten itäryhmässä, esim. karjalan ajatus, vepsän aja-
tus.
SKES 1955 ajatella-, Hakulinen 1979,403 (huom. alav. 833); VKS 1985 ajatella, ajattaa-, SSA 1992
ajatella; Jussila 1998 ajatella.
ajettua
Tulehtumisesta tai loukkaantumisesta johtuvaa turpoamista merkitsevä ajettua on
johdos verbistä —> ajaa. Samasta verbistä on muodostettu myös tulehtunutta kyh-
myä tai märkäpesäkettä merkitsevä ajos, jolla on vastineita eräissä lähisukukielissä-
kin, esim. inkeroisen ja karjalan ajos. Verbillä ajettua ei ole tarkkoja vastineita, vaan
useimmissa lähisukukielissä käytetään kantaverbiä ajaa samassa merkityksessä.
Myös monissa suomen murteissa ajaa voi merkitä ajettumista. Suomen kirjakielessä
ajettua on ensi kertaa mainittu vuoden 1642 Raamatussa.
SKES 1955 ajaa; SSA 1992 ajettua; Jussila 1998 ajettua.
akana
Jyvästä puitaessa irtoavaa suomua merkitsevällä akana-sanaWa on vastine kaikissa
lähisukukielissä, esim. karjalan ja vatjan akana, vepsän ja viron agan sekä liivin agän.
Sana on vanha germaaninen laina, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *aganö edustaa
mm. nykyruotsin agn. Suomen kirjakielessä akana on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Thomsen 1869 111; Karsten 1915 130; SKES 1955 akana; LÄGLW 1991 akana; SSA 1992 akana;
Jussila 1998 akana.
akatemia
Alansa korkeimpia saavutuksia edustavaa tiede- tai taidelaitosta, seuraa tai oppilai-
tosta merkitsevä akatemia perustuu latinan sanaan academiä, joka puolestaan on
lainaa kreikan sanasta Akademia tai Akademeia. Näin nimitettiin antiikin aikana
38

Ateenan lähellä sijainnutta puistoa, jossa filosofi Platon opetti. Nimen alkuperästä
on erilaisia selityksiä. Yhden mukaan puisto olisi saanut nimensä Ateenan kansalai-
sesta, joka oli lahjoittanut paikan opillisia harrastuksia varten, toisen mukaan puisto
olisi nimetty Akädemos-nimisen tarusankarin kunniaksi. Suomen kirjakielessä aka-
temia on ensi kertaa mainittu Jakob Alastaroensiksen suomentamassa saarnassa
vuonna 1634.
H. J. Streng 1915 3; Hellquist 1939 akademi; Koukkunen 1990 akatemia; SSA 1992 akatemia;
Jussila 1998 akatemia.
akka
Vanhaa naista merkitsevällä afcfca-sanalla on vastineita useimmissa lähisukukielissä
sekä saamessa, esim. inkeroisen, karjalan ja vatjan akka, vepsän akk ja pohjoissaamen
ähkku. Samantapaisia sanoja on myös etäisemmissä sukukielissä sekä indoeuroop-
palaisissa kielissä, samoin turkkilaiskieliin kuuluvassa tsuvassissa. Sanaa on arveltu
vanhaksi kulkusanaksi, joka on lainautunut naapurikielestä toiseen yli kielikuntien
rajojen. Suomen kirjakielessä akka on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 akka; SSA 1992 akka; Jussila 1998 akka.
akku
Etenkin sähköenergian varaamiseen käytettävää laitetta merkitsevä akku on typiste-
sana, joka on syntynyt laitteen täydellisemmästä nimityksestä akkumulaattori. Mal-
lina on voinut olla saksan Akku, joka on vastaavanlainen lyhentymä sanasta Akku-
mulator. Tämä perustuu alkuaan latinan sanaan accumulätor 'kasaaja', joka on joh-
dos verbistä accumuläre 'kasata kokoon'. Akkuja on kehitelty 1800-luvun loppupuo-
lelta lähtien. Suomalaisena sanana akkumulaattori on mainittu ainakin jo vuonna
1890 John Zidbäckin mekaanis-teknillisten sanojen luettelossa. Typistemuoto akku
on ollut kirjakielisessä käytössä 1930-luvulta lähtien.
TSK 1 1909 akkumulaattori; Koukkunen 1990 akku.
akordi
Musiikissa sointua tai talouselämässä konkurssivelallisen ja velkojien välistä sopi-
musta merkitsevä akordi on lainaa ruotsin sanasta ackord, joka puolestaan perustuu
ranskan sanaan accord sopimus, sointu'. Tämän taustalla on latinan accordum tai
accordium, jonka rakenneosat ovat ad 'luo' ja cor sydän'. Sananmukaisesti akordi
on siis jotakin sellaista, joka tulee lähelle sydäntä. Sopimuksen merkitys on akordi-
sanan alkuperäinen merkitys. Ranskassa sana on saanut myös soinnun merkityksen,
koska sen jälkiosa on yhdistetty kansanetymologisesti soittimen kieltä merkitsevään
sanaan corde. Suomen kirjakielessä akordi on sopimuksen merkityksessä ensi kertaa
mainittu kiitos-, rukous- ja paastopäiviä koskevassa asetuksessa vuonna 1656.
Kluge - Mitzka 1960 Akkord; SSA 1992 akordi; Jussila 1998 akordi.
39

akseli
Pyörivää tai heiluvaa osaa, esim. pyöriä, kannattavaa tankoa merkitsevä akseli on lai-
naa ruotsin sanasta axel. Suomen kirjakielessä akseli on ensi kertaa mainittu Ericus
Schroderuksen sanakirjassa 1637.
H. J. Streng 1915 3; SKES 1955 akseli; SSA 1992 akseli; Jussila 1998 akseli.
akti
Tapahtumaa, toimintoa, juhlatoimitusta, asiakirjaa yms. merkitsevä akti on lainattu
suomeen ruotsin sanasta akt, mutta alkuaan sana juontuu latinasta, jossa äctum,
monikossa acta, on johdos verbistä agere ajaa, tehdä, toimittaa'. Suomen kirja-
kielessä akti on ensi kertaa mainittu Abraham KoUaniuksen lainsuomennoksessa
vuonna 1648 asiakirjan merkityksessä ja Matias Salamniuksen saarnassa 1690 juhla-
toimituksen nimityksenä. Varsinaisesti akti on kuitenkin nykyasussaan tullut käyt-
töön vasta 1900-luvun alussa. 1800-luvun lopulla sanaa on käytetty suomalaistetussa
asussa ahti. Tätä käytetään edelleen aivan tietyssä erikoismerkityksessä, Jeesuksen
kärsimyshistoriasta kertovan evankeliumin jakson nimityksenä.
Hellquist 1939 3. akt; Koukkunen 1990 akti; Jussila 1998 akti.
aktiivinen
Toimivaa, toimeliasta, tehokasta, vaikuttavaa yms. merkitsevä aktiivinen on lainattu
suomeen todennäköisesti ruotsin sanasta aktiv, mutta alkuaan sana juontuu lati-
nasta, jossa äctivus 'toimiva' on johdos verbistä agere ajaa, tehdä, toimia'. Suoma-
laisena sanana aktiivinen on tullut käyttöön 1870-luvulla. Jo tätä ennen Ferdinand
Ahlmanin sanakirjassa 1865 sana on mainittu muodossa aktivo, mutta yleensä vie-
rasperäinen sana pyrittiin korvaamaan omakielisillä vastineilla, esim. vaikuttava tai
vaikutuksellinen.
Koukkunen 1990 aktiivinen.
akvaario
Elävien kalojen ja vesikasvien kasvattamiseen tarkoitettua lasiseinäistä vesisäiliötä
merkitsevä akvaario on alun perin johdos latinan sanasta aqua Vesi'. Nykyisessä
merkityksessään sana on uudissana, latinassa aquärium on tarkoittanut karjan juot-
topaikkaa. Suomalaisena sanana akvaario on tullut käyttöön 1900-luvun alussa.
TSK 1 1909 akvario; Hellquist 1939 akvarium; Onions 1979 aquärium.
ala
Ikivanhalla omaperäisellä sanavartalolla ala- on varmoja etymologisia vastineita kai-
kissa sukukielissä, esim. karjan ja viron ala, saamen vuolli, mordvan ai, komin ja
40

udmurtin ui, mansin joi, unkarin ai- ja nenetsin nyl. Sanan kantauralilaiseksi varta-
loksi on rekonstruoitu *ala.
Sanasta esiintyy myös lukuisia vanhoja taivutusmuotoja ja johdoksia, jotka ovat
kiteytyneet itsenäisiksi adverbeiksi tai adpositioiksi, esim. alas, ali, alla, alle, alta jne.
Yksinkertaisimpia tilasuhteita osoittavat sanat kuuluvat yleensäkin kielen keskei-
simpään ja samalla parhaiten säilyvään sanastoon. Suomen kirjakielessä ala on esiin-
tynyt Agricolasta alkaen merkityksessä alle'. Alusen tai alustan merkityksessä ala
on mainittu Ljungo Tuomaanpojan suomentamassa kaupunginlaissa 1609 ja alueen
merkityksessä kalanpyyntiä koskevassa asiakirjassa vuonna 1762.
SKES 1955 ala; UEW 1988 6; SSA 1992 ala; Jussila 1998 ala.
alainen
Ikivanhasta —» a/a-sanasta muodostetulla johdoksella alainen on vastineita kaikissa
lähisukukielissä, esim. karjalan alaine, vepsän alaine 'kinnas', viron alane ja liivin
alli. Sanalla on vanhastaan ollut lukuisia merkityksiä. Näistä osa on aivan konk-
reettisia, tavallisen alapuolella t. alla oleva' -merkityksen lisäksi mm. suomen mur-
teissa ja lähisukukielissä 'alusvaate, paita, alushame, vuori; lapanen, vantus'. Myös
abstraktimpi käyttö merkityksessä 'jonkin vaikutus-1. valtapiiriin kuuluva' on van-
haa perua. Suomen kirjakielessä alainen on esiintynyt Agricolasta alkaen. Nykysuo-
men adverbi alasti, joka vanhassa kirjakielessä on esiintynyt myös muodossa alaisti,
on selitetty syntyneeksi alainen alusvaate' -sanan edelleenjohdoksesta *alais(e)tik
'ilman alusvaatteita'.
SKES 1955 ala, alasti; VKS 1985 alainen, alasti; SSA 1992 alainen; Jussila 1998 alainen.
alanko
Sanalla on vastine useimmissa lähisukukielissä, esim. karjalan alanko, vepsän alang,
vatjan alango ja viron murteellinen alang. Alanko on johdos ikivanhasta omape-
räisestä sanavartalosta —» ala. Suomen kirjakielessä alanko on ensi kertaa mainittu
Ljungo Tuomaanpojan maanlain suomennoksessa vuonna 1601.
SKES 1955 ala; SSA 1992 alanko; Jussila 1998 alanko.
alas
Adverbilla alas on vastineita lähisukukielissä ja saamessa, esim. karjalan ja lyydin
alah, vepsän ja vatjan alaz, viron alas ja pohjoissaamen vulos. Alas on vanha s-päät-
teinen tulosijamuoto eli latiivi vartalosta —» ala-. Suomen kirjakielessä alas on esiin-
tynyt Uppsalan evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen.
SKES 1955 ala; SSA 1992 ala; Jussila 1998 alas.

alasin
Metallista takoma-alustaa merkitsevällä a/asm-sanalla on vastine useissa lähisuku-
kielissä, esim. karjalan alasiny vatjan alazi ja viron alasi. Sana on johdos ikivanhasta
—> ö/fl-vartalosta. Takoma-alustan lisäksi se saattaa murteissa ja lähisukukielissä
merkitä muutakin alustaa tai alla olevaa. Suomen kirjakielessä alasin on ensi kertaa
mainittu herra Martin maanlain suomennoksessa vuoden 1570 tienoilla.
SKES 1955 ala; Hakulinen 1979 178-179; SSA 1992 alasin; Jussila 1998 alasin.
alaston
Vaatteetonta, paljasta, lehdetöntä, autiota, tyhjää yms. merkitsevällä a/asfrm-sanalla
on tarkkoja vastineita itäisissä lähisukukielissä, esim. karjalan alastoin ja vepsän alas-
töin. Sana on karitiivinen eli vailla olemista ilmaiseva johdos alusvaatteita merkitse-
västä murresanasta alanen tai —» alainen, joka puolestaan kuuluu a/a-sanan johdok-
siin Johdoksen täydellinen, alkuperäinen asu olisi *ala(i)seton, mutta se on raken-
teeltaan hieman hämärtynyt. Alkuperäinen merkitys on 'ilman alusvaatteita', muut
merkitykset selittyvät sanan vertauskuvallisen käytön pohjalta syntyneiksi. Suomen
kirjakielessä alaston on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 ala; Hakulinen 1979 183; SSA 1992 alaston; Jussila 1998 alaston.
alati
Etenkin ylätyylisessä kielenkäytössä esiintyvällä adverbilla alati aina* on tarkka vas-
tine virossa. Alati on johdos vartalosta ala-, ja sen johdinaines -ti on alkuaan mer-
kinnyt tapaa. Alun perin alati on ilmeisesti merkinnyt 'koko alaltaan', sitten 'kaut-
taaltaan' ja lopulta 'yhdenjaksoisesti, lakkaamatta'. Muissa sukukielissä käytetään
samassa merkityksessä a/a-vartalon muita muotoja, esim. karjalassa alallah ja vat-
jassa alallaa. Suomen kirjakielessä alati on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 alati; SSA 1992 alati; Jussila 1998 alati.
albumi
Kansiota, muistokirjaa, kaunokirjallista tilapäisjulkaisua yms. merkitsevä albumi
on lainaa ruotsin sanasta album, joka saksan kautta juontuu latinan sanasta album.
Tämä merkitsee alun perin valkoista väriä tai julkisten tiedotusten kirjoittamiseen
tarkoitettua valkoista taulua. Albumi on siis sananmukaisesti tyhjä, valkoinen tila,
kirja tai kansio, johon kirjoittaja tai kuvittaja itse lisää sisällön. Suomalaisena sanana
albumi on ensi kertaa mainittu Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865.
Hellquist 1939 album; Kluge - Mitzka 1960 Album; Koukkunen 1990 albumi.
42

ale
Alennusmyyntiä merkitsevä ale on typistesana, joka on saatu ottamalla käyttöön
alennusmyynti-sanan alkuosa itsenäisenä sanana. Mallina on voinut olla ruotsin rea,
joka on vastaavalla tavalla irrotettu alkuosa toteuttamista tai loppuunmyyntiä mer-
kitsevästä sanasta realisation. Ruotsissa rea on tullut käyttöön vuonna 1954, suo-
messa ale hieman myöhemmin Aarni Penttilän esityksestä.
Sadeniemi Vir. 1971 311; NO 1986 1. rea.
alhaalla
Sanan tarkka vastine on inkeroisen alahaal. Myös muissa itäisissä lähisukukielissä
käytetään samassa merkityksessä saman vartalon taivutusmuotoja, mutta sijapääte
on toinen, esim. karjalassa alahana ja vepsässä alahan. Kaikkien muotojen yhtei-
nen kantavartalo on —> ala, ja tähän liittyy paikallisuutta ilmaiseva lisäaffiksi -ha-.
Suomessa sanan alkuperäinen asu olisi alahalla, mutta kirjakieleen vakiintuneessa
muodossa on tapahtunut äänteiden järjestystä koskeva äänteenmuutos. Suomen kir-
jakielessä alhaalla on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 ala; SSA 1992 alhaalla; Jussila 1998 alhaalla.
alho
Notkelmaa, notkoa tai syvännettä merkitsevällä aZ/io-sanalla ei ole varmoja vasti-
neita sukukielissä. Karjalan alho saattaa olla lainaa suomesta, ja viron murteellista
sanaa ahl 'pitkänomainen kapea syvennys metsässä' ei äänneseikkojen ja merkitys-
eron takia ilman muuta voi yhdistää suomen alho-sanaan. Joka tapauksessa alho
on ikivanhaan a/0-vartaloon perustuva johdos, jonka välitön kantavartalo alha- on
perustana myös mm. taivutusmuodossa —> alhaalla ja johdoksessa alhainen. Suo-
men kirjakielessä alho on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen. Johdos
alhainen on ensi kertaa mainittu Gabriel Tammelinuksen suomentamassa uskonnol-
lisessa kirjassa vuonna 1688.
SKES 1955 ala; SSA 1992 alho; Jussila 1998 alhainen, alho.
alistaa
Verbin tarkkoja rakenteellisia vastineita ovat karjalan alistoa ja viron alistada, mutta
karjalan verbi merkitsee 'panna vähemmän hintaa' tai 'osua liian alas (pyssy)'. Ver-
bit ovat johdoksia vartalosta —> ala, mutta merkityserosta päätellen ne ovat ainakin
osittain erikseen muodostettuja. Viron verbiä on myös arveltu suomesta lainatuksi.
Suomen kirjakielessä alistaa on alentamisen merkityksessä esiintynyt Agricolasta
alkaen. Nujertamisen tai alaisuuteen saattamisen merkityksessä alistaa on tullut
käyttöön vasta 1800-luvun puolimaissa. Lakitieteen terminä merkityksessä 'jättää
ylemmän oikeusistuimen päätettäväksi' alistaa on tullut käyttöön Elias Lönnrotin
ehdotuksesta vuonna 1863.
43

Saareste 1958 126; Rapola 1960 alistaa; SSA 1992 alistaa; Jussila 1998 alistaa.
alkaa
Verbillä alkaa tai ainakin sen vartalolla on vastineita useimmissa itämerensuoma-
laisissa kielissä, esim. karjalan alkoa> vatjan alkaa ja viron alata. Verbi lasketaan
yleensä ikivanhaan omaperäiseen sanastoon kuuluvaksi, joskin sen etäsukukieliset
vastineet ovat epävarmoja. Saamen älgit saattaa olla lainaa suomesta. Obinugrilai-
sista ja samojedikielistä esitetyt vastineet merkitsevät päätä, esim. mansin öwl ja sel-
kupin oly joten ne rinnastuisivat merkitykseltään lähinnä alkaa-vevbin johdokseen
alku. Sanavartalon suomalais-ugrilaiseksi asuksi on rekonstruoitu *alka, ja sen on
arveltu alun perin taipuneen sekä nominina että verbinä. Suomen kirjakielessä alkaa
on esiintynyt Agricolasta lähtien.
SKES 1955 alkaa; UEW 1988 6-7; SSA 1992 alkaa; Jussila 1998 alkaa.
alkoholi
Käyneiden juomien päihdyttävää ainesosaa tai yleensä väkijuomaa merkitsevä alko-
holi on lainattu suomeen ruotsin sanasta alkohoU joka samoin kuin monien muiden
kielten vastaavat sanat juontuu arabian sanasta al-kohl. Tämä on alkuaan merkinnyt
hyvin hienojakoista jauhetta, mm. lyijyhohdetta, jota on itämailla käytetty silmä-
luomien ehostukseen. Euroopan kieliin sanan on kotiuttanut alkemisti Paracelsus,
joka 1520-luvulla on käyttänyt sanaa alkool sekä hienon jauheen että viinin helposti
haihtuvan ydinaineksen eli viinin ytimen merkityksessä, latinaksi alcool vtnt. Suo-
malaisena sanana alkoholi on mainittu ainakin jo Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa
1865.
Kluge - Mitzka 1960 Alkohol; Koukkunen 1990 alkoholi; SSA 1992 alkoholi.
alkovi
Vuodekomeroa tai makuusyvennystä merkitsevä alkovi on lainattu suomeen ruot-
sin sanasta alkov, mutta alun perin sana juontuu ranskan ja espanjan kautta arabian
sanasta al-qobbay joka merkitsee holvia tai holvattua huonetta. Suomalaisena sanana
alkovi on tullut käyttöön 1800-luvun loppupuolella. Se mainitaan ainakin jo Ferdi-
nand Ahlmanin sanakirjassa 1865. Sana ja sen merkitys esitellään myös Agathon
Meurmanin sivistyssanakirjassa 1884.
Hellquist 1939 alkov; SSA 1992 alkovi.
allas
Kiinteätä avonaista nestesäiliötä, maahan kaivettua vesisäiliötä, tekolampea yms.
merkitsevän a/Zas-sanan vastineita ovat inkeroisen allas ja karjalan allas, jotka kum-
pikin merkitsevät puukaukaloa. Sana on johdos germaanisperäisestä lainavartalosta,
jonka kantagermaaniseksi muodoksi on rekonstruoitu *aldön~. Tämän myöhempiä
44

edustajia ovat mm. ruotsin murteellinen ällä 'pitkulainen syvennys; kaukalo* ja nor-
jan olda 'iso kaukalo'. Etymologisessa kirjallisuudessa usein mainitulle germaani-
selle rekonstruktiolle *aldaz ei löydy tukea germaanisista kielistä, joten itämeren-
suomen sanaa ei sellaisenaan voi johtaa germaaniselta taholta, vaan se on katsottava
itsenäisesti muodostetuksi johdokseksi germaanisperäisestä vartalosta. Mallina ovat
voineet olla eräät muut germaanisperäiset lainat, jotka alun perinkin ovat olleet -as-
loppuisia. Suomen kirjakielessä allas on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen
sanakirjassa 1745.
SKES 1955 allas; LÄGLW 1991 allas; SSA 1992 allas; Jussila 1998 allas.
allergia
Elimistön yliherkkyyttä jotakin vierasta ainetta kohtaan merkitsevä allergia perustuu
uuslatinan sanaan allergia, jonka on nykymerkityksessään ottanut käyttöön itäval-
tainen lääkäri Clemens von Pirquet vuonna 1906. Sanan rakenneosat ovat kreikan
sanat ällos 'toinen, toisenlainen' ja energeia-sanan jälkiosasta lohkaistu ergeia "vai-
kutus". Samoista aineksista on muodostettu jo 1800-luvun lopulla ranskan kieleen
sana allergie, mutta tämä on tarkoittanut ihmisen vaikutusta toiseen, ei yliherkkyyttä
jollekin aineelle. Suomalaisena sanana allergia on ollut käytössä 1920-luvulta läh-
tien.
Onions 1979 allergy; Koukkunen 1990 allergia.
alli
Sorsiin kuuluvan vesilinnun (Clangula hyemalis) nimitys alli perustuu linnun äänen
jäljittelyyn: a-a-al-li. Suomen kirjakielessä alli on esiintynyt ensi kertaa Daniel Jus-
leniuksen sanakirjassa 1745. Vanhassa kirjakielessä a//f-nimitystä on joskus käytetty
myös ruokista, mutta tämä lienee ruokin tieteellisen nimen (Alea torda) pohjalta
syntynyt erehdys. Kansankielessä ruokista on käytetty myös nimitystä alkka. Nais-
ten etunimenä esiintyvä Alli ei kuulu etymologisesti linnunnimen yhteyteen, vaan
se on suomalainen muunnos kansainvälisestä Alfhild-, Alina- tai A//sa-tyyppisestä
nimestä.
SKES 1955 alli; SSA 1992 alli; Jussila 1998 alli; Häkkinen 2003 L65, L216.
alligaattori
Pohjois-Amerikassa ja Kiinassa eläviä krokotiileja merkitsevä alligaattori on lainattu
suomeen todennäköisesti ruotsin sanasta alligator, mutta alkuaan sana juontuu eng-
lannin kautta espanjan sanasta el lagarto sisilisko', joka Yhdysvalloissa on saanut
myös krokotiilin merkityksen, alun perin ilmeisesti huumorimielessä. Suomalai-
sena sanana alligaattori on tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla. Se mainitaan
vuonna 1866 sekä C. F. Liitkenin luonnontieteen oppikirjan suomennoksessa että
Elias Lönnrotin suomalais-ruotsalaisessa sanakirjassa.
45

Hellquist 1939 alligator; Koukkunen 1990 alligaattori.
almanakka
Vuotuisen kalenterin, tähtitieteellisiä tietoja yms. sisältävää kirjasta merkitsevä alma-
nakka on lainattu suomeen varhaisuusruotsin sanasta almanacha, mutta ruotsiin ja
moniin muihinkin kieliin sana on lainautunut latinan välityksellä kreikasta, jossa
se on ensi kertaa mainittu asussa almenikhiakä vuonna 325 kirkkoisä Eusebiuksen
tekstissä. Alun perin sana juontuu Egyptissä puhutusta koptin kielestä. Suomalai-
sena sanana almanakka on ensi kertaa mainittu vuoden 1642 Raamatussa. Suomen-
kielisiä almanakkoja alettiin julkaista vuonna 1705.
H. J. Streng 1915 4; SKES 1955 almanakka; Bergman 1969 17; SSA 1992 almanakka; Jussila 1998
almanakka.
almu
Armeliaisuudesta annettavaa vähäistä rahallista avustusta merkitsevä almu on lyhen-
täen lainattu ruotsin sanasta almosa, joka saksan ja kirkkolatinan välityksellä juon-
tuu kreikan sanasta eleemosyne sääli, armahtaminen1. Suomen kirjakielessä almu on
nykyasussaan mainittu ensi kertaa vuoden 1642 Raamatussa. Agricola on käyttänyt
sanaa saksan tai ruotsin mukaisessa asussa almusa.
Renvall 1823 13; H. J. Streng 1915 4; SKES 1955 almu; Kluge - Mitzka 1960 Almosen; SSA 1992
almu; Jussila 1998 almu.
aloittaa
Sanalla on tarkka vastine useissa lähisukukielissä, esim. karjalan alottoa, lyydin algot-
tada ja vepsän augotada. Aloittaa on johdos —> a/fcaa-verbistä. Suomen kirjakielessä
aloittaa on ensi kertaa mainittu Matias Salamniuksen saarnassa vuonna 1690. Sama
johdos on vanhassa kirjakielessä esiintynyt myös muodoissa alottaa tai alvottaa.
Näistä alottaa on tavallinen myös nykypuhekielessä ja murteissa. Johdonmukaisen
kirjoitustavan vakiinnuttamista aloittaa/alottaa-tyyppisissä horjuntatapauksissa on
tietoisesti yritetty 1800-luvulta lähtien, mutta kun puhekielessä esiintyvät molem-
mat vaihtoehdot, ne pyrkivät näkyviin myös kirjoitusasuissa.
SKES 1955 alkaa; Rapola 1966 473-474; VKS 1985 aloittaa; SSA 1992 aloittaa; Jussila 1998 aloit-
taa.
altis
Sanalla ei ole vastineita sukukielissä. Viron aldis on suomesta lainattu uudissana.
Suomen a/t/s-sanaa on arveltu vanhaksi germaaniseksi lainaksi, ja lainalähteeksi on
ehdotettu kantagermaanin sanaa *alpijaz tai aldazy joka alun perin tarkoittaa suu-
reksi kasvanutta. Gootin vastaava sana alpeis merkitsee vanhaa. Lainaselityksen
hyväksyminen edellyttää, että sanassa olisi tapahtunut merkityksen muutos suureksi
46

kasvanut' —> Valmis* —» 'halukas'. Tällaisesta kehityksestä ei kuitenkaan ole suora-
naisia todisteita, joten selitys jää epävarmaksi. Suomen kirjakielessä altis on esiinty-
nyt Agricolasta alkaen.
Hofstra 1985 276-280; LÄGLW 1991 altis; SSA 1992 altis; Jussila 1998 altis.
alttari
Kirkon etuosassa olevaa pöytämäistä koroketta merkitsevä alttari on lainattu suo-
meen muinaisruotsin sanasta altariy mutta alkuaan sana juontuu latinasta, jossa
altäre on alun perin merkinnyt uhrilieden koroketta. Sana on usein kansanetymo-
logisesti yhdistetty latinan korkeaa merkitsevään sanaan altus. Suomen kirjakielessä
alttari on kristillisessä merkityksessään esiintynyt Agricolasta alkaen.
Renvall 1823 14; H. J. Streng 1915 5; SKES 1955 alttari; SSA 1992 alttari; Jussila 1998 alttari.
alue
Ikivanhan —» aZa-sanan pohjalta muodostettu alue on ainakin nykymerkityksessään
katsottava nuoreksi uudissanaksi. Sana on esiintynyt kirjallisuudessa vasta 1800-
luvun alkupuolelta lähtien; ensiesiintymä lienee Oulun Viikko-Sanomissa vuonna
1829. Sukukielten vastineet puuttuvat täysin. Suomen murteissa sama johdos esiin-
tyy mm. merkitsemässä kartanon t. talon maita torppineen ja mäkitupineen, rajoi-
tettuja t. epämääräisiä maa-alueita, joskus myös kantaa tai perua. Sanan käyttö mur-
teissa lienee ainakin osittain kirjallista perua.
Rapola 1960 alue; Hakulinen 1979 186; SSA 1992 alue.
alumiini
Kevyttä, hopeanvalkoista metallista alkuainetta merkitsevä alumiini on mukaillen
lainattu indoeurooppalaisten kielten vastaavista sanoista. Alumiinia valmisti ensim-
mäisenä saksalainen kemisti Friedrich VVohler vuonna 1827, ja aine sai oppitekoisen
nimen Aluminium. Nimitys on syntynyt hieman aiemmin englannin kielessä, eng-
lantilaisen kemistin Sir Humphrey Davyn tutkimusten yhteydessä. Sanan perustana
on latinan alunaa merkitsevä alumeny josta on muodostettu alumiinioksidia mer-
kitsevä englannin sana alumina, tästä edelleen rinnakkaismuoto alumium ja lopulta
muiden alkuaineiden nimien mallin mukaan aluminium. Suomalaisena sanana alu-
miini on ensi kertaa mainittu Agathon Meurmanin ranskalais-suomalaisessa sana-
kirjassa 1877, tätä ennen on Julius Krohn käyttänyt sanaa vuonna 1862 asussa alumi-
nio. Rinnakkaisasuna on esiintynyt aluminiumi 1900-luvun alkupuolelle asti.
Onions 1979 aluminium; Koukkunen 1990 alumiini.
47

alus
Sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä, esim. karjalan ja viron alus, vep-
sän ja vatjan aluzy saamen vuolus, mordvan alks ja komin ulos lattia, tuoli*. Sanat
ovat johdoksia ikivanhasta alaosaa merkitsevästä sanavartalosta -» ala, ja ne voivat
merkitä monenlaisia alla olevia esineitä, pintoja tai alustoja. Suomen kirjakielessä
alus on esiintynyt Agricolasta alkaen alustan tai perustuksen merkityksessä. Vesi-
kulkuneuvon merkityksessä alus on ensi kertaa mainittu herra Martin maanlain suo-
mennoksessa vuoden 1570 tienoilla.
SKES 1955 ala; SSA 1992 alus; Jussila 1998 alus.
amatööri
Harrastajaa tai harrastelijaa ammattilaisen vastakohtana merkitsevä amatööri on
lainattu suomeen ruotsin sanasta amatör, joka alkuaan juontuu ranskan sanasta
amateur. Sanan perustana on latinan amätor 'rakastaja, ihailija, harrastaja', joka
on johdos verbistä amäre 'rakastaa'. Suomalaisena sanana amatööri on ollut käy-
tössä 1880-luvulta alkaen. Sanaa on yritetty korvata suomalaisilla vastineilla, joiksi
on ehdotettu mm. harras-sanasta muodostettua oppitekoista johdosta harturi sekä
erilaisia yhdyssanoja, esim. ammattilaisurheilijan vastakohtaa merkitsevä huviurhei-
lija tai lomaurheilija, mutta amatööri on pitänyt pintansa siitä huolimatta, että sana
poikkeaa äännerakenteeltaan suuresti suomen kielen omaperäisistä sanoista.
Hellquist 1939 amatör; Koukkunen 1990 amatööri.
ambulanssi
Sairaankuljetusautoa merkitsevä ambulanssi on lainattu suomeen ruotsin sanasta
ambulanSy joka puolestaan juontuu ranskan sanasta ambulance. Sana on alkuaan
merkinnyt liikkuvaa kenttäsairaalaa, ja se perustuu latinan verbiin ambuläre 'kävellä,
vaeltaa, liikkua' ja tämän partisiippimuotoon ambuläns 'kävelevä, vaeltava, liikkuva'.
Suomalaisena sanana ambulanssi on tullut käyttöön 1880-luvulla, mutta tällöin sen
on vielä selitetty merkitsevän "sotajoukon kanssa kiertävää lasarettia". Ambulanssi-
vaunuksi on nimitetty hevosen vetämää sairasvaunua tai parakkia, ja tästä on luon-
tevasti päästy myös moottorikäyttöisen sairaankuljetusvaunun merkitykseen, kun
tällaiset ovat tulleet käyttöön 1900-luvun alkupuolella.
Hellquist 1939 ambuläns; Koukkunen 1990 ambulanssi.
ametisti
Läpikuultavaa violettia korukiveä merkitsevä ametisti on lainaa varhaisuusruotsin
sanasta amethist, joka puolestaan juontuu latinan kautta kreikan sanasta amethystos.
Sanan perimmäinen lähtökohta on epäselvä. Yhden teorian mukaan se olisi muo-
dostettu kreikan prefiksistä a- 'ei' ja sanasta meihyein, joka merkitsee juopuneena
olemista. Ametistin on uskottu varjelevan kantajaansa juopumiselta. Suomen kirja-
48

kielessä ametisti on latinan mukaisena sitaattilainana esiintynyt Agricolasta alkaen,
ja ruotsin mukaisessa asussa se on mainittu vuoden 1642 Raamatussa.
H. J. Streng 1915 5; Hellquist 1939 ametist; Kluge - Mitzka 1960 Amethyst; SSA 1992 ametisti;
Jussila 1998 ametisti.
amiraali
Ylimmän arvoluokan meriupseeria tai eläintieteessä erästä suurikokoista ja värikästä
päiväperhosta (Vanessa atalanta) merkitsevä amiraali on lainaa ruotsin sanasta ami-
raly joka saksan ja ranskan kautta juontuu muinaisespanjan sanasta almiral. Tämä
on peräisin arabiasta, jossa amlr tarkoittaa päällikköä ja on esiintynyt usein yhdisty-
neenä johonkin määritteeseen, esim. amlr al-bahr 'meren päällikkö* tai amlr ar-rahl
'kuljetuspäällikkö'. Sana on kansanetymologisesti yhdistetty latinan verbiin admlräri
'ihailla'. Suomalaisena sanana amiraali on ensi kertaa mainittu kymmenyksiä kos-
kevassa julistuksessa vuonna 1638 asussa admiraali. Amiraaliperhosen nimityksenä
sanaa on suomessa alettu käyttää 1900-luvun alussa, vaikka englannissa sillä on ollut
tämä merkitys jo vuodesta 1720 alkaen.
H. J. Streng 1915 5; Kluge - Mitzka 1960 Admiral; Koukkunen 1990 amiraali; SSA 1992 amiraali;
Jussila 1998 amiraali.
ammatti
Virkaa, tointa tai pääelinkeinoa merkitsevä ammatti on lainaa germaanisista naa-
purikielistä, mutta lainautumisen ajasta ja varsinaisesta lainanantajakielestä ei ole
varmaa tietoa. Lainalähteeksi sopivia sanoja ovat sekä äänneasun, merkityksen että
kulttuurihistoriallisen taustan osalta esim. muinaisalasaksan ambaht tai ammaht.
Samaa juurta on nykyruotsin ämbete, mutta äänneasusta päätellen suomen sana on
lainautunut jo vanhemmasta kielimuodosta. Sama sana on lainautunut myös inke-
roiseen, karjalaan ja vatjaan. Suomen kirjakielessä ammatti on ensi kertaa mainittu
herra Martin maanlain suomennoksessa vuoden 1570 tienoilla.
Renvall 1823 14; Thomsen 1869 111-112; H. J. Streng 1915 6; SKES 1955 ammatti; LÄGLW 1991
ammatti; SSA 1992 ammatti; Jussila 1998 ammatti.
amme
Kylpyammetta tai muuta isoa vesiastiaa tai avointa nestesäiliötä merkitsevän amme-
sanan vastineita ovat inkeroisen ammi ja karjalan kansanrunoissa esiintyvä ammeh.
Samaan yhteyteen on arveltu kuuluvaksi myös viron anum astia, saavi, tynnyri',
jossa äänteiden järjestys näyttää vaihtuneen. Amme-sanan alkuperä on epäselvä,
mutta todennäköisesti se on johdos samasta vartalosta, josta on muodostettu myös
verbi ammentaa. Tälle on esitetty vastineita sekä lähi- että etäsukukielistä, ja vartalon
alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *ama-. Suomen kirjakielessä ammentaa on
49

esiintynyt Agricolasta alkaen, ja amme on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen
tulkkisanakirjassa vuonna 1637.
SKES 1955 amme, ammentaa; UEW 1988 7-8; SSA 1992 amme, ammentaa; Jussila 1998 amme,
ammentaa.
ammoin
Sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan ammoin, vepsän amu,
vatjan ammu(aikaa); viron ammu ja liivin amu. Sanavartalon alkuperä on tunte-
maton. Useissa vanhemmissa tutkimuksissa ammoin ja —> aamu on yhdistetty toi-
siinsa, mutta tämä yhdistelmä on sekä äännehistorian että merkityksen kannalta
hyvin kyseenalainen. Suomen kirjakielessä ammoin on ensi kertaa mainittu niiden
lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sana-
kirjaan 1770-luvulla. Agricolan kielessä esiintyi kuitenkin amu, amut tai aamut mer-
kityksessä 'kauan sitten', ja tästä sanasta on vaikea sanoa, kuuluuko se aamu- vai
amraom-sanan yhteyteen. Juuri tämäntapaisten muotojen nojalla aamu ja ammoin
on pyritty yhdistämään toisiinsa.
SKES 1955 ammoin; SSA 1992 ammoin; Jussila 1998 ammoin.
ammoniakki
Pistävänhajuista, typestä ja vedystä koostuvaa myrkyllistä kaasua merkitsevä ammo-
niakki on lainattu suomeen ruotsin sanasta ammoniak, mutta alkuaan sana juontuu
latinan kautta kreikan kielestä, jossa ammöniakön on muinaisten egyptiläisten juma-
lan Ammönin nimestä muodostettu adjektiivi ja merkitsee Ammonille pyhitettyä tai
Ammoniin liittyvää. Adjektiivia on käytetty mm. ilmauksessa hälas ammöniakön
"Ammonin suola", jolla on tarkoitettu salmiakkia eli ammoniumkloridia. Tätä
suolaa tai jotakin sen tapaista ainetta kerrotaan löydetyn tai valmistetun Libyan
autiomaassa sijainneen Ammonin temppelin lähitienoilla. Nykyisin ammoniakiksi
nimitettyä ainetta valmisti ensimmäisenä englantilainen kemisti Joseph Priestley
vuonna 1774 ja hän valmisti sitä nimenomaan salmiakista ja sammutetusta kalkista.
Suomalaisena sanana ammoniakki on tullut käyttöön 1870-luvulla.
Koukkunen 1990 ammoniakki; SSA 1992 ammoniakki.
ammua
Lehmän ääntelyyn viittaavalla aramwa-verbillä on vastineita useissa lähisukukielissä,
esim. karjalan ammuo, vatjan ammua ja viron ammuda. Verbivartalo on ääntä jäljit-
televä, onomatopoeettinen muodoste. Myös eräissä etäsukukielissä on samantapai-
sia verbejä, mutta nämä ovat erikseen muodostettuja, ääntä jäljitteleviä sanoja. Leh-
mät ovat mitä ilmeisimmin olleet muinaisille suomalais-ugrilaisille tuntemattomia
eläimiä. Suomen kirjakielessä ammua on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 ammua; SSA 1992 ammua; Jussila 1998 ammua.
50

ampiainen
Mustankeltaista myrkkypistiäistä merkitsevän ampianen-san&n likimääräisiä vasti-
neita ovat karjalan ampujainen ja lyydin ambujaine. Sanat ovat johdoksia verbistä
-» ampua ja viittaavat ampiaisen taipumukseen ampaista häiritsijänsä kimppuun ja
pistää kipeästi. Ampiainen tunnetaan äkäisen olennon perikuvana: kiukkuinen kuin
ampiainen. Suomen kirjakielessä sekä ampiainen että ampiaispesä on ensi kertaa
mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
Hakulinen 1979 205; SSA 1992 ampiainen; Jussila 1998 ampiainen, ampiaispesä.
amppeli
Nykysuomessa riippuvaa kukka-astiaa merkitsevä amppeli on lainaa ruotsin sanasta
ampel joka puolestaan on lainattu saksasta. Saksan Ampel juontuu latinan sanasta
ampulla, joka tarkoittaa alun perin pyöreämuotoista, esim. voiteen tai nesteen säi-
lyttämiseen tarkoitettua pullomaista astiaa. Keskiajalla saksan Ampel on tarkoittanut
erityisesti kirkon katosta riippuvaa lasista lamppua, jossa paloi ikuinen tuli. Suomen
kirjakielessä amppeli on tullut käyttöön 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa, ja se on
tarkoittanut aluksi sekä riippuvaa kattolamppua että riippuvaa astiaa.
Hellquist 1929 ampel; Kluge - Mitzka 1960 Ampel.
ampua
Verbillä on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä. Näitä ovat esim. karjalan ampuo,
vepsän ampta, vatjan ampua, pohjoissaamen äbbut 'kiehua yli, kiehua kovasti* ja
udmurtin ybyny. Sana lasketaan kuuluvaksi vanhaan omaperäiseen sanastoon, ja
sanavartalon alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *amp3-. Suomen kirjakielessä
ampua on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 ampua; UEW 1988 606-607; SSA 1992 ampua; Jussila 1998 ampua.
amuletti
Mukana kannettavaa, onnea tuottavaa esinettä tai taikakalua merkitsevä amuletti on
lainattu suomeen ruotsin sanasta amulett, joka puolestaan on saksan välityksellä lai-
nattu ranskasta. Ranskan amulette perustuu latinan sanaan amuletum, mutta tämän
alkuperästä ei ole varmaa tietoa. Yhden selityksen mukaan sana olisi johdos ver-
bistä ämöliri 'ehkäistä, torjua' ja viittaisi amuletin pahaa torjuvaan voimaan. Toisen
selityksen mukaan sana juontuisi arabian riippumista merkitsevästä verbistä, sillä
amuletit ripustetaan usein kaulaan. Kolmannen teorian mukaan latinan sana tar-
koittaisi alun perin eräänlaista tärkkelyksestä valmistettua puuroa. Suomen kirjakie-
lessä amuletti on tullut käyttöön 1800-luvun lopulla. Sana ja sen merkitys esitellään
mm. Agathon Meurmanin sivistyssanakirjassa 1883.
Hellquist 1939 amulett; Kluge - Mitzka 1960 Amulett.

ananas
Erästä trooppista viljelykasvia (Ananas comosus) ja sen keltaista, käpymäistä
hedelmää merkitsevä ananas on lainattu suomeen todennäköisesti ruotsin sanasta
ananas, mutta alkuaan nimitys on lainautunut ruotsiin ja moniin muihinkin Euroo-
pan kieliin portugalin välityksellä Etelä-Amerikassa puhutusta tupi-intiaanien kie-
lestä. Ananas on kotoisin pohjoisen Brasilian ja Venezuelan seuduilta. Suomalaisena
sanana ananas on tullut käyttöön 1800-luvulla, jolloin ananasta on Suomessakin yri-
tetty viljellä kasvihuoneissa. Daniel Europaeuksen sanakirjassa 1853 hedelmän suo-
malaisena nimenä on ananas-omena. Myös eräissä muissa kielissä ananasta nimi-
tetään 'omenaksi', esim. englannin vastaava sana on pineapple eli "mäntyomena".
Ananas on sopeutunut suomen kieleen niin hyvin, että sanaa on alettu taivuttaa suo-
malaiseen tapaan ananas: ananaksen.
Hellquist 1939 ananas; Kluge - Mitzka 1960 Ananas; Rousi 1997 303-305.
anarkia
Hallituksettomuuden, laittomuuden tai sekasorron tilaa merkitsevä anarkia perus-
tuu kreikan sanaan anarkhiä, jonka alkuosana on etuliite an- 'ei' ja jälkiosana johdos
verbistä ärkhein 'alkaa, hallita, johtaa'. Anarkia merkitsee siis sananmukaisesti joh-
tajatonta tilaa. Suomen kirjakielessä anarkia on ensi kertaa mainittu salaisen valio-
kunnan pöytäkirjanotteessa vuonna 1769 latinan mukaisessa asussa anarchia. Nyky-
asussaan sana on tullut käyttöön 1870-luvulta alkaen.
Koukkunen 1990 anarkia; Jussila 1998 anarkia.
anastaa
Luvatta ottamista, ryöstämistä, varastamista, kaappaamista yms. merkitsevällä nas-
taa-verbillä on vastineita itäisissä lähisukukielissä, esim. karjalan anastoa ja vepsän
anastada. Viron anastada on selitetty lainaksi suomesta. Sanavartalon etäisempi
alkuperä on tuntematon. Suomen kirjakielessä anastaa on ensi kertaa mainittu nii-
den lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen
sanakirjaan 1770-luvulla.
SKES 1955 anastaa; SSA 1992 anastaa; Jussila 1998 anastaa.
ane
Kirkon antamaa, etenkin rahalla ostettavaa vapautusta hyvistä töistä tai kiirastulen
rangaistuksesta merkitsevä ane on johdos samasta vartalosta, josta on muodostettu
myös verbit —» anoa ja anella. Suomen kirjakielessä ane on esiintynyt Agricolasta
alkaen, mutta kulttuurihistoriallisista syistä on selvää, että kysymyksessä täytyy olla
jo katolisena keskiaikana muodostettu johdos.
Rapola Vir. 1938 417-434; SKES 1955 anoa; SSA 1992 ane; Jussila 1998 ane.

angervo
Ruusukasvien heimoon kuuluvia monivuotisia ruohoja tai pensaita (Filipendula,
Spiraea) merkitsevällä a/t^ervo-sanalla on etenkin mesiangervon merkityksessä liki-
määräisiä vastineita useissa lähisukukielissä, esim. karjalan ankerva, viron angerhein
ja liivin ärjgastöb-äina. Sanan etäisempi alkuperä on toistaiseksi epäselvä. Murteissa
sanalla on huomattavan runsaasti variantteja, ja tämä saattaa viitata lainaperäisyy-
teen. Sille onkin ehdotettu balttilaista lainaetymologiaa, jonka mukaan sana olisi
samaa juurta kuin liettuan angervoa merkitsevä vangarykste. Selitykseen sisältyy
kuitenkin äänne- ja muoto-opillisia ongelmia. Angervoista eräillä on aiemmin ollut
erityistä merkitystä ihmisten kannalta, mm. mesiangervo on ollut lääke- ja maus-
tekasvi, sikoangervo taas esihistoriallisen ajan ravintokasvi. Suomen kirjakielessä
angervo on ensi kertaa mainittu Johan Haartmanin lääkärikirjassa vuonna 1756
asussa angerva.
SKES 1955 angervo; SSA 1992 angervo; Jussila 1992 angervo; Liukkonen 1999 21.
anis
Erästä mauste- ja lääkekasvia (Pimpinella anisum) ja sen hedelmää merkitsevä anis
on lainattu suomeen ruotsin sanasta anis, mutta alkuaan sana juontuu saksan ja lati-
nan kautta kreikan sanasta änison, joka on rinnakkaismuoto tilliä tai anisruohoa
merkitsevästä sanasta änethon. Suomalaisena sanana anis on ensi kertaa mainittu
Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637.
H. J. Streng 1915 6; Hellquist 1939 anis; SKES 1955 anis; Kluge - Mitzka 1960 anis; SSA 1992
anis; Jussila 1998 anis.
ankara
Tinkimätöntä, jyrkkää, kovaa, vaativaa yms. merkitsevän an/cara-sanan ainoa vastine
on karjalan ankara. Sanan alkuperä on epäselvä. Se on mahdollisesti johdos samasta
germaanisperäisestä lainavartalosta, josta on muodostettu myös —» ankea. Suomen
kirjakielessä ankara on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Hakulinen Vir. 1947 156-160; SKES 1955 ankara; SSA 1992 ankara; Jussila 1998 ankara.
ankea
Masentavaa, apeaa, lohdutonta, ikävää yms. merkitsevän ankea-szmn likimääräi-
nen vastine on karjalan ankeh. Sanat ovat johdoksia vanhasta germaanisesta laina-
vartalosta, josta juontuu mm. muinaisnorjan pngr ahdas' ja muinaisruotsin anger
surullinen, huolestunut'. Sanalle on esitetty useita kantagermaanisia rekonstruktio-
vaihtoehtoja, mm. *angu-z tai *angwu-z. Suomen kirjakielessä ankea on tullut käyt-
töön vasta 1800-luvun puolimaissa. Samasta vartalosta muodostettu adverbi angain
ahtaasti' on kuitenkin mainittu jo niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel
53

Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla, ja Kristfrid Ganan-
derin sanakirjassa 1786 on heikkoa ja vaivaista merkitsevä angen.
SKES 1955 ankea; UEW 1988 12; LÄGLW 1991 ankea; SSA 1992 ankea; Jussila 1998 ange.
ankerias
Sanalla on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. karjalan ankerjas, vatjan atjgöria
ja viron angerjas. Sana on vanhastaan tiedetty balttilaiseksi lainaksi, ja alkumuodoksi
on rekonstruoitu *angurjas. Tästä juontuvat myös muinaispreussin angurgis ja liet-
tuan ungurys. Sana on suomen kirjakielessä esiintynyt ensi kertaa Kaarle-herttuan
vuonna 1593 antamassa julistuksessa, joka koski valtakunnan olojen järjestämistä.
Siinä oli määräys, jonka mukaan krouvissa yksi naula kuivia haukia tai ankeriaita sai
maksaa 12 äyriä.
Thomsen 1869 80; AHF 1912 26; SKES 1955 ankerias; SSA 1992 ankerias; Jussila 1998 ankerias.
ankka
Ruotsista lainattu anfcfca-sana viittaa ensisijaisesti sinisorsasta kesytettyyn ja usein
väriltään valkoiseen siipikarjan edustajaan. Ruotsin anka on lainaa alasaksan demi-
nutiivisesta johdoksesta änk, jonka kantasana ant on sama juurta kuin nykyruot-
sin and. Suomen kirjakielessä ankka on esiintynyt ensi kertaa Ericus Schroderuksen
sanakirjassa 1637. Ruotsissa anka on esiintynyt myös perättömän uutisen merki-
tyksessä 1800-luvun puolimaista lähtien, mutta tämän sanonnan syntytavasta ei ole
varmaa tietoa. Ranskassa on tunnettu jo 1500-luvulta lähtien sanontatapa 'myydä
ankka puoliksi' merkityksessä Valehdella'.
Renvall 1823 15; H. J. Streng 1915 6; Hellquist 1939 anka; SKES 1955 ankka; Kivimies 1964
ankka; SSA 1992 ankka; Jussila 1998 ankka.
ankkuri
Aluksen kiinnityslaitetta merkitsevä ankkuri on ruotsalainen lainasana, jota nyky-
ruotsissa vastaa ankare. Ruotsin ja muiden germaanisten kielten sanat, mm. saksan
Anker, juontuvat latinasta, jonka ancora puolestaan on lainaa kreikan ankkuria tai
koukkua merkitsevästä sanasta änkyrä. Sama sana esiintyy myös monissa itämeren-
suomalaisissa kielissä, esim. karjalassa ja vatjassa ankkuri ja virossa ankur tai anker,
mutta näissä saattaa olla sukukielten välisiä tai germaanisista kielistä saatuja erillisiä
lainoja. Suomen kirjakielessä ankkuri on esiintynyt Agricolasta alkaen, ja se on mitä
ilmeisimmin jo keskiaikainen laina.
H. J. Streng 1915 6-7; SKES 1955 ankkuri; SSA 1992 ankkuri; Jussila 1998 ankkuri.
54

annos
Kerralla nautittavaksi tarkoitettua ruoka- tai lääke-erää tms. merkitsevän annos-
sanan vastineita ovat karjalan annos, lyydin andos ja viron annus. Sana on johdos
verbistä —» antaa. Suomen kirjakielessä annos on esiintynyt Agricolasta alkaen, ensi
alkuun merkityksessä 'lahja, anti*. Sama merkitys on myös lähisukukielten vasti-
neilla. Jakob Raumannuksen suomentamassa uskontunnustuksessa 1651 annos viit-
taa apurahaan, määrän tai annoksen merkityksessä sana mainitaan Samuel Wackli-
nin suomentamassa uskonnollisessa kirjassa vuonna 1732.
SKES 1955 antaa; SSA 1992 annos; Jussila 1998 annos.
anoa
Pyytämistä merkitsevällä anoa-verbillä on vastineita lähisukukielissä ja mordvassa,
esim. karjalan anuo, vatjan anoa, viron anuda ja mordvan anams. Muiden selitysten
puutteessa sana on etymologian suppeudesta huolimatta katsottava vanhaan oma-
peräiseen sanastoon kuuluvaksi. Suomen kirjakielessä anoa on esiintynyt Westhin
tekstistä ja Agricolasta alkaen.
SKES 1955 anoa; SSA 1992 anoa; Jussila 1998 anoa.
anoppi
Puolison äitiä merkitsevälle anoppi-sanalle on esitetty vastineita sekä lähi- että
etäsukukielistä aina samojedikieliin saakka. Näitä ovat esim. karjalan anoppi, vepsän
anop, pohjoissaamen vuoni, mansin önip, hantin untöp, enetsin inobo ja kamassin
ömbi. Samojedikielten vastineet ovat epävarmoja, sillä ne merkitsevät appea eli puo-
lison isää. Tästä huolimatta sana voidaan laskea kuuluvaksi ikivanhaan omaperäi-
seen sanastoon. Sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *am-pp3. Suomen kirja-
kielessä anoppi on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 anoppi; UEW 1988 9-10; SSA 1992 anoppi; Jussila 1998 anoppi.
ansa
Pyydykseksi viritettyä rihmaa, paulaa, silmukkaa tms. merkitsevällä ansa-sanalla on
vastineita useimmissa lähisukukielissä, esim. karjalan ansa, vatjan aasa, viron aas ja
liivin özö. Mahdollinen vastine on myös saamen vuossi 'kahva, kädensija'. Sana on
vanha balttilainen laina, jota balttilaiskielissä vastaavat mm. muinaispreussin ansis
'patakoukku' ja latvian osa 'kahva, kädensija, silmukka'. Suomen kirjakielessä ansa
on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Thomsen 1890 159; SKES 1955 ansa; SSA 1992 ansa; Jussila 1998 ansa.
55

ansaita
Verbin ainoa, likimääräinen vastine on karjalan asnita. Sama verbi esiintyy myös
suomen vanhoissa sanakirjoissa. Sanavartalon alkuperästä on kaksi vaihtoehtoista,
hyvin perusteltua selitystä. Toisen mukaan se on vanha germaaninen laina, jolle
rekonstruoitua kantagermaanista alkumuotoa *asne(ja)n- edustaa mm. muinais-
yläsaksan (gi-)arnen ansaita'. Toisen selitysvaihtoehdon mukaan ansaita on joh-
dos balttilaisperäisestä —> ansa-sanasta. Kumpikin selitys on mahdollinen, mutta
as^ata-varianttia on vaikeampi selittää ansa-sanan pohjalta. Näin olleen germaani-
nen lainaetymologia on pantava etusijalle. Ei myöskään ole mahdotonta, että ansaita
ja asnata ovat keskenään eri alkuperää, jolloin molemmat selitykset ovat tavallaan
oikeita. Suomen kirjakielessä ansaita on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta
alkaen.
Lindström 1859 53; Thomsen 1869 66,112; SSA 1955 ansaita; LÄGLW 1991 ansaita; SSA 1992
ansaita; Jussila 1998 ansaita.
ansio
Sanalla ei ole vastineita sukukielissä. Se on rakenteeltaan mitä ilmeisimmin joh-
dos, mutta kantasanasta on esitetty toisistaan poikkeavia käsityksiä. Varsin uskot-
tavasti perustellun selityksen mukaan ansio kuuluu etymologisesti jotenkin yhteen
—» ansaita-verbin kanssa, ja yksi vaihtoehto on pitää sitä ansaita-verbin johdoksena.
Ansaita-verbin alkuperästä on eri käsityksiä, mutta yhden selityksen mukaan se on
germaaninen laina. Myös ansio muistuttaa rakenteeltaan monia sellaisia sanoja,
jotka on selitetty germaanisiksi lainoiksi, esim. avio, kallio, lantio, vainio, ja tämän
perusteella ansfo-sanaa on sellaisenaan oletettu lainaksi germaaniselta taholta. Tämä
suora lainaselitys on kuitenkin yleensä torjuttu.
Toisen selityksen mukaan sekä ansaita että ansio olisivat rinnakkaisia johdoksia
balttilaisperäisestä ansa-sanasta. Tämän mukaan ansaitseminen olisi alun perin mer-
kinnyt ansalla pyydystämistä ja ansio olisi ollut 'ansalla pyydetty saalis'. Vanhasta
kirjakielestä ei kuitenkaan löydy merkkejä tällaisesta merkityksen muutoksesta. Sen
sijaan ehkä vanhasta kansanrunoudesta voidaan osoittaa tämänsuuntaisia viitteitä.
Ansa-sanan yhteyttä ansio- ja ansa/ta-sanoihin ei kuitenkaan ole sitovasti voitu
osoittaa. Suomen kirjakielessä ansio on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta
alkaen.
Thomsen 1870 130; SKES 1955 ansa, ansaita; Koivulehto Vir. 1974 113; Hakulinen 1979 284 alav.
414; Turunen 1981 22 ansio; VKS 1985 ansaita, ansio; LÄGLW 1992 ansaita, ansio; SSA 1992
ansio; Jussila 1998 ansio.
antaa
Ikivanhalla omaperäisellä antaa-verbillä on etymologisia vastineita kaikissa lähisu-
kukielissä sekä useissa etäsukukielissä, ei kuitenkaan samojedihaarassa, esim. kar-
jalan andoa, vepsän antta, viron anda, pohjoissaamen vuovdit 'myydä', mordvan
56

andoms 'ruokkia, elättää', komin udny 'juottaa' ja unkarin ad antaa'. Etäsukukielten
vastineiden välillä vallitsevista merkityseroista huolimatta rinnastus arvioidaan var-
maksi, sillä erot voidaan hyvin selittää antamisen ydinmerkityksen pohjalta. Verbin
alkuperäiseksi vartaloksi on rekonstruoitu *amta-. Suomen kirjakielessä antaa on
esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1955 antaa; UEW 1988 8; SSA 1992 antaa; Jussila 1998.
anteeksi
Sanalla on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. karjalan antieksi, vatjan antöössu
viron andeks ja liivin andöks. Kieliopillisesti ajatellen anteeksi on translatiivimuoto
substantiivista anne, joka puolestaan on —» antaa-verbin johdos. Sananmuodon
valintaan ja käyttöön ovat ilmeisesti vaikuttaneet vieraiden kielten esikuvat. Suomen
kirjakielessä anteeksi on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista
alkaen.
SKES 1955 antaa; Hakulinen 1969 23-27; SSA 1992 anne; Jussila 1998 anteeksi.
antenni
Sähkömagneettisten aaltojen lähetys- tai vastaanottolaitteena toimivaa johdinta,
sauvaa, mastoa tms. rakennetta merkitsevä antenni on lainattu suomeen todennä-
köisesti ruotsin sanasta antenn, joka perustuu alkuaan latinan sanaan antenna tai
antemna. Tämä on alkuaan tarkoittanut sananmukaisesti ylös jännitettyä, esim. lai-
van mastossa olevaa raakapuuta. Tämä onkin useissa kielissä sanan vanhin merkitys.
Keskiajalta lähtien latinan antenna on merkinnyt myös tuntosarvea. Radiotekniikan
termiksi antenna on kehittynyt 1800-luvun lopulla italian kielessä, kun Guglielmo
Marconi keksi maadoitetun lähetysantennin. Suomen kirjakielessä antenni on ensi
kertaa mainittu eläinten tuntosarvien nimityksenä Agathon Meurmanin sivistyssa-
nakirjassa 1883. Nykymerkityksessään sana on tullut käyttöön 1900-luvun alussa.
TSK 1909 1 antenni; Kluge - Mitzka 1960 Antenne; Koukkunen 1990 antenni.
antiikki
Kreikan ja Rooman muinaisajan kulttuuria, muinaisaikaa, vanhanaikaista tyyliä tai
vanhaa tavaraa merkitsevä antiikki on lainattu suomeen todennäköisesti ruotsin
sanasta antiky joka puolestaan juontuu ranskan sanasta antique antiikkinen; antiik-
kinen taideteos'. Sanavartalo juontuu latinasta, jossa antlquus merkitsee vanhaa tai
muinaista ja antiquum muinaisaikaa tai menneisyyttä. Suomalaisena sanana antiikki
on tullut käyttöön 1800-luvun lopulla. Se mainitaan Agathon Meurmanin sivistyssa-
nakirjassa 1883 asussa antiki sekä Kreikan ja Rooman muinaisaikaa että tämän aika-
kauden tiedettä ja taidetta merkitsevänä sanana, samoin aikakautta luonnehtivana
adjektiivina merkityksessä 'klassinen'.
Kluge - Mitzka 1960 antik; Koukkunen 1990 antiikki, antiikkinen.
57

antura
Jalkineen ulkopohjaa, reen tai kelkan jalaksia, eräiden eläinten jalan astumapintaa
yms. merkitsevän antura-sanein vastineita ovat viron andur ja liivin andör. Sana
on vanha germaaninen laina, jolle rekonstruoitua kantagermaanista alkumuotoa
*andura-z edustaa mm. nykyruotsin andor tai andur. Tämä merkitsee epäparisten
suksien lyhyempää suksea eli kalhua tai reen jalaksen tai veneen kölin puista vah-
viketta. Suomen kirjakielessä antura on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen
sanakirjassa 1637.
Thomsen 1869 112; SKES 1955 antura; LÄGLW 1991 antura; SSA 1992 antura; Jussila 1998
antura.
apaja
Nuotanvetopaikkaa tai muuta hyvää kalapaikkaa merkitsevällä apo/a-sanalla on vas-
tine useimmissa lähisukukielissä sekä saamessa, esim. karjalan ja vatjan apaja, vep-
sän abaiy viron abajasja. pohjoissaamen vuohppi 'kapea lahti, vuopaja\ Sana on vanha
germaaninen laina, jolle rekonstruoitua kantagermaanista alkumuotoa *aban- edus-
taa mm. ruotsin murteellinen ave. Tämä merkitsee suuren vesistön matalaa, kapeaa
lahtea eli vastaa merkitykseltään erinomaisesti saamen sanaa. Suomen kirjakielessä
apaja on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 apaja; Nikkilä 1988 Suomi 143 145; LÄGLW 1991 apaja; SSA 1992 apaja; Jussila 1998
apaja.
ape
Etenkin silpuista, ruumenista, jauhoista tms. valmistettua kotieläinten ruokaa mer-
kitsevällä ape-sanalla on vastine eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan ja lyydin ape,
vatjan apö ja viron murteellinen ape. Sana on johdos verbistä appaa ahmia, täyttää,
sulloa', jolla on vastineita sekä lähisukukielissä että saamessa. Suomen kirjakielessä
ape on ensi kertaa mainittu Abraham Kollaniuksen lainsuomennoksessa vuonna
1648. Kantaverbi appaa on mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786.
SKES 1955 appaa; SSA 1992 apey appaa; Jussila 1998 ape> appaa.
apea
Alakuloista, ankeaa, haikeaa yms. merkitsevällä apea-sanalla on vastineita itäisissä
lähisukukielissä, esim. karjalan apie ja vepsän abid. Sana on lainaa venäjästä, jossa
obida merkitsee mielipahaa, katkeruutta, loukkausta tai solvausta. Suomen kirjakie-
lessä apea on tullut käyttöön 1800-luvun puolimaissa. Sitä on tiettävästi ensimmäi-
senä käyttänyt August Ahlqvist vuonna 1859.
Ahlqvist 1859 79; Mikkola 1894 8; SKES 1955 apea; SSA 1992 apea.

apila
Kolmisormisista lehdistään ja palleromaisista kukinnoistaan tunnettuja ruohoja
(Trifolium) merkitsevän 0p/7a-sanan vastineita ovat karjalan apilas ja vatjan apila.
Sana on selitetty vanhaksi balttilaiseksi lainaksi, jota muinaispreussissa vastaa wobi-
lis ja nykylatviassa abols. Suomen kirjakielessä apila on ensi kertaa mainittu tulkkisa-
nakirjassa Variarum rerum vocabula vuonna 1644 asussa apelias. Nykyhahmossaan
sana on esiintynyt Elias Tillandzin kasviluettelossa vuonna 1683.
Thomsen 1890 156; SKES 1955 apila(s); SSA 1992 apila; Jussila 1998 apila.
apina
Kädellisiä, ihmistä suuresti muistuttavia nisäkkäitä merkitsevä apina on lainaa mui-
naisruotsin sanasta apina, apinia tai apinja, jolla on vastineita myös useissa muissa
germaanisissa kielissä. Sanan etäisempi alkuperä on epäselvä. Germaanisten kielten
sanaa on arveltu lainaksi sekä kelttiläiseltä että slaavilaiselta taholta. Suomen kirja-
kielessä apina on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa vuonna
1637.
Renvall 1823 17; Hellquist 1939 apa; SKES 1955 apina; Kluge - Mitzka 1 Affe; SSA 1992 apina;
Jussila 1998 apina.
aplodit
Käsiä taputtamalla esitettyjä suosionosoituksia merkitsevä, yleensä monikollisena
esiintyvä aplodit on lainattu suomeen ruotsin sanasta appläd, joka on johdos ver-
bistä applädera 'taputtaa käsiään'. Tämä taas on lainaa ranskan verbistä applaudir,
joka perustuu latinan verbiin applaudere 'läimäyttää, paukuttaa vastakkain, taputtaa
käsiään'. Suomalaisena sanana aplodi on tullut käyttöön 1900-luvun alussa.
Koukkunen 1990 aplodit.
apostoli
Jeesuksen opetuslapsia, alkukristillisen ajan lähetyssaarnaajaa tai jonkin aatteen
julistajaa merkitsevä apostoli on todennäköisesti lainattu suomeen muinaisruotsin
sanasta apostol, mutta alkuaan sana juontuu latinan kautta kreikasta, jossa apösto-
los merkitsee lähettiä tai sanansaattajaa. Suomen kirjakielessä apostoli on esiintynyt
Uppsalan evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen.
Ahlqvist 1871 221; H. J. Streng 1915 7; SKES 1955 apostoli; SSA 1992 apostoli; Jussila 1998 apos-
toli.
a potti
Munkkiluostarin esimiestä merkitsevä apotti on lainattu suomeen todennäköisesti
muinaisruotsin sanasta abboti tai ab(b)ot(e)> jota nykyruotsissa vastaa abbot, mutta
59

alkuaan sana juontuu latinan kautta kreikasta. Kreikan äbbas puolestaan on lainaa
aramean kielestä, jossa abbä merkitsee sekä isää että munkkia. Suomen kirjakie-
lessä apotti on esiintynyt Agricolasta alkaen, ensi alkuun muinaisruotsin mukaisessa
muodossa abbotti.
H. J. Streng 1915 apotti; Hellquist 1939 abbot; SKES 1955 apotti; SSA 1992 apotti; Jussila 1998
apotti.
appelsiini
Appelsiinipuun (Citrus sinensis) mehukasta, monilokeroista ja oranssinväristä
hedelmää merkitsevä appelsiini on lainattu suomeen varhaisuusruotsin sanasta
appelsin tai apekin, joka puolestaan on lainaa alasaksasta tai hollannista. Näissä
kielissä appelsina on alkuaan yhdyssana, jonka alkuosa appel merkitsee omenaa ja
jälkiosa sinä viittaa Kiinaan. Sananmukaisesti appelsiini on siis "Kiinan omena".
Appelsiineja alettiin tuoda Kiinasta Eurooppaan 1400-luvulla, ja tärkeiksi tuontisa-
tamiksi muodostuivat Amsterdam ja Hampuri. Suomalaisena sanana appelsiini on
tullut käyttöön 1800-luvun puolimaissa. Sana mainitaan mm. sanomalehti Suomet-
taressa vuonna 1850.
Hellquist 1939 apelsin; Koukkunen 1990 appelsiini; SSA 1992 appelsiini; Rousi 1997 295.
appi
Puolison isää merkitsevällä appz-sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä,
esim. karjalan appi, vepsän ap, pohjoissaamen vuohppa, marin owo, mansin up ja
unkarin ipa. Vastineeksi on arveltu myös jälkiosaa samojedikielten appea merkit-
sevässä sanassa, joka esim. nganasanissa on rjinaba. Tämä sana on kokonaisuudes-
saan rinnastettu sanaan —» anoppu joka siis tämän selityksen mukaan olisi alun perin
yhdyssana. Ikivanhan omaperäisen sukulaistermin alkuperäiseksi asuksi on rekonst-
ruoitu *appe. Suomen kirjakielessä appi on esiintynyt Uppsalan evankeliumikirjasta
ja Agricolasta alkaen.
SKES 1955 appi; UEW 1988 14; SSA 1992 anoppu appi; Jussila 1998 appi.
aprikoida
Miettimistä ja tuumimista merkitsevän aprikoida-verbin ainoa vastine on karjalan
aprikoija. Sana on rakenteeltaan selvästi johdos, mutta mitään kantasanaksi sopivaa
vartaloa ei toistaiseksi ole voitu osoittaa. Sekä sanan äännerakenne että levikki viit-
taavat siihen, että kyseessä voisi olla venäläinen laina, mutta mitään varsinaista lai-
naetymologiaa ei ole esitetty. Suomen kirjakielessä aprikoida on ensi kertaa mainittu
Daniel Jusleniuksen sanakirjassa vuonna 1745.
SKES 1955 aprikoida; SSA 1992 aprikoida; Jussila 1998 aprikoida.
60

aprikoosi
Persikan tapaista puuta (Prunus armeniaca) ja sen nukkapintaista luumarjaa merkit-
sevä aprikoosi on lainattu suomeen ruotsin sanasta aprikos, mutta alkuaan sana juon-
tuu hollannin ja ranskan kautta espanjan sanasta albaricoque tai portugalin sanasta
abricoque, jotka puolestaan ovat lainaa arabian sanasta al-barquq. Sanan alkuosa on
artikkeli, jälkiosa on lainaa latinan sanasta praecocium. Tämä merkitsee sananmu-
kaisesti varhain tai täysin kypsynyttä. Aprikoosi ei normaalioloissa kypsy enää sen
jälkeen kun se on korjattu puusta, joten se on viisainta poimia vasta täysin kypsy-
neenä. Suomalaisena sanana aprikoosi on tullut käyttöön 1800-luvun puolimaissa.
Se mainitaan asussa aprikka Elias Lönnrotin tulkkisanakirjassa vuonna 1847.
Kluge - Mitzka 1960 Aprikose; Koukkunen 1990 aprikoosi; SSA 1992 aprikoosi; Rousi 1997
274-275-
aprilli
Huhtikuun ensimmäisenä päivänä tehtäviin narrauspiloihin viittaava aprilli on lai-
naa ruotsin sanasta april, joka merkitsee sekä huhtikuuta että aprillipilaa. Huhtikuun
alkuun liittyvän pilailun alkuperästä ja syystä ei ole varmaa tietoa, mutta tavan on
arveltu liittyvän jonkinlaisiin entisajan riehakkaisiin kevätjuhliin. Suomeksi april-
lista ja aprillipiloista on alettu puhua 1800-luvun jälkipuoliskolla. Aprilipilkka mai-
nitaan ja selitetään mm. Agathon Meurmanin sivistyssanakirjassa vuonna 1883.
Hellquist 1939 apriU narra; SKES 1955 aprilli; SSA 1992 aprilli.
apteekki
Lääkkeiden myyntiin ja etenkin aiemmin myös valmistukseen erikoistunutta liikettä
merkitsevä apteekki on lainaa ruotsin sanasta apotek, joka puolestaan juontuu lati-
nan sanasta apotheca. Latinan sana on lainaa kreikasta, jossa apotheke merkitsee ylei-
sesti säilytyspaikkaa tai säilöä. Suomen kirjakielessä apteekki on ensi kertaa mainittu
Carolus Pictoriuksen suomentamassa uskonnollisessa kirjassa vuonna 1622 asussa
apoteekki. Kirjassa kuvataan Raamattua sielun apteekiksi.
H. J. Streng 1915 8; Koukkunen 1990 apteekki; SSA 1992 apteekki; Jussila 1998 apteekki.
apu
Sanalla on vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen ja karjalan apu, vep-
sän abuy vatjan apu viron abi ja liivin ab. Etäsukukielistä vastineita ei ole voitu osoit-
taa; saamen ähpu on lainaa suomesta. Sanaa on vanhastaan pidetty germaanisena
lainana, mutta selityksissä on ollut äänteellisiä, morfologisia ja semanttisia ongelmia.
Uudemman etymologian mukaan apu olisi samaa germaanista juurta kuin gootin-
kielisessä Raamatun käännöksessä esiintyvä awi- 'kiitos'. Tämä selitys on kuitenkin
merkityseron takia epävarma. Viimeisimmän selityksen mukaan apu on vanhempi
arjalainen laina, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *avas- vastaa esim. muinaisintian
61

ävas- 'apu, tuki; hyvyys, ystävällisyys'. Samaan yhteyteen kuuluu myös verbi —■» aut-
taa. Suomen kirjakielessä apu on esiintynyt VVesthin tekstistä ja Agricolasta alkaen.
Karsten 1915 106; SKES 1955 apu; Nikkilä 1988 Suomi 143 37-43; LÄGLW 1991 apu; SSA 1992
apu; Jussila 1998 apu; Koivulehto 1999 PP 228.
arabi
Entisajoista puhuttaessa Arabian niemimaan asukkaisiin mutta nykyään kaikkiin
arabian kieltä puhuviin kansoihin viittaava arabi on todennäköisesti lainattu suo-
meen ruotsin sanasta arab, joka monien muiden kielten vastaavan sanan tavoin on
peräisin latinan sanasta Arabs. Muinaiset roomalaiset nimittivät "onnelliseksi Arabi-
aksi" nykyisen Jemenin aluetta. Latinan Arabs on lainaa kreikan sanasta Araps, joka
juontuu arabian kielen sanasta arab ja merkinnee alun perin autiomaan asukasta.
Suomen kirjakielessä arabi on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Hellquist 1939 arab; Onions 1979 Arab; Jussila 1998 arabi.
aresti
Sotaväessä järjestysrikkomuksesta määrättyä vapausrangaistusta tai koulussa jälki-
istuntaa merkitsevä aresti on lainaa ruotsin sanasta arresU joka arestin lisäksi mer-
kitsee vankilaa tai takavarikkoa. Ruotsin sana juontuu alkuaan keskiajan latinasta,
jossa arrestum merkitsee oikeuden päätöstä tai pidätysmääräystä. Suomen kirjakie-
lessä aresti on ensi kertaa mainittu vuonna 1682 asiakirjassa, jossa kiellettiin kaksin-
taistelut ja tappelut.
Karsten 1934 FmS 281; SKES 1955 aresti; SSA 1992 aresti; Jussila 1998 aresti.
arho
Arenaria-sukuun kuuluvien matalien, valkeakukkaisten, suikertavien tai mätäs-
tävien kohokkikasvien nimitys, murteissa myös pihatähtimön (Stellaria media) eli
"vesiheinän" nimitys arho on mitä ilmeisimmin lainaa ruotsin sanasta arv. Tämä
merkitsee härkkiä, suomenruotsin murteissa pihatähtimöä ja yhdyssanassa sandarv
mäkiarhoa. Muinaisnorjassa arfi on voinut tarkoittaa sekä pihatähtimöä, puna-alpia
että pihatatarta. Suomen kirjakieleen ar/zo-sana on tullut 1800-luvun puolimaissa.
Se mainitaan sekä Elias Lönnrotin tulkkisanakirjassa 1847 että H. A. Reinholmin
suomalaisten kasvinnimien luettelossa 1850.
Nikkilä 1990 253; SSA 1992 arho; Nikkilä 2001 112.
arka
Pelokasta, ujoa, kipeää, herkkää yms. merkitsevällä ar/ca-sanalla on vastine kaikissa
lähisukukielissä, esim. inkeroisen, karjalan ja vatjan arka, vepsän ja viron arg sekä
liivin ärga. Sana on vanha germaaninen laina, jolle rekonstruoitua alkumuotoa
62

*arga-z edustavat mm. muinaisnorjan argar 'pelokas, epämiehekäs, siveetön' yms.
sekä nykyruotsin arg Vihainen'. Suomen kirjakielessä arka on esiintynyt Agricolasta
alkaen.
Thomsen 1869 112; SKES 1955 arka; LÄGLW 1991 arka; SSA 1992 arka; Jussila 1998 arka.
arki
Juhla- tai pyhäpäivän vastakohtaa merkitsevällä arfcf-sanalla on vastine useimmissa
lähisukukielissä, esim. inkeroisen ja karjalan arki, vepsän afg, vatjan artsi ja viron
argi-y jota käytetään erilaisten yhdyssanojen alkuosana. Sana on vanha germaani-
nen laina, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *argin- edustaa mm. muinaisnorjan ergi
'häpeämättömyys, haureellisuus'. Islannin arg puolestaan merkitsee työtä ja vaivaa.
Suomen kirjakielessä arki on ensi kertaa mainittu Henrik Florinuksen sananlasku-
kokoelmassa vuonna 1702, mutta samaa merkitsevä arkio on esiintynyt jo Agricolan
kielessä.
Tunkelo 1912-1913 FUF 13 81-86; SKES 1955 arki; LÄGLW 1991 arki; SSA 1992 arki; Jussila
1998 arki, arkio.
1 arkki 'paperiliuska'
Paperiliuskaa merkitsevä arkki on lainaa ruotsin sanasta ark, joka alun perin juontuu
latinan sanasta arcus. Tämä merkitsee sekä kaarta että taivutettua pergamenttilevyä,
jollaista ennen käytettiin kirjoitusalustana paperin asemesta. Suomen kirjakielessä
arkki on tullut käyttöön 1640-luvulla. Yhdyssana paperiarkki mainitaan ensi kertaa
tulkkisanakirjassa Variarum rerum vocabula vuonna 1644. Arfcfci-sanasta johdettu
arkisto on Antero Vareliuksen käyttöön ottama uudissana vuodelta 1853. Arkisto on
sananmukaisesti paikka, jossa on paljon arkkeja.
Renvall 1823 18; Hellquist 1939 2. ark; SKES 1955 arkki1; Rapola 1960 arkisto; SSA 1992 arkki1;
Jussila 1998 arkki1.
2 arkki arkku'
Raamatussa kuvattua liitonarkkia tai Nooan laivaa merkitsevä arkki on lainaa ruot-
sin sanasta ark, joka raamatullisten erikoismerkitystensä lisäksi tarkoittaa yleisesti
arkkua, kirstua tai lipasta. Ruotsin sana juontuu alkuaan latinasta, jossa arca mer-
kitsee arkkua, kirstua, laatikkoa tai lipasta. Suomen kirjakielessä arkki on esiintynyt
Agricolasta alkaen.
H. J. Streng 1915 9-10; SKES 1955 arkki2; SSA 1992 arkki1; Jussila 1998 arkki2.
arkkiatri
Lääkärikunnan erittäin ansioituneelle jäsenelle, eräänlaiselle lääkärikunnan "van-
himmalle" annettava arvonimi arkkiatri on lainattu suomeen ruotsin sanasta arkia-
ter, joka merkitsee lääkärikunnan korkea-arvoisinta edustajaa tai hallitsijan henki-
63

lääkäriä. Alun perin sanan juontuu latinan kautta kreikan sanasta arkhiätrös, jossa
alkuosa arkhi- merkitsee ylintä ja iätrös lääkäriä. Suomen kirjakielessä arkkiatri on
ensi kertaa mainittu vuoden 1764 almanakassa ruotsin mukaisessa asussa archiater.
SAOB 1903 arkiater; SSA 1992 arkkiatri; Jussila 1998 arkkiatri.
arkkitehti
Korkeakoulututkinnon suorittanutta rakennusten ja asemakaavojen suunnitteli-
jaa merkitsevä arkkitehti on lainattu suomeen ruotsin sanasta arkitekt, mutta alku-
aan sana juontuu latinasta ja edelleen kreikasta, jossa arkhitektön merkitsee "ylintä
rakentajaa", mestarirakentajaa tai rakennustyön johtajaa. Suomalaisena sanana ark-
kitehti on ollut käytössä 1860-luvulta lähtien.
Koukkunen 1990 arkkitehti; SSA 1992 arkkitehti.
arkku
Suurehkoa kannellista säilytyslaatikkoa tai ruumiskirstua merkitsevä arkku on lai-
nattu suomeen germaaniselta taholta, lähinnä kantaskandinaavin sanasta *arku,
joka puolestaan juontuu latinan sanasta arca. Sama sana on lainattu suomesta myös
karjalaan ja saameen. Suomen kirjakielessä arkku on esiintynyt Agricolasta alkaen
sekä liitonarkin että tavaransäilytyskirstun merkityksessä. Silta-arkun merkityksessä
arkku on mainittu Ljungo Tuomaanpojan suomentamassa kaupunginlaissa vuonna
1609.
Thomsen 1869 112; SKES 1955 arkku; LÄGLW 1991 arkku; SSA 1992 arkku; Jussila 1998 arkku.
armas
Rakasta, kallista, rakastettua yms. merkitsevällä armas-sanalla on vastineita kaikissa
lähisukukielissä, esim. karjalan ja viron armas, vepsän ja vatjan armaz sekä liivin
ärmaz. Sana on vanha germaaninen laina, jolle on esitetty kaksikin kelvollista ety-
mologiaa. Tavallisimmin alkumuodoksi on rekonstruoitu * armaz, jota edustaa esim.
nykyruotsin ja -saksan arm 'kurja, surkea, köyhä'. Merkityseron on selitetty synty-
neen siten, että alun perin kurjaa tai säälittävää merkitsevä sana on saanut merkityk-
sen sääliä tarvitseva', sitten 'rakkautta tarvitseva' ja lopulta 'rakas'. Toisen, äänne-
historiallisesti heikomman mutta merkityssuhteiden kannalta paremman selityksen
mukaan germaaninen alkumuoto olisi ollut *arwaz 'nopea, antelias', jota edustaa
mm. muinaisskandinaavin samaa merkitsevä grr. Suomen kirjakielessä armas on
esiintynyt Agricolasta alkaen.
Thomsen 1869 112-113; SKES 1955 armas; LÄGLW 1991 armas; SSA 1992 armas; Jussila 1998
armas.
64

armeija
Sotavoimia merkitsevä armeija on todennäköisesti lainattu suomeen ruotsin sanasta
arme tai tämän suomenruotsalaisesta vastineesta armeja. Ruotsin arme juontuu
ranskan sanasta armee, joka perustuu keskiajan latinan sanaan armäta. Tämä on
johdos aseita merkitsevästä sanasta arma ja merkitsee sananmukaisesti aseistettua.
Suomen kirjakielessä armeija on ensi kertaa mainittu asiakirjassa vuonna 1655 ruot-
sin mukaisessa asussa armee ja jokseenkin nykyasussaan sota-artikloissa vuonna
1695.
Hellquist 1939 arme; Karsten 1943 FmS 9:2 73; SSA 1992 armeija; Jussila 1998 armeija.
armo
Sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan ja vatjan armo sekä viron
ja liivin arm. Sana on vanha germaaninen laina, jolle rekonstruoitua alkumuotoa
*armön- edustaa muinaisskandinaavista muistiin merkitty ainutkertainen arma
'kurjuus'. Sanavartalo kuuluu etymologisesti yhteen —> armas-sanan kanssa, mutta
sananmuodostussääntöjen kannalta on epätodennäköistä, että armo olisi armas-
sanan johdos, niin kuin useat tutkijat ovat arvelleet. Suomen kirjakielessä armo on
esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1955 armo; LÄGLW 1991 armo; SSA 1992 armo; Jussila 1998 armo.
aro
Yleiskielessä heinää kasvavaa aukeata, puutonta tasankoa, murteissa lähinnä kosteaa
rantaniittyä, notkoa tai kuivaa, huonokasvuista maata merkitsevällä aro-sanalla on
vastineita sekä eräissä lähisukukielissä että ugrilaiskielissä. Näitä ovat esim. karjalan
aro, viron aru, mansin uraj 'joenuoma' ja hantin wuri 'järveksi muuttunut vanha
joenuoma, ruohoinen lampare'. Sana lasketaan kuuluvaksi ikivanhaan omaperäiseen
sanastokerrostumaan, ja sen suomalais-ugrilaiseksi alkumuodoksi on rekonstruoitu
*ar3. Suomen kirjakielessä aro on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakir-
jassa 1745 kostean rantaniityn merkityksessä. Selvästi nykymerkityksessään sana on
tullut käyttöön 1860-luvulta alkaen.
SKES 1955 aro; UEW 1988 17; SSA 1992 aro; Jussila 1998 aro.
arpa
Sanalla tai ainakin sen vartalolla on vastineita kaikissa lähisukukielissä sekä saa-
messa, esim. karjalan ja vatjan arpa, vepsän arb, viron arp ja pohjoissaamen vuorbi
arpa, kohtalo'. Sanavartalo on vanha germaaninen laina, jolle rekonstruoitua alku-
muotoa *arba- edustaa mm. ruotsin arv 'perintö'. Merkitysyhteys on selitetty sen
muista yhteyksistä tunnetun tosiseikan perusteella, että muinaisaikoina perintö-
asiat ratkaistiin usein arpomalla. Myös muita germaanisia lainaselityksiä on esitetty.
Saman arpa-vartalon johdos on verbi arpoa ja tästä muodostettu tekijännimi arpoja,
65

jota itämerensuomalaisissa kielissä muinoin on käytetty noidan tai tietäjän nimityk-
senä. Noita ennusti tulevia asioita arpomalla. Suomen kirjakielessä arpa on esiinty-
nyt Uppsalan evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen.
SKES 1955 arpa; Koivulehto Vir. 1976 249; LÄGLW 1991 arpa; SSA 1992 arpa; Jussila 1998 arpa.
arpi
Sanalla on vastine useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen ja karjalan arpi, viron
murteellinen arb sekä liivin ärb. Sana on vanha germaaninen laina, jolle rekonstru-
oitua alkumuotoa *arwez tai *arwaz edustaa mm. nykyruotsin ärr. Suomen kirjakie-
lessä arpi on ensi kertaa esiintynyt jo Agricolan Uudessa testamentissa 1548 osana
yhdyssanaa arpimerkki. Itsenäisenä sanana arpi on mainittu herra Martin maanlain
suomennoksessa vuoden 1570 tienoilla.
Thomsen 1869 113; SKES 1955 arpi; LÄGLW 1991 arpi; SSA 1992 arpi; Jussila 1998 arpi.
arrakki
Erästä itämaista alkoholijuomaa merkitsevä arrakki on lainattu suomeen ruotsin
sanasta arrak, mutta alkuaan sana juontuu ranskan välityksellä arabiasta, jossa araq
merkitsee taatelipalmun mehua. Muun muassa Goan arrakki on perinteisesti val-
mistettu palmunmehusta. Suomen kirjakielessä arrakki on ensi kertaa mainittu ylel-
lisyystavaroiden liiallisen maahantuonnin kieltävässä asetuksessa vuonna 1756.
Hellquist 1939 arrack; SKES 1955 arrakki; SSA 1992 arrakki; Jussila 1998 arrakki.
arsenikki
Vaarallisena myrkkynä tunnetun arseenitrioksidin nimitys arsenikki on lainattu suo-
meen ruotsin sanasta arsenik, joka juontuu latinan kautta kreikan sanasta arsenikön.
Tämä on eräänlainen kansanetymologinen muodoste, jonka aineksina ovat kultaista
tai kullanväristä merkitsevä persian sana *zarnik ja kreikan omaperäinen johdos
arsenikös tai arrenikös 'miespuolinen, miehekäs, vahva1. 'Kultainen' viittaa keltai-
sena arsenikkina tunnetun aineen väriin, 'miespuolinen' korostaa aineen voimak-
kaita ominaisuuksia. Suomen kirjakielessä arsenikki on tullut käyttöön 1800-luvun
puolimaissa. Daniel Europaeuksen sanakirjassa 1853 se mainitaan osana yhdyssanaa
arsseniikki-myrkky.
Kluge - Mitzka 1960 Arsenik; Onions 1979 arsenic; Koukkunen 1990 arsenikki; SSA 1992 arse-
nikki.
artikkeli
Kirjoitusta, hakusanaa selittävää tekstin osaa, tavaralajia ja kieliopissa substantiivien
määräisyyttä tai genusta osoittavaa kieliopillista sanaa merkitsevä artikkeli on lai-
nattu suomeen ruotsin sanasta artikel, mutta alkuaan sana juontuu latinasta, jossa
66

articulus on deminutiivijohdos niveltä tai jäsentä merkitsevästä sanasta artus ja tar-
koittaa pientä niveltä, jäsentä tai osaa. Suomen kirjakielessä artikkeli on ensi kertaa
mainittu herra Martin lainsuomennoksessa vuoden 1570 tienoilla latinan mukai-
sessa asussa articulus ja nykyasussaan Olavi Elimaeuksen suomentamissa maanlain
vahvistuskirjoissa vuonna 1610.
H. J. Streng 1915 10; Koukkunen 1990 artikkeli-, SSA 1992 artikkeli; Jussila 1998 artikkeli.
artisokka
Eräitä mykerökukkaiskasveihin kuuluvia viljelykasveja merkitsevä artisokka on lai-
nattu suomeen todennäköisesti saksan sanasta Artischocke, mutta alkuaan sana juon-
tuu romaanisten kielten kautta arabian sanasta al-kharsuf. Latva-artisokka (Cynara
scolymus) kuuluu Välimeren maiden ikivanhoihin viljelykasveihin, sen sijaan maa-
artisokka (Helianthus tuberosis) on kotoisin Pohjois-Amerikasta. Artisokka-nimitys
on kuulunut alkuaan nimenomaan latva-artisokalle, mutta samaa nimitystä on alettu
käyttää maultaan samantapaisesta, joskin aivan erisukuisesta maa-artisokasta. Suo-
men kirjakielessä artisokka on tullut käyttöön 1880-luvulla. Sana mainitaan ainakin
jo Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1883.
Hellquist 1939 ärtskocka; Kluge - Mitzka 1960 Artischocke; SSA 1992 artisokka; Rousi 1997
220-222.
artisti
Taiteilijaa merkitsevä artisti on lainattu suomeen ruotsin sanasta artist, mutta alku-
aan sana juontuu keskiajan latinasta, jossa artista on johdos taitoa tai taidetta merkit-
sevästä sanasta ars (vartalo art-). Suomen kirjakielessä artisti on ensi kertaa mainittu
kuvataiteilijan merkityksessä ylellisyystavaroiden ylenpalttisen maahantuonnin kiel-
tävässä asetuksessa vuonna 1756 ruotsin monikkomuodon mukaisessa asussa artis-
teri.
Hellquist 1939 artist; Jussila 1998 artisti.
arvata
Verbillä on vastineita useimmissa lähisukukielissä, esim. karjalan, vatjan ja viron
arvata sekä liivin arrö. Verbi on johdos arjalaisperäisestä lainavartalosta *arva-,
jonka muita johdoksia ovat esim. —» arvo ja arvella. Suomen kirjakielessä arvata
on esiintynyt Agricolasta alkaen, mutta sen merkitys on vanhassa kirjakielessä ollut
nykyistä monipuolisempi, nykymerkityksen lisäksi mm. 'arvella, arvioida, arvos-
tella*. Myös johdos arvio on kuulunut Agricolan sanavarastoon.
SKES 1955 arvata; SSA 1992 arvata; Jussila 1998 arvata, arvio.
67

arvioida
1800-luvun loppupuolella yleistynyt uudissana, joka on muodostettu vanhemmasta
flrv/o-sanasta. Tämä kuuluu ilmeisesti ikivanhan arjalaisperäisen *arva-vartalon
johdoksiin (—» arvata). Samasta vartalosta on johdettu mm. —> arvo, arvella, arvoi-
tus, arvokas, arvokas. Useilla johdoksilla on vastineita myös sukukielissä.
SKES 1955 arvata; Rapola 1960 arvioida; Joki 1973 251-252 arvo; SSA arvata.
arvo
Sanalle voidaan osoittaa vastineita useimmista lähisukukielistä ja muutamista etäsu-
kukielistä, esim. vepsän arv 'hinta' ja vatjan arvo sekä viron aru, jotka kumpikin
merkitsevät 'järki, ymmärrys, selko'. Etäsukukielten vastineet, esim. ersämordvan
affsems ja komin artavny ajatella', on kuitenkin katsottava hyvin epävarmoiksi
lukuun ottamatta unkarin sanaa är 'hinta', jonka perusteella itämerensuomen sanan
katsotaan palautuvan suomalais-ugrilaiseen kantakieleen asti. Sanaa ovat useat tut-
kijat pitäneet indoeurooppalaisena, erityisesti arjalaisena lainasanana. Sen alkupe-
räiseksi asuksi suomensukuisissa kielissä on rekonstruoitu *arwa.
Suomen vanhassa kirjakielessä arvo on esiintynyt Agricolasta alkaen. Sana näyttää
vanhastaan olleen monimerkityksinen; suomen vanhassa kirjakielessä sillä on ollut
myös merkitys 'arvio, arviointi'.
SKES 1955 arvo; Joki 1973 251-252 arvo; VKS 1985 arvo; UEW 1988 16-17; SSA 1992 arvo;
Jussila 1998 arvo.
arvokas
Ikivanhasta arjalaisperäisestä —» arvo-sanasta muodostettu nuori johdos, jonka
ensimmäiset esiintymät tunnetaan suomen kirjallisuudesta 1800-luvun alkupuo-
lelta. Tosin sekä kantasana arvo että johdin -kas ovat vähintään itämerensuomalai-
sia, joten johdos voi periaatteessa olla paljonkin vanhempi.
SKES 1955 arvo; Rapola 1960 arvokas; SSA 1992 arvo.
ase
Metsästys- tai taisteluvälinettä tai työkalua merkitsevällä ase-sanalla on vastineita
useissa lähisukukielissä, esim. karjalan ase, vepsän azegja vatjan azö. Sana on johdos
samasta ikivanhasta kantavartalosta, josta on muodostettu myös johdokset —> asema
ja —» asettaa. Suomen kirjakielessä ase on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 ase; SSA 1992 ase; Jussila 1998 ase.
asema
Sana on johdos ikivanhasta asea-verbistä, jonka alkuperäinen merkitys lienee 'panna
(kuntoon), asettaa' tai eräiden arvioiden mukaan myös 'olla, sijaita'. Vaikka asea-
68

verbi ei esiinnykään sellaisenaan suomen yleiskielessä, se on monien tärkeiden joh-
dosten perusta, esim. asentaa, asento, asettaa, asua jne. Myös asea-verbi on säilynyt
murteellisena merkityksessä 'toimittaa, panna (sauna kylpy)kuntoon\
Asema-johdoksen molemmat rakenneosat ovat ikivanhoja, ja täsmälleen samoista
aineksista koostuvia johdoksia löytyy etäsukukielistäkin, esim. mordvan ezem
'penkki, paikka' ja mansin osma 'tyyny'. On mahdotonta ratkaista, ovatko nämä
yhteistä vanhaa perintöä vai erikseen muodostettuja johdoksia.
Suomen asema-sanalla on vanhastaan ollut merkitys 'paikka, sija, tila'. Tässä mer-
kityksessä sana on kirjakielessä ensi kertaa mainittu Maskun Hemmingin virsikir-
jassa vuonna 1605. Merkitys 'rautatieasema' on vasta vuodelta 1862. Arvo- tai virka-
aseman merkitys on todennäköisesti käännöslainaa.
Samasta vartalosta mutta eri johtimen avulla on muodostettu asen, joka nykysuo-
messa esiintyy ainoastaan postpositioissa asemesta, asemessa tai harvinaisena muo-
dossa asemella. Vanhassa kirjakielessä asen on esiintynyt substantiivina samoissa
merkityksissä kuin asema, ja asen-sanan taivutusmuotoja on esiintynyt kirjallisuu-
dessa Agricolasta alkaen.
SKES 1955 asea, asema; Rapola 1960 asema; Hakulinen 1969 27-28 ja 1979 194 alav. 285 ja 196,
alav. 287; VKS 1985 asema; SSA 1992 asea, asema; Jussila 1998 asema, asemessa.
asenne
Suhtautumista tai suhtautumistapaa merkitsevä asenne on oppitekoinen uudissana,
joka on tullut suomen kirjakielessä käyttöön 1900-luvun alkukymmeniltä. Sana
perustuu ikivanhaan ase-vartaloon, jonka muita johdoksia ovat esim. —» asema ja —»
asettaa, mutta sen välitön kantasana lienee ase-vartalon asentoa-johdoksesta muo-
dostettu asento, joka on esiintynyt kirjakielessä Kristfrid Gananderin sanakirjasta
1786 alkaen ja tunnetaan myös suomen murteissa.
SKES 1955 asea; Hakulinen 1979 469; SSA 1992 asea; Jussila 1998 asento.
asessori
Tuomiokapitulin jäsenen tai kollegiaalisen oikeus- tai hallintoviraston virkamiehen
nimityksenä sekä arvonimenä tunnettu asessori on lainattu suomeen ruotsin sanasta
asessor, mutta alkuaan sana juontuu latinasta, jossa assessor on johdos verbistä
assidere ja merkitsee sananmukaisesti vieressä istujaa. Tästä on kehittynyt erään-
laisen avustavan virkamiehen nimitys. Suomen kirjakielessä asessori on ensi kertaa
mainittu Hartikka Speitzin suomentamissa sota-artikloissa vuonna 1642.
Hellquist 1939 assessor; SSA 1992 asessori; Jussila 1998 asessori.
asettaa
Verbi asettaa on johdos samasta ikivanhasta verbistä asea 'panna kuntoon', josta on
muodostettu myös —» asema ja jonka kantauralilaiseksi muodoksi on rekonstruoitu
69

*ase-. Johdoksen kantana olevan asea-verbin mahdollinen vastine on mm. nenetsin
rjceso- 'pystyttää (kota, leiri)'. Johdokselle voidaan esittää tarkkoja etymologisia vas-
tineita ainoastaan itäisistä lähisukukielistä, esim. karjalan asettoa ja vepsän azetada.
Johdinaines ~tta- on kuitenkin ikivanha, joten myös asettaa-johdos saattaa olla van-
hempi kuin itämerensuomalainen. Suomen kirjakielessä asettaa on esiintynyt Agri-
colasta alkaen.
SKES asea; Joki 1973 252-253 ase-; Hakulinen 1979 265-268 (johtimesta); UEW 1988 18-19;
SSA 1992 asea, asettaa; Jussila 1998 asettaa.
asetus
Ikivanhan asea 'panna (kuntoon)' -verbin ja tämän —> asemaa-johdoksen pohjalta
muodostettu sana. Suomen kirjakielessä asetus on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Johdoksella on konkreettisen asettamisen tai sovittamisen merkityksen rinnalla jo
suomen vanhimmassa kirjakielessä ollut myös merkitys 'määräys, päätös, säädös,
laki'. Muita vanhoja, joskin nykykielestä jo kadonneita merkityksiä ovat mm. 'asema,
asento'.
Konkreettisessa perusmerkityksessään johdos saattaa olla tuhansia vuosia vanha,
sillä sekä vartalolle että kaikille johdinsuffikseille löytyy varmoja etymologisia vasti-
neita lähisukukielistä, mahdollisesti kauempaakin. Maallisen ja hengellisen hallin-
non termiksi asetus lienee vakiintunut jo keskiajalla, ilmeisesti vieraiden kielten tar-
joaman mallin mukaisesti; vrt. esim. saksan setzen asettaa', Gesetz 'laki, asetus'.
SKES 1955 asea; Rapola 1960 asetus; Hakulinen 1969 31 ja 1979 201-202; VKS 1985 asetus; SSA
1992 asettaa; Jussila 1998 asettaa.
asfaltti
Etenkin teiden päällysteenä käytettyä bitumin ja kiviaineksen seosta merkitsevä
asfaltti on lainattu suomeen ruotsin sanasta asfalty mutta alkuaan sana juontuu lati-
nan kautta kreikasta, jossa äsphaltos merkitsee luonnon asfalttia, maapihkaksi tai
maapieksi nimitettyä maaöljyn hapettumistuotetta. Tätä ainetta etsittiin muinoin
maan pinnalta kiven koloista esim. Kuolleenmeren rannoilta, ja sitä käytettiin mm.
väriaineena tai muurauslaastina. Suomen kirjakielessä sana on ensi kertaa mainittu
vuonna 1845 Antero Vareliuksen teoksessa Enon opetuksia luonnon asioista asussa
asvalti. Tien päällystämiseen asfalttibetoniseosta on Suomessa ensimmäistä kertaa
käytetty vuonna 1930.
Hellquist 1939 asfalt; Horila 1967 204-206; Koukkunen 1990 asfaltti.
asia
Sanalla on varmoja etymologisia vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan
asie, vatjan azza ja viron asiy mutta etäsukukielistä esitetyt vastineet ovat aivan epä-
varmoja sekä äänne-, merkitys- että levikkiseikkojen perusteella, esim. mansin ut ja
70

hantin ot merkitsevät 'esine, kapine; jokin, jonka nimeä ei muisteta tai ei haluta mai-
nita'. Pohjoissaamen ässi asia; (oikeus)juttu; aihe, syy* on lainaa suomesta.
Sanan alkuperästä on useita selityksiä. Näistä yhden mukaan se on johdos iki-
vanhasta verbistä asea 'panna kuntoon; ?sijaita' (—» asettaa), jolloin asia juontuisi
vanhemmasta muodosta *as-ja ja voisi alun perin merkitä 'olija, sijaitsija'. Tällaisia
merkityksiä ei kuitenkaan ole suoranaisesti todettavissa. Äänteellisesti tämä selitys
voisi olla mahdollinen, mutta ainoastaan lähisukukielten osalta.
Mikäli etäsukukieliä koskevat rinnastukset hyväksytään osittain tai kokonaan,
olisi asia äänneseikkojen perusteella palautettava vanhempaan *afr)'a-asuun. Var-
talo-osalle *ati on kuitenkin voitu esittää vain hyvin epävarmoja vastineita sukukie-
listä, joten koko etymologia on aivan kiistanalainen. Mikäli rinnastus kuitenkin pitää
paikkansa, alkuperäisen muodon on oletettava olleen *at3-.
Uusimman selityksen mukaan sana on vanha germaaninen laina, samaa alkupe-
rää kuin esim. nykyruotsin ärende asia'. Molempien alkumuodoksi sopii kantager-
maanin *us-anpja-, josta kantaskandinaaviin on syntynyt muoto *uR-andija. Seli-
tyksistä viimeksi mainittu on parhaiten perusteltu. Silti sanan alkuperä on pysynyt
kiistanalaisena ja epävarmana. Suomen kirjakielessä asia on esiintynyt Agricolasta
alkaen.
SKES 1955 asia; Koivulehto Vir. 1982 257-276; UEW 1988 20-21; LÄGLW 1991 asia; SSA 1992
asia; Jussila 1998 asia.
asianomainen
Yhdyssanassa asianomainen ovat rakenneosina ilmeisesti germaanisperäinen —»
asia ja vähintään yleisitämerensuomalaisesta —» oma-sanasta muodostettu johdos
omainen, jossa esiintyville johdinsuffikseillekin löytyy etymologisia vastineita itäi-
sistä lähisukukielistä. Johdos omainen esiintyy jo Agricolalla merkityksessä 'ominai-
nen, oma', ja yhdyssana asianomainen näyttää vakiintuneen kirjakieleen 1700-luvun
kuluessa. Ensiesiintymä on asiakirjasta vuodelta 1681. Nykymerkityksen 'kyseessä
oleva, se jota asia koskee, asiaankuuluva' lisäksi sanalla on vanhassa kirjakielessä
myös merkitys 'viranomainen'.
Rapola 1960 asianomainen; VKS 1985 asianomainen; Jussila 1998 asianomainen.
askare
Tehtävää, puuhaa, taloustointa tms. merkitsevällä asfcare-sanalla ei ole varmoja vas-
tineita sukukielissä. Karjalan runokielessä esiintyvä verbijohdos askaroi- on ilmei-
sesti lainaa suomen askaroida-verbistä. Rinnastus marin sanaan uzgar on sekä
äännehistoriallisista syistä että levikkiseikkojen takia epätodennäköinen. Suomen
flsfazre-sanan alkuperä on tuntematon. Suomen kirjakielessä askare on esiintynyt
Agricolasta alkaen.
SKES 1955 askare; SSA 1992 askare; Jussila 1998 askare.

askeesi
Aineellisista nautinnoista pidättäytymistä merkitsevä askeesi on todennäköisesti
lainattu suomeen ruotsin sanasta askes, mutta alkuaan sana juontuu saksan ja lati-
nan kautta kreikasta, jossa äskesis on johdos harjoittelemista merkitsevästä verbistä
askein ja merkitsee sananmukaisesti harjoitusta, tässä tapauksessa siis itsensä harjoit-
tamista. Suomalaisena sanana askeesi on tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla.
Sana mainitaan ja selitetään mm. Agathon Meurmanin sivistyssanakirjassa 1883.
Hellquist 1939 asket.
askel
Sanalla tai ainakin sen vartalolla on varmoja etymologisia vastineita kautta koko ura-
lilaisen kielikunnan, esim. karjalan askel ja. viron murteellinen askeldada askarrella,
puuhailla', ersämordvan eskelks, komin voskol, mansin ilsil ja selkupin äsel- astua
yli'. Rakenteesta päätellen askel on ikivanha johdos, ja sen alkuperäiseksi asuksi on
rekonstruoitu *aske-h. Samasta kannasta on todennäköisesti muodostettu myös -»
astua. Suomen kirjakielessä askel on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 askel; UEW 1988 19; SSA 1992 askel; Jussila 1998 askel.
aski
Rasiaa, koteloa, laatikkoa yms. merkitsevä aski on lainaa ruotsin sanasta ask. Ruotsin
sana on alun perin tarkoittanut saarnipuusta tehtyä laatikkoa, ja saarnea merkitsevä
ask on siirtynyt myös laatikon nimitykseksi. Suomen kirjakielessä aski on ensi kertaa
mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786. Lounaismurteissa aski tunnetaan
myös saarnen merkityksessä.
Renvall 1823 22; Karsten 1934 FmS 2 85; SKES 1955 aski; SSA 1992 aski; Jussila 1998 aski.
aspiriini
Särkylääkkeen yleisnimityksenä nykyään esiintyvä aspiriini on alkuaan aivan tietyn
lääketuotteen kauppanimi, saksaksi Aspirin, jonka on muodostanut Heinrich Dreser
1800-luvun lopulla lääketehdas Bayerin kemiallisesti valmistaman asetyylisalisyylin
nimitykseksi. Etuliite a- merkitsee 'ei', -spir- viittaa luonnolliseen spireahappoon,
jota on ennen saatu lääkekasvina tunnetusta mesiangervosta. Tämän tieteellinen
nimi 1800-luvulla oli Spiraea uimaria. Lopussa oleva -in on oppitekoisille aineen
nimityksille ominainen johdin. Nimitys osoittaa, että kysymys on keinotekoisesta
spireahapon vastineesta, ei aidosta luonnontuotteesta. Suomalaisena sanana aspi-
riini on tullut käyttöön 1900-luvun alkupuolella.
TSK 1 1909 aspiriini; Onions 1979 aspirin; SSA 1992 aspiriini.

aste
Mittayksikköä merkitsevä aste-sana kuuluu etymologisesti yhteen astella, astua, —>
askel -sanojen kanssa, joista viimeksi mainitulle on osoitettu etymologisia vastineita
samojedikieliin saakka. Sanojen kantaosa on ilmeisesti ikivanha, joskaan se ei enää
esiinny itsenäisenä sanana. Sekä astua- että aste-sanoille voidaan esittää etymologi-
sia vastineita lähisukukielistä, ja kaikki niissä esiintyvät ainekset ovat tätäkin van-
hempia.
Aste esiintyy murresanana mm. merkityksessä 'portaiden astinlauta t. -paasi, tika-
puiden puola', ja tällaisena se saattaa olla tuhansia vuosia vanha. Suomen vanhim-
massa kirjakielessä aste-sanaa ei ole esiintynyt lainkaan, vaan se on otettu käyttöön
uudissanana nykyisessä merkityksessään 1840-luvun kuluessa. Ennen aste-sanan
vakiintumista on samassa merkityksessä käytetty mm. sanoja gradi, radi, mitta,
pykälä ja trappu.
SKES 1955 askel, astua; Rapola 1960 aste; Hakulinen 1979 189; VKS 1985 gradi; SSA 1992 aste.
asti
Sekä muodoltaan että alkuperältään epäselvä partikkeli, jolle löytyy etymologinen
vastine ainoastaan virosta (astik). Sanaa on arveltu ikivanhan asea-verbin (—> asema,
asettaa) vartalosta muodostetuksi, mutta uudempien käsitysten mukaan on toden-
näköisempää, että se kuuluu etymologisesti yhteen yleisitämerensuomalaisen —»
astua-verbin kanssa. Se esiintyy sekä muodoltaan että merkitykseltään nykyisen kal-
taisena jo suomen vanhimmassa kirjakielessä. Muoto asti on esiintynyt Agricolan
aapiskirjassa 1543 ja pitempi muoto astikka Kaarle-herttuan antamassa julistuksessa
1593.
Sanan alkuperäisestä muodostustavasta on mahdotonta sanoa mitään varmaa.
Sekä äänneseikkojen että merkityksensä perusteella asti näyttää vanhalta tulosijalta
(latiivilta), jollaisiksi on tulkittu myös mm. ilmi (vrt. ilma), kohti (vrt. kohta) ja.puhki
(vrt. puhjeta). Pitemmässä muodossa on lisäksi liitepartikkeli -ka.
Ahlqvist 1861 17-18; SKES 1955 asti; Mägiste 1959 FS Hakulinen 125-126; Hakulinen 1979
108-111; EEW 1982-1983 110; SSA 1992 asti; Jussila 1998 asti, astikka.
astia
Sanalla on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. karjalan ja vatjan astia, vepsän
aiiii ja viron astja. Sana vaikuttaa johdokselta, mutta sen rakenne ja alkuperä ovat
toistaiseksi hämärän peitossa. Sitä on arveltu johdokseksi samasta ikivanhasta ase-
vartalosta, josta on muodostettu mm. verbi —> asettaa, ja sille on ehdotettu myös
germaanista lainaetymologiaa. Kumpaakaan selitystä ei kuitenkaan ole yleisesti
hyväksytty. Suomen kirjakielessä astia on esiintynyt Uppsalan evankeliumikirjasta
ja Agricolasta alkaen.
SKES 1955 astia; LÄGLW 1991 astia; SSA 1992 astia; Jussila 1998 astia.
73

astma
Kohtauksittaista hengenahdistusta merkitsevä astma on lainattu suomeen todennä-
köisesti ruotsin sanasta astma, mutta alkuaan sana juontuu latinan kautta kreikasta,
jossa ästhma merkitsee huohotusta tai hengenahdistusta. Suomen kirjakielessä astma
on ensi kertaa mainittu Agathon Meurmanin sivistyssanakirjassa vuonna 1883.
Koukkunen 1990 astma.
astua
Sanalla on tarkkoja etymologisia vastineita itämerensuomalaisissa kielissä, esim.
karjalan astuo, vepsän astta ja viron astuda. Itämerensuomalainen verbi on ilmei-
sesti johdos samasta ikivanhasta vartalosta, joka on kantana myös —> as/cei-sanassa.
Suomen vanhassa kirjakielessä astua on ollut yleinen Agricolasta alkaen.
SKES 1955 astua; UEW 1988 19; SSA 1992 astua; Jussila 1998 astua.
asu
Ulkomuotoa, ulkonäköä, vaatetusta yms. merkitsevällä asu-sanalla on rakenteelli-
sia vastineita eräissä lähisukukielissä, mutta merkitys vaihtelee. Vatjan asu merkitsee
työkalua tai laivaa, viron asu paikkaa, tilaa tai rauhaa. Myös suomen murteissa asu
tunnetaan mm. työkalun, välineen, lelun, aluksen, aseman, asennon tai olemuksen
nimityksenä. Asu on johdos ikivanhasta verbivartalosta ase-, josta on muodostettu
myös mm. —> asettaa, ja kun ainekset ovat ikivanhoja, sana on voitu muodostaa
eri kielimuodoissa myös erikseen. Suomen kirjakielessä asu on ensi kertaa mainittu
Uppsalan evankeliumikirjassa 1540-luvulla aseen merkityksessä.
SKES 1955 asu; SSA 1992 asu; Jussila 1998 asu.
asua
Ikivanhasta verbistä asea 'panna (kuntoon), asettaa' (—» asettaa) johdetulle asua-
verbille voidaan osoittaa rakenteeltaan samanlaisia joskin merkitykseltään osittain
erilaisia vastineita monista lähisukukielistä, esim. lyydin azuda 'tehdä, valmistaa',
vepsän azuda asettaa; pauloittaa (verkko)' ja viron asuda 'asettua, siirtyä; ryhtyä;
sijaita; asua'. Suomen vanhassa kirjakielessä asua on esiintynyt Agricolasta alkaen, ja
nykymerkitysten ohella sitä on käytetty merkityksessä 'ryhtyä, ruveta tekemään jota-
kin'. Murteista tunnetaan mm. merkitykset 'rakentaa, valmistaa; alkaa tehdä t. olla
tekemäisillään jotakin'. Nykyisessä kirjakielessä sanan merkitysala on huomattavasti
kaventunut.
SKES 1955 asua; VKS 1985 asua; SSA 1992 asua; Jussila 1998 asua.
74

asukas
Ikivanhan asea-verbin itämerensuomalaisesta —» aswa-johdoksesta muodostettu
asukas on esiintynyt ensimmäisen kerran isojakoa koskevassa asetuksessa vuonna
1775. Vanhimmassa kirjakielessä on käytetty samassa merkityksessä mm. johdoksia
asujairiy asuva tai asuvainen. Murteissa asukas voi olla huomattavasti vanhempi, sillä
sekä flswa-verbillä että -/cas-johtimella on vastineita lähisukukielissäkin.
SKES 1955 asua; Hakulinen 1979 207; VKS 1985 asujain, asukas, asuva; SSA 1992 asua; Jussila
1998 asukas.
asunto
Ikivanhan asea-verbin itämerensuomalaisesta —> asua-johdoksesta muodostettu
asunto on esiintynyt itsenäisenä sanana suomen vanhassa kirjakielessä 1600-luvun
alusta lähtien. Jo tätä ennen se on esiintynyt herra Martin lainsuomennoksessa vuo-
den 1570 tienoilla alkuosana yhdyssanassa asuntomiehet 'talolliset'. Nykyisen asuin-
tai olinpaikan merkityksen lisäksi sanaa on käytetty myös merkityksissä asuminen,
eläminen, olo' sekä 'talo tai kylä maa-alueineen'.
SKES asea, asua; Rapola 1960 asunto; VKS 1985 asunto; SSA 1992 asunto; Jussila 1998 asunto.
ateisti
Jumalankieltäjää merkitsevä ateisti on todennäköisesti lainattu suomeen ruotsin
sanasta ateist, joka englannin ja saksan vastaavien sanojen tavoin juontuu rans-
kan sanasta atheiste. Sanan perusainekset on saatu kreikasta, jossa ätheos merkitsee
jumalatonta tai jumalankieltäjää. Alkuosa a- merkitsee 'ei', jälkiosa theös merkitsee
'jumala'. Suomen kirjakielessä ateisti on ensi kertaa mainittu Samuel Wacklinin suo-
mentamassa uskonnollisessa teoksessa vuonna 1732.
Hellquist 1939 ateist; Koukkunen 1990 ateismi; Jussila 1998 ateisti.
ateljee
Kuvataiteilijan työhuonetta merkitsevä ateljee on todennäköisesti lainattu suomeen
ruotsin sanasta atelje, mutta alkuaan sana on peräisin ranskasta, jossa atelier merkit-
see työtilaa tai verstasta yleisemmin. Muinaisranskassa sana on ollut astelier, ja tämä
on johdos puunsälettä merkitsevästä sanasta astelle. Suomen kirjakielessä ateljee
on tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla. Sana mainitaan asussa atelieri Fer-
dinand Ahlmanin sanakirjassa 1874. Asu atelier on mainittu Agathon Meurmanin
sivistyssanakirjassa vuonna 1883.
Hellquist 1939 atelje; Onions 1979 atelier.
75

ateria
Sanalla on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan atrivo ja vepsän afefj.
Samantapaisia sanoja on myös inkeroisessa ja vatjassa, mutta näitä on arveltu suku-
kielten välisiksi lainoiksi. Sanan alkuperä on epäselvä. Rakenne viittaa lainaperäi-
syyteen, mutta kelvollista lainalähdettä ei ole naapurikielistä voitu osoittaa. Sanalle
esitetty, sinänsä hyväksyttävän tuntuinen germaaninen lainaetymologia perustuu
ainoastaan sukukielten nojalla rekonstruoituun germaaniseen alkumuotoon, indo-
eurooppalaisesta juuresta *ed- syödä* muodostettuun johdokseen *etezja 'ruoka',
joka kantaskandinaavissa olisi muuttunut asuun *äteRja. Tällaista sanaa ei kuiten-
kaan ole germaanisista kielistä voitu todeta. Suomen kirjakielessä ateria on ensi ker-
taa mainittu herra Martin lainsuomennoksessa vuoden 1570 tienoilla. Rinnakkais-
muoto atria on esiintynyt jo Agricolan rukouskirjassa vuonna 1544.
SKES 1955 ateria; LÄGLW 1991 ateria; SSA 1992 ateria; Jussila 1998 ateria.
atlas
Kartastoa tai suurta kartta- tai kuvakirjaa merkitsevä atlas on todennäköisesti lai-
nattu suomeen ruotsin sanasta atlas, mutta alkuaan sana on ollut erisnimi, jonka
maantieteilijä Mercator on antanut vuonna 1595 painetulle karttakirjalleen. Nimi
viittaa antiikin tarujen jättiläismäiseen titaaniin nimeltään Atlas, joka yhden tarinan
mukaan yritti muiden titaanien kanssa hyökätä taivaan jumalien kimppuun ja joutui
rangaistukseksi kannattamaan hartioillaan koko maailmankaikkeutta. Mercatorin
karttakirjan kansilehdellä oli maapalloa kannattavan Atlaksen kuva. Suomalaisena
sanana karttakirjaa merkitsevä atlas on mainittu Agathon Meurmanin ranskalais-
suomalaisessa sanakirjassa 1877.
Hellquist 1939 atlas.
atolli
Kehämäistä koralliriuttaa merkitsevä atolli on todennäköisesti lainattu suomeen
ruotsin sanasta sanasta atoll, mutta alkuaan sana on peräisin Intian valtameressä
sijaitsevilta Malediivien korallisaarilta. Siellä atolu on paikallinen nimitys alueen
tyypillisille kehäriutoille. Atollit ovat yleensä syntyneet niin, että riutan ympäröimä
saari on vajonnut syvyyksiin, ja vain riutta on jäänyt pinnalle. Sanan on englannin
kielessä ottanut käyttöön Charles Darwin vuonna 1842. Suomalaisena sanana atolli
on tullut käyttöön maantieteen oppikirjoissa 1870-luvulla.
Onions 1979 atoll.
atomi
Alkuaineen pienintä kemiallisesti jakautumatonta hiukkasta merkitsevä atomi on
lainattu suomeen todennäköisesti ruotsin sanasta atom, mutta alkuaan sana juon-
tuu latinan kautta kreikasta, jossa ätomos tarkoittaa leikkaamatonta tai jakamatonta.
76

Sanaa ätomon, monikossa ätoma, on jo antiikin aikana käytetty aineen jakamat-
toman osasen merkityksessä. Suomalaisena sanana atomi on ollut käytössä 1850-
luvulta alkaen. Sanalle on yritetty keksiä myös suomalaisia vastineita, esim. aurin-
gonkirppu, hide, hitu tai hiuke.
Koukkunen 1990 atomi.
atrain
Ison haarukan tapaista väkäpiikkistä tuulastusvälinettä merkitsevä atrain tai ahrain
on lainaa venäjän sanasta ostrogä. Sama sana on lainattu myös useimpiin lähisuku-
kieliin. Suomen kirjakielessä atrain on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen
tulkkisanakirjassa vuonna 1637 asussa ahrajain. Henrik Florinuksen sanakirjan vuo-
den 1695 painoksessa mainitaan ahrain ja Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786
atrain.
Genetz 1877 20; Mikkola 1894 147; SKES 1955 ahrain; Plöger 1973 45; SSA 1992 ahrain; Jussila
1998 ahrain, atrain.
auer
Päivänsavua eli pölyhiukkasten poudalla aiheuttamaa siniharmaata ilman sameutta
merkitsevän auer- tai awtere-sanan vastineita ovat karjalan auver, viron aur 'höyry,
savu, sumu' ja liivin our 'höyry'. Sanan etäisempi alkuperä on toistaiseksi selvittä-
mättä. Suomen kirjakielessä sana on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sana-
kirjassa vuonna 1745 asussa auveri.
SKES 1955 auer; SSA 1992 auer; Jussila 1998 auer.
aueta
Avautumista merkitsevä aueta: aukenee on johdos samasta vartalosta, josta on muo-
dostettu myös adjektiivi aukea ja adverbi auki. Kaikki ovat perimmältään ikivanhan
flvö-vartalon johdoksia (—> avata). Suomen kirjakielessä aueta on esiintynyt Agrico-
lasta alkaen.
SKES 1955 auki; SSA 1992 auki; Jussila 1998 aueta.
aukko
Sanalla on vastineita useimmissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen aukkuy karjalan
ja vatjan aukko sekä liivin ouk. Sana on johdos samasta ikivanhasta ava-vartalosta,
jonka johdoksia ovat mm. —» avata, —> aueta ja auki. Suomen kirjakielessä aukko on
esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 aukko; SSA 1992 aukko; Jussila 1998 aukko.
77

aula
Julkisten rakennusten avaraa eteishallia merkitsevä aula on lainattu suomeen toden-
näköisesti ruotsin sanasta aula, mutta alkuaan sana juontuu latinan välityksellä
kreikasta, jossa aule merkitsee esim. rakennusten, pylväskäytävän tms. ympäröimää
pihaa tai eteistilaa. Ruotsissa aula on ollut erityisesti yliopistojen ja koulujen eteis-
hallin tai juhlasalin nimitys, ja vastaavassa merkityksessä sana on tullut käyttöön
myös suomessa 1800-luvun jälkipuoliskolla. Sana ja sen merkitys on esitelty suoma-
laiselle yleisölle Agathon Meurmanin sivistyssanakirjassa 1883.
Hellquist 1939 aula.
aura
Kyntölaitetta merkitsevällä awra-sanalla on vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim.
karjalan atm, vepsän adr> vatjan adra, viron aderja liivin addörz. Sana on vanha ger-
maaninen laina, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *arpra-z edustaa mm. nykyruotsin
ärder. Suomen kirjakielessä aura on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Thomsen 1869 68-69; SKES 1955 aura; LÄGLW 1991 aura1; SSA 1992 aura1; Jussila 1998 aura1.
aurinko
Sanan ikä ja alkuperä ovat toistaiseksi hämärän peitossa. Lähisukukielistä ei ole voitu
osoittaa etymologisia vastineita lainkaaneja myös mahdolliset rinnastukset eräisiin
etäsukukielten sanoihin, joita ovat esim. eteläsaamen ävrudeh 'helle* ja udmurtin
omyr 'liekki', ovat sekä äänne-, merkitys- että levikkiseikkojen takia äärimmäisen
epävarmoja. Toisaalta on voitu todeta, että auringolla on suomensukuisissa kielissä
ollut muita vanhoja nimityksiä, esim. —» päivä ja *käjä, jonka johdoksiksi on seli-
tetty suomen —> kajastaa ja kajo. Tältä kannalta arvioiden aurinko voisi olla nuori,
mahdollisesti lainaperäinen sana. Kaikin puolin uskottavaa ja moitteetonta lainae-
tymologiaa ei kuitenkaan ole esitetty, vaikka sanaa joskus onkin arveltu balttilaispe-
räiseksi. Vertailukohdaksi on mainittu liettuan ausrä aamurusko', josta kuitenkin
puuttuu aurinko-sanassa näkyvä, johtimeksi tulkittava loppuosa.
Suomen vanhassa kirjakielessä aurinko on esiintynyt 1500-luvulta alkaen sekä
taivaankappaleen nimenä että merkityksessä 'auringonpaiste'. Vanhoja esimerkkejä
on myös vertauskuvallisesta käytöstä sekä Agricolan kielessä että samanaikaisessa
Westhin tekstissä.
Thomsen 1890 160; SKES 1955 aurinko; Hakulinen 1979 172; VKS 1985 aurinko; UEW 1988 804;
SSA 1992 aurinko; Liukkonen 1999 22-24.
autio
Asumatonta, viljelemätöntä, puutonta, hylättyä yms. merkitsevän autio-sanan ainoa
vastine on karjalan autivo. Sana on vanha germaaninen laina, jolle rekonstruoitua
78

alkumuotoa *aupija-z edustaa mm. nykyruotsin öde. Suomen kirjakielessä autio on
esiintynyt Agricolasta alkaen.
Thomsen 1869 83,106,112-114; SKES 1955 autio; LÄGLW 1991 autio; SSA 1992 autio; Jussila
1998 autio.
auto
Nelipyöräistä maalla kulkevaa moottoriajoneuvoa merkitsevä auto on yleiseuroop-
palaisen automobil-sanein alkuosasta lohkaistu ajoneuvon nimitys. Samalla tavalla
on muodostettu auton nimitys myös saksan kielessä, ja tämä on mitä ilmeisimmin
ollut suomen awto-sanan välitön esikuva. Sen sijaan ruotsissa on otettu käyttöön
sanan loppuosa bil samassa merkityksessä.
Automobiilin alkuperäisemmässä nimityksessä rakenneosina ovat kreikan autös
'itse' ja latinan möbilis 'liikkuva'. Automobiili tarkoittaa siis sananmukaisesti itsestään
liikkuvaa. Ranskassa adjektiivi on automobile on ollut käytössä jo ennen auton kek-
simistä. Ensimmäiset polttomoottorilla käyvät autot rakennettiin 1885, ja Suomeen
ostettiin ensimmäinen auto vuonna 1900. Sana automobiili on esiintynyt Uudessa
Suomettaressa automainoksen otsikkona jo vuonna 1899, ja lyhempää muotoa auto
on käytetty viimeistään vuodesta 1913 lähtien. Sen ohella on esiintynyt 1900-luvun
alkuvuosikymmeninä myös muita nimityksiä, mm. autto> konevaunu, voimavaunu
ja leikillisesti hyrysysy. Vaihtoehtoisista nimityksistä auto on alkanut päästä voitolle
1920-luvulta lähtien.
Koukkunen 1990 auto; SSA 1992 auto.
auttaa
Verbillä auttaa tai sen rinnakkaisjohdoksella avittaa on vastineita kaikissa lähisu-
kukielissä, esim, karjalan auttoa tai avuttoa, vepsän abutada, vatjan avittaa ja viron
aidata, murteissa myös mm. avitada tai abitada. Auttaa on johdos yleisitämerensuo-
malaisesta —> apw-sanasta. Johdoksen alkuperäinen muoto on ollut avuttaa, ja tästä
on kehittynyt edelleen auttaa. Sanansisäinen v-konsonantti on säilynyt rinnakkais-
johdoksessa avittaa. Johdinsuffiksi -tta- on ikivanhaa perua. Suomen kirjakielessä
auttaa on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen. Agricolalla on myös
rinnakkaisjohdos avittaa.
SKES 1955 apu; Hakulinen 1979 41, 291-292; SSA 1992 auttaa.
avain
Sanalla on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen ja karjalan avain sekä
lyydin ja vepsän avadim. Sana on verbistä —> avata johdettu välineen nimitys. Suo-
men kirjakielessä avain on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 avata; SSA 1992 avain; Jussila 1998 avain.
79

avara
Aukeaa, laveaa, tilavaa yms. merkitsevä avara-sanalla on vastineita useissa lähisu-
kukielissä, esim. inkeroisen avaaro, karjalan avara sekä vepsän ja viron avar. Sana
on johdos samasta ikivanhasta ava-vartalosta, josta on muodostettu myös -» avata.
Suomen kirjakielessä avara on esiintynyt Agricolasta alkaen. Agricolalla on myös
avara-sanasta johdettu ominaisuudennimi avaruus merkityksessä laajuus, koko*.
Taivaan tai taivaankannen nimityksenä avaruus on ensi kertaa mainittu Jonas Men-
nanderin opettavaisessa runossa vuonna 1699.
SKES 1955 avara; SSA 1992 avara; Jussila 1998 avara, avaruus.
avata
Ikivanhalle omaperäiselle avata-verbille on esitetty etymologisia vastineita kaikista
lähisukukielistä ja muutamista etäsukukielistä, esim. vepsän avaita, vatjan avata,
viron avada. Ersämordvan arjksima 'avanto' on ilmeisesti samasta vartalosta muo-
dostettu johdos, ja muita varmoja etävastineita ovat mansin ärjkwi avata, riisua, nyl-
keä' ja hantin erjkta avata, irrottaa, riisua'. Unkarista on esitetty vastineiksi sekä old
avata' että ajtö 'ovi', mutta nämä ovat molemmat epävarmoja. Sanan alkuperäiseksi
suomalais-ugrilaiseksi vartaloksi on rekonstruoitu *arja-. Suomen kirjakielessä avata
on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 avata; UEW 1988 11; SSA 1992 avata; Jussila 1998 avata.
aviisi
Sanomalehden leikillinen nimitys aviisi on lainaa ruotsin sanasta avis> joka puoles-
taan juontuu ranskan sanasta avis 'mielipide, ilmoitus, tiedonanto'. Ranskan sanan
perustana on keskiajan latinan avisum tai advtsum, joka koostuu liittämistä, yhdis-
tämistä, lähentämistä, siirtämistä yms. ilmaisevasta etuliitteestä ad sekä näkemistä
merkitsevän videre-verbin partisiippimuodosta. Suomalaisena sanana aviisi on ensi
kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa vuonna 1786, ja vanhassa kirja-
kielessä se on ollut normaali sanomalehden nimitys.
Hellquist 1939 avi(s); SSA 1992 aviisi; Jussila 1998 aviisi.
avio
Avioliiton vanhentuneella tai leikillissävyisellä nimityksellä avio on likimääräinen
vastine eräissä lähisukukielissä, esim. inkeroisen aivoi-, viron abi- ja liivin ab-.
Nämä eivät esiinny itsenäisinä sanoina vaan erilaisten yhdyssanojen alkuosina
samaan tapaan kuin suomenkin avio-sana useimmiten. Sanan alkuperä on kiistan-
alainen. Sitä ovat useat tutkijat pitäneet vanhana germaanisena lainana, joka olisi
alun perin tarkoittanut lakia tai normia, mutta todennäköisempänä on kuitenkin
pidetty selitystä, jonka mukaan avio olisi johdos samasta omaperäisestä ava-varta-
losta, josta on muodostettu myös verbi —> avata. Tämän selityksen mukaan avioliitto
80

olisi siis avoin, julkinen liitto. Suomen kirjakielessä avio on sekä aviopuolisoa mer-
kitsevänä itsenäisenä sanana että useiden yhdyssanojen alkuosana esiintynyt Agrico-
lasta alkaen. Esimerkiksi aviomies, aviovaimo, aviovuode ja aviolapsi ovat kuuluneet
Agricolan sanavarastoon. Avioliitto on ensi kertaa mainittu Maskun Hemmingin
virsikirjassa vuonna 1605.
Lindström 1859 200; SKES 1955 avio-, LÄGLW 1991 avio; SSA 1992 avio; Jussila 1998 avio, avio-
lapsi, avioliitto, aviomies, aviovaimo, aviovuode.
avoin
Auki olevaa, paljasta, suojatonta, esteetöntä, avomielistä, selvää, julkista yms. mer-
kitsevän avoin on ikivanhan ava-vartalon johdos (—» avata). Sana esiintyy vanhim-
massa kirjakielessä, esim. Agricolalla, myös pitemmässä asussa avojoin, joka mai-
nitaan samaa merkitsevänä vielä v. 1866 Elias Lönnrotin suomalais-ruotsalaisessa
sanakirjassa. Myös lyhyempi avoin on esiintynyt kirjallisuudessa Agricolasta alkaen.
Saman ava-vartalon johdoksiin kuuluvan aw/c/-adverbin rinnalla samassa merkityk-
sessä on käytetty vanhassa kirjakielessä muotoa avoi.
SKES ava; Rapola 1966 475; Hakulinen 1979 130; VKS 1985 avoin; SSA 1992 auki; Jussila 1998
auki, avoin.
81

B
baari
Yleensä itsepalveluperiaatteella toimivaa kahvilaa tai ruokalaa merkitsevä baari on
ruotsista suomeen lainattu, mutta ennen kaikkea englannin kielen vaikutuksesta
yleismaailmalliseen käyttöön levinnyt sana, joka on tullut suomen kirjakieleen 1900-
luvun alussa. Englannin bar on alkuaan merkinnyt ja merkitsee edelleenkin tankoa,
puomia, aitausta tai muuta sen tapaista rakennelmaa, jota juomien tarjoilupaikaksi
rakennettu baaritiski muistuttaa. Samaa nimitystä on alettu käyttää myös erilaisista
pienoismyymälöistä, joissa keskeinen osa on myyntitiski. Suomessa on alettu puhua
mm. maitobaareistay solmiobaareista ja kirjabaareista 1930-luvulta lähtien. Kansain-
välisesti ajatellen poikkeuksellista, mutta suomessa yleistä on käyttää baan-sanaa
ruokia ja alkoholittomia juomia tarjoilevien kahviloiden ja ravintoloiden nimenä.
TSK 1 1909 baari; Koukkunen 1990 baari; SSA 1992 baari.
bailata
Tanssimista ja juhlimista merkitsevä bailata on lainaa espanjan verbistä bailar 'tans-
sia*. Sana bailut 'tanssit' on tullut käyttöön etenkin Helsingin koululaisten puhe-
kielessä 1910-luvulla, ja verbistä bailata on tietoja 1940-luvulta lähtien. Ilmeisesti
bailut-sanan muunnelmaksi on katsottava bileet, bileU pileet, joka on ollut käytössä
1930-luvulta alkaen. Verbi bilettää 'juhlia' on 1990-luvun uudennos.
Ensi tavun vokaalien suhde sanoissa bailut ja. bileet voidaan selittää siten, että vie-
rasperäiseksi tajuttua bailut-sanaa, on ehkä leikkimielessä ajateltu englantilaisperäi-
senä ja äännetyn az-diftongin kirjoitetuksi muodoksi on ajateltu i:tä. Sanan moni-
kollisuus johtuu siitä, että juhlatilaisuuksien nimet ovat suomessa usein muutenkin
monikollisia {hautajaiset, häät, päättäjäiset jne.).
Paunonen 2000 bailata* bailuU bileet.
bakteeri
Ruotsista lainattu bakteeri on tullut suomen kirjakielessä käyttöön aivan 1800-luvun
lopussa, ensi alkuun asussa bakterio. Ruotsin bakter, aiemmin bakterie, juontuu sak-
sasta, jossa Bakterie on ollut käytössä jo vuodesta 1828, ts. kauan ennen varsinaisen
82

bakteriologisen tutkimuksen syntyä. Tämä tapahtui vasta vuoden 1876 jälkeen sak-
salaisen Robert Kochin löydettyä pernaruttobakteerin.
Sanassa bakteeri on perusosana kreikan bakterion, joka sananmukaisesti merkit-
see pientä sauvaa. Suomen kirjakielessä on 1900-alkupuolella käytetty vierasperäisen
ba/cteen-sanan asemesta myös omaperäistä johdosta hitiöy joka on samaa juurta kuin
pientä palasta tai liuskaa merkitsevä hitu. Bakteereja on nimitetty myös hituolioiksi.
SAOB 1898 bakterie; Koukkunen 1990 bakteeri; SSA 1992 bakteeri.
baletti
Ruotsista lainattu, alkuaan italian kielestä juontuva baletti merkitsee sananmukai-
sesti pientä tanssia. Italian balletto on deminutiivimuoto sanasta ballo 'tanssi'. Välit -
täjäkielenä on äänneasusta päätellen toiminut ranska, jossa sana on ballet. Ruot-
sissa sana balett on ollut käytössä 1600-luvulta alkaen. Suomen kirjakielessä sana
on esiintynyt vuonna 1847 sitaattilainan tyyppisenä yhdyssanan alkuosana Pietari
Hannikaisen toimittamassa Kanava-lehdessä, jossa kerrottiin Balletmestari Rosset-
tin vierailusta Viipurissa. 1800-luvun loppupuolella alettiin käyttää suomalaistettuja
asuja balletti tai baletti.
SAOB 1899 balett; Koukkunen 1990 baletti.
banaani
Maailman eniten tuotettua hedelmälajia (Musa sapientum ja Musa paradisiaca)
merkitsevä banaani on alkuaan jostakin Länsi-Afrikan kielestä juontuva sana, joka
on portugalin välityksellä 1400-luvulta lähtien hedelmän myötä alkanut levitä mui-
hin Euroopan kieliin. Suomen kirjakielessä banani eli hananasi on ensi kertaa mai-
nittu Elias Lönnrotin sanakirjassa 1874. Jälkimmäinen asu sisältää lainanantajakie-
len, 1800-luvun tilanteessa lähinnä englannin kielen monikon tunnuksen.
Koukkunen 1990 banaani; SSA 1992 banaani; Rousi 1997 298-303.
barbaari
Ruotsin kautta lainattu barbaari juontuu kreikan sanasta bärbaros. Tämän alkupe-
räinen merkitys on todennäköisesti ollut 'mutisija, änkyttäjä, epäselvästi puhuva',
josta on helposti päästy todettuun merkitykseen 'muukalainen, kreikkaa osaama-
ton'. Jo antiikin aikana sana on alkanut tarkoittaa myös yleisemmin sivistymätöntä
raakalaista. Suomen kirjakielessä barbaari on ensimmäisen kerran esiintynyt vuo-
den 1642 Raamatussa, jossa selitetään myös sanan merkitys: Caicki wieras Canssa
cudzuttin Barbareixi, jotca ei Grekiläiset ollet.
TSK 1 1909 barbari; H. J. Streng 1915 barbaari; SKES 1955 barbaari; VKS 1985 barbaari; SSA
1992 barbaari.

barokki
Ruotsista suomeen lainattu barokki viittaa 1600- ja 1700-luvuilla vallinneeseen tyy-
lisuuntaan, jonka luonteenomainen piirre oli pyrkimys runsasmuotoiseen, mahti-
pontiseen koristeellisuuteen. Ruotsin barock on ranskan ja italian kautta lainattu
portugalista, jossa alkuperältään epäselvä barroco tarkoittaa epäsäännöllistä helmeä.
Samassa merkityksessä puhutaan nykyäänkin barokkihelmistä. Tämä on sanan van-
hin todettu merkitys, ja tämän rinnalle näyttää ranskan kielessä 1700-luvun alussa
syntynyt yleisempi merkitys 'epäsäännöllinen, kummallinen'. Helmien ihannemuoto
oli pyöreä, ja epäsäännölliset helmet olivat pyöreiden rinnalla omituisen näköisiä.
Sanan muuttuminen tyylisuunnan nimitykseksi 1700-luvulla johtunee siitä, että
koukeroinen ja koristeellinen barokkityyli vaikutti aikanaan kummalliselta verrat-
tuna puhdaslinjaiseen uusklassiseen tyyliin, joka oli vallalla sitä ennen.
Suomen kirjakielen sanakirjoissa muiden kielten baroc/c-tyyppiset sanat suomen-
nettiin 1800-luvun jälkipuolella mm. 'hullu, eriskummainen, kummallinen, epäsään-
töinen, säännötön*. Sana barokkistyyli mainitaan Leander Ikosen ruotsalais-suoma-
lais-saksalais-englantilaisessa rakennussanojen luettelossa vuonna 1889.
SAOB 1900 barock; Koukkunen 1990 barokki.
basilika
Latinasta juontuva maustekasvin nimitys basilika on suomen kirjakielessä esiinty-
nyt ensimmäistä kertaa tulkkisanakirjassa Variarum rerum vocabula vuonna 1644.
Latinan sana basilicum tulee kreikasta, ja se merkitsee sananmukaisesti kuninkaal-
lista. Kreikan basileus merkitsee 'kuningas', ja maustekasvi on saanut ylevän nimi-
tyksensä voimakkaan, jalon tuoksunsa ansiosta. Myöhemmin sama sana on lainattu
uudestaan, ilmeisesti ruotsin kautta, myös tietynlaisen antiikkisen rakennustyypin
nimityksenä.
Kluge - Seebold 1989 Basilikum; SSA 1992 basilika; Jussila 1998 basilika.
basiliski
Suomen vanhassa kirjakielessä basiliski on merkinnyt tarumaista myrkyllistä liskoa,
jolla oli hirmuinen ääni ja joka saattoi tappaa ihmisen pelkällä katseellaan. Nyky-
suomessa basiliski tarkoittaa keskiamerikkalaista leguaania (Basiliscus americanus),
joka on ihmiselle vaaraton kasvissyöjä. Kun sanan loppu sattumalta muistuttaa -»
Zfs/co-sanaa, sitä saatetaan käyttää myös kansanetymologisessa asussa basilisko. Tätä
käytetään myös aivan toista alkuperää olevien, mutta alkuosaltaan äänteellisesti
samankaltaisten —» basilli- tai —> bafcteen-sanojen leikillisenä vastineena.
Vanhan kirjakielen basiliski on lainattu ruotsin välityksellä latinasta. Myös latina-
laista muotoa basiliscus on käytetty suomessa, ja se on ensi kertaa mainittu vuoden
1642 Raamatussa. Sanan perusosana on alkuaan ollut kreikan kuningasta merkit-
sevä basileus. Agricola ei ole käyttänyt bosi/is/ci-sanaa, vaan hänellä on sen asemesta
"pääkäärme".
84

VKS 1985 basiliskus; NS 1951 basiliski; SSA 1992 basilli; Jussila 1998 basiliski.
basilli
Sauvabakteeria merkitsevä basilli on lainattu ruotsista suomeen 1800-luvun lopulla.
Ruotsin bacilly aiemmin myös basil, juontuu ranskan välityksellä myöhäislatinasta,
jossa bacillus on sauvaa merkitsevän baculus-sanan deminutiivimuoto ja merkitsee
sananmukaisesti pientä sauvaa.
SAOB 1898 basil; TSK 1 1909 basilli; Koukkunen 1990 basilli; SSA 1992 basilli.
baskeri
Pehmeää, litteää ja lipatonta lakkia merkitsevä baskeri on lainautunut suomeen ruot-
sista 1900-luvun alkupuolella. Ruotsin baskery baskermössä perustuu kansannimeen
bask 'baskilainen)\ Suomessa baskeri on aluksi ollut arkikielinen sana, jonka ase-
mesta kirjakielessä on käytetty yhdyssanaa baskilaislakki.
NS 1951 baskeri; SSA 1992 baskeri.
bensiini
Suomen bensiini on ruotsin kautta saksasta lainattu, alkuaan kemisti Eilhard Mit-
scherlichin vuonna 1833 muodostama oppitekoinen sana, jonka jälkiosana on kemi-
allisten aineiden nimissä yleisesti käytetty johdin -in. Kantasanana on benzoe, joka
on alkuaan tarkoittanut eräistä takaintialaisista puista saatua hartsia. Myös bensiini,
saksan Benzin, on ensi alkuun ollut bentsoli-hiilivedyn nimitys ja muuttunut vasta
myöhemmin öljystä valmistettavan polttoaineen nimeksi.
Koukkunen 1990 bensiini; SSA 1992 bensiini.
betoni
Sementin, hiekan ja veden sekoituksesta syntyvän rakennusaineen nimitys betoni
on lainattu ruotsin kautta ranskasta. Ranskan beton on alkuaan tarkoittanut savea
tai rakennussoraa ja saanut nykyisen merkityksensä uuden ajan alussa. Ranskan
beton perustuu latinan sanaan bitumen, joka merkitsee joko liejua, lietettä tai sitten
maapihkaa, maapikeä. Suomen kirjakielessä betoni on mainittu Leander Ikosen laa-
timassa monikielisessä rakennussanojen luettelossa 1889, mutta yleisempään käyt-
töön sana on tullut vasta 1900-luvun puolella.
Koukkunen 1990 betoni; SSA 1992 betoni.
biblia
Ruotsin ja latinan kautta lainattu biblia juontuu alkuaan kreikankielisestä, monikko-
muotoisesta, sanamukaisesti kirjoja tarkoittavasta sanasta biblia. Sana on syntynyt
antiikin aikana, jolloin kirjat olivat vielä papyruksesta valmistettuja kääröjä. Kreikan
85

kirjaa merkitsevä sana juontuu paikannimestä Byblos, sillä Bybloksen seudulta saa-
tiin kirjakääröjen aineeksi kelpaavaa kallisarvoista papyrusta. Suomen kirjakielessä
biblia on esiintynyt Agricolasta alkaen kristillisen kirkon pyhään kirjakokoelmaan
eli —> Raamattuun valittujen kirjojen yhteisenä nimityksenä.
H. J. Streng 1915 12; SKES 1955 biblia; Koukkunen 1990 biblia; SSA 1992 biblia; Ikola 1998 SJ 40.
biisi
Laulua tai musiikkikappaletta merkitsevä biisi on lainaa englannin sanasta piece (of
music) '(musiikki)kappale'. Sana on esiintynyt etenkin nuorison puhekielessä 1960-
luvulta alkaen, ensin asussa piisi tai piesi, 1970-luvulta lähtien yleisesti myös b-alkui-
sena. Sananalkuisen p:n soinnillistuminen johtuu toisaalta slangille ominaisesta
soinnillisten klusiilien suosimisesta, toisaalta hyperkorrektin muodon tavoittelusta.
Kun lainasanoissa usein on vierasperäisiä äänteitä, niitä käytetään sellaisissakin pai-
koissa, joihin ne eivät alun perin ole kuuluneet.
Pulkkinen 1984 piisi; Paunonen 2000 17-18 ja biisi.
bisnes
Liiketointa, -toimintaa tai liikeasioita merkitsevä bisnes on englannin business-
sanasta saatu, alkukielen äänneasua myötäilevä laina. Englannin business on johdos
puuhakasta, toimeliasta tai kiireistä merkitsevästä adjektiivista busy. Sana business
on suomen kielessä esiintynyt sitaattilainana jo 1800-luvun lopulla, esim. Felix Hei-
kelin Amerikan-kirjeessä 1876, jossa kerrottiin tulipalon uhriksi joutuneen Chica-
gon ja mm. sen "business-osan" jälleenrakennuksesta. Muodosta bisnes on tietoja
slangikokoelmissa 1920-luvulta lähtien. Sanalla on ollut myös rinnakkaismuotoja,
mm. bisnis ja pisnes.
Koukkunen 1990 business; Paunonen 2000 bisnes.
bitti
Englannista lainattu bitti on alkuperäiseltä muodostustavaltaan lyhenne sanaliitosta
Hnary digit 'binaarinen (eli kaksi vaihtoehtoa sisältävä) luku'. Sanaa on käytetty
ensin tiedon määrän yksikkönä informaatioteoriassa, joka kehittyi voimakkaasti toi-
sen maailmansodan aikana ja heti sen jälkeen. Yleiseen käyttöön bitti on alkanut
tulla 1960-luvulta lähtien tietokoneiden kehityksen myötä. Sana on sopeutettu suo-
men kieleen lisäämällä loppuvokaali ja muuttamalla sanaan sisään jäänyt alkuperäi-
nen loppukonsonantti astevaihtelun alaiseksi geminaataksi.
Pulkkinen 1984 bitti; Kluge - Seebold 1989 Bit.
86

boikotti
Ruotsin kautta englannista lainattu, saartoa tai pakotetta merkitsevä boikotti perus-
tuu alkuaan erisnimeen. Irlannissa 1870-luvulla vaikuttanut kapteeni ja tilanomis-
taja Charles Boycott kohteli huonosti vuokraviljelijöitään eikä kehotuksista huoli-
matta suostunut parantamaan näiden oloja, ja tästä syystä hän joutui Irlannin maan-
omistajien järjestön saartoon. Suomen kirjakielessä verbi boykottata on mainittu
jo Agathon Meurmanin sivistyssanakirjassa 1883, jossa merkitykseksi on annettu
'koston uhalla kieltää asioimisiin rupeamasta jonkin kanssa ja työntekemistä hänen
luonansa'. Substantiivi boikotti on alkanut yleistyä vasta 1920-luvulla.
Pulkkinen 1984 boikotti; Koukkunen 1990 boikotti; SSA 1992 boikotti.
bokseri
Suomeen ilmeisesti saksasta lainattu koirarodun nimitys bokseri merkitsee sanan-
mukaisesti nyrkkeilijää. Tämä saksan englantilaisperäisestä verbistä boxen 'nyrk-
keillä' muodostettu nimitys on vuoden 1900 tienoilla annettu koirarodulle, jolle on
haluttu kehittää erityisiä taistelijan ominaisuuksia. Myös leikillisesti ajatellen nimi
on sopiva, sillä bokserin kuono näyttää lyttyyn isketyltä. Sama sana on myöhemmin,
suomessa 1980-luvulta lähtien ja monikkomuodossa bokserit, alkanut merkitä myös
nyrkkeilijän lyhyt- ja leveälahkeisia housuja muistuttavia alushousuja.
Kluge - Seebold 1989 boxen; Paunonen 2000 bokserU bokserit.
booli
Suuressa, laakeassa maljassa tarjottavan, yleensä alkoholipitoisen juomasekoituksen
nimitys booli on lainaa ruotsin sanasta bäl. Lainalähdettä edustava ruotsin bäl, joka
on puolestaan lainaa englannin sanasta bowly merkitsee sekä maljaa että maljassa
olevaa juomaa. Alkuaan sana on viitannut tarjoiluastiaan, ei varsinaisesti sen sisäl-
töön Täyttä juomamaljallista merkitsevä bäl on ollut tuttu sana kaksikieliselle suo-
malaiselle herrasväelle jo 1800-luvun puolella, mutta suomalaisena sanana ja suoma-
laisittain kirjoitettuna booli on tullut käyttöön vasta 1900-luvun alkupuolella.
NS 1951 booli.
bordelli
Ilotaloa merkitsevä bordelli on alkuaan ranskasta juontuva, mahdollisesti ruotsin tai
saksan kautta suomeen kulkeutunut sana. Ranskan bordel on deminutiivinen johdos
lautarakennusta merkitsevästä sanasta borde. Sananmukaisesti bordelli tarkoittaa siis
pientä laudoista kyhättyä taloa tai hökkeliä. Suomen kirjakielessä bordelli on ensi
kertaa mainittu Elias Lönnrotin sanakirjassa 1874.
TSK 11909 bordelli; Hellquist 1939 bordell; SSA 1992 bordelli.

brunssi
Runsasta ja ylellistä myöhäisaamiaista merkitsevä brunssi on lainaa englannin
sanasta brunch. Tämä on muodostettu tiivistämällä aamiaista merkitsevä breakfast
ja lounasta merkitsevä lunch yhdeksi sanaksi. Suomen kielessä brunssi on ollut käy-
tössä 1970-luvulta lähtien.
Klein 1966 brunch.
budjetti
Ruotsista lainattu tulo- ja menoarvion nimitys budjetti on tullut käyttöön suomen
kirjakielessä 1860-luvulta lähtien, ensi alkuun asussa budgetti tai budget. Ruotsin
sana on lainaa englannista, ja siellä budget on alkuaan tarkoittanut nahkaista salk-
kua, jossa rahaministeri Horace Walpole 1700-luvun alkupuolella toi taloussuun-
nitelman parlamentin käsiteltäväksi. Sittemmin sana on alkanut tarkoittaa salkun
sisältöä ja lopulta taloussuunnitelmaa yleensä.
TSK 1 1909 budget; Renkonen 1954 149-150; Koukkunen 1990 budjetti; SSA 2000 budjetti.
bussi
Linja-auton nimitys bussi on lohkaistu julkista liikennevälinettä tarkoittaneen omni-
bws-sanan jälkiosasta. Samalla lailla ovat syntyneet ruotsin buss, saksan Bus ja eng-
lannin bus. Latinan omnibus tarkoittaa sananmukaisesti 'kaikille*. Tätä nimitystä
on käytetty maksullisista, hevosvetoisista liikennevälineistä jo ennen autoliikenteen
syntyä. Myös suomen kirjakielessä omnibus tai omnibussi on esiintynyt jo 1800-
luvun puolella vuokravaunujen tai säännöllistä linjaliikennettä harjoittaneiden mat-
kavaunujen nimityksenä.
"Hevosettomat vaunut" eli moottorivetoiset ajoneuvot alkoivat Suomessa tulla
yleisiksi liikennevälineiksi vasta 1900-luvun puolella. Aivan 1900-luvun alussa on
sanaa bussi käytetty Helsingin slangissa raitiovaunun nimityksenä. Ensimmäiset rai-
tiovaunutkin olivat hevosvetoisia. Siniset linja-autot alkoivat hoitaa Helsingin jul-
kista liikennettä 1920-luvulla, ja näistä käytettiin ruotsin mallin mukaista autobussi-
nimitystä tai lyhempää bwss/-sanaa. Kreikasta juontuva auto- merkitsee 'itse', joten
sana korostaa vetoeläimen puuttumista. Sekä omnibussi että autobussi voidaan hah-
mottaa yhdyssanoiksi, ja näin ollen niistä on ollut helppo irrottaa bussi itsenäiseksi
sanaksi. Vanha omnibussi jäi maaseutuliikennettä hoitavien ajoneuvojen nimityk-
seksi, mutta se korvattiin pian suomalaisemmalta tuntuvilla yhdyssanoilla tai joh-
doksilla, esim. linja-auto tai linjuri. Sana linja oli jo aiemmin esiintynyt alkuosana
säännöllistä reittiliikennettä harjoittavien kulkuneuvojen, erityisesti linjalaivojen
nimityksessä.
Koukkunen 1990 bussi; SSA 1992 bussi; Paunonen 2000 bussi1.
88

celsius
Suomessa yleisesti käytössä olevan lämpömittarin astetta merkitsevä celsius on ruot-
salaisen fyysikon Anders Celsiuksen (1701-1744) sukunimestä saatu mittayksikön
nimi. Yksikön määrittely liittyi kiinteästi elohopealämpömittarin keksimiseen. Cel-
sius keksi veden käyttäytymiseen perustuvan lämmönmittausjärjestelmän, jonka
mukaan veden jäätymispisteeksi määriteltiin o astetta, ja siksi kohdaksi, jolle lasiput-
kessa olevan elohopean pinta tietyssä ilmanpaineessa nousee kiehuvan veden höy-
ryssä, 100 astetta. Näiden peruspisteiden välille jäävä asteikko jaettiin sataan yhtä
suureen osaan eli sataan Celsius-asteeseen. Celsius keksi mittausjärjestelmänsä ja
asteikkonsa huomattavasti aiemmin kuin desimaalijärjestelmä ja sen mukaiset met-
rit, litrat, kilot ym. kymmenellä jaolliset mittayksiköt tulivat yleiseen käyttöön. Suo-
messa celsiusasteikko on ollut yleisesti käytössä 1800-luvulla, vaikka sanaa celsius ei
vielä tällöin mainitakaan yleiskielen sanakirjoissa. Anders Celsius ja hänen "sata-
asteinen termometerinsä" esitellään kuitenkin esim. Agathon Meurmanin sivistys-
sanakirjassa 1883.
TSK 5 1913 lämpömittari.
chili
Alkuaan atsteekin kielen sanasta chilli juontuva mausteen nimitys chili on espanjan
ja englannin kautta levinnyt muihin kieliin. Sana tarkoittaa koisokasvien heimoon
kuuluvien Capsicum-sukuisten kasvien hedelmistä valmistettua jauhetta, jonka tuli-
nen maku johtuu suvulle ominaisesta kapsasiini-nimisestä aineesta. Samasta maus-
teesta on käytetty myös nimityksiä paprika ja cayennepippuri ja vanhempina aikoina
myös espanjanpippuri tai turkinpippuri. Chilistä tuli Euroopassa hyvin suosittu
mauste Kolumbuksen ajan jälkeen. Suomen kirjakielessä mauste on ensin mainittu
nimellä turkinpippuri Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787, ja selityksen mukaan
aine sopi lääkkeeksi hammassärkyä ja ihokasvaimia vastaan. Nimitys chili on suo-
messa tullut yleiskieliseen käyttöön vasta 1960-luvulla.
Onions 1979 chilli; Rousi 1997 332-334.
89

city
Kaupungin liikekeskusta merkitsevä city on suomessa englantilaisperäinen laina-
sana. Englannin city juontuu ranskan kaupunkia ja erityisesti kaupungin vanhinta
ydinosaa merkitsevästä sanasta cite, ja tämä puolestaan perustuu latinan sanaan
civitäs, jonka merkityksiä ovat mm. 'kaupunkivaltio, kaupunki, valtio'. Ruotsissa
ci£y-sanaa on satunnaisesti käytetty jo 1800-luvulla, mutta sitä ei ole hyväksytty
vielä 1900-luvun alussa ilmestyneeseen akatemian sanakirjaan. Suomessa muiden
kielten city on 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa yleensä suomennettu suu-
reksi kaupungiksi tai keskikaupungiksi. Sana City on kuitenkin esiintynyt erisnimen
tapaisena sitaattilainana jo Kirjallisessa Kuukauslehdessä 1868 puhuttaessa Lontoon
keskustasta. Agathon Meurmanin sivistyssanakirjassa 1883 London city on selitetty
Lontoon vanhimmaksi osaksi.
Koukkunen 1990 city.
cocktail
Englannin kielestä lainattu cocktail merkitsee nykyään useista alkoholilajeista sekoi-
tettua kylmää juomaa tai yleisemminkin sekoitusta, kimaraa. Sananmukaisesti cock-
tail merkitsee kukon pyrstöä, mutta 1800-luvun alussa sana on tullut englannin kie-
lessä käyttöön uudessa merkityksessä. Se on alkanut tarkoittaa puoliveristä kilpahe-
vosta, jollaisten häntä saatettiin typistää kukon pyrstöä muistuttavaksi töyhdöksi.
Arvokkaampia, täysverisiä hevosia ei käsitelty tällä tavalla. Sekarotuisen hevosen
merkityksestä on voitu päästä analogisesti myös muunlaisten sekoitusten nimityk-
siin: cocktail-juoma ei ole puhdasta juomaa, vaan sekoitus, jossa ainesosien ei välttä-
mättä tarvitse olla hienointa laatua. Juomasekoitukset myös usein koristellaan töyh-
tömäisillä cocktailtikuilla ja niihin pistellyillä lisäkkeillä. Suomen kirjakielessä cock-
tail on tullut käyttöön 1900-luvun alussa. Vuoden 1909 Tietosanakirjassa cocktail
mainitaan sekä sekarotuisen kilpahevosen että juomasekoituksen nimenä.
TSK 1 1909 cocktail; Kluge - Seebold 1989 cocktail; Koukkunen 1990 cocktail
cowboy
Pohjoisamerikkalaista, etenkin teksasilaista ratsastavaa karjapaimenta merkitsevä
cowboy tarkoittaa kirjaimellisesti lehmipoikaa. Sana on tullut suomalaisille tutuksi
1900-luvun alkupuolella ensin kirjallisuuden välityksellä, mutta sitten ennen kaik-
kea amerikkalaisten, Villistä lännestä kertovien elokuvien ansiosta.
TSK 2 1910 cowboys; Pulkkinen 1984 cowboy; Kluge - Seebold 1989 cowboy.
cumulus
Kumpupilveä merkitsevä cumulus on lainattu suomeen todennäköisesti ruotsista,
mutta alkuaan sana perustuu latinan sanaan cumulus, joka merkitsee kukkuraa,
kasaa, joukkoa, massaa, paljoutta ym. Sanan on ottanut käyttöön säätieteen terminä
90

englantilainen luonnontieteilijä L. Howard, joka julkaisi pilvien muotoja käsittele-
vän tutkimuksen vuonna 1803. Ruotsin kirjakieleen cumulus-sana, on vakiintunut
latinalaisena sitaattilainana jo 1800-luvun jälkipuoliskolla, suomalaisena sanana
cumulus on tullut käyttöön 1900-luvun puolella. Vuonna 1910 ilmestyneessä Tieto-
sanakirjassa hakusana cumulus on käännetty suomeksi keräpilvi.
SAOB 1905 cumulus\ TSK 2 1910 cumulus.

daalia
Värikkäiden, mykerökukkaisten koristekasvien nimitys daalia juontuu kasvisu-
vun latinalaisesta nimestä Dahlia. Daalia, alkuperäiseltä nimeltään acocotli, tuotiin
Eurooppaan vuonna 1789 Meksikosta, jossa sen juurimukuloita käytettiin ravin-
tokasvina. Uusilla kotiseuduilla siitä tuli suosittu puutarhakasvi hehkuvanväristen
kukkiensa ansiosta. Espanjalainen botanisti Antonio Jose Cavanilles antoi kasville
vuonna 1791 uuslatinalaisen nimen Dahlia hieman aiemmin edesmenneen turku-
laisen kasvitieteilijän Anders Dahlin mukaan. Samaa sukua nimitetään myös geor-
giiniksi tai suomalaisemmin Joriiniksi saksalais-venäläisen luonnontutkijan Johann
Gottlieb Georgin mukaan. Suomen kirjakielessä "dahlia eli georgini" on mainittu
ainakin jo vuonna 1860 koulujen lukukirjaksi tarkoitetussa Zachris Topeliuksen
Luonnon-kirjassa.
Hellquist 1939 dahlia; Bergman 1969 dahlia; Koukkunen 1990 daalia, georgiini; SSA 1992 daalia.
daami
Hienoa naista tai naispuolista seuralaista merkitsevä daami on lainautunut suomeen
ruotsista. Ruotsin dam juontuu ranskan kautta latinasta, jossa alkuperäinen muoto
on ollut domina 'talon rouva, valtiatar'. Tämä samoin kuin herraa merkitsevä domi-
nus on johdos taloa merkitsevästä sanasta domus. Suomen kirjakielessä ei daami-
sanaa juurikaan ole käytetty vielä 1900-luvun alussa, vaikka se mainitaankin nyky-
merkityksessään jo Tietosanakirjassa 1910. Vanhin tunnettu esiintymä on vuodelta
1770, jolloin sana on esiintynyt jälkiosana yhdyssanassa huovi-daami 'hovinainen'.
TSK 2 1910 daami; Hellquist 1939 dam; VKS 1985 huovidaami; SSA 1992 daami.
dekaani
Yliopiston tiedekunnan tai sen osaston esimiestä tarkoittava dekaani on lainaa ruot-
sin sanasta dekan, joka perustuu latinan sanaan decänus. Sana on johdos kymmentä
merkitsevästä lukusanasta decem ja se on alkuaan tarkoittanut kymmenestä hengestä
muodostuvan ryhmän johtajaa, esim. kirkollisissa yhteyksissä kymmenen munkin
esimiestä. Suomen kirjakielessä dekaani on ensimmäistä kertaa mainittu latinan-
92

kielisessä muodossa decanus tulkkisanakirjassa Variarum rerum vocabula vuonna
1644. Latinalaista asua on käytetty vielä 1800-luvullakin, mm. Agathon Meurmanin
sivistyssanakirjassa 1883, mutta dekanus-sanan suomalaisasuinen rinnakkaismuoto
dekaani mainitaan kuitenkin jo Ferdinand Ahlmanin ja Kaarlo Forsmanin sanakir-
jassa 1885.
Hellquist 1939 djäkne; Onions 1977 dean.
dekkari
Salapoliisia tai salapoliisiromaania merkitsevä dekkari on lainattu nykyruotsin arki-
kielisestä sanasta deckare. Tämä puolestaan on väännös englannin etsivää merkitse-
västä sanasta detective. Suomessa defcfcari-sanaa on alettu käyttää 1900-luvun alku-
puolelta lähtien ainakin Helsingin puhekielessä sekä salapoliisiromaanin että salapo-
liisin merkityksessä.
Pulkkinen 1984 dekkari; Paunonen 2000 dekkari.
delta
Suistomaata merkitsevä delta on alkuaan kreikkalaisen kirjaimiston neljännen, klas-
sisessa kreikassa d-äännettä edustavan kirjaimen nimitys. Kirjainmerkki on kolmion
muotoinen, ja nimitystä delta on antiikista alkaen käytetty suurten, monihaaraisten
jokien kuten Niilin ja Induksen suistoalueen nimityksenä. Suistot ovat kokonaishah-
moltaan kolmiomaisia. Ruotsissa delta on Niilin suiston merkityksessä tullut käyt-
töön 1600-luvun lopulla. Suomen kirjakielessä delta on ensi kertaa mainittu J. V.
Snellmanin perustamassa sanomalehdessä Maamiehen Ystävä vuonna 1845. Myös
Agathon Meurman on esitellyt de/ta-sanan ja sen merkityksen sivistyssanakirjassaan
1883.
Hellquist 1939 delta; Onions 1977 delta.
demokratia
Kansanvaltaa tai kansanvaltaista valtiota merkitsevä demokratia on latinan kautta
kreikasta juontuva sana. Kreikan demos merkitsee kansaa ja -kratiä valtaa. Suomen
kirjakielessä demokratia on klassisia kieliä vastaavassa asussaan ollut käytössä vuo-
desta 1865 lähtien, vaikka rinnalla onkin pyritty käyttämään myös suomennettua
vastineita kansavalta tai kansanvalta.
Koukkunen 1990 demokratia.
denim
Tukevan, tavallisesti siniseksi värjätyn puuvillakankaan nimitys denim on lainattu
suomeen englannista. Englannin denim puolestaan juontuu ranskankielisestä pai-
kanilmauksesta de Nimes 'Nimesistä'. Alkuaan sana on merkinnyt Nimesissä val-
93

mistettua sarssia, serge de Nimes, ts. ohutta silkkiloimista ja villakuteista kangasta,
mutta myöhemmin se on siirtynyt puuvillakankaan nimitykseksi. Tästä puuvillasta
on valmistettu erityisesti amerikkalaisia työvaatteita, mm. indigovärjättyjä farmari-
housuja eli farkkuja, joista on sotien jälkeen tullut Suomessakin etenkin nuorison
suosimaa muotitavaraa.
Onions 1979 denim; Pulkkinen 1984 denim.
deodorantti
Hienhajua estävää tai peittävää suihketta, nestettä tms. merkitsevä deodorantti on
englannista lainattu sana, jonka alkuperäisiksi rakenneosiksi voidaan ajatella lati-
nalaisperäinen etuliite de- 'pois' ja adjektiivi odorant 'tuoksuva*. Latinasta juontuva
odor merkitsee hajua. Deodorantti on siis sananmukaisesti hajua poistava aine. Sana
on englannissa tullut käyttöön vuonna 1869 desinfiointiaineen nimityksenä, 1900-
luvun puolimaissa se on saanut nykyisen raikasteen merkityksen. Suomessa deodo-
rant-sanaa on 1950-luvulla käytetty englanninkielisenä sitaattilainana, suomalaiste-
tussa deodorantti-asussa se on esiintynyt 1960-luvun alusta lähtien.
OIT 1961 deodorantti; Koukkunen 1990 deodorantti.
diagnoosi
Lääketieteessä taudinmääritystä tai biologiassa lajin- tai suvunmääritystä merkit-
sevä diagnoosi on lainattu ruotsin sanasta diagnos, jonka perustana on uuslatinan
diagnösis. Sana juontuu alkuaan kreikasta, ja sen alkuosa dia- merkitsee 'läpi, läpi-
kotaisin', jälkiosa -gnösis tarkoittaa tuntemista tai tietämistä. Suomen kirjakielessä
diagnoosi on tullut käyttöön 1800-luvun loppupuolella, se mainitaan suomalaisena
sanana mm. Agathon Meurmanin ranskalais-suomalaisessa sanakirjassa 1877.
Koukkunen 1990 diagnoosi.
diakoni
Ruotsin kautta suomeen lainattu diakoni merkitsee katolisessa kirkossa jumalanpal-
veluksessa avustavaa pappia ja luterilaisessa kirkossa seurakunnan sosiaalisiin pal-
velutehtäviin koulutettua mieshenkilöä. Sanan alkujuuret ovat kreikassa, jossa diä-
konos merkitsee palvelijaa. Tämä on lainattu latinaan asussa diäconus ja tästä edel-
leen muihin kieliin. Vastaava seurakuntasisaren nimitys on diakonissa, joka juontuu
sanan latinankielisestä feminiinimuodosta diäconissa. Suomen kirjakielessä diakoni
on ensi kertaa mainittu tulkkisanakirjassa Variarum rerum vocabula vuonna 1644.
Hellquist 1939 dj akne; SS A 1992 diakoni.
94

dieetti
Erikoisruokavaliota merkitsevä dieetti on ruotsista lainattu sana, jonka perimmäi-
nen lähtökohta on kreikan diaita. Tämä merkitsee elämäntapaa, ruokavaliota tai
asuntoa. Suomen kirjakielessä dieetti-sanan ensimmäinen esiintymä on ollut Juhana
Wegeliuksen postillassa vuonna 1749, mutta säännölliseen käyttöön sana on alkanut
tulla vasta 1880-luvulta lähtien. Tätä ennen on samasta asiasta puhuttaessa käytetty
yleensä muita ilmauksia, mm. elintapa, ravintojärjestys, ruokajärjestys tai ruokava-
lio.
Hellquist 1939 diet; Koukkunen 1990 dieetti; SS A 1992 dieetti; Jussila 1998 dieetti.
digitaalinen
Numeronäyttöistä, numeroin ilmaistavaa tai numeroihin perustuvaa merkitsevä
digitaalinen on johdos ruotsin kautta englannista lainatusta sanavartalosta, jonka
perimmäinen lähtökohta on latinan sormea, varvasta tai sormenleveyden mittaa
merkitsevä substantiivi digitus. Latinalaisperäinen digit on saanut numeron merki-
tyksen ensin englannin kielessä, ja tämä merkitys on kehittynyt alkuaan sellaisissa
yhteyksissä, joissa yksinkertaisin numeroin (=0-9) ilmaistavaa lukumäärää on näy-
tetty sormin. Englannista tämä uusi numeron merkitys on levinnyt muihin kieliin
1900-luvun jälkipuoliskolla erityisesti mittalaitteiden numeronäyttöön tai auto-
maattiseen tietojenkäsittelyyn liittyvän terminologian osana. Suomessa englannin ja
ruotsin johdos digitoi on sopeutettu kieleen lisäämällä loppuun omaperäinen -inen-
johdin.
Onions 1979 digit; Pulkkinen 1984 digitaalinen; Koukkunen 1990 digitaalinen.
diktaattori
Ruotsin kautta lainattu, latinasta juontuva diktaattori merkitsee alkuaan sananmu-
kaisesti sanelijaa tai määrääjää. Muinaisessa Roomassa dictätor oli enintään kuukau-
deksi valittu virkamies, joka suuren vaaran uhatessa sai käyttää rajatonta määräys-
valtaa. Myöhemmin nimitystä on alettu käyttää erityisesti sellaisesta itsevaltiaasta,
joka on itse anastanut itselleen rajattoman määräysvallan. Suomen kirjallisuudessa
diktaattori on ensi kertaa mainittu valtiollista historiaa käsittelevässä käännösteok-
sessa 1790, mutta laajempaan käyttöön sana on alkanut tulla vasta 1860-luvulta läh-
tien.
Koukkunen 1990 diktaattori; SS A 1992 diktaattori.
dingo
Australiassa elävää villiä koiraa (Canis dingo) tarkoittava dmgo-sana on peräisin
Australian alkuperäiskielistä. Suomalaisille lukijoille dingon on esitellyt "Uuden
95

Hollannin" ainoana varsinaisena petoeläimenä Agathon Meurman sivistyssanakir-
jassaan 1883.
Onions 1977 dingo.
dinosaurus
Hirmuliskoa merkitsevä dinosaurus on kyseisten muinaiseläinten latinalaismallinen
yleisnimitys, jonka rakenneosat juontuvat kreikan kielestä: deinös merkitsee hir-
muista, sauros liskoa. Hirmuliskoja alettiin säilyneiden fossiilien perusteella rekonst-
ruoida 1800-luvun alkupuolella, ja englanninkielisen nimen dinosaurian otti käyt-
töön kuuluisa paleontologi Sir Richard Owen vuonna 1841. Owen ja 21 muuta tie-
demiestä nauttivat vuonna 1853 uudenvuodenaaton juhlaillallisen Lontoon Chrystal
Palacen alueelle pystytetyn hirmuliskon muotoisen rakennelman sisässä.
Suomen kirjakielessä dinosauri on mainittu Agathon Meurmanin sivistyssanakir-
jassa 1883-1884, jossa se on selitetty muinaismaailman suunnattoman suureksi sisi-
liskoksi, "jotensakin krokodilin" näköiseksi. Muussa kirjallisuudessa suomenkieli-
senä nimityksenä on 1900-luvun taitteessa ollut yleensä jättiläislisko. Sana hirmu-
lisko on tullut käyttöön vasta myöhemmin 1900-luvulla. Se voidaan katsoa sanan-
mukaiseksi käännökseksi eläinten kansainvälisestä nimestä samalla tavoin kuin
ruotsin skräcködla.
SAOB dinosaurie; TSK 2 1910 dinosauri; Leakey 1980 14.
diplomi
Todistusta tai kunniakirjaa merkitsevä diplomi on lainaa ruotsin sanasta diplom,
joka puolestaan juontuu latinasta. Latinan diplöma suosituskirje, viranomaisen laa-
tima asiakirja* on lainattu kreikan sanasta diplöma, joka merkitsee sananmukaisesti
kahtia taitettua (asiakirjaa), esim. suosituskirjettä tai passia. Muiden kielten diplom-
tyyppiset sanat on suomen vanhassa kirjakielessä käännetty esim. sanoilla vapaus-
kirja, arvokirja tai pelkästään kirja. Sana diploma tai diplomi on tullut käyttöön suo-
malaisena sanana 1860-luvulla.
Koukkunen 1990 diplomi.
disko
Suomen diskoteekki on lainaa englannin välityksellä levinneestä mutta alun perin
ranskankielisestä sanasta discotheque, joka alkuaan on tarkoittanut äänilevykirjas-
toa. Alkuosa disco- perustuu kreikan sanaan diskos 'kiekko, vati*. Jälkiosa on loh-
kaistu kirjaston ranskankielisestä nimestä bibliotheque. Tämä on alkuaan merkinnyt
säilytyspaikkaa (—> apteekki). Tässä äänilevykirjaston merkityksessä sana on ollut
ranskassa käytössä jo 1928. Sittemmin sana on alkanut tarkoittaa runsaalla äänilevy-
varastolla varustettua levytanssipaikkaa. Lyhentymämuoto disco on ollut amerika-
96

nenglannissa käytössä jo ainakin 1964, ja suomenkielisenä sanana disko on esiinty-
nyt heti 1970-luvun alusta lähtien.
Pulkkinen 1984 disko; Koukkunen 1990 disko.
divisioona
Ruotsista lainattu, alkuaan latinasta juontuva divisioona perustuu verbiin dividere
'jakaa'. Latinan divisiö merkitsee jakamista tai jakoa. Tästä on moniin kieliin saatu
myös jakolaskua merkitsevä sana. Suomen kirjakielessä divisioni on ensi kertaa
mainittu hallinnollisen osaston merkityksessä vuonna 1772 annetussa asetuksessa.
Vuonna 1790 annetussa asetuksessa sana on viitannut tietynsuuruiseen sotaväen-
osastoon. Muoto divisio(o)na on ollut käytössä 1900-luvun alusta lähtien.
VKS 1985 divisioni; Koukkunen 1990 divisioona.
dokumentti
Ruotsin kautta latinasta lainattu dokumentti on ensi kertaa esiintynyt suomen kirja-
kielessä eräässä asiakirjassa vuonna 1662. Latinan documentum merkitsee esimerkkiä
tai todistusta, ja se perustuu opettamista merkitsevään verbiin docere. 1800-luvulla
ruotsin dokument on pyritty suomentamaan mm. kirjaksi, asiakirjaksi, asiapaperiksi
tai kirjelmäksi, ja vierasperäinen dokumentti-szxv& on tullut yleisempään käyttöön
vasta 1800-luvun loppupuolella.
Koukkunen 1990 dokumentti'. Jussila 1998 dokumentti.
dollari
Yhdysvaltain, Kanadan, Australian ja eräiden muidenkin maiden rahayksikköä mer-
kitsevä dollari on ensi kertaa mainittu suomenkielisessä kirjallisuudessa englannin-
kielisenä sitaattilainana "yksi dollars" Kaarle Aksel Gottlundin Otavassa 1831. Sana
on lainautunut suoraan englannista siitä päätellen, että sekä Gottlundilla että eräissä
muissakin varhaisissa esiintymissä on mukana englannin monikon tunnus. Lönnro-
tin sanakirjassa 1866 esiintyy jo suomalaistettu, f-loppuinen muoto dollari. Amerik-
kaan muuttaneiden suomalaisten siirtolaisten kielessä uuden kotimaan rahan nimi
vääntyi muotoon —» taala.
Englannin dollar tai vanhemmassa kielessä daler on lainaa saksan sanasta Taler
(-»taalari), joka puolestaan edustaa jälkiosaa yhdyssanasta Joachimstaler. Tämä tar-
koittaa sananmukaisesti "joakiminlaaksolaista". Näin on nimitetty aikanaan hopea-
rahoja, joiden valmistusaine oli louhittu Joachimstalin hopeakaivoksesta.
Onions 1979 dollar; Pulkkinen 1984 taala; Koukkunen 1990 dollari; SSA 1992 dollari.
97

dosentti
Yliopistoissa toimivaa, ansioitunutta tohtoritasoista tuntiopettajaa merkitsevä
dosentti on ilmeisesti ruotsista suomeen lainattu, mutta alkuaan latinasta juontuva
sana. Sana on yliopistomaailmassa ensi alkuun ollut käytössä yleensä latinalaisessa
muodossaan (magister) docens 'opettava (maisteri)'. Latinan docens on partisiipin
preesensmuoto verbistä docere 'opettaa'. Suomen kirjakieleen dosentti on tullut
1800-luvun jälkipuolella. Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865 ruotsin docent-
sanaa vastaavat sekä opettaja että dosentti.
Hellquist 1939 docent
draama
Kreikasta juontuva näytelmän nimitys draama on latinan ja ruotsin välityksellä lai-
nautunut suomeen 1800-luvun puolimaissa. Ruotsissa sana on ollut käytössä 1780-
luvulta lähtien. Kreikan dräma perustuu tekemistä merkitsevään verbiin drän, joten
draama tarkoittaa sananmukaisesti tekoa tai toimintaa. Suomen kirjakielessä sana
on ensi kertaa mainittu sitaattilainana Viipurissa ilmestyneessä Kanava-lehdessä
ruotsalaisen näyttelijäseurueen vierailusta kertovan uutisen yhteydessä vuonna
1846. Suomenkielisenä sanana dra(a)ma on esiintynyt sanakirjoissa vuodesta 1865
lähtien.
Hellquist 1939 drama; Koukkunen 1990 draama.
duuri
Sävellajin nimitys duuri on lainattu ruotsin kautta saksasta. Tämä ainoastaan Poh-
joismaissa ja saksalaisella kielialueella käytössä oleva musiikkitermi juontuu lati-
nan sanasta durusy joka merkitsee yleisesti kovaa. Tämän alkuperäinen merkitys
on oikeastaan 'puunkova', sillä sana on muodostettu indoeurooppalaisesta, puuta
merkitsevästä juuresta *dru-, *drew-. Sanan muuttumisesta musiikkitermiksi on
annettu useita selityksiä. Yhden mukaan "kova" durum olisi alkuaan tarkoittanut
vain /z-säveltä, jota merkittiin nykyistä tasoitusmerkkiä muistuttavalla kulmikkaalla
symbolilla erotukseksi b-säveleen viittaavasta, pehmeästä merkistä (molle). Kun vas-
taavanlaisia sävelkorkeuden eroja alettiin merkitä saman mallin mukaan myös mui-
den sävelten kohdalla, entisistä "kovista" ja "pehmeistä" merkeistä kehittyi ylennys-,
alennus- ja tasoitusmerkit. Sävellajin nimeksi duuri on tullut Saksassa 1600-luvulla.
Duurisävellajin mukainen kolmisointu kuulostaa kovalta verrattuna pehmeään mol-
lisointuun.
Suomalaisena sanana duuri on mainittu Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865,
ja se on vierasperäisyydestään huolimatta hyväksytty nopeasti yleiseen käyttöön, jos-
kin rinnalla on joskus mainittu suomenkielinen vastine ilon-muoto.
TSK 2 1910 duur; Kluge - Mitzka 1960 Dur\ Koukkunen 1990 duuri.

dynamiitti
Räjähdysaineen nimitys dynamiitti on oppitekoinen uudissana, jonka on sepittänyt
dynamiitin keksijä, ruotsalainen Alfred Nobel. Sanan vartalona on kreikan voimaa
merkitsevä sana dynamis, ja lopussa on monien muidenkin aineiden nimissä esiin-
tyvä johdin -it. Dynamiitti keksittiin vuonna 1866, ja sana dynamit on ollut käy-
tössä viimeistään 1867, jolloin aine patentoitiin ja sitä alettiin myydä ulkomaille.
Suomessa dynamiitti patentoitiin 1868, mutta suomalaisiin sanakirjoihin dynamiitti
on ilmestynyt vasta vuodesta 1883 lähtien. Sana on ollut suomalaisille vaikea ääntää
sekä sananalkuisen d:n että vokaalisointusääntöä rikkovan y-a-yhdistelmän takia,
ja siitä on kansankielessä käytetty monenlaisia muunnelmia, mm. tinameeti, tina-
menttiy tynamenttu tynämentti ja tynämiiti.
Hellquist 1939 dynamit; SMS dynamiitti; Koukkunen 1990 dynamiitti; SSA 1992 dynamiitti.
99

edelleen
Ikivanhan —> es*-sanan pohjalta muodostettu edelleen on adverbiksi kiteytynyt tai-
vutusmuoto, jossa -Ile- on allatiivin sijapääte ja -en yksikön 3. persoonan omistus-
liite. Adverbi näyttää nykymuodossaan yleistyneen vasta 1800-luvun loppupuolella,
vaikka se normaalina taivutusmuotona onkin paljon vanhempi. Sen vastineena van-
hemmassa kirjakielessä on käytetty mm. saman esi-vartalon vanhaa tulosijamuotoa
edes, usein jonkin sanaliiton osana tai osana yhdyssanana edespäin.
SKES 1955 esi; VKS 1985 edes, edespäin; SSA 1992 esi.
edellinen
Edeltävää tai aikaisempaa merkitsevä edellinen on ikivanhan —» es/-sanan adessii-
vimuodosta edellä muodostettu johdos. Sananmukaisesti edellinen tarkoittaa edellä
olevaa. Johdinosalla -Uinen on varmoja etymologisia vastineita kautta koko itäme-
rensuomen, ja vastaavanlainen johdos on ainakin vepsän edöXine. Suomen kirjakie-
lessä edellinen on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 esi; VKS 1985 edellinen; SSA 1992 esi; Jussila 1998 edellinen.
edellyttää
Ehtona tai itsestäänselvyytenä pitämistä, vaatimista yms. merkitsevä verbi edellyttää
on ikivanhaan —» esi-sanaan pohjautuva uudissana, jonka ensiesiintymä on Ferdi-
nand Ahlmanin sanakirjassa vuonna 1865. Välittömänä kantasanana voidaan pitää
saman vartalon edeftää-johdosta, joka puolestaan on Volmari Kilpisen esittämä
uudissana vuodelta 1845. Vaikka nämä molemmat johdokset ovatkin ilmeisen nuo-
ria, ovat kaikki niiden rakenneosat useiden tuhansien vuosien ikäisiä.
SKES 1955 esi; Rapola 1960 edellyttää, edeltää; SSA 1992 esi.
edellytys
Ikivanhan —» es*-sanan pohjalta muodostetusta —> edellyttää-verbistä. johdettu edel-
lytys on uudissana, joka nykymuodossaan on vakiintunut käyttöön 1800-luvun
lopulla. Tätä ennen on samassa merkityksessä käytetty mm. ilmauksia edellys, edel-
100

lyttäminen ja edellyttämä. Sekä edellytys-sanan vartalo että kaikki siihen sisältyvät
johdinainekset ovat huomattavasti vanhempia kuin niiden yhdistelmä.
SKES 1955 esi; Rapola 1960 edellytys; SSA 1992 esi.
edellä
Ikivanhan —» esi-sanan adessiivimuoto edellä on suomessa kiteytynyt sekä postpo-
sitioksi että adverbiksi. Muodolla on tarkkoja vastineita myös muissa itämerensuo-
malaisissa kielissä, esim. karjalan iellä, vepsän edelja, viron eel. Suomen kirjakielessä
edellä on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 esi; SSA 1992 esi; Jussila 1998 edellä.
edes
Ikivanhasta —» es/-sanasta muodostettu adverbi edes on alkuaan tulosijamuoto. Pääte
-s on vanha yleisen tulosijan eli latiivin pääte, joka esiintyy myös mm. sanoissa alas ja
ulos, joten edes-muodon alkuperäinen konkreettinen merkitys on ollut 'eteenpäin'.
Tämä esiintyy vieläkin mm. sellaisissa yhdyssanoissa kuin edespäin ja edestakaisin.
Nykyään ovat abstraktit merkitykset kuitenkin tavallisempia, esim. ainakin, vähin-
tään'. Suomen kirjakielessä edes on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikir-
joituksista alkaen. Vanhassa kirjakielessä sitä on käytetty myös eräänlaisena etuliit-
teenä muodostettaessa yhdyssanoja vieraiden kielten mallin mukaisesti. Näistä eräät
ovat joko sellaisinaan tai nominaalisina johdoksina säilyneet nykysuomeen asti,
esim. edesauttaa, edeskäypä, edesmennyt, edesottamus ja edesvastuu.
SKES 1955 esi; VKS 1985 edes; SSA 1992 esi; Jussila 1998 edes.
edessä
Ikivanhan —> esf-sanan inessiivimuoto edessä on suomessa kiteytynyt sekä post-
positioksi että adverbiksi. Sama muoto esiintyy muissakin itämerensuomalaisissa
kielissä, esim. karjalan iessä, lyydin edes ja viron ees, ja kaikille sen rakenneosille
voidaan osoittaa vastineita myös etäsukukielten puolelta, joskaan ei samanlaisena
yhdistelmänä. Suomen kirjakielessä edessä on esiintynyt Agricolasta ja samanaikai-
sista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1955 esi; SSA 1992 edessä; Jussila 1998 edessä.
edullinen
Ikivanhaan —» esf-sanaan ja tämän -» etu-johdokseen perustuva adjektiivi edullinen
on esiintynyt suomen kirjakielessä 1700-luvun puolimaista lähtien mm. merkityk-
sissä 'hyödyllinen, suotuisa; onnellinen, miellyttävä'. Sekä eta-sana että -llinen-joh-
din ovat huomattavasti vanhempia, mutta edullinen nykymerkityksessään ei voine
101

palautua 1700-lukua aiemmaksi, sillä myös eta-sanan merkitys 'etusija, etuisuus,
hyöty' näyttää olevan peräisin näiltä ajoilta.
SKES 1955 esi; Rapola 1960 edullinen, etu; VKS 1985 edullinen; SSA 1992 esi; Jussila 1998 edulli-
nen.
eduskunta
Nykysuomessa kansanedustuslaitosta merkitsevä eduskunta on uudissana 1800-
luvun puolivälin tienoilta, jolloin Suomessa kansan tahtoa edustivat vielä säätyval-
tiopäivät. Sana mainitaan Daniel Europaeuksen sanakirjassa 1853 jonkin kansakun-
nan valittujen edustajien kokousta tarkoittamassa. Sanan alkuosana on ikivanhasta
—» es/-sanasta johdettu edus, joka vanhassa kirjakielessä on esiintynyt myös itsenäi-
senä substantiivina merkityksessä 'etu, etuisuus, etuoikeus'. Jälkiosaa —> kunta on
arveltu sekä ikivanhaksi omaperäiseksi sanaksi että lainaksi.
Rapola 1960 eduskunta; VKS 1985 edus.
edustaa
Ikivanhan —> esz-sanan ja tämän edws-johdoksen pohjalta muodostettu verbi edus-
taa on nykymerkityksessään ollut käytössä 1800-luvun puolenvälin tienoilta. Verbin
kaikki rakenneosat ovat kuitenkin paljon vanhempia, ja vanhemmassa kirjakielessä
edustaa on merkinnyt mm. 'torjua, estää, kieltää; edistää; tehdä jotakin toisen puo-
lesta'. Samaa verbiä on käytetty vielä 1800-luvun loppupuolellakin mm. merkityk-
sissä 'valmistaa, varata, tilata'. Sanan ensiesiintymä on herra Martin maanlain suo-
mennoksessa vuoden 1570 tienoilla, ja tässä edustaa merkitsee 'lukea edeltä'.
SKES 1955 esi; Rapola 1960 edustaa; VKS 1985 edustaa; SSA 1992 esi; Jussila 1998 edustaa.
edustaja
Ikivanhaan —> esf-sanaan perustuva edustaja on moninkertainen johdos, jonka
kaikki rakenneosat ovat ikivanhoja mutta joka nykymerkityksessään on peräisin
vasta 1800-luvun loppupuolelta. Välittömäksi kantasanaksi katsottava verbi —» edus-
taa on saanut nykymerkityksensä 1800-luvun puolivälin vaiheilla, ja sanaa edustaja
on näihin aikoihin käytetty mm. valmistelijan merkityksessä rinnan nykymerkityk-
sen kanssa.
SKES 1955 esi; Rapola 1960 edustaja; SSA 1992 esi.
eeden, Eeden
Nykysuomessa paratiisia merkitsevä eeden tai Eeden on alkuaan Raamatussa ensim-
mäisessä Mooseksen kirjassa sen maakunnan nimi, jossa maailman ensimmäisten
ihmisten Aatamin ja Eevan asuinpaikkana tunnetun paratiisin kerrotaan sijainneen.
Historiallisesti Raamatun paratiisin on tulkittu mahdollisesti sijainneen Eufrat- ja
102

Tigris-virtojen yläjuoksulla. Mesopotamiassa on joka tapauksessa ollut historialli-
nen maakunta, jonka nimi Eden on selitetty alkuaan assyrialaiseksi tai sumerilaiseksi
tasankoa merkitseväksi sanaksi. Tämän maakunnan nimi on assosioitunut heprean
kielen sanaan 'eden, joka merkitsee ihanuutta. Eufratin laakso kuuluu ns. hedelmäl-
lisen puolikuun alueeseen, jossa luontaisesti kuivaa tasankoaluetta on osattu jo 4000
vuotta ennen ajanlaskun alkua muuttaa keinokastelun avulla hedelmälliseksi viljely-
maaksi. Viljelyn siirtyminen vuoren rinteiltä tasamaalle on ollut maatalouden tuot-
tavuuden kannalta merkittävä innovaatio. Suomen kirjakielessä Eden on esiintynyt
Agricolasta alkaen.
Hellquist 1939 Eden; Onions 1979 Eden; Rousi 1997 9-10.
eepos
Kertovaa runomittaista teosta merkitsevä eepos lienee lainattu suomeen ruotsin
kautta, mutta alkuaan sana juontuu kreikasta, jossa epos merkitsee sanaa tai moni-
kollisena epiikkaa, puheita tai kertomuksia. Suomalaisena sanana eepos on tullut
käyttöön 1880-luvulta alkaen, tätä ennen muiden kielten epos-sana on suomennettu
tavallisimmin kertomarunoksi.
Koukkunen 1990 eepos.
Eesti
Suomessa käytetty Viron ja virolaisten nimitys Eesti eestiläiset juontuu osittain
maan ja kansan omakielisestä nimityksestä Eesti, Eestimaay eestlased, osittain ruotsin
kielessä vanhastaan käytetyistä nimityksistä Estland> ester. Maan ja kansan nimityk-
set juontunevat alun perin germaanisista kielistä, ja tämäntyyppistä sanaa on kirjal-
lisuudessa käytetty ensimmäisen kerran asussa Aestuu Aestii roomalaisen histori-
oitsijan Tacituksen kuvauksessa Germaniasta vuonna 98 jKr. Sanavartalon alkupe-
räisestä merkityksestä voidaan esittää vain olettamuksia. Melkoisesti kannatusta on
saanut ajatus, jonka mukaan se kuuluisi yhteen germaanisten kielten itää merkitse-
vien sanojen kanssa, mutta tämä yhdistelmä on äännehistorian kannalta epäilyttävä.
Tacituksen Germaniassa sana on viitannut ilmeisesti useisiin Baltian kansoihin, ja se
on vasta myöhemmin täsmentynyt Viron ja virolaisten nimitykseksi. Suomen kirja-
kielessä virolaisiin viittaava eesti on ensimmäistä kertaa mainittu Juhana IILn suo-
menkielisessä kirjeessä vuonna 1584.
SKES 1955 Eesti; SSA 1992 Eesti; Grunthal 1997 213-240; Jussila 1998 eesti.
eetteri
Muun muassa nukutusaineen nimityksenä tunnettu eetteri on lainaa ruotsin sanasta
eter, joka juontuu latinan sanasta aether 'ylempi ilmakerros, taivas, ilma\ Latinan
sana on lainaa kreikasta, jossa aither tarkoittaa ylempää, puhdasta ilmaa tai taivasta.
Antiikin aikana eetterin ajateltiin olevan kaikkeuden täyttävää, painotonta ja ääret-
103

tömän hienojakoista ainetta, joka ei estänyt kappaleita liikkumasta. Suomen kirja-
kielessä eetteri on ensi kertaa mainittu Daniel Europaeuksen sanakirjassa 1853 osana
yhdyssanaa eteri-ilma. Eetteri on esitelty myös J. Innasen suomentamassa fysiikan
oppikirjassa vuonna 1856.
Koukkunen 1990 eetteri.
eettinen
Siveellistä tai siveysopillista merkitsevä eettinen on lainaa ruotsin adjektiivista etisk,
jonka ruotsalainen johdinaines on vaihdettu omaperäiseen lainaamisen yhteydessä.
Ruotsin sana juontuu latinasta, ja latinan ethicus puolestaan kreikan sanasta ethikös,
joka merkitsee tapoihin tai moraaliin liittyvää. Suomen kirjakielessä sana on tullut
käyttöön 1860-luvulla asussa eetillinen, lyhyempi johdos eettinen on alkanut päästä
voitolle 1900-luvun puolenvälin jälkeen.
Koukkunen 1990 eettinen.
efekti
Nykysuomessa vaikutusta tai tehokeinoa merkitsevä efekti on lainaa ruotsin sanasta
effekt, joka juontuu latinan sanasta effectus. Tämä on partisiippimuoto verbistä effi-
cere suorittaa, saada aikaan'. Suomen kirjakielessä efekti on ensi kertaa mainittu
vuorityöstä suoritettavia etukäteismaksuja koskevassa asetuksessa vuonna 1748
konkreettisen työvälineen tai tarvekalun merkityksessä. 1800-luvulla ruotsin effekt
on yleensä suomennettu sanoilla vaikutus, mahti tms., ja suomalaisena sanana tehoa
tai tehokeinoa merkitsevä efekti on varsinaisesti tullut käyttöön vasta 1900-luvun
alusta lähtien.
TSK 2 1910 efekti; Hellquist 1939 effekt; Jussila 1998 efekti.
ego
Ihmistä itseään merkitsevä ego perustuu latinan persoonapronominiin ego 'minä'.
Sana on ollut ainakin kouluja käyneille suomalaisille tuttu keskiajalta lähtien, mutta
suomalaisena sanana se on tullut varsinaisesti käyttöön vasta filosofian, psykolo-
gian ja erityisesti psykoanalyysin terminä 1900-luvun alkupuolella. Nykysuomessa
ego voi merkitä myös (voimakasta) itsetuntoa. Pronominista on johdettu itsekkyyttä
merkitsevä egoismi ja itsekästä ihmistä merkitsevä egoisti, joita vastaavia sanoja on
ensiksi käytetty saksan kielessä 1700-luvun alkupuolella. Nämä sanat ovat lainautu-
neet suomeen todennäköisesti ruotsin kautta 1800-luvun jälkipuoliskolla.
Koukkunen 1990 egoismi.
104

ehdottaa
Vanhemmasta —» e/zfo-sanasta muodostettu johdos ehdottaa on esiintynyt suomen
kirjakielessä 1700-luvulta lähtien, aluksi merkityksessä 'esittää varaus t. ehto' tai
'esittää (esim. kiitokset)'. Kantasanan ehto keskeinen merkitys vanhimmassa kir-
jakielessä on ollut 'vaihtoehto, valinnanvapaus t. vapaa tahto', ja vaikka merkitys
'edellytys, määräehto' onkin esiintynyt jo 1500-luvulta lähtien, se on siirtynyt etu-
alalle vasta myöhemmin. Myös ehdottaa-verbin nykymerkitys 'esittää vaihtoehtona,
panna ehdolle' ym., joka on peräisin 1800-luvun puolivälistä, kytkeytyy tähän van-
haan merkitykseen. Verbin frekventatiivinen johdos ehdotella on esiintynyt jo Agri-
colan kielessä merkityksessä 'neuvotella'. Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745 on
verbistä johdettu ehdotus merkityksessä 'neuvottelu'. Tämänkin sanan nykymerkitys
on peräisin 1800-luvun puolimaista.
SKES 1955 ehto; Rapola 1960 ehdottaa, ehdotus, ehto; VKS 1985 ehdottaa, ehto; SSA 1992 ehto;
Jussila 1998 ehdotella, ehdottaa, ehdotus.
eheä
Sanan vastineita ovat karjalan ehie ja viron ehe. Eheä on rakenteeltaan selvästi joh-
dos, ja saman vartalon johdoksia ovat myös ehjä ja ehyt. Sanavartalon alkuperä on
tuntematon. Suomen kirjakielessä eheä on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen
sanakirjassa 1745.
SKES 1955 eheä; SSA 1992 eheä; Jussila 1998 eheä.
ehkä
Sanalla on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan ehki 'edes; toki; vaikkapa;
ainakin' sekä vatjan ehtii ja viron ehk, jotka kumpikin merkitsevät 'ehkä; vaikka'.
Sanan alkuperä on epäselvä. Sitä on vanhastaan arveltu johdokseksi ikivanhasta
pronominivartalosta e- (—» että), joskaan sen rakennetta ei ole tyhjentävästi voitu
selittää. Loppu-/cä on tulkittu liitepartikkeliksi, samaksi kuin esim. sanoissa mitenkä,
jotenka. Toisen, äännehistoriallisesti paremman selityksen mukaan kysymyksessä
olisi moderatiivinen johdos ikivanhasta kieltoverbistä e- (—> ei), mutta tämän seli-
tyksen ongelmana on se, että moderatiivisia johdoksia ei yleensä tehdä verbeistä.
Näin ollen e- olisi tässäkin tapauksessa tulkittava pikemmin pronominivartaloksi.
Kolmannen selityksen mukaan ehkä olisi esibalttilainen laina, jolle rekonstruoitua
alkumuotoa *jehgwä edustaa mm. liettuan jegä 'voima, kyky'. Tämän mukaan sanan
alkuperäinen merkitys olisi 'kyky', josta helposti on voinut kehittyä merkitys 'mah-
dollisuus'. Suomen kirjakielessä ehkä on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista
käsikirjoituksista alkaen, mutta sen merkitys on poikennut nykyisestä. Tavallisin
merkitys on ollut vaikka, siitä huolimatta että'. Vanha merkitys on väistynyt taka-
alalle vasta 1800-luvun kuluessa.
SKES 1955 ehkä; Hakulinen 1979 236; VKS 1985 ehkä; Koivulehto 1989 SUSA 82 171-175; SSA
1992 ehkä; Jussila 1998 ehkä.
105

ehkäistä
Verbin ainoa likimääräinen vastine on karjalan ehkätä 'ehkäistä*. Verbi on raken-
teeltaan selvästi johdos, ja sen kantasanaksi on arveltu sekä adverbia —» ehkä tai sit-
ten ikivanhaa kieltoverbin vartaloa e- (—> ei)> johon myös ehkä yhden selitysvaih-
toehdon mukaan perustuu. Suomen kirjakielessä ehkäistä on ensi kertaa mainittu
1770-luvulla mm. Kristfrid Gananderin sanakirjassa.
SKES 1955 ehkä2; Koivulehto 1982 SUSA 82 172; SSA 1995 ehkäistä.
ehostaa
Korjaamista tai kaunistamista merkitsevä ehostaa on johdos kokonaista, tervettä,
kaunista, aitoa yms. merkitsevästä sanasta eho, joka puolestaan on johdos samasta,
alkuperältään epäselvästä vartalosta kuin —> eheä ja ehyt. Suomen kirjakielessä eho
on ensi kertaa mainittu Christian Lencqvistin latinankielisessä väitöskirjassa 1782.
Verbi ehostaa on Paula Vuorelan ehdottama oppitekoinen uudissana, joka on otettu
englantilaisperäisen meikata-verbin vastineena käyttöön vuonna 1961.
SSA 1992 eheä; Hakulinen 1979 469; Jussila 1998 eho.
ehta
Puhdasta, aitoa tai murteissa myös sukupuolisesti koskematonta merkitsevä ehta on
lainaa ruotsin sanasta äkta. Suomen kirjakielessä ehta on ensi kertaa mainittu heku-
maa ja ylenpalttisuutta vastaan suunnatussa asetuksessa vuonna 1766 asussa ägta.
Nykyasu on mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786.
Renvall 1823 29; Karsten 1934 FmS 2 88; SKES 1955 ehta2; SSA 1992 ehta; Jussila 1998 ehta.
ehtiä
Sanalle tunnetaan ainakin likimääräisiä etymologisia vastineita kaikista lähisukukie-
listä sekä muutamista etäsukukielistä, esim. karjalan ehätteä, vatjan ehtiä, viron ehtida
'koristaa' ja ehitada 'rakentaa', pohjoissaamen astat, marin östas 'tehdä (työtä); mak-
saa' ja komin estytty 'valmistaa'. Sanavartalon alkuperä on kiistanalainen. Sanavarta-
loa on perinteisesti pidetty vanhana ja omaperäisenä, ja sen alkuperäiseksi asuksi on
rekonstruoitu *este-. Toisaalta vartalolle on kuitenkin esitetty myös esibalttilainen
lainaetymologia, jonka mukaan varhaiskantasuomen *(j)estä- olisi johdos esibaltti-
laista alkuperää olevasta vartalosta *(j)esk-. Alkumuodoksi rekonstruoidun esibaltti-
laisen muodon *jehg(w)-jo/je- myöhempiä edustajia ovat esim. liettuan jegti voida,
kyetä' ja latvian jegt 'ymmärtää, käsittää'. Verbin alkuperäinen merkitys suomensu-
kuisissa kielissä olisi tällöin ollut 'voida, kyetä'. Suomen kaukaisempiin etäsukukie-
liin sanan olisi selitettävä kulkeutuneen itämerensuomesta, mikä on poikkeuksel-
lista, joskaan ei periaatteessa mahdotonta. Suomen kirjakielessä ehtiä on ensi kertaa
mainittu Jaakko Finnon virsikirjassa 1583.
106

SKES 1955 ehtiä; VKS 1985 ehtiä; UEW 1988 626; Koivulehto 1989 SUSA 82 175-179; SSA 1992
ehtiä; Jussila 1998 ehtiä.
ehto
Edellytystä, vaihtoehtoa tai vapaata tahtoa merkitsevällä e/ito-sanalla on vastine aino-
astaan karjalassa, jossa sen merkitys on Vapaa valta, valinnan vapaus'. Sana esiintyy
lähinnä kiteytyneissä sanontatavoissa, esim. omin ehoin 'kuten itse haluaa'. Sanan
vanha merkitys Vaihtoehto' yms. heijastuu nykysuomessakin sekä e/zto-sanan käy-
tössä (panna ehdolle) että eräissä sen johdoksissa, esim. ehdokas, ehdottaa. Kantasana
ehto on alkuperältään epäselvä. Sukukielten vastineiden niukkuus viittaa nuoruuteen
tai lainaperäisyyteen, mutta sanalle vanhastaan esitetyt germaaniset lainaetymologiat
on torjuttu. Rakenteeltaan ehto näyttää johdokselta, sillä toisen tavun pyöreä vokaali
sisältää yleensä vartalon loppuvokaaliin sulautuneen johdinsuffiksin. Tämän nojalla
ehto voitaisiin katsoa johdokseksi samasta e/rtä-vartalosta (< *(j)estä-)y josta myös
—» ehtiä-verbin on selitetty juontuvan. Kuitenkin myös tämän vartalon alkuperä on
kiistanalainen. Suomen kirjakielessä ehto on esiintynyt valinnanvapauden merki-
tyksessä Agricolasta alkaen. Merkitys 'määräehto, edellytys' on ensi kertaa mainittu
herra Martin maanlain suomennoksessa vuoden 1570 tienoilla.
SKES 1955 ehto; Kylstra 1961 167-168; VKS 1985 ehto; Koivulehto 1989 SUSA 82 175-179;
LÄGLVV 1991 ehto; SSA 1992 ehto; Jussila 1998 ehto.
ehtoo
Sanalla tai sen vartalolla on vastine useissa lähisukukielissä, esim. vepsän ehtkoine,
vatjan öhtago, viron öhtu ja liivin Vdög. Epävarma vastine on saamen ikte 'eilen'.
Sanavartalon alkuperä on epäselvä. Vastineita on esitetty myös etäisemmistä suku-
kielistä, mutta nämä rinnastukset ovat äänne-erojen takia hyvin epävarmoja. Suo-
men murteissa ehtoo on tyypillisesti läntinen sana. Kirjakielessä ehtoo on esiinty-
nyt Uppsalan evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen, ja se on ollut illan tavallisin
nimitys 1800-luvun alkuun asti. Sanasta johdettu ehtoollinen, joka myös on esiinty-
nyt kirjakielessä Agricolasta alkaen, on alun perin tarkoittanut yleisesti ilta-ateriaa,
mutta se on vakiintunut kirjakieleen uskonnollisessa merkityksessään ja jäänyt käyt-
töön senkin jälkeen, kun illallinen on korvannut ehtoollisen tavallisen ilta-aterian
merkityksessä.
Toivonen Vir. 1938 339; SKES 1955 ehtoo; SSA 1992 ehtoo; Jussila 1998 ehtoo, ehtoollinen.
ehtyä
Vähittäistä loppumista merkitsevällä e/ztyä-verbillä on vastineita eräissä lähisukukie-
lissä, esim. karjalan ehtyö ja viron murteellinen ehtida tai ehtuda. Sana on todennä-
köisesti johdos verbistä —» ehtiä. Suomen kirjakielessä ehtyä on ensi kertaa mainittu
Maskun Hemmingin hurskaiden laulujen kokoelmassa vuonna 1616.
107

SKES 1955 ehtyä; SSA 1992 ehtyä; Jussila 1998 ehtyä.
ehyt
Sanalla ei ole vastineita sukukielissä. Se on johdos samasta, alkuperältään tuntemat-
tomasta vartalosta, josta on muodostettu myös —> eheä ja ehjä. Suomen kirjakielessä
ehyt on tullut käyttöön 1800-luvulla. Sana mainitaan ainakin jo G. E. Eurenin sana-
kirjassa 1860.
SKES 1955 eheä; SSA 1992 eheä.
ehättää
Verbillä on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan ehätteä, lyydin ehtät-
tädä ja vepsän ehtatada. Verbi on johdos samasta vartalosta, josta on muodostettu
myös -» ehtiä. Välittömäksi kantasanaksi sopiva murteellinen verbi ehtää 'kiirehtiä,
jouduttaa, pyrkiä* on kirjakielessä ensi kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita
Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla,
ja ehättää on tullut käyttöön 1800-luvulla. Sana mainitaan ainakin jo G. E. Eure-
nin sanakirjassa 1860 asussa ehdättää. Kirjakieleen verbi on kuitenkin vakiintunut
lopullisesti itämurteisessa asussaan ilman d:tä.
SKES 1955 ehtiä; SSA 1992 ehtiä.
ei
Kieltosana ei on kieliopillisesti ajatellen ikivanhan omaperäisen kieltoverbin varta-
losta e- muodostettu yksikön 3. persoonan preesensmuoto. Sama kieltoverbi esiintyy
lähes kaikissa uralilaisissa kielissä, joskin sen taivutuksessa on kielten välisiä eroja.
Kiellon ilmaiseminen eri moduksissa, tempuksissa ja persoonissa taipuvalla verbillä,
ei taipumattomalla kieltopartikkelilla kuten esim. indoeurooppalaisissa kielissä, on
uralilaisen kielikunnan tärkeimpiä ikivanhoja ominaispiirteitä. Suomessa e/-muoto
poikkeaa rakenteeltaan normaalien verbien yksikön 3. persoonan muodosta, jollai-
seksi se paradigmaattisen asemansa perusteella on määriteltävä (eny et} eiy emme, ette,
eivät). Loppu-irlle on annettu useita selityksiä:
1) -i palautuu äänteenmuutosten kautta vanhempaan -pa/pä-ainekseen, josta
yksikön 3. persoonan pääte (ns. vokaalin pidentymä) normaalisti on syntynyt (esim.
antaa < *antaw < *anta-pa, vrt. mon. antavat). Selitystä tukee se, että sama *pa/
pä-aines esiintyy myös eräiden sukukielten vastaavassa muodossa, esim. vatjan
ep ja viron murteellinen ep. Suomen äännehistorian kannalta selitys on kuitenkin
heikko.
2) -1 on alkuperäinen imperfektin tunnus. Selitys on äännehistoriallisesti moittee-
ton mutta muuten epäuskottava: ei-muodolla ei ole imperfektin merkitystä ja tuskin
on koskaan ollutkaan. Sitä paitsi niissä kielissä, joissa kieltoverbi taipuu imperfek-
tissä, käytetään yleensä toista vanhaa menneen ajan tunnusta (*-s, ei esiinny suo-
messa).
108

3) -i palautuu vanhempaan -ja/jä-ainekseen, joka nykysuomessakin esiintyy teki-
jännimen johtimena esim. sanassa teki-jä. Selitystä tukee se, että sama aines esiin-
tyy mm. mordvassa juuri preesensmuotoisen yksikön 3. persoonan päätteenä. Myös
äännehistorian kannalta selitys on mahdollinen, joten sitä ilmeisesti on pidettävä
esitetyistä vaihtoehdoista uskottavimpana.
Suomen kirjakielessä ei on esiintynyt Agricolasta ja kaikista samanaikaisista käsi-
kirjoituksista alkaen, joskin sen taivutus ja käyttö on eräissä suhteissa poikennut
nykyisestä.
SKES 1955 e-1; Bergsland Vir. 1960 327-330; Savijärvi 1977 11 alk.; Hakulinen 1979 253; Korho-
nen 1981 272-273; UEW 1988 68-70; SSA 1992 e-1; Jussila 1998 ei.
eilen
Sanalla on tarkka etymologinen vastine kaikissa lähisukukielissä, mutta ei yhdessä-
kään etäsukukielessä, esim. karjalan eglen, vatjan eglee ja viron eile. Sanan aikaisempi
asu on ollut eklen, joka on tavattu eräistä suomenkin murteista. Sanan alkuperästä ei
ole mitään varmaa tietoa. Eräät tutkijat ovat arvelleet sitä ns. protoeurooppalaiseksi
elementiksi, joka olisi periytynyt itämerensuomalaisiin kieliin samoilla seuduilla
asuneiden, myöhemmin kadonneiden Euroopan alkuperäisasukkaiden kielestä.
Suomen kirjakielessä eilen on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 eilen; Rapola 1966 197-206, erit. 200; Ariste 1981 18; SSA 1992 eilen; Jussila 1998
eilen.
eine
Aamiaista, välipalaa, ruokatarviketta tai pientä määrää merkitsevällä eine-sanalla on
vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. Inkeroisen ja viron eine sekä karjalan eineh.
Sanavartalo on ilmeisesti lainaa germaaniselta taholta, mahdollisesti kantaskandi-
naavista, jossa alkumuodoksi sopiva *afnija on merkinnyt ainetta tai aihetta. Samaa
juurta on nykyruotsin ämne. Suomen kirjakielessä eine on esiintynyt Agricolasta
alkaen.
SKES 1955 eine; LÄGLW 1991 eine; SSA 1992 eine; Jussila 1998 eine.
ekonomi
Kauppakorkeakoulussa tietyn tutkinnon suorittanutta henkilöä tai yleisemmin-
kin talousasioiden tuntijaa merkitsevä ekonomi on lainaa ruotsin sanasta ekonom,
joka puolestaan juontuu latinan sanasta oeconomus. Tämä on lainaa kreikan sanasta
oikonömos 'taloudenhoitaja'. Vanhassa kirjakielessä latinan sanaa on käytetty myös
suomalaisena terminä, esim. Henrik Florinuksen suomentamassa kirkkolaissa
vuonna 1688. Nykyasuinen ekonomi on tullut käyttöön 1900-luvun alkupuolella.
Kauppatieteellisen opintoalan perustutkinnon nimitykseksi se on päätetty ottaa
109

äänestyksen jälkeen vuonna 1930. Oppiarvon viralliseksi nimitykseksi ekonomi on
hyväksytty 1946.
Koukkunen 1990 ekonomi; Jussila 1998 ekonomi.
eksoottinen
Vierasmaalaista, etelämaista tai muuten outoudessaan kiehtovaa merkitsevä eksoot-
tinen on lainaa ruotsin sanasta exotisk, jonka vierasperäinen johdin on lainattaessa
vaihdettu omaperäiseen. Ruotsin sana juontuu latinasta, jonka exöticus on lainaa
kreikan sanasta eksötikös. Tämä on johdos adverbina ja prepositiona käytettävästä
sanasta eksö 'ulkopuolella'. Eksoottinen merkitsee siis sananmukaisesti ulkopuolista,
ulkomaista. Suomalaisena sanana eksoottinen on tullut käyttöön 1800-luvun lopulla,
sana mainitaan asussa exötinen Agathon Meurmanin sivistyssanakirjassa 1884.
Koukkunen 1990 eksoottinen.
ekspertti
Asiantuntijaa tai erikoistuntijaa merkitsevä ekspertti on lainaa ruotsin sanasta expert,
joka puolestaan juontuu ranskan sanasta expert. Alun perin sana perustuu latinan
partisiippimuotoon expertus 'koettu, kokenut'. Suomalaisena sanana ekspertti on
tullut käyttöön 1800-luvun lopulla. Sana mainitaan asussa experti Agathon Meur-
manin sivistyssanakirjassa 1884.
Koukkunen 1990 ekspertti.
ekstra
Ylimääräistä, epätavallista, erinomaista, erikoista, lisää yms. merkitsevä ekstra on lai-
nattu suomeen todennäköisesti ruotsin sanasta extra, mutta alkuaan ruotsin, saksan,
ranskan ja monen muunkin kielen extra perustuu latinan sanaan exträ 'ulkopuo-
lella', jota on käytetty osana lukuisissa yleisesti tunnetuissa yhdyssanoissa ja sana-
liitoissa, esim. extraördinärius 'ylimääräinen', sananmukaisesta 'rivin ulkopuolella
oleva, rivistä erottuva'. Suomalaisena sanana ekstra on tullut käyttöön 1800-luvun
lopulla. Se mainitaan asussa extra Agathon Meurmanin sivistyssanakirjassa 1884.
Koukkunen 1990 ekstra.
eksyä
Sanalla on vepsää lukuun ottamatta vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. kar-
jalan eksyö, vatjan öhsyä, viron eksida ja liivin jeksö. Sanan alkuperästä ei ole ole-
massa mitään yleisesti hyväksyttyä selitystä. Yksi huomionarvoinen mahdollisuus
on kuitenkin se, että verbi olisi refleksiivijohdos ikivanhasta kieltoverbin vartalosta
e- (—» ei). Suomen kirjakielessä eksyä on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista
käsikirjoituksista alkaen.
110

Räsänen Vir. 1936 240; SKES 1955 eksyä; SSA 1992 eksyä; Jussila 1998 eksyä.
ekumeeninen
Yleiskirkollista, kaikille kirkkokunnille yhteistä merkitsevä ekumeeninen on lainattu
suomeen todennäköisesti ruotsin sanasta ekumenisk, mutta alkuaan sana juontuu
latinan adjektiivista oecumenicus 'yleinen' ja edelleen kreikan sanasta oikoumenikös
'koko maailman käsittävä, yleinen'. Kreikan oikoumene merkitsee asutettua maail-
maa. Suomalaisella johtimella täydennetty ekumeeninen on tullut käyttöön 1880-
luvulla. Sana mainitaan sekä Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1883 että Agathon
Meurmanin sivistyssanakirjassa 1884.
Koukkunen 1990 ekumeeninen.
elanto
Toimeentuloa tai elatusta merkitsevä elanto on johdos verbistä —> elää. Suomen kir-
jakielessä elanto on ensi kertaa mainittu Maskun Hemmingin virsikirjassa vuonna
1605.
SKES 1955 elää; SSA 1992 elää; Jussila 1998 elanto.
elastinen
Joustavaa, taipuisaa, mukautuvaa yms. merkitsevä elastinen on lainaa ruotsin sanasta
elastisk, jonka vierasperäinen johdin on lainattaessa korvattu omaperäisellä. Alku-
aan sanavartalo juontuu kreikan verbistä elaunein ajaa' ja tämän johdoksesta elastös
'liikuteltava'. Suomalaisena sanana elastinen on tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuo-
liskolla. Sana mainitaan mm. Agathon Meurmanin sivistyssanakirjassa 1884.
Hellquist 1939 elastisk; Kluge - Mitzka 1960 elastisch.
elatus
Elättämistä, ylläpitoa tai toimeentuloa merkitsevä elatus on johdos verbistä elättää,
joka puolestaan on ikivanhan —» e/ää-verbin johdos. Suomen kirjakielessä elatus on
esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen.
SKES 1955 elää; SSA 1992 elää; Jussila 1998 elatus.
ele
Etenkin käsien tai pään liikkeellä ilmaistua sanatonta viestiä merkitsevä ele on joh-
dos verbistä —» elää. Sama johdos esiintyy myös murteissa ja eräissä lähisukukielissä,
mutta näissä se merkitsee vain yleisesti elossa olemista, elämistä esim. sanontata-
vassa olla eleillä 'olla hengissä, olla elossa'. Näissä murteellisissa merkityksissä ele on
esiintynyt myös vanhassa kirjakielessä alkaen herra Martin maanlainsuomennok-
sesta vuoden 1570 tienoilta. Tarkoituksellista liikettä tai tekoa merkitsevä ele on ensi
m

kertaa mainittu Simo Achreniuksen hengellisessä runossa vuonna 1766 merkityk-
sessä 'paha teko'.
SKES 1955 elää; SSA 1992 ele; Jussila 1998 ele.
elefantti
Myös —» norsuna tunnetun eläimen toinen nimitys elefantti on lainaa ruotsin sanasta
elefanty joka puolestaan juontuu latinan sanasta elephäs, genetiivissä elephantis. Lati-
nan sana on lainaa norsun kreikankielisestä nimityksestä elephäs, joka alkuaan on
peräisin muinaisegyptin sanasta jebu. Suomen kirjakielessä sekä elefantti että elefan-
tinluu on ensi kertaa mainittu vuoden 1642 Raamatussa.
H. J. Streng 1915 16; Kluge - Mitzka 1960 Elefant; Koukkunen 1990 elefantti; SSA 1992 elefantti;
Jussila 1998 elefantti.
elegantti
Tyylikästä, aistikasta tms. merkitsevä elegantti on lainaa ruotsin sanasta elegant, joka
puolestaan juontuu ranskan sanasta elegant. Ranskan sana perustuu latinan par-
tisiippimuotoon elegänsy joka sananmukaisesti merkitsee valikoivaa. Suomalaisena
sanana elegantti on tullut käyttöön 1800-luvun lopulla. Sana mainitaan asussa ele-
ganti Agathon Meurmanin sivistyssanakirjassa 1884.
Koukkunen 1990 elegantti.
elegia
Tiettyä antiikin runomittaa noudattavaa runoa tai kaihomielistä sävellystä merkit-
sevä elegia juontuu latinan sanasta elegia, joka puolestaan perustuu kreikan femi-
niinimuotoiseen adjektiiviin elegeiä. Tämä on alkuaan merkinnyt huilulla säestettyä
surulaulua, jollaisia on esitetty mm. hautajaisissa. Suomalaisina sanoina elegia ja ele-
ginen ovat tulleet käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla; molemmat mainitaan mm.
Agathon Meurmanin sivistyssanakirjassa 1884. Nykyään elegia-nimitystä käytetään
myös muista kuin alkuperäiseen elegiamittaan sepitetyistä haikeista runoista.
Hellquist 1939 elegi; Onions 1979 elegy.
elektroniikka
Vapaiden elektronien tai muiden varauksenkantajien tutkimusta ja hyväksikäyttöä
merkitsevä elektroniikka on lainaa ilmeisesti ruotsin sanasta elektronik, joka puoles-
taan juontuu joko saksan sanasta Elektronik tai englannin sanasta electronics. Nämä
kumpikin ovat tulleet käyttöön 1900-luvun alkupuolella. Suomalaisena sanana elekt-
roniikka on alkanut yleistyä 1900-luvun puolivälin jälkeen. Negatiivisesti sähköistä
alkeishiukkasta tai negatiivista alkeisvarausta merkitsevä elektroni juontuu englan-
ninkielisestä uudissanasta electron, jonka on esittänyt käyttöön englantilainen fyy-
112

sikko George Johnstone Stoney vuonna 1891. Sana perustuu englannin adjektiiviin
electric, jonka lähtökohta on uuslatinan electricus. Tämä on johdos meripihkaa mer-
kitsevästä kreikkalaisperäisestä sanasta electrum, kreikaksi elektron. Meripihkan ja
sähkön merkitysyhteys perustuu siihen jo antiikin aikana tehtyyn havaintoon, että
kun meripihkaa hangataan, se saa esineitä puoleensa vetävän voimavarauksen.
Koukkunen 1990 elektroni, elektroniikka.
elementti
Alkuainetta, perusosaa tai nykyään myös valmisosaa merkitsevä elementti on lainaa
ruotsin sanasta element, joka puolestaan juontuu latinan sanasta elementum. Tämän
alkuperäinen merkitys on 'kirjain', mutta kreikan stoikheion-s&nan mallin mukaan
se on saanut myös merkitykset alkuaine' tai monikollisena alkeet'. Suomen kirjakie-
lessä elementti on esiintynyt Agricolasta alkaen.
H. J. Streng 1915 17; SKES 1955 elementti; Koukkunen 1990 elementti; SSA 1992 elementti; Jussila
1998 elementti.
eli
Sanalla on etymologisia vastineita vain muutamissa lähisukukielissä, esim. karjalan
eli ja viron vanhentunut elik. Sen alkuperästä on annettu kaksi kilpailevaa selitystä.
Toisen mukaan sana on lainaa skandinaaviselta taholta, mahdollisesti joko myöhäi-
sestä kantaskandinaavista tai muinaisruotsista, jossa aella tai aellar on merkinnyt
'muuten, tai'. Samaan yhteyteen kuuluu nykyruotsin eller. Toisen selityksen mukaan
eli on muodostettu ikivanhasta pronominivartalosta e- (—> että, ellei), mahdollisesti
samalla johdinaineksella kuin on esim. sanassa sikä-li. Muodossa elikä näyttää olevan
samat ainekset, mutta kun ne ovat eri järjestyksessä, muotoja ei voi suoraan rinnastaa
toisiinsa. Alkuperäselityksistä edellinen tuntuu rakenne- ja merkitysseikkojen nojalla
uskottavammalta. Joka tapauksessa e//-sanan nykyinen suppea käyttö samuutta tai
samamerkityksisyyttä ilmaisevana konjunktiona on nuorta perua. Vanhassa kirja-
kielessä sanalla on ollut useita muitakin merkityksiä, esim. 'tai; vai; sekä, ja'. Lisäksi
eli on esiintynyt useiden parikonjunktioiden osana, esim. eli(kkä) - eli; eli - tai(kka),
tai(kka) - eli; ehkä - eli mm. merkityksessä 'joko - tai; sekä - että; ei - eikä'. Sekä eli
että elikkä ovat esiintyneet suomen kirjakielessä Agricolasta alkaen.
SKES 1955 eli; Hakulinen 1979 109, 229; VKS 1985 eli; LÄGLW 1991 eli; Jussila 1998 eli.
eliitti
Valiojoukkoa, parhaimmistoa tai hienostoa merkitsevä eliitti on lainaa ruotsin
sanasta elit, joka puolestaan juontuu ranskan sanasta elite. Tämä on alkuaan sub-
stantivoitu partisiippimuoto verbistä elire 'valita'. Sananmukaisesti eliitti merkitsee
siis valittuja. Suomalaisena sanana eliitti on tullut käyttöön 1800-luvun lopulla. Sana
mainitaan mm. Agathon Meurmanin sivistyssanakirjassa 1884.
113

Hellquist 1939 elit; Onions 1979 elite.
eliksiiri
Elvyttävää tai nuorentavaa ihmelääkettä, elämän nestettä tms. merkitsevä eliksiiri
on lainattu suomeen ruotsin sanasta elixir, joka monien muiden kielten vastaavan
sanan tavoin juontuu arabian sanasta el ikstr tai ai iksir. Alkuosa on artikkeli, jälkiosa
juontuu kreikan sanasta kserion, joka merkitsee kuivaa jauhetta. Arabialaiset alke-
mistit nimittivät tällä tavoin ainetta, jonka piti muuttaa sula metalli kullaksi. Samaa
nimitystä on alettu käyttää myös muista ihmeitä tekeviksi uskotuista aineista. Suo-
men kirjakielessä eliksiiri on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin lääkärikir-
jassa vuonna 1788.
Hellquist 1939 elixir; Jussila 1998 eliksiiri.
eliminoida
Poistamista, hävittämistä, tehottomaksi tekemistä yms. merkitsevä eliminoida on
lainattu suomeen ruotsin verbistä eliminera, mutta alkuaan sana perustuu latinan
verbiin eliminäre, jossa alkuosa e- merkitsee 'pois' ja vartalo-osa limen merkitsee
kynnystä. Eliminoiminen on siis sananmukaisesti kynnykseltä pois työntämistä
ja tässä mielessä poistamista. Suomen kirjakielessä verbi on tullut käyttöön 1870-
luvulla asussa eliminerata, jossa on mukana ruotsille ominainen johdin. Nykyasu
eliminoida on mainittu Tietosanakirjassa vuonna 1910.
Onions 1979 eliminate; Koukkunen 1990 eliminoida.
elimistö
Elinryhmää, elinten muodostamaa systeemiä merkitsevä elimistö on kollektiivinen
johdos sanasta elin, joka puolestaan on —» elää-verbin johdos. Sanan on muodosta-
nut ja ottanut käyttöön Ferdinand Ahlman vuonna 1871. Kantasana elin on Daniel
Europaeuksen uudissana vuodelta 1853.
SKES 1955 elää; Rapola 1960 elimistö* elin; SSA 1992 elää.
ellei
Sanan rakenneosat ovat ikivanhasta pronominivartalosta e- (—» että) muodostettu,
nykyään jo vanhentunut partikkeli e-llä (vrt. se - sillä) sekä kieltoverbi ei, joka nor-
maaliin tapaan tässäkin yhteydessä taipuu persoonissa tarpeen mukaan {ellen, ellet
jne.). Suomen vanhassa kirjakielessä sana on nykymerkityksessään esiintynyt Agri-
colasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1955 e-2; Hakulinen 1979 74; VKS 1985 ellei; Jussila 1998 ellei.
114

ellipsi
Soikiota merkitsevä ellipsi on todennäköisesti lainattu suomeen ruotsin sanasta
ellips. Alkuaan sana juontuu latinan kautta kreikasta, jossa sana on elleipsis. Tämä
merkitsee sananmukaisesti vajavuutta tai puuttumista. Ellipsiä voi ajatella vajavai-
sena ympyränä. Suomalaisena sanana ellipsi on tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuo-
liskolla. Sana mainitaan asussa elipsi ainakin jo Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa
1865 sekä matematiikan että kielitieteen terminä. Jälkimmäisessä tapauksessa se tar-
koittaa ilmauksen osan pois jättämistä ilman että merkitys muuttuu.
Onions 1979 ellipse.
elo
Elämää, viljaa, murteissa myös taloutta, omaisuutta, ruokaa, karjaa yms. merkitse-
vällä e/o-sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä sekä saamessa. Näitä ovat mm.
karjalan, vepsän ja vatjan elo, viron elu, liivin jel ja saamen eallu. Sana on johdos
verbistä —> elää. Suomen kirjakielessä elo on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 elää; SSA 1992 elo; Jussila 1998 elo.
elokuva
Filmille, magneettinauhalle tms. tallennettua liikkuvan kuvan ja äänen muodosta-
maa taiteellista tai dokumentaarista kokonaisuutta merkitsevä elokuva on Artturi
Kanniston esittämä uudissana vuodelta 1927. Tätä ennen puhuttiin elävistä kuvista,
biografikuvista tai kinematografikuvista. Kannisto on esittänyt myös muita elokuva-
alan uudissanoja entisten pitkien ja kömpelösti muodostettujen ilmausten sijalle,
esim. eläväin kuvain näyttelijän hän korvasi sanalla elokuvanäyttelijä, sanaliitosta
ottaa eläviä kuvia hän muodosti yhdysverbin elokuvata ja sanaliiton valkea kangas
hän lyhensi yhdyssanaksi valkokangas.
Kannisto Vir. 1927 137-140.
elostella
Irstailua ja paheellisen nautiskelevaa elämistä merkitsevä elostella on johdos sanasta
elo, joka puolestaan on ikivanhan —> elää-verbin johdos. Murteissa elosteleminen
merkitsee mm. leikkimistä, nykymerkityksessään sana on otettu kirjakieliseen käyt-
töön 1900-luvun alussa.
Kivistö 1961 SJ 3 25-; Hakulinen 1979 467.
elpyä
Voimistumista, virkistymistä yms. merkitsevän elpyä-verbin ainoa vastine on inke-
roisen elpyä. Sana on johdos verbistä —> elää. Suomen kirjakielessä elpyä on tullut
115

käyttöön 1800-luvun puolimaissa. Sana mainitaan ainakin jo G. E. Eurenin sanakir-
jassa 1860.
SKES 1955 elää; Rapola 1960 elpyä; SSA 1992 elpyä.
eläin
Sanalla ei ole tarkkoja vastineita lähisukukielissä, vaan se on epäsäännöllisesti lyhen-
tynyt johdos ikivanhasta omaperäisestä verbistä —»elää. Alkuperäisempi asu on ollut
eläjäin. Samasta verbistä on johdettu myös monien sukukielten eläintä merkitsevä
sana, joskin itse johdokset ovat rakenteeltaan erilaisia, esim. karjalan elukka, viron
elajas (tav. 'petoeläin') ja saamen ealli (<*eläjä). Suomen kirjakielessä eläin on esiin-
tynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 elää; Hakulinen 1979 204; SSA 1992 elää; Jussila 1998 eläin.
eläke
Elatusmaksua tai rahanarvoisia etuuksia merkitsevän e/ä/ce-sanan tarkka vastine on
karjalan eläke. Inkeroisen eläke merkitsee elintarviketta tai eläintä. Eläke on johdos
verbistä —» elää. Suomen kirjakielessä eläke on ensi kertaa mainittu Reinhold von
Beckerin toimittamissa Turun Viikko-Sanomissa 1820 merkityksessä 'elatus, yllä-
pito'. Nykymerkityksessään sana on esiintynyt asiakirjassa vuonna 1840.
Rapola 1960 eläke; SSA 1992 eläke.
elämä
Sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä, esim. inkeroisen ja karjalan
elämä, saamen eallim, marin ilem asumus, asuinpaikka, maatila', udmurtin ulem
ja komin olöm. Sana on johdos ikivanhasta omaperäisestä —» e/ää-verbistä. Myös
johdinsuffiksi ja johdostyyppi ovat kantauralilaisia, joten johdokset voivat olla yhtä
hyvin joko erikseen muodostettuja tai ikivanhaa yhteistä perintöä. Suomen kirjakie-
lessä elämä on esiintynyt Uppsalan evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen.
SKES 1955 elää; SSA 1992 elämä; Jussila 1998 elämä.
elämöidä
Metelöimistä, riehumista yms. merkitsevä elämöidä on johdos sanasta —> elämä,
joka puolestaan on —> elää-verbin johdos. Suomen kirjakielessä elämöidä on ensi
kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt
Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
Hakulinen 1979 284; Jussila 1998 elämöidä.
116

elävä
Perusmerkityksessään elossa olevaa tai elollista merkitsevä elävä on partisiippi-
muoto tai johdos ikivanhasta omaperäisestä verbistä —> elää. Sekä pääte -va/vä että
johdostyyppi ovat kantauralilaisia, ja suomen e/ävä-sanalle löytyy etymologisia vas-
tineita samojedikieliä myöten, esim. saamen ealit 'elukka, kotieläin', udmurtin ulep
ja nenetsin jilibea. Johdoksen alkuperäinen asu on ollut *eläpä. Suomen vanhassa
kirjakielessä ja murteissa elävä esiintyy sukukielten tapaan myös substantiivina mer-
kityksessä 'eläin'. Alkuperäinen merkitys lienee ollut hyvin väljä se joka t. mikä elää
tai liikkuu'. Kirjakielessä elävä on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen.
SKES 1955 elää; VKS 1985 elävä; SS A 1992 elää; Jussila 1998 elävä.
elää
Verbillä on varmoja etymologisia vastineita kautta uralilaisen kielikunnan, esim. kar-
jalan eleäy vepsän elädä, vatjan elää, viron elada, liivin jellö, saamen ealliU marin ilas,
udmurtin ulyny, unkarin el ja nenetsin jife-. Verbivartalon alkuperäiseksi asuksi on
rekonstruoitu *elä-. Suomen kirjakielessä elää on esiintynyt Agricolasta ja samanai-
kaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1955 elää; UEW 1988 73; SS A 1992 elää; Jussila 1998 elää.
emakko
Emäsikaa merkitsevällä ema/cfco-sanalla on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim.
karjalan emakko tai emäkkö ja vatjan emakko tai emikko. Vepsän emag merkitsee
emäntää tai anoppia, viron emak tai emäk äitipuolta. Emakko on johdos ikivanhasta
omaperäisestä äitiä tai eläinten emoa merkitsevästä sanasta —> emä, jolle on esitetty
vastineita sekä lähi- että etäsukukielistä. Suomen kirjakielessä emakko on tullut
käyttöön 1800-luvulla. Sana mainitaan ainakin jo Daniel Europaeuksen sanakirjassa
1853. Tätä ennen on samassa merkityksessä käytetty mm. sanoja emisäy imisä tai
emäsika.
SKES 1955 emä; UEW 1988 74; SSA 1992 emä.
emali
Lasimaista metallin tms. päällystettä merkitsevä emali on lainaa ruotsin sanasta
emalj, joka puolestaan juontuu ranskan sanasta email. Suomen kirjakielessä sana
on tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla. Se mainitaan Ferdinand Ahlmanin
sanakirjassa 1865 asussa emailija Elias Lönnrotin sanakirjassa 1874 asussa emalji.
Hellquist 1939 emalj; SSA 1992 emali.
117

emi
Ikivanhasta äitiä tai emoa merkitsevästä —> emä-sanasta johdettu emi on otettu kas-
vitieteen termiksi Elias Lönnrotin kasvitieteellisten oppisanojen luettelossa vuonna
1858. Johdos sinänsä on vanhempi, ja murteissa emi saattaa merkitä mm. emoa tai
erästä auran osaa.
SKES 1955 emä; SSA 1992 emä.
emigrantti
Siirtolaista tai pakolaista merkitsevä emigrantti on todennäköisesti lainattu suomeen
ruotsin sanasta emigrant, joka puolestaan on lainaa ranskan sanasta emigrant. Rans-
kan sana on ollut ahkerassa käytössä vuoden 1789 vallankumouksen jälkeen, ja se
perustuu alkuaan latinan verbistä emigräre Vaeltaa t. muuttaa pois' muodostettuun
partisiippiin. Emigrantti on siis sananmukaisesti maasta ulos muuttava. Suomalai-
sena sanana emigrantti on tullut käyttöön 1800-luvulla. Sana ja sen merkitys esitel-
lään mm. Agathon Meurmanin sivistyssanakirjassa 1884.
Hellquist 1939 emigrant.
emo
Eläinten emoa ja runokielessä myös äitiä merkitsevä emo on johdos ikivanhasta äitiä
tai emoa merkitsevästä sanasta —» emä, jolla on vastineita sekä lähi- että etäsukukie-
lissä. Suomen kirjakielessä emo on ensi kertaa mainittu Christian Lencqvistin lati-
nankielisessä väitöskirjassa vuonna 1782.
SKES 1955 emä; UEW 1988 74; SSA 1992 emä; Jussila 1998 emo.
empiirinen
Kokemukseen nojautuvaa tai kokemusperäistä merkitsevä empiirinen on lainattu
suomeen ruotsin sanasta empirisk, joka latinan kautta juontuu kreikan sanasta
empeirikös 'kokenut'. Sana on sopeutettu suomen kieleen vaihtamalla vierasperäi-
nen johdin omaperäiseen. Suomen kirjakielessä sana on tullut käyttöön 1860-luvulla
asussa empirillinen, ja nykyisen kaltainen lyhyempi johdos on mainittu Ferdinand
Ahlmanin sanakirjassa 1874 asussa empirinen.
Koukkunen 1990 empiirinen.
empiä
Epäröimistä merkitsevällä empiä-verbillä ei ole vastineita sukukielissä. Se on selitetty
johdokseksi samasta vanhasta pronominivartalosta e- 'tämä', josta on muodostettu
myös konjunktio —> että. Pronominivartalon jäljessä on ikivanha vastakohtaa osoit-
tava johdin -mp-, jota suomessa ja useissa sukukielissä käytetään myös komparatii-
vin tunnuksena. Empiminen on siis ikään kuin kahden vertailua, kahden vaiheilla
118

olemista. Suomen kirjakielessä empiä on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin
sanakirjassa 1786.
Räsänen Vir. 1936 240; SKES 1955 e-2; Hakulinen 1979 261; SSA 1992 empiä; Jussila 1998 empiä.
emu
Australiassa elävää suurta, lentokyvytöntä kasuaarilintujen lahkoon kuuluvaa lintua
merkitsevä emu juontuu englannin sanasta emu, joka on muodostettu lyhentämällä
linnun alkuperäisempi nimitys, portugalinkielinen ema di gei 'maakurki'. Portu-
galinkielinen nimitys on lainattu alkuaan molukin kielestä. Sama nimitys on tullut
käyttöön monissa muissakin kielissä, mm. ruotsissa ja saksassa, joten on mahdotonta
tietää varmasti, mitä kautta sana on lainautunut suomeen. Suomen kirjakielessä emu
on tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla. Sana ja sen merkitys esitellään suo-
malaiselle yleisölle mm. Agathon Meurmanin sivistyssanakirjassa 1884.
Kluge - Mitzka 1960 Emu; Onions 1979 emu.
emulsio
Nesteen ja nestepisaroiden maitomaista seosta merkitsevä emulsio perustuu uuslati-
nan sanaan emulsio, joka on muodostettu verbistä emulgere lypsää'. Suomeen sana
on lainattu todennäköisesti ruotsin kautta 1800-luvun jälkipuoliskolla. Sana esitel-
lään ruotsin mukaisessa asussa emulsioni Agathon Meurmanin sivistyssanakirjassa
1884.
Onions 1979 emulsion.
emä
Eläinten emoa tai hyvin suurta, vanhassa kielessä myös äitiä merkitsevällä emä-
sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä. Näitä ovat esim. karjalan ja vatjan
emä, vepsän ja viron ema, liivin jemä, unkarin eme 'emäsika', nganasanin name ja
selkupin ämä. Sanavartalon kantauralilaiseksi asuksi on rekonstruoitu * emä. Saman-
tapaisia sanoja on muissakin kielikunnissa, joten kysymyksessä saattaa olla alkuaan
lastenkielinen, äänteellisesti motivoitu sana. Sanassa on sellaisia äänteitä, joita pikku
lapsi oppii helposti lausumaan. Suomen kirjakielessä emä on esiintynyt Agricolasta
alkaen.
SKES 1955 emä; UEW 1988 74; SSA 1992 emä; Jussila 1998 emä.
emäntä
Sanalla on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. karjalan emäntä, vatjan emätä,
viron emand)%. liivin jemänd. Emäntä on tyypiltään harvinainen johdos ikivanhasta
äitiä tai emoa merkitsevästä sanasta —» emä. Suomen kirjakielessä emäntä on esiin-
tynyt Uppsalan evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen.
119

SKES 1955 emä; SSA 1992 emäntä; Jussila 1998 emäntä.
emäs
Alkaleja eli happojen kanssa suoloja muodostavia yhdisteitä merkitsevä emäs on
johdos ikivanhasta äitiä tai emoa merkitsevästä sanasta —» emä. Sana on kemian
terminä otettu käyttöön vuonna 1862 Julius Krohnin aloitteesta. Johdos sinänsä on
vanhempi, ja suomen murteissa se merkitsee mm. nahkapalaa, josta ommellaan yksi-
pohjaisten kenkien pohja ja sivut, pohjallisen lapikaskengän reunanahkaa tai vakan
taivutettua kehikkoa.
SKES 1955 emä; Rapola 1960 emäs; SSA 1992 emä.
enemmän
Itsenäiseksi määrän ilmaisimeksi kiteytynyt enemmän on kieliopillisesti ajatellen
ikivanhan enä-sanan (—> eno) komparatiivimuodosta enempi muodostettu yksikön
instruktiivi. Samaa komparatiivimuotoa tai tämän instruktiivimuotoa käytetään vas-
taavalla tavalla kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan enämmän, vepsän enamb,
vatjan enäpi, viron enam ja Salatsin liivin enim. Komparatiivin tunnus -mpalmpä on
ikivanha aines, joka on alun perin osoittanut muunkinlaista vastakohtaa kuin varsi-
naista vertailua (—» kumpi).
Suomen kirjakielessä enemmän on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 enä; SSA 1995 enä; Jussila 1998 enemmän.
energia
Tarmoa, voimaa, sitkeyttä, kestävyyttä yms. merkitsevä energia perustuu latinan
sanaan energia, joka on lainaa kreikan sanasta energeia Voima, vaikutus; oliolle luon-
teenomainen toiminta*. Kreikan sanan on aikoinaan sepittänyt Aristoteles lähtökoh-
tanaan verbaaliadjektiivi energes 'toimiva'. Suomalaisena sanana energia on tullut
käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla. Fysiikan terminä sana mainitaan ainakin jo
Kirjallisessa Kuukauslehdessä 1868.
Koukkunen 1990 energia.
eniten
Suurinta määrää ilmaiseva eniten on ikivanhasta adjektiivista enä suuri' (-» eno)
muodostettu adverbi, joka suomen kirjakielessä on ensi kertaa mainittu Kristfrid
Gananderin sanakirjassa 1786. Varsinainen kantasana on superlatiivi enin, mutta
muodostustapa on analoginen sillä tavoin, että superlatiivin tunnuksesta on eniten-
muodossa jäljellä vain -i-. Suomen kirjakielessä eniten on yleistynyt vasta hitaasti
1800-luvun kuluessa. Tätä ennen on käytetty samassa merkityksessä saman vartalon
muita johdoksia, esim. enemmiten, enimmiten, enimmän, enimmästi, joskus myös
superlatiivia enin, joilla kaikilla on ollut myös muita merkityksiä.
120

SKES 1955 enä; Hakulinen 1979 232; VKS 1985 eniten; SSA 1992 enä; Jussila 1998 eniten.
enkeli
Jumalan sanansaattajana toimivaa ja uskovia suojelevaa henkiolentoa merkitsevä
enkeli on lainaa joko muinaisruotsin sanasta ängil tai engil tai muiden germaanis-
ten kielten vastaavasta sanasta, jotka puolestaan juontuvat latinasta. Latinan angelus
perustuu kreikan sanaan ängelos lähetti, sanansaattaja, enkeli'. Sana kuuluu mitä
ilmeisimmin suomen kielen kristillisen terminologian vanhimpiin aineksiin. Suo-
men kirjakielessä enkeli on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Ahlqvist 1871 218; H. J. Streng 1915 17; SKES 1955 enkeli; SSA 1992 enkeli; Jussila 1998 enkeli.
ennakoida
Edeltämistä, enteilyä tai ennalta huomioon ottamista merkitsevä ennakoida on joh-
dos sanasta ennakko, joka puolestaan on johdos sanasta —> ensi. Välivaiheena on
ollut johdos *enta tai ennä, joka ei nykysuomessa esiinny itsenäisenä sanana vaan
ainoastaan eräiden itsenäisiksi sanoiksi kiteytyneiden johdosten ja taivutusmuoto-
jen perusosana, esim. ennallaan, ennalleen, ennalta. Suomen kirjakielessä ennakoida
on ensi kertaa mainittu Kustaa Renvallin sanakirjassa 1823. Kantasana ennakko on
itsenäisenä janana esiintynyt Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786, mutta taivu-
tusmuoto ennakolta on mainittu jo Gabriel J. Calamniuksen runossa 1755. Vastaava
etuvokaalinen johdos ennakko on mainittu jo vuoden 1642 Raamatussa.
SKES 1955 ensi; Hakulinen 1979 442; SSA 1992 *enta; Jussila 1998 ennakolta, ennakko.
enne
Ennusmerkkiä merkitsevällä enne-sanella, ei ole tarkkoja vastineita sukukielissä.
Sanan alkuperä on epäselvä, sillä selitysmahdollisuuksia on useita. Yhden käsityk-
sen mukaan se on johdos sanasta —» ensi, toisen mukaan johdos ehtimistä, rientä-
mistä tai kiitämistä merkitsevästä verbistä entää. Myös tämän verbin alkuperästä on
annettu kaksi kilpailevaa selitystä Toisen mukaan se on johdos sanasta -» ensi, toi-
sen mukaan lainaa germaaniselta taholta. Jälkimmäisessä tapauksessa alkumuodoksi
sopisi *en]pa- tai enpia-, jonka merkityksiä ovat mm. 'yrittää, pyrkiä, olla innokkaasti
toimessa' (—> ennättää). Suomen kirjakielessä enne on ensi kertaa mainittu Kristfrid
Gananaderin sanakirjassa 1786.
SKES 1955 ensi; Hakulinen 1979 190; Hahmo 1988 Suomi 143 85-94; SSA 1992 ensi; Jussila 1998
ennen
Muinaisiin aikoihin tai ylipäänsä varhempaan aikaan viittaava ennen on itsenäiseksi
adverbiksi tai adpositioksi kiteytynyt taivutusmuoto, todennäköisesti instruktiivi,
sanasta —» ensi. Sanalla on tarkkoja vastineita myös useimmissa lähisukukielissä,

esim. karjalan ennen, inkeroisen, vatjan ja viron enne sekä vepsän ende. Suomen kir-
jakielessä ennen on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen.
SKES 1955 ensi; Hakulinen 1979 230-231; SSA 1992 ensi; Jussila 1998 ennen.
ennättää
Oikeaan aikaan tulemista, ehtimistä, joutamista yms. merkitsevällä ennättää-verbfilä
on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan ennätteä ja viron murteellinen
ennatada. Verbi on johdos suunnilleen samaa merkitsevästä lyhyemmästä verbistä
entää, jonka alkuperästä on annettu kaksi kilpailevaa selitystä Toisen mukaan se on
johdos sanasta —» ensi, toisen mukaan lainaa germaaniselta taholta. Jälkimmäisessä
tapauksessa alkumuodoksi sopisi kantagermaanin *enpa- tai enjpia-, jonka merki-
tyksiä ovat mm. 'yrittää, pyrkiä, olla innokkaasti toimessa'. Samaa juurta on mui-
naisruotsin inna saavuttaa, suorittaa' (—> into). Suomen kirjakielessä ennättää on
esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 entää; LÄGLW 1991 entää; SSA 1992 entää; Jussila 1998 ennättää.
eno
Äidin veljeä merkitsevälle eno-sanelle on esitetty vastineita sekä lähi- että etäsu-
kukielistä. Näitä ovat esim. inkeroisen enoi, vatjan ono ja viron onu sekä saamen
eanu. Epävarmoja vastineita ovat mm. komin un, joka merkitsee tätiä, äidin van-
hempaa sisarta tai äidin vanhemman veljen vaimoa, sekä samojedikielten vastineet,
esim. enetsin ina ja nganasanin nenne, jotka merkitsevät vanhempaa veljeä tai isää
nuorempaa setää. Sanat ovat johdoksia ikivanhasta omaperäisestä adjektiivista enä,
joka merkitsee suurta tai paljoa. Saman adjektiivin muotoja ovat esim. nykysuomen
—» enemmän, —> eniten ja —> enää. Myös suurta jokea merkitsevä eno kuuluu enä-
sanan johdoksiin. Suomen kirjakielessä äidin veljeä merkitsevä eno on esiintynyt
Agricolasta alkaen. Suuren joen merkityksessä eno on ensi kertaa mainittu Daniel
Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1955 eno1, eno2; UEW 1988 74-75; SSA 1992 eno1, eno2; Jussila 1998 eno.
ensi
Sanan vartalolle löytyy etymologisia vastineita kaikista lähisukukielistä, mutta nämä
eivät useimmiten ole itsenäisiä sanoja vaan kiteytyneiden taivutusmuotojen tai joh-
dosten perusosia, esim. inkeroisen ja viron enne, vepsän ende ja liivin enst merkit-
sevät 'ennen'. Etäsukukielistä vastineita ei ole voitu osoittaa. Sanan alkuperästä on
annettu toisistaan poikkeavia selityksiä. Merkityksen perusteella sanaa on aikoinaan
arveltu es/-sanan johdokseksi, mutta äännehistoriallisesti tämä selitys näyttää mah-
dottomalta. Uudemman käsityksen mukaan ensi on johdos ikivanhasta pronomi-
nivartalosta e- 'tämä' (—» että), jolloin loppuosa selittyisi samaksi johdinainekseksi
kuin ikivanha järjestyslukujen tunnus (esim. kolma-nte-). Vastaavalla tavalla järjes-
122

tysluku —» toinen on johdettu pronominivartalosta tuo. Vaikka järjestysluvut yleensä
johdetaankin vastaavista perusluvuista, ei toisen vartalon käyttö etenkään pienimpiä
järjestyslukuja muodostettaessa ole mitenkään poikkeuksellista. Suomen kirjakie-
lessä ensi on itsenäisenä sanana ensi kertaa mainittu herra Martin lainsuomennok-
sessa vuoden 1570 tienoilla. Instruktiivimuoto ensin on esiintynyt jo Westhin teks-
tissä ja Agricolan aapiskirjassa.
SKES 1955 ensi; Ikola 1962 SJ 4 31-32; SSA 1992 ensi; Jussila 1998 ensi, ensin.
ensimmäinen
Yleisitämerensuomalaisesta —> ercsz-sanasta muodostettu superlatiivinen johdos
ensimmäinen esiintyy järjestyslukuna sekä suomessa että eräissä lähimmissä suku-
kielissä, esim. inkeroisen ensimäin, karjalan ensimäine ja lyydin endzimaine. Kuten
sukukielet osoittavat, sanan alkuperäinen muoto olisi ensimäinen. Suomessa -mm-
on komparatiivimuodon aiheuttamaa analogiaa. Suomen kirjakielessä ensimmäinen
on esiintynyt Uppsalan evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen.
SKES 1955 ensi; Hakulinen 1979 117-118; SSA 1992 ensi; Jussila 1998 ensimmäinen.
ensin
Yleisitämerensuomalaisesta —» e/ts/-sanasta johdettu adverbi ensin on kieliopilliselta
rakenteeltaan tulkittavissa lähinnä monikon instruktiiviksi. Saman sanan yksikölli-
nen instruktiivi on ennen. Suomen kirjakielessä ensin on esiintynyt Uppsalan evan-
keliumikirjasta ja Agricolasta alkaen.
SKES 1955 ensi; Hakulinen 1979 105-106; SSA 1992 ensi; Jussila 1998 ensin.
entinen
Ennen ollutta, aiempaa, vanhaa tms. merkitsevä entinen on yleisitämerensuomalai-
sesta —> e/is/-sanasta johdettu adjektiivi, jolle löytyy etymologisia vastineita kaikista
lähisukukielistä, esim. karjalan entine, vatjan entin, viron endine ja Salatsin liivin
endi. Suomen kirjakielessä entinen on esiintynyt Agricolasta alkaen, nykymerkityk-
sen lisäksi myös merkityksissä 'edellinen' tai viime'.
SKES 1955 ensi; VKS 1985 entinen; SSA 1992 entinen; Jussila 1998 entinen.
entä
Eräänlaista vaihtoehtoa ilmaisevalle kysymys- tai huudahduslauseen aloitussanalle
entä esitetty ainoa vastine on eteläviron ent 'mutta'. Alkuperältään sana on toden-
näköisesti skandinaavista lainaa, sukua nykyruotsin sanalle ändä 'kuitenkin, vaikka'.
Nykysuomessa enfä-sanaan liittyy usein konjunktio jos tai kun etenkin silloin, kun
entä liittyy verbiin tai kokonaiseen lauseeseen. Vanhassa kirjakielessä ja vanhassa
123

kaunokirjallisuudessa entö-sanalla on yksinäänkin saattanut olla merkitys 'entä sit-
ten jos\ Suomen kirjakielessä entä on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Ekman 1902 FUF1121-126; SKES 1955 entä; VKS 1985 entä; LÄGLW 1992 entä; SSA 1992 entä;
Jussila 1998 entä.
enää
Partitiivimuotoinen adverbi enää on muodostettu ikivanhasta adjektiivista enä
suuri' (—» eno). Suomen kirjakielessä enää lukuisine variantteineen (enä, enäi, enät,
enäy, enään) on esiintynyt Agricolasta alkaen, ja sitä on käytetty myös merkityk-
seltään komparatiivisena adjektiivina merkityksessä suurempi, enempi*. Adverbina
merkityksessä 'enemmän; pikemmin, (sen) paremmin; etäämpänä* enää on saatta-
nut esiintyä myös myönteisissä lauseissa. Nykysuomessa enää esiintyy lähinnä joko
kielteisissä lauseyhteyksissä tai sisällöltään kielteisenä (Vain, ei enempää kuin').
SKES 1955 enä; VKS 1985 enää; UEW 1988 74-75; SSA 1992 enä; Jussila 1998 enää.
epeli
Vintiötä, veijaria, keimailijaa tms. merkitsevällä leikillissävyisellä epe//-sanalla on
vastine ainoastaan virossa, jossa ebel merkitsee keikailevaa, kevytmielistä, typerää
tai narria. Sanan alkuperästä ei ole olemassa mitään yleisesti hyväksyttyä selitystä,
mutta mahdollisesti se on johdos ikivanhan kieltoverbin e- partisiippimuodosta —>
epä. Ainakin merkitykseltään samantapaiset murresanat epakko ja epatto on seli-
tetty epä-sanan johdoksiksi. Suomen kirjakielessä epeli on ensi kertaa mainittu nii-
den lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen
sanakirjaan 1770-luvulla.
SKES 1955 epakko, epeli; SSA 1992 epakko, epeli; Jussila 1998 epeli.
epidemia
Tarttuvan taudin normaalia runsaampaa esiintymää merkitsevä epidemia juon-
tuu keskiajan latinan sanasta epidemia, joka puolestaan perustuu kreikan sanaan
epidemia. Alkuosa epi- merkitsee 'päällä, päälle', jälkiosa demos tarkoittaa kansaa.
Epidemia on siis sananmukaisesti 'kansan päällä oleva' (tauti). Suomalaisena sanana
epidemia on tullut käyttöön 1800-luvun lopulla. Sana mainitaan mm. Agathon
Meurmanin sivistyssanakirjassa 1884. Tätä aiemmin samassa merkityksessä on käy-
tetty edelleen käypää yhdyssanaa kulkutauti.
Koukkunen 1990 epi-, epidemia.
episodi
Välikohtausta, sivutapahtumaa, välivaihetta tms. merkitsevä episodi on lainaa ruot-
sin sanasta episod, joka alkuaan juontuu kreikan sanasta epeisödion. Tämän alkuosa
124

epi- merkitsee 'päällä, päälle' ja jälkiosa eisodos tarkoittaa sisääntuloa. Episodi tar-
koittaa siis sananmukaisesti lisäksi tulevaa. Suomalaisena sanana episodi on varsi-
naisesti tullut käyttöön 1880-luvulla, mutta ensi kertaa sana on mainittu ja selitetty
jo Kaarle Aksel Gottlundin Otavassa vuonna 1831.
Koukkunen 1990 episodi.
epistola
Kirjettä, leikillisessä puheessa myös puhetulvaa ja nuhdesaarnaa merkitsevä epistola
on lainaa joko muinaisruotsin sanasta epistola tai suoraan latinan sanasta epistola,
josta myös ruotsin sana on peräisin. Latinan sana juontuu kreikan sanasta epistole,
joka on johdos lähettämistä merkitsevästä verbistä epistellein ja tarkoittaa lähetystä
tai kirjettä. Suomen kirjakielessä epistola on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista
käsikirjoituksista alkaen.
H. J. Streng 1915 17; Hellquist 1939 epistel; SKES 1955 epistola; SSA 1992 epistola; Jussila 1998
epistola.
epookki
Aikakautta tai käännekohtaa merkitsevä epookki on lainaa ruotsin sanasta epoky joka
puolestaan juontuu ranskan sanasta epoque. Tämä perustuu alkuaan kreikan sanaan
epokhe, joka on johdos pysähtymistä merkitsevästä verbistä epekhein ja merkitsee
sananmukaisesti pysähdys- tai levähdyspaikkaa ja samalla myös ajankohtaa, josta
uuden aikakauden katsotaan alkavan. Suomalaisena sanana epookki on tullut käyt-
töön 1800-luvun jälkipuoliskolla. Sana mainitaan ja selitetään mm. Agathon Meur-
manin sivistyssanakirjassa 1884.
Hellquist 1939 epok; Onions 1979 epoch.
epä-
Kielteisyyttä ilmaisevalla epä-sanalla on vastineita lähi- ja etäsukukielissä permiläis-
kieliin asti. Näitä ovat esim. inkeroisen, karjalan ja vatjan epä-, viron eba- ja liivin
kieltoverbi ab 'en, et, ei jne/. Etäsukukielten vastineet ovat kieltoverbin muotoja,
esim. saamen eat 'emme, udmurtin övöl 'ei ole' ja komin abu 'ei'. Kieliopillisesti epä
on kieltoverbin aktiivin 1. partisiipin muoto, sama kuin esim. syödä-verbistä muo-
dostettu —> syöpä tai syövä. Muodon rakenneosat kuuluvat uralilaisen kielikunnan
ikivanhoihin omaperäisiin aineksiin. Suomen kirjakielessä epä- on monikäyttöisenä
sananmuodostuselementtinä esiintynyt Agricolasta alkaen. Muun muassa yhdyssa-
nat epäjumala ja epäluulo ovat kuuluneet jo Agricolan sanavarastoon.
SKES 1955 epä-; SSA 1995 epä-; Jussila 1998 epäjumala, epäluulo.
125

epäillä
Verbillä on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. inkeroisen epäellä, karjalan
epäillä ja viron ebaleda. Verbi on johdos kieltämistä tai torjumista merkitsevästä ver-
bistä —» evätä, joka puolestaan on johdos kieltoverbin partisiippimuodosta —» epä.
Suomen kirjakielessä epäillä on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen.
SKES 1955 evätä; SSA 1992 evätä; Jussila 1998 epäillä.
epäröidä
Verbin ainoa likimääräinen vastine on karjalan eperöijä. Myös suomen murteissa
esiintyy samantapainen eperoita tai eperöitä. Verbi on johdos kieltoverbin partisiip-
pimuodosta —> epä-. Välitön kantasana voi olla murteissa esiintyvä, epäilevää mer-
kitsevä adjektiivi epärö. Suomen kirjakielessä epäröidä on tullut käyttöön 1800-luvun
jälkipuoliskolla. Sana mainitaan ainakin jo G. E. Eurenin sanakirjassa 1860.
SKES 1955 epä-; Hakulinen 1979 283; SSA 1992 epäröidä.
erakko
Muiden seuraa karttavaa, yksinäisyyteen vetäytyvää ihmistä merkitsevä erakko on
johdos erillistä osaa, paikkaa tms. merkitsevästä sanasta —> erä. Suomen kirjakie-
lessä erakko on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786 erillistä
taloudenpitoa merkitsemässä. Nykymerkityksessään sana on mainittu vasta Ferdi-
nand Ahlmanin sanakirjassa vuonna 1865. Merkityksen muuttumiseen ovat vaikut-
taneet todennäköisesti muiden kielten samantapaiset mutta aivan eri alkuperää ole-
vat sanat, esim. ruotsin eremit, saksan Eremit ja englannin hermit, jotka juontuvat
perimmältään kreikan yksinäistä merkitsevästä sanasta eremos.
Hellquist 1939 eremit; SKES 1955 erä; Rapola 1960 erakko; Onions 1979 hermit; SSA 1992 erä;
Jussila 1998 erakko.
erehtyä
Verbin ainoa varma vastine on karjalan erehtyö. Epävarma vastine on viron vanhassa
kirjakielessä esiintyvä errestama 'harhauttaa'. Erehtyä on johdos sanasta —» erä ja sen
alkuperäinen merkitys lienee 'joutua erilleen'. Suomen kirjakielessä erehtyä on ensi
kertaa mainittu Eerik Sorolaisen postillassa vuonna 1621.
SKES 1955 erä; Hakulinen 1979 294; SSA 1992 erehtyä; Jussila 1998 erehtyä.
erhe
Erehdystä merkitsevä, sävyltään vanhahtava tai juhlallinen erhe on johdos sanasta
—> erä. Johdoksen alkuperäisempi asu on ereh, ja tämä näkyy vieläkin kantaosana
johdoksessa —» erehtyä. Muodon alkuperäinen merkitys lienee 'erilleen joutumi-
126

nen\ Suomen kirjakielessä erhe on ensi kertaa mainittu Eerik Sorolaisen postillassa
vuonna 1621 valheen merkityksessä.
SKES 1955 erä; Hakulinen 1979 301; SSA 1992 erehtyä; Jussila 1998 erhe.
eri
Sanalla on tarkkoja vastineita muutamissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen, kar-
jalan ja vatjan eri. Eri on johdos sanasta —* erä, ja sen alkuperäinen merkitys lienee
'erillään oleva, erillinen, erilainen*. Suomen kirjakielessä eri on itsenäisenä sanana
mainittu ensi kertaa Maskun Hemmingin virsikirjassa 1605, mutta muiden sanoja
osana se on esiintynyt Agricolasta alkaen. Muun muassa erinomainen, erinäinen ja
eripurainen ovat kuuluneet jo Agricolan sanavarastoon.
SKES 1955 erä; VKS 1985 eri; SSA 1992 eri; Jussila 1998 eri, erinomainen, erinäinen, eripurainen.
erikoinen
Nykysuomessa lähinnä poikkeuksellista tai kummallista merkitsevä erikoinen on —>
erä-sanaan perustuva johdos. Välittömänä kantasanana on voinut olla murresana
erikko 'yksinäinen, yksityinen (ihminen tms.)\ Suomen kirjakielessä erikoinen on
tullut käyttöön 1800-luvulla, ja silläkin näyttää aluksi olleen merkitys 'yksin elävä,
yksinäinen, yksityinen (ihminen)', josta merkitys 'outo, kummallinen' voidaan luon-
tevasti johtaa. Viimeksi mainitussa merkityksessä on aiemmin käytetty mm. sanaa
erinomainen. Erikoinen mainitaan ainakin jo G. E. Eurenin sanakirjassa 1860.
SKES erä; Hakulinen 1979 160; VKS 1985 erinomainen.
erilainen
Alun perin sanaliitosta syntyneen, rakenteeltaan hämärtyneen yhdyssanan alkuosa
—> eri on ikivanhan erä-sanan johdos ja jälkiosa ruotsalaisperäisestä —> /o/i-sanasta
johdettu adjektiivi, joka nykyasussaan olisi lajinen. Vastaavanlaisia adjektiiveja ovat
myös inkeroisen erilain ja karjalan erilaine. Suomen kirjakielessä erilainen on ensi
kertaa mainittu vuoden 1642 Raamatussa. Samassa merkityksessä on vanhassa kirja-
kielessä käytetty myös yhdysadjektiiveja eri(n)kaltainen tai eri(n)kallainen.
SKES 1955 erä; Hakulinen 1979 161-162; VKS 1985 eri, erikaltainen, erilainen; SSA 1992 eri;
Jussila 1998 erilainen.
erinomainen
Yhdysadjektiivi, jonka alkuosana on —> erä-sanasta johdettu —> eri ja jälkiosana itä-
merensuomalais-saamelaisen, mahdollisesti vanhemmankin —» oma-sanan johdos.
Sana on esiintynyt suomen kirjakielessä Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen, ja
vanhimmassa kirjakielessä sitä on käytetty mm. merkityksissä 'oma, jollekulle (yksi-
tyisesti) kuuluva; erityinen, tietty; eri(llinen); omalaatuinen; merkittävä, huomat-
127

tava; mainio, etevä'. Näistä viimeksi mainittu on ollut taka-alalla 1800-luvun lopulle
asti, vaikka se nykyisessä yleiskielessä on lähes yksinomainen.
SKES 1955 erä; VKS 1985 erinomainen; Jussila 1998 erinomainen.
eristää
Sanavartaloon —» erä perustuva verbi eristää on Volmari Kilpisen esittämä uudis-
sana vuodelta 1845. Verbi on muodostettu joko analogisesti suoraan erä-vartalosta,
tai sitten kantasanana on ollut murteellinen adverbi eris 'pois*.
Rapola 1960 eristää; Hakulinen 1979 289, 295.
erittäin
Sanalla ei ole vastineita sukukielissä. Se on -» erä-sanan pohjalta muodostettu joh-
dos, jonka rakenne voidaan periaatteessa selittää kahdella tavalla. Se on mahdollisesti
erä-sanasta muodostetun erittää-vevbin toisen infinitiivin instruktiivi, jota suomen
nykyisessä yleiskielessä vastaa muoto erittäen. Verbi erittää on vanhassa kirjakie-
lessä ollut yleinen mm. merkityksessä 'erottaa, ottaa irti'; nykymerkitys on peräisin
vasta 1800-luvulta. Toinen mahdollisuus on, että erittäin on erä-sanan monikko-
vartalosta muodostettu tapaa ilmaiseva johdos, sama kuin esim. ptto/f-sanasta muo-
dostettu puolittain tai fcw/raa-sanasta muodostettu kulmittain. Erittäin-sanan van-
hoja merkityksiä ovat mm. 'erikseen; erityisesti, etenkin'. Näistä ensiksi mainittu on
nykykielessä jo katsottava vanhentuneeksi, vaikka se aikaisemmin on ilmeisesti ollut
merkityksistä keskeisimpiä. Suomen kirjakielessä erittäin on ensi kertaa mainittu
herra Martin maanlain suomennoksessa vuoden 1570 tienoilla merkityksissä 'erik-
seen; erityisesti, etenkin'.
SKES 1955 erä; Rapola 1960 erittää; Hakulinen 1979 234; VKS 1985 erittäin, erittää; Jussila 1998
erittäin.
erittää
Sanavartalosta —> erä muodostettu erittää on esiintynyt suomen kirjakielessä Agrico-
lasta ja Uppsalan käsikirjasta alkaen merkityksessä 'erottaa, tehdä erilaiseksi'. Nyky-
merkityksessään erittää on Volmari Kilpisen esittämä uudissana vuodelta 1844.
Rapola 1960 erittää; Jussila 1998 erittää.
erityinen
Sanalla ei ole vastineita sukukielissä. Se on tyypiltään analoginen johdos sanasta —>
erä. Suomen kirjakielessä erityinen on ensi kertaa mainittu Thomas Stenbäckin kir-
joittamassa ruumissaarnassa vuonna 1750.
SKES 1955 erä; Hakulinen 1979 184; VKS 1985 erityinen; Jussila 1998 erityinen.
128

erkaantua
Eroamista, erilleen joutumista, irtoamista yms. merkitsevä erkaantua on mitä ilmei-
simmin —> erä-vartalon yhteyteen kuuluva verbi, vaikka rakenteensa nojalla sitä ei
voikaan selittää normaaliksi johdokseksi. Suomen kirjakielessä erkaantua on esiin-
tynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 erä; Hakulinen 1979 285; Jussila 1998 erkaantua.
erkkeri
Rakennuksen seinässä olevaa ikkunallista uloketta merkitsevä erkkeri on lainattu
suomeen saksasta. Saksan Erker puolestaan on lainaa muinaisesta pohjoisranskasta,
jossa arquiere on alun perin tarkoittanut ampumapaikkaa tai muurissa olevaa ampu-
marakoa. Ranskan sanan perusta on keskiajan latinan arcuärium, joka on johdos
latinan sanasta arcus 'kaari'. Suomalaisena sanana erkkeri on tullut käyttöön 1800- ja
1900-lukujen vaihteessa, jolloin myös erkkerien rakentaminen oli suurta muotia.
TSK 2 1910 Erker, Kluge - Mitzka 1960 Erker.
ero
Sanalla on tarkka vastine muutamissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen, karjalan ja
vatjan ero. Itämerensuomen ero on johdos sanasta —» erä. Suomen kirjakielessä ero
on esiintynyt Agricolasta alkaen, ja sitä on käytetty myös merkityksessä 'kuolema'.
SKES 1955 erä; VKS 1985 ero; SS A 1992 ero; Jussila 1998 ero.
eroosio
Juoksevan veden, tuulen tms. aiheuttamaa maaston kulutusta merkitsevä eroosio
perustuu latinan sanaan erösiö, joka on johdos verbistä erödere 'jäytää pois, uur-
taa'. Suomalaisen sanan välittömänä esikuvana on mitä ilmeisimmin ollut ranskan
erosion tai germaanisten kielten erosion, sillä kun sana on geologian terminä tullut
käyttöön suomen kirjakielessä 1900-luvun alussa, sitä on käytetty ensin muodossa
er osioni.
TSK 2 1910 erosioni; Onions 1979 erode.
erota
Verbillä on etymologisia vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. inkeroisen ja karja-
lan erota sekä vatjan eroa. Verbi on johdos sanasta -» ero, joka puolestaan kuuluu —»
erä-sanan johdoksiin. Suomen vanhassa kirjakielessä verbi on esiintynyt muodossa
erotta jo Agricolan kielessä, mutta tämä johdos on jäänyt myöhemmin pois käytöstä,
ja samassa merkityksessä on käytetty mm. verbejä eritä ja erkaantua. Nykymuodos-
saan erota-verbin ovat yleiskieleen tuoneet August Ahlqvist (1845) ja Paavo Tikka-
nen (1847).
129

SKES 1955 erä; Rapola 1960 erota; VKS 1985 erota; SSA 1992 ero; Jussila 1998 erota.
erotiikka
Rakkauselämää, rakastelua ja lemmiskelyä merkitsevä erotiikka on lainaa ruotsin
sanasta erotik, joka puolestaan on lainattu ranskan sanasta erotique. Ranskan sana
juontuu alkuaan kreikasta, jossa monikollinen erötikä merkitsee rakkauden asioita
ja erötike tekhne rakkauden taitoa. Kreikan erös merkitsee sukupuolista rakkautta, ja
sama sana tunnetaan myös rakkaudenjumala Eroksen nimenä. Suomalaisena sanana
erotiikka on tullut käyttöön 1800-luvun loppupuolella. Agathon Meurmanin sivis-
tyssanakirjassa 1884 erötika määritellään opiksi lemmestä tai lemmenrunoudeksi.
Onions 1979 erotic; Koukkunen 1990 erotiikka.
erottaa
Verbillä on vastine eräissä lähisukukielissä, esim. inkeroisen erroittaa, karjalan eroit-
toa ja vatjan erottaa. Verbi on johdos sanasta —> ero, joka puolestaan on —> erä-sanan
johdoksia. Suomen kirjakielessä erottaa on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 erä; VKS 1985 erottaa; SSA 1992 ero; Jussila 1998 erottaa.
erä
Sanalle on esitetty varmoja etymologisia vastineita kaikista lähisukukielistä sekä saa-
mesta, esim. karjalan erä, viron ära 'pois*, pohjoissaamen earri se maitoerä, jonka
lehmä t. vaadin t. karja kerralla lypsää'. Vastineeksi on arveltu myös vartaloa han-
tin sanaa erot 'eräs' (—> eräs). Sanavartalon suomalais-ugrilaiseksi alkumuodoksi
on rekonstruoitu *erä, ja sille on esitetty varhaiskanta-arjalainen lainaetymologia.
Sanan vanha perusmerkitys on todennäköisesti ollut 'erillään t. irrallaan oleva (osa,
paikka tms.)'. Esimerkiksi erämaa on alkuaan tarkoittanut erillään, kaukana olevaa
seutua. Erillään olevan tai erilleen otetun merkityksestä voidaan johtaa sanan monet
merkitysvariantit, mm. 'kerta; sato, saalis; matka, taival; määrä t. osa jostakin mää-
rästä' jne. Suomen kirjakielessä erä on esiintynyt Agricolasta alkaen mm. perusosana
adverbissa eränänsä 'erikseen'. Vanhassa kirjakielessä erä-sanan eräitä sijamuotoja
on käytetty kiteytyneinä adverbeina. Merkityksessä 'kerta' erä on ensi kertaa mai-
nittu Eerik Sorolaisen postillassa 1621.
Rapola Vir. 1936,106-121; SKES 1955 erä; VKS 1985 erä; SSA 1992 erä; Koivulehto 1999 VM
304, 308; Jussila 1998 erä.
eras
Sanalla on varmoja etymologisia vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan
eräs ja vepsän eraz 'muu, muutama, toinen' ym. Vatjan eräs pooli merkitsee ulko-
puolta. Eräs on johdos vartalosta —» erä, ja johdoksen epävarmoja vastineita ovat
saamesta esitetty earis 'toinen ihminen', joka saattaa olla lainaa suomesta, sekä han-
130

tin erot 'eräs, muutama'. Joka tapauksessa sekä sanan vartalo että johdinsuffiksi ovat
ikivanhoja. Tästä huolimatta suomen vanhassa länsimurteisiin perustuvassa kirja-
kielessä eräs ei ole esiintynyt lainkaan, vaan sen asemesta on käytetty muita sanoja,
mm. lukusanaa yksi. Sanan ensiesiintymä lienee Elias Lönnrotin toimittamassa
aikakauskirjassa Mehiläinen vuonna 1836, ja sana on yleistynyt vasta tämän jälkeen
1800-luvun kuluessa.
SKES 1955 erä; SSA 1992 eräs.
esi
Sanalla on etymologisia vastineita kaikissa lähisukukielissä sekä ugrilaiskielissä, esim.
karjalan, vatjan ja viron esi, vepsän ezi ja liivin jed. Mansin vastine il sekä hantin ilo
merkitsevät 'eteenpäin', unkarin elo merkitsee 'etu-, etuosa'. Sanavartalon alkupe-
räiseksi suomalais-ugrilaiseksi asuksi on rekonstruoitu *e8e. Suomen kirjakielessä
esi on esiintynyt Agricolasta alkaen sekä itsenäisenä sanana että muiden sanojen
rakenneosana. Sanavartalo on vanhastaan ilmaissut suhteellista sijaintia, ts. sijaintia
johonkin toiseen verrattuna, ja sitä käytetään sekä suomessa että sukukielissä huo-
mattavan monien kiteytyneiden adverbien tai adpositioiden perusosana.
SKES 1955 esi; UEW 1988 71-72; SSA 1992 esi; Jussila 1998 esi.
esiintyä
Verbillä ei ole vastineita sukukielissä. Se on johdos sanasta —» esi. Toisen tavun
vokaalin pituus saattaa olla esf-sanan illatiivimuodon (esiin) analogiaa. Suomen kir-
jakielessä esiintyä on ensi kertaa mainittu Elias Lönnrotin sanakirjassa 1866.
SKES 1955 esi; Hakulinen 1979 265, 302.
esikko
Ikivanhasta —> es/-sanasta johdettu esikko merkitsee murteissa mm. esikoislasta tai
eteistä, mutta kevätkukan (Primula) nimityksenä se on Elias Lönnrotin käyttöön
ottama uudissana vuodelta 1860. Suomen kirjakielessä esikko on ensi kertaa mai-
nittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745 osana yhdyssanaa esikko-oikeus, jolla on
tarkoitettu esikoisoikeutta. Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786 esikko mainitaan
eteisen merkityksessä.
SKES 1955 esi; Rapola 1960 esikko; SSA 1992 esi; Jussila 1998 esikko.
esikoinen
Ensiksi syntynyttä lasta tai kotieläimen poikasta merkitsevä esikoinen on johdos
sanasta —» esi. Murteissa samassa merkityksessä käytetään myös lyhyempää johdosta
—> esikko. Suomen kirjakielessä esikoinen on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 esi; SSA 1992 esi; Jussila 1998 esikoinen.
131

esine
Ikivanhasta —» es/-sanasta muodostettu esine on Volmari Kilpisen sepittämä oppi-
tekoinen uudissana vuodelta 1842. Kilpinen itse ei ollut tyytyväinen sanaan, vaan
halusi myöhemmin muuttaa sen muotoon esile, koska esine muistutti rakenteeltaan
sanoja käsine ja jalkine ja tuntui tämän vuoksi esiliinan tapaisen vaatekappaleen
nimitykseltä. Kilpisen muutosehdotus tuli kuitenkin liian myöhään, sillä esine oli jo
ehtinyt vakiintua kielenkäyttöön.
SKES 1955 esi; Rapola 1960 esine; SSA 1992 esi.
esittää
Ikivanhasta —» esf-sanasta johdettu verbi esittää on oppitekoinen uudissana, joka
on tiettävästi ensi kertaa mainittu Daniel Europaeuksen sanakirjassa 1853. Verbi
saattaa kuitenkin olla hieman vanhempi, sillä siitä johdettu esitys mainitaan vuonna
1851 Otto Meurmanin sanakirjassa, jonka tekemiseen osallistui myös Elias Lönnrot.
Samasta vartalosta muodostettu frekventatiivinen johdos esitellä on Paavo Tikkasen
uudissana vuodelta 1848, ja tämän johdos esitelmä on kirjoitetun esityksen merki-
tyksessä mainittu Europaeuksen sanakirjassa 1853. Nykymerkityksessään esitelmä-
sanan on ottanut käyttöön A. W. Ingman vuonna 1872.
SKES 1955 esi; Rapola 1960 esitellä, esitelmä, esittää, esitys; SSA 1992 esi.
eskimo
Amerikan arktisilla alueilla, Grönlannissa ja Aasiassa elävää alkuperäiskansaa mer-
kitsevä esfc/rao-nimitys juontuu Pohjois-Amerikan intiaanikielistä ja merkitsee
sananmukaisesti raa an lihan syöjää. Suomeen sana on todennäköisesti lainautunut
ruotsin kautta. Eskimot mainitaan 1800-luvun jälkipuoliskolla ilmestyneissä ruot-
sista käännetyissä maantieteen oppikirjoissa nimillä eskimot, eskimoet, eskimoit
tai eskimolaiset. Nimityksen nykyasu on vakiintunut lopullisesti vasta 1900-luvun
alussa.
TSK 2 1910 eskimot; Onions 1979 Eskimo.
essee
Yleistajuista pohtivaa tutkielmaa tai kirjoitelmaa merkitsevä essee on lainaa lähinnä
ruotsin sanasta essäy joka puolestaan juontuu ranskan sanasta essai. Tämä on alkuaan
merkinnyt yritystä tai yritelmää, ja sitä on kirjallisen teoksen nimityksenä käyttänyt
ensimmäisenä Michel de Montaigne kokoelmassaan Essais vuonna 1580. Vastaavia
englanninkielisiä töitä julkaisi Francis Bacon (Essays 1597). Suomen kirjakielessä
sana on tullut 1800-luvun lopulla käyttöön englantilaisena sitaattilainana muodossa
essay. Nykyasu essee on mainittu viittaushakusanana Tietosanakirjassa 1910, mutta
varsinaisesti se on tullut käyttöön vasta 1920-luvulla.
Onions 1979 essay; Koukkunen 1990 essee.
132

estetiikka
Taiteeseen liittyvien arvojen tutkimusta merkitsevä estetiikka on lainaa ruotsin
sanasta estetik, joka puolestaan juontuu saksan sanasta Ästhetik. Tämä on oppitekoi-
nen uudissana, jonka on sepittänyt filosofi ja esteetikko Alexander Gottlieb Baum-
garten vuoden 1750 tienoilla. Sana perustuu kreikan adjektiiviin aisthetikös, joka
merkitsee havaitsemiseen liittyvää. Suomalaisena sanana estetiikka on tullut käyt-
töön 1800-luvun jälkipuoliskolla. Sana mainitaan asussa estetika Ferdinand Ahlma-
nin sanakirjassa 1865.
Koukkunen 1990 estetiikka.
estradi
Esiintymislavaa merkitsevä estradi on lainattu suomeen todennäköisesti ruotsin
sanasta estrad, joka puolestaan on lainaa ranskasta. Ranskan estrade juontuu alku-
aan latinan ilmauksesta (via) sträta, joka merkitsee kivillä päällystettyä (tietä). Suo-
malaisena sanana estradi on tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla. Sana mai-
nitaan mm. Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1883 ja Agathon Meurmanin sivistys-
sanakirjassa 1884.
Hellquist 1939 estrad.
estää
Sanalla on etymologisia vastineita vain muutamissa lähimmissä sukukielissä, esim.
karjalan esteä ja lyydin estädä 'estää, huovata'. Saamen samantapaiset sanat, esim.
pohjoissaamen eastit, ovat lainaa suomesta. Sanan alkuperä on toistaiseksi epäselvä.
Sitä on arveltu johdokseksi kieltoverbistä e-, mutta tätä selitystä ei yleensä hyväksytä.
Toinen mahdollisuus olisi selittää se ikivanhan —» esf-sanan johdokseksi. Merkityk-
sen kannalta tämä olisi mahdollista, sillä estämisessä on kysymys jonkin esteen eteen
tulemisesta tai tuomisesta. Johtosuhde ei kuitenkaan ole rakenteeltaan normaali.
Suomen kirjakielessä sekä estää että tästä johdettu este ovat esiintyneet Agricolasta
alkaen.
Räsänen Vir. 1936 355; SKES 1955 estää; SS A 1992 estää; Jussila 1998 estey estää.
etana
Sanalla on vastineita itäisissä lähisukukielissä, esim. karjalan etana tai etona ja vep-
sän edenoi. Kaikissa kielissä sanalla on useita eri variantteja, joten yhteisen alku-
peräisen muodon määritteleminen on mahdotonta. Sanaa on arveltu lainaksi ger-
maanisista kielistä, ja alkumuodoksi on rekonstruoitu syömistä merkitsevän verbin
johdos, kantagermaanin *etan(d)- tai kantaskandinaavin *etun(a)-y josta juontuu
mm. muinaisruotsin jättiläistä merkitsevä icetun. Tämän selityksen mukaan etanat
olisivat sananmukaisesti ahmatteja. Suomen kirjakielessä etana on esiintynyt Agri-
colasta alkaen.
133

Karsten 1915 115-118; SKES 1955 etana; LÄGLW 1991 etana; SSA 1992 etana; Hahmo 1994
176-178; Jussila 1998 etana.
etappi
Välitavoitetta, vaihetta tai osuutta merkitsevä etappi on lainattu suomeen joko ruot-
sin sanasta etapp tai suoraan ranskasta, josta myös ruotsin sana on peräisin. Rans-
kan etape on alun perin lainattu saksan sanasta Stapel joka merkitsee mm. kauppa-
satamaa, tapulikaupunkia tai varastopaikkaa. Sotilasterminä etape merkitsee mars-
silla olevien joukkojen levähdys- ja muonituspaikkaa. Suomen kirjakielessä sana on
tullut käyttöön 1900-luvun alussa, ensin ranskankielisenä sitaattilainana. Nykyasu
etappi on yleistynyt 1920-luvulta lähtien.
TSK 2 1910 etape; Hellquist 1939 etapp; Kluge - Mitzka 1960 Stapel
eteen
Itsenäiseksi adverbiksi tai adpositioksi kiteytynyt eteen on kieliopillisesti ajatellen
ikivanhan es/-sanan illatiivi. Vastaavia kiteytymiä löytyy myös kaikista lähisuku-
kielistä, esim. karjalan edeh, vatjan etee ja viron ette. Suomen vanhassa kirjakielessä
eteen on esiintynyt Uppsalan evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen, ja sen käyttö
on ollut nykyistä huomattavasti laajempaa mm. siksi, että vieraiden kielten esiku-
van mukaisesti on käytetty verbistä ja adverbista koostuvia sanaliittoja, esim. asettaa
eteen asettaa tehtäväksi; esittää' ym., panna t. vetää eteen 'panna etusijalle', ja post-
positiorakenteita, esim. murehtia jonkun eteen, jotka myöhemmin on korvattu joko
uudissanoilla tai kielessä vanhastaan käyttökelpoisilla rakennetyypeillä.
SKES 1955 esi; VKS 1985 eteen; SSA 1992 esi; Jussila 1998 eteen.
eteenpäin
Yhdyssanamuotoisessa adverbissa eteenpäin ovat rakenneosina ikivanhan —» esi-
sanan illatiivi ja samoin ikivanhan -* pää-sanan monikon instruktiivi. Eteenpäin
on esiintynyt joko yhdyssanana tai sanaliittona suomen kirjakielessä 1600-luvulta
lähtien, tosin harvinaisena. Ensiesiintymä on Ljungo Tuomaanpojan maanlain suo-
mennoksessa vuonna 1601.
VKS 1985 eteenpäin; Jussila 1998 eteenpäin.
etelä
Sanalla on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. vatjan etelä, viron edel ja liivin
jedäl. Etelä on johdos ikivanhasta omaperäisestä —> esi-sanasta ja merkitsee sanan-
mukaisesti edessä olevaa paikkaa. Elias Lönnrot on selittänyt sanan synnyn sen
perusteella, että entisaikana asuinrakennukset pyrittiin rakentamaan ovi lämpimintä
ilmansuuntaa kohti. Etelä on siis asumuksen edessä oleva paikka tai suunta. Suomen
kirjakielessä etelä on esiintynyt Agricolasta alkaen.
134

Lönnrot Mehiläinen 1836/1990 38-39; SKES 1955 esi; SSA 1992 etelä; Jussila 1998 etelä.
etevä
Erinomaista, mainiota, taitavaa yms. merkitsevä etevä on johdos ikivanhasta —>
es/-sanasta. Sananmukaisesti etevä merkitsee sellaista, jolla on etusija. Sanan kaikki
rakenneosat ovat ikivanhoja, ja sama yhdistelmä voi olla käytössä myös sukukielissä.
Inkeroisen etteevä vastaa suomen etevä-sanaa myös merkitykseltään, mutta karjalan
etevä merkitsee puoleensa vetävää tai itselleen anastavaa ihmistä tai sitten viikatetta,
jossa terän ja varren muodostama kulma on tylppä. Suomen kirjakielessä etevä on
tullut käyttöön kalevalaisen kansanrunouden ja ns. Vanhan Kalevalan myötä vuonna
1835.
SKES 1955 esi; Rapola 1960 etevä; SSA 1992 esi.
etiikka
Siveysoppia eli ihmisen moraalista toimintaa tutkivaa tieteenalaa, käyttäytymis-
normeja tai moraalia merkitsevä etiikka on lainaa ruotsin sanasta etik, joka latinan
välityksellä perustuu alkuaan kreikan monikolliseen sanaan ethikä 'tapoihin liitty-
vät asiat'. Suomalaisena sanana etiikka on tullut käyttöön 1800-luvun loppupuolella.
Sana mainitaan asussa etiika Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1874.
Koukkunen 1990 etiikka.
etiketti
Tuotteeseen kiinnitettyä nimilappua tai seuraelämän käyttäytymissääntöjä merkit-
sevä etiketti on lainattu suomeen todennäköisesti ruotsin sanasta etiketty joka puo-
lestaan juontuu ranskan sanasta etiquette. Tämä on alkuaan tarkoittanut esineeseen
naulalla tai neulalla kiinni pistettyä nimilappua. Suomalaisena sanana etiketti on
tullut käyttöön 1800-luvulla. Se mainitaan kaikissa nykymerkityksissään ainakin jo
Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865.
Hellquist 1939 etikett; Kluge - Mitzka 1960 Etikett.
etikka
Suomen etikka on lainattu joko muinaisruotsin sanasta ätika, ätikia tai tämän var-
haisuusruotsalaisesta muodosta ettickia, jota nykyruotsissa vastaa ättika. Alkuaan
sana juontuu saksan kautta latinasta, jossa acetum on johdos verbistä acere 'olla
hapan' ja merkitsee viinietikkaa. Suomen kirjakielessä etikka on esiintynyt Uppsalan
evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen.
H. J. Streng 1915 18; Hellquist 1939 ättika; SKES 1955 etikka; SSA 1992 etikka; Jussila 1998
etikka.
135

etninen
Kansallista tai kansaa, rotua tai heimoa koskevaa merkitsevä etninen on johdos alku-
aan kreikkalaisperäisestä sanavartalosta, joka latinan kautta on levinnyt moniin mui-
hinkin kieliin. Kreikan ethnos merkitsee kansaa ja tästä johdettu ethnikös kansallista,
kansaa koskevaa. Muun muassa ruotsissa vastaava johdos on etnisk, englannissa eth-
nic ja ranskassa ethnique. Kirkkolatinan ethnicus merkitsee pakanallista. Suomeen
lainattaessa sanan vierasperäinen johdin on vaihdettu omaperäiseen. Suomalaisena
sanana etnillinen tai etninen on tullut käyttöön 1900-luvun alkupuolella.
Onions 1979 ethnic.
etsiä
Verbillä on etymologinen vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan ettsie, vep-
sän efsta, vatjan öttsia, viron otsida ja liivin vofsö. Saamesta esitetyt vastineet, esim.
pohjoissaamen ohcat, ovat ilmeisesti toista alkuperää ja kuuluvat mahdollisesti suo-
men udella -sanan yhteyteen. Itämerensuomen etsiä -verbiä on arveltu germaaniseksi
lainaksi. Alkumuodoksi on rekonstruoitu kantagermaanin *enpjan-, jonka myö-
hempiä edustajia on mm. muinaisruotsin inna saada kiinni, päästä loppuun, panna
toimeen, hankkia'. Suomen vanhassa kirjakielessä etsiä on esiintynyt Agricolasta
ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen, ja sen merkitys on ollut huomattavasti
nykyistä väljempi. Monet vanhoista merkityksistä sopivat hyvin yhteen yllä mainit-
tujen muinaisruotsin merkitysten kanssa. Vanhoja merkityksiä ovat esim. 'tavoitella,
pyrkiä saavuttamaan; suunnitella, harkita, miettiä; tutkia, ottaa selville; käydä tapaa-
massa t. katsomassa jotakuta, tulla jonkun luo t. johonkin; rangaista, kostaa, koetella,
vaivata', ja erityisesti lakikielessä 'tutkia (tuomioistuimessa), hakea asiaansa ratkaisua
t. oikaisua, ajaa asiaansa oikeudessa, nostaa kanne, velkoa saataviaan, ulosottaa'.
SKES 1955 etsiä; Koivulehto Vir. 1982 267-268 (alav.); VKS 1985 etsiä; LÄGLW 1991 etsiä; SSA
1992 etsiä; Jussila 1998 etsiä.
että
Konjunktio että on alkuaan modaalinen eli tapaa ilmaiseva johdos ikivanhasta pro-
nominivartalosta e-, jolla on vastineita sukukielissä samojedikieliä myöten. Näissä
e-vartalo esiintyy aina yhdessä jonkin päätteen kanssa, joka eri kielissä voi olla erilai-
nen, esim. mordvan ei e 'tämä', udmurtin etse sellainen' ja enetsin eke 'tämä'. Prono-
minin alkuperäinen merkitys on sukukielten vastineista päätellen 'tämä'. Suomessa
pronominivartalo e- esiintyy vain muutamien kiteytyneiden sanojen osana, ei itse-
näisenä pronominina. Sitä käytetään mm. murteellisissa konjunktioissa ellä 'jos' ja es
'vaikka' sekä yleiskielisessä konjunktion ja kieltoverbin yhdistelmässä —> ellei.
Suomen että-konjunktion jälkiosa lienee alun perin modaalinen johdin -ttalttä,
jonka alkuperäinen asu on ollut *-kta/ktä. Johtimella on vastineita myös etäsukukie-
lissä. Näin ollen että-sanan alkuperäinen merkitys lienee ollut 'tällä tavalla, näin', ja
merkitykseltään abstraktiksi konjunktioksi se on kiteytynyt vasta suomen kirjakielen
136

kehityksen aikana mm. ruotsin kielen samantapaisen a#-konjunktion mallia nouda-
tellen. Vanhassa kirjakielessä että on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsi-
kirjoituksista alkaen, ja sen käyttö ja merkitys ovat olleet huomattavasti laajemmat
kuin nykykielessä, mm. merkitykset 'kun (aikaa ilm.), jos, koska (syytä ilm.), vaikka'
ovat joko kadonneet tai olennaisesti harvinaistuneet nykykieleen tultaessa.
Suomensukuisten kielten kaikki konjunktiot ovat suhteellisen nuoria. Ne ovat
yleensä joko pronominivartaloista muodostettuja tai muista kielistä lainattuja. Suo-
men konjunktioista vanhimmilta näyttävät ku(i)ny että ja jos sillä perusteella, että
näillä kaikilla on etymologisia vastineita lähisukukielissä. Näiden joukossa voi kui-
tenkin olla sukukielten välisiä lainoja tai samoista aineksista erikseen muodostettuja
sanoja. £ttä-konjunktion vastineita ovat Inkeroisen ety karjalan että t. ety vatjan että,
ett ja viron et. Myös saamessa on samantapainen konjunktio ahtey mutta tämä on
lainaa suomesta.
SKES 1955 e-2; Hakulinen 1979 74; Korhonen 1981 233; VKS 1985 että; UEW 1988 67-68; SSA
1992 että; Jussila 1998 että.
etu
Sanalla on tarkkoja rakenteellisia vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan
etu- 'edessä oleva', etu 'panos pelissä' ja viron edu 'menestys'. Etu on johdos iki-
vanhasta —» esf-sanasta, josta on muodostettu myös muita merkitykseltään osittain
samanlaisia johdoksia, mm. edus ja edusta. Johdin ~u on ikivanhaa perua, joten suo-
men lähisukukielissä esiintyvät vastaavanlaiset johdokset voivat olla erikseen muo-
dostettuja. Suomen kirjakielessä etu on ensi kertaa mainittu merkityksessä 'etuosa,
edessä oleva' Henrik Florinuksen sanakirjassa 1678 osana sanaliittoa silmäin etu.
1700-luvulta lähtien sanaa on käytetty sekä useiden yhdyssanojen alkuosana että
itsenäisenä sanana mm. merkityksissä 'etuisuus, hyöty, oikeus, ehto', joista viimeksi
mainittu on nykykielessä tuntematon.
SKES 1955 esi; Rapola 1960 etu; VKS 1985 etu; SSA 1992 etu; Jussila 1998 etu.
etä-
Kaukana olevaa merkitsevällä etö-sanalla on varmoja vastineita useissa lähisukukie-
lissä. Nämä ovat yleensä tiettyihin taivutusmuotoihin kiteytyneitä adverbeja, esim.
karjalan etäh 'etäälle, kauas', vepsän edahan 'kaukana' ja viron edasi 'eteenpäin, edel-
leen'. Vastineita on esitetty myös moksamordvasta, esim. itsközä 'kaukana, etäällä',
mutta tämä rinnastus on äännehistoriallisista syistä aivan epätodennäköinen. Itä-
merensuomen etö-vartalon alkuperä on toistaiseksi selvittämättä. Mahdollisesti etä-
on kytkettävissä ikivanhaan sanavartaloon —» esi, ete-. Suomen kirjakielessä eta-var-
talon muotoja on esiintynyt vasta 1700-luvun jälkipuoliskolta lähtien, mm. etäällä
asiakirjassa vuodelta 1762 ja etäinen niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel
Porthan on tehnyt Kristfrid Gananderin sanakirjaan 1770-luvulla.
— j j —,,
SKES 1955 etä-; UEW 1988 624; SSA 1992 etä-; Jussila 1998 etäinen, etäällä.
137

eukko
Sanan ainoa varma vastine on karjalan eukko. Vastineita on esitetty myös ugrilaiskie-
listä, esim. mansin ekwa 'eukko, vaimo* ja unkarin vanhentunut ik, ik tai tik 'isoäiti',
mutta nämä ovat äärimmäisen epävarmoja sekä vastineiden etäisyyden että sanan
oman rakenteen takia. Toisen ja todennäköisemmän selitysvaihtoehdon mukaan
eukko on hyväilevänsävyinen muunnelma ikivanhasta äitiä merkitsevästä -» emä-
sanasta. Vastaavanlaisia hyväilynimityksiä on muodostettu monista muistakin suku-
laisen nimityksistä, mm. ve//-sanasta veikko ja sisar-sanasta sisko tai siukku. Tällaiset
muunnelmat eivät välttämättä noudata mitään normaaleja johto-opin tai äännehis-
torian sääntöjä. Eukko-sanalle on voinut antaa mallia sen pariksi hyvin sopiva ukko.
Suomen kirjakielessä eukko on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa
1745.
Ahlqvist 1871 186; Ojansuu Vir. 1010 142-143; Nirvi 1952 Suomi 106:1 128-129,150-151; SKES
1955 eukko; UEW 1988 77; SSA 1992 eukko; Jussila 1998 eukko.
eunukki
Haaremin vartijana toimivaa kuohittua mieshenkilöä merkitsevä eunukki on toden-
näköisesti lainattu suomeen ruotsin sanasta eunuck, joka alkuaan juontuu kreikan
yhdyssanasta eunoiikhos. Tämän alkuosana on vuodetta merkitsevä eune, jälkiosa
tulee verbistä ekhein 'omistaa, pitää silmällä'. Sananmukaisesti eunukki on siis vuo-
teen vartija. Eunukkilaitos on ikivanha, se tunnettiin jo muinaisessa Mesopotamiassa
ja Egyptissä. Suomalaisena sanana eunukki on tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuo-
liskolla. Sana mainitaan nykyasussaan ainakin jo Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa
1865. Eunukeista on kuitenkin puhuttu ja kirjoitettu jo Agricolasta alkaen käyttäen
muita nimityksiä, mm. kuohittu.
Hellquist 1939 eunuck; Koukkunen 1990 eunukki.
Eurooppa
Vanhan maailman luoteisosaa merkitsevän £wrooppa-sanan alkuperä on epäselvä.
Perinteisen käsityksen mukaan se juontuu assyrian kielen sanasta erib tai erebu, joka
merkitsee sisään astumista, ja tässä nimenomaisessa yhteydessä se merkitsisi aurin-
gon laskua. Vastaavasti Aasia-sanan on selitetty juontuvan assyrian sanasta asu tai
acu 'nouseminen'. Toisaalta kreikkalaisessa mytologiassa Europa tunnetaan eris-
nimenä tai lisänimenä. Kreikan eurus merkitsee laajaa, ja ilmauksessa Zeus europa
sanan europa on tulkittu merkitsevän avarakatseista. Merenjumala Okeanoksen
ja kaikkien jokien äitijumalan Ihetiksen tytär oli tiettävästi nimeltään Europa, ja
yksi hänen sisaristaan oli nimeltään Aasia. Europa oli nimeltään myös eräs kaunis
kuninkaantytär, jonka ylijumala Zeus ryösti muuttamalla itsensä valkeaksi haraksi ja
uimalla neito selässään Kreetan saarelle.
Eurooppa on jo antiikin aikana vakiintunut selväksi maantieteen termiksi. Esi-
merkiksi Herodotoksen historiateoksessa 400-luvulla ennen ajanlaskun alkua maa-
138

ilma jaetaan oman aikansa tapaan kolmeen pääosaan, Eurooppaan, Aasiaan ja Liby-
aan, joista viimeksi mainittu vastaa nykyistä Afrikkaa. Tätä vanhemmissa lähteissä
kreikan Europe on tarkoittanut Kreikan manteren pohjoisosaa. Suomen kirjakielessä
Eurooppa mainitaan ensi kertaa Jaakko Finnon virsikirjassa vuonna 1583.
Mikkeli 1994 11-13; Jussila 1998 Eurooppa.
evakko
Sotasiirtolaista merkitsevä evakko on johdos typistämällä muodostetusta vartalosta,
joka on saatu verbistä evakuoida. Tämä on lainaa ruotsin verbistä evakuera, joka
alkuaan perustuu latinan verbiin evacuäre 'tyhjentää'. Suomen kirjakielessä verbi
evakuoida on tullut käyttöön 1920-luvulla ja evakko on muodostettu vuonna 1940.
TSK 2 1910 evakuatsioni; Onions 1979 evacuate; SSA 1992 evakko.
evankeliumi
Ilosanomaa tai Uuden testamentin neljää ensimmäistä kirjaa merkitsevä evan-
keliumi on lainattu suomeen joko ruotsin sanasta evangelium tai suoraan latinan
sanasta euangeliumy josta myös ruotsin sana on peräisin. Alkuaan sana juontuu krei-
kan yhdysanasta evangelion, jossa alkuosa eu merkitsee hyvää ja jälkiosa on johdos
sanasta ängelos lähetti, sanansaattaja' (—» enkeli). Sananmukaisesti evankeliumi
merkitsee hyvää sanomaa. Suomen kirjakielessä evankeliumi on esiintynyt Agrico-
lasta alkaen.
H. J. Streng 1915 18; SKES 1955 evankeliumi; Koukkunen 1990 evankeliumi; SSA 1992 evanke-
liumi; Jussila 1998 evankeliumi.
eversti
Korkeaa sotilasarvoa merkitsevä eversti on lainaa vanhasta ruotsin sanasta överst,
jota nykyruotsissa vastaa överste. Ruotsin sana on muodostettu saksan Obersf-sanan
mallin mukaan ja se merkitsee sananmukaisesti ylintä, ylinnä olevaa. Suomen kirja-
kielessä eversti on ensi kertaa mainittu Hartikka Speitzin suomentamissa sota-artik-
loissa vuonna 1642 ruotsin mukaisessa asussa översti. Sanaa on vielä 1800-luvulla
käytetty ö-alkuisena, vaikka myös e-alkuinen muoto on esiintynyt saman vuosisadan
alkupuolelta lähtien.
H. J. Streng 1915 270; SKES 1955 eversti; Koukkunen 1990 eversti; SSA 1992 eversti; Jussila 1998
eversti.
evoluutio
Tasaista kehitystä merkitsevä evoluutio perustuu latinan sanaan evoliitiö, joka sanan-
mukaisesti merkitsee (kirjakäärön) auki kiertämistä. Keskiajan latinassa sana on
merkinnyt myös ajanjaksoa. Latinan sana on levinnyt moniin muihin kieliin, mm.
englantiin ja ruotsiin asussa evolution, ja se on saanut uusia merkityksiä, mm. 'muut-
139

tuminen, kehittyminen' ja sotajoukoista puhuttaessa 'taistelumuotoon ryhmittymi-
nen'. Biologian terminä englannin evolution on ensi kertaa esiintynyt vuonna 1762,
mutta tällöin se liittyi ns. preformaatioteoriaan, jonka mukaan elävä olio oli pie-
nen pienessä koossa valmiiksi muodostuneena jo sukusolussa, ja evoluutio oli vain
yksilön kasvamista täysikokoiseksi. Suomen kirjakielessä sana on mainittu asussa
evolutio Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865 sotajoukon liikkeitä merkitsemässä.
1900-luvun alusta lähtien sanaa on ruotsin mukaisessa asussa evolutsioni käytetty
myös yleisesti kehitystä merkitsemässä. Nykyasu evoluutio on alkanut päästä voitolle
1920-luvulta lähtien.
TSK 2 1910 evolutsioni; Hellquist 1939 evolution; Onions 1979 evolution; Koukkunen 1990 evo-
luutio.
evä
Etenkin kalojen uimaelintä merkitsevän evä-sanan varmoja vastineita ovat ainoas-
taan karjalan ja lyydin evä. Sanan alkuperä on epäselvä. Sen etymologisena vasti-
neena on pidetty unkarin verbiä evez soutaa', mutta tämä rinnastus on epätodennä-
köinen sekä merkityseron että vastineiden etäisyyden takia. Rakenteensa ja merki-
tyksensä puolesta evä voisi olla vanha omaperäinen sana, mutta sukukielten vastinei-
den puuttumisen takia tätä on mahdotonta todistaa. Sanaa on arveltu myös vanhaksi
indoeurooppalaiseksi lainaksi, joka olisi samaa juurta kuin —> jyvä> mutta tämäkin
selitys on merkitysseikkojen takia aivan epävarma. Suomen kirjakielessä evä on ensi
kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1955 evä; Koivulehto 1986 FS Kylstra 87-89; UEW 1988 76; SSA 1992 evä; Jussila 1998 evä.
eväs
Matkalle varattua ruokaa merkitsevällä eväs-sanalla on vastine eräissä lähisuku-
kielissä, esim. inkeroisen ja karjalan eväs sekä lyydin ja vatjan eväz. Vastineeksi on
arveltu myös saamen verbiä avastit ahmia (kaikki ruoka)', mutta tämä rinnastus on
sekä merkityseron että äänneseikkojen takia epävarma. Sana on selitetty vanhaksi
indoeurooppalaiseksi lainaksi, jolle rekonstruoitu alkumuoto ^jevos on merkinnyt
jyvää, viljaa tai ohraa. Suomen kirjakielessä eväs on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Agricolalla on myös yhdyssana evässäkki sekä verbi evästää.
SKES 1955 eväs; Koivulehto 1986 FS Kylstra 85-87; SSA 1992 eväs; Jussila 1998 eväs, evässäkki,
evästää.
evätä
Kieltämistä, torjumista tms. merkitsevän evätä-vevbin tarkka vastine on karjalan
evätä. Verbi on johdos ikivanhan kieltoverbin e- partisiippimuodosta -* epä-, ja sen
kaikki rakenneosat ovat ikivanhoja. Samasta muodosta on johdettu mm. —» epäillä
ja —» epäröidä. Suomen kirjakielessä evätä on ensi kertaa mainittu Kristfrid Ganan-
140

derin sanakirjassa 1786, mutta verbin johdokselta näyttävä epäys on esiintynyt jo
Agricolan kielessä merkityksessä 'epäily, epätoivo'. Myös verbi —> epäillä on kuulu-
nut Agricolan sanavarastoon.
SKES 1955 epä-; SSA 1992 evätä; Jussila 1998 epäysy evätä.
141

faabeli
Opettavaista eläinsatua merkitsevä faabeli on lainattu saksan tai ruotsin kautta suo-
meen. Näiden kielten fabel perustuu alkuaan latinan sanaan fäbula, joka on johdos
verbistä/än sanoa' ja merkitsee sananmukaisesti puhetta tai keskustelua. Välittäjänä
latinasta germaanisiin kieliin on voinut olla ranskan fable. Ranskan vaikutuksesta
myös alkuaan kertomusta yleisesti merkitsevä sana on saanut nimenomaan eläinsa-
dun merkityksen 1700-luvulla.
Antiikin ajan tunnetuin faabelien sepittäjä oli Aisopos, jonka saduissa henkilöinä
olivat usein ihmisen lailla ajattelevat, puhuvat ja toimivat eläimet. Aisopoksen satuja
luettiin myös Suomen kouluissa 1500-luvulta lähtien, ja niistä opiskeltiin sekä krei-
kan kieltä, eläinoppia että moraalin perusasioista. Sana fabel on ruotsinkielisenä
ollut käytössä 1500-luvulta lähtien, mutta suomen kirjakieleen/aabe/f on tullut vasta
1800-luvulla. Se on mainittu mm. Agathon Meurmanin sivistyssanakirjassa 1884
latinalaisasuisen/abw/a-sanan rinnalla. Kuitenkin vielä 1800-luvun lopulla ruotsin
fabel suomennettiin yleensä sanoilla (eläin)satu, tarina, taru, kasku.
SAOB 1919 fabel; Kluge - Seebold 1989 Fabel
fagotti
Suuren puupuhaltimen nimitys fagotti on ruotsin kautta suomeen lainattu sana,
jonka alkumuodoksi on esitetty italian fagotto, monikossa fagotti. Tämä on alkuaan
sananmukaisesti tarkoittanut kimppua tai nippua. Sanalla on leikillisesti nimitetty
soitinta, joka näyttää yhteen sidottujen keppien muodostamalta nipulta. Fagotti on
aikoinaan kehitetty hyvin suuresta bassopuupuhaltimesta taivuttamalla ilmaputki
kokoon ja kiinnittämällä se soittimen runkoon. Sana on tullut suomeen 1800-luvulla,
joskin vanhimmissa sanakirjalanteissa, mm. Daniel Europaeuksen ruotsalais-suo-
malaisessa sanakirjassa 1853, se on kirjoitettu suomalaistetussa asussa wakotti. Soit-
timesta on käytetty myös suomenkielistä nimitystä kaksoishuilu.
TSK 1910 fagotti; SAOB 1919 fagott
142

fajanssi
Läpinäkymätöntä, huokoista ja lasitettua keramiikkaa tai tällaisesta valmistettuja
astioita merkitsevä/ö/flttss/ juontuu alkuaan italialaisen Faenzan kaupungin nimestä.
Äänneasu on muokkautunut sanan kuljettua ranskan kautta: "faenzalaista" kera-
miikkaa merkitsevä sana on lainattu ranskaan muodossa faience, tästä on lainattu
ruotsin fajans ja edelleen suomen fajanssi. Suomen kirjakieleen sana on kotiutunut
1800-luvun jälkipuoliskolla. Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865 se on muodossa
wajanssiy Elias Lönnrotilla 1874 on jo nykyisen kaltainen fajanssi.
Hellquist 1939 fajans; SSA 1992 fajanssi.
faksi
Typistesana/flfcsz perustuu alkuaan latinan sanaan facsimile. Tämä tarkoittaa sanan-
mukaisesti "tee samalla lailla". Sanaa faksimile on vanhastaan käytetty merkitse-
mässä käsikirjoituksen, piirroksen tai kirjallisen teoksen tarkkaa jäljennöstä eli
näköispainosta. 1980-luvulla ovat yleistyneet laitteet, joiden avulla on voitu lähettää
etäkopioita puhelinverkon välityksellä, ja näiden laitteiden alkuperäisistä kansain-
välisistä nimityksistä telefacsimile, telefaximile, telefax on jokapäiväisen elämän tar-
peisiin lohkaistu lyhyt loppuosa jäljennöksiä ottavan, välittävän ja tuottavan laitteen
nimeksi. Alkuosa tele- tulee kreikasta ja merkitsee 'kauko-'.
SAOB 1921 faksimile; Koukkunen 1990 televisio (alkuosasta tele-).
fakta
Nykyään tosiasiaa merkitsevä ja yksikölliseksi tajuttu fakta on alkuaan monikko-
muoto (facta) latinan sanasta/acfara, joka merkitsee sananmukaisesti 'tehty'. Merki-
tysyhteys selittyy siitä, että mikä on tehty, on tehtyjä totta, sitä ei voi enää saada teke-
mättömäksi. Saksassa jFa/etara-sanaa on alettu käyttää omakielisenä tosiasian nimi-
tyksenä jo 1600-luvulla, ja ruotsissa faktum on yleistynyt 1800-luvun aikana. Suo-
messa factum on esiintynyt 1800-luvun puolella latinalaisena sitaattilainana, mutta
1900-luvun alussa sitä on alettu käyttää ruotsista lainatussa muodossa/a/cfwmf. Kun
tieto sanan latinalaisesta taustasta ja taivutuksesta ei enää ole ollut yleisessä tiedossa,
on monikkomuotoa/fl/cta alettu käyttää myös yksikön asemesta.
TSK 1910 faktumi; SAOB 1921 faktum; Kluge - Seebold 1989 Faktum.
farao
Muinaisegyptiläisen kuninkaan arvonimi/arao on alkuaan tarkoittanut suurta taloa.
Arvonimi esiintyy mm. Vanhassa testamentissa, jonka erikielisten käännösten kautta
se on lainautunut moniin muihinkin kieliin. Suomen kirjakielessä sana on esiintynyt
Agricolasta alkaen, ja se on aluksi kirjoitettu kreikkalaiseen tapaan pharao. Myös
muotoja pharaon tai pharaoni on käytetty. Arvonimeä on joskus tulkittu erisnimek-
sikin, esim. Eerik Sorolaisen Postillassa 1621 mainitaan "se Jumalatoin Cuningas
143

Pharaon". Ruotsalaista ääntämistapaa mukaillen sanaa on alettu kirjoittaa ja lausua
pitkävokaalisena, f aarao> mutta nyttemmin on palattu alkukieltä paremmin vastaa-
vaan käytäntöön, jonka mukaan ensi tavun vokaali on lyhyt.
SAOB 1926 farao; Koukkunen 1990 farao; SSA 1002 farao.
fasaani
Aitokanoihin kuuluvan fasaanin (Phasianus colchicus) nimitys on lainattu suomeen
ruotsista, mutta alkuaan se on latinan kautta Euroopan kieliin levinnyt sana. Lati-
nalainen nimi Phäsiänus perustuu kreikan ilmaukseen omis Phäsiänös, ja tämä tar-
koittaa sananmukaisesti [Mustanmeren alueella virtaavan] Phasis-[joen] seudulta
kotoisin olevaa lintua. Suomen kirjakielessä sana on mainittu ensi kertaa Erasmus
Rotterdamilaisen Kullaisen kirjan suomennoksessa 1670 latinalaisena sitaattilainana
phasianus kohdassa, jossa puhutaan lintupaistien oikeista leikkaustavoista. 1800-
luvun jälkipuoliskolla ilmestyneissä eläinkirjoissa on alettu käyttää ruotsalaispe-
räistä laina-asua phasani toi fasaniy mutta sana on yleistynyt varsinaisesti vasta 1900-
luvun alussa, kun fasaanien metsästyksestä ja tarhauksesta tuli herrasväen muodikas
harrastus. Uranuurtaja oli tehtailija Karl Fazer, joka vuonna 1901 tuotti Saksasta 40
fasaania ja perusti pari vuotta myöhemmin fasaanitarhan Malmille silloiseen Hel-
singin pitäjään.
Kivirikko 1927 2 530-532; Kluge - Seebold 1989 Fasan; Häkkinen 2003 Li 12.
fasadi
Rakennuksen julkisivua merkitsevä fasadi on lainattu ruotsin ja ranskan kautta
italiasta. Alkuperäistä muotoa edustava italian facciata on johdettu sanasta faccia
'kasvot'. Nykyhahmonsa sana on saanut mukautuessaan ranskaan: fagade. Suomen
kirjakieleen fasadi on tullut 1800-luvun lopulla; se mainitaan muodossa/asaadz Fer-
dinand Ahlmanin sanakirjassa 1883 ja asussa fasadi Agathon Meurmanin sivistys-
sanakirjassa 1884. Tavallisimmin sana on kuitenkin suomennettu, ja sen vastineita
ovat olleet mm. pitkäpuolU levypuoli ja julkipuoli. Sana julkisivu otettiin käyttöön
Uudessa Suomessa 1911.
Koukkunen 1990 fasadi.
fenkoli
Tärkeää lääke- ja maustevihannesta, toiselta nimeltään saksankuminaa (Foeniculum
vulgare) merkitsevä fenkoli on lainattu suomen vanhaan kirjakieleen monessa eri
asussa. Agricolan rukouskirjassa 1544 on latinalainen muoto feniculum, Variarum
rerum vocabulassa 1644 on ruotsista lainattu fenkoli, Elias Tillandzin kasviluette-
lossa vuodelta 1683 on toista ruotsalaista asua mukaileva fenikeli. Nykyistä muotoa
on alettu käyttää 1700-luvun jälkipuolella, tosin kirjoitettuna ruotsalaisittain fänkäli
X&ifänkooli.
144

VKS 19S5 fenikeli, fenkoli; SSA 1992 fenkoli.
fiasko
Täydellistä epäonnistumista tarkoittava, alkuaan italiasta juontuva fiasko merkitsee
kirjaimellisesti pulloa. Sanan merkityksen yllättävän kehityksen syistä ei ole varmaa
tietoa. Tarinan mukaan muutos olisi saanut alkunsa vuonna 1681 esityksestä, jossa
eräs bolognalainen harlekiini olisi yrittänyt kehittää hauskan monologin kädessään
olleesta pullosta. Kun yleisö ei suostunutkaan nauramaan, turhautunut esiintyjä
heitti pullon menemään ja pani koko epäonnistumisensa pullon syyksi. Siitä pitäen
olisi muistakin epäonnistuneista esityksistä käytetty nimitystä "pullo" eli fiasco. Toi-
sen selityksen mukaan merkityksenmuutos perustuisi yksinkertaisesti siihen, että
lasipullot särkyivät helposti varsinkin aikana, jolloin lasinvalmistus perustui enem-
män kokeiluun ja kokemukseen kuin täsmälliseen tietoon, ja särkymisestä saattoi
seurata kaikenlaisia onnettomuuksia.
TSK 2 1910 fiasko; Koukkunen 1990 fiasko.
fiksu
Ruotsista lainattu adjektiivi fiksu juontuu alkuaan latinan sanasta fixus luja, kiin-
teä'. Tämä on ranskan ja saksan kautta lainautunut ruotsiin jo 1600-luvulla ja saanut
samalla uusia, positiivisia merkityksiä, mm. 'nokkela, älykäs, kaunis, ahkera, reipas'
jne. Suomen kirjakielessä sanan ensimmäinen esiintymä muodossa vixi on Naanta-
lin kappalaisen Henrik Crugeruksen vuoden 1640 tienoilla laatimassa kieliopin käsi-
kirjoituksessa. Myös paikoin Lounais-Suomen ja Länsi-Satakunnan murteissa sana
tunnetaan fiksi- tai viksi-asussa.
SKES 1978 viksu; SMS 1988 fiksu; SSA 1992 fiksu; Jussila 1998 fiksu.
filmi
Joko ruotsin kautta tai suoraan englannista lainattu filmi on alkuaan merkinnyt
ohutta kalvoa. Valokuvaamista on alettu Suomessa harrastaa 1800-luvun puolivä-
lissä, mutta kun kuvia tehtiin ensi alkuun lasi- yms. levyille, filmi ei kuulu alan van-
himpaan sanastoon. Ruotsissa film on nykymerkityksessään tullut käyttöön aivan
1800-luvun lopulla, ja sanan englantilaisperäisyydestä kertoo se, että sitä on usein
käytetty englantilaismallisessa monikkomuodossa films. Suomessa filmi on alkanut
levitä käyttöön heti 1900-luvun alussa.
SAOB 1924 film; Pulkkinen 1984 filmi.
filosofia
Ajattelun, tietämisen ja todellisuuden tutkimista merkitsevä filosofia on latinan
kautta kreikasta lainattu sana, jonka alkuperäiset rakenneosat ovat kreikan philos
'rakas, rakastava; ystävä' ja sophiä viisaus'. Filosofian tutkijat ja harrastajat ovat
145

siis sananmukaisesti viisauden ystäviä. Suomen kirjakielessä filosofi ja filosofia ovat
esiintyneet Agricolasta alkaen. Filosofi on ensi alkuun ollut käytössä latinalaisena
sitaattilainana philosophusy monikossa philosophi. Agricola selitti myös, että philoso-
phi tarkoittaa samaa kuin luonnon tietäjät ja viisaat. 1800-luvulla sanoille on yritetty
keksiä suomenkielisiä vastineita, ja ruotsin/i/oso/z-sanan suomalaisina käännöksinä
ovat esiintyneet sanakirjoissa mm. maallinen viisaus, tietoviisaus, viisaustiede ja jär-
keisoppi. Myös johdoksia tietous ja tiedo(i)tsema on yritetty ottaa käyttöön filosofian
merkityksessä.
VKS 1985 filosofi, filosofia; Koukkunen 1990 filosofia.
flanelli
Pehmeän, nukkapintaisen puuvilla- tai villakankaan nimitys flanelli on ruotsin
kautta ranskasta juontuva sana. Ranskan flanelle on alkuaan deminutiivi villakan-
gasta merkitsevästä muinaisranskan sanasta flaine. Tämä taas perustuu kelttiläiseen,
villaa merkitsevään sanavartaloon *vlan-. Suomen kirjakielessä flanelli on ensi ker-
ran esiintynyt Kristfrid Gananderin sanakirjan käsikirjoituksessa 1786, mutta se on
varsinaisesti tullut käyttöön vasta 1800-luvulla. Tällöin on yleensä käytetty suoma-
laistettua asua lanelli, tai sitten vastineeksi sepitettyä uudissanaa rapikkokangas. Vil-
lakankaan lisäksi sillä on alettu tarkoittaa myös puuvillasta kevyesti vanuttamalla
valmistettua, pehmeänukkaista kangasta.
SKES 1955 flanelli; VKS 1985 flanelli; SSA 1992 flanelli.
flunssa
Arkissävyinen flunssa on ruotsin puhekielisestä sanasta flunsa lainattu nuhakuu-
meen tai muun vilustumistaudin nimitys. Ruotsin flunsa on 1700-luvun lopulla syn-
tynyt leikillisenä väännöksenä pidemmästä taudinnimestä influensa tai influenza.
Tämä alkuaan italiankielinen sana on merkinnyt epidemiaa, jonka on uskottu syn-
tyneen taivaankappaleiden vaikutuksesta. Perimmäisenä lähtökohtana on latinan
verbi influere, joka sananmukaisesti merkitsee 'virrata sisään'. Tähdistä ja muista
taivaankappaleista on ennen uskottu virtaavan maan päälle ihmisten terveyteen vai-
kuttavia aineita. Näin virtaamista merkinnyt verbi on saanut myös vaikuttamisen
merkityksen.
Suomessa flunssa on ollut alkuaan puhekielinen sana, joka on alkanut päästä
kirjallisuuteen 1900-luvun alkupuolella. Sen rinnalla on käytetty sanaa lentsu, joka
lienee syntynyt vierasperäistä, äänneasultaan vaikeaa influentsa-sdimz suomalaista-
malla. Puhekielessä sanansisäinen konsonanttiyhtymä -nfl- on pyrkinyt hajoamaan
ja äänteiden järjestys on muuttunut, jolloin muodosta influentsa on tullut infulentsa.
Tämän jälkeen painoton alkuosa on pudonnut kokonaan pois.
SAOB 1925 flunsa, influensa; Koukkunen 1990 influenssa.
146

fluori
Halogeeneihin kuuluvan kaasumaisen alkuaineen nimitys fluori juontuu alkuaan
latinan sanasta fluor Virtaus5. Tätä sanaa on saksalainen luonnontutkija Georg Agri-
cola käyttänyt vuonna 1544 osana sanaliitossa fluor minerälis eli "mineraalivirtaus",
joka viittasi tietynlaiseen, juonteina esiintyvään mineraaliin, fluoriittiin eli fluorisäl-
pään. Sanaa fluor on Euroopan kielissä aluksi käytetty fluoriitin tai fluoriyhdisteiden
nimenä, mutta sen jälkeen kun fluorin oli keksinyt saksalais-ruotsalainen kemisti
Karl Wilhelm Scheele 1771, sana otettiin käyttöön nimenomaan alkuaineen nimi-
tyksenä. Suomen kielessäfluori-sanaa lienee ensimmäisenä käyttänyt nuori kemian
opiskelija Julius Krohn laatimassaan oppisanastossa vuonna 1862.
Koukkunen 1990 fluori.
flyygeli
Ruotsista lainattu flyygeli tarkoittaa nykykielessä suurta pianosoitinta. Flyygelissä
kielet ovat vaakasuorassa ja niitä peittää suuri, siipimäinen kansi, joka tarpeen vaa-
tiessa nostetaan pystyyn. Ruotsin flygel on lainaa saksasta, jossa Flugel merkitsee sii-
peä. Se on alkuaan välinettä ilmaiseva johdos verbistä fliegen 'lentää'. Ennen kuin
F/wge/-sanasta 1700-luvun lopulla tuli pianosoittimen nimitys, se merkitsi siiven
muotoista harppua.
Suomen kirjakielessä flyygeli on esiintynyt ensi kertaa asiakirjassa vuonna 1677,
jolloin se tarkoitti sotarintaman siipeä. Pianosoittimen nimenä se on ollut tun-
nettu vasta 1800-luvulta lähtien. Sanaa on yritetty suomalaistaa äänneasultaan, mm.
Daniel Europaeuksen sanakirjassa 1853 ruotsin flygelfortepiano on käännetty suo-
meksi lyykeli. Sen sijaan Agathon Meurmanin sivistyssanakirjassa 1884 on käytetty
muotoa flygeli.
SAOB 1925 flygel; VKS 1985 flyygeli; Kluge - Seebold 1989 Flugel
fosfori
Latinankielisen sanan phösphorus on kemiallisen aineen nimenä ottanut käyttöön
saksalainen alkemisti Hennig Brand, joka keksi fosforin vuonna 1669. Jo 1600-luvun
lopulla sanaa käytettiin myös saksalaisessa muodossa Phosphor. Tämä on lainautu-
nut edelleen muihin kieliin, mm. ruotsiin 1700-luvun puolivälissä. Suomessa fos-
fori-sanan on ottanut käyttöön Antero Varelius 1845, tosin suomalaistetussa asussa
woswori.
Latinan phösphorus juontuu kreikan sanasta phösphöros, joka merkitsee sanan-
mukaisesti Valoa tuova'. Sitä on käytetty vanhastaan mm. aamutähden eli Venuksen
nimityksenä, ja tässä merkityksessä sana on monissa kielissä esiintynyt jo ennen kuin
siitä on tullut valoa loistavan aineen tai erityisesti fosforin nimitys.
Koukkunen 1990 fosfori; SS A 1992 fosfori.
147

fossiili
Muinaisten eläinten tai kasvien kivettyneitä jäännöksiä merkitsevä fossiili on lai-
nattu ruotsin kautta ranskasta tai suoraan uuslatinasta. Ranskan ja uuslatinan fos-
sile perustuu latinan sanaan fossiZjs, joka merkitsee sananmukaisesti esiin kaivettua.
Sanan perustana on verbi fodere 'kaivaa (esiin)'. Ruotsissa sanaa/oss// on nykymerki-
tyksessään käytetty 1800-luvun alusta lähtien, mutta jo tätä ennen fossil on esiintynyt
maasta kaivettuun mineraaliin viittaamassa. Suomessa monikollinen sana/oss/7/a on
esiintynyt latinankielisenä sitaattilainana Antero Vareliuksen tekstissä 1856, ja Aga-
thon Meurmanilla on sivistyssanakirjassaan 1884 tästä tehty suomalainen monikko
fossiliat. Muuten fossiili on yleistynyt suomen kirjakielessä vasta 1900-luvun puo-
lella.
SAOB 1925 fossil; Kluge - Seebold 1989 Fossil; Koukkunen 1990 fossiili.
frakki
Hännystakkia, nykyään yleensä juhlavaa, mustaa pitkäliepeistä takkia tai kokonaista
miesten iltapukua merkitsevä frakki on lainattu ruotsista suomeen 1800-luvun
alussa. Murteissa esiintyvät hännystakin merkityksessä myös asut prakki tai rakki.
Sanan ensiesiintymä on Kustaa Renvallin sanakirjassa 1823.
Ruotsin sana on aiemmin merkinnyt päällystakkia tai lievetakkia, ja se on toden-
näköisesti peräisin saksasta, saksan Frack taas englannin sanasta froc ja tämä edel-
leen muinaisranskasta, jossa/rocfc on merkinnyt munkin huppukauluksista kaapua.
SAOB 1925 frack; Kluge - Seebold 1989 Frack; SSA 1992 frakki.
fresko
Italiasta mahdollisesti saksan tai ruotsin välityksellä lainattu fresko merkitsee sanan-
mukaisesti tuoretta. Freskomaalaukset tehdään rapattuun seinäpintaan ennen kuin
tuore rappaus ehtii kuivua. Saksassa sana on ollut käytössä jo 1600-luvulla, ruotsissa
italian mukaisessa asussa 1800-luvun alusta lähtien. Jo tätä ennen on käytetty rans-
kalaista asua fresqve. Suomeksi on maalaustaiteesta ja freskoista alettu puhua vasta
1800-luvun lopulla. 1800-luvun jälkipuoliskolla freskoista käytettiin yleensä nimi-
tystä kalkitusmaalauSy kalkkimaalaus tai laastimaalaus.
SAOB 1926 fresko; Kluge - Seebold 1989 Fresko.
fyrkka
Nykyruotsin vähäarvoista lanttia merkitsevästä sanasta fyrk lainattu rahan tai koli-
kon nimitys^yr/c/ca esiintyy suomessa lähinnä Helsingin slangissa ja sen lisäksi eräissä
kansanmurteissa, jolloin asuna on vokaalisointuun mukautunut fyrkka. Slangisana-
kokoelmissa sanasta on muistiinpanoja heti 1900-luvun alusta lähtien sekä asussa
fyrkka että fyrkki. Ruotsin fyrk on keskiajan lopulla alasaksasta lainattu sana, vähäpä-
148

toisen kolikon ja erityisesti neljännesäyrin nimitys. Alasaksan alkumuotoa edustava
viireken on deminutiivinen johdos neljää merkitsevästä lukusanasta.
SAOB 1926 fyrk; SMS 1988 fyrkka; Paunonen 2000 fyrkka, fyrkki.
fyysinen
Luontoon liittyvää, aineellista tai ruumiillista merkitsevä fyysinen on lainavartalosta
muodostettu johdos. Vartalo-osa juontuu alkuaan kreikasta, jossa physis merkitsee
luontoa ja physikös luonnollista, luontaista tai synnynnäistä. Latinan kreikkalais-
peräinen physicus merkitsee luonnonfilosofiaan tai fysiikkaan liittyvää, ja tästä on
lainattu vartalo ruotsin sanaan fysisk ja suomen sanaan fyysillinen. Lainattaessa on
vaihdettu lainanantajakielen adjektiivinjohdin vastaavaan omaperäiseen johtimeen.
Samaa juurta on myös latinan luonnonoppia, luonnonfilosofiaa tai lääketiedettä
merkitsevä physica, josta on saatu suomeen sana fysiikka.
Suomen kirjakielessä ruotsin fysisk on 1800-luvun puolimaissa pyritty suomen-
tamaan mm. sanoilla luonnollinen tai luontoinen. Lainavartalosta muodostettu fysil-
linen tai fyysillinen on tullut käyttöön 1880-luvulla. Lyhyempi johdos fyysinen on
alkanut syrjäyttää fyysillistä 1940-luvulta lähtien.
Koukkunen 1990 fysiikka, fyysinen.
föri
Lauttaa merkitsevä föri on varsinaissuomalainen murrevariantti ruotsalaisperäisestä
sanasta färi, joka suomenruotsissa ja eräissä suomen murteissa esiintyy yhdyssano-
jen alkuosana. Ruotsin kirjakielen vastine on färja. Föriksi nimitetään erityisesti sitä
kevyelle liikenteelle tarkoitettua lauttaa, joka liikennöi Turun satama-alueella Aura-
joen yli "Turun ja Äbon väliä".
Salonius 1881 Suomi 2:14 258; SS A 1992 färi.
föönata
Hiusten muotoilemista lämmintä ilmaa puhaltavan kuivaimen ja harjan avulla mer-
kitsevä föönata on lainaa ruotsin vastaavasta verbistä föna. Sanan vartalo on tullut
suomen kieleen alun perin meteorologian terminä: Föhn-tuuli on tukahduttavan
lämmin etelä- tai lounaistuuli, joka kevättalvella saattaa puhaltaa Sveitsin Alpeilla.
Nimitys juontuu alkuaan latinan länsituulta merkitsevästä sanasta f a von i us. Tämä
puolestaan perustuu verbiin fovere 'lämmittää*. Suomen kirjakielessä Föhn tai Fön
on tuulen nimityksenä ensi kertaa mainittu A. Rahkosen suomentamassa maantie-
teen oppikirjassa 1872. Sana ja sen merkitys on esitelty myös Agathon Meurma-
nin sivistyssanakirjassa 1884. Tuulen nimitystä Föhn tai/cm on alettu saksassa ja
ruotsissa käyttää myös lämmintä ilmaa puhaltavan sähköisen laitteen nimenä 1900-
luvun alussa.
149

Sekä suomen substantiiville fööni että verbille föönata on saatu malli ruotsista, ja
sanat ovat vakiintuneet suomen kirjakieleen 1970-luvulla, kun käsissä pideltävät,
hiusten kuivaamiseen tarkoitetut puhaltimet ovat tulleet yleiseen käyttöön. Nyky-
suomen sanakirjassa 1951-1961 ei ole vielä kumpaakaan sanaa, ei myöskään kirjan
neljännen painoksen täydennyksissä 1973, mutta verbi föönata on mainittu Nyky-
suomen sivistyssanakirjassa 1973.
SAOB 1926 fön; Kluge - Seebold 1989 Föhn, Fön.
150

galleria
Italian kielestä lainattu galleria on alkuaan merkinnyt eteishallia, pitkää, kapeaa huo-
netta tai (pylväs)käytävää. Italian galleria perustuu alkuaan Palestiinan maakunnan
Galilean nimeen. Sanalla on aikoinaan viitattu kristillisten kirkkojen edessä olleisiin
pylväskäytäviin, joissa kastamattomat "galilealaiset" eli pakanat saivat oleskella.
Hallimaisia tiloja on usein koristettu taideteoksilla, ja silloin niitä on luontevasti
voitu nimittää taidegallerioiksi. Tämän tyypillisen käyttöyhteyden nojalla galleria-
sana on jo itsessään alkanut tarkoittaa taidekokoelmaa tai taidenäyttelyä. Ruotsissa
on käytetty sanan ranskalaisperäistä asua gallerie tai galleri, ja tällä on ollut taide-
näyttelyn merkitys jo 1700-luvulla. Ruotsin sana on epäilemättä ollut mallina myös
suomessa käytetylle gaZ/ena-sanalle, mutta sanan muodosta päätellen itse laina on
kuitenkin saatu suoraan italiasta.
TSK 2 1910; SAOB 1928 galleri; Kluge - Seebold 1989 Galerie.
gallup
Mielipidetutkimusta merkitsevä gallup on yhdysvaltalaisen tilastotieteilijän George
Gallupin (1901-1984) sukunimestä saatu tutkimusmenetelmän nimitys. Gallup esit-
teli väitöskirjassaan 1928 otantaan perustuvan metodin, jonka avulla voitiin mitata
lukijoiden kiinnostusta sanomalehtien sisältöön. Menetelmää alettiin soveltaa sekä
talouselämän että politiikan tarpeisiin, ja sen mukaisista mielipidekyselyistä käytet-
tiin englanninkielistä nimitystä Gallup poll. Tutkimusmenetelmä ja siihen kytkey-
tyvä gallup-sana, on levinnyt yleiseen käyttöön 1940-luvulla. Suomessa ennen kaikkea
markkinoinnin tutkimiseen erikoistunut Suomen Gallup Oy on perustettu 1945.
Koukkunen 1990 gallup.
gangsteri
Englannista lainattu gangsteri merkitsee alkuaan rikollisjoukon jäsentä. Englannin
gangster on johdos (rikollis)joukkoa eli —> jengiä merkitsevästä sanasta gang. Suo-
men kirjakielessä gangsteri-sana on esiintynyt 1930-luvun alusta lähtien, ja Helsin-
151

gin slangissa sanaa on käytetty myös väljemmässä merkityksessä, kenen tahansa
pojan puhuttelunimenä.
Pulkkinen 1984 gangsteri; Koukkunen 1990 gangsteri; SSA 1992 gangsteri; Paunonen 2000 gangs-
teri.
geeni
Perintötekijää merkitsevä geeni on lainaa joko ruotsista tai suoraan sanan varsinai-
sesta alkuperäkielestä saksasta. Saksan Gen on oppitekoinen uudissana, jonka on
muodostanut vuonna 1909 tanskalainen kasvi- ja perinnöllisyystieteilijä Wilhelm
Johannsen (1857-1927). Sanan perusvartalo, kreikkalaisperäinen gen-, viittaa synty-
miseen. Suomenkieliseen kirjallisuuteen geeni on tullut 1910-luvulla, esim. vuoden
1915 Tietosanakirjassa se mainitaan asussa geni.
TSK 7 1915 perinnöllisyys; Koukkunen 1990 geeni.
geologia
Maapallon rakennetta, syntyä ja kehitystä tutkivan tieteenalan nimitys geologia on
alun perin yhdyssana, jonka rakenneosat ovat kreikan maata merkitsevä geo- ja tie-
dettä merkitsevä -logiä. Keskiajan latinassa geologia on merkinnyt maallisten asioi-
den tutkimista vastakohtana jumalallisina pidetyille tieteille ja taiteille, ja nykymer-
kityksensä sana on saanut 1600-luvulla. Suomen kielessä sana geologia ja sitä vas-
taava käsite on otettu käyttöön 1800-luvulla. N. J. Berlinin suositussa luonnontieteen
oppikirjassa 1859 geologia määriteltiin "opiksi wuorten syntymisestä", ja geologia
mainittiin myös Elias Lönnrotin suomalais-ruotsalaisessa sanakirjassa 1866. Kuiten-
kin vierasperäistä geo/ogia-sanaa on yritetty korvata suomenkielisillä käännösvasti-
neilla, esim. maan-oppi, maanpinnanoppi tai maansyntyoppi.
Koukkunen 1990 geologia.
geometria
Kuvioiden ja kappaleiden muotoa ja kokoa tutkivaa matematiikan osa-aluetta mer-
kitsevä geometria on alkuaan yhdyssana, jonka rakenneosina ovat kreikan maata
merkitsevä geo- ja mittaamista merkitsevä -metriä. Geometriaa on tutkittu ja ope-
tettu antiikista asti, ja oppikirjojen klassikko on n. 300 vuotta ennen ajanlaskun alkua
ilmestynyt Eukleideen Alkeet, kreikaksi Stoikheia, jota Suomen kouluissa käytettiin
1800-luvun loppupuolelle asti. Sana geometria on esiintynyt suomenkielisessä kirjal-
lisuudessa 1860-luvulta alkaen, mutta varsinkin alussa sen asemesta pyrittiin käyttä-
mään suomenkielisiä käännösvastineita, esim. maansuurudenmittaustieto, mittaus,
mittausoppi, mittaustaide, mittaustiede ja tasapintamitanto.
Koukkunen 1990 geometria.
152

giljotiini
Ranskan vallankumouksen jälkiselvittelyjen aikaan (1792) käyttöön otettu mestaus-
kone giljotiini on saanut nimensä ranskalaisesta lääkäristä Joseph-Ignace Guilloti-
nista, joka lämpimästi suositteli tätä nopeaa, tehokasta ja kaikille tasa-arvoisen koh-
telun takaavaa laitetta entisten epävarmojen mestaustapojen tilalle. Laitteen suun-
nitteli tohtori A. Louis, ja koneesta on aluksi käytetty myös nimitystä louison tai
louisette. Agathon Meurmanin sivistyssanakirjassa 1884 laite esitellään suomalaiselle
yleisölle nimellä guillotini. Jo tätä ennen on guillotini mainittu saman tekijän rans-
kalais-suomalaisessa sanakirjassa 1877. Tietosanakirjassa 1910 on sanoin ja kuvin
selostetun ranskalaisen mestauskoneen nimenä jo nykyasuinen g/Z/otfmi.
TSK 2 1910 giljotiini; Onions 1979 guillotine.
gini
Englantilaista katajanmarjaviinaa merkitsevä gini on lainautunut suomeen 1800-
luvun lopulla. Ääntämisasusta päätellen sana on tullut ruotsin kautta, ei suoraan
englannista, ja se on muodossa gin mainittu Agathon Meurmanin sivistyssanakir-
jassa 1884. Englannin gin on ääntämistä mukaileva lyhennelmämuoto sanasta
geneva, geneve, genever, joka puolestaan on lainattu hollannin sanasta genever. Tämä
juontuu muinaisranskan sanasta genevre, joka perustuu latinan katajaa merkitse-
vään sanaan juniperus.
Pulkkinen 1984 gini; Koukkunen 1990 gini; SSA 1992 gini.
glögi
Hehkuviiniä tai muuta maustettua, kuumana tarjottavaa juomaa merkitsevä glögi
on ruotsista lainattu sana. Ruotsin glögg on aikoinaan muodostunut lyhentymällä
sanaliitosta glödgadt vin eli 'hehkutettu viini'. Elias Lönnrotin sanakirjassa juoma
on mainittu nimellä lökärU ja tämän lähin esikuva on ollut ruotsin glödgare. Muoto
glöggi tdi glögi on tullut suomessa käyttöön 1900-luvun alussa. Perinteisesti glögiä on
juotu joulun aikoihin.
Koukkunen 1990 glögi.
gorilla
Ruotsin ja saksan kautta englannista lainattu gorilla on esiintynyt suomenkielisessä
kirjallisuudessa 1860-luvulta lähtien. Kansainvälisessä kirjallisuudessa monikko-
muotoinen sanagörillai on tiettävästi ensi kertaa esiintynyt jo antiikin aikana kreikan-
kielisessä matkakuvauksessa, jonka oli laatinut karthagolainen merenkulkija Hanno
vuoden 480 tienoilla ennen ajanlaskun alkua. Hanno oli purjehtinut pitkin Afrikan
länsirannikkoa ja havainnut siellä villejä, karvaisia ja ihmisen kaltaisia olioita. Näitä
hän nimitti "karvaisiksi ihmisiksi" käyttäen ilmeisesti jostakin Länsi-Afrikan kie-
lestä juontuvaa sanaa gorilla. Nykyisessä, suurimpaan ihmisapinalajiin viittaavassa
153

merkityksessä sanan on ottanut käyttöön yhdysvaltalainen lähetyssaarnaaja Thomas
Staughton Savage (1804-1880) vuonna 1847. Kohta sen jälkeen kun gorilla-sana oli
vakiintunut ihmisapinan nimeksi, sanaa on vertauskuvallisesti ruvettu käyttämään
myös gorillaa muistuttavista ihmisistä. Turvamiehen merkityksessä sitä lienee suo-
men kielessä käytetty 1950-luvulta lähtien.
Pulkkinen 1984 gorilla; Koukkunen 1990 gorilla.
graniitti
Ruotsista lainattu, alkuaan italiasta juontuva graniitti merkitsee Suomessa hyvin
tavallista syväkivilajia. Italian granito juontuu keskiajan latinan adjektiivista gräni-
tum, joka merkitsee rakeista. Lähempää tarkastellen graniitin voi havaita olevan
rakenteeltaan kuin pienistä jyväsistä muodostunutta. Sanan peruslähtökohta on ita-
lian grano ja edelleen latinan gränum >jyvä(nen)>. Ruotsissa sanaa granit on käytetty
1700-luvun alusta lähtien, suomen kirjakieleen graniitti on tullut 1800-luvun puoli-
maissa. Ensiesiintymä on sanomalehdessä Maamiehen Ystävä vuonna 1845. Daniel
Europaeuksen sanakirjassa 1853 sana on mainittu asussa kraniitti. Tätä ennen
samasta kivilajista on käytetty nimitystä harmaakivi, joka on käännöslainaa ruotsin
vastaavasta sanasta grästen.
SAOB 1929 granit; Horila 1967 144-147; Kluge - Seebold 1989 Granit.
grilli
Alkuaan metallista paistinritilää tai -alustaa merkitsevä grilli on lainaa ruotsista tai
englannista. Sana perustuu alkuaan latinan substantiiviin cräticula 'parila', joka
sananmukaisesti tarkoittaa pientä punomalla valmistettua teosta. Tämä sana on
kansanlatinan ja ranskan kielen kautta kehittynyt muotoon grille ja levinnyt moniin
muihinkin kieliin. Erityisen tehokkaasti sana on levinnyt englannin välityksellä
1900-luvun kuluessa. Vuonna 1951 ilmestyneessä Nykysuomen sanakirjassa ei vielä
mainita sanoja grilli tai grillata, vaan grilliruoan valmistamiseen viittaavana verbinä
on ruotsalaisperäinen griljeerata. Tämä on mainittu jo Ilmi Hallstenin ja Lilli Liliuk-
sen julkaisemassa Kodin sanastossa 1896. Ruotsin griljera on lainaa ranskan verbistä
griller, ja se on muodossa grillera ollut käytössä jo 1700-luvun puolella. Vanhempi
paistinritilän nimitys on ruotsalaisperäinen halstari, ja paistinritilän merkityksessä
on 1800-luvun kirjakielessä alettu käyttää myös skandinaavisperäistä sanaa parila,
joka kansankielessä ja vanhemmassa kirjakielessä on merkinnyt tuulaskouraa.
1800-luvun loppupuolelta lähtien sanaa grill on ruotsissa alettu käyttää myös gril-
laamalla valmistettua ruokaa tarjoilevan ravintolan tai ravintolan osaston nimenä, ja
tällöin on mallina ollut englannin samaa merkitsevä grill-room. Myös Suomessa gn///
on grilliravintolan merkityksessä ollut tunnettu jo 1900-luvun alusta lähtien.
TSK 2 1910 grill; SAOB 1929 griljera, grill; Pulkkinen 1984 grillata.
154

H
haahka
Sanan tarkkoja vastineita ovat karjalan hoahka ja viron hahk, jotka merkitsevät
samaa lintua (Somateria mollissima) kuin suomen haahka. Samaan etymologiseen
yhteyteen kuuluu ilmeisesti myös suomen murteissa tunnettu adjektiivi haahkea tai
hahkea 'harmaa', jonka vastineita lähisukukielissä ovat esim. karjalan hoahka, lyy-
din huohky vepsän ja viron hahk sekä liivin agi. Nämä kaikki merkitsevät harmaata.
Mahdollisia vastineita on esitetty etäsukukielistäkin, esim. mordvan aso Valkea,
puhdas', marin oso Valkea, vaalea, puhdas' ja hantin as Valkea savi, liitu'. Rinnas-
tus etäsukukieliin on kuitenkin äännehistoriallisista syistä epävarma. Mikäli sana on
ikivanha ja omaperäinen, sen alkuperäiseksi asuksi voidaan rekonstruoida *acka ja
alkuperäiseksi merkitykseksi Vaalea, valkoinen'. Linnunnimenä sanaa voi perustella
sen nojalla, että koirashaahkan yleisväri on vaalea. Suomen kirjakielessä haahka on
ensi kertaa mainittu vuoden 1642 Raamatussa länsimurteisessa asussa hahka.
SKES 1955 haahka; UEW 1988 3-4; SSA 1992 haahka; Jussila 1998 haahka.
haaksi
Laivaa, alusta, venettä tai purtta merkitsevällä ja nykykielessä jo vanhahtavan tai
runollisen sävyisellä haaksi- tai haahti-sanaHa. ei ole vastineita lähisukukielissä.
Ainoa etäsukukielistä tarjottu vastine on mordvan saviastiaa tai saviruukkua mer-
kitsevä saks. Muiden selitysten puutteessa sana lienee laskettava vanhaan omaperäi-
seen sanakerrostumaan kuuluvaksi, vaikka vastineiden harvalukuisuus on epäilyt-
tävä seikka. Alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *sakce ja alkuperäiseksi merki-
tykseksi astia, vene tai laiva. Suomen kirjakielessä haaksi on esiintynyt Agricolasta
alkaen, samoin yhdyssana haaksirikko^ jolla vieläkin tarkoitetaan laivalle tapahtu-
nutta onnettomuutta.
SKES 1955 haaksi; UEW 1988 781; SSA 1992 haaksi; Jussila 1998 haaksi, haaksirikko.
haalari
Yksiosaista, housuista ja pusero-osasta tai henkseleistä muodostuvaa suojavaatetta
merkitsevä haalari on lainaa suomenruotsin murteellisesta sanasta överhalare, joka
155

sananmukaisesti merkitsee päälle vedettävää. Suomen kirjakielessä haalari on tullut
käyttöön 1900-luvun alkupuolella.
Grönholm 1988 186 (överhaalarit, everhaalarit).
haalea
Kylmän ja lämpimän välillä olevaa tai väriltään hailakkaa merkitsevällä haalea-
sanalla on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. karjalan hoaliey vatjan hallia
'ikävä', viron hale 'haikea, surullinen, kurja' yms. ja liivin johdos alästli armelias'.
Sanavartalon alkuperä on tuntematon. Suomen kirjakielessä haalea on ensi kertaa
mainittu vuoden 1765 almanakassa. Lyhytvokaalinen halea on esiintynyt jo Eerik
Justanderin kalevalamittaa jäljittelevässä onnittelurunossa vuonna 1654.
SKES 1955 haalea; SSA 1992 haalea; Jussila 1998 haalea, halea.
haalia
Verbillä on vastineita ainoastaan virossa, mm. viron vanhasta kirjakielestä tunnettu
haalida 'raivata, perata'. Sekä viron että suomen verbit ovat ilmeisesti johdoksia
ruotsalaisperäisestä lainaverbistä haalata 'hilata, nostaa, haalia, kerätä', jota nyky-
ruotsissa vastaa hala 'hilata, lappaa'. Suomen kirjakielessä haalia on ensi kertaa mai-
nittu Maskun Hemmingin virsikirjassa vuonna 1605. Haalata on esiintynyt Kristfrid
Gananderin sanakirjassa 1786.
Renvall 1823 43; Karsten 1934 FmS 2 105; SKES 1955 haalata, haalia; SSA 1992 haalata, haalia;
Jussila 1998 haalata, haalia.
haamu
Nykysuomessa aavetta, kummitusta tai epäselvästi näkyvää hahmoa merkitsevän
/zaamwa-sanan vastineita ovat karjalan hoamu 'haamu, harhanäky; hölmö', vatjan
aamo aave, haamu, kummitus' ja mordvan tsama 'kasvot; rinne. Sana on yleensä
laskettu vanhaan omaperäiseen sanakerrostumaan kuuluvaksi ja sen alkuperäiseksi
asuksi on rekonstruoitu *sam3. Alkuperäisiä merkityksiä ovat ilmeisesti 'hahmo,
muoto, kasvot'. Suomen kirjakielessä haamu on ensi kertaa mainittu nykyasussaan
Samuel Forseenin lainsuomennoksessa vuonna 1738. Maskun Hemmingin virsikir-
jassa on kuitenkin mainittu samantapainen haamo jo vuonna 1630.
SKES 1955 haamu; UEW 1988 782; SSA 1992 haamu; Jussila 1998 haamu.
haapa
Sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä. Näitä ovat esim. karjalan hoapa,
vepsän hah, vatjan aapa, viron haab, liivin öbö, pohjoissaamen suhpi ja marin sopke.
Sana lasketaan kuuluvaksi vanhaan omaperäiseen sanastoon ja sen alkuperäiseksi
asuksi on rekonstruoitu *sapa. Suomen kirjakielessä haapa on esiintynyt Agricolasta
156

alkaen osana yhdyssanaa haavankuori. Itsenäisenä sanana haapa on mainittu Ericus
Schroderuksen sanakirjassa 1637.
SKES 1955 haapa; UEW 1988 783; SSA 1992 haapa; Jussila 1998 haapa.
haapana
Sorsalinnun (Anas penelope) nimitystä haapana vastaavat karjalan hoapana tai
hoapalo sekä lyydin huabal. Nimitys on johdos sanasta —> haapa ja perustuu juhla-
pukuisen haapanakoiraan haavankuorta muistuttavaan väriin. Suomen kirjakielessä
haapana on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1955 haapana; SSA 1992 haapana; Jussila 1998 haapana.
haara
Sanalla on varmoja vastineita ainoastaan itämerensuomessa, esim. karjalan hoara,
vatjan aava ja viron murteellinen aar. Epävarma vastine on saamen särri '(sormien)
väli; rönsy', joka voi rinnastua myös suomen murteelliseen sanaan saara 'haara'.
Tämä on hankoauraa merkitsevän sa/zra-sanan variantti. Sekä haara- että sahra-
sanan perimmäinen alkuperä on toistaiseksi selvittämättä, eikä ole mahdotonta, että
ne kuuluisivat etymologisesti yhteen. Sa/zra-sanalle on esitetty useita lainaetymolo-
gioita, mutta mitään niistä ei ole yleisesti hyväksytty. Suomen kirjakielessä haara on
esiintynyt Agricolasta alkaen, ja sahra on ensi kertaa mainittu Jaakko Finnon virsi-
kirjassa 1583.
SKES 1955 haara; SSA 1992 haara, sahra; Jussila 1998 haara, sahra.
haaremi
Naisten osastoa islamilaisessa asunnossa merkitsevä haaremi on lainattu suomeen
todennäköisesti ruotsin sanasta harem, mutta alkuaan sana juontuu arabian kielen
sanasta haräm 'kielletty; pyhäkkö; naisten asunto'. Suomen kirjakielessä haaremi on
ensi kertaa mainittu Reinhold von Beckerin toimittamissa Turun Viikko-Sanomissa
vuonna 1820.
TSK 2 1910 haaremi; Koukkunen 1990 haaremi; SSA 1992 haaremi.
haarniska
Sotilaan metallista suojavarustusta merkitsevä haarniska on lainaa muinaisruotsin
sanasta harnisk, joka puolestaan juontuu saksan kautta muinaisranskasta. Suomen
kirjakielessä haarniska on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Renvall 1823 44; H. J. Streng 1915 25; SKES 1955 haarniska; SSA 1992 haarniska; Jussila 1998
haarniska.
157

haarukka
Sanalla ei ole tarkkoja vastineita sukukielissä. Se on johdos sanasta —> haara, ja ruo-
kailuvälineen lisäksi se voi merkitä mm. oksanhaaraa, hankaa tai ääriarvojen väliä.
Ruokailuvälineinä haarukoita on Suomessa ensi kertaa käytetty Turussa Juhana-
herttuan hovissa 1500-luvulla. Suomen kirjakielessä haarukka on ensi kertaa mai-
nittu Erasmus Rotterdamilaisen Kullaisen kirjan suomennoksessa vuonna 1670.
SKES 1955 haara; SSA 1992 haara; Jussila 1998 haarukka.
haaska
Eläimen raatoa merkitsevän haaska-sanan vastineita ovat karjalan haiska tai hoaska
ja ilmeisesti myös eteläviron haiska, joka tosin merkitsee lapsellista, tyhjänpäiväisiä
puhuvaa ihmistä tai ilveilijää. Suomen murteissa ja vanhassa kirjakielessä esiintyy
raadon tai hylyn merkityksessä myös rinnakkaismuoto haiska. Sanat on selitetty —»
/ia/a-vartalon johdoksiksi, ja ne ovat ainakin osittain erikseen syntyneitä. Sanalle
esitetty germaaninen lainaetymologia on torjuttu äännehistoriallisista syistä. Suo-
men kirjakielessä haaska on ensi kertaa mainittu herra Martin lainsuomennoksessa
vuoden 1570 tienoilla merkityksessä Vahinko' ja vuoden 1642 Raamatussa merki-
tyksessä 'raato'. Haasfcö-sanasta johdettu verbi haaskata on esiintynyt kirjakielessä
Agricolasta alkaen.
SKES 1955 haaska; LÄGLW 1991 haaska; SSA 1992 haaska; Jussila 1998 haaska, haaskata.
haastaa
Puhumista, kutsumista, vaatimista, käräjille manaamista yms. merkitsevällä haas-
taa-verbillä on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. inkeroisen haastaa, karja-
lan hoastoa ja viron murteellinen aasta- 'opettaa, varoittaa'. Sanavartalo on selitetty
vanhaksi balttilaiseksi lainaksi, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *zäd-st- edustaa
nykyliettuassa zösti sanoa, puhua jostakin, moittia'. Suomen kirjakielessä haastaa
on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 haastaa; SSA 1992 haastaa; Jussila 1998 haastaa; Liukkonen 1999 32-33.
haava
Ihon pinnan puhkaisevaa vioittumaa merkitsevällä /zaava-sanalla on vastine useissa
lähisukukielissä, esim. karjalan hoava, vatjan aava, viron haav ja liivin öv. Vastineiksi
on aiemmin esitetty myös volgalaiskielistä lyömistä tai veistämistä merkitseviä ver-
bejä, mutta näitä rinnastuksia ei enää yleisesti hyväksytä. Sen sijaan itämerensuomen
haava on selitetty vanhaksi germaaniseksi lainaksi, jolle rekonstruoitua alkumuotoa
*hawwa- edustaa mm. nykyruotsin huggyisku, lyönti'. Myös suomessa /zaava-sanalla
on käyttötapoja, jotka liittyvät sanan alkuperäiseen germaaniseen merkitykseen,
esim. tällä haavaa, yhtä haavaa, jossa haava merkitsee iskua tai kertaa. Suomen kir-
158

jakielessä haava on esiintynyt sekä vioittuman että kerran merkityksessä Agricolasta
alkaen.
SKES 1955 haava; LÄGLW 1991 haava; SSA 1992 haava; Jussila 1998 haava11 haava2.
haave
Nykysuomessa unelmaa tai toivetta, murteissa myös mm. aietta, alkua, aavetta tai
haamua merkitsevän haave-sanan vastine on karjalan hoave 'yritys, alku, teelmä,
keskeneräinen esine', ja samantapainen, joskin eri johtimella muodostettu on lyy-
din huabuz 'teelmä, tekele, keskeneräinen esine'. Rakenteeltaan haave näyttää joh-
dokselta, ja se on selitetty äännevariaation myötä syntyneeksi johdokseksi samasta
vartalosta, joka esiintyy myös sanassa ja —> haamu. Äännehistoriallista välivaihetta
edustaisi tällöin murresana haame. Samasta vartalosta johdetulla verbillä haaveksia
on kuitenkin sekä karjalassa että suomessa myös lyhytvokaalinen variantti haveksia
'kuvitella, arvioida ennakolta', joka voisi selittyä germaanisperäisen —» havaita-ver-
bin rinnakkaisjohdokseksi. Näin ollen /zaave-sanassa voi olla aineksia sekä haamu-
että /zava/ta-sanueista. Suomen kirjakielessä haave on tullut käyttöön vasta 1800-
luvulla. Sana on kuvitelman merkityksessä mainittu ensi kertaa G. E. Eurenin sana-
kirjassa 1860. Elias Lönnrotin sanakirjassa 1874 on myös lyhytvokaalinen have.
SKES 1955 haave; Hakulinen 1979 120, 392; SSA 1992 haave.
haaveri
Alun perin haaksirikkoa, nykyään myös maissa tapahtunutta onnettomuutta tai
vahinkoa merkitsevä haaveri on lainaa ruotsin sanasta haveri, joka alasaksan ja rans-
kan kautta juontuu alkuaan italian sanasta avaria. Sanaa on tiettävästi alkuaan käy-
tetty Pisan ja Genovan seuduilla, ja se on tarkoittanut merimatkasta koituvia kaiken-
laisia lisäkustannuksia, satamamaksuja, tulleja yms., myöhemmin etenkin merillä
tapahtuneesta onnettomuudesta aiheutuneita kuluja. Italian sanan on selitetty juon-
tuvan arabian sanasta awärtja 'vahingoittuneet tavarat'. Sanan alussa oleva h- joh-
tuu siitä, että sana on kansanetymologisesti yhdistetty germaanisten kielten merta
merkitsevään sanaan, esim. ruotsin hav. Suomen kirjakielessä haaveri on ensi kertaa
mainittu Albin Stjerncreutzin merisanakirjassa 1863, jossa on hyvin monipuolisesti
esitelty haaverin eri lajeja.
Hellquist 1939 haveri; Kluge - Mitzka 1960 Havarie; Onions 1979 average; SSA 1992 haaveri.
haavi
Pussimaista, verkosta, harsosta tms. tehtyä pyydystysvälinettä merkitsevä haavi on
lainaa ruotsin sanasta hav. Sama sana on lainattu myös karjalaan. Suomen kirjakie-
lessä haavi on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637.
SKES 1955 haavi; SSA 1992 haavi; Jussila 1998 haavi.
159

hahmo
Olion tai esineen ulkomuotoa, kokonaiskuvaa, olemusta yms. merkitsevä hahmo
on —» haamu-sanan variantti. Murteissa ja vanhassa kirjakielessä esiintyy muitakin
variantteja, mm. haamo ja hahmu. Suomen kirjakielessä hahmo on esiintynyt Agri-
colasta alkaen.
SKES 1955 haamu; SSA 1992 haamu; Jussila 1998 hahmo.
hai
Julmana petona tunnettua solakkaruumiista merikalaa merkitsevä hai on lainaa
ruotsin sanasta haj. Germaanisten kielten sana, esim. islannin hai, hollannin haai ja
saksan Hai, ei alkuaan ole ollut kalan nimitys, vaan se on merkinnyt terävää piikkiä,
mm. soutualuksen hankaintappia, jollaista hain terävä selkäevä muistuttaa. Suomen
kirjakielessä hai on tullut käyttöön vasta 1800-luvulla. Sana mainitaan Daniel Euro-
pauksen sanakirjassa osana yhdyssanaa haikala. Sen sijaan Carl Heleniuksen sana-
kirjassa 1838 ruotsin haj on suomennettu mursuksi.
Hellquist 1939 haj; SKES 1955 hai; Kluge - Mitzka 1960 Hai; SSA 1992 hai.
haihtua
Verbin vastineita ovat inkeroisen haihtua ja karjalan haihtuo. Viron haihtuda on lai-
naa suomesta. Verbi on selitetty johdokseksi vartalosta haja- (—> hajota), joskin joh-
tosuhde on muoto-opillisesti epäselvä. Suomen kirjakielessä haihtua on ensi kertaa
mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel
Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
Donner 1876 130; Hakulinen Vir. 1942 194; Hakulinen 1979 294; SSA 1992 haihtua; Jussila 1998
haihtua.
haikara
Ardea- ja Ciconia-suvun lintujen nimityksenä tunnetun haikara-sanan vastineita
ovat karjalan runoissa esiintyvä linnunnimi haikari ja viron haigur. Viron haigur
merkitsee nimenomaan harmaahaikaraa, johon haikara-sana myös suomen van-
hassa kirjakielessä on useimmiten viitannut. Sana on vanha germaaninen laina, jolle
rekonstruoitua alkumuotoa *haigra- edustaa mm. nykyruotsin häger. Suomen kirja-
kielessä haikara on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Lindström 1859 111; Thomsen 1869 115; SKES 1955 haikara; LÄGLW 1991 haikara; SSA 1992
haikara; Jussila 1998 haikara; Häkkinen 2003 L20-L29.
haikea
Surumielistä, kaihoisaa tms. merkitsevä haikea on johdos samasta sanavartalosta,
josta on muodostettu savua, huurua, usvaa, vainua yms. merkitsevä haiku. Vartalolla
160

on vastineita myös eräissä lähisukukielissä, sitä edustavat esim. karjalan haiku savu,
häkä' ja viron haige sairas'. Samaan yhteyteen kuuluvat mahdollisesti myös vepsän
haikar 'häkä, haiku, katku' ja eräät saamen sanat, mm. eteläsaamen verbi suojge-
tidh 'haista, löyhkätä'. Sanavartalon alkuperä on lopullisesti selvittämättä. Mahdol-
lisesti se kuuluu haja-vartalon johdoksiin (—» hajota). Suomen kirjakielessä haikea
on esiintynyt Agricolasta alkaen. Haiku mainitaan surun tai tuskan merkityksessä
Andreas Pacchaleniuksen suomentamassa uskonnollisessa kirjassa vuonna 1667 ja
savun merkityksessä Kristfrid Gananderin sanakirjassa.
SKES 1955 haika; SSA 1992 haika; Jussila 1998 haikea, haiku.
haima
Nisäkkäiden vatsaontelossa olevaa rauhasta merkitsevällä haima-sanana ei ole vasti-
neita sukukielissä. Suomen murteissa haima ei esiinny kirjakielen mukaisessa merki-
tyksessään, vaan märehtijöiden juoksutusmahaa tarkoittamassa. Juoksutusmaha on
ollut tärkeä ruhon osa, sillä sitä tai siitä saatua uutetta on tarvittu juuston valmista-
misessa. Haima-sanan etäisempi alkuperä on selvittämättä. Aivan sattumaa on, että
kreikassa on samanasuinen verta merkitsevä haima, josta juontuvat monet hemo-
alkuiset sivistyssanat. Suomen kirjakielessä haima on nykymerkityksessään tullut
käyttöön aivan 1800-luvun lopulla. Tätä ennen on haimasta käytetty suomenkielistä
nimitystä mehurisa.
haitta
Sanan ainoa vastine on karjalan haitta 'este, salpa, haitta'. Myös suomen murteissa
haitta voi merkitä lukon salpaa tai avaimen pidäkettä. Vatjan haittaa 'häiritä' rinnas-
tuu samasta vartalosta johdettuun suomen verbiin haitata. Sanavartalon alkuperä
on selvittämättä. Balttilaista lainaetymologiaa on ehdotettu, mutta selityksessä on
semanttisia ongelmia. Suomen kirjakielessä haitta on ensi kertaa mainittu Daniel
Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1955 haitta; SSA 1992 haitta; Jussila 1998 haitta; Liukkonen 1999 34-35.
haiven
Hiusta tai karvaa merkitsevän haiven-sanan vastineita ovat karjalan haiven ja viron
haip 'lyhyt, heikkokasvuinen ja harva vilja tai ruoho'. Sanaa on pyritty yhdistämään
muodoltaan ja merkitykseltään samantapaiseen haven-sanaan, jolla on vastineita
useissa lähisukukielissä, esim. karjalan haven, vepsän haben> viron habe ja liivin
abbön. Uudemman selityksen mukaan haiven-sanan vartalo on kuitenkin vanha
germaaninen laina, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *%auja- tai *%awja- edustaa
mm. nykyruotsin heinää merkitsevä hö. Etenkin partakarvaa merkitsevä haven on
puolestaan selitetty balttilaiseksi lainasanaksi. Suomen murteissa haiven on yleinen
sana, mutta kirjakielessä se on tullut käyttöön vasta 1800-luvulla. Sana mainitaan G.
161

E. Eurenin sanakirjassa 1860. Tätä vanhemmissa sanakirjoissa mainitaan samassa
merkityksessä saman vartalon johdos haivale.
SKES 1955 haiven; LÄGLW 1991 haiven; SSA 1992 haiven; Hahmo 1994 GA 91-95.
hajota
Verbillä on vastine useissa lähisukukielissä, esim. karjalan hajota, vepsän hajeta tai
hajata, vatjan hapossa 'mennä hajalle' ja eteläviron hajoma. Verbien taustalla ole-
valle sanavartalolle haja- on aiemmin esitetty epävarmoja vastineita etäsukukielistä,
mutta nykykäsityksen mukaan haja- on vanha germaaninen laina, jolle rekonstruoi-
tua alkumuotoa *säjan- edustavat mm. gootin saian ja ruotsin sä 'kylvää'. Kylvämi-
nen on käytännössä siementen hajottamista. Suomen kirjakielessä hajota on esiinty-
nyt Agricolasta alkaen. Agricola on myös käyttänyt johdosta hajottaa merkityksessä
'kylvää'.
SKES 1955 haja-; Koivulehto 1986 288; LÄGLW 1991 haja-; SSA 1992 haja-; Jussila 1998 hajota,
hajottaa.
haju
Sanalla on tarkkoja vastineita itäisissä lähisukukielissä, esim. karjalan ja vepsän haju.
Se on selitetty johdokseksi vartalosta haja- (—» hajota) samoin kuin sen rinnalla
esiintyvä verbi haista, jolla on vastineita kaikissa lähisukukielissä. Suomen kirjakie-
lessä haju, haista ja haistaa ovat esiintyneet Agricolasta alkaen.
SKES 1955 haista, haju; Turunen Vir. 1962 311-319; SSA 1992 haista, haju; Jussila 1998 haista,
haistaa, haju.
1 haka (esim. ikkunan, oven)
Koukkumaista, tarttuvaa tai salpaavaa laitetta merkitsevä haka on lainaa suomen-
ruotsin sanasta haka, jota nykyruotsissa vastaa hake. Sama sana on lainattu myös
karjalaan. Suomen kirjakielessä kiinnityssolkea merkitsevä haka on ensi kertaa mai-
nittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637.
Thomsen 1869 115; H. J. Streng 1915 27; Karsten FmS 2 106; SKES 1955 haka1; SSA 1992 haka1;
Jussila 1998 haka1.
2 haka aitaus, aidattu laidun'
Aidattua laidunmaata merkitsevä haka on lainaa suomenruotsin murteellisesta
sanasta haga tai varhaisuusruotsin sanasta hagha, jota nykyruotsissa vastaa hage.
Sama sana on lainattu myös karjalaan. Suomen kirjakielessä aidattua laidunmaata
merkitsevä haka on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637.
Renvall 1823 48; H. J. Streng 1915 27; Karsten 1934 FmS 2 106; SKES 1955 haka2; SSA 1992
haka2; Jussila 1998 haka2.
162

hakata
Verbillä on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. vatjan akata, viron hakata alkaa,
ruveta, tarttua' ja liivin akkö 'tarttua, ryhtyä, ottaa kiinni'. Vastineita on esitetty myös
etäsukukielistä, esim. moksamordvan tsakams 'koputtaa, naputtaa' ym. ja udmur-
tin sukkyny 'hakata, lyödä'. Toisaalta myös germaanisissa kielissä on samantapai-
sia verbejä, esim. ruotsin hacka ja saksan hacken. Itämerensuomen ja etäsukukielten
konkreettista hakkaamista merkitsevät verbit voivat periaatteessa olla itsenäisesti
syntyneitä, äänteellisesti motivoituja sanoja, ja rinnastusta onkin vanhastaan pidetty
epävarmana. Toisaalta mikään ei estä pitämästä suomen ja vatjan hakata-verbiä ger-
maanisina lainoina. Sen sijaan viron ja liivin alkamista merkitsevät verbit saattavat
olla jotakin muuta alkuperää. Suomen kirjakielessä hakata on esiintynyt Uppsalan
evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen.
Lindström 1859 54; SKES 1955 hakata; LÄGLW 1992 hakata; SSA 1992 hakata; Jussila 1998
hakata.
hakea
Verbillä on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan hakie, vatjan akö ja
viron hageda. Sanavartalo on selitetty germaaniseksi lainaksi, jolle rekonstruoitua
varhaiskantagermaanista alkumuotoa *säk(e)jan- edustavat mm. saksan suchen ja
ruotsin söka 'etsiä, hakea'. Suomen vanhassa kirjakielessä hakea on esiintynyt Agri-
colasta alkaen.
SKES 1955 hakea; Koivulehto Vir. 1976 39; LÄGLW 1991 hakea; SSA 1992 hakea; Jussila 1998
hakea.
hakku
Kuokan tapaista teräväkärkistä kaivu- tai louhintavälinettä merkitsevä hakku on lai-
naa ruotsin sanasta hacka. Suomen kirjakielessä hakku on ensi kertaa mainittu Har-
tikka Speitzin suomentamissa sota-artikloissa vuonna 1642.
H. J. Streng 1915 27; SKES 1955 hakku; SSA 1992 hakku; Jussila 1998 hakku.
halata
Syleilemistä tai haluamista merkitsevällä halata-verbillä on vastineita useissa lähi-
sukukielissä, esim. inkeroisen ja vatjan halata 'kaivata', karjalan halata 'haluta' ja
eteläviron halama 'ikävöidä, kaivata'. Sanavartalo on vanha germaaninen laina, jolle
rekonstruoitua alkumuotoa *xal°(ja)n- 'temmata, vetää puoleensa, raastaa' edustaa
mm. muinaissaksin halon tai haloian 'noutaa, vetää'. Samaa juurta on myös nyky-
saksan holen 'noutaa'. Suomen kirjakielessä halata on molemmissa merkityksissään
esiintynyt Agricolasta alkaen. Merkityksessä 'haluta, kaivata' se on mainittu myös
muissa Agricolan aikaisissa käsikirjoituksissa.
163

SKES 1955 halu; Koivulehto Vir. 1974 122-124; LÄGLW 1991 halata; SSA 1992 halu; Jussila
1998 halata1, halata2.
haljeta
Verbillä tai ainakin sen vartalolla on vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. inke-
roisen ja karjalan haleta, vepsän haugeta, vatjan halkoa halkoa', viron halg 'halko'
ja liivin alg 'halko'. Epävarmoja vastineita on esitetty myös etäsukukielten puolelta,
esim. mordvan tsulgoms särkeä, kuoria' ja komin suXalny. Paremman selityksen
puutteessa sanavartaloa on pidettävä vanhana ja omaperäisenä. Suomen kirjakie-
lessä haljeta on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 haljeta; SSA 1992 haljeta; Jussila 1998 haljeta.
halko
Sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen ja karjalan halko, vep-
sän haugy vatjan alko, viron halg ja liivin alg. Sana on johdos samasta vartalosta,
josta on muodostettu myös verbi —» haljeta. Suomen kirjakielessä halko on esiinty-
nyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 haljeta; LÄGLW 1991 halko; SSA 1992 haljeta; Jussila 1998 halko.
halla
Sanalla on vastineita kaikissa lähisukukielissä sekä saamessa, esim. inkeroisen ja kar-
jalan halla, vepsän hala, vatjan alla, viron hali, liivin öla ja pohjoissaamen suolani
'kaste, usva, halla'. Sana on vanha balttilainen laina, jota nykyisissä balttilaisissa kie-
lissä vastaa liettuan salnä 'kuura, pieni pakkanen' ja latvian salna 'pakkanen, kuura'.
Suomen kirjakielessä halla on esiintynyt Agricolasta alkaen, samoin hallainen ja hal-
lavuosi.
Thomsen 1869 79 ja 1890 220; SKES 1955 halla; SSA 1992 halla; Jussila 1998 halla.
1 halli 'harmaahylje'
Harmaahyljettä, harmahtavaa eläintä tai väriä merkitsevällä /zflZ/f-sanalla on vasti-
neita useimmissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen halli Valkea, harmaa', vatjan alli
'harmaa', viron hali 'harmaa' ja liivin «/"harmaahylje'. Sama sana on myös suomessa
ja karjalassa koiran nimenä tunnettu Halli. Sana on johdos balttilaisperäisestä lai-
navartalosta —» halla. Suomen kirjakielessä koiraa tarkoittava halli on ensi kertaa
mainittu Jonas Mennanderin runossa vuonna 1699. Harmaapartaista merkitsevä
yhdyssana halliparta on esiintynyt Matias Salamniuksen kalevalamittaisessa runossa
1690.
Ahlqvist 1871 83; Nirvi 1944 166-167; SKES 1955 halli; Koski 1983 175-184; SSA 1992 halli1;
Jussila 1998 halli2, halliparta.
164

2 halli 'rakennustyyppi'
Suurta, avaraa rakennusta tai tilaa merkitsevä halli on lainaa ruotsin sanasta hali.
Suomen kirjakielessä rakennusta merkitsevä halli on ensi kertaa mainittu asiakirja-
tekstissä vuonna 1762.
Hakulinen Vir. 1968 244-245; SSA 1992 halli2; Jussila 1998 halli1.
hallita
Verbin ainoa tarkka vastine on karjalan hallita. Samasta vartalosta johdettu on myös
Inkeroisen hallikkoja. Sanavartalo on vanha germaaninen laina, jolle rekonstruoi-
tua alkumuotoa *%aldan- edustavat mm. saksan halten ja ruotsin halla 'pitää'. Suo-
men kirjakielessä hallita esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista
alkaen.
Lindström 1859 184; Thomsen 1869 115; SKES 1955 hallita; SSA 1992 hallita; Jussila 1998 hallita.
hallitus
Valtion, kunnan, yhtiön tms. ylintä toimeenpanovaltaa käyttävään elimeen viittaava
hallitus on johdos verbistä —» hallita. Suomen kirjakielessä hallitus on esiintynyt
Agricolasta alkaen, ja se on merkinnyt mm. ylimmän vallan käyttöä, esivaltaa sekä
ohjausta, johdatusta, hillitsemistä ja kurissapitoa. Valtiolliseksi termiksi hallitus on
vakiintunut 1700-luvulla. Tältä ajalta ovat peräisin mm. merkitykset 'valtakunta, val-
tio; hallintovirasto'.
Rapola 1960 hallitus; VKS 1985 hallitus.
haloo
Huomion herättämiseksi käytettävä huudahdussana haloo tai halloo on lainaa ruot-
sin sanasta halla. Samaa sanaa käytetään monissa muissakin kielissä, esim. ranskassa
allo ja englannissa halloo. Sanan alkuperä on epäselvä. Sitä on arveltu sekä huutami-
sen ääntä jäljitteleväksi onomatopoeettiseksi sanaksi että noutamista merkitsevän
verbin käskymuodoksi. Meteliä merkitsevä haloo kuuluu samaan yhteyteen, ja sekin
on lainattu ruotsista. Suomalaisena sanana haloo lienee tullut käyttöön 1800-luvun
lopulla, ja sen yleistymiseen on ratkaisevasti vaikuttanut puhelimen keksiminen ja
käyttöönotto. Halloo mainitaan huudahduksena ainakin jo J. A. Hahnssonin ym.
sanakirjassa 1899.
Hellquist 1939 halla; SKES 1955 halloo; Onions 1979 halloo; SSA 1992 haloo.
halpa
Sanalla on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. inkeroisen halva ja viron halb
'huono, paha, ruma'. Vastineita on aiemmin esitetty myös etäsukukielistä, esim.
unkarin siläny vähäarvoinen, halpa, huono', mutta näitä rinnastuksia pidetään
165

nykyään aivan epätodennäköisinä. Itämerensuomen sanavartalo on selitetty ger-
maaniseksi lainaksi, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *salwa-z edustaa mm. norjan
sai 'kalpea, voimaton, heikko, mitätön'. Suomen kirjakielessä halpa on esiintynyt
Agricolasta alkaen.
SKES 1955 halpa; UEW 1988 782; LÄGLW 1991 halpa; SSA 1992 halpa; Jussila 1998 halpa.
haluta
Verbi haluta on johdos sanasta halu, joka puolestaan on johdos samasta germaanis-
peräisestä vartalosta kuin verbi —> halata. Samanlainen johdos haluta on käytössä
myös inkeroisessa ja karjalassa. Suomen kirjakielessä halu on esiintynyt Agricolasta
alkaen. Verbi haluta on ensi kertaa mainittu Westhin tekstissä 1540-luvulla. Agri-
cola ei kuitenkaan ole käyttänyt haluta-vexbvk, ja se on muutenkin ollut harvinainen
ennen 1800-lukua. Samassa merkityksessä on käytetty mm. verbejä halata ja pyy-
tää.
SKES 1955 halu; Hakulinen 1974 KV 54 102-111; Koivulehto Vir. 1974 122-124; VKS 1985
halata, haluta; SSA 1992 halu; Jussila 1998 halu, haluta.
hamara
Kirveen tai veitsen terän selkäpuolta merkitsevällä /zaraara-sanalla on vastine useissa
lähisukukielissä, esim. karjalan ja vatjan hamaray lyydin, vepsän ja eteläviron hamar.
Vastineita on esitetty myös eräistä etäsukukielistä, mutta nämä rinnastukset ovat
äännehistoriallisesti mahdottomia. Itämerensuomen hamara on vanha germaani-
nen laina, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *yamara-z edustaa mm. muinaisnor-
jan hamarr 'kivi, kallio, vasara, kirveenhamara' ja muinaisruotsin hamar, josta on
myöhemmin lainattu suomeen väkivasaraa merkitsevä hamari. Samaan yhteyteen
kuuluu nykyruotsin hammare 'vasara'. Suomen kirjakielessä hamara on ensi kertaa
mainittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637.
Hellquist 1939 hammare; SKES 1955 hamara; UEW 1988 782-783; LÄGLW 1991 hamara; SSA
1992 hamara; Jussila 1998 hamara.
hame
Sanalla on vastine useissa lähisukukielissä, esim. karjalan hameh, vatjan amö, poh-
joisviron ame ja liivin am 'takki; lasten kolttu; naisten paita'. Sana on vanha germaa-
ninen laina, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *%ami-z edustaa mm. muinaisnorjan
hamr 'verho, ulkomuoto'. Samaa juurta, joskin toisella johtimella muodostettu, on
saksan Hemd 'paita'. Suomen kirjakielessä hame on esiintynyt Uppsalan evanke-
liumikirjasta ja Agricolasta alkaen.
Karsten 1915 87; SKES 1955 hame; LÄGLW 1991 hame; SSA 1992 hame; Jussila 1998 hame.
166

hamina
Satamaa merkitsevä hamina on lainaa ruotsin sanasta hamn. Suomen kirjakielessä
hamina on ensi kertaa mainittu vuonna 1690 Christianus Procopoeuksen kirjoitta-
massa ruumissaarnassa.
Renvall 1823 52; Thomsen 1869 69; SKES 1955 hamina; SSA 1992 hamina; Jussila 1998 hamina.
hammas
Sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan ja viron hammas, vepsän
hambaz, vatjan ammaz)& liivin ämbaz. Sana on vanha balttilainen laina, jota nyky-
latviassa vastaa zobs 'hammas; avaimen lehti' ja liettuassa zambas 'reuna, laita, hir-
rennurkka'. Suomen kirjakielessä hammas on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Thomsen 1869 73 ja 1890 246; SKES 1955 hammas; SSA 1992 hammas; Jussila 1998 hammas.
hamppari
Jätkää, sälliä, vetelehtivää epäsiistiä miestä tms. merkitsevä hamppari on slangijoh-
dos sanasta hampuusi, joka on lainaa ruotsin sanasta hamnbuse satamajätkä'. Sanat
kuuluvat arkiseen puhekieleen, kirjakielessä niitä on alettu käyttää 1900-luvun alku-
puolelta lähtien.
Wessman 1956-1957 FmS 17-18 8; SSA 1992 hampuusi.
hamppu
Tärkeää kuitukasvia (Cannabis sativa) tai siitä valmistettua kuitua merkitsevä
hamppu on lainaa ruotsin sanasta hampa. Ruotsin hampa, saksan Hanf, englannin
hemp ja muiden germaanisten kielten vastaavat sanat juontuvat esigermaanisesta
muodosta *kanab-, jota vastaa kreikan kannabis ja tästä lainattu latinan cannabis.
Sanan perimmäinen tausta on tuntematon. Antiikin historioitsija Herodotos, joka
ensimmäisenä eurooppalaisena on maininnut hampun, on kertonut sen viljelyn
juontuvan Skyytiasta, ja tämän perusteella myös hampun nimityksen on arveltu ole-
van peräisin muinaisten skyyttien eli Etelä-Venäjän aroilla eläneiden iranilaisheimo-
jen kielestä. Nykykäsityksen mukaan hamppu on kuitenkin kotoisin Kaakkois-Aasi-
asta. Suomen kirjakielessä hamppu on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Thomsen 1869 116; H. J. Streng 1915 27; SKES 1955 hamppu; Kluge - Mitzka 1960 Henfi SSA
1992 hamppu; Jussila 1998 hamppu.
hamsteri
Lemmikki- ja koe-eläimenä tunnettuun jyrsijään (Mesocricetus auratus) ja sen
sukulaisiin viittaava hamsteri on lainaa ruotsin sanasta hamster, joka puolestaan lie-
nee lainaa slaavilaiselta taholta. Sanasta johdettu verbi hamstra 'kerätä (varastoon),
rohmuta' on lainattu suomeen asussa hamstrata. Hamstereilla on tapana kerätä ja
167

kuljettaa suuret määrät ruokaa poskipusseissaan. Suomen kirjakielessä hamsteri on
ollut käytössä 1800-luvun puolimaista lähtien. Se on mainittu ainakin jo Daniel Euro-
paeuksen sanakirjassa 1853 osana yhdyssanaa hamsterirotta. Tätä ennen samasta
eläimestä on käytetty mm. nimityksiä isohiiri tai peltohiiri. Verbi hamstrata on tullut
käyttöön 1900-luvun alkupuolella.
Hellquist 1939 hamster.
hana
Tynnyrin, vesijohdon tms. sulkulaitetta tai eräiden ampuma-aseiden lukon vasa-
ramaista osaa merkitsevä hana on lainaa ruotsin sanasta hane 'pyssyn hana', joka
on etymologisesti sama sana kuin kukkoa merkitsevä hane. Vanhanaikaisen pyssyn
hana on muistuttanut muodoltaan kukon päätä. Hanaa, säädintä, nappulaa tms.
merkitsevä arkissävyinen hanikka juontuu saman kukkoa merkitsevän sanan demi-
nutiivisesta johdoksesta hanik. Ruotsin sanat ovat peräisin alasaksasta. Suomen kir-
jakielessä hana on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637, ja
hanikka on mainittu Kustaa Renvallin sanakirjassa 1823.
H. J. Streng 1915 28; SKES 1955 hana, hanikka; SSA 1992 hana, hanikka; Jussila 1998 hana.
hangata
Verbin vastineita ovat inkeroisen ja karjalan hankata. Alkuperä on epäselvä. Verbiä
on arveltu johdokseksi sanasta —» hanka, mutta merkityssuhdetta ei ole pystytty tyy-
dyttävästi selittämään. Suomen kirjakielessä hangata on ensi kertaa mainittu Krist-
frid Gananderin sanakirjassa 1786.
Lönnrot 1874 106; SSA 1992 hangata; Jussila 1998 hangata.
hanhi
Sanalla on liiviä lukuun ottamatta vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan
hanhi, vepsän hanöh, vatjan ano ja viron hani. Sana on vanha balttilainen laina, jota
vastaavat esim. muinaispreussin sansyja. latvian zoss. Suomen kirjakielessä hanhi on
esiintynyt Agricolasta alkaen.
Thomsen 1869 83 ja 1890 247; SKES 1955 hanhi; SSA 1992 hanhi; Jussila 1998 hanhi.
hankala
Vaikeaa, vaivalloista yms. merkitsevä hankala on johdos sanasta hanka. Hanka-
sanalla on varmoja vastineita ainoastaan eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan
hanka ja viron monikollinen murresana angad, joka tarkoittaa veneeseen hankai-
miksi kiinnitettyjä renkaita. Sanavartaloa on arveltu sekä vanhaan omaperäiseen
sanastoon kuuluvaksi että germaaniseksi lainaksi, mutta molemmissa selityksissä
on ongelmia. Rakenteen ja merkityksen puolesta sana voisi hyvin kuulua omaperäi-
168

seen sanastoon, mutta etäsukukielten puolelta ainoa mahdollinen vastine on unka-
rin äg 'oksa, haara'. Suomen kirjakielessä hanka on ensi kertaa mainittu vuonna
1677 Anders Keksin kirjoittamassa runossa, hankala on mainittu niiden lisäysten
joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan
1770-luvulla.
SKES 1955 hanka; UEW 1988 496; LÄGLW 1991 hanka; SSA 1992 hanka, hankala; Jussila 1998
hanka, hankala.
hanki
Sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan hanki, vepsän harjgy vatjan
antsiy viron hang ja liivin arjg. Sanavartalon alkuperä on tuntematon. Rakenteensa
ja merkityksensä puolesta sana voisi kuulua ikivanhaan omaperäiseen sanastoon,
mutta etäsukukielten vastineet puuttuvat. Suomen kirjakielessä hanki on ensi kertaa
mainittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637.
SKES 1955 hanki; SSA 1992 hanki; Jussila 1998 hanki.
hankkia
Verbin vastineita ovat karjalan hankkie ja viron hankida 'puuhailla; parantaa; hank-
kia\ Sanavartalon alkuperä on toistaiseksi tuntematon. Rakenteensa perusteella ver-
biä on arveltu johdokseksi, mutta sopivaa kantasanaa ei tunneta. Vanhoissa oma-
peräisissä perussanoissa ei tiettävästi ole ollut kolmen konsonantin yhtymiä, joten
hankkia-verbi tuskin sellaisenaan voi olla ikivanha. Myös lainaselitys olisi sekä ään-
nerakenteen että levikkiseikkojen perusteella arvioiden mahdollinen, jopa todennä-
köinen. Hyväksyttävää lainaetymologiaa ei kuitenkaan ole esitetty. Suomen kirjakie-
lessä hankkia on ensi kertaa mainittu vuonna 1762 Henrik Lyran laatimassa sururu-
nossa. Samasta kannasta johdettu, nykyään jo vanhanaikaiseksi katsottava hankita
on esiintynyt kirjakielessä Agricolasta alkaen.
SKES 1955 hankkia; Hakulinen 1979 319; VKS 1985 hankkia; LÄGLW 1991 hankkia; SSA 1992
hankkia; Jussila 1998 hankita, hankkia.
hanko
Sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan hanko, vepsän harjg, vatjan
atjgo, viron hang ja liivin arjg. Itämerensuomen hanko on johdos sanasta —» hanka.
Suomen kirjakielessä hanko on ensi kertaa mainittu vuoden 1642 Raamatussa.
SKES 1955 hanko; SSA 1992 hanko; Jussila 1998 hanko.
hansikas
Hansikas on mukaillen lainattu ruotsin sanasta handske 'käsine'. Sana on muo-
dosteltu omaperäisen johdoksen kaltaiseksi. Saman sanan toinen, ruotsin muotoa
paremmin vastaava variantti on hanska. Suomen kirjakielessä hanska on ensi kertaa
169

mainittu ratsumiesten vaatettamista koskevassa asetuksessa vuonna 1729. Hansikas
on esiintynyt Daniel Europaeuksen sanakirjassa 1853.
Renvall 1823 53; SKES 1955 hansikas; SSA 1992 hansikas; Jussila 1998 hanska.
hantlankari
Apumiestä merkitsevä hantlankari tai hanslankari on lainaa ruotsin sanasta hant-
langare apuri, kätyri, apumies1. Ruotsin sana on lainaa saksasta ja tarkoittaa sanan-
mukaisesti henkilöä, joka ojentaa (auttavan) kätensä. Arkiseen puhekieleen kuuluva
hantlankari on esiintynyt kirjakielessä 1900-luvun alkupuolelta lähtien.
Hellquist 1939 hantlangare; SSA 1992 hantlankari.
hanttimies
Alun perin apulaista merkitsevä hanttimies on muodostettu yhdistämällä ruotsalais-
peräisen hantlankari-saxian alkuosa vanhastaan tuttuun perusosaan. Koska apulai-
nen on mestarin rinnalla toisarvoinen tekijä, hantti on saanut merkityksen Vähä-
arvoinen'. Suomen kirjakielessä hanttimies on esiintynyt 1900-luvun alkupuolelta
lähtien.
SSA 1992 hantlankari.
hapan
Sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä, esim. karjalan hapan, vatjan apoo,
viron hapu, liivin appön, ersämordvan tsapamo ja marin söpö. Epävarmoja vastineita
on esitetty myös ugrilaiskielistä, esim. unkarin savanyu. Sanavartalo lasketaan van-
haan omaperäiseen sanastoon kuuluvaksi, ja sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstru-
oitu *tsappa-. Suomen kirjakielessä hapan on esiintynyt Agricolasta alkaen, samoin
siitä johdettu happamaton.
SKES 1955 hapan; UEW 1988 54; SSA 1992 hapan; Jussila 1998 hapan, happamaton.
happi
Ikivanhan omaperäisen hapan-sznan pohjalta muodostettu happi on Julius Kroh-
nin esittämä uudissana vuodelta 1862. Esikuvana ovat olleet muiden kielten vastaa-
vat sanat, esim. ruotsin syre 'happi' kuuluu yhteen hapanta merkitsevän swr-sanan
kanssa.
Hellquist 1939 syre; SKES 1955 hapan; Rapola 1960 happi; SSA 1992 hapan.
happo
Ikivanhasta omaperäisestä /zopan-sanasta johdettu happo merkitsee murresanana
mm. hapattavaa ainetta tai happamuutta. Sana on otettu uusissa merkityksissä kir-
170

jakieliseen käyttöön 1800-luvulla. Volmari Kilpinen on käyttänyt /zoppo-sanaa oksi-
din merkityksessä vuonna 1844 ja Samuel Roos on käyttänyt sitä hapen nimityksenä
vuonna 1845. Nykymerkitys on mainittu ensi kertaa Daniel Europaeuksen sanakir-
jassa 1853.
SKES 1955 hapan; Rapola 1960 happo; SSA 1992 hapan.
harakka
Sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan harakka, vepsän harag,
vatjan araga, viron harakas ja liivin arägöz. Sana on vanha balttilainen laina, jota
muinaispreussissa vastaa sarke ja liettuassa sarka, Suomen kirjakielessä harakka on
ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637.
Thomsen 1890 221; SKES 1955 harakka; SSA 1992 harakka; Jussila 1998 harakka.
harava
Sanalla on vastine useissa lähisukukielissä, esim. karjalan ja vatjan harava ja vepsän
harau. Harava on johdos sanasta hara, jolla on etymologisia vastineita lähisukukiel-
ten lisäksi myös saamessa ja märissä. Hara lasketaan kuuluvaksi vanhaan omaperäi-
seen sanastoon, ja sanavartalon alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *sara. Suo-
men kirjakielessä harava on esiintynyt Agricolasta alkaen. Kantasana hara on ensi
kertaa mainittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637.
SKES 1955 hara, harava; UEW 1988 783; SSA 1992 hara, harava; Jussila 1998 hara, harava.
harja
Sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan harja, vepsän hafj, vatjan
arja, viron hari ja liivin öfa. Sana on vanha balttilainen laina, jota lainanantajataholla
vastaavat mm. liettuan serys sian harjas' ja latvian monikollinen san 'harjakset, jou-
het, hevosen harja; karva'. Eläimen harjasten tai jouhien merkitys on alkuperäinen,
mutta itämerensuomessa sama sana viittaa myös katon harjaan. Oljista tai ruo'osta
valmistetun katon harja muistuttaa suuresti hevosen harjaa, joka on samalla hevosen
korkein kohta. Suomen kirjakielessä harja on sekä harjaksen että korkeimman koh-
dan merkityksessä esiintynyt Agricolasta alkaen. Merkityksessä 'harjausväline, suka'
harja on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637.
Thomsen 1869 80 ja 1890 222; SKES 1955 harja; SSA 1992 harja; Jussila 1998 harja.
harjoitella
Verbi on johdos samasta vartalosta kuin esim. harjaantua, harjautua ja harjoitus.
Saman vartalon johdoksia on myös lähisukukielissä, esim. karjalan harjavuo 'har-
jautua', vepsän hafgata 'harjoittaa' ja viron murteellinen harjada 'tottua'. Suomen
harjoitella-verbiUä on tarkka vastine karjalassa. Johdosten kantavartalon asu näyt-
171

tää olevan *harja, mutta vartalon alkuperä on epäselvä. Ei ole mahdotonta, että se
kuuluisi etymologisesti yhteen balttilaisperäisen sukaa merkitsevän —» harja-sanan
kanssa; esim. virossa on sanasta hari 'harja, suka' muodostetulla johdoksella harida
myös merkitys sivistää, puhdistaa, viljellä'. Suomen kirjakielessä sekä harjoitella että
tämän välitön kantasana harjoittaa ovat esiintyneet Agricolasta alkaen.
SKES 1955 harjaantua; SSA 1992 harjaantua^ harjoittaa; Jussila 1998 harjoittaa^ harjoitella.
harju
Pitkänomaista sora- tai hiekkaselännettä merkitsevällä harju-sanana on tarkka vas-
tine karjalassa. Harju on johdos korkeinta kohtaa merkitsevästä —» /zar/a-sanasta.
Suomen kirjakielessä harju on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa
1745-
SKES 1955 harja; SSA 1992 harju; Jussila 1998 harju.
harjus
Toiselta nimeltään harrina tunnettua lohikalaa (Thymallus) merkitsevällä harjus-
sanalla on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. karjalan ja viron harjus ja vepsän
hafgos. Sanaa on joskus arveltu germaaniseksi lainaksi, mutta ilmeistä kuitenkin on,
että se on johdos sanasta —> harja. Harjuksen erikoistuntomerkki on huomattavan
kookas selkäevä. Suomen kirjakielessä harjus on ensi kertaa mainittu Daniel Jus-
leniuksen sanakirjassa 1745.
Lönnrot 1874 113; Liden 1891 PBB 15 509-511; SKES 1955 harjus; LÄGLW 1991 harjus; SSA
1992 harjus; Jussila 1998 harjus.
harkita
Perusteellista ajattelua ja pohtimista merkitsevä harkita on johdos murresanasta
harkkiy joka merkitsee mm. haraa tai haarukkapäistä perunannostokuokkaa. Myös
harkita-verbi esiintyy murteissa, ja se merkitsee miettimisen lisäksi mm. haraamista
tai vedestä naaraamista. Har/cfci-sanalla on vastineita useissa lähisukukielissä, mutta
harkita-verbi on syntynyt suomen itsenäisen kehityksen aikana. Suomen kirjakie-
lessä harkita on ensi kertaa mainittu Antti VVikmanin käsikirjoitukseksi jääneessä
sanakirjassa 1829.
SKES 1955 harkki; Rapola 1960 harkita; Hakulinen 1979 263, 264; SSA 1992 harkki.
harkko
Murteissa kappaletta, möhkälettä. lohkaretta, terttua, rypälettä yms. merkitsevä
harkko tai harkku on todennäköisesti johdos samasta vartalosta, jota edustaa myös
kuokkaa tai haraa merkitsevä harkki (—» harkita). Myös harkko-sanalla on mur-
teissa piikikkään tai haaraisen työvälineen tai perunakuokan merkitys. Sanavartalon
172

perimmäinen alkuperä on tuntematon. Suomen kirjakielessä harkko on ensi kertaa
mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745 takkiraudan eli harkkoina olevan
raakaraudan merkityksessä.
SKES 1955 harkko; SSA 1992 harkko; Jussila 1998 harkko.
harmaa
Sanalla on vastine useissa lähisukukielissä ja saamessa, esim. karjalan harmoa, vatjan
armaa, viron murteellinen arm ja venäjänsaamen siermag. Sana on vanha balttilai-
nen laina, jota nykyliettuassa edustaa sarvas ja latviassa sirms. Suomen kirjakielessä
harmaa on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Thomsen 1890 223; SKES 1955 harmaa; Koski 1983 189-199; SSA 1992 harmaa; Jussila 1998
harmaa.
harmi
Mielipahaa, närkästystä tai suuttumusta merkitsevä harmi on lainaa ruotsin sanasta
harm. Sama sana on lainattu myös karjalaan ja viroon. Suomen kirjakielessä harmi
on suuttumuksen merkityksessä ensi kertaa mainittu vuonna 1622 Carolus Picto-
riuksen virsirunossa.
Renvall 1823 56; Karsten 1934 FmS 2 117; SKES 1955 harmi; SSA 1992 harmi; Jussila 1998 harmi.
harppu
Suurta näppäiltävää kielisoitinta merkitsevä harppu on lainaa ruotsin sanasta harpa.
Suomen kirjakielessä harppu on esiintynyt Agricolasta alkaen osana yhdyssanaa har-
punkieliy ja itsenäisenä sanana se on ensi kertaa mainittu Jaakko Finnon virsikirjassa
1583. Kansankielessä /zarppw-sanalla on voitu viitata myös muihin soittimiin, mm.
kanteleeseen tai huuliharppuun.
Renvall 1823 56; H. J. Streng 1915 28; SKES 1955 harppu; SSA 1992 harppu; Jussila 1998 harppu.
harppuuna
Väkäkärkistä keihään tapaista heitto- tai pistoasetta merkitsevä harppuuna on toden-
näköisesti lainaa ruotsin sanasta harpun, joka puolestaan hollannin harpoen-sanan
välityksellä juontuu ranskan sanasta harpon. Tämä on johdos germaanisperäisestä
kynttä merkitsevästä sanasta harpe. Suomen kirjakielessä harppuuna on tullut käyt-
töön 1800-luvulla. Sana mainitaan asussa harpuuni Albin Stjerncreutzin merisana-
kirjassa 1863.
Helquist 1939 harpun; Hahmo 1994 GA 334.
173

harras
Sanan ainoa tarkka vastine on viron harras. Karjalassa harras esiintyy kantana eräissä
johdoksissa, mm. hartahasti 'hartaasti, harvaan'. Sana on vanha germaaninen laina,
jolle rekonstruoitua kantaskandinaavista alkumuotoa *hardaz edustaa mm. nyky-
ruotsin härd 'kova'. Sana on alun perin merkinnyt kovaa, lujaa tai ankaraa, ja se on
saanut vasta uskonnollisessa kielessä antaumuksellisen, innokkaan tai uutteran mer-
kityksen. Suomen kirjakielessä harras on esiintynyt Agricolasta alkaen merkityksessä
'kova'. Nykymerkitys on kehittynyt vähitellen vasta 1700-luvulle tultaessa.
Thomsen 1869 116; SKES 1955 harras; Vartiainen 1988 196-199; LÄGLW 1991 harras; SSA 1992
harras; Jussila 1998 harras.
harrastaa
Kiinnostavan asian parissa puuhailemista merkitsevä harrastaa on johdos sanasta
—» harras. Myös virossa on käytössä vastaava verbi harrastada. Suomen kirjakielessä
harrastaa on esiintynyt Agricolasta alkaen merkityksessä 'tavoitella'. Harrastus on
ensi kertaa mainittu Daniel Europaeuksen sanakirjassa vuonna 1853.
SKES 1955 harras; Rapola 1960 harrastus; SSA 1992 harras; Jussila 1998 harrastaa.
harsia
Harvoin pistoin tehtävää ja väliaikaiseksi tarkoitettua ompelua merkitsevällä harsia-
verbillä ei ole vastineita sukukielissä. Se on johdos samasta vartalosta, josta on muo-
dostettu myös ohutta kangasta merkitsevä harso ja ohutta, hataraa merkitsevä adjek-
tiivi harsu. Saman vartalon johdoksia on myös karjalassa, esim. harsie 'harvahko',
harsistua 'harventua'. Sanavartalon alkuperä on tuntematon. Suomen kirjakielessä
harsia ja harsu on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa. Harso on
tullut kirjakieleen vasta 1800-luvun lopulla.
SKES 1955 harsia; SSA 1992 harsia; Jussila 1998 harsia, harsu.
hartia
Käsivarren kiinnittymiskohtaa vartalossa merkitsevällä hartia-sanalla on vastineita
eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan hartie ja vepsän monikollinen hardod. Viron
murteellinen arde saattaa olla lainaa suomesta. Hartia on vanha germaaninen laina,
jolle rekonstruoitua kantaskandinaavista alkumuotoa *hardiä- edustaa mm. nyky-
ruotsin murteellinen härd lapaluu'. Suomen kirjakielessä hartia on esiintynyt Agri-
colasta alkaen. Adjektiivi hartiakas on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen
sanakirjassa 1745.
Thomsen 1869 116; Karsten 1915 130; SKES 1955 hartia; LÄGLW 1991 hartia; SSA 1992 hartia;
Jussila 1998 hartia.
174

hartsi
Etenkin havupuiden pihkasta saatavaa lämmössä sulavaa ainetta merkitsevä hartsi
on lainaa ruotsin sanasta harts 'hartsi, pihka', joka puolestaan juontuu saksan
sanasta Harz. Suomen kirjakielessä hartsi on ensi kertaa mainittu vuoden 1751 alma-
nakassa.
Hellquist 1939 harts; SKES 1955 hartsi; SSA 1992 hartsi; Jussila 1998 hartsi.
harva
Sanalla on varma vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan harva, vepsän ja
viron harv> vatjan arva ja liivin ora. Mahdollisia vastineita on esitetty myös etäsu-
kukielistä, esim. ersämordvan tsuro ja hantin turöp. Rinnastukset ovat kuitenkin
äännehistoriallisista syistä epävarmoja. Joka tapauksessa sanaa on arveltu ikivan-
haan omaperäiseen sanastoon kuuluvaksi, ja sanavartalon alkuperäiseksi asuksi on
rekonstruoitu *sorwa. Suomen kirjakielessä harva on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 harva; UEW 1988 502; SSA 1992 harva; Jussila 1998 harva.
hatara
Löyhää, harvaa, ravistunutta yms. merkitsevällä fiötara-sanalla on vastine ainoastaan
karjalassa. Sanan alkuperä on toistaiseksi epäselvä. Sitä on arveltu vanhaksi germaa-
niseksi lainaksi, mutta tämä selitys on merkityserojen takia epätodennäköinen. Toi-
sen selitysvaihtoehdon mukaan hatara on johdos murresanasta hata, joka merkitsee
mm. ensi orasta tai pientä kortetta muistuttavaa kasvia. Tämä /tata-sana saattaa olla
germaaninen laina. Hyvin kapealehtistä valkokukkaista kohokkikasvia merkitsevä
hatikka (Spergula) on joka tapauksessa germaaninen lainasana, jonka muinaisnor-
jalainen vastine haddr merkitsee naisen hiusta. Suomen kirjakielessä hatara on ensi
kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745 ja hatikka Kristfrid Ganande-
rin sanakirjassa.
SKES 1955 hata, hatara; LÄGLW 1991 hata, hatara, hatikka; SSA 1992 hata> hatara; Jussila 1998
hatara, hatikka.
hattara
Jalkarättiä merkitsevällä /latera-sanalla on vastineita itäisissä lähisukukielissä, esim.
karjalan hattara ja vepsän hattar. Vastineita on esitetty myös etäsukukielistä, ja näi-
den nojalla sanan on arveltu kuuluvan vanhaan omaperäiseen sanastoon. Vastineet
ovat kuitenkin äännehistoriallisista syistä aivan epävarmoja. Toisaalta sana on seli-
tetty vanhaksi germaaniseksi lainaksi, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *hap(a)rö
edustaa muinaisyläsaksan hadara 'riepu, repale'. Repaleista poutapilveä merkitsevä
hattara on syntynyt jalkarättiä merkitsevän sanan vertauskuvallisesta käytöstä. Suo-
men kirjakielessä hattara on pilven merkityksessä esiintynyt jo Agricolan kielessä
175

asussa hatara. Jalkarättiä merkitsevä hattara on mainittu G. E. Eurenin sanakirjassa
1860.
SKES 1955 hattara1; LÄGLW 1991 hattara; SSA 1992 hattara1, hattara2; Jussila 1998 hattara.
hattu
Sanalla on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen, karjalan ja vatjan
hattu sekä viron murteellinen hatt 'naisenlakki, huppu'. Sana on lainaa germaani-
selta taholta, mutta lainan ikää on mahdotonta määritellä tarkasti, sillä lainalähteeksi
sopivia sanoja on germaanisissa kielissä nykyruotsin /xatt-sanasta aina kantagermaa-
niin asti. Suomen kirjakielessä hattu on ensi kertaa mainittu herra Martin maanlain
suomennoksessa vuoden 1570 tienoilla.
Renvall 1823 58; Thomsen 1869 116; SKES 1955 hattu; LÄGLW 1991 hattu; SSA 1992 hattu; Jus-
sila 1998 hattu.
hauis
Käsivarren koukistajalihasta merkitsevä hauis on johdos kalan nimityksestä —>
hauki. Murteissa ja vanhassa kirjakielessä esiintyy samassa merkityksessä myös mm.
yhdyssana haukiliha ja johdos haukiainen. Lihas on suorana jossain määrin hauen
muotoinen. Suomen kirjakielessä hauis on tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuolis-
kolla, aluksi alkuosana yhdyssanassa hauislihas.
SKES 1955 hauki; SSA 1992 hauki.
haukata
Verbillä on vastine useimmissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen ja karjalan hau-
kata, vepsän haukaita ja viron haugata. Verbi on johdos haukkaamisen ääntä ja lii-
kettä kuvaavasta äänteellisesti motivoidusta vartalosta. Suomen kirjakielessä haukata
on ensi kertaa mainittu Erasmus Rotterdamilaisen Kullaisen kirjan suomennoksessa
vuonna 1670.
SKES 1955 haukata; SSA 1992 haukata; Jussila 1998 haukata.
hauki
Sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan hauku vepsän haug, vatjan
autsU viron haug ja liivin aig. Sana on selitetty hyvin vanhaksi lainaksi slaavilaiselta
taholta. Kantaslaavilaiseksi alkumuodoksi on rekonstruoitu *sc(j)aukä, jota nykyve-
näjässä vastaa leuka. Myös balttilaista lainaetymologiaa on ehdotettu, mutta tämä
selitys sisältää monia hypoteettisia kohtia. Suomen kirjakielessä hauki on ensi kertaa
mainittu vuonna 1593 Kaarle-herttuan suomenkielisessä kirjeessä, jossa määriteltiin
erilaisten ruokatavaroiden hintoja.
176

SKES 1955 hauki; Koivulehto 1990 151; Viitso 1990 143; SSA 1992 hauki; Jussila 1998 hauki; Koi-
vulehto 1999 VM 10; Liukkonen 1999 40-42.
haukka
Teräväkatseisiin, käyränokkaisiin petolintuihin viittaavalla haukka-sanalla, on vas-
tine useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen ja karjalan haukka, vepsän habuk ja
viron haugas. Sana on vanhastaan tunnettu germaaninen laina, jolle rekonstruoitua
alkumuotoa *habuka-z edustaa mm. nykyruotsin hök. Suomen kirjakielessä haukka
on ensi kertaa mainittu Eerik Sorolaisen postillassa 1621.
SKES 1955 haukka; LÄGLW 1991 haukka; SSA 1992 haukka; Jussila 1998 haukka1.
haukkua
Verbillä on vastine liiviä lukuun ottamatta kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan
haukkuo, vepsän haukkuda, vatjan aukkua ja viron haukuda. Verbi on johdos koiran
ääntelyä jäljittelevästä äänteellisesti motivoidusta vartalosta. Myös moittimisen mer-
kityksessä verbillä on vastineita sukukielissä, ja tämä selittyy verbin vertauskuvalli-
seksi käytöksi. Suomen kirjakielessä haukkua on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 haukkua; SSA 1992 haukkua; Jussila 1998 haukkua.
haukotella
Verbille on esitetty vastineita useimmista lähisukukielistä, mutta nämä vastaavat tar-
kalleen ottaen suomen murteissakin tunnettua, samaa merkitsevää haikotella-verbiä,
esim. karjalan haikotella, vepsän haikostadekse, vatjan aigutölla ja viron haigutada.
Verbi on johdos haukotuksen ääntä jäljittelevästä vartalosta. Suomen variantti hau-
kotella on mahdollisesti syntynyt —» haukata-verbin ja tämän haukkoa-johdoksen
vaikutuksesta. Suomen kirjakielessä haukotella on ensi kertaa mainittu tulkkisana-
kirjassa Variarum rerum vocabula vuonna 1644.
SKES 1955 haukotella; SSA 1992 haukotella; Jussila 1998 haukotella.
hauli
Haulikon patruunoissa käytettäviä pieniä metallikuulia merkitsevä hauli on lainaa
muinaisruotsin sanasta haghl, jota nykyruotsissa vastaa hagel. Tämä on alun perin
merkinnyt raetta tai pientä kiveä. Suomen kirjakielessä hauli on ensi kertaa mainittu
Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
Setälä 1912-1913 FUF 13 364; Hellquist 1939 hagel; SKES 1955 hauli; SSA 1992 hauli; Jussila
1998 hauli.
177

hauras
Sanalla on vepsää lukuun ottamatta vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan
hapras, vatjan abraz, viron habras ja liivin dbbörz. Sanan rakenne viittaa lainaperäi-
syyteen, ja se onkin selitetty vanhaksi germaaniseksi lainaksi, jolle rekonstruoitua
alkumuotoa *saura-z edustaa muinaisnorjan saurr 'lika, loka'. Merkityseron vuoksi
tämä selitys on kuitenkin katsottava aivan epävarmaksi. Suomen kirjakielessä hauras
on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 hauras\ Koivulehto Vir. 1979 276; LÄGLW 1991 hauras; SSA 1992 hauras; Jussila
1998 hauras.
hauska
Sanalle ei tunneta varmoja etymologisia vastineita sukukielistä, karjalan hauska
saattaa olla lainaa suomesta. Nykymerkityksen lisäksi /iawsfca-sanalla näyttää van-
hastaan olleen myös merkitys 'nopeasti kuluva, turha; tuhlaavainen', murteellisena
myös 'haaska'. Sen on arveltu etymologisesti kuuluvan yhteen /zo/a-vartalon kanssa,
jonka muita johdoksia ovat mm. hajaantua, —» hajota, hajottaa, ilmeisesti myös —>
haaska ja mahdollisesti —> haju ja haista. Suomen kirjakielessä hauska on ensi kertaa
mainittu Laurentius Petrin hartauskirjassa vuonna 1644 nopeasti kuluvan merkityk-
sessä. Hupaisan merkityksessä sana on mainittu Henrik Florinuksen sananlaskuko-
koelmassa vuonna 1702.
SKES 1955 haja, hauska; Turunen Vir. 196, erit. 318; SSA 1992 hauska; Jussila 1998 hauska.
hauta
Alun perin kuoppaa merkitsevällä /zawta-sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä,
esim. karjalan hauta, vepsän ja viron haud, vatjan auta ja liivin öda. Saamesta vasti-
neeksi on esitetty tervahautaa merkitsevä saude. Sana on vanha germaaninen laina,
jolle rekonstruoitua alkumuotoa *sau]pa-z edustaa mm. muinaisenglannin seap
'kuoppa, hauta, kaivo, lähde, vesikuoppa'. Suomen kirjakielessä hauta on esiintynyt
Uppsalan evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen.
SKES 1955 hauta; Koivulehto Vir. 1976 35-37; LÄGLW 1991 hauta; SSA 1992 hauta; Jussila 1998
hauta.
hautoa
Verbillä on vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan hautuo, vepsän hautta,
vatjan autoa, viron haududa ja liivin oudö. Alkuperä on kiistanalainen. Verbi voi
olla johdos alun perin kuoppaa merkitsevästä sanasta —> hauta, ja sen alkuperäinen
merkitys olisi tällöin 'kuumennetussa kuopassa hauduttaminen tai paistaminen'.
Esimerkiksi hautanauris on ollut tällaista maakuopassa hauduttamalla valmistet-
tua ruokaa. Toisaalta verbille on esitetty myös balttilainen lainaetymologia, jonka
mukaan sana olisi samaa juurta kuin latvian sautet 'hautoa, piestä'. Ensin mainitulla
178

selityksellä on nykyään enemmän kannatusta. Suomen kirjakielessä hautoa on esiin-
tynyt Agricolasta alkaen.
Lönnrot 1874 124; Kalima 1936 97; SKES 1955 hautoa; SSA 1992 hautoa; Jussila 1998 hautoa.
havaita
Verbillä on tarkka vastine vain inkeroisessa, jossa havaita merkitsee 'herätä'. Samaan
etymologiseen yhteyteen kuuluu myös suomen heräämistä merkitsevä johdos havah-
tua, jonka vastineita ovat mm. karjalan havaittsuo ja vatjan havahtua. Nämä kumpi-
kin merkitsevät 'herätä'. Sanavartalo on vanha germaaninen laina, jolle rekonstruoi-
tua alkumuotoa *xawe(ja)n- edustaa norjan murteellinen haa 'havaita, tajuta'. Suo-
men kirjakielessä havaita on esiintynyt Agricolasta alkaen sekä merkityksessä 'huo-
mata, nähdä, panna merkille, todeta' että 'herätä, havahtua', joskin näistä edellinen
on ollut monin verroin yleisempi. Havahtua-verbin välittömäksi kantasanaksi sopiva
havahtaa on mainittu Kristfrid Gananderin kirjoittamassa häärunossa vuonna 1766,
mutta havahtua on tullut käyttöön vasta 1800-luvun puolella.
SKES 1955 havaita, havata; Koivulehto Vir. 1974 113 alav. 2; VKS 1985 havaita; LÄGLW 1991
havaita; SSA 1992 havaita; Jussila 1998 havahtaa, havaita.
haveri
Merivahinkoa merkitsevä haveri on lainaa ruotsin sanasta haveri. Samasta lähteestä
on lainattu onnettomuutta tai vahinkoa yleisemminkin merkitsevä —> haaveri. Suo-
men kirjakielessä sana on ensi kertaa mainittu Albin Stjerncreutzin merisanakirjassa
1863.
Setälä 1910-1911 FUF 10 122; Hellquist 1939 haveri; SSA 1992 haaveri.
havista
Verbillä on tarkka vastine ainoastaan karjalassa, jossa hovissa merkitsee mm. suhista,
humista; kiitää; kerskailla; mellakoida'. Sana on johdos äänteellisesti motivoidusta,
suhisevaa tai kohisevaa ääntä jäljittelevästä vartalosta. Samantapaisia, mutta ilmei-
sesti erikseen syntyneitä sanoja on muissakin kielissä. Suomen kirjakielessä havista
on ensi kertaa mainittu vuoden 1642 Raamatussa. Johdos havina on kuitenkin esiin-
tynyt jo Agricolan kielessä.
SKES 1955 havista; SSA 1992 havista; Jussila 1998 havina, havista.
havu
Havupuun oksaa, murteissa myös tällaisesta valmistettua uuniluutaa merkitsevällä
hflvw-sanalla on vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen ja karjalan
havu, vepsän habu, vatjan avu ja liivin o'u. Viron murteellinen johdos hapus mer-
kitsee neulasta. Sana on selitetty vanhaksi balttilaiseksi lainaksi, jota nykyliettuassa
179

vastaa zäbas 'oksa, risu' ja latviassa zabä 'vitsa, varpa'. Suomen kirjakielessä havu on
ensi kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on teh-
nyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
Kalima 1936 99; SKES 1955 havu; SSA 1992 havu; Jussila 1998 havu.
he
Ikivanhalla persoonapronominilla he on etymologisia vastineita sekä lähi- että etäsu-
kukielissä, esim. karjalan hyö, vepsän hö t. he, pohjoissaamen 5//, ersämordvan siri,
mansin tän ja hantin teg. Monissa sukukielissä ja myös suomen murteissa käyte-
tään varsinaisen persoonapronominin asemesta ne- tai «Mo-tyyppistä pronominia.
Etäsukukielten vastineet osoittavat /ie-pronominin olleen alun perin s-alkuinen,
mutta sekä vokaalin että mahdollisten pääteainesten, esim. monikon tunnuksen,
rekonstruointi on hankalaa. Tämä on tyypillistä pronomineille, jotka yleensä ovat
ikivanhoja, lyhyitä ja äännesuhteiltaan epäsäännöllisiä. Mahdollisesti sekä —» hän
että he ovat samasta pronominivartalosta muodostettuja. Suomen kirjakielessä he
on esiintynyt Uppsalan evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen. Samoissa lähteissä
esiintyy myös pronominin itämurteinen variantti hyöy joka ei ole jäänyt kirjakieleen
pysyvästi.
SKES 1955 he; UEW 1988 454; SSA 1992 he; Jussila 1998 he, hyö.
hede
Siitepölyä kehittävää kukan siitoslehteä merkitsevällä fcede-sanalla ei ole vastineita
sukukielissä. Suomen nykymurteissakaan ei frede-sanaa tunneta, vaan siellä esiin-
tyy rinnakkaisasu heide. Tämä edustaa sanan alkuperäisempää muotoa, sillä hede tai
heide on johdos rukiin tai ohran kukkimista merkitsevästä verbistä heitiä, jolla on
vastineita useissa lähisukukielissä ja joka on selitetty vanhaksi balttilaiseksi lainaksi.
Suomen kirjakielessä hede on nykymerkityksessään otettu käyttöön Elias Lönnrotin
ehdotuksesta vuonna 1859.
SKES 1955 heitiä; Rapola 1960 hede; SSA 1992 hede.
hedelmä
Syötävää, siemeniä sisältävää kasvinosaa merkitsevällä /zede/mä-sanalla on likimää-
räisiä vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. vatjan edjölmo 'rukiin siitepöly', viron
öilme 'kukka, kukinto' ja liivin edröm 'kukka'. Sanalla on runsaasti variantteja sekä
virossa että suomessa, jossa sanan murremuotoja ovat mm. heidermä, heilmä, hei-
lima, hielimä ja hielma. Nämä ovat johdoksia samasta, balttilaisperäiseksi selitetystä
lainavartalosta kuin —» hede, heitiä ja heilimöidä. Suomen kirjakielessä hedelmä on
esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 heitiä; SSA 1992 hedelmäy heitiä; Jussila 1998 hedelmä.
180

hehkua
Verbillä on vastine eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan hehkuo, viron öhkua ja lii-
vin Vgö. Sanavartalon alkuperää ei ole varsinaisesti selvitetty, mutta todennäköisesti
se on äänteellisesti motivoitu omaperäinen muodoste. Suomen kirjakielessä hehkua
on esiintynyt Agricolasta alkaen, samoin siitä johdettu hehkuttaa.
SKES 1955 hehkua; Hakulinen 1979 292; SSA 1992 hehkua; Jussila 1998 hehkua, hehkuttaa.
hehtaari
Pinta-alan mittayksikköä merkitsevä hehtaari on lainaa ruotsin sanasta hektar, joka
puolestaan on lainaa ranskan sanasta hectare. Tämä on alkuaan yhdyssana, jonka
alkuosa hect- on saatu kreikan lukusanasta hekatön '100' ja jälkiosa on vanha mitta-
yksikön nimitys are aari'. Hehtaari merkitsee sananmukaisesti '100 aaria'. Kymmen-
järjestelmään perustuvat mittayksiköt on otettu käyttöön Ranskassa vallankumouk-
sen jälkeen. Suomen kirjakielessä hehtaari on tullut käyttöön 1880-luvulta alkaen,
aluksi asussa hektari. Sitaattilainana ranskan sana on kuitenkin mainittu jo vuonna
1859 K. K. Wiwolinin laskuopissa.
Koukkunen 1990 hehtaari; SSA 1992 hehtaari.
heikko
Sanalla on etymologisia vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. inkeroisen heikko
ja vatjan eikko 'laiha'. Etelävepsän heikembaane on johdos komparatiivimuodosta
ja merkitsee 'heikompi'. Suomen murteissa esiintyvät myös rinnakkaisasut heikeä
ja heiko. Sanavartalon alkuperä on toistaiseksi tuntematon. Suomen kirjakielessä
heikko on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen.
SKES 1955 heikko; SSA 1992 heikko; Jussila 1998 heikko.
heilua
Verbillä on vastineita itäisissä lähisukukielissä, esim. karjalan heiluo ja vepsän
heiXuda. Se on selitetty johdokseksi äänteellisesti motivoidusta, omaperäisestä
deskriptiivivartalosta. Suomen kirjakielessä heilua on ensi kertaa mainittu Gabriel J.
Calamniuksen sepittämässä sururunossa vuonna 1734.
SKES 1955 heilua; SSA 1992 heilua; Jussila 1998 heilua.
heimo
Sukua, sukujen tai klaanien muodostamaa ryhmää tai kansaa merkitsevällä heimo-
sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan heimo, vepsän heim, vat-
jan aimo, viron höim ja liivin aim. Sana on vanha balttilainen laina, jota nykyisissä
balttilaisissa kielissä vastaavat perhettä tai talonväkeä merkitsevät liettuan leima ja
latvian saime. Suomen kirjakielessä heimo on esiintynyt Agricolasta alkaen.
181

Thomsen 1890 222; SKES 1955 heimo; SSA 1992 heimo; Jussila 1998 heimo.
heinä
Sanalla on etymologisia vastineita sekä kaikissa lähisukukielissä että saamessa. Näitä
ovat esim. karjalan heinä, vepsän ja viron hein, vatjan einä, liivin aina ja pohjoissaa-
men suoidni. Sana on vanha balttilainen laina, jota nykyliettuassa vastaa sienas ja
latviassa siens. Suomen kirjakielessä heinä on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Thomsen 1869 33 ja 1890 223; SKES 1955 heinä; SSA 1992 heinä; Jussila 1998 heinä.
heisi
Kuusamakasveihin kuuluvia koristepuita ja -pensaita (Viburnum) merkitsevällä
heisi- tai /iefs/pww-sanalla on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan höytö
ja viron öis-. Sana on selitetty johdokseksi samasta balttilaisperäisestä vartalosta,
josta on muodostettu myös heitiä (—» hede) ja —> hedelmä. Suomen kirjakielessä hei-
sipuu on ensi kertaa mainittu Johan Haartmanin ruotsinkielisen lääkärikirjan toi-
sessa painoksessa 1765. Etymologisesti samaan yhteyteen saattaa kuulua myös heisi-
matoa tai hentoa rihmamaista kasvia merkitsevä heisi, jolla myös on vastineita lähi-
sukukielissä. Suomen kirjakielessä heisimatoon viittaava heisi on ensi kertaa mai-
nittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786. Heisijuuri on mainittu vuoden 1871
almanakassa.
SKES 1955 heisipuu; VKS 1985 heisi, heisijuuri, heisipuu; SSA 1992 heisipuu; Jussila 1988 heisi,
heisipuu.
heittää
Sanalla on tarkkoja etymologisia vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan
heitteäy vepsän heittä, vatjan eittää, viron heitä ja liivin eitö. Epävarmoja vastineita
on aiemmin esitetty myös saamesta ja udmurtista, ja näiden nojalla sanaa on pidetty
vanhana ja omaperäisenä. Uudemman selityksen mukaan heittää-vevbi on kuiten-
kin johdos germaanisperäisestä lainavartalosta *sej-> johon on liitetty omaperäinen
-1tä-johdin. Germaanisella taholla samaa vartaloa edustaa mm. nykysaksan säen
'kylvää', jonka alkuperäinen merkitys 'heittää' on kaventunut merkitykseksi 'heittää
siemeniä' maanviljelytaidon kehittymisen myötä. Suomen kirjakielessä heittää on
esiintynyt Uppsalan evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen.
SKES 1955 heittää; Koivulehto 1981 PBB 103 187-191; UEW 1988 781; LÄGLW 1991 heittää;
SSA 1992 heittää; Jussila 1998 heittää.
hela
Metallikoristetta tai -kiinnikettä merkitsevällä /ze/a-sanalla ei ole vastineita sukukie-
lissä. Se on todennäköisesti johdos kilisevää tai helisevää ääntä jäljittelevästä sana-
182

vartalosta, josta on muodostettu myös adjektiivi —» heleä ja verbi helistä. Suomen
kirjakielessä hela on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
Hakulinen Vir. 1948 208; SKES 1955 hela; SSA 1992 hela1; Jussila 1998 hela.
heleä
Kirkasta ääntä tai väriä merkitsevällä /ze/eä-sanalla on vastine kaikissa lähisukukie-
lissä, esim. karjalan helie, vepsän heted, vatjan elia, viron heel ja liivin öUzö. Sana
on johdos kirkasta, kilisevää tai sointuvaa ääntä jäljittelevästä onomatopoeettisesta
vartalosta. Suomen kirjakielessä heleä on ensi kertaa mainittu Laurentius Petrin har-
tauskirjassa vuonna 1644.
SKES 1955 heleä; SSA 1992 heleä; Jussila 1998 heleä.
helikopteri
Vaakatasossa pyörivällä kantoroottorilla varustettua ilma-alusta merkitsevä helikop-
teri on lainattu suomeen joko ruotsin sanasta helikopter tai suoraan ranskan sanasta
helicoptere, josta myös ruotsin ja saksan helikopter on peräisin. Ranskan sana on
otettu käyttöön vuonna 1862, ja sen alkuosa heliko- tulee kreikkalaisperäisestä, kier-
rettä tai spiraalia merkitsevästä sanasta heliks. Jälkiosa on saatu kreikan sanastapterdn
siipi'. Suomalaisena sanana helikopteri on tullut käyttöön 1900-luvun alkupuolella.
Sana mainitaan ranskalaisena sitaattilainana Tietosanakirjassa vuonna 1911.
Onions 1979 helicopter; Koukkunen 1990 helikopteri.
helkkari
Lievähkönä voimasanana tunnettu helkkari tai heikkari on slangijohdos sanasta —»
helvetti. Suomen kirjakielessä helkkari on esiintynyt 1800-luvun jälkipuoliskolta
alkaen.
SKES 1955 helkkari; SSA 1992 helkkari.
hella
Etenkin puulämmitteisen lieden nimityksenä tunnettu hella on lainaa ruotsin sanasta
häll 'hella, kivipaasi'. Sama sana on lainattu myös karjalaan. Suomen kirjakielessä
hella on tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla. Sana mainitaan ainakin jo Elias
Lönnrotin sanakirjassa 1874.
Lönnrot 1874 270; Karsten 1934 FmS 2 120; SKES 1955 hella; SSA 1992 hella.
183

helle
Sanan ainoa tarkka vastine on karjalan helleh. Sana on selitetty vanhaksi balttilaiseksi
lainaksi, jota nykyisissä balttilaisissa kielissä vastaa liettuan siltis 'lämpö' ja latvian
silts lämmin'. Suomen kirjakielessä helle on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Kalima 1936 100; SKES 1955 helle; SSA 1992 helle; Jussila 1998 helle.
helluntai
Pyhän Hengen vuodattamiselle omistettua pyhäpäivää merkitsevä helluntai on
mukaillen lainattu muinaisruotsin vastaavasta nimityksestä hcelgho dagher, jota
nykyruotsissa vastaa murteellinen hälgdagar. Ruotsin yleiskielessä käytetään aivan
toista nimitystä, pingst. Suomen kirjakielessä helluntai on esiintynyt Agricolasta
alkaen. Rinnakkaisasuna on esiintynyt myös heluntai.
Thomsen 1869 116; H. J. Streng 1915 29; Karsten 1934 FmS 2 121; SKES 1955 helluntai; SSA 1992
helluntai; Jussila 1998 helluntai
hellä
Aristavaa, arkaa, kipeää, lempeää yms. merkitsevällä /ze/Zä-sanalla on vastineita
useissa lähisukukielissä, esim. karjalan hellän vatjan ellä ja viron hell. Sanavartaloa on
arveltu vanhaksi balttilaiseksi lainaksi, jota nykyliettuassa vastaa svelnus 'pehmeä,
hellä, rakastava, ystävällinen, miellyttävä'. Suomen kirjakielessä hellä on ensi kertaa
mainittu Henrik Florinuksen sananlaskukokoelmassa vuonna 1702.
SKES 1955 hellä; SSA 1992 hellä; Jussila 1998 hellä; Liukkonen 1999 42-43.
helma
Sanalla on vastine useissa lähisukukielissä, esim. karjalan helma, vatjan ölma, viron
hölm ja liivin ilma. Sanavartalo on selitetty germaaniseksi lainaksi, jolle rekonstruoi-
tua alkumuotoa *%elma-z edustaa mm. nykyruotsin hjälm. Tämä merkitsee nykyään
kypärää, mutta sanojen taustalla oleva yhdistävä merkitystekijä on suojan tai suo-
japeitteen merkitys. Tällaisia merkityksiä on todettu mm. muinaisenglannin vasti-
neella helm. Suomen kirjakielessä helma on esiintynyt VVesthin tekstistä ja Agrico-
lasta alkaen.
Karsten 1905 ANF 22 183; SKES 1955 helma; de Vries 1962 230-231; LÄGLW 1991 helma; SSA
1992 helma; Jussila 1998 helma.
helmi
Sanalla on vastine useissa lähisukukielissä, esim. karjalan helmi, vatjan elmi, viron
helmes ja liivin elm. Sanavartalon alkuperä on tuntematon. Sitä on arveltu jäänteeksi
Itämeren alueen tuntemattomiksi jääneistä, myöhemmin kadonneista alkuperäis-
184

kielistä. Suomen kirjakielessä helmi on ensi kertaa mainittu Eerik Sorolaisen postil-
lassa vuonna 1621.
SKES 1955 helmi; Ariste 1981 11; SS A 1992 helmi; Jussila 1998 helmi.
helppo
Sanalla on vastine useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen, karjalan ja vatjan helppo
sekä viron hölp 'mukavuus, helpotus, helppo'. Sanavartalo on selitetty vanhaksi ger-
maaniseksi lainaksi, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *%elpö edustaa mm. nykyruot-
sin hjälp apu'. Suomen kirjakielessä helppo on esiintynyt Agricolasta alkaen, ja sitä
on käytetty sekä substantiivina merkityksessä 'helpotus, huojennus, apu' että adjek-
tiivina merkityksessä 'vähäinen, leuto, kevyt, vaivaton, halpa' ym.
Setälä 1910-1911 FUFA 10 101; SKES 1955 helppo; Hakulinen 1979 361; VKS 1985 helppo;
LÄGLW 1991 helppo; SS A 1992 helppo; Jussila 1998 helppo.
Helsinki
Suomen nykyisen pääkaupungin nimi Helsinki on ruotsalaisperäinen paikannimi,
jonka vanhin tunnettu asu on Heelsingha. Tämän arvellaan aluksi tarkoittaneen Van-
taankoskea. Nimen alkuperästä on annettu toisistaan poikkeavia selityksiä, mutta
yleisimmin hyväksytyn käsityksen mukaan nimen ovat tuoneet mukanaan seudulle
varhaisella keskiajalla Ruotsin Helsinglandista muuttaneet asukkaat. Suomen van-
hassa kirjakielessä helsinki esiintyy myös yleisnimenä merkityksessä 'Helsinglan-
nin asukas', ja esim. herra Martin maanlain suomennoksessa vuoden 1570 tienoilla
mainittu Helsingin maa tarkoittaa Helsinglandia. Suomen kirjakielessä Helsinki on
nykymerkityksessään ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786.
Gananderilla on myös lievähköksi mainittu manaus Mene helsinkiinl
Nissilä Vir. 1954 erit. 269; VKS 1985 helsinki; Jussila 1998 Helsinki.
heltta
Etenkin kukon päätä koristavia höyhenettömiä ihopoimuja merkitsevällä heltta-
sanalla on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. inkeroisen helttu, karjalan heltta
ja viron helt. Sanan alkuperä on epäselvä. Sitä on arveltu hellä-sanan yhteyteen kuu-
luvaksi johdokseksi, mutta sanojen johtosuhde ei ole normaalien sananmuodostus-
sääntöjen mukainen. Suomen kirjakielessä heltta on ensi kertaa mainittu Kristfrid
Gananderin sanakirjassa 1786.
Donner 1876 18; SKES 1955 heltta; SSA 1992 heltta; Jussila 1998 heltta.
helvetti
Kristinuskossa taivaan vastakohtaa edustavaa syntisten sielujen rangaistuspaikkaa
merkitsevä helvetti on lainaa ruotsin sanasta helvete tai helvite. Tämä on alkuaan
185

yhdyssana, jossa alkuosa on merkinnyt muinaisten germaanien kuolemanvaltakun-
taa ja jälkiosa rangaistusta. Sama sana on lainattu myös useisiin lähisukukieliin. Suo-
men kirjakielessä helvetti on esiintynyt Agricolan aapiskirjasta alkaen.
H. J. Streng 1915 29-30; Hellquist 1939 helvete; SKES 1955 helvetti; SSA 1992 helvetti; Jussila
1998 helvetti.
hemmotella
Verbillä ei ole varsinaisia vastineita sukukielissä, karjalan hemmitellä 'helliä, hem-
motella5 lienee lainaa suomesta. Verbi on johdos samasta vartalosta, josta on muo-
dostettu myös adjektiivi —> hempeä. Suomen kirjakielessä hemmotella on ensi kertaa
mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786.
SSA 1992 hemmotella; Jussila 1998 hemmotella.
hempeä
Sanan vastineita ovat inkeroisen hempeä ja karjalan hempie. Sanavartalo on selitetty
kontaminaatioksi merkitykseltään samantapaisista sanoista hellä ja lempeä. Suomen
kirjakielessä hempeä on ensi kertaa mainittu vuoden 1642 Raamatussa.
Hakulinen 1979 398; SSA 1992 hempeä; Jussila 1998 hempeä.
henkari
Sävyltään arkikielinen vaatepuuta merkitsevä henkari on lainaa ruotsin sanasta hän-
gare. Tämä on johdos verbistä hänga 'riippua'. Suomen kirjakielessä /xenfcan-sanaa
on alettu käyttää vasta 1900-luvun puolella, vaikka sana varmasti on puhekielessä
vanhempi.
Karsten 1934 FmS 2 121; SKES 1955 henkari; SSA 1992 henkari.
henki
Sanalla on varmoja etymologisia vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan
henki, vepsän hetjg, vatjan entsi, viron hingja liivin jerjg. Vastineita on esitetty myös
etäsukukielten puolelta, joskin nämä ovat äänne- tai merkitysseikkojen takia epä-
varmoja, esim. udmurtin dzog merkitsee '(painostavan) kuuma, hiki' ja hantin särjk
merkitsee 'kuumuus'. Etäsukukielten vastineiden epävarmuudesta huolimatta sanaa
pidetään yleensä ikivanhana ja omaperäisenä, ja sanavartalon alkuperäiseksi asuksi
on rekonstruoitu *cerjke. Suomen kirjakielessä henki on esiintynyt Uppsalan evanke-
liumikirjasta ja Agricolasta alkaen. Sanan alkuperäinen merkitys lienee 'henki, hen-
käys' fyysisessä mielessä, kristinuskon myötä sana on saanut aivan uusia ulottuvuuk-
sia. Johdos henkinen on Volmari Kilpisen muodostama uudissana vuodelta 1843.
Rapola Vir. 1943 293-294; SKES 1955 henki; Rapola 1960 henkinen; UEW 1988 57; SSA 1992
henki; Jussila 1998 henki.
186

henkilö
Ikivanhaan —> henki-sanaan perustuva johdos henkilö on Volmari Kilpisen sepit-
tämä uudissana vuodelta 1857. Kilpinen itse ei ollut luomukseensa tyytyväinen,
koska loppu-ö sai sen hänen arvionsa mukaan kuulostamaan pilkkasanalta. Tilalle
hän ehdotti asua henkile, mutta tämä ei enää saavuttanut yleistä hyväksymistä. Myös
kantasanaa henki on vanhastaan käytetty ja käytetään edelleenkin merkityksessä
'henkilö'. Vanhassa kirjakielessä sekä kielioppiterminologiassa on turvauduttu yleis-
eurooppalaiseen persoon-sanaan.
Setälä 1921 erit. 214-215; SKES 1955 henki; Rapola 1960 henkilö; Hakulinen 1979 168; SSA 1992
henki.
henkselit
Housunkannattimia merkitsevä henkselit on lainaa ruotsin sanasta hängsle. Sama
sana on lainattu myös karjalaan. Suomen kirjakielessä henkselit on tullut käyttöön
1800-luvun jälkipuoliskolla. Sana mainitaan ainakin jo Elias Lönnrotin sanakirjassa
1874.
Karsten 1934 FmS 2 122; SKES 1955 henkselit; SSA 1992 henkselit.
henna
Ruskeankeltaista väriainetta merkitsevä henna on lainattu suomeen todennäköisesti
ruotsin sanasta henna, mutta alkuaan sana juontuu arabiasta, jossa henna merkitsee
hennapensasta (Lawsonia inermis) ja sen versoista saatavaa väriainetta. Suomalai-
sena sanana henna on ollut käytössä 1900-luvun alusta lähtien.
TSK 3 1911 henna; Hellquist 1939 alkanna; Onions 1979 henna.
hento
Heikkoa, ohutta, taipuisaa yms. merkitsevän hento-sanan vastineita ovat inkeroisen
ja karjalan hento. Alkuperä on epäselvä. Sanaa on arveltu johdokseksi, mutta sopivaa
ja etymologisesti selvää vartaloa ei ole voitu osoittaa. Suomen kirjakielessä hento on
ensi kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on teh-
nyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla. Jusleniuksella itsellään on saman-
tapainen hentu.
Hakulinen 1979 174; SSA 1992 hento; Jussila 1998 hento.
hepene
Etenkin naisten hienoja, kevyitä vaatteita merkitsevän hepene-sanan vastine on viron
ebe 'hiutale, höyty, repale, haituva, untuva, naava, vaahto' yms. Sanavartalon alkuperä
on kiistanalainen. Se on selitetty vanhaksi germaaniseksi lainaksi, jolle rekonstruoi-
tua alkumuotoa *heben edustaa mm. gootin hiwi 'hahmo, ulkonäkö'. Samaa juurta
187

on myös ihoa merkitsevä —» hipiä. Toisaalta hepene-sanaa on pidetty omaperäisenä
deskriptiivisanana. Suomen kirjakielessä hepene on tullut käyttöön vasta 1800-luvun
jälkipuoliskolla. Sana mainitaan mm. Elias Lönnrotin sanakirjassa 1874.
SKES 1955 hepene; Hahmo 1988 Suomi 143 95-106; LÄGLW 1991 hepene; SSA 1992 hepene.
hera
Maidosta juoksetettaessa eroavaa vetistä nestettä tai fysiologian terminä seerumia
merkitsevän hera-sanan tarkkoja vastineita ovat inkeroisen heravesi sekä karjalan ja
lyydin hera. Vatjan örahtaa vastaa suomen johdosta herahtaa ja viron murteellinen
erua suomen johdosta herua. Sanavartalo on selitetty joko hyvin vanhaksi germaa-
niseksi tai vielä vanhemmaksi indoeurooppalaiseksi lainaksi, jolle rekonstruoitua
alkumuotoa *sera- vastaa mm. latinan serum. Germaanisissa kielissä sanalla ei ole
todettuja vastineita, joten indoeurooppalainen alkuperä on todennäköisempi. Suo-
men kirjakielessä hera on ensi kertaa mainittu tulkkisanakirjassa Variarum rerum
vocabula vuonna 1644.
SKES 1955 hera; Koivulehto Vir. 1976 248; LÄGLW 1991 hera; SSA 1992 hera; Jussila 1998 hera.
herhiläinen
Huomattavan isoa ampiaista (Vespa crabro) merkitsevällä herhiläisellä on vastineita
eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan herheläine, vatjan öröläin ja viron herilane.
Sana on johdos vanhasta balttilaisesta lainavartalosta, jota nykyisissä balttilaisissa
kielissä vastaavat liettuan sir suo ja latvian sirsins. Nämä kumpikin merkitsevät ampi-
aista. Suomen kirjakielessä herhiläinen on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin
sanakirjassa 1786.
Thomsen 1890 224; SKES 1955 herhiläinen; SSA 1992 herhiläinen; Jussila 1998 herhiläinen.
herja
Sanalla on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan vanhassa runokielessä
esiintyvä herja 'paha, ilkeä, konna; huono nainen' yms. sekä viron heris 'lurjus'.
Myös herja-sanan johdokselta näyttävällä herjata-verbHlä on karjalassa tarkka vas-
tine. Sanavartalo on todennäköisesti lainaa skandinaaviselta taholta, ja sitä edustaa
mm. muinaisruotsin häriare 'herjaaja, parjaaja, pilkkaaja' ja islannin haukkuma-
sana herjanssonur 'Odinin tai paholaisen poika'. Aivan samanlainen haukkumasana
herjunsuni on esiintynyt myös Ljungo Tuomaanpojan kaupunginlain suomennok-
sessa 1609. Verbi herjata saattaa olla myös suoraa lainaa muinaisskandinaavisesta
verbistä herja 'hävittää, ryöstää' yms., jolloin herja voisi selittyä tästä verbistä muo-
dostetuksi takaperoisjohdokseksi. Suomen kirjakielessä herjasana ja herjaus on ensi
kertaa mainittu Ljungo Tuomaanpojan maanlain suomennoksessa 1601. Itsenäisenä
sanana herja samoin kuin verbi herjata on esiintynyt Daniel Jusleniuksen sanakir-
jassa 1745.
188

H. J. Streng 1915 30; SKES 1955 herja, herjunsuni; LÄGLW 1991 herja; SSA 1992 herja-, Jussila
1998 herja, herjata, herjasana, herjaus.
herkku
Hyvää ruokaa tai mieliruokaa merkitsevällä /zerfc/cw-sanalla on vastineita useissa
lähisukukielissä, esim. inkeroisen ja karjalan herkku, vatjan erkku ja viron örk. Sanan
alkuperä on epäselvä, mutta sitä on arveltu johdokseksi sanasta —> herkkä, joka
puolestaan on yhdistetty sanoihin —> herätä ja hereä. Tämän yhdistelmän mukaan
herkku olisi sananmukaisesti jotakin sellaista, joka valuu helposti ja nopeasti kur-
kusta alas. Suomen kirjakielessä herkku on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 herkkä; Hakulinen 1979 184; LÄGLW 1991 herkku; SSA 1992 herkku; Jussila 1998
herkku.
herkkä
Sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan herkkä, vepsän herk, vat-
jan erkka sekä viron ja liivin erk. Sanaa on arveltu johdokseksi samasta vartalosta,
josta on muodostettu myös —> herätä ja hereä. Suomen kirjakielessä herkkä on ensi
kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1955 herkkä; SSA 1992 herkkä; Jussila 1998 herkkä.
hermo
Sanalla ei ole varsinaisia vastineita sukukielissä. Karjalan hermo on suomesta lainattu
uudissana. Sanan alkuperä on epäselvä. Sitä on arveltu johdokseksi samasta varta-
losta, josta on muodostettu myös hervota ja herpaantua, mutta näidenkin alkuperä
on selvittämättä. Toisaalta /zerrao-sanaa on verrattu liettuan harmaata merkitsevään
sanaan, mutta tämä rinnastus on merkityseron takia epäuskottava. Suomen kirjakie-
lessä hermo on itsenäisenä sanana ensi kertaa mainittu 1700-luvun loppupuolella.
Henrik Gabriel Porthanin muistiinpanoissa 1770-luvulla hermo merkitsee lähinnä
voimaa, Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1876 taas velttoa. Gananderin hermut
merkitsee tuntojänteitä tai aistimia. Adjektiivijohdos hermoton on mainittu jo tulk-
kisanakirjassa Variarum rerum vocabula vuonna 1644 merkityksessä liikkumaton*.
SKES 1955 hermo; SSA 1992 hermo; Jussila 1998 hermo; Liukkonen 1999 44.
herne
Sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan ja vepsän herneh, vatjan
erne, viron hernes ja liivin jernaz. Sana on vanha balttilainen laina, jota nykyisissä
balttilaisissa kielissä vastaavat liettuan zirnis ja latvian zirnis. Suomen kirjakielessä
herne on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Lindström 1859 130; Thomsen 1869 38; SKES 1955 herne; SSA 1992 herne; Jussila 1998 herne.
189

herra
Alun perin ylhäistä mieshenkilöä merkitsevä herra on lainaa muinaisruotsin sanasta
herra tai hcerra. Sama sana on lainattu myös useimpiin lähisukukieliin joko suo-
raan ruotsista, alasaksasta tai suomen kautta. Suomen vanhassa kirjakielessä herra
on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen sekä merki-
tyksessä Valtias, isäntä' että 'Jumala, Kristus'. Sanaa on vanhastaan käytetty myös
yhteiskunnan yläluokkaan kuuluvien ja muidenkin sivistyneiden mieshenkilöiden
nimityksenä.
Renvall 1823 69; Thomsen 1869 117; H. J. Streng 1915 31; SKES 1955 herra; VKS 1985 herra; SSA
1992 herra; Jussila 1998 herra.
hertsi
Taajuuden mittayksikön nimitys hertsi juontuu saksalaisen fyysikon Heinrich
Rudolf Hertzin sukunimestä. Hertz osoitti vuosina 1887-1888 tekemillään kokeilla
ns. Hertzin aaltojen eli radioaaltojen olemassaolon ja pani tällä keksinnöllään alkuun
radiotekniikan kehityksen.
Facta 2001 5 hertsi ja. Hertz, Heinrich.
hertta
Sydämen muotoista kuviota tai pelikorttien yhtä maata merkitsevä hertta on lainattu
germaanisista naapurikielistä, mutta lainan ikää on mahdotonta määritellä tarkasti,
sillä lainalähteitä on osoitettavissa nykyruotsin sanasta hjärta 'sydän' aina kantager-
maaniin asti. Korttipelitermin merkityksessä hertta on voinut esiintyä vasta 1500-
luvulta alkaen, mutta sydäntä tai sydämen muotoista kuviota se on voinut merkitä jo
aiemmin. Sama sana on lainattu myös useisiin lähisukukieliin. Suomen kirjakielessä
hertta on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa vuonna 1786.
Renvall 1823 69; Thomsen 1869 52,117; SKES 1955 71; LÄGLW 1991 hertta; SSA 1992 hertta;
Jussila 1998 hertta.
herttua
Hyvin korkea-arvoista aatelismiestä merkitsevä herttua on lainaa muinaisruotsista
tai varhaisuusruotsista, jolloin sana on esiintynyt mm. asuissa härtughe, hertuge,
härtoghe tai hertog. Nykyruotsissa tätä vastaa hertig. Suomen kirjakielessä herttua
on ensi kertaa mainittu asussa herttogha Kaarle-herttuan suomenkielisessä kirjeessä
vuonna 1593.
Renvall 1823 70; H. J. Streng 1915 32; SKES 1955 herttua; SSA 1992 herttua; Jussila 1998 herttua.
190

herukka
Viinimarjaa merkitsevällä herukka-sanaHa on likimääräisiä vastineita eräissä lähi-
sukukielissä, esim. viron heraka(marja) ja liivin örä(mära). Sana on selitetty joh-
dokseksi samasta vartalosta, jota edustavat myös -* hera ja herua. Viinimarjan van-
hempi omaperäinen nimitys on siestar. Suomen kirjakielessä herukka on ensi kertaa
mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel
Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
SKES 1955 herukka; SSA 1992 herukka; Jussila 1998 herukka.
herätä
Verbillä ei ole tarkkoja vastineita sukukielissä, mutta saman vartalon johdoksia on
käytössä lähisukukielissä suunnilleen samassa merkityksessä, esim. lyydin ja vep-
sän herastuda ja viron äraneda 'herätä'. Saman kannan johdoksia ovat myös suo-
men hereillä, herättää ja ilmeisesti myös hereä ja herkkä. Sanavartalolle on esitetty
hyvin vanha indoeurooppalainen lainaetymologia, jonka mukaan se juontuisi juu-
resta *ser- 'pitää silmällä, suojella'. Tämä selitys on kuitenkin sekä merkityseron että
mahdollisen lainalähteen etäisyyden takia epävarma. Suomen kirjakielessä herätä on
esiintynyt Agricolasta alkaen, samoin herättää.
SKES 1955 herätä; Koivulehto Vir. 1976 248 alav. 1; LÄGLW 1991 herätä; SSA 1992 herätä; Jus-
sila 1998 herättää, herätä.
heteka
Teräsverkkopohjaista metalliputkisänkyä merkitsevä heteka on alkuaan tavara-
merkki, joka on muodostettu kyseistä tuotetta valmistaneen, vuonna 1932 perus-
tetun Helsingin teräshuonefcfllutehtaan eli Heteka Oy:n nimestä. Kevyet ja helposti
puhdistettavat hetekat saavuttivat nopeasti suuren kansansuosion, joka kuitenkin
hiipui kohta 1900-luvun puolivälin jälkeen.
Hämäläinen Vir. 1955 251; SSA 1992 heteka.
heti
Sanan ainoa sukukielinen vastine on inkeroisen hetin. Alkuperä on epäselvä. Heti-
sanan loppu-i:tä on arveltu vanhaksi tulosijan päätteeksi, ja sanavartalon on arveltu
kuuluvan etymologisesti yhteen —> /zätö-sanan kanssa, jolla vanhastaan on myös
merkitys 'kiire'. Tämä on kuitenkin aivan epävarmaa. Suomen kirjakielessä heti on
ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
Jännes 1890 Suomi 3:4 208; Hakulinen 1979 110; VKS 1985 heti, hätä; SSA 1992 heti; Jussila 1998
heti.
191

hetki
Sanalla on vastineita lähisukukielten itäryhmässä, esim. aunuksen hätki sekä lyydin
ja vepsän hätk. Etäsukukielistä esitetyt vastineet ovat aivan epävarmoja; näitä ovat
esim. ersämordvan ska aika', udmurtin tsoz ja komin tsöz 'aika, kesto'. Paremman
selityksen puutteessa hetki on etäsukukielten vastineiden epävarmuudesta huoli-
matta katsottava vanhaksi omaperäiseksi sanaksi. Rakenteensa ja merkityksensä
puolesta se voi hyvin kuulua ikivanhaan omaperäiseen sanastoon. Alkuperäiseksi
asuksi on rekonstruoitu *cäcke. Suomen kirjakielessä hetki on esiintynyt Agricolasta
alkaen.
SKES 1955 hetki; UEW 1988 620; SSA 1992 hetki; Jussila 1998 hetki.
hevonen
Hepo-sanalla tai siitä muodostetulla deminutiivisella johdoksella hevonen on etymo-
loginen vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan, lyydin ja vepsän hebo, viron
hobu, hobune ja liivin ö'bbi. Sanan alkuperä on toistaiseksi tuntematon. Etäsuku-
kielistä ei uskottavia vastineita ole voitu osoittaa, vaikka tällaisiksi on joskus arveltu
marin sanaa tsama ja komin sanaa t'sany jotka kumpikin merkitsevät varsaa. Itä-
merensuomen /zepo-sanalle on esitetty useita germaanisia lainaetymologioita, mutta
näitäkään ei ole yleisesti hyväksytty. Joka tapauksessa on eräitä muita hevosen tun-
temukseen ja käyttöön viittaavia sanoja voitu osoittaa vanhoiksi germaanisiksi lai-
noiksi, marhamintay ratsas(taa)y satula, siiat, joten tältä kannalta myös /lepo-sanan
germaaninen alkuperä tuntuisi todennäköiseltä. Suomen kirjakielessä hevonen on
esiintynyt Agricolasta alkaen. Hepo on ensi kertaa mainittu Ljungo Tuomaanpojan
maanlain suomennoksessa 1601.
Setälä 1913 FUF 13 365-366, Vir. 1913 153-156 ja Vir. 1915 81-82, SKES 1955 hepo; LÄGLW
1991 hepo; SSA 1992 hepo; Jussila 1998 hevonen.
hidas
Sanalla ei ole tarkkoja vastineita sukukielissä, mutta samasta vartalosta on johdettu
karjalan hitaisa 'hidas'. Myös suomen murteissa esiintyy saman vartalon muita joh-
doksia, esim. hitura tai hituri 'nahjus'. Nämä on mitä ilmeisimmin muodostettu
vaihtamalla alkuperäisen /ndas-sanan johtimelta näyttävä osa toiseen johtimeen,
sillä hidas on kokonaisuudessaan selitetty hyvin vanhaksi germaaniseksi lainaksi.
Sen alkumuodoksi on rekonstruoitu varhaiskantagermaanin *sipas 'hidas', jota vas-
taa mm. gootin seipus 'myöhäinen'. Samaa germaanista juurta edustaa mm. nyky-
saksan seit 'jostakin asti; myöhemmin' ym. Suomen kirjakielessä hidas on esiintynyt
Uppsalan evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen.
Koivulehto Vir. 1976 39; LÄGLW 1991 hidas; SSA 1992 hidas; Jussila 1998 hidas.
192

hiekka
Sanalla ei ole varsinaisia vastineita sukukielissä, karjalan hiekka lienee lainaa suo-
mesta. Vanhemmissa kirjallisissa lähteissä hiekka on mainittu tyypillisesti itämur-
teiseksi sanaksi, mutta nykyään se ilmeisesti kirjakielen vaikutuksesta tunnetaan
murteissakin yleisesti. Länsimurteissa on samassa merkityksessä käytetty vanhas-
taan sanaa —» hietay josta hiekka on mahdollisesti muodostettu vaihtamalla johtimen
tapainen loppuosa toiseen johtimeen. Toinen selitysvaihtoehto on, että se on konta-
minaatio sanoista —> hieta ja —> hiukka. Suomen kirjakielessä hiekka on ensi kertaa
mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel
Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
Koski 1986 SFU 180; Häkkinen 1990 227-228; SSA 1992 hiekka; Jussila 1998 hiekka.
hieman
Sana on instruktiivimuotoinen adverbi kantavartalosta hiema-, jolla ei ole vastineita
lähisukukielissä. Etäsukukielten puolelta on vastineiksi esitetty koltansaamen siema
'pieni' ja hantin tsimöt Vähän', mutta näitä rinnastuksia ovat useimmat tutkijat pitä-
neet aivan epävarmoina tai suorastaan hylättävinä. Suomen /neraa-sanalle on esi-
tetty germaaninen lainaetymologia, jonka mukaan alkumuodoksi sopii kantager-
maanin *seman-. Tämä merkitsee siemeniä tai siemenjyviä. Merkitysyhteys voidaan
selittää viittaamalla rinnakkaistapauksiin, joissa sama sana merkitsee sekä siementä
että muuta hiukkasta tai pientä määrä, esim. jyvä tai jyvänen voi merkitä viljan sie-
mentä, sorajyvästä tai muuta raetta tai hiukkasta. Etymologia on sinänsä moitteeton,
mutta vastineiden täydellinen puuttuminen sukukielistä on sanan nuoruuteen viit-
taava seikka, samoin se, että suomen kirjakielessä hieman on tullut käyttöön vasta
1800-luvun jälkipuoliskolla. Ei liene mahdotonta, että sana olisi omaperäinen joh-
dos samasta germaanisperäisestä vartalosta, jota edustaa suomen —> hieta lähisuku-
kielisine vastineineen. Vastaavanlainen rinnakkaisjohdos samasta vartalosta olisi —»
hiekka.
SKES 1955 hiema; Plöger 1982 FUF 44 68; Koivulehto 1983 SUST 185 145; LÄGLW 1991 hiema;
SSA 1992 hieman.
hieno
Sanalla on etymologisia vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan hieno, poh-
joisvepsän heno 'pieni, hento', etelävepsän heno 'voimaton' ja viron höönekene 'laiha,
heikko, pieni'. Inkeroisen ja vatjan heeno on selitetty suomesta lainatuksi, samoin
karjalan hieno. Sanan alkuperä on epäselvä. Sitä on arveltu vanhaksi ja omaperäi-
seksi, ja sen etymologisena vastineena on pidetty komin adjektiivia dzenyd 'lyhyt'.
Tämä rinnastus tuskin kuitenkaan voi pitää paikkaansa, joten hieno-sondin alkuperä
on toistaiseksi katsottava selvittämättömäksi. Sanan abstrakti käyttö mm. merkityk-
sissä arvokas, sivistynyt' on joka tapauksessa myöhäistä perua, mahdollisesti vierai-
den kielten vaikutusta. Suomen kirjakielessä hieno on esiintynyt Agricolasta alkaen
193

SKES 1955 hieno; Hakulinen 1969 34-37; SSA 1992 hieno; Jussila 1998 hieno.
hieroa
Verbillä on varmoja vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan hieruo, vep-
sän herda, vatjan heeroa, viron hööruda ja liivin irö. Vastineena on pidetty myös
udmurtin verbiä seryny 'hioa, teroittaa', mutta tämä rinnastus on merkityseron takia
epävarma. Paremman selityksen puutteessa sanavartalo on kuitenkin laskettu van-
haan omaperäiseen sanastoon kuuluvaksi. Alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu
*sera- tai *sera- ja alkuperäiseksi merkitykseksi 'hangata, hioa, terottaa'. Samaan
yhteyteen on laskettu kuuluvaksi suomen murteissa tunnettu kovasimen eli hio-
makiven nimitys hiera sekä vastaava udmurtin sana ser. Suomen lähisukukielissä
samoin kuin suomen murteissa ja vanhassa kirjakielessä verbi merkitsee hankaa-
misen lisäksi kuitenkin myös mm. likaamista ja tahraamista. Suomen kirjakielessä
hieroa on esiintynyt Agricolasta alkaen juuri merkityksessä 'liata, tahrata'. Merkitys
'hangata' on ensi kertaa mainittu Jacobus Raumannuksen suomentamassa katekis-
muksessa vuonna 1674.
SKES 1955 hieroa; UEW 1988 783-784; SSA 1992 hieroa; Jussila 1998 hieroa.
hieta
Sanan ainoa varsinainen vastine on karjalan hieta; inkeroisen heeta saattaa olla lai-
naa suomesta. Sanavartalo on selitetty vanhaksi germaaniseksi tai vielä vanhem-
maksi esigermaaniseksi lainaksi, ja alkumuodoksi on rekonstruoitu *seda- tai * setä-,
joka merkitsee siementä. Samaa juurta on esim. englannin seed. Merkitysyhteyden
osalta voidaan viitata sekä suomensukuisten että germaanisten kielten rinnakkais-
tapauksiin (—» hieman), joissa sama sana merkitsee sekä santaa tai soraa ja viljaa tai
siemeniä. Suomen kirjakielessä hieta on ensi kertaa mainittu Ljungo Tuomaanpojan
kaupunginlain suomennoksessa vuonna 1609.
Koivulehto 1983 145; LÄGLW 1991 hieta; SSA 1992 hieta; Jussila 1998 hieta.
hiha
Sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä, esim. karjalan hiha, vatjan iha,
viron murteellinen iha, luulajansaamen sasse ja mordvan oza. Sana lasketaan van-
haan omaperäiseen sanastoon kuuluvaksi, ja sen alkuperäiseksi asuksi on rekonst-
ruoitu *isa. Suomen kirjakielessä hiha on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuk-
sen sanakirjassa 1637 asussa hia ja nykyasussaan tulkkisanakirjassa Variarum rerum
vocabula 1644.
SKES 1955 hiha; UEW 1988 629; SSA 1992 hiha; Jussila 1998 hiha.
194

hihna
Sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan hiihna, vepsän hihn, vat-
jan ihna, viron ihn ja liivin nfn leveä vyö'. Sana on vanha balttilainen laina, jota
nykyliettuassa vastaa siksnä ja latviassa siksna. Suomen kirjakielessä hihna on ensi
kertaa mainittu Eerik Sorolaisen postillassa vuonna 1625.
Thomsen 1890 223; SKES 1955 hihna; SSA 1992 hihna; Jussila 1998 hihna.
hiihtää
Verbillä on vastineita itäisissä lähisukukielissä, esim. karjalan hiihteä ja vepsän hihtta.
Sanavartalo on mitä ilmeisimmin lumella suhisten liukuvan suksen ääntä jäljittelevä
omaperäinen muodoste. Suomen kirjakielessä hiihtää on ensi kertaa mainittu Hen-
rik Florinuksen sananlaskukokoelmassa vuonna 1702.
SKES 1955 hiihtää; T. Itkonen 1957 117-125; SSA 1992 hiihtää; Jussila 1998 hiihtää.
hiili
Sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä ja saamessa, esim. karjalan hiili, vepsän
hxX, vatjan HU, viron Hle, liivin ildö ja luulajansaamen silla, joista viimeksi mainit-
tua useat tutkijat ovat kuitenkin arvelleet lainaksi itämerensuomesta. Sanan alku-
perä on hämärän peitossa. Sille aiemmin esitetty inarilainen vastine on myöhemmin
hylätty, eikä äskettäin esitetty balttilainen lainaetymologiakaan tunnu uskottavalta.
Rakenteensa ja merkityksensä puolesta hiili voisi kuulua ikivanhaan omaperäiseen
sanastoon, mutta etäsukukielten vastineiden puuttuessa tätä on mahdotonta todis-
taa. Suomen kirjakielessä hiili on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 hiili; Bergsland Vir. 1964 242; SSA 1992 hiili; Jussila 1998 hiili; Liukkonen 1999 48.
hiipiä
Verbin ainoat varmat vastineet ovat karjalan hiivuo ja hiipie sekä lyydin hiivoda.
Sanavartalo on todennäköisesti hiipimisestä syntyvää laahustavaa ääntä kuvai-
leva deskriptiivinen muodoste. Samantapaisia sanoja ovat myös viron murteelliset
huuvida 'hiipiä, piileksiä* ja hiilida 'hiipiä'. Suomen kirjakielessä hiipiä on ensi kertaa
mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa vuonna 1745.
SKES 1955 hiipiä; SSA 1992 hiipiä; Jussila 1998 hiipiä.
hiippa
Korkeaa, suippoa päähinettä merkitsevällä /n/ppa-sanalla ei ole vastineita sukukie-
lissä. Sanavartaloa on arveltu äänteellisesti motivoiduksi omaperäiseksi muodos-
teeksi. Suomen kirjakielessä hiippa on esiintynyt Agricolasta alkaen piispan päähi-
neen merkityksessä.
Hakulinen 1979 334; SSA 1992 hiippa; Jussila 1998 hiippa.
195

hiiri
Sanalla on vastineita kautta koko suomalais-ugrilaisen kieliperheen, esim. karja-
lan hiiri, vepsän hir, vatjan iiri, viron hiir, liivin tr, ersämordvan tsejer, udmurtin ja
komin syr, mansin tarjkör, hantin terjkör ja unkarin eger. Sanan suomalais-ugrilai-
seksi alkumuodoksi on rekonstruoitu *sirjere. Suomen kirjakielessä hiiri on esiinty-
nyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 hiiri; UEW 1988 500-501; SSA 1992 hiiri; Jussila 1998 hiiri.
hiisi
Sanalla on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan hiisi ja viron hiis. Samasta
vartalosta johdettu vatjan hitto on lainaa suomen vastaavasta sanasta. Hiisi~sanalla
näyttää vanhastaan olevan useita merkityksiä, jättiläisen, peikon, paholaisen tms.
pelottavan olennon lisäksi se merkitsee pyhää paikkaa, metsää, kalmistoa ja toisaalta
myös paholaisen asuinpaikkaa, hornaa tai helvettiä. Sanan alkuperästä on kirjoi-
tettu ja kiistelty poikkeuksellisen runsaasti, ja sille on esitetty useita skandinaavisia
tai germaanisia lainaetymologioita. Monien nykytutkijoiden hyväksymän käsityk-
sen mukaisesti se on lainaa kantagermaanin sivua tai suuntaa merkitsevästä sanasta,
jonka alkumuodoksi on rekonstruoitu *sidon-. Samaa juurta on esim. ruotsin sida.
Toinen mahdollinen lainalähde on kantagermaanin luolaa, onkaloa, louhikkoa tms.
merkitsevä *y}1pa-<> josta juontuu mm. ruotsin ide 'karhunpesä'. Suomen kirjakielessä
hiisi on esiintynyt Agricolasta alkaen. Hiisi esiintyy myös joko sellaisenaan tai raken-
neosana hyvin monissa vanhoissa paikannimissä.
SKES 1955 hiisi; Koski 1967 ja 1970; LÄGLW 1991 hiisi; SSA 1992 hiisi; Jussila 1998 hiisi.
hiiva
Sanalla on vastine eräissä lähisukukielissä, esim. vatjan iiva ja viron hiiv. Karjalan
hiiva on suomesta lainattu uudissana. Vastineita on aiemmin esitetty myös mord-
vasta ja marista, mutta nämä rinnastukset on myöhemmin hylätty sekä äännehis-
torian ongelmien että merkityserojen takia. Itämerensuomen sanaa on arveltu van-
haksi balttilaiseksi lainaksi, jota vastaavat mm. liettuan syvas Valkoinen, homeenvä-
rinen' ja muinaispreussin sywan 'harmaa'. Suomessa hiiva-sanan vanhoja merkityk-
siä ovat mm. sakka, oluen vaahto, oluen kotitekoinen käyteaine'. Hiiva on käytän-
nössä harmaata sienimassaa, joka kasvaessaan aiheuttaa mm. nesteiden käymisen ja
taikinan nousemisen. Merkitysyhteys voidaan tämän pohjalta selittää, mutta ei sito-
vasti todistaa oikeaksi. Suomen kirjakielessä hiiva on sakan merkityksessä esiintynyt
Agricolasta alkaen. Merkitys 'käyteaine' on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen
sanakirjassa 1745.
SKES 1955 hiiva; UEW 1988 621; LÄGLW 1991 hiiva; SSA 1992 hiiva; Jussila 1998 hiiva.
196

hiki
Sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan hiki, vepsän ja viron higi,
vatjan itsi ja liivin ig. Sanavartalon alkuperä on tuntematon. Balttilaista lainaetymo-
logiaa on ehdotettu, mutta tämä selitys on monissa suhteissa hypoteettinen. Suomen
kirjakielessä hiki on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 hiki; SSA 1992 hiki; Jussila 1998 hiki; Liukkonen 1999 48-50.
hikka
Nikotusta merkitsevä hikka on joko lainaa ruotsin samaa merkitsevästä substantii-
vista hicka, nikottelun ääntä jäljittelevä onomatopoeettinen sana tai takaperoisjoh-
dos verbistä hikata, joka sekin saattaa olla joko lainaa ruotsin verbistä hicka 'niko-
tella, niiskuttaa' tai itsenäisesti muodostettu johdos nikottelun ääntä jäljittelevästä
vartalosta. Kaikissa tapauksissa sanavartalo on alun perin äänteellisesti motivoitu.
Suomen kirjakielessä verbi hikata on ensi kertaa mainittu tulkkisanakirjassa Varia-
rum rerum vocabula vuonna 1644 ja substantiivi hikka Daniel Jusleniuksen sanakir-
jassa 1745.
Hellquist 1939 hicka; SSA 1992 hikata; Jussila 1998 hikata, hikka.
hile
Ohutta jääneulasta, sirua tai hiutaletta merkitsevän fo7e-sanan ainoa vastine on Vie-
nankarjalan hile. Sana on mitä ilmeisimmin johdos jääneulasten hiljaista kilinää jäl-
jittelevästä äänteellisesti motivoidusta vartalosta. Samasta vartalosta on muodostettu
murteellinen verbi hilistä 'kilistä'. Suomen kirjakielessä hile on ensi kertaa mainittu
G. E. Eurenin sanakirjassa vuonna 1860.
SKES 1955 hile; SSA 1992 hile.
hiljaa
Äänetöntä, vaimeaa tai hidasta merkitsevällä /n7/a-vartalolla on vastineita kaikissa
lähisukukielissä, esim. karjalan hilja, vepsän hiU ja liivin tlig. Viron hilja ja vatjan
Ulaa vastaavat suomen muotoa hiljaa, joka on partitiivimuotoinen adverbi. Sanavar-
talo on selitetty germaaniseksi lainaksi, ja sille rekonstruoitua alkumuotoa *sile(ja)n-
edustaa mm. gootin (ana-)silan 'mykistyä'. Samaa indoeurooppalaista juurta on
myös latinan hiljaisuutta merkitsevä silentium. Lainaselityksen heikkoutena on kui-
tenkin se, että germaaniselta taholta ei ole voitu todeta välittömäksi lainalähteeksi
sopivaa adjektiivia, jollainen kyllä periaatteessa on ollut mahdollista muodostaa.
Suomen kirjakielessä fzil/a-vartalon muotoja on esiintynyt Agricolasta alkaen, esim.
hiljainen, hiljaisuus, hiljan ja hiljetä ovat kuuluneet Agricolan sanavarastoon. Muoto
hiljaa on ensi kertaa mainittu vasta vuonna 1761 painetussa neuvokirjassa.
SKES 1955 hilja; LÄGLW 1991 hilja-; SSA 1992 hilja; Jussila 1998 hiljaa, hiljainen, hiljaisuus,
hiljan, hiljetä.
197

hilkka
Naisen tai lapsen pientä huivimaista päähinettä merkitsevä hilkka on lainaa ruotsin
sanasta hilka, joka puolestaan juontuu alasaksan sanasta hulleken. Tämä on demi-
nutiivimuoto verhoa, peitettä tai huivia merkitsevästä sanasta hulle. Hilkka on siis
sananmukaisesti pikku huivi. Suomen kirjakielessä sana on ensi kertaa mainittu
asussa hilkku Ericus Schroderuksen sanakirjassa. Nykyasu hilkka on tullut käyttöön
vasta 1800-luvulla.
Lindström 1859 151; H. J. Streng 1915 32; SKES 1955 hilkka; SSA 1992 hilkka; Jussila 1998 hilkku.
hilla
Kypsää suomuurainta merkitsevällä hilla-sanalla on samaa merkitsevä vastine aino-
astaan karjalassa ja lyydissä, ja näissäkin on asuna suomen yleiskielen sanasta hie-
man poikkeava hillo. Kuitenkin myös suomen murteissa tunnetaan hillo hillan mer-
kityksessä. Sanavartalon alkuperää ei toistaiseksi ole voitu selittää. Suomen kirjakie-
lessä hilla on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1955 hilla; SSA 1992 hilla; Jussila 1998 hilla.
hilleri
Mustanruskeaa, minkin näköistä näätäeläintä (Mustela putorius) merkitsevä hilleri
on lainaa ruotsin sanasta iller. Sama sana on lainattu myös karjalaan. Suomen kir-
jakielessä hilleri on ensi kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Juhana Can-
stren on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1800-luvun alussa.
Karsten 1934 FmS 2 123; SKES 1955 hilleri; SSA 1992 hilleri; Jussila 1998 hilleri.
hillitä
Kurissa pitämistä, rauhoittamista, hiljentämistä yms. merkitsevä hillitä on johdos
vartalosta hilja- (—> hiljaa). Suomen kirjakielessä hillitä on esiintynyt Agricolasta
alkaen.
SKES 1955 hilja; SSA 1992 hilja; Jussila 1998 hillitä.
hillo
Marjoista tai hedelmistä ja sokerista valmistettua säilykettä merkitsevällä hillo-
sanalla on vastineita eräissä lähisukukielissä, mutta merkitykset vaihtelevat. Karja-
lan ja lyydin hillo merkitsevät kypsää suomuurainta ja vepsän hil maitoon muren-
nettua leipää. Sana on etymologisesti sama kuin suomuurainta merkitsevä —» hilla
tai hillo, ja säilykkeen merkitys on todennäköisesti syntynyt, kun sanan merkitysala
on laajentunut soseena säilöön pannuista kypsistä suomuuraimista muihin olomuo-
doltaan samantapaisiin aineisiin. Suomen kirjakielessä hillo on ensi kertaa mainittu
198

Daniel Jusleniuksen sanakirjassa. Verbi hillota on Kristfrid Gananderin sanakirjassa
vuonna 1786.
SKES 1955 hilla; SSA 1992 hilla; Jussila 1998 hillo, hillota.
hilse
Hiutaletta, hilettä, köhnää tms. merkitsevällä /n/se-sanalla ei ole vastineita suku-
kielissä. Sitä on arveltu alkuaan omaperäiseksi deskriptiivisanaksi. Toisen teorian
mukaan kysymyksessä olisi vanha balttilainen laina, joka olisi samaa juurta kuin liet-
tuan zilis harmaa, harmaus; harmaa hius'. Mikäli tämä selitys pitäisi paikkansa, olisi
lainautumisen yhteydessä oletettava sekä äänteiden järjestyksen muuttumista että
merkityksenmuutosta. Suomen kirjakielessä hilse on ensi kertaa mainittu Kristfrid
Gananderin sanakirjassa 1786.
SSA 1992 hilse; Jussila 1998 hilse; Liukkonen 1999 50-51.
himmeli
Oljista valmistettua, katosta riippuvaa joulukoristetta merkitsevä himmeli on lainaa
ruotsin sanasta himmel, joka sananmukaisesti merkitsee taivasta. Suomen kirjakie-
lessä himmeli on tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla. Sana mainitaan aina-
kin jo Elias Lönnrotin sanakirjassa 1874.
Karsten 1934 FmS 2 123; SKES 1955 himmeli; SSA 1992 himmeli.
himmeä
Sanan ainoa vastine on viron murteellinen imi 'heikosti hohtava, häämöttävä'. Sana-
vartalon alkuperä on toistaiseksi selvittämättä. Se saattaa olla lainaa germaaniselta
taholta siitä sanaperheestä, johon kuuluu mm. nykysaksan schimmern 'hohtaa, hää-
möttää'. Suomen kirjakielessä himmeä on ensi kertaa mainittu vuoden 1706 alma-
nakassa.
SKES 1955 himmeä; SSA 1992 himmeä; Jussila 1998 himmeä.
himoita
Sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan ja vepsän himo, vatjan
imo, viron hirnu ja liivin imu. Sanavartalon alkuperä on epäselvä. Sille on esitetty
vastineita etäsukukielistä, samoin germaanista lainaetymologiaa, mutta kaikissa seli-
tyksissä on äänteellisiä tai semanttisia ongelmia, joiden vuoksi niitä ei ole yleisesti
hyväksytty. Myös balttilaista lainaetymologiaa on ehdotettu, mutta tämä selitys on
monin tavoin hypoteettinen. Suomen kirjakielessä himo on esiintynyt Westhin teks-
tistä ja Agricolasta alkaen.
SKES 1955 himo; LÄGLW 1991 himo; SSA 1992 himo; Jussila 1998 himo; Liukkonen 1999 51-52.
199

hinata
Verbillä ei ole vastineita sukukielissä, eikä sille ole esitetty myöskään lainaetymolo-
giaa. Sanavartalon alkuperä on toistaiseksi hämärän peitossa. Se saattaa olla suun-
nilleen samaa merkitsevän /n/ata-sanan variantti, mutta tämänkään alkuperästä ei
ole tietoa. Suomen kirjakielessä hinata on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin
sanakirjassa 1786.
SSA 1992 hinata; Jussila 1998 hinata.
hinkata
Hankaamista, kihnuttamista yms. merkitsevän hinkata-verbin ainoa vastine on kar-
jalan hinkata. Sekä suomessa että karjalassa tunnetaan myös samasta tai samantapai-
sesta vartalosta muodostettu johdos hinkautua, joka merkitsee taudin tarttumista.
Myös virossa esiintyy (maa) hingamine merkitsemässä tautitartuntaa, joka kansan-
omaisen tautikäsityksen mukaan tulee maasta hankautumalla. Sanavartalon alku-
perä on epäselvä. Se saattaa olla kihnuttamisen ääntä jäljittelevä onomatopoeettinen
muodoste. Verbi hingata voi olla myös —» hangata-verbin variantti. Suomen kirja-
kielessä hinkata on ensi kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gab-
riel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
SKES 1955 hingata; SSA 1992 hinkata; Jussila 1998 hinkata.
hinku
Kovaa, vinkuvaa yskää tai kovaa halua merkitsevän /nn/cw-sanan vastine on karjalan
hinku 'yskä, nuha'. Vepsän hirjkta ja viron hinkuda vastaavat suomen verbiä hin-
kua. Sanavartalo on vinkuvan yskän ääntä jäljittelevä onomatopoeettinen muodoste.
Suomen kirjakielessä hinku on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa
1745. Verbi hinkua esiintyy Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786.
SKES 1955 hinkua; SSA 1992 hinku; Jussila 1998 hinku, hinkua.
hinta
Sanalla on varmoja etymologisia vastineita kaikissa lähisukukielissä sekä mordvassa,
esim. karjalan hinday lyydin, vepsän ja viron hind, liivin inda ja ersämordvan tsonda.
Sanavartaloa on arveltu balttilaiseksi lainaksi ja sitä on verrattu sataa merkitsevään
lukusanaan, esim. liettuan simtas, joka tarkan lukumäärän lisäksi merkitsee myös
suurta määrää yleisemmin. Myös muita balttilaisia lainalähteitä on ehdotettu. Per-
miläis- ja ugrilaiskielissä on samantapaisia sanoja, mutta ne on selitetty iranilaisiksi
lainoiksi. Suomen kirjakielessä hinta on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta
alkaen.
SKES 1955 hinta; Joki 1973 320-321; UEW 1988 618; Uotila Vir. 1990 265-268; SSA 1992 hinta;
Jussila 1998 hinta; Liukkonen 1999 52.

hintelä
Sanalla ei ole vastineita sukukielissä. Rakenteeltaan se on selvästi johdos, mutta var-
talon alkuperästä ei ole varmaa tietoa. Mahdollisesti se kuuluu yhteen hieman van-
hemmalta vaikuttavan —> hento-sanan kanssa, mutta tämänkään alkuperää ei ole
voitu selittää. Suomen kirjakielessä hintelä on ensi kertaa mainittu G. E. Eurenin
sanakirjassa 1860.
Hakulinen 1979 129; SSA 1992 hintelä.
hioa
Verbillä on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä, esim. karjalan hivuo, vepsän
hijoda, vatjan ihoa, viron ihuda, liivin jöuvö, pohjoissaamen sadjit, ersämordvan
tsovams ja marin sumas. Sanavartalo lasketaan ikivanhaan omaperäiseen sanastoon
kuuluvaksi ja sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *sirja~. Suomen kirjakie-
lessä hioa on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 hioa; UEW 1988 784-785; SSA 1992 hioa; Jussila 1998 hioa.
hipaista
Kevyttä koskettamista merkitsevällä /i/pa/sta-verbillä ei ole vastineita sukukielissä. Se
on johdos samasta vartalosta, josta on muodostettu myös hipoa ja hivellä. Vartalon
alkuperää ei ole lopullisesti selvitetty, mutta mahdollisesti hipaista tai tämän rinnalla
esiintyvä hivaista on johdos samasta vanhasta vartalosta, josta on muodostettu myös
—> hioa. Tässä tapauksessa sanansisäinen -p- ei olisi alkuperäinen, vaan se perustuisi
muiden sanojen astevaihtelun mukaiseen analogiaan. Suomen kirjakielessä verbi on
ensi kertaa mainittu asussa hivaista Kustaa Renvallin sanakirjassa 1823.
Hakulinen 1979 275; SSA 1992 hipaista.
hipiä
Ihoa merkitsevällä hipiä-sanalla, on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. inkeroi-
sen hipjä, karjalan hipie, vepsän hibj 'iho, ruumis' ja viron vanhentunut hivu 'ruu-
mis'. Sana on vanha germaaninen laina, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *hiuja-
edustavat mm. gootin hiwi 'ulkonäkö, ulkomuoto' ja nykyruotsin hy 'iho'. Suomen
kirjakielessä hipiä on ensi kertaa mainittu uskonnollisessa kirjasessa vuonna 1759.
SKES 1955 hipiä; LÄGLW 1991 hipiä; SSA 1992 hipiä; Jussila 1998 hipiä.
hirmu
Sanalla on vastine useissa lähisukukielissä, esim. karjalan hirmu, vatjan irmu, viron
hirm ja liivin irm. Sana on johdos samasta vartalosta, josta on muodostettu myös -»
hirveä, mutta sanavartalon alkuperä on tuntematon. Suomen kirjakielessä hirmu on
201

esiintynyt Agricolasta alkaen. Myös hirmuinen^ hirmuisuus ja hirmuttaa ovat kuulu-
neet Agricolan sanavarastoon.
SKES 1955 hirmu; Hakulinen 1979 346; SSA 1992 hirmu; Jussila 1998 hirmu, hirmuinen, hirmui-
suus, hirmuttaa.
hirnua
Verbillä on vastine useissa lähisukukielissä, esim. karjalan hirnuo, vepsän hirnda,
vatjan imua ja viron hirnuda. Sana on johdos hevosen ääntelyä jäljittelevästä ono-
matopoeettisesta vartalosta. Suomen kirjakielessä hirnua on esiintynyt Agricolasta
alkaen.
SKES 1955 hirnua; SSA 1992 hirnua; Jussila 1998 hirnua.
hirsi
Sanalla on vastine useissa lähisukukielissä, esim. karjalan hirsi, vatjan irsi ja viron
hirs. Sanavartalo on selitetty hyvin vanhaksi slaavilaiseksi tai balttilaiseksi lainaksi.
Kantaslaavin alkumuodoksi on rekonstruoitu *dzirdi tai *zirdi, jota nykyvenäjässä
vastaa zerd salko, riuku'. Liettuassa vastaava sana on zardis. Äännehistoriallisesti
slaavilainen alkuperä olisi todennäköisempi, mutta slaavilaisista kielimuodoista
saadut lainat eivät yleensä ole niin vanhoja kuin hirsi näyttää olevan. Tämä puhuu
balttilaisen alkuperän puolesta, samoin se, että balttilaiselta taholta on saatu myös
muuta rakentamiseen liittyvää sanastoa. Suomen kirjakielessä hirsi on esiintynyt
Agricolasta alkaen.
Mikkola 1894 114; SKES 1955 hirsi; SSA 1992 hirsi; Jussila 1998 hirsi; Koivulehto 1999 VM 139,
159.
hirssi
Viljahirssiä (Panicum miliaceum) ja eräisiin muihin heinäsukuihin kuuluvia keske-
nään samantapaisia viljalajeja merkitsevä hirssi on lainaa ruotsin sanasta hirs tai tätä
edeltäneestä varhaisuusruotsin sanasta hers. Suomen kirjakielessä hirssi on ensi kertaa
mainittu tulkkisanakirjassa Variarum rerum vocabula 1644 asussa härsigryni. Hen-
rik Florinuksen sanakirjan toisessa painoksessa 1683 on herskryni. Nykyasu hirssi on
vuoden 1767 almanakassa. Hirssi on kuitenkin ollut tuttu itämerensuomalaisille jo
paljon aiemmin, sillä mm. Laatokan Karjalassa on viljelty hirssiä keskiajalla.
Wessman Vir. 1909 35; SSA 1992 hirssi; Rousi 1997 106-111; Jussila 1998 hirssi.
hirttää
Hirsipuussa kuristamalla surmaamista merkitsevällä hirttää-vevbHlä. on vastine
useissa lähisukukielissä, esim. karjalan hirtteä, vatjan irttää ja viron hirtada. Verbi
on johdos sanasta —» hirsi. Suomen kirjakielessä hirttää on esiintynyt Agricolasta
alkaen. Myös hirsipuu on kuulunut Agricolan sanavarastoon.
202

SKES 1955 hirsi; SSA 1992 hirttää; Jussila 1998 hirsipuu, hirttää.
hirveä
Sanan ainoa tarkka vastine on karjalan hirvie. Sana on johdos samasta vartalosta,
josta on muodostettu myös —> hirmu. Sanavartalon alkuperä on tietymätön; muiden
selitysten puutteessa se on laskettu vanhaan omaperäiseen sanastoon kuuluvaksi.
Suomen kirjakielessä hirveä on mainittu ensi kertaa vuonna 1732 erään uskonnolli-
sen kirjan suomennoksessa.
SKES 1955 hirveä; Hakulinen 1979 346; SSA 1992 hirveä; Jussila 1998 hirveä.
hirvi
Sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä ja saamessa, esim. karjalan hirvi, vepsän
hirvoiy vatjan irvi, viron hirv, liivin Ira ja pohjoissaamen sarvva. Viron ja liivin sanat
merkitsevät metsäkaurista ja saksanhirveä, ei samaa eläintä (Alces alces) kuin suo-
men hirvi. Sana on vanha balttilainen laina, jota lainanantajataholla edustaa mui-
naispreussin sirxvis 'metsäkauris'. Suomen kirjakielessä hirvi on esiintynyt Agrico-
lasta alkaen.
Thomsen 1890 144, 255; Kalima 1936 101-102; SKES 1955 hirvi; SSA 1992 hirvi; Jussila 1998
hirvi.
hirviö
Sanalla ei ole tarkkoja vastineita sukukielissä. Se on johdos samasta vartalosta, josta
on muodostettu myös —► hirveä. Suomen kirjakielessä hirviö on ensi kertaa mainittu
Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786 merkityksessä 'hirvitys'.
SKES 1955 hirveä; SSA 1992 hirveä; Jussila 1998 hirviö.
hissi
Nostolaitetta merkitsevä hissi on lainaa ruotsin sanasta hiss, joka puolestaan on joh-
dos verbistä hissa 'nostaa'. Suomen kirjakielessä hissi on ensi kertaa mainittu Elias
Lönnrotin sanakirjassa 1874 osana yhdyssanaa hissivärkki. Verbi hissata on erilli-
nen laina ruotsin verbistä hissa, ja se on tullut kirjakielessä käyttöön jo 1700-luvun
lopulla.
Lönnrot 1874 hissata, LönnrotLis. 1886 hissi; Karsten 1934 FmS 2 124; SKES 1955 hissata, hissi;
SSA 1992 hissi; Jussila 1998 hissata.
historia
Menneisyyttä tai menneisyyden kuvausta merkitsevä historia on ruotsin kautta suo-
meen lainautunut yleiseurooppalainen sana, jonka lähtökohtana on kreikan historia
'tutkimalla kerätty tieto'. Kreikan histör merkitsee oppinutta, viisasta miestä, sellaista,
203

joka tietää. Sanojen ydinosana olevasta indoeurooppalaisesta juuresta *wid- 'nähdä'
juontuvat mm. latinan videre 'nähdä' ja ruotsin veta 'tietää'. Historia merkitsee siis
tavallaan silminnäkijän kertomusta siitä, mitä on tapahtunut. Suomen kirjakielessä
historia on esiintynyt Agricolasta alkaen. Merkityksen 'tosiasioihin perustuva tapah-
tumien kulku' lisäksi sanalla on vanhastaan ollut myös merkitys 'kertomus, tarina'
sekä 'keksitty juttu'. Muun muassa tästä johtuvien sekaannusten välttämiseksi esitti
Volmari Kilpinen 1840-luvulla, että historia korvattaisiin uudissanalla tosine. Tätä ei
kuitenkaan hyväksytty yleiseen käyttöön.
H. J. Streng 1915 33; Hellquist 1939 355 historia, veta; Hakulinen 1979 454; VKS 1985 historia;
SSA 1992 historia; Jussila 1998 historia.
hitsata
Metallien yhdistämistä liitoskohtia kuumentamalla merkitsevä hitsata on lainaa
ruotsin verbistä hitsa tai hetsa> joka kuumentamisen ja hitsaamisen lisäksi merkitsee
mm. 'usuttaa, kannustaa, ajaa takaa'. Ruotsin verbi on lainaa keskialasaksasta, jossa
vastaava verbi on ollut hitzen tai hissen. Verbin on selitetty syntyneen koirien usutus-
huudosta. Suomen kirjakielessä hitsata on tullut käyttöön 1800-luvun loppupuolella.
Sana mainitaan ainakin jo Elias Lönnrotin sanakirjan lisävihkossa 1886.
Hellquist 1939 hetsa; SSA 1992 hitsata.
hitto
Sanalla on vastine eräissä lähisukukielissä, esim. inkeroisen hittoi ja vatjan hitto.
Sana on germaanisperäisestä —> tosi-sanasta muodostettu epäsäännöllinen johdos,
eräänlainen vanha slangijohdos. Suomen kirjakielessä hitto on ensi kertaa mainittu
Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786. Jo Agricolan kielessä on esiintynyt samanta-
painen, mutta pitempi johdos Hittavainen, joka on tarkoittanut muinaisten suoma-
laisten pakanallista metsänhaltijaa. Hittavainen oli jänisten kaitsija, joka suopealla
mielellä ollessaan toi saaliin metsästäjän ulottuville.
SKES 1955 hiisi; SSA 1992 hiisi; Jussila 1998 hitto.
hiukka
Pientä murua, sirua, rahtua yms. merkitsevällä /nwfcfca-sanalla on vastineita eräissä
lähisukukielissä, esim. karjalan hiukka, viron murteellinen hiuk 'paksu sakka' ja liivin
jöug 'hiekka'. Sanavartalon alkuperä on tuntematon. Suomen kirjakielessä hiukka on
ensi kertaa mainittu vuoden 1642 Raamatussa merkityksessä 'hiekka' ja nykymerki-
tyksessään Ericus Walleniuksen kirjoittamassa ruumissaarnassa vuonna 1706.
SKES 1955 hiukka; VKS 1985 hiukka; SSA 1992 hiukka; Jussila 1998 hiukka.
204

hius
Sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan hivus, vepsän hibus, vatjan
ivuZy viron juus ja liivin ibuks. Sana on selitetty joko johdokseksi samasta germaanis-
peräisestä lainavartalosta *xiuja-, josta juontuu myös suomen —» hipiä, tai sitten suo-
raan germaaniselta taholta saaduksi erilliseksi lainaksi samasta vartalosta. Suomen
kirjakielessä hius on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen.
SKES 1955 hius; LÄGLW 1991 hius; SSA 1992 hius; Jussila 1998 hius.
hiven
Sanalla ei ole vastineita sukukielissä, mutta se on todennäköisesti johdos samasta
deskriptiivissävyisestä vartalosta, josta on muodostettu myös esim. hippu sekä van-
hoissa sanakirjoissa ja murteissa tunnettu hipale. Tästä vartalosta muodostettuja joh-
doksia ovat myös esim. karjalan hipaleh sekä viron ibe ja hibel. Sanavartalo on luulta-
vasti sama kuin sanoissa —> hipiä ja —> hius, ja se on selitetty germaaniseksi lainaksi.
Suomen kirjakielessä hipe on mainittu tulkkisanakirjassa Variarum rerum vocabula
vuonna 1644 ja hipale niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on
tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla. Hiven on mainittu vasta Elias
Lönnrotin sanakirjassa 1874.
LÄGLW 1991 hiven; SSA 1992 hippu; Hahmo 1994 GA 98-103; Jussila 1998 hipe, hipale.
hohtaa
Verbin vastineita ovat inkeroisen hoohtaa ja karjalan huohtoa. Sanavartaloa on
arveltu alkuperältään deskriptiiviseksi. Suomen kirjakielessä hohtaa on ensi kertaa
mainittu Andreas Aschelinuksen sepittämässä sururunossa vuonna 1697.
SKES 1955 hohtaa; SSA 1992 hohtaa; Jussila 1998 hohtaa.
hohtimet
Pihtien nimitys hohtimet on mukaillen lainattu ruotsin sanasta hovtäng, joka tarkoit-
taa erityisesti kengityssepän pihtejä. Alkuosa hov viittaa kavioon, jälkiosa täng mer-
kitsee pihtejä. Viimeksi mainittu on lainautunut suomeen myös itsenäisenä sanana
asussa tongit. Suomen kirjakielessä hohtimet on ensi kertaa mainittu Ericus Schro-
deruksen sanakirjassa 1637.
Ojansuu Vir. 1909 56; SSA 1992 hohtimet; Jussila 1998 hohtimet.
hoikka
Ohutta, hentoa, solakkaa yms. merkitsevällä froifcfcfl-sanalla on vastineita kaikissa
lähisukukielissä, esim. karjalan hoikka, vepsän hoik, vatjan oikka, viron murteellinen
oiky oikka ja liivin voik. Sana vaikuttaa johdokselta, mutta sen rakennetta ja taustaa ei
205

ole toistaiseksi selvitetty. Suomen kirjakielessä hoikka on ensi kertaa mainittu Ericus
Schroderuksen sanakirjassa 1637.
SKES 1955 hoikka; SSA 1992 hoikka; Jussila 1998 hoikka.
hoilata
Verbin vastineita ovat karjalan hoilata ja viron hoilata. Sanavartalo on huutamisen
tai huhuilun ääntä jäljittelevä onomatopoeettinen muodoste. Suomen kirjakielessä
hoilata on ensi kertaa mainittu Laurentius Petrin ajantiedossa vuonna 1658.
SKES 1955 hoilata; SSA 1992 hoilata; Jussila 1998 hoilata.
hoipertaa
Verbin vastineita näyttävät olevan karjalan hoipertoa ja viron oiberdada, mutta
molempia on epäilty suomesta lainatuiksi. Sanavartalon on arveltu olevan alkupe-
rältään deskriptiivinen. Suomen kirjakielessä sekä hoiperrella että hoipertua ovat
esiintyneet Agricolasta alkaen, mutta hoipertaa on tullut käyttöön vasta 1800-luvulla
samoin kuin samasta vartalosta muodostettu hoippua.
SKES 1955 hoippua; SSA 1992 hoippua; Jussila 1998 hoiperrella, hoipertua.
hoitaa
Verbillä on etymologisia vastineita useissa lähisukukielissä, esim. karjalan hoitoa,
vatjan oitaa, viron hoida ja liivin voidö. Suomen vanhassa kirjakielessä esiintyvät
myös asut hoihtaa ja hoittaa. Verbit ovat johdoksia samasta vartalosta, josta muo-
dostettuja ovat myös suomen hoiva ja hoivata. Näillä on vastineita itäisissä lähisuku-
kielissä, esim. karjalan hoiva 'kulu, hylky', aunuksen hoivu 'hoiva, huojennus' ja vep-
sän hoivetöin 'tunnoton, (?)tunteeton\ Johdosten pohjana olevan vartalon alkuperää
ei toistaiseksi ole voitu selvittää. Suomen kirjakielessä hoitaa on ensi kertaa mainittu
Matias Salamniuksen runossa vuonna 1690. Hoiva on mainittu Kristfrid Ganande-
rin sanakirjassa. Samasta vartalosta johdettu, suunnilleen samaa merkitsevä hoimi
on kuitenkin esiintynyt jo Maskun Hemmingin virsikirjassa vuonna 1605. Johdosta
hoito on ensimmäisenä käyttänyt Antti Lizelius Suomenkielisissä Tieto-Sanomis-
saan (1776) asussa hoitto.
SKES 1955 hoitaa, hoiva; SSA 1992 hoitaa, hoiva; Jussila 1998 hoitaa, hoito, hoiva.
hokea
Verbillä on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan hokuo, vatjan hokkia
ja viron ogeda 'opettaa, neuvoa'. Sanavartalo on selitetty alkuaan deskriptiiviseksi.
Suomen kirjakielessä hokea on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 hokea; SSA 1992 hokea; Jussila 1998 hokea.
206

hoksata
Huomaamista, äkkäämistä, keksimistä yms. merkitsevä hoksata on lainaa ruotsista,
mahdollisesti muinaisruotsin verbistä hoxa tai suomenruotsin murteellisesta ver-
bistä häkksa. Suomen kirjakielessä hoksata on ensi kertaa mainittu Kristfrid Ganan-
derin satukokoelmassa vuonna 1784.
SKES 1955 hoksata; SSA 1992 hoksata; Jussila 998 hoksata.
holhota
Huolehtimista, hoivaamista, vaalimista yms. merkitsevällä holhota -verbillä ei ole ety-
mologisia vastineita sukukielissä, eikä sille ole esitetty myöskään lainaetymologiaa.
Sanavartalon alkuperä on epäselvä, paremman selityksen puutteessa sitä on arveltu
perimmältään deskriptiiviseksi. Suomen kirjakielessä holhota on esiintynyt VVesthin
tekstistä ja Agricolasta alkaen.
SSA 1992 holhota; Jussila 1998 holhota.
holma
Luotoa tai saarta merkitsevä holma on lainaa ruotsin sanasta holm. Sana esiintyy
osana useita paikannimiä, mm. suomen kieleen suomalaistetussa asussa vakiintu-
neessa Tufc/zo/ma-sanassa. Alkuperäinen nimi on 1800-luvulla haluttu myös suo-
mentaa asuun Tukkiholma tai Tukkisaari, mutta vanha sovinnaisnimi on säilynyt.
Suomen kirjakielessä holma on ensi kertaa mainittu Samuel Forseenin lainsuomen-
noksessa vuonna 1738.
Karsten 1934 FmS 2 125; SKES 1955 holma; SSA 1992 holma; Jussila 1998 holma.
holvi
Kaarevaa kattorakennetta merkitsevä holvi on lainaa skandinaaviselta taholta siitä
sanasta, jota nykyruotsissa edustaa valv. Murteissa esiintyy myös asu holv. Suomen
kirjakielessä holvi on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637,
mutta laina on mitä todennäköisimmin paljon vanhempi, sillä kivisiä tai tiilisiä hol-
veja on osattu Suomessa rakentaa jo keskiajalla.
Becker 1824 3; Thomsen 1869 59, 63; H. J. Streng 1915 34; SKES 1955 holvi; SSA 1992 holvi; Jus-
sila 1998 holvi.
home
Sanalla on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen home, karjalan ja vep-
sän homeh sekä vatjan ömö. Sana näyttää johdokselta, mutta mitään kantasanaksi
sopivaa vartaloa ei suomen kielestä tunneta. Sen sijaan germaaniselta taholta on
mahdolliseksi lainalähteeksi esitetty varhaiskantagermaanin *swamma-, josta juon-
tuu mm. nykyruotsin svamp sieni'. Suomen kirjakielessä home on ensi kertaa mai-
207

nittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637. Verbi homehtua on Henrik Florinuk-
sen sanakirjassa 1678 ja haukkumasana homekorva niiden lisäysten joukossa, joita
Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
SKES 1955 home; SSA 1992 home; Jussila 1998 home, homehtua, homekorva; Koivulehto 1999
VM 318-323.
homma
Työtä, puuhaa, asiaa tms. merkitsevän /zomma-sanan vastine on vatjan omma. Inke-
roisen ja karjalan homma saattavat olla lainaa suomesta. Suomesta sana on lainau-
tunut myös suomenruotsin murteisiin. Sanavartalon alkuperä on tuntematon. Suo-
men kirjakielessä homma on ensi kertaa mainittu G. E. Eurenin sanakirjassa 1860.
Wessman 1954 FmS 15-16 42-48; SSA 1992 homma.
honka
Isoa, korkealle oksatonta ja suorarunkoista mäntyä merkitsevällä Zionfca-sanalla on
vastineita liiviä lukuun ottamatta kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan honka,
vepsän horjg, vatjan honka ja viron hong. Itämerensuomesta sana on lainautunut
myös venäjän murteisiin. Sanavartalon alkuperä on tuntematon. Suomen kirjakie-
lessä honka on esiintynyt Agricolasta alkaen. Agricola on myös Raamatun tekstiä
kääntäessään korvannut alkutekstin sypressiä merkitsevän sanan /lojtfca-sanalla.
Kalima 1919 64; SKES 1955 honka; SSA 1992 honka; Jussila 1998 honka.
hontelo
Pitkää ja laihaa tai hintelää merkitsevä hontelo on selitetty johdokseksi onttoa tai
tyhjää merkitsevästä murresanasta honto tai hontto. Myös hontelo voi murteissa
merkitä onttoa. Kantasana honto tai hontto lienee ottffo-sanan variantteja tai sitten
jonkinlainen kontaminaatio, esim. sanoista huono ja ontto. Kantasanan vastineita
lähisukukielissä ovat karjalan honto ja mahdollisesti vepsän hond, jota on arveltu
myös /motto-sanan yhteyteen kuuluvaksi. Suomen kirjakielessä hontelo on ensi ker-
taa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel
Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla. Kantasana honto on mainittu Jusleniuksen
sanakirjassa 1745.
SKES 1955 honto; Hakulinen 1979 168; SSA 1992 honto; Jussila 1998 hontelo.
hopea
Sanalla on vastineita kaikissa lähisukukielissä ja saamessa, esim. karjalan hopie, vep-
sän hobed, vatjan öpöa, viron höbe ja liivin ö'bdö. Saamelaiset vastineet, esim. luu-
lajansaamen suohpe, merkitsevät pehmeää tai taipuisaa, ja tämän on oletettu olevan
sanan alkuperäinen merkitys. Sanavartalon etäisemmästä alkuperästä ei ole varmaa
208

tietoa, muiden selitysten puutteessa sitä voidaan pitää omaperäisenä. Suomen kirja-
kielessä hopea on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen.
SKES 1955 hopea; SSA 1992 hopea; Jussila 1998 hopea.
hoppu
Kiirettä merkitsevällä hoppu-sanalla on vastineita eräissä lähimmissä lähisukukie-
lissä, esim. karjalan hoppu 'kiire, tuska, vaiva, riita' ja lyydin hop 'riita'. Sanavartalon
alkuperästä ei ole olemassa mitään varsinaista selitystä, mutta ainakin kiireen mer-
kityksessä sanan perustana on mahdollisesti ollut kannustushuutona käytetty inter-
jektio hop. Suomen kirjakielessä hoppu on ensi kertaa mainittu Maskun Hemmingin
hurskaiden laulujen kokoelmassa vuonna 1616, ja verbi hoputtaa on esiintynyt vuo-
den 1642 Raamatussa.
SKES 1955 hoppu; LÄGLW 1991 hoppu; SSA 1992 hoppu; Jussila 1998 hoppu, hoputtaa.
horisontti
Taivaanrantaa merkitsevä horisontti on todennäköisesti lainattu suomeen ruotsin
sanasta horisont, mutta alkuaan sana juontuu kreikasta, jossa horizön kyklos merkit-
see sananmukaisesti rajoittavaa kehää. Suomalaisena sanana horisontti on esiintynyt
ensi kertaa vuoden 1701 virsikirjassa, jossa selostettiin myös auringon nousu- ja las-
kuaikoja Turun horisontin mukaan.
Koukkunen 1990 horisontti; SSA 1992 horisontti; Jussila 1998 horisontti.
horjua
Verbin vastineita ovat inkeroisen horjua ja karjalan horjuo. Sanavartaloa on arveltu
alkuperältään deskriptiiviseksi. Suomen kirjakielessä horjua on esiintynyt Agrico-
lasta alkaen, samoin saman vartalon toinen johdos horjahtaa.
SSA 1992 horjua; Jussila 1998 horjahtaa, horjua.
horkka
Vilutautia tai puistatusta merkitsevän horkka-sznzn vastine on viron vanhasta kir-
jakielestä ja murteista tunnettu ork. Sanavartalon alkuperä on tuntematon. Suomen
kirjakielessä horkka on ensi kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik
Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
SKES 1955 horkka; SSA 1992 horkka; Jussila 1998 horkka.
hormi
Savu- tai tuuletuskanavaa merkitsevä hormi on lainaa ruotsin sanasta/orraa 'hormi'.
Suomen murteissa samassa merkityksessä esiintyy myös horma tai hormu. Suomen
209

kirjakielessä sana on ensi kertaa mainittu asussa hormu Kristfrid Gananderin sana-
kirjassa 1786. Nykyasu hormi on tullut kirjakieleen vuonna 1849 painetun Uuden
Kalevalan myötä. Kalevalassa hormi merkitsee ahjon ilmatorvea.
Ruoppila 1967 128; SSA 1992 hormi; Jussila 1998 hormi.
hormoni
Umpi- tai sisäeritettä tai kasvien eri osien vuorovaikutusta säätelevää eritettä merkit-
sevä hormoni on lainattu suomeen ruotsin sanasta hormon, joka juontuu englannin
sanasta hormone. Sanan ovat ottaneet käyttöön fysiologit Ernest Henry Starling ja
Sir William Maddock Bayliss vuonna 1904, ja se on muodostettu kreikan sanasta
hormön 'liikkeeseen paneva'. Suomalaisena sanana hormoni on ollut käytössä 1920-
luvulta alkaen.
Koukkunen 1990 hormoni.
horna
Helvettiä tai perikatoa merkitsevällä /zor/ia-sanalla ei ole varmoja vastineita suku-
kielissä. Karjalan ja vatjan horna on selitetty suomesta lainatuiksi. Sana on mah-
dollisesti laina germaaniselta taholta, ja lainalähteeksi sopii esim. kantaskandinaavin
horna, joka merkitsee sarvea, nurkkaa tai kulmaa. Merkityseron takia selitys on kui-
tenkin epävarma. Suomen kirjakielessä horna on tuhon paikan merkityksessä ensi
kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786.
SKES 1955 horna; Koivulehto 1982 (painamaton luentomoniste); LÄGLW 1991 horna; SSA 1992
horna; Jussila 1998 horna.
horros
Sanalla ei ole varsinaisia vastineita sukukielissä, karjalan horros lienee lainaa suo-
mesta. Sanan alkuperä on epäselvä. Sitä on arveltu johdokseksi samasta äänteellisesti
motivoidusta vartalosta, josta on muodostettu myös horista. Suomen kirjakielessä
horros on itsenäisenä sanana mainittu ensi kertaa Daniel Jusleniuksen sanakirjassa
1745, mutta muoto horroksissa on esiintynyt jo Agricolan Uudessa testamentissa
1548, jossa se on merkinnyt hurmostilassa olemista.
SSA 1992 horros; Jussila 1998 horroksissa, horros.
horsma
Punakukkaisia ruohokasveja (Epilobium) merkitsevällä /zorsraa-sanalla on vas-
tineita eräissä lähisukukielissä, joista useimmat tosin vastaavat suomen murteissa
tunnettua rinnakkaismuotoa horma. Näitä ovat esim. karjalan horma tai horsma,
vepsän horm(hein) ja viron vorm, vormikene. Sanavartalon alkuperä on toistaiseksi
tuntematon. Suomen kirjakielessä horsma on ensi kertaa mainittu niiden lisäysten
210

joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan
1770-luvulla. Porthanilla on myös rinnakkaisasu horma. Sanan sisässä oleva konso-
nanttiyhtymä -rsm- on äärimmäisen harvinainen suomalaisissa sanoissa.
SKES 1955 horma; SSA 1992 horma; Jussila 1998 horma, horsma.
hosua
Sohimista, huitomista, lyömistä, hätiköimistä yms. merkitsevän hosua-verbin vasti-
neita ovat karjalan hosuo ja viron murteellinen hösuda 'leikata viljaa sirpillä'. Samaa
juurta on koivun lehvistä tai kuusen oksista tehdyn luutamaisen tulensammutusväli-
neen nimitys hosa tai hoska. Sanojen perusosa on todennäköisesti huiskimisesta syn-
tyvää viuhahdusta jäljittelevä interjektiomainen vartalo. Suomen kirjakielessä hosua
on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 hosua; SSA 1992 hosua; Jussila 1998 hosua.
hotelli
Majoitus- ja ravintolapalveluja tarjoavaa, tietyt laatuvaatimukset täyttävää liikeyri-
tystä merkitsevä hotelli on lainaa ruotsin sanasta hotell, joka juontuu ranskan sanasta
hotel Tämä juontuu muinaisranskan kautta latinasta, jossa hospitälis merkitsee vie-
raille tarkoitettua tai vieraanvaraista. Suomalaisena sanana hotelli on tullut käyttöön
1800-luvun jälkipuoliskolla. Se mainitaan ainakin jo Ferdinand Ahlmanin sanakir-
jassa 1865.
W. Streng 1911 18; Koukkunen 1990 hotelli; SSA 1992 hotelli.
hotkia
Ahmimista merkitsevällä hotkia-verbillä ei ole vastineita sukukielissä. Se on mitä
ilmeisimmin johdos ahnasta haukkaamista ja syömistä kuvaavasta äänteellisesti
motivoidusta vartalosta. Suomen kaakkoismurteissa esiintyvä, nopeaa tai ripeää
merkitsevä hotka on erillinen venäläisperäinen laina. Suomen kirjakielessä hotkia
on ensi kertaa mainittu vuonna 1699 Jonas Mennanderin sepittämässä runossa.
Samasta vartalosta johdettu hotkaista on esiintynyt salakuljetusta koskevassa asetuk-
sessa vuonna 1757.
Ruoppila 1986 Suomi 136 13; SSA 1992 hotkia; Jussila 1998 hotkaista, hotkia.
houkka
Typerystä, hupsua, hölmöä yms. merkitsevän /zowfc/ca-sanan vastineita ovat inke-
roisen ja karjalan houkka sekä lyydin houk. Sanavartaloa on arveltu alkuperältään
deskriptiiviseksi. Suomen kirjakielessä houkka on ensi kertaa mainittu Jonas Men-
nanderin sepittämässä runossa vuonna 1699. Sanasta johdettu verbi houkata 'tehdä
hulluksi' on esiintynyt Eerik Sorolaisen postillassa vuonna 1621.

SKES 1955 houkka; VKS 1985 houkata; SSA 1992 houkka; Jussila 1998 houkka.
houkuttaa
Verbillä on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan houkuttoa, viron
augutada ja liivin uktö. Sanavartalon alkuperä on epäselvä, ja myös alkuperäisen asun
määritteleminen on hankalaa, sillä suomen vanhassa kirjakielessä ja laajalti murteis-
sakin esiintyy rinnakkaisasu haukutella. Lisäksi samassa merkityksessä tunnetaan
myös kukutella, virossa hukutada, joka voisi selittyä —> /mfc/cfl-sanan johdokseksi.
Suomen houkutella-vexbvi vastineineen on arveltu johdokseksi samasta deskriptii-
visestä vartalosta, jota edustaa myös —» houkka, mutta tämä selitys on epävarma.
Joka tapauksessa substantiivi houkka näyttää paljon nuoremmalta sanalta kuin verbi
houkuttaa. Suomen kirjakielessä verbi on asussa haukutella esiintynyt Agricolasta
alkaen, ja houkuttaa-verbistä johdettu substantiivi houkutus on mainittu Savonlin-
nan läänin asukkaiden valassa vuonna 1597. Verbi haukuttaa on mainittu Daniel
Jusleniuksen sanakirjassa 1745 ja houkutella vuoden 1776 almanakassa. Nykyasui-
nen houkuttaa-verbi on tullut kirjakieliseen käyttöön vasta 1800-luvun puolella.
SKES 1955 houkuttaa; SSA 1992 houkutella; Jussila 1998 houkutella, houkutus.
houria
Sekavaa, joutavaa puhumista merkitsevän /iowna-verbin vastine on karjalan hou-
rie. Viron murteellinen hourida lienee lainaa suomesta. Sanavartaloa on arveltu epä-
määräistä, käsittämätöntä puhetta mukailevaksi äänteellisesti motivoiduksi muo-
dosteeksi. Suomen kirjakielessä houria on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen
sanakirjassa 1745. Samasta vartalosta johdettu hourailla on esiintynyt jo vuonna
1654 Tuomas Rajaleniuksen saarnassa.
SKES 1955 hourata; SSA 1992 houria; Jussila 1998 hourailla, houria.
housut
Vartalon alaosaa verhoavaa kaksilahkeista pukinetta merkitsevä monikollinen hou-
sut on lainaa muinaisruotsin sanasta hosa, joka alkuaan on tarkoittanut pitkää suk-
kaa tai sääriverhoa. Samaa juurta on nykyenglannin letkua merkitsevä hose. Hou-
sut ovat kehittyneet alkuaan erillisistä, jalkoja verhoavista putkimaisista vaatekap-
paleista. Suomen kirjakielessä housu on ensi kertaa esiintynyt asiakirjassa vuonna
1564. Monikollisena vaatekappaleen nimityksenä housut on mainittu Ericus Schro-
deruksen sanakirjassa 1637.
H. J. Streng 1915 34; SKES 1955 housut; SSA 1992 housut; Jussila 1998 housut
hovi
Hallitsijan asuntoa ja sen henkilökuntaa, Itä-Suomessa myös herraskartanoa mer-
kitsevä hovi on lainaa muinaisruotsin saksalaisperäisestä sanasta hof, jota nykyruot-
212

sissa vastaa hov. Sama sana on lainattu myös karjalaan talon tai maatilan merkityk-
sessä. Suomen kirjakielessä hovi on itsenäisenä sanana ensi kertaa mainittu vuoden
1642 Raamatussa, jossa mainitaan myös hovimestari. Yhdyssanojen alkuosana hovi
on esiintynyt jo aiemmin, esim. Agricolan aikaisessa Uppsalan evankeliumikirjassa
mainitaan hovimies. Hovioikeus on esiintynyt ensi kertaa Kustaa Aadolfin antamassa
asetuksessa sotaväen kestitsemisestä vuonna 1615, ja sanan alkuosaa hovi on sekä
suomessa että karjalassa käytetty myös hovioikeuden merkityksessä.
Renvall 1823 86; H. J. Streng 1915 34; SKES 1955 hovi; SSA 1992 hovi; Jussila 1998 hovi, hovimes-
tari, hovimies, hovioikeus.
huhmar
Suppilomaista survinastiaa merkitsevällä huhmar-sanalla on vastineita sekä lähisu-
kukielissä että volgalaiskielissä. Näitä ovat esim. karjalan huhmar, vepsän humbart
vatjan uhmary viron uhmer, ersämordvan tsovar ja marin suar. Sana lasketaan van-
haan omaperäiseen sanastoon kuuluvaksi, ja sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstru-
oitu *sumare. Suomen kirjakielessä huhmar on ensi kertaa mainittu Ericus Schrode-
ruksen sanakirjassa 1637.
SKES 1955 huhmar; UEW 1988 789; SSA 1992 huhmar; Jussila 1998 huhmar.
huhu
Kuulopuhetta merkitsevän huhu-sanan vastine on karjalan kohua, kolinaa, hälinää
tai huutoa merkitsevä huhu. Sanavartalo on huutamisen tai huhuilun ääntä jäljitte-
levä onomatopoeettinen muodoste. Suomen kirjakielessä huhu on esiintynyt Agri-
colasta alkaen. Verbi huhuilla on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakir-
jassa 1745.
Hakulinen 1979 329; SSA 1992 huhu; Jussila 1998 huhu, huhuilla.
huijata
Etenkin kaupankäynnissä petkuttamista merkitsevällä huijata-verbillä ei ole vasti-
neita sukukielissä. Sanavartalon alkuperä on epäselvä. Sitä on arveltu lainaksi kan-
tagermaanin verbistä *swikan- 'pettää', mutta tämä selitys on epävarma mm. ään-
nehistoriallisista syistä. Suomen kirjakielessä huijata on vaihtamisen merkityksessä
mainittu ensi kertaa tulkkisanakirjassa Variarum rerum vocabula vuonna 1644.
Johdokset huijari ja huijaus tulevat kirjakieleen Daniel Jusleniuksen sanakirjassa
vuonna 1745. Vuoden 1642 Raamatussa huijata esiintyy merkityksessä 'hihkaista',
mutta tämä verbi on erillinen johdos interjektiosta hui.
H. J. Streng 1915 35; Pulkkinen Vir. 1966 290-293; Hofstra 1991 LingU 27 16-17; SSA 1992 hui-
jata1, huijata2; Jussila 1998 huijari, huijata, huijaus.
213

huilata
Lepäämistä merkitsevällä huilata-verbillä ei ole varsinaisia vastineita sukukielissä.
Karjalan huilata lienee lainaa suomesta. Verbi on lainaa germaaniselta taholta, mutta
lainan ikää on vaikea määritellä täsmällisesti, sillä lainalähteeksi sopivia sanoja on
tarjolla muinaisruotsin /ivf/a-verbistä kantagermaaniin asti. Nykyruotsin vila ei kui-
tenkaan tule enää kysymykseen äänneseikkojen takia. Vastineiden puuttuminen lähi-
sukukielistä viittaa lähinnä muinaisruotsalaiseen alkuperään. Suomen kirjakielessä
huilata on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa vuonna 1786.
SKES 1955 huilata; LÄGLW 1991 huilata1; SSA 1992 huilata1; Jussila 1998 huilata.
huilu
Puhallinsoitinta merkitsevällä /zw//w-sanalla ei ole tarkkoja vastineita sukukielissä.
Viron verbi huilata 'huutaa kimeästi' on kuitenkin selitetty johdokseksi samasta
vartalosta. Vartalon alkuperä on kiistanalainen. Sitä on arveltu sekä omaperäiseksi,
äänteellisesti motivoiduksi muodosteeksi että germaaniseksi lainaksi. Lainalähteeksi
on esitetty kantagermaanin *swiglön-> jota edustavat mm. muinaisyläsaksan sxvegala
'ruoko, huilu, piippu' ja gootin swiglön soittaa huilua'. Suomen kirjakielessä huilu on
esiintynyt Agricolasta alkaen. Agricolalla on myös huilunsoittaja.
SKES 1955 huilu; Koivulehto 1984 195; LÄGLW 1991 huilu; SSA 1992 huilu; Jussila 1998 huilu,
huilunsoittaja.
huippu
Sanan ainoa vastine on karjalan huippu. Sanavartalon alkuperä on epäselvä. Sitä on
arveltu johdokseksi puolaa tai käämiä merkitsevästä vanhemmasta sanasta hui, tai
sitten äänteellisesti motivoiduksi deskriptiivisanaksi. Myös ruotsalaista laina-alku-
perää on ehdotettu, mutta lainalähteeksi ehdotettu muinaisruotsin hvippa 'keinua'
sopii paremmin pyörryttämistä tai huimaamista merkitsevän huipata-verbin läh-
teeksi. Suomen kirjakielessä huippu on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen
sanakirjassa vuonna 1745.
SKES 1955 huippu; Koivulehto Vir. 1976 271; SSA 1992 huippu; Jussila 1998 huippu.
huiputtaa
Petkuttamista merkitsevällä huiputtaa-verbillä ei ole vastineita sukukielissä. Verbin
alkuperä on epäselvä. Sitä on arveltu mm. kontaminaatioksi verbeistä —» huijata ja
peiputtaa 'petkuttaa'. Toinen mahdollisuus on, että se liittyy eräänlaisena merkitys-
lainana ruotsalaisperäiseksi arveltuun, huimaamista tai pyörryttämistä merkitsevään
huipata-verbiin. Ruotsissa huimausta merkitsevä svindel on saanut petkuttamisen
tai humpuukin merkityksen 1800-luvulla englannin ja saksan mallin mukaan. Suo-
men kirjakielessä sävyltään puhekielinen huiputtaa on tullut käyttöön vasta 1900-
luvun alkupuolella.
214

Hellquist 1939 svindel; Pulkkinen Vir. 1966 294; SSA 1992 huipata, huiputtaa.
huivi
Päässä, kaulassa tai hartioilla pidettävää liinaa merkitsevä huivi on lainaa ruotsin
murteellisesta sanasta hviv tai hviva, joka merkitsee naisten päähinettä, liina tai mor-
siushuntua. Suomen kirjakielessä huivi on ensi kertaa mainittu kaulaliinan merki-
tyksessä Henrik Florinuksen sanakirjan postuumissa painoksessa vuonna 1733.
Rietz 1862-1867 272; SKES 1955 huivi; SSA 1992 huivi; Jussila 1998 huivi.
hukata
Verbillä on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. karjalan, vatjan ja viron hukata
ja liivin uktö-. Verbi on joko johdos substantiivista —> hukka 'menetys, häviö, peri-
kato' tai sitten erillinen laina samasta germaanisesta sanaperheestä, josta myös hukka
on lainattu. Suomen kirjakielessä hukata on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 hukka; Koivulehto Vir. 1976 248; LÄGLW 1991 hukata; SSA 1992 hukata; Jussila
1998 hukata.
hukka
Menetystä, häviötä tai perikatoa merkitsevällä hukka-sanalla on vastineita useim-
missa lähisukukielissä, esim. karjalan hukka, vatjan ukka, viron hukk ja liivin ukko
'hukkaan'. Vastineita on esitetty myös etäsukukielistä, mutta nämä ovat sekä rakenne-
että merkitysseikkojen takia äärimmäisen epävarmoja. Sanavartalo on paremmin
perustein selitetty vanhaksi germaaniseksi lainaksi, jolla rekonstruoitua alkumuotoa
*sukka- edustaa mm. muinaisnorjan sukk 'meteli, levottomuus, kevytmielisyys, tuh-
laus' ym. Sekä suomen itämurteissa että karjalassa sana on saanut merkityksen susi'
ilmeisesti siksi, että häviötä merkitsevää sanaa on kiertoilmauksena käytetty myös
vaarallisesta, tuhoa tuottavasta eläimestä. Suomen kirjakielessä hukka on ensi kertaa
mainittu vuoden 1642 Raamatussa.
Nirvi 1944 109-112; SKES 1955 hukka; Koivulehto Vir. 1976 248; UEW 1988 622; LÄGLW 1991
hukka; SSA 1992 hukka; Jussila 1998 hukka.
hukkua
Verbillä on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen hukkua, karjalan
hukkuo ja viron hukkuda. Vatjan hukkauta on samoista aineksista hieman eri tavalla
muodostettu, samaa merkitsevä johdos. Sekä hukkua että hukkauta "hukata itsensä"
ovat johdoksia sanasta —» hukka. Suomen kirjakielessä hukkua on esiintynyt Agri-
colasta alkaen.
SKES 1955 hukka; SSA 1992 hukkua; Jussila 1998 hukkua.
215

huligaani
Ilkivallantekijää tai hulinoitsijaa merkitsevä huligaani on lainaa englannin sanasta
hooligariy joka on alkuaan ollut sukunimi. Englannin sana on tullut käyttöön 1890-
luvulla Lontoossa, jossa kadulla mellastavista nuorista miehistä osan sanotaan olleen
alkuaan irlantilaisen Houlihan-nimisen perheen jäseniä. Suomeen sana on lainautu-
nut joko ruotsin tai venäjän välityksellä 1900-luvun alussa.
TSK 3 1911 huligaani; Hellquist 1939 huligan; Pulkkinen 1984 huligaani; SSA 1992 huligaani.
hullu
Sanalla on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen ja karjalan hullu, vat-
jan ullu, viron hull ja liivin ui. Sanavartalon alkuperä on tuntematon. Suomen kirja-
kielessä hullu on esiintynyt Uppsalan evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen.
SKES 1955 hullu; SSA 1992 hullu; Jussila 1998 hullu.
hulttio
Kelvotonta tyhjäntoimittajaa, heittiötä tms. merkitsevällä /m/tt/o-sanalla ei ole vas-
tineita sukukielissä. Sanan alkuperä on epäselvä. Sen on arveltu liittyvän eräänlai-
sena varianttina ruotsalaisperäiseen /ztmtti-sanaan, joka suomen murteissa esiintyy
koiran lisäksi myös laiskurin merkityksessä. Hwto/o-sanan synonyymeina esiintyvät
murteissa myös huntio ja hunttio. Suomen kirjakielessä hulttio on ensi kertaa mai-
nittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jus-
leniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
SKES 1955 hulttio; SSA 1992 hulttio; Jussila 1998 hulttio.
humaani
Inhimillistä, suvaitsevaista, ihmisystävällistä yms. merkitsevä humaani on lainaa
ruotsin sanasta human, joka alkuaan juontuu latinan adjektiivista humänus inhi-
millinen, ihmisystävällinen'. Sana on samaa juurta kuin ihmistä merkitsevä latinan
homo. Suomen kirjakielessä sana on tullut käyttöön 1800-luvun lopulla. Agathon
Meurmanin sivistyssanakirjassa 1885 se mainitaan asussa humäninen, Kaarlo Kerk-
kosen sivistyssanakirjassa 1897 nykyasussaan humaani.
Koukkunen 1990 humaani; SSA 1992 humaani.
humala
Hamppukasveihin kuuluvaa monivuotista köynnöstä (Humulus lupulus) merkitse-
vällä /iMraa/a-sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä. Näitä ovat esim. karjalan
humala, vepsän humal, vatjan umala, viron humal ja liivin umäl. Sana näyttää joh-
dokselta, mutta tosiasiassa se on kokonaan lainaa germaaniselta taholta. Alkumuo-
doksi on rekonstruoitu kantagermaanin *jumalan-, jota edustaa mm. nykyruotsin
216

humle. Humala on vanhastaan ollut tärkeä oluen mauste, ja itämerensuomen sanat
merkitsevät kasvin lisäksi myös päihtymystä, humalatilaa. Suomen kirjakielessä
humala on humalakasvin merkityksessä esiintynyt Agricolasta alkaen. Päihtymyk-
sen merkityksessä humala on ensi kertaa mainittu Henrik Florinuksen sananlas-
kuissa vuonna 1702.
Thomsen 1869 117; SKES 1955 humala; LÄGLW 1991 humala; SSA 1992 humala; Rousi 1997
336-337; Jussila 1998 humala.
humista
Verbillä on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. inkeroisen ja karjalan humissa
ja viron humiseda. Sanavartalo on humisevaa ääntä jäljittelevä onomatopoeettinen
muodoste. Suomen kirjakielessä humista on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuk-
sen sanakirjassa 1745. Samasta vartalosta johdettu humina on kuitenkin esiintynyt
kirjakielessä jo Agricolasta alkaen.
SKES 1955 humista; SSA 1992 humista; Jussila 1998 humina, humista.
humma
Hevosen leikillinen tai lapsenkielinen nimitys humma on lainaa ruotsin murteelli-
sesta sanasta humma tai hämma. Tämä perustuu alkuaan useissa skandinaavisissa
kielimuodoissa tunnettuun kehotushuutoon, jolla hevonen on saatu väistymään
sivulle tai kääntämään takapäätään. Suomen kirjakielessä humma on ensi kertaa
mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
Lindström 1859 115; Hellquist 1939 2. hämma; SKES 1955 humma; SSA 1992 humma; Jussila
1998 humma.
hummata
Huvittelua ja rajua juhlimista merkitsevällä hummata-verbiUä ei ole vastineita suku-
kielissä. Sanavartalon alkuperä on epäselvä. Paremman selityksen puutteessa sitä on
arveltu humu-sanan yhteyteen kuuluvaksi omaperäiseksi deskriptiiviseksi muodos-
teeksi. Suomen kirjakielessä hummata on tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuolis-
kolla. Sana mainitaan ainakin jo Elias Lönnrotin sanakirjassa 1874.
SSA 1992 hummata.
hummeri
Isoa ravun tapaista äyriäistä (Astacus marinus) merkitsevä hummeri on lainaa ruot-
sin sanasta hummer, joka latinan cammarus-sznan välityksellä juontuu kreikan
sanasta kämmaros. Tämä on alkuaan tarkoittanut kuperan kuoren peittämää eläintä.
Suomen kirjakielessä hummeri on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen tulk-
kisanakirjassa vuonna 1637.
217

Hellquist 1939 hummer; SKES 1955 hummeri; SSA 1992 hummeri; Jussila 1998 hummeri.
humppa
Rytmikästä vanhantyylistä fokstrottia ja tällaisen tahdittamaa tanssia merkitsevä
humppa on alkuaan äänteellisesti motivoitu sana, joka jäljittelee musiikille ominaista
bassotorven säestyskuviota. Englannissa vastaava sana on oompah. Nopearytmisen
tasajakoisen tanssimusiikin kansanomaisena nimityksenä humppa on suomen kie-
lessä tullut käyttöön 1930-luvulla. Sana on kuitenkin yleistynyt ratkaisevasti 1950-
luvulta lähtien, kun humppaorkesteri nimeltä Pumppuveikot alkoi esittää humppa-
musiikkia suositussa humoristisessa radio-ohjelmassa Kankkulan kaivolla.
Facta 2001 1983 humppa; SSA 1992 humppa.
humpuuki
Huijausta, petkutusta, bluffia yms. merkitsevä humpuuki on juontuu alkuaan eng-
lannin sanasta humbug, joka merkitsee sekä huijaria että huijausta. Sanan perimmäi-
nen alkuperä on tuntematon. Suomeen humpuuki on todennäköisesti lainautunut
ruotsin välityksellä, ja se on tullut suomen kirjakielessä käyttöön 1800-luvun viimei-
sillä vuosikymmenillä.
Onions 1979 humbug; Pulkkinen 1984 humpuuki; SSA 1992 humpuuki.
hunaja
Hyvin makeana ja terveellisenä luonnontuotteena tunnettua, mehiläisten medestä
valmistamaa ainetta merkitsevällä /itmo/a-sanalla ei ole vastineita sukukielissä. Sana
on lainaa germaaniselta taholta, mutta lainan ikää on mahdotonta määritellä, sillä
lainalähteeksi sopivia sanoja on germaanisissa naapurikielissä muinaisruotsista
aina kantagermaaniin asti. Kantagermaaniseksi alkumuodoksi on rekonstruoitu
*Xuna(n)ga-, jota muinaisruotsissa on vastannut hunagh tai honagh. Nykyruotsissa
vastaava sana on honung. Suomen kirjakielessä hunaja on esiintynyt Agricolasta
alkaen.
Renvall 1823 90; Thomsen 1869 117; H. J. Streng 1915 36; SKES 1955 hunaja; LÄGLW 1991
hunaja; SSA 1992 hunaja; Jussila 1998 hunaja.
hunni
Eurooppaan 300-luvun loppupuolella hyökänneen keskiaasialaisen paimentolais-
kansan jäsentä merkitsevä hunni on lainattu suomeen ruotsin sanasta hunn, mutta
alkuaan nimitys lienee peräisin turkkilais-tataarilaisista kielistä. Suomen kirjakie-
lessä hunnit ja heidän kuninkaansa Attila on ensi kertaa mainittu Juhana Wegeli-
uksen postillassa vuonna 1747 monikollisessa asussa hunniterit. Nykyasu hunni on
esiintynyt ainakin jo Karl Aejmelaeuksen suomentamassa historian oppikirjassa
vuonna 1847.
218

Hellquist 1939 hunner, SSA 1992 hunni.
hunninko
Rappiotilaa merkitsevän hunninko-sanan vastineita ovat karjalan hunnikko ja ilmei-
sesti myös viron hunnik 'kasa, läjä'. Sanan alkuperä on epäselvä. Sille on esitetty
useita germaanisia lainaetymologioita, mutta mitään niistä ei ole yleisesti hyväk-
sytty. Sanan loppu voi hyvin olla omaperäistä johdinainesta, mutta sopivaa vartaloa
ei ole toistaiseksi voitu osoittaa. Suomen kirjakielessä hunninko on esiintynyt ades-
siivimuotoisena adverbina hunningolla Agricolasta alkaen.
SKES 1955 hunninko; LÄGLW 1991 hunninko; SSA 1992 hunninko; Jussila 1998 hunningolla.
hunsvotti
Heittiötä tai lurjusta merkitsevä hunsvotti on lainaa ruotsin samaa merkitsevästä
sanasta hundsfott. Tämä alasaksasta lainattu sana on alkuaan ollut hyvin karkea her-
jaus, joka on sananmukaisesti tarkoittanut narttukoiran sukuelintä. Suomen kirja-
kielessä hunsvotti on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786
piipunrassin merkityksessä.
Karsten 1934 FmS 2 128; Hellquist 1939 hundsfott; SKES 1955 hunsvotti; SSA 1992 hunsvotti;
Jussila 1998 hunsvotti.
huntu
Harsomaista liinaa merkitsevän huntu-sanan ainoa vastine on inkeroisen huntu,
joka merkitsee vaimon päähinettä tai lapsen kapalovaatetta. Sanan alkuperä on tun-
tematon. Aiemmin etäsukukielistä esitetyt vastineet on myöhemmin hylätty. Suo-
men kirjakielessä huntu on esiintynyt Agricolasta alkaen.
UEW 1988 61; SSA 1992 huntu; Jussila 1998 huntu.
huoata
Verbillä on vastineita sekä lähisukukielissä että saamessa, esim. inkeroisen hooatay
karjalan huokavuo, vatjan oogata, viron hooguda sataa rankasti; ähkiä, läähättää* ja
eteläsaamen soägedh 'humista, kohista'. Verbit ovat rakenteelta selvästi johdoksia,
mutta vartalon alkuperästä on kahdenlaisia käsityksiä. Se voi olla henkäyksen tai
huokumisen ääntä jäljittelevä omaperäinen muodoste, tai sitten se voi selittyä van-
haksi germaaniseksi lainaksi, jonka alkumuodoksi on rekonstruoitu kantagermaanin
*swögan- 'kohista, huoata'. Suomen kirjakielessä huoata on esiintynyt Agricolasta ja
samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1955 huoata; Koivulehto 1981 PBB 103:2 183-184; LÄGLW 1991 huoata; SSA 1992 huoata;
Jussila 1998 huoata.
219

huojua
Verbillä on vastine ainoastaan karjalassa. Paremman selityksen puutteessa sana-
vartaloa on arveltu omaperäiseksi deskriptiivimuodosteeksi. Suomen kirjakielessä
huojua on ensi kertaa mainittu Gabriel G. Calamniuksen kirjoittamassa häärunossa
vuonna 1753.
SSA 1992 huojua; Jussila 1998 huojua.
huokea
Sanalla on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan huovis ja vatjan ooköa.
Suomen murteissa tunnetaan myös rinnakkaismuodot huois tai huovis. Sana on
vanha germaaninen laina, jonka kantaskandinaaviseksi alkumuodoksi on rekonst-
ruoitu *högiz, *högja-. Tätä edustaa mm. muinaisnorjan hoeghr 'helppo, mukava'.
Suomen kirjakielessä huokea on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 huokea; LÄGLW 1991 huokea; SSA 1992 huokea; Jussila 1998 huokea.
huoli
Sanalla on vastine kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä, esim. karjalan huoli, vep-
sän hoXy viron hoolja. liivin uoL Saamen fuolla on lainaa suomesta. Sanavartalo on
selitetty balttilaiseksi lainaksi, ja alkumuodoksi on rekonstruoitu kantabaltin *zalä,
jota nykyliettuassa vastaa zalä Vahinko, vioittuma, vamma'. Suomen kirjakielessä
huoli samoin kuin siitä johdettu verbi huolia on esiintynyt Agricolasta alkaen. Sen
sijaan huolehtia on tullut käyttöön vasta 1800-luvun puolimaissa.
SKES 1955 huoli; Rapola 1960 huolehtia; Koivulehto 1985 FS Steinitz 196-200; SSA 1992 huoli;
Jussila 1998 huoli, huolia.
huoltaa
Huolehtimista, kunnossa pitämistä yms. merkitsevä huoltaa on johdos sanasta —»
huoli. Suomen kirjakielessä huoltaa on ensi kertaa mainittu niiden lisäysten jou-
kossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-
luvulla. Johdos huolto on mainittu pöytäkirjassa vuonna 1794.
SKES 1955 huoli; SSA 1992 huoli; Jussila 1998 huoltaa^ huolto.
huomata
Verbillä on etymologisia vastineita itäisissä lähisukukielissä, esim. inkeroisen hoo-
mata, karjalan huomata ja vepsän homaita. Saamen fuobmät on lainaa suomesta,
samoin viron kirjakielinen hoomata. Alkuperä on epäselvä. Verbiä on arveltu joh-
dokseksi hwoma-vartalosta, joka puolestaan on selitetty vanhaksi germaaniseksi lai-
naksi. Kantagermaaniseksi alkumuodoksi on rekonstruoitu *söman-, jota edustaa
esim. muinaisnorjan sömi se mikä tuottaa kunniaa, kunnia, kunnioitus, huomioon
220

ottaminen'. Merkityseron takia lainaselitystä on kuitenkin pidettävä epävarmana.
Toinen mahdollisuus on, että huomata on suoraa lainaa germaaniselta taholta.
Alkumuodoksi sopisi tällöin kantagermaanin *söm{jan- tai tätä vastaava kantaskan-
dinaavin *sömijani jota edustaa esim. muinaisnorjan soema 'osoittaa kunnioitusta,
kunnioittaa, ottaa huomioon' yms. Kolmannen, vanhemman käsityksen mukaan
huoma-vartalo olisi omaperäinen. Aamua merkitsevän —> huomen-sanan on arveltu
kuuluvan samaan yhteyteen. Suomen kirjakielessä sekä huoma että huomata ovat
esiintyneet Agricolasta alkaen.
Hakulinen Vir. 1942 58; SKES 1955 huoma; Koivulehto Vir. 1976 248 alav.; LÄGLW 1991
huoma, huomata; SSA 1992 huomay huomata; Jussila 1998 huomay huomata.
huomen
Aamua merkitsevällä huomen-sanalla on ainakin likimääräisiä vastineita kaikissa
itämerensuomalaisissa kielissä, esim. karjalan huomen, vepsän homeny vatjan oom-
nikkoy viron hommik ja liivin uomög. Useimmat vastineet merkitsevät aamua, kar-
jalan huomen kuitenkin huomispäivää. Suomessa tunnetaan molemmat merkityk-
set, esim. toivotuksessa Hyvää huomenta sana merkitsee aamua, mutta essiivimuo-
toisessa adverbissa huomenna seuraavaa päivää. Sanan alkuperä on epäselvä. Se on
yleensä yhdistetty sanoihin huoma ja huomata, mutta levikki- ja merkitysseikkojen
takia tätä yhdistelmää ei voi pitää varmana. Sanavartaloa on myös arveltu vanhaksi
ja omaperäiseksi, mutta sen rakenteen ja etäsukukielten vastineiden puuttumisen
takia tämäkin selitysvaihtoehto vaikuttaa epäilyttävältä. Suomen kirjakielessä huo-
men on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 huomen; SSA 1992 huomen; Hahmo 1994 GA 71-73; Jussila 1998 huomen.
huomio
Tarkkaavaisuutta, mielenkiintoa, uteliaisuutta yms. merkitsevä huomio on johdos
samasta vartalosta, josta on muodostettu myös verbi —» huomata. Suomen kirja-
kielessä huomio on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa vuonna
1745.
SKES 1955 huoma; Rapola 1960 huomio; SSA 1992 huomio; Jussila 1998 huomio.
huone
Sanalla on vastineita useimmissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen hoone, karjalan
huonehy vatjan ooneja viron hoone. Epävarmoja vastineita on aiemmin esitetty myös
permiläiskielistä, mutta nämä on myöhemmin hylätty. Sanaa on joskus arveltu ira-
nilaiseksi lainaksi, mutta tämä selitys on torjuttu mm. levikkiseikkojen takia. Uusim-
man selityksen mukaan huone olisi balttilainen laina. Kantabalttilaiseksi alkumuo-
doksi on rekonstruoitu kylkeä merkitsevä *sänas, jota nykyliettuassa edustaa pientä
sivuhuonetta merkitsevä sönine. Selityksen arvioimista vaikeuttaa se, että itämeren-

suomen sanan alkuperäistä merkitystä on vaikea määritellä. Sekä suomen vanhassa
kirjakielessä että lähisukukielissä huone-sanan merkitys on nykyistä väljempi. Näistä
merkityksistä monet ovat vielä nykyäänkin erityisesti uskonnollisista käyttöyhteyk-
sistä tuttuja, esim. 'rakennus, talo; talous kiinteistöineen, irtaimistoineen ja palkol-
lisineen; koti, perhe, perhekunta, suku*. Suomen kirjakielessä huone on esiintynyt
Uppsalan evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen.
Ahlqvist 1871 96; SKES 1955 huone; VKS 1985 huone; UEW 1988 787; SSA 1992 huone; Jussila
1998 huone; Koivulehto 1999 VM 313-318.
huono
Sanalla on etymologisia vastineita useissa lähisukukielissä, esim. karjalan ja lyydin
huono, vatjan oono 'heikko', viron hoon 'laiha, kuihtunut'. Sanan alkuperä on tois-
taiseksi selvittämättä. Sille esitetty germaaninen lainaetymologia on äänteellisistä
syistä katsottu mahdottomaksi. Suomen kirjakielessä huono on esiintynyt Agrico-
lasta alkaen.
Setälä 1913 FUF 13 368; SKES 1955 huono; SSA 1992 huono; Jussila 1998 huono.
huopa
Villasta vanuttamalla valmistettua kankaan tapaista ainetta merkitsevän huopa-
sanan vastineita ovat inkeroisen hoopay karjalan huopa ja vepsän hob. Sana on vanha
germaaninen laina, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *pöban- edustaa mm. muinais-
norjan pofi 'huopa'. Suomen kirjakielessä huopa on ensi kertaa mainittu Daniel Jus-
leniuksen sanakirjassa vuonna 1745.
Thomsen 1869 117; Mikkola 1894 29; SKES 1955 huopa; LÄGLW 1991 huopa; SSA 1992 huopa;
Jussila 1998 huopa.
huora
Sanalla on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen ja vatjan hoora, karja-
lan huora ja viron hoor. Sana on lainaa germaaniselta taholta, mutta lainan ikää on
mahdotonta määritellä tarkasti, sillä alkumuodoksi sopivia sanoja on tarjolla nyky-
kielistä kantagermaaniin asti. Kantagermaanin muodoksi on rekonstruoitu *#örön,
nykyruotsissa sana on hor. Germaanisten kielten sana on samaa juurta kuin latinan
cärus 'rakas, kallis, haluttu'. Suomen kirjakielessä huora on esiintynyt Agricolasta
alkaen.
Thomsen 1869 117; H. J. Streng 1915 36; Karsten 1934 FmS 2 130; SKES 1955 huora; LÄGLW
1991 huora; SSA 1992 huora; Jussila 1998 huora.
huotra
Miekan tuppea merkitsevällä huotra-sanaHa on vastineita itäisissä lähisukukielissä,
esim. inkeroisen hoodra, karjalan huotra ja vepsän hodr. Sana on vanha germaani-
222

nen laina, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *födra- edustaa mm. nykyruotsissa vaat-
teen vuoria merkitsevä foder. Suomen kirjakielessä murrelevikiltään itäinen huotra
on tullut käyttöön vasta 1800-luvulla mm. kalevalaisen kansanrunouden myötä.
Thomsen 1869 117; SKES 1955 huotra; Ruoppila 1967 28; LÄGLW 1991 huotra; SSA 1992
huotra.
huovata
Soutamalla peruuttamista merkitsevällä huovata-yerbHlä. on vastineita eräissä lähi-
sukukielissä, esim. inkeroisen hoovvata, karjalan huovata ja viron murteellinen hoo-
vata. Sanavartaloa on arveltu vanhaksi germaaniseksi lainaksi, ja alkumuodoksi on
rekonstruoitu mm. kantagermaanin *xupö(ja)n-, josta juontuu ruotsin murteellinen
hopa 'huovata'. Selityksessä on kuitenkin äännehistoriallisia ongelmia. Suomen kir-
jakielessä huovata on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa vuonna
1745.
SKES 1955 huovata; LÄGLW 1991 huovata; SSA 1992 huovata; Jussila 1998 huovata.
hupaisa
Huvittavaa, hauskaa, rattoisaa yms. merkitsevä hupaisa on johdos vanhasta oma-
peräisestä sanasta hupa, joka alun perin lienee merkinnyt laihaa, ohutta ja nope-
asti kuluvaa. Saman vartalon johdoksia on myös —» huveta. Suomen kirjakielessä
hupaisa on ensi kertaa mainittu Thomas Stenbäckin kirjoittamassa ruumissaarnassa
vuonna 1750. Rinnakkaisjohdos hupainen on esiintynyt Henrik Achreniuksen kir-
joittamassa muistorunossa vuonna 1776.
SKES 1955 hupa; UEW 1988 63; SSA 1992 hupa; Jussila 1998 hupainen, hupaisa.
huppu
Pussimaista päähinettä merkitsevällä fmppM-sanalla on vastine ainoastaan karja-
lassa, ja sekin saattaa olla lainaa suomesta. Sanan alkuperä on epäselvä, paremman
selityksen puutteessa sitä on arveltu muodoltaan ja merkitykseltään samantapaisten
hukkua- ja wppo-sanojen kontaminaatioksi. Suomen kirjakielessä huppu on ensi ker-
taa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa vuonna 1745.
SSA 1992 huppu; Jussila 1998 huppu.
hupsu
Hassua, höperöä, typerystä yms. merkitsevällä /zwpsw-sanalla on tarkka vastine aino-
astaan karjalassa. Sanaa on arveltu lainaksi ruotsista, jossa esiintyy useita muodol-
taan ja merkitykseltään samantapaisia sanoja, esim. hupsa, häpsä, hofsog, häpso jne.
Suomen kirjakielessä hupsu on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa
vuonna 1745.
223

Wessman 1936 FmS 4 57, 218; SKES 1955 hupsu; SSA 1992 hupsu; Jussila 1998 hupsu.
hurja
Rajua, hillitöntä, silmitöntä, raivokasta yms. merkitsevän hurja-sanan vastineita ovat
karjalan huri sekä vartalo viron verbissä hurjutada 'pelotella'. Sanavartalo on seli-
tetty alkuaan äänteellisesti motivoiduksi, urisevaa ääntä jäljitteleväksi muodosteeksi.
Suomen kirjakielessä hurja on ensi kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita
Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
SKES 1955 hurja; SSA 1992 hurja; Jussila 1998 hurja.
hurma
Huumaa, lumousta, kiihkoa yms. merkitsevällä hurma-sanalla ei ole tarkkoja vasti-
neita sukukielissä, mutta sanan pohjalta muodostettuja johdoksia ovat karjalan hur-
mata 'tainnuttaa' ja liivin urmatö 'huumata, tainnuttaa'. Sanavartalon alkuperä on
tuntematon. Suomen kirjakielessä hurma on ensi kertaa mainittu Simo Achreniuk-
sen sepittämässä runossa vuonna 1766 ja hurmata Kristfrid Gananderin sanakirjassa
vuonna 1786.
SKES 1955 hurma; SSA 1992 hurma; Jussila 1998 hurma, hurmata.
hurme
Haavasta vuotavaa verta merkitsevän juhlallissävyisen hurme-sanan vastineita ovat
karjalan runokielessä esiintyvä hurmeh ja ilmeisesti myös viron urm Veri, veri-
haava' ja liivin urma 'naarmu, pyörre, virta'. Sanaa on arveltu johdokseksi sanasta —>
hurmay mutta merkityksen kehityksestä on esitetty toisistaan poikkeavia käsityksiä,
sillä myös hurma-sanan alkuperä ja alkuperäinen merkitys ovat epäselvät, samoin
sukukielten sanojen keskinäiset suhteet. Suomen kirjakielessä hurme on ensi kertaa
mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel
Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
Toivonen 1943 KV 22 149-161; SKES 1955 hurme; UEW 1988 805; SSA 1992 hurme; Jussila 1998
hurme.
hurskas
Sanan ainoa vastine on karjalan hurskas 'reipas, joutuisa; tuhlaava'. Sana on vanha
germaaninen laina, jolle rekonstruoitua kantagermaanista alkumuotoa *xurskaz
edustaa mm. muinaisnorjan horskr 'viisas'. Muinaisyläsaksan horsk merkitsee eloi-
saa, nopeaa ja reipasta. Suomen kirjakielessä hurskas on esiintynyt Agricolasta
alkaen, samoin siitä johdettu hurskaus. Nykymerkityksensä hurskas on saanut juuri
uskonnollisessa kirjakielessä.
Thomsen 1869 118; SKES 1955 hurskas; Vartiainen 1988 199; LÄGLW 1991 hurskas; SSA 1992
hurskas; Jussila 1998 hurskas, hurskaus.
224

hurtta
Isoa koiraa merkitsevä hurtta on lainaa venäjän sanasta hort, joka merkitsee vintti-
koiraa tai vainukoiraa. Sama sana on lainattu myös eräisiin lähisukukieliin. Suomen
kirjakielessä hurtta on ensi kertaa mainittu vuoden 1642 Raamatussa.
Ahlqvist 1871 2; Mikkola 1894 175; SKES 1955 hurtta; Plöger 1973 56; SSA 1992 hurtta; Jussila
1998 hurtta.
huuhaa
Perätöntä, tyhjänpäiväistä, höynähtänyttä yms. merkitsevä huuhaa on lainaa eng-
lannin slangisanasta hoo-ha 'metakka, meteli'. Suomalaisena sanana huuhaa on ollut
käytössä ainakin 1970-luvulta lähtien, ja sen tunnetuimpia käyttäjiä on ollut laulaja,
kirjailija ja naivistimaalari Martti "Huuhaa" Innanen.
Pulkkinen 1984 huuhaa; SSA 1992 huuhaa.
huuhkaja
Suomen suurinta pöllölintua (Bubo bubo) merkitsevän huuhkaja-sanan tarkka vas-
tine on karjalan huuhkaja. Viron murteissa esiintyvä samantapainen huuk merkitsee
tunturipöllöä (Nyctea scandiaca). Nimitykset ovat johdoksia pöllön huhuilua jäljit-
televästä onomatopoeettisesta vartalosta. Suomen kirjakielessä huuhkaja on esiinty-
nyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 huuhkaja; SSA 1992 huuhkaja; Jussila 1998 huuhkaja.
huuhtoa
Verbillä on vastine kaikissa lähisukukielissä sekä mordvassa, esim. karjalan huuh-
tuoy vepsän huhtoida, vatjan uhtoa, viron uhtuday liivin iidö ja ersämordvan kstams
'pestä'. Sanavartalo lasketaan vanhaan omaperäiseen sanastoon kuuluvaksi, ja sen
alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *sukst3-. Suomen kirjakielessä verbi on ensi
kertaa mainittu Laurentius Petrin hartauskirjassa vuonna 1644 lyhytvokaalisessa
asussa huhtoa. Nykyasu on mainittu vuoden 1784 almanakassa.
SKES 1955 huuhtoa; UEW 1988 788; SSA 1992 huuhtoa; Jussila 1998 huhtoa, huuhtoa.
huuli
Sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä, esim. karjalan huuli, vepsän hui,
vatjan uulu viron huul, liivin uly pohjoissaamen sulia '(saman)kaltaisuus, suunta' ja
hantin lul suu'. Sanavartalon suomalais-ugrilaiseksi asuksi on rekonstruoitu *suleja.
alkuperäiseksi merkitykseksi suu' tai 'huuli'. Saamessa on oletettava merkityksen-
muutosta. Suomen kirjakielessä huuli on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 huuli; UEW 1988 903; SSA 1992 huuli; Jussila 1998 huuli.
225

huumata
Tajunnan hämärtämistä merkitsevällä huumata-verbillä ei ole tarkkoja vastineita
sukukielissä, mutta sen on arveltu kuuluvan etymologisesti yhteen suomen murteissa
esiintyvän, humisemista merkitsevän huumata-verbin kanssa, jonka vastineiksi on
esitetty virosta huumata 'huokua, uhota; hehkua* ja liivistä um '(aamu)hämärä'.
Sanavartalo on selitetty vanhaksi germaaniseksi lainaksi, jolle rekonstruoitua kan-
tagermaanista alkumuotoa ^«ma- edustaa mm. muinaisnorjan hum 'hämärä'. Suo-
men kirjakielessä huumata on molemmissa merkityksissään tullut käyttöön vasta
1800-luvulla, mutta verbistä johdettu huumaus on mainittu jo Kristfrid Gananderin
sanakirjassa 1786. Gananderilla on myös muoto huumeissansa, joka merkitsee tain-
noksissa olemista.
Sanaa huumausaine on käytetty ainakin jo 1890 Sanomia Turussa -lehdessä viitat-
taessa kokaiiniin, ja hakusanana se on E. S. Yrjö-Koskisen suomalais-ranskalaisessa
sanakirjassa 1900. Vuonna 1972 Terho Itkonen ehdotti lyhyempää muotoa huume,
joka vakiintuikin nopeasti, vaikka virallisissa yhteyksissä käytetään edelleen myös
pitempää huumausaine-sanaa.
T. Itkonen Vir. 1972 109; LÄGLW 1991 huuma; SSA 1992 huumata1, huumata2; Jussila 1998
huumauSy huume.
huumori
Leikillisyyttä, leikinlaskua, pilailua yms. merkitsevä huumori on lainaa ruotsin
sanasta humor, mutta alkuaan sana juontuu latinasta, jossa humor tai umor mer-
kitsee nestettä, kosteutta ja ruumiin nestettä. Antiikin ajoilta juontuvan käsityksen
mukaan ihmisen ruumiissa oli neljänlaista nestettä, verta, limaa, keltaista ja mus-
taa sappea, joiden keskinäisistä suhteista riippui ihmisen mielenlaatu. Suomalaisena
sanana huumori on tullut käyttöön 1800-luvun puolimaissa. Sana mainitaan ainakin
jo sanomalehti Suomettaren ensimmäisessä vuosikerrassa vuonna 1847.
Koukkunen 1990 huumori.
huurre
Pakkasella pintoihin tiivistyvää jääkidekerrosta merkitsevän huurre-sanan vastineita
ovat inkeroisen huurre ja karjalan huurre 'kuura'. Samantapaisia merkityksiä on
myös murresanalla huude, jonka vastineita ovat karjalan huuveh ja viron murteelli-
nen uude. Sanojen keskinäinen suhde on epäselvä, samoin sanavartaloiden alkuperä.
Paremman selityksen puutteessa niitä on arveltu alkuperältään deskriptiivisiksi.
Saman vartalon johdokseksi on selitetty myös usvamaista höyryä tai kylmälle pin-
nalle tiivistyvää kosteutta merkitsevä huuru, jolle toisaalta on esitetty myös balttilai-
nen lainaetymologia. Tämän mukaan huuru olisi samaa juurta kuin liettuan kosteaa
höyryä merkitsevä suträ. Suomen kirjakielessä huuru on ensi kertaa mainittu Krist-
frid Gananderin sanakirjassa vuonna 1786; huurre on tullut käyttöön vasta 1800-
luvun puolella, ja sen välitön kantasana lienee verbi huurtaa tai huurtua.
226

SKES 1955 huude; SSA 1992 huude, huuru; Jussila 1998 huuru; Liukkonen 1999 52-53.
huusi
Ulkohuoneen tai käymälän arkikielinen nimitys huusi tai huussi on lainaa ruotsin
sanasta husy joka talon lisäksi merkitsee myös ulkohuonetta. Suomen kirjakielessä
huusi on ensi kertaa mainittu Elias Lönnrotin sanakirjassa vuonna 1874. Jo Krist-
frid Gananderin sanakirjassa 1786 on kuitenkin mainittu etuvokaalinen hyysi ja
hyysikkä, joiden synonyymisiksi nimityksiksi pohjalaismurteissa on esitetty kansan-
huone ja paskamaki.
SSA 1992 huusi; Jussila 1998 hyysi.
huutaa
Verbin vastineita ovat inkeroisen huutaa, karjalan huutoa ja mahdollisesti myös
viron samantapainen mutta etuvokaalinen huuda. Sanavartalon alkuperästä on
annettu kaksi erilaista selitystä. Sitä on arveltu sekä huutamisen ääntä jäljitteleväksi
omaperäiseksi sanaksi että skandinaaviseksi lainaksi. Jälkimmäisessä tapauksessa
alkumuodoksi sopisi esim. kantaskandinaavin *huten, jota vastaa nykynorjan mur-
teellinen huta 'kirkua, meluta'. Suomen kirjakielessä huutaa on esiintynyt Uppsalan
evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen sekä kovaäänistä ääntelyä merkitsemässä
että myös mm. merkityksissä 'kutsua (nimeltä), kehottaa; rukoilla; vedota; syyttää,
herjata'.
Setälä 1913 FUF 13, 369; SKES 1955 huutaa; VKS 1985 huutaa; LÄGLW 1991 huutaa; SSA 1992
huutaa; Jussila 1998 huutaa.
huveta
Vähenemistä, pienenemistä, kulumista yms. merkitsevällä huveta-verbillä on vas-
tineita itäisissä lähisukukielissä, esim. karjalan huveta ja vepsän hubeta. Verbi on
johdos vanhasta omaperäisestä sanavartalosta hupa, jonka alkuperäiseksi suoma-
lais-ugrilaiseksi asuksi on rekonstruoitu *cupa. Alkuperäinen merkitys lienee ollut
'ohut, laiha'. Suomen kirjakielessä verbiä huveta lienee ensimmäisenä käyttänyt Elias
Lönnrot vuonna 1860.
SKES 1955 hupa; Rapola 1960 huveta; UEW 1988 63; SSA 1992 hupa.
huvi
Iloa, hauskuutta yms. merkitsevä huvi on johdos vanhasta omaperäisestä sanavarta-
losta hupa (—» huveta). Samassa merkityksessä esiintyy myös hupi, josta huvi on heik-
koasteinen variantti. Suomen kirjakielessä hupi on ensi kertaa mainittu Pehr Grapen
suomentamassa uskonnollisessa kirjassa vuonna 1776. Vuoden 1774 almanakassa
mainitaan muoto huviksensa, josta on mahdotonta sanoa, onko se hupi-sanan moni-
227

kollinen translatiivi vai /mvf-sanan vastaava yksiköllinen muoto. Juuri tämäntapai-
sista muodoista on heikkoasteinen huvi voinut irrota itsenäiseksi sanaksi.
SKES 1955 hupa; SSA 1992 hupa; Jussila 1998 hupit huvi.
hyasintti
Tiheäkukintoisia, voimakkaasti tuoksuvia Hyacinthus-suvun liljakasveja merkitsevä
hyasintti on lainaa ruotsin sanasta hyacint, joka latinan välityksellä juontuu alku-
aan kreikan sanasta hyäkinthos. Tämä on voinut viitata useisiin eri kasveihin, vil-
lihyasintin lisäksi sinililjaan, etelän ritarinkannukseen tai varjoliljaan. Muinaisen
kreikkalaisen tarun mukaan kukka on syntynyt kauniin Hyakinthos-nimisen nuoru-
kaisen verestä. Sekä auringonjumala Apollon että länsituuli Zephyros olivat rakas-
tuneet tähän samaan nuorukaiseen, mutta Hyäkinthos ei välittänyt Zephyroksesta.
Kun Apollon ja Hyäkinthos olivat pelaamassa eräänlaista keilapeliä, mustasukkai-
nen Zephyros puhalsi Apollonin heittämän kiven koko painollaan suoraan päin
Hyakinthosta, joka haavoittui kuolettavasti. Apollon ei voinut muuta kuin muuttaa
rakastettunsa veren kauniiksi kukaksi. Todellisuudessa kukan nimi lienee vanhem-
paa perua kuin tarina, mutta sen alkuperä on tuntematon. Samaa sanaa on käytetty
myös eräiden punaisten tai sinisten jalokivien nimityksenä. Nykyään hyasintiksi
kutsutaan zirkonin punaista jalokivimuunnosta. Suomen kirjakielessä hyasintti on
esiintynyt Agricolasta alkaen jalokiven nimityksenä. Kasvin nimityksenä se on tullut
käyttöön vasta 1800-luvulla. Se mainitaan asussa hyacinthi Kaarle Aksel Gottlundin
Otavassa vuonna 1832.
Koukkunen 1990 hyasintti; SSA 1992 hyasintti; Jussila 1998 hyasintti.
hyeena
Koiran tapaisia Aasian ja Afrikan lämpimien seutujen petoeläimiä (Hyaenidae) mer-
kitsevä hyeena on lainattu suomeen joko ruotsin sanasta hyena tai saksan sanasta
hyäne, mutta alkuaan sana juontuu latinan kautta kreikasta, jossa yaina tai hyaina
on johdos sikaa merkitsevästä sanasta hys ja merkitsee sananmukaisesti emakkoa.
Sikaa ja hyeenaa yhdistäviä tekijöitä ovat mm. jätteiden ja raatojen tonkiminen sekä
karkeat harjakset. Suomen kirjakielessä hyeena on ensi kertaa mainittu vuoden 1642
Raamatussa.
Koukkunen 1990 hyeena; SSA 1992 hyeena; Jussila 1998 hyeena.
hyhmä
Lumisohjoa tai jääriitettä merkitsevällä /ry/zraä-sanalla on vastineita useissa lähisu-
kukielissä, esim. karjalan hyhmä, vatjan uhma 'härmä', viron uhm ja liivin f m. Epä-
varmoja vastineita on esitetty myös mordvasta, esim. moksan susma 'jääriite'. Sana
lienee alkuaan omaperäinen, deskriptiivinen muodoste. Suomen kirjakielessä hyhmä
on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa vuonna 1745.
228

SKES 1955 hyhmä; T. Itkonen Vir. 1987 169; SSA 1992 hyhmä; Jussila 1998 hyhmä.
hyinen
Hyytävän kylmää, jäistä tai jäätävää merkitsevällä hyinen-sanalla on vastine vain
karjalaisessa kansanrunoudessa. Sana on johdos sohjoa, kuuraa tai hyhmää mer-
kitsevästä sanasta hyy, jolla on vastineita useissa lähisukukielissä. Myös hyy-sanan
muita johdoksia tunnetaan useista lähisukukielistä, suomessa näitä ovat esim. hyy-
tää, hyytyä ja hyytelö. Suomen kirjakielessä hyinen on ensi kertaa mainittu niiden
lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sana-
kirjaan 1770-luvulla. Hyytyä on esiintynyt Agricolasta alkaen, hyytää on mainittu
Henrik Florinuksen sananlaskuissa vuonna 1702. Hyytelö on ensi kertaa mainittu G.
E. Eurenin sanakirjassa vuonna 1860.
SKES 1955 hyy; SSA 1992 hyy, hyyde; Jussila 1998 hyinen, hyytyä, hyytää.
hylje
Sanalla on vastine useimmissa lähisukukielissä, esim. karjalan hyleh, vatjan ulley viron
hiiljes ja liivin ilgaz. Sanan alkuperä on kiistanalainen. Yhden selityksen mukaan
se on johdos verbistä —» hylätä. Eräissä savolaismurteissa hylätä-verbin johdosta
hylje käytetään roskan tai hylkytavaran merkityksessä, ja on arveltu, että tätä samaa
sanaa olisi käytetty myös eräänlaisen kiertoilmauksen tapaan eläimen nimityksenä,
kun esim. pyyntionnen varmistamiseksi ei ole haluttu mainita saalista sen oikealla
nimellä. Toisaalta hylje-sanalle on esitetty myös germaaninen lainaetymologia,
jonka mukaan lainalaitteena olisi kantagermaaninen *sel%az. Tästä juontuvat mm.
muinaisnorjan selr ja ruotsin säl. Kumpikin selitys on periaatteessa mahdollinen.
Sen sijaan /ry//e-sanalle aiemmin esitetyt etäsukukielten vastineet on selitetty muulla
tavoin, joten hylje-sanaa ei missään tapauksessa ole syytä pitää kantasuomalaista
vanhempana. Suomen kirjakielessä hylje on ensi kertaa mainittu Ljungo Tuomaan-
pojan suomentamassa kaupunginlaissa vuonna 1609.
SKES 1955 hylje; Koivulehto Vir. 1982 271; LÄGLW 1991 hylje; SSA 1992 hylje; Jussila 1998 hylje.
hylkiö
Hyljittyä, halveksittua ihmistä merkitsevällä hylkiö-sanalla on vastine ainoastaan
karjalassa, ja sekin saattaa olla lainaa suomesta. Sana on johdos verbistä —» hylätä.
Suomen kirjakielessä hylkiö on tullut käyttöön 1800-luvun puolimaissa. Sitä on käyt-
tänyt ainakin jo Yrjö Koskinen historiallisessa tutkimuksessaan vuonna 1859.
SKES 1955 hylätä; SSA 1992 hylkiö.
hylky
Haaksirikkoutunutta alusta, hylättyä, viallista tavaraa tai murteissa myös kelvotonta
ihmistä merkitsevällä hylky-sanalla on vastine eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan
229

hylky ja vatjan tilku. Sana on johdos verbistä —> hylätä. Suomen kirjakielessä hylky
on ensi kertaa mainittu Jaakko Finnon virsikirjassa vuonna 1583.
SKES 1955 hylätä; SSA 1992 hylky; Jussila 1998 hylky.
hylly
Tavaroiden säilyttämistä varten asennettua vaakasuoraa tasoa merkitsevä hylly on
lainaa ruotsin sanasta hylla. Suomen kirjakielessä hylly on ensi kertaa mainittu Hen-
rik Florinuksen sananlaskuissa vuonna 1702.
Renvall 1823 97; SKES 1955 hylly; SSA 1992 hylly; Jussila 1998 hylly.
hylsy
Lieriömäistä suojuskappaletta, hoikkia tms. merkitsevä hylsy on lainaa joko ruotsin
sanasta hylsa tai saksan sanasta hiils, Hulse, josta myös ruotsin sana on peräisin. Suo-
men kirjakielessä hylsy on tullut käyttöön vasta 1900-luvun alkupuolella.
Hellquist 1939 hylsa; SSA 1992 hylsy.
hylätä
Verbillä on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. karjalan hylätä, vepsän hulgäitä
ja vatjan hulgätä. Viron huijata lienee lainaa suomesta. Etäsukukielistä ei tunneta
varmoja vastineita, eikä sanalle ole myöskään esitetty lainaetymologiaa. Sanavarta-
lon alkuperä on tuntematon. Suomen kirjakielessä verbi on esiintynyt Agricolasta
alkaen länsimurteille ominaisessa asussa hyljätä, joka myöhemminkin on säilynyt
mm. runokielessä. Nykyasu hylätä on ensi kertaa mainittu Juhana Wegeliuksen pos-
tillassa vuonna 1749.
SKES hylätä; VKS 1985 hylätä; SSA 1992 hylätä; Jussila 1998 hyljätä, hylätä.
hymni
Juhlallista laulua merkitsevä hymni on nykyasussaan lainattu ilmeisesti ruotsin
sanasta hymn, mutta alkuaan sana juontuu latinan kautta kreikasta, jossa hytnnos tai
ymnos on merkinnyt mm. häissä esitettyä laulua. Suomen kirjakielessä sana on esiin-
tynyt Agricolasta alkaen latinaa mukailevassa asussa hijmnus, ja latinan mukaisesti
se on merkinnyt uskonnollista ylistyslaulua. Laurentius Petri on käyttänyt suoma-
laistettua muotoa hymnumi. Nykyasussaan sana on tullut käyttöön vasta 1800-luvun
jälkipuoliskolla. Se mainitaan ainakin jo Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865.
Hellquist 1939 hymn; Jussila 1998 hymni.
230

hymy
Mielihyvän ilmettä merkitsevä hymy on johdos verbistä hymistä, jolla on vastineita
eräissä lähisukukielissä, esim. inkeroisen humissä, karjalan hymissä ja viron umiseda.
Verbivartalo on mumisevaa ääntä tai naurun hyrinää jäljittelevä onomatopoeettinen
muodoste. Myös hymy esiintyy murteissa ja vanhassa kirjakielessä hymisevän äänen
merkityksessä. Suomen kirjakielessä hymy on esiintynyt Agricolasta alkaen epäsel-
vän äänen merkityksessä. Nykymerkityksessään sana on ensi kertaa mainittu Krist-
frid Gananderin sanakirjassa vuonna 1786.
SKES 1955 hymistä; SSA 1992 hymy; Jussila 1998 hymy.
hypätä
Verbillä on vastine liiviä lukuun ottamatta kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan
hypätä, vepsän hilpaita, vatjan upätä ja viron hiipata. Sanavartalon alkuperä on epä-
selvä, sillä hyviä selitysvaihtoehtoja on kaksi. Sille on esitetty sekä äännerakenteen
että merkityksen kannalta moitteeton germaaninen lainaetymologia, jonka mukaan
sana olisi samaa juurta kuin ruotsin hoppa ja saksan hupfen. Kantagermaaniseksi
alkumuodoksi on rekonstruoitu mm. *xuppö(ja)n-. Toisaalta itämerensuomen sanaa
on kuitenkin arveltu omaperäiseksi, äänteellisesti motivoiduksi deskriptiivisanaksi.
Myös germaanisen sanan on selitetty olevan alun perin deskriptiivinen. Suomen kir-
jakielessä hypätä on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Renvall 1823 98; SKES 1955 hypätä; Koivulehto 1971 NphM 72 577, 584; Fromm Vir. 1977 140;
LÄGLW 1991 hypätä; SSA 1992 hypätä; Jussila 1998 hypätä.
hyrrä
Kiekkomaista, pyöritettävää lelua merkitsevä hyrrä kuuluu etymologisesti yhteen
hyristä-verbin kanssa. Molemmat on muodostettu esim. pyörimisestä syntyvää suri-
sevaa tai hyrisevää ääntä jäljittelevästä sanavartalosta. Samasta vartalosta muodos-
tettuja johdoksia on myös eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan hyrissä ja viron
murteellinen huriseda. Verbi hyrrätä on käytössä sekä suomessa että karjalassa.
Leikkikalua merkitsevällä /ryrra-sanalla ei ole vastineita sukukielissä, inkeroisen vas-
taava johdos merkitsee napakelkkaa. Suomen kirjakielessä hyrrä on ensi kertaa mai-
nittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa vuonna 1786. Gananderilla on myös verbit
hyrrätä ja hyrähtää. Hyristä on mainittu jo Daniel Jusleniuksen sanakirjassa vuonna
1745.
SKES 1955 hyristä; SSA 1992 hyristä, hyrrä; Jussila 1998 hyristä, hyrrä, hyrrätä, hyrähtää.
hytti
Kajuuttaa tai ajoneuvon ohjaamoa merkitsevä hytti on lainaa ruotsin sanasta hytt.
Myös pientä kojua, majaa tai raudansulattamoa merkitsevä hytti on lainaa ruotsista,
jossa tässä merkityksessä on käytetty sanaa hytta. Molemmat ruotsin sanat, sekä hytt
231

että hyttciy juontuvat samasta alasaksan sanasta, mutta kajuuttaa merkitsevä hytt on
nuorempi laina, vasta 1800-luvulla lainattu. Suomen kirjakielessä sana on ensi kertaa
mainittu asussa hytty Henrik Florinuksen sanakirjassa 1678, jossa se on merkinnyt
sotaleirillä käytettävää telttaa tai majaa. Raudansulattamoa merkitsevä hytti on mai-
nittu kaivostyötä koskevassa julistuksessa vuonna 1747. Laivan kajuuttaa hytti on
suomessa alkanut tarkoittaa vasta 1800-luvulla.
SKES 1955 hytti; SSA 1992 hytti1, hytti2; Jussila 1998 hytti, hytty.
hyttynen
Sääskeä merkitsevällä hyttynen-sanaHa. ei ole vastineita sukukielissä. Sanalla on mur-
teissa runsaasti variantteja, esim. hyttinen, hyttiäinen, hytikkä, hytykkä, hyttönen
jne., ja tämä viittaa siihen, että kysymyksessä on alun perin nuori deskriptiivisana.
Suomen kirjakielessä hyttynen on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 hyttynen; SSA 1992 hyttynen; Jussila 1998 hyttynen.
hyvä
Sanalla on varmoja etymologisia vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. karja-
lan hyvä, vepsän hiiva, vatjan uvä ja viron hea. Vastineita on esitetty myös monista
etäsukukielistä, mutta näistä useimmat on arvioitu epävarmoiksi. Tällaisia ovat esim.
pohjoissaamen savvit 'parantaa', marin su 'terve', komin san 'hyvä' ja unkarin igen
'kyllä; sangen'. Kaikin puolin moitteettomalta vastineelta näyttää vain mordvan tsiv
'hyvä'. Joka tapauksessa sana lasketaan vanhaan omaperäiseen sanakerrostumaan
kuuluvaksi ja sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *serjä. Suomen kirjakielessä
hyvä on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1955 hyvä; UEW 1988 499; SSA 1992 hyvä; Jussila 1998 hyvä.
hyväksyä
Vanhemmasta —> fryvä-sanasta johdetulla hyväksyä-verbiYLä. ei ole tarkkoja vastineita
sukukielissä. Sananmukaisesti hyväksyä merkitsee hyvänä pitämistä tai hyväksi kat-
somista. Suomen kirjakielessä hyväksyä on esiintynyt Daniel Jusleniuksen sanakir-
jasta vuodesta 1745 lähtien. Tätä ennen on käytetty samassa merkityksessä useita eri-
laisia verbiliittoja, mm. hyväksi lukea, hyväksi löytää, hyväksi ottaa tai hyväksi tuta.
SKES 1955 hyvä; SSA 1992 hyvä; Jussila 1998 hyväksyä.
hyypiö
Kummallisen henkilön, omituisen hiipparin tms. nimityksenä tunnettu hyypiö on
alun perin huhuilevaa ääntelyä jäljittelevä linnunnimi, joka vanhastaan on viitannut
erityisesti huuhkajaan, mutta myös moniin muihin lintuihin (—» hyyppä). Suomen
kirjakielessä hyypiö on ensi kertaa mainittu vuoden 1642 Raamatussa, ja rinnak-
232

kaisasu hyypiä on esiintynyt jo Agricolan kielessä. Vanhassa kirjakielessä hyypiä tai
hyypiö on aina tarkoittanut lintua, ei ihmistä. Kummallisen, salamyhkäisen henkilön
nimitys on syntynyt sanan vertauskuvallisesta käytöstä.
SKES 1955 hyypiä; SSA 1992 hyypiä; Jussila 1998 hyypiä, hyypiö.
hyyppä
Nykyisessä kirjakielessä Vanellus-suvun lintuihin viittaavalle hyyppä-sanalle on esi-
tetty vastineita sekä lähi- että etäsukukielistä, mutta samantapaiset nimitykset voi-
vat viitata moniin eri lintuihin. Esimerkiksi viron hutip voi merkitä huuhkajaa, kau-
lushaikaraa tai hiirihaukkaa, ruotsinsaamen jipp on huuhkaja samoin kuin mansin
jipig ja hantin jipi. Myös suomessa tunnetaan hyypiä, hyypiö tai hyyppä huuhkajan
nimityksenä. Nimitykset ovat lintujen ääntelyä jäljitteleviä sanoja, ne voivat hyvin-
kin olla erikseen syntyneitä ja viitata eri lintuihin. Näin ollen hyyppä-sanan tarkkaa
ikää on mahdotonta tietää, eikä eri kielten /z^ppä-tyyppisillä sanoilla välttämättä
koskaan ole ollut yhtä yhteistä alkuperäistä merkitystä. Etenkin huuhkajan nimi-
tyksinä hyyppä tai muut sen tapaiset sanat voivat kuitenkin olla ikivanhoja. Suomen
kossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-
luvulla, mutta sen merkitystä ei ole täsmennetty. Sama sana on voinut merkitä myös
hiippalakkia tai mäenkukkulaa. Töyhtöhyypän nimenä hyyppä on tullut käyttöön
1800-luvun alussa, jolloin töyhtöhyyppä oli Suomessa vielä hyvin harvinainen lintu.
William Nylanderin linnunnimiluettelossa 1849 nimi on tarkennettu tupsuhyypäksi,
joka on käännöslaina ruotsin sanasta tofsvipa. Nykynimitys töyhtöhyyppä on ollut
käytössä J. A. Malmbergin (Melan) Fauna Fennicasta asti 1872.
SKES 1955 hyypiä; UEW 1988 98; SSA 1992 hyypiä; Jussila 1998 hyyppä; Häkkinen 2003 L145.
hyökätä
Kimppuun käymistä merkitsevällä hyökätä-verbiUä ei ole tarkkoja vastineita suku-
kielissä. Eräissä lähisukukielissä on kyllä samantapaisesta vartalosta muodostettuja,
levotonta liikehtimistä merkitseviä sanoja, ja samaan yhteyteen saattaa kuulua myös
suurta, rajua aaltoa merkitsevä hyöky, jota inkeroisessa vastaa höökö ja viron saari-
murteissa hööge tai höök. Sanavartalon alkuperästä ei ole mitään varmaa tietoa, se
on mahdollisesti alkuaan päälle vyörymisestä syntyvää kohinaa kuvaava deskriptii-
vis-onomatopoeettinen muodoste. Suomen kirjakielessä hyökätä on ensi kertaa mai-
nittu vuoden 1642 Raamatussa. Eerik Sorolaisen postillassa 1621 on käytetty verbiä
hyökyä merkityksessä 'hyökätä'.
SKES 1955 hyökyä, hyökätä; SSA 1992 hyöky, hyökätä; Jussila 1998 hyökyä, hyökätä.
233

hyönteinen
Sanalla ei ole vastineita sukukielissä. Suomen kirjakielessä se on ensi kertaa mainittu
Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786 asussa hyönten, ja murteista tunnetaan mm.
rinnakkaisasut hyöninkäin, höntiäinen ja hönniäinen. Äänneasu ja variaatio viittaa-
vat siihen, että kysymyksessä on nuori deskriptiivisana. Samantapaisia sanoja tunne-
taan murteissa myös pienten, kevyiden hiukkasten nimityksinä. Nykyasu hyönteinen
on ensi kertaa mainittu Daniel Europaeuksen sanakirjassa 1853.
Kettunen Vir. 1957 95; SSA 1992 hyönteinen; Jussila 1998 hyönteinen.
hyöriä
Verbillä tai ainakin sen vartalolla on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. inke-
roisen höörähiitellä 'heilutella1, karjalan hyörätä 'touhuta, ahkeroida; liikkua lakkaa-
matta' ja viron höörida 'liikkua, olla rauhaton' ym. Sanojen kantaosaa on arveltu
deskriptiiviseksi, mahdollisesti hääriä- ja pyöriä-verbien kontaminaatiosta synty-
neeksi vartaloksi. Se on voinut syntyä myös pyöriä-verbin riimipariksi esim. sel-
laisissa sanontatavoissa kuin hyöriä ja pyöriä. Suomen kirjakielessä hyöriä on ensi
kertaa mainittu vuoden 1727 almanakassa. Kuitenkin jo Abraham Kollaniuksen
lainsuomennoksessa vuonna 1648 on esiintynyt johdos hyörimätön> joka tarkoittaa
työkyvytöntä. Teonnimi hyörinä on mainittu Jacob Flachseniuksen kirjoittamassa
ruumissaarnassa vuonna 1680.
SKES 1955 hyöriä; SSA 1992 hyöriä; Jussila 1998 hyörinä, hyörimätön, hyöriä.
hyöty
Etua, ansiota, voittoa yms. merkitsevä hyöty on johdos samasta vartalosta, joka
esiintyy myös sanoissa hyötyä, hyötää, hyödyllinen ym. Vastaavanlaisia johdoksia
on myös itäisissä lähisukukielissä, esim. karjalan hyötyö 'vaurastua, rikastua', vep-
sän hödhiivid suotta'. Sanavartalon alkuperä on toistaiseksi selvittämättä. Suomen
kirjakielessä hyöty on ensi kertaa mainittu Maskun Hemmingin hurskaiden laulu-
jen kokoelmassa 1616. Nykymerkityksen lisäksi sitä on vanhassa kirjakielessä käy-
tetty myös murteiden mukaisessa merkityksessä 'verso, rikkaruoho'. Verbi hyötyä on
esiintynyt kirjakielessä Agricolasta alkaen.
SKES 1955 hyöty; Rapola 1960 hyöty; VKS 1985 hyöty; SSA 1992 hyöty; Jussila 1998 hyöty, hyötyä.
häijy
Ilkeää, pahantahtoista, hankalaa yms. merkitsevällä /läyy-sanalla ei ole varsinaisia
vastineita sukukielissä. Vienankarjalan häjy on todennäköisesti lainaa suomesta.
Sanan alkuperä on tuntematon. Suomen kirjakielessä häijy on esiintynyt Agricolasta
alkaen.
SSA 1992 häijy; Jussila 1998 häijy.
234

häikäistä
Verbin tai ainakin sen vartalon vastineita ovat inkeroisen häijätä ja karjalan häi-
käissä tai häijätä. Vatjan häigätä on selitetty lainaksi suomesta. Sanavartaloa häikä-
on arveltu alkuperältään deskriptiiviseksi. Suomen kirjakielessä häikäistä on ensi
kertaa mainittu vuoden 1642 Raamatussa.
SKES 1955 häikä; SSA 1992 häikäistä; Jussila 1998 häikäistä.
häipyä
Verbillä on tarkka vastine ainoastaan karjalassa, jossa häipyä merkitsee katoamista,
häviämistä tai mielenhäiriöön joutumista. Sanavartalon alkuperä on epäselvä. Rin-
nakkaisasuna esiintyy myös takavokaalinen haipua, joka voisi selittyä germaanispe-
räisen haja -vartalon (—» hajota) johdokseksi. Tässä tapauksessa häipyä olisi katsot-
tava alkuperäisemmän haipua-verbin etuvokaaliseksi variantiksi. Suomen kirjakie-
lessä häipyä on tullut käyttöön vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla.
Hakulinen 1941 141; SKES 1955 häipyä; SSA 1992 häipyä.
häiritä
Verbillä ei ole varsinaisia vastineita sukukielissä, karjalan häiritä on todennäköisesti
lainaa suomesta, samoin viron häirida. Verbi on selitetty harhaa, erehdystä tms.
merkitsevään /zafra-vartaloon perustuvien johdosten etuvokaaliseksi variantiksi.
Hflira-vartalolla on vastineita eräissä lähisukukielissä, ja sitä on arveltu alkuaan van-
haksi germaaniseksi lainaksi. Suomen kirjakielessä häiritä on esiintynyt Agricolasta
alkaen, /10/ra-vartalon johdoksia, esim. hairahtaa ja hairahtua, on mainittu Daniel
Jusleniuksen sanakirjasta 1745 alkaen.
SKES 1955 haira; LÄGLW 1991 haire; SSA 1992 häiritä; Jussila 1998 hairahtaa, hairahtua, häi-
ritä.
häivä
Vähäistä jälkeä, vivahdusta tms. merkitsevällä /lä/vä-sanalla ei ole varsinaisia vasti-
neita sukukielissä. Karjalassa on samantapaisesta vartalosta johdettu verbi häivätä
'huitaista, hipaista; loihtia' yms. Sanavartaloa on arveltu vanhaksi germaaniseksi
lainaksi, mutta tämä selitys ei ole saanut kannatusta. Todennäköisempää on, että
häivä tai suunnilleen samaa merkitsevä häive liittyvät johdoksina samaan sanavar-
taloon, josta on muodostettu myös verbi —» häipyä. Suomen kirjakielessä häivä on
ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786 kalvon tai kaihin mer-
kityksessä.
Kettunen 1959 NphM 60 89-93; LÄGLW 1991 häivä; SSA 1992 häivä.
235

häkki
Seipäistä, tangoista, verkosta tms. tehtyä rakennelmaa tai koppia merkitsevä häkki
on lainaa ruotsin sanasta häck, joka tarkoittaa mm. häkkiä tai säleikköaitausta. Sama
sana on lainattu myös eräisiin lähisukukieliin. Suomen kirjakielessä häkki on esiin-
tynyt Agricolasta alkaen.
Renvall 1823 102; H. J. Streng 1915 39; SKES 1955 häkki; SSA 1992 häkki; Jussila 1998 häkki.
häkä
Nykysuomessa hiilimonoksidia merkitsevällä /zäfcä-sanalla on varmoja vastineita
eräissä lähisukukielissä, esim. inkeroisen häkä ja viron murteellinen häga. Nämä
voivat merkitä myös sumua. Myös suomen murteissa häkä tunnetaan ohuen sumun
tai pilven nimityksenä. Sanalle on esitetty epävarmoja vastineita muutamista etäsu-
kukielistäkin, esim. inarinsaamen cieha tai siehay joka merkitsee alhaalla liikkuvaa
sumupilveä, sekä hantin siw sumu', ja näiden epävarmuudesta huolimatta häkä-
sanaa voidaan muiden selitysten puutteessa pitää vanhaan omaperäiseen sanastoon
kuuluvana. Suomen kirjakielessä häkä on ensi kertaa mainittu Henrik Florinuksen
sanakirjan postuumissa painoksessa vuonna 1733.
SKES 1955 häkä; UEW 1988 59; SSA 1992 häkä; Jussila 1998 häkä.
hälinä
Äänekästä menoa ja meteliä merkitsevän ftä/mä-sanan likimääräinen vastine on kar-
jalan hälineh. Sanat ovat johdoksia metelin ääntä jäljittelevästä äänteellisesti moti-
voidusta vartalosta, josta on muodostettu myös hälistä ja häly. Molemmilla sanoilla
on tarkat vastineet karjalassa. Suomen kirjakielessä hälinä on ensi kertaa mainittu
vuonna 1679 Olaus Qwastin kirjoittamassa promootiotervehdyksessä. Hälistä ja
häly ovat esiintyneet Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786.
SKES 1955 hälistä; SSA 1992 hälistä; Jussila 1998 hälinä, hälistä, häly.
hälvetä
Haihtumista, häipymistä yms. merkitsevän hälvetä-verbin vastineita ovat karjalan
hälvetä ja viron hälbida 'harhautua, eksyä, kadota' yms. Sanavartalon alkuperä on
toistaiseksi selvittämättä. Suomen kirjakielessä hälvetä on ensi kertaa mainittu Krist-
frid Gananderin sanakirjassa 1786.
SKES 1955 hälvetä; SSA 1992 hälvetä; Jussila 1998 hälvetä.
Häme
Jo ammoisista ajoista lähtien itsenäisenä maakuntana tunnetun Hämeen nimitys
on johdos samasta vartalosta, josta on johdettu heimonnimi hämäläinen. Tämän
kantaosan hämä- etymologinen vastine on saamelaisten omakielinen nimitys säpmi.
236

Sanavartalon alkuperästä on esitetty useita kilpailevia selityksiä. Sitä on arveltu balt-
tilaiseksi, alun perin alavaa maata merkitseväksi lainasanaksi, jota nykyliettuassa
vastaa zeme ja latviassa zeme. Toisaalta se on selitetty lainaksi germaanisesta, alun
perin tummaa merkitsevästä sanavartalosta *scema- (—» hämärä). Eräät tutkijat ovat
halunneet yhdistää /zämä-vartalon suomalaisten nykyisessä kansannimessä perus-
tana olevaan swomfl-vartaloon. Mitään yhtä, yleisesti hyväksyttyä käsitystä hämä-
vartalon alkuperästä ei toistaiseksi ole olemassa. Suomen kirjakielessä Häme ja
hämäläinen ovat esiintyneet Agricolasta alkaen. Jo tätä ennen Häme on mainittu
keskiaikaisessa asiakirjanimistössä osana paikannimeä Hämeensilta.
SKES 1955 Häme; Nissilä 1965 KLM 10 257; SSA 1992 Häme; Koivulehto 1997 FS Kiviniemi
161-162; Carpelan 1998 FS Suhonen; Jussila 1998 Häme, hämäläinen; Koivulehto 1999 VM 328.
hämmentää
Verbillä on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen hämmentää, karja-
lan hämenteä tai hämmenteä, vepsän hämeta ja vatjan hämmentää. Verbi on johdos
samasta vartalosta, josta on muodostettu myös mm. hämillään ja —» hämätä. Suo-
men kirjakielessä hämmentää on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 hämi; SSA 1992 hämmentää; Jussila 1998 hämmentää.
hämy
Hämärää merkitsevän hämy-substantiivin tarkkoja vastineita ovat inkeroisen, kar-
jalan ja lyydin hämy sekä viron hämu. Sana on johdos samasta /zämä-vartalosta,
josta on muodostettu sekä adjektiivina että substantiivina esiintyvä -» hämärä. Suo-
men kirjakielessä hämy on ensi kertaa mainittu Henrik Florinuksen sananlaskuissa
vuonna 1702.
SKES 1955 hämärä; SSA 1992 hämy; Jussila 1998 hämy.
hämähäkki
Sanalla on ainakin likimääräisiä vastineita kautta itämerensuomen, esim. inkeroisen
hämähääkki, karjalan ja lyydin hämähäkki, vepsän hämähouk, vatjan hämö, viron
ämblikja. liivin emriki. Sanalla on runsaasti erilaisia variantteja, mikä viittaa deskrip-
tiiviseen ja affektiiviseen alkuperään, mutta sanan tarkempaa taustaa ja mahdollisia
yhteyksiä muihin samantapaisiin sanoihin ei toistaiseksi ole pystytty selvittämään.
Suomen kirjakielessä hämähäkki on esiintynyt Agricolasta alkaen asussa hämhäkki.
Nykyasu hämähäkki on mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1955 hämähäkki; SSA 1992 hämähäkki; Jussila 1998 hämähäkki
237

hämärä
Sanalla on vastineita kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä, esim. karjalan ja vatjan
hämärä, vepsän hämär, viron hämarja liivin ämär. Sanavartalo on selitetty vanhaksi
germaaniseksi lainaksi, jolle rekonstruoitua kantagermaanista alkumuotoa *scema-
edustaa mm. islannin sämur 'pimeä, tumma, likainen*. Aiemmin vastineita on esi-
tetty myös eräistä etäsukukielistä, mutta nämä on myöhemmin hylätty. Suomen kir-
jakielessä hämärä on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 hämärä; SSA 1992 hämärä; Koivulehto 1997 FS Kiviniemi 161-162; Jussila 1998
hämärä.
hämätä
Harhauttamista, petkuttamista yms. merkitsevällä /lämätö-verbillä ei ole vastineita
sukukielissä. Se on johdos samasta germaanisperäiseksi selitetystä vartalosta hämä-,
josta on muodostettu myös —> hämy)*. —» hämärä. Suomen kirjakielessä hämätä on
ensi kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on teh-
nyt Kristfrid Gananderin sanakirjaan 1770-luvulla.
SKES 1955 hämi; SSA 1992 hämätä; Jussila 1998 hämätä.
hän
Ikivanhalla persoonapronominilla hän on vastineita lähes kaikissa sukukielissä, ei
kuitenkaan samojedihaarassa. Vastineita ovat mm. karjalan heän, vepsän hän, vat-
jan, viron ja liivin en-alkuinen refleksiivipronomini 'itse', saamen ja mordvan son,
komin syy mansin taw ja unkarin 6. Pronomini on aikaisemmin ollut s-alkuinen,
mikä on havaittavissa etäsukukielten vastineista, mutta lähisukukielissä sananalkui-
nen konsonantti on muuttunut h:ksi ja joissakin kielissä kadonnut kokonaan. Eräissä
suomen sukukielissä ja suomenkin murteissa sekä arkisessa puhekielessä käytetään
persoonapronominien asemesta se- tai töraä-tyyppistä demonstratiivipronominia,
esim. virossa tema tai lyhentyneenä ta. Suomen kirjakielessä hän on esiintynyt Upp-
salan evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen, ja pitkälle 1800-luvulle asti se on
ihmisten lisäksi voinut viitata myös eläimiin ja elottomiin esineisiin.
SKES 1955 hän; VKS 1985 hän; UEW 1988 453-454; SSA 1992 hän; Jussila 1998 hän.
häntä
Sanalla on vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan häntä, vepsän ja viron
hand ja vatjan äntä. Liivin vastine anda merkitsee käärmeen kieltä tai hyönteisen
piikkiä. Vastineita on esitetty myös etäsukukielistä samojedia myöten, mutta nämä
rinnastukset ovat äännehistoriallisista syistä varsin kyseenalaisia. Joka tapauksessa
sanaa on muiden selitysten puutteessa pidetty ikivanhaan omaperäiseen sanakerros-
tumaan kuuluvana. Myös balttilaista lainaetymologia on ehdotettu, mutta tämä seli-
tys perustuu oletettuun, merkitykseltään yleiseen partisiippimuotoon *zengta 'jokin
238

esiin pistävä', ei todelliseen sanaesiintymään. Suomen kirjakielessä häntä on esiinty-
nyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 häntä; UEW 1988 56; SSA 1992 häntä; Jussila 1998 häntä; Liukkonen 1999 53-54.
häpeä
Sanalla on vastineita useimmissa lähisukukielissä, esim. karjalan häpiey vatjan äpeä,
viron häbi ja liivin äbi. Sana on selitetty vanhaksi germaaniseksi lainaksi, jolle
rekonstruoitua kantagermaanista alkumuotoa *xawipa- edustaa mm. muinaisnor-
jan häö 'pilkka, iva'. Suomen kirjakielessä häpeä on esiintynyt Agricolasta ja saman-
aikaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1955 häpeä; Koivulehto 1971 NphM 72 578; LÄGLW 1991 häpeä; SSA 1992 häpeä; Jussila
1998 häpeä.
härkä
Kuohittua sonnia tai yleisemminkin täysikasvuista urospuolista sorkkaeläintä mer-
kitsevällä ftärfcä-sanalla on vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan härkä,
vepsän ja viron härg sekä vatjan ärtsä. Sana on perinteisesti selitetty vanhaksi balt-
tilaiseksi lainaksi, joskin siihen verratut balttilaiskielten sanat, esim. liettuan zirgas,
latvian zirgs ja muinaispreussin sirgis, merkitsevät hevosta tai oritta. Suomen kirja-
kielessä härkä on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Thomsen 1890 249; Kalima 1936 103; SKES 1955 härkä; SSA 1992 härkä; Jussila 1998 härkä.
härmä
Huurretta, kuuraa, ohutta lumikerrosta tms. merkitsevällä /zärmä-sanalla on vasti-
neita useimmissa lähisukukielissä, esim. karjalan härmä, lyydin ja viron härm sekä
liivin ärma. Sana on vanha balttilainen laina, samaa juurta kuin latvian serma ja liet-
tuan särmä. Suomen kirjakielessä härmä on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Thomsen 1890 221; Kalima 1936 103; SKES 1955 härmä; SSA 1992 härmä; Jussila 1998 härmä.
härnätä
Verbillä tai ainakin sen vartalolla on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. inke-
roisen ärnää 'murista', karjalan härnätä, vatjan härnää 'murista, telmiä' ja viron
ärnida 'härnätä'. Sanavartalo on vihaisen koiran murinaa jäljittelevä onomatopoeet-
tinen muodoste. Suomen kirjakielessä härnätä on ensi kertaa mainittu Daniel Jus-
leniuksen sanakirjassa 1745.
SSA 1992 härnätä; Jussila 1998 härnätä.
239

härski
Alun perin eltaantunutta merkitsevä härski on lainaa ruotsin samaa merkitsevästä
murteellisesta sanasta härsk tai härsken. Sama sana on lainattu myös eräisiin lähisu-
kukieliin. Suomen kirjakielessä härski on ensi kertaa mainittu pienten lasten hoita-
mista käsittelevässä asiakirjassa vuonna 1756.
Renvall 1823 105; Karsten 1934 FmS 2 132; SKES 1955 härski; SSA 1992 härski; Jussila 1998
härski.
härveli
Monimutkaisen näköistä vekotinta merkitsevä härveli on lainaa ruotsin sanasta här-
vel, joka merkitsee vyyhdinpuita. Myös suomen murteissa härveli tunnetaan tässä
alkuperäisessä merkityksessään, samoin esim. heinänteossa tarvittavan ulkomuo-
doltaan samantapaisen pyörivän laitteen nimityksenä. Suomen kirjakielessä här-
veli on tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla. Sana mainitaan ainakin jo Elias
Lönnrotin sanakirjassa 1874.
SSA 1992 härveli.
hätä
Sanalla on vastine kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä, esim. karjalan ja vatjan
hätä, vepsän ja viron häda sekä liivin ädä. Sanavartalo on selitetty vanhaksi germaa-
niseksi lainaksi, jolle rekonstruoitua kantagermaanista alkumuotoa *setö- edustaa
mm. muinaisnorjan sat väijytys'. Merkitysero voidaan selittää rinnakkaistapausten
avulla. Muitakaan uskottavia selityksiä ei /tätö-sanan alkuperästä ole annettu. Suo-
men kirjakielessä hätä on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 hätä; Koivulehto Vir. 1976 248; LÄGLW 1991 hätä; SSA 1992 hätä; Jussila 1998 hätä.
hävitä
Verbillä on vastineita useimmissa lähisukukielissä, esim. karjalan ja lyydin hävitä,
vatjan ävitä ja viron hävida. Sanavartalon alkuperä on toistaiseksi tuntematon. Suo-
men kirjakielessä hävitä on suurin piirtein nykymerkityksessään esiintynyt Agrico-
lasta alkaen.
SKES hävitä; VKS 1985 hävitä; SSA 1992 hävitä; Jussila 1998 hävitä.
häämöttää
Verbillä ei ole varmoja vastineita sukukielissä. Suomessa rinnakkaismuotona esiin-
tyy myös haamottaa, joka on johdos samasta sanavartalosta kuin —> haamu. Ilmei-
sesti häämöttää on tämän alkuperäisemmän haamottaa-verbin etuvokaalinen vari-
antti. Suomen kirjakielessä häämöttää on ensi kertaa mainittu vasta 1800-luvun jäl-
kipuoliskolla, esim. Elias Lönnrotin sanakirjassa 1874.
240

SKES 1955 häämöttää; SSA 1992 häämöttää.
häät
Avioliiton tai vastaavan liiton solmimisen kunniaksi järjestettävää juhlaa merkitsevä
häät on selitetty lainaksi keskialasaksan sanasta hceg tai hcege, joka merkitsee iloista
juhlaa, juhla-ateriaa, hääjuhlaa tms. Samantapaisia sanoja on myös eräissä suomen
lähisukukielissä, esim. karjalan heätjz eteläviron hähad, mutta näille ei voi rekonst-
ruoida yhteistä alkumuotoa, vaan niitä on pidettävä myöhempinä, rinnakkaisina lai-
noina. Suomen kirjakielessä häät on esiintynyt Agricolasta alkaen. Monien muiden-
kin juhlien nimitysten tapaan sitä käytetään yleensä monikollisena silloin, kun se
esiintyy itsenäisenä sanana.
SKES 1955 häät; SSA 1992 häät; Jussila 1998 häät; Koivulehto Vir. 2002 490-507.
häävi
Hyvää, kehuttavaa tms. merkitsevä häävi on lainaa ruotsin sanasta häv 'kelpo, oiva'.
Suomessa sanaa käytetään yleensä vain kielteisissä lauseyhteyksissä. Suomen kirja-
kielessä häävi on ensi kertaa mainittu 1800-luvun jälkipuoliskolla, mm. Elias Lönn-
rotin sanakirjassa 1874.
Setälä 1912-1913 FUF 13 319-30, 369; SKES 1955 häävi; SSA 1992 häävi.
hökkeli
Huonokuntoista pientä mökkiä, kojua tms. merkitsevällä ftöfcfce//-sanalla ei ole var-
sinaisia vastineita sukukielissä. Karjalan hökkeli tai hökkelö lienee lainaa suomesta.
Sana on selitetty alkuperältään deskriptiiviseksi. Suomen kirjakielessä hökkeli on
ensi kertaa mainittu Daniel Europaeuksen sanakirjassa 1853.
SSA 1990 hökkeli.
hölkkä
Hidasta juoksua merkitsevä hölkkä on takaperoisjohdos verbistä hölkätä, jonka
vastineita ovat karjalan hölkätä ja viron murteellinen ölkida. Sanavartalo on esim.
hevosen juoksun liikettä ja ääntä kuvaileva muodoste. Samasta vartalosta on joh-
dettu myös mm. hölkytellä ja hölköttää. Suomen kirjakielessä hölkyttää on ensi ker-
ran mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745, hölkytellä ja hölkötellä Krist-
frid Gananderin sanakirjassa 1786. Hölkkä on tullut kirjakieleen 1800-luvun puo-
limaissa, ja uuden merkityksen sana on saanut 1900-luvun jälkipuoliskolla, jolloin
verkkaisesta juoksusta on tullut suosittua kuntourheilua.
SSA 1992 hölkkä; Jussila 1998 hölkytellä, hölkyttää, hölkötellä.
241

höllä
Löyhää, väljää tms. merkitsevällä höllä-sanalla on tarkka vastine ainoastaan karja-
lassa. Höllä on selitetty —> fte//ä-sanan variantiksi. Ensi tavun e-vokaali on voinut
pyöristyä örksi ensin /ie/Zä-sanan sellaisissa johdoksissa kuin esim. heltyäy joissa toi-
sen tavun johdinaineksen sisältävä pyöreä vokaali on vaikuttanut assimiloivasti ensi
tavun vokaaliin.
SKES 1955 hellä; Hakulinen 1979 41; SSA 1992 höllä.
hölmö
Typerää, älytöntä, tomppelia yms. merkitsevällä /zö/mö-sanalla on vastine ainoastaan
karjalassa. Sanan alkuperästä ei ole mitään täsmällistä selitystä, mutta se on sävyltään
voimakkaasti kuvaileva ja tunnepitoinen sana, jollaiset yleensä ovat johdoksia ään-
teellisesti motivoiduista vartaloista. Tällaisia ovat ainakin typerää, tyhjänpäiväistä
puhetta jäljittelevät verbit höpistä, höpöttää, hölpöttää ja —» hölöttää. Suomen kir-
jakielessä hölmö, hölmöläinen ja typerien ihmisten kuviteltuna asuinpaikkana mai-
nittu Hölmölä ovat tulleet käyttöön 1800-luvun puolimaissa. Tätä ennen kansantari-
noissa mainittuja hölmöjä ihmisiä on nimitetty mm. hämäläisiksi.
Aarne Vir. 1911 127-128; SKES 1955 hölmö; SSA 1992 hölmö.
hölöttää
Suulasta, joutavaa puhumista, hälisemistä yms. merkitsevällä hölöttää-verbiHä tai
ainakin sen vartalolla on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. inkeroisen hölöttää
ja karjalan hölissä. Vepsän hölähtada merkitsee 'pudota veteen' ja voi olla erillinen
ääntä jäljittelevä sana. Myös hölöttää-vtrbin vartalo on puheen pölinää jäljittelevä
äänteellisesti motivoitu muodoste. Suomen kirjakielessä hölöttää on ensi kertaa mai-
nittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786.
SSA 1992 hölöttää; Jussila 1998 hölöttää.
höperö
Sanalla on tarkka vastine ainoastaan karjalassa, mutta sekä suomessa että karja-
lassa on runsaasti muodoltaan ja merkitykseltään samantapaisia sanoja, esim. höpö,
höperys, höpelö, höppelö, höppänä jne. Näitä voidaan pitää johdoksina äänteellisesti
motivoidusta, deskriptiivisestä vartalosta, joka mahdollisesti jäljittelee höpöttä-
vää puhetta. Tällaisia verbejä ovat joka tapauksessa esim. höpistä ja höpöttää. Suo-
men kirjakielessä höperö on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa
vuonna 1786.
SSA 1992 höperö; Jussila 1998 höperö.
242

höyhen
Sanalla on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen höyhen, karja-
lan heyhen, vepsän heunez 'untuva', vatjan eve ja mahdollisesti myös viron ehme.
Sanoilla on runsaasti variantteja, mikä viittaa deskriptiiviseen alkuperään. Saamesta
vastineeksi on esitetty eläimen karvaa merkitsevä inarinsaamen soousa. Sanavarta-
lon alkuperästä ei ole olemassa mitään varsinaista selitystä, se on ilmeisesti katsot-
tava jotakin pientä, ohutta ja kevyttä kuvaavaksi äänteellisesti motivoiduksi muodos-
teeksi. Suomen kirjakielessä höyhen on ensi kertaa mainittu Eerik Sorolaisen postil-
lassa vuonna 1625 monikollisessa asussa höyhömet. Nykyasussaan höyhen mainitaan
Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637.
SKES 1955 höyhen; SSA 1992 höyhen; Hahmo 1994 GA 65-68; Jussila 1998 höyhen.
höylä
Puun tms. silottamisessa tarvittavaa työkalua merkitsevä höylä on lainaa ruotsin
sanasta hyvel tai paremminkin tämän vanhemmasta asusta höfvel. Sama sana on lai-
nattu myös eräisiin lähisukukieliin. Suomen kirjakielessä höylä on ensi kertaa mai-
nittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637.
Renvall 1823 108; H. J. Streng 1915 40; SKES 1955 höylä; SSA 1992 höylä; Jussila 1998 höylä.
höyry
Sanalla on vastineita itäisissä lähisukukielissä, esim. karjalan höyry ja vepsän höur.
Sanavartalon alkuperä on tuntematon. Sitä on verrattu eräisiin muodoltaan ja mer-
kitykseltään samantapaisiin sanoihin, esim. auer ja hauru, mutta näidenkin keski-
näinen suhde ja alkuperä on epäselvä. Mahdollisesti höyry on samantapainen ään-
teellisesti motivoitu sana kuin savuamista tai röyhtäisemistä merkitsevä röyhytä.
Suomen kirjakielessä höyry on ensi kertaa mainittu Henrik Florinuksen sanakirjan
postuumissa painoksessa vuonna 1733.
SSA 1992 höyry; Jussila 1998 höyry.
höystää
Maustamista, suurustamista, väkevöittämistä yms. merkitsevän höystää-vevbin
ainoa tarkka vastine on karjalan höisteä, joka merkitsee höystämisen lisäksi lannoit-
tamista tai ulostamista. Myös suomen murteissa ja vanhassa kirjakielessä höystämi-
nen esiintyy lannoittamisen merkityksessä. Sanan alkuperä ja rakenne on toistaiseksi
tarkemmin selvittämättä. Suomen kirjakielessä höystää on asussa höistää esiintynyt
Agricolasta alkaen. Nykyasu höystää on mainittu vuoden 1642 Raamatussa.
SKES 1955 höystää; SSA 1992 höystää; Jussila 1998 höystää.
243

iankaikkisuus
Ikuisuutta merkitsevä iankaikkisuus on rakenteeltaan hämärtynyt yhdyssana, jonka
alkuosa ian- on aikaa tai elinaikaa merkitsevän -* /fcä-sanan genetiivimuoto. Van-
hassa kirjakielessä alkuosa on usein kirjoitettu asuun ijan-. Suomen kirjakielessä
iankaikkisuus on esiintynyt Agricolasta alkaen. Samoista perusosista koottu adjek-
tiivi iankaikkinen ja tästä johdettu adverbi iankaikkisesti ovat esiintyneet Agricolan
kielessä ja kaikissa samanaikaisissa käsikirjoituksissa, joten ne ovat mitä ilmeisim-
min kuuluneet jo keskiajalla vakiintuneeseen uskonnolliseen kieleen.
SKES 1955 ikä; SSA 1992 ikä; Jussila 1998 iankaikkinen, iankaikkisesti, iankaikkisuus.
idea
Ajatusta, päähänpistoa, aatetta, käsitettä, miellettä yms. merkitsevä idea on lainaa
latinan sanasta idea, joka puolestaan juontuu kreikan sanasta idea 'hahmo, perikuva,
ulkomuoto, laji'. Kreikan sana on johdos näkemistä merkitsevästä verbistä idein.
Suomalaisena sanana idea on tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla. Se mai-
nitaan mm. Ferdinand Ahlmanin suomentamassa Zachris Cleven sielutieteen oppi-
kirjassa vuonna 1869.
Koukkunen 1990 idea.
idiomi
Sanontaa tai puhetapaa merkitsevä idiomi on todennäköisesti lainattu suomeen
ruotsin sanasta idiom, mutta alkuaan sana juontuu kreikan sanasta idiömay joka tar-
koittaa ominaisuutta, omalaatuisuutta ja luonteenomaista ilmaustapaa. Suomen kir-
jakielessä idiomi on tullut käyttöön 1900-luvun alussa kahdessa eri merkityksessä.
Toisaalta se on tarkoittanut jonkin kielen erikoisominaisuutta, joka on erottanut
kyseisen kielimuodon toisista, esim. sukukielistä tai saman kielen toisista murteista.
Toisaalta idiomi on voinut tarkoittaa kokonaista kielimuotoa, kieltä tai murretta, eri-
tyisesti silloin, kun huomiota on kiinnitetty sen luonteenomaisiin piirteisiin.
Onions 1979 idiom; Häkkinen 2000 FS Koski 1-15.
244

idiootti
Vaikeasti vajaamielistä tai typerää ihmistä merkitsevä idiootti on lainattu suomeen
ruotsin sanasta idiot, mutta alkuaan sana juontuu latinan kautta kreikasta, jossa
idiotes on alun perin tarkoittanut julkisessa virassa olevan valtion virkamiehen vasta-
kohtana olevaa tavallista ihmistä, maallikkoa. Adjektiivina sama sana on merkinnyt
harjaantumatonta. Sana on johdos adjektiivista idios 'oma, yksityinen, omalaatui-
nen', eikä sillä alun perin ole ollut halventavaa merkitystä. Typeryksen merkityksessä
irfiof-sanaa on käytetty jo keskiajalla ainakin ranskassa. Suomalaisena sana idiootti
on ensi kertaa mainittu Agathon Meurmanin sivistyssanakirjassa 1885.
Koukkunen 1990 idiootti.
idoli
Palvonnan kohdetta tai ihannetta merkitsevä idoli on todennäköisesti lainattu suo-
meen ruotsin kautta, mutta alkuaan sana juontuu latinasta, jossa kreikkalaisperäinen
idölum merkitsee kuvaa, hahmoa, muotoa, näkyä yms. Suomalaisena sanana idoli
on tullut käyttöön 1800-luvun loppupuolella. Sana mainitaan mm. Agathon Meur-
manin sivistyssanakirjassa 1885 epäjumalan tai epäjumalankuvan merkityksessä.
Muunlaisen palvonnan kohteen merkityksen se on saanut 1900-luvun jälkipuolis-
kolla lähinnä englannin esikuvan mukaan.
TSK 3 1911 idoli; Onions 1979 idoli.
idylli
Sopusointuista, rauhallista olotilaa tai tällaisen kuvausta merkitsevä idylli on lai-
naa ruotsin sanasta idyll, joka juontuu latinan kreikkalaisperäisestä sanasta idyl-
lium. Vastaava kreikan sana on alkuaan johdos kuvaa merkitsevästä sanasta eidos
ja merkitsee sananmukaisesti pientä kuvaa. Käytännössä eidyllion on tarkoittanut
yleensä maalaiselämää ihannoivaa runoa. Suomalaisena sanana idylli on tullut käyt-
töön 1800-luvun jälkipuoliskolla. Se mainitaan mm. B. F. Godenhjelmin saksalais-
suomalaisessa sanakirjassa 1873 ja Agathon Meurmanin sivistyssanakirjassa 1885.
Eräissä suunnilleen samanaikaisissa sanakirjoissa esitetään myös kreikasta juontuva
asu eidylli.
Hellquist 1939 idyll.
ien
Hampaiden juuria ja kiinnityskohtia peittävää limakalvoa merkitsevällä /e«-sanalla
on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä. Näitä ovat esim. karjalan ijen, vepsän
igen, vatjan monikollinen itsemeU viron ige, liivin monikollinen igmöd, komin an
ja unkarin iny. Etäsukukielten vastineiden harvalukuisuudesta ja osittaisesta epä-
varmuudesta huolimatta sana lasketaan yleensä vanhaan omaperäiseen sanakerros-
tumaan kuuluvaksi, ja sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *ikene. Suomen
245

kirjakielessä ien on ensi kertaa mainittu Maskun Hemmingin hurskaiden laulujen
kokoelmassa vuonna 1616.
SKES 1955 ien; UEW 1988 80-81: SSA 1992 ien; Hahmo 1994 GA 30-32; Jussila 1998 ien.
ies
Vetohärkien valjastuslaitetta merkitsevällä /es-sanalla on vastineita eteläisissä lähi-
sukukielissä, virossa ike ja liivissä igz. Sanaa on useissa yhteyksissä arveltu slaavi-
laiseksi lainaksi, mutta tarkkaa lainalähdettä ei äännehistoriallisten syiden takia ole
voitu osoittaa. Myöhäiskantaslaavissa sana on ollut igo. Suomen kirjakielessä ies on
esiintynyt Agricolasta alkaen.
Thomsen 1869 118; Mikkola 1894 77; Toivonen Vir. 1951 312; SKES 1955 ies; Plöger 1973 315-
319; SSA 1992 ies; Jussila 1998 ies.
iglu
Eskimoiden lumimajaa merkitsevä iglu on lainattu suomeen joko ruotsin sanasta
iglo(o) tai suoraan englannin sanasta iglooy josta myös ruotsin sana on peräisin.
Alkuaan sana juontuu inuitin eli eskimokielen sanasta igdlu. Suomalaisena sanana
iglu on tullut käyttöön vasta 1900-luvun jälkipuoliskolla.
Onions 1979 igloo; PFO 1998 igloo.
ihailla
Verbi ihailla on johdos vartalosta iha, josta on muodostettu myös mm. —» ihana.
Vastaavalla tavalla muodostettu johdos on viron ihaleda, joka merkitsee 'ihailla,
palvoa, himoita'. Suomen kirjakielessä ihailla on tullut käyttöön vasta 1800-luvun
alkupuolella. Sitä on tiettävästi ensimmäisenä käyttänyt Elias Lönnrot vuonna 1831.
Vanhemmassa kirjakielessä on osittain samassa merkityksessä käytetty mm. saman
vartalon johdosta ihannella, joka on esiintynyt kirjakielessä Agricolasta alkaen, tosin
ensi alkuun hyväilemisen tai hyvänä pitämisen merkityksessä.
SKES 1955 iha; Rapola 1960 ihailla; VKS 1985 ihannella; SSA 1992 iha.
ihan
Adverbi ihan on kieliopillisesti ajatellen yksiköllinen instruktiivimuoto sanasta ihta,
joka nykyisessä yleiskielessä on tuntematon mutta on esiintynyt vanhassa kirjakie-
lessä mm. merkityksessä 'tilaisuus, mahdollisuus, vapaus'. Sanavartalolla ei ole vasti-
neita sukukielissä, ja sen alkuperä on pitkään ollut epäselvä. Aikoinaan ehdotettu ger-
maaninen lainaetymologia ei ole saanut kannatusta. Uusimman selityksen mukaan
kysymyksessä on vanha indoiranilainen tai iranilainen laina, jolle rekonstruoitua
alkumuotoa *is-ta- edustaa muinaisintian isiä- 'haluttu, himottu; halu, himo'.
246

J/ian-sanan aikaisempia rinnakkaisasuja ovat ihdan ja ihvan, murteissa mm. ihlan
t. ihran. Sekä murteissa että vanhassa kirjakielessä esiintyy myös muita f/ita-vartalon
johdoksia, esim. ihdallansa Valloillaan'ja ihdaltas 'itsestään*. Saman //zta-sanan yhtey-
teen kuulunevat myös äänteellisesti epäsäännölliset f/zfca-tyyppiset variantit. Suo-
men kirjakielessä ihan on tullut käyttöön 1700-luvulla. Ensimaininta asussa ihvan
on J. G. Calamniuksen sepittämässä ilolaulussa vuonna 1700. Daniel Jusleniuksen
sanakirjassa 1745 on asu ihdan ja Kristfrid Gananderin häärunossa vuonna 1766
nykyasu ihan.
Jännes Suomi 3:4 191-192; SKES 1955 ihta; Kylstra 1961 167-168; VKS 1985 ihan; SSA 1992
ihan; Jussila 1998; Koivulehto 2001 FS Parpola 366-367.
ihana
Sanalla on tarkka vastine inkeroisessa ja karjalassa. Vatjassa esiintyy kaunista mer-
kitsevä ihala, joka tunnetaan myös suomen murteista ja vanhasta kirjakielestä. Sekä
ihana että ihala ovat johdoksia vartalosta ihay jolle on esitetty varmoja vastineita
useista lähisukukielistä. Virossa iha esiintyy itsenäisenä sanana mm. halun, mieli-
teon ja himon merkityksessä. Myös moksamordvan verbiä ozölgödöms 'iloita' on
arveltu johdokseksi samasta vartalosta. Vartalon alkuperästä on eri käsityksiä. Se on
vanhastaan selitetty vanhaan omaperäiseen sanastoon kuuluvaksi, ja sen johdokseksi
on selitetty myös suomen —> iho. Toisaalta vartaloa on arveltu lainaksi iranilaiskie-
listä, ja siihen on verrattu mm. avestan verbiä aese 'etsiä, koettaa saavuttaa, toivoa,
ikävöidä, pyytää' ym. Äännehistoriallisista syistä parempi lainalähde olisi kuitenkin
hyvin varhainen iranilainen muoto *i(s)stsä, jota vastaa muinaisintian icchä 'toive,
halu'. Suomen kirjakielessä ihana on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 iha; Kangas Vir. 1956 129-133; UEW 1988 636-637; SSA 1992 iha; Jussila 1998 ihana;
Koivulehto 2001 FS Parpola 365-366; Rintala 2003 294-308.
ihastua
Verbillä on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. karjalan ihastuo, vepsän iha-
studa, vatjan ihassua ja viron ihastuda. Verbi on johdos vartalosta iha, josta on muo-
dostettu myös mm. —» ihana. Suomen kirjakielessä ihastua on esiintynyt Agricolasta
alkaen.
SKES 1955 iha; SSA 1992 ihastua; Jussila 1998 ihastua.
ihme
Sanalla on vastineita useissa lähisukukielissä sekä saamessa. Näitä ovat esim. karjalan
imeh, vatjan ja viron ime, liivin im ja pohjoissaamen amas 'outo, vieras, hassu, kum-
mallinen, omituinen'. Sukukielten vastineet osoittavat, että sanan alkuperäinen asu
on ollut *imes)2i tästä edelleen syntynyt imeh. Sanavartalo on selitetty esibalttilaiseksi
lainaksi, jota nykyisissä balttilaisissa kielissä vastaa mm. latvian zime 'merkki, kerta,
247

jälki' ym. Merkitysero voidaan selittää rinnakkaistapauksien avulla. Muita uskotta-
via selityksiä ihme-sanan alkuperästä ei ole annettu. Suomen kirjakielessä ihme on
esiintynyt Agricolasta alkaen, samoin siitä johdetut ihmeellinen ja ihmetellä.
SKES 1955 ihme; Koivulehto 1991 80-81; SSA 1992 ihme; Jussila 1998 ihme, ihmeellinen, ihme-
tellä; Koivulehto 1999 VM 323-328.
ihminen
Sanalla on ainakin likimääräisiä vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan
imehnine, vepsän inehmoi 'naisihminen', vatjan inehmiin, viron inimene ja Salatsin
liivin imi. Sanalla on lukuisia variantteja, joten alkuperäisen muodon määrittäminen
on vaikeata. Jotkut tutkijat ovat rinnastaneet itämerensuomalaisten kielten sanat
mordvan sanaan inze 'vieras', jolloin alkuperäiseksi vartaloksi olisi rekonstruoitava
*inse-. Tälle vartalolle on esitetty indoeurooppalainen lainaetymologia, ja lainaläh-
teeksi rekonstruoidun indoeurooppalaisen juuren *gnh- jatkajat muinaisintiassa ja
germaanisissa kielissä merkitsevät mm. jälkeläistä, poikaa, ylhäistä miestä tai sukua.
Vanhempien selitysvaihtoehtojen mukaan ihminen-sanaa on arveltu mm. ilma-
sanein johdokseksi, sitä on yhdistetty //ime-sanaan ja sille on ehdotettu vastineita
etäsukukielistä, mutta kaikki nämä selitykset on torjuttu tai arvioitu epätodennä-
köisiksi. Suomen vanhimmassa kirjakielessä 1500-luvulla sana on yleensä esiintynyt
muodossa inhiminen. Tämän vartalo on sama kuin johdoksessa inhimillinen. Nyky-
asu ihminen on ensi kertaa mainittu Sebastian Ministerin Cosmographeyn sanaluet-
telossa vuonna 1544, ja se on esiintynyt myös herra Martin lainsuomennoksessa
vuoden 1570 tienoilla, mutta varsinaisesti se on yleistynyt vasta 1600-luvulta lähtien.
Tällöinkin on nykyasun rinnalla esiintynyt muita variantteja, mm. inheminen, inihi-
minen ja inihminen.
Joki Vir. 1955 280; SKES 1955 ihminen, ilminen; E. Itkonen 1968 491 ilma; Koivulehto 1991
79-82; SSA 1992 ihminen; Jussila 1998 ihminen; Koivulehto 1999 VM 326.
iho
Sanalle on esitetty vastineita sekä lähi- että etäsukukielistä. Näitä ovat esim. inkeroi-
sen ja karjalan iho, vatjan iho 'iho, ruumis', viron ihu 'ruumis', pohjoissaamen assi,
mordvan jozo, marin juz- ja komin ez 'taljan nahkaosa, nahan sisäpuoli' ym. Sana on
perinteisesti laskettu vanhaan omaperäiseen sanastoon kuuluvaksi, ja sanavartalon
alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *ji$a. Eräät tutkijat ovat yhdistäneet etymo-
logisesti toisiinsa iTio-sanan ja sen *7za-vartalon, josta on muodostettu mm. —» ihana.
Uusimman selityksen mukaan iho on kuitenkin suora laina kantairanin sanasta *fea-
'nahka', joka on kantasanana esim. avestan adjektiivissa izaena- 'nahkainen'. Suo-
men kirjakielessä iho on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 iho; UEW 1988 636-637; SSA 1992 iho; Jussila 1998 iho; Koivulehto 2001 FS Parpola
369-371.
248

ihra
Rasvaa merkitsevällä /Tzra-sanalla on vastineita itäisissä lähisukukielissä, esim. karja-
lan isra ja vepsän izr. Sana on vanha germaaninen laina, jolle rekonstruoitua kanta-
skandinaavista alkumuotoa *istra edustaa mm. nykyruotsin ister. Suomen kirjakie-
lessä ihra on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637.
Thomsen 1890 174; Karsten 1936 FmS 4 442; SKES 1955 ihra; LÄGLW 1991 ihra; SSA 1992 ihra;
Jussila 1998 ihra.
iibis
Haikaralintuihin kuuluvien iibisten nimitys on lainattu suomeen joko ruotsin kautta
tai suoraan latinan sanasta ibis, jota on aiemmin käytetty iibisten tieteellisenä suku-
nimenä. Latinan sana on peräisin kreikasta ja tämä taas muinaisegyptistä. Suoma-
laisena sanana iibis on tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla. Sana on mainittu
ainakin jo F. W. Rothstenin latinalais-suomalaisessa sanakirjassa 1864, jossa ibis on
selitetty egyptiläisen pyhänä pitämäksi linnuksi. Pyhäiibis (Threskiornis aethiopicus)
on tullut suomalaisille tutuksi kirjallisuuden perusteella. Suomessa on 1830-luvulta
alkaen havaittu pronssi-iibiksiä (entinen mustaiibis, Plegadis falcinellus), mutta nii-
täkin vain satunnaisesti.
SAOB 1933 ibis: Häkkinen 2003 L30.
ijliskotti
Siiliä tai murteissa myös pahankurista pikkupoikaa merkitsevä iilikotti tai iiliskotti
on lainaa ruotsin sanasta igelkott siili'. Suomen kirjakielessä iilikotti on esiintynyt
Agricolasta alkaen, ja sana mainitaan monissa muissakin kirjallisissa lähteissä, mutta
suomen nykyiseen yleiskieleen se ei enää kuulu.
H. J. Streng 1915 40-41; SKES 1955 iilikotti; SSA 1992 iilikotti; Jussila 1998 iiliskotti.
iiris
Silmän värikalvoa merkitsevä iiris juontuu latinan kautta kreikan sanasta iris, joka
merkitsee mm. sateenkaarta tai värillistä kehää. Sama nimi oli sateenkaaren hen-
kilöitymäksi ymmärretyllä antiikin jumalattarella, joka toimi jumalien sanansaatta-
jana ja palvelijana. Samaan yhteyteen kuuluu myös kasvinnimi iiris. Carl von Linne
antoi sukunimen Iris miekkaliljoille, jotka kukkivat kaikissa sateenkaaren väreissä.
Suomalaisena sanana iiris on tullut käyttöön 1900-luvun alussa, ensi alkuun lyhyt-
vokaalisessa asussa iris. 1800-luvun puolella sana on suomenkielisissä yhteyksissä
esiintynyt vain jumalattaren erisniminä. Silmän värikalvosta on tällöin pyritty käyt-
tämään suomalaista nimitystä sateenkaarikalvo.
TSK 3 1911 iris; SAOB 1933 iris; Onions 1979 iris; Corneliuson 1997 Iris.
249

ikkuna
Sanalla on tarkka vastine itämerensuomen itäryhmään kuuluvissa kielissä, esim.
karjalan ikkuna ja vepsän ikkun. Sen sijaan vatjassa ja virossa sana on a-alkuinen:
akkuna, aken. Näitä vastaa suomessa akkuna, joka on katsottava lähinnä länsimur-
teille ominaiseksi muodoksi. Suomen vanhassa kirjakielessä akkuna on ollut lähes
yksinomainen ennen 1800-lukua. A/cfctma-sana on perinteisesti selitetty slaavilai-
seksi lainaksi, jota venäjässä vastaa oknö 'ikkuna'. Sen sijaan f-alkuisen ikkunan alku-
perä on pitkään pysynyt epäselvänä. Sitä on yleensä arveltu vain a/cfcwna-sanan ään-
teelliseksi variantiksi, mutta todennäköisempää on, että se on syntynyt venäjän iko-
nia merkitsevän iköna-sanan vaikutuksesta (-» ikoni). Suomen kirjakielessä akkuna
on esiintynyt Agricolasta alkaen, ikkuna on ensi kertaa mainittu tulkkisanakirjassa
Variarum rerum vocabula vuonna 1644.
Mikkola 1894 147; Kalima 1952 82; SKES 1955 akkuna; VKS 1985 akkuna, ikkuna; SSA 1992
akkuna; Hahmo 1994 GA 224-227; Jussila 1998 akkuna, ikkuna.
ikoni
Ortodoksisen kirkon kulttikäyttöön maalattua pyhäinkuvaa merkitsevä ikoni on lai-
naa venäjän sanasta ikonay joka puolestaan juontuu kreikan kuvaa yleisesti merkit-
sevästä sanasta eikon. Suomalaisen sanana ikoni on tullut käyttöön 1800-luvun jälki-
puoliskolla. Ikonografia on mainittu Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865 ja ikoni
Elias Lönnrotin sanakirjassa 1874. 1900-luvun viimeisinä vuosikymmeninä sana on
yleistynyt myös tietotekniikan sanastoon kuuluvana kuvasymbolin nimityksenä ja
kritiikittömän ihailun kohteen, idolin nimityksenä.
Plöger 1973 57; SSA 1992 ikoni; Hahmo 1994 GA 227.
ikuinen
Ainaista, pysyvää, iankaikkista yms. merkitsevällä johdoksella ikuinen on tarkkoja
vastineita itäisissä lähisukukielissä, karjalassa ikuhine ja vepsässä igilne. Johdoksen
kanta on —> ikä ja välitön kantasana tämän johdos ikuy joka vanhassa kirjakielessä
on esiintynyt useiden yhdyssanojen alkuosana merkityksessä 'iki-'. Sama alkuosa on
Kalevalassa esiintyvän merihirviön nimessä Iku-Turso. Suomen kirjakielessä ikuinen
on ensi kertaa mainittu Samuel Forseenin laatimassa Ruotsin valtakunnan lain suo-
mennoksen käsikirjoituksessa vuonna 1738.
SKES 1955 ikä; SSA 1995 ikuinen; Jussila 1998 ikuinen.
ikä
Sanalla on etymologisia vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä, esim. karjalan ikä,
vepsän iga, vatjan itiä, viron iga, liivin igäy pohjoissaamen jahki 'vuosi', ersämord-
van ije, marin ij 'vuosi' ja unkarin ev 'vuosi'. Sanan alkuperäiseksi suomalais-ugrilai-
seksi asuksi on rekonstruoitu * ikä tai *jikä. Sanalle on esitetty myös lainaetymologia,
250

jonka mukaan ikä kaikkine vastineineen saattaisi olla ikivanha indoeurooppalainen
lainasana. Tällöin se olisi samaa juurta kuin esim. liettuan jegä Voima' ja kreikan
hebe 'nuoruuden voima, nuoruusikä, täysikasvuisuus\ Suomen kirjakielessä ikä on
esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 ikä; Koivulehto 1985 CIFU 6 II 82; UEW 1988 98; SSA 1992 ikä; Jussila 1998 ikä; Koi-
vulehto 1999 VM 356.
ikävä
Yksitoikkoista, pitkästyttävää, alakuloista, surullista tai substantiivina myös kyllästy-
neisyyttä tai kaipausta merkitsevällä /fcävä-sanalla on vastineita useissa lähisukukie-
lissä, esim. karjalan ikävä, vatjan itsävä, viron igavfe liivin igäb. Sanan rakenneosat,
substantiivi —» ikä ja johdin -va, ovat kumpikin ikivanhoja aineksia, joten johdokset
voivat olla joko yhteistä alkuperää tai samoista aineksista erikseen muodostettuja.
Suomen kirjakielessä ikävä on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 ikävä; SSA 1992 ikävä; Jussila 1998 ikävä.
iljanne
Liukasta jäätä merkitsevällä ///arme-sanalla on vastineita lähimmissä itäisissä lähi-
sukukielissä, esim. inkeroisen iljenä ja karjalan iljanko. Myös suomessa tunnetaan
rinnakkaisjohdos iljanko. Johdosten kantasana on tuntematon. Suomen kirjakielessä
sana on ensi kertaa mainittu asussa iljänä Henrik Florinuksen sanakirjassa 1678.
Iljanne on mainittu vuonna 1784 Kristfrid Gananderin satukokoelmassa sekä nii-
den lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen
sanakirjaan 1770-luvulla.
SSA 1992 iljanko; Jussila 1998 iljanne.
ilkeä
Sanalla on vastine useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen ja karjalan ilkie> vatjan
ilköa ja viron ilge. Sana on rakenteeltaan selvästi johdos, ja sanavartaloa on arveltu
germaaniseksi lainaksi. Sitä on verrattu mm. muinaisnorjan sanaan illr ja muinais-
ruotsin sanaan ilder, jotka kumpikin merkitsevät pahaa, ilkeää tai vaikeaa. Lainase-
lityksessä on kuitenkin äännehistoriallisia ongelmia, joiden takia sitä on pidettävä
epävarmana. Suomen kirjakielessä ilkeä on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 ilkeä; LÄGLW 1991 elkeä, ilkeä; SSA 1992 ilkeä; Jussila 1998 ilkeä.
ilkkua
Pilkkaamista, härnäämistä yms. merkitsevällä /Mcfcw0-verbillä ei ole vastineita suku-
kielissä. Se on johdos samasta vartalosta, josta on muodostettu myös mm. ilkamoida
ja —» ilkeä. Suomen kirjakielessä merkitykseltään osittain synonyymiset ilkamoida ja
251

ilkastella on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786, mutta ilk-
kua on tullut käyttöön vasta 1800-luvun puolella. Sana mainitaan ainakin jo Daniel
Europaeuksen sanakirjassa vuonna 1853.
SKES 1955 ilkeä; SSA 1992 ilka; Jussila 1998 ilkamoida, ilkastella.
illuusio
Harhakuvaa, toiveunelmaa tai taideteoksen, taikatempun tms. synnyttämää kuvit-
teellista todellisuusvaikutelmaa merkitsevä illuusio perustuu latinan sanaan illusiö
'pilkkaaminen, harhakuva, petos'. Suomen kirjakielessä sana on tullut käyttöön
1880-luvulla ruotsista lainatussa asussa illusioni. Nykyinen latinan mukainen illuu-
sio on alkanut syrjäyttää tätä 1920-luvulta alkaen. Vanhempi asu esiintyy vielä mm.
Mika Waltarin romaanissa "Suuri illusioni", joka ilmestyi vuonna 1928.
Koukkunen 1990 illuusio.
ilma
Sanalla on varmoja etymologisia vastineita useimmissa suomalais-ugrilaisissa suku-
kielissä, esim. karjalan ja vatjan ilma, viron ilm, liivin ilma 'maailma', pohjoissaamen
albmi 'taivas; lumimyrsky' ym., komin jen 'jumala', udmurtin in 'taivas', mansin elöm
sää' ja hantin ilöm 'pilvinen (päivä), sää'. Sanan alkuperäiseksi asuksi on rekonstru-
oitu *ilma. Myös suomen i/ma-sanalla on murteissa, vanhassa kirjakielessä ja eräissä
nykyiseen yleiskieleen kuuluvissa sanonnoissa sentapaisia merkityksiä kuin sää,
rajuilma, myrsky; maailma, maanpiiri; ilmansuunta, avaruus', joihin edellä mainitut
sukukielten vastineet nykykielissä vallitsevista merkityseroista huolimatta helposti
voidaan yhdistää. Suomen kirjakielessä ilma on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 ilma; VKS 1985 ilma; UEW 1988 81-82; SSA 1992 ilma; Jussila 1998 ilma.
ilmaantua
Verbillä ei ole aivan tarkkoja vastineita sukukielissä, mutta niistä useissa käytetään
samassa merkityksessä johdoksia, jotka suomen ilmaantua-verbin tavoin on muo-
dostettu ikivanhasta —> //ma-sanasta. Näitä ovat esim. karjalan ilmautuo, vatjan
ilmaussa ja viron ilmuda. Suomen kirjakielessä ilmaantua on esiintynyt Agricolasta
alkaen.
SKES 1955 ilmaantua; SSA 1992 ilmaantua; Jussila 1998 ilmaantua.
ilmaista
Ilmi saattamista, esittämistä, julki lausumista yms. merkitsevä ilmaista on ikivanhan
—> ilma-sanan pohjalta muodostettu nuorehko johdos. Verbi on ensi kertaa ilmoit-
tamisen merkityksessä mainittu niissä lisäyksissä, joita Juhana Canstren on teh-
nyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1800-luvun alussa. Painetussa kirjallisuudessa
252

ilmaista on esiintynyt ainakin Daniel Europauksen sanakirjassa vuonna 1853. Tätä
ennen on samassa merkityksessä käytetty mm. useita muita //ma-sanaan perustuvia
johdoksia tai yhdysverbejä, esim. ilm(e)iantaa ilmisaattaa tai ilmo(i)ttaa.
SKES 1955 ilmaantua; Rapola 1960 ilmaista; Jussila 1998 ilmaista.
ilman
Ikivanhaan —» //raa-sanaan perustuvalla instruktiivimuotoisella partikkelilla ilman
on tarkkoja etymologisia vastineita lähisukukielissä ja saamessa, esim. karjalan
ilmain t. ilman, lyydin ilmai, vatjan ja viron ilma sekä pohjoissaamen almmä. Sanalla
näyttää vanhastaan olleen lukuisia merkityksiä, mm. 'jotakin vailla; jouten; muuten,
muussa tapauksessa; ilmaiseksi'. Suomen vanhassa kirjakielessä z/ma/t-sanaan on
usein liittynyt abessiivimuotoinen nomini tai nominaalimuoto, esim. ilman käskytä
'ilman käskyä', ilmain epäilemät 'epäilemättä', mutta nykyisen yleiskielen kannalta
tämä ilmaisutyyppi on jo vanhentunut. Suomen kirjakielessä ilman on monikolli-
sessa asussa ilmain esiintynyt Uppsalan evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen.
SKES 1955 ilman; VKS 1985 ilman; SSA 1992 ilman; Jussila 1998 ilman.
ilmaus
Ikivanhaan —» i/raa-sanaan perustuva uudissana ilmaus on tullut suomen kirjakie-
lessä käyttöön 1800-luvun puolimaissa. Se on mainittu Daniel Europaeuksen sana-
kirjassa 1853 merkityksessä 'ilmiö' ja nykymerkityksessään Ferdinand Ahlmanin
sanakirjassa 1865,
Rapola 1960 ilmaus; SSA 1992 ilme.
ilme
Ikivanhan —> //ma-sanan pohjalta sepitetty uudissana ilme on tullut suomen kirja-
kielessä käyttöön 1800-luvulla. Sanaa on ensimmäisenä käyttänyt Volmari Kilpinen
vuonna 1837 merkityksessä 'ilmaus'. Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865 ilme on
mainittu merkityksessä 'ilmiö'. Nykymerkitys esiintyy vasta J. A. Hahnssonin ym.
sanakirjassa vuonna 1899.
Rapola 1960 ilme; SSA 1992 ilme.
ilmetty
Jotakin toista suuresti tai täydellisesti muistuttavaa merkitsevä ilmetty on konsonant-
tivartaloinen partisiippi verbistä ilmetä tai ilmentää. Suomen kirjakielessä ilmetä
on ensi kertaa esiintynyt Maskun Hemmingin virsikirjassa vuonna 1605. Muotoa
ilmetty on kuitenkin alettu käyttää itsenäisenä adjektiivina vasta 1800-luvun puoli-
maissa. G. E. Eurenin sanakirjassa 1860 mainitaan sekä ilmetty että sen kanssa syno-
nyyminen johdos ilmetyinen.
253

SKES 1955 ilmaantua; SSA 1992 ilmaantua.
ilmetä
Verbillä on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. inkeroisen ja karjalan ilmetä
sekä viron ilmneda. Verbi on ikivanhaan —» //ma-sanaan perustuva johdos. Suo-
men kirjakielessä ilmetä on ensi kertaa esiintynyt Maskun Hemmingin virsikirjassa
vuonna 1605. Samassa merkityksessä tavallisempia verbejä ovat vanhassa kirjakie-
lessä kuitenkin mm. ilmestyä ja ilmitulla. Ilmetä puuttuu vielä monista 1800-luvun
sanakirjoista, joskin samaan yhteyteen kuuluva partisiippimuotoinen adjektiivi —>
ilmetty näyttää vakiintuneen kieleen jo tänä aikana.
SKES 1955 ilmaantua; VKS 1985 ilmestyä, ilmetä; SSA 1992 ilmaantua; Jussila 1998 ilmetä.
ilmiö
Ikivanhaan —> //ma-sanaan pohjautuva ilmiö on uudismuodoste, jonka on ottanut
käyttöön Paavo Tikkanen vuonna 1846, aluksi merkityksessä 'meteoriitti*. Nyky-
merkitys on muutamaa vuotta nuorempi. Sanalla on 1800-luvun loppupuolella ollut
muitakin merkityksiä, joista osa on jo nykysuomessa tuntemattomia. Näitä ovat
meteoriitin lisäksi mm. 'ilmaus, ilmaisu, ilmestys'.
Rapola 1960 ilmiö.
ilmoittaa
Verbillä on tarkkoja etymologisia vastineita useissa lähisukukielissä, esim. karjalan
ilmoittoa, lyydin ilmoitada, vatjan ilmottaa ja viron ilmutada. Saamen almmuhit
saattaa olla lainaa suomesta. Verbi on ikivanhaan —» //ma-sanaan perustuva johdos.
Suomen kirjakielessä ilmoittaa on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen.
Myös ilmoittaa-verbin johdos ilmoitus on kuulunut Agricolan sanavarastoon. Sekä
vanhassa kirjakielessä että murteissa verbi on yleinen myös asussa ilmottaa. Nykyi-
nen f.Uinen kirjoitustapa on tietoisen vakiinnuttamisen tulosta.
SKES 1955 ilmaantua; VKS 1985 ilmoittaa; SSA 1992 ilmaantua; Jussila 1998 ilmoittaa, ilmoitus.
ilo
Sanalle on esitetty etymologisia vastineita kautta itämerensuomen, joskin näiden
välillä on jonkin verran merkityseroja, esim. karjalassa ja vepsässä ilo merkitsee iloa,
riemua ja vepsässä myös naurua, mutta viron ilu merkitsee kauneutta. Samaan yhtey-
teen saattavat kuulua myös liivin ila 'luonto, luonne' ja piitimensaamen ällo 'halu,
taipumus'. Sanan alkuperä on toistaiseksi selvittämättä. Sitä on arveltu y/ä-sanan
epäsäännölliseksi variantiksi, mutta tätä selitystä on vaikea uskottavasti perustella.
Suomen kirjakielessä ilo on esiintynyt Agricolasta ja kaikista samanaikaisista käsi-
kirjoituksista alkaen. Myös f/o-sanan johdos iloinen on kuulunut Agricolan sanava-
254

rastoon. Nykymerkityksen lisäksi sitä on vanhassa kirjakielessä käytetty mm. merki-
tyksessä 'kaunis, hedelmällinen'
Ikola Vir. 1953 118-120; SKES 1955 ilo; Kettunen Vir. 1956 140; SSA 1992 ilo; Jussila 1998 ilo.
ilta
Sanalle on esitetty etymologisia vastineita useista lähisukukielistä, esim. karjalan ilda,
lyydin ild, Kukkosin vatjan ilta ja eteläviron ilda 'myöhään'. Suomessa ilta on tyypil-
lisesti itämurteinen sana, jota lännessä vastaa ehtoo. Sanan alkuperä on toistaiseksi
epäselvä. Sille on esitetty vastineita eräistä etäsukukielistä, esim. moksamordvan iläf
'illalla, ilta' ja hantin itäj 'ilta', mutta nämä on mm. rakenneseikkojen takia katsottu
hyvin epävarmoiksi. Sanavartalon alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *ife, ja
jos itämerensuomen ilta kuuluisi tämän yhteyteen, se olisi selitettävä johdokseksi.
Sanalla esitetty balttilainen lainaetymologia perustuu teorioituun muotoon, ei todel-
liseen lainalähteeseen. Suomen kirjakielessä ilta on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Ennen 1800-lukua on länsimurteinen ehtoo kuitenkin ollut huomattavasti iltaa ylei-
sempi.
Mikkola Vir. 1938; Collinder 1979 99; SKES ilta; UEW 1988 82; SSA 1992 ilta; Jussila 1998 ilta;
Liukkonen 1999 62-63.
ilve
Kujetta, temppua, pahaa tapaa yms. merkitsevällä i/ve-sanalla on varmoja vastineita
vain muutamissa itäisissä lähisukukielissä, esim. inkeroisen ilve 'kepponen' ja kar-
jalan ilve 'ulkonäkö, kasvot, naamataulu; väri, hahmo, muoto'. Mahdollisena vasti-
neena on esitetty myös pohjoissaamen alva, mutta kun tämä merkitsee tahdonvoi-
maa ja tarmokkuutta, rinnastus on epävarma. Sanan alkuperä on epäselvä. Yhden
selityksen mukaan se olisi ilme-sanan variantti, ja tähän viittaa erityisesti karjalaisen
vastineen merkitys. Toinen mahdollisuus on, että se kuuluisi alkuperältään epäsel-
vien elki- ja f/fcf-sanojen yhteyteen (—> ilkeä). Suomen kirjakielessä ilve on ensi kertaa
mainittu Kristfrid Gananderin satukokoelmassa vuonna 1784. Gananderin sanakir-
jassa 1786 on myös verbi ilvehtiä.
SKES 1955 ilve; Hakulinen 1979 129; SSA 1992 ilve; Jussila 1998 ilve, ilvehtiä.
ilves
Sanalla on vastineita kaikissa lähisukukielissä ja saamessa, esim. karjalan ja viron
ilvesy vepsän ilbezy vatjan ilvez, liivin ilböksja. pohjoissaamen albbas. Sanan etäisempi
alkuperä on tuntematon. Suomen kirjakielessä ilves on ensi kertaa mainittu Ericus
Schroderuksen sanakirjassa vuonna 1637.
SKES 1955 ilves; SSA 1992 ilves; Jussila 1998 ilves.
255

imarre
Pienehköihin saniaisiin viittaavaa imarre-sanaa vastaa virossa imar. Sana on joh-
dos makeaa merkitsevästä vartalosta, josta on itämerensuomalaisissa kielissä monia
muitakin johdoksia (—» imelä). Sekä suomen imarre että viron imar tai imalas mer-
kitsee erityisesti kallioimarretta (Polypodium vulgare), jonka syötävä juuri maistuu
hyvin makealle. Suomen kirjakielessä imarre on ensi kertaa mainittu Johan Haart-
manin lääkärikirjassa vuonna 1759. Jo tätä ennen kallioimarre on mainittu tulkkisa-
nakirjassa Variarum rerum vocabula vuonna 1644 samasta vartalosta muodostetulla
nimellä imara.
SKES 1955 imelä; SSA 1992 imelä; Jussila 1998 imara, imarre.
imarrella
Kehumista, mielistelyä, makeilemista yms. merkitsevä imarrella on johdos samasta
makeaa tai äitelää merkitsevästä vartalosta, josta on muodostettu myös mm. —>
imarre ja —> imelä. Suomen kirjakielessä imarrella on ensi kertaa mainittu niiden
lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sana-
kirjaan 1770-luvulla.
SKES 1955 imelä; SSA 1992 imelä; Jussila 1998 imarrella.
imelä
Makeaa merkitsevällä frae/ä-sanalla on vastineita useimmissa lähisukukielissä, esim.
inkeroisen immeelä, karjaln imelä, vepsän ja vatjan imel sekä viron imal. Samasta
vartalosta on johdettu liivin imäb 'makea', mahdollisesti myös pohjoissaamen verbi
amiidit 'maistua herkulliselta'. Vastineita on esitetty myös etäisemmistä sukukielistä,
mutta nämä on äännehistoriallisten ongelmien vuoksi myöhemmin hylätty. Sana-
vartalon etäisempi alkuperä on epäselvä. Sitä on yhdistetty etymologisesti —> imeä-
verbiin, mutta toisaalta se voi olla myös äänteellisesti motivoitu, maistelun ääntä
ja vaikutelmaa kuvaava itsenäinen muodoste. Suomen kirjakielessä imelä on ensi
kertaa mainittu esimerkkisanana Bartholdus Vhaelin laatimassa, postuumista jul-
kaistussa suomen kieliopissa vuonna 1733.
SKES 1955 imelä; SSA 1995 imelä; Jussila 1998 imelä.
imeä
Verbillä on vastineita kautta uralilaisen kielikunnan, esim. karjalan imie> vepsän
imda, vatjan imiä, viron imeday liivin Vmmö, saamen njammat, komin himavny,
hantin em-y unkarin vanhentunut emik ja nenetsin nimne-. Sanavartalon kantaurali-
laiseksi asuksi on rekonstruoitu *ime-. Muutamissa sukukielissä sana alkaa nasaali-
konsonantilla, ja tämän on arveltu johtuvan joko sanansisäisen konsonantin assimi-
loivasta vaikutuksesta tai sitten siitä, että sanavartalo alun perin on imemisen ääntä
ja liikettä jäljittelevä, äänteellisesti motivoitu muodoste, jollaiselle on tyypillistä ään-
256

teellinen variaatio. Suomen kirjakielessä imeä on esiintynyt Agricolasta alkaen. Myös
pikkuvauvaa merkitsevä imeväinen on kuulunut Agricolan sanavarastoon.
SKES 1955 imeä; UEW 1988 82-83; SSA 1992 imeä; Jussila 1998 imeä, imeväinen.
impi
Neitsyttä merkitsevän fmpi-sanan vastineita ovat karjalan impi ja eteläviron impe\
mutta sanat eivät missään kielessä ole tavallisen kansankielen sanoja, vaan ainoas-
taan runokielen aineksia. Sanan alkuperä on tuntematon. Germaanista lainaetymo-
logiaa on ehdotettu, mutta kun kantagermaanin *imb(i)ja- on merkinnyt mehiläistä
tai mehiläisparvea, selitystä on vaikea perustella. Sitä paitsi selitykseen liittyy myös
äännehistoriallisia ongelmia. Suomen kirjakielessä impi on ensi kertaa mainittu
niiden lisäysten joukossa, joita kansanrunouteen hyvin perehtynyt Henrik Gabriel
Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla. Jo tätä ennen on
samaa merkitsevä impu mainittu Henrik Florinuksen sananlaskuissa 1702.
SKES 1955 impi; SSA 1992 impi; Ritter 1993 199-200; Jussila 1998 impi.
imuri
Pölyn, nesteen, kaasun tms. imemiseen käytettävää laitetta merkitsevä imuri on joh-
dos verbistä —» imeä. Suomen kirjakielessä imuri on ensi kertaa mainittu Kristfrid
Gananderin sanakirjassa 1786, mutta tässä se on tarkoittanut imevää lammasta.
Imulaitteen merkityksessä sana on tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla. Imuri
mainitaan ainakin jo Elias Lönnrotin sanakirjassa 1874.
Jussila 1998 imuri.
inahtaa
Äännähtämistä merkitsevällä inahtaa-verbiHä ei ole vastineita sukukielissä. Se on
johdos samasta vartalosta, josta on muodostettu myös verbi —> inistä. Suomen kir-
jakielessä inahtaa on tullut käyttöön vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla. Elias Lönn-
rotin sanakirjassa 1874 se mainitaan vähäisen liikahtamisen merkityksessä, ja tässä
yhteydessä se selitetään johdokseksi pientä määrää merkitsevästä murresanasta ina.
Äännähtämisen merkityksessä inahtaa on tullut käyttöön vasta 1900-luvun alku-
puolella.
SSA 1995 inistä.
indigo
Syvän sinistä väriainetta merkitsevä indigo on lainattu suomeen todennäköisesti
ruotsista, mutta ruotsiin, englantiin, saksaan ym. Euroopan kieliin sana on levinnyt
alkuaan espanjasta, jonka indico juontuu latinan sanasta indicum. Tämän taustalla
on kreikan indikön, joka on substantivoitu muoto adjektiivista Indikös 'intialainen'.
257

Indigoväri on ollut tunnettu ikimuistoisista ajoista lähtien, ja sitä on saatu nimen-
omaan Intiassa kasvavista herneen sukuisista kasveista (Indigofera tinctoria). Suo-
malaisena sanana indigo on tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla. Se maini-
taan asussa intikkosini Daniel Europaeuksen sanakirjassa 1853. Sana ja sen merkitys
on esitelty myös Agathon Meurmanin sivistyssanakirjassa 1885.
Hellquist 1939 indigo; Onions 1979 indigo.
infarkti
Etenkin sepelvaltimotukoksen aiheuttamaa paikallista kudoskuoliota merkitsevä
infarkti on lainaa ruotsin sanasta infarkt, joka puolestaan perustuu latinan sanaan
infarctus tai infartus. Tämä on partisiippimuoto sullomista tai ahtamista merkitse-
västä verbistä infarclre. Sananmukaisesti infarkti merkitsee siis ahtaumaa. Suomalai-
sena sanana infarkti on tullut käyttöön aivan 1800-luvun lopulla.
Koukkunen 1990 infarkti.
infektio
Tartuntaa merkitsevä infektio perustuu latinan sanaan infectiö, joka on muodostettu
sekaan panemista, värjäämistä, sekoittamista, myrkyttämistä yms. merkitsevästä ver-
bistä inficere. Suomalaisena sanana on ensin alettu käyttää ruotsin m/e/cfr'on-sanasta
lainattua muotoa infektsioni 1900-luvun alussa, mutta latinan mukainen infektio on
alkanut syrjäyttää tätä 1920-luvulta lähtien.
Koukkunen 1990 infektio.
inflaatio
Rahan arvon alenemista ja yleisen hintatason nopeaa nousua merkitsevä inflaatio
perustuu latinan sanaan inflätiö, joka on muodostettu sisään puhaltamista ja pai-
suttamista merkitsevästä verbistä infläre. Suomessa sana on tullut käyttöön 1920-
luvulla ruotsista lainatussa asussa inflatsionu ja latinaa paremmin vastaava nykyasu
on alkanut syrjäyttää tätä 1930-luvulta lähtien. Jo vuonna 1911 ilmestyneessä Tieto-
sanakirjassa on mainittu inflatsionistit. Tällä on tarkoitettu amerikkalaisia talouselä-
män edustajia, jotka kannattivat paperirahan rajatonta liikkeelle laskemista.
Koukkunen 1990 inflaatio.
influenssa
Äkillistä, tarttuvaa virustautia merkitsevä influenssa on lainattu suomeen ruotsin
sanasta influensa, joka puolestaan perustuu italian sanaan influenza. Näin on nimi-
tetty 1700-luvulla Euroopassa raivonneita influenssaepidemioita. Italian sanan taus-
talla on latinan influentia, joka sananmukaisesti merkitsee virtausta. Sana on saanut
myös vaikutuksen merkityksen, sillä influenssataudin on uskottu muinoin johtuvan
258

jostakin salaperäisestä aineesta, jota virtasi tähdistä ihmisiin. Suomalaisena sanana
influenssa on tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla. Se mainitaan Ferdinand
Ahlmanin sanakirjassa 1865 asussa influentsa. Synonyymisina suomenkielisinä
nimityksinä on samoihin aikoihin käytetty mm. sanoja nuhakuume, röhkärutto ja
kinorutto.
Koukkunen 1990 influenssa.
informaatio
Tiedotusta, tiedottamista, tiedonantoa, tietoa yms. merkitsevä informaatio perustuu
latinan sanaan informätiö, joka on johdos verbistä informäre 'muodostaa' ja merkit-
see muodostamista, mielikuvaa, käsitystä, selvitystä tai opetusta. Suomen kirjakie-
lessä sana on ensi kertaa mainittu kristillisen opin oikeaa harjoittamista koskevassa
asetuksessa vuonna 1655 ruotsista lainatussa asussa informationi. 1900-luvun alku-
puolella on käytetty asua informatsioni, jota latinan mukainen nykyasu on alkanut
syrjäyttää 1930-luvulta lähtien.
Koukkunen 1990 informaatio.
inha
Pahaa, häijyä, vastenmielistä yms. merkitsevällä m/ia-sanalla on tarkka vastine vain
karjalan runokielessä. Eräissä muissa lähisukukielissä esiintyy samantapaisissa mer-
kityksessä saman vartalon muita johdoksia, esim. vatjassa inöa 'ilkeä' ja virossa inetu
'ruma'. Samasta vartalosta on muodostettu myös inho ja —» inhota. Sanavartalon
alkuperä on tuntematon. Suomen kirjakielessä inha on tullut käyttöön kalevalaisen
kansanrunouden myötä 1800-luvun alkupuolella.
SKES 1955 inha; SSA 1992 inha.
inhottaa
Verbillä on vastineita muutamissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen inhottaa, karja-
lan inhottoa ja vatjan inottaa. Viron inutada merkitsee 'liata, tahria, tehdä rumaksi'.
Verbi on johdos samasta vartalosta, joka sisältyy myös sanoihin —> inha ja inho,
mutta sanavartalon alkuperä on tuntematon. Suomen kirjakielessä inhottaa on ensi
kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt
Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
SKES 1955 inha; SSA 1992 inha; Jussila 1998 inhottaa.
inistä
Verbin vastineita ovat karjalan inissä ja viron iniseda. Verbit ovat johdoksia ääntä
jäljittelevästä sanavartalosta, ja ne voivat olla erikseen muodostettuja. Suomen kir-
jakielessä inistä on ensi kertaa mainittu G. E. Eurenin sanakirjassa 1860. Samasta
259

vartalosta johdettu inua on esiintynyt jo Daniel Jusleniuksen sanakirjassa vuonna
1745.
SKES 1955 inistä; SSA 1992 inistä; Jussila 1998 inua.
inka
Perussa muinoin eläneeseen intiaanikansaan viittaava inka on alkuaan tämän kan-
san hallitsijan tai kuninkaallisen perheen jäsenen nimitys. Sana on levinnyt muihin
kieliin espanjan välityksellä. Espanjalaiset valloittivat ja kukistivat Inkavaltion 1530-
luvulla. Suomeen inka on todennäköisesti lainattu ruotsista, sillä suomalaiselle ylei-
sölle inkain valtakuntaa ja sen kohtaloa on selostettu ruotsista käännetyissä maantie-
don oppikirjoissa viimeistään 1860-luvulta lähtien.
Onions 1979 inca.
inkivääri
Trooppista ruohokasvia (Zingiber officinale) ja sen juurakosta saatavaa maustetta
merkitsevä inkivääri on lainattu suomeen ruotsista, joko varhaisuusruotsin sanasta
ingefähr tai tätä edeltäneestä muinaisruotsin muodosta ingefär(a). Ruotsin sana
juontuu keskialasaksan ja muinaisranskan kautta latinan sanasta gingiber, joka puo-
lestaan on lainaa kreikan sanasta zingiberis. Kreikan sana on intialaista alkuperää,
esim. prakritissa kasvin nimitys on sit)gabera> ja sana on alkuaan tarkoittanut sarven
muotoista kappaletta. Tämä on viitannut juuren muotoon. Inkiväärikasvi on toden-
näköisesti kotoisin Intiasta. Suomen kirjakielessä inkivääri on esiintynyt Agricolasta
alkaen.
H. J. Streng 1915 41; Hellquist 1939 ingefära; SKES 1955 inkivääri; Onions i979ginger; SSA 1992
inkivääri; Rousi 1997 331; Jussila 1998 inkivääri.
innostua
Verbillä ei ole vastineita sukukielissä. Se on johdos germaanisperäiseksi selitetystä
lainasanasta -» into. Suomen kirjakielessä innostua on tullut käyttöön 1800-luvulla.
Sekä innostua että siitä johdettu innostus on ensi kertaa mainittu Daniel Europaeuk-
sen sanakirjassa 1853.
SKES 1955 into; Rapola 1960 innostus; SSA 1992 into.
insinööri
Teknisen oppilaitoksen ammatillisen korkea-asteen tutkinnon suorittanutta henki-
löä merkitsevä insinööri on lainaa ruotsin sanasta ingenjör, jota vanhassa kielessä
on käytetty mm. maanmittarin ja sotarakennusmestarin nimityksenä. Ruotsin sana
juontuu saksan kautta ranskasta, jossa ingenieur on alkuaan tarkoittanut erilais-
ten kojeiden ja koneiden rakentajaa tai suunnittelijaa. Sanan taustalla on latinan
260

ingenium, joka tarkoittaa luontaista taipumusta, kykyä tai ymmärrystä. Suomen kir-
jakielessä insinööri on ensi kertaa mainittu vuonna 1737 mittaa ja vaakaa koskevassa
asetuksessa, jossa sana on kirjoitettu ranskalaiseen tapaan ingenieuri.
Koukkunen 1990 insinööri; Jussila 1998 insinööri.
instituutti
Tieteellistä laitosta, tutkimuslaitosta yms. merkitsevä instituutti on lainaa ruotsin
sanasta institut, joka alkuaan perustuu latinan sanaa institutum. Tämä on partisiip-
pimuoto verbistä instituere 'järjestää, säätää, opettaa' ja merkitsee järjestelyä, sää-
döstä tai laitosta. Suomalaisena sanana instituutti on tullut käyttöön aivan 1800-
luvun lopulla.
Koukkunen 1990 instituutti.
intiaani
Amerikan alkuasukasta merkitsevä intiaani on mahdollisesti lainattu suomeen ruot-
sin sanasta indian, mutta alkuaan tämä samoin kuin mm. englannin ja saksan vas-
taava sana juontuu espanjasta, jossa indiano on tarkoittanut intialaista, Intian asu-
kasta. Vanhoina aikoina on Amerikkaa nimitetty Intiaksi ja sen asukkaita intiaaneiksi
erehdyksen takia. Amerikan löysivät espanjalaiset löytöretkeilijät Kristoffer Kolum-
buksen johdolla etsiessään meritietä Intiaan, ja he luulivat löytämänsä maan olevan
Intia. Kun ero huomattiin, alettiin selvyyden vuoksi puhua Länsi-Intiasta ja Itä-Inti-
asta. Suomen kirjakielessä intiaani on ensi kertaa mainittu Abraham Achreniuksen
laatimassa hengellisessä historiassa vuonna 1761.
Hellquist 1939 indian; SSA 1992 intiaani; Jussila 1998 intiaani.
intiimi
Läheistä, henkilökohtaista tai arkaluontoista merkitsevä intiimi on lainattu suomeen
ruotsin sanasta intim9 mutta alkuaan sana juontuu latinasta, jossa intimus on erään-
lainen superlatiivimuoto sanasta in sisällä' ja merkitsee sisin, salaisin, sydämellisin,
läheisin'. Suomalaisena sanana intiimi on tullut käyttöön aivan 1900-luvun alussa.
Koukkunen 1990 intiimi.
into
Sanalla on vastine eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan into, viron murteellinen ind
'kiima' ja liivin inda 'pahuus, voima, into, energia'. Sanalle on aiemmin esitetty vas-
tineita myös etäsukukielistä, mutta nämä on mm. äännehistoriallisten vaikeuksien
takia hylätty. Uudemman selityksen mukaan sana on vanha germaaninen laina, jolle
rekonstruoitua kantagermaanista alkumuotoa *inpön edustaa mm. muinaisruotsin
inna suoritus, vero'. Suomen kirjakielessä into sekä siitä johdettu intoilla on ensi
261

kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt
Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla. Adjektiivijohdos innokas on mainittu
Kristfrid Gananderin sanakirjassa vuonna 1786.
SKES 1955 into; Koivulehto Vir. 1982 267; UEW 1988 719; LÄGLW 1991 into; SSA 1992 into;
Jussila 1998 into.
invalidi
Vammaista merkitsevä invalidi on lainattu suomeen ruotsin sanasta invalid, mutta
alkuaan sana perustuu latinan adjektiivin invalidus 'heikko, voimaton, sairas'. Alku-
osa in- merkitsee 'ei', jälkiosa validus merkitsee 'voimakas'. Suomalaisena sanana
invalidi on tullut käyttöön 1800-luvun alkupuolella. Se mainitaan asussa invaliti G.
W. Wireniuksen suomalais-ruotsalaisessa sanakirjassa vuonna 1827.
Koukkunen 1990 invalidi.
inventaario
Yksityiskohtaista omaisuusluetteloa merkitsevä inventaario on lainattu suomeen
todennäköisesti ruotsin sanasta inventärium, joka perustuu myöhäislatinan sanaan
inventärium. Tämä on partisiippivartaloinen johdos verbistä invenlre 'löytää, hank-
kia'. Suomalaisena sanana inventaario on ensi kertaa mainittu Henrik Florinuksen
suomentamassa kirkkolaissa vuonna 1688 latinan mukaisessa asussa inventariumi.
Nykyasu on tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla.
Hellquist 1939 inventärium; Jussila 1998 inventaario.
investoida
Sijoittamista merkitsevä investoida on lainattu suomeen mitä ilmeisimmin ruotsista,
mutta alkuaan verbi juontuu latinasta, jossa investire on alun perin merkinnyt vaa-
tettamista tai peittämistä. Kuitenkin jo keskiajalla latinan verbistä syntynyt italian
investire on merkinnyt pääoman tai voimavarojen sijoittamista hyötymistarkoituk-
sessa. Suomalaisena sanana investoida on tullut käyttöön 1930-luvulla, jolloin on
käytetty rinnakkain sekä suoraan ruotsista lainattua muotoa investeerata että nyky-
asua investoida, jossa ruotsalainen johdin on korvattu omaperäisellä.
Koukkunen 1990 investoida.
ioni
Sähköllä varautunutta atomia tai atomiryhmää merkitsevä ioni perustuu kreikan
sanaan ion, joka on partisiipin preesensmuoto verbistä ienai 'kulkea'. Sananmukai-
sesti ioni merkitsee siis kulkevaa. Nimityksen on antanut englantilainen fyysikko ja
kemisti Michael Faraday 1830-luvulla niille molekyylin murto-osille, joiden olemas-
262

saolo nesteessä teki mahdolliseksi sähkön virtaamisen nesteen läpi. Suomen yleiskie-
lessä ioni on tullut käyttöön 1900-luvun alussa.
TSK 3 1911 ioni; Onions 1979 ion.
ironia
Kätkettyä, epäsuorasti esitettyä ivaa merkitsevä ironia perustuu latinan sanaan ironia
salaiva', joka on lainaa kreikan sanasta eiröneiä 'teeskentely, teeskennelty tietämät-
tömyys, ivallisuus*. Suomen kirjakielessä ironia on ensi kertaa mainittu Agricolan
Uudessa testamentissa vuonna 1548, mutta varsinaisesti ironia on tullut suomalai-
sena sanana käyttöön vasta 1870-luvulla. Tätä ennen on Ferdinand Ahlmanin sana-
kirjassa 1865 käytetty kreikan mukaista muotoa eironia.
Koukkunen 1990 ironia.
irrottaa
Verbillä ei ole tarkkoja vastineita sukukielissä, vaan se on johdos balttilaisperäiseksi
selitetystä lainavartalosta irta-, jolla on muunlaisia vastineita useissa lähisukukielissä.
Esimerkiksi suomen /rra//a-sanaa vastaa karjalan irallah, lyydin iral ja vepsän irdal.
Balttilaiskielistä vertailukohtina on esitetty mm. liettuan irti avautua, ratketa' ja lat-
vian irt 'erota, purkautua'. Suomen kirjakielessä irrottaa on nykymerkityksessään
ensi kertaa esiintynyt Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745. Herra Martin maanlain
suomennoksessa vuoden 1570 vaiheilla on esiintynyt irrottaminen kalastusmaksun
merkityksessä. Muita /rta-vartalon johdoksia ja taivutusmuotoja on esiintynyt kirja-
kielessä Agricolasta alkaen, esim. irralla ja irrallinen.
Thomsen 1890 174; SKES 1955 irta; SSA 1992 irta-; Jussila 1998 irralla, irrallinen, irrottaa.
irstas
Sanalla ei ole vastineita sukukielissä. Se on vanhastaan yhdistetty eräänlaisena epä-
säännöllisenä johdoksena balttilaisperäiseen —» irta-sanaan. Äskettäin on viitattu
siihen mahdollisuuteen, että kahtalaisuus irta- ja irsta- olisi johdettavissa jo balttilai-
selta lainanantajataholta. Sanavartaloiden läheinen yhteys näkyy suomessakin mm.
siten, että frta-vartalosta selvästi johdettua frra//me/?-sanaa on käytetty vanhassa
kirjakielessä irstaan merkityksessä. Toisaalta irstas on esiintynyt Agricolan kielessä
esiintynyt merkityksessä 'turvallinen, levollinen', ja paheellisen merkitys on ensi ker-
taa mainittu vuoden 1642 Raamatussa.
SKES 1955 irta; SSA 1992 irta-; Jussila 1998 irstas; Liukkonen 1999 63-64.
irvistää
Verbillä on ainakin likimääräinen vastine useissa lähisukukielissä, esim. karjalan
irvisteäy vepsän nirvistada, vatjan irvissää, viron irvitada ja liivin irto. Verbit ovat
263

johdoksia vartalosta irvi-, jonka alkuperä on tuntematon. Suomen kirjakielessä irvis-
tää on ensi kertaa mainittu Anders Keksin runossa vuonna 1677. Vartalo irvi- on
esiintynyt jo aiemmin, esim. Jaakko Finnon virsikirjassa 1583 mainitaan yhdyssana
irvihammas.
SKES 1955 irvi; SSA 1992 irvi; Jussila 1998 irvihammas, irvistää.
iskelmä
Helposti mieleen jäävää, suosittua laulu- tai tanssisävelmää merkitsevä iskelmä on
eräänlainen käännösmukaelma saksan sanasta Schlager, joka on johdos verbistä
schlagen 'lyödä, iskeä, juurtua' ym. Saksan sana on iskelmän merkityksessä otettu
käyttöön Wienissä vuonna 1881. Suomen kirjakielessä iskelmä on tullut käyttöön
1930-luvun alussa, ja sen "isä" lienee Georg Malmstenin vakiosanoittaja, R. R. Ryy-
nänen. Samassa merkityksessä on aiemmin käytetty yhdyssanaa iskusävelmä.
Kluge - Mitzka 1960 Schlager.
iskeä
Verbillä on vastine useimmissa lähisukukielissä, esim. karjalan iskie, vepsän iskta,
vatjan ihtseä ja viron iskida. Sanavartalon alkuperä on tuntematon. Suomen kirjakie-
lessä iskeä on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 iskeä; SSA 1992 iskeä; Jussila 1998 iskeä.
iskias
Lonkkahermosärkyä merkitsevä iskias on lainaa latinan sanaan ischias, joka puoles-
taan perustuu kreikan sanaan iskhion 'lonkkanivel'. Suomalaisena sanana iskias on
tullut käyttöön 1900-luvun alkupuolella, ja se on levinnyt kirjakielestä myös kansan-
kieleen monina eri variantteina, mm. hissiainen, iskiäinen ja issias.
Onions 1979 ischiatic; SSA 1992 iskias.
islam
Muhammedin perustamaa uskontoa merkitsevä islam on saanut nimensä arabian
sanasta islam, joka merkitsee alistumista (Jumalan valtaan). Suomalaisena sanana
islam on tullut käyttöön 1800-luvulla, se mainitaan mm. Kaarle Aksel Gottlundin
Otavassa vuonna 1831. Tämän rinnalla on 1800-luvulla kuitenkin usein käytetty
muita, selittäviä nimityksiä, mm. Muhametin usko, Mahometin usko tai mahometi-
lainen uskonto.
Onions 1979 islam; Koukkunen 1990 islam.
264

iso
Sanan ainoa tarkka vastine on Kukkosin vatjan iso. Inkeroisessa on samasta sanasta
muodostettu adverbi isost 'paljon', jota vastaava isosti tunnetaan myös suomen mur-
teissa. Iso on johdos ikivanhasta —» isä-sanasta. Kansanrunoudessa iso esiintyy isä-
sanan deminutiivisena rinnakkaismuotona. Suomen kirjakielessä iso on esiintynyt
Agricolasta alkaen.
SKES 1955 iso, isä; SSA 1992 iso; Jussila 1998 iso.
isota
Nälissään olemista tai haluamista merkitsevällä isota-verbillä on vastineita eräissä
lähisukukielissä, esim. inkeroisen isota ja viron isuda. Vatjassa esiintyy verbin kan-
tasanalta vaikuttava substantiivi iso 'halu, himo, ruokahalu', jonka vastineita ovat
inkeroisen iso ja viron isu. Sanavartalo on selitetty indoiranilaiseksi lainaksi, jolle
rekonstruoitua alkumuotoa *iscä tai *iscä edustaa mm. muinaisintian icchäti 'haluaa,
toivoo'. Suomen kirjakielessä isota on esiintynyt Agricolasta alkaen, ja se on aina
ollut nimenomaan uskonnolliselle kirjakielelle ominainen sana. Tavallisessa kansan-
kielessä sanaa ei ole käytetty koskaan.
Tunkelo 1913 FUF 13 74-119; SKES 1955 isota; SSA 1992 isota; Jussila 1998 isota; Koivulehto
2001 FS Parpola 359-362.
istua
Sanalla on varmoja etymologisia vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan
istuo, vepsän istta, vatjan issuay viron istuda ja liivin istö. Mordvan etymologisesti
samaan yhteyteen kuuluva ozams 'istuutua' viittaa siihen, että itämerensuomen sanat
ovat johdoksia varhaisemmasta *is-vartalosta, jota sellaisenaan ei kuitenkaan enää
suomen lähisukukielissä esiinny. Sanavartalolle on esitetty lainaetymologia, jonka
mukaan suomensukuisten kielten *is- juontuisi indoeurooppalaisesta juuresta *es-.
Tämän edustajia indoeurooppalaisella taholla ovat mm. kreikan hestai ja avestan
ästey jotka kumpikin merkitsevät '(hän) istuu'. Suomen kirjakielessä istua on esiinty-
nyt Agricolasta ja kaikista samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1955 istua; Koivulehto 1985 CIFU 6 II 82; UEW 1988 629; SSA 1992 istua; Jussila 1998
istua; Koivulehto 1999 VM 356.
isä
Sanalla on etymologisia vastineita kaikissa lähisukukielissä ja useissa etäsukukielissä,
esim. karjalan ja vatjan isä, lyydin ja vepsän iza, viron isa, liivin izä, inarinsaamen
eeciy marin iza 'vanhempi veli, isän nuorempi veli', unkarin ös 'ikivanha; esi-isä',
nenetsin nlse ja nganasanin jase. Vastineiden välillä on jonkin verran merkityseroja,
samoin äännehistoriallista poikkeavuutta. Yhdistävänä merkitysaineksena on 'itseä
vanhempi miespuolinen sukulainen'. Äänteellinen epäsäännöllisyys on selitetty
265

affektiivisuudesta ja sanan suuresta frekvenssistä johtuvaksi. Sanalle on kuitenkin
esitetty myös hyvin vanha indoiranilainen lainaetymologia, jonka mukaan lainaläh-
teenä olisi hallitsemista, isännöimistä yms. merkitsevästä verbivartalosta is- muo-
dostettu herran, valtiaan tai isännän nimitys. Jos lainaetymologia pitää paikkansa,
myös äänneasujen erot saattavat selittyä rinnakkaisista lainautumisista johtuviksi.
Suomalais-ugrilaisella puolella sanan alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *icä tai
*isä. Suomen kirjakielessä isä on esiintynyt Agricolasta ja kaikista samanaikaisista
käsikirjoituksista alkaen. Uppsalan evankeliumikirjassa ja Agricolan rukouskirjassa
esiintyy myös isäntä, joka on rakenteeltaan harvinaislaatuinen johdos isä-sanasta.
Sama johdos esiintyy myös kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan isäntä, vepsän
izand, viron isand ja liivin izänd. Sana on selitetty eräänlaiseksi puhuttelunimeksi,
jota olisivat alun perin käyttäneet mm. miniä ja lapsipuolet. Sen alkuperäinen mer-
kitys olisi tällöin 'isän kaltainen'. Emäntä on vastaavanlainen johdos ikivanhasta
sanasta emä 'äiti'. Sekin mahdollisuus on esitetty, että isäntä olisi suoraa lainaa
indoiranilaisista kielistä, mahdollisesti hieman nuoremmasta iranilaisesta kielimuo-
dosta kuin edellä mainittu isä, mutta äännehistoriallisesti aivan tarkkaa esikuvaa sille
ei ole tarjolla.
Nirvi Vir. 1954 35; SKES 1955 isä, isäntä; UEW 1988 78; SSA 1992 isä, isäntä; Jussila 1998 isä,
isäntä; Koivulehto 2001 FS Parpola 371-375.
itara
Saitaa, murteissa myös hidasta tai saamatonta merkitsevän itara-sanan ainoa vastine
on karjalan itara. Sanan alkuperä on tuntematon. Suomen kirjakielessä itara on ensi
kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745. Adjektiivista johdettu omi-
naisuuden nimi itaruus on kuitenkin esiintynyt kirjakielessä Agricolasta alkaen.
SSA 1992 itara; Jussila 1998 itara, itaruus.
itikka
Sääskeä tai muuta hyönteistä, murteissa myös nautakarjaa, lampaita tai vuohia mer-
kitsevän itikka-sanan vastineita ovat karjalan itikka 'hyttynen, sääski', vatjan itikka
'hyönteinen, toukka, mato' ja viron murteellinen, monikkomuotoinen itikad, jolla
tarkoitetaan pieniä, puolikasvuisia haileja. Sanat on selitetty johdoksiksi verbistä —»
itää. Suomen kirjakielessä itikka on hyönteisen merkityksessä mainittu ensi kertaa
Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745 ja nautakarjan merkityksessä Kristfrid Ganan-
derin sanakirjassa 1786.
Ruoppila 1943 135; SKES 1955 itikka; SSA 1992 itikka; Jussila 1998 itikka.
266

itiö
Etenkin suvuttomasti lisääntyvien kasvien lisääntymis- ja leviämisosia merkitsevä
itiö on oppitekoinen johdos verbistä —> itää. Suomen kirjakielessä itiö on ensi kertaa
mainittu Elias Lönnrotin sanakirjassa vuonna 1869.
Rapola 1960 itiö; Hakulinen 1979 460.
itkeä
Verbillä on vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan itkie, vepsän itkta, vatjan
itköa, viron itkeda ja liivin itkö. Sanavartalon alkuperä on tuntematon. Suomen kirja-
kielessä itkeä on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1955 itkeä; SSA 1992 itkeä; Jussila 1998 itkeä.
itse
Sanalla on vastineita kaikissa muissa sukukielihaaroissa paitsi samojedissa, esim. kar-
jalan itse, vatjan ize, viron isey pohjoissaamen ies, ersämordvan es, komin ja udmurtin
afsym, mansin is Varjo, henki' ja hantin is sielu, henki, elämä' Sanan alkuperäiseksi
asuksi on rekonstruoitu *ice tai *ise. Ugrilaiskielten sanavastineiden merkitys osoit-
taa, ettei itse alun perin ole ollut refleksiivipronomini vaan substantiivi, jonka mer-
kitys lienee ollut varjo' tai varjosielu'. Muutos on ymmärrettävä sitä taustaa vasten,
että ihmisen sielun on aikoinaan uskottu asuvan hänen varjossaan, jolloin varjo on
tavallaan edustanut ihmisen henkistä minää. Suomen kirjakielessä itse on esiintynyt
Agricolasta ja kaikista samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1955 itse; UEW 1988 79-80; SSA 1992 itse; Jussila 1998 itse.
itu
Sanalla on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. vepsän idu ja viron idu. Itu on
johdos verbistä —» itää. Suomen kirjakielessä itu on ensi kertaa mainittu Daniel Jus-
leniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1955 itää; SSA 1992 itää; Jussila 1998 itu.
itä
Ilmansuunnan nimityksellä itä on vastine useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen
ja vatjan itä, viron ida ja liivin idä 'koillinen'. Sanavartalo on selitetty samaksi kuin
verbissä —> itää. Itä tai koillinen on se ilmansuunta, josta aurinko kohoaa näkyviin
eli ikään kuin itää taivaanrannasta. Suomen kirjakielessä itä on esiintynyt Agrico-
lasta alkaen. Agricolalla on myös koillista merkitsevä itäpohja.
SKES 1955 itä; SSA 1992 itä; Jussila 1998 itä, itäpohja.
267

itää
Verbillä on vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan iteä, vepsän idäda,
vatjan itää, viron idaneda ja liivin xddö. Sanavartalon alkuperä on epäselvä. Vasti-
neeksi on arveltu hantin verbiä et- 'uida virtaa ylös, nousta, syntyä (kuu)', tai sitten
toisen selitysvaihtoehdon mukaan saamen verbiä ahcit 'nousta, uhkua (vesi), vuotaa
pahasti (vene), edistyä joutuin*. Itämerensuomen sanalle on esitetty myös lainaety-
mologia, jonka mukaan se juontuisi indoeurooppalaisesta juuresta *gei- tai *gi- 'itää,
jakaantua, puhjeta'. Suomen kirjakielessä itää on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 itää; UEW 1988 85-86; Koivulehto 1988 UAJ NF 8 4-5; SSA 1992 itää; Jussila 1998
itää.
iva
Sanalla ei ole vastineita sukukielissä eikä sille ole esitetty myöskään lainaetymolo-
giaa. Sanavartalon alkuperä on tuntematon. Suomen kirjakielessä iva on ensi kertaa
mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SSA 1992 iva; Jussila 1998 iva.
268

J
ja
Konjunktiolla ja on vastineita useimmissa lähisukukielissä, joskin nämä ovat suh-
teellisen harvinaisia muualla paitsi nykyvirossa. Vanhassa kirjavirossakin ja on ollut
harvinaisempi kuin se on nykyään. Suomessa ja on kaikista esiintyvistä sananmuo-
doista yleisin. Yleisin lekseemi on tosin o/Za-verbi, mutta se esiintyy monissa eri tai-
vutusmuodoissa. Itämerensuomen ja on vanha germaaninen laina, jolle rekonstru-
oitua kantagermaanista alkumuotoa *ja tai *jax edustaa esim. muinaisyläsaksan jay
joh 'ja, myös'. Myös suomen murteissapa esiintyy merkityksessä 'myös', esim. minä
ja 'minä myös'. Tämä käyttö saattaisi periaatteessa olla vanhaa germaanista perua,
mutta levikkisuhteiden perusteella on päätelty sen olevan pikemminkin naapurikiel-
ten, lähinnä ruotsin, myöhempää vaikutusta: esikuvana voisi olla mm. ruotsin och/
ock 'ja/myös'. Suomen kirjakielessä ja on esiintynyt Agricolasta ja kaikista samanai-
kaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1955 ja; Hakulinen 1979 74-75; Pulkkinen 1973 FS E. Itkonen 284-290; LÄGLW 199170;
SSA 1992 ja; Jussila 1998 ja.
jaa
Myöntävää vastausta tai puhetilanteessa aloitusta, harkintaa, epäröintiä tms. ilmai-
sevan jaa-sanan vastineita ovat vatjan jaa, ja/z, viron jaa, jah ja liivin jah. Sanaa on
arveltu sekä muinaisruotsalaiseksi että vanhemmaksi germaaniseksi lainaksi, ja se on
voinut lainautua itämerensuomalaisiin kieliin myös erikseen. Joka tapauksessa sana
juontuu germaanisista naapurikielistä. Suomen kirjakielessä jaa on esiintynyt Agri-
colasta alkaen, joskin tämä voidaan päätellä lähinnä käyttöyhteyden perusteella, sillä
vokaalin pituutta ei Agricolan aikaan merkitty nykyiseen tapaan johdonmukaisesti.
Pitkävokaalinen jaa on selvästi kirjoitettuna ensi kertaa Olavi Elimaeuksen kirkko-
käsikirjassa vuonna 1629.
H. J. Streng 1915 42; SKES 1955 jaa; LÄGLW 1991 jaa; SSA 1992 jaa; Jussila 1998 jaa.
269

jaala
Suurta avointa purjevenettä merkitsevä jaala on lainattu joko venäjän sanasta jal
tai ruotsin sanastaja/a. Venäläistä alkuperää on pidetty todennäköisempänä, koska
sana on ollut ruotsissa hyvin harvinainen 1860-luvulla, kun sitä on alettu käyttää
suomessa. Ruotsin sanaa on toisaalta arveltu myös suomesta lainatuksi. Alkuaan
sana on peräisin englannista, jossa yawl merkitsee jollaa tai venettä, esim. suuressa
purjelaivassa mukana kuljetettavaa maihinnousualusta. Sama sana on lainattu myös
eräisiin lähisukukieliin.
Ahlqvist 1871 152; SKES 1955700/0; Plöger 1973 57-58: SSA 1992 jaala.
jaaritella
Hidasta, laveata jutustelemista merkitsevällä jaante//a-verbillä ei ole tarkkoja vas-
tineita sukukielissä. Inkeroisessa on samasta vartalosta johdettu jaaroja jaaritella,
kinata, haastaa riitaa' ym. Sanavartalon alkuperä on epäselvä, sitä on arveltu des-
kriptiiviseksi muodosteeksi, joka kuuluisi yhteen kankeata, hidasliikkeistä ihmistä,
lyhyttä ja oksaista puuta yms. merkitsevän murteellisen jaarikka-sanem kanssa.
Sanavartalolle on esitetty vastine myös samojedikielistä, mutta rinnastus on epäilyt-
tävä sekä vastineiden etäisyyden että sanan deskriptiivisen luonteen takia. Suomen
kirjakielessä jaaritella on esiintynyt Agricolasta alkaen. Myös jaaritukset ovat kuulu-
neet Agricolan sanavarastoon.
Lehtisalo Vir. 1934 152; UEW 1988 90; Kulonen Vir. 1988 289; SSA 1992 jaarikka, jaaritella; Jus-
sila 1998 jaaritella, jaaritus.
jaarli
Vanha skandinaavinen arvonimi jaarli, joka perinteisesti on merkinnyt päällikköä,
ylimystä ja etenkin kuninkaasta seuraavaa päällikköylimystä, on lainattu suomeen
ruotsista, mahdollisesti jo muinaisruotsin sanasta jarl tai tämän myöhemmästä
edustajasta jerl. Samaa juurta on englannin earl. Suomen kirjakielessä jaarli on ensi
kertaa mainittu asussa jerli vuonna 1548 Agricolan Uuden testamentin esipuheessa,
jossa kerrotaan mm. Birger Jaarlista ja suomalaisten keskiaikaisesta historiasta.
H. J. Streng 1915 43; SKES 1955 jaarli; SSA 1992 jaarli; Jussila 1998 jaarli.
jade
Vaalean- tai tummanvihreää korukiveä merkitsevä jade on todennäköisesti lainau-
tunut suomeen ruotsin kautta, mutta alkuaan sana juontuu espanjasta, jossa piedra
de ijada on sananmukaisesti merkinnyt "koliikkikiveä". Nykymuotonsa sana on saa-
nut ranskassa, jossa vanhempi muoto on ollut Yejade. Jadeiittia tai samantapaista
nefriittiä on kivikaudelta lähtien käytetty moniin eri tarkoituksiin, korujen, aseiden
yms. lisäksi mm. ähkyn tai koliikin parantamiseen. Suomen yleiskielessä jade on
tullut käyttöön 1900-luvun alkupuolella. Tietosanakirjassa 1911 mainitaan hakusa-
270

nana ainoastaan jadeiittiy joka on vanhemmasta jade-sanasta oppitekoisesti johdettu
mineraalin nimitys.
Onions 1979 jade; PFO 1998 jade.
jae
Esimerkiksi Raamatun numeroitua rivijaksoa merkitsevä jae on johdos verbistä —>
jakaa. Johdoksen voi ajatella merkitsevän yleisesti jakamista tai jakamisen tulosta,
ja se on voitu muodostaa samasta verbistä useaan otteeseen. Suomen kirjakielessä
jae on ensi kertaa mainittu jo Agricolan Uudessa testamentissa vuonna 1548, jossa
monikollinen jakeet on tarkoittanut pakanallista uhrijuhlaa, eräänlaista syksyistä
jakoaikaa, jolloin sekä jumalat että ihmiset ovat saaneet osansa vuodentulosta. Muu-
ten jae tai jakeet ei ole esiintynyt kirjakielessä ennen 1800-lukua. 1800-luvun jälki-
puoliskolla sitä on käytetty yleisesti jakamisen tulokseen viittaavana sanana, Raama-
tun rivijakson merkityksessä sitä on ensi kertaa käytetty Kotimaa-lehdessä vuoden
1916 tienoilla.
SKES x^*, jakaa; Hakulinen 1979 467; SSA 1992 jakaa; Jussila 1998 jae.
jaguaari
Täplikästä amerikkalaista kissapetoa merkitsevä jaguaari juontuu alkuaan Brasilian
tupi-intiaanien kielestä, jossa jagwära tarkoittaa yleisesti suurta lihansyöjäpetoa.
Muihin kieliin sana on lainautunut lähinnä ranskan ja englannin välityksellä. Suo-
malaisena sanana jaguaari on tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla. Se mai-
nitaan mm. J. V. Murmanin ja Pekka Aschanin laatimassa eläintieteen oppikirjassa
vuonna 1866.
Kluge - Mitzka 1960 Jaguar; Onions \979jaguar; Koukkunen 1990 jaguaari.
1 jahti 'metsästys'
Pyyntiä tai metsästystä merkitsevä jahti on lainaa ruotsin sanasta jakt, joka puoles-
taan juontuu alasaksan sanasta jacht. Suomen kirjakielessä jahti on ensi kertaa mai-
nittu Kaarle-herttuan antamassa julistuksessa vuonna 1593.
H. J. Streng 1915 43; SKES 1955 jahti1; SSA 1992 jahti1; Jussila 1998 jahti1.
2 jahti 'yksi-1. kaksimastoinen purjealus'
Alkuaan yksimastoista pientä purjealusta, myöhemmin myös muunlaista kilpa- tai
huvialusta merkitsevä jahti on lainaa ruotsin sanasta jakt, joka puolestaan juontuu
hollannista tai alasaksasta. Sana on samaa juurta kuin takaa-ajoa tai metsästystä
merkitsevä —» jahtU ja laivan nimeksi se muotoutunut osana yhdyssanaa Jachtschiff
"jahtilaiva", jolla on tarkoitettu erityisen nopeaa purjealusta. Suomen kirjakielessä
271

jahti on purjelaivan nimityksenä ensi kertaa mainittu ulkomaisen tartuntataudin
leviämisen estämistä koskevassa asetuksessa vuonna 1770.
SKES 1955 jahti2; SSA 1992 jahti2; Jussila 1998 jahti2.
jakaa
Sanalla on etymologisia vastineita kaikissa lähisukukielissä ja useissa etäsukukielissä,
esim. karjalan jakoa, vepsän ja viron jagada, vatjan jakaa, liivin jayggö, pohjoissaa-
men juohkit, mordvan javoms, komin jukny ja udmurtin Xukyny. Ugrilais- ja samoje-
dikielten vastineet, esim. nganasanin jagie- 'paloitella', ovat epävarmoja. Joka tapa-
uksessa jakaa lasketaan ikivanhaan omaperäiseen sanastoon kuuluvaksi, ja sanavar-
talon alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *jaka-. Suomen kirjakielessä jakaa on
esiintynyt Uppsalan evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen.
SKES 1955 jakaa; UEW 1988 87; SSA 1992 jakaa; Jussila 1998 jakaa.
jakkara
Matalaa selkänojatonta tuolia merkitsevällä jafcfcara-sanalla ei ole vastineita sukukie-
lissä, eikä sille ole esitetty myöskään lainaetymologiaa. Se on johdos murresanasta
jakku, joka merkitsee pientä tuolia tai pitkää penkkiä. Sanavartalon alkuperästä ei
ole varmaa tietoa, mutta sitä on arveltu muunnelmaksi lapsenkielen sanasta jalku,
joka puolestaan on eräänlainen ja/fca-sanan johdos ja merkitsee tässä yhteydessä
jalallista huonekalua. Suomen kirjakielessä jakkara on ensi kertaa mainittu niiden
lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sana-
kirjaan 1770-luvulla.
Hakulinen 1979 134,184; SSA 1992 jakku; Jussila 1998 jakkara.
jakki
Pitkäkarvaista aasialaista nautaeläintä (Poephagus grunniens) merkitsevä jakki
juontuu alkuaan tiibetin kielen sanasta gjag, joka on lainautunut englantiin asussa
yak ja ruotsiin asussa jak. Suomen yleiskielessä jakki on tullut käyttöön 1900-luvun
alussa.
TSK 1911 jakki; Onions 1979 yak.
jakku
Lyhyttä takkia merkitsevä jakku on lainattu suomeen ruotsin sanastajacfaz, joka sak-
san välityksellä juontuu ranskan sanastajalle. Tämä on alun perin tarkoittanut mm.
panssarinuttua tai sotilaan takkia. Suomen kirjakielessä jakku on ensi kertaa mai-
nittu Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa vuonna 1637 jälkiosana yhdyssanaa
kastijakku, jolla on tarkoitettu lyhyttä takkia.
SKES 1955 jakku1; SSA 1992 jakku1; Jussila 1998 jakku1.
272

jaksaa
Verbillä on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen jaksaa, karjalan jak-
soa, vatjan jahsaa Viisua kengät' ja viron jaksota. Vastineita on esitetty myös etäsu-
kukielistä, mutta nämä ovat äänne- ja merkityserojen takia jossain määrin epävar-
moja, esim. saamen juoksut 'riittää', ersämordvan uksems 'päästää auki, irrottaa' ja
komin juskyny 'riisua valjaista'. Muiden selitysten puutteessa sanavartaloa on kui-
tenkin pidettävä vanhaan omaperäiseen sanastoon kuuluvana. Alkuperäiseksi asuksi
on rekonstruoitu * jaksa- tai *joksa-. Suomen kirjakielessä jaksaa on esiintynyt Agri-
colasta alkaen merkityksessä saavuttaa'. Kykenemisen tai pystymisen merkityksessä
verbi on ensi kertaa mainittu Matias Salamniuksen runossa vuonna 1690.
SKES 1955 jaksaa; UEW 1988 630-631; SSA 1992 jaksaa; Jussila 1998 jaksaa.
jakso
Sanalla on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan jakso 'riisuminen; jak-
settava työ' ja viron jaks 'voima, kyky'. Merkityseroista päätellen sanat ovat toisis-
taan erillisiä rinnakkaisjohdoksia verbistä —» jaksaa. Suomen kirjakielessä jakso on
ensimmäistä kertaa mainittu Maskun Hemmingin hurskaiden laulujen kokoelmassa
vuonna 1616 vaativan, jaksettavan työn merkityksessä. Kokonaisuuden osaan viit-
taava jakso on mainittu vuoden 1771 almanakassa rivin merkityksessä.
SKES 1955 jaksaa; SSA 1992 jakso; Jussila 1998 jakso.
jalas
Sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan ja viron jalas, vepsän jau-
gaz, vatjan jalgaz ja liivin jäluks. Jalas on johdos sanasta jalka, ja se on alun perin
merkinnyt jotakin jalkaan kuuluvaa. Itämerensuomessa jalas on vakiintunut mm.
reen tai kelkan liukuvan alaosan nimitykseksi, marin kielessä vastaavanlainen, mutta
erikseen muodostettu johdos jolas merkitsee housuja. Suomen murteissa jalakset
tunnetaan myös makuusijan jalkatilan nimityksenä. Suomen kirjakielessä jalas on
ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa vuonna 1637.
SKES 1955 jalka; Hakulinen 1979 138; SSA 1992 jalka; Jussila 1998 jalas.
jalava
Jalon lehtipuun (Ulmus) nimityksenä tunnetulla ja/ava-sanalla tai ainakin sen var-
talolla on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisessa jallaaja, vepsässä
jalani, vatjassa jalaga ja virossa jalakas. Sanavartalon alkuperä on tuntematon. Suo-
men kirjakielessä jalava on ensi kertaa mainittu vuonna 1759 kahdessa eri teoksessa,
Ruotsin valtakunnan laissa ja Johan Haartmanin lääkärikirjassa.
SKES 1955 jalava; SSA 1992 jalava; Jussila 1998 jalava.
273

jalka
Sanalla on varmoja etymologisia vastineita kaikissa lähisukukielissä sekä muuta-
missa etäsukukielissä, esim. karjalan ja vatjan jalka, vepsän jaug, viron jalg, liivin
jälgay pohjoissaamen juolgi, mordvan jalgo 'jalkaisin', marin jo/ja unkaringyalog jal-
kaisin'. Sanan alkuperäiseksi suomalais-ugrilaiseksi asuksi on rekonstruoitu * jalka.
Suomen kirjakielessä jalka on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoi-
tuksista alkaen.
SKES 1955 jalka; UEW 1988 88-89; SSA 1992 jalka; Jussila 1998 jalka.
jalo
Sanalla on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan jalo Voimakas, suuri,
äkäinen, äänekäs, rohkea' ym., vepsän jalo 'nopea, reipas' sekä viron vanhentunut
jalu 'innokas, kiihkeä, raju'. Saamesta on esitetty epävarmoja vastineita, esim. ina-
rinsaamen juollad, joka merkitsee tilavaa tai harvaa. Koska vastineiden välillä on
merkityseroja, alkuperäistä merkitystä on vaikea määritellä tarkasti. Myös sanavar-
talon etäisempi alkuperä on hämärän peitossa. Suomen kirjakielessä jalo on esiinty-
nyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen.
SKES 1955 jalo; SSA 1992 jalo; Jussila 1998 jalo.
jalopeura
Leijonaa merkitsevä jalopeura on todennäköisesti kansankielestä kirjakieleen poi-
mittu yhdyssana. Kansanrunoudessaja/opeMra esiintyy hirven toisintosanana, mutta
kirjakielessä se on saanut uuden merkityksen eksoottisen eläimen nimenä. Leijona
on tullut suomalaisille tutuksi keskiaikana mm. Raamatun kuvausten ja kirkkotai-
teen välityksellä. Kiljuva jalopeura mainitaan sekä Agricolan tekstissä että samanai-
kaisissa käsikirjoituksissa. Agricolan rukouskirjan kalenteriosassa jalopeura maini-
taan myös tiettyyn eläinradan tähtikuvioon ja sitä vastaavaan horoskooppimerkkiin
viittaamassa. Mahdollisesti jalopeura on kansankielessä ollut käytössä peuran tai
hirven muotoiseksi tulkitun tähtikuvion nimityksenä ennen kuin kuvio on kansain-
välisten mallien mukaan alettu tulkita leijonaksi.
Rapola 1947 208-212; SKES 1955 jalo; SSA 1992 jalopeura; Häkkinen TT 2000:7 36-41.
jana
Rajattua viivaa, murteissa myös pitkää jälkeä, jonoa, riviä tms. merkitsevällä jana-
sanalla ei ole vastineita sukukielissä. Etäsukukielistä on aiemmin esitetty epävarmoja
vastineita, jotka on myöhemmin hylätty. Sanan alkuperä on epäselvä. Sitä on arveltu
omaperäiseksi deskriptiivisanaksi, mutta mahdollisen deskriptiivisyyden luonnetta
ei ole tarkemmin selitetty. Toisaalta sanalle on esitetty myös germaaninen laina-
etymologia, jonka mukaan alkumuodoksi sopisi kantaskandinaavin *jänaR. Tämän
myöhempi edustaja on mm. ruotsin murteellinen äny joka merkitsee peltosarkaa.
274

Suomen kirjakielessä jana on tullut käyttöön vasta 1800-luvun puolimaissa, joten
ollakseen vanha germaaninen laina sana vaikuttaa epäilyttävän nuorelta. Nuoruu-
teen viittaa myös sukukielten vastineiden täydellinen puuttuminen, joskaan sanan
ikää ei voi sitovasti tämän perusteella päätellä.
SKES 19557'tf/ifl; Rapola 1960 jana; LÄGLW 1991 jana; SSA 1992 jana.
jankuttaa
Saman asian toistamista, nalkuttamista, kinaamista yms. merkitsevällä jankuttaa-
verbillä ei ole varsinaisia vastineita sukukielissä, karjalan jankuttoa on ilmeisesti lai-
naa suomesta. Verbi on mitä ilmeisimmin johdos nalkuttavaa puheääntä jäljittele-
västä vartalosta. Suomen kirjakielessä sekä jankuttaa että sen rinnakkaisjohdos^an-
kata on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa vuonna 1786.
SKES 1955 jankata; SSA 1992 jankata; Jussila 1998 jankata, jankuttaa.
jano
Sanalla on vastineita muutamissa lähisukukielissä, esim. karjalan ja vatjan jano sekä
viron janu. Sanavartalon etäisempi alkuperä on tuntematon. Suomen kirjakielessä
jano on esiintynyt Uppsalan evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen. Myös johdos
janota on kuulunut Agricolan sanavarastoon.
SKES 1955 jano; SSA 1992 jano; Jussila 1998 jano, janota.
jarru
Sanalla ei ole vastineita sukukielissä, eikä sille on myöskään esitetty lainaetymolo-
giaa. Kansankielessä jarru voi merkitä mm reen jalaksen ympärillä olevaa vitsalenk-
kiä, jota on tarpeen tullen käytetty vauhdin hidastamiseen esim. alamäessä. Sanavar-
talo on todennäköisesti hankaamisen ja vastaan haraamisen ääntä ja liikettä kuvai-
leva, äänteellisesti motivoitu muodoste. Suomen kirjakielessä jarru on ensi kertaa
mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa vuonna 1745.
SSA 1992 jarru; Jussila 1998 jarru.
jasmiini
Alun perin Aasiasta kotoisiin oleviin ja tuoksuvista kukistaan tunnettuihin kasvei-
hin (Jasminus) viittaava jasmiini juontuu alun perin persian sanasta jäsämin, mutta
sana on arabian ja espanjan välitykselle levinnyt Euroopan kieliin ja alkanut merkitä
myös aivan toisensukuisia koristekasveja (Philadelphus), joilla myös on kauniit ja
tuoksuvat kukat. Suomen kirjakielessä jasmiini on ensi kertaa mainittu tarpeetto-
mien ylellisyysesineiden maahantuonnin kieltävässä asetuksessa vuonna 1756.
Hellquist 1939 jasmin; Kluge - Mitzka 1960 Jasmin; Jussila 1998 jasmiini.
275

jaspis
Ruskeanvivahteista korukiveä merkitsevä jaspis juontuu latinan välityksellä kreikan
sanasta iaspis, joka puolestaan on peräisin jostakin seemiläisestä kielestä. Suomen
kirjakielessä jaspis on esiintynyt Agricolasta alkaen.
H. J. Streng 1915 43; SKES 1955 jaspis; Kluge - Mitzka 1960 Jaspis; SSA 1992 jaspis; Jussila 1998
jaspis.
jatkaa
Sanalla on varmoja etymologisia vastineita kaikissa lähisukukielissä sekä saamessa,
esim. karjalan jatkoa, vepsän jatkata, vatjan jatkaa, viron jätkata, liivin jatkö ja poh-
joissaamen joatkit. Samaan yhteyteen on aikaisemmin liitetty myös mordvan jutko
Väli', komin jötkyny 'työntää* ja udmurtin jötkyny 'ulottua', mutta nämä rinnastuk-
set on äänne- ja merkityserojen takia myöhemmin hylätty. Näin ollen jatkaa -verbin
etäisempi alkuperä on toistaiseksi katsottava selvittämättömäksi. Suomen kirjakie-
lessä jatkaa on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 jatkaa, jotka; SSA 1992 jatkaa; Jussila 1998 jatkaa.
jatkua
Verbillä on vastineita muutamissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen jatkua, karjalan
jatkuo ja viron jätkuda. Jatkua on johdos verbistä —» jatkaa. Suomen kirjakielessä
jatkua on tullut käyttöön vasta 1800-luvulla.
SKES 1955 jatkaa; SSA 1992 jatkaa.
jauhaa
Verbillä on varmoja vastineita kaikissa lähisukukielissä sekä volgalaiskielissä, esim.
karjalan jauhuo, vepsän jauhta, vatjan javaa, viron jahvatada, liivin jo 3uvö, mordvan
jazams ja marin jorjözas. Verbi lasketaan vanhaan omaperäiseen sanastoon kuulu-
vaksi, ja sanavartalon alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *jarjsa-. Suomen kirja-
kielessä jauhaa on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 jauhaa; UEW 1988 631-632; SSA 1992 jauhaa; Jussila 1998 jauhaa.
jazz
Yhdysvaltain mustan väestön keskuudessa 1900-luvun alussa syntyneeseen rytmimu-
siikin lajiin viittaava jazz tai suomalaisemmin jatsi on lainattu suomeen englannista,
jossa jazz on vuonna 1909 esiintynyt tanssin ja vuonna 1913 jazzmusiikin merkityk-
sessä. Sanan perimmäinen alkuperä on tuntematon. Erään selityksen mukaan se olisi
syntynyt mustan C/iar/es-nimisen muusikon lempinimestä Jas. Euroopassa jazz on
tullut tunnetuksi 1910-luvulla, ja suomen kirjakielessä jazz on tiettävästi ensimmäi-
276

sen kerran mainittu vuonna 1919, jolloin nimimerkki Olli (Väinö Nuorteva) pakinoi
Iltalehdessä uusista "raakalaismaisista" muotitansseista jazz ja tongara.
Onions 1979 jazz; Koukkunen 1990 jazz.
jeeppi
Maastoautoa merkitsevä jeeppi on lainaa amerikanenglannin sanasta jeep, joka on
syntynyt kirjainlyhenteestä G.P. Alkukirjaimet tulevat sanoista General Purpose
(War Truck), joilla on luonnehdittu sekä henkilöiden että tavaroiden kuljettamiseen
ja vetämiseen vaikeissakin maastoissa sopivaa pienehköä ajoneuvoa. Jeepit suunni-
teltiin alun perin sotilaskäyttöön. Lisäksi on arveltu, että lyhenne sisältäisi leikilli-
sen viittauksen suosittuun eläinhahmoiseen sarjakuvahenkilöön nimeltä Eugene the
Jeep. Suomalaisena sanana jeeppi on tullut käyttöön sota-aikana 1940-luvulla.
Onions 1979 jeep; Pulkkinen 1984 jeeppi.
Jeesus
Alkuaan tavallinen juutalainen nimi Jeesus, arameaksi Jesua 'Jahve auttaa', on tullut
länsimaissa yleisesti tunnetuksi kreikan (lesous) ja latinan {lesus) välityksellä kristin-
uskon leviämisen myötä. Espanjalaisella kielialueella se on käytössä myös normaa-
lina etunimenä. Suomen vanhimmassa kirjakielessä nimi on esiintynyt alusta alkaen,
ja se on yleensä kirjoitettu vieraiden kielten esikuvien mukaisesti lyhytvokaalisessa
asussa Jesus, joka kuitenkin on saatettu ääntää myös pitkävokaalisena. Nimeä on tai-
vutettu joko Jesusen tai Jesuksen. Jälkimmäisessä tapauksessa nimi on mukautunut
omaperäisissä johdoksissa tavalliseen taivutustyyppiin, kuten esim. sanassa sormus:
sormuksen.
Arkisessa puhekielessä käytetään monia Jeesus-nimen muunnelmia lievähköinä
voima- tai päivittelysanoina, esim. jes, jesta, jestas, jestanpoo. Samantapaisia ilma-
uksia on myös ruotsin puhekielessä, esim. jösses, jessingen(s), jestandes, jestenes, ja
nämä ovat ainakin osittain voineet olla mallina myös suomen päivittelysanoille. Jos-
kus saattaa myös ensi tavu jäädä pois: sus siunakkoon!
Ruoppila 1973 FS E. Itkonen 320-331; Kiviniemi 1982 61; SSA 1992 jesta.
jekku
Kujetta tai kepposta merkitsevällä jefcfctt-sanalla ei ole vastineita sukukielissä, eikä
sille aiemmassa kirjallisuudessa ole esitetty myöskään lainaetymologiaa. Äänne-
asunsa ja merkityksensä puolesta se voisi kuitenkin helposti selittyä lainaksi narria
merkitsevästä ruotsin sanasta gäck, jota käytetään myös sen tapaisissa sanontata-
voissa kuin driva gäck, göra gäck av nägon tai spela gäck med nägon 'tehdä pilaa
jostakusta'. Suomen kirjakielessä jekku on varsinaisesti tullut käyttöön vasta 1900-
luvun alkupuolella, mutta sana mainitaan ensi kertaa vuonna 1886 Elias Lönnrotin
sanakirjan lisävihkossa, jossa sitä myös verrataan ruotsin sanaan gäck.

Hellquist 1939 gäck.
jenka
Ruuvin, ruuvattavan kannen tms. kierrettä merkitsevä arkissävyinenjettfca on lainaa
ruotsin sanasta gänga 'kierre'. Suomen kirjakielessä jenka on esiintynyt 1800-luvun
loppupuolelta alkaen. Sana mainitaan mm. Elias Lönnrotin sanakirjassa 1874.
Cannelin Vir. 1926 77; SSA 1992 jenka.
jenkka
Vauhdikkaaseen kansantanssiin viittaava jenkka on lainaa ruotsin sanasta jänk tai
jänkä, joka myös on kansantanssin nimitys. Se on selitetty johdokseksi verbistä
jämka tai jänkä 'tasata, sovitella, mukauttaa* ym., joka viittaa tanssille ominaisiin
askelkuvioihin. Suomessa jenkka tarkoittaa toisilta nimiltään saksanpolkkana tai
sottiisina tunnettua tanssia. Tanssista on tullut Suomessa suosittu 1800-luvun puo-
limaissa, mutta siitä on ilmeisesti käytetty ensin muita nimiä, sillä jett/efca-sana on
ilmestynyt kirjakieleen vasta aivan 1800-luvun lopulla.
SAOB 1935 jänk SSA 1992 jenkka.
jesuiitta
Erään katolisen veljeskunnan jäseneen viittaava jesuiitta on lainaa joko ruotsin
sanasta jesuit tai suoraan latinan sanasta Iesuita, josta myös ruotsin sana on peräi-
sin. Sana on johdos Jeesuksen nimestä. Vuonna 1534 perustetun veljeskunnan alku-
peräinen espanjankielinen nimitys oli Compania de Jesiis, mutta se tuli tunnetuksi
latinankielisellä nimellään Societas lesti 'Jeesuksen veljesliitto'. Suomeen jesuiittavel-
jeskunnan toiminta on ulottunut Juhana III:n hallituskaudella 1500-luvun loppu-
puolella. Suomen kirjakielessä jesuiitta on ensi kertaa mainittu Eerik Sorolaisen pos-
tillassa vuonna 1625 ruotsin mukaisessa monikollisessa asussa jesuiitterit. Nykyasu
on esiintynyt Maskun Hemmingin virsikirjassa vuonna 1630.
SKES 1955 jesuiitta; Koukkunen 1990 jesuiitta; SSA 1992 jesuiitta; Jussila 1998 jesuiitta.
jo
Sanalla on tarkkoja vastineita kautta koko itämerensuomen, esim. karjalan, vepsän,
vatjan ja liivin jo sekä viron ju. Sana on mitä ilmeisimmin vanha germaaninen laina,
jolle rekonstruoitua alkumuotoa *ju edustaa esim. gootin ju 'jo, nyt'. Sanaa on ver-
rattu myös liettuan sanaan jau 'jo' ja sitä on arveltu balttilaisperäiseksi, mutta tämä
selitys on äännehistoriallisista syistä epätodennäköisempi. Suomen kirjakielessä jo
on esiintynyt Uppsalan evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen.
Thomsen 1869 118 ja 1890 174; SKES 195570; LÄGLW 199170; SSA 1992 jo; Jussila 199870.
278

jodi
Halogeeneihin kuuluvaa epämetallista alkuainetta merkitsevä jodi on lainattu suo-
meen todennäköisesti ruotsin sanasta jod, mutta alkuaan sana juontuu ranskasta,
jossa aineen nimityksenä on iode. Jodin on keksinyt ranskalainen kemisti Bernard
Courtois vuonna 1811, ja sille on antanut nimen ranskalainen kemisti-fyysikko
Joseph Louis Gay-Lussac vuonna 1812 lähtökohtanaan kreikan adjektiivi ioeides
Orvokin kaltainen'. Kreikan ion tarkoittaa orvokkia, ja tässä tapauksessa se viittaa
jodihöyryn violettiin väriin. Suomalaisena sanana jodi on mainittu Julius Krohnin
kemian oppisanojen luettelossa vuonna 1862.
Hellquist 1939 jod; Koukkunen 1990 jodi.
jodlata
Alppiseuduille ominaiseen laulutapaan viittaava verbi jodlata on todennäköisesti lai-
nattu suomeen ruotsin verbistä joddla, mutta alkuaan sana juontuu eteläsaksalaisista
alppimaista. Saksan verbi jodein jäljittelee äänneasullaan laulutapaa, jolle on omi-
naista varsinaisten sanojen puuttuminen ja rintaäänen ja falsetin nopea vuorottelu.
Jodlaus esitellään suomalaiselle yleisölle Agathon Meurmanin sivistyssanakirjassa
1886 erityisesti tyrolilaisille ominaisena laulutapana.
Hellquist 1939 joddla.
johtaa
Verbillä ei ole aivan tarkkoja vastineita sukukielissä, mutta sanavartalolla on kautta
itämerensuomen varmoja etymologisia vastineita, jotka esiintyvät erilaisten johdos-
ten kantoina (-^johtua). Suomen johtaa-verbiä. vastaavat merkitykseltään mm. kar-
jalan juo/zattofl, viron juhatada ja liivin juodö. Myös suomessa näyttää johtaa-verbin
asemesta käytetyn aikaisemmin yleensä saman vartalon pitempiä johdoksia, esim.
johdattaa tai johdata. Suomen vanhassa kirjakielessä johtaa on ollut harvinainen, ja
sen merkityskin on poikennut nykyisestä (mm. 'kihlata, antaa kihlat'). Nykymerkitys
on vakiintunut vasta 1800-luvun alkupuolella, vaikka sanavartalolla sukukielten vas-
tineista päätellen ilmeisesti alun perinkin on ollut sama konkreettisen johdattamisen
merkitys. Sanan abstraktiin käyttöön ovat ilmeisesti vaikuttaneet vieraiden kielten
esikuvat esim. sellaisissa yhteyksissä kuin johtaa puhetta t. sanoja.
Verbille on aikaisemmin esitetty etymologisia vastineita myös etäsukukielistä,
esim. mordvan jovtams sanoa, neuvoa', mansin johti 'tulla' tai unkarin jttf 'tulla, jou-
tua', mutta nämä rinnastukset on useissa tutkimuksissa hylätty liian suuriksi katsot-
tujen merkityserojen ja etymologioiden aukkoisuuden takia. Toisaalta johtaa-vtx-
biä on arveltu on johdokseksi kantaskandinaavista lainatusta jo/i-vartalosta, jonka
alkumuodoksi on rekonstruoitu *tio(h)a-. Tämä on samaa juurta kuin gootin tiuhan
'johtaa'. Lainaselitys ei kuitenkaan ole saanut kannatusta. Toisaalta rinnastukselle
ugrilaiskieliin on esitetty uusia perusteluja, joten se näyttää tällä hetkellä parhaiten
279

perustellulta selitysvaihtoehdolta. Sanavartalon alkuperäiseksi asuksi on rekonstru-
oitu *jukt3-.
Suomen kirjakielessä johtaa on ensi kertaa mainittu Maskun Hemmingin virsi-
kirjassa vuonna 1605 merkityksessä 'palauttaa mieleen'. Johdos johtaja on nykymer-
kityksessään ollut käytössä 1800-luvun puolimaista lähtien. Ljungo Tuomaanpojan
suomentamassa kaupunginlaissa 1609 on ensi kertaa mainittu johto merkityksessä
'kihlat, kihlalahjat', ja merkitys johtaminen, aiheuttaminen, opastaminen' on tullut
kirjakieleen 1770-luvulla. Elias Lönnrot on ottanut 70/ifo-sanan käyttöön merkityk-
sessä veden tms. johdin' vuonna 1837, ja sananmuodostusta kuvaavana kielioppi-
terminä johto on esiintynyt 1800-luvun puolimaista lähtien. Sähköjohto on Samuel
Roosin esittämä uudissana vuodelta 1845.
SKES 1955 johtaa; Rapola 1960 johtaa, johtaja, johto, sähköjohto; Hakulinen 1969 40-41; UEW
1988 851; Koivulehto 1989 SUSA 82 176; LÄGLW 1991 johtaa; Jussila 1998 johtaa, johto.
johtua
Verbillä on vastineita useimmissa itämerensuomalaisissa kielissä; mm. karjalan
juohtuoy vepsän johtuda ja vatjan johtua merkitsevät 'johtua t. muistua mieleen', ja
sama merkitys tunnetaan myös suomen kansankielestä. Viron vastine juhtuda mer-
kitsee sattua, tapahtua', ja sama merkitys on havaittavissa myös suomen vanhim-
massa kirjakielessä, mikä saattaa johtua viron kielen vaikutuksesta erityisesti Lou-
nais-Suomessa puhuttuun kansankieleen. Verbin abstraktiin käyttöön merkityk-
sessä aiheutua' ovat todennäköisesti vaikuttaneet läntiset naapurikielet. Verbi on
johdos samasta vartalosta, jota edustaa myös -» johtaa. Suomen kirjakielessä johtua
on esiintynyt Agricolasta alkaen merkityksissä 'tapahtua' ja 'koitua'.
SKES 1955 johtaa; Rapola 1960 johtua; Hakulinen 1969 Suomi 101 25,40-41; SSA 1992 johtua;
Jussila 1998 johtua.
joikua
Saamelaisille ominaiseen laulutapaan viittaavaa verbiä joikua ja sen karjalaista vas-
tinetta joikuo on arveltu yksitoikkoista, kovaäänistä laulamista tai huutamista mer-
kitseviksi, ääntä jäljitteleviksi sanoiksi tai sitten tavalla tai toisella lainoiksi saamen
kielestä. On mahdollista, että verbi juontaakin juurensa kahdelta taholta: huutamista
ja etenkin joutsenen ääntelyä kuvaava joikua on onomatopoeettista alkuperää, tiet-
tyä laulutapaa merkitsevä joikua joko suoraa lainaa saamesta tai sitten johdos saa-
melaisperäisestä ;o/A:w-sanasta. Joka tapauksessa ;offcwa-verbin kanssa synonyymi-
nen joikata on lainaa saamen verbistä juoigat. Liivissä on äänneasultaan samantapai-
nen verbi juoik Valittaa, vaikeroida, mutta merkityseron vuoksi tämä voidaan katsoa
kokonaan erilliseksi, äänteellisesti motivoiduksi sanaksi. Suomen kirjakielessä joi-
kua on tullut käyttöön 1800-luvun puolimaissa.
T. I. Itkonen Vir. 1962 112; SSA 1992 joikua.
280

jojo
Nuorasta nykimällä ylös ja alas pyöritettävää rullamaista leikkikalua merkitsevä
jojo on lainaa englannin sanasta yo-yo, joka on alun perin japaninkielinen tavara-
merkki. Lelu ja sen uusi nimitys ovat levinneet länsimaihin Kanadasta käsin 1930-
luvun alussa. Muilla nimillä samantapainen leikkikalu on ollut tunnettu Euroopassa
jo esikristillisistä ajoista lähtien. Ison tietosanakirjan osassa 15 (1939) mainitaan, että
"tämä lelu" (yo-yo, sittemmin kirjoitusasuna jojo) oli yleisesti käytössä Suomessakin
vuoden 1932 vaiheilla.
Kluge - Mitzka 1960 Yo-Yo; Onions 197970-70; Pulkkinen 1984 jojo.
joka
Suomessa relatiivi- ja indefiniittipronominina käytettävän jofca-sanan tarkkoja
rakenteellisia vastineita ovat mm. karjalan joga, vepsän joga, vatjan joka sekä saamen
juohke. Sanan perusosa on pronominivartalo jo-, jolle tunnetaan etymologisia vas-
tineita lähisukukielistä, saamesta ja volgalaiskielistä, jälkiosa on liitepartikkeli -ka.
Volgalaiskielissä 70-vartaloa vastaava ju- esiintyy muissa yhteyksissä, esim. mord-
vassa juza toza merkitsee sinne tänne', marissaJMZo merkitsee joku, jokin'.
Pronominit kuuluvat yleensä kielen vanhimpiin aineksiin, ja keskeisimmillä pro-
nominivartaloilla on vastineita kautta koko kielikunnan, /ofca-pronominilla ei kui-
tenkaan ole vastineita volgalaiskieliä kaukaisemmissa etäsukukielissä. Tämä saattaa
johtua siitä, että vastineet ovat osasta sukukieliä kadonneet tai muuttuneet mah-
dottomiksi tunnistaa. Toisaalta ;o-vartaloa on arveltu lainaksi indoeurooppalaiselta
taholta, jolloin sen ei tarvitsisikaan olettaa palautuvan kaikkein vanhimpiin tunnet-
tuihin kantakieliin. Lainaoletuksen todentaminen on kuitenkin vaikeaa, sillä prono-
minivartalot ovat yleensä lyhyitä ja äänteellisesti yksinkertaisia, ja myös satunnaisen
samankaltaisuuden mahdollisuus on olemassa. Suomen kirjakielessä joka on esiinty-
nyt Agricolasta ja kaikista samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1955 jo-; Joki 1973 264; UEW 1988 637; SSA 1992 jo-y joka1, joka2; Jussila 1998 joka.
jokeltaa
Verbillä ei ole tarkkoja vastineita sukukielissä. Karjalassa samantapainen jokottoa
merkitsee kovaäänistä puhumista, virossa jokatada merkitsee jokeltamista tai soper-
tamista. Jokeltaa on johdos pikkulapsen "puhetta" eli puheen tapaista ääntelyä jäl-
jittelevästä sanavartalosta. Suomen kirjakielessä jokeltaa on tullut käyttöön 1800-
luvun jälkipuoliskolla. Verbi on mainittu Elias Lönnrotin sanakirjassa 1874.
SSA 1992 jokeltaa.
jokeri
Narria, ilveilijää tai tällaisen kuvalla varustettua korttipakan ylimääräistä kort-
tia merkitsevä jokeri juontuu englannin sanasta joker, joka on johdos sanasta joke
281

'pila; pilailla' ja merkitsee alun perin leikinlaskijaa tai pilailijaa. Suomalaisena sanana
jokeri on tullut käyttöön 1940-luvulla. 1970-luvulla sana on saanut uuden merkityk-
sen myös eräänlaisen numeroarvontapelin nimityksenä.
Onions 1979 joke; Pulkkinen 1984 jokeri; SSA 1992 jokeri.
joki
Sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä, esim. karjalan joki, vepsän jogi>
vatjan jötsi, viron jögi, liivin jog, saamen johka, moksamordvan jov 'Mok§a-joki\
komin ju ja unkarin vanhentunutko. Lisäksi on esitetty muita, äännehistoriallisista
syistä epävarmoja vastineita samojedikieliä myöten. Joka tapauksessa joki näyttää
kuuluvan ikivanhaan omaperäiseen sanastoon, ja sanavartalon alkuperäiseksi asuksi
on rekonstruoitu *joke. Suomen kirjakielessä joki on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 joki; UEW 1988 99-100; SSA 1992 joki; Jussila 1998 joki.
jokin
Indefiniittipronominilla jokin ei ole tarkkoja vastineita sukukielissä, joskin niistä
löytyy samoista aineksista muodostettuja samantapaisia sanoja, esim. viron mur-
teista jodagi 'jotakin' ja ruotsinsaamesta juostek 'jostakin'. Pronominin perusosana
on sama jo-vartalo kuin pronominissa —> joku, toisena rakenneosana on liitepartik-
keli -kin. Pronominia taivutettaessa tulevat päätteet vartalon ja liitepartikkelin väliin.
Eräät taivutusmuodot ovat irtautuneet tai irtautumassa itsenäisiksi adverbeiksi,
esim. jokseenkin, joka sisältää jo-vartalon, translatiivin sijapäätteen -kse-, omistus-
liitteen -en ja liitepartikkelin -kin. Suomen kirjakielessä jokin on esiintynyt Agrico-
lasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen. Jokseenkin on tullut käyttöön vasta
1800-luvulla, mutta melkein samanlainen muoto jokseensaan on mainittu Kristfrid
Gananderin sanakirjassa 1786.
SKES 1955 jo-; SSA 1992 jokin; Jussila 1998 jokiny jokseenkin.
joko
Germaanisperäisestä adverbista —>jo ja kysyvästä liitepartikkelista -ko muodostetun
jofco-sanan vastineita ovat karjalan ja vatjan joko sekä vepsän jogo. Suomessa joko
voi esiintyä sekä kysyvänä adverbina että osana liittokonjunktiotajo/co - tai. Suomen
kirjakielessä joko on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen.
SKES 195570; SSA 199270; Jussila 1998 joko.
joku
Indefiniittipronomini joku koostuu kahdesta vanhasta pronominivartalosta, jo- (—>
joka) ja ku- (—> kuka). Kun jofcw-pronominia taivutetaan, sen molemmat osat taipu-
vat erikseen, esim. jonkun, jollekulle. Sukukielissä ei yhdistelmälle ole tarkkoja vasti-
282

neita, vaan niissä käytetään samassa merkityksessä muulla tavoin rakennettuja muo-
toja. Inkeroisen joku lienee lainaa suomesta. Suomen kirjakielessä joku on esiintynyt
Uppsalan evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen.
SKES 1955 jo-; SSA 1992 joku; Jussila 1998 joku.
jolla
Pientä avovenettä merkitsevä jolla on lainaa ruotsin sanasta joll, jolle, julla ym., joka
puolestaan juontuu keskialasaksan sanasta jolle. Suomen kirjakielessä sana on ensi
kertaa mainittu asussa julla Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745. Nykyasu jolla on
esiintynyt armeijan laivaston toimia ja Haminan edustalla saavutettua voittoa kuvaa-
vassa selostuksessa vuonna 1790.
SKES 1955 jolla-, SSA 1992 jolla; Jussila 1998 jolla.
jomottaa
Pakottamista, kivistämistä, särkemistä yms. merkitsevän jomottaa-verbin vastineita
ovat karjalan jomottoa ja lyydin dumottada. Verbi on johdos jatkuvan ja jyskyttä-
vän kipuaistimuksen tunnetta kuvaavasta vartalosta. Suomen kirjakielessä jomot-
taa on tullut käyttöön 1800-luvulla. Sana mainitaan ainakin G. E. Eurenin sanakir-
jassa 1860. Samaa merkitsevä jumottaa on kuitenkin mainittu jo niiden lisäysten
joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Kristfrid Gananderin sanakirjaan
1770-luvulla.
SSA 1990 jomottaa; Jussila 1998 jumottaa.
jono
Peräkkäisten ihmisten, ajoneuvojen, esineiden tms. muodostelmaa merkitsevällä
jono-sanalla on vastine ainoastaan vepsässä. Aunuksen jono on selitetty suomesta
lainatuksi. Sana on selitetty alkuperältään deskriptiiviseksi, ja siihen on verrattu
äänneasultaan ja merkitykseltään samantapaisia sanoja, esim. —» juna ja —» juoni.
Mitään normaalia johtosuhdetta sanojen välillä ei kuitenkaan ole. Suomen kirjakie-
lessä jono on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786.
Hakulinen Vir. 1931 241-242; SKES 1955 jono; SSA 1992 jono; Jussila 1998 jono.
JOO
Myöntymistä, muistamista tai oivaltamista ilmaiseva joo on lainaa ruotsin sanasta jo.
Sanaa käytetään enimmäkseen arkisessa puhekielessä, mutta se on esiintynyt myös
kirjakielessä 1700-luvun lopulta lähtien. Ensiesiintymä on tuntemattoman suomen-
tajan kääntämässä Francken postillassa vuonna 1780.
Karsten 1934 FmS 2 134; SSA 1992 joo; Jussila 1998 joo.
283

Jorista
Kiireetöntä jutustelua, tarinointia, turisemista yms. merkitsevällä jonsta-verbillä on
ainakin likimääräisiä vastineita useimmissa lähisukukielissä, esim. karjalan Jorissa,
vepsän jorotada, viron joriseda ja liivin jo V 'omituisuus, oikku, vanha virsi'. Verbi
on johdos puheäänen sorinaa jäljittelevästä onomatopoeettisesta vartalosta. Suomen
kirjakielessä jorista on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 195 5 Jorista; SSA 1992 Jorista; Jussila 1998 Jorista.
jos
Pronominivartalosta jo- (-^joka) muodostettu konjunktio jos on muinainen tulosi-
jamuoto, jonka päätteenä on vanha yleisen tulosijan eli latiivin pääte -s. Sama pääte
esiintyy mm. eräissä paikkaa ilmaisevissa adverbeissa (alas, ulos) sekä osana sisäpai-
kallissijojen päätteitä. Samanlainen konjunktio esiintyy eräissä lähisukukielissäkin,
esim. vepsän jos ja eteläviron jos. Sen sijaan vatjan jos ja saamen juos on selitetty
lainoiksi suomesta. Joka tapauksessa jos lienee yksi suomen kielen vanhimmista
konjunktioista. Suomen kirjakielessä jos on esiintynyt Agricolasta ja samanaikai-
sista käsikirjoituksista alkaen. Sen rinnalla on esiintynyt myös pronominivartalosta
e- muodostettu vastaavanlainen konjunktio es, mutta tämä on myöhemmin kadon-
nut.
SKES 1955 jo-; Hakulinen 1979 74; SSA 1992 jos; Jussila 1998 jos.
joskus
Aikaa ilmaiseva adverbi joskus on kahden vanhan pronominivartalon jo- ja ku-
yhdistelmästä syntyneen indefiniittipronominin —> joku taivutusmuoto, joka voi-
daan rakenteeltaan tulkita joko vanhaksi s-päätteiseksi tulosijaksi ("johonkuhun")
tai loppuheittoiseksi inessiiviksi ("jossakussa"). Suomen kirjakielessä joskus on esiin-
tynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 jo-; Hakulinen 1979 109; SSA 11992 joku; Jussila 1998 joskus.
jotta
Pronominivartalosta jo- (—» joka) muodostettu jotta on tarkoitusta ilmaiseva kon-
junktio, jonka suffiksiosana on ikivanha tapaa ilmaiseva eli modaalinen johdin. Ensi
alkuun jotta lienee ollut adverbi 'jolla tavalla', ja se on kehittynyt finaaliseksi kon-
junktioksi vasta myöhemmin. Vastaavalla tavalla muodostettuja konjunktioita ovat
karjalan jotta, vatjan jott ja eteläsaamen;wta'e. Kansankielessä jofta-sanalla on nyky-
äänkin merkitys 'niin että, sillä tavalla että'. Suomen kirjakielessä jotta on esiintynyt
Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen.
SKES 1955 jo-; Hakulinen 1979 74 (myös alav. 83) ja 233-234; Korhonen 1981 232-233 (-ttA-
johtimesta); SSA 1992 jotta; Jussila 1998 jotta.
284

jouhi
Sanalla on vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan jouhi, vepsän jovez,
vatjan jövi, viron jöhv ja liivin jo'ugi 'jouhinen'. Sanavartalon alkuperä on tuntema-
ton. Suomen kirjakielessä jo uhi on esiintynyt jo Agricolan rukouskirjassa 1544 alku-
osana yhdyssanaa jouhipaita. Itsenäisenä sanana;ow/zf on ensi kertaa mainittu Ericus
Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637.
SKES 1955 jouhi; SSA 1992 jouhi; Jussila 1998 jouhi.
joukko
Sanalla on varmoja vastineita useissa itämerensuomalaisissa kielissä, esim. inkeroi-
sen ja karjalan joukko, vepsän juuk '(lintu)parvi' ja viron jöuk. Mahdollisia vasti-
neita on esitetty myös permiläiskielistä, esim. komin juk 'kasa, läjä* ja udmurtin luk
'joukko, parvi, lauma; (lyhde)koko\ Vanhemmassa kirjallisuudessa jowfc/co-sana on
katsottu suomalais-ugrilaiseksi sanaksi, ja sen vastineeksi on selitetty unkarin sana
gyakori 'taaja, yleinen, usein toistuva'. Tämä on kuitenkin aivan epävarmaa. Uudem-
man selityksen mukaan suomen joukko itämerensuomalaisine vastineineen on ger-
maaninen laina, eikä unkarin sana kuulu tähän yhteyteen lainkaan. Lainalähteeksi
on rekonstruoitu varhaiskantagermaanin *joukjo-z, joka on johdos iestämistä mer-
kitsevästä verbistä. Sanan muinaisruotsalainen jatkaja öker merkitsee vetohärkäpa-
ria. Koska permiläiskielet eivät ole olleet suorassa kosketuksessa germaanisiin kieliin,
on sanan oletettava kulkeutuneen itään muiden kielten välityksellä. Permiläiskielissä
tiedetään joka tapauksessa olevan sanastoa, joka levinneisyys- ja äännesuhteista pää-
tellen on lainautunut itämerensuomesta. Suomen kirjakielessä joukko on esiintynyt
Agricolasta ja kaikista samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1955 joukko; Koivulehto Vir. 1981 199-208; UEW 1988 103; LÄGLW 1991 joukko; SSA
1992 joukko; Jussila 1998 joukko.
joukkue
Vanhemmasta-» jo«/cfco-sanasta johdettu jo ukkue esiintyy murteissa mm. merkityk-
sessä 'ihmisryhmä, perhe'. Kirjakielessä sana on esiintynyt 1800-luvun loppupuolelta
lähtien, ja sen merkitys näyttää aluksi olleen seura, seurue'. Määrätarkoitusta varten
muodostettua ihmisryhmää, esim. jalkapallo-1. sotilasjoukkuetta, se on ensisijaisesti
alkanut merkitä vasta 1900-luvun alkupuolella.
Vir. 1918 106; SKES 1955 joukko; Hakulinen 1979,186; SSA 1992 joukko.
joulu
Jeesuksen syntymän muistoksi vietettävää juhlaa merkitsevä joulu on skandinaa-
vinen tai ruotsalainen laina, samaa alkuperää kuin nykyruotsin jul. Sama sana on
lainattu myös useisiin lähisukukieliin. Sanan alkuperäinen, germaaninen merkitys
on ollut 'keskitalven pakanallinen juhla', mutta merkitys on muuttunut kristinus-
285

kon vakiintumisen myötä. Myös suomen lähisukukielissä joulu on kristillisen juh-
lan nimitys. Sen sijaan aikaisemmin lainautuneella, etymologisesti samaan yhteyteen
kuuluvalla —» jwWa-sanalla on yleisempi merkitys. Suomen kirjakielessä joulu on
esiintynyt Agricolasta alkaen.
Thomsen 1869 118; Hellquist 1939 423 ruots.jul; SKES 1955 joulu, juhla; SSA 1992 joulu; Hirvo-
nen 1997 SJ 39 55-62; Jussila 1998 joulu.
jousi
Sanalla on vastineita etäsukukielissä samojedia myöten, näitä ovat esim. karjalan
jousi, luulajansaamen ;wofcsa, mordvan jorjks, marin jorjez, mansin jöwt, hantin johöl,
unkarin y, nenetsin rjyn ja enetsin iddo. Sanavartalon kantauralilaiseksi asuksi on
rekonstruoitu *jorjS3 tai *jorjks3. Suomen kirjakielessä jousi on esiintynyt Agricolasta
alkaen asussa joutsi. Sanansisäinen -t- on selitetty ve/fci-sanan mallista johtuvaksi
analogiaksi. Agricolalla on myös joutsimies.
SKES 1955 jousi; UEW 1988 101-102; SSA 1992 jousi; Jussila 1998 jousi, jousimies.
joutaa
Ehtimistä, vapaana olemista, soveltumista tms. merkitsevällä jowtaa-verbillä on vas-
tineita useimmissa lähisukukielissä, esim. karjalan joutoa, vepsän jouta, viron jouda
ja liivin joudö. Sanavartalon etäisempi alkuperä on tuntematon. Latviassa tosin on
samantapainen verbi jaudät Voida, kyetä', mutta tämä on selitetty lainaksi itämeren-
suomesta. Suomen kirjakielessä joutaa on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Thomsen 1890 254; SKES 1955 joutaa; SSA 1992 joutaa; Jussila 1998 joutaa.
joutsen
Cygnus-suvun lintuihin viittaavalla joutsen-sanalla on vastineita sekä lähi- että
etäsukukielissä, esim. karjalan joutsen, vepsän jousnö, viron murteellinen joosy poh-
joissaamen njukca, ersämordvan loksijy marin jukfsö sekä komin ja udmurtin jus.
Sanavartalon alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *jorjkce tai * jokce. Suomen kir-
jakielessä joutsen on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637.
Myös laulujoutsenen ääntä jäljittelevä luikko on esiintynyt vanhassa kirjakielessä
joutsenen nimityksenä.
SKES 1955 joutsen; UEW 1988 101; SSA 1992 joutsen; Jussila 1998 joutsen.
joutua
Verbillä on tarkkoja vastineita useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen joutua, kar-
jalan joutuOy vatjan joutua ja viron jöududa 'joutua'. Samasta vartalosta johdettuja
ovat myös vepsän joudutada 'tyhjentää' ja liivin joudzö 'vahva, väkevä'. Joutua on
286

johdos verbistä —> joutaa. Suomen kirjakielessä joutua on esiintynyt Agricolasta
alkaen.
SKES joutaa; SSA 1992 joutua; Jussila 1998 joutua.
juhannus
Johannes Kastajan muistoksi vietettävän keskikesän juhlan nimijuhannus on alkuaan
Johannes-nimen variantti. Murteissa juhlan nimi esiintyy myös asuissa juhannes tai
Johannes. Suomen kirjakielessä juhannus on ensi kertaa mainittu vuonna 1758 Simo
Achreniuksen sepittämässä runossa, jolla juhlistettiin Turussa valmistetun tuohive-
neen purjehdusta Aurajoessa.
Ahlqvist 1871 230; SKES 1955 juhannus; SSA 1992 juhannus; Jussila 1998 juhannus.
juhla
Sanalle on esitetty varsinainen vastine ainoastaan etelävirosta, inkeroisen juhla on
selitetty suomesta lainatuksi. Sana on vanha germaaninen laina, jonka alkuperäiseksi
muodoksi on rekonstruoitu *jehwla tai *jegwla. Tästä ovat myöhemmin kehittyneet
mm. skandinaavisten kielten nykyiset joulua merkitsevät sanat jul t. joi (—> joulu).
Suomessa juhla on äänneasunsa nojalla katsottava vanhemmaksi lainaksi kuin joulu.
Samaan suuntaan viittaavat merkityssuhteet, joskin myös jwWa-sanalla saattaa mur-
teissa olla merkitys pulu*. Suomen kirjakielessä juhla on esiintynyt Westhin teks-
tistä ja Agricolasta alkaen.
Hellquist 1939 jul; SKES 1955 joulu, juhla; LÄGLW 1991 juhla; SSA 1992 juhla; Hirvonen 1997
SJ 39 55-62; Jussila 1998 juhla.
juhta
Vetoeläintä, etenkin härkää tai hevosta, merkitsevällä jw/ita-sanalla ei ole vastineita
sukukielistä. Sanaa on arveltu lainaksi joko balttilaisista tai indoiranilaisista kielistä.
Molemmissa kielihaaroissa on lainalähteiksi sopivia sanoja, jotka liittyvät iestämi-
seen tai valjastamiseen, esim. liettuan jiingti 'iestää, yhdistää', latvian jilgt valjastaa',
muinaisintidin yuktä-, yukti- Valjastaminen, yhdistäminen'. Suomen sanan varsinai-
nen esikuva voi olla tällaisen verbin partisiippimuoto, jonka sananmukainen merki-
tys olisi 'valjastettu'. Suomen kirjakielessä juhta on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Thomsen 1890 175; SKES 1955 juhta; Koivulehto Vir. 1981 201; SSA 1992 juhta; Jussila 1998
juhta; Liukkonen 1999 65-66.
juksata
Petkuttamista, narraamista yms. merkitsevä juksata on lainaa ruotsin verbistä joxa
tai juxa> joka puolestaan juontuu saksan verbistä juxen 'pilailla'. Sanan perimmäi-
nen lähtökohta on latinan jocus 'leikki, pila'. Suomen kirjakielessä juksata on tullut
käyttöön 1900-luvun alkupuolella. Verbin ensisijainen merkitys on ollut kalan "nar-
287

raaminen". Ruijassa juksaaminen on turskan onkimista pelkällä koukulla, jossa ei ole
lainkaan syöttiä. Suomen pohjoisimpiin murteisiin juksata-verbi on syötittä onkimi-
sen merkityksessä lainattu norjasta.
Hakulinen Vir. 1935 296: SKES 1955 juksata; Grönholm 1988 66; SSA 1992 juksata.
julistaa
Verbillä ei ole tarkkoja vastineita sukukielissä. Se on johdos sanasta —» julki. Sanan-
mukaisesti julistaminen on siis julkiseksi tekemistä. Suomen kirjakielessä julistaa on
esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 julkea; Hakulinen 1969 44-47; SSA 1992 julistaa; Jussila 1998 julistaa.
juljeta
Rohkenemista, uskaltamista, kehtaamista tms. merkitsevällä juljeta-verbiM on vas-
tineita eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan juleta, viron julgeda ja mahdollisesti
merkityserosta huolimatta myös liivin juXgö sokaistua, häikäistyä'. Verbi on johdos
samasta vartalosta, josta on muodostettu adjektiivi —» julkea. Suomen kirjakielessä
juljeta on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 julkea; SSA 1992 juljeta; Jussila 1998 juljeta.
julkaista
Julkisuuteen saattamista tai painattamista merkitsevä julkaista on nykymerkityk-
sessään oppitekoinen uudissana, jonka on ottanut käyttöön Elias Lönnrot vuonna
1836. Tätä ennen on käytetty samassa merkityksessä mm. verbiä ilmoittaa ja erilaisia
i/mi-alkuisia yhdysverbejä, esim. ilmisaattaa ja ilmituoda. Julkaista-verbi on johdos
samasta vartalosta kuin esim. adjektiivi -> julkea. Suomen murteissa julkaista esiin-
tyy myös paljastamisen ja ilmaisemisen merkityksessä, ja tässä merkityksessä se on
ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786.
SKES 1955 julkea; Rapola 1960 julkaista; Hakulinen 1979 452; SSA 1992 julkaista; Jussila 1998
julkaista.
julkea
Röyhkeää, häikäilemätöntä, häpeämätöntä yms. merkitsevällä jw/fcea-sanalla on vas-
tineita useimmissa itämerensuomalaisissa kielissä, esim. inkeroisen julkia> karjalan
julkie, vatjan julköa, viron julge 'rohkea' ja liivin julgi Varma, rohkea'. Pohjoissaa-
men julgat on lainaa suomesta. Sanavartalon etäisempi alkuperä on toistaiseksi tun-
tematon. Suomen kirjakielessä julkea on ensi kertaa mainittu Maskun Hemmingiin
virsikirjassa 1605 merkityksessä 'loistava, juhlallinen'. Nykymerkityksessään sana on
tullut käyttöön vasta 1700-luvun loppupuolella.
SKES 1955 julkea; SSA 1992 julkea; Jussila 1998 julkea.
288

julki
Eräiden fraasiverbien (esim. tulla julki, tuoda julki) osana ja adjektiivien vahvistus-
sanana (julki jumalaton) esiintyvä julki 'julkisuuteen, esiin, ilmi; hyvin, sangen' on
vanha tulosijamuoto samasta vartalosta, josta on muodostettu myös adjektiivi —»
julkea. Sama muoto on samanlaisessa käytössä myös karjalassa. Suomen kirjakie-
lessä julki on esiintynyt Uppsalan evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen. Myös
siitä johdettu adjektiivi julkinen on esiintynyt samoissa lähteissä.
SKES 1955 julkea; SSA 1992 julki; Jussila 1998 julki, julkinen.
julma
Säälimätöntä, raakaa, hirveää yms. merkitsevän julma-sanan ainoa varma vastine on
karjalan julma. Viron julm on selitetty lainaksi suomesta. Vastineita on esitetty myös
permiläiskielistä, ja näitä ovat udmurtinjtm Vahva, luja; sangen' ja komin jon Vahva,
voimakas; voima', mutta rinnastus on sekä merkityserojen että äännesuhteiden takia
epävarma. Kun muutakaan uskottavaa etymologiaa ei julma-sanalle ole toistaiseksi
esitetty, se on katsottava vanhaan omaperäiseen sanastoon kuuluvaksi. Sanavartalon
alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu * julma. Suomen kirjakielessä julma on esiin-
tynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1955 julma; UEW 1988 638; SSA 1992 julma; Jussila 1998 julma.
jumala
Sanalla on vastineita kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä, esim. karjalan ja vat-
jan jumala, vepsän jumal, viron jumal ja liivin jumal. Samaan yhteyteen kuulunevat
myös mordvan jon- sanassa jondol salama', sananmukaisesti "jumalan tuli", sekä
marin jumo 'taivas, ylijumala'. Sanaa on vanhastaan arveltu arjalaisperäiseksi lai-
naksi ja siihen on verrattu sanskritin sanaa dyumän- 'taivaallinen, loistava, kirkas',
joka esiintyy myös taivaanjumala Indran attribuuttina. Tähän olettamukseen ovat
monet kielitieteilijät kuitenkin suhtautuneet epäillen tai torjuvasti mm. sanojen
merkityserojen ja äännehistoriallisten seikkojen takia. Ei myöskään ole voitu yksi-
tyiskohtaisesti osoittaa, miten ja milloin sana olisi lainautunut suomensukuisiin kie-
liin. Tämä ongelma ei kuitenkaan ole lainaselityksen este, sillä sama tilanne on myös
monien yleisesti hyväksyttyjen lainojen kohdalla. Jumala-sanan lainaperäisyyttä on
äskettäin vakuuttavasti perusteltu uudelleen. Suomen kirjakielessä jumala on esiin-
tynyt Agricolasta ja kaikista samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1955 jumala; Itkonen 1968 492, 509-510; Joki 1973 90-91; Hakulinen 1979 409 (myös alav.
854); EEW 1982-1983 567-569; UEW 1988 638; SSA 1992 jumala; Jussila 1998 jumala; Koivu-
lehto 1999 PP 228.
289

jumpata
Voimistelemista merkitsevä; u mpata on johdos sanasta jamppa, joka puolestaan on
lainaa ruotsinkielisen koululaisslangin sanasta gympa Voimistelu'. Varsinaisesti voi-
mistelua merkitsevä ruotsin sana on gymnastik, jonka ydinosa juontuu alkuaan krei-
kan sanasta gymnös alaston*. Antiikin Kreikassa ruumiinharjoituksia harrastettiin
alastomina. Sanat jumppa ja jumpata ovat kuuluneet alkuaan koululaisten arkiseen
puhekieleen, mutta niitä on 1900-luvun alkupuolella alettu käyttää myös kirjakie-
lessä ja 1900-luvun jälkipuoliskolla myös muusta kuin kouluvoimistelusta puhutta-
essa.
Hellquist 1939 gymnasium; NO i986gymping.
jumpperi
Etenkin vartalonmyötäistä naisten neulepuseroa merkitsevä jumpperi on lainattu
joko ruotsin sanasta jumper tai sitten kirjallista tietä suoraan englannin sanasta
jumper '(pitkä) pusero', josta myös ruotsin sana on peräisin. Suomessa jumpperi on
tullut käyttöön 1920-luvulta lähtien, jolloin jumpperit olivat mm. Yhdysvalloissa
suurta muotia. Sana mainitaan englantilaisena sitaattilainana Pienessä tietosanakir-
jassa vuonna 1926.
Pulkkinen 1984 jumpperi; SSA 1992 jumpperi.
juna
Veturin ja rautatievaunujen muodostamaa kokonaisuutta merkitsevä juna on
alkuaan murresana, joka alun perin on merkinnyt riviä, jonoa tai juovaa. Suo-
men kirjakielessä juna on ensi kertaa mainittu sanomalehdessä Maamiehen Ystävä
vuonna 1845 murteen mukaisessa merkityksessään. Nykymerkityksessään juna on
esiintynyt sanomalehti Suomettaressa vuonna 1864.
SKES 1955 juna; Rapola 1960 juna; SSA 1992 juna.
junkkari
Alun perin aatelisnuorukaista mutta sitten myös itsepäistä, kuritonta nuorta miestä
merkitsevä junkkari on lainaa ruotsista, mahdollisesti varhaisuusruotsin sanasta
junckar tai junkare, jota nykyruotsissa vastaa Junker. Ruotsin sana juontuu alasak-
sasta, jossa junker tai junkher on alun perin merkinnyt nuorta herraa, etenkin nuorta,
alaikäistä lääninherraa. Suomen kirjakielessä junkkari on ensi kertaa mainittu Eerik
Sorolaisen katekismuksessa vuonna 1614.
H. J. Streng 1915 43-44; SKES 1955 junkkari; SSA 1992 junkkari; Jussila 1998 junkkari.
290

junnata
Hidasta, raskasta liikkumista tai työntekoa merkitsevällä junnata-verbiUä ei ole
vastineita sukukielissä. Sanavartalon alkuperä on epäselvä. Sitä on arveltu lainaksi
suomenruotsista, jossa samanlainen vartalo esiintyy osana yhdyssanaa stockjunnare
'tukinuittaja'. Toisaalta ruotsin sana voi olla lainaa suomesta ja suomen verbi deskrip-
tiivistä alkuperää. Suomen kirjakielessä junnata on tullut käyttöön 1800-luvun jälki-
puoliskolla. Verbi mainitaan ainakin jo Elias Lönnrotin sanakirjassa 1874.
Karsten 1936 FmS 4 453; SSA 1992 junnata.
1 juntta 'paalutuslaite'
Tiivistyksessä ja paalutuksessa käytettävää raskasta työkalua merkitsevällä juntta-
sanalla ei ole vastineita sukukielissä. Sanan alkuperä on epäselvä. Juntta voi olla taka-
peroisjohdos raskaan iskemisen ääntä jäljittelevästä ja kuvailevasta juntata-verbistä.
Toisaalta ruotsissa on samantapaisesta työvälineestä käytetty nimitystä jungfru, joka
sananmukaisesti merkitsee neitoa, ja suomen juntta voi olla tämän ruotsin sanan
mukaelma. Suomen kirjakielessä juntta on tullut käyttöön 1800-luvun puolimaissa.
Se mainitaan paalutuskoneen nimenä G. E. Eurenin sanakirjassa 1860.
Wessman 1936 FmS 4 184; Hakulinen Kotiseutu 1972 188-190; SSA 1992 juntta1.
2 juntta Vaikutusvaltainen ryhmä'
Vaikutusvaltaista ryhmää, liittoa, yhdistystä, koplaa tai joukkoa merkitsevä juntta
on lainaa ruotsin sanasta junta, joka saksan, englannin ja monien muiden kielten
vastaavan sanan tavoin juontuu espanjan sanasta junta liitto, seura, neuvosto, toi-
mikunta'. Espanjan sanan perustana on latinan iuncta, joka on partisiipin perfektin
feminiinimuoto verbistä iungere 'yhdistää'. Espanjassa sanaa on 1500-luvulta lähtien
käytetty eräiden hallintoelimien nimityksenä. Suomalaisena sanana juntta on tul-
lut käyttöön 1870-luvulla, jolloin se mainitaan asussa junta esim. B. F. Godenhjel-
min saksalais-suomalaisessa sanakirjassa 1873. Sana ja sen merkitys esitellään myös
Agathon Meurmanin sivistyssanakirjassa 1886.
Koukkunen 1990 juntta; SSA 1992 juntta2.
juoda
Verbillä on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä, esim. karjalan juuva, vepsän
joda, vatjan juvva, viron juuay liivin juodö, saamen juhkaU marin d'uas, udmurtin
juyny, komin juny, mansin aju hantin jes- ja unkarin i-. Sanavartalon suomalais-
ugrilaiseksi alkumuodoksi on rekonstruoitu *juye-. Suomen kirjakielessä juoda on
esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1955 juoda; UEW 1988 103; SSA 1992 juoda; Jussila 1998 juoda.
291

juolukka
Sinimarjaista kanervakasvia (Vaccinium uliginosum) ja sen marjaa merkitsevällä
juolukka-sanalla, on likimääräisiä vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan
juomukka, vepsän jonikaine, vatjan joomukas, viron joovikas ja liivin juoimki. Sanalla
on suomessakin runsaasti variantteja, esim. juolas, juolukaSy juomikka, juomukka,
juovikka ja juovukka. Variaation runsauden takia on mahdotonta tietää varmasti,
mikä on sanan alkuperäinen muoto ja motivaatio. Kansanuskomuksen mukaan juo-
lukalla on päihdyttävä vaikutus, ja esim. saksaksi nimi on Rauschbeere, sananmu-
kaisesti "humalamarja". Näin ollen on mahdollista, että myös marjan itämerensuo-
malainen nimi on alkuaan juoda-, juopua- ja juovuttaa-verbien johdos ja alkuperäi-
sin asu voisi olla juovukka. Nykyisen kirjakielisen muodon esikuvana on voinut olla
puolukka, joka on puola-sanan johdos. Suomen juolukka-sanaa, on toisaalta arveltu
myös johdokseksi adjektiivista juolea 'pitkänomainen', mutta sukukielten vastineita
ei missään tapauksessa voi selittää tällä tavoin. Näin ollen tätä selitystä ei voi suomen-
kaan osalta pitää mahdollisena. Suomen kirjakielessä juolukkaan viittaavaa sanaa on
ensimmäisenä käyttänyt Laurentius Petri vuonna 1644 asussa juovukka. Juolukka on
mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel
Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
SKES 1955 juolukka; SSA 1992 juolukka; Koponen 1992 SUSA 83 93-94; Jussila 1998 juolukka.
juoma
Sanalla on vastineita useimmissa itämerensuomalaissa kielissä, esim. inkeroisen
jooma, karjalan juoma, vepsän jom, viron jook ja liivin jiioimi 'kalja'. Juoma on joh-
dos verbistä —» juoda. Johdin -ma on ikivanhaa perua. Suomen kirjakielessä juoma
on esiintynyt Uppsalan evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen.
SKES 1955 juoda; SSA 1992 juoda; Jussila 1998 juoma.
juomu
Juovaa, uurretta, raitaa yms. merkitsevällä jwom«-sanalla tai tämän murteellisella
rinnakkaismuodolla juoma on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen
jooma 'väylä', karjalan juomu, vatjan jooma salmi', viron joom 'virta, uoma; juova,
juomu' ym. ja liivin juom syvä kohta meressä'. Sana on johdos verbistä —»juoda.
Vastaavalla tavalla mutta eri johtimella muodostettu johdos on myös kuilua, eroa
ja rajaa merkitsevä —» juopa. Suomen kirjakielessä juomu on tullut käyttöön 1800-
luvulla. Sana mainitaan ainakin jo G. E. Eurenin sanakirjassa 1860.
SKES 1955 juoma; SSA 1992 juoma2.
juoni
Sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä, esim. karjalan juoni 'jono, tie,
polku; raita, juova; juoni, kepponen', viron joon Viiva, juova, rivi; linja, suunta; tai-
292

pumus, halu; vauhti, meno*, liivin juon 'meno, vauhti', eteläsaamen juone 'tie' ja
mordvan jan 'polku'. Sanan alkuperäinen merkitys lienee kulkemalla ja polkemalla
syntynyt tie tai ura. Suomen kirjakielessä juoni on esiintynyt Agricolasta alkaen. Kir-
jallisen esityksen juonen merkityksessä sanan on ottanut käyttöön August Ahlqvist
vuonna 1860.
SKES 1955 juoni; Rapola 1960 juoni; SSA 1992 juoni; Jussila 1998 juoni.
juonne
Juovaa, uraa, uurretta, piirrettä tms. merkitsevällä jwotttte-sanalla ei ole vastineita
sukukielissä. Juonne on johdos verbistä —»juontaa. Suomen kirjakielessä juonne on
esiintynyt Agricolasta alkaen merkityksessä 'juoni'. Juovan tai uran merkityksessä
juonne on ensi kertaa mainittu vuoden 1642 Raamatussa.
SKES 1955 juoni; SSA 922 juonne; Jussila 1998 juonne.
juontaa
Alun perin ohjaamista, opastamista, jonona kulkemista yms. merkitsevän juontaa-
verbin vastine on karjalan juontoa 'kuljettaa, vetää perässään, tuoda t. koota yhteen
paikkaan'. Juontaa on johdos sanasta —> juoni. Suomen kirjakielessä juontaa on ensi
kertaa mainittu vuonna 1830 Juhana Ahlholmin laatimassa historian oppikirjassa
johtumisen merkityksessä. Verbi on vuonna 1951 saanut Hannes Tepon esityksestä
uuden merkityksen, kun sitä on alettu käyttää radio-ohjelmien ja muiden esitysten
vetämistä tarkoittamassa.
SKES 1955 juoni; Rapola 1960 juontaa; Hakulinen 1979 470; SSA 1992 juontaa.
juopa
Kuilua, uomaa, eroa, rajaa tms. merkitsevällä jwopa-sanalla ei ole vastineita sukukie-
lissä. Se on mitä ilmeisimmin verbistä juoda muodostettu partisiippi, joka sananmu-
kaisesti tarkoittaa juojaa, sellaista, joka juo. Murteissa juopa merkitsee mm. suurta
viemäriojaa, kanavaa tai joen suuhaaraa. Suomen kirjakielessä juopa on esiintynyt
Agricolasta alkaen.
SKES 1955 juopa; SSA 1992 juopa; Jussila 1998 juopa.
juopua
Verbillä on vastine useimmissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen ja vatjan joopua,
karjalan juopuo, viron joobuda ja liivin jilobö. Juopua on johdos verbistä —> juoda.
Suomen kirjakielessä juopua on esiintynyt Agricolasta alkaen. Myös juovuttaa ja
juovuksissa ovat kuuluneet Agricolan sanavarastoon.
SKES 1955 juoda; SSA 1992 juopua; Jussila 1998 juopua, juovuksissa, juovuttaa.
293

juoru
Yleensä ilkeämielistä kulkupuhetta merkitsevälle j«orw-sanalle on esitetty vastine
ainoastaan karjalasta, mutta tämäkin voi olla lainaa suomesta. Sanavartaloa on
arveltu alkuperältään deskriptiiviseksi, puheäänen sorinaa jäljitteleväksi muodos-
teeksi. Suomen kirjakielessä juoru on ensi kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa,
joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-
luvulla.
SSA 1992 juoru; Jussila 1998 juoru.
juosta
Sanalla on varmoja etymologisia vastineita kautta itämerensuomen, esim. karjalan
juossa, vepsän joksta, vatjan johsa, viron joosta ja liivin jiioksö. Etäsukukielisiä vas-
tineita on esitetty vain saamesta ja unkarista, ja nämäkin ovat äänne- ja merkitys-
seikkojen hyvin epäilyttäviä: saamen juksat merkitsee saavuttaa, tavoittaa', unkarin
ivik puolestaan 'kutea'. Jälkimmäistä rinnastusta on perusteltu mm. sillä, että. juosta-
verbillä on useissa itämerensuomalaisissa kielissä merkitys 'olla kiimassa' (huom.
juoksuaika). Tämä tuskin kuitenkaan voi olla verbin alkuperäinen merkitys. Muita
lähisukukielissä esiintyviä merkityksiä ovat mm. 'virrata, vuotaa, kulkea (nopeasti)
eteenpäin' yms., joten väljähkö 'liikkumisen' merkitys näyttää tässä tapauksessa
ensisijaiselta. Monet merkitykset liittyvät veden virtaamiseen, joten varteenotettava
selitysmahdollisuus on, että juosta on refleksiivinen johdos verbistä —> juoda. Suo-
men kirjakielessä juosta on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 juosta; UEW 1988 100; SSA 1992 juosta; Jussila 1998 juosta.
jupakka
Riitaa, kiistaa, kärhämää tms. merkitsevällä jwpa/c/ca-sanalla ei ole varsinaisia vasti-
neita sukukielissä; karjalan JHpa/cfcö lienee suomesta lainattu. Sana on johdos samasta
äänteellisesti motivoidusta vartalosta, josta on muodostettu myös verbit jupista ja
juputtaa. Suomen kirjakielessä jupakka on ensi kertaa mainittu Kristfrid Ganande-
rin sanakirjassa 1786.
Hakulinen 1979 196; SA 1992 jupakka; Jussila 1998 jupakka.
juppi
Hyvin koulutettua, menevää ja muotitietoista nuorta kaupunkilaista merkitsevä
juppi juontuu englanninkielisestä lyhennesanasta yup tai yuppiey joka on alkukir-
jainlyhenne sanaliitosta young urban professional 'nuori kaupunkilainen ammatti-
lainen'. Suomalaisena sanana juppi on tullut käyttöön 1900-luvun viimeisinä vuo-
sikymmeninä.
PFO 1998 yuppie.
294

juristi
Lakimiestä tai muuta lainoppinutta merkitsevä juristi on lainattu suomeen ruotsin
sanasta jurisU mutta alkuaan sanan taustalla on latinan iurista 'laintuntija', joka on
johdos sanasta ius (vartalo iur-) 'oikeus*. Suomalaisena sanana juristi on tullut käyt-
töön 1800-luvun jälkipuoliskolla. Sana mainitaan mm. Elias Lönnrotin sanakirjassa
1869.
Koukkunen 1990 juristi.
juro
Sanalla on vastine ainoastaan karjalassa. Se on ilmeisesti johdos jäykkää, murise-
vaa puheääntä jäljittelevästä sanavartalosta, josta on muodostettu myös mm. verbit
Jurista ja jurahtaa, tai sitten takaperoisjohdos tästä samasta vartalosta muodoste-
tusta verbistä jurottaa, jolla myös on vastine karjalassa. Suomen kirjakielessä juro
on tullut käyttöön 1800-luvun puolimaissa, mutta jurottaa on mainittu jo Kristfrid
Gananderin sanakirjassa. Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745 on mainittu vaka-
vaa tai jöröä merkitsevä jura. Samaa sanaa käytetään eräissä murteissa jäykänoloi-
sena lintuna tunnetun ruokin (Alea torda) nimityksenä, ja juraa on myös yritetty
tässä merkityksessä vakiinnuttaa kirjakieleen 1920-luvulla.
SSA 1992 juro; Jussila 1998 juro, jurottaa; Häkkinen 2003 L216.
jutella
Verbillä on vastineita sekä itämerensuomessa että mordvassa, esim. karjalan jutella,
vatjan jutölla, viron utelda sanoa' ja mordvan jovtams sanoa, kertoa; määrätä; selit-
tää'. Unkarista on esitetty vastineeksi jätszik 'leikkiä; esittää', mutta tämä rinnastus
on sekä äänne- että merkitysseikkojen takia aivan epätodennäköinen. Sanavartalo
lienee joka tapauksessa omaperäinen. Suomen kirjakielessä jutella on esiintynyt
Agricolasta alkaen merkityksessä 'kertoa'. Puhelemisen merkityksessä jutella on
mainittu Maskun Hemmingin virsikirjassa 1605.
SKES 1955 jutella; UEW 1988 104; SSA 1992 jutella; Jussila 1998 jutella.
juttu
Rupattelua, kertomusta, tapausta, asiaa tai oikeusasiaa merkitsevällä jw#w-sanalla on
vastineita useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen jutto, karjalan ja vatjan juttu sekä
viron jutt. Sana on johdos samasta vartalosta, josta on muodostettu myös verbi —»
jutella. Suomen kirjakielessä juttu on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 jutella; SSA 1992 jutella; Jussila 1998 juttu.
295

1 juuri 'kasvin maanalainen osa'
Kasvin maanalaista osaa, tyveä, vertauskuvan kautta myös alkuperää tai aihetta mer-
kitsevällä jwwn-sanalla on varmoja vastineita kaikissa lähisukukielissä sekä mord-
vassa, esim. karjalan ja vatjan juuri, vepsän jwr, viron juur, liivin jur ja mordvan jur.
Vastineiksi on arveltu myös udmurtin sanaa jyr ja komin sanaa jur> jotka kumpikin
merkitsevät päätä, mutta tämä rinnastus on merkityseron takia epävarma. Joka tapa-
uksessa sanavartaloa pidetään vanhana ja omaperäisenä, ja sen alkuperäiseksi asuksi
on rekonstruoitu *jure tai *jure. Suomen kirjakielessä juuri on esiintynyt Agricolasta
alkaen.
SKES 1955 juuri1; UEW 1988 639; SSA 1992 juuri1; Jussila 1998 juuri1.
2 juuri aivan'
Täsmennystä, tarkennusta yms. ilmaisevalla adverbilla juuri on vastine lähimmissä
itäisissä sukukielissä, esim. karjalan juuri ja lyydin duuri. Sana on ilmeisesti -* juuri-
substantiivin vanha taivutusmuoto, ehkä ^/-päätteinen tulosija. Tällöin juuri olisi
voinut syntyä muodosta *juure-i 'juureen asti, kokonaan'. Suunnilleen vastaavalla
tavalla mutta osittain eri päätteellä on fyvf-sanasta muodostettu tyynni 'kokonaan',
sananmukaisesti "tyveen asti". Suomen kirjakielessä adverbi juuri on esiintynyt
Agricolasta alkaen.
SKES 1955 juuri2; SSA 1992 juuri2; Jussila 1998 juuri2.
juusto
Sanalla on vastineita muutamissa lähisukukielissä. Näistä inkeroisen ja karjalan
juusto sekä vatjan juusso merkitsevät terni- eli juustomaidosta valmistettua ruokaa,
viron juust juustoa yleisesti. Sana on vanha germaaninen laina, jolle rekonstruoitua
alkumuotoa *justa-z tai *justa-z edustaa mm. nykyruotsin ost. Suomen kirjakielessä
juusto on esiintynyt Agricolasta alkaen. Sana mainitaan esimerkkinä myös saksalai-
sen historioitsijan ja maantieteilijän Sebastian Ministerin teoksessa Cosmographey
vuonna 1544.
Thomsen 1869 57; SKES 1955 juusto; SSA 1992 juusto; LÄGLW 1991 juusto; Jussila 1998 juusto.
juutalainen
Erästä muinaista Israelin kansaa ja sen omaleimaisesta uskonnostaan tunnettuja jäl-
keläisiä merkitsevä juutalainen on alun perin lainattu suomeen uskonnollisen kirjal-
lisuuden välityksellä. Sama sana on lainattu myös eräisiin lähisukukieliin. Esikuvana
ovat voineet olla mm. ruotsin jude, saksan Jude tai latinan Judaeusy ja sana on sopeu-
tettu suomen kieleen lisäämällä siihen suomalainen johdin. Alkuaan sana juontuu
kreikasta, jossa loudaios tarkoittaa Juudan heimon jäsentä. Suomen kirjakielessä
juutalainen on esiintynyt Agricolasta alkaen. Agricola on käyttänyt myös sanaa juu-
tas samassa merkityksessä.
296

SKES 195 5 juutalainen; SSA 1992 juutalainen; Jussila 1998 juutalainen, juutas.
juuttua
Verbillä on vastineita itäisissä lähisukukielissä, esim. karjalan juuttuo, lyydin
duuttuda ja vepsän jutuda. Viron partisiippimuoto juutunud on selitetty suomesta
lainatuksi. Sanavartalon etäisempi alkuperä on tuntematon. Suomen kirjakielessä
juuttua on ensi kertaa mainittu Matias Salamniuksen kalevalamittaisessa runossa
vuonna 1690.
SKES 1955 juuttua; SSA 1992 juuttua; Jussila 1998 juuttua.
jykevä
Kookasta, vahvaa, tukevaa, järeää tms. merkitsevällä /yfcevä-sanalla tai tämän mur-
teellisella rinnakkaisjohdoksella jykeä on vastineita itäisissä lähisukukielissä, esim.
karjalan jykie, lyydin diiged ja vepsän jiiged, jotka merkitsevät ensisijaisesti paina-
vaa, raskasta tai vaikeaa. Vastineita on aiemmin esitetty myös eräistä etäsukukielistä,
mutta näitä rinnastuksia ei enää nykyään hyväksytä. Sanavartalon etäisempi alku-
perä on tuntematon. Kysymyksessä saattaa olla omaperäinen deskriptiivisana. Suo-
men kirjakielessä jykevä on tullut käyttöön vasta 1800-luvulla, mutta jykeä on ensi
kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt
Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
SKES 1955 jykevä; SSA 1992 jykevä; Jussila 1998 jykeä.
jylhä
Synkkää, kolkkoa, vankkaa, mahtavaa yms. merkitsevän jylhä-sanan likimääräinen
vastine on karjalan jylhö. Sanan alkuperästä ei ole olemassa mitään varsinaista seli-
tystä, mahdollisesti se on johdos samasta äänteellisesti motivoidusta vartalosta, josta
on muodostettu myös verbit jylistä ja —» jyllätä. Suomen kirjakielessä jylhä on ensi
kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786. Verbi jylistä ja siitä johdettu
jylinä ovat esiintyneet kirjakielessä Agricolasta alkaen.
SSA 1992 jylhä; Jussila 1998 jylhäy jylinä, jylistä.
jyllätä
Verbillä on varsinainen vastine ainoastaan inkeroisessa, jossa jiillätä merkitsee
'jymistä, jyristä'. Karjalan jyllätä on selitetty lainaksi suomesta. Verbi on ilmeisesti
johdos samasta äänteellisesti motivoidusta vartalosta, josta on muodostettu myös
verbi jylistä. Tätä käytetään erityisesti ukkosen ääntä kuvaamassa. Suomen kirjakie-
lessä jylistä on esiintynyt Agricolasta alkaen, mutta jyllätä on tullut käyttöön vasta
1800-luvun jälkipuoliskolla.
SSA 1992 jyllätä; Jussila 1998 jylistä.
297

jymistä
Verbin vastineita ovat inkeroisen ja karjalan jymissä. Sana on johdos jyrisevää ja
kumeasti paukkuvaa ääntä kuvaavasta sanavartalosta. Suomen kirjakielessä jymistä
samoin kuin siitä johdettu jyminä on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sana-
kirjassa vuonna 1745.
SKES 195 5 jymistä; SSA 1992 jymistä; Jussila 1998 jyminä, jymistä.
jyristä
Verbillä on vastine useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen, karjalan ja vatjan
jyrissä, vepsän Jurista ja viron juriseda 'murista'. Verbi on johdos kumeaa, pauhavaa,
rymisevää yms. ääntä jäljittelevästä sanavartalosta. Suomen kirjakielessä jyristä on
ensi kertaa mainittu vuoden 1732 almanakassa.
SKES 195 5 jyristä; SSA 1992 jyristä; Jussila 1998 jyristä.
jyrkkä
Äkillisesti nousevaa tai laskevaa, vertauskuvan kautta myös tiukkaa, ankaraa tms.
merkitsevällä/yrfcfcä-sanalla on vastineita itäisissä lähisukukielissä, esim. inkeroisen
ja karjalan jyrkkä ja vepsän miirk. Sanavartalon etäisemmästä alkuperästä ei ole tie-
toa. Suomen kirjakielessä jyrkkä on itsenäisenä sanana mainittu ensi kertaa vuoden
1642 Raamatussa. Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637 on äkkijyrkkää tai syvän-
nettä merkitsevä yhdyssana jyrkkäsyvä.
SKES 1955 jyrkkä; SSA 1992 jyrkkä; Jussila 1998 jyrkkä.
jyrsiä
Verbille on esitetty vastineita eräistä etäsukukielistä, esim. udmurtin jyrjy ny ja komin
jirny, jotka kumpikin merkitsevät 'jyrsiä, purra'. Verbit on kuitenkin muodostettu
nakertavaa ääntä jäljittelevästä onomatopoeettisesta vartalosta, joten ne voivat hyvin
olla erikseen syntyneitä. Tähän viittaa myös etymologisten vastineiden puuttumi-
nen suomen lähisukukielistä. Suomen kirjakielessä jyrsiä on esiintynyt Agricolasta
alkaen, ja siitä johdettu jyrsijä on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakir-
jassa vuonna 1745.
SKES 1955 jyrsiä; UEW 1988 635; SSA 1992 jyrsiä; Jussila 1998 jyrsijä, jyrsiä.
jyrä
Tiivistys- ja tasoitusvälinettä merkitsevällä jyrä-sanalla ei ole vastineita sukukielissä.
Sana on johdos samasta äänteellisesti motivoidusta vartalosta, josta on muodostettu
myös verbi —> jyristä. Suomen kirjakielessä jyrä on ensi kertaa mainittu vuonna
1699. Samaa merkitsevä toinen johdos jyräs on esiintynyt jo Ericus Schroderuksen
sanakirjassa 1637 ja tästä muodostettu verbi jyrästää vuoden 1642 Raamatussa.
298

Rytkönen 1940 55; SSA 1992 jyrä; Jussila 1998 jyräs.
jytistä
Verbin vastineita ovat Inkeroisen ja karjalan jytissä. Myös viron murteissa on saman-
tapaisia sanoja, esim. judiseda jajiidiseda, jotka saattavat olla lainaa suomesta. Verbi
on johdos jyminän tai jyskytyksen ääntä jäljittelevästä vartalosta. Suomen kirjakie-
lessä jytistä on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745. Samasta
vartalosta johdettu jytinä on esiintynyt jo aiemmin Matias Salamniuksen kalevala-
mittaisessa runossa vuonna 1690.
SKES 1955 jytistä; SSA 1992 jytistä; Jussila 1998 jytinä, jytistä.
jyvä
Sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä, esim. inkeroisen, karjalan, vep-
sän ja vatjan jyvä, viron iva, mordvan juv akanat', udmurtin ju 'vilja' ja komin jyki
Vihne, akana'. Sana on hyvin vanha indoeurooppalainen laina, jolle rekonstruoitua
alkumuotoa *jeva- tai *jevo- edustavat mm. avestanyava- 'vilja', osseetin jcew 'hirssi'
ja liettuan jävas 'viljalaji'. Sana on voinut viitata moneen eri viljalajiin sen mukaan,
mikä milläkin seudulla on ollut tärkein viljelykasvi. Suomen kirjakielessä jyvä on
esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 jyvä; Joki 1973 265; UEW 1988 633-634; SSA 1992 jyvä; Jussila 1998 jyvä.
Sanan vastineita ovat karjalan jäkälä, lyydin dägäl ja pohjoissaamen jeagil. Sana
näyttää johdokselta, ja tähän viittaavat myös murteelliset rinnakkaisjohdokset
jäkärä jajäkäle. Sanavartalolle on osoitettu epävarma vastine komista, mutta siellä
jala merkitsee nykyään rahkasammalta. Vanhoissa sanamuistiinpanoissa on kuiten-
kin mainittu myös merkitys 'jäkälä'. Muiden selitysten puutteessa on oletettava, että
kysymys on vanhasta omaperäisestä kasvin nimestä. Sanan alkuperäiseksi asuksi on
rekonstruoitu *jäkälä. Suomen kirjakielessä jäkälä on ensi kertaa mainittu Daniel
Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1955 jäkälä; UEW 1988 632; SSA 1992 jäkälä; Jussila 1998 jäkälä.
jälki
Sanalla on varmoja etymologisia vastineita kaikissa lähisukukielissä paitsi liivissä,
esim. inkeroisen ja karjalan jälki, vepsän ja viron jälg sekä vatjan jältsi. Vastineita
on esitetty myös hantista ja unkarista, esim. hantin jawöl ja unkarin jel, mutta näitä
rinnastuksia ovat monet tutkijat pitäneet kyseenalaisina merkityserojen takia. Han-
tin sana tarkoittaa lähinnä koristekuviota, unkarin vastine mm. merkkiä, signaalia
tai oiretta. Sanojen yhteys on kuitenkin ymmärrettävissä, jos ajatellaan alkuperäisen
merkityksen olleen '(painettu) jälki', jolloin unkarin nykymerkitykset voidaan selit-
299

tää myöhemmin syntyneiksi. Sanan alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *jälke.
Suomen kirjakielessä jälki on esiintynyt Uppsalan evankeliumikirjasta ja Agricolasta
alkaen. Itsenäiseksi adpositioksi sekä suomessa että useimmissa lähisukukielissä
kiteytynyt illatiivimuoto jälkeen on ollut kirjakielisessä käytössä Agricolasta ja kai-
kista samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1955 jälki; Toivonen Vir. 1956 107-108; UEW 1988 91; SSA 1992 jälki; Jussila 1998 jälkeen,
jälki.
jälleen
Adverbilla jälleen 'taas, takaisin' on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. inke-
roisen jälleey karjalan jälelläh, lyydin dälgillee, viron jälle ja liivin jel 'kuitenkin,
taas'. Muoto on alun perin —> jä/fc/-sanan omistusliitteinen allatiivi, joka täydelli-
sessä muodossaan kuuluisi jäljellehen izijäljelleen. Suomessa muoto on äänteellisesti
yksinkertaistunut niin paljon, että alkuperäistä rakennetta ei voi suoraan havaita,
mutta karjalan ja lyydin vastineissa se on paremmin näkyvissä. Suomen kirjakielessä
jälleen äijällensä on esiintynyt Uppsalan evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen.
SKES 1955 jälki; Hakulinen 1979 404, alav. 838; SSA 1992 jälleen; Jussila 1998 jälleen.
jämtti
Täsmällistä, tarkkaa, sopivaa, varmaa yms. merkitsevä jämtti tai jämpti on lainaa
ruotsin sanasta jämt 'tasan, täsmälleen'. Suomen variantille jämpti olisi tarkka esi-
kuva muinaisruotsin icempU mutta ei ole olemassa mitään todisteita siitä, että sana
olisi lainautunut jo näin vanhasta kielimuodosta. Kirjallisia tietoja sanan esiintymi-
sestä suomessa on vasta 1900-luvun alusta.
Wessman Vir. 1909 154; Karsten 1934 FmS 4 454; SSA 1992 jämtti.
jänis
Sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen ja karjalan jänis, vepsän
jänly vatjan jänez, viron jänes ja Salatsin liivin jänds. Sanan etäisempi alkuperä on
tuntematon. Sitä on arveltu jäänteeksi Itämeren alueen tuntemattomiksi jääneistä ja
myöhemmin kadonneista alkuperäiskielistä. Suomen kirjakielessä jän is on esiinty-
nyt Agricolasta alkaen asussa jänes.
SKES 1955 jänis; Ariste 1981 17; SSA 1992 jänis; Jussila 1998 jänis.
jänkä
Pohjois-Suomen aavaa suota merkitsevä jänkä on vanha laina saamen kielestä. Esi-
merkiksi nykyisessä pohjoissaamessa vastaava sana on jeaggi, ja tämä puolestaan on
ikivanhaa suomalais-ugrilaista perua. Suomessa tällä vanhalla sanalla ei kuitenkaan
ole alkuperäistä etymologista vastinetta. Suomen kirjakielessä jänkä on ensi kertaa
300

mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel
Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
SKES 1955 jänkä; UEW 1988 93; SSA 1992 jänkä; Jussila 1998 jänkä.
jänne
Sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä. Näitä ovat esim. karjalan jän-
neh, vepsän jändeh, vatjan jänsi, marin jidarj, mansin jäntew> hantin jinti, unkarin
idegy nganasanin jenti ja selkupin öent. Sanan kantauralilaiseksi alkumuodoksi on
rekonstruoitu *jänte. Suomen kirjakielessä jänne on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 jänne; UEW 1988 92; SSA 1992 jänne; Jussila 1998 jänne.
jännittää
Verbin ainoa vastine on inkeroisen jännittää 'tehdä hellittämättä'. Verbi on johdos
ikivanhasta omaperäisestä sanasta -> jänne. Suomen kirjakielessä jänmttää on esiin-
tynyt Agricolasta alkaen sekä jousen jännittämisen että voimien jännittämisen mer-
kityksessä. Verbistä johdettu substantiivi jännitys on jousen jännityksen merkityk-
sessä mainittu ensi kertaa Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745, mutta mielen jän-
nitykseen se on ensi kertaa viitannut vasta Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865.
SKES 1955 jänne; Rapola 1960 jännittää, jännitys; SSA 1992 jänne; Jussila 1998 jännittää, jänni-
tys.
järeä
Suurta, karkeaa, paksua yms. merkitsevällä järeä-sanalla on vastine useissa lähisu-
kukielissä, esim. inkeroisen järriiä, karjalan järie, vepsän järöd, vatjan järiä ja viron
järe. Myös samojedikielissä on samantapaisia sanoja, mutta vastineiden etäisyyden
takia samankaltaisuus lienee katsottava vain sattumaksi. Sanavartalon alkuperä on
epäselvä. Se voisi kuulua etymologisesti yhteen tärähtelemistä, vapisemista yms.
merkitsevän -» jänsfä-verbin kanssa, mutta mahdollista merkitysyhteyttä ei ole
lähemmin selvitetty. Suomen kirjakielessä järeä on ensi kertaa mainittu ratsumies-
ten varustusta koskevassa asetuksessa vuonna 1729.
SKES 1955 järeä; SSA 1992 järeä; Jussila 1998 järeä.
järistä
Verbillä on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen ja karjalan jätissä,
vepsän ääristä ja vatjan järisä. Sana on johdos tärisemisestä, vavahtelusta tai vapi-
semisesta syntyvää ääntä jäljittelevästä vartalosta. Suomen kirjakielessä järistä on
esiintynyt Agricolasta alkaen. Agricolalla on myös maan järinä. Sen sijaan järistys
on mainittu vasta Gabriel Tammelinuksen suomentamassa uskonnollisessa kirjassa
vuonna 1688.
301

SKES 1955 järistä; SSA 1992 järistä; Jussila 1998 järinä, järistys, järistä.
järjestelmä
Vierasperäisen systeemi-sanan suomalaiseksi vastineeksi sepitetty järjestelmä on
oppitekoinen uudissana, jonka on ottanut käyttöön Agathon Meurman vuonna
1867. Tätä ennen on käytetty samassa merkityksessä mm. sanoja jär(j)estys> raken-
nus ja laitos. Järjestelmä on johdos verbistä järjestellä, tämä taas verbistä järjestää ja
tämä substantiivista -> järki.
SKES 1955 järki; Rapola 1960 järjestelmä; SSA 1992 järki.
järjestää
Verbillä on vastine ainoastaan inkeroisessa. Se on johdos sanasta —> järki, jonka alku-
peräinen merkitys lienee 'rivi, järjestys'. Suomen kirjakielessä järjestää on ensi ker-
taa mainittu vasta Antti Wikmanin käsikirjoitukseksi jääneessä sanakirjassa vuonna
1829, mutta sen johdokselta näyttävä järjestys on esiintynyt jo Eerik Sorolaisen pos-
tillassa vuonna 1621.
SKES 1955 järki; Rapola 1960 järjestää; Hakulinen 1979 460 alav. 973; SSA 1992 järki; Jussila
1998 järjestys.
järki
Sanalla on etymologisia vastineita monissa lähisukukielissä, mutta näistä esiintyvät
normaaleina substantiiveina vain karjalan järki 'järjestys, tila, kunto; järki' ja viron
järg 'jakso, osa; vuoro; asema, (olo)tila; rivi, sarja, järjestys'. Muissa kielissä vastineet
ovat tiettyihin taivutusmuotoihin kiteytyneitä adverbeja, esim. inkeroisen järestää
'heti', vepsän därk aivan' ja vatjan järkeäzä 'heti'. Vastineista päätellen järfci-sanan
alkuperäinen merkitys ei ole 'mieli, ymmärrys äly', vaan mahdollisesti 'järjestys,
rivi', johon monet järki-sanan johdokset ovat suoraan yhdistettävissä. Sanan etäi-
sempi alkuperä on epäselvä. Sitä on arveltu vanhemman —» jä/fc/-sanan äänteelli-
seksi variantiksi. Suomen kirjakielessä älyä merkitsevä järki on esiintynyt Agrico-
lasta alkaen. Itsenäiseksi adverbiksi kiteytynyt instruktiivimuoto järin on ensi kertaa
mainittu rukouspäiviä koskevassa julistuksessa vuonna 1691.
SKES 1955 järki; Hakulinen 1979 404 alav. 838; SSA 11992 järki; Jussila 1998 järki.
järkkyä
Verbillä ei ole varsinaisia vastineita sukukielissä. Inkeroisen runokielessä esiintyy
samasta vartalosta johdettu järkytellä 'liikutella'. Sekä järkkyä että järkyttää ovat
johdoksia samasta ääntä jäljittelevästä vartalosta, josta on muodostettu myös verbi
-^järistä. Suomen kirjakielessä järkkyä on tavallisena verbinä ensi kertaa mainittu
Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745. Kuitenkin jo Agricolan kielessä on esiintynyt
302

saman verbin partisiippimuodosta johdettu järkkyväinen. Myös järkyttää on kuulu-
nut Agricolan sanavarastoon.
SSA 1992 järkkyä; Jussila 1998 järkkyä^ järkyttää.
järkäle
Suurta lohkaretta merkitsevällä järfcä/e-sanalla ei ole vastineita sukukielissä. Sana on
selvästi johdos, mutta sanavartalosta on esitetty erilaisia käsityksiä. Eräiden mukaan
se olisi muodostettu penkkiä, jakkaraa tai rahia merkitsevästä murresanasta järky,
jota on arveltu lainaksi virosta tai inkeroisesta. Eräiden vanhojen sanakirjatieto-
jen mukaan järky on aiemmin merkinnyt myös pölkkyä, möhkälettä tai lohkaretta.
Toisten käsitysten mukaan järkäle on johdos samasta vartalosta, josta on muodos-
tettu myös adjektiivi —» järeä. Suomen kirjakielessä järkäle on ensi kertaa mainittu
Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786.
SKES 1955 järky; Hakulinen 1979 163; SSA 1992 järeä; Jussila 1998 järkäle.
järvi
Sanalla on etymologisia vastineita kaikissa lähisukukielissä, saamessa ja volgalaiskie-
lissä, esim. karjalan järvi, vatjan järvi, vepsän ja viron järv, liivin jära, pohjoissaamen
jävri, mordvan efke 'järvi, lampi' (ke on deminutiivisuffiksi) ja marin jer. Saamen
javn-sanassa on tapahtunut äänteenmuutos, jossa alkuperäisen rv-yhtymän jäsenet
ovat vaihtaneet paikkaa. Sanan alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *järvä. Sanalle
on esitetty balttilainen lainaetymologia, jonka mukaan sana olisi samaa juurta kuin
liettuan ja ura 'suo*. Suomen kirjakielessä järvi on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 järvi; Nuutinen Vir. 1989 497-501; SSA 1992 järvi; Jussila 1998 järvi; Liukkonen 1999
68.
jäsen
Sanalla on etymologisia vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä, esim. inkeroisen,
karjalan ja vatjan jäsen 'nivel', viron jäse 'jäsen, nivel, nikama', ersämordvan eine
'nivel, jäsen', udmurtin joz 'nivel', unkarin iz ja nenetsin rjeso 'nivel, jäsen'. Maini-
tuista vastineista tosin unkarin sana on kiistanalainen äänneseikkojen takia. Sana-
vartalon alkuperäiseksi asuksi on arveltu *jäse tai *jäsne. Komista esitetty vastine jöz
ei merkitse ruumiinosaa vaan väkeä, kansaa tai ihmisiä. Myös suomen jäsen-sanalla
on konkreettisen ruumiinosan merkityksen lisäksi ollut abstrakti merkitys 'yhteisön
jäsen' jo vanhimmassa kirjakielessä. Suomen kirjakielessä jäsen on molemmissa pää-
merkityksissä esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 jäsen; Rapola 1960 jäsen; Hakulinen 1969 48-49; UEW 1988 95; SSA 1992 jäsen;
Hahmo 1994 GA 37-39; Jussila 1998 jäsen.
303

Tukkilaista, metsätyömiestä, kulkuria, hampparia tms. merkitsevällä jäffcä-sanalla
ei ole vastineita sukukielissä, eikä sanalle ole myöskään esitetty lainaetymologiaa.
Sanavartaloa on arveltu omaperäiseksi, deskriptiiviseksi muodosteeksi. Suomen kir-
jakielessä jätkä on tullut käyttöön 1800-luvun loppupuolella, se mainitaan murteel-
lisena työmiehen nimityksenä ainakin jo Elias Lönnrotin sanakirjassa 1874.
SSA
jätti
Yliluonnollisen kookasta ihmistä tai muuta oliota merkitsevä jätti on lainaa ruotsin
sanasta jäte. Suomen kirjakielessä jätti samoin kuin siitä johdettu jättiläinen on ensi
kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786. Teoksessaan Mythologia
Fennica 1789 Ganander kertoo, että jättiläisiä nimitetään myös kalevanpojiksi ja että
he ovat olleet Pohjolan alkuperäisiä asukkaita ennen nykyisten kansojen tuloa.
Thomsen 1869 118; SKES 1955 jätti; SSA 1992 jätti; Jussila 1998 jätti, jättiläinen.
jättää
Verbillä on vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan jätteä, vepsän ja viron
jättay vatjan jättää ja liivin jettö. Jättää on kausatiivinen eli aiheuttamista ilmaiseva
johdos verbistä —» jäädä. Suomen kirjakielessä jättää on esiintynyt Agricolasta ja
samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1955 jättää; SSA 1992 jättää; Jussila 1998 jättää.
jäykkä
Kankeaa, jähmeää, kovaa yms. merkitsevällä jäyfc/cä-sanalla ei ole varsinaisia vas-
tineita sukukielissä. Karjalan jäykkä ja viron jäik ovat luultavasti lainaa suomesta.
Sanan alkuperästä ei ole olemassa mitään varsinaista selitystä, mutta ei ole aivan
mahdotonta, että se olisi johdos ikivanhasta omaperäisestä sanasta -» jää, jonka
vanhempi asu on ollut *järje. Saman vartalon johdokseksi voisi selittyä myös jäyhä,
jonka alkuperä myös on ollut toistaiseksi tuntematon. Suomen kirjakielessä jäykkä
on ensi kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on
tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla. Jäyhä on mainittu Kristfrid
Gananderin sanakirjassa 1786.
SSA 1992 jäyhä, jäykkä; Jussila 1998 jäyhä, jäykkä.
Kalvamista, nakertamista, kuluttamista, hivuttamista yms. merkitsevällä jäytää-ver-
billä ei ole varsinaisia vastineita sukukielissä. Karjalan jäyteä lienee lainaa suomesta.
Sanavartalon alkuperä on epäselvä. Sitä on verrattu balttilaisten kielten syömistä
304

merkitsevään verbiin, esim. latvian est, ja arveltu tämän perusteella vanhaksi balt-
tilaiseksi lainaksi, mutta tämä selitys on äännehistoriallisista syistä hyvin epävarma.
Toisaalta jäytää-verbiä on arveltu myös kaivamisen ääntä jäljitteleväksi kuvailu-
sanaksi. Suomen kirjakielessä jäytää on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin
sanakirjassa 1786.
Kalima 1936 201; Nieminen Vir. 1940 382; SSA 1992 jäytää; Jussila 1998 jäytää.
jää
Sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä, esim. inkeroisen, vatjan ja viron
jää, karjalanpa, vepsän jä, liivin jei, pohjoissaamen jiekrja, ersämordvan ej, marin y,
udmurtin jo, komin ji, mansin järjk, hantin jörjk ja unkarin jeg. Sanavartalon alkupe-
räiseksi suomalais-ugrilaiseksi asuksi on rekonstruoitu *järje. Suomen kirjakielessä
jää on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 jää; UEW 1988 93; SA 1992 jää; Jussila 1998 jää.
Sanalle on esitetty etymologisia vastineita kaikista lähisukukielistä, esim. karjalan
jeähäy vepsän jäda, vatjan jäävvä, viron jäädä ja liivin iedö. Vastineita on esitetty
myös ugrilaiskielistä, esim. mansin juw 'tulla' ja unkarin samaa merkitsevä jön,
mutta näiden kuuluminen samaan yhteyteen on merkityseron takia katsottava hyvin
epävarmaksi. Myös äännesuhteet ovat siinä määrin ongelmalliset, että alkuperäisen
asun täsmällinen rekonstruointi on mahdotonta. Uudemman selityksen mukaan
itämerensuomen jäädä onkin varhaiskanta-arjalainen laina, jolloin se olisi samaa
juurta kuin esim. muinaisintian jahä-ti 'jättää, hylkää'. Suomen kirjakielessä jäädä
on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1955 jäädä; UEW 1988 109; SSA 1992 jäädä; Jussila 1998 jäädä; Koivulehto 1999 PP
216-217.
jäähtyä
Viilenemistä tai kylmenemistä merkitsevällä jäähtyä- tai jäätyä-verbillä on vasti-
neita sekä lähi- että etäsukukielissä, esim. karjalan jähtyö ja marin uksas. Osa vasti-
neiksi esitetyistä sanoista on nomineja, esim. ersämordvan ekse 'viileä, kylmä' ja han-
tin jögli 'kylmä, viileä; pakkanen, kylmyys'. Sanavartalon alkuperäiseksi suomalais-
ugrilaiseksi asuksi on rekonstruoitu *jäks3, ja sanaa on vanhastaan taivutettu sekä
nominina että verbinä. Suomen kirjakielessä jähtyä on ensi kertaa mainittu vuoden
1642 Raamatussa.
SKES 1955 jäähtyä; UEW 1988 90-91; SSA 1992 jäähtyä; Jussila 1998 jäähtyä.
305

jääkäri
Tiettyjen jalkaväkiyksiköiden sotilaita tai Saksassa ensimmäisen maailmansodan
aikana sotilaskoulutuksen saaneita suomalaisia sotilaita tarkoittava jääkäri on alun
perin lainattu suomeen ruotsin sanasta jägare, joka on ensisijaisesti merkinnyt met-
sästäjää. Ruotsin sana on lainaa keskialasaksasta, jonka jeger samoin kuin nykysak-
san Jäger on johdos verbistä jagen 'metsästää, ajaa takaa'. Suomen kirjakielessä jää-
käri on ensi kertaa mainittu vesilintujen munien ryöstämistä ja hävittämistä koske-
vassa julistuksessa ja kiellossa vuonna 1762 osana yhdyssanaa jääkäripalvelija, jolla
on tarkoitettu riistanvalvojaa. Itsenäisenä sanana jääkäri on esiintynyt julistuksessa
vuonna 1788. Erikoiskoulutuksen saanutta sotilasta merkitsevä jääkeri on mainittu
Elias Lönnrotin sanakirjassa 1874.
Hellquist 1939 jägare; SSA 1992 jääkäri; Jussila 1998 jääkäri.
jäärä
Pässiä merkitsevällä jäärä-sanalla on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. viron
jäär ja mahdollisesti liivin jös tai jäs. Karjalan jeärä saattaa olla lainaa suomesta.
Sana on selitetty vanhaksi balttilaiseksi lainaksi, jota lainanantajataholla vastaavat
mm. liettuan e'ras ja latvian jers, jotka tosin merkitsevät karitsaa. Myös slaavilaista
alkuperää on ehdotettu, sillä merkitykseltään lähempänä olisi muinaiskirkkoslaavin
jarici 'pukki'. Suomen kirjakielessä jäärä on esiintynyt Agricolasta alkaen. Nyky-
suomessa jäärä on pässin nimityksenä jo vanhentunut sana, mutta se elää edelleen
mm. itsepintaista ja taipumatonta merkitsevässä yhdyssanassa jääräpäinen. Sana on
otettu käyttöön myös eräiden huomattavan pitkäsarvisten kovakuoriaisten nimityk-
senä. Murteissa jäärä voi tarkoittaa pässin lisäksi monenlaisia todellisia tai kuvitel-
tuja olentoja, mm. toukkaa, mäyrää tai lasten pelotteluun käytettyä yliluonnollista
olentoa. Myös ihmistä, varsinkin itsepäistä vanhaa miestä, on voitu sanoa jääräksi.
Ahlqvist 1866 Suomi 2:6 71; Kiparsky Vir. 1944 383-392; SKES 1955 jäärä; Plöger 1973 58-59;
SSA 1992 jäärä; Jussila 1998 jäärä.
jäätelö
Makeaa, jäädytettyä jälkiruokaa tai välipalaherkkua merkitsevä jäätelö on ikivanhaan
—» jää-sanaan perustuva oppitekoinen johdos, jonka varsinainen kantasana on verbi
jäädellä. Sanan on ottanut käyttöön ja mahdollisesti muodostanutkin Elias Lönnrot,
ja se on ensi kertaa mainittu Lönnrotin sanakirjassa 1874.
Hakulinen 1979 216; SSA
jäävi
Asemansa vuoksi esteellistä merkitsevä jäävi on lainaa ruotsin sanasta jäv. Esteelli-
seksi osoittamista merkitsevä verbi jäävätä on erillinen laina ruotsin verbistä jäva.
Suomen kirjakielessä jää vi on tullut käyttöön 1870-luvulla. Tätä ennen on käytetty
306

fc-alkuista asua käävi, joka on lainaa ruotsalaisesta rinnakkaismuodosta giäfXai gäf.
Jäävi on ensi kertaa mainittu jo Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786.
Karsten 1915 150; SKES 1955 jäävi; SSA 1992 jäävi; Jussila 1998 jäävi.
jörö
Vähäpuheista, yksivakaista, juroa tms. merkitsevällä jörö-sanalla ei ole vastineita
sukukielissä. Sana on onomatopoeettis-deskriptiivistä alkuperää. Samantapainen
kuvailusana on myös jörrikkä. Suomen kirjakielessä jörö on ensi kertaa mainittu
Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786.
jöö
Sanontatavassa pitää jöötä 'pitää järjestystä t. kuria* esiintyvä jöö on mitä ilmeisim-
min lainaa ruotsin sanasta gö> joka merkitsee sekä koiran haukuntaa että meteliä,
huutoa tai rähinää. Kurinpito tapahtuu usein rähinän voimalla. Sana kuuluu varsi-
naisesti arkiseen puhekieleen, mutta sitä on jonkin verran käytetty myös mm. kau-
nokirjallisuudessa 1900-luvun alkupuolelta lähtien.
Grönholm 1988 68; SSA 1992700.
307

K
kaakao
Kaakaopuun siemenistä saatavaa jauhetta ja tästä valmistettua juomaa merkitsevä
kaakao on lainattu suomeen ruotsin sanasta kakaoy mutta alkuaan tämä samoin kuin
muiden Euroopan kielten vastaava sana juontuu asteekin kielestä, jossa cacauatl tar-
koittaa kaakaota tai kaakaojuomaa. Sana on levinnyt espanjan kielen kautta espan-
jalaisten löytöretkeilijöiden välityksellä. Asteekkien alkuperäinen kaakao on ollut
paahdetuista, rikotuista kaakaon siemenistä ja jauhetusta maissista veteen keitet-
tyä tuhtia velliä, joka on maustettu tuliseksi chilipippurilla, mutta eurooppalaiseen
makuun kaakao on sovitettu maustamalla juoma chilin asemesta sokerilla ja vanil-
jalla. Suomen kirjakielessä kaakao on ensi kertaa mainittu ruotsista saatuna sitaatti-
lainana ylellisyystavaroiden maahantuonnin kieltävässä asetuksessa vuonna 1756.
Hellquist 1939 kakao; SS A 1992 kaakao; Rousi 1997 35 2-353; Jussila 1998 kaakao.
kaakeli
Savesta valmistettua, poltettua ja lasituksella päällystettyä laattaa merkitsevä kaakeli
on lainattu suomeen ruotsin sanasta kakeU mutta alkuaan sana juontuu saksan tai
hollannin välityksellä keskiajan latinan sanasta cacalus tai caccalus. Tämä on demi-
nutiivijohdos sanasta caccus savipata, savivati'. Vanhimmat kaakelit ovat olleet vadin
tapaisia, eivät suoria laattoja. Suomen kirjakielessä kaakeli on ensi kertaa mainittu
alkuosana yhdyssanaa kaakeliuuni asiakirjassa vuonna 1748.
Hellquist 1939 kaakeli; Bergman 1969 103-104; SSA 1992 kaakeli; Jussila 1998 kaakeliuuni.
1 kaakki 'huono hevonen'
Huonoa hevosta merkitsevällä fcaa/c/cf-sanalla ei ole varsinaisia vastineita sukukie-
lissä. Karjalan koakki lienee lainaa suomesta. Suomen kaakki on selitetty lainaksi
suomenruotsin murteissa esiintyvästä sanasta hästkäk tai hästkäk. Ruotsinruotsissa
käk merkitsee mm. hökkeliä, rötisköä, linnoitusta tai vankilaa, ja sana on todennä-
köisesti samaa juurta kuin häpeäpaalua merkitsevä —* kaakku Suomen kirjakielessä
huonoa hevosta merkitsevä kaakki on ensi kertaa mainittu Daniel Europaeuksen
sanakirjassa 1853.
308

Wessman 1925-1926 SO 1 307; SAOB 1935 käk; Karsten 1936 FmS 4 455; SKES 1955 kaakki;
SSA 1992 kaakku
2 kaakki 'häpeäpaalu'
Häpeäpaalua merkitsevä kaakki on lainaa muinaisruotsin sanasta kagh, jota nyky-
ruotsissa vastaa käk. Suomen kirjakielessä kaaki tai kaakki on esiintynyt Agricolasta
alkaen. Myös kaakinpuu on kuulunut Agricolan sanavarastoon.
Renvall 1823 143; H. J. Streng 1915 44; SKES 1955 kaaki; SSA 1992 kaaki; Jussila 1998 kaakinpuu,
kaakki.
kaakko
Etelän ja idän välissä olevaa ilmansuuntaa merkitsevän fcaafc/co-sanan vastine on
viron kagu. Myös suomen murteissa esiintyy lyhytvokaalinen kako tai kakko. Karja-
lan koakko lienee lainaa suomesta. Sana on etymologisesti yhdistetty linnunnimeen
—> kaakkuri, joka vanhastaan on voinut merkitä sekä kaakkuria että kuikkaa ja on
esiintynyt yleisesti myös asussa kaakko tai kaakkolintu. Ilmansuunnan nimityksenä
kaakko olisi merkinnyt muuttolintujen tulosuuntaa. Suomen kirjakielessä kaakko on
ensi kertaa mainittu Henrik Florinuksen sananlaskukokoelmassa vuonna 1702 sekä
ilmansuunnan että linnun nimityksenä.
SKES 1955 kaakko; Hakulinen Vir. 1975 365-369; SSA 1992 kaakko; Jussila 1998 kaakko1,
kaakko2.
kaakkuri
Nykysuomessa kuikansukuista vesilintua (Gavia stellata) merkitsevällä kaakkuri-
sanalla on likimääräisiä vastineita useissa lähisukukielissä, esim. vepsän kakats
'kuikka', viron kakar 'kuikka, silkkiuikku' ja liivin käkul', joka merkitsee jotakin tar-
kemmin määrittelemätöntä vesilintua. Sanat ovat johdoksia linnun ääntelyä jäljit-
televistä onomatopoeettisista vartaloista, ja ne voivat viitata moniin eri lintuihin.
1800-luvun alkupuolelle asti kaakkuri on esiintynyt yleisesti sekä kuikan että kaak-
kurin nimityksenä. Suomen kirjakielessä selvästi kuikkiin viittaava kaakkuri on ensi
kertaa mainittu kalanpyyntiä koskevassa asiakirjassa vuonna 1762, mutta kaakkuria
merkitsevä kaakkolintu on esiintynyt jo Henrik Florinuksen sananlaskukokoelmassa
1702. Sana kakari on tarkoittaa samassa teoksessa mitä ilmeisimmin kuovia. William
Nylanderin linnunnimiluettelossa 1849 kaakkurin varsinaiseksi nimeksi on esitetty
kaakkurikuikka, ja nykymuoto kaakkuri on ollut johdonmukaisesti käytössä A. J.
Malmbergin (Melan) Fauna Fennicasta 1872 alkaen.
Suolahti Vir. 1906 140; SKES 1955 kaakkuri; SSA 1992 kaakkuri; Jussila 1998 kaakkuri; Häkkinen
2003 Li, Li.
309

kaali
Brassica-suvun kasveihin viittaava kaali on lainaa muinaisruotsin sanasta kaaly jota
nykyruotsissa vastaa kai Sama sana on lainattu myös eräisiin lähisukukieliin. Ruot-
sin sana juontuu alkuaan anglosaksin välityksellä latinan sanasta caulis Varsi, kaalin-
varsi, kaali', joka puolestaan on peräisin kreikan sanasta kaulös Varsi'. Suomen kirja-
kielessä kaali on esiintynyt Agricolasta alkaen. Keräkaalin ja kukkakaalin lisäksi sana
on voinut merkitä myös muita vihanneksia tai vihannesruokaa, 1700-luvun loppu-
puolella myös juuresten naatteja. Kaalimato on mainittu vuoden 1642 Raamatussa,
kaalinkerä ja kaalinpää Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
Thomsen 1869 43; H. J. Streng 1915 44; SKES 1955 kaali; VKS 1985 kaali; SSA 1992 kaali; Jussila
1998 kaali, kaalimato, kaalinkerä, kaalinpää.
kaamea
Hirveää, kammottavaa yms. merkitsevällä /caamea-sanalla ei ole varmoja vastineita
sukukielissä. Karjalan koamie ja viron kaarne lienevät lainaa suomesta. Sanan alku-
perä on epäselvä. Murteissa sana esiintyy myös lyhytvokaalisena asussa kamea, ja sen
on arveltu olevan johdos samasta vartalosta, josta on muodostettu myös —> kamala.
Suomen kirjakielessä kaamea on ensi kertaa mainittu Simo Achreniuksen kirjoitta-
massa runossa vuonna 1758.
SSA 1992 kaamea; Jussila 1998 kaamea.
kaamos
Vuoden pimeintä aikaa, etenkin Pohjois-Suomessa keskitalven auringotonta aikaa
merkitsevä kaamos on lainaa saamen kielestä. Pohjoissaamen skäbma puolestaan on
lainaa norjan sanasta skamtid 'kaamosaika', jossa skam merkitsee sananmukaisesti
lyhyttä. Suomen kirjakielessä kaamosaika on tullut käyttöön 1900-luvun alkupuo-
lella.
T. I. Itkonen Vir. 1945 243; SSA 1992 kaamos.
kaanon
Tekotapaa määrääviä sääntöjä, pyhien kirjojen kokoelmaa tai moniäänistä, samaa
teemaa useassa äänessä lomittain toistavaa sävellystä merkitsevä kaanon juontuu
latinan kreikkalaisperäisestä sanasta canön sääntö, määräys*. Kaanon tarkoittaa käy-
tännössä tarkkojen sääntöjen mukaista toimintaa tai teosta. Suomen kirjakielessä
kaanon on luettelon merkityksessä esiintynyt Agricolasta alkaen.
Kluge - Seebold 1989 Kanon; Jussila 1998 kaanon.
310

kaaos
Maailmankaikkeuden järjestäytymätöntä alkutilaa tai pienempimuotoista sekasor-
toa merkitsevä kaaos juontuu alkuaan kreikan sanasta khäosy joka merkitsee mm.
tyhjää, mittaamattoman laajaa avaruutta. Suomeen sana lienee tullut ruotsin kautta
1800-luvun puolimaissa. Se mainitaan asussa kaos ainakin jo Ferdinand Ahlmanin
sanakirjassa vuonna 1865.
Hellquist 1939 kaos.
kaapata
Sieppaamista, tempaamista, anastamista, ryöstämistä yms. merkitsevä kaapata on
todennäköisesti lainaa ruotsin verbistä kapa. Äänneasultaan ja merkitykseltään
samantapaisia sanoja on myös sukukielissä, ja tämän perusteella on pidetty mah-
dollisena sitäkin, että kysymyksessä olisi äänteellisesti motivoitu omaperäinen sana.
Suomen kirjakielessä kaapata on ensi kertaa mainittu Maskun Hemmingin virsikir-
jassa vuonna 1605.
H. J. Streng 1915 45; SKES 1955 kaapata; SSA 1992 kaapata; Jussila 1998 kaapata.
kaapeli
Monesta johtimesta koottua sähköjohtoa, johdinta tai kuitukimppua tai monesta
köydestä kierrettyä paksua touvia merkitsevä kaapeli on lainaa ruotsin sanasta kabel,
joka saksan ja hollannin välityksellä juontuu alkuaan ranskan sanasta cäble 'ankku-
riköysi'. Suomen kirjakielessä kaapeli on ensi kertaa mainittu Albin Stjerncreutzin
laatimassa monikielisessä merisanakirjassa vuonna 1863.
Kluge - Seebold 1989 Kabel; SSA 1992 kaapeli.
kaapia
Verbillä on vastine useimmissa lähisukukielissä, esim. karjalan koapie, vepsän kabita,
viron kaapida ja liivin köpsö. Verbivartalo on selitetty vanhaksi germaaniseksi lai-
naksi, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *skaban- edustaa mm. muinaisruotsin skava
'kaapia, raapia'. Suomen kirjakielessä kaapia on nykyasussaan ensi kertaa mainittu
Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786. Rinnakkaisasu kaappia on kuitenkin esiin-
tynyt jo Jaakko Finnon virsikirjassa 1583.
SKES 1955 kaapia; SSA 1992 kaapia; LÄGLW 1996 kaapia; Jussila 1998 kaapia, kaappia.
kaappi
Tavaroiden säilyttämiseen tarkoitettua ovellista huonekalua merkitsevä kaappi on
lainaa muinaisruotsin sanasta skäpy jota nykyruotsissa vastaa skäp. Suomen kirja-
kielessä sana on ensi kertaa mainittu Ljungo Tuomaanpojan suomentamassa kau-
311

punginlaissa vuonna 1609 asussa skaappi. Nykyasu on Ericus Schroderuksen sana-
kirjassa 1637.
Renvall 1823 144; H. J. Streng 1915 45; SKES 1955 kaappi-, SSA 1992 kaappi; Jussila 1998 kaappi.
kaapu
Hartioilta riippuvaa väljää päällysvaatetta merkitsevä kaapu on lainaa muinaisruot-
sin sanasta käpa, jota nykyruotsissa vastaa käpa. Ruotsin sana juontuu keskiajan lati-
nasta, jossa capa merkitsee tavallisesti hupullista viittamaista päällystakkia, sellaista
jota mm. munkit ovat perinteisesti käyttäneet. Suomen kirjakielessä kaapu on esiin-
tynyt Uppsalan evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen.
Renvall 1823 144; H. J. Streng 1915 46; SKES 1935 kaapu; SSA 1992 kaapu; Jussila 1998 kaapu.
kaari
Sanalla on varma vastine kaikissa lähisukukielissä ja saamessa, esim. karjalan koari,
vepsän käf, vatjan kärre, viron kaar, liivin karja, luulajansaamen kuorjar. Vastineita
on esitetty myös etäisemmistä sukukielistä, mutta nämä ovat äännehistoriallisten
seikkojen ja merkityserojen takia epävarmoja. Esimerkiksi hantin %orjkar merkitsee
joen mutkaa ja selkupin kännar rysää. Sanan kantauralilaiseksi alkumuodoksi on
joka tapauksessa rekonstruoitu *katjere. Suomen kirjakielessä kaari on esiintynyt
Agricolasta alkaen jälkiosana yhdyssanaa taivaankaari, joka merkitsee tässä yhtey-
dessä sateenkaarta. Herra Martin maanlain suomennoksessa vuoden 1570 tienoilla
kaari tarkoittaa lain pääosastoa. Tämä merkitys on käännöslainaa ruotsista, jossa
balk tarkoittaa toisaalta palkkia, kurkihirttä, aitausta tai karsinaa, toisaalta lain pää-
osastoa. Kaarevan tuen merkityksessä kaari on ensi kertaa mainittu vuoden 1642
Raamatussa.
Hakulinen 1938 StF 3:3 51-52; SKES 1955 kaari; UEW 1988 126; SSA 1992 kaari; Jussila 1998
kaari.
kaarna
Korkkisolukkoa sisältävää paksua puun kuorta merkitsevän kaarna-sanan vastineita
ovat inkeroisen kaarna ja karjalan koarna. Viron kaarn on todennäköisesti lainaa
suomesta. Sana on selitetty lainaperäiseksi, ja mahdollisia lainalähteitä on esitetty
sekä balttilaiselta että germaaniselta taholta. Liettuassa kama merkitsee kuitenkin
vain niintä tai pajun kuorta, ei varsinaisesti kaarnaa. Germaaniselta puolelta laina-
lähteeksi on arveltu kantaskandinaavin sanaa skarna 'lanta, loka' tai tämän muinais-
ruotsalaista vastinetta skarn, jolloin kaarna-sanan olisi ajateltava alun perin merkin-
neen kuivunutta likakerrosta, jota kaarna ulkonäöltään muistuttaa. Suomen kirja-
kielessä kaarna on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa vuonna
1637.
312

Setälä 1904-1905 FUF 4 152; Karsten 1915 252; Toivonen Vir. 1928 183; SKES 1955 kaarna; SSA
1992 kaarna; LÄGLW 1996 kaarna; Jussila 1998 kaarna.
kaarne
Korppia merkitsevällä fcaarne-sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä
samojedia myöten. Näitä ovat esim. karjalan koarneh, viron kaaren, liivin kärnaz,
pohjoissaamen gäranas, ersämordvan kfents, marin kurnöz, udmurtin kyrnydz,
komin kyrnys)z nenetsin harna. Eräissä sukukielissä kuten esim. liivissä ja saamessa
sana voi korpin lisäksi merkitä myös varista. Sanan alkuperäiseksi kantauralilaiseksi
asuksi on rekonstruoitu *k3rn3y ja tämä on mahdollisesti alkuaan ollut raakkuvaa
ääntä kuvaava ja jäljittelevä sana. Suomen kirjakielessä kaarne on ensi kertaa mai-
nittu vuoden 1642 Raamatussa.
SKES 1955 kaarne; UEW 1988 228-229; SSA 1992 kaarne; Jussila 1998 kaarne.
kaarti
Henkivartiostoa tai sotaväen tiettyjä joukko-osastoja merkitsevä kaarti on lainaa
ruotsin sanasta gardey joka saksan kautta juontuu ranskan sanasta garde. Sana esiin-
tyy suunnilleen samanasuisena monissa indoeurooppalaisissa kielissä, ja se on alku-
aan johdos vartioimista merkitsevästä verbistä. Suomen kirjakielessä kaarti on ensi
kertaa mainittu asiakirjatekstissä vuonna 1700 ruotsin mukaisessa asussa garde.
Hellquist 1939 garde; SSA 1992 kaarti; Jussila 1998 kaarti.
kaaso
Morsiamen apulaista ja pukijaa merkitsevällä fcaaso-sanalla on vastineita eräissä lähi-
sukukielissä, esim. inkeroisen kansanrunoissa esiintyvä kaasikke, vatjan kaazikkö, ja
viron murteellinen kaasik. Sukukielten sanat ovat keskenään yhteen kuuluvia joh-
doksia samasta vartalosta, jota myös suomen kaasoy kaase, kaasi jne. edustaa, mutta
sanavartalon alkuperästä ei ole tarkempaa tietoa. Yksi mahdollisuus on, että se olisi
johdos —» fca«ssa-sanan murteellisesta muodosta kaa(s), jolla on tarkkoja vastineita
myös useissa lähisukukielissä. Suomen kirjakielessä kaaso on ensi kertaa mainittu
tulkkisanakirjassa Variarum rerum vocabula vuonna 1644 asussa kaasai.
SKES 1955 kaaso; SSA 1992 kaaso; Jussila 1998 kaaso.
kaasu
Vailla määrämuotoa ja määrätilavuutta olevaa ainetta merkitsevä kaasu on alkuaan
murresana, jonka alkuperäisiä merkityksiä ovat 'huuru, sumu, höyry, auer, häkä,
käry' yms. Suomen kirjakielessä kaasu on sumun merkityksessä ensi kertaa mainittu
Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745. Nykymerkityksessään sanan on ottanut käyt-
töön Samuel Roos vuonna 1845, ja sanan valinnassa on auttanut se, että kaasu on
sattumalta muistuttanut indoeurooppalaisten kielen valokaasua yms. merkinnyttä
313

sanaa gas, jolle Roos tarvitsi käännösvastineen laatiessaan suomenkielistä mukael-
maa Otto Ulen luonnontieteellisestä tietokirjasta. Gas puolestaan on 1700-luvulla
sepitetty oppitekoinen uudissana, jonka perustana on ollut kreikan sana khäos (—*
kaaos).
Hakulinen 1938 ÖEST 30 166-172: SKES 1955 kaasu; SSA 1992 kaasu; Jussila 1998 kaasu.
kaataa
Verbillä on vastineita muutamissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen kaataa, karjalan
koatoa ja lyydin koata. Viron murteellinen kaadama saattaa olla lainaa suomesta.
Sanavartalon alkuperästä ei ole tietoa. Suomen kirjakielessä kaataa on esiintynyt
Agricolasta alkaen.
SKES 1955 kaataa; SSA 1992 kaataa; Jussila 1998 kaataa.
kaava
Mallia, luonnosta, murteissa myös mm. varjoa tai hahmoa merkitsevän fcaava-sanan
vastineita ovat karjalan koava ja viron kava. Sanavartalo on selitetty vanhaksi ger-
maaniseksi lainaksi, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *skawwa- edustavat mm. sak-
san schauen 'katsella' ja englannin show 'näyttää, näkyä' ym. Suomen kirjakielessä
kaava on ensi kertaa mainittu asiakirjassa vuonna 1689 merkityksessä 'ruumis'.
Nykymerkitys on esiintynyt Matias Salamniuksen saarnassa vuonna 1690.
SKES 1955 kaava; SSA 1992 kaava; LÄGLW 1996 kaava; Jussila 1998 kaava.
kadehtia
Verbillä kadehtia on tarkka vastine muutamissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen
katehtia ja karjalan kajehtia. Viron samaa merkitsevä kadetseda on samasta varta-
losta eri johtimella muodostettu. Sanavartalo kade- on selitetty vanhaksi germaa-
niseksi lainaksi. Kantagermaaniseksi alkumuodoksi on rekonstruoitu *skap-, jota
edustaa mm. ruotsin skada vahinko'. Suomen kirjakielessä kadehtia on esiintynyt
Agricolasta alkaen.
SKES 1955 kade; SSA 1992 kade; LÄGLW 1996 kade; Jussila 1998 kadehtia.
kadota
Verbillä on tarkkoja vastineita kautta itämerensuomen, esim. karjalan kavota, vep-
sän kadoda, viron kaduda ja liivin kdddö. Äännehistoriallisesti moitteettomia vasti-
neita on myös etäsukukielissä samojedia myöten, esim. saamen guoddit, ersämord-
van kadomSy marin kodasy komin kolnyy udmurtin kylyny, mansin hul% hantin häj-,
unkarin hagy ja nenetsin häjo-. Vastineiden välillä on pieniä merkityseroja, sillä
saamen, mordvan ja ugrilaiskielten vastineet merkitsevät 'jättää'. Tämä ei ole rin-
nastuksen este, sillä esim. komin verbi merkitsee sekä 'jättää' että 'jäädä'. Suurempi
314

ero on itämerensuomen ja etäsukukielten välillä, mutta tästä huolimatta rinnastus
useimmiten hyväksytään. Kadota-verbin alkuperä on kuitenkin kiistanalainen, sillä
itämerensuomen verbiä on arveltu myös germaaniseksi lainaksi. Alkumuodoksi on
rekonstruoitu kantagermaaninen *skat-, jota edustaa mm. norjan murteellinen skata
'kaventua, suipistua, vähetä'. Joka tapauksessa enemmän kannatusta on rinnastuk-
sella etäsukukielten sanoihin, ja tämän perusteella voidaan sanavartalon kantaura-
lilaiseksi asuksi rekonstruoida *ka8'a-. Suomen kirjakielessä kadota on esiintynyt
Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1955 kadota; Koivulehto 1976 Suomi 120:4 41-45; UEW 1988 115-116; SSA 1992 kadota;
LÄGLW 1996 kadota; Jussila 1998 kadota.
kahakka
Tappelua, yhteenottoa tms. merkitsevä kahakka on alkuaan murresana, joka on
johdettu samasta ääntä jäljittelevästä vartalosta kuin verbi —» kahista. Murteissa
kahakka merkitsee mm. hälinää ja touhua, nykymerkityksessään se on tullut kirja-
kieliseen käyttöön uudissanana 1800-luvun puolimaissa. Se mainitaan ainakin jo G.
E. Eurenin sanakirjassa 1860.
SKES 1955 kahista; Rapola 1960 kahakka; SSA 1992 kahista.
kahdeksan
Lukusanalla kahdeksan on samaa merkitseviä ja muoto-opilliselta rakenteeltaan
identtisiä vastineita itämerensuomessa, saamessa ja volgalaiskielissä, esim. karjalan,
lyydin ja viron kaheksa, vepsän kahtsay vatjan kahösaa, liivin kö'döks, pohjoissaamen
gävcci, mordvan kavkso ja marin kandas(e). Sana on muodostettu ikivanhasta nume-
raalista —» kaksit mutta kysymys jälkiosan rakenteesta ja taustasta on kiistanalainen.
Useiden selitysten mukaan -deksan saattaisi olla ikivanha laina indoeurooppalai-
sesta lukusanasta *dek'm 'kymmenen', jota edustaa esim. latinan decem. Tätä seli-
tystä on pidetty äännehistoriallisista syistä arveluttavana. Selitystä on kuitenkin
äskettäin perusteltu uudelleen. Selityksen toisena heikkoutena on mainittu se, että
minkään suomensukuisen kielen ei ole voitu osoittaa lainanneen samaa element-
tiä kymmentä merkitsevänä peruslukusanana. Indoeurooppalaisten kielten luku-
sana 'kahdeksan' on rakenteeltaan aivan toisenlainen, joten elementin lainautumista
tässä nimenomaisessa yhteydessä ei voi perustella myöskään vieraan kielen mallin
noudattelulla. Sitä paitsi suomen kahdeksan-san&ssa. voidaan fcafcsf-sanan vartaloon
kuuluvaksi osuudeksi tulkita kahd- tai kohde- (= fcafcsz-sanan vartalo), joten "selit-
tämätöntä" osaa on ainoastaan -eksan tai -ksan, ei -deksan. Monissa suomensukui-
sissa kielissä kahdeksan-sznan vastineiden rakenne on siinä määrin muuttunut, ettei
alkuperäisen äänneasun selvittäminen ole niiden avulla mahdollista. Vaihtoehtoi-
sen selityksen mukaan kahdeksan on muodostettu kokonaan omaperäisistä ainek-
sista. Jälkiosa -eksan on tulkittu ikivanhan kieltoverbin (e-) taivutusmuodoksi, joten
315

kahdeksan-sandin alkuperäinen merkitys olisi 'kahta ei ole olemassa, kaksi puuttuu
(kymmenestä)'.
Lukusana —» yhdeksän voidaan selittää vastaavalla tavalla muodostetuksi yksi-
sanasta. Olipa lukusanan jälkiosan etymologia kumpi tahansa, lukusanan muodos-
tustapa perustuu joka tapauksessa kymmenen käsitteeseen ja todistaa kymmenjär-
jestelmän käytöstä. Suomen kirjakielessä kahdeksan on esiintynyt Uppsalan evanke-
liumikirjasta ja Agricolasta alkaen.
SKES 1955 kahdeksan, yhdeksän; Itkonen 1973 FUF 40, 336-337; UEW 1988 643-644; SSA 1992
kahdeksan; Jussila 1998 kahdeksan; Koivulehto 1999 PP 220, 224-225; Parpola 1999 PP 198-199.
kahista
Verbillä on vastineita useimmissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen, karjalan ja vat-
jan kahissa ja viron kahiseda. Verbi on johdos hankaavaa tai suhisevaa ääntä jäljitte-
levästä onomatopoeettisesta vartalosta. Suomen kirjakielessä kahista on ensi kertaa
mainittu vuoden 1642 Raamatussa.
SKES 1955 kahista; SSA kahista; Jussila 1998 kahista.
kahlata
Verbillä ei ole aivan tarkkoja vastineita sukukielissä, mutta likimääräisiä vastineita
on sekä lähi- että etäsukukielten puolella. Näitä ovat esim. karjalan koaloa, lyydin
kualaday saamen gällit, ersämordvan kelems, marin kelasy udmurtin kolyny, komin
kelny, mansin kääl~> hantin kil- ja unkarin kel 'nousta'. Etäsukukielten vastineet ovat
alun perin etuvokaalisia, ja niiden perusteella sanavartalon alkuperäiseksi asuksi on
rekonstruoitava *kälä-. Suomen sanaa ei voi suoraan johtaa tästä muodosta, mutta se
saattaisi olla vanhaa lainaa saamesta. Tätä kautta olisi ymmärrettävissä vastineiden
puuttuminen eteläisistä lähisukukielistä. Toisaalta suomen sanaa on arveltu myös
omaperäiseksi, äänteellisesti motivoiduksi sanaksi. Viron kahlata on joka tapauk-
sessa myöhäinen laina suomesta. Suomen kirjakielessä kahlata on ensi kertaa mai-
nittu Ljungo Tuomaanpojan suomentamassa maanlaissa vuonna 1601.
SKES 1955 kahlata; EEW 1982-1983 650; UEW 1988 133-134; SSA 1992 kahlata; Jussila 1998
kahlata.
kahle
Sanalla on vastineita muutamissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen kahle, karjalan
kahleh ja viron murteellinen kahle 'nuotan köyden kiinnityspää'. Sanan rakenne viit-
taa johdosperäisyyteen, mutta sopivaa ja yleisesti hyväksyttyä kantavartaloa ei ole
voitu osoittaa. Germaanisia lainaetymologioita on ehdotettu, samoin etymologista
yhteyttä kahlata-verbiin. Sanan alkuperä on kuitenkin toistaiseksi katsottava selvit-
tämättömäksi. Suomen kirjakielessä kahle on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 kahle; EEW 1982-1983 650; SSA 1992 kahle; LÄGLW 1996 kahle; Jussila 1998 kahle.
316

kahva
Kädensijaa merkitsevällä kahva-sanalla on vastineita muutamissa lähisukukielissä,
esim. karjalan kahva ja viron kahv. Lyydin kahv merkitsee reessä hirsiä ajettaessa
käytettävää poikkipuuta, ei kädensijaa, joten se saattaa olla eri alkuperää. Myös suo-
men kahva-sanan etäisempi alkuperä on tuntematon. Suomen kirjakielessä kahva on
ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637.
SKES 1955 kahva; SSA 1992 kahva; Jussila 1998 kahva.
kahveli
Haarukka merkitsevä arkissävyinen kahveli on lainaa ruotsin sanasta gaffel. Tämä
on alun perin tarkoittanut oksanhaarukasta valmistettua hankoa, myöhemmin myös
ruoan ottamiseen ja lopulta syömiseen käytettävää välinettä. Suomessa ensimmäiset
haarukat nähtiin Juhana-herttuan hovissa Turussa 1500-luvulla, mutta kahveli-sana.
on suomen kirjakielessä ensi kertaa mainittu vasta Ericus Schroderuksen tulkkisa-
nakirjassa vuonna 1637 asussa gaffeli. Kahvelien käyttöön viitataan myös Erasmus
Rotterdamilaisen Kullaisen kirjan suomennoksessa vuonna 1670.
H. J. Streng 1915 46; SKES 1955 kahveli; SSA 1992 kahveli; Jussila 1998 kahveli.
kahvi
Suomen kahvi on lainattu ruotsin sanasta kaffe, mutta alkuaan sana juontuu arabi-
asta, jossa qahwa on merkinnyt ensin viiniä. Kun profeetta Muhammed kielsi viinin
juomisen, siirtyi suositun nautintoaineen nimitys korvaavalle juomalle, joksi otettiin
kahvi. Arabiasta sana on turkkilaiskielten välityksellä levinnyt Euroopan kieliin. Suo-
men kirjakielessä kahvi on ensi kertaa mainittu alkuosana yhdyssanaa kahvihuone
juopumista vastaan suunnatussa asetuksessa vuonna 1733. Itsenäisenä sanana kahvi
on mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa vuonna 1786.
SKES 1955 kahvi; Kluge - Mitzka 1960 Kaffee; SSA 1992 kahvi; Jussila 1998 kahvi, kahvihuone.
kai
Arvelua ilmaiseva adverbi kai, puhekielessä myös kait, on epäsäännöllisesti lyhen-
tynyt muoto —» kaikki-sanan johdoksesta kaiketi, jota myös käytetään edelleen suu-
rin piirtein samassa merkityksessä. Suomen kirjakielessä kai on ensi kertaa mainittu
Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786. Sen sijaan kaiketi on esiintynyt kirjakielessä
Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen.
SKES 1955 kaikki; SSA 1992 kaikki; Jussila 1998 kai, kaiketi.
kaide
Suojatankoa, käsipuuta tai tiettyä kangaspuiden osaa merkitsevällä kaide-sanaYLa
ei ole varmoja vastineita sukukielissä. Mahdollinen vastine on liivin kidaz 'pirta',
317

jota toisaalta on arveltu erilliseksi balttilaiseksi lainaksi. Inkeroisen kaitepuu ja viron
murteellinen kaided on selitetty lainoiksi suomesta. Suomen kaide on lainaa germaa-
niselta taholta, joko kantagermaanista tai jostakin skandinaavisesta kielimuodosta.
Myöhempänä lainalähteenä voisi olla esim. gotlannin murteen skaid 'pirta'. Sana on
samaa juurta kuin ruotsin pirtaa tai lusikkaa merkitsevä sked. Sana on mitä ilmeisim-
min ollut alkuaan nimenomaan kudontatermi, suojatangon ja käsipuun merkitykset
ovat myöhäisempää kehitystä. Suomen kirjakielessä kaide on ensi kertaa mainittu
Henrik Florinuksen sananlaskukokoelmassa vuonna 1702. Suojatangon merkityk-
sen sana on saanut vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla osana yhdyssanaa kaidepuu.
Thomsen 1869 118, 219; SKES 1955 kaide; SSA 1992 kaide; LÄGLW 1996 kaide; Jussila 1998
kaide.
kaihdin
Suojaavaa, varjostavaa verhoa merkitsevä kaihdin on johdos verbistä —> kaihtaa, joka
puolestaan on —» fca*7n'-sanan johdos. Suomen kirjakielessä kaihdin on tullut käyt-
töön 1800-luvun puolimaissa. Sana mainitaan varjostimen merkityksessä ainakin jo
Daniel Europaeuksen sanakirjassa 1853.
SKES 1955 kaihi; SSA 1992 kaihi.
kaihi
Silmän samentumaa, peittävää kalvoa, murteissa myös verhoa, peitettä, suojaa, var-
joa tms. merkitsevän fca*7n-sanan vastineita ovat inkeroisen kaihe, karjalan kaihe
tai kaihte, lyydin kaehte ja mahdollisesti myös viron kae. Sanavartalon alkuperä on
epäselvä. Sitä on yritetty todistaa ikivanhaksi omaperäiseksi elementiksi esittämällä
etäsukukielistä kelmua tai kuorta merkitseviä vastineita, mutta näitä rinnastuksia
ei nykyään yleensä hyväksytä. Eräiden selitysten mukaan kaihi-sanan kantavartalo
olisi germaaninen laina, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *xa^Xa'z edustaa mm. goo-
tin haihs 'yksisilmäinen'. Samaan indoeurooppalaiseen sanaperheeseen kuuluu mm.
latinan caecus sokea, hämärä, pimeä'. Merkitysero on niin suuri, ettei selitystä voi
ilman muuta hyväksyä, vaikka toisaalta lainautumisen mahdollisuutta ei kokonaan
voi sulkea poiskaan. Melkoisesti kannatusta on selityksellä, jonka mukaan itämeren-
suomen kaihi kuuluu yhteen ikävää, kaipausta, halua, puutetta, kateutta yms. mer-
kitsevän —» kaiho-sanein kanssa. Nykykielessä merkitysero näyttää epäilyttävän suu-
relta, mutta sillaksi sopivia muotoja ja merkityksiä löytyy sekä murteista että lähi-
sukukielistä. Tosin myös kaiho-sanein perimmäinen alkuperä on epäselvä. Suomen
kirjakielessä kaihi on ensi kertaa mainittu vuoden 1642 Raamatussa.
Nirvi 1955 Suomi 107:1 66-79; SKES 1955 kaihi; SSA 1992 kaihi; LÄGLW 1996 kaihi; Jussila
1998 kaihi.
318

kaiho
Ikävää, kaipausta, surua, halua, tarvetta, huolta yms. merkitsevällä /caz/zo-sanalla on
vastineita useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen ja karjalan kaiho > viron kahju
Vahinko, tappio, sääli' ja liivin kai Vahinko, menetys'. Kaiho on selitetty johdokseksi
murresanasta kaiha, joka merkitsee mm. varjoisaa, pimeää, synkkää, pahansuopaa,
tyytymätöntä tai sitten substantiivina syrjäistä paikkaa, pimentoa, tyytymättömyyttä
tai kaunaa. Saman kaiha-sanan johdoksia on myös —» kaihi. Sanavartalolle on esi-
tetty germaanista alkuperää. Suomen kirjakielessä kaiho on tullut käyttöön vasta
1800-luvulla. Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786 mainitaan johdos kaihokas,
jolla tarkoitetaan laihaa tai hintelää.
SKES 1955 kaiha; SSA 1992 kaihu kaiho; Jussila 1998 kaihokas.
kaihtaa
Karttamista, välttämistä, peittämistä tai varjostamista merkitsevällä fcaf/ztaa-verbillä
ei ole vastineita sukukielissä. Se on johdos sanasta —» kaihi. Suomen kirjakielessä
kaihtaa on esiintynyt Agricolasta alkaen. Agricolalla on myös nykykielessä tunte-
maton kaihtua, joka tarkoittaa silmien pimenemistä tai sokaistumista. Murresanana
kaihtua merkitsee 'haalistua, kalveta, heiketä'.
SKES 1955 kaiha; SSA 1992 kaihi; SMS 1997 kaihtua; Jussila 1998 kaihtaa.
kaikki
Sanalla on vastine kaikissa muissa lähisukukielissä paitsi liivissä, esim. karjalan
kaikki, vepsän kaiky vatjan köittsi ja viron köik. Etäsukukielistä vastineita ei ole voitu
osoittaa. Sana selitetään yleensä balttilaisperäiseksi lainaksi, joskin äänne- ja merki-
tyssuhteiden takia lainaselitys on jossakin määrin epävarma. Esimerkiksi liettuassa
vastaava sana on kiek 'kuinka paljon' ja latviassa cik tai ciek 'paljonko'. Suomen kirja-
kielessä kaikki on esiintynyt Agricolasta ja kaikista samanaikaisista käsikirjoituksista
alkaen.
Thomsen 1890,186-187; Kalima 1936 105; SKES 1955 kaikki; Hakulinen 1979 323; SSA 1992
kaikki; Jussila 1998 kaikki.
kaikottaa
Verbillä ei ole vastineita sukukielissä. Se on mitä ilmeisimmin johdos huutoa jäljit-
televästä sanavartalosta, samasta, josta on muodostettu myös —» kaikua. Verbi on
syntynyt kuvaamaan tilannetta, jossa jokin, esim. karjaa uhkaava petoeläin, on ajettu
pois huutaa kaikottamalla. Samasta vartalosta muodostettu rinnakkaisjohdos on kai-
kota. Suomen kirjakielessä kaikottaa ja kaikota on ensi kertaa mainittu Daniel Jus-
leniuksen sanakirjassa 1745.
Renvall 1823 149; SSA 1992 kaikota; Jussila 1998 kaikotay kaikottaa.
319

kaikua
Sanalla on varmoja vastineita muutamissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen kaikua,
karjalan kaikuo ja viron kaikuda. Vastineeksi on arveltu myös mordvan verbiä kaj-
gems soida, kaikua'. Sanojen perusosana on kauas kantavaa ääntä kuvaava ja jäljitte-
levä vartalo, jollainen on voinut syntyä myös eri kielissä erikseen. Suomen kirjakie-
lessä kaikua on ensi kertaa mainittu Ericus Swahnin saarnassa vuonna 1706 asussa
kaikkua. Nykyasu on Abraham Achreniuksen laatimassa onnittelurunossa vuonna
1728.
SKES 1955 kaikua; UEW 1988 643; SSA 1992 kaikua; Jussila 1998 kaikua.
kaima
Samannimistä henkilöä merkitsevällä fca/ma-sanalla on vastineita useimmissa lähi-
sukukielissä, esim. inkeroisen, karjalan ja vatjan kaima sekä viron kaitn. Liivin kaima
merkitsee naapuria. Samaa juurta on myös saamen guoibmi 'kumppani, toveri, puo-
liso'. Sana on vanha balttilainen laina, jota liettuassa vastaa käimas 'kylä' ja latviassa
ciems 'talonväki, kylä'. Suomen kirjakielessä kaima on ensi kertaa mainittu Matias
Salamniuksen saarnassa vuonna 1690.
Ahlqvist 1871 224; Thomsen 1890 177; SKES 1955 kaima; SSA 1992 kaima; Jussila 1998 kaima.
kaimaani
Keski- ja eteläamerikkalaisiin krokotiileihin viittaava kaimaani on todennäköisesti
lainattu suomeen ruotsin sanasta kajman, mutta alkuaan sana juontuu jostakin Kari-
bian alueella puhuttavasti alkuperäiskielestä, mahdollisesti tainon sanasta kaiman.
Samasta lähteestä on saatu englannin cayman sekä espanjan ja portugalin caiman.
Suomen kirjakielessä kaimaani on tullut käyttöön 1800-luvun loppupuolella. Sana
on mainittu ainakin jo Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865 sekä C. F. Lutkenin
eläintieteen oppikirjan suomennoksessa vuonna 1866.
SAOB 1935 kajman.
kainalo
Sanalla on varmoja vastineita lähisukukielissä ja saamessa, esim. karjalan ja vatjan
kainalo, vepsän kaimol, viron kaenal, liivin käinal ja kildininsaamen kajrjel. Vas-
tineita on esitetty myös etäisemmistä sukukielistä, esim. udmurtin kunul, mansin
kalnä ja unkarin hön, mutta nämä ovat äänneseikkojen ja erilaisten muoto-opillisten
tulkintamahdollisuuksien takia epävarmoja. Sanaa on arveltu ikivanhaksi yhdyssa-
naksi, jossa alkuosana olisi olkapäätä tai kainaloa merkitsevä *kom tai *kana ja jäl-
kiosana tilasuhdetta ja tässä tapauksessa nimenomaan alapuolella olemista ilmaiseva
*ala. Alkuperäinen rakenne ja äännesuhteet ovat kuitenkin epäselvät ja kiistanalai-
set. Joka tapauksessa kainalo on perinteisesti laskettu vanhaan omaperäiseen sana-
320

kerrostumaan kuuluvaksi. Suomen kirjakielessä kainalo on esiintynyt Agricolasta
alkaen.
SKES 1955 kainalo; UEW 1988 178; SSA 1992 kainalo; Jussila 1998 kainalo.
kaino
Ujoa, arkaa, vaatimatonta yms. merkitsevän fcamo-sanan vastineita ovat inkeroisen
kainu ja karjalan kaino. Virosta vastineeksi esitetty kaine 'raitis, tyyni, siivo, hiljai-
nen' yms. on äänneasultaan ja merkitykseltään sen verran erilainen, ettei sen kuulu-
minen samaan yhteyteen ole itsestään selvää. Myös fcamo-sanan alkuperä on aivan
epäselvä. Sitä on verrattu mm. alavaa maata merkitsevään fcamw-sanaan ja sille on
esitetty germaanisia lainaetymologioita, mutta mikään selitys ei toistaiseksi ole saa-
vuttanut yleistä hyväksymistä. Suomen kirjakielessä kaino on esiintynyt Agricolasta
alkaen.
SKES 1955 kaino; SSA 1992 kaino; LÄGLW 1996 kaino; Jussila 1998 kaino.
kaipaus
Ikävää ja ikävöintiä merkitsevällä /ca/paws-sanalla on likimääräisiä vastineita eräissä
lähisukukielissä, esim. vatjan kaipatuz ja viron kaebus. Sanat ovat johdoksia verbistä
—» kaivata. Suomen kirjakielessä kaipaus on ikävöinnin merkityksessä ensi kertaa
mainittu Ericus Walleniuksen kirjoittamassa ruumissaarnassa vuonna 1706. Kan-
netta tai syytettä merkitsevä kaipaus on esiintynyt kirjakielessä Agricolasta alkaen.
SKES 1955 kaivata; SSA 1992 kaipaus; Jussila 1998 kaipaus.
kaira
Eräänlaista isoa poraa, murteissa myös kangaskaistaa tai kiilamaista kuviota merkit-
sevä kaira on lainaa germaaniselta taholta, joko kantaskandinaavin sanavartalosta
*gaiRa-> jonka muinaisnorjalainen vastine on geirr 'keihäs; kolmikulmainen kaista',
tai sitten saman sanan jostakin myöhemmästä edustajasta. Esimerkiksi lainautu-
mista gotlannin murteesta on pidetty mahdollisena. Kangaskaistaletta merkitsevä
kaira esiintyy myös karjalassa, mutta karjalan kairi 'iso pora' on luultavasti lainattu
suomesta. Suomessa fca/ra-sana on osana myös yhdyssanassa —> napakaira, joka on
erillinen skandinaavinen laina. Suomen kirjakielessä kaira on ensi kertaa mainittu
kangaskaistaleen merkityksessä niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Port-
han on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla. Napakaira on esiinty-
nyt kirjakielessä Agricolasta alkaen.
Thomsen 1869 119; SKES 1955 kaira; SSA 1992 kaira1, kaira2; LÄGLW 1996 kaira; Jussila 1998
kaira.
321

kaisla
Sanalla on vastine useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen klaisa, karjalan kaisla,
vatjan glaisa ja viron kaisel. Sana on vanha germaaninen laina, jolle rekonstruoitua
alkumuotoa *gaisilan- edustaa mm. ruotsin gissel Vitsa\ Germaanisen sanan äänne-
asu on ollut suomensukuisten kielten kannalta outo, joten lainavastineissa on jonkin
verran epäsäännöllisiä äänteenmuutoksia. Suomen kirjakielessä kaisla on esiintynyt
Agricolasta alkaen asussa kaisila. Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637 sana on
mainittu muodossa kahila. Maskun Hemmingin hurskaiden laulujen kokoelmassa
1616 on yhdyssana kaislakori, jonka alkuosana kaisla on nykyasussaan.
Thomsen 1869 119; SKES 1955 kaisla; SSA 1992 kaisla; LÄGLW 1996 kaisla; Jussila 1998 kahila,
kaisla.
kaista
Pitkää, kapeaa kappaletta merkitsevällä fcaista-sanalla ei ole vastineita sukukielissä.
Sana on vanha germaaninen laina, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *gaistö- tai
*gaistä- edustaa mm. suomenruotsin murteissa esiintyvä gist tai gista. Sana tarkoit-
taa haarapäisiä, maahan pystytettyjä verkonkuivatusriukuja. Suomen kirjakielessä
kaista on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745 ja siitä johdettu
kaistale Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786.
Liden 1911-1912 FUF 11 133; Karsten 1936 FmS 4 459; SKES 1955 kaista; SSA 1992 kaista;
LÄGLW 1996 kaista; Jussila 1998 kaista, kaistale.
kaita
Kapeaa tai ahdasta merkitsevällä fcflfta-sanalla on vastineita useissa lähisukukielissä,
esim. inkeroisen, karjalan ja vatjan kaita ja vepsän kaid. Sana on vanha germaaninen
laina, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *gaidä edustaa mm. anglosaksin gäd. Tämä
tarkoittaa mm. keihään tai nuolen kärkeä tai vetohärän ohjaamisessa tarvittavaa
teräväpäistä keppiä eli tutkainta. Suomen kirjakielessä kaita on esiintynyt Agrico-
lasta alkaen. Agricola on käyttänyt sanaa myös vaatimatonta tai mitätöntä merkit-
semässä.
Liden 1911-1912 FUF 11 130-133; SKES 1955 kaita1; SSA 1992 kaita1; LÄGLAV 1996 kaita1;
Jussila 1998 kaita1.
kaitsea
Paimentamista merkitsevällä kaita- tai kaitsea-verbiHä. on vastineita kautta itämeren-
suomen, esim. karjalan ja vepsän kaita, vatjan kaittsaa, viron kaitsta ja liivin kaitsö.
Sanavartalon alkuperä on epäselvä. Sitä on arveltu vanhaksi germaaniseksi lainaksi,
mutta tämä selitys ei ole saanut yleistä kannatusta. Sen sijaan on pidetty mahdol-
lisena, että sana olisi johdos samasta ikivanhasta vartalosta, josta on muodostettu
myös verbi —> kajota. Suomen kirjakielessä sekä kaitsea että kaita ovat esiintyneet
322

Agricolasta alkaen. Kysymyksessä on yksi ja sama verbi, josta on käytössä kaksi var-
taloltaan erilaista perusmuotoa.
SKES 1955 kaita3; EEW 1982-1983 658; SSA 1992 kaita3; LÄGLW 1996 kaita2; Jussila 1998 kaita,
kaitsea.
kaivaa
Verbillä on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä, esim. inkeroisen ja vatjan kaivaa,
karjalan kaivoa, vepsän kaida, viron kaevata, liivin kouvö, saamen goaivut, mordvan
kajams, marin koas, udmurtin kujalny 'heittää (pois)\ komin kojny Viskata, kaataa,
ravistella' ja mahdollisesti myös unkarin häjt 'heittää, viskata'. Verbi kuuluu ikivan-
haan omaperäiseen sanakerrostumaan, ja sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu
*kajwa-. Suomen kirjakielessä kaivaa on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 kaivaa; UEW 1988 117,170-171; SSA 1992 kaivaa; Jussila 1998 kaivaa.
kaivata
Ikävöimistä, tarvitsemista, vaatimista, valittamista yms. merkitsevällä kaivata-vev-
billä on vastineita useimmissa itämerensuomalaisissa kielissä, esim. inkeroisen, kar-
jalan ja vatjan kaivata, viron kaebada ja liivin kaibö. Sanavartaloa on arveltu vanhaksi
germaaniseksi lainaksi, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *kaujan- edustaa mm. ang-
losaksin cl(e)gan 'kutsua, huutaa (avuksi), nimittää'. Selitys on kuitenkin epävarma
mm. merkityseron takia. Myös balttilaista alkuperää on ehdotettu. Suomen kirja-
kielessä kaivata on esiintynyt Agricolasta alkaen kanteen nostamisen merkityksessä.
Ikävöimistä merkitsevänä kaivata on ensi kertaa mainittu herra Martin maanlain
suomennoksessa vuoden 1570 tienoilla.
SKES 1955 kaivata; Koivulehto Vir. 1970 180; SSA 1992 kaivata; Ritter 1993 117; LÄGLW 1996
kaivata; Jussila 1998 kaivata.
kaivo
Sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen, karjalan ja vatjan kaivo,
vepsän kaiv, viron kaev ja liivin kouv. Sana on johdos verbistä —> kaivaa. Suomen
kirjakielessä kaivo on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 kaivaa; SSA 1992 kaivo; Jussila 1998 kaivo.
kaivos
Malmi- tai mineraalilouhosta, kansakielessä myös kaivettua kuoppaa tai uraa ylei-
sesti merkitsevän fcafvos-sanan tarkka vastine on karjalan kaivos. Viron louhosta tai
kaivoskuilua merkitsevä kaevus on nuori laina suomesta. Sana on johdos verbistä
—» kaivaa. Suomen kirjakielessä kaivos on ensi kertaa mainittu metalli- ja mineraa-
liesiintymien hyväksikäyttöä koskevassa julistuksessa vuonna 1723 mineraalin mer-
323

kityksessä ja paloviinan polttamista koskevassa asetuksessa vuonna 1741 louhoksen
merkityksessä.
SKES 1955 kaivaa; SSA 1992 kaivos; Jussila 1998 kaivos.
kajakki
Eskimoiden kanoottia tai muuta kannellista kanoottia merkitsevä kajakki on peräi-
sin eskimokielten sanasta kajak, joka sananmukaisesti tarkoittaa miesten venettä.
Naisten veneen nimitys on umiak. Suomeen sana on lainautunut muiden kielten
välityksellä, esim. saksassa se on tullut käyttöön jo 1600-luvulla ja ruotsissa 1800-
luvun alussa. Suomalaisena sanana kajakki on mainittu ainakin jo Elias Lönnrotin
Mehiläisessä vuonna 1836 asussa kajakka. Varsinaisesti sana on kuitenkin tullut
käyttöön vasta 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa.
SAOB 1935 kajak; Kluge - Seebold 1989 Kajak.
kajastaa
Sarastamista, heijastumista, loistamista yms. merkitsevällä fco/astaa-verbillä on aina-
kin likimääräisiä vastineita useissa lähisukukielissä, esim. karjalan kajostua, lyydin
kajostuda, vepsän kajostada ja viron kajastada. Verbit ovat johdoksia vartalosta
kaja-y ja pienistä rakenne- ja merkityseroista päätellen ne voivat olla myös osittain
erikseen muodostettuja. Sanavartalon osalta selitysmahdollisuuksia on kaksi: kaja-
voi olla ikivanha omaperäinen vartalo, jonka vastineet etäsukukielissä merkitsevät
mm. aurinkoa, kuumuutta tai kirkkautta, tai sitten itämerensuomen sana on alun
perin äänen kaikumista jäljittelevä onomatopoeettinen sanavartalo. Tästä jälkim-
mäisestä fca/ö-vartalosta juontuvat joka tapauksessa mm. verbit kajahtaa ja -» kai-
kua. Suomen kirjakielessä kajastaa on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin
sanakirjassa 1786. Gananderilla on myös sarastusta merkitsevä kajo.
SKES 1955 kajata2; Janhunen 1981 SUSA 77:9 3; UEW 1988 642-643; SSA 1992 kajastaa; Jussila
1998 kajastaa, kajo.
kajota
Verbillä on harvakseltaan vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä, esim. viron
kajeda, pohjoissaamen gädjut 'pelastaa', mansin höj- ja hantin haj-. Sanavartalon
alkuperäiseksi suomalais-ugrilaiseksi asuksi on rekonstruoitu *kaj3-. Suomen kirja-
kielessä kajota on ensi kertaa mainittu Laurentius Petrin saarnassa vuonna 1649.
SKES 1955 kajota; UEW 1988 118; SSA 1992 kajota; Jussila 1998 kajota.
kajuutta
Veneen tai laivan hyttiä merkitsevä kajuutta on lainaa ruotsin sanasta kajuta, joka
puolestaan on alasaksalaista perua. Suomen kirjakielessä sana on ensi kertaa mainittu
324

asussa kajuutti Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745. Suurin piirtein nykyasussaan
kajuutta on esiintynyt Erik Polonin suomentamissa sota-artikloissa vuonna 1797,
samoin Albin Stjerncreutzin monikielisessä merisanakirjassa vuonna 1863.
SKES 1955 kajuutta; SSA 1992 kajuutta; Jussila 1998 kajuutta.
kakka
Ulostusta tai muuta samantapaista likaa merkitsevää fca/c/cfl-sanaa läheisesti muistut-
tavia sanoja on sekä lähi- että etäsukukielissä, samoin monissa indoeurooppalaisissa
kielissä. Kysymys on mitä ilmeisimmin alkuaan lasten- tai hoivakieleen kuuluvasta
äänteellisesti motivoidusta sanasta, jollainen on voinut syntyä monilla tahoilla erik-
seen. Suomen kirjakielessä kakka on ensi kertaa mainittu vuonna 1699 Jonas Men-
nanderin runossa, jossa kuvaillaan arkisen elämänmenon monia eri puolia. Siinä
kerrotaan mm. huonosta isännästä, jonka vaatteet ovat kakan tahrimat.
SKES 1955 kakka; SSA 1992 kakka; Jussila 1998 kakka.
kakku
Nykyisessä yleiskielessä lähinnä makeaa, kuohkeaa ja mureaa leivonnaista, mutta
murteissa myös esim. leipää, limppua, voileipää yms. merkitsevällä /cöfc/cH-sanalla on
vastineita useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen, karjalan ja vatjan kakku, viron
kakk ja liivin kak. Sana on vanha skandinaavinen tai muinaisruotsalainen laina, jota
nykyruotsissa vastaa kaka. Myös vanhempaa germaanista alkuperää on ehdotettu,
eikä tätäkään voi ehdottomasti sulkea pois, koska lainalähteeksi sopivia germaani-
sia sanoja on tarjolla kantagermaanista nykyruotsiin. Suomen kirjakielessä kakku
samoin kuin tämän rinnakkaismuoto kakko on esiintynyt Agricolasta alkaen. Pitkä-
vokaalinen kaakku on tullut käyttöön 1700-luvun alkupuolella.
Lindström 1859 131; H. J. Streng 1915 46; SKES 1955 kakku; SSA 1992 kakku; LÄGLW 1996
kakku; Jussila 1998 kaakku, kakko, kakku.
kakluuni
Kaakeliuunia merkitsevä kakluuni on lainaa suomenruotsin murteellisesta sanasta
kaklun, joka on rakenteeltaan täydellisemmän fca/ce/wgn-sanan lyhentynyt variantti.
Suomen kirjakielessä kakluuni on ensi kertaa mainittu vuoden 1729 almanakassa.
Karsten 1936 FmS 4 460; SSA 1992 kakluuni; Jussila 1998 kakluuni.
kaksi
Sanalla on etymologisia vastineita kaikissa sukukielihaaroissa, näitä ovat esim. kar-
jalan kaksiy inkeroisen, vepsän ja viron kaks, vatjan kahsi, liivin kaks, pohjoissaamen
guokte, mordvan kavto, marin kok, komin ja udmurtin kyky mansin kit, unkarin ket
ja nenetsin side. Sanavastineiden välillä on sen verran äänteellisiä eroja, että alku-
325

peräiseksi äänneasuksi voidaan rekonstruoida joko *kakta tai *käktä. Äänteellinen
horjuvuus on kuitenkin lukusanoille ja erityisesti pienimpiin ja useimmin esiintyviin
lukuihin viittaaville sanoille ominaista, joten äänne-erot eivät tässä tapauksessa tee
etymologiasta epävarmaa tai epäuskottavaa. Suomen kirjakielessä kaksi on esiinty-
nyt Uppsalan evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen.
SKES 1955 kaksi; UEW 1988 119; SSA 1992 kaksi; Jussila 1998 kaksi.
kaktus
Etenkin Amerikan lämpimillä seuduilla kasvavia mehevävartisia ja piikikkäitä kas-
veja merkitsevä kaktus on lainattu suomeen todennäköisesti ruotsin sanasta kaktus,
mutta alkuaan sana juontuu kreikasta, jossa käktos on antiikin aikana tarkoittanut
jotakin epämiellyttävän piikikästä sisilialaista kasvia tai toisen selityksen mukaan
kasvia, jolla oli syötävä varsi ja kukkapohjus. Tämä on yleisimmin tulkittu ruotiarti-
sokaksi. Sanan perimmäinen alkuperä on tuntematon, sen on arveltu juontuvan jos-
takin Sisilian alkuperäiskielestä. Kun Amerikka löydettiin ja siellä kasvaville oudoille
kasveille tarvittiin nimiä, latinan kreikkalaisperäinen cactus otettiin uuteen käyttöön.
Suomalaisena sanana kaktus on mainittu ensi kertaa Ferdinand Ahlmanin sanakir-
jassa 1865, ja vaihtoehtoiseksi suomenkieliseksi nimeksi on tarjottu näpöohdake.
Koukkunen 1990 kaktus; SSA 1992 kaktus; Corneliuson 1997 Cactus.
kala
Sanalla on permiläiskieliä lukuun ottamatta vastine uralilaisen kielikunnan kai-
kissa haaroissa, esim. suomen lähisukukielissä kala, saamessa guolli, mordvassa
kai, märissä koi, vogulissa hui, unkarissa hai ja nganasanissa kole. Sanan äänneasun
arvellaan säilyneen tuhansia vuosia muuttumattomana kantauralista nykysuomeen
asti, ja kantauralilaiseksi asuksi on rekonstruoitu *kala.
Sanalle on esitetty mahdollisia vastineita myös muiden kielikuntien puolelta, ja
eräät tutkijat ovat arvelleet sitä useiden kielikuntien alkusukulaisuudesta todista-
vaksi ns. nostraattiseksi elementiksi. Toisaalta on mm. avestan muinaisessa tarus-
tossa esiintyy myyttinen kala nimeltään Kara, jonka asuinpaikkana oli ilmeisesti
Volgajoki, ja tämän kalan nimeä on arveltu suomalais-ugrilaiselta taholta saaduksi
lainaksi. Nimi olisi saattanut kulkeutua avestaan Volgan tienoilla asuneiden irani-
laisheimojen välityksellä. Tällaisia alkusukulaisuus- tai lainaoletuksia on mahdo-
tonta todistaa sen enempää oikeiksi kuin vaariksikaan. Joka tapauksessa kala kuuluu
uralilaisen kielikunnan vanhimpaan tunnettuun sanastokerrostumaan. Suomen kir-
jakielessä kala on esiintynyt Uppsalan evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen.
SKES 1955 kala; Joki 1973 266; UEW 1988 119; SSA 1992 kala; Jussila 1998 kala.
326

kalenteri
Ajanlaskun järjestelmää tai vuotuisen ajanlaskun kuvausta merkitsevä kalenteri
on lainattu suomeen todennäköisesti ruotsin sanasta kalender, mutta alkuaan sana
juontuu latinasta, jossa calendärium on johdos kuukauden ensimmäistä päivää mer-
kitsevästä sanasta calendae, sananmukaisesti 'kuuluttajaiset'. Muinaisessa Roomassa
ylipappi kuulutti aina jokaisen kuukauden ensimmäisenä päivänä kansalle, mitä
merkkipäiviä tulevan kuukauden aikana oli tiedossa ja mitä jumalia milloinkin piti
juhlia. Suomen kirjakielessä kalenteri on esiintynyt Agricolasta alkaen. Agricola on
käyttänyt sanaa sekä latinan mallin mukaisessa asussa kalendarium että ruotsia tai
saksaa noudattelevassa asussa kalenteri.
H. J. Streng 1915 46; SKES 1955 kalenteri; Koukkunen 1990 kalenteri; SSA 1992 kalenteri; Jussila
1998 kalenteri.
kaliiperi
Aseen piipun tai putken sisähalkaisijaa tai yleisemminkin väljyyttä tai laatua mer-
kitsevä kaliiperi on lainaa joko ruotsista tai saksasta. Alun perin sana juontuu krei-
kasta, jossa kälopödion tarkoittaa sananmukaisesti puujalkaa ja käytännössä puusta
tehtyä kengän lestiä. Tämä on arabian (qälib) ja keskiajan latinan (calibrum) kautta
lainautunut kengän lestin tai valumuotin merkityksessä romaanisiin kieliin, joissa
sana on keskiajalla saanut nykymerkityksensä. Ranskan sanasta calibre ovat edelleen
lainautuneet saksan Kaliber ja ruotsin kaliber. Suomalaisena sanana kaliiberi on tul-
lut käyttöön 1870-luvulla. Se mainitaan mm. Agathon Meurmanin ranskalais-suo-
malaisessa sanakirjassa 1877.
Kluge - Seebold 1989 Kaliber; SSA 1992 kaliiperi.
kalikka
Puukapulaa merkitsevällä fcfl/ffcfca-sanalla on ainakin likimääräisiä vastineita eräissä
lähisukukielissä, esim. Inkeroisen ja karjalan kalikka ja vepsän kalyine. Viron kalikas-
sanaa on arveltu suomesta lainatuksi. Sana on johdos samasta äänteellisesti motivoi-
dusta vartalosta, josta on muodostettu myös verbi —> kalista. Suomen kirjakielessä
kalikka on ensi kertaa mainittu vuonna 1734 Gabriel J. Calamniuksen sururunossa.
Samantapainen kadikka on mainittu jo herra Martin lainsuomennoksessa vuoden
1570 tienoilla, mutta tämän sanan ei yleensä katsota kuuluvan etymologisesti yhteen
fca//fcfca-sanan kanssa.
SKES 1955 kalikka; SSA 1992 kalikka; Jussila 1998 kalikka.
kalista
Verbillä tai ainakin sen vartalolla on etymologisia vastineita itäisissä lähisukukie-
lissä, esim. karjalan kalissa ja vepsän kalaida. Viron murteellinen kalistada 'kolis-
taa' on mahdollisesti lainaa suomen verbistä kalistaa. Verbin vartalo on kolisevaa tai
327

kalkuttavaa ääntä jäljittelevä onomatopoeettinen muodoste, ja saman motivaation
pohjalta syntyneitä samantapaisia sanoja on myös monissa muissa kielissä. Suomen
kirjakielessä kalista on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 kalista; SSA 1992 kalista; Jussila 1998 kalista.
kalja
Kotitekoista, laimeaa olutta merkitsevän kalja-sanan vastineita ovat Tverin karja-
lan kalja ja viron kali. Liivistä on merkitty muistiin vain partitiivimuotoinen katto.
Sanaa on vanhastaan arveltu lainaperäiseksi, mutta äänneasultaan, merkitykseltään
ja etäisyydeltään sopivan lainalähteen löytäminen on osoittautunut ongelmalliseksi.
Uusimman selityksen mukaan kalja olisi Itämeren alueella lainattu, hyvin vanha
indoeurooppalainen laina, samaa juurta kuin venäjän oluj 'olut'. Samaan yhteyteen
kiertoteitse kuuluu myös suomen —» olut, joka on lainattu balttilaisten tai germaa-
nisten kielten kautta. Suomen kirjakielessä kalja on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 kalja; SSA 1992 kalja; Jussila 1998 kalja; Kallio SJ1998 87-92.
kalju
Paljasta, karvatonta tai hiuksetonta merkitsevällä fca//w-sanalla on rakenteellisesti
tarkka vastine vain karjalassa, jossa kalju merkitsee pääkalloa. Sana on johdos var-
talosta kalja-, jonka toinen johdos on jäistä, liukasta maata merkitsevä kaljama.
Vartaloa on vanhastaan epäilty lainaperäiseksi, ja sopivia lainalähteitä on osoitettu
sekä germaaniselta että balttilaiselta taholta. Edellisiin kuuluu mm. länsipohjoisger-
maanin ^^älija-z, jota edustaa esim. muinaisyläsaksan hali sileä, liukas', jälkimmäi-
siin taas kantabaltin *galja- 'liukas', josta juontuu esim. liettuan gäle 'ohut jääpinta'.
Suomen kirjakielessä kalju on kovan tai säälimättömän merkityksessä ensi kertaa
mainittu Gabriel Lepuksen muistorunossa vuonna 1664. Yhdyssana kaljupää on
mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel
Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla. Kaljama on esiintynyt Henrik Florinuksen
sananlaskuissa 1702.
SKES 1955 kaljama; Koivulehto 1981 PBB 103:3 342; Ritter 1990 36-38; SSA 1992 kaljama;
LÄGLW 1996 kaljama; Jussila 1998 kaljama, kalju, kaljupää.
kalkkarokäärme
Pyrstön päässä kalisevista sarveisrenkaista tunnettua lämpimien maiden myrkky-
käärmettä merkitsevä kalkkarokäärme on käännöslaina saman eläimen muunkieli-
sistä nimityksistä, lähinnä englannin sanasta rattlesnake, johon esim. saksan Klap-
perschlange ja ruotsin skallerorm perustuvat. Käärmeestä on käytetty suomenkielisiä
nimiä 1800-luvun puolimaista lähtien, mutta asu on vaihdellut, esim. Daniel Euro-
paeuksen sanakirjassa 1853 on kalkkalokäärme, Ferdinand Ahlmanin sanakirjoissa
kalkkakäärme tai kalkkukäärme. Nykyinen kalkkarokäärme on tullut kirjallisuuteen
328

i8oo- ja 1900-lukujen vaihteessa, mutta se on vakiintunut lopullisesti vasta 1900-
luvun alkupuolella.
SSA 1992 kalkkarokäärme.
1 kalkki 'kalsium'
Kalsiumiin tai eräisiin kalsiumyhdisteisiin viittaava kalkki on lainaa ruotsin sanasta
kalky joka saksan välityksellä juontuu latinan sanasta calx (vartalo calc-) 'kalkki, kalk-
kikivi'. Germaanit ovat aikoinaan oppineet roomalaisilta kalkin käytön kivirakenta-
misen yhteydessä. Latinan calx puolestaan on lainaa kreikan sanasta khäliks sora,
kalkkikivi'. Suomen kirjakielessä kalkki on kalsiumin merkityksessä esiintynyt Agri-
colasta alkaen.
Renvall 1823 154; Thomsen 1869 96; H. J. Streng 1915 47; SKES 1955 kalkki1; Kluge - Seebol
1989 Kalk; SSA 1992 kalkki1; Jussila 1998 kalkki1.
2 kalkki 'malja'
Etenkin ehtoollisviinimaljasta käytetty nimitys kalkki on lainaa ruotsin sanasta kalk,
joka anglosaksin välityksellä juontuu latinan sanasta calix (vartalo calic-) 'pikari,
malja'. Suomen kirjakielessä maljaa merkitsevä kalkki on esiintynyt Agricolasta
alkaen.
Renvall 1823 154; H. J. Streng 1915 47; SKES 1955 kalkki1; SSA 1992 kalkki2; Jussila 1998 kalkki2.
kalkkuna
Suomessa vain kotieläimenä tunnettua isoa kanalintua merkitsevä kalkkuna on lai-
naa ruotsin sanasta kolkon tai alasaksan sanasta kalkun. Nämä ovat lyhentyneitä
muotoja linnun alkuperäisemmistä nimityksistä, esim. kalkons höns tai kalkunsche
höner, jotka sananmukaisesti merkitsevät Kalikutin kanoja. Kalikut on ollut tun-
nettu intialainen satamakaupunki, jonka nimeä on käytetty viitattaessa ylimalkai-
sesti eksoottisten lintujen alkuperään. Todellisuudessa kalkkuna ei ole kotoisin Inti-
asta eikä edes siltä suunnalta, vaan Meksikosta, joka kuuluu perinteisesti Länsi-Inti-
aksi kutsuttuun alueeseen. Suomen kirjakielessä kalkkuna on ensi kertaa mainittu
Henrik Florinuksen sanakirjassa 1678. Kalkkunoita on Suomessa alettu kasvattaa
eräissä kartanoissa ja pappiloissa 1600-luvulla.
Renvall 1823 154; Hellquist 1939 kolkon; SKES 1955 kalkkuna; SSA 1992 kalkkuna; Jussila 1998
kalkkuna.
kalla
Suomalaisille lähinnä huonevehkan nimityksenä tuttu kalla juontuu latinan sanasta
calla, joka on klassinen kasvinnimi. Sanan perimmäinen alkuperä on epäselvä, eräi-
den arvioiden mukaan se saattaisi perustua kreikan sanaan källaia, joka on johdos
sanasta kalös 'kaunis' ja merkitsee kukon helttaa tai pyrstösulkia. Nimitys viittaisi
329

kallan lehtitupen muotoon. Suomalaisena sanana suomalaisittain kirjoitettu kalla on
tullut käyttöön 1900-luvun alkupuolella.
Corneliuson 1997 Calla.
kallio
Sanalla on vastine useissa lähisukukielissä, esim. karjalan kallivo, vepsän kai, vatjan
kallo ja viron kalju. Sana on vanha germaaninen laina, jolle rekonstruoitua alku-
muotoa *xalliö- edustaa mm. nykyruotsin häll. Suomen kirjakielessä kallio on esiin-
tynyt Agricolasta alkaen.
Thomsen 1869 120; SKES 1955 kallio; LÄGLW 1996 kallio; SSA 1992 kallio; Jussila 1998 kallio.
kallis
Sanalla on etymologinen vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen, karjalan
ja viron kallis, vepsän kaliz, vatjan kafl'iz)a Salatsin liivin kali. Etäsukukielten puo-
lelta ei vastineita ole voitu osoittaa. Sanan alkuperä on epäselvä. Rakenteeltaan kal-
lis muistuttaa germaanisia lainoja, kuten esim. kaunis, kauris, raitis, tyyris, ja myös
sanan levikkisuhteet itämerensuomessa tuntuisivat viittaavan vanhan germaanisen
lainan suuntaan. Sanalle onkin esitetty germaanisia lainaetymologioita, mutta mer-
kityserojen ja äännehistoriallisten ongelmien takia näitä ei ole yleisesti hyväksytty.
Vertailukohtina ovat olleet esim. alasaksan hali, hallig 'kuiva, laiha' ja toisaalta mui-
naisskandinaavin elja 'jalkavaimo', elska 'rakastaa'. Suomen kirjakielessä kallis on
esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 kallis; Hofstra 1985 281-282; Koivulehto 1988 289; SSA 1992 kallis; LÄGLW 1996
kallis; Jussila 1998 kallis.
1 kallistaa 'kääntää kallelleen'
Verbin tarkka vastine on karjalan kallistoa. Kallistaa on johdos germaanisperäisestä
lainavartalosta, joka on perustana myös äyrästä, pengertä tai reunaa merkitsevässä
lainasanassa kallas. Tämän kantagermaaniseksi muodoksi on rekonstruoitu *yal1paz,
ja sana on alun perin merkinnyt kaltevaa tai viettävää, jollainen äyräs tyypillisesti on.
Kallistaa-verbin lainalähteeksi sopisi saman vartalon toinen johdos ^yaVpln-, josta
juontuu mm. saksan murteellinen häldi 'kaltevuus, viettävyys'. Suomen lainautu-
neena tästä olisi tullut *kalsi, mutta tätä ei esiinny itsenäisenä sanana, ainoastaan
eräiden kiteytyneiden sananmuotojen ja johdosten kantana. Näitä ovat kallistaa-
verbin lisäksi mm. adverbit kallellaan ja kallelleen. Suomen kirjakielessä kallistaa on
esiintynyt Agricolasta alkaen, ja siitä johdettu kallistua on mainittu Eerik Sorolaisen
postillassa 1621. Kallellaan ja kallelleen ovat tulleet kirjakieleen 1700-luvun jälkipuo-
liskolla.
SKES 1955 kallas; Koivulehto Vir. 1971 386-387; LÄGLW 1996 kallas1; *kalsi; SSA 1992 kallas1;
Jussila 1998 kallella, kallistaa, kallistua.
330

2 kallistaa 'tehdä kalliimmaksi'
Hinnan nostamista merkitsevän kallistaa-verbin tarkka vastine on karjalan kallistoa.
Verbi on johdos sanasta —> kallis. Suomen kirjakielessä kallistaa on ensi kertaa mai-
nittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745, samoin hinnan nousemista merkitsevä
kallistua.
SKES 1955 kallis; SSA 1992 kallis; Jussila 1998 kallistaa, kallistua.
kallo
Pääkoppaa merkitsevällä fca//o-sanalla ei ole vastineita sukukielissä. Sana on seli-
tetty lainaksi germaaniselta tai skandinaaviselta taholta, mutta lainan tarkkaa ikää
on mahdotonta määritellä, sillä lainalähteeksi sopivia sanoja on eri-ikäisissä kieli-
muodoissa. Näitä ovat esim. kantagermaanin *skallan-, kantaskandinaavin skalla
ja muinaisskandinaavin skalli. Samaan yhteyteen kuuluu myös nykyruotsin skalle.
Germaanisten kielten sanat voivat merkitä pääkalloa tai kaljua päälakea. Suomen
kirjakielessä kallo on esiintynyt Uppsalan evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen
osana yhdyssanaa pääkallo. Itsenäisenä sanana kallo on pääkallon merkityksessä ensi
kertaa mainittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637.
SKES 1955 kallo; LÄGLW 1996 kallo1; SSA 1992 kallo; Jussila 1998 kallo,pääkallo.
kalma
Kuolemaa merkitsevällä /ca/ma-sanalla on varmoja vastineita kaikissa lähisukukie-
lissä, esim. karjalan ja vatjan kalma, vepsän kaum, viron kalm ja liivin kalma. Nämä
merkitsevät ennen kaikkea hautaa tai hautapaikkaa. Vastineita on esitetty myös
etäsukukielistä, mutta näistä vain mordvan kalmo 'hauta' sopii kiistatta itämeren-
suomen sanojen yhteyteen. Sanan alkuperä on kiistanalainen. Sitä on vanhastaan
pidetty ikivanhaan omaperäiseen sanastoon kuuluvana, ja sille on esitetty mahdol-
lisia vastineita samojedikieliä myöten. Eräät tutkijat ovat selittäneet sen johdokseksi
samasta vartalosta, josta juontuu verbi —> kuolla. Toisaalta sanavartalolle on esi-
tetty myös varsin uskottavia germaanisia lainaetymologioita, joista yhden mukaan
lainalähteeksi sopisi kantagermaanin *skalman-. Tätä edustaa mm. keskiyläsaksan
schalme 'kuolema, rutto, kuollut ruumis'. Suomen kirjakielessä kalma on ensi ker-
taa mainittu Laurentius Petrin hartauskirjassa vuonna 1644 kalmanhajun merkityk-
sessä. Johdos kalmisto on esiintynyt Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
Thomsen 1869 39; SKES 1955 kalma; UEW 1988 119-120; SSA 1991 kalma; LÄGLW 1996
kalma1, kalma2; Jussila 1998 kalma, kalmisto.
kalori
Lämpömäärän tai energian mittayksikköä tarkoittava kalori on todennäköisesti lai-
nattu suomeen ruotsin sanasta kalori, mutta tämä samoin kuin monien muiden-
kin kielten vastaava termi perustuu alkuaan latinan sanaan calor 'lämpö, kuumuus',
331

joka on johdos verbistä calere 'olla lämmin'. Suomen kirjakielessä kalori on lämmön
mittayksikön nimenä tullut käyttöön 1800-luvun loppupuolella. Se mainitaan asussa
kaloria mm. Ivar Wilskmanin suomentamassa fysiikan alkeiskirjassa vuonna 1888.
Ravinnosta saatavan energian mittayksikkönä kalori tullut yleiskieliseen käyttöön
1900-luvun alkupuolella.
SAOB 1935 kalori; Kluge - Seebold 1989 Kalorie.
kalossi
Etenkin vedenpitävää miesten päällyskenkää merkitsevä kalossi on lainattu suomeen
ruotsin sanasta galosch, joka ranskan välityksellä juontuu italian sanasta galoscia
'miesten päällyskenkä'. Suomen kirjakielessä kalossi on ensi kertaa mainittu Kustaa
Renvallin sanakirjassa vuonna 1823. Sanan suomalaiseksi vastineeksi on ehdotettu
murresanaa upokas, joka merkitsee eräänlaista leveätä paulakenkää.
SKES 1955 kalossi; SSA 1992 kalossi.
kalpea
Hyvin vaaleaa, veretöntä tms. merkitsevän fca/pea-sanan ainoa sukukielinen vastine
on karjalan kalpie. Rakenteeltaan kalpea on selvästi johdos, ja se on todennäköisesti
muodostettu samasta vartalosta, josta juontuu myös sana —> kalvo. Suomen kirjakie-
lessä kalpea on ensi kertaa mainittu Simo Achreniuksen runossa, joka on sepitetty
Turussa valmistetun tuohiveneen kunniaksi vuonna 1758.
Koivulehto Vir. 1973 10-11; Hakulinen 1979 338; SSA 1992 kalpea; Jussila 1998 kalpea.
kalsarit
Etenkin miesten alushousuja merkitsevä arkissävyinen kalsarit on slangijohdos
sanasta kalsongit, joka on lainaa ruotsin sanasta kalsonger. Ruotsin sana juontuu
ranskan kautta italiasta, jossa calzone on alun perin johdos sukkaa merkitsevästä
sanasta calza. Suomen kirjakielessä kalsongit on mainittu ensi kertaa Elias Lönnrotin
sanakirjassa 1874. Helsingin slangissa on alettu käyttää muotoa kalsarit 1900-luvun
alkupuolella, ja sana on päässyt arkiseen yleiskieleen 1900-luvun loppupuolella, jol-
loin se on alkanut merkitä myös tyttöjen ja naisten alushousuja.
Hellquist 1939 kalsonger; SSA 1992 kalsonki; Paunonen 2000 kalsarit.
kalsea
Kylmää, kovaa, karkeaa, tylyä yms. merkitsevällä fca/sea-sanalla ei ole tarkkoja vas-
tineita sukukielissä. Karjalassa on samantapaisesta vartalosta johdettu kaXtsakka
'kova, karkea, hauras'. Sanavartalon alkuperästä ei toistaiseksi ole olemassa mitään
varsinaista selitystä. Saamessa on samantapaisia sanoja, mutta ne on selitetty lainaksi
332

itämerensuomesta. Suomen kirjakielessä kalsea on ensi kertaa mainittu Daniel Jus-
leniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1955 kalsea; SSA 1992 kalsea; Jussila 1998 kalsea.
kaltainen
Jonkun tai jonkin tapaista tai näköistä merkitsevällä fca/tamerc-sanalla ei ole varsinai-
sia vastineita sukukielissä. Inkeroisen kaltain ja vatjan kalttöin lienevät lainaa suo-
mesta. Sana on johdos samasta germaanisesta lainavartalosta, jota edustavat äyrästä,
reunaa tai pengertä merkitsevä murresana kallas sekä verbi —>• kallistaa. Kaltainen
on alun perin sananmukaisesti merkinnyt johonkin päin kallellaan olevaa, johonkin
suuntautunutta. Eräissä murteissa kaltainen merkitsee edelleenkin erityisesti tiestä
puhuttaessa viettävää tai vinoa. Suomen kirjakielessä kaltainen on esiintynyt Agri-
colasta alkaen.
SSA 1992 kaltainen; Jussila 1998 kaltainen; SMS 1999 kaltainen.
kalteri
Rautaristikkoa merkitsevä kalteri on lainaa ruotsista, mahdollisesti suomenruotsin
murteellisesta sanasta galldär. Nykyruotsin galler ei äänneasunsa puolesta sovi var-
sinaiseksi lainalähteeksi fca/ten-sanalle, mutta kylläkin asulle kalleri, jossa sana on
tullut ensin käyttöön 1800-luvun alkupuolella.
Karsten 1943 FmS 9:2 158-159; SSA 1992 kalteri.
kalteva
Vinoa tai viettävää merkitsevällä fca/teva-sanalla ei ole tarkkoja vastineita sukukie-
lissä. Sana on johdos samasta germaanisperäisestä lainavartalosta, josta juontuvat
myös —> kallistaa ja —> kaltainen. Välitön kantasana olisi *kalsu mutta tällaista ei
suomessa tiettävästi ole itsenäisenä sanana esiintynyt. Suomen kirjakielessä kalteva
on tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla. Daniel Europaeuksen sanakirjassa
1853 mainitaan rinnakkaisjohdos kaltava, G. E. Eurenin sanakirjassa toinen rinnak-
kaisjohdos kalto. Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865 mainitaan sekä kattava että
kalteva.
SKES 1955 kallas; SSA 1992 kallas; LÄGLW 1996 *kalsi.
kalu
Esinettä, välinettä, penistä, tavaraa, omaisuutta yms. merkitsevällä fca/u-sanalla on
vastineita useissa lähisukukielissä, esim. karjalan ja vatjan kalu. Lyydin ja vepsän
kalu merkitsee kalikkaa, esim. kaskenpoltosta jäänyttä puoliksi palanutta puun kap-
paletta. Sanan alkuperä on epäselvä. Puunkappaleen ja kaikenlaisen kilisevän ja kali-
sevan tavaran merkityksessä se voi olla johdos samasta äänteellisesti motivoidusta
333

vartalosta, josta juontuvat —> kalikka ja —> kalista. Toisaalta vastineeksi on arveltu
saamen sanaa gälvu, joka merkitsee tavaraa tai työkalua. Jos tämä rinnastus pitää
paikkansa, sanan alkuperäiseksi kantasuomalaiseksi asuksi on oletettava *kalvu. Täl-
laisen sanan olemassaolosta ja alkuperästä ei kuitenkaan ole mitään tarkempaa tie-
toa. Ruotsissa ja venäjässä olevat samantapaiset sanat ovat lainaa itämerensuomesta.
Suomen kirjakielessä kalu on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 kalu; SSA 1992 kalu; Jussila 1998 kalu.
kaluta
Nakertamista, järsimistä, jäytämistä yms. merkitsevän fca/ttta-verbin vastineita ovat
karjalan ja vatjan kaluta sekä viron kaluaa 'kaapia*. Verbi on johdos samasta ger-
maanisperäisestä lainavartalosta, jota edustaa myös verbi —> kalvaa. Suomen kirja-
kielessä kaluta on ensi kertaa mainittu Henrik Florinuksen sananlaskukokoelmassa
vuonna 1702.
SSA 1992 kaluta; LÄGLW 1996 kalvaa; Jussila 1998 kaluta.
kalvaa
Verbin ainoa tarkka vastine on karjalan kalvoa. Sana on aiemmin yhdistetty germaa-
nisperäiseen, sapelia tai lyömämiekkaa merkitsevään sanaan kalpa, mutta uudem-
man selityksen mukaan kysymyksessä on vanha germaaninen lainaverbi, jolle
rekonstruoitua kantagermaanista alkumuotoa *klawan- edustavat mm. muinais-
ruotsin klaa 'raapia' ja tämän nykyruotsalainen vastine klä. Lainaamisen yhteydessä
äänteiden järjestys on muuttunut, koska suomensukuisissa kielissä ei vanhastaan ole
ollut sananalkuisia konsonanttiyhtymiä. Suomen kirjakielessä kalvaa on esiintynyt
Agricolasta alkaen.
SKES 1955 kalvaa; Koivulehto 1983 FS Valonen 101; SSA 1992 kalvaa; LÄGLW 1996 kalvaa;
Jussila 1998 kalvaa.
kalvo
Sanalla on varmoja vastineita lähisukukielissä, esim. karjalan ja vatjan kalvo sekä
viron murteellinen kalu 'kaihi'. Sanan alkuperä on kiistanalainen. Sille on vanhas-
taan esitetty etymologisia vastineita ugrilaiskielistä, esim. mansin halöp 'valkea
kelmu tuohen pinnalla', hantin samaa merkitsevä käl'wa ja unkarin hälyog 'kaihi'.
Vastineiden perusteella sanavartalo on laskettu vanhaan omaperäiseen sanastoon
kuuluvaksi, ja sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *kalw3. Toisaalta itäme-
rensuomen sanoille on esitetty germaaninen lainaetymologia, jonka mukaan sana
olisi samaa juurta kuin nuotan pussimaista perää merkitsevä ruotsalainen murre-
sana kalv. Tämä lainaselitys on kuitenkin sekä äännehistorian että merkityksen kan-
nalta heikommin perusteltavissa kuin suomalais-ugrilainen etymologia. Suomen
kirjakielessä kalvo on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637.
334

SKES 1955 kalvo; UEW 1988 121; SSA 1992 kalvo; LÄGLW 1996 kalvo; Jussila 1998 kalvo.
kalvosin
Pukineen hihan rannekappaletta tai murteissa myös rannetta merkitsevällä kal-
vosm-sanalla on likimääräisiä vastineita itäisissä lähisukukielissä, esim. karjalan
kaluin tai kaivuin ja vepsän kaludim, jotka kumpikin merkitsevät rannetta. Sanat
ovat rakenteeltaan selvästi johdoksia, mutta sanavartalon alkuperä on toistaiseksi
selvittämättä. Murteissa samantapainen kalvoin, kalvin, kalvusin yms. merkitsee ver-
kon kudonnassa käytettyä puukappaletta, jolla on määritelty verkon silmien koko,
mutta tämänkin alkuperä on epäselvä, samoin se, kuuluuko rannetta tai mansettia
merkitsevä kalvosin samaan yhteyteen. Suomen kirjakielessä kalvosin on ensi ker-
taa mainittu ranteen merkityksessä niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel
Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla. Samaa merkit-
sevä ja samasta vartalosta johdettu kalvonen on mainittu jo Gabriel J. Calamniuksen
runossa vuonna 1734.
SKES 1955 kalvirij kalvoin; SSA 1992 kalvoin, kalvosin; LÄGLW 1996 kalvoin; Jussila 1998 kaivo-
tien, kalvosin.
kama
Epämääräistä tavaraa merkitsevällä fcama-sanalla ei ole varsinaisia vastineita suku-
kielissä. Sana on todennäköisesti eräänlainen johdos samasta äänteellisesti moti-
voidusta vartalosta, josta on muodostettu murteellinen verbi kamahtaa 'jysähtää,
kumahtaa' ja eräitä muita onomatopoeettisia murresanoja, esim. kamu 'kumina,
jyrinä, hälinä' ja kamuta 'telmiä, mekastaa' ym. Suomen kirjakielessä kama on tullut
käyttöön 1800-luvun puolimaissa. Sana mainitaan ainakin jo G. E. Eurenin sanakir-
jassa 1860, jossa merkitykseksi on ilmoitettu sekä 'jyrinä, melu' että 'roju, sekalaiset
tavarat'.
SSA 1992 kama, kamahtaa.
kamala
Kauheaa, pelottavaa, omituista yms. merkitsevällä fcflraa/a-sanalla on vastineita
eräissä lähisukukielissä, esim. inkeroisen kammaala, karjalan kamala ja vatjan
kamal. Epävarma vastine on eteläviron kammelik 'tyly, uhmamielinen, uppiniskai-
nen'. Sanan alkuperä on epäselvä. Sitä on arveltu johdokseksi samasta deskriptiivis-
sävyisestä vartalosta, josta on muodostettu myös merkitykseltään samantapainen —>
kaamea. Suomen kirjakielessä kamala on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 kamala; SSA 1992 kamala; Jussila 1998 kamala.
335

kamara
Sian nahkaa tai (maan) kovaa pintakerrosta merkitsevälle fcamara-sanalle on esi-
tetty vastineita sekä lähi- että etäsukukielistä, esim. viron kamar, liivin kamär, marin
kom 'kuori', udmurtin köm 'kuori', komin komyX 'kuori', unkarin häm '(hedelmän)
kuori, orvaskesi' ja nganasanin kamu suomu'. Etäsukukielten vastineet, jotka epäi-
lemättä kuuluvat keskenään yhteen, ovat kuitenkin itämerensuomen näkökulmasta
epävarmoja. Joka tapauksessa sanavartalon alkuperäiseksi kantauralilaiseksi asuksi
on rekonstruoitu *kama ja merkitykseksi 'kuori'. Suomen kirjakielessä kamara on
ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1955 kamara; UEW 1988 121-122; SSA 1992 kamara; LÄGLW 1996 kamara; Jussila 1998
kamara.
kamari
Pienehköä asuinhuonetta, etenkin makuu- tai vierashuonetta merkitsevä kamari
on lainaa muinaisruotsin sanasta kamar, jota nykyruotsissa vastaa kammare. Alun
perin sana juontuu latinan kautta kreikan sanasta kamara, joka merkitsee holvia
tai holvikattoista huonetta. Suomen kirjakielessä kamari on esiintynyt Agricolasta
alkaen. Rinnakkaismuoto kammari on ensi kertaa mainittu Eerik Sorolaisen postil-
lassa 1621.
Renvall 1823 156; H. J. Streng 1915 48; SKES 1955 kamari; SSA 1992 kamari; Jussila 1998 kamari,
kammari.
kamee
Pohjan väristä poikkeavalla kohokuviolla koristettua korukiveä tai tällaisella varus-
tettua korua merkitsevä kamee on lainattu suomeen ruotsin sanasta kamey joka puo-
lestaan on lainaa ranskan sanasta camee. Ranskan ja muiden romaanisten kielten
vastaavat sanat, esim. italian cammeo, juontuvat alkuaan arabian välityksellä persian
sanasta khum ähän, joka merkitsee agaattia. Kameen valmistukseen ovat soveltuneet
sellaiset korukivet tai kotilon kuoret, joissa on väriltään erilaisia kerroksia. Suomen
kirjakielessä kamee on tullut käyttöön 1880-luvulla, aluksi asussa kameija.
SAOB 1935 kame.
kameleontti
Lämpimissä maissa elävää, väriään nopeasti vaihtavaa liskoeläintä merkitsevä kame-
leontti on lainattu suomeen ruotsin sanasta kameleonU joka puolestaan juontuu lati-
nan sanasta camaeleon. Latinan sana on lainaa kreikasta, jossa vastaava nimitys on
khamaileön. Tämä on alkuaan yhdyssana, jossa alkuosa khamai merkitsee 'maassa'
ja jälkiosa lion merkitsee leijonaa. Nimitys on leikillisesti annettu hirmuiselta näyt-
tävälle, mutta aralle ja pienikokoiselle liskolle, joka yrittää sopeutua ympäristöönsä
336

väriä vaihtamalla. Suomalaisena sanana kameleontti on ensi kertaa mainittu Daniel
Europaeuksen sanakirjassa 1853.
Koukkunen 1990 kameleontti.
kameli
Kantojuhtina ja ratsuina käytettyjä kyttyräselkäisiä aasialaisia ja afrikkalaisia märeh-
tijöitä merkitsevä kameli on lainattu suomeen todennäköisesti ruotsin sanasta kamel,
joka puolestaan on lainaa latinan sanasta camelus. Tämä juontuu kreikan sanasta
kämeloSy joka on ilmeisesti saatu jostakin seemiläisestä kielestä, mahdollisesti hep-
reasta, jossa sana on gämäl. Kamelit mainitaan Raamatussa, joten suomen kirjakie-
lessä kameli ja kamelinkarva ovat esiintyneet Agricolasta alkaen. Kamelivarsa maini-
taan jopa Kalevalassa Hiiden hirven rinnakkaisnimityksenä.
H. J. Streng 1915 47; SKES 1955 kameli; Koukkunen 1990 kameli; SSA 1992 kameli; Jussila 1998
kameli.
kamera
Valokuvauskonetta tai liikkuvaa kuvaa tallentavaa laitetta merkitsevä kamera on lai-
nattu suomeen todennäköisesti ruotsin sanasta kamera, mutta alkuaan sana juon-
tuu uuslatinan ilmauksesta camera obscura, joka sananmukaisesti merkitsee pimeää
huonetta. Tämä oli pimeä laatikko, jonka seinässä oli pieni aukko, ja tämän kautta
ulkopuolelle asetettu valaistu esine heijastui ylösalaisin aukkoa vastapäätä olevalle
seinälle. Tällä tavoin heijastettuja kuvia käytettiin apuna mm. maisematauluja maa-
lattaessa. Valokuvaustekniikka on varsinaisesti kehittynyt 1800-luvun alkupuolella,
ja ruotsissa sana kamera on valokuvauskojeen nimityksenä otettu käyttöön vuonna
1841. Suomessa ensimmäinen valokuvan tapainen dagerrotypia on otettu vuonna
1842, mutta sana kamera on nykymerkityksessään tullut käyttöön vasta 1900-luvun
alussa.
Koukkunen 1990 kamera; SSA 1992 kamera.
kamiina
Kevyttä, lämpöä varastoimatonta ja mahdollisesti siirrettävää uunia merkitsevä
kamiina on lainaa ruotsin sanasta kaminy joka perustuu latinan sanaan caminus 'tuli-
sija, liesi'. Latinan sana on lainaa kreikasta, jossa kämlnos tarkoittaa uunia. Suomen
kirjakielessä kamiina on tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla. Sana mainitaan
asussa kamino Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865.
Hellquist 1939 kamin; SSA 1992 kamiina.
337

kammio
Pientä huonetta tai umpinaista tilaa merkitsevän kammio-sanan vastine on karjalan
kammivo, joka merkitsee aitan parvea tai aitan ylisillä tai asuinrakennuksen kuistin
päällä olevaa pientä huonetta. Sana on vanha germaaninen laina, jolle rekonstruoi-
tua kantaskandinaavista alkumuotoa *skammijö edustaa mm. muinaisruotsin pientä
rakennusta tai varastohuonetta merkitsevä skcemma. Suomen kirjakielessä kammio
on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Thomsen 1869 120; SKES 1955 kammio\ SSA 1992 kammio, LÄGLW 1996 kammio; Jussila 1998
kammio.
kammota
Pelkäämistä merkitsevän kammota-verbin likimääräinen vastine on karjalan kam-
mata. Verbit ovat ilmeisesti johdoksia samasta alkuperältään epäselvästä vartalosta,
josta juontuvat myös adjektiivit -» kamala ja —> kaamea. Äännehistoriallisista syistä
sanojen välistä suhdetta ei kuitenkaan voi pitää normaalina johtosuhteena. Suomen
kirjakielessä kammota ja kammottaa on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen
sanakirjassa 1745. Näiden kantasanalta näyttävä kammo on mainittu vasta vuonna
1786 Kristfrid Gananderin sanakirjassa, ja silloinkin ainoastaan kansanrunouteen
kuuluvana kauhun jumalan erisnimenä. Myös Kalevalassa Kammo mainitaan kiven-
haltijan puhuttelunimenä.
Turunen 1981 Kammo; SSA 1992 kammo; Jussila 1998 kammo, kammota, kammottaa.
kamomilla
Nykyään etenkin rohdoksena tunnettuja kamomillasaunion ja jalosauramon myke-
röitä merkitsevä kamomilla juontuu latinan sanasta chamomillay joka on kamo-
millasaunion vanha latinankielinen nimi ja jota on käytetty lajinimenä kasvin tie-
teellisessä nimessä Matricaria chamomilla. Sanan alkuperäisempi asu latinassa on
chamaemelum> joka on alkuaan kreikkalaisperäisistä aineksista muodostuva yhdys-
sana. Kreikan khamai merkitsee 'maassa; pienikokoinen, kääpiö-' ja melon merkit-
see omenaa. Nimitys perustuu pikku kasvin omenamaiseen tuoksuun. Suomalaisena
sanana kamomilla on tullut käyttöön vasta 1900-luvun alussa. Kamomillasaunio on
kyllä tunnettu jo aiemmin, mutta siitä on käytetty muita nimityksiä, mm. juhannek-
senkukka ja kamelisaunio.
Kluge - Seebold 1989 Kamille; Corneliuson 1997 Chamaemelum, chamomilla.
kampa
Sanalla ei ole vastineita sukukielissä. Se on varmasti lainaa germaanisista naapuri-
kielistä, mutta lainautumisen ikää on mahdotonta määritellä tarkasti, sillä lainaläh-
teeksi sopivia sanoja on tarjolla kantagermaanista aina nykyruotsin murteisiin asti.
Kantaskandinaavissa sana on ollut *kamba-Ry jota edustaa mm. nykyruotsin kam.
338

Suomenruotsissa esiintyy myös asu kamba. Suomen kirjakielessä kampa on ensi ker-
taa mainittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa vuonna 1637.
Renvall 1823 157; Thomsen 1869 120; SKES 1955 kampa-, SSA 1992 kampa; LÄGLW 1996
kampa; Jussila 1998 kampa.
kampanja
Aatteellista kamppailua, tempausta tai määrätietoista toimintaa jonkin asian hyväksi
merkitsevä kampanja on lainattu suomeen ruotsin sanasta kampanja joka puoles-
taan perustuu ranskan sanaan campagne 'tasanko, maaseutu, taistelukenttä'. Tämä
on peräisin italian sanasta campagna 'maaseutu, taistelukenttä'. Alun perin sanan
perustana on latinan campänia 'tasanko', joka on johdos sanasta campus 'tasanko,
kenttä'. Entisaikaan suurten ja määrämuotoon järjestettyjen sotajoukkojen taistelut
pyrittiin käymään avoimella kentällä. Taistelunkentän merkityksestä on luontevasti
päästy taistelun ja sotaisen rynnistyksen merkitykseen ja tästä vertauskuvallisesti
myös aatteelliseen kamppailuun. Suomen kirjakielessä kampanja on tullut käyttöön
1930-luvulta lähtien, jolloin rinnakkaismuotona on esiintynyt myös kampanji.
Kluge - Seebold 1989 Kampagne; Koukkunen 1990 kampanja.
kampela
Litteitä, omalaatuisen näköisiä merikaloja (Platichthys) merkitsevällä kampela-
sanalla on ainakin likimääräisiä vastineita useimmissa lähisukukielissä, esim. inke-
roisen ja karjalan kampala, vatjan kampölay viron kammeljas ja liivin köma. Mur-
teissa kampela tunnetaan myös vinoa, kieroa, kankeaa, hankalaa yms. merkitsevänä
adjektiivina. Sanat ovat johdoksia veiviä tai sirpin kädensijaa merkitsevästä sanasta
—» kampi. Suomen kirjakielessä kampela on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen
sanakirjassa 1745 sekä litteän kalan nimityksenä että vinoa tarkoittavana adjektii-
vina.
SKES 1955 kampela, kampi; SSA 1992 kampela1, kampela2; Jussila 1998 kampela.
kampi
Veiviä, sirpin tms. kädensijaa tai koko sirppiä merkitsevällä fcampf-sanalla ei ole
vastineita sukukielissä. Sana on todennäköisesti vanha balttilainen laina, jota esim.
latviassa vastaa kaularautaa tai käyrää puuta merkitsevä kampis. Myös germaanista
alkuperää on ehdotettu, mutta heikommin perustein. Suomen kirjakielessä kampi
on veivin merkityksessä ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
Abraham Kollaniuksen lainsuomennoksessa vuonna 1648 mainittu kampi tarkoittaa
kammitsaa eli hihnaa, jolla kotieläimen etujalat sidotaan yhteen karkaamisen estä-
miseksi. Sanalla kammitsa on vastineita useissa lähisukukielissä, ja se on selitetty
fcampi-sanan johdokseksi. Vastineista päätellen kammitsa näyttää kuitenkin näistä
kahdesta vanhemmalta sanalta, joten kysymyksessä voivat olla erilliset lainat.
339

SKES 1995 kammitsa, kampi; SSA 1992 kammitsa, kampi; LÄGLW 1996 kampi; Jussila 1998
kampi.
kamppailla
Taistelemista, kiistelemistä, ottelemista yms. merkitsevä kamppailla on johdos, jonka
kantasana on lainattu muinaisruotsin tai varhaisuusruotsin verbistä kampa. Nyky-
ruotsissa vastaava verbi on kampa. Suomen kirjakielessä kamppailla on esiintynyt
Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen. Agricolalla on myös lyhyempi johdos kam-
pata merkityksessä 'otella, kiistellä*.
H. J. Streng 1915 49-50; SKES 1955 kampata; SSA 1992 kamppailla; Jussila 1998 kampata, kamp-
pailla.
kamppeet
Kapineita, tarvikkeita ja etenkin vaatteita merkitsevällä, useimmiten monikolli-
sena esiintyvällä fcamppeef-sanalla ei ole varsinaisia vastineita sukukielissä. Karja-
lan kamppiet on ilmeisesti lainattu suomesta. Sana on todennäköisesti eräänlainen
puhekielinen, epäsäännöllinen johdos samasta äänteellisesti motivoidusta vartalosta,
jota edustaa myös —» kama. Vastaavalla tavalla on rom«-sanasta muodostettu rompe.
Suomen kirjakieleen kampe on tullut murteista 1900-luvun alkupuolella.
SSA 1992 kampe.
kampus
Korkeakoulualuetta merkitsevä kampus juontuu alkuaan latinan sanasta campus,
joka sananmukaisesti merkitsee tasankoa tai kenttää. Uudessa merkityksessään sana
on suomessa otettu aktiiviseen käyttöön 1900-luvun jälkipuoliskolla ilmeisesti eng-
lannin campus-sanan mallin mukaisesti. Sana on kuitenkin mainittu sitaattilainana
jo Amerikan oloista kertovassa kirjallisuudessa 1900-luvun alkupuolella.
Pulkkinen 1984 campus.
kana
Sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä, näitä ovat esim. karjalan, vepsän, vatjan
ja viron kana sekä liivin kana. Sana on vanha germaaninen laina, jolle rekonstruoi-
tua kantagermaanista alkumuotoa *xanan- edustaa mm. nykyruotsin hane 'kukko*.
Suomen kirjakielessä kana on esiintynyt Agricolasta alkaen. Kanahaukka on ensi
kertaa mainittu vuoden 1642 Raamatussa.
Ahlqvist Suomi 1866 2:6 85; Thomsen 1869 120; SKES 1955 kana; SSA 1992 kana; LÄGLW 1996
kana; Jussila 1998 kana, kanahaukka.
340

kanaali
Kapeita meren salmia tai vanhassa kielessä myös kaivettuja kanavia merkitsevä
kanaali on lainaa ruotsin sanasta kanal, joka alkuaan juontuu latinan sanasta canälis
Vesijohto, viemärijohto, viemärioja*. Tämä on johdos pientä putkea merkitsevästä
sanasta canna ja. merkitsee sananmukaisesti putken tapaista. Suomen kirjakielessä
kanaali on ensi kertaa mainittu valtiopäivien päätösasiakirjassa vuonna 1756.
Renvall 1823 157; Renkonen 1954 180-181; SSA 1992 kanaali; Jussila 1998 kanaali.
kanava
Kaivettua vesiväylää tai muutakin käytävää, tietä, keinoa yms. merkitsevä kanava on
lainaa venäjän sanasta kanava, joka puolan välityksellä on lainattu saksan sanasta
Kanal tai ranskan sanasta canal. Kanava on siis alun perin sama kansainvälinen sana
kuin —> kanaali. Suomen kirjakielessä kanava on ensi kertaa mainittu vuonna 1833
sanomalehdessä Sanan Saattaja Viipurista. Vuosina 1845-1847 ilmestynyt Pietari
Hannikaisen toimittama viikkolehti sai nimekseen Kanava, koska lehdessä oli määrä
selostaa Saimaan kanavan rakennustöiden etenemistä ja koska nimi samalla sopi-
vasti viittasi tiedonvälitykseen ja sitä varten perustettuun uuteen kanavaan.
Ahlqvist Suomi 1857 91; Mikkola 1894 118; SKES 1955 kanava; SSA 1992 kanava.
kandidaatti
Korkeakoulussa erityisen kandidaatintutkinnon suorittanutta henkilöä tai sitten
yleisesti ehdokasta merkitsevä kandidaatti on lainattu suomeen ruotsin sanasta kan-
didaty mutta alkuaan sana juontuu latinasta, jossa candidätus on johdos hohtavan
valkoista merkitsevästä sanasta candidus. Nimitystä candidätus käytettiin muinai-
sessa Roomassa viranhakijoista, jotka asemansa merkiksi olivat pukeutuneet liidulla
valkaistuun, lumivalkoiseen toogaan. Suomen kirjakielessä kandidaatti on ensi ker-
taa mainittu Oulun Viikko-Sanomissa vuonna 1829.
Kluge - Seebold 1989 Kandidat; Koukkunen 1990 kandidaatti.
kaneli
Eräiden kanelipuiden kuivatusta ja jauhetusta kuoresta saatua maustetta merkitsevä
kaneli on lainattu suomeen myöhäismuinaisruotsin tai varhaisuusruotsin sanasta
caneel, jota nykyruotsissa vastaa kanel. Ruotsin sana juontuu saksan kautta rans-
kasta, jossa canelle tai cannelle on deminutiivinen johdos putkea merkitsevästä
sanasta canne. Kanelipuun kuivatut kuorenpalat ovat ennen jauhamista pienen put-
ken tai käärön kaltaisia tankoja. Suomen kirjakielessä kaneli on ensi kertaa mainittu
vuoden 1642 Raamatussa. Sana kaneli esiintyy kyllä jo Agricolan kielessä, mutta
siellä se merkitsee kaniinia, ei maustetta.
H. J. Streng 1915 51; SKES 1955 kaneli; SSA 1992 kaneli; Jussila 1998 kaneli.
34i

kanerva
Kangasmailla kasvavaa violettikukkaista varpukasvia (Calluna vulgaris) merkitse-
vällä fcanerva-sanalla on ainakin likimääräisiä vastineita useimmissa lähisukukie-
lissä, esim. karjalan kanarva, vepsän kanabry vatjan kanabro ja viron kanarbik. Sanan
alkuperä on tuntematon. Venäjän murteellinen kanäbra on selitetty lainaksi itäme-
rensuomesta. Suomen kirjakielessä kanerva on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 kanerva; SSA 1992 kanerva; Jussila 1998 kanerva.
1 kangas 'tekstiilituote
Sanalla on vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan kankas, vepsän ja vat-
jan karjgaz, viron kangas ja liivin kätjgaz. Sanaa on vanhastaan pidetty germaanisena
lainana, ja sille on esitetty useitakin lainaetymologioita. Näistä parhaiten perustellun
selityksen mukaan lainalähteenä on kantagermaanin kudontatermi *ganga-z, jota
edustaa mm. tanskan gang '40 loimilangan muodostama kokonaisuus'. Suomen kir-
jakielessä kangas on ensi kertaa mainittu herra Martin maanlain suomennoksessa
vuoden 1570 tienoilla merkityksessä sarka'. Yleisemmässä tekstiilituotteen merki-
tyksessä kangas esiintyy Ericus Schroderuksen sanakirjassa vuonna 1637.
Karsten 1915 95; SKES 1955 kangas; SSA 1992 kangas; 40-45; Hofstra 1994 40-47; LÄGLW 1996
kangas1; Jussila 1998 kangas1.
2 kangas 'kangasmaa'
Sanalla on ainakin likimääräinen vastine useimmissa lähisukukielissä, esim. karjalan
kankaSy vepsän karjgaz, viron kanger 'kiviröykkiö, sorakumpu' ja liivin kärjgar 'har-
janne, kumpu, särkkä'. Sanan alkuperä on kiistanalainen. Sille on esitetty epävar-
moja vastineita muutamista etäsukukielistä, mm. marin karjga 'laiha, laihtunut; karu,
kuiva', ja näiden perusteella kangas on katsottu vanhaan omaperäiseen sanastoon
kuuluvaksi. Toisaalta sanalle on esitetty myös germaaninen lainaetymologia, jonka
mukaan se juontuisi kantagermaanin sanasta *gangaz tai tämän kantaskandinaavi-
sesta vastineesta *gangaR. Germaaninen sana on johdos kulkemista merkitsevästä
verbijuuresta, joten kangas olisi tämän selityksen mukaan alun perin tarkoittanut
kulkukelpoista maastoa tai kulkureittiä. Selitys on sekä äännehistorian että merki-
tyksen kannalta moitteeton. Suomen kirjakielessä kangas on metsämaan merkityk-
sessä mainittu ensi kertaa Juhana Cajanuksen sepittämässä virressä vuonna 1683.
SKES 1955 kangas; Koivulehto Vir. 1984 223; UEW 1988 126-127; SSA 1992 kangas2; Hofstra
1994 43-44; LÄGLW 1996 kangas2; Jussila 1998 kangas2.
kangastaa
Kajastamista, häämöttämistä tai näköharhana horisontin yläpuolella näkymistä
merkitsevällä kangastaa-verbiHä ei ole varsinaisia vastineita sukukielissä. Karjalan
kankastoa ja viron murteellinen kangastada ovat lainaa suomesta. Suomen kangas-
342

taa on johdos kuivaa metsämaata tai nummea merkitsevästä sanasta —» 2 kangas,
joka käytännössä on sama sana kuin mäennyppylää tai kumparetta merkitsevä —>
kankare. Vastaavalla tavalla on suosaareketta merkitsevästä keidas-sanasta, muodos-
tettu murteellinen kangastamista merkitsevä johdos keidastaa tai keijastaa. Suomen
kirjakielessä kangastaa on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa
vuonna 1786.
Hakulinen Vir. 1949 201-202; SKES 1955 kangastaa; SSA 1992 kangastaa; Jussila 1998 kangastaa.
kangerrella
Kömpelöä, huonosti sujuvaa puhumista tai tekemistä merkitsevä kangerrella on joh-
dos verbistä kangertaa, joka puolestaan on johdos adjektiivista —> kankea. Suomen
kirjakielessä kangertaa on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa
vuonna 1786, johdos kangerrella on tullut käyttöön vasta 1800-luvun puolella.
SKES 1955 kankea; SSA 1992 kankea; Jussila 1998 kangertaa.
1 kani 'kaniini'
Jäniksen sukuista koti- tai lemmikkieläimenä pidettävää jyrsijää merkitsevä kani on
lyhentymä eläimen varsinaisesta nimityksestä kaniini, joka on lainaa ruotsin sanasta
kanin. Tämä puolestaan juontuu keskialasaksan ja muinaisranskan kautta keskiajan
latinan sanasta caniculus. Suomen kirjakielessä kaniini on ensi kertaa mainittu vuo-
den 1642 Raamatussa. Jo Agricolan Uudessa testamentissa 1548 on kerrottu kanii-
neista, mutta niistä on käytetty toista ruotsalaisperäistä lainanimitystä kaneli. Lyhen-
tymämuoto kani on ensi kertaa esiintynyt Henrik Florinuksen tarkistamassa raama-
tunkäännöksessä vuonna 1685.
Renvall 1823 58; H. J. Streng 1915 51; SKES 1955 kaniini; SSA 1992 kaneli2, kaniini; Jussila 1998
kani1, kaniini.
2 kani 'panttilainaamo'
Panttilainaamoa tai maksullista vaatesäiliötä merkitsevä kani on todennäköisesti lai-
naa venäjän sanasta kon, joka merkitsee pelipankkia, pelikierrosta tai pelierää. Sanaa
käytetään mm. fraasissapostävi f nä kon 'panna panos pelipankkiin'. Helsingin puhe-
kielessä kani on esiintynyt ainakin 1900-luvun alusta lähtien, ja sitä on jonkin verran
käytetty myös kirjakielessä 1900-luvun alkupuolelta lähtien.
Karttunen 1979 kani; Paunonen 2000 1. kani.
kanisteri
Tavallisesti kulmikasta, metallista tai muovista valmistettua nesteensäilytysastiaa
merkitsevä kanisteri on lainaa ruotsin sanasta kanister. Tämä samoin kuin muiden
germaanisten kielten vastaavat sanat, esim. saksan Kanister ja englannin canister,
343

perustuu latinan sanaan canistrumy joka merkitsee ruo'osta punottua koria. Latinan
sana on lainaa kreikasta, jossa känastron on johdos putkea tai ruokoa merkitsevästä
sanasta kanna. Suomalaisena sanana kanisteri on tullut käyttöön 1800-luvun jälki-
puoliskolla. Se mainitaan asussa kanistri Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865.
Nykyasuunsa sana on kuitenkin vakiintunut vasta 1900-luvun alkupuolella.
SAOB 1935 kanister; Kluge - Seebold 1989 Kanister.
kanjoni
Joen uurtamaa rotkomaista laaksoa merkitsevä kanjoni on todennäköisesti lainattu
suomeen ruotsin sanasta kanjony mutta alkuaan sana juontuu englannin kautta
espanjasta, jossa canon tarkoittaa alun perin putkea. Suomalaisena sanana kanjoni
on tullut käyttöön 1900-luvun alussa.
SAOB 1935 kanjon.
kankare
Tavallisesti kuivaa ja kivikkoista mäennyppylää tai kumparetta merkitsevä kankare
on etymologisesti sama germaanisperäinen lainasana kuin kuivaa metsämaata mer-
kitsevä —> kangas tai kangar. Suomen kirjakielessä kankare on ensi kertaa mainittu
vuonna 1616 Maskun Hemmingin hurskaiden laulujen kokoelmassa.
SKES 1955 kangar; SSA 1992 kangas2; LÄGLW 1996 kangas2; Jussila 1998 kankare.
kankea
Jäykkää, kovaa, taipumatonta yms. merkitsevällä fcan/cea-sanalla on tarkkoja vasti-
neita kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan kankie, vepsän katjged, vatjan karjköa,
viron kange ja liivin karjktö. Viron kange merkitsee myös vahvaa, väkevää tai rajua.
Itämerensuomen kankea on mitä ilmeisimmin johdos sanasta —» kanki. Suomen kir-
jakielessä kankea on esiintynyt Uppsalan evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen.
SKES 1955 kanki; SSA 1992 kankea; Jussila 1998 kankea.
kanki
Sanalla on vastine useimmissa lähisukukielissä, esim. karjalan kanki, lyydin ja vepsän
karjg sekä viron kang. Sanan vartalolle on esitetty epävarma vastine myös mordvasta,
jossa karjksomoms on verbi ja merkitsee 'jäykistyä, kangistua paikalleen'. Sanavarta-
loa on joskus arveltu germaaniseksi lainaksi, mutta tätä selitystä ei merkitysseikko-
jen takia ole hyväksytty. Muiden selitysten puutteessa /canfci-sanaa on pidettävä van-
haan omaperäiseen sanastoon kuuluvana. Suomen kirjakielessä kanki on esiintynyt
Agricolasta alkaen.
SKES 1955 kanki; SSA 1992 kanki; LÄGLW 1996 kanki; Jussila 1998 kanki.
344

kannas
Kahden veden tms. välistä maakaistaletta merkitsevällä kannas-sanalla on tarkka
vastine ainoastaan karjalassa. Kannas on mitä ilmeisimmin johdos sanasta —» kanta.
Suomen kirjakielessä kannas on ensi kertaa mainittu vuonna 1797 ruoteen tai pontin
merkityksessä tuntemattoman suomentajan kääntämässä opaskirjassa, jossa anne-
taan neuvoja järvi- ja suomalmin käsittelystä.
SKES 1955 kannas; SSA 1992 kannas; Jussila 1998 kannas.
kannattaa
Verbillä on rakenteellinen vastine useimmissa lähisukukielissä, esim. karjalan kan-
nattoa, vepsän kandatada huiskuttaa täyteen', viron kannatada 'kärsiä, kestää, sietää1
ja liivin kändatö 'kestää, sietää, kärsiä'. Kuten esimerkit osoittavat, merkitykset saat-
tavat vaihdella jonkin verran. Verbit ovat johdoksia ikivanhasta —» kantaa-verbistä,
ja ne voivat olla joko yhteistä perua tai erikseen muodostettuja. Johdin -tta- on iki-
vanhaa perua, ja johdos kannattaa konkreettisessa merkityksessään 'panna kanta-
maan' tai 'tukea alta, kannatella' voi olla hyvinkin vanha. Suomen kirjakielessä kan-
nattaa on ensi kertaa mainittu herra Martin maanlain suomennoksessa vuoden 1570
tienoilla merkityksessä 'panna kantamaan'. Merkityksessä sietää' verbi on esiintynyt
Ericus Walleniuksen ruumissaarnassa vuonna 1706. Sen sijaan abstraktissa merki-
tyksessä 'tukea, pitää jonkun puolta, olla tuottava, maksaa vaiva' kannattaa tunne-
taan vasta 1800-luvun puolivälistä lähtien. Näiden viimeksi mainittujen merkitysten
syntyyn lienevät vaikuttaneet muiden kielten, lähinnä ruotsin tarjoamat esikuvat.
SKES 1955 kantaa; Rapola 1960 kannattaa; Hakulinen 1979 483; SSA 1992 kantaa; Jussila 1998
kannattaa.
kannel
Suomalaisten kansallissoittimeen viittaavalla kannel- tai kantele-sanalla on vastineita
kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan kanteleh, vepsän kandel, vatjan kannöl viron
kannel ja liivin kandia. Sanan alkuperä on kiistanalainen. Yhden selityksen mukaan
se on vanha balttilainen laina, jota nykyisissä balttilaisissa kielissä vastaavat liettuan
kankles ja latvian kokle. Myös muinaisvenäjässä olisi tarjolla lainalähteeksi sopiva
*gandtli, jota nykyvenäjässä vastaa gusli. Sanan rakenteen ja merkityksen puolesta
on täysin mahdollinen sekin selitys, että kannel tai kantele olisi johdos ikivanhasta
omaperäisestä —> kansi-sanasta. Suomen kirjakielessä kantele on esiintynyt Agrico-
lasta alkaen.
Thomsen 1890 178-181; Kalima 1936 106-107; SKES 1955 kantele; SSA 1992 kantele; Jussila
1998 kantele.
345

kannella
Kielimistä merkitsevä kannella on johdos verbistä —> kantaa, joka vanhassa laki- ja
virkakielessä on merkinnyt mm. todistajana olemista, viranomaisille esittämistä tai
oikeuteen viemistä. Kantaverbistä johdettu kanne on esiintynyt kirjakielessä Agrico-
lasta alkaen mm. syytöksen ja moittimisen merkityksessä. Kannella on frekventatii-
vijohdos verbistä kantaa, ja perusmerkityksessään 'kantaa usein, toistuvasti, edesta-
kaisin' johdos voi olla hyvinkin vanha. Kielimisen merkityksessä kannella on esiinty-
nyt kirjakielessä herra Martin lainsuomennoksesta vuoden 1570 tienoilta alkaen.
SKES 1955 kantaa; SSA 1992 kantaa-, VKS 1994 kantaa, kannella-, Jussila 1998 kannella.
kannibaali
Ihmissyöjää merkitsevä kannibaali on todennäköisesti lainattu suomeen ruotsin
sanasta kannibal, mutta alkuaan tämä samoin kuin esim. saksan Kannibal ja englan-
nin cannibal juontuu espanjan sanasta canibal, joka on ihmissyöntiä harjoittaneen
karibialaisen heimon nimitys. Sana on levinnyt Euroopan kieliin 1500-luvun löytö-
retkien myötä, mutta suomen yleiskielessä kannibaali on ollut käytössä vasta 1880-
luvulta alkaen.
Hellquist 1939 kannibal; Kluge - Seebold 1989 Kannibal
kannikka
Leivän, juuston tms. kovaa syrjäpalaa tai jätekappaletta merkitsevällä kannikka-
sanalla on vastine useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen ja karjalan kannikka,
vatjan kannikka sekä viron kannikas. Sekä suomen murteissa että vanhassa kirjavi-
rossa sanalla on myös merkitys 'pakara'. Kannikka on johdos sanasta —> kanta. Suo-
men kirjakielessä kannikka on ensi kertaa mainittu Kustaa Renvallin sanakirjassa
vuonna 1823.
SKES 1955 kanta; Rapola 1960 kannikka; SSA 1992 kannikka.
kannu
Korvallista tai sangallista nesteen säilytys- tai kaatoastiaa merkitsevä kannu on lai-
naa ruotsin sanasta kanna. Sama sana on lainattu myös inkeroiseen ja karjalaan.
Suomen kirjakielessä kannu on esiintynyt Agricolasta alkaen. Sanaa on vanhassa kie-
lessä käytetty myös yksikorvaisen juoma-astian sekä tilavuusmitan nimityksenä: yksi
kannu on noin 2,6 litraa.
Renvall 1823 459; Thomsen 1869 120; SKES 1955 kannu; SSA 1992 kannu; Jussila 1998 kannu.
kannus
Jalkineen kantaan kiinnitettävää metallihaarukkaa tai eräiden eläinten jalassa olevaa
uloketta merkitsevällä kan n us- sanalla on vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim.
346

karjalan ja viron kannus, vatjan kannuzja liivin kändöks. Kannus on johdos sanasta
—> kanta. Suomen kirjakielessä kannus on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuk-
sen sanakirjassa 1637. Etymologisesti eri sana on saamelaisten noitarumpua merkit-
sevä kannus, jonka saamelainen vastine on gobdis tai govdis. Tämä kannus-sana, on
johdos sanasta —> kansi. Suomen kirjakielessä noitarumpua merkitsevä kannus on
ensi kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on teh-
nyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
SKES 1955 kannus1, kannus2; SSA 1992 kannus1, kannus2; Jussila 1998 kannus.
kannustaa
Kannuksilla painamista, innostamista, yllyttämistä tms. merkitsevällä kannustaa-
verbillä on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. karjalan kannustoa, vepsän
kandustada ja viron kannustada. Vepsän verbi tarkoittaa astumista tai polkemista
kukosta puhuttaessa, ja sama merkitys tunnetaan myös suomen murteista ja karja-
lasta. Verbi on johdos sanasta —> kannus. Suomen kirjakielessä kannustaa on rat-
sastusterminä ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745. Yleinen
innostamisen tai kehottamisen merkitys selittyy tämän perusverbin vertauskuvalli-
seksi käytöksi, jolle on tarkka esikuva esim. ruotsissa.
SSA 1992 kannus; Jussila 1998 kannustaa.
kanootti
Kevyttä, suippopäistä ja melottavaa vesikulkuneuvoa merkitsevä kanootti on lainattu
suomeen ruotsin sanasta kanot, joka puolestaan on lainaa ranskan sanasta canot.
Sanavartalo on levinnyt Euroopan kieliin espanjan sanasta canoa, joka merkitsee
yksipuista alusta ja juontuu alkuaan Karibian alueella puhutuista intiaanikielistä.
Suomalaisena sanana kanootti on tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla. Se on
mainittu asussa kanuuti Albin Stjerncreutzin merisanakirjassa 1863.
Hellquist 1939 kanot; Kluge - Seebold 1989 Kanu.
kansa
Sanalla on varmoja etymologisia vastineita kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä,
esim. inkeroisen, karjalan ja vatjan kansa, vepsän kanz 'perhe, pesye, poikue', viron
kaasa 'puoliso, vaimo, toveri' ja liivin köz(gönd) 'kansa(kunta)'. Sanan etäisempi
alkuperä on kiistanalainen. Sitä on pidetty vanhana omaperäisenä sanana, jonka
vastineita etäsukukielissä olisivat pohjoissaamen guossi 'vieras' sekä komin goz ja
udmurtin kuz, jotka kumpikin merkitsevät paria. Toisaalta sanalle on myös useaan
otteeseen esitetty germaaninen lainaetymologia. Sekä äänneasun että merkityksen
kannalta erinomainen lainalähde on varhaiskantagermaanin *yansä, jota edustavat
mm. gootin hansa 'joukko, sotajoukko' ja muinaisyläsaksan hansa 'väki, joukko'.
Samaa juurta on myös keskiyläsaksan hanse 'kauppaseura'. Lainaselitykset on perin-
347

teisesti torjuttu mm. sen perusteella, että sanalla on vastine permiläiskielissä, eikä
niin kauas ulottuvia germaanisia lainoja ole pidetty mahdollisina. Lainaselitystä on
kuitenkin vakuuttavasti perusteltu uudelleen, eikä toisaalta ole varmaa eikä edes
todennäköistä, että permiläiskielten sanat kuuluisivat samaan yhteyteen, sillä yhdis-
tämisessä on sekä äänteellisiä että semanttisia ongelmia. Täysin mahdottomana ei
toisaalta voi pitää sitäkään selitystä, että germaanisia lainoja olisi myöhempien kos-
ketusten yhteydessä kulkeutunut itään. Itämerensuomen osalta germaaninen laina-
etymologia on kaikin puolin moitteeton ja uskottava. Suomen kirjakielessä kansa on
esiintynyt Agricolasta ja kaikista samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
Thomsen 1869 120; SKES 1955 kansa; Koivulehto Vir. 1976 251-253; UEW 1988 645; SSA 1992
kansa; LÄGLW 1996 kansa; Jussila 1998 kansa.
kansainvälinen
Suomen kirjakieleen 1800-luvun puolenvälin jälkeen vakiintunut yhdyssana kan-
sainvälinen on käännöslaina yleiseurooppalaisesta sanasta international Tämän
rakenneosat ovat latinan inter Väli(llä)' ja substantiivista nätiö 'kansa(kunta)' joh-
tuva adjektiivi nätiönälis 'kansallinen'. Ennen kansainvälinen-sanan vakiintumista
on käytetty myös toista samantapaista yhdyssanaa kansainkeskeinen. Suomen ger-
maanisperäisellä —> fcflnsa-sanalla on ollut merkitys 'kansakunta' jo viimeistään
1700-luvun loppupuolella.
Lönnrot 1874 kansainkeskeinen, kansainvälinen; Hakulinen 1969 54-56.
kansi
Sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä, esim. karjalan kansiy vatjan
kaasiy viron kaas, saamen goavdi 'katto, katos', ersämordvan kundo, marin komdösja
komin kyd. Ikivanhan omaperäisen sanavartalon alkuperäiseksi asuksi on rekonst-
ruoitu *kamte tai *komta. Suomen kirjakielessä kansi on ensi kertaa mainittu Ericus
Schroderuksen sanakirjassa 1637.
SKES 1955 kansi; UEW 1988 671; SSA 1992 kansi; Jussila 1998 kansi.
kansleri
Eräiden korkeiden hallintovirkamiesten nimityksenä esiintyvä kansleri on lainaa
ruotsin sanasta kansler, joka saksan kautta juontuu keskiajan latinan sanasta cancel-
larius. Tämä on johdos monikkomuotoisesta sanasta cancelli aidat, ristikkoaitaus',
josta juontuu myös sana —> kanslia. Suomen kirjakielessä kansleri on ensi kertaa
mainittu herra Martin maanlain suomennoksessa vuoden 1570 tienoilla varhaisuus-
ruotsin mukaisessa asussa kantseleri. Nykyasu kansleri esiintyy vuoden 1642 Raa-
matussa.
H. J. Streng 1915 51; SSA 1992 kansleri; Jussila 1998 kansleri.
348

kanslia
Virkahuonetta tai virastoa merkitsevä kanslia on lainaa ruotsin sanasta kansli, joka
puolestaan juontuu saksan kielen välityksellä keskiajan latinan monikkomuotoisesta
sanasta cancelli. Tämä merkitsee sananmukaisesti aidat', mutta tässä tapauksessa se
merkitsee erityisesti viranomaisille tarkoitettua, ristikoilla erotettua lukupöytää kir-
kossa. Tällaisesta aitauksesta luettiin keskiajan kirkoissa kuninkaan määräykset. Suo-
men kirjakielessä kanslia on ensi kertaa mainittu Juhana III:n suomenkielisessä kir-
jeessä vuonna 1584 varhaisuusruotsin mukaisessa asussa kantseli. Nykyisen tapaista
fl-loppuista asua kantslia on ensimmäisenä käyttänyt Antti Lizelius vuonna 1776.
H. J. Streng 1915 52; Koukkunen 1990 kanslia-, SSA 1992 kanslia; Jussila 1998 kanslia.
kanssa
Sanalla on vastine useissa lähisukukielissä, esim. vatjan ja viron kaasa sekä liivin ka,
kah 'myös'. Sana on mitä ilmeisimmin muodostettu germaanisperäisestä —» kansa-
sanasta. Esimerkiksi karjalassa sanotaan vieläkin ota kanzahas 'ota seuraasi, ota
mukaasi'. Alkuperäistä rakennetta on kuitenkin vaikea yksityiskohtaisesti selvit-
tää, koska eri kielissä saattaa olla käytössä eri muotoja ja kieliopillistumisen myötä
sanoissa on tapahtunut epäsäännöllisiä äänteenmuutoksia. Suomen fcanssa-sanaa on
arveltu alun perin inessiivimuodoksi kansassa, josta epäsäännöllisen yksinkertais-
tumisen kautta olisi syntynyt kanssa. Toisaalta sitä on arveltu konsonanttivartaloi-
seksi lokatiiviksi kans-na, josta assimilaatiomuutoksen kautta olisi syntynyt kanssa.
Mahdollista on ollut sekin, että sana on alun perin ollut päätteetön, ja -s- olisi voinut
pidentyä, kun se useille murteille ominaisissa loppuvokaalin katoamatapauksissa
olisi joutunut sanan loppuun: kansa > kans > kanss. Kun vokaali yleiskielen kehitty-
misen myötä palautettiin, olisi pidennys voinut säilyä: kanss > kanssa. Suomen van-
hassa kirjakielessä kanssa on esiintynyt Agricolasta ja kaikista samanaikaisista käsi-
kirjoituksista alkaen. Agricola on kirjoittanut sanan asussa cansa, kun taas väkeä,
ihmisiä merkitsevän -» /ea^sa-substantiivin hän kirjoitti kahdella s:llä canssa.
SKES 1955 kanssa; Rapola 1965 189-190; SSA 1992 kanssa; Jussila 1998 kanssa.
kanta
Sanalla on kiistattomia vastineita kaikissa lähisukukielissä, joskin näiden merkitys
vaihtelee, esim. karjalan kanda merkitsee 'jalan, kengän, kynttilän yms. kanta; suku-
perä, suku', lyydin kand 'jalkineen kanta; kantapää; jalansija'. Vepsän kand, vatjan
kanta ja liivin kuonda merkitsevät kantapäätä, viron kand jalan, sukan tai jalkineen
kantapäätä tai jalansijaa. Myös etäsukukielistä on esitetty vastineita, mutta näiden
osalta tilanne on epäselvä vaihtoehtojen moninaisuuden takia. Yhtenä mahdollisuu-
tena on esitetty, että itämerensuomen kanta rinnastuisi saamen sanaan gäddi 'ranta',
ja samaan yhteyteen voisivat kuulua komin gyd 'nuotan perä, joen mutka' ja mansin
hant 'reuna, vieri'. Yhdistävänä merkitysaineksena voisi tällöin olla väljä reuna- tai
peräosan merkitys. Toisaalta itämerensuomen /canta-tyyppisillä sanoilla näyttää ole-
349

van selvä tyvi- tai juuriosan merkitys. Tältä kannalta, samoin kuin äänteellisestikin,
on pidetty parempana vaihtoehtona sitä, että suomen kanta ja kanto kuuluisivat ety-
mologisesti yhteen, ja näiden etäsukukielisiksi vastineiksi sopisivat saamen guottu
'juurakko', mordvan kando 'kaatunut puu', mansin häntä 'varastoaitan kannatinpat-
sas 1. jalka' ja hantin hont 'hirsi'. Kahta viimeksi mainittua on arveltu myös suomen
jalkaa merkitsevän —» kontti-sanan vastineiksi, joskin on sekä äänne-, levikki- että
merkitysseikkojen kannalta epätodennäköistä, että kontti 'jalka' voisi olla näin vanha
sana. Vaikka kanta-sanan historia etäsukukielten osalta onkin epäselvä, sana on mitä
ilmeisimmin katsottava ikivanhaksi ja omaperäiseksi. Suomen kirjakielessä kanta on
kantapään ja kengänkoron merkityksessä esiintynyt Agricolasta alkaen, tyviosan
merkitys on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin lääkärikirjassa vuonna 1788.
Mielipidettä merkitsevä kanta on esiintynyt vuoden 1779 almanakassa.
SKES 1955 kanta, kanto, kontti1; UEW 1988 123,124; SSA 1992 kanta; Jussila 1998 kanta.
kantaa
Verbillä on etymologisia vastineita kaikissa lähisukukielissä sekä useimmissa etäsu-
kukielissä, esim. karjalan kantoa, vepsän kantta, vatjan kantaa, viron kanda, liivin
kandöy pohjoissaamen guoddit, mordvan kandoms, marin kondas, mansin hunti
'nostaa selkäänsä', selkupin kuenda- ja kamassin kundo-. Sanavartalon alkuperäi-
seksi asuksi on rekonstruoitu *kanta-. Suomen kirjakielessä kantaa on esiintynyt
Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1955 kantaa; UEW 1988 124; SSA 1992 kantaa; Jussila 1998 kantaa.
kantarelli
Keltavahveron toinen nimitys kantarelli on lainaa ruotsin sanasta kantarell, joka
puolestaan on saatu ranskan sanasta chanterelle. Tämä on deminutiivinen johdos,
joka alkuaan perustuu kreikan sanaan käntharos 'malja, juoma-astia'. Sienisuvun
tieteelliseksi nimitykseksi latinan cantharellus-sanan on vakiinnuttanut Carl von
Linne, ja nimitys perustuu sienen maljamaiseen muotoon. Suomen yleiskieleen kan-
tarelli on vakiintunut 1900-luvun alkupuolella.
Hellquist 1939 kantarell.
kantele
Suomalaisten kansallissoitinta merkitsevä kantele on etymologisesti sama sana kuin
—» kannel, jonka alkuperästä on useita kilpailevia selityksiä. Suomen kirjakielessä
kantele on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 kantele; SSA 1992 kantele; Jussila 1998 kantele.
350

kanto
Kaadetun puunrungon jäljiltä jäänyttä tyveä merkitsevällä kanto-sanalla on vasti-
neita sekä lähi- että etäsukukielissä. Näitä ovat esim. karjalan ja vatjan kanto, vepsän,
viron ja liivin kand, pohjoissaamen guoddu ja ersämordvan kando 'kaatunut puu\
Todennäköisesti kanto on vanhemman —> kanta-sanan johdos, ja mordvan sana voi
sellaisenaankin olla kanta-sanan vastine. Suomen kirjakielessä kanto on esiintynyt
Agricolasta alkaen.
SKES 1955 kanto; UEW 1988 123; SSA 1992 kanto; Jussila 1998 kanto.
kantti
Reunaa, syrjää, särmää tms. merkitsevä kantti on lainaa ruotsin sanasta kant Sama
sana on lainattu myös karjalaan. Suomen kirjakielessä kantti on ensi kertaa mainittu
Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786.
SKES 1955 kantti; SSA 1992 kantti; Jussila 1998 kantti.
kanttori
Musiikin johtajana toimivaa seurakunnan viranhaltijaa merkitsevä kanttori on lai-
naa joko ruotsin sanasta kantor tai suoraan latinan sanasta cantor, johon myös ruot-
sin sana perustuu. Latinan cantor on tekijännimen johdos verbistä canere 'laulaa' ja
merkitsee siis sananmukaisesti laulajaa. Keskiajan latinassa cantor on tarkoittanut
erityisesti kirkkolaulajaa. Suomen kirjakielessä kanttori on esiintynyt Agricolasta
alkaen, aluksi kirjoitettuna latinalaiseen tapaan cantor.
H. J. Streng 1915 53; Hellquist 1939 kantor; SKES 1955 kanttori; SSA 1992 kanttori; Jussila 1998
kanttori.
kanuuna
Etenkin pitkäpiippuista tykkiä merkitsevä kanuuna on lainaa ruotsin sanasta kanon,
joka puolestaan saksan ja ranskan välityksellä juontuu italian sanasta cannone. Tämä
on alkuaan johdos latinan putkea merkitsevästä sanasta canna. Suomen kirjakielessä
kanuuna on ensi kertaa mainittu vuonna 1677 Lundin lähellä käydyssä taistelussa
saavutettua voittoa kuvaavassa julistuksessa osana ruotsin mukaista yhdyssanaa
kanonstykki. Itsenäisenä sanana kanuuna on mainittu Ruotsin sotaväen hyökkäystä
Vanhan Suomen puolelle kuvaavassa selostuksessa vuonna 1790.
Hellquist 1939 kanon; SKES 1955 kanuuna; Kluge - Seebold 1989 Kanone; SSA 1992 kanuuna;
Jussila 1998 kanuuna.
kapakka
Anniskeluravintolan tai krouvin arkissävyisenä nimityksenä tunnettu kapakka on
lainaa venäjän sanasta kabäk. Sama sana on lainattu myös useisiin lähisukukieliin.
351

Suomen kirjakielessä kapakka on ensi kertaa mainittu tulkkisanakirjassa Variarum
rerum vocabula vuonna 1644.
Renvall 1823 160; Mikkola 1894 116; SKES 1955 kapakka; Plöger 1973 64; SSA 1992 kapakka;
Jussila 1998 kapakka.
kapalo
Vastasyntyneen lapsen ympärille kiedottavia kangasliinoja merkitsevällä kapalo-
sanalla on vastineita useimmissa lähisukukielissä, esim. karjalan ja vatjan kapalo,
vepsän kabalja viron murteellinen, monikkomuotoinen kabalad. Sanan alkuperä on
tuntematon. Sitä on arveltu lainaksi germaaniselta taholta, mutta kun lainalähteeksi
esitetyt sanat merkitsevät mm. puun palasta tai kappaletta, selitystä ei yleensä hyväk-
sytä. Suomen kirjakielessä kapalo on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 kapalo; SSA 1992 kapalo; LÄGLW 1996 kapalo; Jussila 1998 kapalo.
kapea
Kaitaa, hoikkaa, solakkaa, niukkaa, ahdasta yms. merkitsevällä fcapea-sanalla on vas-
tine eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan kapie ja viron kabe. Sanavartalon alku-
perä on epäselvä. Yhden selityksen mukaan kapea olisi johdos samasta äänteellisesti
motivoidusta vartalosta, josta on muodostettu myös —> kapina. Suomen kirjakielessä
kapea on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1955 kapea; SSA 1992 kapea; Jussila 1998 kapea.
kapina
Riitaa, toraa, kansannousua yms. merkitsevällä fcapma-sanalla ei sellaisenaan ole
vastineita sukukielissä. Sen sijaan merkityksessä 'kopina, kapse, melu' fcapma-sanalla
on ainakin likimääräisiä vastineita lähisukukielissä, esim. karjalan kapineh, vepsän
kabineh ja viron kabin. Kopisevaa ääntä ja melua merkitsevä kapina on johdos ääntä
jäljittelevästä verbistä kapista. Suomessa sana on saanut myös tappelusta synty-
vän metelin ja edelleen riidan ja kansannousun merkityksen. Suomen kirjakielessä
kapina on esiintynyt Agricolasta alkaen, ja siitä johdettu verbi kapinoida on ensi ker-
taa mainittu vuoden 1642 Raamatussa.
Rapola Vir. 1953 163-175; SKES 1955 kapista; SSA 1992 kapina1y kapina2; Jussila 1998 kapina.
kapine
Esinettä, tavaraa, työkalua yms. merkitsevällä kapine-sanalla ei ole varsinaisia vas-
tineita sukukielissä. Karjalan kapined ja viron murteellinen, monikollinen kabinad
on selitetty suomesta lainatuiksi. Suomen kapine on todennäköisesti johdos samasta
äänteellisesti motivoidusta vartalosta, josta on muodostettu myös —> kapina. Näin
ollen sana olisi alkuaan kaikenlaisten kolisevien ja kalisevien esineiden yleinen nimi-
352

tys. Suomen kirjakielessä kapine on ensi kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa,
joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-
luvulla.
SKES 1955 kapine; SSA 1992 kapine; Jussila 1998 kapine.
kapiot
sanalla ei ole vastineita sukukielissä. Sanavartalo on vanha germaaninen laina, jolle
rekonstruoitu kantagermaaninen alkumuoto *gabjön- on samaa juurta kuin saksan
antamista merkitsevä verbi geben. Sananmukaisesti kapiot merkitsevät siis jotakin
sellaista mitä annetaan. Suomen kirjakielessä kapiot on ensi kertaa mainittu Daniel
Jusleniuksen sanakirjassa vuonna 1745.
Lindström 1859 201; SKES 1955 kapiot; SSA 1992 kapiot; LÄGLW 1996 kapiot; Jussila 1998
kapiot
kapituli
Hiippakunnan hallintoelintä merkitsevä kapituli perustuu keskiajan latinan sanaan
capitulum, joka on deminutiivinen johdos päätä merkitsevästä sanasta caputja mer-
kitsee siis sananmukaisesti pientä päätä. Kirkollisissa yhteyksissä capitulum on alun
perin merkinnyt pääkappaletta tai lukua, ja sana on siirtynyt hallintoelimen nimi-
tykseksi sen jälkeen, kun tuomio- ja muiden suurten kirkkojen papit eli kaniikit vuo-
den 760 tienoilla velvoitettiin lukemaan ja käsittelemään kokouksissaan aina yksi
Raamatun luku. Suomen kirjakielessä kapituli on ensi kertaa mainittu Ljungo Tuo-
maanpojan suomentamassa kaupunginlaissa vuonna 1609 latinan mukaisessa asussa
capitulum. Nykyasuunsa kapituli on kiteytynyt vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla.
Renvall 1823 161; H. J. Streng 1915 54-55; Hellquist 1939 dom, kapitel; SKES 1955 kapituli; SSA
1992 kapituli; Jussila 1998 kapituli.
1 kappa Vetomitta'
Vanhaa vetomittaa, murteissa myös tuoppia, haarikkaa, kiulua tai varrellista kaivo-
kippoa merkitsevällä fcappa-sanalla on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. inke-
roisen, karjalan ja vatjan kappa sekä viron kapp. Sana on vanha germaaninen laina,
jolle rekonstruoitua alkumuotoa *skapa- edustaa mm. nykysaksan murteellinen
Schaff ammennusastia, korvo, vilja-astia'. Nykyruotsin kappe sen sijaan on lainaa
suomesta. Suomen kirjakielessä kappa on ensi kertaa mainittu kymmenyksiä koske-
vassa julistuksessa vuonna 1638.
SKES 1955 kappa1; SSA 1992 kappa1; LÄGLW 1996 kappa; Jussila 1998 kappa1.
353

2 kappa 'päällystakki'
Manttelia, naisen päällystakkia ja papin tai munkin kaapua merkitsevä kappa on lai-
naa ruotsin sanasta kappa, joka alun perin juontuu keskiajan latinan sanasta cappa.
Tämä on merkinnyt hupullista kaapua tai viittaa. Suomalaisena sanana kappa on
ensi kertaa mainittu tulkkisanakirjassa Variarum rerum vocabula vuonna 1644.
Renvall 1823 161; SKES 1955 kappa2; SSA 1992 kappa2; Jussila 1998 kappa2.
kappalainen
Kirkkoherran alaisena toimivaa seurakunnan vakinaista pappia merkitsevä kappa-
lainen on lainaa muinaisruotsin sanasta cappalan. Alkuaan sana juontuu keskiajan
latinasta, jossa capellänus on johdos —> kappelia merkitsevästä sanasta capella ja
merkitsee sananmukaisesti kappelikirkon pappia. Suomalaisena sanana kappalainen
on ensi kertaa mainittu vuonna 1616 Jerusalemin hävityksestä kertovassa suomen-
nosteoksessa, jonka kääntäjä oli Tukholman suomalaisen seurakunnan kappalainen
Thomas Carelius. Agricolan kielessä sana on esiintynyt hieman toisenlaista muinais-
ruotsin asua mukailevassa muodossa kapiani.
H. J. Streng 1915 54; SKES 1955 kappalainen; SSA 1992 kappalainen; Jussila 1998 kappalainen.
kappale
Sanan varma vastine on liivin kabäl. Sen sijaan inkeroisen kappale ja karjalan kap-
paleh ovat ilmeisesti lainaa suomesta. Sana on lainaa balttilaiselta taholta, ja sitä vas-
taavat mm. liettuan gäbalas 'kappale maata' ja latvian gabals 'kappale, osa; seutu;
ajanjakso'. Suomen kirjakielessä kappale on esiintynyt Uppsalan evankeliumikirjasta
ja Agricolasta alkaen.
Thomsen 1890 170; Kalima 1936 107; SKES 1955 kappale; SSA 1992 kappale; Jussila 1998 kap-
pale.
kappeli
Pientä kirkkorakennusta, kirkon osaa tai suuren seurakunnan sivukirkkoa merkit-
sevä kappeli on lainaa muinaisruotsin sanasta kapel tai cappell, jota nykyruotsissa
vastaa kapell. Ruotsin sana juontuu saksan kautta keskiajan latinasta, jossa capella
tai cappella on deminutiivinen johdos sanasta capay cappa 'kaapu, viitta'. Alun perin
nimitystä capella on käytetty siitä tietystä kirkkorakennuksesta, jossa on säilytetty
pyhäinjäännöksenä pyhän Martinus Toursilaisen viittaa, sitten nimitys on laajen-
tunut viittaamaan myös muihin samantapaisiin rakennuksiin. Eräissä kielissä sana
on saanut musiikkiyhtyeen merkityksen sen perusteella, että sillä on viitattu myös
linnan kappelissa juhlatilaisuuksissa esiintyviin muusikoihin. Tässä merkityksessä
fcappe//-sanan variantti kapelli esiintyy myös suomen sanassa kapellimestari. Kapel-
lia on 1800-luvulla käytetty suomessa myös itsenäisenä, orkesteriin tai yhtyeeseen
viittaavana sanana. Suomen kirjakielessä kappeli on ensi kertaa mainittu Eerik Soro-
354

laisen postillassa vuonna 1625. Kapellimestari on tullut käyttöön 1800-luvulla, sana
mainitaan ainakin jo Daniel Europaeuksen sanakirjassa 1853.
Renvall 1823 161; H. J. Streng 1915 54; SKES 1955 kappeli-, Kluge - Seebold 1989 Kapelle; SSA
1992 kappeli; Jussila 1998 kappeli.
kapris
Trooppisilla tai subtrooppisilla seuduilla kasvavia pensaita (etenkin Capparis spi-
nosa) tai tämän mausteena käytettäviä kukkasilmuja merkitsevä kapris on lainattu
suomeen todennäköisesti ruotsin sanasta kapris, mutta alkuaan sana juontuu kasvin
kreikankielisestä nimestä käpparis. Sanan etäisempi alkuperä on tuntematon, mutta
sen arvellaan olevan perintöä jostakin Välimeren alueen alkuperäiskielestä. Suoma-
laisena sanana kapris on ensi kertaa mainittu ylellisyystavaroiden maahantuonnin
kieltävässä asetuksessa vuonna 1756. Daniel Europaeuksen sanakirjassa 1853 sana
esiintyy suomalaistetussa asussa kapriissi.
Corneliuson 1997 Capparis.
kapseli
Umpinaista suojuskoteloa, vaippaa, kuorta tms. merkitsevä kapseli on lainaa ruotsin
sanasta kapsel, joka alkuaan juontuu latinan sanasta capsula. Tämä on deminutiivi-
nen johdos lipasta merkitsevästä sanasta capsa. Suomalaisena sanana kapseli on ensi
kertaa mainittu Daniel Europaeuksen sanakirjassa 1853.
SKES 1955 kapseli; Rapola 1960 kapseli; SSA 1992 kapseli.
kapsäkki
Matkalaukkua merkitsevä arkissävyinen kapsäkki on lainaa ruotsin sanasta kappsäck,
joka puolestaan on käännöslaina saksan sanasta Mantelsack. Tämä on alun perin tar-
koittanut satulalaukkua tai säkkiä, jossa on kuljetettu matkoilla tarpeellista vaateta-
varaa. Sanan alkuosa kapp- on etymologisesti sama kaapua, viittaa, tai suojavaippaa
merkitsevä sana, josta on lainattu suomen —» kappa. Suomen kirjakielessä kapsäkki
on tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla. Daniel Europaeuksen sanakirjassa
1853 sana mainitaan asussa kapusäkki.
SAOB 1935 kappa, kappsäck; SSA 1992 kapsäkki.
kapteeni
Sotaväessä tiettyä upseerin arvoa, laivan tai lentokoneen päällikköä, urheilujoukku-
een johtajaa yms. merkitsevä kapteeni on lainaa ruotsin sanasta kapten, joka alun
perin juontuu latinan sanasta capitäneus. Tämä on johdos substantiivista caput 'pää,
huippu, johtaja' ja merkitsee yleisesti päällikköä tai johtajaa. Suomen kirjakielessä
355

kapteeni on ensi kertaa mainittu Hartikka Speitzin suomentamissa sota-artikloissa
vuonna 1642.
H. J. Streng 1915 55; SKES 1955 kapteeni; Koukkunen 1990 kapteeni; SSA 1992 kapteeni; Jussila
1998 kapteeni.
kapula
Poikkileikkaukseltaan pyöreää puukeppiä, kalikkaa tms. merkitsevällä kapula-
sanalla, ei ole varsinaisia vastineita sukukielissä; karjalan kapula on todennäköisesti
lainaa suomesta. Sana on vanha germaaninen laina, jolle rekonstruoitua alkumuo-
toa *kabla-z edustavat mm. ruotsin kavel tai kavle 'kapula' sekä norjan kavl 'nuotan
koho'. Suomen kirjakielessä kapula on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Thomsen 1869 121; SKES 1955 kapula; SSA 1992 kapula; LÄGLW 1996 kapula; Jussila 1998
kapula.
kapusta
Puukauhaa merkitsevä kapusta on lainaa venäjän sanasta kopystka. Tämä on johdos
kaivamista merkitsevästä verbistä, nykyvenäjässä kopät\ ja merkitsee keppiä, jolla
hämmennetään sianruokaa. Suomen kirjakielessä kapusta on ensi kertaa mainittu
niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuk-
sen sanakirjaan 1770-luvulla.
Kalima Vir. 1952 30; SKES 1955 kapusta; Plöger 1983 65; SSA 1992 kapusta; Jussila 1998 kapusta.
karaatti
Kullan ja jalokivien painoyksikköä tai kultaseoksen kultapitoisuuden mittayksik-
köä merkitsevä karaatti on lainattu suomeen todennäköisesti ruotsin sanasta karat,
joka saksan välityksellä juontuu italian sanasta carato. Tämän taustalla on latinan
carrätus, joka on lainaa arabiankielisestä kullan ja jalokivien painoyksikön nimityk-
sestä qirät. Arabian sana on lainaa kreikasta, jossa kerätion on johdos sarvea mer-
kitsevästä sanasta keras ja merkitsee sekä pientä sarvea että johanneksenleipäpuun
siementä, joka on sarven muotoinen. Näitä keskenään hyvin tarkasti samankokoisia
siemeniä on muinoin käytetty painoina jalokiviä ja kultaa punnittaessa. Suomen kir-
jakielessä karaatti on ensi kertaa mainittu vuonna 1752 jalometallien punnitsemista
koskevassa säännössä.
TSK 4 1912 karaatti; Kluge - Seebold 1989 Karat; Koukkunen 1990 karaatti; SSA 1992 karaatti;
Jussila 1998 karaatti.
karahka
Katkaistua kuivaa oksaa, nuorta puuta tms. merkitsevällä karahka-sanalla ei ole var-
sinaisia vastineita sukukielissä, karjalan karahka ja pohjoissaamen gährit ovat lai-
naa suomesta. Karahka on johdos kuivaa puuta, tappia, puikkoa yms. merkitsevästä
356

sanasta kara, jolla on vastineita useissa lähisukukielissä mutta jonka etäisempi alku-
perä on tuntematon. Suomen kirjakielessä karahka on ensi kertaa mainittu niiden
lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sana-
kirjaan 1770-luvulla. Kantasana kara on työkalun terän kiinnitysruodon merkityk-
sessä mainittu ensi kertaa Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637. Etymologisesti
eri sana on lintuun viittaava kara, joka on mitä ilmeisimmin linnun ääntelyä jäljitte-
levä onomatopoeettinen muodoste. Suomen kirjakielessä kara on tässä merkitykses-
sään ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745 osana yhdyssanaa
koskikarainen.
SKES 1955 kara1, kara2, karahka-, SSA 1992 kara1, kara2, karahka-, Jussila 1998 kara1, karahka,
koskikara.
karahvi
Pullomaista juomien tarjoiluastiaa merkitsevä karahvi on lainattu suomeen ruot-
sin sanasta karaff, joka ranskan, italian ja espanjan kautta juontuu alkuaan arabian
sanasta garräfa 'juoma-astia'. Suomen kirjakielessä sanavartalo on ensi kertaa mai-
nittu vuonna 1800 hopeaesineiden ylenmääräisen hallussapidon kieltävässä asiakir-
jassa asussa karafiini. Tämä on erillinen laina ruotsin sanasta karaffin, joka on alku-
aan saman sanavartalon deminutiivinen johdos. Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa
1865 mainitaan suomalaisina sanoina sekä karahvi että karahviini.
TSK 4 1912 karahviini; Hellquist 1939 karaffi, SSA 1992 karahvi; Jussila 1998 karafiini.
karaista
Verbillä on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen ja karjalan karaissa,
viron karastada ja liivin kärgastö. Verbi on johdos samasta vartalosta, josta on muo-
dostettu myös -» karkea. Etymologisesti sama, joskin toista astevaihtelutyyppiä
edustava verbi on karkaista. Suomen kirjakielessä karaista on ensi kertaa mainittu
Maskun Hemmingin virsikirjassa vuonna 1605 merkityksessä Vahvistaa'. Karkaista
on mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786.
Ahlqvist 1871 56; SKES 1955 karaista; SSA 1992 karaista; Jussila 1998 karaista, karkaista.
karamelli
Makeista merkitsevä karamelli on lainattu suomeen ruotsin sanasta karamell, joka
saksan ja ranskan kautta juontuu espanjan vanhentuneesta sanasta caramel. Nykyes-
panjassa tätä vastaa caramelo. Sanan alkuperä on epäselvä; se on mahdollisesti demi-
nutiivimuoto latinan ruokoa merkitsevästä sanasta calamus ja on alun perin tar-
koittanut sekä sokeriruokoa että sokeriruo'on mehusta keittämällä ja jähmettämällä
saatua makeistuotetta. Toisen selityksen mukaan caramel olisi syntynyt keskiajan
latinan sokeriruokoa merkitsevästä sanaliitosta canna mellisy joka sananmukai-
sesti merkitsee hunajaista putkea. Sokeriruokopaloja voi sellaisenaankin pureskella
357

makeisen tapaan. Suomalaisena sanana karamelli on ensi kertaa mainittu Ferdinand
Ahlmanin sanakirjassa 1865.
SKES 1955 karamelli; Kluge - Seebold 1989 Karamell; Koukkunen 1990 karamelli; SSA 1992
karamelli.
karanteeni
Eristyspaikkaa tai eristämistä merkitsevä karanteeni on lainattu suomen ruotsin
sanasta karantän, mutta alkuaan sana juontuu ranskasta, jossa quarantaine tarkoit-
taa sananmukaisesti neljänkymmenen päivän mittaista jaksoa. Lukusana quarante
merkitsee '40' ja viittaa tässä yhteydessä päivien lukumäärään, jonka verran ruttotar-
tunnasta epäiltyjä laivoja pidettiin keskiajalla eristyksissä, ennen kuin ne päästettiin
satamaan purkamaan ja lastaamaan. Suomen kirjakielessä karanteeni on ensi kertaa
mainittu Daniel Europaeuksen sanakirjassa vuonna 1853.
TSK 4 1912 karanteeni; Kluge - Seebold 1989 Quarantäne; SSA 1992 karanteeni.
karata
Pakenemista, juoksemista, hyppäämistä yms. merkitsevällä fcarata-verbillä on var-
moja vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan ja viron karata, vepsän kar-
gaita, vatjan kargata ja liivin kargö. Äännehistoriallisista syistä epävarma vastine on
marin kurzas juosta, vieriä'. Muiden selitysten puutteessa sana on laskettava vanhaan
omaperäiseen sanastoon kuuluvaksi. Eräissä sukukielissä, esim. karjalassa, vepsässä
ja virossa verbi merkitsee myös 'tanssia', ja sama merkitys on suomessa johdoksella
karkeloida. Suomen kirjakielessä karata on pakenemisen merkityksessä esiintynyt
Agricolasta alkaen. Tanssiminen on Agricolan mukaan karkelemista. Nykyinen joh-
dostyyppi karkeloida on kirjakielessä nuorempi; sitä edustavia verbejä on alkanut
tulla käyttöön vasta 1700-luvulta alkaen, mutta karkeloida tunnetaan vasta 1800-
luvun puolelta.
SKES 1955 karata; SSA 1992 karata; Jussila 1998 karata, karkelee.
karavaani
Etenkin pitkässä jonossa vaeltavista kuormakameleista ja niiden matkustajista muo-
dostuvaa kokonaisuutta merkitsevä karavaani on lainattu suomeen todennäköi-
sesti ruotsin sanasta karavan, mutta alkuaan tämä ja muiden Euroopan kielten vas-
taava sana juontuu romaanisten kielten välityksellä persian sanasta kärwän. Tämä
perustuu ikivanhaan kamelia merkitsevään sanaan, joka esim. sanskritissa on ollut
karabha. Suomalaisena sanana karavaani on ensi kertaa mainittu Oulun Viikko-
Sanomissa vuonna 1830.
Kluge - Seebold 1989 Karawane; Koukkunen 1990 karavaani; SSA 1992 karavaani.
358

kardemumma
Erästä maustekasvia (Elettaria cardamomum) ja sen kotahedelmästä saatavia sieme-
niä merkitsevä kardemumma on lainattu suomeen ruotsin sanasta kardemumma,
mutta alkuaan sana juontuu latinan välityksellä kreikan sanasta kardämömon. Tämä
on ikivanha kasvin nimi, jonka on selitetty olevan samaa juurta kuin sanskritin kar-
damah. Tämä merkitsee sakkaa tai epäpuhtautta, tässä tapauksessa erityisesti sel-
laista sakkaa, joka jää käymisen yhteydessä viininvalmistusastian pohjalle. Tämän
sakan tuoksu on samantapainen kuin kardemummakasvilla. Suomen kirjakielessä
kardemumma on ensi kertaa mainittu ylellisyystavaroiden liiallisen maahantuonnin
kieltävässä asetuksessa vuonna 1756.
Kluge - Seebold 1989 Kardamom; Corneliuson 1997 cardamomum; Jussila 1998 kardemumma.
kardinaali
Paavin jälkeen korkeimpiin katolisen kirkon virkamiehiin viittaava kardinaali on
lainattu suomeen todennäköisesti ruotsin sanasta kardinaly mutta alkuaan sana
juontuu keskiajan latinasta, jossa cardinälis on adjektiivijohdos pääasiaa tai käänne-
kohtaa merkitsevästä sanasta cardö (vartalo cardin-) ja merkitsee kardinaalin lisäksi
yleisesti ylintä, pääasiallista yms. Suomen kirjakielessä kardinaali on ensi kertaa mai-
nittu Eerik Sorolaisen postillassa 1621.
H. J. Streng 1915 55; SKES 1955 kardinaali; Kluge - Seebold 1989 Kardinal; SSA 1992 kardinaali;
Jussila 1998 kardinaali.
kare
Etenkin veden pinnan värettä merkitsevällä fcare-sanalla on vastineita itäisissä lähi-
sukukielissä, esim. inkeroisen ja karjalan pientä lainetta merkitsevä kare. Sanan etäi-
sempi alkuperä on selvittämättä. Mahdollisesti kysymyksessä on —» fcarata-verbin
johdos. Suomen kirjakielessä kare on ensi kertaa mainittu G. E. Eurenin sanakir-
jassa 1860. Samasta vartalosta johdettu verbi karehtia on kuitenkin mainittu jo nii-
den lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen
sanakirjaan 1770-luvulla.
SKES 1955 kare; SSA 1992 kare1; Jussila 1998 karehtia.
karenssi
Odotus- tai varoaikaa merkitsevä karenssi on todennäköisesti lainattu suomeen
ruotsin sanasta karens, mutta alkuaan tämä, samoin kuin saksan Karenz ja muiden
kielten vastaavat sanat, perustuu latinan sanaan carentia 'pidättyvyys', joka on joh-
dos verbistä carere 'pidättäytyä, olla vapaa jostakin'. Suomalaisena sanana karenssi
on tullut käyttöön 1900-luvun alkupuolella viittaamassa erityisesti siihen määräai-
kaan, jonka kuluttua vakuutuslaitos on sitoutunut maksamaan sopimuksen mukai-
sen korvaussumman.
359

TSK 4 1912 karenssiaikaa karenssivakuutus; Kluge - Seebold 1989 Karenz.
karhea
Epätasaista, karkeaa, römeää yms. merkitsevällä karhea-sanalla on vastineita useissa
lähisukukielissä, esim. karjalan karhie, viron kare ja liivin kardö. Sanavartaloa on
arveltu alkuperältään deskriptiiviseksi, mahdollisesti merkitykseltään samantapai-
sen —» karkea-sanan kanssa yhteen kuuluvaksi omaperäiseksi muodosteeksi. Myös
germaanista alkuperää on ehdotettu, mutta tämä selitys on sekä äänne- että mer-
kitysseikkojen nojalla katsottava perusteettomaksi. Suomen kirjakielessä karhea on
ensi kertaa mainittu Maskun Hemmingin hurskaiden laulujen kokoelmassa 1616.
SKES 1955 karhea; SSA 1992 karhea; LÄGLW 1996 karhea; Jussila 1998 karhea.
karhu
Sanalla on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen ja karjalan karhu sekä
vatjan ja viron karu. Sana on johdos samasta vartalosta, josta on muodostettu adjek-
tiivi —> karhea, ja se on alun perin pelättyyn ja kunnioitettuun suurpetoon viitannut
kiertoilmaus. Vanhempi varsinainen karhun nimitys on ohto (—» otso). Suomen kir-
jakielessä karhu on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Nirvi 1944 26-81; SKES 1955 karhu; SSA 1992 karhu; Jussila 1998 karhu.
kari
Vedenalaista kiveä, kivikkoa tai hiekkasärkkää merkitsevällä fcan-sanalla on vasti-
neita useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen, karjalan ja viron kari. Sana on lainaa
germaaniselta taholta, ilmeisesti myöhäisen kantaskandinaavin muodosta *skari>
jota nykyruotsissa vastaa skär. Suomen kirjakielessä kari on esiintynyt Agricolasta
alkaen.
Thomsen 1869 121; SKES 1955 kari; SSA 1992 kari; Koivulehto 1993 LingU 29 29-30; LÄGLW
1996 kari; Jussila 1998 kari.
karikatyyri
Pilakuvaa tai irvikuvaa merkitsevä karikatyyri on lainattu suomeen todennäköi-
sesti ruotsin sanasta karikatyry mutta alkuaan sana juontuu ranskan kautta italiasta,
jossa caricatura on johdos verbistä caricare 'liioitella, kuormittaa liikaa'. Italian ver-
bin taustalla on latinan carricäre, joka on johdos kärryjä tai rattaita merkitsevästä
sanasta carrus ja merkitsee sananmukaisesti rattaiden kuormaamista. Suomalaisena
sanana karikatyyri on tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla. Ferdinand Ahl-
manin sanakirjassa 1865 se mainitaan asussa karikatura ja vuoden 1874 painoksessa
karikatyri.
Kluge - Seebold 1989 Karikatur; Koukkunen 1990 karikatyyri; SSA 1992 karikatyyri.
360

karisma
Nykysuomessa lähinnä henkilökohtaista vetovoimaa tai viehätysvoimaa merkit-
sevä karisma juontuu alkuaan kreikan sanasta khärisma, joka merkitsee jumalallista
armolahjaa tai suosionosoitusta. Suomalaisena sanana karisma on tullut käyttöön
1900-luvun alussa, ja tällöin sitä on käytetty alkuperäisessä merkityksessään armo-
lahja, henkilahja'. Merkitys on maallistunut 1900-luvun kuluessa mm. saksan ja
ruotsin tarjoaman mallin mukaisesti.
SAOB 1935 karisma; Kluge - Seebold 1989 Charisma.
karista
Varisemista, putoilemista yms. merkitsevällä fcansta-verbillä on vastineita useissa
lähisukukielissä, esim. inkeroisen ja karjalan karissa, vatjan karissua ja viron mur-
teellinen kariseda. Sanavartalo on mitä ilmeisimmin rapisevaa tai kahisevaa ääntä
jäljittelevä onomatopoeettinen muodoste. Suomen kirjakielessä karista on ensi ker-
taa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786 merkityksessä 'ratista'. Johdos
karistaa on esiintynyt jo Erasmus Rotterdamilaisen Kullaisen kirjan suomennok-
sessa vuonna 1670 rykimisen merkityksessä, ja yltä pudottamisen merkityksessä se
on mainittu Gabriel G. Calamniuksen runossa vuonna 1754.
SKES 1955 karista; SSA 1992 karista1, karista2; Jussila 1998 karistay karistaa1, karistaa2.
karitsa
Lampaan poikasta eli vuonaa merkitsevällä kari£sa-sanalla on vastineita useissa lähi-
sukukielissä, esim. karjalan karittia, vepsän kafgitsja. vatjan karittsa. Sanan alkuperä
on epäselvä. Sitä on arveltu johdokseksi samasta hyppelemistä merkitsevästä sana-
vartalosta, josta juontuvat myös —» karata ja karkeloida. Myös etymologista yhteyttä
fcar/a-sanaan on ehdotettu. Suomen kirjakielessä karitsa on esiintynyt Agricolasta ja
samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
Ruoppila 1943 150; SKES 1955 karitsa; SSA 1992 karitsa; Jussila 1998 karitsa.
karja
Sanalla on vastine useimmissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen, karjalan ja vatjan
karja, viron kari ja liivin köra. Sanan alkuperä on kiistanalainen. Sitä on vanhastaan
epäilty germaaniseksi lainasanaksi, ja alkumuodoksi on esitetty kantagermaaninen
*#ar/fl-z, jota edustaa mm. ruotsin parvea, joukkoa tai sotajoukkoa merkitsevä här.
Toisaalta myös balttilaista alkuperää on pidetty mahdollisena. Joka tapauksessa sana
näyttää olevan lainaperäinen. Suomen kirjakielessä karja on esiintynyt Agricolasta
alkaen.
Thomsen 1870 141; Karsten 1915 141; SKES 1955 karja; SSA 1992 karja; LÄGLW 1996 karja;
Jussila 1998 karja.
361

karju
Urossikaa merkitsevällä fcar/M-sanalla ei ole vastineita sukukielissä. Sana on selväs-
tikin johdos, mutta kantasanasta on kiistelty. Yhden selityksen mukaan karju on
johdos kotieläimiin yleisesti viittaavasta sanasta —> karjay toisen mukaan se olisi
muodostettu —> fcar/wa-verbistä. Kumpikin selitys on rakenteellisesti mahdollinen
ja merkitysopillisesti perusteltavissa. Suomen kirjakielessä karju on ensi kertaa mai-
nittu herra Martin lainsuomennoksessa vuoden 1570 tienoilla.
Ahlqvist 1871 16; Ruoppila 1947 46-47; SKES 1955 karju; SSA 1992 karju; Jussila 1998 karju.
karjua
Kovalla, karkealla äänellä huutamista merkitsevän fcar/wa-verbin vastineita ovat kar-
jalan karjuo ja viron karjuda. Sanavartalo on karjumisen ääntä jäljittelevä, onoma-
topoeettinen muodoste. Samantapaisia, mutta mitä ilmeisimmin erikseen syntyneitä
sanoja on myös etäsukukielissä. Suomen kirjakielessä karjua on ensi kertaa mainittu
Daniel Jusleniuksen sanakirjassa vuonna 1745.
SKES 1955 karjua; SSA 1992 karjua; Jussila 1998 karjua.
karkea
Karheaa, rosoista, karvasta, raakaa, törkeää yms. merkitsevällä fcarfcea-sanalla on vas-
tineita useissa lähisukukielissä, esim. karjalan karkie, vepsän karged, vatjan karköa
ja viron karge. Vastineita on esitetty myös eräistä etäsukukielistä, mutta saamen
sanat ovat todennäköisesti lainaa itämerensuomesta ja permiläiskielten vastineet,
esim. komin gyrys, vain sattumalta samannäköisiä sanoja. Itämerensuomen kar-
kea on todennäköisesti vanha germaaninen laina, jolle rekonstruoitua alkumuotoa
*yp,r(u)ga-z edustaa mm. ruotsin murteellinen harg> joka tarkoittaa kiviröykkiötä tai
karkeaa, kivistä maata. Myös myöhempi lainautuminen muinaisruotsista tai alasak-
sasta on mahdollista. Suomen kirjakielessä karkea on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 karkea; UEW 1988 646-647; SSA 1992 karkea; Hahmo 1996 FS Nuutinen 68-73;
LÄGLW 1996 karkea; Jussila 1998 karkea.
karkelo
Tanssia merkitsevällä fcar/ce/o-sanalla ei ole vastineita sukukielissä. Se on johdos ver-
bistä —> karata^ jonka alkuperäisiä merkityksiä ovat mm. juosta' ja 'hypätä'. Varsi-
nainen kantasana on ilmeisesti liikehtimistä, hyppelemistä yms. merkitsevä johdos
kärjellä tai karkella, joka on esiintynyt mm. suomen vanhassa kirjakielessä. Suomen
kirjakieleen karkelon on tuonut vuonna 1835 Elias Lönnrot vienalaisten kansanru-
nojen myötä.
SKES 1955 karata; Rapola 1960 karkelo; SSA 1992 karkelo; VKS 1994 kärjellä.
362

karkki
Makeista merkitsevä karkki on eräänlainen slangijohdos sanasta —» karamelli. Puhe-
kielessä karkki on esiintynyt 1900-luvun alusta lähtien, ja kirjakielessäkin se on mai-
nittu satunnaisesti ainakin 1930-luvulta lähtien. Varsinaisesti sanaa on kuitenkin
kirjakielessä alettu käyttää vasta 1900-luvun jälkipuolella mm. osana yhdyssanaa
karkkipäivä.
Paunonen 2000 karkki.
karkota
Poistumista, katoamista, häviämistä yms. merkitsevällä karkota-verbillä on tarkka
vastine ainoastaan karjalassa. Muissa lähisukukielissä esiintyy saman vartalon muita
johdoksia, esim. lyydin karkottada ja viron kargutada vastaavat rakenteeltaan suo-
men verbiä karkottaa. Verbit ovat johdoksia juoksemista, hyppimistä yms. merkitse-
västä verbistä —> karata. Suomen kirjakielessä sekä karkota että karkottaa ovat esiin-
tyneet Agricolasta alkaen.
SKES 1955 karkota; SSA 1992 karkota; Jussila 1998 karkota, karkottaa.
karmea
Pelottavaa, kauhistuttavaa, julmaa, murteissa myös epätasaista, karheaa, kylmää
yms. merkitsevällä /carmea-sanalla tai ainakin sen vartalolla on vastineita sekä lähi-
sukukielissä että saamessa, esim. karjalan karmakka, vatjan karmaa, viron karm ja
saamen guormes. Sanan alkuperä on epäselvä, mutta sitä on arveltu alun perin epä-
tasaista tai karkeaa merkitseväksi, äänteellisesti motivoiduksi sanaksi. Suomen kirja-
kielessä karmea on ensi kertaa mainittu tuntemattoman suomentajan kääntämässä
uskonnollisessa kirjassa vuonna 1745. Samasta vartalosta muodostettu, tylyä merkit-
sevä karmias on mainittu jo Jaakko Finnon virsikirjassa vuoden 1570 tienoilla.
SKES 1955 karmea; SSA 1992 karmea; Jussila 1998 karmea.
karmi
Kehystä tai selkänojaa merkitsevä karmi on lainaa ruotsin sanasta karm. Suomen
kirjakielessä karmi on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
Selkänojallista tuolia merkitsevä karmastuali, kaarmitooli yms. on kansankielessä
voinut tarkoittaa myös nelosen numeroa tai Saturnuksen merkkiä almanakassa.
"Taivaan merkkien" avulla ennustettiin ennen vanhaan säätä, ja karmastuali lupasi
kylmiä ilmoja tai halloja.
Johnson Vir. 1883 28; SKES 1955 karmi; SSA 1992 karmi; Jussila 1998 karmi; SMS 1999 karmi-
tuoli.
363

karmosiini
Voimakkaan tummanpunaista väriä merkitsevä karmosiini on todennäköisesti lai-
nattu suomeen ruotsin sanasta karmosin, mutta alkuaan sana juontuu saksan ja ita-
lian kautta arabian sanasta qirmizu joka puolestaan on peräisin arjalaisista kielistä.
Sanskritissa vastaava sana on ollut krimijä, ja se on alun perin merkinnyt kilpikir-
voja, jollaisista kyseistä väriainetta muinoin on valmistettu. Suomalaisena sanana
karmosiini on ensi kertaa mainittu Abraham Salmbergin suomentamassa värjäämi-
sen ohjekirjassa 1769.
Hellquist 1939 karmosin; Kluge - Seebold 1989 Karmesin; SSA 1992 karmosiini; Jussila 1998
karmosiini.
karnevaali
Suomen oloissa naamiaisia tai muita riehakkaita juhlia, katolisissa maissa laskiais-
aikaa tai tähän liittyviä huveja merkitsevä karnevaali on lainattu suomeen ruot-
sin sanasta karneval, mutta alun perin sana juontuu keskiajan latinasta tai italian
kielestä. Yhden selityksen mukaan se olisi syntynyt latinan sanaliitosta carne vale,
jossa carne viittaa lihaan ja vale on hyvästelysana. Laskiaisajan alkaessa oli sanottava
hyvästit lihalle ja tyydyttävä paastoruokaan, mutta sitä ennen oli syytä juhlia perus-
teellisesti. Suomen kirjakielessä karnevaali on ensi kertaa mainittu Olof Sandbergin
suomentamassa uskonnollisessa kirjassa vuonna 1770.
Renkonen 1954 28; Koukkunen 1990 karnevaali; SSA 1992 karnevaali; Jussila 1998 karnevaali.
karonkka
Väitöstilaisuuden jälkeen vietettävää iltajuhlaa tai muuta päättäjäisjuhlaa merkitsevä
karonkka on todennäköisesti lainattu suomeen venäjän sanasta korönka. Tämä on
johdos kruunua merkitsevästä sanasta korona, ja sanaa on käytetty mm. korttipeli-
terminä merkitsemässä esim. saman maan ässästä, kuninkaasta ja kuningattaresta
koostuvaa sarjaa, eräänlaista kruunupäiden joukkoa. Merkityksen kehityksessä kort-
tisarjasta juhlan nimitykseksi saattaa perusteena olla ajatus, että päättäjäisjuhlat ovat
ikään kuin kruunajaiset. Kansankielessä sanaa karonkka on käytetty myös ihmis-
joukon eli "koko konkkaronkan" merkityksessä. Sana konkkaronkka ei kuitenkaan
kuulu etymologisesti samaan yhteyteen, vaan se juontunee ruotsin ranskalaisperäi-
sestä sanasta konkarong. Suomen kirjakielessä karonkka on tullut käyttöön 1900-
luvun alkupuolella, mutta se on yleensä ymmärretty sävyltään arkikieliseksi sanaksi.
Sama sana on lainautunut myös suomenruotsiin.
SAOB 1937 konkarong; Vilkuna Kotiseutu 1962 26-29; SSA 1992 karonkka.
karpalo
Soilla kasvavaa rentovartista kanervakasvia (Vaccinium oxycoccus) ja sen punaista,
kirpeää marja merkitsevällä fcarpa/o-sanalla on vastineita kaikissa lähisukukielissä,
364

esim. karjalan karpalo, vepsän garbol, vatjan karpolo, viron vanhentunut karbalas
ja liivin gärban. Sana on rakenteeltaan selvästi johdos, mutta sen kantasana ja etäi-
sempi alkuperä ovat selvittämättä. Suomen kirjakielessä karpalo on ensi kertaa mai-
nittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa vuonna 1637.
SKES 1955 karpalo; SSA 1992 karpalo; Jussila 1998 karpalo.
karppi
Nopeasti kasvavaa ja pienissäkin lammikoissa hyvin menestyvää karppikalaa (Cypri-
nus carpio) merkitsevä karppi on lainaa ruotsin sanasta karp. Suomen kirjakielessä
karppi on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa vuonna 1637 asussa
karppo ja lähes samanikäisessä tulkkisanakirjassa Variarum rerum vocabula vuonna
1644 nykyasussaan. Kuitenkin fcarppf-sanan asemesta on käytetty myös muita nimi-
tyksiä. Esimerkiksi useissa 1800-luvun oppi- ja sanakirjoissa on ruotsin fcarp-sanan
vastineena toutain, jolla nykyään tarkoitetaan toista kalaa (Aspius aspius). Toisaalta
tiedetään, että karppi ja toutain on tähän aikaan usein sekoitettu keskenään, ja ruot-
sinkielistä nimitystä karp on käytetty toutaimesta. Sekaannusta lisää se, että myös
turpaa (Leuciscus cephalus) on nimitetty toutaimeksi. A. J. Melan teoksessa Suo-
men luurankoiset 1882 karppi on nimettyjä määritelty nykyiseen tapaan. Suomessa
karppi ei lisäänny luonnonvaraisena, sillä vedet ovat sille liian kylmiä.
H. J. Streng 1915 55; SKES 1955 karppi2; SSA 1992 karppi1; Jussila 1998 karppi.
karsastaa
Kieroon katsomista joko konkreettisesti tai kuvaannollisesti merkitsevän karsastaa-
verbin vastine on karjalan karsastuo Vääntyä*. Verbi on johdos balttilaiseksi laina-
sanaksi selitetystä adjektiivista karsas, jota lainanantajataholla edustaa esim. liettuan
skefsas 'poikittainen, poikkipuolinen'. Suomen kirjakielessä karsastaa on ensi kertaa
mainittu G. E. Eurenin sanakirjassa 1860. Kantasana karsas on kuitenkin esiintynyt
kirjakielessä Agricolasta alkaen. Samasta vartalosta johdettu karsea on vinon tai kie-
ron merkityksessä mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa vuonna 1786.
Thomsen 1890 37; SKES 1955 karsas; SSA 1992 karsas; Jussila 1998 karsas, karsea.
karsia
Puun oksien poistamista, vähentämistä, supistamista yms. merkitsevällä karsia-ver-
billä on vastineita useimmissa lähisukukielissä, esim. karjalan karsie, vepsän karsta,
vatjan karsia ja viron murteellinen kartsida. Sanavartalo on selitetty vanhaksi ger-
maaniseksi lainaksi, jolle rekonstruoitua kantagermaanista alkumuotoa *skardijan-
edustaa mm. muinaisnorjan skarÖa 'loveta, vahingoittaa, kalvaa, vähentää'. Suomen
kirjakielessä karsia on esiintynyt Agricolasta alkaen. Johdos karsikko on ensi kertaa
mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745. Sanalla on tarkoitettu jonkin mer-
365

kittävän tapauksen, esim. häiden, hautajaisten, suuren saaliin tms. muistoksi pys-
tyyn karsittuja puita, etupäässä kuusia.
SKES 1955 karsia; Koivulehto Vir. 1971 383-385; SSA 1992 karsia; LÄGLW 1996 karsia; Jussila
1998 karsia, karsikko.
karsina
Kotieläinten pientä aitausta tai osastoa eläinsuojassa merkitsevällä fcarsma-sanalla
on vastineita useimmissa lähisukukielissä, esim. karjalan ja vatjan karsina, vepsän
kariin ja viron murteellinen karsin. Sana on vanha balttilainen laina, jolle rekonst-
ruoitua alkumuoto *gardinjas tai *gardinas edustaa mm. liettuan gardinys. Suomen
kirjakielessä karsina on ensi kertaa mainittu Henrik Florinuksen sananlaskukokoel-
massa vuonna 1702. Verbi karsinoida on mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa
vuonna 1745 asussa karsinoita.
Tunkelo 1928 273-287; SKES 1955 karsina; SSA 1992 karsina; Jussila 1998 karsina, karsinoida.
karski
Kovaotteista, kovaluonteista, käskevää, pelkäämätöntä yms. merkitsevä karski on
lainaa muinaisruotsin sanasta karskery joka on merkinnyt mm. reipasta, kaunista
tai upeaa. Nykyruotsin vastine karsk merkitsee karskia, tomeraa tai topakkaa. Suo-
men kirjakielessä karski on esiintynyt Agricolasta alkaen merkityksissä vanhurskas,
suurenmoinen, jalo'. Riuskan tai urhean merkityksessä karski on mainittu Matias
Salamniuksen kalevalamittaisessa runossa vuonna 1690.
H. J. Streng 1915 55; SKES 1955 karski; SSA 1992 karski; Jussila 1998 karski.
1 karsta '(palanut) jäännös'
Palanutta jäännöstä, pinttynyttä noki- tai likakerrosta tms. merkitsevän karsta-
sanan tarkka vastine on karjalan karsta 'karsta, noki'. Etymologisesti sama sana lie-
nee ihossa olevaa syyhyävää ja hilseilevää läiskää merkitsevä karsta, jonka vastineita
ovat inkeroisen karsta 'ihotauti, syyhy' ja vatjan karssa 'rupi'. Sana on selitetty lai-
naksi venäjästä, jossa korosta tarkoittaa syyhelmää. Suomen kirjakielessä karsta on
palaneen jäännöksen merkityksessä ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sana-
kirjassa 1745. Etymologisesti eri sana on ilmeisesti kynttilän sydämen tai päreen hiil-
tynyttä osaa merkitsevä karsi, joka on selitetty germaaniseksi lainaksi. KarsZ-sana on
esiintynyt kirjakielessä Agricolasta alkaen, ja sen sukukielisiä vastineita ovat karjalan
karsi ja vepsän kard.
Mikkola 1894 127; SKES 1955 karsi, karsta2; Koivulehto Vir. 1971 385; Plöger 1973 65-66; SSA
1992 karsi, karsta1, karsta2; LÄGLW 1996 karsi; Jussila 1998 karsi, karsta1.
366

2 karsta Villanmuokkausväline'
Villan muokkaukseen käytettyä piikikästä lautaa tai käytännössä paremminkin lau-
taparia merkitsevän fcarsta-sanan vastineita ovat lyydin karstö ja liivin kari. Sanavar-
talo on selitetty vanhaksi balttilaiseksi lainaksi, jota nykyliettuassa vastaa verbi karsti
'karstata, häkilöidä, sukia (hevosta)'. Suomen kirjakielessä karsta on ensi kertaa mai-
nittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa vuonna 1745.
Mikkola 1894 126-127; SKES 1955 karsta1; SSA 1992 karsta3; Jussila 1998 karsta2.
kartano
Etenkin suurta maatilaa, tällaisen päärakennusta tai pihamaata merkitsevän kar-
tano-sanan vastineita ovat viron ja vatjan kartano sekä liivin körand. Sanaa on van-
hastaan arveltu lainaperäiseksi, ja mahdollisia lainalähteitä on esitetty sekä balttilai-
sista että germaanisista kielistä. Nykykäsityksen mukaan sana on vanha germaani-
nen laina, jolle rekonstruoitua kantagermaanista alkumuotoa *gardan- edustaa mm.
nykysaksan Garten 'puutarha'. Samaan sanaperheeseen kuuluu myös ruotsin pihaa
tai maataloa merkitsevä gärd. Suomen kirjakielessä kartano on esiintynyt Agrico-
lasta alkaen.
Thomsen 1869 121 ja 1890 170; SKES 1955 kartano; SSA 1992 kartano; Hahmo 1994 MUL
26-27; LÄGLW 1996 kartano; Jussila 1998 kartano.
kartelli
Taloudellista tai poliittista liittoumaa merkitsevä kartelli on lainattu suomeen toden-
näköisesti ruotsin sanasta kartell mutta alkuaan sana juontuu ranskan kautta ita-
liasta, jossa cartello on deminutiivijohdos sanasta carta. Tämä puolestaan juontuu
latinan sanasta charta, joka merkitsee asiakirjaa. Kartelli on siis alun perin merkin-
nyt pientä asiakirjaa, esim. kirjallista sopimusta. Suomen kirjakielessä kartelli on ensi
kertaa mainittu sopimuksen merkityksessä kuninkaan antamassa suomenkielisessä
tiedotuksessa vuonna 1741.
SAOB 1935 kartell; Kluge - Seebold 1989 Kartell; Jussila 1998 kartelli.
kartio
Keilaa, hyrrää tai tietynlaista geometrista kuviota merkitsevällä kartio-sanaHa. ei ole
vastineita sukukielissä, eikä sanalle on myöskään esitetty lainaetymologiaa. Sanan
alkuperä on epäselvä. Murteissa kartio on tuntematon. Se vaikuttaa kirjakieliseltä
johdokselta, mutta itsestään selvää kantasanaa ei ole tarjolla. Äänneasultaan ja mer-
kitykseltään samantapaisia sanoja ovat murteissa esiintyvä, keppiä tai nuijaa mer-
kitsevä kartikas tai kartikka sekä pestävän pyykin hakkaamiseen tms. käytettävää
keppiä merkitsevä karttu, mutta myös näiden sanojen perimmäinen alkuperä on
tuntematon. Suomen kirjakielessä kartio on pelinappulan merkityksessä ensi ker-
taa mainittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637. Geometriseen kuvioon viit-
367

taavana kartio on mainittu Carl Heleniuksen sanakirjassa vuonna 1838. Karttu on
sauvan merkityksessä esiintynyt kirjakielessä Agricolasta alkaen.
Rapola 1960 kartio; SSA 1992 kartio, karttu; Jussila 1998 kartio, karttu.
kartonki
Paksuhkoa, jäykkää paperia tai tällaisesta valmistettua pienempiä pakkauksia sisäl-
tävää pakkausta merkitsevä kartonki on lainaa ruotsin sanasta kartong, joka puoles-
taan juontuu ranskan sanasta carton. Tämä on lainaa italian sanasta cartone, joka on
johdos paperia merkitsevästä sanasta carta (—» kartta). Suomen kirjakielessä kar-
tonki on tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla. Sana mainitaan ainakin jo Fer-
dinand Ahlmanin sanakirjassa 1865 asussa karttoni.
SAOB 1935 kartong; Kluge - Seebold 1989 Karton; SSA 1992 kartonki.
kartta
Tietyn mittakaavan mukaista maantieteellistä piirroskuvaa merkitsevä kartta on lai-
naa ruotsin sanasta karta, joka juontuu alkuaan latinan paperia tai asiakirjaa merkit-
sevästä sanasta charta. Samasta lähteestä ovat peräisin esim. saksan Karte ja ranskan
carte. Latinan sana on lainaa kreikasta, jossa khärtes merkitsee papyruksesta valmis-
tettua lehteä tai tällaiselle laadittua kirjoitusta. Suomen kirjakielessä kartta on ensi
kertaa mainittu vuonna 1732 painetussa kuulutuksessa.
Hellquist 1939 karta; SKES 1955 kartta3; SSA 1992 kartta1; Jussila 1998 kartta1.
karttaa
Välttämistä, varomista, pelkäämistä yms. merkitsevällä fcarttaa-verbillä on vastineita
useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen ja vatjan karttaa, viron karta ja liivin kartö.
Verbi on selitetty johdokseksi sanasta —> kaari. Agricolan kielessä esiintyvät selvästi
fcaan-sanasta johdetut kaarittaa ja kaariteitä merkityksessä Vältellä'. Suomen kirja-
kielessä karttaa on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 karttaa; SSA 1992 karttaa; Jussila 1998 karttaa; Nikkilä 2000 12-13.
karttua
Lisääntymistä merkitsevälle karttua-verbille on esitetty vastine ainoastaan karja-
lasta, ja tämäkin saattaa olla suomesta lainattu. Sanan alkuperä on lopullisesti sel-
vittämättä. Verbi vaikuttaa rakenteeltaan johdokselta, mutta kaikin puolin sopivaa
sanavartaloa on vaikea sitovasti osoittaa. Rakenteensa puolesta vartaloksi sopisi karsi
(—> karsta) tai fcarsta-sanan murteellinen variantti kartta, karttu. Eräissä murteissa
karttua tunnetaankin karsittumisen tai karstoittumisen merkityksessä. Tässä tapa-
uksessa karttuminen olisi alkuaan sananmukaisesti tarkoittanut karstan eli jonkin-
laisen pintakerroksen lisääntymistä. Myös adjektiivi karttuinen esiintyy murteissa
368

karstaisen tai karstan peittämän merkityksessä, vaikka toisaalta sama sana tunnetaan
myös tuottoisaa merkitsevänä adjektiivina. Suomen kirjakielessä karttua on esiinty-
nyt Agricolasta alkaen.
SSA 1992 karttua; Jussila 1998 karttua; SMS 1999 karttua2, karttuinen1.
karu
Hedelmätöntä, kivistä, niukkaa tms. merkitsevän fcarw-sanan vastineita ovat karja-
lan ja lyydin karu. Sanaa on arveltu vanhaksi germaaniseksi lainaksi, jolle rekonst-
ruoitua kantagermaanista alkumuotoa *karö edustaa mm. gootin kara suru, huoli'.
Samasta juuresta juontuu myös keskialasaksan karich, joka merkitsee mm. karua,
säästäväistä tai itaraa. Suomen kirjakielessä karu on ensi kertaa mainittu Kristfrid
Gananderin sanakirjassa 1786.
SKES 1955 karu; SSA 1992 karu; Hahmo 1996 FS Nuutinen 66-68; LÄGLW 1996 karu.
karuselli
Pystyakselinsa ympärillä pyörivää huvittelulaitetta merkitsevä karuselli on lainattu
suomeen ruotsin sanasta karusell, mutta alkuaan sana juontuu ranskan kautta ita-
liasta, jossa carosello on alun perin merkinnyt turnajaisia ja niissä esitettyjä taidok-
kaita ratsastusnumeroita. Perinteisissä tivolien karuselleissa ajelijat istuvat usein
vielä nykyäänkin koristeellisten sirkushevosten muotoisilla istuimilla. Suomen kir-
jakielessä karuselli on ensi kertaa mainittu vuonna 1831 Turun Viikko-Sanomien
huutokauppailmoituksessa, jossa tarjottiin myytäväksi "yksi karosellikeinu9.
Kluge - Seebold 1989 Karussell; Koukkunen 1990 karuselli; SSA 1992 karuselli.
karva
Sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan ja vatjan karva, vepsän ja
viron karv sekä liivin köra. Sana on vanha balttilainen laina, jota nykyisissä baltti-
laisissa kielissä edustaa esim. liettuan gailras. Tämä merkitsee ihokarvaa, haiventa,
karvatupsua tai kasvin syytä. Suomen kirjakielessä karva on esiintynyt Agricolasta
alkaen, mutta ensi alkuun vain värin merkityksessä. Tämä vanha merkitys on säily-
nyt nykykieleen asti mm. yhdysadjektiivissa savenkarvainen, joka merkitsee saven
väristä, savenharmaata. Sama merkitys on perustana esim. sanontatavassa paljastaa
oikea karvansa, joka tarkoittaa todellisen luonteensa ilmaisemista eli tietyn "värin "
tunnustamista. Ihokarvaa merkitsevä karva on mainittu Eerik Sorolaisen postillassa
vuonna 1621.
Neus Suomi 1856 5; Thomsen 1890 68; SKES 1955 karva; SSA 1992 karva; Jussila 1998 karva.
369

karvas
Kitkerän makuista tai vertauskuvallisessa mielessä raskasta tai kipeää merkitsevällä
fcarvas-sanalla on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan karvas ja liivin
köraz. Sanan alkuperä on kiistanalainen. Sanaa on perinteisesti arveltu vanhaksi ger-
maaniseksi lainaksi, ja sille rekonstruoitua kantagermaanista alkumuotoa *xarwa-z
edustaa mm. keskiyläsaksan hare, genetiivissä harwesy joka merkitsee karvasta ja kit-
kerää. Toisaalta itämerensuomen fcarvas-sanaa on arveltu kuitenkin sekä omaperäi-
seksi deskriptiivisanaksi että johdokseksi vanhemmasta sanavartalosta, jolle on esi-
tetty vertailukohtia myös etäsukukielistä. Nämä rinnastukset ovat kuitenkin hyvin
epävarmoja, sillä etäsukukielten sanoille on myös muita selitysvaihtoehtoja. Suomen
kirjakielessä karvas on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen.
Thomsen 1869 122; SKES 1955 karvas; UEW 1988 128-129; SSA 1992 karvas1; LÄGLW 1996
karvas; Jussila 1998 karvas.
kasa
Kokoon kerättyä läjää tai röykkiötä merkitsevän fcasö-sanan ainoa sukukielinen vas-
tine on karjalan kasa. Sana on selitetty lainaksi germaanisista naapurikielistä, mutta
lainautumisen tarkkaa ikää on mahdotonta tietää, sillä lainalähteeksi sopivia sanoja
on tarjolla eri-ikäisissä kielimuodoissa kantagermaanista nykyruotsiin asti. Kanta-
germaaniseksi alkumuodoksi on rekonstruoitu *kasö, jota nykyruotsin murteissa
vastaa mm. kasaa tai röykkiötä merkitsevä kas tai kasa. Sanan suppea levikki itä-
merensuomessa viittaa lainautumiseen muinaisruotsista. Suomen kirjakielessä röyk-
kiötä merkitsevä kasa on ensi kertaa mainittu Henrik Florinuksen sanakirjassa 1678.
Aivan eri sana on kirveen terän varrenpuoleista kärkeä tai muuta esiin pistävää kul-
maa merkitsevä murresana kasa, joka kuuluu ikivanhaan omaperäiseen sanastoon.
Thomsen 1869 122; Karsten 1915 130; SKES 1955 kasa; SSA 1992 kasa1, kasa2; LÄGLW 1996
kasa; Jussila 1998 kasa1, kasa2.
kasakka
Venäläistä ratsusotilasta, murteissa ja vanhassa kirjakielessä myös renkiä tai palve-
lijaa merkitsevä kasakka on lainaa venäjän sanasta kazäk. Sana on muinaisvenäjässä
tarkoittanut sekä palkkalaista että kevytaseista sotamiestä. Alun perin sana juontuu
turkin kielestä, jossa kazak merkitsee maantierosvoa, seikkailijaa, vapaata vaelteli-
jaa tai arojen ratsumiehinä ja paimentolaisina tunnettuja kirgiisejä. Suomen kirja-
kielessä kasakka ja kasakkajoukko on ensi kertaa mainittu Gabriel J. Calamniuksen
sururunossa vuonna 1734. Isonvihan aikana kasakat opittiin konkreettisesti tunte-
maan myös Suomessa.
Mikkola 1894 117; SKES 1955 kasakka; Plöger 1973 66; SSA 1992 kasakka; Jussila 1998 kasakka,
kasakkajoukko.
370

kasari
Pientä kattilaa merkitsevä kasari on selitetty lainaksi venäjästä, jossa kansanrunou-
dessa esiintyy sana kazarka vaskea merkitsevän m&f-sanan epiteettinä. Suomessa-
kin kasari on vanhastaan esiintynyt myös kuparimalmin tai vasken nimityksenä.
Kupari tai kupariseos on ollut suosittu materiaali kattiloiden valmistuksessa. Venä-
jän kazarka-sznaxi on arveltu liittyvän turkkilaisen kasaarien heimon nimitykseen
sillä tavoin, että kazarka olisi alun perin tarkoittanut kasaarilaista vaskea tai vaski-
kattilaa. Toisaalta venäjässä on myös turkkilaisperäinen kattilan nimitys kazän, jota
äänteellisistä eroista huolimatta on varsinkin vanhemmissa tutkimuksissa arveltu
suomen fcasan-sanan lainalähteeksi. Suomen kirjakielessä kasari on ensi kertaa mai-
nittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745 kuparimalmin merkityksessä. Kattilan
merkityksessä kasari on esiintynyt niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel
Porthan on tehnyt Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
Ahlqvist 1871 59; Mikkola 1894 117; Kalima 1952 95; SKES 1955 kasari; Plöger 1973 67; Vahros
!974 SJ16 167; SSA 1992 kasari; Jussila 1998 kasari.
kasarmi
Suurta sotilaiden majoitustilaa merkitsevä kasarmi on lainaa joko ruotsista tai venä-
jästä, tai sitten se on kontaminaatio molemmilta tahoilta saaduista aineksista. Laina-
lähteenä voi olla ruotsin kasarm, joka saksan ja italian kautta juontuu alkuaan pro-
vensaalin sanasta cazerna. Tämä on alun perin tarkoittanut neljää sotilasta varten
rakennettua vartiotupaa. Ainakin vanhassa kirjakielessä mainittu samaa merkitsevä
kaserni on suoraa lainaa ruotsin sanasta kaserny joka on saman sanan toinen vanha
variantti. Myös venäjässä on samantapainen kazärma tai kozärma, josta suomen
kasarmi voi juontua. Suomen kirjakielessä kasarmi on ensi kertaa mainittu Antti
Wikmanin painamatta jääneessä sanakirjassa vuonna 1829, joten se on mitä ilmei-
simmin heti autonomian alussa lainattu. Kustaa Renvallin sanakirjan vuonna 1823
painetusta ensimmäisestä osasta se kuitenkin vielä puuttuu.
Mikkola 1894 117; öhmann Vir. 1944 426-428; SKES 1955 kasarmi; Plöger 1973 67-68; Kluge
- Seebold 1989 Kaserne; SSA 1992 kasarmi.
kasetti
Säilytys- tai käyttökoteloa merkitsevä kasetti on todennäköisesti lainattu suomeen
ruotsin sanasta kassett, joka puolestaan juontuu ranskasta. Ranskan cassette samoin
kuin sen italialainen vastine cassetta ovat deminutiivijohdoksia laatikkoa merkitse-
västä sanasta, italiaksi cassa. Nykyranskaksi vastaava sana on caisse, mutta vanhem-
massa kielessä se on ollut casse. Suomalaisena sanana kasetti on tullut käyttöön 1800-
ja 1900-lukujen vaihteessa. Se on mainittu yleismerkityksessään J. A. Hahnssonin
ym. sanakirjassa 1899 ja rakennusalan terminä Kaarlo Kerkkosen vierassanojen
sanakirjassa 1897. Sisäkatoista puhuttaessa kasetti merkitsee nelikulmaista, laatik-
komaista koristesyvennystä.
371

Hellquist 1939 kassett; Kluge - Seebold 1989 Kassette; Koukkunen 1990 kasetti.
kasino
Kylpylän, hotellin tms. yhteydessä toimivaa huvitteluhuoneistoa tai pelipaikkaa mer-
kitsevä kasino juontuu italian sanasta casino, joka on deminutiivinen johdos taloa
merkitsevästä sanasta casa. Sana on mainittu italian mukaisena sitaattilainana Aga-
thon Meurmanin sivistyssanakirjassa 1887. Suomalaistetussa asussa kasino on tullut
käyttöön 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa.
Kluge - Seebold 1989 Kasino.
kaski
Viljelemistä varten kaadettua ja poltettua metsää, murteissa myös nuorta lehtimet-
sää tai koivua merkitsevällä fcasfci-sanalla on liivin lukuun ottamatta vastine kaikissa
lähisukukielissä, esim. karjalan kaski, vepsän ja viron kask sekä vatjan kahtsi. Sanalle
on aiemmin esitetty vastineita myös etäsukukielistä, mutta nämä on äännehistorial-
listen syiden takia hylätty. Uudemman selityksen mukaan kaski on hyvin vanhakan-
tainen indoeurooppalainen lainasana, joka perustuu palamista merkitsevään ver-
bijuureen ja kytkeytyy maanviljelyn leviämiseen indoeurooppalaiselta kielialueelta
suomalais-ugrilaiselle. Suomen kirjakielessä kaski on ensi kertaa mainittu Ericus
Schroderuksen sanakirjassa 1637.
SKES 1955 kaski; Koivulehto 1988 289-290; SSA 1992 kaski1; Jussila 1998 kaski1; Koivulehto 1999
PP 233.
kasku
Leikillistä, yleensä todenperäiseksi ymmärrettyä pikku tarinaa merkitsevä kasku on
lainaa venäjän sanasta skäzka, joka merkitsee nykyään tarua tai tarinaa mutta van-
hemmassa kielessä myös todellista tietoa ja tietämystä. Suomen kirjakielessä kasku
on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787 venäjää mukaile-
vassa asussa skasku.
Ahlqvist Suomi 1857 92; Mikkola 1894 162; SKES 1955 kasku; Plöger 1973 68-69; SSA 1992
kasku; Jussila 1998 kasku.
kassa
Rahavaroja tai rahastoa merkitsevä kassa on lainaa varhaisuusruotsin sanasta cassa,
joka saksan kautta juontuu italian sanasta cassa. Tämä on alun perin merkinnyt
rahavarojen säilytyslaatikkoa. Suomen kirjakielessä kassa on ensi kertaa mainittu
Narvan taistelua kuvaavassa asiakirjassa vuonna 1700 osana yhdyssanaa fälttikassa,
jolla on tarkoitettu kenttä- tai sotarahastoa. Itsenäisenä sanana kassa on esiintynyt
asetuksessa vuonna 1751.
372

Renvall 1823 167; SKES 1955 kassa2; Karlsson 1964 81-82; Koukkunen 1990 kassa; SSA 1992
kassa2; Jussila 1998 kassa1.
kassi
Alun perin kanto- tai verkkopussia merkitsevä kassi on lainaa ruotsin sanasta kasse,
joka suomenruotsin murteissa esiintyy myös asussa kass. Tämä merkitsee erityisesti
kalojen kantamiseen tarkoitettua pussia. Suomen kirjakielessä kassi on ensi kertaa
mainittu Henrik Florinuksen sananlaskukokoelmassa vuonna 1702.
Karsten 1936 FmS 4 472; SKES 1955 kassi; SSA 1992 kassi; Jussila 1998 kossu
kastaa
Märäksi tai kosteaksi tekemistä merkitsevällä fcasfaa-verbillä on vastineita kaikissa
lähisukukielissä, esim. karjalan kastoa, vepsän kastta, vatjan kassaa, viron kasta ja
liivin kasto. Verbi on johdos kastetta, kosteutta tms. merkitsevästä sanasta kasi, joka
nykysuomessa ei enää esiinny itsenäisenä sanana. Se on kuitenkin kantaosana esim.
kastematoa merkitsevässä johdoksessa kasiainen. Sanalla kasi on vastineita ainakin
lähisukukielissä, mahdollisesti kauempanakin, joten se on tapana laskea vanhaan
omaperäiseen sanastoon kuuluvaksi. Keskiajan suomessa kastaa on saanut kristin-
uskon vaikutuksesta myös uuden hengellisen sisällön. Suomen kirjakielessä kastaa
on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 kasi1, kastaa; SSA 1992 kasi2, kastaa; Jussila 1998 kastaa.
kastanja
Eräitä pyökkikasveihin kuuluvia puita (Castanea) ja näiden pähkinämäisiä hedelmiä
merkitsevä kastanja on todennäköisesti lainattu suomeen ruotsin sanasta kastan),
joka puolestaan saksan, italian ja latinan välityksellä juontuu kreikan sanasta kas-
tanea tai kästanon. Monissa vanhemmissa lähteissä väitetään sanan juontuvan kau-
pungin nimestä Kastana tai Kästanon, mutta todennäköisesti asia on päinvastoin.
Suomen kirjakielessä kastanja on ensi kertaa mainittu tulkkisanakirjassa Variarum
rerum vocabula vuonna 1644 latinan mukaisessa asussa castanea.
H. J. Streng 1915 56; SKES 1955 kastanja; SSA 1992 kastanja; Corneliuson 1997 Castanea; Jussila
1998 kastanja.
kaste
Maahan tai muulle pinnalle tiivistynyttä ilman kosteutta merkitsevällä /caste-sanalla
on vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan, vepsän ja viron kaste, vatjan
kasö ja liivin kastug. Sana on johdos verbistä —> kastaa. Keskiajalla sana on kristin-
uskon myötä saanut myös uuden hengellisen merkityssisällön. Suomen kirjakielessä
kaste on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 kaste; SSA 1992 kaste; Jussila 1998 kaste.
373

kasti
Syntyperään perustuvaa yhteiskuntaluokkaa merkitsevä kasti on todennäköisesti
lainattu suomeen ruotsin sanasta kast, joka saksan tai ranskan välityksellä juontuu
portugalin sanasta casta. Tämä merkitsee rotua tai syntyperää ja on oikeastaan sub-
stantivoitu feminiinimuoto puhdasta merkitsevästä adjektiivista casto, joka vastaa
latinan adjektiivia castus. Sanaa on alun perin käytetty puhuttaessa toisistaan hyvin
jyrkästi erottuvista intialaisista yhteiskuntaluokista. Suomalaisena sanana kasti on
varsinaisesti tullut käyttöön 1870-luvulla. Jo Elias Lönnrot on käyttänyt sanaa aika-
kauslehtensä Mehiläisen historialiitteessä vuonna 1836 asussa kasta, mutta nyky-
asussaan sana mainitaan sekä B. F Godenhjelmin sanakirjassa 1873, Ferdinand Ahl-
manin sanakirjassa 1874 että Agathon Meurmanin sanakirjassa 1877.
Kluge - Seebold 1989 Kaste; Koukkunen 1990 kasti; SSA 1992 kasti.
kasvaa
Sanalla on varmoja vastineita kaikissa lähisukukielissä sekä mordvassa, esim. karja-
lan kasvoa, vepsän kazda, vatjan kazvaa, viron kasuda, liivin kazzö ja ersämordvan
kasoms. Epävarmoja vastineita ovat marin kuskas ja unkarin haszon 'hyöty', mutta
näistä edellinen on äänneseikkojen ja jälkimmäinen sekä äänne- että merkityssuhtei-
den takia katsottu epätodennäköiseksi. Unkarin sanalle on esitetty myös muunlaista
alkuperää. Itämerensuomalais-mordvalaiselle fcasvaa-verbille on esitetty indoeu-
rooppalainen lainaetymologia, jonka mukaan se olisi samaa juurta kuin esim. tokaa-
rin auks- 'kasvaa' ja liettuan äukstas 'korkea', mutta tämä selitys on toistaiseksi kiis-
tanalainen. Suomen kirjakielessä kasvaa on esiintynyt Agricolasta ja kaikista saman-
aikaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1955 kasvaa; Koivulehto Vir. 1986 171; UEW 1988 129-130; SSA 1992 kasvaa; Jussila 1998
kasvaa.
kasvot
Verbistä —» kasvaa muodostetulla johdoksella kasvo tai kasvu on vastineita kautta
itämerensuomen, esim. karjalan kasvo, vepsän kazv, vatjan kazvo, viron kasv ja liivin
kayz. Nämä vastaavat merkitykseltään lähinnä suomen fcasvw-sanaa. Myös suomen
murteissa ja vanhassa kirjakielessä fcasvo-sanalla on nykyisestä yleiskielestä poikkea-
via merkityksiä, mm. 'kasvu, kasvi, hyöty, voitto, korko' yms., jotka selvästi voidaan
johtaa verbin vanhasta perusmerkityksestä 'lisääntyä, suurentua, kasvaa'. Yksiköl-
linen kasvo merkitsee Elias Lönnrotin sanakirjan mukaan erityisesti 'poskea', joten
monikollisen kasvot-sanan voidaan ajatella merkinneen ensin molempia poskia ja
sitten edelleen koko pään julkisivua. Joka tapauksessa tämä merkityksen kehitys on
tapahtunut vain suomessa; karjalan kasvot on suomesta lainattu uudissana. Suomen
kirjakielessä kasvot-sana, on nykymerkityksessään esiintynyt Agricolasta ja kaikista
samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
374

Kalima Vir. 1911 31; SKES 1955 kasvaa; Hakulinen 1969 57-61; SSA 1992 kasvaa; Jussila 1998
kasvot.
kataja
Yleensä pensasmaiseksi jäävää havupuuta (Juniperus) merkitsevällä fcafa/a-sanalla
on vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan kataja, vepsän kadag, vatjan
kataga, viron kadakas ja liivin kadäg. Sanan etäisempi alkuperä on epäselvä. Sanalle
on esitetty epävarmoja vastineita etäsukukielistä, mutta toisaalta sitä on arveltu myös
balttilaiseksi lainaksi. Lainautumisen suunta ei kuitenkaan ole itsestään selvä. Balt-
tilaisten kielten katajaa merkitsevät sanat, esim. latvian kadegs ja muinaispreussin
kadegis, on useissa tutkimuksissa selitetty lainoiksi itämerensuomesta, koska niillä ei
ole omaa indoeurooppalaista etymologiaa. Suomen kirjakielessä kataja on nykyasus-
saan ensi kertaa mainittu Henrik Florinuksen sanakirjan toisessa painoksessa 1683.
Jo Agricolan kielessä on esiintynyt saman vartalon toinen johdos katava. Kuten
lähisukukielten vastineet osoittavat, sanasta vartalosta on vanhastaan ollut käytössä
useita erilaisia johdoksia.
Thomsen 1890 176; Setälä 1909-1911 FUF 9 126-128; SKES 1955 kataja; UEW 1988 165; SSA
1992 kataja; Jussila 1998 kataja, katava.
katala
Nykykielessä ilkeää, petollista, häijyä yms. mutta vanhemmassa kielessä myös kur-
jaa, onnetonta, surkeaa tms. merkitsevällä fcafa/a-sanalla on vastineita eräissä lähisu-
kukielissä, esim. karjalan ja vatjan katala, jotka kumpikin merkitsevät mm. kurjaa.
Sana on mitä ilmeisimmin vanha germaaninen laina, ja mahdollisia lainalähteitä on
tarjolla useitakin. Näistä yksi on kantagermaanin *skapala-z, jonka kanssa samaa
juurta on mm. ruotsin vahingollista merkitsevä skadlig. Suomen kirjakielessä katala
on ensi kertaa mainittu vuonna 1710 laaditussa kirjeessä.
SKES 1955 katala; SSA 1992 katala; LÄGLW 1996 katala; Jussila 1998 katala.
kate
Peitekerrosta, päällystä tms. merkitsevällä fcate-sanalla on vastineita eräissä lähisu-
kukielissä, esim. karjalan ja viron kate. Sana on johdos verbistä —> kattaa. Sanan
kaikki rakenneosat ovat ikivanhoja ja murteissa johdos voi olla vanhakin, mutta suo-
men kirjakielessä kate on ensi kertaa mainittu vuoden 1776 almanakassa, jossa se
merkitsee katonlapetta. Peitteen tai kannen merkityksessä kate on mainittu Kristfrid
Gananderin sanakirjassa 1786.
SKES 1955 kattaa; SSA 1992 kattaa; Jussila 1998 kate.
375

katedraali
Tuomiokirkkoa merkitsevä katedraali on todennäköisesti lainattu suomeen ruotsin
sanasta katedral, mutta alkuaan sana on peräisin keskiajan latinasta, jossa tuomio-
kirkon nimityksenä on ollut ecclesia cathedrälis. Sananliiton jälkiosa on johdos piis-
panistuinta merkitsevästä sanasta cathedra, josta juontuu myös puhujankoroketta
tai oppituolia merkitsevä sana kateederi. Sananmukaisesti katedraali merkitsee siis
piispankirkkoa. Suomalaisena sanana katedraali on ensi kertaa esiintynyt Matthias
Pazeliuksen kirjoittamassa ruumissaarnassa alkuosana yhdyssanaa katedraalikoulu.
Hellquist 1939 katedral; Kluge - Seebold 1989 Katheder, Jussila 1998 katedraali.
kategoria
Luokkaa tai ryhmää merkitsevä kategoria juontuu latinan kautta kreikan sanasta
kategoria, joka kategorian lisäksi merkitsee myös syytettä tai peruskäsitettä. Sana
on johdos verbistä kategorein 'puhua vastaan, syyttää, väittää'. Filosofian termiksi
sana on vakiintunut ennen kaikkea Aristoteleen ja hänen kategoriaoppinsa ansiosta.
Suomalaisena sanana kategoria on tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla. Sana
mainitaan ainakin jo Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865.
Kluge - Seebold 1989 Kategorie; Koukkunen 1990 kategoria.
katekismus
Kristinuskon pääkohdat kysymysten ja vastausten muodossa esittävän oppikirjan
nimitys katkismus tai katekismus on lainattu suomeen latinan mukaisessa asussa
joko vanhan ruotsin sanasta catechismus, saksan vastaavasta sanasta Katechismus
tai suoraan latinan sanasta catechismus, mutta alkuaan sana juontuu kreikasta, jossa
katekhismös on johdos verbistä kathekhein 'julistaa, opettaa' ja merkitsee opetusta.
Suomen kirjakielessä katekismus on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsi-
kirjoituksista alkaen.
Hellquist 1939 kat(e)kes; SKES 1955 katkismus; Kluge - Seebold 1989 Katechismus; SSA 1992
katkismus.
kateus
Toisen paremmuuden, varakkuuden tms. aiheuttamaa harmin ja vihan tunnetta
merkitsevä kateus on johdos germaanisperäisestä lainavartalosta, jonka yksinkertai-
sempi edustaja on kateellista merkitsevä kade. Tällä on vastineita kaikissa lähisuku-
kielissä, esim. karjalan kajeh, vepsän kadeh, vatjan kateh, viron kade ja liivin kdd.
Sanalle on esitetty kahtakin germaanista lainalähdettä, joista vanhemmassa tutki-
muksessa on ollut esillä kantagermaanin *%atez. Tämän myöhempi edustaja on mm.
ruotsin sana hat 'viha'. Uudemman selityksen mukaan lainalähteeksi sopisi parem-
min kantagermaanin *skapezy jota edustaa mm. gootin skajpiz 'vahinko, vääryys'.
Suomen kirjakielessä kateus on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen.
376

Myös kade on esiintynyt Agricolan kielessä alkuosana yhdyssanaa kadesilmä, jolla
on tarkoitettu kateutta.
Oksala Vir. 1950 134-137; SKES 1955 kade; Hofstra 1985 81; SSA 1992 kade; LÄGLW 1996 kade;
Jussila 1998 kadesilmä, kateus.
katiska
Tavallisesti johdeaidalla varustettua häkkimäistä kalanpyydystä merkitsevä katiska
on lainaa muinaisvenäjän sanasta kotici, joka on monikkomuoto häkkiä merkitse-
västä sanasta kotici. Sama sana on lainattu myös useisiin lähisukukieliin. Suomen
kirjakielessä katiska on ensi kertaa mainittu herra Martin maanlain suomennoksessa
vuoden 1570 tienoilla.
Setälä 1896 ASlPh 18 259; Kalima 1952 97-98; SKES 1955 katiska; Plöger 1973 71; SSA 1992
katiska; Jussila 1998 katiska.
katkera
Karvasta, kitkerää, vertauskuvallisessa mielessä myös synkkää, vihamielistä tms.
merkitsevän katkera-sanan vastineita ovat ainakin inkeroisen katkera ja karjalan
katskera. Vastineeksi on arveltu myös marin sanaa kotso 'katkera, karvas', mutta
tämä rinnastus on äännehistoriallisista syistä epäilyttävä. Vielä epävarmempia ovat
muista etäsukukielistä esitetyt vastineet. Näin ollen sanan alkuperä on toistaiseksi
epäselvä. Erään selityksen mukaan suomen ja sen lähimpien sukukielten sanat olisi-
vat johdoksia häkää merkitsevästä sanasta —» katku. Suomen kirjakielessä katkera on
esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 katkera; UEW 1988 113; SSA 1992 katkera; Jussila 1998 katkera.
katketa
Verbillä on vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan katketa, vepsän kat-
töta, vatjan katkoo-, viron katkeda ja liivin katko 'poimia, kitkeä, nyhtää*. Vastineita
on esitetty myös eräistä etäsukukielistä, mutta nämä ovat äänne- ja merkityserojen
takia epävarmoja. Joka tapauksessa sanavartalo on muiden hyvien selitysten puut-
teessa laskettava vanhaan omaperäiseen sanastoon kuuluvaksi. Vartalon alkuperäi-
seksi asuksi on rekonstruoitu *kalka-. Suomen kirjakielessä katketa on esiintynyt
Agricolasta alkaen.
SKES 1955 katketa; UEW 1988 641; SSA 1992 katketa; Jussila 1998 katketa.
katku
Palaneen käryä, savun hajua yms. merkitsevällä /caffcu-sanalla on varmoja vastineita
useissa lähisukukielissä, esim. karjalan katsku, vepsän katsk ja viron katk 'rutto, kul-
kutauti'. Vastineita on esitetty myös muutamista etäsukukielistä, esim. ersämord-
van katsanto savu' ja komin kotsys 'palaneen käry, pistävä haju', mutta nämä ovat
377

äänneseikkojen takia epävarmoja. Joka tapauksessa sana katsotaan muiden hyvien
selitysten puutteessa vanhaan omaperäiseen sanastoon kuuluvaksi, ja sanavartalon
alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *kack3. Suomen kirjakielessä katku on ensi
kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt
Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
SKES 1955 katku; UEW 1988 641-642; SSA 1992 katku; Jussila 1998 katku.
katolinen
Paavin johtamaan kristilliseen kirkkoon viittaava katolinen on lainattu suomeen
todennäköisesti ruotsin adjektiivista katolsk, jonka vierasperäinen johdin on lainat-
taessa vaihdettu omaperäiseen. Alun perin sana juontuu kuitenkin latinan kautta
kreikasta, jossa katholikös merkitsee yleistä tai yleismaailmallista. Suomen kirjakie-
lessä katolinen on suurin piirtein nykyasussaan mainittu ensi kertaa Johan Fredrik
Cajanin kirjoittamassa Suomen historiassa vuonna 1839, mutta latinan tai ruotsin
mukaisessa asussa katolska, catholica sana on esiintynyt suomenkielisen tekstin jou-
kossa 1600-luvulta lähtien. Yleensä on kuitenkin puhuttu paavilaisista ja paavin kir-
kosta, kun on tarkoitettu roomalaiskatolista kirkkoa.
Koukkunen 1990 katolinen; SSA 1992 katolinen; Jussila 1998 katolinen, katolisuus.
katras
Joukkoa, laumaa ja etenkin lammaslaumaa merkitsevällä fcafras-sanalla ei ole vas-
tineita sukukielissä. Etäsukukielistä aiemmin ehdotetut vastineet on myöhemmin
hylätty. Sanaa on arveltu vanhaksi germaaniseksi lainaksi ja se on yhdistetty kerää-
mistä ja yhdistämistä merkitseviin verbeihin, esim. muinaisenglannin gadrian,
ja yhdessä tai koossa olemista merkitseviin adverbeihin, esim. muinaisenglannin
geador 'yhdessä'. Sanavartalon kantagermaaniseksi alkumuodoksi on rekonstruoitu
gadur-. Näin vanhan lainaselityksen kannalta suppean levikin lisäksi hieman epäi-
lyttävä seikka on se, että suomen kirjakielessä katras on tullut käyttöön vasta 1800-
luvun jälkipuoliskolla. Tämän vuoksi selitystä ei kuitenkaan voi torjua, sillä monet
vanhat murresanat ovat päässeet kirjakieleen vasta 1800-luvun kuluessa.
SKES 1955 katras; Koivulehto Vir. 1981 207; SSA 1992 katras; LÄGLW 1996 katras.
katsastaa
Tarkastamista merkitsevä katsastaa on johdos verbistä —> katsoa. Verbi on otettu
termimäiseen käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla, ja sitä on käytetty mm. senaatin
asiakirjoissa. Verbi mainitaan myös Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa vuonna 1865.
Vanha katsastaa-verbi ja sen johdos katsastus otettiin nykyaikaiseen käyttöön 1922,
kun Suomessa aloitettiin ajoneuvojen lakisääteinen katsastustoiminta eli liikenne-
kelpoisuuden valvonta.
378

katsoa
Verbillä on vastineita useimmissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen katsoa, karjalan
kattsuo 'katsoa, hoitaa, pitää (jonakin), katsoa hyväksi' yms., vepsän katsta 'katsoa;
hoitaa (lasta)' ja viron katsuda 'koettaa, koetella; tarkastaa; katsoa'. Samaan yhtey-
teen kuuluu myös saamen geahccat, vaikka se poikkeuksellisesti onkin etuvokaali-
nen. Sanan etäisempi alkuperä on kiistanalainen. Sitä on vanhastaan pidetty omape-
räiseen sanastoon kuuluvana, ja mahdollisena vastineena on esitetty komin kazalny
'huomata, havaita, tuntea'. Rinnastuksessa on kuitenkin äännehistoriallisia ongel-
mia. Toisaalta sanalle on esitetty germaaninen lainaetymologia, jonka mukaan kat-
soa-verbin lainalähde on germaaninen *gätijan-. Tämän myöhempiä edustajia ovat
esim. muinaisnorjan gceta 'kaita, paimentaa' ja nykyruotsissa murteellisena esiin-
tyvä gäta 'vartioida (karjaa)'. Suomen kirjakielessä katsoa on esiintynyt Agricolasta
ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1955 katsoa; Koivulehto Vir. 1982 262-263 alav. 9; UEW 1988 640; Koivulehto 1991 46;
SSA 1992 katsoa; LÄGLW 1996 katsoa; Jussila 1998 katsoa.
kattaa
Katolla varustamista tai muulla tavoin peittämistä merkitsevällä kattaa-verbiHä on
vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan kattoa, vepsän ja viron katta, vatjan
kattaa sekä liivin katto. Verbi on johdos sanasta -* kansi, tarkemmin sanoen tämän
vahva-asteisesta vartalosta kant(e)-. jossa johtimen lisäyksen takia syntynyt kolmen
konsonantin yhtymä on äännehistoriallisista syistä yksinkertaistunut (kantta—>
katta-). Suomen kirjakielessä kattaa on ensi kertaa mainittu Ljungo Tuomaanpojan
suomentamassa kaupunginlaissa vuonna 1609.
SKES 1955 kattaa; SSA 1992 kattaa; Jussila 1998 kattaa.
kattila
Tasapohjaista, varrellista tai korvallista keittoastiaa merkitsevällä fcaft/Za-sanalla on
vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan ja vatjan kattila, vepsän kattil, viron
katel ja liivin kaflä. Sanaa on joskus arveltu balttilaisperäiseksi, mutta todennäköi-
semmin se on vanha germaaninen laina, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *katila-z
edustavat esim. muinaisnorjan ketill ja keskialasaksan ketel. Germaanisten kielten
sana juontuu latinasta, jossa catillus merkitsee pientä kulhoa tai maljaa. Suomen kir-
jakielessä kattila on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Thomsen 1890 183; SKES 1955 kattila; SSA 1992 kattila; LÄGLW 1996 kattila; Jussila 1998 kat-
tila.
katto
Sanalla on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. karjalan, lyydin ja vatjan katto.
Itämerensuomen katto on johdos verbistä —» kattaa. Samassa tai samantapaisessa
379

merkityksessä käytetään myös saman verbin toista johdosta katos, jolla silläkin on
vastineita lähisukukielissä, esim. karjalan katos, vepsän katus 'kansi, peite, katto' ja
viron katus. Suomen kirjakielessä katto on esiintynyt Agricolasta alkaen. Sen sijaan
katos on mainittu ensi kertaa vasta vuoden 1783 almanakassa alkuosana yhdyssanaa
katoso\ki)z. itsenäisenä sanana Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786.
SKES 1955 kattaa; SSA 1992 kattaa; Jussila 1998 katos, katto.
katu
Kaupunkien ja muiden taajamien kulkuväyliä merkitsevä katu on lainaa ruotsin
sanasta gata. Samaa juurta on myös saksan Gasse 'kuja'. Sanan alkuperää germaani-
sissa kielissä ei tunneta. Suomen kirjakielessä katu on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Hellquist 1939 gata; SKES 1955 katu; Kluge - Seebold 1989 Gasse; SSA 1992 katu; Jussila 1998
katu.
katua
Tehtyä tekemättömäksi toivomista merkitsevällä fcataa-verbillä ei ole varsinaisia
vastineita sukukielissä. Vanhasta kirjavirosta tunnettu kaduma on luultavasti lainaa
suomesta. Verbin alkuperä on täysin hämärän peitossa. Yksi selitysmahdollisuus
voisi olla, että se olisi johdos verbistä —> kadota, jonka alkuperäisiä merkityksiä ovat
ilmeisesti olleet sekä 'jättää' että 'jäädä'. Tosin myös kadota-verbin alkuperään liit-
tyy ongelmia, mutta se näyttää joka tapauksessa selvästi vanhemmalta kuin katua.
Murteissa ja vanhassa kirjakielessä kadota-verbin rinnakkaismuotona esiintyy myös
katoa. Suomen kirjakielessä katua on esiintynyt Uppsalan evankeliumikirjasta ja
Agricolasta alkaen.
SKES 1955 kadota, katua; SSA 1992 kadota, katua; Jussila 1998 katua.
katve
Varjopaikkaa merkitsevällä fcafve-sanalla ei ole vastineita sukukielissä. Sana on vanha
germaaninen laina, jolle rekonstruoitua kantagermaanista alkumuotoa *skadwez-
edustaa mm. nykysaksan Schatten. Suomen kirjakielessä katve on ensi kertaa mai-
nittu Henrik Florinuksen sanakirjassa 1678 murteellisessa asussa kalve. Nykyasus-
saan sana on mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on
tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
Mikkola Vir. 1898 80; SKES 1955 katve; SSA 1992 katve; LÄGLW 1996 katve; Jussila 1998 kalve,
katve.
kauan
Pitkää aikaa ilmaisevalla adverbilla kauan on tarkkoja vastineita eräissä lähisukukie-
lissä, esim. inkeroisen kauvan ja viron kaua. Kieliopillisesti kauan voidaan tulkita
alun perin pitkää merkitsevän —> kauka-sanan instruktiivimuodoksi. Myös saman
380

sanan muita taivutusmuotoja voidaan käyttää samassa merkityksessä, esim. suomen
(ei) kauaa, vatjan kaugaa ja liivin kögin. Suomen kirjakielessä kauan on esiintynyt
Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1955 kauka; SSA 1992 kauka-; Jussila 1998.
kauha
Varrellista ammennus- ja sekoitusvälinettä merkitsevällä fcaw/za-sanalla on vastine
useissa lähisukukielissä, esim. karjalan kauha, vepsän kauh ja vatjan kävi. Sana on
vanha balttilainen laina, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *kausa edustaa mm. liet-
tuan käusas. Tämä merkitsee suuren kauhan lisäksi puista juoma-astiaa. Suomen
kirjakielessä kauha on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Thomsen 1890 184; SKES 1955 kauha; SSA 1992 kauha; Jussila 1998 kauha.
kauhea
Hirveää, kammottavaa, pelottavaa yms. merkitsevällä fcaw/zea-sanalla on vastineita
eräissä lähimmissä sukukielissä, esim. inkeroisen kauhea ja karjalan kauhie. Sanan
alkuperä on epäselvä. Rakenteensa perusteella se on katsottava johdokseksi, ja saman
vartalon johdoksia ovat selvästi esim. kauhu ja kauhistua, mutta mitään äänneasunsa
ja merkityksensä puolesta kantasanaksi sopivaa elementtiä ei muista yhteyksistä tun-
neta. Tällaiseksi on kyllä rekonstruoitu *kauha, jonka alkuperäinen merkitys olisi
ollut 'kalpeus', mutta tällaisen sanan varhaisemmasta olemassaolosta ei ole mitään
suoranaisia ja yksiselitteisiä todisteita. Suomen kirjakielessä kauhea on ensi kertaa
mainittu Maskun Hemmingin virsikirjassa 1605 ja kauhu Antti Lizeliuksen tarkis-
tamassa raamatunsuomennoksessa vuonna 1758. Verbit kauhistaa ja kauhistua ovat
esiintyneet kirjakielessä Agricolasta alkaen.
SKES 1955 kauhea; Hakulinen 1979 184; SSA 1992 kauhea; Jussila 1998 kauhea, kauhistaa, kau-
histua.
kauhtana
Pitkää, väljää takkia tai viittaa merkitsevä kauhtana on lainattu suomeen venäjän
sanasta kaftän, mutta alkuaan sana juontuu turkkilaiskielten ja arabian välityksellä
persian sanasta khaftän. Sama sana on lainattu myös useimpiin lähisukukieliin. Suo-
men kirjakielessä kauhtana on ensi kertaa mainittu vuonna 1782 Christian Lenc-
qvistin latinankielisessä väitöskirjassa, joka käsitteli muinaisten suomalaisten tai-
kauskoa.
Mikkola 1894 119; SKES 1955 kauhtana; Kluge - Seebold 1989 Kaftan; SSA 1992 kauhtana; Jus-
sila 1998 kauhtana.
381

kauka-
Paikallisesti tai ajallisesti etäällä olevaa merkitsevällä fcflw/ea-vartalolla on varmoja
vastineita useimmissa lähisukukielissä, mutta nämä eivät esiinny itsenäisinä sanoina
vaan tiettyihin taivutusmuotoihin kiteytyneiden adverbien ja muiden kompleksisten
sanojen rakenneosina. Esimerkiksi karjalan kaukoa ja vatjan kaugaa vastaavat suo-
men muotoa kaukaa, vatjan kaugaassi, viron kauaks ja liivin kougöks vastaavat suo-
men muotoa kauaksi. Vastineita on esitetty myös etäsukukielistä, esim. ersämord-
van kuvaka 'pitkä' ja hantin kog 'pitkä, kaukainen'. Vastineiden perusteella vartalon
alkuperäiseksi suomalais-ugrilaiseksi asuksi on rekonstruoitu *kawka ja alkuperäi-
seksi merkitykseksi 'pitkä'. Rinnastuksiin liittyy kuitenkin äännehistoriallisia ongel-
mia. Uudemman selityksen mukaan itämerensuomen fcawA:a-vartalo onkin vanha
germaaninen laina, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *hauha- edustavat mm. saksan
hoch ja ruotsin hög. Samaan yhteyteen kuuluu mahdollisesti myös saamen guhkki
'pitkä', jota joskus aiemminkin on arveltu suomen fcawfca-sanan vastineeksi. Suomen
kirjakielessä kauka-vartalon muotoja on esiintynyt Agricolasta alkaen, esim. kaukaa
ja kaukana ovat kuuluneet Agricolan sanavarastoon.
SKES 1955 kauka; UEW 1988 132; SSA 1992 kauka; Jussila 1998 kaukaa, kaukana; Aikio Vir.
2000 612-614.
kaukalo
Pitkänomaista astiaa merkitsevän /caw/caZo-sanan vastineita ovat inkeroisen kau-
kola, vatjan kaukalo ja liivin kougöl. Äännehistoriallisista syistä epävarma vastine on
moksamordvan kovöl. Itämerensuomen kaukalo on joka tapauksessa johdos pitkää
merkitsevästä sanavartalosta —» kauka-. Suomen kirjakielessä kaukalo on ensi kertaa
mainittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637.
SKES 1955 kaukalo; SSA 1992 kaukalo; Jussila 1998 kaukalo.
kaula
Sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan kaklay vepsän kagl, vatjan
kaglay viron kael ja liivin kaggöl. Sana on vanha balttilainen laina, jota nykyisissä
balttilaisissa kielissä vastaavat liettuan käklas ja latvian kakls. Suomen kirjakielessä
kaula on esiintynyt Agricolasta alkaen. Yhdyssana kaulakääty on mainittu vuoden
1642 Raamatussa ja kaulaliina tulkkisanakirjassa Variarum rerum vocabula 1644.
Thomsen 1869 73; SKES 1955 kaula; SSA 1992 kaula; Jussila 1998 kaulat kaulakääty, kaulaliina.
kauna
Vihansekaista katkeruutta, kateutta, salattua vihaa yms., murteissa myös akanaa,
hiukkasta yms. merkitsevän fcatma-sanan vastineita ovat karjalan kauhna 'peltoon
jääneet tähkät tai heinät' sekä viron kaun 'palko'. Sanan alkuperä on epäselvä. Lai-
nautumista sekä germaaniselta että balttilaiselta taholta on ehdotettu, mutta kai-
382

kissa selityksissä on merkitykseen liittyviä ongelmia. Vertailukohdaksi on esitetty
mm. muinaisnorjan skaunn 'kilpi', jonka varhaisemmaksi asuksi on rekonstruoitu
*skauna-z)a. alkuperäiseksi merkitykseksi '(suoja)peite', mutta sekä merkityksen että
muodon rekonstruktiot ovat kiistanalaisia. Itämerensuomessa olisi oletettava mer-
kityksen muutosta suojapeitteestä kuoren tai roskan tapaiseen tai muuten tähteeksi
jääneeseen hiukkaseen. Tunteisiin viittaava kauna selittyy kyllä helposti tällaisen
sanan vertauskuvallisesta käytöstä syntyneeksi. Suomen kirjakielessä kauna on ensi
kertaa mainittu vuoden 1642 Raamatussa.
Wiklund 1912 MO 5 231; SKES 1955 kauna; SSA 1992 kauna; LÄGLW 1996 kauna; Jussila 1998
kauna.
kaunis
Sanalla on vastine useimmissa itämerensuomalaisissa kielissä, esim. inkeroisen
ja vatjan kauniz sekä karjalan ja viron kaunis. Sana on vanha germaaninen laina,
jolle rekonstruoitua alkumuotoa *skauniz edustavat mm. gootin skauns, skauneis,
nykysaksan schön ja nykyruotsin skön. Kuten esimerkit osoittavat, sanan alkuperäi-
nen äänneasu on säilynyt huomattavasti paremmin suomensukuisissa kielissä kuin
lainanantajataholla. Suomen kirjakielessä kaunis on esiintynyt VVesthin tekstistä ja
Agricolasta alkaen.
Thomsen 1869 123; SKES 1955 kaunis; SSA 1992 kaunis; LÄGLW 1996 kaunis; Jussila 1998 kau-
nis.
kauppa
Sanalla on vastine useimmissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen, karjalan ja vatjan
kauppa, viron kaup ja liivin köp 'tavara, kauppa'. Sana on vanha germaaninen laina,
jolle rekonstruoitua alkumuotoa *kaupa- edustavat mm. gotlannin kaup, nykysaksan
Kaufjz ruotsin köp. Suomen kirjakielessä kauppa on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Thomsen 1869 123; SKES 1955 kauppa; SSA 1992 kauppa; LÄGLW 1996 kauppa; Jussila 1998
kauppa.
kaupunki
Oman kuntansa muodostavaa, yleensä tiheästi rakennettua asutuskeskusta merkit-
sevä kaupunki on lainaa jostakin muinaisruotsin murteesta, mahdollisesti muinais-
gotlannin sanasta kaupungr, jota muinaisruotsissa vastaa köpunger ja nykyruotsissa
köping 'kauppala'. Sana on alkuaan tarkoittanut kauppapaikkaa. Suomen ensimmäi-
set kaupungit ovat syntyneet keskiajalla tärkeille kauppapaikoille. Suomen kirjakie-
lessä kaupunki on esiintynyt Uppsalan evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen.
Sana on mainittu myös saksalaisen maantieteilijän ja historiantutkijan Sebastian
Munsterin Cosmographey-teoksen esimerkkiluettelossa 1544.
383

Hellquist 1939 köpa, köping; SKES 1955 kaupunki; SSA 1992 kaupunki; LÄGLW 1996 kauppa;
Jussila 1998 kaupunki.
kaura
Sanalla on vastine kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä, esim. karjalan kakra, vep-
sän kagry vatjan kagra, viron kaerja. liivin kaggörz. Sana on vanha germaaninen laina,
jolle rekonstruoitua alkumuotoa *%agran- edustaa mm. muinaisgotlannin kauraa
merkitsevä hagri. Tämä on äänteellisestä samankaltaisuudestaan huolimatta eri sana
kuin ruotsin yleiskielen havre. Suomen kirjakielessä kaura on esiintynyt Agricolasta
alkaen.
Thomsen 1869 119; SKES 1955 kaura; SSA 1992 kaura; LÄGLW 1996 kaura; Jussila 1998 kaura.
kauris
Vuohiin kuuluvia ketteräjaikaisia vuoristoeläimiä tai toisaalta myös metsäkaurista
merkitsevän fcawns-sanan vastineita ovat karjalan kapris 'vuohi, kauris* ja Salatsin
liivin kabr 'pukki'. Samaan yhteyteen kuuluu etelävepsäläisissä kansanlauluissa mai-
nittu kabrö 'pukki'. Sana on vanha germaaninen laina, jolle rekonstruoitua alkumuo-
toa *xafra~z edustaa mm. muinaisnorjan hafr 'pukki'. Suomen kirjakielessä kauris
on esiintynyt Agricolasta alkaen, toisaalta pukin tai vuohen merkityksessä, toisaalta
Kauriin tähtikuvion ja sitä vastaavan horoskooppimerkin nimityksenä.
Thomsen 1869 121; SKES 1955 kauris; SSA 1992 kauris; LÄGLW 1996 kauris; Jussila 1998 kauris.
kausi
Ajanjaksoa merkitsevällä fcattsf-sanalla on vastineita eräissä lähisukukielissä ja saa-
messa, esim. karjalan kausi, viron kaud tai kaude suunta, tie' ja saamen guovda-
'keski-'. Sanan etäisempi alkuperä on tuntematon. Aiemmin komista esitetty vas-
tine kad aika' on äännehistoriallisista syistä hylätty. Sana ja sen sukukieliset vas-
tineet esiintyvät useimmiten tiettyihin taivutusmuotoihin kiteytyneiden adverbien
tai adpositioiden kantoina tai muiden sanojen rakenneosina (—> kautta). Suomen
kirjakielessä kausi on esiintynyt Agricolasta jälkiosana yhdyssanassa kuukausi. Itse-
näisenä sesongin nimityksenä kausi on paljon nuorempi. Se mainitaan kyllä hakusa-
nana niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jus-
leniuksen sanakirjaan, mutta sen ilmoitetaan esiintyvän vain yhdyssanojen jälkio-
sana. Itsenäiseksi sanaksi kausi on vakiintunut vasta 1900-luvun alkupuolella.
SKES 1955 kausi; Hakulinen 1979 470; SSA 1992 kausi; Jussila 1998 kausi.
kautsu
Raakaa luonnonkumia merkitsevä kautsu on lainattu suomeen todennäköisesti ruot-
sin sanasta kautschu, joka on varhemmin ollut käytössä nykyisen kautschuk-sanzn
rinnalla. Alkuaan sana juontuu saksan, ranskan ja espanjan välityksellä Perun intiaa-
384

nikielistä, joissa cahuchu merkitsee puusta saatavaa tahmeaa nestettä. Luonnonku-
mia saadaan useiden tropiikin kasvien maitiaisnesteestä. Suomen kirjakielessä sana
on tullut käyttöön 1800-luvun puolimaissa. Daniel Europaeuksen sanakirjassa 1853
se on mainittu nykyruotsin mukaista lainalähdettä vastaavassa asussa kautsukki, Fer-
dinand Ahlmanin sanakirjassa 1865 on nykyasuinen kautsu sekä sen synonyymina
omaperäinen yhdyssana kimmopihka.
SAOB 1935 kautschuk; Kluge - Seebold 1989 Kautschuk; SSA 1992 kautsu.
kautta
Adpositiolla kautta on etymologisia vastineita useimmissa lähisukukielissä, esim.
inkeroisen ja karjalan kautta, vepsän kaut, viron kaudu ja liivin kout'. Kieliopillisesti
kautta on partitiivimuoto tai vanha erosijamuoto substantiivista —» kausi. Suomen
kirjakielessä kautta on esiintynyt Agricolasta ja kaikista samanaikaisista käsikirjoi-
tuksista alkaen.
Vir. 1913 116; SKES 1955 kausi; SSA 1992 kautta; Jussila 1998 kautta.
kavala
Petollista, vilpillistä, kieroa yms. merkitsevällä fcava/a-sanalla on vastineita useissa
lähisukukielissä, esim. karjalan ja vatjan kavala, viron kaval ja liivin koväl. Sanan
alkuperä on toistaiseksi selvittämättä. Se vaikuttaa johdokselta, mutta mitään itses-
tään selvästi kantasanaksi sopivaa vartaloa ei ole tarjolla. Yhtenä mahdollisuutena
on esitetty, että se olisi johdos samasta kannasta kuin verbi kavahtaa, joka on osoi-
tettu germaaniseksi lainasanaksi, mutta fcava/a-sanan kuulumista samaan yhteyteen
on vaikea perustella sekä rakenteen että merkityksen kannalta. ICavaZa-sanalle on
ehdotettu myös germaanista alkuperää, mutta näihinkin selityksiin sisältyy perus-
teettomia oletuksia sekä muoto- ja merkitysopillisia ongelmia. Suomen kirjakielessä
kavala on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen.
SKES 1955 kavala; SSA 1992 kavala; LÄGLW 1996 kavala; Jussila 1998 kavala.
kavaljeeri
Naisen miesseuralaista, tanssi- tai pöytätoveria merkitsevä kavaljeeri on lainattu
suomeen ruotsin sanasta kavaljer, mutta alkuaan sana juontuu ranskan välityksellä
italiasta, jossa cavaliere on johdos hevosta merkitsevästä sanasta cavallo ja merkit-
see alun perin ratsumiestä. Sanalla on viitattu mm. hengellisen ritarikunnan ritariin,
ja siitä on kehittynyt myös hovimiehen, aatelismiehen tai muun sulavakäytöksisen
herrasmiehen nimitys. Suomen kirjakielessä kavaljeeri on ensi kertaa mainittu Har-
tikka Speitzin suomentamissa sota-artikloissa vuonna 1642 ratsumiesten tai ratsu-
väen merkityksessä.
Hellquist 1939 kavaljer; Kluge - Seebold 1989 Kavalier; SSA 1992 kavaljeeri; Jussila 1998 kaval-
jeeri.
385

kaveri
Kumppania ja toveria merkitsevällä fcaverf-sanalla ei ole vastineita sukukielissä.
Sen alkuperästä on annettu kaksi kilpailevaa selitystä. Sen on arveltu olevan lainaa
jiddisin kielen sanasta %awer 'kumppani1, mutta todennäköisempänä pidetyn selitys-
vaihtoehdon mukaan se on kontaminaatio hieman vanhemmista sanoista kamraati
ja toveri. Näistä edellinen ruotsalainen ja jälkimmäinen venäläinen laina. Suomen
kirjakielessä kaveri on aivan nuori sana, joka on tullut käyttöön 1800-luvun loppu-
puolella. Ensimmäinen maininta on Elias Lönnrotin sanakirjan lisävihkossa vuonna
1886, jossa sanan merkitykseksi ilmoitetaan varas'.
Kiparsky Vir. 1936 473; Aalto 1949 NphM 50 103; SKES 1955 kaveri; SSA 1992 kaveri.
kaviaari
Suurena herkkuna tunnettua sampikalojen suolattua mätiä merkitsevä kaviaari on
lainattu suomeen todennäköisesti ruotsin sanasta kaviary mutta vastaava sana tun-
netaan monissa muissakin Euroopan kielissä. Alkuaan sana juontuu turkin kie-
lestä, jossa havyar merkitsee kalan mätiä. Suomen kirjakielessä kaviaari on ensi
kertaa mainittu turhien ylellisyystavaroiden maahantuonnin kieltävässä asetuksessa
vuonna 1756.
TSK 4 1912 kaviaari; Kluge - Seebold 1989 Kaviar; SSA 1992 kaviaari.
kavio
Sanalla on vastine kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä, esim. karjalan kapie, vep-
sän kabj, vatjan kabjay viron kabi ja liivin käbä. Sanan alkuperä on kiistanalainen.
Alkuperäiseksi asuksi on oletettu *kapja, ja tätä on arveltu johdokseksi varhaiskan-
tasuomalaisesta, kaviota merkitsevästä *fcapa-sanasta, mutta tällaisen hypoteettisen
sanan olemassaolosta ja etäisemmästä alkuperästä ei ole mitään varsinaista tietoa.
Samasta sanavartalosta juontuvaksi on tosin arveltu myös sanaa —» käpälä, mutta
tässä selityksessä on sekä äännehistoriallisia että muoto- ja merkitysopillisia ongel-
mia, joten käpälä kuuluu mitä ilmeisimmin toiseen yhteyteen. Toisaalta fcavio-sanaa
on arveltu lainaksi germaaniselta taholta, ja alkumuodoksi on rekonstruoitu kan-
tagermaanin *#ä/a-z, josta juontuu mm. ruotsin hov. Kantagermaanin sana ei kui-
tenkaan rakenteellisesti sovi itämerensuomen sanan lainalähteeksi, koska sanan
loppuosa -ja jää tällöin selittämättä. Sinänsä germaaninen alkuperä olisi odotuksen-
mukainen, koska monet muut hevosiin liittyvät sanat ovat germaanista lainaa. Suo-
men kirjakielessä kavio on ensi kertaa mainittu nykyasussaan Ericus Schroderuksen
sanakirjassa 1637. Jo tätä ennen on Agricolan kielessä esiintynyt samaa merkitsevä
kavia.
SKES 1955 kavio; SSA 1992 kavio; Nikkilä 1993 MiUL 97; LÄGLW 1996 kavio; Jussila 1998 kavio.
386

kavuta
Kiipeämistä tai nousemista merkitsevällä kavu ta -verbillä on varmoja vastineita
eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan kavuta 'kiivetä, syleillä' ja vepsän kabuta
syleillä'. Viron murteellinen kabuma saattaa olla lainaa suomesta. Hyvin epävarma
vastine on hantin howlö- joka merkitsee kohoamista tai veden pintaan nousemista.
Muiden selitysten puutteessa sana on levikin suppeudesta huolimatta perinteisesti
laskettu vanhaan omaperäiseen sanastoon kuuluvaksi. Lähemmin tutkimatta on
kuitenkin se mahdollisuus, että kavuta kuuluisi etymologisesti yhteen hypähtämistä
ja ponnahtamista merkitsevän kavahtaa-verbin kanssa, jonka vartalo on ainakin
merkityksessä 'pelästyä' selitetty germaaniseksi lainaksi. Esimerkiksi sanontatavassa
kavahtaa kaulaan yhdistyvät ponnahtamisen, kiipeämisen ja syleilemisen merki-
tykset. Suomen kirjakielessä kavuta on ensi kertaa mainittu asussa kavita eräässä
uskonnollisessa käännösteoksessa vuonna 1757. Nykyasussaan verbi on tullut käyt-
töön vasta 1800-luvun puolimaissa.
SKES 1955 kavuta-, UEW 1988 131-132; SSA 1992 kavuta; VKS 1994 kavita; LÄGLW 1996
kavahtaa.
kehdata
Rohkenemista, tohtimista, ilkeämistä ja itäisessä kansankielessä myös viitsimistä
merkitsevällä kehdata-verbSlä on vastineita useimmissa lähisukukielissä, esim. kar-
jalan ja vatjan kehata, vepsän kehtta ja viron murteellinen köhata. Sanavartalo on seli-
tetty hyvin vanhaksi balttilaiseksi tai esibalttilaiseksi lainaksi, jota nykyliettuassa vas-
taa gedetis 'hävetä'. Suomen kirjakielessä kehdata on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 kehdata; Koivulehto Vir. 1986 172; SSA 1992 kehdata; Jussila 1998 kehdata.
kehittää
Verbillä kehittää ei ole tarkkoja vastineita sukukielissä. Se on johdos ikivanhasta
sanasta —» kehä, ja verbin vanhoja merkityksiä ovat mm. 'kehiä auki, purkaa, sel-
vittää, päästää irti'. Suomen kirjakielessä kehittää on esiintynyt Agricolasta alkaen
merkityksessä 'purkaa, päästää, vapauttaa'. Nykymerkitys on peräisin vasta vuodelta
1863. Merkityksen muuttumiseen ovat mitä ilmeisimmin vaikuttaneet naapurikiel-
ten esikuvat, esim. ruotsin utvecklas 'kehittyä' on muodostettu suunnilleen samoista
aineksista kuin vecklas upp 'kiertyä auki', ja saksan entwickeln voi vieläkin merkitä
sekä 'kiertää aukiä' että 'kehittää'. Myös kehittää-verbistä johdettu kehitys on aluksi
merkinnyt purkamista, vapauttamista yms., joskus myös ympäristöä. Murteista tun-
netaan mm. merkitykset 'kehotus, rohkaisu'. Nykymerkityksessään fce/nYys-sanaa
tiedetään käytetyn ensimmäistä kertaa 1860-luvun lopulla. Verbi kehittyä on tullut
käyttöön vasta 1880-luvulla. Sen rinnalla on esiintynyt myös kehkeytyä, jonka varta-
loa kehke- on arveltu vanhemman fce/zä-vartalon laajennukseksi.
SKES 1955 kehä; Rapola 1960 kehittää, kehitys; Hakulinen 1979 483; T. Itkonen Vir. 1987 178;
SSA 1992 kehä; Jussila 1998 kehittää.
387

kehno
Huonoa, kelvotonta, murteissa ja vanhassa kirjakielessä myös kainoa merkitsevällä
fce/mo-sanalla on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen, karjalan ja lyy-
din kehno sekä viron köhn. Epävarmoja vastineita on esitetty myös saamesta, esim.
piitimensaamen kienes 'kelvoton, huono, uskoton*. Itämerensuomessa kehno tunne-
taan laajalti myös paholaisen nimityksenä. Sanan etäisempi alkuperä on tuntematon.
Suomen kirjakielessä kehno on kainon tai pehmeäluonteisen merkityksessä esiinty-
nyt Agricolasta alkaen. Merkityksessä 'huono' sana mainitaan ensi kertaa vuoden
1642 Raamatussa.
SKES 1955 kehno; SSA 1992 kehno; Jussila 1998 kehno.
keho
Ikivanhan —» fce/zä-sanan pohjalta muodostettu keho on Niilo Pesosen ehdottama
oppitekoinen uudissana, joka on 1940-luvulla otettu käyttöön elävän ruumiin tai
vartalon nimityksenä. Uudissanan tarpeellisuutta on perusteltu siten, että ruumis-
sana ymmärretään usein nimenomaan kuollutta ruumista tai vainajaa merkitseväksi.
Murresanana keho voi merkitä rakennelmaa tai kasvavan puun ympärille koottua
heinäaumaa.
SKES 1955 kehä; Hakulinen 1979 470; SSA 1992 kehä; SMS 1999 keho.
kehottaa
Suostuttelemista, rohkaisemista, taivuttamista, kannustamista yms. merkitsevällä
kehottaa-yerbiHä ei ole vastineita sukukielissä. Verbi on ikivanhaan —» fce/zä-var-
taloon tai tämän kehke-tyyppiseen laajennukseen perustuva johdos (—» kehittää).
Murteissa kehottaa voi merkitä mm. 'pöyhiä, käännellä, hajotella, purkaa'. Suomen
kirjakielessä kehottaa on ensi kertaa mainittu vuoden 1642 Raamatussa.
SKES 1955 kehkeä; SSA 1992 kehkeä; Jussila 1998 kehottaa; SMS 1999 kehottaa.
kehrätä
Verbillä on vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan kesrätä, vepsän kezerta,
vatjan tsedrätäy viron kedrata ja liivin kie'drö. Verbi on johdos värttinää merkitsevästä
sanasta kehrä, jolla lähisukukielten lisäksi on vastineita myös saamessa ja mordvassa.
Kehrä on selitetty hyvin vanhaksi arjalaiseksi eli indoiranilaiseksi lainaksi. Suomen
kirjakielessä kehrätä on esiintynyt Agricolasta alkaen sekä konkreettisessa langan
valmistamisen merkityksessä että vertauskuvallisesti tarkoittamassa juonien puno-
mista. Verbi on alun perin tarkoittanut nimenomaan värttinällä kehräämistä. Hyri-
sevää ääntelyä se on alkanut tarkoittaa vasta sen jälkeen, kun vauhtipyörällä varuste-
tut rukit ovat tulleet käyttöön.
SKES 1955 kehrä; Koivulehto 1979 FUF 43 71-78; SSA 1992 kehrä; Jussila 1998 kehrätä.
388

kehto
Pikkuvauvan kätkyttä tai murteissa myös kehystä, puitetta, hirsisalvosta yms. mer-
kitsevällä kehto-sanalla ei ole vastineita sukukielissä. Sanan alkuperästä on annettu
kaksi selitystä. Näistä vanhemman ja melko yleisesti hyväksytyn selityksen mukaan
kehto on vanha germaaninen laina, jolle rekonstruoitu alkumuoto * keiton- perus-
tuu pientä aitausta merkitsevään muinaisruotsin sanaan kcetta tai koetti ja nykyruot-
sin sanaan kätte 'karsina'. Ruotsin sanan alkuperä on kuitenkin epäselvä, eikä ole
lainkaan varmaa, että se ylipäänsä palautuu kantagermaaniin tai kantaskandinaaviin
asti. Tämä olisi kuitenkin välttämätöntä suomen sanansisäisen -/tf-yhtymän selittä-
miseksi. Toisen selityksen mukaan kehto olisi johdos ikivanhasta fce/iä-sanasta, mikä
sekä muoto-opin että merkityksen kannalta on täysin mahdollista. Suomen kirjakie-
lessä kehto on ensi kertaa mainittu Jaakko Finnon virsikirjassa vuonna 1583.
Setälä 1933 49i; Karsten 1936 FmS 4 485; SKES 1955 kehto; SSA 1992 kehto; LÄGLW 1996 kehto;
Jussila 1998 kehto.
kehua
Kiittämistä ja ylistämistä merkitsevällä kehua-verbHlä ei ole vastineita sukukielissä.
Verbin alkuperä on epäselvä. Yleensä sen on arveltu kuuluvan johdoksena ikivanhan
—> /ce/zä-vartalon yhteyteen. Saman vartalon johdokseksi on selitetty myös —» kehot-
taa^ sillä sekä kehua että kehottaa voivat merkitä 'innostaa'. Toisaalta vanhassa kir-
jakielessä kehua-verbin rinnakkaismuotona esiintyy —> kiehua, ja vastaavasti kehua
esiintyy myös nesteiden kiehumista merkitsevänä. Jos kehua ja kiehua ovat alun perin
sama verbi, ylistämisen merkitys olisi selitettävä verbin vertauskuvallisesta käytöstä
syntyneeksi. Tässä tapauksessa kehuminen olisi eräänlaista "hehkuttamista". Suo-
men kirjakielessä kehua on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen.
SSA 1992 kehua; VKS 1994 kehua, kiehua; Jussila 1998 kehua.
kehä
Sanalla on etymologisia vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä. Näitä ovat esim.
inkeroisen ja karjalan kehä, viron kehä, liivin kejä 'ruumis, vatsa, säiliö', ersämord-
van tsi auringonkehä, päivä' ja marin samaa merkitsevä ketsö, komin ky s 'rengas',
mansin kis 'vanne' ja hantin koe 'merran vanne'. Sanavartalon alkuperäiseksi asuksi
on rekonstruoitu *kecä. Suomen kirjakielessä kehä on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 kehä; UEW 1988 141-142; SSA 1992 kehä; Jussila 1998 kehä.
keidas
Ympäristöään kosteampaa ja kasvillisuudeltaan rehevämpää aluetta aavikon keskellä
merkitsevällä keidas-sanalla, ei ole vastineita sukukielissä. Suomen murteissa keidas
merkitsee aukeata, puutonta suota tai suossa olevaa korkeampaa kohtaa, kumpua,
saareketta tms. Sana on vanha germaaninen laina, jolle rekonstruoitua kantaskan-
389

dinaavista alkumuotoa *skaida- edustaa mm. nykyruotsin ajanjaksoa merkitsevä
skede. Suomen kirjakielessä keidas on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sana-
kirjassa 1745 alkuosana yhdyssanaa keidasneva ja itsenäisenä sanana niiden lisäysten
joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Jusleniuksen sanakirjaan 1770-
luvulla. Nykymerkityksessään sana on otettu käyttöön 1800-luvun puolenvälin jäl-
keen.
Wiklund 1917 IF 38 99; SKES 1955 keidas; T. Itkonen 1962 Suomi 110:1 5-63; SSA 1992 keidas;
LÄGLW 1996 keidas; Jussila 1998 keidas.
keihäs
Sauvamaista, teräväkärkistä heitto- tai pistoasetta merkitsevällä fcefftäs-sanalla on
vastineita itäisissä lähisukukielissä, esim. karjalan keihäs ja vepsän keihäs. Sana
on vanha germaaninen laina, jolle rekonstruoitua kantagermaanista alkumuotoa
*gaiza-z edustavat esim. muinaisnorjan geirrja. nykysaksan Ger 'heittokeihäs'. Suo-
men kirjakielessä keihäs on esiintynyt Agricolasta alkaen, samoin yhdyssana kei-
häsmies. Verbi keihästää on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa
1786.
Thomsen 1869 123; SKES 1955 keihäs; SSA 1992 keihäs; LÄGLW 1996 keihäs; Jussila 1998 keihäs,
keihäsmies, keihästää.
keiju
Kevyesti liikkuvaa, useimmiten naispuoliseksi ymmärrettyä luonnonhaltijaa mer-
kitsevällä fce//w-sanalla ei ole vastineita sukukielissä, eikä sille ole esitetty myöskään
lainaetymologiaa. Sanan alkuperä on hämärän peitossa. Mahdollisesti se on jonkin-
lainen kontaminaatio sanoista keikkua, keinua ja leijua, tai sitten tämäntapaisten
sanojen pohjalta muodostettu omaperäinen deskriptiivisana. Suomen kirjakielessä
keiju on ensi kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan
on 1770-luvulla tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan, ja tällöin sen merkitykseksi
on ilmoitettu 'keinu'. Etenkin tässä merkityksessä keiju voi olla keinun edestakai-
sen liikkeen ääntä jäljittelevä sana. Porthanin lisäyksissä on mainittu myös johdos
keijukainen, jonka on ilmoitettu merkitsevän vainajan henkeä. Kristfrid Ganande-
rin Mythologia Fennicassa 1789 keijukaiset tai keijunkaiset mainitaan myös pienten
lentävien luonnonhaltijoiden nimityksenä, mutta kauniiden ja perusluonteeltaan
hyväntahtoisten pikku haltiattarien nimitykseksi keiju on muuttunut 1800-luvun
kirjakielessä.
VKS 1994 keiju, keijukainen; Jussila 1998 keiju, keijukainen.
keikari
Ulkonäöllään ja käytöksellään ylvästelevää, tavallisesti miespuolista hienostelijaa
merkitsevää fcdfcan-sanaa on arveltu lainaksi vanhan ruotsin kielen sanasta gigare
390

tai tämän oletetusta vanhasta rinnakkaismuodosta *geigarey joka sananmukaisesti
merkitsee giga -viulun soittajaa. Sama soittimen nimitys on säilynyt nykysaksan
sanassa Geige, joka merkitsee tavallista viulua. Tämän selityksen mukaan keikari
olisi alun perin ollut entisajan vaeltava soittoniekka, jollaiset usein olivat syntyperäl-
tään vierasmaalaisia. Toisaalta sanaa on kuitenkin arveltu myös —» keikka-vartalon
johdokseksi, jolloin se kuuluisi samaan yhteyteen kuin esim. verbi keikistellä. Suo-
men kirjakielessä keikari on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa
1786, samoin verbi keikistellä.
Haavio 1932 Suomi 5:14: 2 26; SKES 1955 keikari; Joki Vir. 1955 281; SSA 1992 keikari; Jussila
1998 keikari, keikistellä.
keikka
Alun perin ylös- ja taaksepäin taipunutta esinettä, esim. reen tai kehdon jalasta, tai
edestakaista liikettä kuvaavalla fcef/c/cfl-sanalla on vastineita eräissä lähisukukielissä,
esim. karjalan keikku 'keikahdus' ja viron köik 'heiluminen, huojunta, järkkymi-
nen'. Lisäksi sanavartalo esiintyy osana monissa kiteytyneissä adverbeissa ja muissa
kompleksisissa sanoissa. Sanavartalon alkuperä on epäselvä, samoin se, onko kysy-
mys alun perin yhdestä vai useammasta sanavartalosta. Etenkin ylös- ja taaksepäin
taipuneen esineen merkityksessä sanavartaloa on useissa yhteyksissä arveltu van-
haksi germaaniseksi lainaksi, ja siihen on verrattu esim. muinaisnorjan sanaa keikry
joka merkitsee yläruumiista puhuttaessa taaksepäin taipunutta. Edestakaisen liik-
keen ja kiikkumisen merkityksessä sanavartalo voi olla joko omaperäinen, äänteelli-
sesti motivoitu deskriptiivisana, se voi kuulua edellä mainitun skandinaavisperäisen
/cdfc/cfl-vartalon yhteyteen tai olla erillinen germaaninen laina, jolloin lainalähteeksi
sopisi kantagermaanin *skaik-> jota edustaa mm. muinaisnorjan skeika 'kävellä epä-
varmasti, huojua'.
Suomen kirjakielessä keikka on ensi kertaa mainittu Jonas Mennanderin opetta-
vaisessa runossa vuonna 1699, jolloin se on tarkoittanut jotakin tarkemmin määrit-
telemätöntä valjaiden osaa. Ylöspäin taipuneen esineen merkityksessä sana on mai-
nittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745. Sanan ensisijainen nykymerkitys, esit-
tävien taiteilijoiden esiintymiskäynti, on vakiintunut kirjakieleen vasta 1900-luvun
jälkipuoliskolla. Tätä ennen sanaa on käytetty arkisessa puhekielessä ja tätä mukaile-
vassa kirjallisuudessa esim. ajurien ja taksiautojen työtehtävään viittaamassa. Tämä
merkitys selittyy suoraan vanhan edestakaisen liikkeen merkityksen pohjalta.
Karsten 1936 FmS 4 488-489; SKES 1955 keikka; Nikkilä 1983 FUF 45 117-119; SSA 1992 keikka;
LÄGLW 1996 keikka; Jussila 1998 keikka.
keikkua
Heilahtelemista, keinumista, huojumista yms. merkitsevällä keikkua-verbiHä on vas-
tine eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan keikkuo ja viron köikuda. Verbi on joh-
dos vartalosta —» keikka, jonka alkuperästä on annettu useita erilaisia selityksiä. Suo-
391

men kirjakielessä keikkua on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa
vuonna 1745.
SKES 1955 keikka; SSA 1992 keikka; LÄGLW 1996 keikka; Jussila 1998 keikkua.
keila
Etenkin kartion tai pullon muotoista pelivälinettä merkitsevä keila on lainaa ruotsin
sanasta kägely joka puolestaan juontuu alasaksan sanasta kegel. Suomen kirjakielessä
keila on ensi kertaa mainittu Henrik Florinuksen sanakirjan postuumissa painok-
sessa vuonna 1733.
Hellquist 1939 kägel; SKES 1955 keila; SSA 1992 keila; Jussila 1998 keila.
keimailla
Keikistelyä ja tietoista huomion herättämistä merkitsevällä fcefma/Z/a-verbillä ei ole
vastineita sukukielissä, eikä se ole murresananakaan kovin yleinen. Todennäköisesti
se on nuorehko variantti vanhemmasta, osittain samaa merkitsevästä kiemailla-
verbistä, joka kuuluu samaan etymologiseen yhteyteen kuin kiemura ja kiemurtaa.
Sanavartaloa on arveltu alun perin deskriptiiviseksi. Suomen murteissa tunnetaan
useita fc/ema-alkuisia verbejä, esim. kiemaroita ja kiemata, jotka merkitsevät kiehää-
mistä ja liehakoimista. Suomen kirjakielessä keimailla on ensi kertaa mainittu Krist-
frid Gananderin sanakirjassa 1786.
SSA 1992 kiemura; Jussila 1998 keimailla; SMS 1999 keimailla ja 2003 kiemaroita, kiemata.
keino
Toimenpidettä, menettelytapaa, neuvoa yms. merkitsevän fcemo-sanan vastineita
ovat karjalan keino 'keino, tapa, suunta' ja pohjoissaamen geaidnu 'tie, keino'. Sanan
alkuperästä ei ole olemassa mitään varmaa selitystä. Alkuperäinen merkitys lienee
ollut 'tie, kulkuväylä', jolloin menettelyn ja neuvon merkitykset on helppo selittää
tämän sanan vertauskuvallisen käytön pohjalta syntyneiksi. Sanalle on ehdotettu
germaanista lainaetymologiaa, jonka mukaan alkumuodoksi sopisi kantagermaa-
nin *gainö. Tätä edustaa mm. norjan gein, joka merkitsee kalaverkon päässä olevaa
köyttä tai tällaisten köysien välillä olevaa poikkipuuta. Jotta yhdistelmä olisi merki-
tyksen kannalta ymmärrettävä, sanan alkuperäiseksi merkitykseksi olisi oletettava
aukko', mutta tästä ei ole mitään suoranaisia todisteita. Näin ollen sanan alkuperää
on pidettävä toistaiseksi lopullisesti selvittämättömänä. Suomen kirjakielessä keino
on ensi kertaa mainittu Simon Forsströmin kirjoittamassa valitusrunossa vuonna
1704.
SKES 1955 keino; SSA 1992 keino; Koivulehto 1995 FS Hakanen 99; LÄGLW 1996 keino; Jussila
1998 keino.
392

keinua
Tasaisesti edestakaisin heilahtelemista, kiikkumista, huojumista, vaappumista yms.
merkitsevällä fcemwa-verbillä ei ole vastineita sukukielissä. Sanavartaloa on arveltu
vanhaksi germaaniseksi lainaksi, jolle rekonstruoitua kantagermaanista alkumuotoa
*skain- edustaa mm. norjan skeina. Tämä merkitsee äkillistä joutumista pois oikealta
kurssilta tai vinoon lentämistä. Selitys on merkityseron takia epävarma, mutta se on
toistaiseksi ainoa selitys, joka keinua-verbin alkuperästä on annettu. Suomen kirja-
kielessä keinua on ensi kertaa mainittu Mathias Castelinin kirjoittamassa sururu-
nossa vuonna 1708, ja sen takaperoisjohdokseksi tulkittava keinu on mainittu Daniel
Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
Nikkilä 1983 FUF 45 119; LÄGLW 1996 keinua; Jussila 1998 keinu, keinua.
keisari
Eräiden miespuolisten monarkkien arvonimenä tunnettu keisari on lainattu suo-
meen todennäköisesti ruotsin sanasta kejsarey mutta alkuaan tämä samoin kuin
esim. saksan Kaiser juontuu latinasta Julius Caesarin nimestä. Äänneasusta päätellen
sana on lainautunut germaanisiin kieliin jo esikristillisenä aikana. Keisari mainitaan
myös Raamatussa, ja suomen kirjakielessä sana on esiintynyt Westhin tekstistä ja
Agricolasta alkaen. Samaa lähtöä on myös sana —» tsaari.
Renvall 1823 176; H. J. Streng 1915 58; Hellquist 1939 kejsare; SKES 1955 keisari; Kluge - See-
bold 1989 Kaiser; SSA 1992 keisari; Jussila 1998 keisari.
keittiö
Ikivanhasta —» keittää-verbistä. johdettu keittiö on oppitekoinen uudissana, joka on
esiintynyt suomen kirjakielessä 1860-luvulta lähtien. Tätä ennen ovat samassa mer-
kityksessä esiintyneet mm. keittohuone ja ruotsalaisperäinen kyökki. Myös ikivanhaa
nimitystä —» kota on käytetty ruuanvalmistukseen varatusta tilasta tai tätä varten
varsinaisen asumuksen viereen pystytetystä erillisestä keittiörakennuksesta.
Rapola 1960 keittiö.
keittää
Verbillä on varmoja vastineita useimmissa lähisukukielissä, esim. karjalan keitteä,
vepsän keitta, viron keeta ja liivin kietö. Verbi on johdos ikivanhasta sanavartalosta,
jota nykysuomessa edustaa verbi —» kiehua. Myös fcdttää-johdokselle on esitetty
epävarmoja vastineita etäsukukielistä, esim. koltansaamen ki'ttedy marin kuktas ja
unkarin köved. Itämerensuomen keittää-verbiYLe on ehdotettu myös germaanista lai-
naetymologiaa, mutta tämä ei ole saanut kannatusta. Suomen kirjakielessä keittää on
esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 keittää; UEW 1988 143-144; SSA 1992 keittää; LÄGLW 1996 keittää; Jussila 1998
keittää.
393

kekkerit
Kevyitä, iloluontoisia juhlia tai juhlapitoja merkitsevä kekkerit on selitetty lainaksi
ruotsin sanasta gäckeri, joka varsinaisesti merkitsee ivaa, ilveilyä ja pilantekoa. Sak-
sassa vastaava sana on Geckerei. Suomen kirjakielessä kekkerit on kemujen nimityk-
senä mainittu ensi kertaa Elias Lönnrotin sanakirjassa 1874.
Rytkönen Vir. 1933 375-381; SSA 1992 kekkerit
keko
Ylöspäin suppenevaa kasaa merkitsevällä /ce/co-sanalla on vastineita itäisissä lähisu-
kukielissä, esim. karjalan keko ja vepsän kego. Sanan alkuperä on toistaiseksi selittä-
mättä. Sen muodossa ja merkityksessä on aineksia, joiden nojalla sen voisi yhdistää
samaan germaaniseen sanueeseen, jonka johdoksiin kuuluu —» fcei/a-sanan yhtey-
dessä mainittu kägel. Näitä ei kuitenkaan ole lähemmin tutkittu. Suomen kirjakie-
lessä keko on ensi kertaa mainittu herra Martin maanlain suomennoksessa vuoden
1570 tienoilla.
SKES 1955 keko; SSA 1992 keko; Jussila 1998 keko.
1 keksi 'koukkupäinen työkalu'
Veto- ja työntöpiikillisellä teräskärjellä varustettua, etenkin veneilyssä tai tukinui-
tossa tarvittavaa sauvan tapaista työvälinettä merkitsevä keksi on selitetty lainaksi
skandinaaviselta taholta, lähinnä muinaisruotsin sanasta käxe 'koukku, haka, keksi'.
Lainasuunnasta on esitetty kuitenkin myös päinvastaisia käsityksiä. Sanalla on vas-
tineita monissa Itämeren alueella puhuttavissa kielissä, esim. virossa murteellinen
keks, kaks tai fcöfcs, liivissä keks ja toisaalta tanskassa murteellinen keis ja norjassa
kjeks. Suomen kirjakielessä keksi on uittohakaa merkitsemässä ensi kertaa mainittu
Ljungo Tuomaanpojan suomentamassa kaupunginlaissa 1609.
Ahlqvist 1871 212; H. J. Streng 1915 58; SKES 1955 keksi; SSA 1992 keksi1; Jussila 1998 keksi1.
2 keksi 'pikkuleipä'
Etenkin tehdasmaisesti valmistettua pientä, kuivaa ja kevyttä leivonnaista merkit-
sevä keksi on lainattu suomeen ruotsin sanasta kex tai käx, joka puolestaan on lainaa
englannin monikkomuotoisesta sanasta cakes 'kakut'. Suomen kirjakielessä keksi on
tullut käyttöön 1800-luvun lopulla. Sana mainitaan mm. Ilmi Hallstenin ja Lilli Lili-
uksen kokoamassa Kodin sanastossa 1896.
TSK 4 1912 keksi; Hellquist 1939 1. käx; Pulkkinen 1984 keksi; SSA 1992 keksi2.
keksiä
Hoksaamista, havaitsemista, selville saamista yms. merkitsevän keksiä-verbin vas-
tine on karjalan keksie. Verbi on johdos uittohakaa merkitsevästä sanasta —> keksi.
394

Alun perin keksiminen on ollut keksillä koettelemista ja nostamista, nykymerkitys
selittyy verbin vertauskuvallisesta käytöstä syntyneeksi. Suomen murteissa keksiä
esiintyy myös merkityksessä 'kuokkia'. Kirjakielessä keksiä on nykymerkityksessään
ensi kertaa mainittu Jonas Mennanderin runossa vuonna 1699.
Thomsen 1890 258; SKES 1955 keksiä; SSA 1992 keksiä; Jussila 1998 keksiä; SMS 1999 keksiä.
kekäle
Hehkuvaa hiiltä merkitsevällä fcefcä/e-sanalla on vastineita useissa lähisukukielissä,
esim. karjalan kekäleh, vepsän kegaleh ja vatjan tsutsal-. Sanan alkuperä on toistai-
seksi tuntematon. Sitä on useissa yhteyksissä verrattu liettuan sanaan degalas 'lam-
pun sydän, sytytin* ja arveltu balttilaiseksi lainaksi, mutta selitys ei ole saanut yleistä
kannatusta. Suomen kirjakielessä kekäle on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Kalima 1936 113-114; SKES 1955 kekäle; SSA 1992 kekäle; Jussila 1998 kekäle.
kela
Akselinsa ympärillä pyörivää kerimislaitetta merkitsevällä fce/a-sanalla on vasti-
neita eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan kela ja viron murteellinen kola. Sana on
todennäköisesti vanha balttilainen laina, jota lainanantajataholla edustaa esim. mui-
naispreussin kelan 'pyörä, ratas'. Myös germaanista alkuperää on ehdotettu, mutta
heikoin perustein. Suomen kirjakielessä kela samoin kuin siitä johdettu verbi kelata
on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa vuonna 1745.
Thomsen 1890 185; Karsten 1936 FmS 4 490; Nieminen Vir. 1944 243; SKES 1955 kela; Kiparsky
Vir. 1968 313; SSA 1992 kela; LÄGLW 1996 kela; Jussila 1998 kela, kelata.
keli
Säästä riippuvaa teiden ja maaston kulkukelpoisuutta merkitsevän fce//-sanan vasti-
neita ovat karjalan keli ja lyydin keli. Sana on vanha balttilainen laina, jota lainan-
antajataholla edustaa esim. liettuan tietä merkitsevä kelias, kelys tai kelis. Suomen
kirjakielessä keli on ensi kertaa mainittu valtakunnan metsiä koskevassa asetuksessa
vuonna 1734.
Thomsen 1890 185; SKES 1955 keli; SSA 1992 keli; Jussila 1998 keli.
kelkka
Jalaksilla liukuvaa rekimäistä kuljetusvälinettä merkitsevä kelkka on lainaa germaa-
nisista naapurikielistä, mutta lainautumisen ikää on mahdotonta tietää varmasti,
sillä lainalähteeksi sopivia sanoja on tarjolla kantagermaanista nuorempiin skandi-
naavisiin kielimuotoihin asti. Kantagermaaniseksi alkumuodoksi on rekonstruoitu
*kelkan-, jota vastaa esim. nykyruotsin kalke. Sanalla on vastine myös inkeroisessa,
karjalassa, vatjassa ja virossa, mutta kun lainautumisen ikä ei ole tiedossa, näitä voi
395

pitää joko yhteisenä kantasuomalaisena perintönä tai erillisinä, osittain sukukielten
välisinä lainoina. Suomen kirjakielessä kelkka on ensi kertaa mainittu herra Martin
maanlain suomennoksessa vuoden 1570 tienoilla osana yhdyssanaa äeskelkka. Itse-
näisenä sanana kelkka on mainittu Jonas Mennanderin runossa vuonna 1699.
H. J. Streng 1915 58; SKES 1955 kelkka; SSA 1992 kelkka; LÄGLW 1996 kelkka; Jussila 1998
kelkka.
kellari
Kokonaan tai osittain maan alle tehtyä viileää säilytystilaa merkitsevä kellari on lai-
naa ruotsin sanasta källare, joka alun perin juontuu latinan sanasta cellärium 'ruo-
kakammio, varastohuone*. Tämä on johdos pientä huonetta merkitsevästä sanasta
cella, josta välillisesti juontuu suomen kielen vankikoppia merkitsevä —> selli. Suo-
men kirjakielessä kellari on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Renvall 1823 177; H. J. Streng 1915 59; Hellquist 1939 källare; SKES 1955 kellari; SSA 1992 kel-
lari; Jussila 1998 kellari.
kello
Sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan kello, vepsän kel, vatjan
tselläy viron keli ja liivin kiela. Sana on vanha germaaninen laina, jonka kantager-
maaniseksi alkumuodoksi on rekonstruoitu *skellön. Tätä edustaa mm. nykyruotsin
skälla 'tiuku, kello'. Sana on aluksi tarkoittanut karjankelloa tai muuta kilisevää tai
soivaa kelloa. Kun aikaa näyttävät, koneistolla varustetut kellot alkoivat tulla tunne-
tuiksi 1500-luvulta lähtien, saatettiin näistä selvyyden vuoksi käyttää nimitystä tun-
tikello tai tiimakello. Suomen kirjakielessä kello on esiintynyt Agricolasta alkaen. Kel-
loseppä on ensi kertaa mainittu tulkkisanakirjassa Variarum rerum vocabula vuonna
1644.
Hellquist 1939 skälla; SKES 1955 kello; Taive 1979 193; SSA 1992 kello; LÄGLW 1996 kello; Jus-
sila 1998 kello, kelloseppä.
kelmi
Veijaria, konnaa tms. merkitsevä kelmi on lainaa ruotsin sanasta skälm, joka puo-
lestaan juontuu alasaksan sanasta schelm. Suomen kirjakielessä kelmi on ensi kertaa
mainittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637 ruotsin mukaisessa asussa skälmi.
Renvall 1823 178; SKS 1955 kelmi; SSA 1992 kelmi; Jussila 1998 kelmi.
kelmu
Ohutta kalvoa tai pintakerrosta merkitsevällä kelmu-sanalla on vastineita eräissä
lähisukukielissä, esim. Vienankarjalan kelmu ja viron kelm. Suomen murteissa kelmu
on enimmäkseen itäinen sana, josta on käytössä useita variantteja, kelmun lisäksi
kelme, kelmi, kelmä. Sanavartalolle on esitetty epävarma vastine myös komista, jossa
396

ken tai kin merkitsee esim. maidon tai liemen pinnalla olevaa kerrosta. Muiden seli-
tysten puutteessa kelmu lasketaan yleensä vanhaan omaperäiseen sanakerrostumaan
kuuluvaksi. Suomen kirjakielessä kelmu on tullut käyttöön vasta 1800-luvun jälki-
puoliskolla, ja tällöin se on merkinnyt nimenomaan elimellistä kalvoa tai kettoa.
Sellofaanin tai muun läpinäkyvän keinotekoisen pakkausmateriaalin merkityksessä
kelmu on oppitekoinen uudissana, jonka ensiesiintymä on vuodelta 1938.
SKES 1955 kelme; Hakulinen 1979 470; SSA 1992 kelme.
kelo
Pystyyn kuivunutta kuoretonta puuta, ennen kaikkea mäntyä, merkitsevällä kelo-
sanalla on tarkka vastine karjalassa ja lyydissä. Sanan alkuperä on toistaiseksi selvit-
tämättä. Ei liene mahdotonta, että se olisi takaperoisjohdos saamelaisperäisestä ver-
bistä keloa. Kelominen on porosta puhuttaessa sarvien hankaamista puuhun, jotta
niiden kuivunut pintanahka irtautuu ja putoaa pois, mutta sama verbi voi merkitä
myös puun kuoren putoamista. Suomen kirjakielessä kelo on ensi kertaa mainittu
niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuk-
sen sanakirjaan 1770-luvulla. Jusleniuksella kelo esiintyy ainoastaan veneen keulan
merkityksessä, mutta tämä on aivan erillinen, germaanisperäinen lainasana, jolla ei
ole mitään tekemistä kuivunutta puuta merkitsevän fce/o-sanan kanssa.
SKES 1955 kelo, keloa; SSA 1992 kelo1, kelo2, keloa; LÄGLW 1996 kelo; Jussila 1998 kelo.
keltainen
Värin nimitys keltainen on johdos vartalosta kelta, jolla on vastineita kautta itäme-
rensuomen, esim. karjalan kelta, vepsän keld, vatjan koita, viron kola. Sanavartalo on
vanha balttilainen laina, jota esim. liettuassa vastaa ge/fci 'keltaisuus, keltaväri, kelta-
tauti'. Suomen kirjakielessä keltainen on esiintynyt Agricolasta alkaen, ensi alkuun
asussa kellainen. Kelta on mainittu itsenäisenä sanana Ericus Schroderuksen sana-
kirjassa 1637.
Ahlqvist 1871 82; Thomsen 1890 172; SKES 1955 kelta; SSA 1992 kelta; Jussila 1998 kelta, keltai-
nen.
kelvata
Verbillä on vastine useimmissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen kelvata, vatjan ja
viron kölvata sekä liivin kölbö. Verbin vartalo on hyvin vanha germaaninen tai ehkä
jo ennen varsinaisten germaanisten kielten eriytymistä saatu laina, jonka kantager-
maaniseksi asuksi on rekonstruoitu ^%e\pan-. Tämän myöhempi edustaja on esim.
nykysaksan helfen auttaa'. Suomen kirjakielessä kelvata on esiintynyt Agricolasta
alkaen. Taipumaton adjektiivi kelpo, joka on saman germaanisperäisen sanavartalon
johdos, on nykymerkityksessään ensi kertaa mainittu kuninkaan kuoleman johdosta
vietettävää surupäivää koskevassa julistuksessa vuonna 1697. Normaalit adjektiivi-
397

johdokset kelvollinen ja kelvoton on mainittu jo Agricolan rukouskirjassa vuonna
1544-
Setälä 1911-1912 FUF 11 161; SKES 1955 kelpo, kelvata; Koivulehto Vir. 1974 122; SSA 1992
kelpo, kelvata; LÄGLW 1996 kelvata; Jussila 1998 kelpo, kelvata, kelvollinen, kelvoton.
kemia
Aineiden koostumusta, ominaisuuksia ja valmistusta tutkivaa luonnontieteiden
haaraa ja nykyään myös ihmisluonteiden yhteensopivuutta merkitsevä kemia juon-
tuu latinan sanasta chemta, joka puolestaan perustuu kreikan sanaan khymeiä tai
khemeiä. Tämä merkitsee metalliensekoitustaitoa tai alkemiaa. Suomen kirjakielessä
kemia on ensi kertaa mainittu latinan mukaisessa asussa vuonna 1768 Pehr Adrian
Gaddin kirjassa, joka käsitteli yrttien kasvatusta. Gadd oli Turun akatemian ensim-
mäinen varsinainen kemian professori.
Koukkunen 1990 kemia; Jussila 1998 kemia.
ken
Henkilöön viittaavalla ikivanhalla kysymyspronominilla ken on vastineita kautta
suomalais-ugrilaisen kieliperheen, esim. inkeroisen, karjalan ja vepsän ken, vat-
jan tien, viron kes, liivin kis, saamen gii, ersämordvan ki, marin ku, udmurtin ja
komin kin ja unkarin ki. Myös samojedikielistä on esitetty epävarmoja vastineita,
esim. enetsin sio ja nganasanin se-le. Lisäksi samantapaisia pronomineja on muissa-
kin kielikunnissa, esim. indoeurooppalaisissa ja altailaisissa kielissä, ja eräät tutkijat
ovat tulkinneet nämä todisteiksi kielikuntien alkusukulaisuudesta tai ikivanhoista
lainakosketuksista. Pronominivartalot ovat kuitenkin yleensä rakenteeltaan lyhyitä
ja yksinkertaisia, joten myös satunnaisen samankaltaisuuden mahdollisuus on otet-
tava huomioon. Suomen kirjakielessä ken on esiintynyt Agricolasta alkaen. Nyky-
suomessa ken -pronominia ei useinkaan enää käytetä nominatiivimuodossa, mutta
muissa sijamuodoissa se täydentää ikivanhan kuka -pronominin taivutusta: kuka,
kenet, kenelle jne.
SKES 1955 ken; UEW 1988 140-141; SSA 1992 ken; Jussila 1998 ken.
kenguru
Tiettyihin Australian alueen pussieläimiin viittaava kenguru on lainattu suomeen
ruotsin sanasta känguru, mutta alkuaan sana juontuu englannin välityksellä Aust-
ralian alkuperäiskielistä. Ensimmäiset eurooppalaiset tutustuivat kenguruihin tut-
kimusmatkailija James Cookin johtamalla löytöretkellä vuonna 1770. Suomen kir-
jakielessä kenguru on tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla. Sana on mainittu
ainakin jo vuonna 1860 maailman kansoja kuvaavassa oppikirjassa, jossa Uuden
Hollannin eli Australian alkuasukkaiden kerrottiin käyttävän "känguruh-pedon"
nahasta tehtyjä vaatteita. Osuvampi kuvaus on C. F. Liitkenin eläintieteen oppikir-
398

jan suomennoksessa vuonna 1866. Agathon Meurmanin sivistyssanakirjan (1887)
mukaan kenguru on "ruohonsyöjä kukkaro-eläin Australian aromaissa".
Koukkunen 1990 kenguru.
kenkä
Sanalla on vastine kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä, esim. karjalan kenkä,
vepsän kerjg, vatjan tsentsä, viron king ja liivin kärjga. Sanaa on aiemmin arveltu
johdokseksi vanhasta omaperäisestä jalkinetta merkitsevästä sanasta *kämä, mutta
tämä selitys on äännehistoriallisista syistä myöhemmin hylätty. Uudemman selityk-
sen mukaan kenkä on vanha germaaninen laina, jonka varhaiskantagermaaniseksi
alkumuodoksi on rekonstruoitu koipea tai potkaa merkitsevä *skenka-. Nahkajalki-
neita on entisaikaan tehty eläinten koipinahoista. Samaa juurta ovat saksan Schinken
ja ruotsin skinka, josta juontuu suomen —» kinkku. Myös suomalais-permiläisten
kielten */cämä-sanalle on esitetty vastaavanlainen esigermaaninen tai germaaninen
lainaetymologia, ja tässä tapauksessa on kysymys siitä indoeurooppalaisesta sanasta,
jota edustaa mm. nykyenglannin ham 'kinkku'. Suomen kirjakielessä kenkä on esiin-
tynyt Agricolasta alkaen.
Ahlqvist 1871 90,132; SKES 1955 kenkä; UEW 1988 650; SSA 1992 kenkä; Koivulehto jäähyväis-
luento 12.12.1997; Jussila 1998 kenkä.
kenno
Mehiläispesän ohutseinäistä, kuusisärmäistä lokeroa merkitsevällä fcenno-sanalla ei
ole vastineita sukukielissä. Sana on vanha germaaninen laina, jolle rekonstruoitua
kantagermaanista alkumuotoa ^^ennön- edustaa mm. nykyruotsin kalvoa merkit-
sevä hinna. Suomen kirjakielessä kenno on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen
sanakirjassa 1745.
Koivulehto Vir. 1973 1-11; SSA 1992 kenno; LÄGLW 1996 kenno; Jussila 1998 kenno.
kenraali
Ylintä tai ylimmän arvoluokan upseeria tai muuta ylintä johtajaa merkitsevä ken-
raali on lainattu suomeen ruotsin sanasta general, mutta alkuaan sana juontuu lati-
nan adjektiivista generälis syntyperään liittyvä, yleinen'. Tätä vastaavaa määriteosaa
on ranskan kielessä käytetty sotavoimien ylipäällikön nimityksessä capitaine general
tai colonel geniral ja tämä nimitys on lyhentynyt muotoon general. Suomen kirjakie-
lessä kenraali on ensi kertaa mainittu Hartikka Speitzin suomentamissa sota-artik-
loissa vuonna 1642.
H. J. Streng 1915 60-61; SKES 1955 kenraali; Koukkunen 1990 kenraali; SSA 1992 kenraali; Jus-
sila 1998 kenraali.
399

kentauri
Puoliksi ihmisen, puoliksi hevosen kaltaista taruolentoa merkitsevä kentauri on
todennäköisesti lainattu suomeen ruotsin sanasta centaury mutta alkuaan sana juon-
tuu muinaisesta kreikasta, jossa kentauros tunnettiin sekä mytologisen ihmishevosen
että erään paimentolaiskansan nimityksenä. On mahdollista, että mielikuva ihmishe-
vosista on muinoin syntynyt hevosiin ja niiden käsittelyyn perehtymättömien hen-
kilöiden mielessä, kun nämä ovat katselleet hevosten selässä villisti ratsastavia pai-
mentolaisia. Suomalaisena sanana kentauri on tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuo-
liskolla. Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865 se mainitaan asussa kentauro. Tätä
ennen kentaureja on nimitetty ihmishevosiksi. Sanaa käytetään, usein latinalaisessa
asussa Centaurus, myös erään eteläisen pallonpuoliskon tähtikuvion nimityksenä.
SAOB 1904 centaur.
kenttä
Sanalle on esitetty vastineita sekä lähi- että etäsukukielistä, ja näistä varmoiksi on
arvioitu karjalan kenttä, vepsän kend ja pohjoissaamen gieddi. Permiläiskielten gid
merkitsee navettaa tai karjapihaa, ja merkityseron lisäksi rinnastus on myös äänne-
historiallisesti epäilyttävä. Sanan alkuperä on kiistanalainen. Etäsukukielten vasti-
neiden perusteella sanaa on yleensä pidetty vanhana ja omaperäisenä, mutta toisena
mahdollisuutena on esitetty, että itämerensuomen kenttä olisikin lainaa saamesta,
ja saamen gieddi puolestaan olisi vanha germaaninen laina, jonka alkumuodoksi
on rekonstruoitu *sken]pa-. Tämä merkitsee alun perin karvaista nahkaa, ja tämän
merkityksen olisi oletettava muuttuneen saamessa nurmikentäksi ja kedoksi. Suo-
men murteissakin kenttä tunnetaan nimenomaan tasaisen nurmikon, nurmeksi jää-
neen pellon tai asuntojen ympärillä olevan tallatun ja heinää kasvavan paikan nimi-
tyksenä. Viimeksi mainitussa merkityksessä se on ennen kaikkea pohjoinen sana.
Urheilukenttiä on alettu rakentaa vastaa 1800-luvun lopulla. Suomen kirjakielessä
kenttä on ensi kertaa mainittu asussa kenttä niiden lisäysten joukossa, joita Henrik
Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla. Kristfrid
Gananderin sanakirjassa 1786 on nykyasu kenttä.
SKES 1955 kenttä; Koivulehto 1989 SJ 31 47-48; SSA 1992 kenttä; Jussila 1998 kenttä.
kepeä
Köykäistä, vaivatonta, hilpeää yms. merkitsevälle fcepeä-sanalle on esitetty vastineita
sekä lähi- että etäsukukielistä. Näistä varmoja ovat esim. karjalan kepie, vepsän kebd>
vatjan tsebjä, viron kebjafe saamengaehpid. Epävarmoja vastineita ovat esim. udmur-
tin kapisi, unkarin keves vähän', nenetsin sibija enetsin sebi. Sanavartalo lienee joka
tapauksessa vanha ja omaperäinen, ja sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu
*kepä. Saman vartalon johdoksia ovat esim. —» kevyt ja köykäinen. Jälkimmäinen
on syntynyt murteellisesta adjektiivista kevykäinen, joka äänteenmuutoksen kautta
on muuttunut muotoon *keykäinen ja tästä edelleen nykymuotoon köykäinen. Suo-
400

men kirjakielessä kepeä on ensi kertaa mainittu Henrik Florinuksen sananlaskuissa
vuonna 1702. Köykäinen on esiintynyt Carolus Pictoriuksen suomentamassa uskon-
nollisessa teoksessa jo vuonna 1622.
SKES 1955 kepeä; Hakulinen 1979 41; UEW 1988 146-147; SSA 1992 kepeä; Jussila 1998 kepeä.
keppi
Ohuehkoa ja lyhyehköä sauvaa merkitsevä keppi on lainaa ruotsin sanasta käpp. Suo-
men kirjakielessä keppi on ensi kertaa mainittu Matias Salamniuksen sepittämässä
kalevalamittaisessa runossa vuonna 1690.
Renvall 1823 249; SKES 1955 keppi; SSA 1992 keppi; Jussila 1998 keppi.
kepponen
Kujetta, konnankoukkua, metkua yms. merkitsevällä kepponen-sanalia ei ole vasti-
neita sukukielissä, eikä sille ole esitetty myöskään lainaetymologiaa. Murteissa kep-
ponen voi kujeen, kolttosen ja vahingon lisäksi merkitä kevyttä, kepeäjalkaista, heik-
koa, huonoa, taitamatonta yms., toisaalta pientä keppiä ja keuhkoja. Pienen kepin
merkityksessä kepponen on selvästi —» keppi-sanan deminutiivinen johdos, mutta
muut kepposet perustunevat samaan vanhaan sanavartaloon, josta on johdettu myös
-> keveä ja —» kevyt. Kepponen on siis sananmukaisesti jotakin kepeää. Suomen kir-
jakielessä kujetta merkitsevä kepponen on tullut käyttöön 1800-luvulla. G. E. Eure-
nin sanakirjassa 1860 se on mainittu ja nimenomaan kepeä-sanan johdoksena. Kus-
taa Renvallin sanakirjassa 1823 keppoinen on vain keveää tai nopeaa merkitsevänä
adjektiivina.
SMS 6 1999 keppoinen, kepponen1, kepponen2.
kera
Kanssa, seurassa, ohella yms. olemista merkitsevällä fcera-sanalla on vastineita itäi-
sissä lähisukukielissä, ja sanalla on useita eri variantteja, esim. karjalassa keray kere,
keroa, kee, keh jne., vepsässä kery kera, kerä, kerdal ym. Eräät vepsän variantit viittaa-
vat selvästi siihen, että kysymys on —»• kerta-sanan pohjalta syntyneistä kieliopillistu-
neista muodoista. Eräät vastineet on yhdistetty myös kerätä-verbiin, mutta nimen-
omaan sekavokaalinen kera selittyy parhaiten kerta-sanan hämärtyneestä taivutus-
muodosta syntyneeksi. Suomen kirjakielessä kera on ensi kertaa mainittu Simon
Forsströmin sepittämässä valitusrunossa vuonna 1704. J. G. Calamniuksen riemuru-
nossa vuonna 1700 on käytetty selvästi fcerta-sanasta muodostettua adessiivimuotoa
kerralla samassa merkityksessä.
Kettunen Vir. 1922 104-105; SKES 1955 kera; SSA 1992 kera; Jussila 1998 kera.
401

kerettiläinen
Lahkolaista tai vääräuskoista merkitsevä kerettiläinen on selitetty lainaksi venäjän
sanasta jeretik 'harhauskoinen, harhaoppinen'. Toinen mahdollinen lainalähde on
englannin heretic. Suomen murteissa kerettiläinen on yleisesti ymmärretty kört-
tiläisen nimitykseksi, mutta körttiläinen on johdos lyhyttä takinlievettä merkitse-
västä ruotsalaisperäisestä —> fcörfti-sanasta eikä siis etymologisesti kuulu kerettiläi-
sen yhteyteen. Suomen kirjakielessä kerettiläinen on tullut käyttöön 1800-luvulla. Se
mainitaan ainakin jo G. E. Eurenin sanakirjassa. Elias Lönnrotin sanakirjassa 1874
kerettiläinen ja körttiläinen mainitaan eri sanoina ja eri merkityksissä.
Posti 1977 NV 25 131-140; SSA 1992 kerettiläinen.
kerho
Ryhmää, joukkoa, piiriä, murteissa myös lehtikerppua, aitausta, tarhaa yms. mer-
kitsevällä kerho-sanella ei ole vastineita lähisukukielissä. Etäsukukielten puolelta sii-
hen on epäröiden rinnastettu pohjoissaamen gearsi Värttinän pyörä, rulla, sompa* ja
marin körs, mutta nämä rinnastukset ovat merkityserojen takia epätodennäköisiä.
Toisen ja paremman selityksen mukaan kerho on johdos ikivanhasta omaperäisestä
kehystä, vakkaa, tuohirengasta yms. merkitsevästä sanasta kerit joka tunnetaan laa-
jalti murteissa mutta joka ei kuulu suomen nykyiseen kirjakieleen. Suomen kirjakie-
lessä fcer/zo-sanaa on ensimmäisenä käyttänyt Karl Ignatius vuonna 1845 ilmesty-
neessä lukukirjassaan.
SKES 1955 kerho; UEW 1988 148; SSA 1992 keri1; kerho; Nikkilä 1996 UAJ NF 12 284.
keripukki
C-vitamiinin puutteesta johtuvaa tautia merkitsevä keripukki on mukaillen lainattu
ruotsin sanasta skörbjugg tai skörbugg, joka saksan välityksellä juontuu keskiajan
latinan sanasta scorbutus. Suomen kirjakielessä keripukki on ensi kertaa mainittu
Henrik Florinuksen sanakirjassa 1678 asussa skerpuuki. Nykyasu keripukki on kan-
sanetymologinen muodostelma, jossa vierasperäisen sanan ainekset on muokattu
kielessä ennestään olleiden tuttujen sanojen kaltaisiksi.
Renvall 1823 180; Hellquist 1939 skörbjugg; SKES 1955 keripukki; SSA 1992 keripukki; Jussila
1998 keripukki.
1 keritä 'leikata'
Leikkaamista ja etenkin lampaiden villan leikkaamista merkitsevällä fcentä-verbillä
on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. karjalan keritä, vepsän keritä ja liivin
keriksö. Sanavartalo on vanha germaaninen laina, jolle rekonstruoitua alkumuotoa
*skeran- edustaa mm. nykyruotsin skära. Suomen kirjakielessä keritä on esiintynyt
Agricolasta alkaen.
402

Thomsen 1869 124; SKES 1955 keritä1; SSA 1992 keritä1; LÄGLW 1996 keritä1; Jussila 1998
keritä2.
2 keritä 'ehtiä'
Ehtimistä, joutamista, joutumista yms. merkitsevällä keritä -verbillä on vastineita
eräissä itäisissä lähisukukielissä, esim. inkeroisen ja karjalan keritä. Verbi on johdos
nopeaa merkitsevästä adjektiivista kerkeä, jolla on vastineita myös eteläisissä lähi-
sukukielissä, esim. viron kerge ja liivin kierdö. Sanavartalon etäisempi alkuperä on
tuntematon. Suomen kirjakielessä keritä on esiintynyt Agricolasta alkaen. Kerkeä on
ensi kertaa mainittu Maskun Hemmingin virsikirjassa vuonna 1605.
SKES 1955 keritä2; SSA 1992 keritä2, kerkeä; Jussila 1998 keritä1.
kerjätä
Almujen anomista tai muuta itsepintaista pyytelemistä merkitsevällä kerjätä-vev-
billä on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä. Näitä ovat esim. viron kerjätä, lii-
vin kerro, udmurtin kuryny, komin korny ja unkarin ker. Sanavartalon alkuperäi-
seksi asuksi on rekonstruoitu *kerä-, ja se on tapana laskea ikivanhaan omaperäiseen
sanastoon kuuluvaksi. Myös —» kerätä-verbi saattaa kuulua samaan yhteyteen. Suo-
men kirjakielessä kerjätä on esiintynyt Agricolasta alkaen, ja sen johdos kerjäläinen
on mainittu Jakob Raumannuksen suomentamassa luterilaisuuden tunnustuskir-
jassa vuonna 1651.
SKES 1955 kerjätä; UEW 1988 149; SSA 1992 kerjätä; Jussila 1998 kerjäläinen, kerjätä.
kerkkä
Etenkin kuusen vuosikasvainta merkitsevällä fcer/cfcä-sanalla on vastineita eräissä
lähisukukielissä, esim. inkeroisen kärkkä, karjalan kerkkä ja viron murteellinen
johdos kärkal, joka merkitsee maahan pudonnutta kuivaa männynkäpyä. Karja-
lan kerkkä merkitsee vuosikasvaimen lisäksi mm. suksisauvan sompaa, petkeltä tai
pyöreää nuijaa. Sanan alkuperä on toistaiseksi selvittämättä. Suomen kirjakielessä
kerkkä on ensi kertaa mainittu vuoden 1771 almanakassa.
SKES 1955 kerkkä; T. Itkonen 1957 110-111; SSA 1992 kerkkä; Jussila 1998 kerkkä.
kerma
Maidon pinnalle kohoavaa rasvaista kerrosta merkitsevällä fcerma-sanalla ei ole tark-
koja vastineita sukukielissä. Viron vastaava sana kirme merkitsee yleisemmin ohutta
kerrosta tai riitettä. Vastineita on ehdotettu sekä etäsukukielistä että indoeuroop-
palaisista naapurikielistä, mutta sanan suppea levikki viittaa siihen, että kysymyk-
sessä on melko nuori sana. Todennäköisesti kerma on suomen itsenäisen kehityksen
aikana muodostettu johdos ikivanhasta omaperäisestä sanasta keri, joka merkitsee
pintakerrosta tai kuorta ja jolla on varmoja etymologisia vastineita lähisukukielistä
403

ugrilaiskieliin asti. Murteissa kerma tai kermi esiintyy myös ohuen kuoren merki-
tyksessä. Vastaavalla tavalla esim. suomen kuori ja sitä vastaava viron koor esiintyvät
sekä kuoren että kerman merkityksessä. Myös deskriptiivistä alkuperää on ehdo-
tettu, mutta tätä on vaikea uskottavasti perustella. Suomen kirjakielessä kerma on
ensi kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on teh-
nyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
SKES 1955 kerma; SSA 1992 kerma; LÄGLW 1996 kerma; Jussila 1998 kerma; SMS 6 1999 kerma.
kerrata
Toiminnan toistamista merkitsevällä fcerrata-verbillä on vastineita kaikissa lähisu-
kukielissä, esim. karjalan kerrata, vepsän kertta, vatjan körrata, viron korrata ja liivin
köftö 'märehtiä*. Verbi on johdos sanasta —> kerta, ja sitä on vanhastaan käytetty eri-
tyisesti pellon uudestaan kyntämisestä tai kehrättävän langan kiertämisestä puhut-
taessa. Suomen kirjakielessä kerrata on lisäämisen merkityksessä esiintynyt Agrico-
lasta alkaen. Langan kiertämisen merkityksessä kerrata on mainittu vuoden 1642
Raamatussa ja toistamisen merkityksessä Laurentius Petrin hartauskirjassa vuonna
1644.
SKES 1955 kerta; SSA 1992 kerta; Jussila 1998 kerrata.
kerros
Tietyllä tasolla olevaa tasavahvuista massaa, latomusta, rakennelmaa tms. merkitse-
vän /cerros-sanan tarkkoja vastineita ovat inkeroisen ja karjalan kerros. Sana on kan-
tavartaloon —> kerta perustuva johdos, jonka välitön kantasana on joko —> kerrata tai
—> kertoa. Suomen kirjakielessä kerros on tullut käyttöön 1800-luvun puolimaissa.
Sitä lienee ensimmäisenä käyttänyt Pietari Hannikainen Kanava-lehdessään vuonna
1846.
SKES 1955 kerta; Rapola 1960 kerros; SSA 1992 kerta.
kersantti '
Useiden valtioiden armeijassa erästä aliupseerin arvoa merkitsevä kersantti on lai-
nattu suomeen vanhasta ruotsin kielen sanasta skeersant, skjärsanU skärsant ym.,
jota nykyruotsissa vastaa sergeant. Alkuaan sana juontuu ranskasta, jossa sergent
on ensin merkinnyt palvelijaa. Sanan taustalla on latinan partisiippimuoto serviens
'palveleva'. Suomen kirjakielessä kersantti on ensi kertaa mainittu Hartikka Speitzin
suomentamissa sota-artikloissa vuonna 1642 asussa zerzianti. Nykyasussaan sana on
esiintynyt majoituspaikkaa koskevassa asetuksessa vuonna 1721.
SKES 1955 kersantti; Koukkunen 1990 kersantti; SSA 1992 kersantti; Jussila 1998 kersantti.
404

kerta
Sanalla on vastineita kaikissa lähisukukielissä sekä mordvassa ja märissä, esim. kar-
jalan kerta, vepsän kerd, viron kord ja ersämordvan kirda. Marin vastine esiintyy
vain yhdyssanojen jälkiosana, esim. adverbissa su-kerde 'kauan sitten'. Myös saa-
messa on vastaava sana geardi, ja tätä on arveltu sekä suomen välityksellä lainatuksi
että edellisten sanojen kanssa yhteiseen lainalaitteeseen palautuvaksi sanaksi. Sana-
vartaloa on arveltu sekä balttilaiseksi että germaaniseksi lainaksi. Balttilaiseksi laina-
lähteeksi sopii *kerdä, jota edustaa mm. muinaispreussin yksiköllinen akkusatiivi-
muoto kerdan t. kerdan aika'. Germaaniseksi lainalähteeksi on esitetty *%erdä, jota
edustaa esim. muinaisyläsaksan herta vaihe, vaihtelu, vuorottelu'.
Kumpikin selitys on uskottava ja periaatteessa mahdollinen, tosin sanan levikki
viittaa pikemmin balttilaisen kuin germaanisen lainan suuntaan. Balttilaiskielten
puhuma-alue on muinoin ollut huomattavasti laajempi kuin se on nykyään, ja se on
idässä ulottunut Volgan yläjuoksulle asti. Kaikki mainitut suomensukuisiin kieliin
lainatut sanat eivät välttämättä ole lainautuneet samoista kielistä, vaan esim. vol-
galaiskieliin sana on voinut kulkeutua sittemmin kadonneesta galindista. Toisaalta
myös volgalaiskieliä on aikaisemmin ollut ilmeisesti muitakin (merja, muroma), ja
nämä ovat voineet toimia lainojen välittäjänä. Suomen kirjakielessä kerta on esiinty-
nyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen. Instruktiivimuotoon kiteytynyt adverbi
kerran on VVesthin tekstissä esiintynyt sanaliitossa yhden kerran, mutta ilman attri-
buuttia sitä on alettu käyttää vasta 1600-luvulta lähtien. Tavallisempi ajan ilmaus
tänä aikana on kuitenkin ollut nominatiivimuotoinen jyfcsz kerta.
Thomsen 1890 185; SKES 1955 kerta; Koivulehto Vir. 1974 118; SSA 1992 kerta; VKS 2 1994
kerta; LÄGLW 1996 kerta; Jussila 1998 kerta.
kertoa
Verbillä ei ole tarkkoja vastineita sukukielissä. Se on johdos sanasta —> kerta, ja sen
alkuperäinen ja suomen vanhimmassa kirjakielessä yksinomainen merkitys on 'tois-
taa, tehdä uudemman kerran'. Tässä merkityksessä se on ensi kertaa mainittu Eerik
Sorolaisen postillassa 1621. Merkitys 'kuvata, esittää' tunnetaan vasta 1800-luvun
alkupuolelta lähtien. Laskuopin terminä kertoa on esiintynyt ensi kertaa vuonna 1820
Mnemosyne-nimisessä kirjallisuuslehdessä, jossa julkaistiin tuntemattoman kirjoit-
tajan ehdotus suomenkieliseksi aritmetiikan oppisanastoksi. Tosin vielä tämänkin
jälkeen käytettiin yleisesti vierasperäistä terminologiaa, jolloin kertomisen asemesta
puhuttiin mm. multipliceeraamisesta. Suomenkieliset termit ovat alkaneet vakiintua
käyttöön 1800-luvun puolimailta lähtien.
SKES 1955 kerta; Rapola 1960 kertoa; Hakulinen 1979 448-449 alav. 935; SSA 1992 kerta; VKS 2
1994 kertoa; Jussila 1998 kertoa.
405

kertyä
Kerääntymistä, kokoontumista tai karttumista merkitsevällä kertyä-verbOlä ei ole
vastineita sukukielissä. Verbin alkuperä on epäselvä, ja se voi olla monilähtöinen.
Se voi olla johdos suoraan sanasta kerä, tai sitten se voi olla tästä muodostettuihin
kerätä- tai /cenä-tyyppisiin verbijohdoksiin perustuva korrelaatiojohdos. Toisaalta
kertyä-verbin rinnalla, tosin harvinaisena, esiintyy murteissa myös takavokaalinen
kertua, ja tässä tapauksessa se voi selittyä fcerta-sanan perusteella muodostetun ker~
toa-verbin refleksiiviseksi edelleenjohdokseksi. Suomen kirjakielessä kertyä on tullut
käyttöön 1800-luvulla. Esimerkiksi G. E. Eurenin sanakirjassa 1860 ja Elias Lönnro-
tin sanakirjassa 1874 kertyä on liitetty fcerfa-sanan johdoksiin.
Hakulinen 1979 301; SMS 1999 kertyä.
kerubi
Vanhan testamentin enkeliolentoihin ja vertauskuvallisesti myös suloisiin pikku-
lapsiin viittaava kerubi on mahdollisesti lainattu suomeen ruotsin sanasta kerub,
mutta alkuaan sana juontuu Vanhan testamentin alkukielestä hepreasta. Heprean
kerub puolestaan perustuu muinaisessa Babyloniassa käytettyyn sanaan karibu, joka
on tarkoittanut palatsien ja temppelien edustalle ikään kuin vartijoiksi pystytettyjä
eläinhahmoisia patsaita. Myös Vanhan testamentin kerubit ovat yliluonnollisia, sii-
vekkäitä, enemmän tai vähemmän eläimen tapaisia vartijahahmoja. Suomen kirja-
kielessä kerubi on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SAOB 1935 kerub; Jussila 1998 kerubi.
kerä
Sanalle on esitetty vastineita sekä lähi- että etäsukukielistä. Näistä varmoja ovat inke-
roisen, karjalan ja lyydin kerä, vepsän ja viron kera, vatjan tserä, liivin kierä ja ersä-
mordvan kife. Äännehistoriallisista syistä epävarmoja vastineita ovat mansin kwärek
'kimppu, kerä* ja hantin kero 'nuoraan pujotettu kimppu (kaloja, nahkoja tms.)'.
Joka tapauksessa sana on tapana laskea ikivanhaan omaperäiseen sanakerrostumaan
kuuluvaksi, ja sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *kerä. Suomen kirjakie-
lessä kerä on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637.
SKES 1955 kerä; UEW 1988 147; SSA 1992 kerä; Jussila 1998 kerä.
kerätä
Verbille on esitetty etymologisia vastineita lähisukukielten itäryhmästä, esim. kar-
jalan ja lyydin kerätä ja vepsän kerata. Sanaan on aiemmin rinnastettu myös komin
verbi kuralny, mutta merkityksen samankaltaisuudesta huolimatta tämä rinnastus
on sekä äännesuhteiden että etymologian aukkoisuuden takia epäuskottava. Toden-
näköisempää on, että itämerensuomen kerätä on vanhemman —> fcera-sanan joh-
dos. Sukukielissä fcera-sanan vastineet merkitsevät myös pakkaa, kääröä tai kimp-
406

pua. Toisen selityksen mukaan kerätä olisi —» kerjätä-verbin rinnakkaisjohdos. Suo-
men kirjakielessä kerätä on yleistynyt vasta 1800-luvun puolivälin tienoilla, vaikka
ensiesiintymä onkin Henrik Argillanderin vuonna 1740 laatimassa muistokirjoituk-
sessa.
Ojansuu Vir. 1916 19-20; Rapola Vir. 1939 133; SKES 1955 kerätä; Hakulinen 1979 290; UEW
1988 149; SSA 1992 kerätä; Jussila 1998 kerätä.
kesakko
Ihoon etenkin kesällä ilmestyviä kellanruskeita pigmenttipilkkuja merkitsevä kesakko
on mitä ilmeisimmin johdos sanasta —» kesä. Suomen murteissa kesakko voi merkitä
myös mm. kesäkarvassa olevaa turkiseläintä tai kesällä syntynyttä karitsaa. Suomen
kirjakielessä kesakko on yleiskielen mukaisessa merkityksessään ensi kertaa mainittu
Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786.
Hakulinen 1979 158; Jussila 1998 kesakko; SMS 6 1999 kesakko.
kesanto
Viljelemättömäksi jätettyä peltoa merkitsevällä fcesa/tfo-sanalla on vastineita itäisissä
lähisukukielissä, esim. karjalan kesanto ja vepsän kezand. Sana on johdos vanhasta
vuodenajan nimityksestä —» kesä. Murteissa ja vanhassa kirjakielessä kesantoa on
nimitetty myös kesäpelloksi. Suomen kirjakielessä kesanto on ensi kertaa mainittu
Ljungo Tuomaanpojan suomentamassa maanlaissa vuonna 1601.
SKES 1955 kesanto; SSA 1992 kesanto; Jussila 1998 kesanto.
kesi
Ohutta nahkaa, pintakerrosta tai kuorta merkitsevällä /cesf-sanalla on vastineita
eräissä lähi- ja etäsukukielissä, esim. vepsän kezi, viron kesi ja ersämordvan ked.
Saamen vastine -kat esiintyy ainoastaan yhdyssanojen jälkiosana, esim. sarvväskat
'hirventalja'. Sana lasketaan yleensä vanhaan omaperäiseen sanastoon kuuluvaksi,
ja sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *ke8'e. Tosin on esitetty myös se mah-
dollisuus, että sana olisi vanha indoeurooppalainen laina, samaa juurta kuin ruot-
sin skinn. Tämä selitys on kuitenkin äänne- ja levikkiseikkojen takia katsottu epäto-
dennäköiseksi. Suomen kirjakielessä kesi on ensi kertaa mainittu tulkkisanakirjassa
Variarum rerum vocabula vuonna 1644. Nykysuomessa se esiintyy mm. jälkiosana
yhdyssanoissa marraskesi, orvaskesi, sekä erilaisten johdosten kantana (-* kettu).
SKES 1955 kesi; Koivulehto 1983 SUSA 78 119; UEW 1988 142,180; SSA 1992 kesi; Jussila 1998
kesi.
keskeinen
Adjektiivi keskeinen on sanavartalosta —» keski- muodostettu johdos, joka periaat-
teessa voi olla vanhakin, mutta suomen kirjakielessä se on tullut käyttöön vasta
407

i8oo-luvulla. Reinhold von Becker on käyttänyt sanaa merkityksessä 'keskinäinen'
Turun Viikko-Sanomissa vuonna 1820, ja nykyisessä päämerkityksessään '(erityi-
sen) tärkeä' se on alkanut esiintyä vasta aivan 1800-luvun lopulla. Tällä välillä sanaa
on käytetty mm. merkityksissä 'keskellä oleva, sisäinen', joskus myös geometrian ter-
minä merkityksessä 'läpimitta'.
Lönnrot 1874 keskeinen; SKES 1955 keski; Rapola 1960 keskeinen; SSA 1992 keski.
keski
Sanalla on etymologisia vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä, esim. inkeroisen
ja karjalan keski, vepsän ja viron kesk, saamen gaskay moksamordvan keska 'kupeet,
ruumiin keskikohta', udmurtin kusyp 'väli' ja komin kos 'väli, etäisyys'. Sanavartalo
lasketaan vanhaan omaperäiseen sanastoon kuuluvaksi, ja sen alkuperäiseksi asuksi
on rekonstruoitu *keske. Sekä suomessa että lähisukukielissä keski esiintyy enim-
mäkseen tiettyihin taivutusmuotoihin kiteytyneiden adverbien kantana tai muiden
sanojen rakenneosana. Suomen vanhassa kirjakielessä fcesfci-sanan taivutusmuotoja
ja johdoksia on esiintynyt Agricolasta ja kaikista samanaikaisista käsikirjoituksista
alkaen. Esimerkiksi keskenään on mainittu sekä Agricolan kielessä, Westhin teks-
tissä että Uppsalan evankeliumikirjassa.
SKES 1955 keski; UEW 1988 648, 661; SSA 1992 keski; Jussila 1998 keskenään.
keskiviikko
Viikonpäivän nimitys keskiviikko on käännöslaina, jonka alkuperäinen malli on
päivän juutalaiskristillisessä nimityksessä. Kreikkalaisen esikuvan mukaan päivästä
on keskiajan latinassa käytetty nimitystä media hebdomas, ja tämä malli on omak-
suttu ensin germaanisiin kieliin ja näiden välityksellä myös suomeen. Esimerkiksi
nykysaksassa vastaava nimitys on Mittwoch, muinaisnorjassa se on ollut miöviku-
dagr. Muinaisruotsista vastaavaa nimitystä ei ole säilynyt, mutta sielläkin se on mitä
todennäköisimmin ollut tunnettu. Viikonpäivien nimitykset ovat kehittyneet kris-
tinuskon leviämisen myötä aikana, jolloin skandinaaviset kielet eivät ole olleet vielä
selvästi eriytyneitä, ja Suomen varhaisimmassa kristillisyydessä on selviä viitteitä
myös yhteyksistä Norjaan, mm. pyhälle Olaville omistetut kirkot. Suomen kirjakie-
lessä keskiviikko on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Toivonen 1955 SS 20-21; SKES 1955 keskiviikko; Kluge - Seebold 1989 Mittwoch; SSA 1992 kes-
kiviikko.
keskustella
Mielipiteiden vaihtamista, puhelemista, seurustelemista yms. merkitsevä keskustella
on ikivanhaan —> fcesfcf-sanaan pohjautuva johdos, joka on suomen kirjakielessä ensi
kertaa mainittu Anders Keksin runossa vuonna 1677. Sanan muoto on kuitenkin
vakiintunut vasta vähitellen, ja vielä 1800-luvulla käytettiin samassa merkityksessä
408

myös mm. johdoksia keskustaa, keskutella ja keskuttaa. Näiden yhteinen kantasana
kesku on myös esiintynyt sekä itsenäisenä substantiivina että etenkin yhdyssanojen
alkuosana merkityksessä 'keskikohta, keski-'. Keskustella-verbin johdos keskustelu
on oppitekoinen uudissana, joka on yleistynyt vasta 1800-luvun puolivälin jälkeen.
Sanaa lienee ensimmäisenä käyttänyt August Ahlqvist vuonna 1856. Tätä ennen ja
osittain vielä tämän jälkeenkin on samassa merkityksessä käytetty mm. pitempiä
johdoksia keskustelus ja keskustelemus. Vanha keskustelun nimitys on ollut myös
kanssapuhe.
SKES 1955 keski; Rapola 1960 keskustella, keskustelu; SSA 1992 keski; Jussila 1998 keskustella.
kesti
Etenkin monikollisena vieraspitoja merkitsevä kesti tai kestit on lainaa ruotsin sanasta
gäst 'vieras'. Suomen murteissa ja vanhassa kirjakielessä kesti esiintyy yleisesti alku-
peräisessä merkityksessään 'vieras, maassa oleva ulkomaalainen (kauppias)'. Lisäksi
se voi merkitä vuokralaista tai itsellistä. Merkitys on laajentunut vieraasta pitoihin,
koska tapana ja velvollisuutena on aina ollut kestitä vieraita hyvällä ruoalla. Vieraan
tulo on siis merkinnyt ruoan ja juoman tarjoamista, kestien järjestämistä. Suomen
kirjakielessä kesti on ensi kertaa mainittu Ljungo Tuomaanpojan suomentamassa
kaupunginlaissa 1609. Jo Ljungon maanlaissa 1601 on esiintynyt yhdyssana kesti-
mieSy jolla tarkoitetaan tilatonta miestä.
H. J. Streng 1915 61-62; SKES 1955 kesti; SSA 1992 kesti; Jussila 1998 kesti.
kestää
Verbillä on etymologinen vastine eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan kesteä,
lyydin kestädä ja viron kesta. Verbin alkuperä on epäselvä. Sanavartalolle on esi-
tetty balttilainen lainaetymologia, jonka mukaan lainalähteeksi sopisi kantabaltin
*kentja-. Tätä edustaa mm. liettuan kgsti 'kärsiä, kestää, sietää'. Selitys ei ole saavut-
tanut yleistä hyväksymistä, mutta muutakaan uskottavaa selitystä verbin alkuperästä
ei ole annettu. Suomen kirjakielessä kestää on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 kestää; Koivulehto 1989 SUSA 82 176; SSA 1992 kestää; Jussila 1998 kestää.
kesy
Villin ja luonnonvaraisen vastakohtaa merkitsevän fcesy-sanan ainoa varma vastine
on karjalan kesi tai kesu. Epävarmoja vastineita on esitetty myös eräistä etäsuku-
kielistä, mutta nämä rinnastukset ovat merkityserojen takia aivan epätodennäköi-
siä. Sanan alkuperä on hämärän peitossa. Yhden teorian mukaan kysymyksessä olisi
ikivanha indoeurooppalainen laina, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *hesu- edustaa
mm. kreikan eus 'hyvä, kelpo'. Sanan suppea levikki antaa kuitenkin aiheen epäillä,
että kysymyksessä olisi tavalla tai toisella nuorempi sana. Suomen kirjakielessä kesy
409

on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745 takavokaalisessa
asussa kesu.
Koivulehto 1988 290; SSA 1992 kesy; Jussila 1998 kesy.
kesä
Sanalla on etymologisia vastineita itämerensuomessa, saamessa ja mordvassa, esim.
karjalan ja vatjan kesä, vepsän kezay viron kesä 'kesanto*, pohjoissaamen geassi ja
ersämordvan kize. Sanaa on vanhastaan pidetty omaperäisenä, joskin samassa mer-
kityksessä näyttää alun perin esiintyneen myös laajan levikkinsä nojalla vanhem-
maksi katsottava —> sMvz-sana. Suomen murteissa kesä on tyypillisesti itäinen sana,
kun taas länsimurteissa ja näiden mukaan myös vanhassa kirjakielessä on yleensä
käytetty swv/-sanaa. Agricolan kielessä on kuitenkin mainittu myös itäsuomalainen
kesä.
Suomalais-volgalaisten kielten fcesä-sanalle on esitetty myös indoeurooppalainen
lainaetymologia, jonka mukaan lainalähteenä olisi ollut sadonkorjuuaikaa tai kesää
merkitsevä *hes-. Tämän myöhempiä edustajia ovat mm. slaavilaiskielissä puolan
jesien ja venäjän osen> jotka kumpikin merkitsevät syksyä eli maanviljelijän näkö-
kulmasta sadonkorjuun aikaan. Myös suomensukuisista kielistä löytyy viitteitä kesä-
sanan liittymisestä maatalouskulttuuriin. Suomen lounaismurteissa fcesä-sanalla
on merkitys 'kesanto'. On pidetty mahdollisena, että kuukauden nimessä kesäkuu
ei kesä tarkoittaisikaan kesää yleensä vaan viittaisi kesantoon. Kesäkuu voisi tällöin
olla 'kuu, jolloin kesanto ensi kertaa kynnetään'. Kuukauden nimityksenä kesäkuu
on esiintynyt kirjakielessä Agricolasta alkaen.
SKES 1955 kesä; Ruoppila 1967 kartat 11 ja 106; Vilkuna 1968 138 alav. 796; Koivulehto Vir.
1986 171; UEW 1988 660-661; SSA 1992 kesä; Jussila 1998 kesä, kesäkuu.
ketju
Metallilenkeistä tms. vastaavista osista koottua taipuisaa vitjaa merkitsevä ketju on
lainaa ruotsin sanasta kedja. Alun perin sana juontuu latinasta, jossa catena mer-
kitsee ketjua tai kahleita. Suomen kirjakielessä ketju on ensi kertaa mainittu Juhana
Wegeliuksen postillan toisessa osassa vuonna 1749.
Thomsen 1869 54; SKES 1955 ketju; SSA 1992 ketju; Jussila 1998 ketju.
keto
Luonnonheinää kasvavaa kuivaa ja vähäravinteista niittyä merkitsevän /ceto-sanan
vastineita ovat karjalan keto 'keto, kesanto' ja lyydin kedo 'aho'. Vastineita on aiem-
min esitetty myös etäsukukielistä, mutta nämä on äännehistoriallisista syistä myö-
hemmin hylätty. Todennäköisesti keto on johdos ohutta nahkaa tai kuivaa pinta-
kerrosta merkitsevästä sanasta —» kesi (taivutus keden, kettä jne.). Kedon kukkasiin
410

viitataan myös Raamatussa, joten suomen kirjakielessä keto on esiintynyt Uppsalan
evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen.
SKES 1955 keto; Koivulehto 1989 SJ 31 39-44; SSA 1992 keto; Jussila 1998 keto.
ketsuppi
Tomaattisoseesta ja mausteista valmistettua kastiketta merkitsevä ketsuppi on lai-
nattu suomeen englannin sanasta ketchup, joka puolestaan on peräisin kiinan kielen
sanasta ke-tsiap. Tämä merkitsee suolaista kalamaustetta. Suomen kirjakielessä sana
on ollut käytössä 1960-luvulta lähtien, ensin englannin mukaisena sitaattilainana
ketchup ja 1970-luvulta lähtien myös suomalaistetussa asussa ketsuppi.
Kluge - Seebold 1989 Ketchup; Koukkunen 1990 ketsuppi.
ketterä
Vilkasliikkeistä, nopeajalkaista, sukkelaa yms. merkitsevän ketterä-sanan ainoa vas-
tine on karjalan samaa merkitsevä ketterä. Sana vaikuttaa rakenteeltaan johdokselta,
ja sen rinnalla murteissa esiintyy myös samaa merkitsevä kettelä. Sopivaa kantasanaa
ei kuitenkaan tunneta. Suomen kirjakielessä ketterä on ensi kertaa mainittu G. E.
Eurenin sanakirjassa 1860.
Hakulinen 1979 135; SSA 1992 ketterä; SMS 1999 kettelä> ketterä.
kettinki
Järeää ketjua merkitsevä kettinki on lainaa joko ruotsin sanasta kätting tai suoraan
hollannin sanasta ketting, josta myös ruotsin sana on peräisin. Sanaa on käytetty
etenkin merimiesten kielessä laivan ankkuriketjusta puhuttaessa. Hollanti on ollut
eurooppalaisen merenkulun suurvalta 1600-luvulta lähtien. Suomen kirjakielessä
kettinki on ensi kertaa mainittu Albin Stjerncreutzin merisanakirjassa vuonna 1863.
Lönnrot 1874 kettinki; SKES 1955 kettinki; SSA 1992 kettinki.
kettu
Koiransukuista, tuuheahäntäistä ja väriltään useimmiten kauniin punaruskeata
petoa (Canis vulpes) merkitsevä kettu on nahkaa merkitsevään —» fcesf-sanaan perus-
tuva johdos. Varsinainen kantasana saattaa olla fcesz-sanasta johdettu verbi kettää
kylkeä*. Murteissa kettu voi merkitä myös ohutta kalvoa, kelmua, kuorta tai nah-
kaa. Kettu on siis sananmukaisesti nahkaeläin. Vanhempi ja alkuperäisempi ketun
nimitys on —» repo. Suomen kirjakielessä kettu on eläimen nimityksenä esiintynyt
Agricolasta alkaen.
Ahlqvist 1871 72; SKES 1955 kesi; SSA 1992 kesi; Jussila 1998 kettu; SMS 1999 kettu.
411

keuhko
Ilmaa hengittävien selkärankaisten hengityselintä merkitsevällä fceu/z/co-sanalla on
vastineita lähimmissä itäisissä lähisukukielissä, esim. inkeroisen ja karjalan kouhko.
Sanan alkuperä on epäselvä, mutta todennäköisesti se on johdos samasta vartalosta,
josta on muodostettu myös adjektiivit —> kepeä ja —> kevyt. Sana viittaisi siis keuhko-
jen kevyeen ja huokoiseen rakenteeseen. Suomen kirjakielessä keuhko on ensi kertaa
mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745 asussa keuhku. Yhdyssana keuhko-
tauti on esiintynyt Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786.
SKES 1955 keuhko; Hakulinen 1979 135; SSA 1992 keuhko; Jussila 1998 keuhko.
keula
Nykykielessä aluksen suippenevaa etuosaa mutta murteissa myös esim. riihen ulko-
nevaa katosta, lakin lippaa tai muuta ulkonevaa reunaa merkitsevällä fce«/a-sanalla
on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen kegla, karjalan ja vatjan keula
sekä viron käil. Sanaa on vanhastaan arveltu germaaniseksi lainaksi, ja sille on esi-
tetty kaksikin mahdollista lainalähdettä. Näistä merkityksen kannalta parempi olisi
kantagermaanin *skeula-, jota edustaa mm. ruotsin skjul suoja, katos, vaja', Ään-
nehistoriallisesti sopivampi olisi kantagermaanin *keula-zy mutta tämä merkitsee
laivaa kokonaisuudessaan, eikä vastaavaa merkitystä ole itämerensuomesta todettu.
Molemmissa selityksissä on kuitenkin ongelmia, joten lainaselitystä ei voi pitää var-
mana. Itämerensuomen sanan äännerakenne viittaa joka tapauksessa lainaperäisyy-
teen. Suomen kirjakielessä keula on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Thomsen 1869 124; SKES 1955 keula; Koivulehto 1973 NphM 74 564-574; SSA 1992 keula;
LÄGLW 1996 keula; Jussila 1998 keula.
kevyt
Adjektiivilla kevyt ei ole tarkkoja vastineita sukukielissä, mutta samasta vartalosta
toisilla johtimilla muodostettuja synonyymeja on runsaasti. Kevyt on johdos samasta
vanhasta vartalosta, josta on muodostettu myös —> kepeä. Suomen kirjakielessä kevyt
on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786.
SKES 1955 kepeä; SSA 1992 kepeä; Jussila 1998 kevyt.
kevät
Sanalla on vastine kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä, esim. karjalan kevät, vep-
sän kevaz, vatjan tseväU viron kevad ja liivin kieväd. Samaan etymologiseen yhtey-
teen lasketaan kuuluvaksi myös marin kerjez, joskin sen merkitys on 'kesä'. Etymolo-
gian suppeudesta huolimatta sanaa pidetään yleensä omaperäisenä, ja sanavartalon
alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *kerjä. Vielä vanhempi kevättä merkitsevä
sana on joka tapauksessa ollut —» touko. Suomen kirjakielessä kevät on esiintynyt
Agricolasta alkaen.
412

SKES 1955 kevät, touko; UEW 1988 659; SSA 1992 kevät; Jussila 1998 kevät.
kide
Lumihiutaletta tai muuta samantapaista kiinteäksi jähmettyneen aineen muodostel-
maa merkitsevällä fc/de-sanalla on varmoja vastineita eräissä lähisukukielissä, esim.
vepsän kide 'kova pakkanen, huonoluistoinen rekikeli' ja viron kidu 'lumihiutale,
kevyt tuiskuava lumi'. Samaan yhteyteen kuuluu myös karjalan adjektiivi kitie, joka
merkitsee kireää ja kylmää pakkassäästä puhuttaessa. Vastineeksi on arveltu myös
marin sanaa köfsök, joka merkitsee vastasatanutta pakkaslunta, mutta tämä rinnas-
tus on äännehistoriallisista syistä epäilyttävä. Sanavartalon alkuperä on epäselvä.
Paremman selityksen puutteessa sitä on arveltu vanhaan omaperäiseen sanastoon
kuuluvaksi. Toisaalta on pidetty mahdollisena sitäkin, että kireään pakkaseen viit-
taava kiteä tai kitiä olisi johdos kireälle pakkassäälle ominaista reen jalasten narinaa
tai kitinää jäljittelevästä äänestä. Suomen kirjakielessä kide on ensi kertaa mainittu
niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuk-
sen sanakirjaan 1770-luvulla.
SKES 1955 kide; SSA 1992 kide, kiteä, kitistä; Jussila 1998 kide.
kidukset
Kalojen, sammakontoukkien yms. vesieläinten hengityselimiin viittaava kidukset on
johdos sanasta —» kita. Murteissa esiintyy samassa merkityksessä useita muitakin
föta-sanan johdoksia, esim. kidalmukset, kidakset, kituksimet ja kituset. Myös virossa
on vastaavanlaisia johdoksia, esim. kiuksed, kidumedja keoksed, jotka voivat olla rin-
nakkaisia johdoksia tai osittain lainaa suomesta. Suomen kirjakielessä kidukset on
ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637.
SKES 1955 kita; SSA 1992 kita; Jussila 1998 kidukset.
kiduttaa
Tarkoitukselliseen, tuskaa tuottavaan pahoinpitelyyn viittaava kiduttaa on johdos
verbistä kitua, joka puolestaan lienee johdos samasta äänteellisesti motivoidusta
vartalosta kuin natisemista, valittamista ja vikisemistä merkitsevä verbi kitistä. Suo-
men kirjakielessä kiduttaa on ensi kertaa mainittu Maskun Hemmingin virsikirjassa
vuonna 1605.
SKES 1955 kitua; SSA 1992 kitua; Jussila 1998 kiduttaa.
kiehtoa
Viehättämistä, ihastuttamista, lumoamista yms. merkitsevällä fc/efeoa-verbillä ei ole
varmoja vastineita sukukielissä. Suomen murteissa kiehtoa tai tämän rinnakkais-
johdos kiehtää voi merkitä myös kiertämistä, kietomista ja pyörittämistä esim. tuu-
lesta puhuttaessa. Karjalasta Suistamolta tunnetaan kiehtuo (tuulen) kääntyilemisen
413

merkityksessä, mutta tämä voi olla lainaa suomesta. Sama vartalo saattaa olla myös
luulajansaamen verbissä kiestit 'kääriä, kietoa*. Sanavartalon alkuperä on toistaiseksi
epäselvä. Äänteellisistä eroista huolimatta se saattaa kuulua ikivanhan —> kehä-szx-
talon yhteyteen. Suomen kirjakielessä kiehtoa on ensi kertaa mainittu niiden lisäys-
ten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakir-
jaan 1770-luvulla.
SKES 1955 kiehtoa; SSA 1992 kiehtoa; Jussila 1998 kiehtoa.
kiehua
Verbillä on vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan kiehuo, vepsän keihta,
vatjan tsihua, viron keeda ja liivin kiedo. Se on mitä ilmeisimmin johdos samasta
ikivanhasta vartalosta, josta on muodostettu myös —» keittää. Suomen kirjakielessä
kiehua on esiintynyt Agricolasta alkaen.
E. Itkonen 1949-1951 FUF 30 45; SKES 1955 kiehua; SSA 1992 kiehua; Jussila 1998 kiehua.
kiekko
Pyöreää laattaa merkitsevällä fc/efcfco-sanalla on vastineita lähimmissä itäisissä lähi-
sukukielissä, esim. karjalan kiekko ja lyydin kiek. Sekä suomessa että karjalassa esiin-
tyy samassa merkityksessä myös kiehko tai kiehkoi, ja tämä antaa aiheen olettaa, että
kiekko on alun perin johdos samasta kehän tai kiertämisen merkitykseen kytkey-
tyvästä vartalosta, josta on muodostettu myös —■> kiehtoa. Samaan yhteyteen kuu-
luu myös kiemuraa tai koukeroa merkitsevä kiehkura. Suomen kirjakielessä kiekko
on ensi kertaa mainittu tulkkisanakirjassa Variarum rerum vocabula vuonna 1644.
Kiehkura on mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786.
Hakulinen 1979 57,134,178; SSA 1992 kiekko; Jussila 1998 kiehkura, kiekko.
kiekua
Kukon lauluun tai muuhun samantapaiseen ääntelyyn viittaavan kiekua-verbin vas-
tine on karjalan kiekuo tai kiekkuo. Verbi on johdos kiekumisen ääntä jäljittelevästä
vartalosta. Suomen kirjakielessä kiekua on mainittu ensi kertaa vasta Elias Lönnrotin
sanakirjassa 1874. Tätä ennen on kukon ääntelyä kuvattu verbillä laulaa.
SSA 1992 kiekua.
kieli
Sanalla on etymologinen vastine kaikissa lähisukukielissä sekä useimmissa etäsuku-
kielissä, esim. karjalan kieli, vepsän kel\ vatjan tseelU viron keel, liivin kel\ pohjois-
saamen giella, ersämordvan kel', udmurtin ja komin kyl, ja nenetsin sie> mahdol-
lisesti myös hantin ket sana'. Sana lasketaan kuuluvaksi ikivanhaan omaperäiseen
sanastoon, ja sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *kele tai *kele. Sana lienee
414

vanhastaan merkinnyt sekä suuontelon pohjaan kiinnittyvää lihaksikasta elintä että
ihmisen puheen järjestelmää. Suomen kirjakielessä kieli on esiintynyt Agricolasta ja
samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1955 kieli; UEW 1988 144-145; SSA 1992 kieli; Jussila 1998 kieli.
kielo
Valkokukkaista, tuoksuvaa liljakasvia (Convallaria majalis) merkitsevä kielo on joh-
dos sanasta —» kieli. Kielon lehdet ovat kielen kaltaiset, ja murteissa sama kasvi tun-
netaan mm. nimillä kieliheinä, kielikukka, koirankieli, lehmänkieli tai lehmänkielo.
Suomen kirjakielessä kielo on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa
1786, mutta ainoastaan merkityksessä suurisuinen1. Kasvin nimenä sana on tullut
käyttöön 1800-luvulla. Se on mainittu nykyasussaan ja merkityksessään Carl Heleni-
uksen sanakirjassa 1838. Lehmänkieli on mainittu jo Henrik Florinuksen sanakirjan
toisessa painoksessa vuonna 1683.
Suhonen 1936 117; SKES 1955 kieli; SSA 1992 kieli; Jussila 1998 lehmänkielo.
kieltää
Verbillä on etymologisia vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan kielteä,
vepsän kett'ä, vatjan tseeltää, viron keelata ja liivin kleldö. Verbi on ilmeisesti johdos
ikivanhasta —> fc/e/i-sanasta, ja sen alkuperäinen merkitys on ehkä ollut 'puhua, toi-
mia kielen avulla'. Myöhemmin kieltää on erikoistunut tarkoittamaan vain tietyn-
laista puhumista, myöntämisen tai käskemisen vastakohtaa. Suomen kirjakielessä
kieltää on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1955 kieltää; Hakulinen 1979 407; SSA 1992 kieltää; Jussila 1998 kieltää.
kieriä
Verbillä on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan kierie ja viron keeridä.
Kieriä on johdos samasta vartalosta, josta on muodostettu myös —» kiero ja —» kier-
tää. Suomen kirjakielessä kieriä on ensi kertaa mainittu Maskun Hemmingin hurs-
kaiden laulujen kokoelmassa vuonna 1616.
SKES 1955 kierä; SSA 1992 kiero; Jussila 1998 kieriä.
kiero
Käyristynyttä, kierteistä, vinoa, väärää tms. sekä konkreettisesti että vertauskuvalli-
sesti merkitsevällä /c/ero-sanalla on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan
kiero ja viron keer. Sana on johdos samasta vartalosta, josta on muodostettu myös
verbi —» kiertää. Suomen kirjakielessä kiero on ensi kertaa mainittu Olavi Elimaeuk-
sen suomentamissa maanlain vahvistuskirjoissa vuonna 1610.
SKES 1955 kierä; SSA 1992 kiero; Jussila 1998 kiero.
415

kiertää
Verbillä on vastineita kautta itämerensuomen, esim. karjalan kierteä, vepsän kertta,
vatjan tseertää ja viron keerata. Verbi on johdos samasta vartalosta, jota edustaa
esim. langasta puhuttaessa hyvin kierteistä merkitsevä kierä. Tälle on osoitettu vas-
tineita etäsukukielistä ugrilaiskieliä myöten, esim. komin gar 'kierä, tiukkaan kier-
retty' ja mansin ker- 'palmikoida, kietoa yhteen'. Rinnastukset etäsukukieliin ovat
kuitenkin äännehistoriallisista syistä kiistanalaisia. Muiden selitysten puutteessa
sanavartalo lienee joka tapauksessa toistaiseksi katsottava vanhaan omaperäiseen
sanastoon kuuluvaksi. Ei ole mahdotonta sekään, että se kuuluisi merkityksiltään
samantapaisen —> fcera-vartalon yhteyteen. Suomen kirjakielessä kiertää on esiinty-
nyt Agricolasta alkaen.
SKES kierä; UEW 1988 147-148; SSA 1992 kiero; Jussila 1998 kiertää.
kiesit
Kevyitä ajelurattaita merkitsevä, yleensä monikollisena esiintyvä kiesit on lainaa
ruotsin sanasta schäs, joka puolestaan juontuu ranskan sanasta chaise. Tämä on alun
perin merkinnyt tuolia, sittemmin myös tuolimaisella istuimella varustettuja rat-
taita. Suomen kirjakielessä kiesit on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sana-
kirjassa 1786 asussa keesit. Ranskalaisena sitaattilainana sana on mainittu jo asiakir-
jassa vuonna 1757.
Streng-Renkonen 1938 215; SKES 1955 kiesi; SAOB 1965 schäs; SSA 1992 kiesi; Jussila 1998 kee-
sit.
kietoa
Käärimistä, verhoamista tms. merkitsevällä /c/etoa-verbillä ei nykykäsityksen mukaan
ole vastineita sukukielissä, eikä sille ole esitetty myöskään lainaetymologiaa. Sanan
alkuperä on epäselvä. Se on rakenteeltaan selvästi johdos, ja muiden selitysten puut-
teessa se voitaneen yhdistää jonkinlaisena korrelaatiojohdoksena tai varianttina ään-
neasultaan ja merkitykseltään samantapaisiin muihin sanoihin, ennen kaikkea —»
kiehtoa-verbiin. Suomen kirjakielessä kietoa on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 kietoa; SSA 1992 kietoa; Jussila 1998 kietoa.
kievari
Matkustavaisille ja muille vieraille ruokaa ja yösijan maksusta tarjoavaa majataloa
merkitsevä kievari on jälkiosa samaa merkitsevästä vanhemmasta yhdyssanasta kes-
tikievari, joka on lainaa ruotsin sanasta gästgiveri. Tämä merkitsee sananmukaisesti
kestinantamispaikkaa. Suomen kirjakielessä kestikievari on ensi kertaa mainittu
Kaarle-herttuan suomenkielisessä kirjeessä vuonna 1593. Itsenäisenä sanana kievari
on mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel
Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
416

Renvall 1823 183; H. J. Streng 1915 62; SKES 1955 kestikievari; SSA 1992 kestikievari; Jussila 1998
kestikievari, kievari.
kihara
Hiuskiehkuraa tai muita kierukkamaisia tarkoitteita merkitsevällä fczTiara-sanalla tai
sen etuvokaalisella variantilla kiherä on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. kar-
jalan kiherä ja viron kihar. Sana on selitetty omaperäiseksi deskriptiivisanaksi. Myös
äänneasun variaatio viittaa siihen, että kysymyksessä on äänteellisesti motivoitu
kuvailusana. Suomen kirjakielessä kihara on ensi kertaa mainittu niiden lisäysten
joukossa, joita Juhana Canstren on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1800-
luvun alussa.
SKES 1955 kihara; SSA 1992 kihara; Jussila 1998 kihara.
kihelmöidä
Pistelevää, polttelevaa tai kutisevaa tunnetta joko konkreettisesti tai vertauskuval-
lisesti ilmaisevalla kihelmöidä-verbiHä. ei ole tarkkoja vastineita sukukielissä, mutta
virossa on samasta vartalosta johdettu kiheleda. Myös suomessa on muita rinnakkai-
sia johdoksia, esim. kihelöidä, kiheltää, kihermöidä ja kihertää. Johdokset on muo-
dostettu äänteellisesti motivoidusta vartalosta, todennäköisesti samasta kuin verbi
—> kihistä. Suomen kirjakielessä kihelmöidä on ensi kertaa mainittu Kristfrid Ganan-
derin sanakirjassa 1786.
SKES 1955 kihelmöidä; SSA 1992 kihelmöidä; Jussila 1998 kihelmöidä.
kihistä
Sihisemistä, kuhisemista tai syyhyämistä merkitsevän kihistä-verbin vastineita ovat
karjalan kihissä ja viron kihiseda. Verbi on johdos hankauksen ääntä jäljittelevästä
vartalosta. Suomen kirjakielessä kihistä on ensi kertaa mainittu vuoden 1642 Raa-
matussa.
SKES 1955 kihistä; SSA 1992 kihistä; Jussila 1998 kihistä.
kihlat
Avioliittosopimuksen merkiksi ostettuja sormuksia tai annettuja lahjoja merkitse-
vällä /c*7z/a-sanalla on vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan kihla, vepsän
k'ehl, vatjan tiihla, viron kihl ja liivin kVl. Itäisissä lähisukukielissä samoin kuin suo-
men itämurteissa kihla merkitsee vetoa, eteläisissä sukukielissä taas panttia. Sana on
vanha germaaninen laina, ja sille rekonstruoitua alkumuotoa *gtsla-z edustaa mm.
muinaisruotsin gisl, josta juontuu nykyruotsin panttivankia merkitsevä gisslan. Suo-
men kirjakielessä kihla on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Thomsen 1869 124; Hellquist 1939 gisslan; SKES 1955 kihla; SSA 1992 kihla; LÄGLW 1996 kihla;
Jussila 1998 kihla.
417

kihti
Kivulloisia niveltulehduksia aiheuttavaa aineenvaihduntahäiriötä eli kansanomai-
sesti sanoen luuvaloa merkitsevä kihti on lainaa ruotsin sanasta gikt. Ruotsin gikt on
lainaa saksan sanasta Gicht, mutta tämän etäisempi alkuperä on tuntematon. Suo-
men kirjakielessä kihti on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin lääkärikirjassa
vuonna 1788.
Karsten 1936 FmS 4 499; Hellquist 1939 gikt; SKES 1955 kihti; Kluge - Seebold 1989 Gicht; SSA
1992 kihti; Jussila 1998 kihti.
kihveli
Rikkalapiota merkitsevä arkissävyinen kihveli on lainaa ruotsin sanasta skyffel, joka
puolestaan juontuu alasaksan sanasta schuffel 'kihveli, lapio'. Suomen kirjakielessä
kihveli on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786 asussa kyh-
veli.
Renvall 1823 242; SKES 1955 kihveli; SSA 1992 kihveli; Jussila 1998 kihveli.
kiihkeä
Kiivasta, innokasta, ankaraa, rajua yms. merkitsevällä adjektiivilla kiihkeä ei ole
tarkkoja vastineita sukukielissä, mutta lähisukukielissä on useita muita johdoksia
samasta vartalosta, esim. inkeroisen kiihoittaa 'karkoittaa', karjalan kiihku 'kiihko',
vatjan tsihga 'kutka, syyhy' ja viron kihk 'kipu, vihlaisu; kiivaus, kiihtymys; himo,
into, halu'. Sanavartalo on alkuaan äänteellisesti motivoitu, ja sen alkuperäiseksi
merkitykseksi on arveltu 'kihinä, kutka, syyhy'. Muut merkitykset selittyvät helposti
sanojen vertauskuvallisesta käytöstä syntyneiksi. Suomen kirjakielessä kiihkeä on
ensi kertaa mainittu Ericus Walleniuksen kirjoittamassa ruumissaarnassa vuonna
1706 lyhytvokaalisessa asussa kihkiä. Adjektiivista muodostettu komparatiivimuo-
toinen adverbi kiihke(ä)mmin on kuitenkin mainittu jo vuonna 1656 Laurentius
Petrin saarnassa. Verbi kiihottaa ja siitä johdettu kiihotus ovat esiintyneet kirjakie-
lessä Agricolasta alkaen.
SKES 1955 kiihkeä; T. Itkonen Vir. 1987 170,182; SSA 1992 kiihkeä; Jussila 1998 kiihkeä, kiih-
keästi, kiihottaa, kiihotus.
kiikari
Kahdella silmällä katsottavaa kaukoputkea merkitsevä kiikari on lainaa ruotsin
sanasta kikare, joka puolestaan juontuu alasaksan sanasta kiker tai hollannin sanasta
kijker. Sana on alkuaan johdos katsomista tai tähystämistä merkitsevästä verbistä,
jota nykyruotsissa vastaa arkissävyinen kika. Tästä taas juontunee Helsingin slangin
tsiigata 'katsoa'. Suomen kirjakielessä kiikari on ensi kertaa mainittu vuoden 1708
almanakassa.
418

Karsten 1915 164-166; SAOB 1935 kikare; SKES 1955 kiikari; SSA 1992 kiikari; Jussila 1998 kii-
kari.
kiikki
Vertauskuvallisesti pulaa tai ahdinkoa merkitsevä kiikki tarkoittaa murteissa alun
perin riippuvaan köyteen poikittain kiinnitettyä kapulaa, johon teuraseläimen ruho
kiinnitetään nylkemistä varten. Sanavartalo on ilmeisesti sama kuin verbissä —> kiik-
kua. Yleiskielessä kiikki esiintyy vain muutamissa vakiintuneissa sanontatavoissa,
esim. olla klikissä, joutua kiikkiin, ja tässä merkityksessä kiikki on tullut kirjakieliseen
käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla. Sanan molemmat käyttötavat mainitaan Elias
Lönnrotin sanakirjan lisävihkossa vuonna 1886.
SSA 1995 kiikki; SMS 7 2003 kiikku
kiikkua
Keinumista tai riippumista merkitsevällä kiikkua-verbillä, on vastineita eräissä lähi-
sukukielissä, esim. karjalan kiikkuo ja viron kiikuda. Sana on johdos keinun edes-
takaisen heilumisen synnyttämää natinaa tai kitinää jäljittelevästä vartalosta. Myös
samaa vartaloa edustavalla fc»fcfcw-sanalla on vastineita lähisukukielissä. Suomen kir-
jakielessä kiikkua on ensi kertaa mainittu Gabriel Tammelinuksen suomentamassa
uskonnollisessa kirjassa vuonna 1688. Substantiivi kiikku on mainittu niiden lisäys-
ten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakir-
jaan 1770-luvulla.
SKES 1955 kiikku; SSA 1992 kiikku; Jussila 1998 kiikku, kiikkua.
kiila
Teräväkärkistä, vähittäin paksunevaa puu- tai metallikappaletta merkitsevällä kiila-
sanalla on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. inkeroisen ja karjalan kiila* viron
kiil ja liivin ktt. Sana on vanhastaan selitetty lainaksi germaanisista naapurikielistä,
mutta lainautumisen ikää on mahdotonta tietää tarkasti, sillä lainalähteeksi sopivia
sanoja on tarjolla kantagermaanista suomenruotsin murteisiin asti. Ääripäitä edus-
tavat kantagermaaniin rekonstruoitu *kila-z ja nykyruotsin kil. Itämerensuomen
sanoissa voi olla toisistaan riippumattomia rinnakkaisia lainoja tai sukukielten väli-
siä lainoja. Suomen verbi kiilata voi olla joko omaperäinen johdos fcn/a-sanasta tai
suora laina ruotsin verbistä kila. Lainan nuoruuteen saattaa viitata se, että suomen
kirjakielessä kiila on tullut käyttöön vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla. Se on mai-
nittu ainakin jo Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865.
Toivonen 1917 SUSA 34:2b 19; Karsten 1936 FmS 4 500; SKES 1955 kiila; SSA 1995 kiila;
LÄGLW 1996 kiila.
419

kiiltää
Valossa loistamista, hohtamista, kimaltamista yms. merkitsevällä kiiltää-verbHHä on
vastineita lähisukukielissä sekä saamessa, esim. karjalan kiilteä, vatjan tsiilata, viron
kiilata, liivin kiffö 'häikäistä, sokaista' ja luulajansaamen kiltit Verbi on johdos
alkuaan deskriptiiviseksi selitetystä omaperäisestä sanavartalosta. Suomen kirjakie-
lessä kiiltää on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 kiiltää; SSA 1995 kiiltää; Jussila 1998 kiiltää.
kiima
Paritteluhalua merkitsevällä fcnma-sanalla on varmoja vastineita eräissä lähisuku-
kielissä, esim. karjalan kiima, vepsän kim ja viron kiim. Sanan etäisempi alkuperä on
epäselvä, mutta rakenteensa ja merkityksensä puolesta se on mahdollista selittää joh-
dokseksi ikivanhasta omaperäisestä verbivartalosta *keje-, jolla on vastineita etäsu-
kukielissä saamesta ugrilaiskieliin asti, esim. saamen gihkat 'paritella, lähennellä, olla
soitimella; taikoa', komin kojny 'olla soitimella', mansin kaj- 'olla soitimella, laulaa
loihtulaulua', hantin koj- 'ennustaa, taikoa laulamalla' ja unkarin kej 'hekuma, nau-
tinto'. Itämerensuomessa tämä vartalo ei kuitenkaan esiinny itsenäisen verbin muo-
dossa. Itämerensuomen fcnma-sanalle on ehdotettu myös germaanista alkuperää,
mutta tämänsuuntaiset selitykset ovat heikommin perusteltavissa. Suomen kirjakie-
lessä kiima on ensi kertaa mainittu metsiä koskevassa asetuksessa vuonna 1734.
SKES 1955 kiima; UEW 1988 143; Sammallahti 1988 543; Sivula 1989 80-84; SSA 1992 kiima;
LÄGLW 1996 kiima; Jussila 1998 kiima.
kiinni
Suljettuna, sulkeuksissa, yhdessä tai yhtenäisenä olemista merkitsevällä adverbilla
kiinni on vastineita sekä lähisukukielissä että saamessa, esim. karjalan kiini, vatjan
tsiini(g)} viron kinni ja pohjoissaamen gidda. Sana on kiteytynyt taivutusmuoto,
todennäköisesti jonkinlainen *fc-loppuinen tulosija, vartalosta kiinte-, joka esiintyy
myös mm. sanoissa —» kiinteä ja kiintyä. Vartalon etäisempi alkuperä on toistaiseksi
selvittämättä. Sen vastineeksi on aikoinaan arveltu komin verbiä gödlyny sulkea',
mutta tämä rinnastus on myöhemmin hylätty. Suomen kirjakielessä kiinni on esiin-
tynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1955 kiinteä; SSA 1992 kiinni; Jussila 1998 kiinni.
kiinteistö
Adjektiivista —> kiinteä muodostettu johdos kiinteistö on 1800-luvun oppitekoisia
uudissanoja. Kiinteän omaisuuden merkityksessä sitä on tiettävästi käyttänyt ensim-
mäisenä Elias Lönnrot vuonna 1863. Samassa merkityksessä on samoihin aikoihin
kuitenkin käytetty myös muita ilmauksia, kiinteän omaisuuden lisäksi esim. kiin-
teä omastOy kiinteimistö, kiintonaisuus, kiinteisyys ja kiintimö. Näistä kiinteimistö on
420

ollut käytössä vielä 1900-luvun puolellakin, mahdollisesti siksi, että se sopii raken-
teeltaan kiinteän omaisuuden vastakohtaa ilmaisevan irtaimisto-sanan vastineeksi.
VSA 1882 fastighet; Rapola 1960 kiinteistö.
kiinteä
Kiinni olevaa, kiintonaista, tiukkaa yms. merkitsevällä fcimteä-sanalla on vastineita
sekä lähisukukielissä että saamessa. Näitä ovat esim. karjalan kiintie, viron kindel
luja, luotettava' ja pohjoissaamen giddat. Sana on johdos samasta vartalosta, josta
on muodostettu myös adverbi —> kiinni. Vartalon etäisempi alkuperä on toistaiseksi
tuntematon. Suomen kirjakielessä kiinteä on esiintynyt Agricolasta ja samanaikai-
sista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1955 kiinteä; SS A 1992 kiinteä; Jussila 1998 kiinteä.
kiintiö
Adjektiivista -» kiinteä johdettu substantiivi kiintiö on 1900-luvun alkupuolen oppi-
tekoisia uudissanoja, jota on ehdottanut käyttöön Erkki Reijonen. Sanaa on aluksi
lrävfpttv Irancainvälicpccä Irsmnacci» tnntavsiirci ti»i vietävä Irci crvirittiiiin tavaramäärään
viittaamassa.
NS 1951-1961 kiintiö; Hakulinen 1979 470.
kiipeli
Tukalaa paikkaa tai tilannetta merkitsevä kiipeli on lainaperäinen sana, jolle on esi-
tetty kahtakin eri lainalähdettä. Nämä ovat venäjän gibeX 'turmio, onnettomuus' ja
varhaisuusruotsin kibel tai kibbel, jota nykyruotsissa vastaa käbbel 'kinastelu, riita'.
Ruotsin kib(b)el on lainaa alasaksan sanasta kibbel 'riita, kiista'. Todisteeksi kiipeli-
sanan ruotsalaisen tai alasaksalaisen alkuperän puolesta on katsottu se, että sama
sana on lainautunut myös liiviin, jossa kiblX merkitsee vaikeutta tai estettä. Suo-
raan venäjästä saatujen lainojen esiintyminen liivissä ei maantieteellisistä syistä ole
todennäköistä. On kuitenkin mahdollista, että lainat ovat erillisiä, ja tällöin liivin
sana olisi saatu alasaksasta ja suomen kiipeli venäjästä. Suomen kirjakielessä kiipeli
on ensi kertaa mainittu vasta vuonna 1874 Elias Lönnrotin sanakirjassa, jossa sana
on selitetty venäläisperäiseksi.
Kettunen 1938 122-123; SKES 1955 kiipeli; Plöger 1973 73; Kiparsky 1975 FUF 41 185; SSA 1992
kiipeli.
kiirastuli
Katolisen opin mukaan sielua puhdistavaa kuolemanjälkeistä tilaa tai vertausku-
vallisessa mielessä myös muuta ankaraa koettelemusta merkitsevä kiirastuli on kes-
kiajalla käyttöön otettu vastine latinan ilmaukselle ignis purgätörius, jota muinais-
421

ruotsissa on vastannut skcerseldher. Nykyruotsissa sama sana on skärseld. Suomen
sana on ilmeisesti mukailtu käännöslaina ruotsin ilmauksesta, mutta sen alkuosana
oleva germaanis- tai ruotsalaisperäinen kiira- on ollut kielessä myös erikseen lai-
nattuna, puhdasta merkitsevänä sanana. On kyllä mahdollista, että muinaisruotsissa
olisi ollut alkuosaltaan suoraksikin lainalähteeksi sopiva skirlselder, mutta tällaista
ei mistään kirjallisesta lähteestä ole voitu todeta. Suomen kirjakielessä kiirastuli on
esiintynyt Agricolasta alkaen.
H. J. Streng 1915 63; SKES 1955 kiiras-; SSA 1992 kiirastuli; LÄGLW 1996 kiiras2; Jussila 1998
kiirastuli.
kiire
Ajan niukkuutta, hoppua, hätää yms. merkitsevällä fcnre-sanalla on vastineita useim-
missa lähisukukielissä, esim. karjalan kiireh, vatjan tsiireh ja viron kiire. Vepsän
kiruh vastaa suomen murteellista rinnakkaismuotoa kiiru. Sanan alkuperä on epä-
selvä. Rakenteeltaan sekä kiire että kiiru ovat selvästi johdoksia, ja niiden yhteiseksi
kantasanaksi on arveltu verbiä —> kiiriä, joka murteissa voi merkitä mm. vierimistä,
kierimistä tai muuta etenemistä. Etenkin äänen kantautumisesta puhuttaessa tämä
verbi voi olla alkuperältään ääntä jäljittelevä. Selityksen heikkoutena on kuitenkin
se, että kiire tai kiiru näyttävät levikkinsä perusteella vanhemmilta sanoilta kuin pel-
kästään suomessa esiintyvä verbi kiiriä. Toinen ja uskottavampi selitysvaihtoehto
on, että kiire kuuluu etymologisesti yhteen germaanisperäisen, halukasta tai ahnasta
merkitsevän fcifras-sanan kanssa. Suomen kirjakielessä kiire on kiireellistä merkit-
sevänä adjektiivina mainittu ensi kertaa asiakirjassa 1657 ja substantiivina Kristfrid
Gananderin sanakirjassa 1786. Sen sijaan kiiru on esiintynyt kirjakielessä Agrico-
lasta alkaen. Verbi kiiriä on tullut käyttöön vasta 1800-luvun loppupuolella kieriä-
verbin synonyymina.
SKES 1955 kiire2; Koivulehto Vir. 1974 123; SSA 1992 kiire2; Nikkilä 1994 MUL 136; LÄGLW
1996 kiiras1; Jussila 1998 kiirey kiiru.
kiiruna
Tunturiseudulla elävää kanalintua (Lagopus mutus) merkitsevä kiiruna on lainaa
saamen sanasta gtron. Sana on otettu käyttöön A. J. Malmbergin eli Melan Fauna
Fennicassa vuonna 1872.
SKES 1955 kiiruna; SSA 1992 kiiruna; Häkkinen 2003 L107.
kiiski
Pientä täplikästä ahvenkalaa (Acerina cernua) merkitsevällä fc//s/c/-sanalla on vas-
tineita useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen ja karjalan kiiski, viron kiis ja lii-
vin kis. Sanan etäisempi alkuperä on selvittämättä. Vastineita on aiemmin esitetty
myös eräistä etäsukukielistä, mutta näiden kohdalla on todennäköisesti kysymys
422

vain satunnaisesta samankaltaisuudesta. Suomen kirjakielessä kiiski on ensi kertaa
nykyasussaan mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745. Jo Ericus Schrode-
ruksen sanakirjassa 1637 on kuitenkin mainittu saman sanan deminutiivinen johdos
kiiskinen.
SKES 1955 kiiski1; SSA 1992 kiiski1; Jussila 1998 kiiski.
kiisseli
Nykysuomessa nesteestä suurustamalla valmistettua makeaa jälkiruokaa mutta mur-
teissa myös hapattamalla tehtyä puuroa tai sakeaa marjakeittoa merkitsevä kiisseli
on lainaa venäjän sanasta kisety joka merkitsee hapahkoa jauhopuuroa tai hyytelöä.
Sama sana on lainattu myös useisiin lähisukukieliin. Suomen kirjakielessä kiisseli on
ensi kertaa mainittu G. E. Eurenin sanakirjassa 1860.
SKES 1955 kiisseli; Plöger 1973 73; SSA 1992 kiisseli.
kiista
Erimielisyyttä, riitaa, väittelyä, kilpailua tms. merkitsevällä fcnsta-sanalla on vas-
tineita eräissä lähisukukielissä, esim. inkeroisen ja karjalan kiista ja vatjan tsiissa.
Sanan alkuperä on toistaiseksi selvittämättä. Sitä on arveltu balttilaiseksi lainaksi,
mutta tätä selitystä ei ole yleensä hyväksytty. Suomen kirjakielessä kiista on esiinty-
nyt Agricolasta alkaen. Myös verbi kiistellä on mainittu suunnilleen samanikäisessä
Westhin tekstissä.
SKES 1955 kiista; SSA 1992 kiista; Jussila 1998 kiista, kiistellä.
kiisu
Metallien rikkiyhdistemineraaleja merkitsevä kiisu on lainaa ruotsin sanasta kis, joka
puolestaan on lainaa saksan sanasta Kies. Tämä merkitsee alun perin soraa tai some-
roa. Suomen kirjakielessä kiisu on tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla. Sana
mainitaan ainakin jo Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865.
Hellquist 1939 kis; Karsten 1943 FmS 9:2 201; SSA 1992 kiisu.
kiittää
Verbillä on vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan kiitteäy vepsän ktffa,
vatjan tsiittää, viron kiitä ja liivin kitö. Etäisempi alkuperä on epäselvä. Verbi vaikut-
taa rakenteeltaan johdokselta, ja sen kantasanaksi on arveltu samaa ikivanhaa var-
taloa, josta on muodostettu myös verbi -» kiehua. Tätä selitystä on kuitenkin mer-
kityssuhteiden takia pidetty epäilyttävänä. Uudempi selitys on se, että kiittää olisi
vanha balttilainen laina, jolloin se olisi samaa juurta kuin liettuan giedöti 'laulaa'.
Suomen kirjakielessä kiittää on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikir-
423

joituksista alkaen, samoin siitä johdettu kiitos. Myös tällä johdoksella on vastineita
eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan kiitos ja viron kiitus.
SKES 1955 kiittää; Bergsland Vir. 1964 246; SSA 1992 kiittää; Jussila 1998 kiitos, kiittää; Liukko-
nen 1999 75-76.
kiitää
Nopeaa liikkumista ja lentämistä merkitsevän kiitää-verbin vastine on karjalan kii-
teäy ehkä myös viron murteellinen kiiata. Verbi on johdos todennäköisesti nopean
etenemisen ääntä ja liikettä kuvailevasta ja jäljittelevästä vartalosta, jollainen on voi-
nut syntyä erikseen eri kielissä. Suomen kirjakielessä kiitää on ensi kertaa mainittu
Paavali Remeksen sepittämässä valitusrunossa vuonna 1765.
SSA 1992 kiitää; Jussila 1998 kiitää.
kiivas
Helposti kiihtyvää, innokasta, kiihkeää yms. merkitsevän fcn vas-sanan vastineita ovat
karjalan ja viron kiivas. Sana on vanha balttilainen laina, jota nykyliettuassa vastaa
gyvas Vilkas, eloisa'. Myös germaanista alkuperää on ehdotettu, mutta heikommin
perustein. Suomen kirjakielessä kiivas on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 kiivas; Koivulehto Vir. 1974 123; SSA 1992 kiivas; Ritter 1993 91; LÄGLW 1996 kiivas;
Jussila 1998 kiivas.
kiivetä
Ylöspäin kapuamista merkitsevällä fcnvefä-verbillä ei ole vastineita sukukielissä, eikä
sille ole esitetty mitään lainaetymologiaa. Sanavartalon alkuperä on tuntematon.
Suomen kirjakielessä kiivetä on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SSA 1992 kiivetä; Jussila 1998 kiivetä.
kikattaa
Kimeää nauramista merkitsevän kikattaa-verbin vastineita ovat karjalan kikattoa
ja viron murteellinen kikitada. Verbi on nauramisen ääntä jäljittelevästä sanavarta-
losta muodostettu johdos, jollaisia on voinut eri kielissä syntyä myös erikseen. Suo-
men kirjakielessä suunnilleen samanasuinen verbi kikottaa on ensi kertaa mainittu
Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745, ja saman vartalon pitempi johdos kikotella on
mainittu Jonas Mennanderin opettavaisessa, humoristissävyisessä runossa 1699.
SKES 1955 kikattaa; SSA 1992 kikattaa; Jussila 1998 kikatella, kikottaa.
kili
Vohlaa eli vuohen poikasta merkitsevä kili on lainaa ruotsin vanhentuneesta tai
murteellisesta sanasta kille, kiila tai killu, joka vohlan lisäksi merkitsee myös pientä
424

poikaa. Suomen kirjakielessä kili on ensi kertaa mainittu Samuel Forseenin suomen-
taman Ruotsin valtakunnan lain käsikirjoituksessa vuonna 1738.
Lindström 1859 124; Ruoppila 1943 201-205; SKES 1955 kili1; SSA 1992 kili1; Jussila 1998 kili.
kilistä
Helisevää ääntä merkitsevällä kilistä-verbfllä tai ainakin tämän vartalolla on vas-
tineita useissa lähisukukielissä, esim. karjalan kilissä, viron kiliseda ja liivin killö.
Verbi on johdos helinän ääntä jäljittelevästä onomatopoeettisesta vartalosta. Suo-
men kirjakielessä kilistä on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 kili2; SSA 1992 kilistä; Jussila 1998 kilistä.
kilju
Väkevää kotitekoista kaljaa merkitsevä kilju saattaa kuulua etymologisesti yhteen
kimakan huutamisen ääntä jäljittelevän —» kiljua-verbin kanssa, mutta ei suoraan,
vaan välivaiheena on ilmeisesti ollut kilja- tai fc///M-tyyppisen vartalon käyttö hap-
pameen tai hapantumiseen viittaavissa murteellisissa sanoissa, joita ovat esim. kilju
'hapantunut maito' ja kiljaantua 'hapantua, myrtyä'. Suomen kirjakielessä kilju on
tullut käyttöön 1900-luvun alkupuolella.
SSA 1992 kilju; SMS 2003 kiljaantua, kilju.
kiljua
Kimeää huutamista merkitsevällä fcil/ua-verbillä on vastineita useissa lähisukukie-
lissä, esim. inkeroisen killua, karjalan kiljuo ja viron kiljuda. Vatjan tSillahtele- vas-
taa suomen johdosta kiljahdella. Verbi on johdos huutamisen ääntä jäljittelevästä
onomatopoeettisesta vartalosta. Suomen kirjakielessä kiljua on esiintynyt Agrico-
lasta alkaen. Linnunnimi kiljuhanhi on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin
sanakirjassa 1786.
SKES 1955 kiljua; SSA 1992 kiljua; Jussila 1998 kiljua, kiljuhanhi.
killinki
Ruotsin-vallan aikaista rahayksikköä tai yleisesti kolikkoa tai lanttia merkitsevä kil-
linki on lainaa ruotsin sanasta skilling. Suomen kirjakielessä sana on ensi kertaa mai-
nittu yhdyssanan jälkiosana asussa skillinki yli- ja alioikeuksien taksoja koskevassa
asetuksessa vuonna 1733. Nykyasussaan killinki on esiintynyt Kristfrid Gananderin
sanakirjassa 1786.
SKES 1955 killinki; SSA 1992 killinki; Jussila 1998 killinki, shillinki.
425

1 kilo 'painomittojen yksikkö*
Desimaalijärjestelmän mukaista painomitan yksikköä merkitsevä kilo tai kilogramma
juontuu alkuaan ranskan sanasta kilogramme, jossa alkuosa tulee kreikan sanasta
khtlioi 'tuhat' ja jälkiosa kreikan piirrettyä merkkiä ja sittemmin myös painoyksik-
köä tarkoittavasta sanasta gramma. Ranskassa sana on otettu käyttöön vuonna 1795,
suomalaiselle yleisölle ranskalaiset painomitat on esitelty Agathon Meurmanin sivis-
tyssanakirjassa 1887. Jo tätä ennen kilogrammi on mainittu sekä voiman että pai-
non mittayksikkönä Albin Stjerncreutzin merisanakirjassa 1863. Suomen kirjakielen
sanakirjoihin kilogramma on tullut 1880-luvulta alkaen.
Hellquist 1939 kilo; Koukkunen 1990 kilogramma; SSA 1992 kilo.
2 kilo auringon säteiden heijastus*
Auringon säteiden väikettä ja kimmellystä merkitsevällä fc/Zo-sanalla on varma vas-
tine ainoastaan karjalassa. Sanan alkuperästä ei ole olemassa varsinaista selitystä, sitä
on arveltu omaperäiseksi deskriptiivisanaksi. Suomen kirjakielessä auringon heijas-
tusta merkitsevä kilo on ensi kertaa mainittu Juhana A. Frosteruksen sepittämässä
häärunossa 1764.
SKES 1955 kilo2; SSA 1992 kilo2; Jussila 1998 kilo1.
kilometri
Pituuden mittayksikköön viittaava kilometri on lähinnä ruotsin kautta suomeen
1800-luvun puolivälin jälkeen lainautunut yleiseurooppalainen sana. Alkuaan kym-
menjärjestelmään perustuvat mittayksiköiden nimet juontuvat ranskasta, jossa ne on
otettu käyttöön 1700-luvun lopulla. Sanan rakenneosat perustuvat kreikan sanoihin
khilioi '1000' (—>• kilo) ja metron 'mitta' (-* metri). Kilometri on siis sananmukaisesti
'tuhat metriä'. Ennen metrijärjestelmän käyttöönottoa käytettiin suunnilleen vastaa-
vanpituisena mittayksikkönä virstaa (1 066,8 m), jonka nimitys on peräisin venä-
jästä. Suomen kirjakielen sanakirjoissa kilometri on mainittu 1880-luvulta alkaen.
Koukkunen 1990 kilometri.
kilpailu
Sekä kilpailutoimintaa että kilpailemista varten järjestettyä tilaisuutta merkitsevä
kilpailu on 1800-luvun loppupuolella vakiintunut uudissana, jonka asemesta van-
hemmassa kirjakielessä on käytetty mm. sanoja kilpa, kilvoitus, kiista ja kamppaus.
Näistä kilpa on käytössä edelleenkin. Sen sijaan kilvoitus esiintyy vain ylätyylisissä
ilmauksissa, etenkin uskonnollisissa yhteyksissä. Sekä kilpailu että kilvoitus samoin
kuin verbi kilpailla ovat johdoksia vartalosta kilpa, jonka alkuperä on toistaiseksi
tuntematon. Karjalan kilpoa, kilvah 'kilpaa', viron murteellinen kilba- 'kilpailla' ja
saamen gilvut 'kilpailla' on selitetty lainoiksi suomesta. Suomen kirjakielessä kilpa
on esiintynyt Agricolasta alkaen; tosin Agricola on käyttänyt ainoastaan instruktiivi-
426

muotoista adverbia kilvan. Agricolalla on myös kilvoitella ja kilvoitus. Sen sijaan kil-
pailla ja kilpailu ovat esiintyneet kirjakielessä vasta 1860-luvulta lähtien.
Rapola 1960 kilpailu, kilvoitus; SSA 1992 kilpa; Jussila 1998 kilvan, kilvoitella, kilvoitus.
kilpi
Suojalevyä tai kylttiä merkitsevän fci/pi-sanan vastineita ovat viron kilp ja saamen
galba. Sana on todennäköisesti vanha germaaninen laina, jolle rekonstruoitua kan-
tagermaanista alkumuotoa *#/fbö edustaa mm. muinaisnorjan hlif. Tämä merkitsee
soturin suojavarustusta, etenkin kilpeä tai kypärää. Myös toista germaanista laina-
lähdettä on esitetty. Suomen kirjakielessä kilpi on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Lindström 1859 162; Karsten 1943 FmS 9:2 202-204; SKES 1955 kilpi; SSA 1992 kilpi; LÄGLW
1996 kilpi; Jussila 1998 kilpi.
kilta
Keskiaikaisia ammattiyhdistyksiä, nykyään muita yhdistyksiä tai kerhoravintoloita
merkitsevä kilta on todennäköisesti keskiaikainen laina germaanisista naapurikie-
listä. Esimerkiksi muinaisruotsissa ja keskialasaksassa vastaava sana on ollut gilde.
Suomen kirjakielessä kilta on itsenäisenä sanana ensi kertaa mainittu Henrik Flo-
rinuksen sananlaskuissa vuonna 1702. Yhdyssanan alkuosana se on esiintynyt jo
Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637, jossa killantupa merkitsee kapakan
tapaista kokoontumishuonetta.
H. J. Streng 1915 63; SKES 1955 kilta; SSA 1992 kilta; Jussila 1998 kilta.
1 kiltti 'hyväntapainen'
Tottelevaista, siivoa yms. merkitsevä kiltti on lainaa ruotsista, mahdollisesti suo-
menruotsin sanasta gilld tai gilldär, jota on edeltänyt muinaisruotsin gilder. Suo-
men vanhassa kirjakielessä kiltti voi merkitä myös pätevää, kelvollista tai laillista, ja
tässä merkityksessä se saattaa olla lainaa ruotsin sanasta giltig. Suomen kirjakielessä
kiltti on ensimmäistä kertaa mainittu tulkkisanakirjassa Variarum rerum vocabula
vuonna 1644 merkityksessä 'ylpeä'. Siivon merkityksessä se on mainittu Johannes
Salmeniuksen sepittämässä häärunossa vuonna 1669.
Renvall 1823 192; Karsten 1902-1903 FUF 2 193; SKES 1955 kiltti; SSA 1992 kiltti1; Jussila 1998
kiltti1.
2 kiltti skottilaishame'
Lyhyttä miesten skottilaishametta merkitsevä kiltti on lainaa englannin sanasta kilt,
jota käytetään sekä skottilaishameen nimityksenä että murteellisena verbinä mer-
kityksessä 'vyöttää, kääriä*. Sana on englannissa alkuaan skandinaavinen laina, jota
esim. ruotsin murteissa vastaa verbi kilta 'kääriä, kietoa'. Suomalaisena sanana kiltti
on tullut käyttöön 1900-luvun alkupuolella.
427

Onions 1979 kilt; Pulkkinen 1984 kiltti; SSA 1992 kiltti2.
kimalainen
Nykysuomessa paksuja, tuuheakarvaisia mesipistiäisiä (Bombus) merkitsevällä
fc/raa/amett-sanalla on ainakin likimääräisiä vastineita useissa lähisukukielissä, esim.
karjalan kimaleh, vatjan tsimolaine ja viron kimalane. Sekä suomen murteissa että
sukukielissä sana voi tarkoittaa myös metsämehiläistä. Sana on selitetty johdokseksi
hyönteisen kimeää surinaa jäljittelevästä vartalosta (-» kimeä). Suomen kirjakielessä
kimalainen on esiintynyt Agricolasta alkaen sekä heinäsirkan että mehiläisen mer-
kityksessä.
SKES 1955 kimalainen; Kettunen Vir. 1957 94-97; SSA 1992 kimalainen; Jussila 1998 kimalainen.
kimaltaa
Välkkymistä, säteilemistä, loistamista yms. merkitsevän kimaltaa-verbin vastineiksi
on esitetty karjalan kimaltoa ja viron kimada 'alkaa valjeta'. Verbi on johdos germaa-
nisperäisestä lainavartalosta, jonka kantagermaaniseksi alkumuodoksi on rekonst-
ruoitu *skimo(ja)n-. Tämän myöhempi edustaja on mm. muinaisnorjan skima Val-
jeta1. Suomen kirjakielessä kimaltaa on ensi kertaa mainittu Henrik Achreniuksen
häärunossa vuonna 1753.
Karsten 1905 ANF 22 201; SKES 1955 kimaltaa; SSA 1992 kimaltaa; LÄGLW 1996 kimaltaa;
Jussila 1998 kimaltaa.
kimeä
Äänestä puhuttaessa korkeaa, terävää, kirkasta yms. merkitsevällä /c/meä-sanalla tai
ainakin sen vartalolla on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. inkeroisen kim-
miiä, karjalan kimakka ja viron murteellinen kime. Sanat ovat johdoksia korkeaa,
terävää ääntä jäljittelevästä tai kuvailevasta vartalosta. Suomen kirjakielessä kimeä
on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745. Saman vartalon toi-
nen johdos kimakka on mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786.
SKES 1955 kimeä; SSA 1992 kimeä; LÄGLW 1996 kimaltaa; Jussila 1998 kimeä.
kimmastua
Suuttumista merkitsevällä kimmastua-verbiHä ei ole tarkkoja vastineita sukukielissä.
Karjalan kimpastua merkitsee 'kimmahtaa'. Verbit ovat johdoksia samasta deskrip-
tiivissävyisestä vartalosta, jota edustavat myös johdokset —» kimmota ja kimpaan-
tua. Kimma-vartalolle on esitetty myös germaanista lainaetymologiaa, mutta tämä
ei ole äännehistoriallisista syistä uskottava. Suomen kirjakielessä sekä kimmastua
että kimpaantua ovat suuttumisen merkityksessä tulleet varsinaisesti käyttöön vasta
1900-luvun alkupuolella. 1800-luvulla käyttöön tulleet kimma- tai fc/mpa-vartalon
428

johdokset, esim. kimmastua tai kimpautua, viittaavat yleensä kimpoamisen tai jous-
tamisen merkitykseen.
SKES 1955 kimma; SSA 1992 kimmota; LÄGLW 1996 kimma.
kimmota
Ponnahtamista tai kimmahtamista merkitsevällä fc/mraota-verbillä ei varsinaisesti
ole vastineita sukukielissä. Karjalan kimmota on selitetty lainaksi suomesta. Samasta
vartalosta on kuitenkin karjalassa muita johdoksia, esim. kimpastua 'kimmahtaa'.
Verbit ovat johdoksia alkuperältään deskriptiiviseksi selitetystä omaperäisestä var-
talosta. Suomen kirjakielessä kimmota on ensi kertaa mainittu Jaakko Finnon virsi-
kirjassa 1583.
SKES 1955 kimma; SSA 1992 kimmota; LÄGLW 1996 kimma; Jussila 1998 kimmota.
kimpale
Suurehkoa kappaletta merkitsevällä fcimpa/e-sanalla ei ole vastineita sukukielissä,
eikä sille ole esitetty myöskään lainaetymologiaa. Sana on rakenteeltaan selvästi joh-
dos, ja kantasana voi olla —> kimppu, joka murteissa esiintyy myös kimpaleen tai loh-
kareen merkityksessä. Sama merkitys on myös murteellisella rinnakkaisjohdoksella
kimppi. Toisaalta fc/rapa/e-sanaa on arveltu myös kimmota-verbin johdokseksi. Suo-
men kirjakielessä kimpale on tullut käyttöön 1800-luvun puolimaissa. Se mainitaan
ainakin jo G. E. Eurenin sanakirjassa 1860.
Hakulinen 1979 209; SSA 1992 kimpale; SMS 7 2003 kimppu kimppu.
kimppu
Nippua, tukkua, lyhdettä yms. merkitsevällä fcfmppM-sanalla on vastineita useissa
lähisukukielissä, esim. inkeroisen ja karjalan kimppu sekä viron ja liivin kimp. Vas-
tineita on aiemmin esitetty myös etäsukukielistä, mutta itämerensuomen sana ei
rakenteensa vuoksi ainakaan sellaisenaan voi olla kantasuomalaista vanhempi.
Sanan etäisempi alkuperä on selvittämättä. Suomen kirjakielessä kimppu on esiinty-
nyt Uppsalan evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen.
SKES 1955 kimppu; SSA 1992 kimppu; Jussila 1998 kimppu.
kina
Riitaa, kiistaa, toraa yms. merkitsevällä /cm<z-sanalla ei ole vastineita sukukielissä.
Sanan alkuperä on epäselvä. Sitä on arveltu vanhaksi balttilaiseksi lainaksi, jolloin
se olisi samaa juurta kuin liettuan gincas 'riita, kiista', mutta tämä selitys on sekä
äännehistoriallisista syistä että levikkiseikkojen takia aivan epävarma. Toisaalta on
arveltu, että riitaa merkitsevä kina olisi samaa juurta kuin murteissa esiintyvä, kuo-
laa, sylkeä, limaa tai hämähäkin verkkoa merkitsevä kina tai kino. Tällä sanalla on
429

kuitenkin vastine ainoastaan inkeroisessa ja karjalassa, ja sen etäisempi alkuperä on
tuntematon. Kuolaa merkitsevä kina on suomen kirjakielessä mainittu ensi kertaa
Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745, riitaa merkitsevä kina on esiintynyt vasta G.
E. Eurenin sanakirjassa 1860. Siitä johdettu verbi kinata 'kiistellä' on kuitenkin mai-
nittu jo niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Jusleniuk-
sen sanakirjaan 1770-luvulla.
Leskinen Vir. 1935 253; Kalima 1936 117-118; SSA 1992 kina1, kina2; Jussila 1998 kina2, kinata1.
kinkeri
Papin ja kanttorin maaseudulla pitämiä opetus- ja kuulustelutilaisuuksia merkitsevä,
yleensä monikollisena esiintyvä kinkerit on lainaa muinaisruotsin sanasta gingerdh,
gengiärdh taigengärp, joka on tarkoittanut arvovieraiden vastaanottajaisvalmisteluja
tai esim. kuninkaalle, piispalle tai heidän edustajilleen koottua tuotelahjaa. Nyky-
ruotsissa vastine on gengärd Vastalahja, korvaus*. Suomen kirjakielessä kinkeri on
ensi kertaa mainittu vuonna papeille koottavaa vuotuisveroa koskevassa asetuksessa
vuonna 1681 kestityksen merkityksessä. Selvästi lukusia merkitsemässä sanaa on
käytetty vuonna 1765 Isaac Lithoviuksen laatimassa ohjeessa, joka koski rippikou-
lun ja kinkeriluvun järjestämistä.
Setälä 1912-1913 FUF 13 386; SKES 1955 kinkeri; SSA 1992 kinkeri; Jussila 1998 kinkeri.
kinkku
Sian takareittä ja siitä valmistettua ruokalajia merkitsevä kinkku on lainaa ruotsin
sanasta skinka. Suomen kirjakielessä kinkku on ensi kertaa mainittu Ericus Schrode-
ruksen sanakirjassa 1637.
Renvall 1823 193; Thomsen 1869 60, 61; H. J. Streng 1915 63; SKES 1955 kinkku; SSA 1992
kinkku; Jussila 1998 kinkku.
kinnas
Pussimaista käsinettä merkitsevällä fcmnas-sanalla on vastineita kaikissa lähisuku-
kielissä, esim. karjalan ja viron kinnas, vepsän kindas, vatjan tsinnaz)* liivin kindaz.
Sanaa on arveltu balttilaiseksi lainaksi ja sitä on verrattu latvian sanaan cimds, mutta
kun latvian sanan oma etymologia on epäselvä, myös päinvastaista lainasuuntaa on
pidetty mahdollisena. Suomen kirjakielessä kinnas on ensi kertaa mainittu tulkki-
sanakirjassa Variarum rerum vocabula 1644 asussa kintas ja Henrik Florinuksen
sananlaskuissa 1702 asussa kinnas.
Thomsen 1890 187; Posti 1953-1954 FUF 31 36; SKES 1955 kinnas; SSA 1992 kinnas; Jussila 1998
kinnas, kintas.
430

kinos
Pitkänomaista, tuulen synnyttämää lumikasaumaa merkitsevällä fcmos-sanalla on
vastineita eräissä itäisissä lähisukukielissä, esim. karjalan kinos ja lyydin kivos. Sanan
alkuperä on epäselvä. Se on rakenteeltaan selvästi johdos, mutta sopivaa kantasanaa
on vaikea löytää. Tällaiseksi on arveltu balttilaista verbivartaloa *gin- ajaa', mutta
selitystä on vaikea hyväksyä, kun kyseistä verbiä ei sellaisenaan ole lainattu itäme-
rensuomeen. Suomen kirjakielessä kinos on ensi kertaa mainittu vuoden 1685 Raa-
matussa.
SKES 1955 kinos; Anttila 1990 127-129; SSA 1992 kinos; Jussila 1998 kinos.
kinuski
Sokerista ja kermasta keitettyä sitkeähköä karamelliseosta merkitsevä kinuski on
lainaa venäjän monikollisesta sanasta tjanuckU joka on johdos verbistä tjanufsja
Venyä*. Suomen kirjakielessä kinuski on tullut käyttöön 1900-luvun alkupuolella.
Rinnakkaismuotoina ovat esiintyneet myös tsinuski ja tsenuski.
SSA 1992 kinuski.
kinuta
Itsepintaista pyytämistä, karttamista, kerjäämistä yms. merkitsevä kinuta on johdos
samasta —> fcma-sanasta, josta on muodostettu myös riitelemistä, inttämistä yms.
merkitsevä kinata. Suomen kirjakielessä kinuta on tullut käyttöön 1800-luvulla, ja
se on mainittu mm. Elias Lönnrotin sanakirjassa fcmafa-verbin synonyymina. Nyky-
suomen sanakirjasta se on ilmeisesti liian arkissävyisenä jätetty pois, mutta kinuta
tai kinua on taas mukana 1900-luvun lopulla valmistuneessa Suomen kielen perus-
sanakirjassa.
SKES 1955 kina; SSA 1992 kina.
kioski
Pienehköä myyntikojua merkitsevä kioski on lainattu suomeen ilmeisesti ruotsin
sanasta kiosk, mutta alkuaan sana juontuu ranskan välityksellä turkin sanasta kösk tai
kiösk, joka merkitsee puutarhamajaa. Turkin sana on peräisin persian samaa merkit-
sevästä sanasta kusk tai kusk. Uuden merkityksen sana on saanut 1800-luvulla rans-
kassa, jossa alun perin avoimelle puutarhapaviljongille kuuluvaa nimitystä kiosque
on alettu käyttää myös puistoihin rakennettujen koristeellisten myyntikojujen nimi-
tyksenä. Suomen kirjakielessä kioski on mainittu ainakin jo Ferdinand Ahlmanin
sanakirjassa 1865.
Hellquist 1939 kiosk; Kluge - Seebold 1989 Kiosk; SSA 1992 kioski.
431

kipata
Kumoamista tai kuorman kaatamista kippilaitteella merkitsevä kipata on lainaa
ruotsin verbistä kippa. Suomen kirjakielessä kipata on tässä merkityksessä tullut
käyttöön vasta 1900-luvun puolella. Albin Stjerncreutzin merisanakirjassa 1863
kipata on mainittu ankkurin nostamisen ja kiinnittämisen merkityksessä, ja tässä
merkityksessä kipata on lainaa joko saksan tai hollannin verbistä kippen. Ruotsissa
vastaava verbi on kipa, ja se on lainattu suomeen asussa kiipata. Aivan eri sana on
juoksemista merkitsevä kipata tai kipittää, joka on johdos askelten kopinaa jäljitte-
levästä vartalosta. Tämä kipata-verbi on ensi kertaa mainittu Henrik Florinuksen
sananlaskukokoelmassa 1702.
Kettunen Vir. 1912 135; SKES 1955 kipata; SS A 1992 kipata1, kipata2; Jussila 1998 kipata.
kiperä
Käyrää tai mutkikasta sekä konkreettisesti että vertauskuvallisesti merkitsevällä
fczperä-sanalla on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan kiperä ja viron
kibr. Vepsän kibfik merkitsee rullalle kierretystä tuohesta valmistettua verkon kohoa.
Sana on selitetty deskriptiivissävyiseksi johdokseksi, ja sen rinnalla esiintyy myös
muita saman vartalon johdoksia, mm. kippara, kipru ja kippura. Suomen kirjakie-
lessä kiperä on ensi kertaa mainittu vuoden 1642 Raamatussa.
SKES 1955 kiperä; SSA 1992 kiperä; Jussila 1998 kiperä.
kipeä
Sairasta, kivulloista, arkaa yms. merkitsevällä fcipeä-sanalla on vastineita kaikissa
lähisukukielissä, esim. karjalan kipie, vepsän kibedahne, vatjan tsipöa, viron kibe ja
liivin kxbdi. Sanan etäisempi alkuperä on kiistanalainen. Saman vartalon johdok-
seksi on selitetty kipakka, ja vartaloa on arveltu alkuperältään deskriptiiviseksi. Toi-
saalta kuitenkin kipakka tai kivakka on yhdistetty etymologisesti sanaan -» kiivas,
joka nykykäsityksen mukaan on vanha balttilainen laina. Suomen kirjakielessä kipeä
on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 kipeä; SSA 1992 kipeä; Ritter 1993 91; LÄGLW 1996 kiivas; Jussila 1998 kipeä.
kipinä
Hehkuvaa tai kytevää kappaletta tai hiukkasta merkitsevällä kipinä- tai /ciptma-sanalla
on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. karjalan kipuna tai kipeneh, vepsän kibin,
vatjan kipuna ja viron kibu. Saman sanan toinen variantti on kypenä tai kyven, jolla
myös on vastineita lähisukukielissä. Sanan etäisempi alkuperä on selvittämättä. Vas-
tineita on aiemmin esitetty myös eräistä etäsukukielistä, mutta nämä rinnastukset
on myöhemmin hylätty. Suomen kirjakielessä kipinä on esiintynyt VVesthin tekstistä
ja Agricolasta alkaen. Verbi kipinöidä on mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa
1745 asussa kipinöitä ja nykyasussaan Kristifrid Gananderin sanakirjassa 1786.
432

SKES 1955 kipinä; SSA 1992 kipinä; Jussila 1998 kipinä.
kippari
Aluksen päällikköä, laivuria tai merikapteenia merkitsevä kippari on lainaa skandi-
naavisista naapurikielistä, mahdollisesti muinaisruotsin sanasta skipari, jota nyky-
ruotsissa vastaa skeppare. Tämä on alkuaan johdos laivaa merkitsevästä sanasta. Suo-
men kirjakielessä kippari on esiintynyt Agricolasta alkaen, ensi alkuun asussa skip-
pari. Nykyasussaan sana on mainittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637.
Renvall 1823 194; H. J. Streng 1915 64; SKES 1955 kippari; SSA 1992 kippari; Jussila 1998 kippari.
kippis
Maljojen kohotuksen yhteydessä käytettävä tervehdyssana kippis lienee eräänlai-
nen slangijohdos saksan verbistä kippen, jota on vanhastaan käytetty lasien kallis-
telua merkitsevässä sanonnassa die Gläser kippen. Sanan käytöstä on kirjallisia tie-
toja 1900-luvun alusta lähtien, jolloin on myös ehdotettu fc/pp/s-sanasta johdetun —»
kipata-verbin käyttöön ottamista maljojen juomisen merkityksessä. Tähän aikaan
kuorman kaatamista merkitsevä kipata ei vielä ole ollut yleiskielisessä käytössä.
Kettunen Vir. 1912 135; SSA 1992 kippis; Paunonen 2000 kippis.
kippo
Pientä astiaa merkitsevällä kippo- tai fc/ppa-sanalla on vastineita useissa lähisukukie-
lissä, esim. karjalan kippa, vatjan tsippa ja viron kipp. Sana on lainaa germaaniselta
taholta, ja yksi mahdollinen lainalähde on kantagermaanin *kippön-, jota edustaa
norjan kipa vitsakori, kantoastia'. Muitakin germaanisia tai skandinaavisia laina-
lähteitä on tarjolla. Suomen kirjakielessä kippa ja kippo ovat tulleet käyttöön 1770-
luvulla. Molemmat mainitaan niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Por-
than on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan.
Setälä 1912-1913 FUF 13 383; SKES 1955 kippa; SSA 1992 kippa; LÄGLW 1996 kippo; Jussila
1998 kippa, kippo.
kipsi
Lämpökäsiteltyä jauhemaista kalsiumsulfaattia tai sen vesiseosta merkitsevä kipsi on
lainaa ruotsin sanasta gips> joka saksan ja latinan kautta juontuu kreikan sanasta gyp-
sos 'kipsi, liitu'. Tämä on alkuaan peräisin seemiläisistä kielistä. Suomen kirjakielessä
kipsi on ensi kertaa mainittu mittaa ja vaakaa koskevassa asetuksessa vuonna 1737.
Hellquist 1939 gips; SKES 1955 kipsi; Kluge - Seebold 1989 Gips; SSA 1992 kipsi; Jussila 1998
kipsi.
433

kipu
Tuskaa, kivistystä, vaivaa yms. merkitsevällä kipu-sanalla on vastineita useimmissa
lähisukukielissä, esim. inkeroisen ja karjalan kipu, vepsän ja viron kibu ja liivin
monikollinen kibud 'tuskat'. Sana on johdos samasta vartalosta, josta on muodos-
tettu myös —» kipeä. Suomen kirjakielessä kipu on esiintynyt Uppsalan evankeliumi-
kirjasta ja Agricolasta alkaen.
SKES 1955 kipeä-, SSA 1992 kipu; Jussila 1998 kipu.
kirahvi
Pitkäkaulaista afrikkalaista märehtijää merkitsevä kirahvi on lainattu suomeen toden-
näköisesti ruotsin sanasta giraff, joka ranskan välityksellä juontuu italian sanasta
giraffa. Tämä on puolestaan lainaa arabiasta, jossa eläimen nimityksenä on zarafa
tai zurafa. Tämän on arveltu olevan peräisin jostakin Etiopian tienoilla puhutusta
afrikkalaiskielestä. Suomalaisena sanana kirahvi tai sirahvi on tullut käyttöön 1800-
luvun jälkipuoliskolla. C. F. Liitkenin luonnontieteen oppikirjassa 1866 sana maini-
taan asussa giraffi, mutta saman teoksen uudistetussa painoksessa vuonna 1871 on
käytetty nimitystä kamelipartti, joka juontuu eläimen tieteellisestä nimestä Camelo-
pardalis giraffa. Lönnrotin sanakirjassa 1872 on mainittu nykyasu kirahvi.
Kluge - Seebold 1989 Giraffe; Koukkunen 1990 kirahvi.
kireä
Tiukkaa, pingottunutta, jännittynyttä yms. sekä konkreettisessa että vertauskuval-
lisessa mielessä merkitsevällä fcfraz-sanalla tai ainakin sen vartalolla on vastineita
sekä lähi- että etäsukukielissä, esim. karjalan kirie, vatjan Uirissyä 'kuivettua, kutis-
tua', viron kiristada 'puristaa, pusertaa', saamen garra 'kova, kiivas, ankara' ja ersä-
mordvan kifems 'kutistua'. Myös suomessa on samasta vartalosta muita johdoksia,
esim. kiristyä ja kiristää. Kantavartalo lasketaan kuuluvaksi vanhaan omaperäiseen
sanastoon, ja sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *kirs. Suomen kirjakielessä
kiristää ja kiristellä ovat esiintyneet Agricolasta alkaen, kireä on ensi kertaa mainittu
Henrik Achreniuksen runossa vuonna 1753.
SKES 1955 kireä; UEW 1988 666; SSA 1992 kireä; Jussila 1998 kireä, kiristellä, kiristää.
kirja
Sanalla on vastineita kaikissa lähisukukielissä, joskin näiden välillä on merkityseroja.
Esimerkiksi aunuksen kirju merkitsee 'koriste; kirjain', vepsän fc/nf'kirja, kirje', vat-
jan tsirja 'kirje', viron kiri 'kirje, kirjoitus; todistus; kirja; (neulottu) kuvio, koruom-
pelus' ja liivin kera 'kuvio, koristeleikkaus; kirjoitus; kirjain; kirje'. Myös suomen
fc/r/fl-sanaUa on koristekuvion merkitys, ja tähän perustuvat verbit kirjailla ja kir-
joa sekä tavallaan myös adjektiivi kirjava. Sanan alkuperäinen merkitys lienee ollut
'piirto, merkki, kuvio, koriste', ja sen merkitys on laajentunut ja siirtynyt osittain eri
434

tavalla eri sukukielissä tarkoittamaan kirjainmerkkejä ja näistä muodostuvia koko-
naisuuksia. Itämerensuomen /c/r/a-sanalla ei ole vastineita etäsukukielissä; saamen
girji on lainaa suomesta. Sanan etäisempi alkuperä on tuntematon.
Suomen kirjakielessä kirja on esiintynyt nykymerkityksessään Uppsalan evanke-
liumikirjasta ja Agricolasta alkaen. Sanaa on käytetty myös merkityksessä 'kirje' sekä
sinänsä että jälkiosana yhdyssanoissa erokirja tai lähetyskirja.
Rapola 1942-1934 Suomi 101 141; SKES 1955 kirja; Hakulinen 1969 63-66; SSA 1992 kirja; Jus-
sila 1998 kirja.
kirjailija
Itämerensuomalaiseen -*• fc/r/0-sanaan perustuva johdos kirjailija on Volmari Kilpi-
sen käyttöön ottama uudissana vuodelta 1845. för/a-sanasta muodostettu verbi kir-
jata, tämän frekventatiivijohdos kirjailla ja tästä muodostettu teonnimi kirjailija voi-
vat sinänsä olla paljonkin vanhempia, mutta kirjata merkitsi vielä 1800-luvun alussa
'kirjavoida, maalata, kuvailla', ja fcir/a///a-johdoksella on vielä nykyäänkin konkreet-
tinen kuvioilla koristamisen merkitys. Näin ollen kirjailija-sanaa ei voi pitää suora-
naisena kirjailla-verbin johdoksena vaan oppitekoisesti luotuna uudissanana, jota
muodostettaessa on vapaasti käytetty hyväksi kielessä ennestään olleita muoto-opil-
lisia ja merkitysaineksia.
Rapola 1960 kirjailija; Hakulinen 1979 448,454.
kirjain
Itämerensuomalaiseen —> kirja-sanaan ja tämän pohjalta muodostettuun kirjata-
verbiin perustuva kirjain on Erik Alexander Ingmanin muodostama uudissana vuo-
delta 1834. Tätä ennen on samassa merkityksessä käytetty mm. ruotsalaisperäistä
pokstavi-sanaa lukuisine variantteineen sekä tämän käännöksiä kirjanrahtu tai kir-
jansauva. Kirjai«-sanan vakiintuminen on vienyt aikansa, ja sanaa puustavi on käy-
tetty vielä yleisesti 1800-luvun puolimaissa.
Rapola 1960 kirja; Jussila 1998 pokstavi.
kirjallisuus
Itämerensuomalaiseen —» fcir/a-sanaan perustuva johdos kirjallisuus on Elias Lönn-
rotin muodostama uudissana, joka on ensimmäisen kerran esiintynyt Suomalaisen
Kirjallisuuden Seuran perustamispöytäkirjassa vuonna 1831. Välittömäksi kantasa-
naksi sopiva johdos kirjallinen on mainittu kirjakielessä jo Eerik Sorolainen katekis-
muksessa vuonna 1614. Ennen kirjallisuus-sanan käyttöönottoa oli samassa mer-
kityksessä käytetty vierasperäisen literatuuri-sanan ohella mm. ilmauksia kirjalliset
konstit ja kirjakeinot.
Rapola 1942-1943 Suomi 101 194-, 1960 kirjallisuus; Hakulinen 1979 452 alav. 948; Jussila 1998
kirjallinen.
435

kirje
Itämerensuomalaiseen —» kirja-sanaan perustuva johdos kirje on nykymerkitykses-
sään Volmari Kilpisen käyttöön ottama uudissana vuodelta 1844. Sama johdos on
tosin esiintynyt kirjallisuudessa aikaisemminkin, mutta sen merkitys on tällöin ollut
'kirjain'. Ennen kirje-sanan vakiintumista on samassa merkityksessä käytetty mm.
sanoja preivit. breivi, kirja, kirjanen, kirjaus, kirjoitus ja lähetyskirja.
Rapola 1942-1943 Suomi 101 155-, 1960 kirje.
kirjo
Itämerensuomalaisesta —> fc/r/a-sanasta muodostetulla johdoksella kirjo on tarkka
vastine karjalassa, jossa sana merkitsee kirjavaa lehmää. Suomen kirjakielessä kirjo
on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786 kirjavan hevosen
nimityksenä. Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745 rinnakkaisjohdos kirju merkit-
see kirjavaa härkää. Johdosten merkitys perustuu kirja-sanan alkuperäiseen merki-
tykseen 'kuvio'. Spektrin nimityksenä kirjo on tullut käyttöön 1800- ja 1900-lukujen
vaihteessa.
SKES 1955 kirja; SSA 1992 kirja; Jussila 1998 kirjo.
kirjoittaa
Verbillä on vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan kirjuttoa, vepsän
kifdutada, vatjan tsirjottaa, viron kirjutada ja liivin keratö. Verbi on johdos itäme-
rensuomalaisesta, alun perin merkkiä tai (koriste)kuviota tarkoittaneesta —> kirja-
sanasta, ja myös kirjoittaa on alkuaan tarkoittanut kuvioimista esim. piirtämällä,
leikkaamalla tai ompelemalla. Tämä merkitys sanalla on vieläkin mm. kalevalai-
sessa runoudessa. Merkityksen muutos 'tehdä merkkejä t. kuvioita' —» 'kirjoittaa'
on tapahtunut suomen lisäksi myös lähisukukielissä, ja kun samanlainen muutos on
todettu myös monista indoeurooppalaisista kielistä, on pidetty mahdollisena, että se
itämerensuomessa olisi ainakin osittain käännöslainaa, mahdollisesti muinaisvenä-
jästä. Suomen kirjakielessä kirjoittaa on esiintynyt nykymerkityksessään Uppsalan
evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen.
SKES 1955 kirja; Hakulinen 1969 63-66; Turunen 1981 kirjoittaa; SSA 1992 kirjoittaa; Jussila
1998 kirjoittaa.
kirkas
Valoisaa, loistavaa, läpinäkyvää, heleää yms. merkitsevällä fcirfcas-sanalla on vasti-
neita eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan kirkas ja vatjan tlirkaz. Viron murteelli-
nen kirgas on selitetty suomesta lainatuksi. Sanan alkuperä on epäselvä, mutta sitä on
arveltu johdokseksi samasta äänteellisesti motivoidusta vartalosta, josta on muodos-
tettu myös verbi -» kirkua. Sanoja kirkas tai kirkuva saatetaan käyttää sekä äänten
että värien luonnehdintoina, ja muutenkin eri aistien piiriin kuuluvien havaintojen
436

nimitysten tiedetään joskus siirtyvän alueelta toiselle. Suomen kirjakielessä kirkas on
esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen. Myös kirkkaus on
kuulunut Agricolan sanavarastoon.
Hakulinen Vir. 1933 163; SKES 1955 kirkas; SSA 1992 kirkas; Jussila 1998 kirkas, kirkkaus.
kirkko
Jumalanpalvelukseen pyhitettyä suurehkoa rakennusta tai kristillisten seurakuntien
ja niitä yhdistävän opillisen järjestelmän muodostamaa kokonaisuutta merkitsevä
kirkko on lainaa muinaisruotsin sanasta kirkia, jota nykyruotsissa vastaa kyrka. Sana
juontuu alkuaan kreikan adjektiivista kyriakön 'Herralle kuuluva, Herran oma'. Sama
sana on lainautunut myös moniin suomen lähisukukieliin, esim. karjalan kirikkö,
vatjan tserikko ja viron kirik. Suomen kirjakielessä kirkko on esiintynyt Agricolasta
alkaen
Renvall 1823 196; H. J. Streng 1915 321; Hellquist 1939 kyrka; SKES 1955 kirkko; SSA 1995
kirkko; Jussila 1998 kirkko.
kirkua
Vihlovalla äänellä huutamista merkitsevällä fc/rfc«a-verbillä on ainakin likimääräi-
siä vastineita useimmissa lähisukukielissä, esim. karjalan kirkuo, vepsän kirgouta
sekä vatjan ja viron kirata. Verbin alkuperä on epäselvä. Se saattaa hyvinkin olla
omaperäinen johdos huutamisen ääntä jäljittelevästä vartalosta, mutta se voisi aina-
kin osittain selittyä myös lainaksi germaanisten naapurikielten samantapaisista
sanoista, joita edustaa esim. ruotsin skrika. Joka tapauksessa äänneasun variaatio
viittaa kuvailevaan alkuperään, ja samantapainen äänteellinen motivaatio on voinut
synnyttää samantapaisia verbejä erikseen eri kielissä. Suomen kirjakielessä kirkua on
tullut käyttöön vasta 1800-luvulla. Se on asussa kirkkua mainittu Kustaa Renvallin
sanakirjassa 1823 ja asussa kirkua Daniel Europaeuksen sanakirjassa 1853.
SKES 1955 kirkua; SSA 1992 kirkua; LÄGLW 1996 kirkua; Jussila 1998 kirkua.
kirmata
Iloista juoksemista ja temmeltämistä merkitsevällä kirmata-verbillä. ei ole tarkkoja
vastineita sukukielissä. Saman vartalon johdos on kuitenkin karjalan adjektiivi kir-
mie, joka merkitsee mm. virkkua, pirteää ja ketterää. Sanavartalon alkuperästä ei
ole varmaa tietoa, sitä on arveltu omaperäiseksi deskriptiivimuodosteeksi. Aiem-
min vastineeksi esitetty mordvan verbi kirnavtoms 'hypätä* lienee vain sattumalta
samantapainen sana. Suomen kirjakielessä kirmata on ensi kertaa mainittu Daniel
Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1955 kirmata; SSA 1992 kirmata; Jussila 1998 kirmata.
437

kirnu
Voin valmistuksessa tarvittavaa astiaa tai laitetta merkitsevällä fcintw-sanalla on vas-
tineita useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen ja karjalan kirnu, vatjan voikirnu
ja viron kirn. Sana on lainaa skandinaaviselta taholta, mahdollisesti muinaisruotsin
sanasta kirna, jota nykyruotsissa vastaa kärna. Suomen kirjakielessä kirnu on ensi
kertaa mainittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637.
Thomsen 1869 124; H. J. Streng 1915 65; SKES 1955 kirnu; SSA 1992 kirnu; Jussila 1998 kirnu.
kirota
Kirousten lausumista, manaamista, tuomitsemista yms. merkitsevälle kirota-ver-
bille on esitetty vastineita lähisukukielistä ja saamesta, mahdollisesti etäisemmistä-
kin sukukielistä. Näistä varmoja ovat mm. karjalan, lyydin ja vepsän kirota, vatjan
tsirota, viron kiruda ja pohjoissaamen garrudit. Epävarmoja vastineita ovat mansin
kor- 'riidellä, kirota, herjata' ja hantin horöm- suuttua'. Muiden selitysten puutteessa
sanavartaloa on tapana pitää vanhana ja omaperäisenä. Suomen kirjakielessä kirota
on esiintynyt Uppsalan evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen. Myös kiroilla ja
kirous ovat kuuluneet Agricolan sanavarastoon.
SKES 1955 kiro; UEW 1988 220-221; SSA 1992 kiro; Jussila 1998 kiroilla, kirota, kirous.
kirpeä
Kitkerää, pistävää tms. merkitsevällä fc/rpeä-sanalla ei ole tarkkoja vastineita suku-
kielissä; viron kirbe on selitetty suomesta lainatuksi uudissanaksi. Sekä suomessa että
lähisukukielissä on kuitenkin saman vartalon muita johdoksia, esim. suomen ja kar-
jalan kirpakka, vepsän kirpistelda 'kouristella' sekä suomen —> kirveliä vastineineen.
Sanavartaloa on arveltu vanhaksi balttilaiseksi lainaksi, jolloin se olisi samaa juurta
kuin liettuan kirpti 'hapantua'. Suomen kirjakielessä kirpeä on ensi kertaa mainittu
niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuk-
sen sanakirjaan 1770-luvulla.
SKES 1955 kirpeä; Salmela Vir. 1966 378-379; SSA 1992 kirpeä; Jussila 1998 kirpeä.
kirppu
Voimakkaista hyppyjaloistaan tunnettua syöpäläistä (Pulex) merkitsevällä kirppu-
sanalla on vastineita useimmissa lähisukukielissä, esim. karjalan kirppu, vatjan
tsirppu ja viron kirp. Sana on selitetty johdokseksi samasta vartalosta, josta juon-
tuu myös irtaantumista, putoamista, kimpoamista yms. merkitsevä verbi —» kirvota.
Suomen kirjakielessä kirppu on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen sanakir-
jassa 1637.
Penttilä Vir. 1924 35-37; SKES 1955 kirppu; SSA 1992 kirppu; Jussila 1998 kirppu.
438

kirsi
Routaa tai ohutta jääkerrosta merkitsevällä fc/rsf-sanalla on vastineita useimmissa
lähisukukielissä, esim. karjalan ja vatjan kirsi, viron kirs ja liivin kirt. Sanavartalon
alkuperä on epäselvä. Sana on aiemmin laskettu vanhaan omaperäiseen sanastoon
kuuluvaksi, ja sen vastineeksi on arveltu hantin sanaa kärtömy joka merkitsee kovaksi
jäätynyttä hangen pintaa. Tälle sanalle on kuitenkin myös muita selityksiä, ja vasti-
neiden puuttuminen muista etäsukukielistä tekee koko rinnastuksen epäilyttäväksi.
Toisaalta itämerensuomen fcirsi-sana on selitetty vanhaksi balttilaiseksi lainaksi, jol-
loin se olisi samaa juurta kuin liettuan äpskardas 'jääkerros, riite'. Suomen kirjakie-
lessä kirsi on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 kirsi; Koivulehto FS Fromm 1979 132-135; UEW 1988 150; SSA 1992 kirsi; Jussila
1998 kirsi.
kirsikka
Mantelikasveihin kuuluvia puita tai pensaita ja niiden punaisia luumarjoja mer-
kitsevän fc/rs/fc/ca-sanan vartalo-osa on lainaa muinaisruotsin vastaavasta sanasta
kirse-, joka on esiintynyt alkuosana kirsikkaa merkitsevässä yhdyssanassa kirsebär.
Tätä vastaa nykyruotsissa körsbär. Loppuosa on sama johdin, joka esiintyy monien
muidenkin marjojen nimissä, esim. mustikka, puolukka. Suomen kirjakielessä kir-
sikat on ensi kertaa mainittu tulkkisanakirjassa Variarum rerum vocabula vuonna
1644, mutta tällöin on käytetty suoraan ruotsista lainattua nimitystä kirsperin marja,
kirsperpuu. Nykyasuinen kirsikka on tullut käyttöön vasta 1800-luvulla, ja sitä on
arveltu kansan suussa syntyneeksi johdokseksi. Sana on mainittu ainakin jo Daniel
Europaeuksen sanakirjassa 1853.
Ahlqvist 1866 Suomi 2:6 104; Koskimies Valvoja 1891 86; SKES 1955 kirsikka; SSA 1992 kirsikka;
Jussila 1998 kirsikka.
kirstu
Arkkua merkitsevällä fcirsta-sanaUa on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. viron
kirstjdi liivin kirst. Inkeroisen kirsto ja vatjan kirstu on selitetty suomesta lainatuiksi.
Sanan alkuperä on epäselvä. Sanan sisällä on lainaperäisyyteen viittaava konsonant-
tiyhtymä, ja sanaa onkin arveltu balttilaiseksi tai venäläiseksi lainaksi. Nykyään
pidetään kuitenkin todennäköisempänä sitä, että muinaisvenäjän arkkua merkit-
sevä kersta olisi lainaa itämerensuomesta ja että myös balttilaiskielten samantapaiset
sanat ovat naapurikielistä myöhemmin lainattuja. Tässä tapauksessa itämerensuo-
men sana olisi alkuperäisin. Sellainenkin selitys on esitetty, että itämerensuomen
kirstu olisi ruotsalaisperäisen /c*sfw-sanan variantti tai sekamuoto, jonka aineksina
olisivat skandinaavisperäinen —> arkku ja ruotsalaisperäinen kistu. Jälkimmäinen
on samaa juurta kuin nykyruotsin gista. Selitysvaihtoehtojen moninaisuuden takia
första-sanan ikä ja alkuperä ovat edelleen epäselvät. Suomen kirjakielessä kirstu on
ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
439

Thomsen 1890 280; Kalima 1915 113 ja Vir. 1928 256; Kiparsky Vir. 1936 473; SKES 1955 kirstu;
SSA 1992 kirstu, kistu; Jussila 1998 kirstu.
kirurgi
Leikkauksiin ja sen tapaisiin mekaanisiin hoitokeinoihin erikoistunutta lääkäriä
merkitsevä kirurgi on lainattu suomeen latinan sanasta chirurgus, joka puolestaan
on lainaa kreikan sanasta kheirourgös 'käsityöläinen*. Sanan perusosat ovat kheir
'käsi' ja ergon 'työ'. Suomen kirjakielessä kirurgi on ensi kertaa mainittu asiakirjassa
vuonna 1747. Ennen nykyaikaisen lääketieteen syntyä sanalla on tarkoitettu mm.
parturia tai välskäriä.
Koukkunen 1990 kirurgi; Jussila 1998 kirurgi.
kirva
Pieniä kasvinesteitä imeviä hyönteisiä (Aphidoideia) merkitsevällä /c/rva-sanalla ei
ole vastineita sukukielissä. Se on etymologisesti yhdistetty samaan sanavartaloon,
josta on muodostettu myös —> kirppu ja —> kirvota. Kirva-sanan asemesta esiin-
tyy murteissa kirvo, kirvu tai kirpa, ja näistä viimeisin on mitä ilmeisimmin kirva-
sanaan verrattuna alkuperäisempi muoto. Suomen kirjakielessä kirpa on ensi kertaa
mainittu tulkkisanakirjassa Variarum rerum vocabula vuonna 1644. Ilmeisesti kirva
on sanan heikkoasteisesta taivutusmuodosta {kirpa : kirvan) yleistetty variantti, joka
on vakiintunut kirjakieliseen käyttöön vasta 1900-luvun alkupuolella.
Penttilä Vir. 1924 35-37; SKES 1955 kirppu; SSA 1992 kirppa; VKS 1994 kirppa; SMS 2003 kirva.
kirveli
Maustekasvina tunnetun kirvelin (Anthriscus cerefolium) nimitys on lainaa mui-
naisruotsin sanasta kirvil, jota nykyruotsissa vastaa körvel. Ruotsin sana juontuu
alasaksan kautta latinan sanasta caerefolium, joka puolestaan on lainaa kirvelin
kreikankielisestä nimityksestä khairephyllon. Tämä merkitsee sananmukaisesti "ilo-
lehteä": kirvelissä ilahduttavia asioita ovat sekä iloisen vihreä väri että miellyttävä
tuoksu. Suomen kirjakielessä kirveli on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen
tulkkisanakirjassa 1637.
Renvall 1823 198; H. J. Streng 1915 66; SKES 1955 kirveli; SSA 1992 kirveli; Corneliuson 1997
147; Jussila 1998 kirveli.
kirveliä
Verbillä on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. karjalan kirveliä^ vatjan tsirvölla
ja viron kirvendada. Verbi on johdos adjektiivista —> kirpeä. Suomen kirjakielessä
kirveliä on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa vuonna 1745.
SKES 1955 kirveliä; SSA 1992 kirveliä; Jussila 1998 kirveliä.
440

kirves
Sanalla on vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan kirves, vepsän ja viron
kirvez, vatjan tlirvez ja liivin kiraz. Itämerensuomen kirves on vanha balttilainen
laina, jota lainanantajataholla vastaa liettuan kirvis ja latvian cirvis. Suomen kirjakie-
lessä kirves on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Thomsen 1890 189; SKES 1955 kirves-, SSA 1992 kirves-, Jussila 1998 kirves.
kirvota
Irtoamista, vapautumista, laukeamista yms. merkitsevällä fcirvofa-verbillä on vasti-
neita useissa lähisukukielissä, esim. karjalan kirvota, vepsän kirbota ja liivin k'irb
'erota'. Verbi on johdos samasta kimpoamista merkitsevästä vartalosta, josta on
muodostettu myös —> kirppu. Sanavartalon etäisempi alkuperä on epäselvä, mutta
mahdollisesti kysymyksessä on äänteellisesti motivoitu, kuvaileva vartalo. Suomen
kirjakielessä kirvota on ensi kertaa mainittu vuoden 1642 Raamatussa.
Penttilä Vir. 1924 35-37; SKES 1955 kirvota; SSA 1992 kirvota; Jussila 1998 kirvota.
kisa
Kilpailua, ilonpitoa, leikkiä yms. merkitsevälle fc/sa-sanalle on esitetty vastineita sekä
lähi- että etäsukukielistä, mutta näistä varmoja ovat vain lähisukukielien vastineet,
esim. karjalan ja viron kisa. Äännehistoriallisista syistä epävarmoja vastineita ovat
mansin käs leikki, ilo', hantin kas- 'kilpailla, juosta' ja unkarin ktizd 'tapella, pai-
nia; riidellä'. Joka tapauksessa muiden selitysten puutteessa sana on tapana laskea
vanhaan omaperäiseen sanastoon kuuluvaksi, ja vartalon alkuperäiseksi asuksi on
rekonstruoitu *k3S3-. Suomen kirjakielessä kisa on ensi kertaa mainittu J. G. Calam-
niuksen laatimassa Narvan taistelusta kertovassa runossa vuonna 1700.
SKES 1955 kisa; UEW 1988 231; SSA 1992 kisa; Jussila 1998 kisa.
kisko
Liikkuvan esineen kannattimena tai johtimena toimivaa, yleensä metallista valmis-
tettua tankoa merkitsevällä fcfs/co-sanalla on vastineita useissa lähisukukielissä, esim.
inkeroisen kisko, vatjan tsisko ja viron kisk, mutta nämä merkitsevät ensisijaisesti
puun sälettä tai säröä, revennyttä tai esiin pistävää osaa tms. Myös suomen murteissa
kisko voi merkitä sälettä, säiettä, liuskaa, sirua tai säröä. Sana on todennäköisesti
takaperoisjohdos verbistä —» kiskoa, joka murteissa on vanhastaan voinut tarkoittaa
mm. tuohen tai päreiden irrottamista puusta. Suomen kirjakielessä kisko on ensi ker-
taa mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa metallitangon merkityksessä.
SKES 1955 kisko; SSA 1992 kisko; Jussila 1998 kisko1; SMS 2003 kisko.
441

kiskoa
Verbillä tai ainakin sen vartalolla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä, esim.
karjalan kiskuo, vepsän kiskaita, vatjan tsiskoa, viron kiskuda, liivin kiskö, pohjois-
saamen gaikut ja moksamordvan köskörams 'nipistää'. Lisäksi on äännehistorialli-
sista syistä epävarmoja vastineita, udmurtin kesny ja komin kosny. Sanavartalo las-
ketaan vanhaan omaperäiseen sanastoon kuuluvaksi, ja sen alkuperäiseksi asuksi on
rekonstruoitu */c/s7c3-. Suomen kirjakielessä kiskoa on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 kiskoa; UEW 1988 162; SSA 1992 kiskoa; Jussila 1998 kiskoa.
kissa
Keskiajalla Suomeen, aluksi Itämeren rannikon satamakaupunkeihin kotiutunutta
hyöty- ja lemmikkieläintä merkitsevä kissa on lainaa ruotsista, jossa sanalla on useita
murteellisia vastineita, esim. kisse, kise, kissa ja kiss. Tämä ei ole ollut kissan varsinai-
nen nimitys, vaan houkutteluhuuto, jolla kissaa on perinteisesti kutsuttu. Suomen
kirjakielessä kissa on ensi kertaa mainittu Ljungo Tuomaanpojan suomentamassa
kaupunginlaissa vuonna 1609 osana yhdyssanaa kissannahka. Itsenäisenä sanana
kissa on mainittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa vuonna 1637.
SKES 1955 kissa; SSA 1992 kissa; Jussila 1998 kissa, kissannahka.
kisälli
Käsityöläisoppilasta merkitsevä kisälli on lainaa ruotsin sanasta gesäll, joka puoles-
taan juontuu alasaksasta. Sanan perusosa *sali- merkitsee huonetta. Kisälli on siis
sananmukaisesti huonetoveri. Suomen kirjakielessä kisälli on ensi kertaa mainittu
palvelijoita koskevassa julistuksessa vuonna 1675 asussansa///.
Ingman Suomi 1844 194; Karsten 1936 FmS 4 507; SKES 1955 kisälli; SSA 1992 kisälli; Jussila
1998 kisälli.
kita
Etenkin avointa suuta, nielua tai kurkkua merkitsevällä fc/ta-sanalla on varmoja vas-
tineita useimmissa lähisukukielissä, esim. karjalan kita ja lyydin, vepsän ja viron
kida. Liivin k\d merkitsee kalan perkeitä, mutta on silti laskettavissa samaan yhtey-
teen, sillä kita tai sen johdos kidus merkitsevät lähisukukielissä yleisesti kalan kiduk-
sia, jotka käytännössä jäävät aina perkeiden joukkoon. Etäsukukielten puolelta kita-
sanalle on esitetty ainoastaan epävarmoja vastineita ugrilaiskielistä, esim. mansin
holörjka ja hantin hötömtö, jotka kumpikin merkitsevät kitalakea. Koska muitakaan
uskottavia selityksiä sanan alkuperästä ei ole annettu, se on etävastineiden epävar-
muudesta huolimatta tapana lukea vanhaan omaperäiseen sanastoon kuuluvaksi
Suomen kirjakielessä kita on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 kita; SSA 1992 kita; Jussila 1998 kita.
442

kitara
Tavallisesti kuusikielistä, tasapohjaista näppäilysoitinta merkitsevä kitara on toden-
näköisesti lainattu suomeen latinan sanasta cithara 'kitara, sitra, luuttu', joka puo-
lestaan juontuu kreikan sanasta kithärä. Tämä on merkinnyt lyyran tapaista soi-
tinta. Samasta lähteestä juontuu myös —» sitra. Suomen kirjakielessä kitara on ensi
kertaa mainittu tulkkisanakirjassa Variarum rerum vocabula vuonna 1644 latinan
mukaisessa asussa cithara, mutta todennäköisesti tämän on ymmärretty merkitse-
vän nimenomaan antiikin ajan soitinta. 1800-luvun puolimaissa suomen kirjakie-
leen on lainattu selvästi nykyaikaiseen kitaraan viittaava gitarri tai kitarri ruotsin
sanasta gitarr, mutta tämä on 1800-luvun loppupuolella korvattu vanhastaan tunne-
tulla, jossain määrin samantapaiseen soittimeen viittaavalla fcifara-sanalla.
Koukkunen 1990 kitara; SSA 1992 kitara-, Jussila 1998 kitara.
kitistä
Nitisemistä, narisemista yms. ääntä kuvaavalla verbillä kitistä on ainakin likimää-
räisiä vastineita useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen kitissä, karjalan kidavuo
'alkaa kitistä' ja viron kidiseda. Verbit ovat johdoksia ääntä jäljittelevästä vartalosta,
ja ne voivat olla myös erikseen syntyneitä. Suomen kirjakielessä kitistä samoin kuin
samasta vartalosta johdettu substantiivi kitinä ovat esiintyneet Agricolasta alkaen.
SKES 1955 kitistä; SSA 1992 kitistä; Jussila 1998 kitistä.
kitka
Kappaleiden välisestä kosketuksesta aiheutuvaa, liikettä tai liikkeelle lähtöä vastusta-
vaa voimaa merkitsevä kitka on alkuaan hankausta merkitsevä murresana. Se lienee
eräänlainen takaperoisjohdos, ja joka tapauksessa se edustaa samaa vartaloa kuin
hankaamisen ääntä jäljittelevä verbi kitkuttaa. Nykyisessä merkityksessään kitka on
mainittu ainakin jo G. E. Eurenin sanakirjassa 1860. Verbi kitkuttaa on mainittu
Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786.
Hakulinen 1979 461; SSA 1992 kitkuttaa; Jussila 1998 kitkuttaa; SMS 2003 kitka.
kitkerä
Karvasta tai katkeraa merkitsevän kitkerä-sanan ainoa vastine on karjalan kitskerä.
Vastineita on aiemmin esitetty myös etäsukukielistä, mutta nämä lienevät vain sattu-
malta samankaltaisia sanoja. Kitkerä-sanan alkuperä on epäselvä. Yksi mahdollisuus
on, että se on samaa merkitsevän -* katkera-sanan äännemuunteluvariantti. Sekä
kitkerän että katkeran rinnalla esiintyy myös savua tai häkää merkitsevä, samasta
vartalosta johdettu substantiivi kitku tai katku. Suomen kirjakielessä kitkerä on tullut
käyttöön 1800-luvun puolimaissa. Sana on mainittu jo ainakin G. E. Eurenin sana-
kirjassa 1860.
SKES 1955 kitku; SSA 1992 kitku.
443

kitkeä
Rikkakasvien nyhtämistä merkitsevälle kitkeä-vevbäle on esitetty vastineita kaikista
lähisukukielistä sekä eräistä etäsukukielistäkin. Näitä ovat esim. karjalan kitkie, vep-
sän kiitkta, vatjan tsitköa, viron kitkuda ja liivin kitkö. Etäsukukielten puolelta vas-
tineeksi sopii joko mordvan kotskoms 'kitkeä* tai sitten saamen gaskit 'höyhentää,
kyniä' ja tätä vastaava mordvan kotskams 'poimia, kerätä, valita'. Joka tapauksessa
kitkeä on tapana laskea vanhaan omaperäiseen sanastoon kuuluvaksi, ja verbin alku-
peräiseksi vartaloksi on rekonstruoitu *kicka- tai * kicke-. Suomen kirjakielessä kit-
keä on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1922 kitkeä; UEW 1988 662; SSA 1992 kitkeä; Jussila 1998 kitkeä.
kitsas
Liiankin säästäväistä, saitaa, itaraa, ahdasta tms. merkitsevällä fc/fcas-sanalla on vas-
tineita useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen kitsas 'tiukka, kireä; kapea, kaita',
viron kitsas ahdas, kapea' ja liivin kitsäz ahdas'. Sanan alkuperä on epäselvä. Sitä on
arveltu omaperäiseksi deskriptiivisanaksi, joka olisi samaa juurta kuin ääntä jäljit-
televä verbi —> kitistä ja tämän kanssa yhteen kuuluva kiivasta, vihaista, kireää yms.
merkitsevä murresana kitsakka. Toisaalta fcffcas-sanalle on ehdotettu myös germaa-
nista ja balttilaista lainaetymologiaa, joista jälkimmäisen mukaan sana olisi samaa
juurta kuin liettuan ahnetta merkitsevä gidis. Suomen kirjakielessä kitsas on ensi ker-
taa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Juhana Canstren on tehnyt Daniel Jus-
leniuksen sanakirjaan 1800-luvun alussa. Kitsas on mainittu myös Kustaa Renvallin
sanakirjassa 1823.
SKES 1955 kitsas; Hofstra 1985 356; SSA 1992 kitsas; LÄGLW 1996 kitsas; Jussila 1998 kitsas.
kitua
Kärsimistä, huonoissa oloissa elämistä, riutumista yms. merkitsevällä fcitaa-verbillä
on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. karjalan kituo, viron kiduda ja liivin
kxddö. Sanan etäisempi alkuperä on epäselvä. Vastineita on esitetty myös etäsuku-
kielistä, mutta nämä ovat sairautta tms. merkitseviä substantiiveja, jotka myös ään-
nerakenteensa puolesta ovat osittain epäilyttäviä. Toinen selitysmahdollisuus on,
että itämerensuomen kitua on johdos samasta (valittamisen) ääntä jäljittelevästä
sanavartalosta, josta on muodostettu myös verbi —» kitistä. Joka tapauksessa kitua
on muiden selitysten puutteessa tapana laskea omaperäiseen sanastoon kuuluvaksi.
Suomen kirjakielessä kitua on esiintynyt Agricolasta alkaen merkityksessä 'kitistä'.
Nykymerkityksessään kitua on mainittu Maskun Hemmingin virsikirjassa 1605.
SKES 1955 kitua; UEW 1988 153; SSA 1992 kitua; Jussila 1998 kitua.
444

kiuas
Lämpöä varastoivalla kiviladelmalla varustettua uunia merkitsevällä fcmas-sanalla on
vastineita itäisissä lähisukukielissä, esim. karjalan kiukoa sekä lyydin ja vepsän kiu-
dug. Sanan alkuperä ja alkuperäinen rakenne on osittain epäselvä. Yleisesti hyväk-
sytyn käsityksen mukaan alkuosa kiu- juontuu sanasta —> kivi, mutta jälkiosasta on
annettu useita selityksiä, eikä se näytä myöskään olevan kaikille sukukielille yhteinen.
Suomen fcmas-sanaa ja sen karjalaista vastinetta on arveltu hämärtyneeksi yhdyssa-
naksi, jonka jälkiosana olisi ikivanha rakennuksen nimitys —> kota. Itämurteiden
mukaan taivutettaessa tämän genetiivi olisi ollut koan, ja sama vartalo olisi yleistetty
karjalan nominatiiviin. Suomen nominatiivi olisi tämän selityksen mukaan analo-
ginen: nominatiivissa näkyvä johdin olisi valittu muiden samaan tapaan taipuvien
sanojen mallin mukaan. Lyydin ja vepsän sanoissa jälkiosa -dug on selitetty nippua
tai kasaa merkitseväksi sanaksi, ja myös suomen sanaa kiuas tai kiukas on vastaavasti
arveltu yhdyssanaksi *kivikasa. Joka tapauksessa sana on kielen omista aineksista
muodostettu, ei germaaninen laina, niin kuin myös on ehdotettu. Suomen kirjakie-
lessä kiuas on ensi kertaa mainittu Jacob Raumannuksen suomentamassa katekis-
muksessa vuonna 1674.
Ahlqvist 1866 Suomi 2:6 110; Sirelius 1907-1909 FUF 7 128; SKES 1955 kiuas; SSA 1992 kiuas;
LÄGLW 1996 kiuas; Jussila 1998 kiuas.
kiukku
Suuttumusta, vihastusta, vihanpuuskaa yms. merkitsevän fc/w/c/cw-sanan ainoa varma
vastine on karjalan kiukku. Virosta vastineeksi on ehdotettu murresanaa kiud 'itse-
päisyys', mutta tämä ei rakenteeltaan vastaa suomen ja karjalan fcfwfc/cw-sanoja.
Sanan alkuperä on epäselvä, mutta mahdollisesti se on johdos samasta sanavarta-
losta, josta on johdettu myös kiivasta, äkkipikaista, tulista yms. merkitsevä kipakka
ja ankaraa, rajua tms. merkitsevä murresana kiva, josta juontuu arkisen puhekielen
hauskaa merkitsevä —» kiva. Suomen kirjakielessä kiukku ja siitä johdettu kiukustua
ovat esiintyneet Agricolasta alkaen.
SKES 1955 kiukka; SSA 1992 kiukku; Jussila 1998 kiukku, kiukustua.
kiulu
Sankomaista yksikorvaista puuastiaa merkitsevä kiulu on lainaa skandinaavisista
naapurikielistä, mahdollisesti suomenruotsin murteellisesta sanasta skjulo tai skjula.
Sama sana on lainattu myös karjalaan, mahdollisesti suomen kautta. Suomen kirja-
kielessä kiulu on ensi kertaa mainittu Henrik Florinuksen sanakirjassa 1678.
Renvall 1823 200; Thomsen 1869 51,125; Karsten 1936 FmS 4 507; SKES 1955 kiulu; SSA 1992
kiulu; LÄGLW 1996 kiulu; Jussila 1998 kiulu.
445

kiuru
Myös leivona (Alauda) tunnetun linnun nimityksellä kiuru on vastineita useissa lähi-
sukukielissä, esim. inkeroisen ja karjalan kiuru, vatjan tsiuru ja viron murteellinen
kiur. Sana on alkuaan linnun liverrystä jäljittelevä nimitys. Myös balttilaisissa kie-
lissä on samantapaisia linnunnimityksiä, esim. latvian cirulis tai cirvels mutta nämä
ovat ilmeisesti erikseen syntyneitä ääntä jäljitteleviä sanoja, eikä itämerensuomen
fcfwrw-sanaa tarvitse pitää lainana. Myös suomessa on samantapainen kirvinen tai
kirviäinen, joka on vanhastaan viitannut mm. kiuruun. Suomen kirjakielessä kiuru
on mainittu ensi kertaa merkitystä täsmentämättä Daniel Jusleniuksen sanakirjassa
1745, mutta Alauda-suvun linnuista on enimmäkseen käytetty nimitystä leivo 1900-
luvun alkupuolelle asti. Kiuru on asetettu ensi sijalle 1920-luvulla ja ainoaksi viralli-
seksi nimitykseksi vuonna 1950.
SKES 1955 kiuru; SSA 1992 kiuru1; Jussila 1998 kiuru; Häkkinen 2003 L267.
kiusata
Vaivaamista, piinaamista, ahdistamista yms. merkitsevällä fcmsata-verbillä on vas-
tineita useimmissa lähisukukielissä, esim. karjalan ja viron kiusata, vatjan tsiuzata
ja liivin kiuzö. Verbi on vanha germaaninen laina, jolle rekonstruoitua alkumuo-
toa *keusan- edustaa esim. gootin kiusan 'koetella'. Suomen kirjakielessä kiusata on
esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen. Verbistä muodostettu takaperois-
johdos kiusa on ensi kertaa mainittu Henrik Florinuksen sanakirjassa 1678.
Thomsen 1869 125; SKES 1955 kiusata; SSA 1992 kiusata; LÄGLW 1996 kiusata; Jussila 1998
kiusa, kiusata.
kiva
Arkisessa yleiskielessä hauskaa, mukavaa tai miellyttävää merkitsevällä fc/va-sanalla
ei ole vastineita sukukielissä. Suomen murteissa kiva merkitsee mm. kovaa, kiin-
teää, tervettä, rivakkaa, äkäistä, vihaista, nopeaa, vauhdikasta, rajua, valtavaa yms.,
ja näitä merkityksiä voi pitää yleiskielen merkitystä alkuperäisempinä. Kiva ja sen
johdos kipakka tai kivakka kuuluvat etymologisesti yhteen —» kiivas-sanan kanssa,
ja sanavartalo on nykykäsityksen mukaan vanha balttilainen laina. Nykyliettuassa
vastaava sana on gyvas 'eloisa'. Suomen kirjakielessä kiva on ensi kertaa mainittu
vuoden 1722 almanakassa kovan ja ankaran merkityksessä.
SSA 1992 kiva; Ritter 1993 91; LÄGLW 1996 kiivas; Jussila 1998 kiva.
kivi
Sanalla on vastineita kaikissa lähisukukielissä sekä useimmissa etäsukukielissä, saa-
mea ja samojedikieliä lukuun ottamatta, esim. karjalan, lyydin, vepsän ja viron kivi,
vatjan tsivi, liivin kiuv, mordvan kev, marin ku, udmurtin kö 'myllynkivi', komin ki>
mansin kaw, hantin kew ja unkarin kö. Sanan alkuperäiseksi suomalais-ugrilaiseksi
446

asuksi on rekonstruoitu *kiwe. Suomen kirjakielessä kivi on esiintynyt Uppsalan
evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen.
SKES 1955 kivi; UEW 1988 163-164; SSA 1992 kivi; Jussila 1998 kivi.
kivistää
Särkemistä, pakottamista, jomottamista yms. merkitsevällä kivistää-verbiHä on
vastineita useissa lähisukukielissä, esim. karjalan kivisteä, vepsän kibistada, viron
kibestada 'katkeroittaa* ja liivin kxbzö. Verbi on johdos samasta vartalosta, josta on
muodostettu myös —» kipeä ja —> kipu. Suomen kirjakielessä kivistää on esiintynyt
Agricolasta alkaen.
SKES 1955 kivistää; SSA 1992 kivistää; Jussila 1998 kivistää.
kivuta
Kiipeämistä, kapuamista tai nousemista merkitsevällä fc/ivetö-verbillä ei ole vasti-
neita sukukielissä. Se on selitetty kontaminaatioksi verbeistä —> kiivetä ja —» kavuta,
mutta se voi olla yksinkertaisesti myös kavuta-verbin äänteellinen variantti. Suo-
men kirjakielessä kivuta on ensi kertaa mainittu vuonna 1771 merihätään joutunutta
alusta koskevassa selostuksessa.
Hakulinen 1979 398; SSA 1992 kiivetä; Jussila 1998 kivuta.
kivääri
Luoteja ampuvaa pitkäpiippuista tuliasetta merkitsevä kivääri on lainaa ruotsin
sanasta gevär, joka puolestaan juontuu saksan sanasta Gewehr. Tämä on alkuaan tar-
koittanut sananmukaisesti puolustusta, sitten myös puolustusasetta ja lopulta asetta
yleisemminkin. Suomen kirjakielessä kivääri on ensi kertaa mainittu asiakirjassa
vuonna 1679 osana yhdyssanaa gevääriraha ja itsenäisenä sanana asiakirjassa 1695
asussa gevääri. Nykyasussaan kivääri on mainittu Kristfrid Gananderin satukokoel-
massa vuonna 1784.
Renvall 1823 201; Karsten 1936 FmS 4 508; Hellquist 1939gevär; SKES 1955 kivääri; SSA 1992
kivääri; Jussila 1998 kivääri.
klaani
Yhteisestä kantaisästä polveutuvaa sukuyhteisöä merkitsevä klaani on lainattu suo-
meen todennäköisesti joko ruotsin sanasta klan tai englannin sanasta clan, mutta
alkuaan sana juontuu kelttiläisistä kielistä ja on tarkoittanut nimenomaan Skotlan-
nin, Irlannin ja muiden kelttiläisalueiden sukuyhteisöjä. Kelttiläiskielten c/arm-sanan
alkuperä on epäselvä. Suomen kirjakielessä sana on ensi kertaa mainittu englantilai-
sena sitaattilainana asussa clan Agathon Meurmanin sivistyssanakirjassa 1883. Suo-
malaistetussa asussa klaani on tullut käyttöön 1900-luvun alussa.
447

TSK 4 1912 klaani; Hellquist 1939 ätt; Pulkkinen 1984 klaani; Kluge - Seebold 1989 Clan.
klaava
Metallirahan numeropuolta merkitsevä klaava on lainaa ruotsin sanasta klave. Tämä
on vanha germaaninen sana, joka alkuaan on johdos yhteen painamista merkitse-
västä verbistä. Sanaa on käytetty erityisesti rahalla käytävästä heittopelistä puhut-
taessa (-* kruuna), ja rahaan viitatessaan se on tarkoittanut kahden ristikkäin pan-
nun nuolen kuvaa, jollainen on ollut eräissä vanhoissa kolikoissa. Suomalaisena
sanana klaava on tullut käyttöön aivan 1800-luvun lopulla.
Hellquist 1939 klave; SSA 1992 klaava.
klarinetti
Erästä puupuhallinta merkitsevä klarinetti on lainattu suomeen ruotsin sanasta kla-
rinetU joka puolestaan juontuu ranskan sanasta darinette. Tämä on deminutiivijoh-
dos provencelaisesta oboen nimestä clarin. Alkuaan sanan perusosana on ollut lati-
nan adjektiivi clärus 'kirkas, heleä'. Suomalaisena sanana klarinetti on tullut käyt-
töön 1800-luvun puolimaissa. Se on mainittu ainakin jo Daniel Europaeuksen sana-
kirjassa 1853.
Koukkunen 1990 klarinetti; SSA 1992 klarinetti.
klassinen
Antiikin kulttuuriin liittyvää, pysyvästi arvokasta, perikuvallista yms. merkitsevä
klassinen on johdos todennäköisesti ruotsin kautta suomeen lainatusta kansainvä-
lisestä sanavartalosta, joka alkuaan juontuu latinan adjektiivista classicus. Tämä on
johdos luokkaa merkitsevästä sanasta classis ja tarkoittaa sananmukaisesti ensim-
mäiseen tai korkeimpaan (kansan)luokkaan kuuluvaa, ensiluokkaista. Suomalaisena
sanana klassinen on tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla. Se mainitaan nyky-
asussaan ainakin jo Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865. Rinnalla on pitkälle
1900-luvulle asti käytetty myös pitempää johdosta klassillinen.
Koukkunen 1990 klassinen.
klemmari
Liitintä, puristinta, pinnettä tms. merkitsevä arkissävyinen klemmari on lainaa ruot-
sin sanasta klämmarey joka on johdos verbistä klämma 'puristaa, likistää, painaa'.
Suomen kirjakielessä fc/emraan-sanaa on alettu käyttää 1900-luvun alkupuolella,
joskin suomalaisemmaksi vastineeksi on yleensä suositeltu liittää-verbin johdosta
liitin. Tekniikan sanaston hakemistossa (1943) on pidetty parempana sanaa pinne.
448

klimppi
Etenkin ruoassa joko tarkoituksella tai vahingossa olevaa kokkaretta merkitsevä
klimppi on lainaa ruotsin kokkaretta tai möykkyä merkitsevästä sanasta klimp.
Länsi-Suomessa klimppisoppa on ollut arvostettua perinteistä pitoruokaa. Suomen
kirjakielessä klimppi on ensi kertaa mainittu Juhana Wegeliuksen postillan toisessa
osassa 1749.
Renvall 1823 201; Karsten 1936 FmS 4 509; SKES 1955 klimppi; SSA 1992 klimppi; Jussila 1998
klimppi.
klinikka
Opetussairaalaa tai sen osaa merkitsevä klinikka on lainaa ruotsin sanasta klinik.
Alkuaan sana juontuu kreikasta, jossa klinike on johdos (sairas)vuodetta merkitse-
västä sanasta kltne ja merkitsee yleisesti (sairas)vuoteeseen liittyvää. Suomen kirja-
kielessä klinikka on tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla. Se on mainittu aina-
kin jo Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865 asussa kliinika.
Hellquist 1939 klinik.
klisee
Kulunutta sanontaa merkitsevä klisee juontuu kirjapainoalan termistä kliseey joka
tarkoittaa kuvalaattaa tai kuvaketta. Laatalla painettu kuva toistuu aina samanlai-
sena. Kuvalaattaa merkitsevä klisee on lainattu suomeen joko ruotsin sanasta klische
tai suoraan ranskan sanasta cliche, josta myös ruotsin sana on peräisin. Ranskan
cliche on johdos kalkkumista merkitsevästä verbistä ja sisältää viittauksen siihen
ääneen, joka syntyy kuvalaatalla painettaessa. Suomalaisena sanana klisee on tullut
käyttöön 1900-luvun alussa.
Hellquist 1939 klische.
kloori
Halogeeneihin kuuluvaa kaasumaista alkuainetta merkitsevä kloori on lainattu
suomeen ruotsin sanasta klor, joka on saksan ja ranskan mallin mukainen lyhen-
tymä sanasta klorin. Kloorin on keksinyt ruotsalainen kemisti Karl Wilhelm Scheele
vuonna 1774, mutta sille on vuonna 1810 sepittänyt nimen chlorine englantilainen
kemisti Sir Humphry Davy lähtökohtanaan kreikan sana khlörös 'kellanvihreä, vaa-
leanvihreä'. Nimitys viitaa huoneenlämpöisen kloorikaasun väriin. Suomalaisena
sanana kloori on tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla. Antero Varelius on
vuonna 1856 käyttänyt asua kluori, nykyasu kloori on ollut käytössä 1870-luvulta
lähtien.
Hellquist 1939 klor; Koukkunen 1990 kloori.
449

klosetti
Vanha käymälän nimitys klosetti on lainattu suomeen todennäköisesti ruotsin
sanasta klosett, mutta alkuaan sana juontuu englannista, jossa sitä on käytetty mm.
osana nimitystä water-closet "vesiklosetti". Englannin closet tarkoittaa alkuaan sul-
jettua tilaa, kammiota tai komeroa, ja sitä on jo 1600-luvulla käytetty luonnollisten
tarpeiden tekoa varatun tilan nimityksessä closet of ease "helpotuskammio". Vesi-
klosetti on keksitty vuonna 1786, ja Suomen ensimmäinen vesiklosetti rakennettiin
Suomen Pankin pääkonttoriin Helsinkiin vuonna 1883. Vesiklosetit ja niiden nimi-
tykset ovat alkaneet yleistyä tuolloin hyvin ruotsinkielisessä pääkaupungissa heti
1900-luvun alussa.
Hellquist 1939 klosett; Koukkunen 1990 vessa.
klovni
Ilveilijää tai sirkuspelleä merkitsevä klovni on lainaa englannin sanasta down. Eng-
lannin down juontuu alkuaan latinan sanasta colönus 'maamies, maanviljelijä', ja
sillä on tarkoitettu moukkaa tai tomppelia ja erityisesti vanhoissa englantilaisissa
näytelmissä maalaisen tapaan pukeutunutta henkilöhahmoa, joka sai esiintyä imp-
rovisoiden. Suomalaisena sanana klovni on tullut käyttöön 1880-luvulla. Sana on
mainittu mm. Ferdinand Ahlmanin ja Kaarlo Forsmanin sanakirjassa 1885, jossa
suomalaisina synonyymeina esitetään myös ilviö ja ilvehtijä.
Onions 1979 down; Pulkkinen 1984 klovni.
klubi
Kerhoa tai kerhohuoneistoa merkitsevä klubi on lainaa englannin samaa merkit-
sevästä sanasta dub. Suomalaisena sanana klubi on tullut käyttöön 1800-luvun jäl-
kipuoliskolla. Se on mainittu Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865 asussa klupi.
Helsingin Suomalainen Klubi on perustettu vuonna 1876, ja sen vanhin virallinen
nimi on ollut Luku-ja Konversationi-klubbi Helsingissä. Englannin c/wb-sanan vanha
perusmerkitys on 'nuija', ja tämän mallin mukaan myös suomen «uya-sanaa on käy-
tetty kerhon tai yhdistyksen merkityksessä 1800-luvun loppupuolella.
Salomaa 1926 21; Pulkkinen 1984 klubi; SSA 1992 klubi.
knalli
Kovaa, pyöreäkupuista miesten hattua merkitsevä knalli on lainaa ruotsin sanasta
knallhatt, joka sananmukaisesti merkitsee nallia eli herkkää räjähdysainetta sisäl-
tävää sytytyskapselia. Ruotsin knall on alun perin pamahduksen ääntä jäljittelevä
onomatopoeettinen sana. Ruotsissa vahvasti arkissävyinen knallhatt on päähineen
nimityksenä tullut käyttöön 1920-luvulla. Myös suomessa knalli on tullut käyttöön
1900-luvun alkupuolella.
SAOB 1936 knallhatt; SSA 1992 knalli.
450

koettaa
Tunnustelemista, kokeilemista, tutkimista, yrittämistä yms. merkitsevän koettaa-
verbin rakenteellinen vastine on viron murteellinen koeta- 'yrittää, koettaa, laatia*.
Karjalassa on suunnilleen samassa käytössä saman vartalon pitempi johdos kuotella.
Verbit ovat johdoksia verbistä —» kokea. Suomen kirjakielessä koettaa on ensi kertaa
mainittu Eerik Sorolaisen postillassa vuonna 1621.
SKES 1958 kokea; SSA 1992 koettaa; Jussila 1998 koettaa.
kohdata
Tapaamista, yhteen sattumista, osakseen saamista yms. merkitsevällä kohdata-ver-
billä on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. vepsän kohtaita ja vatjan köhata.
Karjalan ja viron kokata saattavat olla lainaa suomesta. Verbiä on vanhastaan käy-
tetty erityisesti sairauskohtauksista tai sairauden kohtaamisesta puhuttaessa, ja tältä
pohjalta verbin johdos kohtaus on saanut erityisesti taudinpuuskan merkityksen.
Verbi kohdata on johdos sanasta —» kohta. Suomen kirjakielessä kohdata on esiinty-
nyt Agricolasta alkaen. Kohtaus on ensi kertaa mainittu Jacob Raumannuksen suo-
mentamassa uskontunnustuksessa vuonna 1651 merkityksessä 'taudinpuuska'.
SKES 1958 kohdata; SSA 1992 kohdata; Jussila 1998 kohdata, kohtaus.
kohde
Toiminnan objektia merkitsevä kohde oppitekoinen johdos verbistä —> kohdata, joka
puolestaan on johdos sanasta —» kohta. Johdoksen on ottanut käyttöön Elias Lönn-
rot vuonna 1836 kieliopin terminä päätteen merkityksessä. Nykymerkitykseensä
sana on vakiintunut vasta 1800-luvun puolivälin jälkeen.
SKES 1958 kohta1; Rapola 1960 kohde; SSA 1992 kohdata.
kohdella
Käsittelemistä, pitelemistä tai tietyllä tavalla jotakuta kohtaan menettelemistä mer-
kitsevä kohdella on frekventatiivinen eli toistuvaa tekemistä ilmaiseva johdos ver-
bistä —» kohdata. Suomen kirjakielessä kohdella on ensi kertaa mainittu Abraham
Kollaniuksen lainsuomennoksessa 1648 kohdata-verbin synonyymina merkityk-
sessä 'tavata'. Menettelemisen merkityksessä kohdella on esiintynyt Thomas Sten-
bäckin kirjoittamassa ruumissaarnassa vuonna 1750.
SKES 1958 kohta1; SSA 1992 kohdata; Jussila 1998 kohdella.
kohentaa
Asennon korjaamista, paikalleen panemista yms. merkitsevällä kohentaa-verbHlä on
vastineita useissa lähisukukielissä, esim. karjalan kohentoa, vepsän kohteta, koheta ja
viron kohendada. Verbi on johdos sanasta —» kohta. Suomen vanhassa kirjakielessä
451

kohentaa samoin kuin sen rinnakkaismuoto kohdentaa on esiintynyt Agricolasta
alkaen.
SKES 1958 kohta1; SSA 1992 kohentaa; Jussila 1998 kohdentaa, kohentaa.
kohista
Pauhaamista, humisemista yms. merkitsevällä fco/nsta-verbillä on vastineita eräissä
lähisukukielissä, esim. inkeroisen ja karjalan kohissa ja viron kohiseda. Verbi on joh-
dos voimakkaan virtauksen ääntä jäljittelevästä onomatopoeettisesta vartalosta. Suo-
men kirjakielessä kohista samoin kuin samasta vartalosta johdettu teonnimi kohina
on ensi kertaa mainittu Jonas Mennanderin opettavaisessa runossa vuonna 1699.
SKES 1958 kohista; SSA 1992 kohista; Jussila 1998 kohina, kohista.
kohmelo
Humalaa tai sen jälkeistä krapulaa merkitsevä kohmelo on samaa merkitsevän venä-
läisperäisen po/ime/o-sanan variantti. Variantin syntymiseen on johtanut kansanety-
mologinen yhdistyminen fco/zrae-sanueeseen. Pohmelo tunnetaan laajalti itämeren-
suomessa, mutta kohmelo käytännöllisesti katsoen vain suomessa. Suomen kirjakie-
lessä kohmelo on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745 kömpe-
lön tai hitaan merkityksessä. Humalatilaan viittaavana kohmelo on mainittu niiden
lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Jusleniuksen sanakirjaan
1770-luvulla.
SKES 1962 pohmelo; SSA 1992 kohmelo, 1995 pohmelo; Jussila 1998 kohmelo.
kohota
Verbillä on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan kohota ja viron kohuda.
Verbivartalon alkuperä on epäselvä. Nousemisen lisäksi kohota voivat merkitä myös
kuohumista tai kellumista, ja monissa tapauksissa sitä on vaikea erottaa kohista- ja
kuohua-verbien esiintymistä. Esimerkiksi taikinan kohoaminen voi käytännössä olla
kuohumista. Suomen kirjakielessä kohota on esiintynyt Agricolasta alkaen merki-
tyksessä 'kuohua*. Nousemisen merkityksessä kohota on mainittu Daniel Jusleniuk-
sen sanakirjassa 1745.
SKES 1958 kohota; SSA 1992 kohota; Jussila 1998 kohota.
kohta
Paikkaa, aluetta yms. merkitsevällä fco/zta-sanalla on vastineita kaikissa lähisukukie-
lissä, esim. karjalan kohta, vepsän, vatjan ja viron koht sekä liivin kuodi. Epävarma
vastine on pohjoissaamen murteellinen adverbi goakti 'melkein'. Myös samojedikie-
listä on aiemmin esitetty vastineita, mutta näitä ei nykyään enää yleensä hyväksytä.
Sanavartalon alkuperä on kiistanalainen. Sitä on arveltu sekä vanhaksi omaperäi-
452

seksi sanaksi että balttilaiseksi lainaksi. Jälkimmäisen mukaan se olisi samaa juurta
kuin liettuan otsaa tai erkkeriä merkitsevä kaktä. Tämä selitys on kuitenkin sekä
merkityseron että äänneseikkojen takia aivan epävarma. Suomen kirjakielessä paik-
kaa merkitsevä kohta on esiintynyt Agricolasta alkaen. Myös adverbina merkityk-
sessä 'pian' kohta on esiintynyt sekä Agricolan kielessä että samanaikaisissa käsikir-
joituksissa.
SKES 1958 kohta1; Uotila Vir. 1985 310-316; UEW 1988 183-184; SSA 1992 kohta1; Jussila 1998
kohta.
kohtalo
Ihmisen osaa, elämänkulkua tai tulevaisuuden tapahtumia hallitsevaa salaperäistä
voimaa merkitsevä kohtalo on johdos paikkaa merkitsevästä sanasta —> kohta. Suo-
men murteissa kohtalo voi merkitä myös henkilön konkreettista osuutta esim. ateri-
asta tai saaliista. Suomen kirjakielessä kohtalo on osuuden merkityksessä ensi kertaa
mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745. Ljungo Tuomaanpojan suomenta-
massa maanlaissa 1601 on mainittu samassa merkityksessä samantapainen johdos
kohtala.
SKES 1958 kohta1; SSA 1992 kohta1; Jussila 1998 kohtalo; SMS 2003 kohtalo.
kohti
Suuntaa ilmaiseva adverbi tai adpositio kohti on kieliopillisesti ajatellen jonkinlainen
vanhentunut tulosija paikkaa merkitsevästä sanasta —> kohta. Samassa merkityksessä
käytetään myös saman vartalon toista vanhaa tulosijaa kohden. Suomen kirjakielessä
kohden on esiintynyt Agricolasta alkaen, kohti on mainittu Kristfrid Gananderin
sanakirjassa 1786.
SKES 1958 kohta1; Hakulinen 1979 110; SSA 1992 kohta1; Jussila 1998 kohden, kohti.
kohtu
Suomen kielessä nisäkäsnaaraiden sikiön kehittymispaikaksi erikoistunutta elintä
merkitsevällä fco/zta-sanalla on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. karjalan
kohtu, vepsän koht ja viron koht. Lähisukukielissä sana merkitsee vatsaa. Vastineita
on aiemmin esitetty myös etäsukukielistä, mutta näitä ei nykyään enää hyväksytä.
Sanan alkuperä on epäselvä, samoin se, kuuluuko se yhteen —» fco/ita-sanan kanssa.
Suomen kirjakielessä kohtu on nykymerkityksessään esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 kohtu; SSA 1992 kohtu; Jussila 1998 kohtu.
kohu
Hälyä, melua ja meteliä sekä konkreettisesti että vertauskuvallisesti merkitsevän
/co/zw-sanan vastineita ovat karjalan ja lyydin kohu. Sana on johdos samasta humise-
453

vaa ääntä jäljittelevästä vartalosta kuin verbi —> kohista. Suomen kirjakielessä kohu
on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1958 kohista; SSA 1992 kohista; Jussila 1998 kohu.
1 koi sarastus'
Aamun sarastusta merkitsevällä fcoi-sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukie-
lissä, esim. viron koi-valge 'iltarusko', liivin kuoi, komin kya, mansin huj, mahdolli-
sesti myös unkarin haj- yhdyssanassa hajnal 'päivänkoite, aamurusko'. Koi kuuluu
vanhaan omaperäiseen sanastoon, ja sanan alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu
*koje. Suomen kirjakielessä aamun sarastusta merkitsevä koi on ensi kertaa mainittu
Jaakko Finnon virsikirjassa vuonna 1583. Aamutähteä merkitsevä kointähti on kui-
tenkin esiintynyt jo Mikael Agricolan Uudessa testamentissa vuonna 1548.
SKES 1958 koi1; UEW 1988 167; SSA 1992 koi1; Jussila 1998 koi\ kointähti
2 koi 'koiperhonen'
Koiperhosta tai kointoukkaa merkitsevällä fcof-sanalla on vastineita sekä lähi- että
etäsukukielissä, esim. karjalan, vatjan ja viron koi, vepsän koja, liivin kuoi, koltan-
saamen kuajje 'kovakuoriaisen toukka', ersämordvan ki, marin kije, udmurtin kej,
mansin kij ja hantin kej. Sanan suomalais-ugrilaiseksi alkumuodoksi on rekonstru-
oitu *koje tai *koja. Suomen kirjakielessä koiperhosta merkitsevä koi on esiintynyt
Agricolasta alkaen.
SKES 1958 koi2; UEW 1988 167-168; SSA 1992 koi2; Jussila 1998 koi2.
koillinen
Pohjoisen ja idän välistä ilmansuuntaa merkitsevä koillinen on johdos aamun saras-
tusta merkitsevästä sanasta —> koi. Sana viittaa siis suuntaan, josta aurinko nousee
näkyviin. Sama johdos on käytössä myös inkeroisessa ja karjalassa, joskin karjalassa
se tarkoittaa itää. Suomenkielisen ilmansuuntien nimijärjestelmän on esittänyt Elias
Lönnrot aikakauskirjassaan Mehiläinen vuonna 1836, ja tässä yhteydessä myös koil-
linen on tullut kirjakieleen.
SKES 1958 koi1; SSA 1992 koillinen.
koipi
Etenkin eläimen jalkaa merkitsevällä fco/pz-sanalla on vastineita useissa lähisukukie-
lissä, esim. karjalan koipi, lyydin koib 'koipinahka', viron koib ja liivin kuoiba 'hyl-
keennahkainen kenkä'. Sanan etäisemmästä alkuperästä ei ole tietoa, mutta raken-
teensa ja merkityksensä perusteella koipi voisi hyvin kuulua ikivanhaan omaperäi-
seen sanastoon. Balttilaista lainaetymologiaa on ehdotettu, mutta heikoin perustein.
Itämerensuomesta sana on lainattu myös moniin naapurikieliin, mikä viitannee itä-
454

merensuomalaisten tärkeään osuuteen entisaikojen turkiskaupassa. Suomen kirja-
kielessä koipi on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1958 koipi; SSA 1992 koipi; Jussila 1998 koipi; Liukkonen 1999 76-77.
koira
Sanalla on vastineita useimmissa sukukielissä samojedia myöten, esim. karjalan ja
vatjan koira, vepsän koiry viron koen liivin kuoir-, komin kyr-pon 'uroskoira', man-
sin här 'koiras' (härkä, ori tms.), hantin har 'koiras' (härkä, ori tms.), unkarin here
'koiras; kuhnuri; kives', nenetsin hora 'härkä; koiras' ja kamassin kova 'härkä, uros'.
Kaikki etäsukukielten vastineet merkitsevät lähinnä urospuolista eläintä, eivät varsi-
naisesti koiraa. Kantauralin *kojra tai *kojera onkin selitetty johdokseksi miestä tai
ihmistä merkinneestä sanavartalosta *koj(e)-> jolla ei ole muita vastineita suomessa.
Näin ollen /co/ra-sanan käyttö vain tietyn eläinlajin nimityksenä voi olla paljonkin
myöhempää, lähinnä itämerensuomalaista perua. Sen sijaan ikivanha koiran nimitys
näyttää olleen peni, jolle tunnetaan varmoja etymologisia vastineita lähisukukielistä,
saamesta sekä volgalais- ja permiläiskielistä. Suomen kirjakielessä koira on esiinty-
nyt Agricolasta alkaen. Koira on mainittu esimerkkisanana myös Sebastian Miinste-
rin teoksessa Cosmographey, jonka ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 1544.
SKES 1958 koira; UEW 1988 168-169; SSA 1992 koira; Jussila 1998 koira.
koirankuonolainen
Tarunomaisiin koiranpäisiin ihmisolentoihin viittaava koirankuonolainen lienee
eräänlainen käännöslaina muiden kielten vastaavista sanoista. Mallina on voinut olla
kreikan kynokephalos, jossa kyno- merkitsee koira- (perusmuoto kyön) ja -kephalos
on johdos sanasta kephale 'pää'. Koirankuonolaisista kerrotaan etenkin vanhoissa
sota- ja vainolaistarinoissa ja heitä kuvataan eläimellisen raaoiksi ihmisiksi, joilla on
koiran pää. Mahdollisesti tarinoiden syntyyn on vaikuttanut barbaarien turkisvaa-
tetus ja etenkin sellaisten vaatenahkojen käyttö, joissa myös eläimen pää on tallella.
Suomen kirjakielessä koirankuonolainen on ensi kertaa mainittu Kristfrid Ganande-
rin sanakirjassa 1786.
Toivonen 1944 23-25; SKES 1958 koirankuonolainen; SSA 1992 koirankuonolainen; Jussila 1998
koirankuonolainen.
koiso
Nykysuomessa eräitä Solanaceae-heimon kasveja merkitsevällä fco/so-sanalla on
vastineita muutamissa lähisukukielissä. Inkeroisen koiso merkitsee jonkinlaista
sairautta, virossa yhdyssana kuisavits tai koisavits merkitsee punakoisoa (Solanum
dulcimara). Sanavartalo on germaaninen tai nuorempi skandinaavinen laina, joka
on samaa juurta kuin ruotsin kvesa 'näppylä; reumatismi, kova sormisärky'. Sanan
kantagermaaniseksi muodoksi on rekonstruoitu *kwaisön-, ja tämä on alun perin
455

tarkoittanut jotakin ajoksen tai paiseen tapaista sairautta. Kasvin nimeksi koiso on
siirtynyt sen tapaisissa yhdyssanoissa kuin esim. ruotsin kvesört tai kvesved 'puna-
koiso' sen perusteella, että etenkin punakoisoa on käytetty lääkekasvina. Suomen
kirjakielessä koiso on ensi kertaa mainittu sairauden nimityksenä Ericus Schrode-
ruksen sanakirjassa 1637. Kasvinnimen osana se on esiintynyt tulkkisanakirjassa
Variarum rerum vocabula vuonna 1644 yhdyssanassa koisopuu ja itsenäisenä kasvin
nimityksenä Johan Haartmanin lääkärikirjassa 1759.
Saxen 1895-1898 149; SKES 1958 koiso; SSA 1992 koiso; LÄGLW 1996 koiso; Jussila 1998 koiso.
koittaa
Sarastamista merkitsevällä fco/ttaa-verbillä on vastineita eräissä lähisukukielissä,
esim. karjalan koittoa, vatjan kojottaassa ja viron koita. Verbi on johdos sarastusta
merkitsevästä substantiivista —> koi. Suomen kirjakielessä koittaa on esiintynyt Agri-
colasta alkaen.
SKES 1958 koi1; SSA 1992 koittaa; Jussila 1998 koittaa1.
koitua
Tulemista, aiheutumista, johtumista yms. merkitsevä koitua on johdos sarastusta
merkitsevästä substantiivista —» koi. Suomen murteissa rinnakkaismuotoina esiin-
tyvät myös kointua ja koittua. Suomen kirjakielessä koitua on ensi kertaa esiintynyt
Simo Achreniuksen runossa 1763.
SKES 1958 koi1; SSA 1992 koi1; Jussila 1998 koitua; SMS 2003 koitua.
koivu
Sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä samojediin saakka. Näitä ovat
esim. karjalan koivu, vepsän koiv, eteläviron köiv, liivin köuv> ersämordvan ki-, marin
kue, mansin häl\ nenetsin kö ja kamassin koju. Sanan alkuperäiseksi kantauralilai-
seksi muodoksi on rekonstruoitu *kojwa. Suomen kirjakielessä koivu on ensi kertaa
mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637.
SKES 1958 koivu; UEW 1988 169-170; SSA 1992 koivu; Jussila 1998 koivu.
koje
Laitetta, välinettä, työkalua yms. merkitsevällä fco/e-sanalla ei ole varsinaisia vasti-
neita sukukielissä. Karjalan kojeh on ilmeisesti lainaa suomesta. Sana on todennäköi-
sesti johdos siitä samasta verbivartalosta, jota edustavat mm. —» kokea ja -» koettaa.
Suomen kirjakielessä koje on ensi kertaa mainittu Elias Lönnrotin sanakirjan lisävih-
kossa vuonna 1886.
SSA 1992 koje.
456

kojootti
Ulkonäöltään suomenpystykorvaa muistuttavaa villiä amerikkalaista koiraeläintä
(Canis latrans) merkitsevä kojootti on lainaa englannin sanasta coyote. Alkuaan sana
juontuu espanjan välityksellä intiaanikielistä, mahdollisesti asteekin sanasta koyotl.
Suomalaisena sanana kojootti on tullut käyttöön 1900-luvun alkupuolella, jolloin
kojootin tavallisempi nimitys on kuitenkin ollut preeriasusi. Tämä on käännöslainaa
joko englannin sanasta prairie woZ/tai vastaavasta ruotsin sanasta prärievarg.
Klein 1966 coyote; Onions 1979 coyote; Pulkkinen 1984 kojootti.
koju
Pientä mökkiä tai majaa merkitsevä koju on lainaa ruotsin sanasta koja 'mökki, maja,
makuupaikka'. Suomen kirjakielessä koju on ensi kertaa mainittu Ericus Schrode-
ruksen tulkkisanakirjassa vuonna 1637.
H. J. Streng 1915 68; SKES 1958 koju; SSA 1992 koju; Jussila 1998 koju.
kokea
Verbillä on varmoja vastineita eräissä lähisukukielissä ja saamessa, esim. viron mur-
teellinen kogeda 'pelätä, varoa, hävetä', liivin ko\tö 'yrittää, aikoa' ja inarinsaamen
kuohad 'kokea kalanpyydyksiä'. Epävarmoja vastineita on esitetty myös samojedi-
kielistä, esim. enetsin koa- tai kua- 'etsiä, löytää'. Sanavartalon alkuperä on kiistan-
alainen. Samojedikielten vastineiden perusteella kokea voitaisiin laskea ikivanhaan
omaperäiseen sanakerrostumaan kuuluvaksi, ja näin on monissa tutkimuksissa teh-
tykin. Toisen selityksen mukaan kokea-verbi itämerensuomalais-saamelaisine vas-
tineineen voisi olla vanha indoeurooppalainen laina, jonka alkuperäinen merkitys
olisi 'nähdä'. Tätä edustaa mm. kreikan perfektimuoto öpöpa 'olen nähnyt, huoman-
nut'. Joka tapauksessa kokea -verbin vanhoja merkityksiä ovat mm. 'käydä katso-
massa, kokea pyydyksiä', ja ilmeisesti niiden pohjalta on kehittynyt myös abstrakti
tiedon hankkimisen merkitys. Suomen kirjakielessä kokea on esiintynyt Agricolasta
alkaen.
SKES 1958 kokea; Koivulehto Vir. 1986 171; UEW 1988 171; SSA 1992 kokea; Jussila 1998 kokea.
kokemus
Verbistä —> kokea johdettu kokemus on esiintynyt suomen vanhimmassa kirjakie-
lessä Agricolasta alkaen, mutta aluksi merkityksessä 'kokeminen, vastaanottaminen'.
1700-luvulla sanaa on alettu käyttää merkityksessä 'yritys, koe'. Nykymerkitys juon-
tuu vasta 1800-luvun alkupuolelta. Tämän rinnalla ovat kuitenkin esiintyneet vielä
useiden vuosikymmenten ajan mm. merkitykset 'yritys; (verkkojen) kokeminen'.
SKES 1958 kokea; Rapola 1960 kokemus; VKS 1994 kokemus.
457

kokka
Aluksen keulaa tai muuta esiin pistävää osaa merkitsevälle /cofcfca-sanalle on esi-
tetty vastineita sekä lähi- että etäsukukielistä. Näitä ovat esim. karjalan kokka, vep-
sän kok 'penis', vatjan kokka 'koukku', viron murteellinen kokk 'koukku; kumpu,
kukkula, vuori', inarinsaamen koakki 'koukku', mansin kok 'penis' ja hantin hahöp
'puinen haukionki'. Rinnastus on osittain epävarma, koska merkitykset vaihtelevat
ja joukossa on myös affektiivisia ja deskriptiivisen tuntuisia sanoja. Joka tapauksessa
kokka on tapana laskea vanhaan omaperäiseen sanastoon kuuluvaksi. Suomen kirja-
kielessä kokka on ensi kertaa mainittu Henrik Florinuksen sanakirjan postuumissa
painoksessa vuonna 1733.
SKES 1958 kokka; UEW 1988 171-172; SSA 1992 kokka; Jussila 1998 kokka.
kokki
Etenkin ammattimaista ruoanlaittajaa merkitsevä kokki on lainaa ruotsin sanasta
kocky joka alkuaan juontuu latinan sanasta cocus. Suomen kirjakielessä kokki on ensi
kertaa mainittu Ljungo Tuomaanpojan suomentamassa kaupunginlaissa vuonna
1609.
Hellquist 1939 kock; H. J. Streng 1915 69; SKES 1958 kokki; SSA 1992 kokki; Jussila 1998 kokki.
kokko
Varsinkin juhannusaattona poltettavaa roviota merkitsevällä fcofc/co-sanalla on vasti-
neita useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen kokkoi, karjalan kokko ja viron mur-
teellinen kokk 'pieni heinäkeko'. Kokko on johdos sanasta —> kokka, ja tässä tapauk-
sessa sanan on ajateltava viittaavan esiin pistävään, kartiomaiseen rakennelmaan.
Suomen kirjakielessä kokko on ensi kertaa mainittu Henrik Florinuksen sananlasku-
kokoelmassa vuonna 1702.
SKES 1958 kokko1; SSA 1992 kokko1; Jussila 1998 kokko1.
kokkolintu
Kotkaan viittaavalla fcofcfco-sanalla on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. inke-
roisen kokkoU karjalan kokko, lyydin kokoi ja viron vanhentunut kokas. Sanaa on
arveltu —» fcof/ca-sanan epäsäännölliseksi variantiksi, mutta se voi olla myös johdos
sanasta —» kokka. Suomen murteissa samoin kuin eräissä lähisukukielissäkin kokka
voi merkitä linnun nokkaa, jolloin tästä johdettu kokkoi tai kokko merkitsisi sanan-
mukaisesti nokallista, suurinokkaista. Kotkilla on huomattavan komea nokka. Suo-
men kirjakielessä kokkolintu on ensi kertaa mainittu vuoden 1642 Raamatussa.
SKES 1958 kokko2; SSA 1992 kokko2; Jussila 1998 kokkolintu.
458

koko
Kekoa, kasaa, suuruutta yms. merkitsevällä fcofco-sanalla on varmoja vastineita kai-
kissa lähisukukielissä paitsi liivissä, esim. karjalan koko, vepsän kogo, vatjan koko
ja viron kogu. Epävarma vastine on marin kugu suuri, tärkeä1. Etymologian sup-
peudesta huolimatta sanaa on vanhastaan pidetty omaperäisenä, ja sitä on arveltu
sekä itsenäiseksi perussanaksi että —> kokea-verbin merkitykseltään etääntyneeksi
johdokseksi. Joka tapauksessa fcofco-sanan rakenne, erityisesti toisen tavun pyöreä
vokaali, viittaa johdosperäisyyteen. Suomen kirjakielessä koko on esiintynyt Agrico-
lasta alkaen sekä kasan merkityksessä että taipumattomana adjektiivina merkityk-
sessä 'täydellisenä, kokonaan, kokonainen'. Myös fcofco-sanan johdokset kokonainen
ja kokonaisuus ovat esiintyneet Agricolan kielessä. Adverbina koko 'kokonaan, aivan;
melkoisen' on tullut käyttöön 1700-luvun jälkipuoliskolla.
SKES 1958 koko Hakulinen 1979 216; Koivulehto, esitelmä Suomalais-Ugrilaisessa Seurassa 1985;
SSA 1992 koko; VKS 1994 koko; Jussila 1998 koko.
kokoelma
Verbin —> koota frekventatiivisesta johdoksesta kokoilla tai paremminkin tämän
alkuperäisemmästä asusta kokoella muodostettu kokoelma on Antero Vareliuksen
käyttöön ottama uudissana vuodelta 1847.
SKES 1958 koko; Rapola 1960 kokoelma; SSA 1992 koko.
kokous
Verbistä —» koota johdettu kokous on esiintynyt suomen kirjakielessä Agricolasta
alkaen sekä merkityksessä 'väkijoukko, seura' että 'järjestetty, sovittu koossaolotilai-
suus'. Lisäksi sanaa on vanhassa kirjakielessä käytetty mm. merkityksissä, 'kokoelma'
ja 'kokoaminen, koonti'.
SKES 1958 koko; SSA 1992 koko; VKS 1994 kokous.
1 kolari 'nuohooja'
Yleiskielessä nuohoojaa, Varsinais-Suomen murteissa myös tervan- tai sydenpoltta-
jaa merkitsevä kolari on lainaa ruotsin sanasta kolare 'miilunpolttaja'. Ruotsin sanan
perusosa on hiiltä merkitsevä koi. Suomen kirjakielessä kolari on esiintynyt Agrico-
lasta alkaen.
H. J. Streng 1915 69; SKES 1958 kolari; SSA 1992 kolari1; Jussila 1998 kolari.
2 kolari 'törmäys, liikenneonnettomuus'
Ajoneuvon törmäystä merkitsevä kolari on eräänlainen slangijohdos ruotsin sanasta
kollision 'yhteentörmäys'. Sana on tullut arkisessa puhekielessä käyttöön 1900-luvun
459

alkupuolella ja siirtynyt vuosisadan puolimaista alkaen vähitellen myös kirjakie-
leen.
Mäkinen 1989 208; SSA 1992 kolari2.
kolea
Kylmänpuoleista, kalseaa yms. merkitsevällä fco/ea-sanalla on vastineita useissa lähi-
sukukielissä, esim. karjalan kolie, viron köle ja liivin kö'1. Saman vartalon toinen joh-
dos on saamen verbi goallut 'palella'. Vartalolle on esitetty germaaninen lainaety-
mologia, jonka mukaan lainalähde on kantagermaanin *kölu-z. Tätä edustaa mm.
nykyenglannin cool. Suomen kirjakielessä kolea on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 kolea; Nikkilä 1981 SJ 23 74, 81; SSA 1992 kolea; LÄGLW 1996 kolea; Jussila 1998
kolea.
kolehti
Etenkin jumalanpalveluksessa kerättyä rahalahjaa merkitsevä kolehti on lainaa ruot-
sin sanasta kollekt, joka juontuu alkuaan latinan sanasta collecta 'uhrilahjakeruu'.
colligere. Suomen kirjakielessä kolehti on ensi kertaa mainittu kerjäläisten ja vaivais-
ten avustamista koskevassa asetuksessa vuonna 1698 latinan mukaisessa asussa.
Hellquist 1939 kollekt; SKES 1958 kolehti; SSA 1992 kolehti; Jussila 1998 kolehti.
kolhia
Lyömällä tai törmäämällä vahingoittamista merkitsevällä kolhia-verbHlä on vasti-
neita lähimmissä itäisissä lähisukukielissä, esim. inkeroisen kolhia ja karjalan kol-
hie. Sanavartalo on ilmeisesti kolahduksen ääntä jäljittelevä omaperäinen muodoste.
Suomen kirjakielessä kolhia on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakir-
jassa 1786. Jo Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745 on esiintynyt lyömistä merkit-
sevä kolhoa.
SSA 1992 kolhia; Jussila 1998 kolhia.
kolhoosi
Kommunistisen järjestelmän mukaista yhteistaloutta merkitsevä kolhoosi on lainaa
venäjän sanasta kolhöz, joka on lyhennelmä sanaliitosta kollektivnoje hozjäjstvo 'kol-
lektiivinen talous'. Kolhoosit ovat olleet osa 1900-luvun alkupuolella luotua neu-
vostovenäläistä talousjärjestelmää, ja myös suomen kielessä fcoZ/zoosi-sana on tullut
käyttöön 1900-luvun alkupuolella.
Hämäläinen Vir. 1955 245; Plöger 1973 74; SSA 1992 kolhoosi.
460

kolibri
Etenkin trooppisessa Amerikassa eläviä pieniä värikkäitä lintuja merkitsevä kolibri
on todennäköisesti lainattu suomeen ruotsin sanasta kolibri, joka puolestaan juon-
tuu ranskan sanasta colibri. Alkuaan sana on peräisin Karibian alueen alkuperäiskie-
listä. Suomalaisena sanana kolibri on mainittu ainakin jo vuonna 1865 Ferdinand
Ahlmanin sanakirjassa, jossa suomenkieliseksi synonyymiksi on esitetty mesilintu.
SAOB 1936 kolibri; Kluge - Seebold 1989 Kolibri.
kolikko
Metallirahaa merkitsevällä /co/ffc/co-sanalla ei ole vastineita sukukielissä. Sana on
mitä ilmeisimmin nuori johdos samasta kolisevaa ääntä jäljittelevästä interjektio-
maisesta kannasta, josta on muodostettu myös verbi —»kolista. Suomen kirjakielessä
kolikko on ensi kertaa mainittu Daniel Europaeuksen sanakirjassa 1853 hopearuplan
nimityksenä.
Ahlqvist 1871 171; Karlsson 1964 37-38; SSA 1992 kolikko.
kolista
Verbillä on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen, karjalan ja vatjan
kolissa sekä viron koliseda. Verbi on johdos kolahduksen ääntä jäljittelevästä inter-
jektiomaisesta kannasta koi-. Saman kannan muita johdoksia ovat esim. kolata ja
kolahtaa. Suomen kirjakielessä kolista on ensi kertaa mainittu vuoden 1642 Raama-
tussa.
SKES 1958 kolata; SSA 1992 kolata; Jussila 1998 kolista.
kolkata
Kolisemista tai kolauttamista merkitsevällä fco/fcata-verbillä on vastineita eräissä
lähisukukielissä, esim. karjalan kolkata ja viron kolkida. Pohjoissaamen goalkit saat-
taa olla lainaa suomesta. Verbi on johdos lyömisestä syntyvää ääntä jäljittelevästä
interjektiomaisesta kannasta kolk-. Suomen kirjakielessä kolkata on esiintynyt Agri-
colasta alkaen.
SKES 1958 kolkka2; SSA 1992 kolkata; Jussila 1998 kolkata.
kolkka
Kulmaa, nurkkaa, perukkaa yms. merkitsevällä /co/fcfca-sanalla on vastineita useissa
lähisukukielissä, esim. inkeroisen, karjalan ja vatjan kolkka sekä viron kolk. Sanan
etäisempi alkuperä on epäselvä. Ei ole mahdotonta, että se olisi johdos samasta oma-
peräisestä vartalosta, jota edustaa syvennystä, aukkoa, onteloa yms. merkitsevä —>
kolo. Suomen kirjakielessä kulmaa merkitsevä kolkka on ensi kertaa mainittu Daniel
Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
461

SKES 1958 kolkka1; SSA 1992 kolkka1; Jussila 1998 kolkka1.
kolkko
Synkkää, kaameaa, kalseaa, autiota yms. merkitsevän fco/fcfco-sanan vastineita ovat
karjalan kolkko ja viron kolk. Sana on johdos samasta germaanisperäisestä vartalosta,
josta on muodostettu myös —» kolea. Suomen kirjakielessä kolkko on nykyasussaan
mainittu ensi kertaa vuoden 1755 almanakassa. Karua ja outoa merkitsevä kolkka on
kuitenkin mainittu jo Westhin tekstissä 1540-luvulla.
Hakulinen 1979 228; SSA 1992 kolkko; Jussila 1998 kolkko.
kolkuttaa
Kolistamisen tai koputtamisen ääntä jäljittelevästä interjektiomaisesta vartalosta
kolk- muodostetulla kolkuttaa-verbiHä on tarkka vastine karjalassa. Samasta varta-
losta on johdettu myös —> kolkata vastineineen. Suomen kirjakielessä kolkuttaa on
esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1958 kolkka2; SSA 1992 kolkata; Jussila 1998 kolkuttaa.
1 kolli 'uroskissa'
Uroskissaa merkitsevällä fcoZ/f-sanalla ei ole vastineita sukukielissä. Siihen on tosin
verrattu eräiden sukukielten kivestä merkitseviä sanoja, mutta nämä rinnastukset
ovat arveluttavia varsinkin äännehistoriallisista syistä. Todennäköisempää on, että
kolli on samantapainen muunnelma sanasta koiras kuin on nalli sanasta naaras ja
killi sanasta kissa. Kissa on tullut Suomessa tunnetuksi vasta keskiajalla. Suomen kir-
jakielessä kolli on ensi kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel
Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla, ja tällöinkin vain
kiimaisen koiran merkityksessä. 1800-luvun sanakirjoissa kolli mainitaan yleensä
sekä kiimaisen kissan että koiran merkityksessä. Uroskissaa merkitseväksi sana on
vakiintunut vasta 1900-luvun alkupuolella.
Ruoppila 1947 93,102,117; SKES 1958 kolli; SSA 1992 kolli1; Jussila 1998 kolli1.
2 kolli 'tavarayksikkö'
Kuljetus- tai matkatavarayksikköä merkitsevä kolli on lainaa ruotsin sanasta kolli,
joka saksan kautta juontuu alkuaan italian monikollisesta sanasta colli. Italian collo
merkitsee alun perin kaulaa, sitten myös kaulassa kannettavaa taakkaa. Suomen kir-
jakielessä tavarayksikköä merkitsevä kolli on tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuolis-
kolla. Sana on mainittu ainakin jo Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865.
Hellquist 1939 kolli; SSA 1992 kolli.
462

kolme
Lukusanalla kolme on varma etymologinen vastine kaikissa suomalais-ugrilaisissa
kielissä, esim. karjalan kolme, vepsän koumö, vatjan kölmöd, viron kolm, liivin
kuolm, pohjoissaamen golbmay ersämordvan kolmo, marin kum, udmurtin kuim,
mansin huröm ja unkarin härom. Samojedikielten vastaavan lukusanan, esim. nenet-
sissä nahan\ ei ole voitu todistaa kuuluvan samaan yhteyteen, vaikka talkistakin jos-
kus on varovasti arveltu. Lukusanan alkuperäiseksi suomalais-ugrilaiseksi asuksi on
rekonstruoitu *kolme tai *kulme. Yhtä vanha on myös järjestysluku kolmas, sillä jär-
jestysluvun tunnus juontuu kantauralista. Suomen kirjakielessä kolme on esiintynyt
Agricolasta ja kaikista samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen. Myös järjestysluku
kolmas esiintyy Agricolan teoksissa.
SKES 1958 kolme-, UEW 1988 174; SSA 1992 kolme; Jussila 1998 kolmas, kolme.
kolo
Reikää, aukkoa, lovea, onteloa yms. merkitsevällä fco/o-sanalla on vastineita sekä
lähi- että etäsukukielissä. Näitä ovat esim. karjalan ja vepsän koloy viron kolu, komin
kolaSy mansin hai, hantin hoi ja mahdollisesti vielä unkarin johdos halok. Kolo kuu-
luu ikivanhaan omaperäiseen sanastoon, ja sanavartalon alkuperäiseksi asuksi on
rekonstruoitu *koh. Suomen kirjakielessä kolo on ensi kertaa mainittu Gabriel J.
Calamniuksen runossa vuonna 1734.
SKES 1958 kolo; UEW 1988 174; SSA 1992 kolo; LÄGLW 1994 koloa; Jussila 1998 kolo.
kolpakko
Tuoppia merkitsevä kolpakko on lainaa venäjän sanasta kolpak, joka merkitsee kor-
keaa, suippoa lakkia, yömyssyä tai kupua. Suomen murteissa kolpakko tunnetaan
myös lakin tai uunin kuvun merkityksessä. Juoma-astian nimityksenä kolpakko on
alun perin voinut tarkoittaa nimenomaan kannellista tuoppia tai kannua. Suomen
kirjakielessä kolpakko on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa
1786.
Mikkola 1894 125; SKES 1958 kolpakko; Plöger 1973 74; SSA 1992 kolpakko; Jussila 1998 kol-
pakko.
kolttu
Väljää, paitamaista mekkoa merkitsevä kolttu on lainaa ruotsin sanasta koit 'mekko*.
Sama sana on lainattu myös karjalaan. Suomen kirjakielessä kolttu on ensi kertaa
mainittu vuonna 1786 Kristfrid Gananderin sanakirjassa, jossa rinnakkaisasuna on
myös koitti.
Renvall 1823 210; SKES 1958 kolttu; SSA 1992 kolttu; Jussila 1998 koitti, kolttu.
463

kolumni
Ajankohtaista aihetta käsittelevää pientä, iskevää ja yleensä yhden palstan levyistä
lehtiartikkelia merkitsevä kolumni on lainattu suomeen ruotsin sanasta kolumn, ja
se on kotiutunut suomen kieleen aluksi ladontaterminä merkityksessä 'palsta' tai
sarake'. Tässä merkityksessä kolumna tai kolumni mainitaan 1800-luvun sanakir-
joissa Ferdinand Ahlmanin sanakirjasta 1865 alkaen. Alkuaan kolumni juontuu lati-
nan pylvästä tai pilaria merkitsevästä sanasta columna. Nykymerkitykseensä kolumni
on vakiintunut 1900-luvun jälkipuoliskolla ruotsin ja englannin mallin mukaisesti.
Hellquist 1939 kolonn.
komea
Sanan ainoa vastine on karjalan komie, ja sekin saattaa olla lainaa suomesta. Alku-
perä on epäselvä. Murteissa komea saattaa merkitä myös kumeaäänistä, ja tässä
merkityksessä sana on selvästi johdos samasta ääntä jäljittelevästä vartalosta, josta
on muodostettu myös esim. verbit komata ja komahtaa. Ei kuitenkaan ole miten-
kään varmaa, että mahtavaa, upeaa, hienoa yms. merkitsevä komea kuuluisi samaan
yhteyteen. Tämä on kuitenkin mahdollista, sillä esim. äänestä puhuttaessa komea voi
murteissa merkitä kuuluvaa, jylisevää, kaunissointista ääntä. Suomen kirjakielessä
komea on yleiskielen mukaisessa nykymerkityksessään ensi kertaa mainittu Kristfrid
Gananderin sanakirjassa 1786. Kumeaa merkitsevä komea on esiintynyt jo Daniel
Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1958 komata; SSA 1992 komata, komea; Jussila 1998 komea; SMS 2003 komea.
komedia
Huvinäytelmää merkitsevä komedia on lainaa latinan sanasta cömoedia, joka puo-
lestaan juontuu kreikan sanasta kömödiä. Tämä on alkuaan yhdyssana, jonka alku-
osan perustana on juhlaa tai kulkuetta merkitsevät kömos ja jälkiosan perustana lau-
lajaa merkitsevä aoidös. Komedia on saanut alkunsa Dionysos-jumalan kunniaksi
vietetystä juhlasta, jossa iloinen kulkue esitti erilaisia huvittavia lauluja ja sutkauk-
sia. Suomen kirjakielessä komedia on ensi kertaa mainittu latinan mukaisessa asussa
vuoden 1642 Raamatussa.
Koukkunen 1990 komedia; SSA 1992 komedia; Jussila 1998 komedia.
komeetta
Pyrstötähteä merkitsevä komeetta on lainaa latinan sanasta cometa. Tämä on femi-
niinimuoto sanasta cometesy joka juontuu kreikan ilmauksesta kometes (aster) eli
sananmukaisesti 'pitkätukkainen (tähti)'. Suomen kirjakielessä komeetta on ensi
kertaa mainittu vuonna 1621 Eerik Sorolaisen postillassa.
Kluge - Seebold 1989 Komet; Koukkunen 1990 komeetta; SSA 1992 komeetta; Jussila 1998
komeetta.
464

komentaa
Käskemistä, määräämistä yms. merkitsevä komentaa on mukaillen lainattu ruotsin
verbistä kommendera, joka alkuaan perustuu latinan verbiin commendäre jättää jon-
kun haltuun, määrätä; suositella'. Verbi on ollut käytössä 1600-luvun puolimaista
lähtien, aluksi ruotsin mukaisessa asussa komendeerata tai kommendeerata. Nyky-
asuunsa komentaa on vakiintunut vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla.
SKES 1958 komentaa; SSA 1992 komentaa; VKS 1994 komendeerata; Jussila 1998 komentaa.
komero
Kiinteätä kaappia merkitsevällä fcomero-sanalla on tarkka vastine karjalassa. Komero
on todennäköisesti johdos samasta omaperäisestä vartalosta, josta on muodostettu
mm. onteloa, koppaa tai kammiota merkitsevä murresana komu ja laatikkoa, ark-
kua, laaria yms. merkitsevä murresana komi. Sanavartaloa on arveltu alkuperältään
deskriptiiviseksi. Suomen kirjakielessä komero on ensi kertaa mainittu Gabriel J.
Calamniuksen runossa vuonna 1734.
SKES 1958 komi; Hakulinen 1978 178; SSA 1992 komero; Jussila 1998 komero.
komissaari
Asiamiestä, valtuutettua tai valvontatehtäviin valtuutettua henkilöä merkitsevä
komissaari on lainattu suomeen latinan sanasta comissärius, joka merkitsee uskottua
miestä tai valtuutettua. Suomen kirjakielessä komissaari on ensi kertaa mainittu lati-
nan mukaisessa asussa valtiopäiväkutsussa vuonna 1641.
Koukkunen 1990 komissaari; SSA 1992 komissaari; Jussila 1998 komissaari.
komitea
Toimikuntaa tai valiokuntaa merkitsevä komitea on ilmeisesti ruotsin kautta suo-
meen lainautunut englantilaisperäinen sana. Englannin committee on johdos ver-
bistä commit, joka puolestaan perustuu latinan verbiin committere 'uskoa jonkun
tehtäväksi, jollekin'. Englannista sana on joko suoraan tai toisten kielten välityk-
sellä levinnyt moniin muihin kieliin, mm. ranskaan, jossa comite on ollut suosittu
sana etenkin 1700-luvun ja suuren vallankumouksen aikoina. Suomessa komitea on
ollut yleinen 1800-luvun loppupuolelta lähtien, joskin sen rinnalla on käytetty myös
nimityksiä toimikunta tai toimituskunta. Ensiesiintymä lienee vuodelta 1823 Turun
Viikko-Sanomista, jossa on käytetty ruotsin mukaista asua kommittee.
Hellquist 1939 kömmitte; Klein 1966 committee; Koukkunen 1990 komitea; SSA 1992 komitea.
kommentoida
Huomautusten ja selitysten esittämistä merkitsevä kommentoida on mukaillen
lainattu ruotsin verbistä kommentera, joka puolestaan juontuu latinan verbistä
465

commentäri 'harkita perin pohjin'. Suomen kirjakielessä verbi on ollut käytössä
1870-luvulta lähtien, aluksi ruotsin mukaisessa asussa kommenteerata. Vierasperäi-
nen johdin on vaihdettu suomalaiseen 1900-luvun alkupuolella.
Koukkunen 1990 kommentoida.
kompassi
Ilmansuuntien määrityskojetta merkitsevä kompassi on lainattu suomeen ruotsin
sanasta kompass, joka juontuu alkuaan italian sanasta compasso. Tämä on johdos
verbistä compassare 'mitata askelin'. Kompassi on alkuaan keksitty Kiinassa jo esi-
kristillisenä aikana, mutta Euroopassa se on tullut tunnetuksi vasta 1100-luvulla.
Suomen kirjakielessä kompassi on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen sana-
kirjassa vuonna 1637.
Hellquist 1939 kompass; Koukkunen 1990 kompassi.
kompastua
Jalkoihinsa sotkeutumista tai kaatumista merkitsevällä kompastua-verbiHä on vasti-
neita useissa lähisukukielissä, esim. karjalan kompastuo, vepsän kombastuda, vatjan
kompassua ja viron kommastada. Verbi on todennäköisesti johdos samasta äänteelli-
sesti motivoidusta vartalosta, josta on muodostettu myös esim. —» kompuroida, kom-
pelo ja kömpelö. Suomen kirjakielessä kompastua on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 kompastua; SSA 1992 kompastua; Jussila 1998 kompastua.
komposti
Orgaanisten jätteiden maadutustunkiota merkitsevä komposti on lainaa ruotsin
sanasta kompost, joka ranskan välityksellä juontuu keskiajan latinan sanasta com-
postum. Tämän taustalla on klassisen latinan partisiippimuoto compositumy joka
on muodostettu verbistä compönere 'panna yhteen'. Suomen kirjakielessä komposti
on tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla. Sana on mainittu ainakin jo Fer-
dinand Ahlmanin sanakirjassa 1865. Verbi kompostoida on ainakin Nykysuomen
sivistyssanakirjassa 1973, ja kotitalouksien kompostorit ovat yleistyneet 1990-luvulta
alkaen.
Hellquist 1939 kompost; SSA 1992 komposti.
komppania
Jalkaväen perusyksikköä merkitsevä komppania on lainattu suomeen lähinnä ruot-
sin sanasta kompani, joka sotilaallisessa merkityksessä juontuu saksan välityksellä
ranskan sanasta Compagnie. Tämän taustalla on italian compagnia, joka perustuu
latinan sanaan compäniö eli sananmukaisesti "leipätoveri" (—> kumppani). Samaa
sanaa on käytetty myös yhtiön tai kauppaseuran nimityksenä. Suomen kirjakielessä
466

komppania on ensi kertaa mainittu asiakirjassa vuonna 1655 joko ranskaa tai ruotsia
mukailevassa asussa kompagni.
SKES 1958 komppania-, Koukkunen 1990 komppania; SSA 1992 komppania; Jussila 1998 komppa-
nia.
kompuroida
Verbin ainoa tarkka vastine on karjalan kompuroija. Virossa on samasta vartalosta
johdettu komberdada. Verbit ovat johdoksia samasta äänteellisesti motivoidusta var-
talosta, josta on muodostettu myös mm. —> kompastua. Suomen kirjakielessä kompu-
roida on tullut käyttöön 1800-luvun puolimaissa. Jo tätä ennen on Kristfrid Ganan-
derin sanakirjassa 1786 mainittu samaan yhteyteen kuuluva verbi komparoita.
SSA 1992 kompuroida; Jussila 1998 kompuroida.
konduktööri
Matkalippujen tarkastuksesta huolehtivaa rautatievirkailijaa merkitsevä konduk-
tööri on lainaa ruotsin sanasta konduktör, joka puolestaan juontuu ranskan sanasta
conducteur. Tämä perustuu latinan tekijännimeen conductor, joka on johdos ver-
bistä conducere 'viedä kokoon, kuljettaa'. Ruotsissa konduktör on ennen rautatei-
den rakentamista ollut käytössä mm. johtajan tai arkkitehdin ammattinimityksenä.
Suomen kirjakielessä sana on tullut käyttöön 1800-luvun puolimaissa. Se mainitaan
Daniel Europaeuksen sanakirjassa 1853 asussa konduktyöri.
Hellquist 1939 konduktör.
kone
Energiaa muodosta toiseen muuttavaa laitetta merkitsevällä fco/te-sanalla ei ole tark-
koja vastineita sukukielissä. Suomen murteissa kone esiintyy mm. merkityksissä 'työ-
kalu; keino, tapa; kuje, konsti, konnankoukku', ja sitä käytetään myös adjektiivina
merkityksissä 'kujeellinen, konstikas, omituinen'. Näihin yhteyksiin sopivia vasti-
neita on esitetty eräistä lähisukukielistä, esim. karjalan koneh 'taika; kone', aunuk-
sen kona 'leikki' ja mahdollisesti myös viron kone 'puhe'. Sanavartalon alkuperä on
tuntematon.
Suomen kirjakielessä kone on ensi kertaa mainittu Henrik Bongin kirjoittamassa
muistorunossa 1725 merkityksessä 'keino'. Välineen tai aseen merkityksessä sana on
mainittu Gabriel J. Calamniuksen runossa 1734, ja Daniel Jusleniuksen sanakirjassa
vuonna 1745 kone esiintyy merkityksessä 'koje, väline'. Henrik Gabriel Porthan on
1770-luvulla lisännyt merkityksen 'machina' omistamaansa Jusleniuksen sanakirjan
kappaleeseen. Adjektiivijohdos koneellinen tunnetaan 1700-luvulta merkityksissä
'kojeen t. välinen omistava; taitava, keinokas', mutta nykymerkitys on kirjattu ensi
kertaa vasta vuonna 1865. Samalta vuodelta on peräisin myös johdos koneisto.
SKES 1958 kone; Rapola 1960 kone, koneellinen, koneisto; SSA 1992 kone; Jussila 1998 kone.
467

konflikti
Ristiriitaa tai selkkausta merkitsevä konflikti on lainattu suomeen ruotsin sanasta
konflikty joka puolestaan juontuu alkuaan latinan sanasta cönflictus. Tämä merkit-
see sananmukaisesti yhteen iskemistä, esim. aseellisessa taistelussa. Suomalaisena
sanana konflikti on tullut käyttöön 1800-luvun lopulla. Se mainitaan mm. Agathon
Meurmanin sivistyssanakirjassa vuonna 1886.
Koukkunen 1990 konflikti.
kongressi
Suurta, etenkin kansainvälistä kokousta merkitsevä kongressi on lainattu suomeen
mitä ilmeisimmin ruotsin sanasta kongressy mutta alkuaan sana juontuu latinasta,
jossa congressus merkitsee sananmukaisesti yhteen tulemista. Suomen kirjakielessä
kongressi on tullut käyttöön 1860-luvulla kahdessa eri merkityksessä. Vuonna 1863
ilmestyneessä J. M. Wingen maailmanhistorian oppikirjassa, joka oli saksankieli-
sestä alkuteoksesta suomennettu, kongressi on esiintynyt Yhdysvaltain hallituksen
nimityksenä, Kirjallisessa Kuukauslehdessä vuonna 1867 on kerrottu Firenzessä jär-
jestetystä tilastollisesta kongressista.
Koukkunen 1990 kongressi.
koni
Huonoa hevosta merkitsevä, sävyltään halventava koni on lainaa venäjän sanasta
kon, joka merkitsee yleisesti hevosta. Suomen kirjakielessä koni on ensi kertaa mai-
nittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
Mikkola 1894 37; SKES 1958 koni; SSA 1992 koni; Jussila 1998 koni.
konjakki
Ranskassa määräalueen viinistä tislattua alkoholijuomaa merkitsevä konjakki on lai-
nattu suomeen mitä ilmeisimmin ruotsin sanasta konjak, mutta alkuaan sana juon-
tuu ranskasta, jossa vastaava juoman nimi cognac perustuu Länsi-Ranskassa sijait-
sevan Cognacin kaupungin nimeen. Tässä kaupungissa on tislattu konjakkia 1600-
luvun alkupuolelta läntien. Suomalaisena sanana konjakki on mainittu vuonna 1844
Abraham Poppiuksen suomentamassa surullisessa tarinassa, jossa varoiteltiin väki-
juomien nauttimisesta.
Koukkunen 1990 konjakki; SSA 1992 konjakki.
konkari
Nykykielessä vanhaa tekijää, murteissa mm. rajua, vilkasta, suurta, kömpelöä, van-
haa tai raihnasta hevosta tai tasa-astujaa merkitsevä konkari on lainaa ruotsin sanasta
gängare, joka merkitsee kävelijää tai hevosesta puhuttaessa tasa-astujaa. Sama sana on
468

lainattu karjalaan, jossa konkari merkitsee isoa, rumaa hevosta tai sellaista hevosta,
joka pyrkii hyppäämään aidan yli. Suomen kirjakielessä konkari on ensi kertaa mai-
nittu tulkkisanakirjassa Variarum rerum vocabula vuonna 1644.
Ojansuu 1907 75; SKES 1958 konkari; SSA 1992 konkari; Jussila 1998 konkari.
konkurssi
Vararikkoa merkitsevä konkurssi on lainaa ruotsin sanasta konkurs, joka juontuu
alkuaan latinan sanasta concursus. Tämä tarkoittaa sananmukaisesti kokoon juok-
semista, ja vararikon tapauksessa sillä tarkoitetaan velkojien kokoontumista. Suo-
men kirjakielessä konkurssi on ensi kertaa mainittu vararikon yhteydessä syntyneitä
kiistoja käsittelevässä asiakirjassa vuonna 1767 ranskan mukaisena sitaattilainana
concoursi. Lähes nykyasussaan konkursi on mainittu Kustaa Renvallin sanakirjassa
1823.
Karlsson 1964 83; Koukkunen 1990 konkurssi; SSA 1992 konkurssi; Jussila 1998 konkurssi.
konna
Alun perin sammakkoa tai rupikonnaa merkitsevällä fco/itta-sanalla on vastineita
useimmissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen, karjalan ja vatjan konna, viron konn
ja liivin kuona. Sanavartalon etäisempi alkuperä on tuntematon. Latvian sammakkoa
merkitsevä konney kunne tai kunna on selitetty lainaksi virosta tai liivistä. Suomessa
ja karjalassa sanaa on alettu vertauskuvallisesti käyttää myös konnamaisten ihmis-
ten nimityksenä. Suomen kirjakielessä konna on Ericus Schroderuksen sanakirjassa
1637 mainittu sammakon nimityksenä ja Abraham Kollaniuksen lainsuomennok-
sessa 1648 kelmin merkityksessä.
SKES 1958 konna; SSA 1992 konna; Jussila 1998 konna.
konsepti
Suunnitelmaa, luonnosta tai ennakkolaskelmaa merkitsevä konsepti on lainaa ruot-
sin sanasta konsept, joka alkuaan juontuu latinan sanasta conceptus. Tämä on par-
tisiippimuoto verbistä concipere 'koota, sommitella, käsittää' ym. Suomen kirjakie-
lessä konsepti on ensi kertaa mainittu (kartta)luonnoksen merkityksessä asussa con-
sept (-charta) asiakirjassa vuonna 1762. Kustaa Renvallin sanakirjassa 1823 sana on
suomalaistettu asuun konsehti tai konsefti.
Koukkunen 1990 konsepti.
konsertti
Julkista musiikinesitystilaisuutta merkitsevä konsertti on lainaa ruotsin sanasta kon-
serU joka puolestaan on lainaa ranskan sanasta concert. Tämä juontuu italian sanasta
concerto, joka on johdos verbistä concertare sopia yhteen; kilpailla'. Suomalaisena
469

sanana konsertti on mainittu Kustaa Renvallin sanakirjassa 1823, tosin vielä vakiin-
tumattomassa asussa concerti tai korisen, joista jälkimmäinen mukailee ranskan
ääntämystä. Sanalle on 1800-luvun kuluessa ehdotettu useita suomalaisia vastineita,
mm. soittopidot, soitelmuskokous, nuottipaikka tai nuottilo.
Hellquist 1939 konsert; Koukkunen 1990 konsertti.
konstaapeli
Miehistöön kuuluvaa poliisia merkitsevä konstaapeli on lainaa ruotsin sanasta
konstapel, joka saksan välityksellä juontuu keskiajan latinan sanasta cönstabulus.
Tällä on tarkoitettu Ranskan kuninkaan korkeinta virkamiestä, ja nimitys juontuu
ilmauksesta comes stabiili, joka sananmukaisesti tarkoittaa tallitoveria, ts. toveria
sotapalveluksessa. Suomen kirjakielessä konstaapeli on ensi kertaa mainittu aliup-
seerin merkityksessä sotilaiden rekrytoimista koskevassa asetuksessa vuonna 1752.
Poliisimiehen nimityksenä sana on tullut käyttöön 1860-luvulta alkaen.
Hellquist 1939 konstapel; Koukkunen 1990 konstaapeli; SSA 1992 konstaapeli; Jussila 1998 kons-
taapeli.
konsti
Nokkelaa temppua, keinoa, niksiä yms. merkitsevä konsti on lainaa ruotsin sanasta
konst, joka merkitsee mm. taitoa, taidetta, keinoa ja viisautta. Suomen kirjakielessä
konsti on esiintynyt Agricolasta alkaen.
H. J. Streng 1915 70; SKES 1958 konsti; SSA 1992 konsti; Jussila 1998 konsti.
kontakti
Kosketusta merkitsevä kontakti on lainattu suomeen ruotsin sanasta kontakt, mutta
alkuaan sana juontuu latinasta, jossa contäctus 'kosketus, tartunta' on partisiippi-
muotoinen johdos verbistä contingere 'koskettaa, saavuttaa'. Suomalaisena sanana
kontakti on tullut käyttöön 1900-luvun alussa.
Koukkunen 1990 kontakti.
kontata
Käsien ja polvien varassa ryömimistä merkitsevällä /co/ttata-verbillä ei ole tarkkoja
vastineita sukukielissä, mutta eräissä lähisukukielissä on samasta vartalosta muo-
dostettuja samantapaisia johdoksia, esim. inkeroisen kontia astella' ja viron köndida
astua, kävellä, kulkea'. Myös suomen murteissa tunnetaan mm. kontia ja kontustaa.
Kontata on ilmeisesti johdos jalkaa merkitsevästä sanasta —» kontti. Suomen kirja-
kielessä kontata on ensi kertaa mainittu Laurentius Petrin saarnassa vuonna 1670.
SKES 1958 kontata; SSA 1992 kontata; Jussila 1998 kontata.
470

kontio
Karhua merkitsevällä fcontfo-sanalla on vastineita itäisissä lähisukukielissä, esim.
karjalan kontie ja vepsän kondii. Sana on todennäköisesti johdos kömpimistä tai ryö-
mimistä merkitsevästä kontia-verbistä (—» kontata), ja se on alun perin ollut kiertoil-
maus, jota käyttämällä on haluttu välttää mahtavan ja vaarallisen metsän kuninkaan
mainitseminen oikealla nimellä. Suomen kirjakielessä kontio on ensi kertaa mainittu
Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
Nirvi 1944 69-73; SKES 1958 kontio; SSA 1992 kontio; Jussila 1998 kontio.
kontrahti
Sopimusta merkitsevä kontrahti on lainaa ruotsin sanasta kontrakt, joka alkuaan
juontuu latinan sanasta contractus. Tämä on johdos verbistä contraherey joka sanan-
mukaisesti merkitsee yhteen vetämistä. Suomen kirjakielessä kontrahti on ensi ker-
taa mainittu asiakirjassa vuonna 1655.
Hellquist 1939 kontrakt; SSA 1992 kontrahti; Jussila 1998 kontrahti.
kontrasti
Vastakohtaa tai vastakohtaisuutta merkitsevä kontrasti on lainaa ruotsin sanasta
kontrasU joka puolestaan juontuu ranskan sanasta contraste. Tämä on lainaa italiasta,
jossa contrasto on johdos verbistä contrastare. Tämä tarkoittaa sananmukaisesti vas-
tassa tai vastakkain seisomista. Suomalaisena sanana kontrasti on mainittu vuonna
1886 Agathon Meurmanin sivistyssanakirjassa, jossa se on tarkoittanut jyrkkää vas-
takohtaa. Varsinaisesti sana on tullut käyttöön vasta 1900-luvun alussa.
Hellquist 1939 kontrast; Koukkunen 1990 kontrasti.
kontrolli
Valvontaa tai tarkastusta merkitsevä kontrolli on lainaa ruotsin sanasta kontroll,
joka puolestaan juontuu ranskan sanasta contröle. Tämä on alkuaan rakenteeltaan
hämärtynyt yhdyssana, jonka osat ovat contre vastaan' ja röle 'luettelo, rulla'. Sana
on syntynyt uuden ajan alussa, kun esim. valtion hallinnossa pidettiin kahta eri luet-
teloa samoista asioista ja asiat tarkistettiin vertailemalla luetteloja keskenään. Oli siis
luettelo ja "vastaluettelo" eli tarkistusluettelo. Suomalaisena sanana kontrolli on ensi
kertaa mainittu kestikievareita koskevassa asetuksessa vuonna 1762.
Hellquist 1939 kontroll; Koukkunen 1990 kontrolli; Jussila 1998 kontrolli.
1 kontti 'tuohesta punottu selkälaukku'
Tuohisuikaleista tehtyä selässä pidettävää kantovälinettä merkitsevän fco/itti-sanan
vastineiksi on perinteisesti esitetty mansin hunt 'mytty, laukku' ja hantin htnt 'kontti',
ja näiden vastineiden perusteella sana on laskettu vanhaan omaperäiseen sanastoon
471

kuuluvaksi. Sanan äännerakenne sotii kuitenkin tätä päätelmää vastaan, samoin se,
että muista etäsukukielistä vastineet puuttuvat ja lähisukukielistäkin tarkkoja vasti-
neita on voitu osoittaa vain inkeroisesta ja karjalasta ja näitäkin on arveltu suomesta
lainatuiksi. Todennäköisempää siis on, että kontti on vasta suomen kielen itsenäisen
kehityksen aikana käyttöön otettu sana, mutta sen alkuperä on epäselvä. Yhtenä seli-
tysmahdollisuutena on mainittu, että se olisi rakenteeltaan poikkeuksellinen johdos
ikivanhasta —> fcantaa-verbistä. Myös obinugrilaiset vastineet voisivat tällä tavoin
selittyä erillisiksi johdoksiksi yhteisestä vartalosta. Suomen kirjakielessä kantoväli-
nettä merkitsevä kontti on ensi kertaa mainittu tulkkisanakirjassa Variarum rerum
vocabula vuonna 1644.
SKES 1958 kontti2; DEWO 1972 515-517; SSA 1992 kontti1; Jussila 1998 kontti2.
2 kontti jalka'
Jalkaa, säärtä, sääriluuta, kinttua tai koipea merkitsevän /co«#/-sanan ainoa varma
vastine on viron kont 'luu*. Mahdollisina vastineina on perinteisesti esitetty myös
mansin häntä ja hantin hont, jotka merkitsevät aitan patsasmaista jalkaa, mutta
näitä on toisaalta arveltu myös suomen fcattta-sanan vastineiksi. Äännerakenteensa
puolesta kontti tuskin voi olla suomalais-ugrilainen sana. Sanavartalon alkuperä on
kuitenkin toistaiseksi tuntematon. Suomen kirjakielessä jalkaa merkitsevä kontti on
ensi kertaa mainittu herra Martin maanlain suomennoksessa vuoden 1570 tienoilla.
SKES 1958 kontti1; DEWO 1972 516; SSA 1992 kontti1; Jussila 1998 kontti1.
3 kontti 'iso tavarankuljetussäiliö'
Isoa tavarankuljetussäiliötä merkitsevä kontti on monilähtöinen sana. Sen voi ajatella
perustuvan vanhastaan tunnettuun, tuohesta punottua kantovälinettä merkitsevään
famta-sanaan, mutta merkityksen laajeneminen perustuu äänneasultaan samanta-
paisen englannin co/ttamer-sanan malliin. Näin ollen fcontti-sanaa voi ajatella myös
englannin sanan suomalaisena mukaelmana. Suomalaisena sanana kontti on ollut
kirjakielisessä käytössä 1960-luvulta lähtien.
Pulkkinen 1984 kontti; SSA 1992 kontti3.
konttori
Toimistoa tai toimistohuonetta merkitsevä konttori on lainaa ruotsin sanasta kontory
joka saksan välityksellä juontuu ranskan murteellisesta sanasta contor. Sanan alku-
peräisempi muoto on ollut comptoir, ja tämä on johdos laskemista merkitsevästä
verbistä compter. Alun perin comptoir on tarkoittanut pöytää, jolla tehdään lasku-
toimituksia, sitten myös huonetta, joka on varustettu tällaisella työpöydällä. Suomen
kirjakielessä konttori on suurin piirtein nykyasussaan mainittu Henrik Florinuksen
suomentamassa kirkkolaissa vuonna 1688.
SKES 1958 konttori; Koukkunen 1990 konttori; SSA 1992 konttori; Jussila 1998 konttori.
472

kontu
Kotia, taloa tai pihapiiriä merkitsevällä kontu-sanaHa. on vastineita eräissä lähisuku-
kielissä, esim. karjalan kontu ja viron könd. Vepsässä sana esiintyy vain paikanni-
mien osana, ja vastaavia paikannimiä on myös muualla Venäjällä. Kysymyksessä on
mitä ilmeisimmin esihistorialliseen asutusnimistöön kuuluva elementti, mutta sen
alkuperä on hämärän peitossa. Suomessa kontu on selvästi asumuksen tai tilan mer-
kityksessä mainittu tuntemattoman tekijän sururunossa vuonna 1742. Nykysuomes-
sakin kontu on sävyltään runollinen sana, jota yleensä käytetään vain fraasissa koti ja
kontu tai yhdyssanassa kotikontu.
SKES 1958 kontu; SSA 1992 kontu; Jussila 1998 kontu.
kookas
Suurta, mittavaa, isokasvuista yms. merkitsevä kookas on johdos sanasta —> koko.
Suomen kirjakielessä kookas on ensi kertaa mainittu Antti Lizeliuksen tarkistamassa
Raamatun suomennoksessa vuonna 1758. Rakenteen selventämiseksi sana on van-
hassa kielessä kirjoitettu usein heittomerkkiä käyttäen kohokas.
SKES 1958 koko; SSA 1992 koko; Jussila 1998 kookas.
kooma
Syvää tajuttomuutta merkitsevä kooma juontuu alkuaan kreikan sanasta köma, joka
merkitsee syvää unta tai horrosta. Sama sana on käytössä monissa eri kielissä lääke-
tieteen ammattiterminä, joten on mahdotonta sanoa, mitä kautta ja milloin se on
tullut suomeen. Suomen yleiskielessä kooma on tullut käyttöön 1900-luvun alku-
puolella.
SAOB 1936 koma.
koota
Verbillä on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. karjalan kovota, lyydin ja vepsän
kogota ja viron koguda. Verbi on johdos sanasta —> koko, ja johdinaines on kantaura-
lilaista perua. Johdostyyppi, ns. supistumaverbi, jossa vartalo on välillä ^-loppuinen,
välillä vokaaliloppuinen, esim. koot-koony kokoa-ny on kuitenkin ominainen vain
itämerensuomalaisille kielille. Tyypin osuus nykysuomen sanastossa kasvaa jatku-
vasti, sillä sitä suositaan uudissanoja muodostettaessa. Suomen kirjakielessä koota
on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 koko; SSA 1992 koko; Jussila 1998 koota.
kopea
Ylpeää, pöyhkeää, ylimielistä yms. merkitsevän fcopeö-sanan ainoa varsinainen vas-
tine on viron kobe Voimakas, vahva', mutta Tverin karjalassa tunnetaan samasta
473

vartalosta muodostettu kopukka. Myös suomen koppava kuuluu todennäköisesti
samaan yhteyteen. Sanavartalon alkuperä on tuntematon. Suomen kirjakielessä
kopea on ensi kertaa mainittu Henrik Florinuksen sananlaskukokoelmassa vuonna
1702.
SKES 1958 kopea-, SSA 1992 kopea; Jussila 1998 kopea.
kopeekka
Ruplan sadasosan suuruista venäläistä rahayksikköä ja vastaavaa kolikkoa merkit-
sevä kopeekka on lainaa venäjän sanasta kopejka. Venäjällä tämännimistä rahaa on
käytetty 1500-luvulta alkaen, suomen kirjakielessä kopeekka on ensi kertaa mainittu
Kristfrid Gananderin sanakirjassa vuonna 1786.
SKES 1958 kopeekka; Plöger 1973 76; SSA 1992 kopeekka; Jussila 1998 kopeekka.
kopio
Jäljennöstä merkitsevä kopio on lainattu suomeen joko ruotsin sanasta kopia tai kes-
kiajan latinan sanasta cöpia, josta myös ruotsin sana alkuaan juontuu. Latinan sana
merkitsee alkuaan suurta määrää tai runsautta, joten kopioiminen on alkuaan sanan-
mukaisesti ollut monistamista. Suomen kirjakielessä sana on ensi kertaa mainittu
Kaarle-herttuan kirjeessä vuonna 1593 ja sitä on 1800-luvun lopulle käytetty lati-
nan mukaisessa asussa kopia. Nykyasu kopio on esiintynyt aluksi vain yhdyssanojen
alkuosana, esim. sanassa kopiokirja, jossa muotoa voidaan ajatella takaperoisjohdok-
seksi verbistä kopioida.
H. J. Streng 1915 71; Renkonen Vir. 1953 301-303; SKES 1958 kopio; SSA 1992 kopio; VKS 1994
kopia; Jussila 1998 kopio.
kopista
Etenkin kenkien kapsetta merkitsevällä fcop/sta-verbillä on vastineita eräissä lähisu-
kukielissä, esim. inkeroisen ja karjalan kopissa ja viron kobiseda. Verbi on johdos
kengänpohjan tai -koron synnyttämää ontohkoa ääntä jäljittelevästä interjektiomai-
sesta kannasta kop-. Suomen kirjakielessä kopista on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 kopista; SSA 1992 kopista; Jussila 1998 kopista.
kopla
Epämääräistä, usein rikollista joukkoa merkitsevä kopla on alkuperältään kansain-
välinen sana, mutta on mahdotonta sanoa, onko se mukaillen lainattu ruotsin vas-
taavasta sanasta koppel vai onko se takaperoisjohdos verbistä koplata, joka on lainaa
ruotsin verbistä koppia. Verbi koplata liittää, yhdistää, kytkeä' tunnetaan suomen
kirjakielessä Albin Stjerncreutzin merisanakirjasta 1863 alkaen, substantiivista kopla
on tietoja vasta 1900-luvun alusta lähtien. Joka tapauksessa fcop/a-sanan perimmäi-
474

nen lähtökohta on keskiajan latinan cupia ja edelleen klassisen latinan cöpula, joka
merkitsee sidettä tai ihmis- tai eläinparia.
SAOB 1937 koppel; Renkonen 1954 128; SSA 1992 kopla, koplata2.
koppa
Onttoa, usein kuperaa esinettä, kupua, suojusta, koria yms. merkitsevällä koppa-
sanalla on jonkinlaisia vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. viron kopp, joka mer-
kitsee mm. pataa, astiaa tai lusikkaa. Karjalan koppakives merkitsee tuohella päällys-
tettyä kiveä, jota käytetään verkon painona. Sanan äänneasu ja merkityksen vaih-
telu viittaavat siihen, että kysymyksessä on nuorehko deskriptiivisana, mahdollisesti
onton esineen tai suojuksen kopinaa jäljittelevästä interjektiomaisesta kannasta muo-
dostettu sana. Samantapaisia sanoja on esitetty myös etäsukukielistä, esim. mansin
(purjk-)hopi '(pääjkoppa', ja näitä on arveltu /coppa-sanan etymologisiksi vastineiksi.
Rinnastus on periaatteessa mahdollinen, mutta vastineiden etäisyyden ja sanan des-
kriptiivisen luonteen vuoksi hyvin epävarma. Joka tapauksessa koppa näyttää olevan
omaperäinen sana, oli se sitten vanhempi tai nuorempi. Suomen kirjakielessä koppa
on ensi kertaa mainittu 1770-luvulla, mm. niiden lisäysten joukossa, joita Henrik
Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan.
SKES 1958 koppa; UEW 1988 181-182; SSA 1992 koppa; Jussila 1998 koppa.
koppi
Pientä huonetta, kammiota, soppea yms. merkitsevä koppi on johdos sanasta —»
koppa. Suunnilleen samassa merkityksessä esiintyy myös rinnakkaisjohdos koppeli.
Suomen kirjakielessä mökkiä merkitsevä koppi on ensi kertaa mainittu Abraham
Achreniuksen runossa vuonna 1756 ja kojua tai katosta merkitsevä koppeli Daniel
Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
Hakulinen 1979 388; SSA 1992 koppi; Jussila 1998 koppeli1, koppi.
koputtaa
Toistuvaa lyömistä, naputtamista, kolkuttamista yms. merkitsevä koputtaa on joh-
dos samasta interjektiomaisesta kannasta kop-, josta on muodostettu myös verbi —>
kopista. Aivan samanlainen johdos on myös viron koputada. Suomen kirjakielessä
koputtaa on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745. Sen johdos
koputella on kuitenkin esiintynyt jo vuonna 1699 Jonas Mennanderin opettavaisessa
runossa.
SKES 1958 kopista; SSA 1992 kopista; Jussila 1998 koputella, koputtaa.
475

koraani
Islamilaisten pyhää kirjaa merkitsevä koraani on lainattu suomeen todennäköisesti
ruotsin sanasta koran, mutta alkuaan sana juontuu arabiasta, jossa al-qorän merkit-
see lukemista tai julistusta. Sana on johdos verbistä, joka merkitsee lukea ääneen'.
Suomen kirjakielessä koraani on ensi kertaa mainittu Eerik Sorolaisen postillassa
vuonna 1621 asussa aikomani, jossa on mukana arabian kielen artikkeli ai. Nyky-
asussaan sana on tullut käyttöön 1800-luvun puolimaissa. Se mainitaan ainakin jo
vuonna 1856 G. E. Eurenin suomentamassa, profeetta Muhammedia ja islamilai-
suutta käsittelevässä tietokirjassa.
Koukkunen 1990 koraani; SSA 1992 koraani; Jussila 1998 koraani.
koralli
Korallieläinten tukirankoa tai itse korallieläimiä (Anthozoa) merkitsevä koralli
juontuu latinan kautta kreikan sanasta korällion, joka alkuaan lienee peräisin see-
miläisistä kielistä. Suomen kirjakielessä koralli on esiintynyt Agricolasta alkaen,
aluksi asussa korilo, joka on luultavasti lainattu ruotsin välityksellä. Muinaisruot-
sissa vastaava sana on ollut korel tai korill. Nykyasussaan koralli on mainittu vuoden
1642 Raamatussa. Korallia on käytetty korujen ja koriste-esineiden aineksena kauan
ennen kuin sitä kohtaan on alettu tuntea eläintieteellistä kiinnostusta.
H. J. Streng 1915 71; SKES 1958 koralli; SSA 1992 koralli; Jussila 1998 koralli.
korea
Kirkasväristä, kirjavaa, kaunista yms. merkitsevälle fcorea-sanalle on esitetty vasti-
neita eräistä lähisukukielistä, esim. karjalan korie ja viron murteellinen köre 'pitkä,
suora, solakka, sileä'. Sana on rakenteeltaan selvästi johdos, mutta on epäselvää, mistä
vartalosta se on muodostettu. Viron vastine on toisaalta haluttu yhdistää tankoa, sal-
koa, riukua tms. merkitsevään —> /core/tfo-sanaan, mutta suomen fcorea-sanaa on
merkityseron takia vaikeampi yhdistää tähän. Näin ollen sanan alkuperä on toistai-
seksi selvittämättä. Suomen kirjakielessä korea on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 korea; EEW 1982-1983 1101-1102; SSA 1992 korea; Jussila 1998 korea.
korento
Seivästä, kantotankoa, riukua, salkoa tms. merkitsevällä fcorettfo-sanalla on vastineita
useimmissa lähisukukielissä, esim. karjalan korento, vepsän körend, vatjan korota ja
viron körend. Epävarma vastine on ersämordvan kuffsa, ja epävarmoja vastineita on
esitetty myös kaukaisemmista etäsukukielistä. Muiden selitysten puutteessa korento-
sanaa pidetään yleensä omaperäisenä sanana, ja rakenteensa perusteella ainakin itä-
merensuomen sana on katsottava johdokseksi. Vertauskuvallisesti fcorento-sanaa on
alettu käyttää myös huomattavan pitkäruumiisten hyönteisten nimityksenä, esim.
476

—» sudenkorento. Tämä käyttötapa tunnetaan myös lähisukukielissä, esim. karjalassa,
vepsässä ja vatjassa. Suomen kirjakielessä korento on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 korento; SSA 1992 korento; Jussila 1998 korento.
kori
Päreistä, vitsoista tms. punottua kanto- tai säilytysvälinettä merkitsevä kori on lainaa
ruotsin sanasta korg. Sama sana on lainattu myös eräisiin lähisukukieliin. Suomen
kirjakielessä kori on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Renvall 1823 214; H. J. Streng 1915 71; SKES 1958 kori; SSA 1992 kori; Jussila 1998 kori.
korista
Rahisevaa, kurisevaa, vaikeasti käyvää hengittämistä merkitsevällä fconsta-verbillä
on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. karjalan korissa, viron koriseda ja liivin
gorlksö. Verbi on johdos korisevaa ääntä jäljittelevästä, onomatopoeettisesta varta-
losta. Suomen kirjakielessä korista on ensi kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa,
joita Salomon Kreander on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
SKES 1958 korista; SSA 1992 korista; Jussila 1998 korista.
koristaa
Verbillä koristaa ei ole tarkkoja vastineita sukukielissä, mutta ainakin karjalassa
esiintyy saman vartalon muita johdoksia, esim. korevuo 'ylpistyä, tulla koreaksi'.
Verbit ovat johdoksia samasta, alkuperältään epäselvästä vartalosta, josta on muo-
dostettu adjektiivi —» korea. Suomen kirjakielessä koristaa on ensi kertaa mainittu
niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuk-
sen sanakirjaan 1770-luvulla.
SKES 1958 korea; SSA 1992 korea; Jussila 1998 koristaa.
korjata
Verbillä on etymologisia vastineita kautta itämerensuomen, esim. karjalan korjata,
vepsän kofdata, vatjan korjata 'panna piiloon', viron korjata 'koota, kerätä; panna
korjuuseen' ja liivin kuoffö. Sanavartalon etäisempi alkuperä on tuntematon. Suo-
men kirjakielessä korjata on esiintynyt Agricolasta alkaen sekä merkityksissä saattaa
ehjäksi, kuntoon', 'ottaa suojaan, panna talteen' että 'hoitaa, huoltaa (lasta, sairasta
eläintä tms.)'. Nykyään voi korjata-verbin kohteena satunnaisia poikkeuksia lukuun
ottamatta esiintyä vain elotonta oliota tarkoittava sana.
SKES 1958 korjata; SSA 1992 korjata; VKS 1994 korjata; Jussila 1998 korjata.
477

korkea
Sanalla on varmoja vastineita kautta itämerensuomen, esim. karjalan korgie, vepsän
korged, vatjan korkoa, viron körge ja liivin kuordö. Itämerensuomen sana on selvästi
johdos, ja sen vartalolle on esitetty vastineita myös etäsukukielistä, mutta nämä ovat
kaikki äänne- tai merkitysseikkojen takia epävarmoja, esim. mokSamordvan körka
syvä', marin kurök 'vuori, mäki, kumpu' ja komin kyr 'jyrkkä joenäyräs, jyrkkä rinne;
mäki, pieni vuori'. Koska sanavartalon alkuperästä ei ole annettu muitakaan uskot-
tavia selityksiä, sitä pidetään etävastineiden epävarmuudesta huolimatta yleensä
vanhana ja omaperäisenä. Suomen kirjakielessä korkea on esiintynyt Agricolasta
alkaen.
SKES 1958 korkea; UEW 1988 672; SSA 1992 korkea; Jussila 1998 korkea.
korkki
Etenkin korkkitammen huokoista, kevyttä pintasolukkoa ja tällaisesta tai myöhem-
min myös muusta aineesta tehtyä pullon tulppaa merkitsevä korkki on lainaa ruotsin
sanasta fcor/c, joka juontuu alkuaan muiden germaanisten kielten ja espanjan välityk-
sellä latinan sanasta cortex (vartalo cortic-) 'kaarna, korkki'. Sana on germaanisella
kielialueella otettu käyttöön samaan aikaan kuin lasipullot eli 1400-luvulla. Suomen
kirjakielessä korkki on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa
1637.
Renvall 1823 215; Hellquist 1939 kork; SKES 1958 korkki; SSA 1992 korkki; Jussila 1998 korkki.
korko
Pääoman käytöstä maksettavaa prosenttikorvausta merkitsevä korko on johdos
samasta vartalosta, josta on muodostettu myös adjektiivi —» korkea. Kengän ulko-
pohjassa kantapään kohdalla olevaa koroketta merkitsevän fcor/co-sanan vastine on
viron kork, genetiivissä korgU ja suomen murteissa tunnetaan samassa merkityksessä
korkko tai korkka. Näiden vastineiden sekä muiden kielten rinnakkaistapausten
perusteella on arveltu, että kengän korkoa merkitsevä korko kuuluisi alun perin ety-
mologisesti yhteen -» /cor/c/c/-sanan kanssa. Joka tapauksessa sanan nykyiseen asuun
on vaikuttanut adjektiivi korkeay joka myös merkityksen kannalta sopii yhdistettä-
väksi kengänkorkoon. Korko voi merkitä yleisesti korkeata kohtaa, esim. karjalassa
korko merkitsee luotoa, karia tai matalikkoa, ts. muuta vedenpohjaa korkeampaa
kohtaa. Suomen kirjakielessä korko on rahallisen hyvityksen merkityksessä esiin-
tynyt Agricolasta alkaen. Korkokenkä on mainittu ensi kertaa Henrik Florinuksen
sananlaskukokoelmassa vuonna 1702.
Saxen 1895-1898 154; Mikkola Vir. 1901 102; SKES 1958 korko; SSA 1992 korko; Jussila 1998
korko, korkokenkä.
478

korottaa
Verbillä on vastineita eräissä itäisissä lähisukukielissä, esim. inkeroisen korot-
taa ja karjalan korottoa. Verbi on johdos samasta vartalosta, josta on muodostettu
myös adjektiivi —> korkea. Suomen kirjakielessä korottaa on esiintynyt Agricolasta
alkaen.
SKES 1958 korkea; SSA 1992 korottaa; Jussila 1998 korottaa.
korpi
Synkkää metsää, etenkin kuusikkoa merkitsevällä fcorpf-sanalla on varmoja vastineita
useissa lähisukukielissä, esim. karjalan korpi, vepsän kofb ja viron körb. Vastineita
on aiemmin esitetty myös etäsukukielistä, samoin altailaisen kielikunnan puolelta,
mutta näitä rinnastuksia ei nykyään hyväksytä. Sanavartalon alkuperä on toistaiseksi
selvittämättä. Rakenteen ja merkityksen puolesta korpi voisi hyvin kuulua ikivan-
haan omaperäiseen sanastoon. Suomen kirjakielessä korpi on esiintynyt Agricolasta
alkaen, ja sanaa on vanhassa kirjakielessä käytetty myös autiomaan merkityksessä.
SKES 1958 korpi; SSA 1992 korpi; VKS 1994 korpi; Jussila 1998 korpi.
korppi
Isoa mustaa varislintua (Corvus corax) merkitsevä korppi on lainaa ruotsin sanasta
korp. Sama sana on lainattu myös eräisiin lähisukukieliin. Korpin ikivanha omape-
räinen nimitys on kaarne, joka nykysuomessa on lajin vanhentunut tai raamatulli-
nen nimitys. Suomen kirjakielessä korppi on esiintynyt Agricolasta alkaen. Kaarne
on ensi kertaa mainittu vuoden 1642 Raamatussa.
Renvall 1823 216; H. J. Streng 1915 72; SKES 1958 korppi; SSA 1992 korppi; Jussila 1998 kaarney
korppi.
korppu
Uunissa kuivattua vehnäleivän viipaletta merkitsevä korppu on lainaa ruotsin sanasta
skorpa. Sama sana on lainattu eräisiin lähisukukieliin. Suomen kirjakielessä korppu
on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637, tosin kirjoi-
tettuna virheellisesti asuun skorpup.
Renvall 1823 216; H. J. Streng 1915 72; SKES 1958 korppu; SSA 1992 korppu; Jussila 1998 korppu.
korpraali
Alikersanttia alempaa sotilasarvoa Suomen maa- ja ilmavoimissa merkitsevä korp-
raali on lainaa ruotsin sanasta korpral tai korporal, joka puolestaan on lainaa ranskan
sanasta corporal. Ranskan sana juontuu alkuaan italiasta, jossa caporale on johdos
sanasta capo 'pää' ja merkitsee yleisesti johtajaa tai päällikköä. Suomen kirjakielessä
korpraali on ensi kertaa mainittu Hartikka Speitzin suomentamissa sota-artikloissa
479

vuonna 1642 ruotsin mukaisessa asussa korporali. Nykyasussaan korpraali on mai-
nittu Carl Heleniuksen sanakirjassa 1838.
Renvall 1823 161; H. J. Streng 1915 72; Hellquist 1939 korporal; SKES 1958 korpraali; Koukku-
nen 1990 korpraali; SSA 1992 korpraali; Jussila 1998 korpraali.
korsetti
Vyötäröä ja lantiota tukevaa, jäykkä ja entisaikaan vielä erikseen kiristettävää liiviä
merkitsevä korsetti on lainaa ruotsin sanasta korsetU joka puolestaan juontuu rans-
kan sanasta corset. Tämä on johdos vartaloa merkitsevästä sanasta corps. Suoma-
laisena sanana korsetti on mainittu Elias Lönnrotin sanakirjassa 1874. Tätä ennen
vaatekappaleesta on käytetty nimitystä kureliivit tai rouvasväen liivi.
Hellquist 1939 korsett; SSA 1992 korsetti.
korsi
Heinäkasvin onttoa vartta merkitsevällä korsi- sanalla on vastineita useissa lähisu-
kukielissä, esim. karjalan korsi, vatjan korsi ja viron körs. Sana on selitetty vanhaksi
balttilaiseksi lainaksi, jolle rekonstruoitua mahdollista kantabalttilaista alkumuotoa
*karti edustaa liettuan kärtis 'ohut tanko*. Myös muita lainalähteeksi sopivia baltti-
laisia sanoja on esitetty. Suomen kirjakielessä korsi on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 korsi; Koivulehto 1979 FS Fromm 137-139; SSA 1992 korsi; Jussila 1998 korsi; Koivu-
lehto 1999 VM 141-143.
korsteeni
Savupiipun arkissävyinen nimitys korsteeni on lainaa ruotsin sanasta skorsten. Suo-
men kirjakielessä korsteeni on ensi kertaa mainittu tulkkisanakirjassa Variarum
rerum vocabula vuonna 1644. Savupiippuja on alettu Skandinaviassa rakentaa 1300-
luvulla, mutta ne ovat varsinkin maaseudulla olleet harvinaisia 1700-luvun lopulle
asti.
Renvall 1823 216; Hellquist 1939 skorsten; SKES 1958 korsteeni; SSA 1992 korsteeni; Jussila 1998
korsteeni.
korsu
Pientä, usein ainakin osittain maahan kaivettua suojarakennusta merkitsevän korsu-
sanan likimääräinen vastine on viron korsik 'mökki, maja, huono asumus'. Karjalan
korsu 'riihen kylkiäinen' on selitetty suomesta lainatuksi. Sanan alkuperä on tun-
tematon. Suomen kirjakielessä korsu on ensi kertaa mainittu Henrik Florinuksen
sanakirjan toisessa painoksessa vuonna 1683.
SKES 1958 korsu; SSA 1992 korsu; Jussila 1998 korsu.
480

korte
Ontto- ja nivelikäsvartisia sanikkaisia (Equisetum) merkitsevällä fcorte-sanalla on
vastineita itäisissä lähisukukielissä, esim. karjalan korteh ja vepsän kortez. Sanan
alkuperää ei ole selvitetty, mutta rakenteensa puolesta se vaikuttaa johdokselta, ja
kantasanana voisi tulla kysymykseen balttilaisperäinen —> korsi. Johtosuhde ei kui-
tenkaan tässä tapauksessa olisi säännöllinen. Suomen kirjakielessä korte on ensi ker-
taa mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa vuonna 1637.
SKES 1958 korte; SSA 1992 korte; Jussila 1998 korte.
kortteli
Neljän kadun rajoittamaa kaupunkialueen osaa merkitsevä kortteli on mukaillen
lainattu ruotsin sanasta kvarter, joka merkitsee sananmukaisesti neljännestä. Myös
suomessa kortteli on ollut käytössä tässä merkityksessä, esim. mittayksikkönä nel-
jänneskyynärän tai neljännestuopin nimityksenä. Suomen kirjakielessä kortteli on
ensi kertaa mainittu vuoden 1701 virsikirjassa.
Renvall 1823 216; H. J. Streng 1915 72-73; SKES 1958 kortteli; SSA 1992 kortteli; Jussila 1998
kortteli.
kortti
Pienehköä suorakaiteen muotoista pahvi- tms. kappaletta merkitsevä kortti on lai-
naa ruotsin sanasta kort. Suomen kirjakielessä kortti on ensi kertaa mainittu vuonna
1616 Maskun Hemmingin hurskaiden laulujen kokoelmassa, jossa sana aivan ilmei-
sesti viittaa pelikorttiin. Yhdyssana korttipeli on esiintynyt Henrik Florinuksen suo-
mentamassa kirkkolaissa 1688.
Renvall 1823 216; H. J. Streng 1915 73; SKES 1958 kortti; SSA 1992 kortti; Jussila 1998 kortti,
korttipeli.
koru
Ulkonäköä ja vaatetusta somistavaa koriste-esinettä merkitsevällä /corn-sanalla ei ole
tarkkoja vastineita sukukielissä. Sana on johdos samasta vartalosta, josta on muo-
dostettu myös adjektiivi —> korea. Suomen kirjakielessä koru on tullut käyttöön vasta
1800-luvulla. Sanaa on tiettävästi ensimmäisenä käyttänyt Elias Lönnrot vuonna
1836 merkityksessä lelu' ja vuonna 1837 nykymerkityksessään. Tätä vanhemmassa
kirjakielessä on samassa merkityksessä käytetty sanaa korlu, jonka alkuperä ja muo-
dostustapa on epäselvä. Tälläkään sanalla ei ole vastineita sukukielissä.
SKES 1958 korea; Rapola 1960 koru; SA 1992 korea.
481

korva
Kuuloelintä ja erityisesti korvalehteä merkitsevällä fcorva-sanalla on vastineita sekä
lähi- että etäsukukielissä, esim. karjalan korva, vepsän korv, vatjan korva, viron korv,
liivin kuora sekä etäsukukielistä udmurtin kwar)& komin kor, jotka kumpikin mer-
kitsevät lehteä. Etävarmoja vastineita on esitetty myös muista etäsukukielistä. Sana
kuuluu ikivanhaan omaperäiseen sanastoon, ja sen alkuperäiseksi asuksi on rekonst-
ruoitu *kon tai *korwa. Eräissä lähisukukielissä fcomz-sanan vastineet voivat mer-
kitä myös reunaa, äärtä tai vierusta, ja sama merkitys tunnetaan myös suomen mur-
teista. Tämä merkitys näkyy myös kirjakielessä eräistä fcorva-sanan vakiintuneista
käyttötavoista, esim. (kevään) korvalla ja (viiden) korvilla.
Suomen kirjakielessä korva on kuuloelimen merkityksessä esiintynyt Uppsalan
evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen. Astian kahvan tai kädensijan merkityk-
sessä korva on mainittu tulkkisanakirjassa Variarum rerum vocabula vuonna 1644,
ja tämä merkitys perustuu sanan vertauskuvalliseen käyttöön. Suomen murteissa
samaan yhteyteen kuuluva korva voi merkitä myös sivussa olevaa tukipuuta. Korva-
sanan johdos korvo merkitsee sananmukaisesti korvallista, korvilla varustettua
(astiaa), ja se on kirjakielessä ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa
1745. Sen sijaan pientä koskea merkitsevä murresana korva kuuluu etymologisesti
—> fcowra-sanan yhteyteen.
SKES 1958 korva; UEW 1988 187-188; SSA 1992 korva1; VKS 1994 korva; Jussila 1998 korva,
korvo.
korvata
Hyvittämistä, palkitsemista, kompensoimista yms. merkitsevä korvata on johdos
sanasta —> korva, joka murteissa voi merkitä mm. vierusta, reunaa tai sivulle asetet-
tua tukipuuta. Kantasanan vanha merkitys 'vierus' heijastuu mm. korvata-johdoksen
1800-luvulta tunnetuista merkityksistä asettaa rinnakkain, vertailla'. Suomen kirja-
kielessä korvata on hyvittämisen merkityksessä mainittu ensi kertaa vuoden 1777
almanakassa.
SKES 1958 korva; Rapola 1960 korvata; Hakulinen 1979 290, myös alav. 427; Jussila 1998 korva.
kosia
Puolisoksi pyytämistä merkitsevällä fcos/a-verbillä on vastineita kaikissa lähisuku-
kielissä, esim. karjalan kosita, vepsän kozita, Kukkosin vatjan kozzoa, viron kosida
ja liivin kuoyzzö. Sanan etäisempi alkuperä on tuntematon. Vastineita on aiemmin
esitetty myös hantista, mutta nämä merkitsevät himoa eivätkä mitenkään itsestään
selvästi kuulu fcos/a-verbin yhteyteen. Suomen kirjakielessä kosia on ensi kertaa
mainittu vuonna 1728 Henrik Liliuksen sepittämässä häärunossa. Verbistä johdettu
kosija on kuitenkin mainittu jo Laurentius Petrin hartauskirjassa vuonna 1644 ja
yhdyssana kosiosana Maskun Hemmingin hurskaissa lauluissa vuonna 1616.
SKES 1958 kosia; SSA 1992 kosia; Jussila 1998 kosia.
482

koska
Nykykielessä lähinnä syytä ilmaisevalla konjunktiolla koska ei ole tarkkoja vastineita
sukukielissä, vaikka sanan kaikilla rakenneosilla on vastineita etäsukukieliin asti.
Sananmuoto ja sen merkitys ovat kiteytyneet vasta suomen kielen erilliskehityksen
ajalta. Sanan alkuosana on ikivanha pronominivartalo ko-y tämän jäljessä oleva -s-
on sijapääte, jota on arveltu sekä inessiivin että latiivin päätteeksi, ja lopussa oleva
-ka on johdinperäinen, merkitykseltään tehostava liitepartikkeli, joka sanan useista
murrevastineista puuttuu (kos).
Suomen vanhimmassa kirjakielessä koska on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agri-
colasta alkaen, ja sitä on käytetty sekä aikaa ilmaisevana adverbina 'milloin* että aikaa
tai syytä ilmaisevana konjunktiona 'kun; sen takia että'. Ajan ilmauksena koska on
kuitenkin nykyään jo selvästi vanhentunut, ja se esiintyy tässä merkityksessä lähinnä
vanhassa kaunokirjallisuudessa.
SKES 1958 ko-; Hakulinen 1979 109-110; SSA 1992 ko-; VKS 1994 koska; Jussila 1998 koska.
koskea
Verbille on esitetty vastineita sekä itäisistä itämerensuomalaisista kielistä että muu-
tamista etäsukukielistä, esim. karjalan koskie, lyydin koskeda, vepsän koskta, pohjois-
saamen guoskat ja ehkä myös komin kosny 'koskettaa, satuttaa pohjaan (vene)'. Ety-
mologian suppeudesta huolimatta verbi katsotaan yleensä vanhaan omaperäiseen
sanastoon kuuluvaksi. Suomen kirjakielessä koskea on ensi kertaa mainittu Ljungo
Tuomaanpojan suomentamassa kaupunginlaissa 1609.
SKES 1958 koskea; UEW 1988 673; SSA 1992 koskea; Jussila 1998 koskea.
koskelo
Mergus-suvun vesilintuihin viittaavalla fcosfce/o-sanalla on varmoja vastineita eräissä
lähisukukielissä, esim. inkeroisen ja karjalan koskelo sekä viron koskei. Vastineeksi
on arveltu myös komin vastaavaa linnunnimeä kosys. Itämerensuomen sana on sel-
västi johdos, ja kantasana voisi periaatteessa olla —» koski, mutta tämä ei äännehis-
toriallisista syistä sovi, jos komin sana kuuluu samaan yhteyteen. Merkityksenkään
kannalta rinnastus ei ole paras mahdollinen, sillä koskien ja koskeloiden välillä ei ole
mitään erityistä yhteyttä. Toisen selityksen mukaan itämerensuomen koskelo olisi
johdos kuusen kuorta tai kuusenkuorilevyä merkitsevästä omaperäisestä sanasta
kosku, ja tässä tapauksessa merkitysyhteys perustuisi siihen, että kuusenkuoresta
olisi entisaikaan valmistettu koskeloille munituspönttöjä. Tästäkään yhteydestä ei
ole suoranaisia todisteita. Joka tapauksessa koskelo näyttää olevan melko vanha oma-
peräinen linnunnimi, vaikka sanan alkuperäinen muodostustapa ja motivaatio ovat-
kin epäselvät. Suomen kirjakielessä koskelo on ensi kertaa mainittu Ericus Schrode-
ruksen tulkkisanakirjassa 1637.
Nirvi Vir. 1941 333-338; SKES 1958 koskelo; UEW 1988 673-674; SSA 1992 koskelo; Jussila 1998
koskelo.
483

koski
Alamäkeen vuolaasti virtaavaa ja kohisevaa joen osaa merkitsevällä fcosfcf-sanalla on
vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä, esim. karjalan koski, vepsän kosk, viron kosk,
pohjoissaamen guoika, marin kaskö ja komin koi. Sana kuuluu vanhaan omaperäi-
seen sanastokerrostumaan, ja sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *koske.
Suomen kirjakielessä koski on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 koski; UEW 1988 674; SSA 1992 koski; Jussila 1998 koski.
kosmetiikka
Kauneudenhoitoa ja siihen tarvittavia aineita merkitsevä kosmetiikka on lainattu
suomeen todennäköisesti ruotsin sanasta kosmetik, mutta alkuaan sana juontuu
ranskan kautta kreikasta, jossa kosmetike tekhne merkitsee hyvin pukeutumisen tai-
toa. Kreikan adjektiivi kosmetikös merkitsee sananmukaisesti järjestämiseen liitty-
vää tai järjestelykykyistä. Sanan ydinosa kosmos merkitsee mm. järjestystä, hyvää
järjestystä ja maailman järjestystä, ja tästä juontuu useiden kielten maailmankaikke-
utta merkitsevä sana kosmos. Ranskassa cosmetique ja englannissa vastaava cosme-
tics ovat saaneet kaunistusaineiden merkityksen 1600-luvulla. Suomalaisena sanana
kosmetiikka on tullut käyttöön 1900-luvun alussa. Kosmeettiset aineet on kuitenkin
mainittu jo Agathon Meurmanin sivistyssanakirjassa 1886.
TSK 5 1912 kosmetiikka; Hellquist 1939 kosmetik; Koukkunen 1990 kosmetiikka.
kostaa
Vastavuoroisen vahingon tai kärsimyksen tietoista tuottamista merkitsevällä kostaa-
verbillä on vastineita useissa lähisukukielissä, mutta merkitykset vaihtelevat. Karja-
lan kostoa merkitsee suojata tuulelta', viron kosta 'kuulua; vastata; kaikua' ja liivin
kuostö Vastata'. Sanavartalon alkuperä on epäselvä. Sille on esitetty esigermaanista
lainaetymologiaa, mutta tämä selitys on pitkälti hypoteettinen eikä se ole saanut
yleistä kannatusta. Suomen murteissa ja vanhassa kirjakielessä fcostaa-verbin mer-
kitys on nykyisen yleiskielen merkitystä laajempi. Suomen kirjakielessä kostaa on
esiintynyt Agricolasta alkaen merkityksissä 'korvata, palkita, antaa, jakaa', minkä
lisäksi se on esiintynyt myös vääryyden takaisinmaksamisen merkityksessä. Korvaa-
misen ja palkitsemisen merkitykseen perustuu fcostaa-verbin johdos kostua 'hyötyä,
voittaa, saada etua', joka on kirjakielessä ensi kertaa mainittu Ljungo Tuomaanpojan
suomentamassa maanlaissa vuonna 1601.
SKES 1958 kostaa; SSA 1992 kostaa; VKS 1994 kostaa; Jussila 1998 kostaa, kostua2.
kostea
Hieman märkää merkitsevän fcostea-sanan tarkka vastine on karjalan kostie. Samasta
vartalosta muodostetuilla muilla johdoksilla on vastineita myös laajemmalti lähisu-
kukielissä, esim. suomen kostua-verbiä vastaavat karjalan kostuo 'tulla kosteaksi;
484

lihoa, voimistua; joutua*, vepsän ja viron kostuda sulaa' sekä liivin kuostö 'parantua'.
Sukukielten vastineiden perusteella on ilmeistä, että sanat ovat johdoksia samasta
vartalosta, josta on muodostettu myös korvaamista, hyvittämistä tms. merkitsevä
verbi —» kostaa. Näin ollen märäksi tulemista merkitsevä kostua ja hyötymistä mer-
kitsevä kostua ovat keskenään samaa juurta, mutta perustuvat kuitenkin erisuuntai-
seen merkityksenkehitykseen. Suomen kirjakielessä kostea on ensi kertaa mainittu
Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745, samoin kosteaksi tulemista merkitsevä kos-
tua.
SKES 1958 kostea; SSA 1992 kostea; Jussila 1998 kostea, kostua1.
kota
Sanalla on vastineita kaikissa lähisukukielissä sekä useimmissa etäsukukielissä, esim.
karjalan kota, vepsän ja viron koda, vatjan kota, liivin kuodä, pohjoissaamen goahti,
mordvan kudo, marin kudoy hantin kat ja unkarin häz 'talo'. Sanan alkuperäiseksi
suomalais-ugrilaiseksi asuksi on rekonstruoitu *kota. Mahdollisia vastineita on esi-
tetty myös indoeurooppalaisista kielistä, ja sanaa on arveltu sekä ikivanhaksi lainaksi
että useampienkin kielikuntien alkusukulaisuuteen viittaavaksi sanaksi. Joka tapa-
uksessa kysymyksessä on ikivanha asumuksen nimitys. Suomen kirjakielessä kota on
esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 kota; UEW 1988 190; SSA 1992 kota; Jussila 1998 kota.
kotelo
Jäykkäseinäistä rasiaa tai suojusta merkitsevällä fcote/o-sanalla ei ole vastineita suku-
kielissä. Kotelo on johdos sanasta —> kota. Suomen kirjakielessä kotelo on ensi kertaa
mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786.
SKES 1958 kota; Hakulinen 1979 168; SSA 1992 kota; Jussila 1998 kotelo.
koti
Sanalla on tarkkoja vastineita itäisissä lähisukukielissä, esim. karjalan koti sekä lyy-
din ja vepsän kodi. Suomessa koti on alkuaan tyypillisesti itämurteiden sana. Sen on
arveltu syntyneen vanhemmasta fcota-muodosta siten, että se olisi irtautunut itsenäi-
seksi perusmuodoksi sanan monikollisista taivutusmuodoista, esim. mennä kotiin,
olla kodissa jne. Monikon käyttöä tällaisissa yhteyksissä voidaan pitää odotuksen-
mukaisena, koska asuinpaikoilla vanhastaan on yleensä ollut useita eri tarkoituk-
siin pystytettyjä rakennuksia. Toisaalta on pidetty mahdollisena, että koti olisi kota-
sanan normaali johdos, jolloin koti juontuisi vanhemmasta muodosta *kotaj 'kodal-
linen (asuinpaikka)'. Edellistä selitystä pidetään todennäköisemmin oikeana, koska
vastaavanlaista kehitystä on todettu myös muista sukukielistä. Suomen kirjakielessä
koti on ensi kertaa mainittu herra Martin maanlain suomennoksessa vuoden 1570
tienoilla. Agricolan teksteissä on samassa merkityksessä esiintynyt fcota-sanasta joh-
485

dettu länsimurteinen koto. Tällä johdoksella on vastineita eteläisissä lähisukukielissä,
esim. vatjan koto, viron kodu ja liivin kuoyd. Sanojen koti ja. koto välillä näyttää olevan
jo kantasuomalainen murre-ero, niin että koto on läntinen ja koti itäinen sana.
SKES 1958 kota; Hakulinen 1979 122, myös alav. 165; SSA 1992 koti; Jussila 1998 koti.
kotilo
Kierteisestä, kovasta kuorestaan tunnettuja nilviäisiä merkitsevällä fcotf/o-sanalla ei
ole vastineita sukukielissä. Kotilo on johdos joko sanasta —> kota tai tämän pohjalta
muodostuneesta sanasta —> koti, ja se on tullut suomen kirjakielessä käyttöön 1800-
luvun loppupuolella erilaisten kuorellisten nilviäisten nimityksenä joko asussa koti-
las tai kotilo. Nykyasuunsa sana on vakiintunut 1900-luvun alussa.
kotka
Sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä, esim. aunuksen kotku, vatjan
kotko, viron kotkas, liivin kuotkänös, pohjoissaamen goaskin, mordvan kufskan,
marin kutköz sekä komin ja udmurtin kuti. Sana on ikivanha omaperäinen linnun-
nimi, ja sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *kocka. Suomen kirjakielessä
kotka on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 kotka; UEW 1988 668; SSA 1992 kotka; Jussila 1998 kotka.
kottarainen
Sanan ainoa tarkka vastine on karjalan kottaraine. Sana on rakenteeltaan selvästi
johdos, ja sen kantasana on ilmeisesti koteloa, kotaa, kuorta, suojusta yms. merkit-
sevä germaanisperäinen lainasana kotti, jolla on vastineita itämerensuomen etelä-
ryhmän kielissä, esim. viron kott säkki, pussi*. Linnunnimen yhteydessä kotti vii-
tannee koloon, pönttöön tai muuhun onteloon, jollaisessa kottarainen mielellään
pesii. Suomen kirjakielessä kottarainen on ensi kertaa mainittu niiden lisäysten jou-
kossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-
luvulla, mutta tällöin sana ei ole esiintynyt nykymerkityksessään (Sturnus vulgaris),
vaan Hailuodon murteen mukaisessa merkityksessä Varpunen; sparv'. Nykymerki-
tyksessään kottarainen on mainittu Kustaa Renvallin sanakirjassa 1823. Tätä van-
hemmassa kirjallisuudessa kottaraisesta on käytetty useimmiten nimitystä mustaras-
tas, joka nykyään kuuluu aivan toiselle lajille (Turdus merula). Myös saksanvarpu-
nen on esiintynyt kottaraisen nimityksenä.
Uotila Vir. 1939 123; Koivulehto Vir. 1973 5-7; SSA 1992 kottarainen; Jussila 1998 kottarainen;
Häkkinen 2003 L315, L394.
kotti kärryt
Työntökärryjä merkitsevä arkissävyinen kottikärryt on osittain lainattu, osittain
käännetty ruotsin sanasta skottkärra. Myös jälkiosa —> kärry on lainaa ruotsista,
486

mutta se on lainattu paljon aikaisemmin. Suomen kirjakielessä kottikärryt on otettu
käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla. Sana on mainittu Ferdinand Ahlmanin sana-
kirjassa 1865 asussa kotkärryt.
Karsten 1936 FmS 4515; SKES 1958 kottikärryt; SSA 1992 kottikärryt.
kotva
Pientä, epämääräisen mittaista hetkeä merkitsevällä kotva-sanalla on vastineita sekä
lähi- että etäsukukielissä, esim. karjalan kotva, vepsän kodv, ruotsinsaamen kätfo ja
marin kot 'vuosi, aika*. Vastinetta on esitetty myös komista, mutta tämä on äännehis-
toriallisista syistä torjuttu. Joka tapauksessa kotva näyttää kuuluvan vanhaan oma-
peräiseen sanastoon, ja sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *koSwa. Suomen
kirjakielessä kotva on ensi kertaa mainittu Paavali Remeksen kirjoittamassa sururu-
nossa vuonna 1765.
SKES 1958 kotva; UEW 1988 669; SSA 1992 kotva; Jussila 1998 kotva.
koukku
Sanalla on varmoja vastineita useimmissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen, karjalan
ja vatjan koukku, vepsän kouk ja viron murteellinen kouk 'perunakuokka'. Myös lii-
vissä on kuok 'koukku', jota on arveltu sekä kuokka- että koukku-sanan vastineeksi.
Merkityksen kannalta koukku- ja kuokka-sanojen ero ei ole suuri, sillä entisajan kuo-
kat ovat käytännössä olleet koukkupäisen sauvan tapaisia työvälineitä. Ainakin —»
kuokka on selitetty germaaniseksi lainaksi, mutta kuokka- ja fcowA:A:w-sanojen mah-
dollinen etymologinen yhteys on toistaiseksi avoin kysymys, eikä koukku-sanan
alkuperästä ole olemassa mitään yleisesti hyväksyttyä selitystä. Suomen kirjakielessä
koukku on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 koukku; SSA 1992 koukku; Jussila 1998 koukku.
koulu
Etenkin alempia oppi- ja opetuslaitoksia merkitsevä koulu on lainaa ruotsin sanasta
skola, joka mahdollisesti muinaisalasaksan tai anglosaksin välityksellä juontuu lati-
nan sanasta schola ja edelleen kreikan sanasta skhole. Tämä on alkuaan tarkoittanut
vapaa-aikaa, lepoaikaa tai lepoaikana harrastettua henkistä puuhailua. Suomen kir-
jakielessä koulu on esiintynyt Agricolasta alkaen, ja se on aluksi tullut käyttöön vie-
rasperäisessä asussa skoulu. Nykyasuisena se on ensi kertaa mainittu vuonna 1685
alkuosana yhdyssanassa koulumestari. Yksinäiskonsonantilla alkava koulu on tullut
yleisempään käyttöön 1700-luvun jälkipuoliskolla, mutta kuitenkin myös skoulu
on ollut käytössä 1800-luvun alkuvuosikymmenille saakka. Muita vanhoja koulun
nimityksiä ovat olleet mm. harjoitushuone, opetushuone tai oppihuone.
H. J. Streng 1915 73-74; Hellquist 1939 skola; Metsikkö 1951 145-147; SKES 1958 koulu; SSA
1992 koulu; Jussila 1998 koulu.
487

koura
Käsiterää tai kämmentä, etenkin kouruksi taivutettuna, merkitsevällä fcowra-sanalla
on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä, esim. karjalan kopra, vepsän kobr, vatjan
kobra, viron kobra(täis) 'koura(llinen), ruotsinsaamen käbre 'kovera, alta ontto' ja
hantin kugör. Rinnastus hantiin on kiistanalainen, mutta muiden hyvien selitysten
puutteessa fcowra-sanaa on tapana pitää vanhaan omaperäiseen sanastoon kuulu-
vana. Äännehistorian kannalta on kuitenkin huomattava, että alkuperäisen sanansi-
säisen *-pr-yhtymän sisältävät sanat ovat yleensä lainoja. Suomen kirjakielessä koura
on ensi kertaa mainittu poikien keskusteluoppaassa vuonna 1644.
SKES 1958 koura; UEW 1988 183; SSA 1992 koura; Jussila 1998 koura.
kouru
Uraa, vakoa, kaukaloa yms. merkitsevällä fcowrw-sanalla ei ole tarkkoja vastineita
sukukielissä. Karjalan harvinainen murresana kopru merkitsee kosken kuohua tai
pyörrettä, ja viron kober tarkoittaa vaahtoa, poimua tai laskosta. Sanaa on arveltu
germaaniseksi lainaksi, mutta tämä selitys ei ole saavuttanut hyväksymistä. Raken-
teeltaan kouru on selvästi johdos, ja yhden selityksen mukaan se olisi muodostettu
sanasta —> koura, toisen arvion mukaan samasta kannasta, josta on muodostettu
adjektiivi —» kovera. Suomen kirjakielessä kouru on nykymerkityksessään ensi ker-
taa mainittu vuoden 1778 almanakassa. Kuitenkin jo tulkkisanakirjassa Variarum
rerum vocabula 1644 on mainittu yhdyssana koururuoho, jolla on tarkoitettu pihara-
tamoa. Aivan eri sana on Henrik Florinuksen sanakirjassa 1678 mainittu kouru, joka
merkitsee ruutanaa. Tämän sanan toinen, nykyisinkin tunnettu variantti kouri on
mainittu jo Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637. Ruutanaa merkitsevällä kouri-
sanalla on vastine virossa ja liivissä, mutta sen etäisempi alkuperä on tuntematon.
SKES 1958 kouri, kouru; SSA 1992 kouru kouru; LÄGLW 1996 kouru; Jussila 1998 kouru.
kousa
Juomamaljaa, Lounais-Suomen murteissa myös nimipäiväkestitystä merkitsevä
kousa on lainaa ruotsin sanasta kasa, joka alasaksan kautta juontuu liettuan sanasta
käusas 'iso kauha; puinen juoma-astia'. Suomen fcousa-sana on oikeastaan kaksiläh-
töinen, sillä liettuan käusas on lainautunut myös venäjään, ja venäjän kovs on edel-
leen lainautunut suomen itämurteisiin asussa kousa. Suomalaisena sanana kousa on
kirjallisuudessa mainittu ensi kertaa Olaus Magnuksen kuuluisan Carta Marinan
selityksissä vuonna 1539. Itse kartassa on kuva juoma-astiasta, joka suuresti muis-
tuttaa kuuluisaa Ruskon kousaa. Varsinaisessa suomen kirjakielessä kousa on mai-
nittu tulkkisanakirjassa Variarum rerum vocabula vuonna 1644 laajan ja syvän vadin
merkityksessä.
Ahlqvist Suomi 1857 92,1871 126; Thomsen 1890 184-185; Mikkola 1894 120-121; Karsten
1936 FmS 4 516; SKES 1958 kousa; SSA 1992 kousa1, kousa2; Jussila 1998 kousa.
488

kova
Sanalla on etymologinen vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan, lyydin ja
vepsän kova, vatjan, viron ja liivin kova. Etäsukukielistä ei vastineita ole voitu osoit-
taa. Sanan alkuperä on toistaiseksi tuntematon. Rakenteensa ja merkityksensä puo-
lesta kova voisi olla ikivanha omaperäinen sana. Suomen kirjakielessä kova on esiin-
tynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen.
SKES 1958 kova; SSA 1992 kova; Jussila 1998 kova.
kovera
Sisäänpäin kaarevaa merkitsevällä fcovera-sanalla on vastineita kaikissa lähisukukie-
lissä, esim. karjalan kovera, vepsän ja vatjan kover, viron köverja liivin Wurö. Sanan
etäisempi alkuperä on tuntematon. Suomen kirjakielessä kovera on ensi kertaa mai-
nittu alkuosana karhuun viittaavassa yhdyssanassa koverakoura vuonna 1782 Chris-
tian Lencqvistin väitöskirjassa, jossa käsitteli muinaisten suomalaisten taikauskoa.
Itsenäisenä sanana kovera on mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786.
SKES 1958 kovera; SSA 1992 kovera; Jussila 1998 kovera.
kraana
Lähinnä arkisessa puhekielessä vesihanaa tai nostokurkea merkitsevä kraana on
molemmissa merkityksissään lainaa ruotsin sanasta kran, joka puolestaan juontuu
alasaksasta. Sana on samaa juurta kuin saksan kurkea merkitsevä Kran tai Kranich,
ja merkityksen laajennus perustuu linnun ja puheena olevien laitteiden ulkomuodon
samankaltaisuuteen. Linnun nimenä Kran(ich) on ääntä jäljittelevä sana. Suomen
kirjakielessä kraana on hanan merkityksessä ensi kertaa mainittu Ericus Schrode-
ruksen tulkkisanakirjassa vuonna 1637.
Hellquist 1939 kran; SKES 1958 raana; Kluge - Mitzka 1960 Kranich; SSA 1992 kraana; Jussila
1998 kraana.
kraatari
Räätälin vanhentunut nimitys kraatari on lainaa germaanisista naapurikielistä.
Useimmiten sanaa on arveltu muinaisruotsista lainatuksi, mutta muinaisruotsin
etuvokaalinen skräddare ei sellaisenaan sovi lainalähteeksi. Parempi esikuva olisi
esim. muinaisnorjan skraddari tai alasaksan schräder. Germaanisten kielten sanat
ovat johdoksia leikkaamista merkitsevästä verbistä, joten kraatari on sananmukai-
sesti leikkaaja'. Suomen kirjakielessä kraatari on ensi kertaa mainittu Ljungo Tuo-
maanpojan suomentamassa maanlaissa vuonna 1601.
H. J. Streng 1915 199; Karsten 1936 FmS 4 517; SKES 1958 kraatari; SSA 1992 kraatari; Jussila
1998 kraatari.
489

kraatteri
Tulivuoren purkautumisaukkoa tai meteoriitin maahansyöksystä syntynyttä kuop-
paa merkitsevä kraatteri on lainaa ruotsin sanasta krater, joka alkuaan juontuu lati-
nan sanasta cräter. Tämä on kreikkalaisperäinen sana, joka merkitsee tulivuoren
purkautumisaukon lisäksi sekoitusmaljaa. Kreikan krater on johdos sekoittamista
merkitsevästä verbistä kerannynai. Suomalaisena sanana kraatteri on ensi kertaa
mainittu vuonna 1834 sanomalehdessä Sanan Saattaja Viipurista, jossa synonyymi-
sena nimityksenä on tuliräppänä.
Hellquist 1939 krater; Onions 1979 crater; Koukkunen 1990 kraatteri.
kramppi
Kouristusta tai suonenvetoa, murteissa myös epilepsiaa merkitsevä kramppi on lai-
naa ruotsin sanasta kramp. Myös karjalassa suomesta lainattu ramppi merkitsee epi-
lepsiaa. Suomen kirjakieleen kramppi on hyväksytty vasta 1900-luvun alkupuolella,
mutta puhekielessä se on ollut käytössä jo aiemmin.
Ekman 1899 kramppi; Karsten 1936 FmS 4 518; SKES 1962 ramppi1; SSA 1992 kramppi1.
kranaatti
Räjähdysammusta merkitsevä kranaatti on lainattu suomeen ruotsin sanasta granat,
mutta alkuaan sana juontuu italiasta, jossa granata merkitsee ruudilla ja hauleilla
täytettyä kuulaa. Ammus on saanut nimensä granaattiomenasta, italiaksi granato.
Granaattiomena on täynnä punaisia siemeniä, ja sitä on alkuaan kuvattu latinan
adjektiivilla gränätus siemenekäs'. Latinan gränum merkitsee jyvästä tai siementä.
Suomen kirjakielessä kranaatti on ensi kertaa mainittu Malmön piiritystä koske-
vassa asiakirjassa vuonna 1677.
H. J. Streng 1915 74; Hellquist 1939 i.granaty 2. granat; SKES 1958 kranaatti; Koukkunen 1990
kranaatti; SSA 1992 kranaatti; Jussila 1998 kranaatti.
kranssi
Seppelettä, kiehkuraa tai renkaaksi leivottua vehnäspitkoa merkitsevä kranssi on lai-
naa ruotsin sanasta kransy joka puolestaan juontuu saksan sanasta Kranz. Suomen
kirjakielessä kranssi on esiintynyt jo Agricolan kielessä jälkiosana yhdyssanaa roo-
sinkrantsi, jolla on tarkoitettu rukousnauhaa. Itsenäisenä sanana kranssi on mainittu
Carolus Pictoriuksen suomentamassa uskonnollisessa kirjassa vuonna 1622.
Renvall 1823 221; H. J. Streng 1915 75,192-193; SKES 1958 kranssi; SSA 1992 kranssi; Jussila
1998 kranssi.
490

krapula
Kohmeloa merkitsevä krapula on lainattu suomeen joko ruotsin sanasta krapula tai
suoraan latinan kreikkalaisperäisestä sanasta cräpula, josta myös ruotsin sana on
peräisin. Suomalaisena sanana krapula on tullut käyttöön vasta 1900-luvun alussa,
mutta latinaksi se on todistettavasti ollut tuttu viimeistään 1600-luvulta alkaen.
TSK 4 1912 krapula; SKES 1962 krapula; Koukkunen 1990 krapula; SSA 1992 krapula.
kravatti
Solmiota merkitsevä kravatti on lainattu suomeen ruotsin sanasta kravatU mutta
alkuaan sana juontuu ranskan kautta saksasta, jossa Krawat on ollut murteellinen
muoto kansallisuuden nimestä Kroate 'kroaatti, kroatialainen'. Kroatialaiset ratsu-
miehet käyttivät 30-vuotisessa sodassa erityistä kaulaliinaa, josta alettiin käyttää kan-
tajiensa mukaan nimitystä Krawat. Nimitys pysyi samana, kun kaulahuivista kehittyi
myöhemmin solmio. Suomalaisena sanana kravatti on tullut käyttöön 1800-luvun
lopulla, se on esiintynyt vuonna 1890 mm. Juhani Ahon kirjoituksissa; —> solmio.
Bergman 1969 124; Koukkunen 1990 kravatti; SSA 1992 kravatti.
kreivi
Arvoltaan ruhtinaan ja vapaaherran välistä aatelismiestä merkitsevä kreivi on lainaa
ruotsin sanasta greve, joka puolestaan juontuu saksasta. Alkuaan sana on tarkoit-
tanut korkea-arvoisia virkamiehiä, esim. ruhtinaiden ja herttuoiden vasalleja, jotka
ovat vastanneet tietyn alueen hallinnosta ja oikeudenkäytöstä, mutta myöhemmin
siitä on tullut perinnöllinen arvonimi. Suomen kirjakielessä kreivi on ensi kertaa
mainittu herra Martin maanlain suomennoksessa vuoden 1570 tienoilla alkuosana
yhdyssanaa kreivikunta. Itsenäisenä sanana kreivi on mainittu Olavi Elimaeuksen
suomentamissa maanlain vahvistuskirjoissa vuonna 1610.
Renvall 1823 222; H. J. Streng 1915 76; Hellquist 1939 greve; SKES 1958 kreivi; SSA 1992 kreivi;
Jussila 1998 kreivi, kreivikunta.
kretliini
Violettia merkitsevä sävyltään vanhahtava kretliini on lainaa ruotsin sanasta grede-
lin, joka puolestaan juontuu ranskankielisestä värinimityksestä gris de line 'pellavan-
harmaa'. Suomen kirjakielessä sana on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin
sanakirjassa vuonna 1787 asussa reteliini.
Hellquist 1939 gredelin; SSA 1992 kretliini; Jussila 1998 kretliini.
kretonki
Palttinasidoksista, yleensä värikästä ja halpaa puuvillakangasta merkitsevä kretonki
on lainaa ruotsin sanasta kretong, joka puolestaan on peräisin ranskan sanasta cre-
491

tonne. Tämä on johdos kylän nimestä Creton. Nimitystä cretonne on käytetty myös
hienommista valkoisista puuvillakankaista. Suomalaisena sanana kretonki on tullut
käyttöön aivan 1800-luvun lopulla.
Hellquist 1939 kretonn; SSA 1992 kretonki.
kriisi
Kärjistynyttä, vaarallista tilannetta, käännekohtaa, murrosta yms. merkitsevä kriisi
on lainattu suomeen ruotsin sanasta kris, joka puolestaan ranskan välityksellä juon-
tuu latinan kreikkalaisperäisestä sanasta crisis 'ratkaiseva käänne. Suomalaisena
sanana kriisi on ensi kertaa mainittu Agathon Meurmanin sivistyssanakirjassa 1886,
mutta varsinaisesti se on tullut käyttöön vasta 1900-luvun alussa.
Hellquist 1939 kris; Koukkunen 1990 kriisi.
kristalli
Kvartsikidettä, hyvin kirkasta (lyijy)lasia tai tällaisesta tehtyä särmikkääksi hiottua
esinettä merkitsevä kristalli on lainattu suomeen ruotsin sanasta kristall, joka latinan
välityksellä juontuu kreikan sanasta krystallos 'jää, vuorikristalli'. Tämä on alkuaan
johdos pakkasta merkitsevästä sanasta kryos. Suomen kirjakielessä kristalli on esiin-
tynyt Agricolasta alkaen.
H. J. Streng 1915 76; Hellquist 1939 kristall; SKES 1958 kristalli; Onions 1979 crystal; Koukkunen
1990 kristalli; SSA 1992 kristalli; Jussila 1998 kristalli.
kristillinen
Kristinopin mukaista tai kristilliseen kirkkoon kuuluvaa merkitsevä adjektiivi kris-
tillinen on lainattu mitä ilmeisimmin muinaisruotsin sanasta kristeliker, cristelig,
jonka vierasperäinen johdinosa on lainattaessa vaihdettu omaperäiseen. Sanavar-
talo kristi- juontuu Jeesuksen epiteetistä Kristus, joka on alun perin ollut kreikaksi
Khristös Voideltu'. Suomen kirjakielessä kristillinen on esiintynyt Westhin tekstistä
ja Agricolasta alkaen. Samaan fcnsfr-vartaloon perustuu myös partisiippimuotoinen
johdos kristittyy joka on esiintynyt kirjakielessä Agricolasta ja samanaikaisista käsi-
kirjoituksista alkaen.
H. J. Streng 1915 76-77; Hellquist 1939 Kristus; SKES 1958 kristi; SSA 1992 kristi; Jussila 1998
kristillinen, kristitty.
kriteeri
Arviointi- tai arvosteluperustetta tai ratkaisevaa tunnusmerkkiä merkitsevä kri-
teeri juontuu alkuaan kreikan sanasta kriterion. Sana on lainautunut latinaan asussa
criterium ja ruotsiin asussa kriterium. Suomessa sana on tullut käyttöön 1800-luvun
lopulla, ensin kreikkaa mukailevassa asussa kriterio esim. Agathon Meurmanin sivis-
492

tyssanakirjassa 1886. Myös ruotsin tai latinan mukaista asua kriterium on käytetty.
Nykyinen kriteeri on tullut käyttöön vasta 1900-luvun alkupuolella.
Hellquist 1939 kriterium; Koukkunen 1990 kriteeri.
kritiikki
Arvostelua, arviointia, tarkastelua tai moitteita merkitsevä kritiikki on lainattu suo-
meen ruotsin sanasta kritik, joka puolestaan juontuu ranskan sanasta critique. Sanan
alkujuuret ovat kreikassa, jossa kritike tekhne merkitsee arvioimisen taitoa. Kreikan
kritikös on johdos erottamista merkitsevästä verbistä krfnein ja merkitsee arvioimaan
kykenevää, erittelytaitoista, ja tästä juontuu arvostelijaa merkitsevä sana kriitikko.
Suomalaisena sanana kritiikki on tullut käyttöön 1800-luvun lopulla. Se mainitaan
ainakin jo Kirjallisessa Kuukauslehdessä vuonna 1870 ja Agathon Meurmanin sivis-
tyssanakirjassa 1886.
Hellquist 1939 kritik; Koukkunen 1990 kritiikki.
krokotiili
Lämpimien maiden isoja liskomaisia matelijoita (Crocodilia) merkitsevä krokotiili
on lainattu suomeen todennäköisesti ruotsin sanasta krokodil, joka latinan kautta
juontuu kreikan krokotiilia tai sisiliskoa merkitsevästä sanasta kroködilos. Tämä
on alkuaan yhdyssana, jossa alkuosa kröke merkitsee pientä kiveä ja jälkiosa drilos
matoa. Krokotiili on siis sananmukaisesti "kivimato". Krokotiilin pinta on kiviä
muistuttavien sarveislevyjen peittämä. Nimen on kuitenkin selitetty johtuvan siitä,
että krokotiilit makailevat mielellään lämpimien kivien päällä. Suomen kirjakielessä
krokotiili on ensi kertaa mainittu Abraham Ikalensiksen saarnassa vuonna 1659.
Hellquist 1939 krokodil; SKES 1958 krokotiili; Koukkunen 1990 krokotiili; SSA 1992 krokotiili;
Jussila 1998 krokotiili.
kromi
Erästä kovaa valkoista metallista alkuainetta merkitsevä kromi on lainattu suomeen
ruotsin sanasta krom, joka puolestaan juontuu ranskan sanasta chrome. Tämä on
oppitekoinen uudissana, jonka on vuonna 1797 muodostanut kromin keksinyt rans-
kalainen kemisti Louis Nicolas Vauquelin lähtökohtanaan kreikan sana khröma.
Tämä merkitsee ihoa, ihon väriä tai väriä yleisesti. Suomalaisena sanana kromi on
tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla. Se on mainittu ainakin jo J. Innasen suo-
mentamassa luonnonopin oppikirjassa vuonna 1856.
Hellquist 1939 krom; Oniond 1979 chrome; Koukkunen 1990 kromi; SSA 1992 kromi.
493

kromosomi
Kromosomi on lainattu suomeen joko ruotsin sanasta kromosom tai suoraan saksan
sanasta Chromosom, josta myös ruotsin sana on peräisin. Saksan sanan on muodos-
tanut anatomi Heinrich Wilhelm Gottfried von Waldeyer-Hartz vuonna 1888 krei-
kan sanoista khröma väri' ja soma 'ruumis, kappale'. Nimitys perustuu siihen, että
kromosomit eli solun tumassa olevat nauhamaiset osat, joissa perintötekijät sijaitse-
vat, voidaan tutkimuksia varten saada näkyviksi värjäämällä. Suomalaisena sanana
kromosomi on tullut käyttöön 1900-luvun alussa. Rinnalla on aluksi käytetty myös
synonyymia väririhma.
TSK 4 1912 kromosomi; Kluge - Seebold 1989 Chromosom; Koukkunen 1990 kromosomi.
kronikka
Aikajärjestyksessä etenevää historiallista kuvausta, kertomusta tai runoa merkitsevä
kronikka on lainattu suomeen joko muinaisruotsin sanasta kronika tai suoraan lati-
nan sanasta chronica, josta myös ruotsin sana on peräisin. Alkuaan sana juontuu
kreikasta, jossa khronikä on monikkomuoto adjektiivista khronikös aikaan liittyvä,
aikajärjestystä noudattava'. Samasta adjektiivista juontuu myös pitkäaikaista tai jat-
kuvaa merkitsevä krooninen. Sanan perusosa on khrönos aika'. Suomen kirjakielessä
kronikka on esiintynyt Agricolasta alkaen.
H. J. Streng 1915 jy; Hellquist 1939 krönika; SKES 1958 kronikka; Koukkunen 1990 krooninen;
SSA 1992 kronikka; Jussila 1998 kronikka.
krookus
Keväällä kukkivia matalia sipulikasveja (Crocus) merkitsevä krookus on todennä-
köisesti lainattu suomeen ruotsin sanasta krokus, mutta alkuaan sana juontuu lati-
nan kautta kreikasta, jossa krökos merkitsee maustesahramia. Suomalaisena sanana
krookus on vakiintunut käyttöön vasta 1900-luvun alkupuolella, tätä ennen ruotsin
krokus tai latinan crocus on yleensä suomennettu sahramiksi.
TSK 2 1910 crocus; Hellquist 1939 krokus; Koukkunen 1990 krookus.
kroppa
Arkissävyinen vartalon tai kehon nimitys kroppa on lainaa ruotsin sanasta kropp.
Suomen kirjakielessä kroppa on tullut käyttöön 1900-luvun alkupuolella, mutta
puhekielessä laina voi olla paljonkin vanhempi.
krouvi
Kapakkaa merkitsevä krouvi on lainaa ruotsin sanasta krog, joka puolestaan juontuu
alasaksasta. Suomen kirjakielessä krouvi on esiintynyt Agricolasta alkaen. Aivan eri
sana on karkeaa, järeää tai paksua merkitsevä krouvi, joka on lainaa ruotsin sanasta
494

grov. Tämäkin sana on peräisin alasaksasta. Suomen kirjakielessä karkeaa merkit-
sevä krouvi on ensi kertaa mainittu vuoritöitä koskevassa asetuksessa vuonna 1673.
Renvall 1823 222; H. J. Streng 1915 77-78; SKES 1958 krouvi1, krouvi2; SSA 1992 krouvi1,
krouvi2; Jussila 1998 krouvi1, krouvi2.
kruuna
Kolikon vaakunapuolta merkitsevä kruuna on lainaa ruotsin kruunua merkitse-
västä sanasta krona. Sana on alkuaan viitannut kolikossa olevaan kruunun kuvaan.
Suomen kirjakielessä kruuna ja sen vastakohta —> klaava ovat tulleet käyttöön vasta
1800- ja 1900-lukujen vaihteessa, vaikka ruotsissa rahan heittoon viittaava ilmaus
spela krona och klave on ollut käytössä jo 1700-luvulla. Ruotsin klave, joka nykykie-
lessä merkitsee mm. kaularengasta, on tässä tapauksessa viitannut kolikossa olevaan,
ristissä olevia nuolia esittävään kuvaan. Suomen puhekielessä sanapari kruunu ja
klaava ovat joka tapauksessa olleet käytössä jo 1800-luvun puolella.
Ekman 1899 klaava; Hellquist 1939 klave, krona; SSA 1992 klaava, kruunu.
kruunu
Hallitsijan tai morsiamen pääkoristetta merkitsevä kruunu on lainaa ruotsin sanasta
krona, joka saksan välityksellä juontuu latinan kreikkalaisperäisestä sanasta coröna
seppele, kruunu1. Suomen kirjakielessä kruunu on esiintynyt Uppsalan evanke-
liumikirjasta ja Agricolasta alkaen. Verbi kruunata on erillinen laina ruotsin verbistä
krona, ja sekin on kuulunut jo Agricolan sanavarastoon.
Renvall 1823 222; H. J. Streng 1915 78; Hellquist 1939 krona; SKES 1958 kruunata, kruunu; SSA
1992 kruunata, kruunu; Jussila 1998 kruunu.
kuha
Ahvenen sukuista kalaa (Stizostedion lucioperca) merkitsevällä fcw/za-sanalla on vas-
tineita useissa lähisukukielissä, esim. karjalan ja vepsän kuha sekä viron koha. Sana
on selitetty vanhaksi germaaniseksi lainaksi, jonka alkumuodoksi on rekonstruoitu
*guza-z. Samaa juurta on ruotsin vastaava kalannimigös. Suomen kirjakielessä kuha
on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637.
Ojansuu 1911 NphM 12 107-108; Setälä 1912-1913 FUF 13 390; Karsten 1936 FmS 4 525-526;
SKES 1958 kuha; SSA 1992 kuha; LÄGLW 1996 kuha; Jussila 1998 kuha.
kuhmu
Muhkuraa, kyhmyä tms. merkitsevällä fcw/imw-sanalla on vastineita useissa lähisu-
kukielissä, esim. karjalan kuhmu sekä vepsän ja viron kuhm. Sanan alkuperästä on
annettu useita selityksiä. Sitä on arveltu sekä vanhaksi germaaniseksi lainaksi että
omaperäiseksi deskriptiivisanaksi, mutta todennäköisimmän selitysvaihtoehdon
mukaan kysymyksessä on vanha balttilainen laina, jolloin itämerensuomen kuhmu
495

olisi samaa juurta kuin latvian kasvainta tai kyttyrää merkitsevä kuzma. Suomen kir-
jakielessä kuhmu on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
Kalima 1936 120; Karsten 1943 FmS 9:2 231; SKES 1958 kuhmu; SSA 1992 kuhmu; LÄGLW 1996
kuhmu; Jussila 1998 kuhmu.
kuihtua
Lakastumista, kuivettumista, näivettymistä yms. merkitsevällä kuihtua-verbiftä. ei ole
vastineita sukukielissä. Se on selitetty johdokseksi murteellisesta verbistä kujua sai-
rastella, kuihtua, näivettyä, kitua', jolla on vastine karjalassa. Verbin etäisempi alku-
perä on tuntematon. Suomen kirjakielessä kuihtua on tullut käyttöön 1800-luvulla.
Verbi mainitaan ainakin jo G. E. Eurenin sanakirjassa 1860.
Hakulinen 1979 275; SSA 1992 kujua.
kuikka
Tummaa suurehkoa vesilintua (Gavia arctica) merkitsevällä fcwifcfca-sanalla on vas-
tineita eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan kuikka ja lyydin guik. Viron murteelli-
nen kuik merkitsee mm. joutsenta tai hanhea. Nimitys perustuu linnun äänen jäljit-
telyyn, ja se on eri kielissä voinut syntyä erikseen. Myös slaavilaisissa ja balttilaisissa
kielissä on samantapaisia linnunnimityksiä. Suomen murteissa ja vanhassa kirja-
kielessä kuikka voi merkitä myös kaakkuria tai mm. kuovia. Suomen kirjakielessä
kuikka on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745 merkityksel-
tään epämääräisenä sukeltavan vesilinnun nimityksenä.
SKES 1958 kuikka; SSA 1992 kuikka; Jussila 1998 kuikka; Häkkinen 2003 L2.
kuilu
Jyrkkäseinäistä syvännettä, maan halkeamaa, rotkoa, kaivomaista tilaa yms. merkit-
sevällä fcwi/w-sanalla ei ole vastineita sukukielissä. Se on selitetty variantiksi vesihau-
taa, lätäkköä, syvännettä tms. merkitsevästä fct*//w-sanasta, joka puolestaan on lainaa
kantagermaanin sanasta *guljö. Tätä vastaa nykyruotsissa göl syvänne'. Suomen kir-
jakielessä kuilu on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786 vesi-
pyörteen merkityksessä. Sen sijaan syvännettä merkitsevä kulju on esiintynyt kirja-
kielessä Agricolasta alkaen.
Hakulinen 1962 SUST 125 59-63; SKES 1958 kulju; SSA 1992 kulju; LÄGLW 1996 kulju; Jussila
1998 kuiluy kulju.
kuin
Vertailua ilmaiseva konjunktio kuin on kieliopillisesti ajatellen ikivanhasta prono-
minivartalosta ku- (—» kuka) muodostettu monikon instruktiivi. Sanalla on vasti-
neita myös useissa lähisukukielissä, esim. karjalan kuin, inkeroisen, lyydin ja liivin
kui. Sekä monikkomuotoinen kuin että vastaava yksiköllinen —» kun ovat niin suo-
496

messa kuin lähisukukielissäkin monimerkityksisiä, joskin molempien alkuperäisenä
merkitysytimenä on 'kuinka, millä tavalla*. Mitään varsinaista merkityseroa kun- ja
fcwm-sanojen välillä tuskin alun perin on ollut, ja näiden nykyinen vastakohtaisuus
suomen yleiskielessä on tietoisen vakiinnuttamisen tulosta. Horjuvuutta on run-
saasti sekä yleiskielessä että murteissa. Suomen vanhassa kirjakielessä kun on ollut
jokseenkin tuntematon 1800-luvun alkuun asti, ja fcwm-sanaa on käytettiin monissa
sellaisissa asemissa, joihin myöhemmin on vakiintunut kun tai jokin muu ilmaus.
Kuin on ollut kirjakielessä hyvin tavallinen Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoi-
tuksista alkaen.
SKES 1958 ku-; SSA 1992 ku-; VKS 1992 kuin; Jussila 1998 kuin.
kuiskata
Hiljaa ja soinnittomalla äänellä puhumista merkitsevä kuiskata on lainaa skandinaa-
viselta taholta, mahdollisesti muinaisruotsin verbistä hviska, jota nykyruotsissa vas-
taa viska. Myös vanhempi germaaninen laina tulee kysymykseen. Suomen kirjakie-
lessä kuiskata on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745, mutta
sen johdos kuiskutella on esiintynyt jo Agricolan kielessä.
Thomsen 1869 59; H. J. Streng 1915 80; SKES 1958 kuiskata; SSA 1992 kuiskata; LÄGLW 1996
kuiskata; Jussila 1998 kuiskata* kuiskutella.
kuisti
Ulko-oven eteen rakennettua katosta tai suuri-ikkunaista eteistä merkitsevä kuisti
on lainaa ruotsin sanasta kvist, jota käytetään erityisesti jälkiosana yhdyssanassa
förstu(gu)kvist. Suomen kirjakielessä kuisti on ensi kertaa mainittu tulkkisanakir-
jassa Variarum rerum vocabula vuonna 1644.
Renvall 1823 226; Thomsen 1869 59; Hellquist 1939 2. kvist; SKES 1958 kuisti; SSA 1992 kuisti;
Jussila 1998 kuisti.
kuitenkin
Rajoitusta, varausta, odotuksenvastaisuutta yms. ilmaiseva kuitenkin on johdos iki-
vanhasta pronominivartalosta ku- (—» kuka). Vartalon jäljessä on monikon -i-tun-
nus, sitten tulee tapaa ilmaiseva partikkelinjohdin -ten ja lopuksi tehostava liitepar-
tikkeli -kin. Kaikilla pääte-elementeillä on vastineita lähisukukielissä, ja myös niiden
yhdistelmän tarkka vastine on karjalan kuitenki. Suomen kirjakielessä kuitenkin on
esiintynyt Uppsalan evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen.
SKES 1958 ku-; Hakulinen 1979 232, 236-238; SSA 1992 ku-; Jussila 1998 kuitenkin.
kuitti
Kirjallista maksu-, suoritus- tai vastaanottotodistusta merkitsevä kuitti on lai-
naa ruotsin sanasta kvitt. Sama sana on lainattu myös karjalaan. Alkuaan ruotsin
497

kvitt juontuu saksan kautta keskiajan latinan sanasta quittus, joka perustuu latinan
sanaan quietus 'levollinen, rauhallinen'. Samasta lähteestä juontuu myös välinsä sel-
vittänyttä tai lopen väsynyttä merkitsevä arkissävyinen kuitti. Suomen kirjakielessä
kuitti on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen.
Renvall 1823 226; H. J. Streng 1915 80-81; SKES 1958 kuitti; SSA 1992 kuitti; Jussila 1998 kuitti.
kuitu
Lankamaista säiettä tai syytä merkitsevällä fcw#w-sanalla on vastineita useimmissa
lähisukukielissä, esim. karjalan kuitu, vepsän kuid, vatjan kudju ja viron kiud. Vasti-
neeksi on arveltu myös udmurtin sanaa kuz, joka merkitsee kuidun lisäksi rohdinta,
mutta tämä rinnastus on äännehistoriallisista syistä arveluttava. Joka tapauksessa
kuitu lasketaan yleensä vanhaan omaperäiseen sanastoon kuuluvaksi. Suomen kirja-
kielessä kuitu on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1958 kuitu; UEW 1988 675; SSA 1992 kuitu; Jussila 1998 kuitu.
kuiva
Sanalla on varma etymologinen vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. lyydin, vepsän
ja viron kuiv, vatjan kuiva ja liivin kuja. Sanan alkuperä on epäselvä. Sitä on arveltu
vanhaksi omaperäiseksi sanaksi, ja vastineiksi on esitetty ruotsinsaamen sanaa kuife,
kuiwe 'tyhmä' ja hantin verbiä köjöm- Vähetä, laskeutua (vesi)', mutta nämä rin-
nastukset ovat sekä äänne- että merkitysseikkojen takia epäilyttäviä. Hantin verbin
vastineeksi on toisaalta ehdotettu myös suomen /cafo-sanaa. Toisen teorian mukaan
itämerensuomen kuiva on selitetty germaaniseksi lainasanaksi, ja lainalähteenä olisi
tällöin kantagermaanin *kwiwa-, joka perustuu indoeurooppalaiseen elämistä mer-
kitsevään verbijuureen. Tätä edustaa esim. gootin qius, qiwa- 'elävä'. Merkityksen
olisi lainattaessa oletettava muuttuneen siten, että puhuttaessa esim. lihasta 'elävä'
olisi saanut merkityksen 'luja, kiinteä', sitten 'laiha' ja lopulta 'kuiva'. Merkityksen
kehitys perustuu kuitenkin oletuksiin, eikä siitä ole suoranaisia todisteita. Suomen
kirjakielessä kuiva on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 kuiva; Koivulehto 1983 NphM 84 66-73; UEW 1988 196-197; SSA 1992 kuiva;
LÄGLW 1996 kuiva; Jussila 1998 kuiva.
kuja
Kapeaa katua tai solaa merkitsevällä fctya-sanalla on vastineita useimmissa lähi-
sukukielissä, esim. karjalan ja vatjan kuja, vepsän kujo ja viron murteellinen kuja.
Mordvasta aiemmin esitetty vastine on hylätty. Sana on vanha germaaninen laina,
jolle rekonstruoitua alkumuotoa *kwijö vastaa esim. ruotsin murteellinen kvi tai
kvia 'karjatarha, aitaus, pieni (aidattu) peltotilkku' yms. Suomen kirjakielessä kuja
on esiintynyt Agricolasta alkaen.
498

Karsten 1911 NphM 13 182; SKES 1958 kuja; SSA 1992 kuja; LÄGLW 1996 kuja; Jussila 1998
kuja.
kuje
Kepposta, pilaa, metkua yms. merkitsevän fciye-sanan ainoa varma vastine on kar-
jalan kujeh. Epävarmoja vastineita on esitetty muistakin sukukielistä, esim. vepsän
kuju 'heijastus(kuva)', viron kuju 'kuva(patsas), hahmo, muoto', mordvan koj 'tapa,
käytäntö', marin kojöS 'miellyttävä, mallikelpoinen, iloinen käytös' sekä mansin
hojtöl 'niin kuin, kuten'. Vastineiden epävarmuudesta huolimatta sanavartaloa pide-
tään muiden hyvien selitysten puutteessa vanhaan omaperäiseen sanastoon kuulu-
vana. Suomen kirjakielessä kuje on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sana-
kirjassa 1745.
SKES 1958 kuje; UEW 1988 195; SSA 1992 kuje; Jussila 1998 kuje.
kuka
Suomen kielessä erityisesti henkilöä kysyvä pronomini kuka on johdos ikivanhasta
pronominivartalosta —» ku-. Vartalolla on vastineita kaikissa sukukielissä itämeren-
suomesta samojediin asti, joskin näitä usein on mahdotonta erottaa vanhan fco-var-
talon vastineista. Lähisukukielissä /eM-vartalon edustajia ovat esim. karjalan ku 'kuka,
mikä, joka', vepsän ku 'kun' ja viron ku-: kuhu 'mihin', kus 'missä' jne. Etäsukukiel-
ten vastineita ovat esim. saamen #o 'kun; kuin; jos', mordvan ko-: kozo 'mihin', kosto
'mistä'; udmurtin ku 'kun; milloin', mansin hörjka 'kuka', unkarin ho-: hoi 'missä',
hogy 'kuinka', nenetsin huna 'missä', nganasanin kua 'mikä' ja matorin kuna 'missä'.
Vartalon käyttö vaihtelee sukukielestä toiseen, ja kaikissa kielissä esiintyy lukuisia
saman vartalon pohjalta muodostettuja johdoksia. Näistä valtaosa on erilaisia inter-
rogatiivi- tai indefiniittipronomineja. Lisäksi fc«-vartalon johdoksia käytetään myös
mm. relatiivipronomineina, adverbeina ja konjunktioina.
Uralilaisten kielten ikivanhalle fcw-vartalolle ovat useat tutkijat esittäneet vasti-
neita myös muiden kielikuntien puolelta. Indoeurooppalaisista kielistä vastineiksi
sopivat mm. avestan ku 'missä', gootin hvas 'mikä' ja latinan quod 'mikä'. Tällaisia
yhtäläisyyksiä on pidetty sekä ikivanhoina lainoina että todisteina kielikuntien alku-
sukulaisuudesta.
Suomen fcwfctf-pronominin jälkiosa muodostuu liitepartikkelista -ka, joka esiin-
tyy myös monien muiden pronominijohdosten jälkiosassa, useissa kysymysprono-
mineissa sekä kieltoverbin yhteydessä, esim. jotenka, mitenkä, enkä. Aines lienee
alkuaan nomininjohdin, joskin sen merkitys on eri käyttöyhteyksissä muokkau-
tunut erilaiseksi. Pronominia taivutettaessa tulevat taivutuspäätteet vartalo-osan
jälkeen, ts. ennen fca-partikkelia. Usein partikkeli jää kokonaan pois, esim. kunka,
kussa, kulta, kulle. Tämäntapaisia muotoja esiintyy suomessa yleensä vain arkais-
meina, etenkin vanhassa runokielessä. Nykyään monet näistä muodoista eivät enää
lainkaan tule kysymykseen /cwfca-pronominin varsinaisina taivutusmuotoina, koska
499

etenkin sisäpaikallissijoissa olevat muodot viittaavat pikemmin paikkaan kuin hen-
kilöön, esim. kussa 'missä, jossa', ei 'kenessä'.
Nykysuomen kuka viittaa nominatiivimuotoisena aina johonkin henkilöön,
mutta taivutusmuotoina käytetään yleensä /cen-pronominin vastaavia sijoja, esim.
kuka, kenen, ketä, kenelle jne. Useimmissa suomen lähisukukielissä käytetään ken-
pronominia myös nominatiivissa suomen kuka-sanan vastineena. Suomen kirja-
kielessä kuka on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
Vanhassa kirjakielessä kuka on esiintynyt myös merkityksessä 'mikä'.
SKES 1958 ku-; Joki 1973 273-275 ku-; UEW 1988 191-192; SSA 1992 ku-; Jussila 1998 kuka.
kukistaa
Voittamista, nujertamista, lannistamista, kaatamista yms. merkitsevällä kukis-
taa-verbillä on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan kukistoa, vepsän
kukistada ja mahdollisesti myös viron murteellinen kugistada 'kaataa, läikyttää'.
Verbit ovat rakenteeltaan selvästi johdoksia, ja saman vartalon johdoksiin kuuluu
myös murteellinen kukertua 'kaatua, kellahtaa kumoon' sekä viron putoamista tai
kaatumista merkitsevä kukkuda. Sanavartalo lienee alkuperältään deskriptiivinen.
Suomen kirjakielessä kukistaa on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikir-
joituksista alkaen. Myös kukistua on kuulunut Agricolan sanavarastoon.
SKES 1958 kukistaa; SSA 1992 kukistaa; Jussila 1998 kukistaa, kukistua.
kukka
Sanalla on vastine useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen, karjalan ja vatjan kukka
sekä viron murteellinen kuke 'kukoistus'. Saman vartalon johdoksia ovat ilmeisesti
—» kukkula ja —» kukkura. Sanavartalon etäisempi alkuperä on epäselvä. Mahdolli-
sesti on kysymys omaperäisestä deskriptiivisanasta Suomen kirjakielessä kukka on
esiintynyt Agricolasta alkaen, samoin siitä johdettu kukkanen.
SKES 1958 kukka; SSA 1992 kukka; Jussila 1998 kukka, kukkanen.
kukkaro
Pussimaista (rahan)säilytyskoteloa merkitsevällä kukkaro-sanalla on vastineita
useimmissa lähisukukielissä, esim. karjalan kukkaro, vepsän kukkor, viron kukkurja
liivin kukkörz. Sanaa on useissa yhteyksissä arveltu —» fcwfc/ca-sanan yhteyteen kuulu-
vaksi johdokseksi, ja eräissä yhteyksissä sille on kaavailtu jopa hunnilaista alkuperää,
mutta todennäköisimmin se selittyy vanhaksi germaaniseksi lainaksi, jolle rekonst-
ruoitua kantaskandinaavista alkumuotoa *kukara-z edustaa esim. tanskan kogger
'nuoliviini'. Suomen kirjakielessä kukkaro on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Lindström 1859 107; SKES 1958 kukkaro; Koivulehto 1973 NphM 74 608; SSA 1992 kukkaro;
LÄGLW 1996 kukkaro; Jussila 1998 kukkaro.
500

kukko
Urospuolista kanaa merkitsevällä fcwfcfco-sanalla on vastineita useimmissa lähisu-
kukielissä, esim. karjalan kukko, vepsän kukoi, vatjan kukko ja viron kukk. Sanan
alkuperästä on esitetty kahdenlaisia käsityksiä. Se voi olla kukon ääntelyä jäljittelevä
onomatopoeettinen sana, tai sitten se voi olla lainaa germaanisista naapurikielistä.
Nykyisten germaanisten kielten vastaavia sanoja ovat esim. tanskan kok ja englannin
cock. Sanan kantagermaaniseksi asuksi on rekonstruoitu *kukka-z. Myös germaa-
nisten kielten sanat perustuvat kukon äänen jäljittelyyn, joten sanat voisivat periaat-
teessa yhtä hyvin olla molemmilla tahoilla erikseen syntyneitä. Koska -» kana kui-
tenkin joka tapauksessa on germaaninen laina, tuntuu loogiselta ajatella, että myös
kukko on samalta taholta peräisin. Suomen kirjakielessä kukko on esiintynyt Agrico-
lasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
Thomsen 1869 125; SKES 1958; SSA 1992 kukko; LÄGLW 1996 kukko; Jussila 1998 kukko.
kukkua
Käen huutoon viittaavalla fcwfcfcwa-verbillä on vastineita kaikissa lähisukukielissä,
esim. karjalan kukkuo, vepsän kukkuda, vatjan kukkua, viron kukkuda ja liivin
kukko. Myös etäsukukielissä on samanlaisia sanoja, esim. pohjoissaamen guhkkat,
mordvan kukams, udmurtin kukny ja komin kökny. Nämä ovat todennäköisesti
erikseen syntyneitä käen ääntelyä jäljitteleviä verbejä. Myös indoeurooppalaisissa
kielissä on samaan motivaatioon perustuvia vastaavanlaisia sanoja, esim. englannin
cuckoo. Suomen kirjakielessä sekä —» käki että verbi kukkua on ensi kertaa mainittu
Maskun Hemmingin hurskaiden laulujen kokoelmassa vuonna 1616.
SKES 1958 kukkua; SSA 1992 kukkua; Jussila 1998 kukkua, käki.
kukkula
Pienehköä maan kohoumaa merkitsevällä fcw/cfcw/fl-sanalla on vastineita useissa lähi-
sukukielissä, esim. inkeroisen, karjalan ja vatjan kukkula sekä viron kukal. Sana on
johdos huippua tai kukkuraa merkitsevästä murteellisesta fcwfcfcw-sanasta, jolla myös
on vastineita lähisukukielissä. Samaa vartaloa edustaa mahdollisesti myös —» kukka.
Sanavartalon etäisempi alkuperä on epäselvä. Mahdollisesti on kysymys omaperäi-
sestä deskriptiivisanasta. Suomen kirjakielessä kukkula on esiintynyt Westhin teks-
tistä ja Agricolasta alkaen.
SKES 1958 kukku; SSA 1992 kukku; Jussila 1998 kukkula.
kukkura
Astian reunojen yläpuolelle kohoavaa sisällön osaa merkitsevällä fcwfcfc«ra-sanalla
on tarkkoja vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. inkeroisen ja karjalan kukkura.
Lyydin kukkuraine merkitsee käpyä ja eteläviron kukru niskaa. Sanat ovat johdoksia
päätä merkitsevästä murteellisesta sanasta kukku, joka sellaisenaankin voi merkitä
501

kukkuraa. Sanavartalon etäisempi alkuperä on epäselvä. Mahdollisesti on kysymys
omaperäisestä deskriptiivisanasta. Suomen kirjakielessä kukkura on ensi kertaa mai-
nittu mittaa ja vaakaa koskevassa asetuksessa vuonna 1737.
SKES 1958 kukku; SSA 1992 kukku; Jussila 1998 kukkura.
kulho
Suurehkoa maljamaista astiaa merkitsevällä fcw//zo-sanalla on vastine ainoastaan
virossa, jossa kula tai kule merkitsee ammennuskauhaa, maitoastiaa tai viskainta.
Sanan alkuperä on tuntematon. Suomen kirjakielessä kulho on ensi kertaa mainittu
Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786.
SKES 1958 kulho; SSA 1992 kulho; Jussila 1998 kulho.
kulissi
Lavasteena käytettävää siirrettävää kuvaa tai rakennelmaa merkitsevä kulissi on lai-
naa ruotsin sanasta kulissy joka puolestaan juontuu ranskan sanasta coulisse. Sana on
johdos verbistä couler juosta' ja se on alkuaan viitannut uraan, jota pitkin kulissia lii-
kutellaan näyttämöllä. Myöhemmin sana on alkanut tarkoittaa itse kulissia. Suoma-
laisena sanana kulissi on tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla. Se mainitaan
ainakin jo Daniel Europaeuksen sanakirjassa 1853.
Hellquist 1939 kuliss; Koukkunen 1990 kulissi; SSA 1992 kulissi.
kuljettaa
Ikivanhasta —> kulkea-verbistä. muodostetulla kuljettaa-johdoksella on rakenteelli-
sia vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. inkeroisen kulettaa, karjalan kulettoa ja
vepsän kugetada 'kompuroida'. Sekä vartalo että johdin -tta- ovat ikivanhaa perua,
joten samoista aineksista muodostettuja johdoksia voi olla myös etäsukukielissä.
Johdosten syntyaikaa on kuitenkin mahdotonta jälkeenpäin määritellä. Suomen kir-
jakielessä kuljettaa on ensi kertaa mainittu Maskun Hemmingin virsikirjassa vuonna
1605.
SKES 1958 kulkea; SSA 1992 kulkea; Jussila 1998 kuljettaa.
kulkea
Verbillä on etymologisia vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä, esim. karjalan
kulkiey lyydin ja viron kulgeda, vatjan kulgö-, pohjoissaamen golgat 'virrata, kulkea,
juosta', ersämordvan kolgems 'tippua, tihkua', komin kylalny 'kulkea t. ajautua myö-
tävirtaan', hantin kogöl- )%. unkarin halad 'edetä, kulkea eteenpäin'. Vastineita on
esitetty myös samojedikielistä, mutta nämä rinnastukset ovat epävarmoja. Ikivan-
han sanavartalon alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *kulke-. Sanavartalolle on
502

esitetty indoeurooppalainen lainaetymologia, mutta tämä selitys on kiistanalainen.
Suomen kirjakielessä kulkea on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 kulkea; Koivulehto 1988 287; UEW 1988 198; SSA 1992 kulkea; Jussila 1998 kulkea;
Koivulehto 1999 VM 300.
kulkunen
Pientä pallomaista metallikelloa merkitsevän kulkunen-sanan vastineita ovat karja-
lan kuluine ja viron kuljus. Sanat ovat todennäköisesti johdoksia kulkusen helinää
jäljittelevästä sanavartalosta. Esimerkiksi Kalevalassa helisevää ääntä kuvataan ono-
matopoeettisella verbillä kulista. Toisen, epätodennäköisemmän selityksen mukaan
kulkunen olisi lainaa skandinaavisista naapurikielistä, jolloin se olisi samaa juurta
kuin ruotsin klocka. Tämäkin on selitetty alun perin ääntä jäljitteleväksi sanaksi.
Suomen kirjakielessä kulkunen on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Wiklund 1904 FS Noreen 155; Hellquist 1939 klocka; SKES 1958 kulkunen; Turunen 1981 kulista;
SSA 1992 kulkunen; Jussila 1998 kulkunen.
kulma
Sanalla on silmäkulman tai kulmakarvan merkityksessä vastineita sekä lähisukukie-
lissä että hantissa, esim. karjalan kulma, vepsän kuXm, vatjan kulmo, viron kulm,
liivin gulma ja hantin kulöm. Sanan alkuperäiseksi suomalais-ugrilaiseksi muodoksi
on rekonstruoitu *kulma ja merkitykseksi silmäkulma'. Suomen kirjakielessä kulma
on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 kulma; UEW 1988 201; SSA 1992 kulma; Jussila 1998 kulma.
kulo
Kuivassa ruohikossa nopeasti leviävää tulta merkitsevällä fcw/o-sanalla on vastineita
kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan, vepsän ja vatjan kulo, viron kulu ja liivin kul.
Vastineet eivät kuitenkaan merkitse ruohikkopaloa vaan auringon polttamaa, men-
neenvuotista tai muulla tavoin kuivunutta heinää. Sana on todennäköisesti vanha
balttilainen laina, jota nykylatviassa edustaa kiila 'kuiva edellisvuotinen ruoho'. Suo-
messa sana on saanut uuden merkityksen siksi, että sitä on käytetty alkuosana ruo-
hikkopaloa merkitsevässä yhdyssanassa kulovalkea, jossa valkea merkitsee tulta. Kun
yhdyssana on käytössä lyhentynyt muotoon kulo, koko sanan alkuperäinen merkitys
on tiivistynyt alkuosaan. Suomen kirjakielessä kulo on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Verbi kulottaa on mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa ja kulottua vuoden 1755
almanakassa. Kulovalkea on mainittu metsiä koskevassa asetuksessa vuonna 1664.
Thomsen 1890 190-191; Nieminen 1934 FUF 22 25-26; SKES 1958 kulo; SSA 1992 kulo; Jussila
1998 kulo, kulottaa, kulottua, kulovalkea.
503

kulta
Esihistoriallisista ajoista lähtien kallisarvoisena pidettyä metallia merkitsevällä kulta-
sanalla on vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan ja vatjan kulta, vepsän
ja viron kuld ja liivin kulda. Sana on vanha germaaninen laina, jolle rekonstruoitua
alkumuotoa *gulpa- edustaa esim. ruotsin guld. Sana juontuu jo indoeurooppalai-
sesta kantakielestä ja se on alun perin merkinnyt sananmukaisesti keltaista metallia.
Suomen kirjakielessä kulta on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen.
Thomsen 1869 125; SKES 1958 kulta; SSA 1992 kulta; LÄGLW 1996 kulta; Jussila 1998 kulta.
kultti
Uskonnollisia menoja ja käytänteitä merkitsevä kultti on lainattu suomeen ruotsin
sanasta kult, joka puolestaan juontuu alun perin latinan sanasta cultus 'hoito, harjoi-
tus, kunnioitus, palvelus' yms. Agathon Meurmanin sivistyssanakirjassa 1886 sana
on mainittu latinan mukaisessa asussa kultus. Nykyasuinen kultti on vakiintunut
kirjakieleen 1900-luvun alussa.
Hellquist 1939 1. kult.
kulttuuri
Ihmisten henkisten ja aineellisten saavutusten kokonaisuutta, sivistystä, hengenvil-
jelystä yms. merkitsevä kulttuuri on lainattu suomeen ruotsin sanasta kultut, joka
alkuaan juontuu latinan sanasta cultura 'maanviljely, jalostus, palvonta'. Sana perus-
tuu verbiin colere (vartalo cult-) 'viljellä, muokata, asua, jalostaa, kunnioittaa'. Suo-
men kirjakielessä kulttuuri on ensi kertaa mainittu tupakan istutusta koskevassa
julistuksessa osana ilmausta jyväin kulttuuri, jolla on tarkoitettu sananmukaisesti
ja konkreettisesti viljelyä. Hengenviljelyyn viittaamassa sitä on alettu käyttää vasta
1800-luvun jälkipuoliskolla.
Koukkunen 1990 kulttuuri; SSA 1992 kulttuuri; Jussila 1998 kulttuuri.
kulua
Verbillä on vastineita kaikissa lähisukukielissä sekä eräissä etäsukukielissä, esim.
lyydin ja viron kuluday vatjan kulua, pohjoissaamen gollat, mansin holi 'loppua' ja
hantin samaa merkitsevä höt-. Mahdollisina vastineina on pidetty myös mm. komin
verbiä gylavny 'putoilla' ja unkarin verbiä hull 'pudota', mutta merkityserojen takia
nämä rinnastukset on katsottava epävarmoiksi. Joka tapauksessa kulua on ikivanha,
omaperäinen sana, ja sanavartalon alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *kuh-.
Suomen kirjakielessä kulua on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 kulua; UEW 1988 199-200; SSA 1992 kulua; Jussila 1998 kulua.
504

kumara
Eteenpäin taipunutta tai köyryä merkitsevällä /ct/mara-sanalla ei ole tarkkoja vasti-
neita sukukielissä. Virossa samasta vartalosta johdettu kummer merkitsee kuperaa,
käyrää tai mykevää, ja inarinsaamessa tämän vastine kummar merkitsee eteenpäin
työntyvää ja alas kaartuvaa tai (liian) käyrää. Epävarma vastine on unkarin homoru
kovera', vanhassa kielessä myös kupera, mykevä\ Perusvartalo kuma- kuuluu iki-
vanhaan omaperäiseen sanastoon. Saman vartalon johdoksia on myös —> kumartaa.
Suomen kirjakielessä kumara on esiintynyt Agricolasta alkaen inessiivimuotoisena
adverbina kumarassa.
SKES 1958 kumara; UEW 1988 201-202; SSA 1992 kumara; Jussila 1998 kumarassa.
kumartaa
Verbillä on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä, esim. karjalan kumartoa, vepsän
kumartazö, vatjan kummartaa, viron kummardada, liivin kumärd, saamen gobmer-
dit, mordvan kumams ja marin kumalas. Mordvan kumams sisältää ainoastaan iki-
vanhan perusvartalon *kuma-, muut verbit ovat tämän vartalon johdoksia. Suomen
kirjakielessä kumartaa on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista
alkaen.
SKES 1958 kumara; UEW 1988 201-202; SSA 1992 kumara; Jussila 1998 kumartaa.
kumea
Matalaa ja onton kaikuista ääntä kuvaavan Aarnea-sanan vastineita ovat karjalan
kumie ja vatjan kumoa. Sana on johdos samasta ääntä jäljittelevästä vartalosta, josta
on johdettu myös kumahtaa, kumina ja kumista. Suomen kirjakielessä kumea on
ensi kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Salomon Kreander on tehnyt
Kristfrid Gananderin sanakirjan käsikirjoitukseen vuoden 1770 jälkeen. Sen sijaan
kumina ja kumista ovat esiintyneet jo Agricolan kielessä.
SKES 1958 kumota; SSA 1992 kumata; Jussila 1998 kumea, kumina, kumista.
kumi
Alkuaan kautsukasvien maitiaisnesteestä saatua, myöhemmin myös synteettisesti
valmistettua kimmoisaa ainetta merkitsevä kumi on lainattu suomeen joko ruotsin
sanasta gummi tai suoraan keskiajan latinan sanasta gummi, josta myös ruotsin sana
on peräisin. Klassisen latinan cummi on lainaa kreikan sanasta kömmi, joka puoles-
taan on peräisin muinaisegyptistä. Suomen kirjakielessä kumi on ensi kertaa mai-
nittu vuonna 1769 latinan mukaisena sitaattilainana gummi arabicum, ja tällä "ara-
bikumilla" on tarkoitettu afrikkalaisista akaasiakasveista itsestään tihkuvaa, veteen
liukenevaa pihkaa, jota on voitu käyttää esim. liimana. Asu kummi on mainittu Kus-
taa Renvallin sanakirjassa 1823, ja nykyasuunsa sana on vakiintunut 1800-luvun jäl-
kipuoliskolla.
505

TSK l 1909 arapikumi; Hellquist 1939 gummi; SKES 1958 kumi; Kluge - Mitzka 1960 Gummi;
SSA 1992 kumi.
kumina
Maustekasvina tunnettua sarjakukkaiskasvia (Carum carvi) ja sen hedelmiä merkit-
sevä kumina on lainattu suomeen todennäköisestä muinaisruotsin sanasta kumin,
jota nykyruotsissa vastaa kummin. Ruotsin sana juontuu alasaksan kautta latinasta,
ja latinan cuminum puolestaan kreikasta ja edelleen seemiläisistä kielistä. Sana on
varsinaisesti merkinnyt alkuaan roomankuminaa (Cuminum cyminum), jota on
Välimeren maissa käytetty mausteena jo ennen ajanlaskun alkua. Suomessa nykyään
luonnonvaraisenakin kasvava kumina on arkeofyytti, varhain ihmisten myötä maa-
han kulkeutunut kasvi, josta on saatu mm. leivän maustetta. Suomen kirjakielessä
kumina on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Hellquist 1939 kummin; SKES 1958 kumina; SSA 1992 kumina; Rousi 1997 338-339; Jussila 1998
kumina.
kumma
Ihmetyttävää, hämmästyttävää, erikoista yms. merkitsevällä fcwmma-sanalla on
vastineita sekä lähisukukielissä että saamessa, esim. inkeroisen, karjalan ja vatjan
kumma, viron kumm ja saamen gobmi 'aave, haamu, kummitus'. Muiden selitysten
puutteessa sana on yleensä laskettu vanhaan omaperäiseen sanastoon kuuluvaksi,
mutta on esitetty myös se mahdollisuus, että sana olisi vanha germaaninen laina.
Tämä selitys perustuu kuitenkin hypoteettiseen lainalähteeseen, ei varsinaisesti
todettuun kantagermaaniseen sanaan. Suomen kirjakielessä kumma on ensi kertaa
mainittu Agricolan aikaisissa käsikirjoituksissa, sekä Uppsalan evankeliumikirjassa
että Westhin tekstissä.
SKES 1958 kumma; SSA 1992 kumma; Koivulehto 1999 VM 328 alav. 14.
kummeli
Rannalle kivistä rakennettua ja valkoiseksi maalattua merimerkkiä merkitsevä kum-
meli on lainaa ruotsin sanasta kummel, joka merkitsee sekä kiviröykkiötä että meri-
merkkiä. Suomen kirjakielessä kummeli on ensi kertaa mainittu Kustaa Renvallin
sanakirjassa vuonna 1823.
SKES 1958 kummeli; SSA 1992 kummeli.
kummi
Lapsen kasteen todistajaa ja lapsen huolenpidosta vastuun ottavaa henkilöä merkit-
sevä kummi on lainaa todennäköisesti muinaisruotsin sanasta gumme, gumi, joka
merkitsee miestä tai ukkoa. Agricolan kielessä samoin kuin Westhin tekstissä on
käytetty kasteen todistajasta ruotsalaisperäistä nimitystä gumma tai cumma, joka
506

merkitsee naista tai eukkoa. Kummi on ensi kertaa mainittu Ljungo Tuomaanpojan
suomentamassa kaupunginlaissa vuonna 1609.
H. J. Streng 1915 81-82; Karsten 1936 FmS 4 529; SKES 1958 kummi; SSA 1992 kummi; Jussila
1998 kummi.
kumpikin
Kahdesta puhuttaessa molempia merkitsevä kumpikin on ikivanhasta pronominivar-
talosta ku- (—> kuka) muodostettu indefiniittipronomini. Johdinaines -mpi palautuu
myös kantauraliin, ja se on alun perin ollut vastakohtaa ilmaiseva johdin. Nykysuo-
messa, saamessa ja unkarissa sitä edustaa komparatiivin tunnus, ja lisäksi sama aines
esiintyy osana useita vakiintuneita johdoksia, esim. jo-mpi-ku-mpi, ille-mma-lla.
Samantapaisia johdoksia löytyy myös sukukielistä. Liitepartikkeli -kin on yleisitä-
merensuomalainen.
Suomen fcwmpf-sanalla on tarkkoja vastineita lähisukukielissä, esim. inkeroisen
kumpay karjalan kumpu vatjan kumpa 'joka' ja viron kumby joten myös kumpikin
voisi ainakin periaatteessa olla kantasuomalaista perua. Sanan tarkka vastine on
karjalan kumpiki. Saamen goabbäge vastaa sekä rakenteeltaan että merkitykseltään
suomen kumpifcfn-sanaa, mutta se on ilmeisesti johdettu vanhasta *fco-vartalosta, ja
lopussa oleva liitepartikkeli -ge on lainaa suomesta. Suomen kirjakielessä kumpikin
on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1958 ku-; SSA 1992 ku-; Jussila 1998 kumpikin.
kumppani
Toveria, seuralaista tms. merkitsevä kumppani on lainaa muinaisruotsin sanasta
kumpan, joka alasaksan ja muinaisranskan kautta juontuu keskiajan latinan sanasta
*compäniö 'toveri'. Sanan alkuperäiset rakenneosat ovat con 'yhdessä' fopänis 'leipä'.
Kumppanit ovat siis sananmukaisesti toverukset, jotka jakavat leivän keskenään. Suo-
men kirjakielessä kumppani on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen.
H. J. Streng 1915 82; Hellquist 1939 kompanjon; SKES 1958 kumppani; Onions 1979 companion1;
SSA 1992 kumppani; Jussila 1998 kumppani.
kumpu
Pientä pyöreämuotoista mäkeä tai kasaa merkitsevälle fcwmpw-sanalle on esitetty
vastineita sekä lähi- että etäsukukielistä. Näitä ovat esim. karjalan kumpu, luu-
lajansaamen käbbäy moksamordvan komba 'mätäs', komin gyböd 'hete, suomaa,
mätäs', mansin ja hantin hump aalto', unkarin hab 'kuohu, vaahto, aalto', nenetsin
hämpa 'aalto' ja enetsin kaba 'aalto'. Sanan alkuperäiseksi kantauralilaiseksi asuksi
on rekonstruoitu *kumpa ja alkuperäiseksi merkitykseksi aalto'. Epäilyttävänä seik-
kana tässä rinnastuksessa voi kuitenkin pitää merkityseroja sekä vastineiden puut-
tumista useimmista lähisukukielistä. Kilpailevan selityksen mukaan suomen kumpu
507

saamelaisine ja mordvalaisine vastineineen olisikin vanha germaaninen laina, samaa
juurta kuin ruotsin murteellinen humpel 'kumpu, kukkula*. Sanan kantagermaani-
seksi asuksi on rekonstruoitu *xumpa-z. Suomen kirjakielessä kumpu on ensi ker-
taa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745, mutta jostakin kummallisesta
syystä merkityksessä 'notko, laakso'. Nykymerkityksessään sana on esiintynyt Krist-
frid Gananderin sanakirjassa 1786.
SKES 1958 kumpu; UEW 1988 203; SSA 1992 kumpu; LÄGLW 1996 kumpu; Jussila 1998 kumpu;
Koivulehto 1999 VM 79, myös alav. 40.
kun
Nykykielessä ensisijaisesti aikaa ilmaiseva konjunktio kun on kieliopillisesti ajatellen
ikivanhasta pronominivartalosta ku- (-» kuka) muodostettu yksikön instruktiivissa.
Muodolla on tarkkoja vastineita kautta itämerensuomen, esim. karjalan kun, lyydin
ku, kun, vepsän ku ja liivin ku jos; kun; että; kuin'. Suomen vanhassa kirjakielessä
kun ei juurikaan ole esiintynyt ennen 1800-lukua, vaan samassa merkityksessä on
käytetty mm. samasta vartalosta muodostettua monikollista instruktiivimuotoa —»
kuin tai sitten toisesta vanhasta pronominivartalosta muodostettua konjunktiota —»
koska, joka nykysuomessa ilmaisee lähinnä syytä. KYm-konjunktion ensiesiintymä
on ollut Henrik Hildeenin kirjoittamassa onnittelurunossa 1766, mutta vielä 1800-
luvun alkupuolella kun oli monille suomenkielisille kirjoittajille tuntematon.
SKES 1958 ku-; SSA 1992 ku-; Jussila 1998 kun.
kuningas
Monarkkisen valtion miespuolista hallitsijaa tai vertauskuvallisesti muita mahta-
vampaa olentoa merkitsevällä kuningas-sanaRa on vastineita kaikissa lähisukukie-
lissä paitsi liivissä, esim. karjalan kuninkas, vepsän kunigaz, vatjan kunikaz ja viron
kuningas. Useissa lähisukukielissä sana merkitsee myös keisaria. Saamen gonagas
on lainaa suomesta. Sana on vanha germaaninen laina, jonka kantagermaaniseksi
alkumuodoksi on rekonstruoitu *kuningaz. Nykykielissä tätä edustavat mm. saksan
König ja ruotsin konung tai kung Suomen kirjakielessä kuningas on esiintynyt Agri-
colasta ja kaikista samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
Thomsen 1869 125-126; SKES 1958 kuningas; SSA 1992 kuningas; LÄGLW 1996 kuningas; Jus-
sila 1998 kuningas.
kunnas
Pyöreämuotoista mäkeä, kumpua tai töyryä merkitsevän kunnas-sanan ainoa vas-
tine on karjalan kunnas. Suomen murteissa kunnas on enimmäkseen itäinen sana.
Sana vaikuttaa rakenteeltaan johdokselta, ja sen rinnalla esiintyy murteissa myös
samaa merkitsevä kunnat, mutta kantavartaloksi sopivaa sanaa ei toistaiseksi ole
voitu osoittaa. Loppukonsonantin vaihtelu voisi viitata germaaniseen alkuperään,
508

mutta kun mitään uskottavaa lainaetymologiaa ei ole esitetty, sekä sanan todellinen
muodostustapa että alkuperä ovat hämärän peitossa. Suomen kirjakielessä kunnas
on ensi kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on
tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
SSA 1992 kunnas; Jussila 1998 kunnas.
kunnia
Sanalla on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. inkeroisen ja vatjan kunnia sekä
karjalan kunnie. Sana on vanha germaaninen laina, jolle on esitetty useitakin laina-
lähteitä. Alkumuodoksi rekonstruoitua kantagermaanista muotoa *kunja- edustaa
perinteisen selityksen mukaan mm. gootin kuni suku, sukukunta'. Toisaalta itäme-
rensuomen fctmma-sanan voi perustellusti selittää juontuvan merkkiä tai tuntomerk-
kiä tarkoittavasta kantagermaanin muodosta *kunja-. Suomen kirjakielessä kunnia
on esiintynyt Agricolasta ja kaikista samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
Setälä 1912-1913 FUF 13 320-322; SKES 1958 kunnia; Koivulehto 1973 NphM 74 597-598; SSA
1992 kunnia; LÄGLW 1996 kunnia; Jussila 1998 kunnia.
kunta
Sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä, mutta sekä suomen lähisukukie-
lissä että saamessa nämä esiintyvät yleensä vain yhdyssanojen jälkiosina, esim. karja-
lan venehkunda, lyydin heimokund suku', viron laudkond 'pöytäkunta, syömäseura'
ja saamen bearatgoddi 'perhekunta'. Kaukaisemmista etäsukukielistä vastineeksi on
esitetty mm. moksamordvan kondä 'toveri', mansin hönt sota, sotajoukko', han-
tin hanti 'hanti, ihminen' ja unkarin had sotajoukko, sota, joukkio, suku, heimo'.
Sanan alkuperäiseksi asuksi voidaan rekonstruoida *kunta, mutta sen alkuperästä
on annettu useita selityksiä. Yksi varteenotettava mahdollisuus on, että sana on iki-
vanha ja omaperäinen. Sille on kuitenkin esitetty myös useita lainaetymologioita.
Näistä yhden mukaan se juontuisi indoeurooppalaisesta, sataa merkitsevästä luku-
sanasta, samasta, josta juontuu esim. ruotsin hundra (—» sata). Toisen lainaselityk-
sen mukaan se juontuisi saman lukusanan kantagermaanisesta muodosta *#tm<fa-,
jonka on arveltu sisältyvän mm. historialliseen maakunnan nimeen Satakunta.
Lisäksi fct/Mta-sanaa on verrattu kantagermaanin muotoon *-kunda, jota edustaa
gootin -kunds esim. yhdyssanassa guma-kunds 'miessukuinen'. Sekä äänneasun että
merkityksen puolesta kaikki annetut selitykset ovat mahdollisia.
Suomen vanhassa kirjakielessä kunta on esiintynyt yhdyssanojen jälkiosana Agri-
colasta alkaen, esim. sanoissa seurakunta ja valtakunta. Itsenäisenä sanana kunta
on mainittu herra Martin maanlain suomennoksessa vuoden 1570 tienoilla lähinnä
kihlakunnan tapaisen hallinnollisen alueen merkityksessä. Antti Lizelius on vuonna
1776 käyttänyt sanaa läänin nimityksenä, ja myöhemmässä kirjallisuudessa se on
esiintynyt mm. merkityksissä seura, korporaatio' (1822), 'oliokokonaisuus, järjes-
509

telmä' (1844) ja 'kommuuni' (1853). Nykymerkitys on vakiintunut 1800-luvun jälki-
puoliskolla nykyaikaisen kunnallishallinnon kehityksen myötä.
Thomsen 1869 129; Karsten 1915 142-143; SKES 1958 kunta; Rapola 1960 kunta; UEW 1988
206; SSA 1992 kunta; LÄGLW 1996 kunta; Jussila 1998 kunta, seurakunta, valtakunta.
kunto
Sanan vastineita ovat karjalan kunto sekä kantasana viron murteellisessa adjektii-
vissa kunnatu, konnatu 'kunnoton, tyly'. Vastineita on esitetty myös eräistä etäsu-
kukielistä, mutta näiden rinnastusten uskottavuutta vähentävät sekä äänne-, merki-
tys- että levikkiseikat. Itämerensuomen kunto-sanan nuoruuteen viittaa myös vasti-
neiden harvalukuisuus lähisukukielissä. Todennäköisesti suomen ja karjalan kunto
onkin johdos vanhemmasta -» kunta-sanasta, josta myös viron kunnatu (huom. toi-
sen tavun vokaali) voidaan selittää erikseen johdetuksi. Merkityksensä osalta kunto
sopii yhdistettäväksi kunta-sanaan, sillä kunta on vanhastaan esiintynyt monien jär-
jestettyjä kokonaisuuksia merkitsevien yhdyssanojen jälkiosana, esim. kihlakunta,
seurakunta, valtakunta. Näin ollen kunto on voinut saada järjestyksen ja edelleen
(hyvässä) kunnossa olemisen merkityksen. Suomen kunto-sanan nuoruuteen viittaa
sekin, että suomen kirjakielessä se on ensi kertaa mainittu vasta niiden lisäysten jou-
kossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-
luvulla. Sanat kuntoilla ja kuntoilu ovat yleistyneet 1970-luvulta alkaen.
SKES 1958 kunto; Rapola 1960 kunto; Hakulinen 1979 316-317, myös alav. 480a; SSA 1992
kunto; Jussila 1998 kunto.
kuohu
Kuplia, vaahtoa, poreita, myllerrystä yms. merkitsevän kuohu-sanan vastineita ovat
inkeroisen koohu ja karjalan kuohu. Sanavartaloa on arveltu kuohumisen ääntä ja lii-
kettä kuvailevaksi, äänteellisesti motivoiduksi elementiksi, mutta kysymyksessä voi
varsin hyvin olla myös vanha balttilainen laina, jolloin kuohu olisi samaa juurta kuin
liettuan göza. Suomen kirjakielessä kuohu on ensi kertaa mainittu Gabriel Tamme-
linuksen suomentamassa uskonnollisessa teoksessa vuonna 1688. Verbi kuohua on
esiintynyt kirjakielessä Agricolasta alkaen.
SSA 1992 kuohu; Jussila 1998 kuohu, kuohua; Liukkonen 1999 77-78.
kuokka
Varrellista, poikkiteräistä maanmuokkaus- tai kaivuvälinettä merkitsevällä kuokka-
sanalla on vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan kuokka, vepsän kok,
vatjan kookka, viron kook 'koukku' ja liivin kuok 'koukku'. Vastineita on esitetty
myös permiläiskielistä, esim. komin kokan, mutta nämä rinnastukset ovat äännehis-
toriallisista syistä epäilyttäviä. Todennäköisemmin oikean selityksen mukaan itäme-
rensuomen kuokka on vanha germaaninen laina, jolle rekonstruoitua alkumuotoa
510

*Xöka- edustaa mm. englannin hook 'koukku'. Suomen kirjakielessä kuokka on ensi
kertaa mainittu tulkkisanakirjassa Variarum rerum vocabula vuonna 1644.
SKES 1958 kuokka; Koivulehto Vir. 1983 548; UEW 1988 669; SSA 1992 kuokka; LÄGLW 1996
kuokka; Jussila 1998 kuokka.
kuola
Suusta valuvaa sylkeä merkitsevällä fcwo/a-sanalla on vastineita eräissä lähisukukie-
lissä, esim. inkeroisen koolo ja viron kool. Sanavartalon alkuperä on tuntematon.
Suomen kirjakielessä kuola on ensi kertaa mainittu tuntemattoman kääntäjän suo-
mentamassa Erasmus Rotterdamilaisen Kullaisessa kirjassa vuonna 1670.
SKES 1958 kuola; SSA 1992 kuola; Jussila 1998 kuola.
kuolema
Ikivanhasta—» fcwo//a-verbistä johdetulla fcwo/ema-sanalla on tarkkoja vastineita sekä
lähi- että etäsukukielissä, esim. inkeroisen koolema, karjalan kuolema ja mordvan
kulomo. Sekä sanavartalo että johdinaines -ma ovat yleisuralilaisia, joten kuolema
voi periaatteessa juontua vaikkapa kantauralista asti. Toisaalta monissa sukukie-
lissä käytetään samassa merkityksessä toista ikivanhaa johdosta, suomen —> surma-
sanan vastinetta. Suomen kirjakielessä kuolema on esiintynyt Agricolasta ja kaikista
samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1958 kuolla; SSA 1992 kuolla; Jussila 1998 kuolema.
kuolla
Verbillä on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä samojedia myöten, esim. karjalan
kuolla, vepsän kolda, vatjan koolla, viron koolda, liivin kuolo, ersämordvan kulomsy
udmurtin kulyny, komin kulny, mansin höli, hantin kala-, unkarin hai ja enetsin kä-
ja selkupin kua-. Verbivartalon kantauralilaiseksi alkumuodoksi on rekonstruoitu
*kola-. Suomen kirjakielessä kuolla on esiintynyt Agricolasta ja kaikista samanaikai-
sista käsikirjoituksesta alkaen.
SKES 1958 kuolla; UEW 1988 173; SSA 1992 kuolla; Jussila 1998 kuolla.
kuomu
Vaunujen katosta merkitsevällä fcwomw-sanalla ei ole vastineita sukukielissä. Suomen
murteissa ja vanhassa kirjakielessä rinnakkaisasuna esiintyy myös kuomi. Sanavar-
talon alkuperä on toistaiseksi selvittämättä. Ei ole mahdotonta, että se liittyisi siihen
germaaniseen kitalakea merkitsevään sanueeseen, jota nykyruotsissa edustaa gom.
Kuomulla varustettu ajoneuvo muistuttaa ammottavaa kitaa. Suomen kirjakielessä
kuomi on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa kuomulla varuste-
tun reen merkityksessä.
511

SKES 1958 kuomi; SSA 1992 kuomi; Jussila 1998 kuomi.
kuona
Palamisjätettä, roskaa, likaa yms. merkitsevän kuona-sanan ainoa varma vastine on
karjalan kuona tai kuono. Myös etäsukukielistä on aiemmin esitetty vastineita, mutta
näitä ei nykyään enää hyväksytä. Sanavartalon alkuperä on tuntematon. Suomen kir-
jakielessä kuona on ensi kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gab-
riel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
Plöger 1982 FUF 44 71-72; UEW 1988 72; SSA 1992 kuona; Jussila 1998 kuona.
kuono
Eläinten ulkonevaa suun ja sierainten seutua merkitsevän kuono-sanan vastineita
ovat vatjan koono ja viron koon. Aiemmin samaan yhteyteen on laskettu myös mord-
van kona 'otsa', mutta tämä rinnastus on sekä äänneseikkojen että merkityseron takia
hylätty. Todennäköisesti kuono onkin vanha germaaninen laina, jolle rekonstruoitua
kantagermaanista alkumuotoa *gönön- edustaa islannin göna 'kärsä'. Suomen kir-
jakielessä kuono on ensi kertaa mainittu Maskun Hemmingin virsikirjassa vuonna
1605.
SKES 1958 kuono; SSA 1992 kuono; Nikkilä 1994 FUF 52 161; LÄGLW 1996 kuono; Jussila 1998
kuono.
kuoppa
Sanalla on vastineita useimmissa lähisukukielissä, esim. karjalan kuoppa, vepsän kop,
vatjan kooppa ja viron koobas. Vastineita on aiemmin esitetty myös permiläiskielistä,
esim. udmurtin gop, mutta kysymys on todennäköisesti vain sattumalta samankal-
taisista sanoista. Itämerensuomen kuoppa-sanan alkuperä on toistaiseksi tuntema-
ton. Suomen kirjakielessä kuoppa on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 kuoppa; Plöger 1982 FUF 44 72-73; SSA 1992 kuoppa; Jussila 1998 kuoppa.
kuopus
Nuorinta lasta merkitsevä kuopus-sanan ainoa vastine on Vienankarjalan kuopus.
Perinteisen selityksen mukaan kuopus on johdos sanasta kuoppa, joka tässä tapa-
uksessa vertauskuvallisesti viittaisi pesäkuoppaan. Samansuuntainen vertauskuva
on nuorinta lasta merkitsevässä nimityksessä pahnanpohjimmainen. Toisaalta kuo-
pus-sanaa on arveltu kuopia-verbin johdannaiseksi. Kolmannen selitysvaihtoehdon
mukaan kuopus on vanha germaaninen laina. Kaikki selitykset ovat periaatteessa
mahdollisia. Suomen kirjakielessä kuopus on ensi kertaa mainittu Kristfrid Ganan-
derin sanakirjassa vuonna 1786.
SKES 1958 kuoppa; Hakulinen 1979 139; SSA 1992 kuoppa; Nikkilä 1993 UAJ NF 12 284;
LÄGLW 1996 kuopus; Jussila 1998 kuopus.
512

1 kuori 'pintakerros'
Ohuehkoa pintakerrosta merkitsevälle fc«on-sanalle tai samaa vartaloa edustavalle
fcMona-verbille on esitetty vastineita sekä lähi- että etäsukukielistä. Näitä ovat esim.
karjalan kuori, vepsän kof, vatjan koori, viron koor, liivin kuof, mordvan kar 'nii-
nivirsu', mansin kor- 'kiskoa tuohta', hantin hör- 'nylkeä, kuoria puuta' ja selkupin
kera- 'nylkeä'. Osa etäsukukielten vastineista on epävarmoja, mutta sanavartalo las-
ketaan kuitenkin yleensä vanhaan omaperäiseen sanastoon kuuluvaksi. Sanavarta-
lon alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *kore tai *köre, ja sen on arveltu olevan
alkuaan kuorimisen ja repeämisen ääntä jäljittelevä onomatopoeettinen sana. Myös
indoeurooppalaisen lainan mahdollisuutta on esitetty, ja tällöin sanan olisi oletet-
tava lainautuneen hyvin varhaisesta baltoslaavilaisesta tai indoeurooppalaisesta kie-
limuodosta. Suomen kirjakielessä kuori on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuk-
sen tulkkisanakirjassa 1637. Verbi kuoria on esiintynyt jo Agricolasta alkaen.
SKES 1958 kuori2; UEW 1988 184-185; SSA 1992 kuori2; Jussila 1998 kuori1, kuoria; Koivulehto
1999 VM 280-281.
2 kuori 'kirkon sisin osa'
Kirkon sisimmässä osassa olevaa (pää)alttarin paikkaa merkitsevä kuori on lainaa
muinaisruotsin sanasta kor, joka latinan c/ioras-sanan kautta juontuu kreikan sanasta
khorös. Tämä on alkuaan merkinnyt laulun säestämää piiritanssia tai laulukuoroa.
Kirkossa kuori on alun perin ollut laulukuorolle varattu paikka. Latinan chorus on
ranskan kautta lainautunut ruotsiin myös asussa kör, josta suomeen on saatu lau-
lukuoroa merkitsevä arkissävyinen kööri. Samaa juurta on myös —» kuoro. Suomen
kirjakielessä kirkon osaa merkitsevä kuori on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Ingman Suomi 1844 192; H. J. Streng 1915 82-83; SKES 1958 kuori1; SSA 1992 kuori1; Jussila
1998 kuori2.
kuorma
Lastia, painoa, rahtia tms. merkitsevällä fcworraa-sanalla on vastineita useimmissa
lähisukukielissä, esim. karjalan kuorma, vepsän korm sylys', vatjan koorma ja viron
koorem. Saamen guorbmi on selitetty suomesta lainatuksi. Sanan alkuperä on tunte-
maton. Suomen kirjakielessä kuorma on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta
alkaen.
SKES 1958 kuorma; SSA 1992 kuorma; Jussila 1998 kuorma.
kuoro
Laulua esittävää ryhmää merkitsevä kuoro perustuu latinan sanaan chorus. Tämä on
lainattu kreikan sanasta khorös, joka on alkuaan merkinnyt laulun säestämää pii-
ritanssia tai laulukuoroa. Latinan chorus on ranskassa kehittynyt muotoon choeur,
joka on lainattu ruotsiin asussa kör. Tästä on saatu suomeen nykyään puhekieliseksi
513

laskettava kööri. Suomen kirjakielessä sana on esiintynyt Agricolasta alkaen asussa
kuori, joka ilmeisesti on lainaa muinaisruotsin sanasta kor. Tätä /cMon-sanaa on käy-
tetty lauluryhmän nimityksenä 1800-luvulle asti. 1800-luvun puolimaissa on alettu
käyttää ruotsalaisperäistä nimitystä kööri, ja tämän on korvannut nykyinen kuoro
vasta aivan 1800-luvun lopulla.
H. J. Streng 1915 82-83; SKES 1958 kuori1; SSA 1992 kuori1; Jussila 1998 kuoro.
kuorsata
Verbillä on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. karjalan kuorsata, vepsän korsta
ja vatjan koorsaa-. Sanavartalo on kuorsaamisen ääntä jäljittelevä onomatopoeetti-
nen muodoste. Samantapaisia, mutta erikseen syntyneitä sanoja on myös etäsuku-
kielissä. Suomen kirjakielessä kuorsata on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 kuorsata; SSA 1992 kuorsata; Jussila 1998 kuorsata.
kuosi
Mallia, muotia, tapaa yms. merkitsevä kuosi on lainaa ruotsin sanasta kos tai kosa
suunta', joka puolestaan on lainaa keskialasaksan sanasta körs. Tämä perustuu
alkuaan latinan juoksua merkitsevään sanaan cursus. Sama sana on lainattu myös
useisiin lähisukukieliin. Suomen kirjakielessä kuosi on tullut käyttöön 1800-luvun
puolimaissa. Samaan ruotsin sanaan perustuva kuosu 'kuosi, malli, kunto' on kuiten-
kin esiintynyt jo Simo Achreniuksen runossa vuonna 1766.
Renvall 1823 220; Karsten 1936 FmS 4 516; SKES 1958 kuosi; SSA 1992 kuosi.
kuovi
Suurehkoa kaarevanokkaista kahlaajalintua (Numenius) merkitsevä kuovi on linnun
ääntä jäljittelevä sana. Vastaavanlainen onomatopoeettinen sana on viron murteel-
linen koov. Suomen kirjakielessä kuovi on ensi kertaa mainittu Henrik Florinuksen
sananlaskukokoelmassa vuonna 1702.
SKES 1958 kuovi; SSA 1992 kuovi; Jussila 1998 kuovi; Häkkinen 2003 L168, L170.
kupari
Punaruskeaa, sitkeää ja pehmeää metallista alkuainetta tai pääasiassa tätä sisältävää
metalliseosta merkitsevä kupari on lainaa muinaisruotsin sanasta kopar tai kupar,
jota nykyruotsissa vastaa koppar. Ruotsin sana juontuu keskiajan latinasta, jonka
cuprum johtuu vanhemmasta ilmauksesta aes cyprium 'kyproslainen metalli'. Kupa-
ria saatiin vanhalla ajalla Kyproksen saarelta. Suomen kirjakielessä kupari on esiin-
tynyt Agricolasta alkaen.
Renvall 1823 234; Thomsen 1869 126; SKES 1958 kupari; Kluge - Mitzka 1960 Kupfer, SSA 1992
kupari; Jussila 1998 kupari.
514

kupata
Kansanomaisena parannusmenetelmänä tunnettua veren laskemista erityisten kup-
paussarvien avulla merkitsevä kupata on lainaa ruotsin samaa merkitsevästä verbistä
koppa. Sama sana on lainattu myös eräisiin lähisukukieliin. Suomen kirjakielessä
kupata on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Renvall 1823 234; H. J. Streng 1915 84; SKES 1958 kupata; SSA 1992 kupata; Jussila 1998 kupata.
kupera
Ulospäin kaarevaa pintaa kuvaavan kupera-sanan vastineita ovat inkeroisen kup-
peera ja karjalan kupera. Sana on johdos samasta vartalosta, josta on muodostettu
myös —> kupu. Suomen kirjakielessä kupera on ensi kertaa mainittu Kristfrid Ganan-
derin sanakirjassa vuonna 1786.
Hakulinen 1979 135; SSA 1992 kupera; Jussila 1998 kupera.
kuperkeikka
Pään yli maassa tehtävää pyörähdystä merkitsevällä kuperkeikka-sanatta ei ole tark-
koja vastineita sukukielissä, mutta niissä on samaa merkitseviä samantapaisia sanoja,
esim. karjalan kukkeriukku ja viron kuperpall. Suomen sana näyttää päällisin puolin
yhdyssanalta, jossa alkuosa voisi liittyä adjektiiviin —> kupera ja jälkiosa taaksepäin
taipunutta merkitsevään fce/fcfca-vartaloon, mutta todennäköisesti kuperkeikka ei
kuitenkaan ole normaali yhdyssana vaan deskriptiivisistä aineksista koottu kuvaile-
vansävyinen sana. Suomen kirjakielessä kuperkeikka on ensi kertaa mainittu Daniel
Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1958 kuperkeikka; SSA 1992 kuperkeikka; Jussila 1998 kuperkeikka.
kupla
Ilmarakkulaa, rakkoa tms. merkitsevällä fcwp/a-sanalla on vastineita sekä lähi- että
etäsukukielissä. Näitä ovat esim. karjalan kupla, lyydin kubU viron kubel, inarinsaa-
men koble ahvenen mäti(pussi)', marin kuwöl Vesikupin ja mansin hiwl- 'liukua
myötävirtaan'. Sanavartalo lasketaan vanhaan omaperäiseen sanastoon kuuluvaksi,
ja sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *kupla. Suomen kirjakielessä kupla on
ensi kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on teh-
nyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
SKES 1958 kupla; UEW 1988 212-213; SSA 1992 kupla; Jussila 1998 kupla.
kuponki
Tositteena, ostovälineenä tms. käytettävää lipuketta merkitsevä kuponki on lainaa
ruotsin sanasta kupong, joka puolestaan juontuu ranskan sanasta coupon. Ranskan
515

sana on johdos verbistä couper leikata'. Suomen kirjakielessä kuponki on ensi kertaa
mainittu Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865.
Hellquist 1939 kupong; Koukkunen 1990 kuponki.
kuppi
Pienehköä maljamaista astiaa merkitsevä kuppi on lainaa ruotsin sanasta kopp, joka
vanhassa kielessä on esiintynyt myös asussa kupp. Suomen kirjakielessä kuppi on
ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637.
Renvall 1823 234; H. J. Streng 1915 84; SKES 1958 kuppi; SSA 1992 kuppi; Jussila 1998 kuppi.
kupu
Pyöreämuotoista, maljamaista esineen osaa tai suojusta merkitsevällä fcwpw-sanalla
on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. karjalan kupu sekä lyydin, vepsän ja
viron kubu. Sana on todennäköisesti vanha germaaninen laina, jolle rekonstruoitua
alkumuotoa *%ubön- edustaa mm. ruotsin huva 'huppu, hilkka'. Suomen kirjakie-
lessä kupu on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637.
SKES 1958 kupu; SSA 1992 kupu; LÄGLW 1996 kupu; Jussila 1998 kupu.
kura
Rapaa, lokaa yms. merkitsevän /cwra-sanan vastineita ovat Vienankarjalan ja viron
kura. Sana on selitetty vanhaksi germaaniseksi lainaksi, jolle rekonstruoitua alku-
muotoa *gura- edustaa mm. nykyruotsin murteellinen gor> gur tai gär. Tämä merkit-
see mm. likaa, kuraa, sontaa tai haavassa olevaa märkää. Suomen kirjakielessä kura
on ensi kertaa mainittu 1550-luvulle sijoittuvassa tarkemmin ajoittamattomassa
reunahuomautuksessa. On epäselvää, kuuluuko vanhasta kirjakielestä, murteista ja
mm. virosta tunnettu kura 'vasen' samaan yhteyteen. Tämä voisi olla mahdollista
sen perusteella, että useimmat ihmiset ovat oikeakätisiä ja näin ollen huonompaa eli
vasenta kättä voitaisiin nimittää halventavasti kurakädeksi.
SKES 1958 kura1, kura2; SSA 1992 kura\ kura2; LÄGLW 1996 kura; Jussila 1998 kura.
kuri
Järjestystä, komentoa, keinoa, kujetta yms. merkitsevän fcwn-sanan vastineita ovat
inkeroisen ja karjalan kuri. Sana on mitä ilmeisimmin johdos, mutta kantavartalosta
on esitetty kaksi eri käsitystä. Yhden teorian mukaan kuri olisi johdos kapeikkoa,
solaa yms. merkitsevästä sanasta kuru> joka on perinteisesti laskettu vanhaan oma-
peräiseen sanastoon kuuluvaksi. Toisen käsityksen mukaan kuri olisi johdos skandi-
naavisperäisestä lainasanasta *kuray jonka alkuperäinen merkitys olisi 'puoli, suunta'.
Skandinaavista alkumuotoa edustaisi muinaisruotsin skura 'lovi, uurre, kolo, rako,
rotko'. Tämän skandinaavisen sanan oletetaan vaikuttaneen myös vanhan omape-
516

räisen fcwrw-sanan merkitykseen. Skandinaavisen lainaselityksen heikkoutena kui-
tenkin on, ettei kura esiinny suomessa selvästi puolen tai suunnan merkityksessä,
ellei tällaiseksi esiintymäksi lasketa —> /cwra-sanan esiintymistä vasemman puolen
merkityksessä. Suomen kirjakielessä kuri on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Toivonen 1944 186-187; Rapola 1950 FS Toivonen 153-163; Toivonen Vir. 1955 353-360; SKES
1958 kuri; UEW 1988 217-218; SSA 1992 kuri, kuru; Jussila 1998 kuri.
kuristaa
Tiukalle kuromista, kurkusta ahdistamista yms. merkitsevällä fcwnsfaa-verbillä on
vastineita useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen kuristaa, karjalan kuristoa, vat-
jan kurissaa ja viron murteellinen kuristada. Verbi on johdos samasta vartalosta,
josta on muodostettu myös verbi kuroa. Sanavartalolla on vastineita sekä lähi- että
etäsukukielissä, ja se lasketaan vanhaan omaperäiseen sanastoon kuuluvaksi. Suo-
men kirjakielessä kuristaa on ensi kertaa mainittu vuoden 1701 virsikirjassa ja kuroa
Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1958 kuristaa, kuroa; UEW 1988 215; SSA 1992 kuristaa, kuroa; Jussila 1998 kuristaa,
kuroa.
kurja
Huonoa, surkeaa, onnetonta yms. merkitsevällä fcwr/a-sanalla on vastineita useim-
missa lähisukukielissä, esim. inkeroisen, karjalan ja vatjan kurja sekä viron kuri.
Sanan alkuperä on epäselvä. Se saattaa olla johdos vasenta, mahdollisesti myös ylei-
semmin huonoa tai pahaa merkitsevästä sanasta kura, joka voi etymologisesti kuu-
lua lokaa merkitsevän —> fcwra-sanan yhteyteen. Suomen kirjakielessä kurja on ensi
kertaa mainittu Maskun Hemmingin virsikirjassa vuonna 1605.
SKES 1958 kurja; SSA 1992 kurja; Jussila 1998 kurja.
kurki
Isoa, pitkäjalkaista ja pitkäkaulaista muuttolintua (Grus grus) merkitsevällä kurki-
sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä, esim. karjalan kurki, vepsän kufg,
vatjan kurtsu viron ja liivin kurg> pohjoissaamen guorga, ersämordvan kargo, enetsin
kori ja kamassin kuro. Sana kuuluu ikivanhaan omaperäiseen sanakerrostumaan, ja
sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *karke. Tämä on alkuaan linnun ääntä
jäljittelevä nimitys. Koska saman äänen jäljittely on voinut synnyttää samantapaisia
nimityksiä erikseen eri kielissä, myös uralilaisten kielten sanat voivat olla osittain
erikseen syntyneitä. Suomen kirjakielessä kurki on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 kurki1; UEW 1988 128; SSA 1992 kurki1; Jussila 1998 kurki.
517

kurkistaa
Kaulaansa kurottaen katsomista, tirkistämistä, vilkaisemista yms. merkitsevän kur-
kistaa-verbin ainoa vastine on karjalan kurkistoa. Sanan alkuperä on epäselvä, mutta
mahdollisesti se on johdos kaulaan tai sen osaan viittaavasta sanasta —> kurkku. Joka
tapauksessa rinnakkaisjohdos samasta kantavartalosta on kurkata. Suomen kirjakie-
lessä kurkistaa on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SSA 1992 kurkistaa; Jussila 1998 kurkistaa.
1 kurkku 'kaula(n osa)'
Kaulaa tai sen osaa merkitsevällä fcwrfc/cM-sanalla on vastineita kautta itämerensuo-
men, esim. inkeroisen ja vatjan kurkku sekä vepsän, viron ja liivin kurk. Vastineita
on esitetty myös etäsukukielistä, ja näiden perusteella sanaa on pidetty vanhaan
omaperäiseen sanastoon kuuluvana. Kuitenkin fcwr/c/cw-sanan äännerakenne, mm.
kolmen konsonantin yhtymä sanan sisässä, estää pitämästä sitä ikivanhana. Toden-
näköisempää onkin, että kurkku on vanha germaaninen laina, jolle rekonstruoitua
alkumuotoa *kwerkö edustaa esim. ruotsin murteellinen kvärk 'kaula, kurkku'. Ään-
nehistoriallisista syistä lainaselitys on kuitenkin hieman epävarma. Suomen kirjakie-
lessä kurkku on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen.
Karsten 1905 ANF 22 185-186; SKES 1955 kurkku1; UEW 1988 161; SSA 1992 kurkku1; LÄGLW
1996 kurkku; Jussila 1998 kurkku1; Koivulehto 1999 VM 300.
2 kurkku 'vihannes'
Vihanneskasvia (Cucumis sativus) ja sen pitkulaista hedelmää merkitsevä kurkku
on lainaa ruotsin sanasta gurkay vanhemmassa kielessä myös agurka tai augurka,
joka alasaksan ja slaavilaisten kielten kautta juontuu kreikan sanasta angourion 'vesi-
meloni'. Tämä merkitsee sananmukaisesti vihreää. Suomen kirjakielessä kurkku on
ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa vuonna 1637 ruotsin
mukaisessa muodossa augurkka. Nykyasun, tosin vielä g-alkuisena, on ottanut käyt-
töön Pehr Adrian Gadd vuonna 1768.
Ahlqvist 1866 Suomi 2:6 104; H. J. Streng 1915 11; SKES 1958 kurkku2; SSA 1992 kurkku2; Jussila
1998 kurkku2.
kurottaa
Mahdollisimman pitkäksi ojentamista merkitsevällä kurottaa- tai kurkottaa-ver-
billä ei ole vastineita sukukielissä. Alkuperä on epäselvä. Mahdollisesti verbit ovat
johdoksia samasta vartalosta, josta on muodostettu myös —» kurkistaa. Jos kurottaa
tai kurkottaa on alun perin merkinnyt nimenomaan kaulan ojentamista, kantasana
voisi olla kaulaa merkitsevä —> kurkku. Suomen kirjakielessä kurottaa on ensi kertaa
mainittu Maskun Hemmingin virsikirjassa vuonna 1605.
SSA 1992 kurkistaa; Jussila 1998 kurottaa.
518

kurpitsa
Kurkkukasvien heimoon kuuluvia ravintokasveja (Cucurbita) merkitsevä kurpitsa
on lainattu suomeen ruotsin sanasta kurbits, joka saksan kautta juontuu latinan
sanasta cucurbita. Suomen kirjakielessä kurpitsa on ensi kertaa mainittu vuoden
1642 Raamatussa. Myös Agricola on kirjoittanut samasta kasvista, mutta hän on
käyttänyt latinasta lainattua nimitystä kurbita.
H. J. Streng 1915 84; Hellquist 1939 kurbits; SKES 1958 kurpitsa; SSA 1992 kurpitsa; Jussila 1998
kurpitsa.
kurppa
Pienehköjä pitkänokkaisia kahlaajalintuja merkitsevällä fcwrppa-sanalla on ainakin
likimääräisiä vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. vepsän gurbits lehtokurppa',
vatjan kurppa ja viron kurp. Sana on alkuaan linnun ääntä jäljittelevä nimitys, joka
on voinut viitata moniin keskenään samantapaisiin lajeihin. Suomen kirjakielessä
kurppa on ensi kertaa esiintynyt Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745 jälkiosana
yhdyssanaa suokurppay jonka on selitetty merkitsevän jotakin suolla oleskelevaa lin-
tua. Scolopax-suvun lintujen nimitykseksi kurppa-sanan on täsmentänyt William
Nylander linnunnimiluettelossaan vuonna 1849.
SKES 1958 kurppa; SSA 1992 kurppa; Häkkinen 2003 L162, L163, L165.
kursori
Tietotekniikassa kohdistinta tai yliopistosanastossa vahtimestaria merkitsevä kur-
sori on lainaa latinan sanasta cursor, joka on johdos juoksemista merkitsevästä ver-
bistä currere ja merkitsee sananmukaisesti juoksijaa tai käskyjen kuljettajaa. Samaan
verbiin perustuu myös oikealle kaltevaa kirjasinlajia merkitsevä kursiivi ja nopeaa ja
pintapuolista merkitsevä adjektiivi kursorinen. Suomen kirjakielessä kursori on ensi
kertaa mainittu vuonna 1747 veroja koskevassa asiakirjassa.
Onions 1979 cursive, cursory; Jussila 1998 kursiivi.
kurssi
Suuntaa, (oppi)jaksoa tai valuutan tms. virallista hintaa merkitsevä kurssi on lai-
nattu suomeen ruotsin sanasta kurs, joka puolestaan juontuu latinan sanasta cursus
'juoksu, kulku, (elämän)ura\ Tämä on johdos verbistä currere 'juosta'. Suomen kir-
jakielessä kurssi on ensi kertaa mainittu vuonna 1747 rahan vaihtokurssia koskevan
asetuksen selityksessä.
SKES 1958 kurssi; Karlsson 1964 91-92; Koukkunen 1990 kurssi; SSA 1992 kurssi; Jussila 1998
kurssi.
519

kurttu
Ryppyä merkitsevällä /cwrttw-sanalla on ainakin likimääräisiä vastineita eräissä lähi-
sukukielissä, esim. karjalan kurttsu ja viron kurd. Myös naapurikielissä on samanta-
paisia sanoja, esim. ruotsin skrutta 'rypistää' ja venäjän körcit' vetää kokoon', mutta
itämerensuomen sanat voivat hyvin olla näistä erillisiä, äänteellisesti motivoituja
sanoja, vaikka lainaolettamuksiakin on esitetty. Suomen kirjakielessä kurttu on ensi
kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
Saxen Vir. 1898 8; SKES 1958 kurttu-, SSA 1992 kurttu; Jussila 1998 kurttu.
kusi
Virtsan arkissävyiseUä nimityksellä kusi on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä,
esim. karjalan, vatjan ja viron kusi, liivin kuiz, pohjoissaamen guzza, marin kuz-wut
(wut 'vesi'), udmurtin kydzy komin kudz> mansin hus-wit, hantin hös, unkarin hiigy,
nganasanin kunsö ja kamassin kunzö. Ikivanhan omaperäisen sanan kantauralilai-
seksi asuksi on rekonstruoitu *kunce tai *kuce. Suomen kirjakielessä kusi on ensi
kertaa mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637, ja se on 1800-luvulle
asti ollut käypä yleiskielen sana.
SKES 1958 kusi; UEW 1988 210; SSA 1992 kusi; Jussila 1998 kusi.
kuski
Kuljettajaa tai ajajaa merkitsevä arkissävyinen kuski on lainaa ruotsin sanasta kusk,
joka puolestaan on lainaa saksasta. Saksan Kutscher 'kuski' on johdos vaunuja mer-
kitsevästä sanasta Kutsche, joka on lainaa unkarin sanasta kocsi. Tämä tarkoittaa
sananmukaisesti kocsilaista, Kocsin kylästä kotoisin olevaa. Kocsin kylässä on val-
mistettu tietyn mallisia matkavaunuja, jotka on tunnettu nimellä kocsi szeker 'kocsi-
laiset vaunut'. Suomen kirjakielessä kuski on ensi kertaa mainittu veroja koskevassa
asiakirjassa vuonna 1747.
Wessman 1936 FmS 4 271; SKES 1958 kuski; Kluge - Mitzka 1960 Kutsche; SSA 1992 kuski; Jus-
sila 1998 kuski.
kustantaa
Rahoittamista, maksamista, jotakin koskevien kulujen suorittamista yms. merkit-
sevä kustantaa on lainaa ruotsin verbistä kosta 'maksaa, vaatia, kustantaa' yms., joka
saksan välityksellä juontuu latinan verbistä cönstäre seisoa, olla olemassa; maksaa;
olla jonkin hintainen' yms. Suomen kirjakielessä kustantaa on ensi kertaa mainittu
vuonna 1688 Henrik Florinuksen suomentamassa kirkkolaissa merkityksessä 'mak-
saa, vaatia paljon kustannuksia'. Myös kustannus mainitaan samassa suomennok-
sessa. Rahoittamisen merkityksessä kustantaa on mainittu palkollisia koskevassa
asetuksessa vuonna 1723. Samasta lähteestä lainattu toinen variantti kostantaa on
esiintynyt jo Agricolan kielessä.
520

Hellquist 1939 kosta; SKES 1958 kustantaa; SSA 1992 kustantaa; Jussila 1998 kustantaa.
kutea
Mädin ja maidin veteen laskemista merkitsevällä fcwtea-verbillä on vastineita sekä
lähi- että etäsukukielissä, esim. karjalan kutie, vepsän kudoda, viron kudeda, liivin
kuddö, pohjoissaamen goddaU komin kuXmyny ja hantin hoj-. Sanavartalo kuuluu
ikivanhaan omaperäiseen sanastoon ja sen alkuperäiseksi suomalais-ugrilaiseksi
asuksi on rekonstruoitu *ku8'e-. Suomen kirjakielessä kutea on ensi kertaa mainittu
Abraham Kollaniuksen lainsuomennoksessa vuonna 1648.
SKES 1958 kutea; UEW 1988 194; SSA 1992 kutea; Jussila 1998 kutea.
kuten
Samaa tapaa, vertausta, lisäystä tms. merkitsevä kuten on ikivanhasta pronominivar-
talosta ku- (—> kuka) muodostettu johdos. Pääte -ten on itämerensuomalainen par-
tikkelinjohdin, joka ilmaisee mm. paikkaa, tapaa tai aikaa, esim. karjalassa paikoten
'paikoittain' ja vepsässä jälgete 'peräkkäin*.
Suomen kirjakielessä kuten on tullut käyttöön vasta 1800-luvulla, ilmeisesti itä-
murteista. Ensiesiintymä on ollut Turun Viikko-Sanomissa vuonna 1821, mutta
vielä 1800-luvun jälkipuoliskolla eräät kirjoittajat ovat pitäneet fcwten-sanaa outona
ja tarpeettomana. Vanhassa kirjallisuudessa on käytetty fcwten-sanan asemesta mm.
partikkeleja kuin tai niinkuin.
SKES 1958 ku-; Hakulinen 1979 232; SSA 1992 ku-; Punttila - Issakainen Vir. 2003 236-237.
kutista
Kutkan aistimiseen viittaavalla /cwtfsta-verbillä on ainakin likimääräisiä vasti-
neita kaikissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen kutissa, karjalan kutsuttoa, vepsän
kutsutada, viron ködiseda ja liivin gödlnto. Samantapaisia verbejä on myös etäsuku-
kielissä, mutta kun kysymys on selvästi deskriptiivissävyisistä, äänteellisesti motivoi-
duista sanoista, verbejä ei pidetä itämerensuomen kanssa yhteisenä perintönä vaan
erikseen syntyneinä kuvailusanoina. Myös erisukuisissa naapurikielissä on samanta-
paisia sanoja. Suomen kirjakielessä kutista on ensi kertaa mainittu Kristfrid Ganan-
derin sanakirjassa 1786.
SKES 1958 kutista; SSA 1992 kutista; Jussila 1998 kutista.
kutistua
Kokoon menemistä, surkastumista, pienenemistä yms. merkitsevällä kutistua-ver-
billä on likimääräisiä vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan kutsistuo ja
viron kuduneda. Verbivartalon alkuperä on tuntematon. Suomen kirjakielessä kutis-
tua on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786. Samasta varta-
521

losta johdettu, samaa merkitsevä kuteuntua on kuitenkin mainittu jo Gabriel Tam-
nelinuksen suomentamassa uskonnollisessa kirjassa vuonna 1688.
SKES 1958 kutistua; SSA 1992 kutistua; Jussila 1998 kutistua.
kutoa
Kankaan, neuleen tai verkon valmistamista merkitsevällä /cw£oa~verbillä on vas-
tineita sekä lähi- että etäsukukielissä, esim. karjalan kutuoy vepsän kudoda, vatjan
kutoa, viron kududa, liivin kuddö, pohjoissaamen goddit, mordvan kodams, marin
kuasy udmurtin kuynyja komin kyny. Verbi lasketaan vanhaan omaperäiseen sanas-
toon kuuluvaksi ja sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *ku8a-. Suomen kirja-
kielessä kutoa on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1958 kutoa; UEW 1988 675; SSA 1992 kutoa; Jussila 1998 kutoa.
kutri
Tukkaa ja etenkin kiharia hiuksia merkitsevä ja useimmiten monikollisena esiintyvät
kutrit on lainaa venäjän monikollisesta sanasta kudri 'kiharat'. Sama sana on lainattu
myös useisiin lähisukukieliin. Suomen kirjakielessä kutri on ensi kertaa esiintynyt
Kalevalassa vuonna 1835.
Lönnrot 1874 kutri; Mikkola 1894 130; SKES 1958 kutri; SSA 1992 kutri; Punttila - Issakainen
Vir. 2003 233.
kutsua
Verbillä on vastineita kaikissa lähisukukielissä sekä saamessa, esim. karjalan kuttsuo,
vepsän kutsta, vatjan kuttsuay viron kutsuda, liivin kutsö ja pohjoissaamen gohccut.
Vastineeksi on arveltu myös hantin verbiä huf- Viekoitella', ja jos tämä rinnastus
pitäisi paikkansa, sana voisi olla perintöä suomalais-ugrilaisesta kantakielestä. Ety-
mologian tekee kuitenkin epävarmaksi vastineiden puuttuminen kaikista muista
etäsukukielistä. Sanavartalolle on esitetty myös useita lainaetymologioita. Näistä
yhden mukaan se olisi lainautunut indoeurooppalaisesta kantakielestä suomalais-
ugrilaiseen. Toisen ja todennäköisemmän selityksen mukaan itämerensuomen ja
saamen kutsua on balttilainen laina, samaa juurta kuin liettuan kviesti 'kutsua' ym.,
jonka indoeurooppalaiseksi alkumuodoksi on rekonstruoitu *kwoitjo-. Myös ger-
maanista lainaetymologiaa on ehdotettu. Suomen kirjakielessä kutsua on esiintynyt
Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1958 kutsua; Koivulehto 1986 262; UEW 1988 192; SSA 1992 kutsua; LÄGLW 1996 kutsua;
Jussila 1998 kutsua; Koivulehto 1999 VM 261-262.
kuttu
Naarasvuohen nimityksellä kuttu ei ole vastineita sukukielissä. Sana kuulunee ety-
mologisesti yhteen huonoa, laihaa vasikkaa, heittiötä, hylkiötä, lurjusta tai vulvaa
522

merkitsevän murteellisen kuttu- tai fcwfta-sanan kanssa. Tämä on lainaa ruotsin
sanasta kutta Vulva\ Myös vanhempaa germaanista lainaetymologiaa on ehdotettu.
Suomen kirjakielessä kuttu on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa
1745.
Ruoppila 1943 214-217; SKES 1958 kutta; Hofstra 1985 81; Sköld 1988 Kratylos 33 213; SSA
1992 kutta; LÄGLW 1996 kutta; Jussila 1998 kuttu.
kuu
Taivaankappaleen tai kuukauden nimityksellä kuu on vastineita sekä lähi- että etäsu-
kukielissä. Näitä ovat esim. karjalan, vatjan ja viron kuu, vepsän ku, liivin ku, ersä-
mordvan koVy hantin huw, unkarin ho ja kamassin ki. Sanan kantauralilaiseksi asuksi
on rekonstruoitu *kurje. Suomen kirjakielessä kuu on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 kuu; UEW 1988 211-212; SSA 1992 kuu; Jussila 1998 kuu.
kuukausi
Yhdyssanassa kuukausi on alkuosana on ikivanha omaperäinen —> kuu, joka on iki-
muistoisista ajoista lähtien merkinnyt sekä taivaankappaletta että kuun vaiheiden
kiertoon perustuvaa ajanjaksoa. Jälkiosana oleva —» kausi on vanha ajanjakson yleis-
nimitys. Suomen kirjakielessä kuukausi on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista
käsikirjoituksista alkaen.
Jussila 1998 kuukausi.
kuukkeli
Itä- ja Pohjois-Suomen havumetsissä elävää närhen tapaista varislintua (Perisoreus
infaustus) merkitsevällä fctm/cfce/i-sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukie-
lissä, esim. karjalan kuuksoi, lyydin kuksoi, pohjoissaamen guovssat ja marin kuksuXo
'närhi'. Epävarmoja vastineita on esitetty myös samojedikielistä. Sanan alkuperäi-
seksi asuksi on rekonstruoitu *kokse, ja sanan äänneasun vaihtelu viittaa siihen, että
kysymyksessä saattaa olla alkuaan linnun ääntä jäljittelevä sana. Suomen kirjakie-
lessä kuukkeli on ensi kertaa mainittu A. J. Malmbergin (Melan) Fauna Fennicassa
1872, mutta lajin varsinaiseksi nimeksi se on vakiinnutettu vasta 1920-luvulla. Tätä
ennen kuukkelista on käytetty mm. nimityksiä hepoharakka, kuusanka tai kuusan-
kanärhi.
SKES 1958 kuukkeli; UEW 1988 172-173; SSA 1992 kuukkeli; Häkkinen 2003 L386.
kuula
Kovasta aineesta tehtyä pientä palloa tai ammusta merkitsevä kuula on lainaa ruot-
sin sanasta kula. Suomen kirjakielessä kuula on ensi kertaa mainittu Ericus Schrode-
523

ruksen tulkkisanakirjassa 1637 rakon merkityksessä. Ammuksen nimityksenä kuula
on esiintynyt Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786.
Renvall 1823 239; SKES 1958 kuula; SSA 1992 kuula; Jussila 1998 kuula.
kuulas
Kirkasta, selkeää, läpikuultavaa yms. merkitsevällä fctm/as-sanalla ei ole vastineita
sukukielissä. Kuulas on mitä ilmeisimmin johdos ikivanhasta taivaankappaleen
nimityksestä kuu, ja sillä on vanhastaan luonnehdittu kuun himmeää hohdetta. Rin-
nakkaisjohdoksena esiintyy kuulakka. Suomen kirjakielessä kuulas on tullut käyt-
töön 1800-luvulla, sana on mainittu ainakin jo G. E. Eurenin sanakirjassa 1860. Rin-
nakkaisjohdokset kuulia ja kuulakka on mainittu jo Kristfrid Gananderin sanakir-
jassa 1786.
Hakulinen 1979 162; Jussila 1998 kuulakka.
kuulla
Verbillä on vastineita useimmissa sukukielissä, esim. karjalan ja vatjan kuulla, lyy-
din ja viron kuulda, vepsän kulda, liivin kulo, pohjoissaamen gullat, ersämordvan
kulemSy marin kolas, udmurtin kylyny, komin kylny, mansin hiili ja hantin hoi-.
Samaan yhteyteen kuulunee myös unkarin hali johon tosin saattaa olla sekaantunut
toinenkin vanha verbinvartalo, alkuperäiseltä asultaan *kunta-, josta juontuvaksi on
selitetty suomen —> kuunnella. Epävarmoja vastineita on esitetty myös samojedikie-
listä. Kuulla-verbin suomalais-ugrilaiseksi alkumuodoksi on rekonstruoitu *kiile- tai
*kule-. Suomen kirjakielessä kuulla on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsi-
kirjoituksista alkaen.
SKES 1958 kuulla; UEW 1988 197-198; SSA 1992 kuulla; Jussila 1998 kuulla.
kuultaa
Hohtamista, häämöttämistä, kajastamista yms. merkitsevällä fcww/taa-verbillä ei ole
vastineita sukukielissä. Verbi on todennäköisesti ikivanhaan -» fcw«-sanaan perus-
tuva johdos, jonka varsinainen kantasana on tästä johdettu adjektiivi kuulea tai
kuulia (—» kuulas). Suomen kirjakielessä kuultaa on ensi kertaa mainittu Kristfrid
Gananderin sanakirjassa 1786.
Jussila 1998 kuultaa.
kuulua
Verbillä on vastineita useimmissa lähisukukielissä, esim. karjalan ja vatjan kuulua,
lyydin ja viron kuuluda sekä vepsän kuluda, ja se on johdos ikivanhasta omaperäi-
sestä verbistä —» kuulla-verbistä. Sekä johdinaines että johdostyyppi ovat ikivanhoja.
Kuulua-verbin vanha perusmerkitys on 'tulla kuulluksi', ja tässä merkityksessä se on
524

esiintynyt myös kirjakielessä Agricolasta alkaen. Sen sijaan merkitys 'kuulua jollekin
t. johonkin' on aivan nuorta perua. Se ei esiinny muutamaa ilmeisesti suomen kie-
len vaikutuksesta johtuvaa poikkeusta lukuun ottamatta lähisukukielissä eikä suo-
men kirjakielessäkään ennen 1800-lukua. Monissa suomen murteissa nämä merki-
tykset kuitenkin tunnetaan. Merkityksen laajeneminen voidaan luontevasti selittää
germaanisista naapurikielistä johtuvaksi merkityslainaksi, jolloin malleiksi sopivat
esim. saksan gehören ja ruotsin (till)höra. Kansankieleen kuulua-verbin uudet mer-
kitykset ovat voineet levitä suullisesta oikeudenkäyttökielestä, käräjäsuomesta.
SKES 1958 kuulla; Hakulinen 1969 86-89 ja 1979 269-271; SSA 1992 kuulla; Jussila 1998 kuulua.
kuuma
Erittäin lämmintä, tulista, polttavaa yms. merkitsevällä fcwwma-sanalla on vastineita
useimmissa lähisukukielissä, esim. karjalan ja vatjan kuumay viron kuum ja liivin
kumi. Aiemmin on vastineeksi arveltu myös mordvan sanaa kumoka 'kuume', mutta
tälle on myöhemmin esitetty oma venäläisperäinen lainaetymologia. Itämerensuo-
men fcwwma-sanan etäisempi alkuperä on epäselvä. Jos alkuperäinen merkitys olisi
'himmeästi hehkuva', tarjolla olisi sopiva germaaninen lainalähde *skuma-y jota
edustaa mm. ruotsin skum 'himmeä'. Tämä ei kuitenkaan sovi lainalähteeksi, jos itä-
merensuomen sanan alkuperäinen merkitys on ollut 'tulinen, polttava'. Suomen kir-
jakielessä kuuma on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 kuuma; Plöger 1982 FUF 44 73-74; UEW 1988 675-676; SSA 1992 kuuma; LÄGLW
1996 kumo; Jussila 1998 kuuma; Koivulehto 1999 VM 324 alav. 11.
kuume
Sairauden oireena ilmenevää ruumiinlämmön nousua merkitsevä kuume on Elias
Lönnrotin käyttöön ottama uudissana vuodelta 1837. Sana on oppitekoinen johdos
adjektiivista —» kuuma.
Rapola 1960 kuume.
kuunnella
Verbillä on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä, esim. karjalan kuunnella 'kuun-
nella; tuntea, tunnustella; totella; pitää, nauttia', lyydin kundelda 'kuunnella; totella',
vepsän kundelda 'kuunnella; totella', mansin huntlU hantin kungöl- ja ainakin osittain
myös unkarin hali 'kuulla' (—» kuulla). Sanojen tarkat suhteet ovat kuitenkin epäsel-
vät, sillä ainakin ugrilaiskielten sanat näyttävät juontuvan lyhytvokaalisesta *kunta-
vartalosta. On mahdollista, että vanhan */ctmta-vartalon «-vokaali on itämerensuo-
messa osittain pidentynyt kuulla-vzrbm ja tämän kuullella-johdoksen vaikutuksesta,
jolloin alkuperäisestä */cM«te/e-vartalosta olisi tullut kuuntele-. Toisaalta eräät tut-
kijat ovat arvelleet itämerensuomen ku(u)nnella-verbiä yksinkertaisesti kuullella-
verbin variantiksi, jolloin sillä ei olisi mitään tekemistä vanhan *fcw/ifa-vartalon ja
525

tämän ugrilaisten johdosten kanssa. Verbi kuunnella on ensi kertaa mainittu Ljungo
Tuomaanpojan suomentamassa maanlaissa vuonna 1601 merkityksessä 'kuulustella*
ja nykymerkityksessään Juhana Wegeliuksen postillassa 1747.
SKES 1958 kuullella, kuunnella; UEW 1988 207-208; SSA 1992 kuunnella; Jussila 1998 kuun-
nella.
kuurata
Hankaamalla pesemistä merkitsevä arkissävyinen kuurata on lainaa ruotsin verbistä
skura. Suomen kirjakielessä kuurata on ensi kertaa mainittu Jonas Mennanderin
opettavaisessa runossa vuonna 1699 ruotsin mukaisessa asussa skuurata.
Wessman Vir. 1909 36,156; SKES 1958 kuurata; SSA 1992 kuurata; Jussila 1998 kuurata.
kuuri
Määräajan kestävää järjestelmällistä hoito-ohjelmaa merkitsevä kuuri on lainaa ruot-
sin sanasta kur 'hoitokeino, parannuskeino', joka saksan välityksellä juontuu latinan
sanasta cura 'hoito, huolenpito'. Suomen kirjakielessä kuuri on ensi kertaa mainittu
eräässä pöytäkirjanotteessa vuonna 1769 jälkiosana yhdyssanaa maitokuuri, jolla on
tarkoitettu maitoruokavaliota.
Hellquist 1939 2. kur; SSA 1992 kuuri; Jussila 1998 kuuri.
1 kuuro 'kuulematon, huonokuuloinen'
Kuulovammaista merkitsevällä fcwwro-sanalla ei ole tarkkoja vastineita sukukielissä,
mutta lähisukukielissä esiintyy kyllä mitä ilmeisimmin samaan yhteyteen kuuluvia,
samaa merkitseviä sanoja, esim. karjalan kuurniSy vepsän kurdyz, vatjan kurrö ja
viron kurt. Sanavartalo on selitetty vanhaksi balttilaiseksi lainaksi, ja sen vastineita
lainanantajataholla ovat esim. latvian kurlis, kurns ym. ja liettuan kurtas. Sanalla on
useita variantteja sekä lainanantaja- että lainansaajataholla, joten niiden keskinäi-
set suhteet jäävät epäselviksi. Suomen kirjakielessä kuuro on esiintynyt Agricolasta
alkaen.
Thomsen 1890 192; Kalima 1923-1924 FUF 16 168-169; SKES 1958 kuuro1; SSA 1992 kuuro1;
Jussila 1998 kuuro1.
2 kuuro sateenpuuska'
Puuskaa, ryöppyä ja erityisesti lyhytaikaista runsasta sadetta merkitsevällä kuuro-
sanalla on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. vepsän kuro tai kur ja vatjan
kuuro 'lyhyehkö aika, hetki'. Sana on vanha germaaninen laina, jolle rekonstruoitua
alkumuotoa *skurö edustaa mm. ruotsin skur. Suomen kirjakielessä kuuro on esiin-
tynyt Agricolasta alkaen.
526

Ojansuu 1911 NphM 12 108-109; SKES 1958 kuuro2; SSA 1992 kuuro2; LÄGLW 1996 kuuro;
Jussila 1998 kuuro.
kuusama
Sekä luonnonvaraisena esiintyviä että puutarhakasveina tunnettuja pensas- tai
köynnöskasveja (Lonicera) merkitsevällä /cwwsama-sanalla on vastineita sekä lähi-
että etäsukukielissä, esim. karjalan kuusain, vatjan kuusama, viron kuslapuu, marin
kuze, udmurtin guzem-pu ja komin közanpu. Sanavartalon alkuperäiseksi asuksi on
rekonstruoitu *kusa. Suomen kirjakielessä kuusama on ensi kertaa mainittu Daniel
Jusleniuksen sanakirjassa 1745, mutta saman vartalon rinnakkaisjohdos kuusain on
esiintynyt jo Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637.
SKES 1958 kuusama; UEW 1988 678; SSA 1992 kuusama; Jussila 1998 kuusain, kuusama.
1 kuusi '6'
Lukusanalla kuusi on varma etymologinen vastine kaikissa suomalais-ugrilaisissa
kielissä, esim. karjalan ja vatjan kuusiy vepsän kuz, viron kuusy liivin kuzy pohjois-
saamen guhttay ersämordvan koto, marin kuty udmurtin kwafy komin kvajt, mansin
höt, hantin hut ja unkarin hat. Sanan alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *kutte.
Suomen kirjakielessä kuusi on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoi-
tuksista alkaen.
SKES 1958 kuusi1; UEW 1988 225; SSA 1992 kuusi1; Jussila 1998 kuusi2.
2 kuusi 'kuusipuu'
Havupuuta merkitsevällä fcwws/-sanalla on vastineita kautta uralilaisen kielikunnan,
esim. karjalan ja vatjan kuusiy vepsän kuzy viron kuusy liivin kuzö, pohjoissaamen
guossa, mordvan kuz, marin koz, udmurtin kyz, komin koz, mansin howt, hantin hoi,
nenetsin hädija. selkupin qut. Sanan kantauralilaiseksi asuksi on rekonstruoitu *fcwse
tai *kose. Suomen kirjakielessä kuusi on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 kuusi2; UEW 1988 222-223; SSA 1992 kuusi2; Jussila 1998 kuusi1.
kuutti
Hylkeenpoikasta merkitsevä kuutti on lainaa ruotsin murteellisesta sanasta kut
'hylje'. Sama sana on lainattu myös viroon. Suomen kirjakielessä kuutti on ensi ker-
taa mainittu Gabriel J. Calamniuksen laatimassa runossa vuonna 1755.
SKES 1958 kuutti; SSA 1992 kuutti; Jussila 1998 kuutti.
kuva
Sanalla on vastine useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen, karjalan ja vatjan kuva.
Lyydin ja vepsän kuva merkitsee mm. lestiä. Sana on vanha germaaninen laina,
527

jolle rekonstruoitua alkumuotoa *skuwwan- edustavat mm. gootin skuggwa 'peili*
ja nykyruotsin skugga Varjo'. Suomen kirjakielessä kuva on esiintynyt Agricolasta
alkaen. Yhdyssana kuvapatsas on mainittu vuoden 1642 Raamatussa.
SKES 1958 kuva; SSA 1992 kuva; LÄGLW 1996 kuva; Jussila 1998 kuva, kuvapatsas.
kuvata
Verbillä on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. karjalan, lyydin, vepsän ja vatjan
kuvata. Verbi on johdos germaanisperäisestä —» fcwva-sanasta. Suomen kirjakielessä
kuvata samoin kuin samasta vartalosta muodostettu kuvailla on esiintynyt Agrico-
lasta alkaen.
SKES 1958 kuva; SSA 1992 kuva; Jussila 1998 kuvailla, kuvata.
kuve
Nivuksia, kylkiä tai vertauskuvallisesti myös välitöntä läheisyyttä merkitsevällä kuve-
sanalla on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen ja karjalan kuve, vat-
jan monikollinen kupöödja. viron kube. Koska ihmisillä ja eläimillä kupeita on kaksi,
sana esiintyy konkreettisessa merkityksessään useimmiten monikollisena. Sanavar-
talo on mitä ilmeisimmin vanha germaaninen laina, jolle rekonstruoitua alkumuo-
toa *%upiz edustaa mm. englannin hip 'lonkka'. Suomen kirjakielessä kuve on esiin-
tynyt Agricolasta alkaen.
Suolahti 1914 NphM 16 2; SKES 1958 kuve; Koivulehto 1981 PBB 103:2 178; SSA 1992 kuve;
LÄGLW 1996 kuve; Jussila 1998 kuve.
kuvernööri
Suomen historiassa suurin piirtein maaherraa vastaavan virkamiehen tai yleensä
suurehkon alueen ylimmän hallintoviranomaisen nimitys kuvernööri on lainaa ruot-
sin sanasta guvernör, joka puolestaan juontuu ranskan sanasta gouverneur. Tämä
on johdos hallitsemista tai johtamista merkitsevästä verbistä gouverner. Suomen
kirjakielessä kuvernööri on ensi kertaa mainittu Hartikka Speitzin suomentamissa
sota-artikloissa vuonna 1642. Sana on 1800-luvun alkupuolelle asti ollut käytössä
g-alkuisena.
H. J. Streng 1915 86; Hellquist 1939 guvernanU guvernöry SSA 1992 kuvernööri; Jussila 1998
kuvernööri.
kuvitella
Mielikuvien muodostamista merkitsevä kuvitella on johdos germaanisperäisestä lai-
nasanasta —» kuva. Suomen kirjakielessä kuvitella on tullut käyttöön 1800-luvulla. Se
on mainittu ainakin jo Daniel Europaeuksen sanakirjassa 1853. Tätä ennen lyhyem-
pää johdosta kuvittaa on käytetty samassa merkityksessä, ja tämän ensiesiintymä on
Matthias Pazeliuksen kirjoittamassa ruumissaarnassa vuodelta 1764.
528

SKES 1958 kuva; Rapola 1960 kuvitella; SSA 1992 kuva; Jussila 1998 kuvittaa.
kvartsi
Maankuoren yleisintä mineraalia piioksidia merkitsevä kvartsi on lainattu suomeen
ruotsin sanasta kvartsy joka puolestaan juontuu saksan sanasta Quarz. Tämän alku-
perä on epäselvä. 1800-luvun alkupuolelta juontuvan teorian mukaan se olisi erään-
lainen puhuttelumuoto vuorenpeikon tapaista kääpiötä merkitsevästä saksalaisesta
murresanasta querk, ja merkitysyhteys perustuisi siihen, että kaivosmiehet luovutti-
vat muinoin arvottomat malmit vuorenhaltijoiden haltuun. Toisen ja tieteellisem-
män selityksen mukaan saksan Quarz olisi lainaa puolan sanan twardy länsislaavi-
laisesta rinnakkaismuodosta kwardy ja tarkoittaisi alun perin kovaa. Tätäkään seli-
tystä ei ole yleisesti hyväksytty. Suomalaisena sanana kvartsi on ensi kertaa esiintynyt
Antti Wikmanin painamatta jääneessä sanakirjassa 1842, mutta varsinaisesti sana
on tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla. Se mainitaan ainakin jo Ferdinand
Ahlmanin sanakirjassa 1865.
Hellquist 1939 kvarts; Kluge - Mitzka 1960 Quarz; Horila 1967 174; Koukkunen 1990 kvartsi.
kyetä
Verbin ainoa vastine on karjalan kyvetä, mutta tämäkin saattaa olla lainaa suomesta.
Viron kugenedä on nuori laina suomesta. Verbi on johdos samasta vartalosta, josta
on muodostettu substantiivi —» kyky, mutta vartalon alkuperä on toistaiseksi tun-
tematon. Suomen kirjakielessä kyetä on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen
sanakirjassa 1745.
SSA 1992 kyetä; Jussila 1998 kyetä.
kyhmy
Pahkuraa, muhkuraa, pattia yms. merkitsevällä /cy/zmy-sanalla ei ole vastineita suku-
kielissä. Se on mitä ilmeisimmin etuvokaalinen variantti sanasta —» kuhmu. Suomen
kirjakielessä kyhmy on ensi kertaa mainittu Johan Haartmanin ruotsinkielisen lääkä-
rikirjan toisessa painoksessa vuonna 1765. Jo tätä ennen on vuonna 1644 tulkkisana-
kirjassa Variarum rerum vocabula mainittu saman sanan toinen variantti kyhmä.
SKES 1958 kuhmu; SSA 1992 kuhmu; Jussila 1998 kyhmy.
kyhätä
Hätäistä tai taitamatonta valmistamista merkitsevän kyhätä-verbin ainoa vastine on
karjalan kyhätä, ja tämäkin saattaa olla lainaa suomesta. Sanavartalon alkuperä on
tuntematon. Suomen kirjakielessä kyhätä on ensi kertaa mainittu Kristfrid Ganan-
derin sanakirjassa 1786. Tekemisen tulokseen viittaava kyhäys on kuitenkin mai-
nittu jo vuoden 1776 almanakassa merkitsemässä myllyn kehää.
529

SSA 1992 kyhätä; Jussila 1998 kyhätä, kyhäys.
kyky
Pystyvyyttä, taitoa, voimaa yms. merkitsevällä fcyfcy-sanalla ei ole vastineita sukukie-
lissä. Sana on johdos samasta vartalosta, josta on muodostettu verbi —» kyetä, mutta
vartalon alkuperä on tuntematon. Suomen kirjakielessä kyky on ensi kertaa mainittu
kalanpyyntiä koskevassa asiakirjassa vuonna 1762.
SSA 1992 kyky; Jussila 1998 kyky.
kylki
Ihmisen tai eläimen vartalon sivuosaa tai esineen vastaavaa osaa merkitsevällä kylki-
sanalla on vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan kylki, vepsän kuXg, vat-
jan tsiiltsi, viron kiUgja, liivin kilg. Epävarmoja vastineita on aiemmin esitetty myös
etäsukukielistä, mutta näitä rinnastuksia ei nykyään enää hyväksytä. Muiden selitys-
ten puutteessa /cy//c/-sanaa on joka tapauksessa tapana pitää vanhaan omaperäiseen
sanastoon kuuluvana. Suomen kirjakielessä kylki on esiintynyt Uppsalan evanke-
liumikirjasta ja Agricolasta alkaen. Myös kylkiluu on kuulunut Agricolan sanava-
rastoon.
SKES 1958 kylki; SSA 1992 kylki; Jussila 1998 kylki, kylkiluu.
kyllä
Sanalla tai ainakin sen vartalolla on vastineita kaikissa lähisukukielissä sekä saa-
messa, esim. karjalan kyllä 'kyllä, kylläisyys', vepsän kutäks 'kylläksi', vatjan kiillä,
viron kuli 'runsaus, kyllyys; kyllä, kyllin, tarpeeksi', liivin kxl 'kyllin; kyllä, tosin' ja
pohjoissaamen gaXle 'kylliksi, tarpeeksi'. Suomessa fcy/Zä-sanan johdoksia ovat mm.
kylläinen ja kyllästyä, ja sen adverbiksi muuttuneita sijamuotoja ovat mm. kylliksi ja
(vanh.) kylläksi, kyllin. Sanavartalon alkuperä on toistaiseksi selvittämättä. Sen vanha
ja ilmeisen väljä perusmerkitys lienee 'riittävä määrä' tms. Vastausadverbiksi kyllä-
sanan arvellaan muuttuneen mahdollisesti germaanisten kielten mallin mukaan.
Suomen kirjakielessä kyllä on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoi-
tuksista alkaen.
SKES 1958 kyllä; Hakulinen 1979 592-593; SSA 1992 kyllä; Jussila 1998 kyllä.
kyllästyä
Verbillä on rakenteellisia vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan kyllästyä
ja vepsän kullastuda, jotka kumpikin merkitsevät mm. 'lihoa'. Kyllästyä on johdos
vartalosta —» kyllä, ja sen alkuperäinen perusmerkitys lienee 'tulla täyteen, kylläi-
seksi'. Suomen kirjakielessä kyllästyä on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen
sanakirjassa 1745.
530

SKES 1958 kyllä; SSA 1992 kyllä; Jussila 1998 kyllästyä.
kylmä
Sanalla on vastineita kaikissa lähisukukielissä sekä etäsukukielissä permiläiskieliin
asti, esim. karjalan kylmä, lyydin ja viron killm, vatjan tsiilmä, liivin kiima, pohjois-
saamen galmmas, mordvan keXme, marin kölmö sekä udmurtin ja komin kyn. Sana
esiintyy sukukielissä sekä adjektiivina että substantiivina 'kylmyys, pakkanen'. Myös
nykysuomessa on mahdollista käyttää monia sanoja sekä adjektiiveina että substan-
tiiveina, esim. rikas, suomalainen. Vanhastaan kylmä on laskettu ikivanhaan omape-
räiseen sanastoon kuuluvaksi, ja sanan alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *kilmä
tai *kiilmä. Toisaalta on esitetty myös mahdollisuus, että sana olisi hyvin vanha balt-
tilainen tai esibalttilainen laina. Tällöin se olisi samaa juurta kuin liettuan gelumä
ja gelmenis ankara kylmyys, pakkanen'. Suomen kirjakielessä kylmä on esiintynyt
Agricolasta alkaen.
SKES 1958 kylmä; Koivulehto 1983 SUSA 78 125-127; SSA 1992 kylmä; Jussila 1998 kylmä.
kylpeä
Saunomista, vihtomista tai vedessä puhdistautumista merkitsevällä fcy/peä-verbillä
on vastineita kautta itämerensuomen, esim. karjalan kylpie, vepsän ktilpfä, vatjan
tsiilpiä, eteläviron kiilbmä ja liivin gilbö. Sanavartalon alkuperä on tuntematon. Suo-
men kirjakielessä kylpeä on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 kylpeä; SSA 1992 kylpeä; Jussila 1998 kylpeä.
kyltti
Kilpeä tai taulua merkitsevä arkissävyinen kyltti on lainaa ruotsin sanasta skylt. Suo-
men kirjakielessä kyltti on tullut käyttöön 1800-luvun puolimaissa. Sana on mainittu
ainakin jo Daniel Europaeuksen sanakirjassa 1853.
Karsten 1934 FmS 4 539; SKES 1958 kyltti; SSA 1992 kyltti.
kylvää
Verbillä on vastineita useimmissa lähisukukielissä, esim. karjalan kylveä, vatjan
tsiilvää, viron kuivata ja liivin killö. Sanavartalo on selitetty vanhaksi germaani-
seksi lainaksi, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *kleuban- edustaa mm. ruotsin klyva
'halkaista, pilkkoa'. Selityksessä on kuitenkin äänneasuun ja merkitykseen liittyviä
ongelmia, joiden takia se ei ole saavuttanut yleistä hyväksyntää. Suomen kirjakie-
lessä kylvää samoin kuin sen johdos kylvö ovat esiintyneet Agricolasta alkaen.
SKES 1958 kylvää; Hofstra 1985 147; SSA 1992 kylvää; LÄGLW 1996 kylvää; Jussila 1998 kylvää,
kylvö.
531

kylä
Sanalla on tarkkoja vastineita kautta itämerensuomen, esim. karjalan kylä, vepsän
kiila, vatjan tsulä, viron kiila ja liivin kila. Saamesta vastineeksi on esitetty kyläile-
mistä merkitsevä verbi gallet. Aiemmin vastineena on pidetty myös mansin sanaa
kwol 'talo', mutta vastineiden etäisyyden takia tämä rinnastus on arveluttava. Merki-
tyksen kannalta se olisi hyväksyttävissä, sillä myös suomen murteissa kylä voi mer-
kitä yksittäistä asumusta tai taloa. Myös muiden kielikuntien kielissä esiintyy saman-
tapaisia asumuksen tai asumusryhmän nimityksiä, joiden keskinäisiä yhteyksiä on
selitetty mm. alkusukulaishypoteesin avulla. Suomen kirjakielessä kylä on esiintynyt
Agricolasta alkaen.
SKES 1958 kylä; UEW 1988 155; SSA 1992 kylä; Jussila 1998 kylä.
kymi
Leveää, mahtavaa virtaa merkitsevällä fcymi-sanalla ei ole varmoja vastineita suku-
kielissä, ja suomen murteissakin sana tunnetaan vain pienellä alueella Kymenlaak-
sossa ja Kaakkois-Hämeessä. Kymi on aivan ilmeisesti ollut alun perin nimenomaan
Kymijoen nimitys. Sanalle on esitetty hyvin vanhakantainen indoeurooppalainen
lainaetymologia, jonka mukaan kymi tarkoittaa alkuaan helppokulkuista. Mahdol-
liseksi kantagermaaniseksi lainalähteeksi on rekonstruoitu *kwemija-z, mutta vie-
läkin vanhempaa indoeurooppalaista tai balttilaista lainaetymologiaa on ehdotettu.
Euroopan ja Aasian kielissä esiintyy laajalti samantapaisia joen nimityksiä, mutta
näiden keskinäinen suhde on epäselvä. Huomattavan suurten jokien ja järvien nimi-
tykset edustavat yleensäkin kaikkein vanhimpia ja vaikeaselkoisimpia nimistöker-
rostumia. Suomen kirjakielessä kymi on esiintynyt Agricolasta alkaen, sillä Agricola
on luonnehtinut Eufratvirtaa "suureksi kymiksi".
SKES 1958 kymi; UEW 1988 229-230; SSA 1992 kymi; LÄGLW 1996 kymi; Jussila 1998 kymi.
kymmenen
Lukusanalla kymmenen on vastineita kaikissa lähisukukielissä sekä mordvassa, esim.
karjalan kymmen, vepsän kiimne, vatjan tsiimmee, viron ktimme, liivin kimm ja
mordvan kemen. Sanan etäisempi alkuperä on toistaiseksi selvittämättä. Sanaa on
useissa yhteyksissä arveltu kämmen-sanan variantiksi, jolloin yhdistävänä merki-
tyselementtinä voisi olla viittaus sormien yhteismäärään. Tämä selitys on kuitenkin
mm. äänneseikkojen nojalla torjuttu. Joka tapauksessa näyttää siltä, ettei kymmenen
ole suomalais-ugrilaisten kielten alkuperäinen kymmentä merkitsevä lukusana, vaan
tällainen on ollut *luka 'io\ jonka edustajia ovat esim. pohjoissaamen logi, marin lu
ja mansin low. Tämä lukusana kuuluu etymologisesti yhteen suomen —> lukea-ver-
bin kanssa. Suomen kirjakielessä kymmenen on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 kymmenen; Häkkinen 1983 186-191; UEW 1988 679; SSA 1992 kymmenen; Jussila
1998 kymmenen.
532

kymnaasi
Entisajan lukiota merkitsevä kymnaasi on lainaa ruotsin sanasta gymnas tai gym-
nasium, joka latinan kautta juontuu kreikan sanasta gymnäsion. Tämä on johdos
alastonta merkitsevästä adjektiivista gymnös ja on alkuaan viitannut urheilupaikaksi
pystytettyyn rakennukseen, jossa alastomat nuorukaiset harjoittelivat voimistelua
ja urheilua (—» jumppa). Sittemmin paikasta kehittyi myös filosofien opetuspaikka.
Suomen kirjakielessä kymnaasi on ensi kertaa mainittu Jacob Alastaroensiksen suo-
mentamassa saarnassa vuonna 1634.
Metsikkö 1951 207-209; SSA 1992 kymnaasi; Jussila 1998 kymnaasi.
kyniä
Höyhentämistä tai vertauskuvallisesti myös rahojen tai omaisuuden kiskomista
merkitsevän fcymä-verbin vastine on karjalan kynte. Verbi on johdos alkuaan sulan
ruotoa merkitsevästä sanasta —> kynä ja tarkoittaa siis sananmukaisesti sulkien pois-
tamista. Suomen kirjakielessä kyniä on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen
sanakirjassa 1745.
SKES 1958 kynä; SSA 1992 kynä; Jussila 1998 kyniä.
kynkkä
Käsivartta, käsikoukkua tai linnun sulatonta siipeä merkitsevän kynkkä-sanan vas-
tine on karjalan kynkä tai kynkkä. Sanan alkuperä on epäselvä, mutta todennäköisesti
kysymyksessä on äänteellisesti motivoitu, deskriptiivinen sanavartalo. Suomen kir-
jakielessä kynkkä on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786.
SSA 1992 kynkkä; Jussila 1998 kynkkä.
kynnys
Etenkin ovenkarmin alaosassa olevaa pykälämäistä kohoumaa merkitsevällä kynnys-
sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä, esim. karjalan kynnys, vepsän
kundiiz, vatjan tsunnuzy viron kiinnis, liivin kindöks, inarinsaamen koozas ja ersä-
mordvan kerjs. Sana kuuluu vanhaan omaperäiseen sanastoon ja se on mahdollisesti
. johdos vielä vanhemmasta —» fcynsf-sanasta. Suomen kirjakielessä kynnys on esiin-
tynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 kynnys; UEW 1988 664; SSA 1992 kynnys; Jussila 1998 kynnys.
kynsi
Sanalla on etymologisia vastineita lähisukukielistä samojediin asti, esim. karjalan
kynsi, vepsän kiinz, vatjan tsuusi, viron kiXiXs, liivin kints, pohjoissaamen gazza, ersä-
mordvan kenze, marin kiifs, komin gizy, komin gyz, mansin kosy hantin kös, nenetsin
533

hada ja nganasanin katu. Sanan alkuperäiseksi kantauralilaiseksi asuksi on rekonst-
ruoitu *kince tai kunce. Suomen kirjakielessä kynsi on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 kynsi; UEW 1988 157; SSA 1992 kynsi; Jussila 1998 kynsi.
kynttilä
Nykyään tavallisesti parafiinistä, steariinista tms. valettua valaistusneuvoa merkit-
sevä kynttilä on lainaa skandinaaviselta taholta, mahdollisesti muinaisruotsin sanasta
kyndil. Sana on alkuaan merkinnyt sekä soihtua että kynttilää, ja se on lainattu myös
useimpiin lähisukukieliin. Suomen kirjakielessä kynttilä on esiintynyt Westhin teks-
tistä ja Agricolasta alkaen. Kynttilöistä puhutaan Raamatussa, ja kynttilöitä on tar-
vittu myös keskiajan kirkossa. Helmikuun alussa on vietetty kynttilänpäivää, jolloin
on vihitty kaikki kirkkovuoden kuluessa tarvittavat kynttilät.
Becker 1824 3; Thomsen 1869 126; H. J. Streng 1915 86-87; SKES 1958 kynttilä; SSA 1992 kynt-
tilä; Jussila 1998 kynttilä.
kyntää
Verbillä on vastineita sekä lähisukukielissä että märissä, esim. karjalan kynteä, vep-
sän ktinttä, vatjan tsiintää, viron kiinda, liivin kindö ja marin kiXntlal 'kaivaa, kover-
taa*. Verbiä ovat useat tutkijat arvelleet johdokseksi sanasta —> kynsi, mutta joka
tapauksessa kyntää on perinteisesti laskettu vanhaan omaperäiseen sanastoon kuu-
luvaksi. Verbivartalon alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *kincä- tai *kiincä- ja
alkuperäiseksi merkitykseksi 'kaivaa'. Suomen kirjakielessä kyntää on esiintynyt
Agricolasta alkaen.
SKES 1958 kyntää; UEW 1988 663-664; SSA 1992 kyntää; Jussila 1998 kyntää.
kynä
Sanalla on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. karjalan kynä, viron kiina 'ruuhi,
purtilo, kaukalo, allas' ja liivin kina 'pieni tuohirasia'. Vastineita on aiemmin esitetty
myös etäsukukielistä, mutta nämä ovat äärimmäisen epävarmoja. Muiden selitys-
ten puutteessa fcynä-sanaa pidetään joka tapauksessa vanhana omaperäisenä sanana.
Germaanista alkuperää on ehdotettu, mutta tämänsuuntainen selitys ei merkityk-
seen ja äännevastineisiin liittyvien ongelmien takia ole saanut kannatusta. Kynä on
alun perin merkinnyt sulan ruotoa tai pitkulaista, kourumaista astiaa. Kirjoitusväli-
neen nimitykseksi kynä on muuttunut siihen aikaan, kun kirjoitusneuvoina käytet-
tiin hanhen tms. sulkia. Suomen kirjakielessä kynä on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 kynä; UEW 1988 664-665; SSA 1992 kynä; LÄGLW 1996; Jussila 1998 kynä.
534

kypsä
Raa an vastakohtaa merkitsevällä fcypsä-sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsuku-
kielissä, esim. karjalan kypsi, vepsän kups, vatjan tsiihsi, viron ja liivin kups, inarin-
saamen koplaa 'kypsyä* ja mahdollisesti myös udmurtin kismanyja. komin kysmyny,
jotka kumpikin merkitsevät 'kypsyä'. Sanan perimmäinen alkuperä on kiistanalai-
nen. Kypsä tai kypsi on vanhastaan laskettu omaperäiseen sanastoon kuuluvaksi,
mutta sille on esitetty myös balttilainen lainaetymologia, jonka mukaan se olisi
samaa juurta kuin liettuan keptas 'paistettu'. Suomen kirjakielessä kypsi on esiinty-
nyt Agricolasta alkaen, ja sen partitiivimuoto kysta 'kypsää' on nykysuomalaisillekin
tuttu joululaulun sanoista kysta kyllä. Nykykielessä tavallisempi rinnakkaismuoto
kypsä on ensi kertaa mainittu vuoden 1776 Raamatussa.
SKES 1958 kypsä; Koivulehto 1983 SUSA 78:7 16-19; UEW 1988 665-666; SSA 1992 kypsä; Jus-
sila 1998 kypsiy kypsä.
kypärä
Sanalla on vastine useissa lähisukukielissä, esim. vatjan tsiipär, viron kiibar ja liivin
kibär. Sana on vanha balttilainen laina, jota lainanantajataholla vastaa esim. liettuan
kepiire 'lakki, hattu'. Kypärä on alkuaan tarkoittanut esim. nahasta tai kankaasta teh-
tyä päähinettä ja on vasta myöhemmin suomessa kehittynyt metallisen tai muun
kovasta aineesta tehdyn päänsuojuksen nimitykseksi. Suomen kirjakielessä kypärä
on ensi kertaa mainittu Abraham Kollaniuksen lainsuomennoksessa vuonna 1648.
Ahlqvist 1871 137; Thomsen 1890 185; SKES 1958 kypärä; SSA 1992 kypärä; Jussila 1998 kypärä.
kysyä
Verbillä on etymologinen vastine kaikissa lähisukukielissä, saamessa ja mordvassa,
esim. karjalan kysyö, vepsän ktizuda, vatjan tsusiiä, viron kusida, liivin kxzzö, poh-
joissaamen gahcat ja ersämordvan kevksfems. Verbi lasketaan vanhaan omaperäi-
seen sanastoon kuuluvaksi, ja vartalon alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *kuse-.
Suomen kirjakielessä kysyä samoin kuin sen johdos kysymys ovat esiintyneet Agri-
colasta alkaen.
SKES 1958 kysyä; UEW 1988 680; SSA 1992 kysyä; Jussila 1998 kysymys, kysyä.
kyteä
Hehkumalla palamista merkitsevällä fcyteä-verbillä on vastineita sekä lähi- että
etäsukukielissä, esim. karjalan kytie, vepsän kiidoda, vatjan tsuttää 'kydöttää', viron
kudeda, liivin kittö 'polttaa, lämmittää', mansin kos- ja hantin kös-. Verbi lasketaan
ikivanhaan omaperäiseen sanakerrostumaan kuuluvaksi, ja sen alkuperäiseksi asuksi
on rekonstruoitu *kice- tai *kuce-. Suomen kirjakielessä kyteä on esiintynyt 1540-
luvulla kirjoitetusta Westhin tekstistä alkaen.
SKES 1958 kyteä; UEW 1988 153; SSA 1992 kyteä; Jussila 1998 kyteä.
535

kytkeä
Yhteen liittämistä, kiinni sitomista, kahlitsemista yms. merkitsevälle kytkeä-ver-
bille tai ainakin sen vartalolle on esitetty vastineita sekä lähi- että etäsukukielistä,
esim. karjalan kytkie, vepsän ktiikta, viron ktitke 'kytkyt', liivin kikim 'kytkyt, riimu'
ja udmurtin kytkyny 'valjastaa'. Epävarmoja vastineita ovat mansin kät- ja unkarin
kot, jotka kumpikin merkitsevät sitoa'. Sanavartalo lasketaan vanhaan omaperäi-
seen sanastoon kuuluvaksi, ja sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *kitke- tai
*kutke-. Suomen kirjakielessä kytkeä on ensi kertaa mainittu Jonas Mennanderin
opettavaisessa runossa vuonna 1699. Samasta vartalosta johdettu kytkyin on kuiten-
kin esiintynyt jo Ericus Schroderuksen sanakirjassa vuonna 1637.
SKES 1958 kytkeä; UEW 1988 163; SSA 1992 kytkeä; Jussila 1998 kytkeä, kytkyin.
kyttyrä
Selkärangassa olevaa kohoumaa merkitsevän kyttyrä-sanan ainoa vastine on karja-
lan kyttyrä. Sana on selitetty omaperäiseksi deskriptiivisanaksi. Suomen kirjakielessä
kyttyrä on tullut käyttöön vasta 1800-luvulla. Sana on mainittu ainakin jo G. E. Eure-
nin sanakirjassa 1860.
SSA 1992 kyttyrä.
kyy
Suomen ainoaa luonnonvaraista myrkkykäärmettä (Vipera berus) merkitsevällä
fcyy-sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä, esim. karjalan kyyy vepsän
runokielen ki, viron kiiti, mordvan kuj, udmurtin ky], unkarin kigyö ja selkupin su.
Sana kuuluu ikivanhaan omaperäiseen sanastoon, ja sen alkuperäiseksi kantaurali-
laiseksi asuksi on rekonstruoitu *kije tai *kuje. Suomen kirjakielessä kyykäärme on
esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 kyy; UEW 1988 154-155; SSA 1992 kyy; Jussila 1998 kyykäärme.
kyyhky
Etenkin Columba-suvun lintuihin viittaavalla kyyhky-sanaRa on vastineita eräissä
lähisukukielissä, esim. karjalan kyyhköi, vatjan tsutihkuläine ja viron murteellinen
kuhklane. Sanavartalo on todennäköisesti kyyhkyn huhuilevaa ääntä jäljittelevä oma-
peräinen muodoste. Vartalosta on käytössä useita eri johdoksia, joiden välillä ei ole
merkityseroa. Suomen kyyhkyistä vanhimpia omaperäisiä lajeja ovat sepel- ja uuttu-
kyyhky, joita ei kansankielessä ole yleensä erotettu toisistaan. Suomen kirjakielessä
kyyhky-vartalon johdoksia on esiintynyt Agricolasta alkaen. Agricolan Uudessa tes-
tamentissa 1548 mainitaan kyyhkyläinen, Jaakko Finnon virsikirjassa 1583 on kyh-
kynen ja Kristfrid Gananderin satukokoelmassa 1784 kyyhkynen. Lyhyempi kyyhky
on tullut käyttöön Kustaa Renvallin sanakirjassa 1823.
536

SKES 1958 kyyhkynen; SSA 1992 kyyhkynen; Jussila 1998 kyhkynen, kyyhkyläinen, kyyhkynen;
Häkkinen 2003 L221-L225.
kyykky
Koukistetuin polvin matalana olemista merkitsevällä fcyyfcfcy-sanalla tai ainakin sen
vartalolla on vastineita useimmissa lähisukukielissä, esim. karjalan kyykkä, vepsän
kiiktä 'kyykkiä', viron kiXkk ja liivin kikkö 'kyykkiä'. Vartalon alkuperä on kiistanalai-
nen. Sitä on pyritty selittämään sekä omaperäiseksi deskriptiivisanaksi että germaa-
niseksi lainaksi. Jälkimmäisen selityksen mukaan lainalähteeksi sopii kantagermaa-
nin *xuke(ja)n-, jota edustaa mm. muinaisskandinaavin huka 'kyykkiä, kyykistellä'.
Lainaselitys on kaikin puolin mahdollinen. Suomen kirjakielessä kyykky on ensi ker-
taa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786. Verbi kyykistellä on kuitenkin
esiintynyt jo Jonas Mennanderin opettavaisessa runossa vuonna 1699.
Karsten 1915 143; SKES 1958 kyykky; Koivulehto 1971 NphM 72 583-585; SSA 1992 kyykky;
LÄGLW 1996 kyykkiä; Jussila 1998 kyykistellä, kyykky; Koivulehto 1999 VM 22.
kyynel
Sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä samojediin saakka, esim. karjalan
kyynäl, vepsän kunal, vatjan tsuiinel, liivin kindöl, pohjoissaamen ganjal udmurtin
kyti, unkarin könnyf nenetsin häjel ja kamassin kejel. Sana kuuluu ikivanhaan oma-
peräiseen sanastoon, ja sen alkuperäiseksi kantauralilaiseksi asuksi on rekonstruoitu
*kineh tai * ktineh. Suomen kirjakielessä kyynel on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 kyynel; UEW 1988 159; SSA 1992 kyynel; Jussila 1998 kyynel
kyynärä
Sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä, esim. karjalan kyynärä, vepsän
kunambreZy vatjan tsunnärpää, viron kuunary liivin ktndör, pohjoissaamen gardnjil,
ersämordvan kenet\ marin köner, udmurtin gyr> komin girdza, mansin konöl-, han-
tin kötjnaj ja unkarin könyök. Kyynärä kuuluu ikivanhaan omaperäiseen sanastoon,
ja sanavartalon alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *kinä- tai * kiina-. Tämän
jäljessä tulevat ainekset edustavat osittain eri johtimia. Alkuperäinen merkitys on
'kyynärpää' tai 'kyynärvarsi'. Suomen kirjakielessä kyynärä on esiintynyt Agrico-
lasta alkaen. Ennen metrijärjestelmän vakiintumista kyynärä on ollut käytössä myös
pituusmitan nimityksenä, ja se on tarkoittanut suunnilleen 0,594 metrin mittaa.
SKES 1958 kyynärä; UEW 1988 158-159; SSA 1992 kyynärä; Jussila 1998 kyynärä.
kyyti
Jollakin kulkuneuvolla kuljettamista tai vauhtia merkitsevä kyyti on lainaa muinais-
ruotsin sanasta skiut, joka on tarkoittanut kyytihevosta, erityisesti tammaa. Nyky-
ruotsissa tätä vastaa murteellinen skjut 'tamma'. Sama sana on lainautunut myös
537

eräisiin suomen lähisukukieliin. Virkamiesten kyydittäminen on Ruotsin-vallan
aikana ollut alamaisten tärkeä velvollisuus. Suomen kirjakielessä kyyti on ensi kertaa
mainittu herra Martin maanlain suomennoksessa vuoden 1570 tienoilla.
Renvall 1823 247; H. J. Streng 1915 87; SKES 1958 kyyti; SSA 1992 kyyti; Jussila 1998 kyyti.
kyöpeli
Kummitusta, aavetta, mörköä tms. merkitsevä kyöpeli on todennäköisesti lainaa var-
haisuusruotsin sanasta *köbel, joka on samaa juurta kuin saksan tonttua tai vuoren-
peikkoa merkitsevä Kobold. Sama sana on lainattu myös karjalaan. Suomen kirjakie-
lessä kyöpeli on esiintynyt Agricolasta alkaen, ensin asussa kööpeli. Nykysuomessa se
esiintyy myös jälkiosana leikillissävyisessä yhdyssanassa —» yökyöpeli.
H. J. Streng 1915 87; SKES 1958 kyöpeli; SSA 1992 kyöpeli; Jussila 1998 kyöpeli, kööpeli.
käki
Cuculus-suvun lintuihin viittaavalla fcäfcf-sanalla on vastineita lähisukukielissä ja
saamessa, esim. karjalan käki, vepsän kägi, vatjan tläko, viron kägu, liivin keg ja
pohjoissaamen giehka. Sanaa on yleensä pidetty vanhana balttilaisena lainana, jota
nykyisissä balttilaisissa kielissä vastaavat liettuan gege ja latvian dzeguze. Toisaalta on
esitetty se mahdollisuus, että sana olisi omaperäinen, käen ääntelyä jäljittelevä sana.
Myös etäsukukielissä on samantapaisia, äänteellisesti motivoituja käen nimityksiä,
esim. udmurtin kiky ja komin kyk. Suomen kirjakielessä käki on ensi kertaa mainittu
Maskun Hemmingin hurskaiden laulujen kokoelmassa 1616.
Thomsen 1890 172; SKES 1958 käki; SSA 1992 käki; Mäger 1994 135; Jussila 1998 käki.
käly
Puolison sisarta, veljen vaimoa tai puolison veljen vaimoa merkitsevällä fcä/y-sanalla
on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä, esim. karjalan käly, vepsän kalu, vatjan
tsälu, viron kali, liivin kalu, pohjoissaamen gälojeatni, moksamordvan kel, udmurtin
kali 'miniä', komin kel, enetsin seri ja selkupin sei 'lanko'. Kysymyksessä on ikivanha
sukulaisuustermi, jota muistuttavia sanoja on myös muiden kielikuntien kielissä.
Näiden sanojen keskinäisiä suhteita on kuitenkin mahdotonta selvittää; eräät tutki-
jat ovat käyttäneet niitä todisteina kielikuntien alkusukulaisuudesta, toiset taas esi-
merkkeinä ikivanhoista lainoista. Suomen kirjakielessä käly on ensi kertaa mainittu
herra Martin maanlain suomennoksessa vuoden 1570 tienoilla.
SKES 1958 käly; Joki 1973 267; UEW 1988 135-136; SSA 1992 käly; Jussila 1998 käly; Koivulehto
1999 VM 335.
538

kämmen
Sanalla on varmoja vastineita useimmissa lähisukukielissä, esim. karjalan kämmen,
vepsän kämeri, vatjan tsämmälja viron kämmal. Epävarmoja vastineita ovat inarin-
saamen kcecemadja hantin kömön, joka esiintyy vain osana yhdyssanaa kömön-kägör
'pivo; kahden vastakkain olevan kouran muodostama mitta'. Etävastineiden epävar-
muudesta huolimatta sana lasketaan yleensä vanhaan omaperäiseen sanastoon kuu-
luvaksi, ja sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *kämene. Suomen kirjakielessä
kämmen on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 kämmen; UEW 1988 137; SSA 1992 kämmen; Hahmo 1994 GA 39-41, 372; Jussila
1998 kämmen.
kämppä
Alkuaan työmaalle tms. rakennettua tilapäistä asumusta merkitsevä kämppä on lai-
naa englannin sanasta camp 'leiri, olinpaikka, metsätyömaa'. Sanan ovat ottaneet
käyttöön amerikansuomalaiset siirtolaiset, joista suuri osa on ansainnut elantonsa
metsätyömiehinä. Suomen kirjakielessä kämppä on tullut käyttöön 1900-luvun
alkupuolella, ensi alkuun merkityksessä 'metsätyömaa'.
TSK 5 1913 kämppä; Pulkkinen 1984 kämppä; SSA 1992 kämppä.
känni
Humalatilaa merkitsevä känni on todennäköisesti lainaa ruotsin sanasta känning,
joka alun perin merkitsee tuntoa, tunnetta tai tuntemusta. Kansankielessä känni on
todistettavasti ollut käytössä jo 1800-luvun puolella, mutta kirjakielessä sanaa on
alettu käyttää vasta 1900-luvun alkupuolella.
Ekman 1899 känni; Karsten 1936 FmS 4 540; SSA 1992 känni.
kännykkä
Känny tai kännykkä ovat alkuaan hoivakieleen kuuluvia muunnelmia sanasta —»
käsi. Samanlaisia muunnelmia on myös suomen lähisukukielissä. Suomen kirjakie-
lessä känny on lapsen pikku käden merkityksessä mainittu ensi kertaa Elias Lönn-
rotin sanakirjan lisävihkossa vuonna 1886. Puhelimen nimityksenä kännykkä-sanan
on ottanut ensi kertaa käyttöön Nokian myynti-insinööri Aarne Visuri vuonna
1977, jolloin kännykällä tarkoitettiin kädessä kannettavaa radiopuhelinta. Nokia on
vuonna 1987 rekisteröinyt kännykän matkapuhelimen tavaramerkiksi, mutta luopu-
nut rekisteröinnistä myöhemmin.
SSA 1992 känny.
539

känsä
Ihon kovettumaa merkitsevällä känsä- tai /cästtä-sanalla on vastineita useissa lähisu-
kukielissä, esim. karjalan käsnä, vepsän käzn, vatjan tläznä ja viron käsn. Sukukielten
sanat merkitsevät ennen kaikkea puussa kasvavaa kääpää tai pahkaa, ja niiden ään-
neasusta päätellen suomen varianteista käsnä on alkuperäisempi. Sanan etäisempi
alkuperä on tuntematon. Germaanista lainaetymologiaa on ehdotettu, mutta tämä ei
äännehistoriallisista syistä ole saanut kannatusta. Suomen kirjakielessä känsä on ensi
kertaa mainittu Uppsalan evankeliumikirjan käsikirjoituksessa 1540-luvulla.
SKES 1958 känsä; SSA 1992 känsä; LÄGLW 1996 känsä; Jussila 1998 känsä.
käpertyä
Verbillä tai ainakin sen vartalolla on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. karjalan
käpertyä, lyydin käperduda, vatjan käperrellä vieritellä itseään* ja viron käberduda.
Verbi on johdos omaperäisestä deskriptiivisestä vartalosta, jonka muita johdoksia
ovat esim. käppyrä ja käppärä. Suomen kirjakielessä käpertyä on ensi kertaa mai-
nittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jus-
leniuksen sanakirjaan 1770-luvulla. Myös käppyrä on samojen lisäysten joukossa.
SKES 1958 käppyrä; SSA 1992 käppyrä; Jussila 1998 käpertyä, käppyrä.
käpy
Sanalla on varmoja vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan käpy, vepsän
käbu, vatjan tsäpti, viron käbi ja liivin käbä. Puun kävyn lisäksi sekä suomen että
lähisukukielten sanat voivat merkitä myös verkonkutojan työvälinettä, jolla lankaa
pujotellaan. Epävarmoja vastineita on esitetty myös permiläiskielistä, ja tällaiseksi
voisi äänneasunsa puolesta sopia komin ja udmurtin ky, joka merkitsee viljan täh-
kässä olevaa vihnettä. Myös merkityssuhteelle on esitetty rinnakkaistapauksia muista
kielistä, ja tällöin ajatellaan nimenomaan verkonkutomisvälinettä. Mikäli rinnastus
hyväksytään, käpy voidaan laskea ikivanhaan omaperäiseen sanastoon kuuluvaksi.
Suomensukuiset kansat ovat todistettavasti osanneet kutoa verkkoja noin kymme-
nentuhannen vuoden ajan. Suomen kirjakielessä käpy on ensi kertaa mainittu kuu-
sen käpyyn viittaamassa Elias Tillandzin kasviluettelossa vuonna 1683. Verkonkuto-
misvälineen nimityksenä käpy on mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1958 käpy; UEW 1988 1788; SSA 1992 käpy; Jussila 1998 käpy.
käpälä
Sanalla on varmoja vastineita lähisukukielissä, esim. karjalan käpälä, vepsän käbäl,
vatjan tsäpälä ja viron monikollinen käbalad. Sana vaikuttaa johdokselta, mutta
on epäselvää, mistä vartalosta se olisi muodostettu. Tällaiseksi sopisi mahdollisesti
*käppä 'tassu, käsi', jota etäsukukielten puolella edustaa ersämordvan adverbi kepe
'paljasjaloin*. Joka tapauksessa fcäpä/ä-sanaa on perinteisesti pidetty vanhaan oma-
540

peräiseen sanastoon kuuluvana. Suomen kirjakielessä käpälä on esiintynyt Agrico-
lasta alkaen.
SKES 1958 käpälä; UEW 1988 159-160, 651-652; SSA 1992 käpälä; Jussila 1998 käpälä.
kärki
Sanalla on terää tai ulkonevaa, suippoa osaa merkitsevä vastine ainoastaan eteläi-
sissä lähisukukielissä, esim. viron kärk ja liivin kerk. Karjalan kärki on selitetty lai-
naksi suomesta. Sen sijaan tikan tai palokärjen merkityksessä kärki-sanalla on vas-
tineita sekä lähisukukielissä että volgalaiskielissä. Näitä ovat inkeroisen ja karjalan
kärki, vepsän käfg, eteläviron kärg, ersämordvan kefgata ja marin kergö. Vastineiden
perusteella kärki on alun perin tikkalinnun nimitys, ja sen on arveltu perustuvan
palokärjen huudon jäljittelyyn. Ei ole mitenkään varmaa, että terää merkitsevä kärki
on samaa alkuperää kuin linnun nimitys, mutta muutakaan selitystä tälle nuorem-
malle kärki-sanalle ei ole esitetty. Joka tapauksessa tikkalintujen tärkeä tuntomerkki
on pitkä, terävä ja tehokas nokka. Suomen kirjakielessä kärki on tikan nimityksenä
ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637. Agricolan aikai-
sessa Westhin tekstissä esiintyy piikkiä tai kärkeä merkitsevä karku joka saattaa olla
virheellisesti kirjoitettu fcärfcf-sanan muoto.
SKES 1958 kärki1, kärki2; SSA 1992 kärki1, kärki2; Jussila 1998 kärki.
kärkäs
Halukasta, hanakkaa, innokasta yms. merkitsevällä fcärfcäs-sanalla on tarkka vastine
ainoastaan karjalassa. Sana on todennäköisesti rakenteeltaan hämärtynyt johdos
sanasta —» kärki. Tämän selityksen mukaan kärkäs olisi ensin tarkoittanut konkreet-
tisesti terävää, sitten myös vertauskuvallisesti terävää ja ripeää. Suomen kirjakielessä
kärkäs on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Pukki Vir. 1933 189; SSA 1992 kärkäs; Jussila 1998 kärkäs.
kärppä
Talvella valkoista, kesällä ruskeaa pientä näätäeläintä (Mustela erminea) merkit-
sevällä fcärppä-sanalla on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. vatjan tsärppä,
viron kärp ja liivin karpa 'hilleri'. Sanan etäisempi alkuperä on tuntematon. Suomen
kirjakielessä kärppä on ensi kertaa mainittu herra Martin maanlain suomennoksessa
vuoden 1570 tienoilla.
SKES 1958 kärppä; SSA 1992 kärppä; Jussila 1998 kärppä.
kärpänen
Sanalle on esitetty vastineita sekä lähi- että etäsukukielistä. Näitä ovat esim. karja-
lan kärpäine, vepsän k färb, vatjan tsärpäne, viron kärbes, liivin karmi, ersämordvan
541

karvo ja marin karme. Vastineiden äännesuhteet ovat epäsäännölliset, ja sanalla on
esiintymäkielissä useita variantteja. Tämä saattaa viitata siihen, että kysymyksessä
on alun perin kärpäsen pörinää kuvaava ja jäljittelevä sana. Myös balttilaista laina-
etymologiaa on ehdotettu. Suomen kirjakielessä kärpänen on esiintynyt Agricolasta
alkaen. Henrik Florinuksen sanakirjassa 1678 on mainittu myös karvaisen plätti eli
kärpäslätkä.
SKES 1958 kärpänen; UEW 1988 647-648; Sivula 1989 142-143; SSA 1992 kärpänen; Jussila
1998 kärpänen.
kärry
Pyörillä varustettua kuljetusvälinettä merkitsevä kärry on lainaa muinaisruotsin
sanasta kärra, joka alun perin juontuu latinan sanasta carrus 'nelipyöräiset kuorma-
rattaat'. Sama sana on lainattu myös useimpiin lähisukukieliin. Suomen kirjakielessä
kärry on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Lindström 1859 118; H. J. Streng 1915 88; Hellquist 1939 kärra; SKES 1958 kärry; SSA 1992
kärry; Jussila 1998 kärry.
kärsiä
Verbillä on etymologisia vastineita lähisukukielissä, saamessa ja volgalaiskielissä,
esim. karjalan kärsie, vepsän käfzida, vatjan tsärsiä, viron kärsida, pohjoissaamen
gierdat, ersämordvan kirdems)%. marin kertas Voida, jaksaa'. Sanan alkuperä on kiis-
tanalainen. Etäsukukielten vastineiden nojalla kärsiä on katsottu vanhaksi, omape-
räiseksi verbiksi, mutta toisaalta sille on esitetty myös germaaninen lainaetymologia.
Kantagermaaniseksi alkumuodoksi on rekonstruoitujansa- 'kovettaa, kestää, sie-
tää', jota nykyisissä skandinaavisissa kielissä edustavat mm. norjan herda 'kovettaa;
kestää, sietää' ja ruotsin härda 'karkaista, kovettaa'. Lainaselitystä on pidetty arve-
luttavana sen vuoksi, että verbillä on vastineita volgalaiskielissä asti, mutta toisaalta
germaanisissa lainoissa on muitakin yhtä laajalevikkisiä sanoja. Äänneasun ja mer-
kityksen osalta lainaselitys on täysin hyväksyttävä. Suomen kirjakielessä kärsiä on
esiintynyt Agricolasta ja kaikista samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1958 kärsiä; Koivulehto FS Fromm 1979 149-; UEW 1988 652-653; SSA 1992 kärsiä;
LÄGLW 1996 kärsiä; Jussila 1998 kärsiä; Koivulehto 1999 VM 38 alav. 27.
kärsä
Sanalla on vastineita useimmissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen, karjalan ja vat-
jan kärsä, vepsän fcärz ja viron kärss. Sanan etäisempi alkuperä on tuntematon. Suo-
men kirjakielessä kärsä on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisanakir-
jassa 1637.
SKES 1958 kärsä; SSA 1992 kärsä; Jussila 1998 kärsä.
542

kärttää
Itsepintaista pyytämistä merkitsevän kärttää-verbin ainoa vastine on karjalan kärt-
teä. Verbin alkuperä on epäselvä. Sitä on arveltu sekä omaperäiseksi äänteellisesti
motivoiduksi sanaksi että skandinaaviseksi lainaksi. Jälkimmäisessä tapauksessa se
kuuluisi etymologisesti samaan yhteyteen kuin muinaisskandinaavin grettast 'pyytää
ruikuttaen, irvistää*. Lainaselitys ei kuitenkaan ole saanut yleisempää kannatusta.
Suomen kirjakielessä kärttää on ensi kertaa mainittu Johannes Saloniuksen kirjoit-
tamassa muistorunossa vuonna 1673.
Wiklund 1904 FS Noreen 156; SKES 1958 kärttää; SSA 1992 kärttää; LÄGLW 1996 kärttää; Jus-
sila 1998 kärttää.
käry
Palaneen katkua merkitsevällä fcäry-sanalla ei ole vastineita sukukielissä. Se on joh-
dos paistumisen ja palamisen rätinää jäljittelevästä verbistä käristä. Suomen kirjakie-
lessä käristä ja käry on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SSA 1992 käry; Jussila 1998 käristä, käry.
käräjät
Kihlakunnanoikeuden istuntoa tai istuntokautta merkitsevällä, yleensä monikol-
lisena esiintyvällä fcärö/ä-sanalla on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. inke-
roisen kerrääjäU karjalan keräjät, vepsän kerag ja viron vanhan kirjakielen kärad
'neuvottelu'. Historian terminä käräjät tarkoittaa vapaiden miesten kokousta, jossa
päätettiin yhteisistä asioista vanhimpien johdolla. Sanan rinnakkaismuoto keräjät
samoin kuin lähisukukielten vastineetkin viittaavat siihen, että sana on alun perin
johdos —> fcerafä-verbistä. Suomen kirjakielessä käräjät on ensi kertaa mainittu herra
Martin maanlain suomennoksessa vuoden 1570 tienoilla. Yhdyssana käräjätupa on
kuitenkin mainittu jo Uppsalan evankeliumikirjan käsikirjoituksessa 1540-luvulla.
SKES 1958 käräjä(t); SSA 1992 käräjä; Jussila 1998 käräjät, käräjätupa.
käsi
Sanalla on varmoja vastineita kaikissa suomalais-ugrilaisissa kielissä, esim. inke-
roisen, karjalan ja viron käsi, vepsän käzi, vatjan tsäsi viron käsi, liivin keiz, poh-
joissaamen giehta, ersämordvan ked, permiläiskielten ki, mansin kät, hantin ket ja
unkarin kez. Sanan alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *käte, joka suomessa on
säilynyt sanan vahva-asteisena vokaalivartalona (käte-nä). Sanan nykyiset äänne-
vaihtelut {käsi: käde-n : kät-tä) johtuvat itämerensuomalaisena yhteisaikana tapah-
tuneista äänteenmuutoksista, jotka ovat koskeneet taivutusparadigman eri muotoja
eri tavoin. Suomen kirjakielessä käsi on esiintynyt Agricolasta ja kaikista samanai-
kaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1958 käsi; UEW 1988 140; SSA 1992 käsi; Jussila 1998 käsi.
543

käsitellä
Suomalais-ugrilaiseen —» fcäsi-sanaan perustuva johdos käsitellä koostuu alusta lop-
puun ikivanhoista aineksista, ja konkreettisessa merkityksessä tavoitella t. pidellä
kiinni käsin* johdos saattaa olla hyvinkin vanha. Tämäntapaisissa merkityksissä se
on esiintynyt myös suomen kirjakielessä Agricolasta alkaen. Asioiden käsittelyn
merkityksessä sanan on ottanut käyttöön Otto Tarvanen vuonna 1836, joskin tämä
käyttötapa näyttää vakiintuneen vasta 1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä. Esi-
merkiksi Elias Lönnrotin suomalais-ruotsalaisessa sanakirjassa 1874 käsitellä esiin-
tyy kätellä-vevbin synonyymina, ja molempien merkityksiä ovat 'puristaa kättä,
kätellä; käsitellä; pidellä, hallita, käyttää'. Johdos käsittely puuttuu kokonaan Lönn-
rotin sanakirjasta, mutta sisältyy vuonna 1885 ilmestyneeseen Ferdinand Ahlmanin
ja Kaarlo Forsmanin ruotsalais-suomalaiseen sanakirjaan ruotsin fre/zand/mg-sanan
vastineena.
SKES 1958 käsi; Rapola 1960 käsitellä; Hakulinen 1979 461; SSA 1992 käsittää; Jussila 1998 käsi-
tellä.
käsittää
Ikivanhasta —» fcäs/-sanasta muodostetulla johdoksella käsittää on rakenteellisia vas-
tineita useissa lähisukukielissä, esim. karjalan käsitteä 'koskea käsin, pitää käsissään;
alkaa, aloittaa', vatjan tsäsitteemä 'koskettaa, hypistellä, tarttua* ja viron käsitada
'kosketella, ottaa käsivarsilleen; käyttää'. Verbin alkuperäinen merkitys on 'käsitellä,
saada käsiinsä t. kiinni'. Suomen vanhassa kirjakielessä sana on esiintynyt Agrico-
lasta alkaen sekä tässä konkreettisessa että abstraktissa ymmärtämisen merkityksessä.
Vielä 1800-luvulla käsittää-verbm on käytetty yleisesti merkityksessä saada käsiinsä'.
Merkityksen muutos saada kiinni' —» 'ymmärtää' lienee käännöslainaa, jonka mal-
lina on voinut olla esim. ruotsin gripa 'tarttua, ottaa kiinni' ja begripa 'ymmärtää,
tajuta'.
Inkilä Vir. 1942 20-34; Peltola Vir. 1950 117-118; SKES 1958 käsi; Hakulinen 1979 291; SSA
1992 käsittää; Jussila 1998 käsittää.
käskeä
Verbillä on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä, esim. karjalan käskie, vepsän
käskta, vatjan tsähsiä, viron käskida, liivin käsköy udmurtin kosyny ja komin kös-
jyny. Verbi kuuluu vanhaan omaperäiseen sanastoon, ja sen alkuperäiseksi asuksi
on rekonstruoitu *käske-. Suomen kirjakielessä käskeä on esiintynyt Agricolasta
alkaen.
SKES 1958 käskeä; UEW 1988 653-654; SSA 1992 käskeä; Jussila 1998 käskeä.
544

kätilö
Synnytyksessä avustavaa henkilöä merkitsevällä —» käsi-sanan johdoksella kätilö ei
ole vastineita sukukielissä. Suomen murteissa sanasta esiintyy monia eri variantteja,
mm. kätilöin, kätilä, kätelö ja käterö. Kätilö ei sellaisenaan esiinny murteissa, vaan se
on todennäköisesti murresanojen pohjalta muodostettu oppitekoinen termi, joka on
ensi kertaa esiintynyt Edvard Winterin lääketieteellisessä väitöskirjassa vuonna 1860.
Lapsenpäästäjää merkitsevä vanhempi johdos kätilöin on mainittu niiden lisäysten
joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan
1770-luvulla.
SKES 1958 käsi; Rapola 1960 kätilö; Reinilä Vir. 1964 273-274; SSA 1992 kätilö; Jussila 1998
kätilöin.
kätkeä
Piilottamista, peittämistä yms. merkitsevällä kätkeä-verbäiä on vastineita lähisuku-
kielissä ja saamessa, esim. karjalan kätkie, viron kätkeda ja saamen gietkat 'kapaloida
lapsi ja panna kätkyeen'. Vastinetta on ehdotettu myös mordvasta, mutta tämä on
äännehistoriallisista syistä epätodennäköinen. Joka tapauksessa kätkeä-verbiä on
muiden selitysten puutteessa tapana pitää vanhaan omaperäiseen sanastoon kuulu-
vana. Suomen kirjakielessä kätkeä on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsi-
kirjoituksista alkaen.
SKES 1958 kätkeä; UEW 1988 649; SSA 1992 kätkeä; Koivulehto 1999 VM 192.
kätkyt
Kehtoa merkitsevällä fcäffcyf-sanalla on vastineita useimmissa lähisukukielissä, esim.
karjalan kätkyt, vepsän kättut, vatjan tsätsudja. viron kätki. Sana on johdos verbistä
—> kätkeä, jonka saamelaisesta vastineesta on myös muodostettu samaa merkitsevä
johdos giettka 'komsio, kätkyt'. Epävarma vastine on ehdotettu myös udmurtista,
jossa köky merkitsee tuohesta tai niinestä valmistettua pikkuvauvan kantokoria.
Vanhan omaperäisen sanavartalon alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *kätke.
Suomen kirjakielessä kätkyt on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 kätkyt; UEW 1988 654; SSA 1992 kätkyt; Jussila 1998 kätkyt
kävellä
Verbillä on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. karjalan kävellä, vepsän kävelta
ja vatjan tsävellä. Verbi on johdos vanhemmasta vartalosta *käve-> jota nykysuo-
messa edustaa —» käydä. Suomen kirjakielessä kävellä on ensi kertaa esiintynyt
vuonna 1616 Thomas Careliuksen suomennosteoksessa, jossa kuvataan Jerusalemin
hävitystä.
SKES 1958 kävellä; SSA 1992 kävellä; Jussila 1998 kävellä.
545

käydä
Verbillä on vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan käyvä, lyydin ja vep-
sän kävuddy viron käia ja liivin käyuvö. Vastineita on esitetty myös etäsukukielistä,
mutta nämä on myöhemmin katsottu epätodennäköisiksi ongelmallisten äänne- ja
merkityssuhteiden tai muiden selitysten takia. Itämerensuomen käydä onkin toden-
näköisesti vanha germaaninen laina, jonka alkumuodoksi sopii kantagermaanin
*skewijan-. Tätä edustavat mm. gootin skewjan 'käydä, kulkea* ja muinaisskandi-
naavin skceva 'kulkea, kiiruhtaa*. Myös varhaisempaa germaanista lainalähdettä on
ehdotettu. Suomen kirjakielessä käydä on esiintynyt Uppsalan evankeliumikirjasta
ja Agricolasta alkaen.
SKES 1958 käydä; Koivulehto Vir. 1976 265; UEW 1988 155; SSA 1992 käydä; LÄGLW 1996
käydä; Jussila 1998 käydä; Koivulehto 1999 VM 223 alav. 56.
käyrä
Sanan vastineita ovat karjalan käkrä ja pohjoissaamen geavriy joka merkitsee käyrää
olentoa tai suksisauvan sompaa. Sanaa on arveltu alkuaan omaperäiseksi deskriptii-
visanaksi. Myös germaanista lainaetymologiaa on ehdotettu, mutta tämä on äänne-
historiallisin perustein torjuttu. Suomen kirjakielessä käyrä on ensi kertaa mainittu
Ljungo Tuomaanpojan suomentamassa maanlaissa vuonna 1601, mutta samasta
vartalosta muodostettu verbi käyristyä on esiintynyt jo herra Martin maanlain suo-
mennoksessa vuoden 1570 tienoilla.
SKES 1958 käyrä; SSA 1992 käyrä; LÄGLW 1996 käyrä; Jussila 1998 käyrä.
käyttäytyä
Verbistä —» käyttää muodostettu refleksiivinen johdos käyttäytyä on tullut suomen
kirjakielessä käyttöön vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla. Tätä ennen vastaavat mer-
kitykset on yleensä ilmaistu germaanisten kielten mallin mukaisilla sanaliitoilla,
esim. käyttää itsensä tai käyttää hänensä.
SKES 1958 käydä; SSA 1992 käyttää.
käyttää
Verbillä tai ainakin sen vartalolla on vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. karja-
lan käytteä, vepsän kävutada 'käyttää (esim. tamma oriilla), astuttaa', vatjan tsäiitez
'hiiva', viron käitada 'käyttää, kuljettaa', liivin kä'utö 'taluttaa, kävelyttää'. Yhteisenä
merkitysytimenä näillä sanoilla on 'panna liikkeelle t. käymään', Verbi on johdos
yleisitämerensuomalaisesta —» fcöydä-verbistä, ja sen johdinaines on kantauralilaista
perua. Suomen kirjakielessä käyttää on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 käydä; SSA 1992 käyttää; Jussila 1998 käyttää.
546

käytännöllinen
Adjektiivi käytännöllinen on moninkertainen johdos, jonka kanta on yleisitämeren-
suomalainen verbi -» käydä. Johdosketjun vaiheet ovat käydä —» käyttää —> käy-
täntö —> käytännöllinen. Substantiivi käytäntö on Karl Niklas Keckmanin esittämä
uudissana vuodelta 1834, ja adjektiivi käytännöllinen on puolestaan uudissana,
jonka on ottanut käyttöön August Ahlqvist vuonna 1856. Ennen kuin käytännölli-
nen vakiintui kieleen, saatettiin samassa merkityksessä käyttää yhteydestä riippuen
mm. ilmauksia käytteliäs, käytöllinen, teollinen ja toimelias.
SKES 1958 käydä; Rapola 1960 käytännöllinen, käytäntö.
käytävä
Pitkää kapeaa kulkutilaa merkitsevä käytävä on kieliopillisesti ajatellen passiivin
toinen partisiippimuoto verbistä —» käydä. Käytävä merkitsee siis sananmukaisesti
jotakin, jota pitkin on käveltävä tai mahdollista kävellä. Suomen kirjakielessä käy-
tävä on ensi kertaa mainittu vuoden 1642 Raamatussa.
SKES 1958 käydä; SS A 1992 käydä; Jussila 1998 käytävä.
käämi
Kudontaterminä sukkulaan pantavaa puolaa tai sähkötekniikassa sydämen tai muo-
tin ympärille monin kerroin kierrettyä johdinta merkitsevälle fcäämf-sanalle on
aiemmin esitetty vastineita etäsukukielistä, mutta nämä on sekä äännehistoriallisista
syistä että merkityserojen takia myöhemmin hylätty. Todennäköisesti käämi onkin
lainaa muinaisvenäjän sanasta *cevi tai tätä vielä vanhemmasta slaavilaisesta muo-
dosta *kevi. Eräissä kaakkoismurteissa sana tunnetaan myös asussa käävi. Sama sana
on lainautunut liiviä lukuun ottamatta kaikkiin muihinkin lähisukukieliin. Suomen
kirjakielessä käämi on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1958 käämi; Posti Vir. 1959 207-209; Plöger 1973 85-86; Vahros 1974 SJ16 163; SSA 1992
käämi; Jussila 1998 käämi.
kääntää
Verbillä on vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan keändeä, vepsän k'äta,
vatjan tsääntää, viron käänata ja Salatsin liivin kenn. Etäsukukielten puolelta on
voitu osoittaa ainoastaan epävarmoja vastineita permiläiskielistä, esim. udmurtin
kodzynyja. komin kezny, jotka kumpikin merkitsevät 'kääntyä, poiketa'. Vastineiden
epävarmuudesta huolimatta kääntää-verbiä on muiden hyvien selitysten puutteessa
pidettävä vanhaan omaperäiseen sanastoon kuuluvana. Suomen kirjakielessä kään-
tää on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 kääntää; UEW 1988 651; SA 1992 kääntää; Jussila 1998 kääntää.
547

kääpiö
Pientä ihmishahmoista taruolentoa tai poikkeuksellisen pienikasvuista ihmistä mer-
kitsevällä kääpiö-sanaHa. ei ole tarkkoja vastineita sukukielissä, mutta eräissä lähisu-
kukielissä on kyllä samasta vartalosta muodostettuja, merkitykseltään samantapaisia
sanoja, esim. karjalan verbi keäpistyö 'tulla kumaraksi ja kuivaksi (vanhus)' ja viron
kääbus avuton, surkuteltava, pieni, vanha*. Suomen kääpiö-sana, on selitetty joh-
dokseksi kankaretta tai hautakumpua merkitsevästä murresanasta kääppä, jota puo-
lestaan on arveltu joko vanhaksi balttilaiseksi lainaksi tai ikivanhaksi omaperäiseksi
sanaksi. Tämän selityksen mukaan kääpiö tarkoittaisi alkuaan kääpän asukasta, jon-
kinlaista tontun tai vainajan hengen tapaista olentoa. Suomen kirjakielessä kääpiö
on ensi kertaa mainittu Daniel Europaeuksen sanakirjassa 1853.
SKES 1958 kääpiö, kääppä; Vilkuna Kotiseutu 1965 94; Hakulinen 1959 152,154; UEW 1988
138; SSA 1992 kääpiö, kääppä.
Etenkin puussa kasvavia lois- ja lahottajasieniä merkitsevällä fcäöpä-sanalla on vasti-
neita lähimmissä itäisissä lähisukukielissä, esim. inkeroisen kääpä ja karjalan keäpä.
Sanan etäisempi alkuperä on tuntematon. Suomen kirjakielessä kääpä on ensi kertaa
mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa vuonna 1745.
SSA 1992 kääpä; Jussila 1998 kääpä.
kääriä
Verbillä on varmoja vastineita itämerensuomessa ja saamessa, esim. karjalan keäriey
vepsän käfday vatjan tsääriä, viron kääridaja. turjansaamen ktrred. Epävarma vastine
on hantin kari- 'kääntyä, pyöriä ympäri'. Verbin alkuperä on epäselvä. Hantin vasti-
neen nojalla sitä on arveltu vanhaksi omaperäiseksi sanaksi, mutta itämerensuomen
verbiä on arveltu myös vanhaksi germaaniseksi lainaksi tai omaperäiseksi deskriptii-
visanaksi. Lainaselitys ei etenkään äännehistoriallisista syistä ole saanut kannatusta.
Sanan omaperäisen etymologian selvittämistä vaikeuttaa se, että sen rinnalla esiintyy
muita äänneasultaan ja merkitykseltään samantapaisia verbejä, esim. keriä ja kieriä,
joista kääriä-verbin vastineita on vaikeata erottaa. Suomen kirjakielessä kääriä on
esiintynyt Uppsalan evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen.
SKES 1958 kääriä; Koivulehto Vir. 1983 547-548; UEW 1988 147; SSA 1992 kääriä; LÄGLW
1996 kääriä; Jussila 1998 kääriä.
käärme
Sanalla on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. karjalan keärmis, viron mur-
teellinen kärm ja liivin klermöz 'puutoukka'. Sana on vanha balttilainen laina, jota
nykyisissä balttilaisissa kielissä vastaavat liettuan kirmis 'mato, käärme' ja latvian cir-
548

menis 'mato, toukka*. Suomen kirjakielessä käärme on esiintynyt Uppsalan evanke-
liumikirjasta ja Agricolasta alkaen.
Thomsen 1869 48; SKES 1958 käärme; SSA 1992 käärme; Jussila 1998 kärme.
kääty
Kaulaketjun vanha nimitys kääty on lainaa ruotsista, mahdollisesti muinaisruotsin
sanasta kädhia, jota nykyruotsissa vastaa kedja. Nuorempi laina samasta lähteestä
on —> ketju. Ruotsin sana juontuu alasaksan kautta latinan kahletta tai sidettä mer-
kitsevästä sanasta catena. Suomen kirjakielessä kääty on ensi kertaa mainittu Eerik
Sorolaisen postillassa vuonna 1621.
Renvall 1823 255; H. J. Streng 1915 88; Hellquist 1939 kedja; SKES 1958 kääty; SSA 1992 kääty;
Jussila 1998 kääty.
köli
Aluksen pohjassa keulasta perään asti kulkevaa kiinnitys- ja vahvistuspalkkia mer-
kitsevä köli on lainaa ruotsin sanasta koi. Tämä on vanha germaaninen sana, joka
aiemmin on tarkoittanut yleisesti jotakin kaarevaa. Suomen kirjakielessä köli on ensi
kertaa mainittu Carl Heleniuksen sanakirjassa 1838.
Karsten 1943 FmS 9:2 247; SKES 1958 köli; SSA 1992 köli.
kömpelö
Sanalla ei ole vastineita sukukielissä. Todennäköisesti kömpelö on etuvokaalinen
variantti sanasta kömpelö, joka on johdos samasta deskriptiivisestä vartalosta kuin
—» kompastua ja —» kompuroida. Suomen kirjakielessä kömpelö on ensi kertaa mai-
nittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786 asussa kömpölö. Takavokaalinen kom-
pelo on mainittu jo Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SSA 1992 kompastua, kömmähtää; Jussila 1998 kömpelö.
köngäs
Jyrkkää vesiputousta merkitsevä köngäs on lainaa saamen kielestä. Nykyisessä poh-
joissaamessa vastaava sana on geavrjrjis. Suomen kirjakielessä köngäs on ensi kertaa
mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel
Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
T. I. Itkonen 1948:1 99; SKES 1958 köngäs; SSA 1992 köngäs; Jussila 1998 köngäs.
kortti
Takin hännyksiä tai liepeessä olevia laskoksia merkitsevä kortti on lainaa ruotsin
sanasta skörty joka merkitsee takin tai nutun alaosaa, lievettä tai hännyksiä. Viron
kört merkitsee hametta tai värillistä alushametta, ja se on mitä ilmeisimmin erilli-
549

nen saksalainen laina. Suomen kirjakielessä kortti on ensi kertaa mainittu vuonna
1637 Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa. 1800-luvulla körttipuku on erikois-
tunut herännäisyyden edustajien tunnusomaisen vaateparren nimitykseksi, ja tältä
pohjalta johdos körttiläinen viittaa nimenomaan heränneisiin. Heränneet halusivat
vapautua muodin vaihteluista ja ottivat käyttöön vanhan suomalaisen talonpoikais-
puvun, jossa selkäpuolella oli kolme korttia.
Renvall 1823 256; H. J. Streng 1915 88-89; SKES 1958 kortti; SSA 1992 kortti; Jussila 1998 kortti.
köyhä
Sanalla on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. karjalan keyhä, vepsän k'öuh,
vatjan tsöiihä ja viron kehv. Sana on selitetty vanhaksi germaaniseksi lainaksi, jolle
rekonstruoitua alkumuotoa *skeuha- edustaa esim. englannin shy 'ujo, arka, pelo-
kas'. Selitys on kuitenkin epävarma merkityseron takia. Suomen kirjakielessä köyhä
on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 köyhä; Posti 1973 FUF 40 165-168; SSA 1992 köyhä; LÄGLW 1996 köyhä; Jussila
1998 köyhä.
köysi
Sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä, esim. karjalan keysi, viron köis,
liivin kieuz, inarinsaamen kievda> marin köl 'kädensija, sanka, ripa', udmurtin kai
'nuora, side; kahva, ripa, korva', komin köl 'köysi, nuora, side', mansin kwälyg 'köysi,
nuora' ja hantin koi 'nuora, remmi, hihna'. Marista eteenpäin rinnastukset ovat ään-
neseikkojen takia epävarmoja, mutta joka tapauksessa köysi lasketaan yleensä van-
haan omaperäiseen sanastoon kuuluvaksi. Sanan alkuperäiseksi asuksi on rekonst-
ruoitu *kew8e. Suomen kirjakielessä köysi on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 köysi; UEW 1988 135; SSA 1992 köysi; Jussila 1998 köysi.
550

laahata
Maata pitkin vetämistä, hidasta tai velttoa kulkemista tms. merkitsevän laahata-
verbin ainoa vastine on karjalan loahata 'kulkea veltosti, jalat harallaan'. Sanavar-
talo on selitetty raahaamisen ääntä ja liikettä kuvaavaksi äänteellisesti motivoiduksi
muodosteeksi. Toinen mahdollisuus on, että se on —» raahata-verbin lastenkielinen
variantti. Suomen kirjakielessä laahata on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen
sanakirjassa 1745.
SKES 1962 raahata; SSA 1995 laahata; Jussila 1998 laahata.
laaja
Sanalle tunnetaan vastineita ainoastaan eteläisistä lähisukukielistä. Näitä ovat vatjan
ladda, viron lai ja liivin laiga. Karjalan loaja on lainaa suomesta. Sanan alkuperäi-
seksi muodoksi on rekonstruoitu *lakjay josta *-/c- on vokaaliutunut suomessa täy-
dellisesti. Samaan yhteyteen kuulunee myös adjektiivi lakea (—» lakeus). Laaja on
mitä ilmeisimmin germaanista alkuperää, joskaan ei ole varmaa, mistä sanasta se on
lainattu. Lainalähteeksi on esitetty germaaninen vartalo *flakja, jonka kanssa samaa
juurta ovat esim. nykysaksan/Zac/z 'laakea, alava' ja ruotsin flak '(suuri) pinta' esim.
yhdyssanassa isflak 'jäälautta'. Toinen mahdollinen lähde on germaaninen *läg(i)ja-,
joka pohjautuu ikivanhaan indoeurooppalaiseen makaamista merkitsevään verbi-
juureen *legh-. Tästä jälkimmäisestä germaanisesta sanasta on selitetty lainatuksi
myös suomen —»laakea. Kolmas vertailukohta on kantaskandinaavin ankkuripaik-
kaa merkitsevä *lägija. Suomen kirjakielessä laaja on ensi kertaa mainittu Henrik
Florinuksen sanakirjan toisessa painoksessa 1683.
Karsten 1915 242; SKES 1958 laajay laaka, lakea; T. Itkonen Vir. 1982 121-; Hofstra 1985 82,154;
SSA 1995 laaja; LÄGLW 1996 laaja; Jussila 1998 laaja.
laakea
Sanan ainoa vastine on Kukkosin vatjan laakia, joka sekin saattaa olla lainaa suo-
mesta. Sanan alkuperästä on annettu useita selityksiä. Sitä on arveltu lainaksi ger-
maanisesta sananmuodosta Hägijaz, joka sananmukaisesti merkitsee makaavaa
551

kuten muinaisnorjalainen vastineensa Icegr, tai sitten se on johdos matalaa tai tasaista
merkitsevästä sanasta laaka, joka on lainaa kantaskandinaavin sanavartalosta *läga-.
Tämän myöhempi edustaja on mm. ruotsin adjektiivi lag 'matala*. Hyvin mahdol-
lista on sekin, että laakea on kontaminaatio sanoista —> laaka ja lakea (—> lakeus).
Joka tapauksessa sanavartalo on germaanista lainaa. Suomen kirjakielessä laakea on
ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
Karsten 1938 FmS 5 180; SKES 1958 laaka; T. Itkonen Vir. 1982 131; SSA 1995 laakea; LÄGLW
1996 laakay laakea; Jussila 1998 laakea.
1 laakeri 'kone-elin'
Liikkuvaa koneen osaa kannattavaa tai tukevaa kone-elintä merkitsevä laakeri on
lainaa ruotsin sanasta lager, joka puolestaan juontuu saksasta. Saksan Lager on joh-
dos verbistä liegen 'maata, olla, sijaita' ja merkitsee sananmukaisesta alla tai päällä
olevaa, kerrosta, kerrostumaa, alustaa, vuodetta tms. Suomalaisena sanana laakeri
on tullut käyttöön 1800-luvun lopulla. Sana mainitaan ainakin jo Ferdinand Ahlma-
nin sanakirjassa 1883.
Koukkunen 1990 laakeri.
2 laakeri 'laakeripuu'
Mauste- ja koristekasvina tunnettua laakeripuuta (Laurus) merkitsevä laakeri on lai-
naa ruotsin sanasta lager, joka juontuu alkuaan latinan sanasta laurus. Muinaisruot-
sissa sana on esiintynyt myös asuissa lagherbcer, laverbcer tai laurbär, joissa jälkiosa
merkitsee marjaa. Suomen kirjakielessä laakeri on esiintynyt Agricolasta alkaen,
ensin muinaisruotsin mukaisessa asussa laurberinpuu. Vuoden 1758 Raamatussa on
käytetty asua lauripuu. Nykyasu laakeri on tullut käyttöön vasta 1800-luvun jälki-
puoliskolla. Se mainitaan ainakin jo Daniel Europaeuksen sanakirjassa 1853.
H. J. Streng 1915 96; SKES 1958 lauri; SSA 1995 laakeri; Jussila 1998 laakeri.
laakso
Sanalla on vastine eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan laksu 'notko, vetinen kohta
suossa', vepsän laks 'notko, notkelma'ja viron murteellinen laks 'tasanko, lammikko'.
Vastineeksi on arveltu myös saamen sanaa leaksay joka merkitsee suurta rämettä,
mutta tämä rinnastus on äännehistoriallisista syistä epäilyttävä. Aiemmin vastineita
on esitetty myös etäisemmistä sukukielistä, mutta nämä on myöhemmin liitetty toi-
siin yhteyksiin. Sanavartalon alkuperä on epäselvä. Etymologian suppeudesta huo-
limatta sitä on toistaiseksi pidettävä vanhaan omaperäiseen sanastoon kuuluvana.
Germaanista alkuperää on ehdotettu, mutta tällainen selitys on äännehistoriallisesti
perusteeton. Suomen kirjakielessä laakso on esiintynyt Agricolasta alkaen lyhytvo-
kaalisessa asussa lakso. Nykyasu on mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
552

Jo tätä ennen on Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa vuonna 1637 esiintynyt
variantti laaksi.
SKES 1958 laakso; UEW 1988 683; SSA 1995 laakso; LÄGLW 1996 laakso; Jussila 1998 laakso,
lakso.
laama
Kamelin sukuista mutta kyttyrätöntä eläintä merkitsevä laama on todennäköisesti
lainattu suomeen ruotsin sanasta lama, mutta alkuaan sana juontuu espanjan kautta
ketsuan kielen sanasta llama. Suomalaisena sanana laama on tullut käyttöön 1800-
luvun loppupuolella. Se mainitaan asussa lama C. F. Lutkenin eläintieteen oppikir-
jan toisessa painoksessa vuonna 1871. Aivan eri alkuperää on joustavasta puuvilla-
neuloksesta valmistettuun vaatekappaleeseen viittaavassa /aamflpaita-sanassa esiin-
tyvä laama, joka perustuu saksalaisen, 1800-luvun lopulla vaikuttaneen tohtorin
Heinrich Lahmannin sukunimeen. Sanatoriohoidon ja ruokavalion lisäksi Lahmann
kehitteli myös terveellisiä vaatekappaleita, joista Suomessa 1960-luvulla tuli myös
muotitavaraa hippityylistä pukeutumista suosivan nuorison keskuudessa.
Kluge - Seebold 1989 Lama; Keinästö 2002.
laamanni
Alun perin maakunnan tuomariin viittaava, nyttemmin laamannioikeuden puheen-
johtajan nimityksenä tai ansioituneen tuomarin arvonimenä käytettävä laamanni
on lainaa muinaisruotsin sanasta laghman, joka sananmukaisesti merkitsee laki-
miestä. Suomen kirjakielessä laamanni on ensi kertaa mainittu asiakirjassa vuonna
1569 asussa ladmandi.
Renvall 1823 258; H. J. Streng 1915 89; SKES 1958 laamanni; SSA 1995 laamanni; Jussila 1998
laamanni.
laantua
Tasaantumista, madaltumista, asettumista tms. merkitsevä laantua on johdos ger-
maanisperäisestä sanavartalosta laaka, jota nykyruotsissa vastaa adjektiivi lag
'matala' (—»laakea). Suomen kirjakielessä laantua on ensi kertaa mainittu Kristfrid
Gananderin sanakirjassa 1786.
SKES 1958 laaka; Jussila 1998 laantua.
laari
Aitassa olevaa viljahinkaloa merkitsevä laari on lainaa muinaisruotsin sanasta laar,
jota nykyruotsissa vastaa lär. Sama sana on käytössä myös itäisissä lähisukukielissä,
esim. karjalan loari ja vepsän laf, mutta nämä ovat todennäköisesti lainautuneet
venäjän kautta. Suomen kirjakielessä laari on esiintynyt Agricolasta alkaen.
553

Renvall 1823 258; H. J. Streng 1915 89; SKES 1958 laari; SSA 1995 laari; Jussila 1998 laari.
laastari
Ihoon tarttuvaa lääke- ja kiinnitysvalmistetta merkitsevä laastari on todennäköisesti
lainaa muinaisruotsin sanasta plaster tai plaaster, mutta alun perin sana juontuu lati-
nan kreikkalaisperäisestä sanasta emplastrum, josta keskiajan latinaan on muodostu-
nut plastrum 'laastari, kipsi'. Kreikan emplastron on alkuaan johdos sivelemistä, voi-
telemista tai päällystämistä merkitsevästä verbistä emplässein ja merkitsee voidetta
tai laastaria. Suomen kirjakielessä laastari on ensi kertaa mainittu Eerik Sorolaisen
postillassa 1621. Sanaa on 1800-luvulle asti käytetty yleensä konsonanttiyhtymällä
alkavassa asussa plaastari.
Renvall 1826 73; H. J. Streng 1915 89; SKES 1958 laastari; SSA 1995 laastari; Jussila 1998 laastari.
laasti
Muurauksessa tarvittavaa sidosainetta merkitsevä laasti on todennäköisesti mukail-
len lainattu keskialasaksan sanasta pläster, joka laastin lisäksi merkitsee mm. laasta-
ria tai kipsiä (—» laastari). Suomen kirjakielessä laasti on ensi kertaa mainittu Kustaa
Renvallin sanakirjassa 1826 asussaplaasti.
Karsten 1944 FmS 10 395; SKES 1962 plaasti; SSA 1995 laasti.
laatia
Tekemistä, valmistamista, järjestämistä yms. merkitsevä laatia on lainaa venäjän
verbistä lädif 'järjestää, panna kuntoon, laittaa, korjata; aikoa; sopia; puhua' yms.
Sama sana on lainattu myös useimpiin suomen lähisukukieliin, esim. karjalan loa-
tiey vepsän latta 'laittaa; aikoa' sekä viron murteellinen laadida 'puhua, järjestää'.
Samasta vartalosta on lisäksi johdettu vatjan laadittaa Valmistaa huolellisesti'. Suo-
men kirjakielessä laatia on ensi kertaa mainittu vuonna 1758 Simo Achreniuksen
runossa, joka oli sepitetty Turussa valmistetun tuohiveneen kunniaksi.
Mikkola 1894 135; SKES 1958 laatia; SSA 1995 laatia; Jussila 1998 laatia.
laatikko
Tavallisimmin puusta tai pahvista valmistettua kulmikasta säiliötä merkitsevä laa-
tikko on lainaa muinaisruotsin pientä laatikkoa merkitsevästä sanasta lädika, joka
on johdos alun perin kirstua merkitsevästä sanasta. Suomen kirjakielessä laatikko on
ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637 asussa laitikka. Tulk-
kisanakirjassa Variarum rerum vocabula 1644 sana on muodossa laatikka. Nykyasu
on tullut käyttöön 1700-luvulla.
SKES 1958 laatikko; Karsten 1915 158; SSA 1995 laatikko; Jussila 1998 laatikko.
554

laatta
Levyä tai litteää kiveä merkitsevä laatta on lainaa muinaisruotsin sanasta pläta 'tasai-
nen pinta; levy'. Nykyruotsissa sanaa vastaa plät. Suomen kirjakielessä laatta on ensi
kertaa mainittu Abraham Kollaniuksen lainsuomennoksessa 1648.
Toivonen 1917 SUSA 34:2b 19-20; SKES 1958 laatta; SSA 1995 laatta; Jussila 1998 laatta.
laatu
Suomen murteissa tyypillisesti itäinen laatu on lainaa venäjän sanasta lad 'rauha,
sopu; sauma, liitos; järjestys'. Sama sana on lainautunut myös useisiin suomen lähi-
sukukieliin, esim. karjalan loatu, vepsän lad ja viron laad. Suomen kirjakielessä laatu
on ensi kertaa mainittu papiston ylläpitoa koskevassa asetuksessa vuonna 1681.
Ahlqvist Suomi 1857 93; Mikkola 1894 135; SKES 1958 laatu; SSA 1995 laatu; Jussila 1998 laatu.
laava
Tulivuoresta purkautuvaa sulaa kiviainesta merkitsevä laava on todennäköisesti lai-
nattu suomeen ruotsin sanasta lava, mutta alkuaan ruotsin ja monien muidenkin
kielten vastaava sana juontuu italian sanasta lava, jonka etäisempi alkuperä on epä-
selvä. Suomen kirjakielessä laava on ensi kertaa mainittu Reinhold von Beckerin
toimittamissa Turun Viikko-Sanomissa vuonna 1820.
Hellquist 1939 lava; SKES 1958 laava; Kluge - Seebold 1989 Lava; SSA 1995 laava.
laavu
Eräretkillä makuupaikkana käytettävää, usein vinokattoista ja yhdeltä sivulta avointa
kotaa merkitsevä laavu on lainaa saamen kielen sanasta lävvu. Sanan merkitys vaih-
telee myös saamessa, ja suomen yleiskielessä tunnettu merkitys on lähinnä inarin-
saamen mukainen. Suomen yleiskielessä laavu on tullut käyttöön 1900-luvun alku-
puolella.
Äimä 1908 SUSA 25:1 25; SKES 1958 laavu; SSA 1995 laavu.
laboratorio
Kokeellisiin tutkimuksiin käytettävää työhuonetta merkitsevä laboratorio on lai-
nattu ruotsin sanasta laboratorium, joskin sanan loppu on vaihdettu suomen tai-
vutusjärjestelmään paremmin mukautuvaksi. Ruotsin sana juontuu latinasta, jossa
labörätörium on johdos verbistä laböräre 'työskennellä' ja merkitsee yksinkertaisesti
työhuonetta. Suomalaisen sanana laboratorio on tullut käyttöön 1800-luvulla. Carl
Heleniuksen sanakirjassa 1838 se mainitaan asussa lapratoriumu nykyasu on ainakin
jo Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865.
Koukkunen 1990 laboratorio.
555

labyrintti
Moniosaista sokkeloista rakennusta tai rakennelmaa merkitsevä labyrintti on lai-
naa ruotsin sanasta labyrinU joka latinan kautta juontuu alkuaan kreikan sanasta
labyrinthos sokkelorakennus\ Yksi kuuluisimmista antiikin ajan labyrinteista sijaitsi
Kreetalla, ja sen uumenissa vaani uhrejaan tarumainen Minotaurus-hirviö. Suoma-
laisena sanana labyrintti on tullut käyttöön 1800-luvulla. Se mainitaan mm. Juhana
Ahlholmin laatimassa yleisen historian oppikirjassa 1830. Sanalle on ehdotettu myös
suomenkielisiä vastineita, mm. eksynki, harhalinna, kierrospesä, sokkalinna, sokelojz
sokkelo.
Koukkunen 1990 labyrintti.
ladata
Aseen panostamista merkitsevä ladata on lainaa ruotsin verbistä ladda. Suomen kir-
jakielessä ladata on ensi kertaa mainittu Samuel Forseenin suomentaman Ruotsin
valtakunnan lain käsikirjoituksessa 1738. Vanhassa kirjakielessä ja murteissa sana
on esiintynyt myös pitkävokaalisena asussa laadata, laahata jne., ja tästä on lainattu
edelleen karjalan loahata.
SKES 1958 ladata; SSA 1995 ladata1; Jussila 1998 ladata1.
lafka
Kauppa, kojua tai liikeyritystä merkitsevä arkissävyinen lafka on lainaa venäjän
sanasta lävka 'kauppapuoti\ Helsingin puhekielessä lafka tai laafka on esiintynyt
ainakin 1900-luvun alusta lähtien, kauppapuodin lisäksi myös kahvilan tai ravinto-
lan merkityksessä. Myös kirjakielessä sanaa on jonkin verran käytetty 1900-luvun
alkupuolelta lähtien.
Wessman Vir. 1909 38; Plöger 1973 88; SSA 1995 lafka; Paunonen 2000 laafka, lafka.
laguuni
Hiekkasärkän, koralliriutan tms. rajaamaa matalaa lahtea tai lampea merkitsevä
laguuni on todennäköisesti lainaa ruotsin sanasta lagun, joka alun perin juontuu
italian sanasta laguna. Tämä perustuu latinan lammikkoa tai allasta merkitsevään
sanaan laciina, joka on johdos sanasta lacus 'järvi*. Suomen kirjakielessä laguuni on
tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla. Sana mainitaan ainakin jo Ferdinand
Ahlmanin sanakirjassa 1865. Sitaattilainana se on mainittu asussa laguna Gustav
Cannelinin suomentamassa maantieteen oppikirjassa vuonna 1860.
Kluge - Seebold 1989 Lagune; SSA 1995 laguuni.
556

lahdata
Teurastamista merkitsevä lahdata on lainaa muinaisruotsin sanasta slakta, joka puo-
lestaan juontuu alasaksan verbistä slachten 'tappaa, teurastaa*. Teurastajaa merkit-
sevä lahtari on erillinen laina ruotsin johdoksesta slaktare. Suomen kirjakielessä lah-
data on esiintynyt Agricolasta alkaen, ja vartalon vanhin asu on ollut slahta-. Nyky-
muoto on mainittu Kristfrid Gananderin satukokoelmassa 1784. Lahtari on asussa
slahtari mainittu Ljungo Tuomaanpojan suomentamassa kaupunginlaissa 1609.
Renvall 1823 259; Ingman Suomi 1844 192; H. J. Streng 1915 90; SKES 1958 lahdatay lahtari; Jus-
sila 1998 lahdatay lahtari.
lahja
Sanalla on liiviä lukuun ottamatta vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan
ja vatjan lahja, lyydin ja vepsän lahd sekä viron murteellinen lähi. Useissa kielissä
sana tarkoittaa erityisesti sellaisia lahjoja, joita morsian häiden yhteydessä antaa sul-
haselleen ja tämän sukulaisille. Sana on selitetty vanhaksi skandinaaviseksi lainaksi,
ja lainalähteeksi sopii germaaniseen, liinavaatetta merkitsevään *blahjön-muotoon
perustuva skandinaavinen *blahja, jonka myöhäisempi edustaja on mm. nykyruot-
sin blöja 'kapalo, vaippa'. Itämerensuomalaisissa kielissä /a/ya-sanan alkuperäi-
simmäksi merkitykseksi on katsottava hää- tai morsiuslahja. Tällaiset lahjat olivat
yleensä paitoja tai muuta vaatetavaraa, joten lainanantaja- ja lainansaajatahon mer-
kitykset voidaan luontevasti yhdistää. Suomen kirjakielessä lahja on esiintynyt Agri-
colasta alkaen.
SKES 1958 lahja; Posti FS Schlachter 1979 225-230; SSA 1995 lahja; LÄGLW 1996 lahja; Jussila
1998 lahja.
lahje
Housun punttia merkitsevällä, usein monikossa esiintyvällä /a/ye-sanalla ei ole var-
sinaisia vastineita sukukielissä. Karjalan lahkehet lienee lainattu suomesta. Lahje
kuuluu etymologisesti samaan yhteyteen kuin irrallista puunkappaletta tms. mer-
kitsevä —> lahko. Suomen kirjakielessä lahje on ensi kertaa mainittu niiden lisäysten
joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan
1770-luvulla.
SKES 1958 lahje; SSA 1995 lahje; Jussila 1998 lahje.
lahko
Yhteisöstä eronnutta ryhmää, etenkin uskonnollista eriseuraa merkitsevälle lahko-
sanalle on esitetty vastineita useimmista lähisukukielistä, mutta näiden merkitys on
aivan konkreettinen. Esimerkiksi karjalan lahko merkitsee lankkua tai lattiapalkkia,
vepsän lahk palkkia tai lankkua katossa tai laipiossa ja vatjan lahko halkaistua pölk-
kyä. Viron sanalla lahk on lahkon lisäksi eron tai jakauksen merkitys. Myös suomen
557

murteissa tunnetaan lahko tai laahko irrallisen puunkappaleen ja esim. lattialankun
merkityksessä. Irralleen lyötyä puunkappaletta merkitsevä /a/zfco-sana on selitetty
vanhaksi germaaniseksi lainaksi, ja sen mahdolliseksi alkumuodoksi on rekonstru-
oitu kantagermaanin iskua merkitsevä *slagö. Muitakin germaanisia lainalähteitä
on esitetty. Saattaa olla, että yhteisöstä eronnutta ryhmää merkitsevä lahko ei kuulu
lainkaan samaan yhteyteen, vaan se voi olla keskiaikainen laina muinaisruotsin seu-
raa tai yhteisöä merkitsevästä sanasta lagh. Suomen kirjakielessä eriseuraa merkit-
sevä lahko on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 lahko; SSA 1995 lahko; LÄGLW 1996 lahko; Jussila 1998 lahko.
lahna
Huomattavan litteää särjensukuista kalaa (Abramis brama) merkitsevälle lahna-
sanalle on esitetty vastineita kautta itämerensuomen, esim. karjalan ja vatjan lahna,
vepsän lahn ja liivin löynöz. Sanavartalon alkuperä on tuntematon. Suomen kirjakie-
lessä lahna on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637.
SKES 1958 lahna; SSA 1995 lahna; Jussila 1998 lahna.
laho
Haurastunutta, mädäntynyttä puuta tms. merkitsevällä laho-sanella, on vastine
useissa lähisukukielissä. Näistä karjalan laho on lahoa, mätää tai pilaantunutta mer-
kitsevä adjektiivi, vepsän laho tarkoittaa nimenomaan lahonnutta puuta ja vatjan
laho lahoa tai liekoa eli vedessä makaavaa, lahoavaa puuta. Sana on selitetty vanhaksi
germaaniseksi lainaksi, ja mahdolliseksi lainalähteeksi on rekonstruoitu kantaskan-
dinaavin *lägö(n), jonka edustaja nykyruotsissa on läga 'maassa makaava, lahoava tai
lahonnut puu'. Suomen kirjakielessä laho on esiintynyt Agricolasta alkaen. Agrico-
lalla on myös lahoamista merkitsevä verbi lahoa. Nykyasuinen lahota on ensi kertaa
mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1958 laho; Koivulehto Vir. 1979 273-275; SSA 1995 laho; LÄGLW 1996 laho; Jussila 1998
laho, lahoa, lahota.
lahti
Sanalla on vastine useimmissa lähisukukielissä sekä saamessa, esim. karjalan läksi,
vepsän ja viron laht, vatjan lahti sekä pohjoissaamen luokta. Sanan varhaiskantasuo-
malainen asu on ollut Hakte, ja tämä on selitetty balttilaiseksi lainaksi. Nykyisissä
balttilaisissa kielissä samaa sanavartaloa edustavat mm. liettuan kaarta tai sankaa
merkitsevä lahktis sekä latvian llcis lahti'. Suomen kirjakielessä lahti on esiintynyt
Agricolasta alkaen.
SKES 1958 lahti; Posti 1977 Baltistica 13 267-268; SSA 1995 lahti; Jussila 1998 lahti.
558

laidun
Karjan ruokintapaikaksi käytettyä maa-aluetta merkitsevällä /a/dtm-sanalla ei ole
vastineita sukukielissä. Sana on vanha germaaninen laina, jonka alkumuodoksi on
rekonstruoitu kantagermaanin *laidö. Samaa juurta on mm. nykyruotsin led 'tie,
reitti'. Suomen kirjakielessä laidun on esiintynyt Agricolasta alkaen. Verbi laiduntaa
on oppitekoinen uudissana, joka on tullut käyttöön 1800-luvun puolimaissa.
SKES 1958 laidun; Hakulinen 1979 288; SSA 1995 laidun; Jussila 1998 laidun.
laiha
Sanalla on vastineita kautta itämerensuomen, esim. karjalan ja vatjan laiha, vepsän
laiK viron lahja ja liivin läjä. Sana on vanha balttilainen laina, jota nykyisissä baltti-
laisissa kielissä edustavat liettuan liesas ja latvian Hess. Suomen kirjakielessä laiha on
esiintynyt Agricolasta alkaen.
Thomsen 1869 33-34; SKES 1958 laiha; SSA 1995 laiha; Jussila 1998 laiha.
laiho
Kasvavaa viljaa, vanhassa kirjakielessä myös satoa merkitsevän Zaf/io-sanan vasti-
neita ovat ainakin karjalan laiho ja vatjan laivo, mahdollisesti myös viron löiv vero,
maksu'. Sana on selitetty vanhaksi germaaniseksi lainaksi, ja sen alkumuodoksi on
rekonstruoitu Haiton tai *laigwön, jonka edustaja nykyruotsissa on vuokraa mer-
kitsevä lega. Sanan alkuperäisempi merkitys olisi tämän selityksen mukaan 'vil-
jana maksettu maan vuokra'. Suomen kirjakielessä laiho on esiintynyt Agricolasta
alkaen.
SKES 1958 laiho; Koivulehto 1972 NphM 73 575-87; SSA 1995 laiho; LÄGLW 1996 laiho; Jussila
1998 laiho.
laikku
Täplää merkitsevä laikku on johdos sanasta laikka, jonka vastineita ovat aunuksen
laikku 'täplä, sula paikka kevätjäissä', viron laik suuri täplä, pälvi, pilkka' ja liivin laik
laukkipää eläin; täplä eläimen otsassa'. Sanavartalo on mitä ilmeisimmin vanha ger-
maaninen laina, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *blaika- edustaa mm. nykyruotsin
blek 'kalpea, vaalea'. Myös muita germaanisia lainalähteitä on esitetty. Suomen kirja-
kielessä laikku on ensi kertaa mainittu vuoden 1708 almanakassa asussa plaikku.
SKES 1958 laikku; Koivulehto Vir. 1981 197-198; SSA 1995 laikka; LÄGLW 1996 laikka1; Jussila
1998 laikku.
laimea
Sanan ainoa tarkka vastine on inkeroisen laimia, mutta samaa vartaloa edustavat
myös lyydin laim 'tyyni kohta joessa; lammikko', viron murteellinen laim 'lam-
559

mikko' sekä karjalan johdos laimakka 'tyyni, laimea; veltto'. Sanavartalon alkuperä
on epäselvä. Sekä suomen murteissa että karjalassa esiintyy myös samaa merkitsevä
laivea, laivakka, jota vastaa saamessa laivi 'laimea, mieto, heikko', ja tätä vartaloa
on arveltu kantaskandinaaviseksi lainaksi, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *slaiwa-
edustaa mm. muinaisnorjan slcer 'tylsä'. Suomen ja karjalan /a/raa-vartalo voi peri-
aatteessa olla /aiva-vartalon variantti, sillä samantapaista äännevaihtelua on muissa-
kin sanoissa. Viron laim on selitetty lainaksi suomesta. Suomen kirjakielessä laimea
on ensi kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on
tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
Wiklund 1890 123; Mägiste Vir. 1958 142; SKES 1958 laimi; SSA 1995 laimea; Jussila 1998 lai-
mea.
laina
Sanalla on vastine useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen laina, karjalan laihina
ja viron lain. Liivin lainö on saman vartalon sisältävä verbi, joka merkitsee 'lainata'.
Sanavartalo on vanha skandinaavinen tai germaaninen laina, jolle rekonstruoitua
alkumuotoa *lai%na- edustaa mm. nykyruotsin Iän. Suomen kirjakielessä laina on
esiintynyt Agricolasta alkaen, samoin samasta vartalosta johdettu verbi lainata.
Thomsen 1869 127; SKES 1958 laina; SSA 1995 laina; LÄGLW 1996 laina; Jussila 1998 laina,
lainata.
laine
Sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan laineh, vepsän lainiz, vat-
jan lainö, viron laine ja liivin lain. Sana on vanha germaaninen laina, jolle rekonst-
ruoitua alkumuotoa *ylainiz edustaa mm. nykyruotsin murteellinen lena 'kukkula,
rinne'. Suomen kirjakielessä laine on esiintynyt Agricolasta alkaen, samoin tästä joh-
dettu verbi lainehtia.
SKES 1958 laine; E. Itkonen 1981 FS Lako 85-87; SSA 1995 laine; LÄGLW 1996 laine; Jussila
1998 laine, lainehtia.
laiska
Sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan ja vatjan laiska, vepsän
lask, viron laisk ja liivin läiskä. Sana on selitetty vanhaksi balttilaiseksi lainaksi, jota
nykylatviassa vastaa laisks. Liettuassa vastaavaa sanaa ei kuitenkaan ole, joten lai-
nautumissuuntaa on arveltu myös päinvastaiseksi. Jos jälkimmäinen vaihtoehto on
oikea, sanavartalon alkuperä on tuntematon. Suomen kirjakielessä laiska on esiinty-
nyt Agricolasta alkaen.
Thomsen 1890 193; SKES 1958 laiska; SSA 1995 laiska; Jussila 1998 laiska.
560

laistaa
Välttämistä, tekemättä jättämistä, sivuuttamista tms. merkitsevän laistaa -verbin
ainoa vastine on karjalan laistoa. Verbi on rakenteeltaan selvästi johdos, ja sen alku-
perää on selitetty kahdella tavalla. Vanhemman selityksen mukaan se olisi raken-
teeltaan hämärtynyt johdos sanasta —> laita. Alkuperäinen asu olisi ollut laidistaa,
ja tämä olisi astevaihtelun ja siihen liittyvien äänteenmuutosten takia muuttunut
muotoon laistaa. Uudemman selityksen mukaan verbi on johdos ruotsalaisperäi-
sestä sanasta —> laji tai lai, ja tähän viittaa se, että korttipeliterminä laistaa merkit-
see "lajin" eli saman maan tunnustamista lyömällä pyydettyä maata edustava mutta
pyyntikorttia pienempi kortti. Tekemättä jättämisen merkitys olisi tämän mukaan
katsottava myöhemmän kehittymisen tulokseksi: lyömällä pienempi kortti voidaan
pelissä välttää kiinni ottaminen ja tikin saaminen. Vanhassa kirjakielessä laistaa
esiintyy myös merkityksessä 'osata, tehdä vähän jotakin', ja tämäkin merkitys voi-
daan luontevasti selittää /«//-sanan ja tämän /amen-johdoksen pohjalta syntyneeksi.
Suomen kirjakielessä laistaa on ensi kertaa mainittu asiakirjassa vuodelta 1766.
Lönnrot 1874 880; Koivusalo Vir. 1989 322-326; SSA 1995 laistaa; Jussila 1998 laistaa.
laita
Suomen /a/ta-sanalla on useita merkityksiä, toisaalta 'kunto, laatu; kulkureitti,
suunta', toisaalta sivu, reunus'. Molemmille merkitysryhmille voidaan osoittaa vas-
tineita lähisukukielistä, esim. karjalan (asian) laita ja vepsän laid 'järven t. joen kes-
kikohta, ulappa', ja toisaalta karjalan laida 'reuna, laita', vepsän ja viron laid veneen
sivulauta' yms. Eräät ilmeisesti samaan yhteyteen kuuluvat sanavastineet näyttävät
merkitykseltään asettuvan ryhmien välille, esim. viron laide 'riu'ulla suljettava yli-
menokohta aidassa' ja liivin läida 'irtonainen riuku (veräjässä)', joten koko sana-
ryhmä mahdollisesta yhdistää etymologisesti. Sanavartalolle on esitetty sekä germaa-
ninen että balttilainen lainaetymologia, joista edellistä pidetään todennäköisemmin
oikeana. Sen mukaan kantagermaaninen alkumuoto on *laidä, jonka myöhempi
edustaja on mm. nykyruotsin led 'reitti, suunta, väylä; tapa'. Suomen kirjakielessä
laita on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Thomsen 1890 193,196; Hellquist 1939 2. led; Setälä 1912-1913 FUF 13 397-398; SKES 1958
laita1, laita2; SSA 1995 laita1, laita2; LÄGLW 1996 laita; Jussila 1998 laita.
laite
Teknistä kojetta, rakennelmaa, sommitelmaa yms. merkitsevä laite on johdos ver-
bistä —> laittaa. Sana on oppitekoinen uudissana, jota on ensi kertaa käytetty Suo-
metar-lehden vuosikerrassa 1849.
SKES 1958 laittaa; Rapola 1960 laite; SSA 1995 laittaa.
561

laitos
Sanalla ei ole vastineita sukukielissä. Se on johdos verbistä —»laittaa, jolla on vanhas-
taan ollut kaksi toisistaan suuresti poikkeavaa merkitystä, toisaalta asettaa, panna,
järjestää, huolehtia, lähettää', toisaalta 'moittia'. Itse asiassa kysymyksessä on kaksi
eri alkuperää olevaa verbiä, joista molemmista on muodostettu myös samanasuinen
johdos. Suomen vanhassa kirjakielessä laitos on esiintynyt moitteen merkityksessä
Agricolasta alkaen. Merkitys 'järjestely, järjestys' on ensi kertaa mainittu Hartikka
Speitzin suomentamissa sota-artikloissa vuonna 1642. Nykyinen päämerkitys 'ins-
tituutti, työ- tai toimintapaikka, -rakennus' on peräisin vasta 1800-luvun puolivälin
tienoilta.
SKES 1958 laittaa; Rapola 1960 laitos; SSA 1995 laittaa; Jussila 1998 laitos.
laittaa
Verbillä on vanhastaan ollut kaksi toisistaan suuresti poikkeavaa merkitystä, toisaalta
asettaa, panna, järjestää, huolehtia, lähettää' ja toisaalta 'moittia'. Kysymyksessä on
todennäköisesti kaksi eri sanuetta. Edellisessä merkityksessä laittaa rajoittuu lähinnä
suomeen, inkeroiseen ja karjalaan, jälkimmäisessä sillä on vastineita itämerensuo-
men eteläryhmän kielissä, esim. viron laita 'moittia' ja liivin laitö 'häpäistä, moit-
tia'. Edelliselle verbille laittaa asettaa yms.' on esitetty germaaninen lainaetymo-
logia, jonka mukaan alkumuodoksi sopii kantagermaanin *lagjan asettaa'. Tämän
myöhempi edustaja on mm. ruotsin lägga. Lisäksi on arveltu, että merkitys 'moittia'
voitaisiin yhdistää tähän selittämällä se myöhemmän kehityksen tulokseksi; saman-
tapainen merkityksen muutos on tapahtunut esim. verbissä panna. Levikkiseikko-
jen perusteella näyttää kuitenkin siltä, että merkitys 'moittia' olisi vanhempi kuin
asettaa'. Onkin mahdollista, että laittaa 'moittia' olisi suoraan johdettavissa ger-
maaniselta taholta. Lainalähteeksi sopisi tällöin esim. *la%an 'moittia', josta saattavat
juontua muinaisruotsin lak ja englannin lack 'puute, virhe'. Myös muita germaanisia
lainalähteitä on mahdollista esittää. Suomen vanhassa kirjakielessä esiintyvät verbit
lakita, lakennella 'moittia' on mahdollista johtaa keskialasaksan verbistä laken 'moit-
tia'. Suomen kirjakielessä laittaa on merkityksessä 'moittia' esiintynyt Agricolasta
alkaen. Merkityksessä 'panna, asettaa' se on mainittu 1570-luvulla sekä herra Martin
maanlain suomennoksessa että Paavali Juustenin Messussa.
H. J. Streng 1915,93; Hellquist 1939 1. lack, 2. last; SKES 1958 laittaa; T. Itkonen 1980 FS Thors
117-140; Hofstra 1985 190-192, 209 alav. 63; SSA 1995 laittaa; LÄGLW 1996 laittaa; Jussila 1998
laittaa.
laituri
Vene- tai laivasiltaa merkitsevällä /aitan-sanalla ei ole vastineita sukukielissä. Se on
rakenteeltaan selvästi johdos, ja kantasanaksi on arveltu murresanaa laito, joka mer-
kitsee rantaa tai vedestä puhuttaessa matalaa. La/fo-sanan vastineita ovat viron laid
'luoto, särkkä, matalikko' ja liivin laid 'matala, särkkä', mutta sanan alkuperä on epä-
562

selvä. Vanhemman ja edelleenkin huomionarvoisen selityksen mukaan laituri olisi
mm. kulkureittiä tai reunaa merkitsevän —» laita-sanan johdos. Suomen kirjakielessä
laituri on ensi kertaa mainittu Abraham Kollaniuksen lainsuomennoksessa 1648.
Ahlqvist 1871 159; SKES 1958 laituri; SSA 1995 laituri; Jussila 1998 laituri.
laiva
Sanalla on vastineita kautta itämerensuomen, esim. karjalan ja vatjan laiva, vepsän
laiv '(huono) vene', viron laevja. liivin löja. Myös mordvan sanaa luv seimi, hinkalo*
on aiemmin arveltu Za/va-sanan vastineeksi, mutta nykykäsityksen mukaan se kuu-
luu pikemminkin suomen —> /oma-sanan yhteyteen. Lö/va-sanaa ovat useat tutkijat
pitäneet balttilaisena lainana, ja vastineiksi on esitetty liettuan laivas Vene, laiva* ja
latvian laiva vene, iso lusikka; laiva*. Nykyään balttilaiskielten sanoja pidetään kui-
tenkin itämerensuomesta lainattuina. Itämerensuomen laiva puolestaan on vanha
germaaninen laina, jonka alkumuodoksi on rekonstruoitu*flauja-. Tämän myöhem-
piä edustajia ovat esim. nykynorjan murteellinen jloy ja fäärin floy 'laiva*. Suomen
kirjakielessä laiva on esiintynyt Agricolasta alkaen. Sana on mainittu myös Sebastian
Ministerin kosmografian suomalaisessa sanaluettelossa vuonna 1544.
Thomsen 1890,193; SKES 1958 laiva; Koivulehto Vir. 1970 178-182; UEW 1988 682-683; SSA
1995 laiva; LÄGLW 1996 laiva; Jussila 1998 laiva.
laji
Laatua, luokkaa tms. merkitsevä laji on lainaa muinaisruotsin sanasta slagh, jota
nykyruotsissa vastaa slag. Suomesta sana on lainattu myös karjalaan. Suomen kirja-
kielessä laji on esiintynyt Agricolasta alkaen asussa lai, joka edelleenkin on käytössä
useissa yhdyssanoissa ja vakiintuneissa sanaliitoissa, esim. kaikenlainen, sellainen,
sillä lailla. Nykyasu laji on ensi kertaa mainittu Maskun Hemmingin hurskaiden
laulujen kokoelmassa 1616.
H. J. Streng 1915 91; Hellquist 1939 2. slag; SKES 1958 laji; SSA 1995 laji; Jussila 1998 lait laji.
lakaista
Verbillä on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. vatjan lagassaa silittää, tasoit-
taa; kammata' ja viron laastata 'tasoittaa, puhdistaa, raivata*. Inkeroisessa verbi on
laasta, jota vastaava variantti esiintyy myös suomen murteissa. Verbi on johdos
tasaista yms. merkitsevästä sanasta lakea (—» lakeus). Suomen kirjakielessä lakaista
on esiintynyt Agricolasta alkaen, ja laasta on ensi kertaa mainittu Paavali Juustenin
Messussa 1575.
SKES 1958 lakaista; SSA 1995 lakaista; Jussila 1998 laasta2y lakaista.
563

lakana
Sänkyvaatetta merkitsevä lakana on lainaa germaanisista naapurikielistä, todennä-
köisesti muinaisruotsista. Muinaisruotsin lakan on puolestaan lainaa alasaksasta.
Sama sana on lainattu myös vatjaan. Suomen kirjakielessä lakana on ensi kertaa
mainittu Maskun Hemmingin virsikirjassa 1605 osana yhdyssanaa lakanaliina ja
itsenäisenä sanana Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637.
SKES 1958 lakana; Hofstra 1985 351; Hahmo 1994 GA 303-304; SSA 1995 lakana; LÄGLW 1996
lakana; Jussila 1998 lakana.
lakastua
Nykyisessä yleiskielessä kuihtumista merkitsevän lakastua-verbin ainoa vastine on
karjalan lakaistuo 'hiljetä, loppua*. Verbi on rakenteeltaan selvästi johdos, mutta
kantasanaksi on tarjolla useita vaihtoehtoja. Murteissa lakastua voi merkitä myös
mm. taukoamista, lieventymistä tai viilenemistä, ja tämän perusteella se on selitetty
johdokseksi verbistä —» lakata. Toisaalta on arveltu, että varsinainen kantasana olisi
samaan etymologiseen yhteyteen kuuluva pehmeätä merkitsevä adjektiivi *lakas>
jonka rinnakkaismuodoksi on selitetty myös mm. suomuurainta merkitsevä—» lakka.
Tällaista adjektiivia ei kuitenkaan suomessa esiinny, se on ainoastaan rekonstruoitu
lainalähteeksi sopivan germaanisen alkumuodon ja saman vartalon muiden johdos-
ten perusteella. Kaikki mainitut sanat on perimmältään selitetty samaan etymologi-
seen yhteyteen kuuluviksi germaanisiksi lainoiksi. Suomen kirjakielessä lakastua on
esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 lakata; Koivulehto Vir. 1974 120-121; SSA 1995 lakastua; LÄGLW 1996 lakata; Jus-
sila 1998 lakastua.
lakata
Loppumista, lopettamista, taukoamista yms. merkitsevän /afcata-verbin vastineiksi
on esitetty inkeroisen ja Kukkosin vatjan lakata 'jättää', mutta nämä voivat olla lähi-
sukukielten välisiä lainoja. Suomen lakata on selitetty lainaksi germaaniselta taholta,
ja alkumuodoksi on rekonstruoitu germaanisesta adjektiivista *slaka-z Veltto, löyhä,
voimaton' johdettu verbi *slakö(ja)n-, jota edustaa mm. englannin slake vanhassa
intransitiivisessa merkityksessään 'laantua, heiketä, veltostua'. Suomen kirjakielessä
lakata on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen.
SKES 1958 lakata; Koivulehto Vir. 1974; SSA 1995 lakata; LÄGLW 1996 lakata; Jussila 1998
lakata.
lakeija
Miespalvelijaa merkitsevä lakeija on lainaa naapurikielistä, joko ruotsin sanasta lakej
tai venäjän sanasta lakej. Kumpikin sana juontuu saksan välityksellä ranskasta, jossa
laquais tarkoittaa isäntäänsä jalan seuraavaa palvelijaa. Ranskan sanan alkuperä on
564

epäselvä, mutta sitä on yleensä arveltu espanjalaisperäiseksi, alkuaan vähäarvoista
sotamiestä merkitseväksi sanaksi. Suomen kirjakielessä lakeija on ensi kertaa mai-
nittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637.
H. J. Streng 1915 91; SAOB 1939 lakej; SKES 1958 lakeija; Kluge - Seebold 1989 Lakai; SSA 1995
lakeija; Jussila 1998 lakeija.
lakeus
Tasaista, avaraa luonnonpaikkaa merkitsevän lakeus-sanan vastine on vepsän lagedus
hasanko'. Sana on johdos tasaista tai aukeaa, murteissa myös lempeää ja säyseää
merkitsevästä nominista lakea, jolla on vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. kar-
jalassa lakie, vepsässä laged, vatjassa lakoa, virossa lage ja liivissä lagdö. Sanavartalo
on lainaa germaaniselta taholta, ja mahdollisia alkumuotoja on kaksikin, joko kanta-
skandinaavin *flakja- tai kantaskandinaavin *läg(i)ja- (—» laakea). Suomen kirjakie-
lessä lakeus on esiintynyt Agricolasta alkaen merkityksessä 'lempeys'. Aukean paikan
merkityksessä sana on mainittu vuoden 1642 Raamatussa.
SKES 1958 lakea; T. Itkonen Vir. 1982 121-139; SSA 1995 lakea; LÄGLW 1996 lakea; Jussila
1998 lakeus.
laki
Suomen laki on lainaa muinaisruotsin sanasta lagh, jota nykykielessä vastaa lag.
Sama sana on lainautunut myös karjalaan. Suomen kirjakielessä laki on esiintynyt
Uppsalan evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen. Agricolan sanastoon kuuluvat
myös lakikirja ja laillinen. Adjektiivi laiton on mainittu herra Martin maanlain suo-
mennoksessa vuoden 1570 vaiheilla.
H. J. Streng 1915 91-93; SKES 1958 laki1; SSA 1995 laki1; Jussila 1998 laillinen, laiton, laki, laki-
kirja.
1 lakka 'pintakäsittelyaine'
Hartseista, öljyistä tms. ja liuotteesta valmistettua, kauniin värin ja kiillon antavaa
pintakäsittelyainetta merkitsevä lakka on lainaa ruotsin sanasta lack, joka saksan
välityksellä juontuu italian sanasta lacca. Italian sana on peräisin Aasiasta, arabian ja
persian välityksellä ilmeisesti paalin kielen sanasta läkhä, jonka taustalla oleva mui-
naisintian sana on alkuaan merkinnyt värjäytymistä ja nimenomaan punaiseksi vär-
jäytymistä. Suomen kirjakielessä lakka on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuk-
sen sanakirjassa 1637 sinettilakan merkityksessä.
Renvall 1823 262; H. J. Streng 1915 93; SAOB 1939 lacka 3; SKES 1958 lakka2; Kluge - Seebold
1989 Lack; SSA 1995 lakka3; Jussila 1998 lakka1.
565

2 lakka 'kypsä suomuurain'
Kypsää suomuurainta, murteissa myös pikkuvauvan päässä olevaa aukiletta merkit-
sevän /afcfca-sanan ainoa varma vastine on karjalan lakka 'kypsä suomuurain'. Hyvin
epävarma vastine on viron lakk yhdyssanassa ussilakk sudenmarja'. Sanavartalo on
selitetty germaaniseksi lainaksi, ja alkumuodoksi on esitetty adjektiivi *slaka-z, jonka
myöhempiä edustajia ovat mm. anglosaksin slcec veltto, löyhä, voimaton' ja nyky-
ruotsin slak- yhdyssanassa slaksida "pehmeä puoli", ts. eläimen kehon pehmeä osa,
vatsan seutu. Sanan alkuperäinen merkitys olisi tämän mukaan 'pehmeä'. Lainaseli-
tys on kuitenkin merkityseron takia epävarma. Suomen kirjakielessä suomuurainta
merkitsevä lakka on ensi kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik
Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
SKES 1958 lakka3; Koivulehto Vir. 1974 120-121; SSA 1995 lakka2; LÄGLW 1996 lakka2; Jussila
1998 lakka3.
lakki
Lieritöntä päähinettä merkitsevällä /a/cfcf-sanalla on vastine useissa lähisukukielissä,
esim. inkeroisen ja karjalan lakki, viron murteellinen lakk ja Salatsin liivin lat'f. Sana
on johdos suojakatosta, räystästä, ullakkoa, männyn leveää latvaa yms. merkitsevästä
sanasta lakka, jolla on vastineita useimmissa itämerensuomalaisissa kielissä. Lakka
on selitetty vanhaksi germaaniseksi lainaksi, ja sille rekonstruoitua alkumuotoa *fla-
kan- edustaa mm. nykyruotsin flake 'lautalava, risupunos'. Aiemmin Zafcfca-sanaa on
arveltu ikivanhaksi omaperäiseksi sanaksi, mutta kun sille on voitu esittää mahdolli-
nen vastine vain unkarista, kysymyksessä lienee satunnainen samankaltaisuus. Suo-
men kirjakielessä lakki on esiintynyt Agricolasta alkaen, katosta merkitsevä lakka on
ensi kertaa mainittu vuoden 1642 Raamatussa.
SKES 1958 lakka1, lakki; Koivulehto 1974 NphM 74 574; UEW 1988 234; SSA 1995 lakka1, lakki;
LÄGLVV 1996 lakka1; Jussila 1998 lakka2, lakki.
lakko
Työtaistelua merkitsevä lakko on johdos verbistä —» lakata. Kansankielessä lakko
merkitsee yleensä lakkaamista ja se voi olla vanhakin johdos, työtaistelun merki-
tyksessä sana on otettu käyttöön aivan 1800-luvun lopulla. Tätä ennen on samassa
merkityksessä käytetty yhdyssanaa työlakko.
Hakulinen 1979 216, 218, 465.
lakoontua
Etenkin kasvavasta viljasta puhuttaessa kumoon menemistä merkitsevä lakoontua
on johdos vartalosta lako, jolla on vastineita kautta itämerensuomen. Nämä ovat
yleensä johdosten kantoja tai tiettyyn taivutusmuotoon kiteytyneitä adverbeja, esim.
inkeroisen laos, karjalan lavossa ja vepsän lagos vastaavat suomen muotoa laossa.
566

Vatjan verbi lagottaa merkitsee 'levittää', viron laguda tai laguneda 'hajaantua, luhis-
tua, levitä'. Sanavartalo on selitetty germaaniseksi lainaksi, ja sille rekonstruoitua
alkumuotoa *lago- edustaa mm. nykyruotsin murteellinen lag 'kerrostuma; latoon
kerätty heinä, vilja tai oljet; riihen lattialle puitavaksi levitetty viljakerros'. Suomen
kirjakielessä lakoontua on ensi kertaa mainittu vuoden 1787 almanakassa. Perussana
lako on esiintynyt jo aiemmin Henrik Florinuksen sananlaskukokoelmassa 1702.
Karsten 1915 123-124; SKES 1958 lako; SSA 1995 lako; LÄGLW 1996 lako; Jussila 1998 lako,
lakoontua.
lakritsi
Lakritsikasvista saatua uutetta tai tästä tehtyä makeista merkitsevä lakritsi on lai-
naa ruotsin sanasta lakrits, joka saksan ja latinan välityksellä juontuu lakritsikasvin
(Glycyrrhiza glabra) kreikankielisestä nimityksestä glykyrriza, joka sananmukaisesti
merkitsee makeaa juurta. Kreikan glykys merkitsee makeaa ja rhiza juurta. Lakrit-
siuutetta on käytetty lääkkeenä paljon aiemmin kuin siitä tuli makeisteollisuuden
raaka-aine. Suomen kirjakielessä lakritsi on ensi kertaa mainittu tulkkisanakirjassa
Variarum rerum vocabula 1644 asussa lakriis. Kristfrid Gananderin laatimassa Eläin-
ten tautikirjassa 1788 on asu lakeritsi. Nykyasussaan sanaa on alettu käyttää 1800-
luvun alkupuolella.
Karsten 1938 FmS 5 183; Koukkunen 1990 lakritsi; SSA 1995 lakritsi; Jussila 1998 lakritsi.
lama
Huonoa kuntoa merkitsevällä /ama-sanalla on vastineita laajalti itämerensuomessa,
esim. karjalan lamas 'laossa', lyydin lama 'kalteva', vatjan lama 'laossa oleva (vilja)' ja
viron lame 'lattea, tasainen, voimaton'. Mahdollinen vastine on saamen läpmi 'lintu-
jen lentokyvyttömyys sulkasadon aikana'. Sanavartalon alkuperä on epäselvä. Sitä on
vanhastaan epäilty germaaniseksi lainaksi, sillä sitä muistuttaa suuresti esim. ruotsin
lam 'rampa, halvaantunut', mutta toisaalta mahdollisia vastineita on esitetty myös
komista, esim. Xamalny 'lamaantua, sortua'. Rinnastusta komiin pidetään kuitenkin
nykyään äännehistoriallisista syistä arveluttavana, joten germaaninen alkuperä on
todennäköisempi. Suomen kirjakielessä lama on ensi kertaa mainittu Daniel Jus-
leniuksen sanakirjassa 1745. Verbi lamaantua on Kristfrid Gananderin sanakirjassa
1787.
Lindström 1859 57; SKES 1958 lama; UEW 1988 684; SSA 1995 lama; LÄGLW 1996 lama; Jus-
sila 1998 lama, lamaantua.
lammas
Sanalla on vastine kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä, esim. karjalan ja viron
lammas, vepsän lambaz, vatjan lammaz ja liivin lämbaz. Sana on vanha germaa-
ninen laina, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *lamhaz- edustaa mm. nykyruotsin
567

lamm 'karitsa'. Suomen kirjakielessä lammas on esiintynyt Uppsalan evankeliumi-
kirjasta ja Agricolasta alkaen.
Ahlqvist 1866 Suomi 2:6 71; Thomsen 1869 128; SKES 1958 lammas; SSA 1995 lammas; LÄGLW
1996 lammas; Jussila 1998 lammas.
lampi
Sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä, esim. karjalan lampi, viron lam-
mikas, saamen luobbal ja mahdollisesti nenetsin lymbad 'räme, suo' sekä selkupin
lympä 'neva'. Saamen sana merkitsee järven tapaista joen laajentumaa, ja se on lai-
nattu suomeen asussa lompolo. Lampf-sanalle on aiemmin esitetty myös muita, joskin
nykyään äännehistoriallisesti epäilyttäviksi katsottuja vastineita etäsukukielistä. Joka
tapauksessa sana kuulunee ikivanhaan omaperäiseen sanastoon. Sen alkuperäiseksi
asuksi on rekonstruoitu *lampe. Suomen kirjakielessä lampi on ensi kertaa mainittu
vuoden 1642 Raamatussa asussa lammi ja nykyasussaan niissä lisäyksissä, joita Hen-
rik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla. Lampi-
sanasta johdettu lammikko on esiintynyt kirjakielessä Agricolasta alkaen.
SKES 1958 lampi; UEW 1988 235; SSA 1995 lampi; Jussila 1998 lammikko^ lampi.
lamppu
Valaisinta merkitsevä lamppu on lainaa ruotsin sanasta lampa. Ruotsin sana juon-
tuu saksan ja ranskan kautta alkuaan kreikan sanasta lampäs soihtu'. Sama sana on
lainattu myös karjalaan. Muihin itämerensuomalaisiin kieliin vastaava sana on lai-
nattu saksasta tai venäjästä. Suomen kirjakielessä lamppu on esiintynyt Agricolasta
alkaen.
Renvall 1823 264; H. J. Streng 1915 94; SKES 1958 lamppu; SSA 1995 lamppu; Jussila 1998
lamppu.
lampuoti
Entisaikojen vuokratilallista merkitsevä lampuoti on lainaa myöhäismuinaisruotsista,
jossa vastaava sana on ollut landboe, landboa, landbo tai landbonde. Tämä yhdyssana
merkitsee sananmukaisesti maalaista, maalla asuvaa. Suomen kirjakielessä lampuoti
on ensi kertaa mainittu Kustaa Vaasan suomenkielisessä kirjeessä vuonna 1555.
Renvall 1823 264; H. J. Streng 1915 94; SKES 1958 lampuoti; SSA 1995 lampuoti; Jussila 1998
lampuoti.
lana
Tasoituslaitetta merkitsevä lana on mahdollisesti takaperoisjohdos ruotsalaisperäi-
sestä verbistä lanata 'tasoittaa'. Ruotsin plana on johdos tasaista pintaa merkitse-
västä saksalaisperäisestä sanasta pian, joka alkuaan juontuu latinan sanasta plänum
'pinta, tasainen kohta'. Toinen mahdollisuus on, että lana on suoraa lainaa ruotsin
568

sanasta pian, sillä lanaamiseen tarkoitettu väline voi käytännössä olla tasainen levy.
Suunnilleen samasta työvälineestä on suomessa jo aiemmin käytetty ruotsin sanasta
sladd lainattua nimitystä lata, joka on voinut olla mallina /ana-sanalle. Suomen kir-
jakielessä lata on ensi kertaa mainittu Henrik Florinuksen sanakirjassa 1678. Lana
on tullut käyttöön 1800-luvulla. Sana on mainittu ainakin jo G. E. Eurenin sanakir-
jassa 1860 sekä lumiauran että pellon tasoitusvälineen nimityksenä.
SAOB 1953 plana; SKES 1958 lata; SSA 1995 lana, lata.
langeta
Alkuaan kaatumista tai putoamista merkitsevällä langeta-verbiHä on vastine kaikissa
lähisukukielissä, esim. karjalan lanketa, vepsän langeta, vatjan langöta, viron langeda
ja liivin langö. Sanavartalon alkuperä on tuntematon. Suomen kirjakielessä langeta
on esiintynyt Uppsalan evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen, ja se on saanut eri-
tyismerkityksen langeta syntiin1 juuri uskonnollisessa kielessä. Etenkin itämurteissa
sana esiintyy edelleen myös kaatumisen ja putoamisen merkityksessä.
SKES 1958 langeta; SSA 1995 langeta; Jussila 1998 langeta.
lanka
Sanalla on vastine kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä, esim. karjalan lanka, vep-
sän lang, vatjan lonka, viron long ja liivin länga. Sana on vanha germaaninen laina,
jolle rekonstruoitua alkumuotoa *langa(n)- edustavat mm. islannin langi 'nauta-
eläimen paksusuoli' ja nykyruotsin murteellinen yhdyssana blälanga, joka tarkoit-
taa eräiden märehtijöiden ohuita suolia. Samaan yhteyteen kuuluu myös islannin
lengja 'hihna'. Itämerensuomen sanoille esitetty luulajansaamen vastine luogge, joka
merkitsee peräsuolta, saattaa olla rinnakkainen germaaninen laina. Germaanisella
taholla alkumuodoksi sopiva sana on voinut suolen lisäksi merkitä paulaa, silmuk-
kaa tai ansalankaa, jollainen saattoi olla suolesta punottu. Suomen kirjakielessä lanka
on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 lanka; Koivulehto Vir. 1976 253-254, Vir. 1994 17; SSA 1995 lanka; LÄGLW 1996
lanka; Jussila 1998 lanka.
lankku
Paksua ja leveää lautaa merkitsevä lankku on lainaa ruotsin sanasta planka, joka
puolestaan juontuu alasaksasta. Suomen kirjakielessä lankku on ensi kertaa mainittu
metsiä koskevassa asetuksessa vuonna 1664 osana yhdyssanaa sahaplankku. Itsenäi-
senä sanana ja nykyasussaan lankku on esiintynyt Kristfrid Gananderin sanakirjassa
1786.
Renvall 1823 73; SKES 1958 lankku; SSA 1995 lankku; Jussila 1998 lankku,plankku.
569

lanko
Naimisen kautta saatua sukulaista, etenkin puolison veljeä tai sisaren miestä merkit-
sevän lanko-sanan vastineita ovat karjalan lanko, vatjan larjko ja viron lang. Sana on
vanha germaaninen laina, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *ga-langa edustaa mm.
muinaisyläsaksan gi-lang 'lanko, sukulainen'. Sana juontuu alkuaan vääntämistä tai
taivuttamista merkitsevästä indoeurooppalaisesta verbijuuresta *lenk-y joten lanko
on sananmukaisesti sukulainen "mutkan kautta". Suomen kirjakielessä lanko on
esiintynyt Uppsalan evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen.
SKES 1958 lanko; Koivulehto Vir. 1994 3-21; SSA 1995 lanko; LÄGLW 1996 lanko; Jussila 1998
lanko.
lankonki
Laskusiltaa merkitsevä puhekielinen lankonki on lainaa ruotsin sanasta landgäng,
joka sananmukaisesti merkitsee maihin käyntiä, kulkutietä maalle. Suomen kirjakie-
lessä lankonki on ensi kertaa mainittu Albin Stjerncreutzin merisanakirjassa 1863.
SSA 1995 lankonki.
lanne
Sanalla on vastine itäisissä lähisukukielissä, esim. karjalan lanneh ja vepsän landeh.
Sana on vanha germaaninen laina, jolle rekonstruoitua alkumuotoa Handin- edusta-
vat mm. saksan Lende ja ruotsin länd. Samaan yhteyteen kuuluu myös toista johdos-
tyyppiä edustava lantio. Suomen kirjakielessä lanne on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Lantio on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786.
Thomsen 1869 128; SKES 1958 lantio; Koivulehto 1981 PBB 103:2 183; SSA 1995 lantio; LÄGLW
1996 lantio; Jussila 1998 lanne, lantio.
lannistaa
Verbin ainoa vastine on karjalan lannistoa. Sana on johdos matalaa merkitsevästä
sanasta länsi, jolle on esitetty vastineita sukukielistä samojedia myöten. Samojedi-
kielten vastineita eivät kuitenkaan kaikki tutkijat hyväksy. Toisen selitysvaihtoehdon
mukaan länsi on hyvin vanha germaaninen tai indoeurooppalainen laina. Joka tapa-
uksessa lannistaminen on sananmukaisesti matalaksi panemista. Suomen kirjakie-
lessä lannistaa on ensi kertaa mainittu vuoden 1758 Raamatussa. Samasta vartalosta
muodostettu samantapainen johdos lannita on mainittu jo Maskun Hemmingin vir-
sikirjassa 1605.
SKES 1958 länsi; UEW 1988 235-236; SSA 1995 lannistaa; LÄGLW 1996 länsi; Jussila 1998 lan-
nistaa; Koivulehto 1999 VM 334-335.
570

lanta
Etenkin kotieläinten sontaa ja tällaisesta valmistettua pellon höystettä merkitsevällä
Janta-sanalla ei ole varsinaisia vastineita sukukielissä. Karjalan lanta lienee lainaa
suomesta. Sanaa on aiemmin pidetty skandinaavisena lainana, jonka vastineita olisi-
vat virtsaa merkitsevät muinaisnorjan hlandja muinaisruotsin land. Merkityseron ja
suomen sanan ilmeisen nuoruuden takia tätä on alettu myöhemmin pitää epätoden-
näköisenä. Selitys on kuitenkin edelleen mahdollinen. Karjanlanta ja lantavesi ovat
vanhastaan olleet tärkeitä maanparannusaineita. Lainalähteen ei tarvitse välttämättä
olla kantagermaani tai kantaskandinaavi, vaan se voi olla myös ruotsi.
Suomen kirjakielessä lanta on ensi kertaa mainittu Henrik Florinuksen sanan-
laskukokoelmassa 1702 osana yhdyssanaa lantasavi, jolla on ilmeisesti tarkoitettu
pellonparannusaineena käytettyä mutaista, hedelmällistä maalajia. Tässä esiintyvä
Zattta-sana saattaisi olla lainaa skandinaaviselta taholta myös siitä sanasta, jota vastaa
nykyruotsin land 'maa'. Joka tapauksessa se lanta eli lannanmaa, jolla on perinteisesti
tarkoitettu Lapista etelään olevaa Suomea, on peräisin yleisskandinaavisesta sanasta
land 'maa'. Itsenäisenä sanana lanta on mainittu niiden lisäysten joukossa, joita
Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
SKES 1958 lanta\ lanta1; SSA 1995 lanta1, lanta2; LÄGLW 1996 lanta2; Jussila 1998 lanta.
lantti
Metallirahaa merkitsevä lantti on lainaa ruotsin sanasta slant. Sama sana on lainattu
myös karjalaan. Suomen kirjakielessä lantti on ensi kertaa mainittu asussa slantti
tiettyjen rahojen käypäisyyttä koskevassa käskyssä vuonna 1743 ja nykyasussaan
Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
SKES 1958 lantti2; SSA 1995 lantti1; Jussila 1998 lantti.
lanttu
Nykysuomessa juureskasvia Brassica napus napobrassica merkitsevä lanttu on lai-
naa ruotsin sanasta planta, joka merkitsee yleisesti tainta tai kasvia. Ruotsin planta
juontuu alkuaan latinan sanasta planta 'taimi'. Suomesta lanttu on lainattu uudessa
merkityksessään eräisiin lähisukukieliin. Suomen kirjakielessä sana on taimen mer-
kityksessä esiintynyt Agricolasta alkaen asussa planttu. Nykyasussaan ja -merkityk-
sessään lanttu on mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan
on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
SKES 1958 lanttu; SSA 1995 lanttu; Jussila 1998 lanttu,planttu.
lapa
Leveää ja litteää esineen, työkalun tms. osaa merkitsevällä /apa-sanalla on vastineita
sekä lähi- että etäsukukielissä. Näitä ovat esim. karjalan ja vatjan lapa, vepsän ja
viron laba, liivin labä, inarinsaamen lyepi, mahdollisesti myös mansin -lop yhdyssa-
571

nassa kätlop 'kämmenenleveys*. Myös useissa samojedikielissä on vastineiksi sopivia
sanoja, esim. enetsin löba airo' ja selkupin läpi airon lapa'. Sanan kantauralilaiseksi
asuksi on rekonstruoitu * lapa. Myös lainaetymologioita on ehdotettu. Suomen kirja-
kielessä lapa on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637.
SKES 1958 lapa; UEW 1988 236; SSA 1995 lapa; LÄGLW 1996 lapa; Jussila 1998 lapa.
lapanen
Villakinnasta merkitsevä lapanen on johdos leveää ja litteää esineen päätä merkitse-
västä sanasta —> lapa. Koska lapasia on yleensä pareittain, sanaa käytetään enimmäk-
seen monikollisena. Sama johdos on käytössä useissa lähisukukielissä, esim. inkeroi-
sen lapaset, karjalan labazet, vepsän laböiset. Suomen kirjakielessä lapanen on ensi
kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt
Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
SKES 1958 lapa; SSA 1995 lapa; Jussila 1998 lapanen.
lapata
Vetämistä, keräämistä, suoltamista tms. merkitsevällä lapata- tai /appaa-verbillä on
vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan lappoa ja viron lapata. Suomesta
sana on lainautunut eräisiin naapurikieliin, mm. ruotsiin ja saameen. Sanavartalon
alkuperä on tuntematon. Suomen kirjakielessä lappaa on ensi kertaa mainittu Jonas
Mennanderin opettavaisessa runossa 1699, rinnakkaisjohdos lapata Daniel Jus-
leniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1958 lappaa; SSA 1995 lappaa; Jussila 1998 lapata, lappaa.
lapikas
Nahasta valmistettua kippurakärkistä pieksua merkitsevän /opi/cös-sanan ainoa vas-
tine on karjalan lapikas. Sana on rakenteeltaan selvästi johdos, mutta kantasanasta
on eriäviä käsityksiä. Yhden selityksen mukaan se on —> /opfl-sanan johdos, toisen
selityksen mukaan se olisi muodostettu nahan muokkaamista merkitsevä murteel-
lisesta verbistä lapata, joka on lainaa ruotsin verbistä klappa. Kolmannen selityk-
sen mukaan se perustuisi saamelaisista vanhastaan käytettyyn —► /oppi-nimitykseen.
Ruotsissa sanaa lappiko on käytetty erityisesti saamelaisten jalkineiden nimityksenä,
ja tässä sanassa lapp voidaan tulkita sekä saamelaista että jalkineen valmistuksessa
käytettäviä nahankappaleita eli lappuja merkitseväksi sanaksi. Suomen kirjakielessä
lapikas on tullut käyttöön vasta 1800-luvulla. Sana mainitaan ainakin jo G. E. Eure-
nin sanakirjassa 1860.
SKES 1958 lapikas; SSA 1992 klapata, 1995 lapikas.
572

lapio
Sanalla on vastineita kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä, esim. karjalan lapie,
vepsän labud, vatjan lapia, viron labidas ja liivin Vahdi. Sanan alkuperä on kiistan-
alainen. Yhden selityksen mukaan se on johdos sanasta -» lapa. Johtosuhde olisi
tässä tapauksessa kuitenkin poikkeuksellinen. Toisaalta sanalle sellaisenaan on esi-
tetty vastineita samojedikielistä, ja näiden perusteella lapio on laskettu ikivanhaan
omaperäiseen sanakerrostumaan kuuluvaksi. Lapio-sanan rakenne on kuitenkin sel-
lainen, että sana tuskin voi olla kantasuomalaista vanhempi. Hyvin perusteltuja lai-
naetymologioita onkin esitetty sekä balttilaiselta että germaaniselta taholta. Vertai-
lukohdaksi sopii esim. liettuan lapiota merkitsevä lopeta. Suomen kirjakielessä lapio
on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen.
SKES 1958 lapio; SSA 1995 lapio; LÄGLW 1996 lapio; Jussila 1998 lapio; Liukkonen 1999 83.
lappi. Lappi
Sanan ainoa selvä vastine on karjalan lappi. Lyydissä lap merkitsee Vienan Karjalaa
eli oman asutuksen pohjoispuolista aluetta. Vatjassa tunnetaan vain johdos lappo-
lain, joka merkitsee noitaa, ja virosta vastineeksi esitetty lapuline on häiden kuok-
kavieras. Sanan alkuperä ja alkuperäinen merkitys ovat epäselvät. Saamenmaahan
ja saamelaisiin viittaavat lappi ja lappalainen ovat nimityksiä, joita ovat vanhastaan
käyttäneet monet muut kansat paitsi saamelaiset itse. Sanat tajutaan usein sävyltään
pilkallisiksi, ja alkuperältäänkin niitä on arveltu eräänlaisiksi pilkkanimiksi.
Yhden selityksen mukaan nimitys on syntynyt viikinkiaikana, ja sitä ovat aluksi
käyttäneet ruotsalaiset varjagit. Saamelaiset itse käyttivät tähän aikaan itsestään nimi-
tystä vuowjoSy joka etymologisesti kuuluu yhteen suomen vaaja-sanan sekä tuolloin
hyvin tärkeän ja vaikutusvaltaisen itämerensuomalaisen heimon vatja-nimen kanssa.
Yleisnimenä vatja/vaaja merkitsee 'kiila, kiilanmuotoinen kangaspala*. Varjagit koh-
tasivat Laatokan seuduilla sekä vatjalaisia että itsestään samaa nimitystä käyttävää,
mutta selvästi vähäpätöisempää vuowj os-kansaay ja pitääkseen nämä erossa toisis-
taan alkoivat väheksyvästi nimittää jälkimmäisiä "lappusiksi, tilkkusiksi", ruotsiksi
lappar (—»lappu).
Toisen selityksen mukaan lappi kuuluisi etymologisesti samaan yhteyteen kuin
lape, lappea ja olisi alkuaan yleisnimi, jonka merkitys olisi aikaisemmin ollut syrjä-
seutu*. Sana esiintyy joko sellaisenaan tai yhdyssanan osana useissa paikannimissä
(Lappi, Lapinjärvi, Lapinlahti jne.), ja on pidetty mahdollisena, että saamelaiset-
kin tällaisten syrjäseutujen asukkaina olisivat voineet saada nimityksensä asuin-
paikkansa mukaan. Toisaalta voidaan kuitenkin monet lappi-osan sisältävät nimet
selittää aikaisempaan saamelaisasutukseen viittaaviksi, joten lappi on saattanut olla
kansallisuusnimi jo ennen kuin siitä tuli paikannimi. Tähän viittaa myös se, ettei
lappi-sanaa tunneta yleisnimenä suomen murteista. Saamelaisia tiedetään asuneen
aikaisemmin huomattavasti etelämpänä kuin nykyään; mm. Savosta on tietoja saa-
melaisasutuksesta vielä 1600-luvulta. On myös mahdollista, että lappalaisiksi on
573

nimitetty muitakin kuin kansallisuudeltaan saamelaisia, mikäli nämä elinkeinoiltaan
ja elintavoiltaan ovat muistuttaneet saamelaisia.
Suomen kirjakielessä lappi on ensi kertaa mainittu vuonna 1544 Agricolan
rukouskirjan esipuherunossa, jossa se tarkoittaa lähinnä pakanaa. Selvästi nykymer-
kityksessään se on yhdyssanassa Lapinmaa Henrik Florinuksen sanakirjassa 1678.
Johdos lappalainen mainitaan asiakirjassa vuonna 1608.
E. Itkonen Vir. 1941 78, 89-93; SKES 1958 Lappi; Korhonen 1981 44-45; SSA 1995 Lappi; Jussila
1998 lappalainen, lappi.
lappu
Pientä, yleensä määrämuotoista kangas-, nahka-, paperi- tms. palaa merkitsevä
lappu on lainaa ruotsin sanasta lapp lappu, paikka, tilkku, pala'. Suomen kirjakie-
lessä lappu on ensi kertaa mainittu Henrik Florinuksen sanakirjassa 1678 osana
yhdyssanaa rintalappu.
Renvall 1823 266; SKES 1958 lappu; SSA 1995 lappu; Jussila 1998 lappu.
lapsi
Sanalla on varma etymologinen vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan
lapsi, vepsän laps, vatjan laiksi, viron laps ja liivin läps. Sanan alkuperä on epäselvä.
Etäsukukielistä esitetyt vastineet, esim. ersämordvan lavi, marin leps, nenetsin jebts
ja nganasanin läpsö, eivät merkitse lasta vaan lapsen kehtoa tai kantokoria, ja tämän
sanan johdos on esim. nganasanin läpsaka lapsi', jota on aiemmin pidetty suomen
Zopsf-sanan suoranaisena vastineena. Itämerensuomen Zopsi-sana ei kuitenkaan ole
johdos, vaan johtamaton perussana, joten sitä on vaikea liittää samaan yhteyteen.
Rakenteensa ja merkityksensä puolesta Zapsi-sana voisi hyvin kuulua ikivanhaan
omaperäiseen perussanastoon. Suomen kirjakielessä lapsi on esiintynyt Agricolasta
ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1958 lapsi; UEW 1988 260; Kulonen Vir. 1988 290; SSA 1995 lapsi; Jussila 1998 lapsi.
lapsus
Puheessa tai kirjoituksessa sattunutta erehdystä tai kömmähdystä merkitsevä lapsus
on lainaa latinan sanasta lapsus, joka on johdos verbistä läbl 'pudota, liukua, luiskah-
taa'. Latinan ilmaukset lapsus calami 'kirjoitusvirhe' ja lapsus lingvae 'kielen lipsah-
dus' ovat olleet kaikille koulua käyneille taatusti tuttuja jo satojen vuosien ajan.
SAOB 1939 lapsus; SSA 1995 lapsus.
laputtaa
Juoksemista merkitsevän laputtaa-verbin ainoa selvä vastine on karjalan laputtoa
'kävellä reippaasti'. Sana on johdos deskriptiivisestä, mahdollisesti jalkojen läpsy-
574

tystä kuvaavasta äänteellisesti motivoidusta vartalosta. Suomen kirjakielessä juokse-
mistä merkitsevä laputtaa on tullut käyttöön aivan 1800-luvun lopulla. Samanasui-
nen, mitä ilmeisimmin äänteellisesti motivoitu johdos laputtaa on mainittu vuonna
1745 Daniel Jusleniuksen sanakirjassa merkityksessä syödä puputtaa'. Myös 1800-
luvulla laputtaa-verbiä, on enimmäkseen käytetty suun ja huulten avulla tapahtuvan
toiminnan kuvaamiseen.
SSA 1995 laputtaa; Jussila 1998 laputtaa.
laser
Samavaiheisia valoaaltoja voimakkaana kiilana lähettävän laitteen nimitys laser on
lainaa englannista, jossa laser on alkuaan moniosaisen sanaliiton alkukirjaimista
muodostettu sana. Alkuperäinen, laitteen toimintaperiaatetta selittävä ilmaus on
light amplification by stimulated emission ofradiation eli kiihdytetyllä säteilytyksellä
aiheutettu valon vahvistaminen. Suomen kirjakielessä laser on tullut käyttöön 1960-
luvun alkupuolella.
Pulkkinen 1984 laser; SSA 1995 laser.
lasi
Sana on lainaa ruotsin sanasta glas> joka puolestaan juontuu alasaksasta. Sama sana
on lainattu myös useisiin lähisukukieliin. Suomen kirjakielessä lasi on esiintynyt
Agricolasta alkaen asussa klasi, ja tällaisena se on yleensä aina esiintynyt Ruotsin-
vallan ajan kirjakielessä. Nykyasu lasi on yleistynyt vasta 1800-luvulla.
H. J. Streng 1915 95; SKES 1958 lasi; SSA 1995 lasi; Jussila 1998 lasi.
laskea
Verbillä on varma vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan laskie, vepsän
laskta, vatjan laskea, viron lasta ja liivin laskö. Etäsukukielten vastineiksi on esitetty
mm. saamen luoikat antaa lainaksi', moksamordvan lasköms juosta', udmurtin
lezyny, komin ledzny)z. hantin lasgöl-. Sanavartalo on ilmeisesti ikivanha ja omape-
räinen, vaikka rinnastukset etäsukukieliin onkin äänne- ja merkitysseikkojen takia
katsottu epävarmoiksi. Sanavartalon alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *lacke-
tai *laske-. Alkuperäinen merkitys lienee 'päästää irti'. Merkitys 'laskea lukuja' on
kehittynyt vasta myöhään suomen erilliskehityksen aikana. Tällöin laskea on syrjäyt-
tänyt tästä merkityksestä ikivanhan —» /u/eea-verbin, jolla etenkin vanhentuneessa
kielessä ja eräissä vakiintuneissa sanontatavoissa {lukea tiilenpäitä; huomisesta
lukien) voi vieläkin olla laskemisen merkitys. Vielä 1800-luvulla saatettiin selvyyden
vuoksi puhua luvunlaskusta aritmeettisia operaatioita tarkoitettaessa. Suomen kirja-
kielessä laskea on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen.
SKES 1958 laskea; Hakulinen 1979 411; UEW 1988 233-234; SSA 1995 laskea; Jussila 1998 las-
kea.
575

lasketella
Verbi on moninkertainen johdos ikivanhasta —» laskea-verbistä. Myös johdinainek-
set ovat ikivanhoja. Suomen kirjakielessä lasketella on ensi kertaa mainittu Lauren-
tius Petrin hartauskirjassa 1644 merkityksessä 'heitellä'.
SKES 1958 laskea; SSA 1995 laskea; Jussila 1998 lasketella.
laskeutua
Verbi on refleksiivinen johdos ikivanhasta verbistä —> laskea. Suomen kirjakielessä
laskeutua on tullut käyttöön 1800-luvulla. Tätä ennen on samassa merkityksessä
käytetty toisten johtimien avulla samasta vartalosta muodostettuja verbejä, esim.
laskeuta tai laskeentua.
SKES 1958 laskea; SSA 1995 laskea; Jussila 1998 laskeutua.
laskiainen
Katolisessa kirkossa kevätpaaston alkamisjuhlaa merkitsevä laskiainen on muotonsa
nojalla selvä johdos verbistä —» laskea. Merkityssuhteesta on annettu monia eri seli-
tyksiä. Yhden tulkinnan mukaan laskiainen tarkoittaa laskeutumista, tässä tapauk-
sessa laskeutumista paastoon. Sananvalintaan on voinut vaikuttaa ruotsin vastaava
ilmaus/asrfag, jota laskiainen äänneasultaan jonkin verran muistuttaa. Merkityssuh-
detta on selitetty myös laskea-verbin 'päästää^merkityksen pohjalta. Vanhimmassa
kirjakielessä juhlasta on käytetty yhdyssanaa paastonlaskiainen, ja tämän on tulkittu
merkitsevän päivää, jolloin paasto päästetään eli lasketaan alkamaan. Vähemmän
todennäköistä on, että laskiainen liittyisi paastopäivien lukumäärän laskemiseen,
vaikka tätäkin selitystä voidaan kyllä perustella rinnakkaistapausten avulla. Suomen
kirjakielessä laskiainen on ensi kertaa mainittu herra Martin maanlain suomen-
noksessa vuoden 1570 tienoilla osana yhdyssanaa paastonlaskiainen ja itsenäisenä
sanana vuoden 1642 Raamatussa.
Setälä Valvoja 1897 389; Toivonen Vir. 1932 368-371; SKES 1958 laskiainen; SSA 1995 laskiai-
nen; Jussila 1998 laskiainen.
lasso
Pohjois-Amerikan karjapaimenten käyttämää, vetosilmukalla varustettua heitto-
nuoraa merkitsevä lasso on lainaa englannin sanasta lasso. Tämä puolestaan juon-
tuu Latinalaisessa Amerikassa käytetystä espanjankielisestä sanasta lazo tai laso, joka
merkitsee mm. silmukkaa. Sama sana on käytössä myös mm. saksassa ja ruotsissa,
joten suomen lasso on voinut lainautua näidenkin välityksellä. Suomalaisena sanana
lasso on tullut käyttöön 1900-luvun alkupuolella.
Kluge - Seebold 1989 Lasso; SSA 1995 lasso.
576

lasta
Liistettä, pärettä tai muodoltaan samantapaista työkalua tai muuta esinettä merkit-
sevällä /asta-sanalla on vastineita lähisukukielissä ja saamessa, esim. karjalan lasta,
vepsän last, vatjan lassa sekä saamen luosti 'poron vaalea kylkijuova'. Sana on seli-
tetty vanhaksi balttilaiseksi lainaksi, ja alkumuodoksi on rekonstruoitu Häpstä, jota
nykylatviassa vastaa läpsta 'lapio*. Suomen kirjakielessä lasta on ensi kertaa mainittu
niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuk-
sen sanakirjaan 1770-luvulla.
SKES 1958 lasta; SSA 1995 lasta; Jussila 1998 lasta; Liukkonen 1999 83-84.
lastata
Kuormaamista merkitsevä lastata-verbi on lainaa ruotsin verbistä lasta, joka on joh-
dos kuormaa merkitsevästä, alasaksalaisperäisestä sanasta last. Suomen kirjakielessä
lastata on ensi kertaa mainittu matkustavaisten huoltamista koskevassa asetuksessa
1664.
Renvall 1823 267; SKES 1958 lastata; SSA 1995 lastata; Jussila 1998 lastata.
lastu
Sanalla on vastineita useissa lähisukukielissä ja saamessa, esim. karjalan lastu, vatjan
lassu, viron laast ja inarinsaamen luästu 'tuohirove\ Sana on johdos pärettä tai liis-
tettä tms. merkitsevästä sanasta —> lasta. Suomen kirjakielessä lastu on ensi kertaa
mainittu Eerik Sorolaisen postillassa 1625.
SKES 1958 lastu; SSA 1995 lastu; Jussila 1998 lastu.
latkia
Juomista, etenkin kielellä lipoen litkimistä merkitsevällä /atfc/a-verbillä on aina-
kin likimääräisiä vastineita kautta itämerensuomen, esim. karjalan lakkie, vepsän
lakitsta, vatjan lakkia, viron lakkuda ja liivin lakko. Sanavartalo on latkimisen ääntä
ja liikettä kuvaileva äänteellisesti motivoitu muodoste. Suomen kirjakielessä latkia
on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745. Rinnakkaismuodoste
lakkia on mainittu jo vuoden 1642 Raamatussa.
SKES 1958 latkia; SSA 1995 latkia; Jussila 1998 lakkiay latkia.
lato
Etenkin heinävarastoksi pystytettyä rakennusta merkitsevän /afo-sanan vastineita
ovat karjalan ja vatjan lato. Sana on laina germaanisista naapurikielistä, mutta lai-
nautumisaikaa on mahdotonta tietää, sillä lainalähteiksi sopivia sanoja on tarjolla
kantagermaanista ruotsiin asti. Nykyruotsissa vastine on lada. Suomen kirjakielessä
lato on esiintynyt Agricolasta alkaen.
577

Thomsen 1869 128; SKES 1958 lato; Hofstra 1985 318; SSA 1995 lato; LÄGLW 1996 lato; Jussila
1998 lato.
latoa
Lastaamista, pinoamista tms. merkitsevällä /afoa-verbillä on vastineita eräissä lähi-
sukukielissä, esim. vatjan latoa ja viron laduda. Verbi on vanha germaaninen laina,
jolle rekonstruoitua alkumuotoa *yla])an- edustaa mm. nykyruotsin ladda. Suomen
kirjakielessä latoa on ensi kertaa mainittu vuoden 1642 Raamatussa. Samassa läh-
teessä on myös saman vartalon toinen johdos ladella merkityksessä 'puhua, esittää'.
SKES 1958 latoa; SSA 1995 latoa; LÄGLW 1996 latoa; Jussila 1998 ladella, latoa.
lattea
Litteää, tasaista tms. merkitsevällä totea-sanalla ei ole tarkkoja vastineita sukukie-
lissä, mutta itämerensuomalaisissa kielissä on muita suunnilleen samaa merkitseviä
ja samasta vartalosta muodostettuja johdoksia, esim. karjalan latakka, vatjan latikkö
ja viron latakas. Sanavartaloa on arveltu alkuperältään deskriptiiviseksi. Samantapai-
sia sanoja on myös etäsukukielissä, mutta näitä pidetään todennäköisimmin alkupe-
rältään erillisinä deskriptiivisanoina. Itämerensuomen sanaa on useissa yhteyksissä
epäilty lainaksi, ja mahdollisia lainalähteitä on esitetty sekä balttilaisista että germaa-
nisista naapurikielistä. Mahdollinen lainalähde on esim. kantagermaanin *flata-zy
jota edustaa esim. ruotsin flat 'lattea*. Suomen kirjakielessä lattea on tullut käyttöön
vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla. Tätä ennen on esiintynyt saman vartalon muita
johdoksia, esim. latuskainen Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1958 lattea; UEW 1988 238; 995 lattea; LÄGLW 1996 lattea; Jussila 1998 latuskainen.
lattia
Sanan vastineita ovat karjalan late ja lyydin laffii. Sana on vanha germaaninen
laina, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *flatja- edustaa esim. norjan murteellinen
flet. Eräissä skandinaavisissa kielimuodoissa sana tarkoittaa nimenomaan maalat-
tiaa. Suomen kirjakielessä lattia on ensi kertaa mainittu asussa laattia herra Martin
lainsuomennoksessa vuoden 1570 tienoilla ja nykyasussaan Ljungo Tuomaanpojan
lainsuomennoksessa 1601.
Thomsen 1869 128; SKES 1958 lattia; SSA 1995 lattia; LÄGLW 1996 lattia; Jussila 1998 laattia,
lattia.
latu
Sanan vastineita ovat karjalan latu sekä vepsän laduy mahdollisesti myös marin
lodöy joka merkitsee valinmuottia tai maassa, puussa tms. olevaa syvennystä, lovea
tai pykälää. Sanan alkuperä on epäselvä. Sitä on vanhastaan pidetty vanhaan oma-
peräiseen sanastoon kuuluvana, mutta se saattaa myös olla vanha laina balttilai-
578

seita taholta. Nykyisistä balttilaiskielistä on esitetty vastineiksi latvian lataka 'räys-
täskouru' ja liettuan latäkas lätäkkö; kouru; kanava, oja'. Suomen kirjakielessä latu
on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745. Sana esiintyy myös
1700-luvulla muistiin merkityissä kansanrunoissa.
SKES 1958 latu; UEW 1988 682; SSA 1995 latu; Jussila 1998 latu.
latva
Sanalla on vastine kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä, esim. karjalan latva, vep-
sän lady, vatjan ladvay viron latv ja liivin ladä. Sanavartalon alkuperä on tuntematon.
Suomen kirjakielessä latva on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 latva; SSA 1995 latva; Jussila 1998 latva.
lauantai
Muiden viikonpäivien nimitysten tapaan lauantai on lainaa skandinaaviselta taholta,
äänneasusta päätellen jo muinaisruotsia varhaisemmalta ajalta. Muinaisskandinaa-
vissa vastaava sana on ollut laugardagr. Tämä on yhdyssana, jossa alkuosa, perus-
muodossaan laugy merkitsee kylpyä tai kylpyvettä, jälkiosa dagr tarkoittaa päivää.
Lauantai on siis sananmukaisesti "kylpypäivä". Suomen kirjakielessä lauantai on
esiintynyt Agricolasta alkaen.
Renvall 1823 270; Thomsen 1869 129; SKES 1958 lauantai; SSA 1995 lauantai; Jussila 1998 lau-
antai.
laude
Saunan istuinlavaa merkitsevä, yleensä monikollisena esiintyvä laude tai lauteet on
johdos sanasta —> lauta. Vastaavanlainen johdos on myös lyydin laude. Johdostyyppi
ja johdinaines ovat ikivanhaa perua. Suomen kirjakielessä laude on tullut käyttöön
1800-luvun jälkipuoliskolla. Sana on mainittu G. E. Eurenin sanakirjassa 1860, mutta
merkitys ja muoto ovat lopullisesti vakiintuneet vasta seuraavien vuosikymmenten
aikana.
SKES 1958 lauta; SSA 1995 lauta.
laueta
Verbillä tai ainakin sen vartalolla on vastine eräissä lähisukukielissä, esim. inkeroi-
sen lauvveta, Kukkosin vatjan laukiissa 'kiertyä auki, purkautua' ja viron murteelli-
nen lauge- sulaa, aueta (vesi jäästä)'. Samasta vartalosta johdetulla, suomessa vain
murteellisena esiintyvällä adjektiivilla laukea 'laakea, loiva, matala; lievä, löyhä' on
vastine eteläisissä lähisukukielissä, esim. vatjan lauka, viron lauge ja liivin lougö.
Sanavartalon alkuperä on epäselvä. Eräissä lähteissä laukea on yhdistetty germaanis-
peräiseksi selitettyyn, ilmassa leijumista ja liitämistä merkitsevään verbiin laukuilla,
579

joka tunnetaan vain eräistä suomen murteista ja vanhasta kirjakielestä. Suomen kir-
jakielessä laueta on ensi kertaa mainittu Maskun Hemmingin virsikirjassa vuonna
1605 ja samasta vartalosta johdettu verbi laukaista sotatapahtumista kertovassa asia-
kirjassa vuonna 1659.
SKES 1958 laukea-, EEW 1982-193 1247; SSA 1995 laueta, laukea; LÄGLW 1996 laukuilla; Jussila
1998 laueta, laukaista.
lauha
Säästä puhuttaessa leutoa tai lauhkeaa merkitsevän lauha-sanan vastineita ovat kar-
jalan lauha ja viron lahva. Vastineeksi on esitetty myös mordvan lavso 'heikko1, mutta
tämä rinnastus on äännehistoriallisista syistä epäilyttävä. Ruotsinsaamen lause 'höllä,
löyhä, veltto' on todennäköisesti lainaa skandinaaviselta taholta. Myös itämerensuo-
men sana voi olla germaanista alkuperää, samaa juurta kuin gootin laus 'löyhä, tyhjä,
mitätön', muinaisskandinaavin lauss 'irrallinen' ja nykyruotsin vastaava lös. Sanan
kantagermaaniseksi alkumuodoksi on rekonstruoitu *lausa-z. Samaan yhteyteen
voisi kuulua myös suomen murteissa ja vanhassa kirjakielessä tunnettu adjektiivi
lausas 'pehmeä, lempeä, lauhkea', jolla myös on vastineita eräissä lähisukukielissä.
Tätä adjektiivia on jo vanhastaan epäilty lainaksi edellä mainitusta germaanisesta
sanasta. Suomen kirjakielessä lauha on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin
sanakirjassa 1786.
Tunkelo 1913-1918 SUSA 30:39 14-16; SKES 1958 lauha, lausas; E. Itkonen Vir. 1959 307;
Hofstra 1985 337; UEW 1988 685; SSA 1995 lauha, lausas; LÄGLW 1996 lauha1; Jussila 1998
lauha.
lauhkea
Leutoa, lempeää, pehmeää yms. merkitsevän lauhkea-sanan vastineita ovat inkeroi-
sen lauhkia ja karjalan lauhkie. Sana on mitä ilmeisimmin eräänlainen johdosvari-
antti osittain synonyymisestä sanasta —> lauha. Suomen kirjakielessä lauhkea on ensi
kertaa mainittu vuoden 1765 almanakassa.
SKES 1958 lauhkea; UEW 1988 694-695; SSA 1995 lauhkea; LÄGLW 1996 lauha1; Jussila 1998
lauhkea.
lauhtua
Leudontumista, leppymistä, murteissa myös mm. pehmeäksi tai kosteaksi muut-
tumista merkitsevällä lauhtua-verbiYLä on vastineita itäisissä lähisukukielissä, esim.
karjalan lauhtuo ja vepsän lauhtuda. Verbi on johdos sanasta —» lauha. Suomen kir-
jakielessä lauhtua on esiintynyt Agricolasta alkaen merkityksessä 'tuhoutua'. Nyky-
merkitys on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1958 lauhtea; SSA 1995 lauhtua; Jussila 1998 lauhtua.
580

laukaista
Jännityksestä tai virityksestä vapauttamista merkitsevä laukaista on johdos avointa,
löyhää tms. merkitsevästä sanavartalosta, joka on perustana myös verbissä —> laueta
sekä murteellisessa adjektiivissa laukea. Suomen kirjakielessä laukaista on ensi ker-
taa mainittu sotatapahtumista kertovassa asiakirjassa vuonna 1659. Laukaus on
esiintynyt vasta Antti Wikmanin sanakirjan käsikirjoituksessa vuonna 1842.
SKES 1958 laukea; Rapola 1960 laukaus; SSA 1995 laueta; Jussila 1998 laukaista.
laukata
Verbin vastineita ovat karjalan laukata 'juosta, laukata' ja saamen lävket astua'.
Samaa vartaloa edustaa myös substantiivi laukka, joka suomessa merkitsee lähinnä
nelistystä eli sellaista eläimen juoksutapaa, jossa kaikki neljä jalkaa ovat ilmassa yhtä
aikaa. Sanavartalon alkuperä on tuntematon. Suomen kirjakielessä laukka ja laukata
on ensi kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on
tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla. Agricolan Uudessa testamen-
tissa esiintyvä laukata on asiayhteydestä päätellen tulkittava loukata-verbin yhtey-
teen kuuluvaksi.
SKES 1958 laukka1; SSA 1995 laukka1; Jussila 1998 laukata, laukka.
laukka '(ruoho)sipuli'
Sipulia tai ruohosipulia merkitsevän /aw/c/ca-sanan vastineita ovat mm. karjalan
laukka, vepsän ja viron lauk sekä liivin loka. Sana on vanha germaaninen laina, jolle
rekonstruoitua alkumuotoa *lauka-z edustaa mm. nykyruotsin lök. Suomen kirja-
kielessä sipulia merkitsevä laukka on ensi kertaa mainittu herra Martin maanlain
suomennoksessa vuoden 1570 tienoilla.
Ahlqvist 1866 Suomi 2:6 103; Thomsen 1869 129; SKES 1958 laukka2; SSA 1995 laukka2; LÄGLW
1996 laukka1; Jussila 1998 laukka2.
laukku
Reppua, kassia, koteloa tms. merkitsevän /awfcfcw-sanan ainoa tarkka vastine on kar-
jalan laukku. Sanavartalon alkuperä on epäselvä. Ainoan tarjolla olevan selityksen
mukaan sana liittyy etymologisesti veräjän aukkoa, reikää, notkelmaa yms. merkit-
sevään murresanaan laukku, jonka vastine on viron laugas aukko, syvennys, lam-
mikko'. Tämä jälkimmäinen /awfcfcw-sana on selitetty germaaniseksi lainaksi, jolle
rekonstruoitua alkumuotoa *lauko- edustaa mm. nykysaksan murteellinen, paikan-
nimien osana vuorensolaa merkitsevä Lauch. Suomen kirjakielessä kantovälinettä
merkitsevä laukku on ensi kertaa mainittu vuoden 1642 Raamatussa. Aukkoa tai
reikää merkitsevä laukku esiintyy Henrik Florinuksen sanakirjassa 1678.
581

SKES 1958 laukku; Uotila 1970 Euroasiatica 1:7 3-10; Koivulehto 1971 AASF B 170 20-23;
Hofstra 1985 306, 320, 354; SSA 1995 laukku1, laukku2; LÄGLW 1996 laukku; Jussila 1998
laukku.
laulaa
Sanalla on etymologisia vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan lauloay
vepsän loulda, vatjan laulaa, viron laulaa ja liivin loulö. Saamen lävlut saattaa olla
vanha laina itämerensuomesta. Sanavartalon alkuperä on toistaiseksi tuntematon.
Sen vastineilla on sekä suomen murteissa että lähisukukielissä erikoismerkityksiä,
esim. viron laulatada ja liivin lölatö merkitsevät 'vihkiä avioliittoon'. Kalevalan kie-
lessä laulaa voi merkitä 'loitsia, lumota; esittää loitsuja t. virsiä (vanhoja runoja)', ja
samantapaisia merkityksiä tunnetaan muistakin yhteyksistä. Näistä päätellen myös
merkitys 'loitsia, lumota' on vanha, ja avioliittoon vihkimisen merkitys on saatta-
nut syntyä tältä pohjalta. Myös latvian laulat merkitsee 'vihkiä', mutta tämä on seli-
tetty lainaksi itämerensuomesta. Suomen kirjakielessä laulaa on esiintynyt Uppsalan
evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen. Agricolalla on myös verbin johdos laulu,
jolla silläkin on vastineita lähisukukielissä, esim. vatjan laulu, viron laul ja liivin
louL
Thomsen 1890 264; SKES 1958 laulaa; Turunen 1981 laulaa; SSA 1995 laulaa; Jussila 1998 lau-
laa, laulu.
lauma
Sanan ainoa tarkka vastine on karjalan Salmin murteen laumu, ja tämäkin saattaa olla
lainaa suomesta. Virosta esitetty murteellinen vastine laum merkitsee ohutta veden
pinnalla olevaa kerrosta, esim. jäätä tai rasvaa, ja tämä sana on todennäköisesti eri
alkuperää, mahdollisesti erillinen germaaninen laina. Sanavartalo on selitetty ger-
maaniseksi lainaksi, ja sanan alkumuodoksi on rekonstruoitu *flauma-z, joka mer-
kitsee virtaa tai tulvaa. Tulvasta päästään helposti joukon tai lauman merkitykseen;
nykyäänkin puhutaan esim. ihmistulvasta tai ihmisvirrasta. Muinaisnorjan flaumr
on merkinnyt myös metelöivää joukkoa. Suomen kirjakielessä lauma on esiintynyt
Agricolasta alkaen.
SKES 1958 lauma; Schouwvlieger Vir. 1968 163-167; Hofstra 1985 305; SSA 1995 lauma;
LÄGLW 1996 lauma1, lauma2; Jussila 1998 lauma.
lause
Kokonaisen ajatuksen kielellistä ilmausta merkitsevä lause on johdos samasta varta-
losta, josta on muodostettu verbi —> lausua. Johdostyyppi on ikivanha, ja murteissa
sekä vanhoissa kansanrunoissa lauseet tai lausehet voivat merkitä parannussanoja,
kompasanoja, pistopuheita tai yleisemmin sitä, mitä lausutaan, eli puheita tai mieli-
piteitä. Suomen kirjakielessä lause on ensi kertaa mainittu loitsusanojen merkityk-
582

sessä Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786. Kieliopin terminä lause on Elias Lönn-
rotin ehdottama oppitekoinen uudissana vuodelta 1845.
SKES 1958 lausua; Rapola 1960 lause; SSA 1995 lausua; Jussila 1998 lause.
lausua
Verbillä on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan lausuo ja viron lausuda
'lausua; loitsia, manata, ennustaa'. Eteläsaamen laavsedh 'panetella* lienee lainaa
suomesta. Verbiä on arveltu sekä balttilaiseksi että germaaniseksi lainaksi, mutta
parhaiten se voidaan selittää johdokseksi germaanisperäisestä /awsa(s,)-sanasta,
jonka merkityksiä ovat mm. 'hauras, pehmeä; lempeä, säyseä' (—» lauha). Germaa-
nista alkumuotoa *lausa-z edustaa mm. nykyruotsin lös 'irti; irtonainen' ym. Tällöin
lausua olisi alun perin merkinnyt 'päästää irti (sanoja t. sanojen voima)'. Kansanru-
noissa esiintyy loitsimisen merkityksessä myös saman vartalon toinen johdos lausia.
Suomen kirjakielessä lausua on esiintynyt Agricolasta alkaen. Verbistä johdetun lau-
SH/tfo-sanan on ottanut käyttöön Reinhold von Becker vuonna 1821 merkityksessä
'lausuma' ja vuonna 1841 myös nykymerkityksessään 'mielipiteen ilmaus'.
SKES 1958 lausaSy lausua; Rapola 1960 lausunto; Turunen 1981 lause, lausia; Häkkinen 1987 lau-
sua; SSA 1995 lausua; LÄGLW 1996 lausas, lausua; Jussila 1998 lausua.
lauta
Pitkää, ohutta puulevyä merkitsevällä /awta-sanalla on vastine kaikissa lähisukukie-
lissä ja saamessa. Näitä ovat esim. karjalan ja vatjan lauta, vepsän ja viron laudy lii-
vin löda ja inarinsaamen lyevdi. Useimmissa lähisukukielissä sana merkitsee laudan
lisäksi myös pöytää. Sanan alkuperä on kiistanalainen. Vastineita on aiemmin esi-
tetty samojedikielistä, mutta nämä rinnastukset ovat sekä etäisyyden että äänneseik-
kojen takia arveluttavia, joten lauta ei todennäköisesti kuulu uralilaisen kielikun-
nan vanhimpaan yhteiseen sanastoon. Myös lainaetymologioita on useita. Lauta on
selitetty vanhaksi balttilaiseksi lainaksi, jota nykyisissä balttilaisissa kielissä vastaavat
liettuan plautas saunan laude; mehiläispesän porras' sekä latvian plauts seinähylly'.
Toisaalta mahdollinen lainalähde on kantagermaanin *flau]p- tai *flaut-y jota edustaa
esim. norjan flauta. Tämä merkitsee reen poikkipuuta. Suomen kirjakielessä lauta
on Agricolan kielessä esiintynyt osana yhdyssanaa astinlauta ja itsenäisenä sanana
ensi kertaa Ljungo Tuomaanpojan maanlain suomennoksessa 1601.
Thomsen 1890 209; Kalima 1936 130-131; SKES 1958 lauta; UEW 1988 238-239; SSA 1995
lauta; LÄGLW 1996 lauta; Jussila 1998 lauta.
lautta
Alun perin kelluvista tukeista, tynnyreistä tms. koottua lavan tapaista kuljetus-
tai työskentelyalustaa, myöhemmin myös uitettavaa puutavaraerää merkitsevällä
Zaw£ta-sanalla on vastineita itäisissä lähisukukielissä, esim. karjalan lautta ja vepsän
583

laut. Sana on vanha germaaninen laina, jolle rekonstruoitua alkumuotoa flauta(-z)
edustaa mm. nykysaksan Floss 'lautta'. Tämä on johdos virtaamista merkitsevästä
verbistä, jota nykyruotsissa vastaa flyta. Suomen kirjakielessä lautta on ensi kertaa
kelluvan kuljetuslaitteen merkityksessä mainittu herra Martin maanlain suomen-
noksessa vuoden 1570 tienoilla.
Thomsen 1869 129; SKES 1958 lautta; Hofstra 1985 62; SSA 1995 lautta; LÄGLW 1996 lautta;
Jussila 1998 lautta.
lava
Sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä ja saamessa, esim. karjalan, vepsän, vat-
jan ja viron lava, liivin lovä ja pohjoissaamen luovvi. Sana on selitetty vanhaksi baltti-
laiseksi lainaksi, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *lävä vastaavat nykyisissä balttilai-
sissa kielissä liettuan löva 'makuusija' ja latvian lava lauteet, uunin pankko, makuu-
sija; lava (riihessä)'. Myös slaavilaisissa kielissä on samantapaisia sanoja, esim. venä-
jän lava seinänvieruspenkki; lautta; silta; pyyntilava', mutta sanan äännehistoria ja
laaja levikki suomensukuisissa kielissä viittaavat pikemmin balttilaisen kuin slaavi-
laisen lainan suuntaan. Germaanistakin lainaetymologiaa on ehdotettu, mutta tämä
ei ole saanut kannatusta. Suomen kirjakielessä lava on ensi kertaa mainittu Samuel
Forseenin suomentamassa lakikirjan käsikirjoituksessa 1738. Saman vartalon johdos
lavo on kuitenkin mainittu jo Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637.
Kalima 1936 131-132; SKES 1958 lava; Plöger 1973 89-90; Koivulehto 1990 152; SSA 1995 lava;
LÄGLW 1996 lava; Jussila 1998 lava, lavo.
lavea
Sanalla ei ole tarkkoja vastineita sukukielissä. Se on länsimurteinen variantti ger-
maanisperäiseksi selitetystä —> /ao/a-sanasta, jonka vanhempi muoto lähisukukiel-
ten vastineista päätellen on ollut *lakja. Suomen kirjakielessä sana on esiintynyt
Agricolasta alkaen asussa lavia, ja tältä pohjalta on myöhemmin analogisesti, mui-
den -ea-johdosten mallin mukaan muodostettu variantti lavea.
SKES 1958 laaja; Rapola 1966 207; SSA 1995 lavea; Jussila 1998 lavea.
laventeli
Välimeren maissa kasvavaa, voimakkaasti tuoksuvaa sinikukkaista kasvia (Lavan-
dula) merkitsevä laventeli on lainattu suomeen todennäköisesti ruotsin sanasta
lavendel, joka puolestaan juontuu saksan kautta joko keskiajan latinan sanasta lavan-
dula tai italian sanasta lavendola. Nimitys on moninkertainen johdos verbistä lavare
'pestä'. Sananmukaisesti laventeli merkitsee siis jotakin sellaista, joka on tarpeen
peseytymisen yhteydessä. Suomalaisena sanana laventeli on tullut käyttöön 1800-
luvun jälkipuoliskolla. Sana mainitaan mm. Agathon Meurmanin ranskalais-suoma-
laisessa sanakirjassa 1877.
584

SAOB 1939 lavendel; Kluge - Seebold 1989 Lavendel.
laveri
Makuulavaa, murteissa myös siskonpetiä, reen kehystä, ryhmää, parvea tms. merkit-
sevällä la veri- sanalla ei ole varsinaisia vastineita sukukielistä. Karjalan laveri lienee
lainaa suomesta. Suomen laveri on todennäköisesti johdos sanasta -» lava. Suomen
kirjakielessä laveri on ensi kertaa mainittu Kustaa Renvallin sanakirjassa 1823.
SSA 1995 laveri.
lavertaa
Rupattelemista, lörpöttelemistä, juoruamista yms. merkitsevällä /avertaa-verbillä ei
ole vastineita sukukielissä. Sitä on yleensä tyydytty pitämään kantasanaltaan epäsel-
vänä deskriptiiviverbinä, saman tyyppisenä kuin on linnun sirkutusta merkitsevä
livertää, mutta sitä on arveltu myös —» lavea-sanan johdokseksi. Suomen kirjakie-
lessä lavertaa-verbin frekventatiivijohdos laverrella on ensi kertaa mainittu Kristfrid
Gananderin julkaisemassa arvoituskokoelmassa vuonna 1783. Lavertaa-verbistä
muodostettu tekijännimi lavertaja on mainittu vuonna 1774 Nils Idmanin tutki-
muksessa, jossa on yritetty todistaa suomi ja kreikka sukukieliksi.
Hakulinen 1979 276; SSA 1995 lavertaa; Jussila 1998 laverrella, lavertaja.
lavitsa
Seinänvieruspenkkiä, makuulavaa tms. merkitsevä lavitsa on lainaa venäjän mur-
teellisesta sanasta lävica, joka on johdos sanasta lava (—> lava). Sama sana on lainattu
myös useisiin lähisukukieliin. Suomen kirjakielessä lavitsa on ensi kertaa mainittu
Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637.
SKES 1958 lavitsa; Plöger 1973 90; SSA 1995 lavitsa; Jussila 1998 lavitsa.
lavuaari
Pesuallasta merkitsevä lavuaari on lainaa ruotsin sanasta lavoar* joka puolestaan
juontuu ranskan sanasta lavoir. Tämä pesupaikkaa, pesupöytää, pesuastiaa yms.
merkitsevä sana on johdos verbistä laver 'pestä'. Suomen kirjakielessä lavuaari on
pesupöydän tai pesualtaan merkityksessä tullut käyttöön aivan 1800-luvun lopulla,
aluksi asussa lavoari.
SAOB 1939 lavoar.
leffa
Elokuvan arkikielinen nimitys leffa on lainaa ruotsin slangijohdoksesta leffa* joka
perustuu ilmaukseen levande bilder eli "elävät kuvat". Sana on suunnilleen yhtä
585

vanha kuin yleisölle esitetyt elokuvatkin. Helsingin puhekielessä se on esiintynyt
1910-luvulta lähtien.
Karttunen 1979 128; Paunonen 2000 leffa.
legenda
Pyhimystarua tai yleisemminkin satua tai tarinaa merkitsevä legenda on lainaa joko
muinaisruotsin sanasta legenda tai suoraan keskiajan latinan sanasta legenda, josta
myös ruotsin sana on lainattu. Alkuaan sana on muodostettu latinan verbistä legere
'lukea' ja se on merkinnyt jumalanpalveluksessa luettavien lukukappaleiden koko-
elmaa. Suomen kirjakielessä legenda on ensi kertaa esiintynyt Eerik Sorolaisen pos-
tillassa 1621. 1900-luvun jälkipuoliskolla sanaa on alettu käyttää myös tarumaiseen
henkilöön viittaamassa: legenda jo eläessään.
Koukkunen 1990 legenda; SSA 1995 legenda; Jussila 1998 legenda.
legioona
Sotajoukon osaa tai yleisemmin suurta joukkoa merkitsevä legioona on lainattu var-
haisuusruotsin sanasta legion, joka puolestaan juontuu latinan sanasta legiö, gene-
tiivissä legiönis. Tämä on johdos verbistä legere 'poimia, valita, lukea', ja sana on
alkuaan tarkoittanut roomalaisen sotaväen valiojoukkoja. Roomalaiseen legioonaan
kuului 4 200 jalkaväkisotilasta ja 300 ratsumiestä. Suomen kirjakielessä legioona on
ensi kertaa mainittu Laurentius Petrin saarnassa vuonna 1670, mutta jo Agricolan
kielessä on esiintynyt latinan sanan perusmuodosta lainattu leegio suuren joukon
merkityksessä.
TSK 5 1913 legioona; Hahmo 1994 345; SSA 1995 legioona; Jussila 1998 leegioy legioona.
lehmus
Tilia-suvun puihin viittaavalla /e/iraws-sanalla on varma vastine eräissä lähisukukie-
lissä, esim. vepsän 1'ehmuz ja viron löhmus. Epävarmoja vastineita on esitetty myös
volgalaiskielistä, esim. ersämordvan Xevs 'niini'. Sanavartalon alkuperä on epäselvä.
Itämerensuomen sana on rakenteeltaan johdoksen tyyppinen, ja sen oletettua kanta-
sanaa on arveltu alun perin pehmeää merkitseväksi deskriptiivisanaksi, joka liittyisi
etymologisesti sanaan —» lehmä. Merkitysyhteyden perusteena olisi se, että eräissä
murteissa lehmus merkitsee pehmeää puuainesta, ja lehmuksen puuaines on peh-
meää. Merkitysyhteys on kuitenkin etäinen, eikä selitys tästä syystä tunnu vakuut-
tavalta. Joka tapauksessa lehmus on vanhastaan ollut tärkeä puu mm. siitä saatavan
niinen takia. Suomen kirjakielessä lehmus on ensi kertaa mainittu vuoden 1642 Raa-
matussa.
SKES 1958 lehmus; Kulonen Vir. 1986 334-335; UEW 1988 688; SSA 1995 lehmus; Jussila 1998
lehmus.
586

lehmä
Sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä sekä mordvassa. Näitä ovat esim. karja-
lan ja vatjan lehmä, vepsän Xehm, viron lehm ja liivin nVem. Ersämordvan Xisme mer-
kitsee hevosta. Sanavartalon suomalais-volgalaiseksi asuksi on rekonstruoitu *lesmä,
mutta sanan etäisempi alkuperä on hämärän peitossa. Saman vartalon on oletettu
olevan perustana myös sanassa —» lehmus, ja sen alkuperäiseksi merkitykseksi on
arveltu 'pehmeä, helposti käsiteltävä'. Tällaisesta vartalosta ja merkityksestä ei kui-
tenkaan ole suoranaisia todisteita. Suomen kirjakielessä lehmä on esiintynyt Agrico-
lasta alkaen.
SKES 1958 lehmä; Kulonen Vir. 1986 336; UEW 1988 689; SSA 1995 lehmä; Jussila 1998 lehmä.
lehteri
Etenkin kirkon sisätiloissa olevaa parvea tai parveketta merkitsevä lehteri on lainaa
ruotsin sanasta läktare. Tätä edeltävä muinaisruotsin Icektare juontuu muinaisylä-
saksan /ecter-sanan välityksellä keskiajan latinan sanasta lectorium. Tämä on johdos
sanasta lector 'lukija', joka puolestaan perustuu verbiin legere 'lukea'. Lehteri merkit-
see siis sananmukaisesti lukijan paikkaa, alkuaan koroketta tai lukupulpettia, josta
käsin kirkkokansalle luettiin Raamatun kohtia ja julkisia kuulutuksia. Suomen kirja-
kielessä parvea tai parveketta merkitsevä lehteri on tullut käyttöön 1800-luvun puo-
limaissa. Sana mainitaan ainakin jo Daniel Europaeuksen sanakirjassa 1853.
Karsten 1938 FmS 5 196; SKES 1958 lehteri; SSA 1995 lehteri.
lehti
Sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä sekä eräissä etäsukukielissä. Näitä ovat
esim. karjalan ja vatjan lehti, vepsän Xeht, viron leht, liivin led, pohjoissaamen lasta ja
marin löstas. Sanan suomalais-volgalaiseksi asuksi on rekonstruoitu *leste. Sanavar-
taloa on arveltu indoeurooppalaiseksi lainaksi, ja mahdollisia lainalähteitä on useita,
sillä sekä balttilaisissa että germaanisissa kielissä on samantapaisia sanoja, esim. liet-
tuan läkstas, latvian laksts, saksan Blatt ja ruotsin blad. Nykyään eniten kannatusta
on selityksellä, jonka mukaan lehti on lainaa indoeurooppalaisen kantakielen län-
tisestä muodosta, siis siitä, josta myöhemmin kehittyivät mm. germaaniset kielet.
Suomen kirjakielessä lehti on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 lehti; Sammallahti Vir. 1977 123-124; UEW 1988 689; Koivulehto 1992-1993 STEP
185; SSA 1995 lehti; Jussila 1998 lehti; Koivulehto 1999 PP 211; Parpola 2002 153.
lehto
Reheväpohjaista lehtimetsää merkitsevällä /e/rto-sanalla on vastine eräissä lähisuku-
kielissä, esim. inkeroisen ja karjalan lehto. Vatjan lehto merkitsee lehteä ja vepsän leht
reen ylöspäin kaartuvaa etuosaa eli sepää. Lehto on johdos sanasta —» lehti. Suomen
kirjakielessä lehto on ensi kertaa mainittu lehvän tai lehdeksen merkityksessä Daniel
587

Jusleniuksen sanakirjassa 1745 ja lehtimetsän merkityksessä yleisiä valituksia koske-
vassa asiakirjassa vuonna 1762.
SKES 1958 lehti; SSA 1995 lehti; Jussila 1998 lehto.
lehtori
Etenkin yliopiston tai koulun opettajaa merkitsevä lehtori on lainaa joko ruotsin
sanasta lektor tai suoraan latinan sanasta lector, josta myös ruotsin sana on peräi-
sin. Latinan lector on johdos verbistä legere 'lukea' ja merkitsee siis sananmukaisesti
lukijaa. Alun perin sana on tarkoittanut Raamatun lukijaa jumalanpalveluksessa tai
luostarikoulun opettajaa. Entisajan kouluissa kirjoja ja kirjoituksia oli niukasti: opet-
taja luki, oppilaat opettelivat ulkoa. Suomen kirjakielessä lehtori on ensi kertaa mai-
nittu papiston etuoikeuksia koskevassa asiakirjassa 1673 latinan mukaisessa asussa
lectori.
TSK 5 1913 lehtori; Metsikkö 1951 139-140; SSA 1995 lehtori; Jussila 1998 lehtori.
lehvä
Sanan ainoa vastine on karjalan lehvä. Sanavartalon alkuperä on epäselvä, samoin
se, onko kysymyksessä jakamaton perussana vai johdos. Merkityksen nojalla sanan
on arveltu liittyvän jotenkin Zeftft-sanaan, vaikka sitä ei voikaan selittää lehti-sanan
normaaliksi johdokseksi. Suomen kirjakielessä lehvä on ensi kertaa mainittu Daniel
Jusleniuksen sanakirjassa 1745 merkityksessä 'lehto'. Kuusenoksan merkityksessä se
on mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Jus-
leniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
SSA 1995 lehvä; Jussila 1998 lehvä.
leija
Tuulen voimalla ilmaan nousevaa leikki- tai kokeilulaitetta merkitsevä leija on taka-
peroisjohdos verbistä leijata. Verbillä ei ole vastineita sukukielissä eikä sen alkupe-
rästä ole mitään varmaa selitystä. Suomen kirjakielessä leijata on ensi kertaa mai-
nittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786 merkityksessä 'pitää hauskaa'. Saman
vartalon toinen johdos leijua on Gananderin sanakirjassa 1787. Leija on tullut käyt-
töön 1800-luvulla. Se mainitaan ainakin jo Daniel Europaeuksen sanakirjassa 1853
osana yhdyssanaa paperileija.
SSA 1995 leijata.
leijona
Eläinten kuninkaana tunnettua suurta kissapetoa merkitsevä leijona on lainaa ruot-
sin sanasta lejon, joka latinan välityksellä juontuu alkuaan kreikan sanasta leön. Suo-
men kirjakielessä leijona on ensi kertaa mainittu vuoden 1642 Raamatussa. Tätä
588

ennen samasta eläimestä on käytetty omatekoista nimitystä jalopeura. Suomalaisille
leijona on tullut tutuksi jo keskiajalla sekä Raamatun että kirkkotaiteen välityksellä.
H. J. Streng 1915 96; SKES 1958 leijona; Koukkunen 1990 leijona; Hahmo 1994 GA 304-305;
Jussila 1998 leijona; Häkkinen TT 2000:7 36-41.
leijua
Ilmassa keinumista merkitsevällä leij«^-verbillä ei ole vastineita sukukielissä. Sama,
alkuaan ilmeisesti deskriptiivinen vartalo on verbissä leijata (—» leija). Suomen kirja-
kielessä leijua on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
SSA 1995 leijata; Jussila 1998 leijua.
leikata
Verbillä on liiviä lukuun ottamatta vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan
leikata, vepsän Xeikata, vatjan loikata ja viron löigata. Aiemmin vastineita on esitetty
myös etäsukukielistä, mutta nämä on äänne- ja merkitysseikkojen nojalla hylätty.
Verbin rakenne viittaa lainaperäisyyteen, ja sitä onkin arveltu vanhaksi germaani-
seksi lainaksi, jolle rekonstruoidun alkumuodon *blaik{jan- on oletettu merkinneen
vaalean pilkan veistämistä puuhun (—> laikku). Selityksen edellyttämä merkityksen
kehitys on kuitenkin monipolvinen, ja se perustuu vain olettamuksiin. Myös toista
germaanista lainaetymologiaa on ehdotettu, mutta tässä selityksessä on sekä äänne-
että merkityssuhteita koskevia ongelmia. Sanan alkuperä on siis katsottava toistai-
seksi epäselväksi. Suomen kirjakielessä leikata on esiintynyt Uppsalan evankeliumi-
kirjasta ja Agricolasta alkaen.
SKES 1958 leikata; Koivulehto Vir. 1981 197-198; UEW 1988 244; Ritter 1993 90, 221; SSA 1995
leikata; LÄGLW 1996 leikata; Jussila 1998 leikata.
leikki
Peliä, soittoa, pilaa tai muuta ilonpitoa merkitsevä leikki on lainaa skandinaaviselta
taholta, mahdollisesti muinaisruotsin sanasta leker, jota nykyruotsissa vastaa lek.
Suomen kirjakielessä leikki on esiintynyt Agricolasta alkaen, samoin siitä johdettu
verbi leikitä. Nykymuotoinen leikkiä on mainittu Zakarias Cygnäuksen suomenta-
massa uskonnollisessa kirjassa vuonna 1774.
Renvall 1823 271; H. J. Streng 1915 97-98; SKES 1958 leikki; SSA 1995 leikki; Jussila 1998 leikki,
leikkiä.
leili
Kannettavaa juomansäilytysastiaa merkitsevä leili on lainaa muinaisruotsin sanasta
läghil, jota nykyruotsissa vastaa lägel. Alkuaan sana juontuu latinan välityksellä krei-
kan pulloa merkitsevästä sanasta lägynos. Suomen kirjakielessä leili on esiintynyt
Agricolasta alkaen.
589

Becker 1824 4; H. J. Streng 1915 98-99; Hellquist 1939 lägel; SKES 1958 leili; SSA 1995 leili; Jus-
sila 1998 leili.
leima
Tunnusmerkiksi painettua kuviota, tekstiä tms. merkitsevä leima on lainaa venäjän
sanasta klejmö. Suomen kirjakielessä leima on ensi kertaa mainittu G. E. Eurenin
sanakirjassa 1860.
SKES 1958 leima; Nirvi 1964 Suomi 111:1 158-159; Plöger 1973 90-91; SSA 1995 leima.
leimahtaa
Verbin vastineita ovat inkeroisen leimaahtaa ja karjalan leimahtoa. Samantapaisia,
mutta ilmeisesti erikseen muodostettuja sanoja on myös muissa lähisukukielissä,
esim. viron löömata leimuta, hehkua'. Leimahtaa on johdos alkuaan deskriptiivi-
seksi selitetystä vartalosta, jonka muita johdoksia ovat mm. leimu ja leimuta. Suo-
men kirjakielessä leimahtaa on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 leimuta; SSA 1995 leimuta; Jussila 1998 leimahtaa.
leinikki
Ranunculus-suvun kasveihin viittaava leinikki on johdos kihtiä merkitsevästä ruot-
salaisperäisestä lainasanasta leini. Samoista kasveista on käytetty myös mm. nimi-
tyksiä leiniruoho tai kleiniruoho. Leinikistä valmistettua haudetta on ennen käytetty
kihdin lääkitsemiseen. Suomen kirjakielessä kasvisuvun nykynimityksen on ottanut
käyttöön Elias Lönnrot vuonna 1860 asussa leinikkö. Lönnrotin sanakirjassa 1874
mainitaan sekä leinikkö että leinikki.
SKES 1958 leini; SSA 1995 leini, leinikki.
leipoa
Verbin vastineita ovat inkeroisen leipoja ja karjalan leipuo. Verbi on johdos germaa-
nisperäisestä lainasanasta —» leipä. Suomen kirjakielessä leipoa on esiintynyt Agri-
colasta alkaen.
SKES 1958 leipä; SSA 1995 leipä; Jussila 1998 leipoa.
leipä
Sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan ja vatjan leipä, vepsän ja
viron leib ja liivin leba. Sana on vanha germaaninen laina, jolle rekonstruoitua alku-
muotoa *ylaihaz edustavat mm. nykysaksan Laib ja ruotsin lev. Suomen kirjakielessä
leipä on esiintynyt Uppsalan evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen.
Thomsen 1869 129; SKES 1958 leipä; Hofstra 1985 48; SSA 1995 leipä; LÄGLW 1996 leipä; Jussila
1998 leipä.
590

leiri
Alkuaan sotaväen sijoituspaikkaa merkitsevä leiri on lainaa ruotsin sanasta läger.
Tämä on samaa juurta kuin verbi ligga 'maata, olla, sijaita', joten leiri merkitsee
sananmukaisesti sijaintipaikkaa. Suomen kirjakielessä leiri on ensi kertaa mainittu
Maskun Hemmingin virsikirjassa 1605. Sanan johdosta leirintä on 1950-luvulta läh-
tien käytetty englannin camping-sanan käännösvastineena.
Becker 1824 4; H. J. Streng 1915 99; SAOB 1941 läger; SKES 1958 leiri; SSA 1995 leiri; Jussila
1998 leiri.
leiskua
Verbin ainoa vastine on karjalan leiskua. Sanavartalo on selitetty alkuperältään
deskriptiiviseksi. Suomen kirjakielessä leiskua on ensi kertaa mainittu niiden lisäys-
ten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakir-
jaan 1770-luvulla. Samasta vartalosta johdettu leiskata on mainittu pihkan kerää-
mistä ja hartsin valmistamista koskevassa neuvokirjassa vuonna 1756.
SSA 1995 leiskua; Jussila 1998 leiskata, leiskua.
leiviskä
Vanhan painomitan nimitys leiviskä on joko suoraan tai ruotsin välityksellä mukail-
len lainattu alasaksan sanasta livesch, joka on esiintynyt alkuosana termissä livesch
pund eli "liiviläinen punta". Tällä on tarkoitettu 20 naulan eli noin 8,5 kilon pai-
noa. Suomen kirjakielessä leiviskä on esiintynyt Agricolasta alkaen. Mittayksiköi-
den kymmenjärjestelmään siirryttäessä 1800-luvun lopulla leiviskä on otettu uuteen
käyttöön 10 kilon merkityksessä.
Toivonen 1955 53; SKES 1958 leiviskä; SSA 1995 leiviskä; Jussila 1998 leiviskä.
leivo
Kiurun (Alauda) länsimurteisella nimityksellä leivo on vastineina virossa sekä kiurua
merkitsevä löo että punatulkkua merkitsevä leevike. Myös suomen murteissa leivo
voi kiurun lisäksi merkitä mm. punatulkkua, tilheä tai taviokuurnaa. Perinteisesti
Ze/vo-sanaa on arveltu vanhaksi germaaniseksi lainaksi, ja sanan vanhemmasta, ger-
maanisille kielille yhteisestä muodosta laixvarikön juontuvat mm. nykysaksan Lerche
ja ruotsin lärka. Toisaalta on arveltu, että monien linnunnimien tapaan kysymyk-
sessä olisivat alkuaan erilliset, linnun liverrystä mukailevat nimitykset. Joka tapauk-
sessa lainaselitys on kaikin puolin moitteeton ja uskottava myös kulttuurihistorialli-
selta kannalta. Kiuru on peltoaukeiden lintu, ja monet viljelyyn ja viljelymaisemaan
liittyvät sanat tiedetään germaanisiksi lainoiksi. Suomen kirjakielessä leivo on ensi
kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt
Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla. Linnun kirjakieliseksi nimeksi on kui-
tenkin lopulta valittu merkitykseltään yksiselitteinen kiuru.
591

SKES 1958 leivo; SSA 1995 leivo; Jussila 1998 leivo; Häkkinen 2003 L267.
leka
Järeää lyömävälinettä merkitsevä leka on lainaa ruotsin sanasta slägga, joka alkuaan
on johdos verbistä siä 'lyödä'. Suomen kirjakielessä leka on tullut käyttöön aivan
1900-luvun alussa. Aiemmin samasta välineestä on käytetty mm. nimityksiä mou-
kari tai väkivasara.
Karsten 1938 FmS 5 199; SSA 1995 leka.
lekkeri
Leiliä, taskumattia tai muuta mukana kannettavaa juoma-astiaa merkitsevä lekkeri
tai lekku on lainaa ruotsin murteellisesta sanasta läckel leili, nassakka*. Suomen kir-
jakielessä lekkeri on ensi kertaa mainittu paloviinan polttamista ja myymistä koske-
vassa selostuksessa vuonna 1772.
Renvall 1823 1 302; Karsten 1922 12; SKES 1958 lekkeri; SSA 1995 lekkeri; Jussila 1998 lekkeri.
lellitellä
Hemmottelemista merkitsevällä /e///te//ä-verbillä tai sen vartalolla on vastineita
eräissä lähisukukielissä, esim. inkeroisen lellitellä, karjalan lellie, lellitteä ja viron
murteellinen lillitada. Äänteellisesti motivoitu sanavartalo on peräisin hoivakielestä.
Muodoltaan ja merkitykseltään samantapaisia, erikseen syntyneitä hellittelysanoja
on monissa muissakin kielissä. Suomen kirjakielessä lellitellä on ensi kertaa mainittu
niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuk-
sen sanakirjaan 1770-luvulla.
SKES 1958 lelu; SSA 1995 lelliä; Jussila 1998 lellitellä.
lelu
Leikkikalua merkitsevällä ZeZu-sanalla on likimääräisiä vastineita eräissä lähisuku-
kielissä, esim. inkeroisen lilla tai lillo, karjalan lilu ja vatjan lello. Suomen murteissa
Ze/w-sanalla on näitä paremmin vastaavia variantteja, esim. lelo tai lilu. Äänteellisesti
motivoitu sana juontuu alkuaan lapsenkielestä ja hoivakielestä, ja se kuuluu ilmei-
sesti samaan yhteyteen kuin lapsen hoivaamista ja hemmottelemista merkitsevä lel-
liä tai —> lellitellä. Suomen kirjakielessä lelu on ensi kertaa mainittu Abraham Pop-
piuksen runossa vuonna 1820.
SKES 1958 lelu; SSA 1995 lelu.
lempi
Etenkin eroottissävyistä rakkautta merkitsevällä Zempf-sanalla on vastineita eräissä
lähisukukielissä, esim. karjalan lempi ja lyydin lemb. Samasta vartalosta on ilmeisesti
592

johdettu myös viron murteellinen verbi lembida 'palaa, korventua'. Sanavartalon
alkuperä on tuntematon. Sanan alkuperäiseksi merkitykseksi on aiemmin oletettu
'pehmeä', ja sille on esitetty tätä merkitseviä vastineita etäsukukielistä. Nykykäsityk-
sen mukaan /empf-sanan alkuperäinen merkitys liittyy kuitenkin palamiseen, kuu-
muuteen, eikä sille tässä merkityksessä löydy vastineita etäsukukielistä. Rakenteensa
nojalla lempi voisi kuulua vanhaan omaperäiseen sanastoon. Suomen kirjakielessä
lempi on esiintynyt Agricolasta alkaen. Samaa juurta on kalevalaisesta kansanrunou-
desta tuttu henkilönnimi Lemminkäinen, joka kirjallisuudessa on ensi kertaa mai-
nittu Christian Lencqvistin muinaisten suomalaisten taikauskoa käsittelevässä lati-
nankielisessä väitöskirjassa 1782.
Hakulinen 1943 KV 22 11-21; SKES 1958 lempi; SSA 1995 lempi; Jussila 1998 lempu Lemminkäi-
nen.
lempo
Paholaisen nimityksenä ja lievänä kirosanana tunnetulla Zempo-sanalla on vastineita
eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan lempo ja lyydin lemboi. Samasta vartalosta
johdettu vatjan lemmtiz merkitsee eräänlaista omistajaansa palvelevaa uskomusolen-
toa, paraa. Viron murteellinen lemmes on merkitykseltään epäselvä haukkumasana.
Lempo on mitä ilmeisimmin johdos sanasta —> lempi. Suomen kirjakielessä paho-
laista merkitsevä lempo on ensi kertaa mainittu Laurentius Petrin saarnassa 1670. Jo
tätä ennen on sama /empo-sana mainittu tulkkisanakirjassa Variarum rerum voca-
bula vuonna 1644 osana yhdyssanaa lemmonneulay jolla on tarkoitettu nykyisin tam-
mihärkänä tunnettua, huomattavan suurta kovakuoriaista.
Hakulinen 1943 KV 22 19; SKES 1958 lempo; SSA 1995 lempo; Jussila 1998 lempo.
lemu
Voimakasta hajua merkitsevällä Zemw-sanalla tai ainakin sen vartalolla on vastineita
eräissä lähisukukielissä, esim. inkeroisen lemissä 'haista', karjalan lemakka 'tunkkai-
nen huoneilma' ja viron murteellinen lemu 'palaneen haju'. Sanavartalon alkuperä
on epäselvä, mahdollisesti kysymyksessä on äänteellisesti motivoitu deskriptiivisana.
Suomen kirjakielessä lemu on esiintynyt Agricolasta alkaen. Verbi lemahtaa on ensi
kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa ja samasta vartalosta muodostettu
lemauttaa tulkkisanakirjassa Variarum rerum vocabula 1644.
SKES 1958 lemu; SSA 1995 lemu; Jussila 1998 lemahtaa, lemu.
leninki
Naisen yksiosaista pukua merkitsevä leninki on lainaa ruotsin sanasta klänning, joka
on johdos verbistä kläda 'pukea'. Suomen kirjakielessä sana on tullut käyttöön 1800-
luvulla. Ensiesiintymä ruotsin mukaisessa asussa kleninki on Daniel Europaeuksen
sanakirjassa 1853. Nykyasu leninki on Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865.
593

Karsten 1936 FmS 4 512; SKES 1958 leninki; SSA 1995 leninki.
lenkki
Silmukkaa tai kierrosta merkitsevä lenkki on lainaa ruotsin sanasta länk. Sama sana
on lainattu myös inkeroiseen ja karjalaan. Suomen kirjakielessä lenkki on ensi kertaa
mainittu jalkaväkirykmenttien varustamista koskevassa asetuksessa vuonna 1757.
Renvall 1810-1811 62; SKES 1958 lenkki; SSA 1995 lenkki; Jussila 1998 lenkki.
lentää
Verbillä on vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan lenteäy vepsän leta> vatjan
lentää, viron lennätä ja liivin lindö. Sanavartalon alkuperä on tuntematon. Raken-
teensa ja merkityksensä puolesta lentää voisi hyvin kuulua ikivanhaan omaperäiseen
sanastoon, mutta etäsukukielten vastineiden puuttuessa tätä on mahdotonta todis-
taa. Suomen kirjakielessä lentää on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 lentää; SSA 1995 lentää; Jussila 1998 lentää.
leopardi
Täplikästä kissapetoa (Panthera pardus) merkitsevä leopardi on todennäköisesti lai-
nattu ruotsin sanasta leopard, joka puolestaan juontuu keskiajan latinan sanasta leo~
pardus. Tämä on alkuaan yhdyssana, jonka rakenneosat ovat leijonaa merkitsevä leö
ja pantteria eli leopardia merkitsevä pardus. Suomen kirjakielessä leopardi on ensi
kertaa mainittu vuoden 1642 Raamatussa. Agricola on käyttänyt samasta eläimestä
nimitystä par di.
H. J. Streng 1915 100; Koukkunen 1990 leopardi; SSA 1995 leopardi; Jussila 1998 leopardi, pardi.
lepakko
Lentotaitoisiin nisäkkäisiin viittaavalla lepakko-sanalla on vastineita itäisissä lähi-
sukukielissä, esim. karjalan yölepakko ja vepsän öläpak. Sanalla on huomattavan
runsaasti variantteja, mm. suomen murteissa lipakka, lipakko, läpäkkö ja räpäkkö.
Sanavartalo on sama kuin verbissä —» lepattaa, ja se kuvaa äänneasullaan eläimen
nahkaisten siipien räpytystä. Suomen kirjakielessä /epafcfco-sanaa muistuttava nimi-
tys on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745 asussa yölipakka.
Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786 asuna on lepakka. Vanhemmassa kirjallisuu-
dessa lepakoihin on viitattu mm. sanoilla yökkö ja nahkiainen.
SKES 1958 lepakko; SSA 1995 lepakko; Jussila 1998 lepakko.
lepattaa
Verbillä on likimääräisiä vastineita ainoastaan karjalassa, mm. lepetteä tai lepottoa.
Sanavartalo jäljittelee äänneasullaan ilmavirrassa hulmuamisesta tai heilumisesta
594

syntyvää ääntä. Suomen kirjakielessä lepattaa on tullut käyttöön aivan 1800-luvun
lopulla.
SS A 1995 lepattaa.
lepertää
Jokeltamista tai hellittelevää puhelemista, murteissa myös pientä puuhailua merkit-
sevän lepertää-verbin vastine on karjalan leperteä. Verbi on johdos kuvatun kaltaista
puhetta jäljittelevästä sanavartalosta. Suomen kirjakielessä leperrellä on ensi kertaa
mainittu G. E. Eurenin sanakirjassa 1860 ja lepertää Elias Lönnrotin sanakirjassa
1874.
SS A 1995 lepertää.
leppä
Alnus-suvun puihin viittaavalla Zeppä-sanalla on vastineita sekä itämerensuomessa
että mordvassa, esim. karjalan ja vatjan leppä, vepsän lep, viron lepp, liivin liepä ja
ersämordvan lepe. Eräissä sukukielissä samoin kuin suomen murteissa sana voi puun
lisäksi merkitä myös verta. Sanan alkuperästä on annettu kahdenlaisia selityksiä. Sitä
on pidetty vanhaan omaperäiseen sanastoon kuuluvana elementtinä, ja tällöin sen
merkityksen kehitys voi hahmottua kahdella tavalla. Alkuperäinen merkitys voisi
olla veri, ja puun nimeksi sana olisi siirtynyt sen vuoksi, että lepän kuoresta on ennen
valmistettu väriltään verta muistuttavaa punaisenruskeaa väriainetta. Toisaalta
myös puun merkitys voisi olla alkuperäinen, ja veren merkityksessä sana selittyisi
eräänlaiseksi kiertoilmaukseksi, tabusanaksi. Toisen selityslinjan mukaan sana olisi
balttilaiskielistä lainattu puun nimitys, jota nykyisissä balttilaisissa kielissä edustavat
latvian liepä ja liettuan liepä, jotka tosin merkitsevät lehmusta, ei leppää. Lainaselitys
on kuitenkin hyvin epävarma, sillä siihen liittyy sekä äänteellisiä, semanttisia että
levikkiä koskevia ongelmia. Suomen kirjakielessä leppä on ensi kertaa mainittu Eri-
cus Schroderuksen sanakirjassa 1637.
SKES 1958 leppä; Sammallahti Vir. 1977 123-124; UEW 1988 689; SSA 1995 leppä; Jussila 1998
leppä.
leppäkerttu
Punaisenruskeaa, mustatäpläistä kovakuoriaista merkitsevällä /eppäfcertt«-sanalla
ei sellaisenaan ole vastineita sukukielissä, mutta sama alkuosa on useissa samaan
eläimeen viittaavissa lähisukukielten nimityksissä, esim. inkeroisen leppätiiray kar-
jalan leppälintu, vatjan leppätiiro ja viron lepatriinu. Alkuosa leppä on sama sana
kuin puuta tai verta merkitsevä —> leppä, ja kovakuoriaisen nimessä se viittaa kuoren
väriin. Sanan jälkiosa —> kerttu on alkuaan saksalaisperäisen Gertrud-nimen suo-
malainen muunnelma. Rinnalla esiintyvässä Zeppäp/rfc/co-sanassa on vastaavanlainen
muunnelma ruotsalaisesta Birgitta-nimestä. Suomen kirjakielessä leppäkerttu on ensi
595

kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786. Sekä vanhassa kirjakielessä
että suomen murteissa leppäkerttu voi tarkoittaa myös leppälintua (Phoenicurus).
Juvas - Vilkuna 1937 FUF 24 197; SSA 1995 leppä; Jussila 1998 leppäkerttu.
lepsu
Velttoa, pehmeää, saamatonta tms. merkitsevällä Zepsw-sanalla ei ole vastineita
sukukielissä, mutta samasta vartalosta johdetuilla lepsua- ja Zepswttaa-verbeillä on
vastineina karjalassa lepsuo ja lepsuttoa. Sanat ovat johdoksia löysänä heilumista,
lepattamista, liikkumista kuvaavasta äänteellisesti motivoidusta vartalosta. Suomen
kirjakielessä lepsu, lepsua ja lepsutella on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin
sanakirjassa 1786. Lepsuttaa on mainittu Simo Achreniuksen vuonna 1758 sepit-
tämässä runossa, jolla juhlistettiin Turussa valmistetun tuohiveneen purjehdusta
Aurajoessa.
SSA 1995 lepsu; Jussila 1998 lepsu, lepsua, lepsutellay lepsuttaa.
lepyttää
Verbillä on ainakin likimääräinen vastine eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan
lepitellä suostutella, kehotella' ja vatjan lepyttää. Verbin välitön kantasana on lep-
pyä, ja tämä on johdos samasta vartalosta, josta on muodostettu myös ystävällistä,
hyväntuulista, suopeaa, leutoa yms. merkitsevä adjektiivi leppeä. Tämän tarkkoja
vastineita ovat esim. inkeroisen ja karjalan leppie. Vartalolle on esitetty mahdollisia
vastineita myös etäsukukielistä, esim. moksamordvan Xäpä 'pehmeä', marin löpka
'ystävällinen, vieno, leuto' ja hantin lewöt 'heikko, pehmeä'. Sanavartalon alkupe-
räiseksi asuksi on rekonstruoitu *lepp3. Suomen kirjakielessä lepyttää on esiintynyt
Agricolasta alkaen. Leppeä on mainittu vuonna 1732 kahdessa uskonnollisessa kään-
nösteoksessa.
SKES 1958 leppeä; UEW 1988 246; SSA 1995 leppeä; Jussila 1998 leppeä, lepyttää.
lesbo
Homoseksuaalia naista merkitsevä lesbo on takaperoisjohdos samaa merkitsevästä
vanhemmasta sanasta lesbolainen, joka sananmukaisesti merkitsee Lesboksen saaren
asukasta tai jotakin Lesboksen saareen liittyvää. Tällä Aigeian meren saarella asui
noin 600 vuotta ennen ajanlaskun alkua kuuluisa naisrunoilija Sapfo, jolla kerro-
taan olleen homoeroottisia taipumuksia. Suomen kirjakielessä lesbolainen on tullut
käyttöön 1900-luvun alkupuolella, ja tämä on lyhentynyt lesboksi saman vuosisadan
jälkipuoliskolla.
Kluge - Seebold 1989 lesbisch; Koukkunen 1990 lesbo.
596

leski
Sanalla on vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan leski, vepsän lesk, vatjan
lehtsiy viron lesk ja Salatsin liivin lest'. Sanavartalon alkuperä on tuntematon. Raken-
teensa ja merkityksensä puolesta leski voisi kuulua ikivanhaan omaperäiseen sanas-
toon, mutta etäsukukielistä ei vastineita ole voitu osoittaa. Suomen kirjakielessä leski
on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 leski; SSA 1995 leski; Jussila 1998 leski.
lesti
Kengän muottia merkitsevä lesti on lainaa ruotsin samaa merkitsevästä sanasta läst.
Suomen kirjakielessä lesti on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisana-
kirjassa 1637.
Renvall 1823 274; H. J. Streng 1915 101; SKES 1958 lesti1; SSA 1995 lesti; Jussila 1998 lesti.
letku
Yleiskielessä pitkää taipuisaa putkea merkitsevä letku on johdos murresanasta letka
'ruoska', joka on lainaa venäjän sanasta pljötka. Tämä puolestaan on johdos ruoskaa
merkitsevästä sanasta piet'. Suomen murteissa letku voi merkitä edelleenkin ruoskaa.
Johdoksilla letkauttaa ja letkaus on nykyisessä yleiskielessä vain vertauskuvallinen
merkitys, vaikka ne alun perin ovat liittyneet ruoskalla sivaltamiseen. Suomen kirja-
kielessä letku on ensi kertaa mainittu G. E. Eurenin sanakirjassa 1860.
Lönnrot 1874 1 letku; Kalima 1952 115; SSA 1995 letku.
letti
Palmikkoa merkitsevä letti on mukaillen lainattu ruotsin sanasta fläta. Suomen kir-
jakielessä letti on ensi kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel
Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla. Sanasta johdettu
verbi letittää on kuitenkin esiintynyt jo aitauksien rakentamista koskevassa asiakir-
jassa vuonna 1730.
SKES 1958 letti1; SSA 1995 letti1; Jussila 1998 letittää, letti.
leuhka
Ylpeää, mahtailevaa tms. merkitsevällä /eufofca-sanalla on vastineita eräissä lähisu-
kukielissä, esim. inkeroisen leuhka ja karjalan leyhkä. Sanavartalon alkuperä on epä-
selvä. Sitä on arveltu /ey/zyä-sanan yhteyteen kuuluvaksi deskriptiiviseksi muodos-
teeksi, mutta todennäköisempää on, että se kuuluu /eveä-sanan johdoksiin. Puhekie-
lessä leveileminen merkitsee juuri leuhkimista. Suomen kirjakielessä leuhka on ensi
kertaa mainittu Elias Lönnrotin sanakirjassa 1874.
SSA 1995 leuhka.
597

leuka
Sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä. Näitä ovat esim. karjalan leuka, vepsän
1'tiugy vatjan löuka ja viron löug. Sana on selitetty vanhaksi balttilaiseksi lainaksi, jota
nykyisissä balttilaisissa kielissä vastaavat liettuan liaukä 'kaularauhanen, risa* ja lat-
vian monikollinen laukas, joka merkitsee erityisesti sian turvonneita kaularauhasia,
nielurisoja tai kaulakupua. Suomen kirjakielessä leuka on ensi kertaa mainittu Eerik
Sorolaisen postillassa 1621. Leveäteräistä kirvestä tai isoa puukkoa merkitsevä leuku
on kufca-sanan johdos. Merkitysyhteys on alun perin perustunut vartta tukevaan
leukamaiseen jatkeeseen.
SKES 1958 leuka; Kulonen Vir. 1988 84-86; SSA 1995 leuka; Jussila 1998 leuka.
leuto
Sanan ainoa vastine on karjalan leuto. Sanavartalon alkuperä on tuntematon. Sanaa
on aikoinaan arveltu germaaniseksi lainaksi, mutta tämä selitys on myöhemmin
hylätty. Suomen kirjakielessä leuto on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin
sanakirjassa 1786.
SSA 1995 leuto; LÄGLW 1996 leuto; Jussila 1998 leuto.
leveä
Sanalla on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen levviiä, karjalan leviey
vepsän leveä ja vatjan leviä. Sanaa on arveltu johdokseksi samasta vartalosta, josta
on muodostettu myös verbi —> levittää. Myös suoraa lainaa germaaniselta taholta on
ehdotettu, mutta tämä selitys on torjuttu. Suomen kirjakielessä leveä on esiintynyt
Agricolasta alkaen.
SKES 1958 leveä; SSA 1995 leveä; LÄGLW 1996 leveä; Jussila 1998 leveä.
levittää
Verbillä on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. karjalan levitteä, lyydin levittädä
sekä vepsän ja viron levitada. Verbi on selitetty johdokseksi sanavartalosta levä-,
jonka etymologinen vastine on saamen leavvi löyhä, irtonainen*. Itämerensuomessa
levä- ei esiinny itsenäisenä sanana vaan eri taivutusmuotoihin kiteytyneenä adver-
bina, esim. levällään, levälleen, tai johdosten kantana. Sanavartalo on selitetty van-
haksi germaaniseksi lainaksi, ja alkumuodoksi on rekonstruoitu *lewä, jonka edusta-
jia ovat esim. islannin Ijä ja norjan Ijö. Nämä merkitsevät niitettyä, mutta vielä leväl-
lään olevaa heinää. Lainaselitys on mahdollinen, mutta merkityseron takia kuitenkin
jossain määrin epävarma. Levikkiseikkojen nojalla on esitetty sekin mahdollisuus,
että /evä-vartalo olisi leveä- ja levittää sanojen pohjalta muodostettu takaperoisjoh-
dos. Suomen kirjakielessä levittää on esiintynyt Agricolasta alkaen. Adverbi leväl-
lään on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786.
598

SKES 1958 leveä; Koivulehto 1972 NphM 73 600-606; Hofstra 1985 307; SSA 1995 levä1;
LÄGLW 1996 levä2; Jussila 1998 levittää, levällään.
levy
Sanalla on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. inkeroisen ja karjalan levy sekä
lyydin lebu. Sana on johdos samasta vartalosta, josta muodostettuja ovat myös —>
leveä ja —» levittää. Myös suoraa lainaa germaaniselta taholta on ehdotettu, mutta
tämä selitys on torjuttu. Suomen kirjakielessä levy on ensi kertaa mainittu Turussa
valmistetun tuohiveneen kunniaksi sepitetyssä runossa, jonka on kirjoittanut Simo
Achrenius vuonna 1758. Tässä yhteydessä levy merkitsee tuohikaistaletta.
SKES 1958 leveä; SSA 1995 leveä; LÄGLW 1996 levy; Jussila 1998 levy.
levä
Alkuaan vedessä tai veden pinnalla kasvavaa sammalta tai muuta kasvillisuutta sekä
kosteaa maastoa merkitsevällä /evä-sanalla ei ole vastineita sukukielissä. Sanaa on
aiemmin epäilty vanhaksi germaaniseksi lainaksi, joka kuuluisi yhteen muinaisnor-
jan limaista vesikasvia merkitsevän s/y-sanan kanssa, mutta todennäköisemmin sana
on samaa juurta kuin levällään tai leveänä olemiseen viittaava /evä-vartalo (—> levit-
tää). Suomen kirjakielessä levä on ensi kertaa mainittu vuonna 1745 Daniel Jus-
leniuksen sanakirjassa, jossa se on tarkoittanut nuottaan tarttuneita vesikasveja.
Sanan merkitystä on kirjakielessä myöhemmin täsmennetty vain tiettyihin kasvei-
hin (Algae) viittaavaksi.
SKES 1958 levä; Koivulehto 1972 NphM 73 603-604; SSA 1995 levä2; LÄGLW 1996 levä1; Jussila
1998 levä.
levätä
Verbillä on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen ja karjalan levätä*
vepsän febaitazö, vatjan levätäg ja viron lebada. Sanavartalo on selitetty vanhaksi
germaaniseksi lainaksi, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *%leujan- edustaa mm. kes-
kiyläsaksan ge-liuwen 'levätä'. Toinen mahdollinen lainalähde on kantagermaanin
*slepan-> jota vastaa esim. saksan schlafen 'nukkua'. Samaan yhteyteen kuuluva lepo
on joko levätä-vevbin johdos tai germaaniselta taholta saatu erillinen laina. Mahdol-
lisia lainalähteitä olisivat tällöin kantagermaanin *slepa-z, jota edustaa esim. eng-
lannin unta merkitsevä sleep, tai sitten kantagermaanin *£/ew0-, jota vastaavat mm.
islannin hle 'tuulensuoja, lepotauko' ja englannin lee suoja, lepopaikka'. Suomen
kirjakielessä levätä on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen. Myös lepo
kuuluu Agricolan sanavarastoon.
SKES 1958 levätä; Koivulehto 1981 PBB 103 202-203; SSA 1995 levätä; LÄGLW 1996 lepo,
levätä; Jussila 1998 lepo, levätä.
599

liaani
Tropiikin puuvartisia köynnöskasveja merkitsevä liaani perustuu ranskan sanaan
lianey joka on tietynlaista köynnöskasvia (Convolvulus) merkitsevän Zfseron-sanan
normannilainen vastine. Alkuaan latinalaisperäinen kasvin nimi on kansanetymo-
logisesti yhdistetty verbiin lier sitoa'. Ranskasta sana on lainattu moniin muihin
kieliin, mm. englantiin, saksaan ja ruotsiin, joten on mahdotonta varmasti tietää,
mitä kautta sana on lainattu suomeen. Suomen kirjakielessä liaani on tullut käyttöön
1800-luvun jälkipuoliskolla, ja eräissä sanakirjoissa mainitaan sen olevan nimen-
omaan amerikkalaisten köynnöskasvien nimitys. Sana mainitaan ainakin jo Ferdi-
nand Ahlmanin sanakirjassa 1865.
TSK 5 1913 liaani; Kluge - Seebold 1989 Liane; SSA 1995 liaani.
liata
Verbillä on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan lijata ja lyydin ligata.
Se on johdos itämerensuomalaisesta —» ///ca-sanasta, jonka alkuperä on tuntematon.
Suomen kirjakielessä liata on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa
1786.
SKES 1958 lika; SSA 1995 lika; Jussila 1998 liata.
liehutella
Mielistelemistä merkitsevällä //e/nte/Zä-verbillä ei ole vastineita sukukielissä. Sen rin-
nalla esiintyy samasta vartalosta johdettu, suunnilleen samaa merkitsevä liehakoida.
Alkuperä on epäselvä. Johdosten kannaksi on arveltu samaa vartaloa, josta on muo-
dostettu myös verbi —> liehua. Toisaalta on mahdollista, että liehakoida ja liehitellä
yhdistyisivät verbiin Hehtoa, joka on lietsoa-verbin rinnakkaismuoto. Liehtoa merkit-
see kansankielessä palkeilla puhaltamisen lisäksi myös huohottamista, läähättämistä,
liehumista, hääräämistä ja hyörimistä. Suomen kirjakielessä liehakoida tai liehakoita
on esiintynyt Agricolasta alkaen, liehitellä on tullut käyttöön 1800-luvulla.
SSA 1995 liehakoida; Jussila 1998 liehakoida.
liehua
Hulmuamista, loimuamista, touhuamista yms. merkitsevän liehua-verbin vastineita
ovat inkeroisen leehua loimottaa' ja karjalan liehuo. Sanavartalon alkuperä on tois-
taiseksi selvittämättä. Mahdollisesti on kysymys alun perin äänteellisesti motivoi-
dusta vartalosta. Suomen kirjakielessä liehua on ensi kertaa mainittu Maskun Hem-
mingin hurskaiden laulujen kokoelmassa vuonna 1616.
SSA 1995 liehua; Jussila 1998 liehua.
600

lieju
Sanalla ei ole varmoja vastineita sukukielissä. Samaan yhteyteen saattaa kuulua
eräissä murteissa tunnettu liehu, jota vastaa karjalan liehu 'hyllyvä maa, lieju*. Sana-
vartaloa on arveltu alkuperältään deskriptiiviseksi. Suomen kirjakielessä lieju on ensi
kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt
Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
SSA 1995 lieju; Jussila 198 lieju.
lieka
Kotieläimen kytkemiseen käytettävää köyttä tai ketjua merkitsevällä //e/ca-sanalla on
vastineita useimmissa lähisukukielissä, esim. karjalan lieka, vepsän Xeg, vatjan lööka
ja viron löög. Sana on vanha germaaninen laina, jolle rekonstruoitua varhaiskanta-
germaanista alkumuotoa *legä edustaa esim. muinaisruotsin laga ansa, paula'. Suo-
men kirjakielessä lieka on ensi kertaa mainittu herra Martin maanlain suomennok-
sessa vuoden 1570 tienoilla.
SKES 1958 lieka; Koivulehto 1981 PBB 103 169-174; SSA 1995 lieka; LÄGLW 1996 lieka; Jussila
1998 lieka.
liekki
Sanan vastineita lähisukukielissä ovat karjalan liekki ja viron leek. Sanan alkuperä on
epäselvä. Sitä on arveltu johdokseksi samasta kannasta, josta on muodostettu myös
heilumista tai keinumista merkitsevä liekkua. Tälläkin on vastineita lähisukukielissä,
mm. karjalassa ja vatjassa, ja sanavartaloa on arveltu alkuperältään deskriptiiviseksi.
Suomen kirjakielessä liekki on esiintynyt Agricolasta alkaen. Agricolan luettelemien
pakanallisten jumalien joukossa mainitaan myös luonnon kasveja hallitseva Liekkiä,
jonka nimeä on oletettu sekä Z/efcfcf-sanan että liekkua-verbin johdokseksi. Suomen
murteissa liekkiä tunnetaan myös salaa surmatun pikkulapsen kummittelevan hen-
gen nimityksenä.
SKES 1958 liekki, liekkiä, liekkua; SSA 1995 liekki, liekkiä, liekkua; Jussila 1998 liekku liekkiä.
liemi
Sanalla on varmoja etymologisia vastineita kautta suomalais-ugrilaisen kieliperheen.
Näitä ovat esim. karjalan liemi, vepsän Ien, vatjan leemi, viron leem, liivin liem, poh-
joissaamen liepma, ersämordvan Xem, marin lem, udmurtin lym, komin Xem, man-
sin läm ja unkarin le. Sanan suomalais-ugrilaiseksi alkumuodoksi on rekonstruoitu
Herne tai Herne. Suomen kirjakielessä liemi on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 liemi; UEW 1988 245; SSA 1995 liemi; Jussila 1998 liemi.
601

lienee
Taivutukseltaan vaillinaisen verbin muoto lienee on yksikön 3. persoonan potenti-
aalimuoto ikivanhasta verbinvartalosta lie-, jolla on etymologisia vastineita kaikissa
lähisukukielissä ja useissa etäsukukielissä, ei kuitenkaan samojedihaarassa. Näitä
ovat esim. lyydin liettä 'olla tarpeeksi, riittää; tulla', vatjan lee- 'tulee (olemaan)',
viron leeday etäsukukielten puolelta pohjoissaamen leaU marin lias, udmurtin luyny
ja unkarin lesz, jotka kaikki merkitsevät 'olla'. Useissa sukukielissä Z/e-vartalon vas-
tineella on futuurinen merkitys 'tulla olemaan' ajan suhteen neutraalin 'olla'-merki-
tyksen rinnalla. On mahdollista, että futuurinen merkitys on ikivanha, sillä uralilai-
sissa kielissä on vanhastaan ollut myös toinen 'olla'-verbi, suomen —» olla vastinei-
neen. Suomessa lie-vartalosta ei voi muodostaa täydellistä taivutusparadigmaa, vaan
se esiintyy ainoastaan o//a-verbin taivutusta täydentämässä aktiivin potentiaalimuo-
doissa. Vastaavasti olla -verbistä ei näitä muotoja yleiskielessä muodosteta, vaikka
murteissa tällaisia esiintyykin, esim. ollen 'lienen'. Potentiaalin tunnus on peräisin
kantauralista. Suomen kirjakielessä lienee on esiintynyt Agricolasta alkaen, ja saman
muodon lyhyempi vastine, tunnukseton lie, on ensi kertaa mainittu Maskun Hem-
mingin hurskaiden laulujen kokoelmassa vuonna 1616. Potentiaali on ennen 1800-
lukua ollut kirjakielessä äärimmäisen harvinainen modus, mutta muoto lienee tai
lie on ollut erikoistapaus, jota ovat voineet käyttää sellaisetkin kirjoittajat, joiden
omaan länsisuomalaiseen kielenparteen potentiaali ei ole kuulunut.
SKES 1958 lie-; UEW 1988 243-244; Ikola 1994 SJ 36 19-35; SSA 1995 lie-; Jussila 1998 lie, lienee.
lientyä
Lieventymistä, lauhtumista, jäähtymistä yms. merkitsevällä lientyä-verbSlä on vasti-
neita eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan lientyö ja viron murteellinen leendiidä.
Sanan alkuperä on epäselvä. Se on vanhastaan yhdistetty pilvistymistä merkitsevään
murteelliseen lientää- tai lientyä-verbiin, joka puolestaan kuulunee yhteen ohutta
villaa, hiuksia, pilviä yms. merkitsevän itämerensuomalaisen /iemen-sanan kanssa.
Todennäköisempää kuitenkin on, että lientyä on samaa juurta kuin adjektiivi —»
lievä. Suomen kirjakielessä lientyä on lieventymisen merkityksessä mainittu ensi
kertaa niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jus-
leniuksen sanakirjaan 1770-luvulla. Pilvistymistä merkitsevä lientyä on mainittu jo
Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
Hakulinen Vir. 1949 200-201; SKES 1958 liemen, lientyä, lientää; Hahmo 1994 GA 76-79; SSA
1995 lientyä, lientää; Jussila 1998 lientyä.
lieri
Hatun tai muun pyöreän esineen leveää reunaa merkitsevän /iiri-sanan likimääräi-
nen vastine on karjalan Hera. Sama vartalo on myös oppitekoisissa johdoksissa liereä
ja lieriö, jotka on kirjakielessä ensi kertaa mainittu Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa
1865. Samaan yhteyteen kuuluu myös lukuisia murresanoja, esim. verbit Herua 'vie-
602

riä' ja lieruttaa 'pyörittää' sekä onkimatoa merkitsevä Hera tai —» liero. Sanavartaloa
on arveltu alkuperältään deskriptiiviseksi. Suomen kirjakielessä lieri on ensi kertaa
mainittu kellon reunuksen merkityksessä niiden lisäysten joukossa, joita Salomon
Kreander on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan vuoden 1770 jälkeen.
SKES 1958 liero; SSA 1995 lieri, liero; Jussila 1998 lieri.
liero
Onkimatoa, suolinkaista tai käärmettä merkitsevän //ero-sanan vastine on karjalan
Hera tai liero. Samaan yhteyteen kuuluu myös pyöreän esineen reunaa merkitsevä —»
lieri. Sanavartaloa on arveltu alkuperältään deskriptiiviseksi. Suomen kirjakielessä
liero on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786.
SKES 1958 liero; SSA 1995 liero; Jussila 1998 liero.
liesi
Nykyään kuumennettavilla keittolevyillä varustettua keittiökalustetta merkitsevällä
liesi-sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan liijos, vepsän /'ei, vat-
jan leesi, viron lee ja liivin liedög. Suomen murteissa liesi on vanhastaan merkinnyt
uunin suun edessä olevaa hiilikuoppaa tai tulisijaa, ja samantapaisia merkityksiä on
myös sukukielten vastineilla. Sanavartalo on todennäköisesti vanha germaaninen
laina, ja sille rekonstruoitua alkumuotoa *sleda-z edustaa mm. nykysaksan Schlot
savupiippu'. Etymologia on kuitenkin hieman epävarma saksan sanan hämärän
taustan vuoksi. Suomen kirjakielessä liesi on ensi kertaa mainittu Hartikka Speitzin
suomentamissa vuorityöasetuksissa vuonna 1643.
SKES 1958 liesi; Koivulehto Vir. 1984 222; SSA 1995 liesi; LÄGLW 1996 liesi; Jussila 1998 liesi.
lieska
Etenkin uunin liekkiä tai loimua merkitsevällä lieska-sanalla on vastine useissa
lähisukukielissä, esim. karjalan lieska, vatjan lööska ja viron löösk. Sanavartaloa on
arveltu alkuperältään deskriptiiviseksi. Suomen kirjakielessä lieska on ensi kertaa
mainittu Samuel Wacklinin uskonnollisessa suomennoskirjassa vuonna 1732.
SKES 1958 lieska; SSA 1995 lieska; Jussila 1998 lieska.
liete
Sanalla on vastineita kautta itämerensuomen, esim. karjalan liete, vepsän Xetö, vatjan
leete, viron leede ja liivin liedög. Useissa kielissä sana merkitsee veden kuljettamaa
hienoa rantahiekkaa. Samaa juurta on vesiperäistä, pehmeätä maata merkitsevä lieto,
jolla myös on vastineita eräissä lähisukukielissä. Sanavartalon alkuperä on tuntema-
ton. Suomen kirjakielessä lieto on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakir-
603

jassa 1745 ja liete niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt
Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
SKES 1958 liete2, lieto; SSA 1995 liete, lieto; Jussila 1998 liete, lieto.
lietsoa
Palkeilla puhaltamista merkitsevällä lietsoa- tai /fe/rtoa-verbillä on vastineita useim-
missa lähisukukielissä, esim. karjalan liettsuo, vatjan löötsua, viron löötsuda ja lii-
vin löötstö. Useissa sukukielissä sana merkitsee myös puhaltamista tai läähättämistä
yleensä. Sanavartalon alkuperä on epäselvä. Sille on esitetty useitakin germaanisia
lainaetymologioita, mutta nämä ovat sekä äännehistoriallisista syistä että merkitys-
erojen takia epävarmoja, eikä näitä useissa etymologisissa lähteissä edes mainita. On
kuitenkin huomattava, että monet metallien takomiseen liittyvät sanat, esim. ahjo ja
palje, ovat germaanista alkuperää. Suomen kirjakielessä lietsoa on esiintynyt Agrico-
lasta alkaen. Itämurteinen Hehtoa on tullut kirjakieleen 1700-luvulla mm. kansanru-
nomuistiinpanojen myötä.
SKES 1958 lietsoa; SSA 1995 lietsoa; LÄGLW 1996 lietse; Jussila 1998 Hehtoa, lietsoa.
lieve
Vaatteen, kankaan tms. reunaa merkitsevällä //eve-sanalla on vastineita itäisissä lähi-
sukukielissä, esim. karjalan lieve, lyydin liebe ja vepsän Xebe. Sana on todennäköisesti
vanha balttilainen laina, jota nykyisissä balttilaisissa kielissä vastaavat liettuan klebys
syli, sylillinen' ja latvian klepis syli\ Suomen kirjakielessä lieve on esiintynyt Agri-
colasta alkaen.
SKES 1958 lieve; Koivulehto 1989 SUSA 82 185-187; SSA 1995 lieve; Jussila 1998 lieve.
lievä
Löyhää, heikkoa yms. merkitsevällä //evä-sanalla on vastine useissa lähisukukielissä,
esim. inkeroisen ja karjalan lievä, vepsän lev ja viron vanhasta kirjakielestä tunnettu,
lauhaa merkitsevä leeb tai leev. Sanavartaloa on arveltu vanhaksi germaaniseksi lai-
naksi, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *hlew'ja-z edustaa mm. muinaisnorjan hlcer
lauha, vieno'. Suomen kirjakielessä lievä on ensi kertaa mainittu Carolus Pictoriuk-
sen uskonnollisessa käännösteoksessa vuonna 1622.
Wiklund 1912 MO 5 223; SKES 1958 lievä; Hofstra 1985 355; SSA 1995 lievä; LÄGLW 1996 lievä;
Jussila 1998 lievä.
liftata
Peukalokyydillä matkustamista merkitsevä liftata on lainaa englannin verbistä lift,
joka sananmukaisesti merkitsee nostamista. Peukalokyytiä pyydetään nostamalla
peukalo pystyyn sopivan kulkuneuvon lähestyessä, ja kuljettaja antaa kyydin, eng-
604

länniksi lift, eli "nostaa" liftaajan tienposkesta matkaansa. Suomessa liftata on tullut
käyttöön 1960-luvulta alkaen.
Karttunen 1979 liftata.
liha
Sanalla on varmoja etymologisia vastineita kautta itämerensuomen, esim. karjalan,
vepsän, vatjan ja viron liha sekä liivin lejä 'ruumis, liha*. Saamesta esitetyt vasti-
neet, esim. pohjoissaamen Hiki 'iho', saattavat olla lainaa itämerensuomesta. Sanan
alkuperä on tuntematon. Sitä on arveltu protoeurooppalaiseksi substraattisanaksi
eli elementiksi, joka olisi periytynyt itämerensuomalaisiin kieliin samoilla alueilla
puhutuista, täysin tuntemattomista Euroopan alkuperäiskielistä. Tätä on kuitenkin
mahdotonta todistaa tutkimusaineiston puutteellisuuden takia. Levikin suppeus
suomensukuisissa kielissä viittaa joka tapauksessa lainaperäisyyteen. Suomen kirja-
kielessä liha on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen.
SKES 1958 liha; Ariste 1981 18; SS A 1995 liha; Jussila 1998 liha.
lihava
Sanalla on vastineita kautta itämerensuomen, esim. karjalan ja vatjan lihava, vepsän
1'ihau, viron lihav ja liivin IVebi. Lihava on johdos alkuperältään tuntemattomasta —»
/iTia-sanasta. Suomen kirjakielessä lihava ja tästä johdettu lihavuus ovat esiintyneet
Agricolasta alkaen.
SKES 1958 liha; SSA 1995 liha; Jussila 1998 lihava, lihavuus.
liiga
Nykykielessä lähinnä palloilusarjaa tai rikolliskoplaa merkitsevä liiga on histori-
allisena terminä alun perin merkinnyt poliittista yhteenliittymää tai liittoa. Sana
perustuu alkuaan latinan verbiin ligäre sitoa', jonka pohjalta on muodostettu mm.
italian ja espanjan kieleen sana liga. Tämä on lainattu useisiin muihinkin kieliin,
mm. saksaan ja ruotsiin, joten on mahdotonta varmasti sanoa, mitä kautta liiga on
lainattu suomeen. Suomen kirjakielessä liiga on ensi kertaa mainittu valtiopäiväkut-
sussa vuonna 1641, ja tässä yhteydessä se on merkinnyt nimenomaan Rooman kir-
kon piiriin kuulunutta katolista liittoa eli liigaa.
SAOB 1940 liga; Koukkunen 1990 liiga.
liihottaa
Verbillä ei ole vastineita sukukielissä. Sanavartaloa on arveltu alkuperältään deskrip-
tiiviseksi. Suomen kirjakielessä liihottaa on ensi kertaa mainittu Elias Lönnrotin
sanakirjassa 1874, mutta saman vartalon johdos liihotella on mainittu jo Daniel
605

Europaeuksen sanakirjassa 1853 ja mehiläisen lentoa kuvaava liihytellä vuonna 1849
ilmestyneessä Kalevalassa.
Turunen 1981 liihytellä; SSA 1995 liihottaa.
liika
Ylimääräistä, turhaa, tarpeetonta yms. merkitsevällä Znfca-sanalla on vastineita
kautta itämerensuomen. Näitä ovat mm. karjalan ja vatjan liika, vepsän %, viron liig
ja ilmeisesti myös liivin löiga. Sanavartalo on selitetty vanhaksi balttilaiseksi lainaksi,
jota nykyisissä balttilaisissa kielissä edustavat liettuan liekas pariton' ja latvian lieks
liika, tarpeeton; liiallinen; vale-\ Selitys on kuitenkin äännehistoriallisten syiden
vuoksi epävarma. Suomen kirjakielessä liika on esiintynyt Agricolasta alkaen, ja siitä
muodostettu adverbi liian, joka kieliopillisesti on yksiköllinen instruktiivi, on ensi
kertaa mainittu Henrik Florinuksen sananlaskukokoelmassa 1702.
Thomsen 1890 195-196; Kalima 1936 133; SKES 1958 liika; SSA 1995 liika; Jussila 1998 liian,
liika.
liike
Sana on johdos samasta vartalosta, josta on muodostettu myös verbi —> liikkua.
Tälle on esitetty etymologisia vastineita sekä lähi- että etäsukukielistä. Johdostyyppi
on ikivanha, joten merkityksessä 'liikkuminen, liikkeessä olo* myös Z/ifce-sana voi
ainakin periaatteessa olla yhtä vanha kuin ZnA:/cwa-verbikin. Johdoksen ainoa suku-
kielinen vastine on kuitenkin karjalan liikeh. Suomen kirjakielessä liike on esiinty-
nyt konkreettisen liikkumisen merkityksessä ensi kertaa vuoden 1642 Raamatussa
muodossa liikkeillä. 1800-luvulla sana on saanut myös abstrakteja merkityksiä, mm.
'aatteellinen virtaus' ja 'kauppa, liiketoiminta' (1847). Sanaa on käytetty myös mer-
kityksessä 'liikenne', ja vastaavasti johdosta —> liikenne on käytetty sekä liikkumisen
että liikenteen merkityksessä.
SKES 1958 liikkua; Rapola 1960 liike, liikenne; SSA 1995 liikkua; Jussila 1998 liike.
liikenne
Sana kuuluu etymologisesti samaan yhteyteen kuin vanhemmat johdokset —» liike
ja —» liikkua. Suomen kirjakielessä liikenne on ensi kertaa esiintynyt merkityksessä
'liikkeessä olo, liikunto' niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on
tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla. Nykymerkityksensä se on saa-
nut 1800-luvun puolivälin tienoilla, joskin tämänkin jälkeen on samassa merkityk-
sessä käytetty myös lyhyempää johdosta liike ja yhdyssanoja keinoliike t. -liikenne.
Rapola 1960 liike, liikenne; Jussila 1998 liikenne.
606

liikkua
Verbillä on varmoja etymologisia vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan
HikkuOy vepsän likkuda 'nousta (leipä)', vatjan liikkua, viron liikuda ja liivin likkö.
Vastineita on esitetty myös etäsukukielistä, mutta nämä ovat sekä äänneseikkojen
että merkityserojen takia epävarmoja. Näitä ovat esim. mansin lakwi 'hypätä', han-
tin tök- 'hypätä, syöksähtää' ja nenetsin laha- 'huojua'. Vastineiden epävarmuudesta
huolimatta sanavartaloa pidetään yleensä vanhana ja omaperäisenä. Suomen kirja-
kielessä liikkua on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 liikkua; UEW 1988 249; SSA 1995 liikkua; Jussila 1998 liikkua.
liila
Sinipunaista merkitsevä liila on lainaa ruotsin sanasta lila, joka puolestaan on lai-
nattu ranskan sanasta lilas 'syreeni'. Kasvin nimi juontuu alkuaan persian kielen
sanasta lllak tai nilak, joka merkitsee sinertävää. Suomalaisena sanana lila tai liila on
tullut käyttöön 1900-luvun alkupuolella.
TSK 5 1913 lila; Kluge - Seebold 1989 Lila; SSA 1995 liila.
liima
Kiinnitysainetta merkitsevä liima on lainaa ruotsista, mahdollisesti muinaisruotsin
sanasta Hm, jota nykyruotsissa vastaa Hm. Sana on vanhastaan voinut merkitä myös
kalkkia. Sama sana on lainattu myös karjalaan. Suomen kirjakielessä liima on esiin-
tynyt Agricolasta alkaen. Verbi liimata on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuk-
sen sanakirjassa 1637.
Renvall 1823 279; H. J. Streng 1915 101; SKES 1958 liima; SSA 1995 liima; LÄGLW 1996 liima;
Jussila 1998 liimay liimata.
liina
Alkuaan pellavaa tai hamppua tai tällaisesta valmistettua liinavaatetta tai huivia mer-
kitsevällä lima-sanalla on vastineita itäisissä lähisukukielissä, esim. inkeroisen ja kar-
jalan liina sekä vepsän Iin. Sana on vanha germaaninen laina, jolle rekonstruoitua
alkumuotoa *Hna- 'pellava' edustavat mm. saksan Lein ja ruotsin Iin. Myös muita
lainaetymologioita on ehdotettu. Suomen kirjakielessä liina on kangaskappaleen
merkityksessä esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen.
Lindström 1859 155; Thomsen 1869 130; SKES 1958 liina; Kluge - Seebold 1989 Lein; SSA 1995
liina; LÄGLW 1996 liina; Jussila 1998 liina.
liipaisin
Aseen tai ansan laukaisinta merkitsevän /npafsm-sanan vastine on karjalan liipatsin.
Sana on johdos verbistä Hipaista, joka puolestaan on johdos samasta vartalosta kuin
607

—> liipata 'hangata sileäksi, liukua, luiskahtaa' yms. Suomen kirjakielessä liipaisin on
ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1958 liipata; SSA 1995 liipaisin; Jussila 1998 liipaisin.
liipata
Sileäksi ja kiiltäväksi hankaamista, hiomista, teroittamista, liukumista, luiskahta-
mista yms. merkitsevän Zi/pata-verbin vastineita ovat karjalan liipata 'hioa' ja viron
liibata. Sanavartalo on lainaa germaaniselta taholta, mahdollisesti alasaksasta tai
ruotsista, mutta lainan ikää on mahdotonta tietää tarkasti, sillä lainalähteeksi sopi-
via sanoja on eri-ikäisissä germaanisissa kielimuodoissa nykyruotsin verbistä slipa
'hioa' alkaen aina kantagermaaniin asti. Suomen kirjakielessä liipata on liukastu-
misen merkityksessä mainittu ensi kertaa Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745 ja
hiomisen merkityksessä niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on
tehnyt Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
SKES 1958 liipata; SSA 1995 liipata1y liipata2; LÄGLW 1996 liipata; Jussila 1998 liipata.
liisteri
Liiman tapaista kiinnitysainetta merkitsevä liisteri on lainaa ruotsin sanasta klister,
joka puolestaan juontuu alasaksasta. Suomen kirjakielessä liisteri on ensi kertaa mai-
nittu voiteen merkityksessä Erasmus Rotterdamilaisen Kullaisen kirjan suomennok-
sessa 1670 ja nykymerkityksessään Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786.
Renvall 1823 201; Karsten 1936 FmS 4 509; SKES 1958 liisteri; SSA 1995 liisteri; Jussila 1998 liis-
teri.
liiteri
Etenkin puuvajaa merkitsevä liiteri on lainaa ruotsin sanasta lider Vaja, suoja'. Suo-
men kirjakielessä liiteri on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa
1787.
Karsten 1938 FmS 5 205; SKES 1958 liiteri; SSA 1995 liiteri; Jussila 1998 liiteri.
liitto
Sanalla on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan liitto 'määräaika, -
paikka', lyydin liitto 'määräaika', viron Uit 'liitto, liittyminen'. Sana on johdos ver-
bistä —» liittää. Suomen kirjakielessä liitto on sopimuksen merkityksessä esiintynyt
Agricolasta alkaen. Johdos liittolainen on ensi kertaa mainittu Eric Polonin suomen-
tamassa valtio-opillisessa teoksessa vuonna 1790.
SKES 1958 liittää; SSA 1995 liittää; Jussila 1998 liitto, liittolainen.
608

liittyä
Verbillä on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan liittyä ja viron liituda.
Verbi on refleksiivinen johdos verbistä —> liittää. Johdin -u/y- on ikivanhaa perua,
joten johdos liittyä voi olla yhtä vanha kuin /nttää-verbikin. Suomen kirjakielessä
liittyä on ensi kertaa esiintynyt vuoden 1768 almanakassa. Vanhemmassa kirjalli-
suudessa on samassa merkityksessä käytetty muita ilmaisuja, esim. liittää itsensä tai
liittää hänensä.
SKES 1958 liittää; SSA 1995 liittää; Jussila 1998 liittyä.
liittää
Verbillä on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan liitteä, vatjan liittää ja
viron Uita. Verbi on johdos vartalosta —> liki, joten liittää-verbin sananmukainen
merkitys on 'tuoda liki, yhdistää'. Kantasanasta liki on sanansisäinen -k- johtamisen
yhteydessä kadonnut astevaihtelun takia. Suomen kirjakielessä liittää on esiintynyt
Agricolasta alkaen.
SKES 1958 liittää; SSA 1995 liittää; Jussila 1998 liittää.
liitu
Kalkkikiveä tai kalkkikivijauheesta tehtyä kirjoitus- ja piirustusvälinettä merkitsevä
liitu on lainaa ruotsista, ilmeisesti yleiskielen /cnta-sanan murteellisesta variantista
klita tai kiito. Alun perin sana juontuu latinasta, jossa creta merkitsee liitua tai val-
keaa savea. Sananmukaisesti latinan (terra) creta merkitsee seulottua (maata). Suo-
men kirjakielessä liitu on ensi kertaa mainittu Erasmus Rotterdamilaisen Kullaisen
kirjan suomennoksessa vuonna 1670 asussa kliitu ja nykyasussaan Kristfrid Ganan-
derin sanakirjassa 1787.
Renvall 1823 210, 222; SAOB 1938 krita; SKS 1958 liitu; Kluge - Seebold 1989 Kreide; SSA 1995
liitu; Jussila 1998 liitu.
liitää
Sivusuunnassa liukumista, ilmassa tai jäällä liukumista yms. merkitsevä liitää on
ilmeisesti lainaa ruotsin verbistä glida 'liukua'. Sama verbi on lainattu myös karja-
laan. Suomen kirjakieleen liitää on kotiutunut 1800-luvun alkupuolella mm. kale-
valaisen kansanrunouden välityksellä. Samasta vartalosta johdettu, tiellä olevaa liu-
kasta kohtaa merkitsevä liite on kuitenkin mainittu jo Daniel Jusleniuksen sanakir-
jassa 1745.
Lindström 1859 58; SSA 1995 liitää.
609

liivi
Hihatonta ylävartalon pukinetta merkitsevä liivi on lainaa ruotsin sanasta liv tai liv-
stycke, jossa liv on alun perin tarkoittanut ylävartaloa tai vyötäisiä ja sitten myös niitä
peittävää vaatekappaletta. Sama sana on lainattu myös karjalaan ja viroon. Suomen
kirjakielessä liivi on ensi kertaa mainittu hekumaa ja ylenpalttisuutta vastaan suun-
natun asetuksen selityksissä vuonna 1766.
Renvall 1823 281; Thomsen 1869 63; Karsten 1938 FmS 5 206; SKES 1958 liivi; SSA 1995 liivi;
Jussila 1998 liivi1.
lika
Sanalla on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen ja karjalan lika, viron
murteellinen lige 'loka, muta' ja liivin liegä 'kura'. Sanavartalo on selitetty vanhaksi
germaaniseksi lainaksi, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *sltka-z edustaa esim. mui-
naisskandinaavin slikr 'lima (kalan pinnassa)'. Suomen kirjakielessä lika on ensi ker-
taa mainittu tulkkisanakirjassa Variarum rerum vocabula vuonna 1644.
SKES 1958 lika; Hofstra 1985 36; SSA 1995 lika; LÄGLW 1996 lika; Jussila 1998 lika.
liki
Sanavartalolla on vastineita sekä lähisukukielissä että saamessa, esim. inkeroisen ja
karjalan likiy vatjan litsi, viron ligi ja pohjoissaamen lahka. Etäisempien sukukielten
vastineiden puuttumisesta huolimatta sanavartalo lienee laskettava vanhaan oma-
peräiseen sanastoon kuuluvaksi. Suomen kirjakielessä liki on esiintynyt Agricolasta
alkaen sekä itsenäisenä sanana että muiden sanojen rakenneosana.
SKES 1958 liki; SSA 1995 liki; Jussila 1998 liki.
likistää
Painamista, puristamista, ahdistamista yms. merkitsevä likistää on johdos sanasta
—» liki. Sanamukaisesti likistäminen on siis lähelle tuomista, lähelle painamista. Vas-
taavanlainen johdos on viron ligistada 'liittää, lähentää; lähetä'. Suomen kirjakielessä
likistää on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 liki; SSA 1995 likistää; Jussila 1998 likistää.
Iikka
Tyttöä merkitsevä, sävyltään puhekielinen likka on lainaa ruotsin sanasta/Z/c/ca. Suo-
men kirjakielessä likka on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa
1787. Vanhemmassa kirjakielessä tyttöön on yleensä viitattu ruotsalaisella lainasa-
nalla piika.
SKES 1958 likka; SSA 1995 likka; Jussila 1998 likka.
610

likööri
Makeaa, väkevää alkoholijuomaa merkitsevä likööri on lainaa ruotsin sanasta likör,
joka puolestaan juontuu ranskan sanasta liqueur. Tämä perustuu latinan sanaan
liquor 'neste'. Suomen kirjakielessä likööri on ensi kertaa mainittu hekumaa ja ylen-
palttisuutta vastaan suunnatussa asetuksessa vuonna 1766 ranskalaistyyppisessä
asussa liqveuri.
TSK 5 1913 likööri; Koukkunen 1990 likööri; SSA 1995 likööri; Jussila 1998 likööri.
lilja
Kapealehtisiä, suppilo- tai kellokukkaisia sipulikasveja merkitsevä lilja on lainaa
myöhäismuinaisruotsin sanasta Ulia, jota nykyruotsissa vastaa lilja. Ruotsin sana
juontuu alkuaan latinasta, jossa lilia on monikkomuoto sanasta lilium 'lilja'. Suomen
kirjakielessä lilja on esiintynyt Agricolasta alkaen.
H. J. Streng 1915 101; SKES 1958 lilja; SSA 1995 lilja; Jussila 1998 lilja.
lima
Sitkeää, liukasta nestettä tai murteissa myös pieniä kelluvia vesikasveja merkitsevällä
//ma-sanalla on vastine useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen, karjalan ja viron
lima, vepsän nima ja liivin lima. Sanavartalo on selitetty germaaniseksi lainaksi, jota
nykyään vastaa mm. ruotsin slem 'lima'. Sanan kantagermaaniseksi alkumuodoksi
on rekonstruoitu *siima-. Suomen kirjakielessä lima on ensi kertaa mainittu vesikas-
vin merkityksessä Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787. Samassa merkityksessä
on mainittu /ima-sanan johdos limaska jo Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
Nykyisen yleiskielen mukaisessa merkityksessään lima mainitaan ainakin jo Daniel
Europauksen sanakirjassa 1853.
Becker 1824 4; Karsten 1938 FmS 5 206; SKES 1958 lima; SSA 1995 lima; LÄGLW 1996 lima;
Jussila 1998 lima1.
limonadi
Makeaa virvoitusjuomaa merkitsevä limonadi on lainaa ruotsin sanasta limonad,
joka puolestaan juontuu ranskan sanasta limonade. Tämä on johdos sitruunaa mer-
kitsevästä sanasta Umon. Suomalaisena sanana limonadi on tullut käyttöön 1800-
luvun puolimaissa. Se mainitaan Daniel Europaeuksen sanakirjassa 1853 asussa
limonaati.
TSK 5 1913 limonaati; SAOB 1939 lemonad; SSA 1995 limonadi.
611

limppu
Paksua, etenkin rukiista valmistettua leipää merkitsevä limppu on lainaa ruotsin
sanasta limpa. Suomen kirjakielessä limppu on ensi kertaa mainittu Ericus Schrode-
ruksen sanakirjassa 1637.
Renvall 1823 282; H. J. Streng 1915 101; SAOB 1940 limpa; SKES 1958 limppu; SSA 1995 limppu;
Jussila 1998 limppu.
linimentti
Iholle siveltävää nestemäistä lääkettä merkitsevä linimentti on lainaa ruotsin sanasta
linimenty joka alkuaan juontuu latinan sanasta linimentum voide'. Tämä on joh-
dos verbistä linire sivellä*. Suomalaisena sanana linimentti on tullut käyttöön 1800-
luvulla. Se mainitaan ainakin jo Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865.
Hellquist 1939 liniment; Renkonen 1954 161-162; SSA 1995 linimentti.
linja
Viivaa tai rajaa merkitsevä linja on lainaa muinaisruotsin sanasta Unia, jota nyky-
ruotsissa vastaa linje. Alkuaan sana juontuu latinasta, jossa llnea on johdos pella-
vaa merkitsevästä sanasta linum ja merkitsee mm. pellavalankaa, nuoraa tai viivaa.
Suomen kirjakielessä linja on ensi kertaa mainittu vuoden 1746 almanakassa. 1700-
luvun lopulla on /mja-sanaa alettu käyttää myös sotilasterminä.
Hellquist 1939 linje; SKES 1958 linja; SSA 1995 linja; Jussila 1998 linja.
linko
Keskipakoisvoiman hyväksikäyttöön perustuvaa heittolaitetta tai konetta merkitse-
vän Zmfco-sanan vastineita ovat viron ling 'linko; kaivonvintti' ja liivin lirjg 'linko;
korento'. Sanavartalo on vanha germaaninen laina, jolle rekonstruoitua alkumuo-
toa *slingwön- edustaa mm. nykyruotsin slunga 'linko; lingota'. Suomen kirjakielessä
linko on esiintynyt Agricolasta alkaen, samoin verbi lingota.
Hellquist 1939 slunga; SKES 1958 linko; SSA 1995 linko; LÄGLW 1996 Unko; Jussila 1998 lingota^
linko.
linna
Sanalla on vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan linna, vepsän Udn> vat-
jan lidna, viron linn ja liivin nln. Useat vastineet merkitsevät nykyään kaupunkia.
Entisajan kaupungit olivat usein linnoitettuja, muureilla ympäröityjä. Sanavartalon
alkuperä on tuntematon. Germaanista lainaetymologiaa on ehdotettu, mutta sitä ei
ole yleensä hyväksytty. Suomen kirjakielessä linna on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Karsten 1915 255; SKES 1958 296; SSA 1995 linna; LÄGLW 1996 linna; Jussila 1998 linna.
612

linssi
Valoa taittavaa läpinäkyvää kappaletta merkitsevä linssi on lainaa ruotsin sanasta
lins, joka puolestaan juontuu saksasta. Saksan Lins tai Linse on alun perin merkinnyt
kylvövirvilää (Lens culinaris), herneensukuista viljelykasvia, jolla on pyöreät litteät
siemenet. Saksan sanan samoin kuin merkitykseltään vastaavan latinan Zens-sanan
on arveltu juontuvan jostakin myöhemmin kadonneesta, tuntemattomaksi jääneestä
Euroopan alkuperäiskielestä. Valoa taittavan kappaleen merkityksen saksan Linse on
saanut 1700-luvulla uuslatinan esikuvan mukaisesti. Linssi muistuttaa muodoltaan
kylvövirvilän siementä. Suomen kirjakielessä linssi on ensi kertaa mainittu vilje-
lyskasvin nimityksenä ylellisyystavaroiden maahantuonnin kieltävässä asetuksessa
vuonna 1756.Valoa taittavan esineen merkityksessä sanaa on alettu käyttää vasta
1800-luvun jälkipuoliskolta lähtien.
Hellquist 1939 lins; Kluge - Seebold 1989 Linse; SSA 1995 linssi; Jussila 1998 linssi.
lintu
Sanalla on varma etymologinen vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. lyydin, vep-
sän, viron ja liivin lind, karjalan ja vatjan lintu. Vastineita on esitetty myös etäsuku-
kielistä, mutta nämä ovat etenkin äännesuhteiden takia jossain määrin epävarmoja,
esim. pohjoissaamen loddU marin ludo sorsa', mansin lunt 'hanhi' ja unkarin lud 'vil-
lihanhi'. Etävastineiden epävarmuudesta huolimatta sanaa pidetään yleensä vanhana
ja omaperäisenä. Sanan alkuperäiseksi asuksi on etäsukukielten perusteella rekonst-
ruoitu *lunta. Jos itämerensuomalaisten kielten lintu juontuisi tästä alkumuodosta,
siinä olisi oletettava epäsäännöllisiä äänteenmuutoksia. Toisaalta Zmfw-sanalle on
esitetty vastineeksi hantin sanaa Unto, joka merkitsee aivan tiettyä lintulajia, pul-
musta. Tässä tapauksessa suomalais-ugrilainen rekonstruktio olisi Hinta. Suomen
kirjakielessä lintu on esiintynyt Agricolasta alkaen. Ericus Schroderuksen sanakir-
jassa 1637 mainitaan myös lintukotolainen 'kääpiö'. Uskomusten mukaan lintukoto
oli maailman äärillä sijaitseva paikka, johon muuttolinnut lensivät talveksi. Koska
siellä taivas näytti kaareutuvan matalalle ja lopulta maahan asti, siellä elävien ihmis-
ten uskottiin olevan kääpiöitä.
SKES 1958 lintu; UEW 1988 249, 254; SSA 1995 lintu; Jussila 1998 lintu, lintukotolainen.
liota
Verbillä tai ainakin sen //fco-vartalolla on vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim.
karjalan livota, vepsän Xigota, viron liguta ja liivin liggö. Sanavartalon alkuperä on
tuntematon. Suomen kirjakielessä liottaa on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 liko; SSA 1995 liko; Jussila 1998 liottaa.
613

lipas
Kannellista rasiaa tai arkkua merkitsevällä Z/pas-sanalla on vastineita itäisissä lähisu-
kukielissä, esim. karjalan lipas ja vepsän lipaz. Sanaa on arveltu johdokseksi sanasta
lippa, joka tässä tapauksessa tarkoittaisi kantta. Suomen kirjakielessä lipas on ensi
kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt
Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla. Jusleniuksen sanakirjassa on mainittu
samaa merkitsevä toinen johdos lippanen.
SKES 1958 lipas; Hakulinen 1979 136; SSA 1995 lipas; Jussila 1998 lipas.
liperi
Papin virkapuvun kauluksessa olevaa suorakulmaista liuskaa merkitsevä liperi on
selitetty johdokseksi mm. kangas- tai paperipalaa merkitsevästä sanasta —> lippu.
Sanan muita johdoksia ovat mm. lipuke, lipukka ja lipare. Suomen kirjakielessä
Zipen-sana on tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla. Sana mainitaan ainakin
jo Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865. Liperien synonyymiksi ilmoitetaan liput-
timet, jotka ovat esiintyneet myös eräissä vanhemmissa lähteissä. Myös Zfppfl-sanaa
on käytetty liperien merkityksessä.
Forsman Valvoja 1891 86; Suolahti NphM 1910 114; Hakulinen 1979 177; SSA 1995 lippu.
lipevä
Liukaskielistä, liehakoivaa tms. merkitsevä lipevä on johdos samasta vartalosta, josta
on muodostettu mm. pesuainetta merkitsevä lipeä, liukastumista merkitsevä —>
livetä sekä adjektiivi —»liukas. Suomen kirjakielessä lipevä on nykymerkityksessään
esiintynyt 1890-luvulta alkaen.
SKES 1958 lipeä; SSA 1995 lipevä.
liplattaa
Verbillä on likimääräinen vastine ainoastaan karjalassa, jossa lipletteä esiintyy
uimista kuvaavana deskriptiiviverbinä varsinaisen predikaattiverbin rinnalla: uija
lipletti. Verbi on johdos pienten aaltojen loiskintaa jäljittelevästä onomatopoeetti-
sesta vartalosta. Suomen kirjakielessä liplattaa ja sen johdos liplatella ovat tulleet
käyttöön heti 1900-luvun alussa. Jo 1800-luvun puolelta tunnetaan karjalan mukai-
nen liplettää.
SSA 1995 liplattaa.
lipoa
Nuoleksimista tai litkimistä merkitsevällä //poa-verbillä on ainakin likimääräisiä
vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan lipuo, lyydin lippoda ja viron libida.
Verbit ovat johdoksia lipomisen ääntä jäljittelevästä onomatopoeettisesta vartalosta,
614

ja ne voivat olla myös erikseen syntyneitä. Suomen kirjakielessä lipoa on ensi kertaa
mainittu Jonas Mennanderin runossa vuonna 1699.
SKES 1958 lipoa; SSA 1995 lipoa; Jussila 1998 lipoa.
lippa
Sanalla ei sellaisenaan ole varmoja vastineita sukukielissä. Karjalan lippu 'lippa'
rinnastuu suomen sanaan —» lippu. Etäsukukielten puolelta vastineiksi on esitetty
udmurtin verbiä Xip 'peittää, kattaa' ja komin sanaa lep 'ulkoneva räystäs, katos',
mutta nämä rinnastukset ovat sekä äännehistoriallisista syistä että välille jäävien
sukukielten vastineiden puuttumisen takia äärimmäisen epävarmoja. Todennäköi-
sempää on, että lippa ja lippu ovat nuoria, lepattavan äänen jäljittelyyn perustuvia
sanavartaloita. Suomen kirjakielessä lippa on tullut käyttöön 1800-luvulla. Lakin
lipan merkityksessä lippa mainitaan ainakin jo Daniel Europaeuksen sanakirjassa
1853. G. E. Eurenin sanakirjan (1860) mukaan lippa voi merkitä sekä lakin lippaa
että papin lipereitä.
SKES 1958 lippu; SSA 1995 lippa.
lippu
Sanalla on vastineita useissa lähisukukielissä, mutta merkitykset vaihtelevat. Karjalan
lippu merkitsee lakin lippaa tai lappua, viron lipp lipun tai viirin lisäksi pitkää nau-
haa, liivin lip tuuliviiriä ja Xip lampaan saparoa. Sanavartalo on ilmeisesti lepattavaa
ääntä jäljittelevä onomatopoeettinen muodoste, ja sanat voivat olla myös erikseen
syntyneitä. Joukossa saattaa olla myös ruotsalaisperäisen —> lappu-sanan variantteja.
Suomen kirjakielessä lippu on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 lippu; SSA 1995 lippu; Jussila 1998 lippu.
lipsahtaa
Verbillä on vastineita useimmissa itämerensuomalaisissa kielissä, esim. karjalan lip-
sahtoa, vepsän 1'ipsahtada, vatjan lipsahtaa ja viron lipsata. Verbi on johdos ään-
teellisesti motivoidusta deskriptiivisestä sanavartalosta. Germaanista alkuperääkin
on ehdotettu, mutta tämä selitys ei ole saanut kannatusta. Suomen kirjakielessä lip-
sahtaa on tullut käyttöön 1800-luvun alkupuolella kalevalaisen kansanrunouden
myötä.
SKES 1958 lipsahtaa; Turunen 1981 lipsahtaa; SSA 1995 lipsahtaa; LÄGLW 1996 lipsahtaa.
lipua
Luistamista, veden pinnalla liukumista tms. merkitsevällä Zfpwa-verbillä tai ainakin
sen vartalolla on vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan lipuo, vepsän libuda
'nousta', vatjan livissiiä 'liukastuta', viron libiseda ja liivin lifätö. Verbi on johdos
615

samasta vartalosta, josta on muodostettu myös —» livetä ja —> liukas. Vartalon etäi-
sempi alkuperä on selvittämättä. Suomen kirjakielessä lipua on ensi kertaa mainittu
Maskun Hemmingin virsikirjassa 1605.
SKES 1958 lipua; SSA 1995 lipua; Jussila 1998 lipua.
Iiristä
Verbin vastineita ovat karjalan lirissä ja viron liriseda. Verbi on johdos nesteen lori-
naa jäljittelevästä äänteellisesti motivoidusta vartalosta. Suomen kirjakielessä liristä
on ensi kertaa mainittu G. E. Eurenin sanakirjassa 1860.
SKES 1958 liristä; SSA 1995 liristä.
lisenssi
Viranomaisen tms. antamaa lupaa merkitsevä lisenssi on lainaa ruotsin sanasta licens.
Sana juontuu alkuaan latinasta, jossa licentia merkitsee vapautta tai lupaa tehdä jota-
kin ja tämän kantasana licens vapaata tai julkeaa. Näiden taustalla on yksipersoo-
nainen verbinmuoto licet 'on lupa, on luvallista, on sallittua'. Suomalaisena sanana
lisenssi on tullut käyttöön aivan 1900-luvun alussa. Se mainitaan mm. G. J. Sonckin
laki- ja virkakielen sanakirjassa vuonna 1903.
Koukkunen 1990 lisenssi.
lisko
Pitkäruumiisia, useimmiten neliraajaisia matelijoita merkitsevä lisko on eläintie-
teen tarpeisiin 1800-luvun lopulla muodostettu uudissana, joka on saatu erottamalla
yhdyssanan näköisen, ikivanhan —> sisf/fsfco-sanan jälkiosa itsenäiseksi sanaksi.
Jakamista tukevaksi rinnakkaistapaukseksi on voitu ymmärtää myyttistä liskomaista
eläintä merkitsevä —> basiliski tai basilisko, jossa näyttää olevan sama jälkiosa. Suo-
men kirjakielessä lisko on ensi kertaa mainittu A. J. Malmbergin (Melan) Fauna Fen-
nicassa vuonna 1872.
Setälä 1932 632; SKES 1958 lisko; SSA 1005 lisko.
lista
Luetteloa merkitsevä lista on lainaa ruotsin sanasta lista. Reunusta, päärmettä tms.
merkitsevä lista puolestaan on lainaa ruotsin sanasta list. Ruotsin sanat eivät kuulu
keskenään etymologisesti yhteen, mutta suomeen lainattuina niiden vastineet ovat
tulleet keskenään täysin homonyymisiksi. Suomen kirjakielessä luetteloa merkitsevä
lista on ensi kertaa mainittu asioiden oikeuskäsittelyä koskevassa asetuksessa vuonna
1695, reunusta merkitsevä lista on esiintynyt asiakirjassa vuonna 1729.
Renvall 1823 283; SKES 1958 lista; SSA 1995 lista; Jussila 1998 lista.
616

lisä
Sanalla lisä on etymologisia vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä. Näitä ovat esim.
karjalan lisä, vepsän Ma, viron Iisa, saamen lassi ja ersämordvan 1'eze. Sanavartalo
katsotaan yleensä vanhaan omaperäiseen sanastoon kuuluvaksi, vaikka sillä ei ole-
kaan vastineita mordvaa etäisemmissä sukukielissä. Sanavartalon alkuperäiseksi
asuksi on rekonstruoitu *lisä. Suomen kirjakielessä lisä on esiintynyt Agricolasta
alkaen sekä itsenäisenä sanana että muiden sanojen rakenneosana.
SKES 1958 lisä; UEW 1988 691; SSA 1995 lisä; Jussila 1998 lisä.
litania
Juhlallista kirkkorukousta, leikki- tai pilapuheessa myös lorua, vuodatusta tai muuta
pitkää puhetta merkitsevä litania on lainaa latinan sanasta litania, joka puolestaan
perustuu kreikan sanaan litaneiä 'pyyntö, rukous1. Suomen kirjakielessä sana on
esiintynyt Agricolasta alkaen keskiyläsaksan mukaisessa asussa letania, nykyasua on
ensimmäisenä käyttänyt Jaakko Finno vuonna 1615.
Kluge - Seebold 1989 Litanei; SSA 1995 litania; Jussila 1998 litania.
Iitistä
Verbin ainoa vastine on viron litiseda solista, visertää, puhua epäselvästi'. Verbit
ovat todennäköisesti erikseen muodostettuja johdoksia veden, liejun, puheenpori-
nan tms. ääntä jäljittelevästä onomatopoeettisesta vartalosta. Suomen kirjakielessä
Iitistä-verbiä muistuttavia sanoja on esiintynyt 1700-luvun lopulta lähtien, mm.
Kristfrid Gananderin sanakirjaan on toisen henkilön käsialalla lisätty verbi flitistä,
ja Juhana Canstrenin tekemissä Jusleniuksen sanakirjan täydennyksissä on verbipli-
tistä.
SKES 1958 litistä; SSA 1995 Iita; Jussila 1998 litistä.
litra
Tilavuuden mittayksikköä merkitsevä litra on lainaa joko ranskan sanasta litre tai
suoraan keskiajan latinan sanasta litra, johon myös ranskan sana perustuu. Alkuaan
sana juontuu kreikasta, jossa litra on ollut painomitta. Ranskassa litra ja muut kym-
menjärjestelmään perustuvat mittayksiköt on otettu käyttöön vallankumouksen jäl-
keen 1700-luvun lopulla. Suomessa vastaavat yksiköt ovat tulleet käyttöön noin sata
vuotta myöhemmin. Suomalaisena sanana litra on ensi kertaa mainittu Agathon
Meurmanin sivistyssanakirjassa vuonna 1887.
Koukkunen 1990 litra; SSA 1995 litra.
617

litteä
Sanalla ei ole tarkkoja vastineita sukukielissä, mutta eräissä lähisukukielissä esiin-
tyy saman vartalon muita johdoksia, esim. karjalassa pientä kalaa merkitsevä littiy
vepsässä samaa merkitsevä litik ja virossa adverbi littu, joka vastaa suomen muotoa
littuun. Sanavartalo on äänteellisesti motivoitu, deskriptiivinen muodoste. Samasta
vartalosta on johdettu myös verbi litistää. Suomen kirjakielessä litteä on ensi kertaa
mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786, verbi litistää on esiintynyt Agrico-
lasta alkaen.
SKES 1958 litistää; SSA 1995 litistää; Jussila 1998 litistääy litteä.
liturgia
Jumalanpalvelusjärjestystä, alttaripalvelusta tai pilapuheessa kaavamaista esitystä
merkitsevä liturgia on lainaa latinan sanasta liturgia, joka puolestaan juontuu krei-
kan sanasta leitourgiä 'julkinen virantoimitus tai palvelus, jumalanpalvelus'. Suomen
kirjakielessä liturgia on ensi kertaa mainittu Eerik Sorolaisen postillassa vuonna
1625.
Koukkunen 1990 liturgia; Jussila 1998 liturgia.
liueta
Nesteen sekaan hajoamista merkitsevä liueta on johdos samasta vartalosta, josta on
muodostettu myös mm. —> liukas ja —> liukua. Suomen kirjakielessä liueta on ensi
kertaa mainittu Gabriel J. Calamniuksen sepittämässä runossa vuonna 1734.
SSA 1995 liukua; Jussila 1998 liueta.
liukas
Sanan vastineita ovat inkeroisen ja karjalan liukas. Sana on johdos samasta lipa-
tyyppisestä vartalosta kuin —» lipua ja —» liukua. Johtamisen välivaiheeksi on oletettu
muotoa *livukas. Toisaalta sanalle liukas on ehdotettu myös germaanista lainaety-
mologiaa, mutta tämä selitys ei ole saanut kannatusta. Suomen kirjakielessä liukas
on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 liukas; SSA 1995 liukas; LÄGLW 1996 liukas; Jussila 1998 liukas.
liukua
Verbillä on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. karjalan liukuoy vatjan liukua,
viron liuguda ja liivin liuglö. Verbi on johdos alkuaan samasta //pa-tyyppisestä var-
talosta, josta on muodostettu myös mm. —> liukas. Suomen kirjakielessä liukua on
ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa vuonna 1745.
SKES 1958 liukas; SSA 1995 liukua; Jussila 1998 liukua.
618

liuos
Verbistä liuottaa muodostettu liuos on Julius Krohnin esittämä oppitekoinen uudis-
sana vuodelta 1862. Kantasana liuottaa kuuluu etymologisesti yhteen sanojen —» Hu-
eta ja —> liukas kanssa ja se on suomen kirjakielessä mainittu ensi kertaa vuoden
1779 almanakassa.
Rapola 1960 liuos; Jussila 1998 liuottaa.
liuska
Kaistaletta, suikaletta tms. merkitsevällä /msfca-sanalla ei ole vastineita sukukielissä.
Se on selitetty takaperoisjohdokseksi äänteellisesti motivoidusta verbistä liuskahtaa,
jota karjalassa vastaa liuskata, liuskahuttoa 'livauttaa, sivaltaa'. Liuskoja syntyy esim.
silloin, kun esineitä valmistetaan kivestä iskemällä. Suomen kirjakielessä liuska on
ensi kertaa mainittu Abraham Kollaniuksen lainsuomennoksessa vuonna 1648.
SSA 1995 liuska; Jussila 1998 liuska.
liuta
Joukkoa tai laumaa merkitsevä liuta on vanha germaaninen lainasana, jolle rekonst-
ruoitua alkumuotoa *leudi-z edustaa mm. nykysaksan Leute 'ihmiset, väki'. Suomen
kirjakielessä liuta on ensi kertaa mainittu herra Martin lainsuomennoksessa vuoden
1570 tienoilla.
SKES 1958 liuta; LÄGLW 1996 liuta1; SSA 1995 liuta; Jussila 1998 liuta.
livahtaa
Verbin tarkka vastine on karjalan livahtoay mutta saman vartalon muilla johdoksilla
on laajemminkin vastineita lähisukukielissä. Suomessa saman vartalon johdoksia
ovat esim. —» lipua, —> liukas ja livistää. Suomen kirjakielessä livahtaa on ensi kertaa
mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1958 lipeä; SSA 1995 lipua; Jussila 1998 livahtaa.
livertää
Visertämistä merkitsevän livertää-verbin vastineita ovat karjalan liperteä 'liehakoida,
mielistellä' ja viron samaa merkitsevä liperdada. Myös suomen murteissa esiintyvät
variantit lipertää ja liperrellä lörpöttelyn tai mielistelyn merkityksessä. Verbivartalo
jäljittelee livertävää ääntä, joten verbit voivat olla joko keskenään samaa alkuperää
tai samantapaisen motivaation pohjalta erikseen muodostettuja onomatopoeettis-
deskriptiivisiä sanoja. Suomen kirjakielessä livertää on ensi kertaa mainittu Gabriel
G. Calamniuksen sepittämässä häärunossa vuonna 1755.
SKES 1958 livertää; SSA 1995 livertää; Jussila 1998 livertää.
619

livetä
Luiskahtamista tai liukastumista merkitsevällä //vetö-verbillä on tarkka vastine kar-
jalassa. Verbi on johdos samasta vartalosta, josta on muodostettu myös mm. —» lipua
ja —» liukas. Suomen kirjakielessä livetä on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 lipeä; SSA 1995 lipeä; Jussila 1998 livetä.
lobata
Epävirallista yhteydenpitoa ja päättäjiin vaikuttamista merkitsevä lobata perustuu
englannin sanaan lobby ^ joka merkitsee mm. aulaa tai tyypillisesti aulassa oleilevaa
painostusryhmää. Verbissä lobata on se äänneopillisesti erikoinen piirre, että siinä
alkuaan vain omaperäisiä soinnittomia klusiileja (fc, p, t) koskeva astevaihtelu on
levinnyt myös lainaperäiseen soinnilliseen klusiiliin. Suomen kirjakielessä lobby ja
lobbyist ovat olleet englanninkielisinä sitaattilainoina käytössä viimeistään 1930-
luvulta lähtien. Johdosverbi lobata ja vastaava substantiivi lobbari ovat tulleet käyt-
töön 1900-luvun lopulla mm. Euroopan unionista ja sen hallintoelimissä vaikutta-
misesta puhuttaessa.
Pulkkinen 1984 lobby; Eronen 1995 174-175.
logo
Tunnuskuviota tai -tekstiä merkitsevä logo on typistesana, jonka vanhempi ja täy-
dellisempi muoto on ollut logotyyppi. Tämä on alkuaan kirjapainotermi, joka on
tarkoittanut yhtenä ladontakappaleena olevaa kirjakkeiden yhdistelmää. Itsenäisenä
sanana logo on tullut markkinoinnin kehityksen myötä yleiskieliseen käyttöön 1900-
luvun jälkipuoliskolla muiden kielten, ennen kaikkea englannin ja ruotsin, mallin
mukaan.
Pulkkinen 1984 logo; NO 1986 logo.
lohduttaa
Verbillä ei ole vastineita sukukielissä. Samasta vartalosta on kuitenkin muodostettu
karjalan lohtua 'talttua, rauhoittua'. Vartalon alkuperä on epäselvä. Yhden selitys-
vaihtoehdon mukaan se olisi samaa juurta kuin Kymenlaakson murteissa esiintyvä,
alkuperältään deskriptiiviseksi arveltu verbi lohtua sulaa, irrota', josta muodostettu
lohduttaa merkitsee 'lohkaista, irrottaa'. Kirjakielen lohduttaa saattaisi selittyä tämän
verbin vertauskuvalliseksi käytöksi, eräänlaista henkistä sulattamista, pehmentämistä
tai irrottamista merkitseväksi ilmaukseksi. Toisen ja todennäköisemmän selityksen
mukaan verbi saattaisi kuulua Zaw/za-sanan yhteyteen. Varsinaisena lähtömuotona
olisi johdos lauhduttaa 'liennyttää', joka olisi yksinkertaistunut muotoon lohduttaa.
Tämän jälkeen ensi tavun vokaali olisi pyöristynyt toisen tavun vokaalin vaikutuk-
sesta, jolloin tuloksena olisi juuri lohduttaa. Molemmille äänteenmuutoksille voi-
620

daan esittää rinnakkaistapauksia muusta sanastosta. Suomen kirjakielessä lohduttaa
on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Hakulinen 1954 ÄOL 2 54; SKES 1958 lohduttaa; SSA 1995 lohduttaa; Jussila 1998 lohduttaa;
Nikkilä 2000 13-15.
lohi
Arvokalan nimityksellä lohi on vastineita useimmissa lähisukukielissä sekä saamessa,
esim. karjalan ja vepsän lohi, vatjan ja viron lohi sekä saamen luossa. Sana on vanha
balttilainen laina, jota nykyisissä balttilaisissa kielissä vastaavat liettuan läsis ja lat-
vian lasis. Suomen kirjakielessä lohi on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen
sanakirjassa 1637.
Thomsen 1890 194; SKES 1958 lohi; SSA 1995 lohi; Jussila 1998 lohi.
lohikäärme
Valtavan suuren liskon tapaista siivekästä ja tulta syöksevää tarueläintä merkitsevä
lohikäärme tai louhikäärme on kansanetymologinen muodostelma, jonka alkuosa
on lainattu muinaisruotsin samaa merkitsevästä sanasta floghdraki 'lentokäärme*.
Muinaisruotsin flogh- kuuluu yhteen lentämistä merkitsevän flyga-verbin kanssa.
Jälkiosana oleva lohikäärmettä merkitsevä -draki> jota nykyruotsissa vastaa drake,
on suomeen lainattaessa korvattu vanhemmalla —> fcäärrae-sanalla. Suomen kirja-
kielessä lohikäärme on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Wiklund Vir. 1902 39-40; SKES 1958 lohikäärme; SSA 1995 lohikäärme; Jussila 1998 lohikäärme.
lohjeta
Verbillä on vastineita useimmissa lähisukukielissä, esim. karjalan ja vepsän lohketa,
vatjan löhgötag ja viron löhkeda. Sanavartaloa on arveltu alkuperältään deskriptii-
viseksi. Myös germaanista alkuperää on ehdotettu, mutta tämä selitys ei ole saanut
kannatusta. Suomen kirjakielessä lohjeta on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 lohjeta; SSA 1995 lohjeta; LÄGLW 1996 lohko; Jussila 1998 lohjeta.
loihtia
Taikomista ja loitsujen lukemista merkitsevällä /oi/if/a-verbillä ei ole tarkkoja vasti-
neita sukukielissä. Se on mitä ilmeisimmin samaa merkitsevän, useissa itämerensuo-
malaisissa kielissä tunnetun —> /oitaa-verbin savolaismurteinen variantti. Suomen
kirjakielessä loihtia on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin satukokoelmassa
1784.
Ojansuu Vir. 1900 68; Kettunen 1951 KV 31 124; SKES 1958 loitsia; Rapola 1968 182-185; SSA
1995 loihtia; Jussila 1998 loihtia.
621

loikata
Etenkin pituussuuntaan hyppäämistä merkitsevällä /oifcata-verbillä ei ole varsi-
naisia vastineita sukukielissä. Samasta vartalosta muodostettu karjalan loikahtoa
'hypähtää' on luultavasti lainaa suomesta. Sanavartalon alkuperä on epäselvä. Sen
on arveltu kuuluvan etymologisesti yhteen loivaa ja laakeaa merkitsevä murteellisen
/offcfca-sanan kanssa, joka puolestaan on yhdistetty —» hikoa- ja —> /o/wa-verbeihin.
Suomen kirjakielessä loikata on ensi kertaa mainittu Jacob Zidenin laatimassa neu-
vokirjassa vuonna 1797.
SSA 1995 loikata; Jussila 1998 loikata.
loikoa
Pitkällään olemista tai makaamista merkitsevällä /oifcoa-verbillä ei ole varsinaisia
vastineita sukukielissä. Karjalan loikuo on luultavasti lainaa suomesta. Verbi lienee
johdos samasta vartalosta, josta on muodostettu myös —> lojua, mutta vartalon alku-
perästä ei ole varmaa tietoa. Paremman selityksen puutteessa sitä on arveltu oma-
peräiseksi deskriptiivimuodosteeksi. Suomen kirjakielessä loikoa on tullut käyttöön
vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla. G. E. Eurenin sanakirjassa 1860 on johdos loi-
koilla, ja Elias Lönnrotin sanakirjassa 1874 tämän kantasanalta näyttävä loikoa.
SSA 1995 loikoa.
loilottaa
Laulamista merkitsevän loilottaa-verbin vastineita ovat karjalan loilottoa ja viron
loilutada. Verbi on johdos laulamisen ääntä jäljittelevästä onomatopoeettisesta var-
talosta, jolla on voitu korvata laulun varsinaiset sanat. Suomen kirjakielessä ensim-
mäinen lailottaa-verbin tapainen sana on Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786
mainittu loiluttaa. Nykyasu loilottaa on tullut käyttöön vasta 1800-luvun puolella.
SKES 1958 hilua; SSA 1995 loilottaa; Jussila 1998 loilottaa.
loimi
Kankaan pitkittäisiä lankoja tai hevosen peitettä merkitsevällä /oimf-sanalla on vas-
tineita kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan loimiy vepsän loim> vatjan loimi, viron
löim ja liivin luoima. Sana on johdos verbistä —> luoda, jota on vanhastaan käytetty
mm. kudontaterminä. Suomen kirjakielessä loimi on ensi kertaa mainittu Maskun
Hemmingin virsikirjassa 1605.
SKES 1958 loimi; SSA 1995 loimi; Jussila 1998 loimi.
loimuta
Verbillä on tarkka vastine ainoastaan karjalassa. Se on selitetty johdokseksi tulen tai
valon leiskumista kuvailevasta äänteellisesti motivoidusta vartalosta. Suomen kirja-
622

kielessä loimuta on ensi kertaa mainittu G. E. Eurenin sanakirjassa 1860. Samasta
vartalosta muodostettu loimotella on kuitenkin esiintynyt jo Kristfrid Gananderin
sanakirjassa 1786.
SSA 1995 loimuta; Jussila 1998 loimotella.
loinen
Syöpäläistä tai entisaikojen tilattomaan väestöön kuuluvaa, omaa asuntoa vailla ole-
vaa henkilöä merkitsevä loinen on johdos sanavartalosta —> luo-. Sananmukaisesti
loinen merkitsee toisen luona olevaa tai asuvaa. Suomen kirjakielessä loinen on ensi
kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt
Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
SKES 1958 luo; SSA 1995 luo; Jussila 1998 loinen.
loiskua
Verbin ainoa vastine on karjalan loiskoa. Verbivartalo on hölskyvän ja* läiskyvän
veden ääntä jäljittelevä deskriptiivimuodoste. Suomen kirjakielessä loiskua on ensi
kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786.
SSA 1995 loiskua; Jussila 1998 loiskua.
loistaa
Kiiltämistä, paistamista yms. merkitsevän Zo/sfaa-verbin vastineiksi on esitetty kar-
jalan toistua 'loistaa* ja viron murteellinen loistuda sulaa'. Verbit ovat rakenteeltaan
selvästi johdoksia, ja niiden perustana oleva sanavartalo on selitetty vanhaksi ger-
maaniseksi lainaksi, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *glöjan- edustaa mm. anglo-
saksin glövvan 'hehkua'. Samaa juurta on myös nykysaksan gltihen. Suomen kirjakie-
lessä loistaa on ensi kertaa mainittu Laurentius Petrin saarnassa 1649.
SKES 1958 loistaa; Koivulehto 1981 PBB 103:2 358-359; LÄGLW 1996 loistaa; SSA 1995 loistaa1;
Jussila 1998 loistaa.
loitota
Etääntymistä merkitsevällä Zoifota-verbillä on tarkka vastine karjalassa. Verbi on
johdos kaukaista merkitsevästä Zo/tto-sanasta, jolla on vastineita itäisissä lähisuku-
kielissä. Sanavartalon alkuperä on hämärän peitossa. Suomen kirjakielessä hitto
on ensi kertaa mainittu kaltevan merkityksessä Daniel Jusleniuksen sanakirjassa
vuonna 1745 ja etäällä olevan merkityksessä vuoden 1785 almanakassa, jossa maini-
taan adessiivimuotoinen adverbi loitolla. Verbi loitota on tullut käyttöön vasta 1800-
luvun puolella.
SKES 1958 hitto; SSA 1995 hitto; Jussila 1998 loitolla, hitto.
623

loitsia
Verbillä on vastineita itäisissä lähisukukielissä, esim. karjalan loittsie ja vepsän loita.
Viron loitsida lienee lainaa suomesta. Verbi vaikuttaa rakenteeltaan johdokselta, ja
sen kantasanaksi on arveltu sekä alun perin heittämistä merkinnyttä —> luoda-ver-
biä että läheisyyttä ilmaisevaa partikkelivartaloa luo-. Molemmat vaihtoehdot ovat
rakenteen ja merkityksen kannalta mahdollisia. Verbille on esitetty myös germaa-
nista lainaetymologiaa, mutta sitä ei pidetä yleensä uskottavana. Suomen kirjakie-
lessä loitsia on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 loitsia; LÄGLW 1996 loitsia; SSA 1995 loitsia; LÄGLW 1996 loitsia; Jussila 1998 loit-
sia.
loiva
Lievästi kaltevaa tai matalaa merkitsevällä /oiva-sanalla on tarkka vastine ainoas-
taan karjalassa. Sanan alkuperä on epäselvä. Sitä on arveltu deskriptiiviseksi sanaksi,
mutta tätä selitystä on vaikea perustella. Mahdollisesti se on johdos samasta alkupe-
rältään epäselvästä vartalosta, josta on muodostettu myös loitto (—> loitota). Daniel
Jusleniuksen sanakirjassa 1745 loitto mainitaan nimenomaan loivan merkityksessä.
Suomen kirjakielessä loiva on ensi kertaa mainittu Maskun Hemmingin hurskaiden
laulujen kokoelmassa vuonna 1616.
SKES 1958 loiva; SSA 1995 loiva; Jussila 1998 loiva.
lojaali
Luotettavaa, uskollista tai lainkuuliaista merkitsevä lojaali on lainaa ruotsin sanasta
lojaU joka puolestaan perustuu ranskan sanaan loyal. Alun perin sanan lähtökoh-
tana on latinan legälis lakiin liittyvä, laillinen'. Suomalaisena sanana lojaali on tullut
käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla. Sana mainitaan ainakin jo Ferdinand Ahlma-
nin sanakirjassa vuonna 1865.
Hellquist 1939 legal; Koukkunen 1990 lojaali.
lojua
Pitkällään olemista merkitsevällä Iq/ua-verbillä ei ole varsinaisia vastineita sukukie-
lissä, mutta karjalan lojottoa 'lojua, loikoa' ja viron vanhasta kirjakielestä tunnettu
loja 'ryysyläinen' sisältävät ilmeisesti saman vartalon, jota on arveltu alkuperältään
deskriptiiviseksi. Suomen kirjakielessä lojua on tullut käyttöön kalevalaisen kansan-
runouden välityksellä 1800-luvun alkupuolella. Kuitenkin jo Daniel Jusleniuksen
sanakirjassa 1745 on mainittu samaan yhteyteen kuuluva substantiivi loi, joka mer-
kitsee laiskuria tai vetelystä. Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787 vastaava sub-
stantiivi on lojo. Ganaderilla on myös verbi lojottaa.
SSA 1995 lojua; Jussila 1998 lojottaa.
624

loka
Kuraa, likaa yms. merkitsevän /o/ca-sanan vastineita ovat ainakin karjalan loka, lyy-
din loga ja viron loga. Saamen loahki sakka, kahvinporo' voi olla lainaa suomesta.
Sanavartalon alkuperä on tuntematon. Muotonsa ja merkityksensä puolesta loka
voisi kuulua ikivanhaan omaperäiseen sanastoon. Suomen kirjakielessä loka on
esiintynyt Agricolasta alkaen. Myös lokakuu on kuulunut Agricolan sanavarastoon.
SKES 1958 loka; SSA 1995 loka; Jussila 1998 lokay lokakuu.
lokero
Sanalla ei ole vastineita sukukielissä. Rakenteeltaan se vaikuttaa selvästi johdokselta,
mutta täsmälleen sopivaa kantasanaa ei toistaiseksi ole voitu osoittaa. Murteissa
esiintyy muitakin saman vartalon johdoksia, esim. loko, lokonen, lokko ja lokkero,
jotka merkitsevät koloa, kuoppaa, onteloa, lovea tms. Nämä saattavat olla ikivanhan
—» fco/o-sanan deskriptiivisiä tai lastenkielisiä variantteja, mutta mitään normaalia
johtosuhdetta sanojen välillä ei ole. Suomen kirjakielessä lokero on ensi kertaa mai-
nittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745 kivessä olevan kuopan tai kolon nimi-
tyksenä.
SS A 1995 lokero; Jussila 1998 lokero.
loki
Laivan nopeusmittaria merkitsevä loki on lainaa joko ruotsin sanasta logg tai suo-
raan englannin sanasta log, josta myös ruotsin logg on peräisin. Englannin log mer-
kitsee lokin lisäksi puupalikkaa. Tämä jälkimmäinen merkitys on alkuperäinen.
Entisaikaan aluksen nopeutta mitattiin heittämällä veteen nuoran päähän sidottu
kolmiomainen puupalikka ja mittaamalla, kuinka pitkälti nuora juoksee ulos tietyn
ajan kuluessa. Nuorassa oli tasavälein solmuja mittaamisen helpottamiseksi. Suo-
men kirjakielessä loki on ensi kertaa mainittu Albin Stjerncreutzin merisanakirjassa
vuonna 1863.
TSK 5 1913 loki; SAOB 1941 logg; SKES 1958 loki; SSA 1995 loki.
lokki
Etenkin Larus-sukuisiin rantalintuihin viittaavalla Zofc/cf-sanalla ei ole tarkkoja vas-
tineita sukukielissä. Karjalassa tunnetaan samantapainen lokka. Suomen murteissa
ja vanhassa kirjakielessä /o/c/c*-sanalla on runsaasti variantteja, esim. lokka, louey
loukain, louke, louve, loukki jne. Äänneasu ja varianttien runsaus viittaavat siihen,
että nimitys on alkuaan lokkilintujen ääntelyä jäljittelevä onomatopoeettinen sana.
Suomen kirjakielessä lokki on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa
1745, mutta louve esiintyy jo vuoden 1642 Raamatussa. Vanhempi lokin nimitys on
kajava, joka sekin on äänteellisesti motivoitu sana.
SKES 1958 lokki; SSA 1995 lokki; Jussila 1998 lokki; Häkkinen 2003 L192-L201.
625

loma
Alun perin rakoa tai väliä merkitsevän /oma-sanan vastineita ovat karjalan loma, saa-
men loapmi ja mordvan luv, mahdollisesti myös marin lo. Sanavartaloa on arveltu
vanhaksi balttilaiseksi lainaksi, jota nykyliettuassa vastaisi loma 'kuilu, laakso, syven-
nys'. Toisaalta kysymyksessä voi olla myös vanha omaperäinen sanavartalo. Vapaa-
ajan tai väliajan merkitys selittyy konkreettista rakoa merkitsevän sanan vertausku-
valliseksi käytöksi. Suomen kirjakielessä loma on ensi kertaa mainittu Daniel Jus-
leniuksen sanakirjassa 1745 raon tai kalliorotkon merkityksessä ja Kristfrid Ganan-
derin sanakirjassa 1786 tauon tai väliajan merkityksessä.
SKES 1958 loma; Sammallahti Vir. 1977 124; UEW 1988 692; SSA 1995 loma; Jussila 1998 loma.
lomake
Kirjoittamalla täytettäväksi tarkoitettua paperia tai korttia merkitsevä lomake on
1900-luvun alussa muodostettu uudissana, jonka kantana on alun perin rakoa tai
väliä merkitsevä —> loma. Lomakkeeseen on valmiiksi merkitty "lomia" eli täytettä-
viä kohtia.
Hakulinen 1979 157,468.
lommo
Etenkin metallipinnassa olevaa kuoppaa tai painumaa merkitsevän Zommo-sanan
vastine on viron hmm. Sanan alkuperä on epäselvä. Koska lommo on käytännössä
usein iskun tai töytäyksen jälki, sana on mahdollisesti kolahduksen ääntä jäljittelevä
onomatopoeettinen muodoste. Suomen kirjakielessä lommo on ensi kertaa mainittu
niiden lisäysten joukossa, joita Juhana Canstren on tehnyt Daniel Jusleniuksen sana-
kirjaan 1800-luvun alussa. Jusleniuksella on samaa merkitsevä lomo, joka tunnetaan
myös murteissa. Lisäksi murteissa on muitakin variantteja, esim. klommo, lompu
lompo, klummu yms. Varianttien runsaus ja äänneasu viittaavat deskriptiivis-ono-
matopoeettiseen alkuperään.
SKES 1958 lommo; SSA 1995 lommo; Jussila 1998 lommo.
lompakko
Setelikukkaroa merkitsevä lompakko on mukaillen lainattu ruotsin sanasta plänbok.
Tämä on alkuaan tarkoittanut taskukokoista muistikirjaa, sittemmin myös nahka-
koteloa, jossa muistikirjan lisäksi saattoi säilyttää seteleitä ja muita tärkeitä pape-
reita. Suomen murteissa ja 1800-luvun kirjakielessä esiintyy myös muita variantteja,
esim. lompuukki, lompakka ja lompsa. Nykyasu lompakko on mainittu ainakin jo
Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa vuonna 1865.
Lönnrot 1874 lompakko; SAOB 1953 plänbok; SKES 1958 lompakko; SSA 1995 lompakko.
626

lonkero
Pitkää, taipuisaa versoa, rönsyä tai ruumiin lisäkettä merkitsevällä Zo/ifcero-sanalla
ei ole vastineita sukukielissä. Rakenteeltaan lonkero on selvästi johdos, ja samasta
vartalosta muodostettuja sanoja ovat esim. kiemurtelemista merkitsevät verbit lon-
gertaa ja lonkeroida. Vartaloa on arveltu alkuperältään deskriptiiviseksi, mutta se voi
ainakin osittain olla myös lainaa ruotsin sanasta läng 'pitkä* tai tämän suomenruot-
salaisesta johdoksesta länga 'pituus'. Ruotsista ei tähän yhteyteen kuuluvia sanoja
kuitenkaan tunneta lonkeron merkityksessä. Suomen kirjakielessä lonkero on tullut
käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla.
Grönholm 1988 102; SSA 1995 lonkero.
lonkka
Sanan ainoa sukukielinen vastine on inkeroisen lorjkka. Sanaa on arveltu vanhaksi
germaaniseksi lainaksi, ja siihen on verrattu mm. muinaisyläsaksan sanaa hlanka
'lonkka'. Tämä rinnastus on kuitenkin äänneseikkojen takia katsottu epätodennä-
köiseksi. Toisen, äännehistoriallisesti paremmin perusteltavissa olevan selitysvaihto-
ehdon mukaan lonkka on variantti samaa merkitsevästä murresanasta ronkka, joka
on sekin selitetty vanhaksi germaaniseksi lainaksi. Suomen kirjakielessä lonkka on
ensi kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on teh-
nyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla. Konkka on Samuel Kreanderin
lisäyksiä samaan sanakirjaan.
SKES 1955 lonkka; Koivulehto 1071 NphM 72 607 ja 1972 NphM 73 627; Hofstra 1985 88; SSA
1995 lonkka; LÄGLW 1996 lonkka; Jussila 1998 lonkka, ronkka; SSA 2000 ronkka.
lootus
Trooppisten seutujen suurikukkaista vesikasvia merkitsevä lootus juontuu kreikan
sanasta lötös, joka joko suoraan tai latinan välityksellä on levinnyt moniin muihin
Euroopan kieliin. Kreikan sana on peräisin seemiläisistä kielistä, ja se on alkuaan
voinut tarkoittaa monia eri kasveja, jopa rehuna käytettyä apilaa. Heprean löt mer-
kitsee mirhamia. Suomalaisena sanana lootus on tullut käyttöön 1800-luvun loppu-
puolella. Se mainitaan mm. Agathon Meurmanin ranskalais-suomalaisessa sanakir-
jassa vuonna 1877.
Hellquist 1939 lotus; Corneliuson 1997 Lotus.
lopettaa
Verbillä on vastineita useimmissa lähisukukielissä, esim. karjalan lopettoa, vatjan
löpöttaa, viron löpetada ja liivin loptö. Verbi on johdos samasta vartalosta, josta on
muodostettu myös —» loppu ja loppua. Suomen kirjakielessä lopettaa on esiintynyt
Agricolasta alkaen.
SKES 1958 loppu; SSA 1995 lopettaa; Jussila 1998 lopettaa.
627

loppiainen
Joulunajan viimeistä juhlapäivää merkitsevä loppiainen on johdos samasta varta-
losta, josta on muodostettu myös —> lopettaa ja —» loppu. Suomen kirjakielessä lop-
piainen on ensi kertaa mainittu vuoden 1642 Raamatussa.
Ahlqvist 1871 229; Toivonen 1955 30; SKES 1958 loppiainen; SSA 1995 loppiainen; Jussila 1998
loppiainen.
loppu
Sanalla on etymologinen vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan loppu, vep-
sän lopy viron iopp ja liivin lopp hampaiden ja poskien välinen tila; merenlahti'. Etäsu-
kukielistä ei vastineita ole voitu osoittaa. Rakenteeltaan loppu vaikuttaa johdokselta,
ja sen rinnalla esiintyy sekä suomessa että eräissä muissakin itämerensuomalaisissa
kielissä myös kantasanalta vaikuttava, syrjäkulmaa, nurkkaa tai soppea merkitsevä
loppiy jonka johdos on mm. lopettaa. Sanavartalon alkuperä on tuntematon. Suomen
kirjakielessä loppu on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen. Myös verbi
loppua on kuulunut Agricolan sanavarastoon.
SKES 1958 loppi, loppu; SSA 1995 loppu loppu; Jussila 1998 loppu, loppua.
lordi
Miehen arvonimi lordi on lainaa englannin sanasta lord, jota käytetään kuninkai-
den, korkeiden virkamiesten ja ylähuoneen jäsenten sekä eräiden aatelisten yleisenä
arvonimenä. Sanan vanhempi asu muinaisenglannissa on ollut hläford, ja tämä on
sananmukaisesti tarkoittanut leivän vartijaa. Suomalaisena sanana lordi on tullut
käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla. Se mainitaan mm. Agathon Meurmanin rans-
kalais-suornalaisessa sanakirjassa vuonna 1877.
Hellquist 1939 lord; Klein 1967 lord.
lorista
Verbillä on vastine useissa lähisukukielissä, esim. karjalan ja vatjan lorissa, viron
loriseda ja liivin loriksö. Verbit ovat johdoksia solisevaa tai lirisevää ääntä jäljitte-
levästä sanavartalosta. Veden äänen lisäksi verbit voivat viitata myös puheenpori-
naan tai joutavaan puhumiseen. Suomen kirjakielessä lorista on tullut käyttöön vasta
1800-luvun puolimaissa, mutta samasta vartalosta muodostetut loritella ja lorittaa
on mainittu jo Daniel Jusleniuksen sanakirjassa lavertelun merkityksessä. Kristfrid
Gananderin sanakirjassa 1786 on mainittu lorotella ja lorottaa.
SKES 1958 lorista; SSA 1995 lorista; Jussila 1998 loritella, lorittaa, lorotella, lorottaa.
628

loru
Joutavaa puhetta, leikkilukua tai muuta runon tapaista sanasommitelmaa merkitse-
vällä /orw-sanalla on tarkka vastine karjalassa. Viron loru merkitsee lorujen puhujaa.
Sana on johdos samasta äänteellisesti motivoidusta vartalosta, josta on muodostettu
myös verbi —» lorista. Suomen kirjakielessä loru on ensi kertaa mainittu Kristfrid
Gananderin sanakirjassa 1786.
SKES 1958 lorista; SSA 1995 lorista; Jussila 1998 loru.
lorvia
Laiskottelemista, vetelehtimistä, viivyttelemistä yms. merkitsevällä Jorvia-verbillä ei
ole vastineita sukukielissä, ei myöskään sen kantasanalla lorvi. Sanavartalo on seli-
tetty alkuperältään deskriptiiviseksi. Suomen kirjakielessä lorvi on ensi kertaa mai-
nittu laiskurin merkityksessä Kristfrid Gananderin sanakirjassa, siitä johdettuja ver-
bejä on alettu käyttää vasta myöhemmin. Elias Lönnrotin sanakirjassa 1874 on mai-
nittu lorvitella, mutta lorvailla ja lorvia ovat tätäkin nuorempia.
SSA 1995 lorvi; Jussila 1998 lorvi.
loska
Lumisohjoa, kuraa yms. merkitsevällä Zosfca-sanalla ei ole vastineita sukukielissä.
Sanavartalo on selitetty vedensekaisen lumen tai muun märän aineen synnyttämää
sohisevaa ja lätisevää ääntä jäljitteleväksi deskriptiivis-onomatopoeettiseksi sanaksi.
Vastaavanlainen äänteellisesti motivoitu sana on ruotsin slask. Suomen kirjakielessä
loska on ensi kertaa mainittu merkityksessä 'lokainen' niiden lisäysten joukossa, joita
Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla. Jo
Jusleniuksen sanakirjassa 1745 on mainittu verbi loskua 'litistä*.
SSA 1995 loska1; Jussila 1998 loska.
lossi
Maantielauttaa merkitsevä lossi on lainaa saksan sanasta Floss 'lautta*. Saksan sana
on johdos verbistä fliessen 'virrata, valua, juosta, luistaa' yms. Suomen kirjakielessä
lossi on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa vuonna 1786 lotjan
merkityksessä.
Ahlqvist 1872 153; SKES 1958 lossi; Kluge - Seebold 1989 Floss; SSA 1995 lossi; Jussila 1998 lossi.
lotta
Lottajärjestön jäsentä merkitsevä lotta juontuu Johan Ludvig Runebergin runoko-
koelmaan Vänrikki Stoolin tarinoita sisältyvästä runosta Lotta Svärd. Runokoko-
elma kertoo Suomen sodasta (1808-1809) ja tämä nimenomainen runo Svärd-nimi-
sen sotilaan Lotta-vaimosta, joka seurasi miestään sotaan ja miehen kaaduttua ryhtyi
629

huolehtimaan myös muista sotilaista. Lotta Svärd -järjestö on suojeluskunnan rin-
nalla vuosina 1919-1944 toiminut naisjärjestö.
lotto
Numeroveikkausta merkitsevä lotto on lainattu suomeen todennäköisesti ruotsin
kautta, mutta alkuaan sana juontuu italiasta, jossa lotto on alun perin tarkoittanut
uurnasta nostettavilla numeroilla pelattavaa uhkapeliä. Italian lotto on lainaa rans-
kan sanasta lot 'osa, osuus, arpajaisvoitto', joka puolestaan on germaanista perua.
Suomessa lotto on seurapelinä ollut tunnettu jo 1800-luvun puolella, ja italian sana
lotto on mainittu Agathon Meurmanin sivistyssanakirjassa 1887. Suomalaisena
sanana lotto on tullut käyttöön 1900-luvun alussa.
Koukkunen 1990 lotto; SSA 1995 lotto2.
louhia
Kallionkappaleiden irrottamista ja murskaamista merkitsevän louhia-verbin ainoa
tarkka vastine on karjalan louhie. Sanavartalon alkuperä on epäselvä. Sitä on arveltu
balttilaiseksi lainaksi, jonka vastineita olisivat murtamista merkitsevät nykyliettuan
läuzti ja latvian lauzU mutta toisaalta sitä voidaan pitää myös omaperäisenä, äänteel-
lisesti motivoituna sanana. Suomen kirjakielessä louhia on ensi kertaa mainittu Hen-
rik Florinuksen sananlaskuissa vuonna 1702. Salamaa merkitsevä murresana louhi ei
kuulu samaan yhteyteen, vaan se on germaaninen tai skandinaavinen laina.
Thomsen 1890 194-195; Kalima 1936 133-134; SKES 1958 louhia; SSA 1995 louhia; LÄGLW
1996 louhi; Jussila 1998 louhia.
loukata
Verbillä on tarkka vastine ainoastaan inkeroisessa, jossa loukata merkitsee puris-
tamalla tai litistämällä vahingoittamista. Karjalan johdos loukahtoa merkitsee 'nyr-
jähtää' ja loukahuttoa 'lyödä kolauttaa'. Verbit ovat johdoksia samasta äänteellisesti
motivoidusta vartalosta, josta on muodostettu myös —» loukku. Suomen kirjakielessä
loukata on esiintynyt Agricolasta alkaen konkreettisen törmäämisen merkityksessä.
Mielipahan aiheuttamisen merkitys selittyy fyysistä satuttamista kuvaavan verbin
vertauskuvalliseksi käytöksi. Tässä merkityksessä loukata on esiintynyt kirjakielessä
1700-luvulta lähtien.
Hakulinen 1969 107-110; SSA 1995 loukata; Jussila 1998 loukata.
loukko
Koloa, nurkkaa, kolkkaa yms. merkitsevällä /owfcfco-sanalla on varmoja vastineita
ainoastaan eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan loukko, lyydin huk ja viron löugas.
Vastineita on esitetty myös etäsukukielistä, esim. marin luk 'nurkka, mutka' ja unka-
rin lyuk 'kolo, onkalo', ja näiden perusteella loukko on laskettu ikivanhaan omape-
630

räiseen sanakerrostumaan kuuluvaksi. Etäsukukielten sanoille on kuitenkin myös
muita selityksiä, ja /ottfcfco-sanan rakennekin on sellainen, että sitä on sellaisenaan
mahdotonta pitää ikivanhana omaperäisenä sanana. Näin ollen sanan alkuperä jää
epäselväksi. Suomen kirjakielessä loukko on esiintynyt Agricolasta alkaen. Agrico-
lalla on myös nurkkaa merkitsevä loukas, joka on saman vartalon johdoksia.
SKES 1958 loukko; UEW 1988 252; SSA 1995 loukko; Jussila 1998 loukas, loukko.
loukku
Tietynlaista pyydystä merkitsevällä Zow/cfc«-sanalla on tarkka vastine inkeroisessa ja
karjalassa. Loukkupyydyksessä on koholle viritetty kansi tai muu ylärakenne, joka
pyydyksen lauetessa putoaa louskahtaen alas. Pyydyksen nimitys on johdos tätä lau-
keamisen ääntä jäljittelevästä sanavartalosta. Suomen kirjakielessä tähän sanavarta-
loon perustuva pyydyksen nimitys loukas on ensi kertaa mainittu Abraham Kolla-
niuksen lainsuomennoksessa vuonna 1648. Loukku on tullut kirjakieliseen käyttöön
1800-luvun jälkipuoliskolla.
Ahlqvist 1871 71; SKES 1958 loukku; SSA 1995 loukku; Jussila 1998 loukas.
lounas
Sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä. Näitä ovat esim. karjalan lounat,
vepsän louna, vatjan löunaU viron löuna sekä udmurtin ja komin lun. Permiläis-
kielten sanat merkitsevät päivää, itämerensuomen sanat enimmäkseen sitä ilman-
suuntaa, josta aurinko keskipäivällä paistaa ja mahdollisesti myös sitä ateriaa, joka
nautitaan keskipäivän aikaan. Sana lasketaan ikivanhaan omaperäiseen sanastoon
kuuluvaksi, sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *lownaja. alkuperäiseksi mer-
kitykseksi 'päivä, keskipäivä*. Suomen kirjakielessä lounas ja sen rinnakkaismuoto
louna ovat esiintyneet Agricolasta alkaen. Myös johdos lounainen on kuulunut Agri-
colan sanavarastoon. Ilmansuuntien nimityssysteemi on täsmentynyt nykyiselleen
vasta 1800-luvulla, murteissa ja vanhassa kirjakielessä lounainen ilmansuunta voi
olla lounaan lisäksi etelä tai kaakko.
SKES 1958 louna; UEW 1988 693; SSA 1995 lounas; Jussila 1998 louna* lounainen* lounas.
lovi
Uurretta, pykälää, koloa yms. merkitsevän Zovz-sanan vastineita ovat inkeroisen lovi
ja viron murteellinen lovi. Sana on selitetty germaaniseksi lainaksi, ja mahdollisia
lainalähteitä on kaksikin. Näistä varhaisempaa lainausta edustaa kantagermaanin
*lawwö, jonka jatkajia on mm. ruotsin lagg 'kimpilaudan uurros1. Hieman nuorem-
paa vaihtoehtoa edustaa kantaskandinaavin *klobä, josta juontuu mm. ruotsin mur-
teellinen klov 'halkeama, rako, lovi*. Jälkimmäisellä selityksellä on enemmän kanna-
tusta, sillä sen puitteissa on mahdollista olettaa myös äännehistoriallisesti helpom-
min selitettävää lainautumista muinaisruotsista. Joka tapauksessa ZoW-sana on lai-
631

naa germaanisista naapurikielistä. Suomen kirjakielessä lovi on ensi kertaa mainittu
vuoden 1642 Raamatussa.
SKES 1958 lovi; Koivulehto 1971 NphM 72 607; Hofstra 1985 403-405; SSA 1995 lovi; LÄGLW
1996 lovi; Jussila 1998 lovi.
lude
Litteää, imu- tai pistokärsäistä hyönteistä merkitsevällä lude- tai /wfr7cfca-sanalla on
vastineita useimmissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen lutikkain, karjalan lutikka,
vepsän ludö, vatjan lufsikka ja viron lutikas. Samantapaisia sanoja on myös etäsuku-
kielissä, mutta ne on selitetty sukukielten välisiksi lainoiksi. Sanavartalo on selitetty
luteen lituskaiseen muotoon viittaavaksi deskriptiiviseksi muodosteeksi. Suomen
kirjakielessä lude on esiintynyt Agricolasta alkaen. Lutikka on ensi kertaa mainittu
Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1958 lude; SSA 1995 lude; Jussila 1998 lude, lutikka.
luhistua
Verbillä ei ole vastineita sukukielissä, mutta se on selitetty johdokseksi huonoa, rik-
kinäistä, kelvotonta yms. merkitsevästä murresanasta luho, jolle on esitetty vasti-
neita ainakin lähisukukielistä ja mahdollisesti mordvastakin. Suomen kirjakielessä
luhistua on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786. Kantasana
luho on essiivimuodossa luhona mainittu Matias Salamniuksen kalevalamittaisessa
runossa vuonna 1690.
SKES 1958 luho; UEW 1988 694; SSA 1995 luho; Jussila 1998 luhistua, luho.
luhti
Kaksikerroksista aittaa tai tällaisen ylempää kerrosta merkitsevä luhti on lainaa
muinaisruotsin sanasta loft tai luft, joka merkitsee yläkertaa tai luhtiaittaa. Suomen
kirjakielessä luhti on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa
vuonna 1637.
Becker 1824 3; Thomsen 1869 130; SKES 1958 luhti; SSA 1995 luhti; Jussila 1998 luhti.
luihu
Petollista, kavalaa, kieroa tms. merkitsevällä /w*7zu-sanalla ei ole vastineita sukukie-
lissä. Sanan alkuperästä ei ole mitään varsinaista selitystä. Se lienee jonkinlainen kan-
sanjohdos, jonka vartalo on saatu muista äänneasultaan ja merkitykseltään saman-
suuntaisista sanoista, esim. luimu, luikkia, luiku ja luisu. Etenkin viimeksi mainittu
voi olla /w//zw-sanan lähtökohta, sillä suomen kirjakielessä luihu on mainittu ensi
kertaa Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786 nimenomaan luisun merkityksessä.
632

Saman deskriptiivisen vartalon johdoksia voi olla myös liukumista merkitsevä —»
luistaa.
SSA 1995 luihu; Jussila 1998 luihu.
luistaa
Suomen murteissa esiintyvän tuohen irtoamista tai irrottamista merkitsevän luis-
faa-verbin ainoa vastine on karjalan luistoa. Verbi on selitetty johdokseksi germaa-
nisperäisestä lainavartalosta, jonka alkumuodoksi on rekonstruoitu *liijan. Tämän
myöhempiä edustajia ovat mm. muinaisnorjan lyja 'lyödä, hakata (irti)' ja norjan
murteellinen lua 'irrottaa kuori puusta'. On epäselvää, kuuluuko samaan yhteyteen
myös liukumista merkitsevä luistaa, joka esiintyy suomen yleiskielessä. Jos tämä
verbi kuuluu samaan yhteyteen tuohen irrottamista tai irtoamista merkitsevän luis-
taa-verbin kanssa, kysymys on suomessa tapahtuneesta merkityksen muutoksesta,
sillä germaanisella taholla ei ole todettavissa liukumiseen liittyviä merkityksiä. Toi-
nen vaihtoehto on, että liukumista merkitsevä luistaa on johdos samasta deskriptii-
visestä vartalosta, josta on muodostettu myös esim. luikua ja luisua (—» luihu). Suo-
men kirjakielessä luistaa on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa
1786 sekä tuohen irrottamisen että luistelemisen merkityksessä.
SKES 1958 luistaa; Koivulehto 1981 PBB 103:2 359-363; SSA 1995 luistaa; LÄGLW 1996 luistaa;
Jussila 1998 luistaa.
luistella
Liukumalla kulkemista merkitsevä luistella on johdos verbistä —> luistaa. Myös /las-
taa-verbiä on käytetty luistelemisen merkityksessä. Suomen kirjakielessä luistella on
ensi kertaa esiintynyt Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745. Jusleniuksella on myös
/wistaa-verbistä johdettu luisteluvälineen nimitys luistin.
SKES 1958 luistaa; SSA 1995 luistaa; Jussila 1998 luistella, luistin.
luja
Sanalla on vastineita itäisissä lähisukukielissä ja saamessa, esim. karjalan, lyydin ja
vepsän luja sekä saamen lodji 'kesy, rauhallinen, sävyisä, nöyrä'. Sanavartalon etäi-
semmästä alkuperästä ei ole varmaa tietoa, muotonsa ja merkityksensä puolesta luja
voisi hyvin kuulua ikivanhaan omaperäiseen sanastoon. Suomen kirjakielessä luja
on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 luja; SSA 1995 luja; Jussila 1998 luja.
lukaali
Huoneistoa tai asuntoa merkitsevä arkissävyinen lukaali on lainaa ruotsin sanasta
lokaly joka puolestaan juontuu ranskan sanasta local. Sanan alkuperäinen ydinosa
633

on latinan locus 'paikka'. Suomessa lukaali tai sen vanha rinnakkaisasu lokaali ei
varsinaisesti koskaan ole ollut normitetun kirjakielen sana, mutta sitä on kuitenkin
jonkin verran käytetty kirjallisuudessa 1900-luvun alkupuolelta lähtien.
SSA 1995 lukaali.
lukea
Sanan vartalolle on esitetty etymologisia vastineita kaikista suomalais-ugrilaisista
kielihaaroista. Varmoja vastineita ovat mm. lyydin, vepsän ja viron lugeda, vatjan
luköa ja liivin luggö, saamen lohkat, mordvan lovoms, marin ludas ja mansin luku-
sana low '10' (—» luku). Epävarmoja vastineita ovat mm. permiläiskielten lyd 'luku,
määrä' ja unkarin olvas 'lukea'. Sanavartalo näyttää joka tapauksessa ikivanhalta, ja
verbinä sen alkuperäinen merkitys lienee ollut 'laskea lukumäärä'. Vartalon alkupe-
räiseksi asuksi on rekonstruoitu *luke-. Useat tutkijat ovat esittäneet lukea-verbiHe
vastineita myös indoeurooppalaisista kielistä, esim. latinan legere 'lukea', ja yhtäläi-
syydet on selitetty joko kielikuntien alkusukulaisuudesta johtuviksi tai ikivanhoiksi
lainoiksi. Toisaalta sanojen samankaltaisuutta on arveltu sekä maantieteellis-histo-
riallisin että äänteellisin perustein pelkästään satunnaiseksi.
Merkityksen muutos lukujen laskemisesta kirjainmerkkien lukemiseen on selitet-
tävissä monin tavoin. Kun samantapaisia muutoksia on havaittu myös indoeuroop-
palaisissa kielissä, voi kysymykseen tulla ainakin osittainen käännöslaina. Lisäksi
lukea on vanhastaan tarkoittanut myös 'luetella', ja etenkin ulkoluvun ollessa kysy-
myksessä tämä luettelemisen merkitys on voinut toimia siltana laskemisesta kirjain-
merkkien lukemiseen. Lisäksi lukea on voinut jo varhain saada yleisemmän merki-
tyksen 'tulkita symboleja' esim. laskemisen apuvälineinä käytettyjä pykäläpuita tms.
käsiteltäessä. Suomen kirjakielessä lukea on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista
käsikirjoituksista alkaen.
Hakulinen 1969 110-114; SKES 1958 lukea; Joki 1973 278-279 lukea; UEW 1988 253; SSA 1995
lukea; Jussila 1998 lukea.
lukkari
Kanttoria, kellonsoittajaa, kirkonvartijaa yms. kirkonpalvelijaa merkitsevä lukkari
on lainaa ruotsin sanasta klockare, joka on johdos kelloa merkitsevästä sanasta
klocka. Sananmukaisesti lukkari on siis kellonsoittaja. Suomen kirjakielessä lukkari
on ensi kertaa mainittu Kustaa Vaasan kirjeessä vuonna 1555. Henkilönnimenä se
on mainittu jo keskiaikaisessa asiakirjassa vuonna 1430.
Renvall 1823 292; H. J. Streng 1915 102; SKES 1958 lukkari; SSA 1995 lukkari; Jussila 1998 luk-
kari.
634

lukki
Hoikka- ja pitkäraajaisia hämähäkkieläimiä merkitsevä lukki on lainaa ruotsin mur-
teellisesta sanasta locke, lokk, lukk ym. Sanan etäisempi alkuperä on epäselvä, ja sana
on saattanut viitata alkuaan mytologisiin olentoihin. Suomen kirjakielessä lukki on
ensi kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on teh-
nyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
Setälä 1911-1912 FUF 12 250-251; SKES 1958 lukki; SSA 1995 lukki; Jussila 1998 lukki.
lukko
Sanalla on vastine useimmissa lähisukukielissä, esim. karjalan ja vatjan lukku, vepsän
lukolja. viron lukk. Sana on vanha germaaninen laina, jolle rekonstruoitua alkumuo-
toa *lukön- edustaa esim. muinaisruotsin loka tai luka 'portti, ovi\ Suomen kirja-
kielessä lukko on esiintynyt Agricolasta alkaen asussa lukku. Nykyasu lukko on ensi
kertaa mainittu Matias Salamniuksen runossa vuonna 1690.
Thomsen 1869 130-131; SKES 1958 lukko; SSA 1995 lukko; LÄGLW 1996 lukko; Jussila 1998
lukko.
luksus
Ylellisyyttä ja loistoa merkitsevä luksus juontuu alkuaan latinan sanasta luxus, joka
merkitsee loiston ja loisteliaisuuden lisäksi mm. irstailua ja kohtuuttomuutta syö-
misessä ja juomisessa. Suomalaisena sanana luksus on tullut käyttöön 1900-luvun
alussa.
Koukkunen 1990 luksus.
luku
Sanalla on tarkkoja vastineita muutamissa lähisukukielissä sekä saamessa, esim. kar-
jalan luku, liivin lug ja saamen lohku. Viron /wgw-sanan merkityksiä ovat mm. luku;
juttu; tapaus, tila; kappale*. Lwfcw-sanaa muistuttavia johdoksia on myös etäsukukie-
lissä, esim. saamen logi '10', marin lu '10' sekä permiläiskielten lyd 'luku'. Nämä eivät
muoto-opilliselta rakenteeltaan vastaa täysin itämerensuomen Zwfcw-sanaa, vaikka
vartalo-osa onkin yhteinen.
Luku on johdos ikivanhasta —» /«fcea-verbistä, jonka alkuperäinen merkitys on
ollut 'laskea*. Siten luku-sanalla on jo vanhastaan ollut määrän, numeron merkitys.
Muita merkityksiä on syntynyt kulttuurin kehityksen ja lukea-verbin merkityksen
laajenemisen myötä. Suomen kirjakielessä luku on esiintynyt Agricolasta ja saman-
aikaisista käsikirjoituksista alkaen, ja sillä on jo 1500-luvun kirjakielessä ollut mm.
merkitykset lukeminen, kappale* vanhan *määrän, numeron* ohella. 1800-luvun
alkupuoliskolta ovat peräisin merkitykset 'lukusuure' ja 'kieliopillinen numerus*.
Lisäksi /wfcw-sanaa on käytetty näihin aikoihin myös merkityksessä 'luento', esiku-
vana mahdollisesti ruotsin föreläsning.
635

Metsikkö 1951 38-39; SKES 1958 lukea; Rapola 1960 luku; SSA 1995 luku; Jussila 1998 luku.
lulla
Kehtoa merkitsevällä /w//a-sanalla ei ole tarkkoja vastineista sukukielissä, mutta
samantapaisesta vartalosta muodostettuja sanoja esiintyy sekä suku- että naapuri-
kielissä, esim. karjalan lullettoa merkitsee 'laulaa, hyräillä; itkeä', ruotsin lulla 'tuu-
dittaa' ja norjan lulla 'hyräillä, nukuttaa lasta laulamalla'. Sanavartalot ovat hoiva-
kieleen kuuluvia, hyräilyä mukailevia, äänteellisesti motivoituja muodosteita, jotka
ovat hyvin voineet syntyä erikseen. Suomen lulla- tai /w//w-sanaa on arveltu lainaksi
ruotsin murteellisesta sanasta lullo 'kehto', mutta se voi olla myös omaperäinen, ään-
teellisesti motivoitu sana tai takaperoisjohdos tuudittamista merkitsevästä lullata-
verbistä. Suomen kirjakielessä lulla on tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla.
Tarkiainen Vir. 1913 18; Wessman 1936 FmS 4 124; SKES 1958 lulla; SSA 1995 lulla.
lume
Jotakin epätodellista, näennäistä tai harhauttavaa merkitsevä lume on johdos samasta
vartalosta, josta on muodostettu myös verbi —> lumota. Suomen kirjakielessä lume
on tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla. Elias Lönnrotin sanakirjan mukaan
1874 se on monikollisena merkinnyt noitakeinoja tai silmänkääntötemppuja. Sana
onkin vanhastaan esiintynyt nimenomaan sanonnassa silmän lumeeksi.
SKES 1958 lumota; SSA 1995 lumota.
lumi
Sanalla on varma etymologinen vastine kaikissa lähisukukielissä sekä useissa etäsu-
kukielissä, esim. karjalan, vepsän, vatjan ja viron lumi, liivin lum, mordvan /ov,
marin lum, komin lym ja nganasanin dumu 'lumisade'. Mahdollinen vastine on
myös unkarin arkaistinen lom 'puiden oksiin jäätynyt huurre'. Sanan suomalais-
ugrilaiseksi alkumuodoksi on rekonstruoitu *lume. Suomen kirjakielessä lumi on
esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 lumi; UEW 1988 253-254; SSA 1995 lumi; Jussila 1998 lumi.
lumme
Suurikukkaista vesikasvia (Nymphaea) merkitsevän Zwmrae-sanan ainoa varma vas-
tine on karjalan lummeh. Vastineeksi on arveltu myös alkuosaa viron yhdyssanassa
lömmuleht, joka merkitsee lumpeen tai ulpukan lehteä. Lehdet ovat molemmilla kas-
veilla päällisin puolin samannäköiset, ja sekä karjalassa että suomessa lumme voi
merkitä myös ulpukkaa. Epävarma vastine on myös inarinsaamen luubbalk, joka
merkitsee ulpukkaa. Muiden etäsukukielten samantapaiset sanat on selitetty eril-
lisiksi deskriptiivisanoiksi. Itämerensuomen lumme on selitetty vanhaksi balttilai-
seksi lainaksi. Alkumuodoksi on rekonstruoitu *lugmis, jota edustaa liettuan lugmisy
636

monikossa lugmiai 'lumme'. Suomen kirjakielessä lumme on ensi kertaa mainittu
Johan Haartmanin ruotsinkielisen lääkärikirjan toisessa painoksessa vuonna 1765.
SKES 1958 lumme; SSA 1995 lumme; Jussila 1998 lumme; Liukkonen 1999 87-88.
lumota
Verbillä on ainakin likimääräisiä vastineita muutamissa lähi- ja etäsukukielissä,
esim. karjalan lumoa, viron lummata, pohjoissaamen lapmut ja marin lumas. Näi-
den yhteiseksi alkuperäiseksi vartaloksi on rekonstruoitu *luma-, jonka alkuperäi-
nen merkitys on ollut 'loihtia, kääntää silmät taikakeinoin'. Sanavartalolle on esitetty
myös germaaninen lainaetymologia, jonka mukaan lainalähteenä voisi olla kanta-
germaanin *klumö(ja)n-. Tämän myöhempi edustaja on mm. norjan murteellinen
kluma 'tehdä puhumattomaksi, lamauttaa'. Muitakin germaanisia lainaetymologi-
oita on ehdotettu. Germaanisten lainasanojen leviäminen volgalaiskieliin asti ei ole
tavallista, mutta ei periaatteessa mahdotontakaan. Suomen kirjakielessä lumota on
esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 lumota; UEW 1988 694; SSA 1995 lumota; LÄGLW 1996 lumota; Jussila 1998 lumota.
lumppu
Käytettyjä, hylättyjä villa- yms. vaatteita tai kankaita merkitsevä lumppu on lainaa
ruotsin sanasta lump 'riepu, resu'. Suomen kirjakielessä lumppu on ensi kertaa mai-
nittu yleiseen käyttöön tarkoitettujen vyyhdinpuiden pitämistä koskevassa asetuk-
sessa vuonna 1738.
Wiklund 1917-1920 IF 38 100; SKES 1958 lumppu; SSA 1995 lumppu; Jussila 1998 lumppu.
lunastaa
Verbin vastineita ovat inkeroisen lunastaa, karjalan lunnastoa ja viron lunastada.
Verbi on johdos germaanisperäisestä lainasanasta lunnas, jolla myös on vastineita
eräissä lähisukukielissä. Germaaniseksi alkumuodoksi on rekonstruoitu Hunaz,
josta juontuvat mm. gootin (akkusatiivimuotoinen) lun 'lunnas' ja muinaisenglan-
nin verbi ä-lynnan 'lunastaa'. Suomen kirjakielessä lunnas on ensi kertaa mainittu
Ljungo Tuomaanpojan maanlain suomennoksessa vuonna 1601 genetiivimuodossa
lunahan. Verbi lunastaa on esiintynyt kirjakielessä Agricolasta alkaen.
Thomsen 1869 131; SKES 1958 lunnas; SSA 1995 lunnas; LÄGLW 1996 lunnas; Jussila 1998
lunastaa, lunnas.
lunni
Kirjavasta nokastaan tunnettua pohjoisten merenrantojen mustavalkeaa ruokkilin-
tua (Fratercula arctica) merkitsevä lunni on lainaa ruotsin sanasta lunne. Suomen
kirjakielessä sanaa on ensimmäisenä käyttänyt William Nylander linnunnimiluette-
637

lossaan vuonna 1849, jossa lunnilintu on osittain lainaa, osittain käännöstä vastaa-
vasta ruotsinkielisestä nimityksestä lunnefägel. Itsenäisenä sanana lunni on esiinty-
nyt A. J. Melan teoksessa Suomen luurankoiset vuonna 1882.
SSA 1995 lunni; Häkkinen 2003 L219.
luntata
Kirjallisten apuneuvojen vilpillistä käyttöä koetilanteessa merkitsevä luntata on
johdos kirjanresua tai paperinippua merkitsevästä ruotsalaisperäisestä lainasanasta
luntta. Suomenruotsin verbi lunta on selitetty lainaksi suomesta. Suomen kirjakie-
lessä luntta on tullut käyttöön 1800-luvun lopulla. Sanan rinnakkaismuoto lunttu
on mainittu ainakin jo Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865. Verbistä luntata on
tietoja aivan 1800-luvun lopulta lähtien.
Wessman 1936 FmS 4 181; SKES 1958 luntta; SSA 1995 luntta.
luo
Sanavartalolla luo- on varmoja vastineita vain itäisissä lähisukukielissä, ja sitä käyte-
tään yleensä tiettyihin taivutusmuotoihin kiteytyneiden adverbien tai adpositioiden
kantana. Esimerkiksi inkeroisen looks vastaa suomen muotoa luokse, karjalan luoh
suomen muotoa luo ja vepsän lon suomen muotoa luona. Samantapaisia sanoja on
myös saamessa, esim. luulajansaamen lunne 'luona' ja luste 'luota', ja näissä oleva lu-
vartalo voi olla vanhaa perintöä tai vanhaa lainaa itämerensuomesta. Parempien seli-
tysten puutteessa sanavartaloa on suppeasta levikistään huolimatta pidetty vanhaan
omaperäiseen sanastoon kuuluvana, ja sillä on myös arveltu olevan yhteyksiä muu-
hun vanhaan sanastoon. Suomessa /wo-vartalo kuuluu ennen kaikkea itämurteisiin,
ja sen asemesta vanhassa kirjakielessä on yleensä käytetty ty/cö-sanan muotoja. Muo-
dot luona ja luota on kuitenkin mainittu mm. Henrik Florinuksen sananlaskuissa
1702, ja luoksi on esiintynyt Laurentius Petrin ajantiedossa vuonna 1658.
SKES 1958 luo; Tuomi 1973 FS E. Itkonen 421-423; Sammallahti 1988 545; SSA 1995 luo; Jussila
1998 luoksiy luona, luota.
luoda
Verbillä on etymologisia vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä, joskin osa etävas-
tineista on äänne- ja merkitysseikkojen takia kiistanalaisia. Varmoiksi arvioidaan
esim. vepsän loday vatjan luvva, viron luuay luulajansaamen läkrjöt 'nostaa' ja marin
lorjas 'pohtaa (viljaa), ravistaa'. Epävarma vastine on mm. mordvan 1'ijems 'luoda
kangasta'. Verbin alkuperäiseksi vartaloksi on rekonstruoitu *lotje-. Sukukielten vas-
tineiden perusteella on päätelty, että verbin alkuperäinen merkitys on ollut 'heittää',
joka etenkin lähisukukielissä on keskeinen. Merkitys on tunnettu myös suomessa,
esim. luoda lunta, luoda nahkansa. Abstraktimpi merkitys saada aikaan' selittyy
helposti verbin kuvakielisestä käytöstä, ja myös tällä on vastineita lähisukukielissä.
638

Sen sijaan sen tapaiset merkitykset kuin suunnata, kohdistaa' ovat saattaneet syn-
tyä 'heittämistä' merkitsevien indoeurooppalaisten kielten verbien tarjoaman mallin
mukaan, esim. saksan einen Blick aufetwas werfen on voinut antaa mallin suomen
ilmaukselle luoda silmäys johonkin. Suomen kirjakielessä luoda on esiintynyt Wes-
thin tekstistä ja Agricolasta alkaen, ja uskonnollisessa käytössä se on mitä ilmeisim-
min ollut jo kauan ennen kirjakielen syntyä.
Hakulinen 1969 114-117; SKES 1958 luoda; UEW 1988 251-252; SSA 1995 luoda; Jussila 1998
luoda.
1 luode 'ilmansuunta'
Nykysuomessa pohjoisen ja lännen välistä ilmansuuntaa merkitsevällä luode-sanaila
on vastineita useimmissa lähisukukielissä, mutta merkitykset vaihtelevat. Karjalan
luuvej merkitsee länttä tai lounasta, vepsän lodeh luodetta tai länttä. Viron loe ja
liivin luod merkitsevät luodetta. Sanan alkuperä on epäselvä. Sitä on arveltu joko
—> luoda-yevbiin tai läheisyyttä merkitsevään -» Zwo-vartaloon perustuvaksi johdok-
seksi, jonka välitön kantasana olisi voinut olla /«o-vartalon johdos *luotaa 'laskea,
heittäytyä' yms. Tällaisen nimityksen perusideana olisi se, että luode merkitsee sitä
ilmansuuntaa, johon aurinko laskee. Välivaiheeksi sopivaa */wotaa-verbiä ei kui-
tenkaan todellisesta kielenkäytöstä tunneta. Toisen teorian mukaan ilmansuuntaa
merkitsevä luode kuuluisi etymologisesti yhteen tulvaa, pakovettä yms. merkitse-
vän luode-sanan kanssa. Tätä selitystä on kuitenkin vaikea perustella merkityksen
osalta. Suomen kirjakielessä luode on ilmansuunnan nimenä esiintynyt Agricolasta
alkaen. Ilmansuuntien nimisysteemi on kuitenkin täsmentynyt nykyiselleen vasta
1800-luvulla.
Rapola 1953 209-219; SKES 1955 luode; Räisänen STEP 1987-1988 129-138; SSA 1995 luode1;
Jussila 1998 luode1.
2 luode 'laskuvesi'
Suomen nykyisessä yleiskielessä laskuvettä merkitsevän luode-sanan vastineita ovat
inkeroisen loove 'rannalla jään päälle noussut vesi', vatjan monikollinen looteed
'rantavesi jään päällä' ja viron loe 'nousuvesi, tulva'. Suomen murteissa ja vanhassa
kirjakielessä luode merkitsee tulvaa, nousuvettä, korkeaa merivettä tai rantajäälle
noussutta vettä, ei laskeutuvaa vettä. Kirjakielen merkitys on oppitekoinen, ja se on
saattanut syntyä sekaannuksen kautta. Sanavartalo on selitetty vanhaksi germaani-
seksi lainaksi, jolle rekonstruoituja kantagermaanisia alkumuotoja *floduz,flodiz tai
floda- edustavat mm. nykysaksan Flut ja ruotsin flod. Suomen kirjakielessä luode on
nousuveden tai tulvan merkityksessä esiintynyt Agricolasta alkaen.
Thomsen 1869 85,131; Rapola 1953 209-219; SKES 1958 luode; SSA 1995 luode2; LÄGLW 1996
luode; Jussila 1998 luode2.
639

luokka
Koululuokkaa, (ihmis)joukkoa tai kategorioinnissa tarpeellista ryhmää merkitsevällä
/wofcfcfl-sanalla ei ole tarkkoja vastineita sukukielissä. Sana kuuluu etymologisesti
yhteen länkivaljaiden kaarta merkitsevän slaavilaisperäisen —> /wo/cfc/-sanan kanssa.
Sanan alkuperäinen merkitys on ollut 'kaari, kaareva esine*. Lainautumisen jälkeen
luokka lienee saanut merkityksen 'kimppu, nippu' sellaisista yhteyksistä, joissa jous-
tavaa puukaarta eli luokkaa on käytetty apuna sidottaessa kimpuksi samanlaisia esi-
neitä. Tästä on kehittynyt myös sitomatta muodostetun kimpun ja lopulta ryhmän,
koululuokan tai kategorian nimitys. Samantapainen merkityksen kehitys on havait-
tavissa myös vanhan —> fcaan-sanan kohdalla: tällä on etenkin vanhassa kirjakielessä
myös merkitys 'pääjakso, pääluokka, pääryhmä'.
Suomen kirjakielessä luokka on koululuokan merkityksessä ensi kertaa mainittu
Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa vuonna 1637. Yleisempi ryhmän tai joukon
merkitys on varmasti todettavissa Daniel Jusleniuksen sanakirjasta 1745. Asiakirja-
teksteihin luokka on ilmestynyt samoihin aikoihin merkityksessä arvoluokka'.
Metsikkö 1951 89-92; SKES 1958 luokka2; Rapola 1960 luokka; Plöger 1973 92-94; SSA 1995
luokka2; Jussila 1998 luokka.
luokki
Vanhanaikaisten länkivaljaiden kaarta merkitsevällä luokka- tai /wofcfci-sanalla on
vastineita useimmissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen ja karjalan luokka, vatjan
lookka ja viron look. Sana on selitetty muinaisvenäläiseksi lainaksi, jota nykyvenä-
jässä vastaa mm. luk 'jousi, kaari'. Suomen kirjakielessä sana on ensi kertaa mainittu
Henrik Florinuksen sanakirjassa 1678 asussa luokka.
Ahlqvist 1871 115, 213; Mikkola 1894 47-48,137-138; SKES 1958 luokka1; SSA 1995 luokka1;
Jussila 1998 luokka.
luola
Vuoressa tai maassa olevaa onkaloa tai koloa merkitsevällä Zwo/a-sanalla ei ole var-
moja vastineita sukukielissä. Virosta vastineeksi esitetty lool merkitsee syvää suo-
lätäkköä. Sanan alkuperä on epäselvä. Rakenteeltaan se voisi selitettyä johdokseksi,
jossa loppuosa -la olisi paikkaa ilmaiseva johdin ja alkuosa luo- sama vartalo, joka
on perustana myös postpositiossa luona, luota, luo. Suomen kirjakielessä luola on
esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 luola; Sammallahti 1988 545; SSA 1995 luola; Jussila 1998 luola.
1 luomi silmäluomi'
Silmää suojaavaa ihopoimua merkitsevän Zuomf-sanan vastineita ovat karjalan luomi
ja lyydiin luom. Saamesta on esitetty epävarmoja vastineita, joista ainakin luopma on
lainaa suomesta. Sanan alkuperä on epäselvä, mutta ilmeisesti se on selitettävissä
640

alkuaan heittämistä, päästämistä yms. merkitsevän —> luoda-verbin johdokseksi.
Suomen kirjakielessä luomi on itsenäisenä sanana ja nykymerkityksessään mainittu
ensi kertaa Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787. Jo Agricolan kielessä luomi on
esiintynyt osana monikon genetiivissä olevaa yhdyssanaa silmilointen, jolla on tar-
koitettu kasvoja.
SKES 1958 luomi; SSA 1995 luomi; Jussila 1998 luomi.
2 luomi 'iholuomi, syntymämerkki'
Ihossa olevaa tummaa täplää merkitsevällä Z«om/-sanalla on likimääräinen vastine
ainoastaan karjalassa, jossa luomi esiintyy rohtuman tai jonkin ihosairauden nimi-
tyksenä. Sana on selitetty johdokseksi verbistä —> luoda, jonka vanhoja merkityksiä
on mm. synnyttää'. Rinnakkaisasuna murteissa esiintyy myös luoma. Luomf-sanan
on arveltu tarkoittaneen erityisesti raskauden ja synnytyksen aikana syntyneitä tai
sellaisiksi ymmärrettyjä ihovaurioita tai täpliä. Vastaavalla tavalla käytetään sanaa
syntymämerkki luomen nimityksenä. Suomen kirjakielessä luomi on ihotäplän mer-
kityksessä ensi kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Port-
han on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
Tunkelo 1928 FS Wichmann 297; SKES 1958 luoda; SSA 1995 luomi2; Jussila 1998 luomi.
luomu
Ilman kemiallisia lannoitteita, torjunta-aineita yms. tuotettuja kasviksia, viljaa, lihaa
yms. hyödykkeitä kuvaava luomu on lyhennesana, jonka osat on saatu poimimalla
rakenneosien alkuäänteet yhdyssanasta luonnonmukainen. Useimmiten luomu esiin-
tyy yhdyssanojen alkuosana, esim. luomulihay luomutuote. Sana on tullut aktiiviseen
käyttöön 1900-luvun viimeisten vuosikymmenien aikana.
luonne
Ominaislaatua, etenkin ihmisen henkisiä perusominaisuuksia merkitsevällä luonne-
sanalla ei ole varsinaisia vastineita sukukielissä. Karjalan luonneh on adjektiivi, joka
merkitsee kilttiä tai hyvätapaista. Suomen luonne on ikivanhan luoda-verbin poh-
jalta muodostettu johdos, ja suomen kirjakielessä luonne on ensi kertaa mainittu nii-
den lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen
sanakirjaan 1770-luvulla. Aktiiviseen käyttöön se on kuitenkin tullut uudissanana
vasta 1840-luvulla. Tätä ennen on samassa merkityksessä käytetty saman verbin
toista johdosta -» luonto. Murteissa luonne esiintyy mm. osana sanaliittoa silmän
luonne silmän luonti', joten muissa merkityksissä luonne saattaa olla huomattavasti-
kin kirjakielistä ikäänsä vanhempi.
Rapola Vir. 1948 70-78; Rapola 1960 luonne; SSA 1995 luonne; Jussila 1998 luonne.
641

luonteva
Luonnollista, teeskentelemätöntä, joustavaa yms. merkitsevällä /wo/itevfl-sanalla ei
ole tarkkoja vastineita sukukielissä. Karjalassa esiintyvä luotitte vastaa suomessakin
tunnettua murteellista synonyymia luontea. Sana on —> luoda-verbiin perustuva joh-
dos, jonka välitön kantasana on ilmeisesti luonto. Johdoksen toisen tavun e-vokaali
on tällöin selitettävä analogiseksi. Suomen kirjakielessä luonteva on ensi kertaa mai-
nittu vuoden 1764 almanakassa adverbimuodossa luontevasti.
Hakulinen 1979 147; SSA 1995 luonteva; Jussila 1998 luontevasti.
luonto
Sanalla on vastine eräissä lähisukukielissä, esim. Inkeroisen loontoy karjalan luonto
ja viron murteellinen luondu. Inkeroisen ja karjalan sanat vastaavat merkitykseltään
lähinnä suomen luonne-sanaa, ja suomessakin luonto voi esiintyä luonteen synonyy-
mina. Sekä luonto että —» luonne ovat —» luoda-verbiin perustuvia johdoksia. Suo-
men kirjakielessä luonto on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituk-
sista alkaen, ja sen merkitys on yleensä ollut luonne, sisu, luontaiset ominaisuudet'.
Merkitys 'luomakunta, ulkomaailma' on yleistynyt vasta 1700-luvulta lähtien, vaikka
sekin on kyllä esiintynyt jo aiemmin, mm. Maskun Hemmingin hurskaiden laulujen
kokoelmassa 1616. Myös /wo/?fo-sanasta johdettu adjektiivi luonnollinen on esiinty-
nyt kirjakielessä alusta alkaen, samoin yhdyssana luontokappale.
SKES 1958 luonto; SSA 1995 luonto; Jussila 1998 luonnollinen, luonto, luontokappale.
luopua
Verbillä on vastine useissa lähisukukielissä, esim. karjalan luopuo, vatjan loopua ja
viron murteellinen loobuda. Verbi on johdos alkuaan heittämistä, käsistään päästä-
mistä yms. merkitsevästä verbistä —> luoda. Suomen kirjakielessä luopua on esiinty-
nyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen.
SKES 1958 luopua; SSA 1995 luopua; Jussila 1998 luopua.
luostari
Suomen luostari on todennäköisesti lainattu muinaisruotsin sanasta kloster, joka
alkuaan juontuu latinan sanasta claustrum. Tämä merkitsee sananmukaisesti suljet-
tua paikkaa. Suomen kirjakielessä luostari on esiintynyt Agricolasta alkaen, ja ensi
alkuun yleensä ruotsin mukaisessa asussa klostari tai klosteri.
Renvall 1823 295; H. J. Streng 1915 103-104; SKES 1958 luostari; SSA 1995 luostari; Jussila 1998
luostari.
642

luoti
Ammusta, kuulaa, painoa tai vanhaa painomittaa merkitsevä luoti on lainaa mui-
naisruotsin sanasta lodh, jota nykyruotsissa vastaa lod. Suomen kirjakielessä luoti on
esiintynyt 1540-luvulta alkaen. Itsenäisenä sanana luoti on mainittu Uppsalan evan-
keliumikirjassa, Agricolan kielessä se esiintyy osana yhdyssanoissa luotinuora ja luo-
tirihma. Nämä tarkoittavat rakentajan apuvälineitä, joilla määritellään pystysuora eli
luotisuora linja langan päässä vapaasti riippuvan painon avulla.
H. J. Streng 1915 104; SKES 1958 luoti; SSA 1995 luoti; Jussila 1998 luoti, luotinuora, luotirihma.
luoto
Sanalla on vastine useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen ja vatjan looto, karjalan
luoto, vepsän lodo 'matalikko' ja viron murteellinen lood. Sanan alkuperä on epä-
selvä. Etäsukukielten vastineiden puuttumisesta huolimatta sitä on yleensä pidetty
omaperäisenä sanana, mutta mahdollista on sekin, että sana olisi lainaa germaa-
niselta taholta. Siihen on verrattu esim. muinaisnorjan sanaa fluö, joka merkitsee
vedenalaista kalliota. Vastaavaksi kantaskandinaavisiksi muodoksi on rekonstruoitu
*flödu. Muitakin germaanisia lainalähteitä on esitetty. Suomen kirjakielessä luoto on
esiintynyt Agricolasta alkaen.
Ojansuu 1915 NphM 17 157-158; Karsten 1944 FmS 10 303; SKES 1958 luoto; SSA 1995 luoto;
LÄGLW 1996 luoto; Jussila 1998 luoto.
luotsi
Laivaliikenteen ohjaajaa ja opastajaa merkitsevä luotsi on lainaa ruotsin sanasta lots.
Verbi luotsata lienee erillinen laina ruotsin verbistä lotsa. Suomen kirjakielessä luotsi
on ensi kertaa mainittu asiakirjassa vuonna 1727. Verbi luotsata on esiintynyt pur-
jehtimista koskevassa asetuksessa vuonna 1774.
SKES 1958 luotsi; SSA 1995 luotsi; Jussila 1998 luotsata, luotsi.
luottaa
Nojaamista, turvautumista, uskomista yms. merkitsevällä Zwotea-verbillä on vastine
useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen loottaa, karjalan luottoa, viron loota ja lii-
vin luoto. Verbi on rakenteeltaan selvästi johdos, mutta alkuperä on sikäli epäselvä,
että sitä on arveltu sekä —> luoda-verbin että läheisyyttä merkitsevän —» /uo-vartalon
johdokseksi. Suomen kirjakielessä luottaa on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 luottaa; SSA 1995 luottaa; Jussila 1998 luottaa.
luovia
Mutkittelemalla vastatuuleen purjehtimista merkitsevä luovia on joko mukauttaen
lainattu ruotsin verbistä lova luovia', tai sitten se on omaperäinen johdos käännöstä
643

merkitsevästä sanasta luovi, joka on erillinen laina ruotsin sanasta lov. Suomen kir-
jakielessä luovi mainittu ensi kertaa Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786. Suo-
raan ruotsin /ova-verbistä lainattu luovuta on mainittu Kustaa Renvallin sanakirjassa
1823, ja luovia on esiintynyt ainakin jo Daniel Europaeuksen sanakirjassa 1853. Jo
Henrik Florinuksen sananlaskukokoelmassa 1702 on mainittu verbi luovailla, jossa
ruotsalaisperäiseen lainavartaloon on lisätty toisenlainen suomalainen johdin.
SKES 1958 luovata; SSA 1995 luovia; Jussila 1998 luovaillay luovi.
lupa
Sanalla on vastineita useimmissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen, karjalan ja vat-
jan lupa sekä viron luba. Sana on vanha germaaninen laina, jolle rekonstruoitua
kantaskandinaavista alkumuotoa *luba- edustaa mm. nykyruotsin lov lupa, ylistys'.
Suomen kirjakielessä lupa on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Thomsen 1869 131; SKES 1958 lupa; SSA 1995 lupa; LÄGLW 1996 lupa; Jussila 1998 lupa.
lupiini
Suomessa vain koristekasveina esiintyviä Lupinus-suvun hernekasveja merkitsevä
lupiini on lainaa ruotsin sanasta lupiny mutta alkuaan sana juontuu latinasta, jossa
lupinus on johdos sutta merkitsevästä sanasta lupus. Sanojen merkitysyhteys perus-
tuu siihen, että entisaikaan uskottiin lupiinien turmelevan maata samalla tavalla
kuin sudet tuhosivat karjaa. Suomen kirjakielessä lupiini on tullut käyttöön 1800-
luvun lopulla. Sana mainitaan ainakin jo Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1883,
jossa synonyymisena nimityksenä esiintyy karvaspapu. Muita lupiinin suomalaisia
nimityksiä ovat olleet mm. kohvipapu ja sudenpapu.
SAOB 1941 lupin; Corneliuson 1997 Lupinus.
lurjus
Roistoa, kelmiä, vintiötä yms. merkitsevällä Zwr/ws-sanalla on vastineita eräissä lähi-
sukukielissä, esim. inkeroisen lurjus 'laiska', Kukkosin vatjan lurjuz 'tottelematon,
uppiniskainen' ja viron lurjus 'roisto, heittiö'. Lisäksi esiintyy samasta vartalosta joh-
dettuja verbejä, esim. suomessa lurjailla ja karjalassa lurjakehtoa Vetelehtiä'. Sana-
vartalon alkuperä on toistaiseksi epäselvä. Lainautumista ruotsista on pidetty mah-
dollisena, mutta toisaalta ainakin suomenruotsin lurjus on lainaa suomesta. Suomen
kirjakielessä lurjus on ensi kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik
Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
Saxen 1895-1898 169; Karsten 1938 FmS 5 217; SKES 1958 lurjus; SSA 1995 lurjus; Jussila 1998
lurjus.
644

lusia
Vankilassa istumista merkitsevä lusia on lainaa venäjän verbistä sluzif, joka sanan-
mukaisesti merkitsee palvelemista esim. armeijassa tai virassa. Sama verbi on lainattu
myös viroon palvelemisen merkityksessä. Suomessa lusia on arkiseen puhekieleen
kuuluva sana, mutta se on silloin tällöin esiintynyt myös kirjakielessä 1800-luvun
alkupuolelta lähtien, ensi alkuun juuri palvelemisen merkityksessä. Ensiesiintymä
on vuodelta 1833 Viipurin kuvernementin historiallisessa kuvauksessa pitkävokaa-
lisessa asussa luusia.
Knorring 1833 53; Plöger 1973 94-95; SSA 1995 lusia.
lusikka
Sanalla on vastine useimmissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen ja karjalan lusikka,
vepsän luzik, vatjan luzikka ja viron lusikas. Itämerensuomen lusikka on lainaa mui-
naisvenäjän sanasta luzika, jota nykyvenäjässä vastaa lozka. Suomen kirjakielessä
lusikka on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637.
Mikkola 1894 137; SKES 1958 lusikka; Plöger 1973 95-96; SSA 1995 lusikka; Jussila 1998 lusikka.
lutka
Huoraa tai muuta huonomaineista naista merkitsevä lutka on todennäköisesti lai-
naa venäjästä. Sanan vartalo tulee adjektiivista bludnyj 'haureellinen, irstaileva\ lop-
puosa on johdinsuffiksia. Suomessa lutka on lähinnä arkiseen puhekieleen kuuluva
sana, mutta se on silloin tällöin esiintynyt kirjakielessäkin 1800-luvun loppupuolelta
lähtien. Sana mainitaan mm. C. F. Nordlundin suomalais-ruotsalaisessa sanakirjassa
vuonna 1889.
SSA 1995 lutka.
luu
Sanalla on vastineita kautta uralilaisen kielikunnan, esim. karjalan, vatjan ja viron
luu, vepsän luy mordvan lovaza, marin luy udmurtin ja komin ly, mansin luw, hantin
läw, nenetsin li ja kamassin le. Sanan kantauralilaiseksi alkumuodoksi on rekonstru-
oitu *luwe. Suomen kirjakielessä luu on esiintynyt Uppsalan evankeliumikirjasta ja
Agricolasta alkaen. Yhdyssana luuranko on Fredrik Polenin käyttöön ottama uudis-
sana vuodelta 1858.
SKES 1958 luu; Rapola 1960 luuranko; UEW 1988 254-255; SSA 1995 luu; Jussila 1998 luu.
luukku
Aukon, ikkunan tms. ovimaista kantta tai aukon ja sitä peittävän kannen muodos-
tamaa kokonaisuutta merkitsevä luukku on lainaa suomenruotsin murteellisesta
645

sanasta luka, jota ruotsin yleiskielessä vastaa lucka. Suomen kirjakielessä luukku on
ensi kertaa mainittu asiakirjassa vuonna 1741.
Karsten 1944 FmS 10 305; SKES 1958 luukku; SSA 1995 luukku; Jussila 1998 luukku.
luulla
Sanan etymologisia vastineita ovat ilmeisesti viron luuletada, luulda 'kuvitella;
runoilla; vaania, epäillä' ja pohjoissaamen hilat 'epäillä, olla mustasukkainen'. Kar-
jalan luulla on selitetty lainaksi suomesta. Sanavartalon alkuperä on tuntematon.
Suomen kirjakielessä luulla on esiintynyt nykymerkityksessään Agricolasta alkaen.
SKES 1958 luulla; SSA 1995 luulla; Jussila 1998 luulla.
luumu
Eräitä Prunus-suvun puita ja niiden hedelmiä merkitsevä luumu on lainaa ruotsista,
mahdollisesti varhaisuusruotsin sanastaplomon, jota nykyruotsissa vastaa plommon.
Suomen kirjakielessä luumu on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisa-
nakirjassa 1637.
H. J. Streng 1915 105; SKES 1958 luumu; SSA 1995 luumu; Jussila 1998 luumu.
luuri
Puhelimen kuuloketta merkitsevä luuri on lainaa ruotsin sanasta lux, joka alun perin
on merkinnyt torvea. Vanhanaikaisten telefonien kuulokkeet eli kuulotorvet oli-
vat torven muotoisia. Suomessa luuri on kuulokkeen merkityksessä tullut käyttöön
1900-luvun alkupuolella, mutta sävyltään arkisena, lähinnä puhekieleen kuuluvana
sanana. Toisaalta /wwn-sanaa on käytetty myös historian terminä erään muinais-
skandinaavisen puhallinsoittimen nimityksenä.
SSA 1995 luuri.
luuska
Huonoa, laihaa hevosta merkitsevä luuska on mahdollisesti kansanetymologinen
yhdistelmä suomen /ww-sanasta sekä venäjän hevosta merkitsevästä sanasta lösad,
losädka. Myös ruotsin kielestä on esitetty vertailukohdaksi äänneasultaan samanta-
paisia, mutta merkitykseltään erilaisia sanoja. Suomen kirjakielessä luuska on ensi
kertaa mainittu Daniel Europaeuksen sanakirjassa 1853.
Karsten 1944 FmS 10 305; SSA 1995 luuska.
luuta
Sanalla tai sen vartalolla on vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen ja vat-
jan luuta, vepsän lud, viron luud ja liivin lud. Sana on vanha balttilainen laina, jota
646

nykyisissä balttilaisissa kielissä vastaavat liettuan liuota ja latvian slota. Suomen kir-
jakielessä luuta on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Ahlqvist 1871 110; Thomsen 1890 225; SKES 1958 luuta; SSA 1995 luuta; Jussila 1998 luuta.
luutnantti
Sotilasarvon nimitys luutnantti on lainattu suomeen varhaisuusruotsin sanasta lute-
nant tai leutenampU jota nykyruotsissa vastaa löjtnant. Alkuaan sana juontuu rans-
kasta, jossa lieutenant on yhdyssana. Alkuosa on paikkaa merkitsevä substantiivi
lieu, jälkiosa tenant on partisiippimuoto pitämistä merkitsevästä verbistä. Sanan-
mukaisesti luutnantti merkitsee siis jonkun toisen paikkaa pitävää, käytännössä var-
sinaisen päällikön sijaista. Suomen kirjakielessä luutnantti on ensi kertaa mainittu
Hartikka Speitzin suomentamissa sota-artikloissa vuonna 1642.
H. J. Streng 1915 105; SKES 1958 luutnantti; Koukkunen 1990 luutnantti; SSA 1995 luutnantti;
Jussila 1998 luutnantti.
1 luuttu 'näppäilysoitin'
Mandoliinin tapaista vanhaa näppäilysoitinta merkitsevä luuttu on lainattu suomeen
ruotsin sanasta luta, mutta alkuaan sana juontuu ranskan ja espanjan kautta arabi-
asta, jossa al-yud merkitsee puuta tai puusta valmistettua soitinta. Suomen kirjakie-
lessä luuttu on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa vuonna
1637. Luuttu on ollut näihin aikoihin suosittu soitin Ruotsi-Suomessa.
Karsten 1915 159; H. J. Streng 1915 105; SKES 1958 luuttu1; SSA 1995 luuttu1; Jussila 1998
luuttu1.
2 luuttu 'riepu*
Lattia- tai pesuriepua merkitsevä luuttu on lainaa suomenruotsin murteellisesta
sanasta klut. Suomen kirjakielessä riepua merkitsevä luuttu on ensi kertaa mainittu
Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786.
Renvall 1823 298; SKES 1958 luuttu2; SSA 1995 luuttu2; Jussila 1998 luuttu2.
lyhde
Leikatusta viljasta sidottua kimppua merkitsevällä lyhde-sanalla on vastineita eräissä
itäisissä lähisukukielissä, esim. inkeroisen luheja karjalan lyyheh. Sanan alkuperä on
epäselvä. Sen on äänteellisistä eroista huolimatta arveltu kuuluvan etymologisesti
yhteen murteellisen luutaa, huiskaa tai viuhkaa merkitsevän Z/w/zta-sanan kanssa.
Liuhta on todennäköisesti johdos äänteellisesti motivoidusta vartalosta, josta on
muodostettu myös verbi liuhtoa 'huiskia, tehdä ahkerasti'. Suomen kirjakielessä
lyhde on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 lyhde; T. Itkonen Vir. 1987 192; SSA 1995 liuhtoa, lyhde; Jussila 1998 lyhde.
647

lyhty
Valaisinta merkitsevä lyhty on lainaa ruotsin sanasta lykta, joka puolestaan juontuu
alasaksasta. Suomen kirjakielessä lyhty on esiintynyt Uppsalan evankeliumikirjasta
ja Agricolasta alkaen.
Renvall 1823 298; H. J. Streng 1915 106; SKES 1958 lyhty; SSA 1995 lyhty; Jussila 1998 lyhty.
lyhyt
Sanalla on liiviä lukuun ottamatta varma etymologinen vastine kaikissa lähisuku-
kielissä, esim. karjalan lyhyt, vepsän luhud, vatjan luhud )& viron liihi. Sana näyttää
rakenteeltaan johdokselta, ja sen rinnakkaismuotona murteissa esiintyy kantasanalta
vaikuttava lyhä. Alkuperäinen vartalo esiintyy yleiskielessäkin mm. komparatiivi-
muodossa lyhempi; lyhyt-sanan vastaava komparatiivi on lyhyempi. Sanavartalolle ei
ole voitu osoittaa vastineita etäsukukielistä eikä liioin kiistatonta lainaetymologiaa,
joten sen alkuperä on toistaiseksi epäselvä. Yhtenä mahdollisuutena on kuitenkin
esitetty, että sana olisi lainaa balttilaisesta partisiippimuodosta *luzusi 'murtunut,
rikkoutunut'. Suomen kirjakielessä lyhyt on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 lyhyt; Hakulinen 1979 141; SSA 1995 lyhyt; Jussila 1998 lyhyt; Liukkonen 1999 89-90.
lyijy
Raskaana ja pehmeänä tunnetun metallin nimitys lyijy on mukaillen lainattu ruotsin
sanasta bly. Suomen kirjakielessä sana on ensi kertaa mainittu Eerik Sorolaisen pos-
tillassa vuonna 1621 ruotsin mukaisessa asussa blyi. Ericus Schroderuksen sanakir-
jassa 1637 on kaksitavuinen plyijy. Nykyasussaan sana on mainittu Kristfrid Ganan-
derin sanakirjassa vuonna 1786.
Renvall 1826.73; H. J. Streng 1915 106; SKES 1958 lyijy; SSA 1995 lyijy; Jussila 1998 lyijy.
lykätä
Verbillä on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä. Näitä ovat esim. karjalan lykätä,
vepsän XiXkäita, vatjan liitsätäg, viron liikata, liivin Ukko, hantin lukemö- ja unkarin
lök. Sanavartalon suomalais-ugrilaiseksi alkumuodoksi on rekonstruoitu Hikka- tai
Hilkka-. Suomen kirjakielessä lykätä on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 lykätä; UEW 1988 248-249; SSA 1995 lykätä; Jussila 1998 lykätä.
lynkata
Oman käden oikeudella suoritettua teloittamista merkitsevä lynkata juontuu eng-
lannin verbistä lynch, joka perustuu alkuaan erisnimeen. Pohjois-Amerikassa tun-
netaan kertomuksia kahdestakin 1700-luvulla eläneestä Lynch-nimisestä henkilöstä,
jotka ovat toimineet kovaotteisina tuomareina ja rankaisseet rikollisia tai sellaisiksi
katsomiaan henkilöitä omavaltaisesti. Suomalaisena sanana lynkata on tullut käyt-
648

töön 1800-luvun lopulla. Sitä on sitaattilainana käytetty mm. vuonna 1879 ilmesty-
neessä Mark Twainin kirjan suomennoksessa Tom Sawyer. Samoihin aikoihin on
puhuttu myös lynch-oikeudesta, jolla on tarkoitettu kansan omavaltaista ryhtymistä
rikollisten rankaisemiseen ja teloittamiseen.
Koukkunen 1990 lynkata; SS A 1995 lynkata.
lypsää
Verbillä on varmoja vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan lypseäy vepsän
lupsta> vatjan luhsaa, viron lupsta ja liivin lipsö. Epävarma vastine on mordvan lovsoy
joka merkitsee maitoa. Joka tapauksessa sanavartaloa on muiden selitysten puut-
teessa pidetty vanhaan omaperäiseen sanastoon kuuluvana, ja sen alkuperäiseksi
asuksi on rekonstruoitu *lupsä-. Suomen kirjakielessä lypsää on ensi kertaa mainittu
herra Martin maanlain suomennoksessa vuoden 1570 tienoilla.
SKES 1958 lypsää; UEW 1988 695; SSA 1995 lypsää; Jussila 1998 lypsää.
lyriikka
Runoutta merkitsevä lyriikka on lainattu suomeen todennäköisesti ruotsin sanasta
lyrik, mutta alkuaan sana juontuu ranskasta, jossa lyrique lyriikka; lyyrinen' on sub-
stantivoitu adjektiivi. Adjektiivi lyrique lyyrinen' perustuu kreikan sanaan lyrikos,
joka on johdos tunnelmallisena näppäilysoittimena tunnetun lyyran kreikankieli-
sestä nimityksestä lyrä. Sananmukaisesti lyyrinen on siis merkinnyt lyyralla säes-
tettävää eli lyyran säestyksellä esitettävää laulua tai runollista teosta. Suomalaisena
sanana lyriikka on tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla. Se mainitaan asussa
lyrika Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865. Tämän asun rinnalla on ollut käy-
tössä myös ruotsin sanaa tarkemmin vastaava lyriki.
Koukkunen 1990 lyriikka, lyyrinen.
lyseo
Ennen 1970-luvun peruskoulu-uudistusta yleisesti käytössä ollut yliopistoihin joh-
tavan oppilaitoksen nimitys lyseo juontuu antiikin Kreikasta ja tarkemmin sanoen
Ateenan lähellä sijainneen Lykeion-nimiseny Apollonille pyhitetyn oppilaitok-
sen nimestä. Tässä alkuperäisessä lyseossa toimi opettajana mm. Aristoteles. Sana
on lainautunut latinaan muodossa Lyceum tai Lycium ja on tästä levinnyt edelleen
moniin Euroopan kieliin. Suomessa Zyseo-nimitystä on alettu käyttää oppikouluista
1860-luvulta lähtien. Muun muassa Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865 maini-
taan rinnakkaisasuina lyseo ja lykeio. Ensimmäinen suomenkielinen oppikoulu, joka
perustettiin Jyväskylään vuonna 1858, oli ensi alkuun viralliselta nimeltään yläal-
keiskoulu, ei vielä lyseo.
Kluge - Seebold 1989 Lyzeum.
649

lysti
Huvia, hauskuutta, hauskaa, iloista yms. merkitsevä lysti on lainaa muinaisruot-
sin sanasta ly st tai lust, jota nykyruotsissa vastaa lust. Sama sana on lainattu myös
eräisiin lähisukukieliin. Suomen kirjakielessä sana on esiintynyt Agricolasta alkaen
asussa lustu Nykyasu lysti on ensi kertaa mainittu herra Martin maanlain suomen-
noksessa vuoden 1570 vaiheilla.
H. J. Streng 1915 104; SKES 1958 lysti; SSA 1995 lysti; Jussila 1998 lysti.
lyyhistyä
Verbillä on tarkka vastine ainoastaan karjalassa. Alkuperä on epäselvä, mutta ilmei-
sesti verbi on johdos alun perin deskriptiiviseksi selitetystä vartalosta. Suomen kirja-
kielessä lyyhistyä on ensi kertaa mainittu niiden tarkemmin ajoittamattomien lisäys-
ten joukossa, joita Salomon Kreander on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan
vuoden 1770 jälkeen.
SSA 1995 lyyhistyä; Jussila 1998 lyyhistyä.
lyyra
Jo muinaisten kreikkalaisten käyttämää tunnelmallista kielisoitinta merkitsevä lyyra
on lainattu suomeen todennäköisesti ruotsin sanasta lyra, mutta alkuaan sana juon-
tuu latinan välityksellä kreikan sanasta lyrä. Suomalaisena soittimen nimityksenä
lyyra on tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla. Sana mainitaan asussa lyyra
Daniel Europaeuksen sanakirjassa 1853. Tätä ennen ruotsin lyra on suomennettu
mm. kanteleksi.
Koukkunen 1990 lyyrinen; SSA 1995 lyyra.
lyödä
Sanalla on varmoja etymologisia vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä, esim. kar-
jalan lyyvä, vepsän lödä, vatjan liivvä, viron lutia, marin lilas ampua', komin lyjny
ampua, heittää', mansin lig 'heittää' ja unkarin lö ampua'. Rinnastus arvioidaan var-
maksi merkityseroista huolimatta, sillä ampumisen ja lyömisen merkitykset on mah-
dollista selittää alkuperäiseksi oletetusta 'heittää'-merkityksestä syntyneiksi. Verbi-
vartalon alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *lewe-. Suomen kirjakielessä lyödä
on esiintynyt Uppsalan evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen.
SKES 1958 lyödä; UEW 1988 247; SSA 1995 lyödä; Jussila 1998 lyödä.
lähde
Murteissa sekä luonnonlähdettä että kaivoa merkitsevällä /ä/ide-sanalla on vastineita
useimmissa lähisukukielissä, esim. karjalan ja vatjan lähe, vepsän lähtö ja etelävi-
650

ron läte. Sana on johdos verbistä —> lähteä. Suomen kirjakielessä lähde on esiintynyt
Agricolasta alkaen, samoin yhdyssana lähdevesi.
SKES 1958 lähde; SSA 1995 lähde; Jussila 1998 lähde.
lähes
Nykysuomessa meikein-sanan kanssa synonyyminen lähes on sanavartalosta —» ZäTn-
muodostettu adverbi. Alun perin se on vanhentunut taivutusmuoto, jossa päätteenä
on suomensukuisten kielten vanhaan sijataivutusjärjestelmään aikaisemmin kuulu-
nut yleisen tulosijan eli latiivin pääte -s. Muodon alkuperäinen merkitys on lähelle'.
Vanhassa kirjakielessä, esim. Agricolan teoksissa, esiintyvät molemmat päämerki-
tykset, lähelle' ja 'melkein'.
Kannisto Vir. 1942 272-276; SKES 1958 lähi; SSA 1995 lähi; Jussila 1998 lähes.
lähettää
Verbillä on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. karjalan lähetteä, vatjan lähät-
tää ja viron lähetada. Verbi on johdos ikivanhasta —> lähteä-verbistä, ja myös johdin
on ikivanhaa perua. Suomen vanhassa kirjakielessä sana on esiintynyt sekä lähet-
tää- että lähdettää-asuisena. Agricolasta alkaen. Ero on alkuaan pelkkä murre-ero,
ja nykyinen 1800-luvun kuluessa vakiintunut lähettää edustaa itämurteiden kantaa.
Nykysuomessa lähdettää on mahdollinen vain konkreettisessa merkityksessä 'panna
lähtemään, abortoida'.
SKES 1958 lähettää; SSA 1995 lähettää; Jussila 1998 lähettää.
lähi-
Sanavartalolla on vastineita sekä lähisukukielissä että märissä, mutta nämä eivät
yleensä esiinny itsenäisinä sanoina vaan tiettyihin taivutusmuotoihin kiteytyneinä
partikkeleina. Esimerkiksi suomen adessiivimuotoista partikkelia lähellä vastaavat
karjalan lähillä, lyydin lähil ja viron lähedal. Marin vastaavassa partikkelissa lisne
on sama vartalo, mutta toinen pääte. Yhteisen vartalo-osan alkuperäiseksi asuksi on
rekonstruoitu *läs(e)-. Suomen kirjakielessä Zä/n-sanan taivutusmuotoja ja johdok-
sia on esiintynyt Agricolasta alkaen, esim. lähempänä, lähentyä, lähentää)*, lähestyä
ovat kuuluneet Agricolan sanavarastoon.
SKES 1958 lähi; UEW 1988 687; SSA 1995 lähi-; Jussila 1998 lähempänä, lähentyä, lähentää,
lähestyä.
lähteä
Verbillä on varmoja etymologisia vastineita useimmissa sukukielihaaroissa, ei kui-
tenkaan samojedissa. Vastineita ovat esim. karjalan lähtiey lyydin lähtä, vatjan lätä,
marin lektas 'tulla t. mennä ulos', komin lokny 'tulla' ja hantin liigöt- 'mennä ulos'.
651

Vartalon alkuperäinen asu on todennäköisesti ollut *läkte-. Suomen kirjakielessä
lähteä on esiintynyt Uppsalan evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen.
SKES 1958 lähteä; UEW 1988 239-240; SSA 1995 lähteä; Jussila 1998 lähteä.
läikkyä
Verbillä on vastineita useimmissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen läikkudä, karja-
lan läikkyä, vepsän Xäikta ja viron läikida. Sanavartalo on selitetty loiskumisen, lai-
nehtimisen, välkehtimisen yms. liikettä ja ääntä kuvailevaksi, äänteellisesti motivoi-
duksi muodosteeksi. Suomen kirjakielessä läikkyä on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 läikkyä; SSA 1995 läikkyä; Jussila 1998 läikkyä.
läjä
Kasaa merkitsevällä /ö/ä-sanalla ei ole vastineita sukukielissä, eikä sille ole myöskään
esitetty lainaetymologiaa. Saamen leaggji on mitä ilmeisimmin lainaa suomesta.
Sanan alkuperä on toistaiseksi selvittämättä. Mahdollisesti se on takaperoisjohdos
äänteellisesti motivoidusta verbistä läjähtää, joka jäljittelee esim. kasaan heittämi-
sestä syntyvää mäiskähdystä. Suomen kirjakielessä läjä on ensi kertaa esiintynyt
vuonna 1552 Agricolan tekstissä jälkiosana yhdyssanaa ohraläjä. Itsenäisenä sanana
läjä on mainittu herra Martin maanlain suomennoksessa vuoden 1570 vaiheilla.
SKES 1958 läjä1; SSA 1995 läjä1; Jussila 1998 läjä.
läksy
Koulusta tms. annettuja kotitehtäviä merkitsevä läksy on lainaa varhaisuusruotsin
sanasta lexa, joka on merkinnyt lukua, luentaa tai koululuokkaa. Nykyruotsin vas-
tine on läxa. Sana juontuu alun perin latinasta, jossa lectiö merkitsee lukemista tai
luentoa. Suomen kirjakielessä läksy on esiintynyt Agricolasta alkaen, mutta vanhim-
massa kirjakielessä se on tarkoittanut vain jumalanpalveluksessa luettavia Raama-
tun kohtia. Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786 läksy on mainittu merkityksessä
'koululuokka'. Kotitehtävien merkityksen läksy on saanut vasta 1800-luvulla. Sanasta
johdettu verbi läksyttää 'nuhdella, kurittaa' samoin kuin siitä johdettu läksytys on
ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
Renvall 1823 302; H. J. Streng 1915 107; Metsikkö 1957 245-246; SKES 1958 läksy; SSA 1995
läksy; Jussila 1998 läksy.
läkähtyä
Tukehtumista, pakahtumista yms. merkitsevällä läkähtyä-verbHlä on varmoja vas-
tineita kautta itämerensuomen, esim. karjalan läkähtyö, vepsän läkästuda, vatjan
lätsähtää, viron läkastada ja liivin läkärtö. Mahdollinen vastine on myös ersämord-
van lekams 'läähättää'. Muiden selitysten puutteessa sanan vartalo lasketaan yleensä
652

vanhaan omaperäiseen sanakerrostumaan kuuluvaksi. Suomen kirjakielessä läkäh-
tyä on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 läkähtyä; UEW 1988 685; SSA 1995 läkähtyä; Jussila 1998 läkähtyä.
lämmin
Sanalla tai ainakin sen vartalolla on varmoja etymologisia vastineita kautta itämeren-
suomen, esim. karjalan lämmin, vepsän Xäm lämmin, lämpö', vatjan lämmii, viron
lämme, lämbe 'kostean lämmin' ja liivin lem. Sama vartalo on myös ersämordvan
sanassa 1'embe 'lämmin, lämpö'. Etymologian suppeudesta huolimatta sanaa pide-
tään yleensä vanhana ja omaperäisenä, ja vartalon alkuperäiseksi asuksi on rekonst-
ruoitu *lämp3-. Suomen kirjakielessä lämmin on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 lämmin; UEW 1988 685; SSA 995 lämmin; Jussila 1998 lämmin.
lämpötila
Yhdyssana lämpötila on nuorehko uudissana, joka on vakiintunut suomen kirjakie-
leen 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Sanan alkuosa lämpö, joka vartalonsa osalta
kuuluu yhteen —> /ämmin-sanan kanssa, on Samuel Roosin ja August Ahlqvistin
esittämä uudissana vuodelta 1845. Jälkiosana oleva germaanisperäinen —» tila on
saanut merkityksen 'tilanne, olotila' viimeistään 1700-luvulla. Ennen Zämpö-sanan
vakiintumista on käytetty samassa merkityksessä mm. sanoja lämpymä fepalavus, ja
tarpeelliset yhdyssanat tai sanaliitot on muodostettu näiden avulla, esim. lämpymän
määrä 'lämpötila', kone lämpymän osoitukseksi tai lämpymän puntari 'lämpömit-
tari'. Myös lämpömittari on Samuel Roosin esittämä uudissana vuodelta 1845.
Rapola 1960 lämpö, lämpömittari.
länget
Kahdesta puukaaresta koostuvaa valjaiden kaulaosaa merkitsevällä monikollisella
Zätt£e£-sanalla on vastineita kautta itämerensuomen, esim. karjalan länket, vepsän
lärjged, vatjan ratjgödja. viron rangid. Liivin rarjgöd merkitsee suitsia. Useissa lähisu-
kukielissä sana on r-alkuinen, ja vastineissa on sekä etu- että takavokaalisia sanoja.
Myös suomen murteissa tunnetaan länkien merkityksessä sekä ranget että ränget
Esitetyistä sanavastineista r-alkuisia on arveltu lainoiksi, ja mahdollisia lainalähteitä
on esitetty sekä balttilaiselta, slaavilaiselta että germaaniselta taholta, mutta /-alkuis-
ten alkuperä on epäselvä. Niitä on selitetty sekä r-alkuisten sanojen varianteiksi että
johdoksiksi käyrää tai koukistunutta merkitsevästä, alkuaan deskriptiivisestä länkä-
sanasta, jolla on vastineita muutamissa lähisukukielissä. Suomen kirjakielessä ränget
on mainittu ensi kertaa herra Martin maanlain suomennoksessa vuoden 1570 vai-
heilla, länget vasta Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
Ahlqvist 1871 115; Mikkola 1894 16-17; SKES 1958 länki; Suhonen 1989 SUSA 82 213-215; SSA
1995 länget; Jussila 1998 länget, ränget.
653

länsi
Sanalla on vastine useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen läns, vatjan lääsi ja
viron lääs. Liivin lents merkitsee lounasta, ja sama merkitys tunnetaan myös suo-
men ja viron murteissa. Sanavartalon alkuperä on epäselvä. Sitä on arveltu matalaa
tai alavaa maata merkitsevän lansi-sanan (—» lannistaa) etuvokaaliseksi variantiksi,
ja merkitysyhteys perustuisi siihen, että länsi viittaa ilmansuuntaan, jossa aurinko
on alhaalla. Tätä hypoteesia on kuitenkin mahdotonta todistaa oikeaksi tai vääräksi.
Suomen kirjakielessä länsi on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 länsi; Saukkonen Vir. 1962 343; SSA 1995 länsi; Jussila 1998 länsi.
läntti
Laikkua, läiskää tms. merkitsevällä läntti-sanella, ei ole vastineita sukukielissä. Sana
on todennäköisesti lainaa suomenruotsin murteissa esiintyvästä sanasta -flänt. Esi-
merkiksi Turun murteessa sana esiintyy myös asussa fläntti. Toisaalta läntti-sanaa
on arveltu myös omaperäiseksi deskriptiivisanaksi. Suomen kirjakielessä läntti lie-
nee ensi kertaa mainittu Elias Lönnrotin sanakirjan lisävihkossa vuonna 1886.
Grönholm 1988 51; SSA 1995 länttä.
läpi
Sana läpi esiintyy suomessa sekä substantiivina merkityksessä 'reikä, aukko' että tai-
pumattomana partikkelina merkityksessä 'lävitse, kautta'. Etymologisia vastineita
on kautta koko itämerensuomen, ja myös näissä ovat molemmat mainitut käyttö-
tavat näkyvissä, esim. karjalan läpi ja vepsän lähi 'lävitse', vatjan läpi 'lävitse' ja läve
'kynnys', viron lähi 'lävitse' ja lavi 'kynnys', liivin lab 'ikkuna' ja leb 'lävitse'. Par-
tikkeliksi tulkittavat muodot ovat Zäpf-substantiivin vanhoja ^/-loppuisia tulosija-
muotoja. Sanavartalon alkuperä on tuntematon. Suomen kirjakielessä läpi on esiin-
tynyt molemmissa päämerkityksissään Uppsalan evankeliumikirjasta ja Agricolasta
alkaen.
SKES 1958 läpi; Hakulinen 1979 110-111; SSA 1995 läpi; Jussila 1998 läpi.
läppä
Aukon sulkimena, kantena tai luukkuna toimivaa, reunastaan kiinnitettyä levyä
tai liuskaa merkitsevälle /äppä-sanalle on esitetty vastineita sekä lähi- että etäsuku-
kielistä. Näitä ovat esim. inkeroisen ja karjalan läppä, saamen leahppi, komin lap
sekä mansin lep- ja unkarin lep> jotka kumpikin merkitsevät 'peittää'. Sanavartalon
suomalais-ugrilaiseksi alkumuodoksi on rekonstruoitu *läpp3. Sanan äänneasun ja
merkityksen huomioon ottaen on mahdollista, että sanavartalo on alkuaan äänteelli-
sesti motivoitu ja vastineiksi esitetyt sanat ovat ainakin osittain erikseen syntyneitä.
Ainakin verbi läpätä ja siitä johdettu läppä 'kärpäslätkä' ovat selvästi läiskähdyksen
654

ääntä jäljitteleviä onomatopoeettisia sanoja. Suomen kirjakielessä luukkua merkit-
sevä läppä on tullut käyttöön vasta 1800-luvun puolimaissa.
SKES 1958 läppä; Kulonen 1988 FUF 48 281-286; UEW 1988 241; SSA 1995 läppä.
läski
Silavaa, ihraa tai rasvaista sianlihaa merkitsevä läski on lainaa ruotsin sanasta fläsk.
Sama sana on lainattu myös karjalaan. Suomen kirjakielessä läski on esiintynyt Agri-
colasta alkaen.
H. J. Streng 1915 108; SKES 1958 läski; SSA 1995 läski; Jussila 1998 läski.
lätty
Räiskälettä eli ohukaista merkitsevä lätty on lainaa ruotsin sanasta plätt Suomen
kirjakielessä sana on tullut käyttöön 1800-luvun puolimaissa. Se mainitaan mm.
Daniel Europaeuksen sanakirjassa 1853.
SKES 1958 lätty; SSA 1995 lätty.
lätäkkö
Sanalla on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. karjalan lätäkkö, vepsän Iät'äk
ja Kukkosin vatjan lätäkkö. Sana on johdos vartalosta, joka mitä ilmeisimmin on
lätisevää ääntä jäljittelevä kuvailusana. Suomen kirjakielessä lätäkkö on ensi kertaa
mainittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637.
SKES 1958 lätäkkö; SSA 1995 lätäkkö; Jussila 1998 lätäkkö.
lävistää
Verbillä on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan lävisteä ja viron läbis-
tada. Verbi on johdos sanasta —> läpi, jota itämerensuomessa käytetään sekä rei-
kää tai aukkoa merkitsevänä substantiivina että partikkelina merkityksessä lävitse,
kautta'. Suomen kirjakielessä lävistää on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 läpi; SSA 1995 läpi; Jussila 1998 lävistää.
läähättää
Huohottamista tai puuskuttamista merkitsevän läähättää-verbin vastine on karja-
lan leähätteä. Verbi on johdos huohotuksen ääntä jäljittelevästä interjektiomaisesta
kannasta lääh. Suomen kirjakielessä läähättää on ensi kertaa mainittu niiden lisäys-
ten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakir-
jaan 1770-luvulla.
SSA 1995 läähättää; Jussila 1998 läähättää.
655

lääke
Sairauden tai sen oireiden parantamisessa käytettävää ainetta merkitsevä lääke on
johdos verbistä lääkitä, joka on lainaa ruotsin verbistä läka 'parantaa*. Suomen kir-
jakielessä lääkitä on esiintynyt Agricolasta alkaen, ja lääke on ensi kertaa mainittu
Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786.
SKES 1958 lääkäri; SSA 1992 lääkitä; Jussila 1998 lääke, lääkitä.
lääkäri
Suomen lääkäri on lainaa ruotsin sanasta läkare, joka on johdos verbistä läka 'paran-
taa'. Ennen lääketieteellisen koulutuksen kehittymistä lääkäri on tarkoittanut ylei-
sesti henkilöä, joka ammatikseen parantaa sairaita. Suomen kirjakielessä lääkäri on
esiintynyt Agricolasta alkaen.
Renvall 1823 304; H. J. Streng 1915 108; SKES 1958 lääkäri; SSA 1995 lääkäri; Jussila 1998 lää-
käri.
lääni
Hallintoaluetta tai yleisesti aluetta, tilaa tai seutua merkitsevä lääni on lainaa ruotsin
sanasta Iän. Sama sana on lainattu myös karjalaan ja viroon. Suomen kirjakielessä
lääni on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Renvall 1823 304; H. J. Streng 1915 109; SKES 1958 lääni; SSA 1995 lääni; Jussila 1998 lääni.
läävä
Navettaa merkitsevällä /äävä-sanalla on vastine useissa lähisukukielissä, esim. inke-
roisen läävä, karjalan leävä ja vepsän XäiX. Läävä on lainaa muinaisvenäjän sanasta
hlevy joka puolestaan on vanha laina germaaniselta taholta. Suomen kirjakielessä
läävä on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
Mikkola 1894 54,173; SKES 1958 läävä; Plöger 1973 96; SSA 1995 läävä; Jussila 1998 läävä.
löhöttää
Laiskana makaamista merkitsevän löhöttää-verbin vastine on karjalan löhötteä. Kar-
jalan sana voi tarkoittaa myös tulen loimottamista tai veden lorottamista. Sanavar-
talo on äänteellisesti motivoitu, deskriptiivinen muodoste, joka monissa tapauksissa
tuntuu kuvaavan lämmintä löyhähdystä tai sen vaikutusta. Samasta vartalosta on
suomessa myös muita, merkitykseltään samantapaisia sanoja, esim. löhätä ja löhötä.
Suomen kirjakielessä /öfoö-vartalon vanhin johdos on löhötellä, joka on mainittu
Kristfrid Gananderin sanakirjassa vuonna 1786 lämpimässä lekottelemisen merki-
tyksessä.
SSA 1995 löhötä; Jussila 1998 löhötellä.
656

lörpöttää
Turhanaikaista puhelemista, lavertelemista, höpöttämistä yms. merkitsevän lörpöt-
tää-verbin vastine on karjalan lörpötteä. Sana on johdos epäselvää puheenporinaa
jäljittelevästä äänteellisesti motivoidusta vartalosta. Suomen kirjakielessä lörpöttää
on tullut käyttöön 1800-luvulla. Verbi on mainittu ainakin jo Daniel Europaeuksen
sanakirjassa 1853.
SSA 1995 lörpöttää.
löyhkä
Pahaa hajua, lemua yms. merkitsevällä /öy/z/cä-sanalla ei ole tarkkoja vastineita suku-
kielissä. Virossa on samantapainen lehk, lähk tai löhk, jota vastaa suomesta mm. van-
hasta kirjakielestä tunnettu löhkä. Sanavartalo on deskriptiivistä alkuperää, ja se voi
kuulua samaan yhteyteen kuin liehumista, heilumista, hulmuamista yms. merkit-
sevä löyhyä-verbi, jolla on vastineita itäisissä lähisukukielissä. Suomen kirjakielessä
löyhkä on ensi kertaa mainittu vuoden 1600 tienoilta peräisin olevassa tuntemat-
toman kääntäjän raamatunsuomennoskatkelmassa, joka on löytynyt Sauvon pap-
pilan ullakolta Eerik Sorolaisen postillan kansitäytteistä. Samassa käsikirjoituksessa
on myös verbi löyhkätä. Agricolan Uudessa testamentissa 1548 on mainittu samasta
vartalosta johdettu löye, ja löhkä on esiintynyt Eerik Sorolaisen postillassa vuonna
1621.
SKES 1958 löyhkä\ SSA 1995 löyhkä; Jussila 1998 löyhkä, löyhkätä.
löyhä
Höllää, väljää, harvaa yms. merkitsevän /öy/zä-sanan vastine on karjalan leyhä tai
löyhä. Sana on mitä ilmeisimmin suunnilleen samaa merkitsevän —> /öysä-sanan
variantti. Suomen kirjakielessä löyhä on esiintynyt Agricolasta alkaen asussa leyhä.
Nykyasu löyhä on mainittu asetuksessa vuonna 1655.
Thomsen 1869 51; SKES 1958 löyhä; SSA 1995 löyhä; Jussila 1998 löyhä.
löyly
Sanalla on vastineita useimmissa suomalais-ugrilaisissa kielissä, esim. karjalan löyly,
vepsän löi, vatjan leulu, viron leil, liivin löul, udmurtin lul, komin loi, mansin läl
'elämä', hantin lii ja unkarin Mek. Etäsukukielten vastineet merkitsevät yleensä hen-
keä tai sielua, eivät saunan löylyä, niin kuin itämerensuomen sanat. Sanan suoma-
lais-ugrilaiseksi alkumuodoksi on rekonstruoitu *lewh ja alkuperäiseksi merkityk-
seksi 'henki, henkäys, sielu'. Suomen kirjakielessä löyly on esiintynyt Agricolasta
alkaen.
SKES 1958 löyly; UEW 1988 247-248; SSA 1995 löyly; Jussila 1998 löyly.
657

löysä
Sanalla on tarkka vastine ainoastaan inkeroisessa, mutta karjalan leysäkkö 'löyhä'
ja leysätä 'löysätä' ovat saman sanan johdoksia. Sana on selitetty lainaksi ruotsin
irtonaista merkitsevästä sanasta lös. Myös vanhempaa germaanista lainaetymologiaa
on esitetty, mutta suoraa lainalähdettä ei ole tarjolla, eikä itämerensuomen sanassa
ole erityisiä vanhuuteen viittaavia tuntomerkkejä. Suomen kirjakielessä löysä on ensi
kertaa mainittu vuoden 1754 almanakassa ablatiivimuotoisena adverbina löysältä.
Renvall 1823 1 305; SKES 1958 löysä; SSA 1995 löysä; LÄGLW 1996 löysä; Jussila 1998 löysä.
löytää
Verbillä on varma vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan löyteä, vepsän
letitä, vatjan leutää, viron leida ja liivin lieudö. Etäsukukielten puolelta vastine on
esitetty ainoastaan unkarista, jossa merkitykseltään vastaava verbi on lei. Tämän
rinnastuksen pohjalta sanavartalon alkuperäiseksi suomalais-ugrilaiseksi asuksi on
rekonstruoitu *lew8ä-. Vastineiden etäisyyden ja muiden etäsukukielten vastineiden
puuttumisen vuoksi on kuitenkin otettava huomioon myös satunnaisen samankal-
taisuuden mahdollisuus Toisen selityksen mukaan itämerensuomen löytää olisi joh-
dos samasta *Zewe-vartalosta, josta juontuu myös verbi —» lyödä. Tätäkin paremman
selityksen mukaan itämerensuomen *Ze)tfä-vartalo on vanha germaaninen laina.
Lainalähteeksi sopii kantagermaanin *yleutan, jota edustaa esim. muinaisruotsin
liuta saada, saavuttaa, tavoittaa, kohdata, löytää' yms. Unkarin sana kuuluu samaan
yhteyteen korkeintaan sillä tavoin, että se olisi lainaa samasta indoeurooppalaisesta
sanaperheestä kuin itämerensuomen löytää. Suomen kirjakielessä löytää on esiinty-
nyt Uppsalan evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen.
SKES 1958 löytää; T. Itkonen 1970 SJ12 11-16; UEW 1988 247; SSA 1995 löytää; Jussila 1998
löytää; Schalin Vir. 2004 24-33.
löytöretki
Uuden, tuntemattoman alueen tai maan löytämiseen tähtäävää tutkimusmatkaa
merkitsevä löytöretki on uudissana, jota ensimmäisenä on tiettävästi käyttänyt G. E.
Euren vuonna 1858. Sanan alkuosa on —» löytää-verbin johdos, mutta jälkiosa retki
on alkuperältään tuntematon. Se on esiintynyt vanhemmassa kirjakielessä mm. mer-
kityksissä 'tie, polku; juoni, paha tapa' ym.
Hakulinen Vir. 1949 205-209; Rapola 1960 löytöretki.
lööppi
Otsikkojulistetta tai -mainoslehteä merkitsevä lööppi on lainaa ruotsin sanasta löp~
sedel 'otsikkojuliste'. Ruotsissa löpsedel on vanhastaan ollut käytössä postiliikenteen
terminä, jolloin se on merkinnyt muistutus- tai valituskirjelmää. 1900-luvun alussa
sanaa on alettu käyttää uudella tavalla, lehden sisällön pääkohdat esittelevän mai-
658

noslehtisen merkityksessä. Suomalaisena sanana lööppi on yleistynyt iltapäivä- ja
aikakauslehtien markkinoinnin kehityksen myötä 1900-luvun jälkipuoliskolla.
SAOB 1942 löpsedel.
659

M
maa
Sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä sekä useissa etäsukukielissä, esim. karja-
lan moa tai mua, vatjan ja viron maay komin ja udmurtin mu, mansin ma ja ngana-
sanin mou. Sanavartalon kantauralilaiseksi asuksi on rekonstruoitu *maye. Sanaa on
vanhastaan pidetty omaperäisenä, mutta myös ikivanha indoeurooppalainen laina
saattaa tulla kysymykseen. Suomen kirjakielessä maa on esiintynyt Agricolasta ja
samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1958 maa; UEW 1988 263-264; SSA 1995 maa; Jussila 1998 maa; Koivulehto 1999 VM
298.
maahinen
Maan alla asuvaksi ja usein ilkeämieliseksi kuviteltua uskomusolentoa merkitsevän
maahisen vastineita ovat inkeroisen maahiin, karjalan moahine ja lyydin muahine.
Sana on johdos, jossa kantana on ikivanha —» maa ja tämän perässä paikallisuutta
ilmaiseva -/z-aines. Lopussa on monimerkityksinen -men-johdin. Sananmukaisesti
maahinen merkitsee siis maassa olevaa. Suomen kirjakielessä maahinen on ensi ker-
taa mainittu kansanrunoaineistossa vuonna 1658. Kansankielessä maahinen saat-
taa merkitä myös rohtuman tapaista ihotautia, jollaisen on ennen uskottu tarttuvan
maasta hankautumalla.
SKES 1958 maahinen; Hakulinen 1979 147-148; SSA 1995 maahinen; Jussila 1998 maahinen.
maailma
Kahdesta ikivanhasta substantiivista —» maa ja —» ilma muodostetulla yhdyssa-
nalla maailma on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. karjalan moailma, lyydin
muailmy vatjan maailma ja viron maailm. Saamen mäilbmi on lainaa suomesta. Sana
edustaa rakenteeltaan ikivanhaa, yksinkertaista yhdyssanatyyppiä, jossa rakenneosat
ovat rinnasteisessa suhteessa keskenään. Nykyään on tavallisempaa, että osista toi-
nen on määritteen ja toinen pääsanan asemassa. Rinnasteisia yhdyssanoja on myös
suomen etäsukukielissä, joten tämän sananmuodostuskeinon katsotaan olevan kan-
tauralilaista perua. Suoranaisia esimerkkejä ikivanhoista, säilyneistä yhdyssanoista
660

ei kuitenkaan ole. Suomen kirjakielessä maailma on esiintynyt Agricolasta ja saman-
aikaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1958 maailma; SSA 1995 maailma; Jussila 1998 maailma.
maakari
Tekijää merkitsevä, useimmiten yhdyssanojen jälkiosana esiintyvä maakari on lai-
naa ruotsin sanasta -makare, joka puolestaan on lainaa alasaksan vastaavasta sanasta
-maker. Tämä on johdos tekemistä merkitsevästä verbistä maken. Suomen kirjakie-
lessä maakari on ensi kertaa mainittu Henrik Florinuksen sanakirjassa vuonna 1678
jälkiosana yhdyssanaa säämiskämaakari.
Hellquist 1939 skomakare; Wessman 1939 FmS 6 52; Karsten 1944 FmS 10 308; SKES 1958 maa-
kari; SSA 1995 maakari; Jussila 1998 maakari.
maalata
Värillä peittämistä tai kuvaamista merkitsevä maalata on lainaa muinaisruotsin ver-
bistä mäla, jota nykyruotsissa vastaa mäla. Suomen kirjakielessä sekä maalata että
siitä johdettu maalaus ovat esiintyneet Agricolasta alkaen. Agricolan maalaus ei kui-
tenkaan merkitse konkreettisen maalaamisen tulosta, vaan sana esiintyy jälkiosana
yhdyssanassa ulosmaalaus, joka merkitsee kuvailua tai kuvausta. Tekijännimi maa-
lari on todennäköisesti erillinen laina muinaisruotsin sanasta mälarey jota nykyruot-
sissa vastaa mälare. Suomen kirjakielessä maalari on ensi kertaa mainittu vuoden
1642 Raamatussa.
Renvall 1823 307; H. J. Streng 1915 110-111; SKES 1958 maalari, maalata; SSA 1995 maalari,
maalata; Jussila 1998 maalari, maalata, maalaus.
1 maali väri'
Väriä merkitsevä maali on selitetty lainaksi ruotsista, jossa sanan nykyinen vastine
on mäl 'maalaus, taulu, maali'. Suomen sanan äänneasu edellyttää kuitenkin laina-
usta vanhemmasta muodosta * mäl, vaikka juuri tällaista ei mistään kirjallisesta läh-
teestä olekaan voitu todeta. Toinen mahdollisuus on, että maali on aiemmin laina-
tun maalata-verbin pohjalta muodostettu korrelaatiojohdos. Suomen kirjakielessä
väriä merkitsevä maali on ensi kertaa mainittu Laurentius Petrin saarnassa vuonna
1656.
Renvall 1823 307; SKES 1958 maali; SSA 1995 maali1; Jussila 1998 maali.
2 maali 'kohde
Kohdetta tai päämäärää merkitsevä maali on lainaa muinaisruotsin sanasta mal tai
maal, joka on merkinnyt mm. mittaa, määrää, merkkiä tai ajankohtaa. Nykyruotsin
vastine on mäl. Suomen kirjakielessä kohdetta merkitsevä maali on esiintynyt Agri-
colasta alkaen.
661

H. J. Streng 1915 111; SKES 1958 maali2; SSA 1995 maali2; Jussila 1998 maali1.
maaliskuu
Vuoden kolmannen kuukauden nimi maaliskuu on selitetty yhdyssanaksi, jonka
alkuosana olisi ikivanhasta —» maa-sanasta muodostettu johdos maallinen ja jälki-
osana niin ikään ikivanha taivaankappaleen tai kuukauden nimitys -» kuu. Eräissä
murteissa sana esiintyy asussa maalliskuu, ja tämän on ajateltu merkitsevän kevättal-
ven kuukautta, jolloin maa alkaa jo näkyä sulavan lumen alta. Äännehistoriallisesti
heikompi on selitys, että suomen maaliskuu olisi sama sana kuin viron huhtikuuta
merkitsevä mahlakuu tai maalakuu. Tämä nimitys viittaa kuukauteen, jolloin mahla
alkaa nousta puihin, mutta Suomen oloja ajatellen tällä tavoin motivoitu sana tuntuu
sopimattomalta maaliskuun nimitykseksi. Suomen kirjakielessä maaliskuu on esiin-
tynyt Agricolasta alkaen.
Ahlqvist 1871 227-228; Rikkonen 1940 Elanto 15.3.; SKES 1958 maaliskuu; Hakulinen 1979 386;
SSA 1995 maaliskuu; Jussila 1998 maaliskuu.
maanantai
Viikonpäivän nimitys maanantai on lainaa muinaisruotsin sanasta mänadagher,
joka sananmukaisesti merkitsee kuun päivää. Nykyruotsissa vastaava sana on män-
dag. Germaanisten kielten viikonpäivien nimitykset ovat käännöslainaa latinasta ja
kreikasta. Suomen kirjakielessä maanantai on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Renvall 1823 307; H. J. Streng 1915 111; SKES 1958 maanantai; SSA 1995 maanantai; Jussila
1998 maanantai.
maanitella
Suostuttelemista, houkuttelemista yms. merkitsevä maanitella on johdos murteelli-
sesta verbistä maanittaa, joka puolestaan on lainaa venäjän verbistä manit' 'houku-
tella, viekotella, vietellä'. Sama verbi on lainattu myös useisiin lähisukukieliin. Suo-
men kirjakielessä maanitella on ensi kertaa mainittu Juhana Ahlholmin laatimassa
historian oppikirjassa vuonna 1830.
Ahlqvist 1856 137; SKES 1958 maanittaa; Rapola 1960 maanitella; Plöger 1973 97; SSA 1995
maanittaa.
maaseutu
Kaupungin tai erityisesti pääkaupungin vastakohtaa merkitsevä maaseutu on oppi-
tekoinen uudissana, jonka ensiesiintymä on Daniel Europaeuksen ruotsalais-suo-
malaisessa sanakirjassa vuonna 1853.
Rapola 1960 maaseutu.
662

maasto
Ikivanhan —> maa-sanan johdos maasto on oppitekoinen uudissana, jota on ehdot-
tanut käyttöön Jooseppi Julius Mikkola vuonna 1918.
Hakulinen 1979 468; SSA 1995 maa.
maata
Pitkällään olemista, lepäämistä yms. merkitsevällä raaflta-verbillä on vastineita kai-
kissa lähisukukielissä, esim. karjalan moata, vepsän magattay vatjan magatay viron
magada ja liivin magätö. Sanavartalo on selitetty vanhaksi germaaniseksi lainaksi,
jolle rekonstruoitua alkumuotoa *makö(ja)n- vastaa mm. nykysaksan machen
'tehdä'. Selitys on periaatteessa mahdollinen, mutta kun germaanisen verbin alkupe-
räinen merkitys on kovin yleinen, itämerensuomen *maka-vartalon lainaperäisyyttä
on vaikea sitovasti osoittaa. Verbi on kuitenkin rakenteeltaan ns. supistumaverbi,
jollaiset usein ovat lainoja. Suomen kirjakielessä maata on esiintynyt Westhin teks-
tistä ja Agricolasta alkaen.
SKES 1958 maata; Koivulehto Vir. 1984 222; SSA 1995 maata; LÄGLW 1996; Jussila 1998 maata.
maatiainen
Maalaisalkuperään viittaava, jalostamatonta tai kotimaisesta kannasta jalostettua
kotieläintä, viljelykasvia tms. merkitsevä maatiainen on ikivanhaan maa-sanaan
perustuva johdos. Varsinainen kantasana on murteellinen verbi maataa 'ulottua
maahan, laahata maata*. Murteissa maatiainen merkitsee matalakasvuista. Jalosta-
mattomat lajit ovat yleensä kooltaan pienempiä kuin jalostetut. Suomen kirjakieleen
maatiainen-sanan on tuonut savolaissyntyinen Abraham Poppius vuonna 1833.
Rapola 1960 maatiainen; Hakulinen 1979 206.
made
Ruskeankirjavaa makean veden turskakalaa (Lota lota) merkitsevällä made-sanaHa
on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. karjalan majeh, vepsän madeh ja vatjan
maö. Sanan alkuperä on epäselvä, mutta useissa yhteyksissä sitä on arveltu johdok-
seksi verbistä mataa (—> madella). Made ui verkkaisesti pohjaa pitkin käärmemäi-
sesti kiemurrellen. Suomen kirjakielessä made on ensi kertaa mainittu Ericus Schro-
deruksen sanakirjassa vuonna 1637.
Nirvi 1944 177; SKES 1958 made; Virtaranta Vir. 1958 28; SSA 1995 made; Jussila 1998 made.
madella
Hidasta ryömimistä merkitsevä madella on johdos verbistä mataa, jonka alkuperä
on epäselvä. Varman tuntuinen vastine on esitetty vain nyt jo kadonneesta Salatsin
liivistä, jossa matt on merkinnyt 'ryömiä'. Hyvin epävarmoja vastineita ovat viron
663

made 'porras, porraspuu, taso' ja ersämordvan madamo 'lava, silta'. Suomen kirja-
kielessä madella on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 mataa; UEW 1988 699-700; SSA 1995 mataa; Jussila 1998 madella.
magia
Taikuutta merkitsevä magia on todennäköisesti lainattu suomeen vanhassa ruotsin
kielessä esiintyneestä sanasta magia, jota nykyruotsissa vastaa magi. Tämä juontuu
alkuaan kreikan sanasta mageiä. Sanan perimmäinen lähtökohta on kansannimi
Mägos 'maagi'. Tämä tarkoitti erästä persialaista kansanheimoa, jolla uskottiin ole-
van yliluonnollisia kykyjä ja josta kehittyi Persian valtakunnan pappisluokka. Elias
Lönnrot on esitellyt tätä pappisluokkaa aikakauslehtensä Mehiläisen historialiit-
teessä vuonna 1836. Magia-sana on mainittu ja selitetty Agathon Meurmanin sivis-
tyssanakirjassa 1887. Tätä ennen suomalaisena vastineena on käytetty mm. sanoja
loihtUy noitu, noituus, taikuus ja velhous.
Hellquist 1939 magi; Koukkunen 1990 maaginen.
magneetti
Rautaa puoleensa vetävää kappaletta merkitsevä magneetti on lainattu suomeen
ruotsin sanasta magnet, mutta alkuaan sana juontuu latinan kautta kreikasta, jossa
Magnetis lithos merkitsee sananmukaisesti magnesialaista kiveä. Tällä tarkoitet-
tiin muinoin Thessaliasta Magnesian kaupungin lähistöltä löydettyä magneettista
malmia. Suomen kirjakielessä magneetti on ensi kertaa mainittu tulkkisanakirjassa
Variarum rerum vocabula vuonna 1644.
Koukkunen 1990 magneetti; SSA 1995 magneetti; Jussila 1998 magneetti.
magnolia
Suurikukkaisia, voimakastuoksuisia lämpimien maiden puita tai pensaita merkit-
sevä magnolia on lainattu suomeen todennäköisesti ruotsin sanasta magnolia, joka
on samalla kasvisuvun tieteellinen nimi. Tämä perustuu Montpellierin yliopiston
kasvitieteen professorin, vuonna 1715 kuolleen Pierre Magnolin sukunimeen. Suo-
men yleiskielessä magnolia on tullut käyttöön 1900-luvun alussa. Suomessa magno-
lia ei juuri menesty muualla kuin kasvihuoneissa. Eräät valkokukkaiset lajit voivat
kasvaa ulkonakin Etelä-Suomen suotuisimmilla kasvupaikoilla.
TSK 5 1913; Onions 1979 magnolia.
maha
Vatsaa merkitsevällä raa/ia-sanalla on vastine useissa lähisukukielissä, esim. karjalan
ja vatjan maha sekä vepsän deminutiivinen johdos mahud. Sana on vanha germaani-
nen laina, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *mayan- vastaa mm. nykyruotsin mage.
664

Suomen kirjakielessä maha on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisa-
nakirjassa vuonna 1637.
Thomsen 1869 132; SKES 1958 maha; Koivulehto Vir. 1979 274; SSA 1995 maha; LÄGLW 1996
maha; Jussila 1998 maha.
mahdollinen
Toteutumis- tai toteuttamiskelpoista merkitsevä mahdollinen on mahtaa-verbiin
perustuva johdos. Ainakin teoriassa varsinaiseksi kantasanaksi on katsottava mah-
faa-verbistä muodostettu substantiivi mahto. Suomen kirjakielessä mahdollinen on
esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen, ja tämän johdos
mahdollisuus on ensi kertaa mainittu Jaakko Finnon virsikirjassa 1583 merkityksessä
ansiokkuus'. Tilaisuutta tai edellytyksiä merkitsevä mahdollisuus on esiintynyt Hen-
rik Florinuksen sananlaskukokoelmassa vuonna 1702.
SKES 1958 mahtaa; Hakulinen 1979 165; SSA 1995 mahtaa; Jussila 1998 mahdollinen, mahdolli-
suus.
mahla
Lehtipuiden runkoihin keväällä nousevaa makeaa nestettä merkitsevällä mahla-
sanalla on vastine useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen, karjalan ja vatjan mahla
sekä viron mahl. Vastineeksi on arveltu myös pohjoissaamen sanaa mälli 'keitto,
velli, veri'. Sanan etäisempi alkuperä on tuntematon. Suomen kirjakielessä mahla on
esiintynyt Agricolasta alkaen, ensi alkuun asussa mahala.
SKES 1958 mahla; SSA 1995 mahla; Jussila 1998 mahla.
maho
Etenkin lehmästä puhuttaessa hedelmätöntä eli lisääntymiskyvytöntä merkitsevällä
ma/zo-sanalla on tarkka vastine inkeroisessa, karjalassa, vepsässä ja vatjassa. Sanaa
on arveltu johdokseksi vatsaa merkitsevästä sanasta —> maha, ja tässä tapauksessa
johdos viittaisi nimenomaan tyhjään mahaan. Suomen kirjakielessä maho on ensi
kertaa mainittu vuoden 1642 Raamatussa.
Toivonen Vir. 1945 187-188; SKES 1958 maho; SSA 1995 maho; Jussila 1998 maho.
mahonki
Enimmäkseen trooppisilla seuduilla kasvavista puista saatavaa punaruskeata, arvok-
kaana huonekalumateriaalina tunnettua puuainetta merkitsevä mahonki on lainattu
suomeen todennäköisesti ruotsin sanasta mahogny, joka äänetään mahorjni. Ruotsin
sana on lainaa englannin sanasta mahogany, jonka Carl von Linne otti tieteelliseen
käyttöön vuonna 1762 asussa mahagoni. Sanan perimmäinen lähtökohta on tunte-
maton. Todennäköisesti se juontuu jostakin Länsi-Intian kielestä. Suomen kirjakie-
lessä mahonki on tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla. Se mainitaan Daniel
665

Europaeuksen sanakirjassa 1853 asussa mahonipuu ja Ferdinand Ahlmanin sana-
kirjassa 1865 nykyasussaan mahonkipuu. Agathon Meurmanin sivistyssanakirjassa
1887 on kuitenkin vielä ruotsin mukainen hakumuoto mahogny.
Hellquist 1939 mahogny; Pulkkinen 1984 mahonki; Onions 1979 mahogany.
mahorkka
Halpaa venäläistä tupakkaa merkitsevä mahorkka on lainaa venäjän sanasta mahörka.
Sama sana on lainattu myös useisiin lähisukukieliin. Suomen kirjakielessä mahorkka
on ensi kertaa mainittu vuonna 1850.
Plöger 1973 98; SSA 1995 mahorkka.
mahtaa
Verbillä on etymologisia vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä. Näitä ovat esim.
karjalan mahtoa, vepsän mahtta, viron murteellinen mahta, ersämordvan mastoms
'osata, taitaa' ja marin samaa merkitsevä mostas. Sanavartaloa on arveltu sekä oma-
peräiseksi että germaaniseksi lainaksi. Germaanista alkuperää on yleensä äänteelli-
sistä syistä pidetty mahdottomana, sillä etäsukukielten sanat edellyttävät alkuperäistä
sanansisäistä *sf-yhtymää, jota germaaniseksi alkumuodoksi arvellussa sanassa ei
ole; esim. gootin magan, preteriti mahta. Germaanista alkuperää voitaisiin kuiten-
kin pitää mahdollisena, jos oletettaisiin suomalais-volgalaisen *masta-muodon ole-
van omaperäinen johdos germaanisesta vartalosta. Perinteisen ja edelleenkin täy-
sin uskottavan selityksen mukaan kysymyksessä on kuitenkin vanha omaperäinen
perusvartalo. Suomen kirjakielessä mahtaa on esiintynyt Agricolasta ja samanaikai-
sista käsikirjoituksista alkaen.
Thomsen 1870 153; SKES 1958 mahtaa; Koivulehto, esitelmä Suomalais-Ugrilaisessa Seurassa
1986, SUSA 82 176; SSA 1995 mahtaa; LÄGLW 1996 mahtaa; Jussila 1998 mahtaa.
mahtava
Vaikutusvaltaista, voimakasta, suurta, komeaa yms. merkitsevä mahtava on kieli-
opillisesti ajatellen partisiippimuoto verbistä —» mahtaa. Partisiipin tunnus on iki-
vanhaa perua, joten muoto mahtava on yhtä vanha kuin ma/ztaa-verbikin. Suomen
kirjakielessä mahtava on kuitenkin itsenäiseksi sanaksi kiteytyneenä mainittu ensi
kertaa vasta vuonna 1755 Gabriel G. Calamniuksen sepittämässä häärunossa.
SKES 1958 mahtaa; SSA 1995 mahtaa; Jussila 1998 mahtava.
mahti
Voimaa, taitoa, valtaa yms. merkitsevällä raa/ztf-sanalla on vastineita useissa lähisu-
kukielissä, esim. karjalan mahti sekä vepsän ja viron maht Sana on mitä ilmeisim-
min lainaa germaaniselta taholta, mutta lainan iästä on esitetty erilaisia käsityksiä.
666

Suomen sanan on selitetty juontuvan ruotsin sanasta makt, mutta kun otetaan huo-
mioon lähisukukielten vastineet, todennäköisempi lainalähde on kantagermaanin
*mayti-z. Täsmälleen samanlainen johdos on periaatteessa voitu muodostaa myös
kielessä jo ennestään olleesta verbistä —» mahtaa. Suomen kirjakielessä mahti on ensi
kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786.
Renvall 1823 308: Thomsen 1869 132; SKES 1958 mahti; SSA 1995 mahti; LÄGLW 1996 mahti;
Jussila 1998 mahti.
mahtua
Sopimista merkitsevällä mahtua-verbHlä. on vastine useimmissa lähisukukielissä,
esim. karjalan mahtuoy vatjan mahtua, viron mahtuda ja liivin möydö. Itämerensuo-
men mahtua on johdos verbistä —» mahtaa. Suomen kirjakielessä mahtua on ensi
kertaa mainittu vuonna 1583 Jaakko Finnon virsikirjassa merkityksessä soveltua*.
Kokonsa puolesta sopimisen merkityksessä mahtua on esiintynyt Maskun Hemmin-
gin hurskaiden laulujen kokoelmassa vuonna 1616.
SKES 1958 mahtua; SSA 1995 mahtua; Jussila 1998 mahtua.
maila
Pallon tai muun pelivälineen liikuttamiseen tarvittavaa välinettä merkitsevällä maila-
sanalla ei ole vastineita sukukielissä, eikä sen alkuperästä ole perinteisesti annettu
minkäänlaista etymologista selitystä. Äskettäin on esitetty se mahdollisuus, että
maila olisi vanha balttilainen laina, jota nykylatviassa vastaisi monikollinen mai]i
ja tämän deminutiivimuoto mailini aidanseipäät'. Jälkimmäinen muoto muistut-
taa suomen deminutiivijohdosta mailanen, joka Elias Lönnrotin kasvitieteellisessä
terminologiassa vuonna 1860 esiintyy Medicago-suvun suomenkielisenä nimivasti-
neena. Balttilaisten muotojen rekonstruktioon sisältyy kuitenkin hypoteettisia koh-
tia, joten lainaselitystä ei voi pitää varmana. Suomen kirjakielessä maila on ensi ker-
taa mainittu vasta Elias Lönnrotin sanakirjassa 1874.
Liukkonen 1999 91-92.
maine
Yleistä käsitystä, mielipidettä, imagoa yms. merkitsevän maine-sanan vastine on kar-
jalan maine 'hyvä maine, hyvä nimi'. Sana on johdos verbistä —» mainita tai parem-
minkin tämän murteellisesta rinnakkaismuodosta mainia. Suomen kirjakielessä
maine on ensi kertaa mainittu Maskun Hemmingin virsikirjassa vuonna 1605.
SKES 1958 maine; Hakulinen 1979 188; SSA 1995 maine; Jussila 1998 maine.
667

maininki
Suurta ja loivaa aaltoa merkitsevän maininki-sanan vastine on karjalan maininka
tai maininki, joka merkitsee veden aaltoilua tuulen jälkeen. Sana on todennäköisesti
johdos samasta kannasta, josta on muodostettu myös —» mainita ja -» maine. Mer-
kityssuhde on tosin epäselvä, mutta yhteiseen alkuperään viittaa identtisen raken-
teen lisäksi se, että sekä maine että maininki voivat murteissa esiintyä täsmälleen
samoissa merkityksissä, ts. maine voi merkitä aaltoilua ja maininki mainetta, kul-
kupuhetta tai huhua. Suomen kirjakielessä maininki on aallon merkityksessä ensi
kertaa mainittu Jakob Fredrik Lagervallin Macbeth-näytelmän mukaelmassa Ruu-
nulinna vuonna 1834.
SKES 1958 maine; Rapola 1960 maininki; SSA 1995 maine.
mainio
Erinomaista, oivallista, kuuluisaa yms. merkitsevän mainio-sanan vastine on karja-
lan mainivo. Sana on johdos samasta vartalosta, josta on muodostettu myös verbi —>
mainita. Suomen kirjakielessä mainio on kuuluisan tai maineikkaan merkityksessä
ensi kertaa mainittu Gabriel Laguksen kirjoittamassa muistorunossa vuonna 1664.
Sanaa on vanhassa kirjakielessä käytetty myös huhun, maineen tai seuraamuksen
merkityksessä.
SKES 1958 mainio; SSA 1995 mainio; Jussila 1998 mainio.
mainita
Verbillä on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. karjalan mainita, vatjan mai-
nitsö- ja viron murteellinen maenitseda. Verbivartalo on vanha germaaninen laina,
jolle rekonstruoitua alkumuotoa *mairijan- edustavat mm. nykysaksan meinen ja
keskialasaksasta ruotsiin lainattu mena arvella, tarkoittaa'. Ruotsin mena on myö-
hemmin lainattu suomeen asussa meinata. Suomen kirjakielessä mainita on esiinty-
nyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen.
Hellquist 1939 2. mena; SKES 1958 mainita, meinata; SSA 1995 mainita, meinata; LÄGLW 1996
mainita; Jussila 1998 mainita.
mainos
Reklaami-sanan suomenkieliseksi vastineeksi sepitetty mainos on E. A. Saarimaan
muodostama oppitekoinen johdos vuodelta 1928. Johdoksen kantana on murteel-
linen verbi mainoa 'kehua, päivitellä, mainita', joka perimmältään on muodostettu
samasta kannasta kuin verbi -» mainita. Täsmälleen samanlaista johdosta on aiem-
min käyttänyt Kaarle Aksel Gottlund Otavassaan vuonna 1832, mutta tällöin mer-
kityksessä 'persoona'. Verbi mainoa esiintyy lähinnä suomen pohjoisimmissa mur-
teissa, ja se on ilmeisesti lainattu saamesta, jossa mäidnu 'kehu, ylistys' ja mäidnut
'kehua, kiitellä, ylistää' puolestaan perustuvat suomesta lainattuun vartaloon.
668

Hakulinen 1979 471; SSA 1995 mainos.
mairea
Makeilevaa, makeaa, mielistelevää, imartelevaa yms. merkitsevällä raa/rea-sanalla on
likimääräisiä vastineita useissa lähisukukielissä, esim. karjalan maireh armas, kulta',
jota käytetään lehmän hellittelynimityksenä, vepsän mairiz 'puute; parka; suloinen'
ja vatjan mairetoo 'orpo'. Sanavartaloa on arveltu vanhaksi germaaniseksi lainaksi,
ja sille rekonstruoitua alkumuotoa *smairijaz- edustaa mm. englannin murteellinen
smeer 'hymyillä'. Suomen kirjakielessä mairea on ensi kertaa mainittu vasta Elias
Lönnrotin sanakirjassa vuonna 1874. Samasta vartalosta johdettu mairitella on kui-
tenkin mainittu jo niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt
Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
Hofstra 1985 245-248; SSA 1995 mairea; LÄGLW 1996 mairea; Jussila 1998 mairitella.
maisema
Näköalaa ja etenkin luonnonnäkymää merkitsevä maisema on ikivanhan —> maa-
sanan pohjalta muodostettu johdos, jota suomen kirjakielessä on ensimmäisenä
käyttänyt Juhana Ahlholm historian oppikirjassaan vuonna 1830. Suomen murteissa
samoin kuin karjalan kielessä maisema tai maiselma merkitsee seutua tai maastoa.
Kalima Vir. 1945 200-201; SKES 1958 maa; Rapola 1960 maisema; SSA 1995 maisema.
malskuttaa
Verbin vastineita ovat karjalan maiskuttoa ja liivin maHsklö. Verbi on johdos on nau-
tinnollisen maistelun ja syömisen yhteydessä syntyviä ääniä jäljittelevästä kannasta.
Suomen kirjakielessä maiskuttaa on ensi kertaa mainittu Erasmus Rotterdamilaisen
Kullaisen kirjan suomennoksessa vuonna 1670. Tässä tuntemattoman suomenta-
jan kääntämässä teoksessa opetettiin nuorukaisille siivollisia pöytätapoja ja muuta
hyvää käytöstä.
SKES 1958 maiskuttaa; SSA 1995 maiskuttaa; Jussila 1998 maiskuttaa.
maissi
Pitkäkortista ja isotähkäistä viljelykasvia (Zea mays) merkitsevä maissi on todennä-
köisesti lainattu suomeen ruotsin sanasta majs, mutta alkuaan sana juontuu Meksi-
kon ja Guatemalan alueella puhutuista intiaanikielistä, joissa kasvin vanha nimitys
on ollut mahis. Euroopan kieliin sana on levinnyt Espanjan välityksellä, sillä Kristof-
fer Kolumbus toi maissin Espanjaan toiselta Länsi-Intian matkaltaan vuonna 1496.
Suomen kirjakielessä maissi on tullut käyttöön 1800-luvulla. Sana mainitaan asussa
maisi Elias Lönnrotin aikakauslehdessä Mehiläinen vuonna 1836.
Hellquist 1939 majs; Kluge - Mitzka 1960 Mais; SSA 1995 maissi; Rousi 1997 97-103.
669

maistaa
Verbin ainoa varsinainen vastine on inkeroisen maistaa; vatjan maistaa on selitetty
lainaksi suomesta tai inkeroisesta. Verbi on johdos samasta germaanisperäisestä var-
talosta *smakja-, josta on muodostettu myös —» maittaa ja —> maku. Suomen kirja-
kielessä maistaa on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen.
Tunkelo Vir. 1945 374-376; SKES 1958 maistaa; T. Itkonen 1980 StNF 62 134; SSA 1995 maistaa;
Jussila 1998 maistaa; Koivulehto 1999 VM 212, 213.
maisteri
Korkeakoulun ylemmän perustutkinnon suorittanutta henkilöä merkitsevä maisteri
on lainaa ruotsin sanasta magister, joka puolestaan juontuu latinan sanasta magis-
ter Esimies, opettaja, johtaja'. Latinan sana on alkuaan tekijännimen johdos sanasta
magis 'enemmän', joten maisteri tarkoittaa sananmukaisesti suurempaa tekijää. Suo-
men kirjakielessä maisteri on ensi kertaa mainittu vuonna 1679 Olaus Qwastin laati-
massa promootiotervehdyksessä ruotsin mukaisessa asussa magisteri.
H. J. Streng 1915 120; Hellquist 1939 mästare; SKES 1958 mestari; SSA 1995 mestari; Jussila 1998
maisteri.
maiti
Koiraskalan maitomaista siemennestettä merkitsevä maiti on johdos samasta var-
talosta, jota edustaa myös —» maito. Eräissä suomen murteissa tunnetaan maitila,
maitilas tai maittila kerman nimityksenä. Suomen kirjakielessä maiti on ensi kertaa
mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa vuonna 1745.
SKES 1958 maito; SSA 1995 rnaito; Jussila 1998 maiti.
maito
Sanalla on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen, karjalan ja vatjan
maito sekä vepsän maid. Sanan alkuperä on hieman epäselvä. Sille on aiemmin esi-
tetty vastineita etäsukukielistä, mutta nämä on myöhemmin hylätty. Toisaalta sanaa
on arveltu lainaksi germaaniselta taholta. Alkumuodoksi on rekonstruoitu *smaitö,
jota edustaa mm. ruotsin smeta 'puuromainen massa, velli, rasvainen aine. Sana on
johdos verbistä *smeitarij jonka myöhempi edustaja on esim. ruotsin smeta sivellä,
sotkea, sekoittaa'. Jos lainaselitys pitäisi paikkansa, maito-sanein olisi ajateltava tar-
koittaneen aluksi jotakin vellimäistä sekoitusta. Maito on kuitenkin sellainen perus-
aine, että on vaikea kuvitella sitä nimitetyn jonkin toisen aineen mukaan. Näin ollen
lainaselityksen paikkansapitävyys on katsottava epätodennäköiseksi. Myös äskettäin
esitetty uusi selitys, jonka mukaan maito juontuisi balttilaiselta taholta alun perin
ravintoa merkitsevästä sanavartalosta, sisältää liian monia hypoteettisia kohtia ollak-
seen vakuuttava. Suomen kirjakielessä maito on ensi kertaa mainittu Maskun Hem-
mingin virsikirjassa vuonna 1605.
670

SKES 1958 maito; UEW 1988 697: SSA 1995 maito; Nilsson 1993 UAJ12 NF 58-73; LÄGLW
1996 maito; Jussila 1998 maito; Liukkonen 1999 92-93.
maittaa
Hyvältä maistumista merkitsevä maittaa-verbi on johdos samasta germaanisperäi-
sestä vartalosta *smakja-, josta on muodostettu myös —» maistaa ja —> maku. Suo-
men kirjakielessä maittaa on ensi kertaa mainittu vuonna 1773 Axel Laurellin kirjoi-
tuksessa, jossa annettiin ohjeita "maanpäärynäin" eli perunoiden viljelemisestä.
SKES 1958 maistaa; SSA 1995 maistaa; Jussila 1998 maittaa.
maja
Pientä, vaatimatonta asuin- tai oleskelusuojaa tai runollisessa kielenkäytössä myös
tavallista kotia tai asuntoa merkitsevällä mo/a-sanalla on vastine useimmissa lähi-
sukukielissä, esim. inkeroisen, karjalan, vatjan ja viron maja sekä liivin möi. Sanan
alkuperä on kiistanalainen. Sanaa on vanhastaan arveltu balttilaiseksi lainaksi, sillä
latviassa on sana maja, joka merkitsee taloa, asuinpaikkaa, kotiseutua, perhettä tai
talonväkeä. Epäilyttävänä seikkana on kuitenkin nähty vastineen puuttuminen liet-
tuasta, ja latvian sanan onkin selitetty olevan lainaa itämerensuomesta. Tosin tällöin
on jäänyt selittämättä latvian pitkä vokaali. Toisaalta itämerensuomen maja on seli-
tetty vanhemmaksi indoeurooppalaiseksi lainaksi, jonka alkumuodoksi on rekonst-
ruoitu *mago-. Tätä edustavat mm. muinaisyläsaksan gi-mah 'mukavuus, rauha' ja
keskiyläsaksan ge-mach suoja, majapaikka, asumus, huone'. Uusimman ehdotuksen
mukaan maja olisi osa vanhaa balttilaisperäistä rakennusterminologiaa, ja sen kan-
tabalttilaiseksi alkumuodoksi on rekonstruoitu *mäjäf jonka vastine edellä mainitun
latvian sanan lisäksi sisältyisi liettualaiseen kaupungin nimeen Mösedis. Selityksessä
on kuitenkin hypoteettisia kohtia, joten sanan selvittely jatkuu edelleen. Suomen kir-
jakielessä maja on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen.
Thomsen 1890 198; SKES 1958 maja; Koivulehto Vir. 1984 221-222; SSA 1995 maja; Jussila 1998
maja; Liukkonen 1999 maja.
majakka
Alkuaan merenkulun, myöhemmin myös lentoliikenteen ohjailuun tarvittavaa tor-
nimaista rakennelmaa merkitsevä majakka on lainaa venäjän sanasta majäk. Sama
sana on lainattu myös useimpiin lähisukukieliin. Suomalaisena sanana majakka on
kirjakielessä ensi kertaa mainittu Frans von Knorringin kuvauksessa Vanhasta Suo-
mesta vuonna 1833.
Mikkola 1894 140; SKES 1958 majakka; Plöger 1973 98; SSA 1995 majakka.
671

majava
Sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä, esim. karjalan majoa, vepsän
majag, eteläviron majajas, pohjoissaamen mädjit. ersämordvan mijav, udmurtin myj
ja komin moj. Vanhan omaperäisen sanavartalon alkuperäiseksi asuksi on rekonst-
ruoitu *majay ja tähän on eri kielissä liitetty erilaisia johtimia. Suomen kirjakielessä
majava on ensi kertaa mainittu Ljungo Tuomaanpojan suomentamassa maanlaissa
vuonna 1601.
SKES 1955 majava; UEW 1988 697; SSA 1995 majava; Jussila 1998 majava.
majesteetti
Kuninkaan tai muun vastaavan hallitsijan sekä hänen puolisonsa arvonimenä käy-
tettävä majesteetti on lainattu suomeen ruotsin sanasta majestät, joka puolestaan on
lainaa saksan sanasta Majestät. Alkuaan sana juontuu latinasta, jossa mäiestäs on
johdos komparatiivimuodosta mäior suurempi' ja merkitsee suuruutta tai ylevyyttä.
Suomen kirjakielessä majesteetti on esiintynyt Agricolasta alkaen.
H. J. Streng 1915 111; Hellquist 1939 majestät; SKES 1958 majesteetti; Koukkunen 1990 majes-
teetti; SSA 1995 majesteetti; Jussila 1998 majesteetti.
majuri
Tiettyyn upseerinarvoon viittaava majuri on lainattu suomeen ruotsin sanasta
major, joka saksan ja espanjan välityksellä juontuu latinan komparatiivimuodosta
mäior suurempi'. Suomen kirjakielessä majuri on ensi kertaa mainittu Laurentius
Petrin saarnassa vuonna 1664.
W. Streng 1911 20; Koukkunen 1990 majuri; SSA 195 majuri; Jussila 1998 majuri.
makaroni
Vehnätaikinasta puristamalla ja kuivattamalla valmistettua ruoka-ainetta merkitsevä
makaroni on lainattu suomeen ruotsin sanasta makaron, mutta alkuaan sana juon-
tuu italian murteellisesta sanasta maccarone, monikossa maccaroni. Italian sanan
vartalo-osa on aikoinaan lainattu kreikasta, jossa makariä merkitsee lihaliemestä ja
ohraryyneistä valmistettua keittoa. Suomalaisena sanana makaroni on tullut käyt-
töön 1800-luvun jälkipuoliskolla. Se mainitaan selvästi nykymerkityksessään I. G.
Stenmanin laatimassa, ruotsista suomennetussa keittokirjassa vuonna 1869. Ferdi-
nand Ahlmanin sanakirjassa 1865 on mainittu makrooni- tai makaronisuurimat.
Hellquist 1939 makaroner; Kluge - Mitzka 1960 Makrone; Koukkunen 1990 makaroni; SSA 1995
makaroni.
672

makasiini
Varastoa, aseen ammuslipasta tai joskus myös aikakauslehteä merkitsevä makasiini
on lainaa ruotsin sanasta magasin, joka saksan, ranskan ja muiden romaanisten
kielten välityksellä juontuu arabian monikkomuotoisesta sanasta mahäzin Varasto,
makasiini*. Suomen kirjakielessä makasiini on ensi kertaa mainittu asiakirjassa
vuonna 1679.
Hellquist 1939 magasin; Karsten 1944 FmS 10 310; SSA 1995 makasiini; Jussila 1998 makasiini.
makea
Sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan makie, vepsän maged, vat-
jan maköa, viron mage ja liivin mdgdö. Sana on johdos samasta germaanisperäisestä
vartalosta *smakja-, josta on muodostettu myös esim. —> maistaa ja —> maku. Suo-
men kirjakielessä makea on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 makea; T. Itkonen 1980 StNF 62 134; SSA 1995 makea; LÄGLW 1996 makea; Jussila
1998 makea.
makkara
Sanalla on vastine useimmissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen, karjalan ja vatjan
makkara sekä viron murteellinen makkar. Sanan alkuperä on tuntematon. Suomen
kirjakielessä makkara on ensi kertaa mainittu tulkkisanakirjassa Variarum rerum
vocabula vuonna 1644. Myös Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637 mainitaan
makkara, mutta tässä se merkitsee hiusrengasta tai valkkia, jonka ympärille hiukset
kierretään nutturan tapaista tukkalaitetta tehtäessä.
SKES 1958 makkara; SSA 1995 makkara; Jussila 1998 makkara.
maksa
Sanalla on vastineita sukukielissä itämerensuomesta aina samojedikieliin asti. Näitä
ovat esim. karjalan maksa, vepsän ja viron maks, vatjan maksa, liivin maksa, etelä-
saamen muöksie, ersämordvan makso, marin moks, udmurtin ja komin mus, mansin
mäjt, hantin mägöl, unkarin mäj, nenetsin mud ja nganasanin mitä. Sana kuuluu
uralilaisten kielten vanhimpaan tunnettuun sanakerrostumaan, ja sen alkuperäiseksi
asuksi on rekonstruoitu *maksa. Suomen kirjakielessä maksa on esiintynyt Agrico-
lasta alkaen.
SKES 1958 maksa; UEW 1988 264; SSA 1995 maksa; Jussila 1998 maksa.
maksaa
Verbillä on varma etymologinen vastine kaikissa lähisukukielissä ja mordvassa, esim.
karjalan maksoa, vepsän maksta 'maksaa, luoda (esim. lunta)', vatjan maksaa, viron
maksta, liivin maksö ja mordvan maksoms antaa'. Saamen mäksit saattaa olla lainaa
673

suomesta. Etymologian suppeudesta huolimatta mafcsaa-verbiä on aiemmin pidetty
vanhaan omaperäiseen sanastoon kuuluvana, mutta uuden selityksen mukaan verbi
on varhaiskantairanilainen laina, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *ma(n)dza- edus-
taa esim. avestan mqza- antaa'. Suomen kirjakielessä maksaa on esiintynyt Westhin
tekstistä ja Agricolasta alkaen. Samoissa lähteissä mainitaan myös mafcsaa-verbin
johdos maksOy jolla on vastineita kaikissa lähisukukielissä, mahdollisesti saamessa-
kin. Suomen nykyisessä kirjakielessä käytetään mafcso-johdoksen rinnakkaismuotoa
maksu, joka on ensi kertaa mainittu asetuksessa vuonna 1733.
SKES 1958 maksaa; UEW 1988 698; SSA 1995 maksaa; Jussila 1998 maksaa, maksu; Koivulehto
1999 PP 221.
maku
Sanalla on vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan ja vatjan maku, vepsän
magu, viron murteellinen magu sekä liivin mag. Sanaa on arveltu itämerensuomalai-
nen johdokseksi samasta germaanisperäisestä vartalosta, josta on muodostettu myös
—» maistaa ja —» makea, ja sanavartalon kantagermaaniseksi asuksi on rekonstruoitu
*smak-. Toisaalta maku voi olla myös suoraa lainaa kantagermaanin makua merkit-
sevästä sanasta *smaka-z. Suomen kirjakielessä maku on ensi kertaa mainittu vuoden
1642 Raamatussa, mutta sen johdos mauton on esiintynyt jo Agricolan kielessä.
SKES 1958 maku; T. Itkonen 1980 StNF 62 134; Hofstra 1985 154; SSA 1995 maku; LÄGLW
1996 maku; Jussila 1998 maku, mauton.
malaria
Horkkasääsken levittämää trooppista kuumetautia merkitsevä malaria on lainattu
suomeen todennäköisesti ruotsin sanasta malaria, mutta alkuaan sana juontuu ita-
lian ilmauksesta mala aria, joka sananmukaisesti merkitsee huonoa ilmaa. Entisai-
kaan malarian on uskottu tarttuvan tautia tuottavasta ilmasta, jota nousee eteläisten
maiden soisesta maaperästä. Suomalaisena sanana malaria on tullut käyttöön 1800-
luvun lopulla. Vanhassa epätieteellisessä merkityksessään sana on mainittu Agathon
Meurmanin sivistyssanakirjassa 1887.
Hellquist 1939 malaria.
malja
Suurehkoa, pyöreämuotoista ja leveää astiaa, kulhoa, pesuallasta tms. merkitsevällä
mfl/ja-sanalla on vastineita itäisissä lähisukukielissä, esim. karjalan malja ja vepsän
maX. Sana on selitetty vanhaksi germaaniseksi lainaksi, ja sille rekonstruoitua kanta-
skandinaavista alkumuotoa *mäl{jaR edustaa esim. norjan mcele Viljamitta, vakka'.
Suomen kirjakielessä malja on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Ojansuu 1914 NphM 16 163; Karsten 1944 FmS 10 311; SKES 1958 malja; SSA 1995 malja;
LÄGLW 1996 malja; Jussila 1998 malja.
674

malka
Salkoa, riukua ja etenkin olki- tai tuohikaton painona harjalta räystäälle kulkevaa
puuta merkitsevällä raa/fca-sanalla on vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim.
karjalan ja vatjan malka, vepsän malgy viron malk ja liivin malka. Sana on vanha
balttilainen laina, jota nykyisissä balttilaiskielissä vastaavat liettuan malka 'halko,
polttopuut, halkopino' ja latvian malka 'polttopuu'. Suomen kirjakielessä malka on
esiintynyt Agricolasta alkaen, ja sanaa on vertauskuvallisesti käytetty myös synnin
merkityksessä. Tämä johtuu Matteuksen evankeliumin 7. luvussa esitetystä vertauk-
sesta, jossa ihminen ei huomaa omia suuria syntejään eli malkaa omassa silmässään,
vaikka näkeekin rikan veljensä silmässä. Toisaalta malka on säilynyt rakenneosana
suurpiirteistä merkitsevässä yhdysadjektiivissa ylimalkainen ja. adverbeissa ylimal-
kaan, ylimalkain, jotka ovat tulleet kirjakieliseen käyttöön 1800-luvun jälkipuolis-
kolla.
Ahlqvist 1871 66; Thomsen 1890 198; SKES 1958 malka; SSA 1995 malka; Jussila 1998 malka.
mallas
Juomien ja mämmin valmistuksessa tarvittavia idätettyjä ja kuivattuja ohran tai
rukiin jyviä merkitsevällä, tavallisesti monikollisena esiintyvällä sanalla mallas, mal-
taat on vastineita eräissä lähisukukielissä, ainakin inkeroisen maltaat ja Kukkosin
vatjan maltaad. Sana on selitetty vanhaksi germaaniseksi lainaksi, jolle rekonstru-
oitua alkumuotoa *malta- tai *maltaz- edustaa mm. nykyruotsin malt. Suomen kir-
jakielessä mallas on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa
1637.
Thomsen 1869 133; Karsten 1915 172; SKES 1958 mallas; SSA 1995 mallas; LÄGLW 1996 mallas;
Jussila 1998 mallas.
malli
Esikuvaa, esimerkkiä, tyyliä tms. merkitsevä malli on lainattu suomeen ruotsin
sanasta mall, joka on selitetty lainaksi hollannin tai flaamin sanasta mal, moll, malde,
molde. Tämä samoin kuin muinaisenglannin molde ja muinaisranskan mole tai
modle juontuu alkuaan latinan sanasta modulus 'mitta, mittakaava'. Suomen kirja-
kielessä malli on ensi kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel
Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
Lindström 1859 59; Hellquist 1939 mall; SKES 1958 malli; Onions 1979 mould3; SSA 1995 malli;
Jussila 1998 malli.
malmi
Metallinvalmistuksen kannalta hyödyntämiskelpoista mineraaliesiintymää merkit-
sevä malmi on lainaa ruotsin sanasta malm, joka malmin tai metallin ohella on alun
perin merkinnyt hiekkakenttää. Alun perin sana on johdos jauhamista tai murskaa-
675

mistä merkitsevästä verbistä. Myös suomessa sana tunnetaan sekä metallia sisältävän
kivennäisen, valuraudan että hiekkanummen merkityksessä. Sama sana on lainattu
myös karjalaan ja viroon. Suomen kirjakielessä malmi on esiintynyt Agricolasta
alkaen.
Renvall 1823 311; H. J. Streng 1915 113; Hellquist 1939 maltti; SKES 1958 malmi; SSA 1995
malmi; Jussila 1998 malmi.
malttaa
Itsensä hillitsemistä ja kärsivällisenä pysymistä, murteissa myös osaamista, ymmär-
tämistä, huomaamista yms. merkitsevällä ma/ftaa-verbillä on vastineita useimmissa
lähisukukielissä, esim. karjalan malttoa, vepsän maitta, vatjan malttaa ja viron mal-
lata. Sanavartalon alkuperä on tuntematon. Suomen kirjakielessä malttaa on esiin-
tynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 malttaa; SSA 1995 malttaa; Jussila 1998 malttaa.
mamma
Äitiä tai isoäitiä merkitsevä mamma on lainaa ruotsin sanasta mamma, jonka on
arveltu olevan lainaa ranskan sanasta maman. Samantapaisia äidin nimityksiä on
kuitenkin hyvin monissa kielissä, ja samantapainen sana on voinut syntyä eri kie-
lissä toisistaan riippumatta. Alkuaan mamma juontuu lastenkielestä, ja se koostuu
foneettisesti yksinkertaisista äänteistä, joita pikku lapsi äidinkielestään riippumatta
oppii aivan ensiksi lausumaan. Suomen sanan lainaperäisyyteen viittaa kuitenkin se,
että se tunnetaan lähinnä sellaisissa murteissa, jotka ovat olleet kosketuksissa ruotsin
kielen kanssa. Suomen kirjakielessä mamma on ensi kertaa mainittu sekä äidin että
nisän merkityksessä Daniel Jusleniuksen sanakirjassa vuonna 1745.
Hellquist 1939 mamma; Karsten 1944 FmS 10 313-314; SKES 1958 mamma; SSA 1995 mamma1,
mamma2; Jussila 1998 mamma.
mammona
Omaisuutta, rikkautta ja rahaa merkitsevä mammona on lainattu suomeen mah-
dollisesti suoraan keskiajan latinan sanasta mammona. Toinen mahdollisuus on,
että se on tullut kieleen ruotsin välityksellä. Joka tapauksessa sana on lainautunut
suomeen Raamatun kielestä. Latinan mammona juontuu alkuaan arameasta, jossa
mäm(m)ön(ä) merkitsee rikkautta tai maallista omaisuutta. Suomen kirjakielessä
mammona on esiintynyt Agricolasta alkaen.
H. J. Streng 1915 113; SKES 1958 mammona; Hahmo 1994 GA 306; SSA 1995 mammona; Jussila
1998 mammona.
676

mammutti
Sukupuuttoon kuollutta, hyvin suurikokoista ja pitkäkarvaista norsua merkitsevä
mammutti on lainattu suomeen todennäköisesti ruotsin sanasta mammut, joka puo-
lestaan on lainattu saksan sanasta Mammut. Tämä on vanhemmassa kielessä esiin-
tynyt myös asussa Mammont, joka on lainaa venäjän sanasta mamont. Venäjän sana
juontuu jostakin Siperian kielestä, ja mahdollisina lainalähteinä on mainittu ainakin
jakuutti, tunguusi, hanti ja nenetsi. Mammutit elelivät aikoinaan viileän vyöhykkeen
arolla ja tundralla, ja parhaiten säilyneitä mammutin jäännöksiä ja kokonaisia jääty-
neitä mammutin ruhoja on löydetty juuri Siperian tundran ikiroudasta. Ensimmäi-
sen kansainvälistä huomiota herättäneen mammuttilöydön teki venäläinen LudlofF
Koillis-Siperiassa vuonna 1696. Suomalaisena sanana mammutti on tullut käyttöön
1800-luvun jälkipuoliskolla. Sana mainitaan ainakin jo Elias Lönnrotin sanakirjassa
1874.
Hellquist 1939 mammut; Kluge - Mitzka 1960 Mammut; Stipa 1982 SUSA 77 57; SSA 1995 mam-
mutti.
mamselli
Hienoa neitiä, herrasneitiä ja aatelitonta neitiä merkitsevä, nykyään jo vanhentunut
mamselli on lainaa ruotsin sanasta mamsell, joka puolestaan saksan välityksellä juon-
tuu ranskan sanasta mademoiselle. Sanan alkuosa ma on omistuspronomini 'minun',
jälkiosa merkitsee sananmukaisesti pikku herratarta. Suomen kirjakielessä mamselli
on ensi kertaa mainittu vuonna 1799 painetussa arkkiveisussa.
Hellquist 1939 mamsell; Karsten 1944 FmS 10 314; Kluge - Mitzka 1960 Mamsell; SSA 1995
mamselli; Jussila 1998 mamselli.
manala
Kuoleman valtakuntaa merkitsevällä raana/a-sanalla on vastine ainoastaan karjalai-
sissa kansanrunoissa. Viron manala saattaa olla lainaa suomesta. Sanan alkuperä on
epäselvä. Sen on arveltu syntyneen sanaliitosta maan ala, koska kuoleman valtakun-
nan on usein ajateltu sijaitsevan maan alla. Toisaalta on pidetty mahdollisena, että
manala olisi johdos itsenäisestä kantasanasta mana, jolle esitetty epävarma eteläsaa-
men vastine muonese tai muonesje merkitsee jonkinlaista henkeä, ennusmerkkiä tai
yliluonnollista olentoa. Sanavartalon etäisemmästä taustasta ja alkuperästä ei kui-
tenkaan ole mitään lähempää tietoa. Yksi mahdollisuus on, että mana on takape-
roisjohdos verbistä —» manata. Suomen kirjakielessä sekä mana että manala on ensi
kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786-1787. Gananderin Mytho-
logia Fennicassa 1789 Manalan selitetään olevan sama kuin Tuonela, kuolleitten val-
takunta.
Renvall 1823 312; SKES 1958 mana; SSA 1995 mana; Jussila 1998 mana1, manala.
677

manata
Loitsimista, kehottamista, kiroamista, moittimista yms. merkitsevällä manata-ver-
billä on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan manata ja viron manada.
Vastineita on esitetty myös etäsukukielistä, mutta näitä on osittain äännehistorialli-
sista syistä, osittain merkityserojen takia pidettävä epätodennäköisinä. Myös monissa
indoeurooppalaisissa kielissä on samantapaisia verbejä, ja uralilaisten kielten sanoja
onkin arveltu toisistaan riippumattomiksi, rinnakkaisiksi lainoiksi indoeurooppa-
laiselta taholta. Itämerensuomen manata juontuu todennäköisimmin germaanisista
kielistä, mutta lainan ikää on vaikea määritellä, sillä lainalähteeksi sopivia verbejä on
sekä ruotsissa että sitä edeltävissä germaanisissa kielimuodoissa. Vertailukohdiksi
sopivat esim. ruotsin mana 'muistuttaa, kehottaa, manata' ym. sekä saksan mah-
nen 'muistuttaa, kehottaa, velkoa'. Kantagermaaniseksi muodoksi on rekonstru-
oitu *manö(ja)n-. Suomen kirjakielessä manata on esiintynyt Agricolasta ja kaikista
samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
H. J. Streng 1915 113; SKES 1958 manata; UEW 1988 290-291; SSA 1995 manata; LÄGLW 1996
manata; Koivulehto 1999 VM 335.
mandaatti
Toimeksiantoon, valtuuksiin tms. viittaava mandaatti on lainattu suomeen ruotsin
sanasta mandaU joka saksan välityksellä juontuu latinan sanasta mandätum. Tämä on
alkuaan partisiippimuoto verbistä mandäre antaa tehtäväksi'. Suomen kirjakielessä
mandaatti on ensi kertaa mainittu vuonna 1572 Juhana IILn suomenkielisessä kir-
jeessä, joka koski oikeudettomasti verovapauden saaneiden tilojen peruuttamista.
Hellquist 1939 mandat; Jussila 1998 mandaatti.
mandariini
Keisariajan Kiinan korkeaan virkamieheen viittaava mandariini on todennäköisesti
lainattu suomeen ruotsin sanasta mandariny mutta alkuaan sana on levinnyt Euroo-
pan kieleen portugalista, jossa kyseinen nimitys on syntynyt kansanetymologisena
muodostelmana intialaisesta neuvonantajaa merkitsevästä sanasta, esim. sanskri-
tin mantrin- ja hindustanin mantru sekä käskemistä merkitsevästä verbistä man-
dar. Kiinassa tätä nimitystä ei koskaan ole käytetty. Hedelmän nimityksenä sana on
Euroopassa otettu käyttöön 1800-luvun alkupuolella luultavasti sen perusteella, että
muinaisilla mandariineilla oli oranssinkeltainen puku, jota mandariinin kuori väril-
tään muistuttaa. Esimerkiksi englannissa hedelmistä on käytetty nimitystä manda-
rin orange ja espanjassa naranja mandarina. Suomalaisena sanana mandariini on
virkamiehen nimityksenä tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla. Sana maini-
taan ainakin Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1883. Hedelmän nimenä mandariini
on mainittu Tietosanakirjassa 1909, mutta yleiseen tietoisuuteen nämä sitrushedel-
mät ja niiden nimitys ovat tulleet vasta 1900-luvun puolivälin jälkeen.
678

TSK 1 1909 citrus-y Hellquist 1939 mandarin; Kluge - Mitzka 1960 Mandarin, Mandarine; Onions
1979 mandarin1, mandarin2.
mandoliini
Kuperapohjaista, yleensä parillisilla kielillä varustettua näppäilysoitinta merkitsevä
mandoliini on lainattu suomeen todennäköisesti ruotsin sanasta mandoliny joka
ranskan välityksellä juontuu italian sanasta mandolino. Soittimen varhaisempi nimi
on ollut keskiajan latinassa pandura, joka on mukaillen lainattu arabian sitraa mer-
kitsevästä sanasta tanbur, mutta italiassa pandöra-sana on saanut uuden muodon
mandora ja tästä edelleen mandola. Viimeksi mainittu muoto on homonyyminen
mantelia merkitsevän mando/a-sanan kanssa, ja kysymyksessä voi olla tarkoitteen
samankaltaisuuteen perustuva kansanetymologia: mandoliinin koppa muistuttaa
muodoltaan mantelia. Mandolino on mandola-sanaxi deminutiivinen johdos. Suo-
malaisena sanana mandoliini on tullut käyttöön 1800-luvun loppupuolella. Agathon
Meurmanin sivistyssanakirjassa 1887 mandoliini on esitelty nimenomaan italialai-
sena soittimena.
Hellquist 1939 mandolin; Kluge - Mitzka 1960 Mandoline; Onions 1979 mandolin.
maneeri
Piintynyttä tai kaavamaista esiintymis- tai toimintatapaa merkitsevä maneeri on
lainattu suomeen todennäköisesti ruotsin sanasta maner, joka puolestaan juontuu
ranskan sanasta maniere. Tämä perustuu alkuaan latinan kättä merkitsevään sanaan
manus ja tämän johdokseen manuärius "pideltävä". Suomen kirjakielessä maneeri
on ensi kertaa mainittu Juhana Wegeliuksen postillan toisessa osassa vuonna 1749.
Hellquist 1939 maner, Jussila 1998 maneeri.
mango
Erästä trooppista puulajia (Mangifera indica) ja sen luuhedelmää merkitsevä mango
juontuu alkuaan tamilin kielestä, jossa mänkäy on alun perin yhdyssana ja merkitsee
mangopuun (män) hedelmää. Sanaa on Euroopan kielissä käytetty sekä portugalin
välittämässä asussa manga että hollannin mukaisessa asussa mango. Suomalaiselle
yleisölle mangopuutja. niiden hedelmät on esitelty ainakin Tietosanakirjassa vuonna
1914.
Onions 1979 mango.
mania
Kiihkoa ja vimmaa merkitsevä mania on lainaa latinan sanasta mania 'hulluus', joka
puolestaan juontuu kreikan sanasta mania 'hulluus, innostus'. Latinan sanaa on
käytetty jatkuvasti mm. lääketieteen terminä. Suomalaisena sanana mania on tullut
679

käyttöön 1800-luvun lopulla. Se mainitaan mm. Minna Canthin kirjeessä vuonna
1884, samoin Agathon Meurmanin sivistyssanakirjassa 1887.
Koukkunen 1990 mania.
manifesti
Julistusta tai erityisesti ohjelmajulistusta merkitsevä manifesti on todennäköisesti
lainattu suomeen ruotsin sanasta manifest, mutta alkuaan sana juontuu latinasta,
jossa manifestum on substantivoitu muoto adjektiivista manifestus. Tämän alkupe-
räiset rakenneosat ovat kättä merkitsevä manus ja kosketeltavaa merkitsevä -festus.
Manifesti merkitsee siis sanamukaisesti käsin kosketeltavaa eli ilmi selvää. Suomen
kirjakielessä manifesti on ensi kertaa mainittu Venäjän keisarinnan antamaa mani-
festia koskevassa asiakirjassa vuonna 1742.
Koukkunen 1990 manifesti; Jussila 1998 manifesti.
manipuloida
Käsittelemistä ja etenkin vilpillisesti tai omavaltaisesti tapahtuvaa peukaloimista
merkitsevä manipuloida on lainattu suomeen ruotsin verbistä manipulera, jonka
vierasperäinen johdin on vaihdettu omaperäiseen. Ruotsin verbi juontuu ranskasta,
jossa manipuler 'käsitellä, ohjailla* on johdos substantiivista manipulation 'käsittely'.
Tämä taas perustuu latinan sanaan manipulus, joka merkitsee suurin piirtein "käden
täyttä" eli kourallista. Suomen kirjakielessä verbi on tullut 1900-luvun alussa käyt-
töön ruotsin mukaisessa asussa manipuleerata, jota suomalaisella johtimella varus-
tettu manipuloida on alkanut syrjäyttää 1930-luvulta lähtien.
Koukkunen 1990 manipulaatio, manipuloida.
mankeli
Pyörivien telojen puristuksella liinavaatteita silittävää laitetta merkitsevä mankeli on
lainaa ruotsin sanasta mangel, joka puolestaan juontuu saksan sanasta Mange tai
Mangel. Sanan alkujuuret ovat kreikassa, jossa mänganon on alkuaan sotalaitteena
tunnetun heittokoneen eli lingon nimitys. Sekä mankeli että linko sisältävät saman-
tapaisia rakenneosia, teloja ja lautoja. Suomen kirjakielessä mankeli on ensi kertaa
mainittu vuonna 1792 sairaalan toimintaa koskevassa asetuksessa.
Hellquist 1939 mangel; Kluge - Mitzka 1960 Mange(l); SSA 1995 mankeli; Jussila 1998 mankeli.
mankua
Itsepintaista pyytämistä merkitsevää mankua-vtvbvi on arveltu lainaksi romanikie-
lestä, esim. Suomessa puhuttavassa romanikielessä on verbi mangaa 'pyytää, kerjätä,
rukoilla'. Sama verbi esiintyy myös useimmissa lähisukukielissä, esim. karjalan man-
kuOy viron manguda ja liivin matjgö, mutta nämä ovat mitä ilmeisimmin erillisiä lai-
680

noja. Romanit eli entiseltä nimitykseltään mustalaiset ovat saapuneet idän suunnalta
Eurooppaan vuoden 1000 tienoilla, ja Suomessa romaneja on ollut 1500-luvulta
lähtien. Suomen kirjakielessä mankua on ensi kertaa mainittu Simo Achreniuksen
runossa vuonna 1766. Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787 on verbi manguttaa,
jonka on ilmoitettu olevan peräisin romanikielestä.
SKES 1958 mankua; SSA 1995 mankua; Jussila 1998 mankua.
manna
Raamatun kertomuksen mukaan taivaasta satanutta ihmeellistä ravintoa merkitsevä
manna on lainattu suomeen joko ruotsista tai suoraan latinasta, josta myös ruotsin
manna on peräisin. Latinan ja kreikan manna on lainaa seemiläisistä kielistä, esim.
arameassa vastaava sana on manna tai hepreassa män. Myöhemmin sana on otettu
käyttöön myös vehnästä valmistettujen ryynien nimityksenä. Suomen kirjakielessä
manna on esiintynyt raamatullisessa merkityksessään Agricolasta alkaen. Vehnä-
suurimoiden nimityksenä se on tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla: manna-
ryynit mainitaan ainakin jo Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865.
Hellquist 1939 2. manna; SSA 1995 manna; Jussila 1998 manna.
mannekiini
Vaatteita esittelevänä mallina toimivaa henkilöä merkitsevä mannekiini juontuu
ranskan sanasta mannequin, joka alun perin on merkinnyt kuvataiteilijoiden malliksi
valmistettua, liikkuvin jäsenin varustettua nukkea ja sitten myös räätälin sovitusnuk-
kea. Ranskan sana on lainaa hollannin kielestä, jossa mannekin on deminutiivinen
johdos ihmistä tai miestä merkitsevästä sanasta. Mannekiini on siis sananmukaisesti
pikku ihminen. Suomen kirjakielessä mannekiini on tullut käyttöön 1800-luvun jäl-
kipuoliskolla. Agathon Meurmanin sivistyssanakirjassa 1887 sana mainitaan rans-
kan mukaisena sitaattilainana.
Kluge - Mitzka 1960 Mannequin; Onions 1979 mannequin.
manner
Suurta yhtenäistä maa-aluetta merkitsevällä manner- tai mantere-sanalla on var-
moja vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. inkeroisen mantere, karjalan man-
ner ja viron mander. Permiläiskielistä on epävarmoina vastineina esitetty udmurtin
mudor, joka merkitsee uhrikodan pyhää nurkkaa tai myyttistä olentoa, jolle kesä-
kodassa uhrataan, sekä vanhoissa komin muistiinpanoissa mainittu mudör '(talon)
pohja'. Ainakin itämerensuomen manner on selitetty johdokseksi samasta vartalosta,
josta on muodostettu sana —» mantu, mutta sanavartalon etäisempi alkuperä on sel-
vittämättä. Ei ole mahdotonta, että se kuuluisi ikivanhan —> maa-sanan johdannai-
siin. Suomen kirjakielessä manner on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 manner, SSA 1995 manner; Jussila 1998 manner.
681

mansetti
Kalvosinta tai kynttilän tyvelle pantavaa rengasmaista suojusta tai koristetta mer-
kitsevä mansetti on lainaa ruotsin sanasta manschett, joka puolestaan juontuu rans-
kan sanasta manchette. Tämä on deminutiivinen johdos hihaa merkitsevästä sanasta
manche. Suomen kirjakielessä mansetti on ensi kertaa mainittu ylenpalttisuutta ja
hekumaa vastaan suunnatussa asetuksessa vuonna 1766.
Hellquist 1939 manschett; Jussila 1998 mansetti.
mansikka
Sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan mantsikka, vepsän
manzikaine, vatjan maazikazy viron maasikas ja liivin mösköz. Sanan alkuperä on
epäselvä, mutta yleensä sitä on arveltu johdokseksi samasta vartalosta, josta on muo-
dostettu myös —» manner )& —> mantu. Useissa naapurikielissäkin mansikkaa nimi-
tetään "maamarjaksi", esim. ruotsissa se on jordgubbe ja saksassa Erdbeere. Suomen
kirjakielessä mansikka on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa
1637.
Genetz 1877 53; SKES 1958 mansikka; SSA 1995 mansikka; Jussila 1998 mansikka.
manteli
Mantelipuun (Prunus dulcis) soikeita pähkinöitä merkitsevä manteli on lainattu
suomeen ruotsin sanasta mandel, joka puolestaan juontuu alasaksasta. Saksan man-
del on peräisin keskiajan latinan sanasta mandula ja tämän taustalla olevasta latinan
sanasta amandula, joka on kansanetymologinen muodostelma mantelin kreikankie-
lisestä nimityksestä amygdäle. Manteli on kuulunut Välimeren maiden ja Lähi-idän
ikivanhaan puutarhakulttuuriin. Suomen kirjakielessä manteli on ensi kertaa mai-
nittu Eerik Sorolaisen postillassa vuonna 1621.
H. J. Streng 1915 114; SKES 1958 manteli; Kluge - Mitzka 1960 Mandel; SSA 1995 manteli; Jus-
sila 1998 manteli.
mantteli
Etenkin sotilaan pitkää päällystakkia tai muuta vastaavan tapaista takkia tai viittaa
merkitsevä mantteli on lainaa ruotsin sanasta mantely joka alkuaan juontuu latinan
sanasta mantellum. Tämä on johdos sanasta mantum tai mantus, joka merkitsee
lyhyttä manttelia. Suomen kirjakielessä mantteli on ensi kertaa mainittu jälkiosana
yhdyssanaa surumantteli Matias Salamniuksen kalevalamittaisessa runossa vuonna
1690.
Renvall 1823 312; Hellquist 1939 mantel; SKES 1958 mantteli; Kluge - Mitzka 1960 Mantel; SSA
1995 mantteli; Jussila 1998 mantteli.
682

mantu
Maata, maaperää, seutua yms. merkitsevän mantu-sanein ainoa varma vastine on
karjalan mantu. Pohjoissaamen mäddu 'kantamuoto, juuri, alku, suku' ym. on seli-
tetty lainaksi itämerensuomesta. Sana on johdos samasta vartalosta, josta on muo-
dostettu myös —* manner, mutta sanavartalon etäisempi alkuperä on selvittämättä.
Ei ole mahdotonta, että se kuuluisi ikivanhan —> maa-sanan johdannaisiin. Suomen
kirjakielessä mantu on ensi kertaa mainittu nykyasussaan niiden lisäysten joukossa,
joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-
luvulla. Tätä ennen se on esiintynyt asussa manto mineraalilöydöksien hyväksikäyt-
töä koskevassa julistuksessa vuonna 1723.
Genetz 1877 53; SKES 1958 mantu; SSA 1995 mantu; Jussila 1998 manto, mantu.
mappi
Kiinnityslaitteella varustettua leveäselkäistä asiakirjakansiota merkitsevä mappi on
lainattu suomeen joko ruotsin sanasta mapp tai suoraan saksan sanasta Mappe, josta
myös ruotsin mapp on peräisin. Alun perin sana juontuu latinan sanasta mappa,
joka on merkinnyt karttaa, sittemmin myös karttakoteloa. Suomalaisena sanana
mappi on tullut käyttöön 1900-luvun alkupuoliskolla. Ensimmäinen maininta on
vuodelta 1920, ja tällöin käytetty sanan inessiivimuoto mapessa viittaa saksalaiseen
lainalähteeseen.
SAOB 1946 mapp; Kluge - Seebold 1989 Mappe; Koukkunen 1990 mappi; SSA 1995 mappi.
marakatti
Pientä, pitkähäntäistä afrikkalaista apinaa merkitsevä marakatti on lainattu suomeen
ruotsin sanasta markatta tai paremminkin sanan suomenruotsalaisista varianteista
marakatto, marakattu. Ruotsin sana on lainaa keskialasaksasta, jossa merkatte ja
tämän nykysaksalainen vastine Meerkatze merkitsevät sananmukaisesti merikissaa.
Marakatit ovat pohjolassa tulleet tunnetuiksi lähinnä kirjallisuuden välityksellä tai
merimiesten lemmikkieläiminä. Suomen kirjakielessä marakatti on ensi kertaa mai-
nittu Erasmus Rotterdamilaisen Kullaisen kirjan suomennoksessa vuonna 1670.
Renvall 1823 312; Hellquist 1939 markatta; SKES 1958 marakatti; SSA 1995 marakatti; Jussila
1998 marakatti.
maraton
Yleisurheilukilpailun pisintä juoksumatkaa merkitsevä maraton juontuu kreikan-
kielisestä erisnimestä Marathon. Tämän niminen oli Ateenan koillispuolella sijait-
seva tasanko, jossa ateenalaiset voittivat persialaisen sotajoukon vuonna 490 ennen
ajanlaskun alkua. Matka Marathonista Ateenaan oli runsaat 42 kilometriä, ja tarinan
mukaan voitosta tiedon tuonut sanansaattaja olisi perille päästyään ja tiedon ilmoi-
tettuaan kaatunut kuoliaana maahan. Tarinassa on monia epäuskottavia yksityiskoh-
683

tia, mutta joka tapauksessa sen pohjalta on kehitetty nykyaikainen maratonjuoksu,
joka juostiin ensimmäistä kertaa Ateenan olympialaisissa vuonna 1896. Samana
vuonna on otettu käyttöön myös juoksun nimitys monissa eri kielissä.
Koukkunen 1990 maratonjuoksu).
marenki
Vatkatuista munanvalkuaisista ja sokerista valmistettua, uunissa kuivatettua kondi-
toriatuotetta merkitsevä marenki on lainaa ruotsin sanasta maräng, joka puolestaan
juontuu ranskan sanasta meringue. Suomalaisena sanana marenki on tullut käyttöön
1800-luvun jälkipuoliskolla. Se mainitaan ainakin jo Ferdinand Ahlmanin sanakir-
jassa 1865, jossa synonyymisena nimityksenä tarjotaan myös munakakku.
Hellquist 1939 maräng.
margariini
Voin korvikkeeksi kehitetyn ruokarasvan nimitys margariini juontuu alun perin
ranskasta. Ranskan margarine on oppitekoinen uudissana, jonka perustana oleva
acide margarique viittaa alkuaan erääseen margariinin ainesosana esiintyvään hap-
poon. Määriteosa perustuu kreikan sanaan märgaros, joka tarkoittaa helmenvalkeaa
väriä tai helmeä. Margariinin teollinen valmistus on alkanut Ranskassa vuoden 1870
tienoilla, ja ruotsin kielessä sana margarin on tullut käyttöön tässä uudessa merki-
tyksessä 1800-luvun lopulla. Jo tätä ennen sitä on käytetty kemian terminä eräiden
helmenhohtoisten rasvaseosten nimityksenä. Suomeen margariini on nykymerki-
tyksessään lainattu ruotsista vuosisadan vaihteessa. Se mainitaan Kaarlo Kerkkosen
sivistyssanakirjassa 1897 ja J. A. Hahnssonin ym. sanakirjassa 1899, samoin kuin J.
G. Sonckin laatimassa laki- ja virkakielen sanakirjassa 1903 osana sanaliittoa mar-
gariinin kauppa. Agathon Meurmanin sivistyssanakirjassa 1887 margariini on mai-
nittu vielä luonnonrasvan nimityksenä ja "tekovoin" ainesosana.
SAOB 1942 margarin; Kluge - Seebold 1989 Margarine; Koukkunen 1990 margariini.
marginaali
Sivun tai käsikirjoituksen tyhjää reunaa merkitsevä marginaali on todennäköisesti
lainattu suomeen ruotsin sanasta marginal, joka juontuu alkuaan uuslatinan sanasta
marginälis 'reunaan liittyvä'. Tämä on johdos reunaa tai rajaa merkitsevästä sanasta
margö (vartalo margin-)y ja sitä on käytetty etenkin monikkomuodossa marginälia
merkitsemässä reunamerkintöjä tai reunahuomautuksia. Suomalaisena sanana mar-
ginaali on tullut käyttöön 1800-luvun lopulla. Se mainitaan hakusanana Agathon
Meurmanin sivistyssanakirjassa 1887.
Hellquist 1939 marginal; Koukkunen 1990 marginaali.
684

marinoida
Mausteliemessä liottamista tai mausteliemessä säilyttämistä merkitsevä marinoida
on lainattu suomeen ruotsin verbistä marinera. Ruotsin marinera juontuu ranskan
verbistä marinery joka samoin kuin italian marinare perustuu latinan adjektiiviin
marinus 'mereen liittyvä, meri-'. Marinointi on ollut hyvä tapa valmistaa ruokaa
merimatkoille, ja samalla tavalla on voitu antaa "meren makua" maissa nautittaville
ruoka-aineille. Suomen kirjakielessä verbi on tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuolis-
kolla ruotsin mukaisessa muodossa marineerata. Esimerkiksi Agathon Meurmanin
ranskalais-suomalaisessa sanakirjassa mainitaan sen partisiippimuoto marinerattu.
Verbin vierasperäinen johdin on 1900-luvun alkupuolella vaihdettu omaperäiseen.
TSK 6 1914 marineerata; Hellquist 1939 marinera.
marionetti
Nivelin varustettua, esim. langoin liikuteltavaa nukketeatterin nukkea merkitsevä
marionetti on lainattu suomeen todennäköisesti ruotsin sanasta marionetU joka
puolestaan on lainaa ranskan sanasta marionnette. Tämä on alkuaan deminutiivinen
johdos naisen erisnimestä Marion. Suomen kirjakielessä marionetti on ensi kertaa
mainittu eläinten tartuntatautia koskevassa asetuksessa vuonna 1770.
Hellquist 1939 marionett; Jussila 1998 marionetti.
marista
Verbin ainoa vastine on karjalan märissä. Sanaa on arveltu ruotsalaisperäiseksi lai-
naksi, mutta todennäköisemmin se on omaperäinen johdos tyytymätöntä napinaa
tai ruikutusta jäljittelevästä onomatopoeettisesta vartalosta. Suomen kirjakielessä
marista on tullut käyttöön 1800-luvun lopulla. Ensimaininta on Elias Lönnrotin
sanakirjan lisävihkossa vuonna 1886.
Karsten 1944 FmS 10 315-316; SSA 1995 marista.
marja
Sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä, esim. inkeroisen, karjalan ja vat-
jan marja, vepsän mafg, viron mariy liivin mora, saamen muorju mordvan maf, marin
möry mahdollisesti myös mansin morip 'marjaterttu' ja hantin muröw 'kimppu suo-
muuraimia'. Sana kuuluu ikivanhaan omaperäiseen sanastoon, ja sen alkuperäiseksi
asuksi on rekonstruoitu *marja. Suomen kirjakielessä marja on esiintynyt Agrico-
lasta alkaen.
SKES 1958 marja; UEW 1988 164-265; SSA 1995 marja; Jussila 1998 marja.
685

markiisi
Arvossaan herttuan ja kreivin välille sijoittuvan aatelismiehen nimitys markiisi on
lainattu suomeen joko ruotsin sanasta markis tai sitten suoraan ranskan sanasta
marquis, josta myös ruotsin sana on peräisin. Ranskan sana on johdos rajaa mer-
kitsevästä saksalaisperäisestä sanavartalosta mark-. Markiisi on siis alun perin raja-
kreivi. Auringonsuojaksi ikkunan ulkopuolelle viistoon pingotettua kangasta mer-
kitsevä markiisi juontuu saman ranskalaisen sanan feminiinimuodosta marquise
ja tarkoittaa siis sananmukaisesti markiisitarta. Auringonsuojan nimitykseksi sana
on muuttunut sotilaskielessä, kun sotilaat ovat leikillisesti nimittäneet "markiisit-
tariksi" upseerien telttojen eteen viritettyjä katoksia. Suomen kirjakielessä markiisi
on molemmissa merkityksissään tullut käyttöön 1800-luvulla. Daniel Europaeuk-
sen sanakirjassa 1853 se mainitaan aatelismiehen nimityksenä, Ferdinand Ahlmanin
sanakirjassa molemmissa merkityksissään.
Hellquist 1939 1. markis, 2. markis; Kluge - Seebold 1989 Markisy Markise.
markka
Suomen osalta 1.1.2002 historialliseksi muuttuneen rahayksikön nimi markka on
vanha germaaninen tai nuorempi skandinaavinen lainasana, joka alkuaan on ollut
painomitan nimitys. Germaanisten kielen mark juontuu kantagermaanin muodosta
*markö-, *marka-, joka on alkuaan tarkoittanut merkkiä. Tässä yhteydessä se on saat-
tanut viitata niihin merkkeihin ja leimoihin, joita viranomaiset ovat lyöneet maksu-
välineinä käytettyihin, tietynpainoisiin ja -arvoisiin metallikappaleisiin. Toisaalta on
arveltu sanan viitanneen metallin punnituksessa käytettyjen vaakojen merkkiviivoi-
hin. Suomen kirjakielessä markka on esiintynyt Agricolasta alkaen. Painoyksikön
nimityksenä markka kuitenkin on myöhemmin syrjäytynyt naulan tieltä.
Suomen virallisen rahayksikön nimeksi markka otettiin vuonna 1860 Elias Lönn-
rotin esityksestä. Muita samanaikaisia ehdotuksia olivat sataikka, sampo, suppu
sanomalehti Suomettaressa sekä saikko, heljo, helkka, suomo, valio, julkio ja kauni,
joita Yrjö Koskinen tarjosi Mehiläisessä.
Hellquist 1939 2. mark, 3. mark; SKES 1958 markka; Kluge-Mitzka 1960 Marki; Karlsson 1964
93-95; SSA 1995 markka; LÄGLW 1996 markka; Jussila 1998 markka.
markkinat
Tavallisesti monikollisena esiintyvä marfcfcmaf-sana on lainaa muinaisruotsin sanasta
marknajper, jota nykyruotsissa vastaa marknad. Skandinaavinen sana perustuu mui-
naisranskan sanaan market, jota on muodosteltu kieleen paremmin sopivaksi oma-
peräisen johtimen avulla. Alkuaan sanan taustalla on latinan mercätus 'kauppa,
markkinat'. Suomen kirjakielessä markkina on ensi kertaa mainittu Juhana III:n suo-
menkielisessä kirjeessä vuonna 1584 osana yhdyssanaa markkina-aika. Itsenäisenä
sanana markkinat on mainittu Ljungo Tuomaanpojan kaupunginlaissa 1609.
686

Thomsen 1890 105; Hellquist 1939 marknad; H. J. Streng 1915 115; SKES 1958 markkina; Hahmo
1994 GA 306-307; SSA 1995 markkina; Jussila 1998 markkina-aika, markkinat.
ma r matta a
Marisemista, nalkuttamista yms. merkitsevän marmattaa-verbin ainoa vastine on
karjalan marmattoa. Verbi on johdos pahantuulista murinaa ja motkotusta jäljit-
televästä sanavartalosta. Suomen kirjakielessä marmattaa on ensi kertaa mainittu
G. E. Eurenin sanakirjassa 1860. Jo Kristfrid Gananderin sanakirjassa on mainittu
samantapainen marnuta, jonka on ilmoitettu viittaavan erityisesti romanien man-
kumiseen.
SSA 1995 marmattaa; Jussila 1998 marnuta.
marmeladi
Hedelmä- tai marjasoseesta ja sokerista haihduttaen keitettyä hyytelöä merkitsevä
marmeladi on lainattu suomeen ruotsin sanasta marmeladi joka puolestaan juontuu
ranskan sanasta marmelade. Ranskan sana on peräisin espanjan sanasta mermelada,
joka perustuu alkuaan kvittenistä (Cydonia oblonga) ja hunajasta keitetyn paksun,
makean liemen kreikankieliseen nimitykseen melimelon. Kvittenillä on hyvin happa-
mat hedelmät, joista tulee erityisen hienoa marmeladia. Suomalaisena sanana mar-
meladi on tullut käyttöön 1800-luvulla. Se on mainittu ainakin jo Ferdinand Ahlma-
nin sanakirjassa 1865.
Hellquist 1939 marmelad; Kluge - Mitzka 1960 Marmelade; Onions 1979 marmalade; SSA 1995
marmeladi.
marmori
Hienorakeista, kiteistä ja usein juovikasta kalkkikiveä merkitsevä marmori on lai-
nattu suomeen joko ruotsin sanasta marmor tai suoraan latinan sanasta marmor,
josta myös ruotsin sana on peräisin. Latinan marmor on puolestaan on saatu kreikan
sanasta märmaros 'kiteinen kivilaji; marmorinen esine'. Suomen kirjakielessä mar-
mori on esiintynyt Agricolasta alkaen.
H. J. Streng 1915 115; SKES 1958 marmori; Koukkunen 1990 marmori; SSA 1995 marmori; Jus-
sila 1998 marmori.
marraskuu
Kuukauden nimityksessä marraskuu on jälkiosana ikivanha taivaankappaleen ja
tämän vaiheisiin perustuvan ajanjakson nimitys —» kuu ja alkuosana marras, joka
itsenäisenä sanana merkitsee kuollutta tai kuolemaisillaan olevaa. Sananmukaisesti
marraskuu voi merkitä siis kuukautta, jolloin luonto kuolee tai on kuin kuolemai-
sillaan. Toisaalta on arveltu, että marraskuu olisi perinteisesti ollut sellaista pimeää
aikaa, jolloin kuolleiden henget eli martaat ovat liikkeellä. Sanalla marras on vasti-
687

neita eräissä lähisukukielissä, ja se on selitetty vanhaksi arjalaiseksi eli indoiranilai-
seksi lainaksi. Kuukauden nimenä marraskuu on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 marras, marraskuu-, SSA 1995 marras, marraskuu-, Jussila 1998 marraskuu.
marsalkka
Useissa maissa ylintä sotilasarvoa merkitsevä marsalkka on lainaa ruotsin sanasta
marskalk, joka puolestaan juontuu alasaksan sanasta marschalk. Tämä on alkuaan
merkinnyt sananmukaisesti hevospalvelijaa, sitten tallimestaria tai ratsuväen pääl-
likköä. Suomen kirjakielessä marsalkka on ensi kertaa mainittu herra Martin maan-
lain suomennoksessa vuoden 1570 tienoilla.
H. J. Streng 1915 116; Hellquist 1939 marskalk; SKES 1958 marsalkka; SSA 1995 marsalkka; Jus-
sila 1998 marsalkka.
marsipaani
Mantelimassaa tai siitä tehtyjä makeisia merkitsevä marsipaani on lainattu suomeen
ruotsin sanasta marsipan, joka perustuu alkuaan italian sanaan marzapane. Tämän
on selitetty juontuvan arabian sanasta mautabän, joka sananmukaisesti merkitsee
istuvaa kuningasta. Tätä nimitystä on käytetty eräästä ristiretkiajan bysanttilaisesta
rahasta, johon oli lyöty Kristuksen kuva, samoin tilavuusmitasta. Sana on muuttu-
nut tietynlaisen pakkausrasian ja sitten myös rasiaan pakatun makeistuotteen nimi-
tykseksi. Suomalaisena sanana marsipaani on ensi kertaa mainittu tulkkisanakirjassa
Variarum rerum vocabula vuonna 1644.
Hellquist 1939 marsipan; Kluge - Mitzka 1960 Marzipan; Kluge - Seebold 1989 Marzipan; SSA
1995 marsipaani; Jussila 1998 marsipaani.
marssi
Paikasta toiseen jalan tapahtuvaa rytmikästä siirtymistä merkitsevä marssi on lai-
nattu suomeen ruotsin sanasta marsch, joka samoin kuin saksan vastaava sana juon-
tuu ranskan sanasta marche astunta, käynti, marssi'. Suomen kirjakielessä marssi on
ensi kertaa mainittu asiakirjassa vuonna 1679. Samassa asiakirjassa on myös vas-
taava verbi asussa marsea. Jo tätä ennen on esiintynyt Hartikka Speitzin suomenta-
missa sota-artikloissa 1642 ruotsin mukainen verbi marseerata.
H. J. Streng 1915 116-117; Hellquist 1939 marsch; SKES 1958 marssi; SSA 1995 marssi; Jussila
1998 marssi, marsia.
marsu
Lemmikkieläimenä tunnettua jyrsijää (Cavia cobaya) merkitsevä marsu on mukail-
len lainattu ruotsin sanasta marsvin, joka samoin kuin saksan vastaava sana Meer-
schweinchen merkitsee sananmukaisesti merisikaa. Marsu pitää samanlaista röhki-
vää ääntä kuin porsas. Samaa nimitystä on käytetty aiemmin myös hammasvalaisiin
688

kuuluvasta pyöriäisestä. Suomen kirjakielessä marsu on tullut käyttöön 1800-luvun
jälkipuoliskolla. Sana mainitaan ainakin jo Elias Lönnrotin sanakirjassa 1874. Tätä
vanhemmassa kirjallisuudessa marsu on mainittu nimityksillä maar sika tai meri-
sika.
Hellquist 1939 marsvin; Karsten 1944 FmS 10 317; Kluge - Mitzka 1960 Meerschweinchen; SSA
1995 marsu.
marttyyri
Uskonsa tähden surmattua kristittyä tai vakaumuksensa takia syyttömästi kärsimään
joutunutta henkilöä merkitsevä marttyyri on lainattu suomeen todennäköisesti ruot-
sin sanasta martyr, mutta alkuaan sana juontuu kreikasta, jossa märtys merkitsee
todistajaa tai veritodistajaa. Suomen kirjakielessä marttyyri on esiintynyt Agrico-
lasta alkaen.
H. J. Streng 1915 117; SKES 1958 marttyyri-, Koukkunen 1990 marttyyri-, SSA 1995 marttyyri-,
Jussila 1998 marttyyri.
masentua
Lannistumista, apeutumista yms. merkitsevällä masentua-verbillä ei ole tarkkoja
vastineita sukukielissä. Se on johdos samasta vartalosta, josta on muodostettu myös
alakuloista, surumielistä, voimatonta yms. merkitsevä adjektiivi masea. Sanavarta-
lolle on aiemmin esitetty epävarmoja vastineita eräistä etäsukukielistä, mutta nykyi-
sen käsityksen mukaan se on joko germaaninen tai nuorempi skandinaavinen laina.
Kantagermaaniseksi alkumuodoksi on rekonstruoitu *mas-, jonka myöhempi edus-
taja on esim. ruotsin masa (sig) 'laahustaa, raahautua'. Suomen kirjakielessä masen-
tua on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745, mutta masea on
esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 masea-, SSA 1995 masea-, LÄGLW 1996 masea-, Jussila 1998 masea, masentua.
masiina
Konetta merkitsevä, sävyltään arkikielinen masiina on lainattu ruotsin sanasta
maskin. Alkuaan sana juontuu ranskan ja latinan kautta kreikasta, jossa doorilais-
murteen mäkhanä tai attikan murteen mekhane on jo antiikin aikana merkinnyt
erilaisia koneita, esim. sotakoneita tai teatteriesitysten tehostamiseksi rakennettuja
näyttämölaitteita. Sama sana on lainattu myös useimpiin lähisukukieliin. Suomen
kirjakielessä masiina on ensi kertaa mainittu pienten lasten holhoamista koskevassa
asetuksessa vuonna 1756.
Cannelin Vir. 1926 76; SKES 1958 masiina; Koukkunen 1990 masiina; Hahmo 1994 GA 307-398;
SSA 1995 masiina; Jussila 1998 masiina.
689

maski
Naamiota, naamaria, kasvosuojusta tms. merkitsevä maski on lainaa ruotsin sanasta
mask, joka puolestaan juontuu ranskan sanasta masque. Sanan perimmäinen läh-
tökohta lienee arabian maskhara, joka merkitsee sekä leikinlaskua, naamiaisia että
ilveilijää. Entisajan ilveilijät esiintyivät usein naamioituneina. Suomen kirjakielessä
maski on ensi kertaa mainittu Olof Sandbergin suomentamassa uskonnollisessa kir-
jassa vuonna 1770.
Hellquist 1939 2. mask; Karsten 1944 FmS 10 317; SKES 1958 maski; Kluge - Mitzka 1960 Maske;
SS A 1995 maski; Jussila 1998 maski.
maskotti
Onnea tuottavan, mukana pidettävän ja usein eläinhahmoisen pikkuesineen nimi-
tys maskotti on lainattu suomeen ruotsin sanasta maskot, joka puolestaan on lainaa
englannin sanasta mascot. Alkuaan sana juontuu ranskasta, jossa mascotte on demi-
nutiivijohdos provensaalin sanasta masco 'noita'. Maskotti on siis sananmukaisesti
pikku noita. Sana on Euroopassa tullut yleisesti tunnetuksi, kun E. Audranin oop-
pera "La Mascotte" sai ensiesityksensä vuonna 1880. Suomen kirjakielessä maskotti
on kuitenkin tullut käyttöön vasta 1900-luvun alkupuolella.
Hellquist 1939 maskot; Kluge - Mitzka 1960 Maskotte.
maskuliini
Miespuoliseen sukuun tai sen edustajaan viittaava maskuliini on lainattu suomeen
todennäköisesti ruotsin sanasta maskulin, mutta alkuaan sana juontuu latinasta,
jossa (genus) masculinum merkitsee miespuolista sukua. Latinankielisenä sana on
ollut tuttu kaikille koulua käyneille suomalaisille keskiajalta lähtien, mutta suomalai-
sena sanana maskuliini on tullut käyttöön vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla. Se mai-
nitaan asussa maskulino Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865 ja asussa maskulini
saman sanakirjan vuoden 1874 laitoksessa.
Koukkunen 1990 maskuliini.
massa
Pehmeää, tasajakoista ainekoostumaa tai kasaumaa, suurta joukkoa yms. merkit-
sevä massa on lainaa latinan sanasta massa, joka merkitsee pehmeää möhkälettä,
tahdasta, ainemäärää yms. Latinan sana juontuu kreikasta, jossa mäza merkitsee tai-
kinaa tai ohraleipää. Suomen kirjakielessä massa on ensi kertaa mainittu kerjäläisiä
ja vaivaisia koskevassa asetuksessa vuonna 1698 kokonaismäärän merkityksessä.
Koukkunen 1990 massa; SSA 1995 massa; Jussila 1998 massa.
690

masto
Aluksen purjeita ja köysiä kannattavaa järeää tankoa merkitsevä masto on lainaa ger-
maaniselta taholta, mahdollisesti ruotsin sanasta mast, joka puolestaan on selitetty
lainaksi alasaksasta. Sama sana on lainattu myös karjalaan. Mahdollista on sekin,
että itämerensuomen sana on jo vanhempi germaaninen laina. Sanan kantagermaa-
niseksi asuksi on rekonstruoitu *masta-z. Suomen kirjakielessä masto on ensi kertaa
mainittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa vuonna 1637.
Renvall 1823 313; H. J. Streng 1915 117; SKES 1958 masto; SSA 1995 masto; LÄGLW 1996 masto;
Jussila 1998 masto.
masurkka
Erästä aikoinaan suosittua seuratanssia merkitsevä masurkka on lainattu suomeen
joko ruotsin sanasta masurka tai venäjän sanasta mazurka. Alun perin tanssija tans-
sin nimitys juontuvat Puolasta, jossa mazurek merkitsee sananmukaisesti masurien
eli Masovian herttuakunnan asukkaiden tanssia. Suomalaisena sanana masurkka on
mainittu ainakin jo Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865.
Hellquist 1939 masurka; Karsten 1944 FmS 10 317; Kluge - Mitzka 1960 Masurka; SSA 1995
masurkka.
masuuni
Raakaraudan valmistuksessa käytettävää suurta kuilu-uunia merkitsevä masuuni
on lainattu suomeen ruotsin yhdyssanasta masugn tai massugn, joka puolestaan on
osittain lainattu, osittain käännetty saksan sanasta Massojen. Sanan alkuosa mass-
viittaa metallilohkareeseen. Suomen kirjakielessä masuuni on ensi kertaa mainittu
Hartikka Speitzin suomentamissa vuorityöasetuksissa vuonna 1642.
Renvall 1823 313; Hellquist 1939 masugn; SSA 1995 masuuni; Jussila 1998 masuuni.
mataa
Hitaasti ryömimällä liikkumista merkitsevälle mataa-verbille on esitetty varma vas-
tine ainoastaan nyt jo kadonneesta Salatsin liivistä, josta on pantu muistiin verbi matt
'ryömiä'. Hyvin epävarmoja vastineita ovat viron made 'porras, porraspuu, porrastie,
taso' ja mordvan madamo 'lava, silta'. Samaa vartaloa edustavalla —> raata/ö-sanalla
on kuitenkin varmoja vastineita kaikissa lähisukukielissä. Sanavartalon alkuperä
on epäselvä, mutta paremman selityksen puutteessa se on tapana katsoa vanhaan
omaperäiseen sanastoon kuuluvaksi. Suomen kirjakielessä mataa on esiintynyt ensi
kertaa jo Agricolan kielessä perusosana luokse matelemista merkitsevässä yhdysver-
bissä, joka nykykielen mukaisessa asussa olisi tykömataa. Itsenäisenä sanana mataa
on esiintynyt Gabriel G. Calamniuksen kirjoittamassa häärunossa vuonna 1754.
SKES 1958 mataa; UEW 1988 699-700; SSA 1995 mataa; Jussila 1998 mataa.
691

matala
Sanalla on vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan ja vatjan matala, vep-
sän ja viron madal sekä liivin madäl. Sana on todennäköisesti johdos samasta var-
talosta, josta on muodostettu myös verbi —» mataa. Suomen kirjakielessä matala on
esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 matala-, SSA 1995 matala-, Jussila 1998 matala.
matami
Naista, eukkoa, muijaa yms. merkitsevä matami on lainaa ruotsin sanasta madam,
joka puolestaan juontuu ranskan sanasta madame. Sanan alkuperäiset rakenneosat
ovat pronominin omistusmuoto ma 'minun' ja hienoa naista merkitsevä dame. Suo-
malaisena sanana matami on tullut käyttöön 1800-luvulla. Se on mainittu Carl Hele-
niuksen sanakirjassa 1838 asussa madamijdi Daniel Europaeuksen sanakirjassa 1853
asussa matami.
Hellquist 1939 madam; Karsten 1944 Fm S 10 318; SSA 1995 matami.
matematiikka
Suureita ja niiden suhteita tutkivaa tiedettä merkitsevä matematiikka on lainattu
suomeen joko ruotsin sanasta matematik tai suoraan latinan sanasta mathematica,
josta myös ruotsin sana juontuu. Alun perin taustalla on kreikan ilmaus mathematike
tekhne 'matemaattinen taito'. Suomen kirjakielessä matematiikka on ensi kertaa
mainittu vuoden 1705 almanakassa, joka oli ensimmäinen suomenkielinen alma-
nakka. Almanakan laatiminen kuului Turun akatemian matematiikan professorin
virkavelvollisuuksiin. 1800-luvulla, kun eri tieteenaloille haluttiin keksiä suomenkie-
lisiä nimityksiä, matematiikkaa vastaavaksi termiksi ehdotettiin mm. määräysoppi,
määrintö, suurelma, suuretiede ja suuruusoppi.
Koukkunen 1990 matematiikka; Jussila 1998 matematiikka.
materia
Ainetta tai aineellisia arvoja merkitsevä materia on lainaa latinan sanasta materia,
joka merkitsee ainetta, ainesta tai aihetta. Latinan sana on alkuaan johdos äitiä mer-
kitsevästä sanasta mätery jota jo antiikin aikana on alettu käyttää puista, joista ja
kaupungeista puhuttaessa merkityksessä 'emäpuu, alkulähde, emäkaupunki'. Tästä
kehittyi yleisempi merkitys 'alkuperä, syy'. Sanan johdos materia sai merkityk-
set 'hedelmäpuiden ja viiniköynnösten emäpuu ja versot; rakennuspuu, hyötypuu;
aines, aine, vaikutin, syy'. Suomen kirjakielessä materia on ensi kertaa mainittu Lau-
rentius Petrin saarnassa vuonna 1670.
Koukkunen 1990 materia; Jussila 1998 materia.
692

matka
Sanalla on etymologinen vastine kaikissa lähisukukielissä liiviä lukuun ottamatta,
esim. karjalan ja vatjan matka, lyydin, vepsän ja viron matk. Etäsukukielten puolelta
vastine tunnetaan ainoastaan saamesta, jossa esim. pohjoissaamen muotki merkitsee
kannasta tai taivalta. Tästä on lainautunut Peräpohjolan suomalaismurteisiin samaa
merkitsevä muotka, joka esiintyy sekä yleisnimenä että paikan- tai sukunimissä,
esim. Muotkatunturit, Muotkavaara. Sanan etäisempi alkuperä on tuntematon.
Muiden selitysten puutteessa se lienee laskettava vanhaan omaperäiseen sanastoon
kuuluvaksi. Suomen kirjakielessä matka on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista
käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1958 matka; SSA 1995 matka; Jussila 1998 matka.
matkia
Verbin ainoa varsinainen vastine on karjalan matkie. Viron matkida on nuori laina
suomesta. Verbi on johdos sanasta —» matka. Sananmukaisesti matkiminen on
alun perin ollut perässä matkaamista, edellä kulkevan seuraamista ja jäljittelemistä.
Samanlainen merkityssuhde on sanoilla jälki ja jäljitellä. Suomen kirjakielessä mat-
kia on ensi kertaa mainittu vuoden 1642 Raamatussa.
Hakulinen 1941 255; SKES 1958 matkia; SSA 1995 matkia; Jussila 1998 matkia.
mato
Matelemalla liikkuviin lankamaisiin eläimiin viittaavalla mato-sanalla on vastine
liiviä lukuun ottamatta kaikissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen, karjalan ja vat-
jan matOy vepsän ja viron mado. Sanan alkuperä on kiistanalainen. Yhden selityksen
mukaan se olisi johdos verbistä -» mataa. Tämän selityksen heikkoutena kuitenkin
on, että mataa-verbin oma etymologia on epämääräinen. Toisen selityksen mukaan
mato olisi vanha laina germaanisista naapurikielistä, jolloin se olisi samaa juurta
kuin gootin majpa ja muinaisyläsaksan mado, jotka kumpikin merkitsevät matoa tai
toukkaa. Tälle germaaniselle sanalle ei kuitenkaan ole olemassa omaa indoeuroop-
palaista etymologiaa, joten sitä on arveltu myös lainaksi itämerensuomesta. Kolmas
selitys itämerensuomen mato-sanalle on, että se rinnastuisi saamen koita merkit-
sevään sanaan muohci, ja näiden varhaiskantasuomalainen alkumuoto *maca tai
*maco olisi lainaa varhaiskantairanin sanasta *matsa-, jonka myöhemmät edustajat
merkitsevät mm. hyttystä, moskiittoa tai mäkärää. Merkitysyhteyden kannalta on
huomattava, että lentävillä hyönteisillä on myös toukkavaiheensa. Suomen kirjakie-
lessä mato on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Thomsen 1869 134; SKES 1958 mato; SSA 1995 mato; LÄGLW 1996 mato; Jussila 1998 mato;
Koivulehto 1999 VM 11-12.
693

matrikkeli
Nimikirjaa, nimi- tai jäsenluetteloa tai henkilöhakemistoa merkitsevä matrikkeli on
lainattu suomeen ruotsin sanasta matrikel, mutta alkuaan sana juontuu latinasta,
jossa mätricula on deminutiivinen johdos sanasta mätrix 'kohtu, alkulähde, luettelo'
ja merkitsee siis sananmukaisesti pientä luetteloa. Samasta latinan sanasta juontuu
myös muottia tai kaaviota merkitsevä matriisi. Suomen kirjakielessä sekä matrikkeli
että matriisi ovat tulleet käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla. Matrikkeli mainitaan
Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865 asussa matrikulija nykymuodossaan saman
sanakirjan vuoden 1874 laitoksessa. Matriisi on Ahlmanin sanakirjan vuoden 1883
laitoksessa.
Hellquist 1939 matrikel, matris; Koukkunen 1990 matrikkeli.
matruusi
Yli kolme vuotta purjehtinutta kauppa- tai matkustaja-aluksen merimiestä tai
arvoltaan sotamiestä vastaavaa merisotilasta merkitsevä matruusi on lainaa ruotsin
sanasta matros, joka puolestaan juontuu hollannin sanasta matross. Tämä on mukail-
len lainattu ranskan merimiestä merkitsevästä sanasta mateloU todennäköisesti sen
monikkomuodosta matelots. Suomen kirjakielessä matruusi on ensi kertaa mainittu
salakuljetusta koskevassa asetuksessa vuonna 1770.
Hellquist 1939 matros; Kluge - Mitzka 1960 Matrose; SSA 1995 matruusi; Jussila 1998 matruusi.
matti
Sakkipelin lopputilannetta merkitsevä matti juontuu alkuaan arabiankielisestä ilma-
uksesta schäh mät, joka tarkoittaa sananmukaisesti 'kuningas (on) kuollut'. Kuningas
on pelin tärkein nappula, jota ilman peli ei voi jatkua. Ilmaus tunnetaan kaikkialla,
missä sakkia pelataan, joten on mahdotonta tietää, mitä kautta ja milloin sana on tul-
lut suomeen. Suomen kirjakielessä matti on tullut käyttöön 1800-luvun puolimaista
lähtien. Se mainitaan jälkiosana yhdyssanaa sakkimatti Daniel Europaeuksen sana-
kirjassa 1853. Samasta matti-sanasta juontuu myös arkisessa puhekielessä tunnettu
ilmaus matti kukkarossa, joka merkitsee, että rahat ovat lopussa.
Hellquist 1939 1. matt; Kluge - Mitzka 1960 matt
matto
Lattian peitteenä käytettävää kudonnaista merkitsevä matto on lainattu suomeen
ruotsin sanasta matta, joka puolestaan juontuu saksan kautta latinan sanasta matta.
Alkuaan sana on peräisin seemiläisistä kielistä, mahdollisesti muinaisaikojen kaup-
pamiehinä tunnetuilta foinikialaisilta. Suomen kirjakielessä matto on ensi kertaa
mainittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa vuonna 1637.
H. J. Streng 1915 117; Hellquist 1939 matta; SKES 1958 matto1; Kluge - Mitzka 1960 Matte2; SSA
1995 matto1; Jussila 1998 matto.
694

mauste
Etenkin kasveista saatavia ruoan makua parantavia aineita merkitsevä mauste on —»
ma/cw-sanaan perustuva johdos. Varsinainen kantasana on mafcw-sanasta johdettu
verbi maustaa. Suomen kirjakielessä sekä maustaa että mauste ovat tulleet käyttöön
1800-luvulla. Maustaa on mainittu Daniel Europaeuksen sanakirjassa 1853 ja mauste
Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865.
SKES 1958 maku; Rapola 1960 maustaa, mauste; SSA 1995 maku.
me
Ikivanhalle monikon ensimmäisen persoonan pronominille me on esitetty etymolo-
gisia vastineita kaikista sukukielistä. Näitä ovat esim. karjalan ja lyydin myö, vepsän
möy viron me> liivin meg, pohjoissaamen mi, marin mey permiläiskielten mi, mansin
meriy unkarin miy selkupin me ja kamassin mx. Pronomini sisältää ensimmäiseen
persoonaan viittaavan m-aineksen, jollainen näkyy myös vastaavissa yksikön pro-
nomineissa. Lisäksi rae-pronominiin on kuulunut ilmeisesti myös monikon tunnus
(ehkä *k). Alkuperäisen äänneasun rekonstruoiminen on kuitenkin mahdotonta,
sillä lyhyet ja yleiset pronominit muuttuvat yleensä epäsäännöllisesti. Sitä paitsi on
mahdollista, että useissa kielissä monikon pronomineihin on sekaantunut aineksia
alkuperäisistä kaksikon pronomineista, jollaiset useimmista sukukielistä ovat myö-
hemmin kadonneet. Suomen kirjakielessä me on esiintynyt Agricolasta ja kaikista
samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen. Myös itämurteille ominainen myö on mai-
nittu kaikissa vanhimmissa lähteissä.
SKES 1958 me; UEW 1988 294; SSA 1995 me; Jussila 1998 mey myö.
medaljonki
Pyöreää tai soikeaa koteloriipusta merkitsevä medaljonki on lainattu suomeen ruot-
sin sanasta medaljong, joka puolestaan juontuu ranskan suurta muistorahaa mer-
kitsevästä sanasta medaillon. Tämä on johdos rahaa tai muistomitalia merkitsevästä
sanasta medaille (-» mitali). Kotelomainen medaljonki sisältää yleensä valokuvan
tai muun muistoesineen. Suomen kirjakielessä medaljonki on tullut käyttöön 1800-
luvun jälkipuoliskolla. Se mainitaan Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865 asussa
mitaljoni. 1880-luvulla sanaa on käytetty myös asuissa mitaljonki, metaljonki ja
medaljooni.
Hellquist 1939 medalj; Kluge - Mitzka 1960 Medaille.
media
Lehdistöä, radiota, televisiota, mainostauluja ym. julkisen viestinnän kanavia kol-
lektiivisesti merkitsevä media juontuu alkuaan latinan sanasta medium, joka on
substantivoitu muoto adjektiivista medius. Tämä tarkoittaa keskellä olevaa, kes-
kimmäistä, keskikohtaan liittyvää yms. Sanaa on jo antiikin aikana käytetty useissa
695

sanontatavoissa, esim. in medio esse 'olla kaikkien nähtävänä tai saatavana'. Suo-
men kirjakielessä sana on ensi kertaa mainittu asussa mediumi keskiarvon merkityk-
sessä asetuksessa vuonna 1747. Med/a-sanan nykyinen käyttö on yleistynyt englan-
nin kielen vaikutuksesta 1900-luvun jälkipuoliskolla. Englannissa latinalaisperäinen
medium on jo aiemmin saanut monia muita merkityksiä, mm. väline, välikappale,
väliaine', jotka ovat soveltuneet viestimien kuvaamiseen. Vastaavalla tavalla on käy-
tetty medmm-sanaa myös ruotsissa 1960-luvulta lähtien, joskin monikkomuotona
on siellä ollut latinan mukaisen media-muodon rinnalla myös omaperäinen medier.
Onions 1979 medium; Pulkkinen 1984 media; NO 1986 medium.
meduusa
Antiikin mytologian Medusa oli naishahmoinen manalan hirviö, jolla oli käärmeitä
hiuksina ja joka saattoi kivettää ihmisen pelkällä katseellaan. Sankari Perseus sur-
masi Medusan, jonka pään Minerva otti kilpensä koristeeksi. Carl von Linne antoi
1700-luvun puolimaissa tieteellisen nimen Medusa onteloeläimille, joiden kello-
mainen ruumis muistuttaa pelkkää päätä hiusten tavoin ympärillä liehuvine poltti-
aislonkeroineen. Suomalaisena sanana meduusa on eläintieteen terminä tullut käyt-
töön 1800-luvun loppupuoliskolla. Sana mainitaan ainakin jo C. F. Liitkenin eläin-
tieteen oppikirjan suomennoksessa 1866. Sanakirjoissa synonyymisinä nimityksinä
ovat esiintyneet mm. limasko, hyytelökello ja merihyhmelö.
Onions 1979 medusa.
mehevä
Runsaasti nestettä sisältävää eli mehukasta merkitsevällä mehevä-sanalla on vasti-
neita eräissä itäisissä lähisukukielissä, esim. karjalan mehevä ja lyydin meheu. Sana
on johdos mehua, nestettä, mahlaa yms. merkitsevästä sanasta mehu jolla on myös
vastineita eräissä lähisukukielissä. Sanavartalon etäisempi alkuperä on epäselvä. Ei
ole mahdotonta, että se kuuluisi —> mes/-sanan variantteihin, sillä me/i/-sanalla on
vanhastaan ollut myös merkitys 'mesi'. Sanan äänneasuun on voinut vaikuttaa —>
mehiläinen. Suomen kirjakielessä mehevä on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuk-
sen sanakirjassa 1745.
SKES 1958 mehi; SS A 1995 mehi; Jussila 1998 mehevä.
mehiläinen
Hunajan kerääjinä tunnettuja mesipistiäisiä merkitsevällä rae/n/ämen-sanalla on jok-
seenkin tarkkoja vastineita lähisukukielissä, esim. karjalan mehiläine, vatjan meho-
laina ja eteläviron mehiläne. Sanavartalolla on vastineita myös etäsukukielten puo-
lella, esim. ersämordvan meks, marin mtiks, udmurtin musy komin mos ja unkarin
meh. Sanan suomalais-ugrilaiseksi alkumuodoksi on rekonstruoitu *mekse. Sanavar-
talo on selitetty ikivanhaksi indoeurooppalaiseksi tai indoiranilaiseksi lainaksi, jota
696

lainanantajataholla vastaavat esim. muinaisintian mäksikä 'mehiläinen' ja avestan
maysl-, 'kärpänen*. Suomen kirjakielessä mehiläinen on ensi kertaa mainittu Daniel
Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1958 mehiläinen; Joki 1973 281-282; UEW 1988 271; SSA 1995 mehiläinen; Jussila 1998
mehiläinen.
mehu
Etenkin marjojen ja hedelmien nestettä merkitsevä mehu on johdos samasta mehi-
sanasta, josta on johdettu myös adjektiivi —> mehevä. Suomen kirjakielessä mehu on
ensi kertaa mainittu tupakan istutusta koskevassa julistuksessa vuonna 1729.
SKES 1958 mehi; SSA 1995 mehi; Jussila 1998 mehu.
meijeri
Maitoa raaka-aineenaan käyttävää tuotantolaitosta merkitsevä meijeri on lainaa
ruotsin sanasta mejeri, joka puolestaan on peräisin saksasta, tarkemmin sanoen hol-
steinin murteen sanasta meierei. Tämä on johdos tilanhoitajaa, isännöitsijää, voutia
yms. merkitsevästä sanasta meier. Ruotsissa sana on ensi kertaa mainittu vuonna
1805 ja sitä on ensin käytetty eräiden kartanotilojen maitotalousyksiköistä puhut-
taessa; yleiseen käyttöön sana on tullut vasta 1840-luvulta lähtien. Suomen kirjakie-
lessä meijeri on tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla. Sana mainitaan Ferdi-
nand Ahlmanin sanakirjassa 1874 asussa meijeriä ja nykyasussaan Elias Lönnrotin
sanakirjan lisävihkossa 1886.
Hellquist 1939 mejeri; SKES 1958 meijeri; SSA 1995 meijeri.
meikata
Kaunistamista, etenkin kasvojen ehostamista merkitsevä meikata on johdos englan-
nin verbistä makey joka ehostamisen merkityksessä esiintyy perusosana fraasiver-
bissä make up. Tämä merkitsee sananmukaisesti kokoon panemista, ja ilmausta on
vanhastaan käytetty myös näyttelijän naamioitumisesta ja ehostamisesta puhutta-
essa. Suomen kirjakielessä sävyltään arkiset meikata ja vastaava substantiivi meikki
'ehostus' ovat olleet käytössä 1960-luvulta lähtien.
Pulkkinen 1984 meikata; Koukkunen 1990 meikki.
meinata
Aikomista, tarkoittamista, arvelemista yms. merkitsevä meinata on lainaa ruotsin
verbistä mena 'luulla, arvella, tarkoittaa'. Suomen kirjakielessä meinata on ensi ker-
taa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786.
Thomsen 1869 132; SKES 1958 meinata; SSA 1995 meinata; Jussila 1998 meinata.
697

meininki
Aietta, puuhaa, tarkoitusta, menoa yms. merkitsevä meininki on lainaa ruotsin
sanasta mening 'luulo, arvelu, mielipide, tarkoitus'. Suomen kirjakielessä meininki
on ensi kertaa mainittu Jacob Alastaroensiksen suomentamassa saarnassa vuonna
1634 mielipiteen tai ajatuksen merkityksessä.
Renvall 1823 315; SKES 1958 meininki; SSA 1995 meininki; Jussila 1998 meininki.
meirami
Origanum-suvun mausteyrtteihin viittaava meirami on lainattu suomeen ruotsin
sanasta mejram, mutta alkuaan sanan juontuu keskiajan latinan sanasta mäjoräna,
joka on muodosteltu kasvin latinankielisestä nimityksestä amäracus sekä suurempaa
merkitsevästä adjektiivista mäior. Suomen kirjakielessä meirami on ensi kertaa mai-
nittu tulkkisanakirjassa Variarum rerum vocabula vuonna 1644. Lounaisimmassa
Suomessa luonnonvaraisena kasvavaa mäkimeiramia (Origanum vulgare) on myös
viljelty Suomessa viimeistään 1600-luvulta lähtien.
Hellquist 1939 mejram; Rousi 1997 341; Jussila 1998 meirami.
meisseli
Ruuvitaltan arkikielinen nimitys meisseli on lainaa ruotsin sanasta mejsel joka puo-
lestaan juontuu saksasta. Suomen kirjakielessä meisseli on ensi kertaa mainittu asia-
kirjassa vuonna 1802 jälkiosana yhdyssanaa skruuvimeisseli.
Karsten 1944 FmS 19 319; SKES 1958 meisseli; SSA 1995 meisseli; Jussila 1998 meisseli.
mekaaninen
Kappaleiden tasapainoa ja liikettä tutkivaan fysiikan alaan viittaava, koneellista,
konemaista yms. merkitsevä mekaaninen on lainaa ruotsin adjektiivista mekanisk,
jonka vierasperäinen johdin on lainattaessa vaihdettu omaperäiseen. Ruotsin sana
juontuu latinasta ja latinan mechanicus puolestaan kreikan sanasta mekhanikös
'koneisiin tai mekaniikkaan liittyvä, kekseliäs'. Jo antiikin kreikkalaiset osasivat
rakentaa nerokkaita koneita mm. sodankäynnin tai teatterin tarpeisiin. Suomen kir-
jakielessä mekaaninen on tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla. Sana maini-
taan asussa mekaanillinen J. Innasen kääntämässä luonnonopin oppikirjassa vuonna
1856. Lyhyempi johdos mekaaninen on tullut tämän rinnalle 1880-luvulta lähtien.
Koukkunen 1990 mekaaninen.
mekko
Leninkiä tai paidan tapaista pikkulapsen pukinetta merkitsevällä mefcfco-sanalla on
vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan ja viron koillismurteiden mekko.
Nämä voivat kuitenkin olla lainaa suomesta. Myös suomenruotsin mäkk, mekk,
698

mekka, mekko on selitetty suomesta lainatuksi. Sanan alkuperä on tuntematon. Suo-
men kirjakielessä mekko on ensi kertaa mainittu Henrik Florinuksen sanakirjassa
vuonna 1678.
Sax£n 1895-1898 172; SSA 1995 mekko.
meklari
Kaupanvälittäjää tai huutokaupan toimittajaa merkitsevä meklari on lainaa ruotsin
sanasta mäklare, joka puolestaan juontuu alasaksasta. Keskialasaksan mekeler on
johdos toistuvaa tekemistä merkitsevästä mekelen-verbistä. Suomen kirjakielessä
meklari on ensi kertaa mainittu Josef Kolckeniuksen kirjoittamassa ruumissaarnassa
välimiehen merkityksessä.
Hellquist 1939 mäkla; SSA 1995 meklari; Jussila 1998 meklari.
mela
Veneen tai kanootin kuljettamisessa tai ohjaamisessa tarvittavaa pitkävartista lapa-
päistä välinettä merkitsevällä me/0-sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä.
Näitä ovat esim. karjalan ja vepsän mela, vatjan ja viron möla, pohjoissaamen mealliy
ersämordvan mile ja mahdollisesti myös komin maX airo'. Sana lasketaan vanhaan
omaperäiseen sanastoon kuuluvaksi, ja sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu
*melä. Suomen kirjakielessä mela on ensi kertaa mainittu tulkkisanakirjassa Varia-
rum rerum vocabula vuonna 1644.
SKES 1958 mela; UEW 1988 701; SSA 1995 mela; Jussila 1998 mela.
melkein
Varsinkin myönteisissä lauseyhteyksissä merkityksissä lähes, miltei, likimain' yms.
esiintyvä melkein on kieliopillisesti ajatellen monikon instruktiivimuoto adjektii-
vista melkeä, joka esiintyy murteissa ja vanhassa kirjakielessä merkityksessä suuri,
suurenlainen'. Sama vartalo on perustana myös adverbissa melko. Sanavartalolla on
vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan melkie 'melko paljon' ja Kukkosin
vatjan melkeettää '(ei) juuri', mutta sen alkuperä on toistaiseksi selvittämättä. Suo-
men kirjakielessä melkein on esiintynyt Agricolasta alkaen asussa melkeen. Adjektiivi
melkeä on ensi kertaa mainittu Eerik Sorolaisen postillassa vuonna 1621, mutta siitä
johdettu adverbi melkeästi on esiintynyt jo Jaakko Finnon virsikirjassa vuonna 1583.
Melko on mainittu vasta G. E. Eurenin sanakirjassa 1860.
SKES 1958 melkeä; SSA 1995 melkeä; Jussila 1998 melkein^ melkeäy melkeästi.
mellakka
Kahakkaa, tappelua, väkivaltaista mielenosoitusta yms. merkitsevällä mellakka-
sanalla on vastine ainoastaan karjalassa. Sana on selitetty johdokseksi mekastuksen
699

ääntä kuvaavasta vartalosta, josta on muodostettu myös verbi mellastaa. Suomen
kirjakielessä mellastaa ja mellastus on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sana-
kirjassa 1745. Mellakka on mainittu vasta Elias Lönnrotin sanakirjassa 1874.
SSA 1995 mellakka; Jussila 1998 mellastaa, mellastus.
melodia
Sävelmää merkitsevä melodia juontuu latinan sanasta melodia, joka puolestaan on
lainaa kreikan sanasta melodia. Tämä on alkuaan yhdyssana, jonka rakenneosat ovat
melos 'jäsen, laulu, sävelmä' ja öde laulu'. Suomalaisena sanana melodia on ensi ker-
taa mainittu Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865.
Hellquist 1939 melodi; Koukkunen 1990 melodia.
meloni
Kurkkukasveihin kuuluvia hedelmäkasveja ja niiden mehevämaltoisia hedelmiä
merkitsevä meloni (Cucumis) on lainattu suomeen todennäköisesti ruotsin sanasta
melon, joka saksan välityksellä juontuu italian sanasta mellone. Tämä perustuu latinan
sanaan melo, joka on typistymämuoto kreikkalaisperäisestä lainasanasta melopepo.
Kreikan melopepön on yhdyssana, jonka alkuosa merkitsee omenaa ja jälkiosa kyp-
sää. Suomen kirjakielessä meloni on ensi kertaa mainittu vuoden 1642 Raamatussa.
Hellquist 1939 melon; SSA 1995 meloni; Jussila 19988 meloni.
melu
Voimakasta äänten hälyä merkitsevän me/w-sanan vastineita ovat karjalan melu ja
viron mölu. Sana on johdos metelin ääntä jäljittelevästä vartalosta. Suomen kirjakie-
lessä melu on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786.
SKES 1958 melu; SSA 1995 melu; Jussila 1998 melu.
menestyä
Tulokselliseen tai onnekkaaseen toimintaan viittaava menestyä on ikivanhan —»
mennä-verbin johdos. Samantapaisia johdoksia on myös eräissä sukukielissä, esim.
karjalan mänestyö, viron mönustada ja pohjoissaamen manastuvvaU mutta nämä
voivat olla erikseen muodostettuja. Suomen kirjakielessä menestyä on esiintynyt
Agricolasta alkaen. Myös menestys on kuulunut Agricolan sanavarastoon.
SKES 1958 mennä; SSA 1995 menestyä; Jussila 1998 menestys, menestyä.
menetellä
Ikivanhan —» mennä-verbin pohjalta muodostettu menetellä on suomen kirjakie-
lessä ensi kertaa mainittu vuoden 1765 almanakassa. Tätä ennen ja tämän j aikeen-
700

kin on samassa merkityksessä käytetty myös lyhyempää johdosta —> menettää sekä
kantasanaa mennä. Verbien abstraktiin käyttöön ovat saattaneet vaikuttaa yleiseu-
rooppalaiset esikuvat, esim. saksan fahren 'kulkea, mennä' ja verJahren 'menetellä'.
Myös menetelmän synonyymina esiintyi yhdyssana menetystäpä vielä 1900-luvun
alussa. Menettelytapaa merkitsevä menetelmä on 1900-luvun alussa käyttöön otettu
oppitekoinen uudissana.
Rapola Vir. 1945 140; SKES 1958 mennä; Hakulinen Vir. 1965 25; 1969,122-125,1979, 468; SSA
1995 menettää; Jussila 1998 menetellä.
menettää
Ikivanhasta omaperäisestä —» raermä-verbistä muodostetulla johdoksella menet-
tää on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä, esim. lyydin mänetada 'menettää,
hävitä (peli), kuluttaa (aikaa)', viron minetada 'kuljettaa (kädestä); panna mene-
mään; idättää'; pohjoissaamen manahit 'panna menemään; menettää; tuhlata' jne.,
hantin menättä 'menettää, pudottaa (esim. veteen)' jne. ja unkarin vanhentunut
menet 'panna menemään, lähettää'. Johdin -ttä- on ikivanhaa perua, joten menet-
tää voi periaatteessa olla yhtä vanha kuin mennä-verbikin. Toisaalta sukukielissä on
koko ajan ollut mahdollista muodostaa vastaavat johdokset myös erikseen. Suomen
vanhassa kirjakielessä menettää on esiintynyt Agricolasta alkaen, ja sitä on käytetty
myös merkityksessä 'menetellä'.
SKES 1958 mennä; Hakulinen 1969 122-125; 1979 277-278; SSA 1995 menettää; Jussila 1998
menettää.
menninkäinen
Peikon tapaisia uskomusolentoja tai jonkinlaisia henkiolentoja merkitsevän men-
ninkäinen-sdinan vastineeksi on arveltu karjalan sanaa monni, joka on karhuun viit-
taava kiertoilmaus. Myös suomen vanhassa kirjakielessä tunnetaan monni tai mön-
ninkäinen karhun tai jonkinlaisen uskomusolennon nimityksenä. Sana on selitetty
vanhaksi germaaniseksi lainaksi, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *menpingö edus-
taa muinaisnorjan minning '(vainajan) muisto, rakkauden lahja, enne, ennusmerkki'
ym. Suomen kirjakielessä menninkäiset on ensi kertaa mainittu Mikael Agricolan
Uudessa testamentissa 1548.
Karsten 1915 46-50; Nirvi 1944 47-48; SKES 1958 menninkäinen; SSA 1995 menninkäinen;
LÄGLW 1996 menninkäinen; Jussila 1998 menninkäinen.
mennä
Verbillä on etymologisia vastineita lähes kaikissa sukukielissä, esim. karjalan männä,
vepsän mändä, vatjan mennä, viron minna, pohjoissaamen mannat, marin mijas,
udmurtin mynyny, komin munny, mansin mini, unkarin menni ja nenetsin min-.
Verbivartalon alkuperäiseksi kantauralilaiseksi asuksi on rekonstruoitu *mene-.
701

Suomen kirjakielessä mennä on esiintynyt Agricolasta ja kaikista samanaikaisista
käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1958 mennä; UEW 1988 272; SSA 1995 mennä; Jussila 1998 mennä.
meri
Sanalla on vastineita kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä, esim. karjalan, vatjan ja
viron meri. Lyydin meri voi tarkoittaa myös etelää tai järveä, etenkin Äänistä, ja myös
vepsän meri voi olla 'meri; Ääninen'. Liivin mer on 'meri', joskus myös 'länsi'. Sanaa
on vanhastaan epäilty lainaperäiseksi, ja mahdollisia lainalähteitä on esitetty sekä
balttilaisista että germaanisista naapurikielistä. Äännehistoriallisten syiden ja levik-
kiseikkojen nojalla balttilaista alkuperää on pidetty todennäköisempänä. Nykyisissä
balttilaisissa kielissä sanan vastineet ovat liettuan märe 'meri, Kuurinlahti' ja latvian
mafay mare ahdassuinen rannikkolahti'. Jos sana olisi lainaa germaaniselta taholta,
se ei äännehistoriallisista syistä voisi olla lainaa kantagermaanista, vaan ensimmäi-
sellä kristillisellä vuosituhannella puhutuista länsigermaanisista kielistä. Mainittujen
lainaselitysten lisäksi sanaa on arveltu myös jäänteeksi Itämeren alueen tuntematto-
miksi jääneistä alkuperäiskielistä. Suomen kirjakielessä meri on esiintynyt Agrico-
lasta alkaen. Myös merihätä on kuulunut Agricolan sanavarastoon.
Thomsen 1870 155 ja 1890 199; Kalima 1936 137; Karsten 1944 FmS 10 322-324; SKES 1958
meri; Ariste 1981 10; SSA 1995 meri; LÄGLW 1996 meri; Jussila 1998 meri.
meriitti
Ansiota ja etenkin virka-ansiota merkitsevä meriitti on lainattu suomeen ruotsin
sanasta merit, mutta alkuaan sana juontuu ranskasta, jossa merite on aluksi merkin-
nyt palkkaa tai palkkiota, sittemmin mm. pyhimyksen tai Jeesuksen hyvää työtä, joka
lunastaa syntiset. Ranskan sana perustuu latinan sanaan meritum ansio, palvelus',
joka on alkuaan partisiippimuoto verbistä merere ansaita'. Uudella ajalla ranskan
merite on saanut yleisemmät merkitykset avu, hyve, taitavuus, kyvykkyys'. Suomen
kirjakielessä meriitti on tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla. Agathon Meur-
manin sivistyssanakirjassa 1887 meriitit mainitaan virka-ansioiden merkityksessä.
Hellquist 1939 merit; Koukkunen 1990 meriitti.
merkitä
Ruotsalaisperäisestä —> merfc/ci-sanasta johdetulla mertoä-verbillä on tarkka vas-
tine karjalassa. Suomen kirjakielessä merkitä on esiintynyt Agricolasta ja kaikista
samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen, mutta sen merkitys on ollut monipuoli-
sempi kuin nykysuomessa. Vanhassa kirjakielessä merkitä voi tarkoittaa mm. 'varus-
taa merkillä; tarkoittaa; ilmaista; huomata, ottaa huomioon; todeta, panna merkille'.
Viimeksi mainittuun merkitykseen perustuu partisiippimuotoinen adjektiivi merkit-
tävä 'huomionarvoinen, tärkeä', sananmukaisesti se mikä täytyy panna merkille'.
702

Tämä on selvänä adjektiivina mainittu ensi kertaa Juhana Wegeliuksen postillan
toisessa osassa vuonna 1749. Merkitä-verbistä. johdettu substantiivi merkitys esiin-
tyy ensi kertaa J. E. Frosteruksen suomentamassa Francken postillan toisessa osassa
1781.
SKES merkki; SSA 1995 merkki; Jussila 1998 merkittävä, merkitys, merkitä.
merkki
Jonkin asian osoittamiseksi, ilmoittamiseksi tai muistissa pitämiseksi tehtyä piirtoa,
kuviota tms. merkitsevä merkki on lainaa muinaisruotsin sanasta mcerki, jota nyky-
ruotsissa vastaa märke. Sama sana on lainattu myös eräisiin suomen lähisukukieliin.
Suomen kirjakielessä merkki on esiintynyt Agricolasta ja kaikista samanaikaisista
käsikirjoituksista alkaen.
H. J. Streng 1915 119; Hellquist 1939 680 ruots. märke; SKES 1958 merkki; SSA 1995 merkki;
Jussila 1998 merkki.
merta
Tavallisesti yksinieluista pienehköä sulkupyydystä merkitsevällä raerta-sanalla on
vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan merta, vepsän merd, vatjan mörta,
viron mörd ja liivin mtrda. Sana on vanha germaaninen laina, jolle rekonstruoitua
kantagermaanista alkumuotoa *merda-z edustavat esim. norjan merd ja ruotsin
mjärde. Suomen kirjakielessä merta on ensi kertaa mainittu herra Martin maanlain
suomennoksessa vuoden 1570 tienoilla.
Thomsen 1869 134; SKES 1958 merta; SSA 1995 merta; LÄGLW 1996 merta; Jussila 1998 merta.
mesenaatti
Anteliasta taiteen tai tieteen suosijaa merkitsevä mesenaatti on lainattu suomeen
ruotsin sanasta mecenat, mutta alkuaan sana juontuu latinankielisestä erisnimestä
Maecenas. Tämänniminen oli keisari Augustuksen aikalainen ja ystävä, runouden
ja taiteen harrastaja Gaius Cilnius Maecenas, joka puutarhojen ympäröimässä muh-
keassa huvilassaan Rooman lähellä Tivolissa (—» tivoli) piti jatkuvaa ja avointa pito-
pöytää taiteilijoiden joukolle. Suomalaisena sanana mesenaatti on tullut käyttöön
1800-luvun jälkipuoliskolla. Sana mainitaan ainakin jo Ferdinand Ahlmanin sana-
kirjassa vuonna 1865.
Hellquist 1939 mecenat; Koukkunen 1990 mesenaatti.
mesi
Kukkien erittämää makeaa nestettä merkitsevällä raes/-sanalla on vastineita sekä
lähi- että etäsukukielissä, esim. karjalan, vatjan ja viron mesi, vepsän mezi, liivin
meHz, ersämordvan med, marin m«, udmurtin mu, komin maja unkarin mez. Meden
703

lisäksi sana voi merkitä myös hunajaa. Mesi on selitetty hyvin vanhakantaiseksi
indoeurooppalaiseksi tai indoiranilaiseksi lainaksi, jolle rekonstruoitua alkumuotoa
*medhu- edustavat mm. avestan maSu-, liettuan medus ja venäjän mjod. Venäjän
sana merkitsee meden lisäksi myös simaa. Hunajasta valmistettu sima on ikivanha
juhlajuoma. Suomen kirjakielessä mesi on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 mesi; Joki 1973 283-285; UEW 1988 266; SSA 1995 mesi; Jussila 1998 mesi.
messinki
Kuparia, sinkkiä ja joskus muitakin metalleja sisältävää seosta merkitsevä messinki
on lainattu suomeen ruotsin sanasta mässing tai suoraan saksan sanasta Messing,
josta myös ruotsin sana on peräisin. Suomen kirjakielessä messinki on ensi kertaa
mainittu ratsumiesten vaatetusta koskevassa asetuksessa vuonna 1729.
SKES 1958 messinki; Koukkunen 1990 messinki; SSA 1995 messinki; Jussila 1998 messinki.
messu
Alttaripalveluksen lauluosia, latinankieliseen jumalanpalvelustekstiin sävellet-
tyä musiikkiteosta ja katolista, ehtoollisen sisältävää jumalanpalvelusta merkitsevä
messu on lainattu suomeen muinaisruotsin sanasta mcessa, jota nykyruotsissa vastaa
massa. Alkuaan sana juontuu keskiajan latinasta, jossa missä merkitsee jumalanpal-
velusta tai ehtoollistilaisuutta. Sana on irronnut ilmauksesta ite, missä est (concilio)
'menkää, pois lähetetty on (seurakunta)'. Näin kehotettiin kirkon oppilaita poistu-
maan, jotta uskovaiset saattoivat aloittaa oman ehtoollisjumalanpalveluksensa. Suo-
men kirjakielessä messu on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen, mutta
sana on epäilemättä ollut käytössä jo katolisella keskiajalla. Koska kirkollisille juhlille
yleensä kokoontui paljon kansaa, niiden yhteydessä kannatti järjestää myös mark-
kina- ja myyntitilaisuuksia. Näin messw-sana on saanut myös maallisen ja kaupalli-
sen merkityksen.
Streng-Renkonen 1938 198-199; Hellquist 1939 massa; SKES 1958 messu; SSA 1995 messu; Jus-
sila 1998 messu.
mestari
Historian terminä itsenäistä käsityöammatin harjoittajaa, nykyään yleisemmin tai-
turia tai taitajaa merkitsevä mestari on lainattu suomeen ruotsin sanasta mästare,
mutta alkuaan sana juontuu latinan sanasta magister 'esimies, opettaja, johtaja'.
Samasta latinan sanasta on lainautunut myös —>• maisteri. Suomen kirjakielessä mes-
tari on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Renvall 1823 317; H. J. Streng 1915 120; SKES 1958 mestari; SSA 1995 mestari; Jussila 1998 mes-
tari.
704

mestata
Teloittamista ja nimenomaan kaulan katkaisemista merkitsevä mestata on lainaa
muinaisruotsin verbistä mesta tai mista> jonka perusmerkitys on 'menettää, jäädä
ilman, olla ilman'. Myös suomen murteissa ja vanhassa kirjakielessä mestata voi
merkitä 'menettää, kadottaa'. Sama verbi on lainattu myös karjalaan ja viroon. Suo-
men kirjakielessä mestata on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen. Myös
mestaus ja mestauspaikka ovat kuuluneet Agricolan sanavarastoon.
H. J. Streng 1915 121-122; SKES 1958 mestata; SSA 1995 mestata; Jussila 1998 mestata.
metakka
Hälinää, melua, tappelunnujakkaa yms. merkitsevällä raetafcfca-sanalla ei ole vasti-
neita sukukielissä. Sanaa on arveltu kontaminaatioksi, joka olisi syntynyt sanoista —>
meteli ja —> mellakka. Suomen kirjakielessä metakka on tullut varsinaisesti käyttöön
vasta 1900-luvun alkupuolella. Tosin tappelun metukka [!] mainitaan jo Elias Lönn-
rotin sanakirjan lisävihkossa 1886.
Hakulinen 1979 196; SSA 1995 meteli.
metalli
Lujia ja sitkeitä, hyvin lämpöä ja sähköä johtavia alkuaineita merkitsevä metalli on
lainattu suomeen ruotsin sanasta metalli mutta alkuaan sana juontuu latinan sanasta
metallum 'kaivos, metalli', joka puolestaan on lainaa kreikan samaa merkitsevästä
sanasta metallon. Suomen kirjakielessä metalli on ensi kertaa mainittu Hartikka
Speitzin suomentamissa vuorityöasetuksissa 1643.
Koukkunen 1990 metalli; SSA 1995 metalli; Jussila 1998 metalli.
meteli
Hälinää, melua, rähinää, vanhassa kirjakielessä myös kapinaa tai mellakkaa merkit-
sevällä raete/j-sanalla on vastine ainoastaan karjalassa, jossa meteli merkitsee melua
ja rähinää. Sanaa on arveltu lainaksi venäjän sanasta meteltei mjatel', joka merkitsee
pyryä, mutta merkityseron takia lainaselitys on epävarma. Elias Lönnrotin sanakir-
jassa 1874 suomen sanan merkitykseksi on tosin mainittu myös 'rajuilma', mutta
tätä ei tunneta muista lähteistä tai kansankielestä. Suomen kirjakielessä meteli on
esiintynyt Agricolasta alkaen.
Ahlqvist Suomi 1857 94; Plöger 1973 101; Vahros SJ1974 16 168; SSA 1995 meteli; Jussila 1998
meteli.
meteori
Maan ilmakehässä kiitävää ja valoilmiönä näkyvää kosmista kappaletta merkitsevä
meteori on lainattu suomeen ruotsin sanasta meteor, mutta alkuaan sana on peräisin
705

latinasta ja latinan meteörum puolestaan kreikan sanasta meteöron, joka on substan-
tivoitu neutrimuoto adjektiivista meteöros 'korkealla oleva'. Suomalaisena sanana
meteori on ensi kertaa mainittu Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865. Tätä ennen
on samassa merkityksessä käytetty mm. ilmauksia ilmiö, ilmiö, ilman näky, ilman
raana ja tulipallo.
Hellquist 1939 meteor; Koukkunen 1990 meteori.
metka
Mukavaa, huvittavaa, lystikästä yms. merkitsevä metka on lainaa venäjän sanasta
metkij 'tarkka, osuva' ja tämän rinnalla esiintyvästä adverbista metko 'hyvin, tarkasti,
osuvasti'. Suomen kirjakielessä metka on mainittu ensimmäistä kertaa Elias Lönnro-
tin sanakirjan lisävihkossa vuonna 1886.
Karvinen 1910 Kaukomieli 4 122; Plöger 1973 102; SSA 1995 metka.
metku
Kujetta, kepposta, konnankoukkua yms. merkitsevä metku on johdos samasta var-
talosta, jota edustaa myös —> metka. Suomen kirjakielessä metku on tullut käyttöön
aivan 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa, mutta jo tätä ennen on Elias Lönnrotin sana-
kirjan lisävihkossa 1886 mainittu johdos metkutella.
SSA 1995 metka.
metodi
Menetelmää merkitsevä metodi on lainattu suomeen ruotsin sanasta metod, mutta
alkuaan sana juontuu latinasta ja latinan methodus 'opetusmenetelmä, menettely-
tapa, menetelmä' edelleen kreikan sanasta methodos. Tämän rakenneosat ovat metä
'mukana' ja hodös 'tie, keino'. Sananmukaisesti metodi siis merkitsee tietä, jota on
seurattava tietyn tavoitteen saavuttamiseksi. Suomen kirjakielessä metodi on ensi
kertaa mainittu vuonna 1748 asiakirjassa, joka sisälsi kuninkaan antamia selityksiä
alamaisten tekemien valitusten johdosta.
Hellquist 1939 metod; Koukkunen 1990 metodi; Jussila 1998 metodi.
metri
Pituuden perusmittayksikköä merkitsevä metri on yleiseurooppalainen, alun perin
ranskasta juontuva sana. Ranskan metre perustuu kreikan sanaan metron 'mitta'.
Metrijärjestelmä on tullut käyttöön Ranskan suuren vallankumouksen yhteydessä
mutta yleistynyt Euroopassa vasta vähitellen 1800-luvun kuluessa. Suomessa se on
tullut voimaan vanhan mittajärjestelmän rinnalla vuonna 1887 ja yksinomaisena
1892. Pituuden perusyksikön nimitys on lainattu suomeen sekä ranskan että ruot-
sin mukaisessa asussa. J. Innasen suomentamassa luonnonopin oppikirjassa vuonna
706

1856 sana mainitaan ruotsin mukaisessa asussa meteri. Myös Albin Stjerncreutzin
merisanakirjassa vuonna 1863 on ruotsin mukainen meeteri, samoin Ferdinand
Ahlmanin sanakirjassa 1865. Ranskalaismallisessa nykyasussaan metri esiintyy Elias
Lönnrotin sanakirjassa 1874, ja merkityksen selityksenä metrijärjestelmään vielä
perehtymättömille lukijoille on mainittu 'fransk aln' (ranskalainen kyynärä). Ahlma-
nin ruotsalais-suomalaisessa sanakirjassa 1883 sana on mainittu muodoissa meetn ja
meetteri, ja selitykseksi oli lisätty 'Ranskan pituus-yksiö\
Koukkunen 1990 metri; SSA 1995 metri.
metro
Maanalaista rautatietä merkitsevä metro on lainattu suomeen ranskan sanasta metro,
joka on typistemuoto sanasta metropolitain suurkaupunkilainen'. Tätä sanaa on
käytetty määriteosana ilmauksessa chemin de fer metropolitain eli suurkaupungin
rautatie1. Näin nimitettiin Pariisin metroa, joka avattiin liikenteelle vuonna 1900.
Suurkaupungissa rautatie on pakko rakentaa maan alle, kun maan päällä ei ole tilaa.
Itse metro-sanassa ei kuitenkaan ole mitään maanalaisuuteen viittaavaa. Maailman
ensimmäinen metro oli Lontoon underground 'maanalainen', jossa liikenne alkoi
vuonna 1863.
Koukkunen 1990 metro.
metso
Suurta metsäkanalintua (Tetrao urogallus) merkitsevällä metso-sanalla on vastineita
useimmissa lähisukukielissä, esim. karjalan mettso, vepsän metsoi, vatjan mettso ja
viron mettsis. Vastineita on esitetty myös obinugrilaisista kielistä, esim. mansista
mansin, mutta nämä eivät tarkkaan ottaen vastaa sanaa metso, vaan niiden itämeren-
suomalainen vastine on suomessa murresanana tunnettu mettos tai mettus, jota vas-
taavat viron murteellinen mötus ja liivin mötuks. Rinnastus obinugrilaisiin kieliin on
kuitenkin äänneseikkojen takia epävarma. Jos tämä jälkimmäinen mettos-tyyppinen
metson nimitys on ikivanha, suomen metso lähisukukielisine vastineineen voisi olla
tämän kansanetymologinen muunnelma, jonka äänneasuun olisi vaikuttanut baltti-
laisperäinen —» metsä-sana. Toisaalta metso vastineineen voi selittyä myös yksinker-
taisemmalla tavalla metsä-sanan johdokseksi. Suomen kirjakielessä metso on linnun -
nimenä ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637. Kuitenkin jo
keskiaikaisissa asiakirjoissa Metto on mainittu erisnimenä.
Thomsen 1890 200; SKES 1958 metso, mettos; UEW 1988 271-272; SSA 1995 metso, mettos; Jus-
sila 1998 metso.
metsä
Sanalla on vastineita kaikissa lähisukukielissä sekä saamessa, esim. karjalan mettsä,
vepsän mets, vatjan mettsä, viron mets, liivin mötsä ja pohjoissaamen meahcci. Sanaa
707

on vanhastaan arveltu balttilaiseksi lainaksi, mutta tämänsuuntaiset käsitykset on
torjuttu toisaalta äänteellisin perustein, toisaalta siksi, että sanan mahdollisena vas-
tineena on pidetty unkarin sanaa messze 'kaukana*. Mikäli rinnastus unkariin pitäisi
paikkansa, sana ei periaatteellisista syistä voisi olla balttilaisia alkuperää. Äänne-
suhteet eivät kuitenkaan ole odotuksenmukaiset, ja kun vastineiden välillä on myös
selvä merkitysero, on rinnastus katsottava epätodennäköiseksi.
Uudemman äännehistoriallisen tutkimuksen valossa balttilainen alkuperä on
mahdollinen. Alkumuodoksi sopii kantabaltin *medja-, jota nykyliettuassa vastaa
murteellinen medis 'puu, metsä'. Vanhojen balttilaisten ja germaanisten lainasano-
jen alkuperäiset ^/-tyyppiset yhtymät on monissa muissakin lainoissa korvattu kan-
tasuomalaisella affrikaatalla *-cc-, josta myöhemmin on syntynyt nykysuomen ts-
yhtymä. Suomen kirjakielessä metsä on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Thomsen 1869 80; SKES 1958 metsä; Koivulehto Vir. 1979 290; Ritter FS Fromm 1979 295-300;
UEW 1988 269-270; SSA 1995 metsä; Jussila 1998 metsä.
miehusta
Paidan, puseron, leningin yms. vaatekappaleen etuosaa tai vartalo-osaa merkitse-
vällä ra/e/zMsta-sanalla tai vastaavalla lyhyemmällä johdoksella miehus on vastineita
useissa lähisukukielissä, esim. karjalan miehusta, miehusy vatjan miuz)z. viron mur-
teellinen mehus. Johdos on muodostettu sanasta —» mies, joka tässä tapauksessa näyt-
tää merkitsevän yleisesti ihmistä tai ihmisen vartaloa. Suomen kirjakielessä miehusta
on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa vuonna 1745.
Kantola Vir. 1958 148-149; SKES 1958 miehusta; SSA 1995 miehusta; Jussila 1998 miehusta.
miekka
Sanalla on vastine useimmissa lähisukukielissä, esim. karjalan miekka, vatjan
möökka, viron möök ja liivin mlk. Sana on vanha germaaninen laina, jolle rekonst-
ruoitua alkumuotoa *meklja-z edustaa esim. gootin akkusatiivimuotoinen meki ja
norjan mcekje 'iiris'. Suomen kirjakielessä miekka on esiintynyt Uppsalan evanke-
liumikirjasta ja Agricolasta alkaen.
Thomsen 1869 134 ja 1890 30; SKES 1958 miekka; SSA 1995 miekka; LÄGLW 1996 miekka; Jus-
sila 1998 miekka.
mielenkiintoinen
Kiinnostusta herättävää, kiehtovaa yms. merkitsevä mielenkiintoinen on yhdyssana,
jonka molemmat perusosat ovat ikivanhoja: sekä —» mie/i-sanalle että kiinte-varta-
lolle on voitu osoittaa vastineita etäsukukielistäkin (—» kiinni). Yhdyssana mielen-
kiintoinen on suomen kirjakielessä kuitenkin ensi kertaa mainittu vasta Ferdinand
Ahlmanin sanakirjassa 1865. Samassa yhteydessä on synonyymeina mainittu useita
708

nykysuomessa tuntemattomia ilmauksia, mm. halunperäinen, halunmukainen, mie-
lenmahtava ja mielihaluinen.
Rapola 1960 mielenkiintoinen.
mieli
Sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä, esim. karjalan mieli, vepsän mel',
vatjan meeli, viron meel, liivin mel\ pohjoissaamen miellä ja mordvan mel. Permi-
läiskielissä sana esiintyy vain yhdyssanojen alkuosana, esim. komin myl-kyd tai myv-
kyd 'ymmärrys, järki'. Sana kuuluu ikivanhaan omaperäiseen sanastoon, ja sen alku-
peräiseksi asuksi on rekonstruoitu *mele tai *mele. Suomen kirjakielessä mieli on
esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1958 mieli; UEW 1988 701-702; SSA 1995 mieli; Jussila 1998 mieli.
mielipide
Käsitystä tai käsityskantaa merkitsevä mielipide on Paavo Tikkasen käyttöön ottama
uudissana vuodelta 1847. Sanan molemmat rakenneosat, substantiivi —> mieli ja —>
pitää-verbi, ovat vanhoja omaperäisiä sanoja. Vanhempia samaa merkitseviä ilma-
uksia ovat esim. arvelu, käsitys ja luulo.
Rapola 1960 mielipide.
miero
Kodin ulkopuolista, vierasta maailmaa varsinkin kerjäläisen näkökulmasta merkit-
sevä miero on lainaa venäjän murteellisesta sanasta mer, jota venäjän kirjakielessä
vastaa mir 'maailma'. Sama sana on lainautunut myös karjalaan ja lyydiin. Suomen
kirjakielessä miero on ensi kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik
Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
Ahlqvist Suomi 1857 94; SKES 1958 miero; Plöger 1973 103; Ruoppila Vir. 1983 46; SSA 1995
miero; Jussila 1998 miero.
mies
Sanalla on etymologisia vastineita kautta koko itämerensuomen, esim. karjalan mies,
vepsän mez, vatjan meez, viron mees ja liivin miz. Alkuperä on hämärän peitossa.
Etymologisia vastineita on esitetty myös ugrilaiskielistä, esim. mansin mansi 'mansi'
ja unkarin magyar 'unkarilainen', jotka kumpikin ovat omakielisiä kansannimiä.
Ugrilaiskielten sanat kuuluvatkin ilmeisesti keskenään yhteen mutta eivät rinnastu
itämerensuomen sanoihin, vaan ne on selitetty kantairanilaisiksi lainoiksi. Indoeu-
rooppalaisista naapurikielistä on lainattu eräitä muitakin miestä tai ihmistä merkit-
seviä sanoja suomalais-ugrilaiselle taholle, ja näistä on myös voinut kehittyä kansan-
nimityksiä. Tällainen on esim. mari, joka on ennen tseremisseinä tunnettujen kieli-
709

sukulaisten omakielinen nimitys. Myös itämerensuomen m/es-sanalle on ehdotettu
indoeurooppalaista lainaetymologiaa, mutta tämä ehdotus on peruutettu. Myös ger-
maanista alkuperää on esitetty, samoin hypoteettiselta vaikuttavaa baltoslaavilaista
etymologiaa. Suomen kirjakielessä mies on esiintynyt Uppsalan evankeliumikirjasta
ja Agricolasta alkaen.
Ahlqvist KO 1871 181; Jacobsohn 1922,193; SKES 1958 mies; Joki 1973 280; Koivulehto 1988a,
285 alav. 6; UEW 1988 866-867; SSA 1995 mies; LÄGLW 1996 mies; Jussila 1998 mies; Koivu-
lehto 1999 VM 308; Liukkonen 1999 98.
mieto
Laimeaa tai heikkoa merkitsevällä mieto-sanalla ei ole vastineita sukukielissä, eikä
sille ole myöskään esitetty lainaetymologiaa. Sanan alkuperä on täysin hämärän pei-
tossa. Suomen kirjakielessä mieto on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sana-
kirjassa 1745.
SSA 1995 mieto; Jussila 1998 mieto.
miettiä
Verbillä on vastineita itäisissä lähisukukielissä, esim. inkeroisen meettiät karjalan
smiettie ja vepsän smefta. Verbi on mitä ilmeisimmin lainaa venäjän verbistä sme-
tif 'arvella, otaksua, huomata, käsittää'. Myös germaanista alkuperää on ehdotettu,
mutta lainautuminen venäjästä on sekä äänne- että levikkiseikkojen nojalla uskot-
tavampi ratkaisu. Suomen kirjakielessä miettiä on ensi kertaa mainittu Kristfrid
Gananderin sanakirjassa 1786.
Thomsen 1869 96; SKES 1958 miettiä; Plöger 1973 103; Hofstra 1985 26; SSA 1995 miettiä;
LÄGLVV* 1996 miettiä; Jussila 1998 miettiä.
migreeni
Kohtauksittaista päänsärkyä merkitsevä migreeni on lainattu suomeen ruotsin
sanasta migrän, joka puolestaan juontuu ranskan sanasta migraine. Ranskan sanan
taustalla on latinan hemicränia, joka on lainaa kreikan sanasta hemikräniä. Tämän
alkuosa hemi- tarkoittaa 'puoli, puolittainen, toispuolinen' ja loppuosa juontuu
sanasta kränion 'kallo'. Migreeni merkitsee siis sananmukaisesti toispuolista pään-
särkyä. Suomen kirjakielessä migreeni on ensi kertaa mainittu Ferdinand Ahlma-
nin sanakirjassa 1865 asussa mikrani. Nykyasu migreeni on vakiintunut vasta 1900-
luvun alussa.
Kluge - Mitzka 1960 Migräne; Koukkunen 1990 migreeni.
miilu
Puuhiilien valmistukseen liittyvä vanha ammattitermi miilu on lainaa ruotsin sanasta
mila. Sana tarkoittaa havuilla, mullalla ja turpeella peitettyä puukekoa, jossa puut
710

poltetaan sysiksi eli puuhiiliksi. Suomen kirjakielessä miilu on ensi kertaa mainittu
Daniel Jusleniuksen sanakirjassa vuonna 1745.
Karsten 1944 FmS 10 328; SKES 1958 miilu1', SSA 1995 miilu1; Jussila 1998 miilu.
miina
Maahan tai veteen asetettavaa räjähdyspanosta merkitsevä miina on lainattu suo-
meen todennäköisesti ruotsin sanasta minay mutta alkuaan sana juontuu keskiajan
latinan sanasta minä, jota italiassa ja espanjassa edustaa minä ja ranskassa mine.
Sanavartalo juontuu alun perin kelttiläisistä kielistä, ja se on tarkoittanut jalosta-
matonta metallia. Muinaiset keltit tunnettiin etevinä kaivosmiehinä. Samaan sana-
vartaloon perustuu myös —> mineraali. Romaanisissa kielissä *mina on kehittynyt
kaivoksen nimitykseksi, ja räjähdyspanoksen nimitys siitä on tullut maanalaisten
käytävien hyväksi käyttämiseen perustuvien sotatoimien yhteydessä. Suomalaisena
sanana miina on tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla. Se mainitaan Daniel
Europaeuksen sanakirjassa 1853 maanalaisen käytävän merkityksessä ja nykymerki-
tyksessään Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865.
Hellquist 1939 minä; Onions 1979 mine.
miinus
Vähennyslaskun merkkiä tai vähentämistä merkitsevä miinus perustuu latinaan
sanaan minus, joka on oikeastaan neutrimuotoinen komparatiivi pientä tai vähäistä
merkitsevästä adjektiivista. Vastaava maskuliini- ja feminiinimuoto on minor pie-
nempi, vähäisempi'. Suomalaisena sanana miinus on otettu käyttöön luultavasti
ruotsalaisen esikuvan mukaan 1800-luvun jälkipuoliskolla. Se mainitaan ainakin jo
Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865.
Koukkunen 1990 miinus.
mikro
Jotakin pientä tai pienoiskokoista merkitsevä mikro juontuu kreikan sanasta mikrös
'pieni'. Suomen kirjakielen vanhin raifcro-alkuinen sana on mikroskooppi, joka on
mainittu vuonna 1756 turhien ylellisyystuotteiden maahantuonnin kieltävässä ase-
tuksessa. Sanan loppuosa on johdos kreikan verbistä skopeln 'katsoa, katsella, tut-
kia'. 1900-luvun viimeisinä vuosikymmeninä mikro on irronnut myös itsenäiseksi
sanaksi eräistä aiemmin yhdyssanamuotoisista ra/Aro-alkuisista sanoista; esim. mik-
rouuni ja mikrotietokone ovat kumpikin lyhentyneet muotoon mikro.
Koukkunen 1990 mikroskooppi; Jussila 1998 mikroskooppi.
711

miksi
Ikivanhasta pronominivartalosta mi- (-» mikä) muodostettu translatiivimuoto
miksi esiintyy nykysuomessa kysyvänä ja relatiivisena pronominina sekä kysyvänä
adverbina. Muodolla on tarkkoja vastineita kaikissa lähisukukielissä sekä mordvassa
eli kaikissa niissä kielissä, joissa -fcsz-päätteinen translatiivikin esiintyy, esim. lyydin
miks(i), vatjan miksi, viron miks, liivin miks ja mordvan meks 'miksi; että'. Suomen
kirjakielessä miksi on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista
alkaen.
SKES 1958 mi-; SSA 1995 mi-; Jussila 1998 miksi.
mikstuura
Nestemäistä lääkeseosta merkitsevä mikstuura juontuu latinan sanasta mixtura, joka
on johdos verbistä miscere sekoittaa', partisiippimuodossa mixtus sekoitettu'. Suo-
men kirjakielessä mikstuura on tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla, ja sanaa
on käytetty sekä nykyisessä latinan mukaisessa asussa että ruotsista lainatussa asussa
mikstuuri.
Hellquist 1939 mixtur; SSA 1995 mikstuura.
mikä
Kysymys- ja relatiivipronomini mikä on johdos ikivanhasta pronominivartalosta
mi-, jolle on esitetty etymologisia vastineita kaikista sukukielistä. Tosin muutamat
näistä ovat vokaalierojen takia epävarmoja. Kiistattomia vastineita ovat esim. kaik-
kien itämerensuomalaisten kielten m/-vartalot, saamen mi, mii, mordvan me-, han-
tin mej, unkarin mi ja selkupin my.
Suomen pronominin jälkiosana on ikivanha nomininjohdin -kä, joka sanaa taivu-
tettaessa jää useimmiten pois. Johtimen esiintyminen nominatiivissa johtunee siitä,
että suomensukuisten kielten sanat yleensä ovat vanhastaan olleet kaksitavuisia, ja
kun pronominivartalot sellaisenaan ovat olleet vain yksitavuisia, niitä on perusmuo-
dossaan laajennettu johtimien avulla kaksitavuisiksi. Kun pronominivartaloa tai-
vutetaan, siihen lisätään muita pääteaineksia, jolloin laajentamisen tarvetta ei ole.
Suomen kirjakielessä mikä on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoi-
tuksista alkaen.
SKES 1958 mi-; SSA 1995 mi-; UEW 1988 296; Jussila 1998 mikä.
mikäli
Juuriltaan ikivanhasta —> m/fcä-pronominista johdetulla partikkelilla mikäli on vas-
tineita itäisissä lähisukukielissä, esim. karjalan mikäli 'mitä pitkin, mitä kautta' ja
inkeroisen mikkääli 'mitä kautta, mihin asti'. Suomen kirjakieleen mikäli on tullut
itämurteista 1800-luvun alkupuolella. Sanaa on käyttänyt Elias Lönnrot mm. Kaleva-
lassa, vaikka alkuperäisten kansanrunojen vastaavassa kohdassa onkin toinen ilmaus
712

mikä lie, kuka lie. Partikkelin alkuperäinen merkitys on sukukielten vastineista pää-
tellen ollut 'mihin suuntaan, mihin asti, mitä kautta', ja rakenteeltaan se on selitetty
adessiivimuotoisesta adverbista (*mifcä+//ä) muodostetuksi tulosijaksi. Päätteen -/-
voi myös suoraan rinnastua vanhaan paikkaa ilmaisevaan johtimeen -la/lä, joka on
osana adessiivin sijapäätettä. Johtimen jäännöslopuke sisältänee vanhan tulosijan
päätteen *-k.
SKES 1958 mi-; Hakulinen 1979 108-109, 229; Turunen 1981 221; SSA 1995 mi-.
miljardi
Tuhatta miljoonaa merkitsevä miljardi on lainattu ruotsin kautta alkuaan ranskan
sanasta milliard, joka on muodostettu sanasta million 'miljoona' vaihtamalla sanan-
loppu toiseksi. Suomen kirjakielessä miljardi on tullut käyttöön 1800-luvun jälki-
puoliskolla. Sana on mainittu ainakin jo Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865
asussa miljarti.
Hellquist 1939 milliard; Karlsson 1964 95; Koukkunen 1990 miljardi.
miljoona
Suomen miljoona on lainaa ruotsin sanasta million, joka puolestaan on lainaa rans-
kan sanasta million. Sanan perimmäinen lähtökohta on latinan mille 'tuhat'. Tästä
juontuvat italian milione "suuri tuhat" ja ranskan million, joiden lopussa on suu-
rentamista ilmaiseva johdin. Suomen kirjakielessä miljoona on ensi kertaa mainittu
Juhana Wegeliuksen postillan toisessa osassa vuonna 1749, mutta aluksi sen ase-
mesta tai selityksenä on käytetty myös ilmausta tuhannen (kertaa) tuhatta.
Hellquist 1939 million; Karlsson 1964 95-97; Koukkunen 1990 miljoona; SSA 1995 miljoona.
miljöö
Ympäristöä ja etenkin ihmisen elinympäristöä merkitsevä miljöö on lainattu suo-
meen ruotsin sanasta miljö, joka puolestaan on lainaa ranskan sanasta milieu. Tämä
on alun perin tarkoittanut keski- tai välitilaa ja saanut 1800-luvun alussa myös elin-
ympäristön merkityksen. Saksassa tämä uusi merkitys on yleistynyt 1870-luvulla ja
ruotsissa 1890-luvulla. Suomalaisena sanana miljöö on ympäristön merkityksessä
tullut käyttöön 1900-luvun alussa.
Hellquist 1939 miljö; Koukkunen 1990 miljöö.
millimetri
Metrin tuhannesosaa merkitsevä millimetri on yhdyssana, jonka alkuosa milli- perus-
tuu latinan sanaan mille 'tuhat' ja jälkiosa ranskan sanaan metre 'metri'. Yhdyssanan
malli juontuu ranskasta, jossa vastaava sana on millimetre. Suomalaisena sanana mil-
713

limetri on tullut käyttöön aivan 1800-luvun lopulla. Se mainitaan mm. John Zid-
bäckin kokoamassa mekaanis-teknillisten sanojen luettelossa vuonna 1890.
Koukkunen 1990 millimetri.
milloin
Aikaa ilmaiseva tai kysyvä adverbi milloin on johdos ikivanhasta pronominivarta-
losta mi- (—> mikä). Johdinosa -loin lienee alkuaan syntynyt siten, että eräistä ades-
siivimuotoisista mutta jo itsenäisiksi kokonaisuuksiksi tajutuista adverbeista (esim.
jolla, tuolla, sillä) on muodostettu uusia adverbeja instruktiivin päätteen avulla (jolla
—» jolloin). Epätodennäköistä on, että milloin olisi syntynyt sanaliitosta millä ajoin,
vaikka näin on varsinkin aikaisemmin arveltu. Suomen kirjakielessä milloin on ensi
kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa vuonna 1745. Muoto sinänsä voi
olla huomattavastikin vanhempi, sillä vastaavanlainen -Iloin-johdin esiintyy myös
eräissä itäisissä lähisukukielissä.
SKES 1958 mi-; SSA 1995 mi-; Jussila 1998 milloin.
miltei
Adverbi miltei 'melkein' koostuu ikivanhasta pronominivartalosta mi- (—> mikä)
muodostetusta ablatiivista miltä sekä kieltoverbistä —» ei. Suomen kieltosana on
verbi, joka taipuu kaikissa mahdollisissa persoonissa, ja myös yhdistelmä miltei on
aikaisemmin saattanut esiintyä eri persoonamuodoissa. Esimerkiksi Elias Lönnrotin
sanakirjassa 1874 on hakusanaksi valittu miWen. Suomen kirjakielessä miltei on ensi
kertaa mainittu Andreas Pacchaleniuksen suomentamassa uskonnollisessa kirjassa
vuonna 1667. Nykyisen kaltaiseksi adverbiksi se on kuitenkin kiteytynyt vasta 1800-
luvun kuluessa.
SKES 1958 mi-; SSA 1995 mi-; Jussila 1998 miltei.
mineraali
Kivennäistä merkitsevä mineraali on lainattu suomeen ruotsin sanasta mineraU joka
alkuaan joko saksan tai ranskan välityksellä perustuu latinan samaa merkitsevään
sanaan mineräle. Tämä on johdos keskiajan latinan sanasta minera, joka merkitsee
yleisesti kaivosta tai vuorityötä. Suomen kirjakielessä mineraali on ensi kertaa mai-
nittu Hartikka Speitzin suomentamissa vuorityöasetuksissa vuonna 1643 latinan
mukaisena monikollisena sitaattilainana mineralia sekä käytännöllisesti katsoen
nykyasussaan vuoritöitä koskevassa asiakirjassa vuonna 1673.
Hellquist 1939 mineral; Koukkunen 1990 mineraali; Jussila 1998 mineraali.
714

ministeri
Valtion hallituksen jäsentä, diplomaattiedustajaa tai arvonimenä erityisen ansioitu-
nutta valtiomiestä merkitsevä ministeri on lainattu suomeen ruotsin sanasta minis-
ter y mutta alkuaan sana juontuu latinasta, jossa minister tarkoittaa palvelijaa tai apu-
laista. Latinan sana on tekijännimen johdos pienempää merkitsevästä adjektiivista
minus, joten ministeri on sananmukaisesti pienempi tekijä. Suomen kirjakielessä
ministeri on ensi kertaa mainittu valtiopäiviä koskevassa asetuksessa vuonna 1723.
Hellquist 1939 minister; Koukkunen 1990 ministeri; SSA 1995 ministeri; Jussila 1998 ministeri.
miniä
Pojan vaimoa merkitsevällä mfmä-sanalla on laajalti vastineita sekä lähi- että etäsu-
kukielissä. Näitä ovat esim. karjalan minja, vepsän mind, vatjan minda, viron miniä,
liivin minä, pohjoissaamen mannjU komin mon tai mun, mansin man, hantin men,
unkarin meny, nganasanin meai ja kamassin meji. Sanan kantauralilaiseksi alkumuo-
doksi on rekonstruoitu *minä. Suomen kirjakielessä miniä on esiintynyt Agricolasta
alkaen.
SKES 1958 miniä; UEW 1988 276; SSA 1995 miniä; Jussila 1998 miniä.
minkki
Turkiseläimenä kasvatettavaa pohjoisamerikkalaista näätäeläintä (Mustela vison)
merkitsevä minkki on lainaa englannin sanasta mink. Suomen kirjakielessä minkki
on tullut käyttöön 1930-luvulta alkaen. Tätä ennen eläintä on nimitetty mm. Ame-
rikan vesikoksi.
SAOB 1945 mink; Pulkkinen 1984 minkki; SSA 1995 minkki.
minttu
Voimakasaromisia, mausteina tunnettuja Mentha-suvun huulikukkaiskasveja mer-
kitsevä minttu on lainattu suomeen todennäköisesti muinaisruotsin sanasta mynta,
mutta alkuaan se juontuu latinan sanasta mentha tai tätä vastaavasta kreikan sanasta
minthe. Nämä juontuvat mahdollisesti jostakin Koillis-Euroopan tai Vähän-Aasian
muinaiskielestä. Suomen kirjakielessä minttu on esiintynyt Agricolasta alkaen.
H. J. Streng 1915 122; SKES 1958 minttu; Kluge - Mitzka 1960 Minze; SSA 1995 minttu; Jussila
1998 minttu.
minuutti
Ajan mittayksikön nimitys minuutti on suomeen mahdollisesti saksan kautta lai-
nautunut yleiseurooppalainen sana, jonka perustana on latinan (pars) minuta 'pieni,
vähäinen (osa)'. Suomen vanhassa kirjakielessä minuutti on esiintynyt Agricolasta
alkaen. Agricola ei ole voinut lainata sanaa ruotsista, sillä siellä minut on ensi kertaa
715

mainittu vasta vuonna 1582. Agricola on käyttänyt vierasperäisen sanan synonyy-
mina myös ilmausta ajan rahtu.
Hellquist 1939 minut; SKES 1958 minuutti; Koukkunen 1990 minuutti; SSA 1995 minuutti; Jus-
sila 1998 minuutti.
minä
Ikivanhalle persoonapronominille on esitetty etymologisia vastineita kaikista urali-
laisista kielistä. Näitä ovat esim. karjalan miey lyydin ja vepsän minä, viron ja liivin
ma t. minä; pohjoissaamen, mordvan ja udmurtin mony hantin män ja nenetsin man.
Myös mansin am ja unkarin en kuuluvat samaan yhteyteen, joskin ne kokonaisra-
kenteeltaan ovat hieman mutkikkaampia.
Kaikki mainitut pronominit eivät äänteellisesti vastaa täysin toisiaan, ja on pidetty
mahdollisena, että pronomineja olisi vanhastaan ollut kaksi sarjaa, toinen *min- ja
toinen *raMn-tyyppinen. Jälkimmäiseen kuuluisivat esim. saamen ja mordvan pro-
nominit. Persoonapronominien äännehistoriaa on kuitenkin mahdotonta täsmälli-
sesti selvittää, sillä elementit ovat ikivanhoja ja suurifrekvenssisiä, joten epäsäännöl-
listä äännekehitystä on runsaasti.
Samantyyppisiä persoonapronomineja on myös muissa kielikunnissa, mm. indo-
eurooppalaisissa ja altailaisissa kielissä. Eräät tutkijat ovat pitäneet tätä todisteena
kielikuntien välisestä alkusukulaisuudesta, mutta todennäköisempää on, että kysy-
mys on eräänlaisesta äännesymboliikasta: m-konsonantti on foneettisilta ominai-
suuksiltaan "sisäänpäin", siis puhujaan itseensä viittaava. Sen sijaan toiseen persoo-
nan pronominit sisältävät useimmiten dentaalisia, "ulospäin" eli kuulijaan viittaavia
äänteitä, joita ovat esim. t, m ja s. Mikäli alkusukulaisuushypoteesit rakennettaisiin
pelkästään persoonapronomineissa havaittujen yhtäläisyyksien varaan, jouduttaisiin
hyvin laajoihin ja maantieteelliseltä kannalta epäuskottaviin olettamuksiin. Suomen
kirjakielessä minä on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista
alkaen.
SKES 1958 minä; Comrie 1981 14; Häkkinen 1983 216, 325; UEW 1988 294; SSA 1995 minä;
Jussila 1998 minä.
mirha
Suitsukkeena ja lääkkeenä käytettyä hyvänhajuista kumihartsia merkitsevä mirha on
lainattu suomeen joko muinaisruotsin sanasta mirra tai suoraan keskiajan latinan
sanasta myrrha. Latinasta on lainattu ainakin rinnakkaismuoto mirhami, jossa loppu
edustaa latinan akkusatiivin päätettä. Latinan sana juontuu kreikan sanasta myrrä, ja
tämä on peräisin muinaisseemiläisistä kielistä, joissa murr merkitsee karvasta. Suo-
men kirjakielessä mirhami on esiintynyt Uppsalan evankeliumikirjasta ja Agrico-
lasta alkaen, ja Agricolalla on myös perussana mirha. Rinnakkaismuoto myrha on
esiintynyt kantana Agricolan johdosverbissä myrrhata sekoittaa joukkoon mirha-
mia' ja itsenäisenä sanana vuoden 1642 Raamatussa.
716

H. J. Streng 1915 122-123; SKES 1958 mirha; SSA 1995 mirha; Jussila 1998 mirhami, myrha.
missi
Kilpailuissa valittua kauneuskuningatarta ja perintöprinsessoja merkitsevä missi on
lainaa englannin sanasta miss 'neiti'. Kauneuskuningattaren merkityksessä sana on
englannin kielessä tullut käyttöön aivan 1900-luvun alussa. Suomessa ensimmäinen
nykyaikainen kauneuskilpailu järjestettiin vuonna 1933, jolloin valittiin sekä Miss
Suomi että Ihannetyttö. Kisan voitti Ester Toivonen, jonka kansainvälisen menestyk-
sen myötä missin lainaperäinen nimitys vakiintui suomen kieleen.
Koukkunen 1990 missi.
missä
Paikkaa kysyvä pronomini missä on ikivanhasta pronominivartalosta mi- (—> mikä)
muodostettu inessiivi. Inessiivin sijapäätteellä on etymologisia vastineita kaikissa
lähisukukielissä, saamessa ja volgalaiskielissä, ja eräistä kielistä löytyy myös tarkal-
leen suomen ra/ssä-sanaa vastaavia muotoja, esim. karjalan missä, inkeroisen mis ja
vepsän mis 'missä, mistä'. Muutamissa kielissä sama pääte liittyy myöhäsyntyiseen,
laajennettuun pronominivartaloon, esim. viron millesy liivin mingizös. Merkityksel-
tään vastaava kysyvä tai relatiivinen pronomini muodostetaan useissa sukukielissä
samoin kuin suomen murteissakin ikivanhasta pronominivartalosta ku- (—» kuka),
esim. lyydin, vepsän ja viron kusy saamen gosy mordvan koso ja marin kusto. Suomen
yleiskielessä kussa tuntuu selvästi vanhanaikaiselta tai ylätyyliseltä. Suomen kirjakie-
lessä missä on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1955 ku-, 1958 mi-; SSA 1995 mi-; Jussila 1998 missä.
misteli
Puiden oksilla puoliloisena elävää keskieurooppalaista pensasta (Viscum album)
merkitsevä misteli on lainattu suomeen todennäköisesti ruotsin sanasta mistel, mutta
sama sana tunnetaan myös muissa germaanisissa kielissä. Esimerkiksi saksassa se on
Mistel ja englannissa mistletoe. Sana on johdos lantaa tai lannoitetta merkitsevästä
sanasta mist, ja nimen on selitetty johtuvan siitä, että misteliä levittävät marjoja syö-
vät linnut ulostusten välityksellä. Suomen kirjakielessä misteli on ensi kertaa mai-
nittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa vuonna 1637.
Hellquist 1939 mistel; Kluge - Mitzka 1960 Mistel; Jussila 1998 misteli.
mitali
Muistoksi tai palkinnoksi tehtyä rahaa muistuttavaa metallilaattaa merkitsevä mitali
on lainattu suomeen ruotsin sanasta medalj, joka puolestaan juontuu ranskan
sanasta medaille. Suomen kirjakielessä mitali on ensi kertaa mainittu monikollisena
ruotsalaisena sitaattilainana medailler turhien ylellisyysesineiden maahantuonnin
717

kieltävässä asetuksessa vuonna 1756. Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786 mitalli
mainitaan —> metallin merkityksessä.
SKES 1958 mitali; Koukkunen 1990 mitali; SSA 1995 mitali; Jussila 1998 mitali.
mitata
Pituuden, tilavuuden yms. määrittämistä merkitsevällä m/tata-verbillä on tarkkoja
vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan ja vatjan mitata. Verbi on joko joh-
dos germaanisperäisestä lainasanasta —> mitta tai sitten suora laina germaaniselta
taholta. Lainalähteeksi sopivaa sanavartaloa edustavat esim. gootin mitan, nykysak-
san messen ja ruotsin mätä. Kaikki perustuvat indoeurooppalaiseen juureen *med-,
*mod-, joka esiintyy myös kreikan sanassa metron 'mitta' (—» metri). Suomen kirja-
kielessä mitata on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 mitta; Hofstra 1985 383; SSA 1995 mitta; LÄGLW 1996 mitata; Jussila 1998 mitata.
mitellä
Vertauskuvallisessa mielessä mittailemista merkitsevä mitellä on toistuvaa tekemistä
tai yrittämistä ilmaiseva johdos verbistä —» mitata. Suomen kirjakielessä mitellä on
ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
Jussila 1998 mitellä.
miten
Tapaa kysyvä miten on ikivanhasta pronominivartalosta mi- (—» mikä) johdettu
adverbi. Johtimella -ten on vastineita myös eräissä lähisukukielissä, ja suomen
raiten-sanaa vastaavia adverbeja löytyy erityisesti lähisukukielten itäryhmästä, esim.
karjalan miten t. mitein, lyydin mife. Suomen vanhimmassa kirjakielessä miten ei
juuri esiinny, vaan samassa merkityksessä käytetään etenkin toisen pronominivarta-
lon instruktiivimuotoa kuinka, joka on säilynyt vallitsevana vielä 1800-luvun alku-
puoliskollakin. Agricolan teksteissä esiintyvä kirjoitusasu miten on lauseyhteyden
nojalla luettava mitään. Ensimmäistä kertaa miten on mainittu Daniel Jusleniuksen
sanakirjassa 1745. Vastaavat pronominijohdokset joten, kuten ja muuten ovat tulleet
kirjakieleen vasta 1800-luvun alkupuolella.
SKES 1958 mi-: SSA 1995 mi-; Jussila 1998 miten; Punttila - Issakainen Vir. 2003 237.
mitta
Sanalla on tarkkoja vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. inkeroisen, karjalan
ja vatjan mitta. Se on perinteisesti selitetty vanhaksi germaaniseksi lainaksi, jolle
rekonstruoitua länsigermaanista alkumuotoa *mittjan- edustaa esim. muinaiseng-
lannin mitta 'mitta, vakka'. Myös nuoremmissa germaanisissa kielimuodoissa on
lainalähteeksi sopivia sanoja, eikä olisi mahdotonta sekään, että mitta olisi takape-
718

roisjohdos verbistä —> mitata, jos tämä on suoraa lainaa germaaniselta taholta. Suo-
men kirjakielessä mitta on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen.
Thomsen 1869 135; SKES 1958 mitta; Hofstra 1985 353; SSA 1995 mitta; LÄGLW 1996 mitta;
Jussila 1998 mitta.
mittumaari
Juhannuksen vanha kansanomainen nimitys mittumaari on mukaillen lainattu mui-
naisruotsin sanasta mipsumar, jota nykyruotsissa vastaa midsommar. Tämä mer-
kitsee sananmukaisesti keskikesää. Suomen kirjakielessä mittumaari on ensi kertaa
mainittu asetuksessa vuonna 1684. Sanan äänneasussa on vierasperäisyyden takia
runsaasti vaihtelua, ja sen jälkiosa on kansanetymologisesti yhdistetty nimeen Maria.
Esimerkiksi Samuel Forseenin suomentamassa valtakunnan lain käsikirjoituksessa
1738 sana on asussa metsumaria.
Forsman Valvoja 1891 87; SKES 1958 mittumaari; SSA 1995 mittumaari; Jussila 1998 mittu-
maari.
mitä
Kysyvä pronomini mitä koostuu ikivanhasta pronominivartalosta mi- (—> mikä) ja
partitiivin sijapäätteestä -tä, joka edustaa kantauralilaista yleisen erosijan eli abla-
tiivin eli separatiivin päätettä. Itämerensuomessa tämä on muuttunut partitiivin
sijapäätteeksi, ja mrtä-sanalla on sekä rakenteeltaan että merkitykseltään tarkkoja
vastineita kautta itämerensuomen, esim. karjalan mitäy vepsän midä, vatjan mitä,
viron mida ja liivin mida. Saamessa käytetään samassa merkityksessä vanhasta *mi-
vartalosta muodostettua monikon akkusatiivia maid. Suomen kirjakielessä mitä on
esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen.
SKES 1958 mi-; Korhonen 1981 214; SSA 1995 mi-; Jussila 1998 mitä.
mitätöidä
Mitättömäksi tai kelpaamattomaksi tekemistä merkitsevä mitätöidä on rakenteel-
taan aivan erikoinen uudissana. Sen kantasana on vähäpätöistä, merkityksetöntä,
joutavaa tms. merkitsevä mitätön, joka on karitiivinen eli vailla olemista ilmaiseva
johdos ikivanhan pronominivartalon mi- partitiivimuodosta —> mitä. Tämä johdos
on suomen kirjakielessä ensi kertaa mainittu vuonna 1758 sekä Simo Achreniuksen
kirjoittamassa muistorunossa että Antti Lizeliuksen tarkistamassa Raamatun suo-
mennoksessa. Vastaava johdos tunnetaan myös karjalasta. Kantasanasta mitätön on
Volmari Kilpinen muodostanut johdoksen mitätöntää vuonna 1868. Tämän rinnalle
1900-luvun alkupuolella syntynyttä, "jonkun näppärän pankkiherran keksaisemaa"
johdosta mitätöidä on yritetty poistaa käytöstä epäsäännöllisen johtotapansa vuoksi,
mutta se on osoittautunut elinvoimaiseksi ja on käytössä tänäkin päivänä.
Kettunen 1949 88; SKES 1958 mi-; Rapola 1960 mitätöntää; SSA 1995 mi-; Jussila 1998 mitätön.
719

moderni
Uudenaikaista, nykyaikaista tai muodikasta merkitsevä moderni on lainattu suo-
meen ruotsin sanasta modern, joka puolestaan juontuu ranskan sanasta moderne.
Sanan taustalla on latinan modernus 'nykyaikainen'. Suomalaisena sanana moderni
on tullut käyttöön 1800-luvun lopulla. Se mainitaan ainakin jo Agathon Meurmanin
sivistyssanakirjassa vuonna 1887.
Hellquist 1939 modern; Koukkunen 1990 moderni.
mohikaani
Alkuaan Hudsonjoen varrella Yhdysvaltain koillisosassa eläneeseen intiaanikansaan
viittaava mohikaani on lainattu suomeen englannin sanasta mohican, joka tavallaan
juontuu kansan omakielisestä nimestä mahican. Mohikaanit tunnetaan maailmalla
lähinnä J. F. Cooperin kuuluisasta romaanista The last of the Mohicans, joka ilmes-
tyi vuonna 1826. Nimitykset mahican ja mohegan viittaavat alun perin kahteen eri
intiaanikansaan, mutta Cooperin mohican on eräänlainen yhdistelmä näistä nimistä.
Suomalaiselle yleisölle mohikaanit on esitelty Agathon Meurmanin sivistyssanakir-
jassa 1887. Leikillisessä mielessä mohikaani tai viimeinen mohikaani voi viitata
lajinsa tai ryhmänsä viimeiseen edustajaan, ja tämäkin käyttötapa juontuu Cooperin
romaanista.
Pulkkinen 1984 mohikaani; Virrankoski 1994 99-100.
moittia
Verbillä on vastineita eräissä itäisissä lähisukukielissä, esim. karjalan moittie ja lyy-
din moiffia. Alkuperä on epäselvä. Rakenteeltaan verbi on selvästi johdos, mutta
kantasanasta on eri käsityksiä. Yhden teorian mukaan kysymys olisi alkuaan ollut
ilmavirran huokumiseen viittaavasta sanasta, jossa olisi tapahtunut merkityksen
muutos puhkumisen ja kiihkeän puhumisen kautta torumiseen tai syyttämiseen.
Toisen käsityksen mukaan kantasana olisi ikivanhasta pronominivartalosta mo- (—»
molempi) johdettu adjektiivi moinen. Suomen kirjakielessä moittia on ensi kertaa
mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745. Sen sijaan moinen on esiintynyt
kirjakielessä Agricolasta alkaen jälkiosana yhdysperäisessä adjektiivissa semmoinen.
Alkuosana oleva se-pronominin genetiivimuoto on tässä tapauksessa menettänyt
itsenäisyyttään sen verran, että genetiivin pääte on assimiloitunut jälkiosan alkukon-
sonantin mukaiseksi.
Hakulinen Vir. 1941 159-163; SKES 1958 moittia; SSA 1995 moittia; Jussila 1998 moittia, sem-
moinen.
mojova
Tehokasta, vaikuttavaa, sattuvaa yms. merkitsevä mojova on partisiippimuoto mur-
teellisesta verbistä mojoa 'kivistää, särkeä, vaikuttaa' ym. Verbin vastineita ovat
720

viron möjuda Vaikuttaa, tehota' ja liivin samaa merkitsevä mo'jjö. Verbivartalo on
mitä ilmeisimmin jomottavan kivun tunnetta kuvaileva tai jyskyttävää ääntä jäljitte-
levä omaperäinen muodoste. Suomen kirjakielessä samasta vartalosta johdettu verbi
mojottaa on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa vuonna 1787,
mutta tästä johdettu mojotus on esiintynyt jo Samuel Forseenin lainsuomennok-
sessa vuonna 1738. Mojova on mainittu itsenäisenä adjektiivina vasta Elias Lönnro-
tin sanakirjan lisävihkossa vuonna 1886.
SKES 1958 mojoa; SSA 1995 mojoa; Jussila 1998 mojottaay mojotus.
1 mokka vahva kahvilaatu'
Voimakasaromista arabialaista kahvia merkitsevä mokka perustuu alkuaan Arabian
niemimaalla nykyisessä Jemenissä sijaitsevan satamakaupungin nimeen Mokka.
Tämän kaupungin kautta laivattiin erityisen hienoa ja arvostettua kahvia Euroop-
paan etenkin 1600- ja 1700-luvulla. Satamakaupunki Mokka ja sieltä saatu kahvi
mainitaan Agathon Meurmanin sivistyssanakirjassa 1887, mutta mokkakahvi on
suomalaisena sanana tullut käyttöön vasta aivan 1800-luvun lopulla.
Hellquist 1939 mocka; Onions 1979 Mocha; SSA 1995 mokka.
2 mokka 'nukkapintainen nahka'
Nukkapintaiseksi hiottua nahkaa merkitsevä mokka perustunee kahvin nimityk-
seen mokka, tai oikeammin sanan vertauskuvalliseen käyttöön. Nahan samettimai-
nen pinta muistuttaa tummaa, pehmeää mokkakahvia. Suomen kirjakielessä mokka
on nahan nimityksenä otettu käyttöön 1900-luvun alkupuoliskolla ruotsin mocka-
sanan esikuvan mukaan. Ruotsin mockaskinn on liitetty entisen kahvintuottajakau-
pungin nimeen Mokka, mutta merkitysyhteyden laatua ei ole tarkemmin määritelty.
Joka tapauksessa Mokka on menettänyt kahvisataman merkityksensä kauan ennen
kuin nahkaa merkitsevä mofcfca-sana on tullut käyttöön.
SAOB 1945 mockaskinn.
mokkasiini
Alkuaan yhdestä nahanpalasta tehtyihin Pohjois-Amerikan intiaanien jalkineisiin
viittaava mokkasiini on lainattu suomeen englannin sanasta mocassin, mutta alkuaan
sana juontuu intiaanikielistä. Sopivia lainalähteitä ovat esim. powhatan ja ojibwa,
joissa sana on mockasin tai makasin, paino ensimmäisellä tavulla. Suomen kirjakie-
lessä mokkasiini on tullut käyttöön 1920-luvulla Amerikasta kertovan kaunokirjal-
lisuuden myötä.
Onions 1979 mocassin; Pulkkinen 1984 mokkasiini; SSA 1995 mokkasiini.
721

mokoma
Sanalla on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. inkeroisen mokkoomay karjalan
mukoma ja vatjan mokoma. Sana on johdos pronominivartalosta mo-y josta juontu-
vat myös —> molempi )z. moinen (—> moittia). Suomen kirjakielessä mokoma on ensi
kertaa mainittu Johan Hoppiuksen käsikirjoituksessa 1710-luvulla. Asussa mukama
sana on mainittu jo herra Martin lainsuomennoksessa vuoden 1570 tienoilla.
SKES 1958 mokoma-, SSA 1995 mokoma; Jussila 1998 mokoma.
molempi
Yleensä monikollisena esiintyvällä molempi- tai mo/emmaf-sanalla on tarkkoja vas-
tineita kautta itämerensuomen, esim. karjalan molemmat, vepsän mofembad, vatjan
mölöpad, viron mölemad ja liivin moylmöd. Sana on komparatiivimuotoinen joh-
dos pronominivartalosta mo-. Komparatiivin tunnus -mpa- on ikivanha johdinsuf-
fiksi, joka alkuaan on ilmaissut vastakohtaa yleensä ja vasta myöhemmin kehittynyt
eräissä kielissä komparatiivin tunnukseksi. Vartalon jäljessä olevan /-johtimen alku-
perä ja funktio ovat epäselvät, mutta silläkin näyttää olevan vastine märissä prono-
minissa molo 'muu', jonka vartalo-osa on selitetty suomen —»mww-sanan vastineeksi.
Suomen kirjakielessä molemmat on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikir-
joituksista alkaen.
SKES 1958 molempi, muu; Kulonen 1993 FS Bartens 198-199; SSA 1995 molempi; Jussila 1998
molemmat.
molli
Pehmeän surumielisen vaikutelman antavaa pääsävellajia merkitsevä molli on lai-
nattu suomeen ruotsin sanasta moll, mutta alkuaan sana juontuu latinan adjektii-
vista mollis 'pehmeä'. Suomalaisena musiikkiterminä molli on tullut käyttöön 1800-
ja 1900-luvun vaihteessa.
Hellquist 1939 moll; Koukkunen 1990 molli.
molskahtaa
Verbi molskahtaa on veteen putoamisen ääntä jäljittelevästä interjektiomaisesta var-
talosta muodostettu momentaaninen eli äkillistä tekemistä ilmaiseva johdos. Suo-
men kirjakielessä sanavartalo on tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla, ja Elias
Lönnrotin sanakirjassa 1874 on mainittu sen johdokset molskata ja molskia. Mols-
kahtaa tulee joukon jatkoksi sanakirjan lisävihkossa vuonna 1886.
momentti
Seikkaa, osatekijää, kohtaa, lakipykälän alakohtaa yms. merkitsevä momentti on
ilmeisesti ruotsin kautta suomeen lainautunut yleiseurooppalainen sana, joka perus-
tuu latinan johdokseen mömentum 'liikevoima, vaikutus, hetki'. Sana on johdos
722

verbistä movere 'panna liikkeeseen'. Suomen kirjakielessä momentti on ensi kertaa
mainittu ruotsin mukaisessa asussa moment ylenpalttisuutta ja hekumaa vastustavan
asetuksen selityksissä vuonna 1766, mutta varsinaisesti sana on tullut käyttöön vasta
1800-luvun jälkipuoliskolla Ferdinand Ahlmanin sanakirjasta 1865 lähtien.
Hellquist 1939 moment; Koukkunen 1990 momentti; Jussila 1998 momentti.
monarkia
Periytyvään hallitsijavaltaan tai yksinvaltaan perustuvaa vakiomuotoa merkitsevä
monarkia on lainattu suomen kieleen todennäköisesti latinan sanasta monarchia,
joka puolestaan juontuu kreikan sanasta monarkkia. Tämän alkuosa tulee sanasta
mönos 'yksin, ainoa' ja jälkiosa verbistä ärkhein 'hallita'. Monarkia tarkoittaa siis
sananmukaisesti yhden henkilön hallitsijavaltaa. Suomen kirjakielessä monarkia on
ensi kertaa mainittu Eerik Sorolaisen postillassa vuonna 1621.
Kluge - Mitzka 1960 Monarch, Monarchie; Jussila 1998 monarkia.
moni
Sanalle on esitetty vastineita sekä itämerensuomesta että permiläiskielistä, esim. kar-
jalan moni, vatjan ja viron moni, liivin munda, udmurtin mynda 'niin paljon kuin' ja
komin sy-mynda 'niin paljon'. Useissa yhteyksissä raom-sanan vastineiksi on arveltu
myös permiläis- ja ugrilaiskielten tasakymmeniä merkitsevien lukusanojen jälkiosia,
esim. komin ko-myny udmurtin kua-myn '30', mansin nali-man '40' ja unkarin hat-
van '60', mutta nykykäsityksen mukaan nämä eivät kuulu samaan yhteyteen.
Sanalle on esitetty vastineita myös indoeurooppalaisen kielikunnan puolelta,
joten se on mitä ilmeisimmin lainaperäinen. Lainauksen ikää ei kuitenkaan ole voitu
täsmällisesti selvittää. Indoeurooppalaisen kantakielen muodoiksi on rekonstruoitu
*mon(e)gh- tai *men(e)gh- 'runsaasti, paljon'. Sana ei esiinny indoiranilaisessa haa-
rassa, josta suomensukuisiin kieliin on saatu monia vanhoja lainoja. Sanan äänne-
asu viittaa kuitenkin vanhimpiin tunnettuihin kantakieliin, ja eräiden tutkijoiden
mukaan yhtäläisyys perustuisi jopa kielikuntien väliseen alkusukulaisuuteen. Sanaa
on arveltu myös germaanisperäiseksi, ja sen vastineiksi on esitetty gootin manags
'paljon', nykyruotsin mängeny saksan manch ja englannin many. Sekä äännehisto-
rian että levikkiseikkojen nojalla lainan täytyy kuitenkin olla germaanista vanhempi.
Suomen kirjakielessä moni on esiintynyt Uppsalan evankeliumikirjasta ja Agrico-
lasta alkaen.
Thomsen 1870 156 SKES 1958 moni; Joki 1973 286 moni; Honti Vir. 1988,172; UEW 1988
279-280; Honti 1993 117-120; SSA 1995 moni; LÄGLW 1996 moni; Jussila 1998 moni.
monistaa
Sanasta —> moni johdettu verbi monistaa on suomen kirjakielessä ensi kertaa mai-
nittu vuonna 1851 Otto Meurmanin venäläis-ruotsalais-suomalaisessa sanakirjassa,
723

jonka tekemisessä avusti Elias Lönnrot. Näin ollen verbi saattaa olla Lönnrotin muo-
dostama uudissana.
Rapola 1960 monistaa; SSA 1995 moni.
monitori
Kuvaruutunäyttöistä tarkkailulaitetta merkitsevä monitori on lainaa englannin
sanasta monitor. Englannin sana juontuu alkuaan latinasta, jossa monitor on tekijän-
nimen johdos verbistä monere 'muistuttaa, johdattaa, huomauttaa, varoittaa, neu-
voa' yms. Suomalaisena sanana monitori on televisiovastaanottimen tapaisen laitteen
nimityksenä ollut yleiskielisessä käytössä 1960-luvulta lähtien. Tätä ennen sanaa on
käytetty mm. sotahistorian terminä erään matalan panssarilaivatyypin nimityksenä.
Onions 1979 monition; Pulkkinen 1984 monitori.
monni
Ulkonäöltään madetta muistuttavaa mutta hyvin paljon suuremmaksi kasvavaa luu-
kalaa (Silurus glanis) merkitsevällä raottm-sanalla ei ole vastineita sukukielissä. Sen
sijaan saman kalan toinen nimitys säkiä kuuluu ikivanhaan omaperäiseen sanas-
toon. Sana monni on todennäköisesti lainaa germaanisista kielistä. Esimerkiksi ala-
saksan monne voi viitata samaan kalaan. Suomen kirjakielessä monni on ensi kertaa
mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786. Suomessa ei enää nykyään tiettä-
västi ole luonnonvaraisia monneja, mutta Gananderin aikana niitä oli vielä useissa
järvissä. Monneja pidettiin suuren kokonsa ja pelottavan ulkonäkönsä vuoksi erään-
laisina vesihirviöinä, joiden uskottiin lumoavan ihmiset pelkällä katseellaan. Monni
voi kasvaa neljän metrin pituiseksi ja yli 300 kilon painoiseksi.
Öhman 1925 NphM 26 238; SKES 1958 monni; SSA 1995 monni; LÄGLW 1996 monni; Jussila
1998 monni.
mono
Hiihtojalkinetta merkitsevä mono on takaperoisjohdos sukunimestä Mononen.
Tukevatekoisten, varrellisten ja nauhoilla kiinnitettävien hiihtokenkien alkuperäi-
nen suomalainen valmistaja 1900-luvun alkupuolella oli lahtelainen tukkukauppias
Mononen.
Hämäläinen Vir. 1955 251; SSA 1995 mono.
monsuuni
Vuodenaikojen mukaan suuntaansa vaihtavaa tuulta merkitsevä monsuuni on toden-
näköisesti lainattu suomeen ruotsin sanasta monsun> mutta alkuaan sana juontuu
arabiasta, jossa mausim merkitsee vuodenaikaa. Sana on levinnyt Euroopan kieliin
portugalin välityksellä, ja sen nykyinen äänneasu perustuu lukuvirheeseen. Suoma-
724

laisena sanana monsuuni on tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla, ja sillä on
tarkoitettu erityisesti Intian valtameren pohjoisosissa puhaltavia tuulia.
Meurman 1887 monsuni; Hellquist 1939 monsun; Kluge - Mitzka 1960 Monsun.
monumentti
Muistomerkkiä merkitsevä monumentti on lainattu suomeen todennäköisesti ruot-
sin sanasta monumenU mutta alkuaan sana juontuu latinasta, jossa monumentum on
johdos verbistä monere 'muistuttaa' ja merkitsee sananmukaisesti sitä joka muistut-
taa jostakin. Suomen kirjakielessä monumentti on ensi kertaa mainittu Jacob Rau-
mannuksen suomentamassa uskontunnustuksessa vuonna 1651.
Koukkunen 1990 monumentti; Jussila 1998 monumentti.
moottori
Lämmön, sähkön, vesivoiman tms. mekaaniseksi energiaksi muuttavaa konetta mer-
kitsevä moottori on ruotsin kautta suomeen lainautunut yleiseurooppalainen sana,
jonka perustana on latinan mötor 'liikkeellepani)a, liikuttaja'. Tämä on tekijännimen
johdos verbistä movere 'liikuttaa'. Sana on yleistynyt suomessa 1800-luvun lopulla,
erityisesti polttomoottorin tullessa yleisesti tunnetuksi. Sana puuttuu vielä Elias
Lönnrotin sanakirjasta, mutta esim. Ferdinand Ahlmanin ruotsalais-suomalainen
sanakirja vuodelta 1883 tuntee sen muodossa mootori, jonka suomalaiseksi syno-
nyymiksi on mainittu liikutin. Nykyasussaan moottori on mainittu Kaarlo Kerkko-
sen laatimassa vierassanojen sanakirjassa 1897.
Hellquist 1939 motor; Koukkunen 1990 moottori; SSA 1995 moottori.
moppi
Langoista, kangassuikaleista tms. tehdyllä pyyhinosalla varustettua harjamäistä sii-
vousvälinettä merkitsevä moppi on lainaa englannin sanasta mop. Tämä on alku-
aan kuulunut merisanastoon. Suomen kirjakielessä moppi on ensi kertaa mainittu
Albin Stjerncreutzin merisanakirjassa 1863. Sen mukaan moppi oli laivan kannen
puhdistamisessa tarvittava työväline, jonka päähän oli kääritty pitkävillainen lam-
paannahka.
Onions 1979 mop; Pulkkinen 1984 moppi.
moraali
Yhteisön piirissä vallitsevia eettisiä käsityksiä ja normeja, käyttäytymissääntöjä,
siveellisyyttä ja henkistä ryhtiä merkitsevä moraali on lainattu suomeen ruotsin
sanasta moral, joka puolestaan juontuu ranskan sanasta morale. Ranskan sanan
perustana on latinan mörälis 'tapoihin liittyvä, siveellinen', joka on johdos sanasta
mös (vartalo mör-) 'tapa, tottumus, käytäntö, käytös, luonne'. Suomalaisena sanana
725

moraali on tullut käyttöön vasta 1800-luvun lopulla. Sana mainitaan mm. Agathon
Meurmanin sivistyssanakirjassa 1887. Siitä johdettu adjektiivi moraalinen on kuiten-
kin esiintynyt jo Olof Sandbergin suomentamassa uskonnollisessa kirjassa vuonna
1770.
Koukkunen 1990 moraali; Jussila 1998 moraalinen.
moreeni
Jäätikköjen kuljettamista aineksista syntynyttä lajittumatonta maalajia merkitsevä
moreeni on lainattu suomeen ruotsin sanasta moran, joka puolestaan on lainaa
ranskan sanasta moraine. Sana on otettu geologian termiksi Chamonb^n laaksossa
puhutusta ranskan kielen murteesta vuonna 1779, ja ruotsissa se on tullut käyttöön
1840-luvulla. Suomalaisen sanana moreeni on tullut käyttöön 1800-luvun lopulla.
Se mainitaan ainakin jo A. F. Tigerstedtin laatimassa ja F. G. Bergrothin suomenta-
massa geologiaa käsittelevässä tietokirjassa 1894. Moreeni on Suomen yleisin pinta-
maalaji.
Hellquist 1939 moran; Kluge - Mitzka 1960 Moräne.
morkata
Moittimista merkitsevä morkata on lainaa ruotsin murteellisesta verbistä morka,
joka merkitsee vihaisena jurnuttamista. Suomen kirjakielessä morkata on ensi kertaa
mainittu G. E. Eurenin sanakirjassa 1860.
Saxen 1895-1898 173; SKES 1958 morkata; SSA 1995 morkata.
mormoni
Yhdysvalloista lähtöisin olevan kirkkokunnan jäseniin viittaava mormoni juontuu
erisnimestä Mormony joka sisältyy kirkkokunnan ohjekirjan nimeen The Book of
Mormon 'Mormonin kirja*. Kirkkokunnan perustaja Joseph Smith julkaisi teoksen
vuonna 1830 ja ilmoitti tekstin olevan peräisin kultalevyistä, jotka hän oli saanut
hänelle ilmestyneeltä Mormcm-nimiseltä enkeliltä. Kirjassa kerrottiin muinoin Ame-
rikkaan muuttaneesta juutalaisesta patriarkasta ja hänen jälkeläisistään. Suomalai-
selle yleisölle mormoni on esitelty Agathon Meurmanin sivistyssanakirjassa 1887.
Hellquist 1939 mormon; Onions 1979 Mormon.
morsian
Sanalla on vastine useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen morssia, karjalan mor-
sieny vepsän mufzäin ja viron mörsja. Sana on vanha balttilainen laina, jota liettuassa
vastaa marti ja muinaispreussissa martin. Suomen kirjakielessä morsian on esiinty-
nyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen.
Thomsen 1869 74; SKES 1958 morsian; SSA 1995 morsian; Jussila 1998 morsian.
726

mosaiikki
Pienistä kovista palasista tehtyä kuva- tai kuviopintaa merkitsevä mosaiikki on lai-
nattu suomeen ruotsin sanasta mosaik, joka puolestaan juontuu ranskan sanasta
mosaique. Tämä on lainattu italian sanasta mosaico, joka perustuu latinan sanaan
musaicum. Latinan musaicum on epäsäännöllinen johdos mosaiikkia merkitsevästä
vanhemmasta substantiivista musivum, joka on irronnut itsenäiseksi sanaksi ilma-
uksesta musivum opus. Adjektiivi musivum on johdos taiteiden ja tieteiden haltiatta-
riin viittaavasta sanasta Musa. Mosaiikki tarkoittaa siis alun perin muusiin liittyvää
teosta. Suomalaisena sanana mosaiikki on tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuolis-
kolla. Se mainitaan asussa mosaikki Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865.
Koukkunen 1990 mosaiikki.
moska
Roskaa, törkyä, likaa yms. merkitsevä moska on lainaa ruotsin murteellisesta sanasta
mäsk, mosk tai musk. Suomen kirjakielessä moska on ensimmäistä kertaa mainittu
niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Justeniuk-
sen sanakirjaan 1770-luvulla.
Karsten 1944 FmS 10 331; SKES 1958 moska; SSA 1995 moska; Jussila 1998 moska.
moskeija
Islamilaista temppeliä merkitsevä moskeija juontuu alkuaan arabian sanasta mesgid.
Tämä tarkoittaa paikkaa, jossa rukoillaan. Sana on lainattu useisiin Euroopan kieliin,
ja suomeen se on tullut lähinnä italian sanaa moschea vastaavassa asussa. Ruotsin
moske on lainattu ranskan sanasta mosquee. Suomalaisena sanana moskeija on tullut
käyttöön 1800-luvulla. Se mainitaan ainakin jo Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa
1865.
Hellquist 1939 moske; Kluge - Mitzka 1960 Moschee.
moskiitto
Verta imeviin tropiikin hyttysiin viittaava moskiitto juontuu alkuaan espanjan
sanasta mosquito, joka on deminutiivinen johdos alkuaan kärpästä merkitsevästä
sanasta mosca. Sana mainitaan asussa moskiti Agathon Meurmanin ranskalais-suo-
malaisessa sanakirjassa vuonna 1877 ja espanjan mukaisena sitaattilainana saman
tekijän sivistyssanakirjassa 1887.
Hellquist 1939 moskit; Onions 1979 mosquito.
motelli
Erityisesti automatkailijoille tarkoitettua hotellia merkitsevä motelli on lainattu
suomeen englannin sanasta motel, joka on kontaminaatio sanoista motor ja hotel.
727

Motelli on siis alkuaan "moottorihotelli". Suomen kirjakielessä motelli on ollut käy-
tössä 1950-luvulta lähtien.
Pulkkinen 1984 motelli; NO 1986 motell.
motiivi
Vaikutinta, perustetta tai syytä merkitsevä motiivi on lainattu suomeen ruotsin
sanasta motiv, joka puolestaan juontuu ranskan sanasta motif. Tämä perustuu lati-
nan sanaan mötivum, joka on johdos verbistä movere 'panna liikkeeseen* ja merkitsee
sananmukaisesti liikkeelle panevaa voimaa tai syytä. Suomen kirjakielessä motiivi on
tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla. Se mainitaan syyn tai perusteen mer-
kityksessä Kirjallisessa Kuukauslehdessä vuonna 1867. Agathon Meurmanin rans-
kalais-suomalaisessa sanakirjassa 1877 motiivi esiintyy musiikin teeman merkityk-
sessä.
Koukkunen 1990 motiivi.
motivaatio
Perustelua tai toimintaan johtavien vaikutteiden kokonaisuutta merkitsevä motivaa-
tio on lainaa englannin sanasta motivation. Tämä on joko omaperäinen johdos ver-
bistä motivate tai lainaa ranskan sanasta motivation. Sama sana on 1900-luvun alusta
lähtien ollut käytössä myös ruotsissa ja saksassa. Suomalaisena sanana motivaatio on
ollut käytössä viimeistään 1920-luvulta alkaen.
Onions 1979 motion; Koukkunen 1990 motivaatio.
motti
Kuutiometrin kokoista halko- tai puupinoa merkitsevä motti on lainaa ruotsin
sanasta mätt 'mitta'. Suomen kirjakielessä motti on tässä merkityksessään mainittu
ensimmäistä kertaa Elias Lönnrotin sanakirjan lisävihkossa 1886. Talvi- ja jatko-
sodan aikaan käyttöön tullut motti, joka merkitsee saarroksiin jäänyttä sotajoukkoa
tai saarrettua aluetta, on selitetty saman motti-sanan merkityksen laajentumaksi.
Toisen teorian mukaan sotilaskielen motti olisi alkuaan deskriptiivinen, alun perin
kuhmua tai pahkaa merkitsevä murresana, joka sotien aikana olisi saanut uuden
merkityksen.
Karsten 1944 FmS 10 331; Wessman 1956-1957 FmS 17-18 74; Hämäläinen 1963 133-134; SSA
1995 motti.
motto
Tunnuslausetta, mietelausetta tai kirjoituksen alussa olevaa, sisältöön viittaavaa lau-
selmaa, usein muusta lähteestä siteerattua, merkitsevä motto juontuu italian samaa
merkitsevästä sanasta motto. Alun perin sana juontuu latinan verbistä mutire tai
728

muttire 'puhua hiljaa*. Suomalaisena sanana motto on tullut käyttöön 1800-luvulla.
Se mainitaan ainakin jo Agathon Meurmanin sivistyssanakirjassa 1887.
Hellquist 1939 motto; Kluge - Mitzka 1960 Motto.
moukari
Väkivasaraa merkitsevä moukari on lainaa ruotsin sanasta mäkare, joka puolestaan
on lainaa hollannin sanasta moker. Moukareita on käytetty työkaluina mm. lai-
vanrakennuksessa. Suomen kirjakielessä moukari on ensi kertaa mainittu Kristfrid
Gananderin sanakirjassa 1786.
Karsten 1944 FmS 10 331; SAOB 1945 mäkare; SKES 1958 moukari; SSA 1995 moukari; Jussila
1998 moukari.
moukka
Sivistymätöntä, karkeakäytöksistä tai alhaissäätyistä ihmistä merkitsevällä moukka-
sanalla ei ole vastineita sukukielissä, eikä sanalle ole myöskään esitetty lainaety-
mologiaa. Alkuperä on epäselvä. Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786 ja useissa
myöhemmissä lähteissä moukka mainitaan -> moukarin synonyymina, ja ainakin
tässä merkityksessä moukka on eräänlainen takaperoisjohdos lainaperäisestä mou-
fcan-sanasta. Sana voi samalla perustua myös moukariniskusta syntyvän kumean
jysähdyksen jäljittelyyn. Ihmisen nimityksenä moukka voi edustaa tämän sanan
vertauskuvallista käyttöä samalla tapaa kuin «wya-sanaa käytetään typerän ihmisen
nimityksenä. Suomen kirjakielessä moukka on ihmisen nimityksenä tullut käyttöön
1800-luvulla. Se mainitaan ainakin jo Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865.
muheva
Pehmeää, kuohkeaa, mehevää yms. merkitsevä muheva on johdos samasta vartalosta,
josta on muodostettu myös esim. muhentaa ja muhennos. Vartalolla on vastine myös
virossa, jossa muhe merkitsee kuohkeaa, muheaa tai möyheää ja muheneda kuoh-
keutumista, muhentumista tai möyhentymistä. Sanavartalon alkuperä on epäselvä.
Se voi olla omaperäinen, äänteellisesti motivoitu muodoste, mutta myös balttilaista
ja germaanista alkuperää on esitetty. Mahdollisena lainalähteenä on mainittu esim.
kantagermaanin *mu%a-z, mutta kun tämän myöhemmät edustajat, esim. muinais-
skandinaavin mor ja. muinaisruotsin mör, merkitsevät hiekkaista nummea, lainase-
litystä on merkityseron takia pidettävä epävarmana. Suomen kirjakielessä muheva
on ensi kertaa mainittu tavalliselle kansalle tarkoitetussa taloudenpidon ohjekirjassa
vuonna 1801.
SKES 1958 muhea; Salmela Vir. 1965 289; Sköld 1967 NoB 67; SSA 1995 muhea; LÄGLW 1996
muha; Jussila 1998 muheva.
729

muhkea
Komeaa, uhkeaa, mahtavaa yms. merkitsevä muhkea on johdos murresanasta muhka
tai muhku, jolla on vastineita sekä lähisukukielissä että mordvassa. Näitä ovat esim.
inkeroisen muhku 'kuhmu', karjalan muhku 'kuhmu, kumpare, isku', vatjan muhku
'muhku, pahka', viron muhk 'muhku, pahka' ja ersämordvan muska 'tyrä, kohju'.
Sanaa on arveltu alun perin deskriptiiviseksi. Suomen kirjakielessä muhkea on ensi
kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1958 muhka; UEW 1988 705; SSA 1995 muhka; LÄGLW 1996 muhkea; Jussila 1998 muh-
kea.
muhkura
Kyhmyä, pahkuraa, pullistumaa yms. merkitsevä muhkura on johdos murresanasta
muhka tai muhku, josta on muodostettu myös —> muhkea. Myös muhkura esiintyy
yleisesti murteissa. Suomen kirjakielessä muhkura on tullut käyttöön 1800-luvun
alkupuolella Kalevalan välityksellä.
SKES 1958 muhka; UEW 1988 705; SSA 1995 muhka.
muhvi
Käsipuuhkaa, putkien liitoskappaletta tai liitoksen peittävää hoikkia merkitsevä
muhvi on lainaa ruotsin sanasta muff, joka puolestaan juontuu saksan sanasta Muff.
Sana on alun perin johdos verhoamista tai peittämistä merkitsevästä verbistä. Suo-
men kirjakielessä muhvi on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa
vuonna 1637.
H. J. Streng 1915 124; Hellquist 1939 1. muff; SKES 1958 muhvi; SSA 1995 muhvi; Jussila 1998
muhvi.
muija
Akkaa, eukkoa, muoria, ämmää, vaimoa ja arkisessa puhekielessä naista yleensä mer-
kitsevä muija on ilmeisesti lainaa ruotsin murteellisesta sanasta möja 'vaimo, eukko'.
Suomen kirjakielessä sana on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa
1786 asussa muuja. Nykyasu muija on Kustaa Renvallin sanakirjassa 1823.
Ahlqvist 1871 182; Karsten 1944 FmS 10 334; SKES 1958 muija; SSA 1995 muija; Jussila 1998
muija.
muikea
Hapanta, maultaan kirpaisevaa mutta vertauskuvallisessa mielessä myös makeaa
ja makeilevaa merkitsevällä mwffcea-sanalla on vastineita itäisissä lähisukukielissä,
esim. karjalan muikie ja vepsän muiged. Sama vartalo on myös viron verbissä mui-
gutada 'maistella, myhäillä'. Maistamista merkitsevällä verbivartalolla muja- on
730

etymologisia vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä, esim. karjalan mujoay vepsän
mujada, ersämordvan mujems 'löytää' ja marin muas 'löytää'. Suomen muikea on siis
johdos vanhasta omaperäisestä maistamista tai tunnustelemista merkitsevästä var-
talosta muja-, Saman vartalon johdoksia on myös —> muistaa. Suomen kirjakielessä
muikea on ensi kertaa mainittu Maskun Hemmingin hurskaiden laulujen kokoel-
massa vuonna 1616.
SKES 1958 muistaa; UEW 1988 284; SSA 1995 muikea; Jussila 1998 muikea.
muikku
Erityisen maukaslihaisena tunnettua sisävesien parvikalaa (Coregonus albula) mer-
kitsevällä mwiA:/ctt-sanalla on tarkka vastine karjalassa. Sana on selitetty johdokseksi
samasta raw/a-vartalosta, josta on muodostettu myös adjektiivi —> muikea. Saman
vartalon toinen johdos on kalan synonyyminen nimitys muje. Suomen kirjakielessä
muikku on ensi kertaa mainittu pappien oikeuksia koskevassa asetuksessa vuonna
1743.
Ahlqvist 1877 57; SKES 1958 muikku; Ruoppila Vir. 1962 288-293; SSA 1995 muikku; Jussila
1998 muikku.
muiluttaa
Poliittisten vastustajien väkivaltaista sieppaamista ja toiselle paikkakunnalle tai rajan
taakse kyydittämistä merkitsevä muiluttaa on johdos lapualaisten talollisenpoikien,
veljesten Jussi ja Jaska Muilun sukunimestä. Sana on otettu käyttöön lapuanliikkeen
aikana vuonna 1930, jolloin Muilu muiden mukana osallistui kyydityksiin.
Uusi Suomi 1931144; Siltala 1985 209; SSA 1995 muiluttaa.
muinainen
Entistä tai entisaikaista merkitsevällä adjektiivilla muinainen on ainakin likimää-
räisiä vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan muinoine, viron muinaine ja
liivin muini. Sana on johdos pronominivartalosta —» muu. Varsinainen kantasana
on pronominista muodostettu adverbi muinain tai muinoin. Adverbi on eräänlai-
nen kaksikertainen taivutusmuoto, jossa ensin on pronominivartalon monikollinen
essiivimuoto muina ja sitten tähän lisätty monikon instruktiivin sijapääte. Suomen
kirjakielessä muinainen on ensi kertaa mainittu vuoden 1642 Raamatussa. Jo tätä
ennen on Agricolan kielessä esiintynyt samantapainen muineinen. Agricolalla on
myös yksikön instruktiivia edustava adverbi muinen 'muinoin'.
SKES 1958 muinainen, muinoin; Hakulinen 1979 231; SSA 1995 muinainen, muinoin; Jussila
1998 muinainen, muinen, muinoin.
73i

muistaa
Sanalla on tarkka etymologinen vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan
muistoa, vepsän mustta, vatjan möissaa 'ymmärtää', viron moista 'osata; ymmär-
tää; merkitä; määrätä; tuomita' ja liivin moistö. Nämä ovat johdoksia vanhemmasta
mw/a-vartalosta, jolla on vastineita sekä itämerensuomessa että etäsukukielissä, esim.
lyydin mujada 'maistaa, koetella makua', vepsän mujada 'koettaa, maistaa, haistaa',
mordvan mujems ja marin muas löytää' sekä hantin mujöptö- arvuutella'. Sanavar-
talon suomalais-ugrilaiseksi asuksi on rekonstruoitu *muja-. Suomen kirjakielessä
muistaa on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen.
SKES 1958 muistaa; UEW 1988 284; SSA 1995 muistaa; Jussila 1998 muistaa.
muka
Epätotena tai epäilyttävänä pitämistä ilmaisevaksi adverbiksi kiteytyneellä muka-
sanalla on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. karjalan muka 'niin, siten, sillä
tavalla', aunuksen muga 'niin, jaa, kas niin, vai niin', vepsän muga 'niin, samoin,
noin' ja viron murteellinen muga 'joku, muutama'. Kuten merkityksistä voi havaita,
muka ei alun perin ole ilmaissut epäilyä vaan ainoastaan viittausta johonkin, esim.
sanottuun tai tehtyyn. Sanan alkuperä on epäselvä. Yhden teorian mukaan se on
johdos pronominivartalosta mu-, joka kuuluu etymologisesti samaan yhteyteen kuin
mo- sanassa —>■ mokoma. Näiden molempien etäisempi tausta on hämärä, mutta on
pidetty mahdollisena, että ne ovat samaa juurta kuin ikivanhana pidetty pronomi-
nivartalo —> muu. Johdinosa -ka olisi tällöin sama kuin esim. sanoissa sikäläinen ja
täkäläinen. Myös muita selityksiä on esitetty. Sekä muodon että merkityksen kan-
nalta on mahdollista, että muka juontuisi germaanisesta (ihmis)joukkoa merkitse-
västä sanasta *muga-zy joka sisältyy esim. ruotsin sanaan allmoge 'rahvas'. Tältä poh-
jalta olisi mahdollista selittää se, että raw/ca-sanan taivutusmuodot ovat kiteytyneet
itsenäisiksi kieliopillisiksi sanoiksi (—> mukaan). Suomen kirjakielessä muka on ensi
kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745 merkityksessä 'kuulehan, vas-
taa'. Samoin kuvataan mwfca-sanaa Kristfrid Gananderin sanakirjassa, jossa anne-
taan myös esimerkkejä sanan käytöstä karjalassa ja aunuksessa. Epäilyn ilmaukseksi
muka on vakiintunut vasta 1800-luvun kirjakielessä.
Ojansuu 1922 5-6; SKES 1958 muka; Kulonen 1993 FS Bartens 193-200; SSA 1995 muka1;
LÄGLW 1996 muka; Jussila 1998 muka.
mukaan
Illatiivimuotoinen adverbi tai postpositio mukaan on muodostettu itämerensuo-
malaisesta —» rawfca-sanasta. Muodon tarkkoja vastineita ovat karjalan mukah sekä
inkeroisen ja vatjan mukkaa. Muita kiteytyneitä taivutusmuotoja ovat esim. muassa
ja mukana, mutta nämä ovat käytössä vain suomessa. Suomen vanhassa kirjakielessä
mwfca-sanan taivutusmuodot ovat ennen 1800-lukua olleet harvinaisia. Mukaan on
esiintynyt Henrik Florinuksen julkaisemassa sananlaskukokoelmassa 1702 ja muassa
732

on mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel
Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla. Mukana on otettu käyttöön vasta 1800-luvun
puolella.
SKES 1958 muka; SSA 1995 muka1, muka2; Jussila 1998 muassa, mukaan.
mukaelma
Likimääräistä jäljitelmää merkitsevä mukaelma on oppitekoinen johdos verbistä
mukailla tai mukaella, joka puolestaan perustuu itämerensuomalaiseen —> muka-
sanaan. Suomen kirjakielessä mukaelma on ensi kertaa mainittu Daniel Europaeuk-
sen sanakirjassa vuonna 1853. Jo tätä ennen Elias Lönnrot on käyttänyt periaatteessa
samoista aineksista hieman eri tavalla koottua johdosta mukailema samassa merki-
tyksessä.
Rapola 1960 mukaelma.
mukava
Miellyttävää, sopivaa, helppokäyttöistä, hauskaa yms. merkitsevällä rawfcava-sanalla
on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan ja vatjan mukava. Viron mugav
lienee lainaa suomesta. Sana on perinteisesti selitetty johdokseksi itämerensuoma-
laisesta, alkuperältään hämärästä —> mwfca-vartalosta. Myös germaanista alkuperää
on ehdotettu, ja lainalähteeksi on rekonstruoitu kantagermaanin *muka-z, jota edus-
taa gootin mukamödei 'lempeys, lauhkeus\ Toisaalta muissakin yhteyksissä esiin-
tyvää mwfcö-vartaloa on arveltu germaanisperäiseksi. Suomen kirjakielessä mukava
on ensi kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on
tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
SKES 1958 muka; SSA 1995 mukava; LÄGLW 1996 mukava; Jussila 1998 mukava.
muki
Lieriömäistä korvallista juoma-astiaa merkitsevä muki on lainaa ruotsin sanasta
mugg, joka puolestaan on lainaa englannin sanasta mug. Suomen kirjakielessä muki
on tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla. Sana mainitaan ainakin jo Ferdinand
Ahlmanin sanakirjassa 1865.
Hellquist 1939 mugg; Karsten 1944 FmS 10 334; SKES 1958 muki; Pulkkinen 1984 muki; SSA
1995 muki.
mukiinmenevä
Kohtalaista, laatuunkäyvää, sopivaa yms. merkitsevä mukiinmenevä on yhdyssa-
namuotoinen adjektiivi, jossa jälkiosana on ikivanhan —» mennä-verbin partisiip-
pimuoto ja alkuosana itämerensuomalaisen —» mwfca-sanan monikollinen illatiivi,
jota vastaava yksiköllinen muoto —> mukaan on käytössä kiteytyneenä adverbina ja
733

postpositiona. Myös fraasiverbi mennä mukiin on suomessa käypä ilmaisu. Yhdys-
adjektiivi mukiinmenevä on vakiintunut kirjakieleen 1800-luvun jälkipuoliskolla. Se
mainitaan ainakin jo Elias Lönnrotin sanakirjassa 1874. Näin ollen mukiinmenevä
ei johdu sanasta —> muki, vaikka kansanetymologian pohjalta sanalle on kehitelty
leikillinen merkitys 'oluen tai väkevämpienkin ystävä'.
muksahtaa
Pehmeää kaatumista, törmäämistä, putoamista tms. merkitsevän muksahtaa-ver-
bin tarkka vastine on karjalan muksahtoa. Verbi on äkillistä tekemistä ilmaiseva eli
momentaaninen johdos pehmeän tömähdyksen ääntä ja liikettä kuvaavasta interjek-
tiomaisesta vartalosta. Sama vartalo esiintyy sekä suomessa että eräissä lähisukukie-
lissä muutamien muidenkin johdosten kantana. Esimerkiksi suomen murteellinen
muksia merkitsee töykkimistä tai lyömistä ja viron muks merkitsee sysäystä. Suomen
kirjakielessä muksahtaa on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa
1786.
SKES 1958 muksaa; SSA 1995 muksaa; Jussila 1998 muksahtaa.
muksu
Arkissävyinen tai leikillinen lapsen nimitys muksu on todennäköisesti —> mukula-
sanan murteellinen variantti. Myös mukula esiintyy lapsen nimityksenä. Suomen
kirjakielessä muksu on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786
kalan mätipussin nimityksenä. Myös tässä merkityksessä muksu on mwfcw/a-sanan
variantti; esim. inkeroisessa kalan mätiä merkitsee saman vartalon toinen johdos
mukkura. Toista alkuperää on lyöntiä merkitsevä muksu, joka kuuluu saman ään-
teellisesti motivoidun vartalon johdoksiin kuin verbi —> muksahtaa. Lapsen merki-
tyksessä muksu on vakiintunut kirjakieleen 1900-luvun alkupuolella.
SKES 1958 mukula; SSA 1995 mukula.
mukula
Pyöreähköksi paisunutta kasvin maanalaista osaa, murteissa myös pahkuraa tai kas-
vannaista yleisemmin ja vertauskuvallisesti myös lasta merkitsevällä mwfcw/a-sanalla
on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan mukkula ja viron mugul. Vasti-
neeksi on arveltu myös marin sanaa mugöl 'puun pahka', mutta tämä voi olla myös
alkuperältään erillinen, deskriptiivissävyinen sana. Myös itämerensuomen mukula-
sana on selitetty alkuaan deskriptiiviseksi. Suomen kirjakielessä mukula on ensi ker-
taa mainittu 1770-luvulla mm. Kristfrid Gananderin sanakirjassa sekä nauriin kes-
kenkasvuisen juuriosan että lapsen merkityksessä.
SKES 1958 mukula; UEW 1988 705; SSA 1995 mukula; Jussila 1998 mukula.
734

mulatti
Valko- ja mustaihoisen jälkeläistä merkitsevä mulatti on lainattu suomeen ruotsin
sanasta mulatU mutta alkuaan sana juontuu espanjan tai portugalin sanasta mulato.
Tämän alkuperästä on erilaisia käsityksiä. Yhden selityksen mukaan sana juontuu
alkuaan arabiasta, jossa muwallad tarkoittaa valko- ja tummaihoisten jälkeläisiä.
Toisen käsityksen mukaan mulato olisi alun perin merkinnyt muulia eli hevosen ja
aasin risteytymää. Suomalaisena sanana mulatti on tullut käyttöön 1800-luvun jälki-
puoliskolla. Se mainitaan ainakin jo Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865. Sana ja
sen merkitys esitellään myös Agathon Meurmanin sivistyssanakirjassa 1887.
Hellquist 1939 mulatt; Kluge - Mitzka 1960 Mulatte; Onions 1979 mulatto.
mulli
Nuorta sonnia tai toisella vuodella olevaa vasikkaa merkitsevällä mulli- tai mullikka-
sanalla on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. vatjan mullikaz ja viron mulli-
kas. Sanan alkuperä on epäselvä, mutta sitä on arveltu —» ra««-pronominin adessii-
vimuotoon perustuvaksi johdokseksi, jolloin se olisi samaa juurta kuin adverbi —»
muulloin. Nimityksen perusteena olisi viittaus edelliseen vuoteen eli eläimen synty-
mäaikaan. Esimerkiksi viron adverbi mullu merkitsee Viime vuonna', ja karjalassa
mulloni vaza merkitsee "muulloista" eli toiskesäistä vasikkaa. Suomen kirjakielessä
mulli on esiintynyt Agricolasta alkaen. Mullikka on ensi kertaa mainittu vuoden
1732 almanakassa.
SKES 1958 mulli; SSA 1995 mulli; Jussila 1998 mulli, mullikka.
multa
Sanalla on vastine useimmissa lähisukukielissä, esim. karjalan ja vatjan multa, viron
muldja. liivin mulda. Sana on vanha germaaninen laina, jolle rekonstruoitua kanta-
skandinaavista alkumuotoa *mulda edustaa mm. muinaisruotsin muld. Myös nyky-
ruotsin mylla on selitetty saman sanan johdokseksi. Suomen kirjakielessä multa on
esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen.
Thomsen 1869 135; Hellquist 1939 mylla; SKES 1958 multa; SSA 1995 multa; LÄGLW 1996
multa; Jussila 1998 multa.
mumista
Epäselvään puhumiseen viittaavan mumista-verbin vastine on viron mumiseda.
Verbi on johdos mutisevaa ääntä jäljittelevästä vartalosta, ja samanlainen verbi on
voinut syntyä erikseen eri kielissä. Suomen kirjakielessä mumista on tullut käyttöön
1800-luvun jälkipuoliskolla. Verbi on mainittu ainakin jo Elias Lönnrotin sanakir-
jassa 1874.
SKES 1958 mumista; SSA 1995 mumista.
735

mummo
Isoäitiä tai vanhaa naista yleisemminkin merkitsevä mummo tai mummu on lainaa
ruotsin murteellisesta sanasta mummu, joka on äidinäitiä merkitsevän mormor-
sanan lastenkielinen variantti. Suomen kirjakielessä mummu on ensi kertaa mainittu
Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
Renvall 1823 327; SKES 1958 mummo; SSA 1995 mummo; Jussila 1998 mummu.
muna
Sanalla on vastineita lähisukukielistä samojediin asti. Näitä ovat esim. karjalan, vep-
sän, vatjan ja viron muna, liivin muna, mordvan mona, marin munö, mansin mon,
hantin mun, unkarin mony, enetsin mona, nganasanin manu. Useimmissa sukukie-
lissä sana voi tarkoittaa myös kivestä tai penistä, joten nämäkin merkitykset näyttävät
ikivanhoilta. Sanan kantauralilaiseksi asuksi on rekonstruoitu *muna. Suomen kirja-
kielessä muna on esiintynyt Uppsalan evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen.
SKES 1958 muna; UEW 1988 285-286; SSA 1995 muna; Jussila 1998 muna.
munkki
Uskonnollisista syistä askeesissa elävää, yleensä johonkin munkkikuntaan kuuluvaa
miestä merkitsevä munkki on lainattu suomeen ruotsin sanasta munk, joka saksan
välityksellä juontuu latinan sanasta monachus ja edelleen kreikan sanasta monakhös.
Tämä on johdos sanasta mönos 'yksi' ja merkitsee sananmukaisesti yksinäistä. Myös
rasvassa keitettyä leivonnaista merkitsevä munkki on alun perin sama sana, ja tämä
merkityksen laajentuma perustuu sanan vertauskuvalliseen käyttöön: kun nokare
munkkitaikinaa pannaan kuumaan rasvaan, se pullistuu nopeasti hyvinvoivan rus-
keakaapuisen munkin kaltaiseksi. Suomen kirjakielessä munkki on luostariveljen
nimityksenä esiintynyt Agricolasta alkaen. Leivonnaisen merkityksessä sana on mai-
nittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637.
H. J. Streng 1915 124; Hellquist 1939 1. munk, 2. munk; SKES 1958 munkki; SSA 1995 munkki;
Jussila 1998 munkki.
munuainen
Sisäelimeen viittaavalla, parillisuuden takia useimmiten monikollisena esiintyvällä
munuainen-sanaHa on likimääräisiä vastineita eräissä lähisukukielissä ja saamessa,
esim. inkeroisen munulaiset, karjalan munukkaiset, viron murteellinen munamedja
saamen manimat. Sanat ovat keskenään hieman erilaisia johdoksia ikivanhasta —>
muna-sanasta. Suomen kirjakielessä vanhimpia munuaisiin viittaavia sanoja ovat
munahaiset ja munaskuut, jotka ovat esiintyneet jo Agricolan kielessä. Nykyasussaan
munuaiset ovat tulleet kirjakieleen vasta 1800-luvun puolimaissa.
SKES 1958 muna; SSA 1995 munuaiset; Jussila 1998 munaskuu, munuainen.
736

muodostaa
Sanasta —» muoto johdettu verbi muodostaa on oppitekoinen uudissana, jonka on
ottanut käyttöön Elias Lönnrot vuonna 1836. Myös edelleenjohdos muodostua on
Lönnrotin uudissana samalta vuodelta.
SKES 1958 muoto; Rapola 1960 muodostaa, muodostua; SSA 1995 muoto.
muokata
Pehmittämistä, käsittelemistä, kehittämistä, parantamista yms. merkitsevä muokata-
verbi on selitetty johdokseksi muinaisvenäjästä lainatusta vartalosta *mpka, jota
nykyvenäjässä vastaa muka 'kidutus, vaiva'. Sama sanavartalo on lainattu myös kaik-
kiin lähisukukieliin, joissa esim. muokata-vevbin vastineita ovat karjalan muokata,
vepsän mokata, vatjan muukata, viron murteellinen moogata ja liivin muokö. Suo-
men kirjakielessä muokata on ensi kertaa mainittu tuntemattoman kirjoittajan teks-
tissä vuonna 1749. Johdokset muokkaaja ja muokkaus esiintyvät Kristfrid Ganande-
rin sanakirjassa vuonna 1786.
Mikkola 1894 142-144; SKES 1958 muokata; Plöger 1973 105-106; SSA 1995 muokata; Jussila
1998 muokata, muokkaaja, muokkaus.
muona
Ruokavaroja, elintarvikkeita tai ravintoa merkitsevä muona on selitetty lainaksi
ruotsin sanasta mänad, joka sananmukaisesti merkitsee kuukautta. Sanaa on käy-
tetty alkuosana yhdyssanassa mänadskost, joka on alun perin tarkoittanut päiväläi-
sille kuukauden tarpeisiin varattua ruokaerää. Alkuosa on tässä tapauksessa saanut
koko yhdyssanan merkityksen. Suomen kirjakielessä muona on ensi kertaa mainittu
niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuk-
sen sanakirjaan 1770-luvulla.
Renvall 1823 328; SKES 1958 muona; SSA 1995 muona; Jussila 1998 muona.
muori
Äitiä, isoäitiä tai vanhanpuoleista naista yleisemminkin merkitsevä muori on lainaa
ruotsin sanasta mor 'äiti'. Suomen kirjakielessä muori on esiintynyt 1540-luvulla laa-
ditusta Uppsalan evankeliumikirjan käsikirjoituksesta alkaen.
Thomsen 1869 92; H. J. Streng 1915 125; SKES 1958 muori; SSA 1995 muori; Jussila 1998 muori.
muoti
Vallitsevaa makusuuntaa tai suosiossa olevaa tyyliä merkitsevä muoti on lainaa ruot-
sin sanasta mod 'käytäntö, tapa, muoti, kuosi'. Suomen kirjakielessä samasta sanasta
lainattu muoti : muoden on ollut käytössä 1600-luvun alkupuolelta lähtien mallin
tai esikuvan merkityksessä, Juhana Wegeliuksen postillassa 1749 sana on mainittu
737

asussa modi. Nykyasussaan ja -merkityksessään muoti on esiintynyt vuoden 1804
almanakasta lähtien.
Karsten 1944 FmS 10 335; SSA 1995 muoti; Jussila 1998 muoti.
muoto
Sanalla on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. karjalan muoto, vepsän mod 'kas-
vot' ja viron mood 'muoto, muoti, tapa'. Vatjan muota 'muoto' on todennäköisesti
lainaa venäjästä. Sen sijaan muoto vastineineen on vanha germaaninen laina, jolle
rekonstruoitua alkumuotoa *möta- edustavat mm. muinaisislannin möt 'merkki,
tunnusmerkki, kuva' ym. ja muinaisruotsin möt 'muoto, leima, kuva'. Samaa juurta
on myös nykyruotsin prepositio mot vastaan'. Suomen kirjakielessä muoto on esiin-
tynyt Agricolasta ja kaikista samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
Thomsen 1869 135; Karsten 1915 124 ja 1922, 26, 31; Hellquist 1939 mot; SKES 1958 muoto; SSA
1995 muoto; LÄGLW 1996 muoto; Jussila 1998 muoto.
muotti
Ontelomaista valinkaavaa tai kehystä merkitsevä muotti on lainaa ruotsista, mahdol-
lisesti muinaisruotsin sanasta möt, joka on etymologisesti sama sana kuin —» muoto-
sanan lainalähteen yhteydessä mainittu möt 'muoto, leima, kuva'. Suomen kirjakie-
lessä muotti on ensi kertaa mainittu yhteisiä vyyhdinpuita koskevassa asetuksessa
vuonna 1739.
Rietz 1862-67 446; SKES 1958 muotti; SSA 1995 muotti; LÄGLW 1996 muotti; Jussila 1998
muotti.
muovata
Muotoilemista merkitsevällä ra«ov0ta-verbillä ei ole vastineita sukukielissä, eikä sille
ole esitetty myöskään lainaetymologiaa. Sanan alkuperä on epäselvä. Sitä on arveltu
rai/ofo-sanan epäsäännölliseksi johdokseksi, mutta rakenteeltaan parempi kantasana
olisi venäläisperäinen lainasana muota 'muoto', joka esiintyy sekä Agricolan kielessä
että vatjassa. Muota juontuu venäjän sanasta möda 'muoti'. Suomen kirjakielessä
muovata on ensi kertaa mainittu vasta Elias Lönnrotin sanakirjassa 1874. Sen johdos
muovaella on kuitenkin mainittu vuonna 1840 ilmestyneessä Kantelettaressa.
SKES 1958 muoto; SSA 1995 muoto, muovata.
muovi
Lämmön ja paineen avulla muotoiltavia suurimolekyylisiä tekoaineita merkitsevä
muovi on Lauri Hakulisen muodostama uudissana vuodelta 1947. Sana perustuu —>
muovata-verbiin ja viittaa aineen muovailtavuuteen.
Räikkälä 1995 Kielikello 1 6-7; SSA 1995 muovi.
738

murahtaa
Äreää äännähdystä merkitsevä murahtaa on johdos murinan ääntä jäljittelevästä
vartalosta. Saman vartalon johdoksia, jotka aivan ilmeisesti ovat erikseen muodos-
tettuja, on myös eräissä lähisukukukielissä, esim. karjalan murata, viron murteel-
linen muriseda ja liivin murlksö 'määkiä'. Suomen kirjakielessä murahtaa on ensi
kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786.
SKES 1958 murata; SSA 1995 murista; Jussila 1998 murahtaa.
muratti
Suomen oloissa lähinnä huonekasvina tunnettuja ainavihantia köynnöksiä (Hedera)
merkitsevä muratti on todennäköisesti ruotsin murgröna-sanan vastineeksi sepitetty
johdos, jossa alkuosa tulee suoraan ruotsin muuria merkitsevästä sanasta mur. Suo-
men kirjakielessä muratti on tullut käyttöön 1800-luvulla. Sana mainitaan ainakin jo
G. E. Eurenin sanakirjassa 1860.
murea
Helposti murtuvaa, haurasta yms. merkitsevällä mwra*-sanalla on vastineita useissa
lähisukukielissä, esim. karjalan murie, vepsän mufed, vatjan muroa ja viron mure.
Sana on rakenteeltaan selvästi johdos, mutta kantasanasta ja sanavartalon alkupe-
rästä on esitetty erilaisia käsityksiä. Useiden tutkijoiden mukaan murea on johdos
samasta vartalosta, josta on muodostettu —> muru ja mahdollisesti myös —> murtaa.
Toisaalta on pidetty mahdollisena, että itämerensuomen murea olisi vanha germaa-
ninen laina, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *murw*ja-z edustaa esim. saksan murhe
'murea'. Suomen kirjakielessä murea on ensi kertaa mainittu Eerik Sorolaisen pos-
tillassa vuonna 1621.
SKES 1958 murea; SSA 1995 murea; LÄGLW 1996 murea; Jussila 1998 murea.
mureena
Lämpimien ja lauhkeiden vesien ankeriaskaloihin viittaava mureena on todennäköi-
sesti lainattu suomeen ruotsin sanasta murena, mutta alkuaan sana juontuu latinasta,
jonka muraena taas on lainattu kreikan sanasta myraina. Tämä on feminiinimuoto
sanasta myros 'meriankerias'. Jo antiikin aikana mureenan lihaa pidettiin hienona
herkkuna. Suomalaisena sanana mureena on ilmeisesti tullut käyttöön vasta 1900-
luvun alussa, mutta latinankielisenä sana on esiintynyt eläintieteen oppikirjoissa jo
1800-luvun puolella.
TSK 6 1914 murena; Kluge - Mitzka 1960 Muräne.
739

murha
Toisen henkilön harkittua surmaamista merkitsevällä mwr/za-sanalla ei ole vastineita
sukukielissä. Inkeroisessa on kuitenkin tarkka vastine johdosverbille murhata. Sana-
vartalon alkuperä on kiistanalainen. Sitä on 1700-luvulta lähtien arveltu vanhaksi
germaaniseksi lainaksi, jolloin se olisi samaa juurta kuin ruotsin mord. Sanavartalon
kantagermaaniseksi asuksi on myöhemmin rekonstruoitu *murpa~. Lainaselitystä
on kuitenkin äännehistoriallisista syistä pidetty epävarmana. Suomen kirjakielessä
murha ja murhata ovat esiintyneet Agricolasta alkaen.
Setälä 1906 SUSA 23:1 22; SKES 1958 murha; Hofstra 1985 86,113; SSA 1995 murha; LÄGLW
1996 murha; Jussila 1998 murha.
murhe
Surua, huolta tms. merkitsevällä rawr/ze-sanalla on vastineita useimmissa lähisu-
kukielissä, esim. karjalan mureh, vatjan murhe, viron mure ja liivin mur. Sana on
rakenteeltaan selvästi johdos, mutta on epäselvää, mistä kantasanasta se on muo-
dostettu. Yksinkertaisen mutta täysin mahdollisen selitysvaihtoehdon mukaan
verbi murehtia olisi johdos samasta ääntä jäljittelevästä kannasta kuin —» murista,
ja mureh tai murhe olisi tämän verbin takaperoisjohdos. Ihminen voi ilmaista surua
murinan tapaisella valituksella. Joka tapauksessa mureh edustaa äännehistoriallisesti
vanhempaa kantaa kuin suomen länsimurteille ominainen murhe. Suomen kirjakie-
lessä murhe ja, murehtia ovat esiintyneet Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituk-
sista alkaen.
SKES 1958 murata, murhe; SSA 1995 murhe; Jussila 1998 murehtiaf murhe.
murista
Matalaa vihaista ääntelyä merkitsevä murista on johdos murinan ääntä jäljittelevästä
interjektiomaisesta vartalosta mur. Saman vartalon vastaavanlaisia johdoksia on
myös eräissä lähisukukukielissä, esim. karjalan murissa, viron murteellinen muri-
seda ja liivin muriksö 'määkiä'. Myös etäsukukielissä on samantapaisia äänteellisesti
motivoituja mutta erikseen syntyneitä verbejä. Suomen kirjakielessä murista on ensi
kertaa mainittu Matias Salamniuksen kalevalamittaisessa runossa 1690.
SKES 1958 murata; SSA 1995 murista; Jussila 1998 murista.
murjaani
Tummaihoisen ihmisen leikillinen tai halventava nimitys murjaani on lainattu suo-
meen ruotsin sanasta morian, joka alasaksan kautta juontuu ranskan sanasta morien.
Tämä perustuu keskiajan latinan sanaan Mauritänus ja merkitsee sananmukaisesti
mauria eli Mauritanian asukasta. Suomalaisena sanana murjaani on ensi kertaa mai-
nittu vuoden 1642 Raamatussa. Nykysuomalaisille murjaani on tuttu mm. tierna-
poikiin kuuluvana tummana roolihahmona.
740

Renvall 1823 329; Hellquist 1939 morian; SKES 1958 murjaani; SSA 1995 murjaani; Jussila 1998
murjaani.
murjoa
Runtelemista, ruhjomista, murskaamista yms. merkitsevällä mwr/oa-verbillä on vas-
tineita eräissä lähisukukielissä, esim. inkeroisen murjoja, karjalan murjuo ja vatjan
murjo-. Vastineeksi on arveltu myös ruotsinsaamen verbiä murjahet 'tappaa (lin-
tuja)'. Alkuperä on epäselvä. Mahdollisesti murjoa on johdos samasta vartalosta,
josta on muodostettu muru ja murentaa. Suomen kirjakielessä murjoa on tullut
käyttöön aivan 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Jo tätä ennen on käytetty eräitä
saman vartalon muita johdoksia, mm. murju 'muru, moska, murska' on mainittu jo
G. E. Eurenin sanakirjassa 1860.
SKES 1958 murju; SSA 1995 murjoa.
murju
Huonokuntoista, siivotonta asumusta merkitsevä murju on todennäköisesti lainaa
venäjän sanasta mufjä 'mökki, hökkeli'. Suomen kirjakielessä murju on ensi kertaa
mainittu Elias Lönnrotin sanakirjan lisävihkossa vuonna 1886.
Kalima 1915 81; Plöger 1973 106; SSA 1995 murju.
murkina
Ruokaa merkitsevällä arkissävyisellä raur/cma-sanalla on vastineita useissa lähisuku-
kielissä, esim. inkeroisen ja karjalan murkina sekä vatjan murtsina. Sana on vanha
germaaninen laina, joka alun perin on merkinnyt aamua. Sanavartalon kantager-
maaniseksi asuksi on rekonstruoitu *murgina-i jota edustaa esim. nykyruotsin mor-
gon. Suomen kansankielessä murkina on tarkoittanut perinteisesti aamiaista tai
aamiaisen ja päivällisen välistä ateriaa. Suomen kirjakielessä murkina on ensi kertaa
mainittu Jaakko Finnon virsikirjassa 1583.
Thomsen 1869 135; SKES 1958 murkina; Hahmo 1994 GA 184-186; SSA 1995 murkina; LÄGLW
1996 murkina; Jussila 1998 murkina.
murmeli
Tuuheaturkkista oravan sukuista jyrsijää (Marmota) merkitsevä murmeli on lainattu
suomeen ruotsin sanasta murmel(djur), joka puolestaan juontuu saksasta. Saksan
Murmeltier on muodostettu vanhemmasta muodosta murmunto tai murmuntin,
joka alppiseuduilla puhuttujen romaanisten kielten kautta perustuu latinan ilmauk-
seen mure(m) mont(is) eli vuorirotta'. Suomalaisena sanana murmeli on mainittu
Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865. Sen sijaan Daniel Europaeuksen sanakir-
jassa 1853 eläimen suomalaiseksi nimeksi on ilmoitettu morrinkainen.
Hellquist 1939 murmeldjur; Kluge - Mitzka 1960 Murmeltier.
74i

muro
Alun perin pientä palasta tai sirusta merkitsevä muro on —» mwr«-sanan murteelli-
nen variantti. Suomen kirjakielessä muro-sanaa on vanhastaan käytetty muru-sanan
synonyymina. Aamiaishiutaleiden nimityksenä muro on käännöslaina, joka on
otettu käyttöön 1960-luvun alusta lähtien englannin cnsp-sanan vastineena.
Pulkkinen 1984 muro; SSA 1995 muro.
murre
Jonkin seudun asukkaille tai jollekin sosiaaliselle ryhmälle ominaista kielenpartta
merkitsevä murre on johdos verbistä —> murtaa. Vanhanaikaisen käsityksen mukaan
murteet ovat syntyneet murtamalla "oikeaa" kieltä eli kirjakieltä. Suomen kirjakie-
lessä murre-sanan on ottanut käyttöön Laurentius Petri vuonna 1644 taitteen tai
murroksen merkityksessä. Poikkeavan tai virheellisen kielen piirteen merkityksessä
murre-sanaa, on käyttänyt Jaakko Juteini vuonna 1819, ja nykymerkityksessään murre
on esiintynyt Reinhold von Beckerin toimittamissa Turun Viikkosanomissa 1820.
SKES 1958 murtaa; Rapola 1960 murre; SSA 1995 murtaa; Jussila 1998 murre.
murskata
Iskemällä tai puristamalla rikkomista, rouhimista, pirstomista yms. merkitsevä murs-
kata on johdos sanasta murska, joka puolestaan on johdos samasta vartalosta kuin
—> muru ja murentaa. Suomen kirjakielessä murska on ensi kertaa mainittu vuoden
1642 Raamatussa, mutta murskata on tullut käyttöön vasta 1800-luvulla. Verbi mai-
nitaan ainakin jo Kustaa Renvallin sanakirjassa 1823.
SSA 1995 murjoa; Jussila 1998 murska.
mursu
Atlantin ja Tyynenmeren pohjoisrannikolla elävää isoa hylje-eläintä merkitsevä
mursu on selitetty lainaksi saamen kielestä. Nykyisessä pohjoissaamessa vastaava
sana on morsa. Sama sana on lainattu myös karjalaan ja jopa englantiin (morse).
Suomen kirjakielessä mursu on ensi kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita
Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
Etymologisesti samaan yhteyteen kuuluva nursa on kuitenkin esiintynyt jo Agrico-
lan kielessä alkuosana yhdyssanaa nursanluu, jolla on tarkoitettu norsunluuta (—>
norsu). Sanan alkuperäisin merkitys lienee kuitenkin 'mursunluu', sillä mursunluu
on pohjoisilla seuduilla ollut tutumpi raaka-aine, josta on valmistettu samantapaisia
tarve- ja koriste-esineitä kuin etelämpänä norsunluusta.
SKES 1958 mursu; Korhonen 1981 39; SSA 1995 mursu; Jussila 1998 mursu.
742

murtaa
Väkivaltaista rikkomista, katkaisemista, särkemistä, taittamista yms. merkitsevällä
mwrtaa-verbillä on varmoja vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan
murtoa, vepsän murta, vatjan murtaa, viron murda ja liivin murdö. Vastineeksi on
arveltu myös mordvan verbiä murdams 'palata takaisin', mutta tämä rinnastus on
merkityseron kannalta epäilyttävä. Yleensä murtoa-verbiä on arveltu johdokseksi
samasta vartalosta, josta on muodostettu myös —> muru ja murentaa. Suomen kir-
jakielessä murtaa on esiintynyt Agricolasta ja kaikista samanaikaisista käsikirjoituk-
sista alkaen.
SKES 1958 murtaa; UEW 1988 288; SSA 1995 murtaa; Jussila 1998 murtaa.
muru
Pientä palasta tai sirusta merkitsevällä mwru-sanalla on varmoja vastineita useim-
missa lähisukukielissä, esim. karjalan, vepsän, vatjan ja viron muru. Sana on yleensä
selitetty johdokseksi vartalosta, jolle vastineita on esitetty myös ugrilais- ja samojedi-
kielistä, esim. mansin mur- 'murtua', hantin mari- 'murtua', nenetsin mardä- 'mur-
taa, katkaista' ja selkupin morru 'pala'. Sanavartalo lasketaan vanhaan omaperäiseen
sanakerrostumaan kuuluvaksi, ja sen kantauralilaiseksi asuksi on rekonstruoitu
*mura. Toisaalta on kuitenkin viitattu siihen mahdollisuuteen, ettei itämerensuo-
men muru kuuluisikaan etäsukukielten sanojen yhteyteen vaan olisi vanha germaa-
ninen laina, jonka alkumuodoksi sopisi kantagermaanin *mura-. Tämän myöhempi
edustaja on mm. ruotsin murteellinen mor tai mär, joka merkitsee pientä tähteeksi
jäänyttä palasta. Suomen kirjakielessä muru on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 muru; UEW 1988 288; SSA 1995 muru; LÄGLW 1996 muru; Jussila 1998 muru.
museo
Taide-, kulttuuri- tai luonnonhistoriallisten kokoelmien säilytys- ja näyttelypaikkaa
merkitsevä museo on yleiseurooppalainen sana, joka perimmältään juontuu kreikan
sanasta Mouseion. Tämä on alkuaan tarkoittanut —» muusille eli tieteiden ja taitei-
den haltijattarille pyhitettyä paikkaa. Suomalaisena sanana museo on tullut käyttöön
1800-luvun jälkipuoliskolla. Se esiintyy latinan mukaisena sitaattilainana asussa
museum Antero Vareliuksen luonnontiedettä käsittelevässä tietokirjassa vuonna
1856. Nykyasussaan museo on mainittu Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865.
Koukkunen 1990 museo; SSA 1995 museo.
musertaa
Verbillä on tarkkoja vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan mutsertoa
ja viron muserdada, ja saman vartalon johdoksia ovat mahdollisesti myös vepsän
muzoida 'väännellä' ja ruotsinsaamen moccot 'taittaa, katkoa'. Sanavartalon etäi-
743

sempi alkuperä on epäselvä, kysymyksessä saattaa olla omaperäinen deskriptiivi-
sana. Suomen kirjakielessä musertaa on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 musertaa; SSA 1995 musertaa; Jussila 1998 musertaa.
musiikki
Säveltaidetta ja sen alaan kuuluvia tuotteita merkitsevä musiikki on lainattu suo-
meen ruotsin sanasta musik, mutta alkuaan sana juontuu latinan kautta kreikasta,
jossa mousike tai täydellisemmin sanoen mousike tekhne merkitsee sananmukaisesti
muusien eli runotarten taidetta ja voi käytännössä tarkoittaa kaikkia muusien suoje-
lemia taiteen ja tieteen aloja. Suomalaisena sanana musiikki on ensi kertaa mainittu
Henrik Florinuksen suomentamassa kirkkolaissa vuonna 1688.
Hellquist 1939 musik; Koukkunen 1990 musiikki; SSA 1995 musiikki; Jussila 1998 musiikki.
muskeli
Lihasta merkitsevä muskeli on todennäköisesti lainattu suomeen ruotsin sanasta
muskely mutta tämän rinnalla ovat mm. lääkärit käyttäneet myös latinan sanaa
musculuSy josta ruotsin sanakin juontuu. Latinan musculus on johdos sanasta mus
'hiiri'. Muskeli tarkoittaa siis sananmukaisesti pikkuista hiirtä, ja sana viittaa alkuaan
lihaksen muotoon. Suomen kirjakieleen arkissävyinen muskeli on kelpuutettu vasta
1900-luvun jälkipuoliskolla, kun sanaa on alettu käyttää etenkin painonnostajien ja
kehonrakentajien mahtavista lihaksista puhuttaessa.
Hellquist 1939 muskel; NO 1986 muskelbyggare.
musketti
Erästä vanhaa kiväärityyppiä merkitsevä musketti on lainautunut suomeen ruotsin
välityksellä ranskan sanasta mousquet, joka alun perin on ollut haukkametsästyk-
sessä käytetyn varpushaukan nimitys. Ranskan mousqueU italian moschetto ja espan-
jan mosqueta ovat alkuaan deminutiivisia johdoksia, joiden kantaosa juontuu latinan
kärpästä merkitsevästä sanasta musca. Merkitysyhteys on selitetty siten, että varpus-
haukka on pilkullinen, ikään kuin kärpäsparven täplittämä. Toisen arvelun mukaan
nimityksen syynä olisi linnun pieni koko. Joka tapauksessa sama sana on alkanut
tarkoittaa myös nuolipyssyn laukausta tai heittolaukausta, ja 1500-luvulla siitä on
tullut tuliaseen nimitys. Suomalaisena sanana musketti on esiintynyt Kaarle-kunin-
kaan sota-artikloissa vuonna 1695 kirjoitettuna ranskalaiseen tapaan musqueti.
Hellquist 1939 musköt; Kluge - Mitzka 1960 Muskete; Jussila 1998 musketti.
muskotti
Molukeilta kotoisin olevaan ainavihantaan puuhun (Myristica fragrans) ja siitä saa-
taviin maustetuotteisiin viittaava muskotti on lainattu suomeen ruotsin sanasta mus-
744

kot, joka alkuaan juontuu keskiajan latinan sanasta nux museota 'myskipähkinä'.
Muskottipähkinä tuoksuu myskiltä. Muskottipuusta saadaan sekä muskottipähkinää
että muskottikukkaa, ja Euroopassa muskotti on tullut tunnetuksi keskiajan alussa
nimenomaan mausteena, ei puuna. Suomalaisena sana muskotti on ensi kertaa mai-
nittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637.
H. J. Streng 1915 125; Hellquist 1939 muskot; SKES 1958 muskotti; SSA 1995 muskotti; Jussila
1998 muskotti.
muslimi
Islaminuskoista merkitsevä muslimi juontuu arabian sanasta muslim, joka merkitsee
islaminuskon tunnustajaa. Suomen kirjakielessä muslimi on tullut käyttöön 1800-
luvun jälkipuoliskolla. Sana mainitaan ainakin jo Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa
1865 asussa muslemi.
Kluge - Mitzka 1960 Muselman(n); Onions 1979 moslem.
musta
Sanalla on kiistaton etymologinen vastine kaikissa lähisukukielissä mutta ei yhdes-
säkään etäsukukielessä, esim. karjalan musta, lyydin, vepsän ja viron musU vatjan
mussa ja liivin musta. Eräissä suomen murteissa esiintyy samassa merkityksessä
myös fctön variantti museva, jolla on vastineita itäisissä lähisukukielissä, esim. karja-
lan museva ja keskivepsän muza. Sanavartalon etäisempi alkuperä on kiistanalainen.
Eräiden tutkijoiden mukaan musta saattaisi olla jäänne Baltian alkuperäisasukkaiden
tuntemattomaksi jääneestä kielestä. Toisen teorian mukaan musta olisi lainaa balt-
tilaiselta taholta ja olisi alkuaan partisiippimuoto lyömistä merkitsevästä verbistä.
Merkitysyhteys syntyisi sen kautta, että musta olisi viitannut lyömisen aiheuttamaan
mustelmaan. Äännehistoriallisesti ja semanttisesti parempi lainalähde on esitetty
germaaniselta taholta. Alkumuodoksi on rekonstruoitu kantagermaanin *mus-ta-,
jota edustaa mm. norjan must 'höyry, sumu'. Merkitysyhteyttä voi perustella siten,
että säästä puhuttaessa sumuinen on usein käytännössä sama kuin synkkä, pimeä tai
tumma. Mt/sta-sanan nykylevikin suppeus viittaa joka tapauksessa siihen, ettei sana
kuulu uralilaisten kielten vanhimpaan sanakerrostumaan ja se näin ollen on toden-
näköisesti lainaperäinen. Tämä on huomionarvoista sikäli, että väriterminologian
tutkijat ovat havainneet mustaa merkitsevän sanan kuuluvan yleensä kaikkien maa-
ilman kielten väriennimityssysteemiin. Ei kuitenkaan ole tietoa siitä, mikä sana olisi
merkinnyt mustaa kantauralissa. Suomen kirjakielessä musta on esiintynyt Agrico-
lasta alkaen.
SKES 1958 museva, musta; Koski 1983 59-63, 245-261; SSA 1995 museva, musta; LÄGLW 1996
musta; Jussila 1998 musta; Liukkonen 1999 95-97; Koivulehto, esitelmä Suomalais-Ugrilaisessa
Seurassa 15.9.2000.
745

muste
Nestemäistä kirjoitus-, paino- tai tulostusväriä merkitsevä muste on oppitekoinen
johdos sanasta —» musta. Sanaa on tiettävästi käyttänyt ensimmäisenä Elias Lönn-
rot vuonna 1836 tai 1837. Jo tulkkisanakirjassa Variarum rerum vocabula 1644 on
samassa merkityksessä käytetty musta-sanan toista johdosta mustainen.
SKES 1958 musta; SSA 1995 musta.
Musti
Perinteisellä koiran nimellä Musti on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. vat-
jan mussi ja viron must. Sana on johdos adjektiivista —» musta ja se on alkuaan ollut
nimenomaan mustan koiran nimitys. Suomen kirjakielessä Musti on koiran nimi-
tyksenä mainittu ensi kertaa Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745. Pitempi johdos
Mustikki puolestaan on perinteinen lehmän nimi, joka juontuu tunnettua marjaa
merkitsevästä —» mustikka-sanasta, vastaavalla tavalla kuin mansikka-sanasta on joh-
dettu Mansikki. Mustikki on mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786.
SKES 1958 musta; SSA 1995 mustu musta.
mustikka
Sinertävänmustaa maukasta metsämarjaa (Vaccinium myrtillus) merkitsevällä mus-
tikka-sanaUa on vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan mussikka, vepsän
musfik, vatjan musikaz, viron mustik ja liivin musköz. Sana on johdos adjektiivista
—> musta. Suomen kirjakielessä mustikka-sanaa on ensimmäisenä käyttänyt Lauren-
tius Petri vuonna 1644.
SKES 1958 mustikka; SSA 1995 mustikka; Jussila 1998 mustikka.
muta
Liejua, kuraa, rapaa, maatunutta turvetta yms. merkitsevällä rai/ta-sanalla on vas-
tineita sekä lähi- että etäsukukielissä. Näitä ovat esim. karjalan ja vatjan muta, vep-
sän ja viron muda, liivin mudäy pohjoissaamen moddi ja ersämordvan moda. Sanan
alkuperä on kiistanalainen. Se on perinteisesti laskettu vanhaan omaperäiseen sanas-
toon kuuluvaksi, mutta sille on esitetty myös sekä äännerakenteen että merkityk-
sen kannalta vakuuttava germaaninen lainaetymologia. Tämän mukaan lainaläh-
teenä olisi kantagermaanin *mupa-> jota edustaa mm. muinaisskandinaavin moÖ
'(heinän)jätteet\ Vaikka lainaselitys sinänsä on moitteeton, sen epäilyttäväksi piir-
teeksi on katsottu se seikka, että vanhoja germaanisia lainoja ei yleensä ole mord-
vassa asti. Nykytiedon valossa muta ei kuitenkaan ole ainoa sana, jonka levikki on
näin laaja. Suomen kirjakielessä muta on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 muta; UEW 1988 705; SSA 1995 muta; LÄGLW 1996 muta; Jussila 1998 muta; Koivu-
lehto 1999 VM 79.
746

mutista
Hiljaista, epäselvää puhetta merkitsevällä rateista-verbillä on vastineena inkeroisen
mutissa. Virossa on samantapainen miidisedä, mutta kun tämä merkitsee 'tömistä,
jytistä, jylistä', se on todennäköisesti erikseen muodostettu äänteellisesti motivoitu
sana. Suomen ja inkeroisen verbi on selitetty johdokseksi mumisevaa ääntä jäljittele-
västä vartalosta. Suomen kirjakielessä mutista on ensi kertaa mainittu vuoden 1642
Raamatussa.
SSA 1995 mutista; Jussila 1998 mutista.
mutka
Kaarretta, käännettä, taivetta yms. merkitsevällä rattf/ca-sanalla on vastineita eräissä
lähisukukielissä, esim. inkeroisen, karjalan ja vatjan mutka. Sana voi merkitä myös
kummallista tapausta, konstia, koukkua tai metkua. Sanan alkuperä on tuntematon.
Vastineita on esitetty myös eräistä samojedikielistä, mutta muiden etäsukukielten
vastineiden täydellisen puuttumisen takia todennäköisempää on, että kysymys on
vain satunnaisesta samankaltaisuudesta. Suomen kirjakielessä mutka on esiintynyt
Agricolasta alkaen.
SKES 1958 mutka; UEW 1988 282-283; SSA 1995 mutka; Jussila 1998 mutka.
mutta
Vastakohtaa ilmaisevalla konjunktiolla mutta ei ole tarkkoja vastineita sukukielissä,
mutta sanan murteellisella variantilla muuta on vastine sekä inkeroisessa että karja-
lassa. Kirjakielen mukainen mutta on suomen kielen erilliskehityksen aikana syn-
tynyt konjunktio. Sen alkuosana on ikivanha indefiniittipronomini —» muu, mutta
jälkiosasta on annettu useita selityksiä. Näistä yhden mukaan -tta on historiallisesti
sama aines kuin ikivanha yleisen erosijan pääte -tältä, joka nykysuomessa esiintyy
partitiivin päätteenä. Sanan alkuperäinen muoto olisi tällöin ollut muuta, joka edel-
leenkin esiintyy murteissa ja lähisukukielissä. Vokaalin on arveltu lyhentyneen pai-
nottomissa lauseasemissa. Konsonantti t olisi puolestaan saattanut pidentyä sellai-
sissa puhekielen muodoissa, joista loppuvokaali on kokonaan kadonnut (mut). Täl-
laiset ovat yleisiä sekä murteissa että nykypuhekielessä. Toisen teorian mukaan -tta
on sama johdinaines, joka esiintyy myös konjunktioissa —» että ja —> jotta. Päätettä
on arveltu sekä karitiiviseksi (vailla olemista), prolatiiviseksi (kautta kulkemista) että
modaaliseksi (tapaa ilmaisevaksi) johtimeksi. Näistä viimeksi mainittu vaihtoehto
on todennäköisimmin oikea ainakin sanojen että ja jotta osalta. Kolmannen selitys-
vaihtoehdon mukaan -tta on sama pääte kuin abessiivin sijapääte. Tällöin mutta olisi
alkuaan ollut *muutta 'ilman muuta'. Murteissa sana saattaa nykyäänkin esiintyä
asussa muutta. Suomen kirjakielessä mutta on nykyasussaan esiintynyt Agricolasta
ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
Jännes 1891 Suomi 3: 4, 289-294; Kuusinen Vir. 1957 34-48; SKES 1958 mutta; Hakulinen 1979
393-394; SSA 1995 mutta; Jussila 1998 mutta.
747

mutteri
Sisäkierteellistä, tavallisesti kuusikulmaista ruuvin vastaosaa merkitsevä mutteri on
lainattu suomeen ruotsin sanasta mutter, joka puolestaan juontuu saksan sanasta
Mutter. Tämän alkuperäinen merkitys on 'äiti' tai 'kohtu'. Merkityksen kehitys
perustuu sanan vertauskuvalliseen käyttöön: kysymys on ontosta tilasta, johon pan-
naan sinne sopiva esine. Suomen kirjakielessä mutteri on tullut käyttöön 1800-luvun
jälkipuoliskolla. Sana mainitaan ainakin jo Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865.
Hellquist 1939 mutter; SKES 1958 mutteri; SSA 1995 mutteri.
muu
Indefiniittipronominilla muu on etymologisia vastineita sekä lähi- että etäsukukie-
lissä unkariin asti, esim. karjalan, lyydin, vatjan, viron ja liivin muuy pohjoissaamen
nubbi "muumpi", udmurtin myd, mansin möt, hantin mogöl ja unkarin mäs. Sana-
vartalon alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *raw. Suomen kirjakielessä muu on
esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1958 muu; UEW 1988 281-282; SSA 1995 muu; Jussila 1998 muu.
muuan
Erästä tai tiettyä merkitsevällä muuan-, muudan- tai rawwfaraa-sanalla on vastineita
eräissä lähimmissä lähisukukielissä, esim. inkeroisen muutama ja karjalan muu-
van. Sana on johdos ikivanhasta pronominivartalosta —> muu. Suomen kirjakielessä
muutama on esiintynyt Agricolasta alkaen, muuan on ensi kertaa mainittu Kristfrid
Gananderin sanakirjassa 1786.
SKES 1958 muudan; SSA 1995 muuan; Jussila 1998 muuan, muutama.
muukalainen
Vierasta tai ulkomaalaista merkitsevällä muukalainen-sanatta. on vastineita eräissä
lähisukukielissä, esim. karjalan muukalaine ja lyydin muugalaine. Sana on monin-
kertainen johdos, jonka kantavartalo on ikivanha indefiniittipronomini —> muu.
Tästä muodostettu muuta tai toista paikkaa merkitsevä *muuka ei esiinny itsenäi-
senä sanana, mutta kylläkin eräisiin taivutusmuotoihin kiteytyneiden adverbien var-
talona, esim. muualla ja muualle. Muukalainen on johdos tästä *mttwfca-vartalosta.
Vastaavanlaisia johdoksia ovat sikäläinen ja täkäläinen, jotka on muodostettu se- ja
tömä-pronomineista. Suomen kirjakielessä muukalainen on esiintynyt Agricolasta
alkaen.
SKES 1958 muukalainen; SSA 1995 muukalainen; Jussila 1998 muukalainen.
748

muuli
Aasioriin ja tammahevosen jälkeläistä merkitsevä muuli on lainaa ruotsin sanasta
mule, joka saksan kautta juontuu latinan sanasta mulus. Suomalaisille muulit ovat
tulleet tutuksi Raamatun välityksellä, ja suomen kirjakielessä muuli on esiintynyt
Agricolasta alkaen.
Hellquist 1939 mula; H. f. Streng 1915 125; SKES 1958 muuli; SSA 1995 muuli; Jussila 1998
muuli.
muulloin
Muuna aikana tapahtuvaan viittaavalla adverbilla muulloin on vastineita useimmissa
itämerensuomalaisissa kielissä, esim. karjalan mulloin, vepsän mulou viron mullu ja
liivin millin. Lähisukukielten vastineet viittaavat menneeseen aikaan ja merkitsevät
yleensä Viime vuonna'. Rakenteeltaan muulloin on ikivanhan —> mww-pronominin
kiteytynyt adessiivimuoto muulla, josta on edelleen muodostettu monikon instruk-
tiivi. Suomen kirjakielessä muulloin on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 muulloin; SSA 1995 muulloin; Jussila 1998 muulloin.
muumio
Mätänemiseltä tavallisesti palsamoimalla suojattua ruumista merkitsevä muumio on
lainaa ruotsin sanasta mumie tai tämän vanhasta rinnakkaisasusta mumia, joka sak-
san ja ranskan kautta juontuu latinan sanasta mumia. Tämä puolestaan on lainaa
arabian sanasta miimijä, joka merkitsee sekä palsamoitua ruumista että palsamoin-
nissa tarvittavaa pihkaa. Sanan perusosa on lainattu persian sanasta mum 'pihka'.
Ruotsissa sana on ollut tunnettu 1600-luvulla alkaen ja sillä on aluksi tarkoitettu
eräitä lääkeaineita, joiden valmistukseen muumioita muinoin on käytetty. Suomen
kirjakielessä sana on tullut käyttöön Daniel Europaeuksen sanakirjasta 1853 alkaen
latinan mukaisessa asussa muumia. Suomalaiselta johdokselta näyttävä muumio on
vakiintunut 1900-luvun alussa.
Hellquist 1939 mumie; Koukkunen 1990 muumio.
muuntaa
Toiseksi muuttamista merkitsevä muuntaa on joko nuori oppitekoinen johdos —>
mwM-pronominista tai sitten takaperoisjohdos vanhemmasta mww-sanan johdok-
sesta muuntua. Vastaavanlaisia, mutta erikseen muodostettuja johdoksia on myös
eräissä lähisukukielissä. Suomen kirjakielessä muuntua on ensi kertaa mainittu
puuttumisen merkityksessä Maskun Hemmingin hurskaiden laulujen kokoelmassa
vuonna 1616. Sen sijaan muuntaa on murteissa käytännöllisesti katsoen tuntematon
verbi, joka on kirjakielessä ensimmäistä kertaa mainittu Ferdinand Ahlmanin sana-
kirjassa 1865.
749

Setälä 1921 136; SKES 1958 muuntaa; Rapola 1960 muuntaa; SSA 1995 muuntaa; Jussila 1998
muuntua.
muurahainen
Muun muassa kekojen rakentajina tunnettuja yhdyskuntahyönteisiä merkitsevällä
muurahainen-sanalla. on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. karjalan muu-
rahainen vepsän murahaine ja viron murteellinen murelane. Sanan vartalo-osa on
mitä ilmeisimmin vanha germaaninen laina, jolle rekonstruoitua kantagermaanista
alkumuotoa *murijön- edustaa mm. muinaisruotsin myra 'muurahainen'. Sanan
loppuosa on omaperäinen johdin. Myös venäläistä lainaetymologiaa on ehdotettu.
Sanan alkuperän ja alkuperäisen muodon selvittämistä on vaikeuttanut se, että sen
rinnalla esiintyy myös kansankielessä suunnilleen samaa merkitsevä mauriainen.
Tämä voidaan kuitenkin selittää erilliseksi germaaniseksi lainaksi, jolle rekonstru-
oitua kantagermaanista alkumuotoa *maura-z edustaa muinaisskandinaavin maurr
'muurahainen'. Kokonaiskuvaa on hämmentänyt vielä muurahaisen synonyymina
esiintyvä myyriäinen, jonka vartalo kuitenkin voidaan yksinkertaisimmin selittää
muinaisruotsista lainatuksi. Suomen kirjakielessä muurahainen on esiintynyt Agri-
colasta alkaen. Myyriäinen on muurahaisen merkityksessä mainittu vuoden 1642
Raamatussa, mutta mauriainen on tullut kirjakieleen vasta 1800-luvulla mm. Kale-
valan myötä.
SKES 1958 muurahainen; SSA 1995 mauriainen, muurahainen, myyriäinen; LÄGLW 1996 mau-
riainen, muurahainen, myyriäinen; Jussila 1998 muurahainen, myyriäinen.
muurain
Matalaa valkokukkaista suokasvia (Rubus chamaemorus) ja sen lakkana tai hillana
tunnettua marjaa merkitsevällä mwwram-sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsu-
kukielissä samojediin asti. Näitä ovat esim. karjalan muuroan, vepsän murm, vatjan
muraga, viron murak, komin myr, mansin morah, hantin morök, nenetsin mararja
ja nganasanin muraka. Sanavartalo lasketaan ikivanhaan omaperäiseen sanastoon
kuuluvaksi ja sen kantauralilaiseksi asuksi on rekonstruoitu *mura. Suomen kirja-
kielessä muurain on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637.
SKES 1958 muurain; UEW 1988 287; SSA 1995 muurain; Jussila 1998 muurain.
muun
Kivestä tai betonista rakennettua seinää, kansankielessä myös uunia tai kivitaloa
merkitsevä muuri on lainaa ruotsin sanasta mury joka alasaksan välityksellä juontuu
latinan sanasta murus. Suomessa kivirakentaminen on ollut keskiaikainen innovaa-
tio. Suomen kirjakielessä muuri on esiintynyt Agricolasta alkaen.
H. J. Streng 1915 125-126; SKES 1958 muuri; SSA 1995 muuri; LÄGLW 1996 muuri; Jussila 1998
muuri.
750

muusa
Runotarta merkitsevä muusa on todennäköisesti lainattu suomeen ruotsin sanasta
musa, mutta alkuaan sana juontuu latinan kautta kreikasta, jossa moilsa muusan
tai runottaren lisäksi merkitsee musiikkia ja laulua. Vanhimmassa kreikkalaisessa
mytologiassa muusa oli vain yksi jumalattareksi henkilöitynyt inspiraation lähde,
mutta kun innoitusta tarvittiin monilla taiteen ja tieteen aloilla, alettiin uskoa jokai-
sella yhdeksällä pääalalla olevan oma suojelijattarensa. Suomalaisena sanana muusa
on tullut käyttöön 1800-luvun lopulla. Muusat mainitaan ja esitellään mm. Agathon
Meurmanin sivistyssanakirjassa 1887.
Koukkunen 1990 muusa.
muutama
Ikivanhasta —» mww-sanasta johdetulla indefiniittipronominilla muutama on vasti-
neita karjalassa, esim. muutama, muutoma, muuvan. Viimeksi mainittu vastaa suo-
men konsonanttiloppuista varianttia muudany joka yleisesti esiintyy myös asussa —»
muuan. Suomen vanhassa kirjakielessä muutama on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 muudan; SSA 1995 muuan-, Jussila 1998 muutama.
muuten
Adverbi muuten on tapaa ilmaiseva johdos ikivanhasta indefiniittipronominista —»
muu. Vastaavanlaisia adverbeja on myös lähisukukielissä, joskin nämä ovat yleensä
saman pronominin monikkovartalosta muodostettuja, esim. karjalan muiten, vep-
sän muife, vatjan muitö, viron muidu ja liivin muita. Myös suomen murteissa tun-
netaan näitä vastaava muiten. Suomen kirjakielessä muuten on tullut käyttöön vasta
1820-luvulla, ja sana on esiintynyt ensin vanhoissa kansanrunojulkaisuissa. Ennen
1800-lukua samassa merkityksessä on käytetty saman vartalon johdosta muutoin,
joka on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1958 muuten; Hakulinen 1979 232; SSA 1995 muuten; Jussila 1998 muutoin; Punttila
- Issakainen Vir. 2003 237.
muutos
Verbistä —» muuttaa johdetulla substantiivilla muutos on tarkka vastine karjalassa.
Suomen kirjakielessä muutos on esiintynyt Agricolasta alkaen nykymerkityksessään,
mutta sitä on käytetty myös merkityksessä 'muutto' esim. muuttolinnuista puhut-
taessa.
SKES 1958 muuttaa; SSA 1995 muuttaa; Jussila 1998 muutos.
75i

muuttaa
Toiseksi tekemistä tai toiseen paikkaan siirtämistä tai siirtymistä merkitsevä muut-
taa on johdos ikivanhasta indefiniittipronominista —» muu. Myös johdin -tta- on
ikivanhaa perua, ja suomen muuttaa-verbiä vastaavia johdoksia löytyy eräistä muis-
takin sukukielistä, esim. karjalan muuttoa, viron muuta, mahdollisesti myös luula-
jansaamen muktalit Nämä voivat olla joko yhteistä perua tai erikseen muodostet-
tuja. Suomen kirjakielessä muuttaa on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta
alkaen.
SKES 1958 muuttaa; SSA 1995 muuttaa; Jussila 1998 muuttaa.
muuttua
Toisenlaiseksi tulemista merkitsevä muuttua on johdos verbistä —>• muuttaa. Sekä
kantavartalo —> muu että kaikki johdinainekset ovat ikivanhoja, ja myös suomen
muuttua-verbiä vastaavia johdoksia löytyy eräistä sukukielistä, esim. karjalan muut-
tuo, viron muutuda, mahdollisesti myös luulajansaamen muktusit. Suomen vanhassa
kirjakielessä muuttua on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 muuttaa; SSA 1995 muuttaa; Jussila 1998 muuttua.
mykkä
Puhumatonta tai puhekyvytöntä merkitsevällä myfc/cä-sanalla on vastineita eräissä
lähisukukielissä, esim. inkeroisen ja karjalan mykkä ja vatjan miittsä. Sanan alkuperä
on tuntematon. Suomen kirjakielessä mykkä on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 mykkä; SSA 1995 mykkä; Jussila 1998 mykkä.
myky
Kokkaretta tai möykkyä merkitsevä, etenkin savolaismurteissa tunnettu myky on
selitetty alkuaan deskriptiiviseksi sanaksi, jonka rinnalla esiintyy muodoltaan ja mer-
kitykseltään muita vastaavanlaisia sanoja, esim. mykkyy mykyrä, mykkyräja. mykkylä.
Samantapaisia sanoja on myös eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan mykyrä 'kupe-
ranko tai pyöreähkö esine, viron mugar suurehko, ohut pilvi' ja liivin migäm 'joukko,
kasa, läjä', mutta nämä voivat olla myös erikseen muodostettuja deskriptiivisanoja.
Suomen kirjakielessä myky on ensi kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita
Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
SKES 1958 mykky; SSA 1995 mykky; Jussila 1998 myky.
mylly
Jauhamiskonetta tai tällaista varten pystytettyä rakennusta merkitsevä mylly on lai-
naa muinaisruotsin sanasta mylla tai mylna, joka alkuaan juontuu latinan sanasta
molina. Nykyruotsissa vastaava sana ei ole enää käytössä, mutta saksassa sitä vastaa
752

Muhle. Mylläri on erillinen laina muinaisruotsin sanasta myllare tai mylnare. Suo-
men kirjakielessä myllyjä myllynkivi ovat esiintyneet Agricolasta alkaen. Mylläri on
ensi kertaa mainittu herra Martin lainsuomennoksessa vuoden 1570 tienoilla.
Ahlqvist 1866 Suomi 2:6 109; H. J. Streng 1915 126-127; SKES 1958 mylly, mylläri; Kluge
- Mitzka 1960 Muhle; SSA 1995 mylly, mylläri; Jussila 1998 mylly, myllynkivi, mylläri.
mylviä
Matalalla, jylisevällä äänellä huutamista merkitsevällä my/viä-verbillä ei ole varsinai-
sia vastineita sukukielissä, eikä sille ole myöskään esitetty lainaetymologiaa. Verbi
on selitetty johdokseksi huutamisen ääntä jäljittelevästä vartalosta. Suomen kirjakie-
lessä mylviä on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SSA 1995 mylviä; Jussila 1998 mylviä.
myntti
Kolikkoa merkitsevä myntti on lainaa ruotsin sanasta mynt. Sama sana on lainattu
myös karjalaan. Suomen kirjakielessä myntti on esiintynyt Agricolasta alkaen jäl-
kiosana yhdyssanaa veromyntti, jolla on tarkoitettu verorahaa. Itsenäisenä sanana
myntti on mainittu herra Martin lainsuomennoksessa vuoden 1570 tienoilla.
Renvall 1823 333; H. J. Streng 1915 127; SKES 1958 myntti; SSA 1995 myntti; Jussila 1998 myntti.
myreä
Äreää tai pahantuulista merkitsevä myreä on todennäköisesti johdos murisevaa ään-
telyä jäljittelevästä verbistä myristä, jolla on vastineita useissa lähisukukielissä. Saman
vartalon johdos on masentumista, katkeroitumista ja murteissa myös hapantumista
merkitsevä myrtyä. Verbi myristä on esiintynyt suomen kirjakielessä vuoden 1642
Raamatusta lähtien, mutta etenkin kaakkoissuomalaisissa murteissa tunnettu myreä
on tullut kirjakieliseen käyttöön vasta 1800-luvulla. Sanaa on käytetty myös merki-
tyksessä hauras', ja tällöin se voi olla —» rat*rea-sanan etuvokaalinen variantti.
SKES 1958 myristä; SSA 1995 myrtyä; Jussila 1998 myristä.
myrkky
Sanan vastineita ovat karjalan myrkky ja viron rnurg, mutta ainakin karjalan sanaa
on arveltu suomesta lainatuksi. Vastineeksi on joissakin vanhemmissa tutkimuksissa
arveltu myös unkarin sanaa mereg, mutta tämä on myöhemmin selitetty iranilai-
seksi lainaksi. Itämerensuomen sanan alkuperä on epäselvä. Rakenteestaan päätellen
sana ei voi ainakaan sellaisenaan olla kantasuomalaista vanhempi, ja sitä on arveltu
omaperäiseksi johdokseksi samasta vartalosta, josta on muodostettu myös —» myreä
ja myrtyä. Saman vartalon toinen johdos myrkkä on mainittu Kristfrid Gananderin
sanakirjassa 1786 merkityksessä 'katku, paha haju', ja murteellinen verbi myrkähtyä
753

merkitsee 'olla tukehtumaisillaan pahaan hajuun'. Myös germaanista alkuperää on
ehdotettu, mutta heikoin perustein. Suomen kirjakielessä myrkky on esiintynyt Agri-
colasta alkaen, samoin sen johdokset myrkyllinen ja myrkyttää.
SKES 1958 myrkky, Joki 1973 282-283; SSA 1995 myrkky; LÄGLW 1996 myrkky; Jussila 1998
myrkky, myrkyllinen, myrkyttää.
myrsky
Hyvin voimakasta tuulta ja siihen liittyvää rajuilmaa merkitsevällä myrsfcy-sanalla on
vastineita eräissä itäisissä lähisukukielissä, esim. inkeroisen myrskyjä lyydin mixrsk.
Sana on selitetty johdokseksi jyrisevää, murisevaa yms. ääntä jäljittelevästä interjek-
tiomaisesta vartalosta, josta on muodostettu myös murteelliset verbit myristä (—»
myreä) ja myrätä. Suomen kirjakielessä myrsky on ensi kertaa mainittu vuoden 1642
Raamatussa. Verbi myrskytä on esiintynyt vuoden 1701 virsikirjassa.
Hakulinen Vir. 1948 208; SKES 1958 myrsky; SSA 1995 myrsky, Jussila 1998 myrsky, myrskytä.
myräkkä
Rajuilmaa merkitsevän mj/rafcfcä-sanan vastine on karjalan myräkkä 'tuulinen, pil-
vinen sää'. Sana on johdos samasta jyrisevää ääntä jäljittelevästä vartalosta, josta
on muodostettu myös —» myrsky. Varsinainen kantasana lienee murteellinen verbi
myrätä 'murista, mumista'. Suomen kirjakielessä myrätä on ensi kertaa mainittu
Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786. Myräkkä on mainittu Elias Lönnrotin sana-
kirjassa 1874.
SKES 1958 myrsky; SSA 1995 myrsky; Jussila 1998 myrätä.
myski
Myskihirviuroksen voimakashajuista rauhaseritettä ja muita samantuoksuisia aineita
merkitsevä myski on lainattu suomeen ruotsin sanasta mysk, mutta alkuaan sana
juontuu ranskan ja latinan kautta kreikan sanasta möskhos, joka puolestaan on lai-
naa persian sanasta musk. Suomen kirjakielessä myski on ensi kertaa mainittu Krist-
frid Gananderin sanakirjassa 1786 alkuosana yhdyssanaa myskinyrtti, joka merkitsee
nykyään pukinparraksi kutsuttua sikurikasvia (Tragopogon pratensis).
Hellquist 1939 mysk; SSA 1995 myski; Jussila 1998 myskiyrtti.
myssy
Syvää, päänmyötäistä päähinettä merkitsevä myssy on lainaa ruotsin vanhentuneesta
sanasta myssa tai mysse, jota nykyruotsissa vastaa mössa. Ruotsin sana on lainaa ala-
saksasta. Suomen kirjakielessä myssy on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen
sanakirjassa 1637.
H. J. Streng 1915 128; SKES 1958 myssy; SSA 1995 myssy; Jussila 1998 myssy.
754

mysteeri
Arvoitusta, salaisuutta tai selittämätöntä asiaa merkitsevä mysteeri on lainattu suo-
meen joko ruotsin sanasta mysterium tai suoraan latinasta, josta myös ruotsin sana on
peräisin. Sana on usein esiintynyt monikollisena asussa mysteria. Latinan mysterium
on peräisin kreikan sanasta mysterion, joka on johdos salamenoihin vihittyä merkit-
sevästä sanasta mystes. Sananmukaisesti mystes tarkoittaa sitä, jonka silmät ja suu
ovat suljettuina. Sanaa on antiikin ajoista lähtien käytetty myös jumalien kunniaksi
vietettyjen salaisten juhlamenojen nimityksenä. Keskiajalla mysteereiksi on nimitetty
myös Kristuksen kärsimyksistä kertovia hengellisiä näytelmiä. Suomen kirjakielessä
mysteeri on esiintynyt jo Agricolan kielessä kreikan mukaisena sitaattilainana asussa
mysterion. Varsinaisesti sana on kuitenkin tullut käyttöön 1800-luvun loppupuolella
asussa mysteerio tai mysteeriä. Nykyasu mysteeri on ollut käytössä 1900-luvun alusta
lähtien.
Hellquist 1939 mystisk; Onions 1979 mystery; Koukkunen 1990 mysteeri; Jussila 1998 mysteeri.
mystiikka
Salaperäisyyttä tai salamyhkäisyyttä merkitsevä mystiikka on lainattu suomeen ruot-
sin sanasta mystik, joka juontuu latinan sanasta mystica. Tämä on feminiinimuoto
salaista merkitsevästä adjektiivista mysticus. Sanan kantavartalo juontuu alkuaan
kreikasta (—» mysteeri). Suomalaisena sanana mystiikka on tullut käyttöön 1870-
luvulla. Se mainitaan ainakin jo B. F. Godenhjelmin sanakirjassa 1873.
Hellquist 1939 mystisk; Koukkunen 1990 mystiikka.
mytty
Epämääräistä kääröä tai nyyttiä merkitsevällä mytty-sanalla on tarkka vastine inke-
roisessa ja karjalassa. Viron verbi mixtata 'polskuttaa vettä tarpoimella; kasata' vas-
taa suomen verbiä mytätä sulloa'. Sanavartalon alkuperästä ei ole olemassa mitään
varsinaista selitystä, joten se lienee alkuaan omaperäinen deskriptiivinen muodoste.
Suomen kirjakielessä mytty on ensi kertaa mainittu Eskil Petraeuksen kieliopissa
vuonna 1649 merkityksessä 'Thesaurus' eli varasto tai kokoelma ja nykymerkitykses-
sään Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SSA 1995 mytty; Jussila 1998 mytty.
myydä
Verbillä on etymologisia vastineita kaikissa lähisukukielissä sekä useissa etäsukukie-
lissä, esim. karjalan myyvä, vepsän mödä, vatjan myyvvä, viron mutia, liivin mlvö,
ersämordvan mijems, mansin maj-, hantin me-, enetsin mx e- ja koibaalin me-. Ugri-
lais- ja samojedikielissä verbin ensisijainen merkitys on antaa'. Verbivartalon alku-
muodoksi on rekonstruoitu *miye-. Sanalle on esitetty vastineita myös indoeuroop-
palaisista kielistä, esim. kreikan ameibein 'vaihtaa', muinaistintian minati 'vaihtaa,
755

pettää* ja liettuan mijuy mit vaihtaa'. Eräiden tutkijoiden mukaan tämäntapaiset
yhtäläisyydet osoittavat kielikuntien välistä alkusukulaisuutta, mutta nykyään toden-
näköisempänä vaihtoehtona pidetään lainautumista indoeurooppalaisesta kanta-
kielestä kantauraliin. Suomen kirjakielessä myydä on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Uppsalan evankeliumikirjassa käytetään saman verbin toista varianttia myödä.
SKES 1958 myydä; Joki 1973 288-289 myö-; UEW 1988 275; SSA 1995 myydä; Jussila 1998
myydä, myödä; Koivulehto 1999 PP 209.
myyrä
Pienehköjä, tanakkaruumiisia jyrsijöitä merkitsevällä myyrä-seniaila on vastineita
useimmissa lähisukukielissä, esim. karjalan mykrä, vatjan mygrä, viron mugri ja lii-
vin mVgriki. Sanan alkuperä on tuntematon, mutta äännerakenne viittaa lainaperäi-
syyteen. Suomen kirjakielessä myyrä on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 myyrä; SSA 1995 myyrä; Jussila 1998 myyrä.
myytti
Jumalaistarua tai tarunomaista asiaa merkitsevä myytti on lainattu suomeen ruot-
sin sanasta myty mutta alkuaan se juontuu latinan sanasta mythos, joka puolestaan
on lainaa kreikan sanasta mythos 'puhe, asia, kertomus'. Samasta kreikan sanavarta-
losta on muodostettu jumalaistarustoa tai myyttien tutkimusta merkitsevä mytolo-
gia. Suomalaisena sanana myytti on tullut käyttöön 1800-luvun lopulla. Se on mai-
nittu asussa mythi Agathon Meurmanin sivistyssanakirjassa 1887. Tätä ennen sana
on muutaman kerran mainittu suomalaisen tekstin joukossa ruotsin- tai kreikankie-
lisenä sitaattilainana. Mytologia on lainattu todennäköisesti latinan sanasta mytholo-
giay ja se on mainittu suomalaisena sanana Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865.
Hellquist 1939 myt; Koukkunen 1990 mytologia, myytti.
myöhä
Tavallisesti vain määräyhteyksissä esiintyvän, myöhäistä merkitsevän m^ö/zä-sanan
vastineita ovat mm. karjalan myöhä 'myöhä(inen); myöhään', vepsän möhä 'myö-
hään' ja vatjan mööhä 'myöhä'. Sana on todennäköisesti johdos ikivanhasta takaosaa
merkitsevästä myö-vartalosta, jonka muita johdoksia ovat esim. —> myöntää, myö-
täilläy —> myös ja —> myötä. Johdinosa -hä on samaa juurta kuin inessiivin sijapääte.
Suomen kirjakielessä myöhä on ensi kertaa mainittu Samuel Wacklinin suomenta-
massa uskonnollisessa kirjassa vuonna 1732. Pitempi johdos myöhäinen on esiinty-
nyt jo Henrik Florinuksen sanakirjassa 1678.
SKES 1958 myöhä; Saukkonen 1959 FS Hakulinen 252-253; Hakulinen 1979 39; SSA 1995
myöhä; Jussila 1998 myöhä, myöhäinen.
756

myöntää
Todeksi tai oikeaksi tunnustamista, antamista, sallimista, lupaamista yms. merkit-
sevä myöntää on Elias Lönnrotin käyttöön ottama uudissana vuodelta 1837. Sana
on johdos ikivanhasta vartalosta myö-y jonka alkuperäinen merkitys lienee 'perä-1.
takaosa' (-* myös). Myöntää on kyllä mainittu Abraham Achreniuksen laatimassa
kuvauksessa Lissabonin maanjäristyksestä vuonna 1756, mutta tällöin se on esiin-
tynyt konkreettisessa merkityksessä antaa myöten' tai 'ottaa vastaan', ja tässä mer-
kityksessä sillä on tarkka vastine myös karjalassa. Sen sijaan nykyisen myöntää-ver-
bin merkityksessä on tähän aikaan käytetty muita ilmauksia, esim. saman vartalon
johdoksia myödistää, myödyttää, myönnyttää sekä yhdysverbiä myödenantaa, joten
myöntää-verbi ei selvästikään ole nykymerkityksessään ollut käytössä ennen 1800-
lukua. Perään antamista merkitsevä myöntyä on mainittu Maskun Hemmingin
hurskaiden laulujen kokoelmassa vuonna 1616. Adjektiivi myönteinen on Volmari
Kilpisen sepittämä uudissana vuodelta 1847.
SKES 1958 myö-; Rapola 1960 myöntää; SSA 1995 myöntää; Jussila 1998 myöntyä, myöntää.
myös
Toisten tai muun ohella esiintymistä, lisäystä, jatkumista yms. merkitsevällä adver-
billa myös on vastineita itäisissä lähisukukielissä, esim. karjalan myös ja, vepsän mös-
ten. Sana on vanha tulosijamuoto eli latiivi ikivanhasta nominivartalosta myö-y jonka
alkuperäinen merkitys on 'takaosa' tai 'peräosa'. Alun perin myös on ilmeisesti tar-
koittanut 'perään, jälkeen', sitten 'mukaan' ja 'mukana, kanssa'. Suomen kirjakielessä
myös on esiintynyt Agricolasta ja kaikista samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
Agricola on käyttänyt myös adverbia myöskin, jonka liitepartikkelia -kin pidetään
nykyään turhana lisäyksenä.
SKES 1958 myö-; Hakulinen 1979 110; SSA 1995 myös; Jussila 1998 myösy myöskin.
myötä
Mukana, kanssa, seurassa tms. olemista tai kulkemista merkitsevällä myötö-sanalla
on vastineita kautta itämerensuomen, esim. karjalan myötäh, vepsän mödö, vatjan
mööta, viron mööda ja liivin mtedö. Nämä ovat kaikki vanhoja erosijamuotoja sana-
vartalosta myö-y joka on alkuaan merkinnyt taka- tai peräosaa. Vartalolla on vasti-
neita myös etäsukukielissä, esim. saamen matjrje-, ersämordvan mej-, marin möngö
ja unkarin meg 'ja, taas, sekä, -han/hän'. Sanavartalo lasketaan vanhaan omaperäi-
seen sanakerrostumaan kuuluvaksi, ja sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu
*mit)ä- tai *murjä-. Suomen kirjakielessä myötä on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 myö-; UEW 1988 276-277; SSA 1995 myö-; Jussila 1998 myötä.
757

mä
Ikivanhan ramä-pronominin lyhyempi variantti mä on yleinen sekä suomen mur-
teissa että arkisessa yleispuhekielessä. Kaupunkipuhekielessä mä on erityisesti nuor-
ten puhujien suosiossa. Suomen mmä/mä-vaihteluun rinnastuvaa kahtalaisuutta
on muissakin sukukielissä, esim. virossa ja liivissä. Näissä myös lyhyempi variantti
hyväksytään yleiskieleen kuuluvaksi. Normien mukaisessa kirjasuomessa mä rajoit-
tuu toistaiseksi runokieleen, jossa se on esiintynyt Jaakko Finnon virsikirjasta 1583
alkaen. 1800-luvulla raä-pronominia on jonkin verran käytetty myös asiaproosassa.
SKES 1958 minä; SSA 1995 minä; Jussila 1998 mä.
mäki
Ympäristöstään koholla olevaa tai huomattavan kaltevaa maaston kohtaa merkit-
sevällä mäfcf-sanalla on vastineita kaikissa lähisukukielissä sekä hantissa. Näitä ovat
esim. karjalan maku vepsän ja viron mägi, vatjan mätsu liivin mäg ja hantin miig
'pieni kumpu, mätäs'. Sana lasketaan vanhaan omaperäiseen sanastoon kuuluvaksi,
ja sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *mäke. Myös germaanista alkuperää on
ehdotettu, mutta ehdotus on myöhemmin peruutettu. Suomen kirjakielessä mäki on
esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 mäki; UEW 1988 266; SSA 1995 mäki; LÄGLW 1996 mäki; Jussila 1998 mäki.
mäkäräinen
Pientä lentävää hyönteistä merkitsevällä mäkärä- tai mäfcäramen-sanalla on vasti-
neita sekä lähisukukielissä että saamessa, esim. karjalan mäkärä, viron mägarjd. poh-
joissaamen muogir. Sana on yleensä laskettu vanhaan omaperäiseen sanastoon kuu-
luvaksi, mutta se tai ainakin sen vartalo voidaan selittää myös balttilaiseksi lainaksi,
jos saamen vastineen mukaisesti oletetaan, että sana on alkuaan ollut takavokaali-
nen *makara. Nykyliettuassa vastine on mäsala, mutta kantabaltin vartalo on ollut
*maka-. Suomen kirjakielessä mäkärä on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen
sanakirjassa 1745.
SKES 1958 mäkärä; SSA 1995 mäkärä; Jussila 1998 mäkärä; Koivulehto 1999 VM 11 alav. 5.
mäkättää
Vuohen tai lampaan määkimiseen tai muuhun samantapaiseen ääntelyyn viittaavan
mäkättää-verbin vastineita ovat karjalan mäkätteä ja viron mäkitada. Verbi on joh-
dos määkimisen ääntä jäljittelevästä vartalosta. Suomen kirjakielessä mäkättää on
ensi kertaa mainittu G. E. Eurenin sanakirjassa 1860.
SKES 1958 mäkättää; SSA 1995 mäkättää.
758

mämmi
Ruisjauhoista, maltaista ja vedestä imellyttämällä valmistettua puuromaista pääsi-
äisruokaa merkitsevällä mämmf-sanalla on varmoja vastineita muutamissa lähisu-
kukielissä ja saamessa, esim. karjalan ja vatjan mämmi* viron murteellinen mämm
'litteä, mallasjauhoilla päällystetty leipä, sämpylä' ja pohjoissaamen meadmma, joka
merkitsee raakaa leivästä tai puurosta puhuttaessa. Muiden selitysten puutteessa
sana katsotaan vanhaan omaperäiseen sanastoon kuuluvaksi. Germaanista alkupe-
rää on ehdotettu, mutta heikoin perustein. Suomen kirjakielessä mämmi on ensi ker-
taa mainittu Henrik Florinuksen sananlaskukokoelmassa vuonna 1702.
SKES 1958 mämmi', SSA 1995 mämmi; LÄGLW 1996 mämmi; Jussila 1998 mämmi.
mänty
Sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan ja vatjan mänty sekä vep-
sän, viron ja liivin mänd. Itämerensuomen mänty on selitetty johdokseksi sanasta
—» mäntä: kun ottaa pienen männyn latvuksen ja katkoo oksat tapeiksi, saa esim.
kirnun männäksi sopivan työvälineen. Suomen kirjakielessä mänty on ensi kertaa
mainittu vuonna 1644 mm. tulkkisanakirjassa Variarum rerum vocabula.
Thomsen 1890 201; SKES 1958 mänty; SSA 1995 mänty; Jussila 1998 mänty.
mäntä
Etenkin kirnun mäntää tai hierintä merkitsevällä mänfä-sanalla on vastineita eteläi-
sissä lähisukukielissä, esim. vatjan mäntä ja viron mänt. Sana on vanha balttilainen
laina, jota esim. nykylatviassa vastaa mente sekoituslavanne, airo, pieni perunankai-
vulasta'. Suomen kirjakielessä mäntä on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen
sanakirjassa 1745.
Thomsen 1890 200-201; SKES 1958 mäntä; SSA 1995 mäntä; Jussila 1998 mäntä.
märehtiä
Eräille sorkkaeläimille ominaista kerran niellyn ravinnon uudelleen pureksimista
merkitsevällä märehtiä-verbHlä on varmoja vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim.
karjalan märehtie, vepsän märehttä, viron mäletseda ja liivin merdö. Vastineita on
esitetty myös permiläiskielistä, esim. udmurtin dzomestyny, mutta nämä ovat ään-
nehistoriallisista syistä epävarmoja. Saamen vastineet, esim. eteläsaamen merehtit,
on selitetty lainaksi suomesta. Etäisempien vastineiden epävarmuudesta huolimatta
sanavartaloa pidetään yleensä vanhana ja omaperäisenä, ja sen alkuperäiseksi asuksi
on rekonstruoitu *män- tai *räm3-. Suomen kirjakielessä märehtiä on ensi kertaa
mainittu vuoden 1642 Raamatussa.
SKES 1958 märehtiä; UEW 1988 700-701; SSA 1995 märehtiä; Jussila 1998 märehtiä.
759

märkä
Sanalla on varma vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan märkä, vepsän ja
viron märg sekä vatjan märtsä. Sana on todennäköisesti vanha balttilainen laina,
jolle on esitetty kaksikin eri lainalähdettä. Näistä yleisemmin kannatetun selityksen
mukaan sanaa vastaa nykylatviassa merka 'läpimärkä esine; kosteus*. Myös germaa-
nista alkuperää on ehdotettu, mutta heikoin perustein. Suomen kirjakielessä märkä
on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Thomsen 1890 201; SKES 1958 märkä; SSA 1995 märkä; LÄGLW 1996 märkä; Jussila 1998
märkä; Liukkonen 1999 90.
maski
Oluen tai viinan valmistuksessa tarvittavaa maltaiden ja veden tärkkelyspitoista
seosta merkitsevä maski on lainaa ruotsin sanasta mäsk, joka puolestaan juontuu
alasaksasta. Sana on alkuaan tarkoittanut sananmukaisesti sekoitusta. Suomen kirja-
kielessä maski on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
Renvall 1823 337; Hellquist 1939 mäsk; SKES 1958 maski; SSA 1995 maski; Jussila 1998 maski.
mässätä
Ylenmääräistä syömistä ja juomista merkitsevällä mässäfä-verbillä ei nykymerki-
tyksessään ole tarkkoja vastineita sukukielissä, mutta vanhassa kirjakielessä mässätä
on voinut merkitä myös 'tapella, metelöidä', ja tämän vastineeksi sopii viron verbi
massata 'kapinoida, mellakoida'. Sanavartalon alkuperä on epäselvä. Sitä on arveltu
omaperäiseksi deskriptiiviseksi muodosteeksi, vaikka toisaalta siihen on arveltu
sekoittuneen aineksia venäjän verbistä melat 'sotkea, hämmentää; häiritä'. Suomen
kirjakielessä mässätä on esiintynyt Agricolasta alkaen. Agricolalla on myös meteliä
tai melua merkitsevä mässä.
Kalima 1952 126-127; SKES 1958 mässätä; SSA 1995 mässätä; Jussila 1998 mässätä.
mäti
Kalojen ja sammakoiden munasoluryhmiä merkitsevällä mätf-sanalla ei sellaisenaan
ole vastineita sukukielissä, mutta samaa vartaloa edustavalla ja samaa merkitsevällä
mä/mä-sanalla on varmoja vastineita ainakin itämerensuomessa, esim. karjalan ja
vatjan mähnä, lyydin mädähn ja vepsän mädahm. Viimeksi mainittujen perusteella
mä(ä)hnä-sein2in kantasuomalaiseksi muodoksi on rekonstruoitu *mä8ähnä. Tästä
on ilmeisesti lainattu saamen meadden-. Sanavartalo lasketaan vanhaan omaperäi-
seen sanastoon kuuluvaksi. Myös udmurtista on esitetty vastineita, mutta nämä ovat
äännehistoriallisista syistä epätodennäköisiä. Suomen kirjakielessä mäti on ensi ker-
taa mainittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637 ja mähnä Daniel Jusleniuksen
sanakirjassa 1745.
SKES 1958 mäti; SSA 1995 mäti; Jussila 1998 mähnäy mäti.
760

mättää
Ammentamista, nostelemista, syytämistä yms. merkitsevällä mättää-verbillä on vas-
tineita eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan mätteä ja vatjan mättää. Sanavarta-
loa on arveltu alkuperältään deskriptiiviseksi, mutta myös venäläisen lainan mah-
dollisuuteen on viitattu useissa lähteissä. Lainalähteeksi on tällöin oletettu venäjän
metaf viskata, heittää'. Uudemman selityksen mukaan kysymyksessä on kuitenkin
vanhempi balttilainen tai baltoslaavilainen laina, jolloin lainalähteeksi rekonstruoi-
tua vartaloa *met- edustaa mainitun venäjän verbin lisäksi mm. liettuan mesti, metii
'heittää', viskata'. Suomen kirjakielessä mättää on ensi kertaa mainittu Daniel Jus-
leniuksen sanakirjassa vuonna 1745.
Ahlqvist Suomi 1857 94; Mikkola 1894 140; Kalima 1952 127; SKES 1958 mättää; SSA 1995 mät-
tää; Jussila 1998 mättää; Koivulehto 1999 VM 11 alav. 4.
mätä
Hajonneeseen orgaaniseen massaan, pilaantuneeseen, lahonneeseen yms. viittaa-
valla mäfä-sanalla on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. vatjan mätä ja viron
mada. Sanan etäisempi alkuperä on tuntematon. Vastineita on aiemmin esitetty
myös etäsukukielistä, mutta nämä on myöhemmin hylätty. Suomen kirjakielessä
mätä on esiintynyt Agricolasta alkaen. Myös mätäkuu on kuulunut Agricolan sana-
varastoon. Tämä yhdyssana on käännöslaina ruotsin sanasta rötmänad, joka puoles-
taan juontuu tanskan kautta alkuaan alasaksan sanasta rodendage. Tämä merkitsee
sananmukaisesti koiranpäiviä. Kun sana on lainattu tanskaan, alkuosa rode 'koira'
on tulkittu väärin sanaksi roden 'mätä', ja väärinkäsitys on siirtynyt edelleen ruotsiin
ja suomeen.
Vilkuna 1968 224-231; Toivonen 1955 11-15; SKES 1958 mätä, mätäkuu; SSA 1995 mätäy mätä-
kuu; Jussila 1998 mätäy mätäkuu.
mätäs
Tiheän heinä- tai muun kasvillisuuden muodostamaa tupsua tai kohoumaa merkit-
sevällä mätäs-sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä. Näitä ovat esim.
karjalan mätäs, vepsän mättaz, vatjan mätäz, viron mätäs, liivin mätäl, saamen
miekta, selkupin mäkte ja kamassin mekte. Sanavartalo lasketaan vanhaan omape-
räiseen sanastoon kuuluvaksi, ja sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *mäkte.
Suomen kirjakielessä mätäs on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen sanakir-
jassa 1637.
SKES 1958 mätäs; UEW 1988 266; SSA 1995 mätäs; Jussila 1998 mätäs.
mayra
Isohkoa näätäeläintä (Meles meles) merkitsevällä mäyrä-sanalla on vastineita useim-
missa lähisukukielissä, esim. karjalan mäkrä, vepsän mägr, viron mäger ja liivin
761

maggör. Sanan äännerakenne viittaa lainaperäisyyteen, ja se onkin selitetty lainaksi
kantagermaanin sanasta *marpraz, joka tosin merkitsee näätää eikä mäyrää. Merki-
tysero ei kuitenkaan ole selityksen ehdoton este, sillä kysymys on samaan heimoon
kuuluvista eläimistä. Selityksessä on kuitenkin myös äännehistoriallisia ongelmia,
joiden takia se on katsottava epävarmaksi. Suomen kirjakielessä mäyrä on esiintynyt
Agricolasta alkaen.
SKES 1958 mäyrä; Hofstra 1985 114; SSA 1995 mäyrä; LÄGLW 1996 mäyrä; Jussila 1998 mäyrä.
määrä
Paljoutta merkitsevä määrä on lainaa venäjän sanasta mera 'mitta, määrä, raja*.
Sama sana on lainautunut myös muihin itämerensuomalaisiin kieliin, esim. karja-
lan meäräy vepsän mär, vatjan määrä ja viron määr. Suomen vanhassa kirjakielessä
määrä on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Ahlqvist 1859 94; Mikkola 1894 145; Kalima 1952 127; SKES 1958 määrä; Plöger 1973 107; SSA
1995 määrä; Jussila 1998 määrä.
määrätä
Käskemistä, määräysten antamista yms. merkitsevä määrätä-verbi on johdos venä-
läisperäisestä —» määrä-sanasta. Sama johdos esiintyy useissa muissakin lähisuku-
kielissä, esim. karjalan meärätä 'mitata', lyydin miärätä 'määrätä; arvostella; (harv.)
mitata' ja viron määrätä 'määrätä'. Suomen vanhassa kirjakielessä määrätä on esiin-
tynyt Agricolasta alkaen, ja sen johdos määräys on mainittu vuoden 1772 almana-
kassa.
SKES 1958 määrä; SSA 1995 määrä; Jussila 1998 määrätä, määräys.
mökki
Pientä, vaatimatonta taloa tai asumusta merkitsevän möfcfcf-sanan vastineita ovat
inkeroisen ja karjalan mökki. Suomen murteissa mökki tai mökkä voi merkitä myös
kimpaletta tai kokkaretta, ja sitä on arveltu alun perin omaperäiseksi deskriptiivisa-
naksi. Suomen kirjakielessä mökki on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sana-
kirjassa 1745.
Hakulinen 1979 121; SSA 1995 mökki; Jussila 1998 mökki.
möljä
Laituria merkitsevä murteellissävyinen möljä on lainaa ruotsin sanasta mölj, joka
puolestaan juontuu hollannin kautta espanjan sanasta muelle tai portugalin sanasta
molhe. Suomen kirjakielessä möljä on ensi kertaa mainittu Albin Stjerncreutzin
merisanakirjassa vuonna 1863.
SAOB 1945 mölj; SSA 1995 möljä.
762

möly
Huutoa ja meteliä merkitsevällä raö/y-sanalla tai ainakin tämän vartalolla on vas-
tineita useimmissa lähisukukielissä. Näitä ovat esim. inkeroisen ja karjalan möly ja
viron möla. Karjalan ja vatjan mölissä sekä viron möliseda vastaavat suomen verbiä
mölistä. Sanavartalo on huutamisen ja metelöimisen ääntä jäljittelevä onomatopo-
eettinen muodoste. Suomen kirjakielessä mölinä ja mölistä on ensi kertaa mainittu
Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786 ja mölytä on mainittu niiden lisäysten jou-
kossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-
luvulla. Möly on mainittu Juhana Canstrenin lisäyksissä 1800-luvun alussa.
SKES 1958 möly; SSA 1995 möly; Jussila 1998 mölinä, mölistä, möly, mölytä.
mönjä
Alkuaan lyijyoksidijauhetta, tällaista sisältävää maalin tapaista seosta tai myöhem-
min muutakin tahnamaista ainetta merkitsevä mönjä on lainaa ruotsin sanasta
mönjä. Muinaisruotsissa sana on ollut menia> ja tämä on alasaksan välityksellä lai-
nattu latinan sanasta minium> joka merkitsee mm. väriaineena tunnettua vuorisi-
nooperia. Suomen kirjakielessä mönjä on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin
lääkärikirjassa vuonna 1788.
Karsten 1944 FmS 10 339; SSA 1995 mönjä; Jussila 1998 mönjä.
möreä
Äänestä puhuttaessa matalaa ja karheaa merkitsevä möreä on johdos samasta ääntä
jäljittelevästä vartalosta, josta on muodostettu myös verbi morista. Verbillä on vas-
tineita useissa lähisukukielissä, esim. karjalan morissa, vatjan mörisä ja viron möri-
seda. Suomen kirjakielessä morista on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin
sanakirjassa 1786. Möreä on tullut käyttöön vasta 1900-luvun alkupuolella.
SKES 1958 morista; SSA 1995 morista; Jussila 1998 morista.
mörkö
Pelottavaa uskomusolentoa merkitsevällä raörfcö-sanalla on tarkka vastine karja-
lassa. Mörkö lienee eräänlainen johdos samasta ääntä jäljittelevästä vartalosta, josta
on muodostettu myös —> möreä ja morista. Sekä suomessa että karjalassa mörkö tun-
netaan myös karhuun viittaavana kiertoilmauksena. Suomen kirjakielessä mörkö on
ensi kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on teh-
nyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
Nirvi 1944 51; SSA 1995 mörkö; Jussila 1998 mörkö.
763

mötikkä
Möhkälettä, möykkyä, kimpaletta, murikkaa tms. merkitsevä mötikkä on johdos
sanasta motti, joka puolestaan on kuhmua tai pahkaa merkitsevän -» mota-sanan
etuvokaalinen variantti. Suomen kirjakielessä mötikkä on ensi kertaa mainittu Elias
Lönnrotin sanakirjan lisävihkossa 1886 jörön ihmisen nimityksenä.
SSA 1995 motti2.
mörssäri
Suurikaliiperista lyhytputkista kaaritulitykkiä tai urheilun nykyisessä kuvakielessä
myös kuulantyöntäjää merkitsevä mörssäri on lainaa ruotsin sanasta mörsare, joka
on lainaa saksan sanasta mörser. Tämä on alun perin merkinnyt huhmarta eli mort-
telia, mutta on myöhemmin alkanut tarkoittaa myös ulkomuodoltaan samantapaista
järeää tykkiä. Suomen kirjakielessä mörssäri on ensi kertaa mainittu vuoden 1747
almanakassa.
Hellquist 1939 mörsare; Jussila 1998 mörssäri.
mööpeli
Huonekalua merkitsevä arkissävyinen mööpeli on lainaa ruotsin sanasta möbel, joka
puolestaan juontuu ranskan sanasta meuble. Ranskan sana perustuu latinan adjek-
tiiviin möbiliSy joka merkitsee liikkuvaa tai liikuteltavaa. Irralliset, siirreltävät huone-
kalut ovat olleet merkittävä innovaatio, sillä vanhimpina aikoina huonekaluja ovat
korvanneet enimmäkseen kiinteät rakennelmat. Suomen kirjakielessä mööpeli on
ensi kertaa mainittu vuonna 1722 ylenpalttisuudesta ja prameudesta varoittavassa
asiakirjassa ruotsin monikosta lainatussa ranskan mukaisessa asussa meubleri.
Hellquist 1939 möbel; SSA 1995 mööpeli; Jussila 1998 mööpeli.
764

N
naakka
Variksen sukuiseen lintuun (Corvus monedula) viittaavalla naafc/ca-sanalla on aina-
kin likimääräinen vastine muutamissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen snaakkay
karjalan noakka ja vepsän nak tai näk. Viron koillismurteiden naak on todennä-
köisesti lainaa suomesta. Sana on linnun ääntelyä jäljittelevä, onomatopoeettinen
muodoste, joka on eri kielissä voinut syntyä myös itsenäisesti. Suomen kirjakielessä
naakka on ensi kertaa mainittu Henrik Florinuksen sanakirjassa 1678. Sitä vanhem-
missa lähteissä naakan nimityksenä on lounaismurteille ominainen häkkinen, joka
myös on alkuperältään onomatopoeettinen sana ja suomen lounaismurteissa mah-
dollisesti virolainen laina.
Suolahti 1909 186; SKES 1958 naakka; Mäger 1994 73; SSA 1995 naakka; Jussila 1998 naakka;
Häkkinen 2003 L389.
naali
Skandinavian pohjoisosissa elävän naalin (Alopex lagopus) eli toiselta nimeltään
napaketun nimitys on lainaa saamen kielestä. Pohjoissaamessa vastaava sana on
njälla. Suomen kirjakielessä naali on ensi kertaa mainittu ylistysrunossa, jonka Gab-
riel Tuderus sepitti talonpoikien kunniaksi 1703.
SKES 1958 naali; SSA 1995 naali; Jussila 1998 naali.
naama
Kasvoja merkitsevän, ihmisestä puhuttaessa arkikielisen naama-sanan vastineita
ovat karjalan noama ja saamen nämmi. Saamen sana merkitsee ohutta nahkaa, joka
peittää poron sarvia niiden kasvuvaiheessa. Karjalan sana merkitsee kasvojen lisäksi
myös naamaria. Suomen naamari on naama-sanan johdos. Sanavartalon alkupe-
rästä ei ole tietoa. Suomen kirjakielessä naama on ensi kertaa mainittu Daniel Jus-
leniuksen sanakirjassa 1745 merkityksessä 'ulkomuoto, iho'. Johdos naamari on tul-
lut käyttöön 1800-luvulla, se mainitaan ainakin jo Daniel Europaeuksen sanakirjassa
1853.
SKES 1958 naama; SSA 1995 naama; Jussila 1998 naama.
765

naapuri
Lähellä asuvaan henkilöön viittaava naapuri on lainaa muinaisruotsin sanasta nabor,
joka puolestaan juontuu alasaksasta. Alasaksan näbur on omakielinen muodoste,
joka merkitsee kirjaimellisesti lähellä asuvaa. Sama sana on lainattu myös eräi-
siin lähisukukieliin, esim. inkeroiseen ja vatjaan asussa naapuri ja karjalaan asussa
noapuri. Suomen kirjakielessä naapuri on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Renvall 1826 1; Thomsen 1869 135-136; H. J. Streng 1915 129-130; SKES 1958 naapuri; SSA
1995 naapuri; Jussila 1998 naapuri.
naara
Veden alla köyden päässä vedettävää, koukkupäistä etsintävälinettä merkitsevällä
naara-sanalla ei ole varsinaisia etymologisia vastineita sukukielissä. Koillisviron naar
ja inkeroisen verbi naarata ovat ilmeisesti lainaa suomesta, samoin suomenruotsin
nara. Sanavartalon alkuperä on epäselvä. Koska naarattaessa kohteen on määrä tart-
tua kiinni köyden päässä olevaan koukkuun, on mahdollista, että sana kuuluu yhteen
ansarihmaa merkitsevän ruotsalaisperäisen naara-sanan kanssa. Tämä on laina pau-
laa, rihmapyydystä, hirttonuoraa yms. merkitsevästä sanasta snara. Suomen kirja-
kielessä etsintävälinettä merkitsevä naara on ensi kertaa mainittu niiden lisäysten
joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan
1770-luvulla. Ansarihmaa merkitsevä naara on harvinainen murresana, joka ei var-
sinaisesti koskaan ole ollut kirjakielisessä käytössä. Se on kuitenkin mainittu Elias
Lönnrotin sanakirjassa 1880.
Thomsen 1890 93; SKES 1958 naara; SSA 1995 naara1; naara2; LÄGLW 1996 naara; Jussila 1998
naara.
naaras
Sanalla on vastine ainoastaan eräissä karjalan murteissa, joissa noaral merkitsee
ennen kaikkea narttukoiraa. Alkuperä on epäselvä. Sana on äännehistoriallisista ja
rakenteellisista ongelmista huolimatta selitetty johdokseksi ikivanhasta —> naista
tai naarasta merkinneestä sanavartalosta, jolla on vastineita sukukielissä samojedia
myöten. Saman vartalon johdoksia on myös verbi —> naida. Uudemman selityksen
mukaan naaras olisi kuitenkin vanha indoiranilainen laina, jolloin se olisi samaa
juurta kuin muinaisintian näri ja avestan näiri, jotka kumpikin merkitsevät vaimoa.
Suomen kirjakielessä naaras on esiintynyt Agricolasta alkaen, ensi alkuun osana
yhdyssanoja naaraspeura ja naarasjalopeura.
SKES 1958 naaras; SSA 1995 naaras; Jussila 1998 naaras; Sköld 2002.
naarmu
Sanalla on likimääräinen vastine eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan noarma,
viron narmas ja liivin närmaz 'ripsu'. Myös suomen murteissa sanalla on useita vari-
766

antteja, naarmun lisäksi mm. naarma, naarmas, naarmi tai narmi. Saamelaiseksi vas-
tineeksi on esitetty närvi, joka merkitsee koivun kuoren ohutta pintakerrosta. Sanan
alkuperä on hieman epäselvä vastineiden äännehistoriallisen variaation takia, mutta
ilmeisesti sana on lainaa germaaniselta taholta siitä sanueesta, jota edustaa nykysak-
san Narbe arpi'. Sanan kantagermaaniseksi muodoksi on rekonstruoitu *narwön-.
Suomen kirjakielessä naarmu on ensi kertaa mainittu tuntemattoman suomentajan
kääntämässä uskonnollisessa teoksessa 1732.
SKES 1958 naarmu; Kluge - Seebold 1989 Narbe; SSA 1995 naarmu; LÄGLW 1996 naarmu; Jus-
sila 1998 naarmu.
naatti
Juurikkaiden vartta ja lehtiä merkitsevä naatti on lainaa muinaisvenäjän sanasta
*nat\ Sama sana on lainattu myös kaikkiin lähisukukieliin. Suomen kirjakielessä
naatti on ensi kertaa mainittu Henrik Florinuksen sananlaskukokoelmassa 1702.
SKES 1958 naatti; SSA 1995 naatti; Jussila 1998 naatti.
naava
Puissa riippuvaa partamaista jäkälää (Usnea) merkitsevän naava-sanan vastineita
ovat karjalan noava ja lyydin nuav. Mahdollisia vastineita on esitetty myös saamesta.
Sana on selitetty vanhaksi germaaniseksi lainaksi, jolle rekonstruoitua alkumuotoa
*fnawwa- edustaa mm. nykyruotsin murteellinen fnugg 'ihokarva, nöyhtä, nukka'.
Suomen kirjakielessä naava on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa
1745.
SKES 1958 naava; Koivulehto 1977 FUF 42 142-147; Hofstra 1985 135; SSA 1995 naava;
LÄGLW 1996 naava; Jussila 1998 naava.
nahka
Sanalla on vastineita kautta itämerensuomen, esim. inkeroisen, karjalan ja vatjan
nahka, vepsän ja viron nahk sekä liivin nögö. Sana on selitetty vanhaksi germaani-
seksi lainaksi, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *na%ska- tai ^na^skö edustaa mm.
anglosaksin ncesc 'pehmeä (hirven)nahka'. Suomen kirjakielessä nahka on esiintynyt
Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen.
SKES 1958 nahka; Koivulehto Vir. 1984 12; SSA 1995 nahka; LÄGLW 1996 nahka; Jussila 1998
nahka.
nahkea
Hieman kosteaa, kuivettunutta, sitkistynyttä tms. merkitsevän nahkea-sanan vasti-
neita ovat inkeroisen nahkia 'kostea' ja viron nahkjas 'nahkea; itara'. Sanan alku-
perä on kiistanalainen. Yhden selitysvaihtoehdon mukaan se on johdos ikivanhasta
omaperäisestä vartalosta, jolla on vastineita useissa etäsukukielissä. Näitä ovat esim.
767

saamen njuoskas 'kostea, tuore, raaka', ersämordvan natsko 'märkä', marin notsko
'märkä, sateinen; sadesää' ja hantin nasah 'raaka, tuore (puu), alaston'. Toisen seli-
tyksen mukaan itämerensuomen nahkea on johdos germaanisperäisestä —» nahka-
sanasta. Kumpikin selitys on äännehistorian ja merkityksen kannalta mahdollinen.
Suomen kirjakielessä nahkea on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakir-
jassa 1787. Samasta vartalosta johdettu verbi nahistua on mainittu jo Daniel Jus-
leniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1958 nahkea; UEW 1988 311; SSA 1995 nahkea; Jussila 1998 nahistua, nahkea.
naida
Verbillä on vastine kaikissa lähisukukielissä liiviä lukuun ottamatta. Näitä ovat esim.
karjalan naija, vepsän ja viron naida sekä vatjan naijag. Itämerensuomen verbi on
johdos samasta vartalosta, josta on muodostettu myös —> nainen. Suomen kirjakie-
lessä naida on esiintynyt Agricolasta alkaen. Agricolalla on myös johdokset naimi-
nen ja naimaton.
SKES 1958 naida; SSA 1995 naida; Jussila 1998 naida, naimaton, naiminen.
nainen
Sanalla on varmoja etymologisia vastineita kautta itämerensuomen, esim. karjalan,
vepsän ja viron nainey vatjan nain ja liivin nai. Sana on johdos samasta vartalosta,
joka esiintyy myös verbissä —» naida. Sanalla on vastineita myös ugrilaiskielissä,
esim. mansin näj 'rouva, jumalatar, ruhtinatar' ja hantin samaa merkitsevä näj, ja
sanavartalon suomalais-ugrilaiseksi asuksi on rekonstruoitu *naje. Tätä puolestaan
on arveltu johdokseksi kantauralilaisesta, alkuaan indoeurooppalaisperäisestä var-
talosta *nä)(i-. Suomen kirjakielessä nainen on esiintynyt Agricolasta alkaen. Tosin
vanhimmassa kirjakielessä nainen on ollut melko harvinainen sana, ja sen asemesta
on yleensä esiintynyt —> vaimo.
SKES 1958 naida, nainen; Janhunen 1981 SUSA 779, 27-28; Koivulehto 1988 284; UEW 1988
297-298; SSA 1995 naida, nainen; Jussila 1998 nainen; Koivulehto 1999 VM 298.
nakertaa
Verbin ainoa vastine on karjalan nakertoa. Verbi on rakenteeltaan selvästi johdos,
ja sanavartaloa on arveltu alkuaan omaperäiseksi ja deskriptiiviseksi. Toisaalta se
voi olla myös lainaa ruotsin verbistä gnaga 'nakertaa, jyrsiä'. Suomen kirjakielessä
nakertaa on tullut käyttöön 1800-luvun puolimaissa. Sana mainitaan ainakin jo
Daniel Europaeuksen sanakirjassa 1853.
SKES 1958 nakertaa; SSA 1995 nakertaa.
768

nakki
Ohutta, pientä makkaraa merkitsevä nakki tai nakkimakkara on osittain lainattu,
osittain käännetty suomenruotsin sanasta knackkorv. Sana on mainittu asussa knak-
makkara Ilmi Hallstenin ja Lilli Liliuksen julkaisemassa Kodin sanastossa 1896.
Nykymuoto nakki on tullut käyttöön 1900-luvun puolella.
SSA 1995 nakki1.
nalkuttaa
Verbillä ei ole vastineita sukukielissä. Se on ilmeisesti nuori johdos äänteellisesti
motivoidusta, interjektion tapaisesta vartalosta, joka alun perin on viitannut kol-
kuttavaan tai naputtavaan ääneen. Suomen kirjakielessä nalkuttaa on ensi kertaa
mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745 merkityksessä 'nakuttaa'. Jusleniuk-
sella on myös vastaava teonnimen johdos nalkutus. Samaan yhteyteen saattaa kuu-
lua myös kiilaa merkitsevä nalkki, jolla ei ole vastineita sukukielissä. Eräissä van-
hemmissa tutkimuksissa nalkki on yhdistetty sadinta merkitsevään nakki-sanaan
ja samalla eräisiin etäsukukielten loukkupyydyksiä merkitseviin sanoihin, mutta
tämä rinnastus on keinotekoinen, ja pyydystä merkitsevä nakki on todennäköisesti
nakata-verbin nuorehko johdos, jolla ei ole mitään tekemistä nalkki-sanan kanssa.
Suomen kirjakielessä kiilaa merkitsevä nalkki on ensi kertaa mainittu niiden lisäys-
ten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakir-
jaan 1770-luvulla.
SKES 1958 narkuttaa; Joki Vir. 1962 297-300; SSA 1995 nakata, narkuttaa; Jussila 1998 nalkki,
nalkuttaa, nalkutus.
nalle
Lelukarhua tai leikillisesti myös oikeata karhua merkitsevä nalle on lainaa ruotsin
sanasta nalle, joka on alkuaan muunnelma henkilönnimestä Natanael. Eläinten ja
ihmisten nimitysten välillä ei ole mitään absoluuttista rajaa, vaan eläinten nimityk-
siä esiintyy sekä ihmisten etu- että sukuniminä, ja vastaavasti eläimille voidaan antaa
esim. eläinsaduissa samantapaisia nimiä kuin ihmisille. Suomen kirjakielessä nalle
on tullut käyttöön 1800-luvun lopulla. Suomalaisena sanana nalle mainitaan aina-
kin jo Elias Lönnrotin sanakirjassa 1880. Suomen murteissa ja vanhassa kirjakielessä
tunnetaan myös nuorta karhua, naaraskarhua tai naaraskissaa merkitsevä nalli, jota
on arveltu —> naaras-sanan variantiksi.
Nirvi 1944 36; Ruoppila 1947 102; SSA 1995 nalle; Jussila 1998 nalli2.
nalli
Herkkää räjähdysainetta sisältävään, ammuksen sytyttimenä toimivaan kapseliin
viittaava nalli on lyhentymä yhdyssanasta nallihattu, joka on käännöslaina ruotsin
sanasta knallhatt. Ruotsin sanan alkuosa knall merkitsee 'pamaus, laukaus', jälkiosa
769

on sama kuin päähinettä merkitsevä hatt. Entisajan nallit ovat olleet pieniä irrallisia
vaskihattuja, jotka vanhoissa lyöntilukkopyssyissä asetettiin sytytysnastan päähän.
Suomen kirjakielessä nalli on ensi kertaa mainittu Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa
1865 alkuosana yhdyssanaa nallihattu, jota 1900-luvun alkupuolelle asti on käytetty
nalli-sanan synonyymina. Samaa juurta on päähineen nimitys —> knalli.
TSK 6 1914 nalli; SKES 1958 nalli; SSA 1995 nalli1.
namu
Makeista merkitsevän namu-sanein vastine on karjalan namu. Sana on peräisin las-
ten- tai hoivakielestä, ja se on eräänlainen johdos makunautintoa ilmaisevasta inter-
jektiosta nam. Vastaavanlainen johdos on myös makeista merkitsevä nami. Suomen
kirjakielessä namu on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SSA 1995 namu; Jussila 1998 namu.
napa
Sanalla on vastineita kautta itämerensuomen. Näitä ovat esim. inkeroisen ja vatjan
napa, karjalan napa, vepsän ja viron naba sekä liivin nabä. Sana on lainaperäinen,
ja mahdollisia alkumuotoja on esitetty sekä balttilaiselta että germaaniselta taholta.
Nämä merkitsevät yleensä pyörän tai rattaan keskipistettä, esim. latvian naba, mui-
naispreussin nabisja. muinaisyläsaksan naba. Suomen kirjakielessä napa on ensi ker-
taa mainittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637.
Thomsen 1869 136 ja 1890 201; SKES 1958 napa; Hofstra 1985 351, 377; SSA 1995 napa; LÄGLW
1996 napa; Jussila 1998 napa.
napakaira
Suoravartista, kiinteillä vääntösarvilla varustettua suurta kairaa merkitsevä napa-
kaira on lainaa kantaskandinaavin sanasta *naba-gaiRa-, jonka jälkiosa on sama
kuin suomeen erikseen lainattu —» kaira. Nykyruotsissa sanaa vastaa navare. Napa-
kairan yläpäässä on eräänlainen napa, pyörivä kehrä, joka kairattaessa painuu kai-
raajan rintaa vasten. Paimion vaakunassa on napakairan kuva. Suomen kirjakielessä
napakaira on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Thomsen 1869 136; SKES 1958 napakaira; SSA 1995 napakaira; LÄGLW 1996 napakaira; Jussila
1998 napakaira.
napata
Nopeata sieppaamista merkitsevä napata on lainaa ruotsin verbistä nappa. Sama
verbi on lainattu myös useisiin lähisukukieliin. Suomen kirjakielessä napata on ensi
kertaa mainittu herra Martin maanlain suomennoksessa vuoden 1570 tienoilla.
H. J. Streng 1915 130; SKES 1958 napata; SSA 1995 napata; Jussila 1998 napata.
770

nappa
Pehmeää, aluksi etenkin hansikkaiden valmistuksessa käytettyä nahkaa merkitsevä
nappa on lainaa ruotsin sanasta nappa, nappaleder. Ruotsin sana juontuu englan-
nista, jossa napa tai nappa leather perustuu Kaliforniassa sijaitsevan Napa-nimisen
kaupungin nimeen. Nappanahan valmistusmenetelmä on kehitetty Napassa, josta
se on levinnyt muualle 1800-luvun lopulta lähtien. Suomen kirjakielessä nappa on
tullut käyttöön 1900-luvun alkupuolella.
SAOB 1946 nappa; Kluge - Seebold 1989 Nappaleder; SSA 1995 nappa.
nappi
Kiekkomaista pukimien kiinnitysvälinettä merkitsevä nappi on lainaa ruotsin sanasta
knapp. Sama sana on lainattu myös eräisiin lähisukukieliin. Suomen kirjakielessä
nappi on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637. Vanhassa
kirjakielessä sana on esiintynyt usein myös ruotsalaismallisessa asussa knappi. Krist-
frid Gananderin sanakirjassa 1787 nappi on mainittu myös merkityksessä 'näppylä'.
Nappi-sanan johdokseksi on haluttu selittää nappula, joka on ensi kertaa mainittu
Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745. Jo tätä ennen on Jonas Mennanderin runossa
1699 mainittu pitempi johdos nappulainen. Nykykäsityksen mukaan nappula on
kuitenkin lainaa germaaniselta taholta sanasta *knahila-z tai tämän skandinaavisesta
rinnakkaismuodosta *knabula-zy jonka myöhempi edustaja on ruotsin murteellinen
knavul viikatteenvarren kahvapalikka'. Kolmantena vaihtoehtona on esitetty, että
nappula olisi omaperäinen deskriptiivisana eikä kuuluisi ollenkaan mainittujen ger-
maanisten tai ruotsalaisten sanojen yhteyteen.
H. J. Streng 1915 130; Wiklund 1915 MO 9 220; SKES 1958 nappi1, nappula; Hofstra 1985 321;
SSA 1995 nappi1, nappula; LÄGLW 1996 nappula; Jussila 1998 nappi.
naputtaa
Verbillä on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. inkeroisen naputtaa ja karjalan
naputtoa. Vatjan naputtaa merkitsee perinpohjaista tekemistä. Verbit ovat johdok-
sia koputtamisen tai nakuttamisen ääntä jäljittelevästä interjektiomaisesta kannasta
nap-. Suomen kirjakielessä naputtaa on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen
sanakirjassa 1745.
SKES 1958 naputtaa; SSA 1995 naputtaa; Jussila 1998 naputtaa.
narikka
Nykyään ravintolan tai muun julkisen tilan vaatesäilytystä merkitsevä arkikielinen
narikka tai narinkka on vanhastaan merkinnyt vaatetavaran osto- ja myyntiliikettä
tai kaupustelijan kojua. Sana on lainaa venäjän ilmauksesta na rynke 'torilla'. Venä-
jän rynok merkitsee markkinatoria. 1900-luvun alun Helsingissä tunnettuja nari-
771

koita oli esim. Rautatientorilla ja Simonkadun päässä. Tärkein myyntiartikkeli oli
käytetyt vaatteet.
Wessman Vir. 1909 38; TSK 6 1914 narikka; SKES 1958 narikka; Plöger 1973 108-109; SSA 1995
narikka; Paunonen 2000 narikka.
narista
Verbin vastine on ainakin karjalan närissä; viron nariseda saattaa olla lainaa suo-
mesta. Sana on johdos narisemisen ääntä jäljittelevästä onomatopoeettisesta kan-
nasta. Suomen kirjakielessä narista on esiintynyt Agricolasta alkaen. Samasta kan-
nasta muodostettu narahtaa on ensi kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita
Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
SKES 1958 narista; SSA 1995 narista; Jussila 1998 narahtaa, narista.
narrata
Valehtelemista ja petkuttamista merkitsevä narrata on lainaa ruotsin verbistä narra,
joka puolestaan on lainaa alasaksan verbistä narren 'pitää narrinaan, huiputtaa;
käyttäytyä narrin tapaan'. Sana on johdos hupsua tai ilveilijää merkitsevästä sanasta
narre, joka on lainattu suomeen ruotsin kautta asussa narri. Sanavartalon perim-
mäinen alkuperä on hämärän peitossa. Suomen kirjakielessä narri on ensi kertaa
mainittu Maskun Hemmingin hurskaiden laulujen kokoelmassa 1616. Verbi narrata
on esiintynyt Henrik Florinuksen sananlaskukokoelmassa 1702, mutta jo tätä ennen
verbistä muodostettu tekijännimi narraaja on mainittu tuntemattoman kääntäjän
suomentamassa Erasmus Rotterdamilaisen Kultaisessa kirjassa 1670.
Renvall 1826 4; H. J. Streng 1915 130; SAOB 1946 narr, narra; SKES 1958 narrata, narri; SSA
1995 narrata, narri; Jussila 1998 narrata, narri.
narttu
Naaraskoiraa tai halventavassa mielessä myös naista merkitsevä narttu on —> naa-
ras-sanan variantteja. Murteissa variantteja on runsaasti muitakin, esim. naakku,
naappa, naattu, narssu, natu jne. Suomen kirjakielessä narttu on ensi kertaa mai-
nittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745. Samaa merkitsevä naara on mainittu jo
Ljungo Tuomaanpojan suomentamassa maanlaissa 1601.
SKES 1958 naara3; SSA 1995 naaras; Jussila 1998 naara2, narttu.
naru
Nuoraa tai köydenpätkää merkitsevä naru on lainaa ruotsin sanasta snara silmukka,
ansa, paula, sadin'. Sanan alkuperäisestä ruotsalaisesta merkityksestä selittyy se, että
suomessa naru esiintyy muutamissa sanontatavoissa nimenomaan hirttonuoran
merkityksessä, esim. mennä narun jatkoksi 'mennä hirteen'. Suomen kirjakieleen
772

naru on tullut vasta 1800-luvun lopulla. Ensimaininta on Elias Lönnrotin sanakir-
jassa 1880.
Karsten 1944 FmS 10 343; SKES 1958 naru; SSA 1995 naru.
naseva
Sanalla ei ole vastineita sukukielissä. Se on johdos samasta deskriptiivissävyisestä
sanavartalosta, josta on muodostettu myös lujaa, tiivistä, napakkaa yms. merkitsevä
murteellinen adjektiivi nasakka. Sekä nasakka että naseva on ensi kertaa mainittu
Kustaa Renvallin sanakirjassa 1826.
SKES 1958 nasakka; SSA 1995 nasakka.
1 naskali 'piikki'
Etenkin suutarin perinteisiin työkaluihin kuuluvaa puuvartista piikkiä merkitsevä
naskali on todennäköisesti lainaa ruotsista. Tarkalleen alkumuodoksi sopivaa sub-
stantiivia ei ruotsin sanastosta löydy, mutta sellaisen voi ajatella muodostetun ver-
bistä naska tai laska, joka tarkoittaa kengänsauman ompelemista. Suomenruotsin
murteissa laskar-syl merkitsee pientä, ohutta naskalia, ja viron ruotsalaismurteissa
naskar merkitsee naskalia. Sama sana on lainautunut suomen lisäksi myös inkeroi-
seen, karjalaan, vatjaan, viroon ja liiviin. Suomen kirjakielessä naskali on ensi kertaa
mainittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637.
Saxen 1895-1898 178; SKES 1958 naskali; SSA 1995 naskali1; Jussila 1998 naskali.
2 naskali 'pikkupoika'
Puolikasvuista poikaa merkitsevä naskali on etymologisesti sama sana kuin suutarin
piikkiä merkitsevä —> naskali. Merkityksen laajeneminen perustuu sanan vertausku-
valliseen käyttöön. Vastaavalla tavalla esim. nappula on käytössä pikkupojan nimi-
tyksenä. Suomen kirjakielessä poikaa merkitsevä naskali on ensi kertaa mainittu
Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787 osana yhdyssanaa katunaskali 'katupoika'.
SKES 1958 naskali; SSA 1995 naskali2; Jussila 1998 naskali.
nasta
Lyhyttä, leveäkantaista piikkiä, pientä tappimaista kohoumaa tms. merkitsevän
nasta-sanan vastine on viron naast. Karjalan nasta on lainaa suomesta. Sana on kan-
taskandinaavinen laina, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *nastä edustaa mm. mui-
naisgotlannin nast solki, hakanen'. Suomen kirjakielessä nasta on ensi kertaa mai-
nittu vuoden 1642 Raamatussa.
Karsten 1944 FmS 10 344; SKES 1958 nasta; SSA 1995 nasta; LÄGLW 1996 nasta; Jussila 1998
nasta.
773

natista
Verbi natista on johdos kitisevää tai narisevaa ääntä jäljittelevästä onomatopoeetti-
sesta vartalosta. Samanlaiseen motivaatioon perustuu viron murteellinen nadiseda.
Suomen kirjakielessä natista on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakir-
jassa.
SKES 1958 natista; SSA 1995 natista; Jussila 1998 natista.
nato
Puolison sisarta merkitsevällä Mflto-sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukie-
lissä. Näitä ovat esim. inkeroisen, karjalan ja vatjan nato, vepsän nadoy viron nadu,
eteläsaamen noode, marin nudo, nenetsin nädu ja kamassin nado 'lanko'. Sanan alku-
peräiseksi kantauralilaiseksi asuksi on rekonstruoitu *nat3. Samantapaisia sanoja on
myös muihin kielikuntiin kuuluvissa kielissä, mutta kun kysymyksessä on ikivanha
sukulaistermi, näiden keskinäisiä suhteita on mahdotonta selvittää. Suomen kirja-
kielessä nato on ensi kertaa mainittu vuoden 1642 Raamatussa.
SKES 1958 nato; UEW 1988 299-300; SSA 1995 nato; Jussila 1998 nato.
natsa
Savukkeen tai sikarin tumppia tai sotilasarvon merkiksi vaatteeseen kiinnitettyä nau-
hanpätkää merkitsevän natsa-sanan alkuperä on epäselvä, mutta tavalla tai toisella
sana näyttää juontuvan venäjästä. Yhden selityksen mukaan se on lyhennys venäjän
sanasta natsälnik. Tämä merkitsee oikeastaan päällikköä tai johtajaa, mutta keisarin-
sikarin tumpeista, joita korkea-arvoiset virkamiehet jättivät tuhkakuppeihin ja joita
alempiarvoinen väki mieluusti korjasi parempaan talteen. Toisen selityksen mukaan
natsa olisi syntynyt venäjän sanonnasta na tsai 'teetä varten', jota on käytetty annet-
taessa juomarahaa tai tupakan- ja sikarinnatsoja juomarahan korvikkeeksi. Helsin-
gin slangissa on esiintynyt myös sana natsaikka juomarahan merkityksessä.
Hämäläinen 1963 natsa; Paunonen 2000 1. natsa, 2. natsa, natsaikka.
nauha
Sanalla on samanasuinen vastine Inkeroisessa, karjalassa ja vatjassa. Sanavartalon
alkuperä on tuntematon. Suomen kirjakielessä nauha on ensi kertaa mainittu Ericus
Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637. Johdos nauhuri on Terho Itkosen esittämä
uudissana vuodelta 1961.
SKES 1958 nauha; SSA 1995 nauha; Jussila 1998 nauha.
774

naukua
Kissan ääntelyyn tai muuhun samantapaiseen ääneen viittaava naukua on johdos
ääntä jäljittelevästä eli onomatopoeettisesta vartalosta. Samantapaisia verbejä on
myös kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan naukuo, vepsän naukta, vatjan naukuag
ja viron näuguda. Suomen kirjakielessä naukua on ensi kertaa mainittu Daniel Jus-
leniuksen sanakirjassa 1745. Kuitenkin jo Agricolan rukouskirjassa on ollut eräässä
runossa kissaa merkitsevä johdos naukuja.
SKES 1958 naukua; SSA 1995 naukua; Jussila 1998 naukua.
naula
Sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan noakla, vepsän nagl, vat-
jan nagla, viron nael ja liivin naggöl. Itämerensuomen sana on vanha germaaninen
laina, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *naglan- edustaa mm. nykyruotsin nagel.
Samaan etymologiseen yhteyteen kuuluu vanhan painomitan nimitys naula, joka
Suomen oloissa on merkinnyt n. 425 gramman painoa. Suomen kirjakielessä naula
on esiintynyt Uppsalan evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen.
Thomsen 1869 136; SKES 1958 naula; Hofstra 1985 267, 268; SSA 1995 naula; LÄGLW 1996
naula; Jussila 1998 naula.
nauraa
Verbillä on vastineita kautta itämerensuomen, esim. inkeroisen ja vatjan nagraa,
karjalan nakroa, vepsän nagrda, viron naerda ja liivin ndgrö. Sanavartalon alkupe-
räiseksi asuksi on rekonstruoitu *nakra-, ja se on selitetty nauramisen ääntä jäljittele-
väksi muodosteeksi. Suomen kirjakielessä nauraa on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 nauraa; SSA 1995 nauraa; Jussila 1998 nauraa.
nauris
Sanalla on varma vastine kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä, esim. karjalan
nakrisy vepsän nagriz, vatjan nagriz, viron naeris ja liivin na'ggörz peruna'. Vasti-
neiksi on perinteisesti arveltu myös mansin sanaa ner ja hantin sanaa naför, jotka
kumpikin merkitsevät sembramännyn "pähkinää" eli syötävää siementä. Tämä
rinnastus on kuitenkin sekä merkityseron että äännehistorian kannalta äärimmäi-
sen epäilyttävä. Nat/ns-sanan oma äänneasu viittaa lainaperäisyyteen, samoin se,
että viljelykasvien nimet ovat yleensä lainoja samalta taholta kuin kasvikin. Mitään
uskottavaa lainaetymologiaa sanalle ei kuitenkaan ole toistaiseksi esitetty. Suomen
kirjakielessä nauris on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 nauris; UEW 1988 298; SSA 1995 nauris; Jussila 1998 nauris.
775

nauta
Kotieläiminä tunnettuihin kookkaisiin onttosarvisiin märehtijöihin viittaavalla
«awta-sanalla ei ole vastineita sukukielissä. Sanaa on vanhastaan pidetty lainana,
ja mahdollisia lainalähteitä on esitetty sekä germaaniselta että balttilaiselta taholta.
Todennäköisimmin sana on lainaa germaanisista naapurikielistä, ja sen kantager-
maaniseksi alkumuodoksi on rekonstruoitu *nauta-y joka on voinut merkitä omai-
suutta yleisemminkin. Maatalouskulttuurissa karja on aina ollut tärkeä omaisuuden
muoto. Samaa juurta on nykyruotsin nöt 'nauta'. Äännehistoriallisten kriteerien
puuttumisen takia lainaamisen tarkkaa ikää on kuitenkin mahdotonta määritellä.
Sama germaaninen sana on lainattu myös saamen kieleen asussa nävdi, mutta täällä
se merkitsee sutta tai yleisemmin turkiseläintä. Suomen kirjakielessä nauta on esiin-
tynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 nauta; Koivulehto 1981 PBB 103 177; Hofstra 1985 304-305; SSA 1995 nauta;
LÄGLW 1996 nauta; Jussila 1998 nauta.
nauttia
Verbillä ei ole vastineita sukukielissä. Sanavartalo on vanha germaaninen laina,
jonka alkumuodoksi on rekonstruoitu *naut*jan- 'omistaa, nauttia'. Tätä edustaa
mm. nykyruotsin nöta 'kuluttaa', jonka vanha merkitys on 'nauttia'. Samaan etymo-
logiseen yhteyteen kuuluu myös vanhempaa lainakerrostumaa edustava —» nauta.
Suomen kirjakielessä nauttia on esiintynyt Agricolasta alkaen. Vanhimmassa kirja-
kielessä tavallisempi on kuitenkin ollut toista johdostyyppiä edustava nautita, joka
Agricolan ohella esiintyy myös Uppsalan evankeliumikirjassa ja Westhin tekstissä.
Thomsen 1869 136; SKES 1958 nauttia; Koivulehto 1981 PBB 103 177; SSA 1995 nauttia;
LÄGLW 1996 nauttia; Jussila 1998 nautita, nauttia.
navakka
Etenkin tuulesta puhuttaessa voimakasta merkitsevällä «avafcfcfl-sanalla on tarkka
vastine ainoastaan karjalassa. Sana on rakenteeltaan selvästi johdos, ja sen rinnalla
esiintyy murteissa samasta vartalosta muodostettu navea 'kiinteä, kova, luja'. Sana-
vartalon alkuperä on kiistanalainen. Sitä on arveltu omaperäiseksi deskriptiivimuo-
dosteeksi, mutta toisen ja todennäköisemmin oikean selityksen mukaan se on ger-
maaninen laina, jonka alkumuodoksi on rekonstruoitu *snawwlja-z. Tämän edustaja
on mm. muinaisnorjan snoggr 'nopea'. Suomen kirjakielessä navakka on ensi kertaa
mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787. Rinnakkaisjohdos navea ei ole var-
sinaisesti koskaan kuulunut kirjakieleen, mutta se on mainittu eräissä 1800-luvun
sanakirjoissa.
SKES 1958 navea; Nikkilä 1981 SJ 23 70; Hofstra 1985 217, 218; SSA 1995 navakka; LÄGLW
1996 navakka; Jussila 1998 navakka.
776

navetta
Sanalla ei ole vastineita sukukielissä. Se on johdos germaanisperäisestä lainasanasta
—> nauta, joka karjan lisäksi on alun perin merkinnyt myös omaisuutta. Rinnak-
kaisasuna esiintyy murteissa navetto. Vastaavanlainen johdos oma-sanasta on ometta
tai omettOy joka myös merkitsee navettaa. Suomen kirjakielessä navetta on esiintynyt
Agricolasta alkaen, ometto on mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745. Jo tätä
ennen on Henrik Florinuksen sanakirjassa 1678 mainittu samaa merkitsevä omatto.
Tunkelo 1949 KV 29 288-291; SKES 1958 navetta, ometta', SSA 1995 navetta, ometta; Jussila 1998
navetta, ometta.
ne
Ikivanhan se-pronominin monikollinen vastine ne on käytössä kautta itämerensuo-
men, esim. karjalan, lyydin, vatjan ja liivin ne, vepsän ne ja viron need. Vastineita
on esitetty myös etäsukukielistä, mutta nämä ovat äänne- tai merkityserojen takia
epävarmoja, esim. pohjoissaamen pronominivartalot na- tai nie-, marin nine 'nämä,
ne ja komin nijö 'he, ne\ Äänneseikkojen arvioinnin tekee vaikeaksi toisaalta se, että
pronominit usein muuttuvat epäsäännöllisesti, toisaalta se, että suomensukuisissa
kielissä on ollut vanhastaan muitakin samantapaisia pronominivartaloita, ja etenkin
ne- ja näraä-pronominien vastineiden erottaminen toisistaan on jokseenkin mahdo-
tonta. Nämä pronominivartalot saattavat myös alun perin kuulua keskenään yhteen.
Persoona- ja demonstratiivipronominit kuuluvat useimmiten kielten vanhimpaan
sanastokerrostumaan. Suomen kirjakielessä ne on esiintynyt Agricolasta ja kaikista
samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1958 ne; UEW 1988 300-301; SSA 1995 ne; Jussila 1998 ne.
neekeri
Hyvin tummaihoiseen ihmiseen viittaava neekeri on lainaa ruotsin sanasta neger,
joka alkuaan juontuu muinaisranskan sanasta negre. Tämä on peräisin espanjan tai
portugalin substantiivista negro. Romaanisten kielten sana perustuu latinan adjek-
tiiviin niger (vartalo nigr-) 'musta'. Suomen kirjakielessä neekeri on ensi kertaa mai-
nittu eräästä haaksirikosta kertovassa tarinassa vuonna 1771 ruotsin mukaisessa
asussa neger. Suomalaistetussa asussa neekeri sana on tullut käyttöön 1800-luvun
loppupuolella. Nykyään neekeri saatetaan tulkita sävyltään halventavaksi sanaksi,
mikä perustuu englannin etymologisesti vastaavan mgger-sanan käyttöön nimittely-
jä haukkumasanana.
SAOB 1947 neger; SKES 1958 neekeri; SSA 1995 neekeri; Jussila 1998 neekeri.
neilikka
Alun perin mausteneilikkapuun (Syzygium aromaticum) kuivattua kukannuppua
merkitsevä neilikka on lainaa ruotsin vastaavasta sanasta, joka nykykielessä on nej-
777

lika. Muinaisruotsissa asu on ollut nceylika, nceghlika ncelika yms., ja vielä 1800-
luvulla yleinen kirjoitusasu on ollut neglika. Ruotsin sana juontuu alasaksasta, jossa
negelken on deminutiivimuoto naulaa merkitsevästä sanasta. Neilikka on siis alun
perin saanut muotonsa perusteella nimen "pikku naula, naulanen". Samaa nimitystä
on alettu käyttää myös Dianthus-suvun kasveista, joiden tuoksu on samantapainen
kuin mausteneilikalla. Suomen kirjakielessä maustetta merkitsevä neilikka on esiin-
tynyt Agricolasta alkaen.
H. J. Streng 1915 130-131; SKES 1958 neilikka; SSA 1995 neilikka; Jussila 1998 neilikka.
neiti
Sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä. Näitä ovat esim. karjalan neiti,
viron neid, saamen nieida sekä udmurtin ja komin nyl. Vastineita on perinteisesti
esitetty myös samojedikielistä, mutta nämä saattavat olla erillisiä johdoksia ikivan-
hasta naista merkitsevästä sanavartalosta (—>• naaras). Joka tapauksessa myös tyttöä
merkitsevä neiti kuuluu suomensukuisten kielten vanhaan sanakerrostumaan, ja sen
alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *nej8e. Saman sanavartalon johdos on neito,
jolla on myös vastineita eräissä lähisukukielissä. Suomen kirjakielessä neiti on ensi
kertaa mainittu Laurentius Petrin hartauskirjassa 1644, neito esiintyy Matias Salam-
niuksen sepittämässä kalevalamittaisessa runossa 1690.
SKES 1958 neiti; Janhunen 1977 100; UEW 1988 302-303; SSA 1995 neiti; Jussila 1998 neiti,
neito.
neitsyt
Sanalla on vastineita kautta itämerensuomen, esim. karjalan neitsyt, vepsän neitsud,
vatjan neitsud 'miniä, morsian', viron neitsi ja liivin neitst. Sana on johdos vanhasta
tyttöä merkitsevästä —» neiti-sanasta, ja se on alun perin tarkoittanut nimenomaan
nuorta, naimatonta, naimaikäistä tyttöä. Suomen kirjakielessä neitsyt on esiintynyt
Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1958 neiti; SSA 1995 neitsyt; Jussila 1998 neitsyt.
nekka
Nokallista kermakannua merkitsevä nekka on lainaa ruotsin sanasta snäcka, joka
alun perin merkitsee kotiloa. Vanhan ajan pyöreämuotoinen kermanekka muis-
tuttaa muodoltaan kierteistä näkinkenkää. Suomessa kermanekka on ollut arkisen
puhekielen sana, joka on alettu kelpuuttaa kirjakieleen 1900-luvun alkupuolella.
Wessman 1939 FmS 6 57; SKES 1958 nekka; SSA 1995 nekka.
77S

nektari
Antiikin jumalien makeata juomaa merkitsevä nektari juontuu alkuaan kreikan
sanasta nektar, jonka etäisempi tausta on tuntematon. Nektari oli jumalille erityisen
tärkeä nautintoaine, sillä sen juominen takasi heille kuolemattomuuden. Latinaan
sana on lainautunut muodossa nectar, ja tätä kautta se on levinnyt moniin muihin
kieliin. Suomalaisena sanana nektari on tullut käyttöön 1870-luvulla asussa nehtari
tai nektari. 1900-luvun jälkipuoliskolla sanaa on alettu käyttää myös merkitsemässä
hedelmistä ja marjoista valmistettuja sosemaisia juomia.
NO 1986 nektar; Kluge - Seebold 1989 Nektar.
neljä
Ikivanhalla omaperäisellä lukusanalla neljä on kiistaton vastine kaikissa suomalais-
ugrilaisissa kielissä, esim. karjalan ja vatjan neljä, vepsän nelT} viron neli liivin neXa,
pohjoissaamen njeallje, ersämordvan nile, komin nol, mansin nila ja unkarin negy.
Sanan suomalais-ugrilaiseksi alkumuodoksi on rekonstruoitu "'neljä. Suomen kirja-
kielessä neljä on esiintynyt Uppsalan evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen.
SKES 1958 neljä; UEW 1988 315-316; SSA 1995 neljä; Jussila 1998 neljä.
nenä
Sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä sekä saamessa. Näitä ovat esim. karjalan
ja vatjan nenä, vepsän nenä, viron nina, liivin nanä ja pohjoissaamen njunni. Sano-
jen vokaalisuhteet ovat epäsäännölliset, ja tämän on arveltu johtuvan siitä, että sana
on alun perin ollut luonteeltaan deskriptiivinen. Suomen kirjakielessä nenä on esiin-
tynyt Agricolasta alkaen. Sanasta johdettu adjektiivi nenäkäs on ensi kertaa mainittu
niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuk-
sen sanakirjaan 1770-luvulla.
SKES 1958 nenä; SSA 1995 nenä; Jussila 1998 nenä, nenäkäs.
nero
Hyvin lahjakasta ja älykästä ihmistä merkitsevällä nero-sanalla on vastineita eräissä
itäisissä lähisukukielissä, karjalassa nero ja lyydissä nero. Nämä eivät kuitenkaan
merkitse nerokasta ihmistä vaan yleensä kykyä, taitoa, älyä, keinoa tms. Myös suo-
men vanhemmassa kirjakielessä ja murteissa nero on esiintynyt vastaavanlaisissa
merkityksissä. Tähän merkitykseen perustuu myös adjektiivi nerokas, joka on ensi
kertaa mainittu Juhana Ahlholmin laatimassa historian oppikirjassa 1830. Kanta-
sana nero mainitaan kirjakielessä ensimmäisen kerran vuonna 1787 kahdessa eri
lähteessä, Kristfrid Gananderin sanakirjassa ja Juuso Mursun selostuksessa, jossa
kuvattiin maaherran vierailua Pudasjärvellä. Nerokkaan ihmisen nimitykseksi nero
on vakiintunut vasta 1900-luvun alkupuolella. Sanavartalon etäisempi alkuperä on
tuntematon.
779

SKES 1958 nero; Rapola 1960 nerokas; SSA 1995 nero; Jussila 1998 nero.
neste
Juoksevaa ainetta merkitsevällä neste-sanalla on vastineita eräissä lähisukukielissä,
esim. karjalan neste ja viron murteellinen neste 'kostea'. Sana on johdos murteelli-
sesta verbistä nestää 'vuotaa, tihkua' yms., joka puolestaan on selitetty johdokseksi
substantiivista nesi. Tällainen substantiivi tunnetaan kuitenkin vain vanhoista kirja-
kielisistä lähteistä, esim. Agricolan kielestä ja Ericus Schroderuksen tulkkisanakir-
jasta, ja sille lähisukukielistä esitetyt vastineet, esim. karjalan nesevä 'kostea, veti-
nen, vetelä', eivät ole itsenäisiä substantiiveja vaan johdosten kantoja. Näin ollen
on mahdollista, että verbi nestää samoin kuin vanhojen lähteiden nesi ovat raken-
teeltaan hämärtyneitä johdoksia toisesta, alkuperäisemmästä vartalosta. Tällaiseksi
on rekonstruoitu *nepsä, jonka yhteyteen kuuluvat mm. suomen murteista tunnetut
nepsä 'kostea, tuore, pehmeä', nepseä 'lauhkea, tuore, kostea, norja' ym. sekä nepsyä
'kostua, norjeta'. Suomen kirjakielessä neste on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 nepsa, nesi, neste, nestää; SSA 1995 nepsa, nesi, neste, nestää; Jussila 1998 neste.
netto
Tavanomaisten vähennysten jälkeen jäljelle jäävää todellista määrää merkitsevä netto
on lainaa ruotsin sanasta netto, joka puolestaan juontuu italian sanasta netto. Tämä
on keskiajalla tarkoittanut mm. puhdasta ja tarkkaa. Italian sana juontuu alkuaan
latinan adjektiivista nitidus 'rasvainen, lihava, kiiltävä, sievä, soma'. Suomalaisena
sanana netto on tullut käyttöön 1800-luvun loppupuolella. Agathon Meurmanin
sivistyssanakirjan 1887 mukaan netto on "tavaran paino kääreettä ja astiatta".
Kluge - Seebold 1989 Netto; Koukkunen 1990 netto.
neula
Sanalla on vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan niekla, vepsän negl,
vatjan nigla, viron nöel ja liivin nöyggöl. Teräväpäisen ompeluvälineen lisäksi sana
on vanhastaan merkinnyt mm. puikkoa tai varrasta, ja tämän pohjalta verbiä neu-
loa käytetään myös suomessa langasta tehtyjen sukkien tai kintaiden valmistamisen
merkityksessä. Substantiivi neula on vanha germaaninen laina, jolle rekonstruoitua
alkumuotoa *neplö edustavat mm. saksan Nadeljd. ruotsin nai. Suomen kirjakielessä
neula on esiintynyt Agricolasta alkaen, samoin raamatullisessa vertauskuvassa tar-
peellinen neulansilmä.
Thomsen 1869 136-137; SKES 1958 neula; SSA 1995 neula; LÄGLW 1996 neula; Jussila 1998
neula, neulansilmä.
780

neutraali
Puolueetonta, tasapuolista yms. merkitsevä neutraali on lainaa ruotsin sanasta neut-
ral, joka puolestaan juontuu latinan sanasta neuträlis 'neutrisukuinen, puolueeton'.
Latinan sanan perusainekset ovat ne 'ei' ja uter 'kumpi'. Neutri tarkoittaa siis sanan-
mukaisesti 'ei kumpikaan'. Suomen kirjakielessä neutraali on tullut käyttöön 1800-
luvun jälkipuolella, yleensä pitemmässä asussa neutraalinen, kuten mm. Ferdinand
Ahlmanin sanakirjassa 1865. Lyhyempi muoto neutraali mainitaan kemian terminä
Kirjallisen Kuukauslehden artikkelissa 1869.
Koukkunen 1990 neutraali, neutri.
neuvo
Nykykielessä ohjetta, opastusta tai keinoa merkitsevällä neuvo-sanalla on etymolo-
ginen vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan neuvo, vatjan növvo, viron nöu
ja liivin nöyu. Vepsässä -nevo-sanaa voi käyttää vain yhdyssanan osana tai johdok-
sen kantana. Sana näyttää alkuaan merkinneen myös välinettä, työkalua, tarviketta
yms., mikä näkyy myös suomen yhdyssanoista ajoneuvo, apuneuvo jne. Vanhassa
kirjakielessä neuvo on esiintynyt mm. merkityksissä 'ohje; keino, tapa; raati, neu-
vosto; esine, tarveaine (erit. monikollisena)'. Sanavartalon alkuperä on tuntematon.
Suomen kirjakielessä neuvo on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoi-
tuksista alkaen. Agricolalla on myös neuvoja neuvonantaja. Useat neuvo-sanan sisäl-
tävät johdokset ja yhdyssanat ovat nuoria uudissanoja, esim. neuvokas (1851), neu-
vokkuus (1865), neuvos (1842) ja neuvosto (1847).
SKES 1958 neuvo; Rapola 1960 neuvokas, neuvokkuus, neuvos, neuvosto; SSA 1995 neuvo; Jussila
1998 neuvo, neuvoa, neuvonantaja.
neuvottelu
Verbistä neuvotella muodostettu neuvottelu on uudissana, jonka ensiesiintymä tun-
netaan vuodelta 1860. Verbi neuvotella on ensi kertaa mainittu rukouspäiviä koske-
vassa julistuksessa vuonna 1727. Johdosten perustana on yleisitämerensuomalainen
-» neuvo-sana, jonka alkuperä on toistaiseksi selvittämättä.
SKES 1958 neuvo; Rapola 1960 neuvottelu; SSA 1995 neuvo; Jussila 1998 neuvotella.
neva
Aavaa, hyllyvää suota merkitsevällä neva-sanalla on vastineita vain muutamissa
lähisukukielissä. Näitä ovat karjalan neva Vesi, vesistö' ja viron murteellinen növa
'virtapaikka, iso oja, kanava, entinen joenuoma', mahdollisesti myös vepsän nova
'neva, vetelä suopaikka'. Samaan etymologiseen yhteyteen kuuluu myös Suomen-
lahden perukkaan laskevan Nevajoen nimi. Sanavartalon alkuperä on tuntematon.
Yksi mahdollisuus on, että se äännehistoriallisista ongelmista huolimatta kuuluisi
yhteen virtapaikkaa merkitsevän niva-sanan kanssa, mutta tämänkään varsinaista
781

alkuperää ei tunneta. Suomen kirjakielessä neva on ensi kertaa mainittu Daniel Jus-
leniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1958 neva, niva1; Närhi Vir. 1962 385-390; Tuomi Vir. 1967 220-233; SSA 1995 neva,
niva1; Jussila 1998 neva.
-niekka
Yhdyssanojen jälkiosana esiintyvä johtimen tapainen -niekka on lainaa venäjän joh-
timesta -nik, jolla muodostetaan mm. erilaisten ammattimiesten nimityksiä. Sama
johdin on lainattu myös useisiin lähisukukieliin. Suomen kirjakielessä niekka on tul-
lut käyttöön 1700-luvulla. Itsenäisenä sanana se mainitaan riemurunossa, jonka Joo-
seppi G. Calamnius sepitti Narvan taistelun kunniaksi vuonna 1700. Myös muussa
vanhassa kirjallisuudessa niekka saattaa esiintyä merkityksessä 'mestari, taitaja, tai-
teilija'.
SKES 1958 niekka; SSA 1995 niekka; Jussila 1998 niekka.
niellä
Verbillä on vastineita kautta koko uralilaisen kielikunnan, esim. karjalan niellä, vatjan
neellä, viron neelata, liivin ntelö, pohjoissaamen njiellat, ersämordvan niXems, marin
nelos, udmurtin nylyny, komin nylny, mansin nait-, hantin nel-, unkarin nyelja enet-
sin noddo-. Sanavartalon kantauralilaiseksi asuksi on rekonstruoitu *nele~. Suomen
kirjakielessä niellä ja tästä johdettu nielu ovat esiintyneet Agricolasta alkaen.
SKES 1958 niellä; UEW 1988 315; SSA 1995 niellä; Jussila 1998 niellä, nielu.
niemi
Sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä liiviä lukuun ottamatta, esim. karjalan
niemi, vepsän nem, vatjan neemi ja viron neem. Rakenteensa ja merkityksensä puo-
lesta sana voisi kuulua ikivanhaan omaperäiseen sanastoon, mutta etäsukukielisiä
vastineita ei ole voitu osoittaa. Sanalle ei ole esitetty myöskään lainaetymologiaa.
Sanavartalon alkuperä on tuntematon. Suomen kirjakielessä niemi on esiintynyt
Agricolasta alkaen.
SKES 1958 niemi; SSA 1995 niemi; Jussila 1998 niemi.
nietos
Lumikinosta merkitsevän nietos-sanan ainoa vastine on karjalan nivotus, joka pal-
jastaa sanan kuuluvan etymologisesti yhteen nioa- tai —» mvoa-verbin kanssa. Myös
suomen murteissa esiintyy sanasta muita variantteja, esim. nios, nijos, niake, nijake
ja nivake. Yleiskieleen omaksuttu nietos-sana on rakenteeltaan hieman hämärtynyt,
kun sen alkuperäisemmässä asussa niatos ollut vokaaliyhtymä -ia- on muuttunut
diftongiksi. Suomen kirjakielessä nietos on ensi kertaa mainittu niiden lisäysten jou-
782

kossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-
luvulla.
SKES 1958 nietos; SSA 1995 nietos; Jussila 1998 nietos.
nihkeä
Kosteaa, nahkeaa, tahmeaa yms. merkitsevän mMeä-sanan ainoa vastine on kar-
jalan nihkie 'nuoskea, tahmea'. Alkuperä on epäselvä, mutta kun sana on sävyltään
selvästi deskriptiivinen, se saattaa olla merkitykseltään samantapaisen -* nahkea-
sanan äännemuunteluvariantti. Suomen kirjakielessä nihkeä on ensi kertaa mainittu
Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
SKES 1958 nihkeä; SSA 1995 nihkeä; Jussila 1998 nihkeä.
niiata
Polvia notkistamalla tapahtuvaa tervehtimistä tai kiittämistä merkitsevä niiata on
lainaa ruotsin verbistä niga. Sana on samaa juurta kuin saksan neigen 'taipua'. Suo-
men kirjakielessä niiata on ensi kertaa esiintynyt Kristfrid Gananderin julkaisemassa
satukokoelmassa 1784.
Renvall 1826 10; Karsten 1944 FmS 10 347; SKES 1958 niiata; SSA 1995 niiata; Jussila 1998 nii-
ata.
niin
Tapaa, keinoa, määrää yms. ilmaiseva adverbi niin on kieliopillisesti ajatellen moni-
kon instruktiivimuoto pronominista —> ne. Vastaavanlaisia adverbeja esiintyy myös
lähisukukielissä, esim. karjalan niin, vepsän nin, vatjan ja viron nii. Suomen kirja-
kielessä niin on esiintynyt Agricolasta ja kaikista samanaikaisista käsikirjoituksista
alkaen.
SKES 1958 ne; SSA 1995 niin; Jussila 1998 niin.
niistää
Verbillä on varmoja vastineita useissa lähisukukielissä sekä märissä, esim. karjalan
niisteä, vepsän niittä, viron murteellinen niistä ja marin ntistas. Nenän niistämisen
lisäksi nämä tarkoittavat palaneen osan poistamista päreestä tai kynttilästä. Lisäksi
sanan vastineiksi on arveltu saamen verbiä nisttihit 'päästää vahingossa, päästät-
tää' ja komin verbiä nistyny 'nyppiä villaa', mutta nämä rinnastukset ovat äänne-
seikkojen ja merkityserojen takia epätodennäköisiä. Joka tapauksessa sanavartaloa
on pidetty vanhana ja omaperäisenä ja sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu
*nistä-. Suomen kirjakielessä niistää on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen
tulkkisanakirjassa 1637.
SKES 1958 niistää; UEW 1988 708; SSA 1995 niistää; Jussila 1998 niistää.
783

niitti
Kannallista, päätettävää metallipulttia merkitsevä niitti on lainaa ruotsin sanasta nit,
joka puolestaan on lainaa saksan sanasta Niet. Tämän on johdos verbistä nieten 'nii-
tata'. Suomen verbi niitata on erillinen laina ruotsin verbistä nita. Sekä niitti että nii-
tata ovat tulleet suomen kirjakielessä käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla. Daniel
Europaeuksen sanakirjassa 1853 verbi mainitaan asussa nietata ja Ferdinand Ahl-
manin sanakirjassa 1865 asussa niitata. Niitti mainitaan alkuosana yhdyssanaa niit-
tinaula Ahlmanin sanakirjassa 1883.
SAOB 1947 nit; SKES 1958 niitti; SSA 1995 niitti.
niitty
Luonnon heinämaata merkitsevällä mztty-sanalla on vastine kaikissa lähisukukie-
lissä, esim. karjalan niittu tai niitty, vepsän nit\ vatjan niittu, viron niit ja liivin nit.
Sana on muodoltaan konsonanttivartaloinen partisiippi verbistä —» niittää. Sanan-
mukaisesti niitty merkitsee siis niitettyä. Näin on nimitetty kenttiä, joilta on käyty
leikkaamassa lehdeksiä ja ruohoa karjan talviravinnoksi. Suomen kirjakielessä niitty
on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 niittää; Vilkuna Vir. 1970 256-260; SSA 1995 niitty; Jussila 1998 niitty.
niittää
Verbillä on vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan niitteä, vepsän niiia, vat-
jan niittää, viron niitä ja liivin nttö. Sana on vanha germaaninen laina, jolle rekonst-
ruoitua alkumuotoa *snipa- tai *snlpe- edustaa mm. nykyruotsin snida 'leikata'. Suo-
men kirjakielessä niittää on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Ahlqvist 1866 Suomi 2:6 88-89; SKES 1958 niittää; Vilkuna Vir. 1970 256-260; Koivulehto 1981
PBB 103 356; SSA 1995 niittää; LÄGLW 1996 niittää; Jussila 1998 niittää.
nikkari
Puuseppää tai yleisemminkin käsityöläistä merkitsevä nikkari on lainaa ruotsin
sanasta snickare 'puuseppä'. Sama sana on lainattu myös inkeroiseen ja karjalaan.
Suomen kirjakielessä nikkari on esiintynyt Agricolasta alkaen, ensi alkuun ruotsin
mukaisessa asussa snikkari. Tekijännimestä muodostettu verbi nikkaroida on ensi
kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
H. J. Streng 1915 131; SKES 1958 nikkari; SSA 1995 nikkari; Jussila 1998 nikkaru nikkaroida.
nikkeli
Hopeanvalkoista metallista alkuainetta merkitsevä nikkeli on lainaa ruotsin sanasta
nickel, joka on lyhennelmä alkuperäisemmästä nimityksestä kopparnickel. Tämä on
lainaa saksan sanasta Kupfernickel, jossa alkuosa merkitsee kuparia ja jälkiosa on
784

haukkumanimen tapainen muunnelma erisnimestä Nikolaus. Tätä nimitystä ovat
saksalaiset vuorityöläiset käyttäneet malmista, joka päällisin puolin on ollut kupa-
rimalmin näköistä mutta josta tavallisin keinoin ei kuitenkaan ole saatu irti mitään
arvokasta. Nickel tarkoittaa saksalaisessa kulttuurissa valepukuun pukeutunutta,
haltijan tapaista hahmoa, joka on pelotellut lapsia joulua vastaavan pyhän Nikolauk-
sen päivän aattoiltana. Ruotsin nickel on metallin nimityksenä myöhemmin lainattu
myös takaisin saksaan. Suomen kirjakielessä nikkeli on ensi kertaa mainittu Rein-
hold von Beckerin toimittamissa Turun Viikko-Sanomissa vuonna 1821.
SKES 1958 nikkeli; Horila 1967 293; Kluge - Seebold 1989 Nickel; SSA 1995 nikkeli.
nikotiini
Ranskan lähettiläästä nimeltään J. Nicot, joka 1500-luvulla Portugalissa ollessaan
lähetti ensimmäisen tupakkakasvin Ranskaan Katarina di Medialle. Kasvi sai uusla-
tinalaiseksi nimekseen nicotiana herba eli 'Nicofn kasvi'. Suomen kirjakielessä niko-
tiini on ensimmäisenä mainittu Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865.
SAOB 1947 nikotin; Kluge - Seebold 1989 Nikotin.
nila
Puun kuoren alla olevaa limaisen pehmeää kerrosta merkitsevällä m/a-sanalla on
vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä. Näitä ovat esim. karjalan ja vepsän nila,
saamen njalli, ersämordvan nola, komin nifyd liukas, limainen', mansin nät ja han-
tin nel. Sanan suomalais-ugrilaiseksi alkumuodoksi on rekonstruoitu *nila. Suomen
kirjakielessä nila on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
SKES 1958 nila; UEW 1988 318-319; SSA 1995 nila; Jussila 1998 nila.
nilkka
Sanalla on vastine ainoastaan karjalassa, ja sekin saattaa olla lainaa suomesta. Alku-
perä on epäselvä. Sana on yhdistetty murteelliseen verbiin nilkahtaa 'nyrjähtää, luis-
kahtaa', jonka vastine on karjalan nilkahtoa 'lipsahtaa, luiskahtaa'. Tämän selityksen
mukaan nilkkaa olisi ajateltu jalan taipuvana kohtana, joka luiskahtaa tai nyrjäh-
tää helposti. Samaan yhteyteen kuuluisi myös verbi nilkuttaa 'ontua'. Sanavartalo
voisi tässä tapauksessa olla alkuperältään deskriptiivinen. Toisaalta murteissa esiin-
tyy myös nilkkaa merkitsevä linkka sekä ontumista merkitsevä linkata, joka on lai-
naa ruotsin verbistä linka. Lisäksi ruotsissa on kääntösalpaa merkitsevä sana klinka,
joka on lainattu suomen yleiskieleen asussa linkku. Kääntyvä nilkka ja kääntösalpa
ovat helposti voineet yhdistyä ajatuksissa, jolloin nilkkaa merkitsevä linkka voisi olla
ruotsalainen laina. Sävyltään deskriptiivisessä sanassa äänteet ovat voineet vaihtaa
paikkaa keskenään, jolloin tuloksena olisi voinut olla myös nilkka. Suomen kirjakie-
lessä nilkka on ensi kertaa mainittu Ljungo Tuomaanpojan maanlain suomennok-
785

sessa 1601. Ontuvaa merkitsevä nilkku on esiintynyt kirjakielessä Agricolasta alkaen,
ja verbi nilkuttaa mainitaan Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637.
SKES 1958 nilkka; SSA 1995 linkata, linkku, nilkka; Jussila 1998 nilkka, nilkku, nilkuttaa.
nilviäinen
Pehmeäruumiisiin, selkärangattomiin eläimiin viittaava nilviäinen on johdos limaa
merkitsevästä sanavartalosta nilva- tai nilpa-, jolla on vastineita eräissä lähisuku-
kielissä. Näihin kuuluvat mm. karjalan nilpakka 'liukas, niljakas', viron nilbe 'nilja-
kas; rivo' ja liivin nilba 'heikko; huono, suonikas liha'. Sanavartalo on alkuperältään
deskriptiivinen, äänneasullaan liukkauden vaikutelmaa kuvaava sana. Se saattaa
olla eräänlainen muunnelma vanhemmasta —> m/a-sanasta, jonka rinnalla esiintyy
monenlaisia muitakin variantteja, mm. nilja ja nilki. Suomen kirjakielessä nilviäinen
on tullut käyttöön 1800-luvulla. Sana mainitaan ainakin jo Daniel Europaeuksen
sanakirjassa 1853.
SKES 1958 nilva; SSA 1995 nilva.
nimi
Sanalla on kiistattomia etymologisia vastineita kautta koko uralilaisen kielikunnan,
esim. vepsän, vatjan ja viron nimi, pohjoissaamen namma, mordvan Xem, marin
lum, permiläiskielten nim, mansin nam, hantin nem, unkarin nev ja nenetsin num.
Sana kuuluu kielikunnan vanhimpaan tunnettuun sanastokerrostumaan, ja sen kan-
tauralilaiseksi alkumuodoksi on rekonstruoitu *nime. Sanalle on esitetty vastineita
myös indoeurooppalaisen kielikunnan puolelta, ja yhtäläisyydet on tulkittu joko
todisteeksi kielikuntien välisestä alkusukulaisuudesta tai sitten ikivanhaksi lainaksi.
Lainautuminen indoeurooppalaisesta kantakielestä kantauraliin katsotaan nykyään
todennäköisimmäksi vaihtoehdoksi. Vastaavia indoeurooppalaisia sanoja ovat esim.
muinaisintian näman, gootin namo, nykysaksan Name ja ruotsin namn sekä lati-
nan nömen. Suomen kirjakielessä nimi on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista
käsikirjoituksista alkaen. Agricolalla on myös verbi nimittää, joka sukukielten vasti-
neista päätellen lienee ikivanha johdos.
SKES 1958 nimi; Joki 1973 291 nimi; UEW 1988 305; SSA 1995 nimi; Jussila 1998 nimi, nimittää;
Koivulehto 1999 PP 209.
nimittäin
Ikivanhan —> mm/-sanan pohjalta muodostettu adverbi nimittäin on esiintynyt
suomen kirjakielessä Agricolasta alkaen. Sanan kirjoitusasu vanhimmissa lähteissä
vaihtelee, esim. nimitein, nimitten, nimiten, ja on epäselvää, onko muoto tulkittava
suoraan mm/-sanasta vai tämän mm/ttää-johdoksesta muodostetuksi. Edellisessä
tapauksessa se olisi samanlainen johdos kuin esim. kaksittain lukusanasta kaksi,
jälkimmäisessä tapauksessa nimittäin olisi nimittää-verbin aktiivin toisen infinitii-
786

vin instruktiivi eli sama muoto kuin nykysuomen nimittäen. Muodon alkuperäinen
merkitys lienee ollut 'nimien mukaan, nimiltä mainiten', ja merkityksen muuttu-
miseen on vaikuttanut ilmeisesti muinaisruotsin saksalaisperäinen nemligha, jota
nykyruotsissa vastaa nämligen.
Hellquist 1939 nämligen; Hakulinen 1969 127-130 ja 1979 234-235; SKES 1958 nimi; Jussila
1998 nimittäin.
nipistää
Verbillä ei ole vastineita sukukielissä. Se on johdos huippua, kärkeä, nipukkaa tms.
merkitsevästä murteellisesta sanasta nippa, nippu tai nippu Vastaavanlaisia sanoja on
myös eräissä lähisukukielissä. Sananvartalo on joko lainaa ruotsista, jossa on useita
lähtömuodoksi sopivia sanoja, esim. snibb 'nipukka' ja knipa 'nipistää', tai sitten
omaperäinen deskriptiivinen muodoste. Suomen kirjakielessä nipistää on ensi ker-
taa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745. Jusleniuksella on myös nipuk-
kaa merkitsevä nippu, jonka myöhempi deminutiivijohdos on nipukka.
SKES 1958 nipistää; SSA 1995 nipistää; Jussila 1998 nipistää, nippu2.
nippu
Kimppua, kasaa tms. merkitsevä nippu on lainaa ruotsin sanasta knippa. Sama sana
on lainattu myös karjalaan. Suomen kirjakielessä kimppua merkitsevä nippu on ensi
kertaa mainittu vuonna 1737 hampun kasvattamista koskevassa ohjeessa ruotsin
mukaisessa asussa knippu. Nykyasu on Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
Renvall 1823 202; SKES 1958 nippu; SSA 1995 nippu; Jussila 1998 nippu1.
nirkko
Kärkeä tai kulmaa merkitsevän mrfcfco-sanan ainoa vastine on vatjan nirko, joka mer-
kitsee kärsää. Sanan alkuperä on tuntematon. Itämerensuomessa esiintyy mrfcfco-sana
myös lumikon tai jonkinlaisen navetassa elävän uskomusolennon nimityksenä, ja
on mahdollista, että tämä kuuluu etymologisesti yhteen kärkeä merkitsevän nirkko-
sanan kanssa. Lumikon tapauksessa sana voisi olla kiertoilmaus, joka olisi viitannut
eläimen terävään kuonoon. Myöskään lumikkoa merkitsevän mrfcfco-sanan alkupe-
rää ei ole voitu pidemmälti selvittää. Sitä paitsi sanalla on runsaasti variantteja, mm.
nirppa, nirppu, nirkki, tirkka jne., joten alkuperäisen asun määritteleminen on vai-
keata. Suomen kirjakielessä kärkeä merkitsevä nirkko on ensi kertaa mainittu nii-
den lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen
sanakirjaan 1770-luvulla.
SKES 1958 nirkko1, nirkko2; SSA 1995 nirkko1, nirkko2; Jussila 1998 nirkko.
7*7

nirso
Syömisiään valikoivaa ihmistä tai eläintä kuvaavalle mrso-sanalle on esitetty aino-
astaan yksi epävarma vastine, liivin nilts 'nirso'. Sanan alkuperä on epäselvä. Sitä
on arveltu johdokseksi ikeniä tai suun seutua merkitsevästä itäisestä murresanasta
nirsa, jolla on vastine karjalassa ja lyydissä. Toisaalta sanavartaloa on arveltu nari-
sevaa ja kitisevää ääntä kuvaavaksi deskriptiiviseksi muodosteeksi. Suomen kirjakie-
lessä nirso on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
SKES 1958 nirsa; SSA 1995 nirso; Jussila 1998 nirso.
nirvana
Autuasta onnen tilaa merkitsevä nirvana juontuu alkuaan sanskritin sanasta
nirwänä, joka merkitsee sammumista tai häipymistä. Buddhismissa nirvana edus-
taa autuuden ylintä astetta eli vaihetta, jossa sielunvaellus on päättynyt ja ihmisen
oma persoonallisuus häviää sulautumalla jumaluuteen. Suomeen nirvana lienee lai-
nautunut lähinnä englannin tai ruotsin kautta. Yleiskielessä sana on tullut käyttöön
1900-luvun alussa.
SAOB 1947 nirvana.
niska
Sanalla on vastine lähes kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan ja vatjan niska, vep-
sän nisk ja liivin vanhentunut nisk. Viron koillismurteiden niska on selitetty lainaksi
suomesta. Sanan alkuperä on tuntematon. Rakenteensa ja merkityksensä puolesta se
voisi olla ikivanha omaperäinen sana, mutta vastineita ei ole voitu osoittaa etäsuku-
kielistä. Suomen kirjakielessä niska on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 niska; SSA 1995 niska; Jussila 1998 niska.
nisu
Vehnää tai vehnäleipää merkitsevällä msw-sanalla on vastine kaikissa lähisuku-
kielissä, esim. karjalan, vatjan ja viron nisu, vepsän nizu ja liivin nxzzöz. Sana on
todennäköisesti johdos rintaa tai nänniä merkitsevästä sanasta —» nisä. Ajatuksena
on tällöin nisän tuotteen eli valkoisen ja makean maidon vertaaminen vaaleaan ja
miedon makuiseen viljaan. Suomen murteista tunnetaan msä-sanan johdos nisus
äidinmaidon merkityksessä. Vastaavalla tavalla rieska merkitsee suomen murteissa
sekä tuoretta maitoa että happamatonta, vaaleista jauhoista leivottua leipää. Suomen
kirjakielessä nisu on esiintynyt Agricolasta alkaen, ja se on 1800-luvulle asti säilynyt
vehnän ensisijaisena nimityksenä.
SKES 1958 nisu; Häkkinen - Lempiäinen 1994 FUF 53 158-165; SSA 1995 nisu; Jussila 1998 nisu.
788

nisä
Sanalla on vastineita lähisukukielissä ja saamessa, esim. vepsän nizä, vatjan nisä,
viron nisä ja saamen njizzi. Sanavartalo on selitetty imemisen ääntä jäljitteleväksi
onomatopoeettiseksi muodosteeksi. Suomen kirjakielessä nisä on esiintynyt Agri-
colasta alkaen.
SKES 1958 nisä; SSA 1995 nisä; Jussila 1998 nisä.
nitoa
Sitomalla, punomalla tms. kiinnittämistä merkitsevällä mfoa-verbillä on vastineita
sekä lähi- että etäsukukielissä. Näitä ovat esim. karjalan nituo, lyydin nidoda, viron
niduda, saamen njadditja. mordvan nedams. Sanavartalon alkuperäiseksi asuksi on
rekonstruoitu *ni8a- tai niSä-. Samantapaisia verbejä on myös indoeurooppalaisissa
kielissä, joten suomensukuisten kielten sanavartalo saattaa olla ikivanha laina indo-
eurooppalaisista naapurikielistä. Suomen kirjakielessä nitoa on ensi kertaa mainittu
Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
SKES 1958 nitoa; UEW 1988 713; SSA 1995 nitoa; Jussila 1998 nitoa.
niukka
Vähäistä, laihaa tms. merkitsevän niukka-sanein ainoa vastine on Vienankarjalan
niukka. Alkuperä on epäselvä. Yhden selityksen mukaan sana on lainaa ruotsista,
jossa alkumuodoksi sopiva njugg merkitsee kitsasta tai niukkaa. Toisen selityksen
mukaan sana on johdos samasta omaperäisestä sanavartalosta, joka esiintyy mur-
resanassa nivo. Tämä merkitsee sekä ruokahaluttomuutta että nirsoa. Saman varta-
lon johdos voi olla nirsoa merkitsevä niuha. Myös nivo- ja niuha-sanojen alkuperä
on epäselvä. Niuha ja tästä johdettu niuhottaa esiintyvät myös äksyilevää hevosta
kuvaavina sanoina, ja tässä tapauksessa sanavartalo on todennäköisesti kiukkuisen
hevosen inisevää ääntelyä kuvaava muodoste. On kuitenkin epävarmaa, voidaanko
kaikki mw/za-sanan käyttötavat johtaa tästä äänteellisesti motivoidusta m«/za-sanasta
ja voidaanko myös niukka yhdistää tähän. Suomen kirjakielessä niukka on esiintynyt
Agricolasta alkaen. Niuha on mainittu Henrik Florinuksen sananlaskukokoelmassa
1702 merkityksessä 'äkäinen' ja Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787 merkityk-
sessä Vähäruokainen*. Florinuksella on myös verbi niuhottaa.
SKES 1958 niuha1, niuha2, niukka; SSA 1995 niuha1, niuha2, niukka; Jussila 1998 niuha, niuhot-
taa, niukka.
nivaska
Tiivistä nippua, kantamusta tms. merkitsevällä n/vasfca-sanalla ei ole vastineita
sukukielissä. Se on todennäköisesti johdos alkuaan kovaa puuainesta merkitsevästä
sanasta niva, jonka johdoksia ovat mm. —» nivoa ja —■» nietos. Savolaismurteissa
nivaska voi merkitä visapuuta, ja Elias Lönnrotin sanakirjassa 1880 nivaska mai-
789

nitaan merkityksessä 'loimukuvioinen'. Loimukuvioisessa puussa on useita kerrok-
sia tiiviisti päällekkäin. Paperinipun merkityksessä mva5/ca-sanaa on alettu käyttää
1900-luvun alkupuolella.
SKES 1958 niva1; SSA 1995 nivaska.
nivel
Sanalla on vastine useimmissa lähisukukielissä, esim. karjalan ja vatjan nivel vepsän
nivel ja viron murteellinen nivel Se on todennäköisesti johdos verbistä —» nivoa,
joka merkitsee mm. kiinnittämistä tai sitomista. Nivelet ovat kohtia, joissa luut kiin-
nittyvät toisiinsa. Suomen kirjakielessä nivel on ensi kertaa mainittu niiden lisäysten
joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan
1770-luvulla.
SKES 1958 nivel; SSA 1995 nivel; Jussila 1998 nivel.
nivoa
Sitomista, kiinnittämistä, yhdistämistä yms. merkitsevän mvoa-verbin vastineita
ovat karjalan nivuo ja mahdollisesti vepsän vijoda 'nitoa viikatteen terä varteen*.
Verbi on selitetty johdokseksi sanasta niva, joka merkitsee kovaa ja kierosyistä puu-
ainesta, sellaista, jossa syyt ovat tiiviisti kietoutuneet toisiinsa. Etenkin itämurteissa
—» nitoa ja nivoa ovat osittain langenneet yhteen, sillä puhekielessä niiden monet tai-
vutusmuodot ovat täsmälleen samanlaisia. Suomen kirjakielessä nivoa on ensi kertaa
mainittu Maskun Hemmingin hurskaiden laulujen kokoelmassa vuonna 1616. Mur-
teissa verbillä on myös rinnakkaismuoto nioa, ja tämä on mainittu jo herra Martin
maanlain suomennoksessa vuoden 1570 tienoilla.
SKES nioa; SSA 1995 nivoa1; Jussila 1998 nioay nivoa.
nivuset
Reisien taipeen seutua merkitsevällä mvwse£-sanalla on vastineita eteläisissä lähi-
sukukielissä, vatjassa nivuzöd, virossa niuded ja liivissä nxmmöd 'pakarat*. Sana on
ilmeisesti johdos sitomista, yhdistämistä yms. merkitsevästä —> mvoa-verbistä. Nivu-
set merkitsevät sitä ruumiin osaa, jossa jalat yhdistyvät vartaloon. Suomen kirjakie-
lessä nivuset on ensi kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel
Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
SKES 1958 nivuset; SSA 1995 nivuset; Jussila 1998 nivuset.
noin
Vanhasta —» nwo-pronominista muodostettu adverbi noin on kieliopilliselta raken-
teeltaan monikon instruktiivimuoto. Sama adverbi esiintyy myös karjalassa. Muo-
don alkuperäinen merkitys lienee 'noilla tavoin, noilla keinoin'. Suomen kirjakie-
790

lessä noin on ensi kertaa mainittu vuoden 1642 Raamatussa, mutta sana on yleisty-
nyt vasta 1800-luvulla. Vanhassa kirjakielessä on esiintynyt samassa merkityksessä
myös «t/o-pronominin yksiköllinen instruktiivi nuon.
SKES 1958 nuo; SSA 1995 nuo; Jussila 1998 noin.
noita
Sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä, esim. karjalan noita, vepsän noid,
vatjan noita, viron nöidy saamen noaidi ja mansin näjt. Sanan alkuperäiseksi suo-
malais-ugrilaiseksi muodoksi on rekonstruoitu *nojta. Sana ei alkuaan ole viitannut
mihinkään uskomusolentoon tai satuhahmoon, vaan arvostettuun ammattihenki-
löön, samaaniin ja tietäjään. Suomen kirjakielessä noita on esiintynyt Agricolasta
alkaen.
SKES 1958 noita; UEW 1988 307-308; SSA 1997 noita; Jussila 1998 noita.
nojata
Sanan vartalolla on vastineita kautta itämerensuomen, mutta nojata-verbin tarkkoja
vastineita ovat vain karjalan nojata ja viron vanhentunut nöjatada. Muuten noja-
vartalo esiintyy erilaisten johdosten tai eri taivutusmuotoihin kiteytyneiden adver-
bien kantana. Näitä ovat esim. suomen «o/a/Zfl-sanan vastineet karjalan nojalla, vat-
jan nojalla ja viron najal. Sanan alkuperäinen konkreettinen merkitys 'nojaten, kal-
lellaan, jotakin vasten' on laajentunut myös abstraktiksi, ehkä osittain naapurikielten
vaikutuksesta. Sanavartalon alkuperä on toistaiseksi selvittämättä. Deskriptiivistä
alkuperää on pidetty mahdollisena. Suomen kirjakielessä nojata on esiintynyt Agri-
colasta alkaen. No/a-vartalon muista muodoista on ensimmäisinä mainittu nojailla
ja nojalla, jotka ovat esiintyneet vuoden 1642 Raamatussa.
SKES 1958 noja; EEW 1982-1983 1661-1662 noja-; SSA 1995 noja; Jussila 1998 nojailla^ nojallay
nojata.
nokare
Pientä palasta merkitsevällä «ofcare-sanalla ei ole varmoja vastineita sukukielissä.
Suomen murteissa rinnakkaismuotoina esiintyvät myös nokale, nokkare ja nokko.
Sanat kuulunevat —> «o/c/ca-sanan deskriptiivissävyisiin johdoksiin. Suomen kirja-
kielessä nokare on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
SKES 1958 nokare; SSA 1995 nokare; Jussila 1998 nokare.
noki
Sanalla on vastineita kaikissa lähisukukielissä. Näitä ovat esim. karjalan noki, vepsän
nogi, vatjan notsi, viron nögi ja liivin monikollinen no'ugöd. Rakenteensa ja mer-
kityksensä puolesta sana voisi kuulua ikivanhaan omaperäiseen sanastoon, mutta
791

etäsukukielistä ei vastineita ole voitu osoittaa. Sanavartalon alkuperä on tuntematon.
Suomen kirjakielessä noki on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen sanakir-
jassa 1637.
SKES 1958 noki; SSA 1995 noki; Jussila 1998 noki.
nokka
Sanalla on liiviä lukuun ottamatta vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan
ja vatjan nokka, vepsän nok ja viron nokk. Linnun nokan lisäksi sana voi tarkoit-
taa yleensä myös kärkeä. Samantapaisia sanoja on muissakin kielissä, ja mm. tästä
syystä «o/cfcfl-sanaa on arveltu omaperäiseksi, äänteellisesti motivoiduksi deskrip-
tiivisanaksi. Toisaalta germaanisista naapurikielistä löytyy samantapaisia kärkeä
tai huippua merkitseviä sanoja, esim. ruotsin vanhentunut nock ja islannin hnokki
'koukku, haka', joilla on myös termimäistä käyttöä, joten ei ole mahdotonta, että
kysymyksessä olisi vanha germaaninen laina. Kantagermaaniseksi alkumuodoksi on
rekonstruoitu *ynukka-. Suomen kirjakielessä nokka on ensi kertaa mainittu Eerik
Sorolaisen postillassa 1621.
SKES 1958 nokka; SSA 1995 nokka; LÄGLW 1996 nokka; Jussila 1998 nokka.
nokkela
Sanalla on vastine ainoastaan karjalassa, jossa nokkela tai nokkera merkitsee nokke-
laa, näppärää, ketterää tai sukkelaa. Sana on johdos deskriptiivissävyisestä substan-
tiivista —» nokka. Myös kantasana nokka esiintyy kaakkoismurteissa nokkelan mer-
kityksessä. Suomen kirjakielessä nokkela on ensi kertaa mainittu Kustaa Renvallin
sanakirjassa 1826.
SKES 1958 nokkela; SSA 1995 nokkela; Jussila 1998 nokkela.
nokkonen
Poltinkarvoilla varustettua ruohovartista kasvia (Urtica) merkitsevän nokkonen-
sanan vastineita ovat vatjan nökön ja viron nögene. Sana on todennäköisesti johdos
sanasta nokka, joka vanhastaan on merkinnyt myös kärkeä. Nofc/ca-sanasta johdettu
verbi nokata merkitsee nokalla iskemisen lisäksi myös käärmeen tai hyönteisen pis-
tämistä, johon nokkosen polttaminen hyvin voi rinnastua. Suomen kirjakielessä
nokkonen on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637. Sanan
rinnakkaismuoto nokulainen on esiintynyt jo Agricolan kielessä.
SKES 1958 nokkonen; SSA 1995 nokkonen; Jussila 1998 nokkonen^ nokulainen.
nolata
Häpäisemistä merkitsevä nolata on johdos murteellisesta sanasta nola 'kuola, lima',
jonka vastineita ovat karjalan nola 'märkä' ja viron murteellinen nöle 'räkä'. Suomen
792

murteissa nolata merkitsee mm. syljellä tai likavedellä tahrimista. Samasta vartalosta
saattaa juontua myös adjektiivi nolo. Sanavartalo on alkuperältään ilmeisesti äänne-
asullaan niljakkuuden vaikutelmaa kuvaava deskriptiivinen muodoste ja se saattaa
varianttina kuulua ikivanhan limaa, räkää tai kuolaa merkitsevän wo/fci-sanan yhte-
yteen. Suomessa jokseenkin tuntemattomalla j?o/fc/-sanalla on vastineita sekä lähi-
että etäsukukielissä. Suomen kirjakielessä nolata on tullut käyttöön vasta 1800-luvun
loppupuolella. Adjektiivi nolo on laiskan ja saamattoman merkityksessä mainittu
ensi kertaa Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1958 noldy nolki, nolo; UEW 1988 322; SSA 1995 nola, nolku nolo; Jussila 1998 nolo.
nolla
Suomen nolla on lainaa ruotsin sanasta nollay joka saksan ja italian kautta juontuu
alkuaan latinan feminiinimuotoisesta sanasta nulla 'ei mikään, ei mitään, ei kukaan,
arvoton, mitätön'. Suomen kirjakielessä nolla on ensi kertaa mainittu vasta vuonna
1780 tuntemattoman kääntäjän suomentamassa August Hermann Francken postil-
lassa asussa nolli. Nykyasu nolla on vakiintunut käyttöön 1800-luvun alkupuolella.
Sanalle on yritetty sepittää myös suomenkielisiä vastineita, esim. tyhjikkö tai tyh-
jykkä.
Koukkunen 1990 nolla; SSA 1995 nolla; Jussila 1998 nolla.
nomini
Sijamuodoissa taipuvaan sanaan viittaava kieliopin termi nomini on mukaillen lai-
nattu joko ruotsin sanasta nomen tai suoraan latinasta, josta myös ruotsin sana juon-
tuu. Latinan nömen merkitsee sekä yleisesti nimeä että klassisena kieliopin terminä
nimisanaa. Monikossa latinan sana on nömina, joten suomen nomini voi olla tämän
mallin mukaan muodostettu. Usein ajatellaan nomini-termin merkitsevän vain
nomineista keskeisimpiä, substantiiveja eli nimisanoja, joita perinteisesti erotetaan
kahdenlaisia, yleisnimiä ja erisnimiä. Substantiivien tapaan taipuvia sanoja ovat kui-
tenkin myös adjektiivit, pronominit ja lukusanat. Suomen kirjakielessä nomini-termi
on mainittu ainakin jo August Ahlqvistin Kieletär-lehdessä 1871, ja varsinaisesti
sana on tullut käyttöön 1880-luvulla. Rinnalla on käytetty myös suoraan ruotsista
lainattua muotoa nomeni. Tätä ennen on ruotsin ja latinan termeille yritetty sepit-
tää suomenkielisiä vastineita, esim. nimikkosana, nimisana, nimityssana, nimikko ja
nimukka.
Koukkunen 1990 nomini.
nootti
Alaviitettä, huomautusta tai diplomatian kielessä hallituksen virallista tiedonantoa
toisen valtion hallitukselle merkitsevä nootti juontuu ruotsin sanasta not> joka puo-
lestaan perustuu alkuaan latinan sanaan nota 'merkki, kirjain, nuotti, reunahuomau-
793

tus'. Sana on nykyasussaan tullut suomen kirjakielessä käyttöön 1900-luvun alussa.
Sama sana on lainattu suomeen aiemmin asussa -» nuotti, ja tätä on 1800-luvulla
käytetty myös alaviitteen tai muistutuksen merkityksessä.
Koukkunen 1990 nootti.
nopea
Sanan vastineita ovat karjalan nopie ja viron nobe, joista edellinen saattaa olla lai-
naa suomesta. Sana on rakenteeltaan johdoksen näköinen, ja sen alkuperästä on
kaksi teoriaa. Toisen mukaan se on vanha germaaninen laina, jonka alkumuodoksi
on rekonstruoitu kantaskandinaavin *snöb(ryaR. Tämän myöhempi edustaja on
mm. muinaisruotsin növer 'reipas, kelpo*. Toisen selityksen mukaan sana on johdos
samasta deskriptiivissävyisestä vartalosta, josta on muodostettu sieppaamista mer-
kitsevät verbit nopata ja noppia. Suomen kirjakielessä nopea on esiintynyt Agrico-
lasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1958 nopea; Nikkilä 1981 SJ 23 73-75; Hofstra 1985 147-148; SSA 1995 nopea; LÄGLW
1996 nopea; Jussila 1998 nopea.
noppa
Alkuaan pelipalikkaa, nykyään myös arpakuutiota merkitsevällä «oppa-sanalla on
vastine ainoastaan karjalassa. Suomenruotsissa esiintyvä nop tai noppa on lainaa
suomesta. Sanavartalon alkuperä on epäselvä. Mahdollisesti sana on deskriptiivis-
sävyisen nopata-verbin (—» nopea) yhteyteen kuuluva johdos. Samantapaisia peli-
palikan nimiä ovat nopo ja noppo, joista edellinen on mainittu Henrik Florinuksen
sanakirjassa 1678 ja jälkimmäinen Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745, molem-
mat keilan merkityksessä. Noppa on ensi kertaa mainittu kivienheittopelin merki-
tyksessä Kustaa Renvallin sanakirjassa 1826.
SKES 1958 noppa; SSA 1995 noppa; Jussila 1998 noppa.
norja
Notkeaa ja taipuisaa merkitsevän norja-sanan vastineiksi on esitetty karjalan nor-
jakko Veltto, laiskahko', saamen njuoras 'pehmeä, heikko, hellä' ja marin noro 'not-
kea, taipuisa', mutta etäsukukielten rinnastukset ovat äännesuhteiden takia epävar-
moja. Sanavartaloa on joka tapauksessa arveltu vanhaksi ja omaperäiseksi, ja sen
alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *tiore. Suomen kirjakielessä norja on ensi
kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Juhana Canstren on tehnyt Daniel
Jusleniuksen sanakirjaan 1800-luvun alussa.
SKES 1958 norja; SSA 1995 norja; Jussila 1998 norja.
794

normaali
Säännönmukaista, säännöllistä, tavallista yms. merkitsevä normaali on ruotsin
kautta suomeen lainautunut yleiseurooppalainen sana, jonka pohjana on latinan
normälis. Tämä on alkuaan tarkoittanut suorakulmaista tai kulmamitan mukaan
tehtyä. Latinan norma merkitsee sekä kulmamittaa että ohjetta tai sääntöä. Suoma-
laisena sanana normaali on tullut käyttöön 1800-luvun lopulla, jolloin nykyasun
rinnalla on käytetty suomalaisella johtimella varustettua muotoa normaalinen. Elias
Lönnrotin sanakirjassa 1874 sana esiintyy ainoastaan osana yhdyssanaa normali-
koulu 'mallikoulu'. Muuten merkityksessä 'normaali' käytettiin näihin aikoihin mm.
sanoja ohjeellinen, johteellinen, säännöllinen ja tavallinen.
Koukkunen 1990 normaali; SSA 1995 normaali.
normi
Sääntöä, ohjetta, mallia tai sosiaalista käyttäytymissääntöä merkitsevä normi on lai-
naa ruotsin sanasta normy joka perustuu alkuaan latinan sanaan norma. Tämä mer-
kitsee kulmamittaa, ohjetta tai sääntöä. Suomalaisena sanana normi on tullut käyt-
töön aivan 1800-luvun lopulla.
Koukkunen 1990 normi.
noro
Puroa, notkoa, uraa, uurretta tms. merkitsevän noro-sanan vastine on karjalan noro
'notko'. Sanavartalon alkuperää on yritetty selittää monella tavalla. Vastineita on esi-
tetty myös etäsukukielistä, mutta nämä merkitsevät suota ja sopivat huonosti suo-
men ja karjalan sanojen yhteyteen. Jos sana on alkuaan merkinnyt nimenomaan vir-
taavaa vesinoroa ja sellaisen syömää uomaa, voidaan sanavartaloa pitää veden lori-
nan ääntä jäljittelevänä deskriptiivisanana. Saman vartalon johdos olisi verbi norua.
Toisaalta noro-sanalle on esitetty germaaninen lainaetymologia, jonka mukaan se
olisi johdettavissa samasta kantaskandinaavisesta alkumuodosta *nöra- kuin ruotsin
nor salmi'. Suomen kirjakielessä noro on ensi kertaa mainittu särön merkityksessä
tulkkisanakirjassa Variarum rerum vocabula vuonna 1644. Deminutiivimuoto noro-
nen on esiintynyt jo Agricolan kielessä.
SKES 1958 noro; Hofstra 1988 Suomi 143 129; UEW 1988 324; SSA 1995 noro; LÄGLW 1996
noro; Jussila 1998 noroy noronen.
norppa
Kiehkuraishyljettä (Phoca hispida) merkitsevän norppa-sanein vastineita ovat kar-
jalan norppa ja saamen noarvve 'hylje. Sanavartalon alkuperä on epäselvä. Sanaa
on yritetty rinnastaa murteelliseen, deskriptiivissävyiseen verbiin norpata ahnehtia,
norkoilla' ja tästä johdettuun adjektiiviin norppa 'ahne'. Venäjän nerpa tai nörpa on
selitetty lainaksi itämerensuomesta. Suomen kirjakielessä norppa on ensimmäistä
795

kertaa mainittu asussa norpa niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan
on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
Nirvi 1944 187-189; SKES 1958 norppa; SSA 1995 norppa; Jussila 1998 norppa.
norssi
Kuoreen nimellä tunnettua merikalaa (Osmerus eperlanus) merkitsevä norssi on lai-
naa ruotsin sanasta nors. Suomen kirjakielessä norssi on ensi kertaa mainittu Eri-
cus Schroderuksen sanakirjassa 1637. Aivan eri sana on normaalikoulua merkitsevä
slangijohdos norssi, jota on 1800-luvun lopulta alkaen käytetty erityisesti Helsingin
normaalilyseosta ja sen oppilaista.
Renvall 1826 15; H. J. Streng 1915 131; SKES 1958 norssi; SSA 1995 norssi; Paunonen 2000 norssu
Norssi.
norsu
Elefanttiin viittaava norsu on irrotettu itsenäiseksi sanaksi yhdyssanasta norsunluu,
joka on vanhassa kirjakielessä esiintynyt Agricolasta alkaen. Agricolalla on rinnak-
kaismuotona myös nursanluinen. Vanhassa kirjakielessä esiintyvä alkuosa norsa-,
norsu-, nursa-, nursu- on saamelaisperäisen —» rawrsw-sanan variantti. Sekä nor-
sut että mursut ovat olleet muinaisille suomalaisille tuntemattomia eläimiä, mutta
molemmista on saatu kallisarvoisia syöksyhampaita koriste- ja tarve-esineiden val-
mistamista varten. Itsenäisenä sanana norsu on ensi kertaa mainittu tulkkisanakir-
jassa Variarum rerum vocabula 1644.
Ahlqvist Kieletär 1872 1:3 60; SKES 1958 norsu; SSA 1995 norsu; Jussila 1998 norsu.
nostaa
Verbillä on varmoja etymologisia vastineita vepsää lukuun ottamatta kaikissa itä-
merensuomalaisissa kielissä, esim. karjalan nostoa, vatjan nössaa, viron tösta ja liivin
nustö. Sana on johdos yleisitämerensuomalaisesta —» nowsta-verbistä. Suomen kirja-
kielessä nostaa on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 nousta; SSA 1995 nostaa; Jussila 1998 nostaa.
notkea
Sanavartalolla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä. Näitä ovat esim. suo-
men notfcea-adjektiivia vastaavat karjalan notkie, vepsän notked, vatjan nötka ja
viron nötke. Sama vartalo on saamen substantiivissa njoaski 'notkelma, notko, sola'
ja mordvan verbissä nutskams 'taivuttaa käyräksi, taipua kokoon; heiketä nälästä'.
Sanavartalo on ilmeisesti vanha ja omaperäinen ja sen alkuperäiseksi asuksi on
rekonstruoitu *nocka. Suomen kirjakielessä notkea on esiintynyt Agricolasta alkaen.
796

Samasta vartalosta johdettu verbi notkua on mainittu Maskun Hemmingin virsikir-
jassa 1605. Verbillä on vastine myös kaikissa lähisukukielissä.
SKES 1958 notka; UEW 1988 714; SSA 1995 notkea, notkua; Jussila 1998 notkea, notkua.
notko
Sanan vastineita ovat inkeroisen ja karjalan notkoy vepsän notk, vatjan notku ja viron
murteellinen notku. Sana on johdos samasta vanhasta vartalosta, josta on muodos-
tettu myös —> notkea ja notkua. Suomen kirjakielessä notko on ensi kertaa mainittu
Samuel Forseenin lainsuomennoksen käsikirjoituksessa 1738.
SKES 1958 notka; SSA 1995 notko; Jussila 1998 notko.
noudattaa
Verbin vastine on karjalan nouvattoa. Sana on johdos verbistä —» noutaa, jonka
vanhoja merkityksiä on mm. seurata'. Suomen kirjakielessä noudattaa on esiinty-
nyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen merkityksessä seurata'. Lain tai ohjeen
seuraamisen merkityksessä noudattaa on mainittu ainakin jo Eerik Sorolaisen pos-
tillassa 1625.
SKES 1958 noutaa; SSA 1995 noutaa; Jussila 1998 noudattaa.
noukkia
Keräämistä merkitsevällä now/c/c*'a-verbillä ei ole varsinaisia vastineita sukukielissä,
mutta samantapaisia johdoksia ovat karjalan nuokkie ja lyydin nuokkida, jotka kum-
pikin merkitsevä nokkimista. Sekä noukkia että nokkia ovat -* «o/c/ca-sanan tai
tämän varianttina suomen murteissa esiintyvän «owA;fcfl-sanan johdoksia. Suomen
kirjakielessä noukkia on ensi kertaa mainittu Eerik Sorolaisen postillassa 1621.
SKES 1958 nokka; SSA 1995 noukka, noukkia; Jussila 1998 noukkia.
nousta
Sanalla on varmoja etymologisia vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan
noussa, vepsän nousta t. niistä, vatjan nöisa, viron töusta ja liivin nuzö. Etäsukukie-
listä ei vastineita tunneta, eikä sanalle myöskään ole voitu osoittaa lainaetymologiaa.
Sanavartalon alkuperä on toistaiseksi tuntematon. Suomen kirjakielessä nousta on
esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1958 nousta; SSA 1995 nousta; Jussila 1998 nousta.
noutaa
Verbin vastineita ovat ainakin karjalan noutoa seurata, noudattaa' ja viron nouda
'vaatia' sekä etäsukukielten puolelta mansin näwl-, hantin nohöl- ja nenetsin nodä-,
797

jotka kaikki merkitsevät seurata jälkiä, ajaa takaa'. Vastineita on nenetsin lisäksi
myös muissa samojedikielissä. Sana on mitä ilmeisimmin ikivanha metsästystermi,
jonka vartalon alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *norj8a- tai *now8a-. Suomen
kirjakielessä noutaa on esiintynyt Agricolasta ja kaikista samanaikaisista käsikirjoi-
tuksista alkaen.
SKES 1958 noutaa; UEW 1988 323-324; SSA 1995 noutaa; Jussila 1998 noutaa.
novelli
Lyhyttä kertomusta merkitsevä novelli on lainaa ruotsin sanasta novell joka ita-
lian kautta juontuu alkuaan latinan monikollisesta sanasta novella 'uutuudet, uudet
asiat*. Suomen kirjakielessä novelli on ensi kertaa mainittu Kanava-lehden artik-
kelissa vuonna 1847. Sanalle on yritetty sepittää myös suomalaisia vastineita, mm.
jutelma ja uutelo.
Koukkunen 1990 novelli; SSA 1995 novelli.
nuha
Sanan ainoa varsinainen vastine on viron nohu. Sana on yleensä selitetty tuhisevaa
ääntä jäljitteleväksi onomatopoeettiseksi muodosteeksi. Substantiivin rinnalla esiin-
tyy ääntä jäljittelevä verbi nuhista, jolla on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim.
karjalan nuhissa ja viron nuhiseda. Kuitenkin «w/za-substantiiville voidaan esittää
myös äänneasultaan ja merkitykseltään moitteeton lainaetymologia. Tämän mukaan
sana juontuu kantagermaanin alkumuodosta *snuza-, josta ruotsiin on myöhemmin
kehittynyt räkää merkitsevä snor, snär tai snör. Suomen kirjakielessä nuha on ensi
kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1958 nuha; SSA 1995 nuha; LÄGLW 1996 nuha; Jussila 1998 nuha.
nuhdella
Torumista, moittimista ja tähän liittyvää rankaisemista merkitsevän nuhdella-verbin
ainoa vastine on viron nuhelda. Sana on sävyltään kirjakielinen ja esiintyy suomen
länsimurteissa vain suppealla alueella, joten on pidetty mahdollisena, että se olisi
lainaa virosta ja sitä olisi alun perinkin käytetty nimenomaan uskonnollisessa kirja-
kielessä. Suomen kirjakielessä nuhdella on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista
käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1958 nuhdella; Keipi Vir. 1958 332-340; SSA 1995 nuhdella; Jussila 1998 nuhdella.
nuija
Sanan vastineita ovat ainakin viron nui ja liivin nujä. Sanan lounaismurteisena vari-
anttina esiintyy nuhja, ja nimenomaan tälle variantille on etäsukukielten puolelta
vastineiksi esitetty marin verbiä nollas 'piestä, lyödä' sekä udmurtin sanaa nusy ja
798

komin sanaa nöi, jotka kumpikin merkitsevät puunuijaa tai kurikkaa. Sanavartalon
alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *nusja tai *nosja, ja tämän alkuperästä on
kaksi kilpailevaa teoriaa. Toisen mukaan kysymyksessä on vanha omaperäinen sana-
vartalo, toisen mukaan nuhja tai nuija olisi vanha germaaninen laina, jolle rekonst-
ruoitua alkumuotoa *knustja- edustaa mm. nykyruotsin knoster 'nuija'. Lainaselityk-
seen liittyy kuitenkin monenlaisia äännehistoriallisia ongelmia, joiden takia sitä ei
ole yleisesti hyväksytty. Suomen kirjakielessä nuija on ensi kertaa mainittu Maskun
Hemmingin hurskaiden laulujen kokoelmassa vuonna 1616.
SKES 1958 nuija; Koivulehto 1986 289; UEW 1988 711-712; SSA 1995 nuija; LÄGLW 1996
nuija; Jussila 1998 nuija.
nujertaa
Verbillä ei ole vastineita sukukielissä. Se on rakenteeltaan selvästi johdos, ja saman
vartalon johdoksia ovat myös ahertamista, ponnistamista, tappelemista yms. mer-
kitsevä murteellinen verbi nujuta ja tappelua merkitsevä nujakka. Myös karjalassa
on saman vartalon johdoksia, mm. nujuta 'meluta, torata; pyryttää, tuiskuta' ja nuju
'meteli, tora, tuisku'. Sanavartalon alkuperästä on kaksi kilpailevaa selitystä. Toisen
mukaan kysymyksessä on deskriptiivinen omaperäinen muodoste, toisen mukaan
vanha germaaninen laina, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *gnuja- edustaa mm.
nykyruotsin gny 'meteli, metakka'. Jälkimmäisellä selityksellä on nykyään enemmän
kannatusta. Suomen kirjakielessä nujertaa on ensi kertaa mainittu G. E. Eurenin
sanakirjassa vuonna 1860. Nujakkaa merkitsevä nuju on esiintynyt jo niiden lisäys-
ten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakir-
jaan 1770-luvulla.
SKES 1958 nujertaa; SSA 1995 nujertaa; LÄGLW 1996 nujakka; Jussila 1998 nuju.
nukka
Tiheäkarvaista pintaa tai kankaan pintaan tiheästi kiinnitettyjä langanpätkiä merkit-
sevä nukka on lainaa varhaisuusruotsin sanasta nocka, jota nykyruotsissa vastaa nock
tai nocke. Tämä merkitsee mm. ryijyn nukkaa, nukkalankaa tai tupsua. Sama sana on
lainattu myös inkeroiseen ja karjalaan. Suomen kirjakielessä nukka on ensi kertaa
mainittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637.
H. J. Streng 1915 131; SKES 1958 nukka1; SSA 1995 nukka1; Jussila 1998 nukka.
nukke
Sanan vastineita ovat ainakin inkeroisen nukke ja viron nukk. Karjalan vastineeksi
esitetty nukkero 'pieni, hoikka olento' saattaa olla muuta alkuperää. Sanan alkuperä
on epäselvä. Se on yhdistetty viron murteelliseen sanaan nukk 'naisten päähine,
liina' sen olettamuksen nojalla, että ihmishahmoista leikkikalua merkitsevä nukke
olisi alkuaan ollut kangastilkuista kääritty hahmo samaan tapaan kuin ruotsin docka,
799

joka sananmukaisesti merkitsee kankaasta tms. käärittyä "tukkua". Suomen kirjakie-
lessä nukke on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745. Jo Henrik
Florinuksen sanakirjassa 1678 mainitaan kasvinnimi nukenlehti. Tällä tarkoitetaan
piharatamoa, jonka lehtiä on ennen vanhaan käytetty parannusvälineinä käärimällä
niitä haavojen ympärille.
SKES 1958 nukke; SSA 1995 nukke; Jussila 1998 nukke.
nukkua
Verbillä on vastineita itämerensuomessa ja saamessa, esim. karjalan nukkuoy vepsän
nukkuda, vatjan nukkua, viron tukkuda, liivin tukko ja saamen nohkadit. Sanavar-
taloa on arveltu omaperäiseksi, alun perin torkahtelua ja nuokahtelua kuvaavaksi
deskriptiiviseksi muodosteeksi. Suomen kirjakielessä nukkua on esiintynyt Westhin
tekstistä ja Agricolasta alkaen.
SKES 1958 nukkua; SSA 1995 nukkua; Jussila 1998 nukkua.
numero
Suomessa ensisijaisesti luvun kirjoitusmerkkiä merkitsevä numero on italiasta sak-
san ja ruotsin kautta lainautunut kansainvälinen sana. Sama sana on lainattu myös
karjalaan. Italian numero pohjautuu latinan sanaan numerus 'numero, luku, luku-
määrä, joukko', ja moniin kieliin sama sana on lainautunut latinaa mukailevassa
asussa. Tästä juontuu esim. saksan kautta lainautunut viron number, nummer. Suo-
men kirjakielessä numero on ensi kertaa mainittu sotilaan pitämistä koskevassa asia-
kirjassa vuonna 1733. Jo tätä ennen on esiintynyt latinan mukainen numerus soti-
laan pitämistä koskevassa asetuksessa 1697.
SAOB 1947 numro; SKES 1958 numero; Koukkunen 1990 numero; SSA 1995 numero; Jussila
1998 numero, numerus.
nummi
Karua, kuivaa, hiekkaperäistä maata merkitsevän nwmmi-sanan vastineita ovat aina-
kin vatjan nömmu viron nömm ja liivin num. Etäsukukielten puolelta vastineiksi on
esitetty ugrilaiskielten sanavartalo num-, joka merkitsee ylhäällä olevaa, sekä samo-
jedikielistä mm. nganasanin num 'tasainen mäen laki' sekä kamassin num tai nom
sää, taivas; jumala'. Rinnastus on epävarma sekä merkityserojen että äänneseikkojen
takia. Sanavartalon alkuperäiseksi kantauralilaiseksi asuksi on rekonstruoitu *num3,
mutta itämerensuomessa näyttää sanan sisässä olevan kaksoiskonsonantti. Muuta-
kaan uskottavaa selitystä nummi-szmn alkuperästä ei kuitenkaan ole esitetty. Suo-
men kirjakielessä nummi on ensi kertaa mainittu Abraham Kollaniuksen lainsuo-
mennoksessa vuonna 1648.
SKES 1958 nummi; UEW 1988 308-309; SSA 1995 nummi; Jussila 1998 nummi.
800

nunna
Luostarilupauksen tehnyttä ja johonkin nunnakuntaan kuuluvaa naista merkitsevä
nunna on lainaa ruotsin sanasta nunna, joka alasaksan kautta juontuu keskiajan
latinan sanasta nunna tai nonna. Tämä on nunnan lisäksi merkinnyt lastenhoitajaa,
joten kysymyksessä saattaa olla alun perin lapsenkielestä juontuva vanhemman nai-
sen nimitys. Suomen kirjakielessä nunna on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Renvall 1826 18; H. J. Streng 1915 132; SAOB 1947 nunna; SKES 1958 nunna; SSA 1995 nunna;
Jussila 1998 nunna.
nuo
Pronominilla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä, esim. karjalan nuo, ete-
läviron noo, mordvan nona ja marin nuno. Samaan yhteyteen kuuluu myös vartalo
nu- pohjoissaamen adverbissa nuvt 'niin, noin'. Mahdollisia vastineita on esitetty
myös samojedikielistä, mutta kun samantapaisia pronominivartaloita on useita,
esim. ne ja nä-mä, näiden kaikkia vastineita on jokseenkin mahdoton erottaa toi-
sistaan. Merkitykseltään nuo on monikollinen vastine demonstratiivipronominille
—> tuo. Sekä suomen murteissa, vanhassa kirjakielessä että lähisukukielissä saattaa
HMO-pronominiin liittyä myös monikon t-tunnus: nuot. Pronominia taivutettaessa
kuuluu taivutusmuotoihin normaali monikon /-tunnus (no-i-den, no-i-ssa jne.).
Suomen kirjakielessä nuo on ensi kertaa mainittu vasta Kristfrid Gananderin sana-
kirjassa. Monikkovartaloa edustava noi on esiintynyt jo aiemmin Eskil Petraeuksen
laatimassa ensimmäisessä suomen kieliopissa 1649.
SKES 1958 nuo; UEW 1988 306; SSA 1995 nuo; Jussila 1998 noi, nuo.
nuohota
Savupiipun puhdistamista merkitsevä nuohota-verbi on johdos nokea, pölyä, nöyh-
tää tms. merkitsevästä murteellisesta sanasta nuoha, jota on arveltu alkuperältään
deskriptiiviseksi. Suomen kirjakieleen nuohota on tullut 1800-luvun alkupuolella
kalevalaisen kansanrunouden myötä, ensin karjalaistyyppisessä asussa nuohoa, joka
on voinut merkitä myös lattian lakaisemista. Kantasana nuoha on ensi kertaa mai-
nittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
Hakulinen Vir. 1939 491-497; SKES 1958 nuohota; SSA 1995 nuohota; Jussila 1998 nuoha.
nuoli
Sanalle on esitetty vastineita kautta uralilaisen kielikunnan. Näitä ovat esim. viron
nool, saamen njuolla, mordvan nai, marin nölö, komin nyl, mansin näl, hantin
nai, unkarin nyil, kamassin nie ja koibaalin ne. Sanan kantauralilaiseksi asuksi on
rekonstruoitu *nöle. Suomen kirjakielessä nuoli on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 nuoli; UEW 1988 317; SSA 1995 nuoli; Jussila 1998 nuoli.
801

nuolla
Verbillä on vastineita kautta uralilaisen kielikunnan, esim. karjalan nuolla, vepsän
nouda, viron noolida, saamen njoallut, mordvan nolams, marin nulas, udmurtin
nulyny, komin nulny, mansin nolant-, unkarin nyal ja selkupin nu-. Sanavartalon
kantauralilaiseksi asuksi on rekonstruoitu *nole- tai *nöle. Suomen kirjakielessä
nuolla on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 nuolla-, UEW 1988 321; SSA 1995 nuolla; Jussila 1998 nuolla.
nuori
Sanalla on etymologisia vastineita sekä itämerensuomessa että saamessa, esim. karja-
lan nuori, vepsän nof, vatjan ja viron noor sekä pohjoissaamen nuorta. Näiden yhtei-
seksi alkumuodoksi voidaan rekonstruoida *nöre. Sanan alkuperä on kiistanalainen.
Yleensä sitä pidetään vanhaan omaperäiseen sanakerrostumaan kuuluvana, mutta
myös indoeurooppalaisen lainan mahdollisuutta on esitetty. Suomen kirjakielessä
nuori on esiintynyt Uppsalan evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen. Agricolalla
on myös johdokset nuorukainen ja nuoruus. Verbi nuortua on ensi kertaa mainittu
Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1958 nuori; Koivulehto, avoin kirje 8.3.1985; SSA 1995 nuori; Jussila 1998 nuori, nuortua,
nuorukainen, nuoruus.
nuoriso
Itämerensuomalais-saamelaisesta—» «won-sanasta muodostetun nuoriso-johdoksen
on kotiuttanut suomen kirjakieleen Elias Lönnrot, jonka vienalaisissa runomuistiin-
panoissa (1833) ja Kalevalassa (1835) sana on ensimmäistä kertaa esiintynyt. Sanan
vastineita ovat karjalan nuorisa 'nuori', monikossa nuorisot 'nuoret, nuoriso', nuo-
riso 'nuoriso; nuori; nuorikko, morsian' ja vatjan noorizo 'nuoriso'. Suomen van-
hassa kirjakielessä on ««on-sanan johdosta nuoru(u)s käytetty myös merkityksessä
'nuori henkilö', ilmeisesti vieraiden kielten esikuvien mukaan; mm. ruotsin ungdom
voi merkitä sekä nuoruutta että nuorisoa. Myös sana nuorukainen on vanhassa kie-
lessä tarkoittanut sekä nuorta naista että nuorta miestä, samoin kuin nuorta eläin-
täkin, esim. 'hiehoa' tai vasikkaa'. Myös karjalan vastaava johdos nuorukaini voi
merkitä nuorta lehmää.
SKES 1958 nuori; Rapola 1960 nuoriso; Hakulinen 1969 132-133; SSA 1995 nuoriso.
nuoska
Suojalunta tai muuten lauhaa, kosteaa, taipuisaa, notkeaa yms. merkitsevän, tyypil-
lisesti itämurteisen nwosfcö-sanan vastineita ovat karjalan nuoska ja vatjasta 1800-
luvulla muistiin merkitty nooska. Sanalle on esitetty vastineita myös etäsukukielistä,
esim. saamen njuoskas 'kostea, märkä, raaka', mordvan naisko 'kostea, märkä', marin
notsko 'märkä, sateinen; sadeilma' ja hantin näsah 'raaka, kypsentämätön'. Etäsuku-
802

kielten sanat kuuluvatkin keskenään yhteen, joten kysymyksessä on ikivanha oma-
peräinen sana, mutta äännehistoriallisista syistä itämerensuomen nuoska ei sovi
näiden vastineeksi. Pikemminkin etäsukukielten sanoja on arveltu suomen nahkea-
sanan vastineiksi. Suomen ja karjalan nuoska on mahdollisesti lainaa saamesta. Vat-
jassa saamelaisia lainoja ei yleensä ole, joten jos muistiinpano pitää paikkansa, sanan
olisi oletettava lainautuneen vatjaan lähisukukielten välityksellä. Suomen kirjakie-
lessä nuoska on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa.
SKES 1958 nuoska; UEW 1988 311; SSA 1995 nuoska; Jussila 1998 nuoska.
nuotio
Leiritulta, murteissa myös rakovalkeaa merkitsevän nwotfo-sanan vastineita ovat
karjalan nuotivo 'nuotio, rakovalkea' ja vepsän nodjo 'nuotio1. Sanan alkuperä on
tuntematon. Sitä on arveltu germaaniseksi lainaksi, mutta selitys on torjuttu äänne-
historiallisin perustein. Etäsukukielten ja venäjän samantapaiset sanat, esim. venä-
jän nödja ja komin nodja, on selitetty itämerensuomesta levinneiksi kulkusanoiksi.
Suomen kirjakielessä nuotio on ensi kertaa mainittu Jacob Widmanin sepittämässä
sururunossa vuonna 1743.
SKES 1958 nuotio; SSA 1995 nuotio; LÄGLW 1996 nuotio; Jussila 1998 nuotio.
nuotta
Suurta verkoista valmistettua kalanpyydystä merkitsevällä rcwo£ta-sanalla on liiviä
lukuun ottamatta vastine kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä. Näitä ovat esim.
karjalan nuotta, vepsän noU vatjan nootta )*. viron noot. Sana on vanha skandinaa-
vinen laina, jota nykyruotsissa vastaa not. Kantagermaaniseksi alkumuodoksi on
rekonstruoitu *nötta. Suomen kirjakielessä nuotta on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 nuotta; Hofstra 1985 302; SSA 1995 nuotta; LÄGLW 1996 nuotta; Jussila 1998 nuotta.
nuotti
Sävelen merkkiä tai sävelmää merkitsevä nuotti on lainaa ruotsin sanasta not, joka
alkuaan juontuu latinan merkkiä, esim. kirjoitus- tai nuottimerkkiä merkitsevästä
sanasta nota. Samasta lähteestä juontuu myös huomautusta, viitettä yms. merkitsevä
—» nootti. Suomen kirjakielessä nuotti on ensi kertaa mainittu sävelmän merkityk-
sessä Maskun Hemmingin virsikirjassa 1605.
Renvall 1826 19; SKES 1958 nuotti; Koukkunen 1990 nootti; SSA 1995 nuotti; Jussila 1998 nuotti.
nuppi
Pientä pyöreää paksunnosta merkitsevä nuppi on lainaa ruotsin sanasta knopp, joka
tarkoittaa mm. nuppia, nuppua tai silmua. Suomen länsimurteissa ja vanhassa kirja-
803

kielessä sana esiintyy myös asussa knuppi. Suomen kirjakielessä nuppi on ensi kertaa
mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
Renvall 1823 202,1826 2 20; H. J. Streng 1915 132; SKES 1958 nuppi; SSA 1995 nuppi; Jussila
1998 nuppi.
nuppu
Puhkeamatonta kukkaa, silmua tms. merkitsevällä «MppM-sanalla on vastineita
useissa lähisukukielissä, esim. karjalan nuppu 'kärki, huippu, nyppy, nuppi', vatjan
nuppu 'nuppi' ja viron nupp 'nuppi, nappi, nappula; nuppu; pää'. Etymologisesti
nuppu näyttää olevan sama sana kuin pientä pyöreää paksunnosta merkitsevä -»
nuppi, mutta kun nuppu-sanein levikki on itämerensuomessa melko laaja, sitä ei voi
ainakaan kaikilta osin pitää varsinaisena ruotsalaisena lainana, vaan osa vastineista
voi olla peräisin myös alasaksan sanasta knoppe. Suomen kirjakielessä nuppu on ensi
kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745 pienen määrän merkityksessä
ja nykymerkityksessään Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
SKES 1958 nuppu; SSA 1995 nuppu; Jussila 1998 nuppu.
nurja
Kankaan, liinan tms. ala- tai kääntöpuolta tai adjektiivina huonoa, vastahakoista
yms. merkitsevällä nurja- tai /?wrea-sanalla ei lähisukukielissä ole tarkkoja vastineita,
mutta samasta kannasta muodostettuja ovat karjalan nurin 'nurin, kumoon' ja viron
nurja 'nurin, väärin'. Sanan alkuperä on epäselvä. Kantasanaksi on arveltu eräissä
länsimurteissa esiintyvää sanaa nura 'nurja, väärä', mutta tämänkään alkuperästä
ei ole varmaa tietoa. Mahdollisesti se on eräänlainen takaperoisjohdos äänteellisesti
motivoidusta verbistä nurista Valittaa, narista', jolla on vastineita useissa lähisuku-
kielissä, esim. karjalan nurissa, viron nuriseda ja liivin nuriksö. Suomen kirjakielessä
sekä nurja että nurista ovat esiintyneet Agricolasta alkaen.
SKES 1958 nurea, nurista; SSA 1995 nurea, nurista; Jussila 1998 nurja.
nurkka
Sanalla on vastineita eteläisissä lähisukukielissä, vatjassa nurkka, virossa nurk ja lii-
vissä nurka. Karjalan nurkka lienee lainaa suomesta. Sanan alkuperä on tuntema-
ton. Suomen kirjakielessä nurkka on esiintynyt Agricolasta alkaen. Samassa merki-
tyksessä on vanhassa kirjakielessä käytetty melko yleisesti sanaa loppu joka nykyään
esiintyy vain murteissa.
SKES 1958 nurkka; SSA 1995 nurkka; Jussila 1998 nurkka.
804

nurmi
Heinikkoa merkitsevällä m*rmi-sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä.
Näitä ovat esim. karjalan ja vatjan nurmi, vepsän norm, viron ja liivin nurm, kol-
tansaamen norma, mansin nurm ja hantin noröm. Sanan suomalais-ugrilaiseksi
alkumuodoksi on rekonstruoitu *nurme. Suomen kirjakielessä nurmi on esiintynyt
Agricolasta alkaen. Johdos nurmikko on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin
sepittämässä häärunossa vuonna 1766.
SKES 1958 nurmi; UEW 1988 328; SSA 1995 nurmi; Jussila 1998 nurmi, nurmikko.
nuttu
Lyhyttä takkia, jakkua tms. merkitsevällä nuttu-sanalla on vastine ainoastaan karja-
lassa, jossa nuttu merkitsee etenkin huonoa nuttua, vaatekappaletta tai rääsyä. Myös
suomen murteissa nuttu voi merkitä varsinkin monikollisena vaatteita, liinavaatteita
tai rääsyjä. Sanaa on arveltu deskriptiiviseksi, mutta sen varsinainen alkuperä on
epäselvä. Yksi mahdollisuus on, että se kuuluisi yhteen skandinaavisperäiseksi selite-
tyn, hiussykeröä merkitsevän matara-sanan kanssa, jota nykyisissä skandinaavisissa
kielissä vastaavat mm. solmua tai sykeröä merkitsevät ruotsin knutja islannin knu-
tur. Tällöin nuttu voisi viitata yhteen solmittuihin vaatekappaleisiin. Suomen kirja-
kielessä nuttu on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1958 nuttu; Nikkilä 1988 UAJ NF 8 15; SSA 1995 nuttu; Jussila 1998 nuttu.
nuuhkia
Haistelemista merkitsevällä nuuhkia-vevbHlä on vastineita eräissä lähisukukielissä,
esim. karjalan nuuhkie ja viron nuhkida. Äänneasultaan samantapaisella, etsimistä,
penkomista tai nuuskimista merkitsevällä, suomessa vain eräissä kaakkoismur-
teissa esiintyvällä nuuhata-verbillä on vastineita etenkin itäisissä lähisukukielissä.
Nuuhata on selitetty lainaksi venäjän verbistä njuhat\ ja verbiä nuuhkia on arveltu
samasta vartalosta muodostetuksi rinnakkaisjohdokseksi. Sanojen erilaisen levikin
takia tämä ei kuitenkaan ole kovin todennäköistä. Yksinkertaisempi selitys on, että
nuuhkia on johdos haistelun ääntä kuvaavasta interjektiosta nuuh. Toisaalta myös
germaanista lainaetymologiaa on ehdotettu. Saman motivaation pohjalta on saman-
tapaisia verbejä voinut kuitenkin syntyä erikseen useissa kielissä. Myös suunnilleen
samaa merkitsevä nuuskia itämerensuomalaisine vastineineen on selitetty toisaalta
nuuhkimisen ääntä jäljitteleväksi sanaksi, toisaalta mahdolliseksi germaaniseksi lai-
naksi. Suomen kirjakielessä nuuhkia on ensi kertaa mainittu Abraham Kollaniuksen
lainsuomennoksessa 1648 ja nuuskia Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1958 nuuhata, nuuhkia, nuuskia; SSA 1995 nuuhata, nuuhkia, nuuskia; LÄGLW 1996
nuuhkia, nuuskia; Jussila 1998 nuuhkia, nuuskia.
805

nuuka
Tarkkaa, niukkaa, itaraa tms. merkitsevä nuuka on lainaa ruotsin sanasta noga. Suo-
men kirjakielessä nuuka on tullut käyttöön 1800-luvun loppupuolella. Sana maini-
taan ainakin jo Elias Lönnrotin sanakirjassa 1880.
SKES 1958 nuuka-, SSA 1995 nuuka.
nykiä
Sanavartalolle on esitetty uskottavan tuntuisia vastineita sekä lähi- että etäsukukie-
lissä. Näitä ovat esim. karjalan nykie, viron nugidä, mansin naw- 'kyniä, nyppiä' ja
unkarin nyu 'kiskoa, repiä, nyhtää'. Ugrilaiskielten sanojen perusteella suomalais-
ugrilaiseksi alkumuodoksi on rekonstruoitu * nik3- tai *nuk3-. Sanavartalo on kui-
tenkin deskriptiivissävyinen, ja nykiä-muo&on rinnalla esiintyy myös nykkiä, mikä
viittaa siihen mahdollisuuteen, että kysymyksessä voisi olla äänteellisesti motivoitu,
ugrilaiskielistä erillinen sanavartalo. Suunnilleen samassa merkityksessä esiintyy
myös verbi nyppiä, jota on aiemminkin arveltu äänteellisesti motivoiduksi. Suomen
kirjakielessä nykiä on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 nykiä; UEW 1988 318; SSA 1995 nykiä; Jussila 1998 nykiä.
nyky-
Sanavartalolle nyky- on esitetty vastineita sekä lähi- että etäsukukielistä, mutta nämä
ovat yleensä kantoina kiteytyneissä adverbeissa, jotka merkitykseltään vastaavat
useimmiten suomen adverbia —> nyt. Sanan vartalo lasketaan vanhaan omaperäiseen
sanastoon kuuluvaksi, ja sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *nik3 tai *nuk3.
Suomen kirjakielessä «7/cy-vartalosta muodostettu adjektiivi nykyinen on esiintynyt
Agricolasta alkaen, ja myös rakenteeltaan hämärtynyt nyt on mainittu sekä Agrico-
lan kielessä että kaikissa samanaikaisissa käsikirjoituksissa.
SKES 1958 nyky; UEW 1988 707; SSA 1995 nyky-; Jussila 1998 nykyinen, nyt.
nylkeä
Verbillä on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä, esim. karjalan nylkie, vepsän
ntilkta, vatjan nultseä, viron nulgida, liivin nilgö, saamen njalgat 'nilkoutua', ersä-
mordvan neXgems ja hantin negötmaj 'lähteä (karva määräaikana)'. Sanavartalon
suomalais-ugrilaiseksi alkumuodoksi on rekonstruoitu * nilke- tai *nulke-. Suomen
kirjakielessä nylkeä on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 nylkeä; UEW 1988 319; SSA 1995 nylkeä; Jussila 1998 nylkeä.
nymfi
Luonnotarta tai nykyisen luonnontieteen terminä myös muodonvaihdoksen erään-
laista toukkavaihetta merkitsevä nymfi juontuu kreikan sanasta nymphe, joka luon-
806

nottaren lisäksi merkitsee myös morsianta tai naimaikäistä tyttöä. Antiikin taruston
nymfit ovat olleet oppineille suomalaisille tuttuja jo satojen vuosien ajan, mutta
suomalaisena sanana nymfi on tullut käyttöön vasta 1900-luvun alussa, tällöin mitä
ilmeisimmin ruotsin kielen välityksellä.
Kluge - Seebold 1980 Nymphe.
nyplätä
Pitsin valmistamista tai yleisemmin sormeilua merkitsevä nyplätä on lainaa ruotsin
samaa merkitsevästä verbistä knyppla. Suomen kirjakielessä nyplätä on ensi kertaa
mainittu vaatteenparsia koskevassa asetuksissa vuonna 1664 asussa knyplöitä.
Karsten 1944 FmS 10 351; SKES 1958 nyplätä; SSA 1995 nyplätä; Jussila 1998 nyplätä.
nyppiä
Verbin ainoa tarkka vastine on karjalan nyppie. Samasta vartalosta on myös muita
johdoksia, esim. suomen nypistellä, nypistää, nyppäistä ja nypätä. Sanavartaloa pide-
tään yleensä omaperäisenä, deskriptiivisenä muodosteena, joskin myös germaanista
ja sinänsä aivan uskottavan tuntuista lainaetymologiaa on esitetty. Tämän mukaan
alkumuodoksi sopisi kantagermaanin *xnuppö(ja)n-i jonka myöhempi edustaja on
mm. anglosaksin hnoppian 'poimia'. Suomen kirjakielessä nyppiä on ensi kertaa
mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1958 nyppiä; Koivulehto Vir. 1974 121; Hofstra 1985 73,111; SSA 1995 nyppiä; LÄGLW
1996 nypätä; Jussila 1998 nyppiä.
nyrjähtää
Niukahtamista tai sijoiltaan menemistä merkitsevän nyrjähtää-verbin ainoa vas-
tine on karjalan nyrjähtiä. Karjalassa on myös takavokaalinen nurjahtoakseh, jota
suomen itä- ja pohjalaismurteissa vastaa nurjahtaa. Takavokaalinen variantti lienee
alkuperäisempi, ja se selittyy johdokseksi sanasta —» nurja. Suomen kirjakielessä nyr-
jähtää on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787. Jo tätä ennen
on esiintynyt samasta vartalosta muodostettu, riitaantumista merkitsevä nyrjähtyä
Abraham Kollaniuksen lainsuomennoksessa 1648.
SKES 1958 nyrjähtää; SSA 1995 nyrjähtää; Jussila 1998 nyrjähtää.
nyrkkeily
Kamppailu-urheilulajin nimi nyrkkeily on johdettu verbistä nyrkkeillä, joka puoles-
taan on —» nyrkki-sanan johdos. Johtosuhde voi olla toisinpäinkin: ensin on ollut
nyrkkeily, jota vastaamaan on luontevasti muodostettu verbi nyrkkeillä. Urhei-
lumuotona nyrkkeily sai alkunsa 1719, ja olympialaisissa se oli näytöslajina 1904.
Suomessa ensimmäinen nyrkkeilynäytös järjestettiin jo 1905. Germaanisissa kielissä
807

sanan lähtökohtana ovat englannin verbi to box 'nyrkkeillä' (—» bokseri) sekä sub-
stantiivit box 'isku ja boxing 'nyrkkeily'. 1800-luvun lopun sanakirjoissa esitetään
mm. suomennoksia nyrkkitaistelo, nyrkkikilpa ja nyrkkiseU mutta nykymuoto nyrk-
keily esiintyy ensimmäistä kertaa ilmeisesti vasta Tietosanakirjassa 1914. Saman kir-
jan ensimmäisessä osassa on vastineena englantilaisperäisestä lainavartalosta muo-
dostettu boksaus.
TSK 1 1909 boksaus ja. 1914 6 nyrkkeily; Lounasheimo 1987 476-478.
nyrkki
Sanalla on vastineita itäisissä lähisukukielissä, esim. karjalan nyrkki ja vepsän nurk.
Sanan alkuperä on tuntematon. Sitä on arveltu nwr/cfca-sanan etuvokaaliseksi varian-
tiksi, mutta tällaisesta yhteydestä ei ole mitään suoranaisia todisteita. Suomen kir-
jakielessä nyrkki on ensi kertaa mainittu Maskun Hemmingin hurskaiden laulujen
kokoelmassa 1616.
SKES 1958 nyrkki; SS A 1995 nyrkki; Jussila 1998 nyrkki.
nyrpeä
Sanalla ei ole tarkkoja vastineita sukukielissä. Merkitykseltään samantapaisen, mur-
teissa esiintyvän nirpa- tai mrppa-sanan vartalolla on vastine karjalassa, jossa esim.
nirpakka merkitsee vähästä suuttuvaa tai nyrpeää. Sanavartaloa nirppa- on arveltu
äänteellisesti motivoiduksi deskriptiivimuodosteeksi, ja nyrpeä-sanan sisältämä var-
talo saattaa kuulua äänteellisenä varianttina samaan yhteyteen. Murteelliset verbit
niristä ja nyristä merkitsevät kumpikin valittavaa, kitisevää tai murisevaa ääntele-
mistä. Jälkimmäisen yhteyteen kuuluu myös pahantuulista, vastahakoista yms. mer-
kitsevä nyreä. Suomen kirjakieleen sekä nyreä että nyrpeä ovat tulleet vasta 1800-
luvun jälkipuoliskolla.
SKES 1958 nirppa1; SS A 1995 nireä, nyreä, nyrpeä.
nysä
Lyhyttä, kulunutta puukkoa tms. tynkämäistä esinettä merkitsevällä ;tysä-sanalla tai
ainakin samalla vartalolla on vastine eräissä lähisukukielissä. Näitä ovat esim. kar-
jalan nyttsä ja lyydin ntits. Viron nysida on verbi, joka merkitsee leikkaamista tyl-
sällä esineellä. Sanavartaloa on arveltu äänteellisesti motivoiduksi, deskriptiiviseksi
muodosteeksi. Suomen kirjakielessä nysä on mainittu ensi kertaa tulkkisanakirjassa
Variarum rerum vocabula vuonna 1644.
SKES 1958 nysä; SS A 1995 nysä; Jussila 1998 nysä.
808

nyt
Meneillään olevaan hetkeen viittaavalla adverbilla nyt on tarkka vastine useissa lähi-
sukukielissä, esim. karjalan nyt, vatjan niXd, viron nuiXd)*. liivin ni. Vepsässä vastaava
adverbi on ntigiid, ja tämä paljastaa sanan alkuperäisen vartalon olevan —> nyky-.
Useimmissa itämerensuomalaisissa kielissä sanan rakenne on äänteenmuutosten
takia hämärtynyt, kun jryfcy-vartalon -k- on heikentynyt ja kadonnut astevaihtelun
takia (*nuku-t >*niiyut > nyt). Loppu-£:n alkuperä on epäselvä. Sitä on arveltu sekä
ikivanhaksi yleisen olosijan eli lokatiivin päätteeksi että johdinainekseksi. Suomen
kirjakielessä nyt on esiintynyt Agricolasta ja kaikista samanaikaisista käsikirjoituk-
sista alkaen.
SKES 1958 nyky; Rapola 1966 151; SSA 1995 nyt; Jussila 1998 nyt.
nyytti
Etenkin liinasta solmittua kääröä, myttyä tai pussia merkitsevä nyytti on lainaa ruot-
sin sanasta knyte, joka on johdos verbistä knyta solmia'. Sama sana on lainattu myös
karjalaan. Suomen kirjakielessä nyytti on ensi kertaa mainittu Kustaa Renvallin sana-
kirjassa 1823 ruotsin mukaisessa asussa knyytti. Solmittua pitsiä tai muuta solmin-
tatyötä merkitsevä knyytinki tai nyytinki on erillinen laina ruotsin sanasta knytning
solmintatyö', joka myös on knyta-verbin johdoksia. Nyytinki on mainittu jo Ericus
Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637 asussa knyytinki.
H. J. Streng 1915 68; SKES 1958 nyytti; SSA 1992 knyytinki, 1995 nyytti; Jussila 1998 nyytinki.
nyökyttää
Verbin ainoa vastine on karjalan nyökytteä. Saman vartalon johdoksia ovat mm.
nyökätä ja nyökkäillä. Rinnalla esiintyy myös takavokaalinen nuokkua, jolla on vas-
tine eräissä lähisukukielissä, esim. viron nookuda ja Salatsin liivin nuok. Variaati-
osta päätellen kysymyksessä on mitä ilmeisimmin alkuaan äänteellisesti motivoitu,
deskriptiivinen vartalo. Suomen kirjakielessä nuokkua on mainittu ensi kertaa Eerik
Sorolaisen postillassa 1621. Etuvokaaliset nyökätä ja nyökähyttää ovat esiintyneet
Andreas Pacchaleniuksen suomentamassa uskonnollisessa kirjassa 1667.
SKES 1958 nuokka, nyökkä; SSA 1995 nuokkua, nyökätä; Jussila 1998 nuokkua, nyökähyttää, nyö-
kätä.
nähdä
Verbillä on varmoja etymologisia vastineita kaikissa lähisukukielissä ja useissa etäsu-
kukielissä, esim. karjalan ja vatjan nähä, lyydin ja vepsän nähta, viron näha, poh-
joissaamen niegadit 'uneksia', mordvan nejems, udmurtin naany 'katsoa, tarkastaa',
mansin negl- 'tulla näkyviin', hantin niw- 'näkyä' ja unkarin nez 'katsoa'. Sanavarta-
lon suomalais-ugrilaiseksi alkumuodoksi on rekonstruoitu *näke-. Suomen kirjakie-
809

lessä nähdä on esiintynyt Agricolasta ja kaikista samanaikaisista käsikirjoituksista
alkaen.
SKES 1958 nähdä; UEW 1988 302; SSA 1995 nähdä; Jussila 1998 nähdä.
näin
Tapaa merkitsevällä adverbilla näin on tarkka vastine eräissä lähisukukielissä, esim.
karjalan näin ja vatjan näi. Adverbi on muodostettu ikivanhasta pronominivarta-
losta nä- (—» nämä), ja loppu -in on monikon instruktiivin sijapääte. Suomen kirja-
kielessä näin on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 nämä; SSA 1995 näin; Jussila 1998 näin.
1 näkki Vedenhaltija'
Vedenhaltijaa merkitsevä näkki on lainaa ruotsin sanasta näck. Tämä on vanha ger-
maaninen sana, joka juontuu alkuaan pesemistä tai kylpemistä merkitsevästä indo-
eurooppalaisesta verbinjuuresta *nigw-. Kansantarinoiden mukaan näkin saattoi
joskus nähdä istuvan koskessa kivellä pesemässä itseään. Sama vedenhaltijan nimi-
tys on lainattu myös karjalaan ja viroon. Suomen kirjakielessä näkki on ensi kertaa
mainittu Jaakko Finnon virsikirjassa 1583.
H. J. Streng 1915 133; SKES 1958 näkki1; SSA 1995 näkki1; Jussila 1998 näkki.
2 näkki simpukka, kotilo'
Simpukkaa tai kotiloa merkitsevä näkki on lainaa varhaisuusruotsin sanasta sneck,
jota nykyruotsissa vastaa snäcka. Suomen kirjakielessä näkki on ensi kertaa mainittu
Agricolan Uudessa testamentissa 1548 osana simpukankuorta merkitsevää yhdys-
sanaa näkinkota. Näkinkenkä on mainittu sekä Ericus Schroderuksen sanakirjassa
1637 että tulkkisanakirjassa Variarum rerum vocabula 1644.
H. J. Streng 1915 132-133; SKES 1958 näkki2; SSA 1995 näkki2; Jussila 1998 näkinkenkä, näkki.
näkyä
Suomen näkyä-verbiä vastaavia johdoksia on sekä lähisukukielissä että mordvassa,
esim. karjalan näkyö, vepsän näguda, vatjan nätsuä, viron nägida ja ersämordvan
nejavoms. Verbi on passiivis-refleksiivinen johdos ikivanhasta omaperäisestä näke-
vartalosta (—» nähdä). Myös johdinaines lienee juuriltaan ikivanhaa perua. Suomen
kirjakielessä näkyä samoin kuin samasta vartalosta johdettu näkö on esiintynyt
Agricolasta alkaen.
SKES 1958 nähdä; Korhonen 1981 98; SSA 1995 näkyä; Jussila 1998 näkyä, näkö.
810

nälkä
Sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä sekä saamessa, esim. karjalan nälkä, vep-
sän ja viron nälg, vatjan nältsä, liivin nälga ja saamen nealgi. Saamen sana voi olla
myös vanha itämerensuomalainen laina. Sanavartalon alkuperä on tuntematon.
Suomen kirjakielessä nälkä on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 nälkä; SSA 1995 nälkä; Jussila 1998 nälkä.
nämä
Suomen «ämä-pronominilla on tarkkoja vastineita lähisukukielissä, esim. karjalan
nämä(t)> lyydin nämä, vatjan nämäd ja viron nemad. Nämä on ikivanhasta pro-
nominivartalosta nä- johdettu demonstratiivipronomini, ja sen jälkiosa -mä lienee
vanha täsmentävä nomininjohdin, joka esiintyy myös mm. pronominissa tämä.
Etäsukukielissä rcä-vartaloa vastaavat selvimmin mordvan ne 'nämä; nuo; ne* ja
komin na 'he, ne; nämä'. Samaan yhteyteen kuuluu myös vartalo na- pohjoissaa-
men adverbissa nävt 'tällä tavoin, näin'. Mahdollisia vastineita on esitetty myös ugri-
lais- ja samojedikielistä. Pronominivartaloiden historiallisten suhteiden selvittämi-
sen tekee kuitenkin vaikeaksi se, että vartalot ovat lyhyitä ja äännehistorian kannalta
epäsäännöllisiä. Lisäksi toisiaan muistuttavia pronominivartaloita on useita, esim.
suomessa nä-vartalon rinnalla murteellinen naa 'nuo', ne ja nuo. Etäsukukielten vas-
tineiden erottaminen toisistaan ja yhdistäminen oikeisiin sukukielten vastineisiin on
sopivien äännekriteerien puuttumisen takia vaikeaa tai mahdotonta. Suomen kirja-
kielessä nämä on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
Vanhassa kielessä siihen on usein lisätty vielä monikon tunnus: nämät.
SKES 1958 nämä; UEW 1988 301; SSA 1995 nämä; Jussila 1998 nämä.
nänni
Rinnan tai utareen päätä merkitsevällä nänm-sanalla on vastineita kautta itämeren-
suomen, esim. karjalan nänni, vepsän nänei, vatjan nännä, viron nänn ja liivin nana.
Sana liittyy kiinteästi imetykseen ja imemiseen, ja se on mitä ilmeisimmin lähtöisin
pikkulasten kielestä. Muodoltaan ja merkitykseltään samantapaisia, mutta erikseen
muodostettuja sanoja on useissa muissakin kielissä. Suomen kirjakielessä nänni on
ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
SKES 1958 nänni; SSA 1995 nänni; Jussila 1998 nänni.
näppi
Sormenpäätä merkitsevällä «appi-sanalla on liiviä lukuun ottamatta vastine kaikissa
lähisukukielissä, esim. karjalan ja vatjan näppi, vepsän näp ja viron näpp. Sanavarta-
lon alkuperästä ei ole muuta varsinaista selitystä kuin että se olisi omaperäinen des-
kriptiivinen muodoste. Suomen kirjakielessä näppi on ensi kertaa mainittu Daniel
811

Jusleniuksen sanakirjassa 1745. Samasta vartalosta johdettu, nipistämistä merkitsevä
näpistää on kuitenkin esiintynyt jo Agricolan kielessä.
SKES 1958 näppi1; SSA 1995 näppi1; Jussila 1998 näpistää, näppi.
näppylä
Pientä pullistumaa, sakaraa, nipukkaa tms. merkitsevällä näpp^/ä-sanalla ei ole vas-
tineita sukukielissä, mutta lähisukukielissä on samasta vartalosta muodostettuja,
suunnilleen samaa merkitseviä johdoksia, esim. karjalassa näppy ja näpykkä, viron
koillismurteissa näpik ja liivissä näpä. Sanavartalo on mitä ilmeisimmin omaperäi-
nen deskriptiivinen muodoste. Suomen kirjakielessä näppy ja näppylä on ensi kertaa
mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
SKES 1958 näppy; SSA 1995 näppy; Jussila 1998 näppy, näppylä.
näppärä
Sanan vastineita ovat inkeroisen näppärä, karjalan näpperä sekä vatjan ja viron
näper. Koska näppärä merkitsee erityisesti käsistään kätevää, vikkeläsormista, se
selittynee johdokseksi sormea tai sormenpäätä merkitsevästä sanasta —> näppi. Suo-
men kirjakielessä näppärä on ensi kertaa mainittu Johan A. Frosteruksen sepittä-
mässä häärunossa vuonna 1764.
SKES 1958 näppärä; SSA 1995 näppärä; Jussila 1998 näppärä.
närhi
Variksen sukuista, koreaa mutta rumasti rääkyvää lintua (Garrulus glandarius)
merkitsevällä när/n-sanalla on vastine useimmissa lähisukukielissä, esim. karjalan
närhi, vepsän närii ja vatjan näre. Usein lintuun viitataan yhdyssanalla, joka vas-
taa suomenkin murteissa tunnettua nimitystä paskanärhi, esim. inkeroisen sittanäri
ja viron pasknäär, sillä närhi etsii mielellään ruokaa lantaa tonkimalla. Perusosaa
närhi on arveltu alkuperältään onomatopoeettiseksi, linnun rääkymistä jäljittele-
väksi sanaksi. Suomen kirjakielessä närhi on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuk-
sen sanakirjassa 1745, mutta tämä on lopullisesti vakiinnutettu linnun varsinaiseksi
nimeksi vasta J. A. Malmbergin (Melan) Fauna Fennicassa 1872. Tätä ennen samasta
linnusta on käytetty monia muitakin nimityksiä, mm. hohka, hohkaharakka, hohka-
närhi ja ohrakrääkki.
SKES 1958 närhi; SSA 1995 närhi; Jussila 1998 närhi; Häkkinen 2003 L385.
närkästyä
Verbin ainoa tarkka vastine on karjalan närkästyä, mutta samasta vartalosta on ole-
massa koko joukko muitakin johdoksia, esim. näreä, näristä, närkäs)z. närä. Näiden
yhteinen kantaosa när- on todennäköisesti vihaista murinaa jäljittelevä onomatopo-
812

eettinen muodoste. Suomen kirjakielessä närkästyä on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Agricolalla on myös johdokset närkästyttää ja närkästys.
SKES 1958 närä2; SSA 1995 näreä; Jussila 1998 närkästys, närkästyttää, närkästyä.
närästää
Rinnassa ja ruokatorvessa tuntuvaan poltteeseen viittaavalla verbillä närästää ei ole
tarkkoja vastineita sukukielissä, mutta verbin kantasanaa närä käytetään eräissä lähi-
sukukielissä samantapaisissa yhteyksissä, esim. vatjassa sanotaan näräpölöb eli "närä
palaa" ja liivissä närä merkitsee närästystä. Nykysuomessa närä tarkoittaa lähinnä
vihan tai kaunan tunnetta, ja se kuuluu etymologisesti samaan yhteyteen kuin adjek-
tiivi näreä, tätä vastaava substantiivi närä ja samasta kannasta johdettu —> närkästyä.
Ei ole mahdotonta, että myös polttavaa fyysistä tuntemusta merkitsevä närä kuuluisi
samaan yhteyteen. Suomen kirjakielessä närästää on ensi kertaa mainittu Kristfrid
Gananderin sanakirjassa 1787. Närästystä merkitsevä närä on esiintynyt jo Henrik
Florinuksen sanakirjassa 1678.
SKES 1958 närä1; SSA 1995 närästää; Jussila 1998 närä, närästää.
näsäviisas
Nenäkästä, rikkiviisasta, itsetietoista yms. merkitsevä näsäviisas on mukaillen lai-
nattu ruotsin sanasta näsvis. Ruotsin sana on peräisin saksasta, ja se on alun perin
merkinnyt vainukoirasta puhuttaessa hyvänenäistä, hyvävainuista. Suomen kirjakie-
lessä näsäviisas on ensi kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Juhana Can-
stren on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1800-luvun alussa. Kristfrid Ganan-
derin satukokoelmassa 1784 on mainittu hieman toisenlainen mukaelma näsäviisi.
SAOB 1948 näsvis; SKES 1958 näsäviisas; SSA 1995 näsäviisas; Jussila 1998 näsäviisas.
nätti
Sievää, kaunista tms. merkitsevä nätti on lainaa ruotsin sanasta nätty joka puolestaan
juontuu alasaksan sanasta nett. Sanan perimmäinen lähtökohta on latinan nitidus
'kirkas, loistava, kiiltävä; hyvin hoidettu, hieno'. Suomen kirjakielessä nätti on ensi
kertaa mainittu Jonas Mennanderin opettavaisessa runossa 1699.
Hellquist 1939 nätt; SKES 1958 nätti; Kluge - Seebold 1989 nett; SSA 1995 nätti; Jussila 1998
nätti.
näykkiä
Pienten palasten haukkaamista merkitsevän näykkiä-verbin tarkka vastine on kar-
jalan näykkie. Viron samantapainen näägutada merkitsee moitiskelemista ja liivin
naugö mutustelemista. Sanavartalo on mitä ilmeisimmin nopean ja kevyen siep-
paamisen ääntä ja liikettä kuvaava deskriptiivinen muodoste. Suomen kirjakielessä
näykkiä on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
813

SKES 1958 näykätä; SSA 1995 näykkiä; Jussila 1998 näykkiä.
näyttää
Verbillä on vastineita useissa lähisukukielissä sekä mordvassa, esim. karjalan näyt-
teä, vatjan näuttää, viron näidata, liivin nakiö ja ersämordvan nevfems. Verbi on
ikivanhaan -» nähdä-verbiin perustuva johdos, joka on suomen kirjakielessä esiin-
tynyt Agricolasta alkaen. Näyttää-verbin frekventatiivijohdos näytellä on esiintynyt
kirjakielessä Agricolasta alkaen, mutta aluksi ainoastaan sananmukaisessa merki-
tyksessään 'näyttää usein, toistuvasti'. Teatteriterminä sen on ottanut käyttöön Pie-
tari Hannikainen vuonna 1845. Näy teliä -verbistä johdettu näytelmä on tietoisesti
sepitetty uudissana, jonka Reinhold von Becker on vuonna 1844 ottanut käyttöön
merkityksessä 'ilmiö'. Pietari Hannikainen on käyttänyt samaa sanaa merkityksessä
'näytös' vuonna 1845 ja Elias Lönnrot merkityksessä 'taulu' vuonna 1847. Nykymer-
kityksen ovat vakiinnuttaneet August Ahlqvist ja Antero Varelius vuonna 1847.
SKES 1958 nähdä; Rapola 1960 näytellä, näytelmä; SSA 1995 näyttää; Jussila 1998 näytellä, näyt-
tää.
näätä
Näätäeläimiin ja Suomen oloissa niistä etenkin mäntynäätään (Martes martes) viit-
taavan näätä-sanan vastineita ovat karjalan neätä ja vepsän näd. Aiemmin vasti-
neena on pidetty myös unkarin sanaa nyesU mutta tämä rinnastus on äänneseikkojen
ja vastineiden etäisyyden vuoksi myöhemmin hylätty. Saamen neahti on lainaa itä-
merensuomesta. Itämerensuomen näätä on todennäköisesti lainaa muinaisvenäjän
sanavartalosta gned-, jota nykyvenäjässä vastaa gnedoj 'ruskea, rautias (hevonen)'.
Sana on alun perin tarkoittanut nimenomaan ruskeaa väriä, ei mitään tiettyä eläintä.
Suomen kirjakielessä näätä on ensi kertaa mainittu herra Martin maanlain suomen-
noksessa vuoden 1570 tienoilla.
SKES 1958 näätä; Nirvi 1986 Suomi 135 45-51; SSA 1995 näätä; Jussila 1998 näätä.
nöyrä
Alistuvaista, murteissa myös notkeaa tai taipuisaa merkitsevällä nöyrä-sanalla on
vepsää lukuun ottamatta vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan neyrä,
vatjan nödra, viron nöderja. liivin nö^ddörz. Sanavartalon alkuperä on tuntematon.
Suomen kirjakielen nöyrä on henkisiin ominaisuuksiin viittaava ja sävyltään sel-
västi myönteinen sana, mutta lähisukukielten vastineet merkitsevät konkreettisesti
heikkoa, pehmeää, taipuisaa, huonoa tms. Suomen kirjakielessä nöyrä on esiintynyt
Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen, ja se on saanut myönteisen sävynsä mitä
ilmeisimmin juuri uskonnollisessa kielessä.
SKES 1958 nöyrä; Hakulinen Vir. 1965 384-386; SSA 1995 nöyrä; Jussila 1998 nöyrä.
814

obeliski
Pilarimaista, ylöspäin kapenevaa ja yhdestä kivestä hakattua patsasta merkitsevä obe-
liski juontuu kreikan sanasta obeliskos, joka on johdos keihästä tai terävähuippuista
pilaria merkitsevästä sanasta obelös. Suomeen sana on todennäköisesti lainautunut
ruotsin kautta, jossa sana on ollut käytössä 1700-luvun alkupuolelta lähtien. Suoma-
laisena sanana obeliski on tullut käyttöön 1800-luvun loppupuolella. Sana mainitaan
ainakin jo Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865. Obeliskin muita tämänaikaisia
nimityksiä ovat olleet muistopatsas ja kartiopatsas.
Hellquist 1939 obelisk; Kluge - Mitzka 1960 Obelisk.
objekti
Esinettä tai kohdetta merkitsevä objekti on lainaa ruotsin sanasta objekt, joka alku-
aan juontuu latinan sanasta obiectum. Tämä merkitsee sananmukaisesti vastaan hei-
tettyä. Lauseopin terminä objekti viittaa lauseenjäseneen, johon toiminta kohdistuu.
Suomalaisena sanana objekti on tullut käyttöön 1800-luvun loppupuolella. Kieliop-
piterminä se mainitaan Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1874, esineen tai kohteen
nimityksenä Agathon Meurmanin sivistyssanakirjassa 1887. Meurmanilla on myös
adjektiivipari objektiivinen ja subjektiivinen. Jo tätä ennen objektiivinen on mainittu
saman tekijän ranskalais-suomalaisessa sanakirjassa 1877.
Koukkunen 1990 objekti, objektiivinen.
oboe
Korkeaäänistä puupuhallinta merkitsevän oboen nimitys juontuu alkuaan ranskan
sanasta hautbois, jossa alkuosa haut- tarkoittaa korkeaa ja jälkiosa -bois puuta. Nimi-
tys on otettu käyttöön 1400-luvulla Ranskassa, jossa oboe on keksitty. Saksan kie-
lessä instrumentti on saanut ranskan ääntämystä mukailevan asun Hoboe tai Oboe.
Italiassa vastaava nimitys on otettu käyttöön asussa oboe. Suomen oboe on todennä-
köisesti lainattu ruotsista, jonne sana on lainattu saksasta tai italiasta. Suomalaisena
sanana oboe on tullut käyttöön 1800-luvun loppupuolella. Ferdinand Ahlmanin
815

sanakirjasta 1865 alkaen se mainitaan yleensä asussa oboj tai hoboija, J. A. Hahnsso-
nin ym. sanakirjassa 1899 on jokseenkin nykyasuinen ooboe.
Hellquist 1939 oboe; Kluge - Mitzka 1960 Hoboe.
observatorio
Luonnontieteellisten havaintojen tekemistä varten rakennettua tutkimusasemaa
merkitsevä observatorio juontuu latinan verbistä observäre 'tehdä havaintoja'. Etuliite
ob- merkitsee 'kohti, päin, vastaan, varten', jälkiosa tulee verbistä serväre 'tarkkailla,
pitää'. Suomen kirjakielessä sana on ensimmäistä kertaa esiintynyt asussa observatio-
riumi vuoden 1763 almanakassa, ja sanaa on vielä 1900-luvun alussa käytetty asussa
observatori tai observatoriumi. Vuonna 1924 Tietosanakirjan täydennykseksi jul-
kaistussa sivistyssanakirjassa mainitaan myös nykyasu observatorio.
TSK 6 1914 observatori; Onions 1979 observe; Koukkunen 1990 ob-; Jussila 1998 observatorio.
odottaa
Sanalla tai ainakin sen vartalolla on etymologisia vastineita kaikissa lähisukukie-
lissä, saamessa ja volgalaiskielissä, esim. karjalan vuottoa, lyydin vuottada, vepsän
vottataday viron oodata, ruotsinsaamen ädsotet, mordvan utsoms ja marin wucas.
Samaan yhteyteen saattaa kuulua myös selkupin otty-'vartioida, pitää silmällä'. Ver-
bivartalon alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *oca-. Suomen kirjakielessä odot-
taa on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1962 odottaa; UEW 1988 334; SSA 1995 odottaa; Jussila 1998 odottaa.
odysseia
Pitkää harharetkeä merkitsevä odysseia juontuu antiikin runoilijan Homeroksen laa-
timan kreikankielisen runoelman nimestä. Teos kertoo Ithakan kuninkaasta Odys-
seuksesta, joka Troijan sodasta kotiin purjehtiessaan harhailee kymmenen vuotta
ja joutuu miehistöineen monenlaisiin seikkailuihin. Suomalaisessa kirjallisuudessa
Homerokseen ja hänen teoksiinsa on viitattu Agricolasta alkaen, mutta yleensä har-
haretkeen viittaavana vertauskuvallisena sanana odysseia on tullut käyttöön vasta
1900-luvun alkupuolella.
Kajanto 2000 50.
ohdake
Isoihin piikkisiin ruohoihin (Cirsium) viittaavalla o/idafce-sanalla on likimääräisiä
vastineita kautta itämerensuomen, esim. inkeroisen ohtakainy karjalan ohtahaine,
lyydin ohfikas, vatjan ööhka ja viron ohakas. Itämerensuomen sanat voidaan selit-
tää erilaisiksi johdoksiksi balttilaisperäisestä sanavartalosta *osta-, jonka kantabalt-
tilaista alkumuotoa *asta- edustavat latvian asaka ja liettuan asakä. Nämä kumpi-
816

kin merkitsevät kalan ruotoa. Suomen kirjakielessä ohdake on esiintynyt Agricolasta
alkaen.
SKES 1958 ohdake; Posti 1977 Baltistica 13 268; SSA 1995 ohdake; Jussila 1998 ohdake.
ohi
Adverbina ja adpositiona käytettävän o/n-sanan vastine on karjalan ohittsu joka tar-
kalleen ottaen vastaa suomen prolatiivimuotoa ohitse. Sanavartalon alkuperä on epä-
selvä. Mahdollisia vastineita on esitetty eräistä etäsukukielistä, esim. mordvan uzo
'nurkka, kulma', marin woz 'haara' ja komin voi 'tienhaara; sivujoki', mutta mer-
kityserot tekevät rinnastuksesta epävarman, samoin o/zf-sanan epäilyttävän suppea
levikki läheisemmissä sukukielissä. Mikäli rinnastus pitää paikkansa, vartalon alku-
peräiseksi asuksi voidaan rekonstruoida *wosa. Toisaalta on arveltu, että ohi olisi
eräänlainen vanhentunut tulosijamuoto itsenäisestä ohi-substantiivista, jollainen
esiintyy vanhassa kirjakielessä merkityksessä 'reuna, sivu, vieri'. Vastaavaa substan-
tiivia ei kuitenkaan löydy sukukielistä, joten adverbi ja adpositio ohi näyttää substan-
tiivia vanhemmalta. Suomen kirjakielessä ohi on tullut käyttöön vasta 1800-luvun
lopulla. Sen sijaan pitempää o/nYse-muotoa on käytetty Agricolasta alkaen.
SKES 1958 ohi; SSA 2000 ohi; Jussila 1998 ohiy ohitse.
ohimo
Sanan likimääräisiä vastineita ovat inkeroisen ohemet 'nivuset, kupeet', karjalan oha-
vus tai ohavoine ja vatjan öhässöt. Sanat ovat selvästi johdoksia, mutta vartalosta on
kahdenlaisia käsityksiä. Toisen selityksen mukaan kantavartalo on sama, josta on
muodostettu myös —> ohi, toisen selityksen mukaan ohimo kuuluisi —> o/zw£-sanan
yhteyteen. Edellisen vaihtoehdon mukaan ohimo tarkoittaisi (pään) sivussa olevaa
ruumiin kohtaa, jälkimmäisen mukaan taas ohutta paikkaa. Suomen kirjakielessä
ohimo on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787 merkityksessä
'nivuset'. Ganaderilla on myös toinen johdos ohimeU joka merkitsee ohimoa. Myös
suomen murteissa ohimo tai sen variantit voivat merkitä joko pään sivua tai nivuk-
sia.
Hakulinen 1956 UAJ 28 196-200; SKES 1958 ohimo; Nikkilä 1992 FS Redei 363; SSA 1995 ohimo;
Jussila 1998 ohimety ohimo.
ohittaa
Adverbista —» ohi muodostettu verbi ohittaa on tullut suomen kirjakielessä käyttöön
vasta 1900-luvun alkupuolella. Ohittaa on tyypillisesti kirjakielinen sana, jota ei ole
käytetty kansanmurteissa.
SKES 1958 ohi; Hakulinen 1979 471; SSA 1995 ohi.
817

ohjata
Verbillä on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen, karjalan, vepsän ja
viron ohjata sekä lyydin ohdata. Se on johdos germaanisperäisestä ofya-sanasta, jolla
on vastineita kautta itämerensuomen. O/ya-sanan varhaiskantagermaaniseksi alku-
muodoksi on rekonstruoitu *ansjä, jota edustaa esim. nykysaksan Öse silmukka'.
Suomen kirjakielessä ohjata on ensimmäistä kertaa mainittu vuoden 1701 virsikir-
jassa. Kantasana ohja on esiintynyt kirjakielessä Agricolasta alkaen.
SKES 1958 ohja; Koivulehto 1981 SFU 17 168; Hofstra 1985 98; SSA 1995 ohja; LÄGLW 1996
ohja; Jussila 1998 ohja, ohjata.
ohje
Germaanisperäisestä o/ya-sanasta (—» ohjata) muodostettu johdos, jonka on nyky-
merkityksessään ottanut kirjakieliseen käyttöön Elias Lönnrot vuonna 1846. Kan-
sankielessä ohje on ollut vanha metsästystermi.
SKES 1958 ohja; Rapola 1960 ohje; SSA 1995 ohja.
ohjelma
Germaanisperäiseen ofya-sanaan (—> ohjata) perustuva ohjelma on oppitekoinen
uudissana, jonka on ottanut kirjakieliseen käyttöön Yrjö Koskinen, myöhemmin
aatelisnimeltään Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen, vuonna 1880. Tätä ennen ruotsin pro-
gram suomennettiin mm. sanoilla julistuskirja tai kutsumuskirja. Menettelytavoista
puhuttaessa saattoivat vastineina esiintyä myös käsky y sääntö ja käytöksen osoitus.
SKES 1858 ohja; Rapola 1960 ohjelma; SSA 1995 ohja.
ohra
Sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä, inkeroisessa ozra tai odra, karjalassa
osra, lyydissä ja vepsässä oze, vatjassa ozra, virossa oderja liivissä voyddörz. Sana on
selitetty lainaksi terävää merkitsevästä balttilaisesta sanavartalosta *astra, josta kan-
tasuomessa on tullut *ostra. Merkityssuhde selittyy siitä, että ohrassa on poikkeuk-
sellisen pitkät ja terävät vihneet. Ohra on ollut itämerensuomalaisten ensimmäinen
viljakasvi, jota on alettu kasvattaa jo kivikauden lopulla. Suomen kirjakielessä ohra
on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 ohra; Koivulehto 1979 FUF 43 67-71; Suhonen Vir. 1980 191; Häkkinen - Lempiäi-
nen 1996 FUF 53 153-158; Rousi 1997 57-61; SSA 1995 ohra; Jussila 1998 ohra; Koivulehto 1999
VM 161-164.
ohut
Sanalla on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. inkeroisen ohukkain, vatjan öhud
ja viron öhuke. Sanat ovat selvästi johdoksia keskenään samasta *o/za-vartalosta,
818

mutta vartalon ikä ja alkuperä ovat hämärän peitossa. Suomessa sanan komparatii-
vimuoto voidaan tehdä kahdella tavalla, joko o/za-vartalosta ohempi tai o/iMf-johdok-
sesta ohuempi. Myös johdosten kantana *oha on mahdollinen, esim. verbissä ohen-
taa. Suomen kirjakielessä ohut on ensi kertaa mainittu Henrik Florinuksen sana-
kirjassa 1678. Jo tätä ennen on tulkkisanakirjassa Variarum rerum vocabula 1644
mainittu melkein samanlainen adjektiivi ohu.
SKES 1958 ohut;; SSA 1995 ohut; Jussila 1998 ohut.
oieta
Suoristumista merkitsevä verbi oieta on johdos adjektiivista —> oikea, joka vanhas-
taan on merkinnyt mm. suoraa. Suomen kirjakielessä oieta on ensimmäistä kertaa
mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1958 oikea; SSA 1995 oikea; Jussila 1998 oieta.
oikaista
Suoristamista, lyhintä tietä kulkemista yms. merkitsevä verbi oikaista on johdos
adjektiivista —» oikea, joka vanhastaan on merkinnyt mm. suoraa. Suomen kirja-
kielessä oikaista on ensimmäistä kertaa mainittu Henrik Florinuksen julkaisemassa
sananlaskukokoelmassa 1702.
SKES 1958 oikea; SSA 1995 oikea; Jussila 1998 oikaista.
oikea
Sanalla on varmoja etymologisia vastineita kaikissa lähisukukielissä paitsi liivissä,
esim. karjalan oikie suora; oikea; oikeanpuolimmainen; rehellinen', vepsän oiged
suora; oikea', vatjan oiko suora; oikea; rehellinen' ja viron öige 'oikea, todellinen;
suora; oikeutettu'. Vastineita on esitetty myös saamesta ja volgalaiskielistä, mutta
saamen vuoigat 'oikea(mielinen), suorasukainen' saattaa olla lainaa itämerensuo-
mesta. Mordvan vide 'oikea, oikeudenmukainen; oikeanpuoleinen' ja marin wijas
suora' ovat äännesuhteiden takia epävarmoja vastineita. Mikäli rinnastukset pitävät
paikkansa, vartalon alkuperäiseksi asuksi voidaan rekonstruoida *wojke. Itämeren-
suomen oi/cea-tyyppinen, kolmitavuinen sana on joka tapauksessa johdos.
Sana on sukukielten vastineista päätellen ollut jo vanhastaan monimerkityksinen.
Sen vanhin merkitys on saattanut olla suora', jolloin muut merkitykset voisivat selit-
tyä sanan vertauskuvallisesta käytöstä syntyneiksi. Suomen vanhassa kirjakielessä
oikea on esiintynyt Agricolasta ja kaikista samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen
ja sitä on käytetty sekä vasemman, väärän että käyrän vastakohtana.
SKES 1958 oikea; UEW 1988 824-825; SSA 1995 oikea; Jussila 1998 oikea.
819

oikku
Äkillistä päähänpistoa ja omapäistä toimintaa merkitsevällä o/fcfcw-sanalla ei ole
varmoja vastineita sukukielissä. Karjalan oikku saattaa olla lainaa suomesta, ja vat-
jasta muistiin merkitty oikullinee vilpitön, rehellinen' sopii merkitykseltään huo-
nosti suomen sanan yhteyteen. Sanan alkuperä on selvittämättä. Ei kuitenkaan ole
mahdotonta, että se kuuluisi alkuaan suoraa merkitsevän —» oifcefl-sanan yhteyteen.
Uusi merkitys on saattanut syntyä sellaisissa yhteyksissä, kun esim. vetoeläin ei kulje
haluttua reittiä vaan haluaa mennä suorinta tietä. Suomen kirjakielessä oikku on ensi
kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt
Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
SKES 1958 oikku; SSA 1995 oikku; Jussila 1998 oikku.
oinas
Sekä pässiä että tiettyä eläinradan merkkiä tarkoittavalla omas-sanalla on vastineita
lähisukukielissä, esim. karjalan ja viron oinas, vepsän oinaz ja Salatsin liivin oin. Sana
on vanha balttilainen laina, jota liettuassa vastaa ävinas, latviassa auns ja muinais-
preussissa awins. Kaikki merkitsevät pässiä tai oinasta. Suomen kirjakielessä oinas
on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen.
Thomsen 1890 160; SKES 1958 oinas; SSA 1995 oinas; Jussila 1998 oinas.
oire
Tulevaan tapahtumaan viittaavaa merkkiä tarkoittavalla oire-sanalla ei ole vastineita
sukukielissä, eikä sille ole esitetty myöskään lainaetymologiaa. Sanan alkuperä on
täydellisesti hämärän peitossa. Suomen kirjakielessä oire on ensi kertaa mainittu
Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786.
SSA 1995 oire; Jussila 1998 oire.
oitis
Adverbilla oitis 'heti' ei ole vastineita sukukielissä. Se on rakenteeltaan hämärtynyt
johdos sanasta —> oikea. Sanalla on murteissa eri variantteja, mm. otti, oites ja oijetis,
ja nämä saattavat merkitä myös suoraan'. Suomen kirjakielessä oitis on ensi kertaa
mainittu Maskun Hemmingin virsikirjassa 1605 asussa oites.
Rapola 1933 223; SKES 1958 oikea; SSA 1995 oitis; Jussila 1998 oitis.
oiva
Erittäin hyvää merkitsevän o/va-sanan vastineita ovat mm. karjalan oiva, saamen
oaivi, marin wuj, enetsin ewa ja karagassin aibada. Alkuperäiseksi asuksi on rekonst-
ruoitu *ojwa. Kaikkien etäsukukielten vastineet merkitsevät päätä, ja tämä onkin
sanan alkuperäinen merkitys. Itämerensuomessa o/va-sanan merkitys on muuttunut
820

ehkä sen tapaisissa yhdyssanoissa kuin *oivamies. Tämä olisi alkuaan tarkoittanut
päämiestä eli johtajaa, mutta kun johtajaksi valittava on usein erityisen hyvä mies,
sanan alkuosa on alkanut tarkoittaa hyvää, kelpoa. Suomen kirjakielessä oiva on ensi
kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt
Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla. Sana esiintyy myös Kristfrid Ganan-
derin julkaisemassa satukokoelmassa 1784. Johdos oivallinen on tullut kirjakieleen
Henrik Lyran sepittämässä valitusrunossa 1762.
SKES 1958 oiva; UEW 1988 336-337; SSA 1995 oiva; Jussila 1998 oiva, oivallinen.
oivaltaa
Tajuamista tai keksimistä merkitsevä oivaltaa on johdos ikivanhasta omaperäisestä
sanasta -» oiva, jonka alkuperäinen merkitys on 'pää'. Verbi oivaltaa viittaa siis pään
tehokkaaseen käyttämiseen. Suomen kirjakielessä oivaltaa on ensi kertaa mainittu
niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuk-
sen sanakirjaan 1770-luvulla. Johdos oivallus on Reinhold von Beckerin uudissana
vuodelta 1844.
SKES 1958 oiva; Rapola 1960 oivallus; SSA 1995 oiva; Jussila 1998 oivaltaa.
oja
Sanan vastineita ovat inkeroisen, karjalan, lyydin, vepsän ja viron oja sekä liivin vojä,
joka merkitsee veden täyttämää notkelmaa tai lammikkoa. Koltansaamen vuajj
'puro' saattaa olla lainaa suomesta tai karjalasta. Sana on alkuaan todennäköisesti
johdos kantasuomalaisesta vartalosta *ö- tai *vö-, josta on muodostettu myös vuo ja
-» vuotaa. Suomen kirjakielessä oja on esiintynyt Uppsalan evankeliumikirjasta ja
Agricolasta alkaen.
SKES 1958 oja1; Nikkilä 1992 FS R£dei 363-364; SSA 1995 oja1; LÄGLW 1996 oja; Jussila 1998
oja.
ojentaa
Suoristamista, antamista, tarjoamista yms. merkitsevän ojentaa-verbin vastineita
ovat inkeroisen oentaay karjalan oijentoa ja viron öiendada 'järjestää; suorittaa;
oikaista'. Verbi on johdos sanasta —» oikea, josta muodostettuja ojentamista merkit-
seviä verbejä ovat myös lyydin ja vepsän oigeta sekä vatjan öigöttaa. Suomen kirjakie-
lessä ojentaa on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1958 oikea; SSA 1995 ojentaa; Jussila 1998 ojentaa.
oka
Piikkiä merkitsevän ofca-sanan vastineita ovat viron oga ja mahdollisesti myös alku-
osa liivin yhdyssanassa ogä-pä 'härkäpää, itsepintainen'. Samasta vartalosta muo-
821

dostettu johdos on oas, jonka vastineita ovat inkeroisen oas, karjalan ovas, lyydin
ja vepsän ogaz, vatjan ögaz sekä viron okas. Sanavartalon alkuperä on tuntematon.
Suomen kirjakielessä oka on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa
1745, johdos oas on ollut käytössä Agricolasta alkaen.
SKES 1958 oas; SS A 1995 oas; Jussila 1998 oas, oka.
okkultismi
Salatiedettä merkitsevä okkultismi on lainattu suomeen todennäköisesti ruotsin
sanasta ockultism. Alkuaan sanan vartalo juontuu latinasta, jossa occultus on passii-
vinen partisiipin perfekti verbistä occulere 'kätkeä, salata' ja merkitsee siis salattua.
Loppu -ismi on hyvin monikäyttöinen kreikkalaisperäinen johdin, jonka avulla muo-
dostetaan mm. aate- tai ajatussuuntien nimityksiä. Suomalaiselle yleisölle okkultismi
on esitelty mm.Tietosanakirjassa 1914.
TSK 6 1914 okkultismi; Hellquist 1939 ockult; Koukkunen 1990 -ismi.
okra
Luonnossa esiintyvää multamaista väriainetta merkitsevä okra juontuu latinan
sanasta öchra, joka puolestaan on lainaa kreikan sanasta okhrä 'kalpea, kellankalpea'.
Okran väri vaihtelee keltaisesta punaiseen. Suomen kirjakielessä sana on tullut käyt-
töön 1800-luvun loppupuolella asussa okkeri, ja tämä voi olla lainaa joko ruotsista
tai saksasta. Saksassa sana on nimenomaan Ocker, ruotsissa on ocfcra-muodon rin-
nalla käytetty myös muotoa ocker. Nykyasuinen okra on tullut käyttöön 1900-luvun
alussa. Vanhempi okkeri-muoto mainitaan mm. B. F. Godenhjelmin saksalais-suo-
malaisessa sanakirjassa 1873 ja nykyasu okra mm. C. G. Swanin ja Hanna Granströ-
min englantilais-suomalaisessa sanakirjassa 1904. Tämänaikaisissa ruotsalais-suo-
malaisissa sanakirjoissa on ofcra-sanan asemesta käytetty mm. sanoja keltamulta ja
värimulta.
Hellquist 1939 ockra; Kluge - Mitzka 1960 Ocker.
oksa
Sanan vastineita ovat inkeroisen ja karjalan oksa, lyydin, vepsän ja viron oks, vat-
jan öhsa, liivin oksa, saamen oaksi ja marin uks. Samaan yhteyteen saattavat kuu-
lua myös udmurtin usy 'äes* ja komin vos 'haara, piikki', mutta rinnastus on merki-
tyserojen takia epävarma. Joka tapauksessa sana lasketaan vanhaan omaperäiseen
sanakerrostumaan kuuluvaksi ja sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *oksa.
Suomen kirjakielessä oksa on esiintynyt Uppsalan evankeliumikirjasta ja Agricolasta
alkaen.
SKES 1958 oksa; UEW 1988 716; SSA 1995 oksa; Jussila 1998 oksa.
822

oksentaa
Verbillä on laajalti vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä. Näitä ovat mm. karjalan
oksentoa, vepsän oksöta, vatjan öhsöta, viron oksendada, liivin oksnöy saamen vuok-
sity ersämordvan uksnomsy marin uksinfsas, udmurtin öskyny)* komin vosny. Verbi
kuuluu vanhaan omaperäiseen sanakerrostumaan ja sen alkuperäiseksi vartaloksi on
rekonstruoitu *oksa- tai *okse-. Suomen kirjakielessä oksentaa on esiintynyt Agrico-
lasta alkaen.
SKES 1958 oksentaa-, UEW 1988 716-717; SSA 1995 oksentaa-, Jussila 1998 oksentaa.
oktaavi
Diatonisella sävelasteikolla perussävelestä lukien kahdeksatta säveltä tai vastaavaa
intervallia merkitsevä oktaavi juontuu alkuaan latinan sanasta octäva (vox) kah-
deksas (ääni)'. Suomeen sana on todennäköisesti lainattu ruotsista, jossa sana on
oktav. Suomen kirjakieleen oktaavi on tullut 1800-luvulla. Sana mainitaan ainakin jo
Daniel Europaeuksen sanakirjassa 1853. Samaa sanaa on 1800-luvulla käytetty viit-
taamassa myös kahdeksantaitteiseen eli oktaavokokoiseen kirjaan.
Kluge - Mitzka 1960 Oktave.
olento
Ikivanhasta —> oZZö-verbistä johdetulla, oliota tai hahmoa merkitsevällä olento-
sanalla ei ole vastineita sukukielissä. Suomen murteissa olento merkitsee mm. oloa,
omaisuutta, asumusta, olemusta, ulkonäköä tai luonnetta, kirjakielessä se on esiin-
tynyt Agricolasta alkaen merkityksessä 'olemus'. Nykymerkitys on mainittu Mas-
kun Hemmingin virsikirjassa 1605. Karjalassa tunnetaan lähes samanlainen johdos
olenta, joka merkitsee olemista, oloa tai käytöstä. Myös suomen murteissa tunnetaan
olenta olinpaikan merkityksessä.
SKES 1958 olla; SSA 1995 olento; Jussila 1998 olento.
olettaa
Otaksumista merkitsevä olettaa on Volmari Kilpisen sepittämä uudissana vuodelta
1847. Rakenteellisesti sana voidaan tulkita ikivanhan —» oZZa-verbin johdokseksi.
Sama verbi esiintyy myös suomen murteissa, mutta tällöin sen merkitys on 'panna
olemaan, käskeä; olla olevinaan, ylpeillä', joten sitä ei voi tulkita samaksi sanaksi
Kilpisen muodostaman olettaa-verbin kanssa. Karjalassa tunnetaan erillinen johdos
oletella merkityksessä 'oleilla, oleskella; käyttäytyä'. Ennen olettaa-verbin vakiintu-
mista on suomen kirjakielessä samassa merkityksessä käytetty mm. sanoja arvata,
arvella, katsoa, luulla ja uskoa.
SKES 1958 olla; Rapola 1960 olettaa; SSA 1995 olettaa.
823

oliivi
Öljy- eli oliivipuun hedelmää merkitsevä oliivi on lainaa ruotsin sanasta oliv, joka
juontuu alkuaan latinan sanasta oliva. Tämä merkitsee oliivipuuta. Suomen kirja-
kielessä oliivi on ensi kertaa mainittu Elias Lönnrotin ruotsalais-suomalais-saksalai-
sessa tulkkisanakirjassa 1847.
Kluge - Mitzka 1960 Olive; SSA 1995 oliivi.
olka
Sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä, esim. karjalan olka, vepsän oug,
viron ölg, saamen oalgi sekä unkarin väli Monien muiden ruumiinosan nimitysten
tapaan olka kuuluu vanhaan omaperäiseen sanakerrostumaan, ja sen alkuperäiseksi
asuksi on rekonstruoitu *wolka. Suomen kirjakielessä olka on esiintynyt Agricolasta
alkaen.
SKES 1958 olka; UEW 1988 581; SSA 1995 olka; Jussila 1998 olka.
olki
Sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä ja mordvassa, esim. inkeroisen ja karjalan
olki, vepsän olg, vatjan öltsi, viron ölg, liivin volgja. ersän olgo. Sana lasketaan kuu-
luvaksi vanhaan omaperäiseen sanastoon, ja sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstru-
oitu *olke. Suomen kirjakielessä olki on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 olki; UEW 1988 717; SSA 1995 olki; Jussila 1998 olki.
olla
Verbi olla on ikivanha omaperäinen sana, jolla saamea lukuun ottamatta on varma
etymologinen vastine kaikissa suomalais-ugrilaisissa kielissä, esim. karjalan olla, lyy-
din olda, viron olla, liivin völda, mordvan uXems, marin ulas, udmurtin vylyny, man-
sin oli ja unkarin van, vai-. Verbin alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *wole- tai
*ole-.
Nykysuomen oZZa-verbin taivutuksessa on monia erikoisuuksia. Sen potentiaali
{lienen, lienet jne.) muodostetaan toisesta ikivanhasta olemista tai (joksikin) tule-
mista merkitsevästä vartalosta (—> lienee). Yksikön kolmannen persoonan muoto on
lienee alun perin sama sana kuin nykysuomen —> oma. Tämä saattaa olla ikivanhan
*o-vartalon nominaalimuoto, ja oZZa-verbi voi olla tämän saman *o-vartalon frek-
ventatiivinen johdos. Myös monikon kolmannen persoonan nykymuodossa ovat
näyttää verbin vartaloa edustavan pelkkä o-, mutta tämä muoto juontunee kuiten-
kin yleisitämerensuomalaisesta omat-muodosta; vatjan vastaava muoto on omaD ja
eteläviron omma 'ovat'. Yksitavuiselle *o-vartalolle on esitetty mahdollisia vastineita
myös samojedikielistä, joissa oZZa-verbi ei muuten esiinny. Suomen kirjakielessä olla
on esiintynyt Agricolasta ja kaikista samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1958 olla; UEW 1988 580-581; SSA 1005 olla; Jussila 1998 olla.
824

olo
Ikivanhasta —» o/Za-verbistä muodostetun o/o-johdoksen vastineita ovat inkeroisen
ja karjalan olo sekä viron olu. Suomen kirjakielessä olo on ensi kertaa mainittu Mas-
kun Hemmingin virsikirjassa 1605. Yhdyssana olomuoto on Samuel Roosin muo-
dostama uudissana vuodelta 1845, olosuhde on uudissana vuodelta 1867.
SKES 1958 olla; Rapola 1960 olomuoto; SSA 1995 olo; Jussila 1998 olo.
oltermanni
Kylänvanhinta, ammattikunnan esimiestä tai päällysmiestä merkitsevä oltermanni
on lainaa ruotsin sanasta älderman, joka merkitsee ammattikunnan esimiestä tai
kyläkokouksen puheenjohtajaa. Ruotsin sana juontuu keskialasaksasta, jossa older-
man on merkinnyt järjestöjen tai veljeskuntien vanhimpia. Suomen kirjakielessä
oltermanni on ensi kertaa mainittu Hartikka Speitzin suomentamissa vuorityöase-
tuksissa 1643 ammattikunnan vanhimpia tarkoittamassa.
Karsten 1944 FmS 10 353; SKES 1958 oltermanni; SSA 1995 oltermanni; Jussila 1998 oltermanni.
olut
Sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen ja karjalan olut, vep-
sän oludy vatjan ölud, viron ölu ja liivin vo7. Sana on varmasti lainaperäinen, mutta
kun mahdollisia lähtömuotoja on useissa kielissä, sen tarkkaa tulosuuntaa on mah-
dotonta varmasti tietää. Se voi olla peräisin balttilaiskielistä, joissa vastineina on
nykyään liettuan alus ja latvian alus, tai sitten germaaniselta taholta, jossa kantager-
maanin *a/w]?-muotoa edustaa esim. nykyruotsin öl Balttilaisen alkuperän puolesta
puhuu se, että oluen tärkeän raaka-aineen -» ohran nimitys on balttilainen laina,
germaanista alkuperää taas puoltaa eräiden muiden oluen valmistukseen liittyvien
sanojen (mm. mallas ja vierre) germaaninen alkuperä. Myös olut-sanan slaavilaista
tai iranilaista alkuperää on pidetty mahdollisena. Suomen kirjakielessä olut on esiin-
tynyt Agricolasta alkaen.
Ahlqvist Suomi 1866 2:6 113; Thomsen 1869 55 ja 1890 157-158; SKES 1958 olut; Joki 1973
294-295; Hofstra 1985 217; SSA 1995 olut; LÄGLW 1996 olut; Jussila 1998 olut.
olympialaiset
Olympialaiset eli Olympian kisat ovat alkuaan olleet muinaisessa Kreikassa Olympia-
nimisessä laaksossa pidetyt, neljän vuoden välein järjestetyt urheilukilpailut, joihin
sai osallistua jokainen vapaa kreikkalainen mies. Laakso oli eräänlainen kansallis-
pyhättö, jossa oli mm. pyhä lehto, Zeuksen temppeli, kilpa-ajoja varten rakennettu
hippodromi ja urheilukilpailuja varten rakennettu stadion. Suomalaiselle yleisölle
näitä antiikin kilpailuja esiteltiin mm. Elias Lönnrotin aikakauslehden Mehiläisen
historialiitteessä 1836 nimellä Olympian kilpataistelemat. Muita 1800-nimityksiä
ovat olleet Olympian leikit. Olympian kilvotusleikit tai olympialaiset leikit. Kisojen
825

nimitys on käännöslainaa, jonka perustana on latinan ilmaus Ludl Olympii. Latinan
ludus merkitsee leikkiä tai huvia. Nykyaikaiset olympialaiset syntyivät aivan 1800-
luvun lopulla. Vuonna 1894 perustettiin kansainvälinen olympiakomitea, ja ensim-
mäiset kansainväliset kisat järjestettiin Ateenassa 1896. Nykyasuista nimitystä olym-
pialaiset on käyttänyt Lauri Pihkala jo 1912, mutta tämä on vakiintunut käyttöön
varsinaisesti vasta Amsterdamin kesäolympialaisten yhteydessä 1928.
TSK 6 1914 Olympia, Olympialaiset kisat; Koukkunen 1990 olympialaiset
oma
Sanalla on etymologisia vastineita sekä lähisukukielissä että saamessa, esim. karja-
lan, lyydin ja viron oma, liivin um ja pohjoissaamen oapmi oma, omaisuus; (mon.)
kotieläimet, karja'. Vastineita on esitetty myös permiläiskielistä, mutta nämä ovat
epävarmoja, esim. udmurtin umoj 'hyvä, mukava* yms. ja komin em 'on olemassa*.
Etymologisesti oma kuuluu yhteen —» oZZa-verbin yksikön ja monikon kolman-
sina persoonina käytettyjen muotojen on, ovat kanssa Nämä kaikki on mahdollisesti
muodostettu samasta ikivanhasta * o-vartalosta, jonka johdoksiin myös olla -verbi voi
kuulua. Tähän vartaloon liitetty -ma on ikivanha nomininjohdin, sama kuin esim.
sanoissa elämä ja kuolema. Suomen kirjakielessä oma on esiintynyt Uppsalan evan-
keliumikirjasta ja Agricolasta alkaen.
SKES 1958 oma; SSA 1995 oma; Jussila 1998 oma.
omainen
Sanan vastineita ovat inkeroisen omahin, karjalan omahine, viron omane ja liivin
ummi 'oma1. Se on johdos oZZa-verbin yhteyteen kuuluvasta sanasta —> oma. Suomen
kirjakielessä omainen on nykyasussaan esiintynyt ensi kertaa herra Martin maanlain
suomennoksessa vuoden 1570 tienoilla. Agricolan kielessä vastaava johdos on esiin-
tynyt hieman alkuperäisemmässä asussa omahinen.
SKES 1958 oma; SSA 1995 omainen; Jussila 1998 omainen.
omaksua
Omakseen ottamista, sisäistämistä tms. merkitsevä omaksua on sanasta —» oma
muodostettu johdos, jossa johdinsufHksin -ksu- alkuosa lienee samaa alkuperää kuin
translatiivin sijapääte {omaksi). Suomen kirjakielessä omaksua on ensi kertaa mai-
nittu Elias Lönnrotin sanakirjassa 1874.
SKES 1958 oma; Rapola 1960 omaksua; Hakulinen 1979 298; SSA 1995 oma.
omeletti
Munakasta merkitsevä omeletti on lainaa ruotsin sanasta omeletU joka puolestaan
juontuu ranskan sanasta omelette. Tämän vanhempi muoto on ollut amelette ja
826

vielä vanhempi asu todennäköisesti alumette tai alumelle. Tämä deminutiivimuoto
juontuu latinan sanasta lämella, joka merkitsee pientä levyä. Suomen kirjakielessä
omeletti on tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla. Sana mainitaan Ferdinand
Ahlmanin sanakirjassa 1883 asussa omletti. Tätä ennen muiden kielten omelett on
suomennettu sanoilla munakakku tai munapiiras. Agathon Meurmanin sivistyssa-
nakirjan 1887 mukaan omeletti tarkoittaa pientä pannukakkua.
Hellquist 1939 omelett.
omena
Sanan varmoja vastineita ovat inkeroisen ommeena ja karjalan omena, joista jälkim-
mäistä tosin käytetään vain lasten tai eläinten hellittelynimityksenä. Mahdollisia vas-
tineita ovat vatjan öuna, viron öun, liivin umar ja. ersämordvan umar, mutta sanojen
äännesuhteet ovat siinä määrin epäsäännölliset, että rinnastukset on katsottava epä-
varmoiksi. Myös alkuperä on epäselvä. Sanaa on arveltu iranilaiseksi lainaksi, sillä
samantapaisia omenan nimityksiä on myös iranilaiskielissä, esim. jidghan ämuno tai
amun. Suomen kirjakielessä omena on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 omena; Joki Vir. 1963 134-142 ja 1973 295; UEW 1988 718; Hahmo 1994 GA 147-
149; SSA 1995 omena; Jussila 1998 omena.
ometta
Navettaa merkitsevä, nykyään jo sävyltään vanhahtava ometta on mitä ilmeisimmin
johdos sanasta —» oma, jonka vanhoista merkityksistä yksi on ollut 'karja'. Suomen
kirjakielessä sana on ensi kertaa mainittu Henrik Florinuksen sanakirjassa 1678
asussa omatto. Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745 on ometto ja vuoden 1820
almanakassa nykyasu ometta.
SKES 1958 ometta; SSA 1995 ometta; Jussila 1998 ometta.
ominaisuus
Luonteenomaista tai tunnusmerkillistä seikkaa tai piirrettä merkitsevä ominaisuus
on oppitekoinen uudissana, jonka nykymerkityksessään on ottanut käyttöön Paavo
Tikkanen vuonna 1849. Tätä ennen on samassa merkityksessä käytetty mm. lyhy-
empää johdosta omaisuus. Kantasana ominainen, joka on johdos itämerensuoma-
lais-saamelaisesta —> oma-sanasta, on alkuaan merkinnyt omaa samoin kuin esim.
aunuksen vastaava johdos ominane. Suomen kirjakielessä ominainen on ensi kertaa
mainittu Juhana Wegeliuksen postillassa 1747 merkityksessä 'oma*. Nykymerkityk-
sensä ominainen on saanut vasta 1800-luvun puolivälin vaiheilla.
SKES 1958 oma; Rapola 1960 ominainen, ominaisuus; SSA 1995 oma.
827

omistaa
Omana pitämistä tai jollekin osoittamista merkitsevän omistaa-verbin vastineita
ovat karjalan omistoa ja viron omastada. Verbi on johdos sanasta -» oma, ja sen
alkuperäinen merkitys lienee 'ottaa omakseen, väittää omakseen'. Suomen kirjakie-
lessä omistaa on esiintynyt Agricolasta alkaen, myös merkityksessä 'pitää hallussaan'.
Omistamisen vanha ja alkuperäinen ilmaisukeino on suomensukuisissa kielissä ollut
joka tapauksessa erityinen omistusrakenne minulla on.
SKES 1958 oma; SSA 1995 omistaa; Jussila 1998 omistaa.
omituinen
Merkillistä, outoa yms. tarkoittava omituinen on sanasta —> oma muodostettu joh-
dos, joka murteissa merkitsee omaa tai omaksuttua. Suomen kirjakielessä omituinen
on ensi kertaa mainittu vuonna 1782 Elias Laguksen suomentamassa uskonnollisessa
kirjassa merkityksessä 'erityinen'. Elias Lönnrot on vuonna 1836 käyttänyt sanaa
merkityksissä 'oma, ominainen, omalaatuinen', mutta merkitys 'kummallinen' on
ensi kertaa selvästi mainittu vasta vuonna 1851 Otto Meurmanin tulkkisanakirjassa,
jonka toimittamisessa Elias Lönnrot avusti.
SKES 1958 oma; Rapola 1960 omituinen; SSA 1995 omituinen; Jussila 1998 omituinen.
ommella
Verbillä on etymologisia vastineita kautta itämerensuomen, esim. inkeroisen ja
karjalan ommella, vepsän ombelta, vatjan ömmöllay viron ömmelda ja liivin umblö.
Mahdollisena vastineena on pidetty myös saamen substantiivia oppal, joka merkitsee
naskalia. Sanan alkuperä on epäselvä. Sitä on yritetty yhdistää umpi-vartaloon, mutta
tätä yhteyttä pidetään nykyään kansanetymologisena, ei todellisena. Suomen kirja-
kielessä ommella on esiintynyt Uppsalan evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen.
SKES 1958 ommella; SSA 1995 ommella; Jussila 1998 ommella.
ongelma
Sanalla ei ole vastineita sukukielissä. Sen on 1800-luvun alkupuolella tuonut suomen
yleiskieleen Elias Lönnrot Kalevalan välityksellä. Sanan alkuperä on epäselvä. Kan-
sankielessä esiintyvät sanat, joihin yleiskielen ongelma saattaa perustua, ovat äänne-
asultaan vaihtelevia, esim. onkelmo, onkelvo, onkelma, eivätkä ne merkitse problee-
mia vaan mm. haaraista puuta, puun haaraa, onttoa kohtaa puussa ym. mutkallista
tarkoitetta. Nämä sanat saattavat ainakin osittain kuulua yhteen ikivanhaksi arvellun
—» onkalo-sanein kanssa, johon toisaalta liittyy myös eräitä deskriptiivissävyisiä ver-
bejä, esim. ongertaa, ongurtaa 'kaivertaa'. Mikäli yleiskielen ongelma kuuluu tähän
yhteyteen, sen olisi oletettava kehittyneen monimutkaisen konkreettisen tarkoitteen
nimityksestä mutkallisen seikan nimeksi.
828

Toisen selityksen mukaan ongelma voisi olla ikivanhaksi oletetun —» onfcf-sanan
johdannaisia. Verbistä onkia muodostettu johdos ongitella merkitsee eräissä mur-
teissa 'urkkia, ottaa selvää', joten ongelma voisi olla tältä pohjalta muodostettu uudis-
sana.
SKES 1958 onki; Rapola 1960 ongelma; Ruoppila 1967 151; Hakulinen 1979 168; SSA 1995
ongelma.
onkalo
Sanalla on likimääräisiä vastineita useissa sukukielissä, esim. karjalan onkura, saa-
men vanhentunut vuoggo, mansin wörjxa> hantin onk ja nenetsin wärjk. Sana las-
ketaan vanhaan omaperäiseen sanakerrostumaan kuuluvaksi ja sen alkuperäiseksi
vartaloksi on rekonstruoitu *worjka. Suomen sanan lopussa oleva -lo on nuorempi
johdin. Suomen kirjakielessä onkalo on ensi kertaa mainittu vuoden 1642 Raama-
tussa. Jo tätä ennen on Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637 esiintynyt
samantapainen ongale.
SKES 1958 onkalo; UEW 1988 583; SSA 1995 onkalo; Jussila 1998 onkalo.
onki
Sanalla on etymologisia vastineita ainakin itämerensuomessa ja saamessa, esim. kar-
jalan onki, vepsän orjg, vatjan öntsi, viron öng ja saamen vuogga. Mahdollinen vas-
tine on myös marin otjgo, joka merkitsee koukkua, silmukkaa tai rengasta. Sanaa
on arveltu hyvin vanhaksi indoeurooppalaiseksi lainaksi, sillä myös useissa indo-
eurooppalaisissa kielissä on muodoltaan ja merkitykseltään samantapaisia sanoja,
esim. muinaisyläsaksan ango 'koukku', latinan uncus 'koukku' ja liettuan änka sil-
mukka'. Suomen kirjakielessä onki on esiintynyt Agricolasta alkaen, samoin sen joh-
dos onkia.
SKES 1958 onki; Joki 1973 295-296; UEW 1988 719-720; SSA 1995 onki; LÄGLW 1996 onki; Jus-
sila 1998 onki, onkia; Koivulehto 1999 VM 254.
onni
Sanalla on etymologisia vastineita lähisukukielissä ja saamessa, esim. karjalan onnu
vatjan onni, viron önn ja pohjoissaamen vuodna. Sama vartalo on myös vepsän
adjektiivissa onetoi 'onneton'. Sanan alkuperä on toistaiseksi vailla lopullista selvi-
tystä. Sitä on arveltu johdokseksi samasta sanavartalosta, josta juontuu myös —> osa.
Sanojen välillä vallitsee sellainen merkitysyhteys, että sekä onni- että osa-sanaa on
vanhastaan käytetty merkityksessä 'kohtalo, osuus'. Rinnastus on kuitenkin äänne-
seikkojen takia hyvin epävarma.
Toisen selityksen mukaan onni kuuluisi yhteen ikivanhan onsf-sanan kanssa.
Tämän eräät taivutusmuodot (esim. genetiivi onnen) ovat nykyäänkin samanlaisia
onm-sanan vastaavien muotojen kanssa. Toisaalta onm-sanalla on eräissä murteissa
829

muotoja, jotka selvästi näyttävät kuuluvan o/tsf-sanan paradigmaan, esim. Vermlan-
nin savolaismurteessa oman onteesa nojaan jeännä 'jäänyt oman onnensa nojaan*.
Tällaiset muodot on kuitenkin yleensä katsottu eri alkuperää olevien mutta raken-
teeltaan toisiaan muistuttavien onni- ja onsf-sanan sekaantumisesta johtuviksi, sillä
sanojen suuret merkityserot tekevät yhdistämisen vaikeaksi. Mahdotonta tämä ei
kuitenkaan ole: ikivanha onsi on alkuaan voinut merkitä tyhjää tilaa, sitten tilaa tai
paikkaa ja lopulta myös hyvää tai huonoa tilannetta. Viimeksi mainitussa merkityk-
sessä sana olisi saattanut eriytyä myös muodoltaan ja vakiintua kieleen o«m-asui-
sena. Joka tapauksessa onni-sanan rakenne (geminaatta -nn- sanan sisässä) viittaa
siihen, ettei sana sellaisenaan voi kuulua kielen vanhimpiin sanastokerrostumiin.
Suomen kirjakielessä onni on esiintynyt Agricolasta alkaen. Johdoksen onnistua on
suomen yleiskieleen tuonut Elias Lönnrot vuonna 1835. Samassa merkityksessä on
aikaisemmin käytetty mm. johdoksia onnestaa ja onnistaa.
SKES 1958 onni; Rapola 1960 onnistua; Joki 1973 298 osa; EEW 1982-1983 4028-4031 vir. önn;
Anttila & Uotila Vir. 1985 447-453; SSA 1995 onni; Jussila 1998 onni.
onnikka
Linja-auton kansankielinen nimitys onnikka on johdos kyseisen kulkuneuvon van-
han ommfrHSsf-nimityksen (—» bussi) alkuosasta. Sanan vartalossa suomen kielelle
vieras -/rm-yhtymä on korvattu geminaatalla -nn-. Sana on tullut käyttöön 1900-
luvun alkupuolella, mutta se on aina ollut tyypillisesti arkisen puhekielen sana, joka
vain poikkeustapauksissa on päässyt kirjakieleen. Autobusseja on käytetty maaseu-
dun matkustajaliikenteessä 1920-luvulta lähtien.
NS 1951-1961 onnikka; Koukkunen 1990 bussi.
ontelo
Sanalla on tarkka vastine ainoastaan karjalassa. Se on johdos sanasta onsi, jolla on
vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä ugrilaiskieliin asti. Sanavartalon alkuperäi-
seksi asuksi on tarjolla kaksikin rekonstruktiota, *omte tai *orjtey sen mukaan, mitkä
etäsukukielten sanat katsotaan itämerensuomen onsi-sanan vastineiksi. Suomen
kirjakielessä ontelo on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
Kantasana onsi on mainittu jo Westhin tekstissä vuoden 1540 tienoilla asussa ontay
ja Agricolan kielessä sana on esiintynyt asussa onsa.
SKES 1958 onsi; UEW 1988 338; Jussila 1998 onsi; SSA 1995 onsi.
ontto
Sanalla on tarkka vastine ainoastaan karjalassa. Se on johdos ikivanhasta onsf-sanasta
(—> ontelo), jolla on vastineita ugrilaiskieliin asti. Suomen kirjakielessä ontto on ensi
kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt
Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
830

SKES 1958 onsi; SSA 1995 onsi; Jussila 1998 ontto.
ontua
Verbin vastineita ovat karjalan ontuo 'huojua, taipua' ja viron murteellinen önduda
'elää kituuttaa, kitua, ontua'. Verbi on selitetty johdokseksi ikivanhasta onsi-sanasta
(—> ontelo), jolla on etymologisia vastineita ugrilaiskieliin asti. Suomen kirjakielessä
ontua on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 ontua; SSA 1995 ontua; Jussila 1998 ontua.
oodi
Antiikin kreikasta juontuvaa lyyristä, mitaltaan vapaata ja sisällöltään tyypillisesti
haltioitunutta innostusta kuvaavaa runoa merkitsevä oodi juontuu kreikan sanasta
öde 'laulu'. Suomalaisena sanana oodi on tullut käyttöön 1800-luvun lopulla. Sana
mainitaan ainakin jo Ferdinand Ahlmanin ja Kaarlo Forsmanin sanakirjassa 1884.
Käsitteenä oodi on ollut suomalaisille tuttu jo paljon aiemmin, sillä oodien mestari
Horatius Flaccus (65-8 eKr.) kuului niihin runoilijoihin, joiden tuotanto tuli Suo-
men koulujen opetusohjelmaan jo renessanssihumanismin aikoihin.
TSK 6 1914 oodi; Hellquist 1939 ode.
oopiumi
Oopiumiunikon (Papaver somniferum) siemenkodista saatavaa maitiaisnestettä
tai tästä valmistettua huumausainetta merkitsevä oopiumi juontuu latinan sanasta
opium, joka on peräisin kreikan sanasta öpion. Tämä on deminutiivimuoto kasvin
maitiaisnestettä merkitsevästä sanasta opös. Suomalaisena sanana oopiumi on tullut
käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla. Sana mainitaan asussa opio Ferdinand Ahlma-
nin sanakirjassa 1865 ja asussa opiumi saman sanakirjan toisessa painoksessa 1874.
Tätä ennen samaan aineeseen on viitattu mm. sanoilla univesi tai unimyrkky.
Hellquist 1939 opium; Kluge - Mitzka 1960 Opium.
ooppera
Musiikkidraamaa merkitsevä ooppera on lainattu suomeen ruotsista, mutta alkuaan
sana on peräisin italian sanasta operay joka alun perin on merkinnyt toimintaa mutta
saanut musiikkidraaman merkityksen 1600-luvulla. Italian opera perustuu latinan
sanaan opera, jonka merkityksiä ovat mm. 'työ, palvelus, vaiva, huoli, joutoaika'.
Suomen kirjakielessä ooppera on ensi kertaa mainittu vuonna 1792 kuningas Kustaa
III:n murhaa kuvailevassa kertomuksessa osana yhdyssanaa oopperahuone.
Kluge - Mitzka 1960 Oper; Koukkunen 1990 ooppera; SSA 1995 ooppera; Jussila 1998 ooppera.
831

opaakki
Läpinäkymätöntä tai sameaa merkitsevä opaakki on lainattu suomeen ruotsin sanasta
opaky mutta alkuaan sana juontuu latinan samaa merkitsevästä sanasta opäcus. Tämä
on periytynyt ranskaan asussa opaque, josta sana on lainautunut edelleen ruotsiin.
Suomen kirjakielessä opaakki on tullut käyttöön 1900-luvun alkupuolella.
Onions 1979 opaque.
opaali
Maidonvalkeaa tai sinertävää korukiveä merkitsevä opaali on todennäköisesti lai-
nattu suomeen ruotsista, mutta alkuaan sana juontuu muinaisesta sanskritin kie-
lestä, jossa upalas merkitsee kiveä tai jalokiveä. Tästä on saatu kreikan opällios ja
latinan opalus> joiden välityksellä sana on levinnyt muihin Euroopan kieliin. Histori-
oitsija Plinius on kertonut, että opaalit samoin kuin monet muutkin jalokivet tulivat
Euroopassa tunnetuiksi Intiasta käsin. Suomen kirjakielessä opaali on tullut käyt-
töön 1800-luvulla. Sana mainitaan ainakin jo Otto Meurmanin sanakirjassa 1851 ja
B. F. Godenhjelmin saksalais-suomalaisessa sanakirjassa 1873.
Hellquist 1939 opal; Kluge - Mitzka 1960 Opal; Onions 1979 opal.
opas
Sanan vastineita ovat karjalan opas ja mahdollisesti myös saamen oahpisy ellei tämä
jälkimmäinen ole vanhaa lainaa itämerensuomesta. Samaan yhteyteen kuuluvalla
opastaa-verbillä on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen opastaa, kar-
jalan opastoa, lyydin opastada ja vatjan öpassaa. Myös saamessa on vastaava verbi
oahpistit. Sana on johdos samasta ikivanhasta vartalosta, joka on perustana sanoissa
oppi ja —» oppia. Suomen kirjakielessä opas on ensi kertaa mainittu Ljungo Tuo-
maanpojan suomentamassa kaupunginlaissa 1609.
SKES 1958 oppia; SSA 1995 opas; Jussila 1998 opas.
operaatio
Tointa, toimenpidettä, toimitusta yms. merkitsevä operaatio juontuu alkuaan lati-
nan sanasta operätiö, jonka merkityksiä ovat mm. 'työ, toimitus, työpalvelus, hyvä
työ'. Latinan sana on johdos verbistä operäri 'työskennellä', joka puolestaan on joh-
dos sanasta opus 'työ, teos'. Sanaa on suomen kirjakielessä 1800-luvun jälkipuolella
käytetty ruotsista lainatussa asussa operationi tai operatsioni, latinaa paremmin vas-
taava nykyasu operaatio on päässyt voitolle 1900-luvun alkupuolella.
Koukkunen 1990 operaatio.
832

opettaa
Verbi on kausatiivinen johdos ikivanhasta oppea-verbistä (—> oppia), jonka alkupe-
räinen merkitys on saattanut olla 'käydä katsomassa t. kokemassa (esim. pyydyksiä)'.
Myös johdin -tta- on ikivanhaa perua. Sekä muodoltaan että merkitykseltään suo-
men opettaa-verbiä vastaavia johdoksia on myös useissa lähisukukielissä, esim. vat-
jan öpöttaa, viron öpetada ja liivin opatö. Suomen kirjakielessä opettaa on esiintynyt
nykymerkityksessään Agricolasta alkaen, samoin verbin johdos opettaja. Tälläkin on
vastineita useissa lähisukukielissä, esim. vatjan öpöttöja, viron öpetaja (myös 'pappi'),
liivin opatiji. Koska monet koulujen opettajat olivat saaneet pappiskoulutuksen, mer-
kitsi opettaja usein sekä opettajaa että pappia, joskin jälkimmäisistä saatettiin käyttää
myös nimitystä kirkon opettaja, kristillinen opettaja tms. Muita vanhoja opettajan
nimityksiä ovat mm. oppi-isä, oppimestari, koulumestari ja kouluttaja.
Metsikkö 1951 35,102-105; SKES 1958 oppia; SSA 1995 oppia; Jussila 1998 opettaa.
opiskelija
Verbistä opiskella muodostettu opiskelija on oppitekoinen uudissana, jonka on otta-
nut käyttöön Elias Lönnrot vuonna 1874. Tätä ennen samassa merkityksessä on käy-
tetty useita muita sanoja. Erityisesti korkeakoulujen opiskelijoista on vanhimmassa
kirjakielessä useimmiten käytetty nimityksiä oppivainen tai oppiva, 1700-luvun puo-
livälin jälkeen yleistyi stude(e)ravainen, ja 1800-luvun puolivälin tienoilla olivat käy-
tössä mm. oppilainen ja oppilas, joskus myös oppija. Myös opiskelija-sanan kanta-
sana opiskella on oppitekoinen uudissana. Sen on luonut ikivanhan oppea- tai —>•
oppia-verbin pohjalta Volmari Kilpinen vuonna 1848.
Metsikkö 1951 49-67; SKES 1958 oppia; Rapola 1960 opiskelija, opiskella; SSA 1995 oppia.
oppia
Verbillä on etymologisia vastineita kaikissa lähisukukielissä sekä obinugrilaisissa
kielissä, esim. aunuksen oppie 'kokea, koettaa, yrittää', lyydin oppida 'koettaa, yrittää,
maistaa' yms., vatjan öppöa, viron oppida, liivin oppö, mansin wöpl- 'pitää silmällä' ja
hantin wopi- seurata silmin, vartioida'. Verbi kuulu ikivanhaan omaperäiseen sana-
kerrostumaan, ja sen vartalon alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *woppe-. Alku-
peräisen merkityksen oletetaan olleen 'käydä katsomassa, kokea (esim. pyydyksiä)'.
Suomen vanhassa kirjakielessä opp/a-muodon rinnalla esiintyy myös oppea, jota
pidetään rakenteeltaan alkuperäisempänä. Nykymerkityksen lisäksi sekä oppea- että
opp/a-verbillä on vanhassa kirjakielessä ollut myös merkitys 'käydä katsomassa',
esim. Agricola kirjoittaa sairaiden oppimisesta. Tämä käyttötapa lienee ikivanhaa
perua. Sanakirjoissa tämä merkitys on säilynyt 1800-luvun loppupuolelle asti.
Metsikkö 1951 1-9; SKES 1958 oppia; SSA 1995 oppia; Jussila 1998 oppia.
833

oppilas
Ikivanhan —> oppia-verbin johdos oppilas on oppitekoinen uudissana, joka on ensi
kertaa esiintynyt Volmari Kilpisen laatimassa Savo-Karjalaisen Osakunnan nimikir-
jassa vuonna 1836. Painetussa tekstissä oppilas on esiintynyt vuonna 1837 Pietari
Ticklenin kirjoittamassa historialiitteessä, joka julkaistiin Elias Lönnrotin Mehiläi-
nen-lehdessä. Sanan vakiinnuttivat yleiseen käyttöön savokarjalaiset kirjailijat, mm.
August Ahlqvist, Pietari Hannikainen ja Paavo Tikkanen kymmenisen vuotta myö-
hemmin. Aluksi oppilas on tarkoittanut ylioppilasta, mutta sen merkitys on nopeasti
väljentynyt 1800-luvun puolenvälin jälkeen.
Metsikkö 1951 56-59; Rapola 1960 oppilas; SKES 1958 oppia; SSA 1995 oppia.
opportunisti
Mukautuvuuspolitiikan kannattajaa merkitsevä opportunisti on lainaa ruotsin
sanasta opportunist. Tämä juontuu alkuaan latinasta, jossa adjektiivi opportilnus
merkitsee suotuisaa tai sopivaa. Sanan rakenneosat ovat etuliite ob 'kohti* ja por-
tus satama'. Alkuaan sanaa on käytetty puhuttaessa satamaa kohti vievästä ja siis
purjehtijan näkökulmasta suotuisasta tuulesta. Suomen kirjakielessä opportunisti on
tullut käyttöön 1800-luvun lopulla. Sana mainitaan ainakin jo Agathon Meurmanin
sivistyssanakirjassa 1887.
Hellquist 1939 opportunist; Onions 1979 opportune.
oppositio
Vastustusta, vastarintaa, vastustavaa ryhmää yms. merkitsevä oppositio juontuu lati-
nan sanasta oppositio, joka merkitsee sananmukaisesti vastaan asettamista tai vas-
tustamista. Latinan oppositio on johdos verbistä oppönere asettaa vastaa, vastus-
taa'. Suomen kirjakielessä sanaa on 1800-luvun lopulla käytetty ruotsista lainatussa
asussa oppositioni tai oppositsiooni, latinaa paremmin vastaava nykyasu oppositio on
päässyt voitolle 1900-luvun alkupuolella.
Koukkunen 1990 oppositio.
optikko
Optisten välineiden, esim. silmälasien tai kiikarien valmistajaa tai kauppiasta mer-
kitsevä optikko perustuu kreikan sanaan optikös 'näkemistä koskeva'. Suomen kirja-
kielessä sana on tullut käyttöön 1900-luvun alussa, ensin ruotsista lainatussa asussa
optikeri, mutta myöhemmin sanan lopussa oleva vierasperäinen johdin on korvattu
omaperäisellä suffiksilla.
TSK 6 1914 optikeri; Hellquist 1939 optik.
834

opus
Työtä, teosta tai numeroitua musiikkiteosta merkitse opus juontuu latinasta, jossa
opus merkitsee työtä tai teosta. Suomalaisena sanana opus on ollut käytössä 1800-
luvun loppupuolelta lähtien, esim. Agathon Meurmanin sivistyssanakirjassa 1887
opus mainitaan kirjallisen teoksen merkityksessä.
Koukkunen 1990 opus.
ora
Piikkiä, kairaa tai naskalia merkitsevän ora-sanan vastineita ovat inkeroisen, kar-
jalan, vepsän ja viron ora, vatjan ora, liivin ora, pohjoissaamen vanhentunut oarri,
ersämordvan uro ja unkarin är. Sanan alkuperäiseksi suomalais-ugrilaiseksi asuksi
on rekonstruoitu *ora. Sanavartalo on alkuaan arjalainen eli indoiranilainen laina,
jota lainanantajataholla edustaa mm. muinaisintian ärä 'naskali, pora'. Suomen kir-
jakielessä ora on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1958 ora; Joki 1973 296; UEW 1988 342; SSA 1995 ora; Jussila 1998 ora.
oraakkeli
Muinaisina aikoina jumalien antamaa vastausta tai ennustusta tai tällaisten tiedus-
telemista varten rakennettua temppeliä merkitsevä oraakkeli on lainattu suomeen
ruotsin sanasta orakel. Tämä juontuu latinan sanasta öräculum, joka on johdos ver-
bistä öräre 'puhua, rukoilla'. Suomen kirjakielessä oraakkeli on ensi kertaa mainittu
Eerik Sorolaisen postillassa 1621 latinan mukaisessa asussa oraculum. Antiikin ajan
kuuluisimmat oraakkelit olivat Kreikassa Delfoissa ja Dodonassa. Oraakkeli antoi
jumalien viestit pappien ja papittarien välityksellä ja yleensä hyvin arvoituksellisessa
muodossa. Tästä syystä adjektiivi oraakkelimainen merkitsee nykykielessä arvoituk-
sellista.
TSK 6 1914 oraakkeli; Hellquist 1939 orakel.
orakas
Hydnum- ja Sarcodon-sukujen sieniä merkitsevä orakas on johdos piikkiä merkit-
sevästä sanasta —» ora. Nimitys perustuu siihen, että orakkaiden lakin alapinta on
täynnä pehmeitä piikkejä. Ensimmäisessä suomalaisessa sienioppaassa, Sieni-Kalien
osviitassa, vaalean orakkaan nimityksenä on ollut orasieni. Myöhemmin samasta
sienestä on käytetty myös nimitystä oratti. Nykynimitys orakas on tullut käyttöön
1900-luvun alkupuolella.
SKES 1958 ora; Rautala 1995 FS Hakanen 274, 278; SSA 1995 ora.
835

oranki
Suurehkoa ihmisapinaa (Simia satyrus) merkitsevä oranki on lyhentymä eläimen
alkuperäisestä malaijinkielisestä nimityksestä orang-utan, joka tarkoittaa sananmu-
kaisesti metsäihmistä. Nimitys on levinnyt Euroopan kieliin hollannin välityksellä.
Suomen kirjakielessä oranki on tullut käyttöön 1800-luvun loppupuolella. Sana mai-
nitaan asussa orangutangi esim. vuonna 1866 C. F. Lutkenin eläintieteen oppikirjan
suomennoksessa, jossa eläimen varsinaiseksi nimitykseksi on mainittu metsäihmi-
nen. Suomalaistettu asu oranki mainitaan Elias Lönnrotin sanakirjassa 1880.
Kluge - Mitzka 1960 Orang-Utan; Onions 1979 orang-outang.
oranssi
Punertavan keltaista väriä merkitsevä oranssi on lainaa ruotsin sanasta orange, joka
puolestaan juontuu ranskan sanasta orange. Tämä tarkoittaa sekä appelsiinia että
appelsiinin väriä. Suomen kirjakielessä oranssi on ollut 1800-luvun lopulla käytössä
appelsiinin merkityksessä, värin nimitykseksi se on muuttunut 1900-luvun alkupuo-
lella.
Hellquist 1939 orange; Koski 1983 236-238; SSA 1995 oranssi.
oras
Sanalla on vastine kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä, esim. inkeroisen, karjalan
ja viron oras, vepsän orazy vatjan öraz ja liivin voruks. Se on johdos piikkiä merkitse-
västä sanasta —> ora. Suomen kirjakielessä oras on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 orasl\ SSA 1995 oras1; Jussila 1998 oras.
oratorio
Sisällöltään hengellistä, soitosta sekä solistien ja kuoron laulu-osuuksista koostu-
vaa musiikkidraamaa merkitsevä oratorio on peräisin italiasta, jonka oratorio juon-
tuu kirkkolatinan sanasta örätörium. Tämä on alkuaan tarkoittanut ristiinnaulitun
kuvalla varustettua rukoushuonetta. Paikan nimityksestä sävelteoksen nimitykseksi
oratorio on siirtynyt 1600-luvun Roomassa, jossa musiikkidraamoja esitettiin erityi-
sesti Filippo Nerin perustaman oratoriaanien veljeskunnan oratoriossa. Suomalai-
selle yleisölle oratorio on esitelty Agathon Meurmanin sivistyssanakirjassa 1887.
TSK 6 1914 oratorio; Onions 1979 oratorio.
orava
Sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä, esim. karjalan orava, vepsän
oraUy vatjan orava, viron orav, liivin voräböz, saamen oarri sekä mordvan, marin ja
komin ur. Samaan yhteyteen kuuluu mahdollisesti myös vanhoissa eteläsamojedin
muistiinpanoissa oleva orop viiruorava'. Sanavartalo kuuluu vanhaan omaperäiseen
836

sanakerrostumaan, ja sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *ora. Sanan lop-
puosa -va on johdinta. Mordvan, marin ja komin sanat merkitsevät oravan lisäksi
myös kopeekkaa. Tämä kertoo siitä, että oravannahkoja on ennen vanhaan käytetty
rahan veroisina maksuvälineinä. Suomen kirjakielessä orava on esiintynyt Agrico-
lasta alkaen.
SKES 1958 orava; UEW 1998 343; SSA 1995 orava; Jussila 1998 orava.
organisoida
Järjestämistä tai järjestelemistä merkitsevä organisoida on lainaa ruotsin verbistä
organisera, joka puolestaan juontuu ranskasta. Ranskan organiser on johdos sanasta
organe, joka merkitsee mm. välinettä. Suomen kirjakielessä sana on tullut käyttöön
1800-luvun lopulla suoraan ruotsista lainatussa asussa organiseerata, mutta 1920-
luvulla on otettu käyttöön nykyinen muoto, jossa vierasperäinen johdin on korvattu
omaperäisellä.
Koukkunen 1990 organisoida.
ori
Täysikasvuista uroshevosta merkitsevällä on-sanalla on vastineita kautta itämeren-
suomen. Näitä ovat esim. inkeroisen ori, karjalan orih, vepsän ofeh, viron orikas
'karju' ja Salatsin liivin of k salvettu karju'. Sana on selitetty johdokseksi piikkiä, kai-
raa, naskalia yms. merkitsevästä sanasta —» ora. Tässä uroshevosen tapauksessa oran
on ajateltava merkitsevän siitintä. Suomen kirjakielessä ori samoin kuin sen rinnak-
kaismuoto orhi on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 ori; SSA 1995 ori; Jussila 1998 ori.
orja
Sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä. Näitä ovat esim. inkeroisen, kar-
jalan ja vatjan orja, vepsän orj, viron ori, ersämordvan ura, udmurtin var ja komin
ver. Samaan yhteyteen on perinteisesti liitetty myös saamen oarji, joka on ilman-
suunnan nimitys ja merkitsee eri murteissa etelää, lounasta, länttä, luodetta tai
pohjoista. Sanavartalon alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *orja. Se on useissa
yhteyksissä selitetty vanhaksi indoeurooppalaiseksi tai kanta-arjalaiseksi lainaksi, ja
vastineena on esitetty mm. avestan airiia- arjalainen'. Tätä selitystä on kuitenkin
pidetty merkityksen kannalta arveluttavana, sillä arjalaiset ovat olleet ylhäistä väkeä,
orjien vastakohta. On kuitenkin mahdollista ajatella, että arjalaista merkitsevä sana
olisi muuttunut orjan nimitykseksi sellaisessa tilanteessa, jossa itseään omakielisellä
nimellään kutsuvia arjalaisia olisi joutunut jonkin toisen kansan sotavangeiksi. Joka
tapauksessa sanalle on annettu myös toisenlainen indoeurooppalainen lainaselitys.
Tämän mukaan *orja juontuu indoeurooppalaisesta sanavartalosta *wofgo-y joka on
837

tarkoittanut työntekijää. Suomen kirjakielessä orja on esiintynyt Westhin tekstistä
ja Agricolasta alkaen.
SKES 1958 orja; Joki 1973 297; UEW 1988 721; SSA 1995 orja; Jussila 1998 orja; Koivulehto 1999
VM 330-331; Parpola 1999 PP 197.
orkesteri
Suurta soitinyhtyettä merkitsevä orkesteri on lainaa ruotsin sanasta orkester, joka
juontuu ranskan kautta kreikasta. Muinaisessa Kreikassa orkhesträ merkitsi teatte-
rin pyöreätä keskustaa, johon kuoro sijoittui esiintymään. Alkuaan sana on johdos
verbistä orkhetsthai 'tanssia'. Suomalaisena sanana orkesteri on tullut käyttöön 1800-
luvun jälkipuoliskolla. Sana mainitaan ainakin jo Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa
1865.
TSK 6 1914 orkesteri; Koukkunen 1990 orkesteri; SSA 1995 orkesteri.
orkidea
Eksoottisiin, koristeellisiin kämmekkäkasveihin viittaava orkidea on lainaa ruotsin
sanasta orkide, joka puolestaan juontuu ranskasta. Ranskan monikollinen orchidees
on johdos, jonka perustana on kreikan kiveksiä merkitsevä sana örkhis. Nimitys
viittaa orkideakasvien juurimukuloiden tyypilliseen muotoon. Euroopassa orkideat
ovat yleistyneet 1. maailmansodan jälkeen, kun niitä opittiin kasvattamaan sieme-
nistä. Suomen kirjakielessä orfcidea-sana on tullut käyttöön 1900-luvun alkupuolella.
Tätä ennen puhuttiin kämmeköistä.
Hellquist 1939 orkide; Onions 1969 orchid.
orko
Kosteaa notkoa, kapeaa laaksoa, uurretta yms. merkitsevän orfco-sanan vastineita
ovat karjalan ja vatjan orko, lyydin, vepsän ja viron org sekä eteläsaamen oärgaa
'metsäinen laakso'. Vastineita on esitetty myös etäsukukielistä, mutta nämä ovat
äännehistoriallisista syistä epäilyttäviä. Sanan alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu
*ork3. Suomen kirjakielessä orko on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 orko; UEW 1988 721; SSA 1995 orko; Jussila 1998 orko.
ornamentti
Koristekuviota merkitsevä ornamentti on lainaa ruotsin sanasta ornament, joka juon-
tuu alkuaan latinan sanasta örnämentum. Tämä on johdos verbistä örnäre 'koristaa'.
Suomen kirjakielessä ornamentti on ensi kertaa mainittu vuonna 1756 asetuksessa,
jossa kiellettiin tiettyjen ylellisyystavaroiden tuonti valtakuntaan.
Hellquist 1939 ornament; Jussila 1998 ornamentti.
838

ornitologia
Lintutiedettä merkitsevä ornitologia juontuu uuslatinan sanasta ornithologia, jonka
kuuluisa italialainen eläintieteilijä Ulisse Aldrovandi sepitti lähtökohtanaan krei-
kan ilmaus ornithologos 'lintuja käsittelevä, linnuista puhuva*. Aldrovandi julkaisi
vuonna 1599 suuren, komeasti kuvitetun lintukirjan nimeltään Ornithologiae, hoe
est de avibus historiae, libri XII eli 'Kaksitoista kirjaa ornitologiasta, se on lintujen
historiasta'. Tämä teos hankittiin vuonna 1640 perustetun Turun Akatemian kir-
jastoon, jolloin myös latinan sana ornithologia on tullut viimeistään tutuksi suoma-
laisille oppineille. Suomalaisena sanana ornitologia on tullut käyttöön 1800-luvun
jälkipuoliskolla. Sana mainitaan mm. Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865.
Leikola 1980 155; Koukkunen 1990 ornitologia.
orpana
Serkkua merkitsevällä, nykyään jo vanhentuneella tai murteellisella orpana-sanalla
ei ole vastineita lähisukukielissä, mutta pohjoissaamessa sitä vastaa vanhasta kielestä
tunnettu oarben sisar, sisko'ja ersämordvassa ufva 'miniä'. Sana on selitetty johdok-
seksi indoeurooppalaisperäisestä —» orpo-sanasta. Suomen kirjakielessä orpana on
ensi kertaa mainittu Abraham Kollaniuksen suomentamassa maanlaissa 1648.
SKES 1958 orpana; SSA 1995 orpana; Jussila 1998 orpana.
orpo
Sanan vastineita ovat inkeroisen ja karjalan orpoi, saamen oarbbis, ersämordvan
uros, hantin -urwy ja unkarin ärva. Sanavartalon suomalais-ugrilaiseksi alkumuo-
doksi on rekonstruoitu *orpa- tai *orwa-. Sana on vanhastaan selitetty arjalaiseksi
eli indoiranilaiseksi lainaksi, johon on verrattu mm. muinaisintian sanaa ärbha-h
'pieni, heikko, nuori'. Suomen kirjakielessä orpo on esiintynyt Agricolasta alkaen
asussa orvo. Nykyasu orpo on Henrik Florinuksen sanakirjassa 1683.
SKES 1958 orpo; Joki 1973 32, 54; UEW 1988 343; SSA 1995 orpo; Jussila 1998 orpo.
orsi
Sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan orsi, vepsän ori, vatjan
orsi, viron örs ja liivin vofz. Orsi on vanha balttilainen laina, jolle rekonstruoitua
alkumuotoa *ardis edustavat liettuan afdas 'pellavankuivatusorsi' ja latvian ärds
'kuivatusorsi, riihenparsi'. Suomen kirjakielessä orsi on ensimmäistä kertaa mainittu
herra Martin maanlain suomennoksessa vuoden 1570 tienoilla.
Thomsen 1890 44; Nieminen Vir. 1945 524-527; SKES 1958 orsi; SSA 1995 orsi; Jussila 1998 orsi.
839

ortodoksia
Vakiintuneen käytännön mukaan Itä-Euroopan kreikkalaiskatolisen kirkon uskon-
käsitykseen viittaava ortodoksia on yhdyssana, jonka alkuosa perustuu kreikan
sanaan orthös 'oikea' ja jälkiosa kreikan sanaan döksa 'katsantokanta'. Suomalaisena
sanana ortodoksia on tullut käyttöön 1900-luvun alussa. Tätä ennen muiden kielten
vastaavat ilmaukset on suomennettu sanoilla oikeauskoisuus tai puhdasoppisuus.
TSK 61914 ortodoksia; Onions 1969 orthodox.
ortografia
Oikeinkirjoitusta tai kirjoitusjärjestelmää merkitsevä ortografia perustuu kreikan-
kieliseen yhdyssanaan orthographiä, jonka alkuosana on orthös 'oikea' ja jälkiosana
johdos verbistä gräphein 'kirjoittaa'. Suomen kirjakielessä ortografia on tullut käyt-
töön 1800-luvun jälkipuoliskolla. Sana mainitaan ainakin jo Ferdinand Ahlmanin
sanakirjassa 1874. Sana ja sen merkitys esitellään myös Agathon Meurmanin sivis-
tyssanakirjassa 1887.
Hellquist 1939 ortografia Kluge - Mitzka 1960 Orthographie.
orvokki
Viola-suvun kukkia merkitsevä orvokki on johdos sanasta —> orpo. Vastaavanlainen,
mutta erikseen muodostettu johdos on unkarin ärväcska 'orvokki'. Suomen kansan-
kielessä on käytetty myös nimityksiä orvonkukka tai orvonkukkainen. Muita orvokin
kansanomaisia nimiä ovat mm. emintimänkukka, leskenheinä ja äitipuolenkukka.
Suomen kirjakielessä orvokki on tullut käyttöön 1800-luvulla. Sana mainitaan mm.
Elias Lönnrotin kasvistossa 1860.
Suhonen 1936 409-411; SKES 1958 orpo; SSA 1995 orpo.
osa
Sanalla on etymologisia vastineita kaikissa lähisukukielissä ja saamessa, esim. karja-
lan osay lyydin ja vepsän oza mm. 'onni', vatjan osa, viron osa ja liivin vozä. Saamen
oazzi merkitsee 'lihaa, lihaksistoa', ja tämä merkitys selittynee siten, että sanalla osa
on vanhastaan ollut myös merkitys 'osuus (esim. saaliista)', jolloin lihaosuuden mer-
kityksestä olisi päästy merkitykseen 'liha'. Aivan epävarmoja vastineita joko äänteel-
lisistä tai semanttisista syistä ovat marin uzas 'osa' ja unkarin oszt 'jakaa'. Sanalla on
joka tapauksessa jo vanhastaan ollut useita merkityksiä, mm. 'osuus, omaisuus, onni,
kohtalo, menestys'. Myös merkitys 'liha(osuus)' esiintyy saamen lisäksi vatjassa, ete-
lävirossa ja liivissä. Sanan alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu * ota tai *onca.
Sana on todennäköisesti vanha arjalainen laina. Alkumuodoksi sopivaa asua
*ansa-s edustaa lainanantajapuolella mm. avestan qsa 'osuus'. Suomen kirjakielessä
osa on esiintynyt Uppsalan evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen.
840

SKES 1958 osa; Joki 1973 298 osa; Koivulehto Vir. 1981 206 ja 1983 SUST 185 erit. 139 ja 151;
UEW 1988 333; SSA 1995 osa; Jussila 1998 osa; Koivulehto 1999 VM 308.
osake
Ikivanhasta —> osa-sanasta johdettu osake on Pietari Hannikaisen käyttöön ottama
uudissana vuodelta 1847. Samaa johdosta on samana vuonna esittänyt käyttöön
myös Paavo Tikkanen merkityksessä 'osakunta'. Tämä jälkimmäinen merkitys ei
kuitenkaan päässyt vakiintumaan kirjakieleen.
SKES 1958 osa; Rapola 1960 osake; SSA 1995 osa.
osallistua
Ikivanhan —> osa-sanan johdoksesta osallinen muodostettu verbi osallistua on tullut
käyttöön 1900-luvun alussa. Sana esiintyy ainakin jo Knut Cannelinin Suomalais-
ruotsalaisessa sanakirjassa vuonna 1908. Tätä ennen käytettiin samassa merkityk-
sessä yleensä sanaliittoja, esim. ottaa osan, olla osallisena.
SKES 1958 osa; Hakulinen 1979 471; SSA 1995 osa.
osasto
Ikivanhaan —»• osa-sanaan perustuva osasto on oppitekoinen uudissana, jonka on
esittänyt käyttöön Paavo Tikkanen vuonna 1844. Painettuun kirjakieleen sanan ovat
vakiinnuttaneet Samuel Roos, Reinhold von Becker ja sanomalehti Suometar, ja
1860-luvulle tultaessa se oli kehittynyt lähes yksinomaiseksi ruotsin avdelning-sanan
vastineeksi. Tätä ennen käytettiin samassa merkityksessä muitakin ilmauksia, mm.
osa, osake, osuus ja osakunta. Näistä viimeksi mainittu on Kaarle Aksel Gottlundin
esittämä uudissana vuodelta 1828. Tällöin sen merkitys oli 'osa'. Merkityksen 'yliop-
pilasosakunta' se sai Volmari Kilpisen esityksestä v. 1836.
Metsikkö 1951 93-97; SKES 1958 osa; Rapola 1960 osakunta, osasto; SSA 1995 osa.
osata
Sanalla on tarkka etymologinen vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan
osata, vepsän ozaita, vatjan osata, viron osata ja liivin vo'zzö 'kohdata, sysätä; osua'.
Vastineita on esitetty myös etäsukukielistä, esim. saamen oazzut saada, saada kiinni'
ja unkarin oszlik 'mennä rikki', mutta nämä eivät suoranaisesti vastaa osata-johdosta
vaan edustavat tämän kantasanana olevan arjalaisperäisen —> osa-sanan muita joh-
doksia. Unkarin osalta tämäkin on epävarmaa. Näin ollen osata on katsottava osa-
sanan itämerensuomalaiseksi johdokseksi. Saamen oazzut kuuluu yhteen suomen
—» oswa-verbin kanssa. Suomen kirjakielessä osata on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 osata; UEW 1988 333; SSA 1995 osata; Jussila 1998 osata.
841

osmankäämi
Rannoilla ja soilla kasvavia Typha-suvun kasveja merkitsevä osmankäämi on yhdys-
sana, jonka alkuosana on ahman kansanomainen nimi osma ja jälkiosana venä-
läisperäinen lainasana käämi. Varsinaisesti käämi merkitsee kangasta kudottaessa
sukkulaan pantavaa puolaa, jollaista osmankäämin tummanruskeat, samettimaiset
emitähkät muistuttavat. Osmankäämi on kansankielinen nimitys, joka on kirjakie-
lessä tullut käyttöön 1800-luvulla. Sana mainitaan mm. H. A. Reinholmin kasvin-
nimiluettelossa 1850. Vanhemmissa sanakirjoissa molempien Suomessa kasvavien
Typha-suvun lajien nimenä on ollut näkinvaltikka.
Suhonen 1936 386; SKES 1958 osma; SSA 1995 osma.
osoite
Verbistä —> osoittaa johdettu osoite on oppitekoinen uudissana, jonka on ottanut
käyttöön Elias Lönnrot vuonna 1836 merkityksissä 'osoitus, näyte, viite'. Nykymer-
kitys on ensi kertaa mainittu Daniel Europaeuksen sanakirjassa 1853.
Rapola 1960 osoite.
osoittaa
Sanalla on vastineita useimmissa lähisukukielissä, esim. karjalan osuttoa, vepsän
ozutada, vatjan ösattaa ja viron osutada. Itämerensuomen verbi on johdos sanasta
—> osa. Suomen vanhassa kirjakielessä osoittaa on esiintynyt Agricolasta ja kaikista
samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen, joskin vanhimmassa kirjallisuudessa se on
yleensä kirjoitettu asussa osottaa. Johdos osoittautua on tullut käyttöön aivan 1800-
luvun lopulla.
SKES 1958 osata; Hakulinen 1979 466; SSA 1995 osoittaa; Jussila 1998 osoittaa.
ostaa
Sanalla on tarkkoja etymologisia vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan
ostoa, vepsän ostta, vatjan össaa, viron osta ja liivin vostö. Saamen oastit saattaa olla
joko vanha laina itämerensuomesta tai sitten omaperäinen johdos sanavartalosta,
joka esiintyy mm. ruotsinsaamen sanassa äses 'kauppatavara*. Myös itämerensuo-
men verbit näyttävät olevan johdoksia *osa- tai *v0S0-tyyppisestä vartalosta, jonka
vastineita etäisemmissä sukukielissä ovat esim. udmurtin vuz 'tavara, kauppa', komin
vuz 'vero' ja mansin wätal- 'käydä kauppaa'. Vartalo *vosa on ilmeisesti hyvin vanha
arjalainen tai indoeurooppalainen laina. Alkumuodoksi sopivaa juurta *wes-, *wos-
edustavat indoeurooppalaisella taholla esim. heetin wasija- 'ostaa, hankkia' ja mui-
naisintian vasnäm 'hinta, arvo'. Suomen kirjakielessä ostaa on esiintynyt Agricolasta
ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1958 ostaa; Joki 1973 298; UEW 1988 585; SSA 1995 ostaa; Jussila 1998 ostaa.
842

osteri
Jo muinaisten roomalaisten hienona herkkuna tuntemaa simpukkalajia merkitsevä
osteri on levinnyt Euroopan kieliin latinasta, jossa sana on ostrea, ostreum. Tämä
juontuu kreikan sanasta östreon, joka kuuluu etymologisesti yhteen luuta merkitse-
vän oste'ott-sanan kanssa. Osterin kuoret ovat huomattavan lujat ja vaikeasti avatta-
vat. Suomen kirjakielessä osteri on ensimmäistä kertaa mainittu tiettyjen ylellisyys-
tuotteiden maahantuonnin kieltävässä asetuksessa 1756 ruotsin mukaisessa asussa
ostron. Tämä asu on ollut käytössä 1800-luvun loppupuolelle asti. Elias Lönnrotin
sanakirjassa 1880 mainitaan sekä ostroni että nykyasu osteri. Muita tämänaikaisia
osterin nimityksiä ovat olleet saksansimpukka ja syömäsimpukka.
Hellquist 1939 ostron; Onions 1979 oyster.
osua
Verbillä ei ole vastineita lähisukukielissä, mutta tarkka vastine näyttää olevan saa-
men oazzut saada, osua'. Mahdollinen vastine on myös hantin os- 'tietää, tuntea,
löytää'. Verbi on todennäköisesti johdos substantiivista —> osa. Vastineiden etäisyy-
den ja lähisukukielisten vastineiden puuttumisen vuoksi on pidettävä mahdollisena,
että verbit ovat erikseen muodostettuja. Suomen kirjakielessä osua on tullut käyt-
töön vasta 1800-luvulla. Verbi on mainittu ainakin G. E. Eurenin sanakirjassa 1860.
SKES 1958 osua; SSA 1995 osua.
OSUUS
Tietystä kokonaisuudesta jollekin tai johonkin kuuluvaa osaa merkitsevä osuus on
ikivanhan arjalaisperäisen —> osa-sanan johdos, joka suomen kirjakielessä on ensi
kertaa esiintynyt Kristfrid Gananderin sanakirjassa vuonna 1787. Tätä vanhem-
massa kirjallisuudessa on käytetty sanaa osa myös merkityksessä 'osuus', eikä tämä
myöhemminkään ole kokonaan syrjäytynyt oswws-johdoksen rinnalta.
SKES 1958 osa; SSA 1995 osa; Jussila 1998 osuus.
osviitta
Neuvoa, vihjettä, mallia tms. merkitsevä osviitta on todennäköisesti lainaa venäjän
sanasta osvet 'valaistus; valo'. Sanan jälkiosa on kansanetymologisesti yhdistetty van-
hempaa germaanista lainakerrostumaa edustavaan —> vntfa-sanaan. Suomen kirja-
kielessä osviitta on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
SKES 1958 osviitta; Närhi 1960 SJ 2 73-76; SSA 1995 osviitta; LÄGLW 1996 osviitta; Jussila 1998
osviitta.
843

otaksua
Olettamista tai arvelemista merkitsevä otaksua on johdos verbistä —> ottaa. Sana
on todennäköisesti käännöslaina, sillä se on muodostustavaltaan poikkeuksellinen
ja esim. ruotsin antaga 'otaksua' on muodostettu verbistä taga 'ottaa*. Suomen kir-
jakielessä otaksua on ensimmäistä kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa
1745. Jo tätä ennen on Henrik Florinuksen sananlaskukokoelmassa 1702 esiintynyt
lähes samanasuinen otoksua.
SKES 1958 ottaa; Hakulinen 1979 298; SSA 1995 ottaa; Jussila 1998 otaksua.
otava
Nykysuomessa Ison karhun tähtikuviota merkitsevällä Otava-sanalla on vastineita
lähisukukielissä, esim. karjalan ja vatjan otava, lyydin adam ja viron murteellinen
odamus. Suomen vanhassa kirjakielessä ja murteissa otava merkitsee myös lohi-
verkkoa ja tietynlaista kärrynpyörää. Sana on johdos vartalosta ota-, jolla on laajalti
vastineita kautta uralilaisen kielikunnan, ja vastineet merkitsevät mm. patoverkkoa,
aitausta, pihaa tai kaupunkia. Pato tai aitaus lienee merkityksistä alkuperäisin, muut
ovat syntyneet tämän pohjalta. Tähtikuvion nimeksi Otavan on selitetty siirtyneen
sen perusteella, että tähtikuvio muistuttaa muodoltaan virtaavaan veteen laskettua
ja mutkalle taipunutta patoverkkoa. Suomen kirjakielessä Otava on tähtikuvion
nimenä esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 otava; UEW 1988 577-578; SSA 1995 otava; Jussila 1998 otava.
otsa
Sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä. Näitä ovat esim. karjalan ottsa,
vepsän ots, vatjan öttsa, viron otsy liivin vöntsa, marin onUöl 'edessä oleva', udmur-
tin ai 'etuosa' ja komin vodz 'etusivu, edusta'. Sanavartalon alkuperäiseksi asuksi on
rekonstruoitu *onca. Sanalle on esitetty myös lainaetymologia, jonka mukaan sen
alkumuotona olisi varhaiskantagermaanin *anpja-. Tämän myöhempi edustaja on
mm. muinaisyläsaksan endi 'otsa'. Lainaselityksen tekee kuitenkin ongelmalliseksi
se, että germaanisia lainoja ei yleensä ole permiläiskielissä asti. Joka tapauksessa
sana on tuhansia vuosia vanha. Suomen kirjakielessä otsa on esiintynyt Agricolasta
alkaen.
SKES 1958 otsa; Koivulehto Vir. 1979 290; Hofstra 1985 166; UEW 1988 339-340; SSA 1995 otsa;
LÄGLW 1996 otsa; Jussila 1998 otsa.
otsikko
Ikivanhasta —» otsa-sanasta muodostettu johdos otsikko on kansankielessä ollut käy-
tössä mm. merkityksissä 'otsa (ihmisen tai rakennuksen), päähineen otsakappale,
huntu, hilkka'. Nykymerkityksessään sana on otettu käyttöön 1900-luvun alussa.
844

Vanhassa kirjakielessä on otsikon merkityksessä käytetty mm. yhdyssanaa otsakirjoi-
tuSy ellei ole turvauduttu ruotsalaisperäiseen lainasanaan rubriikki.
Hakulinen 1979 468; Jussila 1998 otsakirjoitus, rubriikki.
otso
Karhua merkitsevä otso on kirjakielistetty muunnos sanasta ohto, joka on deminu-
tiivinen johdos vanhasta omaperäisestä karhun nimityksestä *oksi. Tämä esiintyy
nykyisessä suomen kielessä vain eräissä paikannimissä, esim. Oksiniemi, Ohdenpää.
Sanan *oksi sukukielisiä vastineita ovat mm. viron vanhasta kirjakielestä tunnettu
otty liivin oks ja ersämordvan ovto. Kansanetymologisesti o/zfo-sana on joskus yhdis-
tetty ofca-sanan itämurteiseen muotoon ohta, ja tämän perusteella otso- tai ohto-
sanan on ajateltu merkitsevän otsakasta, leveäotsaista. Suomen kirjakielessä ohto on
ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1958 ohto1; SSA 1995 ohto1; Jussila 1998 ohto.
otsoni
Hapen allotrooppista muotoa merkitsevä otsoni juontuu aineen saksankielisestä
nimityksestä Ozon, joka on oikeastaan partisiipin perfektimuoto kreikan verbistä
özein 'haista*. Otsonille on tunnusomaista pistävä haju. Aineen ja sen nimityksen
keksi vuonna 1840 saksalainen kemisti Christian Friedrich Schönbein, joka sai
aikaan otsonia hajottamalla vettä sähkön avulla. Suomalaisena sanana otsoni on tul-
lut käyttöön 1800-luvun lopulla.
TSK 6 1914 otsoni; Kluge - Mitzka 1960 Ozon; Onions 1979 ozone.
ottaa
Sanalla on varmoja etymologisia vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. karja-
lan ottoa, vepsän otta, vatjan vöttaa, viron vötta ja liivin vöttö. Vastineita on esi-
tetty myös etäsukukielistä, mutta nämä ovat kaikki epävarmoja. Vastineita voivat
olla komin votny 'kerätä, poimia' ja mansin samaa merkitsevä wäti, jotka kuuluvat
keskenään yhteen. Toinen mahdollisuus on, että itämerensuomen ottaa-verbiä. vas-
taavat saamen vuohttit 'löytää jälkiä', komin votny saavuttaa, ajaa takaa', ehkä myös
nenetsin wede- 'tarkastaa, käydä katsomassa, ajaa takaa'. Joka tapauksessa ottaa lie-
nee ikivanha omaperäinen sana. Alkuperäiseksi vartaloksi on rekonstruoitu *watta-.
Suomen kirjakielessä ottaa on esiintynyt Agricolasta ja kaikista samanaikaisista käsi-
kirjoituksista alkaen.
SKES 1958 ottaa; UEW 1988 561-562; SSA 1995 ottaa; Jussila 1998 ottaa.
845

ottelu
Verbistä otella muodostettu uudissana ottelu on tullut kirjakieleen 1860-luvulla,
ensin asussa ottelo ja sitten vuonna 1865 Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa nyky-
asussaan ottelu. Melkein samanlainen johdos ottelus on merkityksessä 'noidannuoli,
kramppi' kuitenkin mainittu jo 1800-luvun alussa niiden lisäysten joukossa, joita
Juhana Canstren on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan. Kantasana otella puo-
lestaan on johdos —> oftaa-verbistä. Suomen vanhassa kirjallisuudessa otella on
esiintynyt sekä ottaa-verbin frekventatiivijohdoksena merkityksessä 'ottaa usein t.
vähän väliä' että merkityksessä 'kamppailla'. Verbin ensimaininta on Jaakko Finnon
virsikirjassa 1583.
SKES 1958 ottaa; Rapola 1960 otella, ottelu; SSA 1995 ottaa; Jussila 1998 otella, ottelus.
otus
Riistaa tai muuta eläintä merkitsevällä otas-sanalla on tarkka vastine ainoastaan kar-
jalassa. Inkeroisen otus, vepsän otuzja, vatjan otuza eivät tarkoita eläintä, vaan ovat
haukkumasanoja. Sana on johdos verbistä —» ottaa. Se on luultavasti ollut alkuaan
riistaan viittaava kiertoilmaus, jota käyttämällä on tabusyistä voitu välttää eläinten
oikeiden nimitysten lausuminen. Suomen kirjakielessä otus on ensimmäisen kerran
mainittu vuoden 1642 Raamatussa jälkiosana yhdyssanaa metsänotus.
Nirvi 1944 155-160; SKES 1958 ottaa; SSA 1995 otus; Jussila 1998 otus.
ounastella
Aavistelemista tai vaistoamista merkitsevän ounastaa- tai ounastella-verbin vastine
on karjalan ounassella aavistella, viekastella; vaania'. Verbi on johdos mm. viisasta
tai ovelaa merkitsevästä harvinaisesta murresanasta ounas, jolla on vastine myös
karjalassa ja lyydissä. Oimas-sanan alkuperä on tuntematon. Suomen kirjakielessä
ounastaa on ensi kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel
Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla. Kristfrid Ganan-
derin sanakirjassa 1787 on myös samaan yhteyteen kuuluva verbi ounostella.
SKES 1958 ounastaa; SSA 1995 ounastaa; Jussila 1998 ounastaa, ounastella.
outo
Vierasta tai kummallista merkitsevän owto-sanan vastineita ovat karjalan outo ja
viron öudne 'hirveä, kolkko, kammottava'. Saamen oavdu on lainaa suomesta. Sanan
alkuperä on tuntematon. Suomen kirjakielessä outo on esiintynyt Westhin tekstistä
ja Agricolasta alkaen.
SKES 1958 outo; SSA 1995 outo; Jussila 1998 outo.
846

ovaali
Soikeata merkitsevä ovaali on todennäköisesti lainaa ruotsin sanasta oval, joka alku-
aan juontuu keskiajan latinasta. Latinan övälis on johdos sanasta övum 'muna'.
Ovaali merkitsee siis sananmukaisesti 'munanmuotoinen*. Suomalaisena sanana
ovaali on tullut käyttöön 1900-luvun alussa.
TSK 7 1915 ovaali; Hellquist 1939 oval; Onions 1979 oval.
ovela
Viekasta, nokkelaa, kekseliästä yms. merkitsevän ove/0-sanan ainoa vastine on kar-
jalan ovela, joka sekin saattaa olla lainaa suomesta. Sana on pyritty selittämään iki-
vanhan —> ovi-sanan johdokseksi, mutta merkityssuhde on ongelmallinen. Suomen
kirjakieleen ovela on tullut 1800-luvun puolimaissa. Sana mainitaan ainakin G. E.
Eurenin sanakirjassa 1860.
SKES 1958 ovela; Uotila ja Anttila 1984 UAJ 56 121-128; SSA 1995 ovela.
ovi
Sanalle on esitetty vastineita inkeroisen ja karjalan lisäksi sekä ugrilais- että samoje-
dikielistä, esim. mansin äwi, hantin aw ja nenetsin no. Rinnastuksen tekee hieman
etäsukukielistä, mutta tämän takia ei etymologiaa tarvitse hylätä. Sana on vanhastaan
sisältänyt äänteitä, jotka yleensä muuttuvat helposti, joten vastineiden katoaminen
on tämän nojalla ymmärrettävissä. Alkuperäisen asun rekonstruoiminen on samasta
syystä hankalaa; yksi mahdollisuus on *owe. Suomen vanhassa kirjakielessä ovi on
esiintynyt Uppsalan evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen.
SKES 1958 ovi; UEW 1988 344; SSA 1995 ovi; Jussila 1998 ovi.
847

paahtaa
Verbillä on varmoja vastineita vain lähisukukielissä. Näitä ovat karjalan poahtoa,
lyydin puahtada ja liivin pato. Vatjan pähtua 'palaa pohjaan' ja viron murteellinen
pahtuda 'kiehua' vastaavat suomen johdosta paahtua. Sanavartalon alkuperä on kiis-
tanalainen. Verbiä paahtaa on arveltu johdokseksi vanhemmasta vartalosta *pase~,
jonka mahdollisia vastineita voisivat olla komin pöz- 'paahtaa, kypsyä' ja udmur-
tin pyz- 'paistaa'. Toisen selityksen mukaan varsinaista vartaloa olisi vainpaa-, joka
saattaisi selittyä lainaksi germaanisesta, lämmittämistä merkitsevästä verbistä *bä-
ja-. Tätä edustaa nykysaksassa bähen 'lämmittää, hautoa; paahtaa, paistaa'. Suomen
kirjakielessä paa/ztaa on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
Verbin substantiivijohdos paahto samoin kuin refleksiivinen verbijohdos paahtua
on esiintynyt jo Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1958paahtaa; Koivulehto 1981 PBB 103 355-358; T. Itkonen Vir. 1987 171; UEW 1988
725; SSA 1995 paahtaa; Jussila 1998 paahtaa, paahto, paahtua.
paakari
Leipuria tai leipomoa merkitsevä paakari on lainaa ruotsin sanasta bagare. Sama
sana on jo aiemmin lainautunut asussa pakari suomen murteisiin, joissa se mer-
kitsee myös asunnon osana olevaa leivintupaa. Suomen kirjakielessä pakari on ensi
kertaa mainittu Ljungo Tuomaanpojan suomentamassa kaupunginlaissa 1609. Pit-
kävokaalinen paakari on tullut käyttöön vasta 1800-luvulla.
H. J. Streng 1915 138; SKES 1958 paakari; SSA 195 paakari; Jussila 1998 pakari.
paali
Tiiviiksi kappaleeksi puristettua heinää, villaa tai muuta tavaraa merkitsevä paali on
lainaa ruotsin sanasta bal 'paali, pakka'. Ruotsin bal on peräisin alasaksan sanasta bal
tai bale 'pakka, tukku, paali'. Suomen kirjakieleen paali on tullut 1800-luvulla. Sana
on mainittu ainakin jo Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865. Suomen murteissa
sana esiintyy myös asussa paalu, ja tässä muodossa se on mainittu Elias Lönnrotin
sanakirjan lisävihkossa 1886.
848

SKES 1958 paali; SSA 1995 paali.
paalu
Pylvästä tai patsasta merkitsevä paalu on lainaa muinaisruotsin sanasta päl, jota
nykyruotsissa vastaa päle. Ruotsin sana juontuu alasaksan kautta latinan sanasta
pälus. Suomen murteissa paalu-sanan rinnakkaismuotoina esiintyvät myös paalo
ja paali, joista jälkimmäinen mainitaan jo Ljungo Tuomaanpojan suomentamassa
maanlaissa 1601. Nykyasu paalu on esiintynyt ensimmäistä kertaa Daniel Jusleniuk-
sen sanakirjassa 1745.
SKES 1958 paalu; SSA 1995 paalu; Jussila 1998 paalu.
paapoa
Hoivaamista ja huolehtimista merkitsevä paapoa on johdos venäläisperäisestä laina-
sanasta paapo, joka merkitsee kätilönä toimivaa eukkoa tai muuta henkilöä. Venäjän
bäba merkitsee mummoa, eukkoa tai kätilöä. Sama sana on lainattu useisiin lähisu-
kukieliin, ja paapoa-verbiä vastaavia johdoksia ovat esim. karjalan poapuija 'auttaa
synnytyksessä, hoitaa lasta ja äitiä synnytyksen jälkeen' sekä vepsän babdä 'hoivata
vastasyntynyttä'. Suomen kirjakieleen paapo on tullut 1800-luvun jälkipuoliskolla, ja
vastaava verbi on tällöin ollut paapottaa. Nykymuoto paapoa on tullut kirjakieliseen
käyttöön vasta 1900-luvun jälkipuoliskolla.
Mikkola 1894 80; SKES 1958 paapo; Plöger 1977 320; SSA 1995 paapo.
paapuuri
Perästä katsoen aluksen vasenta puolta merkitsevä paapuuri on lainaa ruotsin sanasta
babord, joka vanhemmassa kielessä on esiintynyt asussa bakbord tai bagbord. Tämä
on sananmukaisesti merkinnyt selkälaitaa. Laivojen peräsin on entisaikaan ollut
perän oikealla puolella sillä tavoin, että peränpitäjän selkä on ollut vasenta laitaa
kohti. Suomen kirjakielessä paapuuri on ensimmäistä kertaa mainittu Albin Stjern-
creutzin laatimassa merisanakirjassa 1863.
Hellquist 1939 babord; SKES 1958 paapuuri; SSA 1995 paapuri.
paarit
Kantamisvälinettä merkitsevä, yleensä monikollisena esiintyvä paarit on lainaa
muinaisruotsin sanasta bar, jota nykyruotsissa vastaa bar. Ruotsin sana on samaa
juurta kuin verbi bära 'kantaa'. Suomen kirjakielessäpaanY on esiintynyt Agricolasta
alkaen.
H. J. Streng 1915 136; Hellquist 1939 bar; SKES 1958 paarit; SSA 1995 paarit; Jussila 1998 paarit.
849

paarma
Sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä sekä mahdollisesti myös volgalaiskie-
lissä, esim. karjalan poarma, vepsän ja viron parm, vatjan paarma, liivin pärmaz,
ersämordvan promo ja marin pormo. Sanan alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu
*parma, ja se on todennäköisesti alkuaan paarman pörinää jäljittelevä onomatopo-
eettinen sana. Suomen kirjakielessä sana on esiintynyt Agricolasta alkaen lounais-
murteille ominaisessa lyhytvokaalisessa asussa parma, pitkävokaalinen paarma on
mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel
Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
SKES 1958 paarma; UEW 1988 724-725; SSA 1995 paarma; Jussila 1998 paarma,parma.
paasi
Sanalla on vastine useissa lähisukukielissä, esim. karjalan poaje, vatjan paasi, viron
paas ja liivin pöz. Sana on selitetty vanhaksi germaaniseksi lainaksi, jolle rekonstru-
oitua alkumuotoa *späda- edustaa mm. nykysaksan Spat. Tämä merkitsee levyiksi
lohkeavaa kiveä. Suomen kirjakielessä paasi on laakakiven merkityksessä esiintynyt
Agricolasta alkaen.
SKES 1958 paasi; Koivulehto 1986 288; SSA 1995 paasi; Jussila 1998 paasi.
paasto
Täydellistä tai osittaista ruoasta kieltäytymistä merkitsevä paasto kuuluu vanhim-
paan kristilliseen sanastokerrostumaan, ja se on lainaa joko muinaisruotsin sanasta
fasta tai muinaisvenäjän sanasta postu. Sama sana on lainautunut useimpiin lähi-
sukukieliin, esim. inkeroiseen asussa paasto tai paasta, viroon asussa paast ja liiviin
asussa past Suomen kirjakielessä paasto on esiintynyt Agricolasta alkaen. Myös verbi
paastota kuuluu Agricolan sanavarastoon.
Thomsen 1869 138; Mikkola 1894 82; H. J. Streng 1915 136-137; SKES 1958 paasto; SSA 1995
paasto; Jussila 1998 paasto, paastota.
paatos
Intomielisyyttä tai mahtipontisuutta merkitsevä paatos on lainaa ruotsin sanasta
pathoSy joka puolestaan juontuu alkuaan kreikan sanasta päthos 'kohtalo, kärsimys,
mielenliikutus'. Suomen kirjakielessä sana on esiintynyt sitaattilainana asussa päthos
jo 1800-luvun loppupuolella mm. Agathon Meurmanin sivistyssanakirjassa 1887,
suomalaistettu asu paatos on mainittu vuonna 1911 Sakari Haaviston laatimassa vie-
rassanojen sanakirjassa.
Koukkunen 1990 paatos.
850

paatsama
Pienikukkaista Rhamnus-suvun pensasta merkitsevän paatsama-sanan vastineita
ovat inkeroisen paatsapuu, viron murteellinen paatspuu ja liivin pakats. Sanavarta-
lon alkuperä on tuntematon. Suomen kirjakielessä paatsama on ensi kertaa mainittu
ruotsinpihlajan merkityksessä Samuel Forseenin suomentamassa Ruotsin valtakun-
nan lain käsikirjoituksessa vuonna 1738. Johan Haartmanin ruotsinkielisessä lääkä-
rikirjassa 1759 on paatsaman suomenkielisenä nimenä paatsain. Paatsama on ollut
entisajan lääkekasvi, jonka kuoresta on valmistettu mm. ulostuslääkettä.
SKES 1958 paatsama; SSA 1995 paatsama; Jussila 1998 paatsain,paatsama.
paeta
Verbillä on vastineita lähisukukielissä, esim. inkeroisen paeta, karjalan poata, vepsän
pageta, vatjan pagöta ja viron pageneda. Pois karkaamisen lisäksi vastineista monet
voivat merkitä myös veden virtaamista tai laskeutumista. Verbi on johdos samasta
vartalosta, josta on muodostettu myös substantiivi —» pako. Suomen kirjakielessä
paeta on esiintynyt Agricolasta ja kaikista samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1958 pako; SSA 1995 pako; Jussila 1998 paeta.
paha
Sanalla on etymologisia vastineita kautta itämerensuomen, esim. karjalan, vepsän,
vatjan ja viron paha sekä liivin pömi 'nurin, vasen'. Viron komparatiivimuotoinen
pahem merkitsee sekä 'pahempi' että 'vasen'. Saamen bahä on lainaa suomesta. Sana-
vartalolle on esitetty germaaninen lainaetymologia, jonka mukaan alkumuoto on
kantaskandinaavin *bäga-. Tämän myöhempiä edustajia lainanantajataholla ovat
esim. islannin bägur 'vaikea, vaivalloinen, huono' yms. ja ruotsin murteellinen bäg
'itsepäinen, itsepintainen'. Suomen kirjakielessä paha on esiintynyt Agricolasta ja
kaikista samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1958/70/20; Mäkeläinen 1979 Parnasso 29 163; Koivulehto Vir. 1979 274; Hofstra 1985 143;
SSA 1995 paha; Jussila 1998 paha.
pahka
Sanalla on varmoja vastineita kaikissa lähisukukielissä. Näitä ovat esim. inkeroisen,
karjalan ja vatjan pahka, vepsän ja viron pahk sekä liivin pögöz. Mahdollisia etäsuku-
kielten vastineita ovat ersämordvan pakske 'tuppo, kimppu, kimpale', selkupinpa/cte
'luomi, syntymämerkki' ja kamassin päktä 'puun pahka'. Sanan alkuperäiseksi kan-
tauralilaiseksi asuksi on rekonstruoitu *paksa. Suomen kirjakielessä pahka on esiin-
tynyt Agricolasta alkaen. Johdos pahkura on ensi kertaa mainittu Kristfrid Ganan-
derin sanakirjassa 1787.
SKES 1958 pahka; UEW 1988 350; SSA 1995 pahka; Jussila 1998 pahka,pahkura.
851

pahna
Olkia, pehkua, sikolättiä, sian karsinaa ym. merkitsevällä pahna-sanalla on vastine
useimmissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen ja karjalan pahna, vepsän, vatjan ja
viron pahn. Sanaa on eri yhteyksissä arveltu germaaniseksi lainaksi, ja viimeksi
rekonstruoitua alkumuotoa *faznä- 'lumi, akanat, oljet' edustaa muinaisnorjan/pnn
'lumi, kinos'. Lainaselitys on kuitenkin merkitysseikkojen takia epävarma. Suomen
kirjakielessä pahna on ensi kertaa mainittu Jaakko Finnon virsikirjassa 1583.
Thomsen 1870 159; SKES 1958 pahna; Hofstra 1984 FUM 4 165-176; SSA 1995 pahna; Jussila
1998 pahna.
paholainen
Sielunvihollista tai muuta pahaa olentoa merkitsevä paholainen on johdos germaa-
nisperäisestä —» pa/za-sanasta. Vastaavia johdoksia ovat myös inkeroisen ja vatjan
pahalain sekä karjalan pahalaine. Suomen kirjakielessä paholainen on ensi kertaa
mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel
Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla. Suurin piirtein samoihin aikoihin on kirja-
kieleen tullut pahalainen, jonka ensiesiintymä on Christian Lencqvistin muinaisten
suomalaisten taikauskoa käsittelevässä väitöskirjassa 1782.
SKES 1958 paha; SSA 1995 paholainen; Jussila 1998 pahalainen, paholainen.
pahvi
Yleiskielen pahvi ja murteissa esiintyvä paffi ovat lainaa suomenruotsin murteelli-
sesta sanasta pa/f, joka on ruotsin yleiskielessä esiintyvän papp-sanan variantti. Suo-
men kirjakielessä pahvi on tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla. Ruotsin papp
on suomennettu sanallapappipaperi Daniel Europaeuksen sanakirjassa 1853, mutta
Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865 vastineena on jo pahvi tai pahvipaperi.
SKES 1958 pahvi; SSA 1995 pahvi.
paikka
Sanalla on etymologisia vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan ja vatjan
paikka, lyydin, vepsän ja viron paik sekä liivin päika. Saamen bäiki on lainaa suo-
mesta. Paikka tai sen vastine merkitsee kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä sekä
kohtaa että paikkatilkkua, vepsän, lyydin ja karjalan sanat myös huivia tai liinaa.
Aikaisemmin sanaa on pidetty etymologian suppeudesta huolimatta omaperäisenä,
mutta nykyään se katsotaan germaaniseksi lainaksi. Alkumuodoksi sopii germaani-
nen *spaikä, josta myöhemmin on kehittynyt mm. Gotlannin murteen spaik 'pyö-
rän puola; puuhun veistetty pilkka'. Yhdistävänä merkitysaineksena on 'erivärinen,
ympäristöstään erottuva täplä t. kohta'. Suomen kirjakielessä paikka on esiintynyt
Agricolasta alkaen.
SKES 1958 paikka; Koivulehto Vir. 1981 195-199; SSA 1995 paikka; Jussila 1998 paikka.
852

paimen
Sanalla tai sen vartalolla on vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen,
karjalan ja vepsän paimen, vatjan paimön ja liivin paint. Vanhassa viron kielessä
esiintyy verbi paimendada merkityksessä 'paimentaa, suojella, puolustaa'. Sana on
selitetty balttilaiseksi lainaksi, jota nykyliettuassa edustaa piemuö. Suomen kirjakie-
lessä paimen on esiintynyt Uppsalan evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen. Kris-
tillisessä terminologiassa hyvä paimen on alusta alkaen edustanut vertauskuvallisesti
kristittyjen ja seurakunnan kaitsijaa. Paimenta merkitsevä kreikan sana poimin on
eri lähtöä.
Thomsen 1869 5, 33 ja 1890 208; SKES 1958paimen; SSA 1995 paimen; Jussila 1998paimen.
painaa
Sanalla on varmoja etymologisia vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan
painoa, vepsän painda, vatjan painaa, viron painata ja liivin paindö Värjätä, taivut-
taa*. Vastineita on esitetty myös useista etäsukukielistä, mutta nämä ovat äänneseik-
kojen vuoksi epävarmoja, esim. komin pontalny 'puristaa, painaa', mansin ponigti
'tunkea' ja kamassisamojedinpattdo 'painaa alas'. Joka tapauksessa painaa katsotaan
vanhaksi omaperäiseksi sanaksi, ja sanavartalon alkuperäiseksi asuksi on rekonstru-
oitu *pajna~. Suomen kirjakielessä painaa on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 painaa; UEW 1988 348; SSA 1995 painaa; Jussila 1998 painaa.
painajainen
Sanan vastineita ovat karjalan painajaine, viron painaja ja liivin päinaji. Verbistä —»
painaa johdettu painajainen on vanhojen uskomusten mukaan merkinnyt olentoa,
joka ahdistelee yöllä ihmisiä ja kotieläimiä ja aiheuttaa painajaisunien näkemisen.
Olennon on ajateltu tulevan yöllä ihmisen rinnan päälle ja aiheuttavan painon ja
ahdistuksen tunteen. Suomen kirjakielessä painajainen on ensi kertaa mainittu Eri-
cus Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637.
Loorits 1928 192-215; SKES 1958 painaa; SSA 1995 painajainen; Jussila 1998 painajainen.
painia
Verbistä —> painaa muodostettu kontinuatiivinen eli jatkuvaa tekemistä ilmaiseva
johdos painia on suomen kirjakielessä ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen
sanakirjassa 1745. Murteissa painia voi merkitä myös 'painella'. Teonnimijohdos
paini on esiintynyt ensimmäisen kerran Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
SKES 1958 painaa; SSA 1995 painaa; Jussila 1998 paini, painia.
853

paino
Sanalla on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan ja vatjan paino sekä
viron päin, ja se on johdos verbistä —» painaa. Suomen vanhassa kirjakielessä paino
on esiintynyt ensi kertaa Carolus Pictoriuksen sepittämässä rukousveisussa vuonna
1622. Vanhassa kirjakielessä paino on esiintynyt useissa merkityksissä. Näistä van-
himpia ovat punnus, puristin, puntari' yms., jotka suoranaisesti liittyvät painaa-
verbin perusmerkitykseen. Myös merkityksessä 'kirjapaino' sana on esiintynyt jo
vuonna 1648 Abraham Kollaniuksen lainsuomennoksessa, vaikka ruotsalaisperäi-
nen präntti oli tässä merkityksessä lähes yksinomainen 1800-luvun alkuun saakka.
Merkityksessä 'tärkeys, merkitys' paino on esiintynyt ensi kertaa 1700-luvun puoli-
maissa, 'paine on tiedossa vuodelta 1791, 'painovoima' vuodelta 1820 ja 'aksentti'
vuodelta 1828.
SKES 1958 painaa; Rapola 1960paino; SSA 1995 painaa; Jussila 1998 paino.
paise
Ihossa olevaa märkäpesäkettä tai ajosta merkitsevällä paise-sanalla on vastineita
lähes kaikissa lähisukukielissä. Näitä ovat inkeroisen paisek, karjalan ja viron paise,
lyydin ja vepsän paizö ja vatjan paizög. Vastineiden yleisyydestä voi päätellä, että
paiseet ovat entisaikaan olleet ihmisten ja eläinten tavallinen vaiva. Sana on johdos
verbistä —> paisua. Suomen kirjakielessäpä/se on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 paisua; SSA 1995 paisua; Jussila 1998 paise.
paiskata
Verbin vastine on ainakin viron paisata. Karjalan paiskata saattaa olla lainaa suo-
mesta. Sanavartalo on selitetty iskusta tai putoamisesta syntyvää läjähtävää ääntä jäl-
jitteleväksi onomatopoeettis-deskriptiiviseksi muodosteeksi. Suomen kirjakielessä
paiskata on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 paiskata; SSA 1995 paiskata; Jussila 1998 paiskata.
paistaa
Loistamista tai ruoan valmistamista merkitsevällä paistaa-verbHlä, on vastineita kai-
kissa lähisukukielissä. Näitä ovat esim. karjalanpa/sfoa, vepsänpastta, vatjanpaissaa,
viron paista ja liivin paisto. Verbi on selitetty johdokseksi germaanisperäisestä varta-
losta *bä-ja-, jota nykysaksassa edustaa bähen 'lämmittää, hautoa; paahtaa, paistaa'.
Suomen kirjakielessä paistaa on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen.
SKES 1958 paistaa; Koivulehto 1981 PBB 103 348; SSA 1995 paistaa; Jussila 1998paistaa.
854

paisua
Verbillä tai sen vartalolla on vastineita kautta itämerensuomen, näitä ovat esim. kar-
jalan paisuöy vepsän paizotada 'turvottaa', viron paisuda ja liivin paizö. Alkuperä on
epäselvä. Verbiä on yritetty yhdistää samaan vartaloon, josta on muodostettu myös
—» paistaa, mutta tässä yhdistelmässä on sekä muoto- että merkitysopillisia ongel-
mia. Suomen kirjakielessä paisua on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958paisua; SSA 1995 paisua; Jussila 1998 paisua.
paita
Sanalla on vastineita itäisissä lähisukukielissä, esim. karjalan paita sekä lyydin ja vep-
sän paid. Sanaa on vanhastaan pidetty germaanisena lainana ja siihen on verrattu
mm. muinaisen gootin sanaa paida 'takki'. Toisen, uudemman selityksen mukaan
vaatekappaletta merkitsevä paita kuuluisi yhteen murteissa tunnetun, vatsakalvoa
merkitsevän paita-sanein kanssa. Tämä on selitetty lainaksi germaanisesta rasvaa
merkitsevästä sanasta, jonka alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *fajta-z. Tästä
juontuu mm. nykyruotsin fet 'lihava, rasvainen'. Merkityksen kannalta vanhempi
lainaselitys on ongelmattomampi. Suomen kirjakielessäpä/ta on esiintynyt Agrico-
lasta alkaen.
Thomsen 1869 138,141; SKES 1958 paita1,paita2; Lehtiranta 1986 SFU 22 250; SSA 1995 paita1,
paita2; Jussila 1998 paita.
paitsi
Sanan vastineita ovat karjalan paittse 'paitsi, ainoastaan' ja lyydin paitse. Pohjoissaa-
men baicce on lainaa suomesta. Sana on muodoltaan prolatiivinen eli kautta kulke-
mista ilmaiseva johdos, ja sen alkuperäinen merkitys on ollut mahdollisesti 'ohitse'.
Prolatiivin pääte on itämerensuomalainen, ehkä vanhempikin, mutta toistaiseksi on
selvittämättä, mistä vartalosta paitsi on muodostettu. Suomen vanhassa kirjakielessä
paitsi on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 paitsi; Hakulinen 1979 108; SSA 1995 paitsi; Jussila 1998 paitsi.
paja
Sepän verstasta tai muuta työtilaa merkitsevällä po/a-sanalla on tarkka vastine kai-
kissa lähisukukielissä liiviä lukuun ottamatta. Sanan alkuperä on epäselvä. Sitä on
arveltu lainaksi esigermaanisesta sanavartalosta *pago-, josta juontuu mm. osas-
toa, säilytystilaa tms. merkitsevä saksan Fach, mutta selityksessä on äänteellisiä ja
semanttisia ongelmia. Suomen kirjakielessä paja on ensi kertaa mainittu herra Mar-
tin maanlain suomennoksessa vuoden 1570 tienoilla.
SKES 1958 paja; Koivulehto Vir. 1984 222; SSA 1995 paja; Jussila 1998 paja.
855

paju
Sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä. Näitä ovat karjalan, vepsän, vatjan ja
viron paju sekä liivinpä)'. Vastineita on esitetty myös etäsukukielistä samojedikieliin
asti, esim. komin ja udmurtin bad, unkarin/agya/ 'likusteri' ja kamassinpo 'lehmuk-
sen kuori; pajunoksa', mutta nämä ovat äänne- ja merkitysseikkojen takia epävar-
moja. Joka tapauksessa pö/M-sanaa on perinteisesti pidetty vanhaan omaperäiseen
sanastoon kuuluvana, ja sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *paj3. Suomen
kirjakielessä paju on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 paju; UEW 1988 349; SSA 1995 paju; Jussila 1998 paju.
pakahtua
Halkeamista, läkähtymistä yms. merkitsevällä pakahtua-verbillä on vastineita eräissä
lähisukukielissä. Näitä ovat esim. karjalan pakahtuo, vatjan pakahtua ja viron paka-
tada. Verbi on johdos halkeamista merkitsevästä vartalosta *pakka-t jolle on esi-
tetty vastineita ugrilaiskielistä, esim. hantin pakon- ja unkarin fakad. Sanavartaloa
on arveltu alkuperältään onomatopoeettiseksi, halkeamisesta johtuvaa pamahdusta
kuvaavaksi muodosteeksi, joten itämerensuomen ja ugrilaiskielten sanat voivat olla
myös erikseen syntyneitä. Suomen kirjakielessä pakahtua on ensi kertaa mainittu
Eerik Sorolaisen postillassa 1621. Jo Agricolan kielessä on esiintynyt samasta varta-
losta johdettu pakahtaa.
SKES 1958pakkua; UEW 1988 349-350; SSA 1995 pakahtua; Jussila 1998pakahtua.
pakana
Kristilliseen kirkkoon kuulumatonta merkitsevä pakana on lainaa muinaisvenäjän
sanasta poganu 'pakanallinen*. Sama sana on lainattu myös lähisukukieliin, ja risti-
mättömän henkilön lisäksi se voi merkitä muutakin pahaa tai saastaista, esim. kar-
jalan pakana vääräuskoinen, saastainen, paha', vepsän pagan saastainen, likainen,
paha; syyhy, tartunta', vatjan pagana 'pakana, saastainen, vihainen'. Viron pagan
ja liivin pagänöz merkitsevät vain pakanaa. Alkuaan sana juontuu latinasta, jossa
pägänus merkitsee alun perin maalaista. Kristinusko on alussa ollut erityisesti kau-
pungeissa harjoitettu ja kaupungista toiseen levinnyt uskonto, jonka leviäminen kau-
punkeja ympäröivälle maaseudulle kävi hitaammin. Suomen kirjakielessä pakana on
esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
Mikkola 1894 152; SKES 1958pakana; Plöger 1973 118; Hahmo 1994 GA 229-231; SSA 1995
pakana; Jussila 1998 pakana.
pakara
Sanan vastineita ovat inkeroisen pakkaava sekä karjalan ja vatjan pakara. Suomen
murteissa esiintyy myös variantti pakura. Sana on rakenteeltaan selvästi johdos,
ja vartalon on arveltu olevan alkuperältään deskriptiivinen. Suomen kirjakielessä
856

pakara on ensi kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Por-
than on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
SKES 1958 pakara; SSA 1995 pakara; Jussila 1998 pakara.
pakastaa
Verbillä on vastine eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan pakaistuo ja vepsän
pakastada. Se on johdos samasta vartalosta, josta on muodostettu myös —» pakka-
nen. Alun perin pakastaminen on merkinnyt pakkasen kiristymistä, mutta 1900-
luvun puolimaista lähtien se on saanut uuden merkityksen koneellisesti jäädyttä-
mällä tapahtuvaa ruoan säilytystä merkitsemässä. Myös englannin mallin mukaan
muodostettua käännöslainaa syväjäädyttää on käytetty samassa merkityksessä.
SKES 1958 pakkanen; Pulkkinen 1984 syväjäädyttää; SSA 1995 pakkanen.
1 pakata 'pakata, panna pakettiin'
Verbi on lainaa ruotsin sanasta packa, joka puolestaan juontuu alasaksasta. Samat
verbit ovat käytössä myös inkeroisessa ja karjalassa, mahdollisesti suomesta lainat-
tuina. Suomen kirjakielessä pakata on ensi kertaa mainittu ratsuväen varustamista
koskevassa asetuksessa 1680.
SAOB 1952packa; SKES 1958 pakata; SSA 1995 pakata; Jussila 1998 pakata.
2 pakata 'tupata, tunkeutua; pyrkiä väkisin'
Verbillä ei ole tarkkoja vastineita lähisukukielissä, mutta samasta vartalosta muo-
dostettuja johdoksia ovat inkeroisen pakkahua 'ahtautua täyteen' ja karjalan pak-
kautuo ahtautua'. Verbi on samaa juurta kuin tavaroiden pakkaamiseen viittaava
verbi —» pakata. Tämän ruotsalainen lähtömuoto packa on merkinnyt sekä 'pakata'
että 'ahtaa, sulloa'. Suomen kirjakielessä ahtamista merkitsevä pakata on ensi kertaa
mainittu rukouspäiviä koskevassa julistuksessa 1689.
SKES 1958 pakata; SSA 1995 pakata2; Jussila 1998 pakata.
pakina
Juttua tai puhetta merkitsevän pakina-sanan vastineita ovat esim. karjalan pakina
sekä lyydin ja vepsän pagin. Viron pagin merkitsee puuskaa tai vauhtia. Sana on
johdos verbistä pakista, jolla on vastineita kautta itämerensuomen. Vatjassa pakizö-
merkitsee 'ritistä, räiskyä, jyristä, ryskyä' ja virossapagiseda merkitsee 'natista, kitistä;
vilistä, kuhista'. Nämä vastineet viittaavat siihen, että pakista on alkuaan ollut ään-
teellisesti motivoitu, esim. tuulen ja sateen aiheuttamaa natisemista ja kohisemista
merkitsevä verbi. Samalla verbillä on voitu viitata myös puheen sorinaan. Suomen
kielessä pakista on tyypillisesti itämurteinen sana, ja kirjakielessä se on ensi kertaa
mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787. Verbistä johdettu pakina on esiin-
857

tynyt niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jus-
leniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
SKES 1958 pakista; SSA 1995 paasto; Jussila 1998 pakinay pakista.
pakka
Pinkkaa merkitsevä pakka on lainaa ruotsin sanasta pack, joka puolestaan juontuu
alasaksan sanasta pakke 'pakka, nippu'. Sama sana on lainattu myös karjalaan, jossa
se suomen pakan tavoin merkitsee myös korttipakkaa. Suomen kirjakielessä pakka
on ensi kertaa mainittu Jonas Mennanderin sepittämässä opettavaisessa runossa
1699 osana yhdyssanaa liinapakka. Jo tätä ennen sana on mainittu asussa pakki Eri-
cus Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637.
SKES 1958 pakka1; SSA 1995 pakka1; Jussila 1998 pakka1.
pakkanen
Nolla-asteen alapuolella olevaa ulkolämpötilaa merkitsevän pakkasen vastineita ovat
inkeroisen pakkain, karjalan pakkaine, vepsän pakaine, vatjan pakkaina ja viron
pakane. Samaan yhteyteen on arveltu kuuluvan myös liivin adverbi pakänd 'nope-
asti, pian' ja saamen substantiivi bähkas 'kuumuus, kuuma ilma', mutta merkitys-
erojen takia nämä rinnastukset ovat epävarmoja. Sanavartalon alkuperä on epäselvä.
Yhden selityksen mukaan vartalo yhdistyy vanhaan halkeamista merkitsevään ver-
bivartaloon, jonka johdoksiin kuuluu esim. —> pakahtua. Kovalla pakkasella esineet
muuttuvat hauraiksi, ja esim. haloiksi hakattavat suuretkin puut halkeavat helposti.
Samaan aihepiiriin liittyvän toisen selityksen mukaan sana olisi johdos pölkkyä tai
pökkelöä merkitsevästä murresanasta pakka tai pakko, jolla on vastine inkeroisessa,
vatjassa ja virossa. Suomen kirjakielessä pakkanen on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Ruoppila 1957 KV 37 213-218; SKES 1958 pakkanen; SSA 1995 pakkanen; Jussila 1998 pakkanen.
1 pakki 'kenttäastia; työkalulaatikko'
Kuppia, vatia, kenttäkeittoastiaa tai (kirvesmiehen) työkalulaatikkoa merkitsevä
pakki on lainaa ruotsin sanasta back, joka merkitsee mm. matalalaitaista astiaa, kau-
kaloa tai suomenruotsissa myös työkalulaatikkoa. Ruotsin sana juontuu alasaksan
tai hollannin kautta latinan sanasta bacca. Tämä on merkinnyt alkuaan vesiastiaa.
Sana on kuulunut erityisesti merimiesten terminologiaan, ja suomen kirjakielessä-
kin pakki on ensi kertaa mainittu Albin Stjerncreutzin laatimassa merisanakirjassa
1863.
Hellquist 1939 1. back; SKES 1958 pakki1; SSA 1995 pakki1.
858

2 pakki 'kulkuneuvon peruuttaminen, meno taaksepäin'
Peruuttamista tai peruutusvaihdetta merkitsevä pakki on lainaa ruotsista, jossa back
merkitsee 'taaksepäin*. Ruotsin sana on lainaa englannista, jossa back tarkoittaa sel-
käpuolta. Merkityksessä 'taaksepäin' back juontuu vanhemmasta ilmauksesta aback,
jonka lähtökohtana on anglosaksin on bceck selällään, selälleen'. Sana on lainautunut
osana merenkulkuterminologiaa, ja suomen kirjakielessä pakki on ensi kertaa mai-
nittu Albin Stjerncreutzin merisanakirjassa 1863. Ulkomaankieliä osaamattomille
merkitystä on selvennetty muodostamalla yhdyssana takapakki.
Hellquist 1939 2. back; SKES 1958 pato'2; SSA 1995 pakki2.
pakko
Sanalla on tarkka vastine ainoastaan inkeroisessa ja karjalassa, mutta sanavartalolla
on vastineita kautta itämerensuomen. Nämä ovat kantana suomen pakottaa-ver-
bin vastineissa, esim. karjalan pakoittoa, lyydin pakottada, vepsän pakutada, vatjan
pakottaa, viron pakitada ja liivin pak' 'pakottaa syömään'. Sanavartalon alkuperä on
epäselvä. Se on vanhastaan rinnastettu puupölkkyä, pökkelöä, puuntyveä, puukiilaa,
välipuuta yms. merkitsevään murresanaan pakko, jolloin välttämättömyyden merki-
tys olisi syntynyt konkreettisen kiilaamisen ja kiristämisen merkityksestä. Tällainen
kehitys on mahdollinen, mutta mahdoton todistaa tapahtuneeksi. Selityksen tekee
epäilyttäväksi se, että puukappaletta merkitseväpafcfco-sana on levikiltään suppeampi
kuin särkyä, kivistystä ja välttämättömyyttä ilmaiseva pafcfco-vartalo. Jälkimmäisen
pafcfco-vartalon yhteyteen kuuluu joka tapauksessa etymologisesti verbi —> pakahtua,
joka yhden selityksen mukaan olisi johdos ikivanhasta halkeamista merkitsevästä
verbivartalosta. Jos näin on, samaa selitystä on sovellettava myöspa/cfco-johdokseen.
Ahdistavan kivun, pakotuksen ja säryn tapauksessa tämä tuntuukin mahdolliselta.
Suomen kirjakielessä velvollisuutta, välttämättömyyttä ja kipua ilmaiseva pakko on
esiintynyt Agricolasta alkaen. Johdos pakottaa on ensi kertaa mainittu vuoden 1642
Raamatussa.
SKES 1958 pakko2; SSA 1995 pakko1; Jussila 1998 pakko, pakottaa.
1 pako 'pakeneminen'
Sanalla on vastine useimmissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen, karjalan ja vatjan
pako sekä vepsän pago ja viron pagu. Sana on johdos samasta vartalosta, josta on
muodostettu myös verbi —> paeta. Vartalon etäisempi alkuperä on tuntematon. Suo-
men kirjakielessä pako on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 pako1; SSA 1995 pako1; Jussila 1998 pako.
2 pako 'repeämä'
Halkeamaa, repeämää, rakoa tai railoa merkitsevän pafco-sanan vastine virossa on
pagu ja liivissäpä^. Karjalassa tunnetaan silmäpako, joka tarkoittaa verkossa olevaa
859

repeämää tai virhettä. Ainakin verkosta tai neuleesta puhuttaessa tuntuu uskotta-
valta, että (silmä)pako on samaa juurta kuin karkaamista tai pakenemista merkitsevä
—> pako, sillä karanneista silmukoista puhutaan edelleenkin silmäpaon yhteydessä.
Suomen kirjakielessä halkeamaa, repeämää tai rakoa merkitsevä pako on ensi kertaa
mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
SKES 1958 pako2; SSA 1995 pako2; Jussila 1998 pako.
paksu
Sanalla on vastine useimmissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen ja karjalan paksu,
vepsän ja viron poks sekä vatjan paksu. Sanavartalo on selitetty kantairanilaiseksi
lainaksi, ja lainalähteeksi on rekonstruoitu kantairanin *badzu-, jota edustaa esim.
belutsin baz 'tiheä'. Suomen kirjakielessä paksu on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 paksu; SSA 1995 paksu; Jussila 1998 paksu; Koivulehto 1999 PP 221.
pala
Sanalla on vastineita kautta uralilaisen kielikunnan, esim. karjalan, vepsän, vatjan
ja viron pala, saamen buola, ersämordvan pal, mansin pui, hantin pui ja unkarin
jalat. Samojedikielten vastineet ovat verbejä, esim. nenetsin pate- syödä vatsaansa,
nielaista' ja selkupin pölg- 'nielaista*. Sanavartalon alkuperäiseksi asuksi on rekonst-
ruoitu *pala- ja sen alkuperäisen merkityksen arvellaan olleen sekä 'pala* että syödä
ahnaasti, niellä'. Uralilaisissa kielissä on tavallista, että sama sanavartalo voi olla sekä
nominin että verbin vartalo. Suomen kirjakielessä pala on esiintynyt Agricolasta
alkaen.
SKES 1958pala; UEW 1988 350; SSA 1995 pala; Jussila 1998pala.
palaa
Verbillä on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä. Näitä ovat esim. karjalan paloa,
vepsän palada, vatjan pallaa, viron pöleda, liivin pallo, saamen buollit ja ersämord-
van paloms. Etäisemmistä sukukielistä ei tunneta tarkkoja vastineita, mutta on esi-
tetty se mahdollisuus, että palaa-verbi kuuluisi etymologisesti yhteen kantauralilai-
sen nielemistä merkitsevän verbin kanssa (—» pala). Molempien sanojen alkuperäi-
nen vartalo näyttää joka tapauksessa olleen *pala~. Toisaalta on vanhastaan arveltu,
että palaa kuuluisi etymologisesti yhteen —» palella-verbin kanssa, jolle vastineita on
esitetty myös ugrilaiskielistä. Suomen osalta tämä vanha rinnastus näyttäisi mah-
dolliselta, mutta saamen, mordvan ja ugrilaiskielten äännehistorian kannalta se on
ongelmallinen. Suomen kirjakielessä palaa on esiintynyt Uppsalan evankeliumikir-
jasta ja Agricolasta alkaen.
SKES 1958 palaa; Janhunen 1981 SUSA 77:9 4; UEW 1988 352; SSA 1995 palaa; Jussila 1998
palaa.
860

palata
Sanalla on vastineita eräissä lähisukukielissä ja mahdollisesti saamessa, esim. kar-
jalan palata, eteläviron palama 'käännellä niitettyä heinää', liivin samaa merkitsevä
pallo ja ruotsinsaamen pallat 'ponnahtaa t. kimmota takaisin'. Alkuperäinen mer-
kitys on mahdollisesti ollut 'kääntää', mutta sanavartalon alkuperä on toistaiseksi
selvittämättä. Vastineeksi on arveltu myös komin verbiä pal'avny 'tulla tajuihinsa', ja
jos tämä pitäisi paikkansa, kysymyksessä voisi olla vanha omaperäinen sanavartalo.
Äännehistoriallisten ongelmien takia rinnastus ei kuitenkaan tunnu uskottavalta,
kun merkityskään ei ole sama. Suomen kirjakielessä palata on esiintynyt Agricolasta
alkaen.
Hakulinen Vir. 1930 278; SKES 1958/70/0^0; SSA 1995 palata; Jussila 1998 palata.
palatsi
Sana on lainaa ruotsin sanasta palats, joka puolestaan juontuu alasaksan kautta lati-
nan sanasta palätium. Tämä on alkuaan ollut Roomassa sijaitsevan Palattuni-kuk-
kulan ja sille pystytettyjen loistokkaiden rakennusten nimitys, joka voi olla etruski-
laista alkuperää tai juontua latinan sanasta pälus 'paalu'. Palätium olisi siis alkuaan
merkinnyt paaluilla ympäröityä paikkaa. Suomen kirjakielessä palatsi on esiintynyt
Agricolasta alkaen.
H. J. Streng 1915 138-139; Hellquist 1939 palats; SKES 1958 palatsi; SSA 1995 palatsi; Jussila
1998 palatsi.
palaveri
Neuvottelua tai kokousta merkitsevä palaveri on lainaa englannin sanasta palaver,
joka puolestaan juontuu portugalin kielen sanasta palavra 'puhe, sana'. Sanaa ovat
käyttäneet portugalilaiset kauppiaat Afrikan rannikolla neuvotellessaan paikallisten
asukkaiden kanssa, ja tästä sana on lainautunut englantilaisten merimiesten kieleen.
Portugalin palavra perustuu latinan sanaan parabola vertaus, puhe', joka on lainaa
kreikan sanasta parabole. Tämä on alkuaan merkinnyt sananmukaisesti viereen aset-
tamista ja tätä kautta myös vertailua. Suomalaisena sanana palaveri on tullut käyt-
töön 1900-luvun alkupuolella.
Onions 1979 palaver; Koukkunen 1990 palaveri; SSA 1995 palaveri.
palella
Verbillä tai ainakin sen vartalolla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä. Näitä
ovat esim. karjalan palella, vepsän paleta, vatjan pallötaa ja ersämordvan paloms.
Saamen vastine buolas on substantiivi, joka merkitsee pakkasta. Sanavartalon vasti-
neiksi on vanhastaan katsottu myös mansin pöX- 'paleltua', hantin päjöt- 'kylmetä,
palella, paleltua' ja unkarin fagy 'palella, jäätyä; pakkanen', ja näiden vastineiden
perusteella vartalon alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *pal'a-. Saamen ja mord-
861

van vastineita ei kuitenkaan voi äännelaillisesti johtaa tällaisesta alkumuodosta, joten
sanojen keskinäiset suhteet ovat epäselvät (—» palaa). Suomen kirjakielessä palella
on ensi kertaa mainittu Henrik Florinuksen sananlaskukokoelmassa 1702.
SKES 1958palella; UEW 1988 352; SSA 1995 palella; Jussila 1998palella.
palikka
Sanalla on vastine inkeroisessa ja karjalassa, joskin jälkimmäinen saattaa olla lainaa
suomesta. Alkuperästä on kaksi selitystä. Toisen mukaan kysymyksessä on deminu-
tiivinen johdos sanasta —> pala, toisen mukaan laina venäjän sanasta pälka 'keppi,
sauva, seiväs, kapula'. Lyhytvokaalisen pa/f/c/ca-sanan rinnalla esiintyy myös pitkä-
vokaalinen paalikka, jolla on lähisukukielissä laajemmin vastineita kuin palikka-
sanalla, esim. karjalan poalikka, lyydin puaXik, vepsän paHfc ja vatjan paalikka. Näitä
pitkävokaalisia paa/ifcfcfl-sanan vastineita tuntuu mahdottomalta johtaa lyhytvokaa-
lisesta pfl/ö-vartalosta, joten lainaselitys on katsottava todennäköisemmäksi. Suomen
kirjakielessä palikka on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745,
pitkävokaalinen paalikka on esiintynyt Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
Ahlqvist Suomi 1857 95; SKES 1958 paalikka; Vilkuna 1973 FS E. Itkonen 460-466; SSA 1995
paalikka, palikka; Jussila 1998 paalikka, palikka.
paljas
Sanalla on vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan ja viron paljas, vep-
sän ja vatjan paXXaz sekä liivin pötaz. Mahdollisia vastineita on myös saamessa,
esim. ruotsinsaamen puoljos 'paljas, metsätön'. Sanan alkuperä on epäselvä. Sitä on
arveltu lainaksi kantagermaanin sanasta *failjaz, jonka alkuperäiseksi merkitykseksi
on rekonstruoitu 'paljastettu', mutta sanan nykysaksalainen edustaja feil merkitsee
myytävänä olevaa. Merkityserojen ja merkityksen kehittymistä koskevien varmenta-
mattomien oletusten takia rinnastus on aivan epävarma. Suomen kirjakielessä paljas
on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1958 paljas; Koivulehto 1981 PBB 103 343-348; Hofstra 1985 142,143; Ritter 1993 108-
110; SSA 1995 paljas; Jussila 1998 paljas.
palje
Ilman puhaltamisessa tarvittavaa säkkimäistä laitetta merkitsevällä pa//e-sanalla on
vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan paleh, vepsän paugiz, vatjan palgö,
viron pale ja liivin palg 'poski, kasvot'. Sana on vanha germaaninen laina, jolle
rekonstruoitua alkumuotoa *balgiz edustaa mm. nykyruotsin bälg 'nahkasäkki, palje,
vatsa'. Palkeet ovat olleet etenkin sepälle tarpeellinen työväline, ja monet muutkin
metallien käsittelyyn liittyvät sanat ovat germaanista lainaa. Etenkin palkeiden mer-
kityksessä sana esiintyy yleensä monikollisena, ja suomen kirjakielessä palkeet on
ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637.
862

Thomsen 1869 53, 84,138; SKES 1958 palje; SSA 1995 palje; Jussila 1998 palje.
paljon
Määrää ilmaiseva adverbi paljon on akkusatiivi- tai instruktiivimuoto sanavartalosta
paljo, jota on arveltu sekä ikivanhaksi omaperäiseksi sanaksi että germaaniseksi lai-
naksi. Varmoja vastineita sanalla on ainoastaan eräissä lähisukukielissä, esim. inke-
roisen paljo, vatjan pallo ja viron palju. Epävarmoja etäsukukielten vastineita ovat
esim. marin ptilä 'melko t. kovin paljon', mansin päl 'tiheä, paksu' ja nenetsin paX
'paksu, tiheä'. Vaihtoehtoiseksi itämerensuomen sanan germaaniseksi alkumuodoksi
on rekonstruoitu *felu, jota edustaa esim. nykysaksan viel. Suomen vanhassa kirja-
kielessä paljon on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen,
joskin usein asussapa/jo.
Thomsen 1870 160; SKES 1958 paljo; de Vries 1977 125; UEW 1988 350-351; SSA 1995 paljo(n);
Jussila 1998 paljöy paljon.
palkka
Sanalla on vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan palkka, vepsän pouk,
vatjan palkka, viron palk ja liivin pälka. Saamen bälkä on lainaa suomesta. Sekä
useissa sukukielissä että suomen vanhassa kirjakielessä sana merkitsee myös ruok-
komaksua tai vuokraa. Sanan alkuperä on toistaiseksi hämärän peitossa, mutta sekä
levikki, rakenne että merkitys viittaavat lainaperäisyyteen. Suomen kirjakielessä
palkka on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen. Agricolalla on verbi-
johdokset palkata ja palkita. Jälkimmäisestä muodostettu palkinto on ensi kertaa
mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787 merkityksessä 'korvaus, maksu'.
Sanan nykymerkitys on esiintynyt velkasetelien lunastamista koskevassa julistuk-
sessa vuonna 1800.
SKES 1958 palkka; SSA 1995 palkka; Jussila 1998 palkata, palkinto,palkita,palkka.
palkki
Veistettyä hirttä tai lankkua merkitsevä palkki on lainaa ruotsin sanasta balk. Sama
sana on lainattu myös inkeroiseen ja karjalaan. Viron palk ja liivin balk ovat erilli-
siä lainoja germaaniselta taholta, lyydin ja vepsän balk taas lainaa venäjän sanasta
bälka. Suomen kirjakielessä palkki on esiintynyt Agricolasta alkaen, joskin Agricolan
kielessä sana mainitaan vain merkitykseltään hämärän yhdyssanan rakenneosana.
Muista 1500-luvun lähteistä tunnetaan joka tapauksessa sekä hirttä merkitsevä
palkki että lain kaarta merkitsevä, ruotsin kielen suoraan malliin perustuva palkki.
Renvall 1826 46; H. J. Streng 1915 139; SKES 1958 palkki; SSA 1995 palkki; Jussila 1998palkki.
863

palko
Herne- tai papukasvien pitkulaista siemenkotaa tai murteissa myös ihossa olevaa
kohoumaa merkitsevällä pa/fco-sanalla on vastineita useissa lähisukukielissä, esim.
inkeroisen, karjalan ja vatjan palko, vepsän paug ja viron murteellinen palgy joka tosin
saattaa olla lainaa suomesta. Sana on johdos samasta germaanisperäisestä lainavarta-
losta, josta on saatu myös itämerensuomen —> palje. Suomen kirjakielessä palko on
ensimmäistä kertaa mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637.
Thomsen 1869 138; SKES 1958 palko; SSA 1995 palko; Jussila 1998 palko.
pallea
Nykysuomessa rinta- ja vatsaontelon välistä lihasta merkitsevällä pa/ka-sanalla on
likimääräinen vastine ainoastaan karjalassa, jossa sana on palli. Suomen murteissa
pallea voi merkitä myös kuvetta, kylkeä tai etenkin eläimistä puhuttaessa lonkan-
seudun ohutta lihaskerrosta. Sana on todennäköisesti johdos reunaa tai rinnettä
merkitsevästä murresanasta palle, jolla on vastineita useissa lähisukukielissä ja jonka
vartalo on alkuaan germaanista lainaa. Suomen kirjakielessä pallea on ensi kertaa
mainittu asussa pallio ja merkityksessä 'kylki' niiden lisäysten joukossa, joita Hen-
rik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla. Sanan
nykymerkitys on otettu käyttöön vasta 1900-luvun alussa.
SKES 1958 pallea; Koivulehto Vir. 1976 254-257; SSA 1995 pallea; Jussila 1998 pallea.
palli
Pientä jakkaraa merkitsevä palli on lainaa ruotsin sanasta pall. Ruotsin ja muiden
skandinaavisten kielten vastaavaa sanaa on arveltu sekä omaperäiseksi muodosteeksi
että slaavilaiseksi lainaksi. Suomen kirjakielessäpä/// on ensi kertaa mainittu Daniel
Jusleniuksen sanakirjassa 1745. Jo tätä ennen on Ericus Schroderuksen sanakirjassa
1637 esiintynyt samannäköinen palli, mutta tämä merkitsee palloa ja on erillinen
laina germaaniselta taholta siitä sanasta, jota nykysaksassa edustaa Ball (—> pallo).
Renvall 1826 palli; Hellquist 1939 pall; SKES 1958 palli1; SSA 1995 palli1; Jussila 1998 palli1,
palli2.
pallo
Pyöreätä leikkivälinettä merkitsevällä pa/Zo-sanalla ei ole varsinaisia vastineita suku-
kielissä. Karjalan ja vatjan pallo on selitetty suomesta lainatuiksi. Suomen pallo on
lainaa germaanisista kielistä, mahdollisesti skandinaaviselta taholta. Germaanista
alkumuotoa *ballu- edustavat mm. nykysaksan Ball ja ruotsin boll. Suomen mur-
teissa sana esiintyy myös asussa palli, joka monikollisena voi merkitä kiveksiä. Täl-
läkin merkityksellä on esikuva germaanisella taholla. Suomen kirjakielessä pallo on
ensi kertaa mainittu Anders Pacchaleniuksen suomentamassa uskonnollisessa kirja-
864

sessa 1667. Jo tätä ennen on esiintynyt samaa merkitseväpä/// Ericus Schroderuksen
tulkkisanakirjassa 1637.
Becker 1824 3; Thomsen 1869 89; H. J. Streng 1915 140; SKES 1958 pallo; Hofstra 1985 322; SSA
1995 pallo; Jussila 1998 palli2, pallo.
palmikko
Hiuksista, nauhoista, taikinasuikaleista tms. tehtyä punosta merkitsevällä palmikko-
sanalla on vastineita useimmissa itämerensuomalaisissa kielissä, esim. inkeroisen
palmikkou karjalan palmikko, vepsän paXmik ja viron palmik. Sama vartalo esiintyy
myös saamessa, esim. eteläsaamen verbissä boälmietidh 'palmikoida'. Sanavartalon
alkuperä on tuntematon. Suomen kirjakielessä sekä palmikko että palmikoida ovat
esiintyneet Agricolasta alkaen.
SKES 1958 palmikko; SSA 1995 palmikko; Jussila 1998 palmikko, palmikoida.
palmu
Lähinnä trooppisilla alueilla viihtyvään palmukasvien heimoon ja alun perin eten-
kin Etelä-Euroopassa kasvavaan kääpiöpalmuun viittaava palmu on lainaa ruotsin
sanastapa/m, joka juontuu latinan sanastapa/ma. Tämä merkitsee alun perin käm-
mentä. Palmujen lehdet ovat usein jättiläismäisen kämmenen muotoisia. Ruotsissa
palm voi palmun lisäksi merkitä myös pajun kukintoa, ja suomeen lainattu palmu
voi samoin tarkoittaa pajunoksaa, jossa on pajunkissoja. Suomen kirjakielessäpa/m w,
palmusunnuntai ja palmunoksa ovat esiintyneet Agricolasta alkaen.
H. J. Streng 1915 140; Hellquist 1939 palm; SKES 1958 palmu; SSA 1995 palmu; Jussila 1998
palmu, palmunoksa, palmusunnuntai.
palokärki
Suurikokoista mustaa tikkaa (Dryocopus martius) merkitsevä palokärki on yhdys-
sana, jonka jälkiosana on vanha omaperäinen tikan nimitys kärki. Tällä on vastineita
sekä itämerensuomessa että volgalaiskielissä. Alkuosa on —» palaa-verbin johdos.
Palokärki on tyypillisesti paloaukeilla viihtyvä laji. Kansantarinoiden mukaan lin-
nun musta väri johtuu siitä, että palokärki olisi muinoin ollut leipova nainen, joka
leipoessaan olisi kironnut ja tästä rangaistukseksi muuttunut linnuksi, lentänyt ulos
savupiipusta ja nokeentunut mennessään aivan mustaksi. Tällainen ihmetarina voi
olla peräisin varhaisintaan keskiajalta. Suomen kirjakielessä palokärki on ensi kertaa
mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel
Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
SKES 1958 kärki2; SSA 1992 kärki2; Jussila 1998 palokärki.
865

palsami
Hienoa voidetta merkitsevä palsami tai balsami on lainaa ruotsin sanasta balsam,
joka juontuu latinan sanasta balsamum. Tämä puolestaan on lainaa kreikan sanasta
bälsamoriy joka on peräisin seemiläisistä kielistä. Palsamia on valmistettu tuoksu-
vista, haihtuvia öljyjä sisältävistä kasvihartseista, ja samakantaisella nimityksellä,
jota suomessa vastaa palsami, on voitu viitata myös monenlaisiin tuoksuviin kasvei-
hin, niistä saatuihin tai niitä muistuttaviin tuotteisiin. Suomen kirjakielessä on voi-
detta merkitsevä balsami esiintynyt Agricolasta alkaen. Huonekasvin nimityksenä
palsami on mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745. Jo tätä ennen on vuoden
1642 Raamatussa mainittu palsamipuu. Samaan etymologiseen yhteyteen kuuluu
myös verbi balsamoida tai palsamoiday joka tarkoittaa kuolleen ruumiin käsittele-
mistä mätänemisen estävillä aineilla, alkuaan mm. setrituotteilla. Tämä verbi on suo-
men kirjakielessä mainittu ensi kertaa Nicolaus Hammarin kirjoittamassa ruumis-
saarnassa vuonna 1683 ruotsin mukaisessa asussa balsamerata.
Hellquist 1939 balsam; SKES 1958 palsami; Koukkunen 1990palsami; SSA 1992 balsamu 1995
palsami1; Jussila 1998 palsamu palsamipuu.
paista
Rajallista maa-aluetta tai sivun osaa merkitsevällä pa/sta-sanalla on vastineita itäi-
sissä lähisukukielissä, esim. inkeroisen palsta 'pyörän kehän osa', karjalan palsta ja
lyydin paustö. Sanaa on sekä äänneasunsa että levikkinsä perusteella arveltu venä-
läiseksi lainaksi, ja mahdollisia alkumuotoja on esitetty useitakin, esim. polosä 'kais-
tale, suikale, sarka, vako\ plast 'kerros, kaistale, viipale' tai murteellinen polsi paksu
pala'. Suomen kirjakielessä pa/sfa on ensimmäistä kertaa mainittu Daniel Jusleniuk-
sen sanakirjassa 1745 pyörän lohkoa merkitsemässä. Sanomalehden tai kirjan teksti-
palstan merkitys on myöhäisempi, ja se on omaksuttu äänneasultaan samantapaisen
ruotsin spa/f-sanan esikuvaa noudatellen.
Ahlqvist 1866 Suomi 2:6 90-91; Mikkola 1894 153-154; Kalima 1952 140; SKES 1958 palsta; Plö-
ger 1973 119-120; SSA 1995 palsta; Jussila 1998 palsta.
palsternakka
Porkkanan tapaista juuresta (Pastinaca sativa) merkitsevä palsternakka on lainaa
ruotsin sanasta palsternacka, joka alasaksan välityksellä juontuu latinan sanasta
pastinaca. Sana kuulunee etymologisesti yhteen latinan kielen hakkua merkitsevän
pastinum-sdnian kanssa. Palsternakkaa viljeltiin jo antiikin aikana. Suomen kirjakie-
lessä palsternakka on ensi kertaa mainittu Henrik Florinuksen sanakirjassa 1678.
Hellquist 1939 palsternacka; SKES 1958 palsternakka; SSA 1995 palsternakka; Jussila 1998 pals-
ternakka.
866

palttoo
Pitkää päällystakkia merkitsevä palttoo on lainaa ruotsin sanasta paleta, joka puo-
lestaan juontuu ranskan sanasta paletot 'päällystakki'. Sama sana on lainattu myös
venäjään, josta se on lainautunut edelleen useisiin suomen sukukieliin ja mahdol-
lisesti myös suomen itämurteisiin. Suomen kirjakielessä palttoo on tullut käyttöön
1800-luvun loppupuolella. Sana mainitaan ainakin jo Ferdinand Ahlmanin sanakir-
jassa 1865.
SKES 1958 palttoo; Plöger 1977 321; SSA 1995 palttoo.
palttu 'verestä, (ruis)jauhosta ym. tehty paksuhko paistos, verileipä'
Verestä ja jauhosta tehtyä tuhtia vanukkaan tapaista ruokaa merkitsevä palttu on
lainaa ruotsin sanasta palt. Viron murteellinen palt on erillinen laina saksasta. Suo-
men kielessä sanaa käytetään paitsi perusmerkityksessään myös vertauskuvallisesti
sanontatavassa antaa palttua 'olla välittämättä'. Suomen kirjakielessä pa/ttw on ruo-
kalajin nimityksenä ensi kertaa mainittu vuonna 1774 Nils Idmanin tutkimuksessa,
jossa yritettiin todistaa suomi ja kreikka sukukieliksi.
Renvall 1826 48; SKES i958pa/ttw; Taive 1974 SJ16 57; SSA 1995 palttu1, palttu2; Jussila 1998
palttu.
palvata
Savustamalla tapahtuvaa ruoanvalmistusta merkitsevän palvata-verbin vastineita
ovat inkeroisen ja karjalan palvata sekä luulajansaamen puölve-. Vatjassa esiintyy
samasta vartalosta johdettu verbi palvauta 'palvaantua'. Sanavartalon alkuperä on
epäselvä. Sitä on useissa yhteyksissä yritetty yhdistää —» pa/voa-verbiin, mutta mer-
kitysero tekee rinnastuksen arveluttavaksi. Suomen kirjakielessä palvata on ensi ker-
taa mainittu Bartholdus Vhaelin sepittämässä valitusrunossa 1714.
Tunkelo Vir. 1912 106-113; Kettunen 1951 KV 31 123-127; SKES 1958 palvata; SSA 1995 pal-
vata; Jussila 1998 palvata.
palvella
Frekventatiivinen eli toistuvaa tekemistä ilmaiseva palvella on johdos sanavarta-
losta *palva-, josta on johdettu myös verbi —> palvoa. Johdoksella palvella on vas-
tineita muutamissa lähisukukielissä, esim. karjalan palvella 'palvoa (Jumalaa) ym.'
ja viron murteellinen palveleda 'pyytää, rukoilla, palvoa'. Saamen bälvalit on lainaa
suomesta.
Sanavartalon alkuperä on epäselvä. Mahdollisena on pidetty sitä, että verbi —> pal-
vata savustaa, kypsyttää' olisi samaa juurta, mutta myös tämän historiallinen tausta
on selvittämättä. Sitä paitsi sanojen keskinäinen yhteyskin on suurten merkitysero-
jen takia kyseenalainen. Yhden selityksen mukaan verbi palvoa olisi germaanisperäi-
nen laina. Alkumuodoksi saattaisi tämän mukaan sopia germaaninen *balwö-y jonka
867

myöhempi edustaja on esim. muinaisislannin bglva 'kirota' ja nykyislannin bölva
'kirota; mylviä'. Merkitysopilliseksi rinnakkaistapaukseksi sopisi muinaisislannin
blöta, jolla on merkitykset 'uhrata; palvoa; kirota'. Suomen vanhassa kirjakielessä
palvella on ollut yleinen Agricolasta alkaen. Verbistä muodostettu tekijännimi palve-
lija esiintyy sekä Agricolan kielessä että kaikissa samanaikaisissa käsikirjoituksissa.
SKES i958pa/vflta, palvoa; Koivulehto 1984, esitelmä Tvärminnen symposiumissa; SSA 1995
palvoa; Jussila 1998 palvelija, palvella.
palvoa
Verbille on esitetty etymologisia vastineita useista lähisukukielistä, esim. karjalan
palvuo, vatjan palvoa, viron paluda 'pyytää, rukoilla, palvoa' ja liivin pallo 'pyytää,
anoa'. Samaan etymologiaan useissa yhteyksissä liitetty mutta merkityseron takia
epätodennäköinen vastine on mordvan palams suudella'. Rinnastusta voi perustella
sillä, että pyhän kuvan tms. suuteleminen on yksi mahdollinen palvonnan muoto.
Sanavartalon alkuperä on epäselvä, mutta se kuuluu joka tapauksessa samaan yhtey-
teen —» palvella-verbin kanssa. Suomen kirjakieleen palvoa on tullut kalevalaisen
kansanrunouden myötä 1800-luvun alkupuolella.
SKES 1958 palvoa; SSA 1995 palvoa.
pamahtaa
Laukauksen tai läimäyksen ääntä jäljittelevästä interjektiomaisesta kannasta pam-
muodostetulla momentaanisella eli äkillistä tekemistä ilmaisevalla johdoksella
pamahtaa on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. karjalan pamahtoa, lyydin
pamahtada ja vatjan pamahtaa. Suomen kirjakielessä pamahtaa on ensi kertaa mai-
nittu Henrik Achreniuksen sepittämässä muistorunossa 1776.
SKES 1962 pamahtaa; SSA 1995 pamahtaa; Jussila 1998 pamahtaa.
pampa
Etelä-Amerikalle ominaista laajaa puutonta ruohotasankoa merkitsevä pampa juon-
tuu ketsuan kielen sanasta pampa, joka merkitsee tasankoa. Sana on levinnyt moniin
maailman kieliin espanjan ja englannin välityksellä. Sana esiintyy usein monikko-
muotoisena asussa pampasy ja tällaisena se on esitelty suomalaisille lukijoille Aga-
thon Meurmanin sivistyssanakirjassa 1887.
Onions 1979 pampa.
pamppu
Pallomaista esinettä, lyhyttä, pulleaa ihmistä tms. merkitsevän pamppw-sanan vasti-
neita ovat inkeroisen pamppu 'lumi- tai savipallo' ja karjalan pamppu 'pieni, pullea
lapsi'. Sana on ainakin osittain lainaa ruotsista, jossa pamp merkitsee mm. pulleaa
868

ihmistä, mahtavaa miestä, pomoa tai pelikorttien sotamiestä, mutta osittain se voi
olla myös omaperäinen deskriptiivisana. Jälkimmäisen vaihtoehdon piiriin kuulu-
vat ainakin sanan monet variantit, esim. pampula, pampero, pampura, pampukka
ym. Suomen kirjakielessä pamppu on ensi kertaa mainittu Matias Salamniuksen
runossa 1690. Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787 on mahtimiestä merkitsevä
pamppari.
Hellquist 1939 pamp; SKES 1962 pamppu; SSA 1995 pamppu; Jussila 1998 pamppu.
panda
Puolikarhujen heimoon (Ailurinae) kuuluviin, Himalajan vuoristossa eläviin peto-
eläimiin viittaava panda juontuu nepalin kielestä. Sana on englannin välityksellä
levinnyt moniin muihinkin kieliin. Heimon tunnetuin edustaja on mustavalkoinen
jättiläispanda eli bambukarhu. Suomalaisena sanana panda on tullut käyttöön 1900-
luvun alkupuolella.
Onions 1979 panda.
paneeli
Laudoitusta tai laudoista rakennettua jalkakäytävää, koroketta tms. merkitsevä
paneeli juontuu ruotsin sanasta panel, joka puolestaan on alasaksan kautta lainattu
ranskasta. Muinaisranskan panel on merkinnyt mm. kangaspalaa, satulan alle peh-
mikkeeksi pantua tyynyä tai yleensä kappaletta. Nykysuomessa paneeli voi merkitä
myös asiantuntijaryhmää tai tällaisen ryhmän julkista keskustelua, joka käydään
usein esiintymislavalla tai muulla korokkeella yleisön edessä. Nämä 1900-luvun jäl-
kipuolella yleistyneet merkitykset ovat käännöslainaa englannin kielestä. Laudoituk-
sen merkityksessä paneeli on tullut suomen kielessä käyttöön 1800-luvun jälkipuo-
liskolla. Sana mainitaan ainakin jo Daniel Europaeuksen sanakirjassa 1853.
Hellquist 1939 panel; SKES 1962 paneeli; Onions 1979 panel; Pulkkinen 1984 paneeli; SSA 1995
paneeli.
panetella
Moittimista merkitsevä panetella on johdos verbistä —> panna. Sama johdos on käy-
tössä myös karjalassa. Suomen kirjakielessä panetella samoin kuin siitä johdettu
tekijännimi panettelija ovat olleet käytössä Agricolasta alkaen.
SKES 1962 panna; SSA 1995 panna; Jussila 1998 panetella, panettelija.
paniikki
Pakokauhua merkitsevä paniikki on lainaa ruotsin sanasta panik, joka ranskan väli-
tyksellä juontuu kreikan sanasta pänikön. Tämä perustuu muinaisten kreikkalais-
ten karjan ja paimenten jumalan Panin nimeen. Pan oli karvainen, sarvekas olento,
869

jolla oli pukin sorkat ja ilkikurinen luonne. Hän soitteli huilua, lymyili pensaikoissa
ja pilaili mielellään ihmisten kanssa pelästyttäen heidät pahanpäiväisesti. Suomalai-
sena sanana paniikki on varsinaisesti tullut käyttöön 1900-luvun alussa, mutta sana
mainitaan jo Agathon Meurmanin sivistyssanakirjassa 1887.
Koukkunen 1990 paniikki; SSA 1995 paniikki.
panimo
Oluttehdasta merkitsevä panimo on johdos verbistä —» panna, jota vanhastaan on
käytetty oluen valmistamisesta puhuttaessa. Teollisia tekopaikkoja merkitseviä -mo-
päätteisiä johdoksia on alkanut tulla suomen kirjakieleen 1800-luvulla. Panimo mai-
nitaan ainakin jo Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865 jälkiosana yhdyssanassa
juomanpanimo.
SKES 1962 panna; SSA 1995 panna.
pankki
Rahalaitosta merkitsevä pankki on lainaa ruotsin sanasta bank. Alkuaan sana juon-
tuu italian kielestä, jossa banca tai banco on merkinnyt rahanvaihtajan penkkiä tai
pöytää. Suomen kirjakielessä pankki on ensimmäistä kertaa mainittu valtakunnalli-
sen rahalaitoksen järjestämistä koskevassa julistuksessa vuonna 1800. Pankin hoita-
jaa tai pankinjohtajaa merkitsevä pankkiiri on erillinen laina ruotsin sanasta bankir.
Tätä sanaa on nykyasussaan ensimmäisenä käyttänyt August Ahlqvist vuonna 1865.
Ensiesiintymä ranskalaistyyppisessä asussa banqueri on vuodelta 1734.
SKES 1962 pankki; Karlsson 1964 103-107; SSA 1995 pankki; Jussila 1998 pankki.
pankko
Uunin tulisijan edustaa tai liesiosaa ympäröivää penkkimäistä ulkonemaa merkit-
sevällä pankko- tai panfco-sanalla ei ole varsinaisia vastineita sukukielissä. Karja-
lan pankko on lainaa suomesta. Suomen sana on selitetty vanhaksi germaaniseksi
lainaksi, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *banki- edustaa mm. nykyruotsin bänk
'penkki*. Suomen kirjakielessä pankko on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen
sanakirjassa 1745.
Mikkola 1894 16; SKES 1962 pankko; SSA 1995 pankko; Jussila 1998 pankko.
1 panna 'asettaa, sijoittaa; olla sukupuoliyhteydessä (mies)'
Ikivanhalla omaperäisellä panna-verbillä on etymologisia vastineita kaikissa lähisu-
kukielissä ja useissa etäsukukielissä, esim. karjalan, vatjan ja viron panna, lyydin ja
vepsän panda, liivinpända, mordvanpanems 'leipoa, ajaa', udmurtin ponyny, mansin
pinty hantin panta ja nenetsin päen-. Komin vastineella pönny on miehestä puhutta-
essa merkitys 'harjoittaa sukupuoliyhteyttä', ja myös suomen panna-verbiä voidaan
870

käyttää samalla tavoin. Verbin merkitys on alkuaan ollut hyvin väljä siitä päätellen,
että sen sukukielisiä vastineita nykyäänkin käytetään monenlaisissa vakiintuneissa
lauserakenteissa. Ikivanhaksi perusmerkitykseksi voidaan joka tapauksessa rekonst-
ruoida 'panna, asettaa*. Alkuperäinen äänneasu on todennäköisesti ollut *pane-.
Suomen kirjakielessä panna on esiintynyt Agricolasta ja kaikista samanaikaisista
käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1962panna; UEW 1988 353-354; SSA 1995 panna; Jussila 1998 panna.
2 panna 'kirkonkirous'
Kirkonkirousta merkitsevä panna on lainaa muinaisruotsin sanasta ban, bann,
banna, joka merkitsee kirkonkirousta ja kirousta yleisemminkin. Suomen merki-
tys osoittaa, että sana on lainautunut nimenomaan kirkollisissa yhteyksissä. Ruotsin
sana on saanut kirkollisen merkityksensä saksasta, vaikka sana sinänsä on ruotsissa
vanhaa germaanista perintöä. Suomen kirjakielessä panna on esiintynyt Agricolasta
alkaen.
H. J. Streng 1915 141; Hellquist 1939 bann; SKES 1962 panna; SSA 1995 panna; Jussila 1998
panna.
pannu
Ruoanvalmistusastiaa merkitsevä pannu on lainaa ruotsin sanasta panna. Sama sana
on lainautunut myös inkeroiseen ja karjalaan. Suomen kirjakielessä pannu on ensi
kertaa mainittu Ljungo Tuomaanpojan suomentamassa kaupunginlaissa vuonna
1609. Yhdyssana pannukakku on ensi kertaa mainittu tuntemattoman suomentajan
kääntämässä Erasmus Rotterdamilaisen Kullaisessa kirjassa 1670.
Renvall 1826 pannu; H. J. Streng 1915 141; SKES 1962 pannu; SSA 1995 pannu; Jussila 1998
pannu, pannukakku.
panos
Suomen ja karjalan panos on johdos verbistä -» panna. Aseen panoksen lisäksi se voi
tarkoittaa monenlaista kerralla pantavaa annosta tai määrää. Suomen kirjakielessä
panos on ensi kertaa mainittu kalanpyyntiä koskevassa asiakirjassa vuonna 1762.
Räjäytystöihin liittyvä verbi panostaa on 1970-luvulta alkaen saanut myös merkityk-
sen 'kohdistaa voimavaroja, satsata, kiinnittää päähuomio'.
SKES 1962 panna; SSA 1995 panna; Jussila 1998 panos.
panssari
Rautapaitaa tai rautasuojusta merkitsevä panssari on lainaa ruotsista. Muinaisruot-
sin panzar juontuu alasaksan kautta italian sanastapanciera. Tämä on johdos sanasta
panda 'vatsa'. Panssari on siis alun perin tarkoittanut vatsansuojusta. Sana on lai-
nautunut suomeen ainakin kahteen kertaan, Agricolan kirjakielessä se on esiinty-
871

nyt myöhäismuinaisruotsin tai varhaisuusruotsin mukaisessa asussa pantsari, nyky-
muoto panssari vastaa nykyruotsin muotoa pansar.
Ahlqvist 1871 213; H. J. Streng 1915 142; SKES 1962 panssari; SSA 1995 panssari; Jussila 1998
pantsari.
panta
Vannetta, lenkkiä, sidettä tms. merkitsevän panta-sanan vastineita ovat viron mur-
teellinen pand ja liivin panda 'poikkipuu, sarana'. Sana on vanha germaaninen laina,
jolle rekonstruoitua alkumuotoa *banda- edustaa mm. nykysaksan Band. Suomen
kirjakielessä panta on ensi kertaa mainittu Gabriel G. Calamniuksen sepittämässä
häärunossa vuonna 1754.
Thomsen 1869 56,139; SKES 1962 panta; Hofstra 1985 324; SSA 1995 panta; Jussila 1998 panta.
pantata
Pantiksi antamista merkitsevä pantata on lainaa ruotsin verbistä panta, joka mer-
kitsee mm. 'ottaa t. saada pantiksi; ulosmitata'. Sama verbi on lainattu myös kar-
jalaan. Monissa suomen murteissa ja myös arkisessa puhekielessä tunnettu pan-
tata-verbin merkitys 'puristua, juuttua kiinni' kuuluu samaan yhteyteen ja perustuu
ruotsin panta-verbin merkitykseen 'pidättää itsellään'. Erillinen laina ruotsista on
pantti, joka on lainattu myös moniin lähisukukieliin. Ruotsin pant juontuu alasak-
sasta. Suomen kirjakielessä panta* on esiintynyt Agricolasta alkaen. Verbi pantata on
mainittu oikeudenkäyntiä koskevassa asiakirjassa vuonna 1593.
SKES 1962 pantti; SSA 1995 pantti; Jussila 1998 pantata, pantti.
pantteri
Leopardia (Panthera pardus) merkitsevä pantteri on lainattu suomeen ruotsin
sanasta panter. Ruotsin panter juontuu muiden kielten välityksellä alkuaan kreikan
sanasta pänther. Suomen kirjakielessä pantteri on ensi kertaa mainittu tulkkisana-
kirjassa Variarum rerum vocabula 1644. Eläinlaji on aiemmin mainittu jo Agricolan
rukouskirjassa nimellä pardi.
Hellquist 1939 panter; Koukkunen 1990 pantteri; SSA 1995 pantteri; Jussila 1998 pantteri, pardi.
paperi
Ruotsin sanasta paper tai papper suomeen lainattu paperi juontuu alkuaan kreikan
sanasta päpyros, joka on alkuaan merkinnyt papyruskaislaa (Cyperus papyrus, —>
papyrus) ja tästä valmistettua paperia. Sama nimitys on keskiajalla siirtynyt kuiduista
valmistetulle samantapaiselle tuotteelle. Suomen kirjakielessä paperi on esiintynyt
Agricolasta alkaen.
872

Renvall 1826 50; H. J. Streng 1915 143; Hellquist 1939 papper; SKES 1962 paperi; SSA 1995
paperi; Jussila 1998 paperi.
papiljotti
Hiusten kihartamisessa käytettävää rullaa merkitsevä papiljotti on lainaa ruotsin
sanasta papiljott, joka puolestaan juontuu ranskan sanasta papillote. Tämä on seli-
tetty johdokseksi sanasta papillon 'perhonen*. Eräissä entisajan kiharrusvälineissä
oli solmittavat päät, joten papiljoteille kierretty tukka näytti perhosparven laskeu-
tumispaikalta. Toisen selityksen mukaan papillote olisi johdos paperia merkitsevästä
sanasta. Entisaikaan papiljotteina käytettiin mm. paperista kierrettyjä rullia. Suomen
kirjakieleen papiIjotti on tullut 1800-luvun loppupuolella. Sana mainitaan ainakin jo
Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865.
Hellquist 1939 papiljott; SAOB 1952 papiljott; Klein 1967 papillote; SSA 1995 papiljotti.
pappa
Isoisää, isää tai yleisesti vanhaa miestä merkitsevä pappa on lainaa ruotsin sanasta
pappa. Samantapaisia isää merkitseviä sanoja on monissa muissakin kielissä. Alkuaan
pappa on lastenkielen sana, ja se sisältää juuri sellaisia äänteitä, joita pieni lapsi aivan
ensimmäisenä oppii lausumaan. Suomen kirjakieleen pappa on tullut vasta 1800-
luvulla. Sana mainitaan ainakin jo Daniel Europaeuksen sanakirjassa 1853.
Hellquist 1939 pappa; SKES 1962 pappa; SSA 1995 pappa.
pappi
Sanalla on vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan ja vatjan pappi, vepsän
pap, viron papp ja liivin päpp. Saamen bähppa on lainaa itämerensuomesta. Ylei-
sesti hyväksytyn käsityksen mukaan itämerensuomen sana on slaavilainen laina, jota
nykyvenäjässä vastaa pop. Papin lisäksi eräät muutkin vanhat kristinuskoon liittyvät
sanat, esim. pakana ja risti, on tapana selittää slaavilaisperäisiksi, ja tämä on tulkittu
Venäjän sanan perustana on kreikan papäs apupappi', joka kristinuskon leviämisen
myötä on joko suoraan tai välillisesti lainautunut muihin kieliin. Levikkiseikkojen
perusteella on päätelty, ettei venäjänkään sana olisi suoraa lainaa kreikasta, vaan se
olisi tullut jonkin germaanisen kielimuodon, mahdollisesti muinaisyläsaksan kautta.
Myös itämerensuomen sanoja ovat useat tutkijat arvelleet ainakin osittain germaa-
nisperäisiksi. Suomen kirjakielessä pappi on esiintynyt Agricolasta ja samanaikai-
sista käsikirjoituksista alkaen.
Mikkola 1894 154; Kalima 1952 133; Kluge - Mitzka 1960 Pfaffe; SKES 1962pappi; Plöger 1973
121; SSA 1995 pappi; Jussila 1998 pappi.
873

paprika
Koisokasvien heimoon kuuluviin Capsicum-suvun kasveihin viittaava paprika on
lainattu suomeen sukukielestä unkarista, mutta alkuaan sana juontuu serbokroaatin
sanasta paprika, joka on johdos pippuria merkitsevästä sanasta papar. Suomen kir-
jakielessä paprika-sana, on tullut yleiseen käyttöön 1900-luvun alkupuolella, mutta
tätä ennen se on esiintynyt ainakin Antti Jalavan Unkarin maata ja kansaa kuvaa-
vassa teoksessa 1876. Suomessa ovat tulisesta maustepaprikasta valmistetut jauheet
tulleet käyttöön aiemmin kuin miedot vihannespaprikat, ja jauheista on käytetty
mm. nimitystä espanjanpippuri tai turkinpippuri ennen popnfca-nimityksen vakiin-
tumista.
TSK 7 1915 paprika, pippuri; Kluge - Mitzka 1960 Paprika; SSA 1995 paprika; Rousi 1997
332-334.
papu
Etenkin hernekasveihin kuuluvaa tarhapapua (Phaseolus vulgaris) merkitsevän
popH-sanan vastineita ovat inkeroisen ja karjalan papu sekä vepsän babu. Sana on
vanha slaavilainen laina, jota nykyvenäjässä vastaa bob. Suomen kirjakielessä papu
on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Ahlqvist 1866 Suomi 2:6 102; Kalima 1952 133-134; SKES 1962papu; Plöger 1973 122; SSA 1995
papu; Jussila 1998 papu.
papukaija
Eksoottisia Psittacus-suvun lintuja merkitsevä papukaija on lainaa ruotsin sanasta
papegoja. Ruotsin sana juontuu saksan välityksellä ranskasta. Alkuaan sana on ono-
matopoeettinen, linnun ääntelyä jäljittelevä muodoste, ja se saattaa olla peräisin jos-
takin Länsi-Afrikan kielestä. Suomeen lainattaessa sanaa on kansanetymologisesti
muunneltu niin, että sen osat on saatu muistuttamaan kielessä ennestään olleita
sanoja. Vastaavalla tavalla sanaa on mukautettu monissa muissakin kielissä. Suomen
kirjakielessä popukaija on ensi kertaa mainittu vuonna 1644 kahdessa eri lähteessä.
Tulkkisanakirjassa Variarum rerum vocabula se on asussapapugaya, Laurentius Pet-
rillä papucaja. Nykyasu papukaija on Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
Hellquist 1939 papegoja; Kluge - Mitzka 1960 Papagei; SKES 1962 papukaija; SSA 1995 papu-
kaija; Jussila 1998 papukaija.
papyrus
Sädekaisloihin (Cyperus) kuuluvan papyruskaislan latinankielinen lajinimi papyrus
perustuu kasvin kreikankieliseen nimeen päpyros. Tämän alkuperä on tuntematon;
sana saattaa olla aasialaista alkuperää. Kasvia viljeltiin jo muinaisessa Egyptissä ja
sen hohkaisesta sisäosasta valmistettiin paperin tapaista kirjoitusmateriaalia, mutta
papyrus-tyyppistä nimitystä ei tuotteesta tai sen raaka-aineesta ole tältä ajalta pys-
874

tytty osoittamaan. Veteen lietetyistä kuiduista valmistettu paperi on Euroopassa syr-
jäyttänyt papyruksen noo-luvulla, mutta papyruksesta käytetty nimitys, keskiajan
latinan papirusy on periytynyt uudelle tuotteelle (—> paperi). Suomen kirjakieleen
papyrus on tullut 1800-luvulla. "Papyruspensas" esitellään mm. Frans Wilhelm
Rothstenin latinalais-suomalaisessa sanakirjassa 1864.
Kluge - Mitzka 1960 Papier; Onions 1979 papyrus.
paraati
Juhlamarssia tai juhlakatselmusta merkitsevä paraati on lainaa ruotsin sanasta parad,
joka puolestaan juontuu ranskasta. Ranskan parade on lainaa espanjan sanasta
parada, joka on muodostettu verbistä parär 'koristaa'. Tämän verbin taustalla on
latinan paräre Valmistaa, varustautua, laittautua*. Suomen kirjakielessä paraati on
ensi kertaa mainittu sotaväen harjoittamista koskevassa asiakirjassa vuonna 1752.
Hellquist 1939 parad; Kluge - Mitzka 1960 Parade; SSA 1995 paraati; Jussila 1998 paraati.
parahtaa
Verbillä ei ole tarkkoja vastineita sukukielissä. Se on momentaaninen eli äkillistä
tekemistä ilmaiseva johdos samasta onomatopoeettisesta sanavartalosta, josta on
muodostettu myös —» parkua. Suomen kirjakielessä parahtaa on ensi kertaa mai-
nittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1962 parista; SSA 1995 parkua; Jussila 1998 parahtaa.
paraikaa
Kuluvaan hetkeen viittaava adverbi paraikaa on rakenteeltaan hämärtynyt yhdys-
sana, jonka alkuosana on vanha hyvää merkitsevä sanavartalo para- (—» paras) ja
jälkiosana —> aika-samn partitiivimuoto. Samassa merkityksessä käytetään myös
eräitä paras-sanan muotoja, esim. parhaillaan, paraallaan, parahiten ym. Suomen
kirjakielessä paraikaa on ensi kertaa mainittu vuoden 1747 almanakassa.
SKES 1962 paras; SSA 1995 paras; Jussila 1998 paraikaa.
parakki
Kevytrakenteista, alkuaan etenkin sotaväen tarpeisiin pystytettyä tilapäisrakennusta
merkitsevä parakki on lainaa ruotsin sanasta barack, joka ranskan kautta juontuu
joko italian sanasta baracca tai espanjan sanasta barraca. Sanan perimmäinen lähtö-
kohta on epäselvä. Espanjan sanaa on arveltu johdokseksi joko sanasta barra 'poikki-
puu' tai barro savi'. Suomen kirjakielessä parakki on ensi kertaa mainittu asiakirjassa
vuonna 1700.
Hellquist 1939 barack; SKES 1962 parakki; Onions 1979 barack; SSA 1995 parakki; Jussila 1998
parakki.
875

parantaa
Verbillä on vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan parantoa, vepsän
parata, vatjan parattaa, viron parandada sekä liivin parändö. Verbi on johdos van-
hasta omaperäisestä sanavartalosta par a- 'hyvä', joka esiintyy nykysuomessa vain
johdosten kantana (—» paras). Alun perin parantaa merkitsee siis (jälleen) hyväksi
tekemistä. Johdos saattaa olla ikivanha, sillä täsmälleen samoista aineksista muo-
dostettuja verbejä on myös eräissä etäsukukielissä, esim. saamen buoridit ja marin
paremdas. Suomen kirjakielessä parantaa on esiintynyt Agricolasta ja samanaikai-
sista käsikirjoituksista alkaen. Agricolalla on myös useitaparantaa-verbin johdoksia,
esim. parantaja, parannus ja parantamaton.
SKES 1962 parempi-, SSA 1995 parantaa-, Jussila 1998 parannus, parantaa, parantaja, parantama-
ton.
paras
Merkitykseltään mutta ei muodoltaan superlatiivinen paras on johdos vanhasta
pflra-vartalosta, jolle on osoitettu etymologisia vastineita itämerensuomesta permi-
läiskieliin asti, esim. saamen buorre, mordvan paro, marin poro ja permiläiskielten
bur, joiden kaikkien merkitys on 'hyvä'. Useimpien etäsukukielten vastineita voi
käyttää myös substantiiveina mm. merkityksessä 'hyvyys; omaisuus'. Vartalon alku-
peräiseksi asuksi on rekonstruoitu *para. Itämerensuomessa vartalo esiintyy useiden
johdosten kantana, esim. parata, parantua, parempi jne. Myös johdoksella paras on
vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan ja viron paras, lyydin, vepsän ja
vatjan paraz, ja näissä samoin kuin suomen murteissakin se ei välttämättä ilmaise
vertailua, vaan sillä voi olla merkitys 'hyvä, sopiva, oikea'. Viron paras voi merkitä
myös 'keskinkertaista' tai 'kohtuullista'. Suomen kirjakielessä paras on esiintynyt
Agricolasta ja kaikista samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1962 parempi-, UEW 1988 724; SSA 1995 paras; Jussila 1998 paras.
paratiisi
Yliluonnollisen ihanaa puutarhaa, autuaiden olinpaikkaa tai maallista onnelaa mer-
kitsevä paratiisi on lainaa ruotsin sanasta paradis, joka latinan välityksellä juontuu
kreikan sanasta parädeisos 'paratiisi, puutarha'. Tätä sanaa on alun perin käytetty
viittaamassa Persian kuninkaan ja ylimystön puutarhoihin. Myös sana on persia-
laista alkuperää, ja se on alkuaan tarkoittanut aidalla ympäröityä, suljettua aluetta.
Suomen kirjakielessä paratiisi on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen.
Agricola on käyttänyt paratiisista myös nimitystä lustitarha, mutta tämä ei ole vakiin-
tunut kirjakieleen.
H. J. Streng 1915 143; SKES 1962 paratiisi; Onions 1979 paradise; SSA 1995 paratiisi; Jussila 1998
paratiisi.
876

parfyymi
Hajuvettä merkitsevä parfyymi on lainaa ruotsin sanasta parfym, joka puolestaan
perustuu ranskan sanaan parfum. Tämä on johdos italialaisperäisestä verbistäparfu-
mer 'tuoksuttaa, tehdä hyvänhajuiseksi*. Sanan alkuaineet ovat latinan prefiksi per-
'läpikotaisin' ja/ömäre savuta, suitsuta*. Suomalaisena sanana parfyymi on ensi ker-
taa mainittu Agathon Meurmanin sivistyssanakirjassa vuonna 1887.
Koukkunen 1990 parfyymi; SSA 1995 parfyymi.
pari
Kahta henkilöä, esinettä tms. merkitsevä pari on lainaa muinaisruotsin sanasta par,
joka puolestaan on keskialasaksan kautta lainautunut latinasta. Latinan par merkit-
see parin lisäksi mm. samanlaista, vertaista tai parillista. Sama sana on joko suo-
mesta tai muuta kautta lainautunut useisiin lähisukukieliin. Saamen pärra on suo-
mesta erillinen skandinaavinen laina. Suomen vanhassa kirjakielessä pan on esiinty-
nyt Agricolasta alkaen.
H. J. Streng 1915 144-145; Hellquist 1939 par; SKES 1962 pari; SSA 1995 pari; Jussila 1998 pari.
parjata
Soimaamista ja herjaamista merkitsevällä parjata-verbillä ei ole vastineita sukukie-
lissä. Sanavartalon alkuperä on epäselvä. Yksi mahdollisuus on, että kysymyksessä
on balttilainen laina, jonka vastineita nykyisissä balttilaisissa kielissä ovat liettuan
bärtijd. latvian bärt. Nämä kumpikin merkitsevät 'moittia, sättiä'. Toinen mahdolli-
suus on, että verbi on johdos samasta ääntä jäljittelevästä sanavartalosta par-, josta
suomen murteissa ja karjalassa on muodostettu parkumista, huutamista, kiukuttele-
mista, valittamista tms. merkitseviä verbejä, esim. suomen ja karjalan parista, karja-
lan parissa. Viron samantapainen pariseda merkitsee 'rätistä, jyristä, kalkattaa'. Suo-
men kirjakielessä parjata on ensi kertaa esiintynyt Eerik Sorolaisen postillassa 1625.
Ojansuu 1921 33; Kalima 1936 146; SKES 1962 parista, parjata; SSA 1995 parjata; Jussila 1998
parjata.
parka
Nykysuomessa surkeaa olentoa merkitsevä parka on murteissa alkuaan tarkoittanut
vaateriepua tai kapaloa. Alun perin kysymyksessä voi olla sama sana kuin samojedi-
kielistä juontuva, pohjoisilla alueilla laajalti tunnettu parka, joka merkitsee nahasta
valmistettua turkin tapaista päällysvaatetta. Päällysvaatetta merkitsevä parka tunne-
taan samojedikielten lisäksi mm. komissa, venäjässä ja englannissa. Toisaalta on kui-
tenkin arveltu, että suomen parfca-sanan ja päällysvaatetta merkitsevän kansainväli-
sen parka-sanan yhtäläisyys olisi pelkästään satunnaista. Riepua ja surkeaa olentoa
merkitsevän parfca-sanan alkuperästä ei kuitenkaan ole olemassa mitään muutakaan
uskottavaa selitystä. Suomen kirjakielessä parka on esiintynyt Agricolasta alkaen.
877

Nirvi Vir. 1946 224; SKES 1962 parka; Janhunen Vir. 1988 88-90; SSA 1995 parka; Jussila 1998
parka.
parketti
Tavallisesti jalopuukappaleista valmistettua ja kuviolliseksi sommiteltua hienoa lat-
tiaa merkitsevä parketti on lainaa ruotsin sanasta parkett. Tämä puolestaan juontuu
ranskan sanastaparquet, joka on johdos rajattua aluetta merkitsevästä sanastaparc ja
voi merkitä monenlaisia rajallisia tiloja, esim. tiettyjä alueita oikeussalissa, pörssissä,
teatterissa ym. julkisissa tiloissa. Suomen kirjakielessä parketti on tullut käyttöön
1800-luvun loppupuolella, ja lattian lisäksi se on voinut merkitä myös teatterissa
orkesterin ja ensimmäisten kiinteiden penkkirivien väliin jäävää aluetta. Parkettilat-
tia mainitaan ainakin jo Agathon Meurmanin ranskalais-suomalaisessa sanakirjassa
1877.
Hellquist 1939 parkett; Kluge - Mitzka 1960 Parkett.
parkita
Nahan käsittelemistä merkitsevä parkita on johdos ruotsalaisperäisestä lainasanasta
—» 1 parkki. Murteissa esiintyy myös verbi parkata, joka on suora laina ruotsin vas-
taavasta verbistä barka. Suomen kirjakielessä parkita on ensi kertaa mainittu karja-
tauteja koskevassa asetuksessa 1750. Jo tätä ennen on Daniel Jusleniuksen sanakir-
jassa 1745 mainittu rinnakkaisjohdos parkkia sekä suoraan ruotsista lainattu par-
kata. Koska parkitseminen käytännössä tekee nahan kestävämmäksi, verbiä käyte-
tään myös vertauskuvallisesti vahvistamisen ja karaisemisen merkityksessä.
SKES 1962 parkki1; SSA 1995 parkki1; Jussila 1998 parkita.
parkkeerata
Lähinnä auton pysäköimiseen viittaava parkkeerata on lainaa ruotsin verbistä par-
kera. Ruotsin verbi on johdos sanasta park, joka pysäköintipaikan lisäksi merkitsee
mm. puistoa tai aidattua tarhaa. Ruotsin park juontuu ranskasta, jossa parc mer-
kitsee puistoa, aitausta, puutarhaa tai muuta rajattua aluetta (—> parketti). Suomen
kirjakielessä parkkeerata tai parkeerata on tullut käyttöön 1900-luvun alkupuolella,
mutta koska sana on selvästi ruotsalaismallinen, sitä on tietoisesti yritetty korvata
suomalaisilla johdoksilla pysäköidä tai paikoittaa.
Hellquist 1939 park; SKES 1962 parkki3; SSA 1995 parkki3.
1 parkki 'puun kuori; parkitusliuos'
Vuotien käsittelyssä tarvittavaa liuosta merkitsevä parkki on lainaa ruotsin sanasta
bark. Sama sana on lainautunut myös moniin lähisukukieliin. Alkuaan sana merkit-
see puun kuorta, jollaisesta myös parkitusliuos on ennen aikaan valmistettu. Sekä
ruotsin sanalla bark että suomeen lainatulla parfcfa-sanalla on nykyäänkin molem-
878

mat merkitykset. Suomen kirjakielessä parkki on puun kuoren merkityksessä esiin-
tynyt Agricolasta alkaen.
Becker 1824 3; Thomsen 1869 139; H. J. Streng 1915 145; SKES 1962 parkki; SSA 1995 parkki;
Jussila 1998 parkki.
2 parkki 'iso purjealus*
Isoa, vähintään kolmimastoista purjealusta merkitsevä parkki on lainaa ruotsin
sanasta bark, joka alasaksan tai hollannin kautta juontuu alkuaan ranskan sanasta
barque tai italian sanasta barca. Molempien taustalla on keskiajan latinan barca
alus, vene'. Suomen kirjakielessä parkki on ensi kertaa mainittu Albin Stjerncreutzin
merisanakirjassa 1863.
Hellquist 1939 1. bark; SKES 1962 parkki2; SSA 1995 parkki2.
parkua
Itkemistä ja huutamista merkitsevän parkua-verbin vastineita ovat inkeroisen par-
kua ja karjalan parkuo. Viron murteellinen parkuda on lainaa suomesta. Sana on
johdos itkemisen ja valittamisen ääntä jäljittelevästä onomatopoeettisesta vartalosta,
josta on muodostettu myös —» parahtaa. Suomen kirjakielessä parkua on esiintynyt
Agricolasta alkaen, samoin sitä vastaava substantiivijohdospar/cM.
SKES 1962 parkua; SSA 1995 parkua; Jussila 1998 parku, parkua.
parodia
Ivamukaelmaa merkitsevä parodia juontuu alkuaan klassisista kielistä. Latinan
parodia on lainaa kreikan sanasta parodia, joka sananmukaisesti merkitsee "vierus-
laulua". Sanan rakenneosat ovat etuliite para- luona, vieressä, yhdessä' yms. ja öde
'laulu'. Käytännössä se on alkuaan tarkoittanut varsinaisen esiintyjän koomista mat-
kimista. Ruotsissa sana on ollut käytössä jo 1600-luvulta alkaen, ja myös suomalai-
selle sivistyneistölle se on epäilemättä ollut tuttu sekä ruotsin kielestä että antiikin
kirjallisuudesta. Suomalaisena sanana parodia mainitaan ainakin jo Ferdinand Ahl-
manin sanakirjassa 1865.
Koukkunen 1990 parodia.
paroni
Suomessa ja Ruotsissa vapaaherran puhuttelunimenä käytetty paroni on lainaa ruot-
sin sanasta barony joka puolestaan on lainaa ranskan sanasta barun tai baron. Tämä
perustuu kansanlatinan germaanisperäiseen sanaan barö> joka alkuaan lienee mer-
kinnyt miestä lääninherran vastakohtana tai sotakelpoista miestä. Sanan etäisempi
alkuperä on epäselvä. Suomen kirjakielessä paroni on ensi kertaa mainittu vuonna
1712 laaditussa kirjeessä.
879

Hellquist 1939 baron; Kluge - Mitzka 1960 Baron; Onions 1979 baron; SSA 1995 paroni; Jussila
1998 paroni.
parras
Reunaa, veneen ylälaitaa tms. merkitsevällä parras-sanalla on vastineita useimmissa
itämerensuomalaisissa kielissä. Näitä ovat esim. inkeroisen, karjalan ja viron parras,
lyydin pardaz ja liivin pärdaz. Sana on vanha germaaninen laina, jolle rekonstruoi-
tua alkumuotoa *bardaz- edustaa mm. norjan bard 'reuna, laita*. Samaan yhteyteen
kuuluu myös ruotsin bord 'reunus, laita'. Suomen kirjakielessä parras on ensi kertaa
mainittu Ljungo Tuomaanpojan suomentamassa kaupunginlaissa 1609.
Thomsen 1869 140; Toivonen 1916-1920 SUSA 34: 2b 23; SKES 1962 parras; SSA 1995 parras;
Jussila 1998 parras.
parru
Paksua ortta tai hirttä merkitsevä parru on lainaa ruotsin sanasta sparre, joka suo-
menruotsissa esiintyy myös asussa spärro. Suomen kirjakielessä sana on ensi kertaa
mainittu Henrik Florinuksen sanakirjassa 1678 asussa pani. Nykyasu parru on mai-
nittu metsiä koskevassa asetuksessa vuonna 1785.
Renvall 1826 51; Karsten 1944 FmS 10 371; SKES 1962 parru; SSA 1995 parru; Jussila 1998 parru.
parsa
Liljakasveihin kuuluvaa vihannesta (Asparagus officinalis) merkitsevä parsa on ään-
neasustaan päätellen lainattu venäjän sanasta spärza. Tämä juontuu alkuaan italian
sanasta sparagio, joka puolestaan perustuu kasvin latinankieliseen nimitykseen aspa-
ragus. Jo muinaiset roomalaiset nautiskelivat parsasta. Ruotsiin tämä sana on kul-
keutunut Länsi-Euroopan kautta, ja sen äänneasu on muotoutunut toisenlaiseksi.
Varhaisuusruotsissa sana on ollut spargitz, ja tästä on suomeen lainautunut parkisi,
joka mainitaan vuonna 1683 Elias Tillandzin kasviluettelossa. Nykyruotsissa sana
on sparris. Suomen venäläisperäinen nykymuoto parsa on tullut kirjakieleen vasta
1800-luvulla. Sana mainitaan ainakin jo Elias Lönnrotin tulkkisanakirjassa 1847.
Hellquist 1939 sparris; SKES 1962 parsa; SSA 1995 parsa.
parsi
Riihen orsia, hevosen tai lehmän pilttuuta ym. merkitsevällä parsf-sanalla on vastine
kaikissa lähisukukielissä. Näitä ovat esim. inkeroisen ja viron pars, karjalan ja vatjan
parsi sekä liivin parz. Vastineita on esitetty myös etäsukukielistä, esim. marin pördös
seinä', udmurtin bord seinä', mansin pärt 'lauta' ja hantin pert 'lauta'. Rinnastusta
on kuitenkin äännehistorian takia pidetty epävarmana, ja merkityksissäkin on eroa.
Toisen selitysvaihtoehdon mukaan itämerensuomen parsi olisi germaaninen laina,
jolle rekonstruoidun alkumuodon *barda- alkuperäiseksi merkitykseksi on oletettu
880

Vitsaksista punottu seinä*. Sanan myöhemmät vastineet, esim. saksan Bart, merkit-
sevät kuitenkin partaa, joten tämäkin selitys on merkitysseikkojen takia epäilyttävä.
Uusimman selityksen mukaan parsi kuuluu yhteen etäsukukielistä esitettyjen vas-
tineiden kanssa, ja alkumuodoksi voidaan rekonstruoida *pärtä. Tälle puolestaan
voidaan esittää indoeurooppalainen lainaetymologia, jonka mukaan sana on samaa
juurta kuin englannin boardja. ruotsin bord. Suomen kirjakielessä parsi on ensi ker-
taa mainittu 1630-luvulla, mm. Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa. Jo Maskun
Hemmingin hurskaissa lauluissa 1616 on puhuttu vaateparsista. Tässä yhteydessä
esiintyvä parsi-sanan merkitys 'laatu, laji' on ilmeisesti syntynyt vanhemmasta pilt-
tuun tai osaston merkityksestä.
Becker 1824 4; SKES 1962 parsi; Koivulehto 1979 FS Fromm 142-146; Sammallahti 1988 548;
UEW 1988 374; SSA 1995 parsi; Jussila 1998 parsi; Koivulehto 1999 VM 159.
parsia
Verbin ainoa etymologinen vastine on karj alan pars/e. Sanavartalon alkuperä on epä-
selvä, mutta mahdollisesti on kysymys —> parsi-sanan johdoksesta ja nimenomaan
tämän käytöstä merkityksessä 'laatu, tapa'. Parsiminen on paikkaamista tai korjaa-
mista, jolla palautetaan vaatekappale, kalaverkko tms. entisenlaiseksi, alkuperäiseen
muotoonsa. Suomen kirjakielessä parsia on ensi kertaa mainittu Gabriel Tuderuksen
runossa, joka on vuonna 1703 kirjoitettu talonpojan ylistykseksi.
SKES 1962 parsia; SSA 1995 parsia; Jussila 1998 parsia.
parta
Sanalla on liiviä lukuun ottamatta vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen,
karjalan ja vatjan parta, vepsän bard ja viron murteellinen pard. Sanaa on useissa
yhteyksissä arveltu vanhaksi germaaniseksi lainaksi, jolle rekonstruoitua alkumuo-
toa *barda- edustavat mm. saksan Bartja englannin beard. Myös balttilaista ja slaa-
vilaista alkuperää on pidetty mahdollisena. Joka tapauksessa sana on lainaperäinen.
Suomen kirjakielessä parta on esiintynyt Agricolasta alkaen, samoin partaveitsi.
Thomsen 1869 140 ja 1890 162; SKES 1962parta; Hofstra 1985 351; SSA 1995 parta; Jussila 1998
partay partaveitsi.
partio
Tiettyä tehtävää varten koottua joukkoa tai ryhmää merkitsevä partio on lainaa ruot-
sin sanasta parti, joka merkitsee mm. osaa, erää, joukko-osastoa, talonväkeä ja par-
tiota. Ruotsin sana on lainaa ranskasta, ja ranskan partie perustuu italian sanaan
partita 'osasto', joka on sama kuin latinan partita. Tämä on muodostettu jakamista
merkitsevästä verbistä partiri. Suomeen lainattaessa sanaa on mukautettu kieleen
niin, että se näyttää omaperäiseltä johdokselta. Suomen kirjakielessä partio on ensi
kertaa mainittu sotilaan pitämistä koskevassa asiakirjassa 1733.
881

Hellquist 1939 parti; SKES 1962 partio; SSA 1995 partio; Jussila 1998 partio.
partneri
Hankkeen osanottajaa, yhtiökumppania tai muutakin kumppania, esim. peli- tai
tanssitoveria, merkitsevä partneri on lainaa englannin sanasta partner. Tämä on
vanhemmasta sanasta parcener muodostettu variantti, jonka alkuosan muotoon on
vaikuttanut osaa merkitsevä sana part. Suomalaisena sanana partneri on tullut käyt-
töön 1900-luvun alkupuolella.
Onions 1979 partner; Pulkkinen 1984 partneri.
parturi
Hiusten ja parran leikkaajaa merkitsevä parturi on johdos sanasta —> parta. Sana on
tullut kirjakieleen 1800-luvun jälkipuoliskolla. Parturi mainitaan ainakin jo Ferdi-
nand Ahlmanin sanakirjassa 1865.
SKES 1962 parta; SSA 1995 parta.
1 parvi 'lauma, joukko'
Sanalla on vastine useimmissa lähisukukielissä. Näitä ovat inkeroisen, karjalan ja
vatjan parvi sekä viron parv. Etäsukukielten puolelta ainoa vastine on hantin pör.
Tämän perusteella sanaa pidetään ikivanhaan omaperäiseen sanakerrostumaan kuu-
luvana, ja sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu mm. *pan tai *parwa. Suomen
kirjakielessä parvi on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1962parvi1; UEW 1988 356-357; SSA 1995 parvi1; Jussila 1998 parvi1.
2 parvi 'yläkerta, lehteri'
Sanan vastineita lähisukukielissä ovat inkeroisen parvi 'hylly, parveke, lehteri' ja
viron parv 'lautta, lossi'. Etäsukukielisiksi vastineiksi on esitetty mm. udmurtin ja
komin pur 'lautta', mansin pora 'lautta' ja hantin pör 'lautta, verkon kannatin'. Samo-
jedikielten vastineet, mm. nenetsin pari ja kamassin päre, merkitsevät jalallista aittaa
tai säilytyslavaa. Kaikki vastineet viittaavat puisiin, rinnakkain asetetuista hirsistä
tehtyihin rakennelmiin. Sana on myös tämän perusteella yhdistetty etymologisesti
laumaa tai joukkoa merkitsevään —» parvf-sanaan. Alkuperäinen merkitys olisi ollut
'ryhmä, joukko', tästä olisi syntynyt 'joukko yhteen liitettyjä puita' ja lopulta 'lava,
lavan tapainen rakennelma'. Suomen kirjakielessä ullakkoa merkitsevä parvi on ensi
kertaa mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637.
SKES 1962 parvi2; UEW 1988 356-357; SSA 1995 parvi; Jussila 1998 parvi.
882

paska
Ulostusta, lokaa tms. merkitsevällä pasfca-sanalla on vastineita kautta koko suoma-
lais-ugrilaisen kieliperheen, esim. inkeroisen, karjalan ja vatjan paska, vepsän ja viron
pasky liivin paska, saamen baika, mansin ja hantin pas ja unkarin/os. Volgalaiskielten
vastineet, esim. marin puskedas, ovat ulostamista merkitseviä verbejä. Sana kuuluu
ikivanhaan omaperäiseen sanastoon ja sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu
*pucka tai *packa. Suomen kirjakielessä paska on esiintynyt Agricolasta alkaen. Joh-
dosverbipaskantaa on mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637.
SKES 1962 paska; UEW 1988 396-397; SSA 1995 paska; Jussila 1998 paska, paskantaa.
passata
Suomen monimerkityksinen passata on lainaa ruotsin verbistä passa, joka merkitsee
mm. 'pitää huolta, hoitaa, palvella; huomioida, vahtia'. Suomen kirjakielessä passata
on merkityksessä 'palvella' mainittu vuonna 1768 asetuksessa, joka koskee valtakun-
nasta luvattomasti matkustavia. Merkityksessä Vahtia, tarkkailla' sana on tullut käyt-
töön 1800-luvun jälkipuoliskolla.
SKES 1962 passata; SSA 1995 passata1, passata2; Jussila 1998 passata.
1 passi 'matka-asiakirja'
Matkustamiseen oikeuttavaa asiakirjaa tai muuta kulkulupaa merkitsevä passi on lai-
naa ruotsin sanasta pass, joka saksan välityksellä juontuu italian sanasta passo. Tämä
on yhden selityksen mukaan syntynyt lyhentymällä yhdyssanasta passaporto, jonka
alkuosa juontuu keskiajan latinan verbistä passäre 'ohittaa' ja jälkiosa sanasta portus
satama', italiassa porto. Toisen selityksen mukaan italian passo on sama sana kuin
askelta merkitsevä passo, joka juontuu latinan sanasta passus. Suomen kirjakielessä
kulkulupaa merkitsevä passi on ensi kertaa mainittu sotaväen kestitystä koskevassa
asetuksessa vuonna 1615.
Hellquist 1939 pass; Kluge - Mitzka 1960 Pass; SSA 1995 passi; Jussila 1998 passi.
2 passi Vartio(paikka)'
Vartiopaikkaa merkitsevä passi on lainaa ruotsin samaa merkitsevästä sanasta pass.
Ruotsin pass juontuu alasaksasta, jossa pas on merkinnyt mm. oikeaa määrää tai
aikaa. Sanan perimmäinen lähtökohta on latinan askelta merkitsevä passus. Suomen
kirjakielessä vartiopaikkaa merkitsevä passi on tullut käyttöön 1800-luvulla. Jo Eri-
cus Schroderuksen sanakirjassa 1637 on mainittu etymologisesti samaan yhteyteen
kuuluva, ylikulkupaikkaa merkitsevä passi.
Hellquist 1939 1. ja 3. pass; SKES 1962 passi2; SSA 1995 passata2; Jussila 1998 passi2.
883

passiivinen
Toimetonta, toimimatonta, välinpitämätöntä ym. merkitsevä passiivinen on joh-
dos ruotsalaisperäisestä lainavartalosta passiv. Tämä perustuu latinan adjektiiviin
passivus 'kärsivä, kärsimään kykenevä', joka on muodostettu verbistä päti 'kärsiä,
kestää, sallia'. Ainakin latinan kieliopin terminä passivus on ollut tuttu kaikille kou-
lua käyneille suomalaisille jo satojen vuosien ajan, mutta suomalaisina sanoina pas-
siivi ja passiivinen ovat tulleet käyttöön vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla. Ferdinand
Ahlmanin sanakirjassa 1865 mainitaan substantiivipassivo, vuoden 1874 laitoksessa
myös passivi. Adjektiivina on mm. Agathon Meurmanin sivistyssanakirjassa 1887
mainittu ruotsin mukainen passivi, nykyjohdos passiivinen on tullut varsinaisesti
käyttöön vasta 1900-luvun alussa.
Koukkunen 1990 passiivi, passiivinen.
pasta
Taikinaa, tahnaa tai paksua voidetta merkitsevä pasta juontuu latinan sanasta pasta
'taikina'. Latinan sana on lainaa kreikasta, jossa päste on johdos verbistä pässein vai-
vata, sekoittaa' ja tarkoittaa sekoittamalla tehtyä ruokaa. Suomeen pasta on tahnan
tai taikinamaisen aineen merkityksessä lainattu 1900-luvun alussa ilmeisesti ruotsin
kautta. Makaronituotteiden ja näistä valmistettujen ruokien yleisnimenä se on lai-
nautunut uudestaan, mahdollisesti suoraan italian sanasta pasta, 1900-luvun loppu-
puolella.
TSK 7 1915 pastej; Hellquist 1939 pasta; SSA 1995 pasta.
pasteija
Voitaikinakuoresta ja maukkaaksi sekoitetusta täytteestä muodostuvaa leivonnaista
merkitsevä pasteija on lainaa ruotsin sanasta pastej, joka puolestaan on lainaa alasak-
sasta tai hollannista. Alkuaan sana perustuu kansanlatinan sanaan pastäta, joka on
johdos alun perin taikinaa merkitsevästä sanasta —> pasta. Suomen kirjakielessä pas-
teija on ensi kertaa mainittu asussa pastei tulkkisanakirjassa Variarum rerum voca-
bula 1644. Sanan asu on vakiintunut nykyiselleen vasta 1900-luvulla.
TSK 1915 pasteiji; Hellquist 1939 pastej; SSA 1995 pasteija; Jussila 1998 pasteija.
pastelli
Nykysuomessa lähinnä hennonvaaleita värisävyjä merkitsevä pastelli on lainaa ruot-
sin sanasta pastell, joka saksan kautta juontuu alkuaan italian sanasta pastello. Tämä
on alun perin tarkoittanut väritaikinaa ja tällaisesta valmistettuja väriliituja. Sana on
johdos italian kielen taikinaa merkitsevästä sanasta —» pasta. Suomen kirjakielessä
pastelli on tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla. Pastellimaalaus, pastelliliidut
ja pastellivärit mainitaan Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865.
TSK 7 1915 pastelli; Hellquist 1939 pastell; SSA 1995 pastelli.
884

pastilli
Pientä pilleriä tai pillerimäistä makeista merkitsevä pastilli on lainaa ruotsin sanasta
pastill tai pastilj, joka juontuu ranskan sanasta pastiIle. Tämä periytyy latinan sanasta
pastillus, joka on ilmeisesti johdos taikinaa merkitsevästä sanasta pasta ja merkitsee
pientä taikinamaisesta aineesta pyöriteltyä kakkusta tai palloa. Suomen kirjakielessä
pastilli on tullut käyttöön 1800-luvun loppupuolella. Sana mainitaan ainakin jo Fer-
dinand Ahlmanin sanakirjassa 1865, jossa vaihtoehtoiseksi suomennokseksi on tar-
jottu myös johdosta taikinainen.
Hellquist 1939 pastilj; SSA 1995 pastilli.
pastori
Papin yleisenä nimityksenä käytetty pastori on lainaa ruotsin sanasta pastor, joka
juontuu latinan paimenta merkitsevästä sanasta pästor. Tämä on johdos verbistä
päscere 'laiduntaa'. Suomen kirjakielessä pastori on ensi kertaa mainittu Maskun
Hemmingin hurskaiden laulujen kokoelmassa 1616.
H. J. Streng 1915 146; SKES 1962 pastori; SSA 1995 pastori; Jussila 1998 pastori.
pasuuna
Voimakasäänistä vaskipuhallinta merkitsevä pasuuna on lainaa ruotsin sanasta
basun, joka alasaksan ja muinaisranskan kautta juontuu alkuaan latinan sanasta
bucina 'merkinantotorvi, metsästystorvi'. Suomen kirjakielessä pasuuna on esiinty-
nyt Agricolasta alkaen.
Renvall 1826 53; H. J. Streng 1915 146; SKES 1962 pasuuna; Hahmo 1994 GA 309-310; SSA 1995
pasuuna; Jussila 1998 pasuuna.
pata
Sanalla on vastineita kautta uralilaisen kielikunnan. Näitä ovat esim. inkeroisen,
karjalan ja vatjan pata, vepsän ja viron pada, liivin padä, marin poty mansin piit,
hantin put ja unkarin fazek. Sanavartalon suomalais-ugrilaiseksi alkumuodoksi on
rekonstruoitu *pata. Samojedikielten mahdolliset vastineet ovat etuvokaalisia, esim.
selkupin petä ja enetsin/enh- 'panna pataan'. Samantapaisia, hyvin vanhaa perua
olevia sanoja on myös indoeurooppalaisissa kielissä, esim. englannin pot ja liettuan
puodaSy ja on mahdollista, että kysymyksessä on ikivanha kulkusana niiltä ajoilta,
jolloin saviastioiden valmistus keksittiin. Suomen kirjakielessä pata on esiintynyt
Agricolasta alkaen.
SKES 1962 pata; Joki 1973 301; UEW 1988 358; SSA 1995 pata; Jussila 1998 pata.
885

pataljoona
Sotaväen osastoa merkitsevä pataljoona on lainaa ruotsin sanasta bataljon, joka
juontuu ranskasta. Ranskan bataillon on selitetty lainaksi italian sanasta battaglione,
jonka perustana on alkuaan ollut latinan verbi battuere 'lyödä'. Alun perin patal-
joona on siis merkinnyt iskujoukkoa. Suomen kirjakielessä pataljoona on ensi kertaa
mainittu asiakirjassa vuonna 1700.
Hellquist 1939 batalj; Kluge - Mitzka 1960 Bataillon; SKES 1962 pataljoona; SSA 1995 patal-
joona; Jussila 1998 pataljoona.
patentti
Keksijän yksinoikeutta keksintöönsä merkitsevä patentti on lainaa ruotsin sanasta
patenU joka puolestaan juontuu ranskan sanastapatente. Tämä on alkuaan merkinnyt
etuoikeusasiakirjaa. Ranskan lettera patente on käännöslaina latinan termistä littera
patens avoin kirje'. Käytännössä tällainen asiakirja on yleensä taannut haltijalleen
jonkin edun. Myös suomen kirjakielessä ruotsin patent on 1800-luvulla suomen-
nettu avoin kirja tai yksinoikeuskirja. Sana patentti on kuitenkin ensi kertaa mainittu
jo vuonna 1643 avoimen kirjeen merkityksessä Hartikka Speitzin suomentamissa
vuorityöasetuksissa, ja yleiseen käyttöön se on tullut 1800-luvun jälkipuoliskolla.
Renkonen 1954 203; Koukkunen 1990 patentti; SSA 1995 patentti; Jussila 1998 patentti.
patina
Kupariesineiden pinnalle muodostuvaa vihreää kerrosta tai myös muunlaisen van-
han esineen pinnalle ajan mittaan syntyvää tummaa kerrosta merkitsevä patina on
lainaa ruotsin sanasta patina, joka taas juontuu italian sanasta patina. Tämä mer-
kitsee alkuaan esineiden pintakäsittelyssä käytettäviä aineita, kuten lakkaa tai ver-
nissaa. Sanan etäisempi alkuperä on tuntematon. Suomen kirjakielessä patina on
tullut käyttöön 1900-luvun alussa. Jo aiemmin on otettu käyttöön pintakäsittelyyn
viittaava verbi patinoida, joka on mainittu ainakin jo Ferdinand Ahlmanin sanakir-
jassa 1865.
TSK 5 1915 patina; Hellquist 1939 patina; Hahmo 1994 GA 346; SSA 1995 patina.
patio
Alkuaan sisäpihaa merkitsevä patio on lainaa espanjan kielestä. Sana juontuu
alkuaan avoimena olemista merkitsevästä verbistä, joka latinassa on ollut patere (—»
patentti). Suomalaisiin taloihin on alkanut ilmestyä patioita 1900-luvun jälkipuo-
liskolla, ja sisäpihan lisäksi sana voi merkitä myös rakennuksen ulkoseinän vieressä
olevaa, usein laatoitettua, huonekaluin ja kukkaruukuin somistettua oleskelutilaa.
Käännöskirjallisuudessa patio on esiintynyt jo 1900-luvun alkupuolella.
Renkonen 1952 203.
886

patistaa
Hoputtamista tai pakottamista merkitsevällä patistaa-verbäiä. on samaa merkitsevä
vastine ainoastaan karjalassa. Sanavartalon alkuperä on epäselvä. Se on mahdolli-
sesti deskriptiivis-onomatopoeettista alkuperää eli jäljittelee jonkinlaista hätistämi-
seen liittyvää ääntelyä. Suomen kirjakieleenpatfstaa on tullut 1800-luvun loppupuo-
lella. Sana mainitaan ainakin jo Elias Lönnrotin sanakirjassa 1880.
SKES 1958 patistaa; SSA 1995 patistaa.
patja
Sanan vastineita ovat karjalan patja* viron padi 'tyyny' ja liivin padä 'tyyny, patja'.
Sana on vanha germaaninen laina, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *badja(z) edus-
taa mm. nykyruotsin bädd sänky'. Suomen kirjakielessä patja on ensi kertaa mai-
nittu Ljungo Tuomaanpojan suomentamassa maanlaissa 1601.
Thomsen 1869 140; SKES 1962 patja; Hofstra 1985 91; SSA 1995 patja; Jussila 1998 patja.
pato
Sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä. Näitä ovat mm. karjalan pato,
vepsän pado> saamen buoddu, hantin pät ja unkarin/a/ seinä'. Suomalais-ugrilaisen
sanavartalon alkuperäiseksi muodoksi on rekonstruoitu *pa83. Suomen kirjakielessä
pato on ensi kertaa mainittu Abraham Kollaniuksen lainsuomennoksessa 1648.
SKES 1958 pato; UEW 1988 347; SSA 1995 pato; Jussila 1998 pato.
patonki
Pitkää ranskalaistyyppistä vehnäleipää merkitsevä patonki on lainaa ruotsin sanasta
batong, joka puolestaan juontuu ranskan sanasta bäton sauva, keppi'. Suomen kir-
jakielessä sana on 1900-luvun alkupuolella ollut käytössä asussa batongi, ja tämä on
merkinnyt poliisin pamppua. Leivän merkitys on yleistynyt vasta 1900-luvun puo-
limaista lähtien.
Hellquist 1939 batong; S A 1995 patonki.
1 patruuna suurtilan t. tehtaan omistaja'
Mahtavaa, varakasta herraa merkitsevä patruuna on lainaa ruotsin sanasta patron
suojelusherra, suojeluspyhimys', joka juontuu alkuaan latinan sanasta patrönus suo-
jelusherra'. Tämä on isää merkitsevän pater-sanan johdos. Suomen kirjakielessä pat-
ruuna on suojelijan merkityksessä esiintynyt Agricolasta alkaen.
W. Streng 1911 163; H. J. Streng 1915 147; SKES 1962 patruuna1; Hahmo 1994 GA 312; SSA
1995 patruuna1; Jussila 1998 patruuna.
887

2 patruuna ammus, hylsy'
Ammusta tai hylsyä merkitsevä patruuna on lainaa ruotsin sanasta patron ammus,
hylsy, holkki, malli, kaava', joka puolestaan on lainattu ranskan sanasta patron
'malli, kaava'. Sana on etymologisesti samaa juurta kuin suojelijaa merkitsevä pat-
ruuna. Keskiajan latinassapatrönus-sandin alkuperäinen merkitys 'isäntä, isän kaltai-
nen olento' on laajentunut mallin tai kaavan merkitykseksi, kun on ajateltu vertaus-
kuvallisesti isää pojan mallina ja esikuvana. Ammuksen merkitys johtuu merkityk-
sen kaventumisesta tarkoittamaan tiettyä paperihylsyssä olevaa ruutimäärää, jonka
ampuja tarvitsi ladatakseen aseensa yhtä laukausta varten. Sama nimitys on periyty-
nyt teollisesti valmistetuille patruunoille. Suomen kirjakielessä ammusta merkitsevä
patruuna on ensi kertaa mainittu osana yhdyssanaa patruunatasku ratsuväen varus-
tamista koskevassa asetuksessa 1680.
Renkonen 1954 172-173; Kluge - Mitzka 1960 Patron, Patrone; SKES 1962 patruuna2; SSA 1995
patruuna2; Jussila 1998 patruuna.
patsas
Sanalla on liiviä lukuun ottamatta vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan
patsas, vepsän ja vatjan patsaz ja viron patsas. Sanat merkitsevät yleensä pylvästä
tai pystytolppaa. Vastineeksi on arveltu myös saamen sanaa bäzzi, joka merkit-
see pilarin tai patsaan lisäksi myös veistosta tai monumenttia, mutta tämä voi olla
myös vanha laina itämerensuomesta. Sana on selitetty germaaniseksi lainaksi, jolle
rekonstruoitua alkumuotoa *bandsa-z edustaa mm. nykysaksan Banse 'varastotila;
pino, heinäkasa'. Sanan alkuperäisen merkityksen oletetaan olleen 'heinäsuova tuki-
rakenteineen'. Merkityksen kehitys perustuu kuitenkin vain oletukseen, joten rin-
nastus on hyvin epävarma. Toisen selityksen mukaan patsas juontuisi germaanisesta
johdoksesta *badjaz 'pylväs, patsas', mutta tämä on konstruoitu muoto, ei mistään
germaanisesta kielestä todettu. Sanavartalon alkuperä on siis toistaiseksi kiistanalai-
nen. Suomen kirjakielessä patsas on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1962 patsas; Koivulehto 1981 PBB 103 346; Ritter 1993 101-102; SSA 1995 patsas; Jussila
1998 patsas.
1 patteri 'tykistöosasto'
Rinnakkaisten tykkien muodostamaa varustusta merkitsevä patteri on lainaa ruot-
sin sanasta batteru joka puolestaan on peräisin romaanisista kielistä, joko ranskan
sanasta batterie tai italian sanasta batteria. Sana perustuu alkuaan lyömistä merkitse-
vään latinan verbiin battuere. Suomen kirjakielessä tykistöosastoa merkitsevä patteri
on ensi kertaa mainittu vuonna 1642 sekä Hartikka Speitzin suomentamissa sota-
artikloissa että Raamatussa.
H. J. Streng 1915 147; Hellquist 1939 batteri; Renkonen 1954 74; SSA 1995 patteri1; Jussila 1998
patteri.
888

2 patteri 'paristo1
Sähköparistoa merkitsevä patteri on lainaa ruotsin sanasta batteri, joka kuuluu ety-
mologisesti yhteen tykistöosastoa merkitsevän 1 patteri -sanan kanssa. Sähköparisto
muodostuu parista tai joukosta sarjaan kytkettyjä galvaanisia elementtejä, joten
pariston elementit voivat olla rinnakkain niin kuin tykit patterissa. Suomen kirjakie-
lessä patteri ja tämän synonyymi paristo ovat olleet käytössä jo 1900-luvun alussa.
TSK 7 1915 patteri; SSA 1995 patteri2.
3 patteri 'lämpöpatteri'
Lämmityselementtiä merkitsevä patteri on lainaa ruotsin sanasta batteri. Sana on
etymologisesti sama kuin tykistöosastoa merkitsevä —> patteri. Vanhanaikaisessa
lämpöpatterissa lämmityselementit ovat rinnakkain kuin tykit patterissa. Suomen
kirjakielessä patteri on saanut lämpöpatterin merkityksen 1900-luvun alkupuolella.
SSA 1995 patteri3.
patti
Pahkuraa, kovettumaa tms. merkitsevä patti on lainaa ruotsin sanasta spatt 'patti
hevosen jalassa'. Sama sana on lainautunut myös karjalaan. Ruotsin sana juontuu
alasaksasta. Suomen kirjakielessä patti on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin
sanakirjassa 1787.
Renvall 1826 53; Karsten 1944 FmS 10 372; SKES 1962patti; SSA 1995 patti; Jussila 1998 patti.
patukka
Lyömäaseeksi varattua keppiä, punottua ruoskaa ym. merkitsevä patukka on lainaa
venäjän sanasta batög 'keppi, kalikka, karttu'. Sama sana on lainattu myös useim-
piin lähisukukieliin. Suomen kirjakielessä patukka on ensi kertaa mainittu Kristfrid
Gananderin sanakirjassa 1787.
Ahlqvist Suomi 1857 95; Mikkola 1894 81-82; SKES 1962patukka; Plöger 1973 125; SSA 1995
patukka; Jussila 1998 patukka.
pauhata
Verbin vastineita ovat inkeroisen ja karjalan pauhata. Samantapainen verbi on myös
viron pahvata, joka merkitsee 'pöllähtää, tuprahtaa; tehdä äkkiä tai kovalla äänellä'.
Verbi on johdos kovaäänistä kohinaa tai puhumista jäljittelevästä onomatopoeettis-
deskriptiivisestä vartalosta. Suomen kirjakielessä pauhata on esiintynyt Agricolasta
alkaen.
SKES 1962 pauhata; SSA 1995 pauhata; Jussila 1998 pauhata.
889

paukkua
Verbillä on vastine kaikissa lähisukukielissä. Näitä ovat esim. karjalan paukkuoy vep-
sän poukta, vatjan paukkaa, viron paukuda ja liivin poukö. Sana on johdos pama-
uksen ääntä jäljittelevästä interjektiomaisesta kannasta, josta on muodostettu myös
verbi paukahtaa. Suomen kirjakielessä paukkua ja tämän johdos paukuttaa ovat
esiintyneet Agricolasta alkaen.
SKES 1962 paukkua; SSA 1995 paukkua; Jussila 199$ paukkua, paukuttaa.
paula
Nauhaa, nyöriä, linnunansaa ym. merkitsevällä pau/a-sanalla on vastineita kaikissa
lähisukukielissä. Näitä ovat esim. karjalan pakla, vepsän pagl, vatjan pagla, viron
pael ja liivin paggöl. Sana on selitetty germaaniseksi lainaksi, ja alkumuodoksi on
rekonstruoitu *fatla-. Tämä on oletukseen perustuva rinnakkaismuoto rekonstruk-
tiolle *fatila-> jonka myöhempiä edustajia ovat mm. saksan Fessel 'kytkyt' ja ruotsin
murteellinen fätlar 'kantositeet, remmit'. Itämerensuomen alkumuodoksi rekonst-
ruoitu rinnakkaismuoto on kuitenkin hypoteettinen, joten selitys jää epävarmaksi.
Vielä epävarmempia vertailuja on esitetty balttilaisiin ja slaavilaisiin kieliin. Joka
tapauksessa sanan äännerakenne viittaa lainaperäisyyteen. Suomen kirjakielessä
paula on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Mikkola 1894 148; SKES 1962 paula; Koivulehto Vir. 1979 270-271; Hofstra 1985 179-180; Rit-
ter 1993 186-187; SSA 1995 paula; Jussila 1998 paula.
pauna
Suomessa Englannin naulana tunnettua painomittaa (454 grammaa) merkitsevä
pauna on lainaa englannin sanasta pound. Sana esiintyy etenkin amerikansuomessa,
ja suomen kirjakielessä sitä on jonkin verran käytetty 1900-luvun alkupuolelta läh-
tien.
Pulkkinen 1984 pauna; SSA 1995 pauna.
paussi
Taukoa merkitsevä paussi on lainaa ruotsin sanasta paus, joka alkuaan juontuu lati-
nan sanasta pausa 'pysähdys'. Suomen kirjakielessä paussi on ensi kertaa mainittu
Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637 latinalaistyyppisessä asussa pausa. Nyky-
asussaan paussi on tullut käyttöön 1800-luvun loppupuolella.
H. J. Streng 1915 147; SKES 1962 paussi; Koukkunen 1990 paussi; SSA 1995 paussi; Jussila 1998
paussi.
890

paviaani
Afrikkalaisiin ja aasialaisiin häntäapinoihin viittaava paviaani on lainaa ruotsin
sanasta pavian, joka saksan välityksellä juontuu ranskan sanasta babion. Sanan
perimmäinen alkuperä on epäselvä. Se on mahdollisesti epäselvän ääntelyn jäljit-
telemiseen perustuva onomatopoeettinen muodoste. Suomen kirjakielessä paviaani
on ensi kertaa mainittu Turun Viikko-Sanomien apinalajeja esittelevässä artikkelissa
1821.
Hellquist 1939 babian; Koukkunen 1990 paviaani; SSA 1995 paviaani.
paviljonki
Telttamaista tai tornimaista huvimajaa tai muuta kevyttä rakennusta merkitsevä
paviljonki on lainaa ruotsin sanasta paviljong, joka juontuu alkuaan ranskan sanasta
pavillon 'paviljonki, teltta*. Tämä perustuu latinan sanaan papiliö 'perhonen'. Naruin
pingotettu telttakangas muistuttaa perhosen siipiä. Suomen kirjakielessä paviljonki
on tullut käyttöön 1800-luvun loppupuolella. Sana mainitaan ainakin jo Ferdinand
Ahlmanin sanakirjassa 1865.
TSK 7 1915 paviljonki; Hellquist 1939 paulun, paviljong; SSA 1995 paviljonki.
pedagogi
Opettajaa tai kasvattajaa merkitsevä pedagogi on lainaa ruotsin sanasta pedagog,
joka latinan kautta juontuu kreikan sanasta paidagögös. Tämä on muinoin merkin-
nyt poikalapsen kaitsijaa, käytännössä orjaa, joka huolehti pojan kouluunmenosta ja
valvoi kotitehtävien suorittamista. Sanan alkuosapa/d- viittaa lapseen, jälkiosa juon-
tuu verbistä ägein 'johdattaa'. Suomen kirjakielessä pedagogi on ensi kertaa mainittu
asiakirjassa vuonna 1681.
Koukkunen 1990 pedagogi; Jussila 1998 pedagogi.
pedata
Vuoteen sijaamista merkitsevä pedata tai petata on lainaa ruotsin verbistä bädda.
Ruotsin verbi on johdos sanasta bädd 'vuode' (—> peti). Suomessa petata kuuluu tyy-
pillisesti arkiseen puhekieleen, ja kirjakieleen se on kelpuutettu vasta 1900-luvun
puolella. Sanaa on vertauskuvallisesti alettu käyttää myös asioiden valmistelun mer-
kityksessä.
SKES 1962 peti; SSA 1995 peti.
peeveli
Lievähkönä kirosanana tunnettu peeveli on lainaa varhaisuusruotsin sanasta böfvel,
joka on merkinnyt sekä pyöveliä että paholaista. Voimakkaita tunteita herättävästä
sanasta on useita eri variantteja sekä ruotsissa että suomessa. Sama sana on lainattu
891

suomeen myös asussa —> pyöveli. Suomen kirjakielessä peeveli on ensi kertaa mai-
nittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
H. J. Streng 1915 176; Hellquist 1939 bövel; SKES 1962 pyöveli; SSA 1995 pyöveli; Jussila 1998
peeveli.
pehmeä
Sanalla on vastineet kaikissa lähisukukielissä. Näitä ovat esim. karjalan pehmie, vep-
sän pehmeä, vatjan pehmiäy viron pehme ja liivin pxemdö. Sana on rakenteeltaan sel-
västi johdos, mutta vartalon alkuperästä ei ole mitään varmaa tietoa. Sen on arveltu
olevan omaperäinen deskriptiivinen muodoste. Suomen kirjakielessä pehmeä on
esiintynyt Agricolasta alkaen. Samaa merkitsevä, mutta toisella johtimella muodos-
tettu pehmyt on ensi kertaa mainittu vuoden 1787 almanakassa.
SKES 1962 pehmeä; SSA 1995 pehmeä; Jussila 1998 pehmeä, pehmyt.
peijaiset
Hirven- tai karhunkaadon kunniaksi järjestettäviä juhlapitoja merkitsevällä, taval-
lisesti monikollisella sanalla peijaiset on likimääräisiä vastineita eräissä lähisukukie-
lissä. Näitä ovat karjalan peijahat tai peijahaiset, viron peied ja Salatsin liivin peijed.
Sana on alkuaan merkinnyt hautajaispitoja, ja myös suomen murteissa sana tun-
netaan ihmisten hautajaisiin viittaavana. Sanavartalon alkuperä on kiistanalainen.
Sitä on arveltu sekä germaaniseksi että balttilaiseksi lainaksi tai sitten johdokseksi
samasta germaanisperäisestä verbivartalosta, josta on muodostettu myös —» peittää.
Myös vanhempaa arjalaista lainaetymologiaa on ehdotettu, ja tämän mukaan alku-
muodoksi sopisi kanta-arjan *paiya-sy josta juontuvapeya- merkitsee juomauhria tai
juotavaa. Suomen kirjakielessä peijaiset on ensi kertaa mainittu herra Martin maan-
lain suomennoksessa vuoden 1570 tienoilla. Jo Agricolan kielessä on esiintynyt hau-
tajaispitojen merkityksessä saman vartalon lyhyempi johdos peijaat.
SKES i96ipeijas; Hofstra 1985 94; SSA 1995 peijas; Jussila 1998 peijaat, peijaiset; Koivulehto,
esitelmä Suomalais-Ugrilaisessa Seurassa 21.3.2003.
peijooni
Lurjusta, petkuttajaa, kelmiä tms. merkitsevä peijooni on lainaa ruotsin sanasta
spion, joka oikeastaan merkitsee vakoojaa mutta on ruotsin murteissa saanut myös
veijarin merkityksen. Merkityksen laajenemiseen on voinut vaikuttaa samantapai-
nen verbi spea 'pilkata, ilvehtiä', joka on lainattu suomeen asussa peijata. Suomen
kirjakielessä peijooni on mainittu ensi kertaa Elias Lönnrotin sanakirjan lisävihkossa
1886 asussa peijuoni.
Forsman Valvoja 1891 87; Wessman Vir. 1909 156; SKES 1962 peijata1,peijooni; SSA 1995 pei-
jata1, peijooni.
892

peikko
Myyttistä, yleensä rumaa ja ilkeää olentoa, kummitusta, pahaa henkeä tms. merkit-
sevällä pe/fcfco-sanalla ei ole varsinaisia vastineita sukukielissä. Karjalan vastineeksi
arveltu peikoine on itkuissa esiintyvä sana, joka merkitsee onnetonta tai kovaosaista.
Sanan alkuperä on epäselvä. Sitä on arveltu lainaksi germaanisesta sanasta *faigjaz,
joka merkitsee kuolemaan määrättyä tai kuollutta, mutta rinnastus on merkityseron
takia aivan epävarma. Rakenteensa puolesta sana voisi olla omaperäinen johdos joko
samasta vartalosta, josta on muodostettu hautajaisia merkitsevä peijaiset, tai sitten
petkuttamista, pilkkaamista yms. merkitsevästä ruotsalaisperäisestä verbistä peijata
(—> peijooni). Suomen kirjakielessä peikko on ensi kertaa mainittu Maskun Hem-
mingin virsikirjassa 1605.
SKES 1962 peikko; SSA 1995 peikko; Jussila 1998 peikko.
peili
Kuvastimen toinen nimitys peili on lainaa ruotsin sanasta spegel, joka suomenruot-
sin murteissa esiintyy myös asussa späil. Sama sana on lainattu myös inkeroiseen
ja karjalaan. Suomen kirjakielessä peili on esiintynyt Uppsalan evankeliumikirjasta
ja Agricolasta alkaen, tosin ensi alkuun ruotsalaistyyppisessä asussa speili. Nykyasu
peili on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637.
H. J. Streng 1915 147; SKES 1962 peili; SSA 1995 peili; Jussila 1998 peili.
peippo
Fringilla-suvun lintuihin viittaavallape/ppo-sanalla on tarkka vastine vain karjalassa.
Lyydinpeibuoi merkitsee epämääräisesti jotakin lintua, vatjanpöippö kananpoikaa ja
viron murteellinen peibelane metsäkirvistä. Monien linnunnimien tapaan peippo on
todennäköisesti linnun ääntelyä jäljittelevä nimitys, mutta kun piipittäviä lintuja on
monenlaisia, samantapaisen motivaation pohjalta syntynyt nimitys on voinut viitata
moniin eri lintuihin. Nimen asussa on myös runsaasti vaihtelua. Suomen kirjakie-
lessä Fringilla-suvun lintuihin on ensi kertaa viitattu Ericus Schroderuksen sanakir-
jassa 1637 nimityksellä peipineny Daniel Jusleniuksen sanakirjasta 1745 löytyy här-
käpeippo ja korpipeippo, jotka kumpikin ovat järripeipon (Fringilla montifringilla)
vanhoja nimityksiä. Jusleniuksella on myös peiponen ja peponen, jotka viittaavat
peippoon (Fringilla coelebs).
SKES 1962 peippo; SSA 1995 peippo; Jussila 1998 peippo, peipponen; Häkkinen 2003 L399, L400.
peitota
Hakkaamista, pieksemistä yms. merkitsevä peitota tai peitata on lainaa ruotsin ver-
bistä beta 'pehmittää nahkaa', joka suomenruotsissa esiintyy myös asussa beita.
Suomen murteissa tunnetaan lisäksi samaa merkitsevä paitota. Kysymyksessä on
alkuaan nahkurin ammattiin liittyvä sana. Suomen kirjakielessä peitota on ensi ker-
893

taa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745. Jo tätä ennen on tulkkisanakir-
jassa Variarum rerum vocabula 1644 mainittu tekijännimen johdos peittooja.
Ahlqvist 1871 90; SKES 195& paitto; SSA 1995 peitota; Jussila 1998 peitota.
peitsi
Eräänlaista keihästä merkitsevä peitsi on lainaa nykyään jo vanhentuneesta ruot-
sin sanasta spets keihäs' tai suoraan alasaksan pitkää keihästä merkitsevästä sanasta
spetze tai speisse, josta myös ruotsin sana on lainattu. Suomen kirjakielessä peitsi on
esiintynyt Agricolasta alkaen asussa speitsi. Nykymuotoa vastaava asu on mainittu
Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637.
Ahlqvist 1871 212; H. J. Streng 1915 148; SKES 1962 peitsi; SSA 1995 peitsi; Jussila 1998 peitsi.
peittää
Verbillä on etymologisia vastineita kaikissa lähisukukielissä paitsi liivissä, esim. kar-
jalan peitteäy vepsän peffa, vatjan peittää ja viron peitta. Etäsukukielistä ei vastineita
ole voitu osoittaa, ja sanan oma rakenne viittaa johdosperäisyyteen. Varsinaiseksi
vartalo-osaksi onkin selitetty pei-y jolle on esitetty germaaninen lainaetymologia.
Tämän mukaan vartaloa *pej- vastaa lainanantajataholla varhaiskantagermaaninen
*beja, jonka myöhempiä edustajia ovat muinaisyläsaksan bajen, baen ja nykysaksan
bähen 'hautoa (lämpimillä kääreillä tms.); paahtaa (leipää)'. Yhdistävänä merkitys-
aineksena on 'pitää lämpimänä peitteiden avulla'. Suomen peittää-verbin merkitys
'kätkeä' on selitetty myöhemmäksi venäläisperäiseksi merkityslainaksi. Suomen
kirjakielessä peittää on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista
alkaen.
SKES 1962 peittää; Koivulehto 1981 PBB 103 195-197; T. Itkonen Vir. 1983 212-213; SSA 1995
peittää; Jussila 1998 peittää.
pekoni
Suolattua ja savustettua kylkisilavaa merkitsevä pekoni on mukaillen lainattu eng-
lannin sanasta bacon. Suomen kirjakielessä pekoni on tullut käyttöön 1900-luvun
alkupuolella.
Pulkkinen 1984pekoni; SSA 1995 pekoni.
pelastaa
Verbillä on vastineita vain eräissä lähisukukielissä, karjalassapelastoa ja lyydissä loit-
suissa esiintyvä pelvastada. Vastineeksi on arveltu myös viron sanaa pelgu sanonta-
tavassa minna pelgu 'mennä piiloon'. Sanavartaloa on vanhastaan epäilty germaa-
niseksi lainaksi, ja alkumuodoksi on rekonstruoitu *felhan tai *felgan, jota edustaa
mm. gootin filhan 'kätkeä, haudata'. Merkityseron takia selitys on kuitenkin epä-
894

varma. Suomen kirjakielessä pelastaa on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta
alkaen.
Setälä 1923 Suomi 5:2 480-490; SKES 1962 pelastaa; Hofstra 1985 347; SSA 1995 pelastaa; Jussila
1998 pelastaa.
peli
Leikkiä ja ottelua, murteissa ja yleispuhekielessä myös soittoa, kapinetta, keinoa yms.
merkitsevä peli on lainaa ruotsin sanasta spel. Sama sana on lainattu myös inkeroi-
seen ja karjalaan. Verbi pelata on erillinen laina ruotsin verbistä spela. Suomen kirja-
kielessä peli on asussa speli mainittu vuonna 1644 kahdessa eri lähteessä, Laurentius
Petrin hartauskirjassa ja tulkkisanakirjassa Variarum rerum vocabula. Nykyasu peli
on Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745. Jusleniuksella on myös verbi pelata.
Wiklund 1890 129; SKES 1962 peli; SSA 1995 peli; Jussila 1998 pelata, peli.
pelikaani
Nokan alapuolella olevasta pussista tunnettua merilintua (Pelecanus onocrotalus)
merkitsevä pelikaani on lainaa ruotsin sanasta pelikany joka juontuu latinan välityk-
sellä kreikan sanasta pelekän. Tämä on johdos kirvestä merkitsevästä sanastapelekys.
Nimitys perustuu pelikaanin nokan kirvestä muistuttavaan muotoon. Pelikaani mai-
nitaan Raamatussa, joten suomen kirjakielessä pelikaani on esiintynyt Agricolasta
alkaen. Ensimmäinen Suomessa virallisesti kirjattu lintuhavainto koskee pelikaanin
näyttäytymistä Turun linnan edustalla vuonna 1605. Lintu ammuttiin ja sen nahka
lähetettiin kuninkaalle.
H. J. Streng 1915 148; Hellquist 1939 pelikan; SSA 1995 pelikaani; Jussila 1998 pelikaani; Lehikoi-
nen ym. 2003 35.
pelimanni
Soittoniekkaa merkitsevä pelimanni on mukaillen lainattu ruotsin yhdyssanasta
spelmany joka sananmukaisesti merkitsee soittomiestä. Suomen kirjakielessä sana on
ensi kertaa mainittu asetuksessa vuonna 1664. Nykysuomessa sanan ymmärretään
tarkoittavan ennen kaikkea kansanmusiikin esittäjää.
Karsten 1944 FmS 10 374; SKES 1962 peli; SSA 1995 pelimanni; Jussila 1998 pelimanni.
pelkkä
Paljasta, selvää, silkkaa tms. merkitsevän pe/fcfcä-sanan ainoa varma vastine on Vie-
nankarjalan pelkkä. Vastineina on esitetty myös marin pelko 'hyvä, rehti' ja komin
peXk 'nopea, eloisa, siisti, puhdas, sievä', mutta merkityserot ja vastineiden puut-
tuminen lähemmistä sukukielistä tekevät rinnastuksen epätodennäköiseksi. Myös
sanavartalon rakenne poikkeaa vanhimpien omaperäisten vartaloiden tunnetuista
rakennetyypeistä. Mitään muutakaan etymologiaa pe/fc/cä-sanalle ei kuitenkaan ole
895

esitetty. Suomen kirjakielessä pelkkä on ensi kertaa mainittu tuntemattomaksi jää-
neen suomentajan kääntämässä uskonnollisessa kirjassa 1732.
SKES 1962 pelkkä; UEW 1988 72; SSA 1995 pelkkä; Jussila 1998 pelkkä.
pellava
Sanalla on varma vastine muutamissa lähisukukielissä, esim. karjalan pellavas, lyy-
din pelvaz ja. vatjan pellovaz. Vastineina on esitetty myös mansin ponal 'hamppu'
ja hantin polon 'hamppu, nokkonen', mutta rinnastus on äännehistoriallisesti arve-
luttava. Merkityserot eivät ole rinnastuksen esteenä, sillä sekä pellava, hamppu että
nokkonen ovat vanhastaan tunnettuja kuitukasveja. Sen sijaan on epätodennä-
köistä, että kuitukasvien viljely olisi itämerensuomalaisilla ja obinugrilaisilla van-
haa yhteistä perintöä. Muualta omaksuttujen viljelykasvien nimet ovat usein lainaa
samalta taholta mistä viljelytaitokin, muttapeZ/ava-sanalle ei ole esitetty vakuuttavaa
lainaetymologiaa. Sanan alkuperä on toistaiseksi selvittämättä. Suomen kirjakielessä
pellava on ensi kertaa mainittu vuoden 1642 Raamatussa. Kuitenkin jo Agricolan
kielessä on esiintynyt sanasta johdettu pellavainen.
Donner 1871 105; SKES 1962 pellava; Koivulehto 1983 FS Valonen 101; UEW 1988 370-371; SSA
1995 pellava; Jussila 1998 pellava.
pelle
Ilveilijää tai leikinlaskijaa merkitseväpe/Ze on lainaa ruotsin sanastapeZ/e, joka alkuaan
on miehen etunimestä Peter tai Per syntynyt leikillinen tai hellittelevä muunnelma.
Nimeä Pelle Jöns on käytetty klovnihahmon erisnimenä, ja tästä on kehittynyt myös
klovnin appellatiivinen nimitys pellejöns. Ruotsissa pelle ei ole tavanomainen klov-
nin nimitys vaan paremminkin haukkumasana. Suomen kirjakielessä pelle ja tästä
johdettu verbi pelleillä ovat tulleet käyttöön 1900-luvun alkupuolella.
Hämäläinen Vir. 1956 202; SKES 1962 pelle; SSA 1995 pelle.
pelti
Ohutta metallilevyä, murteissa myös mm. lasilevyä tai housujen napitettavaa läppää
merkitsevä pelti tai peili on lainaa ruotsin sanasta spjäll, joka murteissa esiintyy myös
asussa spält, späll ym. Suomen kirjakielessä pelti on ensi kertaa mainittu Kristfrid
Gananderin sanakirjassa 1787. Asu peili mainitaan uuninpellin merkityksessä jo Eri-
cus Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637.
Becker 1824 4; H. J. Streng 1915 148; SKES 1962 pelti; SSA 1995 pelti; Jussila 1998 peili, pelti.
pelto
Sanalla on liiviä lukuun ottamatta vastineita kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä.
Näitä ovat esim. karjalan pelto, vepsän piiud, vatjan pölto ja viron pöld. Sana on hyvin
896

vanha germaaninen laina, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *felpo- tai *pelto- edusta-
vat mm. nykyruotsin jjäll sarka' ja saksan Feld 'pelto, kenttä'. Suomen kirjakielessä
pelto on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Thomsen 1869 140; SKES 1962 pelto; Koivulehto 1984 192; SSA 1995 pelto; Jussila 1998 pelto.
pelätä
Verbillä tai sen johdoksilla on vastineita kautta itämerensuomen, esim. inkeroisen
pölätä, karjalan pölästyö, vepsän pölgastuda, vatjan peilata, viron peljätä ja Salatsin
liivin pälg. Itämerensuomen pelkä-vartalo on johdos ikivanhasta *pe/e-vartalosta,
jolle maria lukuun ottamatta on osoitettu etymologisia vastineita kaikista sukukie-
lihaaroista, esim. saamen hallat, mordvan peXems, udmurtin puwyny, mansin pili,
unkarin fel ja enetsin fie-. Samasta vartalosta on runsaasti myös muita johdoksia,
esim. pelästyä, pelko, pelottaa, joilla on vastineita lähisukukielissä. Suomen kirjakie-
lessä pelätä on esiintynyt Agricolasta alkaen. Tämän rinnalla on esiintynyt saman
verbin länsimurteinen variantti peljätä, joka vanhassa kirjakielessä onkin ollut ylei-
sempi.
SKES 1962 pelätä; UEW 1988 370; SSA 1995 pelätä; Jussila 1998 peljätä, pelätä.
penaali
Etenkin koululaisten kynäkoteloa merkitsevä penaali on lainaa suomenruotsin
sanasta pennal, joka juontuu keskiajan latinan sanasta pennäle. Tämä on johdos
kynää tai alkuaan sulkaa merkitsevästä sanasta penna. Ruotsissa pennal on ollut käy-
tössä myös vastavalmistuneita ylioppilaita merkitsevänä pilkkanimityksenä, ja tähän
käytäntöön perustuu vanhempien toverien antamaa kuritusta merkitsevä termi pen-
nalismi. Suomen kirjakieleen penaali on hyväksytty 1900-luvun alkupuolella, mutta
sana on epäilemättä esiintynyt puhekielessä jo aiemmin.
Hellquist 1939 pennalism; SAOB 1952 pennal; Grönholm 1988 117; SSA 1995 penaali.
penger
Rinnettä, törmää, vallia yms. merkitsevällä penger-sanalla on vastineita useissa lähi-
sukukielissä, esim. inkeroisen perjker, karjalan penker, vatjan perjger ja viron mur-
teellinen penger. Sana on johdos samasta germaanisperäisestä lainavartalosta, josta
juontuu myös —> penkki. Suomen kirjakielessäpe/iger on ensi kertaa mainittu Gabriel
J. Calamniuksen sepittämässä sururunossa 1734 ja rinnakkaisjohdos penkere niissä
lisäyksissä, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan
1770-luvulla.
SKES 1962 penger; SSA 1995 penger; Jussila 1998 penger, penkere.
897

penikka
Etenkin koiran tai koiransukuisten eläinten pentua merkitsevä penikka on joh-
dos ikivanhasta koiraa merkitsevästä sanasta peni, jonka alkuperäiseksi asuksi on
rekonstruoitu *pene. Sekä kantasanalla että johdoksella on vastineita lähi- ja etäsu-
kukielissä. Näitä ovat esim. karjalan penikka, vatjan penikka, viron peni, liivin pinki,
pohjoissaamen beana, ersämordvan pine, udmurtin puny ja komin pon. Suomen kir-
jakielessä penikka on esiintynyt Agricolasta alkaen. Kantasana peni on ensi kertaa
mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
SKES 1962 peni; UEW 1988 371; SSA 1995 peni; Jussila 1998 penu penikka.
peninkulma
Vanhan pituusmitan nimityksenä tunnettu peninkulma tai penikulma on rakenteel-
taan hämärtynyt yhdyssana, jonka alkuosana on ikivanha koiraa merkitsevä peni (—»
penikka) ja jälkiosana mitä ilmeisimmin epäsäännöllisesti lyhentynyt kuulua-verbin
johdos, jonka alkuperäinen asu on ollut kuulema tai kuuluma. Murteissa sana esiin-
tyy myös asuissapeninkuulema taipeninkuuluma. Sanan on selitetty alun perin mer-
kitsevän sitä matkaa, jonka päästä koiran haukunnan voi hyvissä oloissa kuulla, ja
käytännössä tämä on tarkoittanut noin kymmenen kilometrin matkaa. Vastaavanlai-
sia pituusmitan nimityksiä ovat myös inkeroisen penikulma ja pohjoissaamen bea-
natgullan. Suomen murteista ja vanhoista teksteistä tunnetaan myös peninkuorma,
ja tämän on arveltu tarkoittaneen sitä matkaa, jonka vetokoira jaksaa kerralla vetää
kuormaansa. On kuitenkin mahdollista, että peninkuorma on vain muodostustaval-
taan hämärtyneen peninkulma-sanan kansanetymologinen variantti. Myös virossa
on vastaavanlainen penikoorem. Suomen kirjakielessä penikulma on esiintynyt Agri-
colasta alkaen. Agricolalla on myös muoto penikuulema. Penikuorma mainitaan
Juhana III:n lähettämässä kyyditysvelvollisuutta koskevassa kirjeessä vuonna 1584.
SKES 1962 peni; SSA 1995 peninkulma; Jussila 1998 penikulma, peninkuorma, peninkuuluma.
penkki
Selkänojatonta istuinta tai puutarhakasvien kasvualustaksi valmistettua pitkän-
omaista pengertä merkitsevä penkki on lainaa ruotsin sanasta bänk tai tämän skan-
dinaavisesta edeltäjästä. Sama sana on lainattu myös eräisiin lähisukukieliin. Viron
pink tai murteellinen penk saattaa juontua myös keskialasaksasta, jossa sana on ollut
benk. Samaan etymologiseen yhteyteen kuuluu myös —» penger itämerensuomalai-
sine vastineineen. Suomen kirjakielessä penkki on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Becker 1824 3; Thomsen 1869 54; H. J. Streng 1915 148; SKES 1962 penkki; SSA 1995 penkki;
Jussila 1998 penkki.
898

penkoa
Verbillä on vastine ainoastaan karjalassa, jossa penkuo merkitsee 'kaivella, tonkia;
moittia, halveksia; arvella'. Verbi on rakenteeltaan selvästi johdos, ja samasta var-
talosta on muodostettu myös murteellinen verbi pengota. Sanavartalon alkuperä on
tuntematon. Suomen kirjakielessä penkoa on ensi kertaa mainittu Zachris Topelius
vanhemman julkaisemissa kansanrunoissa 1826, mutta yleisempään käyttöön se
on tullut vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla, ja tonkimisen lisäksi sillä on ollut myös
merkitykset 'arvella, varoa, pelätä'. Samasta vartalosta johdettu penkata on kuitenkin
tonkimisen merkityksessä mainittu jo Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
SKES 1962penkoa; SSA 1995 penkoa; Punttila - Issakainen Vir. 2003 235.
penni
Pientä rahayksikköä merkitsevä penni on Elias Lönnrotin muodostama lyhennelmä
vanhemmasta rahayksikön nimestä penninki. Tämä on lainaa ruotsin sanasta pen-
ning. Suomen kirjakielessä penninki on esiintynyt Agricolasta alkaen. Lönnrotin
penni on tullut käyttöön vuonna 1860, jolloin Suomi sai omat rahayksiköt markan
ja pennin.
SKES 1962 penni; SSA 1995 penni; Jussila 1998 penninki.
pensas
Sanalla on vastineita kautta itämerensuomen, esim. karjalan pensas, vepsän penzazy
Kukkosin vatjan pezaz ja viron pöösas. Etäsukukielten puolelta ainoa vastine on saa-
men beassu joka pohjoissaamessa merkitsee tuohta, kildininsaamessa myös koivua.
Sanavartalon etäisempi alkuperä on hämärän peitossa. Suomen kirjakielessä pensas
on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1962pensas; Bergsland Vir. 1965 154-155; SSA 1995 pensas; Jussila 1998pensas.
penseä
Välinpitämätöntä, kylmäkiskoista, vastahakoista yms. merkitsevälle penseä-sanalle
on esitetty vain muutamia epävarmoja vastineita lähisukukielistä, esim. viron peesi-
tama 'lämmittää', eikä sanalle ole esitetty myöskään lainaetymologiaa. Penseä näyt-
tää johdokselta, mutta ei ole mitään tietoa siitä, mistä vartalosta se olisi muodostettu.
Suomen kirjakielessä penseä on esiintynyt Agricolasta alkaen haalean merkityksessä.
Murteissa penseä voi merkitä myös mm. leutoa, pehmeää, notkeaa ja taipuisaa.
SKES 1962 penseä; SSA 1995 penseä; Jussila 1998 penseä; Nikkilä 2000 16-17.
pensseli
Siveltimen arkinen nimitys pensseli on lainaa ruotsin sanasta pänsel tai pensel, joka
saksan välityksellä juontuu muinaisranskan sanasta pincel. Tämä perustuu latinan
899

sanaan penicillus, joka on deminutiivimuoto sanasta penis 'häntä, siitin'. Suomen
kirjakielessä pensseli on tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla. Sana mainitaan
ainakin jo Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865.
Hellquist 1939 pänsel; SSA 1995 pensseli.
pentu
Eläimen poikasta tai halveksivasti myös ihmislasta merkitsevällä pe/ifa-sanalla on
vastine ainoastaan karjalassa. Sana on eräänlainen johdos ikivanhasta koiran nimi-
tyksestäpem (—> penikka). Suomen kirjakielessä pentu on ensi kertaa mainittu Daniel
Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1962 peni; SSA 1995 pentu; Jussila 1998 pentu.
penätä
Vaatimista, inttämistä, muistuttamista yms. merkitsevän penätä-verbin ainoa liki-
määräinen vastine on karjalan penie 'oikutella, vikuroida', jolla tavallisesti kuvataan
hevosen käyttäytymistä. Sanavartalon alkuperä on tuntematon. Suomen kirjakie-
lessä tyypillisesti itämurteinen penätä on ensi kertaa mainittu itämurteita suosi-
neessa sanomalehdessä Turun Viikko-Sanomissa vuonna 1820.
SKES 1962 penätä; SSA 1995 penätä.
peppu
Takamusta merkitsevän peppw-sanan vastineita ovat inkeroisen peppoi ja karjalan
peppu Xzipemppu. Sana on alkuaan lastenkielinen muunnelma samaa merkitsevästä,
mutta sävyltään ronskimmasta sanasta perse (—» perso). Suomen kirjakielessä peppu
on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745. Samassa lähteessä on
myös sanan toinen variantti pemppu.
SKES 1962 perse; SSA 1995 peppu; Jussila 1998 pemppu, peppu.
perata
Verbillä tai sen vartalolla on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen
perata, karjalan perkoa, lyydin pergata ja viron murteellinen porata. Sanavartalon
alkuperä on epäselvä, mutta yhden selityksen mukaan se olisi lainaa germaaniselta
taholta. Alkumuodoksi on rekonstruoitu *bergön tai *berga-, jonka myöhempi edus-
taja on mm. nykyruotsin bärga 'korjata (talteen)'. Lainaselitystä on kuitenkin sekä
merkityseron että äänneseikkojen takia pidetty epävarmana. Joka tapauksessa sana-
vartalon vokaaliyhdistelmä viittaa lainaperäisyyteen. Suomen kirjakielessä perata on
esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1962perata; T. Itkonen 1980 StNF 62 132; Hofstra 1985 235; SSA 1995 perata; Jussila 1998
perata.
900

perehtyä
Syventymistä, tutustumista yms. merkitsevän perehtyä-verbin ainoa vastine on kar-
jalan perehtyä. Verbi on johdos ikivanhasta substantiivista —» perä tai eräiden käsi-
tysten mukaan tämän johdoksesta —> perhe. Murteissa perehtyä voi merkitä mm.
'tottua, sopeutua, kotiutua, kiintyä'. Suomen kirjakielessä perehtyä on ensi kertaa
mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745 asussa perhettyä ja nykymuodossaan
Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
Hakulinen Vir. 1927 225; SKES 1962 perehtyä; SSA 1995 perehtyä; Jussila 1998 perehtyä.
perhana
Suomessa ja karjalassa voimasanana esiintyvä perhana on todennäköisesti muun-
nelma sielunvihollisen nimityksestä —» perkele. Selitystä tukee se, ettäperfce/e-sanasta
on muutenkin käytössä huomattavan runsaasti erilaisia variantteja. Toisaalta myös
germaanisen lainan mahdollisuutta on esitetty. Tällöin perhana voisi olla samaa
juurta kuin muinaisten skandinaavien jumalien nimet Fjgrgyn ja Fjprgynn. Suomen
kirjakielessä perhana on ensi kertaa mainittu vasta G. E. Eurenin sanakirjassa 1860.
Karsten 1915 23-24; Collinder 1932 73; SKES 1962 perhana; Hahmo 1994 GA 187-189; SSA
1995 perhana.
perhe
Sanalla on etymologisia vastineita kaikissa lähisukukielissä paitsi liivissä, esim. kar-
jalan ja lyydin pereh, vepsän pefeh, vatjan ja viron pere sekä liivin pere. Sana on mitä
ilmeisimmin itämerensuomalaisena yhteisaikana muodostettu johdos ikivanhasta
—> perä-sanasta. Johdoksen alkuperäinen asu on ollut *peres, josta myöhemmin on
syntynyt pereh. Tällaisena sana esiintyy vielä esim. Agricolan kirjakielessä, joskin
yleiskielessä sananloppuinen -h on läntisen murrekannan mukaan siirtynyt sanan
lopusta sisälle, jolloin pereh-muodosta on tullut perhe. Nykyasu perhe on ensi kertaa
mainittu herra Martin maanlain suomennoksessa vuoden 1570 tienoilla.
SKES 1962 perhe; Hakulinen 1979 119-120; SSA 1995 perhe; Jussila 1998 perhe.
perhonen
Sanan ainoa sukukielinen vastine on inkeroisen yhdyssana perholintu, joka merkit-
see päiväperhosta. Sanavartalon alkuperä on epäselvä, mutta se saattaa olla alkuaan
omaperäinen äänteellisesti motivoitu muodoste, mahdollisesti perhosen siipien
räpyttelystä syntyvää ääntä jäljittelevä sana. Tähän viittaavat sanan murteelliset
variantit pörhö tai pörhönen. Suomen kirjakielessä perhonen on ensi kertaa mainittu
Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637.
SKES 1962 perhonen; SSA 1995 perhonen; Jussila 1998 perhonen.
901

periaate
Prinsiippi-sanan suomalaiseksi vastineeksi sepitetty periaate on 1860-luvun uudis-
sana, jota on aluksi käyttänyt Elias Lönnrot merkityksessä 'perusajatus*. Nykymerki-
tyksessään sanan on ottanut käyttöön Yrjö Koskinen vuonna 1867. Sanan rakenne-
osat ovat ikivanhan —» perä-sanan johdos peri ja ikivanhan ajaa-verbin murteellis-
ten johdannaisten aatella ja aatos pohjalta abstrahoitu uudissana aate, joka on tullut
käyttöön vuonna 1860.
Rapola 1960 periaate; SKES 1962 perä; Hakulinen 1979 462; SSA 1995 perä.
perinne
Tradition suomalaisena vastineena esiintyvä perinne on muodostettu ikivanhan —»
perä-sanan johdoksesta —» periä. Suomen kirjakielessä perinne on nykymerkitykses-
sään tullut käyttöön 1900-luvun alkupuolella. Murteissa perinne voi merkitä peri-
kuntaa tai perijöitä.
SKES 1962 periä; Hakulinen 1979 471; SSA 1995 periä.
periodi
Jaksoa, kautta, vaihetta, lauseketta yms. merkitsevä periodi on lainaa ruotsin sanasta
periody joka juontuu latinan sanasta periodus ajanjakso; täydellinen lause. Latinan
sana on lainaa kreikasta, jossa periodos merkitsee kiertokulkua, laajuutta tai jaksoa.
Etuliite peri- merkitsee ympärillä, luona tai lähellä olevaa, jälkiosa (h)odös merkitsee
tietä. Suomen kirjakielessä periodi on tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla.
F. W. Rothstenin latinalais-suomalaisessa sanakirjassa 1864 periodi mainitaan lau-
sejakson merkityksessä, Agathon Meurmanin sivistyssanakirjan 1887 mukaan peri-
odi on mm. 'kiertotähden kiertoaika, säännöllisesti uudistuva ajanjakso' tai yleisesti
ajanjakso'.
Hellquist 1939 period; Koukkunen 1990 periodi.
periä
Verbillä on vepsää lukuun ottamatta vastine kaikissa lähisukukielissä. Näitä ovat
esim. karjalan perie, vatjan periä 'tiedustella, vaatia', viron pärida ja liivin pierrö.
Verbi on johdos ikivanhasta —» perä-sanasta. Suomen kirjakielessä periä on esiin-
tynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen. Johdos perintö maini-
taan ensi kertaa herra Martin maanlain suomennoksessa vuoden 1570 tienoilla.
SKES 1962 periä; SSA 1995 periä; Jussila 1998 perintö, periä.
perjantai
Useimpien muiden viikonpäivän nimien ideaan perjantai on lainaa skandinaaviselta
taholta. Sanan alkuosa juontuu Fngg-jumalattaren nimestä, jälkiosana on päivää
902

merkitsevä -tai tai murteissa myös -taki, jota ruotsissa vastaa dag. Muinaisruotsissa
vastaava viikonpäivän nimi on oQutfriadagher tai freadagher. Suomen kirjakielessä
perjantai on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Gottlund 1832 64; Thomsen 1869 140; SKES 1962 perjantai; SSA 1995 perjantai; Jussila 1998
perjantai.
perkele
Sielunvihollista, pirua yms. merkitsevän perkele-sanzn vastineita ovat inkeroisen ja
karjalan perkele sekä viron pörgu 'helvetti, manala'. Vatjan perkele on selitetty lai-
naksi suomesta tai inkeroisesta. Yleisimmin hyväksytyn käsityksen mukaan perkele
on lainaa balttilaisesta ukkosenjumalan nimestä, joka liettuassa on perkunas> latvi-
assa perkons ja muinaispreussissa percunis, vaikka itämerensuomen sanat eivät täy-
sin vastaakaan äänneasultaan balttilaisia esikuviaan. Toisaalta perfceZe-sanasta on
käytössä niin monia eri variantteja, että alkuperäisintä muotoa on mahdotonta tie-
tää varmasti, ja suomen murteissa esiintyy myös liettuan sanaa läheisesti muistuttava
perkuna. Myös germaanisia lainaselityksiä on esitetty. Joka tapauksessa perkele on
suomen kirjakielessä esiintynyt nykymuodossaan Agricolasta alkaen.
Ahlqvist 1871 215-216; Thomsen 1890 207; SKES 1962 perkele; Hahmo 1994 GA 186-190; SSA
1995 perkele; Jussila 1998 perkele.
permanentti
Kestokiharrusta merkitsevä permanentti on lainaa ruotsin sanasta permanent, joka
saksan välityksellä juontuu alkuaan latinan sanasta permanens 'pysyvä'. Tämä on
partisiipin preesensin muoto verbistä permanere 'jäädä, kestää, pysyä'. Suomen kir-
jakielessä kestokiharrusta merkitsevä permanentti on tullut käyttöön 1900-luvun
alkupuolella. Jo tätä ennen permanentti on ollut käytössä sivistyssanana yleisessä
merkityksessä 'pysyvä'.
TSK 7 1915 permanentti; Hellquist 1939 permanent; SSA 1995 permanentti.
permanto
Lattiaa merkitsevällä permanto-sanalla on vastineita sekä itämerensuomessa että
saamessa. Näitä ovat esim. inkeroisen permanto, vatjan pörmata, viron pörandy lii-
vin pöörand ja pohjoissaamen bearpmet, joka tarkoittaa kodan ovelta tulisijalle asti
ulottuvaa lattiapölkkyä. Saamen sana voi olla myös lainaa itämerensuomesta. Sanan
alkuperä on epäselvä. Sen on arveltu merkinneen aluksi nimenomaan maalattiaa,
jolloin se voisi olla johdos maata tai tomua merkitsevästä sanasta. Tällainen sana
tunnetaankin eräistä sukukielistä, esim. viron ja liivin pörmy mutta tämänkään etäi-
semmästä taustasta ei ole varmaa tietoa. Suomen kirjakielessä permanto on ensi ker-
taa mainittu Eerik Sorolaisen kirkkokäsikirjassa 1614. Jo tätä ennen on Agricolan
kielessä esiintynyt hieman toisenlainen johdos permanta samassa merkityksessä.
903

Ahlqvist 1872 99; SKES 1962 permanto; SSA 1995 permanto; Jussila 1998 permanto.
perna
Sisäelimen nimitys perna tunnetaan kautta itämerensuomen. Sana on inkeroisessa ja
karjalassa perna, vepsässä pern, vatjassa pörna, virossa pörn ja liivissä pöörna. Sana-
vartalo on selitetty hyvin vanhaksi iranilaiseksi lainaksi, ja siihen on verrattu aves-
tan sanavartaloa *spöröz-an-, joka myös merkitsee pernaa. Ikivanhojen uskomus-
ten mukaan perna on ollut tärkeä sisäelin, jota on käytetty esim. ennustamisessa
ja tautien parantamisessa. Suomen kirjakielessä perna on ensi kertaa mainittu Eri-
cus Schroderuksen sanakirjassa 1637. Myös Agricolan kielessä esiintyy perna, mutta
tämä ei ole sisäelimen nimitys vaan päärynä-sanan variantti.
SKES 1962 perna; SSA 1995 perna; Jussila 1998 perna; Koivulehto, esitelmä Suomalais-Ugrilai-
sessa Seurassa 21.3.2003.
persikka
Suomessa vain tuontitavarana tunnettua hedelmää merkitsevä persikka on lainaa
ruotsin sanasta per sika, joka saksan välityksellä juontuu latinan sanasta persica.
Tämä on feminiinimuotoinen adjektiivi, joka sananmukaisesti tarkoittaa persia-
laista. Eurooppalaisilla on vanhastaan ollut epämääräinen käsitys siitä, että persikat
ovat kotoisin jostakin Persian suunnalta. Itse asiassa kasvi (Prunus persica) on kotoi-
sin Kiinasta, mutta sen hedelmiä on kulkeutunut Eurooppaan aluksi Persian kautta.
Suomen kirjakielessä persikka on ensi kertaa mainittu ylellisyystavaroiden maahan-
tuonnin kieltävässä asetuksessa vuonna 1756 osana ruotsista lainattua yhdyssanaa
persiko-kärnor. Suomalaisena sanana persikka on tullut käyttöön 1800-luvun jälki-
puoliskolla, jolloin persikkaa alettiin jalostaa, tuottaa ja markkinoida voimakkaasti
etenkin Yhdysvalloissa. Nykyasussaan persikka mainitaan ainakin jo Daniel Euro-
paeuksen sanakirjassa 1853.
Hellquist 1939 persika; SSA 1995 persikka; Rousi 1997 272-274; Jussila 1998 persikka.
persilja
Suosittua maustekasvia (Petroselium crispum) merkitsevä persilja on lainattu ruotsin
sanasta persilja, joka juontuu keskiajan latinan sanasta petroselinum. Tämä on lainaa
kreikan yhdyssanastapetroselinon, jonka rakenneosat ovat petros 'kivi' ja selinon sel-
leri'. Suomen kirjakielessä persilja on ensi kertaa mainittu tulkkisanakirjassa Varia-
rum rerum vocabula 1644 asussa petersilia ja Henrik Florinuksen Nomenclaturassa
1678 asussa persilia. Pitkällä vierasperäisellä nimellä on ollut vanhassa kirjakielessä
monia variantteja, edellisten lisäksi esim. pietarsilja ja silja. Carl Heleniuksen ruot-
salais-suomalaisessa sanakirjassa 1838 mainitaan ruotsinpers///a-sanan suomenkie-
liseksi vastineeksi kusiruoho.
Hellquist 1939 persilja; SKES 1962 persilja; SSA 1995 persilja; Jussila 1998 persilja.
904

perso
Ahnetta merkitsevällä perso-sanalla ei ole vastineita sukukielissä. Karjalan perso on
lainaa suomesta. Perso on johdos takapuolta merkitsevästä sanasta perse, jolla on vas-
tine kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä ja joka alkuaan on ilmeisesti ikivanhan
—» perä-sanan johdoksia. Murteissa tunnetaan myös takapuolta merkitsevästä puo-
sanasta johdettu ahneen nimitys puokko, ja ahnetta henkilöä on voitu nimittää myös
makeaperseeksi tai makeapuoksi. Suomen kirjakielessä perso on ensi kertaa mainittu
Henrik Florinuksen sananlaskukokoelmassa 1702. Jo tätä ennen on Laurentius Pet-
rin hartauskirjassa 1644 esiintynyt adverbi persoista ahneesti'. Sama vartalo on myös
vuonna 1642 painetun ensimmäisen suomenkielisen Raamatun verbissä per soitella
'himoita'.
SKES 1962 perse; SSA 1995 perso; Jussila 1998 perso', persosti.
persoona
Henkilöä tai kielitieteessä myös tekijää merkitsevä persoona juontuu latinan sanasta
persona, joka alkuaan on merkinnyt näyttelijän naamiota ja tätä kautta myös roolia
tai roolihenkilöä. Latinan sanan on arveltu juontuvan etruskin sanasta phersu, joka
taas on selitetty kreikkalaisperäiseksi. Suomen kirjakielessä henkilöä tarkoittava per-
soona on esiintynyt Agricolasta alkaen.
H. J. Streng 1915 149-150; Koukkunen 1990 persoona; SSA 1995 persoona; Jussila 1998 persoona.
perua
Sopimuksen, lupauksen tms. purkamista merkitsevän perua-verbin vastine on kar-
jalan peruo. Verbi on johdos ikivanhasta —> perä-sanasta. Osittain samaa merkitsevä
rinnakkaisjohdos on peruuttaa, joka voi tarkoittaa myös konkreettista taaksepäin
menoa. Suomen kirjakielessä peruuttaa on otettu käyttöön 1800-luvun jälkipuolis-
kolla. Verbi mainitaan ainakin jo Daniel Europaeuksen sanakirjassa 1853. Lyhyempi
perua on tullut käyttöön vasta 1900-luvun alkupuolella.
SKES 1962 perä; SSA 1995 perua.
perukka
Perimmäistä sopukkaa tai esim. lahden pohjukkaa merkitsevällä perw/cfca-sanalla on
tarkka vastine inkeroisessa ja karjalassa. Perukka on johdos ikivanhasta sanasta —»
perä. Suomen kirjakielessä perukka on ensi kertaa mainittu vuonna 1789.
SKES 1962 perä; SSA 1995 perä; Jussila 1998 perukka.
peruna
Koisokasvien heimoon kuuluvan perunan (Solanum tuberosum) nimitys juontuu
suomenruotsin murteellisesta sanasta parun tai perun, joka on sama sana kuin nyky-
905

ruotsin päron 'päärynä'. Tämä perustuu alkuaan latinan sanaan pirum 'päärynä*.
Kun peruna tuli tunnetuksi Suomessa 1700-luvulla, sitä nimitettiin aluksi "maan
päärynäksi", ruotsiksi jordpäron. Perunakasvi on kotoisin Etelä-Amerikasta, Perun
ja Bolivian Andeilta, mutta kasvin nimi ei viittaa millään lailla Peruun. Sana pertma
on esiintynyt jo Agricolan kielessä, mutta päärynän merkityksessä. Nykymerkitys on
ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
Lindström 1859 130; SKES 1962 peruna; SSA 1995 peruna; Rousi 1997 170-178; Jussila 1998
peruna.
perus(-)
Monien yhdyssanojen osana ja johdosten kantasanana esiintyvällä perws-sanalla on
tarkkoja vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. karjalassa ja vatjassa. Myös johdok-
sella perustaa on vastine karjalassa. Perus on ikivanhan -» perä-sanan johdos, joka
suomen vanhassa kirjakielessä on esiintynyt myös itsenäisenä substantiivina poh-
jan tai perustuksen merkityksessä. Sekä perus, perustaa että perustus ovat esiintyneet
suomen kirjakielessä Agricolasta alkaen.
SKES 1962 perä; SSA 1995 perus(-); Jussila 1998 perus, perustaa, perustus.
peruste
Lähtökohtana olevaa asiaa, syytä, aihetta tms. merkitsevä peruste on ikivanhan —»
perä-sanan pohjalta muodostettu johdos, jonka välitön kantasana on suomessa ja
karjalassa esiintyvä verbi perustaa (—» perustua). Suomen murteissa peruste voi mer-
kitä mm. alku- tai syntyperää tai rakennuksen perustuksia, ja johdos sinänsä voi olla
vanhakin, mutta suomen kirjakieleen sana on nykymerkityksessään tullut vuonna
1846 Volmari Kilpisen esityksestä. Jo aikaisemmin Kilpinen oli käyttänyt samaa
sanaa merkityksessä 'periaate'.
Rapola 1960 peruste; SKES 1962 perä; SSA 1995 perus(-).
perustua
Verbi perustua on refleksiivinen johdos, jonka kantasana on perustaa. Tämän kan-
tasana perus on ikivanhan —» perä-sanan johdos. Verbi perustua on ensi kertaa mai-
nittu asetuksessa vuonna 1762, mutta samoihin aikoihin ja vielä tämänkin jälkeen
on samassa merkityksessä käytetty yleensä muita, analyyttisempia ilmaisutapoja,
joko perustaa-verbin passiivimuotoja tai rakennetta perustaa itsensä. Johdos perus-
tua on vakiintunut lopullisesti vasta 1800-luvun kuluessa.
SKES 1962 perä; SSA 1995 perus(-); Jussila 1998 perustua.
906

peruukki
Tekotukkaa merkitsevä peruukki on lainaa ruotsin sanasta peruko joka puolestaan
juontuu ranskan sanasta perruque. Tämän on arveltu olevan peräisin italiasta tai
provensaalista, mutta sanan perimmäinen alkuperä on tuntematon. Suomen kirja-
kielessä peruukki on ensi kertaa mainittu "hekumata ja ylönpalttisuutta" vastusta-
vassa asetuksessa vuonna 1766.
Hellquist 1939 peruk; SKES 1962 peruukki; SSA 1995 peruukki; Jussila 1998 peruukki.
perä
Sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä. Näitä ovat esim. karjalan ja vat-
jan perä, vepsän perä, viron pära, liivin pierä, ersämordvan pfa 'pää, huippu, latva',
udmurtin ber, komin bör, mansin par 'takaisin' ja hantin parta 'takaisin, vasen,
nurja'. Suomalais-ugrilaisen sanavartalon alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu
*perä ja alkuperäiseksi merkitykseksi 'takana oleva tila, takaosa'. Suomen kirjakie-
lessä perä on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1962 60; UEW 1988 373; SSA 1995 perä; Jussila 1998 perä.
pessimismi
Synkkään elämänkatsomukseen viittaava pessimismi on lainattu suomeen ruotsin
sanasta pessimism. Tämä juontuu uuslatinan substantiivijohdoksesta pessimismus,
jota on ensimmäisenä käyttänyt filosofi Arthur Schopenhauer vuonna 1819. Pessi-
mismus on muodostettu latinan superlatiivisesta adjektiivista pessi m us 'pahin'. Suo-
malaisena sanana pessimismi mainitaan ainakin jo Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa
1883.
Hellquist 1939 pessimism; Koukkunen 1990 pessimisti.
pesti
Palvelussopimusta tai palkkaamista merkitsevä pesti on lainaa ruotsin sanasta fäst
'kiinnitys, sopimus'. Sama sana on lainattu myös karjalaan. Suomen kirjakielessä
palvelussopimusta merkitsevä pesti on ensimmäistä kertaa mainittu herra Martin
maanlain suomennoksessa vuoden 1570 tienoilla. Agricolan kielessä esiintyy pesti
merkityksessä 'veneen kiinnitysköysi'. Myös tämä on lainaa samasta ruotsin sanasta
fäst, jolla kiinnityksen ja sopimuksen lisäksi on ruotsissa myös kiinnitysköyden mer-
kitys.
Renvall 1826 60; H. J. Streng 1915 150-151; SKES 1962 pesti; SSA 1995 pesti1, pesti2; Jussila 1998
pesti.
907

pestä
Verbillä on vastineita sekä lähisukukielissä että muutamissa etäsukukielissä. Näitä
ovat mm. karjalan pessä, vepsän ja viron pestä, vatjan pesä, liivin piezzö, saamen
bassot ja ersämordvan pezems. Sanavartaloa on vanhastaan pidetty omaperäisenä ja
sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *pese-, mutta vartalolle on esitetty myös
indoeurooppalainen lainaetymologia, jonka mukaan verbin esigermaaniseksi alku-
muodoksi on rekonstruoitu *bhes- 'puhdistaa, hangata puhtaaksi'. Samasta juuresta
juontuu nykysaksan luutaa merkitsevä Besen. Suomen kirjakielessä pestä on esiinty-
nyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen.
SKES 1962 pestä; UEW 1988 729; Koivulehto 1988 FS Schmitt 251-256; SSA 1995 pestä; Jussila
1998 pestä.
pesä
Sanalla on varmoja etymologisia vastineita kautta koko uralilaisen kielikunnan. Näitä
ovat esim. karjalan ja vatjan pesä, vepsän peza, viron pesä, liivin piezä, saamen beassi,
ersämordvanp/ze, marin pözas, kominpoz, mansinpit% hantinpa, unkarinfeszek,
enetsin pide ja kamassin phidä. Sanavartalon kantauralilaiseksi asuksi on rekonstru-
oitu *pesä. Suomen kirjakielessä pesä on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1962 pesä; UEW 1988 375; SSA 1995 pesä; Jussila 1998 pesä.
peti
Makuusijaa merkitsevä peti on lainaa ruotsin sanasta bädd 'vuode. Suomen kirjakie-
lessäpä on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787 asussa petä.
Nykyasussaan arkissävyinen ja selvästi ruotsalaisperäinen peti on kuitenkin alettu
kelpuuttaa kirjakieleen vasta 1900-luvun alkupuolella.
SKES 1962 peti; SSA 1995 peti; Jussila 1998 peti.
petkuttaa
Pettämistä merkitsevä petkuttaa on ilmeisesti nuori kontaminaatiomuoto, jossa
alkuosa on peräisin verbistä —» pettää. Jälkiosaksi on ehdotettu murteellista verbiä
jutkuttaa, mutta kysymykseen voi tulla myös verbi ketkuttaa, joka murteissa esiintyy
mm. petkuttamisen merkityksessä. Ketkuttaa voi tässä merkityksessä olla leikillinen
muunnelma verbistä kettää 'nylkeä, petkuttaa', joka on nahkaa merkitsevän kesi-
sanan johdos. Suomen kirjakielessä petkuttaa on tullut käyttöön aivan 1800-luvun
lopulla. Verbistä johdettu tekijännimi petkuttaja mainitaan ainakin J. A. Hahnsso-
nin ym. ruotsalais-suomalaisessa sanakirjassa 1899.
Pulkkinen Vir. 1966 294; SSA 1995 petkuttaa; SMS 1999 ketkuttaa.
908

peto
Raatelevaa villieläintä merkitsevän peto-sanan vastineita ovat inkeroisen ja karjalan
peto. Sanan alkuperä on epäselvä. Yksi mahdollisuus on, että se olisi johdos mur-
teellisesta sanasta petä Vahinko, pula, vastus', joka on lainaa venäjän sanasta bedä
'onnettomuus, vahinko, kurjuus'. Muuta yhtä uskottavaa selitystä sanan alkuperästä
ei ole annettu. Suomen kirjakielessä peto on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1962 peto; Nirvi Vir. 1967 190-195; SSA 1995 peto; Jussila 1998 peto.
pettu
Männyn nilakerrosta tai siitä tehtyä leipää merkitsevä pettu on johdos männyn iki-
vanhasta nimityksestä —> petäjä. Sama johdos esiintyy karjalan kielessä. Petun tai
pettuleivän merkityksessä on käytetty myös petö/ä-sanan toista johdosta petäjäinen,
jolla on vastineita useissa lähisukukielissä. Suomen kirjakielessä pettu on ensi kertaa
mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745. Jo tätä ennen on esiintynyt petäjäi-
nen Georgius Kihlin sepittämässä häärunossa 1693.
SKES 1962 petäjä; SSA 1995 petäjä; Jussila 1998 pettu, petäjäinen.
pettää
Verbillä on vastine kaikissa lähisukukielissä. Näitä ovat mm. karjalan petteä, vep-
sän pettas 'erehtyä', vatjan pettääg, viron petta ja liivin piettö. Sanavartalon alku-
perä on tuntematon. Suomen kirjakielessä pettää on esiintynyt Agricolasta ja kai-
kista samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen. Myös verbistä johdettu petos, jolla on
vastine useissa lähisukukielissä, on esiintynyt sekä Westhin tekstissä että Agricolan
rukouskirjassa.
SKES 1962 pettää1; SSA 1995 pettää1; Jussila 1998 petos, pettää.
petäjä
Sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä. Näitä ovat esim. karjalan ja vat-
jan petäjä, vepsän pedai, viron pedajas, liivin piedäg, saamen beahci, ersämordvan
pitse, marin puniiö, udmurtin puzym ja komin pozöm. Sanavartalo lasketaan kuulu-
vaksi vanhaan omaperäiseen kerrostumaan, ja sen alkuperäiseksi asuksi on rekonst-
ruoitu *pecä tai *pencä. Tähän on eri kielissä lisätty erilaisia johdinaineksia. Suomen
kirjakielessä petäjä on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa
1637 petäjänkuoren merkityksessä. Puun nimityksenä sana on mainittu Henrik Flo-
rinuksen sananlaskukokoelmassa 1702.
Lindström Suomi 1852 72; SKES 1962petäjä; UEW 1988 727; SSA 1995 petäjä; Jussila 1998
petäjä.
909

peuhata
Telmimistä, mylläämistä, metelöimistä yms. lapsille tyypillistä toimintaa merkitse-
vällä peuhata-verbHlä. on vastine ainoastaan karjalassa. Sanavartalo on todennäköi-
sesti omaperäinen, äänteellisesti motivoitu muodoste, jonka rinnalla esiintyy useita
muitakin samantapaisia verbejä, mm. peuhuta, peuhtoa, peuhkoa ja pöyhätä. Suo-
men kirjakielessä peuhata on ensi kertaa mainittu Daniel Europaeuksen sanakir-
jassa 1853. Samaa merkitsevä pöyhätä on esiintynyt jo Kustaa Renvallin sanakirjassa
1826.
SKES 1962 peuhata; SSA 1995 peuhata.
peukalo
Sanalla on vastineita kautta itämerensuomen, esim. karjalan peikalo, vepsän peigol,
vatjan peiko, viron pöial ja liivin pegal. Etäsukukielten vastineet ovat johdettavissa
yhteisestä alkumuodosta *pelkäy esim. saamen bealgu ersämordvan peXka, udmurtin
pöly ja komin pel, ja äännehistoriallisista ongelmista huolimatta kysymyksessä lie-
nee vanha yhteinen sana. Sanavartalolle on esitetty vastineita myös samojedikielistä.
Toisena mahdollisuutena on esitetty, että itämerensuomen sana olisi germaaninen
laina, jolle alkumuodoksi on rekonstruoitu *beugVlö- tai * beugVla. Tämä olisi joh-
dos taipumista merkitsevästä verbistä *beug~. Varsinaiseksi alkumuodoksi sopivaa
substantiivia ei germaaniselta taholta kuitenkaan ole voitu esittää. Suomen kirjakie-
lessä peukalo on esiintynyt Agricolasta alkaen. Deminutiivimuoto peukaloinen on
ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787. Pikkulinnun (Troglo-
dytes troglodytes) nimeksi tämä on vakiinnutettu William Nylanderin linnunnimi-
luettelossa 1849. Jo tätä ennen saman linnun nimenä on mainittu peukalo X&ipeu-
kalolintu.
SKES 1962 peukalo; Janhunen 1981 SUSA 77:9 23; UEW 1988 363; Nilsson 1993 FUF 51 190-
196; SSA 1995 peukalo; Jussila 1998 peukalo, peukaloinen; Häkkinen 2003 L289.
peura
Sanalla on vastineita kautta itämerensuomen, esim. karjalan petra, vepsän pedr,
vatjan pödra, viron pöder ja liivin pöyddörz 'hirvi'. Sanan rakenne viittaa lainape-
räisyyteen, ja sitä onkin useaan otteeseen verrattu balttilaiskielten samantapaisiin
sanoihin. Näitä ovat esim. liettuan briedis ja muinaispreussin braidis, jotka kumpikin
merkitsevät saksanhirveä tai hirveä. Yhdistelmässä on kuitenkin äännehistoriallisia
ongelmia, joiden takia selitystä ei ole yleisesti hyväksytty. Toisena mahdollisuutena
on esitetty, että peura olisi samaa balttilaista juurta kuin liettuan yhteistä, osallista,
kumppania yms. merkitsevä bendras. Tämän selityksen mukaan sanojen merkitys-
yhteys perustuisi siihen, että peuranpyynti oli entisaikaan yhteistyötä. Tässä tapauk-
sessa balttilaiskielten sana ei kuitenkaan mitenkään suoranaisesti viittaa peuraan tai
muuhun samantapaiseen eläimeen, joten merkitysyhteys perustuu pelkästään ole-
910

tukseen. Sanan alkuperä on siis edelleen kiistanalainen. Suomen kirjakielessä peura
on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Thomsen 1890 162; SKES 1962 peura; Koivulehto Vir. 1988 26; Vaba 1989 SFU 25 65; SSA 1995
peura; Jussila 1998 peura; Koivulehto 1999 VM 291.
pian
Adverbilla pian on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. vepsän ja vatjan pigaa,
viron pea 'pian, melkein' ja liivin piga. Muodoltaan pian on yksiköllinen instruktiivi
yleisitämerensuomalaisesta —» p/fca-sanasta. Suomen kirjakielessä pian on esiintynyt
Agricolasta alkaen.
SKES 1962 pika; SSA 1995 pika; Jussila 1998 pian.
piano
Kosketinsoittimen nimi piano on lainattu suomeen ilmeisesti ruotsin kautta, mutta
alkuaan sana juontuu italiasta. Soittimen vanhempi nimi on ollut pianoforte tai for-
tepiano, jossa piano merkitsee 'hiljaa' ja. forte 'kovaa'. Nimi kuvaa soittimen omi-
naisuuksia. Nykyaikaisella vasaramekanismilla varustettu piano on keksitty vuonna
1709, ja sen alkuperäinen italiankielinen nimi on ollut davicembalo col piano e forte
eli 'hiljaa ja kovaa soiva cembalo'. Myöhemmin pelkkä piano on korvannut pidem-
mät nimitykset. Suomen kirjakielessä piano on ensi kertaa mainittu vuonna 1853
Daniel Europaeuksen sanakirjassa. Yhdyssana fortepiano on esiintynyt jo Oulun
Viikko-Sanomissa vuonna 1831.
Koukkunen 1990 piano; SSA 1995 piano.
piekana
Hiirihaukan sukuista pohjoisten alueiden lintua (Buteo lagopus) merkitsevä piekana
on lainaa saamen sanasta biehkan. Sana on tullut käyttöön J. A. Malmbergin (Melan)
Fauna Fennicassa 1872 osana yhdyssanaa piekanahaukka, ja tämä nimi on lyhen-
netty piekanaksi 1920-luvulla. 1800-luvun alkupuolella linnusta käytettiin nimityk-
siä lapinhaukka, riekkohaukka tai riekkolatvasiipi.
SKES 1962 piekana; SSA 1995 piekana; Häkkinen 2003 L89.
pieli
Reunaa, viertä, reunuspuuta, murteissa myös seivästä tai mastoa merkitsevällä pieli-
sanalla on vastineita laajalti sukukielissä. Lähisukukielissä näitä ovat esim. karjalan
pieliy vepsän pel\ viron peel ja liivin pel\ etäsukukielten kohdalla tilanne on vaikeasel-
koisempi, koska tarjolla useita mahdollisia vastineita, joiden keskinäiset suhteet ovat
epäselvät. Vastineita näyttävät olevan ainakin moksamordvan pä'X seiväs, pylväs,
kiila' ja unkarin -fel yhdyssanassa ajtöfel 'ovenpieli'. Joka tapauksessa pieli kuuluu
911

vanhaan omaperäiseen sanastoon, ja sanavartalon alkuperäiseksi asuksi on rekonst-
ruoitu *pele tai *pele. Suomen kirjakielessä pieli on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1962 pieli; UEW 1988 369; SSA 1995 pieli; Jussila 1998 pieli.
pieni
Sanalla on varmoja etymologisia vastineita kautta itämerensuomen, esim. karjalan
pieni, vepsän peny vatjan ja viron peeni sekä liivin pient. Etäsukukielistä ei vastineita
ole voitu osoittaa. Sanalle on esitetty germaaninen lainaetymologia, jonka mukaan
pieni olisi lainaa varhaiskantagermaanin pirstaletta tai pärettä merkinneestä sanasta
*speni. Tätä edustavat myöhemmissä germaanisissa kielimuodoissa esim. ruotsin
spän ja saksan Span 'lastu, paanu, päre'. Nykysuomen paanu on myöhempi laina
samaan yhteyteen kuuluvasta skandinaavisesta sanasta, joko kantaskandinaavin
sanasta *spänu tai muinaisruotsin sanasta spän. Suomen kirjakielessä pieni on esiin-
tynyt Agricolasta alkaen, paanu on mainittu ensimmäisessä suomenkielisessä Raa-
matussa 1642.
SKES 1958 paanu, 1962 pieni; Koivulehto Vir. 1976 269 alav.; SSA 1995 paanu,pieni; Jussila 1998
paanu, pieni.
piennar
Sanalla on vepsää lukuun ottamatta vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalassa
piennar, vatjassa peentärä, virossa peenar ja liivissä piendröks. Sanan rakenne viittaa
johdosperäisyyteen, mutta vartalo-osan alkuperä on tuntematon. Suomen kirjakie-
lessä piennar on ensi kertaa mainittu Carl Friedrich Molleruksen sepittämässä rie-
murunossa 1749.
SKES 1962 piennar; SSA 1995 piennar; Jussila 1998 piennar.
pierrä
Verbillä on vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalassa pierrä, vepsässä perda,
vatjassa peerrä, virossa peeretada ja liivissä pierslö. Sanavartalo on pieremisen ääntä
jäljittelevä onomatopoeettinen muodoste. Myös venäjässä on samantapainen verbi
perdet\ mutta kysymys ei ole lainoista suuntaan tai toiseen vaan saman äänteellisen
motivaation pohjalta erikseen syntyneistä sanoista. Suomen kirjakielessä pierrä on
ensi kertaa mainittu koulupojille tarkoitetussa tulkkisanakirjassa Variarum rerum
vocabula vuonna 1644. Momentaanijohdos pieraista on esiintynyt Kristfrid Ganan-
derin julkaisemassa arvoituskokoelmassa 1783.
SKES 1962 pierrä; SSA 1995 pierrä; Jussila 1998 pieraista, pierrä.
912

piestä
Verbillä on vastineita kautta uralilaisen kielikunnan. Näitä ovat esim. karjalan piek-
seä, vepsän peksta, vatjan peessä, viron peksta, liivin pieksö, ersämordvan pivsems,
udmurtinposny ja nenetsinpä/-. Sanavartalon kantauralilaiseksi asuksi on rekonst-
ruoitu *peksä-. Suomen kirjakielessä piestä on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1962 piestä; UEW 1988 368-369; SSA 1995 piestä; Jussila 1998 piestä.
piha
Sanalla on vastineita itämerensuomesta permiläiskieliin asti. Näitä ovat esim. karja-
lan ja lyydin piha, marin petsö, udmurtin puts seiväs' ja komin poti 'riuku, aidansei-
väs'. Vepsän piha merkitsee väliseinää, joka erottaa karjapihan asuinrakennuksista.
Vanhan omaperäisen sanavartalon alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *pica ja
alkuperäiseksi merkitykseksi 'paalu, seiväs'. Nykyinen pihan merkitys on kehitty-
nyt seipäillä tai paaluilla aidatun alueen merkityksestä. Myös suomen murteissa piha
saattaa merkitä karja-aitausta. Suomen kirjakielessä piha on ensi kertaa mainittu
herra Martin maanlain suomennoksessa vuoden 1570 tienoilla.
SKES 1962 piha; UEW 1988 729-730; SSA 1995 piha; Jussila 1998 piha.
pihi
Saitaa merkitsevä pihi on nuori takaperoisjohdos verbistä —» pihistää 'kitsastella'.
Sävyltään pihi on arkikielinen sana, jota on alettu käyttää kirjakielessä vasta 1900-
luvun jälkipuoliskolla.
SSA 1995 pihi.
pihistä
Sihisevää tai viheltävää ääntä merkitsevän pihistä-verbin vastineita ovat inkeroisen
ja karjalan pihissä. Sana on johdos sihisevää ääntä jäljittelevästä onomatopoeettisesta
vartalosta. Suomen kirjakielessä pihistä on ensi kertaa mainittu Kristfrid Ganande-
rin sanakirjassa 1787.
SKES 1962 pihistä; SSA 1995 pihistä; Jussila 1998 pihistä.
pihistää
Näpistämistä, varastamista, säästämistä ja kitsastelemista merkitsevän pihistää-ver-
bin muita, alkuperäisempiä merkityksiä ovat mm. ahdistaa, puristaa, jäädä puris-
tuksiin' ja sen ainoa sukukielinen vastine on karjalan pihisteä 'puristaa (pihteihin),
kuristaa, likistää; tarttua; pakottaa, kiusata' ym. Verbi on johdettu työkalun nimestä
—» pihtiy joten pihistäminen on alkuaan tarkoittanut pihdeillä puristamista. Suomen
kirjakieleen verbi on omaksuttu itämurteisessa asussa. Ensimaininta on Kristfrid
Gananderin sanakirjassa 1787, jossa muotona on sekä pihistää että pihdistää. Jäl-
913

kimmäinen on esiintynyt jo aiemmin runossa, jonka Simo Achrenius on kirjoittanut
vuonna 1758 Turussa valmistetun tuohiveneen kunniaksi.
SKES 1962 pihti; SSA 1995 pihistää; Jussila 1998 pihdistään pihistää.
pihka
Sanalla on liiviä lukuun ottamatta vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan ja
vatjan pihka sekä vepsän ja viron pihk. Etäsukukielten puolelta vastine on löydetty
ainoastaan hantista, jossa verbi pigli- merkitsee veneen tiivistämistä pihkasta valmis-
tetulla paikalla. Joka tapauksessa sanaa pidetään ikivanhana ja omaperäisenä ja sen
alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *piska-. Suomen kirjakielessä pihka on ensi
kertaa mainittu Maskun Hemmingin hurskaiden laulujen kokoelmassa 1616 osana
yhdyssanaa pihkavesi.
SKES 1962 pihka; UEW 1988 385-386; SSA 1995 pihka; Jussila 1998 pihka.
pihlaja
Sanalla on vastineita kautta suomalais-ugrilaisen kieliperheen, esim. karjalan piTi/o/a,
vepsän pihi, vatjan pihlaga, viron pihlakas, liivin pflögy ersämordvan pizol, marin
pizle ja udmurtin palez-pu. Mansin pasar ja hantin pisar merkitsevät kumpikin pih-
lajanmarjaa. Sanavartalon suomalais-ugrilaiseksi alkumuodoksi on rekonstruoitu
*picla, ja tähän on eri kielissä liitetty erilaisia johtimia. Suomen kirjakielessä pihlaja
on ensi kertaa mainittu vuoden 1776 almanakassa. Toisella johtimella muodostettu
pihlava on mainittu jo Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637.
SKES 1962 pihlaja; UEW 1988 376-377; SSA 1995 pihlaja; Jussila 1998 pihlaja^ pihlava.
pihti
Puristavaa työvälinettä merkitsevällä, useimmiten monikollisena esiintyvällä pihti-
sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä. Näitä ovat esim. karjalan pihti,
vepsän piht7iety vatjan pihed, viron piht, pohjoissaamen basta sekä moksamordvan
ja komin pes 'pärepihti'. Pihti kuuluu vanhaan omaperäiseen sanastoon, ja sen alku-
peräiseksi asuksi on rekonstruoitu * piste. Suomen kirjakielessä pihti on ensimmäistä
kertaa mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637.
SKES 1962 pihti; UEW 1988 733; SSA 1995 pihti; Jussila 1998 pihti.
pihvi
Etenkin naudanlihasta valmistettuja ja pannulla paistettuja annosviipaleita merkit-
sevä pihvi on lainaa ruotsin sanasta biff> joka puolestaan juontuu englannin sanasta
beef 'naudanliha'. Englannin pihviä merkitsevä sana on beefsteak, ja tämä on ensin
lainattu ruotsiin asussa biffstek, mutta lyhennetty myöhemmin asuun biff. Suomen
kirjakielessä pihvi on ensi kertaa mainittu Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865.
914

Rytkönen Vir. 1936 47; Hellquist 1939 biffi SKES 1962 pihvi; Pulkkinen 1984 pihvi; SSA 1995
pihvi.
1 pii 'piikivi'
Sanan vastineita ovat ainakin karjalan ja vatjan pii. Samojedikielisiä vastineita ovat
esim. nenetsin päe 'kivi; lasi; posliini; vuori', enetsin fu 'kivi' ja kamassin pi 'kivi,
malmi; piikivi'. Saamesta esitetty vastine birjal merkitsee kaarevaksi kasvaneen puun
alapuolella olevaa kovaa puuainetta, Janhusta eli lylyä, ja se voi olla yhtä hyvin pii-
kiveä kuin hammasta merkitsevän —> p/i-sanan vastine. Sanan kantauralilaiseksi
asuksi on rekonstruoitu *pije. On kuitenkin mahdollista, että piikiveä merkitsevä
pii kuuluu etymologisesti yhteen hammasta merkitsevän piin kanssa, ja tällöin nii-
den yhteinen alkumuoto on ollut *pirje. Suomen kirjakielessä piikiveä merkitsevä pii
on ensi kertaa mainittu Henrik Florinuksen sanakirjassa 1683. Yhdyssana piikivi on
esiintynyt Kristfrid Gananderin sanakirjassa.
SKES 1962 pii1; UEW 1988 378; SSA 1995 pii1; Jussila 1998 pii, piikivi.
2 pii 'hammas, piikki'
Sanalla on vastineita kautta suomalais-ugrilaisen kieliperheen, esim. karjalan, vat-
jan ja viron piiy vepsän p/, mordvan pej, marin ptij, udmurtin ja komin pm, mansin
purjk, hantin perjk ja unkarin fog. Sanan alkuperäiseksi suomalais-ugrilaiseksi asuksi
on rekonstruoitu *pirje. Suomen kirjakielessä piikkiä merkitsevä pii on ensi kertaa
mainittu herra Martin maanlain suomennoksessa. Yhdyssana selkäpii on mainittu
ensimmäisessä suomalaisessa Raamatussa 1642. Tässä sanassa pii viittaa selkärangan
hammasmaisiin kohoumiin, jotka näkyvät selässä ihon lävitse.
SKES 1962 pii2; UEW 1988 382; SSA 1995 pii2; Jussila 1998 pii, selkäpii.
piika
Palvelustyttöä tai vanhemmassa kielessä tyttöä yleisemminkin merkitsevän piika-
sanan vastineita ovat inkeroisen, karjalan ja vatjan piika sekä viron piiga. Etäsukukie-
listä vastineita ei ole voitu osoittaa. Myös skandinaavisissa kielissä on samanasuinen
tytön nimitys, esim. ruotsin piga ja tanskan pige, mutta on mahdotonta sanoa, onko
itämerensuomen sana skandinaavista lainaa vai päinvastoin vai onko molempien
kieliryhmien sana saatu joltakin ulkopuoliselta taholta. Suomen kirjakielessä piika
on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen ja se on 1800-luvun alkuun asti
ollut tytön tavallisin nimitys.
Thomsen 1869 140; H. J. Streng 1915 151; de Vries 1962 424; SKES 1962 piika; SSA 1995 piika;
Jussila 1998 piika.
915

piikki
Kärkeä, terävää puikkoa, okaa tms. merkitsevä piikki on lainaa ruotsista, ja lähtö-
muotoina voivat tulla kysymykseen sekä pik 'kärki, piikki; terävä puikko; keihäs' että
spik 'naula'. Sama sana on lainattu myös useisiin lähisukukieliin. Suomen kirjakie-
lessä piikki on ensimmäistä kertaa mainittu Maskun Hemmingin hurskaiden laulu-
jen kokoelmassa 1616.
Renvall 1826 64; H. J. Streng 1915 151; SKES 1962 piikki1; SSA 1995 piikki1; Jussila 1998 piikki.
piillä
Verbillä tai sen vartalolla on vastine useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisenp»7os-
kennella 'piileksiä', karjalan piillä, vatjan piile- 'kätkeä' ja viron piiluda 'katsella salaa,
väijyä'. Sanavartalon alkuperä on tuntematon. Suomen kirjakielessä piillä on ensi
kertaa mainittu vuoden 1701 virsikirjassa.
SKES 1962 piillä; SSA 1995 piillä; Jussila 1998 piillä.
piimä
Sanalla on vastineita itämerensuomessa, mutta vatjanpf imä ja vironpiim merkitsevät
maitoa, eivät hapanta maitotuotetta. Karjalan piimä on suomesta saatu nuori laina.
Sanan alkuperä on epäselvä. Sitä on vanhastaan arveltu arjalaiseksi lainaksi, sillä
vanhoissa iranilaiskielissä on ollut samantapaisia sanoja, esim. pehlevinpem 'maito'
ja avestan paeman- 'äidinmaito', mutta tämä lainaselitys on epäilyttävä, koska itä-
merensuomen sana vaikuttaa suhteellisen nuorelta. Toisen selityksen mukaan piimä
olisi balttilainen laina, jonka alkumuodoksi on rekonstruoitu *pijimas. Tämä olisi
johdos lypsämisen aloittamista merkitsevästä verbistä pyti. Juuri vastaavaa substan-
tiivia balttilaiskielistä ei kuitenkaan löydy. Selitys perustuu siis oletettuun muotoon,
ei todelliseen. Suomen kirjakielessä piimä on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1962 piimä; Joki 1973 302; Länsimäki Vir. 1973 33-45; Larsson 1984 FUS 7 129-140; UEW
1988 378; SSA 1995 piimä; Jussila 1998 piimä.
piina
Vaivaa, tuskaa, ahdistusta yms. merkitsevä piina on lainaa ruotsin sanasta pina, joka
juontuu alkuaan latinan sanastapoena 'rangaistus'. Sama sana on lainattu myös usei-
siin lähisukukieliin. Piina esiintyy usein uskonnollisessa kirjallisuudessa, joten se lie-
nee lainautunut juuri kirkollisissa yhteyksissä. Verbi piinata on omaperäinen johdos
pima-sanasta. Sekä piina että piinata ovat esiintyneet suomen kirjakielessä Agrico-
lasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
H. J. Streng 1915 152; Hellquist 1939 pina; SKES 1962 piina; SSA 1995 piina; Jussila 1998 piina,
piinata.
916

piintyä
Tarttumista, iskostumista, kovettumista yms. merkitsevällä piintyä-verbflls. ei ole
vastineita sukukielissä. Se on johdos hammasta tai piikiveä merkitsevästä —> pii-
sanasta. Suomen kirjakielessä piintyä on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Hakulinen Vir. 1953 256-267; SKES 1962 piintyä; SSA 1995 piintyä; Jussila 1998 piintyä.
piipahtaa
Verbillä ei ole varsinaisia vastineita sukukielissä, mutta sekä suomessa että karjalassa
on samasta vartalosta muodostettuja muita johdoksia. Näitä ovat esim. suomen pii-
pertää ja piipottaa ja karjalan piipetteä. Vartalon on alkuperältään deskriptiivinen,
nopeaa, kevyttä liikkumista kuvaava muodoste. Suomen kirjakielessä piipottaa on
ensi kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on teh-
nyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
SKES 1962 piipata, piipertääy piipettää; SSA 1992 piipahtaa; Jussila 1998 piipottaa.
piipittää
Etenkin pikkulinnun hentoa vihellystä kuvaava piipittää on johdos ääntä jäljittele-
västä interjektiosta piip. Samanlainen verbi piipetteä on käytössä myös karjalassa.
Suomen kirjakielessä piipittää on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakir-
jassa 1745.
SKES 1962 piipittää; SSA 1995 piipittää; Jussila 1998 piipittää.
piippu
Tupakkapiippua tai savutorvea merkitsevä piippu on lainaa ruotsin sanasta pipa,
joka alkuaan juontuu latinan sanasta pipa 'huilu, putki'. Tämä on johdos huilun tai
pillin soittamista merkitsevästä verbistä plpäre, joka on alun perin ääntä jäljittelevä
sana. Sama piippu-sana, on vepsää lukuun ottamatta lainattu myös kaikkiin suomen
lähisukukieliin. Suomen kirjakielessä piippu on ensi kertaa mainittu Ericus Schro-
deruksen tulkkisanakirjassa 1637. Jo tätä ennen on samantapainen piippa mainittu
Olavi Suomalaisen valituskirjeessä vuonna 1611.
H. J. Streng 1915 153; SKES 1962piippu; SSA 1995 piippu; Jussila 1998 piippu.
piirakka
Sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä. Näitä ovat esim. karjalan piiroa, vepsän
pirg, vatjanpiirga, viron pirukas ja liivinpirag. Sana on muinaisvenäläinen laina, jota
nykyvenäjässä vastaa pirög. Suomen kirjakielessä piirakka on ensi kertaa mainittu
Juhana Gezeliuksen itämerensuomalaisille ortodokseille lähettämässä kehotuskir-
jeessä 1686.
917

Thomsen 1890 12; Mikkola 1894 151; SKES 1962 piirakka; Plöger 1973 129-130; SSA 1995 pii-
rakka; Jussila 1998 piirakka.
piiri
Sanalla on etymologisia, merkityksiltään vaihtelevia vastineita sekä lähi- että etäsu-
kukielissä, esim. lähisukukielissä karjalan piiri 'ympyrä, piiri; raja', vatjan piiri 'viiva,
jakaus', viron piir 'raja; piiri, ääri; jakaus' ja liivin pir 'raja'. Pohjoissaamen birra on
nykyään partikkeli 'ympäri, ympärillä, ympärille; koskien'. Ersämordvan pife mer-
kitsee aidattua paikkaa, esim. puutarhaa. Vastineita on esitetty myös samojedikie-
listä, esim. selkupin pyr 'piiri; pyöreä' ja kamassin pjeri 'ympäri', mutta nämä ovat
aivan epävarmoja. Joka tapauksessa sana katsotaan yleensä vanhaksi ja omaperäi-
seksi, ja sanavartalon alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *pire tai *pirä ja alkupe-
räisiksi merkityksiksi 'ympyrä, piiri' ja 'ympäröidä, rajata'. Suomen kirjakielessä pi iri
on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1962 piiri; UEW 1988 384; SSA 1995 piiri; Jussila 1998 piiri.
piironki
Vanhanaikaista lipastoa merkitsevä piironki on lainaa suomenruotsin sanasta birong.
Tämä on muunnelma ranskalaisperäisestä lipaston nimityksestä, joka ruotsin yleis-
kielessä on määräisessä muodossaan byrän. Alkuperäinen ranskankielinen nimitys
on bureau, joka on ensin merkinnyt tietynlaisella kankaalla päällystettyä kirjoitus-
pöytää ja sittemmin yleensä toimistokalusteita tai toimistoa. Suomen kirjakielessä
piironki on tullut käyttöön 1800-luvulla. Sana on mainittu ainakin jo Carl Heleniuk-
sen sanakirjassa 1838.
Wessman 1945 FmS 11:1 115; SKES 1962 piironki; SSA 1995 piironki.
piirre
Sanalla on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan piirre 'piirre, piirros',
aunuksen piire 'piirto, naarmu' ja viron piire '(hiusten) jakaus; piiri, ääri'. Piirre on
—> piirtää-verbin johdos. Suomen vanhassa kirjakielessä piirre on ensi kertaa mai-
nittu Ljungo Tuomaanpojan maanlain suomennoksessa 1601 naarmun tai viivan
merkityksessä. Nykymerkityksessään piirre on vakiintunut kirjakieleen vasta 1800-
luvun puolivälin vaiheilla. Murteissa sana on vanhempaa perua mm. merkityksessä
'viiva, ura'.
Rapola 1960 piirre; SKES 1962 piirtää; SSA 1995 piirtää; Jussila 1998 piirre.
piirtää
Verbillä on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan piirteä, vepsän pirta ja
viron vanhentunut piirduda 'kiertää'. Verbi on ikivanhasta —» piiri-sanasta muodos-
tettu johdos, joka on alun perin merkinnyt viivan, uran, naarmun tms. tekemistä.
918

Suomen kirjakielessä piirtää on ensi kertaa mainittu vuoden 1642 Raamatussa. Jo
tätä ennen sana on mainittu osana yhdyssanaa ympäripiirtää Ericus Schroderuksen
tulkkisanakirjassa 1637, mutta tällöin merkityksessä 'piirittää'.
SKES piirtää; SSA 1995 piirtää; Jussila 1998 piirtää.
piisami
Suomeen 1900-luvun alkupuolella istutetun turkiseläimen (Ondatra zibethica)
nimitys piisami on lainaa ruotsista tai saksasta. Bisam merkitsee näissä kielissä sekä
piisamia että myskiä, joka on eläinperäinen, voimakkaasti tuoksuva hajuste. Suo-
messa piisami ja sen nimi ovat tulleet tunnetuiksi 1800-luvun loppupuolella, jolloin
eläimestä on käytetty mm. nimityksiä bisam, bisameläin, bisamrotta, moschuseläin,
piisamo ja zibetrotta. Moschus viittaa myskiin.
Meurman 1887 bisam, bisameläiny bisamrotta; SSA 1995 piisami.
piisata
Riittämistä, kylliksi olemista merkitsevä arkissävyinen piisata on lainaa ruotsin ver-
bistä spisa syödä; ravita; varustaa eväillä; riittää' yms. Ruotsin sana on lainaa ala-
saksasta, mutta sen perusvartalo juontuu alkuaan keskiajan latinasta, jossa spesa tai
spensa on merkinnyt maksuja tai kuluja. Suomen kirjakielessä piisata on ensi kertaa
mainittu Pehr Adrian Gaddin laatimassa yrttien kasvatusta käsittelevässä opaskir-
jassa vuonna 1786.
Ganander 1787 piisaa; Hellquist 1939 2. spis, spisa; SKES 1962 piisata; SSA 1995 piisata; Jussila
1998 piisata.
piiska
Ruoskaa, vitsaa, häntää, hiuspalmikkoa yms. merkitsevä piiska on lainaa ruotsin
sanasta piska. Sama sana on lainattu myös karjalaan. Verbi piiskata on joko johdos
pns/ca-sanasta tai sitten erillinen laina ruotsin verbistä piska. Suomen kirjakielessä
piiska on ensi kertaa mainittu Jakob Henrik Alastaroensiksen suomentamassa saar-
nassa vuonna 1634. Verbi piiskata on mainittu tasan sata vuotta myöhemmin Gab-
riel J. Calamniuksen sepittämässä sururunossa.
SKES 1962 piiska; SSA 1995 piiska; Jussila 1998 piiska, piiskata.
piispa
Korkea-arvoista kirkonmiestä merkitsevä piispa on lainaa muinaisruotsin sanasta
bisp tai biispy joka on ilmeisesti arvonimenä ja puhuttelumuotona käytetty lyhennys
sanasta biskop. Tämä juontuu kreikan sanasta episkopos, joka alkuaan on merkinnyt
kaitsijaa tai valvojaa. Suomen kirjakielessä piispa on esiintynyt Westhin tekstistä ja
919

Agricolasta alkaen. Tämän rinnalla on ollut käytössä lyhytvokaalinen pispa 1800-
luvulle asti.
Becker 1824 3; H. J. Streng 1915 153; Hellquist 1939 biskop; SKES 1962 piispa; SSA 1995 piispa;
Jussila 1998 piispa, pispa.
piitata
Verbillä ei ole vastineita sukukielissä, eikä sille ole esitetty myöskään lainaetymo-
logiaa. Rakenteeltaan se on selvästi johdos, ja kantasanaksi sopisi muotonsa puo-
lesta murteista ja vanhasta kirjakielestä tunnettu ruotsalaisperäinen lainasana piittä,
joka merkitsee mm. poikkipuuta tai tukipuuta, istuinpenkkiä tai kuivausortta, mutta
merkityksen kannalta sanoja tuntuu mahdottomalta yhdistää toisiinsa. Sanastapiitta
muodostettu verbi piitata merkitsee mm. 'yhdistää poikkipuulla, pingottaa kuivu-
maan (nahka); taivuttaa (puuta) paininpuussa\ Sen sijaan välittämistä merkitsevän
piitata-verbin alkuperä on toistaiseksi selvittämättä. Suomen kirjakielessä tämä jäl-
kimmäinen piitata on tullut käyttöön vasta 1800-luvun lopulla.
SKES 1962 piitata, piittä; SSA 1995 piitata, piittä.
pika
Nopeuteen tai kiireeseen viittaavalla pifca-vartalolla on lähisukukielissä vastineita,
jotka yleensä rinnastuvat merkitykseltään ja osittain muodoltaankin suomen adver-
biin —> pian. Sanavartalo on selitetty germaaniseksi lainaksi, jolle rekonstruoitua
alkumuotoa *fika edustaa mm. nykynorjan^/c 'uutteruus, vikkelyys, kiire'. Suomessa
pika- esiintyy yleensä muiden sanojen rakenneosana, joista vanhimmat, esim. pian,
pikemmin, pikimmin japikimmältä, ovat esiintyneet kirjakielessä Agricolasta alkaen.
Itsenäisenä sanana pika on mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745 merki-
tyksessä 'kiire'.
SKES 1962 pika; Nikkilä 1994 MUL 133-136; SSA 1995 pika; Jussila 1998 pian, pika, pikemmin,
pikimmin, pikimmältä.
pikari
Korkeaa, usein jalallista juoma-astiaa merkitsevä pikari on lainaa muinaisruotsin
sanasta bikar tai bikare, joka alasaksan kautta juontuu keskiajan latinan sanasta
bicärium. Sama sana on lainattu myös useisiin lähisukukieliin. Suomen kirjakielessä
pikari on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Becker 1824 3; H. J. Streng 1915 154; Hellquist 1939 bägare; Kluge - Mitzka 1960 Becker; SKES
1962 pikari; SSA 1995 pikari; Jussila 1998 pikari.
piki
Tervasta valmistettuun tiivistys- ja polttoaineeseen viittaava piki on lainaa varhais-
uusruotsin sanasta bick taip/cfc, jota nykyruotsissa vastaa beck. Sama sana on lainattu
920

myös useisiin lähisukukieliin. Alkuaan sana juontuu latinasta, jossa pix merkitsee
'piki, terva, hartsi'. Suomen kirjakielessä piki on ensi kertaa mainittu Ericus Schro-
deruksen tulkkisanakirjassa 1637.
Ahlqvist 1871 160; H. J. Streng 1915 154; SKES 1962 piki; SSA 1995 piki; Jussila 1998 piki.
pikkuinen
Sanalla on ainakin likimääräisiä vastineita useissa lähisukukielissä, esim. karjalan
pikkuine, vepsän pikarainey vatjan pikkarain ja viron murteellinen pikkuraine. Sanat
ovat hellitteleviä, alkuaan ehkä lasten- tai hoivakieleen kuuluneita muunnelmia
sanasta —» pieni. Suomen kirjakielessä pikkuinen on ensi kertaa mainittu Laurentius
Petrin saarnassa vuonna 1649. Osittain toisenlaisilla johdinaineksilla muodostettu
pikkarainen on esiintynyt kirjakielessä Agricolasta alkaen.
SKES 1962 pieni, pikku; SSA 1995 pieni, pikkuinen; Jussila 1998 pikkarainen, pikkuinen.
pila
Leikintekoa merkitsevän pz/a-sanan vastineita ovat karjalan ja viron pila. Vepsässä
on samasta vartalosta johdettuja verbejä, esim. pilaita 'pilailla'. Sanavartalo on lainaa
skandinaaviselta taholta siitä sanueesta, johon kuuluvat mm. nykyruotsin spel (—»
peli) ja tätä edeltänyt muinaisruotsin spil. Lainaus on kuitenkin tapahtunut ilmeisesti
jo ennen ruotsin kielen eriytymistä itsenäiseksi kieleksi. Suomen kirjakielessäpila on
ensi kertaa mainittu Abraham Kollaniuksen lainsuomennoksessa 1648.
SKES 1962 pila; Hofstra 1985 68, 329; SSA 1995 pila; Jussila 1998 pila.
pilari
Pylvästä merkitsevä pilari on lainaa muinaisruotsin sanasta pilare, jota nykyruotsissa
vastaa pelare. Alkuaan sana juontuu keskiajan latinan sanasta piläre. Suomen kirja-
kielessä pilari on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Renvall 1826 67; H. J. Streng 1915 155; SKES 1962pilari; SSA 1995 pilari; Jussila 1998pilari.
pilata
Verbillä on vastine useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen ja karjalan pilata, vep-
sän pilotada ja vatjan pilatag. Sana on johdos samasta germaanis- tai skandinaavis-
peräisestä vartalosta *spila-, joka esiintyy suomessa myös itsenäisenä substantiivina
—» pila. Verbin merkitys on voinut muuttua negatiiviseen suuntaan äänneasultaan
läheisen pillata-verbin ja tämän kanssa etymologisesti yhteen kuuluvan, vahinkoa
tai hävitystä merkitsevän p///a-substantiivin (—» pillastua) vaikutuksesta. Murteelli-
nen verbi pillata on lainaa ruotsin sanasta spilla 'kaataa, läikyttää; menettää, tuhlata'.
Vanhassa kielessä pillata on merkinnyt myös 'tuhota, tärvellä'. Suomen kirjakielessä
pilata on ensi kertaa mainittu Abraham Kollaniuksen lainsuomennoksessa 1648.
921

Setälä 1912-1913 FUF 13 328-329; SKES 1962 pilata,pilla; SSA 1995 pilata, pilla, pillata; Jussila
1998 pilata.
1 pilkka 'iva'
Ivaa merkitsevällä pf/fcfca-sanalla on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. karja-
lan pilkka, vatjan pilk ja viron pilge. Sana kuuluu etymologisesti yhteen merkkiä,
rastia tms. merkitsevän -» 2 pilkka -sanan kanssa. Pilkkaaminen on sanojen avulla
tapahtuvaa, vertauskuvallisella häpeämerkillä merkitsemistä. Suomen kirjakielessä
ivaa merkitsevä pilkka on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista
alkaen. Agricolalla on myös pilkata, pilkkaaja ja pilkkasana.
Hakulinen Vir. 1927 214-215; SKES 1962 pilkka1; SSA 1995 pilkka1; Jussila 1998 pilkata, pilk-
kaaja, pilkka, pilkkasana.
2 pilkka 'merkki, laikku'
Etenkin puun kylkeen lyötyä merkkiä, ampujalle asetettua maalitäplää tms. merkit-
sevällä p///c/ca-sanalla on vastine useissa lähisukukielissä, esim. karjalan pilkka, vat-
jan pilkku ja viron pilk. Sana on selitetty germaaniseksi lainaksi, jolle rekonstruoitua
alkumuotoa *blika edustaa mm. ruotsin murteellinen blick Vaalea pilkka puussa' ja
ruotsin murteellinen verbi blika 'merkitä puita pilkalla'. Suomen kirjakielessä puu-
hun tehtyä merkkiä tarkoittava pilkka on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin
sanakirjassa 1787.
SKES 1962 pilkka2; Koivulehto Vir. 1981 197-198; SSA 1995 pilkka2; Jussila 1998 pilkka.
pilkkiä
Avannosta onkimista merkitsevä pilkkiä-verbi on johdos ruotsalaisperäisestä laina-
sanasta pilkki, joka merkitsee lyhytvapaista pilkkionkea tai tällaisessa käytettävää
viehettä. Ruotsin pilk merkitsee nimenomaan viehettä ja on johdos verbistä piika
'kalastaa pilkillä'. Verbin alkuperäisempi merkitys on 'näpertää, poimia'. Suomen
kirjakielessä pilkki ja pilkkiä ovat tulleet käyttöön 1900-luvun alkupuolella.
Hellquist 1939 pilk; SKES 1962 pilkki1; SSA 1995 pilkki1.
pilkkoa
Paloittelemista merkitsevällä p/Mcfcoa-verbillä on vastineita useimmissa lähisukukie-
lissä, esim. karjalassa pilkkuo, vepsässä pilköida, vatjassa pitkotta ja viron murteissa
pilkuda. Sanaa on vanhastaan yritetty yhdistää ruotsin verbiin spjalka 'pilkkoa', mutta
itämerensuomen vastineiden levikistä päätellen sana on vanhempi kuin varsinaiset
ruotsalaislainat ja selityksessä on myös äännehistoriallisia ongelmia. Nykykäsityksen
mukaan pilkkoa on johdos puuhun lyötyä merkkiä tarkoittavasta germaanisperäi-
sestä —> pf/fcfca-sanasta. Merkityksen ajatellaan muuttuneen merkin lyömisestä puun
halkomiseen ja lopulta paloittelemiseen. Suomen kirjakielessä pilkkoa on merkit-
922

semisen ja pilkoittamisen merkityksessä esiintynyt Agricolasta alkaen. Lohkomisen
merkitys esiintyy vasta Kristfrid Gananderin satukokoelmassa 1784.
Saxen Vir. 1897 62; SKES 1962 pilkkoa; SSA 1995 pilkkoa; Jussila 1998 pilkkoa.
pilkku
Täplää merkitsevä pilkku on johdos germaanisperäisestä sanasta -* 2 pilkka. Sana
on kansankielen mukaisessa merkityksessään 'läiskä, täplä, tahra' esiintynyt kirjakie-
lessä Agricolasta alkaen, 1800-luvun alkupuolella sitä on käytetty pisteen ja aksent-
timerkin merkityksessä, ja nykyisen oikeinkirjoitusterminologian mukaisen merki-
tyksensä se on saanut Erik Aleksander Ingmanin toimesta vuonna 1844.
Rapola 1960 pilkku; SKES 1962 pilkka2; SSA 1995 pilkka2; Jussila 1998 pilkku.
pilkottaa
Verbillä on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. karjalanpilkottoa, vepsänpilkta,
viron pilgutada ja liivin pilko. Verbi on ilmeisesti johdos germaanisperäisestä lai-
navartalosta *blika-, jonka myöhempiä edustajia ovat esim. muinaisruotsin blika
'tulla näkyviin' ja nykysaksan blicken 'katsoa; välkkyä, kiiltää, häämöttää'. Samaan
etymologiseen yhteyteen kuuluu myös —> pilkka-sanein taustalla oleva germaaninen
*blika. Suomen kirjakielessä pilkottaa on tullut käyttöön vasta 1800-luvun alussa.
Saman vartalon toinen johdos pilkistää on mainittu ensi kertaa niiden lisäysten jou-
kossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-
luvulla.
SKES 1962 pilkottaa; SSA 1995 pilkottaa; Jussila 1998 pilkistää.
pillastua
Etenkin hevosista puhuttaessa vauhkoontumista merkitsevän pillastua-verbin ainoa
vastine on Vienankarjalan pillastuo, ja sekin saattaa olla lainaa suomesta. Verbi on
johdos skandinaavisperäisestä, nykysuomessa vain murteissa esiintyvästä sanasta
pilla 'vahinko, hävitys', jolla on vastineita useissa lähisukukielissä. Suomen kirjakie-
lessä pillastua on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin julkaisemassa satuko-
koelmassa 1784. Kantasana pilla on mainittu Gananderin sanakirjassa 1787.
SKES 1962 pillastua; SSA 1995 pillastua; Jussila 1998 pilla, pillastua.
pilleri
Pyöreätä lääketablettia merkitsevä pilleri on lainaa ruotsin sanasta piller, joka on
selitetty lainaksi tanskan monikkomuotoisesta sanasta piilen yksikkömuoto on piile.
Tanskan sana juontuu alkuaan keskiajan latinan sanasta pillula, jonka taustalla oleva
latinan pilula on deminutiivimuoto sanasta pila 'pallo, kuula'. Pilleri on siis "pallo-
923

nen". Suomen kirjakielessä pilleri on ensi kertaa mainittu vuonna 1774 Johan Haart-
manin kirjoituksessa, jossa annettiin neuvoja eläinten amputaudin parantamiseksi.
Hellquist 1939 piilen SKES 1962 pilleri; SSA 1995 pilleri.
pilli
Ohutta putkea tai tällaisesta valmistettua soitinta tai vihellysvälinettä merkitsevällä
p/Z/i-sanalla on vastine useissa lähisukukielissä. Näitä ovat esim. karjalan ja vatjan
pillu viron pill ja liivin pii. Sanaa on joskus arveltu ruotsalaisperäiseksi lainaksi,
mutta todennäköisemmin se on kimeän vihellyksen ääntä jäljittelevä omaperäinen
muodoste. Tähän viittaa sekä sanan äänneasu että levikki lähisukukielissä. Suomen
kirjakielessä pilli on ensi kertaa mainittu Jakob Henrik Alastaroensiksen suomenta-
massa saarnassa 1634.
SKES 1962 pilli; SSA 1995 pilli; Jussila 1998 pilli.
pilttuu
Hevoselle tallissa varattua osastoa merkitsevä pilttuu on laina ruotsin sanasta spilta,
joka suomenruotsin murteissa esiintyy myös asussa spiltu. Suomen kirjakielessä
pilttuu on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745 asussa pilttu.
Nykyasu on esiintynyt vuoden 1804 almanakassa.
Becker 1824 4; SKES 1962 pilttuu; SSA 1995 pilttuu; Jussila 1998 pilttuu.
pilvi
Sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä. Näitä ovat esim. karjalan ja vat-
jan pilvi, vepsän piXv, viron pilvy liivin pila, pohjoissaamen halva, mordvan pejel,
marinpo/, udmurtin piXem, komin pii, hantin pelot) ja unkarin felhö. Sanan suoma-
lais-ugrilaiseksi alkumuodoksi on rekonstruoitu *pilwe. Suomen kirjakielessä pilvi
on esiintynyt VVesthin tekstistä ja Agricolasta alkaen.
SKES 1962 pilvi; UEW 1988 381; SSA 1995 pilvi; Jussila 1998 pilvi.
pimeä
Sanalla on vastineita kautta uralilaisen kielikunnan, esim. karjalan pimie, vepsän
pimeä, vatjan pimiä, viron pime, liivin pVmdö, udmurtin pejmyt, komin pemyd,
nenetsin päewde ja enetsin feide. Sanavartalon alkuperäiseksi asuksi on rekonstru-
oitu *pilm3, ja tähän näyttää jo kantauralilaisena aikana liittyneen johdin *-tä. Suo-
men kirjakielessä pimeä on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1962pimeä; UEW 1988 381-382; SSA 1995 pimeä; Jussila 1998 pimeä.
924

pinaatti
Erityisen terveellisen lehtivihanneksen maineessa olevan pinaatin (Spinacia olera-
cea) nimitys on lainaa varhaisuusruotsin sanasta spinaU jota nykyruotsissa vastaa
spenat. Ruotsin sana juontuu saksan, romaanisten kielten ja arabian välityksellä per-
sian sanasta äspänäh. Pinaatti on mitä todennäköisimmin Aasiasta kotoisin, vaikka
sen luonnonvaraisia esimuotoja ei tunnetakaan. Eurooppaan se on kulkeutunut ara-
bien ja espanjalaisten välityksellä. Suomen kirjakielessä pinaatti on ensi kertaa mai-
nittu Pehr Adrian Gaddin puutarhakirjassa 1768 osana yhdyssanoja talvispinaatti ja
suvispinaatti.
Hellquist 1939 spenat', Kluge - Mitzka 1960 Spinat; SKES 1962 pinaatti; SSA 1995 pinaatti; Rousi
1997 223-224; Jussila 1998 pinaatti.
pingottaa
Kiristämistä, jännittämistä yms. merkitsevällä pingottaa-verbäiä, tai sen vartalolla on
vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä. Näitä ovat esim. karjalan pinkastuo 'pin-
kaista', viron pingutaday liivin pojyfcfö, saamen baggi 'pullukka' ja mahdollisesti myös
marin perjgödö 'luja, vahva, taipumaton'. Etäsukukielten vastineiden harvalukuisuu-
desta ja merkityseroista huolimatta sanaa on arveltu omaperäiseksi, ja sen alkuperäi-
seksi asuksi on rekonstruoitu *pirjka. Suomen kirjakielessä pingottaa on esiintynyt
Agricolasta alkaen.
SKES i962pinka; UEW 1988 731; SSA 1995 pingottaa; Jussila 1998 pingottaa.
pingviini
Eteläisen pallonpuoliskon kylmien alueiden rannoilla eläviin lentokyvyttömiin,
peräjalkaisiin lintuihin viittaava pingviini on lainaa ruotsin sanasta pm^vm. Ruotsin
sanaa on arveltu lainaksi joko englannista tai ranskasta. Englannin penguin on 1500-
luvun lopulla tullut käyttöön sekä siivettömän ruokin että pingviinin nimityksenä,
ja sen on arveltu juontuvan walesin kielestä, jossa pen gwyn tarkoittaisi sananmukai-
sesta valkeaa päätä. Toisaalta ranskassa on 1500-luvun lopulla tullut käyttöön pin-
gouin pingviinin nimityksenä, ja tämä on ymmärretty johdokseksi latinan sanasta
pinguis 'rasvainen, lihava'. Suomessa pingviini ja sen nimitys ovat tulleet tunnetuiksi
1800-luvun jälkipuoliskolla, jolloin linnusta on käytetty useimmiten suomalaista
nimeä, esim. nahkahanhU lihavauikku tai rasvauikko. Kuitenkin myös pingviini mai-
nitaan esim. A. Rahkosen suomentamassa N. J. Berlinin luonnontieteen lukukirjassa
1868.
Hellquist 1939 pingvin; Onions 1979 penguin; Koukkunen 1990 pingviini; SSA 1995 pingviini.
pinkki
Hempeän vaaleanpunaista väriä merkitsevä pinkki on lainaa englannin sanasta pink.
Tämä on alun perin ollut erään neilikkalajin nimitys. Suomen kirjakielessä sana on
925

tullut käyttöön aivan 1800-luvun lopulla, aluksi sitaattilainana pink tai pink colour.
Tällä on tarkoitettu vaalean neilikanpunaista väriä, jota on käytetty mm. posliini- ja
fajanssiesineiden ja lasitusten värjäykseen.
TSK 7 1915 pink-coloury Onions 1979 pink2; Pulkkinen 1984pinkki; SSA 1995 pinkki.
pinkoa
Nopeaa juoksemista merkitsevä pinkoa on johdos samasta vartalosta, josta on muo-
dostettu myös verbi —> pingottaa. Suomen kirjakielessä pinkoa on tullut käyttöön
1800-luvun jälkipuoliskolla. Sana mainitaan ainakin jo G. E. Eurenin sanakirjassa
1860.
SKES ig62pinka; SSA 1995 pingottaa.
pinna 'puola, ohut keppi'
Pyörän tai tikapuiden puolaa merkitsevä pinna on lainaa suomenruotsin sanasta
pinna 'puikko, puola; kenkänaula\ Ruotsin yleiskielessä sama sana on pinne. Suo-
men kirjakielessä pinna on ensi kertaa mainittu ratsumiesten vaatettamista ja varus-
tamista koskevassa asetuksessa 1729.
Renvall 1826 69; SKES 1962 pinna; SSA 1995 pinna; Jussila 1998 pinna.
pinnata
Velvollisuuksiensa laiminlyömistä merkitsevä pinnata on lainaa ruotsin verbistä
pinna, joka alkuaan merkitsee kiinnittämistä, tappien avulla pingottamista, ken-
känahkan pingottamista lestille tms. konkreettista kiristämistä. Suomen murteissa
pinnata-verbi esiintyy ruotsin mukaisessa merkityksessä, mutta on lisäksi saanut
muitakin merkityksiä, mm. 'puristaa, tinkiä, säästää, varastaa, petkuttaa, puijata'.
Tästä on lyhyt matka velvollisuuksien pakoiluun. Verbistä johdettu tekijännimi pin-
nari merkitsee murteissa saituria. Verbiä pinnata on 1800-luvun kirjakielessä käy-
tetty pingottamisen merkityksessä. Nykymerkitys on tullut käyttöön vasta 1900-
luvun puolella. Sekä pinnata että pinnari ovat ominaisia sotilasslangille, jossa ne ovat
olleet yleisiä 1920-luvulta alkaen.
SKES 1962 pinnata; Hämäläinen 1963 pinnari, pinnata; SSA 1995 pinnata.
pinni
Hiusneulaa merkitsevä pinni on lainaa ruotsin sanasta pinne. Murteissa sana voi tar-
koittaa myös puunaulaa tai puolaa. Suomen kirjakielessä pinni on puunaulan merki-
tyksessä mainittu ensi kertaa Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1962 pinni1; SSA 1995 pinni1.
926

pinnistää
Verbillä ei ole vastineita sukukielissä eikä se selity suoraan myöskään lainaksi. Se on
todennäköisesti johdos samasta vartalosta, joka sisältyy murteelliseen ruotsalaispe-
räiseen verbiin —> pinnata pingottaa, jännittää*, ja johdinosan mallina on käytetty
omaperäistä, suunnilleen samaa merkitsevää verbiä —> ponnistaa. Suomen kirjakie-
lessä pinnistää on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1962 pinne; SSA 1995 pinnistää; Jussila 1998 pinnistää.
pino
Hakatuista puista järjestettyä kasaa merkitsevällä pino-sanalla on vastine useissa
lähisukukielissä, esim. inkeroisessa, karjalassa ja vepsässä pino ja virossa pinu. Sana
on germaaninen laina, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *finö edustavat mm. anglo-
saksin (wudu-)fin ja keskialasaksan vine, jotka kumpikin merkitsevät halkopinoa.
Suomen kirjakielessä pino on ensi kertaa mainittu herra Martin maanlain suomen-
noksessa vuoden 1570 tienoilla osana yhdyssanaa pinometsä. Itsenäisenä sanana
pino mainitaan Abraham Kollaniuksen lainsuomennoksessa 1648.
Ojansuu 1911 NphM 13 108; SKES 1962 pino; Hofstra 1985 69; SSA 1995 pino; Jussila 1998 pino.
pinsetti
Pieniä pihtejä tarkoittava, usein monikollisena esiintyvä pinsetti tai pinsetit on lai-
naa ruotsin sanasta pincetf, joka puolestaan juontuu ranskan sanasta pincette. Tämä
on johdos verbistä pincer 'puristaa'. Suomen kirjakielessä pinsetti on tullut käyt-
töön 1800-luvun lopulla. Yleensä ruotsin pincett taipinsett on suomennettu sanoilla
näpistimety näpittimet tai atuimet, mutta myös pinsetti mainitaan Agathon Meurma-
nin sivistyssanakirjassa 1887.
Hellquist 1939 pincett.
pinta
Sanalla on varma etymologinen vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan ja
vatjan pinta, lyydin, vepsän ja viron pind)%. liivin pinda. Sana on selitetty germaani-
seksi lainaksi, jonka alkumuodoksi on rekonstruoitu *spinda-. Tämän myöhempiä
edustajia lainanantajataholla ovat esim. muinaisyläsaksan spint silava; pintapuu' ja
nykysaksan murteellinen Spint 'pintapuu'. Myös suomessa ja sen lähisukukielissä
pinta-sanan vanhoihin merkityksiin kuuluu 'pintapuu, pintalauta' sekä toisaalta sila-
vakerros lihassa, poron (selkä)rasva'. Sanan vastineeksi on arveltu myös udmurtin
sanaa ped 'uiko-', mutta rinnastus on merkityseron takia epävarma. Jos sana kuuluu
tähän yhteyteen, sen täytyy udmurtissa olla vanha laina itämerensuomesta. Suomen
kirjakielessä pinta on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1962 pinta; Koivulehto Vir. 1981 207 ja 1984 164-166; UEW 1988 730-731; SSA 1995
pinta; Jussila 1998 pinta.
927

pinttyä
Tarttumista, iskostumista, kovettumista yms. merkitsevä pinttyä on joko samaa
merkitsevän —> piintyä-verbin variantti, jonka muotoon on vaikuttanut kansanety-
mologinen yhdistyminen pmta-sanaan, tai sitten se on yksinkertaisesti pmta-sanan
johdos. Joka tapauksessa pmta-sanasta johdettuja verbejä ovat murteissa esiinty-
vät pinnettyä tai pintettyä, jotka merkitsevät kovan pinnan syntymistä esim. maa-
han. Suomen kirjakielessä pinttyä-tyyppinen verbi on mainittu ensi kertaa Kristfrid
Gananderin sanakirjassa 1787 asussa pintyä.
SKES 1962 piintyä, pinta; SSA 1995 piintyä; Jussila 1998 pinttyä.
pioneeri
Sotaväen toiminnan tekniseen puoleen erikoistuneita joukkoja merkitsevä pioneeri
on lainaa ruotsin sanasta pionjär> joka puolestaan juontuu ranskasta. Ranskan pion-
nier on johdos sanasta pion, joka merkitsee jalkaväen sotilasta. Pioneerit ovat yleensä
kulkeneet edellä ja valmistaneet tietä varsinaisille taistelujoukoille, ja tämän perus-
teella sana on saanut merkityksen 'tienraivaaja, edelläkävijä' myös muissa kuin soti-
laallisissa yhteyksissä. Suomen kirjakielessä pioneeri on tullut käyttöön 1800-luvun
loppupuolella. Yleensä muiden kielten pioneeria vastaava sana on suomennettu val-
linkaivajaksi, mutta myös pioneeri mainitaan Agathon Meurmanin sivistyssanakir-
jassa 1887. Samassa lähteessä mainitaan englantilaisena sitaattilainanapioneers, jolla
tarkoitetaan Pohjois-Amerikan uudisasukkaita.
Hellquist 1939 pionjär; Kluge - Mitzka 1960 Pionier, Onions 1979 pioneer.
piparjuuri
Voimakkaan makuista maustejuurta (Armoracia rusticana) merkitsevä piparjuuri
on osittain lainattu, osittain käännetty ruotsin sanasta piparrot. Alkuosa on etymo-
logisesti sama sana kuin maustetta merkitsevä -» pippuri. Kasvi on ensi kertaa mai-
nittu tulkkisanakirjassa Variarum rerum vocabula 1644 kokonaan lainaperäisellä
nimelläpeparuot 1, Elias Tillandzin kasviluettelossa 1683 se on asussapiparutin juuri.
Nykyasu on tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla.
Renvall 1826 69; Wessman Vir. 1909 155; SKES 1962piparjuuri; SSA 1995 piparjuuri; Jussila
1998 piparjuuri.
piparkakku
Voimakkaasti maustettua pikkuleipää merkitsevä piparkakku on osittain lainattu,
osittain käännetty ruotsin sanasta pepparkaka. Alkuosa on etymologisesti sama sana
kuin maustetta merkitsevä, lainaperäinen —> pippuru jälkiosa —> kakku on vanhempi
laina skandinaaviselta taholta. Suomen kirjakielessä piparkakku on tullut käyttöön
1800-luvun loppupuolella, mutta piparkakkuja lienee leivottu ainakin luostareissa jo
keskiajalla. Piparkakun vanha nimitys on mm. mesileipä, joka on esiintynyt jo Agri-
928

colan kielessä; mesikakku on mainittu ensimmäisessä suomalaisessa Raamatussa
1642. Sana piparkakku mainitaan Daniel Europaeuksen sanakirjassa 1853.
Karsten 1915 163; SKES 1962 piparkakku; SSA 1995 piparkakku; Jussila 1998 mesikakkuy mesi-
leipä.
piparminttu
Risteytymällä syntynyttä, ainoastaan kasvullisesti lisääntyvää minttulajia (Mentha
x piperita) merkitsevä piparminttu on käännöslaina ruotsin sanasta pepparmint.
Alkuosa on etymologisesti sama sana kuin maustetta merkitsevä —> pippuri, jälkiosa
—> minttu on vanhastaan tunnetun mausteyrtin lainaperäinen nimi. Suomen kirja-
kielessä piparminttu on tullut käyttöön 1800-luvun loppupuolella. Sana mainitaan
ainakin jo Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865.
SKES 1962 piparminttu; SSA 1995 piparminttu.
pipo
Kartion muotoista myssyä merkitsevä pipo on todennäköisesti johdos keilaa mer-
kitsevästä ruotsalaisperäisestä murresanasta pipa. Myös pipa tai pipalakki esiinty-
vät murteissa myssyn merkityksessä. Suomenruotsissa sana on pipp, ruotsinruot-
sissa pippi. Suomen kirjakielessä pipo on tullut käyttöön 1800-luvun loppupuolella.
Sana mainitaan keilan merkityksessä ainakin jo Elias Lönnrotin sanakirjassa 1880.
Yhdyssana pipolakki tai pelkkä pipo päähineen merkityksessä on yleistynyt vasta
1900-luvun puolella.
SKES 1962 pipo; SSA 1995 pipo.
pippuri
Maailman tärkeimpiin kuuluvan maustekasvin pippurin (Piper nigrum) nimi on
lainaa muinaisruotsin sanasta pipar, piper, pipper, jota nykyruotsissa vastaa peppar.
Ruotsin sana juontuu latinan kautta kreikasta, ja kreikan peperi on peräisin mui-
naisintian sanasta pippalf, joka tarkoittaa marjaa tai pippurin luumarjaa. Pippuria
kasvaa luonnonvaraisena Etelä-Intian länsiosassa Malabarin rannikolla ja läheisten
vuorten rinteillä, ja nämä seudut ovat myös pippurin vanhinta viljelyaluetta. Suo-
men kirjakielessä pippuri on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Renvall 1826 69; H. J. Streng 1915 156; Kluge - Mitzka 1960 Pfeffer; SKES 1962 pippuri; SSA 1995
pippuri; Rousi 1997 324-328; Jussila 1998 pippuri.
piraatti
Merirosvoa merkitsevä piraatti on lainaa ruotsin sanasta piraU joka juontuu latinan
sanasta piräta. Tämä on lainaa kreikan sanasta peirätes, joka on johdos yrittämistä
tai hyökkäämistä merkitsevästä verbistä peirän. Ruotsissa sana on ollut käytössä
1600-luvun lopulta alkaen, suomen kirjakieleen se on tullut 1800-luvun lopulla.
929

Agathon Meurmanin sivistyssanakirjassa 1887 piraatti mainitaan sekä merirosvoa
että naisten käsilaukkua merkitsemässä. Myös tässä jälkimmäisessä merkityksessä
sana on lainaa ruotsista, ja merkityksen selitetään syntyneen siksi, että naisilla on
ollut tapana salakuljettaa kyläilypaikasta käsilaukussaan makeisia ja muuta hyvää
kotona odottaville lapsukaisille. 1900-luvun loppupuolella piraatti-sana, on englan-
nin mallin mukaan tullut käyttöön laittomasti valmistettuja tai kopioituja tuotteita
merkitsemässä. Samassa merkityksessä on käytetty myös yhdyssanaa merirosvo esim.
merirosvoradiosta puhuttaessa.
Hellquist 1939 l.pirat, i.pirat; Kluge - Seebold 1960 Pirat; Pulkkinen 1984 merirosvolevy,
piraatti.
piristyä
Virkistymistä, ilostumista yms. merkitsevä piristyä on johdos murteellisesta adjek-
tiivista pireä, jonka vastineita ovat viron murteellinen pire 'kärsimätön, rauhaton',
saamen barut 'ketterä, vikkelä ja komin peryd 'nopea, ketterä, vikkelä'. Sanavartalo
on vanha ja omaperäinen, ja sitä on arveltu alkuperältään deskriptiiviseksi. Suomen
kirjakielessä piristyä on tullut käyttöön 1800-luvulla. Sana on mainittu ainakin jo
Daniel Europaeuksen sanakirjassa 1853.
SKES i962pireä; UEW 1988 732; SSA 1992 piteä.
pirtelö
Jäätelöstä, maidosta ja erilaisista makuaineista sekoitettua paksua juomaa mer-
kitsevä pirtelö on sepitetty englannin milk shake -sanan suomalaiseksi vastineeksi
1900-luvun jälkipuoliskolla. Sanan alkuosa on saatu adjektiivista —> pirteä ja jälkiosa
sanasta —» jäätelö.
pirteä
Iloista ja reipasta merkitsevä pirteä on samaa merkitsevän ikivanhan pireä-sanan
variantti (—» piristyä). Saman vartalon johdos on myös murteellinen adjektiivi
pirakka. Suomen kirjakielessäpirteä on tullut käyttöön 1800-luvulla. Sana mainitaan
ainakin jo Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865.
SKES i962pireä; SSA 1995 pireä.
pirtti
Tupaa, mökkiä, asuinhuonetta, saunaa tms. merkitsevällä pirtti-sanalla on vastine
eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan pirtti ja vepsän peri. Sana on selitetty lainaksi
muinaisvenäjästä, jossa pirti on merkinnyt saunaa. Nykyvenäjässä vastaava sana on
peri 'karjalainen maalaistalo'. Myös balttilaiskielissä on samantapainen sana, esim.
liettuassa pirtis sauna', ja tämän perusteella itämerensuomen sanaa on vanhastaan
arveltu balttilaiseksi lainaksi. Slaavilaista lainaetymologiaa pidetään kuitenkin toden-
930

näköisemmin oikeana. Suomen kirjakielessä pirtti on ensi kertaa mainittu tulkkisa-
nakirjassa Variarum rerum vocabula 1644.
Thomsen 1890 208; Nieminen Vir. 1940 384; SKES 1962 pirtti; Plöger 1973 133; SSA 1995 pirtti;
Jussila 1998 pirtti.
pirtu
Spriitä tai väkiviinaa merkitseväpirtu on lainaa venäjän sanasta spirU joka on muun-
nelma latinan sanasta spiritus. Tämä merkitsee alkuaan henkeä, mutta samaa nimi-
tystä on käytetty myös eräistä helposti haihtuvista aineista. Välittävänä muotona on
ollut ranskan esprit de vin "viinin henki". Suomen kirjakielessä pirtu on tullut käyt-
töön aivan 1800-luvun lopulla.
Cannelin Vir. 1897 84; Hellquist 1939 2. sprit; SKES 1962 piritys; SSA 1995 pirtu.
piru
Paholaista merkitsevän p/rw-sanan vastineita ovat inkeroisen, karjalan ja viron mur-
teellinen piru. Sanaa on vanhastaan arveltu venäläiseksi lainaksi ja se on yhdistetty
slaavien pakanallisen ukkosenjumalan nimeen perun. Toinen ja todennäköisempi
selitys kuitenkin on, että se on balttilaisperäisen —» perfce/e-sanan variantti. Suomen
kirjakielessä piru on esiintynyt Agricolasta alkaen. Agricolalla on myös johdokset
pirulainen ja pirullinen.
Ahlqvist 1871 216; Thomsen 1890 207; SKES 1962 piru; Plöger 1973 32; SSA 1995 piru; Jussila
1998 piru, pirulainen, pirullinen.
pisama
Kesakkoa tai muuta pilkkua merkitsevän pisama-sanan vastineita ovat inkeroisen
pissaama ja Vienankarjalan pisama. Sana on johdos samasta vartalosta, josta on
muodostettu myös —» pisara. Suomen kirjakielessä pisama on ensi kertaa mainittu
Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637. Adjektiivijohdos pisamainen esiintyy
ensimmäisessä suomalaisessa Raamatussa 1642.
SKES 1962 pisama; SSA 1995 pisama; Jussila 1998 pisama, pisamainen.
pisara
Sanalla on vastineita useimmissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen ja karjalan pisara,
vepsän pizar sekä vatjan ja viron pisar. Sana on rakenteeltaan johdos, ja sen varta-
lolle on esitetty vastineeksi ersämordvan verbi pizems sataa*. Sanavartaloa on arveltu
sävyltään deskriptiiviseksi, ja sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *pisa- tai
*pisa-. Suomen kirjakielessä pisara on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1962pisara; UEW 1988 732; SSA 1995 pisara; Jussila 1998 pisara.
93i

piski
Pientä koiraa merkitsevä, nykykielessä sävyltään halventava piski on todennäköisesti
pieni-sanan variantti. Saman pieni-sanan toisella variantilla pisku on vastineita lähi-
sukukielissä, esim. viron pisku ja liivin piski, mutta nämä merkitsevät vain yleisesti
pientä. Eräissä suomen murteissa pisku tarkoittaa nimenomaan koiranpenikkaa.
Toinen mahdollisuus on, että. piski on samaa juurta kuin eräissä 1800-luvun sana-
kirjoissa mainittupiskakoira, ruotsiksi spetshund tai saksaksi Spitzhund, jolla on tar-
koitettu eurooppalaista pystykorvaa. Germaanisten kielten nimityksissä alkuosan on
ymmärretty viittaavan koiran suippoon kuonoon tai teräviin korviin.
SKES 1962 pisku; SSA 1995 piskuinen.
pissa
Sävyltään arkinen tai lapsenkielinen virtsan nimitys pissa on selitetty lainaksi ruot-
sin sanasta piss. Samanlainen sana esiintyy monissa muissakin kielissä, mm. suomen
lähisukukielissä. On mahdotonta sanoa, missä määrin kysymys on lainasta, missä
määrin saman äänteellisen motivaation pohjalta erikseen syntyneistä onomatopo-
eettisista sanoista. Suomen kirjakielessä pissa on ensi kertaa mainittu Daniel Jus-
leniuksen sanakirjassa 1745. Jusleniuksella on myös verbi pissata, joka voi olla joko
lainaa ruotsin verbistä pissa tai omaperäinen johdos pissa-sanasta.
Renvall 1826 71; SKES 1962 pissa; SSA 1995 pissa; Jussila 1998 pissa, pissata.
piste
Sanan vastineita ovat inkeroisen pisse, vatjanpise ja viron piste, jotka merkitsevät pis-
toa tai pistosta. Piste on johdos verbistä -» pistää. Johdos voi periaatteessa olla yhtä
vanha kuin pisfää-verbikin, sillä johdostyypille on osoitettu vastineita samojedikie-
liin asti. Suomen murteissa piste esiintyy mm. merkityksissä 'pistos, kipu; pystyaita
tai aidan säle; pystytetyistä riu'uista tehty kota'. Vanhassa kirjakielessä piste ei juuri
esiinny, poikkeuksena kärmeen pistet 'pisto' Daniel Wirzeniuksen suomentamassa
uskonnollisessa teoksessa vuonna 1778. Välimerkin nimityksenäpä on esiintynyt
ensi kertaa Kustaa Renvallin sanakirjassa 1826, ja geometrian terminä se on otettu
käyttöön vuonna 1835 Volmari Kilpisen esityksestä.
Rapola 1960 piste; SKES 1962 pistää; SSA 1995 piste; Jussila 1998 piste.
pistooli
Lyhytpiippuista käsiasetta merkitsevä pistooli on lainaa ruotsin sanasta pistol, joka
juontuu saksan välityksellä tsekin kielen sanasta pisfala 'pilli, pistooli'. Tämä on lai-
nautunut naapurikieliin hussilaissotien aikana 1400-luvulla. Suomen kirjakielessä
pistooli on mainittu ensi kertaa Hartikka Speitzin suomentamissa sota-artikloissa
vuonna 1642 hyperkorrektissa asussa bistoli. Nykyasu on Kristfrid Gananderin sana-
kirjassa 1787.
932

Renvall 1826 71; H. J. Streng 1915 156-157; SKES 1962pistooli; Koukkunen 1990 pistooli; SSA
1995 pistooli; Jussila 1998 pistooli.
pistää
Verbillä on etymologisia vastineita lähisukukielistä volgalaiskieliin asti, esim. karja-
lan pisteä, vepsän pistta, vatjan pissää, viron pistä, liivin pisto, saamen bastit 'kyetä,
pystyä, olla voimassa' ja marin pistas 'panna, asettaa'. Verbi on johdos vartalosta
*pise-, jota nykysuomessa edustaa mm. —> pysyä. Suomen kirjakielessä pistää on
esiintynyt Uppsalan evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen.
SKES 1962pistää; UEW 1988 733; SSA 1995 pistää; Jussila 1998pistää.
pitkä
Sanalla on tarkkoja etymologisia vastineita kautta itämerensuomen, esim. aunuksen
pitku, vepsän pit% vatjan pittsä, viron pikk ja liivin pitkä. Sana on aikoinaan rinnas-
tettu unkarin verbiin feszit, 'jännittää, ojentaa', mutta tämä on tuskin mahdollista
äänteellisten ja semanttisten erojen vuoksi. Todennäköisempää onkin, että itäme-
rensuomen pitkä on johdos vanhemmasta *p/£e-vartalosta, jonka toinen johdos on
mm. suomen pidentää. Myös vertailumuodot pidempi ja pisin edellyttävät *pi8e-var-
taloa. Itämerensuomen *p/5e-vartalolle on esitetty korkeaa tai pitkää merkitseviä
vastineita ugrilais- ja samojedikielistä, esim. hantin pet 'korkea', unkarin fel, föl 'ylä-'
ja selkupin pirgä tai pyrg 'korkea'. Näin ollen *p/5e-vartalo näyttää olevan ikivanhaa
perua. Suomen kirjakielessä pitkä on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1962 pitkä; Janhunen 1981 SUSA 779 7, 20-21; UEW 1988 377-37»; SSA 1995 pitkä; Jus-
sila 1998 pitkä.
pitsa
Ohutpohjaista, juustolla, tomaatilla, yrteillä yms. täytettyä avonaista piirasta merkit-
sevä pitsa on lainaa italian sanasta pizza, joka alun perin on tarkoittanut litteää lei-
pää. Italian sana on selitetty saksalaisperäiseksi, ja sen alkumuoto on yläsaksan bizzo
tzxpizzo suupala'. Nykymerkitys on syntynyt Napolissa. Suomen ensimmäinen pit-
saravintola on perustettu Haminaan vuonna 1961, ja samoihin aikoihin myös sana
pizza on alkanut tulla yleisesti tunnetuksi, aluksi italian mukaisena sitaattilainana.
1900-luvun loppupuolella pitsasta on tullut yksi suomalaisten suosituimpia ruokia.
Koukkunen 1990 pitsa; SSA 1996 pitsa.
pitsi
Verkkomaista koristekudosta merkitsevä pitsi on lainaa vanhasta ruotsin sanasta
spits, jota nykyruotsissa vastaa spets. Tämä merkitsee pitsikudoksen lisäksi myös kär-
keä tai huippua. Ruotsin spits juontuu saksan sanasta spitz tai spitze suippo, terävä'.
Pitseissä on usein koristeellisia teräväkärkisiä kuvioita tai reunoja. Suomen kirjakie-
933

lessä pitsi on ensi kertaa mainittu vaatteiden siivollisuutta koskevassa asetuksessa
1664.
SKES 1962 pitsi; SSA 1995 pitsi; Jussila 1998 pitsi.
pitäjä
Mahdollisesti jo esikristilliseltä ajalta juontuva veronkantoalueen nimitys pitäjä on
johdos verbistä —» pitää. Pitäjän asukkaiden yhteisenä velvollisuutena oli huolehtia
veronkantajien kestityksestä. Samasta p/fää-verbistä on johdettu myös pidot, joka
tarkoittaa kestitystilaisuutta. Sanat ovat esiintyneet kirjakielessä Agricolasta alkaen
asussa pitäjäs ja vieraspito. Nykyasuinenpffö/ä on mainittu Kustaa Vaasan suomen-
kielisessä kirjeessä 1555 ja. pidot herra Martin lainsuomennoksessa vuoden 1570 tie-
noilla.
Ahlqvist 1871 199; Vilkuna Vir. 1951 267; SKES 1962 pitäjä; Vilkuna 1964 31-39; SSA 1995
pitäjä; Jussila 1998 pidot, pitäjä, pitäjäsy vieraspito.
pitää
Verbillä on varmoja etymologisia vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä, esim.
karjalan piteä, vepsän pidada, vatjan pitää, viron pidada, ersämordvan pedams
'liittyä, tarttua yhteen' ja hantin pittä 'joutua, tarttua'. Vastineiksi on arveltu myös
saamen verbiä bahtit 'pyrkiä rauhaan (porovaadin) vasomispaikalle', marin verbiä
pidas sitoa' ja unkarin samaa merkitsevää verbiä fuz. Kaksi jälkimmäistä kuuluvat-
kin keskenään yhteen, mutta merkityserojen nojalla on päätelty, että mikään näistä
kolmesta tuskin rinnastuu suomen p/töä-verbiin. Joka tapauksessa pitää katsotaan
vanhaksi omaperäiseksi sanaksi. Alkuperäiseksi vartaloksi on rekonstruoitu *pitä-.
Suomen kirjakielessä pitää on esiintynyt Agricolasta ja kaikista samanaikaisista käsi-
kirjoituksista alkaen.
SKES pitää; UEW 1988 386; SSA 1995 pitää; Jussila 1998.
piukka
Sanalla ei ole vastineita sukukielissä. Alkuperä on epäselvä. Sanaa on arveltu lainaksi
suomenruotsin murteissa esiintyvästä sanasta pjukko tai pjukkogär, joka merkitsee
ahdasta tai suippoa. Toisaalta omaperäisen selitysvaihtoehdon mukaan piukka saat-
taisi olla nuorehko kontaminaatio sanoista pieni ja tiukka tai sitten äänteellisesti
motivoitu, tiukka-sanan mallin mukaan muodostettu deskriptiivisana. Suomen kir-
jakielessä piukka on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
Karsten 1944 FmS 10 394; SKES 1962 piukka; SSA 1995 piukka; Jussila 1998 piukka.
934

pivo
Kämmentä, kouraa tai kourallista merkitsevällä p/vo-sanalla on vastineita sekä lähi-
että etäsukukielissä. Näitä ovat esim. karjalan ja vatjan pivo, vepsän pijo, viron peo,
liivin pVuVy enetsinpe ja selkupin pitjka. Sanan kantauralilaiseksi asuksi on rekonst-
ruoitu *pirj3. Suomen kirjakielessä pivo on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1962 pivo; UEW 1988 384; SSA 1995 pivo; Jussila 1998 pivo.
planeetta
Kiertotähteä merkitsevä planeetta on lainaa latinan sanasta planeta, joka puolestaan
juontuu kreikan ilmauksesta planetes aster 'harhailija-tähti'. Suomen kirjakielessä
planeetta on esiintynyt Agricolasta alkaen latinan mukaisessa asussa. Välillä on käy-
tetty myös ruotsista lainattua muotoa planeettu mutta 1900-luvun alkupuolella on
palattu jälleen asuun planeetta.
H. J. Streng 1915 157; Koukkunen 1990planeetta; SSA 1995 planeetta; Jussila 1998 planeetta.
plantaasi
Suurta maatilaa tai viljelystä merkitsevä plantaasi on lainaa ranskan sanasta plan-
tage. Nimitystä on alkuaan käytetty etenkin siirtomaissa sijainneista suurista puu-
villa-, tupakka- yms. viljelyksistä. Sanan ydinosa juontuu latinan verbistä plantäre
Istuttaa, viljellä*. Suomalaiselle yleisölle sana plantaasi ja sen merkitys on esitelty
Agathon Meurmanin sivistyssanakirjassa 1887. Tätä ennen ruotsin vastaava sana
plantage on suomennettu mm. kasvatusmaaksi tai kasvimaaksi.
TSK 7 1915 plantaasi.
platina
Vaaleaa jalometallia merkitsevä platina on lainaa ruotsin sanasta platina, joka juon-
tuu alkuaan espanjasta. Espanjan platina on deminutiivimuoto sanasta plata 'hopea'.
Nimitystä platina del Pinto eli 'Pinton pikku hopea' on käytetty alkuaan Kolumbi-
asta, Pinton rantahietikolta löydetystä platinasta. Suomen kirjakielessä platina on
ensi kertaa mainittu Turun Viikko-Sanomissa vuonna 1821.
Koukkunen 1990 platina; SSA 1995 platina.
plyysi
Nukkapintaista sametin tapaista kangasta merkitsevä plyysi on lainaa ruotsin sanasta
plysch tai plysy joka saksan välityksellä juontuu ranskan sanasta peluche. Tämä on
takaperoisjohdos muinaisranskan verbistä peluchier 'nyppiä'. Sanan ydinosa on lati-
nan pilus 'hius'. Plyysissä nukka voi olla melko pitkää ja se muodostuu loimesta,
kun taas sametissa se syntyy kuteesta. Suomen kirjakielessä plyysi on tullut käyttöön
935

i8oo-luvun jälkipuoliskolla. Sana mainitaan Daniel Europaeuksen sanakirjassa 1853
osana yhdyssanaa plyyssisametti.
TSK 7 1915 plyySi; Hellquist 1939 plysch; Kluge - Mitzka 1960 Plusch.
pohja
Sanalla on etymologisia vastineita kautta itämerensuomen, esim. karjalan pohja, lyy-
din ja vepsän pohd, vatjan pöhjay viron pöhi ja liivin puoi. Saamen boa$su 'kodan
peräosa, posio' on joko samaa alkuperää tai vanha laina itämerensuomesta. Sanaa
on vanhastaan pidetty omaperäisenä etymologian suppeudesta huolimatta, mutta
myös germaanista alkuperää on arveltu mahdolliseksi. Tämän mukaan sana voisi
olla lainaa varhaiskantagermaanin muodosta *bandsja-, joka on johdos substan-
tiivista *bandsa-s 'patsasrakenteinen keko, suova, talas'. Tätä edustaa nykysaksassa
Banse '(vilja)varasto, (heinä)keko, pino' ja muinaisnorjassa bäs Varastopaikka; leh-
män parsi' ym. Tämän selityksen mukaan pohja olisi alkuaan tarkoittanut alustaa tai
lavaa. Uudemman selitysvaihtoehdon mukaan sana olisi kuitenkin alun perin mer-
kinnyt peräosaa, takaosaa tai pohjoista, ja tässä tapauksessa se voisi selittyä vanhaksi
arjalaiseksi lainaksi. Vertailukohdaksi sopivat esim. sanskritin pascä 'takana; län-
nessä; myöhemmin' ym. ja avestan pasca 'takana; myöhemmin; jälkeen' ym. Tämän
pohjalta selittyisi hyvin myös ilmansuunnan nimitys pohja tai —» pohjoinen. Suomen
kirjakielessä pohj a on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1962 pohja; Koivulehto, esitelmä Kotikielen Seurassa 1977; Hofstra 1985 186; LÄGLW
1991 21; SSA 1995 pohja; Jussila 1998 pohja; Sköld 1999 HS 112 62-68.
pohje
Sanan vastineita ovat inkeroisen pohkia, karjalan pohkie ja lyydin monikollinen
pohkied. Sana on etymologisesti yhdistetty vanhaan omaperäiseen -^ poffcfl-sanaan,
jonka alkuperäiseksi muodoksi on rekonstruoitu *pocka. Suomen kirjakielessä pohje
on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1962 potka; UEW 1099 396; SSA 1995 pohje; Jussila 1998 pohje.
pohjoinen
Pohjoisella pallonpuoliskolla kylmimpään ilmansuuntaan viittaava pohjoinen on joh-
dos yleisitämerensuomalaisesta, mahdollisesti vanhemmastakin —» potyö-sanasta.
Vastaavia johdoksia on myös eräissä lähisukukielissä, esim. aunuksen pohjaine ja
vepsän pohdaine, jotka tarkalleen ottaen rinnastuvat suomen adjektiiviin pohjainen.
Tässä länsimurteisessa asussa sanaa on suomen vanhassa kirjakielessä käytetty Agri-
colasta alkaen. Muodon pohjoinen on Savon murteista välittänyt kirjakieleen Abra-
ham Poppius vuonna 1818. Tietyn ilmansuunnan nimitykseksi pohja tai pohjoinen
on vakiintunut siksi, että asumuksen pohja eli peräosa pyrittiin ennen sijoittamaan
936

kylmimpään ilmansuuntaan. Elias Lönnrotin antaman selityksen mukaan pohja olisi
edustanut ilmansuuntaa, jossa aurinko vajoaa ikään kuin maan pohjaan.
Rapola 1960pohjoinen; SKES 1962 pohja; Hakulinen 1979 445; SSA 1995 pohja; Jussila 1998
pohjainen.
pohtia
Miettimistä merkitsevä pohtia on johdos verbistä pohtaa, jolla on vastineita lähi-
sukukielissä ja mahdollisesti etäsukukielissäkin. Näitä ovat esim. karjalan puohtoa,
vepsän pohtta, vatjanpohtaa, viron murteellinenpohtaa ja ersämordvanponzavtoms.
Kaikki vastineet merkitsevät viljan puhdistamista akanoista. Tämä on ennen van-
haan on tapahtunut heittämällä viljaeriä ilmaan, jolloin akanat ovat lentäneet pois
tuulen mukana. Samaan etymologiseen yhteyteen liitetyt udmurtin pui ja komin
poz merkitsevät seulaa. Sanavartalolle on esitetty indoeurooppalainen lainaetymo-
logia, jonka mukaan sana olisi samaa juurta kuin muinaisyläsaksan fewen seuloa*.
Etäsukukielten sanat voisivat olla erillisiä lainoja samasta indoeurooppalaisesta juu-
resta. Nykysuomen pohtia on siis alun perin viljan puhdistamista merkinnyt maata-
loustermi, nykyisen vertauskuvallisen merkityksensä se on saanut vasta aivan 1800-
luvun lopulla ruotsin mallin mukaan: ruotsin dryfta on saanut abstraktin pohtimisen
merkityksen jo hieman aiemmin.
SKES 1962 pohtaa; Hakulinen 1969 139-140; Koivulehto 1988 288; UEW 1988 738; SSA 1995
pohtaa.
poiju
Vedessä kelluvaa merkkiä tarkoittava poiju on lainaa ruotsin sanasta bojy joka van-
hemmassa kielessä on ollut boija. Ruotsin sana juontuu alasaksan kautta muinais-
ranskasta, jossa sana on ollut bouee. Suomen kirjakielessä poiju on ensi kertaa mai-
nittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
Wiklund 1915 MO 9 15; Hellquist 1939 1. boj; SKES 1962 poiju; SSA 1995 poiju; Jussila 1998
poiju.
poika
Sanalla on varmoja etymologisia vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä, esim. kar-
jalan ja vatjan poika, lyydin ja vepsän poig} viron poeg, liivin puoga, komin ja udmur-
tin pi, mansin pig ja unkarin/iw. Mahdollisia vastineita ovat myös alkuosat mordvan
sanassa pijo lapsenlapsi* ja marin sanassa puerge 'mieshenkilö* (erge *mies'). Sanan
alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *pojka. Ruotsin pojke, joka vanhastaan on
tarkoittanut myös palveluspoikaa, on ilmeisesti lainaa suomesta. Sen sijaan englan-
nin boy ja tämän kanssa etymologisesti yhteen kuuluva saksan Bube ovat eri alkupe-
rää. Suomen kirjakielessä poika on esiintynyt Agricolasta ja kaikista samanaikaisista
käsikirjoituksista alkaen.
937

Hellquist 1939 pojke; Kluge - Mitzka 1960 Bube; SKES 1962 poika; UEW 1988 390; SSA 1995
poika; Jussila 1998 poika.
poiketa
Verbin ainoa tarkka vastine on karjalan poiketa; viron pöikuda edustaa saman var-
talon toista johdosta. Poiketa on johdos samasta vartalosta, josta muodostettuja ovat
myös adverbit —» poikki ja —> pois. Vartalon alkuperäinen asu ja etymologinen tausta
ovat toistaiseksi selvittämättä. Suomen vanhassa kirjakielessä poiketa on esiintynyt
Agricolasta alkaen konkreettisessa merkityksessä 'poiketa tieltä, kääntyä t. mennä
pois'. Verbin johdos poikkeus on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakir-
jassa 1745 merkityksessä 'tieltä poikkeaminen'; sanan nykymerkitys on ensi kertaa
mainittu Daniel Europaeuksen sanakirjassa 1853.
Rapola 1960poikkeus; SKES 1962 poikki; SSA 1995 poiketa; Jussila 1998 poiketa.
poikki
Suomen pozfcfci-sanalla on etymologisia vastineita kaikissa muissa lähisukukielissä
paitsi liivissä, esim. karjalan ja lyydin poikki, vepsän poifc-, vatjan pöittii ja viron poiki.
Sananmuoto on ilmeisesti jonkinlainen rakenteeltaan hämärtynyt tulosijamuodoste,
mutta sanavartalon alkuperä ja alkuperäinen muoto ovat tuntemattomia. Suomen
kirjakielessä poikki on ensi kertaa mainittu herra Martin maanlain suomennoksessa
vuoden 1570 tienoilla.
SKES 1962 poikki; Hakulinen 1979 110-111; SSA 1995 poikki; Jussila 1998 poikki.
poimia
Verbillä on vastineita lähisukukielissä sekä saamessa. Näitä ovat esim. karjalan poi-
miey vepsän poimida, viron poimida, liivin poimö ja saamen boaibmut 'nokkia, nap-
pailla, napostella'. Sanalle ei ole esitetty lainaetymologiaa, joten vastineiden suppea-
alaisuudesta huolimatta se kuulunee vanhaan omaperäiseen sanastoon. Suomen kir-
jakielessä poimia on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1062 poimia; SSA 1995 poimia; Jussila 1998 poimia.
poimu
Laskosta, ryppyä tms. merkitsevä poimu on johdos verbistä —» poimia. Vastaavan-
lainen, mahdollisesti erikseen muodostettu johdos on viron pöim. Verbin poimia
vastineet merkitsevät useissa lähisukukielissä noukkimisen lisäksi kankaiden koris-
tamista eri tavoin kirjomalla, ts. lankoja poimimalla. Suomen kirjakielessä poimu on
ensi kertaa mainittu tulkkisanakirjassa Variarum rerum vocabula vuonna 1644.
SKES 1062 poimia; SSA 1995 poimia; Jussila 1998 poimu.
938

pois
Sanan vastineita ovat inkeroisen ja karjalan pois, vatjan poizag ja viron murteelli-
nen poiss. Rakenteeltaan pois on vanhentunut tulosija- eli latiivimuotoinen adverbi,
joka on johdettu samasta vartalosta kuin —> poikki ja —> poiketa. Vanhassa kirjakie-
lessä ovat rinnakkaismuotoina esiintyneet myös poijes ja poikes. Sama latiivin pääte
-s antaa tulosijan merkityksen mm. adverbeille alas, ulos, ja päätteellä on etymologi-
sia vastineita volgalaiskieliin asti. Suomen vanhassa kirjakielessä pois on esiintynyt
Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen. Vanhassa kirjakielessä pois
on ollut myös suosittu sananmuodostusprefiksi eli -etuliite.
SKES 1962 pois; Hakulinen 1979 109; SSA 1995 pois; Jussila 1998 pois.
poistaa
Verbin vastine on karjalan poistoa. Poistaa on johdos adverbista —> pois. Suomen
kirjakielessä poistaa on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1962pois; SSA 1995 pois; Jussila 1998 poistaa.
poka
Kehyksiä tai puitteita merkitsevä arkissävyinen poka on lainaa suomenruotsin
sanasta bäga, jota ruotsin yleiskielessä vastaa bäge. Suomen kirjakielessä sana on
ensi kertaa mainittu asussa pooka vuonna 1800 asetuksessa, jossa kiellettiin ylen-
määräinen hopean hallussapito. Jo tätä ennen on Daniel Jusleniuksen sanakirjassa
1745 mainittu samaan etymologiseen yhteyteen kuuluva puka, joka merkitsee satu-
lan nuppia.
Ojansuu 1901 Suomi 3:19:1 79; SKES 1962 poka; SSA 1995 poka; Jussila 1998 poka, pooka.
pokaali
Suurta, etenkin hopeasta tai hopeanvärisestä metallista valmistettua juoma- tai pal-
kintomaljaa merkitsevä pokaali on lainaa ruotsin sanasta pokal, joka saksan väli-
tyksellä juontuu romaanisista kielistä. Ranskan bocal ja italian boccale perustuvat
alkuaan kreikan sanaan baukalis, joka merkitsee saviruukkua tai uurnaa. Suoma-
laisena sanana pokaali on tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla. Se mainitaan
asussapokali Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865.
Tunkelo ym. Vir. 1897 39; Hellquist 1939 pokal; SKES 1962 pokaali; SSA 1995 pokaali.
pokeri
Suosittuna uhkapelinä tunnetun pokerin nimitys on lainaa englannin sanasta poker,
joka lienee johdos pistämistä tai lyömistä merkitsevästä verbistä poke. Suomessa
pofcen-sanan puhekielisenä rinnakkaismuotona esiintyy myös pokka. Koska pokerin
peluussa on tärkeätä olla ilmeillä paljastamatta korttiensa laatua, pokerinaama tai
939

pokka on alkanut merkitä myös ilmeettömiä kasvoja. Suomalaisena sanana pokeri
on tullut yleiseen käyttöön 1900-luvun alussa. Samanasuiset sanat pokeri ja pokka
mainitaan kyllä jo Elias Lönnrotin sanakirjassa 1880, mutta ne eivät kuulu korttipe-
liä merkitsevän pofcen-sanan yhteyteen. Lönnrotin pokeri merkitsee nyrkkeilyä, ja
se saattaa olla lainaa englannin pofcer-sanasta tämän alkuperäisemmässä merkityk-
sessä. Venäläisperäinen pokka taas merkitsee sivua tai kylkeä.
Kluge - Mitzka 1960 Poker; Pulkkinen 1984pokeri; SSA 1995 pokeri.
pokkari
Pienikokoista, pehmeäkantista kirjaa merkitsevä pokkari on slangijohdos, jonka
kantasana on saatu englannin vastaavasta ilmauksesta pocket book 'taskukirja*. Suo-
messa pokkari on tullut käyttöön 1960-luvulta alkaen. Sanaa on käytetty myös tas-
kuun mahtuvan kameran merkityksessä.
Pulkkinen 1984pokkari; SSA 1995 pokkari.
poksahtaa
Pamauksen ääntä jäljittelevä poksahtaa on interjektiosta poks muodostettu momen-
taaninen eli äkillistä tekemistä ilmaiseva verbi. Vastaavanlaisia, mutta eri johtimilla
muodostettuja verbejä ovat inkeroisen poksia 'tuuppia, pökkiä' ja viron poksatada
'poksahtaa'. Suomen kirjakielessä poksahtaa on tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuo-
liskolla.
SKES 1962 poksaa; SSA 1995 poksahtaa.
poliisi
Yhteiskunnan järjestyksen ylläpidosta vastaavaa viranomaista merkitsevä poliisi
on ruotsin kautta ranskasta lainautunut yleiseurooppalainen sana. Ranskan police
juontuu latinan sanastapolitia 'valtio, valtionhallinto'. Latinan sanan perustana ovat
kreikan pölis 'kaupunki, kaupunkivaltio' sekä tästä johdettu politeiä 'valtio, valtion
hallinto'. Suomen kirjakielessä poliisi on ensi kertaa mainittu kaupungin järjestys-
valtaa tarkoittamassa jo ennen varsinaisen poliisilaitoksen perustamista asetuksessa
vuonna 1779. Sana on 1800-luvulla siirtynyt myös järjestystä ylläpitävien viran-
omaisten nimitykseksi, ensin alkuosana sen tapaisissa yhdyssanoissa kuin poliisi-
herray poliisimestari, poliisimies ja poliisipalvelua.
Hellquist 1939 l.polis-; Koukkunen 1990poliisi; SSA 1995 poliisi; Jussila 1998 poliisi.
politiikka
Alun perin valtion hallintoa merkitsevä politiikka on kansainvälinen sana, jonka
perimmäisenä lähtökohtana ovat kreikan pölis 'kaupunki, kaupunkivaltio', tästä joh-
dettu politikös valtiota koskeva' ja tämän substantivoitu muoto ta polltikä 'valtiota
940

koskevat asiat'. Suomen kirjakielessä politiikka on tullut käyttöön 1800-luvun loppu-
puolella, mutta tällöin sanaa on usein käytetty ruotsista lainatussa asussa politiikki.
Ruotsin politik saatettiin suomentaa myös mm. sanoilla hallitustieto, hallitustako,
valtataidollisuus, valtataito, kavaluus ja sukkeluus. Nykyasu politiikka mainitaan Fer-
dinand Ahlmanin sanakirjassa 1883.
Samaan yhteyteen kuuluva adjektiivi poliittinen on lainattu suomeen ruotsin
sanasta politisky joka on mukautettu suomen kieleen vaihtamalla vierasperäinen joh-
din omaperäiseen. Sana on esiintynyt suomessa jokseenkin nykymuotoisessa asussa
poliitinen Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1883. Jo tätä ennen on esiintynyt poli-
johdettu politiikallinen vuonna 1847.
Hellquist 1939 politik; Koukkunen 1990 politiikka.
polkea
Verbillä on vastineita lähisukukielissä, esim. karjalan polkie, vepsän polkta, viron
pölata 'halveksia' ja liivin polgö 'parjata, soimata, moittia, halveksia'. Sanalle on esi-
tetty vastineita myös etäsukukielistä, mutta nämä ovat merkitykseltään hyvin etäisiä
substantiiveja, esim. mansin puxvlöl, 'pato' ja nenetsin pui silta', joten rinnastus on
äärimmäisen epävarma. Sanavartalolle ei kuitenkaan ole esitetty lainaetymologiaa,
joten sitä lienee kaikesta huolimatta pidettävä vanhaan omaperäiseen sanastoon
kuuluvana. Sanavartalon alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *polke-. Suomen
kirjakielessä polkea on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen sekä konk-
reettisessa tallaamisen merkityksessä että halveksimista tarkoittamassa. Esimerkiksi
Agricola kehottaa esipuherunossaan: Älä polje kirjaa kuin sikay vaikka hänes on
vähän vikaa.
SKES 1962 polkea; UEW 1988 392-393; SSA 1995 polkea; Jussila 1989 polkea.
polkka
Nopearytmistä paritanssia merkitsevä polkka on lainaa ruotsin sanasta poika. Nimi-
tyksen perimmäisestä alkuperästä on eri käsityksiä, mutta todennäköisimmin se
juontuu tsekin kielen sanasta poika 'puolalainen'. Tanssi on esitelty Prahassa vuo-
den 1835 paikkeilla. Toisen vanhan seura- ja kansantanssin nimitys polska, jota on
käytetty myös poloneesin merkityksessä, juontuu joka tapauksessa puolan kielen
ilmauksesta taniec polski 'puolalainen tanssi'. Poloneesi on lainattu ruotsin kautta
ranskan sanasta polonaise, joka sekin merkitsee puolalaista. Suomen kirjakielessä
polska on mainittu vuonna 1801 Paavo Korhosen sepittämässä häärunossa. Polkka
on mainittu Daniel Europaeuksen sanakirjassa 1853 ja poloneesi Ferdinand Ahlma-
nin sanakirjassa 1874.
Hellquist 1939 poika, polonäs, polska; Kluge - Mitzka 1960 Poika, Polonäse; SSA 1995 polkka,
poloneesi, pokka.
941

polku
Tallaamalla syntynyttä uraa tai kulkuväylää merkitsevän po/fcw-sanan tarkka vastine
on karjalan polku. Viron pölg on käytössä vain vertauskuvallisessa merkityksessä ja
se tarkoittaa halveksintaa, vihaa, kirousta tms. Polku on johdos verbistä —> polkea.
Suomen kirjakielessä polku on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1962 polkea; SSA 1995 polkea; Jussila 1998 polkea.
polo
Surkeaa olentoa merkitsevän po/o-sanan tai tästä muodostetun poloinen-johdoksen
vastineita ovat inkeroisen po//om, karjalan polo, poloinen ja Kukkosin vatjan poloina.
Vartalo polo- on mitä ilmeisimmin —> po/fcea-verbin johdos. Suomen kirjakielessä
polo ja poloinen on ensi kertaa mainittu Gabriel J. Calamniuksen sepittämässä suru-
runossa 1734.
Mägiste Vir. 1954 40-46; SKES 1962 polo1; SSA 1995 polo1; Jussila 1998 polo, poloinen.
polskia
Verbi polskia on loiskimisen ja pulikoimisen ääntä jäljittelevästä onomatopoeetti-
sesta vartalosta muodostettu johdos. Samasta vartalosta on muodostettu myös pols-
kahtaa, polskua ja polskuttaa. Samantapainen ääntä jäljittelevä verbi on pulskaa, jolla
on vastineita myös lähisukukielissä. Suomen kirjakielessä polskua ja polskuttaa mai-
nitaan G. E. Eurenin sanakirjassa 1860 ja polskia Elias Lönnrotin sanakirjassa 1880.
SKES 1962 pulskaa; SSA 1995 polskia.
polttaa
Verbillä on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä. Näitä ovat esim. karjalan polt-
toa, vepsän poutta, vatjan polttaa, pohjoissaamen boaldit ja ersämordvan pultams.
Verbi on mitä ilmeisimmin —* palaa-verbin vanha johdos, vaikka sanojen vokaali-
suhteet ovatkin epäsäännölliset. Suomen kirjakielessä polttaa on esiintynyt Agrico-
lasta alkaen.
SKES 1962polttaa; UEW 1988 352; SSA 1995 polttaa; Jussila 1998polttaa.
polvi
Sanalla on vastineita kautta uralilaisen kielikunnan, esim. karjalan polvi, vepsän po/V,
vatjan polvi, viron pölv, liivin puola, saamen buolva, ersämordvan pulaza, marin
pulwuj, nenetsin puli ja selkupin piile. Sanan kantauralilaiseksi asuksi on rekonstru-
oitu *polwe. Suomen kirjakielessä polvi on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1962 polvi; UEW 1988 393; SSA 1995 polvi; Jussila 1998 polvi.
942

1 pommi 'räjähde'
Räjähdettä merkitsevä pommi on lainaa ruotsin sanasta bomb, joka vanhemmassa
kielessä on esiintynyt myös asussa bom tai bomm. Ruotsin sana juontuu ranskan
sanasta bombe, jonka perustana on latinan bombus. Tämä on lainaa kreikasta, jossa
bömbos on alkuaan kumean räjähdyksen ääntä jäljittelevä onomatopoeettinen sana.
Suomen kirjakielessä pommi on ensi kertaa mainittu ruotsalaistyyppisessä asussa
bombi Malmön kaupungin piiritystä koskevassa selostuksessa vuonna 1677.
Wessman 1936 FmS 4 156; Hellquist 1939 bomb; SKES 1962 pommi1; SSA 1995 pommi1; Jussila
1998 pommi.
2 pommi 'epäonnistuminen*
Sanontatavoissa mennä pommiin tai nukkua pommiin esiintyvä pommi on lainaa
ruotsin sanasta bom, joka merkitsee harhalaukausta, ohiheittoa tai muuta samanta-
paista epäonnistumista. Sanonta ajaa pommilla on osittain lainattu, osittain kään-
netty ruotsin slangi-ilmauksesta äkapä bommen. Sävyltään arkikielisiä sanontoja on
käytetty jonkin verran myös kirjakielessä 1900-luvun alkupuolelta lähtien.
SKES 1962 pommi2; SSA 1995 pommi2.
pomo
Esimiestä, työnjohtajaa, päällikköä tms. merkitsevä pomo on arkissävyinen lyhen-
nelmä venäjän sanasta pomöstsnik 'apulainen'. Tätä nimitystä on alkuaan käytetty
metsätyömailla työnjohtajan apulaisesta. Sama sana on käytössä myös karjalassa.
Suomen kansankielessä pomo on ollut käytössä jo 1800-luvun lopulla, mutta kirja-
kielessä sitä on alettu käyttää vasta 1900-luvun alkupuolella.
Ekman 1899 pomo; Kiparsky Vir. 1939 277; SKES 1962 pomo; Hakulinen 1979 366-367; SSA
1995 pomo.
pomppa
Miesten lyhyttä, paksua päällystakkia tai turkkia merkitsevä pomppa on omaksuttu
kansankielestä kirjakieleen 1900-luvun alkupuolella. Karjalasta pomppa on pantu
muistiin lyhyen puoliturkin merkityksessä. Sanaa pomppa on arveltu lainaksi venä-
jän sanasta bomba, joka merkitsee eräänlaista vanhanaikaista villakangasta.
SKES 1962 pomppa; SSA 1995 pomppa.
pomppia
Hyppimistä merkitsevä pomppia on johdos samasta vartalosta, josta on muodostettu
myös pompata ja pompottaa. Sanavartalo on alkuaan kumahtelun ja kimpoamisen
ääntä ja liikettä kuvaava deskriptiivis-onomatopoeettinen muodoste. Samanlainen
verbi on myös karjalan pompottaa 'paukkaa, kumista, paukuttaa' yms. Suomen kir-
943

jakielessä pomppia-sanue on tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla. Tähän
yhteyteen kuuluvia johdoksia esitellään hyvin monipuolisesti Elias Lönnrotin sana-
kirjassa 1880.
SKES 1962 pompottaa; SSA 1995 pompottaa.
poni
Kääpiöhevosta merkitsevä poni on lainaa englannin sanasta pony. Sana on tullut
käännöskirjallisuuden myötä suomen kirjakieleen 1800-luvun loppupuolella, ja sitä
on käytetty myös sitaattilainana asussa pony. Ensiesiintymä on vuodelta 1869.
Pulkkinen 1984poni; SSA 1995 poni.
ponteva
Tarmokasta, vahvaa, kimmoisaa yms. merkitsevällä adjektiivilla ponteva ei ole vasti-
neita sukukielissä. Se on johdos alkuaan työkalun varren päätä tai kädensijaa merkit-
sevästä sanasta ponsi, jolla on vastineita sukukielissä permiläiskieliin asti. Näitä ovat
esim. karjalan ponsi, moksamordvan ponda 'ruumis, vartalo', marin pondo sauva,
keppi* ja udmurtin pud 'kasvin varsi, pensas; kädensija, varsi'. Sanavartalon alkupe-
räiseksi asuksi on rekonstruoitu *ponte. Suomen kirjakielessä ponsi on ensimmäistä
kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745. Adjektiivi ponteva on mai-
nittu Daniel Europaeuksen sanakirjassa 1853.
SKES 1962ponsi; UEW 1988 734-735; SSA 1995 ponsi; Jussila 1998 ponsi.
pontikka
Kotipolttoista viinaa merkitsevä pontikka on mukaillen lainattu ruotsin sanasta pon-
taky jolla on 1700-luvulla tarkoitettu erästä Bordeaux'n seudulta tuotettua punavii-
niä. Nimi perustuu alkuaan viinintuottajasuvun sukunimeen Pontac. Suomen kirja-
kielessä sana on mainittu ensi kertaa asussa pon takki Antti Lizeliuksen toimittamissa
Suomenkielisissä Tieto-Sanomissa 1776. Tämä on 1800-luvulla muuntunut suoma-
laisten johdosten kaltaiseksi muotoon pontikko tai pontikka.
A. Anttila 1924 NphM 25 4-6; SKES 1962 pontikka; Saarenheimo 1992 Kieliposti 4; SSA 1995
pontikka; Jussila 1998 pontikka.
pönttöni
Kiinteärakenteista tukkilauttaa, sillan tai laiturin alustaa tai kelluketta tms. merkit-
sevä pönttöni on lainaa ruotsin sanasta ponton, joka puolestaan juontuu ranskasta.
Ranskan ponton tarkoittaa tavaran lastauksessa käytettävää lauttavenettä tai silta-
alusta. Ranskan sana perustuu latinan siltaa merkitsevään sanaan pöns> genetiivissä
pontis. Suomen kirjakielessä pönttöni on mainittu ainakin jo Ferdinand Ahlmanin
944

sanakirjassa 1865. Sana ja sen merkitys esitellään myös Agathon Meurmanin sivis-
tyssanakirjassa 1887.
SKES 1962 pönttöni; SSA 1995 pönttöni.
poppana
Ohuesta kuteesta räsymaton tapaan valmistettua kudonnaista merkitsevä poppana
on lainaa venäjän sanasta popöna 'hevosloimi'. Sama sana on lainattu myös karja-
laan ja lyydiin. Suomessa poppana on ollut kaakkoinen murresana, joka 1900-luvun
alkupuolella on mainittu kirjakielessä vain kansatieteellisten kuvausten yhteydessä.
Sana on yleistynyt 1900-luvun jälkipuoliskolla, kun poppanoista on tullut suosittuja
taidekäsitöitä ja kaupallisia tuotteita.
Vilkuna 1940 SM 46 47; SKES 1962poppana; Hahmo 1994 GA 254-255; SSA 1995 poppana.
poppeli
Haavansukuista puuta merkitsevä poppeli on lainaa ruotsin sanasta poppel, joka
alasaksan kautta juontuu latinan sanasta pöpulus. Suomen kirjakielessä poppeli-
sana on ensi kertaa mainittu Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865. Vanhempi
(hopea)poppelin nimitys on ollut saksanhaapa. Suomessa ei poppeleita kasva luon-
nonvaraisina, joten ensimmäiset poppelit ovat olleet muualta tuotuja koristepuita.
SKES 1961 poppeli; SSA 1995 poppeli.
popsia
Ahnasta syömistä merkitsevällä popsia-verbillä ei ole varsinaisia vastineita sukukie-
lissä. Karjalan popsie on lainaa suomesta. Sana on johdos ahmivaa ja maiskuttavaa
ääntä jäljittelevästä onomatopoeettisesta vartalosta. Vastaavan tapainen muodoste
on viron popsida 'imeä, maiskuttaa\ Suomen kirjakielessä popsia on tullut käyttöön
1800-luvun loppupuolella. Sana mainitaan ainakin jo Elias Lönnrotin sanakirjan
lisävihkossa 1886.
SKES 1962 popsia; SSA 1995 popsia.
pora
Reikien tekemiseen tarvittavaa väännettävää työkalua merkitsevä pora on lainaa
ruotsin sanasta borr, joka muinaisruotsissa on esiintynyt asussa bora. Sama sana on
lainattu inkeroiseen ja karjalaan. Verbi porata on joko pora-sanan johdos tai eril-
linen laina ruotsin verbistä borra. Verbi porata on suomen kirjakielessä mainittu
kairaamisen merkityksessä ensi kertaa vuonna 1797 tuntemattoman suomentajan
kääntämässä teoksessa, jossa annetaan ohjeita suo- ja järvimalmin sulattamisesta.
Pora on mainittu G. E. Eurenin sanakirjassa 1860.
Karsten 1944 FmS 10 399; SKES 1962 pora; SSA 1995 pora; Jussila 1998 porata.
945

pore
Pientä kuplaa, murteissa myös säröä, halkeamaa, railoa yms. merkitsevän pore-
sanan vastineita ovat karjalan pore sula paikka jäässä, jään päälle nouseva tulvavesi,
vedestä nouseva kupla' sekä viron murteellinen pöri 'tärähdyksen aiheuttama särö,
halkeama'. Sana on johdos samasta äänteellisesti motivoidusta vartalosta kuin verbi
—» porista. Suomen kirjakielessä pore on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin
sanakirjassa 1787.
SKES 1962 porista; SSA 1995 pore; Jussila 1998 pore.
porista
Kuplimista, kiehumista, sorisevaa jutustelua yms. merkitsevän ponsta-verbin vas-
tineita ovat karjalan porissa, vatjan pörisa 'surista', viron pöriseda 'päristä' ja liivin
borätö 'jyristä'. Verbit ovat johdoksia pulputtavaa, ropisevaa, sorisevaa yms. ääntä
jäljittelevästä vartalosta. Suomen kirjakielessä porista on ensi kertaa mainittu Henrik
Achreniuksen runomuotoisessa sadussa 1777.
SKES 1962 porista; SSA 1995 porista; Jussila 1998 porista.
porkkana
Oranssinkeltaista juuresta (Daucus carota) merkitsevä porkkana on lainaa venäjän
sanasta horkan. Sama sana on lainattu myös useisiin lähisukukieliin. Suomen kir-
jakielessä porkkana on mainittu ensi kertaa Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
1600-luvulla on käytetty ruotsalaisperäistä sanaa muuruuti. Oranssinvärinen pork-
kana on kehitetty Hollannissa 1600-luvulla. Vanhimmat viljellyt porkkanat ovat
olleet violetteja tai keltaisia.
Thomsen 1890 12; Mikkola 1894 91; SKES 1962 porkkana; SSA 1995 porkkana; Rousi 1997
211-213; Jussila 1998 porkkana.
1 poro 'villipeuran kesy t. puolikesy muoto'
Pohjoisten alueiden kotieläimenä tunnettua peuran sukulaista merkitsevän poro-
sanan vastineita ovat ainakin karjalan poro sekä mahdollisesti saamen boazu, marin
ptitsöy udmurtin pudzejy mansin päsig 'poronvasa', hantin pesi alle vuoden ikäinen
poro' ja kamassin po'du 'vuohi'. Etäsukukielten sanat kuuluvat joka tapauksessa kes-
kenään yhteen ja niiden alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *poca tai pocoj. Suo-
men sanan kuulumista tähän yhteyteen on pidetty äännehistoriallisista syistä epä-
varmana, mutta silti mahdollisena. Samantapaisia sarvekkaiden eläinten nimityk-
siä on myös mm. turkkilais- ja tunguusikielissä. Suomen kirjakielessä kesyn peuran
nimitys poro on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637.
SKES 1962 poro1; UEW 1988 387-388; SSA 1995 poro1; Jussila 1998 poro1.
946

2 poro sakka; pöly, tuhka'
Sanalla on vastine useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen, karjalan, vepsän ja vat-
jan poro sekä viron pori. Sanalle on aiemmin esitetty vastineita myös ugrilais- ja
samojedikielistä, esim. unkarin por 'pöly* ja kamassin bor savu, pöly', mutta nämä
ovat todennäköisesti vain sattumalta samannäköisiä deskriptiivisanoja. Myös itäme-
rensuomen sanaa arvellaan omaperäiseksi deskriptiivisanaksi. Suomen kirjakielessä
tuhkaa merkitsevä poro on ensi kertaa mainittu itsenäisenä sanana vuoden 1730
almanakassa. Jo tätä ennen on ensimmäisessä suomenkielisessä Raamatussa 1642
esiintynyt yhdyssana porokakku. Tämä on tarkoittanut tuhkassa paistettua leipää.
SKES 1962 poro2; SSA 1995 poro2; Jussila 1998 poro2.
porottaa
Kivistämistä, pakottamista, särkemistä yms. merkitsevällä porottaa-verbHldL on vas-
tineita lähisukukielissä, esim. karjalan porottoa, vepsän porotada, vatjan porottaa ja
viron pörutada 'huimata, pyörryttää'. Samat verbit voivat toisaalta merkitä myös
paahtamista, polttamista ja voimakasta tuulemista. Verbit ovat johdoksia vartalosta
poro-, mutta on epäselvää, onko tämä samaa juurta kuin sakkaa, pölyä, tuhkaa tms.
merkitsevä —» poro. Joka tapauksessa vartalo näyttää olevan omaperäinen deskriptii-
vis-onomatopoeettinen muodoste. Suomen kirjakielessä porottaa on Agricolan kie-
lessä esiintynyt merkityksessä 'rikkoa', pakottamisen merkityksessä se on mainittu
Josef Kolckeniuksen kirjoittamassa ruumissaarnassa 1698.
SKES porottaa1, porottaa2, porottaa3; SSA 1995 porottaa1\ porottaa2; Jussila 1998 porottaa.
porras
Sanan vastineita ovat inkeroisen ja karjalan porras, lyydin pordas ja vepsän pordaz.
Sana on vanha germaaninen laina, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *borda-z edus-
taa mm. nykyruotsin bord 'pöytä'. Suomen kirjakielessä porras on ensi kertaa mai-
nittu Ljungo Tuomaanpojan maanlain suomennoksessa 1601.
Thomsen 1869 141; SKES 1962 porras; Hofstra 1985 31; SSA 1995 porras; Jussila 1998 porras.
porsas
Sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä ja useimmissa etäsukukielissä permi-
läiskieliin asti. Näitä ovat esim. karjalan porsas, vepsän porzaz, vatjan pörzaz, viron
porsas, liivin puoraz, ersämordvan purtsos, udmurtin pari ja komin pori. Porsas on
hyvin vanha indoeurooppalainen laina, joko jostakin esiarjalaisesta kielimuodosta
tai peräti indoeurooppalaisesta kantakielestä lainattu. Alkumuodoksi on rekonstru-
oitu *porsos tai *pork'os, jota indoeurooppalaisissa kielissä edustavat esim. kreikan
pörkos, kurdin purs ja sakan päsa. Suomen kirjakielessä porsas on esiintynyt Agrico-
lasta alkaen.
947

Paasonen 1908-1910 FUF 8 76; SKES 1962 porsas; Joki 1973 303; UEW 1988 736; SSA 1995 por-
sas; Jussila 1998 porsas.
porstua
Eteistä merkitsevä porstua on lainaa skandinaaviselta taholta, mahdollisesti muinais-
ruotsin sanasta forstova tai forstwa, jota nykyruotsissa vastaa förstuga. Sama sana on
lainattu myös inkeroiseen ja karjalaan. Suomen kirjakielessä porstua on esiintynyt
Agricolasta alkaen.
Thomsen 1869 141; H. J. Streng 1915 159-160; SKES 1962 porstua; SSA 1995 porstua; Jussila
1998 porstua.
portti
Suomen ja karjalan portti on lainaa ruotsin sanasta port, joka alkuaan juontuu lati-
nan sanasta porta. Suomen kirjakielessä portti on esiintynyt Westhin tekstistä ja
Agricolasta alkaen. Portinvartija on ensi kertaa mainittu vuoden 1642 Raamatussa.
Renvall 1826 78; H. J. Streng 1915 160; SKES 1962 portti; SSA 1995 portti; Jussila 1998 portinvar-
tija, portti.
portto
Ilotyttöä merkitsevä portto on lainaa skandinaaviselta taholta, ilmeisesti mukaelma
muinaisruotsin yhdyssanasta portkona, joka sananmukaisesti merkitsee satama-
naista. Ruotsin sana on lainaa anglosaksista. Suomen kirjakielessä portto on esiinty-
nyt Agricolasta alkaen.
Lindström 1859 36; Thomsen 1869 141; H. J. Streng 1915 160; SKES 1962 portto; SSA 1995
portto; Jussila 1998 portto.
portviini
Portugalissa valmistettua väkevää viiniä merkitsevä portviini on lainaa ruotsin
sanasta portvin, joka alkuaan juontuu englannin kielen yhdyssanasta port wine.
Sanan vanhempi muoto on ollut Oporto winey ja tällä on tarkoitettu Portugalin vii-
nikaupan keskeisimmästä satamakaupungista Oportosta laivattua viiniä. Kaupungin
nimi perustuu latinan sanaan portus satama'. Suomen kirjakielessä portviini on tul-
lut käyttöön 1800-luvun loppupuolella. Sana mainitaan ainakin jo Ferdinand Ahl-
manin sanakirjassa 1865.
Hellquist 1939 portvin; Onions 1979 port5; SSA 1995 portviini.
porukka
Joukkoa, seuruetta, työryhmää tms. merkitsevä arkissävyinen porukka on lainaa
venäjästä, ja mahdollisia alkumuotoja on esitetty useita. Näistä äänteellisesti ongel-
948

mattomin on venäjän poruka 'takaus, takuu', joka on lainautunut suomen murteisiin
ja karjalaan asussa porukka. Kun tätä on käytetty alkuosana yhdyssanassa porukka-
mies 'takuumies', sana on voinut saada yhteistyökumppanin merkityksen. Suomen
kirjakielessä porukka on tullut käyttöön 1900-luvun alkupuolella.
Kalima 1952 141; SKES 1962 porukka; Plöger 1973 142; Kiparsky 1975 FUF 41 186; SSA 1995
porukka.
porvari
Kaupunkilaista, kauppiasta, rikasta yms. merkitsevä porvari on lainaa muinaisruot-
sin sanasta borghare, joka on lainaa alasaksasta. Sana on alkuaan johdos linnaa tar-
koittavasta sanasta borg)z. se on merkinnyt ensisijaisesti linnan asukasta tai linnan
miehistöön kuuluvaa henkilöä. Entisajan kaupungit olivat usein linnoitettuja, joten
sana on saanut myös kaupunkilaisen ja kansalaisen merkityksen. Suomen kirjakie-
lessä porvari on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Thomsen 1869 64; H. J. Streng 1915 160; SKES 1962 porvari; SSA 1995 porvari; Jussila 1998 por-
vari.
poseerata
Mallina olemista merkitsevä poseerata on lainaa ruotsin verbistä poseray joka juon-
tuu alkuaan ranskan verbistä poser 'asettaa' ja tämän refleksiivisestä vastineesta se
poser asettaa itsensä, asettautua'. Suomen kirjakielessä poseerata on tullut käyttöön
1900-luvun alkupuolella.
Renkonen 1954 40-41; SSA 1995 poseerata.
posetiivi
Liikuteltavaa, urkujen tapaan toimivaa, mutta mekaanista soitinta merkitsevä pose-
tiivi on lainaa varhaisuusruotsin sanasta posetif tai positij, jota nykyruotsissa vas-
taa positiv. Sana juontuu alkuaan latinan ilmauksesta organum positivum asetettava
urkusoitin'. Suomen kirjakielessä posetiivi on ensimmäistä kertaa mainittu Ericus
Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637 ruotsin mukaisessa asussapositijff.
H. J. Streng 1915 161; SKES 1962 posetiivi; Koukkunen 1990 positiivi; SSA 1995 posetiivi.
positiivinen
Myönteistä tai matematiikan terminä nollaa suurempaa merkitsevä positiivinen
on lainaa ruotsin adjektiivista positivy johon suomessa on selvyyden vuoksi lisätty
adjektiiville ominainen johdin. Ruotsin sana perustuu alkuaan latinan adjektiiviin
positivus asetettu, annettu, sopimuksella säädetty'. Suomalaisena sanana positiivinen
on tullut käyttöön 1800-luvun lopulla, ensi alkuun ruotsin mukaisessa asussa posi-
tiivi. Nykyasu on päässyt voitolle 1900-luvun alussa.
949

Koukkunen 1990 positiivinen.
poski
Sanalla on vastineita kautta uralilaisen kielikunnan, esim. inkeroisen ja karjalan
poski, vatjan poski, viron pösk, liivin posky mansin päjt, hantin puglöm, nenetsin päjdi
ja koibaalin putmo. Sanavartalon kantauralilaiseksi asuksi on rekonstruoitu *poske.
Suomen kirjakielessä poski on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Castren Suomi 1845 181; SKES 1962 poski; UEW 1988 396; SSA 1995 poski; Jussila 1998 poski.
posliini
Astioiden ja vesikalusteiden materiaalina tunnettua valkoista keraamista tuotetta
merkitsevä posliini tai vanhassa kielessä myös porsliini juontuu ruotsin sanasta pors-
liny joka puolestaan perustuu ranskan sanaan porcelaine. Tämä on lainaa italian
sanasta porcellana, joka on johdos emakkoa merkitsevästä sanasta poreella. Oudon
näköistä merkitysyhteyttä on selitetty siten, että posliinin pinta muistuttaa possun
ihoa tai peräti sukupuolielintä. Todennäköisempi selitys kuitenkin on, että välivai-
heena on ollut italian ja ranskan sanan toinen vanha merkitys 'posliinikotilo'. Pos-
liinikotiloilla on huomattavan kiiltävä, kaunis ja posliinimainen kuori, jonka muoto
alta päin katsoen tuo etsimättä mieleen emakon varustuksen. Suomen kirjakielessä
posliini on ensi kertaa mainittu ranskan kielen mukaisessa asussa porcellaini vuonna
1766 asetuksessa, jossa kiellettiin ylellisyystavaroiden maahantuonti.
TSK 7 1915 posliini; Hellquist 1939 porslin; SKES 1962 posliini; Koukkunen 1990 posliini; Jussila
1998 posliini.
possu
Porsasta merkitsevä possu on lastenkielelle tai hellittelevälle puheelle ominainen
variantti sanasta —» porsas. Eräissä käyttöyhteyksissä possu on muuttunut itsenäi-
seksi lekseemiksi, jota ei voi korvata porsas-sanalla, esim. possumunkki. Suomen kir-
jakielessä possu on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
SKES 1962 porsas; SSA 1995 porsas; Jussila 1998 possu.
posti
Viestien ja tavaroiden kuljetuksesta vastaavaan organisaatioon viittaava posti on
lainaa ruotsin sanasta post, joka saksan, ranskan ja italian kautta juontuu latinan
sanasta positus asetettu'. Tämä tarkoitti alkuaan paikkoja, jotka oli erityisesti ase-
tettu huolehtimaan matkustavaisten ja heidän tavaroidensa kuljetuksesta. Näistä
paikoista kehittyi myöhemmin postipaikkoja, postitoimistoja ja majataloja. Myös
suomen kielessä postf-sanalla on vanhastaan ollut monia merkityksiä, postilaitoksen
lisäksi mm. 'virkapaikka, tehtävä, vartiopaikka'. Eri alkuperää on kuitenkin tolppaa,
tukipuuta tms. merkitsevä ja mm. yhdyssanoissa paloposti ja vesiposti esiintyvä posti,
950

joka on lainaa ruotsin samaa merkitsevästä sanasta post. Tämä juontuu alkuaan lati-
nan sanasta postis 'ovipieli'. Suomen kirjakielessä kirjelähetyksiä toimittava posti on
ensi kertaa mainittu Abraham Kollaniuksen lainsuomennoksessa 1648 ja vartiopaik-
kaa merkitsevä posti sota-artikloissa vuonna 1695.
Renkonen 1954 40-41; Hellquist 1939 l.post, 2. post, 4. post; SKES 1962 posti1, posti2,posti4; SSA
1995 1962 posti1, posti2, posti3; Jussila 1998 posti.
postuumi
Kuoleman jälkeen ilmestynyttä tai tapahtunutta merkitsevä postuumi on lainaa ruot-
sin sanasta postum, joka perustuu latinan sanaan postumus 'viimeinen; isän kuole-
man jälkeen syntynyt'. Sana esitellään asussa posthumus Agathon Meurmanin sivis-
tyssanakirjassa 1889, mutta suomalaisena sanana postuumi on tullut varsinaisesti
käyttöön vasta 1900-luvun alussa.
Koukkunen 1990 postuumi; SSA 1995 postuumi.
potaatti
Perunaan viittaava arkikielinen potaatti on lainaa ruotsin sanasta potatis, joka van-
hassa kielessä on esiintynyt myös asussa potat. Ruotsin sana on lainaa lähinnä eng-
lannin sanasta potato, joka puolestaan juontuu espanjan sanasta patata. Tämä on
peräisin Haitilla käytetystä sanasta batata> joka on viitannut perunaa huomattavasti
makeampaan bataattiin (Batatas edulis). Samaa nimitystä on myöhemmin alettu
käyttää ulkomuodoltaan samantapaisia mukuloita tuottavasta perunasta (Solanum
tuberosum). Suomen kirjakielessä potaatti on ensi kertaa mainittu tupakan istutta-
mista koskevassa julistuksessa 1729 englannin monikon mukaisessa asussa potatoes.
Sanasta on ollut käytössä monia eri variantteja 1700-luvun mittaan, potaatti on mai-
nittu vuoden 1776 almanakassa.
Ahlqvist 1871 35; Hellquist 1939potatis; SKES 1961 potaatti; Onions 1979potato; SSA 1995
potaatti; Jussila 1998 potaatti.
potaska
Tuhkalipeää tai tästä keitettyä suopaa merkitsevä potaska on lainaa ruotsin sanasta
pottaska, joka puolestaan juontuu saksan sanasta Pottasche. Pott merkitsee ruuk-
kua, -asche tuhkaa. Nimi johtuu siitä, että aineeseen tarvittavia poltettuja kasvinosia
on liotettu ruukussa, minkä jälkeen liuos haihdutettiin kuiviin ja orgaaninen aines
poltettiin pois. Suomen kirjakielessä potaska on ensi kertaa mainittu vuonna 1739
palvelijoita ja palkkaväkeä koskevassa asetuksessa. Potaska on varsin epämääräi-
sen näköistä ainetta, ja tähän perustunee sanontapa puhua potaskaa 'puhua soopaa,
perättömiä'.
Hellquist 1939 pottaska; Kluge - Mitzka 1960 Pottasche; SKES 1962 potaska; SSA 1995 potaska;
Jussila 1998 potaska.
951

potea
Sairastamista merkitsevän potea-verbin vastineita ovat karjalan potie, viron pödeda,
\i\vm po'ddö ja pohjoissaamen buohcat. Vastineiden harvalukuisuudesta huolimatta
sana lasketaan vanhaan omaperäiseen sanakerrostumaan kuuluvaksi. Suomen kirja-
kielessä potea on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745 asussa
potia. Nykymuoto on Juhana Wegeliuksen postillassa 1747.
SKES 1962 potea; SSA 1995 potea; Jussila 1998 potea.
potenssi
Kykyä tai kykenevyyttä merkitseväpote/iss/ on lainaa ruotsin sanastapotetts. Tämä on
ruotsissa vuonna 1745 otettu käyttöön matematiikan terminä merkitsemässä tuloa,
jossa on eksponentin osoittama määrä samansuuruisia tekijöitä. Yleismerkitykses-
sään ruotsin potens perustuu latinan sanaan potentia 'kyky, voima, valta'. Tämän
taustalla oleva latinan potens Voipa, kykenevä' on partisiippi voimista ja kykene-
mistä merkitsevästä verbistä posse. Suomalaisena sanana potenssi on tullut käyttöön
matematiikan terminä 1880-luvulla ja yleismerkityksessään 1900-luvun alussa.
Koukkunen 1990 impotenssi, potenssi.
potilas
Sairastavaa merkitsevä potilas on johdos —> potea-verbistä. tai paremmin tämän
variantista potia. Suomen kirjakielessä potilas on ensi kertaa mainittu Daniel Jus-
leniuksen sanakirjassa 1745. Samassa merkityksessä on 1700-luvun lopulla käytetty
myös saman verbivartalon muita johdoksia potiva, potova tai potivainen. Murteissa
esiintyy myös muoto potilainen.
Rapola 1960 potilas; SKES 1962 potea; SSA 1995 potea; Jussila 1998 potilas.
potka
Etenkin teuraseläimen takajalkaa merkitsevälle poffca-sanalle on esitetty vastineita
sekä lähi- että etäsukukielistä. Näitä ovat esim. karjalan potka, vepsän potky viron
pötk ja pohjoissaamen boaski 'nilkka', mahdollisesti myös ersämordvan pukso 'luu-
ton tai rasvaton liha, reisi, pakara' sekä selkupin paktur 'pohje'. Samaan etymologi-
seen yhteyteen kuuluu todennäköisesti myös suomen —> pohje vastineineen. Sana-
vartalon alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *pocka. Suomen kirjakielessä potka
on ensimmäistä kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
Setälä 1915 SUSA 30:5 55; SKES 1962potka; UEW 1988 389; SSA 1995 potka; Jussila 1998potka.
potkia
Verbillä on vastineita kautta itämerensuomen, esim. karjalan potkie, vepsän pofkta,
vatjan pötköä ja viron pötkida. Liivin potkästö vastaa saman vartalon toista joh-
952

dosta potkaista. Sekä potkaista että potkia ovat johdoksia jalan alaosaa merkitsevästä
sanasta —> potka. Suomen kirjakielessä potkia on esiintynyt Agricolasta alkaen. Joh-
dos potkaista mainitaan ensi kertaa vuoden 1642 Raamatussa.
SKES 1962 potkia; SSA 1995 potkia; Jussila 1998 potkaista, potkia.
potra
Reipasta, kelpoa, komeaa yms. merkitsevä potra on lainaa venäjän sanasta bödryj
Valpas, reipas, ripeä, rohkea, uljas'. Suomen kirjakielessä potra on tullut käyttöön
1800-luvun loppupuolella. Sana on ensi kertaa mainittu August Ahlqvistin suomen
kielen venäläisiä lainasanoja koskevassa tutkimuksessa 1857.
Ahlqvist Suomi 1857 95; Mikkola 1894 90; SKES 1962 potra; Plöger 1973 43-44; SSA 1995 potra.
potretti
Muotokuvaa tai valokuvaa merkitsevä arkissävyinenpofrett/ on lainaa ruotsin sanasta
porträtty joka puolestaan juontuu ranskan sanasta portrait 'muotokuva'. Tämä on
johdettu verbistä portraire 'tuoda esiin'. Potretti on tyypillisesti puhekielinen sana,
jota silloin tällöin on leikillissävyisenä käytetty myös kirjakielessä 1900-luvun alku-
puolelta lähtien. Sivistyssanana on käytetty ruotsin mukaista muotoa portretti.
TSK 7 1915 portretti; Hellquist 1939 porträtt; SSA 1995 potretti.
potta
Yöastiaa tai pikkulapsen astiaa merkitsevä potta on lainaa ruotsin sanasta potta
'potta, pytty, kippo'. Ruotsin potta juontuu alasaksan sanasta pot ja on alkuaan mer-
kinnyt saviruukkua. Sama sana on lainautunut ruotsiin myös asussa potty ja tästä
on saatu suomeen saviruukkua tai pataa merkitsevä potti. Myös saalista, voittoa tai
pelikassaa merkitsevä pot ti saattaa olla lainaa ruotsista, mutta tämän sanan taustalla
on joka tapauksessa englannin pelitermipof. Suomen kirjakielessä astiaa merkitsevä
potti on ensi kertaa mainittu Kustaa Renvallin sanakirjassa 1826. Peliterminä potti
on yleistynyt kirjakielessä vasta 1900-luvun puolivälin jälkeen. Potta on kelpuutettu
kirjakieleen 1900-luvun alkupuolella.
SKES 1962 potta, potti2; Pulkkinen 19S4 potti; SSA 1995 potta, potti2'.
poukama
Lahtea tai lahden pohjukkaa merkitsevän poukama-sanan ainoa vastine on karjalan
poukamo. Vepsän verbi poukotada 'pullistaa' saattaa sisältää saman kantavartalon.
Poukama on rakenteeltaan selvästi johdos, mutta vartalon alkuperä on epäselvä. Sitä
on arveltu lainaksi skandinaaviselta taholta, jolloin se voisi olla samaa juurta kuin
norjan sana bug 'kaari, taive; poukama, joen mutka', mutta itämerensuomen sanan
itäinen levikki ei tue tätä sinänsä hyvän tuntuista lainaetymologiaa. Suomen kirja-
953

kielessä poukama on ensi kertaa mainittu Otto Tarvasen pienoisromaanissa vuonna
1835.
Tunkelo 1913-1918 SUSA 30:39 31; Rapola 1960 poukama; SKES 1962 poukama; SSA 1995 pou-
kama.
pouta
Sateetonta säätä merkitsevällä po«ta-sanalla on vastineita kaikissa lähisukukielissä
ja saamessa. Näitä ovat esim. karjalan pouta, vepsän poudy vatjan pouta, viron pöud,
liivin pööda ja luulajansaamen päute. Sana on selitetty balttilaiseksi tai esibalttilai-
seksi lainaksi, jolloin se olisi samaa juurta kuin liettuan spaudä 'paine'. Suomen kir-
jakielessä pouta on esiintynyt Agricolasta alkaen. Agricolalla on myös auringossa
kuivumista merkitsevä poutia.
SKES 1962 pouta; Koivulehto 1986 FS Alinei 143; SSA 1995 pouta; Jussila 1998 poutay poutia.
povata
Ennustamista merkitsevä povata on lainaa ruotsin verbistä spä, joka suomenruot-
sissa esiintyy myös asussa spääk. Suomen murteissa verbistä on monia variantteja,
mm. pookata, poukata, poovata ja puokata. Suomen kirjakielessä povata on tullut
käyttöön 1800-luvulla, verbi mainitaan ainakin jo Daniel Europaeuksen sanakirjassa
1853. Ennustajaa merkitsevä povari, joka mainitaan Elias Lönnrotin sanakirjassa
1880, on erillinen laina ruotsin sanasta späare.
SKES 1962 povata; SSA 1995 povari.
povi
Rintaa merkitsevällä povz-sanalla on vastineita kautta suomalais-ugrilaisen kieliper-
heen, esim. karjalan ja vepsän povi, vatjan pövvi, viron pöu, liivin po% pohjoissaa-
men buokrja linnun kupu', moksamordvan pov, marin pomös, komin ja udmur-
tin pi, mansin pufi ja hantin pugöl Sanan suomalais-ugrilaiseksi alkumuodoksi on
rekonstruoitu *potje. Suomen kirjakielessä povi on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1962 povi; UEW 1988 395; SSA 1995 povi; Jussila 1998 povi.
pramea
Ylenmääräisen komeaa merkitsevä pramea on johdos ruotsalaisperäisestä lainavar-
talostaprara-, joka suomen vanhassa kirjakielessä on ollut käytössä sekä substantii-
vina prami 'komeus' että johdosten kantana. Ruotsin bram merkitsee mm. 'komeus,
upeus, ylpeily, kerskailu'. Suomen kirjakielessäpraraea on ensi kertaa mainittu Krist-
frid Gananderin sanakirjassa 1787. Jo Agricolan kielessä on esiintynyt substantiivi
prami, komeilua merkitsevä verbi pramata ja komeutta tarkoittava pramius.
954

Renvall 1826 79; H. J. Streng 1915 162-163; SKES 1962 pramea; SSA 1995 pramea; Jussila 1998
pramea, prameilla, prameus.
preeria
Pohjois-Amerikan heinäaroa tarkoittava preeria on lainaa englannin sanasta prairie,
joka puolestaan juontuu ranskan suurta niittyä merkitsevästä sanasta prairie. Suo-
men kirjakielessä preeria on tullut maantieteen oppikirjoissa 1860-luvulla käyttöön
sitaattilainana asussa prairies tai prairie. Vuonna 1876 sana on mainittu Yhdysval-
tojen oloja kuvaavan kirjeen suomennoksessa englantia mukailevassa asussa prairia.
Nykyasuisena sana on vakiintunut käyttöön vasta 1900-luvun puolella.
TSK 7 1915 preeriat; Pulkkinen 1984 preeria; SSA 1995 preeria.
presidentti
Tasavallan päämiestä tai hallintoviraston, tuomioistuimen, suuren kongressin tms.
esimiestä merkitsevä presidentti on ranskasta saksan ja ruotsin kautta suomeen
lainautunut yleiseurooppalainen sana. Ranskan president juontuu latinasta, jossa
praesidens on partisiippimuoto verbistä praesidere johtaa'. Sanan rakenneosat ovat
prae- 'edessä' ja sedere 'istua'. Presidentti tarkoittaa siis sananmukaisesti muiden
edessä istuvaa. Suomen kirjakielessä presidentti on ensi kertaa mainittu Hartikka
Speitzin suomentamissa sota-artikloissa vuonna 1642. Tällöin sana on merkinnyt
oikeuden puheenjohtajaa. Nykyaikaisena valtionpäämiehen nimityksenä sana on
tullut käyttöön Pohjois-Amerikan Yhdysvalloissa, jossa ensimmäisenä presidenttinä
toimi George Washington vuosina 1789-1797. Tässä merkityksessä presidentti- sanaa
on suomen kielessä ensimmäisenä käyttänyt Kaarle Aksel Gottlund vuonna 1832.
H. J. Streng 1915 164; Hellquist 1939 president; Rapola 1960 presidentti; Koukkunen 1990 presi-
dentti; SSA 1995 presidentti.
priimus
Luokkansa, koulutuseränsä tms. parasta oppilasta merkitsevä priimus juontuu lati-
nan sanastapnmus 'ensimmäinen'. Saman latinan sanan feminiinimuoto on käytössä
ensiluokkaista merkitsevänä adjektiivina priima (—» sekunda) ja alkuosan perustana
italiasta juontuvassa näyttämötermissä primadonna, joka sananmukaisesti merkit-
see ensimmäistä naista. Suomalaisena sanana priimus on tullut käyttöön 1800-luvun
jälkipuoliskolla, jolloin Suomen koulumaailma alkoi ratkaisevasti muuttua suomen-
kieliseksi.
Koukkunen 1990 primaari; SSA 1995 priimus.
prikaati
Suurta sotatoimiyhtymää merkitsevä prikaati on lainaa ruotsin sanasta brigad, joka
juontuu ranskan sanasta brigade. Tämän perustana on italian brigata, joka on johdos
955

taistelua tai meteliä merkitsevästä sanasta briga ja merkitsee taistelujoukkoa. Suo-
men kirjakielessäprikaati on ensimmäistä kertaa mainittu ruotsin mukaisessa asussa
brigaadi sotilaallista juonittelua koskevassa selostuksessa vuonna 1788. Vielä 1900-
luvun alussa sanan ensisijainen muoto suomen kirjakielessä on ollut brigadi, vaikka
prikaati onkin ollut käytössä tämän rinnalla.
TSK 1 1909 brigadi; SSA 1995 priki; Jussila 1998 prikaati.
primitiivinen
Alkukantaista merkitsevä primitiivinen on lainaa ruotsin sanasta primitiv. Suomen
sanaan on selvyyden vuoksi lisätty adjektiivisuutta osoittava johdin. Ruotsin sana
juontuu ranskan kautta latinasta, jossa primitivus on johdos ensimmäistä merkitse-
västä sanasta primus ja merkitsee lajissaan ensimmäistä. Suomen kirjakielessä sana
on tullut 1800-luvun lopulla käyttöön ruotsin mukaisessa asussa primitiivi. Johti-
mellinen nykymuoto on päässyt voitolle 1900-luvun alussa.
TSK 7 191 s primitiivinen; Koukkunen 1990 primitiivinen; SSA 1995 primitiivinen.
prinsessa
Etenkin kuninkaan tai keisarin tytärtä merkitsevä prinsessa on lainaa ruotsin sanasta
prinsessa, joka puolestaan juontuu ranskasta. Ranskan princesse perustuu kansan-
latinan sanaan principissa ja tätä italiassa vastaavaan muotoon principessa. Sana on
feminiinimuotoinen johdos miespuolista kruununperillistä eli prinssiä merkitsevästä
prmceps-sanasta (—» prinssi). Suomen kirjakielessä prinsessa on ensi kertaa mainittu
vuonna 1681 rukoustekstissä, jossa rukoiltiin kuningashuoneen puolesta.
Hellquist 1939 prins; SSA 1955 prinssi; Jussila 1998 prinsessa.
prinssi
Kuninkaan tai keisarin poikia tai muita hallitsevien sukujen miespuolisia jäseniä
merkitsevä prinssi on lainaa ruotsin sanasta prins, joka juontuu alkuaan ranskan
sanasta prince. Tämä perustuu latinan sanaan princeps, joka on yhdistelmä ensim-
mäistä merkitsevästä sanasta primus ja ottamista merkitsevästä verbistä capere.
Sananmukaisesti prinssi on siis henkilö, joka ottaa ensimmäisenä ensimmäisen sijan.
Suomen kirjakielessä prinssi on ensi kertaa mainittu Jakob Raumannuksen suomen-
tamassa uskontunnustuksessa 1651.
Renvall 1826 80; Hellquist 1939 prins; Kluge - Mitzka 1960 Prinz; SSA 1995 prinssi; Jussila 1998
prinssi.
prisma
Nykyisessä yleiskielessä valoa taittavaa ja hajottavaa, tavallisesti kristallilasista hiot-
tua kolmisivuista särmiötä merkitsevä prisma juontuu kreikan sanasta prisma 'kol-
956

misivuinen pylväs', joka on johdos verbistä priein sahata'. Sananmukaisesti prisma
merkitsee siis rikki sahattua. Sana on tullut käyttöön myös geometrian terminä, jolla
on omat määritelmänsä. Suomalaisena sanana prisma on otettu kirjakieleen 1800-
luvun loppupuolella. Yleensä muiden kielten prisma on suomennettu sanoilla särmi-
käs, särmiö tms., mutta myös prisma mainitaan esim. B. F. Godenhjelmin saksalais-
suomalaisessa sanakirjassa 1873.
Hellquist 1939 prisma; Kluge - Mitzka 1960 Prisma.
profeetta
Jumalan tahdon julistajaa merkitsevä profeetta on lainaa latinan sanasta propheta
'ennustaja, profeetta'. Latinan sana juontuu kreikasta, jossa prophetes merkitsee
ennustajaa tai jumalien tulkkia. Sanan alkuosa pro merkitsee 'edessä', ja jälkiosa phe-
tulee verbistä phänai 'puhua'. Suomen kirjakielessä profeetta on esiintynyt Westhin
tekstistä ja Agricolasta alkaen.
H. J. Streng 1915 165; Koukkunen 1990 profeetta; SSA 1995 profeetta; Jussila 1998 profeetta.
professori
Alansa ylintä akateemista opettajaa merkitsevä professori on joko lainaa ruotsin
sanasta professor tai sitten suoraan latinan sanasta professor, josta myös ruotsin sana
on peräisin. Latinan professor merkitsee alkuaan julkista opettajaa tai tieteellisen
totuuden julistajaa. Sana on johdos verbistä profiteri 'ilmoittaa julkisesti, tunnustaa'.
Suomen kirjakielessä professori on ensi kertaa mainittu papiston etuoikeuksia koske-
vassa asiakirjassa vuonna 1673.
Koukkunen 1990 professori; SSA 1995 professori; Jussila 1998 professori.
projekti
Alkuaan ehdotusta, hanketta tai suunnitelmaa, nykyään myös tällaisten toteutuspro-
sessia merkitsevä projekti on lainaa ruotsin sanasta projekt, joka perustuu latinan
sanaan pröiectum. Tämä merkitsee sananmukaisesti eteen heitettyä. Suomen kirja-
kielessä projekti on ensi kertaa mainittu Agathon Meurmanin sivistyssanakirjassa
1889 ehdotuksen tai luonnoksen merkityksessä. Nykymerkitys on yleistynyt 1900-
luvun jälkipuoliskolla englannin kielen mallin mukaisesti.
Hellquist 1939 projekt; Koukkunen 1990 projekti.
proletaari
Työväenluokan tai köyhälistön edustajaa merkitsevä proletaari on lainaa ruotsin
sanasta proletär, joka ranskan välityksellä juontuu latinan sanasta pröletärius. Tällä
on antiikin Roomassa tarkoitettu yhteiskunnan alimpiin varallisuusluokkiin kuu-
luvaa henkilöä. Sanan ydinosa pröles merkitsee lapsia tai jälkeläisiä: yhteiskunnan
957

alimpien luokkien ajateltiin hyödyttävän valtiota lähinnä jälkeläisiä tuottamalla.
Suomen kirjakielessä sana on tullut käyttöön 1800-luvun lopulla asussa proletario.
Se mainitaan vuonna 1879 varattomiin henkilöihin viittaavana terminä Jaakko Fors-
manin laatimassa kommunistista manifestia koskevassa selostuksessa, jossa on myös
kehotus: Kaikkien maiden proletariot yhdistykäätte. Antiikin mukaisessa merkityk-
sessä proletäriot on esitelty Agathon Meurmanin sivistyssanakirjassa 1889. Nyky-
asussaan ja nykymerkityksessään proletaari on tullut käyttöön 1900-luvun alussa.
Koukkunen 1990 proletaari.
promille
Tuhannesosaa merkitsevä promille on —■» prosentti-sanan mallin mukaan muodos-
tettu latinan prepositiosta pro 'puolesta, edestä, mukaan' ym. ja lukusanasta mille
'tuhat'. Suomessa sana on tullut käyttöön 1800-luvun lopulta alkaen, joskin se on
yleensä kirjoitettu sanaliitoksi pro mille vielä 1900-luvun alkupuolellakin. Ilmaus
esitellään mm. Agathon Meurmanin sivistyssanakirjassa 1889.
TSK 7 1915 pro mille.
pronomini
Substantiivin asemesta käytettävää viittaussanaa {hän, se, tämä yms.) merkitsevä
pronomini on mukaillen lainattu ruotsin sanasta pronomen, joka juontuu alkuaan
latinan ilmauksesta prönömen. Tämä tarkoittaa sananmukaisesti 'nimen asemesta'.
Sana on yritetty 1800-luvun suomen kielessä korvata suomenkielisillä vastineilla,
esim. varasana, asemasana tai asemo, mutta myös pronomeni on mainittu esim.
Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865. Nykyasuinen pronomini mainitaan August
Ahlqvistin kieliopillisissa kirjoituksissa 1877.
Koukkunen 1990 pronomini.
pronssi
Kuparista ja tinasta valmistettua seosmetallia merkitsevä pronssi on lainaa ruotsin
sanasta brons, joka ranskan kautta juontuu alkuaan italian sanasta bronzo. Yhden
selityksen mukaan tämän taustalla on latinan ilmaus (aes) brundisinum, joka sanan-
mukaisesti merkitsee "brundisiumilaista (kuparia)" eli Brundisium-nimisestä sata-
makaupungista saatua kuparin tapaista metallia. Kaupungin nykyinen nimi on
Brindisi. Toisen teorian mukaan pronssin nimitys juontuu alkuaan persian kielen
kuparia merkitsevästä sanasta pirin] tai birinj. Suomen kirjakielessä pronssi on tullut
käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla. Se mainitaan Daniel Europaeuksen sanakir-
jassa 1853 osana yhdyssanaapronssivaski ja itsenäisenä sanana Ferdinand Ahlmanin
sanakirjassa 1865. Pronssiseokset on tunnettu jo paljon aiemmin, mutta niistä on
käytetty muita nimityksiä, mm. valuvaski tai pelkkä vaski.
958

TSK 7 1915 pronssi; Hellquist 1939 brons; Kluge - Mitzka 1960 Bronze; SKES 1962 pronssi;
Onions 1979 bronze; SSA 1995 pronssi.
proomu
Leveää, hidasliikkeistä lastialusta tai lauttaa merkitsevä proomu on lainaa ruotsin
sanastaprämy joka puolestaan juontuu alasaksan sanastaprara. Suomen kirjakielessä
sana on ensi kertaa lautan merkityksessä mainittu Ericus Schroderuksen sanakir-
jassa 1637 asussapram/, joka voi juontua suoraan alasaksasta tai sitten muinaisruot-
sin mukaisesta muodosta pram. Nykyasua muistuttava proomi on mainittu armeijan
laivaston toimia Haminan luona kuvaavassa selostuksessa vuonna 1790.
H. J. Streng 1915 166; SKES 1962 proomu; SSA 1995 proomu; Jussila 1998 proomu.
proosa
Suorasanaista tyyliä runon vastakohtana merkitsevä proosa juontuu alkuaan latinan
ilmauksesta prösa örätiö suora puhe'. Suomeen sana on mahdollisesti lainautunut
ruotsista, jossa prosa on ollut käytössä 1500-luvulta alkaen. Suomalaisena sanana
proosa on ensimmäistä kertaa mainittu Kaarle Aksel Gottlundin tekstissä 1831,
mutta varsinaisesti sana on tullut käyttöön vasta 1870-luvulta lähtien.
Koukkunen 1990 proosa; SSA 1995 proosa.
prosentti
Ruotsin kautta suomeen lainattu yleiseurooppalainen prosentti perustuu latinan
ilmaukseen pro centum sadalta'. Suomen kirjakielessä sana on esiintynyt 1700-luvun
alkupuolelta lähtien sitaattilainan tapaisena ilmauksena, esim. asiakirjassa vuodelta
1712 asussa proCentum ja asetuksessa vuodelta 1732 asussa pro-Cent. Kirjoitusasu
prosentti tai prosenti on esiintynyt 1770-luvulta lähtien, mutta taivutus prosent-
tia (1775) osoittaa, että sana on tällöinkin ymmärretty yhdyssanaksi. Nykyasu on
vakiintunut lopullisesti vasta 1800-luvun puolivälin vaiheilla. Vierasperäisen pro-
sentti-sanan asemesta on pyritty käyttämään myös omaperäisiä ilmauksia, esim.
sadalta, sadannes, sadansaanti ja sadananto. Vielä 1900-luvun puolella vastineeksi
on ehdotettu sanaa sadake (1923).
Vir. 1923 45; Karlsson 1964 110-113; Koukkunen 1990 prosentti; SSA 1995 prosentti; Jussila 1998
prosentti.
prosessi
Tapahtumasarjaa, kehityskulkua tai oikeudenkäyntiä merkitsevä prosessi on lainaa
ruotsin sanasta process. Tämä perustuu alkuaan latinan sanaan pröcessus 'eteenpäin
astuminen, edistyminen'. Suomen kirjakielessä prosessi on ensi kertaa mainittu vuo-
den 1642 Raamatussa, ja vanhassa kirjakielessä sanaa on ensisijaisesti käytetty oike-
usprosessin merkityksessä.
959

Koukkunen 1990 prosessi; Jussila 1998 prosessi.
prostituutio
Ammattimaista haureutta merkitsevä prostituutio juontuu alkuaan latinan sanasta
pröstitiitiöy joka sananmukaisesti merkitsee näkyviin asettamista tai julkisesti alttiiksi
panemista. Suomeen sana on lainattu ruotsin kautta, ja sitä on 1800-luvun lopussa ja
1900-luvun alussa käytetty ruotsin mukaisessa asussa prostitutioni tai prostitutsioni.
Latinan muotoa tarkemmin vastaava prostituutio on alkanut päästä voitolle 1920-
luvulta alkaen.
Koukkunen 1990 prostituutio.
proteesi
Tekojäseniin tai tekohampaisiin viittaava proteesi on lainaa ruotsin sanasta pro-
tesy joka mahdollisesti saksan välityksellä juontuu ranskan sanasta prothese. Sanan
perimmäiset juuret ovat kreikan kielessä, jossa lähtökohtana on ollut kaksi samanta-
paista sanaa. Näistä toinen on prösthesis lisääminen, lisäys', joka on johdos verbistä
prostithenai asettaa lisäksi', ja toinen on pröthesis 'eteen tai esiin asettaminen'. Näistä
molemmista juontuvia muotoja on käytetty Euroopan kielissä tekojäsenen nimityk-
sinä, esim. saksassa Pröthesis ja Prösthesis. Suomalaisena sanana proteesi on tullut
käyttöön 1900-luvun alussa.
TSK 7 1915 proteesi; Koukkunen 1990 proteesi.
protesti
Nykykielessä vastalausetta merkitsevä protesti on lainaa ruotsin sanasta protest,
jonka perimmäinen lähtökohta on latinan prötestum 'julkinen todistus'. Tämä on
johdos verbistä prötestäri 'julistaa julkisesti'. Vastalauseen merkitys on syntynyt siitä,
että entisaikaan on julkisella, viranomaisen edessä tapahtuvalla selityksellä pyritty
turvaamaan oma asema vääriä syytöksiä ja perusteettomia vaatimuksia vastaan. Suo-
men kirjakielessä protesti on ensi kertaa mainittu asetuksessa vuonna 1732.
TSK 7 1915 protesti; Hellquist 1939 protest; Koukkunen 1990 protesti.
prässätä
sin verbistä pressa 'painaa, puristaa, silittää'. Suomen kirjakielessä prässätä on ensi
kertaa mainittu puristamisen merkityksessä Juhana Wegeliuksen postillassa 1749.
Puristinta merkitsevä prässi on erillinen laina ruotsin sanasta press, ja se on ensi ker-
taa mainittu Eerik Sorolaisen katekismuksessa 1614 osana yhdyssanaa viinaprässi
'viininpuristin'.
H. J. Streng 1915 168-169; SSA 1995 prässätä; Jussila 1998 prässi, prässätä.
960

psalmi
Kirkollista laulua merkitsevä psalmi on lainaa varhaisuusruotsin sanasta psa/m, joka
juontuu kirkkolatinan sanasta psalmus. Tämä on lainaa kreikan sanasta psalmös,
joka on johdos verbistä psällein 'näppäillä* ja on alkuaan merkinnyt kielisoittimen
säestyksellä esitettyä laulua. Suomen kirjakielessä psalmi on esiintynyt Westhin teks-
tistä ja Agricolasta alkaen.
H. J. Streng 1915 169; Hellquist 1939 psalm; SSA 1995 psalmi; Jussila 1998 psalmi.
psyykkinen
Sielullista tai henkistä merkitsevä psyykkinen on lainaa ruotsin sanasta psykisk. Lai-
naamisen yhteydessä vierasperäinen johdin on vaihdettu omaperäiseen. Ruotsin
psykisk juontuu saksan kautta kreikan sanasta psykhikös sielullinen'. Suomen kir-
jakielessä sana on 1800-luvun lopulla tullut käyttöön asussa psyykillinen, lyhyempi
rinnakkaismuoto psyykkinen on alkanut päästä voitolle vasta 1900-luvun puolivälin
jälkeen.
Koukkunen 1990 psyykkinen.
pudistaa
Verbillä puistaa tai pudistaa on liiviä lukuun ottamatta vastineita kaikissa itämeren-
suomalaisissa kielissä, esim. karjalan puistoa, vepsän pudistada, vatjan puissaa, viron
puistata. Pudistaa on johdos samasta kannasta, josta on muodostettu myös verbi
—> pudota. Suomen kirjakielessä pudistaa on esiintynyt Agricolasta alkaen. Itämur-
teinen rinnakkaismuoto puistaa on mainittu Kristfrid Gananderin satukokoelmassa
1784.
SKES 1962 pudistaa; SSA pudistaa; Jussila 1998 pudistaa, puistaa.
pudota
Suomen pudota-verbin vastineita ovat mm. viron vanhentunut pududa 'pudota (ja
mennä rikki), murentua' sekä liivin samaa merkitsevä puddö, mahdollisesti myös
pohjoissaamen bodu- 'irto-, irtonainen, irrallinen'. Saman vartalon johdos on myös
suomen —> pudistaa vastineineen. Sanavartalon alkuperä on epäselvä, sillä keske-
nään yhteen kuuluvia johdoksia on runsaasti, näiden äänneasu vaihtelee ja sanat
ovat osittain selvästi deskriptiivissävyisiä. Samantapaisia sanoja löytyy myös etäsu-
kukielistä samojedia myöten, mutta nämä voivat olla erikseen syntyneitä deskriptii-
visanoja. Itämerensuomen sanavartalolle on varovasti ehdotettu myös lainaetymolo-
giaa, jonka mukaan se juontuisi indoeurooppalaisesta verbijuuresta *pet-h- 'pudota',
mutta tämä selitys on äännehistoriallisten ongelmien takia aivan epävarma. Suomen
kirjakielessä pudota on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1962 pudistaa, pudota; UEW 1988 399; Koivulehto 1991 50-51; SSA 1995 pudota; Jussila
1998 pudota.
961

puhaltaa
Verbin vastineita ovat inkeroisen puhaltaa, karjalan puhaltoa ja vepsän puhalta.
Viron murteellinen puhaldus 'puhuri, puuska' on lainaa suomen sanasta puhallus.
Verbi puhaltaa on johdos samasta puhalluksen ääntä jäljittelevästä vartalosta, josta
on muodostettu myös -> puhua. Liivin puontö 'puhaltaa' on saman vartalon toinen
johdos. Suomen kirjakielessä puhaltaa on esiintynyt Uppsalan evankeliumikirjasta
ja Agricolasta alkaen.
SKES 1962 puhaltaa; SSA 1995 puhaltaa; Jussila 1998 puhaltaa.
puhdas
Sanalla on etymologinen vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan ja viron
puhas, lyydin ja vepsän puhtaz ja liivin pudöz. Sanaa on aiemmin epäilty arjalaiseksi
lainaksi, mutta tämä selitys on katsottu epätodennäköiseksi mm. levikkisuhteiden
vuoksi. Uudemman selityksen mukaan puhdas onkin hyvin arkaistinen indoeuroop-
palainen laina, jonka alkumuodoksi sopii indoeurooppalaisen kantakielen *puHtos
'puhdas'. Tämä on partisiippimuoto viljan puhdistamista merkitsevästä verbijuu-
resta *pewH-. Sanan myöhempi edustaja on esim. muinaisintian putä-h 'puhdas,
puhdistettu'. Nykyisissä germaanisissa kielissä juuri tällä muodolla ei ole jatkajaa,
mutta samaa juurta edustaa esim. kantagermaanin *fauja-, jonka jatkaja on mm.
muinaisyläsaksan/otve/i seuloa, puhdistaa viljaa'. Myös suomen pohtaa 'puhdistaa
viljaa' (—> pohtia) kuuluu samaan yhteyteen. Suomen kirjakielessä puhdas on esiin-
tynyt Agricolasta ja kaikista samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
Sköld 1960 KZ 76 37-42; SKES 1962 puhdas; Joki 1973 225-226; Koivulehto 1988 288; SSA 1995
puhdas; Jussila 1998 puhdas.
puhde
Aamu- tai iltahämärää merkitsevän, rakenteeltaan selvästi johdokselta näyttävän
pwftde-sanan vastineita ovat karjalan ja viron puhe. Etäsukukielten vastineet ovat ver-
bejä, saamen boktitfa ersämordvan puvtams merkitsevät kumpikin 'herättää'. Sana-
vartalon alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *pukta- ja merkitykseksi 'herättää'.
Itämerensuomen puhde on siis alun perin merkinnyt heräämisen aikaa eli nimen-
omaan aamuhämärää. Suomen kirjakielessä puhde on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1962 puhde; UEW 1988 740; SSA 1995 puhde; Jussila 1998 puhde.
puhe
Sanalla on vastine useissa lähisukukielissä. Karjalan puhe ja vatjan puhög vastaavat
suomen pw/ze-sanaa sekä muodoltaan että merkitykseltään, lyydin ja vepsän puhe
merkitsee loitsua ja viron puhe myrskyä. Itämerensuomen sanat ovat johdoksia iki-
vanhasta —> puhua-verbistä, jonka alkuperäinen merkitys on 'puhaltaa'. Suomen
kirjakielessä puhe on nykymerkityksessään esiintynyt Uppsalan evankeliumikirjasta
962

ja Agricolasta alkaen, joskin puheen pitäminen on vanhassa kirjakielessä yleensä tar-
koittanut keskustelemista, ei puhujana esiintymistä. Puheenjohtaja on August Ahl-
qvistin esittämä uudissana vuodelta 1865.
Rapola 1960 puheenjohtaja; SKES 1962 puhua; SSA 1995 puhua; Jussila 1998 puhe.
puhelin
Ikivanhan —> puhua-verbin johdoksesta puhella muodostettu puhelin on vieraspe-
räisen te/e/om-sanan suomalaiseksi vastineeksi sepitetty uudissana vuodelta 1897.
Sanaa on ensimmäisenä käytetty Uusimaa-lehdessä Porvoossa. Kesti kuitenkin pit-
källe 1900-luvun puolelle, ennen kuin puhelin lopullisesti syrjäytti telefonin yleisessä
kielenkäytössä.
Hakulinen 1979 466; SSA 1995 puhua.
puhjeta
Verbillä on vastine useimmissa lähisukukielissä, esim. karjalan ja vepsän puhketa
ja viron puhkeda. Vatjan puhkoa vastaa samasta vartalosta johdettua suomen ver-
biä puhkoa. Sanavartalo on puhkeamisen ääntä ja liikettä kuvaava deskriptiivinen
muodoste. Samantapaisia verbejä on myös etäsukukielissä, esim. udmurtin ja komin
bytskyny, mutta nämä ovat ilmeisesti samantapaisen motivaation pohjalta muodos-
tettuja erillisiä sanoja. Toisaalta sanavartalo voi olla myös vanhaa yhteistä perua.
Tässä tapauksessa alkuperäiseksi muodoksi voidaan rekonstruoida *puck3-. Suomen
kirjakielessä sekä puhjeta että puhkaista ovat esiintyneet Agricolasta alkaen, puhkoa
on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1962 puhjeta; UEW 1988 739; SSA 1995 puhjeta; Jussila 199S puhjeta, puhkaista, puhkoa.
puhti
Tarmoa, voimaa ja puuskaa merkitsevällä pw/ztf-sanalla ei ole vastineita sukukielissä.
Sanan alkuperä on epäselvä. Se on mahdollisesti johdos herättämistä merkitsevästä
verbistä, jonka asu olisi *puhtaa, jos verbi esiintyisi suomessa. Tästä verbistä on kui-
tenkin käytössä vain alun perin heräämisen aikaa merkinnyt johdos —> puhde. Toi-
sen selityksen mukaan puhti kuuluisi alun perin puhaltamista merkinneen —» puhua-
verbin johdoksiin. Suomen kirjakielessä puhti on ensi kertaa mainittu vuonna 1787
valmistuneen Kristfrid Gananderin sanakirjan käsikirjoitukseen sivukäsialalla teh-
dyssä lisäyksessä viitteenä, jonka mukaan puhti tarkoittaa samaa kuin Gananderin
pohti eli vauhtia. Eri sana on Kustaa Renvallin sanakirjassa 1826 esiintyvä ruotsalais-
peräinen laina puhti, joka merkitsee lahtea. Suunnilleen nykymerkityksessään puhti
ja tämän variantti pohti on mainittu G. E. Eurenin sanakirjassa 1860.
Setälä 1890-1891 280; SKES 1962 puhti; SSA 1995 puhti; Jussila 1998 puhti.
963

puhua
Verbille on esitetty vastineita sekä lähi- että etäsukukielistä, esim. karjalan puhuo,
lyydin, vepsän ja viron puhuda, vatjan puhua ja pohjoissaamen bossut. Näiden kaik-
kien merkitys on 'puhaltaa'. Samaan yhteyteen saattavat kuulua myös mansin put-
'pirskottaa, sylkeä', hantin pät- 'purskauttaa suustaan' ja selkupin putön- sylkeä'.
Rinnastuksen tekee kuitenkin epävarmaksi sanojen deskriptiivisyys ja tästä johtuvat
äänne- ja merkityserot. Sanavartalo on luultavasti alkuaan ääntä jäljittelevä, ja sen
alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *puh-. Alkuperäinen merkitys on sukukiel-
ten vastineista päätellen ollut ainakin 'puhaltaa'. Myös suomen pn/ma-verbillä on
murteissa ja vanhassa kirjakielessä merkitys 'puhaltaa', esim. Kustaa Renvallin Suo-
malaisessa Sana-Kirjassa 1826: tuuli puhuu, paimen puhuu torvea. Kuitenkin myös
sanan nykymerkitys on esiintynyt kirjakielessä Agricolasta ja samanaikaisista käsi-
kirjoituksista alkaen.
SKES 1962 puhua-, UEW 1988 409-410; SSA 1995 puhua; Jussila 1998 puhua.
puhveli
Eräisiin onttosarvisiin nautaeläinsukuihin (mm. Bubalus) viittaava puhveli on lainaa
ruotsin sanasta buffel joka ranskan, italian ja latinan kautta juontuu alkuaan krei-
kan sanasta boubalos. Tämä on merkinnyt puhvelien lisäksi jonkinlaista antiloop-
pia. Suomen kirjakielessä puhveli on tullut käyttöön 1800-luvun loppupuolella. Sana
mainitaan ainakin jo Daniel Europaeuksen sanakirjassa 1853 alkuosana yhdyssanaa
puhvelihärkä. Carl Heleniuksen sanakirjassa 1838 ruotsin buffel on suomennettu hii-
denhäräksi tai hiidenlehmäksi.
Hellquist 1939 buffel; Onions 1979 buffalo; SSA 1995 puhveli.
puhvi
Puvun hihaan tehtyä koristeellista pussia merkitsevä puhvi on lainaa ruotsin sanasta
puffy joka juontuu ranskan sanasta pouf. Tämä on alkuaan pulleaksi puhaltamista
kuvaava, äänteellisesti motivoitu sana. Ranskan pow/esiintyy myös pehmeän tömäh-
dyksen ääntä kuvaavana interjektiona 'puh!'. Suomen kirjakieleen puhvi on kel-
puutettu vasta 1900-luvun alkupuolella. 1800-luvulla ruotsin puff on suomennettu
yleensä sanoilla puhka X&ipöhötin. Uutisissa tai lehtiartikkelissa mainostamista mer-
kitsevä puffi kuuluu perimmältään samaan yhteyteen, mutta tässä uudessa erikois-
merkityksessään sana on lainattu erikseen ruotsista 1900-luvun alussa. Käsite on
ollut tuttu jo aiemmin, ja sen suomalaiseksi vastineeksi on tarjottu mm. sanaa pöyh-
käys.
Hellquist 1939 3. puff, 4. puffi SKES 1962 puhvi; Pulkkinen 1984 puffata; SSA 1995 puhvi.
964

puida
Verbillä on vastineita eräissä itäisissä lähisukukielissä, esim. inkeroisenp^/ya, karja-
lan puija ja lyydin puida. Verbi on johdos substantiivista -» puu. Puiminen on entis-
aikaan tapahtunut puisilla varstoilla lyömällä. Suomen kirjakielessä puida on ensi
kertaa mainittu Abraham Kollaniuksen lainsuomennoksessa 1648 yleisessä merki-
tyksessä 'hakata1. Viljan puimisen merkityksessä puida mainitaan Henrik Florinuk-
sen sanakirjan vuoden 1733 painoksessa.
Ganander 1787 puin; SKES 1962 puida; SSA 1995 puida; Jussila 1998 puida.
puijata
Verbillä ei ole vastineita sukukielissä, eikä sille ole esitetty myöskään lainaetymolo-
giaa. Se on todennäköisesti kontaminaatiomuoto, jossa rakenneosina ovat suunnil-
leen samaa merkitsevät peijata tai pettää sekä huijata. Sanan ensimaininta on mah-
dollisesti Maskun Hemmingin virsikirjassa 1605 mainittu puujata tai pujata, mutta
tämän sanan täsmällinen äänneasu ja merkitys ovat epävarmat. Joka tapauksessa
puijata on esiintynyt kirjakielessä 1800-luvun lopulta lähtien.
SKES 1962 puijata; SSA 1995 puijata; Jussila 1998 puijata.
puikko
Sanalla on vastineita useimmissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen, karjalan ja vat-
jan puikko, vepsän puik ja viron murteellinen puik 'jokin vesikasvi, sara, korte tms/.
Puikko on todennäköisesti johdos sanasta —» puu, sillä useimmissa sukukielissä sana
on vanhastaan merkinnyt puutikkua tai puuveistä. Suomen kirjakielessä puikko on
ensi kertaa mainittu vuoden 1642 Raamatussa.
SKES 1962 puikko; SSA 1995 puikko; Jussila 1998 puikko.
puisto
Nykykielessä joko puutarha- tai luonnonkasvien koristamaa virkistysaluetta mer-
kitsevä puisto on kollektiivijohdos sanasta —> puu. Suomen kirjakielessä puisto on
ensimmäistä kertaa mainittu Henrik Liliuksen sepittämässä häärunossa vuonna
1728. Tätä vanhemmassa kielessä on osittain samassa merkityksessä käytetty ruotsin
trädgärd-s&nan mallin mukaan muodostettua yhdyssanaa puutarha.
SKES 1962 puu; SSA 1995 puu; Jussila 1998 puisto.
puite
Kaivon, ikkunan, oven, taulun tms. kehyksiin viittaava puite on ikivanhaan —> puu-
sanaan perustuva johdos. Välivaihetta edustava murteellinen verbi puittaa merkitsee
mm. varustaa puilla t. puitteilla (esim. kaivo)'. Suomen kirjakielessä puite on ensi
kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa vuonna 1787 merkityksessä 'kai-
965

vonkehä', ja vuodelta 1836 tunnetaan merkitys 'taulunkehykset'. Vielä Elias Lönn-
rotin suomalais-ruotsalaisessa sanakirjassa pui te esiintyy yksinomaan konkreettisen
kehyksen, puitteen tai telineen merkityksessä. Sanan abstrakti käyttö, esim. suunni-
telmien puitteissa, näyttää yleistyneen vasta 1900-luvun puolella. Mallina on voinut
olla ruotsin ram-sanan vastaava käyttö.
Rapola 1960 puite; SKES 1962 puu; SSA 1995 puite; Jussila 1998 puite.
pujahtaa
Verbin ainoa tarkka vastine on karjalan harvinainen pujahtoay mutta samasta var-
talosta on käytössä myös muita johdoksia, joista osalla on vastineita myös karja-
lassa tai virossa. Esimerkiksi viron murteellinen puigata 'pujahtaa' vastaa suomen
verbiä puikata, ja karjalan puikahtoa ja sama kuin suomen puikahtaa. Sanavartalo
on mitä ilmeisimmin nopean sujahtamisen ääntä ja liikettä kuvaava deskriptiivinen
muodoste, josta itämerensuomessa on muodostettu erilaisia johdoksia. Suomessa
näitä ovat edellisten lisäksi mm. puikkia, puikkelehtia, pujottaa ja pujotella. Suomen
kirjakielessä näistä ensimmäisenä on mainittu puikkia, joka esiintyy Anders Kek-
sin runossa 1677. Pujahtaa ja puikahtaa ovat Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
Pujottaa ja pujotella on mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
SKES 1962 puikata, pujoa; SSA 1995 puikkia, pujahtaa, pujoa; Jussila 1998 puikahtaa, puikkia,
pujahtaa, pujotella, pujottaa.
pujo
Marunansukuista kasvia (Artemisia vulgaris) merkitsevän ptyo-sanan tarkka vas-
tine on viron puju. Suomen murteissa pujo voi olla myös adjektiivi, joka tarkoittaa
hitaasti kapenevaa tai suippoa. Tämä kuvaa hyvin pujokasvia, jonka rinnakkaisni-
mityksenä esiintyy myös pujoheinä. Sanavartalo pujo- on todennäköisesti sama des-
kriptiivinen muodoste, joka on kantana mm. verbissä pujottaa (—> pujahtaa). Suo-
men kirjakielessä pujo on kasvin nimenä mainittu ensi kertaa Henrik Florinuksen
sanakirjassa 1678.
SKES 1962 pujo; SSA 1995 pujo; Jussila 1998 pujo.
pukea
Verbillä on varmoja vastineita ainoastaan itämerensuomessa. Näitä ovat esim. lyydin
pugoittada ja vepsän pugetada, jotka kumpikin merkitsevät 'pujottaa'. Viron pugeda
ja liivin puggö merkitsevät mm. 'hiipiä'. Vastineiksi on esitetty myös saamen verbiä
hohkat 'porata' ja unkarin verbiä bujik 'pujahtaa', mutta nämä ovat ilmeisesti vain
äänneasultaan samankaltaisia, alkuperältään erillisiä sanoja. Todennäköisempää on,
että pukea kuuluu etymologisesti samaan yhteyteen kuin —* pujottaa. Sanojen kes-
kinäisiä suhteita ei kuitenkaan ole toistaiseksi yksityiskohtaisesti selvitetty. Suomen
kirjakielessä pukea on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen.
966

SKES 1962 pukea; UEW 1988 401-402; SSA 1995 pukea; Jussila 1998 pukea.
pukki 'urosvuohi'
Urospuolista vuohta merkitsevä pukki on selitetty lainaksi siitä ruotsin sanasta, joka
nykykielessä on bock. Muinaisruotsissa sana on esiintynyt asussa bokker tai bukker.
Äänneasultaan paras alkumuoto olisi kuitenkin alasaksan buck. Suomen kirjakie-
lessä pukki on ensi kertaa mainittu Ljungo Tuomaanpojan maanlain suomennok-
sessa 1601. Pukki on varsin persoonallinen otus, jonka nimityksellä on huomattavan
runsaasti vertauskuvallista käyttöä sekä germaanisissa kielissä että suomessa. Monet
suomen yhdyssanat, joihin sisältyy pukki, ovat käännöslainoja ruotsista, esim. huo-
ripukki, joulupukki, sahapukki ja syntipukki. Myös pukki virheen tai virhemerkin
nimityksenä perustuu ruotsin ja saksan esikuvaan.
H. J. Streng 1915 170; Hellquist 1939 bock; SKES 1962 pukki; SSA 1995 pukki1, pukki2; Jussila
1998 pukki.
puku
Sanalla ei ole vastineita sukukielissä. Se on suomen kielen itsenäisen kehityksen
aikana muodostettu johdos verbistä —» pukea. Suomen kirjakielessä puku on esiin-
tynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1962 pukea; SSA 1995 pukea; Jussila 1998 puku.
pula
Sanalla ei ole vastineita sukukielissä, ei myöskään samasta vartalosta muodostetulla
ja samaa merkitsevällä murresanalla pulakka. Sanavartalon alkuperä on toistaiseksi
epäselvä. Kristfrid Gananderin sanakirjassa mainitaan pulakka myös merkityksessä
'heikko, rikkoutuva jää', ja tämän sanan pw/a-vartalo kuulunee yhteen veden puli-
naa kuvailevan onomatopoeettisen pulista-verbin kanssa (—» pulahtaa). Murteista
tunnetaan pulake kuopan tai suonsilmän merkityksessä ja pula suon tapaisen pai-
kan merkityksessä. Eräiden tutkijoiden mukaan myös hätätilannetta merkitsevä pula
kuuluisi samaan yhteyteen. Suomen kirjakielessä pula on ensi kertaa mainittu niiden
lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sana-
kirjaan 1770-luvulla.
SKES 1962pula; SSA 1995 pula; Jussila 1998 pula.
pulahtaa
Verbillä on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan pulahtoa )& vepsän
buXahtada. Saman vartalon johdoksella pulista on myös vastineita lähisukukielissä,
esim. karjalan pulissa, vatjan bulissag ja viron murteellinen puliseda. Sanavartalo
on solisevan veden ääntä jäljittelevä onomatopoeettinen muodoste. Suomen kirja-
967

kielessä pulahtaa on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
Gananderilla on myös pulahdella ja pulikoida.
SKES 1962 pulista; SSA 1995 pulista; Jussila 1998 pulahdellay pulahtaa, pulikoida.
puliukko
Rappioalkoholistia merkitsevä puliukko on 1900-luvun alkupuolen yhdyssana, jossa
alkuosapM/f- on lyhennelmä ruotsalaisperäisestä lainasanastapw/ff«wn 'kiillotusaine,
puusepänlakka'. Ruotsin polityr juontuu alkuaan latinan sanasta politura. Ruotsissa
sana on muovattu ranskalaistyyppiseen asuun, vaikka sanaa ei ranskan kielessä käy-
tetäkään. Arkissävyisen puliukko-sanan kirjakieliseksi vastineeksi on pääosin 1930-
luvulla kootussa Nykysuomen sanakirjassa tarjottu sanaa pulituurijuoppo.
SSA 1995 puliukko.
pulkka
Ahkiota tai murteissa myös pientä ajelurekeä merkitsevälläpw/fcfca-sanalla on vastine
ainoastaan vienankarjalassa, ja sekin voi olla lainaa suomesta. Sen sijaan kapulaa,
puikkoa, puolaa, tappia tms. merkitsevällä, alkuperältään deskriptiiviseksi arvellulla
pulkka-sanalla on vastine kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä. Palikkaa merkitse-
välle pw/fc/ca-sanalle on aikoinaan esitetty skandinaavisia lainaetymologioita, mutta
näitä ei nykyään hyväksytä. Ahkiota merkitsevä pulkka kuuluu todennäköisesti
palikkaa merkitsevän pulkka-sanan yhteyteen, sillä reessä ja ahkiossa on monenlai-
sia pieniä puuosia, jotka ovat voineet olla nimeämisen perusteena. Esimerkiksi Sata-
kunnassa tunnettu pulkkareki on sellainen reki, jossa istuinosa on valmistettu puu-
pölkystä. Suomen kirjakielessä pulkka on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen
sanakirjassa sekä puupalikan että ahkion merkityksessä.
SKES 1962 pulkka1; pulkka2; SSA 1995 pulkka1, pulkka2; Jussila 1998 pulkka.
pulla
Hiivalla kohotettua vehnäleivonnaista merkitsevä pulla on lainaa suomenruotsin
sanasta bulla, jota ruotsinruotsissa vastaa bulle. Germaanisten kielten sanavartalo
on alkuaan pulleaan tai pullistumiseen viittaava deskriptiivinen muodoste. Suomen
kirjakielessä leivonnaista, lihapullaa tms. pallon muotoista syötävää merkitsevä pulla
on tullut käyttöön vasta 1900-luvun alkupuolella. 1800-luvun puolella ruotsin bulle
on suomennettu yleensä sanoilla kakku, kakko tai kyrsänen.
Hellquist 1939 bulle; SKES 1962 pulla; SSA 1995 pulla.
pullea
Pyöreää, täyteläistä yms. merkitsevä pullea on johdos alkuperältään deskriptiivi-
sestä sanavartalosta, jonka muita johdoksia esiintyy myös lähisukukielissä. Näitä
968

ovat esim. karjalan pullakka ja viron murteellinen pullas. Samasta vartalosta muo-
dostettuja ovat myös suomen pullukka, pullollaan, pullistaa, pullistella ja pullistua.
Näistä pullistaa ja pullistua ovat esiintyneet kirjakielessä Agricolasta alkaen. Daniel
Jusleniuksen sanakirjassa 1745 on pullottaa ja Antti Lizeliuksen Suomenkielisissä
Tieto-Sanomissa 1776 pullollaan. Pullea on tullut kirjakieleen vasta 1800-luvun jäl-
kipuoliskolla.
SKES 1962 pullea; SSA 1995 pullea; Jussila 1998 pullistaa, pullistua, pullollaan, pullottaa.
pullo
Nykyään korkilla suljettavaa, pienehköä nesteensäilytysastiaa, vanhemmassa kielessä
myös juomapikaria merkitsevä pullo on lainaa germaanisista naapurikielistä, mutta
lainautumisen ikä on epäselvä. Sana voi olla periaatteessa lainaa jo kantagermaanin
tai kantaskandinaavin sanavartalosta *bullon-, mutta myös myöhemmissä germaa-
nisissa kielissä on alkumuodoksi sopivia sanoja, esim. muinaisalasaksan bollo, mui-
naisruotsin bulle ja varhaisuusruotsin bolle tai bollay jotka kaikki ovat merkinneet
juoma-astiaa. Nuorempaan lainautumiseen viittaa se, että sanalla ei ole vanhoja vas-
tineita lähisukukielissä ja suomen kirjakieleenkin se on tullut melko myöhään. Suo-
men kirjakielessä pullo on nykymerkityksessään mainittu ensi kertaa vuonna 1774
osana yhdyssanaa suuruspullo. Merkityksen muuttumiseen maljasta tai pikarista
pulloksi on voinut vaikuttaa kuplaa, uimarakkoa, kohoa tms. merkitsevä, kaikissa
lähisukukielissä tunnettu pullo, jota on arveltu sekä omaperäiseksi deskriptiivisa-
naksi että germaaniseksi lainaksi. Agricolan kielessä on esiintynyt pulla merkityk-
sessä 'pikari'.
H. J. Streng 1915 150; SKES 1962 pullo1, pullo2; Hofstra 1985 298, 319; SSA 1995 pullo1, pullo2;
Jussila 1998 pullo.
pulma
Ongelmaa merkitsevällä pw/raa-sanalla ei ole varmoja vastineita sukukielissä. Kar-
jalan runoista tunnetaan merkitykseltään epäselvä pulma, inkeroisen pulmat sekä
vatjan ja viron pulmad merkitsevät häitä ja sopivat merkitykseltään hyvin huonosti
suomen sanan yhteyteen. Suomen pulma on todennäköisesti johdos samasta varta-
losta, jota edustaa myös —> pula, mutta tämänkin alkuperä on toistaiseksi epäselvä.
Suomen kirjakielessä pulma on ensi kertaa mainittu Gabriel J. Calamniuksen sepit-
tämässä runossa vuonna 1755.
SKES 1962 pulma; SSA 1995 pulma; Jussila 1998 pulma.
pulmunen
Varpuslintuihin kuuluvaa, lennossa yleisväriltään valkoista pikkulintua (Plectro-
phenax nivalis) merkitsevällä pw/mw«e«-sanalla ei ole samaa merkitseviä vastineita
sukukielissä. Karjalan pulmuine on pikkulapsen hellittelynimitys. Suomen pulmu-
969

on huomattavan runsaasti variantteja sekä murteissa että vanhassa kir-
jakielessä, esim. pulmukainen, purmu, purmuineny purvuinen, lumipurvu jne. Toi-
saalta nimityksellä pulmunen on viitattu moniin eri pikkulintuihin, mm. peippoon,
punatulkkuun, tilheen tai tunturikiuruun, ja sanaa on käytetty myös ihmisiin viit-
taavana hellittelynimenä. Todennäköisesti pulmu tai pulmunen on lastenkielessä tai
hoivakielessä syntynyt sana samaan tapaan kuin karjalan pulmuine, jolla silläkin on
runsaasti variantteja. Suomen kirjakielessä pulmunen on nykymerkityksessään mai-
nittu ensi kertaa Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745, mutta kyseisen linnun aino-
aksi kirjakieliseksi nimitykseksi se on vakiintunut vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla.
SKES i962pulmu'y SSA 1995 pulmunen; Jussila 1998 pulmunen; Häkkinen 2003 L418.
pulpetti
Etenkin koululaisten kirjoituspöytää merkitsevä pulpetti on lainaa ruotsin sanasta
pulpety joka alasaksan kautta juontuu alkuaan latinan sanasta pulpitum. Tämä on
merkinnyt puhujan istuimen alle rakennettua puista lavaa. Suomen kirjakielessä
pulpetti on ensi kertaa mainittu Daniel Europaeuksen sanakirjassa 1853.
Hellquist 1939 pulpet; SKES 1962 pulpetti; SSA 1995 pulpetti.
pulputtaa
Verbillä tai sen vartalolla on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. karjalan
pulpettoa, vepsän buTbotada ja viron pulbitseda. Sanavartalo on veden kuplivaa ja
solisevaa ääntä kuvaava onomatopoeettinen muodoste. Saman vartalon johdoksia
ovat mm. pulpahtaa ja pulputa. Suomen kirjakielessä pulputtaa on ensi kertaa mai-
nittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1962 pulputa; SSA 1995 pulputa; Jussila 1998 pulputtaa.
pulska
Sanan tarkkoja vastineita ovat inkeroisen, karjalan ja vatjan pulska. Nämä voi-
vat lihavan lisäksi merkitä myös kaunista tai komeaa samoin kuin pulska suomen
murteissa. Muhkea ulkomuoto on entisaikana katsottu kauniiksi. Pulska on johdos
samasta deskriptiivisestä vartalosta, josta on muodostettu myös —» pullea. Suomen
kirjakielessä pulska on ensi kertaa esiintynyt Henrik Achreniuksen runossa vuonna
1765.
SKES 1962 pulska; SSA 1995 pulska; Jussila 1998 pulska.
pulssi
Sykettä merkitsevä pulssi on lainaa ruotsin sanasta puis, joka juontuu alkuaan lati-
nan sanasta pulsus 'isku, sysäys, lyönti'. Suomen kirjakielessä pulssi on tullut käyt-
970

töön 18oo-luvun jälkipuoliskolla. Suomalaisen^ sanana se mainitaan ainakin jo Elias
Lönnrotin sanakirjassa 1880.
SKES 1962 pulssi; SSA 1995 pulssi.
pultti
Metallikiinnikettä merkitsevä pultti on lainaa ruotsin sanasta bulty joka on peräisin
keskialasaksan sanasta bolte. Suomen kirjakielessä pultti on esiintynyt Agricolasta
alkaen, ja vanhassa kirjakielessä sillä on tarkoitettu myös vangin kahleita tai jalka-
rautoja.
H. J. Streng 1915 170; Hellquist 1939 bult; SKES 1962 pultti; SSA 1995 pultti; Jussila 1998 pultti.
pulu
Kyyhkyä, nykykielessä etenkin kalliokyyhkyn (Columba livia) puolikesyä muotoa
eli kesykyyhkyä merkitsevä arkikielinen pulu on todennäköisesti kyyhkyn ääntelyä
jäljittelevä onomatopoeettinen sana. Murteissa pulun rinnalla esiintyy myös pula ja
kulu. Samantapaista sanaa käytetään myös lasten ja muiden suloisten olentojen hel-
littelynimenä, ja tässä käytössä pulu voi olla lapsen tai hoitajan lepertelyä jäljittelevä
hoivakielen sana. Sanaa pulu on ehdotettu kesykyyhkyn viralliseksi nimeksi 1920-
luvulla, mutta ehdotus on torjuttu mm. tieteellisen taksonomian vaatimuksiin vedo-
ten. Murteissa pulu voi kyyhkyjen lisäksi viitata muihinkin lintuihin, mm. punatulk-
kuun.
SSA 1995 pulu; Häkkinen 2003 L221.
pulveri
Lääke- tai pesujauhetta tms. merkitsevä pulveri on lainaa ruotsin sanasta pulver, joka
saksan kautta juontuu alkuaan latinan sanasta pulvis (vartalo pulver-). Tämä merkit-
see pölyä ja tomua. Suomen kirjakielessä pulveri on ensi kertaa mainittu karjatauteja
koskevassa asetuksessa vuonna 1750.
Hellquist 1939 pulver; SKES 1962 pulveri; SSA 1995 pulveri; Jussila 1998 pulveri.
pummi
Kerjäläistä tai toisen kustannuksella elävää henkilöä merkitsevä pummi on lainaa
amerikanenglannin sanasta burn. Sana on tullut käyttöön 1900-luvun jälkipuolis-
kolla. Samaan yhteyteen kuuluva verbi pummata on lainattu rakenteestaan päätel-
len ruotsin kautta, jossa vastaava englantilaisperäinen verbi on bomma. Vanhempaa
perua on pummi sellaisissa sanontatavoissa kuin ajaa pummilla tai ajaa pommilla.
Tämä on osittain lainattu, osittain käännetty ruotsin ilmauksesta äka pä bommen
(—» pommi).
Pulkkinen 1984 pummata; SSA 1995 pummi.
97i

pumppu
Etenkin veden nostamisessa ja siirtämisessä tarvittavaa laitetta merkitsevä pumppu
on lainaa ruotsin sanasta pumpy joka puolestaan juontuu alasaksasta. Sama sana on
lainattu myös inkeroiseen, karjalaan ja vatjaan. Suomen kirjakielessäpwmppw on ensi
kertaa mainittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637. Schroderuksella on myös
kurpitsaa merkitsevä, nyt jo vanhentunut pumppuy joka sekin on lainaa ruotsista.
Renvall 1826 85; H. J. Streng 1915 170-171; SKES pumppu1, pumppu2; SSA 1995 pumppu1; Jussila
1998 pumppu.
pumpuli
Puuvillan tai vanun nimitys pumpuli on mukaillen lainattu ruotsin sanasta bomull,
joka juontuu alasaksasta ja on alkuaan yhdyssana. Alasaksan böm merkitsee puuta ja
wulle villaa. Suomen kirjakielessä sana on ensi kertaa mainittu ylellisyystavaroiden
maahantuonnin kieltävässä asetuksessa vuonna 1756 suomalaisella monikon päät-
teellä varustettuna yhdyssanamuotoisena sitaattilainana bomullswaddit. Nykyasu
on mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787. Samaan tuotteeseen viittaava
käännöslaina puuvilla on esiintynyt tarttuvien tautien leviämistä koskevassa asetuk-
sessa 1770.
SKES 1962 pumpuli; SSA 1995 pumpuli; Jussila 1998 pumpuli, puuvilla.
punainen
Sanan etymologisia vastineita ovat esim. karjalan punaine, vatjan punan, viron
punane ja liivin punni. Sanan vartalolla on vastineita myös etäsukukielissä, esim.
mordvassa pona 'karva, villa, väri', märissä samaa merkitsevä puny mansissa ja han-
tissa pun 'höyhen, untuva, karva' ja unkarissa f on 'häpy-1. ihokarva'. Sanavartalon
suomalais-ugrilaiseksi asuksi on rekonstruoitu *punay ja alkuperäinen merkitys on
etäsukukielten vastineista päätellen ollut 'karva'. Itämerensuomessa sana on siirty-
nyt tarkoittamaan karvan väriä, erikoistunut nimenomaan punaisen karvan nimi-
tykseksi ja alkanut lopulta tarkoittaa punaista väriä yleensä. Vastaavalla tavalla myös
sanaa karva voidaan käyttää merkityksessä 'väri', esim. verenkarvainen, savenkarvai-
nen. Suomen kirjakielessä punainen on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta
alkaen.
Koski 1983 64-65; SKES 1962 puna1; UEW 1988 402; SSA 1995 punainen; Jussila 1998 punainen.
1 punkka 'pytty'
Pyttyä, soikkoa, ammetta yms. merkitsevä punkka on lainaa suomenruotsin sanasta
bunka, jota ruotsin yleiskielessä vastaa bunke. Suomen kirjakielessä punkka on ensi
kertaa mainittu vuoden 1803 almanakassa.
SKES 1962 punkka; SSA 1995 punkka1; Jussila 1998 punkka.
972

2 punkka sänky'
Arkikielinen makuulavan tai sängyn nimitys punkka tai bunkka on lainaa englannin
sanasta bunk, joka merkitsee mm. merimiehen koijaa tai makuulavaa. Myös suo-
messa sanaa on käytetty merkitsemässä merimiehen makuusijaa aluksessa. Sotilas-
slangissa se on merkinnyt muutakin vuodetta. Sana on ollut käytössä ainakin 1930-
luvulta lähtien.
Hämäläinen 1963 punkka; SSA 1995 punkka.
punkki
Hämähäkkieläimiin kuuluviin loisiin ja petoihin (Acarina) viittaavan ptmfcfcZ-sanan
ainoa vastine on viron murteellinen pung. Sanan alkuperä on epäselvä, mutta toden-
näköisesti se on rakenteeltaan hämärtynyt johdos sanasta —» puu. Punkkien ehkä
parhaiten tunnetun edustajan puutiaisen nimitys perustuu selvästi pww-sanaan, ja
murteissa on myös muita pww-sanan sisältäviä punkin nimityksiä, esim. puuntäi tai
puutäi. Sekä suomen murteissa että inkeroisessa esiintyy punkin nimityksenä puu-
sanan johdos puukki. Myös virossa nimityksenä on metspuuk eli "metsäpuukki".
Suomessa punkki on etupäässä kaakkoismurteiden sana, ja kirjakielessä se on ensi
kertaa mainittu G. E. Eurenin sanakirjassa 1860.
SKES 1962 punkki; SSA 1995 punkki.
punnita
Painon mittaamista merkitsevällä verbillä punnita ei ole vastineita sukukielissä. Kar-
jalan punnita on lainaa suomesta. Verbi on johdos vanhaa painomittaa merkitse-
västä sanasta —> punta. Verbi punnita on esiintynyt suomen kirjakielessä Agricolasta
alkaen. Tästä johdettu punnus on mainittu ensi kertaa Kristfrid Gananderin sana-
kirjassa.
SKES 1962 punta1; SSA 1995 punta1; Jussila 1998 punnita, punnus.
punoa
Kiertämistä, palmikoimista yms. merkitsevällä verbillä punoa on vastineita kautta
uralilaisen kielikunnan. Näitä ovat esim. karjalan punuoy vepsän punoda, vatjan
punoa, viron punuda, mordvan ponams, marin punas, udmurtin punyny, mansin
pon-y unkarin f on ja nganasanin/o/?wh. Sanavartalon kantauralilaiseksi asuksi on
rekonstruoitu *puna-. Suomen kirjakielessä punoa on ensi kertaa mainittu Henrik
Florinuksen sananlaskukokoelmassa vuonna 1702.
SKES 1962 punoa; UEW 1988 402-403; SSA 1995 punoa; Jussila 1998 punoa.
973

punssi
Alkoholipitoista juomasekoitusta merkitsevä ptmss/ on lainaa ruotsin sanastapunsch,
joka puolestaan juontuu englannin sanasta punch. Tämä on peräisin hindin kielen
sanasta pänch, jonka sananmukainen merkitys on 'viisi1. Oikeaan alkuperäiseen
punssiin tarvittiin viittä eri ainetta, viinaa, vettä, sokeria, sitruunamehua ja jotakin
maustetta. Ruotsalaisten kansallisjuomana tunnettu punssi on perinteisesti valmis-
tettu arrakista, sokerista ja vedestä. Suomen kirjakielessä punssi on ensi kertaa mai-
nittu ylenpalttisuutta ja hekumaa vastustavassa asetuksessa vuonna 1750.
TSK 7 1915 punssi\ Hellquist 1939 punsch; SKES 1962 punssi; Onions 1979 punch; SSA 1995
punssi; Jussila 1998 punssi.
punta
Vanhaa painomittaa, naulaa eli n. 425 gramman painoa merkitsevän pw/?ta-sanan
vastineita ovat viron pund ja liivin punda. Sana on vanha germaaninen laina, jolle
rekonstruoitua alkumuotoa *punda- edustavat mm. nykyruotsin pund leiviskä,
punta' ja saksan Pfund 'naula, n. puoli kiloa'. Germaanisten kielten sanat juontu-
vat alkuaan latinan taipumattomasta sanasta pondö 'painoltaan'. Suomen kirjakie-
lessä punta on esiintynyt painomitan nimityksenä Agricolasta alkaen. Rahayksikön
nimenä sana on esiintynyt ensi kerran vuonna 1820, mutta Englannin rahayksikön
nimeksi se on tarkentunut vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla.
Thomsen 1869 141; SKES 1962 punta1; Pulkkinen 1984punta; Hofstra 1985 392, 398-400; Kouk-
kunen 1990 punta; SSA 1995 punta1; Jussila 1998 punta.
puntari
Sauvamaista käsivaakaa merkitsevä puntari on lainaa muinaisruotsin sanasta pun-
daru jota nykyruotsissa edustaa jo vanhanaikaiseksi käynyt pyndare. Alkuaan sana
juontuu keskiajan latinasta, jossa pondarium on johdos taipumattomasta sanasta
pondö 'painoltaan' (—» punta). Sama sana on lainattu myös useisiin lähisukukieliin.
Suomen kirjakielessä puntari on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Thomsen 1869 141; H. J. Streng 1915 171; Hellquist 1939 pyndare; SKES 1962 puntari; SSA 1995
puntari; Jussila 1998 puntari.
1 puntti 'nippu'
Nippua, pakettia, pakkaa, kääröä tms. merkitsevä puntti on lainaa ruotsin sanasta
bunt, joka puolestaan juontuu alasaksan sanasta bunt tai bund. Suomen kirjakielessä
puntti on tullut käyttöön 1900-luvun alkupuolella.
SKES 1962 puntti1; SSA 1995 puntti1.
974

2 puntti 'housun lahje
Housun lahjetta merkitsevällä ptmta-sanalla ei ole vastineita sukukielissä. Sanan
rakenne viittaa lainaperäisyyteen, ja todennäköisesti se pienistä äänne-eroista huo-
limatta onkin laina suomenruotsissa esiintyvästä sanasta bult tai byxbult, joka mer-
kitsee housunlahkeen alaosaa. Suomen murteissa pw«ttj-sanalla on myös variantit
pultti japulttu. Suomen kirjakielessä puntti on tullut käyttöön 1800-luvun lopulla.
Sana on mainittu ainakin jo Elias Lönnrotin sanakirjassa 1880.
Karsten FmS 10 409; SKES 1962 puntti3; SSA 1995 puntti3.
3 puntti 'paino'
Painoa, seinäkellon punnusta tms. merkitsevä puntti on lainaa ruotsin sanasta bulU
joka tarkoittaa silitysraudan tai seinäkellon painoa eli ns. luotia. Murteissa sana
esiintyy myös asussa pultti. Ilmeiseksi alkuperäisempi pultti on muuttunut puntiksi
kansanetymologisista syistä, kun tämä painoa merkitsevä sana on ajatuksissa yhdis-
tetty vanhaan —>pwnfa-sanueeseen ja siihen kuuluvaan sanaan punnus (—» punnita).
Painoa merkitsevä puntti on suomen kirjakielessä mainittu ensi kertaa vuonna 1797
tuntemattoman suomentajan kääntämässä opaskirjassa, jossa annettiin neuvoja suo-
ja järvimalmin sulattamisesta.
SKES 1962 puntti4; SSA 1995 puntti4; Jussila 1998 puntti.
puola
Käämiä, tikkaiden poikkipuuta, pinnaa yms. merkitsevä puola on lainaa ruotsin
sanasta spoley joka suomenruotsissa esiintyy myös asussa spöla. Suomen kirjakielessä
puola on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637.
Renvall 1826 86; Karsten 1944 FmS 10 410; SKES 1962 puola2; SSA 1995 puola; Jussila 1998
puola1.
puoli
Sanalla on varmoja etymologisia vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan
puoli, vepsän po/, vatjan pooli, viron pool ja liivin puol. Vastineeksi on arveltu myös
mordvan sanaa pola '(miespuolinen) puoliso; (harv.) osa', mutta yhteyttä on etenkin
vokaalierojen takia pidetty epätodennäköisenä. Äännehistoriallisten rinnakkaistapa-
usten nojalla sanat voidaan kuitenkin yhdistää, jos molempien ajatellaan kehitty-
neen alkumuodosta *pola. Myös sanan alkuperästä on esitetty toisistaan poikkeavia
näkemyksiä. Useimmiten sitä on pidetty omaperäisenä, ja venäjän samantapaista
sanaa po/ suku, puoli(kas), sivu' on arveltu lainaksi suomensukuisista kielistä. Tämä
tuskin kuitenkaan on mahdollista, sillä venäjän sanalle on myöhemmin voitu osoit-
taa indoeurooppalaisia vastineita, jotka todistavat sanan vanhaksi ja omaperäiseksi.
Näin ollen on todennäköisempää, että suomensukuisten kielten sanat ovat lainaa
975

indoeurooppalaiselta taholta, mahdollisesti balttilaisia tai slaavilaisia kieliä edeltä-
västä kielimuodosta. Suomen kirjakielessä puoli on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1962 puoli; Koivulehto 1985 FS Steinitz 202-204; UEW 1988 740; SSA 1995 puoli; Jussila
1998 puoli.
puoltaa
Verbillä on vastine ainoastaan karjalassa, jossa puoltoa merkitsee 'puoltaa, kannat-
taa, suosia, puolustaa; mennä vinoon, väärään'. Puoltaa on johdos sanasta —> puoli.
Myös suomessa puoltaa merkitsee suosimisen ja kannattamisen lisäksi mm. vetää,
viettää sivulle'. Suomen kirjakielessä puoltaa on ensi kertaa mainittu Ljungo Tuo-
maanpojan maanlain suomennoksessa vuonna 1601 merkityksessä 'osoittaa oike-
aksi, todistaa'. 1770-luvulla verbi on mainittu kansanrunojen esittämistä koskevissa
selostuksissa merkityksessä säestää' ja vuonna 1794 oikeudenkäynnin pöytäkirjojen
tiivistelmässä merkityksessä 'puolustaa'.
SKES 1962 puoli; SSA 1995 puoli, puoltaa; Jussila 1998 puoltaa.
puolue
Puolue on —> pwo/i-sanasta muodostettu johdos, jonka ensiesiintymä on valtakun-
nan velkaseteleiden lunastamista koskevassa asetuksessa 1803 merkityksessä seutu,
tienoo'. Suunnilleen nykymerkityksessään sana on mainittu sanomalehti Suomet-
taressa vuonna 1848, joskaan varsinaisia poliittisia puolueita ei vielä tällöin ollut
olemassa. Sanan on mahdollisesti ottanut käyttöön August Ahlqvist. Ennen puo-
/we-sanan vakiintumista on käytetty samantapaisissa merkityksissä vanhojen puoli-
ja jowfcfco-sanojen lisäksi mm. ilmauksia eriseura, lahko ja lahkokunta. 1800-luvun
uudissanaehdotuksia olivat esim. seuruus, joka toisaalta merkitsi myös seura' tai
seuraus', puoluskunta, puolluskunta ja puolikuuta.
Rapola 1960 puolue; SKES 1962 puoli; SSA 1995 puolue; Jussila 1998 puolue.
puolukka
Sanalla on jokseenkin tarkkoja vastineita vain muutamissa lähisukukielissä, esim.
karjalan puolukka, viron vanhentunut poolakas ja liivin buolgöz, mutta samaa mar-
jaa merkitsevällä sanavartalolla puola on vastineita laajemmin sekä lähi- että etäsu-
kukielissä. Näitä ovat esim. karjalan puola, vepsän bol, viron pohl, kominpa/, mansin
pii 'marja' ja mahdollisesti vielä unkarin marjaa merkitsevä bogyö. Sanan suomalais-
ugrilaiseksi alkumuodoksi on rekonstruoitu *pola. Suomen kirjakielessä puolukkaa
merkitsevä puola on mainittu ensi kertaa Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637.
Laurentius Petrin uskonnollisessa teoksessa 1644 on saman vartalon johdos puolain,
Johan Haartmanin lääkärikirjassa 1759 on puolama ja Kristfrid Gananderin sanakir-
jassa 1787 puolukka.
SKES 1962 puola1; UEW 1988 392; SSA 1995 puola1; Jussila 1998 puola, puolainy puolukka.
976

puolustaa
Verbin ainoa tarkka vastine on karjalan puolustoa, muissa lähisukukielissä on samaa
merkitseviä mutta eri tavalla muodostettuja johdoksia, esim. vatjan poolissa- ja viron
murteellinen poolistada. Myös suomen murteissa tunnetaan näitä vastaava puolis-
taa. Verbit ovat johdoksia sanasta —> puoli. Suomen kirjakielessä puolustaa on ensi
kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1962 puoli; SSA 1995 puolus; Jussila 1998 puolustaa.
puomi
Esteeksi asetettua poikkipuuta, tankoa, tukkia yms. merkitseväpMomf on lainaa ruot-
sin sanasta bom, joka puolestaan juontuu alasaksan sanasta böm. Tämä on sama sana
kuin nykysaksan Baum 'puu'. Suomen kirjakielessä puomi on ensi kertaa mainittu
vuonna 1616 Thomas Careliuksen suomentamassa kertomuksessa Jerusalemin hävi-
tyksestä asussa boomi. Nykyasu puomi on Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
Renvall 1826 88; H. J. Streng 1915 171; Kluge - Mitzka 1960 Baum; SKES 1962 puomi; SSA 1995
puomi; Jussila 1998 puomi.
puoskari
Itseoppinutta lääkäriä tai kansanparantajaa merkitsevä puoskari on mukaillen lai-
nattu varhaisuusruotsin sanasta bäskcerere tai bäskärare, joka puolestaan juontuu
alasaksan sanasta bärtscherere. Tämä merkitsee sananmukaisesti parranleikkaajaa.
Entisajan parturit olivat samalla myös lääkäreitä ja kirurgeja. Suomen kirjakielessä
puoskari on ensimmäistä kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
Verbi puoskaroida on mainittu jo hieman aiemmin Samuel Forseenin suomenta-
massa Ruotsin valtakunnan lain käsikirjoituksessa 1738.
SKES 1962 puoskari; SSA 1995 puoskari; Jussila 1998 puoskari, puoskaroida.
puoti
Pientä kauppaa, murteissa myös aittaa tai varastohuonetta merkitsevä puoti on lai-
naa ruotsin sanasta bod 'kauppapuoti, aitta, koju'. Suomen kirjakielessäp«o# on ensi
kertaa mainittu Ljungo Tuomaanpojan suomentamassa kaupunginlaissa 1609.
H. J. Streng 1915 172; SKES 1962 puoti; SSA 1995 puoti; Jussila 1998 puoti.
pupilli
Silmäterää merkitsevä pupilli on lainaa ruotsin sanasta pupill, joka juontuu alkuaan
latinan sanasta pupilla. Tämä on deminutiivimuoto pikku tyttöä tai nukkea mer-
kitsevästä sanasta pupa. Silmäterän merkityksen selitetään johtuvan siitä, että toi-
sen ihmisen silmäterään katsoessaan voi nähdä oman kuvajaisensa pienoiskoossa.
Samanlainen merkityskahtalaisuus on monissa muissakin kielissä, joten se on saat-
977

tanut käännöslainana levitä kielestä toiseen. Suomen kirjakielessä pupilli on tullut
käyttöön 1800-luvun lopulla, ja ruotsin mallin mukaan sen on ymmärretty tarkoit-
tavan sekä holhokkia että silmäterää.
Hellquist 1939 pupill; H. J. Streng 1954 25; SSA 1995 pupilli.
puristaa
Verbillä on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. inkeroisen puristaa, karjalan
puristoa ja viron vanhentunut puristada. Sana on todennäköisesti johdos sorise-
mista, pörisemistä, lörpöttelemistä yms. merkitsevästä ääntä jäljittelevästä verbistä
purista, jolla on vastine useissa lähisukukielissä. Suomen kirjakielessä puristaa on
ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin satukokoelmassa 1784. Kantasana purista
on esiintynyt ensimmäisessä suomalaisessa Raamatussa vuonna 1642.
SKES 1962 purista, puristaa; SSA 1995 purista, puristaa; Jussila 1998 purista, puristaa.
purje
Sanalla on vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan purjeh, vepsän pufeh,
vatjan purjo, viron puri ja liivin pufaz. Sanalle on aikojen kuluessa esitetty monen-
laisia lainaetymologioita ja omaperäisiä selityksiä, mutta nykykäsityksen mukaan se
on vanha germaaninen laina, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *burja- edustaa mm.
nykyruotsin murteellinen bör 'myötätuuli, suotuisa tuuli'. Suomen kirjakielessä
purje samoin kuin tämän johdokset purjehtia, purjehtija ja purjehdus ovat esiinty-
neet Agricolasta alkaen.
Thomsen 1890 163-164; Peltola Vir. 1955 360-380; SKES 1962purje; Koivulehto 1973 NphM 74
575-583; Hofstra 1985 316-317; SSA 1995 purje; Jussila 1998 purje,purjehdus, purjehtia, purjeh-
tija.
purjo
Ikivanhaan viljelykasviin (Allium porrum) viittaava purjo on lainaa ruotsin sanasta
purjo. Ruotsin purjo juontuu ranskasta, jossa muinaisranskalainen asu on ollut por-
jon. Nykyranskassa sana on porreau. Alkuaan sana on peräisin latinasta, jossa por-
rum tai porrus merkitsee sipulia tai ruohosipulia. Suomen kirjakielessä purjoon on
ensimmäistä kertaa viitattu vuoden 1642 Raamatussa osittain lainatulla, osittain
käännetyllä sanalla puurlaukka, jonka alkuosa on etymologisesti sama sana kuin
purjo ja jälkiosa vanha germaaninen sipulia merkitsevä lainasana, etymologisesti
sama kuin ruotsin lök sipuli'. Tämä on myös Henrik Florinuksen sanakirjassa 1678.
Nykymuotoa muistuttava purju on Pehr Adrian Gaddin puutarhakirjassa 1768.
SKES 1962 purjo; SSA 1995 purjo; Jussila 1998 purjo.
978

purkaa
Verbillä on vastine useimmissa lähisukukielissä, esim. karjalan purkoa, vatjan pur-
kaa, viron murteellinen purata ja liivin purgö 'tyhjentää verkko kaloista*. Vastineita
on esitetty myös etäsukukielistä, esim. saamen borgi 'purka, karvanluonti' ja marin
purgedas 'kaivaa, penkoa, myllertää'. Rinnastukset etäsukukieliin ovat kuitenkin
merkityserojen takia epävarmoja. Joka tapauksessa sanavartaloa on arveltu vanhaksi
ja omaperäiseksi, ja sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *purka-. Suomen kir-
jakielessä purkaa on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1962 purkaa; UEW 1988 741-742; SSA 1995 purkaa; Jussila 1998 purkaa.
purkka
Purukumia merkitsevä purkka on slangijohdos sanasta purukumi, joka on tullut
suomen kirjakielessä käyttöön 1920-luvulla, aluksi asussa purukummi. Alkuperäi-
nen sana on käännöslaina englannin sanasta chewinggum tai sitä vastaavasta ruotsin
sanasta tuggummi. Slangijohdoksille tyypillistä on, että alkuperäisestä sanasta ote-
taan vain ensi tavu ja sitä seuraava konsonantti ja loppu korvataan jollakin slangille
ominaisella johtimella.
Pulkkinen 1984 purukumi.
purkki
Tölkkiä, ruukkua yms. merkitsevä purkki on lainaa ruotsin sanasta burk. Suomen
kirjakielessä purkki on ensimmäistä kertaa mainittu Kustaa Renvallin sanakirjassa
1826.
SKES 1962 purkki; SSA 1995 purkki.
purnata
Valittamista, vastaansanomista tms. merkitsevällä purnata-verbiYLä ei ole vastineita
sukukielissä. Se on johdos tyytymätöntä murinaa jäljittelevästä onomatopoeetti-
sesta vartalosta, joka etenkin suomen itämurteissa esiintyy usein johdosten kantana.
Muun muassa purneissaan merkitsee 'äkeissään', purnake on äkäinen ihminen ja
purnottaminen on murjottamista. Verbi purnata lienee levinnyt yleiseen käyttöön
sotilasslangista, jossa se on esiintynyt ainakin 1920-luvulta lähtien.
Hämäläinen 1964 purnata; SSA 1995 purnata.
puro
Sanan ainoa vastine on karjalan puro, joka puron lisäksi merkitsee myös pientä ojaa.
Sana on todennäköisesti johdos samasta ääntä jäljittelevästä vartalosta, josta on
muodostettu myös purista ja —» puristaa. Toisen selityksen mukaan se olisi johdos
verbistä —» purra, ja tässä tapauksessa puron täytyisi olettaa merkitsevän sananmu-
979

kaisesti veden puremaa uomaa. Suomen kirjakielessä puro on ensimmäistä kertaa
mainittu vuoden 1772 almanakassa.
SKES 1962 puro; SSA 1995 puro; Jussila 1998 puro.
purppura
Violettiin vivahtavaa loistavan punaista väriä merkitsevä purppura on lainaa lati-
nan sanasta purpura, joka puolestaan juontuu kreikan sanasta porphyrä. Tämä on
alkuaan merkinnyt purppurakotiloa, josta on saatu värjäämiseen tarvittavaa nes-
tettä. Aito purppura oli hienoa ja kallista väriä, jota saattoivat käyttää vain kaikkein
ylhäisimmät henkilöt. Sanan perimmäinen alkuperä on epäselvä, mutta se juontunee
jostakin Aasian kielestä. Suomen kirjakielessä purppura on esiintynyt Agricolasta
alkaen. Uppsalan evankeliumikirjassa sana on mainittu ruotsalaistyyppisessä asussa
purpur.
TSK 7 1915 purppura; Kluge - Mitzka 1960 Purpur; SKES 1962 purppura; SSA 1995 purppura;
Jussila 1998 purppura.
purra
Verbillä on vastineita kautta uralilaisen kielikunnan, esim. karjalan ja vatjan purra,
vepsän purda, viron pureda, liivin purrö, saamen borraU ersämordvan pufems,
marin puras, udmurtin puryny, komin purny, mansin pur-, hantin par- ja taigin
hörsu syön'. Sanavartalon kantauralilaiseksi asuksi on rekonstruoitu *pure-. Suo-
men kirjakielessä purra on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1962 purra; UEW 1988 405-406; SSA 1995 purra; Jussila 1998 purra.
pursi
Pientä laivaa tai venettä ja varsinkin purjealusta merkitsevällä pwrs/-sanalla on vas-
tine ainoastaan karjalan runoissa. Sana on vanha germaaninen laina, jolle rekonst-
ruoitu alkumuoto *burda- on merkinnyt alkuaan lautaa, mm. pöytänä käytettyä, tai
sitten veneen reunalautaa. Sama sana esiintyy mm. nykysaksan sanonnassa an Bord
gehen 'astua laivaan'. Merkityksen kehityksestä on vaihtoehtoisia teorioita, mutta
sana on joka tapauksessa germaanista alkuperää. Suomen kirjakielessä pursi on ensi
kertaa mainittu Gabriel J. Calamniuksen sepittämässä runossa 1734.
SKES 1962 pursi; Koivulehto 1979 FS Fromm 146-149; Hofstra 1985 157-158; SSA 1995 pursi;
Jussila 1998 pursi.
pursua
Verbillä on vastineita itäisissä lähisukukielissä, esim. karjalan pursuo ja vepsän
pursta. Pursua on johdos tirskuvaa tai turisevaa ääntä jäljittelevästä onomatopoeet-
tisesta vartalosta. Suomen kirjakielessä pursua on ensi kertaa mainittu vuoden 1642
Raamatussa perusosana yhdysverbissä ulospursua.
980

SKES 1962 pursua; SSA 1995 pursua; Jussila 1998 pursua.
puru
Sahajauhoa, murskaa tms. merkitsevällä pwrw-sanalla on vastine useimmissa lähisu-
kukielissä, esim. karjalan, vatjan ja viron puru sekä liivin purit. Sana on johdos ver-
bistä —> purra: esim. sahanpurua syntyy, kun saha puree puuta. Suomen murteissa
puru on vanhastaan tarkoittanut myös pikkulapselle valmiiksi pureskeltua ruokaa.
Suomen kirjakielessä puru on ensi kertaa mainittu tulkkisanakirjassa Variarum
rerum vocabula 1644 merkityksessä Valmiiksi purtu ruoka'.
SKES 1962 purra; SSA 1995 puru; Jussila 1998 puru.
pusero
Päällyspaitaa merkitsevä pusero on mukaillen lainattu ruotsin murteellisesta sanasta
bussarong, joka puolestaan juontuu alasaksan ja hollannin kautta ranskan sanasta
bourgeron. Tämä on alkuaan tarkoittanut satamatyöläisen puseroa. Suomen kirja-
kielessä pusero on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
Hellquist 1939 bussaronger; Öhman Vir. 1950 132-134; SKES 1962 pusero; SSA 1995 pusero; Jus-
sila 1998 pusero.
puska
Pensasta tai kimppua merkitsevä arkissävyinenpwsfca on lainaa suomenruotsin mur-
teellisesta sanasta buska> jota ruotsin yleiskielessä vastaa buske. Suomen kirjakielessä
puska on pensaan merkityksessä ensi kertaa mainittu Henric Wegeliuksen suomen-
tamassa maanviljelysoppaassa vuonna 1778.
Renvall 1826 90; Wessman 1936 FmS 4 256; SKES 1962 puska; SSA 1995 puska; Jussila 1995
puska.
puskea
Verbillä on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä, esim. karjalan puskiey vepsän
puskta, vatjan puskia, viron pusata, liivin puslö, marin puskas, mansin puwt- ja han-
tin poglöm-. Sanavartalon alkuperäiseksi suomalais-ugrilaiseksi asuksi on rekonstru-
oitu *puske~. Suomen kirjakielessä puskea on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1962 puskea; UEW 1988 408; SSA 1995 puskea; Jussila 1998 puskea.
pussata
Suutelemista merkitsevä arkissävyinen pussata on lainaa ruotsin verbistä pussa.
Suukkoa merkitsevä pusu on laina ruotsin samaa merkitsevästä sanasta puss. Suo-
men kirjakielessä pusu on ensi kertaa mainittu kielten vertailua koskevassa tieteelli-
981

sessä tutkimuksessa vuonna 1859. Verbi pussata on mainittu ainakin Elias Lönnro-
tin sanakirjassa 1880.
Lindström 1859 36; Wessman 1936 FmS 4 261; SKES 1962 pusu; SSA 1995 pusu.
pussi
Pientä säkkiä, kukkaroa tms. merkitsevä pussi on lainaa ruotsista, mahdollisesti mui-
naisruotsin sanastaposse, jota nykyruotsissa vastaapäse. Sama sana on lainattu myös
karjalaan. Suomen kirjakielessä pussi on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen
tulkkisanakirjassa 1637.
H. J. Streng 1915 173; SKES 1962 pussi; SSA 1995 pussi; Jussila 1998 pussi.
pusta
Unkarin aroaluetta merkitseväpusta on lainaa unkarin sanastapuszta, joka on lainaa
slaavilaiskielistä ja merkitsee alun perin tyhjää. Nykyisissä slaavilaisissa kielissä sanaa
edustavat mm. serbokroaatin pust ja venäjän pustöj. Suomen kirjakielessä pusta on
tullut käyttöön 1800-luvun loppupuolella Unkaria koskevien kuvausten yhteydessä.
Sana on mainittu mm. Antti Jalavan kirjassa Unkarin maa ja kansa vuonna 1876.
TSK 7 1915 pusta; SKES 1962 pusta; SSA 1995 pusta.
putiikki
Nykykielessä varsinkin muotialan pientä erikoisliikettä merkitsevä mutta myös
mihin tahansa kauppaan leikillisesti viittaavaputfffcfcf on lainaa ruotsin sanasta butik,
joka puolestaan juontuu ranskan sanasta boutique. Perimmältään putiikki juontuu
kreikan sanasta apotheke säilytyspaikka' (—> apteekki). Suomen kirjakielessä putiikki
mainitaan ainakin jo Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865 ruotsin bwtffc-sanan
vastineena. 1900-luvun alkupuolella sanaa on kuitenkin käytetty vain arkisena tai
sävyltään halventavana kauppaliikkeen tai liikeyrityksen nimityksenä.
Hellquist 1939 butik; SSA 1995 putiikki.
putka
Poliisin pidätyskoppia merkitsevä putka on lainaa venäjän sanasta budka 'koju,
putka'. Suomen murteissa sana voi merkitä myös vajaa, koppia tai siirrettävää kalas-
tuskojua. Sama sana on lainautunut myös useimpiin lähisukukieliin. Suomen kirja-
kielessä putka on ensi kertaa mainittu vuonna 1874.
Lönnrot 1874 putka; SKES 1962 putka; Plöger 1973 148; SSA 1995 putka.
982

putkahtaa
Ilmestymistä, puhkeamista tms. merkitsevälle putkahtaa-verbiYLe on esitetty vasti-
neita muutamista sukukielistä. Näistä varma on karjalan putkahtoa, sen sijaan vep-
sän butkäfa sysätä, tönäistä' ja mordvan potskodems 'puhjeta, reikiintyä' voivat olla
myös erillisiä äkillistä liikettä ja siihen liittyvää ääntä jäljitteleviä sanoja. Mikäli rin-
nastus kuitenkin on oikea, alkuperäiseksi vartaloksi voidaan rekonstruoida *puöka-.
Joka tapauksessa putkahtaa-verbi on johdos, jonka vartaloa pidetään omaperäisenä
äänteellisesti motivoituna muodosteena, ainoastaan ikä jää epävarmaksi vastinei-
den epävarmuuden takia. Suomen kirjakielessä putkahtaa on esiintynyt Agricolasta
alkaen.
SKES 1962 putkahtaa; UEW 1988 739; SSA 1995 putkahtaa; Jussila 1998 putkahtaa.
putki
Sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä. Näitä ovat esim. karjalan putki,
vepsän butk, vatjan putkö, viron ja liivin putk, nenetsin pud ja selkupin puts. Etäsu-
kukielten vastineista useat, esim. saamen boska, mordvan potsko ja marin put'sy
merkitsevät putkikasvia, erityisesti vihannekseksi kelpaavaa väinönputkea (Ange-
lica archangelica). Sanan alkuperäiseksi kantauralilaiseksi asuksi on rekonstruoitu
*pucke ja merkitykseksi putkikasvin ontto varsi. Suomen kirjakielessä putki on ensi
kertaa mainittu herra Martin maanlain suomennoksessa vuoden 1570 tienoilla.
SKES 1962 putki; UEW 397-398; SSA 1995 putki; Jussila 1998 putki.
putsata
Puhdistamista, tyhjentämistä tms. merkitsevä arkissävyinen putsata on lainaa ruot-
sin verbistä putsa 'puhdistaa, siistiä; viimeistellä'. Suomen kirjakielessä putsata on
ensi kertaa mainittu lapsille tarkoitetussa neuvokirjassa 1797.
Wessman 1936 FmS 4 292; SKES 1962 putsata; SSA 1995 putsata; Jussila 1998 putsata.
puu
Sanalla on vastineita kautta uralilaisen kielikunnan, kaikissa lähisukukielissä puu,
märissä pu, udmurtissa ja komissa pu, unkarissa f a, selkupissa pö ja kamassissa pa.
Sanan alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *puwe. Suomen kirjakielessä puu on
esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1962 puu; UEW 1988 410-411; SSA 1995 puu; Jussila 1998 puu.
puuhata
Häärimistä, touhuamista yms. merkitsevällä pww/zata-verbillä ei ole varsinaisia vas-
tineita sukukielissä, karjalan puuhata on lainaa suomesta. Sanan alkuperästä ei ole
mitään varsinaista selitystä, joten se lienee katsottava johdokseksi touhuamisesta
983

syntyvää puhinaa ja kohinaa kuvaavasta äänteellisesti motivoidusta vartalosta. Suo-
men kirjakielessä puuhata on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa
1787.
SKES 1962 puuhata; SSA 1995 puuhata; Jussila 1998 puuhata.
puuhka
Hartioilla pidettävää, turkiksesta tai höyhenistä valmistettua stoolaa merkitsevä
puuhka on lainaa venäjän sanasta puh, joka merkitsee untuvaa, hahtuvaa tai hai-
venta. Venäjän sana ei rakenteensa vuoksi sovi sellaisenaan suomeen, joten loppuun
on lisätty johtimen tapainen aines sanavartaloa täydentämään. Sama venäjän sana
on hieman eri merkityksissä lainattu myös moniin lähisukukieliin, esim. vepsän puh
ja vatjan puuha merkitsevät untuvaa, viron puhk turkisreunusta. Suomen kirjakie-
lessä puuhka on ensi kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel
Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
Mikkola 1894 155; SKES 1962puuhka; SSA 1995 puuhka; Plöger 1973 176; Jussila 1998puuhka.
puukko
Sanan ainoa varsinainen vastine on inkeroisenpww/cfco/ Xaipuukkoiveitsi. Sanan alku-
perästä on kaksi kilpailevaa selitystä. Näistä vanhemman mukaan puukko on joh-
dos sanasta —» puu, ja merkityssuhde selittyy siten, että puukossa kahva on yleensä
puusta valmistettu. Uudemman selityksen mukaan sana juontuisi alasaksasta, mah-
dollisesti ruotsin välityksellä. Keskialasaksan pook on kuitenkin merkinnyt tikaria,
ei tyypillisen suomalaisen puukon tapaista asetta, joten merkityseron takia selitys
on epävarma. Äännesuhteetkaan eivät ole aivan selvät. Suomen kirjakielessä puukko
on ensi kertaa mainittu Gabriel J. Calamniuksen sepittämässä sururunossa vuonna
1734.
SKES 1962 puukko; Vilkuna 1964 SM 71 70-90; SSA 1995 puukko; Jussila 1998 puukko.
puuma
Amerikkalaista kissaeläintä (Felis concolor) merkitsevä puuma on todennäköisesti
lainattu suomeen englannista, mutta alkuaan sana juontuu Perussa puhuttavan
ketsuan kielen sanasta puma. Suomen kirjakielessä puuma on tullut käyttöön 1900-
luvun alussa. 1900-luvun alkupuolella puumaa on nimitetty myös amerikanleijo-
naksi, kuguaariksi ja hopealeijonaksi.
TSK 7 1915 puuma; Onions 1979 puma.
puumerkki
Omistusmerkkiä tai kirjoitustaidottoman "nimikirjoitusta" merkitsevä puumerkki
on osittain lainattu, osittain käännetty ruotsin sanasta bomärke, jossa alkuosa bo
984

merkitsee asuinpaikkaa. Alun perin sanalla ei ole ollut mitään tekemistä suomen-
sukuisten kielten —» pww-sanan kanssa, mutta kun puumerkki usein piirrettiin puu-
hun, sanan umpisuomalaiset käyttäjät ovat hyvinkin voineet ymmärtää alkuosan
tarkoittavan juuri puuta. Suomen kirjakielessä puumerkki on ensi kertaa mainittu
herra Martin lainsuomennoksessa vuoden 1570 tienoilla.
Becker 1824 6; H. J. Streng 1915 173; SKES 1962 puumerkki; SSA 1995 puumerkki; Jussila 1998
puumerkki.
puuro
Sanalla on liiviä lukuun ottamatta vastineita kaikissa lähisukukielissä. Näitä ovat
esim. karjalan putro, vepsän pudr, vatjan vanhentunut pudru ja viron puder. Sana on
vanha balttilainen laina, jota nykyisissä balttilaisissa kielissä edustavat latvian putra
ja liettuan puträ. Suomen kirjakielessä puuro on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Thomsen 1890 210; SKES 1962 puuro; SSA 1995 puuro; Jussila 1998 puuro.
puurtaa
Verbillä ei ole tarkkoja vastineita sukukielissä, mutta saman vartalon johdoksia
ovat karjalan puurie 'tupruta; hyöriä; häivähtää, vivahtaa' ja vepsän purdö 'lähde'.
Suomen murteissa puurtaa voi merkitä mm. uurtamista, savuamista, etsimistä, kai-
vamista ja touhuamista, veden alta näkymistä ja vanan jättämistä virtaavan veden
pintaan. Sanavartalon on arveltu olevan alkuperältään deskriptiivinen. Suomen kir-
jakielessä puurtaa on ensi kertaa mainittu Kustaa Renvallin sanakirjassa 1826. Jo
Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787 on verbin johdos puurrella.
SSA 1995 puurtaa.
puuska 'äkillinen tuuli'
Äkillisesti tulevaa ja menevää tuulen, tunteen tai taudin voimistumista merkitse-
vän puuska-sanan vastineeksi on esitetty ainoastaan liivin verbi puiko 'hengittää
äänekkäästi, kuorsata', joka merkitykseltään tulee lähelle suomessa esiintyvää saman
vartalon johdosta puuskuttaa. Karjalan puuska on lainaa suomesta. Sanavartalo on
puuskuttavaa ääntä jäljittelevä onomatopoeettinen muodoste. Suomen kirjakielessä
puuska on ensi kertaa mainittu Jaakko Finnon virsikirjassa 1583. Jo Agricolan kie-
lessä on esiintynyt puuska merkityksessä 'puuskainen'.
SKES 1962 puuska1; SSA 1995 puuska1; Jussila 1998 puuska1.
puuskassa
Suomen sanontatapaa kädet puuskassa vastaava ilmaus on käytössä sekä inkeroi-
sessa, vatjassa että virossa. Lisäksi virossa puus esiintyy merkityksessä 'lantio, lanne;
985

lonkka'. Sanavartalon alkuperä on tuntematon. Suomen kirjakielessä puuskassa on
ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
SKES 1962 puuska2; SSA 1995 puuska2; Jussila 1998 puuskassa.
puute
Vailla olemista merkitsevä puute on johdos verbistä puuttaa (—> puuttua), jonka
merkityksiä ovat mm. 'tartuttaa, kiinnittää, sitoa t. ommella yhteen'. Johdostyyppi
on ikivanha. Suomen murteissa puute esiintyy toisaalta kirjakielen mukaisessa mer-
kityksessä, toisaalta merkityksessä 'järven pohjassa oleva puu tai hako tms., johon
pyydys voi tarttua 1. puuttua'. Karjalan puute(h) on lainaa suomesta, ja muissa lähi-
sukukielissä käytetään vastaavissa merkityksissä yleensä saman vartalon muita joh-
doksia, joita ovat esim. viron puudus, vepsän putuz 'takin kiinnipitonauhat, nappi,
hakaset', liivin puttöks 'puute, puutos'. Suomen vanhassa kirjakielessä puute on
ensi kertaa mainittu Jaakko Finnon virsikirjassa 1583. Monin verroin tavallisempi
samassa merkityksessä on vanhassa kirjakielessä kuitenkin ollut puutos, joka myös
on ensi kertaa mainittu Finnon virsikirjassa. Johdos puutteellinen on kirjallisuudessa
ensi kertaa mainittu Daniel Europaeuksen sanakirjassa 1853, samoin tästä edelleen
johdettu puutteellisuus.
Rapola 1960 puute, puutos, puutteellinen, puutteellisuus; SKES 1962 puuttaa; SSA 1995 puuttaa1,
puuttua2; Jussila 1998 puutey puutos.
puuteri
Jauhomaista ihonhoito- ja kaunistusainetta merkitsevä puuteri on lainaa ruotsin
sanasta puder, joka saksan välityksellä juontuu ranskan sanasta poudre. Alun perin
sanan perustana on latinan pulvis (vartalo pulver-) 'pöly', joka kansanlatinassa on
esiintynyt muodossa pulvere ja muinaisranskassa asussa poldre. Suomen kirjakie-
lessä puuteri on ensi kertaa mainittu asiakirjassa vuonna 1747. Verbi puuteroida on
ensi kertaa esiintynyt sotamiehen velvollisuuksia koskevassa tiivistelmässä 1799.
Kluge - Mitzka 1960 Puder; SSA 1995 puuteri; Jussila 1998 puuteri, puuteroida.
puuttua
Vajaana olemista merkitsevällä verbillä puuttua on vastineita useimmissa lähisuku-
kielissä, esim. karjalan puutuo, viron puududa ja liivin puttö. Puuttua on selitetty
johdokseksi murteellisesta verbistä puuttaa 'jäädä kiinni, tarttua', jolla myös on vas-
tineita lähisukukielissä. Suomen yleiskielessä verbillä, puuttua voi olla merkitys 'tart-
tua' eräissä vakiintuneissa sanonnoissa, esim. puuttua puheeseen t. asiaan. Verbivar-
talon etäisempi alkuperä on toistaiseksi selvittämättä. Vastineita on esitetty eräistä
etäsukukielistä, esim. mordvan putoms asettaa' ja unkarin fogy 'vähetä', mutta mer-
kitys- ja äänne-erojen takia rinnastukset tuskin voivat pitää paikkaansa. Verbin -
ft-ainesta on myös arveltu johtimeksi, jolloin kysymyksessä olisi johdos puu-vzi-
986

talosta. Tätä selitystä ei kuitenkaan ole lähemmin perusteltu. Suomen kirjakielessä
puuttua on esiintynyt Agricolasta alkaen vailla olemisen tai uupumisen merkityk-
sessä. Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787 verbi on mainittu myös merkityksessä
jäädä kiinni'.
Uotila Vir. 1944, 32-33; SKES 1962 puuttua; UEW 1988 400; SSA 1995 puutta^y puuttaa2;puut-
tua1, puuttua2; Jussila 1998 puuttua.
puutua
Tunnottomaksi tulemista merkitsevän puutua-verbin vastine on liivin pudö 'turtua'.
Verbi on johdos sanasta puu. Puutunut jäsen saattaa tuntua puupölkyltä. Suomen
kirjakielessä puutua on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
Tätä vanhemmassa kirjakielessä, esim. vuoden 1642 Raamatussa, on samassa merki-
tyksessä käytetty pww-sanan toista johdosta puuntua.
SKES 1962 puutua; SSA 1995 puutua; Jussila 1998 puutua.
pyhä
Sanalla on etymologisia vastineita kaikissa lähisukukielissä sekä saamessa, esim. kar-
jalan pyhä 'paasto(aika), juhlapäivä, sunnuntai, (mon.) ehtoollinen', vepsän piihä
'paasto(aika)', vatjan piihä 'pyhä(päivä); paastoruoka', viron piiha 'pyhä, juhla; pyhi-
mys', liivin piv 'pyhä(päivä), juhla' ja pohjoissaamen bassi 'pyhä(päivä), juhlapäivä'.
Sanaa käytetään yleisesti sekä adjektiivina että substantiivina. Suomen murteissa ja
vanhassa kirjakielessä sanalla on myös mm. merkitys 'varattu, jonkun omistuksessa
oleva; jollekin ominainen'. Sana on todennäköisesti vanha germaaninen laina, jonka
alkumuodoksi on rekonstruoitu *wixa- 'pyhä'. Tätä vastaa mm. nykysaksan weihen
'vihkiä, pyhittää'. Suomen kirjakielessä pyhä on esiintynyt Agricolasta ja kaikista
samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1962 pyhä; Koivulehto Vir. 1973 12; Hofstra 1985 74, 87; SSA 1995 pyhä; Jussila 1998.
pyjama
Paidasta ja housuista koostuvaa yöpukua merkitsevä pyjama on lainaa englannin
sanasta pyjamas, joka juontuu hindin kielen välityksellä persian sanasta paejama.
Tämä on alkuaan merkinnyt vyötärölle sidottuja löysiä housuja. Suomen kirjakie-
lessä pyjama on esiintynyt 1920-luvulta alkaen, ensi alkuun usein englannin mukai-
sessa asussa pyjamas.
Onions 1979 pyjamas; Pulkkinen 1984 pyjama; SSA 1995 pyjama.
pykälä
Lovea, koloa, askelmaa tai asiakirjan kohtaa merkitsevällä pyfcä/ä-sanalla on vasti-
neita eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan piikälä, vatjan piitsälä ja viron pugal.
987

Näiden kaikkien merkitys on mm. 'lovi, pykälä*. Sana on johdos vartalosta pykä,
jonka alkuperä on toistaiseksi selvittämättä. Myös pykä esiintyy itsenäisenä sanana
merkityksessä 'lovi, pykälä, hammas, halkeama (ihossa)'. Suomen kirjakielessä
pykälä on ensi kertaa mainittu vuoden 1642 Raamatussa. Lakiterminä pykälän on
ottanut käyttöön Antti Lizelius vuonna 1780.
SKES 1962 pykä, pykälä; Hakulinen 1979 438; SSA 1995 pykälä; Jussila 1998 pykälä.
pylly
Takapuolta merkitsevällä pyZ/y-sanalla on tarkka vastine ainoastaan karjalassa, ja
siitä johdetulla verbillä pyllistää on vastine inkeroisessa ja karjalassa. Pylly on alku-
perältään deskriptiivinen, mahdollisesti lastenkielestä juontuva sana. Suomen kirja-
kielessä pylly on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787. Verbi
pyllistää on mainittu jo hieman aiemmin Zacharius Lithoviuksen sepittämässä muis-
torunossa 1719.
SKES 1962 pylly; SSA 1995 pylly; Jussila 1998 pyllistää, pylly.
pylväs
Sanan vastineita ovat inkeroisen pulvä 'vino tukipylväs', karjalan pylväs ja vatjan
ptilvä 'pönkkä'. Suomen ja karjalan sanat ovat johdoksia vartalosta pylvä-, mutta
vartalon alkuperä on tuntematon. Suomen kirjakielessä pylväs on ensi kertaa mai-
nittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787. Gananderilla on myös lehtoa merkit-
sevä johdos pylväkköy joka vastaa nykysuomen johdosta pylväikkö.
SKES 1962 pylväs; SSA 1995 pylväs; Jussila 1998 pylväikkö, pylväs.
pyntätä
Runsaisiin ja koreisiin vaatteisiin pukemista merkitsevä pyntätä on lainaa ruotsin
verbistä pynta, joka merkitsee mm. 'koristaa, laittaa hienoksi, panna kuntoon'. Suo-
men kirjakielessä pyntätä on ensi kertaa mainittu Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa
1865.
Hakulinen Vir. 1927 222; SKES 1962 pyntätä; SSA 1995 pyntätä.
pyramidi
Huippua kohti kapenevaa neliömäistä rakennusta tai geometrian terminä särmäkar-
tiota merkitsevä pyramidi on lainaa ruotsin sanasta pyramid, joka puolestaan juon-
tuu ranskan sanasta pyramide. Tämä perustuu latinan välityksellä kreikan sanaan
pyramtSy joka on lainaa muinaisegyptistä. Sanan alkuperäiseksi äänneasuksi on
rekonstruoitu *pimar. Konsonanttien järjestyksessä on tapahtunut muutos lainaa-
misen yhteydessä. Suomen kirjakielessä pyramidi on tullut käyttöön 1800-luvun jäi-
988

kipuoliskolla. Sana mainitaan ainakin jo vuonna 1863 A. W. Flomanin ranskan kie-
lioppiin liittyvässä sanastossa.
Kluge - Mitzka 1960 Pyramid; Koukkunen 1990 pyramidi.
pyrkiä
Verbillä on vastineita eräissä lähisukukielissä sekä saamessa, esim. karjalan piir-
kie, vatjan piirtsiä ja pohjoissaamen bargat 'työskennellä, suorittaa, tehdä'. Samaan
yhteyteen kuuluu ehkä myös viron murteellinen piirgidä 'tonkia, pöyhiä'. Sana on
ilmeisesti vanha germaaninen laina, jonka alkumuodoksi on rekonstruoitu *wurkja-.
Tämän myöhempiä edustajia ovat esim. muinaisnorjan yrkja 'tehdä työtä' ja englan-
nin work. Suomen kirjakielessä pyrkiä on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1962 pyrkiä; Koivulehto Vir. 1976 45 alav. ja 1991 39; SSA 1995 pyrkiä; Jussila 1998 pyrkiä.
pyrstö
Sanan ainoa vastine on karjalan takavokaalinen pursto. Myös suomen itämurteissa
pyrstö-sanan rinnakkaismuotona tunnetaan pursto. Sana on vanha germaaninen
laina, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *burstö edustaa mm. nykyruotsin harjasta
merkitsevä borst. Suomen kirjakielessä pyrstö on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Tunkelo 1913-1918 SUSA 30:39 33-36; SKES 1962 pyrstö; Hofstra 1985 110; Nilsson 1994 FUS
12 55-60; SSA 1995 pyrstö; Jussila 1998pyrstö.
pyry
Sankkaa lumisadetta merkitsevän pyry-sanan vastine on karjalan pyry. Sanavartalo
on selitetty alkuperältään deskriptiiviseksi. Suomen kirjakielessä pyry on ensi kertaa
mainittu Henrik Florinuksen sananlaskukokoelmassa 1702.
SKES 1962 pyry; SSA 1995 pyry; Jussila 1998 pyry.
pyssy
Ampuma-asetta merkitsevä pyssy on lainaa muinaisruotsin sanasta byssay jota nyky-
ruotsissa vastaa bössa. Ruotsin sana juontuu alasaksasta, jossa biisse tai busse mer-
kitsee rasiaa, pyörän tai akselin metallista vahvikeputkea tai aseen piippua. Suomen
kirjakielessä pyssy on ensi kertaa mainittu Kustaa Vaasan suomenkielisessä kirjeessä
vuonna 1555. Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637 pyssy on mainittu pienen
lieriömäisen astian merkityksessä.
Renvall 1826 94; H. J. Streng 1915 175; SKES 1962 pyssy; SSA 1995 pyssy; Jussila 1998 pyssy.
pysty
Kohtisuorassa asennossa olevaa merkitsevällä pysty-sanalla on vastineita kautta itä-
merensuomen, esim. karjalan pistyy vepsän piist, vatjan pissii, viron piist- ja liivin
989

pisto. Itämerensuomen pysty tai pisty on johdos verbistä —> pistää. Muodosta pisty
on tullut pysty, kun toisen tavun vokaali on muuttanut ensi tavun vokaalin kaltaisek-
seen. Suomen kirjakielessä pysty on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1962 pysty; SSA 1995 pysty; Jussila 1998 pysty.
pystyä
Verbin ainoa vastine on karjalan pistyö. Sana on refleksiivinen johdos verbistä pis-
tää, joka puolestaan on vanhemman *p/se-vartalon johdos (—» pistää, pysyä). Verbin
aikaisempi asu on ollut pistyä, joka karjalan lisäksi esiintyy eräissä suomenkin itä-
murteissa. Ensi tavun i-vokaali on pyöristynyt toisen tavun pyöreän y-vokaalin vai-
kutuksesta. Suomen kirjakielessä pystyä on esiintynyt Agricolasta alkaen. Agricola
käyttää myös itäistä rinnakkaismuotoa pistyä.
SKES 1962 pystyä; SSA 1995 pystyä; Jussila 1998 pystyä.
pysyä
Verbillä on vastineita lähisukukielissä ja volgalaiskielissä, esim. karjalan pisiiö, lyydin
puzudä, vepsän pilzuda, viron pusida, ersämordvan pezims 'tarttua kiinni, upota' ja
marin pzias 'tarttua kiinni, juuttua'. Itämerensuomen pysyä on refleksiivinen johdos
samasta vanhasta verbinvartalosta, josta on muodostettu myös verbipistää. Vartalon
alkuperäinen asu on ollut *pise-, ja volgalaiskielten vastineet ovat johdettavissa suo-
raan tästä. Itämerensuomessa ensi tavun i on pyöristynyt y.ksi toiseen tavuun lisä-
tyn refleksiivisen y-johtimen vaikutuksesta. Sekä suomen itämurteissa että karjalassa
esiintyy myös variantti, jossa ensi tavun vokaali ei vielä ole pyöristynyt: pisyä, karja-
lan pisyö. Suomen kirjakielessä pysyä on esiintynyt Agricolasta ja kaikista samanai-
kaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1962 pysyä; SSA 1995 pysyä; Jussila 1998 pysyä.
pysähtyä
Verbin vastine on inkeroisen piisähfuä. Likimääräinen vastine karjalassa on pisäh-
teäkse, jossa ei kuitenkaan ole samaa refleksiivistä y-johdinta kuin suomessa ja inke-
roisessa, vaan refleksiivinen pääte -kse. Verbi on johdos samasta, alun perin *pise-
muotoisesta vartalosta, josta on muodostettu myös —> pysyä ja —» pystyä. Suomen
kirjakielessä pysähtyä on ensimmäistä kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakir-
jassa 1745. Agricolan kielessä on esiintynyt samaa merkitseväpisäitä, joka on saman
vanhan *p/se-vartalon refleksiivimuoto.
SKES 1962 pysyä; SSA 1995 pysyä; Jussila 1998 pysähtyä.
990

pytty
Pientä puuastiaa merkitsevä pytty on lainaa ruotsin sanasta bytta, joka suomenruot-
sin murteissa esiintyy myös asussa byttä tai byttu. Suomen kirjakielessä pytty on ensi
kertaa mainittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637.
SKES 1962 pytty, SSA 1995 pytty; Jussila 1998 pytty.
pyy
Sanalla on vastineita kautta uralilaisen kielikunnan, esim. karjalan pyyy vepsän pu,
vatjan ja viron puu> liivin pfki, ersämordvan pov, hantin perjk, unkarin fogoly 'pel-
topyy* ja selkupinpe/ee. Sanan alkuperäiseksi kantauralilaiseksi asuksi on rekonstru-
oitu *pitje tai *piirje ja merkitykseksi tavallinen pyy (Bonasa bonasia). Metsäkanalin-
nut ovat kautta aikojen olleet tärkeätä riistaa pohjoisen pyyntikulttuurin edustajille.
Suomen kirjakielessäpä on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa
1637.
SKES 1962 pyy; UEW 1988 383; SSA 1995 pyy; Jussila 1998 pyy.
pyydys
Sanalla on vastineita lähisukukielissä, esim. karjalan pyyvys, vepsän ptidus ja viron
piiuis tai piiunis. Sana on johdos verbistä —» pyytää* jonka vanha merkitys on 'met-
sästää*. Suomen kirjakielessä pyydys on esiintynyt Agricolasta alkaen, ja sen johdos
pyydystää on mainittu herra Martin maanlain suomennoksessa vuoden 1570 tie-
noilla.
SKES 1962 pyytää; SSA 1995 pyytää; Jussila 1998 pyydys.
pyyhkiä
Verbillä on liiviä lukuun ottamatta vastineita kaikissa lähisukukielissä. Näitä ovat
esim. karjalan pyyhkie, vepsän puhkt'ät vatjan piihtsiä ja viron piihkida. Sanavartalo
on ilmeisesti germaaninen laina, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *wiskian edustaa
mm. nykysaksan wischen. Suomen kirjakielessä pyyhkiä on esiintynyt Agricolasta
alkaen.
SKES 1962 pyyhkiä; Koivulehto Vir. 1973 13; Hofstra 1985 24; SSA 1995 pyyhkiä; Jussila 1998
pyyhkiä.
1 pyykki vaatteiden pesu; pestävät vaatteet'
Vaatteiden pesemiseen liittyvä pyykki on lainaa ruotsin sanasta byk, joka suomen-
ruotsin murteissa esiintyy myös asussa byyki. Ruotsin sana on lainaa alasaksan ver-
bistä buken. Suomen kirjakielessä pyykki on ensi kertaa mainittu vuonna 1778 Hen-
ric Wegeliuksen suomentamassa neuvokirjassa osana yhdyssanaa pyykkiporo, jolla
on tarkoitettu pyykinpesussa käytettävää lipeää.
991

Renvall 1826 96; SKES 1962 pyykki1; SSA 1995 pyykki1; Jussila 1998 pyykki2.
2 pyykki 'rajamerkki'
Rajamerkkiä merkitsevä pyykki on lainaa ruotsin murteellisesta sanasta pyk, joka
tarkoittaa pientä kasaa, kuhilasta tai sysimiilua. Rajamerkit ovat ennen olleet usein
kivistä koottuja kasoja tai pystyyn nostettuja suurempia kiviä. Suomen kirjakielessä
rajamerkkiä tarkoittava pyykki on ensi kertaa mainittu Samuel Forseenin suomen-
tamassa Ruotsin valtakunnan lain käsikirjoituksessa 1738. Sana on mainittu myös
painetussa lakikirjassa 1759.
Karsten 1944 FmS 10 415; SKES 1962 pyykki2; SSA 1995 pyykki2; Jussila 1998 pyykki1.
pyylevä
Laajalti murteissa tunnetulla, lihavaa, hyvinvoipaa yms. merkitsevälläpyy/evä-sanalla
ei ole vastineita sukukielissä, eikä sille tunneta myöskään lainaetymologiaa. Sana on
rakenteeltaan selvästi johdos, ja rinnakkaismuotoina murteissa esiintyvät pyyleä ja
pyyliä. Sanavartaloa on arveltu alkuperältään deskriptiiviseksi. Suomen kirjakielessä
pyylevä on ensi kertaa mainittu G. E. Eurenin sanakirjassa. Rinnakkaisjohdos pyy/iä
on kuitenkin mainittu jo niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on
tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
SKES 1962 pyylevä; SSA 1995 pyylevä; Jussila 1998 pyylevä.
pyytää
Sanalla on varmoja etymologisia vastineita ainoastaan lähisukukielissä, esim. kar-
jalan pyyteä 'pyydystää', vepsän piitä 'pyytää (kaloja t. muita otuksia), vatjan puu-
tää 'pyydystää' ja viron putida 'pyytää, pyydystää; tavoitella, koettaa, pyrkiä'. Saa-
men bivdit 'pyydystää; tavoitella, haluta, pyytää' on lainaa suomesta. Etäisemmistä
sukukielistä vastineita on pyritty osoittamaan vain samojedista, esim. nenetsin pfde-
'pelottaa pois, karkottaa', mutta nämä ovat todennäköisesti johdoksia samasta varta-
losta, josta suomen —» pelätä-verbi on muodostettu eivätkä siis kuulu pyytää-verbin
yhteyteen. Itämerensuomen pyytää voidaan mahdollisesti selittää —» pyy-sanan joh-
dokseksi sen nojalla, että verbin vanha ja eri kielissä vielä nykyäänkin yleinen mer-
kitys on 'pyydystää'. Sanan merkityksen on oletettava tällöin laajentuneen pyiden
pyydystämisestä yleensä pyydystämiseen. Verbin käyttöön on ilmeisesti vaikuttanut
myös ruotsin samantapainen verbi bjuda 'kutsua, pyytää, tarjota', mutta laajan itä-
merensuomalaisen levikkinsä vuoksi pyytää-verbiä. ei voi selittää ruotsalaiseksi lai-
naksi. Suomen kirjakielessä pyytää on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1962 pyytää; Kangasmaa-Minn 1981 29; UEW 1988 387; SSA 1995 pyytää; Jussila 1998
pyytää.
992

pyökki
Suomessa vain istutettuna kasvavan pyökin (Fagus silvatica) nimitys on lainaa ruot-
sissa. Muinaisruotsissa sana on ollut bök tai bök, nykyruotsin asu on bok. Suomen-
ruotsin murteissa sana esiintyy myös asussa byök. Suomen kirjakielessä pyökki on
esiintynyt Agricolasta alkaen.
Renvall 1826 96; H. J. Streng 1915 176; SKES 1962 pyökki; SSA 1995 pyökki; Jussila 1998 pyökki.
pyöriä
Verbillä on vastine useissa lähisukukielissä, esim. karjalan pyörie, vepsän pöruda ja
vatjan pööriiä. Viron pööritada vastaa suomen verbiä pyörittää. Pyöriä on kontinua-
tiivinen eli jatkuvaa tekemistä ilmaiseva johdos sanasta —> pyörä. Suomen kirjakie-
lessä pyöriä on ensi kertaa mainittu vuoden 1642 Raamatussa, ja tämän johdos pyö-
rittää Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1962 pyörä; SSA 1995 pyörä; Jussila 1998 pyörittää, pyöriä.
pyörtyä
Verbillä pyörtyä ei ole tarkkoja vastineita sukukielissä, mutta sen kantasanalla pyör-
tää on vastine useimmissa lähisukukielissä, esim. karjalassa pyörteä, vepsässä pörtta
ja virossa pöörata. Perimmältään kaikki mainitut verbit ovat —» pyörä-sanan johdok-
sia. Suomen kirjakielessä pyörtyä on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1962 pyörä; SSA 1995 pyörtää; Jussila 1998 pyörtyä.
pyörä
Sanalla tai ainakin sanavartalolla on varmoja vastineita kaikissa lähisukukielissä.
Näitä ovat esim. karjalan pyörä, vatjanpöörä, vironpöör ja liivinpier 'karuselli'. Lisäksi
epävarmoja etäsukukielten vastineita ovat mansin piiwart- ja hantin perjörgöt-, jotka
kumpikin ovat johtamalla muodostettuja verbejä ja merkitsevät 'pyöriä'. Sanavarta-
loa on arveltu omaperäiseksi ja alkuaan äänteellisesti motivoiduksi. Sanan alkuperäi-
seksi asuksi on rekonstruoitu *perjerä, jossa loppu -rä on johdinta. Suomen kirjakie-
lessä pyörä on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1962 pyörä; UEW 1988 372-373; SSA 1995 pyörä; Jussila 1998 pyörä.
pyöveli
Teloittajaa merkitsevä pyöveli on lainaa varhaisuusruotsin sanasta böfvel. Tämä
on rinnakkaismuoto alasaksasta lainatulle sanalle bödel tai bödhil. Samasta ruotsin
sanasta juontuu myös —» peeveli. Suomen kirjakielessä pyöveli on ensi kertaa mai-
nittu Maskun Hemmingin virsikirjassa vuonna 1605.
Renvall 1826 97; H. J. Streng 1915 176; Hellquist 1939 bödel; SKES 1962 pyöveli; SSA 1995 pyö-
veli; Jussila 1998 pyöveli.
993

pähkinä
Sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä. Näitä ovat esim. inkeroisen pää/i-
känä, vatjan pähtsenä, viron pähkel, liivin pegöz, ersämordvan pesfe, marin piiks ja
udmurtin pas- yhdyssanassa paspu 'pähkinäpensas'. Sana kuuluu vanhaan omape-
räiseen sanastoon, ja sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *päsk3. Lopussa
oleva -nä on kantasuomalaisena aikana lisätty johdin. Suomen kirjakielessä pähkinä
on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637.
SKES 1962 pähkinä; UEW 1988 726-727; Hahmo 1994 GA 141-143; SSA 1995 pähkinä; Jussila
1998 pähkinä.
päihittää
Kilpailussa voittamista merkitsevä päihittää on nuori johdos, jonka kantasana on iki-
vanhan —» pää-sanan illatiivimuoto päihin. Tämä on saatu mitä ilmeisimmin sana-
liitosta antaa päihin, jota on vanhastaan käytetty mm. tappelusta puhuttaessa. Suo-
men kirjakieleen päihittää on levinnyt urheiluslangista 1900-luvun alkupuolella.
Hakulinen 1979 292.
päihtyä
Humaltumista merkitsevä päihtyä on ikivanhan —> pää-sanan illatiivimuodosta
päihin muodostettu translatiivinen eli joksikin muuttumista ilmaiseva johdos. Illa-
tiivimuoto on saatu samaa merkitsevästä sanaliitosta tulla päihinsä. Suomen kirja-
kielessä päihtyä on tullut käyttöön 1800-luvulla. Sana mainitaan ainakin jo Daniel
Europaeuksen sanakirjassa 1853.
Hakulinen 1979 294.
päin
Suuntaa ilmaiseva päin on kieliopillisesti ajatellen ikivanhasta —> pää-sanasta muo-
dostettu monikon instruktiivi, jolla on tarkkoja vastineita lähisukukielten itäryh-
mässä, esim. karjalan, lyydin ja vepsän päi. Aunuksessa, lyydissä ja vepsässä, joissa
olo- ja erosijojen päätteet ovat muuttuneet keskenään samanlaisiksi, käytetään päi-
tyyppistä postpositiota erosijan merkitystä selventävänä aineksena, ja erityisesti
vepsässä tämä liitetään sananmuodon loppuun sijapäätteen tavoin, esim. lidnaspäi
'kaupungista' ("linnasta päin"). Suomen kirjakielessä päin on esiintynyt Agricolasta
alkaen.
SKES 1962 pää; SSA 1995 pää; Jussila 1998 päin.
päitset
Hevosen päähän valjastettaessa pantavaa hihnoista ja soijista koostuvaa laitetta mer-
kitsevällä, yleensä monikollisella pärtsef-sanalla on vastineita useissa lähisukukie-
994

Iissä, esim. karjalan päitset, Kukkosin vatjan päitset 'riimu' ja viron päitsed. Sana on
ikivanhan omaperäisen —» pää-sanan johdos. Suomen kirjakielessä päitset on ensi
kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
SKES 1962 päitset] SSA 1995 päitset; Jussila 1998 päitset.
päivä
Sanalla on varma etymologinen vastine kaikissa lähisukukielissä ja saamessa, esim.
karjalan ja vatjan päivä, lyydin päiv, viron päev, liivin pava ja saamen beaivi. Kaikissa
kielissä sana merkitsee sekä päivää että aurinkoa. Myös suomen yleiskielen päivä-
sanalla on selvästi merkitys aurinko' sen tapaisissa yhteyksissä kuin päivänpaiste
ja päivettyä, vaikka —> aurinko onkin muuten sen tästä merkityksestä myöhem-
min syrjäyttänyt. Pä/vä-sanan mahdollisiksi vastineiksi on esitetty myös komin bi
'tuli' ja hantinpa/ 'ukkonen, rajuilma', mutta nämä rinnastukset ovat ennen kaikkea
merkityserojen takia hyvin epävarmoja. Parempia vastineita on pä/vä-sanalle esi-
tetty samojedikielistä. Vertailukohdaksi sopii kantasamojedin *pejwä 'lämpö, läm-
min', josta johdettu on esim. nganasanin feabmeam 'lämmittelin'. Mikäli rinnastus
on oikea, sanan alkuperäinen merkitys on ollut 'lämmin, lämpö, auringon lämpö,
aurinko'. Ikivanha auringon nimitys on mahdollisesti ollut kantauralin *käjä, jonka
johdoksia saattavat olla suomen kajo ja kajastaa. Suomen kirjakielessä päivä on
esiintynyt Agricolasta ja kaikista samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1962 päivä; Sammallahti 1979 FUF 43 28, 34; Janhunen 1981 SUSA 77:9 6, 54; UEW 1988
359; SSA 1995 päivä; Jussila 1998 päivä.
päkiä
Varpaiden tyvessä olevaa jalkapohjan paksuntumaa merkitsevällä päfcuz-sanalla on
vastine eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan päkie ja liivin päg. Samaa juurta ovat
ilmeisesti myös viron päkk ja sitä vastaava suomen murteellinen päkkä, jotka kum-
pikin merkitsevät mm. varpaiden tyvessä tai peukalon juuressa olevaa paksua koh-
taa. Vastineita on esitetty myös etäsukukielistä, mutta kun nämä merkitsevät muita
ruumiinosia, mm. mahaa tai kiveksiä, niitä on pidettävä äärimmäisen epävarmoina.
Muiden selitysten puutteessa sanavartalo lienee kuitenkin laskettava vanhaan oma-
peräiseen sanastoon kuuluvaksi. Suomen kirjakielessä päkiä on ensi kertaa mainittu
Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
SKES 1962 päkiä, päkkä; UEW 1988 379-380; SSA 1995 päkiä; Jussila 1998 päkiä.
pälkähtää
Verbillä ei ole varmoja vastineita sukukielissä. Karjalan pälkähteäkseh saattaa olla
lainaa suomesta. Verbi esiintyy ennen kaikkea sanaliitossa pälkähtää päähän, joten
se on todennäköisesti äänteellisesti motivoitu deskriptiivisana, jonka muotoon on
vaikuttanut suomen kielelle ominainen pyrkimys alkusointuun. Viron murteelli-
995

nen pälgutada, joka merkitsee elosalaman välähtämistä, on luultavasti erillinen des-
kriptiivisana. Suomen kirjakielessä pälkähtää on tullut käyttöön vasta 1800-luvun
lopulla. Sana mainitaan Elias Lönnrotin sanakirjan lisävihkossa 1886.
SKES 1962 pälkähtää; SSA 1995 pälkähtää.
pälvi
Sanalla on vastineita eräissä lähisukukielissä sekä saamessa, esim. karjalan pälvi, ete-
läviron pälv ja saamen bievla. Sana on selitetty vanhaksi balttilaiseksi lainaksi, jota
lainanantajataholla edustaa mm. muinaispreussin palve autio puuton suolaikku\
Suomen kirjakielessä pälvi on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa
1745.
SKES 1962 pälvi; SSA 1995 pälvi; Jussila 1998 pälvi.
päntätä
Verbillä ei ole vastineita sukukielissä. Sitä on arveltu lainaksi suomenruotsin mur-
teellisesta verbistä bända, joka merkitsee mm. 'puristaa, painaa; sitoa yhteen; ahmia;
vastustella, riidellä*. Myös suomen murteissa päntätä-verbiUä on monia merkityk-
siä, mm. 'hakata, lyödä; survoa, murskata; sulloa, tunkea'. Alkusoinnun tavoittelusta
johtunee se, että yleiskieleen verbi on vakiintunut nimenomaan sanaliitossa päntätä
päähän. Suomen kirjakielessä päntätä on ensi kertaa mainittu G. E. Eurenin sana-
kirjassa 1860.
Karsten 1944 FmS 10 416; SKES 1962 päntätä; SSA 1995 päntätä.
päre
Puusälettä merkitsevällä päre-sanalla on vastineita useissa lähisukukielissä, esim.
Inkeroisen, karjalan ja vatjan päre sekä vepsän päreg. Vastineita on esitetty myös
etäsukukielistä, esim. udmurtin pyri 'muru, tähde, silppu' ja hantin pör 'muru, pala,
lastu, sytyke', ja näiden perusteella sana on laskettu vanhaan omaperäiseen sanas-
toon kuuluvaksi. Merkityserojen ja äännerakenteeseen liittyvien seikkojen nojalla
on kuitenkin todennäköisempää, että itämerensuomen sana on johdos pärisevää tai
narisevaa ääntä jäljittelevästä sanavartalosta, josta juontuu myös verbi —> päristä.
Tällainen ääni syntyy mm. silloin, kun puusälettä lohkaistaan irti pölkystä. Suomen
kirjakielessä päre on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637.
SKES 1962 päre; UEW 1988 366; SSA 1995 päre, päristä; Jussila 1998 päre.
päristä
Pärisevää, surisevaa, rämisevää tms. ääntä merkitsevän pänstä-verbin vastineita
ovat karjalan parissa ja viron murteellinen päriseda. Verbi on johdos vartalosta, joka
omalla äänneasullaan kuvaa puheena olevaa ääntä. Suomen kirjakielessä päristä on
996

ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745. Samasta vartalosta muo-
dostettu tekijännimi päristäjä on kuitenkin mainittu jo vuoden 1642 Raamatussa
osana linnunnimeä ruo'onpäristäjä. Tällä on suomen vanhassa kirjakielessä tarkoi-
tettu ennen kaikkea pelikaania, mutta joskus myös kaulushaikaraa.
SKES 1962 päristä; SSA 1995 päristä; Jussila 1998 päristäjä, päristä; Häkkinen 2003 L19, L20.
pärjätä
Selviytymistä tai suoriutumista merkitsevä pärjätä on lainaa ruotsin verbistä bärgay
jonka merkityksiä ovat mm. 'kätkeä, korjata talteen, pelastaa'. Refleksiiviverbi bärga
sig merkitsee 'selviytyä, suoriutua, tulla toimeen'. Suomen kirjakielessä pärjätä on
tullut käyttöön 1800-luvun lopulla. Sana mainitaan mm. Elias Lönnrotin sanakirjan
lisävihkossa 1886.
Karsten 1944 FmS 10 416; SKES 1962 pärjätä; SSA 1995 pärjätä.
pässi
Uroslammasta merkitsevä pässi on lainaa ruotsin murteellisesta sanasta bässe tai bäs.
Sama sana on lainattu myös useisiin lähisukukieliin. Suomen kirjakielessä pässi on
ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637 ja tyhmyriä merkitsevä
pässinpää Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
H. J. Streng 1915 177-178; Ruoppila 1943 184-191,193; Karsten 1944 FmS 10 417; SKES 1862
pässi; SSA 1995 pässi; Jussila 1998 pässi, pässinpää.
päteä
Kelpaamista, sopimista yms. merkitsevän päteä-verbin ainoat varmat vastineet ovat
karjalan pätie ja lyydin pädödä. Viron adjektiivi pädev lienee lainaa suomen par-
tisiippimuodosta pätevä. Sanavartalon alkuperä on tuntematon. Suomen kirjakie-
leen päteä on kotiutunut kalevalaisen kansanrunouden myötä 1800-luvun alkupuo-
lella. Samasta vartalosta johdettu adjektiivi pätöinen 'onneton, poloinen' on kui-
tenkin mainittu jo Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787. Gananderilla on myös
yksipersoonaiseksi mainittu verbinmuoto pätöö sattuu, sopii, kelpaa' sekä tämän
rinnalla persoonissa taipuva päteytä 'osua, sattua'.
SKES 1962 päteä; SSA 1995 päteä; Punttila - Issakainen Vir. 2003 235.
pätkä
Lyhyttä kappaletta merkitsevällä päffcä-sanalla on tarkka vastine ainoastaan inke-
roissa ja karjalassa. Sanavartalon alkuperä on epäselvä. Vastineeksi on arveltu myös
saamen verbiä beaskidit 'keritä, leikata' sekä tähän liitettyjä etäisempien sukukielten
vastineita, jotka merkitsevät mm. keritsemistä, leikkaamista tai hakkaamista, mutta
näiden osalta selitysvaihtoehtoja on muitakin. Kysymyksessä voi olla joukko erik-
997

seen syntyneitä, äänteellisesti motivoituja sanoja. Suomen pätkä voi olla myös lei-
killinen, vastakohtaa ilmaiseva variantti sanasta pitkä samaan tapaan kuin esim. —>
rasti on alkuaan risf i-sanan variantti. Suomen kirjakielessä pätkä on ensi kertaa mai-
nittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
SKES 1962 pätkä; UEW 1988 367-368, 730; SSA 1995 pätkä; Jussila 1998 pätkä.
pätsi
Uunia, tulisijaa, hiillosta tms. tulikuumaa paikkaa merkitsevän pätsi-sanan vastineita
ovat karjalan pättsi, lyydin ja vepsän päts sekä alkuosa viron yhdyssanassa päts-ahi
leivinuuni'. Pätsi on lainaa venäjän uunia merkitsevästä sanasta peL Suomen kirja-
kielessä pätsi on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Mikkola 1894 150; SKES 1962 pätsi; Plöger 1973 150-151; SSA 1995 pätsi; Jussila 1998 pätsi.
pää
Sanalla on etymologisia vastineita kautta koko uralilaisen kielikunnan, esim. karjalan
peä, lyydin piä, vepsänpä, vatjan ja liivin pää, viron pea, mordvan pe loppu', komin
pom, udmurtin pum, mansin punk, unkarin/e/, fö ja nganasanin feai Jloppu(pää)\
Sanan alkuperäiseksi kantauralilaiseksi asuksi on rekonstruoitu *päne. Suomen kir-
jakielessä pää on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen.
SKES 1962 pää; UEW 1988 365-366; SSA 1995 pää; Jussila 1998 pää.
päällikkö
Johtajaa merkitsevällä pää/Z/fc/cd-sanalla on vastineita useissa lähisukukielissä, esim.
karjalan peälikkö, vatjan päälikko ja viron pealik. Sana on johdos ikivanhan omape-
räisen —> pää-sanan adessiivimuodosta päällä. Sananmukaisesti päällikkö merkit-
see siis päällä olevaa. Suomen kirjakielessä päällikkö on tullut käyttöön 1800-luvun
alkupuolella. Ensiesiintymä on Johan Fredrik Cajanin kirjoittamassa Suomen histo-
riassa vuona 1839.
Rapola 1960 päällikkö; SKES 1962 päällikkö; SSA 1995 päällikkö.
päärynä
Pyrus-suvun puita ja niiden hedelmiä merkitsevä päärynä on lainaa ruotsin sanasta
päron, joka juontuu alkuaan latinan sanasta pirum. Suomen kirjakielessä päärynä
on nykymerkityksessään mainittu ensi kertaa Antti Lizeliuksen Suomenkielisissä
Tieto-Sanomissa 1776 osana yhdyssanaa päärynäpuu. Tätä ennen ja osittain vielä
tämänkin jälkeen on samassa merkityksessä käytetty samasta lähteestä saatua toista
lainavarianttia —> peruna, joka on esiintynyt nimenomaan päärynän merkityksessä
Agricolasta alkaen.
998

H. J. Streng 1915 178; SKES 1962 peruna; Hahmo 1994 GA 316-317; SSA 1995 päärynä; Jussila
1998 peruna, päärynä, päärynäpuu.
pääsiäinen
Kirkkovuoden suurinta keväistä juhlaa merkitsevä pääsiäinen on johdos verbistä
—» päästä. Merkitysyhteyttä on selitetty mm. siten, että pääsiäinen on merkinnyt
paastoajan päättymistä eli paastosta pääsemistä. Suomen kirjakielessä pääsiäinen on
esiintynyt Uppsalan evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen.
Toivonen 1955 43-45; SKES 1962pääsiäinen; Vilkuna 1968 72-92; SSA 1995 pääsiäinen; Jussila
1998 pääsiäinen.
pääsky
Lähinnä Hirundo-suvun lintuihin viittaavalla pääsky-sanalla on vastineita kautta
suomalais-ugrilaisen kieliperheen, esim. karjalan peäsköiy vepsän päskheine, vatjan
pääskö, viron pääsuke, ersämordvan pizgun, udmurtin posky, komin pisti ja unkarin
fecske. Sanan alkuperäiseksi suomalais-ugrilaiseksi asuksi on rekonstruoitu *päck3.
Suomen kirjakielessä pääsky tai pääskynen on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1962pääsky; UEW 1988 358; SSA 1995 pääsky; Jussila 1998pääsky,pääskynen.
päästä
Verbillä on etymologisia vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan peässä,
lyydin piästä, vepsän päzda, vatjan pääsäy viron pääseda ja liivin pä'zzö. Saamen
beassat on lainaa suomesta. Sanan alkuperä on toistaiseksi selvittämättä. Aiemmin
unkarista esitetyt vastineet on nyttemmin hylätty, eikä sana rakenteensa puolesta voi
sellaisenaan kuulua vanhaan omaperäiseen perussanastoon. Sen sijaan on arveltu,
että päästö kuuluisi ikivanhan pää-johdoksiin, sillä päästö-verbillä on mm. sellaisia
merkityksiä kuin Valmistua, päästä irti, vapautua', jotka luontevasti voitaisiin yhdis-
tää merkitykseen '(loppu)pää'. Mitään normaalia johtosuhdetta sanojen välillä ei
kuitenkaan ole. Suomen kirjakielessä päästä on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1962 päästä; Weöres Vir. 1964 66; T. Itkonen Vir. 1983 205; SSA 1995 päästä; Jussila 1998
päästä.
päästäinen
Sorex-sukuun kuuluvia pikkunisäkkäitä merkitsevällä päästömen-sanalla ei ole vas-
tineita sukukielissä. Rakenteensa nojalla sana on katsottava johdokseksi verbistä —»
päästää, mutta merkitysyhteys on epäselvä. Mahdollisesti nimeämisperusteena on
päästäisen kyky päästää kupeissaan olevista rauhasista voimakasta myskin hajua,
minkä takia monetkaan petoeläimet eivät välitä syödä päästäisiä. Suomen kirjakie-
lessä päästäinen on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
SKES 1962 päästää; SSA 1995 päästäinen; Jussila 1998 päästäinen.
999

päästää
Verbillä on vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan peästeä, vepsän pästta,
vatjan päässä, viron päästä ja liivin pästö. Päästää on johdos verbistä —» päästä. Suo-
men kirjakielessä päästää on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituk-
sista alkaen.
SKES 1962 päästää; SSA 1995 päästää; Jussila 1998 päästää.
päättää
Verbillä on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. karjalanpeätteä, lyydinpiättädä,
vatjan päättä ja viron peatada. Itämerensuomen päättää on ikivanhan —» pää-sanan
johdos, jonka alkuperäinen ja useimmissa sukukielissä edelleen ensisijainen merkitys
on 'tehdä t. kiinnittää pää' esim. heinäsuovaan, kuhilaaseen, saappaaseen, sukkaan
tms. Suomessa ja karjalassa verbillä on myös yleisempi merkitys saattaa päätökseen,
lopettaa'. Sen sijaan nykysuomessa tavallisin merkitys 'tehdä päätös' lienee syntynyt
vieraiden kielten tarjoamien esikuvien mukaan. Mallina on voinut olla esim. ruotsin
sluta 'lopettaa, päättää' ja besluta 'tehdä päätös'. Suomen kirjakielessä päättää on
esiintynyt Uppsalan evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen, ja siitä johdettu pää-
tellä on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745. Refleksiivijoh-
dos päättyä on esiintynyt jo Westhin tekstissä 1540-luvulla, mutta muussa vanhassa
kirjakielessä se on ollut jokseenkin tuntematon 1800-luvun alkupuolelle asti.
SKES 1962 päättää; Hakulinen 1969 140-142; SSA 1995 päättää; Jussila 1998 päätellä, päättää.
pääty
Rakennuksen lyhyttä sivua tai heti katon alapuolella olevaa kolmiota merkitsevän
päätyseinän ainoa likimääräinen vastine on karjalan peätö> joka voi merkitä myös
heinäsuovan päällimmäisiä heiniä. Myös suomen murteissa tunnetaan päätyä mer-
kitsevä päätö tai päättö. Sanat on muodostettu joko suoraan sanasta —» pää tai sitten
tähän perustuvista verbijohdoksista, joita ovat mm. päättää ja päätyä. Suomen kir-
jakielessä pääty on ensi kertaa mainittu Abraham Kollaniuksen lainsuomennoksessa
1648.
SKES 1962 pääty; SSA 1995 pääty; Jussila 1998 pääty.
päätyä
Tulemista, joutumista tms. merkitsevän päätyä-verbin vastineita ovat karjalan peä-
työ ja lyydin piäduda. Verbi on johdos sanasta -» pää. Suomen kirjakielessä päätyä
on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1962 päätyä; SSA 1995 päätyä; Jussila 1998 päätyä.

päätös
Sanan vastineita ovat karjalan peätös ja vatjan päätözy joista jälkimmäinen merkitsee
heinäsuovan päällä olevia pilaantuneita heiniä. Karjalan peätös voi ratkaisun lisäksi
merkitä myös auman suojusta. Sana on johdos verbistä —> päättää, joka puolestaan
on muodostettu ikivanhasta —> pää-sanasta. Suomen kirjakielessä päätös on esiinty-
nyt Agricolasta alkaen, ja sen yleisin merkitys on ollut lopettaminen, päättäminen',
mutta myös '(oikeuden tms.) päätös' ja 'päätelmä, johtopäätös' ovat vanhoja mer-
kityksiä. Sen sijaan päätellä-verbin johdos päätelmä on Volmari Kilpisen esittämä
uudissana vuodelta 1842.
Rapola 1960 päätelmä, päätös; SKES 1962 päättää; Hakulinen 1969 140-142; SSA 1995 päättää;
Jussila 1998 päätös.
pöhkö
Hölmöä merkitsevällä pö/zfcö-sanalla ei ole vastineita sukukielissä. Pöhkö on äänteel-
lisesti motivoitu deskriptiivisana, jonka rinnalla esiintyy monia muitakin muodol-
taan ja merkitykseltään samantapaisia sanoja, mm. pöhö, pöhlö, pökkö ja —> pöllö.
Suomen kirjakielessä pöhkö on ensi kertaa mainittu vuoden 1642 Raamatussa.
SSA 1995 pöhkö; Jussila 1998 pöhkö.
pölkky
Tukin- tai hirrenpätkää tms. merkitsevän pö/AJcy-sanan vastineita ovat inkeroisen,
karjalan ja lyydin pölkky, vepsän pölkuune ja vatjan pölkku 'pölkkytuoli'. Sanavartalo
on selitetty vanhaksi lainaksi skandinaaviselta taholta, ja alkumuodoksi on rekonst-
ruoitu kantaskandinaavin *belkan-y jota nykyruotsissa edustaa bjälke 'parru, hirsi'.
Samasta lähteestä on saatu myös suomen murteissa esiintyvä parrua tai palkkia mer-
kitsevä pelkkä, peikko taipelkku. Suomen kirjakielessä pölkky on ensi kertaa mainittu
tupakan istuttamista koskevassa julistuksessa vuonna 1729.
SKES 1962 pölkky; Rapola 1966 342; Nikkilä 1987 SFU 23 239-241; SSA 1995 pölkky; Jussila 1998
pölkky.
pöllö
Strigiformes-heimon lintuja ja sekä hölmöä ihmistä merkitsevän pö//ö-sanan vastine
on karjalan pöllö. Merkitysyhteys perustunee siihen, että silmät pyöreinä tuijottava
ja päivänvalossa lähes sokea pöllö voidaan tulkita tyhmyyden perikuvaksi. Sanavar-
talo on selitetty äänteellisesti motivoiduksi deskriptiivis-onomatopoeettiseksi muo-
dosteeksi. Suomen kirjakielessä pöllö on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen
sanakirjassa 1637 osana yhdyssanaa tarhapöllö ja itsenäisenä sanana Daniel Jus-
leniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1962 pöllö; SSA 1995 pöllö; Jussila 1998 pöllö.
1001

pöly
Sanalla on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen pölly, karjalan pöly,
vepsän pölii ja vatjan pöllii. Sanassa esiintyvä äänteellinen variaatio viittaa deskrip-
tiiviseen alkuperään, mutta mahdollista on myös se, että pöly olisi balttilaisperäisen,
silppua, pehkua tai ruumenia merkitsevän pe/w-sanan variantti. Suomen kirjakie-
lessä pöly on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
Thomsen 1890 207; SKES 1962 pöly; Nikkilä 1987 SFU 23 240-241; SSA 1995 pöly; Jussila 1998
pöly.
pölöttää
Puhua pälpättämistä merkitsevällä pölöttää-verbiHä tai samasta vartalosta muodos-
tetulla pö//s£ä-verbillä on likimääräisiä vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. kar-
jalan pölissä lorista', vepsän höXäitä 'lörpöttää' ja vatjasta 1800-luvulla muistiin mer-
kitty hölise- 'mölistä, mylviä'. Verbit ovat johdoksia ääntä jäljittelevästä, eri kielissä
mahdollisesti erikseen muodostetusta vartalosta. Eri sana on myös pölyämistä mer-
kitsevä —» pö/y-sanan johdos pölistä. Suomen kirjakielessä pölöttää on ensi kertaa
mainittu G. E. Eurenin sanakirjassa 1860.
SKES 1962 pölö1; SSA 1995 pölöttää.
pönttö
Pyöreää säilytysastiaa tai muuta muodoltaan samantapaista rakennelmaa merkitse-
vän pöttttö-sanan ainoa vastine on karjalan onttoa puuta merkitsevä pönttö. Sana-
vartaloa on muiden selitysten puutteessa arveltu alkuperältään deskriptiiviseksi.
Suomen kirjakielessä pönttö on ensi kertaa esiintynyt Anders Keksin kirjoittamassa
häväistysrunossa vuonna 1676 saarnastuolin merkityksessä. Astian merkityksessä
pönttö on mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on teh-
nyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
SKES 1962 pönttö; SSA 1995 pönttö; Jussila 1998 pönttö.
pöristä
Verbillä on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. karjalan pönssä, vepsän horista
ja vatjan börisä. Verbi on johdos pärisevää, surisevaa tms. ääntä jäljittelevästä ono-
matopoeettisesta vartalosta. Suomen kirjakielessä pöristä on ensi kertaa mainittu G.
E. Eurenin sanakirjassa 1860.
SKES 1962 pöristä; SSA 1995 pöristä.
pörssi
Nykysuomessa lähinnä raha- ja arvopaperikaupan tekoa varten perustettua organi-
saatiota merkitsevä pörssi on lainaa ruotsin sanasta börs. Tämä juontuu saksan väli-
1002

tyksellä keskiajan latinan sanasta bursa 'rahakukkaro, nahkapussi'. Latinan sana on
lainaa kreikasta, jossa byrsa merkitsee eläimen nahkaa. Suomen kirjakielessäpörssi on
ensi kertaa mainittu rahakukkaron merkityksessä asussa börssi asiakirjassa vuonna
1779.1840-luvulta alkaen börssi on esiintynyt nykymerkityksessään, ja 1860-luvulta
lähtien asuksi on alkanut vakiintua suomalaisempi pörssi. Sanan suomalaiseksi vasti-
neeksi on Yrjö Koskinen tarjonnut vuonna 1860 yhdyssanaa rahakaupasto.
Wessman Vir. 1909 34; Karlsson 1964 115-116; SKES 1978 vörssi; SSA 1995 pörssi; Jussila 1998
pörssi.
pötsi
Märehtijöiden moniosaisen mahalaukun ensimmäistä mahaa merkitsevällä pötsi-
sanalla on vastineita itäisissä lähisukukielissä, esim. karjalan pöttsö ja vepsän pet-
söi. Sanavartalon alkuperä on tuntematon. Suomen kirjakielessä potsi on ensi kertaa
mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1962 pötsi; SSA 1995 pötsi; Jussila 1998 pötsi.
pöty
Perättömiä puheita merkitsevällä pöfy-sanalla ei ole vastineita sukukielissä. Suo-
men murteissa pöty voi merkitä myös roskaa, törkyä ja muuta epämääräistä tavaraa.
Samaan yhteyteen kuuluu mahdollisesti myös ruokaa merkitsevä pöty alkusointui-
sessa sanontatavassa pötyä pöytään. Sanavartalon alkuperä on tuntematon. Suomen
kirjakielessä pöty on eri merkityksissään tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuolis-
kolla.
Vilkuna Vir. 1965 380; SSA 1995 pöty.
pöyhkeä
Ylpeää, tuuheaa, kuohkeaa tms. merkitsevällä pöy/zfceä-sanalla tai samaan yhteyteen
kuuluvalla pöy/ieä-sanalla on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan pöy-
hie ja vatjan pöyhkiä. Sanavartalo on selitetty äänteellisesti motivoiduksi deskriptii-
vimuodosteeksi, josta on käytössä lukuisia johdoksia. Suomen kirjakielessä pöyhkeä
on ensi kertaa mainittu Matias Salamniuksen kalevalamittaisessa runossa vuonna
1690 ja pöyheä Antti Lizeliuksen Suomenkielisissä Tieto-Sanomissa 1776. Verbi
pöyhistää on esiintynyt vuoden 1701 virsikirjassa, pöyhistyä japöyhkeys on mainittu
Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1962 pöyheä; SSA 1995 pöyheä; Jussila 1998 pöyheä, pöyhistää, pöyhistyä, pöyhkeys, pöyh-
keä.
pöytä
Sanalla on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. inkeroisen pöiXtä, karjalan pöytä
'pöytä; kämmenen keskiosa' ja viron pöid 'pyörän kehä; jalkapöytä; sukan terä'.
1003

Sana on vanha germaaninen laina, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *beuda- edusta-
vat esim. gootin biups 'pöytä', anglosaksin beod 'pöytä, vati' sekä muinaisyläsaksan
samaa merkitsevä beot tai piot. Suomen kirjakielessä pöytä on esiintynyt Agricolasta
alkaen.
Thomsen 1869 141-142; SKES 1962 pöytä; Hofstra 1985 45, 321; SSA 1995 pöytä; Jussila 1998
pöytä.
1004

raadollinen
Nykysuomen raadollinen sisältää aineksia kahdesta eri sanasta. Näistä toinen on ger-
maanisperäisen —» rata-sanan johdos, jonka alkuperäinen asu on ollut radoillinen.
Tämä on esiintynyt vanhassa kirjakielessä Agricolasta alkaen ja merkinnyt "kulku-
radalla olijaa" eli maanpakolaista tai muuta koditonta kulkijaa. Vanhassa kirjakie-
lessä vokaalien pituutta ei merkitty johdonmukaisesti näkyviin, joten kirjoitusasut
radholinen, radoilinen ym. saatettiin kansanetymologisesti yhdistää toista alkuperää
olevaan —> raato-sanaan, ja sanan ensi tavu luettiin pitkäksi. Myös raato-sanasta on
voitu normaalin johtoprosessin avulla muodostaa adjektiivi raadollinen. Sanan kir-
jakieliseen alkuperään viittaa joka tapauksessa se, että nykyäänkin raadollinen on
uskonnollissävyinen ja voimakkaasti tunnepitoinen sana.
Koskimies Vir. 1936 121-123; Rapola 1953 62; SKES 1962 raadollinen; Jussila 1998 raadollinen;
SSA 2000 raadollinen.
raahata
Suomen raahata on lainaa muinaisruotsin verbistä dragha, jota vastaa nykyruotsin
vetämistä merkitsevä draga tai dra. Ruotsin verbi voi olla tyyliltään aivan neutraali,
mutta suomen kielessä raahata on erikoistunut tarkoittamaan vaivalloista kuljetta-
mista, etenkin maata laahaavan kuorman vetämistä. Suomen kirjakieleen raahata on
tullut vasta 1700-luvun lopulla. Sen ensiesiintymä Gananderin sanakirjassa 1787 on
kirjoitettu ruotsalaiseen tapaan traahata.
Ojansuu 1907 NphM 9 93; SKES 1962 raahata; Jussila 1998 raahata; SSA 2000 raahata.
raaja
Sanalla on etymologisia vastineita useimmissa lähisukukielissä sekä saamessa, mutta
merkitykset vaihtelevat. Suomen yleiskielessä raaja voi merkitä ihmisen käsiä ja jal-
koja ja eläinten jalkoja, mutta murteissa se voi tarkoittaa myös teuraseläimen osaa.
Samoin on saamen ruow/'i-sanan laita. Karjalassa ja vepsässä vastine voi merkitä tie-
tynlaista juoksemisen tapaa, ravia, ja liivin raigä voi tarkoittaa kinkkua, reittä tai
lantiota.
1005

Sanan alkuperäinen asu on ollut *rakja, ja sen sanansisäinen konsonanttiyhtymä
viittaa lainaperäisyyteen. Sitä on arveltu sekä germaaniseksi että balttilaiseksi lai-
naksi, mutta molemmissa selityksissä on ongelmia. Germaaniseksi lähtökohdaksi
sopisi äänteellisesti ja semanttisesti verbi *rakjan 'ojentaa', mutta varsinaiseksi laina-
lähteeksi sopivaa germaanista substantiivia ei ole voitu osoittaa. Balttilaiseksi alku-
muodoksi esitetty, kättä merkitsevä substantiivi *rankjä on sekä äänteellisesti että
semanttisesti kaukana suomen ja sen sukukielten vastineista.
Suomen kirjakielessä raaja on esiintynyt Agricolasta alkaen, samoin yhdyssana
raajarikko, joka mitä ilmeisimmin on käännöslainaa muinaisruotsin lemmalöös-
tyyppisestä yhdyssanasta.
SKES 1962 raaja; Hakulinen 1969 142-145; T. Itkonen Vir. 1982 136; Hofstra 1985 155; Jussila
1998 raaja, raajarikko; Liukkonen 1999 110-112; SSA 2000 raaja, raajarikko.
raaka 'ei kypsynyt'
Sanalla on vastineita lähes kaikissa lähisukukielissä, ja ne voivat merkitä sekä konk-
reettisesti kypsymätöntä, esim. hedelmää tai ruokaa, että käytökseltään tai henkisiltä
ominaisuuksiltaan brutaalia, karkeaa. Esimerkiksi karjalassa vastine on roaka, vep-
sässä ragy inkeroisessa ja vatjassa raaka.
Sana on todennäköisesti ennen ruotsin kielen eriytymistä saatu skandinaavinen
laina. Kantaskandinaaviseksi muodoksi on rekonstruoitu *hräwa-, josta on kehitty-
nyt nykyruotsin ra. Sanansisäinen konsonantti *w olisi tämän selityksen mukaan lai-
nattaessa korvattu astetta vahvemmalla k-äänteellä, mikä ei ole aivan odotuksenmu-
kaista, mutta vastaavanlaista korvautumista on oletettu myös eräissä muissa tapa-
uksissa (—> aika). Sanojen merkitykset itämerensuomessa ja germaanisella taholla
käyvät niin hyvin yksiin, että sanojen yhteys on havaittu jo ennen varsinaisen ään-
nehistoriallisen ja etymologisen tutkimuksen syntyä. Suomen kirjakielessä raaka on
esiintynyt Agricolasta alkaen. Johdos raakile on ensi kertaa mainittu Ericus Schrode-
ruksen tulkkisanakirjassa 1637 asussa raakela.
Thomsen 1869 142; SKES 1962 raaka1; Hofstra 1985 104; Jussila 1998 raaka1, raakile; SSA 2000
raaka1.
raaka(puu)
Sanalla on vastineita kaikissa lähisukukielissä, mutta ne merkitsevät yleensä salkoa,
seivästä, risua tai muuta vastaavanlaista puunkappaletta, eivät laivan mastossa ole-
vaa poikkipuuta. Karjalan roaka voi merkitä myös laihaa ihmistä tai eläintä ja lyydin
ruag harvakarvaista tai karvatonta häntää.
Itämerensuomen sana on lainaa germaanisten kielten salkoa tai riukua merkitse-
västä sanasta, jota nykyruotsissa vastaa ra. Merkityksen kehitys maston poikkipuuksi
on myöhäisempää perua. Suomen kirjakielessä sana on ensi kertaa esiintynyt riu'un
tai täsmällisemmin sanoen humalasalon merkityksessä herra Martin lainsuomen-
1006

noksessa n. 1570 ja laivan maston poikkipuuta tarkoittamassa Ericus Schroderuksen
tulkkisanakirjassa 1637.
Thomsen 1869 142; SKES 1962 raaka2; Jussila 1998 raaka2 SSA 2000 raaka2.
raakki
Hylättyä, kelvotonta esinettä tai olentoa merkitsevä raakki on mitä ilmeisimmin
lainaa ruotsin hylkyä merkitsevästä sanasta vrak. Ruotsin sana tulee alasaksasta,
josta wrak on voinut lainautua myös suoraan itämerensuomalaisiin kieliin, ainakin
viroon. Suomen osalta ruotsista lainautumisen puolesta puhuu se, että suomen kir-
jakieleen raakki on tullut vasta 1800-luvun alkupuolella.
Akiander Suomi 1845 3*5; Hellquist 1939 vrak; SKES 1962 raakki1; SSA 2000 raakki1.
raakku
Helmisimpukkaa merkitsevä raakku on todennäköisesti lainaa venäjän sanasta rafc,
joka merkitsee rapua. Semanttisesti lähemmäs tulevat venäjän johdokset rakovina,
rakusha, jotka merkitsevät simpukkaa tai näkinkenkää. Myös —> simpukka on venä-
läisperäinen laina. Suomen kirjakielessä raakku on esiintynyt ensimmäistä kertaa
vuonna 1787 Kristfrid Gananderin sanakirjassa, jossa on runsaasti pohjoisista ja itäi-
sistä murteista juontuvaa sanastoa.
SKES 1962 raakku1; Jussila 1998 raakku1; SSA 2000 raakku1.
raakkua
Verbi raakkua on suurten varislintujen ääntelyä ja muuta samantapaista käheää
huutoa jäljittelevä sana. Samaa verbiä käytetään myös karjalassa, ja lisäksi saman-
tapaisia sanoja on monissa muissakin kielissä, mm. ruotsissa ja venäjässä. Variksen
ruotsinkielinen nimi kräka on myös äänteellisesti motivoitu sana, mutta kun varik-
sen huutoa voidaan itsenäisesti jäljitellä eri tahoilla, linnun samantapaisilla nimityk-
sillä tai sen ääntelyä kuvaavilla sanoilla ei tarvitse olla mitään etymologista yhteyttä
keskenään. Sanan ikää ei näin ollen voi varmasti tietää. Suomen kirjakielessä raak-
kua on ensi kertaa esiintynyt Laurentius Petrin saarnassa 1644.
Hellquist 1939 kräka; SKES 1962 raakkua; Jussila 1998 raakkua; SSA 2000 raakkua.
raamattu
Kristillisen kirkon kanonista kirjakokoelmaa merkitsevä Raamattu perustuu krei-
kan monikolliseen, kirjaimia merkitsevään sananmuotoon grämmata, joka on alka-
nut merkitä myös kirjaimista muodostunutta mielekästä kokonaisuutta, kirjoitusta.
Kreikasta sana on lainautunut muinaisvenäjään ja tästä edelleen viroon ja suomeen.
Virossa raamat merkitsee yleisesti kirjaa, mutta suomen kielessä se on sanaliitossa
"pyhä raamattu" vähitellen saanut Bibliaan viittaavan erikoismerkityksen. Agricola
1007

käyttää teoksissaan raaraa#w-sanaa molemmin tavoin, hän kirjoittaa sekä "Moosek-
sen raamatuista" että pyhästä Raamatusta.
Vaikka kristinusko kotiutettiin suurimpaan osaan Suomea lännestä käsin, pyhän
kirjan nimitykseksi on vakiintunut itäinen Raamattu. Tämä saattaa johtua sanan
omasta äännerakenteesta, joka sopii suomen kieleen paremmin kuin Biblia. Myös
sana Biblia juontuu alkuaan kreikasta, sekin on monikollinen ja merkitsee sanan-
mukaisesti 'kirjat'.
Ahlqvist 1871 221; Mikkola 1894 109; SKES 1962 raamattu; Ikola 1998 SJ 40 7-24; Jussila 1998
raamattu; SSA 2000 raamattu.
raami
Kehystä merkitsevä, sävyltään melko arkinen raami on lainattu ruotsista. Ruotsin
ram on lainaa alasaksasta, samoin ilmeisesti viron raam. Itäisissä lähisukukielissä on
myös samannäköinen sana, mutta toisen tavun vokaalista päätellen karjalan roama
ja vepsän ramad 'kehykset' on lainattu venäjän sanasta rama. Suomen kirjakielessä
raami on tullut käyttöön vasta 1800-luvun alussa. Näin ollen sanan esiintymistä
useissa itämerensuomalaisissa kielissä ei voi pitää merkkinä siitä, että sana juontuisi
kantasuomalaiselta ajalta. Nuorta ja vierasperäiseksi tajuttua sanaa on myös eräissä
länsimurteissa koristettu hyperkorrektilla konsonanttiyhtymällä: kraami.
Ojansuu Vir. 1900 124; Cannelin Vir. 1926 76; SKES 1962 raami; Jussila 1998 raami; SSA 2000
raami.
raanu
Kudottua villapeitettä merkitsevä raanu on tullut pohjalaismurteista kirjakieleen
1700-luvun lopulla. Ensiesiintymä on Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787. Suo-
men murteissa sana on lainaa saamen kielestä, jossa se puolestaan on norjalainen
laina. Suomen sanaa on arveltu myös suoraan skandinaavisista kielistä lainatuksi,
mutta toisen tavun vokaali selittyy paremmin saamen kielen avulla: pohjoissaamessa
sana on radnu, norjassa grcen tai grcene. Skandinaavisten kielten sana juontuu alasak-
san kautta muinaisranskasta, jossa graine tarkoitti punaista väriainetta tai punaista
kangasta.
Qvigstad 1881 125; Vilkuna Vir. 1960 281-285; SKES 1962 raanu; Sköld 1993 FS Olsson & Danell
147—155; Jussila 1998 raanu; SSA 2000 raanu.
raastaa
Äänteellisesti motivoidulla, deskriptiivisellä raastaa-verbillä on vastineita useissa
lähisukukielissä, esim. karjalassa roastoa ja vepsässä rastta. Se on alkuaan tarkoitta-
nut rikki repimistä tai raapimista, ja keittiötermiksi se on laajentunut 1800-luvulla.
Ensiesiintymä on Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787, jossa esimerkkinä sanan
käytöstä on ainoastaan lapsi raastaa päätään.
1008

SKES 1962 raastaa; Jussila 1998 raastaa; SSA 2000 raastaa.
raastupa
Keskiaikaiseen kaupunkisanastoon kuuluva, raadin kokoontumishuonetta tai
-rakennusta merkitsevä raastupa on mukaillen lainattu muinaisruotsin räpstova-
sanasta, jota nykyruotsissa vastaa rädstuga. Lainattaessa on loppuosa kansanetymo-
logisesti korvattu kieleen jo ennestään vakiintuneella germaanisperäisellä —> tupa-
sanalla. Raastupa on esiintynyt suomen kirjakielessä Agricolasta alkaen.
Ahlqvist Kieletär 1871/1 20; H. J. Streng 1915 179; SKES 1962 raastupa; Jussila 1998 raastupa;
SSA 2000 raastupa.
raasu
Alkuaan huonoksi kulunutta vaatetta, riepua tai räsyä merkinnyt raasu on ruotsa-
laisperäinen lainasana, josta on monien muiden samantyyppisten sanojen tapaan
(-» parka, riepu, rukka, rääsy) tullut surkuteltavan ihmisen nimitys. Ruotsin trasa
on lainautunut sekä lyhyt- että pitkävokaalisena suomeen, ja myös sananalkuinen
konsonanttiyhtymä on paikoin säilynyt ruotsinkielisten alueiden naapuristossa.
Ensiesiintymä asussa rasu on Gananderin sanakirjassa 1787. Sen sijaan erityisesti
länsimurteissa esiintyvä, takkaa tai takkatulta merkitsevä raasu on aivan erillinen
ruotsalainen laina, samaa juurta kuin nykyruotsin brasa.
LönnrotLis. 1886 raasu; Karsten 1944 FmS 10 1421; SKES 1962 raasu; SSA 1995 praasu ja 2000
raasu.
raataa
Ankaraa työntekoa merkitsevä raataa on venäläisperäinen lainasana, joka on levin-
nyt laajalti itämerensuomalaisiin kieliin; vastineita ovat esim. karjalan roatoa ja vep-
sän rata. Suomessa raataa on tyypillisesti itäinen murresana. Venäjän stradat' mer-
kitsee sekä 'työskennellä ankarasti' että 'kärsiä', ja lainansaajakielissäkin sana tar-
koittaa nimenomaan raskaan ja vaivalloisen ruumiillisen työn tekemistä. Suomen
kirjakielessä raitaa-verbiä on ensimmäisenä käyttänyt Juhana Wegelius saarnako-
koelmassaan vuonna 1749.
Ahlqvist 1859 101; Kalima 1952 146; SKES 1962 raataa; Jussila 1998 raataa; SSA 2000 raataa.
raati
Alun perin kaupungin asioista päättävää neuvostoa merkitsevä raati on lainaa mui-
naisruotsin sanasta radh. Sana on varmasti ollut käytössä jo keskiajalta lähtien, mutta
myöhemmin se on alkanut merkitä myös muunlaisia neuvostoja ja arvostelulauta-
kuntia. Nykyruotsissa sana on rad. Sana on esiintynyt suomen kirjakielessä Agrico-
lasta alkaen. Viron vastaava sana raad on lainattu saksasta.
Renvall 1826 105; H. J. Streng 1915 179; SKES 1962 raati; Jussila 1998 raati; SSA 2000 raati.
1009

raato
Ennen itsenäisten skandinaavisten kielten syntyä germaaniselta taholta lainattu
raato on alkuaan merkinnyt todennäköisesti petoeläimen saalista. Kantaskandi-
naavin *bratfö-sanaa edustaa nykyruotsissa bräd lihapala', joka on myös jälkiosana
yhdyssanassa villebräd 'metsänriista*. Sana tunnetaan myös inkeroisessa, karjalassa
ja vatjassa ihmisen tai eläimen kuollutta ruumista tarkoittamassa. Suomen kirjakie-
lessä raato on esiintynyt Agricolasta alkaen, ja sitä on uskonnollisessa kielessä käy-
tetty ihmisen viheliäisyyttä voimakkaasti kuvaavana sanana.
Samaan yhteyteen kuuluu myös verbi raadella 'repiä palasiksi'. Sekä raato että
raadella näyttävät johtamalla muodostetuilta, mutta kun raato on selitettävissä lop-
puvokaaliaan myöten lainaksi, se on katsottava kantasanaksi ja raadella johdokseksi.
Myös raadella-verbi on kuulunut jo Agricolan sanavarastoon.
Juslenius 1745 298; Saxen 1895 - 1898 204; Sköld 1979 FS Fromm 339 - 356; Jussila 1998 raa-
della, raataa; SSA 2000 raadella, raataa.
raatsia, raaskia
Venäläisperäinen lainaverbi raatsia on levinnyt suomen lisäksi useimpiin muihinkin
itämerensuomalaisiin kieliin, esim. karjalassa on roahtie ja virossa raatsida. Venä-
jässä verbi on racit', ja siinä esiintyvää sanansisäistä vierasta konsonanttia on eri
murteissa korvattu eri tavalla. Sanan alkuperäinen merkitys on 'haluta, olla valmis
tekemään jotakin', ja Agricolan kielessä se esiintyy juuri tämäntapaisessa merkityk-
sessä. Nykyään raaskia tai raatsia esiintyy enimmäkseen kielteisissä lauseissa ja mer-
kitys on lähinnä '(ei) hennoa'.
Mikkola 1894 156; Tervo Vir. 1957 402-419; Plöger 1973 152-153; SSA 2000 raatsia.
raavas
Sanalla on etymologisia vastineita muutamissa lähisukukielissä, esim. karjalassa
roavas ja vepsässä ravaz. Vepsän sana merkitsee vanhaa sekä ihmisistä että eläimistä
puhuttaessa. Suomen kirjakielessä raavas merkitsee nykyään joko adjektiivina voi-
makasta ja rotevaa tai sitten substantiivina täysikasvuista nautaa tai naudanlihaa.
Murteissa sana voi merkitä myös täysikasvuista ja kookasta.
Sana on samaa alkuperää kuin kansaa merkitsevä —» rahvas, ja molemmat juon-
tuvat mitä ilmeisimmin germaaniselta taholta. Lainalähteeksi sopiva kantagermaa-
nin *prawwaz on muodostettu verbistä, joka merkitsee kasvamista tai kukoistamista.
Täysikasvuista ja voimakasta merkitsevä sana olisi siis eri kielissä erikoistunut tar-
koittamaan erilaisia täysi-ikäisiä olentoja ja näiden ominaisuuksia. Suomen kirjakie-
lessä raavas on ensi kertaa mainittu 1648 Abraham Kollaniuksen suomentamassa
lakikirjassa, ja tässä raavas merkitsee metsäneläintä.
SKES 1962 raavas, rahvas-, Koivulehto 1981 PBB 103:3 347; Jussila 1998 raavas-, SSA 2000 raavas,
rahvas.
1010

radio
Latinan sädettä merkitsevän radms-sanan pohjalta muodostettu uudissana radio on
1900-luvun alussa tullut käyttöön ensin englannissa, ja tästä se on nopeasti levinnyt
muihinkin Euroopan kieliin. Suomessa rad/o-sana on otettu käyttöön itsenäistymi-
sen aikoihin. Koska sana sisältää vierasperäisen d-äänteen, sitä on pidetty ensi alkuun
hankalasti äännettävänä ja sitä on yritetty korvata omaperäisillä uudissanoilla. Täl-
laiseksi on ehdotettu mm. säte///ä-verbistä muodostettua sätfö-sanaa. Muita radio-
sanan vastineeksi ehdotettuja uudissanoja ovat olleet mm. kansansäteilijä, laajalähe-
tySy sinko, säteisradio ja ympäriheitin.
Pulkkinen 1984 radio; Koukkunen 1990 radio; SSA 2000 radio.
rae
Sanalla on vastineet kaikissa lähisukukielissä, mutta ei missään etäsukukielessä.
Esimerkiksi karjalassa on rakehet, lyydissä ja vepsässä ragehed. Sanaa on aiemmin
arveltu omaperäiseksi, äänteellisesti motivoiduksi sanaksi, ja tässä tapauksessa sanan
äänneasu jäljittelisi jäisten rakeiden ropinaa. Myöhemmin sanalle on esitetty myös
indoeurooppalainen lainaetymologia, jonka mukaan sana olisi alkuaan tarkoittanut
pienistä jyväsistä tai hiukkasista koostuvaa ainetta, hiivaa tai sakkaa. Sääilmiön mer-
kitys olisi tähän verrattuna sekundaari, mutta vanha sekin, koska nimenomaan se
näkyy kaikissa itämerensuomalaisissa vastineissa. Nykyliettuan vastine därga mer-
kitsee sadeilmaa. Suomen kirjakielessä rae on esiintynyt Agricolasta alkaen, yleensä
monikollisena rakeet.
SKES 1962 rae; Koivulehto 1986 143; Jussila 1998 rae; SSA 2000 rae.
raha
Sanalla on kautta itämerensuomen vastineita, joista useimmat ovat täsmälleen
samanasuisia kuin suomen raha. Sana on selitetty germaaniseksi lainaksi, joka alku-
aan on merkinnyt kuivunutta eläimen nahkaa. Turkisnahat ovat ennen olleet tärkeä
maksuväline. Germaaniseksi originaaliksi on rekonstruoitu *skrahä> jota edustavat
esim. muinaisnorjan ja islannin skrä. Muinaisruotsissa skrä on tarkoittanut nahasta
valmistettu asiakirjaa eli pergamenttia, mm. sellaista, jolle kirjoitettiin ammattikun-
nan säännöt. Myöhemmin skrä onkin ruotsissa siirtynyt tarkoittamaan ammatti-
kuntaa. Suomen kirjakielessä raha on esiintynyt nykymerkityksessään Agricolasta
alkaen, mutta kansanperinteestä löytyy myös esimerkkejä ra/za-sanasta turkisnah-
kaan viittaamassa, esim. Kantelettaressa Oravat orolle nosta, rahat rannoille ajele.
Tunkelo Vir. 1915 91-99; SKES 1962 raha; Karlsson 1964 53-54; Jussila 1998 raha; SSA 2000
raha.
1011

rahi
Penkkiä tai jakkaraa merkitsevällä ra/z/-sanalla on vastineita eräissä lähisukukielissä.
Näitä ovat mm. inkeroisen rahi 'irrallinen penkki tai lavitsa' ja liivin rdi 'tuoli*. Sanan
äänneasu ja merkitys viittaavat lainaperäisyyteen, mutta mitään etymologiaa ei
sanalle toistaiseksi tunneta. Suomen murteissa rahi on tyypillisesti itäinen ja pohjoi-
nen sana. Kirjakielessä sen ensiesiintymä on Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1962 rahi; Jussila 1998 rahi; SSA 2000 rahi.
rahka
Sanalla on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen ja karjalan rahka,
vepsän ja viron rahk. Sana näyttää vanhastaan merkinneen piimästä paistettaessa
erottuvaa juustomassaa, mutta se voi tarkoittaa myös muuta samantapaista sakkaa,
pintakerrosta tai vaahtoa. Vanhassa kirjakielessä on esiintynyt rahka-sanan joh-
dos rdhko rokkotaudin nimityksenä, ja Agricola mainitsee Psalttarinsa esipuheessa
(1551) tämännimisen pakanallisen jumalolennon, joka pimensi kuun.
Sana on todennäköisesti germaaninen laina, samaa juurta kuin nykyruotsin poh-
jasakkaa merkitsevä drägg. Germaaniseksi alkumuodoksi on rekonstruoitu *dragjö.
Suomen kirjakielessä rahka on esiintynyt Agricolasta alkaen, tosin ensin johonkin
väkijuomaan viittaamassa. Merkitys sakka' mainitaan Ericus Schroderuksen sana-
kirjassa 1637 ja 'rupi' Ruotsin valtakunnan laissa 1759. Yhdyssana rahkasuo esiintyy
Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1962 rahka; Jussila 1998 rahka, rahkasuo; Nikkilä 1998 FS Suhonen 353-355; SSA 2000
rahka.
rahkeet
Alkuaan länkien vetohihnoihin tai puimavarstan vartta ja lyöntiosaa yhdistäviin
nahkahihnoihin viittaava monikollinen rahkeet esiintyy nykykielessä lähinnä voi-
mavaroihin tai edellytyksiin viittaavana vertauskuvallisena ilmauksena: eivät rahkeet
riitä tms. Yksikkömuoto olisi rahje, mutta tätä ei juurikaan käytetä.
Sanalla on vastine muutamissa lähisukukielissä, esim. karjalan rahkehet ja viron
rahkmedy ja sana on todennäköisesti germaaninen laina, jonka alkumuodoksi on
rekonstruoitu vetoa merkitsevä *dragiz tai *dragez. Nämä ovat johdoksia vetämistä
merkitsevästä verbistä *dragan-. Myös balttilaista alkuperää on ehdotettu. Suomen
kirjakielessä rahje on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1962 rahje; Koivulehto Vir. 1979 275; Hofstra 1985 94; Jussila 1998 rahje; Liukkonen 1999
112-114; SSA 2000 rahje.
rahti
Ruotsin/ra/rt-sanasta lainattu rahti on alkuaan viitannut erityisesti laivakuljetuksiin
ja tästä suoritettuihin maksuihin. Varhaisuusruotsin frakt on peräisin keskialasak-

sasta. Suomen kirjakielessä rahti on esiintynyt Agricolasta alkaen, tosin ensi alkuun
vierasperäisessä asuss&frachti. Verbi rahdata on tullut kirjakieleen vasta 1700-luvun
lopulla, ja se voi olla joko erillinen laina ruotsista tai sitten rahti-sanan johdos.
H. J. Streng 1915 179; SKES 1962 rahti; Jussila 1998 rahdata, rahti; SSA 2000 rahti.
rahtu
Hiukkasta tai pientä määrää merkitsevällä rahtu-sanalla ei ole vastineita sukukielissä.
Sanaa on arveltu sekä balttilaiseksi että germaaniseksi lainaksi, mutta mikään seli-
tysyritys ei ole saavuttanut yleistä hyväksymistä. Erään teorian mukaan rahtu juon-
tuisi germaanisesta sanasta *drahtu- veto, piirto', joka kuuluisi vetämistä merkitse-
vän verbin johdoksiin. Suomen kirjakielessä rahtu on esiintynyt Agricolasta alkaen,
ja Agricola on käyttänyt yhdyssanaa ajanrahtu silmänräpäyksen, pienen hetken ja
minuutin merkityksessä.
Setälä Vir. 1912 49-52; SKES 1962 rahtu; VKS 1985 ajanrahtu; SSA 2000 rahtu.
rahvas
Kansaan tai väkeen viittaavalla ra/zvas-sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä.
Näitä ovat esim. karjalan ja viron rahvas sekä vepsän ja vatjan rahvaz. Sukukielissä
sana on tyyliltään neutraali, mutta suomessa sana on alkanut viitata erityisesti yhteis-
kunnallisen hierarkian alapäässä olevaan väkeen. Rahvas on etymologisesti yhdistetty
sanaan —> raavas, jonka alkuperäinen merkitys on 'täysikasvuinen, täysi-ikäinen,
voimakas', ja molemmat juontuvat mitä ilmeisimmin germaaniselta taholta. Laina-
lähteeksi sopiva kantagermaanin *prawwaz on muodostettu verbistä, joka merkitsee
kasvamista tai kukoistamista. Täysikasvuista ja voimakasta merkitsevä sana olisi siis
saanut täysi-ikäisen ihmisen ja tällaisista ihmisistä koostuvan joukon merkityksen.
Vastaavalla tavalla alkuaan voimaa merkinnyt —» väki on muuttunut ihmisjoukkoa
tarkoittavaksi sanaksi. Suomen kirjakielessä rahvas on ensi kertaa mainittu vuonna
1555 Kustaa Vaasan alamaisilleen lähettämässä suomenkielisessä kirjeessä.
SKES 1962 raavas, rahvas; Koivulehto 1981 PBB 103:3 347; Jussila 1998 rahvas; SSA 2000 raavas,
rahvas.
raide
Sanalla raide ei ole vastineita sukukielissä, ja suomen kirjakieleenkin se on ilmesty-
nyt vasta 1700-luvun lopulla. Suomen vanhassa kirjakielessä ja murteissa raide tar-
koittaa pyörän tai jalaksen jättämää uraa, ja pitkälti synonyyminen on ollut myös
samasta kannasta johdettu raitio. Muotonsa puolesta koko sanueen kantasanaksi
sopivalla raita-sanana näyttää olleen merkitys '(reen) jälki'. Ei kuitenkaan ole selvää,
onko raita- ja raide-sano)tn välillä johtosuhde, ja jos on, niin miten päin. Sanueen
merkitykseen on voinut vaikuttaa eri alkuperää oleva mutta merkitykseltään saman-
tapainen -» raitti- tai —> reitti-sana.
1013

Sanue on ilmeisesti lainaa germaaniselta taholta, ja sekä raita- että raide-sano-
jen lainalähteeksi sopii kantagermaanin *raidö, josta juontuu esim. englannin road
'tie'. Näin ollen raita-sanueen alkuperäinen merkitys olisi hevospelillä matkattaessa
syntyvä jälki tai ura. Raide-sanan nykyinen kiskon tai kiskoparin merkitys on vasta
1800- ja 1900-luvun vaihteesta. Ennen raide-sanan käyttöönottoa käytettiin kisko-
sanan ohella mm. nimityksiä rautatien tallaat tai rataraudat.
Setälä 1912-1913 FUF 13 434; SKES 1962 raide, raita1; Jussila 1998 raide, raita1; Hofstra ja
Hahmo 1999 NphM 100 382-383; SSA 2000 raide, raita1, raito.
raihnas
Sanan likimääräisiä vastineita lähisukukielissä ovat inkeroisen raina 'kulunut, huono
(esim. vaate)', karjalan rainivo 'huonokuntoinen ihminen, esine t. maaperä; rappio'
sekä saamen ruoinas 'laiha, riutunut'. Viron koillismurteiden räin tai raina, joka
merkitsee mm. hylkytavaraa, on lainaa suomesta. Sanan alkuperä on epäselvä, ja sen
äännerakenne on suomen kielen kannalta poikkeuksellinen. Tämä voi viitata laina-
peräisyyteen, mutta sekin mahdollisuus on, että suomen kirjakielen nykyinen ään-
neasu on jotenkin sekundaari. Sukukielissä vartalo näyttää olevan rama-tyyppinen,
ja tällainen asu tunnetaan suomestakin sekä murteista että vanhasta kirjakielestä.
Äskettäin on esitetty se mahdollisuus, että kysymyksessä olisi balttilainen laina, jol-
loin vertailukohdaksi sopisi liettuan ontuvaa, rampaa merkitsevä räisas tai räisas.
Semanttisesti selitys näyttää hyvältä, mutta ramö-tyyppistä vartaloa on tältä pohjalta
mahdoton selittää. Suomen kirjakieleen raihnas on tullut nykyasussaan vasta 1800-
luvulla. Henrik Florinuksen sanakirjassa 1678 mainitaan sitä muistuttava rahnus. Ei
ole mahdotonta ajatella, että raihnas olisi jonkinlainen kontaminaatio raina(s)- ja
ra/m ws-tyyppisistä sanoista.
SKES 1962 raihnas; Jussila 1998 raihnas; Liukkonen 1999 SUST 235 115-116; SSA 2000 raihnas.
railo
Sanalla ei varsinaisesti ole vastineita sukukielissä; ainoastaan karjalan pohjoisissa
murteissa, jotka ovat hyvin lähellä suomea, tunnetaan samanlainen rairo-variantti
kuin eräissä suomenkin murteissa. Inarinsaamen räjlu on lainaa suomesta. Suomen
murteissa sanansisäinen -r- ja -/- voivat kumpikin olla alkuperäisen -t-:n heikkoas-
teisia edustajia (vrt. pata : paran t. palan länsimurteissa), joten on mahdollista, että
alkuperältään epäselvä railo-sana kuuluu etymologisesti —> raita-sanan yhteyteen.
Suomen kirjakieleen railo on tullut 1700-luvulla, ensin 1738 ruotsalaisen lakikirjan
käännöstä varten laaditussa käsikirjoituksessa asussa raivo. Painettuun lakikirjaan
(1759) sana on korjattu muotoon rairo. Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745 on
asu laho. Sanan äänneasun vaihtelu johtuu aivan ilmeisesti siitä, että sanan sisässä on
alkuaan ollut tn heikkoasteisena vastineena d:n tapainen, mutta pehmeämmin ään-
tyvä dentaalispirantti, joka eri murteissa on kehittynyt eri suuntiin, ja lisäongelmia
1014

on koitunut siitä, että muutosten jälkeen sanan alussa ja sisässä on ollut keskenään
samantapaisia, hankalasti yhdistettäviä äänteitä.
Rapola 1933 129; SKES 1962 railo; Jussila 1998 railo; SSA 2000 railo.
raippa
Sanalla on tarkka vastine ainoastaan karjalassa; lyydistä vastineeksi voidaan esit-
tää verbi raipaitta, joka merkitsee taudin, mm. noidannuolen iskemistä. Vartalo on
skandinaavista lainaa, jonka alkuperäistä vartaloa *raipa- edustaa mm. nykyruotsin
köyttä merkitsevä rep. Suomen kirjakielessä raippa on ensi kertaa esiintynyt alku-
osana yhdyssanassa raippavitsa, jota Samuel Forseen käytti suomentaessaan Ruotsin
valtakunnan lakia 1738. Itsenäinen raippa-sana on mainittu niissä lisäyksissä, joita
Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
Thomsen 1869 142; SKES 1962 raippa; Hofstra 1985 48; Jussila 1998 raippa, raippavitsa; SSA
2000 raippa.
raiska
Surkeaa olentoa, kulunutta esinettä, roskaa, jätettä, haaskaa ym. negatiivisia asioita
merkitsevä raiska tunnetaan laajasti itämerensuomalaisissa kielissä, mm. karjalassa
ja vatjassa asussa raiska ja virossa raisk. Lyydissä rask merkitsee kuoria tai jätteitä,
vepsässä ralk viittaa kuluneeseen ja huonokuntoiseen, esim. turkkiin. Sanan alku-
perä on epäselvä, mutta mahdollisesti se on johdos samasta vartalosta, joka esiin-
tyy myös huonoa esinettä tarkoittavassa —> ra/a-sanassa. Suomen kirjakielessä ros-
kaa merkitsevä raiska on esiintynyt Agricolasta alkaen, ja Agricolalla on myös verbi
raiskata. Verbillä on vastineita kautta itämerensuomen, joten se näyttää olevan yhtä
vanha kuin ra/sfca-nominikin.
SKES 1962 raiska; Jussila 1998 raiska, raiskata; SSA 2000 raiska.
raisu
Sanalla on tarkka vastine inkeroisessa, karjalassa ja vatjassa. Se on mitä ilmeisimmin
johdos samasta vartalosta, joka on perustana myös sanoissa —» raju ja —> raivo. Suo-
men kirjakieleen raisu on tullut vasta 1800-luvun alussa. Se mainitaan mm. Kustaa
Renvallin sanakirjassa 1826.
SKES 1962 raisu; SSA 2000 raisu.
raita
Sanalla on etymologinen vastine ainoastaan karjalassa, jossa raita merkitsee samaa
kuin nykysuomessakin. Suomen vanhassa kirjakielessä raita-sanan merkitykseksi on
ilmoitettu myös '(reen) jälki'. Tämä merkitys on mainittu Henrik Gabriel Porthanin
muistiinpanoissa 1770-luvulla, ja tämä on samalla sanan kirjallinen ensiesiintymä.
1015

Maininta tukee oletusta, jonka mukaan raita kuuluisi etymologisesti samaan yhtey-
teen kuin —> raide, joka alkuaan on tarkoittanut hevospelillä matkatessa syntynyttä
uraa. Adjektiivi raidallinen on esiintynyt eräässä perunkirjassa vuonna 1798.
SKES 1962 raita1; Jussila 1998 raita; SSA 2000 raita.
raitis
Sanalla on etymologinen vastine ainoastaan karjalan kielen pohjoisissa murteissa,
joissa raitis-sanaa käytetään erityisesti ilmasta tai löylystä puhuttaessa. Sana on vanha
germaaninen laina, ja mahdollisia alkumuotoja on esitetty kaksikin. Toinen on kan-
taskandinaavin valmista merkitsevä *raicfe ja toinen kantagermaanin valmista mer-
kitsevä *(ga-)raidaz tai (ga-)raidjz. Suomen kirjakielessä raitis on esiintynyt Agrico-
lasta alkaen. Agricola on käyttänyt myös johdoksia raitistua ja raittius.
SKES 1962 raitis; E. Itkonen 1971 StNF 58 119-123; Hofstra 1985 278; Jussila 1998 raitis, raitis-
tua, raittius; SSA 2000 raitis.
raito
Ahkiota vetävien porojen muodostamaa jonoa merkitsevä raito on lainaa saamen
kielestä. Saamen räidu on puolestaan lainaa kantaskandinaavisesta johdossubstan-
tiivista *raido, joka juontuu ratsastamista tai matkustamista merkitsevästä verbistä
*ridan. Sama kantaskandinaavinen verbi lienee perustana myös suomen raita-sanu-
eessa (—> raita, raide). Suomen kirjakielessä raito on ensi kertaa mainittu niiden
lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sana-
kirjaan 1770-luvulla.
Äimä 1906 SUSA 23:25 12; SKES 1962 raito; Jussila 1998 raito; SSA 2000 raito.
raitti
Kylätietä, murteissa myös tien levennystä, pihaa, tunkiota, lyhteiden riviä tai yhteen
liitettyjen verkkojen muodostamaa jonoa eli jataa merkitsevällä raitti-sanalla on ety-
mologinen vastine useimmissa lähisukukielissä. Näitä ovat mm. karjalan raitti ansa-
polku, -kierros', vepsän rait Verkkojata' ja vatjan raitti 'lyhderivi lattialla'. Sana on
selitetty kantagermaaniseksi tai kantaskandinaaviseksi lainaksi, jonka alkumuodoksi
on rekonstruoitu *wrait-. Tästä juontuu mm. nykyruotsin vret, joka merkitsee aita-
usta tai talojen välissä olevaa kujaa. Norjassa vastaava sana reit tai vreit merkitsee
pientä peltoa, uurrosta, lovea tai riviä. Samaan yhteyteen kuulunee myös suomeen
lainattu —» reitti. Suomen kirjakielessä raitti on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1962 raitti; Hofstra 1985 314; Jussila 1998 raitti; Hofstra ja Hahmo 1999 NphM 100 379-
386; SSA 2000 raitti.
1016

raivata
Verbillä on etymologinen vastine ainoastaan karjalassa, jossa raivata merkitsee suu-
rin piirtein samaa kuin suomessakin. Sana on selitetty lainaksi germaanisesta ver-
bistä *straujan, jota nykysaksassa vastaa hajottamista tai sirottamista merkitsevä
streuen. Sana on suomen kirjakielessä esiintynyt ensi kertaa jo Agricolan kielessä,
mutta tällöin asussa raivota. Agricolalla on myös johdos raivooja 'raivaaja'. Asu rai-
vata on tullut kirjakieleen vasta 1787 Kristfrid Gananderin sanakirjan myötä.
SKES 1962 raivata; Koivulehto Vir. 1970 180-181; Hofstra 1985 175; Jussila 1998 raivaaja, rai-
vata; SSA 2000 raivata.
raivo Viha, vimma*
Vihaa ja vimmaa merkitsevällä ra/vo-sanalla on etymologinen vastine ainoastaan
karjalan pohjoisissa murteissa, joissa sana merkitsee hullua. Raivo on etymologisesti
yhdistetty toiseen, pääkalloa merkitsevään ja germaanisperäiseksi selitettyyn raivo-
sanaan, joka nykysuomessa esiintyy yhdyssanassa —> takaraivo. Suomen kirjakie-
leen vimmaa merkitsevä raivo on tullut 1700-luvun alkupuolella, takaraivoa merkit-
sevä raivo on mainittu jo Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637, tosin asussa
takaraiva.
SKES 1962 raivo1; Jussila 1998 raivo; SSA 2000 raivo1.
raja
Sanalla on keskenään samanlaisia vastineita laajalti itämerensuomessa, esim. karja-
lassa, lyydissä, vatjassa ja virossa raja. Se on selitetty lainaksi venäjän sanasta krajy
jonka merkityksiä ovat mm. 'piiri, piirikunta; reuna, syrjä, laita; seutu; raja'. On
epävarmaa, kuuluuko huonoa, loppuun kulunutta esinettä merkitsevä raja, esim.
sanassa kenkäraja, samaan yhteyteen. Kysymyksessä voisi olla eräänlaisiin "rajatapa-
uksiin" viittaava vertauskuvallinen käyttö, mutta toisaalta on pidetty mahdollisena
sitäkin, että raja olisi samantapainen deskriptiivinen sana kuin roju tai romu. Ääntä
jäljitteleväksi sanaksi rajaa ei kuitenkaan romun tavoin voine tulkita, joten liittymi-
nen venäläisperäiseen raja-sanaan tuntuu sittenkin todennäköisemmältä. Huonoa
merkitsevällä rajalla on myös vastineita lähisukukielissä, esim. karjalassa raja tai
rajakkOy vepsässä rajak 'huono halme' ja virossa raju 'lika; kulunut, kelvoton esine',
joten aivan nuoresta ilmauksesta ei ole kysymys. Suomen kirjakielessä rajalinjaa
merkitsevä raja on esiintynyt Agricolasta alkaen, sen sijaan kulunutta kenkää mer-
kitsevä raja on mainittu ensi kertaa vasta Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
Mikkola 1894 129; SKES 1962 raja1, raja2; Plöger 1973 153-154; Jussila 1998 raja1, raja2; SSA
2000 raja1, raja2.
1017

raju
Sanalla on tarkka vastine inkeroisessa ja karjalassa, virossa raju merkitsee rajuilmaa
tai myrskyä. Sana on aivan ilmeisesti samaa juurta kuin —» raivo; äännesuhde on
samanlainen kuin esim. sanoissa aju ja —» aivo. Suomen kirjakielessä raju on ensi
kertaa esiintynyt Maskun Hemmingin virsikirjassa 1605.
SKES 1962 raima, raju; Jussila 1998 raju; SSA 2000 raju.
rakas
Sanalla on lähisukukielissä vastine ainoastaan karjalassa; saamen rähkis on lainaa
suomesta. Tästä huolimatta rakas on aiemmin katsottu vanhaksi omaperäiseksi
sanaksi, joka kuuluisi yhteen ugrilaiskielten läheistä tai sukulaista merkitsevien
sanojen kanssa. Näitä ovat mm. mansin yhdyssana röwn-ut ja unkarin rokon, jotka
kumpikin merkitsevät sukulaista. Obinugrilaisissa kielissä on myös samaan yhtey-
teen kuuluva verbivartalo, esim. mansin rötv-, joka merkitsee 'päästää lähelle*. Vasti-
neiden puuttuminen läheisemmistä sukukielistä viittaa kuitenkin siihen, että kysy-
myksessä voisi olla laina. Sanalle onkin aikojen kuluessa esitetty useita germaani-
sia lainaetymologioita, joista uusimman käsityksen mukaan rakas juontuu ahnetta
tai himokasta merkitsevästä kantagermaanin sanasta *frakaz. Suomen kirjakielessä
rakas on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen samoin
kuin siitä johdettu verbi rakastaa.
SKES 1962 rakas; Koivulehto Vir. 1974 123; Hofstra 1985 210; UEW 1988 418-419; Jussila 1998
rakasy rakastaa; SSA 2000 rakas.
rakentaa
Sanalla on vastineita eräissä lähisukukielissä, mm. karjalassa rakentoa, vatjassa raket-
taa Valjastaa', virossa rakendada. Saamen rähkadit Valmistaa, tehdä, kehittää' yms.
on lainaa suomesta. Etymologiseksi vastineeksi on aiemmin katsottu myös unkarin
rak 'panna, asettaa; latoa, pinota; rakentaa' ja suomalais-ugrilaiseksi alkumuodoksi
on rekonstruoitu *rakk3-y mutta kun vastineet puuttuvat kaikista välille jäävistä
etäsukukielistä, rinnastusta on pidettävä äärimmäisen epävarmana. Todennäköi-
sempi selitysvaihtoehto on, että itämerensuomen rakentaa on germaaninen laina.
Kantagermaanista alkumuotoa *rakjan- edustavat mm. alasaksan recken 'ojentaa',
ruotsin räcka 'ojentaa' ja gootin uf-rakjan 'pystyttää'.
Suomen kirjakielessä rakentaa on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsi-
kirjoituksista alkaen. Rinnalla on käytetty myös konsonanttivartaloista muotoa
raketa. Verbin merkitys on vanhassa kirjakielessä ollut nykyistä väljempi, kuten se
on myös murteissa. Se on voinut tarkoittaa monenlaisia korjaus-, paikkaus- ja val-
mistelutöitä, mm. aterian valmistamista. Johdokset rakentaja ja rakennus ovat myös
esiintyneet kirjakielessä Agricolasta alkaen.
Thomsen 1869 142; SKES 1962 rakentaa; UEW 1988 419; Nikkilä 1994 FUF 52 162-166; Jussila
1998 rakennus, rakentaa, rakentaja, raketa; SSA 2000 rakentaa.
1018

raketti
Suomen raketti on lainaa ruotsin sanasta raket, joka alkuaan juontuu italian sanasta
rachetta tai rochetta. Nämä ovat deminutiivisia johdoksia sanasta rocca, joka mer-
kitsee värttinää tai sukkulaa. Vanhan ajan raketit ovat olleet sylinterin muotoisia
ammuksia. Ruotsissa raket on ollut käytössä jo 1600-luvulla, suomen kirjakielessä
raketti on ensi kertaa mainittu vuonna 1700 Narvan taistelua koskevassa kuvauk-
sessa. Siinä kerrottiin kahdesta "tuliluodista" eli raketista, jotka ammuttiin taivaalle
taistelun alkamisen merkiksi.
TSK 7 1915 raketti; Hellquist 1939 raket; SKES 1962 raketti; Koukkunen 1990 raketti; Jussila 1998
raketti; SSA 2000 raketti.
rakki
Koiraa tarkoittava, nykykielessä sävyltään halventava rakki on lainaa ruotsista. Var-
haisuusruotsin racka tai racke on tarkoittanut erityisesti pientä koiraa, eikä siihen
alkuaan ole liittynyt negatiivisia sivumerkityksiä. Sama sana on lainattu myös kar-
jalaan, viroon ja saameen. Suomen kirjakielessä rakki on ensi kertaa mainittu kou-
lulaisille tarkoitetussa tulkkisanakirjassa Variarum Rerum Vocabula, joka ilmestyi
Turussa 1644.
SAOB 1956 racka*; SKES 1962 rakki1; Jussila 1998 rakki; SSA 2000 rakki.
rakkine
Rakentaa-verbistä muodostettu rakkine on epäsäännöllinen johdos, joka tarkoittaa
erityisesti epäkuntoisia, monimutkaisia ja huonosti toimivia koneita ja laitteita. Sama
sana esiintyy myös karjalassa, jossa rakkineh merkitsee mm. rakennustöitä tai raken-
nusta, verkon saattamista pyyntikuntoon, vahvike- tai koristenauhaa, jalkineen vuo-
ria ym. Karjalassa rakkineh on hyvin moninaiseen rakentamiseen ja valmisteluun
liittyvä neutraali sana, ei halventava ilmaus. Suomen kirjakieleen rakkine on tullut
itämurteista 1800-luvulla. Ensiesiintymä on G. E. Eurenin sanakirjassa 1860.
Ahlqvist 1877 36; SKES 1962 rakkine; SSA rakkine.
rakko
Sanalla on vastineita useimmissa lähisukukielissä, esim. karjalassa ja vatjassa rakko,
lyydissä ja liivissä rak ja virossa rakk. Liivin rak merkitsee sankoa, ei rakkoa. Alku-
perä on epäselvä. Sanaa on arveltu kantaskandinaaviseksi lainaksi, jolloin lähtömuo-
doksi sopisi heikkoa tai haurasta merkitsevä *brakon-, mutta tämä selitys koskee
vain ra/c/co-sanaa osana yhdyssanaa rakkotautu eikä sitä ei ole yleisesti hyväksytty
koko ra/cfco-sanan alkuperää koskevaksi selitykseksi. Suomen kirjakielessä rakko on
ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa Lexicon Latino-Scon-
dicum 1637. Yhdyssana rakkotauti esiintyy Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
Karsten 1944 FmS 19 429; SKES 1962 rakko; SSA 2000 rakko.
1019

rako
Sanan vastineita ovat inkeroisen, karjalan ja vatjan rako sekä viron pragu. Itämeren-
suomen rako on selitetty balttilaiseksi lainaksi, jota nykyisissä balttilaisissa kielissä
edustavat liettuan spräga ja latvian spraga. Latvian sana on lainautunut erikseen lii-
viin, jossa vastine on spräiga. Suomen kirjakielessä rako on esiintynyt Agricolasta
alkaen, johdos raottaa on ensi kertaa mainittu Erasmus Rotterdamilaisen Kullaisen
kirjan suomennoksessa 1670 ja rakoilla on tullut käyttöön 1800-luvulla.
Thomsen 1890 219; SKES 1962 rako; Jussila 1998 rako, raottaa; SSA 2000 rako.
1 rakuuna 'ratsuväen sotilas'
Ratsuväen sotilasta merkitsevä rakuuna on lainaa ruotsin sanasta dragon. Tämä
juontuu alkuaan latinasta, jossa draco tarkoittaa lohikäärmettä. Rakuunat käyttivät
muinoin pyssyjä, joiden perä muistutti lohikäärmeen päätä. Suomen kirjakielessä
rakuuna on tullut käyttöön Ruotsin suurvalta-aikana, ensiesiintymä asussa tragonei
on asiakirjassa vuodelta 1655.
TSK 7 1915 rakuuna; Hellquist 1939 dragon; SKES 1962 rakuuna1; Hahmo 1994 GA 317-318;
Jussila 1998 rakuuna; SSA 2000 rakuuna1.
2 rakuuna Ärtemisia dracunculus'
Maustekasvia merkitsevä rakuuna on lainaa ruotsin sanasta dragon. Tämä puoles-
taan juontuu ranskan kautta latinasta, jossa kasvin nimenä on ollut tarcon tai altar-
con. Alun perin nimitys tulee arabiasta. Useissa kielissä se on kansanetymologisesti
yhdistetty lohikäärmettä merkitsevään sanaan, latinaksi draco (—»rakuuna 'ratsuväen
sotilas'). Ruotsissa on käytetty mm. nimitystä drakört 'lohikäärmeyrtti', ja kasvin tie-
teellinen lajinimi dracunculus merkitsee sananmukaisesti pikku lohikäärmettä. Suo-
men vanhassa kirjakielessä rakuunakasvia on nimitetty mm. lohikäärmeenruohoksi
tai lohenruohoksi. Suomen kirjakielessä mausteyrttiin viittaava rakuuna on tullut
yleiseen käyttöön vasta 1900-luvun jälkipuolella. Sana on Nykysuomen sanakirjan
viimeisen osan (1961) täydennysliitteessä.
SAOB 1925 dragon2; SSA 2000 rakuuna2.
rallattaa
Hilpeää lauleskelua merkitsevä rallattaa tai trallattaa on lainaa ruotsin sanasta tralla.
Alun perin sana perustunee £ra//a//aa-tyyppisiin korvikesanoihin, joilla on tapana
täydentää tai korvata laulun varsinaisia sanoja. Laulua merkitsevä ralli tai tr alli voi
olla (t)rallattaa-verbin johdos tai erillinen laina ruotsin sanasta trall. Suomen kirja-
kielessä rallattaa-verbin frekventatiivi)ohdos rallatella on mainittu Kristfrid Ganan-
derin sanakirjassa 1787, ja samassa lähteessä on myös lyhyempi verbi rallata. Nyky-
muoto rallattaa on tullut kirjakieleen vasta 1800-luvun puolella. Sekä rallattaa^ ralli
että rallatus mainitaan mm. Daniel Europaeuksen sanakirjassa 1853.
1020

SKES 1962 rallata; Jussila 1998 rallatella; SSA 2000 rallattaa.
1 ralli 'ritilä
Irrallista säleikköä tai ritilää merkitsevä ralli tai tralli on lainaa ruotsin sanasta trall.
Sana on tullut kirjakieleen 1800-luvun jälkipuoliskolla, ja se on ensi alkuun kuulunut
merenkulkuterminologiaan. Se on mainittu asussa tralli Albin Stjerncreutzin laati-
massa merisanakirjassa 1863 ja kohta tämän jälkeen Ferdinand Ahlmanin ruotsa-
lais-suomalaisessa sanakirjassa 1865.
SKES 1962 ralli2; SSA 2000 ralli1.
2 ralli autokilpailu'
Autoilla tai muilla moottoriajoneuvoilla määräreittejä pitkin ajettavaa kilpailua
merkitsevä ralli on nuorehko laina englannin sanasta rally. Sana on suomalaisessa
asussaan tullut käyttöön 1950-luvun puolimaissa. Se mainitaan myös Nykysuomen
sanakirjassa (1951-1961), jossa rinnakkaisasuksi on ilmoitettu rally. Nykykielessä
ralli voi tarkoittaa myös rajua ja vauhdikasta menoa yleensä. Aivan eri alkuperää on
kuitenkin laulua merkitsevä vanhempi lainasana ralli (—> rallattaa).
Pulkkinen 1984 ralli; Paunonen 2000 ralli; SSA 2000 ralli.
rampa
Sanalla on vastine kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä liiviä lukuun ottamatta.
Näitä ovat Inkeroisen, karjalan ja vatjan rampa sekä lyydin, vepsän ja viron ramb.
Saamesta vastineeksi esitetty rabbi 'haaska, raato' voi olla lainaa itämerensuomesta.
Rampa on mitä ilmeisimmin germaanista alkuperää, ja sille on esitetty useita ger-
maanisia lähteitä, joskaan mikään näistä ei täsmälleen vastaa sekä muodoltaan että
merkitykseltään itämerensuomen rampa-sanaa. Hyvä ehdokas on kantaskandinaa-
vin *krampa-, joka on merkinnyt koukistunutta. Tätä edustaa nykyruotsissa johdos
krämpa vaiva, kipu, vamma'. Myös balttilaista alkuperää on pidetty mahdollisena.
Suomen kirjakielessä rampa on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1962 rampa; Nikkilä 1982 SFU 18 257; Vaba LingU 1997 282-283; SSA 2000 rampa.
ramppi
Näyttämön parrasta tai rakennuksen eteen tai toiselle tielle johtavaa ajoluiskaa mer-
kitsevä ramppi on lainaa ruotsin sanasta ramp. Tämä puolestaan juontuu, mahdol-
lisesti saksan välityksellä, ranskan sanasta rampe 'luiska, rinne; parras; porras', joka
on johdos verbistä ramper 'kiivetä'. Suomen kirjakielessä ramppi on tullut käyttöön
1800-luvun jälkipuolella. Sana mainitaan mm. Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa
1865.
Hellquist 1939 ramp; SKES 1962 ramppi; SSA 2000 ramppi.
1021

rangaista
Verbin tarkka vastine on inkeroisen rankaissa; vatjan rangata tai rankata edustaa
rakenteeltaan eri johdostyyppiä kuin suomen rangaista tai rankaista. Karjalan ran-
kaissa tai rankaistoa on ilmeisesti lainattu suomesta. Alkuperä on epäselvä. Verbiä
on arveltu johdokseksi sanoista —> ranka tai —> rankka, tai sitten sitä on yritetty
selittää suoraksi lainaksi germaaniselta taholta. Alkumuodoksi on ehdotettu verbiä
*strangön, jota nykyruotsissa edustaa murteellinen stränga 'panna lujille. Toisen
selityksen mukaan verbi kuuluisi samaan yhteyteen, jota edustaa nykysaksan köyttä
merkitsevä Strang)& jonka yhteyteen kuuluu myös sitomista merkitseviä sanoja. Sel-
vää esikuvaa suomen rangaista-verbiYLe on tätä kautta kuitenkin mahdotonta osoit-
taa. Lainaselitystä puoltaisi joka tapauksessa se, että monet vanhat lakiin ja oikeuteen
liittyvät sanat ovat historiallisista syistä germaanista tai ruotsalaista alkuperää. Suo-
men kirjakielessä rangaista on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen.
Karsten 1905 ANF 22 203-204; SKES 1962 rangaista; Ritter 1993 122; Jussila 1998 rangaista; SSA
2000 rangaista.
rangaistus
Rangaistus on johdos verbistä —> rangaista tai rankaista. Vastaava johdos on myös
karjalan rankaissus, mutta tämä on ilmeisesti lainaa suomesta. Suomen kirjakielessä
rangaistus on ollut ahkerassa käytössä Agricolasta alkaen.
SKES 1962 rangaista; Jussila 1998 rangaistus; SSA 2000 rangaista.
ranka
Karsittua puunrunkoa merkitsevällä ranfca-sanalla on vanhastaan ollut rinnakkais-
muoto ranko, ja molemmilla on tarkat vastineet inkeroisessa, karjalassa ja vatjassa.
Karjalan sanoja on tosin epäilty lainoiksi suomesta. Sana on aivan ilmeisesti lainaa
naapurikielistä, mutta lainalähteeksi tarjolla on useampiakin sanoja. Yksi mahdolli-
suus on muinaisruotsin kanaortta merkitsevä rang, jota nykyruotsissa vastaa räng,
toinen ja parempi ehdokas on kantaskandinaavin *strangä, jota esim. nykynorjassa
edustaa pienehkön puun karsittua runkoa merkitsevä strang tai strange. Kolmas,
kaikkein epätodennäköisin vaihtoehto on lainaus balttilaiselta taholta, jossa alku-
muodoksi sopivaa sanaa edustaa liettuan dränga 'paksu salko, riuku'.
Suomen kirjakielessä ranko on mainittu herra Martin lainsuomennoksessa vuo-
den 1570 tienoilla alkuosana yhdyssanassa rankopuu. Asu ranka on saanut kirjoitus-
asun Ljungo Tuomaanpojan lainsuomennoksessa 1601. Yhdyssana selkäranka esiin-
tyy Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787, jo tätä ennen on mainittu selkäranko
Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
Kalima 1936 151; Hellquist 1939 räng, SKES 1962 ranka; Hofstra 1985 321; Jussila 1998 ranka,
ranko, selkäranka, selkäranko; SSA 2000 ranka.
1022

rankki
Viinan valmistuksessa tarvittavaa, valmiiksi käytettyä seosta merkitsevä rankki on
lainaa ruotsin sanasta drank, joka puolestaan on lainaa alasaksan samanasuisesta
sanasta. Suomen kirjakielessä se on ensi kertaa mainittu vuonna 1699 asussa frankki
Jonas Mennanderin runossa Huonen-Speili, joka kertoo eri perheenjäsenten tehtä-
vistä ja velvollisuuksista. Asu rankki on esiintynyt Kristfrid Gananderin sanakirjassa
1787.
SKES 1962 rankki; Jussila 1998 rankkiy frankki; SSA 2000 rankki.
ranne
Sanan etymologisia vastineita ovat jälkiosa inkeroisen yhdyssanassa käsiranne
'ranne', viron ranne, joka merkitsee rannetta tai kynsivallia, sekä saamen ruoddas,
joka merkitsee käsineen ranneosaa. Sana ei ilmeisesti alkuaan ole ollut ruumiin-
osan nimitys vaan jonkin ranteen ympärille pantavan suojuksen tai koristeen nimi-
tys. Tähän viittaa mm. tulkkisanakirjassa Variarum rerum vocabula 1644 annettu
selitys, jonka mukaan käsivarren ranteet tarkoittavat metallisuojuksia. Murteissa
ranne-sanein merkityksiä ovat mm. 'juuri; ympärys; reuna; kalvosin'. Germaanispe-
räisen —> rattta-sanan johdoksiin kuuluu myös reunaa merkitsevä ranne, eikä ole
aivan mahdotonta, että myöhemmin ruumiinosan nimitykseksi muuttunut ranne
kuuluisi tähän yhteyteen. Toisaalta sanaa on arveltu balttilaiseksi lainaksi, jolloin
se voisi olla samaa juurta kuin liettuan grandis 'rannerengas'. Suomen kirjakielessä
ranne on esiintynyt ensimmäistä kertaa vuoden 1642 Raamatussa osana yhdyssanaa
rannerengas.
SKES 1962 ranne, ranta; Jussila 1998 rannerengas; Liukkonen 1999 116-117; SSA 2000 ranne.
ranska. Ranska
Ranskan kieleen ja maahan viittaavat sanat ovat suomessa lainaa ruotsin sanoista
franska, fransk, joita on käytetty paitsi sinänsä myös monien yhdyssanojen ja sana-
liittojen osina. Ruotsin sanat ovat lainaa alasaksasta. Nimitys juontuu alkuaan mui-
naisgermaanisesta frankkien kansasta, joka asettui Galliaan keskiajan lopulta. Myö-
häislatinan Franci merkitsee sananmukaisesti 'frankit'.
Suomessa on maan nimenä käytetty ensi alkuun ruotsalaismallisia nimiasuja, esim.
Henrik Florinuksen sanakirjan postuumissa painoksessa 1733 Franckrijki. Nykyasu
Ranska on yleistynyt vasta 1800-luvun loppupuolella, tätä ennen on käytetty nimiä
Franska tai Franskanmaa. Adjektiivi ranskalainen on asussa /ranskalainen mainittu
ensi kertaa almanakassa 1782, nykyasu on tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuolis-
kolla. Ruotsista saatuina sitaattilainoina ranskaan viittaavia sanoja on esiintynyt kir-
jakielessä 1600-luvulta lähtien, esim. Variarum rerum vocabulassa 1644 franst wijna
'ranskalainen viini' ja Erasmus Rotterdamilaisen Kullaisen kirjan suomennoksessa
i6jofranshusit 'ranskalaiset'.
1023

SAOB 1925 frank2; Hellquist 1939 fransk; SKES 1962 Ranska; VKS 1985 franskiviina, fransoosi;
Jussila 1998 ranska, ranskalainen; SSA 2000 Ranska.
ranta
Sanalla on tarkka etymologinen vastine kaikissa lähisukukielissä, inkeroisessa, kar-
jalassa ja vatjassa ranta, lyydissä, vepsässä ja virossa rand ja liivissä rända. Sana on
varmasti lainaperäinen, ja sen alkumuodoksi sopii täsmälleen kantaskandinaavin
*stranda, jota esim. nykyruotsissa vastaa Strand. Muitakin mahdollisia lainalähteitä
on esitetty, mm. se germaanisten kielten reunaa tai syrjää merkitsevä sanaperhe,
jonka edustaja on nykyruotsin rand. Myös balttilaista alkuperää on pidetty mahdol-
lisena. Perinteinen germaaninen lainaselitys on kuitenkin kaikin puolin moitteeton,
joten sen voi perustellusti asettaa etusijalle. Suomen kirjakielessä ranta on esiintynyt
Agricolasta alkaen.
Thomsen 1869 142; SKES 1962 ranta; Ritter 1993 90; Jussila 1998 ranta; SSA 2000 ranta.
rantu
Vanhahtavan tai murteellisen sävyinen rantu on lainaa ruotsin sanasta rand, joka
merkitsee mm. 'reuna; laita; juova, raita; kengän reunus*. Viimeksi mainitussa mer-
kityksessä käytetään sekä suomen murteissa että inkeroisessa sanaa rantti, joka erilai-
nen lainaversio samasta sanasta. Murteissa esiintyy myös rantu ränni ja ranne viirun
tai raidan merkityksessä. Suomen kirjakielessä rantu on esiintynyt ensi kertaa Krist-
frid Gananderin sanakirjassa 1787 kantaosana adjektiivijohdoksessa rantuinen, joka
merkitsee raidallista. Ganander on maininnut myös ra^ta-sanan viitteenä hakusa-
nan ruudullinen kohdalla, mutta hän on unohtanut lisätä sanakirjaansa ra«£w-sanaa
koskevan artikkelin.
SKES 1962 rantu; Jussila 1998 rantuinen; SSA 2000 rantu.
rapa
Pohjasakkaa, puoliksi sulanutta ruokaa tai lokaa merkitsevällä rapa-sanalla on vas-
tine kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä, esim. karjalassa ja vatjassa rapa, vepsässä
ja virossa raha. Sana on selitetty germaaniseksi lainaksi, jonka kantaskandinaavista
alkumuotoa *draba- edustaa nykyruotsin drav. Tämä merkitsee mm. rapaa, sian-
ruokaa, oluenpanosta jäänyttä sakkaa tai tähteitä yleensä. Viinin tai oluen valmis-
tuksessa syntynyttä jätettä on ennen yleisesti käytetty kotieläinten, varsinkin sikojen
ravinnoksi. Suomen kirjakielessä rapa on esiintynyt Agricolasta alkaen. Eri alkupe-
rää on onomatopoeettinen, rapisevaa ääntä jäljittelevä rapa-sanue (—> rapista), johon
kuuluu esim. alkuosa sanassa rapakivi.
Becker 1824 4; SKES 1962 rapa1; Jussila 1998 rapa; SSA 2000 rapa1.
1024

raparperi
Raparperin nimitys on lainattu suomeen ruotsista. Ruotsin rabarber juontuu, mah-
dollisesti saksan välityksellä, alkuaan latinasta, jossa rhabarberium tai tämän rin-
nakkaismuoto rheubarberium on alkuaan sanaliitto. Sen kreikkalaisperäinen alku-
osa rheu- tai rha- tarkoittaa Rheum-nimisen kasvin eli käytännössä erään aasialai-
sen raparperilajin juurta, jota on alun perin käytetty lääkeaineena. Jälkiosa viittaa
Bosporin salmen itäisellä puolella asuneisiin barbaareihin (—» barbaari), joilta oli
opittu raparperinjuuren käyttö rohtona. Raparperi on siis alkuaan "barbaarijuuri".
Eräiden tietojen mukaan tämän aasialaisen raparperin ikivanha nimitys Rha olisi
samaa juurta kuin Volgajoen muinainen nimi, joka myös on ollut Rha. Nykyään
vihanneksena tunnettu raparperi (Rheum x cultorum), josta käytetään lehtiruodit, ei
ole sama kasvi, vaan risteymä, joka on viljelykasvina nuori, eräiden tietojen mukaan
vasta 1700-luvulla käyttöön otettu. Risteymän synnyssä on aasialainen Rheum rha-
ponticum ollut mitä ilmeisimmin yhtenä osapuolena. Suomen kirjakielessä rapar-
peri on ensi kertaa mainittu asussa rabarberi viljelyohjeita sisältävässä asiakirjassa
vuonna 1762.
SAOB 1955 rabarber; SKES 1962 raparperi; Kluge - Seebold 1989 Rhabarbery Rousi 1997 225;
Jussila 1998 rabarberi; SSA 2000 raparperi.
rapata
Laastilla päällystämistä merkitsevä rapata on lainaa ruotsin verbistä rappa. Suomen
kirjakielessä rapata on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
Muuraria tai erillistä rappaajaa merkitsevä arkissävyinen ammattitermi rappari on
todennäköisesti johdettu rapata-sanasta lainaperäisten muurata- ja muurari-sano-
jen mallia noudatellen. Ruotsin kielessä esiintyy kyllä muuraria tai rappaajaa merkit-
sevä rappare, mutta tämä on tyypillisesti suomenruotsalainen sana ja ilmeisen nuori,
vasta 1800-luvun lopulta peräisin. Ruotsissa on toinenkin ja vanhempi rappare-sana,
mutta tämä on johdos verbistä rappa 'ryöstää' eikä kuulu rakennusterminologian
yhteyteen lainkaan. Myös suomen murteissa ja vanhassa puhekielessä tunnetaan
rosvoa merkitsevä rappari, ja tämä on lainaa jälkimmäisestä, ryöväriä merkitsevästä
rappare-sanasta.
SAOB 1956 rappare; SKES 1962 rapata1, rapata2; Jussila 1998 rapata1; SSA 2000 rapata1, rapata2.
rapea
Haurasta, helposti murtuvaa merkitsevällä rapea-sanalla on vastineita useissa lähisu-
kukielissä. Näitä ovat inkeroisen rappia, karjalan rapie, vepsän rabed, vatjan rappia)*
viron rabe. Adjektiivi on johdos rapisevaa ääntä jäljittelevästä onomatopoeettisesta
kannasta rap- tai rapa-, josta on johdettu myös verbi —> rapista. Johdostyyppi on
ikivanha ja yleinen. Suomen kirjakielessä rapea on ensi kertaa mainittu vuoden 1768
almanakassa. Eri alkuperää on nopeaa tai reipasta merkitsevä rapea (—» ravakka),
jolla myös on vastineita lähisukukielissä.
1025

SKES 1962 rapea1; Jussila 1998 rapea1; SSA 2000 rapea1.
rapista
Verbillä on vastineita kautta itämerensuomen. Näitä ovat esim. inkeroisen krapissa,
karjalan ravissa, vatjan krapissa ja viron krabiseda tai rabiseda. Verbi on selvästi
muodostettu rapisevaa ääntää jäljittelevästä, onomatopoeettisesta vartalosta. Sanan-
alkuinen konsonanttiyhtymä on suomensukuisille kielille normaalisanastossa alun
perin vieras, mutta onomatopoeettisessa sanassa sen avulla voidaan tarkoitukselli-
sesti korostaa äänivaikutelmaa. Suomen kirjakielessä rapista on ensi kertaa mainittu
Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745 asussa krapista. Samaan yhteyteen kuuluu
myös se rapista-verbi, jota käytetään esim. kuivien lehtien putoilemisesta, varisemi-
sesta. Ravistelemiseen, varistelemiseen viittaava krapistella on mainittu kirjakielessä
jo 1699 Jonas Mennanderin opettavaisessa runossa Huonen-Speili.
SKES 1962 rapista; Jussila 1998 rapista; SSA 2000 rapista1, rapista2.
rapistua, ravistua
Ränsistymistä, kuivumista, hataraksi tulemista tms. merkitsevällä verbillä rapistua
tai ravistua on vastineita useissa itämerensuomalaisissa kielissä, esim. inkeroisessa
ravistua, karjalassa ravistuo, lyydissä fapistuda ja virossa murteellinen rapistuda.
Nämä ovat johdoksia samasta onomatopoeettisesta kannasta, josta juontuvat myös
—> rapea ja —» rapista. Suomen kirjakielessä ravistua on ensi kertaa mainittu vuoden
1642 Raamatussa ja rapistua Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
SKES 1962 ravistua; Jussila 1998 rapistua, ravistua; SSA 2000 ravistua.
raportti
Selontekoa, tiedonantoa tai katsausta merkitsevä raportti on lainattu suomeen ruot-
sin sanasta rapporU joka juontuu ranskasta. Ranskan rapport on johdos verbistä rap-
porter, jonka rakenneosat ovat etuliite re-, r- 'takaisin' ja verbi apporter 'tuoda muka-
naan'. Ruotsissa rapport on ollut käytössä jo 1600-luvulla, suomen kirjakielessä se on
ensi kertaa mainittu asiakirjassa vuonna 1700.
Koukkunen 1990 raportti; SSA 2000 raportti.
rappeutua
Verbi on nuori johdos samasta vartalosta, joka esiintyy myös sanassa —» rappio.
Suomen kirjakieleen rappeutua on tullut vasta 1800-luvulla, se mainitaan ainakin jo
Daniel Europeuksen sanakirjassa 1853.
SKES 1962 rappio; SSA 2000 rappio.
1026

rappio
Huonoa kuntoa, kelvottomuuden tilaa tai tällaisessa tilassa olevaa oliota merkitse-
vällä rappio-sanalla on varma vastine ainoastaan karjalassa, jossa rappivo merkitsee
risaa, romua, hylkyä tai sitten rappiotilaa. Sanan alkuperä on epäselvä. Se on yhdis-
tetty johdoksena samaan äänteellisesti motivoituun sanaperheeseen, johon kuuluvat
myös —> rapista, —» ravistaa ja ravistua. Toinen mahdollisuus on, että se on johdos
itämerensuomalaisesta verbistä rapata tai ravata 'lyödä', jota on arveltu sekä omape-
räiseksi sanaksi että germaaniseksi lainaksi. Tätä verbiä on konkreettisen lyömisen
lisäksi käytetty mm. puhuttaessa taudin iskemisestä. On myös mahdollista, että rapi-
semista ja lyömistä merkitsevät sanaperheet kuuluvat alun perinkin yhteen ja perus-
tuvat kaikki samansuuntaiseen äänteelliseen motivaatioon. Verbi rapata tai ravata
on ollut käytössä etenkin puintiterminä, jolloin lyöminen ja (jyvien) rapiseminen
ovat luontevasti liittyneet yhteen. Suomen kirjakielessä rappio on ensi kertaa esiinty-
nyt niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan teki omistamansa Daniel
Jusleniuksen sanakirjan kappaleeseen vuoden 1770 jälkeen.
SKES 1962 rappio-, Jussila 1998 rappio; SSA 2000 rappio.
rappu
Suomen rappu on lainaa ruotsin sanasta trappa, joka suomenruotsin murteissa esiin-
tyy myös asussa trappu. Monissa suomenkin murteissa käytetään vastaavanasuista
sanaa trappu. Koska portaissa on askelmia eli rappuja yleensä enemmän kuin yksi,
sanaa käytetään etupäässä monikollisena, ja siihen liitetään usein johdin -tien: rap-
puset. Sama ruotsin sana on lainautunut myös karjalaan ja vatjaan. Suomen kirja-
kielessä traput on mainittu ensi kertaa Agricolan Uudessa testamentissa. Nykyasu
rappu on tullut kirjakieleen Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
Renvall 1826 rappu; SKES 1962 rappu; Jussila 1998 rappu; SSA 2000 rappu.
rapu
Suomen rapu tai krapu on lainaa ruotsin sanasta krabba. Sama sana on lainattu myös
inkeroiseen, vatjaan ja viroon. Suomen kirjakielessä krapu on esiintynyt Agricolasta
alkaen, toisaalta syövän tapaisen, ruumista jäytävän taudin nimenä, toisaalta astrolo-
gian terminä viittaamassa tiettyyn eläinradan merkkiin. Äyriäisen nimenä krapu on
esiintynyt 1600-luvun tulkkisanakirjoissa Ericus Schroderuksen sanakirjasta 1637
lähtien.
SKES 1962 rapu; VKS 1994 krapu; Jussila 1998 rapu; SSA 2000 rapu.
rasavilli
Vallatonta lasta merkitsevä rasavilli on lainaa ruotsin sanasta rasvill. Tämän alkuosa
juontuu verbistä rasa 'raivota, riehua' ym. Suomen murteissa ja vanhassa kirjakie-
lessä tunnetaan myös adjektiivi rasakka, joka on johdettu samaan yhteyteen kuulu-
1027

vasta ruotsalaisperäisestä sanasta ras 'raivo, raisu kisailu'. Rasavilli on tullut kirjakie-
leen 1800-luvun lopulla. Sana mainitaan mm. Lönnrotin sanakirjassa 1880.
SKES 1962 rasavilli-, SSA 2000 rasavilli; Nikkilä Vir. 2002 129-130.
rasia
Sanalla on vastine ainoastaan virossa, jossa murteellinen rasi tai rasik merkitsee
puista pyöreää tai soikeaa kannellista rasiaa. Karjalan rasi lienee lainaa suomesta.
Sana on selitetty germaaniseksi lainaksi, jonka kantagermaaniseksi alkumuodoksi
rekonstruoitua *randja- tai *rand/a-sanaa vastaisi ruotsin murteellinen rände. Tämä
merkitsee rasian, vakan tai seulan puusta taivutettua kehystä. Suomen kirjakielessä
rasia on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637.
SKES 1962 rasia; Koivulehto Vir. 1982 257-264; Jussila 1998 rasia; SSA 2000 rasia.
rasittaa
Verbillä on tarkka vastine ainoastaan karjalassa. Viron vanhassa kirjakielessä on
mainittu samasta vartalosta muodostettu mutta toisenlaista johdostyyppiä edustava
rasendada Vaikeuttaa, raskauttaa'. Alkuperä on epäselvä. Yhden selityksen mukaan
sanan perusosana olisi sama onomatopoeettinen, rasahtavaa ääntä merkitsevä juuri,
joka esiintyy myös verbissä rasahtaa ja murteellisessa adjektiivissa rasakka 'rapea,
hauras'. Murteellinen johdos rasea puolestaan merkitsee mm. 'väsynyt, raukea, voi-
maton' ym. Samaan yhteyteen kuuluu myös —» raskas. Suomen kirjakielessä rasittaa
on ensi kertaa esiintynyt Maskun Hemmingin suomentamassa hurskaiden laulujen
kokoelmassa 1616.
SKES 1962 rasea; Jussila 1998 rasittaa; SSA 2000 rasittaa.
raskas
Sanalla on tarkkoja vastineita eräissä lähisukukielissä. Näitä ovat inkeroisen ja karja-
lan raskas ja vatjan razgaz. Viron raske 'raskas; vaikea; ankara' edustaa toista johdos-
tyyppiä. Adjektiivi raskas on selvästi johdos, jossa johdinosan -kas edellä on sama,
mahdollisesti äänteellisesti motivoitu vartalo kuin verbissä —» rasittaa. Suomen kir-
jakielessä raskas on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen. Agricolalla on
myös johdokset raskaus ja raskauttaa sekä yhdysadjektiivi raskasmielinen.
SKES 1962 raskas; Jussila 1998 raskasy raskasmielinen, raskaus, raskauttaa; SSA 2000 raskas.
raspi
Karkeata viilaa merkitsevä raspi on nuorehko laina ruotsista. Sama sana on lainattu
myös aunukseen. Koska konsonanttiyhtymä -sp- on suomen kielelle outo, sana on
eräissä pohjalaismurteissa muuttunut asuun rapsi. Suomen kirjakielessä raspi on
1028

esiintynyt ensi kertaa vuonna 1731 alkuosana yhdyssanaa raspihuone, joka viittasi
naisten rangaistuspaikkana käytettyyn kehruuhuoneeseen.
SKES 1962 raspi; Jussila 1998 raspi; SSA 2000 raspi.
rastas
Linnunnimellä rastas tai murteissa myös rastas on vastine useimmissa itämerensuo-
malaisissa kielissä. Näitä ovat esim. karjalan rassas, vatjan rassa, viron rastas ja liivin
rasta. Sana on vanha balttilainen laina, jota lainanantajataholla edustavat mm. lat-
vian strazds ja muinaispreussin tresde. Suomen kirjakielessä rastas on esiintynyt ensi
kertaa Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637 sekä yleisenä rastaan nimityk-
senä että alkuosana yhdyssanaa mustarastas, joka Schroderuksen mukaan merkitsee
kottaraista. Juuri mustarastas onkin ollut kottaraisen yleisin nimitys vanhassa kirjal-
lisuudessa 1800-luvun alkuun asti. Sama merkitys tunnetaan myös murteista. Lisäksi
rastas ja aivan erityisesti yhdyssanat katavarastas ja yörastas ovat voineet suomen
vanhassa kirjakielessä viitata satakieleen.
Thomsen 1890 220; SKES 1962 rastas; SSA 2000 rastas; Häkkinen 2003 L319, L321, L322, L394.
rasti
Vinoristiä tai tienviittaa merkitsevä rasti on todennäköisesti vanhan slaavilaispe-
räisen —> risti-sanan variantti. Itsenäisellä sanalla rasti on vastine ainoastaan karja-
lassa, mutta paljon laajemmalti itämerensuomessa tunnetaan sanonta ristiin rastiin
merkityksessä sinne tänne', esim. karjalassa ristih rastih, vatjassa rissii rassiiy virossa
risti rästi ja liivissä risti rältx. Suomen kirjakielessä rasti on ensi kertaa mainittu pil-
kan merkityksessä niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt
Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
Närhi 1960 SJ 2 62-69; SKES 1962 rasti; Jussila 1998 rasti; SSA 2000 rasti.
rasva
Sanalla on tarkka vastine kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä, esim. lyydissä ja
vepsässä razv, vatjassa razva, virossa rasv ja liivissä razä. Sana on vanha germaani-
nen laina, jonka alkumuoto on *krausa- tai tästä johdettu *(ga-)krausja-. Näiden
nykyisiä edustajia ovat esim. hollannin kroos ja saksan Gekröse, jotka tarkoittavat
teuraseläinten sisälmyksiä, etenkin ruoaksi valmistettuja. Suomen kirjakielessä rasva
on esiintynyt Agricolasta alkaen, adjektiivijohdos rasvainen on mainittu ensi kertaa
vuoden 1642 Raamatussa. Verbi rasvata on tullut kirjakieleen Kristfrid Gananderin
sanakirjassa 1787.
SKES 1962 rasva; Koivulehto Vir. 1986 167-172; Jussila 1998 rasva, rasvainen, rasvata; SSA 2000
rasva.
1029

rata
Polkua, latua, reittiä ym. merkitsevällä rata-sanalla on vastineita itämerensuomalai-
sissa kielissä. Näitä ovat inkeroisen ja karjalan rata, viron rada ja liivin radä. Sana on
vanha germaaninen laina, jota edustaa nykyruotsissa murteellinen trad 'jälki maassa;
tie*. Muinaisyläsaksan trata on merkinnyt karjan tallaamaa polkua, poljettua tietä
tai laidunta. Suomen kirjakielessä rata on tien merkityksessä esiintynyt Agricolasta
alkaen. Ruotsin hana on suomennettu sanalla rata jo ennen kuin junanradat tulivat
tunnetuiksi Suomessa, joten sana on tätä kautta tullut luontevasti käyttöön myös
junanradan merkityksessä.
Mikkola 1912 FS Thomsen 175; SKES 1962 rata; Jussila 1998 rata; SSA 2000 rata.
ratas
Monenlaisia pyöriä tai kehiä merkitsevällä ratas-sanalla on vepsää lukuun ottamatta
vastineita kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä. Näitä ovat esim. karjalan, lyydin
ja viron ratas, vatjan rataz ja liivin ratäz. Useimmissa kielissä sana on myös moni-
kollisena vakiintunut kärryjen nimitykseksi. Itämerensuomen ratas on vanha balt-
tilainen laina, jota nykykielissä edustavat liettuan ratas 'pyörä, kehä' ja latvian rats
'ratas, pyörä'. Samoissa kielissä esiintyvät myös vaunuja merkitsevät monikolliset
sanat rätai ja rati. Suomen kirjakielessä ratas on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agri-
colasta alkaen.
Thomsen 1869 73; SKES 1962 ratas; Jussila 1998 ratas; SSA 2000 ratas.
ratketa
Sanalla on vastineet kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä. Näitä ovat esim. karja-
lan, lyydin ja vepsän ratketa, viron murteellinen ratkuda ja liivin rakko. Mahdollinen
vastine on myös saamen ruossketit 'puhjeta, purskahtaa'. Sana muistuttaa rakenteel-
taan ja merkitykseltään —> katketa-verbiä, eikä. ole mahdotonta, että se olisi tämän
äänteellinen variantti, jonka alkukonsonantti jäljittelisi ratkeamisen ääntä. Suo-
men kirjakielessä ratketa on ensi kertaa mainittu Jaakko Finnon virsikirjassa 1583.
Samasta vartalosta muodostettu momentaanijohdos ratkaista on esiintynyt jo Agri-
colan kielessä, kontinuatiivijohdos ratkoa on tullut kirjakieleen tupakkakauppaa
koskevassa asetuksessa 1671.
SKES 1962 ratketa; Jussila 1998 ratkaista, ratketa, ratkoa; SSA 2000 ratketa.
ratsastaa
Verbillä on vastineita lähisukukielissä, esim. inkeroisen rastastaa, karjalan ratsastoa,
vepsän rattsastada ja liivin ratstö. Se on johdettu germaanisperäisestä sanavartalosta,
jonka alkumuodoksi on rekonstruoitu varhaiskantagermaanin *raidja-z. Tähän
perustuvasta rafcas-tyyppisestä vartalosta on itämerensuomalaisissa kielissä useita
eri johdoksia ja taivutusmuotoja, suomessa ratsastaa-verbin lisäksi mm. ratsu, rat-
1030

sukko, ratsailla, ratsain. Suomen kirjakielessä ratsain ja ratsastaa ovat esiintyneet
Agricolasta alkaen, ja Agricolalla on ollut myös ratsasmies. Ratsu on mainittu ensi
kertaa Henrik Florinuksen sanakirjassa 1678, mutta yhdyssanojen alkuosana (ratsu-
mies, ratsuväki) on ennen 1800-lukua käytetty yleensä asua ratsas.
SKES 1962 ratsu; Koivulehto Vir. 1979 290 ja 1981 SFU 17 168; Jussila 1998 ratsain, ratsastaa,
ratsu, ratsumies', SS A 2000 ratsu.
ratti
Ohjauspyörää merkitsevä ratti on lainaa ruotsin pyörää merkitsevästä sanasta ratt.
Ruotsin sana on lainaa alasaksasta. Suomen kirjakielessä ratti on ensi kertaa mainittu
vuonna 1863 Albin Stjerncreutzin laatimassa merisanakirjassa, jossa ratti on tarkoit-
tanut laivan ruoria. Ohjauspyörällä varustetut autot ovat tulleet käyttöön vasta myö-
hemmin, joten ratti on katsottava merenkulkuterminologiasta juontuvaksi sanaksi.
Suppiloa merkitsevä, hieman vanhempi ratti tai tratti on aivan toista alkuperää, lai-
naa ruotsin sanasta tratt. Se on mainittu jo Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa
1637. Tämän suppiloa merkitsevän sanan vertauskuvallista käyttöä edustaa yhdys-
sana juopporatti, jonka ensiesiintymä on Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
Hellquist 1939 ratt; SKES 1962 ratti1, ratti2; SSA 2000 ratti1, ratti2.
ratto
Huvia, iloa ja ajanvietettä merkitsevän ratto-sanan vastineita ovat karjalan ratto ja
viron murteellinen radu ajanviete'. Suomessa ratto tyypillisesti itäsuomalainen sana,
ja tämä puoltaa oletusta, jonka mukaan se olisi lainaa venäjän sanasta rad 'iloinen,
hyvillään oleva'. Kymenlaakson tienoilla tunnetaan myös adjektiivi rateva, joka mer-
kitsee hupaisaa, ja tämä voisi olla johdos samasta venäläisperäisestä vartalosta. Suo-
men kirjakielessä ratto on ensi kertaa mainittu vuonna 1774 Zakarias Cygnäuksen
suomentamassa raamatullisessa kertomuksessa.
SKES 1962 ratto; Jussila 1998 ratto; SSA 2000 ratto.
rauha
Sanalla on vastineita lähisukukielissä, esim. inkeroisessa ja karjalassa rauha ja virossa
rahu. Alkuperä on epäselvä. Sanaa on useaan otteeseen verrattu germaanisten kiel-
ten rauhaa merkitseviin sanoihin, joita ovat esim. ruotsin ro ja saksan Ruhe, mutta
täysin hyväksyttävää lainasuhdetta ei ole voitu rekonstruoida. Suomen kirjakielessä
rauha on esiintynyt Agricolasta ja kaikista samanaikaisista käsikirjoituksista lähtien.
Se on ollut kirkollisessa kielessä hyvin tärkeä ja keskeinen sana. Tämä puoltaa aja-
tusta sanan lainaperäisyydestä.
Thomsen 1869 142; SKES 1962 rauha; Jussila 1998 rauha; SSA 2000 rauha.
1031

raukka
Pelkuria, onnetonta yms. surkimusta merkitsevällä rawfc/ea-sanalla on vastineita
useimmissa lähisukukielissä. Näitä ovat inkeroisen, karjalan ja vatjan raukka sekä
lyydin, vepsän ja viron rauk. Sana on ilmeisesti johdoksen tapainen muodoste, joka
kuuluu etymologisesti yhteen surkeaa ääntelyä merkitsevän, alkuperältään onoma-
topoeettisen raukua-verbin kanssa. Tätä verbiä on käytetty erityisesti lintujen äänte-
lystä, mm. räyskää on nimitetty vanhassa kirjakielessä raukutiiraksi ja etenkin valit-
tavalla äänellä huutavia kurmitsoja, mm. tyllejä, on kansankielessä nimitetty ranta-
raukaksi, rantaraukoiseksi tai rantaraukujaksi. Suomen kirjakielessä raukka on ensi
kertaa esiintynyt vuonna 1667 sanaliitossa mies raukka Andreas Pacchaleniuksen
suomentamassa, Jeesuksen viimeistä puhetta kuvaavassa kertomuksessa.
SKES 1962 raukka1, raukua; Jussila 1998 raukka; SSA 2000 raukka1, raukua; Häkkinen 2003
L133, L134, L137, L140.
rauma, Rauma
Virtaa tai virtapaikkaa merkitsevä rauma on vanha germaaninen laina, jolla ei ole
vastineita sukukielissä. Kantaskandinaavista alkumuotoa *strauma edustaa nyky-
ruotsissa ström. Suomen kirjakielessä rauma on ensi kertaa mainittu herra Martin
lainsuomennoksessa vuoden 1570 vaiheilla kapean salmen merkityksessä.
Thomsen 1869 142; SKES 1962 rauma; Jussila 1998 rauma; SSA 2000 rauma.
raunio
Sanan vastineita ovat inkeroisen ja vatjan raunio sekä karjalan raunivo. Sana on skan-
dinaavista alkuperää, joko suora laina kantaskandinaavisesta johdoksesta hraunia-
tai sitten omaperäinen johdos tämän kantasanasta *hrauna> joka myös on lainattu
itämerensuomeen. Tätä kantasanaa edustavat eräissä suomen murteissa tunnettu
rauna 'karkea sora, pienet kivet järven pohjassa' ja virossa raun 'kiviröykkiö'. Mui-
naisnorjan /zratm-sanan merkityksiä ovat 'kivikasa; kivinen maaperä; laava'. Suo-
men kirjakielessä raunio on esiintynyt Agricolasta alkaen jälkiosana yhdyssanassa
kiviraunio ja itsenäisenä sanana ensi kertaa Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
Thomsen 1869 142 ja 1890 275; SKES 1962 rauhna, raunio; Jussila 1998 kiviraunio, raunio; SSA
2000 raunio.
rauta
Sanalla on vastineita kaikissa lähisukukielissä sekä saamessa. Näitä ovat inkeroisen,
karjalan ja vatjan rauta, vepsän ja viron raud, liivin röda ja saamen ruovdi. Sana
on perinteisesti selitetty vanhaksi germaaniseksi lainaksi, ja sen alkumuodoksi on
rekonstruoitu *raudan-. Tämä on viitannut suomalmiin, josta rautaa on ennen etu-
päässä valmistettu. Juuri tätä merkitsevät islannin ja muinaisnorjan rauÖi. Hapet-
tuessaan rauta saa punertavan värin, joten myös punaista merkitsevien sanojen
1032

on arveltu kuuluvan samaan yhteyteen. Muun muassa liettuassa raudä merkitsee
punaista väriä, ja tältä pohjalta rawta-sanaa on arveltu balttilaisperäiseksi. Suomen
kirjakielessä rauta on esiintynyt Agricolasta alkaen, samoin adjektiivijohdos rautai-
nen. Agricolalla on ollut myös kypärää merkitsevä yhdyssana rautalakki.
Thomsen 1869 143; SKES 1962 rauta; Hofstra 1985 130, 417; Jussila 1998 rauta, rautainen, rauta-
takki; Liukkonen 1999 119-121.
rautu
Lohikalojen sukuun kuuluvaa nieriää (Salvelinus alpinus) merkitsevä rautu on lai-
naa saamen sanasta rävdu. Tämä puolestaan on lainattu kantaskandinaavin sanasta
raudiö, joka on johdos punaista merkitsevästä sanasta, samasta, jota nykyruotsissa
edustaa adjektiivi röd. Suomen murteissa rautu on tyypillisesti pohjoinen sana, ja
kirjakielessä se on esiintynyt vuodesta 1844 alkaen. Ensiesiintymä on Matias Alek-
santeri Castrenin suomalais-saamelaisissa sanavertailuissa.
Wiklund 1890 104; SKES 1962 rautu; SSA 2000 rautu.
ravakka
Reipasta, rivakkaa ym. merkitsevällä ravafcfca-sanalla on vastineita eräissä lähisuku-
kielissä, mm. karjalassa ravakka ja virossa rapakas, räpakas. Se saattaa olla johdos
germaanisperäisestä sanavartalosta, jonka alkumuotoa *frawaz edustaa mm. mui-
naisnorjan^rar 'reipas, nopea'. Toinen mahdollisuus on, että sanavartalo on deskrip-
tiivinen ja omaperäinen. Suomen kirjakielessä ravakka on ensi kertaa mainittu Krist-
frid Gananderin sanakirjassa 1787. Hieman aiemmin (1754) on kirjallisuudessa
mainittu saman vartalon toinen samaa merkitsevä johdos rapea, jolla myös on vasti-
neita itämerensuomalaisissa kielissä, mm. karjalan rapie 'runsas', lyydin raved 'ripeä,
nopea' ja viron murteellinen rabe 'reipas, rivakka'.
SKES 1978 rapea2; Nikkilä 1981 SJ 23 67-69; Hofstra 1985 218; Jussila 1998 rapea2, ravakka; SSA
2000 rapea2.
ravi
Hevosen juoksua merkitsevä ravi on lainaa ruotsin sanasta trav. Verbi ravata on joko
erillistä lainaa ruotsin verbistä trava tai sitten ravi-sanan johdos. Suomen kirjakie-
lessä sekä ravata että ravi on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa
1787.
Renvall 1826 244; SKES 1962 ravi1; Jussila 1998 ravata, ravi; SSA 2000 ravi1.
ravistaa
Verbin vastineita ovat karjalan ravistoa ja viron ravistada. Nämä ovat mitä ilmei-
simmin johdoksia samasta onomatopoeettisesta vartalosta, joka on perustana myös
verbissä —> rapista. Onomatopoeettista alkuperä tukee verbin äänteellinen variaatio
1033

murteissa, joissa se esiintyy mm. asussa krapistaa ja kravistaa. Suomen kirjakielessä
ravistaa on pudistamisen merkityksessä ensi kertaa mainittu paloviinan polttamisen
vähentämistä koskevassa julistuksessa vuonna 1785.
SKES 1962 ravistaa; Jussila 1998 ravistaa; SSA 2000 ravistaa.
ravita
Verbin vastineita lähisukukielissä ovat karjalan ravittoa, viron ravitseda 'hoitaa,
lääkitä, parantaa' ja mahdollisesti liivin räbitsö 'ravita, pitää huolta'. Verbi on lai-
naa muinaisvenäjästä, ja nykyvenäjässä sitä edustaa travit' tai stravii syöttää, kulut-
taa loppuun (rehu)'. Suomen kirjakielessä ravita on esiintynyt Westhin tekstistä ja
Agricolasta alkaen. Samoissa lähteissä on myös johdos ravinto. Sen sijaan ravintola
on Antero Vareliuksen muodostama uudissana vuodelta 1847. Johdos ravinne on
vanhassa kirjakielessä, mm. Paavali Juustenin messussa, esiintynyt merkityksessä
'ravinto', nykyisen merkityksensä se on saanut oppitekoisesti Matti Sadeniemen
ansiosta vuonna 1950.
Mikkola 1894 165; Rapola 1960 ravinne, ravinto, ravintola; SKES 1962 ravita; Plöger 1973 154-
155; Jussila 1998 ravinne, ravinto, ravita; SSA 2000 ravita.
reaktio
Alun perin vastustusta tai vastavaikutusta merkitsevä reaktio on lainaa ruotsin
sanasta reaktion, joka puolestaan on saatu ranskan sanasta reaction. Tämän raken-
neosat ovat etuliite re- 'vastaan' ja tekoa, toimintaa tai menettelytapaa merkitsevä
action. Suomen kirjakieleen reaktio on tullut 1800-luvun loppupuolella, ensi alkuun
pitemmässä asussa reaktioni tai reaktsioni. Tällaisena se on mainittu Kirjallisessa
Kuukauslehdessä vuonna 1868. Lyhyempi reaktio on alkanut syrjäyttää pitempää
muotoa 1930-luvulta lähtien. Nykyään reaktio voi tarkoittaa myös vastausta, johon
ei sisälly vastustamisen tai vastavaikutuksen piirrettä.
TSK 1915 reaktsioni; Koukkunen 1990 reaktio; SSA 2000 reaktio.
rehellinen
Sanalla on vastineita eräissä lähisukukielissä, mm. inkeroisessa rehellin, karjalassa
rehelline, vatjassa rehelline ja virossa murteellinen reheline, mutta nämä lienevät
sukukielten välisiä, lähinnä suomesta lainautuneita lainoja pikemmin kuin kanta-
suomeen palautuvia yhteisiä aineksia. Suomen rehellinen voidaan selittää johdok-
seksi sanasta —» rehti, tähän viittaa selvästi vanhassa kirjakielessä ja paikoin sata-
kuntalais- ja eteläpohjalaismurteissa esiintyvä asu rehdellinen. Suomen kirjakielessä
rehellinen on ensi kertaa mainittu vuonna 1732 säästökassaan suoritettavia maksuja
käsittelevässä asiakirjassa. Substantiivijohdos rehellisyys on mainittu jo tätä ennen
kaksintaistelujen ja tappelujen kieltämistä koskevassa asiakirjassa 1682.
1034

Ojansuu Vir. 1900 66; SKES 1962 rehellinen; Jussila 1998 rehellinen, rehellisyys; SSA 2000 rehelli-
rehti
Sanalla ei ole vastineita sukukielissä, karjalan rehti on lainaa suomesta. Se on perin-
teisesti selitetty lainaksi nykyruotsin sanasta riktig 'oikea', mutta sekä muodoltaan
että merkitykseltään parempi lähtömuoto olisi keskialasaksan recht 'oikea, todelli-
nen; oikeudenmukainen'. Suomen kirjakielessä rehti on ensi kertaa mainittu mittoja
ja vaakoja koskevassa asetuksessa 1737.
SKES 1962 rehti; Jussila 1998 rehti; SSA 2000 rehti; Nikkilä Vir. 2002 127.
rehtori
Oppilaitoksen hallinnollista johtajaa merkitsevä rehtori on ruotsista lainattu, alku-
aan latinasta juontuva sana, joka sananmukaisesti merkitsee ohjaajaa tai johtajaa.
Latinan rector on johdos verbistä regere 'hallita, johtaa' ym. Suomen kirjakielessä
rehtori on ensi kertaa mainittu vuonna 1673 annetussa asetuksessa, jossa käsiteltiin
rehtorien, professorien, kirkkoherrojen yms. tärkeissä kirkon tai valtion viroissa ole-
vien henkilöiden palkkaoikeuksia. Samassa merkityksessä on käytetty monia muita-
kin ammattinimikkeitä, mm. esimies, koulumestari, koulunkäyttäjä, päämies, pää-
opettaja ja yliopettaja.
Metsikkö 1957 123; SKES 1962 rehtori; Koukkunen 1990 rehtori; Jussila 1998 rehtori; SSA 2000
rehtori.
reikä
Sanalla on vastineita muutamissa lähisukukielissä; näitä ovat inkeroisen ja karjalan
reikä, vepsän reig ja viron murteellinen reig. Sana on vanha balttilainen laina, jonka
alkumuodoksi on rekonstruoitu * reikä 'leikkaaminen'. Taustalla olevaa verbiä edus-
taa nykyliettuan riekti tai raikyti 'leikata'. Suomen kirjakielessä reikä on esiintynyt
Agricolasta alkaen.
SKES 1962 reikä; Liukkonen Vir. 1973 17-25; Jussila 1998 reikä; SSA 2000 reikä.
reilassa
Kunnossa tai järjestyksessä olemista merkitsevä reilassa on muodostettu ruotsalais-
peräisestä lainavartalosta reila. Nykyruotsin reda tai tätä edeltänyt muinaisruotsin
ripa merkitsevät selvää, selkoa, kuntoa, järjestystä ym. Joskus sanasta käytetään
myös illatiivimuotoa reilaan. Samat muodot ovat käytössä myös karjalassa: reilassa,
reilah. Nykymuodoissaan reilassa, reilaan ovat tulleet kirjakieleen 1800-luvun lop-
pupuolella. Ensiesiintymä asussa reiduun on kuitenkin jo Kristfrid Gananderin
sanakirjassa 1787.
Kannisto Vir. 1900 11; SKES 1962 reila; Jussila 1998 reila; SSA 2000 reila.
1035

reilu
Suomen reilu on nuori laina ruotsista, inkeroisen reilu ja karjalan reiru ovat äänne-
asustaan päätellen lainoja suomesta. Suomen sanan alkumuodoksi sopii suomen-
ruotsin murteissa esiintyvä räido, reido, räidu, reidu, joka vastaa kirjakielen muotoa
reda (—> reilassa). Ruotsin -d- on länsimurteille ominaiseen tapaan korvattu joko
/- tai r-konsonantilla, murteissa ref/tt-muodon rinnalla esiintyy myös reiru tai reeru.
Suomen kirjakielessä kunnollista merkitsevä reilu on ensi kertaa mainittu niiden
lisäysten joukossa, joita Juhana Canstren on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan
1800-luvun alussa. Tässä aineistossa reilu esiintyy asussa reidu alkuosana yhdyssa-
nassa reidumies 'laatumies'. Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787 on mainittu rei-
dut merkityksessä 'kapineet'.
SKES 1962 reilu; Jussila 1998 reilu; SSA 2000 reilu.
reimari
Väylämerkkiä tarkoittava reimari on lainaa ruotsin sanasta remmare, joka suomen-
ruotsin murteissa esiintyy myös asussa reimar tai reimare. Sama sana on lainattu
myös inkeroiseen, vatjaan ja viron murteisiin. Suomen kirjakielessä reimari on ensi
kertaa mainittu Samuel Forseenin laatimassa Ruotsin valtakunnan lain suomennok-
sen käsikirjoituksessa 1738.
Karsten 1944 FmS 10 444, 625; SKES 1962 reimari; Jussila 1998 reimari; SSA 2000 reimari.
reipas
Sanalla ei ole varsinaisia vastineita sukukielissä. Karjalan reipas on lainaa suomesta,
ja viron reibas on myöhäinen uudissana. Suomen refpas-sanaa on useaan otteeseen
yritetty todistaa germaaniseksi lainaksi. Mahdolliseksi kantagermaaniseksi alkumuo-
doksi on rekonstruoitu mm. *reifaz, jonka myöhempiä edustajia ovat mm. nykynor-
jan murteellinen riv 'innokas' ja anglosaksin n/'raju, kiivas'. Mikään selitysyritys ei
ole saavuttanut yleistä hyväksyntää, mutta mitään muutakaan uskottavaa selitystä ei
sanan alkuperästä ole annettu. Suomen kirjakielessä reipas on ensi kertaa mainittu
niiden lisäysten joukossa, joita Juhana Canstren on tehnyt omistamaansa Jusleniuk-
sen sanakirjan kappaleeseen 1800-luvun alussa.
Karsten 1915 77; SKES 1962 reipas; Nikkilä 1981 SJ 23 64-65; Jussila 1998 reipas; SSA 2000 rei-
pas.
reisi
Sanalla on liiviä lukuun ottamatta vastineita kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä.
Näitä ovat esim. inkeroisen ja viron reis, lyydin ja vepsän reiz ja vatjan reisi. Sana on
vanhastaan tunnettu balttilainen laina, jota nykyisissä balttilaisissa kielissä vastaavat
liettuan rietas 'reisi, lanne; siankinkku' ja latvian rieta 'jalka'. Suomen kirjakielessä
1036

reisi on esiintynyt Agricolasta alkaen. Yhdyssana reisiluu mainitaan ensi kertaa vuo-
den 1642 Raamatussa.
Thomsen 1890 212; SKES 1962 reisi; Jussila 1998 reisi, reisiluu; SSA 2000 reisi.
reissu
Matkaa merkitsevä reissu tai reisu on lainaa ruotsin sanasta resay joka suomenruotsin
murteissa esiintyy myös asussa reis tai reisu. Sama sana on lainattu myös inkeroi-
seen, karjalaan ja vatjaan. Suomen kirjakielessä reisu on ensi kertaa mainittu herra
Martin suomentamassa maanlaissa vuoden 1570 tienoilla, ja asu reissu on esiintynyt
1766 lakitekstiä koskevissa selityksissä.
Renvall 1826 117; H. J. Streng 1915 183; SKES 1962 reissu; Jussila 1998 reissu, reisu; SSA 2000
reitti
Sanalla ei ole etymologisia vastineita sukukielissä, ja suomen kirjakieleen se on
ilmaantunut vasta 1797 osana yhdyssanaa laivareitti. Sana on aivan ilmeisesti skan-
dinaavista alkuperää, ja selitysvaihtoehtoja on kaksikin. Ensinnäkin sana voidaan
selittää skandinaaviseksi lainaksi samasta sanueesta, josta on aiemmin lainattu myös
suomen —> raitti. Norjassa murteellinen reit merkitsee vakoa, juovaa, linjaa tai riviä,
yhdyssana sjöreitr on muinaisnorjassa merkinnyt rajoitettua meri- tai järvialuetta.
Toisaalta skandinaavisella taholla on ollut myös kuntoon panemista, varustamista
tai selvittämistä merkitsevä verbi reda, jonka eräät johdokset sopisivat nuorelta vai-
kuttavan rata-sanan alkumuodoksi. Tällainen on esim. suomenruotsin murteista
tunnettu reid tai räid> joka järjestyksen ja rivin lisäksi on voinut merkitä mm. meren
tai järven osaa, vesiväylää, tietä tai reittiä. Myös venäläistä, alasaksalaista ja virolaista
alkuperää on ehdotettu, mutta nämä ovat mm. levikkiseikkojen ja merkityserojen
takia epätodennäköisiä vaihtoehtoja.
Rapola Vir. 1955 1-9; Kettunen Vir. 1955 176-177 ja Vir. 1956 158; SKES 1962 reitti; Jussila 1998
reitti; SSA 2000 reitti.
reivata
Purjeiden vähentämistä merkitsevä reivata on ruotsista lainattu merenkulkutermi.
Ruotsin reva on johdos substantiivista rev, joka tarkoittaa purjeen kokoon käärittä-
vää osaa. Myös ruotsin rev on lainattu suomeen asussa reivi. Suomen kirjakielessä
reivata on ensi kertaa mainittu Albin Stjerncreutzin laatimassa merisanakirjassa,
joka ilmestyi 1863. Tämä oli ensimmäinen laaja erikoissanakirja, jossa suomen kieli
oli mukana.
Hellquist 1939 rev, reva; Karsten 1944 FmS 10 447; SKES 1962 reivata; SSA 2000 reivata.
1037

reki
Sanalla on vastineita kaikissa lähisukukielissä. Näitä ovat esim. karjalan reki, lyy-
din, vepsän ja viron regi sekä vatjan retsi. Sana on vanhastaan selitetty balttilaiseksi
lainaksi, jota nykyisissä balttilaiskielissä vastaavat liettuan räges tai röges ja latvian
ragus, ragavaSy regavas. Suomen kirjakielessä reki on ensi kertaa mainittu herra Mar-
tin maanlain suomennoksessa vuoden 1570 tienoilla. Yhdyssana rekikeli on esiinty-
nyt vuoden 1767 almanakassa.
Thomsen 1890 211; SKES 1962 reki; Jussila 1998 rekiy rekikeli; SSA 2000 reki.
rekisteri
Luetteloa tai hakemistoa merkitsevä, tyyliltään kirjakielinen rekisteri on lainattu suo-
meen ruotsista. Ruotsin ja saksan register juontuu keskiajan latinasta, jossa register,
registrum tai regestrum tarkoitti viranomaisten tekemien ratkaisujen kirjausluetteloa.
Ruotsissa register on jo 1500-luvun alkupuolella voinut tarkoittaa mm. kopiokirjaa,
luetteloa, päivä- tai pöytäkirjaa tai henkilöluetteloa. Suomen kirjakielessä rekisteri on
esiintynyt Agricolasta alkaen tarkoittamassa kirjaan sisältyvien osien luetteloa.
Renvall 1826 118; H. J. Streng 1915 184; Koukkunen 1990 rekisteri; Jussila 1998 rekisteri; SSA
2000 rekisteri.
rekka
Pohjalaismurteista yleiskieleen saatu rekka on alkuaan merkinnyt puutavaran kuljet-
tamisessa käytettyä, parireen päälle asetettua irtolavaa. Murteisiin sana on lainattu
ruotsista, jossa räck, räcke tai räcka merkitsee telinettä, kaidetta tai käsipuuta. Ruot-
sin sana juontuu alasaksasta, jossa Reck merkitsee tankoa (—> rekki). Suomen yleis-
kielessä sana on 1900-luvun alkupuolella tullut käyttöön sävyltään arkisena kuorma-
autoon kytketyn lavallisen perävaunun nimityksenä, ja myöhemmin rekka on alka-
nut tarkoittaa kokonaista (puoli)perävaunullista ajoneuvoyhdistelmää, rekka-autoa.
SKES 1962 rekka; NS 1951-1961 rekka; SSA 2000 rekka.
rekrytoida
Ruotsista lainatulla, alkuaan ranskan kielestä juontuvalla verbillä rekrytoida on
aluksi tarkoitettu alokkaiden värväämistä sotaväkeen ja sittemmin työntekijöiden
hankkimista yleensä. Suomen vanhassa kirjakielessä verbi on esiintynyt 1700-luvun
alusta lähtien, aluksi muodossa rekryteerata, joka johdinta myöten noudattelee ruot-
sin verbiä rekrytera. Ensiesiintymä on asiakirjassa vuodelta 1710. Alokasta merkit-
sevä, nyt jo vanhentunut rekryytti on erillinen laina ruotsista, ja tämän ensiesiintymä
on vuodelta 1797.
Hellquist 1939 rekryt; SKES 1962 rekryytti; Jussila 1998 rekryytti; SSA 2000 rekryytti.
1038

remeli
Nahkahihnaa, vyötä tai remmiä merkitsevä remeli on lainaa venäjän hihnaa merkit-
sevästä sanasta remen. Sama sana on lainautunut myös eräisiin lähisukukieliin, esim.
karjalassa on remeli tai remeni ja vatjassa remeni. Sana ei etymologisesti liity miten-
kään äänneasultaan ja merkitykseltään samantapaiseen —» reraraz-sanaan. Suomen
kirjakielessä remeli on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
Myös asu remeni mainitaan Lönnrotin suomalais-ruotsalaisessa sanakirjassa.
Mikkola 1894 39, 84; SKES 1962 remeli; Plöger 1973 155; Jussila 1998 remeli; SSA 2000 remeli.
remmi
Hihnaa merkitsevä remmi on nuori ruotsalaisperäinen lainasana, joka näyttää tul-
leen suomen kirjakieleen murteiden kautta vasta 1800-luvun lopulla. Sana mainitaan
mm. August Ahlqvistin kulttuurisanatutkimuksessa 1871, mutta ei vielä esim. Elias
Lönnrotin samanaikaisessa suomalais-ruotsalaisessa sanakirjassa. Suomesta sana on
lainautunut myös karjalaan. Ruotsin rem merkitsee yleisesti hihnaa, ja sama merki-
tys on myös suomen rem m /-sanalla. Eräissä murteissa se on kuitenkin erikoistunut
tarkoittamaan suksen mäystintä eli sitä suksen päällä olevaa nahkalenkkiä, jonka alle
jalkineen kärki hiihdettäessä pujotetaan.
SKES 1962 remmi; SSA 2000 remmi.
remontti
Venäjästä juontuva remontti on nuori laina, joka alkuaan on tarkoittanut uudista-
mista tai uudelleen varustamista. Venäjän remont tulee ranskasta, jossa remonte on
tarkoittanut erityisesti uusien hevosten hankkimista ratsuväelle, hevoskannan uudis-
tamista. Venäjän sana on lainautunut myös suomenruotsiin, joten on mahdotonta
sanoa täysin varmasti, onko suomen remontti saatu suoraan venäjästä vai onko se
tullut ruotsin kautta. Todennäköisesti laina on kuitenkin tullut ruotsista, sillä se on
mainittu lukuisten sanakirjojen ruotsinkielisissä osissa ennen lainautumistaan suo-
meen. Suomen kirjakieleen remontti on tullut vasta 1800-luvun lopulla; ensiesiin-
tymä on Agathon Meurmanin sivistyssanakirjassa 1889.
SKES 1962 remontti; Plöger 1973 155; Koukkunen 1990 remontti; SSA 2000 remontti.
rengas
Sanalla on vastineita useimmissa lähisukukielissä, esim. karjalassa renkas, lyydissä
rerjgas ja virossa röngas. Saamen rieggis on selitetty erilliseksi, suomen välityksellä
saaduksi skandinaaviseksi lainaksi.
Sana on vanhastaan selitetty germaaniseksi lainaksi, jonka äänneasu on itämeren-
suomessa säilynyt vanhakantaisempana kuin germaanisella taholla. Kantagermaani-
seen muotoon *yrenga-z rekonstruoitu sananloppuinen sibilantti on säilynyt itäme-
rensuomessa, mutta ei näy enää esim. ruotsin vastineessa ring. Suomen kirjakielessä
1039

rengas on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637, tosin
merkityksessä 'hakanen'. Vuoden 1642 Raamatussa rengas esiintyy nykymerkityk-
sessään.
Thomsen 1869 143; Sköld 1961 145; SKES 1962 rengas; Jussila 1998 rengas; SSA 2000 rengas.
renki
Maalaistalon työmiestä merkitsevä renki on lainaa ruotsin sanasta dräng. Sama
sana on lainautunut myös eräisiin lähisukukieliin, esim. karjalassa on renki, vatjassa
trerjgi ja viron murteissa mm. rengi tai trengi. Suomen kirjakielessä renki on esiinty-
nyt Agricolasta alkaen, aluksi muodossa trenki, jollaisena sana on myöhemminkin
esiintynyt yleisesti länsimurteissa.
H. J. Streng 1915 184; SKES 1962 renki; Jussila 1998 renki; SSA 2000 renki.
rensseli
Reppua tai laukkua merkitsevä rensseli on lainattu suomeen ruotsista, ja ruotsin rän-
sel, rensel puolestaan juontuu saksasta. Ruotsiin suuresti vaikuttaneessa keskialasak-
sassa sana on esiintynyt muodossa rensel ja nykysaksan vastine on Ränzel. Suomen
kirjakielessä rensseli on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
Tosin jo Agricolan Uudessa testamentissa esiintyy samantapainen ja samaa merkit-
sevä prentzeli, mutta tämä on sananalkuisesta konsonanttiyhtymästä päätellen lai-
naa toisesta sanasta, varhaisuusruotsin sanasta prinzel.
H. J. Streng 1915 184; SKES 1962 rensseli; Jussila 1998 rensseli; SSA 2000 rensseli.
repiä
Verbillä on vastineita kautta itämerensuomen, esim. Inkeroisessa repplä, karjalassa
repiey vatjassa rebida ja virossa rebida. Ainoa etäsukukielinen vastine on saamen rah-
pat, joka merkitsee avata'. Todennäköisin selitys sanan alkuperästä on, että se on
äänteellisesti motivoitu, repimisen tai repeämisen ääntä jäljittelevä sana. Samanta-
paisia sanoja on monissa muissakin kielissä, esim. unkarissa reped, ruotsissa riva
ja englannissa rip tai rive, mutta näiden yhtäläisyys selittyy pikemmin yhtäläisestä
motivaatiosta kuin varsinaisesta etymologisesta yhteydestä. Suomessa repiä-verbin
vartalosta on muodostettu useita eri johdoksia, jotka kuvaavat repimisen tai repeä-
misen tapaa, esim. repeillä, repeytyä, revetä, revähtää jne. Samaan yhteyteen kuu-
luu myös vanhassa lääketieteellisessä kirjallisuudessa mainittu taudinnimi reväisin.
Ennen uskottiin tautien voivan johtua mm. siitä, että jotkin sisäelimet tai suonet
repeytyivät paikoiltaan ja aiheuttivat liikkuessaan tuskia. Suomen kirjakielessä repiä,
revetä ja reväistä ovat esiintyneet Agricolasta alkaen
SKES 1962 repiä; Joki 1973 198; UEW 1988 427; Jussila 1998 repiä, revetä, reväistä; SSA 2000
repiä.
1040

repo
Kettua merkitsevä repo kuuluu ikivanhaan sanastoon. Sen vastineita ovat mm. kar-
jalan ja vatjan repo, vepsän reboi, viron rebane, luulajansaamen riepij, mordvan rives,
marin röwöz, komin ruts ja ilmeisesti myös unkarin vanhassa kielessä esiintynyt röka.
Alkuperäiseksi suomalais-ugrilaiseksi muodoksi on rekonstruoitu *repä. On kuiten-
kin mahdollista, että sana on alkuaan indoeurooppalainen laina, jonka kanta-arjalai-
seksi lähtömuodoksi voidaan rekonstruoida kettua tai sakaalia merkitsevä *reuposo-.
Tämän myöhempiä edustajia ovat mm. nykypersian röbäh 'kettu' ja avestan umpi-,
joka tarkoittaa erästä koirarotua. Myös skandinaavisissa kielissä on samantapaisia
kettua merkitseviä sanoja, esim. ruotsin räv, ja on mahdollista, että nämä on lainattu
itämerensuomesta. Suomen kirjakielessä repo on ensi kertaa mainittu Henrik Flori-
nuksen tulkkisanakirjan toisessa painoksessa 1683.
Bergsland Vir. 1963 150-154; SKES 1962 repo; UEW 1988 423; Hofstra 1997 129; Jussila 1998
repo; SSA 2000 repo.
reppu
Selässä kannettavaa laukkua merkitsevä reppu on lainaa muinaisruotsin sanasta
skrceppa, jota nykyruotsissakin vastaa skräppa. Suomen kirjakielessä reppu on ensi
kertaa mainittu jälkiosana yhdyssanassa nahkareppu vuonna 1664 annetussa asetuk-
sessa, jossa säädettiin juomien myymisestä ja vieraiden holhoamisesta.
SKES 1962 reppu; Jussila 1998 reppu; SSA 2000 reppu.
repsikka
Apumiestä, nykyään esim. kaivinkoneen- tai nosturinkuljettajan tai kuorma-auton-
kuljettajan apulaista tarkoittava arkiseen ammattikieleen kuuluva repsikka on lai-
naa venäjän sanasta grebscik. Tämän varsinainen merkitys on 'haravoitsija', ts. se on
alkuaan viitannut niittäjän perässä kulkevaan haravamieheen. Suomen kirjakielessä
repsikka on mainittu jo 1800-luvun puolella, Elias Lönnrotin sanakirjan lisävihkossa
1886.
Plöger 1973 156; Paunonen 2000 repsikka; SSA 2000 repsikka.
reput
Sanontatavassa saada reput esiintyvällä reppM-sanalla ei ole mitään tekemistä selässä
kannettavan laukun kanssa, vaan se on koululaisten ja opiskelijoiden kieleen kuu-
luva ilmaus, joka on mukaillen lainattu ruotsinkielisestä ilmauksesta f a repuls 'tulla
hylätyksi tutkinnossa'. Ruotsin ja saksan repuls juontuu latinan sanasta repulsus, joka
kirjaimellisesti merkitsee takaisin sysäämistä. Sanavartalon pohjalta on muodostettu
myös verbi reputtaa, joka merkitsee 'hylätä t. tulla hylätyksi kokeessa t. tutkinnossa'.
Suomen kirjakieleen reput ovat tulleet vasta aivan 1800-luvun lopulla, ensi alkuun
asussa (antaa) repposet tai (saada) reppuset. Sana on muuttanut muotoaan, kun se
1041

on kansanetymologisesti yhdistetty laukkua merkitsevään reppw-sanaan ja tulkittu
reppu-sanan deminutiivijohdokseksi. Yhdistämistä lienee edistänyt se, että saada
reppuset -ilmausta on käytetty myös merkityksessä saada rukkaset', joka ruotsiksi
voidaan ilmaista/a korgen, sananmukaisesti saada kori'.
LönnrotLis. 1886 repposet, reppuset; SKES 1962 reppu2; SSA 2000 reppu2.
resepti
Lääkemääräystä tai ruoan valmistusohjetta tarkoittava resepti on lainaa ruotsin
sanasta recepU joka puolestaan perustuu latinan sanaan receptum. Tämä on johdos
verbistä recipere 'ottaa vastaan, ottaa takaisin'. Suomen kirjakielessä resepti on ensi
kertaa mainittu vuoden 1765 almanakassa.
SKES 1962 resepti; Koukkunen 1990 resepti; Jussila 1998 resepti; SSA 2000 resepti.
reservi
Varalla olevaa sotaväkeä tai muunlaista varastoa tai säästöä merkitsevä reservi on
lainaa ruotsin sanasta reservy joka puolestaan juontuu ranskan sanasta reserve. Tämä
on johdos verbistä reserver, jonka perustana on latinan verbi reserväre säästää'. Suo-
men kirjakielessä reservi on ensi kertaa mainittu vuonna 1684 sotaväelle ja muille
maallisille säädyille tarkoitetussa asetuksessa, jossa säädettiin maiden omistuksesta.
SKES 1962 reservi; Koukkunen 1990 reservi; Jussila 1998 reservi; SSA 2000 reservi.
resiina
Ihmisvoimin tai omalla moottorilla junanraiteita pitkin kulkevaa avointa vaunua
merkitsevä resiina on lainattu suomeen venäjästä. Venäjän drezina on puolestaan
lainaa ranskasta, jonka draisine on muodostettu sukunimestä Drais. Vapaaherra Karl
Friedrich Drais von Sauerbronn keksi vuonna 1817 juoksupyörän, joka sai keksi-
jänsä mukaan nimen draisine. Tämän peruskeksinnön pohjalta kehittyi myöhem-
min toisaalta polkupyörä, toisaalta kevyt raidekulkuneuvo rautatien ammattilaisten
käyttöön. Jälkimmäinen säilytti alkuperäisen keksijän nimen.
Sivula 1995 91-92; SSA 2000 resiina.
retiisi
Kirpeän makuista pientä retikkalajiketta (Raphanus sativus radicula) merkitsevä
retiisi on lainaa ruotsin sanasta rädisa. Ruotsin rädisa on lainattu alasaksan sanasta
reddis, joka juontuu alkuaan latinan juurta merkitsevän rädix-sanan akkusatiivi-
muodosta rädlcem. Suomen kirjakielessä retiisi on ensi kertaa mainittu asussa rädisi
Johan Haartmanin tautien tunnistamista ja parantamista käsittelevän kirjan toisessa
painoksessa 1765. Kirja on ruotsinkielinen, mutta siinä on mainittu monia suomen-
kielisiä sanoja.
1042

SKS 1962 retiisi; Jussila 1998 retiisi; SSA 2000 retiisi.
retikka
Raphanus-sukuisten kasvien nimitys retikka on lainattu suomeen ruotsin sanasta
rättika. Ruotsin rättika on lainaa saksan sanasta Rettich. Sana juontuu alkuaan lati-
nan juurta merkitsevän radix-sanan akkusatiivimuodosta rädicem, jonka pohjalta
on germaanisiin kieliin syntynyt useita eriasuisia ja erimerkityksisiä juurikkaisiin
viittaavia sanoja. Näistä osa on lainattu myös suomeen, mm. —» retiisi ja murteissa
tunnettu, lanttua merkitsevä räätikkä. Suomen kirjakielessä retikka on ensi kertaa
mainittu asussa ratikka Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637.
Ahlqvist 1871 35; H. J. Streng 1915 198; SKES 1962 retikka; Jussila 1998 retikka; SSA 2000 retikka.
retki
Sanalle on esitetty etymologinen vastine ainoastaan liivistä, jossa rek tai riek merkit-
see tietä, junanrataa tai jakausta. Sanan alkuperä on täysin hämärän peitossa. Suo-
men kirjakielessä retki on ensi kertaa mainittu Mikael Agricolan Uudessa testamen-
tissa 1548 jälkiosana yhdyssanaapurjehdusretki. Itsenäisenä sanana retki on mainittu
Jaakko Finnon virsikirjassa 1583.
Ahlqvist 1871 112; SKES 1962 retki; Jussila 1998 retki; SSA 2000 retki.
reuhka
Karvalakkia tai muutakin kulunutta vaatetta merkitsevä reuhka on lainaa venäjän
sanasta treuh 'karvalakki'. Sama sana on lainautunut myös karjalaan. Suomen kirja-
kielessä reuhka on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
Kalima Vir. 1909 140; SKES 1962 reuhka; Plöger 1973 158; Jussila 1998 reuhka; SSA 2000 reuhka.
reuma
Ruotsista lainattu lääketieteen termi reuma on suomen kirjakielessä aiemmin esiin-
tynyt pitemmässä muodossa reumatismi. Sekä lyhyemmälle että pitemmälle muo-
dolle on tarkka esikuva ruotsissa. Alkuaan sana juontuu kreikasta, jossa rheuma-
tismös merkitsee sekä virtaa, vuotoa, reumaa että katarria. Nämä viimeksi mainitut
nimitykset tarkoittavat erityisesti sellaisia sairauksia, jotka antiikin aikaisten tauti-
käsitysten mukaan ovat aiheutuneet ruumiin nesteiden virtauksesta. Lääketieteen
kehittyessä reumatismi- tai re«raa-tyyppiset sanat ovat saaneet uuden, rajallisem-
man merkityksen. Nykyään niillä tarkoitetaan useita nivel- tai lihassairauksia ja täl-
laisiin liittyviä oireita.
Suomen kirjakieleen reumatismi on tullut 1800-luvun lopulla. Ensiesiintymä on
Agathon Meurmanin sivistyssanakirjassa 1889. Tätä ennen ruotsin rheumatism suo-
mennettiin mm. sanoilla luuvalo tai juoksijatauti, joihin sisältyy ajatus kivuntunteen
valumisesta ja vuotamisesta eli juoksemisesta. Usein esitettiin vastineeksi ruotsin
1043

katarria merkitsevästä/fen-sanasta lainattu leini, tai sitten puhuttiin yleisemmin vain
kolotuksesta tai särystä varsinaisen taudinnimen asemesta. Lyhyempi muoto reuma
on tullut yleiskieliseen käyttöön 1900-jälkipuoliskolla. Muun muassa Nykysuomen
sanakirjassa 1951-1961 mainitaan molemmat asut, mutta varsinaisena hakusanana
on vielä pitempi muoto.
TSK 7 1915 reumatismi; Koukkunen 1990 reuma; SSA 2000 reuma.
reuna
Sanalla on vastineita useissa itämerensuomalaisissa kielissä, mm. inkeroisessa ja kar-
jalassa reuna, lyydissä reun ja virossa murteellinen röun. Sitä on vanhastaan arveltu
balttilaiseksi lainaksi, mutta etymologiasta on kiistelty. Nykykäsityksen mukaan
reuna on balttilaista alkuperää, samaa juurta kuin nykyliettuan briaunä syrjä, sivu,
reuna, pieli, hamara*. Suomen kirjakielessä reuna on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Kalima 1936 154; Nieminen Vir. 1945 40-55; SKES 1962 reuna; Kulonen Vir. 1988 84; SSA 2000
reuna.
revohka
Hämminkiä ja sekasortoa yms. merkitsevä revohka on lainaa venäjän sanasta tre-
vöga 'huoli; hälytys'. Sama sana on lainautunut myös karjalaan ja vepsään. Suomen
kirjakieleen revohka on tullut itämurteiden kautta 1900-luvun alkupuolella. Myös
Helsingin slangissa revohka on ollut ainakin jonkin verran tunnettu sana, ja seka-
melskan lisäksi se on voinut merkitä myös epämääräistä porukkaa, sakkia. Tämä
merkitys sanalla on nykyään myös arkisessa yleiskielessä.
E. Leskinen Vir. 1936 339-340; SKES 1962 revohka; Plöger 1973 158; Paunonen 1999 revohka;
SSA 2000 revohka.
riehua
Riehakasta telmimistä merkitsevällä ne/zwö-verbillä on vastine ainoastaan karjalassa,
jossa riehuo merkitsee monenlaista edestakaista liikkumista, hoippumista, hyöri-
mistä tai hillitöntä itkemistä tai nauramista. Sanan alkuperästä ei ole varsinaista seli-
tystä, vaan sitä on arveltu omaperäiseksi deskriptiivisanaksi. Se saattaisi kuitenkin
kuulua yhteen venäläisperäisen —» nesa-sanan kanssa, varsinkin jos ajatellaan, että
alkuperäistä vartaloa edustaa riehakas-, nefta/cfca-tyyppisissa adjektiiveissa näkyvä
rieha-. Substantiivi rieha on joka tapauksessa aivan nuori takaperoisjohdos, jota ei
voi ottaa huomioon ne/ma-sanan alkuperää selvitettäessä. Suomen kirjakielessä rie-
hua on ensi kertaa esiintynyt eräässä arkkivirressä 1738. Adjektiivi riehakas on tul-
lut käyttöön vasta 1900-luvun alkupuolella. Sen asemesta on 1800-luvulla käytetty
toista johdosta riehakka.
SKES 1962 riehua; Jussila 1998 riehua; SSA 2000 riehua.
1044

riekko
Keskikokoista metsäkanalintua (Lagopus lagopus) tarkoittavalla riefcfco-sanalla ei ole
vastineita sukukielissä, vaan se on nuori johdos verbistä riekkua. Nimitys viittaa lin-
nun ääntelyyn, joka muistuttaa rietasta naurua. Suomen kirjakielessä riekko on ensi
kertaa esiintynyt Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745. Itse lintu on kyllä mainittu
jo aiemmin, mutta siitä on käytetty nimitystä metsäkana. Nykyään riekkoa ajatellaan
tyypillisesti pohjoisena lajina, mutta aiemmin riekko on ollut myös Etelä-Suomen
tavallisimpia riistalintuja aivan Lounais-Suomen rannikkoa lukuun ottamatta.
SKES 1962 riekkua; Jussila 1998 riekko; SSA 2000 riekkua; Häkkinen 2003 L106.
riemu
Ilon tunnetta ja tästä seuraavaa ilakointia merkitsevällä neraM-sanalla on vastineita
useissa lähisukukielissä. Näitä ovat esim. karjalan riemu, vatjan monikollinen ree-
mutja. viron rööm. Sanan alkuperästä ei ole mitään varmaa selitystä. Sitä on arveltu
omaperäiseksi deskriptiivisanaksi, joka kuuluisi yhteen remu-sanan kanssa. Van-
himmassa kirjakielessä riemu- ja rera«-sanojen erottaminen toisistaan on vaikeata,
sillä Agricolan aikaisessa ortografiassa /e-diftongin merkkinä saattoi olla pelkkä e-
kirjain. Kun Agricola kirjoitti remuisast, hän saattoi tarkoittaa sanan luettavaksi
riemuisast(i). Joka tapauksessa sekä riemu, riemuita että riemuisa ovat esiintyneet
kirjakielessä Agricolasta alkaen. Yksiselitteisesti remw-sanaan viittaavia muotoja
alkaa esiintyä kirjakielessä 1700-luvulta alkaen, esim. Daniel Jusleniuksen sanakir-
jassa vuonna 1745 remo.
SKES 1962 riemu; Jussila 1998 riemu, riemuisa, riemuita; SSA 2000 riemu.
rientää
Kiiruhtamista merkitsevällä rientää-verbiUä on vastineita ainoastaan karjalassa ja
vepsässä, ja näistäkin karjalan rientää saattaa olla lainaa suomesta. Vepsän vastine
on figeta, ja tästä näkyy, että sana on alun perin muodostettu *n'A;e-tyyppisestä var-
talosta. Tämän alkuperä on tuntematon. Vastineita on joskus esitetty etäisimmistä
sukukielistä, mutta nämä rinnastukset on myöhemmin hylätty. Sen sijaan karjalan
rikeä 'tiheä, tuuhea' ja saamen rahkat sankka, tiheä' ovat saman vanhan *nfce-varta-
lon edustajia. Suomen murteissa tunnetaan samaan yhteyteen kuuluva illatiivimuo-
toinen adverbi rikeneen 'pian, nopeasti', josta näkyy alkuperäinen vartalo, ja tällä
muodolla on myös karjalassa tarkka vastine rikeneh. Suomen kirjakielessä rientää on
esiintynyt Agricolasta alkaen. Vuoden 1642 Raamatussa on myös lyhyempi johdos
rietä, joka on nykykielessä tuntematon.
SKES 1962 rientääy rikeä; UEW 1988 422-423; SSA 2000 rientää.
1045

riesa
Kiusaa, harmia tms. merkitsevän nesfl-sanan vastineita ovat inkeroisen greeza
'kiukkuinen, kiukutteleva', karjalan kriesa 'leikki, pila; kiusa, harmi' ja vepsän gfeza
'likaaja, tuhrija'. Sukukielten vastineiden äänneasu paljastaa sanan slaavilaiseksi lai-
naksi, ja sen mahdollisina alkumuotoina on esitetty muinaisvenäjän greza sekoitus;
hämminki, häiriö' tai venäjän murteissa esiintyvä verbi grezit' 'tehdä pahaa, tuottaa
vahinkoa' ym. Suomen kirjakieleen riesa on tullut vasta 1800-luvun lopulla. Sana
mainitaan mm. Lönnrotin sanakirjassa 1880.
SKES 1962 riesa; Plöger 1973 159; Vahros 1974 SJ16 169; SSA 2000 riesa.
rieska
Sanalla on vastineita kaikissa lähisukukielissä. Näitä ovat mm. karjalan rieska, lyy-
din riesky vepsän resk ja viron röösk. Merkitykset vaihtelevat hieman, mutta yleensä
rieska tarkoittaa tuoretta, leivästä puhuttaessa myös happamatonta. Suomen mur-
teissa rieska saattaa tarkoittaa tuoreen maidon lisäksi mm. tietynlaista hapattama-
tonta leipää, uunipuuroa tai pannukakun tapaista paistosta. Sana on balttilainen
laina, jota liettuassa vastaa preskus 'happamaton, makea' ja preskä 'happamaton
leipä'. Suomen kirjakielessä rieska on ensi kertaa mainittu maidon merkityksessä
jo Mikael Agricolan rukouskirjassa 1544 ja happamattoman leivän merkityksessä
Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
Thomsen 1890 96; SKES 1962 rieska; Jussila 1998 rieska; SSA 2000 rieska.
rihma
Sanalla on vastineita kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä, esim. lyydissä, vep-
sässä ja virossa rihm, karjalassa ja vatjassa rihma ja liivissä nm 'remmi'. Rihma on
balttilainen laina, jonka alkumuoto on ollut jokin sitomista merkitsevän ns£/-verbin
muoto, kuten esim. liettuassa risimas sitominen' tai latviassa risaimas 'nauha, side'.
Suomen kirjakielessä rihma on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Thomsen 1890 212; SKES 1962 rihma; Jussila 1998 rihma; SSA 2000 rihma.
riihi
Sanalla on vastineita kaikissa lähisukukielissä ja permiläiskielissä. Näitä ovat esim.
inkeroisen ja karjalan riihi, vatjan rihi ja viron rehu liivin n sekä udmurtin /«syrjä
komin rynys. Udmurtin sana merkitsee puimatannerta, ei puintia varten pystytettyä
rakennusta, ja tämä saattaakin olla sanan alkuperäisempi merkitys, sillä maanvilje-
lys ja sen yhteyteen kuuluvat rakennukset eivät kuulu suomensukuisten kansojen
vanhimpiin yhteisiin kulttuurikerrostumiin. Myös naapurikielissä on samantapai-
sia sanoja, mutta nämä selittyvät yleensä lainoiksi itämerensuomalaisista kielistä.
Esimerkiksi ruotsin ria on lainattu suomesta. Sanan alkuperäiseksi muodoksi on
rekonstruoitu *rirjese. Suomen kirjakielessä riihi on esiintynyt Agricolasta alkaen.
1046

Thomsen 1890 276; SKES 1962 riihi; UEW 1988 745; Jussila 1998 riihi; SSA 2000 riihi.
riimi
Loppusointua merkitsevä riimi on lainattu suomeen myöhäismuinaisruotsin sanasta
rim. Suomen kirjakielessä riimi on ensimmäistä kertaa mainittu Jaakko Finnon vir-
sikirjassa 1583, joka oli ensimmäinen suomenkielinen virsikirja. Suomen vanhassa
kalevalamittaisessa runoudessa loppusointuja ei käytetty, vaan loppusoinnulliset
runomitat alkoivat tulla tutuiksi tavallisille suomalaisille vasta vieraista kielistä kään-
nettyjen virsitekstien välityksellä.
H. J. Streng 1915 186; SKES 1962 riimi; Jussila 1998 riimi; SSA 2000 riimi.
riimisuolata
Kevyttä, nopeaa suolausta merkitsevä riimisuolata on osittain lainattu, osittain
käännetty ruotsin verbistä rimsalta. Ruotsin rim merkitsee kuuraa tai ohutta suo-
lakerrosta. Suomen kirjakielessä riimisuolata on tullut käyttöön 1800-luvun lopulla,
vaikka yhdysverbejä, joiden alkuosana on nominatiivimuotoinen substantiivi, pidet-
tiinkin tähän aikaan vierasmallisina ja suomen kielen vastaisina. Rinnakkaismuo-
tona mainittiin myös riivisuolata. Verbi mainitaan mm. Ferdinand Ahlmanin sana-
kirjassa 1874 ja Lönnrotin sanakirjassa 1880.
Rytkönen Vir. 1937 317-321; SKES 1962 riimisuolainen; Häkkinen 1987 SJ 29; SSA 2000 riimi-
suolainen.
riippua
Sanalla on vastineita useimmissa lähisukukielissä, esim. karjalan rippuo, vepsän fipta,
vatjan rippua ja viron rippuda. Verbi näyttää johdokselta, jonka kantasanaksi olisi
oletettava riippa, mutta tämän alkuperästä ei ole mitään varsinaista selitystä. Sitä
on arveltu alkuperältään deskriptiiviseksi, äänteellisesti motivoiduksi sanaksi, mutta
tätä selitystä ei ole lähemmin perusteltu. Suomen kirjakielessä riippua on esiintynyt
Agricolasta alkaen.
SKES 1962 riippa1; Jussila 1998 riippua; SSA 2000 riippua.
riisi
Tärkeätä viljakasvia (Oryza sativa) merkitsevä riisi on lainattu suomeen ruotsista.
Ruotsin ris on saksan välityksellä lainattu alkuaan latinasta, ja latinan oryza tulee
kreikasta, jonne sana on saatu idästä päin. Muinaisintiassa tämän kasvin nimenä oli
vrihih. Suomessa riisi on aina ollut tuontitavaraa. Sana on ensi kertaa mainittu Eri-
cus Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637.
H. J. Streng 1915 187; Hellquist 1939; SKES 1962 riisi; Jussila 1998 riisi; SSA 2000 riisi.
1047

riista
Sanalla on vastineita useimmissa lähisukukielissä, mutta merkitykset vaihtelevat
yllättävästi. Vatjan rissa ja liivin rist merkitsevät kapinetta, esinettä tai astiaa, vepsän
fist tarkoittaa pitkää aikaa, karjalan riista tarkoittaa metsäneläintä ja naisen suku-
puolielintä. Myös virossa riist voi kapineen, esineen tai astian lisäksi olla sukupuoli-
elimen nimitys. Suomessa riista voi metsäneläimen lisäksi tarkoittaa tavaraa tai rik-
kautta. Alkuperäiseksi merkitykseksi on arveltu 'esine, tavara; vilja*. Sanan alkupe-
rästä ei ole mitään varmaa tietoa. Sitä on yritetty selittää riistää-verbin johdokseksi,
mutta —» riistää näyttää etymologisten vastineiden puuttumisen takia paljon nuo-
remmalta sanalta kuin riista. Suomen kirjakielessä riista on esiintynyt Agricolasta
alkaen.
Nirvi Vir. 1939 142-143,153-158 ja 1944 144-148; SKES riista; Jussila 1998 riista; SSA 2000
riista.
riistää
Verbillä on etymologinen vastine ainoastaan inkeroisessa, jossa riistää merkitsee
'ryöstää'. Se on selitetty johdokseksi vanhasta omaperäisestä vartalosta, joka on
perustana myös verbissä —> riisua. Suomen kirjakielessä riistää on ensi kertaa mai-
nittu Laurentius Petrin runomuotoisen ajantiedon vuonna 1752 ilmestyneessä, täy-
dennetyssä painoksessa.
SKES 1962 riistää; Jussila 1998 riistää; SSA 2000 riistää.
riisua
Verbillä on vastineita kaikissa lähisukukielissä sekä saamessa ja mahdollisesti per-
miläiskielissäkin. Näitä ovat esim. karjalan riisuo, vepsän rizu-, vatjan riisussa 'rii-
suutua', viron riisuda, luulajansaamen rittjöt 'ponnistella liikaa, pyrkiä' sekä komin
rezalny 'ratketa'. Sanan alkuperäiseksi vartaloksi on rekonstruoitu *ric3. Suomen kir-
jakielessä riisua on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1962 riisua; UEW 1988 744-745; Jussila 1998 riisua; SSA 2000 riisua.
riita
Sanalla on vastineita kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä. Näitä ovat mm. vep-
sän ridy vatjan rito> viron riid ja liivin rid. Riita on vanha germaaninen laina, jonka
kantaskandinaavista alkumuotoa *stripa- edustaa nykyruotsissa strid. Suomen kir-
jakielessä riita on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
Agricolalla on myös verbi riidellä ja adjektiivi riitainen.
Thomsen 1869 144; SKES 1962 riita; Jussila 1998 riidellä, riita, riitainen; SSA 2000 riita.
1048

riittää
Sanalla on vastine vain inkeroisessa ja karjalassa. Karjalan riitteä merkitsee sekä riit-
teeseen jäätymistä että kylliksi olemista. Myös suomen murteissa riittää-verbin mer-
kityksenä on jääriitteeseen saattaminen. Tämän oletetaankin olevan verbin alkupe-
räinen merkitys, ja tältä pohjalta merkitys on laajentunut muunkinlaiseen peittämi-
seen tai katteeksi ulottumiseen. Suomen kirjakielessä riittää on ensi kertaa mainittu
Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787. Gananderilla on myös ohutta jääkuorta
merkitsevä riite.
SKES 1962 riittää; Jussila 1998 riite, riittää; SSA 2000 riittää.
riivata
Villitsemistä ja etenkin pahojen henkien vaivaamista merkitsevä riivata on lainaa
ruotsin sanasta driva, joka merkitsee mm. ajaa, pakottaa'. Sama sana on lainattu
myös eräisiin lähisukukieliin, mm. karjalaan ja viroon, mahdollisesti suomen kautta.
Suomen kirjakielessä riivata on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen.
Johdos riiviö on ensi kertaa mainittu niissä lisäyksissä, joita Henrik Gabriel Porthan
on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla. Aivan eri verbi on se riivata,
joka esiintyy vanhoissa keittokirjoissa raastamisen merkityksessä. Se on lainaa ruot-
sin verbistä riva 'repiä, raastaa'. nRiiwattu sitroni" ei siis tarkoita paholaisen valtaa-
maa hedelmää, vaan raastettua sitruuna(nkuort)a.
SKES 1962 riivata1, riivata2; Jussila 1998 riivata, riiviö; SSA 2000 riivata1, riivata2.
rikas
Sanalla on vastineita kautta itämerensuomen, esim. inkeroisessa, karjalassa, vatjassa
ja virossa rikas ja liivissä rikäz. Rikas on vanha germaaninen laina, jonka alkumuotoa
*rikja- 'mahtava' edustavat mm. nykyruotsin rik ja saksan reich. Suomen kirjakie-
lessä rikas on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen. Samoissa lähteissä
on myös johdos rikkaus. Agricolalla on lisäksi verbi rikastua.
Thomsen 1869 144; SKES 1962 rikas; Jussila 1998 rikas, rikastua, rikkaus; SSA 2000 rikas.
1 rikki 'keltainen epämetallinen alkuaine'
Sanan vastineita ovat inkeroisen ja karjalan rikki, lyydin ja vepsän rik sekä vatjan
rittsi. Lyydin sana merkitsee rikin lisäksi vaikkua ja vepsän sana rähmää, ja yhdis-
tävänä tekijänä on tällöin tarkoitteiden samankaltainen, kellertävä väri. On arveltu,
että koko sanue olisi lainaa alasaksan sanasta drecky joka merkitsee mm. 'lanta, törky,
roskat', mutta tämä ei ole saanut yleistä kannatusta. Sanan alkuperä on siis tuntema-
ton. Suomen kirjakielessä rikki on mainittu ensi kertaa Kristfrid Gananderin sana-
kirjassa 1787. Sen sijaan samaan alkuaineeseen viittaava yhdyssana tulikivi on esiin-
tynyt kirjakielessä Agricolasta alkaen.
Nirvi Vir. 1950 413-421; SKES 1962 rikki1; Jussila 1998 rikki, tulikivi; SSA 2000 rikki1.
1049

2 rikki 'hajalla'
Sana esiintyy täsmälleen samassa asussa sekä inkeroisessa, karjalassa, vatjassa että
virossa. Rikki on adverbiksi kivettynyt tulosija samasta vartalosta, joka esiintyy myös
—> rikkoa -verbissä. Suomen kirjakielessä rikki on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1962 rikki2; Jussila 1998 rikki2; SSA 2000 rikki2.
rikkoa
Verbillä on vastineita kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä, esim. karjalassa rik-
kuöy vepsässä rikta 'tappaa, teurastaa', vatjassa rikkoa ja virossa rikkuda. Rikkoa
on rakenteeltaan selvästi johdos, ja vartalo on mitä ilmeisimmin sama rikka, joka
esiintyy itämerensuomalaisissa kielissä itsenäisenä substantiivina roskan, karikkeen,
silpun tms. merkityksessä. Sanavartalon varhaisemmasta historiasta ei ole mitään
tietoa. Suomen kirjakielessä rikkoa on esiintynyt sekä Agricolan kielessä että kai-
kissa samanaikaisissa käsikirjoituksissa. Agricolalla on myös johdos rikkua 'mennä
rikki'. Uskonnollisissa ja juridisissa yhteyksissä rikkoa-verbin merkitys on laajentu-
nut konkreettisesta särkemisestä myös laeista ja säännöksistä poikkeamiseen.
SKES 1962 rikkoa; Jussila 1998 rikkoa; SSA 2000 rikkoa.
rikos
Oikeudenvastaista, rangaistavaa tekoa merkitsevä rikos on johdos verbistä rikkoa ja
nimenomaan tämän abstraktista merkityksestä 'poiketa laista'. Samaa johdosta käy-
tetään myös karjalassa, mutta siellä rikos voi tarkoittaa myös kelirikkoa. Suomen kir-
jakielessä rikos on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
Agricolalla on myös johdos rikollinen.
SKES 1962 rikkoa; Jussila 1998 rikos; SSA 2000 rikkoa.
rima
Suomen ja karjalan rima on lainaa skandinaavisesta sanasta *rima, jota edustaa mm.
nykyruotsin rem tai rim 'tukipuu (kelkassa), sivupuu (tikkaissa)'. Suomen kirjakie-
lessä rima on tullut käyttöön 1800-luvulla, ensiesiintymä lienee G. E. Eurenin sana-
kirjassa 1860.
SKES 1962 rima; SSA 2000 rima.
rimssu
Suomen ja karjalan rimssu on lainaa ruotsista, jossa on useita murteellisia, kaista-
letta tai röyhelöä merkitseviä sanoja, esim. rems, rimsa, rimsu. Ruotsin kirjakielessä
vastaava sana on remsa. Suomen kirjakielessä rimsu on ensi kertaa mainittu vuonna
1799 sotamiehen velvollisuuksia kuvaavassa asiapaperissa. Koska konsonanttiyh-
1050

tymä -ms- on suomen kielelle outo, sen sisään on syntynyt ylimääräinen siirtymä-
äänne, ja näin rimsu on muuttunut muotoon rimpsu.
SKES 1962 rimpsu\ SSA 2000 rimpsu.
rinkeli
Suomen rinkeli on lainaa ruotsin sanasta kringla, joka murteissa esiintyy myös asussa
kringel. Silmukan muotoiseksi taivutetun vehnäleivonnaisen lisäksi rinkeli voi mur-
teissa merkitä myös erilaisia koukeroita tai renkaan muotoisia esineitä. Suomen kir-
jakielessä leivonnaista merkitsevä rinkeli on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuk-
sen sanakirjassa 1637.
Renvall 1823 222; H. f. Streng 1915 187; SKES 1962 rinkeli; Jussila 1998 rinkeli; SSA 2000 rinkeli.
rinkka
Selässä kannettavaa taakkatelinettä merkitsevä rinkka lienee kehittynyt 1900-luvun
jälkipuoliskolla pohjalaisesta murresanasta rinkka, joka merkitsee mm. lenkkiä, rak-
sia, silmukkaa, mäystintä tai rengasta. Sana on alkuaan lainattu ruotsalaisesta mur-
resanasta rinka, joka merkitsee nuoravyyhtiä tai nuorasilmukkaa.
T. Itkonen 1957 75; SKES 1962 rinkka; SSA 2000 rinkka.
rinne
Suomen, karjalan ja viron rinne-sanalla on vastine saamessa, jossa beaive-ratta
merkitsee "päivärinnettä" eli auringon puoleista rinnettä. Sanaa on joskus arveltu
skandinaaviseksi lainaksi, mutta todennäköisempää on, että se on johdos sanasta
—> rinta. Suomen kirjakielessä rinne on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin
sanakirjassa 1787.
Setälä 1912-1913 FUF 13 440; SKES 1962 rinne; Jussila 1998 rinne; SSA 2000 rinne.
rinta
Sanan vastineita ovat inkeroisen, karjalan ja vatjan rinta, lyydin, vepsän ja viron rind>
liivin rlnda ja saamen raddi. Ruumiinosan lisäksi sanoilla on muitakin merkityksiä,
mm. esineiden etuosa ja nuotan rintaverkko. Sanaa on vanhastaan epäilty germaa-
niseksi lainaksi, ja kantaskandinaaviseksi alkumuodoksi on esitetty sanaa *strinda-,
jota nykynorjassa vastaa strind suikale, puolikas; juova, rivi; virran vuolain kohta*.
Merkityserojen takia selitys on kuitenkin epävarma. Suomen kirjakielessä rinta on
esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen. Sanan muutamat
taivutusmuodot ovat kiteytyneet kirjakieleen adverbeiksi tai postpositioiksi. Näistä
rinnalla on mainittu jo Agricolan tekstissä, muoto rinnan on tullut kirjakieleen Eerik
Sorolaisen postillan toisessa osassa 1625.
Wiklund 1912 MO 5 238; SKES 1962 rinta; Jussila 1998 rinnalla, rinnan, rinta; SSA 2000 rinta.
1051

ripa
Oven kahvaa tai muuta kädensijaa merkitsevä ripa on lainaa ruotsin kahvaa tai san-
kaa merkitsevästä sanasta grepe tai grep, joka suomenruotsalaisissa murteissa esiin-
tyy myös asussa gripa. Ruotsin grepe on johdos verbistä gripa 'tarttua*. Suomen kir-
jakielessä ripa on ensi kertaa mainittu Henrik Florinuksen sanakirjan postuumissa
painoksessa 1733 asussa kripa.
SAOB 1929 grepe; SKES 1962 ripa; Jussila 1998 ripa; SSA 2000 ripa.
ripeä
Sanalla ei ole vastineita sukukielissä. Se on ilmeisesti lainaa kantaskandinaavisesta
sanasta *ribia-, jota nykyruotsissa vastaa murteellinen riv 'ripeä, ahkera'. Suomen
kirjakielessä ripeä on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
Johdos ripeys on tullut kirjakieleen Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
SKES 1962 ripeä; Nikkilä 1981 SJ 23 64-67; Jussila 1998 ripeä, ripeys; SSA 2000 ripeä.
rippi
Suomen rippi on lainaa myöhäismuinaisruotsin sanasta skript tai skrifty joka on
tarkoittanut ripitystä, synnintunnustusta tai katumusta. Sama sana on lainautunut
myös inkeroiseen ja vatjaan, vatjaan ilmeisesti suomen kautta. Ruotsin skript juon-
tuu latinan sanasta scrlptum, joka merkitsee kirjoitusta, kirjoitelmaa tai kirjaa. Suo-
men kirjakielessä rippi on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista
alkaen, samoin verbi ripittää. Itse rippitoimitus ja sen nimitys ovat tulleet suomalai-
sille tutuiksi jo katolisella keskiajalla.
H. J. Streng 1915 187-188; SKES 1962 rippi; Jussila 1998 ripittää, rippi; SSA 2000 rippi.
ripsi
Sanalla on vastineita lähisukukielissä ja saamessa, esim. karjalan ja vatjan ripsu viron
ripse, liivin rips ja saamen raksa, joka kuitenkin tarkoittaa riepua tai lapsen vaippaa.
Useissa lähisukukielissä sana merkitsee silmäripsen lisäksi kasvien ohuita kärkiosia,
mm. heinän tai kauran röyhyä tai marjaterttua. Sanan alkuperästä ei ole muuta seli-
tystä kuin että se perustuu ilmeisesti samaan äänteellisesti motivoituun vartaloon,
joka on perustana myös hapsua tai rimpsua merkitsevässä sanassa ripsu. Tälläkin on
vastineita useissa lähisukukielissä. Suomen kirjakielessä ripsi on esiintynyt Agrico-
lasta alkaen, mutta ripsu on tullut käyttöön vasta 1800-luvulla. Verbi ripsuttaa 'räp-
syttää' on kuitenkin mainittu jo Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
SKES 1962 ripsiy ripsu; Jussila 1998 ripsi, ripsu, ripsuttaa; SSA 2000 ripsi, ripsu.
1052

risa
Rikkinäistä merkitsevä risa saattaa olla takaperoisjohdos repeämisen ääntä jäljittele-
västä verbistä risahtaa. Sana on nuori siitä päätellen, ettei sillä ole vastineita sukukie-
lissä eikä sitä mainita myöskään vanhassa kirjakielessä. Toinen mahdollisuus on, että
se liittyy yhteen rauhasta, teuraseläimen lihassa tai rasvassa olevaa rauhasta, rustoa
tms. asiaan kuulumatonta riekaletta merkitsevän nsa-sanan kanssa. Tämä jälkim-
mäinen risa lienee skandinaavista alkuperää, ja nykyruotsin murteissa sitä edustavat
mm. vres, vris tai brisy jotka merkitsevät rauhasta, rauhasia sisältävää lihaa tai pois
heitettävää rasvaa teuraseläimen lihassa. Samaan yhteyteen kuuluu kateenkorvaa
merkitsevä bräss. Rauhasta merkitsevä risa on mainittu suomen kirjakielessä ensi
kertaa Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745. Samassa lähteessä on mainittu myös
adjektiivi risainen merkityksessä 'rauhasia sisältävä'. Saman adjektiivin merkitys
'rikkinäinen' tunnetaan asiakirjasta vuodelta 1767.
SKES 1962 risa; SS A 2000 risa.
riskilä
Ruokinsukuista lintua (Cepphus grylle) merkitsevä riskilä on ilmeisesti lainaa ruot-
sin sanasta grissla. Koska ruotsin sanan äänneasu on ollut suomalaisten kannalta
outo, sanaa on sopeutettu lainaamisen yhteydessä järjestämällä äänteitä helpom-
min lausuttavalla tavalla. Murteissa sanasta on monia variantteja, mm. riska, riskelö,
risko, risla ym. Suomen kirjakielessä riskilä on ensi kertaa esiintynyt asussa riske-
läinen Erik Lencqvistin laatimassa Taivassalon kuvauksessa, jonka käsikirjoitus on
1760-luvulta, asu riskilä on tullut kirjakieleen Kristfrid Gananderin sanakirjan ja sitä
täydentävien Henrik Gabriel Porthanin muistiinpanojen kautta 1787.
Wiklund Vir. 1904 65; SKES 1962 riskilä; Jussila 1998 riskilä; SSA 2003 riskilä; Häkkinen 2003
L217.
risti
Sanalla on vastineita kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä: inkeroisessa ja karja-
lassa risti, lyydissä, vepsässä ja virossa rist, vatjassa rissi ja liivissä rist. Sana ei kuiten-
kaan juonnu yhteiseltä kantasuomalaiselta kehityskaudelta, vaan se on kristinuskon
myötä levinnyt laina muinaisvenäjän sanasta kristu. Venäjän sana on saatu saksasta,
ja siellä Krist tai Christ on merkinnyt vain Kristusta, ei ristiä yleisesti. Saksan ja mui-
den kielten Kristusta tarkoittava sana perustuu Jeesuksen kreikankieliseen epiteet-
tiin khristös Voideltu'. Sana ei siis alkuaan ole tarkoittanut mitään ristin muotoista
esinettä, mutta kun Jeesus Kristus usein kuvattiin ristiinnaulittuna, Jeesusta tarkoit-
tava sana siirtyi merkitsemään myös krusifiksia ja siitä edelleen muitakin saman-
muotoisia tarkoitteita. Suomen kirjakielessä risti on esiintynyt Agricolasta ja saman-
aikaisista käsikirjoituksista alkaen. Myös yhdysverbi ristiinnaulita on esiintynyt kir-
jakielessä alusta alkaen.
1053

Mikkola 1894 129-130; SKES 1962 risti; Plöger 1973 161-162; I. ja M. Savijärvi 1996 190-201;
Jussila 1998 risti, ristiinnaulita; SSA 2000 risti.
ristiä
Kristillistä kastetoimitusta ja siihen olennaisena osana liittyvää nimenantoa merkit-
sevä ristiä on johdos slaavilaisperäisestä lainasanasta —» risti. Sama verbi on käytössä
myös kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalassa ristie, vepsässä risffa, vatjassa rissiä
ja virossa ristida. Suomen kirjakielessä ristiä on nykyasussaan ensi kertaa mainittu
Ljungo Tuomaanpojan suomentamassa maanlaissa 1601. Tätä vanhemmassa kirja-
kielessä on käytetty asua kristitä. Tämän partisiippimuoto kristitty, joka on mainittu
sekä Agricolan kielessä että samanaikaisissa käsikirjoituksissa, on nykyäänkin käy-
tössä vanhassa asussaan. Agricola on käyttänyt myös samasta verbistä muodostettua
kielteistä partisiippia kristimätön.
SKES 1962 risti; Jussila 1998 kristitty, ristimätön, ristiä; SSA 2000 risti, ristiä.
risu
Sanalla on vastineita muutamissa lähisukukielissä, esim. karjalassa ja virossa risu ja
lyydissä rizu. Se on mahdollisesti johdos risahtamisen ääntä jäljittelevästä sanavar-
talosta, josta juontuu myös verbi risahtaa. On kyllä esitetty, että risu voisi olla lainaa
skandinaaviselta taholta siitä sanueesta, jota edustaa ruotsin vitsaa tai risua merkit-
sevä ns, mutta tällöin odottaisi, että suomessa sana kuuluisi *riisu, ei risu. Suomen
kirjakielessä risu on esiintynyt Agricolasta alkaen. Adjektiivijohdos risuinen on ensi
kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1862 risu; Jussila 1998 risu, risuinen; SSA 2000 risu.
ritari
Suomen ritari on keskiaikainen laina ruotsin sanasta riddare, joka puolestaan juon-
tuu alasaksasta. Alasaksan ridder on muodostettu ratsastamista merkitsevästä ver-
bistä, jota nykyruotsissa vastaa rida ja saksassa reiten. Ritari on siis alkuaan ollut
ratsumies, yleensä ylhäisen suvun miespuolinen jäsen, joka on ratsumiehenä teh-
nyt sotapalvelusta hallitsijalle. Sana ritari mainitaan jo 1400-luvun asiakirjalähteissä,
mutta varsinaisessa suomen kirjakielessä ritari on ensi kertaa mainittu herra Martin
suomentamassa maanlaissa vuoden 1570 tienoilla.
SAOB 1958 riddare; SKES 1962 ritari; Jussila 1998 ritari; SSA 2000 ritari.
ritilä
Sanan vastineita ovat karjalan ritilä, lyydin raft/ja vepsän ridel, jotka kaikki merkit-
sevät reen liistepohjaa. Karjalan sana tarkoittaa myös heinähäkkiä sekä ritilää ylei-
semminkin. Suomen murteissa ritilä on tyypillisesti itäinen sana, ja sen on arveltu
sisältävän aineksia kahdestakin venäläisestä sanasta. Toinen on rehuhäkkiä tms. mer-
1054

kitsevä redili, joka on lainattu suomeen myös asussa veteli. Toinen on isosilmäistä
verkkoa merkitsevä redel\ joka on muodostettu harvaa merkitsevästä adjektiivista
redkij. Suomen kirjakieleen ritilä on tullut vasta 1800-luvun lopulla, ensiesiintymä
on Lönnrotin sanakirjan lisävihkossa 1886.
SKES 1962 reteliy ritilä; Plöger 1973 162; SSA 2000 retelu ritilä.
riuku
Ohutta, karsittua puuta tai salkoa merkitsevällä nwfcw-sanalla on vastineita lähi-
sukukielissä, mm. karjalassa ja vatjassa riuku ja virossa murteellinen riug. Sanaa
on arveltu germaaniseksi lainaksi, jonka kantagermaaninen alkumuoto voisi olla
*prugön tai preugön. Suomen kirjakielessä riuku on ensi kertaa mainittu herra Mar-
tin suomentamassa maanlaissa vuoden 1570 tienoilla. Yhdyssana riukuaita on mai-
nittu Samuel Forseenin laatimassa Ruotsin valtakunnan lain suomennoksessa 1738.
Aivan eri alkuperää on se nw/cw-sana, joka suomen pohjoisimmissa murteissa tun-
netaan muiden kuin saamelaisten nuorten naisten nimityksenä. "Etelän riuku' on
lainaa saamen sanasta riwggu, joka puolestaan juontuu naista tai emäntää merkitse-
västä skandinaavisesta sanasta, esim. sellaisesta kuin muinaisnorjan rygr.
SKES 1962 riuku; Nikkilä 1987 SFU 23 238; SSA 2000 riuku1, riuku2.
riutta
Suomen rmtta-sanalla on vastine ainoastaan karjalassa, jossa riutta merkitsee jyrk-
kää kalliota tai mäkeä. Myös suomen murteissa sanalla on tällainen merkitys, vaikka
yleiskielessä riutta onkin lähinnä pitkähköä, osittain vedenalaista kivikkoa merkit-
sevä sana. Sana on kantaskandinaavinen laina, ja nykyruotsissa sitä vastaa pesäonka-
loa, kiviröykkiötä tai louhikkoa merkitsevä gryt. Suomen kirjakieleen riutta on tullut
vuoden 1642 Raamatussa alkuosana yhdyssanaa riuttahyypiö. Tämä on merkinnyt
ilmeisesti huuhkajaa, jolla on tapana tehdä pesänsä louhikkoiseen mäenrinteeseen.
Itsenäisenä sanana riutta on esiintynyt Nicolaus Hammarin kirjoittamassa ruumis-
saarnassa 1683.
Thomsen 1869 144; SKES 1962 riutta; de Vries 1962 190; Hofstra 1985 45; Jussila 1998 riutta;
SSA 2000 riutta.
rivakka
Suomen rivakka on mitä ilmeisimmin johdos samasta germaanisperäisestä varta-
losta, josta on muodostettu myös adjektiivi —>• ripeä. Suomen murteissa tunnetaan
myös variantit rivakas, riivakka ja ripakka. Samantapaisia adjektiiveja ovat myös
karjalan rivakka ja viron vanhassa kirjakielessä mainittu ripakas. Nämä saattavat olla
samasta vartalosta tehtyjä rinnakkaisjohdoksia tai sukukielten välisiä lainoja. Suo-
men kirjakielessä rivakka on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa
1787.
1055

SKES 1962 rivakka; Nikkilä 1981 SJ 23 65-66; Jussila 1998 rivakka; SSA 2000 rivakka.
rivi
Sanalla ei ole etymologisia vastineita sukukielissä; karjalan ja viron rivi ovat mitä
ilmeisimmin suomesta lainattuja. Sanan alkuperä on epäselvä. Suomen kaakkois-
murteissa esiintyy särkkää tai riuttaa merkitsevä rivi-sana, ja tämä on selitetty lai-
naksi suomenruotsalaisten murteiden sanasta nv, jota ruotsin kirjakielessä vastaa
rev 'riutta, särkkä'. On mahdollista, että jonoa tai rivistöä merkitsevä rivi olisi syn-
tynyt tästä sanasta merkityksenmuutoksen kautta. Muitakin lainaetymologioita on
esitetty, mutta mitään näistä ei ole yleisesti hyväksytty. Suomen kirjakielessä rivi on
ensi kertaa mainittu vuoden 1642 Raamatussa. Jo tätä ennen on Jaakko Finnon virsi-
kirjassa 1583 esiintynyt muoto riuix (= riviksi), mutta kun tämä näyttää merkitsevän
lähinnä 'turmelluksi', se ei voine kuulua jonoa merkitsevän rivi-sanan yhteyteen.
SKES 1962 rivi; Jussila 1998 rivi; SSA 2000 rivi.
robotti
Koneihmistä tai ihmistyön korvaavaa automaattista laitetta merkitsevä robotti on
alkuaan tsekkiläis-englantilainen uudissana, jonka on luonut kirjailija Karel Capek.
Sana perustuu tsekin kielen raatamista tai pakkotyötä merkitsevään substantiiviin
robota, ja se on tullut tunnetuksi Capekin vuonna 1920 kirjoittaman R. U. R. -nimi-
sen näytelmän välityksellä. Näytelmä on tulevaisuuteen sijoittuva tieteistarina ihmi-
sen rakentamista konetyöläisistä, jotka uhkaavat syrjäyttää koko ihmiskunnan, ja sen
nimenä käytetty lyhenne tulee sanoista Rossum s Universal Robots, jossa mainittu
Rossum on robottien luojan sukunimi. Kun näytelmä esitettiin ensi kertaa suomeksi
1924, käytettiin robotti-sanan asemesta saksasta lainattua muotoa roboter. Robotti
tuli kuitenkin nopeasti käyttöön englannin ja ruotsin mallia noudatellen. Lisätukea
tarjosi suomen murteissa vanhastaan tuttu työtä merkitsevä ropotti tai robotti, joka
on lainaa venäjän murteellisesta sanasta robota 'työ'.
Koukkunen 1990 robotti; Jussila 1998 ropotti; SSA 2000 robotti.
rohkea
Suomen rohkealla on etymologisia vastineita eräissä lähisukukielissä: inkeroisessa
ja karjalassa rohkie, vatjassa rohköa ja virossa rohke. Vastineita on esitetty myös
etäsukukielistä, mutta nämä rinnastukset on myöhemmin hylätty. Sana on ilmei-
sesti skandinaavinen tai germaaninen laina, ja sen mahdolliseksi alkumuodoksi on
rekonstruoitu *wraskwa-. Tämän myöhempi edustaja on islannin röskur, joka mer-
kitsee reipasta tai nopeaa. Suomen kirjakielessä rohkea on esiintynyt Agricolasta
alkaen. Agricolalla on myös samasta vartalosta johdettu verbi rohjeta.
SKES 1962 rohkea; Nikkilä 1981 SJ 23 76; Hofstra 1985 29; Jussila 1998 rohjetay rohkea; SSA 2000
rohkea.
1056

rohto
Nykyään lääkettä merkitsevällä, sävyltään arkisella ro/rto-sanalla on etymologinen
vastine vain virossa, jossa rohu merkitsee yrttiä. Karjalan rohto tai rohtu lienee suo-
mesta lainattu. Sana on perinteisesti selitetty johdokseksi samasta vartalosta, joka
on perustana myös sanassa —> ruoho, sillä rohto lienee alkuaan merkinnyt etenkin
lääkkeiksi käytettyjä yrttejä ja yrteistä valmistettuja lääkeaineita. Uudemman selityk-
sen mukaan rohto voisi kuitenkin sellaisenaan olla lainaa siitä indoeurooppalaisten
kielten kasvia tai yrttiä merkitsevästä sanasta, josta juontuu myös nykyruotsin grod
'itu'.
Suomen kirjakielessä rohto on ensi kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita
Henrik Gabriel Porthan teki omistamaansa Daniel Jusleniuksen sanakirjan kappa-
leeseen vuoden 1770 jälkeen. Verbi rohtua on mainittu jo Jusleniuksen sanakirjassa
1745, tosin merkityksessä 'ruohottua'. Nykymerkityksessä sierettyä' se on tullut
käyttöön Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787. Johdos rohtuma on mainittu jo
tätä ennen vuoden 1765 almanakassa.
SKES 1962 rohto-, Aalto Vir. 1970 28-37; Jussila 1998 rohto, rohtua, rohtuma; Koivulehto PP 1999
213; SSA 2000 rohto, rohtua.
roikka
Sävyltään puhekielinen, työryhmää tai muuta ihmisjoukkoa merkitsevä roikka on
lainaa venäjän sanasta tröjka, joka sananmukaisesti merkitsee kolmikkoa tai kolmi-
valjakkoa. Sama roikka esiintyy myös jälkiosana yhdyssanassa topparoikka, jolla on
tarkoitettu rautatietä rakentavaa työporukkaa. Suomen kirjakielessä roikka lienee
ensi kertaa mainittu Lönnrotin suomalais-ruotsalaisen sanakirjan lisävihkossa 1886,
jossa sen on ilmoitettu merkitsevän 12-25 miehen suuruista uittoporukkaa. Venä-
läismallinen troikka on mainittu jo varsinaisessa sanakirjassa 1880.
Aivan toista alkuperää on pitkää, irrallista sähköjohtoa tai yleisemmin roikkuvaa
esinettä merkitsevä roikka. Se on eräänlainen johdos alkuperältään deskriptiiviseksi
selitetystä roffcfcwa-verbistä, joka on mainittu kirjakielessä ensi kertaa 1723. Tämä
jälkimmäinen roikka voi olla murresanana vanhakin, mutta joka tapauksessa se on
mainittu Lönnrotin sanakirjassa 1880.
SKES 1962 roikka; Plöger 1973 207-208; Jussila 1998 roikkua; SSA 2000 roikka, roikkua.
roisto
Sanan vastineita ovat karjalan roisto ja viron vanhassa kirjakielessä mainittu roist.
Alkuperä on epäselvä. Suomen kirjakielessä roisto mainitaan ensi kertaa Daniel Jus-
leniuksen sanakirjassa 1745, mutta merkityksessä 'roska'. Merkitys 'konna' mainitaan
Gananderin sanakirjassa 1787, ja lisäksi ilmoitetaan, että roisto tarkoittaa täsmälleen
samaa kuin roju. Saattaa olla, että 'roska' onkin ro/sfo-sanan alkuperäinen merki-
tys, ja rikollisen ihmisen merkitys on syntynyt myöhemmin sanan vertauskuvallisen
käytön pohjalta. Suomessa on muitakin merkitykseltään samantapaisia sanoja, joi-
1057

den yhteisenä juuriosana on roj- ja merkityksenä arvoton, tarpeeton', esim. roina ja
edellä mainittu roju. Jusleniuksen sanakirjassa mainitaan myös rojo, joka merkitsee
sekä lantaa että hyödytöntä ihmistä. Roisto voidaan ehkä selittää eräänlaiseksi joh-
dokseksi tästä ro/-kannasta.
SKES 1962 roisto; Jussila 1998 roisto, roju; SSA 2000 roisto, roju.
rokka
Sanalla on kaikissa lähisukukielissä vastineita, jotka merkitsevät jonkinlaista keittoa.
Esimerkiksi vepsän rok merkitsee sakeaa hernekeittoa, vatjan rokka kaalikeittoa ja
viron rokka karjan apetta tai jauhoista valmistettua puuroa tai velliä. Etymologisia
vastineita on myös obinugrilaisissa kielissä, joista mansin ragt merkitsee rasvankei-
tossa syntynyttä syötävää sakkaa ja hantin rok kalan rasvoista ja sisuksista keitettyä
leivän suurusta. Samaan yhteyteen lasketaan usein kuuluviksi myös eräiden etäsu-
kukielten äänneasultaan ja merkitykseltään samantapaiset, mutta alkuaan etuvokaa-
liset sanat, mm. komin rok ja udmurtin dzuky jotka kumpikin merkitsevät puuroa.
Sanan suomalais-ugrilaiseksi alkumuodoksi on rekonstruoitu *rokka ja alkuperäi-
seksi merkitykseksi 'jauho, puuro'. Suomen kirjakielessä rokka on ensi kertaa mai-
nittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1962 rokka; UEW 1988 421, 425; SSA 2000 rokka.
rokko
Rakkoa tai rokkotautia merkitsevällä rofcfco-sanalla on vastineita itäisissä lähisu-
kukielissä, esim. karjalassa rokko ja vepsässä rok. Sanaa on arveltu johdokseksi —»
ro/cfca-sanasta, jonka alkuperäiseksi merkitykseksi on oletettu 'herne' tai 'papu', ja
sanojen merkitysyhteys perustuisi siihen, että iholla olevat rokon aiheuttamat rak-
kulat muistuttavat muodoltaan hernettä. Selitys on kuitenkin epäilyttävä siksi, että
vaikka rokka suomessa ja vepsässä merkitseekin erityisesti hernekeittoa, sanan alku-
peräinen merkitys ei kuitenkaan näytä olevan 'herne' vaan yleisemmin 'keitto' tai
'puuro'. Tältä pohjalta rofcfco-sana on selitetty vain äänteellisesti motivoiduksi, alku-
perältään deskriptiiviseksi sanaksi. Selitystä tukee se, että sanalla on myös etuvo-
kaalisia variantteja, jollaiset ovat tavallisia deskriptiivisten ja affektiivisten sanojen
kohdalla, mm. karjalassa rokko 'rakko, rakkula' ja suomen murteissa rökämä 'ihot-
tuma, roso'. Suomen kirjakielessä rokko on mainittu ensi kertaa vuonna 1759 Johan
Haartmanin ruotsinkielisessä lääkärikirjassa, jossa oli monille taudeille myös suo-
menkieliset nimitykset.
Hakulinen Vir. 1928 258; SKES 1962 rokko; Jussila 1998 rokko; SSA 2000 rokko.
rokuli
Joutopäivää tai lyhytaikaista poissaoloa töistä merkitsevä rokuli on lainaa venäjän
samaa merkitsevästä sanasta progul\ joka on lyhentymä sanaliitosta progulnyj den
1058

laiminlyöty työpäivä1. Suomen kirjakielessä rokuli on ensi kertaa mainittu Elias
Lönnrotin suomalais-ruotsalaisen sanakirjan lisävihkossa 1886.
K[arvinen] Vir. 1908 59; SKES 1962 rokuli; Plöger 1973 163-164; SSA 2000 rokuli.
romaani
Laajaa suorasanaista kertomusta merkitsevä romaani on lainaa ruotsin sanasta
roman, joka alkuaan juontuu ranskasta. Muinaisranskan roman on itsenäiseksi
sanaksi lohjennut alkuosa sanasta romanice, joka on tarkoittanut latinasta ranskaksi
käännettyä tai roomalaiseen tyyliin laadittua, antiikin legendoja jäljittelevää ker-
tomusta, sittemmin etenkin rakkaus- tai seikkailukertomusta. Perimmältään sana
juontuu siis erisnimestä Rooma. Ruotsissa roman on esiintynyt rakkauskertomuksen
merkityksessä jo 1700-luvun alkupuolella, suomessa romaani-sanaa on ensimmäi-
senä käyttänyt Elias Lönnrot vuonna 1835.
Hellquist 1939 roman; SKES 1962 romaani; Kluge - Seebold 1989 Roman; Koukkunen 1990
romaani; SSA 2000 romaani.
romani
Aiemmin mustalaisiksi nimitettyyn kansallisuuteen viittaava romani perustuu mus-
talaiskielen sanaan rom, joka merkitsee ihmistä, miestä tai romania. Suomen kirja-
kielessä tämä kansan omakieliseen nimitykseen perustuva romani on tullut käyttöön
1900-luvun alussa, ensin asussa romaani. Tätä aiemmin samasta kansallisuudesta on
käytetty mm. nimityksiä mustakansa, mustalaiset, mustilaiset, tattarit tai lätit.
Joki Vir. 1956; SSA 2000 romani.
romanssi
Romanttissävyistä laulua, sävellystä, runoa tai rakkausjuttua merkitsevä romanssi
on lainaa ruotsin romansy joka juontuu ranskan sanasta romance. Tämä perustuu
alkuaan provensaalin sanaan romans, joka merkitsee yleisesti kansankielistä, esim.
kansankielellä laadittua kertomusta. Tämä sana on muodostettu siitä samasta mui-
naisranskan sanasta roman, josta juontuu myös —> romaani. Suomen kirjakielessä
romanssi on ensi kertaa mainittu Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865.
Koukkunen 1990 romanssi; SSA 2000 romanssi.
rommi
Sokeriruokomelassista valmistettua paloviinaa merkitsevä rommi on joko suoraan
tai ruotsin kautta lainattu englannin sanasta rum, jonka alkuperästä ei ole tarkkaa
tietoa. Se on ehkä lohjennut pitemmästä sanasta, joka vanhoissa lähteissä on esiinty-
nyt mm. asussa rumbullion tai rumbustion. Sana on levinnyt yleiseen tietoisuuteen
1059

englantilaisten merenkulkijoiden välityksellä. Suomen kirjakielessä rommi on ensi
kertaa mainittu asussa rummi häiden järjestelyä koskevassa asiakirjassa 1766.
SAOB 1959 rom 2; Pulkkinen 1984 rommi; Jussila 1998 rommi; SSA 2000 rommi.
romu
Hylkytavaraa tai muuta epämääräistä rojua merkitsevällä romw-sanalla on tarkka
vastine inkeroisessa ja karjalassa. Karjalan romu voi merkitä myös isokokoista tai
raihnasta ihmistä tai eläintä. Romu on mitä ilmeisimmin äänteellisesti motivoitu,
kuvailevansävyinen sana. Deskriptiivisyyteen viittaa myös se, että sana alkaa monissa
murteissa konsonanttiyhtymällä (kromo tai kromu), jollaisia suomen omaperäisessä
normaalisanastossa ei yleensä ole. Suomen kirjakielessä romu on ensi kertaa mai-
nittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
Rytkönen 1940 170; SKES 1962 romu; Jussila 1998 romu; SSA 2000 romu.
ronkeli
Nirsoa tai valikoivaa merkitsevä ronkeli on mukaillen lainattu ruotsin sanasta kräng-
lig. Rinnalla esiintyvä verbi ronklata tai kronklata on erillinen laina ruotsin verbistä
krängla valikoida; valitella'. Molemmat sanat ovat tyypillisiä puhekielen aineksia,
joita kirjakielessä on 1900-luvun alusta lähtien mainittu lähinnä murre-esimerk-
keinä.
Tarkiainen Suomi 4:2:4 130; Wessman Vir. 1909 155; SKES 1962 ronkeli; SSA 2000 ronkeli.
rontti
Huonoa vaatetta, resuista tai muuten kelvotonta ihmistä, omenan karaa, naattia tms.
merkitsevä rontti lienee lainaa ruotsin sanasta strunt 'roska, roju, mitätön pikkuasia'
yms. Sekä murteissa että vanhassa kirjakielessä esiintyy myös rinnakkaisasu runttu
joka vielä tarkemmin vastaa oletettua ruotsin alkumuotoa. Karjalan rontti tai runtti
lienee lainaa suomesta. Suomen kirjakielessä rontti on ensi kertaa mainittu Elias
Lönnrotin sanakirjassa 1880, runtti on esiintynyt jo Kristfrid Gananderin sanakir-
jassa 1787.
Rytkönen Vir. 1935 100; SKES 1962 rontti; Grönholm 1988 trontti; Jussila 1998 rontti; SSA 2000
rontti.
rooli
Henkilön osuutta näytelmässä merkitsevä rooli on lainaa ruotsin sanasta roll joka
juontuu alkuaan ranskan sanasta röle. Tämän ranskan sanan alkuperäinen, sanan-
mukainen merkitys on 'rulla', mutta se on jo keskiajalla alkanut tarkoittaa myös rul-
lalle käärittyä asiakirjaa, johon on kirjoitettu muistiin henkilön tehtävät, esim. näyt-
telijän vuorosanat. Suomen kirjakielessä roo/i-sana on tullut käyttöön 1880-luvulla,
1060

jolloin suomalainen teatterielämä kehittyi erityisen voimakkaasti, ja sanaa käytettiin
joko suoraan ruotsista lainatussa asussa rolli tai sitten nykyasussaan rooli.
Koukkunen 1990 rooli; SSA 2000 rooli.
ropo
Pikkurahaa, vähäarvoista lanttia tai uhrilahjaa merkitsevä ropo on todennäköi-
sesti äänteellisesti motivoitu sana, joka etymologisesti liittyy verbiin ropista. Tämän
mukaan nimitys viittaisi pieniä lantteja käsiteltäessä syntyvään ropisevaan ääneen.
Samantapainen robi on esiintynyt myös vanhassa kirjavirossa. Toisen, joskin epä-
todennäköisempänä tai suorastaan mahdottomana pidetyn selityksen mukaan sana
olisi itämaista alkuperää ja liittyisi mm. Intian rahayksikön nimenä tunnettuun
r«p/fl-sanaan. Joka tapauksessa ropo on esiintynyt suomen kirjakielessä Westhin
tekstistä ja Agricolasta alkaen ja sana on tämän perusteella saanut vahvan uskonnol-
lisen värityksen varsinkin säästetyn tai almuna annetun rahan merkityksessä. Verbi
ropista on tullut kirjakieleen vasta Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786 ja ensi
alkuun asussa kropista.
Virtaranta Vir. 1958 33; SKES 1962 ropo; Jussila 1998 ropista, ropo; SSA 2000 ropo.
roska
Suomen ja karjalan roska on todennäköisesti lainattu ruotsin sanasta rosk, joka mer-
kitsee törkyä, rojua, rikkaa tai muuta jätteen tapaista tavaraa. Sekä suomen murteissa
että karjalassa roska voi varsinkin monikollisena tarkoittaa myös käyttökelpoisia esi-
neitä, kapineita tai työkaluja. Ruotsissa on myös toinen, murteellinen sana rusk 'per-
keet, rikat, roju, lika', jota on arveltu suomen rosfca-sanan alkumuodoksi. Suomen
kirjakielessä roska on itsenäisenä sanana roska on mainittu Kristfrid Gananderin
sanakirjassa 1787. Eri alkuperää on ilmeisesti roska yhdyssanassa roskahuone, joka
mainitaan Ruotsin valtakunnan laissa 1759 ajokaluvajan nimityksenä. Tämä roska
juontuu kevyitä ajorattaita merkitsevästä venäjän sanasta drözki.
Rietz 1862-1867 rask; SKES 1962 roska1, roska2; Jussila 1998 roska; SSA 2000 roska1, roska2.
rosmariini
Ainavihantaa lääke- ja mausteyrttiä Rosmarinus officinalis merkitsevä rosmariini
on lainattu suomeen ruotsin sanasta rosmariny joka perustuu kasvin latinankieli-
seen nimitykseen rosmarinus. Tämä on yhdyssana, jonka alkuosa rös merkitsee kas-
tetta ja jälkiosa mereen kuuluvaa, merelle ominaista. Suomen kirjakielessä rosma-
riini on ensi kertaa mainittu tulkkisanakirjassa Variarum rerum vocabula vuonna
1644. Kristfrid Gananderin sanakirjassa sana mainitaan asussa rosenmariinu joka on
lainattu ruotsalaisen sanan toisesta variantista. Ruotsissa sana on 1500-luvulta asti
ollut käytössä monina eri variantteina, kun sen rakenneosia on assosioitu muihin
äänneasultaan samantapaisiin sanoihin.
1061

SAOB 1959 rosmarin; Kluge - Seebold 1989 Rosmarin; Jussila 1998 rosmariini; SSA 2000 rosma-
rosolli
Sillisalaatin kansanomaisena nimenä tunnettu rosolli on lainaa venäjän murteelli-
sesta sanasta rossöl, joka merkitsee alkuaan suolavettä. Merkityksen kehitys on mah-
dollisesti ollut sellainen, että suolaveden lisäksi sana on alkanut tarkoittaa myös suo-
laliemeen säilöttyjä ruoka-aineita ja sitten myös tällaisista valmistettua ruokalajia.
Sama sana on lainattu myös useisiin lähisukukieliin, joissa alkuperäinen merkitys on
säilynyt. Näitä ovat esim. inkeroisen ja karjalan rossolay lyydin rosol ja vatjan rosola.
Suomen kirjakielessä rosolli on ensi kertaa mainittu Elias Lönnrotin sanakirjassa
1880.
Mikkola 1894 156; SKES 1969 rosolli; SSA 2000 rosolli.
rospuutto
Kelirikkoa merkitsevä rospuutto on lainaa venäjän murteellisesta, samaa merkitse-
västä sanasta rasputa, raspiitje. Suomessa sanan loppuosa on kansanetymologisesti
yhdistettypuuttua-verbiin, joka merkitsee mm. 'tarttua kiinni'. Suomen kirjakielessä
rospuutto on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
Mikkola 1894 156; SKES 1969 rospuutto; Plöger 1973 164; Jussila 1998 rospuutto; SSA 2000 ros-
puutto.
rosvo
Suomen ja karjalan rosvo on lainaa venäjän sanasta rozböj, joka merkitsee sekä ryös-
töä että ryöväriä. Venäjässä on myös ryöväriä merkitsevä rozböjnik, joka on lainattu
useisiin lähisukukieliin, esim. lyydiin, vatjaan ja viroon. Sävyltään leikillinen rosmo
on mitä ilmeisimmin rosvo-sanan variantti. Suomen kirjakielessä sekä rosvo että tästä
johdettu verbi rosvota on ensi kertaa mainittu niissä lisäyksissä, joita Henrik Gabriel
Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
Mikkola 1894 156; SKES 1969 rosvo; Plöger 1973 165; Jussila 1998 rosvo, rosvota; SSA 2000 rosvo.
rotta
Älykkäinä tuholaisina tunnettua jyrsijäsukua (Rattus) merkitsevä rotta on ruotsista
ilmeisesti keskiajan lopulla lainattu sana. Ruotsin rätta ja alasaksan rotte samoin
kuin muiden germaanisten kielten vastineet juontuvat alkuaan romaanisista kie-
listä, joko ranskan sanasta rat tai italian sanasta ratto. Sanan etäisempi historia on
hämärän peitossa. Suomen kirjakielessä rotta on esiintynyt Agricolasta alkaen. Van-
hassa kirjallisuudessa rotta saattaa esiintyä uneliaisuuden perikuvana, mikä johtuu
eläimen sekoittamisesta toiseen ulkomuodoltaan hieman samantapaiseen, nykyään
unikekona tunnettuun jyrsijään (Glis glis), joka makaa päivät kolossaan ja talvihor-
1062

roksessa yli puoli vuotta. Esimerkiksi vuonna 1644 painetussa koulupoikien keskus-
teluoppaassa Formulae puerilium colloquiorum on repliikki: Sinä olet uneliaampi
rottaa.
H. J. Streng 1915 189; SAOB 1959 rätta; SKES 1969 rotta; Kluge - Seebold 1989 Ratte; Jussila
1998 rotta; SSA 2000 rotta.
rottinki
Ruotsista suomeen lainattu, mutta alkuaan malaijin kielestä juontuva rottinki on hol-
lantilaisten merenkulkijoiden välityksellä levinnyt maailman muihin kieliin. Malai-
jin rotan merkitsee rottinkipalmua (Calamus rotang). Suomen kirjakielessä rottinki
on ensi kertaa mainittu Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865, jossa toisena nimi-
tyksenä on vanhastaan käytetty meriruoko. Käytännössä rottinki on yleensä viitan-
nut rottinkipalmun varsiosaan tai tästä valmistettuihin esineisiin, esim. keppiin,
piiskaan tai mattopiiskaan.
Hellquist 1939 rotting, SAOB 1959 rotting, SSA 2000 rottinki.
rotu
Suomen rota-sanalla on vastineet itäisissä lähisukukielissä, esim. karjalassa rotu ja
vepsässä rod. Nämä ovat lainaa venäjän sanasta rod, joka merkitsee mm. syntyperää,
sukua, heimoa tai lajia. Suomen kirjakielessä rota-sanaa on ensimmäisenä käyttä-
nyt Kristfrid Ganander vuonna 1784 merkityksessä sukupuoli'. Nykymerkityksensä
sana on saanut vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla, kun roduista ja varsinkin ihmis-
roduista alettiin keskustella suomeksi suomalaisten alkuperää koskevien teorioiden
yhteydessä. Murteissa rotu on myöhemminkin voinut merkitä mm. laatua, lajia,
sukua tai heimoa.
Mikkola 1894 157; SKES 1969 rotu; Plöger 1973 167; Jussila 1998 rotu; SSA 2000 rotu.
rousku
Nykyään tietyn sienisuvun (Lactarius) nimenä tunnettu rousku on alkuaan onoma-
topoeettinen sana, joka on samaa juurta kuin verbit rouskaa, rouskua, rouskahtaa.
Murteissa, lähisukukielissä ja vanhassa kirjakielessä rousku tai rousko merkitsee
yleensä rustoa, esim. korvan rustoista osaa. Tässä merkityksessä rousku on esiintynyt
kirjakielessä Agricolasta alkaen, ensin asussa rousko. Verbit rouskua ja rouskuttaa on
mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745. Sienen nimenä rousku tunnetaan
lähinnä suomen kaakkoismurteissa ja karjalassa, ja suomen kirjakielessä se on ensi
kertaa mainittu H. A. Reinholmin suomalaisten kasvinnimien luettelossa 1851.
SKES 1969 rouskaa; Rautala 1995 FS Hakanen 271; Jussila 1998 rousku, rouskua, rouskuttaa; SSA
2000 rousku, rouskua.
1063

routa
Sanalla on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. karjalassa routay vepsässä roud
ja vatjassa routa. Sana on vanha balttilainen laina, jota nykyliettuassa edustaa mm.
tien kovaksi jäätynyttä lokaa merkitsevä gruodas. Suomen kirjakielessä routa on ensi
kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
Thomsen 1890 83, 93,173; SKES 1969 routa; Jussila 1998 routa; Liukkonen 1999 38; SSA 2000
routa.
rouva
Suomen rottva-sana juontuu germaanisista kielistä, mutta kun tarjolla on monia
alkumuodoksi sopivia sanoja, on mahdotonta tietää tarkalleen, mistä kielestä se on
lainattu. Mahdollisesti se on lainattu useita eri kertoja, sillä sanan äänneasu vaihtelee
myös suomen vanhassa kirjakielessä. Esimerkiksi muinaisruotsissa sana on ollut/r«a
tai fruwa, keskialasaksassa vrouwe, vraw, vrauwe ym., muinaisyläsaksassa frouwa.
Sana on alkuaan merkinnyt ylhäistä naista, valtiatarta tai vaimoa. Suomen kirjakie-
lessä rouva on esiintynyt Agricolasta alkaen, ensin asussa/raava. Nykymuotoa rouva
on ensi kertaa käyttänyt Kristfrid Ganander kansansatujulkaisussaan 1784.
H. J. Streng 1915 189; SKES 1969 rouva; Jussila 1998 rouva; SSA 2000 rouva.
rova
Metsäistä harjua tai harvapuustoista ylänköä merkitsevä rova on lainaa saamen
sanasta roavvi, joka merkitsee vanhaa paloaluetta tai metsäistä harjua tai vaaraa.
Suomen murteissa rova on tyypillisesti pohjoinen sana, ja kirjakielessä se on ensi
kertaa mainittu G. E. Eurenin sanakirjassa 1860.
T. I. Itkonen Vir. 1948 158; SKES 1969 rova; SSA 2000 rova.
rovasti
Suomen rovasti on lainattu myöhäismuinaisruotsin sanasta provasty joka on merkin-
nyt pappien esimiestä tai tuomiorovastia. Alkuaan sana juontuu keskiajan latinasta,
jossa pröpositus merkitsee sananmukaisesti eteen pantua, siis esimiestä. Suomen kir-
jakielessä rovasti on ensi kertaa mainittu vuonna 1593 asussa provasti Kaarle-hert-
tuan suomenkielisessä kirjeessä, joka koskee riitajuttujen käsittelyä kihlakunnan
käräjillä. Nykyasu rovasti on mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
Renvall 1826 90; H. J. Streng 1915 189; SKES 1969 rovasti; Jussila 1998 provasti, rovasti; SSA 2000
rovasti.
rove
Tuohesta tehtyä astiaa merkitsevällä rove-sanalla on vastineita itäisissä lähisukukie-
lissä, esim. karjalassa roveh ja vepsässä robeh. Sana on johdos äänteellisesti motivoi-
1064

dusta vartalosta, joka on perustana esim. ropista-verbissä. (—» ropo). Suomen kirja-
kielessä rove on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637.
Virtaranta Vir. 1958 19-35; SKES 1969 rove; Jussila 1998 rove; SSA 2000 rove.
ruho
Teuraseläimen paloittelematonta ruumista merkitsevällä rw/zo-sanalla on tarkka vas-
tine ainoastaan karjalassa. Leikkipuheessa tai halventavassa mielessä sanalla voi vii-
tata myös elävän ihmisen ruumiiseen. Inkeroisen ruho on adjektiivi, joka merkitsee
vanhaa ja kelvotonta. Alkuaan sana on germaaninen laina, jonka alkumuodoksi on
rekonstruoitu *yruza-. Tämän myöhempi edustaja on mm. muinaisnorjan hror> joka
on merkinnyt ruumista, romua, hylkyä tai rauniota. Suomen kirjakielessä ruho on
ensi kertaa mainittu Samuel Forseenin laatimassa Ruotsin valtakunnanlain suomen-
noksessa 1738 merkityksessä 'rampa* ja nykymerkityksessään Daniel Jusleniuksen
sanakirjassa 1745.
SKES 1969 ruho; Nikkilä 1982 SFU 18 254-257; Hofstra 1985 31; Jussila 1998 ruho; SSA 2000
ruho.
ruhtinas
Sanalla ei ole vastineita sukukielissä. Tverin karjalan syntyruohtina 'Vapahtaja' on
myöhempi, erillinen laina. Suomen sana on vanha germaaninen tai kantaskandi-
naavinen laina, jonka alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu * druytinaz. Tästä on
myöhemmin kehittynyt nykyruotsin drott 'ruhtinas, valtias'. Suomen kirjakielessä
ruhtinas on esiintynyt Agricolasta alkaen. Sanasta on käytetty myös rinnakkaismuo-
toa ruhtina. Johdos ruhtinaallinen on esiintynyt ensi kertaa jälkiosana yhdyssanassa
pääruhtinaallinen asiakirjassa 1593 ja itsenäisenä sanana Abraham Kollaniuksen
lainsuomennoksessa 1648. Kollaniuksella on myös yhdyssana ruhtinaskunta. Nais-
puoliseen valtiattareen viittaava ruhtinatar on Elias Lönnrotin muodostama uudis-
sana vuodelta 1837.
Thomsen 1869 144; Rapola 1960 ruhtinatar; SKES 1969 ruhtinas; Hofstra 1985 32; Jussila 1998
ruhtinaallinen^ ruhtina, ruhtinas^ ruhtinaskunta; SSA 2000 ruhtinas.
ruis
Sanalla on vastine kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä, esim. karjalassa ruis, lyy-
dissä ja vepsässä rugiz, vatjassa riXiz ja virossa rukis. Sana on perinteisesti selitetty
germaaniseksi lainaksi, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *rugiz edustaa mm. nyky-
ruotsin räg. Myös balttilaiskielissä on samantapaisia sanoja, esim. muinaispreussin
rugis 'rukiinjyvä' ja latvian rudzis, joten itämerensuomen ruis voisi periaatteessa
olla lainaa tältäkin taholta. Ruis ei ole yhtä vanha viljelykasvi kuin ohra ja vehnä,
vaan se on levinnyt pelloille alun perin varsinaisten viljojen rikkaruohona. Suomessa
ruista on kuitenkin viljelty jo esihistoriallisena aikana, ja kirjakielessä ruis on esiin-
1065

tynyt Agricolasta alkaen. Linnunnimi ruisrääkkä on ensi kertaa mainittu Daniel Jus-
leniuksen sanakirjassa 1745.
Thomsen 1869 144; SKES 1969 ruis; Hofstra 1985 285; Häkkinen - Lempiäinen 1994 FUF 53
167-172; Jussila 1998 ruis, ruisrääkkä; SSA 2000 ruis.
rukka
Poronnahkaista mekkoa merkitsevän rwfc/ca-sanan vastineita ovat vatjan hihatonta
mekkoa merkitsevä rukka ja viron mekkoa merkitsevä, vanhentunut rukk. Sana
on vanha germaaninen laina, jonka alkumuotoa *rukka- edustaa mm. nykysaksan
takkia merkitsevä Rock. Samaa sanaa on suomessa ja eräissä lähisukukielissä alettu
vertauskuvallisesti käyttää myös ihmisraukan nimityksenä. Vastaavalla tavalla käy-
tetään eräitä muitakin, etenkin huonokuntoisia vaatekappaleita merkitseviä sanoja,
esim. —> parka, riepu, raasu ja rääsy. Suomen kirjakielessä rukka on ensi kertaa mai-
nittu Johannes Saloniuksen sepittämässä muistorunossa 1673. Nahkaista työkäsi-
nettä merkitsevä rukkanen voi olla rafcfca-sanan johdos, tai sitten se on mukaillen lai-
nattu venäjän sanasta rukavica 'rukkanen'. Jälkimmäistä vaihtoehtoa vastaan puhuu
kuitenkin se, että suomen rwfcfcattew-sanaa vastaa vepsässä ruköine 'kapalo', joka ei
tunnu sopivan nahkaista työkäsinettä merkitsevän sanan yhteyteen.
Nirvi Vir. 1946 217-220; Tuomi Vir. 1961 367-371; SKES 1969 rukka1, rukka2; Hofstra 1985 351;
Jussila 1998 rukka; SSA 2000 rukka1 y rukka2, rukkanen.
rukki
Käyttöpyörällä varustettua kehruuvälinettä merkitsevä rukki on lainaa ruotsin
sanasta rock. Sama sana on lainattu myös karjalaan. Suomen kirjakielessä rukki on
ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637.
Renvall 1826 134; H. J. Streng 1915 190; SKES 1969 rukki; Jussila 1998 rukki; SSA 2000 rukki.
ruko
Heinäkekoa merkitsevän rufco-sanan vastineita ovat karjalan ruko ja viron mur-
teellinen ruga. Sana on vanha germaaninen laina, jolle rekonstruoitua alkumuotoa
*Wugön tai *xrugan edustaa nykyruotsissa räge 'kukkura'. Suomen kirjakielessä ruko
on ensi kertaa mainittu herra Martin lainsuomennoksessa vuoden 1570 tienoilla.
Suolahti 1911-1912 FUF 12 105-106; SKES 1969 ruko; Hofstra 1985 308; Jussila 1998 ruko; SSA
2000 ruko.
rukoilla
Sanalla on tarkka vastine ainoastaan karjalassa. Saamen samantapaiset sanat, esim.
pohjoissaamen rohkadallat, ovat suomesta lainattuja. Sanan alkuperä on epäselvä.
Sitä on arveltu germaaniseksi tai keskiaikaiseksi ruotsalaiseksi lainaksi, mutta
vakuuttavaa lainaselitystä ei ole pystytty esittämään. Alkumuodoksi sopisi mahdolli-
1066

sesti muinaisruotsin *]prugha-, joka on merkinnyt mm. 'uhata, pyytää, vaatia, pakot-
taa'. Suomen rukoilla voisi olla tämän vartalon johdos. Lainaperäisyyttä puoltaa
se seikka, että rukoilla on vahvasti kristinuskoon ja kristilliseen kulttuuriin liittyvä
sana, vaikkei tietenkään ole mahdotonta, että samaa sanaa olisi ennen kristinuskon
tuloa käytetty yleisemmässä pyytämisen tai anomisen merkityksessä. Suomen kirja-
kielessä rukoilla on esiintynyt Agricolasta ja kaikista samanaikaisista käsikirjoituk-
sista alkaen. Yhtä vanha on myös johdos rukous.
Karsten 1915 56-57; SKES 1969 rukoilla; Jussila 1998 rukoilla, rukous; SSA 2000 rukoilla.
rulla
Sanalla on tarkka vastine inkeroisessa, karjalassa ja vatjassa, mutta näistä ainakin
kaksi ensimmäistä on selitetty suomesta lainatuiksi. Suomen rulla on lainaa ruot-
sin sanasta rulle, joka muinaisruotsissa on esiintynyt myös muodossa rulla. Ruotsin
rulle tai rulla juontuu alasaksan kautta latinasta, jossa rotulus merkitsee pientä pyö-
rää tai pergamenttirullaa. Suomen kirjakielessä rulla on ensi kertaa mainittu Ericus
Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637 asussa rulli. Nykymuoto rulla on esiintynyt
jälkiosana yhdyssanassa munster-rulla 'pestiluettelo' asiakirjassa 1679. Johdos rul-
lata on mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
Renvall 1826 134; H. J. Streng 1915 190; SKES 1969 rulla; Jussila 1998 rulla, rullata; SSA 2000
rulla.
ruma
Sanalla on vastine kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä joko sellaisenaan tai joh-
doksen vartalona. Viron rumal merkitsee tyhmää tai hölmöä, liivin rumäli epäsiis-
tiä tai likaista. Lyydissä ja vepsässä ruma ei viittaa ihmisen ulkonäköön, vaan sana
merkitsee sellaista, joka on kova syömään ja juomaan. Suomen murteissa ruma voi
tarkoittaa pahaa, ilkeää, suurta, runsasta, rivakkaa, nopeaa yms., eikä merkitykset
välttämättä ole niin negatiivisia kuin yleiskielessä. Sanan alkuperä on tuntematon.
Paremman selityksen puutteessa sitä on arveltu omaperäiseksi deskriptiivisanaksi.
Suomen kirjakielessä ruma on ensi kertaa esiintynyt merkityksessä 'paha' Jaakko
Finnon virsikirjassa 1583: sen esipuheessa mainitaan ruma henki eli piru, joka hou-
kuttelee ihmiset laulamaan riettaita lauluja.
SKES 1969 ruma; Jussila 1998 ruma; SSA 2000 ruma.
rumpu
Lyömäsoitinta, pyörän keskiötä, ojaputkea ym. merkitsevä rumpu on lainaa varhais-
uusruotsin sanasta trumbay jota nykyruotsissa vastaa trumma. Ruotsin sana on lai-
naa alasaksasta, jossa trumba on merkinnyt torvea tai pasuunaa. Suomen kirjakie-
lessä rumpu on esiintynyt Agricolasta alkaen, ensin asussa trumpu. Tämä on voinut
tarkoittaa myös torvea. Nykyasu rumpu on mainittu Kristfrid Gananderin sanakir-
1067

jassa 1787. Verbi rummuttaa on joko rumpu-sanan johdos tai erillinen laina ruot-
sin verbistä trumma. Se on tullut kirjakieleen vasta 1800-luvun lopulla. Rummun-
lyöjästä on vanhassa kirjakielessä käytetty nimitystä trumpari tai rumparu joka on
lainaa ruotsin sanasta trumpare. Nykyasu rumpali on tullut kirjakieliseen käyttöön
vasta 1800-luvun lopulla.
SKES 1969 rumpali, rumpu; Jussila 1998 rumpali, rumpu; SSA 2000 rummuttaa, rumpali, rumpu.
runko
Puun runkoa, esineiden keskeistä osaa, ihmisen kehoa tai eläimen ruhoa merkit-
sevällä rtmfco-sanalla on vastineita muutamissa lähi- ja etäsukukielissä. Nämä ovat
karjalan runkoy lyydin rungöy vepsän rutjg, kildininsaamen rorjgja mordvan rurjgo.
Sanaa on levikin suppeudesta huolimatta pidetty aiemmin vanhana ja omaperäisenä,
ja sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *runk3, mutta uudemman selityksen
mukaan sana on germaaninen laina, jonka alkumuodoksi sopii germaaninen *skrun-
kaz. Tämän myöhempi edustaja on mm. muinaisnorjan skrokkr Vartalo, ruumis'.
Suomen kirjakielessä runko on ensi kertaa mainittu Juhana VVegeliuksen postillassa
1747.
SKES 1969 runko; Nikkilä 1982 SFU 18 251-253; Hofstra 1985 88; UEW 1988 746-747; Jussila
1998 runko; SSA 2000 runko.
runo
Sanalla ei ole varsinaisia vastineita sukukielissä, vaan sekä karjalan että viron runo
on lainattu suomesta. Sana on vanha germaaninen laina, samaa juurta kuin riimu-
kirjainta tai -kirjoitusta merkitsevä nykyruotsin runa. Kantagermaanin *runö on
merkinnyt mm. kirjain- tai taikamerkkiä, kirjallisuutta, tietoa tai salaisuutta. Suo-
men vanhassa kirjakielessä ja kansanrunoudessa runo on voinut runoteoksen lisäksi
tarkoittaa myös runonlaulajaa. Suomen kirjakielessä runo on ensi kertaa mainittu
Jaakko Finnon virsikirjassa 1583 merkityksessä 'runoilija' ja nykymerkityksessään
Henrik Florinuksen sanakirjassa 1678. Yhdyssanaa runonlaulu muistuttava sana on
Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637, jossa runoin laulu merkitsee runo-
elmaa. Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745 mainitaan runoniekka sekä verbi
runoilla.
Thomsen 1869 145; SKES 1969 runo; Jussila 1998 runo, runoilla, runonlaulu, runoniekka; SSA
2000 runo.
runsas
Sanalla on vastine ainoastaan karjalassa ja lyydissä. Sekä karjalan runsas että lyydin
ruznaz viittaavat ensisijaisesti kooltaan suureen olentoon. Sanan alkuperä on tun-
tematon. Sitä on arveltu saksalaiseksi lainaksi, mutta mahdolliseksi lainalähteeksi
esitetty muinaisyläsaksan runsy runsa merkitsee virtaa tai virtaavaa vettä ja sopii
1068

merkityksensä kannalta huonosti itämerensuomalaisten sanojen yhteyteen. Suomen
murteissa esiintyy mm. runsasta ja anteliasta merkitsevä adjektiivi runta, runtta tai
runtiy joka on lainaa ruotsin sanasta rund 'pyöreä; runsas', mutta tätä näyttää olevan
äänne- ja levikkiseikkojen takia mahdotonta yhdistää rw/?sas-sanaan. Suomen kir-
jakielessä runsas on esiintynyt Agricolasta alkaen. Agricolalla on myös johdos run-
saus.
SKES 1969 runsas, runta1; Jussila 1998 runsas, runsaus; SSA 2000 runsas.
ruoho
Sanalla on vastineita kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä; näitä ovat mm. inkeroi-
sen, vepsän ja vatjan roho, karjalan ruohoja viron röhi. Salatsin liivin ruoi on merkin-
nyt sekä ruohoa että rohtoa. Sanan alkuperä on ollut pitkään kiistanalainen. Sitä on
verrattu germaanisten kielten ruohoa merkitsevään sanaan, jota edustaa esim. ruot-
sin gräs, ja sitä on verrattu myös etäisempien indoeurooppalaisten kielten vastaaviin
sanoihin. Kaikin puolin moitteetonta lainaetymologiaa ei tältä pohjalta kuitenkaan
ole voitu esittää. Näin ollen rwo/zo-sanaa on arveltu myös omaperäiseksi. Ruoho on
vanhastaan yhdistetty osittain samaa merkitsevään —» ro/tfo-sanaan, mutta uudem-
man selityksen mukaan rohto voi olla suora laina indoeurooppalaiselta taholta.
Nykyään todennäköisimpänä selitysvaihtoehtona pidetään rwo/zo-sanan germaa-
nista alkuperää, mutta ei siitä sanaperheestä, johon edellä mainittu gräs kuuluu,
vaan alkumuodoksi on rekonstruoitu *grözöy jota edustaa mm. keskiyläsaksan gruose
'nuori verso, kevään vihreys'. Germaanisella taholla merkitys on siis yleisempi kuin
itämerensuomessa. Merkityseron lisäksi selityksessä on myös äännehistoriallisia
ongelmia, joiden takia lainaetymologiaa ei voi pitää varmana. Suomen kirjakielessä
ruoho on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Kluge 1911-1912 FUF 11 140; SKES 1969 ruoho; Jussila 1998 ruoho; Koivulehto 1999 PP 213;
SSA 2000 ruoho.
ruoka
Suomen rwo/ca-sanalla on vastineita useimmissa itämerensuomalaisissa kielissä.
Näitä ovat mm. inkeroisen ja vatjan rooka, karjalan ruoka ja viron roog. Sana on
vanha germaaninen laina, jonka alkumuodoksi rekonstruoitua kantagermaanin
*röfcö-sanaa edustavat mm. muinaisyläsaksan ruohha ja keskialasaksan röke, jotka
kumpikin merkitsevät huolenpitoa. Myöhempi laina tästä samasta sanaperheestä on
suomen ruokko, joka merkitsee hoitoa, ruokintaa, elatusta ym. huolenpitoa. Suomen
kirjakielessä ruoka on esiintynyt Agricolasta alkaen, ruokko on mainittu ensi kertaa
Ljungo Tuomaanpojan suomentamassa maanlaissa 1601 ja johdos ruokoton Daniel
Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1969 ruoka; Koivulehto 1972 NphM 73 621; Hofstra 1985 153; Jussila 1998 ruoka, ruokko,
ruokoton; SSA 2000 ruoka, ruokko.
1069

ruokki
Etenkin Ruijassa tunnettua merilintua (Alea torda) merkitsevä ruokki on lainaa
saamen murteellisesta sanasta ruokke, joka voi tarkoittaa merilintua yleisemmin,
esim. ruokkia tai lunnia. Saamen sana on skandinaavinen laina, mahdollisesti mui-
naisnorjan sanasta hrökr, joka tosin on tarkoittanut merimetsoa. Suomen kirjakie-
lessä ruokki on ensi kertaa mainittu G. E. Eurenin sanakirjassa 1860. Tätä ennen
on ruokkia nimitetty kirjakielessä ruotsalaisperäisellä lainasanalla turmuliy tai sitten
on ilmeisesti erehdyksessä käytetty toiselle linnulle kuuluvaa nimeä alli. Ruotsiksi
ruokki on tordmule.
Qvigstad 1893 276; Äimä 1908 SUSA 25:1 36; SSA 2000 ruokki; Häkkinen 2003 L216.
ruokkia
Ruoan antamista, elättämistä ja murteissa myös siivoamista tai puhdistamista mer-
kitsevällä raofc/c/a-verbillä on vastineita useissa itämerensuomalaisissa kielissä, esim.
karjalassa ruokkie, vatjassa roottsia 'perata (kaloja), kuoria1 ja virossa rookida sii-
vota, puhdistaa, ruokota' ym. Verbi on vanha germaaninen laina, jonka alkumuotoa
*rökian edustavat mm. keskialasaksan röken 'huolehtia, välittää, ottaa huomioon' ja
nykyruotsin johdos rykta 'hoitaa, ruokota, sukia'. Sana ei siis alun perin ole kytkey-
tynyt nimenomaan ravinnon antamiseen, vaikka tämä onkin olennainen osa yleistä
huolenpitoa. Suomessa ravinnon antaminen on päässyt merkityksistä etusijalle sekä
r«ofcfc*a-verbissä että samaan etymologiseen yhteyteen kuuluvassa —» ruoka-sub-
stantiivissa. Sen sijaan samaan sanueeseen kuuluvassa r«ofc/co-sanassa (—» ruoka) on
etusijalla hoito, siivous tai muu huolenpito. Suomen kirjakielessä ruokkia on esiinty-
nyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1969 ruokkia; Jussila 1998 ruokkia; SSA 2000 ruokkia.
ruoko
Kasvin onttoa vartta, kortta tai kasvilajeista erityisesti järviruokoa merkitsevällä
rHo/co-sanalla on vastineita kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä. Näitä ovat esim.
karjalan ruokoy vepsän rogoy vatjan rooko ja viron roog. Myös useissa saamen mur-
teissa esiintyy sama sana, esim. luulajansaamessa ruohkö, mutta kysymyksessä voi
olla suomesta saatu laina. Sana on lainaperäinen, ja lähtömuotona on pidetty kan-
tagermaanin sanaa *brököt jonka myöhempiä edustajia ovat esim. saksan Bruch ja
tanskan brok, jotka merkitsevät kosteata maastoa tai suota. Sanojen välillä on kui-
tenkin melkoinen merkitysero, minkä vuoksi parempaa lainaselitystä on etsitty
balttilaiselta taholta. Tämän vaihtoehdon mukaan lainalähteeksi sopisi kantabaltin
*drögas, joka on rekonstruoitu muinaispreussin ruokoa merkitsevän drog/s-sanan
perusteella. Rekonstruktiota ei kuitenkaan voi pitää varmana, sillä myös muinais-
preussin sanan tausta on epäselvä. Suomen kirjakielessä ruoko on esiintynyt Wes-
thin tekstistä ja Agricolasta alkaen.
1070

SKES 1969 ruoko; Ritter 1993 92; Jussila 1998 ruoko; SSA 2000 ruoko.
ruopata
Vesialueen syventämistä merkitsevä verbi ruopata on johdos länsimurteisesta sanasta
ruoppa, joka tarkoittaa maatunutta turvetta tai veden pohjaan sakkautunutta mutaa
tai liejua. Väylän tai esim. sataman syventäminen tapahtuu käytännössä pohjamutaa
kaivamalla. Ruoppa on selitetty skandinaaviseksi lainaksi, joka kuuluu yhteen ruot-
sin murteellisen rapa- tai ropa-sanan kanssa. Tämä tarkoittaa jätekasaa tai hevosen
tai lehmän läjää. Suomen kirjakielessä ruoppa on esiintynyt Agricolasta alkaen, ja
adjektiivi ruoppainen Mutainen' mainitaan Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
Verbi ruopata on tullut kirjakieleen 1800-luvulla, mutta esim. Lönnrotin sanakir-
jassa se on mainittu vain moppia-verbin synonyymina ja se on tarkoittanut yleisesti
kaivamista, raapimista tai ruopimista. Sen sijaan Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa
1865 ruopata on nykymerkityksessään vesirakentamiseen liittyvänä terminä. Ruo-
pia- tai ri/opp/a-tyyppiset verbit voivat olla raapimisen ääntä jäljitteleviä omaperäisiä
kuvailusanoja, mutta erityisesti kuopan kaivamisen yhteydessä niiden kannaksi on
voitu ymmärtää myös ruotsin grop-sanasta lainattu ruoppi, joka suomen murteissa
esiintyy myös asussa ruoppa, ruoppu, rooppu krooppi ym. Ruopata-verbin kantana
voivat periaatteessa yhtä hyvin olla sekä mutaa että kuoppaa merkitsevät ruoppa-
sanat. Käytännössä edellinen on kuitenkin todennäköisempi, sillä myös vastaava
ruotsin verbi muddra 'ruopata' on johdos mutaa tai lietettä merkitsevästä sanasta
mudder.
SKES krooppiy rooppu ruopia; SSA 2000 ruoppa.
ruori
Aluksen ohjauspyörää tai peräsintä merkitsevällä rwon-sanalla ei ole vastineita suku-
kielissä. Se on lainaa ruotsin sanasta ror, joka puolestaan juontuu alasaksan sanasta
roder. Suomen kirjakielessä ruori on ensi kertaa mainittu tulkkisanakirjassa Varia-
rum rerum vocabula 1644.
Renvall 1826 137; SKES 1969 ruori; Jussila 1998 ruori; SSA 2000 ruori.
ruoska
Varsinkin hevosten kurittamisessa käytettyä nahkasta tai nuorasta valmistettua
asetta merkitsevä ruoska on lainaa venäjän sanasta rözga vitsa, ruoska'. Sama sana
on lainattu myös kaikkiin muihin lähisukukieliin paitsi liiviin, esim. lyydiin ja vep-
sään rozgy vatjaan rooska ja viroon roosk. Suomen kirjakielessä ruoska on esiintynyt
Agricolasta alkaen. Agricolalla on myös verbi ruoskita. Nykyasuinen ruoskia on ensi
kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
Mikkola 1894 158; SKES 1969 ruoska; Plöger 1973 322-323; Jussila 1998 ruoska^ ruoskia, ruos-
kita; SSA 2000 ruoska.
1071

ruoste
Rautaesineiden pintaan muodostuvaa punaisenruskeaa rautahydroksidia merkitse-
vällä rwoste-sanalla on vastineita kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä. Näitä ovat
esim. karjalan ruoste, lyydin ja vepsän rostö, viron roosteja liivin ruost. Sana on vanha
germaaninen laina, jonka alkumuotoa *rusta-z edustaa mm. nykyruotsin rost. Suo-
men kirjakielessä ruoste on esiintynyt Agricolasta alkaen. Agricolalla on myös verbi
ruostua. Adjektiivi ruosteinen on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakir-
jassa 1745.
Lindström 1859 64; SKES 1969 ruoste; Hofstra 1985 99; Jussila 1998 ruoste, ruosteinen, ruostua;
SSA 2000 ruoste.
ruoto
Kalan luihin, murteissa myös lehden tai sulan ruotiin, selän tai hännän luihin ja veit-
sen terän karaan viittaavalla rwofo-sanalla on vastineita kaikissa itämerensuomalai-
sissa kielissä. Näitä ovat esim. karjalan ruotay vepsän rod> vatjan rooto ja viron rood.
Liivin ruod merkitsee veitsen terää. Suomen murteissa sanalla on myös rinnakkais-
asut ruota ja ruotu joista jälkimmäinen on päässyt kirjakieleen itsenäisenä kasvitie-
teen terminä.
Sana on ilmeisesti germaaninen laina, jolle mahdollisia alkumuotoja on esitetty
kaksikin. Toinen näistä on *rödä-, rödöny jota edustaa nykyruotsissa rod 'aidansei-
väs', toinen on trödä-, trödöny jota nykyruotsin murteissa edustaa trod aidakset, sei-
päät, kattopuut. Äännehistoriallisesti ja semanttisesti molemmat vaihtoehdot ovat
yhtä mahdollisia. Jälkimmäisestä germaanisesta sanasta on selitetty lainatuksi myös
suomen ruode, joka tarkoittaa vesikaton aluslaudoitusta tai -rimoitusta. Toisaalta
ruode voi olla myös rwofo-sanan johdos. Suomen kirjakielessä ruoto on ensimmäistä
kertaa mainittu jälkiosana selkärankaa merkitsevässä yhdyssanassa selkäruoto Ericus
Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637 ja itsenäisenä sanana vuoden 1642 Raama-
tussa. Verbi ruotia on tullut kirjakieleen niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gab-
riel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
Setälä 1912-1913 FUF 13 444; SKES 1969 ruoto; Hofstra 1985 318; Jussila 1998 ruotia, ruoto; SSA
2000 ruoto.
Ruotsi
Sanalla on tarkkoja etymologisia vastineita läntisissä lähisukukielissä, esim. vatjan
Roottsiy viron Rootsi ja liivin Ruofs-mö "Ruotsi-maa". Sen sijaan itäryhmän kielissä
rwofc/-sanan vastineet viittaavat yleensä Suomeen ja suomalaisiin tai uskonnoltaan
luterilaisiin, esim. karjalan adjektiivi ruottsalaine merkitsee yleensä suomalaista tai
luterilaista, harvemmin ruotsalaista, ja lyydin ruoti merkitsee suomalaista tai luteri-
laista miestä. Vepsässä sana esiintyy vain osana paikannimeä Ro f side koumad 'ruot-
sien kalmat 1. haudat'.
1072

Nimi on ilmeisesti peräisin muinaisruotsin sanasta *röps-y joka kuuluu etymo-
logisesti yhteen soutamista' merkitsevän verbin kanssa; tämä on nykyruotsissa ro.
Muinaisruotsissa sana on esiintynyt mm. osana piirtokirjoituksessa säilynyttä pai-
kannimeä Rop(r)s lanti sekä maakunnan vanhassa nimessä Röpin, jonka nykyinen
asu on Roden. Kyseinen "soutumaa" oli aikoinaan se mereen rajoittuva Uplannin ja
Itä-Göötanmaan osa, jonka velvollisuutena oli varustaa merisotalaitoksen tarvitse-
mat soutajat. Sama alkuosa näkyy myös seudun nykyisessä nimessä Roslagen, joka
alkuaan on merkinnyt soutukuntaa, soutuetta'. Itämerensuomalaisiin kieliin sana
ruotsi lienee levinnyt viikinkiaikana, jolloin ruotsalaiset varjagit purjehtivat Suo-
menlahtea itään ja perustivat siirtokunnan mm. Novgorodiin. Karjalaan ja lyydiin
nimitys on merkityssuhteista päätellen lainautunut suomesta. Ruotsin valtakunnan
vakiintuneena nimenä Ruotsi esiintyy suomen kirjakielessä Agricolasta alkaen.
Itämerensuomesta sana on levinnyt edelleen moniin muihin kieliin, ja kun ruotsa-
laisten varjagien perustamat itäiset tukikohdat vähitellen venäläistyivät, myös ruot-
sia vastaavat sanat saivat merkityksen venäläinen*. Tällaisia itämerensuomalaisia
lainoja ovat esim. saamen ruossa, komin rofs ja udmurtin dzufs. Permiläiskielistä
sana on lainautunut edelleen obinugrilaisiin ja samojedikieliin. Myös venäjän rus ja
tästä johdettu russkij ovat peräisin itämerensuomesta. Venäjästä sana on lainautunut
eräisiin suomen etäsukukieliin, esim. mordvaan ruz ja mariin rus, sekä altailaisiin
kieliin, esim. tataariin urus ja kalmukkiin oros; unkarin orosz on lainaa jostakin turk-
kilaiskielestä. Venäjästä peräisin on myös ruotsin ryss, jonka suomalaiset ovat puo-
lestaan lainanneet ruotsista asussa ryssä. Suomen kirjakielessä ryssä on venäläisiin
viittaavana yleisnimenä mainittu ensi kertaa riemurunossa, jonka Andreas Ascheli-
nus kirjoitti Narvan taistelun johdosta 1702. Sukunimen tapaisena lisänimenä ryssä
on kuitenkin esiintynyt jo keskiaikaisissa asiakirjoissa, esim. Sääksmäeltä on vuonna
1506 mainittu mies nimeltä Gregers Rysz.
Renvall 1826 138; Thomsen 1869 107; Hellquist 1939 roddy roslagen; E. Itkonen Vir. 1946 401-
403; Vasmer 1955 2 551; Nissilä Vir. 1959, 299; SKES 1969 ruotsi, ryssä; Jussila 1998 ruotsi, ryssä;
SSA 2000 Ruotsi, ryssä.
rupi
Sanalla on liiviä lukuun ottamatta vastineita kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä.
Näitä ovat esim. karjalan ja vatjan rupi, lyydin ja vepsän rubi sekä viron murteissa
esiintyvä monikollinen rubid, joka tarkoittaa rokkoa. Sana on vanha germaani-
nen laina, jolle mahdollisia alkumuotoja on esitetty kaksikin. Toinen on *%rufön-
tai *%ruhön-, jota nykyruotsissa edustaa haavan rupea merkitsevä ruva, toinen on
*Xrufiz, josta on syntynyt mm. muinaisyläsaksan ruf 'ihottuma'. Suomen kirjakie-
lessä rupi on esiintynyt Agricolasta alkaen. Agricolalla on myös adjektiivi rupinen.
Yhdyssana rupisammakko on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa
1787.
Lindström 1859 64; SKES 1969 rupi; Hofstra 1985 85; Jussila 1998 rupi, rupinen, rupisammakko;
SSA 2000 rupi.
1073

rusakko
Kesät talvet ruskeana säilyvää suurikokoista jänistä (Lepus europaeus) merkitsevä
rusakko on lainaa venäjän sanasta rusäk 'ruskea jänis'. Samasta venäjän sanasta on
lainattu myös karjalan rusakka sekä vepsän ja vatjan rusak. Suomen rusakko voisi
olla johdos myös adjektiivista ruskeay mutta murteissa esiintyvä variantit russakka ja
russakko viittaavat lainaperäisyyteen. Joka tapauksessa kansanetymologinen yhteys
rws/cea-sanaan on edistänyt nimen vakiintumista. Suomen kirjakielessä rusakko on
jäniksen merkityksessä ensi kertaa mainittu A. J. Malmbergin (Melan) Fauna Fen-
nicassa 1872. Tätä ennen samanasuista sanaa on käytetty russakan eli torakan tai
muun hyönteisen nimityksenä.
Kiparsky Vir. 1939 278; SKES 1969 rusakko; Plöger 1973 168; SSA 2000 rusakko.
rusetti
Nauhasta solmittua ruusuketta tai tällaista muistuttavaa koristetta merkitsevä rusetti
on nuori laina ruotsin sanasta rosett, joka puolestaan perustuu ranskan sanaan rosette
'pikku ruusu'. Suomen kirjakielessä sana on alkuun esiintynyt asussa rosetti, joka on
rakennustekniikan terminä mainittu Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865 ja nau-
haruusun nimityksenä Agathon Meurmanin sanakirjassa 1877.
TSK 8 1916 rusetti; SKES 1969 rusetti; SSA 2000 rusetti.
rusikoida
Mukiloimista ja murjomista merkitsevä rusikoida on johdos nyrkkiä merkitsevästä
sanasta rusikka, jonka vastine nykyvirossa on rusikas. Vanhassa viron kielessä on
esiintynyt myös rusik. Liivin ruisk saattaa olla lainaa virosta. Sanan alkuperä on tun-
tematon. Nykysuomessa rusikka on lähinnä eteläpohjalainen murresana. Vanhassa
kirjakielessä sekä rusikka että rusikoida ovat esiintyneet Agricolasta alkaen.
SKES 1969 rusikka; Jussila 1998 rusikkay rusikoida; SSA 2000 rusikka.
rusina
Kuivattua viinirypälettä merkitsevä rusina on lainaa ruotsista. Nykyruotsissa sana on
russin, mutta vanhassa kirjakielessä esiintyvät kirjoitusasut rosijny rusijn ym. viittaa-
vat siihen, että sanan toisen tavun vokaali on ennen äännetty pitkänä ja painollisena.
Ruotsin ja muiden germaanisten kielten sanat ovat lainaa muinaisranskasta, jossa
raisin sec on tarkoittanut kuivattua viinirypälettä. Ranskan raisin juontuu latinasta,
jossa racemus merkitsee viinirypälettä. Suomen kirjakielessä rusina on ensi kertaa
mainittu asussa rosina Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637 ja nykyasus-
saan vuoden 1642 Raamatussa.
Renvall 1826 139; H. J. Streng 1915 191; SAOB 1960 russin; SKES 1969 rusina; Kluge - Seebold
1989 Rosine; Jussila 1998 rusina; SSA 2000 rusina.
1074

ruska
Lehtipuiden ja maaston punakeltaista syysväritystä merkitsevä ruska on lainaa saa-
men sanasta ruski, joka tarkoittaa ruska-aikaa. Tämä on johdos itämerensuomesta
lainatusta adjektiivista ruskat 'ruskea'. Suomen murteissa ruska on tyypillisesti poh-
joinen sana. Suomen kirjakielessä ruska on ensi kertaa mainittu vuonna 1745 Daniel
Jusleniuksen sanakirjassa 1745, mutta kun se tässä merkitsee yleensä punoitusta, on
mahdollista, että se on erillinen —» rws/cea-sanueeseen kuuluva sana. Ruskea on van-
hastaan voinut merkitä sekä ruskeaa että punaista väriä.
SKES 1969 ruska1; Jussila 1998 ruska; SSA 2000 ruska.
ruskea
Sanalla on liiviä lukuun ottamatta vastine kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä.
Näitä ovat mm. karjalan ruskie, lyydin ja vepsän rusked, vatjan rusköd)z. viron ruske.
Sukukielten vastineet merkitsevät ensisijaisesti punaruskeaa tai punaista. Myös suo-
men vanhassa kirjakielessä tunnetaan nämä merkitykset, mm. Agricola kirjoittaa
veriruskeista synneistä ja Ruskeasta merestä tarkoittaessaan Punaista merta. Sanan
vartaloa on vanhastaan pidetty omaperäisenä, mutta myös lainaetymologioita on
esitetty, sillä sekä balttilaisissa, slaavilaisissa että germaanisissa naapurikielissä on
samantapaisia sanoja, esim. liettuassa rudskis >(puna)ruskea>. Monien selitysvaihto-
ehtojen vuoksi sanan alkuperä on kiistanalainen.
SKES 1969 ruskea; Jussila 1998 ruskea; Koivulehto 1999 FE 17; Liukkonen 1999 39; SSA 2000
ruskea.
russakka
Torakkaa merkitsevä russakka on lainaa venäjän sanasta prusäk, joka sananmukai-
sesti merkitsee preussilaista. Sana antaa viitteen siitä, mistä päin torakoiden olete-
taan tulleen Venäjälle. Sama sana on venäjästä lainattu myös moniin itämerensuo-
malaisiin kieliin, esim. inkeroiseen, karjalaan ja vatjaan asussa prusakka. Suomen
kirjakielessä russakka on ensi kertaa mainittu Kustaa Renvallin sanakirjassa 1826.
Mikkola 1894 155; SKES 1969 russakka; Plöger 1973 168-169; SSA 2000 russakka.
rustata
Valmistamista tai rakentamista merkitsevä rustata on lainaa ruotsin verbistä rusta
Varustaa'. Sana on suomen kirjakielessä ensi kertaa mainittu asiakirjassa 1679.
Varustusta merkitsevä rusti on esiintynyt jo Kustaa Vaasan lähettämässä suomenkie-
lisessä kirjeessä 1555. Tavallisempi sana tässä samassa merkityksessä on ollut kuiten-
kin rustinkU joka on lainaa ruotsin sanasta rustning varustus'.
Renvall 1826 139; SKES 1969 rustata, rustinki; SSA 2000 rustata.
1075

rustholli
Vanha ratsutilan nimitys rustholli on lainattu ruotsin sanasta rusthäll. Nimitys on
viitannut taloon tai taloryhmään, jonka velvollisuutena on ollut ratsumiehen ja
hevosen varustaminen sotaväkeen. Ruotsin sana on yhdyssana, jonka alkuosaksi on
arveltu nykykielessä jo tuntematonta substantiivia rusta 'taistelu, melske. Toisen
selityksen mukaan alkuosa juontuisi verbistä rusta varustaa' (—■> rustata). Jälkiosa on
joka tapauksessa pitämistä ym. merkitsevän halla-verbin johdos. Suomen kirjakie-
lessä rustholli on ensi kertaa mainittu asiakirjassa 1734. Varustusvelvollista henkilöä
ja ratsutilan haltijaa merkitsevä rusthollari on esiintynyt sotilaiden etuja koskevassa
julistuksessa 1770.
SAOB 1960 rusta, rusthäll; SKES 1969 rustholli; Jussila 1998 rusthollari, rustholli; SSA 2000 rust-
holli
rusto
Sanalle on esitetty etymologinen vastine ainoastaan etelävepsästä, jossa rustkäne
merkitsee pientä rustoa. Myös karjalan pohjoisissa murteissa on rustoy mutta tämä
lienee lainaa suomesta. Sanan alkuperä on epäselvä. Se on vanhastaan yhdistetty
takavokaalisena varianttina sanaan rysty (-^ rystynen), joka lähisukukielisistä vasti-
neista päätellen on jonkin verran vanhempi. Rysty-sanan variantilla rystö on eräissä
suomen murteissa myös ruston, esim. nenäruston merkitys, ja tässä merkityksessä
rystö on mainittu myös tulkkisanakirjassa Variarum rerum vocabula vuonna 1644.
Asu rusto on nykymerkityksessään tullut kirjakieleen Kristfrid Gananderin sanakir-
jassa 1787.
SKES 1969 rusto; Jussila 1998 rusto; SSA 2000 rusto.
rutto
Tuhoisan ja tarttuvan kulkutaudin nimenä tunnettu rutto on alkuaan adjektiivi, joka
eräissä suomen murteissakin tunnetaan merkityksissä 'nopea, ripeä; äkkipikainen'.
Taudin nimeksi se on muuttunut yhdyssanassa ruttotauti, joka alkuaan on tarkoit-
tanut nopeaa, nopeasti leviävää ja etenevää tautia. Yhdyssanan koko merkitys on
tiivistynyt alkuosaan, ja jälkiosa on tarpeettomana jäänyt pois käytöstä. Nopeuteen
viittaavana sanana, joko adjektiivina tai substantiivina, rutto tunnetaan laajalti itäme-
rensuomalaisissa lähisukukielissä, esim. karjalassa rutto 'kiivas, kiukkuinen; nopea;
jyrkkä; altis', vatjassa rutto 'kiire' ja virossa rutt 'kiire'. Inkeroisen rutto ja lyydin rut-
toi ovat adverbeja, jotka merkitsevät 'äkkiä', samoin viron ruttu. Saamen rohttu 'rut-
totauti' voi olla lainaa itämerensuomesta. Sanan etäisempi alkuperä on tuntematon.
Sitä on aikoinaan arveltu germaaniseksi lainaksi, mutta nykyään lainaselityksellä ei
ole kannatusta. Suomen kirjakielessä rutto on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1969 rutto; Jussila 1998 rutto; SSA 2000 rutto.
1076

ruuhi
Tasapohjaista, kaukalomaista venettä tai murteissa myös kaukaloa, kourua tai rän-
niä merkitsevällä rww/n-sanalla on vastineita useissa lähisukukielissä. Näitä ovat
mm. karjalan ruuhi Ruumisarkku, kaukalomainen vene, syöttökaukalo', vepsän ruh
'haapio, ruuhi', vatjan ruhipu 'ruumisarkku' ja viron ruhi 'haapio; kaukalo'. Sana
on vanha germaaninen laina, jonka alkumuotoa *prux- edustavat mm. nykynorjan
murteellinen trö 'koverrettu tukki, vesikouru' ja jälkiosa muinaisruotsin yhdyssa-
nassa sten-prö 'kiviarkku'. Suomen kirjakielessä ruuhi on ensi kertaa mainittu Ericus
Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637.
Karsten 1905 ANF 22 176-178; SKES 1969 ruuhi; LÄGLW 1991 1 XX; Jussila 1998 ruuhi; SSA
2000 ruuhi.
ruuhka
Etenkin uitettavista tukeista muodostuneita sumia ja kasaumia merkitsevällä ruuhka-
sanalla on vastine ainoastaan karjalassa, jossa ruhka tarkoittaa tukki- tai jääsumaa tai
-röykkiötä. Myös suomen murteissa sana esiintyy asussa ruhka. Ruhka tai ruuhka
on perinteisesti selitetty äänteellisesti motivoiduksi, deskriptiiviseksi sanaksi, mutta
myös lainautuminen germaaniselta taholta on mahdollista. Alkumuodoksi sopiva
sana on germaaninen *#riigö7i tai *yrugan^ jonka myöhempiä edustajia ovat nyky-
ruotsin murteissa esiintyvä ruga 'keko' ja ruotsin yleiskielen räge 'kukkura'. Tästä
germaanisesta sanasta juontuu joka tapauksessa kuivattavaksi koottua heinäkasaa
merkitsevä ruko. Suomen kirjakieleen ruuhka on tullut vasta Elias Lönnrotin sana-
kirjan lisävihkossa, mutta tällöin merkityksessä 'lakko'. Lakkoiluun on varsinkin
entisaikaan liittynyt myös ryntäystä ja väentungosta. Kirjakielisen nykymerkityk-
sensä ruuhka on saanut vasta 1900-luvun alkupuolella.
SKES 1969 ruhka; Hofstra 1985 308; Nikkilä 1998 FS Suhonen 355-356; SSA 2000 ruuhka.
ruukki
Tehdasta tai teollisuuslaitosta merkitsevä ruukki on lainaa ruotsin sanasta bruk.
Tämä liittyy etymologisesti verbiin bruka 'käyttää, nauttia, viljellä'. Sanaa on suomen
kirjakielessä ensimmäisenä käyttänyt Hartikka Speitz kaivostyötä koskevien asetus-
ten suomennoksessa 1643, ja tällöin bruki ei ole vielä merkinnyt teollisuuslaitosta
nykyisessä mielessä vaan kaivostyömaita kaikkine välineineen ja varustuksineen.
Merkitys on muuttunut ja täsmentynyt teollisuuden kehityksen myötä. Suunnilleen
samoista ajoista alkaen sanaa on käytetty myös maataloudesta puhuttaessa merki-
tyksessä 'viljelys'.
Renvall 1826 80; H. J. Streng 1915 168; Rapola Vir. 1941 300-301; SKES 1969 pruukki; Jussila
1998 ruukki; SSA 2000 ruukki.
1077

ruukku
Saviastiaa tai -pataa merkitsevä ruukku on lainaa varhaisuusruotsin sanasta kruka,
monikossa krukor. Suomen kirjakielessä ruukku on ensi kertaa mainittu Ericus
Schroderuksen sanakirjassa 1637.
Renvall 1823 222; H. J. Streng 1915 78; SKES 1969 ruukku; Jussila 1998 ruukku; SSA 2000
ruukku.
ruuma
Laivan lastitilaa, murteissa myös lantalaa tai tilaa yleensä merkitsevä ruuma on lainaa
germaanisista naapurikielistä, ja nimenomaan murrelevikkinsä perusteella ruuma
lienee katsottava ruotsalaiseksi lainaksi, vaikka etenkin lastiruuman merkityksessä
lainalähteeksi sopisi myös englannin room. Nykyruotsissa sanaa vastaa lyhytvokaa-
linen rum 'huone, tila, ruuma' yms., mutta muinaisruotsissa on ollut käytössä myös
pitkävokaalinen ruum. Suomen kirjakielessä ruuma on mainittu ensi kertaa merki-
tyksessä 'huone asiakirjassa vuonna 1752.
Renvall 1826 140; SKES 1969 ruuma; Jussila 1998 ruuma; SSA 2000 ruuma.
ruumen
Viljan puinnista jääviä roskia merkitsevällä rwwmett-sanalla on vastineet itäisissä
lähisukukielissä, karjalassa ja lyydissä ruumen, vepsässä rumen. Sana on selitetty
vanhaksi germaaniseksi lainaksi, ja oletettua alkumuotoa *kriim- edustaa mm. nyky-
saksan Krume 'leivän sisus, pala, muru'. Tämän aiemmaksi länsigermaaniseksi muo-
doksi on rekonstruoitu *krumön. Merkityserojen takia lainaselitys jää kuitenkin epä-
varmaksi, ja samoin jää selittämättä se, miksi suomen rwwmen-sanalla on murteissa
ja vanhassa kirjakielessä myös rinnakkaisasu ruhmen. Suomen kirjakielessä ruumen
on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1969 ruumen; Hahmo 1994 GA 111-113; Jussila 1998 ruumen; SSA 2000 ruumen.
ruumis
Sanalla on vastineita muutamissa lähisukukielissä, esim. karjalassa ruumis ja vat-
jassa ruumö tai ruumis, ja se voi merkitä sekä elävän ihmisen kehoa että kuollutta
ruumista. Alkuperä on kiistanalainen, mutta todennäköisimmin on kysymyksessä
vanha germaaninen laina, jonka alkumuotoa *skruma vastaavat mm. varhaisuus-
ruotsin skrom tai skrum 'tilaa vievä; tyhjä tila' ja nykyruotsin verbi skrymma 'viedä
paljon tilaa'. Merkityserojen takia lainaselitys on kuitenkin epävarma. Suomen kir-
jakielessä ruumis on esiintynyt nykymerkityksessään Agricolasta ja samanaikaisista
käsikirjoituksista alkaen. Samoissa lähteissä on käytetty myös adjektiivijohdosta
ruumiillinen.
SKES 1969 ruumis; Hofstra 1985 268-273; Jussila 1998 ruumiillinen, ruumis; SSA 2000 ruumis.
1078

ruuna
Kuohittua oritta eli valakkaa merkitsevä ruuna on lainaa ruotsista. Varhaisruus-
ruotsin rune tarkoittaa ruunaa, ruotsin verbi runa yleisesti kotieläimen mutta ennen
kaikkea hevosen kuohitsemista. Suomen kirjakielessä ruuna on ensi kertaa mainittu
herra Martin lainsuomennoksessa vuoden 1570 tienoilla.
H. J. Streng 1915 191; SKES 1969 ruuna; Jussila 1998 ruuna; SSA 2000 ruuna.
ruusu
Sekä tuoksuvaa kukkaa että helakanpunaisen, kivuliaan ihottuman muodossa ilme-
nevää tautia merkitsevä ruusu on lainaa ruotsista. Ruotsin ros juontuu alasaksan
kautta alkuaan latinan sanasta rosa. Suomen kirjakielessä kukka on mainittu ensi
kertaa Agricolan tekstissä asussa rosi, taudin nimenä ruusu on esiintynyt Ericus
Schroderuksen sanakirjassa 1637. Yhdyssana ruusukaali on mainittu Pehr Adrian
Gaddin laatimassa puutarhaviljelyoppaassa 1768.
Renvall 1826 141; H. J. Streng 1915 192; SKES 1969 ruusu1, ruusu2; Jussila 1998 ruusu, ruusu-
kaali; SSA 2000 ruusu.
ruutana
Pienikokoista ja poikkeuksellisen sitkeähenkisenä tunnettua särkikalaa (Carassius
carassius) merkitsevä ruutana on lainaa joko ruotsin sanasta ruda tai tämän mui-
naisruotsalaisesta edeltäjästä rudha. Suomen murteissa ja vanhassa kirjakielessä sana
esiintyy myös alkuperäisemmissä, johtimettomissa asuissa ruutu, ruuto ja ruutay
yleiskielessä käytettyyn ruutana-muotoon on lisätty omaperäinen johdin. Suomen
kirjakielessä ruutana on ensi kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik
Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
Renvall 1826 141; SKES 1969 ruutana; Hahmo 1994 GA 322-323; Jussila 1998 ruutana; SSA 2000
ruutana.
ruuti
Räjähtävää ammuspulveria merkitsevä ruuti on lainaa ruotsin sanasta krut. Tämä
juontuu alasaksan sanasta krut tai krude, joka ruudin lisäksi on tarkoittanut myös
ryytiä tai maustetta. Jälkimmäinen merkitys on alkuperäinen, ammuspulverin mer-
kitys on syntynyt tästä aineiden samankaltaisen ulkonäön perusteella. Suomen kirja-
kielessä ruuti on mainittu ensi kertaa Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637
asussa kruuti. Nykyasu ruuti on tullut kirjakieleen Kristfrid Gananderin sanakirjan
myötä 1787.
Renvall 1823 223; H. J. Streng 1915 193; SKES 1969 ruuti; Jussila 1998 ruuti; SSA 2000 ruuti.
1079

ruutu
Neliötä, neliömäistä kuviota, ikkunalasia ym. merkitsevä ruutu on lainaa ruotsin
sanasta ruta, joka puolestaan juontuu alasaksan sanasta rute 'neliö, ruutu'. Sama
sana on lainattu myös inkeroiseen, karjalaan ja viroon. Suomen kirjakielessä ruutu
on ensi kertaa mainittu asetuksessa vuonna 1739 jälkiosana yhdyssanaa marssiruutuy
joka on merkinnyt sotaväenosastoa. Itsenäisenä sanana ruutu on esiintynyt Daniel
Jusleniuksen sanakirjassa 1745. Samassa sanakirjassa on myös adjektiivi ruudulli-
nen.
Renvall 1826 141; SKES 1969 ruutu; Jussila 1998 ruudullinen, ruutu; SSA 2000 ruutu.
ruuvi
Kierrepintaista kiinnitysvälinettä tai kappaletta merkitsevä ruuvi on lainaa varhais-
uusruotsin sanasta skrwff, jota nykyruotsissa vastaa skruv. Ruotsin sana on lainattu
keskialasaksasta, jonka muotoa skruve vastaa nykysaksassa Schraube. Suomen verbi
ruuvata on joko rw«W-sanan johdos tai suora laina ruotsin verbistä skruva. Suomen
kirjakielessä ruuvi on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637
asussa skruuvi. Nykyasu ruuvi on tullut kirjakieleen Kristfrid Gananderin sanakir-
jassa 1787. Verbi ruuvata on mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745 asussa
skruuvata, mutta r-alkuinen asu on tullut käyttöön vasta 1800-luvun puolella.
Renvall 1823 223; H. J. Streng 1915 193; SKES 1969 ruuvi1; Jussila 1998 ruuvata, ruuvi; SSA 2000
ruveta
Verbillä on vastineita itämerensuomalaisissa kielissä, esim. inkeroisessa ja karjalassa
ruveta, lyydissä ja vepsässä rubeda sekä virossa murteellinen rubida, jonka merkitys
on 'tarttua, ottaa kiinni'. Myös suomen murteissa ja vanhassa kirjakielessä ruveta voi
tarkoittaa 'ottaa kiinni, tarttua (esim. tauti); asettua'. Tämä konkreettinen merkitys
lieneekin alkuperäinen, ja nykysuomessa etusijalla oleva 'alkaa'-merkitys on synty-
nyt esim. sen tapaisissa käyttöyhteyksissä kuin ruveta makaamaan t. makuulle aset-
tua makuulle'. Verbin alkuperästä ei ole varmaa tietoa. Se on rakenteeltaan selvästi
johdos, ja mahdollisena kantasanana on pidetty substantiivia —» rupi. Rupeaminen
olisi tällöin alun perin ollut samaa kuin rupeutuminen, ruven tai ihottuman synty-
minen iholle. Selitystä on perusteltu rinnakkaisten merkityksenmuutosten avulla, ja
vanhasta kielestä löytyy myös esimerkkejä, joissa ruveta-verbin voi samassa yhtey-
dessä tulkita sekä konkreettisella että abstraktilla tavalla, esim. rutto rupeaa 'rutto
aiheuttaa rupea, ihottumaa; rutto tarttuu; rutto alkaa'. Suomen kirjakielessä ruveta
on nykymerkityksessään esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen.
Hakulinen Vir. 1949 195-199; SKES 1969 ruveta; Jussila 1998 ruveta; SSA 2000 ruveta.
1080

ryhmä
Sanan vastineita ovat karjalan ryhmä ja viron murteellinen rtihm. Lisäksi on ole-
massa joukko äänneasultaan ja merkitykseltään samantapaisia sanoja, joista on mah-
dotonta tietää, ovatko ne ry/zmä-sanan variantteja vai aivan erillisiä sanoja. Näitä
ovat esim. suomen murteissa esiintyvä rysmä, karjalan ryhjä, vatjan rummu ja viron
riimm. Osittain rajausvaikeuksien vuoksi myös ry/imä-sanan alkuperä on aivan epä-
selvä. Yksi mahdollisuus on, että se on johdos germaanisperäisestä —» ry/iä-sanasta.
Nykyisessä yleiskielessä rajallista, usein myös jollakin tavalla järjestettyä joukkoa
merkitsevä ryhmä saattaa murteissa tarkoittaa myös epämääräistä kasaa tai rykel-
mää, ja tämän perusteella se on yhdistetty ulkoisesti samantapaisia muodostelmia
merkitseviin ryhmy- ja ry/zä-sanoihin. Aivan toiselta pohjalta lähtevän selityksen
mukaan ryhmä taas olisi balttilainen laina, johon on verrattu liettuan sanaa triiksmas
'jono; ryhmä, parvi'. Suomen kirjakielessä ryhmä on ensi kertaa mainittu Kristfrid
Gananderin sanakirjassa 1787 karjalaisena sanana, joka tarkoittaa kahden, kolmen
tai neljän tilan muodostamaa pikku kylää.
SKES 1969 ryhmä; Vaba 1996 LingU 32 241-242; Jussila 1998 ryhmä; SSA 2000 ryhmä.
ryhti
Nykykielessä asennon jäntevyyteen ja hallintaan viittaava ryhti on lainaa ruotsin
sanasta rykU joka merkitsee mm. hoitoa, huoltoa, huolenpitoa tai henkistä lujuutta.
Ruotsissa on myös verbi rykta 'pitää huolta, hoitaa', josta on suomen vanhaan kirja-
kielen lainattu samaa merkitsevä ryhdätä. Suomen kirjakielessä ryhti on ensi kertaa
mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787 hyperkorrektissa asussa pryhti, ja
sen on esitetty esiintyvän rakenneosana mm. sanontatavassa ei pidä pryhtiään 'ei
pidä paikkaansa'. Nykymerkityksessään ryhti on mainittu vasta Daniel Europaeuk-
sen sanakirjassa 1853.
H. J. Streng 1915 193; SKES 1969 ryhti; Jussila 1998 ryhti; SSA 2000 ryhti.
ryhtyä
Nykykielessä alkamista mutta vanhemmassa kielessä ja murteissa myös tarttumista,
koskettamista, takertumista, paakkuuntumista yms. merkitsevällä ryhtyä-verbillä
on vastine ainoastaan karjalassa, ja tämäkin saattaa olla lainaa suomesta. Verbi on
rakenteeltaan selvästi johdos, mutta sen muodostustavasta on esitetty monia eri teo-
rioita. Sitä on arveltu yleisesti deskriptiiviseksi, äänteellisesti motivoiduksi sanaksi
viitaten siihen, että sen rinnalla esiintyy monia muitakin äänneasultaan ja merki-
tykseltään samantapaisia sanoja, jotka kuitenkaan eivät ole selvässä johtosuhteessa
toisiinsa. Toisaalta sitä on pidetty rohtua- tai ruohtua-verbin etuvokaalisena vari-
anttina. Tätä selitystä on perusteltu mm. sillä, että vanhoissa sanakirjoissa mainittu
ryhtymä voi tarkoittaa ihottumaa, rupea, syyhyä yms. ihotautia ja ryhtymän rinnalla
esiintyy myös muita samasta vartalosta muodostettuja johdoksia, mm. ryhelmä tai
1081

ryyhelmä, joilla on ihottuman tai ruven merkitys. Kolmas mahdollisuus on, että ryh-
tyä liittyisi johdoksena —> ryhä- tai —> ry/zraä-sanoihin.
Suomen kirjakielessä ryhtyä on esiintynyt Agricolasta alkaen merkityksessä liit-
tyä, yhtyä*.
SKES 1969 ryhtyä; S. Aalto Vir. 1970 29-34; Jussila 1998 ryhtyä; SSA 2000 ryhtyä.
ryhä
Kyttyrää merkitsevällä ry/xä-sanalla on vastine ainoastaan karjalassa, jossa ryhä tai
kryhä merkitsee kyttyrää, pahkaa tai kuhmua. Sanaa on vanhastaan pidetty omape-
räisenä deskriptiivisanana, mutta uudemman selityksen mukaan se on germaaninen
laina, jonka alkumuodoksi on rekonstruoitu kantagermaanin *xruza~. Tästä juontuu
joka tapauksessa suomen —> ruho, jonka etuvokaaliseksi variantiksi ryhä voidaan
selittää. Suomen kirjakielessä ryhä on ensi kertaa mainittu vuoden 1642 Raamatussa
osana yhdyssanaa ryhäselkä. Itsenäisenä sanana ryhä on esiintynyt Daniel Jusleniuk-
sen sanakirjassa 1745.
SKES 1969 ryhä; Nikkilä 1982 SFU 18 255-257; Hofstra 1985 31,110; Jussila 1998 ryhäy ryhä-
selkä; SSA 2000 ryhä.
ryijy
Alkuaan sängynpeitteenä tai rekipeittona käytettyä karkeaa kudonnaista merkitsevä
ryijy on lainaa varhaisuusruotsin sanasta ryia> jota nykyruotsissa vastaa rya. Suomen
kirjakielessä ryijy on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa
1637. Nykykielessä sana tarkoittaa lähinnä seinälle koristeeksi ripustettavaa nukal-
lista kudonnaista, ei varsinaista käyttötekstiiliä.
Renvall 1826 141; H. J. Streng 1915 193 ryijy; SKES 1969 ryijy; Jussila 1998 ryijy; SSA 2000 ryijy.
rykiä
Verbillä on vastineita itäisissä lähisukukielissä ja saamessa. Näitä ovat karjalan rykie,
lyydin rugida ja vepsän fugdä. Saamen vastine rahkat merkitsee 'olla kiimassa; astua,
paritella', ja myös suomen murteissa rykiminen tunnetaan kiimassa olon merkityk-
sessä. Verbi on onomatopoeettista alkuperää, se jäljittelee ääntä, joka syntyy kurkun
selvittelystä tai eläinten kiimaisesta ääntelystä. Suomen kirjakielessä rykiä on ensi
kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745 yskimisen merkityksessä.
SKES 1969 rykiä; Jussila 1998 rykiä; SSA 2000 rykiä.
rykmentti
Sotaväen osastoa merkitsevä rykmentti on mukaillen lainattu varhaisuusruotsin
sanasta regemente tai regimente, joka puolestaan alasaksan välityksellä juontuu alku-
aan myöhäislatinan sanasta regimentum 'ohjaus, johto; hallinto, hallitus'. Suomen
1082

kirjakielessä sana on hallinnon merkityksessä esiintynyt jo Agricolan kielessä asussa
regimentti, mutta sotilasterminä se on tullut käyttöön Hartikka Speitzin suomenta-
missa sota-artikloissa vuonna 1642, tällöinkin asussa regementti. Nykyasua muistut-
tava rygmentti on tullut kirjakieleen vasta 1700-luvun loppupuolella.
SAOB 1959 regemente; SKES 1969 rykmentti; Jussila 1998 rykmentti; SSA 2000 rykmentti.
ryppy
Sanavartalolla on vastineita kautta itämerensuomen, esim. vatjassa riippu 'helma,
syli, poimu' sekä inkeroisessa riippu, virossa riipp ja liivissä rip, jotka kaikki merkit-
sevät syliä tai helmaa. Sama vartalo on verbissä rypistää, jota karjalassa vastaa rypis-
teä. Sanan alkuperästä ei ole varsinaista selitystä, joten paremman puutteessa sitä
on ilmeisesti pidettävä äänteellisesti motivoituna, deskriptiivisenä sanana. Deskriptii-
visyyteen viittaa myös se, että sanavartalolla on useissa kielissä myös takavokaalisia
variantteja, esim. suomen murteissa ruppu tai kruppu. Suomen kirjakielessä ryppy
on esiintynyt Agricolasta alkaen. Adjektiivi ryppyinen on ensi kertaa mainittu vuo-
den 1642 Raamatussa.
SKES 1969 ryppy; Jussila 1998 ryppy, ryppyinen; SSA 2000 ryppy.
rypsi
Keltakukkaista nauriinsukuista öljykasvia (Brassica rapa var. oleifera) merkitsevä
rypsi on lainaa ruotsin sanasta rybs tai ryps, joka juontuu saksan sanasta Rubsen.
Tämä on 1700-luvulla maatalousalan ammattikielessä syntynyt lyhentymämuoto
yhdyssanasta Rubensamen, sananmukaisesti 'nauriinsiemen'. Ruotsin kielessä rybs
on tullut käyttöön vuonna 1860, suomen kielessä rypsi on alkanut esiintyä vasta
1900-luvun puolella. Vielä 1900-luvun alussa saksan Rubsen tai ruotsin rybs suo-
mennettiin sanalla rapsi, joka on hieman vanhempaa lainaa ruotsin sanasta raps.
Myös ruotsin raps on saksalaisperäinen sana. Saksan Raps tai Rapst puolestaan on
1700-luvuUa syntynyt lyhentymä yhdyssanasta Rapp-Saat, joka on käännöslaina rap-
sin latinankielisestä nimestä semen räpicium 'nauriinsiemen'. Suomen kirjakielessä
rapsi on mainittu ainakin jo Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1883. Saman kirjan
edellisissä laitoksissa 1865 ja 1874 sama kasvi on mainittu hieman pidemmällä, ruot-
sin ropsar-sanasta lainatulla nimellä rapsati.
SAOB 1962 rybs; Kluge - Seebold 1989 Raps, Rubsen; SSA 2000 rypsi.
rypäle
Sanalla rypäle ei ole vastineita sukukielissä, ja sen alkuperästä on kaksi toisistaan
poikkeavaa teoriaa. Toisen mukaan se on lainaa germaaniselta taholta, lähinnä ala-
saksan sanasta drufele, jolloin se olisi samaa juurta kuin nykyruotsin viinirypälettä
merkitsevä druva. Myös lainautumista muinaisruotsin sanasta *driibel on pidetty
mahdollisena. Toisen käsityksen mukaan rypäle kytkeytyy etymologisesti omape-
1083

räiseen sanaan ryväs, jonka vastineita ovat karjalan terttua tai ryvästä merkitsevä
rypäs, ryveh tai ryväs sekä lyydin terttua merkitsevä -rubäz. Jälkimmäisen selityksen
heikkoutena on se, että myöskään ryväs-sanan alkuperästä ei ole olemassa mitään
varsinaista selitystä. Myös se, että viini ja viinirypäleet ovat Itämeren alueella olleet
eksoottista tuontitavaraa, puhuu lainaselityksen puolesta. Suomen kirjakielessä
rypäle on ensi kertaa mainittu herra Martin lainsuomennoksessa vuoden 1570 tie-
noilla osana sanaliittoa kimalaisten rypäle, joka on tarkoittanut mehiläisparvea.
Vuoden 1642 Raamatussa mainitaan marjarypelä ja rypelö. Nykyistä viinirypälettä
muistuttava sana viinarypälle on mainittu vasta uskonnollisessa käännösteoksessa
vuonna 1768. Tätä ennen viinirypäleitä on nimitetty viinamarjoiksi.
H. J. Streng 1915 193; Karsten 1944 FmS 10 490; SKES 1969 rypäle; Jussila 1998 rypäle, viiniry-
päle; SSA 2000 rypäle.
rystynen
Sormien ja kädenselän yhtymäkohdassa olevaa niveltä merkitsevällä rysty- tai rysty-
«en-sanalla on vastine useissa lähisukukielissä. Näitä ovat mm. karjalan rystyine, lyy-
din rustuine, vatjan riissu ja viron murteellinen riiss. Sanan alkuperästä ei ole mitään
varsinaista selitystä, ainoastaan arvelu, että kysymys olisi perimmältään onomato-
poeettisesta, rusahtavaa tai rouskahtavaa ääntä jäljittelevästä sanaryhmästä, johon
rysfy-sanan lisäksi kuuluvat —» rusto ja murteissa samaa merkitsevä —» rousku, jossa
on sama vartalo kuin verbeissä rouskua, rouskahtaa. Suomen kirjakielessä rystynen
on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745 asussa rystöinen.
SKES 1969 rusto; Jussila 1998 rystynen; SSA 2000 rysty.
rysä
Lankaverkosta ja verkkoa pingottavista kaarista valmistettua kalanpyydystä merkit-
sevällä rysä-sanalla on vastineita kautta itämerensuomen, esim. inkeroisessa, karja-
lassa ja vatjassa riisä ja virossa rtisa. Myös liivissä on samaa merkitsevä rözä, mutta
tämä voi olla lainaa virosta. Sana on varmasti lainaa germaanisista naapurikielistä,
mutta lainauksen ikä on kiistanalainen. Alkumuodoksi sopisi varhaisuusruotsin rysiä
tai jopa nykyruotsin ryssja, mutta kun sanan levikki itämerensuomalaisissa kielissä
on niin laaja, on todennäköisempää, että se on lainautunut jo vanhemmasta kieli-
muodosta. Mahdollisena alkumuotona on esitetty myös kantagermaanin *rusjön tai
*riis(i)ön, josta on kehittynyt mm. nykysaksan Reuse. Suomen kirjakielessä rysä on
ensi kertaa mainittu Gabriel Calamniuksen sepittämässä maallisessa arkkiveisussa
1744.
Karsten 1944 FmS 10 490; SKES 1969 rysä; Hofstra 1985 302; Jussila 1998 rysä; SSA 2000 rysä.
1084

ryti
Järviruokoa (Phragmites australis), joskus myös kaisloja tai muita samantapaisia kas-
veja merkitsevällä ryti-sanalla ei ole vastineita sukukielissä. Virossa on kyllä saman-
asuinen murteellinen rudiy mutta tämä merkitsee yleisesti roskaa tai purua. Sana on
ilmeisesti onomatopoeettista alkuperää, samaa juurta kuin verbi rytistä ja tämän
johdos rytäkkä ym. Nimitystä ryti on usein käytetty nimenomaan kuivista, rannalle
kerääntyneistä kaisloista, jotka päälle astuttaessa rytisevät kuuluvasti. Suomen kirja-
kielessä ryti on ensi kertaa mainittu Ljungo Tuomaanpojan suomentamassa maan-
laissa 1601 osana yhdyssanaa rytisarka. Linnunnimi rytikerttunen on oppitekoinen
uudissana, joka on liitetty suomen kielen viralliseen linnunnimistöön vasta 1950.
SKES 1969 ryti; Jussila 1998 ryti; SSA 2000 ryti; Häkkinen 2003 L332.
rytmi
Etupäässä musiikin poljentoon viittaava rytmi on lainaa ruotsin sanasta ry tm, joka
juontuu alkuaan latinan sanasta rhytmus 'tahti, säännöllinen liike, säännöllisyys'.
Latinan sana on lainaa kreikasta, jossa rhytmös on alkuaan tarkoittanut virtaamista,
sitten myös säännöllistä liikettä ja tahtia. Suomen kirjakielessä rytmi on ensi kertaa
mainittu Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865.
TSK 8 1916 rytmi; Hellquist 1939 rytm; Koukkunen 1990 rytmi; SSA 2000 rytmi.
rytö
Murtoa eli tuulen kaatamaa puuta tai vaikeakulkuista tiheikköä merkitsevällä rytö-
sanalla ei ole varsinaisia etymologisia vastineita sukukielissä. Inkeroisen ryteikköä
merkitsevä riitusikko on erikseen muodostettu johdos, ja karjalan johdos ryteikkö
lienee lainaa suomesta. Suomen rytö on selitetty germaaniseksi lainaksi, jonka alku-
muotoa *brutan- edustaa nykyruotsissa bräte 'rytö'. Lainaetymologian kanssa kil-
pailevan selityksen mukaan rytö olisi kuitenkin omaperäinen johdos samasta ono-
matopoeettisesta sanavartalosta, jonka yhteyteen kuuluu verbi rytistä (—> ryti). Suo-
men kirjakielessä rytö on ensi kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik
Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
SKES 1969 rytö; Koivulehto 1971 NphM 72 592-595; Fromm Vir. 1977 140; Jussila 1998 rytö;
Koivulehto 1999 VM 159-160; SSA 2000 rytö.
ryyni
Suurimoa merkitsevä ryyni on lainaa ruotsin sanasta gryn. Suomen kirjakielessä
ryyni on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637 asussa
gryni. Sana on vanhassa kirjakielessä esiintynyt yleensä gr- tai fcr-alkuisena 1800-
luvun alkupuolelle asti.
H. J. Streng 1915 194; SKES 1969 ryyni; Jussila 1998 ryyni; SSA 2000 ryyni.
1085

ryypätä
Sanalla on vastineita kautta itämerensuomen, esim. inkeroisessa, karjalassa ja vat-
jassa ryypätä, virossa ruiibata ja liivissä ripö. Alkuperästä on kaksi kilpailevaa seli-
tystä. Yhden mukaan kysymyksessä on onomatopoeettinen, hörppäämisen ääntä
jäljittelevä sana, toisen mukaan germaaninen laina, jonka alkumuodoksi sopii kan-
taskandinaavin *driupa. Tätä edustaa mm. nykyruotsin drypa Valua, tiputella, valut-
taa*. Suomen kirjakielessä ryypätä on ensi kertaa esiintynyt jo Agricolan kielessä jäl-
kiosana yhdysverbiä ulosryypätä. Agricolalla yhdysverbit ovat olleet paljon tavalli-
sempia kuin nykysuomessa ja niistä osa on ollut käännöslainoja, osa Agricolan itse
muodostamia. Itsenäisenä sanana ryypätä on mainittu vuoden 1642 Raamatussa.
SKES 1969 ryypätä; Koivulehto 1991 18; Jussila 1998 ryypätä; SSA 2000 ryypätä.
ryyti
Maustetta tai yrttiä merkitsevä ryyti on lainaa muinaisruotsin sanasta krydey joka
puolestaan juontuu alasaksan sanasta krut, krude 'kasvi; mauste. Nykyruotsin vas-
tine on lyhytvokaalinen krydda. Suomen kirjakielessä ryyti on ensimmäistä kertaa
mainittu herra Martin maanlain suomennoksessa vuoden 1570 tienoilla, ja tässä
samoin kuin muussakin Ruotsin-vallan aikaisessa kirjallisuudessa se on ollut asussa
kryyti. Nykyasu on tullut käyttöön vasta 1800-luvun alkupuolella.
Renvall 1823 223; H. J. Streng 1915 194; SKES 1969 ryyti; Jussila 1998 ryyti; SSA 2000 ryyti.
ryöpytä
Kuohumista, roiskumista, tuiskuamista ym. merkitsevällä ryöpytö-sanalla on vastine
ainoastaan karjalassa, jossa ryöpytteä merkitsee 'roiskuttaa; liikkua nopeasti* ja ryö-
pätä 'tehdä nopeasti; kaapata; pehmentää'. Samat johdokset ovat käytössä myös suo-
messa, jossa ryöpätä on saanut uuden erikoismerkityksen keittiöterminä 'kiehauttaa
nopeasti'. Sanojen vartalo on deskriptiivis-onomatopoeettista alkuperää, se kuvaa
ja jäljittelee nopean kuohahduksen tai ryöpsähdyksen ääntä. Suomen kirjakielessä
ryöpytä ja ryöpytys on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787,
mutta johdos ryöppy on esiintynyt jo Andreas Pacchaleniuksen uskonnollisessa
käännösteoksessa 1667. Ryöpätä on tullut käyttöön taloudenpitoa koskevassa opas-
kirjasessa vuonna 1801, mutta varsinaiseksi keittiötermiksi se on vakiintunut vasta
1900-luvun alkupuolella, sillä 1800-luvun aikana samassa merkityksessä on yleensä
käytetty /-alkuista varianttia lyöpätä.
SKES 1969 ryöpytä; Jussila 1998 ryöppy, ryöpytys, ryöpytä, ryöpätä; SSA 2000 ryöpytä.
ryövätä
Sanalla ei ole etymologisia vastineita sukukielissä; karjalan ryövätä ja vatjan ruuvata
ovat ilmeisesti lainaa suomesta. Suomen ryövätä on lainaa ruotsin verbistä röva, ja
tähän liittyvä tekijännimi ryöväri on erillinen laina ruotsin sanasta rövare. Suunnil-
1086

leen samaa merkitsevää verbiä ryöstää on arveltu kontaminaatioksi, joka olisi synty-
nyt sanoista ryövätä ja riistää, mutta kun ryöstää-verbillä on vastineita useissa lähi-
sukukielissä, mm. inkeroisessa rööstää, karjalassa ryösteä ja vepsässä röstta 'repiä,
temmata', näyttää ryöstöä-verbi selvästi vanhemmalta sanalta kuin ruotsalaisperäi-
nen ryövätä. Näin ollen ryöstöä-verbin alkuperästä on tarjolla vain se vanha selitys,
että sana olisi omaperäinen deskriptiivisana. Suomen kirjakielessä sekä ryöväri että
ryövätä ovat esiintyneet Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen, verbi ryöstää on ensi
kertaa mainittu Maskun Hemmingin virsikirjassa 1605.
Renvall 1826 145; Thomsen 1869 51; H. J. Streng 1915 195,196; SKES 1969 ryöväri, ryövätä; Jus-
sila 1998 ryöväri, ryövätä; SSA 2000 ryöväri, ryövätä.
rähistä
Verbin vastineita ovat inkeroisen ja karjalan rahissa. Sana on onomatopoeettista
alkuperää, johdos äkäistä äännähdystä jäljitelevästä vartalosta, jonka muita johdok-
sia ovat esim. rähinä, rähjätä, rähähtää ja rähäkkä. Suomen kirjakielessä rähistä on
ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1969 rähistä; Jussila 1998 rähistä; Nikkilä 1998 84; SSA 2000 rähistä.
räikeä
Epämiellyttävän kirkasta, voimakasta tai muulla tavoin huomiota herättävää aisti-
musta kuvaava adjektiivi räikeä on johdos onomatopoeettis-deskriptiivisestä sana-
vartalosta, joka perusmerkityksessään on viitannut häiritsevän kovaan ääneen. Tätä
vartaloa, jolla on myös vastineita lähisukukielissä, edustavat mm. murteelliset verbit
räikätä tai räikää sekä substantiivi räikkä, jolla tarkoitetaan esim. riistan pelotte-
luun käytettyä kovaäänistä päristintä. Adjektiivijohdos räikeä voi tarkoittaa äänestä
puhuttaessa kovaa, mutta nykyisessä yleiskielessä se kuvaa useammin näköaisti-
musta (räikeä väri) tai vertauskuvallisesti normaalista poikkeavaa seikkaa (räikeä
epäkohta). Sanojen merkityksen siirtyminen aistialueelta toiselle ei ole mitenkään
tavatonta, sama ilmiö on havaittavissa esim. adjektiivistuneessa partisiipissa kir-
kuva (väri). Suomen kirjakielessä räikeä on ensi kertaa mainittu Kristfrid Ganande-
rin sanakirjassa 1787 asussa räikiä. Vanhassa kirjakielessä nykykielen -ea-loppuiset
adjektiivit ovat useimmiten olleet länsimurteiseen tapaan -fa-loppuisia.
SKES 1969 räikätä; Jussila 1998 räikeä; SSA 2000 räikätä.
räiskäle
Isoa ohukaista merkitsevä räiskäle on johdos ratisevaa tai paukkuvaa ääntä jäljittele-
västä, deskriptiivis-onomatopoeettisesta verbistä räiskää. Saman vartalon johdoksia
ovat mm. räiske, räiskiä, räiskyä ja räiskähtää. Vartalolla on vastineita myös inkeroi-
sessa ja karjalassa. Verbi räiskää on esiintynyt kirjakielessä Agricolasta alkaen, sen
1087

sijaan räiskäle on alkuaan arkisen puhekielen sana, joka on kotiutunut kirjakieleen
1900-luvun alkupuolella.
SKES 1969 räiskää; Jussila 1998 räiskää; SSA 2000 raiskaa.
räkä
Sanalla on vastineita kautta itämerensuomen, esim. inkeroisen räkä, karjalan rekä,
lyydin ja viron rögä, vepsän fegä ja liivin gregäd 'lima, sylki*. Sanan alkuperä on kiis-
tanalainen. Vastineissa on äänteellistä variaatiota, joka viittaa onomatopoeettiseen
alkuperään. Toisaalta on arveltu, että räkä saattaisi olla germaaninen laina. Alku-
muodoksi on rekonstruoitu varhaiskantagermaanin *yrcekan-, jota vastaa nyky-
ruotsissa murteellinen räke sylki'. Suomen kirjakielessä räkä on ensimmäistä kertaa
mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637 ja adjektiivijohdos räkäinen
Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1969 räkä; Koivulehto Vir. 1976 265-266; Jussila 1998 räkä, räkäinen; SSA 2000 räkä.
ränni
Kourua tai pitkänomaista astiaa merkitsevä ränni on lainaa ruotsin sanasta ränna.
Sama sana on lainautunut myös karjalaan. Suomen kirjakielessä ränni on ensim-
mäistä kertaa mainittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637.
H. J. Streng 1915 197; SKES 1969 ränni; Jussila 1998 ränni; SSA 2000 ränni.
räntä
Vedensekaista lunta merkitsevällä räntä-sanalla on vastineita useissa lähisukukie-
lissä, esim. karjalassa ja vatjassa räntä, vepsässä fändja virossa ränd. Sana on selitetty
balttilaiseksi lainaksi, ja sitä on verrattu mm. liettuan verbiin drengti sataa (hiljal-
leen), sataa räntää', mutta selityksen heikkoutena on se, että balttilaisista kielistä ei
löydy juuri tarkalleen sellaista substantiivia, joista räntä-sanan voisi suoraan johtaa.
Toisen näkemyksen mukaan räntä olisi uusi omaperäinen perusvartalo. Tämä seli-
tys ei kuitenkaan ole oikeastaan mikään selitys, sillä uusia perusvartaloita ei synny
tyhjästä, vaan uudet sanat ovat joko lainoja, äänteellisesti motivoituja sanoja tai jol-
lakin tavoin vanhan sanaston pohjalta muodostettuja. Suomen kirjakielessä räntä on
ensi kertaa mainittu vuoden 1642 Raamatussa.
SKES 1969 räntä; T. Itkonen Vir. 1983 205; Jussila 1998 räntä; Liukkonen 1999 123-124; SSA
2000 räntä.
räppänä
Saunan, riihen tai muun sisäänlämpiävän rakennuksen savuaukkoa merkitsevällä
räppänä-sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä. Näitä ovat esim. karjalan
reppana, viron räppen, liivin räpän-ouk 'räppänä-aukko', saamen reahpen, udmurtin
1088

dzopy ja komin röpöd. Sana kuuluu vanhaan omaperäiseen sanastokerrostumaan ja
rakenteesta päätellen se on johdos; mm. suomen murteissa esiintyykin johtamaton
räppä tai röppö samassa merkityksessä. Vartalon alkuperäiseksi asuksi on rekonst-
ruoitu *räppä. Suomen kirjakielessä räppänä on ensi kertaa mainittu herra Martin
maanlain suomennoksessa vuoden 1570 tienoilla.
SKES 1969 räppänä; UEW 1988 743; Hahmo 1994 GA 143-145; Jussila 1998 räppänä; SSA 2000
räppänä.
räpylä
Vesilinnun tai muun vesieläimen uimajalkaa merkitsevällä rapy/ä-sanalla on vas-
tineita muutamissa lähisukukielissä, esim. karjalassa räpilä ja räpiläs. Virossa räbi-
lad merkitsevät hylkeen räpylöitä. Sanat ovat johdoksia deskriptiivis-onomatopo-
eettisesta vartalosta, joka on perustana mm. verbeissä räpyttää, rapista ja räpättää.
Samantapaisia verbejä on myös lähi- ja etäsukukielissä, mutta näistä on mahdotonta
sanoa, ovatko ne yhteistä etymologista alkuperää vai samanlaisen äänteellisen moti-
vaation tuottamia erillisiä sanoja. Suomen kirjakielessä räpylä on ensi kertaa mai-
nittu Bartholdus Vhaelin sepittämässä valitusrunossa 1714, räpyttää on esiintynyt
Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787, mutta samaan vartaloon perustuva räpäh-
tää jo vuoden 1701 virsikirjassa.
SKES 1969 räpylä; Jussila 1998 räpylä, räpyttää, räpähtää; SSA 2000 räpylä.
räyskä
Suurikokoista tiiraa (Sterna caspia) merkitsevä räyskä on johdos ärjyvää tai äyski-
vää ääntelyä jäljittelevästä onomatopoeettisesta vartalosta, johon perustuvat myös
verbit räyskiä, räyskyä ja räyskyttää. Samantapaisia verbejä on myös eräissä lähi-
sukukielissä, esim. karjalassa räyskeä ja virossa räusata. Suomen kirjakielessä räys-
kän tapainen linnunnimi räiskä on ensi kertaa mainittu Erik Lencqvistin laatimassa
Taivassalon pitäjänkertomuksessa 1760-luvulla, ja se on tarkoittanut joko räyskää,
kihua tai mustatiiraa. Nykymerkityksessään räyskä on vakiintunut kirjakieleen vasta
1920-luvulla. Tätä ennen räyskää on lintukirjoissa nimitetty yleensä raukutiiraksi.
Myös tämän nimen alkuosa viittaa linnun huomiota herättävään ääntelyyn.
SKES 1969 räyskää; SSA 2000 räyskiä; Häkkinen 2003 L206.
räystäs
Sanalla on vastineita kaikissa lähisukukielissä. Näitä ovat esim. inkeroisen ja karjalan
räyssäSy vepsän fäustaz, vatjan räsäz ja viron räästas. Liivin räästöz merkitsee räys-
täältä putoavaa vesipisaraa tai räystäässä riippuvaa jääpuikkoa. Sana on vanha ger-
maaninen laina, ja sen alkumuodoksi on rekonstruoitu *xrausta-, jota nykyruotsissa
edustaa päätyseinän ylintä osaa tai räystästä merkitsevä röste. Suomen kirjakielessä
1089

räystäs on ensi kertaa mainittu Ljungo Tuomaanpojan suomentamassa kaupungin-
laissa asussa rästäs.
Lindström 1859 139; SKES 1969 räystäs; Koivulehto Vir. 1973 13; Hofstra 1985 50; Jussila 1998
räystäs; SSA 2000 räystäs.
rääkkä
Parkumisen tai raakkumisen tapaista ääntelyä jäljittelevästä onomatopoeettisesta
vartalosta muodostettu linnunnimi rääkkä esiintyy nykykielessä vain jälkiosana
eräissä yhdyssanamuotoisissa linnunnimissä, mm. ruisrääkkä (Crex crex), mutta
vanhassa kirjakielessä ja murteissa nimi on voinut jo sinänsä viitata sekä ruisrääk-
kään että muihinkin rääkyviin lintuihin tai olentoihin. Samaan etymologiseen yhte-
yteen kuuluu verbi rääkyä, jolla on vastine muutamissa lähisukukielissä, esim. inke-
roisessa rääkkiä, karjalassa reäkyö ja lyydissä riägudä. Virossa vastaava verbi räägida
on saanut uuden, sävyltään täysin neutraalin käyttötavan ja merkityksen 'puhua'.
Suomen kirjakielessä rääkkä on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakir-
jassa 1745 jälkiosana linnunnimeä ruisrääkkä. Verbi rääkyä on esiintynyt kirjakie-
lessä Agricolasta alkaen.
SKES 1969 rääkyä; Jussila 1998 ruisrääkkä, rääkyä; SSA 2000 rääkyä.
rääkätä
Kiusaamista, piinaamista tms. merkitsevällä rääkätä-verbHlä ei ole etymologisia
vastineita sukukielissä; karjalan reäkätä on lainaa suomesta. Eräissä murteissa rää-
kätä merkitsee myös 'pehmittää ja silottaa nahan kesipuolta', ja ainakin tässä mer-
kityksessä se kuuluu yhteen nahan muokkaamista merkitsevän murteellisen räkätä-
verbin kanssa, joka on lainaa varhaisuusruotsin verbistä räckia 'muokata; venyttää;
kiduttaa (venyttämällä piinapenkissä)'. On mahdollista, että kiusaamista merkitsevä
rääkätä syntynyt tältä pohjalta. Toinen vaihtoehto on, että rääkätä on omaperäinen
johdos samasta onomatopoeettisesta vartalosta, joka on perustana myös verbissä
rääkyä (—> rääkkä). Mahdollista on sekin, että nykysuomen rääkätä sisältää aineksia
molemmista sanueista. Suomen kirjakielessä rääkätä on ensi kertaa mainittu Krist-
frid Gananderin sanakirjassa 1787.
SKES 1969 räkätä, rääkätä; Jussila 1998 rääkätä; SSA 2000 rääkätä.
rääpäle
Murteissa mm. rättiä, ryysyä tai riekaletta merkitsevä rääpäle tarkoittaa nykykir-
jakielessä lähinnä pientä surkuteltavaa olentoa. Samoin on laita karjalan vastineen
reäpäleh. Sana on deskriptiivistä alkuperää, ja sen rinnalla esiintyy monia äänne-
asultaan ja merkitykseltään samantapaisia sanoja, mm. repale, räpälä, räpäkkä ym.,
joiden etymologinen rajaaminen on mahdotonta. Suomen kirjakielessä rääpäle on
esiintynyt Agricolasta alkaen.
1090

SKES 1969 repale; Jussila 1998 rääpäle; SSA 2000 rääpäle.
rääsy
Riepua, rättiä tai huonokuntoisia vaatteita merkitsevällä raä5y-sanalla ei ole etymo-
logisia vastineita sukukielissä. Karjalan reäsy on lainaa suomesta. Sana on ilmeisesti
mukaillen lainattu ruotsin murteellisesta sanasta träsu, trasa, josta on saatu suomeen
myös riepua, rättiä tms. merkitsevä traasu, trasu, masu, rasu tai väsy. Sanoissa on
äänteellistä variaatiota on runsaasti, ja tämä johtuu osittain siitä, että rakenteeltaan
vierasperäisiä sanoja voidaan mukauttaa omaan kieleen monella eri tavalla, osittain
siitä, että sanajoukko on ollut voimakkaasti affektiivinen varsinkin silloin, kun siihen
kuuluvia aineksia on vertauskuvallisesti käytetty surkean olennon nimityksinä. Suo-
men kirjakielessä rääsy on ensi kertaa mainittu vuoden 1770 almanakassa jälkiosana
yhdyssanassa liinarääsy.
SKES 1962 raasu, resu; Jussila 1998 rääsy; SSA 2000 rääsy.
räätikkä
Lanttua merkitsevä murteellinen räätikkä on lainaa muinaisruotsin sanasta rädikia,
joka on tarkoittanut lähinnä retikkaa. Sana juontuu alkuaan latinasta, jossa rädix on
merkinnyt juurta yleisesti. Tästä samasta sanasta on kehittynyt monien eri juurikas-
vien nimityksiä, esim. räätikän lisäksi mm. —» retiisi ja —» retikka. Suomen kirjakie-
leen räätikkä on tullut 1600-luvun alkupuolella. Ericus Schroderuksen tulkkisana-
kirjassa 1637 mainitaan "räticka", joka tarkoittaa mitä ilmeisimmin retikkaa, mutta
Laurentius Petrillä 1644 on räätikkä lantun merkityksessä.
SKES 1962 retikka; Jussila 1998 räätikkä; SSA 2000 retikka.
räätäli
Vaatturia merkitsevä räätäli on lainaa ruotsin sanasta skräddare, jonka vaikeata ään-
neasua on lainattaessa helpotettu äänteenmuutoksin. Toisella tavalla kieleen mukau-
tettu muoto samasta sanasta on kraatari, joka asussa skratari on mainittu jo Ljungo
Tuomaanpojan suomentamassa maanlaissa 1601. Räätäli on tullut kirjakieleen Kristf-
rid Gananderin satukokoelman myötä asussa skräätäri. Kustaa Renvallin sanakirjassa
1826 on räätäri. Sanan nykyasu on tullut käyttöön vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla.
Renvall 1826 149; SKES 1958 kraatari; Jussila 1998 räätäli; SSA 2000 räätäli.
röhkiä
Interjektiomaiseen vartaloon röh tai kröh perustuva verbi röhkiä kuvaa ennen kaik-
kea sian mutta tarpeen mukaan myös muiden samalla tavoin ääntelevien olento-
jen ääntä. Muita samoista vartaloista muodostettuja verbejä ovat mm. (k)röhiä,
(k)röhistäy (k)röhähtää, röhkyä ja rohkaista. Myös lähisukukielissä on samantapai-
sia verbejä, esim. karjalan rohkea tai röhkie, lyydin röhkädä, vatjan röhkää ja viron
1091

röhkida. Suomen kirjakielessä röhistä ja röhkiä on ensi kertaa mainittu Daniel Jus-
leniuksen sanakirjassa 1745. Teonnimi röhinä esiintyy kuitenkin jo Henrik Flori-
nuksen sanakirjassa 1678.
SKES 1969 röhistä, röhkiä; Jussila 1998 röhinä, röhistä, röhkiä; SSA 2000 röhistä, röhkiä.
rökittää
Selkään antamista merkitsevä rökittää on todennäköisesti johdos sanasta rokki, joka
esiintyy mm. sanontatavoissa antaa rokkiin, saada rokkiinsa. Tämä taas on lainaa
vanhasta ruotsin sanasta rögg, joka on sama kuin ruotsin yleiskielen selkää mer-
kitsevä rygg. Toisen, vanhemman selityksen mukaan rokki juontuisi ruotsin takkia
merkitsevästä sanasta rock. Tämäkin selitys saa tukea rinnakkaisista sanontatavoista,
mm. saada takkiinsa. Suomen kirjakielessä rökittää on ensi kertaa mainittu Elias
Lönnrotin sanakirjan lisävihkossa 1886.
Karsten 1944 FmS 10 494; SKES 1969 rokki; SSA 2000 rökittää.
römeä
Matalaa ja karheaa ääntä kuvaavalla ja jäljittelevällä römeä-sanalla on vastine karja-
lassa, jossa römie voi römeä-äänisen lisäksi merkitä myös siivotonta. Sana on samaa
onomatopoeettista alkuperää kuin verbi römistä, jota karjalassa vastaa römissä. Suo-
men kirjakielessä römeä on ensi kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Hen-
rik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
SKES 1969 römeä, römistä; Jussila 1998 römeä; SSA 2000 römeä, römistä.
rönsy
Kasvin maanpäällistä versoa merkitsevällä rcmsy-sanalla ei ole vastineita sukukielissä,
eikä sille ole esitetty myöskään lainaetymologiaa. Sana on tullut kirjakieleen mur-
teista, joissa rönsy tai röntsy voi tarkoittaa mm. riippuvaa rimssua, rikkaruohoista
heinikkoa, juurivesaa, kasvin lonkeroa tai marjaterttua. Lisäksi on olemassa run-
saasti äänneasultaan ja merkitykseltään samantapaisia sanoja, mm. romsu, römsy,
römpsy, jotka kaikki ovat sävyltään vahvasti kuvailevia ja tässä mielessä äänteellisesti
motivoituja. Suomen kirjakieleen rönsy on tullut Kustaa Renvallin sanakirjan myötä
1826, mutta verbi rönsytä on mainittu jo Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
Kasvitieteen termiksi rönsyn on vakiinnuttanut Elias Lönnrot vuonna 1860.
SKES 1969 römpsy; Jussila 1998 rönsytä; SSA 2000 rönsy.
röntgen
Saksalaisen fyysikon Wilhelm Röntgenin (1845-1923) sukunimestä juontuva rönt-
gen on tullut käyttöön aivan 1800-luvun lopulla. Röntgen itse käytti vuonna 1895
keksimistään säteistä nimitystä X-Strahlen, englanniksi X-rays. Suomalaisessa leh-
1092

distössä kirjoitettiin "Äcmfgett-valokuvista" jo vuonna 1896. Myöhemmin on yhdys-
sanoista röntgenkone, -laite, -tutkimus yms. jätetty usein selventävä jälkiosa pois ja
nimestä juontuva alkuosa on saanut yksinään edustaa koko merkityskokonaisuutta.
Koukkunen 1990 röntgen.
rottelo
Rottelo tai rottelo on alkuaan deskriptiivinen, huonokuntoista rakennusta tai esinettä
sekä paikoin myös riitaa tai rötöstä merkitsevä murresana, joka kirjakielessä on tul-
lut käyttöön erityisesti huonon rakennuksen nimenä. Rakenteeltaan sanat ovat joh-
doksia, ja karjalassa esiintyy samassa merkityksessä johtamaton rötti. Suomen kirja-
kielessä rottelo on ensi kertaa mainittu Elias Lönnrotin sanakirjan lisävihkossa 1886,
mutta rottelo näyttää tulleen käyttöön vasta 1900-luvun puolella.
SKES 1969 rottelo; SS A 2000 rottelo.
rötös
Ilkityötä tai rikosta merkitsevä rötös on alkuaan kansankielinen, deskriptiivinen
sana, joka on voinut tarkoittaa myös karkeatekoista, rumaa, huonoa tekelettä, esim.
huonosti tehtyä esinettä tai käsityötä. Karjalan vastine rötös merkitsee likaista vaa-
tetta ja verbi rötöstää mm. 'tehdä kömpelösti, rumasti, siivottomasta. Suomen kir-
jakielessä rötös on tullut käyttöön aivan 1800-luvun lopulla ilkityön tai kolttosen
merkityksessä.
SKES 1969 rötös; SSA 2000 rötös.
röyhkeä
Julkeaa, pöyhkeää yms. kuvaavalla röy/zfceä-sanalla on vastine ainoastaan karjalassa,
mutta suomesta poiketen karjalassa sillä on enimmäkseen selvästi positiivissävyisiä
merkityksiä. Karjalan reyhkie tai röyhkie voi merkitä mm. 'rehevä, tuuhea; runsas,
vauras; reilu, antelias; rehvakas'. Sanaa on arveltu germaaniseksi lainaksi, ja alku-
muodoksi on rekonstruoitu kantaskandinaavin *dreuga-, jota nykyruotsissa edus-
taa dryg 'runsas, suuri'. Tältä pohjalta voidaan hyvin selittää suomen ja karjalan
sanojen välinen merkitysero saman sanan eri käyttöyhteyksissä syntyneeksi näkö-
kulmaeroksi. Toisen, vanhemman selityksen mukaan röyhkeä kuuluisi yhteen röy-
/zeä-sanan kanssa, jonka oletetaan olevan äänteellisesti motivoitu deskriptiivisana.
Tämäkin yhdistelmä tuntuu mahdolliselta, varsinkin kun otetaan huomioon sellaiset
röyheä-sanan johdokset kuin röyhistää ja röyhistellä. Vanhassa kirjakielessä ja mur-
teissa tunnetaan myös verbi röyhätä merkityksessä 'ylpeillä, pöyhkeillä'. Suomen
kirjakielessä röyhkeä on selvästi nykyasussaan ensi kertaa mainittu Jaakko Finnon
virsikirjassa 1583, Agricola on käyttänyt jo aiemmin muotoa, joka voidaan lukea
joko röyhkeä tai röykkeä. Verbit röyhistellä ja röyhistää ovat esiintyneet Eric Polonin
suomentamassa valtio-opillisessa teoksessa 1790.
1093

SKES 1969 röyheä; Jussila 1998 röyhistellä, röyhistää, röyhkeä, röyhätä; Nikkilä 1998 FS Suhonen
356; SSA 2000 röyhkeä.
röyhtäistä
Röyhtäisyn ääntä jäljittelevästä sanavartalosta muodostetulla verbillä röyhtäistä on
likimääräisiä vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. karjalassa reyhtävytteä tai
röyhtävytteä, virossa röhattada ja liivissä röyudlö. Sekä suomessa että sukukielissä on
myös muita, äänneasultaan ja merkitykseltään samantapaisia sanoja, esim. suomessa
ryökäistä, röyhdellä, röyhkiä, röyhkäistä, röyhätä, röystättää jne. Nämä voidaan kat-
soa samantapaisen äänteellisen motivaation synnyttämiksi rinnakkaismuodosteiksi,
ei varsinaisiksi etymologisiksi vastineiksi. Suomen kirjakielessä röyhtäistä on tullut
käyttöön vasta 1900-luvulla, 1800-luvulla tavallisin ilmaus on ollut röyhkäistä. Joh-
dos röyhtäyttää on kuitenkin esiintynyt jo Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
SKES 1969 röyhtäistä; Jussila 1787 röyhtäyttää; SSA 2000 röyhtäistä.
röykkiö
Kasaa tai rauniota merkitsevällä röyfcfc/ö-sanalla on vastineita muutamissa lähisu-
kukielissä, esim. inkeroisen ronkkii, karjalan röykkö ja vepsän föuk. Röykkiö on etu-
vokaalinen variantti sanasta roukko tai roukkio, joka on vanha germaaninen laina.
Alkumuodoksi on rekonstruoitu kantaskandinaavin *")(raukaz, jota nykyruotsissa
edustaa viljakuhilasta, lyhdekekoa yms. merkitsevä rök. Suomen kirjakielessä röykkiö
on ensi kertaa mainittu G. E. Eurenin sanakirjassa 1860, mutta jo Kristfrid Ganan-
derin sanakirjassa on esiintynyt samaa merkitsevä ja samaa kantaa edustavat röykky
ja röykkö.
Toivonen Vir. 1919 107-108; SKES 1969 roukko; Hofstra 1985 51-52; Jussila 1998 röykky,
röykkö; SSA 2000 roukko, röykkiö.
rööri
Putkea tai hormia merkitsevä rööri on lainaa ruotsin sanasta rör. Suomen kirjakie-
lessä rööri on ensi kertaa mainittu Elias Lönnrotin sanakirjassa 1880, mutta yleensä
rööri on katsottu arkisen puhekielen sanaksi, jota ei kirjakielessä käytetä.
SKES 1969 rööri; SSA 2000 rööri.
1094

saada
Verbillä on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä. Näitä ovat esim. karjalan soaha,
vepsän saday vatjan saata, viron saada, liivin södöy mordvan sams, marin suas ja
komin suny. Etäsukukielten vastineiden ensisijainen merkitys on 'tulla, saapua', ja
tämä näyttää myös alkuperäiseltä. Sanavartalon alkuperäiseksi asuksi on rekonstru-
oitu *saye-. Vastineita on esitetty myös samojedikielistä, esim. enetsin tae-, toe- saa-
vuttaa' ja kamassin tu- saapua, päästä perille', mutta nämä ovat äänne-erojen takia
epävarmoja.
Suomalais-permiläisten kielten sanoille on esitetty myös kanta-arjalainen lainaety-
mologia. Sen mukaan sanat juontuisivat kukistamista, anastamista, ryöstämistä yms.
merkitsevästä sanueesta, jota edustavat mm. muinaisintian sähate 'kukistaa; pystyy,
kestää' ja avestan hazah- väkivalta, ryöstö', mutta merkityserot tuntuvat epäilyttä-
vän suurilta. Sen sijaan mordvan verbi sajems 'ottaa haltuunsa; anastaa; saada; voit-
taa', joka perinteisesti on yhdistetty sukukielten saada-verbiin, sopisi hyvin mainit-
tujen arjalaisten sanojen yhteyteen.
Suomen kirjakielessä saada on esiintynyt Agricolasta alkaen. Agricolalla on myös
lukuisia saada-verbin johdoksia, mm. saamaton, saapua, saattaa, saattaja ja saavut-
taa.
SKES 1969 saada; UEW 1988 420-430; Jussila 1998 saada, saamaton, saapua, saattaa, saattaja,
saavuttaa; Koivulehto 1999 PP 227-228; SSA 2000 saada.
saaga
Satua tai tarinaa merkitsevä saaga on kirjakielinen laina ruotsin sanasta saga. Eräissä
murteissa esiintyy samaa alkuperää olevan saako, joka merkitsee tyhjänpäiväistä
juttua. Ruotsin saga merkitsee tarinaa tai satua yleisesti ja se liittyy etymologisesti
yhteen sanomista merkitsevän säga-verbin kanssa, mutta suomessa saaga on tullut
käyttöön erityisesti pohjoismaisiin taruihin viittaavana kirjallisuudentutkimuksen
terminä. Sana ja sen merkitys on esitelty mm. Agathon Meurmanin sivistyssanakir-
jassa 1889. Suomen murteissa ja vanhassa kirjakielessä esiintyy sadun tai tarinan
merkityksessä äänneasultaan samantapainen saakkuna, mutta tämä on vanhempi
laina joko venäjästä tai germaaniselta taholta.
1095

SKES 1969 saako; Hahmo 1994 GA 192-194; SSA 2000 saaga.
saakeli
Voimasanana käytetty saakeli on muunnelma sielunvihollisen nimestä saatana, joka
on tullut suomalaisille tutuksi keskiajalla kristinuskon välityksellä. Samanlaisia voi-
masanoja ovat myös vatjan saakeli ja viron saagel, jotka ovat ilmeisesti suomesta lai-
nattuja. Suomen kirjakielessä saakeli on ensimmäistä kertaa mainittu niiden lisäys-
ten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan teki Daniel Jusleniuksen sanakirjaan
vuoden 1770 jälkeen. Kristfrid Gananderin sanakirja 1787 tarjoaa myös esimerkkejä
sanan käytöstä: voi saakeli toki; saakelin paskatti.
SKES 1969 saakeli; Jussila 1998 saakeli; SSA 2000 saakeli.
saakka
Päämäärää tai päätepistettä ilmaiseva adverbi saakka on epäilemättä muodostettu
saada-verbistä. Muodostustavasta ei ole aivan tarkkaa tietoa, mutta lopussa on var-
masti liitepartikkeli -ka ja sen edellä mitä ilmeisimmin vanha, nykyään jo käytöstä
poistunut tulosijan pääte -k. Samantapaisista aineksista näyttää muodostuvan karja-
lan soa(h) 'asti, saakka* ja vatjassa samaa merkitsevä, mutta sijapäätteeksi muuttunut
-ssaa(g). Suomen kirjakielessä saakka on esiintynyt Agricolasta alkaen. Nykyasui-
sen adverbin rinnalla on esiintynyt vanhassa kielessä muoto saakka, joka tunnetaan
myös murteissa.
T. Itkonen Vir. 1966 419; SKES 1969 934; Jussila 1998 saakka; SSA 2000 saakka.
saali
Hartiahuivia merkitsevä saali tai saali on lainaa ruotsin sanasta sjal. Sana juontuu
alkuaan persiasta, jossa säl merkitsee kasmirhuopaa. Sanan perustana on huopien
alkuperäisenä valmistuspaikkana tunnetun kaupungin nimi Sialkot. Suomen kirja-
kielessä saali on mainittu ainakin jo Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865.
Karsten 1944 FmS 10 495; SAOB 1968 sjal; SKES 1969 saali; SSA 2000 saali.
saalis
Sanan vastineita ovat karjalan soalis, lyydin soalis, vepsän saXiz)z. viron murteellinen
saalis. Suomessa ja virossa sana viittaa pyyntimiehen tai ryöstäjän saaliiseen, mutta
muissa sukukielissä se voi tarkoittaa myös mm. työstä saatavaa ansiota. Itämeren-
suomalaisten kielten saalis on johdos verbistä —> saada. Suomen kirjakielessä saalis
on esiintynyt Agricolasta alkaen. Sen sijaan saalistaa on tullut käyttöön vasta 1900-
luvun puolella. Elias Lönnrotin sanakirjan lisävihkossa 1886 on kuitenkin aunukse-
laiseksi ilmoitettu johdos saalistua, joka merkitsee kypsymistä tai valmistumista.
SKES 1969 saalis; Jussila 1998 saalis; SSA 2000 saalis.
1096

saamari
Voimasanana käytetty saamari on mitä ilmeisimmin muunnelma sielunvihollisen
nimestä saatana, joka on tullut suomalaisille tutuksi keskiajalla kristinuskon väli-
tyksellä. Samasta nimestä on monia muitakin muunnelmia, mm. saakeli, saakutti,
saateri, samperi jne. Toisen, joskin vähemmän uskottavan selityksen mukaan saa-
mari olisi muunnelma neitsyt Marian latinankielisestä nimityksestä Santa Maria,
joka keskiajan suomalaisille on ollut hyvin tuttu. Saamari-sanasta ei kuitenkaan ole
tietoja vanhasta kirjakielestä, joten ei ole mitään todisteita siitä, että sana juuri tässä
asussa olisi ollut käytössä jo katolisella keskiajalla. Näin ollen muunnelma saattaa
olla uudempaa perua.
SKES 1969 saatana; SSA 2000 saatana.
saame
Saamelaisten omakieliseen nimitykseen säpmi, säpmelas perustuvat kielen ja kan-
sallisuuden nimitykset saame, saamelainen ovat 1900-luvun jälkipuoliskolla pitkälti
korvanneet aiemmin käytössä olleet kansainväliset nimitykset lappi ja lappalainen.
Suomalaisena sanana saamelainen on tullut käyttöön Nykysuomen sanakirjassa
1959; Isossa tietosanakirjassa (1936) on hakusana saamekansa lappalaiset'. Saamen
kielen säpmelas on etymologisesti sama sana kuin suomen hämäläinen (—> Häme),
ja yhteinen nimitys kertoo heimojen muinaisista yhteyksistä.
Ruoppila Vir. 1961 163; Koivulehto Vir. 1993 401-406; SSA 2000 saamelainen.
saapas
Sanalla on vastine kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä. Näitä ovat karjalan soap-
poa, lyydin suapug, vepsän sapug, vatjan saappaga, viron saabas ja liivin söpköz. Sana
on muinaisvenäläinen laina, jota nykyvenäjässä vastaa sapög. Suomen kirjakielessä
saapas on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637.
Mikkola 1894 160; SKES 1969 saapas; Plöger 1973 171-172; Jussila 1998 saapas; SSA 2000 saa-
pas.
saapua
Suomen saopwa-verbillä ei ole varsinaisia etymologisia vastineita sukukielissä. Viron
saabuda on nuori uudissana, ja muista lähisukukielistä löytyy vastineita suomen joh-
dokselle saavuttaa. Myös suomen kielessä saapua on tyypillisesti kirjakielinen sana,
murteissa se on harvinainen. Saapua on johdos on vanhemmasta verbistä —» saada,
jonka alkuperäisiin merkityksiin kuuluu myös 'tulla'. Suomen kirjakielessä saapua
on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES saapua; Jussila 1998 saapua; SSA 2000 saapua.
1097

saari
Sanalla on vastineita kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä. Näitä ovat esim. kar-
jalan soari, vepsän safy vatjan saari ja viron saar. Sana ei tarkoita välttämättä veden
saartamaa maa-aluetta, vaan se voi merkitä mm. suossa olevaa metsäsaareketta.
Liivissä sör voi saaren lisäksi tarkoittaa perunamaata tai sen vakoa tai vaon harjaa.
Sanan alkuperä on täysin hämärän peitossa. Sille ei löydy vastineita etäsukukielistä,
eikä sille ole myöskään esitetty mitään lainaetymologiaa. Kuitenkin kysymyksessä on
keskeiseen perussanastoon kuuluva maastotermi. Eräiden arvioiden mukaan saari
voisi olla perintöä jostakin protoeurooppalaisesta alkuperäiskielestä, jota muinoin
olisi puhuttu Itämeren alueella rinnan suomalais-ugrilaisten kielten kanssa. Suomen
kirjakielessä saari on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1969 saari; Ariste 1981 18; Jussila 1998 saari; SSA 2000 saari.
saarna
Sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä. Näitä ovat esim. karjalan soarna
satu, juttu, kertomus', vepsän sarn satu', komin sorni 'puhe, juttelu; huhu' ja mah-
dollisesti hantin verbi sarnäg- 'loihtia esiin'. Sanavartalo on vanha ja omaperäinen,
ja sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *sarna-. Suomen sana on kristillisenä
aikana saanut kokonaan uuden kirkollisen puheen merkityksen. Suomen kirjakie-
lessä saarna on esiintynyt kristillisenä terminä Agricolasta alkaen.
SKES 1969 saarna; UEW 1988 463-464; Jussila 1998 saarna; SSA 2000 saarna.
saarni
Itämerensuomessa jaloa lehtipuuta (Fraxinus) merkitsevällä saarm-sanalla on vasti-
neita sekä lähisukukielissä että märissä. Näitä ovat esim. inkeroisen ja vatjan saarni,
viron saar ja Salatsin liivin sar. Marin vastine sertne merkitsee hopeapajua ja sartne
pajua. Sana on perinteisesti katsottu vanhaan omaperäiseen sanastoon kuuluvaksi, ja
sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *sarne. Alkuperäistä merkitystä on mah-
dotonta sanoa täsmälleen nykykielten vastineiden merkityserojen takia. Suomen
kirjakielessä saarni on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa
1637.
SKES 1969 saarni; UEW 1988 752; Jussila 1998 saarni; SSA 2000 saarni.
saartaa
Verbillä ei ole vastineita sukukielissä. Se on johdos yleisitämerensuomalaisesta
sanasta —» saari. Suomen kirjakielessä saartaa on ensi kertaa mainittu kuningas
Sigismundille sepitetyssä tervehdyksessä 1589.
Ahlqvist 1871 214; SKES 1969 saartaa; Jussila 1998 saartaa; SSA 2000 saartaa.
1098

saasta
Sanan etymologisia vastineita ovat viron saast ja liivin sastä lima; korvavaikku;
lieju'. Karjalan soastua likaantua' yms. on vastine saasta-sanasta johdetulle verbille
saastua. Sanan alkuperä on tuntematon. Suomen kirjakielessä saasta on esiintynyt
Agricolasta alkaen, ja Agricolalla on sanasta myös useita johdoksia, mm. saastai-
nen, saastaisuus, saastaton, saastua, saastumaton ja saastuttaa. Merkityksensä vuoksi
sana on ollut vanhassa uskonnollisessa kirjakielessä yleinen ja tarpeellinen.
SKES 1969 saasta; Jussila 1998 saasta, saastainen, saastaisuus, saastaton, saastua, saastumaton,
saastuttaa; SSA 2000 saasta.
saaste
Substantiiviin —> saasta perustuvalla johdoksella saaste on vastine karjalassa, jossa
soasse merkitsee likaa. Suomen kirjakielessä saaste on ensi kertaa mainittu Eric Polo-
nin suomentamassa valtio-opillisessa teoksessa 1790. Sana ei kuitenkaan vielä tällöin
ole vakiintunut kirjakieliseen käyttöön, vaan se on otettu uudissanana kirjakieleen
1900-luvulla. 1960-luvulla sitä on käytetty sotilasterminä merkityksessä saastunut
alue', mutta myöhemmin se on yleiskielessä saanut saastuttavan aineen merkityksen,
esim. Uudessa tietosanakirjassa 1964 jo yksinomaisesti.
SKES 1969 saasta; Hakulinen 1979 471; Jussila 1998 saaste; SSA 2000 saasta.
saatana
Sielunvihollista merkitsevä saatana on lainattu suomeen todennäköisesti muinais-
ruotsista. Alkuaan sana juontuu hepreasta, jossa sätän merkitsee vastustajaa. Sana
on Raamatun välityksellä kreikan ja latinan kautta levinnyt moniin maailman kie-
liin. Suomen lähisukukielissäkin se tunnetaan kaikkialla muualla paitsi lyydissä ja
vepsässä. Suomen kirjakielessä saatana on esiintynyt Agricolasta alkaen. Agricolalla
on myös muoto sa[a]tanas, joka voi olla suora laina kirkkolatinan sanasta satanäs.
H. J. Streng 1915 199; SKES 1969 saatana; Hahmo 1994 GA 324-326; Jussila 1998 saatana; SSA
2000 saatana.
saattaa
Verbillä on tarkkoja etymologisia vastineita kautta itämerensuomen, esim. karja-
lassa soattoa, lyydissä suattada, vepsässä satta, vatjassa saattaa ja virossa saata. Se
on johdos verbistä —» saada, ja kun sekä vartalo että johdinaines ovat ikivanhaa
perua, myös johdos voi periaatteessa olla ikivanha. Johdoksen alkuperäiseksi asuksi
on rekonstruoitu *saye-kta-. Suomen kirjakielessä saattaa on esiintynyt Agricolasta
alkaen.
SKES 1969 saattaa; UEW 1988 749-750; Jussila 1998 saattaa; SSA 2000 saattaa.
1099

saavi
Isoa astiaa merkitsevä saavi on lainaa muinaisruotsin sanasta saa, jota nykyruotsissa
vastaa sä. Suomenruotsalaisissa murteissa sana esiintyy myös asussa säv. Suomen
kirjakielessä saavi on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa
1637.
Renvall 1826 154; H. J. Streng 1915 199; SKES 1969 saavi; Jussila 1998 saavi; SSA 2000 saavi.
sabotaasi
Useimmiten poliittista tai sotilaallista vahingontekoa merkitsevä sabotaasi on lai-
naa ranskan sanasta sabotage, joka on 1800-luvulla merkinnyt mm. työväen har-
joittamaa raaka-aineiden tai työvälineiden turmelemista. Alkuaan sabotage juontuu
puukenkää merkitsevästä sanasta sabot, josta muodostettu verbi saboter on puuken-
gillä kolistelun lisäksi alkanut merkitä yleisemmin mm. heiluttamista, ravistelemista,
täristämistä ja tärvelemistä. Substantiivi sabotage on tämän saboter-verbin johdos.
Ruotsissa sabotage on tullut käyttöön ranskalaisessa kirjoitusasussaan 1900-luvun
alussa, ja samoihin aikoihin sana on tullut myös suomen kirjakieleen, ensin ranska-
laisittain kirjoitettuna sitaattilainana, sitten ääntämistä mukailevana erikoislainana.
TSK 1916 sabotage; SAOB 1963 sabotage; Koukkunen 1990 sabotaasi.
sadatella
Kiroilemista tai manailemista merkitsevä verbi, jonka rinnalla murteissa esiintyy
myös lyhyempi johdos sadattaa. Tämän jälkimmäisen vastine on viron sajatada.
Kaikki ovat johdoksia -» satoa-verbistä, jonka alkuperäinen merkitys on 'pudota*.
Sadatteleminen on siis (kiro)sanojen pudottelua. Sekä sadattaa että sadatella ovat
esiintyneet kirjakielessä Agricolasta alkaen. Agricolalla on myös kiroilua tai manaa-
mista merkitsevä johdos sadatus.
SKES 1969 sadattaa; Häkkinen 1990 129-130; Jussila 1998 sadattaa, sadatella, sadatus; SSA 2000
sadatella.
sade
Verbistä -» sataa muodostetulla johdoksella sade on vastineita lähisukukielissä,
esim. inkeroisen sae, karjalan sajeh sekä vatjan saö. Johdostyyppi on ikivanha, joten
johdos voi periaatteessa olla yhtä vanha kuin sanan vartalokin. Suomen kirjakielessä
sade on esiintynyt Agricolasta alkaen. Agricolalla on myös yhdyssana sadekuuro;
sadeilma ja sadevesi on mainittu vuoden £642 Raamatussa ja sadevaatteet Henrik
Florinuksen sanakirjassa 1678.
SKES 1969 sataa; Jussila 1998 sade, sadeilma, sadekuuro, sadevaate, sadevesi; SSA 2000 sataa.

sadin
Loukkupyydystä merkitsevä sadin on johdos verbistä —» sataa, jonka alkuperäinen
merkitys on 'pudota*. Satimessa olennainen osa on kansi, joka pyydyksen lauetessa
putoaa saaliin päälle. Sadin lienee muinaissuomalainen innovaatio, sillä karjalan
sajin ja luulajansaamen sätim, jotka kumpikin merkitsevät linnunansaa, ovat lainaa
suomesta. Suomen kirjakielessä sadin on ensi kertaa mainittu Eerik Sorolaisen pos-
tillassa 1621.
SKES 1969 sadin; Jussila 1998 sadin; SS A 2000 sadin.
sadismi
Toiselle tuotetusta kärsimyksestä syntyvää sukupuolista nautintoa merkitsevä
sadismi juontuu markiisi de Saden eli kirjailija Donatien Alphonse Francois Saden
(1740-1814) sukunimestä. Kirjailija kuvasi teoksissaan poikkeuksellisen rajua ero-
tiikkaa ja siihen liittyviä häikäilemättömiä julmuuksia. Termi on otettu käyttöön
ensin ranskan kielessä (1836). Suomen kirjallisuudessa sadismi on mainittu sairau-
tena vuonna 1893 ilmestyneessä Vihtori Peltosen eli kirjailija Johannes Linnankos-
ken suomentamassa miesten sukupuolielämää käsittelevässä tietokirjassa.
TSK 8 1916 sadismi; Koukkunen 1990 sadisti.
saeta
Verbi saeta on johdos vanhasta omaperäisestä adjektiivista —» sakea. Samantapaisia
johdoksia on myös lähisukukielissä, esim. karjalassa sajeta, lyydissä sagoday vepsässä
sageta ja virossa sageneda. Suomen kirjakielessä saeta on ensi kertaa mainittu Krist-
frid Gananderin sanakirjassa 1787.
SKES 1969 sakea; Jussila 1998 saeta; SSA 2000 sakea.
safari
Alkuaan etenkin Afrikkaan suuntautuvaa metsästys- tai tutkimusmatkaa merkit-
sevä safari juontuu suahilin sanasta safari 'matka, tutkimusmatka', joka puolestaan
on lainaa arabian sanasta safar 'matka'. Suomen kirjakielessä safari on tullut käyt-
töön 1900-luvun alkupuolella. Suomalaisista safarilla kävijöistä ensimmäisiä ja tun-
netuimpia oli taiteilija Akseli Gallen-Kallela, joka teki perheineen suurta huomiota
herättäneen matkan Afrikkaan 1909-1910.
SAOB 1963 safari; Kluge - Seebold 1989 Safari.
safiiri
Useimmiten sinistä, joskus myös väritöntä tai keltaista jalokiveä merkitsevä safiiri
on lainaa muinaisruotsin sanasta safir. Tämä sekä muiden kielten vastaavanlaiset
nimitykset, esim. ranskan saphirja saksan Saphir, juontuvat latinan ja kreikan kautta
1101

seemiläisistä kielistä. Esimerkiksi hepreassa saman jalokiven nimityksenä on sapplr.
Suomen kirjakielessä safiiri on esiintynyt Agricolasta alkaen.
H. J. Streng 1915 199-200; SAOB 1963 safir; Kluge - Seebold 1989 Saphir; Jussila 1998 safiiri;
SSA 2000 safiiri.
saha
Suomen saha on todennäköisesti lainaa muinaisruotsin sanasta sagha> jota nyky-
ruotsissa vastaa säg. Sama sana on lainattu myös inkeroiseen, karjalaan ja vatjaan.
Myös vanhempaa germaanista lainautumista on pidetty mahdollisena. Joka tapa-
uksessa saha on lainaa germaanisista naapurikielistä. Suomen kirjakielessä saha on
esiintynyt Agricolasta alkaen. Verbi sahata on ensi kertaa mainittu Eerik Sorolaisen
postillassa 1621.
Thomsen 1869 145; de Vries 1962 578; SKES 1969 saha; Hofstra 1985 93,137; Jussila 1998 sahay
sahata; Nikkilä 1998 FS Suhonen 350; SSA 2000 saha.
sahrami
Krookuskasvin heteistä saatavaa mauste- ja väriainetta merkitsevä sahrami on lainaa
varhaisuusruotsin sanasta saffran tai saffram. Tämä juontuu muiden kielten, mah-
dollisesti saksan, ranskan ja espanjan, välityksellä arabian sanasta zajarän, joka tar-
koittaa sahramia tai rautaoksidia. Suomen kirjakielessä sahrami on ensi kertaa mai-
nittu Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637 asussa safframi.
H. J. Streng 1915 200; SAOB 1963 saffran; Kluge - Seebold 1989 Safran; SSA 2000 sahrami.
sahti
Kotitekoista, tavallisesti alkoholipitoista mallasjuomaa merkitsevä sahti on lainaa
ruotsin sanasta saft, jonka perusmerkitys on 'mehu; neste'. Myös eräissä suomen
murteissa tunnetaan sahti tai safti mehun merkityksessä. Suomen kirjakielessä sahti
on ensi kertaa mainittu Henrik Florinuksen sanakirjassa 1678.
SKES 1969 sahti; Jussila 1998 sahti; SSA 2000 sahti.
saikka
Vehnäleipää tai pullaa merkitsevä saikka on lainaa venäjän sanasta säjka, joka puo-
lestaan on johdos virolaisperäisestä lainasanasta sai Vehnäleipä, pulla*. Suomessa
saikka on ollut lähinnä puhekielinen sana, joka kirjakielessä on ensi kertaa mainittu
G. E. Eurenin sanakirjassa 1860. Eri alkuperää on teetä merkitsevä saikka, joka on
venäläisperäisen tsai-, tsaiju-, tsaikka- tai tsaifcfca-sanan puhekielisiä variantteja.
Kalima 1915 212; SKES 1969 saija, saikka; Plöger 1973 172; Paunonen 2000 tsaikka; SSA 2000
saiju, saikka.
1102

saintpaulia
Suositun huonekasvin nimitys saintpaulia juontuu kasvin tieteellisestä nimestä
Saintpaulia ionantha, joka sananmukaisesti tarkoittaa "orvokinkukkaista saintpau-
liaa". Kasvisuku on saanut nimensä saksalaisesta kasvitieteen harrastajasta Walter
Saint Paul-Hilairesta (1860-1910), joka palveli Saksan armeijassa Itä-Afrikan siir-
tokunnassa ja "löysi" tämän orvokinsinisenä kukkivan pikku kasvin Usambaravuo-
ristosta. Luonnonvaraisessa muodossaan saintpaulia eli paavalinkukka on aina sini-
kukkainen, myöhemmin siitä on jalostettu myös muunvärisiä muunnelmia. Löy-
töpaikkansa ja ulkonäkönsä mukaan kasvia on 1900-luvun alkupuolella nimitetty
myös usambaranorvokiksi.
Corneliuson 1997 saintpaulia.
saippua
Suomen saippualla on vastine ainoastaan karjalassa, ja sielläkin saiput on hyvin
harvinainen. Sana on vanha germaaninen laina, jolle rekonstruoitua alkumuotoa
*saipön vastaa nykyruotsissa säpa ja saksassa Seife. Suomen kirjakielessä saippua on
ensi kertaa mainittu Ljungo Tuomaanpojan suomentamassa kaupunginlaissa 1609.
Thomsen 1869 146; SKES 1969 saippua; Hofstra 1985 390; Jussila 1998 saippua; SSA 2000 saip-
pua.
sairas
Suomen sairas ja tätä vastaava vatjan sairas ovat vanhoja germaanisia lainoja, joille
rekonstruoitua alkumuotoa *sairaz vastaa muinaisruotsissa saar 'haavoittunut,
tuskallinen' ja nykyruotsissa sär 'haava'. Suomen kirjakielessä sairas on esiintynyt
Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen. Samoissa lähteissä on myös johdokset sairas-
taa ja sairaus. Westhin tekstissä on myös sairastupa. Sen sijaan sairaala on Volmari
Kilpisen muodostama uudissana vuodelta 1860. Tätä ennen sairaaloita on nimitetty
mm. sairashuoneiksi tai hospitaaleiksi.
Thomsen 1869 146; Karsten 1944 FmS 10 498; Rapola 1960 sairaala; SKES 1969 sairas; Jussila
1998 sairas, sairastaa, sairastupa, sairaus; SSA 2000 sairas.
saita
Suomen sa/ta-sanalla ei ole vastineita sukukielissä, eikä sanalle tunneta myöskään
lainaetymologiaa. Alkuperä on täysin hämärän peitossa. Suomen kirjakielessä saita
on ensi kertaa esiintynyt vuoden 1642 Raamatussa, mutta siitä johdettu ominai-
suudennimi saituus on mainittu jo Agricolan Uudessa testamentissa 1548. Itaraan
henkilöön viittaava saituri on tullut kirjakieleen 1800-luvulla. Sana on mainittu jo
ainakin Daniel Europaeuksen sanakirjassa 1853. Sitä vanhempi kirjakielinen saitu-
rin nimitys on mm. visukinttu, joka on esiintynyt jo Daniel Jusleniuksen sanakirjassa
1745.
1103

SKES 1969 saita; Jussila 1998 saita, saituus, visukinttu; SSA 2000 saita1.
saivarrella
Pikkumaisuutta eli kuvaannollisesti hiusten halkomista merkitsevä saivarrella on
johdos täin munaa merkitsevästä vanhasta omaperäisestä sanasta saivar. Myös täi on
ikivanha omaperäinen sana. Täin munien poistaminen hiuksista on ollut suomalai-
sille tuhansien vuosien ajan tuttu ja samalla tarkkuutta vaativa toimi. Suomen kirja-
kielessä saivar on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637,
mutta saivarrella on tullut kirjakieliseen käyttöön vasta 1880-luvulla. Se mainitaan
ainakin jo Ferdinand Ahlmanin ja Kaarlo Forsmanin sanakirjassa 1885. Ahlmanin
sanakirjassa 1883 on esitetty lyhyempi johdos saivartaa samassa merkityksessä.
SKES 1969 saivar; UEW 1988 770; SSA 2000 saivar.
sakaali
Koiransukuista petoa (Canis aureus) merkitsevä sakaali on lainaa todennäköisimmin
ruotsin sanasta sjakal. Samasta eläimestä käytetään samantapaisia nimityksiä muis-
sakin germaanisissa kielissä, esim. englannissa jackal ja saksassa Schakal. Euroopan
kieliin sana on levinnyt ranskan välityksellä, jonka chacal on turkin kautta lainattu
persian sanasta sagäl. Kysymyksessä on kulkusana, jonka perimmäinen alkuperä
on tuntematon. Suomen kirjakieleen sakaali on tullut 1800-luvulla. Se on mainittu
ainakin jo Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865.
SAOB 1968 sjakal; Kluge - Seebold 1989 Schakal.
sakara
Uloketta tai piikkiä merkitsevällä safcara-sanalla on etymologinen vastine useissa
sukukielissä, esim. karjalassa ja vatjassa sakara sekä lyydissä sagar 'nuppi, uloke.
Viron sagar merkitsee puusta tehtyä saranaa. Sana on balttilainen laina, jota nyky-
liettuassa vastaa kuivaa kasvin vartta, oksaa, risua tai linnun sulan kynää merkitsevä
stägaras. Suomen kirjakielessä sakara on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen
sanakirjassa 1745. Jo tätä ennen sana on esiintynyt alkuosana pikkusormea merkitse-
vässä yhdyssanassa sakarisormi herra Martin suomentamassa maanlaissa n. vuonna
1570. Tässäkin merkityksessä sanalla on vastineita lähisukukielissä, mm. lyydin ja
vepsän kielessä pikkusormi on edelleen tsagar.
Kalima 1936 203; SKES 1969 sakara; Nuutinen Vir. 1987 54-55; Jussila 1998 sakara, sakarisormi;
SSA 2000 sakara, sakarisormi.
sakaristo
Kirkon sivuhuonetta merkitsevä sakaristo on mukaillen lainattu muinaisruotsin
sanasta sakerstige tai sakerstie, joka puolestaan juontuu saksan kautta kirkkolatinan
sanasta sacristia. Tämä on pyhää merkitsevän sacer-sanan johdos. Suomen kirjakie-
1104

lessä sakaristo on ensi kertaa mainittu nykyasussaan Daniel Jusleniuksen sanakir-
jassa 1745, mutta jo tätä ennen on samasta sanasta ollut käytössä muita variantteja,
mm. tulkkisanakirjassa Variarum rerum vocabula 1644 Sakarista, Henrik Florinuk-
sen sanakirjassa 1678 sakarstija. eräässä ruumissaarnassa 1683 sakristo. Saman laina-
sanan yksinkertaisempi variantti on sakasti, joka on mainittu ylimpien kirkonmies-
ten erioikeuksia koskevassa asiakirjassa 1673.
Renvall 1826 155; Karsten 1944 FmS 10 499, 626; SKES 1969 sakaristo; Jussila 1998 sakaristo,
sakasti; SSA 2000 sakaristo.
sakata
Hitaasta lentonopeudesta johtuvaa vaaka-asennossa tapahtuvaa putoamista merkit-
sevä verbi sakata on nuori laina ruotsin verbistä sacka, joka puolestaan on ainakin
osittain lainaa alasaksan vajoamista tarkoittavasta verbistä (sik) sacken. Sama verbi
voi meriliikenteessä merkitä mm. laivan ajautumista virran mukana perä edellä.
Suomen kirjakielessä sakata on ensi kertaa mainittu vuonna 1863 Albin Stjerncreut-
zin merisanakirjassa, jossa se merkitsee laivan ajautumista takaperin.
Karsten 1944 FmS 10 499; SAOB 1963 sacka; SSA 2000 sakata1.
sakea
Sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä sekä muutamissa etäsukukielissä. Näitä
ovat esim. karjalan sakie, lyydin ja vepsän saged, vatjan sakkia, liivin sagdö ja saamen
suohkat, ja kaikki edustavat rakenteeltaan samaa ikivanhaa johdostyyppiä, jossa joh-
timena on *-tältä. Viron vastine sage on saanut muita abstraktimman merkityksen ja
tarkoittaa ensisijaisesti useasti tapahtuvaa, toistuvaa. Komin suk 'tiheä, sakea; sakka',
joka sisältää pelkän sanavartalon, vastaa pikemmin suomen substantiivia —» sakka,
joka kuuluu samaan etymologiseen yhteyteen. Sana on perinteisesti laskettu vanhaan
omaperäiseen sanastoon kuuluvaksi ja sen alkuperäiseksi vartaloksi on rekonstru-
oitu *sak3 tai * sakka. Suomen kirjakielessä sakea on ensi kertaa mainittu vuoden
1642 Raamatussa. Johdos saota on esiintynyt Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745
ja saeta Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
SKES 1969 sakea; UEW 1988 750; Jussila 1998 saeta, sakea, saota; SSA 2000 sakea.
saketti
Nykyään miesten päiväjuhlapukua merkitsevä saketti tai saketti on lainaa ruotsin
sanasta jackett, joka vanhastaan on merkinnyt myös lyhyttä takkia tai jakkua. Nämä
merkitykset tunnetaan myös suomen murteista. Ruotsin jacket juontuu ranskasta,
jossa takkia merkitsevän;aqwe-sanan (—> jakku) deminutiivimuoto jaquette on alku-
aan merkinnyt lyhyttä mekkomaista takkia. Suomen kirjakielessä saketti on tullut
käyttöön 1900-luvun alkukymmeniltä.
TSK 8 1916 saketti; SAOB 1934 jackett; SKES 1969 saketti; SSA 2000 saketti.
1105

sakka
Substantiivi sakka kuuluu etymologisesti yhteen adjektiivin —> sakea kanssa, ja
sukukielten etymologisista vastineista useimmat vastaavat nimenomaan adjektiivia.
Ainoa tarkka vastine safcfca-sanalle näyttää olevan komin suk. Mahdollinen vastine
on myös marin suko 'paljon', mutta tämä rinnastus on merkityksen takia epävarma.
Sanavartalo näyttää joka tapauksessa vanhalta ja omaperäiseltä. Suomen kirjakie-
lessä sakka on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1969 sakea; UEW 1988 750; Jussila 1998 sakka; SSA 2000 sakea.
sakki 'joukkio, porukka; väki'
Työporukkaa tai muuta ihmisjoukkoa merkitsevä sakki on lainaa suomenruotsin
murteellisesta sanasta schack tai sjack. Tämä on mitä ilmeisimmin lainattu saksan
sanasta schacht, joka on esiintynyt alkuosana tietyissä kaivosalan termeissä. Esimer-
kiksi Schachtmeister on tarkoittanut kaivostyöryhmän eli ns. kuilukunnan johtajaa, ja
tästä on kieltä osaamaton voinut tehdä sen virheellisen päätelmän, että koska Meister
merkitsee mestaria tai johtajaa, alkuosan Schacht täytyy merkitä työporukkaa. Itse
asiassa Schacht tarkoittaa tässä yhteydessä kaivoskuilua. 1800-luvulla Schachtmeis-
ter on alkanut merkitä myös rautateillä ratapengerryksien tekoa johtavaa esimiestä.
Suomessa sana sakki on tyypillisesti puhekielinen, mutta sitä on jossain määrin käy-
tetty myös kirjakielessä Elias Lönnrotin sanakirjasta 1880 alkaen.
SAOB 1965 schack; SKES 1969 sakki1; SSA 2000 sakki1.
sakki sakkipeli'
Vanhaa ja arvostettua lautapeliä merkitsevä sakki tai shakki on lainattu suomeen
ruotsista, jonka schack juontuu saksan ja muinaisranskan kautta alkuaan persian
kielestä, jossa säh merkitsee kuningasta. Sama sana on lainattu myöhemmin myös
entisen Persian kuninkaan arvonimenä asussa saahi tai saahi. Suomen kirjakielessä
sakki (peli) on ensimmäistä kertaa mainittu Carl Heleniuksen sanakirjassa 1838.
TSK 8 1916 sakki; Koukkunen 1990 sakki; SSA 2000 sakki.
sakko
Sanan ainoa varsinainen vastine sukukielissä on viron murteellinen sakk, karjalan
sakko lienee lainaa suomesta. Sana on vanha germaaninen laina, jolle rekonstru-
oitua alkumuotoa *sakö vastaa nykyruotsissa sak asia, riitajuttu; syy, syyte; sakko'.
Suomen kirjakielessä sakko on esiintynyt Agricolasta alkaen. Agricolalla on myös
yhdyssana sakkoraha. Verbi sakottaa on ensi kertaa mainittu herra Martin suomen-
tamassa maanlaissa vuoden 1570 tienoilla.
Thomsen 1869 146; SKES 1969 sakko; Hofstra 1985 73; Jussila 1998 sakko, sakkoraha, sakottaa;
SSA 2000 sakko.
1106

sakramentti
Pyhää toimitusta merkitsevä sakramentti juontuu alkuaan latinan sanasta sacrämen-
tum, joka on johdos verbistä sacräre 'pyhittää'. Sanan muodosta päätellen suomen
sakramentti on lainattu ruotsin kautta, jossa vastaava sana on sakrament. Suomen
kirjakielessä sakramentti on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen.
H. J. Streng 1915 200; SKES 1969 sakramentti; Jussila 1998 sakramentti; SSA 2000 sakramentti.
Saksa, saksa
Maan ja kielen nimi saksa juontuu alkuaan saksalaisen Sachsenin maakunnan ja
sen asukkaiden eli saksilaisten nimityksestä. Sana on mahdollisesti lainattu ruotsin
kautta, jossa saksilaisista on keskiajalla käytetty nimitystä saxe> tai sitten se on saatu
suoraan saksan eri murteita puhuvilta kauppamiehiltä, jotka keskiajalla pitkälti hal-
litsivat kaupankäyntiä Itämeren alueella. Esimerkiksi muinaisfriisissä vastaava sana
on ollut saxa. Sanalla saksa on myös kauppiaan merkitys etenkin suomen itämur-
teissa, ja sitä käytetään nykyisessä yleispuhekielessäkin jälkiosana mm. yhdyssanoissa
kauppasaksa ja kamasaksa. Suomen kirjakielessä saksa on esiintynyt nykymerkityk-
sessään Agricolasta alkaen. Agricolalla on myös yhdyssana Saksa[n]maa.
Thomsen 1870 169; SKES 1969 saksa; Jussila 1998 saksa, Saksanmaa; SSA 2000 saksa.
sakset
Kahdesta vastakkain liikkuvasta terästä muodostuvaa leikkuuvälinettä merkitsevä
monikkomuotoinen sakset on lainaa ruotsin sanasta sax. Tämä on vanhemmissa
germaanisissa kielimuodoissa merkinnyt veistä tai lyhyttä miekkaa. Todennäköi-
sesti samaan etymologiseen yhteyteen kuuluu myös kansallisuuteen viittaava sax,
josta juontuu mm. saksilainen (—»• saksa). Suomen kirjakielessä sakset on ensi kertaa
mainittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637 asussa saksit. Nykyasu on mainittu
Henrik Florinuksen sanakirjassa 1678.
H. J. Streng 1915 200; SKES 1969 sakset; Jussila 1998 sakset; SSA 2000 sakset.
saksofoni
Pehmeä-äänistä metallista puhallinsoitinta merkitsevä saksofoni on saanut nimensä
belgialaisesta keksijästään Adolphe Saxista. Sax keksi soittimen vuonna 1840 tai 1841
ja se esiteltiin yleisölle Pariisissa 1844. Sanan jälkiosa on muodostettu kreikan ääntä
merkitsevästä sanasta phöne. Suomeen sana lienee lainattu ruotsista, jossa ranska-
laisperäinen saxofon on tullut käyttöön vuonna 1864. Suomen kirjakielessä saksofoni
on alkanut esiintyä vasta 1900-luvun puolella.
SAOB 1965 saxofon; Koukkunen 1990 saksofoni; SSA 2000 saksofoni.
1107

sala
Sanavartalolla on vastineita kautta koko uralilaisen kielikunnan. Nämä eivät yleensä
ole itsenäisiä substantiiveja, vaan muiden sanojen rakenneosia tai tiettyihin merki-
tystehtäviin kiteytyneitä taivutusmuotoja. Muun muassa suomessa käytetään taval-
lisimmin sijamuotoja salaa tai salassa. Sama vartalo on esim. karjalan johdoksessa
salakkali salaa', vatjan johdoksessa salain salainen', viron johdoksessa saladus salai-
suus' ja liivin johdoksessa sala salainen; salaisuus'. Etäsukukielisiä vastineita ovat
esim. saamen suoli salaa', mordvan salava salaa; salainen', marin solö 'varas', man-
sin tulmanti 'varastaa' ja koibaalisamojedin tole 'varas'. Näiden ja lukuisien muiden
sukukielisten vastineiden yhteiseksi kantauralilaiseksi vartaloksi on rekonstruoitu
*sala-. Suomen kirjakielessä sala on esiintynyt Agricolasta alkaen sekä sinänsä että
monien muiden sanojen rakenneosana.
SKES 1969 sala; UEW 1988 430; Jussila 1998 sala; SSA 2000 sala.
salaatti
Suosittua lehtivihanneskasvisukua (Lactuca) tai pilkotuista kasviksista ja muista
aineista valmistettua ruokalajia merkitsevä salaatti on lainattu suomeen ruotsista.
Ruotsin sallat tai sallad juontuu saksan tai ranskan kautta italiasta. Italian salata on
lyhennelmä ilmauksesta insalata herba, joka sananmukaisesti merkitsee suolalie-
meen säilöttyjä kasviksia. Sanan perustana on latinan säl suola'. Suomen kirjakie-
lessä salaatti on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637 asussa
sallatti. Salaattikasvi on kyllä mainittu jo Agricolan rukouskirjassa 1544, mutta siitä
on käytetty latinalaisperäistä nimitystä lahtukka.
H. J. Streng 1915 200; SKES 1969 salaatti; Koukkunen 1990 salaatti; SSA 2000 salaatti.
salakka
Hoikkaa, hopeanhohtoista pikkukalaa (Alburnus alburnus) merkitsevällä salakka-
sanalla on vastine useimmissa lähisukukielissä, esim. karjalassa salakka tai salakka
ym., lyydissä ja vepsässä salag ja virossa salakas. Liivissä saläk merkitsee kuoretta.
Sanan alkuperää ei ole erikseen selitetty. Monissa naapurikielissä on samantapaisia
sanoja, esim. venäjässä salaga, latviassa salaka 'kuore' ja nykyruotsin murteissa salk
salakka' ja suomenruotsissa salka, salko 'iso muikku; pieni siika'. Nämä ovat nyky-
käsityksen mukaan lainaa itämerensuomesta muihin kieliin, ei päinvastoin. Suomen
kirjakielessä salakka on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisanakir-
jassa 1637, jossa tosin on sanan kohdalla ilmeinen painovirhe (saback).
Thomsen 1890 277; SAOB 1965 salk; SKES 1969 salakka; Jussila 1998 salakka; SSA 2000 salakka.
salama
Suomen sanalla salama ei ole tarkkoja vastineita sukukielissä, mutta sanan vartalolla
sala- on vastineet obinugrilaisissa kielissä. Muun muassa mansin salna merkitsee
1108

salamaa ja hantin verbi säl- salamoida, leimahdella'. Vastineiden harvalukuisuu-
desta huolimatta sanavartaloa on perinteisesti pidetty ikivanhana ja omaperäisenä.
Alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *sala-. Suomen kirjakielessä salama on ensi
kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt
Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla. Porthanilla on myös verbi salamoida.
SKES 1969 salama; UEW 1988 459; Jussila 1998 salama, salamoida; SSA 2000 salama.
salamanteri
Liskomaista pyrstösammakkoa (Salamandra) merkitsevä salamanteri on lainaa
ruotsin tai saksan sanasta salamander, joka juontuu latinan kautta kreikasta. Krei-
kassa sana on salamandra, mutta tämän alkuperä on tuntematon. Salamanteriin on
aiemmin liittynyt monenlaisia myyttisiä uskomuksia, sen on uskottu olevan hyvin
myrkyllinen ja sen on luultu voivan elää tulessa. Muun muassa Daniel Europaeuksen
sanakirjassa 1853 ruotsin salamander on suomennettu "tuli-konnaksi". Lainasana
salamanteri on kuitenkin mainittu ensimmäistä kertaa jo Laurentius Petrin hartaus-
kirjassa 1644.
Koukkunen 1990 salamanteri; SSA 2000 salamanteri.
salami
Tummaa, voimakkaasti maustettua ja hyvin säilyvää makkaraa merkitsevä salami
on ruotsin tai saksan kautta lainattu italian sanasta salame, joka merkitsee sekä
kuvatunlaista makkaraa että suolattua lihaa. Italian sana juontuu keskiajan latinan
ilmauksesta salamentum, joka on tarkoittanut yleisesti suolattua, ja sen perustana
on latinan säl suola'. Ruotsissa sa/ara/-sanasta löytyy jokin yksityinen maininta jo
1800-luvun puolimaista alkaen, mutta sekä ruotsissa että suomessa salami on tullut
varsinaisesti käyttöön vasta 1900-luvun puolella.
SAOB 1963 salami; SSA 2000 salami.
saldo
Tilinpidossa tarpeellinen termi saldo on lainaa italiasta ja se merkitsee jäännöstä eli
tulojen ja menojen erotusta, käytännössä esim. pankkitilillä olevaa rahasummaa.
Italian saldo on substantiivi)ohdos verbistä saldare 'täydentää, tehdä kokonaiseksi',
ja tämä juontuu puolestaan latinan verbistä solidärey joka on johdos adjektiivista
solidus 'luja, kiinteä, kokonainen'. Suomeen saldo on epäilemättä lainattu ruotsista,
jossa sana on ollut käytössä 1600-luvulta alkaen. Suomen kirjakielessä sa/do-sanaa
on alettu suomalaisena sanana käyttää 1800-luvun jälkipuoliskolla; se mainitaan
ainakin jo Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865.
SAOB 1963 saldera, saldo.
1109

saletti
Arkiselle puhekielelle ominainen selvää tai varmaa merkitsevä saletti on amerikan-
suomalainen väännös englannin sanasta solid, joka merkitsee mm. lujaa tai varmaa.
Suomen murteissa saletti tunnetaan ennen kaikkea Etelä-Pohjanmaalla, josta on läh-
tenyt paljon väkeä siirtolaisiksi Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Helsingin puhekielessä
saletti on esiintynyt 1930-luvulta lähtien.
Virtaranta 1992 saletti; Paunonen 2000 saletti; SSA 2000 saletti.
sali
Suurta, usein juhlavasti sisustettua huonetta merkitsevä sali on lainattu ruotsin
sanasta sai, joka vanhassa kielessä on merkinnyt myös suurta yksihuoneista raken-
nusta. Germaanisissa kielissä sana on alkuaan merkinnyt yksihuoneisen asuinraken-
nuksen sisäpuolta. Suomen kirjakielessä sali on esiintynyt Agricolasta alkaen.
H. J. Streng 1915 200; SKES 1969 sali; Kluge - Seebold 1989 Saal; Jussila 1998 sali; SSA 2000 sali.
salkku
Alkuaan kankaasta tehtyä laukkua, pussia tai reppua merkinneen sa//cfcw-sanan vas-
tineita ovat inkeroisen salkku 'pieni pussi', karjalan salkku 'kankainen reppu, kan-
tohihnalla varustettu pussi tai säkki' ja vepsän soug 'nyytti, laukku, säkki'. Sanan
alkuperä on tuntematon. Venäjän samantapainen sana salgun tai lalgäc 'eväspussi,
säkki, nyytti, metsästyslaukku' on selitetty lainaksi itämerensuomesta. Suomen kir-
jakielessä salkku on ensi kertaa mainittu G. E. Eurenin sanakirjassa 1860 yleisesti
laukun merkityksessä. Asiapapereiden kuljetuksessa tarvittavaa litteää laukkua se on
erikoistunut tarkoittamaan 1880-luvulla.
Kalima 1915 245-246; SKES 1969 salkku; SSA 2000 salkku.
salko
Sanalla on varmoja vastineita itämerensuomessa ja saamessa, näitä ovat esim. kar-
jalan salko, lyydin saldo ja saamen cuolgo, joka merkitsee vipukankea tai jäänalaisen
verkon uittamiseen tarvittavaa seivästä. Myös kauempana olevissa etäsukukielissä
on äänneasultaan ja merkitykseltään samantapaisia sanoja, esim. mordvan salgo
'puikko, pistin, neulanen, keppi' ym., mansin sägla säle, liiste' ja hantin sagöl 'päre,
säle, liiste'. Sanan alkuperästä on kaksi selitystä. Toisen mukaan kysymyksessä on
ikivanha omaperäinen sana, jonka alkumuodoksi on rekonstruoitu *salk3. Toisen
selityksen mukaan itämerensuomen ja saamen sanat, jotka äänneasunsa ja merki-
tyksensä nojalla varmasti kuuluvat yhteen, ovat lainaa indoeurooppalaiselta taholta.
Alkumuodoksi sopisi indoeurooppalainen *ghalgho-y josta on kehittynyt balttilais-
kieliin salkoa tai riukua merkitsevä *zalga-. Äännehistoriallisista syistä salko ei voi
olla balttilainen laina, vaan jos se on laina, sen täytyy olla vanhempi. Suomen kirja-
kielessä salko on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.

Thomsen 1890 246; SKES 1969 salko; Koivulehto 1983 SUSA 78 113; UEW 1988 460-461; Jussila
1998 salko; SSA 2000 salko.
sallia
Verbillä on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. inkeroisessa ja vatjassa salliay
karjalassa sallie ja virossa sallida. Sana on vanha germaaninen laina, jolle rekonstru-
oitua alkumuotoa *salja- edustavat mm. gootin saljan 'uhrata', muinaisruotsin scelia
luovuttaa, myydä' ja nykyruotsin sälja 'myydä'. Suomen kirjakielessä sallia on esiin-
tynyt Agricolasta alkaen. Vanhassa kirjakielessä on käytetty myös asua saltia, jossa
on analogiaan perustuva astevaihtelu.
Tunkelo 1912-1913 FUF 13 86; SKES 1969 sallia; Hofstra 1985 384; Jussila 1998 sallia; SSA 2000
sallia.
salmi
Sanalla on tarkka vastine useimmissa lähisukukielissä sekä saamessa, esim. karjalan
salmi, lyydin ja vepsän saXm, viron salm ja saamen coalbmi. Sanan alkuperästä ei ole
mitään varsinaista selitystä, joten se on perinteisesti katsottu vanhaksi omaperäi-
seksi sanaksi. Alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu * soima. Epävarmoja vastineita
on ehdotettu myös kaukaisemmista sukukielistä. Suomen kirjakielessä salmi on ensi
kertaa mainittu Ljungo Tuomaanpojan suomentamassa maanlaissa 1601.
SKES 1969 salmi; UEW 1988 775; Jussila 1998 salmi; SSA 2000 salmi.
salmiakki
Suolaiselta maistuvaa mustaa makeista tai kemian alalla ammoniumkloridia merkit-
sevä salmiakki on lainaa ruotsin sanasta salmiak, joka puolestaan juontuu saksasta.
Saksan Salmiak, vanhassa kielessä myös salarmoniak tai salmoniaky juontuu alkuaan
latinankielisestä ilmauksesta säl Armoniäcum tai säl Armaniäcumy sananmukaisesti
Armenian suola'. Sanan muotoon on voinut vaikuttaa myös ammoniumsuolan lati-
nankielinen nimitys säl ammoniäcum. Suomen kirjakielessä salmiakki on ensi ker-
taa mainittu vuonna 1774 Johan Haartmanin lääketieteellisessä kirjoituksessa, jossa
annettiin ohjeita "eläinten ruton eli amputaudin" parantamiseksi.
Koukkunen 1990 salmiakki; Jussila 1998 salmiakki; SSA 2000 salmiakki.
salo
Laajaa metsäseutua, isoa metsäsaareketta tai suurta saarta merkitsevän sa/o-sanan
vastineita ovat karjalan ja lyydin salo, viron salu ja saamen suolu. Sana on vanha
balttilainen laina, jota nykyliettuassa edustaa sala saari' ja latviassa sala saari, suossa
oleva kumpu'. Suomen kirjakielessä salo on ensi kertaa mainittu Henrik Florinuksen
sanakirjan toisessa painoksessa 1683.
Thomsen 1890 214; SKES 1969 salo; Jussila 1998 salo; SSA 2000 salo.

salonki
Seurusteluhuonetta tai salia merkitsevä salonki on lainaa ruotsin sanasta salong, joka
puolestaan juontuu ranskasta. Ranskan salon on lainaa italian sanasta salone, joka on
johdos salia merkitsevästä sanasta sala. Suomen kirjakieleen salonki on tullut 1800-
luvun lopulla. Sana on mainittu ainakin jo Agathon Meurmanin ranskalais-suoma-
laisessa sanakirjassa 1877.
TSK 8 1916 salonki; SSA 2000 salonki.
salpa
Oven tai luukun suljinta merkitsevällä sa/pa-sanalla on vastineita itäisissä lähisuku-
kielissä, karjalassa salpa, lyydissä salb ja vepsässä saub. Sana on vanha germaaninen
laina, jolle rekonstruoitua kantagermaanista alkumuotoa *stalpa(n)- edustavat mm.
nykyruotsin murteissa esiintyvä stalpe 'tolppa' ja tämän kirjakielinen vastine stolpe.
Suomen kirjakielessä sekä sulkulaitetta merkitsevä salpa että tästä johdettu verbi sal-
vata ovat esiintyneet Agricolasta alkaen.
SKES 1969 salpa; Koivulehto 1984 195-196; LÄGLW 1 1991 XX, XXI; Jussila 1998 salpa, salvata;
SSA 2000 salpa.
salpietari
Muun muassa lannoituksessa tarvittavaa (kalium)nitraattia merkitsevä salpietari
on lainaa ruotsin sanasta salpeter, joka juontuu alun perin keskiajan latinan sanasta
salpetra. Tämä tarkoittaa sananmukaisesti suolakiveä, ts. kalliosta louhimalla saata-
vaa suolaa. Suomessa vierasperäisen sanan loppuosa -peter on yhdistetty kansanety-
mologisesti miehennimeen Peter, jonka suomalaisena muunnelmana on vanhastaan
esiintynyt Pietari. Tämä on vaihdettu myös salpietari-sanan jälkiosaksi. Yhdistelmä
on siinä mielessä onnistunut, että erisnimi Pietari, latinaksi Petrus, on etymologisesti
sama sana kuin kalliota merkitsevä kreikan peträ. Suomen kirjakielessä salpietari on
ensi kertaa mainittu Hartikka Speitzin suomentamissa vuorityötä koskevissa asetuk-
sissa 1643.
TSK 8 1916 salpietari; SKES 1969 salpietari; Jussila 1998 salpietari; SSA 2000 salpietari.
salsa
Vahvasti maustettua kastiketta tai ruokalajia merkitsevä salsa on nykymerkityk-
sessään nuori laina, jonka alkujuuret kuitenkin ovat keskiajan italiassa ja latinassa.
Italian salsa on peräisin keskiajan latinasta, jossa salsa on substantivoitunut femi-
niinimuoto adjektiivista salsus suolainen', joka puolestaan on muodostettu verbistä
salltre suolata'. Sa/sa-tyyppistä sanaa on suolaisen tai suolaliemessä säilytetyistä
aineista valmistetun ruokalajin merkityksessä lainattu jo satoja vuosia sitten moniin
Euroopan kieliin, mm. ruotsiin. Romaanisten kielten, ennen kaikkea espanjan, väli-
tyksellä salsa on levinnyt myös Latinalaiseen Amerikkaan, jossa siitä on tullut maus-
1112

teisen kastikkeen tai ruoan sekä alueelle ominaisen musiikin nimitys. Tältä taholta
on lainattu myös nykysuomen salsa 1900-luvun jälkipuoliskolla.
SAOB 1963 salsa.
salskea
Sanalla ei ole vastineita sukukielissä, eikä sille tunneta myöskään lainaetymolo-
giaa. Paremman selityksen puutteessa se on katsottu nuoreksi deskriptiivisanaksi.
Murteissa tunnetaan myös muita äänneasultaan ja merkitykseltään samantapaisia
sanoja, joiden alkuperä on hämärä, esim. salkku salevay solea ja solakka. Suomen kir-
jakielessä salskea on ensi kertaa mainittu Elias Lönnrotin sanakirjassa 1880.
SKES 1969 saleva; SSA 2000 salskea, solea.
salusiini
Puoliverhoa merkitsevä salusiini on mukaillen lainattu ruotsin sanasta jalusi tai jalu-
sin, joka puolestaan juontuu ranskan sälekaihdinta, varjostinta tai ikkunaristikkoa
merkitsevästä sanasta jalousie. Tämän alkuperäinen ja sananmukainen merkitys
on 'mustasukkaisuus, luulevaisuus': peitettyjen ikkunoiden takana saattoi tapahtua
mitä tahansa. Suomen kirjakieleen salusiini on tullut 1800-luvun jälkipuoliskolla.
Sana mainitaan ainakin jo Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865.
Hellquist 1939 jalusi; SKES 1969 salusiini; SSA 2000 salusiini.
saluuna
Villin lännen kapakkaa merkitsevä saluuna on lainaa amerikanenglannin sanasta
saloon, joka on samaa juurta kuin —» sa/onfci-sanan taustalla oleva ranskan salon.
Suomen kieleen saluuna lienee tullut amerikansuomalaisten siirtolaisten välityksellä
1800- ja 1900-lukujen vaihteessa.
TSK 8 1916 saluuna; Pulkkinen 1984 saluuna; Hahmo 1994 GA 346-347; SSA 2000 salonki.
salva
Lääkevoidetta merkitsevä salva on lainaa ruotsin sanasta salva, joka puolestaan
juontuu alasaksasta. Alasaksan salve germaanisine vastineineen perustuu todennä-
köisesti rasvaa tai öljyä merkitsevään indoeurooppalaiseen juureen. Suomen kirja-
kielessä salva on ensi kertaa mainittu Carolus Pictoriuksen kääntämässä kristillisessä
opetuskirjassa 1622.
SAOB 1964 salva2; Kluge - Seebold 1989 Salbe; Jussila 1998 salva; SSA 2000 salva.
1113

sama
Sanalla on liiviä lukuun ottamatta tarkka vastine kaikissa itämerensuomalaisissa
kielissä. Sama on lainaa germaaniselta taholta, mahdollisesti jo kantagermaanista,
johon rekonstruoitua alkumuotoa *samaz tai *saman- edustavat myöhemmissä ger-
maanisissa kielissä mm. gootin sama, muinaisyläsaksan samo sekä ruotsin samme
tai samma. Suomen kirjakielessä sama on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista
käsikirjoituksista alkaen.
Thomsen 1869 146; SKES 1969 sama; Hofstra 1985 99; Jussila 1998 sama; SSA 2000 sama.
samaani
Noitaa tai tietäjää merkitsevä samaani tai samaani on lainattu suomeen joko venä-
jän sanasta saman tai sitten kirjallisuuden välityksellä saksan tai ruotsin vastaavasta
sanasta. Ruotsissa sana on ollut käytössä 1800-luvun alusta lähtien, mutta se on ensi
alkuun kirjoitettu aina saksalaiseen tapaan schaman. Alkuaan sana on peräisin jos-
takin Aasian kielestä, mahdollisesti tunguusista, jossa sana esiintyy asussa saman.
Suomen kirjakielessä sana on tullut käyttöön 1800-luvun lopulla, ja sillä on yleensä
tarkoitettu nimenomaan Aasian arktisten kansojen parissa toimivia noitia. Tosin
Agathon Meurmanin sanakirjassa 1877 ranskan chaman on suomennettu "shamani,
indialainen pappi".
TSK 8 1916 samaani; SSA 2000 samaani.
samba
Sambaksi nimitetty tasajakoinen tanssi on alkuaan brasilialainen kansantanssi, josta
on tullut suosittu seuratanssi Yhdysvalloissa 1930-luvulla. Nimitys on lainattu eng-
lantiin portugalista, mutta sanan perimmäinen alkuperä on tuntematon. Portugalin
ja englannin kautta samba on levinnyt moniin muihinkin kieliin. Ruotsissa sana on
ollut käytössä 1940-luvun lopulta lähtien. Suomen kielen sanana samba on mainittu
vuonna 1961 valmistuneessa Nykysuomen sanakirjassa.
SAOB 1964 samba.
samea
Sanan vastineita ovat karjalan samie samea, himmeä; pilvinen, sumuinen; sotkuinen;
epäselvä' ja viron same, joka tarkoittaa jauhonsekaista tai sakkaista. Sanan alkupe-
rästä ei ole mitään muuta selitystä kuin että sitä on arveltu omaperäiseksi deskriptii-
visanaksi. Joskus on vastineeksi esitetty komin zumyt samea, sekava', mutta toden-
näköisemmin on kysymys erikseen syntyneistä, äänteellisesti motivoiduista sanoista.
Suomen kirjakielessä samea on ensi kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita
Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
Agricolan kielessä on sameaa merkitsemässä esiintynyt lähinnä Kymenlaaksossa
1114

tunnettu murresana pyterä, jonka rinnalla on esiintynyt myös johdosverbi pydertää
samentaa'.
SKES 1969 pyterä, samea; Jussila 1998 samea; SSA 2000 samea.
sametti
Lyhyt- ja tiheänukkaista, yleensä hienona ja arvokkaana pidettyä kangasta merkit-
sevä sametti on lainaa ruotsin sanasta sammet, joka saksan ja muinaisranskan väli-
tyksellä juontuu latinan sanasta samitum. Sana on esiintynyt myös muodoissa same-
tum, xamitum ja examitum, ja sen lähtökohtana on kreikan heksämiton 'kuusiniiti-
nen\ Rakenneosat ovat heks '6' ja mitos lanka, niisi'. Niidet ovat lankoja, joiden sil-
mukoihin loimilangat kudottaessa pudotetaan ja joita liikuttamalla saadaan loimien
väliin syntymään vire kudetta varten. Suomen kirjakielessä sametti on ensi kertaa
mainittu Eerik Sorolaisen postillassa 1625.
H. J. Streng 1915 158; SKES 1969 sametti; Koukkunen 1990 sametti; Jussila 1998 sametti; SSA
2000 sametti.
sammakko
Suomen sammakko-sanan vastineita ovat karjalan sammakko, vepsän samba ja saa-
men cuoppu. Vatjan sammakko merkitsee veräjän tai oven tukipatsaan aluskiveä,
ei sammakkoeläintä (Rana). Myös suomen murteissa sammakko esiintyy sellais-
ten kannatin- tai kiinnityslaitteiden nimityksenä, jotka muodoltaan enemmän tai
vähemmän muistuttavat sammakkoa. Murteissa esiintyy myös sanasta erilaisia vari-
antteja, mm. sampi, samppi, samppu tai sampa, viimeksi mainittu tosin vain sanon-
tatavassa [ei] samman saalista.
Sanavartalon alkuperä on epäselvä. Eläintä merkitsevä sammakko on yhdistetty
etymologisesti kivistä rajapyykkiä, pylvästä, patsasta yms. merkitsevään sammas-
sanaan, jolle on esitetty arjalainen lainaetymologia. Alkumuodoksi on rekonstruoitu
*stambhas, jota edustaa esim. muinaisintian stambhah 'pylväs, pilari, paalu'. Pylvästä
yms. merkitsevällä sammas-sanalla on vastine vatjassa ja virossa. Samaan etymolo-
giseen yhteyteen kuulunee myös Kalevalassa mainitun rikkauksia jauhavan koneen
nimitys Sampo. Sammakko-sana voi kuulua tähän yhteyteen, jos ajatellaan kannatin-
laitteisiin viittaavien merkitysten olevan alkuperäisiä ja eläimen nimityksen synty-
neen tältä pohjalta. Asiaa mutkistaa se, että suomen murteissa tunnetaan toinenkin
sammas-sana, joka merkitsee hiivasienestä johtuvaa pikkulasten suutautia tai leuan
seuduilla ilmenevää ihotautia. Tämä sana voidaan kuitenkin selittää eläintä merkit-
sevän sanan pohjalta. Samantapaisista taudeista on muissakin kielissä käytetty sam-
makkoon liittyviä nimityksiä, esim. saksassa Frosch tarkoittaa paitsi sammakkoa
myös kaularauhastautia tai kurkkutulehdusta. Taudin nimityksen on selitetty juon-
tuvan siitä, että sen parantamiseen on ennen käytetty sammakkoja. Toisen selityksen
mukaan sairas iho muistuttaa sammakon rupista nahkaa. Taudinnimet voivat siis
perustua osin omiin havaintoihin, osin muiden kielten esikuviin.
1115

Suomen kirjakielessä sammakko on esiintynyt Agricolasta alkaen. Agricolalla on
myös sammas sammakon merkityksessä. Suutaudin nimenä sammas on ensi kertaa
mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637.
SKES 1969 sammakko, sammas; Jussila 1998 sammakko, sammas; SSA 2000 sammakko, sammas1,
sammas2.
sammal
Sanalla on sekä muodoltaan että merkitykseltään tarkka etymologinen vastine kai-
kissa lähisukukielissä, mutta ei uskottavan tuntuisia vastineita etäsukukielissä. Sille
on ehdotettu sekä balttilaista että vanhempaa indoeurooppalaista lainaetymologiaa,
mutta näissä selityksissä on monia puutteita eikä niitä yleensä hyväksytä. Näin ollen
sanan alkuperä on toistaiseksi tuntematon. Suomen kirjakielessä sammal on ensi
kertaa mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637.
SKES 1969 sammal; Jussila 1998 sammal; SSA 2000 sammal.
sammaltaa
Epäselvää puhumista, mumisemista, sopertamista tai änkyttämistä merkitsevällä
samma/taa-verbillä on vastine ainoastaan Tverin karjalassa. Verbi on perinteisesti
selitetty johdokseksi substantiivista —> sammal ja tätä selitystä tukee äänne- ja
muoto-opillisten seikkojen lisäksi se, että epäselvästi puhuvaa henkilöä on kansan-
kielessä nimitetty myös sammalkieleksi tai sammalkieliseksi. Suomen kirjakielessä
sammaltaa on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787 epäsel-
vän puhumisen merkityksessä. Sama verbi on 1700-luvun lopulla tullut kieleen myös
merkityksessä 'tilkitä sammalella'. Sammal on entisaikaan ollut tärkeä rakennusaines
seinänrakoja tiivistettäessä.
SKES 1969 sammal; Jussila 1998 sammaltaa1, sammaltaa2; SSA 2000 sammaltaa.
sammio
Isoa pyöreää tai soikeaa astiaa merkitsevällä samm/o-sanalla ei ole vastineita suku-
kielissä, eikä sille tunneta myöskään lainaetymologiaa. Rakenteeltaan sana on selvästi
johdos, ja sen kantasanaksi on arveltu samaa pylvästä, pilaria tai paalua yms. mer-
kinnyttä sammas-sanaa (—> sammakko), josta on selitetty juontuvaksi myös Kale-
valan Sampo. Selityksessä on kuitenkin merkitysopillisia aukkoja, joten se on kat-
sottava epävarmaksi. Suomen kirjakielessä sammio on ensi kertaa mainittu Daniel
Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
Ahlqvist 1871 125; SKES 1969 sammio; Jussila 1998 sammio; SSA 2000 sammio.
1116

sammua
Verbillä on vastineet itäisissä lähisukukielissä: inkeroisessa sammua, karjalassa sam-
muo, lyydissä sambuda ja vepsässä sampta. Alkuperä on epäselvä. Sanan on arveltu
kuuluvan etymologisesti —> sa ra ea-adjektiivin yhteyteen, mutta mitään normaalia
johtosuhdetta näiden välille ei voi rakentaa. Suomen kirjakielessä sammua on esiin-
tynyt Agricolasta alkaen, samoin johdos sammuttaa, jolla silläkin on tarkat vastineet
itäisissä lähisukukielissä.
SKES 1969 sammua; Jussila 1998 sammua, sammuttaa; SSA 2000 sammua.
samota
Sanalla on vastineita muutamissa lähisukukielissä, esim. karjalassa samota ja virossa
sammuda astua*. Vanhoista vatjalaismuistiinpanoista on havaittu muoto samub
'juoksee*, ja liivissä on samaan yhteyteen kuuluva substantiivi sam, joka merkitsee
askelta. Myös etäsukukielissä on joitakin samantapaisia sanoja, esim. mansin sum-
*laukata, juosta* ja hantin sumögt- 'hypähtää*, mutta näitä ei äänne- ja merkitysero-
jen takia yleensä pidetä itämerensuomen samota-verbin etymologisina vastineina.
Näin ollen sanan alkuperä on toistaiseksi selvittämättä. Suomen kirjakielessä samota
on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1969 samota; Jussila 1998 samota; SSA 2000 samota.
samovaari
Tyypillisesti venäläistä teenkeitintä merkitsevä samovaari on lainaa venäjän sanasta
samovär. Tämä tarkoittaa sananmukaisesti itse keittävää. Sama sana on lainattu lii-
viä lukuun ottamatta myös kaikkiin itämerensuomalaisiin kieliin. Suomen kirjakie-
lessä samovaari on tullut käyttöön 1800-luvun loppupuolella. Se mainitaan asussa
samovara mm. Elias Lönnrotin sanakirjassa 1880.
SKES 1969 samovaari; Plöger 1973 173-174; SSA 2000 samovaari.
sampi
Huomattavan suurta, erityisesti Venäjän joissa ja järvissä elävää kalasukua (Acipen-
ser) tarkoittavalla sarapf-sanalla on varma vastine ainoastaan virossa. Sanan alku-
perä on epäselvä. Vanhastaan on sarapi-sanan etymologiseksi vastineeksi katsottu
mansin supyg *sampi\ ja tämän perusteella sanan suomalais-ugrilaiseksi alkumuo-
doksi on rekonstruoitu *sampe. Vastineiden vähälukuisuuden takia sinänsä uskot-
tavan tuntuinen rinnastus on kuitenkin hyvin epävarma. Toisaalta suomen ja viron
sarapf-sana on yhdistetty myös patsasta tai pylvästä merkitsevään ^sarapa-sanaan
(—> sammakko), ja sitä on arveltu myös balttilaiseksi lainaksi, joskaan mitään sel-
västi kalaan viittaavaa alkumuotoa ei tältä taholta voi osoittaa. Suomen kirjakielessä
sampi on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637.
SKES 1969 sampi; UEW 1988 462; Jussila 1998 sampi; Liukkonen 1999 124; SSA 2000 sampi.
1117

sampoo
Nestemäisen hiustenpesuaineen nimitys sampoo tai sampoo on lainaa englannin
sanasta shampoo, joka merkitsee sekä hiustenpesuainetta että tällaisella aineella pese-
mistä. Aiemmin sama sana on englannin kielessä tarkoittanut päänahan hieromista,
ja se on englantiin lainattu hindustanin verbistä chämpnä 'hieroa, painaa' ja aivan
erityisesti tämän käskymuodosta, joka kuuluu chämpo. Ruotsissa schampo on tul-
lut käyttöön hieronnan merkityksessä 1833 ja hiustenpesuaineen nimityksenä 1908.
Myös suomen kielessä sampoo on tullut käyttöön 1900-luvun alussa. Tietosanakir-
jan 1916 mukaan englantilainen sitaattilaina shampooing merkitsi sekä vartalon hie-
rontaa että hiusten pesua, 1930-luvulta lähtien sampoon ja sampoolla pesemisen on
ymmärretty liittyvän nimenomaan hiusten pesuun.
TSK 8 1916 samponeerata; Pulkkinen 1984 sampoo; Koukkunen 1990 sampoo; SSA 2000 sampoo.
samppanja
Ranskassa Champagnen alueella valmistettua kuohuviiniä merkitsevä samppanja
on lainaa juoman kotiseutuun viittaavasta erisnimestä Champagney joka tässä yhte-
ydessä oikeastaan edustaa lyhentymää sanaliitosta vin de Champagne 'Champagnen
viini'. Suomeen sana on tullut mahdollisesti ruotsin välityksellä, sillä ruotsissa sana
on ollut käytössä 1700-luvun alkupuolelta lähtien. Suomen kirjakielessä samppanja
on ensi kertaa mainittu Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865.
SAOB 1904 champagne; Koukkunen 1990 samppanja; SSA 2000 samppanja.
sana
Sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä, inkeroisessa, karjalassa, lyydissä ja vep-
sässä sana, vatjassa ja virossa söna ja liivissä sönä. Vastineita on aiemmin esitetty
etäsukukielistä, mutta näitä ei nykyään hyväksytä. Myös balttilaista lainaetymologiaa
on ehdotettu, mutta tältä taholta ei ole löydettävistä mitään yksiselitteisesti sopivaa
alkumuotoa. Sanan alkuperä on siis toistaiseksi tuntematon. Suomen kirjakielessä
sana on esiintynyt Agricolasta ja eräistä samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
Agricolalla on myös johdos sanella. Kollektiivijohdos sanasto on Elias Lönnrotin
uudissana vuodelta 1836.
Rapola 1960 sanasto; SKES 1969 sana; Jussila 1998 sana, sanella; SSA 2000 sana.
sananjalka
Sananjalka tai sanajalka viittaa useimmiten myrkylliseen saniaiseen (Pteridium aqui-
linium), jonka lehti on pitkän varren päässä. Sama kasvi on karjalassa sana(j)jalga,
vepsässä sänijougja. virossa sönajalg. Nimi perustuu kasvia koskevaan kansanusko-
mukseen: kun jalkamaisen varren leikkaa tyvestä vinottain poikki, sen sisältä löy-
tyy kirjainta, puumerkkiä tai taikamerkkiä muistuttava kuvio, sana, jonka avulla voi
ennustaa esim. tulevan puolison nimen. Suomen kirjakielessä sananjalka on ensi
1118

kertaa mainittu Henrik Florinuksen sanakirjassa 1678 asussa sanajalka. Nykyasu
sananjalka on saman teoksen vuonna 1733 ilmestyneessä painoksessa.
SKES 1969 sanajalka; Jussila 1998 sanajalka, sananjalka; SSA 2000 sananjalka.
sandaali
Kevyttä, avonaista, usein pelkistä hihnoista ja pohjasta koottua jalkinetta merkit-
sevä sandaali on lainaa ruotsin sanasta sandal. Tämä sekä monien muidenkin kiel-
ten sandal- tai sandale-tyyppiset sanat juontuvat latinan sanasta sandalium> joka on
lainaa kreikasta. Kreikan sandälion on deminutiivimuoto sanasta sändalon, joka on
itämaista alkuperää. Muun muassa turkissa, persiassa ja arabiassa on alkumuodoksi
sopiva sandal. Tämä on mitä ilmeisimmin etymologisesti sama sana kuin samoissa
kielissä esiintyvä, Välimeren maille ominaista matalaa proomua merkitsevä sandal.
Suomen kirjakieleen sandaali on tullut 1800-luvun lopulla. Sana mainitaan ainakin
jo B. O. Godenhjelmin saksalais-suomalaisessa sanakirjassa 1873.
SAOB 1965 sandal1, sanda?; Koukkunen 1990 sandaali; SSA 2000 sandaali.
saneerata
Parantamista, tervehdyttämistä tai korjaamista merkitsevä saneerata on lainaa ruot-
sin verbistä sanera. Tämä samoin kuin saksan sanieren juontuu alkuaan latinan ver-
bistä sänäre 'parantaa', joka on johdos adjektiivista sänus 'terve, järkevä'. Ruotsissa
sanera on tullut käyttöön 1910-luvulla, suomen kirjakielessä vastaava verbi sanee-
rata on alkanut yleistyä 1920-luvulla.
SAOB 1965 sanera; Koukkunen 1990 saneerata.
sangen
Merkitystä tehostava adverbi sangen on hämärtynyt taivutusmuoto, todennäköisim-
min yksiköllinen instruktiivimuoto, samasta sanavartalosta, joka on perustana myös
tiheää tai sakeaa merkitsevässä —» satt/c/ca-sanassa. Suomen kirjakielessä sangen on
esiintynyt VVesthin tekstistä ja Agricolasta alkaen.
SKES 1969 sangen; Jussila 1998 sangen; SSA 2000 sankka.
saniainen
Paikoin eteläsuomalaisissa murteissa tunnettu kasvinnimi saniainen on muunnelma
laajemmin tunnetusta nimityksestä -» sananjalka. Muoto-opillisesti ajatellen se on
sfl/ifl-sanan johdos, mutta käytännössä sen lähtökohdaksi on ajateltava yhdyssanaa.
Inkeroisessa tunnetaan vastaavan tyyppinen, mutta eri johtimen avulla muodostettu
sannikkain. Suomen kirjakieleen saniainen on tullut Elias Lönnrotin uudistaman
kasvinnimistön myötä 1860.
SKES 1969 sanajalka; SSA 2000 sananjalka.
1119

sanka
Kantoripaa merkitsevällä sattfoz-sanalla on vastine eräissä lähisukukielissä sekä mah-
dollisesti mordvassa. Näitä ovat inkeroisen ja vatjan sarjka, viron sang sekä mord-
van sango 'heinähanko*. Mordvan vastine on merkityksen takia epävarma. Sanaa
on vanhastaan arveltu jostakin indoeurooppalaisesta naapurikielestä saaduksi lai-
naksi, mutta täysin hyväksyttävää lainaetymologiaa on toistaiseksi ollut mahdotonta
esittää. Yksi mahdollinen alkumuoto olisi hyvin varhainen indoeurooppalainen
*k'anku- tai *k'anko-y jollaisesta voidaan johtaa germaaninen *hanhu- ja edelleen
mm. nykyruotsin murteellinen ha Veneen hanka'. Äännehistoriallisista syistä lainan
ei voi kuitenkaan selittää tulleen germaaniselta taholta, vaan sen täytyisi olla van-
hempi. Suomen kirjakielessä sanka on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen
tulkkisanakirjassa 1637.
Mikkola 1894 15-16; Munkäcsi 1901 656; SKES 1969 sanka; Koivulehto 1983 SUSA 78 114; Jus-
sila 1998 sanka; SSA 2000 sanka.
sankari
Sanalla ei ole vastineita sukukielissä. Suomen murteissa sankari voi merkitä voima-
tai mahtimiehen lisäksi mm. tappelupukaria, roistoa tai muita vahvempaa ja muita
sortavaa eläintä. Alkuperä on epäselvä. Sanan ulkomuodon perusteella sitä on
yleensä arveltu lainaksi muinaisruotsin sanasta sangare, joka merkitsee laulajaa.
Tältä pohjalta on kuitenkin vaikea selittää sanan merkitystä. Toisena vaihtoehtona
onkin pidetty sitä, että sana olisi omaperäinen johdos, mutta tällöin jää epäselväksi,
mistä vartalosta se olisi muodostettu. Näin ollen lainaselitys on semanttisista heik-
kouksistaan huolimatta edelleen paras selitys. Suomen kirjakielessä sankari on esiin-
tynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1969 sankari; Schot-Saikku Vir. 1988 510-527; Jussila 1998 sankari; SSA 2000 sankari.
sankka
Tiheää tai sakeaa merkitsevä sankka on johdos samasta vartalosta, josta on muodos-
tettu myös adjektiivi sankea. Tällä viimeksi mainitulla on vastineita myös lähisuku-
kielissä, esim. karjalan sankie, lyydin sarjgeu vepsän sarjged, ja liivin satjgdö. Samasta
vartalosta on muodostettu myös adverbi —» sangen. Sanavartalon alkuperästä ei
ole tietoa. Suomen kirjakielessä sankka ja sankea ovat tulleet käyttöön vasta 1800-
luvulla. Sen sijaan sangen on esiintynyt vanhimmista kirjallisista lähteistä alkaen.
SKES 1969 sangen; SSA 2000 sankka.
sanko
Ämpäriä merkitsevä sanko on johdos kantoripaa merkitsevästä sanasta —> sanka.
Sananmukaisesti sanko siis merkitsee "sangallista". Suomen kirjakielessä sanko on
ensi kertaa mainittu Abraham Kollaniuksen lainsuomennoksessa 1648.
1120

SKES 1969 sanka; Jussila 1998 sanko; SSA 2000 sanka.
sanoa
Verbillä on vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. inkeroisessa sannooa, karjalassa
sanuo ja lyydissä sanoda. Eteläisissä lähisukukielissä vastineilla on erikoismerkitys,
vatjan sönata merkitsee 'manata, loitsia', viron sönuda sättiä, moittia; manata, loit-
sia' ja liivin sö'ntö 'manata, lumota'. Verbi on johdos sanasta —» sana, jonka vastineet
eräissä lähisukukielissä tarkoittavat yleismerkityksensä lisäksi myös loitsua. Sanan
voimalla asioihin vaikuttaminen on keskeinen osaa vanhaa suomalaista kansanpe-
rinnettä. Suomen kirjakielessä sanoa on esiintynyt Agricolasta ja kaikista samanai-
kaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1969 sana; Jussila 1998 sanoa; SSA 2000 sanoa.
santa
Hiekkaa tai soraa tarkoittava santa on lainaa skandinaaviselta taholta, joko ruotsin
sanasta sand tai tätä edeltävästä muinaisskandinaavisesta muodosta. Suomen kirja-
kielessä santa on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Renvall 1826 159; Thomsen 1869 147; H. J. Streng 1915 201-202; SKES 1969 santa; Jussila 1998
santa; SSA 2000 santa.
santarmi
Sotilaallisen poliisikunnan jäsentä tarkoittava santarmi on lainattu suomeen joko
venäjän sanasta zandärm tai ruotsin sanasta gendarm. Nämä molemmat juontuvat
ranskan sanastagendarme ja ääntyvät suunnilleen samalla tavoin. Ranskan gendarme
on tiivistymä sanaliitosta gens darmes, joka sananmukaisesti merkitsee aseellisia
miehiä. Suomessa santarmi on tullut käyttöön 1800-luvulla, jolloin maassa pitivät
järjestystä venäläiset santarmit. Sana on mainittu ainakin jo Daniel Europaeuksen
sanakirjassa 1853, mutta se on todennäköisesti vanhempi, sillä ruotsin kielessä sana
on ollut käytössä jo 1700-luvun lopulta lähtien ja se on yleistynyt 1800-luvun alussa
erityisesti Suomen oloista puhuttaessa.
SAOB 1928 gendarm; SKES 1969 santarmi; SSA 2000 santarmi.
santsi
Lisäannosta merkitsevä santsi on sotilasslangista juontuva sana, joka on alun perin
viitannut rangaistukseksi määrättyyn lisätyöhön. Sana on lainattu saksan sanasta
Schanze, joka alkuaan on merkinnyt vallitustyötä mutta joka on saanut raskaan yli-
määräisen työn merkityksen, kun ylimääräisiin vallitustöihin joutumista on käytetty
rangaistuskeinona. Sana on tyypillisesti arkisen puhekielen sana, joka on tullut käyt-
töön 1900-luvun alkupuolella. Myös toisen annoksen ottamista merkitsevä verbi
1121

santsaa tai santsata on esiintynyt Helsingin puhekielessä 1900-luvun alkupuolelta
lähtien.
Hämäläinen 1963 213-215; Paunonen 2000 santsaa; SSA 2000 santsi.
saparo
Etenkin lyhyttä häntää merkitsevällä saparo-sanalla on vastineita muutamissa lähi-
sukukielissä, inkeroisessa sapara, karjalassa sapero tai saparo ja liivissä tabär. Suo-
men murteissa tunnetaan sanasta myös lyhyempi variantti sapa, jonka vastine on
viron häntää merkitsevä saha. Sana on balttilainen laina, jota nykyisissä balttilaisissa
kielissä edustavat mm. latvian stebere 'lehmän häntä* ja liettuan stäbaras 'kuiva oksa'.
Suomen kirjakielessä saparo on ensi kertaa mainittu vuoden 1642 Raamatussa.
Kalima 1936 159-160; SKES 1969 sapa; Jussila 1998 saparo; SSA 2000 sapa.
sapatti
Juutalaisten pyhäpäivää merkitsevä sapatti on lainattu suomeen joko ruotsin tai sak-
san välityksellä ja latinan kautta hepreasta, jossa sabbäth tarkoittaa lepopäivää tai
pyhäpäivää. Suomen kirjakielessä sapatti on esiintynyt Uppsalan evankeliumikir-
jasta ja Agricolasta alkaen, tosin ensi alkuun asussa sabbatti.
SKES 1969 sapatti; Kluge - Seebold 1989 Sabbat; Jussila 1998 sabbatti; SSA 2000 sapatti.
sapeli
Käyrää miekkaa merkitsevä sapeli on lainaa ruotsin sanasta sabel, joka puolestaan
juontuu keskialasaksasta. Saksan Sabel tai Säbel, espanjan sabley ranskan sabre ym.
juontuvat jostakin itäeurooppalaisesta kielestä, mahdollisesti puolan sanasta szabla
tai unkarin sanasta szablya, jota puolestaan on arveltu lainaksi serbokroaatin sanasta
sablja. Suomen kirjakielessä sapeli on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen
tulkkisanakirjassa 1637.
H. J. Streng 1915 202; SKES 1969 sapeli; Kluge - Seebold 1989 Säbel; Jussila 1998 sapeli; SSA 2000
sapeli.
sapiska
Suullista läksytystä tai nuhteita merkitsevä sapiska on lainaa venäjän sanasta zapiska>
joka merkitsee kirjettä tai muistiinpanoa. Sama sana on kirjeen merkityksessä lai-
nattu itäisiin lähisukukieliin, esim. karjalaan sapiska ja vepsään zapisk. Myös suo-
men kaakkoismurteissa sana voi tarkoittaa kirjallista tiedonantoa, esim. asiakirjaa tai
kuittia. Sapiska on tyypillisesti puhekielinen sana, mutta se on silloin tällöin mainittu
myös kirjakielessä Elias Lönnrotin sanakirjasta 1880 alkaen.
SKES 1969 sapiska; Plöger 1973 174; SSA 2000 sapiska.
1122

sapluuna
Määrämuotoisten kuvioiden leikkaamisessa, maalaamisessa tms. tarvittavaa kaa-
vainta merkitsevä sapluuna on arkinen muunnelma sanasta sabloni, joka on lainaa
ruotsin sanasta schablon. Tämä on lainaa saksasta, jonka Schablone on 1700-luvulla
osittain kansanetymologisesti muokaten lainattu keskialasaksan sanasta schampelun.
Tämä taas on mukaillen lainattu ranskan sanasta echantillon, joka merkitsee mallia.
Suomeen sabloni on tullut 1800-luvulla. Useimmiten muiden kielten schablon-tyyp-
piset sanat on käännetty suomeksi sanoilla malli tai kaava, mutta myös shabloni mai-
nitaan mm. Ilmi Hallstenin ja Lilli Liliuksen kokoamassa Kodin sanastossa 1896.
SAOB 1965 schablon; Kluge - Seebold 1989 Schablone.
sappi
Sanalla on etymologisia vastineita lähes kaikissa suomalais-ugrilaisissa kielissä. Näitä
ovat esim. inkeroisen, karjalan ja vatjan sappi, lyydin ja vepsän sap, viron sapp ja lii-
vin zäp, saamen sähppi, mordvan sepe, udmurtin sepy komin söp, mansin täp ja unka-
rin epe. Sana kuuluu ikivanhaan omaperäiseen kerrostumaan ja sen alkuperäiseksi
asuksi on rekonstruoitu *säppä. Suomen kirjakielessä sappi on esiintynyt Westhin
tekstistä ja Agricolasta alkaen.
SKES 1969 sappi; UEW 1988 435-436; Jussila 1998 sappi; SSA 2000 sappi.
sapuska
Ruokaa merkitsevä arkikielinen sapuska on rinnakkaismuoto murteellisesta sanasta
sakuska, joka on lainaa venäjän sanasta zakuska. Tämä merkitsee alkuaan välipalaa
tai särvintä. Tyypillisesti puhekielinen sapuska on silloin tällöin mainittu myös suo-
men kirjakielessä Elias Lönnrotin sanakirjasta 1880 alkaen.
SKES 1969 sakuska; Plöger 1973 173; SSA 2000 sapuska.
sara
Jäykkälehtisiin, karkeaa heinää muistuttaviin Carex-suvun kosteikkokasveihin viit-
taavalla sara-sanalla on vastineita itäisissä lähisukukielissä, karjalassa sara, lyydissä
sara ja vepsässä Sarahin, jossa jälkiosa vastaa suomen sanaa —> heinä. Sana on vanha
germaaninen laina, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *starrä vastaa nykyruotsin starr.
Germaaninen sana on johdos indoeurooppalaisesta juuresta *ster- 'jäykkä'. Suomen
kirjakielessä sara on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1969 sara; Koivulehto Vir. 1979 282; Hofstra 1985 163; Jussila 1998 sara; SSA 2000 sara.
sarake
Tilikirjassa, lomakkeessa tms. tarpeellisen palstajaon yksikköön viittaava sarake on
johdos vanhasta omaperäisestä sanasta —> sarka. Kansankielessä sarake merkitsee
1123

mm. peltoon kyntämättä jäänyttä kaistaletta, nykymerkityksessään sana on otettu
kirjakieliseen käyttöön 1800-luvulla. Pietari Hannikainen on vuonna 1845 käyttänyt
asua sareke, nykyasu sarake on mainittu Elias Lönnrotin sanakirjassa 1877.
Rapola 1960 sarake; SKES 1969 sarka; SSA 2000 sarka.
sarana
Sanalla ei ole varsinaisia etymologisia vastineita lähisukukielissä, sillä karjalan ja
inkeroisen vastaavat sanat voivat olla suomesta lainattuja. Mahdollisina vastineina
on vanhastaan kuitenkin esitetty komin diir> udmurtin dziry sekä unkarin csir,
joista viimeksi mainittu merkitsee saranan tappia, mutta mikäli nämä kuuluvat
samaan yhteyteen, ne vastaavat ainoastaan vartaloa sara-, eivät koko sanaa. Varta-
lon alkuperäiseksi suomalais-ugrilaiseksi asuksi on rekonstruoitu *cara-. Rinnastuk-
sessa on äännehistoriallisia ongelmia, ja epäilyttävältä vaikuttaa myös vastineiden
puuttuminen lähisukukielistä. Suomen sanalle onkin esitetty myös balttilainen laina-
etymologia, jolloin se kuuluisi yhteen liettuan säppiä, hakaa tai saranaa merkitsevän
s#naras-sanan kanssa, mutta jos tämä selitys pitäisi paikkansa, täytyisi olettaa r- ja
«-konsonanttien vaihtaneen paikkaa keskenään lainauksen yhteydessä. Suomen kir-
jakielessä sarana on mainittu ensi kertaa herra Martin maanlain suomennoksessa
vuoden 1570 tienoilla.
SKES 1969 sarana; UEW 1988 30; Hahmo 1994 GA 132-133; Jussila 1998 sarana; Liukkonen
1999 127-128; SSA 2000 sarana.
sarastaa
Verbillä ei ole tarkkoja etymologisia vastineita sukukielissä, mutta siihen on rinnas-
tettu muodoltaan ja merkitykseltään samantapainen viron sarada tai särada loistaa,
säihkyä'. Samaan yhteyteen saattaa kuulua myös koltansaamen verbi cuörrtjed val-
jeta, seestyä'. Sanavartaloa on ennen arveltu venäläisperäiseksi, jolloin se olisi samaa
juurta kuin venäjän ruskoa tai sarastusta merkitsevä zarjä tai zorjä, mutta nykyään
sarastaa katsotaan todennäköisemmin omaperäiseksi deskriptiivisanaksi. Suomen
kirjakielessä sarastaa on ensi kertaa mainittu vasta vuonna 1860 ilmestyneessä G. E.
Eurenin sanakirjassa. Johdos sarastus on kuitenkin jo niiden lisäysten joukossa, joita
Juhana Canstren on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1800-luvun alussa.
Mikkola 1894 115-116; SKES 1969 sarastaa; Plöger 1973 323; Jussila 1998 sarastus; SSA 2000
sarastaa.
sardiini
Pientä Välimeressä elävää sillinsukuista kalaa (Clupea pilchardus) tai tällaisesta val-
mistettua säilykettä merkitsevä sardiini on lainattu suomeen ruotsin sanasta sardin,
joka puolestaan on saatu ranskan kautta italian sanasta sardina. Tämä on juontuu
suoraan latinasta ja on johdos latinan sanasta sarda silli'. Saman sanan deminutii-
1124

vinen johdos on italian sardella, joka on ruotsin ja ranskan kautta lainattu suomeen
asussa sardelli (Engraulis encrasicholus). Sanan perusvartalo on sama, josta on muo-
dostettu myös saaren nimitys Sardinia. Suomen kirjakielessä sekä sardiini)^ sardelli
ovat tulleet käyttöön 1800-luvun lopulla. Sardelli on mainittu Ferdinand Ahlma-
nin sanakirjassa 1865 asussa sarteli. Molemmat kalat mainitaan Ilmi Hallstenin ja
Lilli Liliuksen kokoamassa Kodin sanastossa 1896 lajeja tarkemmin erottelematta.
Monissa 1800-luvun loppupuolen sanakirjoissa muiden kielten sardin- ja sardell-
tyyppiset sanat on molemmat käännetty suomeksi sardelli.
SAOB 1965 sard, sardell, sardin; Kluge - Seebold 1989 Sardine; SSA 2000 sardiini.
sari
Intialaista naisenpukua merkitsevä sari juontuu hindin sanasta säri, joka alkuaan on
merkinnyt kangaskaistaletta. Sari on käytännössä pitkä suora kangas, joka tietyllä
tavalla kiedotaan vartalon ympärille. Sana esiintyy useissa Euroopan kielessä suun-
nilleen samanasuisena, esim. englannissa sari tai saree, ruotsissa sari, joten on mah-
dotonta sanoa, mitä kautta se on lainautunut suomeen. Suomen kirjakielessä sari on
tullut käyttöön 1900-luvun alkupuolella.
SAOB 1965 sari; Onions 1979 sari.
sarja
Sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä. Näitä ovat esim. inkeroisen ja
karjalan sarja, vepsän sardam ja viron sari, jotka merkitsevät ensisijaisesti kanan
yhteen jaksoon munimien munien sarjaa. Udmurtin sury ja komin sor taas merkit-
sevät kumpikin salkoa tai ortta. Sana on mitä ilmeisimmin vanha ja omaperäinen, ja
sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu * sarja. Suomen kirjakielessä sarja on ensi
kertaa mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637 merkityksessä sel-
känoja1, poikueen merkityksessä se esiintyy Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1969 sarja; UEW 1988 770-771; Jussila 1998 sarja; SSA 2000 sarja.
sarka
Sanalla on etymologisia vastineita uralilaisen kielikunnan molemmissa ääripäissä.
Näitä ovat mm. inkeroisen, karjalan ja vatjan sarka, saamen suorgi 'oksa, haara,
sakara; kahden oksan väli', nenetsin tärka 'haara' ja selkupin samaa merkitsevä tolka.
Sanavartalon alkuperäiseksi asuksi voidaan rekonstruoida * sarka. Vastineiden etäi-
syyden takia rinnastus on kuitenkin kiistanalainen. Peltokaistaleen merkitys esiintyy
vain itämerensuomessa, mikä on ymmärrettävää maanviljelyksen leviämishistorian
kannalta: kantauralilaiset eivät vielä maanviljelystä tunteneet. Suomen kirjakielessä
sarka on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1969 sarka; Sammallahti 1979 FUF 43 35; Jussila 1998 sarka; SSA 2000 sarka.
1125

sarkasmi
Purevaa ivaa merkitsevä sarkasmi on lainattu suomeen todennäköisesti ruotsin
sanasta sarkasm. Sana juontuu alkuaan latinan kautta kreikasta, jossa sarkasmös on
johdos verbistä sarkäzein 'ivata', sananmukaisesti 'raadella, panna lihoiksi'. Verbin
perustana on substantiivi särks (vartalo sark-) 'liha', joka esiintyy myös rakenne-
osana kivistä ruumisarkkua merkitsevässä kreikkalaisperäisessä sanassa sarkofagi
"lihansyöjä".
Suomen kirjakieleen sarkasmi on tullut 1800-luvun lopulla. Yleensä muiden
kielten sar/casm-tyyppiset sanat on suomennettu esim. ivapuheeksi tai pistosanaksi,
mutta myös sarkasmi mainitaan esim. Agathon Meurmanin ranskalais-suomalai-
sessa sanakirjassa 1877.
SAOB 1965 sarkasm; Kluge - Seebold 1989 Sarkasmus, Sarkophag.
sarvi
Sanalla on vastineita kaikissa suomalais-ugrilaisissa kielissä. Näitä ovat esim. inkeroi-
sen, karjalan ja vatjan sarvi, lyydin ja vepsän safv, viron sarv, saamen öoarvi, mord-
van suro, marin sur, komin ja udmurtin sur, mansin sörp ja unkarin szarv. Näiden
yhteiseksi alkumuodoksi voidaan rekonstruoida *sorwa. Sana on vanha arjalainen eli
indoiranilainen laina, jolle rekonstruoitua kanta-arjalaista alkumuotoa *srva- edus-
tavat mm. avestan srii, srvä- sarvi, kynsi' ja persian suru(n) sarvi'. Samaa juurta ovat
myös indoeurooppalaisen kielikunnan muita päähaaroja edustavat latinan cervus
saksanhirvi' ja muinaispreussin sirwis 'metsäkauris' (—» hirvi). Esimerkit osoittavat,
että sarvea merkitsevästä sanasta on johdettu myös sarvekkaan eläimen nimityksiä.
Samoin on laita mansin kielessä, jossa edellä mainittu sörp tarkoittaa porohirvasta,
sananmukaisesti "sarvekasta". Suomen kirjakielessä sarvi on esiintynyt Agricolasta
alkaen.
Europaeus 1868 Suomi 2:7 97-98; Munkäcsi 1901 558-559; SKES 1969 sarvi; Joki 1973 363-364;
UEW 1988 486-487; Jussila 1998 sarvi; SSA 2000 sarvi.
sarvijaakko
Ikivanhasta arjalaisperäisestä lainasanasta —> sarvi ja kansainvälisen Jacobus, Jakob
-nimen suomalaisesta muunnelmasta jaakko koottu yhdyssana sarvijaakko on ensi
kertaa mainittu suomen kirjakielessä niiden lisäysten joukossa, joita Juhana Can-
stren on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1800-luvun alussa, ja aivan ilmei-
sesti nykymerkityksessään, sillä ruotsinkielinen selitys timberman tarkoittaa juuri
sarvijäärää (timmerbagge). Sarvijaakko on mainittu myös Daniel Europaeuksen
sanakirjassa 1853. Luonnontieteellisessä kirjallisuudessa sana on täsmennetty poik-
keuksellisen pitkillä tuntosarvilla varustetun sarvijäärän (Acanthocinus aedilis)
nimitykseksi. Samaan eläimeen on viitattu myös nimityksellä hapsenkakkiainen.
SKES 1969 sarvi; Jussila 1998 sarvijaakko; SSA 2000 sarvi.
1126

sassiin
Nopeaan toimintaan kehottava sassiin on illatiivimuoto venäläisperäisestä lainasa-
nasta, jota ei käytetä suomessa perusmuotoisena. Venäjässä sana kirjoitetaan sejcäs
mutta äännetään puhekielessä ssas. Venäjän sana merkitsee '(juuri) nyt, heti pai-
kalla1. Suomessa sassiin on tyypillisesti puhekielinen, murteellissävyinen sana, jonka
saattaa joskus tavata mm. 1900-luvun alkupuolen kaunokirjallisuudesta.
SKES 1969 sassiin; Plöger 1973 175-176; SSA 2000 sassiin.
sata
Sanalla on vastineita kaikissa suomalais-ugrilaisissa kielissä. Näitä ovat inkeroisen,
karjalan ja vatjan sata, lyydin, vepsän ja viron sada, liivin sada, saamen öuodi, mord-
van sadöy marin lixdö, udmurtin su, komin so, mansin sät, hantin sat ja unkarin szäz.
Sata on vanha arjalainen eli indoiranilainen laina, jolle rekonstruoitua alkumuotoa
*sata- edustavat mm. muinaisintian satäm ja avestan satoni. On mahdollista, että
sana on kaupankäynnin myötä levinnyt suomalais-ugrilaisiin kieliin osittain erik-
seen. Suomen kirjakielessä sata on esiintynyt Agricolan aapiskirjasta alkaen.
Thomsen 1869 3; Munkäcsi 1901 559-562; Joki 1973 311; Koivulehto 1983 151-152; UEW 1988
467; Jussila 1998 sata; SSA 2000 sata.
sataa
Verbin etymologisia vastineita lähisukukielissä ovat inkeroisen sattaa, karjalan
satoa, vatjan sataa, viron sadada ja liivin sayddö. Saamesta on esitetty kahtakin eri
vastinetta, joko pohjoissaamen verbiä cuohcit 'osua, sattua; sataa (lunta)' tai luula-
jansaamen verbiä tjätet sadella hiljalleen'. Jälkimmäiselle on esitetty etymologisia
vastineita myös samojedikielistä, esim. enetsin säre sade'. Mikäli rinnastus pitää
paikkansa, kysymyksessä voisi olla ikivanha omaperäinen sana. Sanavartalolle on
kuitenkin esitetty myös hyvin vanha indoeurooppalainen lainaetymologia, jonka
mukaan se juontuisi putoamista merkitsevästä indoeurooppalaisen kantakielen juu-
resta *k'ad-. Kaikkien selitysvaihtojen mukaan kyseessä on joka tapauksessa tuhan-
sia vuosia vanha sana. Suomen kirjakielessä sataa on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1969 sataa; Janhunen 1981 SUSA 77:9 3; Koivulehto 1991 UE 50; Jussila 1998 sataa; SSA
2000 sataa.
satama
Laivojen tai veneiden maihinlasku- ja lastauspaikkaa merkitsevän satama-sanan vas-
tineita ovat inkeroisen sattaama, viron sadam ja liivin sadäm. Sana on vanhastaan
selitetty johdokseksi verbistä —» sataa, joka alkuaan on yleisesti merkinnyt 'pudota,
laskea', mutta nykykäsityksen mukaan satama on pikemmin lainaa germaaniselta
taholta. Vartalon germaaniseksi alkumuodoksi on rekonstruoitu *stapa-, jota esim.
gootissa edustaa staps 'ranta, paikka'. Nykyruotsin murteissa samaan yhteyteen kuu-
1127

luva stad voi merkitä meren, järven tai joen rantaa; kirjakielen stad 'kaupunki' on
myös samaa juurta. Suomen kirjakielessä satama on esiintynty Agricolasta alkaen.
SKES 1969 satama-, Nikkilä 1998 Suomi 143 153-158; Jussila 1998 satama-, SSA 2000 satama.
satelliitti
Kiertotähteä kiertävää pienempää taivaankappaletta, 1950-luvulta alkaen myös kei-
notekoista kiertolaista merkitsevä satelliitti juontuu alkuaan latinan sanasta satelles,
genetiivissä satellitis, joka tarkoittaa mm. seuralaista, henkivartijaa, saattueen jäsentä
tai avustajaa. Perimmältään sanan on arveltu olevan etruskilaista alkuperää. Sak-
sassa Satellit on tullut käyttöön 1600-luvulla, ruotsissa 1700-luvulla. On mahdotonta
sanoa, mistä kielestä suomen satelliitti on lainattu. Muiden kielten sate///Myyppiset
sanat ovat esiintyneet suomalaisissa sanakirjoissa jo 1800-luvun puolella, mutta suo-
malaisena sanana satelliittia on varsinaisesti alettu käyttää vasta 1900-luvun alku-
puolella.
SAOB 1965 satellit; Kluge - Seebold 1989 Satellit
satiainen
Pientä, kiusallista syöpäläistä (Phthirius pubis) merkitsevä satiainen on johdos
sanasta —» sata: kun satiaisia on, niitä on yleensä runsain joukoin. Samaan syöpä-
läiseen viittaavia samantapaisia johdoksia on myös useissa lähisukukielissä, esim.
inkeroisen satikkainy karjalan satikka tai satikkainen, lyydin sat'ik ja viron satikas.
Suomen kirjakielessä satiainen on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakir-
jassa 1745.
SKES 1969 satiainen; Jussila 1998 satiainen; SSA 2000 satiainen.
satiini
Hohtavaa, silkin tapaista kangasta merkitsevä satiini on lainattu suomeen ruotsin
sanasta sätin. Tämä sekä englannin ja saksan samanasuiset sanat juontuvat mui-
naisranskan sanasta zatany, satanin, joka on todennäköisesti espanjan välityksellä
lainattu arabian sanasta zaituni (alas) 'Zaitun(in silkki)'. Zaitun on arabiankielinen
nimitys kaakkoiskiinalaiselle kaupungille, jossa kyseistä kangasta alun perin on val-
mistettu. Nykyään kaupungin nimi on Chuanchow. Suomen kirjakielessä satiini on
ensimmäistä kertaa mainittu eräässä suomenkielisessä perunkirjassa vuonna 1798
alkuosana yhdyssanaa satiinitröijy.
SAOB 1965 satäng; Kluge - Seebold 1989 Sätin; Jussila 1998 satiini.
satiiri
Pilkallista runoa, romaania tai näytelmää tai yleisesti ivaa merkitsevä satiiri on lai-
naa ruotsin sanasta satir, joka juontuu alkuaan latinan samaa merkitsevästä sanasta
1128

satira. Latinalaisen sanan vanhempi muoto on satura. Tämä tarkoittaa monenlai-
sista aineista koottua annosta ja on johdos runsasta, kylläistä, hedelmällistä yms.
merkitsevästä sanasta satus. Kansanetymologisesti satiiri on myöhemmin yhdis-
tetty antiikin kertomuksissa mainittuihin satyyreihin, metsissä piileskeleviin, ihmi-
sen tapaisiin ja usein ilkikurisesti käyttäytyviin olentoihin, joilla oli hevosen häntä,
korvat ja nahka. Suomen kirjakieleen satiiri on tullut 1800-luvulla. Yleensä muiden
kielten satir-tyyppiset sanat on 1800-luvulla korvattu omakielisillä vastineilla, esim.
pilkkaruno, ilkkulaulu, ilvelaulu, ilkkuma yms., mutta myös satiiri mainitaan esim.
F. W. Rothstenin latinalais-suomalaisessa sanakirjassa 1864. Kristfrid Gananderin
satukokoelmassa 1784 mainitaan sitaattilaina satire, mutta tämä ei tarkoittane satii-
ria vaan satyyria, sillä sana esiintyy sadun otsikossa "Yksi ihminen ja mettän asukas
(satire)".
Kluge - Seebold 1989 Satire; Jussila 1998 satiiri; Koukkunen 1990 satiiri.
sato
Sanalla on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisessa ja vatjassa sato,
virossa sadu ja liivissä sady mutta nämä eivät merkitse vuodentuloa vaan sadetta.
Karjalan sato tarkoittaa sulkasatoa tai sulkasatoista lintua. Sana on johdos verbistä
—» sataa, joka alkuaan on tarkoittanut putoamista, ja sen merkitys on sukukielissä
kehittynyt tältä pohjalta osittain eri suuntiin. Suomen kirjakielessä sato on ensi ker-
taa mainittu Abraham Kollaniuksen lainsuomennoksessa 1648, ja johdokset satoi-
nen ja satoisa ovat tulleet kirjakieleen Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1969 sato; Jussila 1998 sato, satoinen, satoisa; SSA 2000 sato.
satsata
Panostamista tai sijoittamista merkitsevä satsata on lainaa ruotsin verbistä satsa.
Tämä on johdos sanasta sats annos, määrä, erä, kerta, sarja' ym., joka on erikseen
lainattu suomen arkiseen puhekieleen asussa —> satsi. Ruotsissa satsa on melko uusi
verbi, se on tullut käyttöön vasta 1800-luvun lopulla ja sitä on käytetty erityisesti
korttipelin tai vedonlyönnin yhteydessä tehtävistä panostuksista. Suomalaisessa
puhekielessä vastaava verbi satsata tai satsaa on esiintynyt heti 1900-luvun alusta
lähtien.
SAOB 1965 satsa; Paunonen 2000 satsaa.
satsi
Suomen satsi on lainaa ruotsin sanasta sats annos, määrä, erä, kerta, sarja' ym., joka
puolestaan on lainaa saksan vastaavasta sanasta Satz. Suomen kirjakielessä satsi on
ensimmäistä kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sepittämässä leikillisessä runossa
1788.
SKES 1969 satsi; SSA 2000 satsi.
1129

sattua
Verbillä on tarkkoja vastineita lähisukukielissä, esim. inkeroisen ja vatjan sattua,
karjalan sattuo ja viron sattuda. Sama vartalo on ilmeisesti myös mordvan verbissä
satomsy joka merkitsee mm. 'riittää; tulla osaksi; tavoittaa; saada aikaan'. Sanavarta-
lon alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *satta-. Itämerensuomen sanoissa toisen
tavun «-vokaali sisältää johdinaineksen. Suomen kirjakielessä sattua on esiintynyt
Agricolasta alkaen.
SKES 1969 sattua; UEW 1988 754; Jussila 1998 sattua; SSA 2000 sattua.
satu
Nykysuomessa fantasiakertomusta merkitsevällä sata-sanalla ei ole vastineita suku-
kielissä; karjalan satu on lainaa suomesta. Vanhassa kirjakielessä ja murteissa satu
voi merkitä todenperäistä sattumusta, tapausta tai myös valhetta, kirjakielessä jopa
oikeusjuttua. Sana on selitetty johdokseksi verbistä —> sataa, jonka alkuperäinen
merkitys on 'pudota*. Merkityksen kehityksen kannalta rinnakkaistapaukseksi sopii
esim. saksan jällen 'pudota1 -verbistä johdettu Fall 'tapaus'. Suomen kirjakielessä
satu on ensimmäistä kertaa mainittu Ericus Walleniuksen kirjoittamassa ruumis-
saarnassa vuonna 1706.
Hakulinen 1955 KV 35 97-104; SKES 1969 satu; Jussila 1998 satu; SSA 2000 satu.
satula
Sanalla on vastine kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä, esim. karjalassa ja vatjassa
satula, vepsässä ja virossa sadul ja liivissä sdddöl. Sana on vanha germaaninen laina,
jolle rekonstruoitua alkumuotoa *sadula edustavat mm. nykyruotsin sadel ja sak-
san Sattel. Suomen kirjakielessä satula on ensi kertaa mainittu herra Martin maan-
lain suomennoksessa vuoden 1570 tienoilla, mutta safa/a-sanan johdos satuloida on
esiintynyt jo Agricolan kielessä.
Thomsen 1869 147; SKES 1969 satula; Jussila 1998 satula, satuloida; SSA 2000 satula.
satuttaa
Verbillä on tarkkoja vastineita muutamissa itämerensuomalaisissa kielissä, esim.
inkeroisen satuttaa sekä vepsän ja viron satutada. Joissakin tapauksissa lähisuku-
kielten verbit vastaavat pikemmin Suomen Karjalassa tunnettua, samaa merkitsevää
johdosta satattaa, esim. karjalan satattoa ja vepsän satatada. Verbit ovat johdoksia
joko verbistä —» sattua tai sitten tämän *sa#a-tyyppisestä vartalosta, joka ei kuiten-
kaan suomessa esiinny itsenäisenä sanana. Suomen kirjakielessä satuttaa on esiinty-
nyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen.
SKES 1969 sattua; Jussila 1998 satuttaa; SSA 2000 sattua.
1130

sauhu
Sävyltään hieman murteellinen sauhu on yleiskielisen —» savu-sanan variantteja.
Eräät sauhu-sanan johdokset ovat kuitenkin vakiintuneet yleiskieleen, mm. sau-
huta ja sauhutella. Suomen kirjakielessä sauhu on ensi kertaa mainittu vuonna 1759
eräässä uskonnollisessa kirjasessa ja sauhuttaa vuoden 1727 almanakassa.
SKES 1969 savu; Jussila 1998 sauhu, sauhuttaa; SSA 2000 savu.
saukko
Näädänsukuista, etupäässä kaloja syövää petonisäkästä (Lutra lutra) merkitsevällä
sa«fc/co-sanalla ei ole selviä vastineita sukukielissä, eikä sille tunneta myöskään lai-
naetymologiaa. Sanan alkuperä on hämärän peitossa. Sana on rakenteeltaan selvästi
johdos, mutta on epäselvää, mistä vartalosta se on muodostettu. Asiaa mutkistaa
vielä se, että itämerensuomalaisissa kielissä on toinen, vanhemmalta näyttävä nimi-
tys samalle eläimelle: saarva-sanan vastineita ovat karjalan soarva, lyydin ja vep-
sän sagarv, viron saarmas ja liivin sagröb. Näiden sanojen yhteiseksi alkumuodoksi
on rekonstruoitu *sayarma tai *sayarva. Sanan vastine on mahdollisesti myös saa-
men deavrris, joskin rinnastus on saamen sanan etuvokaalisuuden vuoksi epävarma.
Myös saukko-sanan on arveltu etymologisesti kuuluvan samaan yhteyteen. Toisaalta
on arveltu, että saukko ja mahdollisesti saarvakin olisivat johdoksia häntää merkit-
sevästä söpö-sanasta (—» saparo). Joka tapauksessa molemmat sanat ovat nykytiedon
valossa omaperäisiä eläimen nimityksiä. Suomen kirjakielessä saukko on ensi ker-
taa mainittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637 ja saarva Daniel Jusleniuksen
sanakirjassa 1745.
Toivonen Vir. 1951 316; SKES 1969 saarva, saukko; Turunen 1982 SUST 181 312; Jussila 1998
saarva, saukko; SSA 2000 saarva, saukko.
sauma
Sanalla ei ole vastineita sukukielissä. Viron koillismurteiden saum, joka tarkoittaa
venelautojen saumaa, on lainaa suomesta. Suomen sauma on germaaninen laina,
jolle rekonstruoitua alkumuotoa *saum- vastaa nykyruotsissa söm sauma, ommeF.
Suomen kirjakielessä sauma on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen sanakir-
jassa 1637.
Thomsen 1869 147; SKES 1969 sauma; Jussila 1998 sauma; SSA 2000 sauma.
sauna
Sanalla on vastineita itämerensuomessa ja saamessa, esim. inkeroisessa ja vatjassa
sauna, virossa saun ja liivissä söna. Saamen vastine suovdnji merkitsee lumeen kai-
vettua kuoppaa, esim. riekon kieppiä. Itämerensuomessakaan sauna ei välttämättä
merkitse kylpemistä varten rakennettua tilaa, vaan se voi tarkoittaa myös pientä
asuinpirttiä, tupaa tai esim. kalamajaa. Joka tapauksessa sanaa pidetään vanhana ja
1131

omaperäisenä, j a sen alkuperäiseksi asuksi voidaan rekonstruoida *savna. Suomen kir-
jakielessä sauna on esiintynyt Agricolasta alkaen. Agricolan suomentamissa uskon-
nollisissa teksteissä ei tosin saunaa mainita, mutta Agricola on itse lisännyt saunan
terveydenhoito-ohjeita sisältävään, ruotsista mukailtuun runoon.
SKES 1969 sauna; Jussila 1998 sauna; SSA 2000 sauna.
sauva
Sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä. Näitä ovat esim. karjalan sauva,
lyydin sauv, vatjan savvö, viron sau, liivin sovä, saamen cavgrji sekä mansin ja han-
tin suw. Sana kuuluu ikivanhaan omaperäiseen kerrostumaan ja sen alkuperäiseksi
asuksi on rekonstruoitu *sawt]3. Suomen kirjakielessä sauva on esiintynyt Agrico-
lasta alkaen.
SKES 1969 sauva; UEW 1988 468-469; Jussila 1998 sauva; SSA 2000 sauva.
savanni
Trooppista ruohotasankoa merkitsevä savanni on lainattu suomeen todennäköisesti
ruotsista, mutta lainan tulosuuntaa on mahdotonta sanoa täysin varmasti, sillä myös
muissa Euroopan kielissä on samantapaisia sanoja. Saksan Savanne, ranskan savane
ym. ovat espanjan välityksellä lainautuneet Karibian alueen intiaanikielistä. Suo-
men kirjakielessä savanni on tullut käyttöön 1840-luvulla maantieteen oppikirjoissa.
Sana mainitaan myös mm. Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865, jossa savannien
kerrotaan olevan ruohoketoja Pohjois-Amerikassa.
TSK 8 1916 savanni; SAOB 1965 savann; SSA 2000 savanni.
savi
Sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä. Näitä ovat mm. inkeroisen, karja-
lan, lyydin, vepsän ja viron savi, vatjan savvi, liivin sauv, ersämordvan sovon, marin
sun, komin sun, mansin sul ja hantin söwt. Sanan suomalais-ugrilaiseksi asuksi on
rekonstruoitu *sawe. Suomen kirjakielessä savi on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Agricolalla on myös savenvalaja, saviastia ja savinen.
SKES 1969 savi; UEW 1988 468; Jussila 1998 savi, savenvalaja, saviastia ja savinen; SSA 2000 savi.
Savo
Itäsuomalaisen historiallisen maakunnan nimitys Savo on vanhimmissa kirjallisissa
lähteissä eli Pähkinäsaaren rauhansopimuksessa (1323) tai sen kopioissa esiintyy
ruotsinkielisessä asussa Sawolax, Sawalax tai Sawelax. Mikkelin tienoilla sijainneen
sydänsavolaisen emäpitäjän vanha nimitys on ollut Savilahti, joten Savo on mitä
ilmeisimmin katsottava tämän nimen osana esiintyvän —» savf-sanan johdokseksi.
1132

Savo on suomalaisena nimenä ensi kertaa mainittu vuonna 1597 Savonlinnan läänin
asukkaiden valassa, jossa pyydettiin hallitsijalta anteeksi uskollisuuden rikkomista.
SKES 1969 Savo; Jussila 1998 Savo; SSA 2000 Savo.
savotta
Tukkityömaata, nykykielessä myös isoa työurakkaa merkitsevä savotta on lainaa
venäjän sanasta zavöd, joka merkitsee tehdasta tai sahalaitosta. Sama sana on lai-
nattu myös inkeroiseen, karjalaan ja lyydiin. Suomen kirjakieleen savotta on tullut
1800-luvun jälkipuoliskolla, ensimaininta lienee August Ahlqvistin kirjoituksessa
1857. Sanaa on käytetty myös tehtaan merkityksessä ennen —» tehdas-sanan vakiin-
tumista.
Ahlqvist Suomi 1857 96; SKES 1969 savotta; Plöger 1973 177; SSA 2000 savotta.
savu
Sanalla on vastineita kaikissa lähisukukielissä sekä eräissä etäsukukielissä. Näitä ovat
mm. inkeroisen ja vatjan savvuy lyydin ja vepsän savu, viron sau, liivin so'u ja saamen
suovva. Mordvan suvtams on verbi, joka merkitsee savuttaa, savustaa'. Sanavartalo
lienee vanha ja omaperäinen, ja sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *saw3.
Suomen kirjakielessä savu on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1969 savu; UEW 1988 754; Jussila 1998 savu; SSA 2000 savu.
savuke
Vanhasta omaperäisestä —> savw-sanasta muodostettu johdos savuke on nykymer-
kityksessään otettu kirjakieliseen käyttöön 1910-luvun lopulla. Tätä ennen savuk-
keesta on käytetty mm. nimityksiä paperossi tai zigaretti. Murteissa savuke on voinut
tarkoittaa mm. viinanpoltossa ensin syntyvää, savulta maistuvaa viinaa.
SKES 1969 savu; SSA 2000 savu.
se
Ikivanhalla pronominilla se on vastineita kautta koko uralilaisen kielikunnan. Näitä
ovat mm. inkeroisen, lyydin, vepsän, vatjan ja liivin se, viron see, ersämordvan se,
hantin si ja nganasanin sete. Pronomini voi useimmissa kielissä viitata hyvin yleisesti
sekä elollisiin että elottomiin olioihin, mutta eräissä kielissä, kuten nganasanissa,
inkeroisessa ja suomen murteissa, siitä on tullut myös kolmannen persoonan per-
soonapronomini 'hän*. Monet se-pronominin entiset tai nykyiset taivutusmuodot
ovat kiteytyneet itsenäisiksi sanoiksi, esim. —» sekä, siellä, —» siis, siksi, sillä, sinne jne.
Suomen kirjakielessä se on monissa eri muodoissa esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1969 se; UEW 1988 33; Jussila 1998 se; SSA 2000 se.
1133

seepra
Hevosensukuista eläintä merkitsevä seepra on lainattu suomeen ruotsista. Ruotsin
sebra tai zebra juontuu, mahdollisesti saksan välityksellä, espanjasta tai portugalista.
Espanjan cebra ja portugalin zebra puolestaan lienevät peräisin jostakin Kongon alu-
eella puhutusta afrikkalaisesta kielestä. Suomen kirjakieleen seepra on kotiutunut
1800-luvun loppupuoliskolla. Sana mainitaan ainakin jo Daniel Europaeuksen sana-
kirjassa 1853.
SAOB 1965 sebra; Kluge - Seebold 1989 Zebra; SS A 2000 seepra.
seerumi
Alkuaan veriheraa tai -nestettä merkitsevä seerumi on lainaa latinan sanasta serum
'hera'. Sisältämiensä vasta-aineiden ansiosta seerumia on käytetty lääkinnällisiin tar-
koituksiin, ja samaa sanaa on alettu kansankielessä käyttää myös muiden paranta-
vien nesteiden nimityksenä. Suomalaisessa lääketieteessä seerumi on suomalaisena
sanana tullut käyttöön 1800-luvun lopulla.
SAOB 1967 serum; Kluge - Seebold 1989 Serum.
sees
Säästä tai taivaasta puhuttaessa kirkasta merkitsevällä sees-sanalla on vastine aino-
astaan karjalassa. Vastineita on yritetty osoittaa myös etäsukukielistä, ja toisaalta
sanalle on tarjottu balttilaista lainaetymologiaa, mutta näissä selityksissä on niin pal-
jon äänteellisiä ja semanttisia ongelmia, ettei niitä yleensä hyväksytä. Sanan alkuperä
on siis toistaiseksi selvittämättä. Suomen kirjakielessä sees on esiintynyt Agricolasta
alkaen. Nykyään sees on harvinainen ja sävyltään runollinen sana, mutta sen johdos
seestyä kuuluu säätieteen normaaliin sanastoon.
Hakulinen Vir. 1966 164-169; SKES 1969 sees; Jussila 1998 sees; SSA 2000 sees.
seesam
Taikasana seesam on tullut suomalaisille tutuksi Tuhannen ja yhden yön saduista.
Sana kuuluu etymologisesti yhteen Intiassa ja Kiinassa viljeltävää öljykasvia (Sesa-
mum indicum) merkitsevän seesamf-sanan kanssa. Kasvin nimitys juontuu alkuaan
seemiläisistä kielistä. Ali Babasta ja neljästäkymmenestä rosvosta kertovassa sadussa
taikasanalla "Seesam aukene" saadaan avautumaan vuoren seinässä oleva salaisen
aarrekammion ovi. Sanojen merkitysyhteys perustuu siihen, että seesamin pystyt
kotahedelmät aukeavat itsestään siementen kypsyessä. Kasvin viljelyssä ja sadon tal-
teen saamisessa tämä ominaisuus on aiheuttanut erityisiä ongelmia. Tuhannen ja
yhden yön satukokoelmaan kuuluvia kertomuksia on alettu kääntää suomeksi 1800-
luvulla, ja myös kasvin nimityksenä seesami on tullut suomalaisille tutuksi 1800-
luvun lopulla. Sana mainitaan asussa sesami mm. Agathon Meurmanin ranskalais-
suomalaisessa sanakirjassa 1877.
1134

SAOB 1967 sesam; Kluge - Seebold 1989 Sesam; Rousi 1997 164; Paloposki 2003 SJ 45 140-159.
seikka
Sanalla on tarkka vastine ainoastaan karjalassa, jossa seikka merkitsee työtä, touhua,
keinoa, asiaa yms. Lyydissä on samasta kannasta johdettu verbi leikata, joka merkit-
see 'hommata, toimittaa'. Myös karjalassa on useampiakin samantapaisia verbejä.
Sanan alkuperä on vailla lopullista selvitystä. Sitä on useissa yhteyksissä verrattu
ruotsin sanaan sak ja saksan sanaan Sache, mutta täsmällistä lainasuhdetta ei sanojen
välille ole pystytty rakentamaan. Suomen kirjakieleen seikka on levinnyt kalevalai-
sen kansanrunouden välityksellä. Ensiesiintymä on Oulun Viikko-Sanomissa 1829.
Jo tätä ennen on vanhassa kirjakielessä mainittu samanasuinen sana, joka kuitenkin
on tarkoittanut pärepihtiä eikä mitenkään voine kuulua asiaa merkitsevän seikka-
sanan yhteyteen, vaikka tätäkin on joskus arveltu. Johdos seikkailla on tullut käyt-
töön 1800-luvun puolimaissa, joskin sitä on aluksi käytetty myös karjalan mallin
mukaisessa merkityksessä 'toimitella*.
Rapola Vir. 1953 241-255; SKES 1969 seikka; Jussila 1998 seikka; SSA 2000 seikka.
seilata
Purjehtimista merkitsevä seilata on lainaa ruotsin verbistä segla. Sama sana on lai-
nattu myös inkeroiseen ja viroon. Suomen kirjakielessä seilata on ensi kertaa mai-
nittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1969 seilata; Jussila 1998 seilata; SSA 2000 seilata.
seimi
Etenkin hevosen ruokintatelinettä tai -astiaa tarkoittavan seimi- tai so/rai-sanan vas-
tineita ovat inkeroisen ja vatjan soimi, seimi, karjalan soimi, lyydin soim ja viron
söim. Sana on selitetty vanhaksi johdokseksi verbivartalosta *sewe-, jota nykysuo-
messa edustaa —> syödä. Suomen kirjakielessä seimi on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Urbaaneille suomalaisille tutuin seimi on epäilemättä se, joka mainitaan Jeesus-lap-
sen tilapäisenä vuoteena jouluevankeliumissa. Tältä pohjalta sdmf-sanaa on 1800-
luvun jälkipuolella alettu ruotsin mallin mukaan käyttää myös aivan pienille lapsille
tarkoitetun hoitolaitoksen tai turvakodin nimityksenä. Ruotsissa sanaa barnkrubba
on kansainvälisen mallin mukaan käytetty tässä merkityksessä 1860-luvulta lähtien.
SAOB 1900 barnkrubba; E. Itkonen 1968 508; SKES 1969 soimi; Koivulehto Vir. 1996 329-330;
Jussila 1998 seimi; SSA 2000 soimi.
seinä
Sanalla on vastineita kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä. Näitä ovat inkeroisen,
karjalan ja vatjan seinä, lyydin sein, vepsän stn, viron sein ja liivin säina. Sana on
1135

vanha balttilainen laina, jota lainanantajataholla edustavat liettuan siena ja latvian
siena. Suomen kirjakielessä seinä on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Thomsen 1869 34 ja 1890 217; SKES 1969 seinä; Jussila 1998 seinä; SSA 2000 seinä.
seireeni
Antiikin taruissa puoleksi naisen, puoleksi linnun hahmoista viettelevää olentoa
merkitsevä seireeni on kirjallisuuden välityksellä saatu laina kreikan sanasta seiren.
Seireenit houkuttelivat kulkijoita luokseen suloisella laulullaan, mutta kun nämä
lankesivat ansaan, seireenit repivät heidän kappaleiksi terävillä kynsillään. Kreikan
seiren saattaa olla samaa juurta kuin köyttä, sidettä tai paulaa merkitsevä seira, jol-
loin seireenit olisivat eräänlaisia "sitojia". Saman sanan pohjalta on syntynyt myös
kovaäänistä merkinantolaitetta merkitsevä —» sireeni. Vanhassa suomalaisessa kir-
jallisuudessa sireeni on voinut merkitä sekä merkinantolaitetta että seireeniä. Viet-
telijätärtä merkitsevä seireeni on kreikan mukaisessa asussa alkanut yleistyä vasta
1920-luvulta lähtien.
Salmelainen 1925 sireeni; Koukkunen 1990 sireeni.
seis
Pysähdyskäskyä merkitsevä seis on verbistä seistä (—» seisoa) muodostettu yksikön
toisen persoonan imperatiivimuoto, joka on kiteytynyt itsenäiseksi interjektioksi.
Alkuperäinen merkitys on seisahda, pysähdy'. Koska seis on tyypillisesti puhekieleen
kuuluva ilmaus, sen iästä on mahdotonta sanoa mitään varmaa. Sanakirjoihin seis
on päässyt vasta 1880-luvulla. Tätä ennen on mainittu saman verbin täydellisempiä
muotoja seiso! tai seisota! samassa merkityksessä.
SKES 1969 seisoa; SSA 2000 seisoa.
seisoa
Verbillä on etymologisia vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä. Näitä ovat esim.
inkeroisen seissa, karjalan seisuo, vepsän sista, vatjan söisa, viron seista, saamen
cuozzuU marin sincem 'istua, seisoa', mansin tuns- ja hantin las-. Sanan alkuperäi-
seksi asuksi on rekonstruoitu mm. *serjce tai sarjca. Rekonstruoinnissa on vaihtoeh-
toja, sillä osassa sukukieliä sana on etuvokaalinen, osassa takavokaalinen. Esimer-
kiksi viron seis-vartalon rinnalla on myös eteläviron sa/s-vartalo. Joka tapauksessa
kysymyksessä näyttää olevan vanha omaperäinen sana. Suomen kirjakielessä seisoa
on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1969 seisoa; UEW 1988 431-432; Jussila 1998 seisoa; SSA 2000 seisoa.
1136

seiti
Turskansukuista merikalaa (Pollachius virens) merkitsevä seiti on lainaa norjan
sanasta seid. Kalaa on perinteisesti pyydettyjä tuotu Suomeen Norjasta. Suomen kir-
jakielessä seiti on ensi kertaa mainittu Elias Lönnrotin sanakirjan lisävihkossa 1886.
Jo tätä ennen on samasta kalasta käytetty saamen kielen välityksellä lainattua nimi-
tystä saita. 1950-luvulta lähtien on käytetty myös ruotsalaisperäistä nimitystä sei.
SKES 1969 saita2; SSA 2000 seiti.
seitikki
Erääseen helttasienten sukuun (Cortinarius) viittaava seitikki on johdos sanasta —»
seitti. Nimi perustuu siihen, että etenkin nuoren sienen lakin alla on seittiä, joka
myöhemmin repeää renkaaksi jalan ympärille. Suomen kirjakielessä seitikki on tullut
käyttöön 1900-luvun alkupuoliskolla.
SSA 2000 seitti.
seitsemän
Lukusanalla seitsemän on varmoja etymologisia vastineita itämerensuomesta per-
miläiskieliin asti. Näitä ovat mm. karjalan seittsemen, vepsän sitsmeny vatjan seit-
seey viron seitsey liivin seisy pohjoissaamen ciezay ersämordvan sisemy marin söm sekä
komin ja udmurtin sizym. Mahdollisia vastineita on esitetty myös samojedikielistä,
esim. nenetsin siw ja kamassin seibu. Sana on yleensä laskettu kuuluvaksi ikivan-
haan omaperäiseen sanastoon. Ugrilaiskielten vastaavat lukusanat ovat kuitenkin
arjalaisia lainasanoja. Indoeurooppalaisissa kielissä on äänteellisesti hyvin saman-
tapaisia seitsemää merkitseviä lukusanoja, ja samojedikielten lukusanat voivat olla
lainaa indoeurooppalaisen kielikunnan itäistä haaraa edustavasta kantatokaarista.
Suomalais-permiläistenkin kielten sanavastineissa on äännevaihteluja, joiden takia
alkuperäisen muodon rekonstruoiminen on hankalaa. Yhtenä mahdollisuutena on
esitetty *seycemä. Suomen kirjakielessä seitsemän on esiintynyt Agricolan aapiskir-
jasta alkaen.
SKES 1969 seitsemän; Janhunen SUST 185 119-120; UEW 1988 773; Honti 1993 100-103; Jussila
1998 seitsemän; SSA 2000 seitsemän.
seitti
Hämähäkin verkkoa tai muuta harsomaista verkostoa merkitsevällä seitti-sanalla ei
ole vastineita sukukielissä. Sitä on arveltu lainaksi venäjän sanasta set'Verkko', mutta
selityksessä on äännehistoriallisia ongelmia. Äänteellisesti parempi esikuva löytyisi
balttilaiselta taholta, josta vastineiksi on esitetty liettuan sietasy saitas 'nuora' ja lat-
vian saitis, satte side, nuora'. Näiden kohdalla ongelmaksi tulee merkitysero. Näin
ollen seitti-sanein alkuperä on toistaiseksi epävarma. Suomen kirjakieleen seitti on
tullut vasta vuoden 1803 almanakassa.
1137

Lönnrot 1880 seitti; SKES 1969 seitti; Jussila 1998 seitti; SSA 2000 seitti.
seiväs
Sanalla on vastine kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä. Näitä ovat mm. inkeroi-
sen ja karjalan seiväs, vepsän sibaz, vatjan seiväz, viron teivas ja liivin täibaz. Sana
on vanha balttilainen laina, jota nykyisissä balttilaisissa kielissä edustavat liettuan
stiebas 'keppi, sauva; pylväs, masto' ja latvian stiba 'keppi, vitsa'. Koska suomensu-
kuisissa kielissä ei vanhastaan ole ollut sananalkuisia konsonanttiyhtymiä, yhtymä
on lainattaessa korvattu yksinäiskonsonantilla. Suomen kirjakielessä seiväs on esiin-
tynyt Agricolasta alkaen.
Thomsen 1869 34 ja 1890 219-220; SKES 1969 seiväs; Jussila 1998 seiväs; SSA 2000 seiväs.
seka
Sanavartalolla seka- on vastineita kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä, mutta
nämä eivät yleensä esiinny normaaleina substantiiveina vaan joihinkin tiettyihin
taivutusmuotoihin kiteytyneinä itsenäisinä sanoina tai sanojen osina. Esimerkiksi
suomen seassa-muotoa vastaa inkeroisen ja viron seas, karjalan sejassa, vatjan segaz
ja liivin siegäs. Sanavartalon alkuperä on tuntematon. Suomen kirjakielessä seka-var-
talon muotoja on esiintynyt Agricolasta alkaen, esim. seassa ja sekaan. Sefcö-vartalon
johdoksia Agricolalla ovat esim. sekaannus, sekaantua, sekoittaa ja seota. Itsenäisenä
sanana seka on mainittu Henrik Florinuksen sananlaskukokoelmassa 1702.
SKES 1969 seka; Jussila 1998 seassa, seka, sekaan, sekaannus, sekaantua, sekoittaa, seota; SSA
2000 seka.
sekki
Määrämuotoista maksuosoitusta merkitsevä sekki tai sekki on lainaa ruotsin sanasta
check, joka juontuu englannin ja arabian välityksellä alkuaan persian kielestä. Per-
sian cek merkitsee sopimusta. Suomen kirjakielessä sekki on tullut käyttöön 1870-
luvulla valtiopäivien suomenkielisissä asiakirjoissa asussa shekki. Sanakirjoihin se on
ilmestynyt 1880-luvulla.
Karlsson 1964 121-122; Koukkunen 1990 sekki; SSA 2000 sekki.
seksi
Sukupuolisuuteen tai sukupuoliseen vetovoimaan viittaava seksi on lainattu suo-
meen englannin sanasta sex, joka perustuu alkuaan latinan sanaan sexus sukupuoli'.
Sana on sinänsä vanha, mutta sen käyttö on voimakkaasti alkanut levitä 1920-luvulta
lähtien, kun mm. elokuvateollisuuden piirissä on alettu käyttää käsitettä sex appeal
sukupuolinen vetovoima'. Suomeksi on tässä mielessä alettu puhua seksistä 1960-
luvulta lähtien, tätä ennen on käytetty sitaattilainaa sex appeal. Sukupuolta yleisesti
merkitsevä englannin sex on korvattu käännösvastineilla, mm. suku tai sukupuoli.
1138

Vanhassa kirjakielessä on yleensä mainittu erikseen miehenpuoli ja vaimonpuoli
ilman että on käytetty molemmat sukupuolet kattavaa yleiskäsitettä.
Pulkkinen 1984 seksi; Koukkunen 1990 seksi; SSA 2000 seksi.
sekunda
Etenkin kauppatavaran luokittelussa ja markkinoinnissa käytetty, ei aivan ensiluok-
kaista tuotetta merkitsevä sekunda perustuu latinan sanaan secundus 'toinen*, jonka
feminiinimuoto on secunda. Vastakohtana on ensiluokkaista merkitseväpriima, joka
juontuu latinan ensimmäistä merkitsevästä järjestyslukusanasta prtmus 'ensimmäi-
nen*. Myös ruotsissa käytetään sanoja prima ja sekunda samassa merkityksessä, ja
molemmat sanat ovat olleet kaksikielisen liike-elämän käytössä jo 1800-luvun puo-
lella.
SAOB 1954 prima, 1966 sekunda; Kluge - Seebold 1989 Prima.
sekunti
Aikamittaa tai kulmamittaa merkitsevä sekunti on suomen kielessä lainaa ruotsin
sanasta sekund. Alkuaan sana juontuu latinasta, ja tässä nimenomaisessa käyttöyhtey-
dessä latinan sanaliitosta pars minuta secunda, joka sananmukaisesti merkitsee 'toi-
nen pieni osa'. Tätä termiä käytti kreikkalainen tähtitieteilijä Klaudios Ptolemaios
jakaessaan kulmia ja kaaria tietynsuuruisiin osiin. Kun esim. tuntia vastaava (aurin-
kokellon tms.) kaari jaettiin 6o:een yhtä suureen osaan, saatiin pars minuta prima eli
'ensimmäinen pieni osa' eli käytännössä —» minuutti, ja kun tämä jaettiin edelleen
6o:een yhtä suureen osaan, saatiin 'toinen pieni osa' eli sekunti. Suomalaisena sanana
sekunti on ensi kertaa mainittu Erik Polonin suomentamissa sota-artikloissa 1797.
SKES 1969 sekunti; Koukkunen 1990 sekunti; SSA 2000 sekunti.
sekä
Rinnastuskonjunktiolla sekä on tarkka vastine ainoastaan inkeroisessa ja karjalassa.
Sen rakenneosat ovat ikivanha pronominivartalo —> se ja johdinaines -ka/kä, joka
esiintyy monien muidenkin pronominivartaloiden yhteydessä, esim. —> kuka, —»
mikä. Suomen kirjakielessä sekä on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1969 se; Jussila 1998 sekä; SSA 2000 sekä.
selata
Sanalla ei ole varmoja vastineita sukukielissä, joskin vastineeksi on arveltu karjalan
verbiä seluo 'hämmentää, sekoittaa; pöyhiä; sotkea' yms. Alkuperä on epäselvä. Mah-
dollisena on pidetty sitä, että kysymyksessä olisi äänteellisesti motivoitu deskriptiivi-
sana, joka kuuluisi samaan etymologiseen yhteyteen kuin —> selkkaus. Suomen kirja-
1139

kieleen selata on tullut vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla. Johdos selailla on mainittu
ainakin jo G. E. Eurenin sanakirjassa 1860.
SKES 1969 selata; SSA 2000 selata.
selibaatti
Sukupuolielämästä pidättäytymistä merkitsevä selibaatti on suomeen lainattu toden-
näköisesti ruotsin vastaavasta sanasta selibat, mutta alkuaan se juontuu keskiajan
latinan sanasta caelibätus. Tämä on muodostettu naimatonta merkitsevästä adjektii-
vista caelebsy jonka alkuperä on epäselvä. Mahdollisesti se on muodostettu yksinäistä
merkitsevästä sanastaja siis merkinnyt alkuaan yksin elävää. Käsitteenä selibaatin on
täytynyt olla suomalaisille tuttu katoliselta keskiajalta lähtien, mutta suomalaisena
sanana selibaatti on tullut yleiseen käyttöön vasta 1900-luvun alkupuolella.
Klein 1966 celibacy, celibate.
selittää
Verbi selittää on johdos samasta sanavartalosta, josta on muodostettu myös adjek-
tiivi —» selkeä. Vastaavanlaisia johdoksia on myös lähisukukielissä, esim. inkeroi-
seen selittää, karjalan selitteä, lyydin selgittädä, vepsän setgitada, viron selgitada ja
liivin seXiö. Nämä voivat olla joko yhteistä alkuperää tai keskenään samoista ainek-
sista erikseen muodostettuja. Suomen kirjakielessä selittää on esiintynyt Agricolasta
alkaen.
SKES 1969 selkeä; Jussila 1998 selittää; SSA 2000 selittää.
seljanka
Ruokaisaa, venäläistyyppistä keittoa merkitsevä seljanka on lainaa venäjän sanasta
seljanka Vahvasti maustettu kala- tai lihakeitto'. Sananmukaisesti seljanka tarkoit-
taa maalaista. Suomen kirjakielessä sana on ruokalajin nimityksenä tullut käyttöön
1900-luvun alkupuolella.
SSA 2000 seljanka.
selkeä
Adjektiivi selkeä on vanha johdos samasta seMce-tyyppisestä vartalosta, josta on muo-
dostettu myös mm. —> selittää ja seljetä. Vartalolla on vastineita sekä lähisukukielissä
että saamessa, esim. suomen se/fceä-sanaa vastaavat inkeroisen selkiä, karjalan sel-
kie, lyydin selged, vepsän seXged, viron selgey liivin sieldö ja saamen cielggas. Sanavar-
taloa pidetään yleensä vanhana ja omaperäisenä, vaikka vastineita ei olekaan voitu
osoittaa saamea etäisemmistä sukukielistä. Suomen kirjakielessä selkeä on esiintynyt
Agricolasta alkaen.
SKES 1969 selkeä; Jussila 1998 selkeä; SSA 2000 selkeä.
1140

selkkaus
Riitaa, yhteentörmäystä, konfliktia tms. merkitsevä selkkaus on johdos sekaannusta
tai sekasortoa merkitsevästä murresanasta seikka ja tämän johdoksesta selkata sot-
kea, sekoittaa, puhua sekavia'. Sanavartalo on deskriptiivistä alkuperää, ja se on mah-
dollisesti alkuaan jäljitellyt sekavaa puhetta, solkkaamista. Suomen kirjakieleen selk-
kaus on tullut 1800-luvun jälkipuoliskolla. Sana on mainittu ainakin jo G. E. Eur£nin
sanakirjassa 1860.
SKES 1969 seikka; SSA 2000 selkkaus.
selkä
Sanalla on vastineita sekä itämerensuomessa että muutamissa etäsukukielissä. Näitä
ovat mm. inkeroisen ja karjalan selkä, vepsän seXg, vatjan seitiä, viron selg, liivin
sälga, pohjoissaamen öielgi ja marin silö. Sana lasketaan perinteisesti vanhaan oma-
peräiseen sanakerrostumaan kuuluvaksi ja sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstru-
oitu * selkä. Suomen kirjakielessä selkä on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1969 selkä; UEW 1988 772; Jussila 1998 selkä; SSA 2000 selkä.
sellainen
Sanaliitosta sen lainen, sen lajinen syntynyt adjektiivi sellainen on suomen kirjakie-
lessä ensimmäistä kertaa mainittu vuoden 1776 almanakassa. Tätä ennen on samassa
merkityksessä käytetty muita yhdysperäisiä adjektiiveja tai sanaliittoja, mm. senelki-
nen, sen kaltainen, sen muotoinen tai semmoinen, joka on syntynyt sanaliitosta sen
moinen.
SKES 1969 se; Jussila 1998 sellainen; SSA 2000 se.
selleri
Voimakkaasti tuoksuvaa ravintokasvia (Apium graveolens) merkitsevä selleri on
lainaa ruotsin sanasta selleri, joka juontuu ranskan sanasta celeri. Tämä perustuu
italian murteelliseen sanaan sellero tai paremminkin tämän monikkomuotoon sel-
leri, joka on yksi variantti keskiajan latinan sanasta selinum selleri'. Muita italialaisia
murremuotoja ovat seleno ja selino. Latinan sana juontuu alkuaan kasvin kreikan-
kielisestä nimityksestä selinon. Suomen kirjakielessä selleri on ensi kertaa mainittu
asussa silleri vuonna 1768 Pehr Adrian Gaddin laatimassa suomenkielisessä kirjassa,
jossa annettiin neuvoja puutarhakasvien kasvattamisesta. Myös ruotsin kielessä sel-
leri-muodon rinnalla on esiintynyt silleri.
SAOB 1967 selleri; SSA 2000 selleri.
1141

selli
Vankikoppia merkitsevä selli on lainaa ruotsin sanasta celL Alkuaan sana juontuu
latinasta, jossa cella merkitsee pientä huonetta tai kammiota. Suomen kirjakielessä
selli on tullut käyttöön 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa, sana mainitaan mm.}. G.
Sonckin virkakielen sanakirjassa 1903. Tätä ennen on samassa merkityksessä yleensä
käytetty sanaa koppi tai vankikoppi.
SKES 1969 selli; SSA 2000 selli.
selvä
Sanalla on vastineita lähisukukielissä, esim. inkeroisen, karjalan ja vatjan selvä. Etäsu-
kukielistä ei vastineita ole voitu osoittaa. On kuitenkin todennäköistä, että selvä kuu-
luu etymologisesti yhteen —» selkeä-s&nan kanssa ja on tätä kautta laskettavissa van-
haan omaperäiseen sanastoon kuuluvaksi. Säännöllistä johtosuhdetta sanojen välillä
ei kuitenkaan ole. Suomen kirjakielessä selvä on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1969 selvä; Jussila 1998 selvä; SSA 2000 selvä.
sementti
Alkuaan kalkista ja savesta jauhamalla saatua sideainetta merkitsevä sementti on lai-
naa ruotsin sanasta cemenU joka juontuu alkuaan latinasta. Latinan caementum mer-
kitsee kivilohkaretta tai kivimurskaa. Suomen kirjakielessä sementti on ensi kertaa
mainittu vuonna 1756 sotaväen varustamista koskevassa asiakirjassa ranskan kie-
len vanhentunutta asua myötäilevässä muodossa ciment. Nykyasu sementti on tullut
käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla.
Karsten 1944 FmS 10 502; SKES 1969 sementti; Koukkunen 1990 sementti; Jussila 1998 sementti;
SSA 2000 sementti.
seminaari
Alkuaan opettajien tai pappien valmistuslaitosta, 1800-luvun loppupuolelta lähtien
myös yliopistoissa erilaisia ryhmä- ja harjoitustyömuotoja tai tällaisten suorituspaik-
koja tai -tilaisuuksia merkitsevä seminaari on lainaa ruotsin tai saksan sanasta semi-
nar. Nämä perustuvat alkuaan latinan sanaan seminärium, joka on johdos siementä
merkitsevästä sanasta semen ja merkitsee sananmukaisesti taimitarhaa. Saksassa
Seminar on opetuslaitoksen merkityksessä ollut käytössä jo 1500-luvulla, suomen
kirjakieleen seminaari on tullut 1800-luvulla. Elias Lönnrotin tulkkisanakirjassa
1847 käytetään asua seminaria, Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865 on suunnil-
leen nykyasuinen seminari. Suomen ensimmäinen kansankoulunopettajaseminaari
perustettiin Jyväskylään vuonna 1863.
SKES 1969 seminaari; Koukkunen 1990 seminaari; SSA 2000 seminaari.
1142

sepalus
Paidan tai housujen etuhalkiota merkitsevä sepalus on johdos ikivanhasta omape-
räisestä sanasta sepä, joka on merkinnyt kaulaa. Vastaavanlainen johdos on inke-
roisessa ja karjalassa. Monissa sukukielissä myös sepä-sanan vastineet merkitsevät
kaulan lisäksi kaulusta. Suomen kirjakielessä sepalus on ensi kertaa mainittu Ericus
Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637.
SKES 1969 sepä; Jussila 1998 sepalus; SSA 2000 sepä.
sepeli
Kivimurskaa merkitsevä sepeli on lainaa venäjän samaa tarkoittavasta sanasta sceben
tai scebeL Sama sana on lainattu myös inkeroiseen ja vepsään. Suomen kirjakieleen
sepeli on tullut 1800-luvun lopulla, se mainitaan ainakin jo Elias Lönnrotin sanakir-
jan lisävihkossa 1886.
SKES 1969 sepeli; Plöger 1973 179; SSA 2000 sepeli.
seppele
Kehän muotoista, usein kukista tai lehvistä solmittua koristetta merkitsevä seppele
on lainaa muinaisruotsin sanasta säppel, säppal. Tämä juontuu alasaksan ja muinais-
ranskan välityksellä kansanlatinasta, jossa cappe//wm-tyyppinen sana on ollut johdos
substantiivista cappa 'kaapu, päähine, viitta' ja merkinnyt jonkinlaista päähinettä tai
pääkoristetta. Suomen kirjakielessä seppele on esiintynyt Agricolasta alkaen. Etenkin
yhdyssanojen alkuosana se on vanhastaan esiintynyt myös asussa sepel, esim. oppite-
koisissa linnunnimissä sepelkyyhky tai sepelrastas. Kansankielessä on käytetty nimi-
tystä sepelkaula sellaisista eläimistä, joiden kaulan ympärillä on ollut valkea rengas.
Thomsen 1869 147; H. J. Streng 1915 203; SKES 1969 seppele; Jussila 1998 seppele; SSA 2000 sep-
pele.
seppä
Sanalla seppä on takomisen ammattilaista merkitsevä vastine kaikissa lähisukukie-
lissä, esim. inkeroisessa, karjalassa ja vatjassa seppä, vepsässä sep, virossa sepp ja lii-
vissä siepä. Saamen vastine ceahppi merkitsee taitavaa tai taituria, unkarista esitetty
epävarma vastine szep kaunista. Sana on perinteisesti laskettu kuuluvaksi ikivan-
haan omaperäiseen sanakerrostumaan ja sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu
* seppä. Alkuperäinen merkitys lienee 'taitava, taituri'. Metallien käsittely ja metal-
liesineiden valmistaminen on opittu vasta kantasuomalaisella kaudella Itämeren alu-
eella. Suomen kirjakielessä seppä on esiintynyt Agricolasta alkaen, tosin ensin puu-
seppää merkitsemässä.
SKES 1969 seppä; UEW 1988 474-475; Jussila 1998 seppä; SSA 2000 seppä.
1143

serkku
Sanalla ei ole vastineita sukukielissä eikä sille tunneta myöskään lainaetymologiaa.
Todennäköisimmin se onkin melko nuori kontaminaatiomuoto serkkua merkitse-
västä murresanasta seukku, joka kuuluu —» setä-sanan johdoksiin, sekä sisarta mer-
kitsevästä hellittelymuodosta sirkku, joka on —> sisar-sanan epäsäännöllisiä variant-
teja. Suomen kirjakielessä serkku on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sana-
kirjassa 1745. Vanhempia serkun nimityksiä ovat mm. balttilaisperäinen nepaa ja
vielä vanhempaa indoeurooppalaista lainaa edustava orpana.
Nirvi 1950 KV 30 112-120; SKES 1969 serkku; SSA 2000 serkku.
serpentiini
Kierteistä paperista koristenauhaa tai spiraalimaista kuviota merkitsevä serpentiini
on lainattu ruotsin kautta ranskasta. Ranskan serpentin on muodostettu substantii-
viksi adjektiivista serpentin, joka merkitsee käärmemäistä. Ranskan sanojen taustalla
on latinan serpens, joka merkitsee käärmettä, ja tästä muodostettu adjektiivi serpen-
tinus 'käärmemäinen'. Suomen kirjakielessä serpentiini on ensi kertaa mainittu ylel-
lisyystavaroiden maahantuonnin kieltävässä asetuksessa vuonna 1756 osana yhdys-
sanaa serpentiinikivi. Itsenäisenä sanana serpentiini on tullut käyttöön 1800-luvun
jälkipuoliskolla, jolloin sillä on tarkoitettu mm. vihreää, serpentiinikuvioista mar-
moria tai vuolukiveä tai sitten tietyntyyppistä kenttätykkiä.
Meurman 1877 serpentine; Jussila 1998 serpentiini; SSA 2000 serpentiini.
seteli
Paperirahaa tai muuta samantapaista lappua merkitsevä seteli on lainaa ruotsin
sanasta sedel, joka ruotsin vanhassa kirjakielessä on esiintynyt myös asuissa cedel tai
zedel Ruotsin sana juontuu alasaksan kautta keskiajan latinasta, jossa cedula on tar-
koittanut pientä paperilappua. Latinan schedula on deminutiivimuoto kreikkalais-
peräisestä sanasta scheday joka tarkoittaa paperipalaa tai kirjanlehteä. Kreikan skhide
on alkuaan merkinnyt puusta lohkaistua levyä tai sälettä. Suomen kirjakielessä seteli
on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637.
H. J. Streng 1915 203; Karlsson 1964 120; SAOB 1965 sedel; SKES 1969 seteli; Jussila 1998 seteli;
SSA 2000 seteli.
setsuuri
Hapanimelää ruokaleipää merkitsevä setsuuri tai sötsuuri on lainaa ruotsin sanasta
sötsur 'hapanimelä'. Sana on alkuaan ollut tyypillisesti puhekielinen, mutta siitä on
jonkin verran mainintoja myös kirjakielessä 1900-luvun alusta lähtien. Kirjakielessä
setsuuria on pyritty nimittämään varikoiseksi tai varileiväksi. Näissä nimityksissä
esiintyvä väri on venäläisperäinen, kuumaa merkitsevä lainasana. Sanaa on käytetty
1144

monien sellaisten ruokalajien nimityksissä, joiden valmistuksessa keskeistä on ollut
kuumentaminen tai kuuman veden käyttö esim. imellyttämistarkoituksessa.
Wessman Vir. 1909 37; SKES 1969 setsuuri, 1975 väri; SSA 2000 setsuuri.
setä
Isän veljeä tai yleisemminkin aikuista miestä merkitsevällä setä-sanalla on vastineita
kautta koko uralilaisen kielikunnan. Lähisukukielissä vastineita on huomattavan
vähän, ainoastaan inkeroisessa on tarkka vastine setä, viron murteissa ja kansan-
perinteessä on sedU mutta karjalan johdos sevoitar merkitsee naispuolista serkkua
tai pikkuserkkua. Etäsukukielten vastineita ovat mm. saamen ceahci, ersämordvan
tsitse Vanhemman sisaren mies', marin tstitsö, udmurtin tsuz 'äidinpuoleinen suku-
lainen', mansin sasig ja selkupin tsetseka 'eno'. Merkityseroista huolimatta sana on
perinteisesti laskettu kuuluvaksi vanhaan omaperäiseen sanakerrostumaan, ja sen
alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *secä. Alkuperäinen merkitys lienee ollut
yleisesti 'miespuolinen sukulainen'. Suomen kirjakielessä setä on esiintynyt Agrico-
lasta alkaen.
SKES 1969 setä; UEW 1988 34-35; Jussila 1998 setä; SSA 2000 setä.
seula
Sanalla on vastine kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä. Näitä ovat esim. karjalan
siekla, vepsän segl, vatjan sigla, viron söel ja liivin sö'ggöl. Sana on vanha germaaninen
laina, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *sepla edustaa mm. nykyruotsin sali Suomen
kirjakielessä seula on esiintynyt Agricolasta alkaen. Agricolalla on myös johdosverbi
seuloa. Tähtikuvion nimitys Seulaset on ensi kertaa mainittu vuoden 1642 Raama-
tussa. Virossa ja liivissä seulaa merkitsevä sana tarkoittaa myös tätä samaa tähtiku-
viota.
Ahlqvist 1866 Suomi 2:6 108-109; Thomsen 1890 30; SKES 1969 seula; Hofstra 1985 86; Jussila
1998 seula, Seulaset, seuloa; SSA 2000 seula.
seura
Sanalla on vastineita kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä. Näitä ovat esim. karja-
lan sepra tai seura, vepsän sebr, vatjan söbra, viron söber ja liivin subr. Vatjan, viron
ja liivin sanat merkitsevät ystävää, vepsän sebr työseuraa tai yhteisesti tehtävää työtä.
Sana on alkuaan balttilainen laina, jota nykyliettuassa edustaa sebras seuralainen,
toveri; osakas' ja latviassa sebrs 'ystävä, tuttava; sukulainen'. Suomen kirjakielessä
seura on esiintynyt Agricolasta alkaen. Agricolalla on myös johdokset seuraaja, seu-
rata, seuraus. Sen sijaan seurue on tullut kirjakieleen vasta G. E. Eurenin sanakir-
jassa 1860. Tätä ennen on samantapaisessa merkityksessä käytetty toista johdosta
seuruus.
1145

Ahlqvist 1871 194; Kalima 1936 160-161; Rapola 1960 seurue; SKES 1969 seura; Jussila 1998
seura, seuraaja, seurata, seuraus; SSA 2000 seura.
seutu
Sanalla on tarkka vastine ainoastaan karjalassa, ja tätäkin on arveltu lainaksi suo-
mesta. Mahdolliseksi vastineeksi arveltu viron murteellinen söus 'joen matala osa
syvänteen ja rannan välissä' kuulunee muihin yhteyksiin. Sanan alkuperä on tunte-
maton. Suomen kirjakielessä seutu on ensi kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa,
joita Henrik Gabriel Porthan merkitsi Daniel Jusleniuksen sanakirjaan vuoden 1770
jälkeen.
SKES 1969 seutu; Jussila 1998 seutu; SSA 2000 seutu.
sielu
Ihmisen henkisiä toimintoja ylläpitävää voimaa merkitsevä sielu on lainaa mui-
naisruotsin sanasta siäly siel, sial, jota nykyruotsissa vastaa själ. Sama sana on lai-
nattu myös karjalaan. Suomen kirjakielessä sielu on esiintynyt Agricolasta ja kaikista
samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen, joten se on alun perin kuulunut hyvin tii-
visti kristilliseen sanastoon.
Thomsen 1869 147; H. J. Streng 1915 204-205; SKES 1969 sielu; Jussila 1998 sielu; SSA 2000 sielu.
siemaista
Nopeaa ja usein ahnasta juomista merkitsevä siemaista on johdos verbistä siemata,
jonka etymologiseksi vastineeksi katsotaan mordvan verbi simems 'juoda'. Sanavar-
talolla on vastineita myös lähisukukielissä, mutta ne eivät esiinny verbeinä vaan sub-
stantiivijohdosten rakenneosina, esim. viron sööm siemaus' ja liivin semda 'maito'.
Sanavartaloa pidetään joka tapauksessa vanhana ja omaperäisenä, ja sen alkuperäi-
seksi asuksi on rekonstruoitu *seme. Suomen kirjakielessä siemaus on ensi kertaa
mainittu Jaakko Finnon virsikirjassa 1583. Agricolalla on siemausta merkitsevä joh-
dos siemi osana yhdyssanaa vesisiemi. Verbit siemata ja siemaista ovat tulleet kirja-
kieleen vasta 1800-luvulla.
SKES 1969 siemaista; UEW 1988 773; Jussila 1998 siemaus; SSA 2000 siemaista.
siittää
Verbi on kausatiivinen johdos sikiytymistä tai lisääntymistä merkitsevästä verbistä
siitä, jolla on vastineita itämerensuomessa ja saamessa. Näitä ovat esim. karjalan
sietä, viron sigida ja pohjoissaamen sahkanit. Liivin sVktö merkitsee 'porsia'. Myös
snttää-johdoksella on vastineita joissakin sukukielissä, esim. viron sigitada ja ruot-
sinsaamen sakketet, mutta nämä voivat olla samoista aineksista erikseen muodos-
tettuja. Sanavartalo saattaa kuulua etymologisesti samaan yhteyteen adjektiivin —>
sikeä kanssa. Suomen kirjakielessä siitä ja siittää ovat esiintyneet Uppsalan evanke-
1146

liumikirjasta ja Agricolasta alkaen. Agricolalla on myös snYä-verbin johdos —> sikiö,
joka suomen murteissa merkitsee yleisesti pientä lasta.
SKES 1969 siitä1; Jussila 1998 siittää, siitä, sikiö; SSA 2000 siitä.
siivilä
Sanan vastineita ovat inkeroisen ja karjalan siivilä sekä vepsän johdos sihloine. Lyy-
dissä vastine esiintyy alkuosana yhdyssanaa sibilhein "siiviläheinä". Tämä tarkoit-
taa liekoa (Lycipodium), josta on ennen valmistettu maitosiivilöitä. Sana on vanha
germaaninen laina, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *sixwilaz edustaa mm. nyky-
ruotsin sil. Suomen kirjakielessä siivilä on ensi kertaa mainittu Henrik Florinuksen
sanakirjassa 1678.
Mikkola 1893 MSNph 1 390; SKES 1969 siivilä; Hofstra 1985 24; Jussila 1998 siivilä; SSA 2000
siivilä.
siivota
Verbillä siivota on vastineita joissakin itämerensuomalaisissa kielissä ja saamessa.
Näitä ovat esim. inkeroisen ja karjalan siivota ja pohjoissaamen divvut 'korjata'.
Sanavartalolle on esitetty vastineita myös hantista, mutta nämä ovat äärimmäisen
epävarmoja. Toisaalta vartalolle ei ole esitetty lainaetymologiaakaan, joten se vasti-
neiden harvalukuisuudesta huolimatta on mahdollista tulkita vanhaksi ja omaperäi-
seksi. Verbin rinnalla esiintyy myös pelkän vartalon sisältävä substantiivi siivo, jolla
on etymologisia vastineita vain itämerensuomessa. Levikkisuhteiden nojalla verbi
näyttää vanhemmalta ja substantiivi tämän johdokselta. Suomen kirjakielessä siivota
on ensi kertaa mainittu Johanes Salmeniuksen sepittämässä häävirressä 1669. Sub-
stantiivi siivo on nuhteettomuuden merkityksessä mainittu eräitä juhlapäiviä koske-
vassa julistuksessa vuonna 1664.
SKES 1969 siivo; UEW 1988 481-482; Jussila 1998 siivo, siivota; Sammallahti 1999 PP 74; SSA
2000 siivo.
siivu
Viipaletta merkitsevä, sävyltään arkikielinen siivu on lainaa ruotsin sanasta skiva.
Sama sana on erikseen lainattu myös vauhti- tai hihnapyörän merkityksessä asussa
siiva. Koska siivu on tyypillisesti puhekielen svetisismi, sen asemesta on kirjakielessä
tietoisesti pyritty käyttämään muita vastineita, mm. viipale, laatta, laaka, levy yms.
Helsingin puhekielessä siivu on joka tapauksessa esiintynyt 1900-luvun alusta läh-
tien.
SKES 1969 siivu; Paunonen 2000 siivu; SSA 2000 siivu.
1147

sija
Paikkaa, kohtaa, vuodetta yms. merkitsevällä sy'0-sanalla on vastineita itämeren-
suomessa ja saamessa. Näitä ovat esim. inkeroisen ja karjalan sija, lyydin sija, vep-
sän sija, vatjan siha ja pohjoissaamen sadji. Sana on vanha germaaninen laina, jolle
rekonstruoitua alkumuotoa *stijä- edustaa mm. islannin stia 'pikkukarjan karsina' ja
ruotsin stia sikolätti'. Suomen kirjakielessä sija on esiintynyt Agricolasta ja kaikista
samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1969 sija; Koivulehto 1981 SFU 17 165; Hofstra 1985 164; Jussila 1998 sija; SSA 2000 sija.
sika
Sanalla on etymologisia vastineita itämerensuomessa ja mordvassa. Näitä ovat esim.
inkeroisen, karjalan ja vatjan sika, vepsän ja viron siga, liivin sigä ja ersämordvan
tuvo. Alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *tika. Sana on todennäköisesti laina-
peräinen, koska maatalouskulttuuri ja siihen liittyvät käsitteet on yleensäkin opittu
indoeurooppalaisilta naapureilta. Mahdolliseksi alkumuodoksi yksiselitteisesti sopi-
vaa sanaa ei kuitenkaan ole löytynyt; äänteelliseltä kannalta sopivat germaanisten
kielten sanat, mm. muinaisyläsaksan ziga 'vuohi', ovat merkityseron takia vaikeasti
yhdistettävissä s/fca-sanaan. Venäjän murteissa esiintyvä sika on lainaa itämeren-
suomesta. Suomen kirjakielessä sika on esiintynyt Agricolasta alkaen. Agricolalla on
myös sikalauma sekä sikopaimenta merkitsevä sikuri.
SKES 1969 sika; UEW 1988 796; Koivulehto 1997 29; Jussila 1998 sika, sikalauma; SSA 2000 sika.
sikari
Suomen sikari lienee lainaa ruotsista, mutta alkuaan ruotsin cigarr ja monien mui-
denkin kielten vastaavanlaiset sanat juontuvat espanjan sanasta cigarro. Tämän
alkuperä on kiistanalainen, mutta mahdollisesti sana on peräisin maya-intiaanien
kielestä. Suomen kirjakielessä sikari on tullut käyttöön 1800-luvulla. Sana mainitaan
ainakin jo Daniel Europaeuksen sanakirjassa 1853.
TSK 8 1916 sikari; SKES 1969 sikari; Kluge - Seebold 1989 Zigarre; SSA 2000 sikari.
sikermä
Sanalla ei ole vastineita sukukielissä, eikä se vaikuta myöskään vanhalta murresa-
nalta. Sen asemesta esiintyy murteissa ja vanhassa kirjakielessä muita samantapai-
sia, ryhmää tai rykelmää merkitseviä sanoja, mm. sikere, sikeri ja sikerö. Näiden on
arveltu liittyvän johdoksina siihen vanhaan vartaloon, joka on perustana myös ver-
beissä siitä ja —» siittää. Toisaalta nuorelta ja oppitekoiselta vaikuttava sikermä saat-
taa kuitenkin olla kontaminaatio sanoista kihermä ja sikerö, joita on kirjakielessä
käytetty tähtisikermän nimityksinä ennen sikermä-sanan muodostamista. Suomen
kirjakieleen sikermä on tullut 1880-luvulla; sana mainitaan ainakin jo Elias Lönnro-
tin sanakirjan lisävihkossa 1886.
1148

Hakulinen 1979 131; SSA 2000 sikermä.
sikiö
Yleiskielessä syntymätöntä lasta tai eläintä, murteissa yleisesti myös pikkulasta mer-
kitsevän sikiö-sanan vastineita ovat karjalan sikivö ja ruotsinsaamen sakko. Sana on
johdos verbistä siitä (-» siittää). Suomen kirjakielessä sikiö ja tämän rinnakkais-
muoto sikiä ovat esiintyneet Agricolasta alkaen.
SKES 1969 siitä1; Jussila 1998 sikiä, sikiö; SSA 2000 siitä.
sikuri
Muun muassa kahvin lisukkeeksi tai salaattitarpeiksi viljellyn mykerökukkaisen
kasvin (Cichorium) nimitys sikuri on äänneasusta päätellen lainaa ruotsin sanasta
cikoria. Tämä juontuu saksan ja italian välityksellä latinan sanasta cichorium, joka
puolestaan on lainaa kreikan sansta kikhorion. Sana on suomen murteissa laajalti
tunnettuja on mahdollista, että se on kansankieleen lainautunut osittain myös venä-
jästä, jossa sana on cikörij. Suomen kirjakielessä sikuri on ensi kertaa mainittu H. A.
Reinholmin kasvinnimiluettelossa 1850.
SKES 1969 sikuri; SSA 2000 sikuri.
silakka
Itämeressä elävää pientä sillikalaa merkitsevä silakka on todennäköisesti lainattu
ruotsin yhdyssanasta sillaka tai sillake, joka tarkoittaa sillien säilömisessä käytettyä
suolavettä. Sama sana on lainattu myös useimpiin lähisukukieliin, esim. inkeroiseen,
karjalaan ja vatjaan asussa silakka, viroon asussa silk ja liivin asussa silk. Useimmat
lähisukukielten vastineet merkitsevät nimenomaan suolakalaa, eivät tuoretta saalista
tai elävää kalaa. Suomen kirjakielessä silakka on ensi kertaa mainittu oikeusjuttuja
koskevassa virallisessa asiakirjassa vuonna 1593.
Posti 1956 StF 12 58-65; SKES 1969 silakka; Jussila 1998 silakka; SSA 2000 silakka.
silava
Etenkin sian nahan alla olevaa rasvakerrosta merkitsevälle silava-sanalle on esitetty
vastineita etäsukukielistä samojedia myöten. Näitä ovat mm. marin sei, komin syl,
mansin silt 'karhun rasva(kerros) ja koibaalin syl. Rinnastuksessa on joitakin ään-
teellisiä ongelmia, ja epäilyttävä asia on myös vastineiden puuttuminen kaikista
lähisukukielistä, mutta joka tapauksessa sanaa on arveltu ikivanhaan omaperäiseen
sanakerrostumaan kuuluvaksi. Vartalon alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *silä
tai *silä, josta suomen silava olisi muodostettu lisäämällä johdin. Toisena selitysvaih-
toehtona on kuitenkin pidetty vanhastaan myös sitä, että silava olisi etäsukukielten
vastineista erillinen sana ja johdos samasta vartalosta, joka on perustana sanoissa —»
1149

sileä ja silkka. Suomen kirjakielessä silava on ensi kertaa mainittu tulkkisanakirjassa
Variarum rerum vocabula 1644.
SKES 1969 silava; UEW 1988 478; Jussila 1998 silava; SSA 2000 silava.
sileä
Sanalla on tarkkoja vastineita ainoastaan lähisukukielissä, esim. karjalan silie, lyydin
ja vepsän siled, vatjan siliä ja viron sile. Liivin vastine silästö on verbi, joka merkit-
see silittää, tasoittaa', ja verbejä ovat myös etäsukukielistä esitetyt mahdolliset vasti-
neet, saamen callatjs. nenetsin selä, jotka kumpikin merkitsevät 'keloa', ts. 'hangata
nahka pois sarvien pinnalta (poro)'. Ainakin saamen vastinetta pidetään varmana.
Sanoille ei ole esitetty lainaetymologioita, joten tältäkin kannalta kysymyksessä voisi
olla vanha omaperäinen sanavartalo. Suomen kirjakielessä sileä on esiintynyt Agri-
colasta alkaen. Agricolalla on myös verbit silittää ja silitellä.
SKES 1969 sileä; Jussila 1998 sileä, silitellä, silittää; Sammallahti 1999 PP 75; SSA 2000 sileä.
silinteri
Korkeaa, usein silkistä tehtyä miesten lierihattua merkitsevä silinteri on lainaa ruot-
sin sanasta cylinder, joka päähineen merkityksessä on lyhentymä yhdyssanasta cylin-
derhatt. Alkuosa cylinder juontuu saksan välityksellä latinan sanasta cylindrus, joka
puolestaan on lainaa kreikan sanasta kylindros 'lieriö, rulla'. Hattu on siis saanut
nimensä muotonsa perusteella. Silinterihattuja on Euroopassa alettu käyttää 1700-
ja 1800-lukujen vaihteessa. Ruotsiksi cylinderhatt on ensi kertaa mainittu vuonna
1865. Suomen kirjakielessä silinterihattu on tullut käyttöön vasta aivan 1800-luvun
lopulla. Sana mainitaan mm. Ilmi Hallstenin ja Lilli Liliuksen kokoamassa Kodin
sanastossa 1896. Jo hieman aiemmin (1893) sana on mainittu kaunokirjallisuudessa
asussa sylinteri.
SKES 1969 silinteri; Koukkunen 1990 silinteri; SSA 2000 silinteri.
silkka
Pelkkää tai selvää merkitsevällä s//fcfcfl-sanalla ei ole vastineita sukukielissä. Se on
todennäköisesti johdos samasta vartalosta, joka on perustana myös adjektiivissa —>
sileä. SiMcfca-sanasta johdettu silkko merkitsee mm. Kainuun murteessa pelkistä petä-
jäjauhoista tehtyä leipää. Sama merkitys on myös Kalevalassa: vaan on silkkoa sisältä,
akanaista alla kuoren. Suomen kirjakielessä silkka on ensi kertaa mainittu Daniel
Jusleniuksen sanakirjassa 1745 ja johdos silkko niiden lisäysten joukossa, joita Hen-
rik Gabriel Porthan on tehnyt Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
SKES 1969 silkka; Jussila 1998 silkka, silkko; SSA 2000 silkka.
1150

silkki
Ylellistä kangasta merkitsevä silkki on lainaa ruotsin sanasta silke. Sama sana on lai-
nattu myös karjalaan. Sanan etäisempi alkuperä on hämärän peitossa. Aivan ilmei-
sesti ruotsin silke, englannin silk yms. vastaavat sanat juontuvat Aasian kielistä, mah-
dollisesti kiinan sanasta *sir. Myös muissa Aasian kielissä on samantapaisia sanoja,
mm. mongolissa sirgekja mantsussa sirge. Joka tapauksessa silkkiä on keskiajalta läh-
tien tuotu Eurooppaan nimenomaan Kiinasta. Suomen kirjakielessä silkki on esiin-
tynyt Agricolasta alkaen.
H. J. Streng 1915 205-206; SKES 1969 silkki; SAOB 1967 silke; Jussila 1998 silkki; SSA 2000 silkki.
silli
Pohjois-Atlantin tärkeää saaliskalaa (Clupea harengus) merkitsevä silli on lainaa
ruotsin sanasta sill. Sanalla ei ole vastineita itämerensuomalaisissa kielissä, mutta se
sisältyy tavallaan sanaan —» silakka, joka suolakalan nimityksenä tunnetaan useissa
lähisukukielissäkin. Suomen kirjakielessä silli on ensi kertaa mainittu herra Martin
maanlain suomennoksessa vuoden 1570 tienoilla.
Renvall 1826 173; H. J. Streng 1915 206; SKES 1969 silli; Jussila 1998 silli; SSA 2000 silli.
silloin
Ajan adverbi silloin on eräänlainen kaksinkertainen taivutusmuoto ikivanhasta —»
se-pronominista. Adverbin kantasana on se-pronominin adessiivimuoto sillä, josta
silloin on monikollinen instruktiivimuoto. Kaksinkertaisia taivutusmuotoja voi syn-
tyä erityisesti silloin, kun taivutusmuodot ovat kiteytyneet tai kiteytymässä itsenäi-
siksi sanoiksi ja irronneet sanan normaalista taivutusparadigmasta. Aivan nuoresta
muodosta ei ole kysymys, sillä si/Zom-adverbilla on vastineita myös eräissä lähisuku-
kielissä, esim. karjalassa silloi, lyydissä silloi ja vepsässä siloi. Suomen kirjakielessä
silloin on esiintynyt Uppsalan evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen.
SKES 1969 se; Hakulinen 1979 230; Jussila 1998 silloin; SSA 2000 se.
silmu
Kasvin, lehden tai kukan aihetta merkitsevä silmu on johdos ikivanhasta omaperäi-
sestä —» s*7mä-sanasta. Myös kantasanaa silmä tai tämän johdosta silmikko on van-
hassa kirjakielessä käytetty silmun merkityksessä. Samasta kannasta samalla tavalla
on muodostettu myös nahkiaista merkitsevä silmu. Suomen kirjakielessä silmu on
ensimmäistä kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745 nahkiaisen mer-
kityksessä. Kasvitieteen termiksi silmu on vakiintunut vasta 1900-luvun puolella.
SKES 1969 silmä; Jussila 1998 silmu; SSA 2000 silmä.
1151

silmä
Sanalla on vastineita kautta koko uralilaisen kielikunnan, esim. karjalan ja vatjan
silmä, vepsän siium, viron silm, liivin siima, saamen calbmi, ersämordvan selme,
marin sinfsa, komin ja udmurtin iin, mansin sam, hantin sem, unkarin szem, nenet-
sin sew ja kamassin sima. Sanan alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *silmä. Suo-
men kirjakielessä silmä on esiintynyt Agricolan aapiskirjasta alkaen.
SKES 1969 silmä; UEW 1988 479; Jussila 1998 silmä; SSA 2000 silmä.
silpoa
Leikkelemistä, irrottamista, kuorimista, viiltämistä yms. merkitsevän silpoa- tai
silpiä-verbin vastineita ovat karjalan silpie ja vepsän siXpta. Alkuperä on epäselvä.
Sanaa on arveltu johdokseksi samasta vartalosta *sil-, joka on myös adjektiivissa —>
sileä, mutta sanavastineiden vertailu viittaa siihen, että sanan sisässä oleva -p- kuu-
luu myös vartaloon. Toisaalta silpoa onkin yhdistetty murteissa esiintyvään liuskaa,
ohutta pintakerrosta tai hilsettä merkitsevään si/pa-sanaan, mutta mitään varsinaista
selitystä vartalon alkuperästä ei tätä kautta löydy, sillä myös silpa-sanan alkuperä on
tuntematon. Mahdollisesti se on äänteellisesti motivoitu, silpomisesta tai kuorimi-
sesta syntyvää ääntä jäljittelevä vartalo. Suomen kirjakielessä silpoa on ensi kertaa
mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745 herneiden silpimistä merkitsemässä.
Verbi siipiä on esiintynyt Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
SKES 1969 silpa1, silpoa; Hakulinen 1979 299; SSA 2000 silpoa.
silppu
Pieneksi hakattua eläinten rehua tai muuta haketta merkitsevällä silppu-sanalla on
tarkka vastine karjalassa, ja lyydissä esiintyy johdosverbi silputa, jolla on vastine
myös suomessa. Kantasana silppu on todennäköisesti johdos verbistä —> silpoa. Suo-
men kirjakielessä silppu on ensi kertaa mainittu Henrik Florinuksen sanakirjassa
1678. Verbi silputa on esiintynyt Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
SKES 1969 silppu; Jussila 1998 silppu, silputa; SSA 2000 silppu.
silta
Sanalla on vastine kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä, esim. karjalassa ja vatjassa
silta, vepsässä sild ja liivissä silda. Pohjoissaamen saldi on äänneasustaan päätellen
lainaa itämerensuomesta. Veden yli johtavan sillan tai laiturin lisäksi sana voi sekä
suomen murteissa että useissa sukukielissä merkitä myös puusta tehtyä lattiaa. Suo-
men silta vastineineen on vanhastaan tiedetty balttilaiseksi lainaksi, jonka vastineita
nykyisissä balttilaiskielissä ovat liettuan tiltas ja latvian tilts. Suomen kirjakielessä
silta on ensi kertaa mainittu herra Martin maanlain suomennoksessa vuoden 1570
tienoilla.
Ahlqvist 1871 99; Thomsen 1890 232; SKES 1969 silta; Jussila 1998 silta; SSA 2000 silta.
1152

silti
Ikivanhan —» se-pronominin ablatiivimuodosta (siltä) johdettu adverbi silti on tullut
suomen kirjakielessä käyttöön 1800-luvulla. Muotoa on aluksi käytetty kansankielen
mukaisessa merkityksessä siksi, sen vuoksi'. Kirjakielinen merkitys siitä huolimatta'
on päässyt voitolle vasta 1900-luvun kuluessa.
SKES 1969 se; Hakulinen 1979 229; SSA 2000 se.
siluetti
Ääriviivakuvaa merkitsevä siluetti on lainattu suomeen ruotsin kautta ranskasta.
Sana juontuu alkuaan Ranskan talousministerin fitienne de Silhouetten sukuni-
mestä. Lyhyeksi jääneen ja yleistä ärtymystä herättäneen valtakautensa aikana
vuonna 1759 de Silhouette hoiti asiat "ä la Silhouette", huonosti ja ennen kaikkea
mahdollisimman halvoin kustannuksin, ja samaa ilmausta alettiin leikillisesti käyt-
tää myös puhuttaessa ääriviivakuvista, joita tehtiin täydellisesti maalattujen muoto-
kuvien asemesta kustannusten säästämiseksi. Ruotsissa silhouett on ääriviivakuvan
merkityksessä tullut käyttöön jo 1700-luvun lopulla, suomalaisena sanana siluettia
on alettu käyttää 1800-luvun jälkipuoliskolla. Sana on mainittu ainakin jo Ferdinand
Ahlmanin sanakirjassa 1865.
SAOB 1967 silhuett; Kluge - Seebold 1989 Silhouette.
sima
Sanalla on vastine karjalan runokielessä, jossa sima merkitsee mettä, sekä viron mur-
teissa, joissa sima tarkoittaa kasvin mehua, nestettä, limaa tai hikeä. Sanojen keski-
näiset suhteet ja alkuperäkin ovat epäselvät, mutta mahdollisesti sima on lainaa ger-
maaniselta taholta, jossa alkumuodoksi rekonstruoitua *sim-vartaloa edustaa mm.
tanskan murteellinen verbi sime (av) 'tihkua, pisaroida'. Samaan yhteyteen kuuluu
myös saksan Seim 'hunaja; tahmea neste', mutta tämä substantiivi edellyttää *saima-
tyyppistä rekonstruktiota, josta suomen s/ma-sanaa ei voi johtaa. Hunajasta valmis-
tettu sima on ollut vanha skandinaavinen juhlajuoma, mutta siitä ei ole tiettävästi
käytetty mitään s/raö-tyyppistä nimitystä. Suomen kirjakielessä sima on ensi kertaa
mainittu Henrik Florinuksen sananlaskukokoelmassa 1702.
Thomsen 1869 147; Vilkuna Vir. 1965 375-383; SKES 1969 sima; Hofstra 1985 312; Kluge - See-
bold 1989 Seim; Jussila 1998 sima; SSA 2000 sima.
simpanssi
Afrikassa elävän pienehkön ihmisapinan (Anthropopithecus troglodytes) nimitys
simpanssi on lainattu suomeen ruotsista, ja ruotsin schimpans puolestaan on lainaa
saksasta. Saksan Schimpanse juontuu alkuaan jostakin Afrikan kielestä, mahdollisesti
bantukieliin kuuluvasta kongosta. Suomen kirjakieleen simpanssi on tullut 1800-
luvun jälkipuoliskolla. Se mainitaan ainakin jo C. F. Liitkenin eläintieteen oppikir-
1153

jan suomennoksessa 1866 asussa chimpansi. Nykyasu simpanssi on tullut käyttöön
vuosisadan vaihteessa.
Koukkunen 1990 simpanssi; SSA 2000 simpanssi.
simppeli
Helppoa tai yksinkertaista merkitsevä simppeli on lainaa ruotsin sanasta simpel, joka
alasaksan välityksellä juontuu alkuaan latinan sanasta simplex 'yksinkertainen'. Suo-
messa simppeli on tyypillisesti puhekielinen sana, joka sanakirjoissa ja kirjallisuu-
dessa on yleensä korvattu muilla ilmauksilla. Helsingin slangissa simppeli on esiinty-
nyt ainakin jo 1900-luvun alusta lähtien.
SKES 1969 simppeli; Paunonen 2000 simppeli; SSA 2000 simppeli.
simpukka
Alkuaan nimenomaan helmisimpukkaa merkitsevä simpukka on lainaa venäjän
sanasta zemcug, joka tarkoittaa aitoja helmiä. Venäjään sana on saatu turkin kautta
kiinasta. Suomen kirjakielessä simpukka on ensi kertaa mainittu vuonna 1736 asetuk-
sessa, joka koski helmien kalastusta kruunun vesillä. Jo tätä ennen on saman sanan
toinen variantti simsukka mainittu helmenpyyntiä koskevassa säädöksessä 1731.
SKES 1969 simpukka; Jussila 1998 simpukka; SSA 2000 simpukka.
simputtaa
Alaisten tai muulla tavalla alistetussa asemassa olevien sortamista ja tarpeetonta
käskyttämistä merkitsevä simputtaa on alkuaan sotilasslangin sana, joka on johdos
kalannimestä simppu. Nimitystä simppu on käytetty vuodesta 1919 alkaen Hami-
nan kadettikoulun nuoremman vuosikurssin oppilaista kadettikasteeseen asti. Sana
on tässä käyttöyhteydessä käännöslaina ruotsin sanasta simpa. Verbiä simputtaa on
1920-luvulta käytetty siitä "kasvatuksesta", jota vanhemman kurssin kadetit ovat
antaneet nuoremmille, oman selityksensä mukaan kasvattavassa ja kohottavassa tar-
koituksessa.
Hämäläinen 1963 simppu, simputtaa; SSA 2000 simputtaa.
simuloida
Jäljittelemistä tai teeskentelemistä merkitsevä simuloida on lainamukaelma ruotsin
samaa merkitsevästä verbistä simulera. 1900-luvun alkupuolella on käytetty suoraan
ruotsista lainattua muotoa simuleerata, myöhemmin on ruotsalainen johdinosa
vaihdettu suomalaiseen. Sana juontuu alkuaan latinan verbistä simuläre 'tehdä jon-
kin kaltaiseksi', joka on johdos adjektiivista similis samanlainen, näköinen'.
Kluge - Seebold 1989 simulieren.
1154

sinappi
Sinappikasveja (Sinapis) ja sinapinsiemenistä valmistettua maustetahnaa merkit-
sevä sinappi on lainattu suomeen vanhasta ruotsin sanasta sinaper tai sanaliitosta
sinaps korn sinapinsiemen'; nykyruotsissa sana on senap. Alkuaan sinappi juontuu
kreikasta, josta sinäpi on lainautunut latinaan asussa sinäpis ja tästä edelleen mm.
germaanisiin kieliin. Suomen kirjakielessä sinappi on esiintynyt Agricolasta alkaen
mm. suositussa vertauksessa, jossa pienen pienestä sinapinsiemenestä kasvaa valta-
van suuri kasvi. Myös sinapinsiemen kuuluu Agricolan sanastoon.
H. J. Streng 1915 206; SAOB 1967 senap; SKES 1969 sinappi; Jussila 1998 sinapinsiemen, sinappi;
SSA 2000 sinappi.
sinetti
Vahaan, lakkaan tms. kovettuvaan aineeseen painettua tunnuskuviota merkitsevä
sinetti on lainaa varhaisuusruotsin sanasta signet tai signete. Tämä juontuu mahdol-
lisesti alasaksan välityksellä muinaisranskan sanasta segnety signette tai signet, joka
on deminutiivimuoto merkkiä tarkoittavasta sanasta signe. Tämä on peräisin latinan
sanasta signum 'merkki'. Suomen kirjakielessä sinetti on ensi kertaa mainittu vuonna
1584 kuningas Juhana III:n lähettämässä suomenkielisessä kirjeessä, joka koski kyy-
ditysvelvollisuutta.
H. J. Streng 1915 206; SAOB 1967 signet; SKES 1969 sinetti; Jussila 1998 sinetti; SSA 2000 sinetti
sinfonia
Nykykielessä laajaa, tavallisimmin neliosaista orkesterisävellystä merkitsevä sinfonia
juontuu alkuaan italian sanasta sinfonia. Tämä perustuu latinan sanaan symphönia,
joka merkitsee konserttia, harmoniaa tai sopusointua. Sanan rakenneosat juontuvat
kreikasta, jossa etuliite syn- tarkoittaa mm. 'yhdessä' ja jälkiosa on johdos substan-
tiivista phöne 'ääni'. Sinfonia merkitsee siis sananmukaisesti yhteen sointuvia ääniä.
Suomeen sana lienee lainautunut ruotsin kautta. Suomalaisena sanana sinfonia on
tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla, mm. Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa
1865 se mainitaan asussa symfonia.
Koukkunen 1990 sinfonia.
singota
Muodoltaan singota-verbin ainoa tarkka vastine on lyydin sirjgoda 'levitellä, heitellä',
likimääräisiä vastineita ovat karjalan sinkuo Viskellä, penkoa', vepsän sirjgotada
'levitellä, pöyhiä' ja viron murteellinen singutele- 'vastustella, sätkiä'. Itämerensuo-
men vastineet ovat ilmeisesti erikseen muodostettuja johdoksia samasta äänteelli-
sesti motivoidusta, vinkuvaa tai viuhuvaa ääntä jäljittelevästä vartalosta. Suomen
kirjakielessä singota on ensi kertaa mainittu Maskun Hemmingin suomentamassa
hurskaiden laulujen kokoelmassa 1616. Johdos sinkoilla on esiintynyt vuoden 1642
1155

Raamatussa ja singahtaa niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan
on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla. Panssarintorjunta-asetta
merkitsevä sinko on smgota-verbin takaperoisjohdos, joka on tullut käyttöön vasta
1900-luvun jälkipuoliskolla. Sana on Nykysuomen sanakirjan viimeisen osan (1961)
täydennysliitteessä. Samaa johdosta on jatkosodan aikana käytetty alkuosana yhdys-
sanassa sinkoryssäy jolla tarkoitettiin tien suunnassa etenevien suomalaisten hyök-
kääjien tieltä metsiin pakenevia neuvostosotilaita.
Hämäläinen 1963 sinkoryssä; SKES 1969 singota; Jussila 1998 singahtaa, singota, sinkoilla; SSA
2000 singota.
sininen
Sanalla on vastineita kaikissa lähisukukielissä sekä mordvassa. Näitä ovat mm. karja-
lan ja viron sinine, vepsän sinine, vatjan sinin, liivin sinni ja ersämordvan sen. Sanaa
on aikoinaan arveltu venäläisperäiseksi, koska venäjässä on hyvin samanlainen värin
nimitys sini], mutta levikistä päätellen suomensukuisten kielten sana on todennäköi-
sesti kuitenkin paljon vanhempi arjalainen laina ja lähinnä jostakin iranilaiskielestä
lainattu, vaikka täsmällisen lainalähteen määrittäminen onkin mahdotonta. Muo-
doltaan ja merkitykseltään hyvin samantapainen sana on esim. afgaanin sln sininen;
vihreä'. Suomen kirjakielessä sininen on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Mikkola 1894 162; SKES 1969 sininen; Joki 1973 314; UEW 1988 759; Jussila 1998 sininen; SSA
2000 sininen.
sinkki
Vaaleaan, hauraaseen metalliin viittaava sinkki on lainattu suomeen ruotsin sanasta
zinky joka puolestaan juontuu saksasta. Saksankielisen nimityksen on ottanut käyt-
töön tunnettu alkemisti Paracelsus vuonna 1526 tai 1527, mutta merkitykseltään täs-
mälliseksi metallin nimitykseksi se on kehittynyt vasta myöhemmin. Suomen kirja-
kielessä sinkki on ensi kertaa mainittu vuonna 1821.
Horila 1967 196-198; SKES 1969 sinkki; SSA 2000 sinkki.
sinkku
Yksin elävää ihmistä merkitsevä, sävyltään arkikielinen sinkku on mukaillen lainattu
englannin sanasta single, joka merkitsee mm. naimatonta tai yksin elävää. Slangijoh-
dokseksi luokiteltava sinkku on tullut yleiseen käyttöön vasta 1900-luvun lopulla.
Vanhassa kielessä ja murteissa esiintyvä homonyyminen sinkku merkitsee kinkkua ja
on lainaa samasta ruotsin sanasta skinka josta myös —> kinkku on peräisin.
SKES 1969 sinkku.
1156

sinä
Persoonapronominilla sinä on etymologisia vastineita kautta koko uralilaisen kieli-
kunnan. Näitä ovat esim. karjalan sie, lyydin ja vepsän sinä, vatjan siä, viron sa tai
sinä, liivin sa tai sinä, saamen don, mordvan ton, marin töj, udmurtin ton, komin
te, unkarin te, selkupin tat, tan sekä kamassin tan. Kuten etäsukukielten vastineista
näkyy, pronomini on vanhastaan ollut t-alkuinen mutta muuttunut itämerensuo-
messa s-alkuiseksi. Etymologisesti samaan yhteyteen kuuluvassa yksikön toisen
persoonan päätteessä, esim. (sinä) mene-t, vanha -t on kuitenkin myös itämeren-
suomessa säilynyt. Pronominin vastineissa on runsaasti epäsäännöllistä variaatiota
myös kielten sisässä, esim. suomen murteissa sinä, sää, sä, sie, siä ym., joten alku-
peräisen asun täsmällinen rekonstruoiminen on mahdotonta. Suomen kirjakielessä
sinä on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen, ja myös
lyhyempiä variantteja sa, sä, sää on käytetty kirjakielessä 1500-luvulta alkaen eten-
kin virsirunoudessa.
SKES 1969 sinä; UEW 1988 539; Jussila 1998 sa, sinä, sä, sää; SSA 2000 sinä.
sipaista
Verbillä on vastine karjalassa, jossa sipaissa merkitsee 'hipaista, sipaista; sivaltaa'.
Sana on momentaaninen eli äkillistä tekemistä ilmaiseva johdos kevyen pyyhkäisyn
ääntä jäljittelevästä onomatopoeettisesta vartalosta. Suomen kirjakieleen sipaista on
tullut 1800-luvulla Kalevalan välityksellä.
SKES 1969 sipaista; SSA 2000 sipaista.
sipistä
Kuiskuttelemista merkitsevä sipistä on johdos kuiskaamisen ääntä jäljittelevästä
onomatopoeettisesta vartalosta. Kuiskaamalla puhuttaessa s-äänteet erottuvat muita
äänteitä helpommin, koska s-äännettä tuotettaessa syntyy väistämättä korkeataa-
juista hälyä. Samantapaisia, mutta mitä ilmeisimmin erikseen syntyneitä verbejä
on myös lähisukukielissä, esim. vatjassa sipise- 'pihistä' ja viron murteissa sibiseda
'kohista, suhista'. Suomen kirjakielessä sipistä on ensi kertaa mainittu Kristfrid
Gananderin sanakirjassa 1787.
SKES 1969 sipistä; Jussila 1998 sipistä; SSA 2000 sipistä.
sipsi
Perunalastua merkitsevä sipsi on nuori laina englannin lastua merkitsevän sanan
chip monikkomuodosta chips. Perunalastun merkityksessä tämä on lyhentymä ame-
rikanenglannin ilmauksesta potato chips. Suomalaistetussa muodossa sipsi on tul-
lut käyttöön vasta 1900-luvun viimeisinä vuosikymmeninä. Sitaattilainana chips on
esiintynyt suomessa jo aiemmin mm. puhuttaessa perienglantilaisesta pikkusyötä-
västä fish & chips.
1157

Pulkkinen 1984 chips; SSA 2000 sipsi.
sipsuttaa
Keveää kulkemista merkitsevän sipsuttaa-verbin vastineita ovat inkeroisen sipsu-
tella ja karjalan tsipsuttoa. Nämä ovat johdoksia varovaisen, kevyen ja lyhyin askelin
tapahtuvan kulkemisen ääntä jäljittelevästä, interjektiomaisesta sanavartalosta. Suo-
men kirjakielessä sipsuttaa on ensi kertaa mainittu Daniel Europaeuksen sanakir-
jassa 1853.
SKES 1969 sipsuttaa; SSA 2000 sipsuttaa.
sipuli
Suomen sipuli on lainaa muinaisruotsin sanasta sipul, joka on merkinnyt punasipu-
lia. Ruotsin sana juontuu alasaksan välityksellä latinan sanasta caepula sipuli'. Suo-
mesta sipuli on lainattu myös karjalaan. Suomen kirjakielessä sipuli on esiintynyt
Agricolasta alkaen.
H. J. Streng 1915 207; SKES 1969 sipuli; Jussila 1998 sipuli; SSA 2000 sipuli.
1 sireeni 'äänimerkinantolaite'
Sumutorvea tai muuta kovaäänistä merkinantolaitetta merkitsevä sireeni on lainaa
ruotsin sanasta siren, jota vuodesta 1850 lähtien on ranskan mallin mukaan käytetty
myös tässä merkityksessä. Itse sana on paljon vanhempi, mutta sillä on aiemmin
ollut muita merkityksiä. Alun perin se on ollut houkuttelevasti ääntelevien antii-
kin taruolentojen —» seireenien nimitys. Suomen kirjakielessä sireeni on jo vuonna
1867 mainittu äänen värähtelytaajuutta mittaavan ja samalla ääntä tuottavan laitteen
nimenä, mutta pelkän merkinantolaitteen merkityksessä sireeniä on suomalaisena
sanana alettu käyttää vasta 1910-luvulta lähtien.
SAOB 1968 siren; Kluge - Seebold 1989 Sirene; Koukkunen 1990 sireeni; SSA 2000 sireeni.
2 sireeni syreeni'
Vanhastaan violetti- tai valkokukkaista koristepensasta (Syringa) merkitsevä sireeni
tai syreeni on lainaa ruotsin sanasta syren, vanhemmassa kielessä myös mm. syringa,
syringe, sireng tai siren, joka juontuu kasvisuvun latinankielisestä nimityksestä
Syringa. Tämä on muodostettu keskiajan kreikkalaisperäisestä latinan sanasta syrinx,
genetiivissä syringis, joka on tarkoittanut paimenhuilua. Kasvisuvun nimi perustuu
antiikin tarinaan, jonka mukaan Syrmx-niminen kaunis nymfi joutui vallattoman
Pan-jumalan ahdistelemaksi (—> paniikki). Syrinx pakeni ja rukoili apua jumalalli-
silta vanhemmiltaan, ja nämä muuttivat Syrinxin ruo'oksi. Pan teki ruo'osta huilun,
ja ruokohuilusta tuli hänen tunnusomainen esineensä. Eräiden pensaiden oksista on
ennen valmistettu huiluiksi tai pilleiksi sopivia putkia poistamalla niiden paksu, peh-
meä ydin, ja tästä syystä paimenhuiluun viittaava sana on annettu vastaavan kasvisu-
1158

vun nimitykseksi. Sireenien oksista huiluja ei kuitenkaan voi valmistaa, joten saman
sanan arvellaan tässä yhteydessä viitanneen alun perin seljapensaisiin. Esimerkiksi
saksassa on käytetty samaa nimitystä Flieder sekä sireenistä että seljasta (Sambu-
cus), ja tämä todistaa, että myös ulkonäöltään samantapaiset pensaat on sekoitettu
toisiinsa. Suomen kirjakielessä sireeni on pensaan nimenä mainittu ensi kertaa Elias
Lönnrotin tulkkisanakirjassa 1847. Jo tätä ennen on samantapainen siripuu mainittu
ruotsin s*re/?-sanan käännösvastineena Carl Heleniuksen sanakirjassa 1838.
Bergman 1969 139; SKES 1969 syreeni; Koukkunen 1990 sireeni; Corneliuson 1997 Syringa; SSA
2000 syreeni; SAOB 2000 syren.
siristä
Verbillä on ainakin likimääräisiä vastineita kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä,
esim. inkeroisessa sirissä, karjalassa sirissä, vepsässä tsiröita 'tiristä', vatjassa sirisä,
virossa siriseda ja liivissä tsiriksö visertää, rätistä1. Verbit ovat johdoksia ritisevää,
sirisevää tai sirkuttavaa ääntä jäljittelevästä onomatopoeettisesta vartalosta, ja ne
voivat olla ainakin osittain samansuuntaisen motivaation pohjalta erikseen muodos-
tettuja. Suomen kirjakielessä siristä on ensi kertaa mainittu vuonna 1755 Gabriel J.
Calamniuksen sepittämässä runossa.
SKES 1969 siristä; Jussila 1998 siristä; SSA 2000 siristä.
siristää
Verbillä siristää ei ole vastineita sukukielissä, joten se lienee nuori deskriptiivisana.
Perinteisesti siristää on yhdistetty sanavartaloon siira-, joka esiintyy mm. johdosver-
bissä siirottaa 'harittaa' tai adverbissa siirallaan 'hajallaan'. Merkitys ei kuitenkaan
sovi erityisen hyvin yhteen siristää-verbin merkityksen kanssa. Lähemmäs tulee
puristamista merkitsevä tiristää. Verbiä siristää käytetään nykyään usein aivan tie-
tyssä sanaliitossa, siristää silmiään, jossa alkusointu on todennäköisesti vaikuttanut
verbin valintaan ja muotoon esim. siten, että alkuaan toisella konsonantilla alkanut
verbi on saanut uuden, s-alkuisen variantin. Suomen kirjakielessä siristää on ensi
kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787. Gananderin esimerkeissä
siristäminen voi tarkoittaa myös muunlaista pusertamista, esim. siristää olkia kädes-
sään, ja tällaisissa yhteyksissä voi ajatella sinstöä-verbin olevan suoraan äänteellisen
motivaation pohjalta syntyneen onomatopoeettisen —* siristä-verbin johdos.
SKES 1969 siira; Jussila 1998 siristää; SSA 2000 siristää.
sirkeä
Nykysuomessa lähinnä pirteää, reipasta yms. merkitsevällä s/rfceä-sanalla on vas-
tineita muutamissa lähisukukielissä, esim. vatjassa sirköa 'kirkas, selkeä, valoisa' ja
virossa sirge suora'. Myös suomen murteissa sirkeä voi merkitä suoraa tai sileää.
Vastineeksi on arveltu myös mordvan verbiä sorgams 'kohota, nousta', mutta tämä
1159

rinnastus on epävarma mm. äännehistoriallisten ongelmien takia. Merkityksen kan-
nalta on huomattava, että myös itämerensuomessa on sirfceä-sanan yhteyteen kuulu-
via johdosverbejä, esim. viron sirguda 'kasvaa pituutta, kohota', jotka sopivat yhteen
mordvan verbin kanssa. Sanan alkuperä on kuitenkin epäselvä. Itämerensuomessa
on monia muitakin sanoja, jotka sekä äänneasultaan että merkitykseltään tulevat
lähelle sirfceä-sanaa, mm. —» selkeä, sileä ja sorkeay ja joiden kesken on mahdolli-
sesti syntynyt kontaminaatiomuotoja, mutta kun sanojen ikäsuhteet ovat osittain
epäselvät, niiden syntytapaa ja -järjestystä on jälkeenpäin mahdotonta kaikilta osin
luotettavasti selvittää. Suomen kirjakielessä sirkeä on ensi kertaa mainittu Daniel
Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1969 sirkeä, sorea; Jussila 1998 sirkeä; SSA 2000 sirkeä.
1 sirkka 'kotisirkka; heinäsirkka'
Sanan vastineita ovat inkeroisen serkka, karjalan tsirkka, lyydin tsirkku, vepsän tsirk,
vatjan sirk tai tsirk sekä viron murteellinen sirk. Nämä ovat kaikki sirkuttavaan
ääneen perustuvia onomatopoeettisia sanoja, ja heinä- tai kotisirkan lisäksi sirkka-
tai —> s/rfc/cM-tyyppiset sanat voivat merkitä mm. sirkuttavaa pikkulintua. Vastaa-
vanlaisia sanoja on myös etäsukukielissä ja naapurikielissä, mutta näiden välillä ei
tarvitse olettaa mitään etymologista yhteyttä, vaan samankaltaisuuden voi olettaa
perustuvan yhteiseen äänteelliseen motivaatioon. Suomen kirjakielessä sirkka on
hyönteisen merkityksessä esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1969 sirkka; Jussila 1998 sirkka; SSA 2000 sirkka.
2 sirkka 'kasviaiheen lehti, alkulehti'
Itävän kasvin ensimmäisiin lehtiin viittaavalla s/rfcfca-sanalla ei ole vastineita lähi-
sukukielissä. Suomen kirjakielen kasvitieteelliseen sanastoon sirkka on tullut Elias
Lönnrotin ansiosta vuonna 1860, mutta murteissa sana on ainakin jonkin verran
vanhempi. Etymologisesti sirkka on yhdistetty s/r/ceä-sanaan, jonka vastineisiin
kuuluu myös kasvamista merkitseviä verbejä, esim. viron sirguda 'kasvaa pituutta,
kohota'. Toisaalta myös ugrilaiskielissä on äänneasultaan ja merkitykseltään saman-
tapaisia sanoja, esim. mansin sirka ja unkarin csira, jotka kumpikin merkitsevät itua,
mutta itämerensuomen sirfc/ca-sana on rakenteeltaan sellainen, että sitä on vaikea
pitää ikivanhana omaperäisenä sanana. Nuoruuteen viittaa myös vastineiden täydel-
linen puuttuminen lähisukukielistä. Yhtenä selitysmahdollisuutena on pidetty sitä-
kin, että alkulehteä merkitsevä sirkka edustaisi hyönteistä tai pikkulintua merkitse-
vän s/r/cfcfl-sanan metaforista käyttöä.
SKES sirkka1; UEW 1988 840; SSA 2000 sirkka3.
1160

sirkus
Kiertävää taiteilijaseuruetta, näytäntöä varten pystytettyjä rakennelmia ja näytöstä
merkitsevä sirkus juontuu alkuaan latinan sanasta circus, joka merkitsee kehää,
kehän muotoista kilparataa tai kenttää ja tällaisella järjestettyä näytöstä. Jo muinai-
set roomalaiset nauttivat sirkushuveista, joihin kuului valjakkokilpailija, taitoratsas-
tusta, taisteluja ihmisten ja eläinten kesken, akrobaattiesityksiä yms. Ensimmäinen
nykyaikainen sirkus toimi Lontoossa vuodesta 1769 lähtien. Suomessa ensimmäi-
nen sirkusseurue vieraili 1802. Suomen kirjakielessä s/rfcws-sana on esiintynyt 1800-
luvulla yleensä latinan mukaisena sitaattilainana circus, nykyasu sirkus, joka voidaan
selittää lainaksi puhutun ruotsin sanasta cirkus, on tullut käyttöön aivan vuosisadan
lopulla.
TSK 1 1909 cirkus; Koukkunen 1990 sirkus; SSA 2000 sirkus.
siro
Sanan likimääräinen vastine on viron sire suora, solakka', ja samaan yhteyteen kuulu-
vaksi on arveltu mordvan sanaa sef 'korkeus, kasvu', mutta tämä rinnastus on merki-
tyseron takia aivan epävarma. Sävyltään deskriptiivinen siro voisi olla nuori variantti
jostakin muusta pienuuteen ja hentouteen viittaavasta sanavartalosta, jollaisia ovat
esim. —» sirota ja —> siru. Suomen kirjakielessä siro on ensi kertaa mainittu Kristfrid
Gananderin sanakirjassa 1787 merkityksessä 'virkeä, iloinen', ja tämän perusteella
se voisi yhdistyä varianttina myös —» sirfceä-sanaan, johon se useissa tutkimuksissa
onkin liitetty. Tämän selityksen ongelmana on kuitenkin se, että myös sir/ceä-sanan
alkuperä on epäselvä.
SKES 1969 siro; UEW 1988 761; SSA 2000 siro.
sirota
Verbin likimääräisiä vastineita ovat viron sirada 'loistaa, välkkyä' ja mordvan mur-
teellinen soradums sirota, hajaantua, levitä; luhistua'. Myös muissa sukukielissä on
samantapaisia sanoja, mutta näitä pidetään nykyään pikemmin samantapaisen ään-
teellisen tai kuvailevan motivaation synnyttäminä rinnakkaismuodosteina kuin var-
sinaisina etymologisina vastineina. Joka tapauksessa siro ta -verbiä pidetään vanhan
omaperäisen sanavartalon edustajana, ja vartalon alkuperäiseksi asuksi on rekonst-
ruoitu *sira-. Suomen kirjakielessä sekä sirota että sirottaa on ensi kertaa mainittu
Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
SKES 1969 sirottaa; UEW 1988 760; Jussila 1998 sirotay sirottaa; SSA 2000 sirota.
sirpale
Sanalla ei ole vastineita sukukielissä. Äänneasunsa ja merkityksensä puolesta se
sopisi vartalonsa osalta yhdistettäväksi —>■ sfra-sanaan, mutta rakenteensa osalta
sitä on vaikea selittää tavanomaiseksi johdokseksi. Pikemminkin sitä on arveltu jon-
1161

kinlaiseksi kontaminaatioksi, esim. siru + sipale, säpäle tms. Varteenotettava seli-
tysvaihtoehto on myös se, että sirpale on johdos ruotsalaisperäisestä vartalosta, jota
nykyruotsissa edustaa sana skärva sirpale'. Tämä on vanhemmassa kielessä esiinty-
nyt myös asussa skirva. Suomen kirjakielessä sirpale on tullut käyttöön vasta 1800-
luvulla, mutta murresanana se on todennäköisesti vanhempi.
SKES 1969 sirpale; SAOB 1975 skärva; SSA 2000 siru.
sirppi
Sanalla on vastineita kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä. Näitä ovat inkeroisen
serppi, karjalan ja lyydin tsirppi, vepsän sirp, vatjan sirppi, viron sirp ja liivin tsirp.
Sirppi on selitty lainaksi muinaisvenäjän sanasta sirpu, jota nykyvenäjässä vastaa
serp. Suomen kirjakielessä sirppi on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Mikkola 1894 161-162; SKES 1969 sirppi; Plöger 1973 184; Jussila 1998 sirppi; SSA 2000 sirppi.
siru
Sanan ainoa tarkka vastine on karjalan siru. Lisäksi vastineeksi on arveltu
moksamordvan sanaa sorana 'hauras, murea', jonka perusteella sanavartaloa on
pidetty vanhana ja omaperäisenä ja sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *sira-.
Samaa vartaloa edustaa myös verbi —» sirota, josta siru voisi selittyä nuoremmaksi
johdokseksi. Kokonaan toisena selitysvaihtoehtona on esitetty sitäkin, että kyseessä
olisi deskriptiivinen sana, joka kuuluisi etymologisesti yhteen verbien —» siristä,
sir ahtaa kanssa. Joka tapauksessa suomen ja karjalan siru on suppeasta levikistään
päätellen melko nuori muodoste. Suomen kirjakieleen siru on tullut 1800-luvun
alkupuolella kalevalaisen kansanrunouden kautta, ja se on mainittu myös Daniel
Europaeuksen sanakirjassa 1853.
SKES 1969 siru; UEW 1988 615, 760; SSA 2000 siru.
sisar
Sanalla on vastineita kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä. Näitä ovat inkeroisen
siar, karjalan sisar, lyydin ja vepsän sizar, vatjan sözar, viron sösar ja liivin sözär. Sana
on vanhastaan tunnettu balttilainen laina, jota nykyliettuassa vastaa sesuö. Suomen
kirjakielessä sisar on esiintynyt Uppsalan evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen.
Thomsen 1890 217; SKES 1969 sisar, Jussila 1998 sisar, SSA 2000 sisar.
sisilisko
Sanalla on helposti tunnistettavia vastineita kautta koko uralilaisen kielikunnan,
vaikka äänneasussa onkin jonkin verran variaatioita. Vastineita ovat esim. inkeroisen
ja vatjan siisälikko, vepsän sizlik, viron sisalik, liivin sizälikki, saamen deaccalakkis,
marin sörjsale, udmurtin kendzali, komin Uodzul, mansin sosla, hantin säsöl, nenet-
1162

sin tänts ja koibaalin tanza. Eräissä kielissä sana voi tavallisen sisiliskon lisäksi mer-
kitä myös käärmettä tai jotakin myyttistä matelijaa. Alkuperäisen asun rekonstru-
oiminen on vaikeata, koska sanassa on epäsäännöllistä, ilmeisesti affektiivisuudesta
johtuvaa äännevaihtelua. Sanavartalon mahdollisia suomalais-ugrilaisia rekonstruk-
tioita ovat mm. *iinsil tai *tisil. Sana ei ole alkuaan yhdyssana, mutta suomessa ja
eräissä sukukielissäkin se on kansanetymologisesti muodostettu yhdyssanaksi myö-
hemmin. Suomen kirjakielessä sisilisko on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1969 sisilisko; UEW 1988 454-455; Jussila 1998 sisilisko; SSA 2000 sisilisko.
sisko
Suomen sisko on balttilaisperäisen —» sisar-sanan hellittelymuoto, jonka rinnalla
murteissa ja kansanrunoudessa esiintyy muitakin vastaavan tyyppisiä muodosteita,
esim. siso, sirkku ja siukku. Tunnepitoiset variantit sukulaisten nimityksistä ovat
tavallisia sekä suomessa että muissakin kielissä. Suomen kirjakielessä sisko on ensi
kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1969 sisary Jussila 1998 sisko; SSA 2000 sisko.
sissi
Partiosotilasta, vakoojaa tms. merkitsevä sissi on lainaa venäjän sanasta sis, joka mer-
kitsee vakoojan lisäksi kulkuria, maankiertäjää tai rosvoa. Suomen kirjakielessä sissi
on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787 sekä ryövärin että
partiosotilaan merkityksessä. Sama sana on lainattu myös ruotsin murteisiin asussa
sisse.
Saxen 1904 FT 56 313; SKES 1969 sissi; Jussila 1998 sissi; SSA 2000 sissi.
sisu
Sisäistä voimaa, luonnetta ja varsinkin äkäistä luonteenlaatua merkitsevä sisu on
johdos sanavartalosta —» sisä. Sama johdos samassa merkityksessä esiintyy myös
karjalassa, jossa se saattaa olla laina suomesta. Sen sijaan vatjan ja viron sisu mer-
kitsevät yleisesti sisäosaa, ja sama merkitys esiintyy suomen murteissa ja vanhassa
kirjakielessä. Luonnetta merkitsevä sisu on mitä ilmeisimmin tämän yleisemmän ja
konkreettisemman sfsM-johdoksen suomalaisen erikoiskehityksen tulosta. Suomen
kirjakielessä sisu on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen.
Renvall 1826 177; Rapola 1947 167-180; SKES 1969 sisä; Jussila 1998 sisu; SSA 2000 sisu.
sisä-
Sanavartalolla on vastineita kaikissa lähisukukielissä, mutta nämä eivät yleensä
esiinny itsenäisinä substantiiveina vaan muiden sanojen, mm. kiteytyneiden adver-
bien ja yhdyssanojen, rakenneosina. Esimerkiksi suomen sisässä-muotoa vastaa
1163

inkeroisen sises, karjalan sisässä ja viron sees, ja suomen sfsäZ/ä-muotoa vastaa liivin
sizäl. Suomen johdosta sisus vastaa inkeroisen sisus ja vatjan sizus. Itämerensuomen
sanavartalon vastineeksi on esitetty myös mordvan substantiivia sezöm 'ydinpuu', ja
vanhan yhteisen vartalon alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *sicä-. Myös etäi-
semmistä sukukielistä on esitetty vastineita, mutta nämä ovat äärimmäisen epävar-
moja. Joka tapauksessa vartalo näyttää vanhalta ja omaperäiseltä. Suomen kirjakie-
lessä s/sä-vartalon muotoja ja nimenomaan ulkopaikallissijoja, esim. sisälle, sisällä,
on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen. Sen sijaan
sisäpaikallissijat sisästä ja sisään on mainittu ensi kertaa vasta Kristfrid Gananderin
sanakirjassa 1787.
SKES 1969 sisä-; UEW 1988 480; Jussila 1998 sisälle, sisältä, sisässä, sisään; SSA 2000 sisä-.
sitaatti
Toisen tekijän kirjallisesta tai suullisesta esityksestä lainattua kohtaa merkitsevä
sitaatti on lainattu suomeen ruotsista, jossa citat on ollut käytössä 1800-luvun alusta
lähtien. Vanhemmassa ruotsin kielessä on käytetty sanan ranskalaista asua citation.
Alkuaan sana juontuu latinasta, jossa citätum on partisiipin perfektin neutrimuoto
verbistä citäre 'kutsua' ym. ja merkitsee sananmukaisesti sitä mikä on kutsuttu, esi-
tetty tai mainittu. Samasta latinan verbistä juontuu välillisesti myös —> siteerata. Suo-
men kirjakielessä sitaatti on ensi kertaa mainittu asiakirjassa vuonna 1662 asussa
citationi ja merkityksessä 'haaste'. Suomalaisena sanana sitaatti on tullut kirjakieleen
Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865.
SAOB 1905 citat; Koukkunen 1990 sitaatti; Jussila 1998 sitaatti.
siteerata
Suullista tai kirjallista lainaamista merkitsevä siteerata on lainaa ruotsin verbistä
citera, joka puolestaan on lainaa ranskan verbistä citer. Tämä perustuu latinan ver-
biin citäre 'panna liikkeeseen, kutsua nimeltä' ym. Suomen kirjakielessä siteerata on
ensi kertaa mainittu Hartikka Speitzin suomentamissa sota-artikloissa 1642 kirjoi-
tusasussa citerata.
SAOB 1905 citera; Koukkunen 1990 siteerata; Jussila 1998 siteerata.
sitkeä
Sanalla on vastineita kaikissa lähisukukielissä sekä saamessa. Näitä ovat esim. inke-
roisen ja karjalan sitkie, vepsän sitkeä, vatjan sitköa, viron sitke, liivin sikt' ja saa-
men daägat 'kiinteä, luja'. Sana on alun perin kolmitavuinen johdos, ja sen vartalo
on mitä ilmeisimmin vanha ja omaperäinen. Vartalon alkuperäiseksi asuksi voidaan
rekonstruoida *sitke-. Myös lopussa oleva johdinaines *-tä on ikivanha. Suomen kir-
jakielessä sitkeä on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1969 sitkeä; Jussila 1998 sitkeä; SSA 2000 sitkeä.
1164

sitoa
Verbillä on vastineita kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä sekä mordvassa. Näitä
ovat esim. karjalan situo, vepsän sidoda, vatjan sitoa, viron siduda, liivin siddö ja
mordvan sodoms. Lisäksi vastineeksi on arveltu marin johdossubstantiivia siidös,
joka merkitsee tynnyrin vannetta tai seppelettä. Sanavartalon alkuosaa *si- on arveltu
indoeurooppalaiseksi lainaksi, mutta vaikka tämä pitäisi paikkansa, *s/£o-tyyppinen
vartalo on joka tapauksessa katsottava suomensukuisissa kielissä muodostetuksi joh-
dokseksi. Suomen kirjakielessä sitoa on esiintynyt Agricolasta ja kaikista samanai-
kaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1969 sitoa; UEW 1988 762-763; Koivulehto Vir. 1988 44 ja 1991 51; Jussila 1998 sitoa; SSA
2000 sitoa.
sitra
Monikielistä näppäilysoitinta merkitsevä sitra juontuu latinan sanasta cithara, joka
on eri yhteyksissä voinut merkitä sekä kitaraa, sitraa että luuttua. Latinan cithara
on peräisin kreikan sanasta kithärä, joka puolestaan on lainautunut persian sanasta
sihtär. Koska kysymys on suomalaisille vieraista soittimista, latinan cithara on suo-
men vanhassa kirjakielessä suomennettu monella eri tavalla. Ericus Schroderuksen
sanakirjassa 1637 on suomalaisena vastineena harppu, Variarum rerum vocabulassa
1644 cithara ja Henrik Florinuksen sanakirjassa 1678 cithra, jota voidaan pitää sitra-
sanan ensiesiintymänä. Suomen —» kitara juontuu samasta latinan sanasta, ja useissa
1800-luvun sanakirjoissa latinan cithara tai ranskan cithare on selitetty sekä sitraksi
että kitaraksi. Agathon Meurman selitti sivistyssanakirjassaan 1886 kreikan kithara-
sanan merkitsevän kreikkalaisten kannelta.
Koukkunen 1990 kitara.
sitruuna
Sitruunapuuta tai tämän hedelmää merkitsevä sitruuna on lainaa ruotsin sanasta
citroriy joka juontuu italiasta. Italian zitrone merkitsee sekä sitruunapuuta että sen
hedelmää. Italian zitrone perustuu latinan sanaan citrus sitruunapuu', joka puoles-
taan juontuu kreikan sanasta kitron tai kttrion. Sanan on arveltu tulleen Välime-
ren alueelle Egyptin kautta sanskritista. Sitruunapuita (Citrus medica) on viljelty
Egyptissä jo parituhatta vuotta ennen ajanlaskun alkua. Latinan citrus voi kuitenkin
tarkoittaa myös erästä sitruunantuoksuista tuijaa (Thuja articulata), ja tässä merki-
tyksessä se juontuu kreikan sanasta kedros, joka merkitsee sananmukaisesti setriä.
Suomen kirjakielessä sitruuna on ensi kertaa mainittu Henrik Florinuksen sanakir-
jassa 1678 asussa citroni. Jo tätä ennen on Variarum rerum vocabulassa esiintynyt
äänneasultaan samantapainen citruli.
SKES 1960 sitruuna; Kluge - Seebold 1989 Zitrone; Koukkunen 1990 sitruuna; Corneliuson 1997
Citrus; Jussila 1998 sitruuna; SSA 2000 sitruuna.
1165

sitten
Ikivanhasta —* se-pronominista partikkelinjohtimella -ten muodostetulla adverbilla
sitten on vastineita kaikissa itäisissä lähisukukielissä, esim. karjalassa sit, sitei, sitein,
lyydissä sit, siten, side ja vepsässä siten, side. Suomen kirjakielen sitten on muodos-
tustavaltaan epäsäännöllinen siinä mielessä, että siinä sanansisäinen -t- on kahden-
tunut. Mahdollisesti kysymyksessä on jonkinlainen kontaminaatio esim. muodoista
siittä siitä' ja siten. Suomen kirjakielessä sitten on esiintynyt Agricolasta ja kaikista
samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen sekä asussa sitte että sitten.
SKES 1969 se; Hakulinen 1979 232; Jussila 1998 sitte, sitten; SSA 2000 sitten.
sittiäinen
Pientä kovakuoriaista merkitsevä sittiäinen on johdos ulostetta, lantaa, likaa yms.
merkitsevästä ikivanhasta omaperäisestä sanasta sitta, jolla on vastineita kautta koko
uralilaisen kielikunnan. Johdos sittiäinen on syntynyt suomen kielen itsenäisen kehi-
tyksen aikana, ja se on kirjakielessä ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sana-
kirjassa 1787. Sittiäiset (Geotrupes) ovat lantaa syöviä, kuperaselkäisiä ja lehtisar-
visia kovakuoriaisia, joita kansankielessä on nimitetty myös mm. sittapörriäisiksi,
sittapörröiksi tai sontiaisiksi.
SKES 1969 sitta; UEW 1988 444-445; Jussila 1998 sittiäinen; SSA 2000 sitta.
siula
Nuotan sivuverkkoa tai verkon paulaa merkitsevän s/w/a-sanan vastineita ovat kar-
jalan sikla ja lyydin sigl. Sanaa on aiemmin arveltu germaaniseksi lainaksi ja sitä on
yritetty yhdistää purjetta merkitseviin sanoihin, esim. ruotsin segel, mutta nykykäsi-
tyksen mukaan se on balttilainen laina, jonka alkumuodoksi on rekonstruoitu kan-
tabaltin *tinkla-. Nykyliettuassa tätä vastaa tinklas Verkko; sadin, paula' ja latviassa
tikls verkko'. Suomen kirjakielessä siula on ensi kertaa mainittu niiden lisäysten
joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan teki Daniel Jusleniuksen sanakirjaan vuoden
1770 jälkeen.
SKES 1969 siula; Koivulehto Vir. 1979 267-269; Jussila 1998 siula; SSA 2000 siula.
siunata
Kristilliseen perussanastoon kuuluva siunata on lainaa muinaisruotsin verbistä
sighna 'tehdä ristinmerkki, siunata'. Nykyruotsissa tätä vastaavat signa siunata, tai-
koa' ja välsigna siunata', joista jälkimmäinen kuuluu kristilliseen sanastoon. Sama
sana on lainattu myös inkeroiseen, karjalaan, vatjaan ja viroon. Alkuaan siunata
juontuu latinan verbistä signare 'piirtää, leikata, leimata, merkitä; sulkea sinetillä', ja
latinan kautta se on levinnyt monien muiden kielten kristilliseen sanastoon. Suomen
kirjakielessä siunata ja sen johdos siunaus ovat esiintyneet Agricolasta ja samanai-
1166

kaisista käsikirjoituksista alkaen. Agricolalla on myös yhdysverbi hyvästisiunata,
joka on käännöslaina ruotsin verbistä välsigna.
Becker 1824 4; H. J. Streng 1915 207-209; SKES 1969 siunata; Jussila 1998 siunata, siunaus; SSA
2000 siunata.
sivaltaa
Verbin vastine on karjalan sivaltoa. Sanavartalon alkuperä on epäselvä. Kyseessä on
mahdollisesti pyyhkivää tai viuhahtavaa ääntä jäljittelevä onomatopoeettinen var-
talo. Toisaalta on pidetty mahdollisena, että sivaltaa kuuluisi yhteen reunaa tai syrjää
merkitsevän sfvM-sanan sanan kanssa. Suomen kirjakielessä sivaltaa on esiintynyt
Agricolasta alkaen.
SKES 1969 sivaltaa; Jussila 1998 sivaltaa; SSA 2000 sivaltaa.
sivellä
Verbin vastineita ovat karjalan sivellä ja vatjan siveitä- sipaista, vihlaista'. Vartalo on
sama kuin verbissä —> sivaltaa, mutta vartalon alkuperä on epäselvä. Kysymyksessä
on mahdollisesti kuvaileva, äänteellisesti motivoitu vartalo. Suomen kirjakielessä
sivellä on esiintynyt Agricolasta alkaen. Szve//ä-verbistä johdettu sivellin on tullut
kirjakielessä käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla. Sana mainitaan ainakin jo Daniel
Europaeuksen sanakirjassa 1853.
SKES 1969 sivaltaa; Jussila 1998 sivellä; SSA 2000 sivaltaa.
siveä
Sanalla ei ole tarkkoja vastineita sukukielissä, mutta samasta vartalosta muodos-
tettuja muita johdoksia tunnetaan itämerensuomalaisista kielistä, esim. karjalan
sivakka liukas, sileä' ja viron murteellinen sivakas tai siivakas solakka'. Vartalolle
on esitetty vastine myös hantista, jossa sug merkitsee kauneutta. Hantin vastineen
perusteella sanavartaloa voidaan pitää vanhana ja omaperäisenä, joskin vastineiden
etäisyys tekee rinnastuksesta epävarman. Vartalon alkuperäiseksi asuksi on rekonst-
ruoitu *siwa ja alkuperäiseksi merkitykseksi siisti'. Suomen kirjakielessä siveä on
esiintynyt Uppsalan evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen.
SKES 1969 siveä; UEW 1988 481-482; Jussila 1998 siveä; SSA 2000 siveä.
siviili
Viranomaisen, virallisen tai sotaan liittyvän vastakohtaa merkitsevä siviili on lainaa
ruotsin sanasta civil, joka juontuu alkuaan latinan sanasta civilis 'kansalaiselle kuu-
luva, kansalaiseen liittyvä, valtiollinen'. Tämä on johdos sanasta civis 'kansalainen'.
Suomen kirjakielessä siviili on ensimmäistä kertaa esiintynyt Hartikka Speitzin suo-
1167

mentamissa sota-artikloissa 1642 osana yhdyssanaa civil asia siviiliasia'. Nykyasu
siviili on ollut käytössä 1800-luvun puolimaista alkaen.
H. J. Streng 1915 209; Koukkunen 1990 siviili; SSA 2000 siviili.
sivistää
Kirjakielessä opettamista, kouluttamista, kasvattamista yms. merkitsevä sivistää on
johdos sanasta —> siveä. Murteissa sivistää merkitsee mm. siivoamista, raivaamista,
koristamista tai pellavien harjaamista. Sanan on nykymerkityksessään ottanut kir-
jakieliseen käyttöön Reinhold von Becker vuonna 1822. Samoihin aikoihin ovat
Beckerin ansiosta tulleet kirjakieleen sivistyä ja sivistys.
Rapola 1953 74-82; Rapola 1960 sivistys, sivistyä, sivistää; SKES 1969 siveä; SSA 2000 siveä.
sivu
Alkuaan kylkeä, reunaa, laitaa tms. merkitsevän s/vM-sanan vastineita ovat inkeroi-
sen sivu, karjalan sivu ja lyydin monikollisena esiintyvä livud sivut, kyljet, vyötäiset'.
Sanan alkuperä on tuntematon. Sitä on verrattu germaanisten kielten sivua merkit-
seviin sanoihin, esim. ruotsin siday mutta äännehistoriallisista syistä sanoja tuntuu
mahdottomalta yhdistää. Suomen kirjakielessä sivu on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Kirjan sivun merkityksen sana on ilmeisesti saanut sen tyyppisissä sanaliitoissa kuin
lehden sivu, jolla on alkuaan tarkoitettu konkreettisesti lehden kylkeä tai puolta,
esim. asetuksessa 1733 mainitaan bladin sivu.
Thomsen 1869 64; SKES 1969 sivu; Jussila 1998 sivu; SSA 2000 sivu.
skaala
Asteikkoa tai mittakaavaa merkitsevä skaala on lainaa ruotsin sanasta skala, joka
puolestaan juontuu italiasta. Italian scäla merkitsee asteikon tai mittakaavan lisäksi
myös portaita ja tikapuita, ja tämä onkin sanan alkuperäinen merkitys. Italian scala
perustuu latinan monikkomuotoiseen sanaan scälae 'portaat, tikapuut', joka on joh-
dos verbistä scandere 'nousta'. Suomen kirjakielessä skaala on ensi kertaa mainittu
vuonna 1737 mittoja ja vaakoja koskevassa asetuksessa.
TSK 8 1916 skaala; SAOB 1969 skala; Kluge - Seebold 1989 Skala; Jussila 1998 skaala; SSA 2000
skaala.
skandaali
Pahennusta herättävää tai häpeällistä tapahtumaa merkitsevä skandaali on lainaa
ruotsin sanasta skandal, jota on vanhassa kirjallisuudessa käytetty sekä kirkkolatinan
mukaisessa asussa scandalum että ranskalaistyyppisessä asussa scandal, scandale.
Latinan scandalum merkitsee alkuaan 'kompastuskivi, kiusaus', ja se on lainaa krei-
kan sanasta skändalon, joka kompastuskiven ja kiusauksen lisäksi merkitsee myös
1168

ansaa, loukkausta tai pahennusta. Suomalaisena sanana skandaali on tullut käyttöön
1800-luvun jälkipuoliskolla, mm. Kirjallisessa Kuukauslehdessä 1869 on kirjoitettu
skandaalikirjallisuudesta.
SAOB 1970 skandal; Koukkunen 1990 skandaali; SSA 2000 skandaali.
skannata
Tarkkaa tutkimista tai liikkumattoman kuvan, tekstin tai koodin optista lukemista ja
digitaaliseen muotoon muuntamista merkitsevä skannata on lainaa englannin ver-
bistä sean, johon lainattaessa on lisätty taivuttamista helpottava johdinaines. Sana on
suomen yleiskielessä tullut käyttöön 1900-luvun lopulla, se mainitaan mm. vuonna
1994 ilmestyneessä Suomen kielen perussanakirjassa. Samalla on yleiseen käyttöön
tullut lukulaitteen nimitys skannerU joka on lainaa englannin sanasta scanner.
skeptinen
Epäilevää merkitsevä skeptinen on mukaillen lainattu ruotsin sanasta skeptisk. Lai-
nattaessa on ruotsin johdin korvattu omaperäisellä johtimella. Sanavartalo juontuu
latinan kautta kreikasta, jossa skeptikös merkitsee adjektiivina tutkiskelevaa tai epäi-
levää, substantiivina skeptikkoa, joko yleisesti epäilevää henkilöä tai sitten sellaisen
filosofisen suunnan edustajaa, joka pyrkii asettamaan kaiken tiedon epäilyksen alai-
seksi tai kieltää tiedon mahdollisuuden kokonaan. Suomalaisena sanana skeptillinen
tai skeptinen on tullut käyttöön 1800-luvun loppupuolella. Ensiesiintymä lienee vuo-
delta 1866 Kaarlo Bergbomin artikkelista, joka käsitteli ruotsalaista runoilijaa Karl
Jonas Love Almqvistia.
Koukkunen 1990 skeptinen.
sketsi
Lyhyttä, tavallisesti yhden kohtauksen mittaista humoristista esitystä merkitsevä
sketsi on lainaa englannin sanasta sketch, joka alun perin on merkinnyt hahmotel-
maa tai luonnosta. Nykymerkityksessään sketsi on tullut suomen kirjakielessä käyt-
töön 1900-luvun alkupuolella. Sana mainitaan ja selitetään mm. Isossa tietosanakir-
jassa 1937.
Pulkkinen 1984 sketsi; SSA 2000 sketsi.
skoolata
Maljan juomista tai kilistämistä merkitsevä skoolata on lainaa ruotsin verbistä skäla,
joka on johdos maljaa merkitsevästä sanasta skäl. Suomessa skoolata on tyypillisesti
puhekielinen sana, joka kirjakielessä ja sanakirjoissa on yleensä korvattu muilla
ilmauksilla. Sanakirjoihin se on päässyt vasta 1900-luvun puolella.
1169

skootteri
Matalaa, pienipyöräistä ja (pelti)katteilla varustettua moottoripyörää merkitsevä
skootteri on lainaa joko ruotsin sanasta skoter tai suoraan englannin sanasta scooter,
josta myös ruotsin skoter on peräisin. Englannin scooter on johdos verbistä scoot, joka
merkitsee mm. pikaista, vilkasta liikkumista. Ruotsissa sana on 1930-luvulla tullut
käyttöön englanninkielisenä sitaattilainana, ja omakielistetty asu skoter on yleistynyt
1950-luvulla. Myös Suomessa skootterit, mm. italialaiset Vespat, ovat alkaneet tulla
tunnetuiksi 1950-luvulta alkaen, mutta sana skootteri puuttuu vielä 1961 valmistu-
neesta Nykysuomen sanakirjasta samoin kuin sen täydennysliitteestä. Skootteri on
kuitenkin mainittu sivistyssanana vuonna 1973 painetussa Nykysuomen sivistyssa-
nakirjassa. Skootterin suomennokseksi on joskus esitetty tuloksetta kiituria.
SAOB 1972 skoter.
skorpioni
Myrkyllistä hämähäkkieläintä merkitsevä skorpioni on lainattu suomeen ilmeisesti
ruotsin sanasta skorpion, mutta alkuaan sana juontuu kreikasta, jossa saman eläimen
nimitys on skorpios. Tämä on latinan kautta levinnyt moniin muihinkin Euroopan
kieliin. Suomen kirjakielessä skorpioni on esiintynyt Agricolasta alkaen, usein myös
latinalaistyyppisessä asussa skorpio. Myrkyllisen hämähäkkieläimen lisäksi sana on
tarkoittanut vanhimmasta kirjakielestä lähtien sitä Eläinradan tähdistöä ja merkkiä,
johon skorpioni edelleenkin viittaa.
H. J. Streng 1915 210; Koukkunen 1990 skorpioni; Jussila 1998 skorpioni; SSA 2000 skorpioni.
slangi
Jonkin tietyn ikä-, ammatti-, yhteiskunta- tai muun ryhmän käyttämään erikoiskie-
leen viittaava slangi on lainaa englannin sanasta slang. Sanan perimmäinen alku-
perä on epäselvä, mutta englannissa slang on 1700-luvulta lähtien tullut käyttöön
erityisesti alhaison kieleen viittaavana nimityksenä. Ruotsissa slang on tullut käyt-
töön 1800-luvulla. Suomessa sana on 1920-luvulta lähtien esiintynyt englantilaisena
sitaattilainana ja 1930-luvulta lähtien suomalaistetussa asussa slangi.
SAOB 1976 slang, Kluge - Seebold 1989 Slang, Koukkunen 1990 slangi.
slummi
Ahtaasti ja huonosti rakennettua köyhän kansan asuma-aluetta merkitsevä slummi
on lainaa englannin sanasta slum. Sanan etäisempi alkuperä on tuntematon. Ruot-
sissa sana slum on tullut käyttöön 1800-luvun lopussa, suomen kirjakielessä se on
alkanut esiintyä vasta 1900-luvun puolella. Se mainitaan mm. A. E. Salmelaisen kan-
sainvälisten kulttuurisanojen sanakirjassa 1925 sekä asussa slum että slummi merki-
tyksessä 'laitakaupungin katu'.
SAOB 1977 slum; Pulkkinen 1984 slummi; Kluge - Seebold 1989 Slums; SSA 2000 slummi.
1170

smaragdi
Vihreää korukiveä merkitsevä smaragdi on lainattu suomen kieleen todennäköisesti
ruotsista tai saksasta. Germaanisten kielten smaragd juontuu latinan sanasta smarag-
dus, joka puolestaan on lainaa kreikan sanasta smäragdos. Sanan etäisempi alkuperä
on epäselvä, se on mahdollisesti seemiläisistä kielistä peräisin. Suomen kirjakielessä
smaragdi on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SAOB 1979 smaragd; Kluge - Seebold 1989 Smaragd; Jussila 1998 smaragdi.
smetana
Hapankermaa merkitsevä smetana on lainaa venäjän sanasta smetana, joka on joh-
dos verbistä smetat' 'pyyhkiä, kerätä kokoon'. Tässä yhteydessä sanan motivaationa
on ollut viittaus pinnalla olevan kerman keräämiseen. Suomessa smetana on venäläi-
sen ruokakulttuurin myötä tullut tunnetuksi 1900-luvun alussa. Sana ja sen merkitys
on esitelty mm. Tietosanakirjassa 1916.
Plöger 1973 186; SAOB 1979 smetana; Hahmo 1994 GA 272; SSA 2000 smetana.
smokki
Miesten iltapukua merkitsevä smokki on mukaillen lainattu joko ruotsin sanasta
smoking tai suoraan englannin sanasta smoking, josta myös ruotsin sana on peräi-
sin. Englannin smoking on johdos verbistä smoke 'tupakoida' ja smoking jacket tai
smoking suit on merkinnyt tupakointiasua. Tästä on irrotettu smoking liepeettömän,
avoimen ja silkkikäänteillä varustetun juhlatakin ja tämän yhteyteen kuuluvan asu-
kokonaisuuden nimitykseksi 1800-luvulla. Ruotsissa sana on tullut käyttöön aivan
1800-luvun lopulla. Suomessa on 1900-luvun alkupuolella käytetty yleensä englanti-
laismallista sitaattilainaa smoking; smokki on yleistynyt vasta vuosisadan puolivälin
jälkeen.
SAOB 1979 smoking; Pulkkinen 1984 smokki; SSA 2000 smokki.
snapsi
Viinaryyppyä merkitsevä snapsi on lainaa ruotsin sanasta snaps, joka puolestaan
juontuu alasaksan sanasta snaps. Tämä merkitsee sananmukaisesti kulausta ja on
johdos verbistä snappen, joka äänneasullaan mukailee nopeaa, nappaavaa tai hauk-
kaavaa liikettä. Suomen kirjakielessä ruotsin snaps ja saksan Schnaps on pyritty
1800-luvulla korvaamaan omaperäisillä vastineilla, esim. ryyppy, naukku, napsu,
kopaus, tintti yms., ja suomalaiseksi sanaksi snapsi on kelpuutettu vasta 1900-luvun
alkupuolella.
SAOB 1980 snaps; Kluge - Seeboold 1989 Schnaps; SSA 2000 snapsi.
1171

snobi
Hienostelijaa merkitsevä snobi on lainaa joko ruotsin sanasta snobb tai suoraan eng-
lannin sanasta snob, josta myös ruotsin snobb on lainattu. Englannin sana on nyky-
merkityksessään esiintynyt ensi kertaa W. Thackerayn romaanissa The book ofsnobs
vuonna 1848, tätä ennen sana on merkinnyt suutareita, poroporvareita ym. yksin-
kertaista väkeä, ja sen etäisempi historia on tuntematon. Suomessa sana on tullut
käyttöön 1900-luvun alkupuolella. Muun muassa A. E. Salmelaisen sivistyssanakir-
jassa 1925 se mainitaan asussa snobbi.
SAOB 1980 snobb; Pulkkinen 1984 snobi; SSA 2000 snobi.
snorkkeli
Pintasukeltajan lyhyttä ilmaputkea merkitsevä snorkkeli on lainaa ruotsin sanasta
snorkel, joka puolestaan juontuu saksan sanasta Schnorkel. Tämä on alkuaan ään-
teellisesti motivoitu murresana, joka on merkinnyt mm. suuta, nenää tai kärsää.
Sanan äänneasu jäljittelee korisevaa ääntä, joka syntyy ilman kulkiessa putkimaisen
kapeikon lävitse. Suomessa snorkkelit ovat alkaneet yleistyä 1900-luvun puolivälin
jälkeen.
SAOB 1980 snorkel; Kluge - Seebold 1989 Schnorkel
sohia
Etenkin umpimähkäistä pistelyä tai sysimistä merkitsevän sofaa-verbin vastine on
karjalan sohie. Kysymyksessä on kuvailusana, jonka vartalon äänneasu mukailee
äkkinäistä, työntelevää liikettä ja tästä syntyvää ääntä. Saman motivaation pohjalta
lienee syntynyt vartalo-osa verbiin sokista (—» sohjo). Suomen kirjakielessä sohia on
ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1969 sohia; Jussila 1998 sohia; SSA 2000 sohia.
sohjo
Löysää, vedensekaista lunta tai jäätä merkitsevän so/yo-sanan murteellisia variant-
teja ovat mm. sohja, sohju ja sohka, joiden likimääräisiä vastineita ovat inkeroisen
sohma, mahdollisesti myös karjalan sohju ja viron soi. Kaikki ovat johdoksia inter-
jektiomaisesta, kohisevaa ääntä jäljittelevästä sanavartalosta soh-, josta on muodos-
tettu myös verbi sokista. Suomen kirjakielessä sana on ensi kertaa mainittu asussa
sohju Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
SKES 1969 sohjo; Jussila 1998 sohju; Nikkilä 1998 83; SSA 2000 sohjo.
sohva
Pitkää, pehmustettua ja nojilla varustettua istuinta tarkoittava sohva on lainaa ruot-
sin sanasta soffa, joka saksan ja ranskan välityksellä juontuu alkuaan arabian sanasta
1172

suffa. Tämä tarkoittaa penkkiä, jolla levätään. Suomen kirjakieleen sohva on vakiin-
tunut 1800-luvun loppupuolella. Carl Heleniuksen sanakirjassa 1838 ruotsin soffa
on vielä suomennettu sanalla patjapenkki, mutta Daniel Europaeuksen sanakirjasta
1853 lähtien vastineena on ollut jo nykykielen mukainen sohva. Ensiesiintymä on
vuodelta 1766 asetuksessa "hekumata ja ylenpalttisuutta" vastaan.
Hellquist 1939 soffa; SKES 1969 sohva; Kluge - Seebold 1989 Sofa; Jussila 1998 sohva; SSA 2000
sohva.
soida
Verbin vartalolla on vastineita kaikissa lähisukukielissä ja saamessa, mutta varta-
losta muodostetut sanat vastaavat useimmiten johdosta —» soittaa. Pelkän vartalon
sisältävän soida-verbin vastineita ovat karjalan soija ja saamen cuodjat. Vartaloon on
yhdistetty myös ugrilaiskielten ääntä merkitseviä substantiiveja, esim. mansin sojy
hantij sy ja unkarin zaj 'melu, hälinä', mutta nämä rinnastukset ovat merkityserojen
takia epävarmoja. Joka tapauksessa sanavartaloa on pidetty vanhana ja omaperäi-
senä, ja sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *soje-. Suomen kirjakielessä soida
on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1969 soida; UEW 1988 482-483; Jussila 1998 soida; SSA 2000 soida.
soihtu
Sanalla ei ole varmoja vastineita sukukielissä eikä sille tunneta myöskään lainaety-
mologiaa. Alkuperä on hämärän peitossa. Sanalla on murteissa ja vanhassa kirja-
kielessä variantteja, mm. soitto ja soittu, joiden nojalla sitä on yritetty yhdistää —>
soittaa-verbiin. Tämä saattaa murteissa merkitä suihkuta, hulmuta', mutta kaikesta
huolimatta sanojen yhteyttä on vaikea perustella merkityksen kannalta. Suomen kir-
jakielessä sana on ensi kertaa mainittu asussa soitto Jaakko Finnon virsikirjassa 1583.
Nykyasu soihtu on tullut käyttöön vasta 1800-luvun puolimaissa.
SKES 1969 soihtu; Jussila 1998 soitto; SSA 2000 soihtu.
soija
Alun perin soijakastiketta merkitsevä soija on lainattu suomeen todennäköisesti
ruotsin sanasta soja, mutta ruotsin ja muiden Euroopan kielten vastaavanlaiset sanat
juontuvat japanin sanasta shöyu. Tämä puolestaan on peräisin kiinan kielestä, ilma-
uksesta chiang-yuy jossa alkuosa tarkoittaa soijapavuista ja eräistä muista aineista
valmistettua kastiketta ja loppuosa öljyä. Samaa sanaa on länsimaissa alettu myö-
hemmin käyttää myös soijapapuihin ja niistä valmistettujen jauhojen tai muiden
tuotteiden nimityksenä. Soijapapu (Glycine max) ja sen viljely ovat tulleet Euroo-
passa ja Amerikassa tunnetuiksi vasta 1900-luvun alussa. Tätä ennen kasvi on ollut
botaaninen harvinaisuus, ja soya-sanan vastineilla on yleensä viitattu valmiisiin soi-
jatuotteisiin, joiden yhteys soijapapuun ei ole ollut yleisessä tiedossa. Suomen kirja-
1173

kielessä soija on ensi kertaa mainittu vuonna 1756 asetuksessa, jossa kiellettiin ylel-
lisyystavaroiden tarpeeton maahantuonti.
SAOB 1981 soja; Kluge - Seebold 1989 Soja; Rousi 1997 142-146; Jussila 1998 soija; SSA 2000
soija.
soikko
Soikeaa eli ovaalinmuotoista pesuastiaa merkitsevällä so/fc/co-sanalla on tarkka vas-
tine ainoastaan karjalassa. Sana on johdos suomessa, karjalassa ja lyydissä esiinty-
västä adjektiivista soikea, joka puolestaan on selitetty deskriptiivisen so/o-vartalon
johdokseksi. Suomen kirjakielessä soikko on ensi kertaa mainittu niiden lisäysten
joukossa, joita Juhana Canstren on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1800-
luvun alussa. Adjektiivi soikea on mainittu tupakan istuttamista koskevassa asiakir-
jassa 1729.
SKES 1969 soikea; Jussila 1998 soikea, soikko; SSA 2000 soikea.
soimata
Verbillä on vastineita itämerensuomalaisissa kielissä, esim. karjalassa ja vatjassa soi-
mata, virossa soimata ja liivissä suoimö. Se on todennäköisesti johdos samasta varta-
losta, joka on myös verbeissä -» soida ja —» soittaa. Virossa suomen so/te/Zfl-johdosta
vastaava söidelda merkitsee 'torua, moittia, riidellä', ja vatjassa suomen soittaa-ver-
bin vastine soittaa merkitsee 'riidellä, haukkua'. Suomen kirjakielessä sekä soimata
että tästä johdettu soimaus ovat esiintyneet Agricolasta alkaen.
SKES 1969 soimata; Jussila 1998 soimata, soimaus; SSA 2000 soimata.
sointu
Usean samanaikaisesti soivan äänen muodostamaa kokonaisuutta merkitsevän
somta-sanan perusvartalo on soi- (—» soida). Sekä sointua että sointu ovat raken-
teeltaan poikkeuksellisia johdoksia, ja ne ovat kumpikin Kaarle Aksel Gottlundin
käyttöön ottamia uudissanoja vuodelta 1828. Sen sijaan asultaan läheinen johdos
sointi on muodostettu suoraan soz-vartalosta lisäämällä johdin -nti. Suomen kielen
normaalin johtosysteemin mukainen sointi on mainittu jo Kristfrid Gananderin
sanakirjassa 1787.
Rapola 1960 sointu, sointua; SKES 1969 soida; Jussila 1998 sointi; SSA 2000 soida.
soittaa
Verbillä on vastineita itämerensuomessa ja saamessa, esim. karjalan ja lyydin soittoa,
vepsän soitta ja pohjoissaamen cuojahit. Sen sijaan vatjan samasta vartalosta saman-
asuisella johtimella muodostettu soittaa merkitsee 'riidellä, haukkua' ja liivin söitö
'nuhdella'. Viron soita taas merkitsee ajaa, matkustaa', ja myös suomen ja inkeroi-
1174

sen soittaa sekä Kukkosin vatjan soittaa voivat tarkoittaa soivan äänen tuottamisen
lisäksi nopeata menoa tai vauhdikasta ajoa (yhtä soittoa). Kaikki ovat johdoksia var-
talosta soi- (—» soida). Suomen kirjakielessä soittaa ja soittaja ovat esiintyneet Agri-
colasta alkaen. Johdos soitto on mainittu vuoden 1642 Raamatussa.
SKES 1969 soida; Jussila 1998 soittaa, soittaja, soitto; SSA 2000 soida.
sojottaa
Verbillä on vastine ainoastaan karjalassa. Se on johdos vartalosta sojo-, jonka on
arveltu olevan deskriptiivistä alkuperää. Suomen kirjakielessä sojottaa on tullut
käyttöön 1800-luvulla, ensiesiintymä lienee G. E. Eurenin sanakirjassa 1860.
SKES 1969 sojo; SSA 2000 sojo.
sokea
Sanalla on vastineita kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä, esim. karjalassa sokie,
lyydissä ja vepsässä soged, vatjassa sököay virossa söge ja liivissä sogdö. Sana on raken-
teeltaan selvästi johdos, ja sen kantasanaksi on selitetty likaa, rikkaa tai roskaa mer-
kitsevä soka, jolla myös on vastineita itämerensuomessa, tosin vain virossa ja liivissä
eli paljon suppeammalla alueella kuin so/cea-sanalla. Suomen kirjakielessä sokea on
esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1969 sokea; Jussila 1998 sokea; SSA 2000 sokea.
sokeerata
Henkistä järkyttämistä merkitsevä sokeerata tai sokeerata on lainaa ruotsin verbistä
chockera, joka on ranskalaismallinen johdos ranskalaisperäisestä sanasta chock (-*
sokki). Ruotsissa chockera on harvakseltaan ollut käytössä 1600-luvun loppupuolelta
lähtien, ensi alkuun ranskalaisittain kirjoitettuna choquera, mutta suomalaisena sana
sokeerata on tullut käyttöön vasta 1900-luvun puolella.
SAOB 1904 chockera.
sokeri
Suomen sokeri on lainaa ruotsin sanasta socker, joka saksan, italian ja latinan välityk-
sellä juontuu kreikan sanasta säkkharon. Tämä puolestaan on lainaa persian sanasta
sakar. Tämän taustalla oleva muinaisintian särkarä on alun perin merkinnyt soraa ja
sitten vertauskuvan kautta hienoa sokeria. Suomen kirjakielessä sokeri on ensi kertaa
mainittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637.
Renvall 1826 181; H. J. Streng 1915 212; SKES 1969 sokeri; Kluge - Seebold 1989 Zucker, Jussila
1998 sokeri; SSA 2000 sokeri.
1175

sokka
Koneen osien kiinnitystä varmistavaan, yleensä kaksinkertaiseen metallipuikkoon
viittaava sokka on lainaa venäjän sanasta cekä sokka, hankain'. Sama sana on lai-
nattu myös karjalaan asussa tsokka ja lyydiin asussa tsok. Suomen kirjakieleen sokka
on tullut 1800-luvulla. Sana mainitaan ainakin jo Daniel Europaeuksen sanakirjassa
1853.
Kujola 1944 444; SKES 1969 sokka; SSA 2000 sokka.
sokkeli
Rakennuksen kivijalkaa tai muuta jalustarakennelmaa merkitsevä sokkeli on lainaa
ruotsin sanasta sockel, joka puolestaan juontuu saksan sanasta Sockel. Tämä on lai-
nattu ranskan sanasta socle, jonka perustana on latinan socculus. Tämän alkuperäi-
nen merkitys on 'pieni kenkä', mutta sana on jo latinassa saanut myös kivijalan mer-
kityksen. Suomen kirjakielessä sokkeli on tullut käyttöön 1800-luvun loppupuolella.
Sana mainitaan ainakin jo Agathon Meurmanin ranskalais-suomalaisessa sanakir-
jassa 1877.
SKES 1969 sokkeli; Kluge - Seebold 1989 Sockel; SSA 2000 sokkeli.
sokkelo
Labyrinttia merkitsevä sokkelo on johdos samasta vartalosta, josta juontuvat —>
sokea ja —> sokko. Labyrintissa kuljetaan sokean lailla, tietä näkemättä. Sanan muoto
on täsmentynyt 1800-luvun jälkipuolen kuluessa. Nykyasu sokkelo on mainittu mm.
Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865. Tätä ennen labyrintista on käytetty mm.
nimityksiä sokkalinna ja sokelo.
sokki
Voimakasta järkytystä tai elimistön äkillistä häiriötilaa merkitsevä sokki tai sokki on
lainaa ruotsin sanasta chock, joka puolestaan juontuu ranskan sanasta choc. Tämä
on alkuaan johdos iskemistä merkitsevästä verbistä choquerja merkinnyt iskua, tör-
mäystä tai sittemmin myös hyökkäystä, etenkin ratsuväen hyökkäystä taistelussa.
Suomen kirjakielessä sana on lääketieteellisenä terminä otettu käyttöön Duodeci-
min sanaluettelossa 1888 asussa shokki. Muissa yhteyksissä ruotsin chock ja muiden
kielten vastaavat sanat on yleensä korvattu suomalaisilla vastineilla, esim. karkaus,
hyökkäys, tärähdys, sysäys, ryntäys ym. Suomalaisena sanana sokki on alkanut tulla
käyttöön vasta 1900-luvun alkupuolella.
TSK 8 1916 shokki; Koukkunen 1990 sokki; SSA 2000 sokki.
1176

sokko
Sanan vastineita ovat inkeroisen sokkoi, karjalan tsokko ja vatjan sokko, jotka kaikki
merkitsevät sokkoleikkiä, sokkosilla oloa. Sana on vanhemmasta —» sofcea-sanasta
muodostettu johdos. Suomen kirjakielessä sokko on ensi kertaa mainittu Daniel Jus-
leniuksen sanakirjassa 1745 asussa sokka ja Henrik Gabriel Porthanin lisäyksissä
vuoden 1770 tienoilla asussa sokko. Leikkiin viittaava sokkosilla on mainittu jo O.
Westzynthiuksen sepittämässä runossa vuonna 1754.
SKES 1969 sokko; Jussila 1998 sokko, sokkosilla; SSA 2000 sokko.
sola
31S
koa tms. merkitsevä sola on lainaa ruotsin murteellisesta sanasta svala, joka tarkoit-
taa luhtiaitan etusivulla olevaa käytävää tai rakennuksen eteistä. Suomen kirjakie-
lessä sola on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1969 sola; Jussila 1998 sola; SSA 2000 sola.
solakka
Sana on johdos pitkää, suoraa, hoikkaa yms. merkitsevästä vartalosta, jonka muita
johdoksia ovat solea, soikea, sotkeva ja solki-. Sanavartalolla on vastine karjalassa, ja
sen on arveltu olevan deskriptiivistä alkuperää. Suomen kirjakielessä solea on ensi
kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt
Daniel Jusleniuksen sanakirjaan vuoden 1770 jälkeen, mutta solakka on tullut kir-
jakieleen vasta 1800-luvulla. Se on mainittu ainakin jo G. E. Eurenin sanakirjassa
1860.
SKES 1969 saleva; Jussila 1998 solea; SSA 2000 solea.
solisluu
Ihmisellä lapaluun rintalastaan yhdistävää luuta merkitsevän so/fs/ww-sanan alku-
osa on johdos sanasta —» solki, jota vanhastaan on käytetty erilaisten yhdistävien ja
sitovien esineiden ja kaistaleiden nimityksenä. Luun nimenä solisluu on vanha mur-
resana, jonka rinnalla on ollut käytössä myös solkiluu tai solistinluu. Suomen kirja-
kielessä solisluu on tullut käyttöön 1800-luvulla. Sana mainitaan ainakin jo Daniel
Europaeuksen sanakirjassa 1853.
SKES 1969 solki; SSA 2000 solki.
solista
Sanavartalolla on vastine kaikissa lähisukukielissä, joista useissa esiintyy myös täs-
mälleen suomen soZfsta-verbiä vastaava verbi, esim. inkeroisessa ja karjalassa solissa,
lyydissä solösta ja virossa soliseda. Sanavartalo on alkuperältään onomatopoeettinen
1177

ja jäljittelee virtaavan veden ääntä. Suomen kirjakielessä solista on ensi kertaa mai-
nittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
SKES 1969 solista; Jussila 1998 solista; SSA 2000 solista.
solisti
Muusta esiintyjäjoukosta erottuvaa, oman numeronsa itsenäisesti esittävää taiteili-
jaa tms. merkitsevä solisti on lainaa ruotsin sanasta solist. Tämä samoin kuin saksan
Solist, ranskan soliste ja italian solista ovat johdoksia italian sanasta solo, joka merkit-
see 'yksin'. Suomalaisena sanana solisti on tullut käyttöön aivan 1800-luvun lopulla.
Se mainitaan mm. J. A. Hahnssonin ym. sanakirjassa 1899.
SAOB 1982 solist; Koukkunen 1990 solisti.
solkata
Sotkemista tai epäselvää puhumista merkitsevä solkata lienee lainaa ruotsin murteel-
lisesta verbistä solka, joka muista skandinaavisista vastineista päätellen on alkuaan
merkinnyt nimenomaan likaamista. Ruotsin likaa, lokaa tai likavettä merkitsevä solk
on lainattu suomeen asussa solkka tai solkku. Puhumiseen viitattaessa verbi on voitu
ymmärtää myös takeltelevaa puhetta kuvailevaksi tai jäljitteleväksi sanaksi. Merki-
tyksen laajenemiseen ovat voineet vaikuttaa myös muut äänneasultaan samantapai-
set sanat, esim. solittaa, solottaa ja solata, jotka ovat johdoksia samasta äänteellisesti
motivoidusta kannasta kuin verbi —> solista. Suomen kirjakielessä solkata on ensi
kertaa mainittu Pöytyän kirkonkokouksen suomenkielisissä pöytäkirjoissa, joita
laati kirkkoherra Antti Lizelius vuonna 1759.
SKES 1969 solista, solkka; Jussila 1998 solkata; SSA 2000 solkata.
solki
Vaatekappaleiden kiinnittämiseen käytettyä, yleensä kielellä tai neulalla varustettua
välinettä tai kenkien kiinnityshakasta merkitsevällä so/fcf-sanalla on vastineita sekä
lähi- että etäsukukielissä. Näitä ovat esim. inkeroisen ja karjalan solki, viron sölg, lii-
vin suoXg, ersämordvan sulgamo ja marin vanhentunut solkama. Samaan yhteyteen
kuuluva saamen culggon merkitsee karvakengän sivukappaletta tai kintaan välitilk-
kua. Myös suomen vanhemmassa kielessä solki tai solka on voinut merkitä kangas-
kaistaletta tai kiilaa. Sanan alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *solkey ja tämä on
selitetty ikivanhaksi indoeurooppalaiseksi lainaksi, jota lainanantajataholla edusta-
vat esim. muinaisintian sala- 'keppi' ja hindin säl 'paalu, piikki'. Suomen kirjakie-
lessä solki on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637.
SKES 1969 solki; UEW 1988 774-775; Koivulehto jäähyväisluento 12.12.1997; Jussila 1998 solki;
SSA 2000 solki.
1178

solmio
Kravatti-sanan suomalaiseksi vastineeksi muodostettu solmio on oppitekoinen joh-
dos verbistä solmia. Tämä puolestaan on johdos ikivanhasta omaperäisestä sanasta
—» solmu. Solmio on tullut käyttöön itsenäisyyden ajan alkupuolella; —» kravatti.
SKES 1969 solmu; SSA 2000 solmu.
solmu
Sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä sekä muutamissa etäsukukielissä. Näitä
ovat esim. inkeroisen solmi, lyydin ja vepsän soXm, vatjan solmu, viron sölm, liivin
suoXm, pohjoissaamen cuolbma, ersämordvan sulmo ja unkarin csomö. Sanavartalo
on ikivanha ja omaperäinen ja sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *colme.
Suomen kirjakielessä solmu on ensi kertaa mainittu nykyasussaan Jaakko Finnon
virsikirjassa 1583. Agricola on Uudessa testamentissaan käyttänyt sanan toista vari-
anttia solmi, joka historiallisesti edustaa alkuperäisempää asua.
SKES 1969 solmu; UEW 1988 38-39; Jussila 1998 solmu; SSA 2000 solmu.
solu
Organismin perusosaa merkitsevä solu on Elias Lönnrotin käyttöön ottama uudis-
sana vuodelta 1858. Sana on takaperoisjohdos ruotsalaisperäisen —» sola-sanan
deminutiivisesta johdoksessa solukka, joka esiintyy paikoin itä- ja pohjalaismur-
teissa. Muita suunnilleen samanaikaisia ehdotuksia ruotsin cell-sanan suomenkieli-
seksi vastineeksi olivat mm. soluke, rakku ja silmy.
SKES 1969 sola; Leikola 1980 220-221; SSA 2000 sola.
soluttaa
Liukumista tai valumista merkitsevästä deskriptiiviverbistä solua muodostettu joh-
dos soluttaa on alun perin merkinnyt solumaan panemista tai päästämistä. Solumi-
nen on pehmeää, sulavaa liikkumista, joten tältä pohjalta soluttaa on saanut 1900-
luvun alkupuolella uuden merkityksen 'ujuttaa, kuljettaa salaa'. Eräänlainen rinnak-
kaistapaus on ujuttaa, joka on uida-verbin johdoksia.
SKES 1969 solua; SSA 2000 solua.
solvata
Verbillä solvata ei ole varsinaisia vastineita sukukielissä. Viron solvata on suomen
mallin mukainen uudissana, ja koltansaamen söälved 'taittaa ja kiinnittää tuohiro-
peen reunat' on samoista aineksista erikseen muodostettu johdos. Suomen solvata
on johdos murteellisesta sanavartalosta soiva-, joka merkitsee vinoa asentoa. Suo-
messa * soiva ei esiinny itsenäisenä substantiivina, vaan erilaisten adverbien ja joh-
dosten kantana, esim. solvallaan 'vinossa, kierossa', soivia 'häpäistä, herjata'. Sana-
1179

vartalolla on vastineita myös saamessa, mm. pohjoissaamen soalvi, joka merkitsee
eläimen kitaa tai suupieltä. Suomen kirjakielessä solvata on tullut käyttöön vasta
1800-luvulla, mutta jo tätä ennen on käytetty saman vartalon muita johdoksia. Esi-
merkiksi herra Martin maanlain suomennoksessa vuoden 1570 tienoilla on pitempi
johdos sohaista, ja solvaus on mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1969 *solva; Jussila 1998 solvaistay solvaus; SSA 2000 solvata.
soma
Sanan etymologisia vastineita ovat karjalan, lyydin ja vepsän tsoma. Pohjoissaamen
suopmat saattaa olla vanha laina itämerensuomesta. Sanaa on arveltu germaaniseksi
lainaksi, ja sen kantagermaaniseksi asuksi on rekonstruoitu *sömjazy jota myöhem-
missä germaanisissa kielissä edustaa mm. nykyruotsin murteellinen sym sopiva'.
Suomen kirjakielessä soma on ensi kertaa mainittu asiakirjatekstissä vuonna 1734.
SKES 1969 soma; Hofstra 1985 405-408; Jussila 1998 soma; SSA 2000 soma.
sommitella
Kokoamista, muodostelemista ym. merkitsevällä somm/te//a-verbillä ei ole vastineita
sukukielissä. Sana on johdos substantiivista —> sompa, joka on vanhan yleismerki-
tyksensä (sauva') lisäksi alkanut suomessa ja karjalassa viitata erityistä sommittelua
vaativiin esineiden osiin, mm. suksisauvan alapäässä olevaan renkaaseen, joka on
estänyt sauvaa painumasta lumeen. Suomen kirjakielessä sommitella on ensi kertaa
mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
SKES 1969 sompa; Jussila 1998 sommitella; SSA 2000 sompa.
sompa
Sanalla on vastine karjalassa ja saamessa. Karjalan sompa merkitsee suksisauvan ala-
päässä olevaa rengasta tai vannetta, johon kiinnitetään tuohen sisään pantu kivi kier-
renuotan painoksi. Vastaavia merkityksiä tunnetaan myös suomesta. Saamen soabbi
tarkoittaa yleisesti keppiä tai sauvaa. Itämerensuomen sana on selitetty saamelaispe-
räiseksi lainaksi, joka olisi saatu muun saamelaisperäisen hiihtoterminologian (esim.
olas, päläs, sivakka) yhteydessä. Saamen sana puolestaan on selitetty hyvin vanhaksi
indoeurooppalaiseksi lainaksi, joka olisi alkuaan merkinnyt pylvästä, pilaria tai run-
koa. Myös muita indoeurooppalaisia lainaetymologioita on ehdotettu. Suomen kir-
jakielessä sompa on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745 mer-
kityksessä 'nuotan t. verkon paino'. Suksisauvan renkaan merkityksessä sompa esiin-
tyy mm. Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
T. Itkonen 1957 101-109; SKES 1969 sompa; Jussila 1998 sompa; Sammallahti 1999 PP 81; SSA
2000 sompa.
1180

sonaatti
Nykyään yhdelle tai kahdelle soittimelle sävellettyä sarjateosta merkitsevä sonaatti
on lainaa ruotsin sanasta sonat, joka juontuu italian sanasta sonata. Tämä on joh-
dos verbistä sonare soida', joka perustuu latinan samaa merkitsevään verbiin sonäre.
Tämä puolestaan on johdos sanasta sonus 'ääni, sävel, sointu'. Musiikkitermiksi ita-
lian sonata on kehittynyt ilmauksesta canzion(e) sonata, jolla on tarkoitettu laulua
edeltävää alkusoittoa. Suomen kirjakieleen sonaatti on tullut 1800-luvun loppupuo-
liskolla. Sana mainitaan asussa sonaati Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865.
TSK 8 1916 sonaatti; Renkonen 1954 130-131; SAOB 1982 sonat; Kluge - Seebold 1989 Sonate;
SSA 2000 sonaatti.
sonetti
Lyyristä, 14 säkeestä koostuvaa runoa merkitsevä sonetti on lainaa ruotsin sanasta
sonett, joka juontuu ranskan sanasta sonnet. Tämä puolestaan perustuu italian
sanaan sonetto, joka on deminutiivinen johdos ääntä merkitsevästä sanasta sono,
suono. Vastaavanlainen, merkitykseltään yleisempi deminutiivijohdos on myös mui-
naisranskan sonet 'pieni laulu', joka on johdos sanasta son 'laulu'. Mainittuja sanoja
ei aina ole pidetty erillään, joten vanhassa kirjallisuudessa sonetti-tyyppinen nimitys
ei välttämättä ole tarkoittanut määrämittaista runoa vaan myös yleisemmin lyyristä
laulua. Sanaperheen perimmäinen lähtökohta on latinan sonus 'ääni, sävel, sointu'.
Suomen kirjakielessä sonetti on ensi kertaa mainittu erään historiallisen runon otsi-
kossa vuonna 1740.
SAOB 1982 sonat; SSA 2000 sonaatti.
sonni
Urospuolista täyskasvuista sorkkaeläintä, esim. nautaa tai hirveä, merkitsevän sonni-
sanan vastineita ovat viron sönn ja Salatsin liivin sonn 'pässi'. Vastineita on esitetty
myös eräistä etäsukukielistä, mutta nämä viittaavat nuoriin hevosiin ja ovat semant-
tisista syistä vaikeasti yhdistettävissä so«m-sanaan. Sanan alkuperä on tuntematon.
Rakenne viittaa lainaperäisyyteen, samoin kuin se kulttuurihistoriallinen seikka, että
sonni on ennen kaikkea kotieläimiin kuuluvan urospuolisen naudan nimitys. Suo-
men kirjakielessä sonni on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisanakir-
jassa 1637.
Ruoppila 1943 110-111,189-190; SKES 1969 sonni; UEW 1988 614; Jussila 1998 sonni; SSA 2000
sonni.
sonnustaa
Pukeutumista tai varustautumista merkitsevällä sonnustaa-verbiYLä ei ole vastineita
sukukielissä. Se on johdos sanasta sonnus 'helma, ylös kääritty lieve', joka tunnetaan
vain vanhasta kirjakielestä. Samasta vartalosta muodostettuja sanoja on myös itäi-
1181

sissä lähisukukielissä, esim. karjalan sonnistoa 'käyristää, taivuttaa' ja lyydin sondallä
'käyristynyt, vääräksi mennyt (puu)'. Sanavartalon alkuperää ei ole selitetty, mutta
mahdollisesti se kuuluu yhteen saamen kielestä lainatun, juuriltaan ikivanhan sontu-
sanan kanssa. Tämä on vanhastaan merkinnyt turkisnahan sisäpuolta, kääntöpuolta.
Suomen kirjakielessä sonnustaa on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1969 sormus; Jussila 1998 sonnustaa; SSA sonnustaa.
sonta
Sanalla on itämerensuomessa vastine ainoastaan vanhassa etelävirossa, jossa sonn
merkitsee ulostetta. Etäsukukielistä varma vastine on märissä, jossa sondo merkit-
see sontaa, lantaa tai kusta. Hyvin epävarmana vastineena on esitetty udmurtin zud
'musta lieju'. Vastineiden harvalukuisuudesta huolimatta sanaa pidetään vanhana
ja omaperäisenä, ja sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *sonta. Suomen kir-
jakielessä sonta on esiintynyt Agricolasta alkaen. Agricolalla on myös sontatunkio.
Lannassa elävää hyönteistä merkitsevä sontianen on mainittu tulkkisanakirjassa
Variarum rerum vocabula vuonna 1644.
SKES 1969 sonta; UEW 1988 764-765; Jussila 1998 sonta, sontatunkio; SSA 2000 sonta.
sontikka
Sateenvarjoa merkitsevä arkikielinen sontikka on lainaa venäjän sanasta zöntik, joka
merkitsee sekä sateensuojaa että päivävarjoa. Venäjän sana juontuu hollannista,
jonka zondek on alkuaan yhdyssana. Alkuosa zon merkitsee aurinkoa ja jälkiosa dek
peitettä tai kattoa. Suomen kirjakieleen sontikka on tullut 1800-luvun lopulla. Sana
mainitaan mm. Elias Lönnrotin sanakirjan lisävihkossa 1886.
SKES 1969 sontikka; Plöger 1977 326; SSA 2000 sontikka.
sooda
Natriumkarbonaattia merkitsevä sooda on lainaa ruotsin sanasta soda, joka saksan
välityksellä juontuu espanjan sanasta soda. Tämä on luultavasti peräisin arabian
sanasta suwwäd, ja se merkitsee alkuaan erilaisia kasveja, joiden tuhkasta soodaa voi
valmistaa. Suomen kirjakielessä sooda on tullut käyttöön 1800-luvulla. Sana maini-
taan ainakin jo Daniel Europaeuksen sanakirjassa 1853.
SAOB 1981 soda; Kluge - Seebold 1989 Soda; SSA 2000 sooda.
soolo
Yksin esitettävää musiikki- tai tanssiesitystä merkitsevä soolo juontuu italian sanasta
50/0 'yksinäinen; yksin'. Tämä perustuu latinan sanaan sölus 'yksin; ainoa'. Sama
italian sana on käytössä monissa muissakin kielissä, ja suomeen soolo on todennä-
köisesti lainautunut ruotsin välityksellä. Suomen kirjakielessä soolo on ensi kertaa
1182

esiintynyt osana yksinlaulua merkitsevää ilmausta solonen laulu Henrik Florinuk-
sen sanakirjassa 1733. Suomalaisena sanana soolo on kuitenkin tullut käyttöön vasta
1800-luvun jälkipuoliskolla. Sana mainitaan ainakin jo 1877 Agathon Meurmanin
sanakirjassa ranskan so/o-sanan käännösvastineena.
SAOB 1981 solo; Koukkunen 1990 soolo; SSA 2000 soolo.
soopa
Perättömiä tai turhanaikaisia puheita merkitsevä soopa edustaa alkuaan kotitekoista
saippuaa merkitsevän suopa- tai soopa-sanan vertauskuvallista käyttöä. Perusmerki-
tyksessään sana on lainaa ruotsin sanasta säpa saippua'. Suomen kirjakielessä soopa
on ensi kertaa mainittu saippuaan viittavana asiakirjassa 1727, ja myös tuontisaip-
puaan viittaava saksansoopa mainitaan 1700-luvun lähteissä.
SKES 1969 suopa; Jussila 1998 saksansoopa; SSA 2000 suopa.
soopeli
Arvostettua turkiseläintä (Mustela zibellina) merkitsevä soopeli on lainaa ruotsin
sanasta sobel, joka saksan välityksellä juontuu venäjän sanasta söbol. Sama venäjän
sana on lainattu suomeen myös asussa sopuli, jota 1800-luvulla on mm. Siperiaa kos-
kevissa matkakertomuksissa käytetty soopelin nimityksenä. Suomen kirjakielessä
soopeli on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa asussa zab-
beli. Nykymuoto on periaatteessa tullut käyttöön 1800-luvulla, joskin se on yleensä
kirjoitettu suomalaistetussa asussa suopeli.
H. J. Streng 1915 212; SKES 1969 soopeli; Jussila 1998 soopeli; SSA 2000 soopeli.
soosi
Arkisen puhekielen kastiketta merkitsevä soosi on lainaa ruotsin sanasta säs, joka
puolestaan juontuu ranskan sanasta sauce. Tämä on kehittynyt keskiajan latinan
sanasta —> salsa suolainen tai mausteinen liemi', joka on substantiiviksi kiteytynyt
muoto latinan sallire suolata' -verbin partisiipista salsus suolainen, suolattu'. Suo-
men kirjakielessä soosi on ensi kertaa mainittu sairaalan potilaiden ruokaa koske-
vassa asetuksessa 1804.
Hellquist 1939 säs; SKES 1969 soosi; Kluge - Seebold 1989 Sosse; Jussila 1998 soosi; SSA 2000
sopertaa
Verbi sopertaa on johdos hiljaisen, epäselvän puhumisen ääntä jäljittelevästä onoma-
topoeettista vartalosta, josta on muodostettu myös verbi -* sopottaa. Vartalolla on
vastineita useissa lähisukukielissä, esim. karjalan sopottoa, vepsän sopotada ja viron
1183

murteellinen sobiseda. Suomen kirjakielessä sopertaa on ensi kertaa mainittu Eerik
Sorolaisen postillassa 1625 ja sopottaa Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
SKES 1969 sopottaa; Jussila 1998 sopertaa, sopottaa; SSA 2000 sopottaa.
sopia
Verbillä on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. karjalan sopie, lyydin ja viron
sobida ja vatjan sopia. Verbi on johdos ikivanhasta omaperäisestä sanasta sopa, joka
on merkinnyt paitaa tai muuta sen tapaista vaatetta. Verbi sopia on aluksi tarkoit-
tanut konkreettisesti vaatteen sopimista kantajansa yUe, myöhemmin se on saanut
yleisemmän merkityksen. Suomen kirjakielessä sopia on esiintynyt Agricolasta ja
samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen, ja myös sopfa-verbin johdos sovinto on
mainittu sekä Westhin tekstissä että Agricolan rukouskirjassa. Vaatetta tai pukua
merkitsevä sopa on mainittu mm. Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787, ja sana
esiintyy myös kansanrunoudessa. Nykysuomessa se esiintyy tuskin muualla kuin jäl-
kiosana yhdyssanassa sotisopa.
SKES 1969 sopa, sopia; UEW 1988 486; Jussila 1998 sopa, sopia; SSA 2000 sopa, sopia.
sopottaa
Verbi sopottaa on johdos hiljaisen, epäselvän puhumisen ääntä jäljittelevästä ono-
matopoeettista vartalosta, ja sillä on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. kar-
jalan sopottoa, vepsän sopotada ja vatjan sopottö-. Samasta vartalosta on käytössä
myös muita johdoksia, esim. suomen —» sopertaa ja viron murteellinen sobiseda.
Suomen kirjakielessä sopottaa on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sana-
kirjassa 1787.
SKES 1969 sopottaa; Jussila 1998 sopottaa; SSA 2000 sopottaa.
soppa
Keittoa, lientä tai vertauskuvallisesti myös sekasotkua merkitsevä soppa on lainaa
ruotsin sanasta soppa, joka puolestaan juontuu alasaksasta. Suomen kirjakielessä
soppa on ensi kertaa mainittu jälkiosana yhdyssanassa kaurasoppa Antti Lizeliuksen
toimittamissa Suomenkielisissä Tieto-Sanomissa 1776. Itsenäisenä sanana soppa on
esiintynyt tavalliselle kansalle laaditussa taloudenpidon ohjekirjasessa 1801.
Wessman 1936 FmS 4 212; SKES 1969 soppa; Jussila 1998 soppa; SSA 2000 soppa.
soppi
Nurkkaa, kulmaa, perukkaa tms. merkitsevän soppf-sanan tarkkoja vastineita ovat
karjalan soppi ja viron sopp. Etäsukukielten ainoa vastine on mordvan verbi sopoms,
joka merkitsee piilottamista tai salaamista. Vastineiden harvalukuisuudesta huoli-
1184

matta sanavartalo näyttää vanhalta ja omaperäiseltä. Suomen kirjakielessä soppi on
ensi kertaa mainittu Gabriel}. Calamniuksen laatimassa sururunossa 1734.
SKES 1960 soppi; E. Itkonen 1976 FS Sinor 297-298; Jussila 1998 soppi; SSA 2000 soppi.
sopraano
Korkeaa naisääntä merkitsevä sopraano juontuu italian sanasta soprano, joka tar-
koittaa sananmukaisesti korkealla, (muiden) yläpuolella olevaa. Sanan perustana on
latinan super- 'ylä-'. Suomen kirjakielessä sopraano on tullut käyttöön 1800-luvun
jälkipuoliskolla, joskin se on alkuun kirjoitettu suomeen mukautetussa asussa sup-
ranu esim. Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865. Myös soprani on ollut käytössä
ennen kuin italialainen muoto on alkanut päästä voitolle 1880-luvulla.
Kluge - Seebold 1989 Sopran; Koukkunen 1990 super-; SSA 2000 sopraano.
sopuli
Pohjoisen pientä jyrsijää (Lemmus lemmus) merkitsevä sopuli on äänneasunsa
perusteella lainaa venäjän sanasta soböl\ joka kuitenkin merkitsee aivan toista eläintä,
—» soopelia. Myös suomen vanhassa kirjakielessä sop«//-sana on esiintynyt soopelin
merkityksessä, josta ensimaininta on vuodelta 1733. Nykymerkityksen kehittymi-
seen on ehkä vaikuttanut saamen itäisissä kielimuodoissa esiintyvä säplig, joka mer-
kitsee hiirtä. Sopulit on vielä 1800-luvun alkupuolella ymmärretty yleisesti eräänlai-
siksi hiiriksi. Nykymerkitykseensä sopuli on vakiintunut kirjakielessä 1800-luvulla;
sana mainitaan mm. Daniel Europaeuksen sanakirjassa 1853.
SKES 1969 sopuli; Plöger 1973 187; Jussila 1998 sopuli; SSA 2000 sopuli.
sora
Karkeata hiekkaa tai jauhettua kiviainesta merkitsevän sora-sanan tarkkoja vasti-
neita ovat karjalan sora ja viron murteellinen sora. Vepsän sorou ja vatjan soröa ovat
adjektiiveja, jotka merkitsevät karkeaa. Vastineeksi on arveltu myös mordvan sanaa
suro, joka merkitsee jyvää tai viljaa. Sanaa on vanhastaan epäilty indoeurooppalai-
seksi lainaksi, ja mahdollisia alkumuotoja on esitetty useista kielimuodoista. Yksi
mahdollisuus on indoeurooppalaisen kantakielen *k'er- tai *k'oro-, joka on hirssin
ikivanha nimitys; tästä juontuu mm. nykysaksan Hirse. Hirssin jyvät muistuttavat
ulkoasultaan soraa. Suomen sora-sanan varmojen vastineiden joukossa ei kuiten-
kaan ole yhtään sellaista sanaa, joka suoraan viittaisi alkuperäiseen hirssin tai vil-
jan merkitykseen, joten lainaselitys jää epävarmaksi. Periaatteessa sana voisi nimen-
omaan maa-aineksen merkityksessä olla myös omaperäinen. Suomen kirjakielessä
sora on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637.
Ojansuu 1921 57, 60; SKES 1969 sora; Koivulehto 1983 SUSA 78 117; UEW 1988 776; Jussila
1998 sora; SSA 2000 sora.
1185

sorista
Porisevaa, lirisevää, surisevaa yms. ääntä jäljittelevällä sorista -verbillä on ainakin
likimääräisiä vastineita useimmissa itämerensuomalaisissa kielissä, esim. karjalan
sorissa, lyydin tsorista, vatjan sorisa ja viron sorida. Samantapaisia ääniä jäljitteleviä
sanoja on myös etäsukukielissä, mutta näistä on mahdotonta sanoa, ovatko ne erik-
seen syntyneitä vai samaan etymologiseen yhteyteen kuuluvia sanoja. Suomen kirja-
kielessä sorista on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
SKES 1969 sorista; UEW 1988 40; Jussila 1998 sorista; SSA 2000 sorista.
sorja
Kaunista ja sopusuhtaista merkitsevällä sorja- tai sorea-sanalla on vastineita muuta-
missa lähisukukielissä, esim. inkeroisessa sorriia ja karjalassa sorie. Viron söre mer-
kitsee harvaa tai hataraa. Sanavartalon alkuperä on epäselvä, mutta sen on arveltu
kuuluvan samaan etymologiseen yhteyteen kuin —> suora. Tämän itämerensuomalai-
sista vastineista eräät sopivat hyvin myös sorea-sanan yhteyteen, esim. vepsän sofed
sileä'. Suomen kirjakielessä sorea on ensi kertaa mainittu metsäpaloja koskevassa
asetuksessa 1690. Sorja on tullut kirjakieleen sorean varianttina vasta 1800-luvulla.
SKES 1969 sorea; Jussila 1998 sorea; SSA 2000 sorea.
sorkka
Etenkin sian kaksivarpaista jalkaa merkitsevällä sorkka-sanalla on vastineita kautta
itämerensuomen, esim. inkeroisen, karjalan ja vatjan sorkka, lyydin sork ja viron
sörg. Sanan alkuperä on tuntematon. Tonkimista merkitsevä verbi sorkkia on sorkka-
sanan johdos. Suomen kirjakielessä sorkka on esiintynyt Agricolasta alkaen, verbi
sorkkia on mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745 aivan konkreettisessa,
sorkilla kulkemisen merkityksessä.
SKES 1969 sorkka; Jussila 1998 sorkka, sorkkia; SSA 2000 sorkka.
sormi
Sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen ja karjalan sormi, lyydin
ja vepsän sofm, vatjan sormi, viron sörm sekä liivin suofm. Samaan etymologiseen
yhteyteen kuuluvat myös saamen suorbma ja mordvan sur. Vastineita on aiemmin
esitetty myös etäisemmistä sukukielistä, mutta näitä ei enää nykyään yleensä hyväk-
sytä. Joka tapauksessa sana kuuluu vanhaan omaperäiseen kerrostumaan, ja sen
alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *sorme. Suomen kirjakielessä sormi on esiin-
tynyt Agricolasta ja kaikista samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen. Sanan vanha
johdos on sormus, jolla on vastineita yhtä laajalti kuin sorm/-sanallakin. Tämäkin on
esiintynyt kirjakielessä alusta alkaen.
SKES 1969 sormi; UEW 1988 448, 765; Jussila 1998 sormi, sormus; SSA 2000 sormi.
1186

soromnoo
Murteelliseen puhekieleen kuuluva soromnoo 'hyvä on, samantekevää' on lainaa
venäjän ilmauksesta vsjo ravnö 'yhdentekevää, yhtä kaikki'. Suomen yleiskielen
puhujille ilmaus on tuttu lähinnä vanhasta kaunokirjallisuudesta, mm. Minna Can-
thin tai Santeri Alkion teoksista.
SKES 1969 soromnoo; Plöger 1973 187; SSA 2000 soromnoo.
sorsa
Anas-suvun lintuihin viittaavalla sorsa-sanalla on vastine useimmissa lähisukukie-
lissä, inkeroisessa ja karjalassa sorsa, lyydissä ja vepsässä sorz, vatjassa soorzaz ja
virossa mm. murteellinen soorsk. Sanan etäisempi alkuperä on tuntematon. Suomen
kirjakielessä sorsa on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1969 sorsa; Jussila 1998 sorsa; SSA 2000 sorsa.
sortaa
Verbin tarkkoja vastineita ovat inkeroisen sortaa, karjalan sortoa, lyydin sortta ja
vepsän sorta. Viron vastine on substantiivi söörd, joka merkitsee mm. kaskea, kytöä
tai risuaitaa. Myös suomen murteissa tunnetaan johdos sorto, joka tarkoittaa rytöistä
paikkaa tai aitaa, joka on tehty kaatamalla puita toistensa päälle. Sanavartalon alku-
perä on kiistanalainen. Sitä on arveltu sekä omaperäiseksi että hyvin vanhaksi ger-
maaniseksi lainaksi. Suomen kirjakielessä sekä sortaa, sortaja että sorto ovat esiinty-
neet Agricolasta alkaen.
SKES 1969 sortaa; Jussila 1998 sortaay sortaja, sorto; SSA 2000 sortaa.
sortsit
Lyhytlahkeisia päällyshousuja merkitsevä sortsit tai shortsit on lainaa englannin
sanasta shorts, joka merkitsee sananmukaisesti 'lyhyet'. Englannin monikon tunnus
on lainattaessa säilytetty, mutta sanaan on lisätty myös suomalainen monikon tun-
nus. Suomen kirjakielessä sanaa on käytetty 1930-luvulta alkaen, aluksi englantilai-
sena sitaattilainana asussa shorts.
Pulkkinen 1984 sortsit; Koukkunen 1990 sortsit; SSA 2000 sortsit.
sortti
Lajia tai laatua merkitsevä, sävyltään arkikielinen sortti on lainaa ruotsin sanasta
sort, joka juontuu alkuaan ranskan sanasta sorte. Suomen kirjakielessä sortti on
ensimmäistä kertaa mainittu sotilaiden pitoa koskevassa asetuksessa 1697. Aivan
toista alkuperää on murteissa ja vanhassa kirjakielessä esiintyvä linnunnimi sortti,
joka useimmiten tarkoittaa pilkkasiipeä (Melanitta fusca). Tämä on lainaa skandi-
1187

naavisten kielten mustaa merkitsevän svarf-sanan johdoksista, joita ovat mm. nor-
jan svorta, ruotsin murteellinen svarta tai svärt sekä yleiskielen svärta.
SKES 1969 sortti1, sortti2-, Jussila 1998 sortti-, SSA 2000 sortti; Häkkinen 2003 L68.
sortua
Verbi on johdos itämerensuomalaisesta verbistä —> sortaa. Myös johdoksella on
vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan sortuo ja lyydin sorduda. Suomen
kirjakielessä sortua on ensi kertaa mainittu Ljungo Tuomaanpojan suomentamassa
kaupunginlaissa 1609.
SKES 1969 sortaa-, Jussila 1998 sortua; SSA 2000 sortaa.
sorvi
Pyörivien puu- tai metallikappaleiden työstämiseen käytettävää laitetta merkitsevä
sorvi on lainaa ruotsin sanasta svarv. Vastaava verbi sorvata lienee erillinen laina
ruotsin verbistä svarva, ja tekijännimi sorvari on joko tämän johdos tai erillinen
laina ruotsin sanasta svarvare. Suomen kirjakielessä sorvari on mainittu ensi ker-
taa tulkkisanakirjassa Variarum rerum vocabula 1644 ja sorvata Daniel Jusleniuk-
sen sanakirjassa 1745. Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787 mainitaan sorvi osana
yhdyssanoja sorvirauta ja sorvituoli, mutta itsenäisenä sanana sorvi on tullut käyt-
töön vasta 1800-luvulla. Ganander mainitsee myös saman lainasanan toisen varian-
tin varvi yhdyssanoissa varvirauta ja varvinpenkki.
SKES 1969 sorvi; Jussila 1998 sorvari, sorvata, sorvirauta; SSA 2000 sorvi.
sose
Sohjoa, muhennosta, survosta yms. merkitsevällä sose-sanalla ei ole vastineita lähisu-
kukielissä. Sen sijaan saamessa on samantyyppisiä sanoja, jotka merkitsevät jääsoh-
joa, heikkoa kevätjäätä yms., esim. pohjoissaamen suossa. Koska suomen sose lumi-
ja jääsohjon merkityksessä on tyypillisesti pohjoinen murresana, se on ilmeisesti
saamelaisperäinen laina. Ruokatalousterminä sose on joka tapauksessa oppitekoinen
uudissana, jonka ovat ottaneet käyttöön Ilmi Hälisten ja Lilli Lilius vuonna 1896
julkaisemassaan Kodin sanastossa. Lumisohjon merkityksessä sose on ensi kertaa
mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel
Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
SKES 1969 sose; Jussila 1998 sose; SSA 2000 sose.
sosiaalinen
Yhteisöllistä tai yhteiskunnallista merkitsevä sosiaalinen on johdos ruotsalaisperäi-
sestä lainavartalosta sosiaali-, jota käytetään sekä yhdyssanojen osana että johdosten
kantasanana. Ruotsin social juontuu välillisesti latinan sanasta sociälis, joka on joh-
1188

dos yhteistä tai kumppania merkitsevästä sanasta socius ja merkitsee yleisesti yhteis-
kunta- tai seuraelämään liittyvää. Suomen kirjakielessä sosiaalinen on ensi kertaa
esiintynyt Kaarlo Bergbomin kirjoituksessa 1866 asussa sociallinen, mutta varsinai-
seen käyttöön se on otettu vasta 1800-luvun lopulla, ensin johtimettomassa muo-
dossa sosia(a)li. 1900-luvun alkukymmeniltä johtimella varustettu sosiaalinen on
alkanut päästä voitolle itsenäisenä adjektiivina.
Koukkunen 1990 sosiaalinen; SSA 2000 sosiaalinen.
sota
Sanalla on kiistattomia etymologisia vastineita ainoastaan lähisukukielissä, esim.
inkeroisen ja karjalan sota, vatjan sota, viron söda ja liivin suoda. Useiden tutkijoi-
den mukaan samaan etymologiseen yhteyteen kuuluvat myös saamen cuddi tai cuhti
Vainolainen' sekä mordvan sudoms ja marin sudas, jotka kumpikin ovat verbejä ja
merkitsevät 'manata, kirota'. Merkityserojen takia rinnastukset ovat kuitenkin epä-
varmoja. Myös sanavartalon alkuperä on epäselvä. Sitä on vanhastaan arveltu arja-
laiseksi eli indoiranilaiseksi lainaksi, mutta tämä selitys ei ole saavuttanut yleistä
hyväksymistä. Rakenteensa puolesta sana voisi hyvin olla vanha omaperäinen sana.
Vartalon alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *sota. Suomen kirjakielessä sota on
esiintynyt Agricolasta alkaen. Agricolalla on myös sota-alkuisia yhdyssanoja, mm.
sota-ase, sotahevonen, sotajoukko, sotamies ja sotaväki. Verbi sotia mainitaan sekä
Agricolan teoksissa että samanaikaisissa käsikirjoituksissa.
SKES 1969 sota; UEW 1988 777; Jussila 1998 sota, sota-ase, sotahevonen, sotajoukko, sotamies,
sotaväki, sotia; SSA 2000 sota.
sotata
Likaamista merkitsevä sotata voidaan selittää johdokseksi substantiivista sotta, joka
todennäköisesti on lainaa suomenruotsin murteellisesta sanasta sotta, substantii-
vina sotku, lika' tai verbinä sotkea, tahria'. Suomen sotata voi olla myös suora laina
verbistä sotta sotkea'. Joka tapauksessa sanavartalo on ruotsalaisperäinen. Sana on
sävyltään arkinen, ja kirjakielessä sitä on alettu käyttää vasta 1900-luvun puolella.
SKES 1969 sotata1; SSA 2000 sotta.
sotka
Sanalla on laajalti vastineita kautta koko suomalais-ugrilaisen kieliperheen. Näitä
ovat esim. karjalan sotka, lyydin ja vepsän sotk, viron sötkas, saamen coadgi, mord-
van sulgo, marin lue, udmurtin suly, komin sulka, mansin sarja hantin saj. Useimmi-
ten vastineet merkitsevät telkkää (Bucephala clangula), mutta joskus ne voivat viitata
myös johonkin toiseen sorsalintuun. Sana on ikivanha ja omaperäinen, ja sen alku-
peräiseksi asuksi on rekonstruoitu *so8ka. Suomen kirjakielessä sotka on ensi kertaa
mainittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637 merkityksessä 'telkkä'. Nykyisessä
1189

kirjakielessä sotka viittaa kuitenkin Aythya-suvun edustajiin, joiden nimitykseksi se
on oppitekoisesti vakiinnutettu kahdessa vaiheessa, ensin J. A. Malmbergin (Melan)
aloitteesta 1872 ja sitten uudestaan vuonna 1950. Välillä nykyiset sotkat olivat 1920-
luvulla toteutetun nimistönuudistuksen ansiosta narskuja.
SKES 1969 sotka; UEW 1988 482; Jussila 1998 sotka; SSA 2000 sotka; Häkkinen 2003 L57-61.
sotkea
Verbillä on varmoja vastineita vain lähisukukielissä, esim. inkeroisen sotkia, kar-
jalan sotkie, vepsän sofkta, vatjan sötköa, viron sötkuda ja liivin suotkö. Vastineeksi
on ehdotettu myös komin verbiä sutskyny survaista, pistää (neulalla), lyödä', mutta
tämä on sekä äänne- että merkityserojen takia aivan epävarma. Itämerensuomen
sanan alkuperästä ei ole mitään muuta selitystä kuin että sen on arveltu olevan alku-
perältään deskriptiivinen. Nykysuomessa keskeinen merkitys 'tahrata, liata' ei liene
alkuperäinen, vaan sukukielten vastineista päätellen sotkeminen on alun perin ollut
mm. polkemista, tallaamista, taikinan sekoittamista tai pyykin pesemistä. Suomen
kirjakielessä sotkea on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1969 sotkea; Jussila 1998 sotkea; SSA 2000 sotkea.
soukka
Kapeaa tai ahdasta merkitsevän so«fc/ca-sanan ainoa vastine on karjalan soukka.
Sanan alkuperä on epäselvä. Rakenteensa puolesta se vaikuttaa johdokselta, ja sitä
onkin yhdistetty sanoihin soppi ja sopukka, mutta tässä selityksessä on äännehisto-
riallisia ongelmia. Toisaalta sanaa on arveltu myös alkuperältään deskriptiiviseksi.
Suomen kirjakielessä soukka on ensi kertaa mainittu Hemminki Maskulaisen hurs-
kaiden laulujen kokoelmassa 1616.
Rikkonen Vir. 1935 241-242; SKES 1969 soukka; Jussila 1998 soukka; SSA 2000 soukka.
soutaa
Verbillä on tarkka vastine kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä. Näitä ovat mm.
karjalan soutoa, vepsän souta, vatjan soutaa, viron souda ja liivin söudö. Itämeren-
suomen verbi on johdos vartalosta *suye-, jolla on vastineita samojedikieliin asti,
esim. saamen suhkat, marin suas, komin synny, mansin tow- ja selkupin til-. Kan-
tauralilaiselle sanavartalolle on esitetty indoeurooppalainen lainaetymologia, mutta
joka tapauksessa verbi näyttää kuuluneen uralilaisen kielikunnan sanastoon niin pit-
kälti kuin sen historiaa ylipäänsä voi tutkia. Suomen kirjakielessä soutaa on esiinty-
nyt Agricolasta alkaen.
SKES 1969 soutaa; Koivulehto 1988 285; UEW 1988 449; Jussila 1998 soutaa; SSA 2000 soutaa.
1190

souvi
Raskasta työtä, ansiotyötä tai urakkaa merkitsevä souvi juontuu hollannin sanasta
sjouw 'homma, urakka', joka on kuulunut ennen kaikkea merimiesten ammattisa-
nastoon. Sana on lainautunut tanskaan asussa sjov, norjaan asussa sjau ja ruotsiin
asussa sjä, ja on mahdollista, että sana on tullut suomeen skandinaavisten kielten
välityksellä. Ruotsissa sanasta on muodostettu hollannin s/owwer-sanan mallin
mukaan myös johdos sjäare satamatyöläinen, jätkä', jonka vanhempi variantti on
ollut mm. schauare. Tämä on lainattu suomeen asussa souvari. Samasta vartalosta on
ollut käytössä myös verbi sjouwen, ruotsissa sjä, jota suomessa vastaa souvata. Ruot-
sissa sanaperhe on tullut käyttöön 1800-luvun puolimaissa, suomessa 1800-luvun
jälkipuoliskolla.
Saarimaa Vir. 1909 63; SAOB 1968 sjä, sjäa, sjäare; SKES 1969 souvi; SSA 2000 souvi.
sovelias
Sanalla ei sellaisenaan ole vastineita sukukielissä, vaan se on johdos joko sopia -verbin
murteellisesta variantista sopea tai sitten sopia-verbistä abstrahoidusta *sove-tyyppi-
sestä vartalosta. Samasta vartalosta on murteissa muitakin johdoksia, mm. sopeillaan
'paikoillaan' ja sopeelleen sopivaan aikaan'. Suomen kirjakielessä sovelias on esiinty-
nyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1969 sopia; Hakulinen 1979 202; Jussila 1998 sovelias; SSA 2000 sopia.
soveltaa
Verbi kuuluu —> sopia-verbin tai tämän murteellisen sopea-variantin johdoksiin.
Tarkkaa muodostustapaa on mahdotonta määritellä, koska samakantaisten sanojen
muodostusjärjestystä ei voi jälkeenpäin varmasti tietää. Verbi soveltua, joka päälli-
sin puolin näyttäisi olevan sove/taa-verbin johdos, on tullut kirjakieleen savolais-
murteista Abraham Poppiuksen välittämänä vuonna 1817, mutta soveltaa on tullut
käyttöön ilmeisesti kirjakielen tarpeisiin sepitettynä uudissanana vasta vuonna 1865
Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa. Samakantainen adjektiivi -> sovelias on ollut kir-
jakielessä Agricolasta alkaen.
Rapola 1960 soveltaa, soveltua; SKES 1969 sopia; SSA 2000 sopia.
sovinismi
Nykykielessä ylimielistä asennetta ja etenkin naisiin kohdistuvaa ylenkatsetta mer-
kitsevä sovinismi on tullut suomen kirjakieleen 1900-luvun alussa asussa chauvi-
nismi, sovinismi tai shovinismi, ja tällöin sillä on tarkoitettu yltiöisänmaallisuutta.
Sana juontuu alkuaan ranskan sanasta chauvinisme, joka on johdettu ranskalaisessa
vaudevilleteatterissa 1830-luvulla esiintyneen kansalliskiihkoisen sotilashahmon
Chauvinin nimestä. Nykyisessä merkityksessään sana on lainattu uudestaan ameri-
kanenglannista 1970-luvulla.
1191

SAOB 1904 chauvinism; TSK 8 1916 sovinismi; Streng-Renkonen 1938 44; SSA 2000 sovinisti.
sovittaa
Verbistä —» sopia muodostetun sov/Ytaö-johdoksen rakenteellisia vastineita ovat kar-
jalan sovittoa ja vepsän sobitada Vaatettaa, pukea'. Suomen kirjakielessä sovittaa on
esiintynyt Agricolasta alkaen, samoin sen johdos sovitus.
SKES 1969 sopia; Jussila 1998 sovittaa, sovitus; SSA 2000 sopia.
spagetti
Lankamaista makaronia merkitsevä spagetti juontuu italian monikollisesta sanasta
spaghetti, joka tarkoittaa sananmukaisesti pikku nyörejä. Italian kantasana spago
merkitsee nyöriä. Suomen kielessä spagetti on tullut käyttöön 1900-luvun alkupuo-
lella.
Kluge - Seebold 1989 Spaghetti; SSA 2000 spagetti.
spanieli
Englannissa kehitettyä pitkäkarvaista ja -korvaista koirarotua merkitsevä spanieli
on lainaa englannin sanasta spaniel joka juontuu muinaisranskan sanasta espaignol
'espanjalainen'. Suomessa rotu ja sen nimitys ovat tulleet tunnetuiksi 1900-luvun
alkupuolella.
SAOB 1982 spaniel; Pulkkinen 1984 spanieli; SSA 2000 spanieli.
speksi
Parodioivaa, varsinkin ylioppilaiden esittämää amatöörinäytelmää merkitsevä speksi
on lainaa ruotsin sanasta spex. Tämä on opiskelijaslangissa syntynyt ja 1800-luvun
jälkipuoliskolla käyttöön tullut lyhennelmä sanasta spektakel (—> spektaakkeli).
SAOB 1984 spex.
spektaakkeli
Mahtavaa mutta pinnallista näytelmää, elokuvaa tai muuta esitystä merkitsevä spek-
taakkeli juontuu alkuaan latinan sanasta spectäculum, joka merkitsee mm. näytel-
mää, ihmettä tai näkyä. Tämä on johdos verbistä spectäre 'katsoa, tarkastella' yms.
Suomeen sana on lainautunut luultavasti ruotsista, jossa spektakel on ollut käytössä
myös normaalina näytelmän nimityksenä. Toisaalta esim. sanontatapa göra spek-
takel merkitsee hulluttelemista tai pilkantekoa, joten spefctafceZ-sanaan on vanhas-
taan sisältynyt myös halventavaa sävyä. Suomalaisena sanana spektaakkelia on alettu
käyttää 1900-luvun alussa.
SAOB 1983 spektakel; Kluge - Seebold 1989 Spektakel
1192

spektri
Kaikkien sateenkaaren värien muodostamaa kokonaisuutta merkitsevä spektri juon-
tuu latinan sanasta Spectrum, joka merkitsee mm. kuvaa. Tämä on johdos verbistä
specere 'katsoa'. Suomen kirjakielessä spektri on tullut käyttöön 1800-luvun loppu-
puolella.
TSK 8 1916 spektraalianalyysi; SAOB 1983 spektrum; Kluge - Seebold 1989 Spektrum.
spekuloida
Mietiskelemistä, järkeilemistä, keinottelua tms. merkitsevän spekuloida-verbin kan-
taosa juontuu alkuaan latinan sanasta speculäri 'tähystellä, vakoilla, pitää silmällä'.
Suomessa sana on 1900-luvun vaihteessa ollut käytössä suoraan ruotsista lainatussa
asussa spekuleerata, vuodesta 1920 alkaen on voitolle päässyt nykyasu, jossa ruotsa-
laisperäinen johdin on vaihdettu omaperäiseen.
Koukkunen 1990 spekuloida.
spesialisti
Asiantuntijaa, tietyn erikoisalan tutkijaa yms. merkitsevä spesialisti on lainaa ruot-
sin sanasta spesialisU joka puolestaan juontuu ranskan sanasta specialiste. Tämä on
tekijännimen johdos adjektiivista Special 'erityinen, erikoinen'. Suomen kirjakielessä
spesialisti on ensi kertaa mainittu lääkäriseura Duodecimin sanaluettelossa 1888.
Koukkunen 1990 spesialisti.
spiraali
Kierrettä merkitsevä spiraali on lainaa ruotsin sanasta spiral joka puolestaan juon-
tuu alkuaan keskiajan latinan sanasta spirale. Tämä on johdos latinan kreikkalais-
peräisestä sanasta spira 'rengas, kierre'. Suomen kirjakielessä spiraali mainitaan jo
1800-luvun puolella Agathon Meurmanin sivistyssanakirjassa, mutta varsinaisesti
sana on tullut käyttöön 1900-luvun alkupuolella.
TSK 8 1916 spiraali; SSA 2000 spiraali.
spitaali
Nykyisessä Suomessa lähinnä Raamatusta tunnettua tarttuvaa lepratautia merkitsevä
spitaali on lainaa muinaisruotsin sanasta spitalU joka on lyhentymämuoto keskiajan
latinan substantiivistuneesta adjektiivista hospitäle sairaala, hoitolaitos'. Ensimmäi-
set sairaalan tapaiset laitokset perustettiin keskiajalla juuri lepraa sairastaville poti-
laille, joita pelättiin ja jotka haluttiin eristää muista ihmisistä. Suomen kirjakielessä
spitaali on esiintynyt Agricolasta alkaen.
H. J. Streng 1915 213; Hakulinen Vir. 1968 238; SSA 2000 spitaali.
ii93

sponsori
Nykysuomessa lähinnä rahoittajaa merkitsevä sponsori juontuu alkuaan latinan
sanasta spönsor 'takaaja'. Sana on nykymerkityksessään lainautunut suomeen eng-
lannin kielestä, jossa sponsor on 1930-luvulla alkanut merkitä radio-ohjelmien ja
1970-luvulla urheilutapahtumien rahoittajaa. Suomessa sponsor on 1960-luvulla
ollut käytössä englantilaisperäisenä sitaattilainana ja 1970-luvulta alkaen suomalai-
sena sanana nykyasussaan sponsori.
Pulkkinen 1984 sponsori; Koukkunen 1990 sponsori; SSA 2000 sponsori.
spontaani
Itsestään syntyvää tai tapahtuvaa merkitsevä spontaani on lainaa ruotsin sanasta
spontan, joka puolestaan juontuu ranskan sanasta spontane. Sanan perimmäinen
lähtökohta on latinan spontäneus, joka on johdos vapaata tahtoa merkitsevän spöns-
sanan ablatiivimuodosta sponte ja merkitsee vapaan tahdon mukaista. Suomen kirja-
kielessä spontaani on ensi kertaa mainittu Agathon Meurmanin sivistyssanakirjassa
1890.
Koukkunen 1990 spontaani.
stadion
Suurta, nousevalla katsomolla varustettu urheilukenttää merkitsevä stadion juon-
tuu alkuaan kreikan sanasta stadion, joka on merkinnyt kilparataa, kilpajuoksua
tai noin 185 metrin mittaista pituusmittaa. Suomeen stadion on lainattu ruotsista,
jossa sana on 1800-luvun lopulla saanut nykyaikaisen urheilukentän merkityksen.
Suomen kirjakielessä stadion on esiintynyt pituusmitan nimityksenä jo Agricolalla,
ja 1800-luvun jälkipuoliskolla sitä on käytetty samassa merkityksessä asussa stadio.
Nykymuodossaan ja nykymerkityksessään stadion on esiintynyt 1910-luvulta alkaen,
jolloin alettiin suunnitella suuren stadionin rakentamista Suomeen. Sanan suoma-
laisiksi vastineiksi ehdotettiin vuonna 1928 järjestetyssä kilpailussa mm. kilpola, kiis-
tola ja kisaamo.
Koukkunen 1990 stadion; SSA 2000 stadion.
standardi
Vakiomallia, -tyyppiä, normia tms. merkitsevä standardi on lainaa ruotsin sanasta
standard, mutta alkuaan sana juontuu englannin ja ranskan välityksellä muinai-
sen germaanikielen frankin sanasta standhard, joka on sananmukaisesti merkinnyt
vakaana, horjumattomana seisovaa. Tästä on kehittynyt muinaisranskaan sotalip-
pua merkitsevä sana estandart. Sotalipun tai viirin piti taistelun ajan seisoa lujana ja
vakaana. Ranskan sana on lainautunut englantiin asussa standard, ja tälle on aikojen
kuluessa kehittynyt monia eri merkityksiä, taistelulipun, viirin tai standaarin lisäksi
mm. vakiomalli, sääntö, periaate, arviointiperuste, mitta ja taso. Suomen kirjakie-
1194

lessä sana on 1800-luvun lopulla tullut käyttöön asussa standaari ratsuväen lipun
nimityksenä ja sitaattilainana standard lähinnä määrämittaa tarkoittamassa. Nyky-
asu standardi on yleistynyt 1920-luvulta lähtien.
Koukkunen 1990 standardi.
startti
Liikkeelle lähtöä merkitsevä startti on joko suoraa lainaa englannin sanasta start tai
sitten lainaa ruotsin sanasta start, joka on lainattu englannista 1800-luvun lopulla.
Vastaavalla tavalla verbi startata voi olla joko lainaa ruotsin englantilaisperäisestä
verbistä starta tai suoraan englannin verbistä start. Verbi startata on mainittu ensi
kertaa U. W. Brummerin sivistyssanakirjassa 1905. Urheiluterminä startata-sanaa
lienee ensimmäisenä käyttänyt Tahko Pihkala Yhdysvaltoihin tekemänsä opinto-
matkan jälkeen 1908.
TSK 9 1917 startata, startti; SAOB 1986 start, starta; Koukkunen 1990 startata; SSA 2000 startti.
steariini
Etenkin kynttilöiden valmistamisessa käytettyä kiinteää rasvahapposeosta merkit-
sevä steariini juontuu alkuaan ranskan kielen oppitekoisesta uudissanasta stearine,
jota on ensimmäisenä käyttänyt ranskalainen kemisti M. E. Chevreul vuoden 1815
tienoilla. Perusosana on kreikan stear, joka merkitsee talia. Suomalaisena sanana
steariini on tullut käyttöön 1800-luvulla. Sana mainitaan ainakin jo Daniel Euro-
paeuksen sanakirjassa 1853.
SAOB 1989 stearin; SSA 2000 steariini.
stemmata
Virittämistä, kohdalleen asettamista tai asettumista, täsmäämistä tms. merkitsevä
puhekielinen stemmata on lainaa ruotsin verbistä stämma. Suomen kansankielessä
ja mm. Elias Lönnrotin sanakirjassa 1880 sana on esiintynyt myös perusteellisem-
min suomalaistetussa asussa tämmätä. Täsmälleen samanasuisesta ruotsin verbistä
stämma 'haastaa oikeuteen' lainattu tämmätä on mainittu jo Kristfrid Gananderin
sanakirjassa 1787, samoin käräjähaastetta merkitsevä tämminku jonka ensiesiintymä
asussa stemmingi on vuodelta 1684.
SKES 1975 tämmätä1, tämmätä2; Jussila 1998 tämminki; SSA 2000 tämmätä1, tämmätä2.
stereo
Moniulotteisen äänivaikutelman luovista eli stereofonisista äänentoistolaitteista
käytetty nimitys stereo on lyhentymä englanninkielisestä, 1920-luvulla käyttöön
otetusta adjektiivista stereophonic, jossa loppuosa phonic merkitsee ääneen liittyvää.
Alkuosa stereo- juontuu kreikan adjektiivista stereos, jonka tavallisin merkitys on
1195

jäykkä, vankka' mutta joka voi merkitä myös kuutiomaista tai avaruudellista ja tässä
mielessä moniulotteista. Ensimmäiset stereolevytykset tehtiin Isossa-Britanniassa
1954> ja suomen kielessä suomalaisella johtimella mukautettu adjektiivi stereofoni-
nen on tullut käyttöön 1950-luvulta alkaen. Itsenäisenä, joskin puhekielisenä sanana
stereo mainitaan Nykysuomen sanakirjaa täydentävässä sivistyssanakirjassa 1973.
Koukkunen 1990 stereofoninen.
steriili
Kliinisen puhdasta, bakteeritonta tai hedelmätöntä merkitsevä steriili on lainaa ruot-
sin sanasta steril, joka puolestaan juontuu latinan sanasta sterilis 'hedelmätön, maho;
hyödytön'. Suomalaisena sanana steriili on ensi kertaa mainittu Kaarlo Kerkkosen
laatimassa vierassanojen sanakirjassa 1897.
Koukkunen 1990 steriili; SS A 2000 steriili.
stipendi
Apurahaa merkitsevä stipendi juontuu alkuaan latinan sanasta stipendium, joka mer-
kitsee alkuaan sotilaan palkkaa tai veroa, sittemmin myös rahan muodossa annettua
tukea tai avustusta. Suomen kirjakielessä sana on ensi kertaa mainittu vuoden 1746
almanakassa latinan ja ruotsin mukaisessa asussa stipendiumi. Nykyasu stipendi on
mainittu ainakin jo Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1874.
Koukkunen 1990 stipendi.
strategia
Sodankäynti- tai sodanjohtotaitoa merkitsevä strategia juontuu alkuaan kreikan
sanasta strategia-, joka on merkinnyt sotapäällikön virkaa, kykyä tai taktiikkaa. Suo-
malaisena sanana strategia on mainittu ainakin jo Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa
1874.
Koukkunen 1990 strategia.
stressi
Rasitusta tai painetta merkitsevä stressi on lainaa englannin sanasta stress. Nykyai-
kaisen stressin käsitteen on esittänyt itävaltalais-kanadalainen lääkäri Hans Selye,
ja englannin sana stress on otettu käyttöön psyykkisen tai psykofyysisen rasituksen
merkityksessä 1940-luvulla. Suomen kirjakielessä sfressf-sanaa on käytetty nykymer-
kityksessään 1950-luvulta lähtien.
Koukkunen 1990 stressi; SS A 2000 stressi.
1196

struktuuri
Rakennetta merkitsevä struktuuri on lainaa ruotsin sanasta struktur, joka juontuu
alkuaan latinan sanasta structura 'rakentaminen, rakenne, sommittelu'. Tämä on
johdos rakentamista merkitsevästä verbistä struere. Suomalaisena sanana struktuuri
on tullut käyttöön U. W. Brummerin sivistyssanakirjassa 1905.
Koukkunen 1990 struktuuri.
strutsi
Hyvin kookasta, Afrikassa elävää lentokyvytöntä lintulajia (Struthio camelus)
merkitsevä strutsi on lainattu muinaisruotsin tai varhaisuusruotsin sanasta strutzy
joka juontuu alasaksan kautta latinan sanasta struthio ja edelleen kreikan sanasta
strouthiön. Tämän on arveltu olevan alkuaan onomatopoeettinen, linnun äänte-
lyä jäljittelevä sana. Suomen kirjakielessä strutsi on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Samasta linnusta on vanhassa kirjallisuudessa käytetty myös nimityksiä kamelikurki
ja nälkäkurki.
H. J. Streng 1915 216; Koukkunen 1990 strutsi; Jussila 1998 strutsi; SSA 2000 strutsi.
studio
Alkuaan opiskelu- tai työhuonetta merkitsevä studio juontuu italian sanasta studio,
joka perustuu keskiajan latinan sanaan studium. Radio-ohjelmien, elokuvien tms.
valmistamiseen tarkoitetun, sopivilla elektronisilla laitteille varustetun työskentely-
tilan merkityksessä sana on tullut käyttöön englannin kielessä ja tämän vaikutuk-
sesta myös muissa kielissä 1920-luvulta alkaen.
SAOB 1993 studio.
subjekti
Suomen subjekti on lainaa ruotsin sanasta subjekt, joka alkuaan juontuu latinan
sanasta subiectum. Tämä merkitsee sananmukaisesti alle heitettyä, alistettua. Lau-
seen tapaisessa ajatuksen ilmauksessa subjekti on ikään kuin ajattelun lähtökohta, se
mikä mainitaan ensin ja josta sitten jotakin kerrotaan. Filosofian alalla subjekti mer-
kitsee ajattelevaa tai toimivaa oliota ja kielitieteen alalla lauseen predikaattiverbin
tekijää. Suomalaisena sanana subjekti on tullut käyttöön 1800-luvun loppupuolella,
mutta vakiintumisprosessi on vienyt jonkin verran aikaa, sillä kieliopillisena terminä
sen asemesta on yritetty käyttää mm. omaperäistä a/a-sanan johdosta alus, jota voi
pitää eräänlaisena käännöslainana. Muita subjektin korvikkeeksi ehdotettuja sanoja
ovat olleet mm. itsene ja tekijä.
Koukkunen 1990 subjekti.
1197

substantiivi
Sananluokan nimitys substantiivi on lainaa ruotsin sanasta substantiv, joka juon-
tuu latinan ilmauksesta verbum substantivum. Tämä merkitsee sananmukaisesti
itsenäistä sanaa. Substantiivit, joista käytetään myös suomenkielistä nimitystä nimi-
sana, nimeävät olioita, niitä voidaan helposti käyttää ja luetella itsenäisinä sanoina
ja niillä on itsenäinen merkitys. Latinalaisperäinen termi on vakiintunut suomen
kielen kuvaukseen 1800-luvun lopulla. Se on kyllä ollut tunnettu ja jossain määrin
käytössä jo aikaisemminkin, mutta 1800-luvun aikana vierasperäiset kielioppitermit
on haluttu tietoisesti korvata suomenkielisillä vastineilla. Substantiivin asemesta on
käytetty mm. nimityksiä nimukka, perukka, perusana ja päänimukka.
Koukkunen 1990 substantiivi.
sudenkorento
Poikkeuksellisen taitavasti lentävää petohyönteistä (Odonata) merkitsevällä korento-
sanalla on vastineita lähisukukielissä; esim. karjalan korenta, lyydin korendhänd,
vepsän keXikorend ja vatjan suökörö merkitsevät joko yleensä korentoa tai nimen-
omaan sudenkorentoa. Viron vastine körend merkitsee tankoa tai riukua, ja myös
suomessa sekä muissa lähisukukielissä korento saattaa merkitä vedenkantotankoa,
seivästä, salkoa tms. Sanalle on esitetty mahdollinen vastine myös mordvasta, jossa
kuffsa merkitsee vedenkantokorentoa. Rinnastus on kuitenkin äänneseikkojen takia
epävarma. Joka tapauksessa näyttää siltä, että korento on alkuaan ollut tankomaisen
tai riukumaisen puuesineen nimitys, jota on vertauskuvallisesti alettu käyttää myös
ruumiiltaan puista korentoa muistuttavan hyönteisen nimityksenä. Sudeksi nimite-
tyn nisäkkään kanssa sudenkorennolla ei suoranaisesti ole mitään tekemistä, paitsi
että molemmat ovat julman näköisiä petoeläimiä. Suomen kirjakielessä sudenko-
rento on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1958 korento; SS A 1992 korento; Jussila 1998 sudenkorento.
suhde
Sanalla ei ole etymologisia vastineita sukukielissä. Se on johdos vartalosta suhta, jota
on arveltu balttilaiseksi lainasanaksi. Vertailukohdaksi balttilaiskielistä on esitetty
liettuan suktas väännetty, käännetty, kierretty, taipuisa'. Myöskään sw/zta-sanalla ei
ole vastineita suomen sukukielissä. Suomen vanhassa kirjakielessä suhta on ensi ker-
taa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa, samoin johdokset suhdallinen ja suh-
daton. Sen sijaan suhde ei ole esiintynyt ennen 1800-lukua itsenäisenä substantiivina,
vaan ainoastaan muutamissa kiteytyneissä muodoissa. Maskun Hemmingin virsikir-
jassa 1605 on muoto suhteessa, Eerik Sorolaisen postillassa 1621 on sen suhteen sii-
hen verrattuna' ja Andreas Pacchaleniuksen kääntämässä uskonnollisessa teoksessa
1667 on johdos -suhteinen. Nykymerkityksessään suhde on tullut käyttöön 1800-
luvun alkupuolella. Sana mainitaan jo Kustaa Renvallin sanakirjassa 1826, mutta sitä
on uudissanana esittänyt käyttöön myös Volmari Kilpinen vuonna 1835.
1198

SKES 1969 suhta; Uotila Vir. 1990 269-274; Jussila 1998 suhdallinen, suhdaton, suhde, suhta; SSA
2000 suhta.
suhista
Verbillä on vastine useimmissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen suhissay karjalan
sukissa, vepsän suhaita ja viron suhiseda. Verbi on suhisevaa ääntää jäljittelevästä,
äänteellisesti motivoidusta kannasta muodostettu johdos. Samasta interjektiomai-
sesta kannasta on muodostettu myös momentaanijohdos suhahtaa. Suomen kir-
jakielessä sekä suhahtaa että suhista on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin
sanakirjassa 1787.
SKES 1969 suhista; Jussila 1998 suhahtaa, suhista; SSA 2000 suhista.
suihku
Sanan ainoa varsinainen vastine on karjalan suihku. Sekä suihku että verbit suihkuta,
suihkata, suihkaista ym. ovat johdoksia äänteellisesti motivoidusta, interjektiomai-
sesta kannasta, joka jäljittelee suhisevaa ääntä. Verbi suihkuta on suomen kirjakie-
lessä ensimmäistä kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel
Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla. Muut saman kan-
nan johdokset ovat alkaneet tulla kirjakieleen vasta 1800-luvulla. Esimerkiksi suihku
on mainittu alkuosana yhdyssanaa suihkukaivo Daniel Europaeuksen sanakirjassa
1853.
Rapola 1960 suihkukaivo; SKES 1969 suihkaa; Jussila 1998 suihkuta; SSA 2000 suihkaa.
suikale
Pitkää ja ohutta puun, kankaan tms. kappaletta merkitsevän suikale-sanan ainoa
vastine on karjalan suikaleh. Sana on johdos samasta pitkänomaista tai soikeaa mer-
kitsevästä sanavartalosta, josta on muodostettu myös suikea ja suikka. Sanavarta-
lon alkuperä on hämärän peitossa. Sitä on arveltu omaperäiseksi deskriptiiviseksi tai
onomatopoeettiseksi muodosteeksi. Tarkoitteiden ominaisuuksiin kuuluu yleensä
pitkänomaisuus, notkeus ja taipuisuus, joten s«//cea-sanue saattaa alun perin kuu-
lua yhteen taipumista merkitsevän —» sujua-verbin kanssa. Suomen kirjakielessä sui-
kea, suikelo ja suikulainen on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa
1787. Henrik Gabriel Porthanin 1770-luvulla tekemissä lisäyksissä mainitaan myös
pehmeää ja mukautuvaa merkitsevä adjektiivi suikko. Suikale on tullut käyttöön
1800-luvulla. Sana mainitaan ainakin jo G. E. Eurenin sanakirjassa 1860.
SKES 1975 suikea; Jussila 1998 suikeay suikkuy suikulainen; SSA 2000 suikea.
suikata
Nopeaa liikettä, esim. antamista tai suutelemista, merkitsevän suikata-verbin vas-
tine on karjalan tsuikata 'tehdä nopeasti*. Sanavartalo on ilmeisesti deskriptiivistä
1199

alkuperää. Suomen kirjakielessä suikata on ensi kertaa mainittu niiden lisäysten jou-
kossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-
luvulla. Sana on esiintynyt myös vanhoissa kansanrunomuistiinpanoissa jo 1700-
luvun puolella.
SKES 1969 suikata; Jussila 1998 suikata; SSA 2000 suikata.
suinkaan
Sanan vastineita ovat inkeroisen sukkaa ja karjalan suinkanay joista jälkimmäinen
saattaa olla lainaa suomesta. Sanan jälkiosa muodostuu liitepartikkelista -kaany
alkuosana on epäsäännöllisesti lyhentynyt —> swfcw-sanan monikollinen instruktii-
vimuoto, joka säännöllisessä muodossaan kuuluu suvuin. Virossa käytetään vas-
taavassa merkityksessä selvemmin swfcw-sanaan kytkeytyvää ilmausta mitte sugugi.
Suomen kirjakielessä suinkaan on esiintynyt Agricolasta alkaen. Myönteisissä lau-
seyhteyksissä esiintyy toisen liitepartikkelin avulla muodostettu suinkin, joka on ensi
kertaa mainittu asiakirjatekstissä 1762.
Ojansuu Vir. 1909 94; SKES 1969 suinkaan; Jussila 1998 suinkaan, suinkin; SSA 2000 suinkaan.
suippo
Sanan likimääräinen, mutta toisella johtimella muodostettu vastine on karjalan
tsuipakka. Sanavartalo lienee sama kuin sanoissa suikea ja —> suikale ja alkuperäl-
tään deskriptiivinen. Sekä merkitykseltään että äänneasultaan suippo tai sen rinnak-
kaismuoto suippu tulevat lähelle sanaa —> huippuy jonka on arveltu kuuluvan samaan
etymologiseen yhteyteen. Suomen kirjakielessä suippo on ensi kertaa mainittu Krist-
frid Gananderin sanakirjassa 1787.
SKES 1969 suippo; Jussila 1998 suippo; SSA 2000 suippo.
suistaa
Verbin ainoa vastine on karjalan suistoa. Kysymyksessä on todennäköisesti suu-
sanan johdos, minkä perusteella suistaminen olisi alun perin ollut suulleen maahan
kaatamista. Toisaalta verbiä on arveltu johdokseksi samasta deskriptiivisestä varta-
losta, jota edustaa mm. verbi —> sujua. Suomen kirjakieleen suistaa on tullut 1800-
luvulla kalevalaisen kansanrunouden välityksellä. Kirjakielessä vanhempi johdos on
suistua, joka on mainittu J. E. Frosteruksen suomentamassa postillassa 1781.
SKES 1969 suistaa; Turunen 1981II suistaa; Jussila 1998 suistua; SSA 2000 suistaa.
suitset
Hevosen päähän, osittain suuhun sovitettavaa hallinta- ja ohjauslaitetta merkitse-
vällä suitset-sanalla on laajalti vastineita lähisukukielissä. Näitä ovat esim. inkeroi-
sen suitsety karjalan suitset, lyydin ja vepsän suitsed, viron suitsed ja Salatsin liivin
1200

suiksud. Suitset on johdos sanasta —» suu. Suomen kirjakielessä suitset on ensi kertaa
mainittu jo Agricolan kielessä.
SKES 1969 suitset; Jussila 1998 suitset; SSA 2000 suitset
suitsuke
Pyhän tai hyväntuoksuisen savun aikaansaamiseksi poltettavaa ainetta merkitsevä
suitsuke on johdos vanhasta savua merkitsevästä sanasta suitsu, jolla on vastineita
lähisukukielissä ja mahdollisesti saamessakin. Verbi suitsuttaa on ollut uskonnolli-
sessa kirjakielessä käytössä Agricolasta alkaen, ja vastaavana substantiivina on käy-
tetty sanaa suitsutus vuoden 1642 Raamatusta lähtien. Suitsuttamiseen käytetystä
aineesta on 1800-luvun jälkipuoliskolla, ainakin Ferdinand Ahlmanin sanakirjasta
1865 alkaen, alettu käyttää nimitystä suitsute, mutta tämän rinnakkaisjohdos suit-
suke on tullut käyttöön vasta 1900-luvun puolella.
SKES 1969 suitsu; Jussila 1998 suitsuttaa^ suitsutus; SSA 2000 suitsu.
suivaantua
Kyllästymistä tai suuttumista merkitsevän suivaantua- tai suivautua-verbin likimää-
räinen vastine on karjalan tsuivastuo 'tulla vastenmielisenä yllätyksenä'. Verbi on
selitetty johdokseksi sanasta suu, ja se lienee alun perin tarkoittanut nimenomaan
syömiseen kyllästymistä, syömättömäksi heittäytymistä ja tällä tavoin suuttumus-
taan osoittamista. Suomen kirjakielessä verbi on ensi kertaa esiintynyt asussa sui-
vauta Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
SKES 1969 suivautua; Jussila 1998 suivautua; SSA 2000 suivautua.
sujua
Verbin vastineita ovat karjalan sujuo ja saamen sodjat 'taipua, antaa myöten', jotka
saattavat myös olla vanhoja lainoja suomesta. Sanavartalon on arveltu olevan deskrip-
tiivistä alkuperää, ja sen perusmerkitys näyttää yleisesti liittyvän taipuisana tai jous-
tavana olemiseen tai joustavaan liikkumiseen. Suomen kirjakielessä sujua on ensi
kertaa mainittu taipumisen merkityksessä Matias Salamniuksen kirjoittamassa saar-
nassa 1690. Johdos sujuttaa 'taivuttaa' on mainittu jo Canutus Careliuksen suomen-
tamassa katekismuksessa 1628.
SKES 1969 sujua; Jussila 1998 sujua, sujuttaa; SSA 2000 sujua.
suka
Harjaa merkitsevällä sw/ca-sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä. Näitä
ovat mm. inkeroisen, karjalan ja vatjan suka, lyydin, vepsän ja viron suga sekä liivin
sugä. Saamesta vastineeksi on esitetty verbi cohkut sukia', epävarmoja vastineita ovat
mordvan suva ja marin sw, jotka kumpikin merkitsevät mm. akanaa, sekä komin su,
1201

jonka merkityksiä ovat 'ruis, vilja, jyvä, sato'. Sanan alkuperäiseksi asuksi on rekonst-
ruoitu *suka ja se on selitetty arjalaiseksi eli indoiranilaiseksi lainaksi, johon on ver-
rattu mm. avestan sanaa siika- 'piikki, neula'. Myös balttilaista alkuperää on pidetty
mahdollisena. Suomen kirjakielessä suka on ensi kertaa mainittu Ericus Schrode-
ruksen sanakirjassa 1637, ja siitä johdettu verbi sukia on esiintynyt vuoden 1701
virsikirjassa.
Thomsen 1890 226; SKES 1969 suka; Joki 1973 315-316; UEW 1988 777-77%; Jussila 1998 suka,
sukia; SSA 2000 suka.
sukeltaa
Verbillä on vastineita lähisukukielissä, esim. karjalan tsukeltoa, lyydin ja vepsän
tsukelta sekä eteläviron tsukle- 'kylpeä, uida'. Sanat ovat johdoksia, joiden perustana
on äänteellisesti motivoitu, sukeltamisen ääntä jäljittelevä vartalo. Suomen kirjakie-
lessä sukeltaa on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1969 sukeltaa; Jussila 1998 sukeltaa; SSA 2000 sukeltaa.
sukka
Sanan vastineita ovat inkeroisen, karjalan ja vatjan sukka, lyydin suky viron sukk ja lii-
vin suka. Kaikki ovat lainaa skandinaaviselta taholta siitä sanasta, jota nykyruotsissa
edustaa socka. Ruotsin sana juontuu alkuaan latinan kreikkalaisperäisestä sanasta
soccus, joka on tarkoittanut etenkin komedianäyttelijoiden käyttämiä kevyitä ja
matalia jalkineita. Suomen kirjakielessä sukka on ensi kertaa mainittu Ericus Schro-
deruksen sanakirjassa 1637.
Thomsen 1869 150; SKES 1969 sukka; SAOB 1981 socka1; Jussila 1998 sukka; SSA 2000 sukka.
sukkela
Nopeaa, nokkelaa tai kummallista merkitsevän sa/c/ce/a-sanan vastine on karjalan
sukkela. Viron murteellinen sukkel lienee lainaa suomesta. Sana näyttää johdokselta,
ja sen kantasanaksi on esitetty vanhasta kirjakielestä tunnettu sukki 'kelmi, viekas
ihminen'. Nykymurteissa sukki on äärimmäisen harvinainen, ja se oli selitetty muun-
nelmaksi venäläisperäisestä sanasta sutku joka on murteissa yleinen veijarin, pet-
turin, konnan, irtolaisen tai toisaalta myös kätevän, neuvokkaan ja ripeän ihmisen
nimitys. Venäjässä lutka merkitsee mm. leikkiä, pilapuhetta, sutkausta tai hupailua.
Suomen kirjakielessä sukkela on ensi kertaa mainittu vuoden 1642 Raamatussa. Kel-
miä merkitsevä sukki on ensi kertaa mainittu Henrik Florinuksen sanakirjassa 1678.
Kieroa tai ovelaa merkitsevä sutka on mainittu Elias Lönnrotin sanakirjassa 1880.
SKES 1969 sukkela, sutki1; SSA 2000 sukkela, sutki.
1202

sukkula
Kankaan kudonnassa kuteen kuljettamiseen tarvittavaa veneen muotoista välinettä
merkitsevän swfcfcw/a-sanan vastineita ovat inkeroisen sukkulain, karjalan sukkula,
lyydin sukkulaine ja vepsän sukloine. Viron murteellinen sukkul lienee lainaa suo-
mesta. Sanaa on arveltu venäläisperäiseksi lainaksi, ja mahdollisena alkumuotona on
esitetty muinaisvenäjän *sukalija, josta on kehittynyt venäjän skaljä 'puolauslaite',
tai *sukalo, johon perustuu mankelitukkia tai kaulinta merkitsevä skälka. Venäjästä
on lainattu myös muita kankaiden ja lankojen valmistukseen liittyviä sanoja. Suo-
men kirjakielessä sukkula on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa
1745-
SKES 1969 sukkula-, Jussila 1998 sukkula; SSA 2000 sukkula.
suklaa
Kaakaosta, sokerista ja mausteista valmistettua juomaa tai makeisvalmistetta mer-
kitsevä suklaa on lainaa ruotsin sanasta choklad, joka ranskan ja espanjan välityksellä
juontuu asteekin sanasta chocolatl. Tämä puolestaan juontuu mayojen kielestä. Alun
perin Meksikossa on kaakaopavuista, maissijauhoista ja chilistä valmistettu todel-
lista energiajuomaa, tulista ja paksua velliä, mutta Euroopassa samasta perusaineesta
on kehitelty makeaa juotavaa ja syötävää korvaamalla chili sokerilla ja vaniljalla.
Suklaan toivat Meksikosta Eurooppaan espanjalaiset löytöretkeilijät 1500-luvulla.
Suklaajuomasta (—» kaakao) tuli suurta muotia 1700-luvulla, ja myös suomen kir-
jakielessä suklaa on ensi kertaa mainittu vuonna 1752 ruotsalaistyyppisessä asussa
chocoladi nimenomaan suklaajuoman merkityksessä.
SKES 1969 suklaa; Koukkunen 1990 suklaa; Rousi 1997 352-355; Jussila 1998 suklaa; SSA 2000
suklaa.
suksi
Sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä. Näitä ovat esim. inkeroisen ja
karjalan suksi, vepsän suki, vatjan suhsi, viron suusk, mordvan soks, mansin towt>
hantin löh ja nenetsin turo. Sana lasketaan ikivanhaan omaperäiseen sanakerrostu-
maan kuuluvaksi ja sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *sukse. Suomen kirja-
kielessä suksi on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637.
SKES 1969 suksi; UEW 1988 450; Jussila 1998 suksi; SSA 2000 suksi.
suku
Sanalla on vastineita kaikissa lähisukukielissä sekä saamessa. Näitä ovat esim. inke-
roisen, karjalan ja vatjan suku, vepsän ja viron sugu, liivin sug sekä saamen sohka.
Sana on johdos vartalosta *suke-, joka ei esiinny itsenäisenä sanana vaan ainoastaan
muiden sanojen rakenneosana. Saman vartalon johdos on verbi sukeuta tai sukeu-
tua. Vartalo on selitetty vanhaksi indoeurooppalaiseksi lainaksi. Suomen kirjakie-
1203

lessä suku on esiintynyt Agricolasta alkaen. Verbi sukeuta on mainittu niiden lisäys-
ten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakir-
jaan vuoden 1770 jälkeen.
SKES 1969 suku; Koivulehto 1988 287; Jussila 1998 sukeutua, suku; Koivulehto 1999 VM 300;
SSA 2000 suku.
sukupuoli
1800-luvun puolimaissa kielessä ennestään olleista aineksista (—» puoli, suku) muo-
dostettu yhdyssana sukupuoli on mainittu ensi kertaa Ferdinand Ahlmanin sanakir-
jassa 1865. Tätä ennen samassa merkityksessä on käytetty mm. sanoja puoli, rotu ja
suku, ellei sitten ole tarkemmin puhuttu miehen- ja vaimonpuolesta.
Rapola 1960 sukupuoli.
sula
Sanalla on laajalti vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä. Näitä ovat esim. inke-
roisen, karjalan, vepsän ja vatjan sula, liivin sula, mordvan sola, marin sulas sulaa',
komin syl, mansin toli sulaa' ja unkarin olvad sulaa'. Sanavartalo lasketaan ikivan-
haan omaperäiseen sanakerrostumaan kuuluvaksi ja sitä on vanhastaan käytetty
sekä nominin että verbin vartalona. Alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *sula.
Suomen kirjakielessä sekä sula että sulaa ovat esiintyneet Agricolasta alkaen.
SKES 1969 sula; UEW 1988 450-451; Jussila 1998 sula, sulaa; SSA 2000 sula.
sulhanen
Sanalla on vastineita useimmissa itämerensuomalaisissa kielissä, esim. inkeroisessa
sulhain, karjalassa sulhaine, virossa sulane 'renki' ja liivissä sulli 'palvelija'. Sana on
vanhastaan selitetty merkitysongelmista huolimatta —» sw/fl-vartalon johdokseksi,
mutta uudemman selityksen mukaan se on balttilainen laina, jonka alkumuodoksi
on rekonstruoitu *sulas 'lähettiläs'. Nykyisissä balttilaiskielissä sana ei kuitenkaan
esiinny, ja rekonstruktio perustuu lähinnä slaavilaiskielten vastineisiin. Suomen kir-
jakielessä sulhanen on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1969 sulhanen; Jussila 1998 sulhanen; Liukkonen 1999 129-130; SSA 2000 sulhanen.
sulka
Sanalla on varmoja vastineita ainoastaan itämerensuomessa ja saamessa. Näitä ovat
inkeroisen, karjalan ja vatjan sulka, vepsän sug, viron sulg ja saamen solgi 'ahkion
pohjan vahvikeliiste; särmä'. Myös suomen murteissa sulka voi tarkoittaa särmää tai
liistettä. Etäsukukielissä on äänteellisesti hyvin samankaltainen sulkaa merkitsevä
sana, jota edustavat mm. saamen dolgi, mordvan tolga, komin tyl, mansin towl siipi',
unkarin toll ja nenetsin to sulka, siipi'. Tämän jälkimmäisen sanan alkuperäiseksi
1204

asuksi on rekonstruoitu *tulka, ja saattaa hyvin olla, että suomen sulka vastineineen
kuuluu samaan yhteyteen, vaikka äännehistoriallisesti suhde onkin poikkeukselli-
nen. Näin ollen sulka kuuluisi ikivanhaan uralilaiseen sanakerrostumaan. Muita-
kaan uskottavia selityksiä sanan alkuperästä ei ole. Suomen kirjakielessä sulka on
ensimmäistä kertaa mainittu Eerik Sorolaisen postillassa 1621.
SKES 1969 sulka; Sammallahti 1988 540; UEW 1988 535-536; Jussila 1998 sulka; SSA 2000 sulka.
sulkea
Verbillä on vastineita itämerensuomessa ja mordvassa, ainakin viron sulgeda ja
mordvan solgoms. Sama vartalo on johdoksessa sulkuy jonka vastineita itämerensuo-
messa ovat karjalan sulku 'pato, lahdelma', vatjan sulku sulku; nuha; myllyn pato',
viron sulg sulku, pato; ruuhka; karsina' ym. ja liivin sulg 'nuha'. Sanavartalo on seli-
tetty vanhaksi ja omaperäiseksi, ja sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *sulke-.
Suomen kirjakielessä sulkea on esiintynyt Agricolasta alkaen. Johdos sulku on ensi
kertaa mainittu astman merkityksessä tulkkisanakirjassa Variarum rerum vocabula
vuonna 1644 ja nykymerkityksessään Abraham Kollaniuksen lainsuomennoksessa
1648.
SKES 1969 sulkea; UEW 1988 778; Jussila 1998 sulkea, sulku; SSA 2000 sulkea.
sulloa
Verbillä ei ole vastineita sukukielissä eikä sille myöskään ole esitetty lainaetymolo-
giaa. Alkuperä on täysin hämärän peitossa. Suomen kirjakielessä sulloa on esiintynyt
Agricolasta alkaen.
Jussila 1998 sulloa; SSA 2000 sulloa.
suloinen
Sanalla on vastineita muutamissa lähisukukielissä, osa likimääräisiä. Näitä ovat kar-
jalan sulo tai suloi, vepsän runokielessä esiintyvä suli ja viron murteellinen sulune.
Sekä sulo(i) että suloinen ovat johdoksia sanavartalosta —» sula. Suomen kirjakielessä
suloinen on esiintynyt Agricolasta alkaen. Kantasanalta näyttävä sulo ei yleensä ole
esiintynyt itsenäisenä sanana, vaan johdosten ja yhdyssanojen osana. Esimerkiksi
sulosanoma on mainittu J. G. Calamniuksen sepittämässä ilolaulussa 1700 ja sulosa-
nainen Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
SKES 1969 suloinen; Jussila 1998 suloinen, sulosanainen, sulosanoma; SSA 2000 suloinen.
sulttaani
Islamilaisissa maissa käytetty hallitsijan arvonimi sulttaani on lainattu suomeen
ruotsin sanasta suitan, joka puolestaan saksan tai ranskan välityksellä juontuu ara-
bian sanasta suitan 'herruus; hallitsija'. Suomen kirjakielessä sulttaani on ensi kertaa
1205

mainittu sitaattilainana suitan vuoden 1748 almanakassa. Suomalaisena sanana sult-
taani on tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla. Daniel Europaeuksen sanakir-
jassa 1853 sulttaani mainitaan erityisesti Turkin sulttaanin nimityksenä.
Hellquist 1939 suitan; SKES 1969 sulttaani; Jussila 1998 sulttaani; SSA 2000 sulttaani.
suma
Sanalla on tarkka vastine ainoastaan karjalassa. Virosta vastineeksi esitetty murteel-
linen suma merkitsee rojua, ei tukkilauttaa tai ruuhkaa, niin kuin suomen ja karjalan
sanat. Karjalassa suma saattaa merkitä myös summaa, lukua, määrää tai paljoutta,
ja ainakin tässä merkityksessä sana on lainaa venäjän sanasta summa tai tätä edeltä-
neestä muinaisvenäjän muodosta suma. Suomen kirjakielessä suma on ensi kertaa
mainittu vasta Elias Lönnrotin sanakirjan lisävihkossa 1886.
SKES 1969 suma; SSA 2000 suma.
sumea
Sanan vastineita ovat mm. karjalan sumie ja viron sume. Sumea on johdos samasta
vartalosta, josta on muodostettu myös —> sumu. Suomen kirjakielessä sumea on mai-
nittu ensi kertaa Thomas Stenbäckin kirjoittamassa ruumissaarnassa 1750.
SKES 1969 sumu; Jussila 1998 sumea; SSA 2000 sumu.
summa
Yhteismäärää tai suurta joukkoa merkitsevä summa on joko lainaa ruotsin sanasta
summa tai suoraan latinan sanasta summa, josta myös ruotsin sana on peräisin.
Sama sana on lainautunut myös karjalaan. Suomen kirjakielessä summa on esiinty-
nyt Agricolasta alkaen.
SKES 1969 summa; Koukkunen 1990 summa; Jussila 1998 summa; SSA 2000 summa.
summeri
Surisevaa sähkökäyttöistä merkinantolaitetta merkitsevä summeri on lainaa ruotsin
sanasta summer. Ruotsin summer on lainaa saksan vastaavasta sanasta Summer, joka
on johdos onomatopoeettisesta verbistä summen surista'. Sananmukaisesti summeri
merkitsee siis surisijaa. Ruotsissa summer on tullut käyttöön 1920-luvun alussa, ja
myös suomen kirjakielessä summeri on tullut käyttöön 1900-luvun alkupuolella.
SAOB 1998 summer.
sumppi
Kahvipannun pohjalla olevaa poroista sakkaa tai tästä vettä lisäämällä keitettyä
huonoa kahvia merkitsevä sumppi on lainaa ruotsin sanasta sumpy joka alun perin
1206

juontuu alasaksasta ja merkitsee mm. suota (—» sumppu). Ruotsin sump on sakan ja
poron merkityksessä ollut suomalaisille tuttu sana jo 1800-luvulla, mutta suomalai-
sena sanana sumppi on alkanut esiintyä sanakirjoissa vasta aivan vuosisadan vaih-
teessa. Se mainitaan mm. E. S. Yrjö-Koskisen suomalais-ranskalaisessa sanakirjassa
1900.
SKES 1969 sumppi; SSA 2000 sumppi.
sumppu
Veteen upotettua kalojen tai rapujen säilytysastiaa merkitsevä sumppu on lainaa
ruotsin sanasta sump, joka merkitsee sekä suota että kalasumppua. Ruotsin sana
on lainaa alasaksan sanasta sump suo; kaukalo*. Suomen kirjakielessä sumppu on
ensimmäistä kertaa mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637.
SKES 1969 sumppu; Jussila 998 sumppu; SSA 2000 sumppu.
sumu
Sanalla on vastineita itämerensuomessa, saamessa ja mordvassa, esim. inkeroisen ja
karjalan sumu, saamen sopmu ja mordvan suv. Sanan vartalo kuuluu vanhaan oma-
peräiseen sanakerrostumaan ja sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *sume.
Suomen kirjakielessä sumu ja siitä johdettu adjektiivi sumuinen ovat esiintyneet
Agricolasta alkaen.
SKES 1969 sumu; UEW 1988 767-76$; Jussila 1998 sumu, sumuinen; SSA 2000 sumu.
sunnuntai
Sanan ainoa sukukielinen vastine on inkeroisen suntaki. Myös suomen murteissa
esiintyy samantapaisia variantteja sunnuntaku sunnuntak tai suntak. Sana on lainaa
germaaniselta tai skandinaaviselta taholta, lähtökohdaksi sopisi esim. muinaisala-
saksan sunnundag, joka sananmukaisesti merkitsee auringon päivää. Samaa juurta
on ruotsin söndag. Germaanisten kielten sanat ovat latinan ja kreikan mallin mukaan
muodostettuja käännöslainoja, esim. latinassa vastaava nimitys on dies solis. Suomen
kirjakielessä sunnuntai on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Thomsen 1869 150; SKES 1969 sunnuntai; Jussila 1998 sunnuntai; SSA 2000 sunnuntai.
suntio
Kirkon vahtimestaria merkitsevällä stmtfo-sanalla ei ole varmoja vastineita sukukie-
lissä. Viron vanhassa kirjakielessä on samantapainen, tuomaria merkitsevä sundija,
mutta tämä voi olla johdos myös viron verbistä sundida 'pakottaa, tuomita'. Suomen
suntio on selitetty lainaksi muinaisvenäjän sanasta *spdija, jota nykyvenäjässä vastaa
sudjä 'tuomari'. Saamen pitäjänkirjuria merkitsevä sundi on lainaa suomesta. Suo-
men kirjakielessä suntio on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa
1207

1745 asussa suntia. Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787 on asu sontio. Nykyasu
on tullut käyttöön vasta 1800-luvun puolella.
Mikkola 1894 165-166; SKES 1969 suntio; Plöger 1973 191-192; Jussila 1998 suntia, suntio; SSA
2000 suntio.
SUO
Sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan ja lyydin suo, vepsän so,
vatjan ja viron soo sekä liivin suo. Sanan alkuperä on epäselvä. Etäsukukielistä ei ole
voitu osoittaa varmoja vastineita, mutta jos oletetaan, että itämerensuomen sanassa
on alkukonsonantissa tapahtunut epäsäännöllinen äänteenmuutos fcstä srksi, sana
voitaisiin rinnastaa etäsukukielten lampea tai pientä järveä merkitsevään sanaan,
jolla on vastineita permiläis-, ugrilais- ja samojedikielissä. Näitä ovat esim. komin
ja udmurtin tyy mansin tö, unkarin to, nenetsin tö ja selkupin tu tai to. Tällaista rin-
nastusta ei äännehistoriallisista syistä ole kuitenkaan yleisesti hyväksytty. Toisaalta
itämerensuomen sanaa on arveltu myös balttilaiseksi lainaksi tai jäänteeksi Itämeren
alueen alkuperäiskielistä. Suomen kirjakielessä suo on ensi kertaa mainittu Westhin
tekstissä 1540-luvulla.
SKES 1969 suo; Ariste 1981 18; Janhunen 1981 SUSA 77:9 39; UEW 1988 533; Jussila 1998 suo;
Liukkonen 1999 131-133; SSA 2000 suo.
suoda
Verbillä ei ole tarkkoja vastineita lähisukukielissä, mutta vatjan soovia 'toivoa' ja
viron soovida ovat johdoksia samasta vartalosta. Etäsukukielten puolella ainoa var-
mana pidetty vastine on komin siny suoda, sallia; toivoa'. Vastineiden harvalukui-
suudesta huolimatta verbiä on pidetty kielikunnan vanhaan sanastoon kuuluvana ja
vartalon alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *sorje-. Vartalolle on esitetty myös
indoeurooppalainen lainaetymologia, jonka mukaan suoda olisi samaa juurta kuin
muinaisintian suväti ajaa, panna liikkeelle; suoda (jumalasta puhuttaessa)'. Suomen
kirjakielessä suoda on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista
alkaen.
SKES 1969 suoda; Koivulehto 1988 285-186; UEW 1988 447; Jussila 1998 suoda; Koivulehto
1999 VM 298-299; SSA 2000 suoda.
suodattaa
Verbillä ei ole vastineita sukukielissä. Se on johdos verbistä suotaa, jonka alkuperä
on hämärän peitossa. Tälläkään verbillä ei ole vastineita sukukielissä, ja toistaiseksi
ainoa selitys sen synnystä on, että suotaa olisi johdos sanasta suo. Tämä selitys on
äännehistoriallisesti moitteeton, mutta merkityksen osalta aivan epävarma. Suomen
kirjakieleen suodattaa on tullut 1800-luvun jälkipuoliskolla, sana mainitaan aina-
1208

kin jo Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865. Johdos suodatin on otettu käyttöön
uudissanana vuonna 1943.
Ojansuu 1920 214; Hakulinen 1979 287,463; SSA 2000 suotaa.
1 suoja
Sanan ainoa varma vastine on karjalan suoja. Saamen suodji saattaa olla lainaa suo-
mesta. Etäisemmistä sukukielistä mahdollisina vastineina on esitetty mm. marin soj-
'taka' sekä udmurtin ja komin saj, mutta nämä rinnastukset ovat äännehistorialli-
sista syistä epävarmoja. Sanavartalon alkuperäiseksi asuksi on näiden etävastineiden
nojalla rekonstruoitu *saj3, josta suomen swo/a-sanaa ei normaalien äänteenmuutos-
sääntöjen kautta voi johtaa, mutta myös poikkeukselliselle kehitykselle löytyy rin-
nakkaistapauksia. Sanaa on arveltu vanhaksi iranilaiseksi lainaksi, jolloin suoja voisi
olla samaa juurta kuin persian säya Varjo, suoja'. Suomensukuisten kielten väliset
äännehistorialliset ongelmat voidaan selittää erillisistä, rinnakkaisista lainautumi-
sista johtuviksi. Myös balttilaisen lainaetymologian mahdollisuutta on esitetty. Suo-
men kirjakielessä suoja on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen.
SKES 1969 suoja1; Joki 1973 319-320; UEW 1988 748-749; Jussila 1998 suoja1; SSA 2000 suoja1;
Koivulehto 2001 FS Parpola 363-364.
2 suoja 'leuto, lauha (talvisää)'
Pakkasen vastakohtana lauhaa talvisäätä tai -keliä merkitsevän swo/a-sanan vasti-
neita ovat mm. karjalan suoja sekä vatjan sooja ja viron soe, jotka kumpikin mer-
kitsevät yleisesti lämmintä. Sana on selitetty suojusta, turvaa, suojaavaa rakennusta
tms. merkitsevän —> 1 suoja -sanan pohjalta syntyneeksi siten, että suoja olisi ensin
tarkoittanut varjoa tai suojaa, sitten suojatussa paikassa olevaa lämmintä ja lopulta
lämmintä yleisemminkin. Suomen kirjakielessä nuoskakeliä merkitsevä suoja on
ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637.
SKES 1969 suoja2; Jussila 1998 suoja1; SSA 2000 suoja2.
suola
Sanalla on tarkka vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan suola, vepsän soi,
vatjan soola, viron sool ja liivin suol. Sana on selitetty indoeurooppalaiseksi lainaksi,
joten se on varmasti samaa juurta kuin esim. venäjän soi ja latinan säl, mutta ei
ole tarkkaa tietoa siitä, mitä kautta ja milloin sana on lainattu itämerensuomalaisiin
kieliin. Suomen etäsukukielissä on samantapaisia suolaa merkitseviä sanoja, esim.
mordvan sai, udmurtin sylal ja komin soi, mutta nämä voivat olla itämerensuomesta
erillisiä indoeurooppalaisia lainoja. Suomen luonnosta suolaa ei löydy, joten suola on
aina ollut kauppatavaraa, ja sana on lainautunut tuonnin yhteydessä. Suomen kirja-
kielessä suola on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1969 suola; Joki 1973 316; UEW 1988 750-751; Jussila 1998 suola; SSA 2000 suola.
1209

suoli
Sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä. Näitä ovat esim. karjalan suoli,
vepsän sol\ vatjan soolU viron sool, liivin suol', saamen coallu ersämordvan sulo, marin
solo, komin ja udmurtin sul ja hantin soi. Sana on perinteisesti laskettu vanhaan suo-
malais-ugrilaiseen sanakerrostumaan kuuluvaksi, ja sen alkuperäiseksi asuksi on
rekonstruoitu *sola. Samantapaisia suolen nimityksiä on myös Aasian kielissä, esim.
jukagiirissä sole, sekä indoeurooppalaisissa kielissä, esim. kreikan kolon 'paksusuoli'.
Suomalais-ugrilaisten kielten sanaa on arveltu ikivanhaksi indoeurooppalaiseksi lai-
naksi. Suomen kirjakielessä suoli on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1969 suoli; Koivulehto 1987 FS Steinitz 2O4-2o8;UEW 1988 483-484; Jussila 1998 suoli;
SSA 2000 suoli.
suoltaa
Lappamista, purkamista, langan vetämistä yms. merkitsevän swo/taa-verbin vasti-
neita ovat karjalan suoltoa, pohjoissaamen cuoldit, udmurtin fseltyny 'heittää, kaa-
taa, sirotella' ym. sekä komin fseltny 'heittää, laskea, ammentaa, riisua' ym. Suomen
verbiä on joskus arveltu s«o//-sanan johdokseksi, mutta etäsukukielten vastineiden
nojalla tämä ei voi pitää paikkaansa, vaan suoltaa on kielikunnan vanhaan yhtei-
seen sanastoon kuuluva erillinen sana, jonka alkuperäiseksi asuksi on rekonstru-
oitu *cölta-. Suomen kirjakielessä suoltaa on ensimmäistä kertaa mainittu Kristfrid
Gananderin sanakirjassa 1787.
SKES 1969 suoltaa; UEW 1988 613; Jussila 1998 suoltaa; SSA 2000 suoltaa.
Suomi
Sanalla on vastine vepsää lukuun ottamatta kaikissa itämerensuomalaisissa kie-
lissä. Näitä ovat esim. karjalan suomu vatjan soomi, viron soome sekä liivin suom.
Saamen suopma on lainaa suomesta. Sanan alkuperää on 1600-luvulta alkaen seli-
tetty monella tavalla. Vanhimpien selitysten mukaan se olisi johdos sanoista suo tai
suomu, ja vartaloa suoma- esim. johdoksessa suomalainen on arveltu myös suoda-
verbin agenttipartisiipiksi. Uudempien selitysten mukaan sanan vartalo on lainape-
räinen, ja mahdollisia alkumuotoja on esitetty useita. Näistä yksi on balttilaisperäi-
nen *säma-, joka juontuisi samasta maata merkitsevästä kantabaltin sanasta *zeme
kuin heimon nimi —> hämäläinen. Toisen selityksen mukaan suomi juontuisi ihmistä
merkitsevästä indoeurooppalaisesta sanasta, jolloin se olisi perimmältään samaa
juurta kuin liettuan zmuö ja latinan homo. Mikään näistä tai muistakaan annetuista
selityksistä ei ole saanut tutkijoiden yksimielistä kannatusta, joten sanan alkuperä
on edelleen epäselvä. Suomen kirjakielessä suomi on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Jo tätä ennen sana on mainittu Pähkinäsaaren rauhansopimuksessa 1323 alkuosana
paikannimessä Somewesi eli Suomenvesi. Tämä on tarkoittanut Viipurinlahden peru-
kassa sijaitsevaa Suomenvedenpohjaa. Vanhimmassa kirjallisuudessa Suomi on tar-
koittanut usein vain Varsinais-Suomea, ei siis koko maata, ja esim. Agricola käyttää
1210

Swora/-sanaa molemmissa merkityksissä. Varsinais-Suomi on Paavo Tikkasen uudis-
sana vuodelta 1846.
Rapola 1960 Varsinais-Suomi; SKES 1969 Suomi; Koivulehto Vir. 1993 400-406; Jussila 1998
suomi; Kallio Vir. 1998 613-619; SSA 2000 Suomi.
suomia
Pieksämistä, ruoskimista, peittoamista yms. merkitsevän sworaia-verbin vastineita
ovat karjalan suomie, lyydin suomida 'luoda (lunta)' ja viron soomitseda suomustaa;
antaa selkään, piestä'. Verbi on johdos ikivanhasta omaperäisestä -* sworaw-sanasta.
Suomen kirjakielessä suomia on ensi kertaa mainittu Jaakko Finnon virsikirjassa
1583.
SKES 1969 suomia; Jussila 1998 suomia; SSA 2000 suomu.
suomu
Sanalla suomu tai suomus on vastineita unkarin lukuun ottamatta kaikissa suomalais-
ugrilaisissa kielissä. Näitä ovat esim. karjalan suomu, vepsän somuzy vatjan soomuz,
viron soomus, liivin suongöz, saamen cuopma 'kalannahka', ersämordvan sav 'raha',
marin kol-sum "kala-suomu", udmurtin ja komin söm 'kuori, suomu', mansin säm
ja hantin sam suomu, kuori, raha'. Epävarmoja vastineita on esitetty myös samoje-
dikielistä. Sanan alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *some. Komin söm samoin
kuin eräiden muidenkin etäsukukielten vastineet voivat merkitä rahaa, sillä kiiltävät
kolikot muistuttavat ulkonäöltään kalan suomua. Kolikoista on perinteisesti tehty
myös suomupintaa muistuttavia suuria kaulakoruja. Suomen kirjakielessä suomus
on esiintynyt Agricolasta alkaen, suomu on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuk-
sen tulkkisanakirjassa 1637.
SKES 1969 suomu; UEW 1988 476; Jussila 1998 suomu, suomus; SSA 2000 suomu.
suomuurain
Myös lakkana tunnettua marjaa merkitsevä suomuurain on vanhoista omaperäisistä
aineksista muodostettu yhdyssana, jonka alkuosana on ainakin yleisitämerensuoma-
lainen, mahdollisesti jopa kantauralilainen —» suo ja jälkiosana ikivanha muurain,
joka yksinäänkin voi merkitä —» lakkaa eli suomuurainta (Rubus chamaemorus).
Sanalla muurain on vastineita itämerensuomesta samojedikieliin asti, esim. karjalan
muurain, vepsän murm, vatjan muraga, viron murakas, komin myr, mansin mora% ja
nenetsin mararja. Sanavartalon alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *mura. Suo-
men kirjakielessä suomuurain on ensi kertaa mainittu Johan Haartmanin ruotsinkie-
lisessä lääkärikirjassa vuonna 1759. Pelkkä muurain on mainittu jo Ericus Schrode-
ruksen tulkkisanakirjassa 1637.
SKES 1969 muurain; UEW 1988 287; Jussila 1998 muurain, suomuurain; SSA 2000 muurain.
1211

suoni
Sanalla on vastineita kautta koko uralilaisen kielikunnan, esim. karjalan suoni, vep-
sän son, vatjan sooni, viron soon, liivin suon, saamen suotna, mordvan san, marin
siin> komin ja udmurtin son, mansin tän, hantin lan, unkarin in, nenetsin ten ja
kamassin ten. Sukukielten vastineet merkitsevät joko suonta, jännettä tai molempia.
Sana on ikivanha, ja sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *söne. Uralilaisten
kielten sanaa on arveltu myös ikivanhaksi indoeurooppalaiseksi lainaksi. Suomen
kirjakielessä suoni on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen.
SKES 1969 suoni; Joki 1973 151; UEW 1988 441; Jussila 1998 suoni; Koivulehto PP 1999 210; SSA
2000 suoni.
suopa
Pehmeää, alun perin kotitekoista saippuaa merkitsevä suopa tai soopa on lainaa ruot-
sin sanasta säpa. Vertauskuvallisesti sana voi tarkoittaa myös perättömiä puheita
sanontatavassa puhua soopaa. Suomen kirjakielessä soopa on ensi kertaa mainittu
asiakirjassa 1727, nykyasu suopa on mainittu vuonna 1826 Kustaa Renvallin sana-
kirjassa, jossa viitataan myös sanan ruotsalaiseen alkuperään.
SKES 1969 suopa; Jussila 1998 soopa; SSA 2000 suopa.
suopea
Hyväntahtoista, anteliasta, myötämielistä yms. merkitsevä suopea on johdos —»
suoda-verbin partisiippimuodosta suopa. Suomen kirjakielessä hyvänsuopa ja
pahansuopa tai -suova ovat olleet käytössä 1500-luvulta alkaen, mutta suopea on tul-
lut käyttöön vasta 1800-luvulla. Sana on mainittu ainakin jo G. E. Eurenin sanakir-
jassa 1860.
Rapola 1960 suopea; SKES 1969 suoda; Jussila 1998 hyvänsuopa, hyvänsuova, pahansuopa,
pahansuova; SSA 2000 suoda.
suopursu
Suolla kasvavaan, voimakkaasti tuoksuvaan ja myrkylliseen kanervakasviin (Ledum
palustre) viittaava suopursu on yhdyssana, jonka alkuosana on itämerensuomalainen
—» suo ja jälkiosana ruotsista lainattu pursu. Ruotsin pors tai suomenruotsin murtei-
den purs voi tarkoittaa joko suopursua tai suomyrttiä. Suomen kirjakielessä sana on
ensimmäistä kertaa mainittu herra Martin maanlain suomennoksessa vuoden 1570
tienoilla asussa pursi ja Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637 asussa pursu.
Yhdyssana suopursu esiintyy tulkkisanakirjassa Variarum rerum vocabula 1644
asussa suonpursu ja nykymuodossaan Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
H. J. Streng 1915 173; SKES 1962 pursu; Jussila 1998 pursu, suopursu; SSA 2000 pursu.
1212

suora
Sanalle on esitetty vastineita kautta itämerensuomen, esim. inkeroisen soora, kar-
jalan suora, vepsän sofed sileä (puu)' ja viron vanhentunut soora suoraan, oikein'.
Liivistä esitetty siiortö on verbi, joka merkitsee puun kuorimista. Sanan alkuperä on
epäselvä, ja eräitä sille esitetyistä vastineista on vaikea erottaa —> sorea-sanan vasti-
neista. Sanavartaloa on arveltu germaanisperäiseksi, jolloin perustana olisi suorana
seisomiseen viittaava verbi *stä-. Mitään selvää, todettua alkumuotoa swora-sanalle
ei kuitenkaan germaaniselta taholta löydy. Suomen kirjakielessä suora on ensi kertaa
mainittu vuoden 1701 virsikirjassa.
H. J. SKES 1969 suora; Koivulehto Vir. 1979 284; Hofstra 1985 69; Jussila 1998 suora; SSA 2000
suorittaa
Verbillä on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan suorittoa ja viron soo-
ritada. Lyydin suofitada merkitsee pukemista, ja karjalan sanaa voidaan myös käyt-
tää samassa merkityksessä. Suorittaa on johdos sanasta —> suora. Suomen kirjakie-
lessä suorittaa on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1969 suora; Jussila 1998 suorittaa; SSA 2000 suora.
suortuva
Hius-, pellava- tai villakiehkuraa tms. merkitsevän SMortava-sanan vastine on kar-
jalan tsuortUy mahdollisesti myös viron sööre 'pellavapivo'. Sanan alkuperä on kiis-
tanalainen. Sitä on arveltu —» suora-sanan johdokseksi, mutta sille on esitetty myös
germaaninen lainaetymologia, jonka mukaan sana olisi samaa juurta kuin saksan
päänahkaa tai kamaraa merkitsevä Schwarte. Lainaselityksessä on kuitenkin äänteel-
lisiä ja semanttisia ongelmia, ja myös itämerensuomalaisten sanojen keskinäisissä
äännesuhteissa on epäselviä kohtia. Suomen kirjakielessä suortuva on hiusten mer-
kityksessä esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1969 suortuva; Nikkilä 1992 GF 117-119; Jussila 1998 suortuva; SSA 2000 suortuva.
suosia
Verbillä ei ole vastineita sukukielissä. Se on kontinuatiivinen eli jatkuvaa tekemistä
ilmaiseva johdos vanhemmasta —» swoda-verbistä. Aiemmin kantasanana on pidetty
substantiivia suosi, mutta tämä on todennäköisesti swosfa-verbistä muodostettu taka-
peroisjohdos. Suomen kirjakielessä suosia on esiintynyt Agricolasta alkaen, samoin
sen johdokset suosi ja suosio.
SKES 1969 suosi; Jussila 1998 suosi, suosia, suosio; SSA 2000 suosia.
1213

suostua
Verbin ainoa sukukielinen vastine lienee karjalan suostuo; viron soostuda on lainaa
suomesta. Myös karjalan verbiä on epäilty suomalaisperäiseksi. Joka tapauksessa
suostua on passiivis-refleksiivinen johdos verbistä —» suoda. Suomen kirjakielessä
suostua on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen.
SKES 1969 suostua; Jussila 1998 suostua; SSA 2000 suostua.
suotta
Adverbin suotta 'turhaan* ainoa vastine on inkeroisen sootta. Viron murteellinen
soota on lainaa suomesta. Adverbi on muodostettu —> suoda-verbin vartalosta ja
tapaa ilmaisevasta johtimesta -tta, ja sen alkuperäinen merkitys on todennäköisesti
ollut suoden, mielellään'. Murteissa esiintyvä vastaava adverbi suotte merkitsee mm.
syyttä, muuten vain, piloillaan, kiusallaan'. Tämäntapaisten merkitysten pohjalta on
syntynyt nykymerkitys 'turhaan'. Suomen kirjakielessä suotta on esiintynyt Agrico-
lasta alkaen. Vanhoissa sanakirjoissa mainitaan myös verbi suottailla, joka merkitsee
'tehdä huvin vuoksi, pilailla'.
SKES 1969 suotta; Jussila 1998 suotta; SSA 2000 suotta.
suotuisa
Adjektiivi suotuisa tai sen rinnalla esiintyvä suotuinen ovat —> suoda-verbin pas-
siivisesta partisiipista suotu muodostettuja johdoksia. Aiemmin kantasanana on
pidetty swoda-verbistä johdettua verbiä suotua 'tulla suopeaksi', mutta tämä mm.
Elias Lönnrotin sanakirjassa mainittu verbi lienee nuori, oppitekoinen uudissana
eikä aito kansankielen verbi. Suomen vanhassa kirjakielessä suotuisa on ensi kertaa
mainittu Maskun Hemmingin virsikirjassa 1605 ja suotuinen saman tekijän julkaise-
massa hurskaiden laulujen kokoelmassa 1616.
SKES 1969 suoda; Jussila 1998 suotuinen, suotuisa; SSA 2000 suoda.
suova
Heinäkekoa tai pielestä merkitsevän SMOva-sanan vastineita ovat karjalan suova, lyy-
din suoVy vepsän sova ja viron murteellinen sova. Sukukielten sanat eivät merkitse
itse heinäkasaa vaan sen alustaa tai muuta tukirakennetta. Sana on selitetty indoeu-
rooppalaiseksi lainaksi, ja sopivia alkumuotoja löytyy sekä balttilaiselta että germaa-
niselta taholta. Vertailukohtina on mainittu esim. liettuan stövas 'teline, pukki' ja
anglosaksin stöw 'paikka'. Indoeurooppalaisten kielten sanat perustuvat seisomista
merkitsevään verbinjuureen *st(h)äu-. Suomen kirjakielessä suova on ensi kertaa
mainittu Ljungo Tuomaanpojan suomentamassa maanlaissa 1601.
SKES 1969 suova; Nuutinen Vir. 1987 57-59; Jussila 1998 suova; SSA 2000 suova.
1214

supattaa
Kuiskaamalla puhumista merkitsevällä supattaa-verbfllä on likimääräisiä vastineita
itäisissä lähisukukielissä. Näitä ovat esim. karjalan supettoa, lyydin tsupetada 'kiehua
hiljaa* ja vepsän supitada. Verbit ovat johdoksia äänteellisesti motivoidusta, inter-
jektiomaisesta vartalosta, josta myös suomessa on käytössä useita eri johdoksia, mm.
supista ja suputtaa. Suomen kirjakielessä näistä on ensimmäisenä mainittu supista,
joka esiintyy Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
SKES 1969 supista, Jussila 1998 supista; SSA 2000 supista.
supi
Pesukarhua (Procyon lotor) merkitsevä supi on lainattu suomeen ruotsin sanasta
sjubb. Tämän on arveltu juontuvan alkuaan jostakin Pohjois-Amerikan algonkin-
ryhmään kuuluvasta intiaanikielestä. Näissä vastaava eläimen nimi on ausup. Ennen
kuin sjubb on ruotsissa vakiintunut pesukarhun nimitykseksi, sana on merkinnyt
turkista tai turkisreunusta. Tässä merkityksessä se saattaa olla lainaa venäjän sanasta
suba 'turkki'. Suomen kirjakielessä supi on ensimmäistä kertaa mainittu Elias Lönn-
rotin sanakirjassa 1880 alkuosana pesukarhua merkitsevää yhdyssanaa supiohto. Jäl-
kiosa ohto on ikivanha karhun nimitys, jolla on vastine mm. mordvassa (—> otso).
Aivan eri eläin on supikoira (Nyctereutes procynoides), joka on alkanut yleistyä Suo-
messa vasta 1950-luvulta lähtien. Sen nimen alkuosaksi on otettu vanhastaan tun-
nettu supi, koska eläin muistuttaa varsinkin naamaltaan pesukarhua. Myös supikoi-
rasta on alettu käyttää lyhyempää nimitystä supi tai väärinkäsitysten välttämiseksi
suomensupi. Kokonaan eri alkuperää on supi alkuosana murteellisessa päästäisen
nimityksessä supihiiri tai supiainen. Tähän sisältyvä supi- on —»suppea-sanan yhtey-
teen kuuluva johdos, joka viittaa päästäisen suippoon kuonoon.
Hellquist 1939 sjubb; SAOB 1969 sjubb; Suomen luonto 1997 171; SSA 2000 supi2.
supistaa
Verbillä ei ole vastineita sukukielissä. Se on johdos samasta vartalosta, josta on muo-
dostettu myös adjektiivi —> suppea. Suomen kirjakielessä supistaa on ensi kertaa
mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
SKES 1969 suppea; Jussila 1998 supistaa; SSA 2000 suppea.
supliikki
Hyvää puhumisen ja selittämisen taitoa merkitsevä supliikki on lainaa vanhan uus-
ruotsin sanasta supplik, joka on merkinnyt anomuskirjelmää. Ruotsin sana on lainaa
ranskan samaa merkitsevästä sanasta supplique. Menestyksekkään anomuksen esit-
täminen on varsinkin entisaikoina edellyttänyt kaunopuheisuuden lahjaa. Suomen
kirjakielessä supliikki on ensi kertaa mainittu asiakirjassa vuonna 1709 kirjallisen
1215

hakemuksen merkityksessä. Kansan parissa sana on kuitenkin saanut suullisen esi-
tystaidon merkityksen, joka on mainittu mm. Elias Lönnrotin sanakirjassa 1880.
Renkonen 1954 55; SKES 1969 supliikki; Jussila 1998 supliikki; SSA 2000 supliikki.
suppea
Sanan ainoa varma vastine on karjalan suppie, mutta mahdollisia vastineita on esi-
tetty myös etäsukukielistä, esim. udmurtin supeg 'ahdas, kapea; laiha, kuiva' komin
sopyd ahdas, tiivis' ja unkarin szupojkö suippo'. Vastineiden perusteella sanan suo-
malais-ugrilaiseksi vartaloksi on rekonstruoitu * cuppa. On kuitenkin mahdollista,
että sanat ovat äänteellisesti motivoituja erillisiä muodosteita, sillä niiden edellyt-
tämät ääntämisliikkeet ovat sellaiset, että suu suipistuu ja tällä tavoin kuvaa sanan
merkitystä. Suomen kirjakielessä suppea on ensi kertaa mainittu Kristfrid Ganande-
rin sanakirjassa 1787.
SKES 1969 suppea; UEW 1988 44; Jussila 1998 suppea; SSA 2000 suppea.
suppilo
Kartion muotoista pohjatonta astiaa merkitsevällä swpp//o-sanalla ei ole vastineita
sukukielissä. Se on johdos samasta vartalosta, josta on muodostettu myös adjektiivi
—» suppea. Suomen kirjakielessä suppilo on ensi kertaa mainittu Henrik Florinuksen
sanakirjan toisessa painoksessa 1683.
SKES 1969 suppea; Jussila 1998 suppilo; SSA 2000 suppea.
surista
Verbillä on tarkkoja vastineita muutamissa lähisukukielissä, esim. karjalan surissa ja
viron suriseda. Likimääräisiä vastineita ovat esim. lyydin tsurysta 'liristä, lorista' ja
vepsän samaa merkitsevä suröita. Verbit ovat johdoksia ääntä jäljittelevästä interjek-
tiomaisesta kannasta sur-. Samantapaisia, saman äänteellisen motivaation pohjalta
syntyneitä sanoja on myös muissa kielissä, esim. ruotsin surra surista' (—» surrata).
Suomessa on samasta swr-kannasta käytössä muitakin johdoksia, esim. surahtaa ja
suristaa. Suomen kirjakielessä surahtaa on ensi kertaa mainittu Kristfrid Ganande-
rin sanakirjassa 1787, surista on tullut käyttöön vasta 1800-luvun puolella mm. kale-
valaisen kansanrunouden myötä.
SKES 1969 surista; Jussila 1998 surahtaa; SSA 2000 surista.
surkastua
Kuivettumista, pieneksi ja surkeaksi muuttumista tai peräti kuolemista merkitsevällä
surkastua-verbillä ei ole vastineita sukukielissä. Se on rakenteensa vuoksi katsottava
johdokseksi germaanisperäisestä sanasta surku (—> surkea), mutta merkityksensä
osalta se on saanut väriä myös ikivanhasta verbistä —» surra, jonka alkuperäinen
1216

merkitys on ollut 'kuolla'. Koska surku ja surra ovat sekä muodoltaan että merkityk-
seltään samantapaisia sanoja, ne ovat sekaantuneet toisiinsa kielenkäyttäjien tajun-
nassa, vaikka ne ovatkin eri alkuperää. Suomen kirjakielessä surkastua on ensi kertaa
mainittu vuoden 1642 Raamatussa.
SKES 1969 surku, surra; Jussila 1998 surkastua; SSA 2000 surku, surra.
surkea
Sanalla ei ole varsinaisia vastineita sukukielissä, karjalan surkie ja saamen surgat ovat
lainaa suomesta. Suomen surkea on johdos germaanisperäisestä sanavartalosta surku,
jolle rekonstruoitua kantagermaanista alkumuotoa *surgö edustaa mm. nykysaksan
Sorge suru, huoli, huolenpito'. Suomen kirjakielessä surkea on esiintynyt Agricolasta
alkaen, surku on ensi kertaa mainittu Nicolaus Hammarin kirjoittamassa ruumis-
saarnassa 1683.
Thomsen 1869 150; SKES 1969 surku; Jussila 1998 surkea, surku; SSA 2000 surku.
surma
Kuolemaa merkitsevällä surma-sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä.
Näitä ovat esim. karjalan ja vatjan surma, lyydin, vepsän ja viron surmy mansin soröm
ja hantin säröm. Sana on ikivanha johdos verbistä —»surra, jonka alkuperäinen mer-
kitys on 'kuolla'. Suomen kirjakielessä surma samoin kuin sen johdos surmata ovat
esiintyneet Agricolasta alkaen.
SKES 1969 surma; UEW 1988 489-490; Jussila 1998 surma, surmata; SSA 2000 surma.
surra
Verbillä on vastineita sekä lähisukukielissä että hantissa, esim. karjalan surra, vepsän
surduda Väsyä; sammua (hiillos)', vatjan ja viron surra 'kuolla, puutua' sekä hantin
sur- 'kuolla'. Samaan yhteyteen kuuluvalla —» swrma-johdoksella on vastine myös
mansissa. Verbivartalo lasketaan ikivanhaan omaperäiseen sanakerrostumaan kuu-
luvaksi, ja sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *sure-. Alkuperäinen merkitys
on 'kuolla'; suomen ja karjalan merkitys 'olla surullinen, murehtia' on uudempaa
kehitystä, joka johtuu sekaantumisesta germaanisperäiseen, äänteellisesti samanta-
paiseen swr/cw-sanaan ja sen johdoksiin (-^ surkea). Suomen kirjakielessä surra on
esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1969 surra; UEW 1988 489; Jussila 1998 surra; SSA 2000 surra.
surrata
Esimerkiksi hyönteisen tai rukin pörisevää ääntä jäljittelevä verbi surrata on raken-
teestaan päätellen lainaa ruotsin verbistä surra. Suomen kirjakielessä surrata on ensi
kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787. Aivan erillinen ruotsalais-
1217

peräinen lainasana on useissa murteissa tunnettu verbi surrata sitoa kiinni', joka
juontuu ruotsin verbistä surra sitoa t. kiertää köydellä'.
SKES 1969 surrata1, surrata2-, Jussila 1998 surrata; SSA 2000 surrata.
suru
Murhetta merkitsevä sura-sanan ainoa tarkka vastine on karjalan suru. Sana on joh-
dos ikivanhasta verbistä —» surra, jonka alkuperäinen merkitys 'kuolla' on suomessa
ja karjalassa muuttunut germaanisperäisen swr/cM-sanueen vaikutuksesta (-» sur-
kea). Suomen kirjakielessä suru samoin kuin siitä johdettu adjektiivi surullinen ovat
esiintyneet Agricolasta alkaen.
SKES 1969 surra; Jussila 1998 suru, surullinen; SSA 2000 surra.
survoa
Verbillä on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä, esim. karjalan survuo, vepsän
surda, vatjan survoa, viron suruda, liivin surrö, marin surem ja unkarin szur 'pistää'.
Sana lasketaan vanhaan omaperäiseen sanastoon kuuluvaksi, ja sen alkuperäiseksi
asuksi on rekonstruoitu *surwa-. Suomen kirjakielessä survoa on esiintynyt Agrico-
lasta alkaen.
SKES 1969 survoa; UEW 1988 491; Jussila 1998 survoa; SSA 2000 survoa.
susi
Sanalla on vastineita ainoastaan itämerensuomessa, esim. inkeroisen, vatjan ja viron
susi sekä liivin suiz. Sanaa on arveltu vanhaksi indoeurooppalaiseksi lainaksi, jolloin
se voisi olla samaa juurta kuin latvian suntene 'iso koira' ja ruotsin hund 'koira'. Eläi-
menä susi on epäilemättä ollut tuttu myös itämerensuomalaisten suomalais-ugrilai-
sille esi-isille, mutta kun suurten ja vaarallisten eläinten nimiä on turvallisuussyistä
pyritty pitämään tabusanoina, suden alkuperäinen suomalais-ugrilainen nimitys ei
ole säilynyt nykykieliin asti. Suomen kirjakielessä susi on esiintynyt Uppsalan evan-
keliumikirjasta ja Agricolasta alkaen.
Nirvi 1944 105-109; SKES 1969 susi; Koivulehto 1983 SUSA 78 118-119 ja 1993 LingU 29 21-22,
25; Jussila 1998 susi; SSA 2000 susi.
sutata
Sotkemista, töhrimistä tms. merkitsevällä sMtata-verbillä ei ole vastineita suku-
kielissä. Se on lainaa ruotsin verbistä sudda, jonka merkityksiä ovat mm. 'tahrata,
töhertää, maalata huonosti, pyyhkiä pois'. Suomen kirjakielessä sutata on ensi kertaa
mainittu Laurentius Petrin laatimassa kotihartauskirjassa 1644. Maalaria merkitsevä
sutari on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787. Nuohoojaa
merkitsevä (noki)s«tan ei kuulu tähän samaan yhteyteen, vaan se on lainaa ruotsin
1218

sanasta sotare. Tämä on johdos verbistä sota 'nuotiota', joka puolestaan on johdos
nokea merkitsevästä sanasta sot.
SKES sutata1; Jussila 1998 sutata; SSA 2000 sutata1\ sutata2.
suti
Pensseliä tai varpu-, harjas- yms. kimpusta muodostuvaa pesuvälinettä merkitsevä
suti on lainaa ruotsin sanasta sudd suti, tuppo; riepututti\ Tämä on johdos verbistä
sudda (—» sutata). Sama sana on lainattu myös inkeroiseen ja viroon. Suomen kir-
jakielessä suti on ensimmäistä kertaa mainittu tulkkisanakirjassa Variarum rerum
vocabula vuonna 1644. Johdosverbi sutia on esiintynyt Daniel Jusleniuksen sanakir-
jassa 1745.
SKES 1969 suti; SAOB 1997 sudd2; Jussila 1998 suti, sutia; SSA 2000 suti.
sutjakka
Sanalla on likimääräinen vastine ainoastaan karjalassa, jossa sotjakka merkitsee
solakkaa, soreaa tai riuskaa. Myös suomen itämurteissa tunnetaan sotjakka merki-
tyksessä 'hoikka, solakka, notkea, sutjakka'. Sanavartaloa on arveltu alkuperältään
deskriptiiviseksi. Suomen kirjakielessä sutjakka on tullut käyttöön vasta 1900-luvun
puolella.
SKES 1969 sotjakka, sulju; SSA 2000 sutjakka.
SUU
Sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä. Näitä ovat esim. inkeroisen, kar-
jalan, vatjan ja viron suu, vepsän su, liivin su, marin su, mansin sup, unkarin szäj,
enetsin su 'kurkku' ja kamassin soj 'kaula, kurkku'. Sana kuuluu monien muiden
ruumiinosannimitysten tavoin ikivanhaan omaperäiseen sanastoon ja sen alkupe-
räiseksi asuksi on rekonstruoitu *suwe. Suomen kirjakielessä suu on esiintynyt Agri-
colasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1969 suu; UEW 1988 492-493; Jussila 1998 suu; SSA 2000 suu.
suudella
Verbi on johdos ikivanhasta omaperäisestä sanasta —> suu eikä sillä ei ole aivan tark-
koja vastineita sukukielissä. Karjalan suuvella on rakenteeltaan vastaava johdos,
mutta se merkitsee suutelemisen lisäksi puhumalla pilaamista, esim. moittimisen tai
kiittämisen välityksellä tapahtuvaa turmelemista. Suomen kirjakielessä suudella on
ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745. Tätä ennen on samassa
merkityksessä käytetty sanaliittoa antaa suuta. Suudella-verbin johdos suudelma on
Elias Lönnrotin käyttöön ottama uudissana vuodelta 1836.
Rapola 1960 suudelma; SKES 1969 suu; VKS 1985 antaa; Jussila 1998 suudella; SSA 2000 suu.
1219

suula
Tiiran näköistä kookasta vesilintua (Morus bassanus) merkitsevä suula on lainaa
ruotsin sanasta sanasta sula. Tämä on etymologisesti sama sana kuin ruotsin pyl-
västä, tolppaa, haarukkaa yms. merkitsevä sula. Linnun nimityksenä sana viittaa sii-
hen haarukkamaiseen kuvioon, jonka linnun siivet lepotilassa muodostavat. Suomen
kirjakielessä suula on tullut käyttöön William Nylanderin vuonna 1849 painetussa
linnunnimiluettelossa jälkiosana yhdyssanamuotoista nimitystä merisuula, joka on
osittain käännöstä, osittain lainaa ruotsin vastaavasta nimityksestä havssula. Carl
von Linnen linnulle antama tieteellinen nimi oli tähän aikaan Sula bassana, jonka
sukuun viittaavasta osasta juontuu nykyinen latinankielinen heimonnimi Sulidae.
Pelkkä suula on linnun suomalaisena nimityksenä esitetty J. A. Melan teoksessa Ver-
tebrata fennica vuonna 1882.
SAOB 1997 sulaxy sula3; Häkkinen 2003 L19.
suuli
Latoa tai lautarakenteista vajaa, makasiinia tms. merkitsevä suuli on lainaa ruotsin
sanasta skjul, joka merkitsee katosta, suojaa tai vajaa. Sana tunnetaan lähinnä Varsi-
nais-Suomen ja Satakunnan murteissa, eikä se ole koskaan varsinaisesti päässyt kir-
jakieleen, vaikka sitä on joskus harvoin käytetty kirjallisuudessa 1900-luvun alku-
puolelta lähtien.
Hummelstedt 1938 FmS 5 245; SKES 1969 suuli; SSA 2000 suuli.
suunnitella
Verbillä ei ole etymologisia vastineita sukukielissä; karjalan sunnitella ja viron suu-
nitleda ovat lainaa suomesta. Verbi on johdos substantiivista —» suunta, ja suomen
kirjakielessä se on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
SKES 1969 suunta; Jussila 1998 suunnitella; SSA 2000 suunta.
suunta
Sanalla ei ole etymologisia vastineita sukukielissä, karjalan suunta tai sunta ja viron
suuna ovat lainaa suomesta. Sanaa on vanhastaan arveltu slaavilaiseksi lainaksi, ja
vertailukohtana on esitetty nykyvenäjän sud, joka merkitsee mm. tuomiota, oikeu-
den istuntoa, arvostelua tai päätelmää. Merkityserojen takia selitystä on kuitenkin
pidetty epävarmana. Uudemman selitysvaihtoehdon mukaan suunta olisikin balt-
tilainen laina, jolloin alkumuodoksi sopisi kantabaltin *suntä. Tämän nykykielinen
edustaja on liettun siuntä lähetys, lähettäminen', joka on johdos lähettämistä mer-
kitsevästä verbistä. Tässäkin tapauksessa merkitykset ovat erilaiset, joskin merkitys-
yhteys on paremmin perusteltavissa kuin slaavilaisen lainaoletuksen kohdalla. Suo-
men kirjakielessä suunta on ensi kertaa mainittu asussa sunta vuonna 1631 Josef
Stählbergin sepittämässä muistorunossa.
1220

Kalima Vir. 1950 66; SKES 1969 suunta; Plöger 1973 324-326; Jussila 1998 suunta; Liukkonen
1999 137; SSA 2000 suunta.
suuri
Sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan ja vatjan suuriy vepsän suf,
viron suur ja. liivin suf. Vastineita on esitetty myös eräistä etäsukukielistä, mutta näitä
ei yleensä enää nykyään hyväksytä. Itämerensuomen sana on todennäköisesti vanha
germaaninen laina, jonka alkumuodoksi on rekonstruoitu *stura-. Tätä edustaa mm.
alasaksan murteellinen stilr tai stur Vahva, suuri'. Sen sijaan nykyruotsin stor suuri'
ei samankaltaisuudestaan huolimatta kuulu samaan yhteyteen. Suomen kirjakielessä
suuri on esiintynyt Uppsalan evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen.
Thomsen 1869 149; SKES 1969 suuri; Koivulehto Vir. 1979 283-284; UEW 1988 779; LÄGLW
1991 XX; Jussila 1998 suuri; SSA 2000 suuri.
suurimo
Ryyniä merkitsevällä swwnmo-sanalla on vastineita kautta itämerensuomen, esim.
inkeroisen ja karjalan suurima, vepsän sufim, vatjan suurim, viron monikollinen
suurmad ja liivin surmöz 'jyvä, jyvänen' ym. Epävarmoja vastineita on esitetty myös
eräistä etäsukukielistä, mutta todennäköisempää on, että itämerensuomen sana on
johdos adjektiivista —> suuri. Merkitysyhteys selittyy siitä, että viljaa rouhittaessa tai
jauhettaessa suurimot koostuvat jauhoihin verrattuna suuremmista ja karkeammista
rakeista. Suomen kirjakielessä suurimo on tullut käyttöön 1800-luvun loppupuolella.
Daniel Europaeuksen sanakirjassa 1853 se mainitaan asussa suurima, nykyasu suu-
rimo on Elias Lönnrotin sanakirjan lisävihkossa 1886.
SKES 1969 suurimo; Koivulehto Vir. 1979 283-284; UEW 1988 779; SSA 2000 suurimo.
suurus
Aamiaista tai ruoan saostamiseen käytettävää jauho-, ryyni- tai rouheseosta merkit-
sevällä swwrws-sanalla on vastineita useimmissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen,
karjalan, vatjan ja viron suurus sekä vepsän surus. Sana on johdos adjektiivista —>
suuri, josta on muodostettu myös puuro- tai saostusaineeksi sopivaa rouhetta tai
ryynejä merkitsevä —■> suurimo. Suomen kirjakielessä suurus on esiintynyt Agrico-
lasta alkaen.
SKES 1969 suurus; Jussila 1998 suurus; SSA 2000 suurus.
1 suutari 'jalkineiden korjaaja t. tekijä'
Jalkineseppää merkitsevä suutari on lainaa muinaisruotsin sanasta sutare, joka ala-
saksan välityksellä juontuu latinan sanasta sutor. Sama sana on lainattu myös karja-
laan. Suomessa sanaa on käytetty paitsi ammattinimikkeenä myös sukunimen tapai-
1221

sena lisänimenä ja sitten varsinaisena sukunimenä. Nimen ensimaininta on asiakir-
jassa vuodelta 1561.
Thomsen 1869 45,150; H. J. Streng 1915 217; SKES 1969 suutari1; Jussila 1998 suutari; SSA 2000
suutari1.
2 suutari 'eräs kala'
Särkikaloihin kuuluvaa, tanakkaa ja selkäpuolelta tummanvihreää kalaa (Tinca vul-
garis) merkitsevä suutari on etymologisesti sama sana kuin muinaisruotsista lai-
nattu, jalkineseppää merkitsevä —» 1 suutari. Kalan nimenä sana on käännöslainaa.
Mallina on voinut olla esim. saksan Schuster, joka voi merkitä sekä jalkineseppää että
kyseistä kalaa. Saksan nykyisessä kirjakielessä kalan varsinainen nimitys on kuiten-
kin Schleie. Suomen kirjakielessä suutari on kalan nimenä mainittu ensi kertaa Eri-
cus Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637 asussa sutari, nykyasu suutari on Daniel
Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1969 suutari2; Jussila 1998 suutari; SSA 2000 suutari2.
3 suutari 'räjähtämätön ammus'
Räjähtämätöntä ammusta merkitsevä suutari on etymologisesti sama sana kuin jal-
kineseppää merkitsevä —» 1 suutari. Sanaa on kansankielessä käytetty sen tapaisissa
sanontatavoissa kuin tulee suutari, jäädä suutariksi puhuttaessa esim. lapsesta tai
vasikasta, joka ei syntynyt ajallaan. Entisajan suutarit kiertelivät talosta toiseen ja
jäivät työskentelemään taloihin pitkiksikin ajoiksi, eivätkä aina edenneet kierrok-
sellaan sovitun aikataulun mukaisesti. Samantapaisia sanontoja on käytetty myös
kivityömiesten kielessä räjähdyspanoksista puhuttaessa, ja tästä sanonnat ovat siir-
tyneet sotilaskieleen 1900-luvun alkupuolella. Suomen kirjakielessä suutari on tässä
uudessa merkityksessään esiintynyt 1800-luvun lopulta lähtien.
Hämäläinen 1963 236-237; SKES 1969 suutari3; SSA 2000 suutari3.
suuttua
Verbillä on vastine useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen suuttua, karjalan suut-
tuo, vepsän sutta ja vatjan suuttua suuttua, juoksettua (maito)'. Sanan alkuperä on
epäselvä. Yleensä sitä pidetään johdoksena sanasta —> suu, mutta myös skandinaa-
vista lainaetymologiaa on ehdotettu. Vertailukohtina on mainittu esim. muinais-
ruotsin syta 'huolehtia, olla huolissaan' ja muinaisnorjan syta 'aiheuttaa surua, vai-
vata, surra, välittää, huolehtia'. Suomen kirjakielessä suuttua on esiintynyt Agrico-
lasta alkaen.
Sköld 1960 32-40; SKES 1969 suuttua; Jussila 1998 suuttua; SSA 2000 suuttua.
1222

suvaita
Sanalla on vastineita ainakin itäisissä lähisukukielissä, esim. inkeroisen suvata, karja-
lan suvaija ja lyydin suvaita. Vatjan suvata ja viron suvatseda ovat mitä ilmeisimmin
lähisukukielistä lainattuja. Sanan alkuperä on epäselvä. Sen on arveltu liittyvän ety-
mologisesti —» suoda-verbiin, joka on selitetty hyvin vanhaksi indoeurooppalaiseksi
lainaksi. Suomen kirjakielessä suvaita on ensi kertaa mainittu Henrik Florinuksen
sananlaskukokoelmassa 1702.
SKES 1969 suvaita; Koivulehto 1988 285; Jussila 1998 suvaita; SSA 2000 suvaita.
suvanto
Virtaavassa vedessä olevaa tyventöpaikkaa merkitsevän suvanto-sanan ainoa varma
vastine on karjalan suvanto. Mahdollinen vastine on myös saamen savu, joka toi-
saalta voi olla myös vanha laina suomesta. Sana on selitetty johdokseksi samasta var-
talosta, joka on perustana myös sanoissa syvä ja tämän murteellisessa johdoksessa
syväntö. Sanavartalo on alkuaan ollut etuvokaalinen *tiwäy joten jos suvanto kuuluu
samaan yhteyteen, sen on oletettava muuttuneet normaalien äännelakien vastaisesti
takavokaaliseksi. Suomen kirjakielessä suvanto on ensi kertaa mainittu niiden lisäys-
ten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakir-
jaan 1770-luvulla.
SKES 1969 suvanto; T. Itkonen CIFU V 1980 5:3 229 ja 1982 FS Sköld 157-161; UEW 1988
525-526; Jussila 1998 suvanto; SSA 2000 suvanto.
suvereeni
Itsenäistä, riippumatonta, täydellistä, ehdotonta yms. merkitsevä suvereeni on lai-
nattu suomeen ruotsin sanasta suverän, joka puolestaan juontuu ranskan sanasta
souverain. Tämä perustuu latinan sanaan superänus 'pää-, tärkein' ja on alun perin
tarkoittanut ylintä, toisten yläpuolella olevaa. Suomen kirjakielessä suvereeni on ensi
kertaa mainittu vuonna 1756 perustuslakeja koskevassa asiakirjassa merkityksessä
'yksinvaltias'.
Koukkunen 1990 suvereeni; Jussila 1998 suvereeni.
suvi
Kesää tai murteissa myös talvista suojasäätä merkitsevällä swv/-sanalla on vastineita
kautta uralilaisen kielikunnan, esim. karjalan, lyydin, vatjan ja viron suvi, liivin se uv,
mansin tuw, hantin lörj, nenetsin ta ja kamassin tarja. Saamen vastine sagrjat on
verbi, joka merkitsee sulaa'. Ikivanhan omaperäisen sanavartalon alkuperäiseksi
asuksi on rekonstruoitu *sutje. Suomen kirjakielessä suvi on esiintynyt Agricolasta
alkaen. Nykysuomessa s«W-sanalla on arkaistinen tai runollinen sävy, sillä normaa-
lina vuodenajan nimityksenä sen on 1800-luvulla syrjäyttänyt itämurteinen —> kesä.
SKES 1969 suvi; UEW 1988 451; Jussila 1998 suvi; SSA 2000 suvi.
1223

sydän
Sanalla on etymologisia vastineita kautta uralilaisen kielikunnan, esim. karjalan
sean, vepsän siidäin, vatjan stiä, viron suda, liivin sidäm, saamen cada 'läpi, kautta,
poikki', ersämordvan sedej, marin siirn, udmurtin sulem, komin sölöm, mansin sim,
hantin sem, unkarin szivy nenetsin sej ja kamassin su Ikivanhan omaperäisen sana-
vartalon alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *si8ä-, johon on vanhastaan liittynyt
johdinsuffiksi -m.3. Suomen kirjakielessä sydän on esiintynyt Agricolasta ja kaikista
samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1969 sydän; UEW 1988 477; Jussila 1998 sydän; SSA 2000 sydän.
sykkiä
Verbillä on tarkka vastine ainoastaan karjalassa, jossa sykkie merkitsee sykkiä, tykyt-
tää'. Sana voi olla joko muunnelma samaa merkitsevästä, äänteellisesti motivoidusta
verbistä tykkiä tai sitten itsenäinen, sykkimisen ääntä ja liikettä kuvaavasta onomato-
poeettis-deskriptiivisestä vartalosta muodostettu johdos. Sanan s-alkuisuus voi joh-
tua alkusoinnun tavoittelusta, sillä sykkiä-verbiä. käytetään yleensä sydän- tai suoni-
sanojen predikaattina. Suomen kirjakielessä sykkiä on tullut käyttöön 1800-luvulla.
Sana mainitaan ainakin jo Daniel Europaeuksen sanakirjassa 1853.
SKES 1969 sykkiä; SSA 2000 sykkiä.
sykkyrä
Sotkeumaa, takkua, mykkyrää, langassa olevaa kiertymää tms. merkitsevällä syk-
fcyrä-sanalla on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. inkeroisen ja karjalan syk-
kyrä, vatjan siikärä ja viron murteellinen sukkar tai stikker. Sana on selitetty alku-
perältään deskriptiiviseksi. Muodoltaan ja merkitykseltään samantapaisia sanoja on
myös etäsukukielissä. Suomen kirjakielessä sykkyrä on ensi kertaa mainittu niiden
lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sana-
kirjaan 1770-luvulla. Sana esiintyy myös vanhoissa, 1700-luvulla muistiin pannuissa
kansanrunoissa.
SKES 1969 sykkyrä; Jussila 1998 sykkyrä; SSA 2000 sykkyrä.
syksy
Sanalla on etymologisia vastineita kautta suomalais-ugrilaisen kieliperheen, esim.
karjalan sykysy, vepsän siiguz, vatjan sutsuzu, viron sugis, liivin sf/cs, saamen lakia,
ersämordvan soks, marin sizö, udmurtin sizyl, mansin takws> hantin sus ja unka-
rin ösz. Ikivanhan omaperäisen sanavartalon alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu
*sikse tai *sukse. Suomen kirjakielessä syksy on ensimmäistä kertaa esiintynyt Agri-
colan rukouskirjassa karjalaistyyppisessä asussa sykysy.
SKES 1969 syksy; UEW 1988 443; Jussila 1998 syksy; SSA 2000 syksy.
1224

syli
Sanalla on vastineita kautta uralilaisen kielikunnan, esim. inkeroisen, lyydin, vatjan
ja viron siili, karjalan syli, vepsän sul, liivin si'l, saamen salia, ersämordvan sei, marin
sulo, udmurtin ja komin syl, mansin tai, unkarin öl, nenetsin islVe ja matorin timä.
Useissa sukukielissä sana merkitsee sylimittaa eli sivulle levitettyjen käsien välistä,
parhaassa tapauksessa n. kahden metrin etäisyyttä. Ikivanhan omaperäisen sanan
alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *sile tai *siile. Suomen kirjakielessä syli on
esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen. Sylimitan merki-
tys mainitaan ensi kertaa Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637.
SKES 1969 syli; UEW 1988 444; Jussila 1998 syli; SSA 2000 syli.
sylinteri
Lieriötä tai muodoltaan lieriömäistä koneen osaa merkitsevä sylinteri on lainaa ruot-
sin sanasta cylinder, joka juontuu alkuaan latinan sanasta cylindrus. Latinan sana on
lainaa kreikan sanasta kylindros lieriö, rulla*. Samasta sanasta juontuu myös miesten
korkeaa silkkihattua merkitsevä —» silinteri. Suomen kirjakielessä sylinteri on ensi
kertaa mainittu J. Innasen suomentamassa luonnontieteen oppikirjassa 1856.
Koukkunen 1990 sylinteri; SSA 2000 sylinteri.
sylki
Sanalla on vastineita kautta suomalais-ugrilaisen kieliperheen, esim. karjalan sylki,
vepsän stiug, vatjan suitsi, viron ja liivin siXlg, saamen colga, ersämordvan selge, marin
silwöl-wut, jossa jälkiosa wut on suomen vesi-sanan vastine, udmurtin sai, komin
sölalny sylkeä', mansin sai g- sylkeä' ja hantin siljög- sylkeä'. Ikivanhan omaperäisen
sanavartalon asuksi on rekonstruoitu *silke- tai * sulke-, ja sitä on tarpeen mukaan
käytetty sekä nominin että verbin vartalona. Suomen kirjakielessä sekä sylki että syl-
keä ovat esiintyneet Agricolasta alkaen.
SKES 1969 sylki; UEW 1988 479; Jussila 1998 sylkeä, sylki; SSA 2000 sylki.
syltty
Lihapaloista ja sisälmyksistä keitettyä massan tai hyytelön tapaista ruokaa merkit-
sevä syltty on lainaa ruotsin sanasta syltä, joka puolestaan juontuu alasaksan sanasta
sylte syltty; suolavesi' ja edelleen muinaissaksin sanasta sultia suolavesi'. Tämä kuu-
luu etymologisesti yhteen suolaa merkitsevän saft-sanan kanssa. Suomen kirjakie-
lessä syltty on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637.
Renvall 1826 201; H. J. Streng 1915 218; SKES 1969 syltty; Jussila 1998 syltty; SAOB 2000 syltä3;
SSA 2000 syltty.
1225

symbaali
Lautasen tapaista lyömäsoitinta merkitsevä symbaali on lainattu suomeen todennä-
köisesti ruotsin sanasta cymbal> joka puolestaan juontuu latinasta. Latinan cymbalum
on peräisin kreikan sanasta kymbalon. Symbaali on ikivanha lyömäsoitin, joka mai-
nitaan mm. Raamatussa. Suomen kirjakielessä symbaali on esiintynyt Agricolasta
alkaen, tosin ensi alkuun varhaisuusruotsia mukailevassa kirjoitusasussa cymbeli tai
cimbeli.
H. J. Streng 1915 218; Jussila 1998 symbaali; SAOB 2000 symbal; SSA 2000 symbaali.
symboli
Vertauskuvaa tai tunnusmerkkiä merkitsevä symboli on lainattu suomeen todennä-
köisesti ruotsin sanasta symbol, mutta alkuaan sana juontuu kreikasta, jossa symbo-
lon tarkoittaa tuntomerkkiä tai merkkiä. Sanan alkuperäiset rakenneosat ovat etuliite
syn- 'yhteen' ja verbi bällein 'heittää'. Symboli on alun perin ollut yhdistävä esine,
esim. sormus tai pelinappula, jonka ystävykset erotessaan rikkoivat kahteen osaan.
Kappaleiden avulla he saattoivat myöhemmin osoittaa ja todistaa yhteenkuuluvuu-
tensa. Suomen kirjakielessä symboli on ensi kertaa mainittu Jacobus Raumannuksen
suomentamassa uskontunnustuksessa 1651. Jo tätä ennen on Hartikka Speitzin suo-
mentamissa sota-artikloissa 1642 mainittu latinalaistyyppinen symbolum.
Koukkunen 1990 symboli; Jussila 1998 symboli; SSA 2000 symboli.
symmetria
Tasasuhtaisuutta merkitsevä symmetria juontuu latinan välityksellä kreikan sanasta
symmetria. Sanan alkuperäiset rakenneosat ovat etuliite syn- 'yhdessä' ja substan-
tiivi metron 'mitta'. Suomen kirjakielessä sana on ollut käytössä 1870-luvulta alkaen,
mm. Agathon Meurmanin ranskalais-suomalaisessa sanakirjassa 1877 sana maini-
taan ranskalaistyyppisessä asussa symetria.
Koukkunen 1990 symmetria.
sympaattinen
Miellyttävää, myötämielistä, myötätuntoista tms. merkitsevä sympaattinen on lai-
nattu todennäköisesti ruotsin adjektiivista sympatisk. Lainattaessa on ruotsalainen
johdin vaihdettu omaperäiseen. Sanan vartalo juontuu alkuaan kreikasta, jossa
sympathetikös tarkoittaa sananmukaisesti yhdessä kärsivää. Etuliite syn- tarkoittaa
'yhdessä', jälkiosapaf/zos mm. 'kärsiminen'. Suomen kirjakielessä sana on tullut käyt-
töön 1800-luvun lopulla. Agathon Meurmanin sanakirjassa 1877 se mainitaan kir-
joitusasussa sympatinen, Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1883 mainitaan pitempi
muoto sympateetillinen. Samoissa lähteissä mainitaan myös substantiivi sympatia.
Koukkunen 1990 sympaattinen, sympatia.
1226

synagoga
Juutalaisten kokous-, rukous- ja kouluhuonetta merkitsevä synagoga juontuu Uuden
testamentin kreikankielisestä sanasta synagöge. Tämä on johdos verbistä synägein
'viedä yhteen', jonka rakenneosat ovat syn- 'yhteen' ja ägein ajaa, viedä'. Suomen
kirjakielessä synagoga on esiintynyt Agricolasta ja kaikista samanaikaisista käsikir-
joituksista alkaen.
Kluge - Seebold 1989 Synagöge.
synkkä
Sanan ainoa tarkka vastine on karjalan synkkä. Samasta vartalosta on muodostettu
johdos synkeä, jonka vastine on karjalan synkie. Sanavartalon alkuperä on kiistan-
alainen. Sanaa on arveltu balttilaiseksi, jolloin se olisi samaa juurta kuin liettuan
sunkiis 'raskas'. Toisaalta se on selitetty merkitykseltään osittain samantapaisen —>
sankka-sanan äänteelliseksi variantiksi. Kummassakin selityksessä on äänteellisiä ja
semanttisia ongelmia, joten sanavartalon alkuperä on edelleen katsottava selvittä-
mättömäksi. Suomen kirjakielessä sekä synkkä että synkeä ovat esiintyneet Agrico-
lasta alkaen.
SKES 1969 synkeä; Uotila 1992 171-172; Jussila 1998 synkeä, synkkä; SSA 2000 synkkä.
synonyymi
Toisen kanssa sanamerkityksistä sanaa merkitsevä synonyymi on lainattu suomeen
todennäköisesti ruotsin sanasta synonym, joka latinan kautta juontuu alkuaan krei-
kan sanasta synonymon samaa merkitsevä sana'. Tämä on substantiiviksi muuttunut
muoto adjektiivijohdoksesta synonymos samanniminen, samaa merkitsevä'. Sanan
alkuperäiset rakenneosat ovat etuliite syn- 'yhdessä' ja önyma 'nimi'. Suomen kirja-
kielessä synonyymi on tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla. Sana mainitaan
mm. Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865 alkuosana yhdyssanaa synonymisana.
Koukkunen 1990 synonyymi.
synteesi
Yhdistämistä, yhdistelmää, kokoavaa esitystä tms. merkitsevä synteesi on lainaa
ruotsin sanasta syntesy mutta alkuaan sana juontuu kreikasta, jossa synthesis mer-
kitsee mm. yhteen asettamista ja puheen rakennetta. Alkuperäiset rakenneosat ovat
syn- 'yhteen' ja tithenai asettaa'. Suomen kirjakielessä synteesi on tullut käyttöön
1880-luvulla. Sana mainitaan mm. Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1883.
Koukkunen 1990 synteesi.
1227

synti
Ajatuksissa, sanoissa tai teoissa tapahtuvaa Jumalan tahdon tai kristillisen moraalin
rikkomusta merkitsevä synti on lainaa ruotsin sanasta synd, joka on alkuaan mer-
kinnyt mm. välttämätöntä asiaa, laillista estettä tms., mutta on saanut uuden merki-
tyksen kristinuskon leviämisen myötä. Sama sana on lainattu myös eräisiin lähisu-
kukieliin. Suomen kirjakielessä sekä synti että siitä johdettu adjektiivi syntinen ovat
esiintyneet Agricolasta ja kaikista samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
Renvall 1826 201; Thomsen 1869 150; H. J. Streng 1915 218; SKES 1969 synti; Jussila 1998 synti;
SAOB 2000 synd; SS A 2000 synti.
syntyä
Verbillä on vastine kaikissa lähisukukielissä sekä komissa, esim. karjalan syntyä, vep-
sän sundudä, vatjan siintuä, viron siindida, liivin sindö ja komin sodny 'lisääntyä'.
Mahdollisena vastineena on esitetty myös unkarin ellik synnyttää, poikia', mutta
tämä on äännehistoriallisista syistä hyvin epävarma. Sanavartalon alkuperäiseksi
asuksi on rekonstruoitu *sente-. Tämä on mahdollisesti hyvin vanha kantairanilai-
nen laina, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *dzhen- edustaa mm. sogdin zn- synnyt-
tää'. Suomen kirjakielessä syntyä on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1969 syntyä; UEW 1988 439; Jussila 1998 syntyä; Koivulehto 1999 PP 222; SSA 2000 syntyä.
sypressi
Välimeren maille ja Etu-Aasialle ominaista havupuusukua (Cupressus) merkitsevä
sypressi on lainattu suomeen ruotsin sanasta cypress, joka latinan välityksellä juon-
tuu kreikan sanasta kypärissos. Kreikan sanavartalon alkuperä on kiistanalainen. Sitä
on selitetty mm. seemiläisten kielten valittamaksi hindin sanaksi, ja toisaalta se on
yhdistetty myös Kyproksen saaren nimeen. Suomen kirjakielessä sypressi on ensi
kertaa mainittu vuoden 1642 Raamatussa.
Kluge - Seebold 1989 Zypresse; Corneliuson 1997 Cyperus; Jussila 1998 sypressi; SSA 2000
sypressi.
syreeni
Öljypuukasvien heimoon kuuluvia, sini- tai valkokukkaisia tuoksuvia pensaita
(Syringa) merkitsevä syreeni tai sireeni on lainaa ruotsin sanasta syreny joka juontuu
alkuaan latinan sanasta syringa 'putki, paimenhuilu'. Tämä on lainaa kreikan samaa
merkitsevästä sanasta syrinks. Syreeniä muistuttavan seljan varsista on aikoinaan
valmistettu putkia ja pillejä poistamalla niistä pehmeä sisus. Samaa juurta on myös
merkinantopuhallinta merkitsevä —> sireeni. Suomen kirjakielessä syreeni tai sireeni
on tullut käyttöön kasvin nimityksenä 1800-luvulla. Elias Lönnrotin tulkkisanakir-
jassa 1847 mainitaan sire(e)ni; syreeni mainitaan mm. Agathon Meurmanin ranska-
lais-suomalaisessa sanakirjassa 1877.
1228

SKES 1969 syreeni; Koukkunen 1990 syreeni; Corneliuson 1997 Syringa; SAOB 2000 syren; SSA
2000 syreeni.
syrjä
Sanalla on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen, karjalan ja vatjan
syrjä, vepsän siird sekä viron murteellinen siiri. Mahdollisia vastineita ovat myös
ersämordvan tsife ja marin sör. Sana on todennäköisesti vanha balttilainen laina,
jolle rekonstruoitua alkumuotoa *sturja- edustavat nykyisissä balttilaisissa kielissä
mm. liettuan stitris 'kulma, reuna' ja latvian sturis 'kulma, reuna; seutu'. Suomen
kirjakielessä syrjä on ensi kertaa mainittu vuonna 1667 Andreas Pacchaleniuksen
suomentamassa uskonnollisessa kirjassa.
SKES 1969 syrjä; Jussila 1998 syrjä; Liukkonen 1999 8; SSA 2000 syrjä.
sysi
Puuhiiltä merkitsevällä sysf-sanalla on vastineita kautta uralilaisen kielikunnan.
Näitä ovat esim. inkeroisen, vatjan ja viron siisi, liivin siz, saamen caääa, ersämord-
van sed, marin su, mansin suli, nenetsin sij ja kamassin si\ Sana kuuluu ikivanhaan
omaperäiseen sanakerrostumaan ja sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *si8e
tai *su8e. Suomen kirjakielessä sysi on ensi kertaa mainittu Ljungo Tuomaanpojan
suomentamassa maanlaissa 1601.
SKES 1969 sysi; UEW 1988 477-478; Jussila 1998 sysi; SSA 2000 sysi.
systeemi
Järjestelmää merkitsevä systeemi on todennäköisesti lainattu suomeen ruotsin
sanasta system, mutta alkuaan sana juontuu latinan sanasta systema 'kokonaisuus,
järjestelmä'. Latinan systema perustuu kreikan sanaan systema 'yhdistäminen, yhdis-
tys, kokonaisuus', joka on johdos verbistä synhistänai 'yhdistää'. Tämä tarkoittaa
sananmukaisesti yhteen asettamista. Suomalaisena sanana systeemi on tullut käyt-
töön 1800-luvun alkupuolella. Sitä on käyttänyt ainakin jo Elias Lönnrot aikakaus-
lehtensä Mehiläisen historialiitteessä 1836.
Koukkunen 1990 systeemi; SSA 2000 systeemi.
sysätä
Verbin vartalolla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä. Tällaisia ovat mm.
inkeroisen siissiia, viron murteellinen siisata, liivin sisko, saamen saskat 'paritella,
hieroa, hypellä' ja marin siiskas 'pistää sisään, tunkea, sulloa; kirnuta'. Kysymyksessä
on vanha omaperäinen sanavartalo, jonka alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu
*suskä-. Suomen kirjakielessä sysätä on esiintynyt Agricolasta alkaen. Johdos sysäys
on mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
1229

SKES 1969 sysätä; UEW 1988 768; Jussila 1998 sysätä, sysäys; SSA 2000 sysätä.
syttyä
Verbillä on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. karjalan syttyö, vepsän siittuda,
vatjan suttua ja viron suttida. Syttyä on johdos verbistä syteä, joka suomen murteissa
merkitsee rivakkaa iskemistä ja jolla on vastineita itäisissä lähisukukielissä. Johtami-
sen välivaiheena on ollut verbi syttääy jolla on tarkka vastine inkeroisessa ja vatjassa.
Tuli on ennen aikaan sytytetty piikivellä iskemällä. Kantaverbi syteä on selitetty
vanhaksi iranilaiseksi lainaksi, johon on verrattu mm. osseetin kielen sanaa suzyn
'polttaa, sytyttää, palaa'. Toisaalta syteä-verbiä on arveltu myös iskemisestä syntyvää
ääntä jäljitteleväksi omaperäiseksi sanaksi. Suomen kirjakielessä syttyä on esiintynyt
Agricolasta alkaen. Verbi syteä on ensi kertaa mainittu vuonna 1702 Henrik Flori-
nuksen sananlaskukokoelmassa.
SKES 1969 syteä, syttyä; Koivulehto 1999 PP 223-224; SSA 2000 syteä, syttyä.
syvä
Sanalla on varma vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen, vepsän ja vatjan
siXvä, viron sixva ja liivin tövä. Samaan yhteyteen kuuluu myös saamen pohjoista tai
ulappaa merkitsevä davvi sekä mahdollisesti marin sanavartalo tii- mm. adverbissa
ttinö 'ulkona'. Sanan alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *tivä. Etäisempi alku-
perä on kiistanalainen. Toiset tutkijat ovat yhdistäneet *tfvä-vartalon sanaan tyven
(—> tyyni), toisten mukaan vartalo on lainaa germaaniselta taholta. Suomen kirjakie-
lessä syvä on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1969 syvä; T. Itkonen 1982 FS Sköld 161-164; UEW 1988 525-526; Hahmo 1994 GA
46-48; Jussila 1998 syvä; SSA 2000 syvä.
1 syy säie, kuitu; vuosilusto'
Sanalla on vastineita kautta uralilaisen kielikunnan, esim. karjalan syy, vepsän siiu,
viron siiu, marin sija, udmurtin ja komin si sekä nenetsin fi. Ikivanhan uralilaisen
sanavartalon alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *sije tai *siije. Suomen kirja-
kielessä säiettä yms. merkitsevä syy on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin
sanakirjassa 1787.
SKES 1969 syy; UEW 1988 443; SSA 2000 syy1.
2 syy 'aihe, peruste, vaikutin; vika'
Sanalla on muotonsa ja merkityksensä osalta tarkkoja vastineita kautta itämerensuo-
men, esim. karjalan syy, vepsän siiu, viron siiu ja liivin si. Sana kuuluu etymologisesti
yhteen puun säiettä tai vuosilustoa merkitsevän ikivanhan —» 1 syy -sanan kanssa.
Merkityksen on oletettu muuttuneen niin, että konkreettista säiettä tai juonnetta
merkitsevä syy on saanut abstraktimman lisämerkityksen alkujuonne' ja tästä edel-
1230

leen merkityksen aihe. Suomen kirjakielessä aihetta merkitsevä syy on esiintynyt
Agricolasta ja kaikista samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
Hakulinen Vir. 1948 214; SKES 1969 syy; Jussila 1998 syy; SSA 2000 syy2.
syydvesti
Perinteisesti öljykankaasta valmistettua ja pitkälle niskaan ulottuvaa merenkulkijoille
ominaista sadepäähinettä merkitsevä syydvesti tai sydvesti on lainaa ruotsin sanasta
sydvästy joka alun perin merkitsee lounaista ilmansuuntaa. Sanan uuden merkityk-
sen mallina ovat olleet päähineen muunkieliset nimitykset, esim. saksan Sud-wester,
hollannin zuidwester tai englannin south-westerny joilla on tarkoitettu nimenomaan
sateisilta lounaistuulilta suojaavaa päähinettä. Ruotsissa sydväst on tullut päähineen
nimityksenä käyttöön 1800-luvun puolimaissa, suomen kirjakieleen se on omak-
suttu 1900-luvun alkupuolella.
SKES 1969 syytvesti; SAOB 2000 sydväst; SSA 2000 syydvesti.
syyhyttää
Verbillä tai sen vartalolla syyhy- on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. inkeroi-
sen suuhuttää, karjalan syyhytteä ja mahdollisesti liivin sö'uvö. Viron murteellinen
siihitada saattaa olla lainaa suomesta. Verbin vartalo syyhy- on kyhnyttämisen ääntä
jäljittelevä, äänteellisesti motivoitu muodoste, jonka rinnalla esiintyy myös lyhytvo-
kaalinen syhy-. Suomen kirjakielessä syyhyttää on ensi kertaa mainittu Henrik Flo-
rinuksen sananlaskukokoelmassa 1702. Lyhytvokaalinen syhyttää on esiintynyt hie-
man aiemmin tuntemattoman kääntäjän suomentamassa Erasmus Rotterdamilaisen
Kullaisessa kirjassa 1670. Kantaverbi syhyä on esiintynyt jo Agricolan kielessä.
SKES 1969 syyhyä; Jussila 1998 syhyttää^ syhyäy syyhyttää; SSA 2000 syyhyä.
syylä
Sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä. Näitä ovat esim. karjalan syplä,
vepsän siibl vatjan stiglä, liivin söggöl, saamen civhli, ersämordvan silge ja marin
sögöle, ehkä myös unkarin stily 'keripukki, paise' ja selkupin sela. Ikivanhan oma-
peräisen sanan alkuperäiseksi vartaloksi on rekonstruoitu *ciklä tai *cuklä. Suomen
kirjakielessä syylä on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa
1637.
SKES 1969 syylä; UEW 1988 36; Jussila 1998 syylä; SSA 2000 syylä.
syyni
Tarkastusta tai katselmusta merkitsevä syyni on lainaa ruotsin sanasta syn 'näkö; kat-
sastus, katselmus'. Suomen kirjakielessä syyni on ensi kertaa mainittu asetuksessa
vuonna 1733.
1231

Renvall 1826 syyni; SKES 1969 syyni; Jussila 1998 syyni; SSA 2000 syyni.
syys
Ikivanhan —» syksy-sanan variantilla syys on vastineita useissa lähisukukielissä, esim.
karjalan syys, lyydin suguz, vepsän siiguz ja eteläviron sukus. Nykysuomessa syys
vaikuttaa itsenäisenä sanana runolliselta tai vanhanaikaiselta, mutta yhdyssanojen
alkuosana se kuuluu normaaliin yleiskieleen. Vanhassa kirjakielessä syys on ollut
käytössä Agricolasta alkaen sekä sinänsä että alkuosana esim. yhdyssanassa syyskuu.
SKES 1969 syksy; UEW 1988 443; Jussila 1998 syys, syyskuu; SSA 2000 syksy.
syytinki
Eläkettä tai elatusta merkitsevä syytinki on lainaa ruotsin sanasta sytning 'eläke, hol-
hous'. Suomen kirjakielessä sana on ensi kertaa mainittu asiakirjassa vuodelta 1798
asussa sytnik. Nykyasu on mainittu Elias Lönnrotin sanakirjan lisävihkossa 1886.
Puhekielessä sana on epäilemättä ollut käytössä jo aiemmin.
Cannelin Vir. 1926 77; SKES 1969 syytinki; Jussila 1998 syytinkimies; SSA 2000 syytinki.
syyttää
Verbillä on vastine eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan syytteä, viron suutada ja
liivin sitlö-. Nämä ovat johdoksia aihetta merkitsevästä sanasta —> 2 syy. Suomen kir-
jakielessä syyttää on ensi kertaa mainittu valituksia koskevassa asiakirjassa vuonna
1734- Syyttää-verbistia johdettu syytös on esiintynyt Kristfrid Gananderin sanakir-
jassa 1787.
SKES 1969 syy; Jussila 1998 syyttää, syytös; SSA 2000 syy1.
syytää
Työntämistä, heittämistä, lappamista yms. merkitsevä syytää on johdos alkuaan
säiettä tai kuitua merkitsevästä ikivanhasta sanasta —» 1 syy. Suomen kirjakielessä
syytää on ensi kertaa mainittu vuoden 1781 almanakassa yhteydessä, jossa on ker-
rottu, kuinka kasvi syytää vesoja eli leviää yhdestä juuresta lähtevien sivuhaarojen ja
vesojen avulla.
SKES 1969 syy; Jussila 1998 syytää; SSA 2000 syy1.
syödä
Sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä. Näitä ovat esim. karjalan syyvä,
vepsän södä, vatjan siivvä, viron siiua, liivin siedö, ersämordvan sevems, mansin
te-, hantin le- sekä unkarin e-. Verbi on perinteisesti laskettu kuuluvaksi ikivan-
haan omaperäiseen sanakerrostumaan ja sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu
*sewe-. Suomalais-ugrilaiselle sanavartalolle on ehdotettu myös hyvin vanhaa kan-
1232

tairanilaista tai esi-iranilaista lainaetymologiaa. Suomen kirjakielessä syödä on esiin-
tynyt Agricolasta ja kaikista samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1969 syödä; UEW 1988 440; Jussila 1998 syödä; SSA 2000 syödä; Koivulehto, esitelmä Suo-
malais-Ugrilaisessa Seurassa 21.3.2003.
syöksyä
Verbillä tai sen kausatiivisella rinnakkaisjohdoksella —> syöstä on vastineita eräissä
lähisukukielissä, esim. viron söösta ja liivin zöoks. Verbit ovat johdoksia verbistä —>
syödä, joka ruoan nauttimisen lisäksi on vanhastaan merkinnyt mm. uurtamista,
kalvamista, syövyttämistä ja kuluttamista. Suomen kirjakielessä syöksyä on ensi ker-
taa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
SKES 1969 syödä; Häkkinen 1992 29; Jussila 1998 syöksyä; SSA 2000 syöstä.
syöpyä
Verbi ja sen karjalankielinen vastine syöpyä ovat johdoksia verbistä —> syödä, joka
ruoan nauttimisen lisäksi on vanhastaan merkinnyt mm. uurtamista, kalvamista,
syövyttämistä ja kuluttamista. Suomen kirjakielessä syöpyä on ensi kertaa mainittu
vuoden 1768 almanakassa.
SKES 1969 syödä; Jussila 1998 syöpyä; SSA 2000 syöpyä.
syöpä
Sana on tekijännimen johdos verbistä —» syödä. Samaa johdosta on vanhastaan käy-
tetty myös verbin partisiippimuotona, joka nykyisessä kirjakielessä esiintyy heik-
koasteisessa asussa syövä. Taudin nimi syöpä merkitsee siis sananmukaisesti syövää
olentoa. Vastaavanlaisia, mutta toisella johtimella muodostettuja taudinnimiä ovat
karjalan syöjä, viron sööja ja liivin seji. Suomen kirjakielessä syöpä on taudin nimi-
tyksenä mainittu ensi kertaa Kustaa Renvallin sanakirjassa 1826. Normaalina par-
tisiippimuotona se on ollut käytössä jo aiemmin.
SKES 1969 syödä; SSA 2000 syöpä.
syöstä
Verbillä tai sen refleksiivisellä rinnakkaisjohdoksella —» syöksyä on vastineita eräissä
lähisukukielissä, esim. viron söösta ja liivin zöoks. Verbit ovat johdoksia verbistä —»
syödä, joka ruoan nauttimisen lisäksi on vanhastaan merkinnyt mm. uurtamista,
kalvamista, syövyttämistä ja kuluttamista. Suomen kirjakielessä syöstä on esiintynyt
Agricolasta alkaen.
SKES 1969 syödä; Häkkinen 1992 29; Jussila 1998 syöstä; SSA 2000 syöstä.
1233

syöttää
Verbillä on vastineita kautta itämerensuomen, esim. karjalan syötteä, vepsän söttä,
vatjan suiittä, viron sööta ja liivin sieto, ja se on muodostettu johtamalla verbistä
—> syödä. Suomen kirjakielessä syöttää on esiintynyt Agricolasta alkaen. Sen johdos
syötti on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1969 syödä; Jussila 1998 syötti, syöttää; SSA 2000 syöttää.
säde
Sanalla on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. vepsän sädög'puun pirstale', vat-
jan säe 'kipinä', viron säde 'kipinä' ja liivin sadgöz 'kipinä'. Sanavartalo on selitetty
äänteellisesti motivoiduksi, pirstaleiksi hajoamisen tai siroamisen ääntä jäljittele-
väksi muodosteeksi. Auringonsäteen merkitys näyttää olevan suomen kielen oman
kehityksen tulosta. Suomen kirjakielessä säde on ensi kertaa mainittu Jaakko Finnon
virsikirjassa 1583.
SKES 1969 säde; T. Itkonen Vir. 1983 205; Jussila 1998 säde; SSA 2000 säde.
säe
Runon yhdestä rivistä muodostuvaa rytmijaksoa merkitsevä säe on J. F. Cajanin
vuonna 1846 muodostama oppitekoinen uudissana, jonka on ottanut aktiiviseen
kirjakieliseen käyttöön Daniel Europaeus vuonna 1847. Samoihin aikoihin on otettu
nykymuodossaan käyttöön verbi —» säestää* jonka alkuosaan säe-sanan voi ajatella
rinnastuvan.
SKES 1969 säe; Rapola 1960 säe, säestää; SSA 2000 säe.
säestää
Laulamalla tai soittamalla myötäilemistä merkitsevä säestää tai vanhemmassa muo-
dossaan säistää on selitetty johdokseksi säiettä merkitsevästä sanasta —» sää. Verbi
on alkuaan merkinnyt esilaulajana toimineen runonlaulajan esittämän säkeen ker-
taamista, ikään kuin uuden säikeen punomista runokokonaisuuteen. Suomen kirja-
kielessä säistää ja siitä johdettu tekijännimi säistäjä on ensi kertaa mainittu niiden
lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sana-
kirjaan 1770-luvulla. Nykyasu säestää on Daniel Europaeuksen käyttöön ottama
uudissana vuodelta 1847.
SKES 1969 säestää1; Jussila 1998 säestää, säestäjä; SSA 2000 säestää.
sähistä
Verbin vastineita ovat inkeroisen ja karjalan tsähissäy vepsän tsähista ja viron
sähisedä. Verbi on johdos kiukkuisen sihinän ääntä jäljittelevästä interjektiomaisesta
vartalosta. Suomen kirjakielessä sähistä on ensi kertaa esiintynyt Kristfrid Ganande-
1234

rin sanakirjassa 1787. Samasta vartalosta johdettu teonnimi sähinä on mainittu jo
Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1969 säkistä; Jussila 1998 säkinä, säkistä; SSA 2000 säkistä.
sähke
Lyhyttä, alkuaan sähkölennättimen välityksellä lähetettyä viestiä merkitsevä sähke
on sanaan —» sähkö perustuva oppitekoinen uudissana, jonka on esittänyt käyttöön
Erkki Reijonen vuoden 1929 tienoilla. Samassa merkityksessä on aiemmin käytetty
yhdyssanaa sähkösanoma, joka on ensi kertaa esiintynyt sanomalehti Suomettaressa
1855.
Rapola 1960 sähkösanoma; SKES 1969 sähkö; Hakulinen 1979 471; SSA 2000 sähkö.
sähkö
Samuel Roosin vuonna 1845 sepittämä ja käyttöön ottama uudissana sähkö perus-
tuu asiallisesti, joskaan ei tiukan morfologisesti verbeihin sähähtää ja säkenöidä.
Roos perusteli uudissanaansa sillä, että "elektrisiteetti" saa aineet ja kappaleet niitä
hangattaessa sähähtämällä säkenöimään. Kilpaileva sanaehdotus oli Elias Lönnrotin
esittämä Z/efc/ef-sanasta johdettu lieke, joka kuitenkin jäi tappiolle 1800-luvun kulu-
essa.
Rapola 1960 sähkö; SKES 1969 sähkö; SSA 2000 sähkö.
sählätä
Asioiden sotkemista ja hutiloimista merkitsevän sählätä-verbin vastine on karjalan
sählätä. Sanavartalo on selitetty toistuvan sohimisen ääntä jäljitteleväksi onomato-
poeettiseksi muodosteeksi. Vastaavalla tavalla muodostettuja verbejä ovat sohlata ja
söhlätäy joista jälkimmäisellä on myös vastine karjalassa. Suomen kirjakieleen säh-
lätä on tullut 1800-luvun lopulla. Sana mainitaan ainakin Elias Lönnrotin sanakir-
jassa 1880. Verbi sohlata on mainittu jo Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
Suomessa 1970-luvulta yleistyneen "jääpalloa muistuttavan sisäpelin" nimi sähly on
muodostettu esim. mallin hiihdellä : hiihtely mukaan, vaikka sä/z/ätö-verbistä ei suo-
ranaisesti voikaan johtaa y-johtimista teonnimeä.
Rytkönen 1940 15; SKES 1969 sohlata; Jussila 1998 sohlata; SSA 2000 sählätä^ söhlätä.
säie
Sanalla on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. karjalan säijeh, vepsän seigiz, vat-
jan säik ja viron säie. Sana on rakenteeltaan selvästi johdos, ja se kuuluu todennä-
köisesti yhteen säiettä merkitsevän sää-sanan (—> säätää) kanssa, jolle on esitetty
vastineita etäsukukielistä ugrilaiskieliin asti. Suomen kirjakielessä säie on ensi kertaa
mainittu Henrik Florinuksen sananlaskukokoelmassa 1702.
1235

SKES 1969 säie; UEW 1988 471-472; Jussila 1998 säie; SSA 2000 säie.
säihkyä
Sanalla ei ole vastineita sukukielissä. Suomen kirjakielessä se on tullut käyttöön kale-
valaisen runouden myötä 1800-luvun alkupuolella, ensin tosin hieman nykyisestä
poikkeavassa merkityksessä Vaahdota (saippua)'. Johdos säihkyellä merkitsee Kale-
valassa säkenöimistä. Nykyasussaan ja -merkityksessään säihkyä on mainittu aina-
kin jo Daniel Europaeuksen sanakirjassa 1853.
SKES 1969 säihkyä; Turunen 1981 säihkyellä; SSA 2000 säihkyä.
säikkyä
Verbin vastine on karjalan säikkyö. Samasta vartalosta johdetun säikähtää-verbin
vastineita ovat inkeroisen säikähtää ja karjalan säikähteä. Sanavartaloa on arveltu
alkuperältään deskriptiiviseksi, sävähtämisen tunnetta ja liikettä kuvaavaksi elemen-
tiksi. Suomen kirjakielessä säikkyä on ensi kertaa esiintynyt Kristfrid Gananderin
sanakirjassa 1787. Tämän kausatiiviselta johdokselta vaikuttava säikyttää on kuiten-
kin mainittu jo Juhana Cajanuksen sepittämässä virressä 1683. Momentaanijohdos
säikähtää on mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on
tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
SKES 1969 säikkä; Jussila 1998 säikkyä, säikyttää, säikähtää; SSA 2000 säikkyä.
Verbillä on vastineita muutamissa lähisukukielissä, esim. karjalan säilyö ja vatjan
sätiluä. Viron säilida on selitetty suomesta lainatuksi. Sanavartalon alkuperä on tun-
tematon. Suomen kirjakielessä säilyä on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin
julkaisemassa arvoituskokoelmassa 1783. Jo tätä ennen on esiintynyt samaa merkit-
sevä säylyä Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1969 säilyä; T. Itkonen Vir. 1983 351; Jussila 1998 säilyä; SSA 2000 säilyä.
säilä
Miekan terää tai koko miekkaa merkitsevällä sä//ä-sanalla ei ole vastineita sukukie-
lissä. Se on todennäköisesti puun pirstaletta merkitsevän —» sä/e-sanan variantti.
Kansanrunoudessa säilä tai säilö esiintyy sekä miekan terän että säleen merkityk-
sessä. Murteissa sanaa ei kuitenkaan tunneta, joten se saattaa alkuaan olla nimen-
omaan runokieleen kuuluva variantti. Suomen kirjakieleen säilä on tullut kalevalai-
sen runouden myötä 1800-luvun alkupuolella.
SKES 1969 säilä; Turunen 1981 säilä; SSA 2000 säilä.
1236

säkenöidä
Kipinöimistä, säihkymistä, kimmeltämistä yms. merkitsevä verbi säkenöidä on joh-
dos kipinää, hiukkasta tai sädettä merkitsevästä sanasta säen tai sakene, joka puoles-
taan on vanhasta säfce-tyyppisestä verbivartalosta muodostettu johdos. Vartalolle on
esitetty vastineita saamesta ja mordvasta, ja sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstru-
oitu *säke. Suomen kirjakielessä sakene on ensi kertaa esiintynyt Simo Achreniuksen
hengellisessä runossa 1766, verbi säkenöidä on tullut käyttöön 1800-luvun alkupuo-
lella, tosin alkuun yleensä hieman toisenlaisena johdoksena säkenöitä : säkenöitsen.
SKES 1969 säen; UEW 1988 771; Jussila 1998 sakene; SSA 2000 säen.
säkki
Suomen säkki on lainaa ruotsin sanasta säck. Sama sana on lainattu myös inkeroiseen
ja karjalaan. Ruotsin säck puolestaan juontuu latinan kreikkalaisperäisestä sanasta
saccus. Kreikan säkkos on lainaa seemiläisistä kielistä, esim. akkadin kielessä säkkiä
merkitsevä sana on saqqu. Heprean saq merkitsee sekä säkkiä että surupukua, joten
"säkkiin pukeutuminen" on ikivanha murheen osoittamisen tapa. Suomen kirjakie-
lessä säkki on esiintynyt Agricolasta alkaen.
H. J. Streng 1915 219; SKES 1969 säkki; Jussila 1998 säkki; SSA 2000 säkki; SAOB 2001 säck.
säkä 'eläimen selän korkein kohta'
Eläimen selän korkeinta kohtaa merkitsevällä säfcä-sanalla on vastineet itäisissä
lähisukukielissä, esim. karjalan säkä, lyydin sägä ja vepsän sägu. Sanan alkuperä on
tuntematon, eikä myöskään ole tietoa siitä, kuuluuko hyvää onnea merkitsevä slan-
gisana säkä samaan yhteyteen. Helsingin puhekielessä jälkimmäinen säkä varianttei-
neen on esiintynyt 1900-luvun alusta lähtien. Suomen kirjakielessä selän korkeinta
kohtaa merkitsevä säkä on ensi kertaa mainittu Kustaa Renvallin sanakirjassa 1826.
Jo tätä ennen on Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745 mainittu saman sanan toinen
variantti säki.
SKES 1969 säkä; T. Itkonen Vir. 83 220; Jussila 1998 säkä; Paunonen 2000 säkä; SSA 2000 säkä1,
säkä1.
säle
Ohutta puunkappaletta merkitsevä säle on johdos, jonka vartalolle on esitetty ver-
bivastineita etäsukukielistä unkaria myöten. Näitä ovat esim. saamen tällit 'viiltää,
leikata; kirjoittaa', marin selas 'haljeta, sälöillä; halkaista', komin fsölavny 'leikata,
leikellä', mansin siltäl- 'leikata', hantin sil- 'leikata' ja unkarin szel 'leikata, leikellä'.
Sanavartalon alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *sälä-> jota on arveltu deskrip-
tiivis-onomatopoeettiseksi muodosteeksi. Saman vartalon johdoksia ovat esim. suo-
men rikki helähtämistä merkitsevä sälähtää, puun pirstaletta merkitsevä sälö ja mur-
1237

teellinen halkomista merkitsevä verbi säliä. Suomen kirjakielessä säle on ensi kertaa
mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
SKES 1969 säle; UEW 1988 470-471; Jussila 1998 säle; SSA 2000 säle.
sälli
Nykysuomessa jätkää tai leikillisesti poikaa merkitsevä sälli on lainaa muinaisruot-
sin sanasta sälle 'oppipoika; kulkuri; laiska mies*. Ruotsin sana juontuu alasaksasta
ja on alkuaan johdos huonetta merkitsevästä germaanisesta sanasta sai. Alkuperäi-
nen sananmukainen merkitys on ollut 'huonetoveri'. Suomen vanhemmassa kielessä
sä/Zf-sanalla on ollut samat merkitykset kuin muinaisruotsin sanalla. Suomen kirja-
kielessä sälli on esiintynyt Agricolasta alkaen.
H. J. Streng 1915 220; SKES 1969 sälli; Jussila 1998 sälli; SSA 2000 sälli; SAOB 2001 sälle.
sälyttää
Kuormaamista ja lastaamista merkitsevällä sälyttää-verbiHä. on vastineita eräissä
lähisukukielissä, esim. inkeroisen säluttää ja liivin sältö. Sanan alkuperä on kiistan-
alainen. Etäsukukielistä vastineiksi on esitetty mm. sellaisia samaan aihepiiriin kuu-
luvia verbejä kuin komin sölny 'nousta, astua (kulkuneuvoon)', mansin täi- 'istua
(veneeseen, ratsaille)' sekä samaa merkitsevät hantin lei- ja selkupin tl-. Toisaalta
on kuitenkin hyvin perustein arveltu, että suomen sälyttää olisi tavaraa merkitsevän
sä/y-sanan (—> sälä) johdos eikä kuuluisi lainkaan etäsukukielten sanojen yhteyteen.
Suomen kirjakielessä sälyttää on esiintynty Agricolasta alkaen.
SKES 1969 sälyttää; UEW 1988 434-435; Jussila 1998 sälyttää; SSA 2000 sälyttää.
sälä
Sekalaista tavaraa tai rihkamaa merkitsevä sälä tai säly on todennäköisesti johdos
samasta vartalosta, josta on muodostettu myös —> säle ja sälö. Suomen kirjakielessä
säly on ensi kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan
on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla. Varsinais-Suomen mur-
teille ominainen sä/ä-variantti on tullut kirjakieliseen käyttöön vasta 1900-luvun jäl-
kipuoliskolla.
SKES 1969 säly; Jussila 1998 säly; SSA 2000 säly.
sämpylä
Kerta-annokseksi sopivaa pientä vehnäleipää merkitsevä sämpylä on lainaa mui-
naisruotsin sanasta sembla> jota nykyruotsissa vastaa semla. Ruotsin sana juontuu
alasaksan kautta latinan sanasta similay joka alkuaan on tarkoittanut hienoja vehnä-
jauhoja ja sittemmin myös tällaisista valmistettua leipää. Suomen kirjakielessä säm-
1238

pylä on ensi kertaa mainittu vuoden 1642 Raamatussa. Samassa lähteessä mainitaan
myös sämpylä)auhot.
H. J. Streng 1915 220; SAOB 1967 semla; SKES 1969 sämpylä; Jussila 1998 sämpylä, sämpylä-
jauho; SSA 2000 sämpylä.
sänki
Leikatun heinän, viljan, parran tms. tynkiä merkitsevällä sättfcf-sanalla on tarkkoja
vastineita useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen särjki, karjalan sänki, vepsän särjg
ja vatjan säntsi. Etäsukukielistä esitetyt vastineet liittyvät yleisemmin leikkaamiseen
tai katkeamiseen, esim. saamen ciegga 'luunsiru', komin fsegny 'murtua, murtaa',
mansin sarjk- 'murtaa, survoa; lyödä palasiksi', hantin serjk- 'lyödä' ja unkarin szeg
'päärmätä; leikata, katkaista', ja niiden kuuluminen itämerensuomen sanojen yhtey-
teen on epävarmaa. Joka tapauksessa on selvää, että sä«/c/-sanan käyttö maanviljelys-
terminä on itämerensuomalaisen kehityksen tulosta. Suomen kirjakielessä sänki on
esiintynyt Agricolasta alkaen, ensi alkuun osana yhdyssanaa sänkipelto. Itsenäisenä
sanana sänki on ensi kertaa mainittu tulkkisanakirjassa Variarum rerum vocabula
1644.
SKES 1969 sänki1; UEW 1988 31-32; Jussila 1998 sänki, sänkipelto; SSA 2000 sänki.
sänky
Vuodetta merkitsevä sänky on lainaa ruotsin sanasta säng, joka vanhassa kielessä on
merkinnyt makuusijan lisäksi sarkaa tai kasvipenkkiä puutarhassa. Myös suomen
murteissa sänfcy-sanan toinen variantti sänki saattaa merkitä puutarhapenkkiä tai
juurikasmaata. Sama sana on lainattu myös inkeroiseen, karjalaan, vatjaan ja viroon.
Suomen kirjakielessä sänky on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoi-
tuksista alkaen.
Thomsen 1869 151; H. J. Streng 1915 220; SKES 1969 sänki2, sänky; Jussila 1998 sänky; SSA 2000
sänky.
säntillinen
Täsmällistä, luotettavaa tms. merkitsevä säntillinen on etuvokaalinen variantti mur-
resanasta säntillinen, joka puolestaan on johdos pyhää merkitsevästä sanasta santti
tai säntti. Tämä on ilmeisesti lainattu muinaisruotsin sanasta sankte-, sant, joka
juontuu alkuaan latinan sanasta sanctus 'pyhä'. Sanavartalo on lainattu jo keskiajalla
ennen kirjakielen syntyä, ja se on vanhassa kielessä ollut käytössä monien eri johdos-
ten ja yhdyssanojen osana. Pyhän lisäksi se on saanut muita merkityksiä, mm. 'mää-
räaika' tai 'määräpäivä'. Adverbi säntilleen on mainittu ensi kertaa niiden lisäysten
joukossa, joita on tehty Daniel Jusleniuksen sanakirjaan vuoden 1770 jälkeen. Myös
säntti on ollut käytössä itsenäisenä sanana merkityksessä 'järjestys'. Tästä on 1800-
luvulla muodostettu käyttöön adjektiivi säntillinen.
1239

H. J. Streng 1915 201; Nirvi Vir. 1946 381-383 ja FS Siro 1969 102-113; SKES 1969 santti; Jussila
1998 säntilleen; SSA 2000 santti.
säppi
Oven tai ikkunan sulkemisessa tarvittavaa salpaa, hakaa tms. merkitsevä säppi on
lainaa venäjän murteellisesta sanasta cep 'ketju'. Sama sana on lainattu myös karja-
laan. Saman lainasanan toinen variantti on sieppi, jolla suomen itämurteiden lisäksi
on vastine myös karjalassa, lyydissä ja vepsässä. Suomen kirjakielessä säppi on ensi
kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt
Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
Lönnrot 1880 säppi; SKES 1969 sieppi, säppi; Plöger 1973 193; Jussila 1998 säppi; SSA 2000 säppi.
säpsähtää
Säikähtämistä, hätkähtämistä yms. merkitsevää säpsähtää-verbiä vastaa karjalassa
säpsähteäy joka saattaa olla lainaa suomesta. Sana on johdos sävähtämisen tai vavah-
tamisen tunnetta ja liikettä kuvailevasta, äänteellisesti motivoidusta vartalosta. Suo-
runossa 1766.
SKES 1969 säpsähtää; Jussila 1998 säpsähtää; SSA 2000 säpsähtää.
säpäle
Repaletta, sirpaletta tms. rikkoutunutta osaa merkitsevän söpä/e-sanan vastine
on karjalan säpäleh. Sana on johdos omaperäiseltä näyttävästä vartalosta, jota on
arveltu alkuperältään deskriptiiviseksi. Suomen kirjakielessä säpäle on esiintynyt
Agricolasta alkaen.
SKES 1969 säpäle; T. Itkonen Vir. 1983 350; Jussila 1998 säpäle; SSA 2000 säpäle.
säristä
Verbillä tai sen vartalolla on vastineita kautta itämerensuomen, esim. inkeroi-
sen tsärissä, karjalan särissä, vepsän säräitä, viron säriseda ja liivin tsäriksö. Nämä
ovat johdoksia äänteellisesti motivoidusta, ratisevaa, tirisevää, värisevää tms. ääntä
kuvaavasta vartalosta, ja saattavat olla myös ainakin osittain erikseen muodostettuja.
Eräissä murteissa säristä kuvaa erityisesti paistamisesta syntyvää rätinää, ja tässä
merkityksessä sitä on arveltu lainaksi venäjän verbistä zärif 'paistaa*. Tähän yhtey-
teen saattaa kuulua myös puusta valmistettua paistokaukaloa tai tällaisessa valmis-
tettua ruokaa merkitsevä särä. Suomen kirjakielessä säristä ja siitä johdettu särinä
ovat ensi kertaa esiintyneet Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
Ruoppila Vir. 1959 313-316; Vahros Vir. 1963 148; SKES 1969 säristä; Jussila 1998 säristä; SSA
2000 säristä.
1240

särkeä
Koskemista, pakottamista, rikkomista yms. merkitsevällä sär/ceä-verbillä on vasti-
neita sekä lähi- että etäsukukielissä. Näitä ovat esim. karjalan särkie, vepsän särkta,
saamen öerggiidit 'puutua', mansin säriy- 'tehdä kipeää' ja unkarin murteellinen ser
särkeä, tehdä kipeää'. Sanavartalon alkuperäiseksi suomalais-ugrilaiseksi asuksi on
rekonstruoitu *cärke-. Suomen kirjakielessä särkeä on esiintynyt Agricolasta ja kai-
kista samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1969 särkeä; UEW 1988 32-33; Jussila 1998 särkeä; SSA 2000 särkeä.
särki
Tunnettua punasilmäistä kalaa (Rutilus rutilus) merkitsevällä särfci-sanalla on vas-
tineita sekä lähi- että etäsukukielissä. Näitä ovat esim. inkeroisen ja karjalan särki,
vepsän säfg> vatjan särtsu viron ja liivin särg, ersämordvan sefge ja marin serengö.
Samaan yhteyteen kuuluvat mansin tärka ja hantin lär merkitsevät käskeä. Sanan
suomalais-ugrilaiseksi vastineeksi on rekonstruoitu *särkä. Suomen kirjakielessä
särki on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637.
SKES 1969 särki; UEW 1988 436-437; Jussila 1998 särki; SSA 2000 särki.
särkkä
Vedessä tai veden alla olevaa hiekka- tai soraharjännettä merkitsevän särfcfcä-sanan
vastineita ovat karjalan särkkä ja lyydin särkkö. Sanan alkuperä on epäselvä. Se on
mahdollisesti johdos samasta kaistaa, reunaa tms. merkitsevästä sanavartalosta, josta
voidaan selittää muodostetuksi myös —> särmä. Tällainen sär-tyyppinen vartalo on
voitu abstrahoida ikivanhan —» särkeä-verbin johdoksiin kuuluvasta särö-sanasta.
Suomen kirjakielessä särkkä on ensi kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita
Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
SKES 1969 särkkä; T. Itkonen Vir. 1983 350; Jussila 1998 särkkä; Nikkilä 1998 90; SSA 2000
särkkä.
särmi
Kaihdinta, väliverhoa, varjostinta yms. merkitsevä särmi tai sermi on lainaa ruotsin
sanasta skärm varjostin, kaihdin, suojus'. Ruotsin sana juontuu alasaksasta ja on
samaa juurta kuin nykysaksan Schirm. Suomen kirjakielessä sana on esiintynyt Agri-
colasta alkaen, ensi alkuun asussa skermi.
H. J. Streng 1915 221; SKES 1969 sermi; Jussila 1998 sermi, särmi; SSA 2000 sermi.
särmä
Kaistaletta, suikaletta, reunaa, kulmaa yms. merkitsevän särmä-sanan vastineita ovat
vepsän särm 'hihna, hihnasuikale' ja viron särme, joka tarkoittaa päreiden kiskomi-
1241

sen välivaiheena syntyvää isommasta pölkystä lohkaistua halkoa. Sanan alkuperästä
ei ole olemassa mitään yleisesti hyväksyttyä selitystä, mutta se saattaa olla johdos
vartalosta sär-, joka voidaan selittää irrotetuksi ikivanhasta —» särfceä-verbistä, esim.
sellaisesta johdoksesta kuin —> särö. Suomen kirjakielessä särmä on esiintynyt Agri-
colasta alkaen.
SKES 1969 särmä; Mäkeläinen Vir. 1978 373; Jussila 1998 särmä; SSA 2000 särmä.
särpiä
Verbillä on vastine useimmissa lähisukukielissä, esim. karjalan särpeä, vepsän särptä,
vatjan särpiä ja viron murteellinen servata. Sanavartalon on arveltu olevan hörp-
pimisen ääntä jäljittelevä onomatopoeettinen muodoste. Samantapaisia verbejä on
myös eräissä naapurikielissä, esim. venäjän serbäf ja liettuan srebti mm. syödä tai
juoda hörppien', joten lainankaan mahdollisuus ei ole pois suljettu. Suomen kirja-
kielessä särpiä on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1969 särpää; Jussila 1998 särpiä; SSA 2000 särpiä.
särö
Sanan likimääräisiä vastineita ovat karjalan särös 'pilke, pirstale' sekä lyydin ja vep-
sän säres 'päre. Nämä ovat ilmeisesti erikseen muodostettuja johdoksia verbistä
—> särkeä. Suomen kirjakielessä särö on ensi kertaa mainittu niiden lisäysten jou-
kossa, joita Juhana Canstren on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1800-luvun
alussa.
SKES 1969 särkeä; Jussila 1998 särö; SSA 2000 särö.
säteillä
Verbillä ei ole tarkkoja vastineita sukukielissä. Se on suomen kielen oman kehityk-
sen aikana muodostettu johdos samasta vartalosta, joka on perustana myös sanassa
—» säde. Suomen kirjakielessä säteillä on tullut käyttöön 1800-luvun alkupuolella.
SKES 1969 säde; SSA 2000 säde.
sätkiä
Sanalla ei ole vastineita sukukielissä. Se on selitetty johdokseksi alkuperältään oma-
peräisestä deskriptiivisestä vartalosta, joka kuvaa äkkinäistä ääntä tai liikettä. Suo-
men kirjakielessä sätkiä ja sätkytellä ovat tulleet käyttöön 1800-luvun jälkipuolis-
kolla. Molemmat mainitaan ainakin jo Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865.
Rytkönen 1946 79-88; SKES 1969 sätkiä; SSA 2000 sätkiä.
1242

sättiä
Haukkumista ja moittimista merkitsevän sättiä-verbin vastine on inkeroisen sättiä.
Sana on selitetty johdokseksi vihaista säksätystä jäljittelevästä, äänteellisesti motivoi-
dusta vartalosta. Suomessa sättiä on itäinen murresana, joka on kirjakielessä tullut
käyttöön 1800-luvun alkupuolella.
SKES 1969 sätä; SSA 2000 sättiä.
sävel
Melodiaa tai tällaisen osaa merkitsevällä säve/-sanalla ei ole varsinaisia vastineita
sukukielissä. Karjalan runoissa sävel esiintyy linnun ääntä merkitsemässä. Raken-
teeltaan sävel on selvästi johdos, mutta vartalon alkuperä on tuntematon. Saman
vartalon toinen johdos on —» sävy. Suomen kirjakielessä sävel on ensi kertaa mai-
nittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787 merkityksissä sävy; päähänpisto, kuje'.
Nykymerkityksessä sana on tullut käyttöön 1830-luvulla.
Rapola 1950 KV 30 149; SKES 1969 sävel; Jussila 1998 sävel; SSA 2000 sävel.
sävy
Vivahdusta tai luonnetta merkitsevällä sävy-sanalla ei ole vastineita sukukielissä. Se
on johdos samasta, alkuperältään tuntemattomasta vartalosta, josta on muodostettu
myös -» sävel. Suomen kirjakielessä sävy on ensi kertaa mainittu vuonna 1754 mer-
kityksessä 'olemus'. Johdokset säveä ja sävyisä ovat tulleet käyttöön 1800-luvun jäl-
kipuoliskolla.
SKES 1969 sävel; Jussila 1998 sävy; SSA 2000 sävy.
sävähtää
Vavahtamista, leimahtamista tms. merkitsevän sävähtää-verbin vastine on karjalan
tsävähtöä. Verbi on johdos äkillistä liikettä, ääntä tai valoilmiötä kuvaavasta, ään-
teellisesti motivoidusta vartalosta. Suomen kirjakielessä sävähtää on ensi kertaa
esiintynyt Kristfrid Gananderin julkaisemassa satukokoelmassa 1784. Gananderin
sanakirjassa on myös johdos säväyttää.
SKES 1969 sävähtää; Jussila 1998 sävähtää, säväyttää; SSA 2000 sävähtää.
säynävä
Särjensukuista kalaa (Leuciscus idus) merkitsevällä säynävä-, säynäs- tai säyne-
sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä. Näitä ovat esim. karjalan säyneäy
vepsän säunö, vatjan säynäjä, viron säinas, saamen seawnjad> ersämordvan senejy
komin syn ja unkarin on. Sanavartalo on mitä ilmeisimmin vanha ja omaperäinen,
ja sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *säwnä. Suomen kirjakielessä sana on
ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637 asussa säynäjä.
1243

Henrik Florinuksen sanakirjassa 1678 on säynäs, mutta säynävä mainitaan vasta
Kustaa Renvallin sanakirjassa 1826.
SKES 1969 säyne; UEW 1988 437-438; Jussila 1998 säynäjä, säynäs; SSA 2000 säynävä.
säyseä
Sanalla ei ole vastineita sukukielissä. Se on suomen kielen itsenäisen kehityksen
aikana muodostettu johdos ilmeisesti samasta vartalosta, joka on perustana myös
sanassa —> sävy. Ainakin säyseän synonyymi sävyisä on selvästi sävy-sanan johdos.
Suomen kirjakielessä säyseä on ensi kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita
Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
SKES 1969 sävel; Jussila 1998 säyseä; SSA 2000 säyseä.
sää
Ilmaa tai säätilaa merkitsevällä sää-sanalla on lähisukukielissä vastineita, jotka usein
merkitsevät nimenomaan huonoa säätä, rajuilmaa tai peräti myrskyä. Näitä ovat
esim. inkeroisen ja vatjan sää, karjalan seä sekä vepsän sä. Mahdollisena vastineena
on perinteisesti pidetty myös unkarin sanaa eg 'taivas', joka vanhassa kielessä on
merkinnyt myös ilmaa. Samaan yhteyteen on liitetty vielä komin synöd, joka mer-
kitsee kuumalla säällä esiintyvää auerta. Rinnastukset etäsukukieliin ovat kuitenkin
erityisesti äännehistoriallisista syistä hyvin epävarmoja, ja sanoille on esitetty mui-
takin selitysvaihtoehtoja. Joka tapauksessa sää-sanaa on pidetty vanhana omaperäi-
senä sanana, sillä muutakaan uskottavaa selitystä ei ole tarjottu. Sanan alkuperäi-
seksi asuksi on rekonstruoitu *särje. Suomen kirjakielessä sää on esiintynyt Agrico-
lasta alkaen.
SKES 1969 sää; UEW 1988 435; Jussila 1998 sää; SSA 2000 sää.
sääksi
Toiselta nimeltään kalasääskenä tunnettua lintua (Pandion haliaetus) merkitsevällä
sääfcsi-sanalla on vastineita useissa sukukielissä. Näitä ovat esim. viron sääsk, saa-
men ciekcäy mansin sigös ja hantin siwös. Sanat eivät välttämättä merkitse täsmälleen
samaa lintua kuin nykysuomen sääksi, vaan ne voivat merkitä myös muuta suuriko-
koista ja kaloja syövää lintua, mm. merikotkaa, haarahaukkaa tai lokkia. Sanan alku-
peräiseksi suomalais-ugrilaiseksi asuksi on rekonstruoitu *säkse, ja monien linnun-
nimien tapaan se voi olla alkuperältään onomatopoeettinen, linnun ääntelyä jäljitte-
levä sana. Suomen kirjakielessä sääksi on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen
tulkkisanakirjassa 1637, ja merkityksen selityksestä päätellen (Milvus) se on tällöin
merkinnyt haarahaukkaa. Selvästi kalasääsken nimityksenä sääksi mainitaan Krist-
frid Gananderin sanakirjassa 1787, joskin myös muita merkityksiä mainitaan.
SKES 1969 sääksi; UEW 1988 469-470; Jussila 1998 sääksi; SSA 2000 sääksi; Häkkinen 2003 L75,
L96.
1244

sääli
Myötätuntoa merkitsevä sääli on lainaa venäjän sanasta zaL Sama sana on lainattu
myös useimpiin lähisukukieliin joko substantiivina, verbivartalona tai molempina.
Suomessa sääli- on molemmissa käytöissä. Suomen kirjakielessä sääli on ensi kertaa
mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel
Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla. Verbi sääliä on mainittu Kristfrid Ganande-
rin sanakirjassa 1787.
Mikkola 1894 113-114; SKES 1969 sääli; Plöger 1973 194-195; Jussila 1998 sääli, sääliä; SSA
2000 sääli.
säällinen
Kunnollista merkitsevä säällinen on johdos vanhasta säiettä merkitsevästä sanasta
sää. Johdos on todennäköisesti alkuaan ollut punontatermi, ja tällöin on säälliseksi
voitu nimittää sellaista teosta, jossa säikeet ovat täsmällisesti oikeilla paikoillaan.
Murteellinen sanontatapa olla sääliänsä merkitsee 'olla järjestyksessä'. Suomen kir-
jakielessä säällinen on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Nirvi 1964 Suomi 111:1 71-76,170-171; SKES 1969 sää2; Jussila 1998 säällinen; SSA 2000 säälli-
säämiskä
Pehmeää pesun kestävää nahkaa merkitsevä säämiskä on lainaa ruotsin sanasta
sämsky joka suomenruotsissa esiintyy myös asussa sätnisk. Ruotsin sana on lai-
naa alasaksan sanasta semes- tai semesch-. Sanan etäisempi historia on epävarma,
mutta todennäköisesti se juontuu muinaisranskan sanasta chamois, joka on viitan-
nut gemssin nahkaan. Suomen kirjakielessä säämiskä on ensi kertaa mainittu Ericus
Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637.
Renvall 1826 209; H. J. Streng 1915 221; SKES 1969 säämiskä; Jussila 1998 säämiskä; SSA 2000
säämiskä; SAOB 2002 sämsk 2.
sääntö
Sanalla ei ole vastineita sukukielissä. Karjalan seäntö on lainaa suomesta. Sääntö on
johdos samasta, alkuaan säiettä merkitsevästä sää-sanasta, josta on muodostettu
myös verbi —» säätää. Suomen kirjakielessä sääntö on ensi kertaa mainittu Maskun
Hemmingin virsikirjassa 1605. Saman vartalon toinen johdos säännös on mainittu
vuoden 1701 virsikirjassa.
SKES 1969 sääntö; Jussila 1998 säännös, sääntö; SSA 2000 sääntö.
1245

sään
Sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä. Näitä ovat esim. karjalan seäri,
vepsän säf, vatjan sääri, viron säär, liivin sery moksamordvan säjäf ja komin fsör
sääriluu, saappaan tai kengän varsi'. Epävarmoja, myöhemmin hylättyjä vastineita
on esitetty myös ugrilaiskielistä. Sana kuuluu vanhaan omaperäiseen sanastoon, ja
sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *cäje-r3. Suomen kirjakielessä sääri on
esiintynyt Uppsalan evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen. Säärtä verhoavaa vaa-
tekappaletta merkitsevä säärys on ensi kertaa mainittu tulkkisanakirjassa Variarum
rerum vocabula 1644.
SKES 1969 sääri; UEW 1988 612, 890; Jussila 1998 sääri, säärys; SSA 2000 sääri.
sääski
Hyttystä merkitsevällä sääski-sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä.
Näitä ovat esim. karjalan seäski, vepsän säsky vatjan sääske, viron sääsk, liivin moni-
kollinen säskudy saamen cuoika ja moksamordvan säskä. Sääski kuuluu vanhaan
omaperäiseen sanastoon, ja sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *säske. Suo-
men kirjakielessä sääski on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1969 sääski; UEW 1988 771; Jussila 1998 sääski; SSA 2000 sääski.
säästää
Verbin vastineita ovat karjalan seästeä ja lyydin siästädä. Viron säästä on lainaa suo-
mesta. Verbi on selitetty johdokseksi vanhasta, alkuaan säiettä merkitsevästä sanasta
sää (—» säällinen, säätää). Alkuperäinen merkitys on voinut olla 'panna paikalleen,
panna talteen'. Suomen kirjakielessä säästää on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1969 säästää; Jussila 1998 säästää; SSA säästää.
sääty
Yhteiskuntaluokkaa, vanhassa kirjakielessä myös säädöstä merkitsevä sääty tai
säätty on johdos verbistä —> säätää. Sananmukaisesti sääty on siis alun perin mer-
kinnyt sitä, mikä on säädetty. Suomen kirjakielessä sääty on esiintynyt Agricolasta
ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen sekä yhteiskuntaluokan että säädöksen
merkityksessä.
SKES 1969 säätää1; Jussila 1998 sääty; SSA 2000 sääty.
säätää
Kohdalleen asettamista merkitsevällä säätöä-verbillä on rakenteellisia vastineita
kautta itämerensuomen, mutta merkitykset vaihtelevat melkoisesti. Esimerkiksi kar-
jalan seäteä merkitsee morsiamen hiusten palmikoimista ja peittämistä vaimon pää-
hineellä, vepsän sata merkitsee yleensä tekemistä, liivin säädö mm. 'palkata, lyödä
1246

vetoa, soveltua, sopia, kelvata*. Viron seada vastaa suurin piirtein suomen säätää-
verbiä. Verbit ovat johdoksia samasta säiettä merkitsevästä —» sää-sanasta, josta on
muodostettu myös —» säällinen ja —> sääntö. Suomen kirjakielessä säätää on esiinty-
nyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen.
SKES 1969 säätää1; UEW 1988 471-472; Jussila 1998 säätää; SSA 2000 säätää.
söpö
Somaa, suloista, herttaista yms. merkitsevä söpö on alkuaan lastenkieleen tai hoiva-
kieleen kuuluva sana, joka lienee eräänlainen variantti ruotsalaisperäisestä lainasa-
nasta —> söötti. Etenkin pikkulasta kuvatessaan sana voi olla myös onomatopoeettista
alkuperää ja liittyä epäselvää, haparoivaa puhumista merkitseviin verbeihin sopottaa
ja söpöttää. Suomen kirjakielessä söpö on tullut käyttöön 1900-luvun alkupuolella
mm. kaunokirjallisuuden välityksellä.
SSA 2000 söötti.
sörsseli
Aineksiltaan sekalaista keittoa, kastiketta tai muhennosta merkitsevä sörsseli on 1920-
luvun sotilasslangissa syntynyt sana, joka alkuaan saattaa olla muunnelma samanta-
paisten ruokalajien kansanomaisista nimityksistä, esim. sanasta rösselö, jolla on tar-
koitettu Lapin jätkien vedestä, leivästä, silavasta ja voista valmistamaa keitosta.
Hämäläinen 1963 239-240; SKES 1969 sörsseli; SSA 2000 sörsseli.
söötti
Sievää ja herttaista merkitsevä söötti on lainaa ruotsin sanasta söt. Sana kuuluu
sävyltään arkiseen puhekieleen, mutta on esiintynyt jonkin verran mm. kaunokir-
jallisuudessa 1900-luvun alkupuolelta lähtien. Eräänlaiseksi murresanaksi on lasket-
tava Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787 esiintyvä vokaalisointuun mukautunut
söötä, syöttä tai syötä, joka merkitsee morsianta, vaimoa tai rakasta ystävää.
SKES 1969 söötti; SSA 2000 söötti.
1247

taaja
Tiheää, useasti toistuvaa tms. merkitsevän faa/a-sanan vastineita ovat karjalan toakie
ja saamen dävji, joiden perusteella sanan kantasuomalaiseksi muodoksi on rekonst-
ruoitu *takja. Sanaa on arveltu sekä balttilaiseksi että germaaniseksi lainaksi. Ger-
maaniseksi alkumuodoksi on esitetty kantagermaanin *tanxja-, josta on kehittynyt
mm. nykysaksan zäh sitkeä'. Balttilaiselta puolelta on alkumuodoksi rekonstru-
oitu *tankjä, jonka vartaloa edustaisi mm. liettuan tänkus 'tiheä'; itse rekonstruk-
tio on kuitenkin hypoteettinen muoto, josta liettuan adjektiivia ei voi suoraan joh-
taa. Molemmissa selityksissä on äännehistoriallisia tai rakenteellisia ongelmia, joten
taaja-sanan alkuperää ei voi pitää lopullisesti selvitettynä. Suomen kirjakielessä taaja
on ensi kertaa mainittu vuoden 1642 Raamatussa.
SKES 1969 taaja; Hofstra 1985 409-411; Jussila 1998 taaja; Liukkonen 1999 140-142; SSA 2000
taaja.
taakka
Etenkin selässä kannettavaa kuormaa merkitsevällä taafcfcfl-sanalla on vastineita
useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisessa taakka, karjalassa takka, vatjassa taakka
ja virossa taak. Sana on lainaa skandinaaviselta taholta siitä sanueesta, jota edusta-
vat mm. nykyruotsin stack 'heinäsuova, vilja-auma; muurahaiskeko' sekä suomen-
ruotsalaisissa murteissa esiintyvä stak tai stakka 'heinäsuova; joukko, lauma, parvi'.
Tarkkaa lainautumisaikaa ja lainanantajakieltä on kuitenkin mahdotonta määritellä,
joten sana voi kuulua joko vanhempaan tai nuorempaan germaaniseen lainakerros-
tumaan. Suomen kirjakielessä taakka on ensi kertaa mainittu herra Martin suomen-
tamassa maanlaissa vuoden 1570 tienoilla.
H. J. Streng 1915 221; Karsten 1944 FmS 10 517; SKES 1969 taakka; Hofstra 1985 307-308; Jus-
sila 1998 taakka; SSA 2000 taakka.
taala
Yhdysvaltain dollaria merkitsevä taala on amerikansuomalaisten siirtolaisten kie-
lessä syntynyt väännös amerikanenglannin sanasta dollar (—» taalari). Sana on aina
ollut tyypillisesti puhekielinen, mutta se on kuitenkin mainittu nimenomaan ameri-
1248

kansuomen sanana muutamissa sanakirjoissa 1900-luvun alkupuolelta lähtien, mm.
Tietosanakirjassa 1917 ja Severi Alanteen suomalais-englantilaisessa sanakirjassa
1919.
TSK 9 1917 taala; Pulkkinen 1984 taala; SSA 2000 taalari.
taalari
Vanhan, aiemmin myös Suomessa ja Ruotsissa käytetyn rahayksikön suomalainen
nimi taalari on lainaa varhaisuusruotsin sanasta daler tai dalar. Ruotsin sana juon-
tuu saksasta, jonka Taler tai Thaler on alkuaan ollut loppuosa pitemmässä rahayksi-
kön nimessä Joachimsthalery joka sananmukaisesti merkitsee 'joakiminlaaksolainen'.
Joachimstalissa sijaitsi hopeakaivos, jossa tuotetusta metallista lyötiin ensimmäiset
saksalaiset taalerit vuonna 1519. Suomen kirjakielessä taalari on ensimmäistä ker-
taa mainittu asussa dalari vuonna 1572 Juhana III:n kirjeessä, joka koski maatilojen
verovapauden peruuttamista. Sanaa on alettu käyttää t-aikuisena 1770-luvulta läh-
tien.
H. J. Streng 1915 221; SKES 1969 taalari; Koukkunen 1990 dollari; Jussila 1998 taalari, taaleri;
SSA 2000 taalari.
taannoin
Ikivanhasta pronominivartalosta taa 'tämä' muodostettu ajan adverbi taannoin mer-
kitsee 'tässä äskettäin, vähän aikaa sitten'. Pronomini taa, monikossa naa> ei sellaise-
naan ole käytössä nykyisessä kirjakielessä, mutta se tunnetaan etenkin itämurteissa
ja vanhassa kirjasuomessa. Adverbi taannoin on kirjakielessä ensi kertaa mainittu
Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1969 taa2; UEW 1988 505; Jussila 1998 taannoin; SSA 2000 taa2.
taantua
Verbillä on vastine ainoastaan karjalassa, jossa toantua merkitsee 'perääntyä, mennä
taaksepäin; paeta'. Viron taanduda on nuori uudissana. Suomen ja karjalan sanat
ovat johdoksia vanhemmasta ta/ca-vartalosta, joten taantua merkitsee sananmukai-
sesti taaksepäin menemistä. Suomen kirjakielessä taantua on ensi kertaa mainittu
Maskun Hemmingin suomentamassa hurskaiden laulujen kokoelmassa 1616.
SKES 1969 taka-; Jussila 1998 taantua; SSA 2000 taantua.
taapertaa
Pikkulapsille ominaista haparoivaa kävelyä merkitsevä taapertaa on ilmeisesti nuo-
rehko hoivakielen sana, jolla ei ole varsinaisia vastineita sukukielissä. Karjalassa tun-
netaan samantapaisesta vartalosta muodostetut toaputtoa ja toapoittoa, joita vastaa
suomen murteissa tunnettu taaputtaa. Suomen kirjakielessä taapertaa ja tästä joh-
1249

dettu pikkulasta merkitsevä taapero ovat tulleet käyttöön vasta 1900-luvulla. Elias
Lönnrotin sanakirjassa 1880 on mainittu saman vartalon toinen johdos taapata.
SKES 1969 taapertaa; SSA 2000 taapertaa.
taas
Vanhasta ta/ca-sanasta muodostettu taas on kieliopillisesti ajatellen nykyään jo käy-
töstä pois jääneellä s-päätteellä muodostettu tulosija, jonka alkuperäinen merki-
tys on ollut 'taakse. Muodolla on tarkkoja vastineita kaikissa lähisukukielissä liiviä
lukuun ottamatta. Näitä ovat mm. karjalan toas, lyydin ja vepsän tagazy vatjan tagaaz
ja viron taas. Lyydin, vepsän ja vatjan sanat ovat nykyäänkin paikan ilmauksia, jotka
merkitsevät 'takaisin', suomessa taas on muuttunut ajan adverbiksi. Suomen kirja-
kielessä taas on esiintynyt nykymerkityksessään Agricolasta alkaen.
SKES 1969 taas; Jussila 1998 taas; SSA 2000 taas.
1 taata 'isä; isoisä; vanhaisäntä; vanha mies'
Isää tai muuta vanhempaa miestä merkitsevällä taata-sanalla on suomessa useita
variantteja, esim. taatto, taati, taato tai tata. Näillä on vastineita kautta itämerensuo-
men, esim. karjalassa toatto, tata, täti, tatta, vepsässä tat, vatjassa taatto, virossa taat
ja liivissä töt'i. Samantapaisia sanoja on myös etäsukukielissä sekä indoeurooppalai-
sissa kielissä, esim. venäjässä tätä ja latinassa tata. Nämä ovat alkuaan lastenkielen
sanoja, joissa esiintyy juuri sellaisia äänteitä, joita lapset oppivat ensimmäisinä lau-
sumaan. Sanojen todellisten suhteiden yksityiskohtainen selvittäminen on mahdo-
tonta, joten sanojen ikääkään ei näin ollen voi varmasti tietää. Suomen kirjakielessä
taata on ensi kertaa mainittu Johan Polvianderin sepittämässä onnittelurunossa
1700, ja taatto on tullut kirjakieleen 1800-luvun alkupuolella.
SKES 1969 taata1; Jussila 1998 taata2; SSA 2000 taata1.
2 taata 'olla takeena'
Takaukseen menemistä, jostakin vastaamista, vakuuttamista, varmistamista yms.
merkitsevä verbi taata on todennäköisesti ruotsista saatu laina, jonka tarkkaa ikää
tosin on vaikea määritellä. Alkumuodoksi sopisi muinaisruotsin taka, joka on mer-
kinnyt mm. 'ottaa (omistukseensa); riistää, ryöstää, vaatia; asettaa takuu'. Tästä on
kehittynyt nykyruotsin monimerkityksinen taga, ta. Myös suomenruotsalaisissa
murteissa esiintyy taka merkityksessä 'vastata jostakin, mennä takuuseen'. Lainauk-
sen vanhuuteen viittaa kuitenkin se, että sama sana on lainautunut myös inkeroiseen,
karjalaan ja viroon. Suomen kirjakielessä taata on ensi kertaa mainittu herra Martin
suomentamassa maanlaissa vuoden 1570 tienoilla. Martilla on myös johdos takaus.
Takuu on mainittu Juhana Wegeliuksen postillassa 1749 ja tae Kristfrid Gananderin
sanakirjassa 1787.
1250

Lindström 1859 189; Karsten 1944 FmS 10 526; SKES 1969 taata; Jussila 1998 taata, tae, takaus,
takuu-, SSA 2000 taata.
taateli
Taatelipalmun (Phoenix dactylifera) makeaan ja ravitsevaan hedelmään viittaava
taateli on lainattu suomeen varhaisuusruotsista. Ruotsin dadel juontuu alasaksan
välityksellä alkuaan kreikan sanasta däktylos, jonka perusmerkitys on sormi'. Pit-
kulaiset taatelihedelmät muistuttavat muodoltaan sormia. Taatelipalmu on ikivanha
Lähi-idän hedelmäkasvi, joka mainitaan jo mm. mesopotamialaisissa nuolenpääkir-
joituksissa yli 3 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Suomen kirjakielessä taateli on
ensi kertaa mainittu vuoden 1642 Raamatussa.
J. H. Streng 1915 222; SKES 1969 taateli; Rousi 1997 313-314; Jussila 1998 taateli; SSA 2000 taa-
teli.
tabletti
Nappimaista lääkevalmistetta tai pientä kattauksessa käytettävää alustaa merkitsevä
tabletti on lainaa ruotsin sanasta tabletU joka puolestaan juontuu ranskasta. Ranskan
tablette on deminutiivimuoto pöytää, laattaa tai taulua merkitsevästä sanasta table.
Tablett on siis 'pikku laatta'. Suomen kirjakielessä tabletti on tullut käyttöön 1900-
luvun alussa.
TSK 9 1917 tabletti; Hellquist 1939 tablett; Koukkunen 1990 tabletti; SSA 2000 tabletti.
tabu
Kiellettyä asiaa merkitsevä tabu on lainaa ruotsin sanasta tabu, joka puolestaan on
lainattu englannin sanasta taboo. Englannin kielessä sanaa on ensimmäisen käyttänyt
löytöretkeilijä James Cook, joka lainasi sen polynesian kielen sanasta tabu tai tapu.
Tämä merkitsee pyhää, sellaista, mihin ei saa koskea. Cookin matkakirjan (1784) ja
englannin kielen kautta sana on levinnyt moniin muihinkin kieliin, mm. ranskaan
tabou ja saksaan Tabu. Suomen kirjakielessä tabu on ensi kertaa mainittu Agathon
Meurmanin sivistyssanakirjassa 1890.
Onions 1979 taboo; Koukkunen 1990 tabu.
tafti
Erästä silkkikangaslaatua merkitsevä tafti on lainaa ruotsin sanasta tafty joka juontuu
saksan ja romaanisten kielten kautta alkuaan persian sanasta täftay joka merkitsee
kehrättyä tai kudottua. Suomen kirjakielessä tafti on ensi kertaa mainittu vuonna
1722 turhaa koreilua vastustavassa asiakirjassa.
TSK 9 1917 tafti; Hellquist 1939 taft; Jussila 1998 tafti; SSA 2000 tafti.
1251

tahansa
Hyvänsä- tai vai «-sanojen kanssa osittain synonyyminen tahansa on vartalosta tahto-
(—» tahtoa) muodostettu, rakenteeltaan hämärtynyt adverbi. Samantapaisia, joskin
rakenteeltaan vaihtelevia adverbeja on myös lähisukukielissä, esim. karjalan midä
tahto 'mitä tahansa', vepsän ken taht 'kuka tahansa', viron mis tahes 'mitä tahansa'.
Suomen murteissa esiintyviä variantteja ovat mm. tahaan, taho(n)say tahto(j)aan>
taho(j)aan. Näiden täsmällisiä suhteita on kuitenkin varianttien moninaisuuden
takia mahdotonta selvittää, eikä aina ole edes selvää, onko adverbi muodostettu tah-
toa-verbistä, vai tästä ilman näkyvää johdinta muodostetusta substantiivista tahto.
Suomen kirjakielessä on ennen 1800-lukua käytetty yleensä muotoja tahtons tai
tahtonsa samassa merkityksessä. Nykyasu tahansa mainitaan ensi kertaa Kristfrid
Gananderin julkaisemassa satukokoelmassa 1784. Saman lähteen myötä on tullut
kirjakieleen samaan etymologiseen yhteyteen kuuluva adverbi tahallaan 'tarkoituk-
sellisesti, tieten tahtoen'.
SKES 1969 taha-, tahtoa; Jussila 1998 tahallaan, tahansa; SSA 2000 tahansa.
tahdikas
Ruotsalaisperäisestä lainasanasta —» tahti johdettu adjektiivi tahdikas on tullut suo-
men kirjakielessä käyttöön 1900-luvun alkupuolella. Murteissa tahdikas esiintyy
sananmukaisessa merkityksessään 'tahdin mukainen, rytmikäs', kirjakielen merkitys
'hienovarainen, huomaavainen' lienee käännöslainaa ruotsin sanasta taktfull.
SKES 1969 tahti; SSA 2000 tahti.
tahko
Kiekkomaista hiomakiveä tai kiekkomaista juustoa merkitsevällä tafzfco-sanalla on
vastineita kautta itämerensuomen. Näitä ovat esim. karjalan ja vatjan tahko, vepsän
ja viron tahk sekä liivin tögöz. Samaan yhteyteen kuuluu myös särmää tai sivua mer-
kitsevä tahko sukukielisine vastineineen. Tässä jälkimmäisessä merkityksessä tahko-
sanalla on vastineita myös etäsukukielissä, esim. komin ja udmurtin tyi 'hamara',
jotka todistavat, että kysymyksessä on ikivanha omaperäinen sana. Vartalon alku-
peräiseksi asuksi on rekonstruoitu *task3 ja alkuperäiseksi merkitykseksi 'hamara'.
Hiomakiven merkitys on todennäköisesti syntynyt käytettäessä särmää merkitsevää
ta/z/co-sanaa alkuosana yhdyssanassa tahkokivi särmäkivi'. Myöhemmin on sanan
loppuosa jäänyt pois, ja koko alkuperäisen yhdyssanan merkitys on siirtynyt alku-
osalle tahko. Suomen kirjakielessä tahko on hiomakiven merkityksessä mainittu ensi
kertaa Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637 ja särmän tai sivun merkityksessä
vuoden 1642 Raamatussa.
SKES 1969 tahko1, tahko2; UEW 1988 793; Jussila 1998 tahko; SSA 2000 tahko1, tahko2.
1252

tahma
Tarttuvaa likaa tai limaa merkitsevän tahma-sanan vastine on viron tahm, ja samasta
vartalosta muodostetun ta/ime^-adjektiivin vastine on inkeroisen tahmia. Sanan
alkuperästä ei ole perinteisesti ollut olemassa muuta selitystä kuin että sitä on arveltu
omaperäiseksi, äänteellisesti motivoiduksi deskriptiivisanaksi, joka on yhdistetty
sanaan tahna. Äskettäin on näille molemmille esitetty laina-alkuperää (—» tahna).
Suomen kirjakielessä tahma on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakir-
jassa 1745. Jusleniuksella on myös johdos tahmainen. Sen sijaan tahmea on tullut
käyttöön vasta 1800-luvulla.
SKES 1969 tahma; Jussila 1998 tahma; SSA 2000 tahma.
tahna
Notkeaa, usein myös sitkeää ja tarttuvaa massaa merkitsevällä tahna-sanalla ei ole
etymologisia vastineita sukukielissä. Sen on arveltu kuuluvan etymologisesti yhteen
—» tahma-sanan kanssa. Äskettäin on esitetty se mahdollisuus, että molemmat sanat
olisivat lainaperäisiä joko sillä tavoin, että ne olisivat omaperäisiä väännöksiä indo-
eurooppalaisesta tai esislaavilaisesta lainasanasta tahdas, tai sitten ne olisivat suoria
lainoja samaan etymologiseen yhteyteen kuuluvasta esigermaanisesta *tahino-tyyp-
pisestä sanavartalosta. Suomen kirjakieleen tahna on tullut vasta 1900-luvulla. Sen
sijaan nykyisessä kirjasuomessa tuntematon johdos tahnea on mainittu jo Kristfrid
Gananderin sanakirjassa 1787. Eräissä 1800-luvun sanakirjoissa on mainittu löysää
tai pehmeää merkitsevää adjektiivi tahnakka, josta tahna voitaisiin katsoa eräänlai-
seksi takaperoisjohdokseksi.
SKES 1969 tahna; Koivulehto 1999 PP 213-214; SSA 2000 tahna.
taho
Sanan etymologisia vastineita ovat karjalassa yhdyssanojen jälkiosana esiintyvä
-tahane '-särmäinen', vepsän taho 'paikka' ja viron murteellinen tahu 'kuorittavaan
puuhun veistetty viiru* sekä liivin to'(u)vvö Veistää'. Samaan yhteyteen kuuluu viron
tahuda veistää'. Taho-sanan merkityksiä suomen murteissa ovat mm. sivu, särmä,
kulma; suunta; kuorittavaan puuhun veistetty juova'. Ruotsinsaamen tafo 'paikka,
seutu; suunta (harv.)' on lainaa suomesta.
Samaan etymologiseen yhteyteen on usein sisällytetty myös sana —> tahko, jolla
on samantapaisia merkityksiä (särmä, sivu, puoli, suunta'). Tämän etymologisia vas-
tineita ovat vatjan tahk sileä sivu, kiven särmä' ja viron tahk särmä, kulma, sivu; sui-
kale; aidas; paalu' yms., ja mahdollisia etäsukukielisiä vastineita ovat marin tos 'kir-
veen hamara' ja permiläiskielten samaa merkitsevä tys. Tämän tahko-sanan kanssa
kuuluu yhteen myös hiomakiven nimitys tahko. Taho- ja ta/ifco-sanojen yhteenkuu-
luvuutta on pidetty mahdollisena toisaalta merkitysten samankaltaisuuden takia,
toisaalta siksi, että taho voitaisiin yleensä helposti tulkita tahko-sanan heikkoastei-
sesta astevaihteluvariantista (tahvon t. tahon) yleistetyksi muodoksi. Tämä selitys ei
1253

kuitenkaan sovi vepsään, jossa astevaihtelua ei ole mutta jossa silti on "heikkoas-
teinen" taho. Näin ollen useat tutkijat pitävät fa/zo-sanaa alun perinkin itsenäisenä,
mahdollisesti paikkaa merkinneenä sanana. Sen alkuperää ei kuitenkaan ole erikseen
selvitetty.
Sekä taho että tahko ovat esiintyneet suomen vanhassa kirjakielessä 1600-luvulta
lähtien, usein täsmälleen samanlaisissa käyttöyhteyksissä. Ta/zo-sanan ensiesiintymä
on Maskun Hemmingin virsikirjassa 1605, ta/ifco-sana on sivun tai särmän merki-
tyksessä mainittu vuoden 1642 Raamatussa ja sivun tai puolen merkityksessä vuo-
den 1701 virsikirjassa.
SKES 1969 tahko2, taho; EEW 1982-1983 tahk, tahu; Jussila 1998 taho; SSA 2000 taho.
tahra
Sanalla ei ole vastineita sukukielissä. Sen alkuperästä on kaksi selitystä. Toisen
mukaan se olisi omaperäinen deskriptiivisana, toisen mukaan germaaninen laina,
jonka kantaskandinaaviseksi alkumuodoksi on rekonstruoitu *tahra- 'tippa, pisara'.
Tästä on kehittynyt nykyruotsin kyyneltä merkitsevä tär. Suomessa olisi oletettava
merkityksenkehitystä 'tippa, pisara' —> 'täplä' —» 'tahra'. Sanan kirjakielinen historia
viittaa kuitenkin siihen, että tahra on takaperoisjohdos verbistä tahrata. Vanhassa
kirjakielessä tahrata on mainittu Jaakko Finnon virsikirjassa 1583, tahria Daniel Jus-
leniuksen sanakirjassa 1745 ja tahrautua Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
Sen sijaan substantiivi tahra on ensi kertaa mainittu vasta 1800-luvulla. Kustaa Ren-
vallin sanakirjassa 1826 sana mainitaan asussa tahro, nykyasu tahra esiintyy Ferdi-
nand Ahlmanin sanakirjassa 1865.
Fromm 1961 SJ 3 5-8; SKES 1969 tahra; Jussila 1998 tahrata, tahrautua; tahria; SSA 2000 tahra.
tahti
Rytmiä, nopeutta yms. merkitsevä tahti on lainaa ruotsin sanasta takt. Alkuaan sana
juontuu latinasta, jossa täctus merkitsee kosketusta, tehoa, vaikutusta yms. Suomen
kirjakielessä tahti on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637.
H. J. Streng 1915 222; SKES 1969 tahti; Jussila 1998 tahti; SSA 2000 tahti.
tahtoa
Verbillä on etymologisia vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan tahtuo,
lyydin tahtoda, vatjan tahtoa, viron tahta ja liivin tö'dö. Mahdollinen vastine on
myös saamen duostut 'kopata, ottaa koppi; olla esteenä, vastata; ottaa vastaan, tor-
jua', vaikka rinnastus merkityserojen vuoksi onkin hieman epävarma. Saamen däht-
tut 'tahtoa' on äänneasunsa perusteella katsottava suomesta lainatuksi. Verbin alku-
perä on toistaiseksi selvittämättä. Suomen kirjakielessä tahtoa on esiintynyt Agrico-
lasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen, samoin substantiivi tahto, joka on
muodostettu verbistä ilman erityistä johdinsuffiksia.
1254

SKES 1969 tahtoa; Jussila 1998 tahto, tahtoa; SSA 2000 tahtoa.
tai
Vaihtoehtoa ilmaisevalla konjunktiolla tai ei ole vastineita sukukielissä, joten sen on
katsottava muodostuneen suomen kielen itsenäisen kehityksen aikana. Sen perus-
tana on tahtoa-verbiy mutta tarkka muodostustapa on epäselvä. Se on mahdollisesti
vanha latiivi eli tulosijamuoto verbivartaloon perustuvasta nominijohdoksesta, jol-
loin kehitys olisi voinut olla *tah8ik > tahi > tai. Merkitysparalleeliksi sopivat esim.
latinan velle 'tahtoa' ja vei 'tai'; vei on alkuaan imperatiivi 'tahdo, valitse'.
Suomen vanhassa kirjakielessä tai on esiintynyt Westhin tekstistä alkaen. Agricola
ei ole käyttänyt taf-konjunktiota, vaan hänellä on ollut käytössään liitepartikkelin
sisältävä rinnakkaismuoto taikka, joka yleensäkin on ollut ta/-sanaa yleisempi van-
hassa kirjakielessä. Rinnakkaismuotoina ovat esiintyneet myös tahi ja tahikka, jotka
tosin ovat tulleet kirjakieleen vasta 1700-luvulla. Agricolalla on kuitenkin ollut kon-
junktio tadica, joka käytännössä lienee sama kuin tahikka. Agricolasta alkaen myös
konjunktio eli on vanhassa kirjakielessä ollut hyvin yleinen merkityksessä 'tai'.
SKES tahi; Jussila 1998 taiy taikka, tahi, tahikka; SSA 2000 tai.
taide
Verbistä taitaa johdettu taide on nykymerkityksessään Volmari Kilpisen muodos-
tama uudissana. Sana on tullut käyttöön vuonna 1842. Tätä ennen taiteesta on käy-
tetty ruotsista lainattua nimitystä konsti, jos siitä ylipäänsä suomeksi on puhuttu.
Murteissa taiteeksi on saatettu nimittää taitoa.
Rapola 1960 taide; SKES 1969 taitaa; SSA 2000 taitaa.
taiga
Pohjoista havumetsävyöhykettä merkitsevä taiga on lainaa venäjän sanasta tajgä,
joka merkitsee etenkin Siperialle ominaista tiheää, ryteikköistä, soistuvaa aarnio-
metsää tai tundraan rajoittuvaa havumetsävyöhykettä. Alkuaan sana juontuu Sipe-
rian turkkilaiskielistä, mahdollisesti jakuutista, jossa tajga merkitsee metsää tai kau-
kaisuutta. Suomalaisena sanana taiga on tullut käyttöön 1900-luvun alkupuolella.
TSK 9 1917 taiga; Plöger 1973 taiga; SSA 2000 taiga.
taika
Sanan vastineita, joko etymologisia tai suomesta lainattuja, ovat lähisukukielissä
inkeroisen, karjalan ja vatjan taika sekä viron murteellinen taig. Sana on vanha ger-
maaninen laina, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *taikna- edustavat myöhemmissä
germaanisissa kielissä esim. gootin taikns 'merkki, ennusmerkki; ihme' sekä ruot-
sin tecken ja saksan Zeichen, jotka kumpikin tarkoittavat merkkiä. Suomen kirjakie-
lessä taika on ensi kertaa mainittu Gabriel Calamniuksen sepittämässä arkkiveisussa
1255

1744» mutta johdos taikuus on asussa taikous esiintynyt jo Agricolan kielessä. Verbi
taikoa on mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745. Vuoden 1705 almana-
kassa on esiintynyt taikuri, mutta tämä on tarkoittanut taikauskoista ihmistä, ei tai-
katemppujen tekijää.
Thomsen 1869 151; SKES 1969 taika; Jussila 1998 taika, taikoa, taikuri, taikuus; SSA 2000 taika.
taikina
Sanalla on vastine kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä, esim. karjalassa taikina,
lyydissä ja vepsässä taigin, vatjassa taiteina ja virossa taigen. Sana on vanha germaa-
ninen laina, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *daiga-, *daigaz- edustavat mm. gootin
daigs ja ruotsin deg. Suomen kirjakielessä taikina on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Thomsen 1869 151; SKES 1969 taikina; Hofstra 1985 311; Hahmo 1994 GA 194-196; Jussila 1998
taikina; SSA 2000 taikina.
taimen
Lohikalaa (etenkin Salmo trutta) merkitsevän taimen-sanan vastineita ovat viron
taim ja liivin taimin. Karjalan taimen saattaa olla suomesta lainattu. Sanan alkuperä
on hämärän peitossa. Sitä on yritetty yhdistää katon päätykolmion alahirttä mer-
kitsevään murteelliseen taima-sanaan sekä toisaalta nuorta kasvia merkitsevään —»
taimi-sanaan ja tätä kautta balttilaiseen lainaetymologiaan. Kasvin alkua merkitse-
vällä toimi-sanalla on eräissä lähisukukielissä vastineena taimen. Molemmissa seli-
tyksissä on kuitenkin sekä semanttisia että johto-opillisia ongelmia, eikä niitä pidetä
yleensä uskottavina. Sana on itämerensuomessa suhteellisen harvinainen, mutta
täältä se on kuitenkin lainautunut edelleen moniin naapurikieliin, mm. ruotsiin ja
venäjään. Suomen kirjakielessä taimen on ensi kertaa mainittu Pohjanmaan pappien
oikeuksia koskevassa asiakirjassa 1743.
SKES 1969 taimen; Ritter 1993 156; Hahmo 1994 GA 79-80; Jussila 1998 taimen; SSA 2000 tai-
men.
taimi
Nuorta kasvia tai vesaa merkitsevän taimi-sanan vastineita ovat inkeroisen ja vatjan
taimi, karjalan, lyydin ja vepsän taimen ja viron taim. Alkuperä on kiistanalainen.
Perinteisesti taimi on yhdistetty —* taipua-verbiin, ja sanojen yhteiseksi alkuperäi-
seksi vartaloksi on rekonstruoitu *taje-. Toisaalta on kuitenkin esitetty mahdolli-
suus, että taimi-sanan perustana olisi balttilaisperäinen lainavartalo, jolle rekonst-
ruoitua alkumuotoa *daig- edustaa mm. liettuan däigas 'itu*. Suomen kirjakielessä
taimi on ensimmäistä kertaa mainittu vuoden 1642 Raamatussa.
Thomsen 1869 151; SKES 1969 taimi; Ritter 1993 156; Koivulehto Vir. 1996 330; Jussila 1998
taimi; SSA 2000 taimi.
1256

taintua
Verbillä ei ole varsinaisia vastineita sukukielissä; karjalan tainehtuo on samasta var-
talosta muodostettu, mutta eri johtimella. Alkuperästä on kaksi selitystä. Perinteisen
käsityksen mukaan taintua on johdos samasta *ta/e-vartalosta, joka on perustana
myös verbissä —» taipua. Uudemman selityksen mukaan taintua on skandinaavinen
laina, jolloin se olisi samaa juurta kuin nykyruotsin däna 'mennä tainnoksiin, tun-
nottomaksi'. Suomen kirjakielessä taintua on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuk-
sen sanakirjassa 1745.
SKES 1969 taintua; Koivulehto Vir. 1996 326; Jussila 1998 taintua; SSA 2000 taintua.
taipale
Kuljettavaa välimatkaa tai vesien välistä kannasta merkitsevän taipale- tai taival-
sanan vastineita lähisukukielissä ovat karjalan taival taipalen ja lyydin taibal, taiba-
leh. Vepsässä on paikannimi Taibalo ja virossa Taebla, jotka saattavat kuulua samaan
yhteyteen. Sana on selitetty johdokseksi samasta *taje-vartalosta, joka on perustana
myös verbeissä —» taipua ja —> taittaa. Sanojen väliseen yhteyteen viittaa muodon
lisäksi se, että verbiä taittaa käytetään edelleenkin huomattavan usein kulkemista
merkitsemässä, esim. taittaa matkaa, taittaa taivalta. Suomen kirjakielessä taival on
ensi kertaa mainittu Simon Forsströmin sepittämässä valitusrunossa 1704 ja taipale
Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745. Jusleniuksella on myös verbijohdos taival-
taa.
SKES 1969 taival; Jussila 1998 taipale, taival, taivaltaa; SSA 2000 taipale.
taipua
Verbin varmoja vastineita ovat karjalan taipua ja viron murteellinen taibuda. Epä-
varmoja vastineita ovat komin tujn- 'olla kelvollinen, sopia' sekä suunnilleen samaa
merkitsevät mansin tay ja hantin ti)-. Myös nenetsisamojedin tujo- 'kumartaa,
rukoilla' ja kamassin tajlö- 'murtaa, särkeä' saattaisivat eräiden arvioiden mukaan
kuulua samaan yhteyteen. Itämerensuomalaiset verbit ovat rakenteensa nojalla var-
masti johdoksia, ja niiden alkuperäiseksi vartaloksi voidaan rekonstruoida *taje->
johon myös etäsukukielten vastineet voidaan konsonanttien osalta yhdistää. Rin-
nastuksessa on kuitenkin merkityserojen lisäksi vokaalihistoriallisia ongelmia, joi-
den takia koko etäsukukieliin ulottuva etymologia on katsottava hyvin epävarmaksi.
Suomen kirjakielessä taipua on esiintynyt Agricolasta alkaen, samoin sen johdos tai-
vuttaa.
SKES 1969 taipua; UEW 1988 505-506; Jussila 1998 taipua, taivuttaa; SSA 2000 taipua.
taipumus
Verbistä —> taipua johdettu taipumus on suomen kirjakielessä ensi kertaa mainittu
rukouspäivää koskevassa julistuksessa 1726. Johdin -mus on vanhassa kirjakielessä
1257

ollut huomattavasti tavallisempi kuin se on nykyään. Henkisiin ominaisuuksiin viit-
taava merkitys on ilmeisesti käännöslainaa, sillä vastaavanlainen kehitys on tapahtu-
nut myös ruotsin sanoissa böjelse ja, benägenhet.
Hellquist 1939 benägen, böja; SKES 1969 taipua; Jussila 1998 taipumus; SSA 2000 taipumus.
taistella
Verbillä ei ole vastineita sukukielissä. Se on mahdollisesti johdos vanhasta omaperäi-
sestä sanavartalosta, josta on muodostettu myös verbi —> takertua. Verbin alkuperäi-
nen asu olisi tällöin ollut takistellay jollainen esiintyykin mm. vanhassa kirjakielessä
merkityksessä 'painia'. Toinen mahdollisuus on, että se on johdettu -* tofca-varta-
losta. Molemmissa tapauksissa kysymys on vanhaan omaperäiseen sanastoon kyt-
keytyvästä johdoksesta.
Suomen kirjakielessä taistella on esiintynyt Agricolasta alkaen. Johdos taistelu on
nykymuodossaan Antero Vareliuksen käyttöön ottama uudissana vuodelta 1848.
Tätä ennen on kirjallisuudessa esiintynyt merkitykseltään vastaavia mutta rakenteel-
taan hieman erilaisia johdoksia, esim. taistelmus, taistelemus, taistelus. Elias Lönnrot
käytti muotoa taistelo v. 1836, ja tämä saattaa nykykielessäkin esiintyä juhlallisissa ja
sävyltään arkaistisissa yhteyksissä. Lisäksi vanhassa kirjakielessä on, tosin harvinai-
sena, esiintynyt merkitykseltään samantapainen ja etymologisesti samaan yhteyteen
kuuluva verbi taistaa, josta johdettu substantiivi taisto on tullut käyttöön 1800-luvun
kuluessa; tämä esiintyy ainakin jo G. E. Eurenin sanakirjassa 1860. Etunimenä Taisto
lienee tullut käyttöön Suomen itsenäisyystaistelun aikoihin.
Rapola 1960 taistelu; SKES 1969 taistella, takki3; Uusi suomalainen nimikirja 1988 Taisto; Jussila
1998 taistella, taistelu; SSA 2000 taistella.
taitaa
Verbin vastineita ovat inkeroisen ja vatjan taitaa sekä karjalan taitoa. Virossa vas-
tineena on samasta vartalosta muodostettu substantiivi taid 'taito, äly', joka vastaa
suomen johdosta taito. Verbi on selitetty johdokseksi vartalosta *taje-, joka on kan-
tana myös mm. johdoksissa taju, —* taipua ja taittaa. Suomen kirjakielessä taitaa
samoin kuin tämän johdos taito ovat esiintyneet Agricolasta alkaen.
SKES 1969 taitaa; Jussila 1998 taitaa, taito; SSA 2000 taitaa.
taittaa
Verbillä on vastineita itäisissä lähisukukielissä: inkeroisessa taittaa, karjalassa taittoa
'lyödä, hakata; tehdä; puhua' ym. ja lyydissä taituda 'vaipua maahan'. Se on johdos
samasta * to/e-vartalosta, josta on muodostettu myös —» taipua. Suomen kirjakielessä
taittaa on esiintynyt Agricolasta alkaen ja tästä johdettu taitos on mainittu Daniel
Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1969 taittaa; Jussila 1998 taitos, taittaa; SSA 2000 taittaa.
1258

taivas
Sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä, inkeroisessa ja karjalassa taivas, lyydissä,
vepsässä ja vatjassa taivaz, virossa taevas ja liivissä tövaz. Liivin sana voi taivaan
lisäksi merkitä myrskyä ja rajuilmaa. Sanaa on vanhastaan arveltu indoeurooppa-
laiseksi lainaksi, mutta lainanantajakielestä on eri käsityksiä. Koska sana esiintyy
vain itämerensuomessa, on lainanantajana pidetty vanhastaan kantabalttia, mutta
tämän selityksen ongelmana on se, että kantabaltin alkumuodoksi sopiva *deivas on
merkinnyt jumalaa, ei taivasta. Samoin on laita kantagermaanin sanan *teiwaz, josta
myöhemmin on kehittynyt muinaisskandinaavisen Tyr-jumalan nimi. On kuiten-
kin mahdollista ajatella, että nämä olisivat aiemmin merkinneet "taivaallista", siis
taivaan jumalaa, jolloin sanojen välillä olisi luonnollinen merkitysyhteys. Indoeu-
rooppalaisen kielikunnan arjalaisesta eli indoiranilaisesta haarasta löytyy kuitenkin
samaan etymologiseen yhteyteen kuuluvia sanavastineita, jotka sekä muodoltaan
että merkitykseltään tulevat lähemmäs itämerensuomalaisia sanoja, esim. muinais-
intian devä- 'taivaallinen, jumalallinen', prakritin deva- yms. 'jumala, pilvi, taivas'.
Myös kanta-arjaan rekonstruoitu muoto *daivas sopisi hyvin itämerensuomen sano-
jen alkumuodoksi. Itämerensuomesta tunnetaan muitakin suppealevikkisiä arjalai-
sia lainoja. Suomen kirjakielessä taivas on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista
käsikirjoituksista alkaen. Agricolalla on myös mm. taivaallinen, taivaankaari, taiva-
hinen ja taivasalla.
Thomsen 1869 34, 73; SKES 1969 taivas; Joki 1973 323 taivas; Hofstra 1985 44; Redei 1986 60;
Jussila 1998 taivaallinen, taivaankaari, taivahineny taivas ja taivasalla; SSA 2000 taivas.
taive
Taive on nuori johdos verbistä —» taipua. Se on suomen kirjakielessä ensimmäistä
kertaa mainittu J. H. Keckmanin suomentamassa lääkärikirjassa vuonna 1837.
Rapola 1960 taive; SSA taipua.
taju
Käsityskykyä, järkeä, tajuntaa yms. merkitsevällä fa/M-sanalla ei ole varsinaisia vas-
tineita sukukielissä. Karjalan harvinainen taju ja viron kirjakielinen taju lienevät
suomesta lainattuja. Sekä taju että samaan yhteyteen kuuluva verbi tajuta ovat joh-
doksia omaperäisestä sanavartalosta, jonka alkumuodoksi on rekonstruoitu *taje-
(—> taipua). Suomen kirjakielessä taju on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin
arvoituskokoelmassa 1783 ja tajuta vuonna 1782 Erik Lencqvistin tutkimuksessa,
joka käsitteli muinaisten suomalaisten taikauskoa.
SKES 1969 taajoa; Jussila 1998 taju, tajuta; SSA 2000 taju.
1259

taka-
Suhteellista sijaintia ilmaisevalla ta/ca-vartalolla on vastineita kaikissa itämerensuo-
malaisissa kielissä, saamessa ja samojedikielissä, mutta yleensä se ei esiinny nor-
maalina substantiivina, vaan johdosten ja yhdyssanojen rakenneosana tai tiettyihin
taivutusmuotoihin kiteytyneenä adverbina tai postpositiona. Esimerkiksi suomen
takana-muodon vastineita ovat mm. karjalan takana, vatjan takanna, viron mur-
teellinen tagan ja liivin taga(n), saamen duonkin, nenetsin iä^ana ja selkupin takkan,
tagan tai tän. Vartalo taka- katsotaan yleensä ikivanhaksi ja omaperäiseksi. Outoa on
kuitenkin vastineiden puuttuminen saamen ja samojedihaaran välille jäävistä etäsu-
kukielistä, sillä merkityksensä nojalla tafca-vartalo kuuluu kielen keskeisimpään
perussanastoon. Toisaalta tiedetään kuitenkin, että suomensukuisissa kielissä on
vanhastaan ollut muitakin takaosaa merkitseviä sanavartaloita (—» myös, —» perä).
Tältä kannalta olisi mahdollista, että levikkinsä perusteella vanhalta näyttävä taka-
vartalo olisi toisaalta samojedikielissä ja toisaalta itämerensuomessa ja saamessa
erikseen muodostettu johdos kantauralilaisesta pronominivartalosta *ta-, jolloin -ka
voisi olla sama ikivanha nomininjohdin kuin sanoissa mei-kä-läinen, si-käläinen, tä-
kä-läinen ym. Johdin esiintyy erityisesti pronominivartaloiden yhteydessä ja sille on
osoitettu vastineita samojedikieliin asti.
Suomen kirjakielessä taka-vartalon sisältäviä sanoja ja taivutusmuotoja on esiin-
tynyt runsaasti Agricolasta alkaen, esim. taa 'taakse', takaa, takana, takaperin. Agri-
colalla on myös taka itsenäisenä sanana merkityksessä Varat, varallisuus'.
SKES 1969 taa 'tämä', taka; Hakulinen 1979 127-128 (-/cA-johtimesta); Jussila 1998 taa 'taakse',
taka, takaa, takana, takaperin-, SSA 2000 taka-.
takellella
Kangertelevaan puhumiseen viittaavalla takellella-verbHlä. on likimääräisiä vasti-
neita eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan paakkuuntumista, takertumista, soper-
telemista yms. merkitsevä takeltuo ja vepsän takaltaa 'tarttua kiinni (lumi sukseen)'.
Nämä ovat kaikki johdoksia samasta vanhasta sanavartalosta, josta on muodostettu
myös verbi —> takertua. Suomen vanhassa kirjakielessä, murteissa ja lähisukukie-
lissä esiintyy myös samaan yhteyteen kuuluva mutta toisella johtimella muodostettu
verbi takistua 'tarttua kiinni, takertua'. Tämä on esiintynyt kirjakielessä Agricolasta
alkaen, sen sijaan takellella on tullut käyttöön vasta 1800-luvulla.
SKES 1969 takki3; Jussila 1998 takistua; SSA 2000 takistua.
takertua
Verbillä on likimääräinen vastine virossa, jossa takerdada merkitsee 'penkoa, sotkea,
pöllyttää; kaivautua'. Vastineita on esitetty myös hantista, jossa mm. täxört- mer-
kitsee 'tartuttaa, panna kiinni'. Sanavartalon alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu
*takk3-, johon eri kielissä on liitetty erilaisia johtimia. Vastineiden etäisyyden takia
suomalais-ugrilainen rinnastus on kuitenkin epävarma. Suomen kirjakielessä taker-
1260

tua on ensi kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan
teki Daniel Jusleniuksen sanakirjaan vuoden 1770 jälkeen. Viron takerdada-verbiä
vastaava suomen takertaa on mainittu ensi kertaa Kristfrid Gananderin sanakirjassa
1787.
SKES 1969 takki3; UEW 1988 507-508; Jussila 1998 takertaay takertua; SSA 2000 takertua.
takia
Syytä ilmaiseva takia on mitä ilmeisimmin jonkinlainen vanha tulosijamuoto sana-
vartalosta —» taka, johon muodon hämärtymisen jälkeen on liitetty vielä partitii-
vin pääte. Muodon alkuperäinen merkitys on ollut 'taakse, perään, jälkeen*. Suomen
kirjakielessä takia on tullut käyttöön vasta 1800-luvulla. Kustaa Renvallin sanakir-
jassa 1826 on mainittu sekä takia että tämän rinnakkaismuoto taki. Murteissa esiin-
tyy samassa merkityksessä myös saman vartalon muita sijamuotoja, mm. takeen ja
takutta.
SKES 1969 takia; SSA 2000 takia.
takiainen
Sanalla on likimääräisiä vastineita useimmissa lähisukukielissä, esim. inkeroi-
sessa takkiain, lyydissä takkiairie, vepsässä takkiz ja virossa takjas. Kaikki viittaavat
Arctium-suvun kasveihin, joiden pallomaisen kehdon kärjessä on koukkumaisia
kehtosuomuja. Nämä tarttuvat helposti kiinni ohi kulkeviin ihmisiin tai eläimiin.
Sana on selitetty balttilaiseksi lainaksi, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *dagijas
edustaa nykylatviassa dadzis. Suomen kirjakielessä sana on ensi kertaa mainittu Eri-
cus Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637 asussa takkiainen.
Thomsen 1890 165; SKES 1969 takiainen; Jussila 1998 takkiainen; SSA 2000 takiainen.
takka
Avointa tulisijaa tai uunia merkitsevä takka on lainaa ruotsin murteellisesta sanasta
stakka 'liesi, takka, lieden tulisija', joka kuuluu etymologisesti yhteen kekoa tai aumaa
merkitsevän kirjakielen stac/c-sanan kanssa (—> taakka). Suomen kirjakielessä takka
on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637.
H. J. Streng 1915 222; SKES 1969 takka1; Jussila 1998 takka1; SSA 2000 takka1.
takki
Päällysvaatetta merkitsevä takki on lainaa muinaisruotsin sanasta stakker, joka on
merkinnyt puseromaista vaatekappaletta. Nykyruotsin vastine stack on murresana,
joka tarkoittaa hametta. Suomen kirjakielessä takki on ensi kertaa mainittu osana
yhdyssanaa päälistakki Ljungo Tuomaanpojan suomentamassa maanlaissa 1601.
1261

Itsenäisenä sanana takki on esiintynyt Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa
1637.
H. J. Streng 1915 222; SKES 1969 takki1; Jussila 1998 takki; SSA 2000 takki.
takku
Sotkuista tukkaa, karvaa, villaa, heinää tms. merkitsevällä ta/cfcw-sanalla on vastine
useimmissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen, karjalan ja vatjan takku, lyydin tak ja
viron takk. Sana on johdos samasta vartalosta, josta on muodostettu myös verbi —>
takertua. Suomen kirjakielessä takku on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen
sanakirjassa 1745.
SKES 1969 takku; Jussila 1998 takku; SSA 2000 takku.
takoa
Sepän työhön kuuluvaa metallin hakkaamista tai muuta toistuvaa lyömistä merkit-
sevällä ta/coa-verbillä on vastine kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä, esim. kar-
jalassa takuOy lyydissä ja vepsässä tagoda, vatjassa takkoa, virossa taguda ja liivissä
taggö. Sana lienee alkuaan takomisen ääntä jäljittelevä onomatopoeettinen muo-
doste. Suomen kirjakielessä takoa on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1969 takoa; Jussila 1998 takoa; SSA 2000 takoa.
taksa
Määrättyä hintaa tai maksua merkitsevä taksa on lainaa ruotsin sanasta taxa. Tämä
juontuu alkuaan keskiajan latinan sanasta taxa, joka merkitsee arviota. Sana on joh-
dos verbistä täxäre arvioida (käsillä tunnustellen)'. Suomen kirjakielessä taksa on
ensi kertaa mainittu Henrik Florinuksen suomentamassa kirkkolaissa 1688. Van-
hassa kirjakielessä on käytetty myös asua taksi samassa merkityksessä. Tämä on ensi
kertaa mainittu Ljungo Tuomaanpojan suomentamassa kaupunginlaissa 1609.
Renvall 1826 215; Karlsson 1964 124-125; SKES 1969 taksa; Jussila 1998 taksa, taksi; SSA 2000
taksa.
taksi
Vuokra-autoa merkitsevä taksi on kansainvälinen lainasana, joka on suomessa tullut
käyttöön vuonna 1920. Nimityksen perusteena on taksametriksi nimitetty mittaus-
laite, joka laskee ja ilmaisee ajomaksun suuruuden. Tällaisella laitteella varustetuista
autoista on jo 1900-luvun alussa käytetty Englannissa nimitystä taximeter-cab, taxi-
cab tai taxi. Ruotsissa taxi on ollut käytössä vuodesta 1912 lähtien.
Onions 1979 taxi; Pulkkinen 1984 taksi; Koukkunen 1990 taksi; SSA 2000 taksi.
1262

taksvärkki
Päivätyötä, entisaikoina etenkin torpparin päätaloonsa tekemää yhden työpäivän
mittaista työpanosta merkitsevä taksvärkki on mukaillen lainattu ruotsin sanasta
dagsverke. Suomen kirjakielessä sanaa on ensimmäisenä käyttänyt Antti Lizelius laa-
timassaan Mynämäen kirkonkokouksen suomenkielisessä pöytäkirjassa 1766.
SKES 1969 taksvärkki; Jussila 1998 taksvärkki; SSA 2000 taksvärkki.
taktiikka
Suunnitelmallista menettelyä tai sotilaskielessä taistelutaitoa merkitsevä taktiikka
on lainattu suomeen ruotsin sanasta taktik, joka alkuaan juontuu ranskan välityk-
sellä kreikasta. Kreikan taktikä on alun perin monikkomuoto adjektiivista taktikös,
joka tarkoittaa sananmukaisesti järjestämiseen liittyvää. Käytännössä se on viitannut
etenkin sotajoukon järjestämiseen, joten taktiikka on alun perin taistelutaitoa mer-
kitsevä sotatermi. Suomen kirjakielessä taktiikka on tullut käyttöön 1880-luvulla,
ensi alkuun ruotsin mukaisessa asussa taktiikki. Kreikan sanaa uskollisemmin nou-
dattava taktiikka on vakiintunut suomeen vuosisadan vaihteessa. Tämä asu voi
perustua myös suoraan keskiajan latinaan, jossa sana on ollut tactica.
Hellquist 1939 taktik; Koukkunen 1990 taktiikka.
takuu
Verbistä —» taata 'mennä takuuseen* muodostetussa johdoksessa takuu on johdin-
suffiksina itämurteille ominainen -uu. Samasta vartalosta toisella johtimella muo-
dostettu, osittain synonyyminen johdos on takaus. Suomen kirjakielessä takaus on
ensi kertaa mainittu herra Martin suomentamassa maanlaissa vuoden 1570 tienoilla,
takuu on tullut kirjakieleen Juhana Wegeliuksen postillassa 1749.
SKES 1969 taata2; Jussila 1998 takaus, takuu; SSA 2000 taata2.
tali
Varsinkin lampaan tai naudan jähmeää rasvaa merkitsevä tali on lainaa ruotsin
sanasta talg. Suomen kirjakielessä tali on ensi kertaa mainittu herra Martin suomen-
tamassa maanlaissa vuoden 1570 tienoilla.
Renvall 1826 215; H. J. Streng 1915 222; SKES 1969 tali; Jussila 1998 tali; SSA 2000 tali.
talikko
Etenkin lannan luomisessa tarvittavaa hankomaista työvälinettä merkitsevä talikko
on johdos lantaa merkitsevästä sanasta tade. Tämä on vanha germaaninen laina,
jonka alkumuodoksi on rekonstruoitu *tada-. Nykyruotsissa tätä edustaa murteelli-
nen tad 'lanta'. Sanassa talikko on yleiskielen d-äännettä vastaamassa hämäläismur-
teille ominainen /-konsonantti; sana on siis omaksuttu yleiskieleen hämäläismurtei-
1263

sessa asussa. Suomen kirjakielessä talikko on ensi kertaa mainittu Ericus Schrode-
ruksen tulkkisanakirjassa 1637 asussa tadikko. Nykyasu talikko on tullut kirjakie-
leen niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan teki Daniel Jusleniuksen
sanakirjaan vuoden 1770 jälkeen.
SKES 1969 tade; Koivulehto 1992 SUSA 84 164; Jussila 1998 tadikko, talikko; SSA 2000 talikko.
talismaani
Onnea tuottavaa taikakalua merkitsevä talismaani on lainattu suomeen ruotsin
sanasta talisman. Tämä sekä monien muidenkin kielten samantapaiset sanat juon-
tuvat arabian kielen välityksellä alkuaan kreikan sanasta telesma, joka maksun tai
veron lisäksi on merkinnyt myös taikaesinettä. Sana perustuu alkuaan verbiin telein
suorittaa (loppuun)'. Suomen kirjakieleen talismaani on tullut 1800-luvulla. Aga-
thon Meurmanin sivistyssanakirjassa (1890) talisman on selitetty taikakaluksi tai
noitakaluksi.
Hellquist 1939 talisman; SSA 2000 talismaani.
1 talja 'karvapeitteinen nahka'
Suuren eläimen karvapeitteistä nahkaa merkitsevällä ta/jö-sanalla on vastine eräissä
itäisissä lähisukukielissä ja saamessa. Näitä ovat karjalan talja, lyydin talja, saamen
duollji. Vastineita on esitetty myös samojedikielistä, esim. nenetsin täj 'naamanahka'
ja enetsin täjo 'päänahka', mutta nämä ovat merkityserojen takia hyvin epävarmoja.
Joka tapauksessa sanaa on pidetty perinteisesti vanhana ja omaperäisenä, ja sen alku-
peräiseksi asuksi on rekonstruoitu * talja. Toisaalta on viitattu myös siihen mahdolli-
suuteen, että kielikunnan länsipäässä esiintyvä sana voisi olla balttilainen laina. Balt-
tilaiseksi alkumuodoksi rekonstruoitu *dalja ei kuitenkaan merkitse eläimen taljaa
vaan osaa, osuutta (saaliista tms.). Näin ollen ta//a-sanan etymologia on edelleen
kiistanalainen. Suomen kirjakielessä talja on ensimmäistä kertaa mainittu vuonna
1677 Anders Keksin sepittämässä runossa, joka kuvasi jäänlähtöä Tornionjoesta.
SKES 1969 talja; Koivulehto Vir. 1984 12; UEW 1988 508-509; Jussila 1998 talja; SSA 2000 talja.
2 talja 'väkipyörästö, nosto-1. vetolaite'
Suomen kansankielessä etenkin rannikkomurteissa tunnettu veto- tai nostolaitteen
nimitys talja on lainaa ruotsin sanasta talja. Tämä on lainattu alasaksan tai hollannin
kautta italian samaa merkitsevästä sanasta taglia. Alkuaan sana juontuu latinasta,
jonka tälea on johdos verbistä täliäre 'leikata' ja merkitsee irti leikattua kappaletta.
Suomen kirjakielessä talja on ensi kertaa mainittu vuonna 1778 säädöksessä, joka
koski kauppalaivojen mittauslaitteita. Ta/ja-sanan merkitystä ja erilaisten taljojen
käyttöä on perinpohjaisesti selitetty Albin Stjerncreutzin laatimassa monikielisessä
merisanakirjassa, joka ilmestyi 1863.
SKES 1969 talja2; de Vries 1971 talie; Jussila 1998 talja2; SSA 2000 talja2.
1264

talkki
Valkoista jauhomaista lääkeainetta merkitsevä talkki on lainaa ruotsin sanasta taik,
joka saksan tai ranskan kautta juontuu espanjasta ja tätä kautta edelleen arabian
samaa merkitsevästä sanasta tal(a)q. Saksassa sana on tullut käyttöön 1500-luvun
alkupuolella, ruotsissa 1600-luvulla. Suomen kirjakieleen talkki on tullut 1800-
luvulla; sana mainitaan ainakin jo Daniel Europaeuksen sanakirjassa 1853.
Hellquist 1939 taik; Kluge - Mitzka 1960 Taik; SSA 2000 talkki.
talkkuna
Kypsytetyistä jauhoista ja piimästä tms. sekoitettua puuromaista ruokaa merkitse-
vällä talkkuna-sanalla on vastine useimmissa lähisukukielissä, esim. inkeroisessa,
karjalassa ja vatjassa talkkunay lyydissä tolkun, vepsässä taukun ja virossa murteel-
linen talkuna. Sana on muinaisvenäläinen laina, jolle rekonstruoitua alkumuotoa
*tolkiino vastaa nykyvenäjässä toloknö. Suomen kirjakielessä talkkuna on ensi kertaa
mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
Mikkola 1894 170; SKES 1969 talkkuna; Plöger 1973 195; Hahmo 1994 GA 232-233; Jussila 1998
talkkuna; SSA 2000 talkkuna.
talkoot
Naapuriapuun perustuvaa yhteistä työurakkaa merkitsevä talkoot tunnetaan kai-
kissa lähisukukielissä, inkeroisessa talkohot tai talkokseU karjalassa talkohot, vep-
sässä toughud tai taugud, vatjassa talkösöt, virossa talgud ja liivissä taylköd. Samaan
yhteyteen kuuluvaksi on arveltu myös luulajansaamen sanaa tuoVkö, joka merkitsee
lahjusta, mutta merkityseron takia rinnastus on epävarma. Itämerensuomen talkoot
on joka tapauksessa balttilainen laina, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *talkös vastaa
mm. nykylatvian taika. Tämä merkitsee talkootyötä, talkooväkeä tai talkookestitystä.
Suomen kirjakielessä talkoot on ensimmäistä kertaa mainittu palkollisia koskevassa
asetuksessa vuonna 1723.
Thomsen 1890 227; SKES 1969 talkoo; Jussila 1998 talkoo; SSA 2000 talkoo.
tallata
Verbillä on tarkka vastine inkeroisessa, karjalassa, vepsässä, vatjassa ja virossa. Ety-
mologiseksi vastineeksi on myös arveltu komin verbiä talalny 'polkea, astua', ja
sanavartalon yhteiseksi alkumuodoksi on rekonstruoitu *tala-. Äännehistoriallisista
syistä rinnastus on kuitenkin hyvin epävarma. Joka tapauksessa sana näyttää omape-
räiseltä. Suomen kirjakielessä tallata on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1969 tallata; UEW 1988 791; Jussila 1998 tallata; SSA 2000 tallata.
1265

tallettaa
Säästöön panemista merkitsevä verbi tallettaa on johdos samasta *ta/te-tyyppi-
sestä sanavartalosta, joka esiintyy moniin eri taivutusmuotoihin kiteytyneenä sekä
suomessa että virossa. Suomessa näitä muotoja ovat esim. tallella, tallessa, talteen,
virossa tallel ja tallele. Myös karjalassa on vastaavia taivutusmuotoja, esim. tallella,
tallelle, talteh, mutta ne ovat lainaa suomesta. Sanavartalon alkuperä on tuntema-
ton. Suomen kirjakielessä tallella on esiintynyt Agricolasta alkaen ja tallelle on mai-
nittu suunnilleen samanikäisessä Westhin tekstissä. Sen sijaan verbi tallettaa on
1800-luvun uudissanoja. Ensi kertaa tämäntapaista verbiä talilta on käytetty Turun
Viikko-Sanomissa 1826, J. H. Keckmanin suomentamassa lääkärikirjassa 1837 on
verbi tallehtia, mutta nykyisin käytössä oleva tallettaa on mainittu vasta Ferdinand
Ahlmanin sanakirjan vuonna 1874 ilmestyneessä toisessa painoksessa.
Rapola 1960 tallettaa; SKES 1969 taite; Jussila 1998 tallella, tallelle; SSA 2000 tallella.
talli
Suomen talli on lainattu ruotsin tallia tai pilttuuta merkitsevästä sanasta stall. Sama
sana on lainattu myös inkeroiseen, karjalaan ja vatjaan. Suomen kirjakielessä talli on
esiintynyt Agricolasta alkaen, tosin ensin asussa stalli. Nykyasu talli on tullut kieleen
Henrik Florinuksen sanakirjassa 1678.
Renvall 1826 216; H. J. Streng 1915 223; SKES 1969 talli; Jussila 1998 talli; SSA 2000 talli.
talo
Sanalla on vepsää lukuun ottamatta vastine kaikissa itämerensuomalaisissa kie-
lissä, inkeroisessa tahi, karjalassa, lyydissä ja vatjassa talo, virossa talu ja liivissä tai
Rakenteeltaan talo on selvästi johdos, ja sen kantasana on katosta tai lavaa merkit-
sevä talas, jolla on etymologinen vastine ainakin virossa ja liivissä. Tätä on vanhas-
taan pidetty indoeurooppalaisena lainana, mutta lainanantajakielestä ei ole täyttä
selvyyttä. Mahdollisina lähtömuotoina on esitetty mm. kanta-arjalainen *talas, joka
on merkinnyt tasaista pintaa tai alustaa, tai kantagermaanin muotoa *stallaz, jota
muinaisnorjassa edustaa stallr 'teline, lava; talli; seimi*. Myös balttilaiskielissä on vas-
taavantyyppisiä sanoja, esim. muinaispreussin talus 'huoneen lattia', joten lainau-
tuminen tältäkin taholta on periaatteessa mahdollista. Suomen kirjakielessä talo on
esiintynyt Agricolasta alkaen, samoin tämän johdos talous. Sen sijaan talas on tullut
kirjakieleen vasta 1700-luvulla: Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745 se mainitaan
kalankuivaustelineen merkityksessä, Henrik Gabriel Porthanin tekemissä lisäyksissä
vuoden 1770 jälkeen venesuojan nimityksenä. Adjektiivi taloudellinen on Pietari
Hannikaisen esittämä uudissana vuodelta 1847.
Rapola 1960 taloudellinen, SKES 1969 talas, talo; Joki 1973 324; Hofstra 1985 102; UEW 1988
508; Jussila 1998 talas, talo, talous; SSA 2000 talas, talo.
1266

taltta
Leveäteräistä puuntyöstövälinettä merkitsevällä taZffa-sanalla on vastineita itäisissä
lähisukukielissä. Näitä ovat karjalan taltta sekä lyydin ja vepsän talt. Sana on mui-
naisvenäläinen laina, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *dolto vastaa nykyvenäjässä
dolotö. Suomen kirjakielessä taltta on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin
sanakirjassa 1787.
Ahlqvist Suomi 1857 97; Mikkola 1894 111-112; SKES 1969 taltta; Plöger 1973 196; Jussila 1998
taltta; SSA 2000 taltta.
talttua
Verbin ainoa sukukielinen vastine on viron taltuda. Sana on rakenteeltaan selvästi
johdos, ja se on mahdollisesti muodostettu samasta vartalosta, johon perustuu myös
verbi —> taluttaa, mutta kantavartalon alkuperä on hämärän peitossa. Suomen kir-
jakielessä talttua on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
Samassa teoksessa on myös johdokset taltuttaa ja talttumaton.
SKES 1969 talttua; Jussila 1998 talttua, talttumaton, taltuttaa; SSA 2000 talttua.
taluttaa
Verbin tarkkoja vastineita ovat inkeroisen taluttaa ja karjalan taluttoa, sen sijaan
lyydin ja vepsän taluda ovat samasta vartalosta eri tavalla muodostettuja kuten myös
viron taluda, jonka yleiskielinen nykymerkitys on sietää, kärsiä, sallia'. Myös suo-
men murteissa esiintyy näitä viimeksi mainittuja johdoksia vastaava talua tai taluta
'taluttaa, johdattaa; seurata; tulla itse toimeen'. Vartalon alkuperä on tuntematon.
Suomen kirjakielessä taluttaa on esiintynyt Uppsalan evankeliumikirjasta ja Agrico-
lasta alkaen, talua on mainittu Ljungo Tuomaanpojan suomentamassa maanlaissa
1601.
SKES 1969 taluttaa; Jussila 1998 talua, taluttaa; SSA 2000 taluttaa.
talvi
Sanalla on vastine kaikissa suomalais-ugrilaisissa kielissä. Näitä ovat inkeroisen, kar-
jalan ja vatjan talvi, lyydin ja vepsän talv, viron talv, liivin tola, saamen dälvi, mord-
van f ele, marin tel, udmurtin toi, komin töl, mansin täi, hantin täi ja unkarin tel
Sanan suomalais-ugrilaiseksi alkumuodoksi on rekonstruoitu *tälwä. Suomen kirja-
kielessä talvi on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1969 talvi; UEW 1988 516; Jussila 1998 talvi; SSA 2000 talvi.
tamburiini
Ruotsista lainattu tamburiini merkitsee pientä rumpua, jonka reunaan on kiinnitetty
helistimiä. Ruotsin tamburin juontuu joko ranskasta, jossa tambourine on deminu-
1267

tiivimuoto rumpua merkitsevästä sanasta tamboury tai sitten italiasta, jossa vastaava
sana on tamburino. Ruotsissa sana on tullut käyttöön 1800-luvun alkupuolella, suo-
malaisena sanana tamburiini on mainittu ainakin jo Agathon Meurmanin ranska-
lais-suomalaisessa sanakirjassa 1877. Tätä ennen ruotsin tamburin on suomennettu
mm. sanoilla käsirumpu tai rumpunen.
Hellquist 1939 tamburin; SSA 2000 tampuuri.
tamine
Sanalla ei ole vastineita sukukielissä eikä sille tunneta myöskään lainaetymologiaa.
Rakenteeltaan se näyttää selvästi johdokselta, mutta kannaksi sopivaa vartaloa ei kie-
lestä löydy. Tällaiseksi on tosin arveltu murresanaa tamea, joka merkitsee vahvaa
tai paksua, mutta selitys ei ole uskottava, sillä tamea on paljon harvinaisempi sana
kuin murteissa laajalti tunnettu tamine. Sanan alkuperä on siis täysin hämärän pei-
tossa. Suomen kirjakieleen tamine on tullut vasta 1800-luvulla; ensiesiintymä on G.
E. Eurenin sanakirjassa 1860.
SSA 2000 tamine.
tamma
Naarashevosta merkitsevä tamma on lainaa muinaisruotsin sanasta tamben tamma,
tamm, joka merkitsee kesyä. Nykyruotsin vastine on tam. Nimitys on viitannut
nimenomaan kesytettyyn ja opetettuun hevoseen, ja oriita lauhkeammat tammat
ovat ensi alkuun olleet helpompia kesytettäviä. Suomen kirjakielessä tamma on
esiintynyt Agricolasta alkaen.
Vilkuna Vir. 1967 180-181; SKES 1969 tamma; Jussila 1998 tamma; SSA 2000 tamma.
tammi
Jaloa lehtipuuta (Quercus) merkitsevällä taram/-sanalla on varmoja vastineita sekä
itämerensuomessa että volgalaiskielissä, esim. inkeroisessa, karjalassa, lyydissä ja vat-
jassa tammi, virossa tamm, liivissä täm, mordvassa tumo ja märissä tumo. Lisäksi on
arveltu, että alkuosa tammea merkitsevässä udmurtin yhdyssanassa ty-py ja komin
sanassa tu-pu kuuluisi samaan yhteyteen. Äännehistoriallisista syistä rinnastus on
kuitenkin epävarma. Jälkiosa pu on joka tapauksessa suomen p«w-sanan vastine.
Volgalaiskielten vastineiden perusteella sana lasketaan kuuluvaksi vanhaan omape-
räiseen kerrostumaan, ja sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *toma. Suomen
kirjakielessä tammi on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1969 tammi1; UEW 1988 798; Jussila 1998 tammi; SSA 2000 tammi1.
1268

tammikuu
Kylmään ja pimeään talvikuukauteen viittaava tammikuu on yhdyssana, jonka jäl-
kiosana on ikivanha taivaankappaleen ja kuukauden nimitys —* kuu. Alkuosana
oleva tammi ei ilmeisestikään ole se sama —» tammu joka tunnetaan jalon lehtipuun
nimenä, vaan pyörän akselia, napaa, myllyn keskipuuta yms. merkitsevä ruotsalais-
peräinen lainasana tammU joka suomen murteissa tunnetaan etenkin Hämeessä ja
Keski-Suomessa. Tämän tamm/-sanan on selitetty juontuvan ruotsin runkoa yms.
merkitsevästä sanasta stam, joka puolestaan on lainaa alasaksasta. Lainaselitys on
kuitenkin epävarma merkityserojen vuoksi. Kuukauden nimessä tammi voisi viitata
talven keskikohtaan. Toisten selitysten mukaan alkuosa olisi sittenkin puun nimi-
tys ja viittaisi vertauskuvallisesti tammikuun koviin pakkasiin. Asiaa on mahdotonta
ratkaista, sillä yhdyssana on muodostettu ennen kirjakielen syntyä ja sitä koskevat
selitykset ovat jälkeenpäin teorioituja. Suomen kirjakielessä tammikuu on esiintynyt
Agricolasta alkaen.
SKES 1969 tammikuu-, Jussila 1998 tammikuu; SSA 2000 tammikuu.
tampata
Verbi tampata on saatu suomeen ruotsista, ja sen taustalla on kaksi eri verbiä. Merki-
tyksessä 'tomuttaa, piiskata mattoja' sen on lainaa ruotsin verbistä damma, muinais-
ruotsissa, damba, 'tomuttaa, puhdistaa pölyjä', merkityksessä 'polkea* se on lainaa
ruotsin verbistä stampa 'polkea, tömistää; survoa; vanuttaa sarkaa; kulkea raskaasti'
yms. Jälkimmäinen tampata on suomen kirjakielessä ensi kertaa mainittu Carl Gus-
taf Wemanin sepittämässä häärunossa 1766, edellinen on tullut kieleen vasta 1800-
luvun lopulla.
Karsten 1944 FmS 10 528-529; SKES 1969 tampata, tamppi1; Jussila 1998 tampata; SSA 2000
tampata, tamppi1.
Tampere
Nykyään Tampereena tunnetun kaupungin nimi on aluksi esiintynyt asuissa Tam-
berkoski (1544) ja Tammerkoski (1555); ensimmäinen ruotsinkielinen merkintä on
Tamberforss vuodelta 1554. Yhdistämättömänä nimi on vanhoissa asiakirjoissa ollut
harvinaisempi, mutta myös asu Tampere on mainittu jo 1590. Näitä vanhemmissa
rajankäyntipöytäkirjoissa paikkakuntaa on nimitetty yleensä vain Koskeksi (1400-
1500-L). Hyvän sijaintinsa takia se on ollut tärkeä ja tunnettu kauppapaikka. Nimen
alkuosa Tammer- juontuu ilmeisesti muinaisruotsin sanasta damber 'pato(allas),
vesihauta; sulku', jota nykyruotsissa vastaa damm. Tätä damfoer-sanaa on joko sellai-
senaan tai fcosfa-sanaan yhdistettynä alettu käyttää paikannimenä. Tampereen kau-
punki on perustettu vuonna 1775 Kustaa III:n toimesta.
Nissilä Vir. 1959,190-205.
1269

tanakka
Sanan tarkka vastine on karjalan tanakka Vankka, tukeva, jäykkä*. Sana on johdos
vartalosta tana-, joka esiintyy tiettyihin taivutusmuotoihin kiteytyneiden adverbien
kantana, esim. tanaan, tanassa. Vartalon alkuperä on epäselvä. Eräiden käsitysten
mukaan tana- kuuluisi yhteen sen vanhan vartalon kanssa, josta on muodostettu
eräissä murteissa tunnettu, jäykkää merkitsevä adjektiivi tankea. Tämän etymologi-
sia vastineita ovat liivin ddqktö ja mordvan tarjgoda. Näiden yhteisen vartalon alku-
peräiseksi asuksi on rekonstruoitu *tarjke-. Äänne- ja merkityserojen takia tana- ja
*ta7//ce-vartaloiden yhteys on kuitenkin hyvin epävarma. Näin ollen tana-vartalon
alkuperää on toistaiseksi pidettävä selvittämättömänä. Suomen kirjakieleen tanakka
on tullut vasta 1800-luvulla. Sana mainitaan ainakin jo G. E. Eurenin sanakirjassa
1860.
SKES 1969 tana1; UEW 1988 791-792; SSA 2000 tanakka.
tango
Suosittua latinalaisamerikkalaista seuratanssia merkitsevä tango-sana, on tanssin
myötä levinnyt muihin kieliin espanjasta. Sanan varhaisempi tausta on tuntematon.
Jo ennen nykyisin tangona tunnetun tanssin muotoutumista tango-sanaa on rans-
kan kielessä käytetty espanjalaisen flamencotanssin nimityksenä. Nykyisenkaltaista
tangoa alettiin tanssia vuonna 1880 Buenos Airesin satamakortteleissa, ja Pariisissa
siitä tuli suurta muotia 1912. Suomeen tango tuli vuonna 1913, jolloin tangoa alettiin
opettaa tanssikursseilla ja järjestettiin ensimmäinen tangomatinea.
TSK 9 1917 tango; Koukkunen 1990 tango.
tanhu
Kansantanssia merkitsevällä tanhu-sanaHla ei ole vastineita sukukielissä, eikä sitä tun-
neta edes suomen murteissa. Se näyttää nuorehkolta uudissanalta, joka ilmeisesti on
irronnut itsenäiseksi sanaksi sellaisista yhdyssanoista kuin tanhuleikki, tanhupaikka
yms. Näissä tanhu- ei merkitse tanssia vaan pihaa, kovaksi tallattua paikkaa talon
edessä tai muuta sellaista paikkaa, jossa on ollut hyvä tanssia ulkosalla. Pihaa mer-
kitsevä tanhu tai tanhua on vanha germaaninen laina, jolle rekonstruoitua alkumuo-
toa *tan%u- tai tan%wia- edustaa nykyruotsissa kyläkujaa, aidattua tietä, karjakujaa
yms. merkitsevä ta tai täg. Suomen kirjakielessä tanssia merkitsevää tanhu-sama.
on ensimmäisenä käyttänyt Otto Tarvanen eräässä kaunokirjallisessa suomennos-
teoksessa. Sen sijaan pihaa merkitsevä tanhua on mainittu jo Ljungo Tuomaanpojan
suomentamassa maanlaissa 1601.
Hakulinen Vir. 1969 211-215; SKES 1969 tanhua; Jussila 1998 tanhua; SSA 2000 tanhu, tanhua.
1270

1 tankata 'puhua t. lukea takellellen; päntätä päähänsä; jankuttaa, jankata'
Työläästi käyvää lukemista ja puhumista yms. merkitsevällä tankata-verbiYLä, on vas-
tine ainoastaan karjalassa, jossa tankkoa, tankkahuo tai tankuttoa merkitsee hidasta
ja jankkaavaa puhumista. Verbi on ilmeisesti johdos vanhasta jäykkää merkitsevästä
vartalosta, josta on muodostettu myös adjektiivi tankea (—» tanakka). Tälle tankea-
adjektiiville on esitetty vastine myös mordvasta, ja näiden johtamalla muodostettu-
jen adjektiivien yhteiseksi alkumuodoksi on rekonstruoitu *tanke-ta. Verbi tankata
on tullut kirjakieleen vasta 1800-luvulla, mutta jo tätä ennen on Kristfrid Ganande-
rin sanakirjassa 1787 mainittu samasta vartalosta muodostettu jankuttamista mer-
kitsevä verbi tankuttaa.
SKES 1969 tankata-, SSA 2000 tankata.
2 tankata 'täyttää säiliö'
Polttoaine- tai muun säiliön täyttämistä merkitsevä tankata voi periaatteessa olla
johdos ruotsalaisperäisestä lainasanasta —> 1 tankki, mutta todennäköisemmin se on
suora laina ruotsin verbistä tanka, joka perustuu nestesäiliötä merkitsevään sanaan
tank. Sävyltään puhekielinen tankata on 1900-luvun loppupuolen uudissanoja.
Pulkkinen 1984 tankata; SSA 2000 tankki1.
1 tankki 'nestesäiliö'
Nestesäiliötä merkitsevä tankki on lainaa ruotsin sanasta tank, joka juontuu englan-
nin välityksellä alkuaan jostakin Intiassa puhuttavasta kielestä, mahdollisesti hin-
distä, jossa tänkh merkitsee vesiastiaa. Suomen kirjakieleen tankki on tullut 1900-
luvun alkupuolella.
Pulkkinen 1984 tankata; SSA 2000 tankki1.
2 tankki 'panssarivaunu'
Panssarivaunua merkitsevä tankki on suomeen lainattu ruotsin sanasta tank, joka
puolestaan juontuu englannista. Panssaroituja taisteluajoneuvoja käyttivät ensim-
mäisinä englantilaiset ensimmäisessä maailmansodassa, ja nimitys tank annettiin
rakennusvaiheessa vuonna 1915 eräänlaiseksi peitenimeksi uudelle keksinnölle:
hyökkäysvaunujen osia valmistaville työläisille kerrottiin, että osia tarvittiin vesi-
tankkeihin, englanniksi tanks (—» 1 tankki 'nestesäiliö'). Panssarivaunua merkitsevä,
nykyään jo vanhentuneeksi katsottava tankki on ollut suomen kirjakielessä käytössä
1920-luvulta alkaen.
Hellquist 1939 tank; Kluge - Mitzka 1960 Tank; Onions 1979 tank.
1271

tanko
Sanalla ei ole vastineita sukukielissä, karjalan tanko on suomesta lainattu. Sana on
vanha germaaninen laina, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *stangö edustaa nyky-
ruotsissa stäng. Suomen kirjakielessä tanko on ensi kertaa mainittu herra Martin
suomentamassa maanlaissa vuoden 1570 tienoilla.
Thomsen 1869 149; SKES 1969 tanko; Hofstra 1985 68; Jussila 1998 tanko; SSA 2000 tanko.
tanner
Kovaksi tallautunutta maata merkitsevän tanner-sanan vastineita ovat mm. karja-
lan tanner, lyydin tander, vepsän tandar sekä saamen duottar. Saamen sana mer-
kitsee tunturia tai tundraa. Sana kuuluu vanhaan omaperäiseen kerrostumaan, ja
sitä on arveltu johdokseksi astumista tai polkemista merkitsevästä vartalosta, jolla
on vastineita myös samojedikielissä, esim. nenetsin tänä- 'tallata, polkea'. Suomen
kirjakielessä tanner on ensi kertaa mainittu Ljungo Tuomaanpojan suomentamassa
maanlaissa 1601.
SKES 1969 tanner, Jussila 1998 tanner; R£dei 1998 SUST 228 384-385; SSA 2000 tanner.
Tanska, tanska
Tanskan maahan ja kieleen viittaava tanska on mukaillen lainattu ruotsin sanasta
dansky joka tarkoittaa tanskalaista tai tanskan kieltä. Suomen kirjakielessä Tanska ja
tanskalainen ovat nykyasussaan tulleet käyttöön vasta 1800-luvulla, tätä ennen tans-
kalaisia nimitettiin yleensä juuteiksi, joskus myös danmarkkilaisiksi. Hartikka Speit-
zin suomentamissa vuorityöasetuksissa 1643 mainitaan kyllä Danska, mutta tämä
viittaa Danzigin kaupunkiin, ei tanskalaisiin. Tästä kaupungin nimestä juontuvat
pääosin myös suomessa tunnetut sukunimet Tanska ja Tanskanen. Tanskan maasta
on Mikael Agricola käyttänyt jo Uudessa testamentissaan nimitystä Tanmarkki, joka
on erillinen, vanhempi laina ruotsista.
Nissilä Vir. 1954 275-276; SKES 1969 Tanska; Jussila 1998 Tanska, tanskalainen; SSA 2000
Tanska.
tanssi
Sanalla ei ole vastineita sukukielissä. Se on lainaa ruotsin sanasta dans, jolla var-
haisuusruotsissa on ollut erilaisia rinnakkaismuotoja, mm. dantz tai dants. Suomen
kirjakielessä tanssi on esiintynyt Agricolasta alkaen, tosin ensi alkuun asussa tantsi.
Verbi tanssia on mainittu ensi kertaa Kristfrid Gananderin julkaisemassa satuko-
koelmassa 1784.
H. J. Streng 1915 223; SKES 1969 tanssi; Jussila 1998 tanssi, tanssia; SSA 2000 tanssi.
1272

tantta
Etenkin vanhanpuoleiseen ja tukevatekoiseen naisihmiseen viittaava tantta on lai-
naa ruotsin sanasta tant 'täti'. Ruotsin sana juontuu ranskasta, jossa tante merkit-
see äidin tai isän sisarta tai tätiä. Alun perin ranskan tätiä merkitsevä sana on ollut
ante, alussa oleva ^-konsonantti on peräisin omistusta ilmaisevasta pronominista
ta sinun'. Suomessa tantta on ollut alkuaan paikallinen murresana, jota on alettu
käyttää kirjakielessä vasta 1900-luvun loppupuolella, mutta ei sukulaisterminä vaan
hieman halventavana tai leikillisenä aikuisten naisten nimityksenä. Aiemmin tädin
nimityksenä on käytetty myös laina-asua tantti, joka nykyisessä yleiskielessä on tun-
tematon.
SKES 1969 tantti; SSA 2000 tantta.
tapa
Sanalla on vastineita kautta itämerensuomen, esim. karjalan ja vatjan tapa, lyydin,
vepsän ja viron taba sekä liivin daba. Lyydin, vepsän, vatjan ja liivin sanat merkit-
sevät tottumuksen lisäksi myös luonnetta. Saamen dähpi on äänneseikkojen nojalla
lainaa suomesta.
Sanan alkuperästä on kaksi selitystä. Perinteisesti tapa on katsottu balttilaiseksi
lainaksi, jolloin se olisi samaa juurta kuin liettuan daba 'luonto; tapa; luonne, ominai-
suus'. Myös germaanista alkuperää on pidetty mahdollisena. Germaanisella taholla
ei tosin ole lainalähteeksi sopivaa substantiivia, mutta sellaiseksi voidaan rekonst-
ruoida *dabö niiden sanojen pohjalta, jotka ovat lainalähteenä suomen verbille —» 1
tavata 'osua, kohdata'. Toinen kantagermaaninen lainalähde saattaisi olla *pawwa-,
josta on kehittynyt mm. anglosaksin Öeaw '(käytös)tapa'. Germaanista lainaselitystä
on perusteltu viittaamalla siihen, että germaaniselta taholta on muutenkin saatu
runsaasti yhteiskuntaelämään viittaavaa lainasanastoa. Suomen kirjakielessä tapa on
esiintynyt Agricolasta ja kaikista samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
Thomsen 1869 151 ja 1890 164-165; Kalima 1936,164-165; Koivulehto Vir. 1974 115-118; SKES
1969 tapa; Hofstra 1985 210; Jussila 1998 tapa; SSA 2000 tapa.
tapahtua
Verbin vastineita ovat inkeroisen tapahtua, karjalan tapahtuo ja liivin tabättö. Saa-
men dähpähuvvat on lainaa suomesta. Itämerensuomen tapahtua on joko joh-
dos germaanisperäisestä verbistä -» 1 tavata tai sitten suoraa lainaa germaaniselta
taholta. Alkumuodoksi rekonstruoitua verbivartaloa *ddban- edustaa mm. gootin
ga-daban 'tapahtua'.
Suomen kirjakielessä tapahtua on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsi-
kirjoituksista alkaen. Johdosta tapahtuma on ensimmäisenä käyttänyt Antti Lizelius
Suomenkielisissä Tieto-Sanomissaan 1776. Sana ei kuitenkaan vielä tällöin ole tullut
yleiseen käyttöön, vaan sen on tehnyt tunnetuksi vasta Elias Lönnrot 1830-luvulla.
Johdos sinänsä voi olla yhtä vanha kuin tapahtua-verbikin, sillä -mA-suffiksi kuuluu
1273

uralilaisen kielikunnan vanhimpiin ja produktiivisimpiin sananmuodostusainek-
siin. Vanhassa kirjakielessä on kuitenkin suosittu hieman toisenlaista johdostyyppiä;
Henrik Florinuksen sanakirjassa 1678 samassa merkityksessä on esiintynyt tapah-
tumus.
SKES 1969 tavata1; Jussila 1998 tapahtua, tapahtuma, tapahtumus; SSA 2000 tapahtua.
tapailla
Verbi tapailla on frekventatiivinen eli toistuvaa tekemistä ilmaiseva johdos germaa-
nisperäisestä —»1 tavata -verbistä. Suomen kirjakielessä tapailla on ensi kertaa mai-
nittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
SKES 1969 tavata1; Jussila 1998 tapailla; SSA 2000 tavata1.
tapaturma
Vahinkoa, onnettomuutta yms. merkitsevä tapaturma on lainaperäisistä, mutta suo-
men kieleen hyvin kotiutuneista aineksista muodostettu yhdyssana, jonka alkuosana
on balttilais- tai germaanisperäinen —»tapa, jälkiosana germaanisperäinen —> turma.
Suomen kirjakielessä tapaturma on esiintynyt Agricolasta alkaen sekä merkityksessä
sattuma' että 'onnettomuus*. Agricolalla on myös johtamalla muodostettu yhdysad-
jektiivi tapaturmainen.
Rapola 1960 tapaturma, tapaturmainen; SKES 1969 turma; Jussila 1998 tapaturma, tapaturmai-
nen; SSA 2000 turma.
tapaus
Sanalla ei ole varsinaisia vastineita sukukielissä; karjalan tapahus lienee lainaa suo-
mesta. Suomen tapaus on johdos germaanisperäisestä verbistä —» 1 tavata 'tavoittaa,
osua'. Vanhassa kirjakielessä tapaus on esiintynyt Agricolasta alkaen, mutta aluksi
merkityksessä arvoitus, vertaus'. Nykymerkityksessään tapaus on esiintynyt 1700-
luvun puolimailta lähtien, esim. Samuel Forseenin laatimassa lainsuomennoksen
käsikirjoituksessa 1738 ja Juhana Wegeliuksen postillassa 1747.
Rapola 1960 tapaus; SKES 1969 tavata1; Jussila 1998 tapaus; SSA 2000 tavata1.
tapella
Verbillä on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. karjalassa tapella, virossa tapelda
ja liivissä taplö. Nämä ovat johdoksia vanhemmasta —» tappaa-verbistä, jonka alku-
peräisiä merkityksiä on mm. 'lyödä'. Suomen kirjakielessä tapella on esiintynyt Agri-
colasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1969 tappaa1; Jussila 1998 tapella; SSA 2000 tappaa.
1274

tapetti
Nykysuomessa seinäpaperia merkitsevä tapetti on lainaa ruotsin sanasta tapeU joka
juontuu saksan kautta latinan sanasta tapetum tai tapete 'matto, verho'. Latinan sana
on lainaa kreikasta, jossa tapetion merkitsee pikku mattoa. Vanhoina aikoina tape-
tit olivat seinien tai muiden pintojen verhoiluun tarkoitettuja kankaita. Paperita-
pettien teollinen valmistus on aloitettu vasta 1700-luvun puolimaissa Englannissa.
Myös suomen vanhassa kirjakielessä ja murteissa tapetti-sanalla saattaa olla merkitys
seinävaate, raanu, peite, matto'. Suomen kirjakielessä tapetti on ensi kertaa mainittu
Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637. Jo tätä ennen Agricola on käyttänyt
samaan yhteyteen kuuluvaa, mutta ruotsista erikseen lainattua etuvokaalista muo-
toa tapatti vuodepeiton merkityksessä. Suomalaisille tapetti-sana on tullut tutuksi
mm. Raamatun välityksellä, mutta seinien verhoaminen erityisillä seinäpapereilla on
tavallisen suomea puhuvan kansan parissa yleistynyt vasta 1900-luvulla.
TSK 9 1917 tapetti-, SKES 1969 tapetti; Jussila 1998 tapetti; SSA 2000 tapetti.
tappaa
Verbillä on varmat etymologiset vastineet kaikissa lähisukukielissä sekä mordvassa.
Näitä ovat esim. inkeroisen ja vatjan tappaa, karjalan tappoa, vepsän tapta, viron
tappa, liivin tappo ja mordvan tapams. Myös etäisemmissä sukukielissä on samanta-
paisia verbejä, mm. komin tapötny 'lyödä nyrkillä', unkarin tapod 'polkea' ja nenet-
sin tapar- 'polkea', mutta merkityserojen takia yhteys on epävarma. Verbi tappaa
on alkuaan lyömisen ääntä jäljittelevä onomatopoeettinen sana, ja on mahdollista,
että samantapainen äänteellinen motivaatio on erikseen synnyttänyt samantapaisia
sanoja eri kielissä. Joka tapauksessa tappafl-verbiä pidetään vanhana omaperäisenä
sanana, ja vartalon alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *tappa-. Suomen kirjakie-
lessä tappaa on esiintynyt Agricolan aapiskirjasta alkaen.
SKES 1969 tappaa; UEW 1988 509-510; Jussila 1998 tappaa; SSA 2000 tappaa.
tappara
Pientä, leveäteräistä ja etenkin sota-aseeksi sopivaa kirvestä merkitsevä tappara on
lainaa venäjän sanasta topör 'kirves'. Sama sana on lainattu myös karjalan, vatjaan
ja viroon. Suomen kirjakielessä tappara on ensi kertaa mainittu niiden lisäysten jou-
kossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-
luvulla.
Mikkola 1894 170; SKES 1969 tappara; Jussila 1998 tappara; SSA 2000 tappara.
tappi
Tynnyrin, veneen tms. tulppaa merkitsevä tappi on lainaa ruotsin sanasta tapp. Sama
sana on lainattu myös inkeroiseen ja karjalaan. Viron tapp on erillinen laina saksasta.
Suomen kirjakielessä tappi on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisa-
1275

nakirjassa 1637 jälkiosana yhdyssanaa henkitappi. Tällä on tarkoitettu oluttynnyrin
tappia.
Renvall 1826 220; H. J. Streng 1915 224; SKES 1969 tappi; Jussila 1998 tappi; SSA 2000 tappi.
tappio
Häviötä tai menetystä merkitsevä tappio on johdos murteellisesta verbistä tapata,
joka on lainaa ruotsin verbistä tappa 'hävittää, menettää, kadottaa'. Verbi tapata on
esiintynyt vanhassa kirjakielessä herra Martin lainsuomennoksesta vuoden 1570 tie-
noilta alkaen, mutta nykyisessä kirjakielessä se on tuntematon. Johdos tappio on ensi
kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
Salonius 1881 Suomi 2:14 258; SKES 1969 tapata1; Jussila 1998 tappio; SSA 2000 tapata.
tappura
Ensisijaisesti hampun tai pellavan puhdistusjätettä, joskus myös sotkuista hamppua
tai pellavaa merkitsevän tappura-sanein vastineita ovat inkeroisen ja karjalan tappura
sekä vatjan monikollinen tapporat. Sana on selitetty johdokseksi vanhasta lyömistä
merkitsevästä —> tappaa-verbistä, jolla hampun tai pellavan käsittelyn yhteydessä on
ollut erikoismerkitys 'loukuttaa'. Tämä on käytännössä ollut lyömistä, jonka avulla
hamppu- tai pellavakuiduista on irrotettu karkea pintakerros. Tappurat eivät kelvan-
neet lankojen ja kankaiden raaka-aineeksi, mutta kylläkin esim. tilkkeeksi ja sytyk-
keeksi. Suomen kirjakielessä tappura on esiintynyt Agricolasta alkaen jälkiosana
yhdyssanassa orjantappura. Itsenäisenä sanana tappura on ensi kertaa mainittu
Georgius Kihlin sepittämässä häärunossa 1693.
SKES 1969 tappura; Jussila 1998 tappura; SSA tappura.
tapuli
Kirkon kellotornia tai puutavarapinoa merkitsevä tapuli on lainaa joko myöhäis-
muinaisruotsin sanasta stapul, jota nykyruotsissa vastaa stapel 'torni; tapuli; pino;
telakka' ym., tai sitten saman sanan suomenruotsalaisesta muodosta stapul joka
esiintyy mm. yhdyssanassa stapultorn 'kellotorni'. Suomen kirjakielessä tapuli on
ensi kertaa mainittu Ericus Walleniuksen kirjoittamassa ruumissaarnassa 1706 jäl-
kiosana yhdyssanassa kellostapuli ja itsenäisenä sanana Gabriel J. Calamniuksen
sururunossa 1734.
Renvall 1826 221; SKES 1969 tapuli; Jussila 1998 tapuli; SSA 2000 tapuli.
taputtaa
Verbin vastineita ovat inkeroisen taputtaa 'tömistää jaloillaan', karjalan taputtoa ja
vepsän fäputada. Nämä ovat johdoksia samasta taputuksen tai lyömisen ääntä jäl-
jittelevästä kannasta, josta on muodostettu myös verbi —» tappaa, mutta on mahdo-
1276

tonta sanoa, ovatko ne suoranaisesti tappaa-verbin johdoksia vai saman äänteellisen
motivaation pohjalta muodostettuja erillisiä sanoja. Suomen kirjakielessä taputtaa
on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745, mutta saman verbin
johdos taputella on esiintynyt jo ensimmäisessä suomenkielisessä Raamatussa 1642
ja johdos taputus Laurentius Petrin saarnassa 1656.
SKES 1969 taputtaa; Jussila 1998 taputella, taputtaa, taputus; SSA 2000 taputtaa.
tarakka
Nykyään polkupyörän tavaratelinettä merkitsevä tarakka on lainaa venäjän sanasta
töroky monikossa torokä, joka merkitsee satulahihnoja tai satulan takana olevia
sidontahihnoja. Suomen murteissa ja vanhassa kirjakielessä tarakka merkitsee mm.
satulan taakse sidottua laukkua tai taakkaa tai yleisemminkin kantamusta. Tarakassa
oleminen on tarkoittanut istumista kyydissä ratsastajan takana. Sama sana on lai-
nattu myös karjalaan, jossa tarakka merkitsee taakkaa, joukkoa tai laumaa. Suomen
kirjakielessä tarakka on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
Ahlqvist 1857 97; SKES 1969 tarakka; Plöger 1973 197; Jussila 1998 tarakka; SSA 2000 tarakka.
tarha
Aidattua pihaa, peltotilkkua, kehää tms. merkitsevällä tar/ia-sanalla on vastine
useimmissa itämerensuomalaisissa kielissä. Näitä ovat inkeroisen ja karjalan tarha,
vepsän tarh, vatjan ja viron tara sekä liivin tarä. Sana on vanha balttilainen laina,
jonka edustajia nykyisissä balttilaisissa kielissä ovat liettuan darzas 'puutarha; kehä
kuun ympärillä' sekä latvian därzs 'puutarha; kehä; piha, aitaus'. Suomen kirjakie-
lessä tarha on esiintynyt Agricolasta alkaen, samoin yhdyssana puutarha, Agricola
käytti myös paratiisista omatekoista nimitystä lustitarha.
Thomsen 1869 73 ja 1890 166; SKES 1969 tarha; Jussila 1998 tarha; SSA 2000 tarha.
tarina
Satua tai kertomusta merkitsevä tarina on lainaa venäjän sanasta Starina, joka mer-
kitsee vanhoja aikoja tai niistä kertovia runoja tai tarinoita. Sama sana on lainattu
myös karjalaan, lyydiin ja vepsään, joissa venäjän sananalkuinen konsonanttiyhtymä
on säilynyt, esim. karjalassa Starina. Suomen kirjakielessä tarina on ensi kertaa mai-
nittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jus-
leniuksen sanakirjaan 1770-luvulla. Verbi tarinoida on tullut kirjakieleen Kristfrid
Gananderin sanakirjassa 1787.
SKES 1969 tarina; Plöger 1973 tarina; Hahmo 1994 GA 280-281; Jussila 1998 tarina, tarinoida;
SSA 2000 tarina.
1277

tarjeta
Verbin vastineita ovat inkeroisen ja karjalan tareta sekä viron murteellinen targeda
tai targeneda. Vatjan vastine tarkönö- merkitsee 'uskaltaa*, ja myös muissa lähisuku-
kielissä sekä suomen vanhassa kirjakielessä tarjeta tai sen vastine voi merkitä 'roh-
jeta, uskaltaa'. Sanan alkuperä on epäselvä. Sen alkuperäinen merkitys on luultavasti
'kestää, sietää', ja se on mahdollisesti johdos samasta vartalosta, joka esiintyy myös
murresanassa tarkea 'halukas, kärkäs, tärkeä, kova; kiire' sekä tämän yleiskielisessä
vastineessa —» tärkeä. Suomen kirjakielessä tarjeta on ensi kertaa mainittu Daniel
Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1969 tarjeta, tarkea, tarkka; Jussila 1998 tarjeta; SSA 2000 tarjeta, tarkka.
tarjota
Verbillä tarjota ei ole tarkkoja etymologisia vastineita sukukielissä, vaan lähisuku-
kielten vastaavat verbit rinnastuvat suomen synonyymiseen verbiin tarita. Tämän
tarkkoja vastineita ovat karjalan, lyydin ja vepsän tarita sekä vatjan taritsö-. Verbin
vartalo on germaaninen laina, ja lainalähteeksi on rekonstruoitu germaaninen *tar-
jariy jonka myöhempiä edustajia ovat keskiyläsaksan zern 'tarjota, kestitä', saksan
zehren 'kuluttaa, jäytää; elää (jonkun kustannuksella)' ym. sekä ruotsin tära 'kulut-
taa' ym. Suomen tarjota voidaan selittää johdokseksi samaan etymologiseen yhtey-
teen kuuluvasta germaanisperäisestä lainasubstantiivista tarjo, joka yleensä esiintyy
vain tiettyihin taivutusmuotoihin kiteytyneiden adverbien kantana, esim. tarjona,
tarjolla. Suomen kirjakielessä tarita on esiintynyt Agricolasta alkaen, tarjota on mai-
nittu oikeaa jumalanpalvelusta käsittelevässä asiakirjassa v. 1667.
Hellquist 1939 tära; SKES 1969 tarita; Koivulehto Neuphil. Mitt. 73, 612-618; Hofstra 1985 347,
356; Jussila 1998 tarita, tarjota; Koivulehto 1999 VM 72; SSA 2000 tarita.
tarkastaa
Verbillä tarkastaa ei ole vastineita sukukielissä. Se on tullut kirjakieleen murteista,
joissa se on johdos adjektiivista —» tarkka. Murteissa tarkastaa saattaa merkitä myös
'pitää tarkasti, säästeliäästi'. Suomen kirjakielessä tarkastaa on ensi kertaa esiintynyt
vuoden 1735 almanakassa. Johdoksen tarkastella on ottanut kirjakieliseen käyttöön
Yrjö Koskinen vuonna 1858. Murteissa tarkastaa ja tarkastella ovat laajalevikkisiä ja
mahdollisesti paljonkin vanhempia.
Rapola 1960 tarkastaa; SKES 1969 tarkka; Jussila 1998 tarkastaa; SSA 2000 tarkka.
tarkistaa
Verbillä tarkistaa ei ole vastineita sukukielissä. Se on tullut kirjakieleen murteista,
joissa tarkistaa merkitsee mm. 'tutkia tarkkaan, tiivistää'. Murteissa tarkistaa on joh-
dos vanhemmasta adjektiivista tarkka samaan tapaan kuin —» tarkastaa. Virkakie-
len terminä tarkistaa on tullut käyttöön 1880-luvulla. Se mainitaan mm. Ferdinand
1278

Ahlmanin toimittamassa laki- ja virkakielen sanastossa 1883 ruotsin justera-verbin
käännösvastineena, mutta tämänkin jälkeen sitä on käytetty myös yleisemmässä
merkityksessä tarkastaa-verbin synonyymina. Verbistä johdettu substantiivi tarkis-
tus on mainittu ensi kertaa jo Maskun Hemmingin suomentamassa hurskaiden lau-
lujen kokoelmassa 1616.
SKES 1969 tarkka; Jussila 1998 tarkistus; SSA 2000 tarkka.
tarkka
Sanalla on liiviä lukuun ottamatta vastine kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä.
Näitä ovat inkeroisen, karjalan ja vatjan tarkka sekä lyydin, vepsän ja viron tark. Vas-
tineeksi on ehdotettu myös mordvan substantiivia tarka 'paikka, sija', mutta tämä
rinnastus on äännehistorian ongelmien ja merkityserojen takia epätodennäköinen.
Sanavartalon alkuperä on siis toistaiseksi selvittämättä. Samaan etymologiseen yhtey-
teen kuuluu myös murteissa esiintyvä adjektiivi tarkea 'kova, tärkeä' yms., jonka etu-
vokaalinen variantti on yleiskielen —» tärkeä.
Suomen kirjakielessä tarkka on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1969 tarkea, tarkka; Jussila 1998 tarkka; SSA 2000 tarkka.
tarkoittaa
Verbi tarkoittaa on saatu suomen kirjakieleen murteista, joissa se on johdos sanasta
—> tarkka ja merkitsee ensisijaisesti konkreettista tähtäämistä, esim. aseella. Tältä
pohjalta verbille on kehittynyt myös abstraktimpia merkityksiä, mm. aikoa, mer-
kitä'. Suomen kirjakielessä tarkoittaa on esiintynyt Agricolasta alkaen, aluksi myös
merkityksessä 'tähdätä, kohdistaa'. Verbistä johdettu tarkoitus on ensi kertaa esiinty-
nyt kirjakielessä jälkiosana Agricolan yhdyssanassa mielentarkoitus, joka on merkin-
nyt käsityskykyä. Itsenäisenä sanana tarkoitus on ensi kertaa mainittu Ericus Schro-
deruksen tulkkisanakirjassa 1637 merkityksessä 'tähtäin'. Nykymerkitys on Daniel
Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
Rapola 1960 tarkoittaa, tarkoitus; SKES 1969 tarkka; Jussila 1998 tarkoittaa, tarkoitus; SSA 2000
tarkka.
tarmo
Henkistä voimaa merkitsevän tarmo-sanan vastineita ovat karjalan tarmo voima' ja
saamen därpmi. Muina mahdollisina vastineina on esitetty mansin terörj 'nopea, vik-
kelä', hantin taröm 'luja, vahva, kestävä' ym. sekä unkarin terem 'kasvaa, ilmestyä',
mutta nämä ovat merkityserojen takia aivan epävarmoja. Joka tapauksessa sanaa on
arveltu vanhaksi ja omaperäiseksi, ja mikäli rinnastus ugrilaiskieliin pitää paikkansa,
alkuperäiseksi asuksi voidaan rekonstruoida *tärmä. Suomen kirjakielessä tarmo on
ensi kertaa mainittu rukouspäiviä koskevassa julistuksessa 1726. Adjektiivijohdos
1279

tarmokas on esiintynyt niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on
tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
SKES 1969 tarmo; UEW 1988 517-518; Jussila 1998 tarmo, tarmokas; SSA 2000 tarmo.
tarpoa
Nykysuomessa rämpimistä, kahlaamista yms. merkitsevä tarpoa on alkuaan tarkoit-
tanut kalojen hätistämistä verkkoon loiskuttamalla vettä suksisauvan tapaisella tar-
poimella. Tämä vanha merkitys on säilynyt verbin sukukielisillä vastineilla, joita ovat
inkeroisen ja vatjan tarpoa, karjalan tarpuo, lyydin tarboda, vepsän tarböda ja saa-
men duorbut. Sana on todennäköisesti lainaperäinen, ja mahdollisia lainaetymologi-
oita on esitetty kaksikin. Vanhemman selityksen mukaan sana juontuisi balttilaiselta
taholta, jolloin se olisi samaa juurta kuin latvian dalba 'tarvoin'. Toisena mahdolli-
suutena on esitetty, että lainalähteenä olisi germaaninen *staur- tai *staura-, jonka
myöhempiä edustajia ovat saksan stören 'häiritä' ja ruotsin stör seiväs'. Molemmissa
lainaetymologioissa on kuitenkin äänteellisiä ongelmia, eivätkä germaaniset sanat
merkitykseltäänkään suoranaisesti liity kalastusterminologiaan. Tarpoa-verbin alku-
perä on siis edelleen katsottava epäselväksi. Suomen kirjakielessä tarpoa on ensim-
mäistä kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa.
Thomsen 1890 165-166; SKES 1969 tarpoa; Koivulehto 1977 FUF 42 145; Hofstra 1985 134; Jus-
sila 1998 tarpoa; Koivulehto 1999 VM 130; SSA 2000 tarpoa.
tarra
Itsestään liimautuvaa merkkiä, kuvaa tms. merkitsevä tarra on nuori takaperoisjoh-
dos verbistä tarrata. Verbillä ei ole vastineita sukukielissä, eikä sen alkuperästä ole
muuta selitystä kuin että se liittyy jollakin tavoin vanhempaan —> tarttua-verbiiny
joskaan sitä ei rakenteensa puolesta voi selittää tämän varsinaiseksi johdokseksi.
Verbit tarrata ja tarrautua ovat tulleet kirjakieleen 1800-luvulla, tarra on otettu
käyttöön vuonna 1959.
SSA 2000 tarra.
tarttua
Verbillä on vastine useimmissa lähisukukielissä. Näitä ovat mm. inkeroisen ja vatjan
tarttua, karjalan tarttuo, lyydin tarttuda ja vepsän tartta. Virosta esitetty vastine tar-
duda merkitsee 'turtua' ja on merkityseron takia epävarma. Vastineeksi on perintei-
sesti arveltu myös unkarin verbiä tart 'pitää', mutta kun vastineet puuttuvat kaikista
välille jäävistä etäsukukielistä, on sinänsä uskottavan tuntuista rinnastusta pidettävä
epävarmana. Etäsukukieliin asti ulottuvan rinnastuksen tekee epäilyttäväksi myös
se, että itämerensuomalainen sana on äännerakenteensa perusteella johdos jostakin
yksinkertaisemmasta vartalosta. Tällaiseksi on rekonstruoitu *tart3. Mikäli rekonst-
ruktio osuisi oikeaan, sopisi sama vartalo myös alkuperältään epäselvän tarrata-
1280

verbin perustaksi (-» tarra). Suomen kirjakielessä tarttua on esiintynyt Agricolasta
alkaen.
SKES 1969 tarttua; UEW 1988 511-512; Jussila 1998 tarttua; SSA 2000 tarttua.
taru
Satua, tarinaa, perimätietoa yms. merkitsevä taru on perinteisesti selitetty johdok-
seksi murteellisesta verbistä täristä, jonka on arveltu olevan onomatopoeettista
alkuperää. Verbillä on vastine ainoastaan karjalassa, jossa taruo merkitsee 'puhua
sekavia, lörpötellä; puhua sopimattomia'. Toisaalta täristä voitaisiin kuitenkin selit-
tää venäläisperäisestä —» tarma-sanasta muodostetuksi johdokseksi. Johtaminen
voi käytännössä tapahtua myös niin, että johdinsuffiksi tai sellaiseksi tulkittu aines
vaihdetaan toiseen, ja tarina-sanan lopussa oleva, lainasanaan alun perinkin kuuluva
-na muistuttaa itämerensuomessa tavallista teonnimen johdinta, vrt. esim. surista
- surina. Jos tarina-sanan lopussa oleva -na ymmärretään päätteeksi, sen voi ajatella
tulleen vaihdetuksi verbinjohtimeen -sta-. Suomen kirjakielessä taru-sanan on otta-
nut käyttöön Otto Tarvanen eräässä nuortenkirjassaan vuonna 1836. Verbi täristä
on mainittu G. E. Eurenin sanakirjassa 1860, mutta se on aina ollut kirjakielen kan-
nalta marginaalinen.
Mikkola 1894 165; SKES 1969 taru; SSA 2000 täristä, taru.
tarve
Sanalla tarve tai tämän rinnakkaismuodolla tarvis on vastineita kautta itämerensuo-
men. Näitä ovat inkeroisen tarve, tarvis, karjalan tarvis, vepsän tarb'izy vatjan tarvis,
viron tarve ja liivin tärb. Sana on germaaninen laina, jolle rekonstruoituja alkumuo-
toja *parbaz tai parbö edustavat myöhemmissä germaanisissa kielimuodoissa mm.
gootin parba ja ruotsin tarv. Suomen kirjakielessä tarve on esiintynyt Agricolasta
alkaen ja tarvis on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787. Lai-
navartalosta johdettu verbi tarvita on mainittu sekä Agricolan kielessä että kaikissa
samanaikaisissa käsikirjoituksissa.
Thomsen 1869 151; SKES 1969 tarve; Jussila 1998 tarve, tarvis, tarvita; Hofstra 1985 284; SSA
2000 tarve.
tasa
Vartaloa tasa- ei suomessa juurikaan käytetä itsenäisenä nominina vaan erilaisten
adverbeiksi kiteytyneiden taivutusmuotojen ja muiden sanojen osana. Vartalolla on
vastine kaikissa lähisukukielissä, mutta sen käyttöyhteydet ja merkitykset vaihte-
levat, esim. inkeroisessa tasa merkitsee 'tasainen', karjalassa tasa on samanlainen;
parillinen', virossa tasa merkitsee hiljaa, hitaasti; tasalla, tasan, tasoissa' ja liivissä
tazä on sävyisä, leppeä'. Lyydin tazalai merkitsee 'tasalle', vepsän tazo 'tasainen',
vatjan tazottaa 'tasoittaa'. Myös nenetsisamojedista on ehdotettu vastineeksi sanaa
1281

täs, jonka merkityksiä ovat 'koko, kokonainen; tasan; parillinen, parillisuus*, mutta
vastineiden puuttuminen kaikista muista etäsukukielistä, myös muista samojedikie-
listä, tekee rinnastuksesta epäilyttävän. Joka tapauksessa sanavartaloa pidetään van-
hana ja omaperäisenä, ja sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu * tasa. Suomen
kirjakielessä tasa on esiintynyt Agricolasta alkaen sekä sinänsä että monien muiden
sanojen rakenneosana.
SKES 1969 tasa; UEW 1988 513; Jussila 1998 tasa; SSA 2000 tasa.
tasanko
Vanhasta omaperäisestä —» tasa-vartalosta muodostettu johdos tasanko on suomen
kirjakielessä ensi kertaa mainittu Daniel Europaeuksen sanakirjassa 1853. Suunnil-
leen samoihin aikoihin on tullut käyttöön saman vartalon toinen johdos tasanne,
jota on ensi kertaa käyttänyt Johan Henrik Eklöf geometrian oppikirjassa merkityk-
sessä 'taso'. Sanan nykymerkitys on vuodelta 1878.
Rapola 1960 tasanko, tasanne; SKES 1969 tasa; SSA 2000 tasa.
tasku
Nykyään vaatteeseen kiinteästi ommeltua säilytyspaikkaa merkitsevä tasku on lai-
naa ruotsin murteellisesta sanasta taskay joka suomenruotsalaisissa murteissa esiin-
tyy myös asussa tassko. Sana on alkuaan merkinnyt irrallista laukkua, kukkaroa tai
vyöhön kiinnitettävää taskua, ja tämä merkitys sillä on myös suomen vanhassa kir-
jakielessä nykymerkityksen ohella. Sama sana on lainattu myös karjalaan, vatjaan ja
viroon, osittain ehkä suomen kautta. Suomen kirjakielessä tasku on esiintynyt Agri-
colasta alkaen.
Hellquist 1939 taska; SKES 1969 tasku; Jussila 1998 tasku; SSA 2000 tasku.
taso
Vanhasta omaperäisestä —» tasa-vartalosta johdettu taso on esiintynyt suomen kir-
jakielessä ensi kertaa sotilaan ylläpitämistä koskevassa asiakirjassa vuonna 1738
merkityksessä jako, tasaaminen'. Geometrian terminä se on ollut käytössä vuodesta
1865 lähtien. Tätä ennen tasosta on käytetty mm. nimitystä tasanne tai tasannes.
Rapola 1960 taso; SKES 1969 tasa; Jussila 1998 taso; SSA 2000 tasa.
tasoittaa
Vanhasta omaperäisestä —> tasa-vartalosta johdetulla verbillä tasoittaa on vasti-
neita eräissä lähisukukielissä, esim. karjalassa tasoittoa, vepsässä tazoitada ja vatjassa
tazottaa. Suomen kirjakielessä tasoittaa on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1969 tasa; Jussila 1998 tasoittaa; SSA 2000 tasa.
1282

tassu
Eläimen käpälää merkitsevä tassu on lainaa ruotsin sanasta tass, joka puolestaan
juontuu saksan sanasta tatze. Tämä on äänneasustaan päätellen alkuaan lapsenkie-
len sana. Suomen kirjakielessä tassu on 1800-luvun jälkipuolella esiintynyt tassutta-
vaa, hiljaista ääntä merkitsevänä sanana sekä sinänsä että alkuosana yhdyssanassa
tassujalka, mutta tässä yhteydessä se juontuu tassata-verbistä, joka on erillinen laina
ruotsin verbistä tassa 'tassuttaa'. Tästä ääntä merkitsevästä tassM-sanasta on johdettu
myös verbi tassuttaa, joka on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa
1745. Sen sijaan käpälää merkitsevä tassu puuttuu vielä kaikista 1800-luvun sana-
kirjoista. Ensiesiintymä lienee E. S. Yrjö-Koskisen suomalais-ranskalaisessa sanakir-
jassa 1900.
SKES 1969 tassu; Jussila 1998 tassuttaa; SSA 2000 tassu.
tattari
Viljan tapaan käytettävän, tatarkasvien heimoon kuuluvan tattarin (Fagopyrum
esculentum) nimitys on lainaa naapurikielistä, mutta tarkka tulosuunta on selvit-
tämättä. Lainalähteeksi sopii esim. ruotsin tattar-, joka esiintyy alkuosana yhdys-
sanaa tattargryn, tai venäjän tatärka, mahdollisesti myös saksan tater-y tatter- tai
tadder-tyyppiset sanat. Tattari on tyypillisesti itäinen ravintokasvi, ja Suomessakin
sitä on viljelty lähes yksinomaan Itä-Suomessa, mutta kauppatavarana se on ollut
tunnettu muuallakin. Nimitys tattari on etymologisesti sama sana kuin etnonyymi
tataari tai tattari, jolla suomen murteissa ja vanhassa kirjakielessä on voitu tarkoittaa
sekä tataareja että mustalaisia eli romaneja. Suomen kirjakielessä kasvinnimi tattari
on ensi kertaa mainittu Turussa vuonna 1644 laaditussa koulupoikien tulkkisana-
kirjassa Variarum rerum vocabula osana yhdyssanaa tattarnisu, jolla on tarkoitettu
hirssiä. Yhdyssanasta tattariryyni on ensimmäinen maininta vuodelta 1804. Kansal-
lisuuden nimityksenä tattari on esiintynyt jo Jaakko Finnon rukouskirjan toisessa
painoksessa 1615 merkityksessä 'tataari' ja Henrik Florinuksen suomentamassa
kirkkolaissa 1688 merkityksessä 'romani'.
SKES 1969 tattari1, tattari2; Rousi 1997 112-113; Jussila 1998 tattari, tattariryyni; SSA 2000 tat-
tari1, tattari2.
tatti
Suomessa ja karjalassa osittain hyvinkin herkullisina ruokasieninä tunnettuun helt-
tasienten heimoon (Boletaceae) viittaavan fczftz-sanan vastineeksi on arveltu viron
sanaa tatt 'räkä, lima'. Mikäli rinnastus pitää paikkansa, sanan on ajateltava alkuaan
viitanneen sienen yli-ikäiseen itiöemään. Muuta selitystä sanan alkuperästä ei tun-
neta. Vastineita on joskus esitetty samojedikielistä, mutta sanan oma rakenne ja vas-
tineiden puuttuminen välille jäävistä sukukielistä tekevät rinnastuksesta aivan epä-
uskottavan. Suomen kirjakielessä tatti on ensimmäistä kertaa mainittu Daniel Jus-
leniuksen sanakirjassa 1745.
1283

SKES 1969 tatti; Jussila 1998 tatti; SSA 2000 tatti.
tatuoida
Suomen tatuoida juontuu epäsuorasti ruotsin verbistä tatuera. Nykymuoto on saatu
vaihtamalla sanan lopussa oleva vierasperäinen johdinosa omaperäiseen. Aiemmin
on käytetty suoraan ruotsista lainattua asua tatueerata, joka mainitaan mm. Agathon
Meurmanin sivistyssanakirjassa 1890. Sanan vartalo-osa juontuu perimmältään hol-
lannin kielen välityksellä polynesialaiskielistä, joissa ihoon revittämällä ja värjäämällä
tehdyistä kuvioinneista on käytetty nimitystä tatau tai tatu. Sanojen perusmerkitys
on 'merkki, maalaus'. Marquesassaarten tatuoinnit tulivat tunnetuiksi Euroopassa
1700-luvulla.
Hellquist 1939 tatuera; Kluge - Mitzka 1960 tätowieren; Onions 1977 tattoo.
tauko
Pysähdystä merkitsevä tauko on johdos lakkaamista merkitsevästä verbistä —> tau-
ota. Johdoksella tauko ei ole vastineita sukukielissä. Suomen kirjakielessä se on
oppitekoinen uudissana, jonka on ottanut käyttöön musiikkitieteilijä A. O. Väisänen
vuonna 1915. Tätä ennen tauoista on käytetty mm. nimitystä taukous tai ruotsalais-
peräistä lainasanaa paussi.
SKES 1969 tauota; SSA 2000 tauota.
taula
Koivun käävästä valmistettua, herkästi syttyvää ainetta merkitsevällä ta«/a-sanalla
on vastineita sekä itämerensuomessa että saamessa. Näitä ovat inkeroisen ja karjalan
takia, lyydin ja vepsän tagl, vatjan tagla, viron tael, liivin daggöl ja pohjoissaamen
duovli. Sana on balttilainen laina, jota nykylatviassa edustaa palamista merkitsevästä
verbistä degt johdettu dagla. Suomen kirjakielessä taula on ensi kertaa mainittu Eri-
cus Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637.
Thomsen 1890 165; SKES 1969 taula; Jussila 1998 taula; SSA 2000 taula.
taulu
Sanalla ei ole vastineita sukukielissä. Se on lainaa myöhäismuinaisruotsin sanasta
tafla, joka on taulun lisäksi merkinnyt mm. puu- tai kivilevyä. Ruotsin sana on lai-
nattu alasaksan kautta romaanisista kielistä. Italian tavola ja ranskan table juontuvat
alkuaan latinan sanasta tabulay joka merkitsee mm. lautaa, pöytää, taulua tai tauluun
kirjoitettua taulukkoa tai luetteloa. Suomen kirjakielessä taulu on esiintynyt Agrico-
lasta alkaen.
H. J. Streng 1915 225; SKES 1969 taulu; Jussila 1998 taulu; SSA 2000 taulu.
1284

taulukko
Ruotsalaisperäisen —» taulu-sanan pohjalta muodostettu uudissana taulukko on
otettu käyttöön 1900-luvun alussa. Sana puuttuu vielä esim. J. G. Sonckin v. 1903
painetusta laki- ja virkakielen sanastosta, mutta sisältyy jo Knut Cannelinin ruot-
salais-suomalaiseen sanakirjaan v. 1908. Tätä ennen taulukkoja oli nimitetty mm.
tauluiksi tai tapelleiksi.
SKES 1969 taulu; SSA 2000 taulu.
tauota
Verbillä on etymologisia vastineita eräissä lähimmissä sukukielissä. Näitä ovat inke-
roisen tauvveta 'kuolla', vatjan taugöta 'kuolla, nääntyä' ja saamen duovgut 'vieroa,
arkailla, vieroittua (poronvasa)'. Mahdollisena, joskin epävarmana vastineena on
pidetty myös komin ja udmurtin verbiä dugdyny 'lakata; pysähtyä'. Suomen kirja-
kielessä tauota on ensi kertaa mainittu Maskun Hemmingin suomentamassa hurs-
kaiden laulujen kokoelmassa 1616.
SKES 1969 tauota; Jussila 1998 tauota; SSA 2000 tauota.
tausta
Takaosaa tai takapuolta, murteissa myös säästöjä tai varoja merkitsevä tausta on joh-
dos vartalosta —> taka- samoin kuin lyhyempi rinnakkaismuoto taus. Näistä jälkim-
mäisellä on vastineita sekä itämerensuomessa että saamessa, esim. inkeroisen tausy
karjalan tavusy vepsän tagus 'kantapää', vatjan taguz ja saamen duogäs. Johdoksella
tausta on tarkka vastine vain karjalassa. Suomen kirjakielessä tausta on ensi kertaa
mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745, taus esiintyy Kristfrid Gananderin
sanakirjassa 1787.
SKES 1969 taka1; Jussila 1998 tausy tausta; SSA 2000 tausta.
tauti
Sanan vastineita ovat inkeroisen, karjalan ja vatjan tauti sekä viron taud. Itämeren-
suomen tauti on vanhastaan tunnettu germaaninen laina, jolle rekonstruoitua alku-
muotoa *daudi edustaa nykyruotsissa död 'kuolema'. Suomen kirjakielessä tauti on
esiintynyt Agricolasta alkaen.
Lindström 1859 67; Thomsen 1869 152; SKES 1969 tauti; Jussila 1998 tauti; SSA 2000 tauti.
tautta
Syytä ilmaiseva, sävyltään murteellinen postpositio tautta on kieliopillisesti ajatellen
partitiivimuoto —> ta/ca-vartalon deminutiivisesta johdoksesta taut. Murteissa tautta
voi merkitä myös 'taitse, takaosan kautta'. Suomen kirjakielessä tautta on ensi ker-
1285

taa mainittu Maskun Hemmingin suomentamassa hurskaiden laulujen kokoelmassa
1616.
SKES 1969 takia; Jussila 1998 tautta; SSA 2000 takia.
tavallinen
Lainaperäisestä substantiivista —» tapa johdetulla adjektiivilla tavallinen on vastine
muutamissa lähisukukielissä, esim. karjalan tavalline ja vatjan tavalin. Johdostyyppi
on itämerensuomessa yleinen, ja johdokset saattavat olla erikseen muodostettuja.
Viron tavaline on saman mallin mukaan muodostettu uudissana. Suomen kirjakie-
lessä tavallinen on esiintynyt Agricolasta alkaen, tosin ensi alkuun merkityksessä
'hyvätapainen'. Nykymerkitys on ensi kertaa mainittu palkollisia koskevassa asetuk-
sessa vuonna 1686.
SKES 1969 tapa; Jussila 1998 tavallinen; SSA 2000 tapa.
tavara
Irtainta omaisuutta merkitsevä tavara on lainaa venäjän sanasta tovär, joka voi tar-
koittaa myös kauppatavaraa tai omaisuutta. Sama sana on lainautunut myös useim-
piin lähisukukieliin, esim. karjalaan ja vatjaan tavara, lyydiin, vepsään ja viron mur-
teisiin tavar. Venäjän sana on peräisin turkkilaiskielistä, joissa tavar merkitsee mm.
omaisuutta, tavaraa tai veroa. Suomen kirjakielessä tavara on esiintynyt Agricolasta
alkaen.
Ahlqvist 1871 167; Mikkola 1894 169; SKES 1969 tavara; Plöger 1973 200; Jussila 1998 tavara;
SSA 2000 tavara.
1 tavata 'kohdata; osua; saada kiinni, tavoittaa'
Verbillä on vastineita kautta itämerensuomen, esim. inkeroisessa, karjalassa ja vat-
jassa tavata, lyydissä ja virossa tabada, vepsässä tabata ja liivissä tabbö arvata, rat-
kaista arvoitus'. Sanan alkuperästä on esitetty monenlaisia käsityksiä. Sitä on aiem-
min arveltu johdokseksi substantiivista —» tapa, ja toisaalta sille on esitetty etäsuku-
kielistä vastineita, joiden nojalla sitä voisi pitää vanhana ja omaperäisenä verbinä.
Muun muassa rakenneseikkojen takia katsotaan nykyään kuitenkin todennäköisem-
mäksi selitykseksi se, että tavata on lainaa germaaniselta taholta. Alkumuodoksi on
rekonstruoitu *daban-, jota edustaa gootin ga-daban 'tapahtua'. Myöhempiä samaan
yhteyteen kuuluvia sanoja ovat esim. muinaisnorjan dafna 'menestyä, voimistua' ja
alasaksan deftig 'kunnollinen, oiva'. Yhdistävänä merkitysaineksena on ilmeisesti
'osua kohdalle, sopia'. Myös tottumusta merkitsevän tapa-sanan on arveltu kuu-
luvan samaan yhteyteen, joskin sille on esitetty myös balttilainen lainaetymologia.
Alkumuodoksi sopivat germaaniset vastineet ovat joka tapauksessa verbejä, joten
ainakin tavata-verbin selittäminen germaaniseksi lainaksi näyttää perustellulta. Suo-
men kirjakielessä tavata on esiintynyt Agricolasta alkaen.
1286

Thomsen 1890 164; SKES 1969 tavata1; Koivulehto Vir. 1974 111-119; Hofstra 1985 194; Jussila
1998 tavata; SSA 2000 tavata1.
2 tavata lukea tavuittain, kirjain kirjaimelta'
Tavuittain tai kirjaimittain lukemista merkitsevä tavata on lainaa myöhäismuinais-
ruotsin sanasta stafva. Nykyruotsissa vastine on stava. Suomen kirjakielessä tavata
on ensi kertaa mainittu herra Martin suomentamassa maanlaissa vuoden 1570 tie-
noilla.
H. J. Streng 1915 225; SKES 1969 tavata2; Jussila 1998 tavata?; SSA 2000 tavata2.
tavi
Pientä sorsalintua (Anas crecca) merkitsevällä tavi-sanalla on vastineita itäisissä
lähisukukielissä, karjalassa, lyydissä ja vepsässä tavu inkeroisessa johdos tavikkain.
Sanan alkuperä on tuntematon. Suomen kirjakielessä tavi on ensi kertaa mainittu
Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637, tosin painovirheen takia väärin kir-
joitettuna: tarvi.
SKES 1969 tavi; Jussila 1998 tavi; SSA 2000 tavi.
tavoite
Verbistä tavoittaa muodostettu johdos tavoite kuuluu 1900-luvun alkupuolen uudis-
sanoihin. Sanaa on käyttänyt Volter Kilpi jo vuonna 1918, mutta yleisesti tunnetuksi
sen on tehnyt E. A. Saarimaa vuonna 1927. Kantaverbi tavoittaa on esiintynyt suo-
men kirjakielessä Agricolasta alkaen ja on puolestaan johdos germaanisperäisestä —>•
1 tavata -verbistä.
SKES 1969 tavata1; Hakulinen 1979 471; Jussila 1998 tavoittaa; SSA 2000 tavata1.
tavu
Lainaperäisestä verbistä —> 2 tavata 'lukea tavuittain' muodostettu tavu on oppi-
tekoinen uudissana, jonka on ottanut käyttöön Elias Lönnrot vuonna 1847. Tätä
ennen Lönnrot käytti itse samassa merkityksessä johdosta tavut. Uudissana tavu ei
vakiintunut heti yleiseen käyttöön, vaan sen rinnalla käytettiin 1800-luvun lopulle
asti Daniel Europaeuksen esittämää, tyypiltään itämurteista johdosta tavuu, jonka
ensiesiintymä on myös vuodelta 1847.
Rapola 1960 tavu; SKES 1969 tavata2; SSA 2000 tavata2.
te
Ikivanhalla persoonapronominilla te on varmoja etymologisia vastineita useimmissa
sukukielissä, esim. karjalan tuö> vepsän töy vatjan töö, viron teie} liivin teg, pohjois-
saamen di 'te' (kolme t. useammat; vrt. doai 'te kaksi'), mordvan tin, marin te, komin
1287

ja udmurtin ti, unkarin ti ja selkupin te. Useimmissa sukukielissä myös verbien
monikon toisen persoonan päätteet kuuluvat etymologisesti yhteen vastaavan pro-
nominin kanssa, esim. suomessa te menette on syntynyt muodosta *te-k mene-k-te-k,
jossa persoonapäätteen -te- edellä oleva *k on preesensin tunnus ja sananmuodon
lopussa oleva *k on monikon tunnus. Pronominivartalo on vanhastaan ollut ^-alkui-
nen, mutta tätä seurannutta etuvokaalia on mahdotonta täsmällisesti rekonstruoida.
Suomen kirjakielessä te on esiintynyt Agricolasta ja kaikista samanaikaisista käsikir-
joituksista alkaen.
SKES 1969 te; UEW 1988 539~54o; Jussila 1998 te; SSA 2000 te.
teatteri
Suomen teatteri on lainattu ruotsin sanasta teater, joka puolestaan juontuu saksan
ja ranskan välityksellä latinan sanasta theätrum 'näyttämörakennus'. Tämä on lai-
naa kreikan sanasta theätron, joka tarkoittaa näyttämörakennusta tai katselupaik-
kaa. Ruotsissa sana on ollut käytössä jo 1600-luvulla, suomen kirjakielessä teatteri
on ensimmäistä kertaa mainittu asussa theatri Olof Sandbergin suomentamassa
uskonnollisessa teoksessa 1770. Nykyasu on tullut käyttöön 1800-luvun puolimaista
alkaen. Tätä ennen ja jossain määrin vielä tämänkin jälkeen teatterista on käytetty
muita nimityksiä, esim. Agricolalla teatteri on näkypaikka, Florinuksen sanakir-
jassa 1678 leikkilavou 1800-luvun uudissanaehdotuksia mm. katsola> kometiahuoney
näkymö ja näyttämö.
SKES 1969 teatteri; Koukkunen 1990 teatteri; SSA 2000 teatteri.
tee
Teepensaan (Camellia sinensis) kuivatuista lehdistä valmistetun juoman nimitys tee
juontuu alkuaan kiinan sanasta te, joka on levinnyt Euroopan kieliin ennen kaikkea
hollannin välityksellä. Euroopassa tee tuli tunnetuksi lääkkeenä 1500-luvulla, ja nau-
tinto- ja seurustelujuomana sitä alettiin käyttää 1600-luvulla. Suomen kirjakieleen
tee lienee lainautunut ruotsista, ja sana on ensimmäistä kertaa mainittu vuonna 1747
asiakirjassa, joka koski ylellisyystavaroista suoritettavia maksuja.
SKES 1969 tee; Schivelbusch 1986 88-92; Jussila 1998 tee; SSA 2000 tee.
teema
Aihetta, johtoajatusta, perusajatusta yms. merkitsevä teema on lainattu suomeen
ruotsin sanasta temay jonka perustana on latinan thema. Tämä tarkoittaa mm.
aihetta, merkkiä tai käsiteltävänä olevaa lausetta. Latinan sana on lainaa kreikasta,
jossa thema on johdos verbistä tithenai asettaa' ja merkitsee sananmukaisesti se
mikä on asetettu'. Suomalaisena sanana teema on tullut käyttöön 1800-luvun jälki-
puoliskolla; se mainitaan ruotsin teraa-sanan vastineena Ferdinand Ahlmanin sana-
kirjassa 1874.
1288

Onions 1979 theme; Koukkunen 1990 teema.
teennäinen
Luonnotonta, epäaitoa, väkinäistä yms. merkitsevä teennäinen on verbiin —> tehdä
perustuva johdos. Varsinainen kantasana on tefcdä-verbistä muodostettu teonnimi
teentä, jonka edelleenjohdos teennäinen on tullut käyttöön 1800-luvun loppupuo-
lella merkityksessä 'keinotekoinen*. Sana on mainittu ainakin jo vuonna 1874 Ferdi-
nand Ahlmanin ruotsalais-suomalaisessa sanakirjassa. 1800-luvun lopulla teennäi-
nen on tullut käyttöön myös logiikan terminä merkitsemässä luonnollisen vastakoh-
taa mm. jaottelusta puhuttaessa.
Hahnsson ym. 1899 konstlad.
teeri
Suurehkoon metsäkanalintuun (Tetrao tetrix) viittaavalla teen-sanalla on vastine
kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalassa tetru lyydissä tedri, vepsässä t'edry vatjassa
tedre, virossa teder ja liivissä te'ddörz. Alkuperästä on kaksi selitystä. Sanaa on van-
hastaan arveltu balttilaiseksi lainaksi, jota nykyisissä balttilaisissa kielissä vastaisivat
liettuan tetirvä ja latvian teteris. Toisen selityksen mukaan sana olisi omaperäinen,
onomatopoeettinen linnunnimi. Lintuja nimetään usein niiden ääntä jäljittelemällä,
ja teeren ominaisiin tuntomerkkeihin kuuluu huomiota herättävä kukerrus soidin -
aikana. Myös etäsukukielissä on samantapaisia teeren nimityksiä, esim. marin ködör>
udmurtin tur ja hantin kötör, joita ei yleensä pidetä itämerensuomen sanojen vasti-
neina, vaan alkuperältään erillisinä onomatopoeettisina sanoina. Ei kuitenkaan ole
mahdotonta, että sanat kuuluisivat alun perinkin yhteen ja kysymyksessä olisi iki-
vanha omaperäinen linnunnimi. Metsäkanalinnut ovat olleet muinaisten suomalais-
ugrilaisten tärkeätä riistaa. Suomen kirjakielessä teeri on ensimmäistä kertaa mai-
nittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
Thomsen 1890 231-232; SKES 1969 teeri; UEW 1988 794; Jussila 1998 teeri; SSA 2000 teeri.
teesi
Väitettä tai väitöslausetta merkitsevä teesi on lainattu suomeen todennäköisesti ruot-
sista, mutta ruotsin tes, englannin thesis, saksan Ihese yms. perustuvat kaikki latinan
sanaan thesis Väite', joka puolestaan on lainaa kreikasta. Kreikan thesis on johdos
verbistä tithenai 'asettaa' ja merkitsee sananmukaisesti asettamista ja tältä pohjalta
myös asetettua väittämää. Suomen kirjakielessä teesi on ensi kertaa mainittu Hen-
rik Florinuksen suomentamassa kirkkolaissa vuonna 1688 latinan mukaisessa asussa
mutta suomalaisittain taivutettuna, monikossa thesekset. Ruotsista lainatussa nyky-
muodossaan sana on tullut käyttöön aivan 1800-luvun lopulla.
Koukkunen 1990 teesi; Jussila 1998 teesi.
1289

teeskennellä
Verbistä —> tehdä muodostettua johdosta teeskennellä on suomen kirjakielessä
ensimmäistä kertaa käyttänyt Carl Friedrich Mollerus sepittämässään riemurunossa
1749. Varsinainen kantasana on saattanut olla samaa merkitsevä, mutta lyhyempi
johdos teeskelläy joka on esiintynyt suomen kirjakielessä Agricolasta alkaen.
SKES 1969 tehdä; Jussila 1998 teeskelläy teeskennellä; SSA 2000 tehdä.
tehdas
Sanalla on muodoltaan tarkka vastine karjalan pohjoismurteissa, jossa tehas merkit-
see veneen kaarten väliä. Samaa merkitsee myös lyydin vastine tehtaz. Liivistä vasti-
neeksi esitetty tiedöz merkitsee jalanjälkeä tai jalkaa pituusmittana, ja rinnastus on
suuren merkityseron takia epävarma. Äänneasun ja merkityksen samankaltaisuu-
desta huolimatta te/zdas-sanaa ei yleensä katsota tehdä-verbistä muodostetuksi oma-
peräiseksi johdokseksi, vaikka eräät tutkijat tätäkin ovat arvelleet. Sen sijaan tehdas
on perinteisesti selitetty vanhaksi germaaniseksi lainaksi, jonka merkitys on aiem-
min ollut 'parsi, pilttuu, lehmän (olin-1. makuu)paikka navetassa; pesä; kasvipenkki'.
Tämä viimeksi mainittu merkitys on esim. murresanoissa perunatehdas ja porkkana-
tehdas. Vanhemmissa lähdeteoksissa germaaniseksi alkumuodoksi on rekonstruoitu
*stehtaz, uudemmissa *stiytiz, stiyta- tai stiytaz-. Germaanisella taholla sanaa edustaa
mm. norjan murteellinen stett 'tikkaan puola, porras1. Uusimman selityksen mukaan
lainaa ei olisikaan saatu germaanisista kielistä, vaan se olisi jo vanhempaa indoeu-
rooppalaista perua. Alkumuoto *dhehtos olisi tällöin johdos indoeurooppalaisesta
juuresta *dheh- 'tehdä, asettaa', josta on selitetty lainatuksi myös suomen -» tehdä-
verbi vastineineen.
Etenkin monikollisena te/zdas-sanaa on suomen kansankielessä käytetty myös
merkityksessä 'tekopaikka', ja tästä on luontevasti päästy teollisuuslaitoksen nimi-
tykseen. Jo Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787 on tehtaat merkityksessä verstas'.
Nykymerkityksessään tehdas on ensi kertaa esiintynyt Carl Heleniuksen sanakirjassa
vuonna 1838. Tätä ennen samassa merkityksessä oli käytetty lähinnä ruotsista lainat-
tuja nimityksiä ruukki jafabriikki. Ilman muuta tefcdas-sanaa ei kuitenkaan hyväk-
sytty yleiseen käyttöön tässä uudessa merkityksessä, vaan vastineeksi ehdotettiin
useita muita uudissanoja, esim. laitto, paja, pajasto, te(k)inpaja} tekimö, tekohuone,
tekokartano, työsi(j)ay työstö ja valmisto.
Rapola Vir. 1941 303 ja Vir. 1942 146; SKES 1969 tehdas; Hofstra 1985, 24-25; Jussila 1998 teh-
das; Koivulehto 1999 VM 351; SSA 2000 tehdas.
tehdä
Sanalla on varmoja etymologisia vastineita kaikissa lähisukukielissä ja useissa etäsu-
kukielissäkin, esim. inkeroisen tehhä, karjalan ja vatjan tehä, vepsän t'ehtay viron
teha, liivin tiedö, saamen dahkat, ersämordvan fejems, mansin tij- 'kutoa', hantin tij-
'kutoa, punoa' ja unkarin tesz 'tehdä; asettaa'. Sanavartalon alkuperäiseksi suomalais-
1290

ugrilaiseksi asuksi on rekonstruoitu *teke-y ja tätä on pidetty sekä vanhaan omape-
räiseen kerrostumaan kuuluvana että hyvin vanhana indoeurooppalaisena lainana.
Indoeurooppalaiseksi alkumuodoksi sopii *dheh-, jota edustaa mm. muinaisintian
dä-dhä-ti '(hän) asettaa1. Sanaa on pidetty myös todisteena indoeurooppalaisen ja
uralilaisen kielikunnan alkusukulaisuudesta, joskin lainaselitys katsotaan nykyään
todennäköisemmin oikeaksi. Suomen kirjakielessä tehdä on esiintynyt Agricolasta ja
kaikista samanaikaisista käsikirjoituksista lähtien. Agricolalla on myös tehdä-verbin
johdoksia, mm. tehtävä, tekijä ja teko.
SKES 1969 tehdä; Joki 1973 327-328; Koivulehto 1988 287; UEW 1988 519; Jussila 1998 tehdä,
tehtävä, tekijä, teko; Koivulehto 1998 VM 334; SSA 2000 tehdä.
teho
Sanalla teho ei ole tarkkoja vastineita sukukielissä, mutta karjalassa on vastine sen
murteelliselle rinnakkaismuodolle tehto, joka edustaa sanan alkuperäisempää asua
Lisäksi virossa on johdos töhusy joka merkitsee tehoisaa, sekä töhutuy joka vastaa
suomen johdosta tehoton. Kantasanan tehto alkuperää ei toistaiseksi ole voitu tyh-
jentävästi selittää, mutta se saattaa hyvinkin kuulua yhteen indoeurooppalaispe-
räisen —» tefzdas-sanan tai tämän perustana olevan, tekemistä merkitsevän juuren
kanssa (—> tehdä).
Suomen kirjakieleen tehto- tai te/10-vartalosta muodostettuja sanoja on alkanut
tulla 1700-luvun alusta lähtien. Adjektiivi tehvoisa on mainittu Simon Forsströmin
sepittämässä valitusrunossa 1704, ja nykyasu tehoisa on niiden lisäysten joukossa,
joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
Porthanilla on myös adjektiivi tehoton. Verbi tehota on Bartholdus Vhaelin sepittä-
mässä sururunossa 1714. Kantasanalta vaikuttava teho, joka on ilmeisesti irtautu-
nut itsenäiseksi sanaksi vanhemman te/zfo-sanan heikkoasteisista taivutusmuodoista
(esim. tehto : tehvon t. tehon), on mainittu ensi kertaa vasta Kustaa Renvallin sana-
kirjassa 1826. Adjektiivijohdos tehokas on suomen kirjakielessä vieläkin nuorempi,
ensiesiintymä on vuonna 1860 G. E. Eurenin sanakirjassa.
Rapola 1960 tehokas; SKES 1969 teho; Jussila 1998 tehoisa, tehota, tehoton; SSA 2000 teho.
tehtävä
Ikivanhasta —> tehdä-verbistä muodostettu tehtävä on kieliopillisesti ajatellen passii-
vin 1. partisiippi, joka on vakiintunut kieleen myös itsenäisenä substantiivina. Pas-
siivin tunnus on nykytehtävässään yleisitämerensuomalainen, juuriltaan vanhem-
pikin. Partisiipin tunnus -vA on perua kantauralista. Muoto tehtävä voi näin ollen
olla hyvinkin vanha. Verbin muotona ja adjektiivina se on esiintynyt suomen kirja-
kielessä Agricolasta alkaen, mutta itsenäisenä substantiivina se on yleistynyt vasta
1800-luvulla.
SKES 1969 tehdä; SSA 2000 tehdä.
1291

teilata
Alun perin keskiaikaiseen mestaustapaan viittaava verbi teilata on lainaa myöhäis-
muinaisruotsin verbistä stceghla, jota nykyruotsissa vastaa stegla. Ruotsin verbi on
johdos sanasta stceghl, joka alun perin on tarkoittanut paalua ja sitten erityisiä mes-
tausvälineitä. Tässä merkityksessä sana on lainattu myös suomeen asussa teili. Mes-
tauksen yhteydessä sana on voinut tarkoittanut paalua, johon mestattujen päättö-
mät ruumiit sidottiin teloituksen jälkeen, tai sitten erityisestä teilirattaasta eli paalun
päälle vaakasuoraan asentoon asetetusta pyörästä ja paalusta muodostuvaa kokonai-
suutta. Mestatun miehen ruumis pujotettiin teilirattaaseen ja nostettiin paalun päälle
kansan nähtäväksi. Rangaistusta kovennettiin ruhjomalla ruumis ensin teilirattaalla.
Ruhjomisen alkuperäisenä maagisena tarkoituksena oli estää rikollisen kuoleman-
jälkeinen ylösnousemus. Suomen kirjakielessä sekä teilata että teili on ensi kertaa
mainittu herra Martin maanlain suomennoksessa vuoden 1570 tienoilla asussa stei-
lata ja steili. Nykyasut ovat tulleet käyttöön Ruotsin valtakunnan laissa 1759. Valis-
tusaikana kuolemanrangaistuksia alettiin kuitenkin vastustaa ja teilaaminen jäi pois
käytöstä, mutta teilata-verbi säilyi kielessä toisaalta historiallisena terminä, toisaalta
metaforisessa käytössä, murskaavan arvostelun merkityksessä.
H. J. Streng 1915 225-226; SKES 1969 teili; Jussila 1998 teilata, teili; SSA 2000 teilata.
teini
Nykykielessä toisella vuosikymmenellään olevaan koulunuorison edustajaan viit-
taava teini on alkuaan tarkoittanut rahan- ja ruoankeruussa kiertänyttä koululaista
tai opiskelijaa. Sana on lainaa myöhäismuinaisruotsista, jossa dicekne on merkin-
nyt vaeltavaa teiniä, apupappia, diakonia tai diakonin tehtäviä hoitavaa opiskeli-
jaa. Nykyruotsissa sanaa vastaa djäkne. Ruotsin sekä muiden germaanisten kielten
samantapaiset sanat juontuvat latinan sanasta diäconus 'diakoni, kirkonpalvelija',
joka on lainaa kreikan sanasta diäkonos 'palvelija' (—» diakoni). Suomen kirjakielessä
teini on esiintynyt Agricolasta alkaen vanhassa merkityksessään, joka nykykielessä
kuuluu enää historialliseen terminologiaan. Teini on 1900-luvun jälkipuoliskolla
saanut uuden merkityksen englannin vaikutuksesta, kun se on sattumalta muistut-
tanut äänneasultaan ja merkitykseltään alkuosaa englannin yhdyssanoissa teenage
'teini-ikä' ja teenager 'teini-ikäinen'. Englannin teen on alkuaan kymmentä merkit-
sevän lukusanan ten taivutusmuoto ja se on lohjennut itsenäiseksi sanaksi lukuja
13-19 merkitsevien lukusanojen jälkiosasta: thirteenyfourteen jne.
H. J. Streng 1915 226; T. Itkonen Vir. 1957 444; SKES 1975 teini; Onions 1979 -teen; Pulkkinen
1984 teini-ikäinen; Jussila 1998 teini; SSA 2000 teini.
teippi
Itsestään tarttuvaa muovista liimanauhaa merkitsevä teippi on lainattu suomeen
joko ruotsin kautta tai suoraan englannin sanasta tape, joka tarkoittaa yleisesti nau-
haa. Itsestään kiinnittyvästä liimanauhasta on englannissa alettu käyttää nimitystä
1292

adhesive tape 1930-luvulla, ja 1940-luvulla pelkkä tape on alkanut tarkoittaa samaa
tuotetta. Suomessa teippinauha ja siihen viittaava sana teippi ovat tulleet käyttöön
sotien jälkeen. Sana teippi mainitaan jo Nykysuomen sanakirjassa 1959. Verbi tei-
pata on ilmeisesti lainattu ruotsin vastaavasta verbistä tejpa.
Koukkunen 1990 teippi; Pulkkinen 1984 teipata; SSA 2000 teippi.
teititellä
Monikon toisen persoonan pronominista te muodostettu verbi teititellä on tullut
suomen kirjakieleen 1800-luvulla. Verbi on ensimmäistä kertaa mainittu Ferdinand
Ahlmanin sanakirjassa 1865 vastineena ruotsin ma-verbille, joka on vastaavalla
tavalla muodostettu pronominista ni 'te'.
Rapola 1960 teititellä; SKES 1969 te; SSA 2000 te.
tekniikka
Elottoman luonnon ja sitä hallitsevien lakien tuntemusta ja hyväksikäyttöä tar-
koittava tekniikka perustuu joko kreikan sanaan tekhnikä, joka on monikkomuoto
sanasta tekhnikös 'taidollinen', tai sitten sanaan tekhnike, joka on lyhentymä ilma-
uksesta tekhnike tekhne "taidollinen taito". Suomen kirjakielessä sana on tullut
käyttöön 1880-luvulla sekä asussa tekniikki, joka lienee lainattu ruotsin sanasta tek-
niky sekä nykyasussaan tekniikka, joka vastaa paremmin kreikkalaista alkumuotoa.
Samasta lainaperäisestä kannasta johdettu adjektiivi teknillinen on ollut käytössä jo
1870-luvulla. Sanaa on kuitenkin yritetty korvata myös omaperäisillä ilmauksilla,
esim. taidekeinollineny taidetempullinen, taidokas, taidollinen, taiteellinen, taidon-
mukainen, keino-opillinen, keinotaidollinen ja keinollinen.
Koukkunen 1990 tekniikka, teknillinen.
teksti
Kirjoitusta merkitsevä teksti on lainaa myöhäismuinaisruotsin sanasta täxter, jota
nykyruotsissa vastaa text. Ruotsin sana juontuu alkuaan latinasta, jossa textus on
johdos verbistä texere 'kutoa, punoa, liittää yhteen' ja tarkoittaa siis sananmukaisesti
yhteen liitettyä, kirjoituksesta puhuttaessa yhteen liitettyjä sanoja. Suomen kirjakie-
lessä teksti on esiintynyt Agricolan aapiskirjasta alkaen.
H. J. Streng 1915 226; SKES 1975 teksti; Jussila 1998 teksti; SSA 2000 teksti.
tekstiili
Kangasta tai kudonnaista merkitsevä tekstiili on lainaa ruotsin sanasta textil, joka
mahdollisesti saksan välityksellä juontuu latinan sanasta textilis. Tämä on johdos
kutomista merkitsevästä verbistä texere. Suomen kirjakielessä tekstiili on tullut käyt-
1293

töön 1910-luvulla. Sana mainitaan mm. B. F. Godenhjelmin saksalais-suomalaisessa
sanakirjassa 1916 sekä Tietosanakirjassa 1917.
Hellquist 1939 textil; SSA 2000 tekstiili.
tela
Sanalla on vastine useissa itämerensuomalaisissa kielissä. Näitä ovat inkeroisen ja
karjalan tela sekä lyydin ja vepsän fela. Viron rannikkomurteiden tela saattaa olla
laina suomesta. Sana on vanha germaaninen laina, jolle rekonstruoitua alkumuo-
toa *pela- edustaa mm. norjan murteellinen tel alusta, pohja\ Suomen kirjakielessä
tela on ensimmäistä kertaa mainittu Henrik Florinuksen sananlaskukokoelmassa
vuonna 1702 alkuosana yhdyssanaa telapuu. Itsenäisenä sanana tela esiintyy Daniel
Jusleniuksen sanakirjassa 1745. Teloja on tarvittu mm. vedettäessä veneitä rantaan,
kannasten yli tai talvisäilytykseen maalle. Tästä viimeksi mainitusta yhteydestä juon-
tuu sanontatapa olla talviteloilla. Myös laivojen tai veneiden valmistus- ja korjaus-
paikkaa merkitsevä telakka on tela-sanan johdos.
Setälä 1912-1913 FUF 13 335-336; SKES 1975 tela; Hofstra 1985 70; Jussila 1998 tela, telapuu;
SSA 2000 tela.
televisio
Liikkuvan kuvan ja äänen lähettämistä radioteitse sekä lähetyksen vastaanottami-
seen tarvittavaa laitetta merkitsevä televisio on lainattu suomeen englannin sanasta
television, joka on otettu käyttöön vuonna 1907 liikkuvan kuvan lähettämisen merki-
tyksessä ja vuonna 1930 laitteiden nimityksenä. Ranskassa television on tullut televi-
siovastaanottimen merkityksessä käyttöön 1925-1930. Sanan rakenneosat juontuvat
klassisista kielistä: kreikan tele- merkitsee 'kauko-' ja latinan visio (vartalo vision-)
Näkeminen, näky, näkemys'. Suomen kirjakielessä televisio on ensi kertaa mainittu
vuonna 1928 asussa televisioni, lyhyempi televisio on päässyt voitolle 1930-luvulla.
Suomessa kokeiltiin televisiolähetysten vastaanottamista jo 1930-luvulla, mutta jul-
kiset televisiolähetykset alkoivat vasta 1955 ja säännölliset lähetykset 1956.
Koukkunen 1990 televisio; SSA 2000 televisio.
teline
Jalustaa, tukirakennelmaa yms. merkitsevä teline on johdettu alustaa, aluspuuta yms.
merkitsevästä —> te/a-sanasta. Murteissa myös tela-sanaa on käytetty telineen mer-
kityksessä. Sanan käytölle on saatu mallia ruotsin sanasta ställ 'teline, alusta, tuki' tai
ställning 'teline, jalusta; asema, asento, tila'. Suomen puhekielessä esiintyvät myös
selvästi lainaperäiset teili ja —» tellinki samassa merkityksessä. Kirjakielessä teline on
tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla. Sana mainitaan jo ainakin Daniel Euro-
paeuksen sanakirjassa 1853.
SKES 1975 tela, teili1, tellinki; SSA 2000 tela.
1294

teljetä
Teljellä sulkemista tai salpaamista merkitsevä teljetä on johdos sanasta telki, joka tar-
koittaa oven salpaa tai pönkkää. TWfc/-sanalla on vastineita myös muutamissa itäme-
rensuomalaisissa kielissä, mm. inkeroisessa telki, vatjassa teltsi ja virossa telg. Sana
on selitetty germaaniseksi lainaksi, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *telgö edustaa
mm. muinaisnorjan tjalga 'oksa; käsivarsi'. Suomen kirjakielessä telki on esiintynyt
Agricolasta alkaen. Verbi teljetä on mainittu ensi kertaa Jaakko Finnon virsikirjassa
1583.
SKES 1975 telki; Nikkilä 1987 SFU 23 141; Jussila 1998 teljetä, telki; SSA 2000 telki.
telkkä
Mustavalkoista sukeltajasorsaa (Bucephala clangula) merkitsevä telkkä on selitetty
lainaksi skandinaaviselta taholta, joskin tarkkaa lainanantajakieltä on mahdotonta
sanoa. Vastineina on esitetty muinaisnorjan stelkr ja nykynorjan stelk, jotka tosin
merkitsevät vikloa eivätkä sorsalintua. Merkityseron takia selitystä on pidettävä epä-
varmana. Suomen kirjakielessä telkkä on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen
sanakirjassa 1745.
Suolahti Vir. 1905 98-99; SKES 1975 telkkä; Hofstra 1985 324; Jussila 1998 telkkä; SSA 2000
telkkä.
tellinki
Varsinkin rakennustelinettä merkitsevä tellinki on lainaa ruotsin sanasta ställning
'teline, jalusta; asema, asento, tila'. Sama sana on lainattu suomeen myös asussa täl-
linki, ja tämä tarkoittaa erityisesti ulkoasua tai juhla-asua. Sanat ovat tyypillisesti
arkisen puhekielen sanoja. Kirjakieleen tellinki on tullut 1800-luvun loppupuolella,
se mainitaan mm. Elias Lönnrotin sanakirjassa 1880.
Wessman Vir. 1909 37; SKES 1975 tellinki; SSA 2000 tellinki.
telmiä
Verbin vastineita ovat inkeroisen tölmiä ja karjalan telmiä. Sanan alkuperästä ei ole
muuta selitystä kuin että sitä on arveltu äänteellisesti motivoiduksi deskriptiivisa-
naksi. Suomen kirjakielessä telmiä on ensi kertaa esiintynyt G. E. Eurenin sanakir-
jassa 1860. Jo tätä ennen on Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787 mainittu samasta
kannasta muodostettu verbi telmata.
SKES 1975 telmiä; Jussila 1998 telmiä; SSA 2000 telmiä.
teloittaa
Verbillä ei ole vastineita sukukielissä, vaan se on suomen kielen itsenäisen kehityksen
aikana muodostettu johdos sanasta —> tela. Tämä on etenkin monikollisena tarkoit-
1295

tanut monenlaisia aluspuita tai poikittaisista puista rakennettuja lavoja, mm. mes-
taus- tai polttolavaa. On mahdollista, että teloittaa-verbin merkitys on syntynyt tältä
pohjalta: teloitetuksi tuleminen on ollut joutumista teloille surmattavaksi. Vastaavalla
tavalla /nrsz-sanasta on johdettu verbi hirttää hirteen vetämisen merkityksessä. Suo-
men murteissa esiintyy myös johdos telata merkityksessä surmata, tappaa'. Samaa
kantaa on verbi teloa, joka merkitsee vahingoittamista. Sekä teloa että teloittaa on
suomen kirjakielessä ensi kertaa mainittu Maskun Hemmingin virsikirjassa 1605.
SKES 1975 telata1; Jussila 1998 teloa, teloittaa; SSA 2000 teloittaa.
teltta
Suomen teltta on lainaa ruotsin sanasta täit, joka puolestaan juontuu alasaksasta.
Suomen kirjakielessä teltta on ensi kertaa mainittu Elias Lönnrotin sanakirjassa
1880. Tätä vanhemmassa kielessä sama sana on esiintynyt asussa teltti tai tältti 1700-
luvun alusta lähtien. Samaan etymologiseen yhteyteen kuuluvaa, mutta vanhempaa
skandinaavista lainakerrostumaa edustaa telttaa, majaa, suojakatosta tai morsiuska-
tosta merkitsevä telta tai telia, joka on esiintynyt suomen kirjakielessä Agricolasta
alkaen.
Thomsen 1869 152; SKES 1975 telta; Jussila 1998 teltta; SSA 2000 teltta.
temmata
Sanalla on vastine kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä. Näitä ovat inkeroisen ja
karjalan temmata, lyydin ja vepsän fembaita, vatjan ja viron tömmata ja liivin tömbö.
Sana on vanha balttilainen laina, jota nykyliettuassa vastaa tempti vetää, venyttää' ja
latvian tiept 'ojentaa, pitää tiukasti kiinni; olla itsepintainen'. Suomen kirjakielessä
temmata on esiintynyt Agricolasta alkaen. Johdos tempaus on ensi kertaa mainittu
Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
Thomsen 1890 231; SKES 1975 temmata; Jussila 1998 temmata; SSA 2000 temmata.
temperamentti
Luonteenlaatua merkitsevä temperamentti on lainaa ruotsin sanasta temperament,
joka juontuu alkuaan latinasta. Latinan temperämentum on johdos verbistä temperäre
sekoittaa' ja tarkoittaa oikeata sekoitussuhdetta tai kohtuullisuutta. Antiikista periy-
tyvän lääketieteellisen käsityksen mukaan ihmisen luonne muodostui neljän eri nes-
teen, veren, liman, keltaisen ja mustan sapen sekoituksesta, ja luonteet vaihtelivat
sen mukaan, mikä neste oli hallitseva. Suomen kirjakielessä temperamentti on ensi
kertaa mainittu Andreas Elgfothin suomentamassa kristillisessä kirjasessa 1763.
Koukkunen 1990 temperamentti; Jussila 1998 temperamentti; SSA 2000 temperamentti.
1296

tempo
Etenkin musiikin nopeuteen viittaava tempo on lainaa ruotsista. Ruotsin ja englan-
nin tempOy saksan Tempo sekä monien muidenkin kielten vastaavat musiikkitermit
juontuvat alkuaan italiasta. Italian tempo perustuu latinan sanaan tempus aika'. Suo-
men kirjakielessä tempo on esiintynyt 1800-luvun alkupuolelta lähtien, Carl Hele-
niuksen sanakirjassa 1838 se on asussa tempu, useissa myöhemmissä sanakirjoissa
temppo. Italian mukainen asu tempo on mainittu mm. Agathon Meurmanin sivistys-
sanakirjassa 1890, mutta se on vakiintunut lopullisesti vasta 1900-luvun puolella.
Hellquist 1939 tempo; Koukkunen 1990 tempo.
temppeli
Pyhäkköä merkitsevä temppeli on lainattu suomeen ruotsin sanasta tempel, joka
puolestaan juontuu alasaksan välityksellä latinan sanasta templum. Tämä on alkuaan
merkinnyt pyhitettyä, muusta ympäristöstä erotettua aluetta. Suomen vanhimmassa
kirjakielessä pyhäkköä merkinnyt sana on esiintynyt asussa templi, nykyasu temppeli
on ensi kertaa mainittu Eerik Sorolaisen kirkkokäsikirjassa 1614.
H. J. Streng 1915 226-227; SKES 1975 temppeli; Jussilai.998 templi, temppeli; SSA 2000 temppeli.
temppu
Kujetta, taidonnäytettä yms. merkitsevällä temppu-sanalla on vastine useissa lähisu-
kukielissä. Näitä ovat inkeroisen ja karjalan temppu sekä viron ja liivin temp. Sanan
alkuperä on selittämättä. Mahdollisesti se kuuluu —» temmata-, tempaista-verbien
yhteyteen, vaikka sitä ei voikaan selittää näiden säännölliseksi johdokseksi. Myös
temmata-verbin säännöllistä johdosta tempaus käytetään joskus tempun merkityk-
sessä. Suomen kirjakielessä temppu on ensi kertaa mainittu Henrik Achreniuksen
kirjoittamassa häärunossa vuoden 1770 tienoilla.
SKES temppu; Jussila 1998 temppu; SSA 2000 temppu.
tenava
Pikkulasta, varsinkin reipasta ja iloista vekaraa merkitsevällä tenava-sanalla ei ole
vastineita sukukielissä, mutta suomen murteissa sana on laajalti tunnettu ja sen
rinnalla esiintyy paikoin itä- ja pohjalaismurteissa myös samaa merkitsevä tevana.
Sanan alkuperä on epäselvä. Mikäli alkuperäisempää asua edustaisi harvinaisempi
variantti tevana, sana saattaisi olla germaaninen laina, jonka edustajia olisivat mm.
ruotsin murteissa esiintyvä palkollista merkitsevä tjönne, tiynne ja islannin piönn
'palvelija, orja*. Merkityksen kannalta rinnakkaistapaukseksi sopii ruotsin ren-
kiä merkitsevä dräng, jonka tanskalainen vastine dreng tarkoittaa poikaa. Suomen
tenava- tai tevana-sanaa on yritetty johtaa myös kansanrunoudessa esiintyvästä, hir-
vilehmää merkitsevästä sanasta tevana, mutta tämä selitys tuntuu mahdottomalta
merkityseron takia. Myös tämän tevana-sanan alkuperä on kiistanalainen, vaikka
1297

sitä onkin arveltu ikivanhaksi omaperäiseksi sanaksi. Suomen kirjakielessä tenava
on ensi kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Juhana Canstren on 1800-
luvun alussa tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan.
SKES 1975 tevana; UEW 1988 522-523; Hahmo 1994 GA 138-139; Jussila 1998 tenava; SSA
2000 tenava.
tendenssi
Pyrkimystä, kehityssuuntaa, taipumusta yms. merkitsevä tendenssi on lainattu suo-
meen ruotsista. Ruotsin tendens juontuu ranskan sanasta tendance, jonka perustana
on keskiajan latinan tendentia 'pyrkimys'. Tämä on muodostettu verbistä tendere
'jännittää, ojentaa, pyrkiä', jonka partisiipin preesensmuoto ('pyrkivä') on tendens.
Suomen kirjakielessä ruotsin tendens on 1800-luvulla yleensä korvattu suomalaisilla
vastineilla tarkoitus, taipumus, tähtäys, suunta, pyrintö yms., ja tendenssi on tullut
suomalaisena sanana käyttöön vasta 1800-luvun lopulla.
Hellquist 1939 tendens; Onions 1979 tendency; Koukkunen 1990 tendenssi.
tenho
Sanalla on likimääräisiä vastineita muutamissa lähisukukielissä. Näitä ovat karjalan
loitsuissa esiintyvä tehno 'tenho' sekä vatjan tönaa-, viron tänada ja liivin tiennö,
jotka kaikki kolme ovat kiittämistä merkitseviä verbejä. Etäsukukielistä ei vastineita
ole voitu esittää. Sanaa on arveltu lainaksi germaaniselta taholta, mutta germaani-
sista kielistä ei löydy sellaista sanaa, joka sekä äänneasunsa että merkityksensä puo-
lesta yksiselitteisesti sopisi lainalähteeksi. Sanavartalon alkuperä on siis toistaiseksi
epäselvä. Suomen kirjakieleen tenho on tullut vasta 1800-luvun alkupuolella. Verbi
tenhota on kuitenkin mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
Karsten 1914 SkrSLS 115 134; SKES 1975 tenho; Hofstra 1985 70; Jussila 1998 tenhota; SSA 2000
tenho.
tennis
Verkkomailoilla pelattavaa verkkopallopeliä merkitsevä tennis on lainattu suomeen
englannista. Englannin tennis juontuu ranskan ilmauksesta tenez 'pitäkää!', joka on
käskymuoto verbistä tenir 'pitää'. Tätä ilmausta käytti syöttäjä lähettäessään pallon
vastapelaajalle. Pelin esimuoto on kotoisin Ranskasta, mutta sitä kehitettiin Eng-
lannissa 1800-luvun jälkipuoliskolla nykyiseen muotoonsa. Suomessa ensimmäinen
tennisottelu pelattiin tiettävästi 1881, mutta tennis vakiintui suomalaisena sanana
käyttöön vasta 1900-luvun alussa. Sen ohella tennistä on nimitetty 1900-luvun alku-
puolella myös verkkopalloksi.
Onions 1979 tennis; Pulkkinen 1984 tennis; Koukkunen 1990 tennis.
1298

tenori
Korkeaa miesääntä merkitsevä tenori juontuu, mahdollisesti ruotsin kautta, italian
sanasta tenore tai keskiajan latinan sanasta tenor. Tämä on johdos verbistä tenere
'pitää, kannattaa'. Moniäänisessä musiikissa tenori on yleensä se ääni, joka kuljettaa
melodiaa ja näin pitää koossa koko esitystä. Suomen kirjakielessä tenori on ensi ker-
taa mainittu Johannes Salmeniuksen sepittämässä häärunossa 1669 asussa tenorist.
Onions 1979 tenor; SSA 2000 tenori.
tentti
Koetta tai kuulustelua merkitsevä tentti on lainaa suomenruotsin sanasta tent, joka
on typistetty muoto vanhemmasta ruotsin sanasta tentamen. Tämä on suoraa lainaa
keskiajan latinan sanasta tentämen, joka perustuu klassisen latinan muotoon temp-
tämentum. Tämä on johdos verbistä temptäre 'koetella, saattaa kiusaukseen' yms.
Suomen kirjakielessä tentti on tullut käyttöön 1880-luvulla. Tätä ennen ruotsin ten-
tamen on joko korvattu käännösvastineilla, esim. koetus tai opinkoetus, tai lainattu
pitemmässä asussa tentaami.
Hellquist 1939 tentamen; Koukkunen 1990 tentti; SSA 2000 tentti.
teollisuus
Ikivanhan —» tehdä-verbin pohjalta muodostettu teollisuus on oppitekoinen uudis-
sana, jota ensimmäisinä ovat käyttäneet Paavo Tikkanen ja Antero Varelius vuonna
1847. Jo tätä ennen ovat olleet käytössä johdosketjun aiemmat osat teko ja teollinen,
viimeksi mainittu vuodesta 1829, aluksi merkityksessä 'käytännöllinen'.
Rapola 1960 teollinen, teollisuus; SKES 1969 tehdä; SSA 2000 teko.
teoria
Yhtenäistä tietojen järjestelmää, yleisiä periaatteita yms. merkitsevä teoria periytyy
Euroopan kieliin latinan sanasta theöria 'pohdinta, tutkiminen', joka puolestaan on
lainaa kreikan sanasta theöriä 'katsominen, tutkimus, yhtenäinen tietojen järjes-
telmä'. Suomalaisena sanana teoria on tullut käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla.
Sana on mainittu Kirjallisessa Kuukauslehdessä ainakin jo vuonna 1866.
Hellquist 1939 teori; Koukkunen 1990 teoria.
teos
Etenkin taiteellisen tai tieteellisen luomistyön tuotetta merkitsevä teos on ikivan-
haan —> tehdä-vzxbiin perustuva johdos, jonka välitön kantasana on teko. Johdinai-
nes -os on yleisitämerensuomalainen, ja vastaavanlaisia johdoksia ovat mm. karjalan
tevos 'leivonnainen' sekä viron teoksil 'tekeillä'. Suomen kirjakielessä teos on ensi
kertaa mainittu Henrik Achreniuksen sepittämässä häärunossa 1765 merkitsemässä
1299

tekeillä olevaa työtä. Merkityksessä 'kirjallinen työ, kirja' sanan on ottanut käyttöön
Abraham Poppius vuonna 1817. Myös viron teos on saanut merkityksen 'kirja, teos'
suomen kielen vaikutuksesta.
Rapola 1960 teos; SKES 1969 tehdä; Jussila 1998 teos; SSA 2000 teko.
tepastella
Askelten ääntä kuvailevasta vartalosta johdettu tepastella on deskriptiivinen verbi,
jonka rinnalla esiintyy murteissa myös muita samasta kantavartalosta muodostettu
johdoksia, esim. tepastaa, tepata, teppaillaja teputtaa. Karjalan vastaavanlainen verbi
tepassella saattaa olla lainaa suomesta. Suomen kirjakielessä tepastella on ensi kertaa
mainittu Laurentius Petrin hartauskirjassa 1644.
SKES 1975 tepata; Jussila 1998 tepastella; SSA 2000 tepastella.
tepponen
Temppua tai kepposta merkitsevä tepponen on mahdollisesti kontaminaatio sanoista
temppu tai tekonen ja kepponen. Sana on voinut syntyä suoraankin fceppone/i-sanasta
sellaisessa lauseyhteydessä, jossa kepponen on esiintynyt tehdä-verbin yhteydessä:
tehdä kepposet —» tehdä tepposet. Suomen kirjakielessä tepponen on ensi kertaa mai-
nittu G. E. Eurenin sanakirjassa 1860.
SKES 1975 tepponen; SSA 2000 tepponen.
tepsiä
Verbillä on vastine ainoastaan Vienan karjalassa, ja täälläkin tepsie saattaa olla lainaa
suomesta. Sanan alkuperä on tuntematon. Suomen kirjakielessä tepsiä on ensi kertaa
mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel
Jusleniuksen sanakirjaan vuoden 1770 jälkeen.
SKES 1975 tepsiä; Jussila 1998 tepsiä; SSA 2000 tepsiä.
terapia
Lääketieteellistä hoitoa merkitsevä terapia on lainattu suomeen uuslatinan sanasta
therapia, joka juontuu alkuaan kreikan sanasta therapeiä. Tämä merkitsee palvele-
mista tai huolehtimista. Suomalaisena sanana terapia on tullut käyttöön 1800-luvun
loppupuolella, se mainitaan mm. Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865.
Onions 1979 therapeutic; Koukkunen 1990 terapia.
terassi
Rakennuksen edustalla olevaa tasannetta, rinteeseen rakennettua pengertä tms.
merkitsevä terassi on lainattu suomeen ruotsista. Ruotsin terrass on lainaa ranskan
1300

sanasta terrasse, joka on johdos maata merkitsevästä sanasta terre. Tämä puolestaan
juontuu latinan sanasta terra 'maa'. Suomen kirjakielessä terassi on tullut käyttöön
1800-luvun lopulla. Sana mainitaan ainakin jo Agathon Meurmanin venäläis-suo-
malaisessa sanakirjassa 1895.
Hellquist 1939 terrass; SSA 2000 terassi.
terho
Tammen pähkinämäistä hedelmää merkitsevän ter/zo-sanan sanan vastineita ovat
vatjan toro, viron toru ja liivin töyrmöz. Sana lienee johdos ikivanhasta —> terä-
sanasta. Vastaavan tyyppinen johdos samasta vartalosta on myös siittimen päätä,
nuppia tms. merkitsevä terska. Suomen kirjakielessä terho on ensi kertaa esiintynyt
herra Martin maanlain suomennoksessa vuoden 1570 tienoilla. Etenkin itämurteissa
tunnettu terska on mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
SKES 1975 terho; Nikkilä 1993 UAJ NF 12 283-284; Jussila 1998 terho, terska; SSA 2000 terho,
terska.
termi
Oppi- tai ammattisanaa tai matemaattisen lauseen jäsentä merkitsevä termi lienee
suomeen lainattu ruotsista, mutta alkuaan ruotsin term ja muiden naapurikielten
vastaavat sanat juontuvat keskiajan latinan sanasta terminus, joka tarkoittaa mää-
ritelmää tai ilmausta. Tämän taustalla oleva klassisen latinan terminus merkitsee
rajamerkkiä tai rajaa. Ruotsissa term on ollut käytössä oppisanan merkityksessä jo
1600-luvun lopulla, suomen kirjakieleen termi on tullut 1800-luvun loppupuolella.
Sana mainitaan ainakin jo Ferdinand Ahlmanin ruotsalais-suomalaisessa sanakir-
jassa 1874.
Hellquist 1939 term; Koukkunen 1990 termi.
termiitti
Torakansukuista yhdyskuntahyönteistä (Isoptera) merkitsevä termiitti on lainaa
ruotsin sanasta termit, joka perustuu heimon tieteelliseen nimeen Termitidae. Tämä
Carl von Linnen antama nimitys juontuu myöhäislatinan sanasta termes, genetiivissä
termitiSy joka merkitsee puussa elävää toukkaa. Termiitit ovat pahoja puurakennus-
ten ja puuesineiden tuholaisia. Suomen kirjakieleen termiitti on tullut 1800-luvun
lopulla. Sana on mainittu ainakin jo Agathon Meurmanin ranskalais-suomalaisessa
sanakirjassa 1877. Suomenkielisinä vastineina saman ajan sanakirjoissa on mainittu
myös mm. muurahaismato ja valkoinen muuriainen.
Onions 1979 termite; SSA 2000 termiitti.
1301

terminaali
Pääteasemaa, päätösvaihetta tms. merkitsevä terminaali on lainaa englannin sanasta
terminoi, joka on johdos rajaa tai määräaikaa merkitsevästä sanasta term. Sananmu-
kaisesti terminoi merkitsee jotakin rajaan tai rajan lähestymiseen liittyvää. Sama sana
on lainattu englannista myös ruotsiin ja saksaan, joten käytännössä on mahdotonta
tietää, mitä kautta sana on tullut suomeen. Pääteaseman merkityksessä terminaali
on suomen kirjakielessä ollut käytössä ainakin 1960-luvulta lähtien.
Onions 1979 term; Pulkkinen 1984 terminaali; SSA 2000 terminaali.
terni
Vasta poikineen lehmän maitoa merkitsevän term-sanan vastineita ovat viron ter-
nes ja liivin ter-semda. Sana on selitetty indoiranilaiseksi lainaksi, joka perustuisi
indoeurooppalaiseen juureen *ter-, teru- 'hento, heikko*. Tästä juuresta muodoste-
tut sanat merkitsevät mm. muinaisintiassa nuorta tai vasikkaa. Suomen kirjakielessä
terni on ensimmäistä kertaa mainittu tulkkisanakirjassa Variarum rerum vocabula
vuonna 1644.
Joki 1973 328; SKES 1975 terni; Redei 1986 61; Jussila 1998 terni; SSA 2000 terni.
terrieri
Luolissa ja maanalaisissa käytävissä asuvien eläinten, ennen kaikkea kettujen metsäs-
tykseen Brittein saarilla jalostettuja koirarotuja merkitsevä terrieri on lainaa englan-
nin sanasta terrier, joka on lyhennelmä sanaliitosta terrier dog "maakoira". Alkuosa
terrier on johdos maata merkitsevästä latinan sanasta terra. Sama sana on lainattu
myös saksaan ja ruotsiin, joten on mahdotonta täysin varmasti tietää, mitä kautta
sana on tullut suomeen. Suomen kirjakieleen terrieri on tullut 1900-luvun alussa.
C. G. Swanin ja Hanna Granströmin englantilais-suomalaisessa sanakirjassa 1904
englannin terrier on vielä suomennettu rottakoiraksi tai mäyräkoiraksi, mutta vuo-
den 1912 Tietosanakirjassa fox- eli kettuterrieri ja muut terrierit esitellään jo nyky-
aikaiseen tapaan.
TSK 1912 koira; Onions 1979 terrier; Pulkkinen 1984 terrieri; SSA 2000 terrieri.
terrori
Hirmuvaltaa, poliittista väkivaltaa yms. merkitsevä terrori juontuu latinan sanasta
terror 'kauhu*. Suomen kirjakieleen sana lienee tullut ruotsin kautta. 1800-luvun jäl-
kipuolella ruotsin terror ja. muiden kielten vastaavat sanat on korvattu suomenkie-
lisillä käännösvastineilla pelko, kauhu tms., suomalaisena sanana terrori on alkanut
esiintyä 1910-luvulta alkaen. Hirmuhallitusta merkitsevä terrorismi on kuitenkin
mainittu jo Agathon Meurmanin sivistyssanakirjassa 1890. Terrorismin harjoittajaa
merkitsevä terroristi on lainattu ruotsin sanasta terrorist, ja se on mainittu ainakin jo
Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1883.
1302

Koukkunen 1990 terrori, terroristi; SSA 2000 terrori.
terttu
Sanalla ei ole vastineita sukukielissä. Sitä on aiemmin arveltu germaaniseksi lainaksi
sanasta, jota edustaa mm. nykyruotsin stjärt 'pyrstö, häntä', mutta merkityseron
takia selitystä ei nykyään pidetä todennäköisenä. Sen sijaan terttu voi olla johdos iki-
vanhasta —» terä-sanasta, joka kärjen lisäksi merkitsee mm. tähkää tai jyvää. Suomen
kirjakielessä terttu on ensi kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik
Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
Öhmann 1925 NphM 26 237; SKES 1975 terttu; Jussila 1998 terttu; Nikkilä 1998 82; SSA 2000
terttu.
terva
Sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä. Näitä ovat esim. inkeroisen ja karjalan
terva, vepsän t'erv, vatjan törva ja viron törv. Sana on vanhastaan selitetty balttilai-
seksi lainaksi, jota nykyisissä balttilaisissa kielissä edustaa liettuan dervä 'pihkainen
mäntypuu, tervas; pihka, piki, terva'. Myös germaanisissa kielissä on samantapaisia
sanoja, esim. ruotsin tjära, joten ei ole aivan mahdotonta, että terva olisikin ger-
maaninen laina. Suomen kirjakielessä terva on ensi kertaa mainittu Eerik Sorolaisen
postillassa 1621.
Thomsen 1869 152 ja 1890 166; SKES 1975 terva; Hofstra 1985 316-318; Jussila 1998 terva; SSA
2000 terva.
terve
Sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalassa tervehy lyydissä ja vep-
sässä fervehf vatjassa ja virossa terve ja liivissä tiera. Alkuperästä on annettu useita
eri selityksiä. Monissa yhteyksissä on arveltu, että terve olisi johdos sanasta -» terva,
mutta tämä selitys on merkityksen kannalta heikko. Myös useita lainaetymologi-
oita on esitetty, mm. venäläistä ja germaanista alkuperää on pidetty mahdollisena.
Uusimman selityksen mukaan terve on hyvin vanha iranilainen laina, jolloin se olisi
samaa juurta kuin avestan drvä 'terve'. Suomen kirjakielessä terve on esiintynyt Agri-
colasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
Ahlqvist Suomi 1857 97; Kiparsky Vir. 1952 94-99; SKES 1975 terve; Hofstra 1992 60; Jussila
1998 terve; SSA 2000 terve; Koivulehto, esitelmä Suomalais-Ugrilaisessa Seurassa 21.3.2003.
terveiset
Toivotuksena käytetty terveiset, terveisiä on adjektiivista terve muodostetun terveys-
johdoksen epäsäännöllinen monikkomuoto. Suosittu ja yleinen tervehdystäpä on
toivottaa vastapuolelle terveyttä. Myös muissa itämerensuomalaisissa kielissä ter-
veys-sanan vastineita käytetään toivotuksina, esim. karjalassa tervehyisie, lyydissä
1303

fervehuzid, vepsässä fervhuzid, vatjassa tervhuuziä, virossa terviseidja liivissä tierridi.
Suomen kirjakielessä terveyden toivottamisesta on esimerkkejä Agricolasta alkaen,
Agricolalla muodossa terveysiä. Abraham Kollaniuksen lainsuomennoksessa 1648
on terveisiä. Nominatiivimuoto terveiset on ensi kertaa mainittu Kristfrid Ganande-
rin sanakirjassa 1787.
SKES 1975 terve; Jussila 1998 terveiset; SSA 2000 terveiset.
terä
Sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä sekä muutamissa etäsukukielissä. Näitä
ovat esim. inkeroisen, karjalan ja vatjan terä, vepsän iera, viron terä, liivin tiera,
saamen dearri ja marin tiir. Mahdollisiksi vastineiksi on esitetty myös udmurtin tir
'kirves' ja unkarin tör 'tikari'. Sanavartalo on vanha ja omaperäinen, ja sen alkupe-
räiseksi asuksi on rekonstruoitu *terä. Suomen kirjakielessä terä on esiintynyt Agri-
colasta alkaen.
SKES 1975 terä; UEW 1988 522; Jussila 1998 terä; SSA 2000 terä.
teräs
Sanalla on tarkka vastine useimmissa lähisukukielissä, esim. inkeroisessa ja karja-
lassa teräs, lyydissä ja vepsässä t'eraz, vatjassa teräz ja virossa teräs. Suomen teräs
vastineineen on —» terä-sanan johdos, joka sananmukaisesti merkitsee teräosaa tai
teräksi sopivaa esinettä tai ainetta. Suomen kirjakielessä teräs on ensi kertaa mainittu
Ljungo Tuomaanpojan lainsuomennoksessa 1601.
SKES 1975 terä; Jussila 1998 teräs; SSA 2000 terä.
testamentti
Jälkisäädöstä merkitsevä testamentti juontuu latinan sanasta testämentum, joka on
johdos verbistä testäri 'todistaa'. Suomeen sana lienee lainautunut ruotsin kautta.
Suomen kirjakielessä testamentti on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsi-
kirjoituksista alkaen.
SKES 1975 testamentti; Koukkunen 1998 testamentti; Jussila 1998 testamentti; SSA 2000 testa-
mentti.
testi
Koetta merkitsevä testi on lainaa englannin sanasta test, joka on saanut aitoutta kos-
kevan kokeen merkityksen 1500-luvun lopulla ja psykologisen kokeen merkityksen
vuonna 1890. Alun perin sana juontuu latinasta, jossa testum on tarkoittanut savias-
tiaa tai astian sirpaletta. Tästä juontuva muinaisranskan test on merkinnyt astiaa, ja
tässä merkityksessä sana on lainautunut englantiin. Englannissa test on saanut eri-
1304

koismerkityksen 'koeupokas', josta se on siirtynyt merkitsemään myös koetta. Suo-
men kirjakielessä testi on tullut käyttöön 1920-luvun lopulla.
Pulkkinen 1984 testi; Koukkunen 1990 testi; SSA 2000 testi.
teuras
Sanan vastineiksi on esitetty vatjan töbras 'peura, hirvi' ja viron töbras 'nauta'. Kar-
jalassa on lisäksi johdosverbi teurastoa, joka vastaa suomen verbiä teurastaa. Sana-
vartalo on lainaperäinen, ja mahdollisia germaanisia lainaetymologioita on useita.
Näistä vanhimman selityksen mukaan alkumuoto olisi *tibraz, joka on merkinnyt
uhrieläintä. Tämän myöhempi vastine on muinaisyläsaksan samaa merkitsevä tiber.
Toinen, äännehistoriallisesti parempi alkumuoto on *peurazy jota edustaa mm. nyky-
ruotsin tjur sonni'. Kolmas mahdollinen lainalähde on kantagermaanin *steuraz,
jota edustaa mm. gootin stiur 'härkä'. Suomen kirjakielessä sekä teuras että tämän
johdos teurastaa ovat esiintyneet Agricolasta alkaen.
Thomsen 1869 152; SKES 1975 teuras; Koivulehto Vir. 1979 284-285; Hofstra 1985 178; Jussila
1998 teuras; SSA 2000 teuras.
tiainen
Tiaisten sukuun (Parus) viittaavalla linnunnimityksellä tiainen on vastine muuta-
missa lähisukukielissä, esim. karjalassa tijane, lyydissä tiainö ja virossa tihane. Nimi-
tyksellä on myös runsaasti variantteja, esim. suomen murteissa tiiainen> titiy titinen
ja tiitinen. Nimitykset ovat onomatopoeettisia eli jäljittelevät linnun ääntelyä. Suo-
men kirjakielessä tiainen on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa
1637 merkityksessä 'tikli' ja nykymerkityksessään Daniel Jusleniuksen sanakirjassa
1745.
SKES 1975 tiainen; Jussila 1998 tiainen; SSA 2000 tiainen.
tie
Sanan etymologisia vastineita ovat inkeroisen tee, karjalan tie, lyydin f e, vepsän f e,
vatjan ja viron tee sekä komin tuj. Vastineita on aikaisemmin esitetty myös muista
etäsukukielistä, mutta nämä on hylätty. Levikkinsä suppeudesta huolimatta sana
katsotaan yleensä ikivanhaksi ja omaperäiseksi. Alkuperäiseksi asuksi on rekonst-
ruoitu *teje. Suomen kirjakielessä tie on esiintynyt Uppsalan evankeliumikirjasta ja
Agricolasta alkaen.
SKES 1975 tie; UEW 1988 794; Jussila 1998 tie; SSA 2000 tie.
1305

tiede
Verbistä —» tietää muodostettu tiede on oppitekoinen uudissana, jonka on ehdotta-
nut käyttöön Volmari Kilpinen vuonna 1842. Myös adjektiivijohdos tieteellinen on
Kilpisen uudissana vuodelta 1845.
Rapola 1960 tiede, tieteellinen; SKES 1975 tietää; SSA 2000 tietää.
tienata
Ansaitsemista merkitsevä tienata on lainaa ruotsin verbistä tjäna tai äänneasusta
päätellen pikemminkin tämän muinaisruotsalaisesta edeltäjästä picena. Sama sana
on lainattu myös inkeroiseen ja karjalaan. Suomen kirjakielessä tienata on ensi ker-
taa mainittu G. E. Eurenin sanakirjassa 1860.
Ingman Suomi 1844 194; SKES 1975 tienata; SSA 2000 tienata.
tienoo
Seutua merkitsevällä ft'enoo-sanalla ei ole vastineita sukukielissä. Sana on rakenteel-
taan outo, ja sen onkin arveltu syntyneen sulautumalla sen tapaisista sanaliitoista
kuin tien ohella t ohilla, tien ohessa t. ohissa, joista olisi kehittynyt paikallissijaisia
adverbeja tienohilla, tienoilla, tienoissa jne. Näiden pohjalta olisi muodostettu myö-
hemmin uusi perusmuoto tienoo. Murteissa on myös toisenlaisia perusmuotoja,
mm. tienot, tienous ja tienut. Suomen kirjakielessä tienoo on ensi kertaa mainittu
vuoden 1770 almanakassa.
Räsänen Vir. 1939 375-376; SKES 1975 tienoo; Jussila 1998 tienoo; SSA 2000 tienoo.
tiernapoika
Joulun tapahtumia kolmen kuninkaan näytelmän muodossa kuvaavan lauluesityk-
sen henkilöhahmoon viittaava tiernapoika on osittain lainattu, osittain käännetty
ruotsin vastaavasta sanasta stjärngosse 'tähtipoika'. Kuvaelmaperinne juontuu kes-
kiajan mysteerinäytelmistä, ja Suomessa se on säilynyt erityisen voimakkaana Oulun
seudulla. Ilmeisesti ensimmäisen kerran tiernapojat on mainittu Oulun Viikko-
Sanomissa 1873.
TSK 10 1919 tähtipojat; SKES 1975 tiernapoika; SSA 2000 tiernapoika.
tietää
Sanan etymologisia vastineita ovat karjalan tieteä, lyydin fiettä, vepsän t'eta, vatjan
täätääy viron teada ja liivin tiedö. Etäsukukielistä ei vastineita ole voitu osoittaa. Saa-
men diehtit on todennäköisesti lainaa itämerensuomesta. Myös verbin oma rakenne
viittaa siihen, että se voi olla korkeintaan yleisitämerensuomalainen. Kaikki lähisu-
kukielten vastineet voidaan palauttaa yhteiseen kantamuotoon *tetä-. Ikivanhoissa
omaperäisissä sanavartaloissa ensi tavun pitkät vokaalit (tässä *e) olivat alun perin
1306

mahdollisia vain e-vartaloisissa sanoissa. Näin ollen yhdistelmä, jossa on ensi tavussa
pitkä e ja toisessa tavussa ä, on ikivanhoissa sanoissa mahdoton.
Yleisimmin hyväksytyn selityksen mukaan itämerensuomalaisten kielten tietää-
verbi on johdos vanhemmasta fre-sanasta. Tämän mukaan tietää olisi alkuaan mer-
kinnyt 'tuntea t. osata tie', mahdollisesti myös seurata jälkien muodostamaa uraa',
josta helposti on voinut kehittyä myös yleisempi menettelytavan tuntemisen tai
selon hankkimisen merkitys. On kuitenkin esitetty myös mahdollisuus, että tietää
olisi lainaa samasta germaanisesta juuresta *ste- kuin s/etöä-verbikin. Suomen kirja-
kielessä tietää on esiintynyt Agricolasta ja kaikista samanaikaisista käsikirjoituksista
lähtien. Myös tietää-verbin johdos tieto on esiintynyt kirjakielessä alusta alkaen.
Johdos näyttää olevan kantasuomalainen siitä päätellen, että vastaavia johdoksia on
myös lähisukukielissä, esim. karjalan tieto, vatjan taatoja viron tead. Sanaa on 1800-
luvun alkupuoliskolle asti käytetty myös merkityksessä 'tiede', esim. yhdyssanassa
Tieto-Akademia. Sanan vanhoja merkityksiä ovat myös 'osaaminen, taito'.
SKES 1975 tietää; Hofstra 1985 207 alav. 29; UEW 1988 802; Jussila 1998 tieto, tietää; SSA 2000
tietää.
tiheä
Sanalla on vastineita useimmissa lähisukukielissä, esim. karjalan tihie, lyydin ja vep-
sän iihed ja viron tihe. Sanan alkuperä on epäselvä. Sitä on arveltu äänteellisesti
motivoiduksi deskriptiivisanaksi, mutta toisaalta sille on esitetty myös germaaninen
lainaetymologia, jolloin sana olisi samaa juurta kuin saksan dicht 'tiheä'. Tämä seli-
tys on kuitenkin äännehistoriallisista syistä epävarma. Suomen kirjakielessä tiheä on
nykyasussaan mainittu ensi kertaa vuonna 1729 ratsumiesten vaatetusta koskevassa
asetuksessa. Kuitenkin jo Agricolalla on ollut samaa merkitsevä adjektiivi tihkeä,
joka saattaa olla frTieä-sanan variantteja.
SKES 1975 tiheäy tihkeä; Hofstra 1985 34, 336; Jussila 1998 tiheä; SSA 2000 tiheä.
tihkua
Verbin vastineita ovat ainakin inkeroisen Uhkua ja viron tihkuda 'nyyhkyttää, niis-
kuttaa'. Myös muissa lähisukukielissä on äänneasultaan ja merkitykseltään saman-
tapaisia sanoja, esim. karjalan tsihkoa sihistä; tirskua, nyyhkiä, pärskiä; kituuttaa' ja
vepsän tsihkta 'ähkiä, voihkia, vaikertaa', mutta nämä saattavat olla myös saman-
tapaisen äänteellisen motivaation pohjalta erikseen muodostettuja. Kaikki mai-
nitut vastineet ovat onomatopoeettista alkuperää. Suomen kirjakielessä tihkua on
ensi kertaa mainittu Olavi Suomalaisen laatimassa valituskirjelmässä vuonna 1611.
Samasta kannasta muodostettu substantiivi tihku on ensi kertaa mainittu vuoden
1642 Raamatussa.
SKES 1975 tihkua; Jussila 1998 tihku, tihkua; SSA 2000 tihkua.
1307

tihuttaa
Verbin tarkka vastine on viron tihutada, mutta likimääräisiä vastineita on myös
eräissä muissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen fihvata 'tihuuttaa' ja karjalan tiha-
huttoa 'ryöpsäyttää'. Verbien perusosana on kevyen sateen ääntä jäljittelevä onoma-
topoeettinen vartalo. Suomen kirjakielessä tihuttaa sekä samaa merkitsevä tihkuttaa
on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787. Jälkimmäinen on
johdos vartalosta tihku (—» tihkua).
SKES 1975 tikistä; Jussila 1998 tihkuttaa, tihuttaa-, SSA 2000 tikistä.
tiikeri
Raidallista kissapetoa (Panthera tigris) merkitsevä tiikeri on lainaa ruotsin sanasta
tiger. Ruotsin tiger juontuu saksan välityksellä latinan sanasta tigris, joka on lainaa
kreikasta. Kreikan tigris on lainaa iranilaiskielistä. Tiikereitä elää luonnonvaraisena
Aasiassa, varsinkin Etu- ja Taka-Intiassa. Suomen kirjakielessä tiikeri on ensi kertaa
mainittu Henrik Florinuksen sanakirjassa 1678.
SKES 1975 tiikeri; Koukkunen 1990 tiikeri; Jussila 1998 tiikeri; SSA 2000 tiikeri.
tiikki
Kaakkoisaasialaisen jalopuusuvun (Tectona) nimitys tiikki tai teak juontuu alkuaan
malaijin kielen sanasta tekka. Puun nimitys on lainautunut muihin kieliin englan-
nin tai portugalin välityksellä. Koska tiikki kestää erinomaisesti kosteutta, sitä on
käytetty varsinkin laivojen rakennuksessa. Suomen kirjakieleen puun nimi on tul-
lut 1800-luvulla, teakpuu esitellään mm. Agathon Meurmanin sivistyssanakirjassa
1890.
Pulkkinen 1984 teak; Onions 1989 teak.
tiili
Suomen tiili on lainaa muinaisruotsin sanasta tighly jota nykyruotsissa vastaa tegel.
Sama sana on lainattu myös viroon. Suomen kirjakielessä tiili on esiintynyt Agrico-
lasta alkaen. Suomen ensimmäiset tiilirakennukset pystytettiin Turkuun viimeistään
1300-luvun alkupuolella.
Becker 1824 4; H. J. Streng 1915 228; SKES 1975 tiili; Jussila 1998 tiili; SSA 2000 tiili; Drake 2003
135-152.
tiima
Tuntia tai hetkeä merkitsevä tiima on lainaa varhaisuusruotsin sanasta tijma, jota
nykyruotsissa vastaa timme tai timma. Suomen kirjakielessä tiima on ensi kertaa
mainittu 1630-luvulla, mm. piispa Isak Rothoviuksen saarnassa, jonka oli suomen-
tanut vuonna 1634 Alastaron kirkkoherra Jakob Henrikinpoika.
1308

Renvall 1826 232; SKES 1975 tiima; Jussila 1998 tiima; SSA 2000 tiima.
tiine
Sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen tiine, karjalan tiineh,
vepsän fineh, vatjan tiini, viron tiine ja Salatsin liivin tin. Vastineeksi on arveltu
myös marin sanaa tiiz 'tiine', mutta tämä rinnastus on äännehistorian kannalta hyvin
epäilyttävä. Itämerensuomen sanaa on useissa yhteyksissä arveltu lainaperäiseksi, ja
alkumuodoksi sopivia sanoja on esitetty sekä indoiranilaisista että balttilaisista kie-
listä. Vertailukohtana on mainittu mm. liettuan dieni 'tiine*. Lainaselityksissä on kui-
tenkin äänteellisiä ongelmia, joiden vuoksi mitään niistä ei ole yleisesti hyväksytty.
Suomen kirjakielessä tiine on ensi kertaa mainittu vuoden 1642 Raamatussa.
Joki 1973 329; SKES 1975 tiine; Jussila 1998 tiine; Liukkonen 1999 142-144; SSA 2000 tiine.
tiinu
Suurikokoista puuastiaa merkitsevä tiinu on lainaa ruotsin sanasta tina, joka suo-
menruotsin murteissa esiintyy myös asussa tinu. Suomen kirjakielessä tiinu on ensi
kertaa mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637.
Renvall 1826 233; H. J. Streng 1915 228; SKES 1975 tiinu; Jussila 1998 tiinu; SSA 2000 tiinu.
tiipii
Intiaanitelttaa merkitsevä tiipii on lainaa englannin sanasta tepee, joka juontuu
alkuaan intiaanikielistä. Esimerkiksi siouxin ja dakotan kielissä teltan tai asumuk-
sen nimitys on tipu Suomalaisena sanana tiipii on tullut käyttöön 1900-luvun puo-
limaissa.
Pulkkinen 1984 tiipii; Onions 1989 tepee.
tiira
Sanalla on likimääräisiä vastineita useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisessa tiiroi,
karjalassa tsiirakko, vepsässä firitie ja virossa tiir. Myös suomen murteissa sanalla on
useita variantteja, esim. tiir o, tiiru, tiirö ja tirru ja samasta linnusta voidaan käyttää
myös nimityksiä kirra, kirri ja liiru. Nimitykset ovat linnun ääntelyä jäljitteleviä ono-
matopoeettisia sanoja, joista on mahdotonta sanoa, missä määrin ne ovat yhteistä
alkuperää. Suomen kirjakielessä kalatiiraksi tunnistettava lintu on ensi kertaa mai-
nittu nimellä tiiru Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745 ja nimellä tiiro Erik Lenc-
qvistin laatimassa Taivassalon pitäjänkertomuksessa vuoden 1760 tienoilla.
SKES 1975 tiira; Jussila 1998 tiira; SSA 2000 tiira; Häkkinen 2003 L208.
1309

tiirailla
Verbillä ei ole tarkkoja vastineita sukukielissä, mutta karjalan tsiirottoa 'katsoa äkäi-
sesti silmät viirulla' on johdettu samasta vartalosta. Myös suomen murteissa tunne-
taan samanlainen johdos tiirottaa. Sanavartalo on äänteellisesti motivoitu, deskrip-
tiivinen elementti. Suomen kirjakielessä vartalo tiiro- on ensi kertaa mainittu osana
yhdyssanaa tiirosilmä niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan teki
Daniel Jusleniuksen sanakirjaan vuoden 1770 jälkeen. Verbit tiirata ja tiirailla ovat
tulleet kirjakieleen vasta 1800-luvulla.
SKES tiirata; SSA 2000 tiirata.
tiirikka
Lukon avaamisessa käytettävän työkalun nimitys tiirikka on lainaa varhaisuusruot-
sin sanasta dijrek, dijrck tai dirk, jota nykyruotsissa vastaa dyrk. Ruotsin sana on
lainaa alasaksasta, jossa sana on ollut diderik tai dirk. Tämä on alkuaan ollut miehen
etunimi, ja merkityksenmuutoksen on arveltu johtuneen siitä, että sana olisi alkuaan
ollut varkaiden salakieltä. Suomen kirjakielessä tiirikka on ensi kertaa mainittu Eri-
cus Schroderuksen sanakirjassa 1637.
Becker 1824 3; H. J. Streng 1915 228; Hellquist 1939 dyrk; SKES 1975 tiirikka; Jussila 1998 tii-
rikka; SSA 2000 tiirikka.
tiistai
Viikonpäivän nimi tiistai on skandinaavinen lainasana, mahdollisesti muinaisruot-
sin sanasta tisdagher. Nykyruotsin vastine on tisdag. Skandinaavisissa kielissä nimi-
tys on yhdyssana, jonka jälkiosa merkitsee päivää ja alkuosana on skandinaavien
muinaisen sodanjumalan Tyrin nimi. Nimityksen malli on saatu latinasta, jossa vas-
taava päivä on dies Märtis 'Marsin päivä'. Suomen kirjakielessä tiistai on ollut käy-
tössä Agricolasta alkaen. Seitsenpäiväinen viikko on kristillisen ajanlaskun perusyk-
siköitä.
Renvall 1826 233; H. J. Streng 1915 228; SKES 1975 tiistai; Jussila 1998 tiistai; SSA 2000 tiistai.
tiivis
Sanalla ei ole vastineita sukukielissä. Murteissa se esiintyy myös mm. asuissa riivi,
tiveä ja rivi. Sana on selitetty germaaniseksi lainaksi, jonka alkumuodoksi on
rekonstruoitu *stlfaz tai *stlbaz. Tämän myöhempiä edustajia on mm. nykyruotsin
styv 'jäykkä'. Sanalle on esitetty aiemmin muitakin germaanisia lainaetymologioita.
Mikään esitetyistä selityksistä ei kuitenkaan ole äänteellisesti ja semanttisesti niin
tyhjentävä, että jokin tietty lainaselitys olisi saavuttanut yleisen hyväksymisen. Suo-
men kirjakielessä riivis on esiintynyt Agricolasta alkaen, samoin johdokset tiiviisti
ja tiiviys. Verbit tiivistellä ja tiivistyä on mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa
1745.
1310

SKES 1975 tiivis; Hofstra 1985 273-276; Jussila 1998 tiiviistiy tiivis, tiivisteitä, tiivistyä, tiiviys; SSA
2000 tiivis.
tikapuut
Sanan alkuosa on lainaa muinaisruotsin sanasta stighi, stige 'tikapuut', joka on samaa
juurta kuin verbi stiga astua, kulkea eteenpäin, nousta* ym. Samasta lainavartalosta
on muodostettu myös johdos tikas: tikkaat. Suomen kirjakielessä tikapuu on esiinty-
nyt Agricolasta alkaen. Tikkaat on mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
Renvall 1826 233; H. J. Streng 1915 228; SKES 1975 tikapuu(t); Jussila 1998 tikapuut, tikkaat; SSA
2000 tikapuu(t).
tikari
Pistopuukkoa merkitsevä tikari on mitä ilmeisimmin lainaa ruotsista, mutta täsmäl-
leen alkumuodoksi sopivaa sanaa ei tältä taholta löydy. Muinaisruotsissa on ollut
sana stikämäz tai stakamäz, joka on merkinnyt tikaria tai lyhyttä miekkaa, sekä dag-
gare 'tikari', joista frfcan-sanan on arveltu olevan eräänlainen kontaminaatio. Mui-
takin ruotsalaisia lainalähteitä on ehdotettu. Suomen kirjakielessä tikari on ensi ker-
taa mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637. Takari on esiintynyt jo
herra Martin maanlain suomennoksessa vuoden 1570 tienoilla.
Ahlqvist 1871 210; H. J. Streng 1915 229; SKES 1969 takari, 1975 tikari; Jussila 1998 tikari; SSA
2000 tikari.
tikata
Tikkipistoilla ompelemista merkitsevä tikata on lainaa ruotsin sanasta sticka
'ommella, tikata, kirjoa' ym. Sama verbi on lainattu myös inkeroiseen ja karjalaan.
Suomen kirjakielessä ompelemista merkitsevä tikata on ensi kertaa mainittu Krist-
frid Gananderin sanakirjassa 1787. Anders Keksin runossa 1677 esiintyvä tikata
'merkitä tikoilla' on johdos ruotsalaisperäisestä lainasanasta tikka, joka merkitsee
talvitien merkiksi pystyyn pistettyä närettä tai oksaa.
SKES 1975 tikata, tikka3; SSA 2000 tikata, tikka2.
tikittää
Tikittävää tai nakuttavaa ääntä jäljittelevällä verbillä on likimääräisiä vastineita
useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen tikuttaa, karjalan tikitteä, vepsän fiketada
ja viron tikatada. Samantapaisia sanoja on myös muissa kielissä. Koska verbit ovat
onomatopoeettista alkuperää, on mahdotonta sanoa, missä määrin ne ovat myös
etymologisesti toistensa vastineita. Suomen kirjakielessä tikittää-verbiä on alettu
käyttää vasta 1800-luvun loppupuolella. Koska verbillä kuvataan tyypillisesti kellon
ääntä, sillä on ollut käyttöä vasta kellojen yleistyttyä.
SKES 1975 tikittää; SSA 2000 tikittää.
1311

tikka
Picus-suvun lintuja merkitsevällä tffcfca-sanalla on vastine useimmissa lähisukukie-
lissä, esim. inkeroisen, karjalan ja vatjan tikka, lyydin ja vepsän t'ik sekä viron tikk.
Kysymyksessä on alkuaan tikan nakutuksen ääntä jäljittelevä, onomatopoeettinen
sana. Suomen kirjakielessä tikka on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sana-
kirjassa 1745. Jo tätä ennen kirjallisuudessa on mainittu muita tikan nimityksiä, mm.
ikivanha omaperäinen -» kärki sekä virosta lainattu rähni.
SKES 1975 tikka; Jussila 1998 tikka; SSA 2000 tikka.
tikkaat
Tikas, tai tavallisemmin monikkomuotoisena esiintyvä tikkaat, on ruotsalaisperäi-
sestä lainavartalosta tika- muodostettu johdos. Sama vartalo on alkuosana yhdys-
sanassa —» tikapuut. Muinaisruotsissa vartalo on ollut stighi, nykyruotsin vastine
on stege. Suomen kirjakielessä tikkaat on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin
sanakirjassa 1787.
SKES 1975 tikapuu(t); Jussila 1998 tikkaat; SSA 2000 tikapuu(t).
tikkari
Tikun päästä imeskeltävän makeisen nimitys tikkari on yhdyssanasta tikkukaramelli
muodostettu slangijohdos. Alkuperäisestä sanasta on säilytetty vain ensimmäinen
tavu, loppu on korvattu ruotsalaisperäisellä slangijohtimella -ari. Sana on tyypilli-
sesti puhekielinen, kirjakielessä sitä on alettu käyttää 1900-luvun puolimaista läh-
tien. Aivan eri alkuperää on Kantelettaressa ja eräissä 1800-luvun sanakirjoissa mai-
nittu tikkari, joka on joko tekijännimen johdos ruotsalaisperäisestä verbistä tikata
'kutoa puikoilla' tai suoraa lainaa ruotsalaisesta tekijännimestä stickare 'kutoja*.
tikki
Neulan pistoa, ommelta tai korttipelissä yhden pelikierroksen voittoa merkitsevä
tikki on lainaa ruotsin sanasta stick. Sana on tullut suomen kirjakielessä käyttöön
1800-luvun jälkipuoliskolla. Korttipeliterminä se mainitaan jo Ferdinand Ahlmanin
sanakirjassa 1865, ompeleen merkityksessä mm. Elias Lönnrotin sanakirjassa 1880.
SKES 1975 tikata; SSA 2000 tikata.
tikku
Puupuikkoa, pärettä tai murteissa myös sukkapuikkoa merkitsevä tikku on lainaa
ruotsin sanasta sticka. Sama sana on lainattu inkeroiseen ja karjalaan. Suomen kir-
jakielessä tikku on ensi kertaa esiintynyt Eerik Sorolaisen postillassa 1621 asussa
stikku. Yhdyssana tulitikku on mainittu Henrik Florinuksen sanakirjassa 1678.
SKES 1975 tikku; Jussila 1998 tikku; SSA 2000 tikku.
1312

tila
Sanalla on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. vatjassa tila 'tila, vuode' ja virossa
tila 'kelirikko); kohta; paikka'. Karjalassa tila on harvinainen ja saattaa olla lainaa
suomesta. Tila on vanha germaaninen laina, jonka alkuperäinen merkitys lienee sija,
paikka'. Sen germaanista alkumuotoa Hila- edustavat mm. nykysaksan Ziel 'maali,
päämäärä' ja ruotsin prepositio tili 'luokse' ym. Suomen vanhassa kirjakielessä tila
on esiintynyt Agricolasta alkaen, ja nykymerkityksen lisäksi se on saattanut tarkoit-
taa myös tilaisuutta tai aihetta. Merkitys 'maatila' on vasta vuodelta 1846. Johdos
tilasto on Paavo Tikkasen uudissana vuodelta 1848.
Thomsen 1869 153; Rapola 1960 tila, tilasto; SKES 1975 tila; Hofstra 1985 23; Jussila 1998 tila;
SSA 2000 tila.
tilaisuus
Germaanisperäisestä—» tila-sanasta, johdettu tilaisuus on suomen kirjakielessä esiin-
tynyt ensi kertaa Olof Sandbergin suomentamassa uskonnollisessa kirjassa vuonna
1770 merkityksessä '(olo)tila'. Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787 tilaisuus on
mainittu merkityksessä 'tilanne'. Merkitys 'mahdollisuus' esiintyy Abraham Pop-
piuksen kirjeessä vuonna 1817 ja Kustaa Renvallin Suomalaisessa Sana-Kirjassa
vuonna 1826. Ennen 1800-lukua on merkityksessä 'tilaisuus' käytetty yleensä kanta-
sanaa tila. Varta vasten järjestetyn tapahtuman nimitykseksi tilaisuus on vakiintunut
1900-luvun alkupuolella.
Rapola 1960 tila, tilaisuus; SKES 1975 tila; Jussila 1998 tilaisuus; SSA 2000 tila.
tilanne
Vanhan germaanisperäisen —> tila-sanan pohjalta muodostettu uudissana tilanne on
otettu käyttöön 1900-luvun alussa. Sana puuttuu vielä Knut Cannelinin suomalais-
ruotsalaisesta sanakirjasta v. 1908, mutta esiintyy saman kirjan lisätyssä painoksessa
vuonna 1913. Tätä ennen on samassa merkityksessä käytetty mm. sanoja tila, asema,
kohtaus. Sakari Haaviston teoksessa Vieraitten sanojen selityksiä (1911) on situat-
sioni suomennettu sanoilla asiantila, asema, tilanne'.
Vir. 1911 50 ja 191, 59; SKES 1975 tila; SSA 2000 tila.
tilata
Germaanisperäisestä —» fr7a-sanasta muodostettu johdos tilata on esiintynyt suomen
kirjakielessä Agricolasta alkaen merkityksessä 'aiheuttaa'. Nykymerkityksessään sana
on tullut käyttöön 1800-luvun alkupuolella. Tästä on maininta sekä Carl Heleniuk-
sen sanakirjassa 1838 että niissä lisäyksissä, joita eräät myöhemmät kirjoittajat ilmei-
sesti 1800-luvun alussa ovat tehneet Daniel Jusleniuksen sanakirjaan.
Rapola 1960 tilata; SKES 1975 tila; Jussila 1998 tilata; SSA 2000 tila.
1313

tilhi
Sanalla ei ole tarkkoja vastineita sukukielissä, mutta viron murteissa on samantapai-
nen tilhen nimitys tutt-till tai tutt-tili, jossa alkuosa tutt merkitsee töyhtöä. Suomen
murteissa esiintyviä variantteja ovat mm. tilhe, tihli, tilvi, tilkki ja fifli. Nimitykset
ovat alkuaan tilhen (Bombycilla garrulus) ääntelyyn perustuvia onomatopoeettisia
sanoja. Suomen kirjakieleen tilhi on tullut vuonna 1849 William Nylanderin laa-
timassa linnunnimiluettelossa. Tätä vanhemmassa kirjakielessä tilhestä on käytetty
mm. nimityksiä jouhilintu, tupsuniska ja rötö.
SKES 1975 tilhi; SSA 2000 tilhi; Häkkinen 2003 L287.
tili
Sanalla ei ole vastineita sukukielissä; karjalan tili on lainaa suomesta. Sanan alkuperä
on kiistanalainen. Sitä on vanhastaan arveltu lainaksi skandinaaviselta taholta, jol-
loin se voisi juontua samasta germaanisesta sanaperheestä kuin —> tila. Tässä yhtey-
dessä tili olisi tarkoittanut rajaa tai loppua ja tästä edelleen loppuselvitystä. Toiseksi,
äänteelliseltä kannalta sopivaksi alkumuodoksi on esitetty lankkuseinää, lattialau-
taa, laudoitusta yms. merkitsevää sanaa, joka esim. muinaisruotsissa on ollut thiliy
mutta tässä tapauksessa vakuuttavaa merkitysyhteyttä suomen sanan ja sen oletetun
skandinaavisen vastineen välillä on vaikea löytää. Selitystä on kuitenkin perusteltu
oletuksella, että ennen paperin yleistymistä kirjanpidon tapaiset muistiinpanot on
täytynyt tehdä esim. laudankappaleeseen. Suomen kirjakielessä tili on ensi kertaa
mainittu Maskun Hemmingin virsikirjassa 1605, ja yhdyssana tilinteko esiintyy tulk-
kisanakirjassa Variarum rerum vocabula vuonna 1644. Pankkitilin merkityksessä tili
on mainittu vuonna 1859 ja selvänä kirjanpitoterminä se on esitetty Ferdinand Ahl-
manin laatimassa virkakielen oppaassa 1874.
H. J. Streng 1915 230; N. Ikola Vir. 1951 333-340; Karlsson 1964 126-128; SKES 1975 tili; Posti
1981 SUSA 77 17-25; Jussila 1998 tili; SSA 2000 tili.
tilkitä
Verbillä ei ole vastineita sukukielissä; karjalan tilkitä lienee lainaa suomesta. Sana
on etymologisesti yhdistetty johdokselta vaikuttavaan substantiiviin -» tilkku, mutta
sanavartalon alkuperä on tuntematon. Suomen kirjakielessä tilkitä on ensi kertaa
mainittu merihätään joutunutta laivaa koskevassa kertomuksessa vuodelta 1771.
SKES tilkitä; Jussila 1998 tilkitä; SSA 2000 tilkitä.
tilkka
Pientä nestemäärää merkitsevän f/7fcfca-sanan vastineita ovat inkeroisen ja karjalan
tilkka, lyydin ja vepsän filk, vatjan ja viron tilk sekä liivin tilka. Alkuperältään tilkka
on tippuvan veden ääntä jäljittelevä, onomatopoeettinen sana. Suomen kirjakielessä
tilkka on ensi kertaa mainittu tulkkisanakirjassa Variarum rerum vocabula vuonna
1314

i644- Myös Agricolan kielessä esiintyy tilka tai tilkka, mutta tämä merkitsee tilkkua,
ei nestetilkkaa.
SKES 1975 tilkka; SSA 2000 tilkka.
tilkku
Pientä kangaspalaa tai peltoa merkitsevän fr7fcfcw-sanan vastineita ovat karjalan
tilkku ja lyydin iilk. Ilmeisesti samaan etymologiseen yhteyteen kuuluu merkityk-
seltään väljempi, suomessa murteellisena esiintyvä tilka, jolla on vastine karjalan ja
lyydin lisäksi myös vepsässä. Suomessa tilka voi tarkoittaa kangas- tai nahkapalaa,
paikkatilkkua, ohutta puupalaa, lastua, kiilaa tai lastaa. Vepsän t'ilg merkitsee kiila-
kappaletta tai vaatteen levennyskaistaa. Samaan yhteyteen kuuluu myös verbi —> til-
kitä, mutta sanavartalon alkuperä on tuntematon. Suomen kirjakielessä kangastilk-
kua merkitsevä tilka on esiintynyt Agricolasta alkaen, tilkku on ensi kertaa mainittu
vuoden 1730 almanakassa.
SKES 1975 tilka, tilkku; Jussila 1998 tilkku; SSA 2000 tilkku.
tilli
Suosittua, voimakastuoksuista maustekasvia (Anethum graveolens) merkitsevä tilli
on lainaa ruotsin sanasta dill. Samantapaisia tillin nimityksiä on myös muissa ger-
maanisissa kielissä, mutta sanan etäisempi alkuperä on tuntematon. Suomen kir-
jakielessä tilli on esiintynyt Agricolasta alkaen, ensin ruotsalaisittain kirjoitettuna
asussa diili. Nykyasu on mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637.
Renvall 1826 235; H. J. Streng 1915 15; Hellquist 1939 dill; SKES 1975 tilli; Jussila 1998 tilli; SSA
2000 tilli.
tiltaltti
Tiltaltin (Phylloscopus collybita) nimitys on onomatopoeettista alkuperää oleva
murresana, joka on 1920-luvulla otettu linnun varsinaiseksi kirjakieliseksi nimeksi.
Tiltaltin tiukuttava ääntely muistuttaa pisaroiden tippumista tynnyristä, ja linnun
muita kansankielisiä nimiä ovat mm. tiltti, oluentiputtaja, oluenrykäri, oluentekijä,
juomanlaskija ja kuurnantilkittäjä. Kirjakielessä tiltalttia on nimitetty tynnyrilin-
nuksi ennen nykyisen nimityksen vakiintumista. Murresanana tiltaltti on mainittu
jo J. A. Malmbergin Fauna Fennicassa 1872.
SKES 1975 tiltaltti; SSA 2000 tiltaltti; Häkkinen 2003 L357.
timantti
Kallisarvoista, erittäin kovaa jalokiveä merkitsevä timantti on lainaa varhaisuusruot-
sin sanasta dimant. Tämä on variantti siitä sanasta, joka nykyruotsissa on diamant.
Ruotsin sana juontuu keskiajan latinan sanasta diamäs, genetiivissä diamantis, ja
1315

tämä on peräisin alkuaan kreikasta, jossa adämäs merkitsee sananmukaisesti voit-
tamatonta ja tästä edelleen myös poikkeuksellisen lujina aineina tunnettuja terästä
tai timanttia. Suomen kirjakielessä timantti on ensi kertaa mainittu vuoden 1642
Raamatussa.
H. J. Streng 1915 230; Hellquist 1939 diamant; SKES 1975 timantti; Koukkunen 1990 timantti;
Jussila 1998 timantti; SSA 2000 timantti.
timjami
Nykysuomessa maustekasvina tunnetun tarha-ajuruohon (Thymus vulgaris) nimitys
timjami on lainattu suomeen ilmeisesti muinaisruotsin sanasta tymean tai timean,
joka on merkinnyt sekä suitsuketta että ajuruohoa. Sana juontuu latinan kautta krei-
kasta, jossa thymiäma tarkoittaa suitsuketta. Tuoksuvaa timjamikasvia on käytetty
suitsukkeen ainesosana. Suomen kirjakielessä timjami on esiintynyt Agricolasta
alkaen asussa timjani ja merkityksessä suitsuke. Maustekasvin nimenä se on mai-
nittu Elias Tillandzin kasviluettelossa 1683.
H. J. Streng 1915 230; SKES 1975 timjani; Jussila 1998 timjami; SSA 2000 timjami.
timotei
Rehuksi viljeltävää nurmitähkiötä (Phleum pratense) tarkoittava timotei on lainaa
ruotsin sanasta timotej, joka puolestaan juontuu kasvin englanninkielisestä nimityk-
sestä timothy. Amerikkalainen Timothy Hanson alkoi ensimmäisenä viljellä timo-
teitä 1700-luvun alkupuolella, ja hänen mukaansa kasvia alettiin nimittää "timothy-
ruohoksi". Yhdyssanan loppuosa jäi myöhemmin pois käytöstä, jolloin pelkkä etu-
nimi siirtyi kasvinnimeksi. Suomen kirjakielessä timoteiruoho on ensi kertaa mai-
nittu tavalliselle kansalle tarkoitetussa taloudenpidon opaskirjassa 1802.
Hellquist 1939 timotej; SKES 1975 timotei; Jussila 1998 timotei; SSA 2000 timotei.
tina
Muun muassa pronssin valmistuksessa tarpeellisen metallisen alkuaineen nimityk-
sellä tina on vastine kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä, esim. inkeroisessa, kar-
jalassa, vatjassa ja virossa tina, vepsässä iin ja liivissä tina. Useissa sukukielissä sana
voi tinan lisäksi merkitä lyijyä. Sana on vanha germaaninen laina, jolle rekonstruoi-
tua alkumuotoa *tina- vastaa nykyruotsissa tenn ja saksassa Zinn. Suomen kirjakie-
lessä tina on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Thomsen 1869 153; SKES 1975 tina; Jussila 1998 tina; SSA 2000 tina.
tingata
Väittämistä, kiistelemistä, vaatimista yms. merkitsevä tingata on johdos substan-
tiivista tinka, joka on lainaa kantaskandinaavin sanasta *pinga. Tätä edustaa mm.
1316

nykyruotsin ting, jonka merkityksiä ovat mm. 'olio, asia, esine; käräjät'. Suomen kir-
jakielessä tingata on ensi kertaa mainittu Ljungo Tuomaanpojan suomentamassa
maanlaissa 1601 merkityksessä 'tilata'. Merkitys 'tinkiä' esiintyy Daniel Jusleniuk-
sen sanakirjassa 1745. Hieman nuorempi laina samasta skandinaavisesta sanasta on
muinaisruotsista lainattu tinki, josta on johdettu verbi tinkiä. Tämä on ensi kertaa
mainittu Andreas Kexleruksen kirjoittamassa ruumissaarnassa 1680. Kantasana
tinki on tullut kirjakieleen vasta 1800-luvulla mm. merkityksessä 'päivätyö'. Adjek-
tiivina tinki mainitaan jo Henrik Gabriel Porthanin muistiinpanoissa vuoden 1770
jälkeen merkityksessä 'kitsas'.
SKES 1975 tinka; Jussila 1998 tingata, tinki, tinkiä; SSA 2000 tinka, tinki.
tinneri
Maalin tai lakan ohentamiseen käytettävää ainetta merkitsevä tinneri on lainaa eng-
lannin sanasta thinner, joka on johdos adjektiivista thin 'ohut' ja merkitsee sananmu-
kaisesti ohentajaa tai ohennetta. Ruotsissa thinner on tullut käyttöön 1954, suomen
kirjakielessä tinneri on esiintynyt ainakin jo Tavarasanakirjassa 1947.
Pulkkinen 1984 tinneri; NO 1986 thinner, SSA 2000 tinneri.
tippa
Pisaraa merkitsevällä, tippumisen ääntä jäljittelevällä tfppa-sanalla on vastine useim-
missa itämerensuomalaisissa kielissä, esim. inkeroisen ja karjalan tippa, lyydin fip,
vepsän iip ja viron tiba. Samantapaisia sanoja on myös etäisemmissä sukukielissä
sekä skandinaavisissa naapurikielissä, mutta nämä ovat ilmeisesti saman äänteelli-
sen motivaation pohjalta muodostettuja erillisiä sanoja. Suomen kirjakielessä tippa
on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787. Samasta vartalosta
johdettu verbi tipahtaa on esiintynyt jo Henrik Florinuksen sananlaskukokoelmassa
1702 ja tippua Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1975 tippa; Jussila 1998 tipahtaa, tippa, tippua; SSA 2000 tippa.
tipu
Pientä lintua, etenkin kananpoikaa, merkitsevällä tipu- tai tfpo-sanalla on vastineita
kautta itämerensuomen, esim. karjalassa ja vatjassa tipu, vepsässä t'ipu, virossa tibu
ja liivissä tibä. Sana on mahdollisesti lastenkielestä peräisin, ja sitä on yleisesti käy-
tetty myös kanojen kutsumahuutona. Myös monissa muissa kielissä on samantapai-
sia kanan tai pikkulinnun nimityksiä. Suomen kirjakielessä tipu on ensi kertaa mai-
nittu kanojen kutsumahuutona asussa tipo Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
Tipu esiintyy Kustaa Renvallin sanakirjassa 1826.
SKES 1975 tipu; Jussila 1998 tipo; SSA 2000 tipu.
1317

tiristä
Verbillä on vastineita itämerensuomalaisissa kielissä, esim. inkeroisen ja karjalan
tirissä, vatjan tirizö- ja viron tiriseda. Sana on kontinuatiivinen eli jatkuvaa tekemistä
ilmaiseva johdos ratisevaa, lirisevää tms. ääntä jäljittelevästä vartalosta. Suomen kir-
jakielessä tiristä on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
SKES 1975 tiristä; Jussila 1998 tiristä; SSA 2000 tiristä.
tirskua
Verbillä on likimääräisiä vastineita itäisissä lähisukukielissä, esim. karjalan tirskoa,
lyydin tsirskada 'tirskuttaa (lintu)' ja vepsän tsirskta 'kitistä1. Koska verbit ovat sel-
västi ääntä jäljitteleviä ja merkitykseltään toisistaan poikkeavia, ne saattavat olla
samantapaisen motivaation pohjalta erikseen muodostettuja. Suomen kirjakielessä
tirskua on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745, mutta ver-
bistä muodostettu substantiivi tirskuna on esiintynyt jo Laurentius Petrin saarnassa
1656.
SKES 1975 tirskua; Jussila 1998 tirskua; SSA 2000 tirskua.
tiskata
Astioiden pesemistä merkitsevä tiskata on lainaa ruotsin verbistä diska, joka on joh-
dos alkuaan lautasta tai vatia merkitsevästä sanasta disk (—> tiski). Sana on tullut suo-
men kirjakieleen 1800-luvulla. Se mainitaan ainakin jo Ferdinand Ahlmanin sana-
kirjassa 1865.
Hellquist 1939 disk; SKES 1975 tiski; SSA 2000 tiskata.
tiski
Myyntipöytää tai astianpesua merkitsevä tiski on lainaa ruotsin sanasta disk, joka
alkuaan on merkinnyt levyä tai levymäistä esinettä tai alustaa. Levyjä on käytetty
moniin eri tarkoituksiin, mm. lautasina, vateina tai pöytinä, ja tältä pohjalta sanan
merkitys on kehittynyt eri suuntiin. Ruotsin disk juontuu alkuaan latinan sanasta
discus 'kiekko, levy, vati, pöytä' ja tämä edelleen kreikan sanasta diskos 'kiekko'. Suo-
men kirjakielessä tiski on astian merkityksessä esiintynyt Agricolasta alkaen. Myyn-
tipöydän merkitys mainitaan Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865.
H. J. Streng 1915 231; SKES 1975 tiski; Jussila 1998 tiski; SSA 2000 tiski.
tislata
Nesteen puhdistamista höyrystämällä ja tiivistämällä merkitsevä tislata on lainaa
suomenruotsin murteellisesta verbistä dislera, joka on variantti kirjakielen sanasta
destillera, vanhemmassa kielessä myös distillera. Ruotsin sana juontuu alkuaan lati-
nasta, jossa destilläre merkitsee 'tippua'. Suomen kirjakielessä tislata on tullut käyt-
1318

töön 1800-luvun loppupuolella. Sana sekä sen rinnakkaismuoto tisleerata mainitaan
ainakin jo Daniel Europaeuksen sanakirjassa 1853.
Ahlqvist 1873 Kieletär 1:5 64; Hellquist 1939 destillare; SKES 1975 tislata; SSA 2000 tislata.
tismalleen
Adverbi tismalleen on muodostettu venäläisperäisestä lainavartalosta tismay jota
kansankielessä on käytetty lähinnä adverbien kantana. Vartalon venäläinen alku-
muoto tesmä merkitsee mm. kudottua tai punottua nauhaa tai reunusta. Samasta
lainavartalosta on muodostettu myös adverbi —> täsmälleen. Suomen kirjakielessä
tismalleen on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
Nirvi 1973 FUF 40 134; Plöger 1973 213-214; SKES 1975 täsmä; SSA 2000 täsmälleen.
tissi
Utaretta tai naisen rintaa merkitsevä tissi on lainaa ruotsin sanasta tiss, joka on
alkuaan lastenkielestä peräisin. Samantapaisia sanoja on monissa muissakin kielissä.
Suomen kirjakielessä tissi on ensi kertaa mainittu vuonna 1783 Kristfrid Gananderin
julkaisemassa arvoituskokoelmassa.
Hellquist 1939 tiss; SKES 1975 tissi; Jussila 1998 tissi; SSA 2000 tissi.
titaani
Mahtavaa henkilöä tai jättiläistä yms. merkitsevä titaani juontuu antiikin kreikasta,
jossa Titänes merkitsi ikivanhan jumalsuvun jäseniä, maan ja taivaan jälkeläisiä.
Näistä maailman hallitsijana toimi Kronos aika', joka lopulta hävisi valtataistelussa
pojalleen Zeukselle. Suomen kieleen titaani on todennäköisesti lainattu ruotsin
kautta. Sama nimi on annettu teräksen näköiselle alkuaineelle, jonka englantilai-
nen W. Gregor löysi vuonna 1791. Suomalaisena sanana titaani on tullut käyttöön
1800-luvulla. Esimerkiksi Daniel Europaeuksen sanakirjassa 1853 se mainitaan sekä
metallin että jättiläisen nimityksenä.
TSK 9 1917 titaani; Hellquist 1939 titan.
titteli
Ammatti- tai arvonimeä, otsikkoa tms. merkitsevä titteli on lainaa ruotsin sanasta
titeU joka juontuu saksan välityksellä latinan sanasta titulus 'piirtokirjoitus, otsikko,
arvonimi'. Suomen kirjakielessä sana on ensi kertaa mainittu latinalaisessa asussa
titulus Carolus Pictoriuksen laatimassa kiitosvirressä 1622, ja tämän suomalaistettu
variantti tituli on esiintynyt asiakirjatekstissä 1679. Näitä on käytetty vielä 1800-
luvullakin. Selvästi ruotsista lainattu titteli on tullut yleiseen käyttöön vasta 1800-
luvun lopulla.
Koukkunen 1990 titteli; Jussila 1998 titteli, titulus; SSA 2000 titteli.
1319

tiu
Munien kappalemittana tunnettu tiu on lainaa vanhasta ruotsin sanasta tiugh. Tämä
on samaa juurta kuin nykyruotsin kirjakielen tjugo tai tjugu J2o\ Suomen kirjakie-
lessä tiu on ensi kertaa mainittu nimenomaan turkulaisena sanana Kristfrid Ganan-
derin käsikirjoitukseen tehdyissä lisäyksissä 1800-luvun alussa.
Renvall 1826 236; SKES 1975 tiu; SSA 2000 tiu.
tiuha
Tiheää merkitsevällä tiuha-sanaila ei ole vastineita sukukielissä. Se on todennäköi-
sesti johdos samasta germaanisesta lainavartalosta, josta on peräisin myös —» tiivis.
Suomen kirjakieleen tiuha on tullut 1800-luvun alkupuolella. Sana mainitaan aina-
kin jo Kustaa Renvallin sanakirjassa 1826.
SKES tiheä; Nikkilä 1998 81; SSA 2000 tiheä.
tiukka
Sanan ainoa tarkka vastine on karjalan tiukka. Samaan yhteyteen saattaa kuulua
myös viron verbi tiugastada 'pingottaa, venyttää*. Todennäköisesti tiukka on johdos
samasta germaanisperäisestä lainavartalosta, josta muodostettuja ovat myös —> tiivis
ja —» tiuha. Suomen kirjakieleen tiukka on tullut 1800-luvun alkupuolella. Sana mai-
nitaan ainakin jo Kustaa Renvallin sanakirjassa 1826.
SKES 1975 tiukka; Nikkilä 1990 CIFU 7 3B 250-251; SSA 2000 tiukka.
tiukkua
Tippumista, tihkumista, vuotamista yms. merkitsevä tiukkua on johdos tippumisen
ääntä jäljittelevästä onomatopoeettisesta vartalosta. Samansuuntaisen äänteellisen
motivaation pohjalta on syntynyt linnun sirkuttamista merkitsevä tiukuttaa tai tiuk-
kua. Linnun ääntelyä kuvataan samantapaisilla verbeillä myös eräissä muissa itäme-
rensuomalaisissa kielissä; näitä ovat esim. karjalan tiukkoa, vepsän tsiukta ja viron
murteellinen tiukuda tai tiuksuda. Suomen kirjakielessä tiukkua on esiintynyt tip-
pumisen merkityksessä Agricolasta alkaen, ja Agricolalla on myös tiputtamista mer-
kitsevä tiukuttaa. Linnun sirkuttamista merkitsevä tiukuttaa on ensi kertaa mainittu
Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
SKES 1975 tiukkua1, tiukkua2; Jussila 1998 tiukkua, tiukuttaa; SSA 2000 tiukkua1 y tiukkua2.
tiuku
Kulkusta merkitsevän tiuku-sanan ainoa vastine on karjalan tiuku. Sana on joko
takaperoisjohdos äänteellisesti motivoidusta verbistä tiukuttaa tai sitten erillinen
johdoksen tapainen muodoste samasta vartalosta, josta myös verbit —» tiukkua ja
tiukuttaa on muodostettu. Suomen kirjakielessä tiuku on ensi kertaa mainittu nii-
1320

den lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen
sanakirjaan vuoden 1770 jälkeen. Sana mainitaan myös Kristfrid Gananderin julkai-
semassa satukokoelmassa 1784.
SKES 1975 tiuku; SSA 2000 tiuku.
tiuskia
Nykysuomessa vihaista äyskähtelyä merkitsevä tiuskia on johdos äkäistä ääntelyä jäl-
jittelevästä onomatopoeettisesta vartalosta. Myös murteissa tiuskaa tai tiuskia mer-
kitsee enimmäkseen äreää ääntelyä, mutta se voi viitata myös linnun sirkutukseen.
Samantapainen verbi on myös karjalan tsiuskoa 'tiuskia, kitistä, sirkuttaa'. Suomen
kirjakielessä tiuskia on tullut käyttöön vasta 1800-luvulla, mutta samasta vartalosta
muodostettu pitempi johdos tiuskaista on mainittu jo Daniel Jusleniuksen sanakir-
jassa 1745. Saman vartalon kolmas johdos tiuskua on mainittu merkityksessä 'torua'
vielä aiemmin Jaakko Finnon virsikirjassa 1583.
SKES 1975 tiuskaa; Jussila 1998 tiuskaista, tiuskua; SSA 2000 tiuskia.
tivata
Tiukkaamista, kinaamista tai väittelemistä merkitsevällä tfvata-verbillä ei ole vasti-
neita sukukielissä. Se on todennäköisesti johdos samasta germaanisperäisestä varta-
losta, josta on muodostettu myös —> tiivis ja —> tiukka. Murteissa ja vanhassa kirja-
kielessä verbillä on myös mm. variantit tiivata, tivistää, tiuvata ja tiuvastaa. Näistä
viimeksi mainittu esiintyy jo Kristfrid Gananderin sanakirjassa. Kustaa Renvallin
sanakirjassa 1826 on tioittaa tai tivoittaa. Nykyasussaan tivata mainitaan ainakin jo
G. E. Eurenin sanakirjassa 1860.
SKES 1975 tivata; SSA 2000 tivata.
tivoli
Huvipuistoa merkitsevä tivoli juontuu Rooman lähistöllä sijaitsevan italialaisen kau-
pungin nimestä Tivoli. Kaupungin aiempi nimitys on ollut Tibur, ja jo muinaisen
Rooman ylimystöllä oli täällä komeat huvilat ja puutarhat. Italian mallin mukaan
myös muita huvittelupaikkoja, varsinkin puistoihin rakennettuja, on alettu nimittää
tivoleiksi. Suomalaiselle yleisölle tivolin on esitellyt Agathon Meurman sivistyssa-
nakirjassaan 1890. Pohjoismaiden kuuluisin tivoli on perustettu Kööpenhaminaan
vuonna 1843.
TSK 9 1917 tivoli; SSA 2000 tivoli.
toaletti
Nykysuomessa varsinkin julkisten tilojen naisten- tai miestenhuonetta merkitsevä
toaletti on lainaa ruotsin sanasta toalett, joka puolestaan juontuu ranskan sanasta toi-
1321

lette. Tämä on deminutiivijohdos pyyhettä tai kangasta merkitsevästä sanasta t oi le.
Ranskan toilette on merkinnyt mm. pukeutumispöydällä pidettyä, usein kauniisti
kirjailtua liinaa, jonka päälle on aseteltu harjoja, kampoja ja muita kaunistautumis-
tarvikkeita. Tältä pohjalta toaletti on saanut monia erilaisia siistiytymiseen, pukeutu-
miseen tai laittautumiseen liittyviä merkityksiä. Suomalaisena sanana toaletti on tul-
lut käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla, jolloin se on merkinnyt ensisijaisesti vaa-
tetusta. Tässä merkityksessä sana mainitaan ainakin jo Daniel Europaeuksen sana-
kirjassa 1853. Toisaalta toaletti on voinut merkitä peilipöytää, jollaisen edessä naiset
pukeutuvat ja koristautuvat. 1900-luvun alusta lähtien se on merkinnyt erityisesti
peseytymismahdollisuuksilla varustettua pukeutumis- tai siistiytymishuonetta.
TSK 9 1917 toaletti; Renkonen 1954 147; SKES 1975 toaletti; SSA 2000 toaletti.
todistaa
Verbi todistaa on johdos lainaperäisestä substantiivista —> tosi. Suomen kirjakielessä
todistaa on esiintynyt Agricolasta ja kaikista samanaikaisista käsikirjoituslähteistä
alkaen. Myös edelleenjohdokset todistaja ja todistus ovat esiintyneet kirjakielessä
alusta alkaen.
SKES 1975 tosi; Jussila 1998 todistaa; SSA 2000 tosi.
toeta
Asettumista, talttumista yms. merkitsevällä foeta-verbillä (taivutettuna tokenee) ei
ole varmoja vastineita sukukielissä Karjalassa on asultaan samantapainen mutta
merkitykseltään jonkin verran poikkeava toketa 'terästäytyä, reipastua, oppia'. Sanan
alkuperästä ei ole mitään yleisesti hyväksyttyä selitystä, mutta mahdollisesti se on
johdos balttilaisperäisestä, patoa merkitsevästä lainasanasta toe> monikossa tokeety
jolla on vastineita useissa lähisukukielissä. Suomen kirjakielessä toe on esiintynyt
ensi kertaa jo herra Martin maanlain suomennoksessa noin vuonna 1570. Sen sijaan
verbi toeta on saatu murteista kirjakieleen vasta 1800-luvulla. Patoamisen merkityk-
sessä toeta mainitaan mm. Elias Lönnrotin sanakirjassa 1880, joskin taivutusvartalo
on tokea-.
SKES 1975 toeta; SSA 2000 toeta.
toffee
Alkuaan sokerista ja voista tehtyä pehmeänsitkeää karamellia merkitsevä toffee
on lainaa englannin sanasta toffee. Tämän alkuperä on epäselvä. Yhden selityksen
mukaan se juontuu eräänlaista rommia merkitsevästä kreolinkielisestä sanasta tafia.
Suomen yleiskielessä toffee on tullut käyttöön viimeistään 1940-luvulta alkaen. Sana
on kuitenkin ollut suomalaisille tuttu jo tätä ennen, sillä Fazer aloitti To/fee-nimisten
makeisten valmistamisen vuonna 1915.
1322

Klein 1967 toffee; Onions 1979 toffee; Pulkkinen 1984 toffee; SSA 2000 toffee; Vairinen-Salmela
2001 62.
tohtia
Verbin etymologisia vastineita ovat viron tohtida, liivin tuodö> pohjoissaamen duos-
tat sekä marin tostas. Inkeroisen tohtia ja vatjan tohtia on selitetty lainoiksi virosta.
Sanavartaloa on pidetty vanhana ja omaperäisenä, ja sen alkuperäiseksi asuksi
on rekonstruoitu *toste-, mutta uudemman selityksen mukaan se voisi olla hyvin
vanha laina indoeurooppalaisesta juuresta *dhers-y jota edustaa mm. muinaisintian
dhärs-ati 'on rohkea, uskaltaa'. Suomen kirjakielessä tohtia on esiintynyt Agricolasta
alkaen.
SKES 1975 tohtia; UEW 1988 799; Koivulehto 1991 78; Jussila 1998 tohtia; SSA 2000 tohtia.
tohtori
Lääkäriä tai korkeimman akateemisen oppiarvon saavuttanutta henkilöä merkitsevä
tohtori on joko lainaa ruotsin sanasta doktor tai sitten suoraan latinasta, josta myös
ruotsin sana juontuu. Latinan doctor on johdos verbistä docere ja merkitsee sanan-
mukaisesti opettajaa. Suomen kirjakielessä tohtori on ensi kertaa mainittu Eerik
Sorolaisen katekismuksessa 1614 latinalaisessa asussa doctor, ja tämän jälkeen suo-
menkielisenä asuna on ollut yleensä doktori. Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787
sana on muodossa tohtaru mutta Kustaa Renvallin sanakirjassa 1826 ensisijaiseksi
muodoksi on katsottu nykyasu tohtori.
H. J. Streng 1915 232; Koukkunen 1990 tohtori; Jussila 1998 tohtori; SSA 2000 tohtori.
tohveli
Kevyttä sisäjalkinetta merkitsevä tohveli on lainaa ruotsin sanasta toffel, joka puo-
lestaan juontuu alasaksan sanasta tuffel. Tämä on lyhentymä ranskalaisperäisestä
sanasta pantuffele, jota ranskassa vastaa pantoufle. Suomen kirjakielessä tohvelit on
ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637.
Renvall 1826 238; H. J. Streng 1915 232; SKES 1975 tohveli; Jussila 1998 tohveli; SSA 2000 tohveli.
toimi
Sanan tarkka etymologinen vastine on karjalan toimi 'puuha, työ; keino; järki'. Sama
vartalo on lyydin verbissä toimistuda ja vepsän verbissä toimeta, jotka molemmat
merkitsevät 'ymmärtää'. Vatjassa, virossa ja liivissä merkitykseltään vastaavat toimi-
sanan vastineet esiintyvät ainoastaan eräissä vakiintuneissa sanontatavoissa, esim.
vatjan saitko toimiilö 'ymmärsitkö'. Kudontaterminä toimi esiintyy suomen itämur-
teissa, karjalassa ja virossa, ja useat tutkijat ovat pitäneet mahdollisena, että tämä
onkin ollut sanan alkuperäinen käyttötapa. Vanhin rekonstruoitu merkitys voisi täl-
löin olla 'kudontaa varten asetettu t. järjestetty loimisto'.
1323

Sanan etymologiseksi vastineeksi on aikaisemmin arveltu mordvan verbiä tujems
'lähteä liikkeelle', mutta tämä yhdistetään nykyään suomen —» tuoda-verbiin. Raken-
teensa perusteella toimi on selitetty johdokseksi vartalosta *toje~, mutta tällaista ole-
tettua vartaloa ei ole pystytty pidemmälti selvittämään. Mahdotonta ei olisi selittää
foirai-sanaa tuoda-verbin johdokseksi; vastaavanlainen muodoste on loimu joka jo
aikaisemmin on selitetty Zwoda-verbistä muodostetuksi. Suomen vanhassa kirjakie-
lessä toimi on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen, ja
sanaa on käytetty myös merkityksissä 'ymmärrys, järki, taju'. Agricolalla on myös
johdokset toimittaa, toimittaja ja toimitus. Toimenpide on yhdistämällä muodostettu
uudissana, jonka on ottanut käyttöön Reinhold von Becker Turun Viikko-Sanomissa
v. 1820. Verbiä toimia lienee ensimmäisenä käyttänyt Paavo Tikkanen v. 1847.
Rapola 1928 ja 1960 toimi, toimia; SKES 1975 toimi; Jussila 1998 toimi; SSA 2000 toimi1, toimi2.
toinen
Järjestyslukuna tai indefiniittipronominina käytettävä toinen on johdos ikivanhasta
pronominivartalosta —» tuo. Johdoksella on samaa merkitsevä vastine kaikissa itä-
merensuomalaisissa kielissä, esim. karjalassa töine, lyydissä ja vepsässä töine, vatjassa
töin, virossa teinejä liivissä tuoi. Suomen kirjakielessä toinen on esiintynyt Uppsalan
evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen.
SKES 1975 toinen; Jussila 1998 toinen; SSA 2000 toinen.
tointua
Verbin ainoa vastine on karjalan tointuo. Se on johdos samasta vartalosta, joka on
perustana myös sanassa —> toimi. Suomen kirjakielessä tointua on esiintynyt Agri-
colasta alkaen.
SKES 1975 tointua; Jussila 1998 tointua; SSA 2000 tointua.
toipua
Verbin etymologisia vastineita ovat mm. karjalan toipuo, lyydin toibduda sekä vep-
sän ja viron toibuda. Verbi on johdos samasta vartalosta, joka on perustana myös
sanassa —> toimi. Suomen kirjakielessä toipua on ensi kertaa mainittu herra Martin
maanlain suomennoksessa vuoden 1570 tienoilla.
SKES 1975 toipua; Jussila 1998 toipua; SSA 2000 toipua.
toitottaa
Torven ääntä jäljittelevällä, onomatopoeettisella toitottaa-verbiHä ei ole selviä vasti-
neita sukukielissä, mutta kansanrunoudessa ja murteissa esiintyy muita äänneasul-
taan ja merkitykseltään samantapaisia sanoja, mm. toittaa 'huutaa, parkua' ja toi-
tatella soittaa torvea'. Karjalan toitottoa merkitsee 'puhua yhtä ja samaa'. Suomen
1324

kirjakieleen toitottaa on tullut 1800-luvulla. Jo Kalevalassa on toitatella ja toitotus,
verbi toitottaa mainitaan hakusanana G. E. Eurenin sanakirjassa 1860.
SKES 1975 toitottaa; SSA 2000 toitottaa.
toivoa
Verbillä tai ainakin sen vartalolla on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. kar-
jalan toivuo, lyydin toivot(t)ada luvata', vepsän samaa merkitsevä toivotada, viron
töotada vakuuttaa, luvata* ja liivin töitö luvata'. Saamen doaivut on joko samaa ety-
mologista alkuperää tai sitten lainaa suomesta. Sanavartalolle on aikaisemmin esi-
tetty vastineita myös samojedista, mutta nämä on myöhemmin yhdistetty suomen
tafptta-verbissä esiintyvään *ta/e-vartaloon. Vartalolle toivo- on esitetty kanta-arja-
lainen lainaetymologia ja lainalähteeksi on rekonstruoitu *däiva-, jota edustaa mm.
muinaisintian daiva-. Tämä merkitsee mm. jumalilta tulevaa, jumalallista, taivaal-
lista tai kohtalosta riippuvaa.
Suomen vanhassa kirjakielessä toivoa on esiintynyt Agricolasta alkaen samoin
kuin samaa vartaloa edustava substantiivi toivo. Henkilönnimenä Toivo tunnetaan
asiakirjoista jo 1400-luvulta. Myös muissa itämerensuomalaisissa kielissä on saman-
tapaisia vanhoja henkilönnimiä, esim. karjalan Tojvet (1447 "Toivettu"), viron Toyes
(1342 "Toives") ja liivin Huwedoywo (n. 1300 "Hyvätoivo"), ja näiden perusteella
pidetään mahdollisena, että Toivo, Toivottu, Hyvätoivo olisivat jo itämerensuoma-
laiselta yhteisajalta periytyviä henkilönnimiä.
SKES 1975 toivoa; Jussila 1998 toivo, toivoa; SSA 2000 toivoa; Koivulehto, esitelmä Suomalais-
ugrilaisessa Seurassa 21.3.2003.
tokaista
Äkkinäistä sanomista merkitsevä tokaista on johdos verbistä tokata, joka merkitsee
pistämistä, tuikkaamista, sohimista yms. Verbillä tokata on vastineita useissa lähi-
sukukielissä, esim. inkeroisen tsokata, karjalan tokata sekä lyydin ja vepsän tsokaita,
ja se on alkuaan äkkinäistä liikettä kuvaava, äänteellisesti motivoitu sana. Suomen
kirjakielessä tokata on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787,
verbi tokaista on esiintynyt jo 1754 Juvan miesten valitusrunossa, joka oli sepitetty
kirkkoherra Abraham Poppiuksen kuoleman johdosta.
SKES 1975 tokata; Jussila 1998 tokaista, tokata; SSA 2000 tokata.
toki
Adverbina ja vahvistussanana esiintyvä toki on todennäköisesti lainaa ruotsin sanasta
dock. Ruotsalaista alkuperää on tosin epäilty siksi, että vanhassa kansankielessä toki
on yleisempi itä- kuin länsimurteissa. Ruotsalaisperäiseen fofc/-sanaan on jossain
määrin varmasti sekaantunut ja vaikuttanut venäläisperäinen —» tokko. Lisäksi kar-
jalassa esiintyy suomesta lainatun tofcf-sanan rinnalla venäjästä lainattu, suunnilleen
1325

samaa merkitsevä taku joka tunnetaan myös eräissä suomen murteissa. Suomen kir-
jakielessä toki on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1975 toki; Jussila 1998 toki; SSA 2000 toki.
tokka
Porolaumaa merkitsevä tokka on lainaa saamen kielestä. Sanan nykyvastine poh-
joissaamessa on doahkki. Suomen kirjakielessä tokka on tässä merkityksessä tullut
käyttöön 1800-luvun loppupuolella. Sana mainitaan ainakin jo G. E. Eurenin sana-
kirjassa 1860.
SKES 1975 tokka; SSA 2000 tokka.
tokko
Epäilevää kysymystä aloittava tokko on todennäköisesti lainattu venäjän murteel-
lisesta sanasta tokö vain, tuskinpa, näinköhän' ym. Karjalassa sana esiintyy asussa
toko, ja suomen sana on voinut lainautua karjalan välityksellä. Toisen selityksen
mukaan tokko olisi muodostettu lainaperäisestä —» tofcf-sanasta ja tähän yhdistetystä
kysymysliitteestä -fco, jolloin alkuperäinen muoto olisi ollut tok(i)ko. Suomen kir-
jakielessä tokko on ensi kertaa esiintynyt Paavali Remeksen sepittämässä valitusru-
nossa vuonna 1765.
Genetz 1890 91-92; SKES 1975 tokko; Jussila 1998 tokko; SSA 2000 tokko.
tola
Polkua, uraa tai latua merkitsevällä fo/a-sanalla on vastine ainoastaan saamessa, jossa
doalli merkitsee lumen peittämää ahkion jälkeä. Sanavartaloa on muiden selitysten
puutteessa pidetty vanhana ja omaperäisenä. Suomen kirjakielessä tola on ensi ker-
taa mainittu Juhana Wegeliuksen postillassa 1749.
SKES 1975 tola; Jussila 1998 tola; SSA 2000 tola.
tolkku
Ymmärrystä, järkeä, kohtuutta yms. merkitsevä tolkku on lainaa venäjän sanasta
tolk järki, äly, tolkku1. Sama sana on lainattu liiviä lukuun ottamatta kaikkiin itäme-
rensuomalaisiin kieliin. Suomen kirjakielessä tolkku on ensi kertaa mainittu niiden
lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sana-
kirjaan 1770-luvulla.
Ahlqvist Suomi 1857 97; Mikkola 1894 169; Plöger 1973 204-205; SKES 1975 tolkku; Jussila 1998
tolkku; SSA 2000 tolkku.
1326

tollo
Typerystä merkitsevä tollo on perinteisesti selitetty —> töllöttää-verbin yhteyteen
kuuluvaksi takavokaaliseksi variantiksi, mutta toinen mahdollisuus on, että se olisi
lainaa siitä germaanisesta sanaperheestä, jota edustaa nykysaksan toll 'hullu' ym.
Saksasta on joka tapauksessa lainattu vanhassa viron kielessä esiintynyt toll 'type-
rys'. Typerystä merkitsevän fo//o-sanan lisäksi suomen kielessä on tuppoa tai kääröä
merkitsevä tollo, joka on lainaa suomenruotsin sanasta tali, tällä ym. Suomen kirja-
kielessä molemmat fo//o-sanat on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sana-
kirjassa 1787.
SKES 1975 tollo; Jussila 1998 tollo; SSA 2000 tollo.
tolppa
Pylvästä tai paalua merkitsevä tolppa on lainaa ruotsin sanasta stolpe. Suomen kirja-
kielessä sana on ensi kertaa mainittu herra Martin maanlain suomennoksessa vuo-
den 1570 tienoilla asussa stolppa ja merkityksessä 'hirsi'. Vuonna 1738 valmistu-
neessa Samuel Forseenin valtakunnankin suomennoksessa sana on jo nykyasua vas-
taavassa muodossa.
Renvall 1826 240; H. J. Streng 1915 232; SKES 1975 tolppa; Jussila 1998 tolppa; SSA 2000 tolppa.
tolvana
Typerystä merkitsevä tolvana on todennäköisesti lainaa venäjän sanasta hoivan, joka
merkitsee toisaalta pölkkypäätä, toisaalta sananmukaisesti puupäätä eli peruukin
tukkia tai hatun muottia. Sananalkuinen t- saattaa olla —» fo/Zo-sanan vaikutusta.
Suomen kirjakielessä tolvana on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakir-
jassa 1745.
SKES 1975 tolvana; Hahmo 1994 GA 282-283; Jussila 1998 tolvana; SSA 2000 tolvana.
tomaatti
Koisokasvien heimoon kuuluvaan ravintokasviin (Lycopersicum esculentum) ja
sen hedelmään viittaava tomaatti on lainaa ruotsin sanasta tomaU joka saksan ja
espanjan kautta juontuu asteekin sanasta tomatl 'turpea hedelmä'. Maailman tär-
keimmäksi vihanneskasviksi luokiteltu tomaatti tuli Eurooppaan espanjalaisten löy-
töretkeilijöiden mukana 1500-luvulla. Suomessa tomaatinviljely on yleistynyt vasta
1900-luvun alkukymmeniltä. Suomalaisena sanana tomaatti on ensi kertaa mainittu
vuonna 1899 }. A. Hanssonin ym. sanakirjassa.
Koukkunen 1990 tomaatti; Rousi 1997 233-238; SSA 2000 tomaatti.
1327

tomera
Sanalla ei ole vastineita sukukielissä. Se on selitetty johdokseksi jysähtävää ääntä jäljit-
televästä vartalosta, josta on muodostettu myös verbi tomahtaa. Tämä on vanhempi
sana siitä päätellen, että sillä on vastineita myös itäisissä lähisukukielissä. Suomen
kirjakielessä tomera on ensi kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik
Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan vuoden 1770 jälkeen.
SKES 1975 tomakka; SSA 2000 tomahtaa, tomera.
tomppeli
Tyhmyriä merkitsevä tomppeli on lainaa suomenruotsin sanasta tämbäl, tämpäl,
tombil ym., joka merkitsee moukkaa tai tolloa. Suomen kirjakielessä tomppeli on
esiintynyt Agricolasta alkaen.
Ahlqvist 1875 Kieletär 2 83; H. J. Streng 1915 233; SKES 1975 tomppeli; Jussila 1998 tomppeli;
SSA 2000 tomppeli.
tomu
Pölyä merkitsevällä fomw-sanalla on tarkka vastine inkeroisessa, karjalassa, lyydissä,
vepsässä ja virossa. Sana on aikoinaan selitetty ruotsista lainatuksi, jolloin se olisi
samaa juurta kuin ruotsin damm, mutta myöhemmin se on yhdistetty etymologisesti
äänteellisesti motivoituun, jysähtämisen ääntä jäljittelevään verbiin tomahtaa (—»
tomera). Tämä voi merkitä myös 'pölähtää, tuprahtaa\ Suomen kirjakielessä tomu
on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1975 tomu; Jussila 1998 tomu; SSA 2000 tomu.
tongit
Pihtejä merkitsevä, yleensä monikollisena käytettävä tongit on lainaa ruotsin sanasta
täng. Monikollisuus johtunee siitä, että tongeissa on kaksi vastakkain liikkuvaa osaa
samaan tapaan kuin saksissakin. Sana kuuluu arkiseen puhekieleen, ja suomen kirja-
kielessä sitä on jossain määrin alettu käyttää vasta 1900-luvun alkupuolella.
SKES 1975 tongit; SSA 2000 tongit.
tonkia
Kaivelemista merkitsevän to/?/c/a-verbin vastineita ovat karjalan tonkie, vepsän
torjktazö ja viron töngutada; Kukkosin vatjan torjkia on lainaa suomesta. Sanavar-
talon alkuperästä ei ole varsinaista selitystä, vaan sitä on ainoastaan arveltu deskrip-
tiiviseksi. Suomen kirjakielessä tonkia on ensi kertaa mainittu Juhana Wegeliuksen
postillassa 1747.
SKES 1975 tonkia; Jussila 1998 tonkia; SSA 2000 tonkia.
1328

tonkka
Suurta maidon kuljetusastiaa merkitsevä tonkka on lainaa ruotsin sanasta stänka,
joka on deminutiivinen johdos sanasta stända, stänna 'tynnyri, viljalaari'. Suomen
kirjakieleen tonkka on tullut 1800-luvun lopulla. Sana on mainittu ainakin Elias
Lönnrotin sanakirjan lisävihkossa 1886.
SKES 1975 tonkka; SSA 2000 tonkka.
tonni
Tuhatta kiloa merkitsevä tonni on lainaa ruotsin sanasta ton, joka puolestaan juon-
tuu englannista. Englannin ton on variantti sanasta tun 'tynnyri'. Tämä on ollut
aluksi tilavuusmitta ja sittemmin myös suuren, raskaalla lastilla täytetyn tynnyrin
painoon viittaava painomitta. Desimaalijärjestelmään perustuvat mitat ovat Suo-
messa tulleet käyttöön 1800-luvun lopulla, mutta tonni ja nimenomaan Englannin
tonni mainitaan jo Albin Stjerncreutzin merisanakirjassa 1863. Yhdyssanassa ton-
nikala alkuosana oleva tonni ei etymologisesti kuulu samaan yhteyteen, vaan tonni-
kala on osittain lainattu, osittain käännetty ruotsin sanasta tonfisk tai tunfisk, jonka
alkuosa perustuu latinan sanaan thunnus tai thynnus. Tämä juontuu kreikan kautta
seemiläisistä kielistä, joissa sana on alkuaan merkinnyt isoa kalaa.
Hellquist 1939 ton; SKES 1975 tonni; Pulkkinen 1984 tonni; SSA 2000 tonni.
tontti
Maapalstaa merkitsevä tontti on lainaa ruotsin sanasta tomt. Tämä juontuu kanta-
germaanista ja edelleen indoeurooppalaisen kantakielen ilmauksesta, joka on alun
perin merkinnyt talon paikkaa. Suomen kirjakielessä tontti on ensi kertaa mainittu
asussa tomti herra Martin maanlain suomennoksessa vuoden 1570 tienoilla.
Renvall 1826 241; H. J. Streng 1915 233; Hellquist 1939 tomt; SKES 1975 tontti; Jussila 1998
tontti; SSA 2000 tontti.
tonttu
Kääpiön tapaista haltijaolentoa tai tyhmää ihmistä merkitsevä tonttu juontuu ruot-
sin yhdyssanasta tomtegubbe, joka on alkuaan tarkoittanut tontin ukkoa, tontin hal-
tijaa. Kun yhdyssanasta on loppuosa jäänyt pois, koko sanan merkitys on siirtynyt
alkuosalle. Tonttu on siis etymologisesti sama sana kuin —> tontti. Suomen kirjakie-
lessä tonttu on esiintynyt Agricolasta alkaen.
H. J. Streng 1915 234; SKES 1975 tonttu; Jussila 1998 tonttu; SSA 2000 tonttu.
tooga
Muinaisen Rooman kansalaisten laskostettua päällysvaatetta merkitsevä tooga tai
toga on lainaa latinan sanasta toga. Tämä kuuluu etymologisesti yhteen peittämistä
1329

tai verhoamista merkitsevän tegere-verbin kanssa. Tavallinen tooga oli väriltään vaa-
lea, ylhäisillä henkilöillä purppurareunainen. Viranhakijat käyttivät lumivalkeaa too-
gaa (—» kandidaatti). Sana ja sen merkitys on suomalaiselle yleisölle selostettu yksi-
tyiskohtaisesti mm. F. W. Rothstenin latinalais-suomalaisessa sanakirjassa 1864.
TSK 9 1917 toga; Onions 1979 toga.
toope
Hölmöä merkitsevä toope on mukaillen lainattu ruotsin adjektiivista täpig, joka mer-
kitsee typerää, hölmöä tai kömpelöä. Sana kuuluu arkiseen puhekieleen, ja kirjakie-
lessä sitä on alettu jossain määrin käyttää vasta 1900-luvun puolella.
SKES 1975 toope; SSA 2000 toope.
topaasi
Jalokiveä merkitsevä topaasi on nykyasussaan lainaa ruotsin sanasta topas, joka rans-
kan välityksellä juontuu latinan sanasta topäzus)z. edelleen kreikan sanasta topäzion,
töpazosy Suomen kirjakielessä topaasi on ensi kertaa mainittu Agricolan kielessä lati-
nalaistyyppisessä asussa topazius.
H. J. Streng 1915 234; Jussila 1998 topaasi; SSA 2000 topaasi.
topakka
Tomeraa tai reipasta yms. merkitsevän, etenkin itämurteissa esiintyvän topakka-
sanan tarkka vastine on karjalan topakka. Lisäksi karjalassa on ilmeisesti samaan
yhteyteen kuuluva tarkkaa, huolellista, täsmällistä yms. merkitsevä tsopakka, jonka
vastineita ovat lyydin ja vepsän tsopak. Tbpafcfca-sanaa on arveltu alkuperältään
deskriptiiviseksi, mutta kun se on levikiltään selvästi itäinen, se saattaa myös kuulua
eräänlaisena korrelaatiojohdoksena venäläisperäisen fopra-sanan yhteyteen. Topra
on lainaa venäjän adjektiivista döbryj ja merkitsee pystyvää, taitavaa, hyvää yms.
Tbpra-sanalla on itämerensuomessa vastineita laajemmalti kuin fopafcfca-sanalla, ja
sanat voitaisiin yhdistää olettaen, että fopra-sanan loppuosa olisi tulkittu johtimeksi
ja korvattu toisella johtimella. Suomen kirjakielessä topakka on mainittu ensi kertaa
G. E. Eurenin sanakirjassa 1860, sen sijaan topra ei varsinaisesti kuulu kirjakieleen
lainkaan.
SKES 1975 topakka, topra; SSA 2000 topakka, topra.
topata
Ahtamista tai täyttämistä merkitsevä topata-verbi on lainaa ruotsin sanasta stoppa.
Sen sijaan kastamista, esim. korpun kastamista kahviin, merkitsevä topata on lainaa
ruotsin verbistä doppa. Molemmat ovat tulleet suomen kirjakieleen 1800-luvun jälki-
puolella. Suomessa on kolmaskin, pysähtymistä tai pysäyttämistä merkitsevä topata-
1330

verbi, joka on lainaa ruotsin verbistä stoppa. Tämä on aina pysynyt arkisen puhe-
kielen sanana. Esimerkit osoittavat, että kun ruotsin sanojen äänneasua lainattaessa
muokataan suomen kieleen paremmin sopivaksi, alun perin erilaiset ja eri alkuperää
olevat sanat saattavat muuttua homonyymisiksi eli keskenään samanasuisiksi.
SKES 1975 topata1, topata2, topata3; SSA 2000 topata1, topata2, topata3.
toppa
Alun perin keon tai kartion muotoista pakkausta tai esinettä merkitsevä toppa on
lainaa ruotsin sanasta topp 'huippu, kärki'. Suomen kirjakielessä toppa on ensi ker-
taa mainittu vuoden 1793 almanakassa asussa toppi osana yhdyssanaa säkeritoppi.
Ennen kuin sokeria alettiin myydä valmiiksi paloiteltuna, sitä myytiin keon muotoi-
sina kimpaleina eli toppina.
SKES 1975 toppa; SSA 2000 toppa.
toppi
Hihatonta ja yleensä myös kauluksetonta naisten puseroa merkitsevä toppi on lai-
naa englannin sanasta top 'huippu, yläosa' yms. Sana on tullut suomen kirjakielessä
käyttöön 1960-luvulla.
Pulkkinen 1984 toppi.
tora
Riitaa tai kiistaa merkitsevällä tora-sanalla on laajalti vastineita sekä lähi- että etäsu-
kukielissä. Näitä ovat esim. karjalan, lyydin ja vepsän tora, viron tora, saamen doarru,
selkupin tjaarja nenetsin täro 'paini'. Volgalaiskielistä esitetyt vastineet ovat verbejä,
mordvan turems merkitsee 'taistella, tapella' ja marin torlas 'torua, moittia'. Sana
lasketaan vanhaa omaperäiseen sanakerrostumaan kuuluvaksi, ja sen alkuperäiseksi
asuksi on rekonstruoitu *tor3. Suomen kirjakielessä tora on esiintynyt Agricolasta ja
samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1975 tora; UEW 1988 531; Jussila 1998 tora; SSA 2000 tora.
torahammas
Ulkonevaa kulmahammasta tai syöksyhammasta merkitsevällä yhdyssanalla tora-
hammas on vastineita eräissä itäisissä lähisukukielissä, esim. inkeroisessa toroham-
mas, karjalassa tora- tai torihammas ja lyydissä tofihambas. Sanan alkuosa tora ei
kuulu riitaa merkitsevän tora-sanan yhteyteen, vaan se on variantti sanasta toro, joka
merkitsee mm. myllyn suppiloa, savupiippua, kahvipannun nokkaa tms. muuta pys-
tyssä olevaa, ulkonevaa tai sojottavaa esinettä. Jälkiosa —» hammas on vanha baltti-
lainen laina. Suomen kirjakielessä torahammas on ensi kertaa mainittu Ericus Schro-
deruksen tulkkisanakirjassa 1637.
1331

SKES 1975 torahammas; Jussila 1998 torahammas; SSA 2000 torahammas.
torakka
Ihmisasunnoissa syöpäläisinä eläviä hyönteisiä (Blattariae) ja niiden sukulaisia mer-
kitsevä torakka on lainaa venäjän murteellisesta sanasta torokän. Sama sana on erik-
seen lainattu myös useimpiin lähisukukieliin. Saman eläimen toinen nimitys rus-
sakka on myös lainaa venäjästä, jossa prusäk merkitsee alun perin preussilaista. Suo-
men kirjakielessä torakka on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa
1745. Sen sijaan russakka esiintyy vasta Kustaa Renvallin sanakirjassa 1826.
Plöger 1973 206; SKES 1975 torakka; Jussila 1998 torakka; SSA 2000 russakka, torakka.
tori
Kauppapaikkaa merkitsevä tori on lainaa ruotsin sanasta torg. Tämä puolestaan
juontuu muinaisvenäjän sanasta turguy joka on lainattu suomeen asussa —» turku.
Suomen kirjakielessä tori on ensi kertaa mainittu herra Martin maanlain suomen-
noksessa vuoden 1570 tienoilla.
H. J. Streng 1915 234; SKES 1975 tori; Jussila 1998 tori; SSA 2000 tori.
torjua
Verbin vastineita ovat viron törjuda sekä mahdollisesti saamen doarjut 'tukea'.
Monet tutkijat ovat lukeneet vastineeksi myös mordvan verbin tufems 'taistella,
tapella', jota toisaalta on pidetty myös —> tora-vartalon edustajana. Vastineiden
harvalukuisuudesta huolimatta torjua on yleensä katsottu vanhaksi omaperäiseksi
sanaksi, jonka alkuperäiseksi vartaloksi on rekonstruoitu *torje. Suomen kirjakie-
lessä torjua on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1975 torjua; UEW 1988 799; Jussila 1998 torjua; SSA 2000 torjua.
torkkua
Kevyttä nukkumista tai murteissa myös nuokkumista merkitsevän torkkua-verbin
vastine on karjalan torkkuo 'heilahdella, nuokahdella'. Sanavartalo on selitetty alku-
perältään omaperäiseksi ja deskriptiiviseksi. Suomen kirjakielessä torkkua on esiin-
tynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1975 torkkua; T. Itkonen Vir. 1983 350; Jussila 1998 torkkua; SSA 2000 torkkua.
tornado
Pohjois-Amerikassa ja trooppisella Atlantilla esiintyviä voimakkaita ukkosmyrskyjä
ja pyörretuulia merkitsevä tornado on lainattu suomeen englannista, jossa sanan
alkuperäinen muoto on ollut ternado. Tämän myöhempiä variantteja ovat turnado,
tournado ja tornado. Alkuaan sana juontuu espanjan sanasta tronada 'ukkosmyrsky',
1332

joka on myöhemmin kansanetymologisesti yhdistetty pyörimistä tai kääntymistä
merkitsevään verbiin, espanjassa tornar ja englannissa turn. Suomen kirjakielessä
sana on ensi kertaa mainittu sitaattilainana tornados Gustaf Cannelinin suomenta-
massa maantieteen oppikirjassa vuonna 1860, mutta suomalaisena sanana tornado
on tullut varsinaisesti käyttöön vasta 1900-luvun alussa. Sana ja sen merkitys on esi-
telty mm. Tietosanakirjassa 1917.
TSK 9 1917 tornado; Hellquist 1939 tornado; Onions 1979 tornado.
torni
Vanhassa kielessä nykymerkityksensä ohella myös tyrmää tai savupiippua merkit-
sevä torni on lainaa muinaisruotsin sanasta torn. Suomen kirjakielessä torni on esiin-
tynyt Agricolasta alkaen.
Renvall 1826 241; H. J. Streng 1915 234; SKES 1975 torni; Jussila 1998 torni; SSA 2000 torni.
torpedo
Aluksi räjähdysaineella täytettyjä, veteen laskettuja pommeja, myöhemmin omalla
käyttövoimallaan liikkuvia vedenalaisia ohjuksia merkitsevä torpedo on lainaa eng-
lannin sanasta torpedo. Aseen keksi amerikkalainen R. Fulton 1800-luvun alussa.
Alkuaan sana juontuu latinasta ja merkitsee sähkörauskua. Latinan torpedo maini-
taan kalan nimityksenä mm. F. W. Rothstenin latinalais-suomalaisessa sanakirjassa
1864. Suomalaisena sanana sota-asetta merkitsevä torpedo on tullut käyttöön 1800-
luvun lopulla. Sanaa ja sen merkitystä on selostanut mm. Agathon Meurman sivis-
tyssanakirjassaan 1890.
Onions 1979 torpedo; Pulkkinen 1984 torpedo.
torppa
Vuokralle annettua maatilan osaa tai sen rakennuksia tai yleisesti pientä mökkiä
merkitsevä torppa on lainaa ruotsin sanasta torp. Tämä on alun perin tarkoittanut
torpan lisäksi uudisasutusta, yksinäistaloa tai kylää. Suomen kirjakielessä torppa on
ensi kertaa mainittu kymmenyksiä koskevassa julistuksessa asussa torppi. Nykyasu
torppa on asiakirjassa vuodelta 1697. Torpan vuokramiesoikeuden haltijaan tai maa-
laismökin isäntään viittaava torppari on erillinen laina ruotsin sanasta torpare. Torp-
pari on mainittu jo Kaarle-herttuan avoimessa kirjeessä Suomen kansalle vuonna
1593.
Renvall 1826 241; H. J. Streng 1915 235; SKES 1975 torppa; Jussila 1998 torppa, torppari; SSA
2000 torppa.
1333

torso
Päätöntä ja raajatonta ihmisvartaloa esittävään veistokseen viittaava torso on lai-
naa italian sanasta torsoy joka juontuu latinan kreikkalaisperäisestä sanasta thyrsus
'kanta, varsi'. Suomalaisena sanana torso on tullut käyttöön 1880-luvulla; se maini-
taan asussa torsso tai torso mm. Ferdinand Ahlmanin sanakirjoissa vuodesta 1865
alkaen. Nykykielessä torsoksi voi vertauskuvallisesti nimittää myös kesken jäänyttä
työtä tai hanketta.
TSK 9 1917 torso; Hellquist 1939 torso; Kluge - Mitzka 1960 Torso; SSA 2000 torso.
torstai
Skandinaavisperäinen viikonpäivän nimi torstai on alkuaan yhdyssana, jonka alku-
osana on ukkosen jumalan Torin nimi ja jälkiosana päivää merkitsevä sana. Mui-
naisruotsissa sana on oYLutporsdagher, nykyruotsissa se on torsdag. Suomen kirjakie-
lessä torstai on esiintynyt Agricolasta alkaen. Vanhassa kirjakielessä ovat esiintyneet
myös rinnakkaismuodot torstaki ja tuorstai, jotka tunnetaan murteistakin.
Renvall 1826 253; H. J. Streng 1915 235; SKES 1975 torstai; Jussila 1998 torstaiy torstaki; SSA 2000
torstai.
torttu
Täytettyä leivonnaista merkitsevä torttu on lainaa ruotsin sanasta tärta, joka puoles-
taan juontuu ranskan sanasta tarte. Suomen kirjakielessä torttu on ensi kertaa mai-
nittu vuonna 1773 Axel Laurellin laatimassa kirjoituksessa, joka käsitteli "Potatesten
eli Maan-pääronain" viljelemistä.
Vilkuna 1934 KV 14 234; Hellquist 1939 tärta; SKES 1975 torttu; Jussila 1998 torttu; SSA 2000
torttu.
torua
Verbin vastineita ovat inkeroisen torruua ja saamen doarrut 'tapella, taistella'. Vatjan
torrua on lainaa inkeroisesta. Verbi on muodostettu johtamalla vanhasta omaperäi-
sestä sanasta —» tora. Murteissa torua voi nuhtelemisen lisäksi merkitä myös riitele-
mistä. Suomen kirjakielessä torua on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1975 tora; Jussila 1998 torua; SSA 2000 tora.
torvi
Sanalla on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen ja karjalan torvi, vep-
sän torv ja viron tori. Sana on vanha balttilainen laina, jota nykylatviassa edustaa
metsästys- tai paimentorvea merkitsevä taure. Suomen kirjakielessä torvi on esiinty-
nyt Agricolasta alkaen.
Thomsen 1890 230-231; SKES 1975 torvi; Jussila 1998 torvi; SSA 2000 torvi.
1334

tosi
Sanalla on vastineita kaikissa lähisukukielissä. Näitä ovat esim. karjalan tosi, vepsän
toii, vatjan ja viron tosi sekä liivin tuoHz. Pohjoissaamen duohta lienee lainaa itä-
merensuomesta. Sanan levikki viittaa lainaperäisyyteen, ja lainaetymologioita onkin
esitetty useita. Mahdollisina alkumuotoina on mainittu kantagermaanin *stödia-
vakaa' ja kantabaltin *stätija- 'pystyssä, suora'. Myös vanhempia indoeurooppalaisia
originaaleja on tarjottu. Sanan alkuperä on siis toistaiseksi kiistanalainen. Suomen
kirjakielessä tosi ja tästä johdetut todistaa ja totuus ovat esiintyneet Agricolasta ja
samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1975 tosi; Koivulehto 1983 SUST 185 147-149 ja 1999 VM 238-240; Koivulehto 1993
LingU 29 25-32; Ritter 1993 86; Jussila 1998 todistaa, tosi, totuus; Sammallahti 1998 239; SSA
2000 tosi.
tossu
Pehmeätä sisäjalkinetta merkitsevä tossu on lainaa suomenruotsin murteellisesta
sanasta tossa, joka merkitsee mm. tallukkaa, töppöstä, huonoa sukkaa tai sisäjal-
kineena käytettyä sukanterää. Suomen kirjakielessä tossu on tullut käyttöön 1800-
luvun loppupuolella. Sana mainitaan ainakin jo Elias Lönnrotin sanakirjassa 1880.
Wesman 1936 FmS 4 268; SKES 1975 tossu; SSA 2000 tossu.
totaalinen
Täydellistä tai kokonaista merkitsevä totaalinen on adjektiivijohdos ruotsalaisperäi-
sestä lainasanasta total, joka ranskan välityksellä juontuu latinan adjektiivista tötälis
'kokonainen'. Tämän kantasana on tötus 'koko, kaikki'. Suomen kirjakielessä sana on
tullut 1890-luvulla käyttöön johtimettomassa asussa totaali, mutta 1900-luvun alku-
puolella suomalaisen adjektiivinjohtimen sisältävä totaalinen on päässyt voitolle.
Koukkunen 1990 totaalinen; SSA 2000 totaalinen.
toteemi
Tabuna, heimon tai suvun tunnusmerkkinä ja palvonnan kohteena pidettyä eläintä,
kasvia tai luonnonilmiötä tarkoittava toteemi on lainattu suomeen englannista,
mutta alkuaan sana juontuu jostakin Pohjois-Amerikan algonkin-kielikuntaan kuu-
luvasta intiaanikielestä. Sana on alkuaan tarkoittanut ilmeisesti sukulaista. Toteemin
ja ihmisryhmän välillä on uskottu olevan maaginen yhteys, eräänlainen sukulaisuus-
suhde, ja ihmisten on ajateltu polveutuvan omista toteemieläimistään. Suomen kir-
jakielessä toteemi on tullut käyttöön 1900-luvun alkupuolella mm. Amerikan inti-
aanikulttuureja kuvaavissa kertomuksissa. Sana mainitaan sitaattilainana jo C. G.
Swanin ja Hanna Granströmin sanakirjassa 1904 ja sen merkitys selitetään yksityis-
kohtaisesti Tietosanakirjassa 1917.
TSK 9 1917 totemismi; Onions 1979 totem; Pulkkinen 1984 toteemi.
1335

totella
Verbin ainoa etymologinen vastine on karjalan totella. Se on johdos yleisitämeren-
suomalaisen —> fos/-sanan johdoksesta —> tottua. Suomen kirjakielessä totella on
esiintynyt Agricolasta alkaen, samoin siitä johdetut adjektiivit tottelematon ja totte-
levainen.
SKES 1975 totella; Jussila 1998 totella, tottelematon, tottelevainen; SSA 2000 totella.
toti
Väkevästä alkoholista, sokerista ja kuumasta vedestä valmistettua juomaa merkit-
sevä toti on todennäköisesti lainattu suomeen ruotsin sanasta toddy, joka puolestaan
on lainaa englannista. Englannin teddy-sanan varhaisempia muotoja ovat tarrie tai
terry, ja nämä juontuvat hindustanin sanasta taru joka merkitsee palmun mahlaa tai
tästä valmistettua viiniä. Suomen kirjakieleen toti on tullut 1800-luvun puolimaissa;
sana ja juoma on mainittu mm. ensimmäisessä suomalaisessa keittokirjassa, J. F.
Granlundin Kokki-kirjassa 1849. Toti oli hyvin suosittu herrojen seurustelujuoma
1800-luvulla.
Onions 1979 toddy; Pulkkinen 1984 toti; SSA 2000 toti.
totinen
Vakavaa, todenmukaista, oikeaa tai todellista merkitsevä totinen on johdos yleis-
itämerensuomalaisesta —> tosi-sanasta. Samalla tavalla muodostettuja johdoksia on
myös eräissä muissa itämerensuomalaisissa kielissä, esim. karjalassa totine ja vep-
sässä todhine. Suomen kirjakielessä totinen ja tästä muodostettu adverbi totisesti ovat
olleet ahkerassa käytössä Agricolasta ja kaikista samanaikaisista käsikirjoituksista
alkaen.
SKES 1975 tosi; Jussila 1998 totinen, totisesti; SSA 2000 tosi.
tottua
Verbin vastineita ovat inkeroisen tottua ja karjalan tottuo. Verbi on johdos yleisitä-
merensuomalaisesta —» fos/-sanasta. Suomen kirjakielessä tottua on esiintynyt Agri-
colasta alkaen, samoin sen johdos totuttaa.
SKES 1975 tottua; Jussila 1998 tottua, totuttaa; SSA 2000 tottua.
touhu
Kiireistä puuhailua merkitsevällä touhu-sanalla ei ole vastineita sukukielissä. Alku-
perältään se lienee äänteellisesti motivoitu, hyörimisestä ja tohinasta syntyvää ääntä
kuvaileva sana. Suomen kirjakielessä touhu on ensi kertaa mainittu niiden lisäysten
joukossa, joita Juhana Canstren on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1800-
luvun alussa.
1336

SKES 1975 touhu; Jussila 1998 touhu; SSA 2000 touhu.
toukka
Matoa tai hyönteisten kehityksen matomäistä välivaihetta merkitsevän toukka-sanan
vastineita ovat inkeroisen ja karjalan toukka, lyydin touk, vatjan toukka ja viron töuk.
Sanan alkuperä on tuntematon. Naapurikielissä, mm. saamessa, ruotsissa ja venä-
jässä on samantapaisia sanoja, mutta ne on selitetty itämerensuomesta lainatuiksi.
Suomen kirjakielessä toukka on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1975 toukka; Jussila 1998 toukka; SSA 2000 toukka.
touko
Kylvöä, kylvötyötä tai kasvavaa viljaa merkitsevällä fowfco-sanalla on vastineita
kautta suomalais-ugrilaisen kieliperheen, esim. karjalan touko, vatjan touko, viron
töug, ersämordvan tundo, mansin tuja, hantin tog ja unkarin tavasz. Kaikki mainitut
etäsukukielten vastineet merkitsevät kevättä. Touko on perinteisesti laskettu ikivan-
haan omaperäiseen sanastoon kuuluvaksi, ja sen alkuperäiseksi asuksi on rekonst-
ruoitu *towk3. Sanavartalolle on kuitenkin esitetty myös indoeurooppalainen laina-
etymologia, jonka mukaan lainalähteeksi sopisi esiarjalainen tai varhaiskanta-arja-
lainen *towko- tai *tauka-. Sanan indoeurooppalaiseksi juureksi on rekonstruoitu
itua, siementä tai jälkeläisiä merkitsevä *tewk-. Joka tapauksessa on kysymys useita
tuhansia vuosia vanhasta sanasta. Suomen kirjakielessä touko on esiintynyt Agrico-
lasta alkaen.
SKES 1975 touko; UEW 1988 532-533; Koivulehto 1991 11; Jussila 1998 touko; SSA 2000 touko;
Koivulehto, esitelmä Suomalais-Ugrilaisessa Seurassa 21.3.2003.
touvi
Paksua köyttä merkitsevä touvi on lainaa alasaksan sanasta touwe, tow, tau. Myös
viron töu on selitetty alasaksalaiseksi lainaksi. Suomen sana on aiemmin selitetty
lainaksi muinaisruotsin sanasta togh, mutta tämä on äännehistoriallisista syistä epä-
todennäköisempi vaihtoehto. Sanaa on tarvittu erityisesti merenkulussa purjelaivo-
jen aikana. Suomen kirjakielessä touvi on ensi kertaa mainittu Jonas Mennanderin
sepittämässä opettavaisessa runossa 1699.
SKES 1975 touvi; Jussila 1998 touvi; SSA 2000 touvi.
toveri
Kumppania merkitsevä toveri on lainaa venäjän sanasta tovärisc. Sama sana on lai-
nattu myös useisiin lähisukukieliin. Suomen kirjakielessä toveri on ensi kertaa mai-
nittu Abraham Achreniuksen sepittämässä onnittelurunossa vuonna 1728 asussa
toverits. Nykyasu on Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
1337

Mikkola 1894 169; Plöger 1973 206-207; SKES 1975 toveri; Jussila 1998 toveri; SSA 2000 toveri.
tovi
Pientä hetkeä merkitsevällä tovi-sanalla ei ole vastineita sukukielissä, eikä sille ole
esitetty myöskään lainaetymologiaa. Sanan alkuperä on epäselvä. Suomen kirjakie-
lessä tovi on ensi kertaa mainittu vuonna 1787 Kristfrid Gananderin sanakirjassa
merkityksessä 'matka, kerta', ja ainakin tässä merkityksessä se voisi olla lainaa ruot-
sin sanasta täg, joka merkitsee mm. kulkuetta, marssia tai retkeä.
Jussila 1998 tovi; SSA 2000 tovi.
traditio
Perinnettä, perimätietoa tai perinnäistapaa merkitsevä traditio juontuu latinan
sanasta traditio 'luovutus, kertomus'. Tämä on johdos verbistä trädere antaa, jättää
jälkeensä, kertoa'. Suomen kirjakieleen sana on lainautunut ilmeisesti ruotsin kautta,
sillä se on 1800-luvun loppupuolella otettu käyttöön aluksi asussa traditioni tai tra-
ditsioni. Latinalaismallinen traditio on alkanut päästä voitolle 1920-luvulta alkaen.
Koukkunen 1990 traditio.
tragedia
Murhenäytelmää merkitsevä tragedia on lainaa latinan sanasta tragoedia, joka puo-
lestaan on peräisin kreikan sanasta tragödiä. Tämä on alkuaan merkinnyt sanan-
mukaisesti pukkilaulua, mutta on epäselvää, miten pukki, kreikaksi trägos, on käy-
tännössä liittynyt antiikin murhenäytelmiin. Erään selityksen mukaan murhenäytel-
missä esiintynyt satyyrikuoro olisi pukeutunut pukinnahkaan. Suomen kirjakielessä
tragedia on ensi kertaa mainittu Raamatussa 1642, mutta nykymerkityksessään ja
suomalaisena sanana tragedia on varsinaisesti tullut käyttöön vasta 1800-luvun jäl-
kipuoliskolla. Sana mainitaan mm. Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865.
Onions 1979 tragedy; Koukkunen 1990 tragedia; Jussila 1998 tragedia; SSA 2000 tragedia.
traktori
Liikkuvaa moottorikäyttöistä vetokonetta merkitsevä traktori on lainaa amerikan-
englannin sanasta tractor. Tämä ei ole normaali tekijännimijohdos, vaan oppitekoi-
nen uudissana, jonka kantana on latinan verbistä trahere 'vetää' muodostettu kanta
tract- ja jälkiosana tekijännimen johdin -or. Traktori on siis sananmukaisesti 'vetäjä'.
Ensimmäisiä traktorin tapaisia vetolaitteita otettiin Suomessa käyttöön jo 1800-
luvun lopulla, mutta sana traktori on tullut kirjakieleen vasta 1910-luvulla. Suoma-
laisen Kullervo-traktorin sarjatuotanto aloitettiin 1919. Koneelle ehdotettiin myös
suomalaisia nimiä, mm. moottorivetäjä tai peltoveturi.
Onions 1979 tractor; Pulkkinen 1984 traktori; Koukkunen 1990 traktori; SSA 2000 traktori.
1338

trapetsi
Köysien varassa riippuvaa voimistelutankoa tai geometrian terminä puolisuunni-
kasta merkitsevä trapetsi on lainaa ruotsin sanasta trapets. Alun perin sana juontuu
kreikasta, jossa trapezion on deminutiivijohdos sanasta träpeza 'pöytä' ja merkitsee
siis pientä pöytää. Kreikan träpeza koostuu alkuaan sanoista *tetra-peza ja merkitsee
sananmukaisesti 'nelijalkainen1. Geometrian terminä trapetsi mainitaan jo Daniel
Europaeuksen sanakirjassa 1853, tosin latinalaisessa asussa trapezium. Myös asua
trapetsio on käytetty 1800-luvun jälkipuoliskolla. Sen sijaan voimistelutelinettä mer-
kitsevä trapetsi on mainittu vasta Ferdinand Ahlmanin ja Kaarlo Forsmanin sana-
kirjassa 1885.
Onions 1979 trapezium; SSA 2000 trapetsi.
trauma
Vammaa tai vauriota merkitsevä trauma juontuu latinan kreikkalaisperäisestä
sanasta trauma 'haava'. Suomeen sana on mahdollisesti lainautunut ruotsin kautta.
Suomen kirjakielessä trauma on ollut käytössä 1900-luvun alusta lähtien, mm. U.
W. Brummerin sivistyssanakirjassa 1905 se esitetään merkityksessä 'haava'. 1900-
luvun alkupuolella sana on alkanut ruotsissa ja suomessa merkitä myös psyykkistä
vammaa.
Koukkunen 1990 trauma.
treenata
Harjoittelemista ja etenkin urheilusuoritukseen valmentamista tai valmentautu-
mista merkitsevä, sävyltään arkinen treenata on lainaa ruotsin verbistä träna. Ruot-
sin sana juontuu englannista ja englannin train puolestaan ranskan verbistä tratner,
joka alkuaan on merkinnyt Vetää'. Sana on tullut suomen kirjakieleen 1900-luvun
alussa. U. W. Brummerin sivistyssanakirjassa se esitetään ruotsin mukaisessa asussa
träneerata, Lauri Pihkalan Urheilun oppaassa 1908 nykymuodossaan treenata, tosin
vielä vakiintumattomuutta osoittavissa lainausmerkeissä.
Koukkunen 1990 treenata; SSA 2000 treenata.
trendi
Kehityssuuntaa, taipumusta tai pyrkimystä merkitsevä trendi on lainaa englannin
sanasta trend. Suomalaisena sanana trendi on ollut käytössä 1950-luvulta alkaen.
Pulkkinen 1984 trendi.
triangeli
Kolmiota tai kolmikulmion muotoista metallista lyömäsoitinta merkitsevä triangeli
on lainattu ruotsin sanasta triangel. Alkuaan sana juontuu latinasta, jonka yhdys-
1339

sana triangulum koostuu osista tri- 'kolme' ja angulus 'kulma'. Suomalaisena sanana
triangeli on tullut käyttöön 1800-luvun loppupuolella. Sana mainitaan molemmissa
merkityksissään Agathon Meurmanin sivistyssanakirjassa 1890.
Hellquist 1939 triangel.
trilogia
Kolmesta osasta koostuvaa kirjallista teosta merkitsevä trilogia juontuu kreikan
sanasta trilogia, jonka alkuosa tri- merkitsee kolmea ja monimerkityksinen jälkiosa
-logiä mm. kirjoitusta, puhumisen tapaa, kokoelmaa tai kokonaisuutta. Muinaisessa
Kreikassa trilogia on merkinnyt kolmea draamaa, jotka ovat muodostaneet kokonai-
suuden ja jotka on esitetty peräkkäin. Suomalaisena sanana trilogia on tullut käyt-
töön 1800-luvun loppupuolella. Sana ja sen merkitys esitellään mm. Agathon Meur-
manin sivistyssanakirjassa 1890.
Onions 1979 trilogy; Koukkunen 1990 -logia.
troikka
Kolmikkoa tai yleisemminkin ryhmää tai joukkoa merkitsevä troikka juontuu venä-
jän sanasta tröjka 'kolmivaljakko'. Suomen kirjakielessä troikka on tullut käyttöön
1800-luvun loppupuolella. Se mainitaan mm. Elias Lönnrotin sanakirjassa 1880.
Samasta venäjän sanasta on lainattu myös —» roikka.
SKES 1962 roikka; Plöger 1973 207-208; SSA 2000 roikka.
trokata
Laitonta myymistä ja salakuljettamista merkitsevä trokata on todennäköisestä lai-
naa suomenruotsin murteellisesta verbistä träka. Kaupustelijaa tai salakuljettajaa
merkitsevä trokari on joko erillinen laina ruotsin sanasta träkare tai muiden teki-
jännimien mallin mukaan muodostettu johdos frofcata-verbistä. Alkuaan sana juon-
tuu keskiajan latinan verbistä trocäre 'harjoittaa vaihtokauppaa', joka on periytynyt
moniin Euroopan kieliin, esim. espanjaan asussa trocar ja ranskaan asussa troquer.
Sana on kuulunut merimiesten käyttämään kieleen, joten sen leviämisreittejä on
mahdotonta yksityiskohtaisesti selvittää. Suomen puhekielessä se on levinnyt tehok-
kaasti kieltolain aikana.
Peltola 1971 StNF 58 224-229; SKES 1975 trokata; SSA 2000 trokata.
trooli
Laahusnuottaa merkitsevä trooli on joko lainaa ruotsin sanasta träl tai sitten suoraan
englannin sanasta trawl, josta myös ruotsin träl on peräisin. Englannin trawl merkit-
see myös verbinä 'troolata', mutta suomen verbi troolata on muodostaan päätellen
lainattu ruotsin englantilaisperäisestä lainaverbistä träla. Suomen kirjakielessä trooli
1340

ja troolata ovat tulleet käyttöön 1900-luvun alkupuolella. Kalastusmuoto keskeisine
termeineen esitellään mm. Tietosanakirjassa 1917.
Hellquist 1939 träl el. trawl; Pulkkinen 1984 troolari; SSA 2000 troolata.
tropiikki
Kuumaa ilmastovyöhykettä ja täällä sijaitsevia alueita merkitsevä tropiikki on lainaa
ruotsin sanasta tropik, joka puolestaan juontuu ranskan sanasta tropique. Perimmäi-
sen lähtökohtana on latinan ilmaus circulus tropicus 'kääntöpiiri', jossa kreikkalais-
peräinen tropicus tarkoittaa kääntymiseen, etenkin Auringon kääntymiseen kääntö-
piirillä liittyvää. Substantiivina latinan tropica tarkoittaa kääntöpiirien väliin jääviä
kuumia alueita. Suomen kirjakielessä tropiikki on ensi kertaa mainittu H. C. Peran-
derin suomentamassa luonnontieteen oppikirjassa 1859.
Koukkunen 1990 tropiikki; SSA 2000 tropiikki.
trukki
Pientä moottorikäyttöistä lähikuljetusvaunua merkitsevä trukki on lainaa englannin
sanasta truck. Sana on tullut suomen kielessä käyttöön nykymerkityksessään 1900-
luvun puolimaissa. Tätä ennen samaa englantilaisperäistä lainasanaa on käytetty
merkitsemässä rautatievaunun tai veturin kaksiakselista alusvaunua.
TSK 1 1909 boggi; Pulkkinen 1984 trukki; SSA 2000 trukki.
trulli
Pohjalaisen kansanperinteen mukaan etenkin pääsiäisen aikaan liikkuvia noitia mer-
kitsevä trulli on lainaa ruotsin murteellisesta sanasta trully jota ruotsin yleiskielessä
vastaa troll. Suomen kirjakielessä trulli on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin
sanakirjassa 1787.
Hästesko 1910 Suomi 4:9 126; SKES 1975 trulli; Jussila 1998 trulli; SSA 2000 trulli.
trumpetti
Ruotsin sanasta trumpetfainattu. trumpetti juontuu alkuaan ranskasta, jossa trompette
on deminutiivimuoto sanasta trompe 'metsästystorvi'. Suomen kirjakielessä sana on
esiintynyt Agricolasta alkaen, mutta vanhakantaisempana lainana, sillä Agricola on
käyttänyt varhaisuusruotsin sanasta trometa lainattua asua tromeetti. Nykyruotsista
juontuva nykyasu on ensi kertaa mainittu valtiopäiviä koskevassa asetuksessa 1723.
H. J. Streng 1915 237; SKES 1975 trumpetti; Jussila 1998 trumpetti; SSA 2000 trumpetti.
1341

tsaari
Venäjän hallitsijaa merkitsevä tsaari on lainaa venäjän sanasta tsar, joka muinaisen
kirkkoslaavin ja gootin kielen välityksellä juontuu Julius Caesarin nimestä. Nimestä
Caesar on toisten kielten kautta kehittynyt myös hallitsijan nimitys —> keisari. Suo-
men kirjakielessä tsaari on ensi kertaa mainittu vuonna 1700 J. G. Calamniuksen
sepittämässä ilolaulussa, joka oli laadittu Narvan taistelun muistoksi.
Lönnrot 1880 tsaari; Plöger 1973 208; SKES 1975 tsaari; Jussila 1998 tsaari; SSA 2000 tsaari.
tuhahtaa
Puhisevaa ääntä jäljittelevästä interjektiomaisesta kannasta muodostettu momentaa-
ninen eli äkillistä tekemistä ilmaiseva johdos tuhahtaa voi tarkoittaa sekä konkreet-
tista äännähtämistä että ylenkatseen ilmausta. Samasta kannasta on johdettu myös
tuhista ja tuhina. Myös suomen lähisukukielissä on samasta, äänteellisesti motivoi-
dusta kannasta muodostettuja johdoksia, esim. karjalassa tuhissa )& tuhahtoakseh,
vepsässä tuhahtoitta ja virossa tuhiseda. Suomen kirjakieleen tuhahdella, tuhina ja
tuhista ovat tulleet 1780-luvulla Kristfrid Gananderin teoksissa.
SKES 1975 tuhista; Jussila 1998 tuhahdella, tuhina, tuhista; SSA 2000 tuhista.
tuhat
Sanalla on etymologinen vastine kaikissa lähisukukielissä. Näitä ovat karjalan ja
viron tuhat, lyydin ja vepsän tuha, vatjan tuhad)%. liivin tuont. Sana on vanha baltti-
lainen laina, jota nykyliettuassa vastaa tukstantis ja latviassa tukstotis. Suomen kirja-
kielessä tuhat on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen.
Ihomsen 1890 232-233; SKES 1975 tuhat; Jussila 1998 tuhat; SSA 2000 tuhat.
tuhka
Sanalla on vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalassa ja vatjassa tuhka,
lyydissä, vepsässä ja virossa tuhk sekä liivissä tugöd. Sana on vanha germaaninen
laina, jolle rekonstruoitua kantagermaanista alkumuotoa * tuska- tai tuskö- edustaa
muinaisyläsaksan zuscen polttaa poroksi'. Suomen kirjakielessä tuhka on esiintynyt
Agricolasta alkaen.
SKES 1975 tuhka; Koivulehto 1991 31; Jussila 1998 tuhka; SSA 2000 tuhka.
tuhlata
Verbillä ei ole varsinaisia vastineita sukukielissä; karjalan tuhlata lienee lainaa suo-
mesta. Sanan alkuperä on epäselvä, mutta mahdollisesti se on vanhahko laina skan-
dinaaviselta taholta verbistä, joka on tarkoittanut noppapelin tai nopilla käytävän
uhkapelin pelaamista. Tämä verbi on ollut muinaisnorjassa dubla, dupla tai dufla,
muinaisruotsissa dobbla tai dubbla. Tämä noppapeli mainitaan monissa vanhan kir-
1342

jasuomen lähteissä, mm. Agricolalla on verbi dubloida 'pelata arpapeliä' ja Ljungo
Tuomaanpojan suomentamassa kaupunginlaissa 1609 on ilmaus antaa itsens tupliin
'ryhtyä arpapeliin'. Verbi tuhlata on suomen kirjakielessä mainittu ensi kertaa herra
Martin maanlain suomennoksessa vuoden 1570 tienoilla. Yhdyssana tuhlaajapoika
mainitaan ensi kertaa Maskun Hemmingin hurskaiden laulujen kokoelmassa 1616.
Agricolalla on sen asemesta haaskaajapoika.
Rapola Vir. 1922 121-122; SKES 1975 tuhlata; Jussila 1998 haaskaaja, tuhlaajapoika, tuhlata; SSA
2000 tuhlata.
tuhma
Sanalla on vastineita useimmissa lähisukukielissä sekä saamessa. Näitä ovat mm.
inkeroisen ja karjalan tuhma-, lyydin, vepsän, vatjan ja viron tuhm sekä saamen
dosmi. Sanojen merkitys vaihtelee jonkin verran, mutta on aina negatiivissävyinen,
esim. karjalan tuhma merkitsee 'tyhmä, paha, rivo, huono, vaikea'. Sanan alkuperä
on epäselvä. Sitä on arveltu germaaniseksi lainaksi, mutta tämä selitys ei ole saanut
yleistä kannatusta. Sen sijaan on jokseenkin varma, että tuhma ja —» tyhmä ovat
saman sanan variantteja. Suomen kirjakielessä tuhma on ensi kertaa mainittu Johan-
nes Favorinuksen kirjoittamassa ruumissaarnassa 1665.
Karsten 1915 149-150; SKES 1975 tuhma; Jussila 1998 tuhma; SSA 2000 tuhma.
tuho
Hukkaa, hävitystä, vahinkoa yms. merkitsevällä ta/zo-sanalla on tarkka vastine aino-
astaan karjalassa. Lisäksi vepsässä on illatiivimuotoinen adverbi tuhoze, joka esiintyy
sanonnassa tuhoze mända 'mennä hukkaan'. Sanan alkuperästä ei ole muuta var-
sinaista selitystä kuin että sitä on arveltu deskriptiivisanaksi. Suomen kirjakielessä
tuho on ensi kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan
on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan vuoden 1770 jälkeen. Samassa yhteydessä
on mainittu myös verbijohdos tuhota. Sen sijaan tuhoutua on tullut käyttöön vasta
1900-luvun alussa.
SKES 1975 tuho; Jussila 1998 tuho, tuhota; SSA 2000 tuho.
tuhti
Komeaa, pulskaa, lihavaa yms. merkitsevä tuhti on lainaa ruotsin sanasta duktig
'mainio, kelpo, vahva, tanakka', joka puolestaan juontuu alasaksan sanasta duchtig.
Etymologisesti sama sana on nykysaksan tuchtig. Suomen kirjakielessä tuhti on ensi
kertaa mainittu Elias Lönnrotin sanakirjan lisävihkossa 1886. Nykyään tuhti saattaa
lihavaa merkitessään olla negatiivissävyinen sana, mutta ennen aikaan pulska ulko-
muoto on ollut yksiselitteisesti positiivinen ominaisuus.
SKES 1975 tuhti; SSA 2000 tuhti.
1343

tuijottaa
Sanan vastineita ovat karjalan tuijottoa ja vepsän tujadödazhe. Alkuperästä ei ole
muuta selitystä kuin että kyseessä on deskriptiivisana. Suomen kirjakieleen tuijottaa
on tullut vasta 1800-luvulla. Sana mainitaan ainakin jo Daniel Europaeuksen sana-
kirjassa 1853.
SKES 1975 tuijottaa; SSA 2000 tuijottaa.
tuikata
Äkillistä tökkäämistä tai pistämistä merkitsevän tuikata-verbin vastine on karjalan
tuikata jysäyttää, paiskata; tuikata, sytyttää'. Verbi on todennäköisestä johdos inter-
jektiomaisesta, äänteellisesti motivoidusta vartalosta, josta on muodostettu myös
verbi —» tuikkia. Sytyttämistä merkitsevässä sanontatavassa tuikata tuleen tms. pyr-
kimys alkusointuun on saattanut ohjata verbin valintaa. Suomen kirjakielessä tui-
kata on ensi kertaa mainittu G. E. Eurenin sanakirjassa 1860.
SKES 1975 tuikata; SSA 2000 tuikata.
tuikea
Vihaista, ankaraa, voimakkaasti maistuvaa tms. merkitsevällä ta/fcea-sanalla ei ole
vastineita sukukielissä. Sana on todennäköisesti johdos samasta vartalosta, josta on
muodostettu myös adjektiivi —» tuima. Suomen kirjakielessä tuikea on ensi kertaa
mainittu Laurentius Petrin sepittämässä runomuotoisessa ajantiedossa 1658.
SKES 1975 tuikea; Nikkilä 1993 UAJ NF 12 283; Jussila 1998 tuikea; SSA 2000 tuikea.
tuiki
Pääsanansa merkitystä vahvistavana adverbina, nykyään erityisesti sanaliitossa tuiki
tavallinen esiintyvä tuiki on alkuperäiseltä muodostustavaltaan epäselvä sana, mutta
todennäköisesti se liittyy jonkinlaisena adverbijohdoksena —» faffcea-sanan yhtey-
teen. Sana on lainattu suomesta myös karjalaan. Suomen kirjakielessä tuiki on ensi
kertaa mainittu Maskun Hemmingin virsikirjassa 1605.
SKES 1975 tuikata; Jussila 1998 tuiki; SSA 2000 tuikea.
tuikkia
Verbillä on likimääräisiä vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. karjalassa tuikkoa,
tuikuttoa ja virossa tuigata. Tuikkia on todennäköisesti johdos äänteellisesti moti-
voidusta, interjektiomaisesta vartalosta. Suomen kirjakielessä tuikkia on ensi ker-
taa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745. Johdokset tuikahtaa ja tuikkailla
ovat tulleet kirjakieleen Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
SKES 1975 tuikkia; Jussila 1998 tuikahtaa^ tuikkaillay tuikkia; SSA 2000 tuikkia.
1344

tuima
Kiivasta, ankaraa, väkevää tms. merkitsevällä ta/ma-sanalla on vastineita laajalti
itämerensuomessa, mahdollisesti saamessakin. Merkitykset vaihtelevat jonkin ver-
ran, esim. inkeroisen tuim ja vatjan tuima merkitsevät suolatonta, viron tuim tun-
notonta, puutunutta, välinpitämätöntä tai velttoa, liivin tuima tunnotonta, hidasta
tai tylsää. Ruotsinsaamesta esitetty vastine täi me merkitsee alakuloista tai halutonta.
Myös suomessa murteissa merkitykset vaihtelevat ja ovat osittain jopa vastakkaiset:
länsimurteissa tuima merkitsee liian suolaista, itämurteissa suolatonta. Sanavarta-
lon alkuperä on toistaiseksi selvittämättä. Suomen kirjakielessä tuima on esiintynyt
Agricolasta alkaen.
SKES 1975 tuima; Jussila 1998 tuima; SSA 2000 tuima.
tuisku
Voimakkaan tuulen lennättämää lunta tai lumipyryä merkitsevällä £u/sA:w-sanalla
on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. inkeroisen, karjalan ja vatjan tuisku sekä
viron tuisk. Sana on rakenteeltaan selvästi johdos, mutta sanavartalon alkuperästä ei
ole muuta selitystä kuin että se on sävyltään deskriptiivinen. Samasta vartalosta on
muodostettu myös verbi tuiskia. Suomen murteissa esiintyvä tuiska merkitsee äksyä
tai äkkipikaista ihmistä, joten kysymyksessä saattaa olla äänteellisesti motivoitu ja
nimenomaan vihaista ääntelyä jäljittelevä sanavartalo samaan tapaan kuin verbissä
—»tiuskia. Suomen kirjakielessä tuisku on esiintynyt Agricolasta alkaen. Verbi tuis-
kia on ensi kertaa mainittu Matias Salamniuksen sepittämässä, Jeesuksen elämästä
kertovassa kalevalamittaisessa runossa 1690.
SKES 1975 tuiska; Jussila 1998 tuiskiay tuisku; SSA 2000 tuiskia, tuisku.
tukala
Vaikeaa, ahdistavaa, tukahduttavaa tms. merkitsevän £wfca/a-sanan vastine on karja-
lan tukela. Sana on rakenteeltaan selvästi johdos, ja se on todennäköisesti muodos-
tettu samasta vartalosta kuin —» tukehtua ja —» tukkia. Suomen kirjakielessä tukala
on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1975 tukala; Jussila 1998 tukala; SSA 2000 tukala.
tukea
Verbillä on varmoja etymologisia vastineita lähisukukielissä, esim. karjalan tukie,
vepsän tugeta, viron tugeda ja liivin tiktö. Turjansaamen tokted seisoa lujasti jaloil-
laan' saattaa olla lainaa suomesta. Verbi on johdos substantiivista -^ tuki. Suomen
vanhassa kirjakielessä tukea-verbi on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1975 tuki; Jussila 1998 tukea; SSA 2000 tuki.
1345

tukehtua
Verbin vastineita ovat inkeroisen tukehtua, karjalan tukehtuo sekä vatjan tuköhtua.
Verbi on todennäköisesti johdos samasta vartalosta, joka on perustana myös verbissä
—» tukkia. Sanavartalon alkuperä on tuntematon. Suomen kirjakielessä tukehtua on
ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787. Samasta vartalosta joh-
dettu tukahtua on esiintynyt jo Maskun Hemmingin suomentamassa hurskaiden
laulujen kokoelmassa 1616.
SKES 1975 tukahtua; Jussila 1998 tukahtua, tukehtua; SSA 2000 tukahtua.
tukeva
Lujaa, vankkaa, tanakkaa yms. merkitsevä tukeva on johdos sanasta —» tuki sekä
samanaikaisesti adjektiivistunut partisiippi verbistä —» tukea. Sananmukaisesti
tukeva merkitsee tuella varustettua tai sellaista, joka tukee. Vastaavanlaisia adjek-
tiiveja on myös lähisukukielissä, esim. karjalan tukeva, vatjan tuköv ja viron tugev.
Suomen kirjakielessä tukeva on ensi kertaa mainittu rukouspäiviä koskevassa julis-
tuksessa 1692.
SKES 1975 tuki; Jussila 1998 tukeva; SSA 2000 tuki.
tuki
Sanalla on vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalassa tuki, lyydissä, vep-
sässä ja virossa tugi, vatjassa tugö sekä liivissä ti g. Saamen samantapaiset sanat, esim.
turjansaamen tökki salpa, säppi', ovat luultavasti lainaa suomesta. Etäisemmistäkin
sukukielistä on aikoinaan yritetty vastineita osoittaa, mutta nämä rinnastukset on
myöhemmin hylätty. Näin ollen fafcf-sanan alkuperä on lopullisesti selvittämättä.
Vastineiden harvalukuisuudesta huolimatta se katsotaan yleensä omaperäiseksi.
Suomen kirjakielessä tuki on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1975 tuki; Jussila 1998 tuki; SSA 2000 tuki.
tukka
Sanalla on liiviä lukuun ottamatta vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. inkeroi-
sen, karjalan ja vatjan tukka, lyydin ja vepsän tuk 'hius1 sekä viron tukk 'otsatukka'.
Itäsaamesta esitetyt vastineet, esim. kildininsaamen tokk, joka merkitsee kissan tai
koiran niskakarvoja, voi olla lainaa itämerensuomesta. Vastineita on joskus esitetty
myös etäisemmistä sukukielistä, mutta näitä ei nykyään enää hyväksytä. Sanavarta-
loa pidetään kuitenkin etymologian suppeudesta huolimatta omaperäisenä. Suomen
kirjakielessä tukka on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa
1637-
SKES 1975 tukka; Jussila 1998 tukka; SSA 2000 tukka.
1346

tukki
Karsittua puunrunkoa tai pölkkyä merkitsevä tukki on lainaa siitä ruotsin sanasta,
joka nykykielessä on stock. Suomenruotsin murteissa tämä esiintyy myös asussa
stukk. Sama sana on lainattu myös karjalaan. Suomen kirjakielessä tukki on esiinty-
nyt Agricolasta alkaen.
Renvall 1826 239; H. J. Streng 1915 239; SKES 1975 tukki; Jussila 1998 tukki; SSA 2000 tukki.
tukkia
Sulkemista tai sullomista merkitsevällä ta/cfc/a-verbillä on vastineita eräissä lähi-
sukukielissä, esim. inkeroisessa tukkia, karjalassa tukkie ja virossa tukkida. Verbi
on johdos samasta vartalosta josta on muodostettu myös tukahtua ja —» tukehtua,
mutta sanavartalon alkuperä on tuntematon. Suomen kirjakielessä tukkia on esiin-
tynyt Agricolasta alkaen, samoin samasta vartalosta toisella johtimella muodostettu
tukita.
SKES 1975 tukkia; Jussila 1998 tukita, tukkia; SSA 2000 tukkia.
tukko
Kimppua, nippua, lehtikerppua tms. merkitsevällä tukko- tai fw/cfcw-sanalla on vas-
tine useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen ja karjalan tukku, lyydin, vepsän ja
vatjan tuk. Sanan on arveltu kuuluvan etymologisesti samaan yhteyteen kuin verbi
—* tukkia, mutta sanavartalon alkuperä on tuntematon. Suomen kirjakielessä tukko
on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637 ja tukku J. G.
Calamniuksen sepittämässä riemurunossa 1700.
SKES 1975 tukko1; Jussila 1998 tukko, tukku; SSA 2000 tukko1.
tukkukauppias
Pietari Hannikaisen vuonna 1846 käyttöön ottama tukkukauppias on uudissana,
jonka alkuosana on kimppua, nippua, kasaa, läjää tms. merkitsevä —> tukku ja jäl-
kiosana germaanisperäisestä lainavartalosta muodostettu —> kauppias. Yhdyssana
tukkukauppa on ensi kertaa mainittu Otto Meurmanin venäläis-ruotsalais-suoma-
laisessa sanakirjassa 1851.
Rapola 1960 tukkukauppa, tukkukauppias.
tuleentua
Viljan kypsymistä merkitsevä tuleentua-verbi on selitetty johdokseksi sanasta —>
tuli. Verbin tulentua tai tuleentua muita murteellisia merkityksiä ovat 'tulla tuliseksi,
hehkuvaksi, polttavaksi, kuumaksi'. Toisaalta kuitenkin myös ikivanhalla -» tulla-
verbillä on kypsymisen ja tuleentumisen merkitys, joten tuleentua voisi yhtä hyvin
olla sen johdos. Lisäksi vielä —> tan/i-sanan johdosta tuuleentua käytetään murteissa
1347

samassa merkityksessä. Näin ollen nykysuomen verbissä tuleentua voi olla aineksia
monesta eri sanasta. Suomen kirjakielessä tuleentua on ensi kertaa mainittu Henrik
Florinuksen toimittamassa Raamatun suomennoksessa 1685.
SKES 1975 tulu tulla; Jussila 1998 tuleentua; SSA 2000 tuli, tulla.
tuli
Sanalla on etymologisia vastineita itämerensuomesta samojedikieliin asti, ei kui-
tenkaan ugrilaishaarassa. Vastineita ovat esim. karjalan, vepsän, vatjan ja viron tuli,
liivin tuTf pohjoissaamen dolla, mordvan toi marin tul, komin tyv, udmurtin tyl
ja nenetsin tu. Sanan kantauralilaiseksi muodoksi on rekonstruoitu *tule. Samaan
yhteyteen on eräissä vanhemmissa tutkimuksissa sisällytetty myös unkarin tuz 'tuli',
mutta äänteellisistä syistä tämä rinnastus katsotaan nykyään mahdottomaksi. Suo-
men kielessä tuli on vanhastaan ollut tyypillisesti itämurteinen sana, jota länsimur-
teissa ja vanhassa kirjakielessä on yleensä vastannut valkea. Kuitenkin myös tuli on
esiintynyt suomen kirjakielessä Agricolasta alkaen.
SKES 1975 tuli; UEW 1988 535; Jussila 1998 tuli; SSA 2000 tuli.
tulkki
Puhetta kielestä toiseen kääntävää henkilöä merkitsevä tulkki on lainaa skandinaa-
viselta taholta siitä sanasta, joka nykyruotsissa on tolk. Sana on varmasti lainautunut
jo keskiajalla, sillä keskiaikaisissa asiakirjoissa mainitaan Tulkinpoika sukunimen
tapaisena lisänimenä. Suomen kirjakielessä tulkki on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Renvall 1826 249; H. J. Streng 1915 239-240; SKES 1975 tulkki; Jussila 1998 tulkki; SSA 2000
tulkki.
tuikku
Murteellisesta verbistä tuikuta, tuikuttaa muodostettu johdos tuikku esiintyy nykyi-
sessä kirjakielessä vain jälkiosana linnunnimeä punatulkku (Pyrrhula pyrrhula).
Verbi tuikuttaa tarkoittaa 'mutista, jupista, väittää vastaan', ja sen on selitetty ole-
van epäselvää ääntelyä jäljittelevä onomatopoeettinen sana. Linnunnimenä tuikku
on vanha murresana, ja kirjakieleen se on tullut nimessä punatulkku vuonna 1849
William Nylanderin linnunnimiluettelon myötä. Tätä vanhemmassa kirjallisuudessa
punatulkusta on käytetty nimityksiä punarinta tai leivo. Nylanderin luettelossa on
lisäksi myös punertava tuikku, joka tarkoittaa nykyistä nokkavarpusta (Carpodacus
erythrinus).
SKES 1975 tuikuta; SSA 2000 tuikku; Häkkinen 2003 L412, L414.
1348

tulla
Ikivanhalla omaperäisellä tulia-verbillä, on etymologisia vastineita kaikissa lähisu-
kukielissä sekä muutamissa etäsukukielissä, esim. karjalan ja viron tulla, lyydin ja
vepsän tulda, vatjan tullak, liivin tulda, marin tolas, nenetsin to-ja selkupin tii-. Epä-
varma vastine on unkarin taläl löytää'. Sanavartalon kantauralilaiseksi alkumuo-
doksi on rekonstruoitu *tule-. Suomen kirjakielessä tulla on esiintynyt Agricolasta
ja kaikista samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen. Tw//a-verbin partisiipista tuleva
johdettu tulevaisuus on Pietari Hannikaisen käyttöön ottama uudissana vuodelta
1845. Jo vuonna 1831 oli Kaarle Aksel Gottlund käyttänyt samassa merkityksessä
yhdyssanaa vastatulevaisuus, josta tulevaisuus voidaan katsoa lyhentymäksi.
Rapola 1960 tulevaisuus; SKES 1975 tulla; UEW 1988 535; Jussila 1998 tulla; SSA 2000 tulla.
tulli
Tuonti- tai vientimaksua merkitsevä tulli on lainaa ruotsin sanasta tuli Sama sana
on lainautunut myös karjalaan. Verbi tullata on erillinen laina ruotsin verbistä tulla.
Suomen kirjakielessä tulli on esiintynyt Agricolasta alkaen. Verbi tullata on ensi ker-
taa mainittu tullausta koskevassa asiakirjassa 1721.
Renvall 1826 249; H. J. Streng 1915 240; SKES 1975 tulli; Jussila 1998 tullata, tulli; SSA 2000 tulli.
tulppa
Sanan ainoa vastine on inkeroisen tulppa. Kysymyksessä on ilmeisesti vanha ger-
maaninen laina, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *stulpan- edustavat mm. keski-
alasaksan stulpe 'kansi' ja nykyruotsin stolpe 'tolppa'. Suomen kirjakielessä tulppa on
ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
SKES 1975 tulppa; Koivulehto 1981 SFU 17 164-165; Hofstra 1985 80; Jussila 1998 tulppa; SSA
2000 tulppa.
tulppaani
Värikästä liljakasveihin kuuluvaa sipulikukkaa (Tulipa) merkitsevä tulppaani on
lainattu suomeen ruotsin sanasta tulpan, joka juontuu hollannin sanasta tulpaan.
Flaamilaissyntyinen A. G. Busbecq, joka oli keisari Ferdinand I:n lähettiläänä Tur-
kissa, sai nähdäkseen ensimmäiset tulppaanit vuonna 1554, ja latinankielisessä kir-
joituksessaan hän kertoi kasvien nimen olevan tulipan. Tästä on tulppaanille saatu
nimi moniin Euroopan kieliin. Turkin kielessä kasvin nimitys on ollut tähän aikaan
tul(i)band, myöhemmin tulbend. Turkkilainen nimitys juontuu persian sanasta dul-
bändy joka alun perin merkitsee turbaania. Tämä on annettu nimeksi kukalle, joka
muodoltaan on muistuttanut turbaania. Moniin kieliin sana on levinnyt nimen-
omaan hollannin kautta, koska tulppaaneja alettiin viljellä Hollanissa jo 1600-
luvulla. Suomen kirjakielessä tulppaani on ensi kertaa mainittu vuonna 1773 Pehr
Adrian Gaddin maataloutta koskevassa kirjoituksessa.
1349

Kluge - Mitzka 1960 Tulpe; Bergman 1969 tulpan; Onions 1979 tulip; Koukkunen 1990 tulp-
paani; SSA 2000 tulppaani.
tulus
Entisajan tulentekovälineitä merkitsevällä ja tavallisesti monikossa esiintyvällä
sanalla tulus, tulukset on vastineita kautta itämerensuomen, esim. karjalassa ja lyy-
dissä tulukset, vepsässä tulusödy virossa tulused ja. liivissä tuluks. Tulus on johdettu
sanasta —» tuli. Suomen kirjakielessä tulukset on ensi kertaa mainittu tulkkisana-
kirjassa Variarum rerum vocabula vuonna 1644. Tuluksiin kuului iskurauta, piikivi
sekä käävästä valmistettua rutikuivaa taulaa, jonka avulla raudalla kivestä isketty
kipinä saatiin syttymään tuleksi.
SKES 1975 tulus; Jussila 1998 tulukset; SSA 2000 tulus.
tulva
Sanalla on vastine ainoastaan karjalassa. Viron tulv ja saamen dulvi ovat lainaa suo-
mesta. Sanan alkuperästä ei ole mitään yleisesti hyväksyttyä selitystä, mutta mah-
dollisesti tulva voi selittyä ikivanhan tulla-vtrbin johdokseksi. Suomen kirjakielessä
tulva on ensi kertaa mainittu vuoden 1642 Raamatussa. Yhdyssana tulvavesi esiintyy
vuoden 1774 almanakassa.
SKES 1975 tulva; Jussila 1998 tulva, tulvavesi; Nikkilä 1998 98; SSA 2000 tulva.
tuma
Nykykielessä solun keskeistä osaa merkitsevän tama-sanan vastineita ovat viron
tuum 'ydin, sydän', mordvan tov 'pähkinän sydän' ja marin tom 'ydin, sisus'. Sana
kuuluu vanhaan omaperäiseen kerrostumaan, ja sen alkuperäiseksi asuksi on
rekonstruoitu *turja. Suomen kirjakielessä tuma on ensi kertaa mainittu Kristfrid
Gananderin sanakirjassa 1787 merkityksessä 'pähkinän tai hedelmän sydän', ja jo
tätä ennen on Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745 mainittu pitkävokaalin tuuma
samassa merkityksessä. Solun osan merkityksen tuma on saanut Elias Lönnrotin
sanakirjassa 1880.
SKES 1975 tuma; UEW 1988 800; Jussila 1998 tuma; SSA 2000 tuma.
tumma
Sanan selviä vastineita ovat inkeroisen ja karjalan tumma, vatjan tummöa ja viron
tömmu, ja ilmeisesti samaan yhteyteen kuuluvat myös karjalan tumie, vatjan tuma ja
viron tume, joita suomen murteissa vastaa tummaa tai hämärää merkitsevä tumea.
Sanavartalon alkuperä on tuntematon. Suomen kirjakielessä tumma on ensi kertaa
mainittu tulkkisanakirjassa Variarum rerum vocabula vuonna 1644.
SKES 1975 tumea; Jussila 1998 tumma; SSA 2000 tumma.
1350

tumppi
Pätkää, lyhyttä kappaletta ja etenkin poltetun savukkeen pätkää merkitsevä tumppi
on lainaa ruotsin sanasta stump. Suomen kirjakieleen sävyltään arkinen tumppi on
tullut 1900-luvun alkupuolella.
Wessman Vir. 1909 156; SKES 1975 tumppi; SSA 2000 tumppi.
tunari
Nahjusta tai poropeukaloa merkitsevä tunari on selitetty tekijännimijohdokseksi
murteellisesta verbistä tunata, joka merkitsee hidasta ja taitamatonta työntekoa.
Verbin variantteja ovat mm. tuunata tai toonata. Verbit ovat lainaa ruotsin verbistä
dona 'puuhata, askaroida'. Sama ruotsin verbi on myöhemmin lainattu Helsingin
slangiin asussa duunata. Verbi tunaroida on puolestaan ftmari-sanan johdos. Suo-
men kirjakieleen tunari on tullut 1900-luvun alkupuolella itämurteista. Sanan tun-
netuimpia käyttäjiä on ollut presidentti Urho Kekkonen.
SKES 1975 toona; SSA 2000 tunari.
tundra
Pohjoisen puutonta kasvillisuusaluetta merkitsevä tundra on lainaa venäjän sanasta
tundra, joka puolestaan juontuu saamen tunturia merkitsevästä sanasta. Tämä on
esim. pohjoissaamessa duottar ja kildininsaamessa tilndar. Suomen kirjakielessä
tundra on ensimmäistä kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gab-
riel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
E. Itkonen Vir. 1945 399; SKES 1975 tunturi; SSA 2000 tundra.
tunkea
Verbillä on vastineita kaikissa lähisukukielissä paitsi liivissä, esim. karjalassa tunkie,
vepsässä turjkta, vatjassa turjki- ja virossa tungida. Vastineita on esitetty myös etäi-
semmistä sukukielistä, mutta nämä rinnastukset ovat epävarmoja ja kiistanalaisia.
Sanavartaloa on arveltu myös äänteellisesti motivoiduksi, deskriptiiviseksi muodos-
teeksi. Suomen kirjakielessä tunkea on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1975 tunkea; UEW 1988 537-538; Jussila 1998 tunkea; SSA 2000 tunkea.
tunkio
Lantakasaa merkitsevällä fanfc/o-sanalla on vastine ainoastaan karjalassa. Sana on
selitetty vanhaksi germaaniseksi lainaksi, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *dungiön-
edustaa mm. nykyruotsin dynga 'lanta, sonta'. Suomen kirjakielessä tunkio on esiin-
tynyt Agricolasta alkaen. Tunkio ja siitä saatava pellon höyste on ollut entisaikojen
maanviljelijälle todellista arvotavaraa.
SKES 1975 tunkio; Hofstra 1985 71; Jussila 1998 tunkio; SSA 2000 tunkio.
1351

tunkki
Nostolaitetta merkitsevä tunkki on puhekielinen lyhennelmä ruotsalaisperäisestä lai-
nasanasta tunkraffi tai tunkrahvi. Ruotsin domkraft juontuu alasaksasta ja on alkuaan
yhdyssana, jonka alkuosa merkitsee peukaloa ja jälkiosa voimaa. Suomen kirjakie-
lessä tunkrafti on esiintynyt 1900-luvun alkupuolelta lähtien, vaikka laitteesta onkin
pyritty käyttämään muita nimityksiä, mm. ruuvivintturU väkivintturiy väkivipu tms.
Puhekielinen tunkki on yleiskielistynyt vasta 1900-luvun jälkipuoliskolla.
TSK 10 1919 vintturi; Hellquist 1939 domkraft; SKES 1975 tunkrafti; SSA 2000 tunkki.
tunne
Ikivanhasta —» tuntea-verbistä johdettu uudissana tunne on tullut käyttöön 1800-
luvulla monissa eri merkityksissä. Se on tarkoittanut mm. taudin tuntomerkkiä, tun-
toaistia, tajua tai sisua. Nykymerkityksessään sanaa lienee ensimmäisenä käyttänyt
Karl Niklas Keckman vuonna 1837.
Rapola 1960 tunne; SKES 1975 tuntea.
tunneli
Maanalaista umpikäytävää merkitsevä tunneli on lainaa ruotsin sanasta tunneli
joka puolestaan juontuu englannista. Englannin tunnel on lainaa vanhasta ranskan
sanasta tonnel tai tonnelle, joka merkitsee alkuaan tynnyriä. Tältä pohjalta sanalle
on kehittynyt myös rakenteeltaan tynnyrimäisen, katetun käytävän merkitys. Suo-
men kirjakielessä tunneli on ensi kertaa mainittu Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa
1865.
Renkonen 1954 179; SKES 1975 tunneli; Pulkkinen 1984 tunneli; SSA 2000 tunneli.
tunnistaa
Ikivanhasta —» tuntea -verbistä muodostettu tunnistaa on uudissana, jonka lienee
ensimmäisenä ottanut käyttöön Elias Lönnrot vepsän vastaavaa verbiä mukaillen.
Suomen kirjakielessä tunnistaa on mainittu ainakin jo vuonna 1860 G. E. Eurenin
sanakirjassa, joka perustuu Lönnrotin aineistoon.
SKES 1975 tuntea.
tunnustaa
Ikivanhaan —» tuntea-verbiin perustuvalla johdoksella tunnustaa on vastineita lähi-
sukukielissä, esim. karjalan tunnustoa sekä lyydin ja vepsän tundustada. Viron tun-
nustada lienee lainaa suomesta. Rakenteensa perusteella tunnustaa-verbin kantasa-
nalta näyttävä tunnus on levikiltään selvästi suppeampi, joten se lienee tuntea-verbin
erillinen, hieman nuorempi johdos. Suomen kirjakielessä tunnustaa on esiintynyt
Agricolasta ja kaikista samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
1352

SKES 1975 tuntea; Jussila 1998 tunnustaa; SSA 2000 tunnus.
tuntea
Ikivanhalla omaperäisellä ftmtea-verbillä on etymologinen vastine kaikissa lähi-
sukukielissä sekä useissa etäsukukielissä, esim. karjalan tuntie, vepsän tuta, vatjan
tuntoa, viron tunda, liivin tundö, pohjoissaamen dovdat, komin tödny '(saada) tie-
tää', udmurtin todyny, unkarin tudja nenetsin tumtä-. Verbivartalon alkuperäiseksi
asuksi on rekonstruoitu *tumte-. Suomen kirjakielessä tuntea on esiintynyt Uppsa-
lan evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen.
SKES 1975 tuntea; UEW 1988 536-537; Jussila 1998 tuntea; SSA 2000 tuntea.
tunti
Kuudenkymmenen minuutin mittaista ajanjaksoa merkitsevä tunti on lainaa ruot-
sin sanasta stund, joka vanhassa kielessä on merkinnyt sekä hetkeä että tuntia. Sama
sana on lainattu myös karjalaan. Suomen kirjakielessä tunti on nykymerkityksessään
esiintynyt ensi kertaa Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637 osana yhdyssa-
naa tuntikello. Myös Agricola on käyttänyt ftmtf-sanaa ruotsin mukaisessa asussa
stundU mutta merkitys on ollut epämääräisempi 'pieni hetki'. Toisaalta Agricola on
käyttänyt —> /zef/ci-sanaa nykyisen tunnin merkityksessä.
Renvall 1826 251; Thomsen 1869 149; H. J. Streng 1915 240; SKES 1975 tunti; Jussila 1998 tunti;
SSA 2000 tunti.
tunturi
Puurajan yläpuolelle ulottuvaa, tavallisesti pyöreälakista vuorta merkitsevä tun-
turi on saamen kielestä ensin suomen pohjoisiin murteisiin lainattu ja näistä edel-
leen kirjakieleen omaksuttu sana. Pohjoissaamessa sanaa edustaa nykyisin duottar.
Tämä on etymologisesti suomen tanner-sanan vastine. Suomen kirjakielessä tunturi
on ensi kertaa mainittu vuonna 1677 Anders Keksin kirjoittamassa runossa, jonka
aiheena oli jäänlähtö Tornionjoesta.
E. Itkonen Vir. 1945 392-400; SKES 1975 tunturi; UEW 1988 41; Jussila 1998 tunturi; SSA 2000
tunturi.
tuo
Ikivanhalla omaperäisellä demonstratiivipronominilla tuo on etymologisia vasti-
neita kaikissa uralilaisissa kielissä, esim. karjalan tuo, vatjan ja viron too, liivin t(u)oi,
pohjoissaamen duot, mordvan tona, marin tudo 'hän, se', komin ty, udmurtin tu,
mansin ton, hantin tom, unkarin tova 'edelleen, sinne', nenetsin täki ja kamassin da.
Pronominivartalo on vanhastaan ollut yksitavuinen *tö- tms., ja tähän on useissa
kielissä liitetty muita aineksia, esim. merkitystä täsmentäviä affikseja, sijapäätteitä tai
adverbinjohtimia.
1353

Koska pronominivartalot ovat lyhyitä ja ne esiintyvät osana lukuisia pronomini-
tai partikkelijohdoksia, niiden edustajia on vaikea erottaa toisistaan ja niiden ään-
nehistoriaa on yleensä mahdotonta yksityiskohtaisesti selvittää. Monista pronomi-
nivartaloista näyttää jo vanhastaan olleen käytössä useita variantteja. Myös tuo-pxo-
nominista on esitetty eri rekonstruktioita, vaikka pronominivartalon vanhuudesta
ollaan jokseenkin yksimielisiä. Mahdollisia vastineita on esitetty myös indoeuroop-
palaisen kielikunnan puolelta. Suomen kirjakielessä tuo on kuitenkin mainittu ensi
kertaa vasta vuoden 1642 Raamatussa.
Joki 1973 330-331 tuo; SKES 1975 tuo; UEW 1988 526-527; Jussila 1998 tuo; SSA 2000 tuo.
tuoda
Ikivanhalla taoda-verbillä on etymologisia vastineita kaikissa lähisukukielissä sekä
useissa etäsukukielissä, esim. karjalan tuuva, vepsän toda, vatjan tuvva, viron tuua,
eteläsaamen duogedh 'myydä', mordvan tujems, mansin tuli, hantin tuta ja nenetsin
tä- 'tuoda, antaa'. Merkityksensä vuoksi epävarma vastine on unkarin töjik 'munia'.
Sanavartalon alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu * toye-.
Verbille on esitetty vastineita myös indoeurooppalaisista kielistä, ja yhtäläisyydet
on tulkittu eri yhteyksissä joko ikivanhoiksi lainoiksi indoeurooppalaiselta taholta tai
sitten osoitukseksi kielikuntien välisestä alkusukulaisuudesta. Näistä lainavaihtoehto
on todennäköisemmin oikea. Indoeurooppalaisia vastineita edustavat esim. muinai-
sintian dä-däti '(hän) antaa' ja liettuan duoti 'antaa'. Sanan laaja levikki molempien
kielikuntien puolella on joka tapauksessa osoitus siitä, että verbi kuuluu kummal-
lakin taholla vanhimpaan tunnettuun sanastokerrostumaan. Suomen kirjakielessä
tuoda on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
Sköld 1960 KZ 76 27-33; Joki 1973 331; SKES 1975 tuoda; UEW 1988 529-530; Koivulehto 1991
63-65; Jussila 1998 tuoda; SSA 2000 tuoda.
tuohi
Sanalla on vastine kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä, esim. karjalassa tuohi,
vepsässä tohi, vatjassa toho tai tohi, virossa toht ja liivissä tuoigöz. Sana on vanha
balttilainen laina, jota nykyliettuassa vastaa tösis ja latviassa täsis. Suomen kirjakie-
lessä tuohi on ensi kertaa mainittu herra Martin maanlain suomennoksessa vuoden
1570 tienoilla.
O. Donner 1884 TZ 1 270; Thomsen 1890 232; SKES 1975 tuohi; Jussila 1998 tuohi; SSA 2000
tuohi.
tuohtua
Verbillä ei ole varsinaisia vastineita sukukielissä; karjalan tuohtuo lienee lainaa suo-
mesta. Sana on johdos kiihtynyttä ääntelyä jäljittelevästä kannasta tuoh- tai toh-, joka
suomen murteissa esiintyy mm. sellaisissa sanoissa kuin tohista, tuohottaa 'huohot-
1354

taa', tuohakka 'kiire, touhu', tuohkeissaan tai tohkeissaan 'kiihtyneenä' yms. Suomen
kirjakieleen tuohtua on tullut vasta 1800-luvun lopulla. Sana mainitaan mm. Elias
Lönnrotin sanakirjan lisävihkossa 1886.
SKES 1975 tuohtua; SSA 2000 tuohtua.
tuohus
Vahakynttilää tai soihtua merkitsevällä tuohus-sanalla on vastineita eräissä sukukie-
lissä, esim. karjalassa ja lyydissä tuohus, vepsässä tohuz 'kynttilä' ja inarinsaamessa
tuozas. Viron vastine esiintyy sanonnassa tohusel käiä "käydä tuohuksella", joka
merkitsee tuulastamista. Tuohus on johdos sanasta —> tuohi. Entisaikaan soihdun
tapaisia valaistusneuvoja valmistettiin tuohesta tai päreistä. Suomen kirjakielessä
tuohus on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745 osana yhdys-
sanaa tuohuskala. Myös Kristfrid Gananderin sanakirjassa on kalatuohus. Esimerkit
osoittavat, että tuohuksiksi nimitettyjä soihtuja on käytetty nimenomaan pyydystet-
täessä kalaa tuulastamalla.
Ahlqvist 1871 104; SKES 1975 tuohus; SSA 2000 tuohus.
tuokio
Hetkeä merkitsevällä taofc/o-sanalla ei ole vastineita sukukielissä. Sanaa on aikoi-
naan arveltu ikivanhan —» too-pronominin johdokseksi, mutta myöhemmin se on
selitetty vanhaksi germaaniseksi lainaksi, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *dögiz-
on vanhassa ruotsin kielessä edustanut (sopivaa) hetkeä merkinnyt döger. Sana ei
esiinny nykyruotsissa, mutta päivää merkitsevä dag on samaa juurta. Suomen kirja-
kielessä tuokio on ensi kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gab-
riel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan vuoden 1770 jälkeen.
SKES 1975 tuokio; Koivulehto 1981 PBB 103 81; Hofstra 1985 183; Jussila 1998 tuokio; Koivu-
lehto 1999 VM 179-191; SSA 2000 tuokio.
tuoksua
Verbillä ei ole vastineita sukukielissä. Sen johdokselle tuoksu on kuitenkin esitetty
murteellinen vastine virosta, jossa tooks merkitsee utua tai merisavua. Verbi on
todennäköisesti johdos verbistä —» tuoda, joten se merkitsisi alun perin tuoduksi
tulemista tai itsensä tuomista. Murteissa tuoksua ei välttämättä liity hajuaistimuk-
seen, vaan se voi merkitä myös pöllyämistä, tupruamista, heilimöimistä yms. Suo-
men kirjakielessä tuoksua on ensi kertaa mainittu vuoden 1701 virsikirjassa. Pahaa
hajua merkitsevä tuoksu on esiintynyt Jonas Mennanderin opettavaisessa runossa
1699.
SKES 1975 tuoksu; Häkkinen 1992 29; Jussila 1998 tuoksu, tuoksua; SSA 2000 tuoksua.
1355

tuoli
Sanalla ei ole vastineita sukukielissä. Se on lainaa muinaisruotsin sanasta stol, ja
monissa murteissa samoin kuin eräissä kirjakielenkin yhdyssanoissa se esiintyy
ruotsalaiseen tapaan sf-alkuisena, esim. kiikkustuoli, saarnastuoli. Nykysuomessa
näiden yhdyssanojen alkuperäinen rakenne on hämärtynyt, ja ne tavutetaan toisella
tapaa, kiikkus-tuoli ja saarnas-tuoli. Suomen kirjakielessä tuoli on esiintynyt Wes-
thin tekstistä ja Agricolasta alkaen asussa stuoli. Nykyasu on ollut käytössä Daniel
Jusleniuksen sanakirjasta 1745 alkaen.
Becker 1824 4; H. J. Streng 1915 241; SKES 1975 tuoli; Jussila 1998 tuoli; SSA 2000 tuoli.
tuomari
Sanalla ei ole vastineita sukukielissä; karjalan tuomari on lainaa suomesta. Suomen
tuomari on lainaa muinaisruotsin sanasta domare. Suomen kirjakielessä sana on
esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen, mutta 1700-luvun puoliväliin asti
se on esiintynyt aina ruotsalaiseen tapaan d-alkuisena asussa duomari. Nykyasu on
ensi kertaa mainittu Ruotsin valtakunnan laissa 1759.
SKES 1975 tuomari; Jussila 1998 tuomari; SSA 2000 tuomari.
tuomi
Keväällä kukkivaa, huumaavasti tuoksuvaa ja käyttökelpoisia mustia marjoja tuot-
tavaa puuta (Prunus padus) merkitsevällä £wora/-sanalla on etymologisia vastineita
kautta uralilaisen kielikunnan. Näitä ovat esim. karjalan tuomi, vepsän tomy vatjan
toomi, viron toomy liivin tuoimku saamen duopma, mordvan Tom, marin lombo "tuo-
mipuu", komin ja udmurtin Xöm 'tuomenmarja', mansin läm, hantin jom ja kamas-
sisamojedin lem 'tuomenmarja'. Sanan alkuperäiseksi kantauralilaiseksi asuksi on
rekonstruoitu *8yöme. Suomen kirjakielessä tuomi on ensi kertaa mainittu vuoden
1642 Raamatussa.
SKES 1975 tuomi; UEW 1988 65; Jussila 1998 tuomi; SSA 2000 tuomi.
tuomita
Verbillä ei ole vastineita sukukielissä. Karjalan tuomita on lainaa suomesta. Sana on
vanha germaaninen laina, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *dömjan edustavat esim.
gootin domjan ja nykyruotsin döma 'tuomita; arvostella'. Suomen kirjakielessä tuo-
mita on esiintynyt Agricolasta ja kaikista samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen,
joskin se 1700-luvun puoliväliin asti on aina esiintynyt ruotsin kielen vaikutuksesta
d-aikuisena. Nykyasu tuomita on mainittu Ruotsin valtakunnan laissa 1759, mutta
tämänkin jälkeen d-alkuisia muotoja on esiintynyt 1800-luvulle asti. Arvostelua tai
oikeuden päätöstä merkitsevä tuomio on joko erillinen laina germaanisesta alku-
muodosta *dömia- tai omaperäinen johdos taora/ta-verbistä. Myös tuomio on esiin-
1356

tynyt suomen kirjakielessä Agricolasta ja kaikista samanaikaisista käsikirjoituksista
alkaen.
Hellquist 1939 döma; Rapola 1960 tuomita; SKES 1975 tuomio, tuomita; Hofstra 1985 329; Jussila
1998 tuomio, tuomita; SSA 2000 tuomio, tuomita.
tuoni
Kuolemaa tai kuolleiden valtakuntaa merkitsevän faom-sanan vastineita ovat kar-
jalan runokielessä esiintyvä tuoni ja saamen duotna 'parka, raukka'. Sana on seli-
tetty hyvin vanhaksi germaaniseksi lainaksi, jonka mahdollista alkumuotoa *dawini-
edustavat mm. muinaisnorjan dän 'kuolema' ja nykyruotsin dän 'pyörtymys'. Suo-
men kirjakielessä tuoni on ensimmäistä kertaa mainittu Jaakko Finnon virsikirjassa
1583. Myöhemminkin tuoni on esiintynyt etupäässä runokielessä tai muissa kauno-
puheisissa käyttöyhteyksissä.
SKES 1975 tuoni; Koivulehto Vir. 1996 322-324; Jussila 1998 tuoni; SSA 2000 tuoni.
tuoppi
Mukin tapaista juoma-astiaa tai vanhan ajan vetomittaa merkitsevä tuoppi on lainaa
ruotsin sanasta stop. Sama sana on lainautunut myös inkeroiseen. Suomen kirjakie-
lessä tuoppi on ensi kertaa mainittu asussa stuoppi Ljungo Tuomaanpojan suomen-
tamassa kaupunginlaissa 1609 ja nykyasussaan Ericus Schroderuksen sanakirjassa
1637.
Becker 1824 4; H. J. Streng 1915 241; SKES 1975 tuoppi; Jussila 1998 tuoppi; SSA 2000 tuoppi.
tuore
Sanalla on vastineita kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä, esim. karjalassa tuo-
reh, vepsäss torez, vatjassa tooröh, virossa toores ja liivissä tuoröz. Sana on luultavasti
vanha balttilainen laina, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *döra edustaa nykyliettu-
assa döras 'hyvä, käyttökelpoinen'. Suomen kirjakielessä tuore on esiintynyt Westhin
tekstistä ja Agricolasta alkaen.
SKES 1975 tuore; Jussila 1998 tuore; Liukkonen 1999 144-145; SSA 2000 tuore.
tuottaa
Ikivanhan johdinsuffiksin avulla muodostettu tuottaa on johdos verbistä —» tuoda.
Samanlainen johdos on karjalan tuottoa. Suomen kirjakielessä tuottaa on esiinty-
nyt Agricolasta alkaen. Tämän edelleenjohdosta tuotanto on ensimmäisenä käyttä-
nyt Elias Lönnrot vuonna 1878; rinnakkaisasuna on ensi alkuun ollut tuotanta, joka
kuitenkin on jäänyt harvinaiseksi. Tätä ennen samassa merkityksessä on käytetty
mm. sanoja tuotto, tuottaminen, valmistus, tekeminen. Twotoa-verbistä muodos-
1357

tettu uudissana on myös tuote, jota ensimmäisinä ovat käyttäneet August Ahlqvist ja
Paavo Tikkanen vuonna 1847.
Rapola 1960 tuotanto, tuote; SKES 1975 tuoda; Jussila 1998 tuottaa; SSA 2000 tuoda.
tupa
Asuinrakennusta, mökkiä tai talon keskeistä huonetta merkitsevällä tapa-sanalla
on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. karjalassa tupa, virossa tuba ja liivissä
tubä. Sanaa on aikoinaan arveltu balttilaisperäiseksi, mutta nykykäsityksen mukaan
se on vanha germaaninen laina, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *stub- edustavat
mm. saksan Stubeja ruotsin stuga. Suomen kirjakielessä tupa on ensi kertaa mainittu
1540-luvulla laaditun Uppsalan evankeliumikirjan säilyneessä katkelmassa osana
yhdyssanaa käräjätupa. Itsenäisenä sanana tupa on mainittu herra Martin maanlain
suomennoksessa vuoden 1570 tienoilla.
Thomsen 1869 220; Setälä 1912-1913 FUF 13 462; Hofstra 1985 318; Jussila 1998 tupa; SSA 2000
tupa.
tupakka
Suomen tupakka tai tupakki on lainaa ruotsin sanasta tobak, mutta alkuaan sana
juontuu jostakin Väli-Amerikan intiaanikielestä; mm. taino-kielissä sana on tobaco
ja tupissa taboca. Tupakkakasvin (Nicotiana) ja sen nimen tabaco ovat Eurooppaan
välittäneet espanjalaiset ja portugalilaiset löytöretkeilijät. Nimityksen on arveltu
alkuaan tarkoittaneen tupakan polttamiseen käytettyä piippua tai eräänlaista tupa-
kanlehdistä kierrettyä sikaria. Englantiin sana on lainautunut asussa tobacco, ja tästä
se on lainautunut edelleen mm. ruotsiin. Suomen kirjakielessä tupakka on ensi ker-
taa mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637 asussa tupakki. Nykyasu
tupakka on mainittu uuden nautintoaineen kunniaksi sepitetyssä iloisessa veisussa
1734.
H. J. Streng 1915 242; Hellquist 1939 tobak; Kluge - Mitzka 1960 Tabak; SKES 1975 tupakka;
Onions 1979 tobacco; Jussila 1998 tupakka, tupakki; SSA 2000 tupakka.
tupata
Sullomista, työntämistä, tyrkyttämistä yms. merkitsevän tupata-verbin vastineita
ovat inkeroisen tuppia ja karjalan tupata. Sanaa on arveltu lainaksi ruotsin verbistä
stoppa 'työntää, tunkea; tukkia', mutta se voi olla myös omaperäinen, deskriptii-
vissävyinen sana. Samaan etymologiseen yhteyteen kuuluu mahdollisesti —» tuppo.
Lisäksi mordvassa on samantapainen verbi topavtems 'täyttää; tehdä kylläiseksi', joka
periaatteessa voisi olla itämerensuomalaisten verbien etymologinen vastine. Suomen
kirjakielessä tupata on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1975 tupata; UEW 1988 800-801; Jussila 1998 tupata; SSA 2000 tupata.
1358

tupla
Kaksinkertaista merkitsevä tupla on lainaa ruotsin sanasta dubbel tai paremminkin
tämän määräisestä muodosta dubbla. Nykymerkityksessään tupla on tullut suomen
kirjakielessä käyttöön vasta 1800-luvun lopulla, mutta arpapelin merkityksessä tupla
on mainittu jo Ljungo Tuomaanpojan kaupunginlain suomennoksessa 1609. Arpa-
pelin pelaamista merkitsevä tap/a-sanan johdos tuploida on esiintynyt jo Agricolan
rukouskirjassa vuonna 1544.
Hellquist 1939 dobbel; SKES 1975 tupla; Jussila 1998 tupla, tuplata; SSA 2000 tupla.
tuppi
Teräaseen suojakoteloa merkitsevällä tappf-sanalla on vastineita kautta itämeren-
suomen. Näitä ovat esim. karjalan, lyydin ja vatjan tuppi, viron tupp ja liivin tup.
Pohjoissaamessa vastine on dohppa. Sana on selitetty vanhaksi germaaniseksi lai-
naksi, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *duppa edustaa mm. keskialasaksan dop tai
doppe 'tuppi, kuori, kotelo*. Suomen kirjakielessä tuppi on esiintynyt Uppsalan evan-
keliumikirjasta ja Agricolasta alkaen.
SKES 1975 tuppi; Koivulehto 1980 CIFU 5 2 141; Hofstra 1985 80; Jussila 1998 tuppi; SSA 2000
tuppi.
tuppo
Verenvuodon, reiän tms. tukkimiseen tarvittavaa tukkoa tai sidettä merkitsevä tuppo
tai tuppu on johdos samasta sanavartalosta, josta on muodostettu myös verbi tupeh-
tua 'tukehtua, tukahtua, sammua' yms. sekä mahdollisesti myös —> tupata. Varta-
lolla on vastineita itämerensuomessa ja saamessa, esim. karjalan tupehtuoy vepsän
tupehtuda ja saamen dohpat. Suomen kirjakielessä tuppo on ensi kertaa mainittu
Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1975 tupehtua; Jussila 1998 tuppo; SSA 2000 tupehtua.
tupruta
Ryöppyämistä, pöllyämistä, pyryttämistä tms. merkitsevällä tupruta-verbHld. on
tarkka vastine karjalassa. Samantapainen on myös viron verbi tubrata sekoittaa, sot-
kea, hämmentää'. Sanat ovat äänteellisesti motivoituja deskriptiivisanoja. Suomen
kirjakielessä tupruta on ensi kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik
Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan vuoden 1770 jälkeen.
SKES 1975 tupru; Jussila 1998 tupruta.
tupsahtaa
Interjektiomaisesta, äänteellisesti motivoidusta kannasta johdetulla tupsahtaa-ver-
billä on likimääräinen vastine karjalassa, jossa tupsahtoakseh merkitsee pehmeää
1359

putoamista. Suomen kirjakielessä tupsahtaa on ensimmäistä kertaa mainittu Krist-
frid Gananderin julkaisemassa satukokoelmassa vuonna 1784.
SKES 1975 tupsaa; Jussila 1998 tupsahtaa; SSA 2000 tupsahtaa.
tupsu
Pehmeää, langoista tehtyä pallomaista tai huiskumaista koristetta merkitsevä tupsu
on lainaa ruotsin sanasta tofs tai tufs, joka suomenruotsalaisissa murteissa esiintyy
myös asussa täpps. Suomen kirjakielessä tupsu on ensi kertaa mainittu Daniel Jus-
leniuksen sanakirjassa 1745.
Becker 1824 3; SKES 1975 tupsu; Jussila 1998 tupsu; SSA 2000 tupsu.
tuputtaa
Työntämistä tai tyrkyttämistä merkitsevä tuputtaa on johdos samasta kannasta josta
on muodostettu myös —> tupata. Murteissa samassa merkityksessä esiintyy myös
johdos tupittaa. Suomen kirjakieleen tuputtaa on tullut 1800-luvun jälkipuoliskolla.
G. E. Eurenin sanakirjassa 1860 mainitaan tupittaa, Elias Lönnrotin sanakirjassa
1880 myös tuputtaa.
SKES 1975 tupata; SSA 2000 tupata.
turbaani
Itämaista, kangaskaistaleesta kiedottua päähinettä merkitsevä turbaani on lainaa
ruotsin sanasta turhan, joka puolestaan on lainattu saksasta. Saksan Turhan on
romanian ja turkin välityksellä lainattu alkuaan persian sanasta dulbänd. Suomen
kirjakieleen turbaani on tullut 1800-luvulla. Sana on mainittu Ferdinand Ahlmanin
sanakirjassa 1865 asussa turpani. Tätä ennen ruotsin turban on suomennettu kääre-
lakiksi. Sana ja sen merkitys esitellään suomalaiselle yleisölle myös Agathon Meur-
manin sivistyssanakirjassa 1890.
Hellquist 1939 turban; Kluge - Mitzka 1960 Turban.
turha
Sanalla on vastine ainoastaan inkeroisessa. Alkuperä on täysin hämärän peitossa.
Suomen kirjakielessä turha on esiintynyt Agricolasta ja kaikista samanaikaisista
käsikirjoituksista alkaen. Myös turhuus on kuulunut jo Agricolan sanavarastoon.
SKES 1975 turha; Jussila 1998 turha, turhuus; SSA 2000 turha.
turista
Surisemista, porisemista, höpisemistä, tarinoimista yms. merkitsevän turista-verbin
tarkka vastine on karjalan turissa, likimääräisiä vastineita ovat vatjan turisa 'kolista,
1360

täristä' ja viron murteellinen turastada aivastaa'. Kysymys on äänteellisesti moti-
voidun, surisevaa, porisevaa, tirisevää yms. ääntä jäljittelevän vartalon johdoksista,
joiden tarkkaa ikää ja keskinäisiä suhteita on mahdotonta jälkeenpäin selvittää. Suo-
men kirjakielessä turista on ensi kertaa mainittu sähisemisen merkityksessä Kristfrid
Gananderin sanakirjassa 1787.
SKES 1975 turista; Jussila 1998 turista; SSA 2000 turista.
turisti
Huvimatkailijaa merkitsevä turisti on lainaa ruotsin sanasta turisU joka mahdolli-
sesti saksan ja ranskan kautta juontuu englannin sanasta tourist. Tämä on johdos
sanasta tour 'vuoro, järjestys, kierto' ym. Tourist tarkoittaa sananmukaisesti kier-
roksella olevaa, ja englannissa sana on aluksi viitannut kilpailukierroksella olevaan
urheilujoukkueen jäseneen. Matkailijan merkityksessä sanaa on käytetty 1800-luvun
alusta lähtien. Suomen kirjakieleen turisti on tullut 1800-luvun jälkipuoliskolla. Sana
mainitaan ainakin jo Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1874.
Pulkkinen 1984 turisti; Koukkunen 1990 turisti; SSA 2000 turisti.
turkki
Eläimen karvapeitettä tai tällaisesta tehtyä päällysvaatetta merkitsevän turkki-sanan
vastineita ovat inkeroisen, karjalan, lyydin ja vatjan turkki. Saamen dorka saattaa olla
lainaa itämerensuomesta. Sanan rakenne viittaa lainaperäisyyteen, ja sille onkin esi-
tetty skandinaavinen lainaetymologia. Tämän mukaan turkki juontuisi peitettä mer-
kitsevästä sanasta *durg-, jota islannissa edustaa durga, durgur 'iso kangaspala, röijy'
ja norjassa dorg 'iso kangaspala'. Toisaalta itämerensuomen fwr/cfc/-sanaa on arveltu
myös omaperäiseksi deskriptiivisanaksi. Suomen kirjakielessä turkki on ensimmäistä
kertaa mainittu Henrik Florinuksen sanakirjassa 1683.
SKES 1975 turkki1; Koivulehto 1996 28-29; Jussila 1998 turkki; SSA 2000 turkki.
turkki. Turkki
Turkin kieleen, kansaan ja valtioon viittaava sanavartalo turkki- on lainaa ruotsin
sanasta turk, joka puolestaan juontuu saksan kautta turkin kielen vanhasta sana-
vartalosta turk, nykykielessä turk. Sana on levinnyt Pohjois-Eurooppaan jo 1500-
luvulla. Suomen kirjakielessä turkki mainitaan turkkilaisen merkityksessä ensi ker-
taa Agricolan rukouskirjassa.
Hellquist 1939 turk; SKES 1975 turkki2; Jussila 1998 turkki2; SSA 2000 Turkki.
turkoosi
Sinistä tai sinivihreää korukiveä tai samanlaista väriä merkitsevä turkoosi on lainaa
ruotsin sanasta turkos, joka juontuu ranskan adjektiivista turquoise. Tämä tarkoittaa
1361

sananmukaisesti turkkilaista. Nimitys perustuu siihen, että turkoosikiveä on mui-
noin tuotettu Siinailta turkkilaisten hallussa olleesta Mezaratalista. Suomen kirjakie-
lessä turkoosi mainitaan ensi kertaa vuoden 1642 Raamatussa.
H. J. Streng 1915 243; Kluge - Mitzka 1960 Turkis; SKES 1975 turkoosi; Jussila 1998 turkoosi; SSA
2000 turkoosi.
turku, Turku
Sekä yleis- että erisnimenä esiintyvä turku on lainaa muinaisvenäjän sanasta tiirgu,
jota nykyvenäjässä vastaa torg 'tori'. Samasta lähteestä saattaa olla peräisin ruotsin
torg, joka on lainautunut suomeen asussa —> tori. Vanhoja venäläisiä lainoja ovat
myös karjalan turg 'markkinapaikka, tori' sekä viron turg 'tori, markkinat'. Suomen
kirjakielessä turku on kauppapaikan merkityksessä esiintynyt Agricolasta alkaen.
Nykysuomessa se esiintyy enää eräissä vakiintuneissa sanontatavoissa, esim. maail-
man tumilla, turhuuden tumilla. Turun kaupungin nimenä sana on esiintynyt kes-
kiajalta lähtien.
Mikkola 1894 170-171; Plöger 1973 210; SKES 1975 turku; Jussila 1998 turku; SSA 2000 turku.
turma
Vahinkoa tai onnettomuutta merkitsevä turma on lainaa germaanisperäisestä sana-
vartalosta *Hurma-, joka on perustana mm. johdoksissa turmella ja turmio. Germaa-
nisissa nykykielissä sanavartaloa edustavat mm. islannin verbi tyrmä saada taipu-
maan, pakottaa; joutua valtaan; huonontua' ja substantiivi tyrming surkeus, kurjuus,
tuho' ym. Suomen kirjakielessä turma on esiintynyt Agricolasta alkaen jälkiosana
yhdyssanaa tapaturma. Itsenäisenä sanana turma on mainittu Daniel Jusleniuksen
sanakirjassa 1745.
SKES 1975 turma; Nikkilä 1992 OFL 109-110; Jussila 1998 tapaturma, turma; SSA 2000 turma.
turnaus
Ottelusarjaa merkitsevä turnaus on johdos ruotsalaisperäisestä verbistä turnata,
jota suomen kirjakielessä on 1800-luvulla käytetty keskiajan ritarileikkeihin viittaa-
massa. Ruotsissa verbi on tomera tai turnera, saksassa turnieren. Sanavartalo juon-
tuu alkuaan muinaisranskan kääntämistä merkitsevästä verbistä torner. Samasta lai-
naperäisestä turnata-verbistä on johdettu myös turnajaiset. Samannäköistä verbiä
turnata on käytetty myös merkityksessä 'voimistella', mutta tässä merkityksessä se
on lainaa saksan verbistä turnen 'voimistella'. Johdos turnaus on 1800-luvun kir-
jasuomessa tarkoittanut nimenomaan muinaisten ritarien turnajaisia, mutta sanan
merkitys on 1900-luvun puolella muuttunut. Esikuvana on ollut englannin tour-
nament, jolla on edelleen sekä historiallisena terminä turnajaisten että urheilusta
puhuttaessa turnauksen merkitys. Ruotsissa sanat on eriytetty niin, että tornering
merkitsee turnajaisia ja turnering turnausta.
1362

Hellquist 1939 tomera, 2. turne; Renkonen 1954 91; SKES 1975 torneerata; SSA 2000 turnaus.
turpa
Eläimen tai halventavassa mielessä myös ihmisen suun seutua merkitsevällä turpa-
sanalla on laajalti vastineita sukukielissä. Näitä ovat esim. karjalan turpa, lyydin ja
vepsän turb, mordvan turva, marin tilrwö, udmurtin tyrpyja komin tyrp. Sana kuu-
luu ikivanhaan omaperäiseen sanastoon ja sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstru-
oitu * turpa. Suomen kirjakielessä turpa on ensi kertaa mainittu vuoden 1710 tie-
noilla Johan Heinrich Hoppiuksen käsikirjoituksessa.
SKES 1975 turpa; UEW 1988 801; Jussila 1998 turpa; SSA 2000 turpa.
turska
Tärkeää suolaisen veden saaliskalaa (Gadus callarias) merkitsevän turska-sanan
vastineita ovat viron tursk ja liivin turska. Sana on vanha germaaninen laina, jolle
rekonstruoitua kantaskandinaavista alkumuotoa *purska- edustaa mm. nykyruot-
sin torsk. Suomen kirjakielessä turska on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen
tulkkisanakirjassa 1637.
Thomsen 1869 155; SKES 1975 turska; Hofstra 1985 70; Jussila 1998 turska; SSA 2000 turska.
turta
Puutunutta, tunnotonta tms. merkitsevän turta-sanan vastineita ovat inkeroisen
turra ja viron turd 'puolikuiva, kostea; paisunut, turvonnut; tunnoton'. Liivistä on
vastineeksi esitetty verbi turdö 'mädäntyä, lahota' ja vatjasta mm. adverbi turas-
siza 'turtana'. Marista mahdolliseksi vastineeksi on katsottu verbi turtam 'jäykistyä,
kovettua'. Sanavartalon alkuperä on epäselvä. Sitä on arveltu sekä omaperäiseksi
muodosteeksi että germaaniseksi lainaksi, mutta sekä äänneasultaan että merkityk-
seltään täysin moitteetonta alkumuotoa ei ole voitu esittää. Germaaniseksi alkumuo-
doksi on rekonstruoitu *sturÖa-y joka kuuluisi jäykkää tai hedelmätöntä merkitsevän
indoeurooppalaisen juuren *ster- yhteyteen. Samaan etymologiseen yhteyteen kuu-
luu mm. norjan styrd 'jäykkä'. Suomen kirjakielessä turta on ensi kertaa mainittu
niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuk-
sen sanakirjaan vuoden 1770 jälkeen.
SKES 1975 turta; Koivulehto 1979 FS Fromm 151-152; Hofstra 1985 181; UEW 1988 801; Jussila
1998 turta; Koivulehto 1999 VM 155; SSA 2000 turta.
turva
Sanan vastineita ovat inkeroisen, karjalan ja vepsän turva sekä viron turv. Sanaa on
arveltu sekä hyvin vanhaksi indoeurooppalaiseksi että germaaniseksi lainaksi. Indo-
eurooppalaiseksi vertailukohdaksi on esitetty mm. muinaisintian turvä-mi 'olla yli-
voimainen' ja indoeurooppalaisen kantakielen rekonstruktioksi *truö- 'olla vahva,
1363

kestää*. Germaanista yksityiskohtaista lainaetymologiaa ei ole vielä julkaistu, mutta
laina liittynee sanueeseen, jota nykyruotsissa edustaa trygg 'turvallinen'. Suomen
kirjakielessä turva on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen.
SKES 1975 turva-, LÄGLW 1 1991 XX; Jussila 1998 turva; SSA 2000 turva.
turve
Sanalla on vatjaa lukuun ottamatta vastine kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä.
Näitä ovat mm. karjalan turveh, lyydin ja vepsän turbiz, viron turvas ja liivin durba.
Sana on vanha germaaninen laina, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *turbes edustaa
nykyruotsin torv. Suomen kirjakielessä turve on ensi kertaa mainittu herra Martin
maanlain suomennoksessa vuoden 1570 tienoilla.
Thomsen 1860 155; SKES 1975 turve; Jussila 1998 turve; SSA 2000 turve.
turvota
Verbillä on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan ja vatjan turvota, vep-
sän turbota ja viron turbuda. Samasta sanavartalosta on muodostettu myös adjektiivi
turpea, jolla silläkin on vastineita lähisukukielissä. Sanavartalon alkuperä on epä-
selvä. Muiden selitysten puutteessa sitä on arveltu omaperäiseksi deskriptiivisanaksi
tai muiden merkitykseltään samantapaisten omaperäisten sanojen variantiksi. Suo-
men kirjakielessä turvota on nykyasussaan ensi kertaa mainittu eräässä merihätään
joutunutta alusta kuvailevassa kertomuksessa 1771. Jo tätä ennen Daniel Jusleniuk-
sen sanakirjassa 1745 on mainittu samantapainen turpoa.
SKES 1975 turpea; T. Itkonen Vir. 1983 223; Jussila 1998 turvota; SSA 2000 turpea.
tusina
Kahdentoista kappaleen erää merkitsevä tusina on lainaa ruotsin sanasta dussin, joka
alasaksan välityksellä juontuu ranskan sanasta douzaine. Tämä on johdos lukusa-
nasta douze '12'. Suomen kirjakielessä tusina on ensi kertaa mainittu Ljungo Tuo-
maanpojan suomentamassa kaupunginlaissa 1609.
Renvall 1826 256; H. J. Streng 1915 243; SKES 1975 tusina; Jussila 1998 tusina; SSA 2000 tusina.
tuska
Sanalla on liiviä lukuun ottamatta vastineita kaikissa lähisukukielissä. Näitä ovat
inkeroisen, karjalan ja vatjan tuska sekä lyydin, vepsän ja viron tusk. Itämerensuo-
men tuska on lainaa muinaisvenäjän sanasta tuska, jota nykyvenäjässä vastaa toskä.
Suomen kirjakielessä tuska on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoi-
tuksista alkaen.
Akiander Suomi 1845 371; Mikkola 1894 40; Plöger 1973 211-212; SKES 1975 tuska; Jussila 1998
tuska; SSA 2000 tuska.
1364

tuskin
Venäläisperäisestä —> tasfca-sanasta muodostettu adverbi tuskin on kieliopillisesti
ajatellen monikon instruktiivimuoto. Suomen kirjakielessä tuskin on ensi kertaa
mainittu tulkkisanakirjassa Variarum rerum vocabula 1644.
SKES 1975 tuska; Jussila 1998 tuskin; SSA 2000 tuska.
tussi
Alkuaan mustaa, noesta ja sideaineesta sekoitettua väriainetta merkitsevä tussi tai
tussi on lainaa ruotsin sanasta tusch, joka on lainaa saksan vastaavanasta sanasta
Tusche. Tämä on johdos tussilla maalaamista merkitsevästä verbistä tuschen, joka
on lainaa ranskan verbistä toucher 'koskettaa', sittemmin myös 'peittää (mustalla)
värillä'. Sama verbi piilee myös sanassa retusoiday joka alkuaan on merkinnyt sanan-
mukaisesti 'koskettaa uudelleen'. Suomen kirjakielessä tussi on tullut käyttöön
1800-luvun alkupuolella. Sana on mainittu ainakin jo Carl Heleniuksen sanakirjassa
1838.
Hellquist 1939 2. tusch; SSA 2000 tussi.
tuta
Ikivanhan omaperäisen —» tuntea-verbin konsonanttivartaloinen rinnakkaismuoto
tuta on nykysuomessa käytössä lähinnä vakiintuneiden johdosten kantana (—» tut-
tava, tuttu) ja eräissä sananparsissa, esim. Hädässä ystävä tutaan. Suomen kirjakie-
lessä tuta on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1975 tuntea; Jussila 1998 tuta; SSA 2000 tuntea.
tutista
Vapisemista tai tärisemistä merkitsevällä fatfsta-verbillä on vastine useissa lähisuku-
kielissä, esim. karjalan tutissa* lyydin dudista ja viron tutiseda. Sama kanta on myös
vepsän verbissä dudaita. Verbi on selitetty äänteellisesti motivoiduksi deskriptiivisa-
naksi. Suomen kirjakielessä tutista on ensi kertaa mainittu vuonna 1700 J. G. Calam-
niuksen sepittämässä ilolaulussa Narvan taistelun muistoksi.
SKES 1975 tutista; Jussila 1998 tutista; SSA 2000 tutista.
tutka
Ikivanhan kärkeä tai huippua merkitsevän fw£/ca-vartalon (—» tutkia) pohjalta sepi-
tetty tutka on oppitekoinen uudissana, jonka on ottanut nykymerkityksessään
'radar' käyttöön Lauri Hakulinen vuonna 1945. Puheena olevaa laitetta nimitettiin
tätä ennen mm. kaikuradioksi tai radiosilmäksi. Samoihin aikoihin kun uudissana
virallisesti hyväksyttiin ja päästettiin julkisuuteen, saatiin tutkayhteys kuuhun, joten
sana tuli lehdistön välityksellä poikkeuksellisen nopeasti tunnetuksi.
1365

SKS:n kielitoimisto Vir. 1946 504; T. Itkonen Vir. 1970 449; SSA 2000 tutka.
tutkia
Verbin tarkkoja vastineita ovat karjalan tutkie ja vatjan tutkia. Verbi on johdos iki-
vanhasta päätä, kärkeä tai terää merkitsevästä sanavartalosta tutka-, joka suomessa
esiintyy ainoastaan muiden johdosten kantana. Tällainen on esim. loimilangan lop-
pupäätä tai teräaseen terää merkitsevä tutkain. Sanavartalolla on vastineita laajalti
sukukielissä, ja sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *tu8'ka. Verbillä tutkia
ei ole murteissa mitään päähän tai kärkeen liittyviä konkreettisia merkityksiä, mutta
sen on arveltu alkuaan merkinneen terävällä seipäällä tms. koettelemista. Suomen
kirjakielessä tutkia on nykymerkityksessään esiintynyt Westhin tekstistä ja Agrico-
lasta alkaen.
Hakulinen 1938 Hyvä Tuomas 135-136; SKES 1975 tutkain, tutkia; UEW 1988 533-534; Jussila
1998 tutkia; SSA 2000 tutkain.
tuttava
Ikivanhan omaperäisen —» tuntea-verbin konsonanttivartaloisesta rinnakkaismuo-
dosta —» tuta muodostettu passiivin ensimmäisen partisiipin muoto tuttava on kieli-
opillisesti ajatellen sama muoto kuin tuntea-verbistä muodostettu tunnettava. Muo-
don kaikki rakenneosat ovat ikivanhoja, ja täsmälleen samanlaisia muotoja käytetään
samassa merkityksessä myös muissa itämerensuomalaisissa kielissä, esim. karjalassa
ja vatjassa tuttava, lyydissä tuttau, vepsässä tutab ja virossa tuttav. Suomen kirjakie-
lessä tuttava on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1975 tuntea; Jussila 1998 tuttava; SSA 2000 tuntea, tuttava.
tutti
Lapsen imettävää viihdytys- tai ruokintavälinettä merkitsevä tutti on todennäköi-
sesti ainakin osittain lainaa suomenruotsin murteellisesta sanasta tutt, joka merkit-
see sekä tuttia että entisajan imusarvea. Samantapaisia sanoja on muissakin kielissä,
joten on myös mahdollista, että kysymys on alkuaan hoivakieleen kuuluvista, deskrip-
tiivissävyisistä rinnakkaismuodosteista. Suomen kirjakielessä tutti on ensi kertaa
mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787 lapsen imusarven merkityksessä.
SKES 1975 tutti2; Jussila 1998 tutti1; SSA 2000 tutti1.
tuttu
Ikivanhan omaperäisen —> tuntea-verbin konsonanttivartaloisesta rinnakkaismuo-
dosta —> tuta muodostettu passiivin toisen partisiipin muoto tuttu on kieliopillisesti
ajatellen sama muoto kuin tuntea-verbistä muodostettu tunnettu. Suomen kirjakie-
lessä tuttu on esiintynyt Uppsalan evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen.
1366

SKES 1975 tuntea; Jussila 1998 tuttu; SSA 2000 tuttava.
tuuba
Matalaäänistä vaskipuhallinta merkitsevä tuuba juontuu latinan sanasta tuba, joka
alkuaan merkitsee putkea. Jo muinaisilla roomalaisilla tuba merkitsi sotatorvena
käytettyä trumpetin tapaista puhallinsoitinta. Nykyaikainen tuuba on kehitetty
1800-luvun alkupuolella, ja suomalaisena sanana tuuba on tullut käyttöön 1800-
luvun jälkipuoliskolla. Sana mainitaan mm. F. W. Rothstenin latinalais-suomalai-
sessa sanakirjassa 1864, tosin latinan mukaisessa asussa ja merkityksessä. Nykyaikai-
sen soittimen nimityksenä tuuba mainitaan ainakin jo J. A. Hahnssonin ym. sana-
kirjassa 1899.
TSK 9 1917 tuuba; Hellquist 1939 tuba.
tuubi
Putkiloa merkitsevä tuubi on lainaa ruotsin sanasta tub, joka puolestaan juontuu
englannin ranskalaisperäisestä sanasta tube. Tämä juontuu alkuaan latinan sanasta
tubus 'putki' ja kuuluu etymologisesti yhteen alkuaan sotatorvea merkitsevän —»
ftmba-sanan kanssa. Suomen kirjakielessä tuubi on ollut käytössä yleisessä putken
tai torven merkityksessä ennen kuin siitä 1900-luvulla pakkausteknologian kehi-
tyksen myötä on tullut erityisesti putkilon nimitys. Putkilon merkitys puuttuu vielä
esim. vuonna 1924 ilmestyneestä Tietosanakirjaa täydentävästä sivistyssanakirjasta.
Sanalle tuubi ehdotettiin suomennokseksi putkiloa, joka ei kuitenkaan juurtunut
kieleen. Samoin kävi Martti Rapolan ehdottaman purson.
Hellquist 1939 tub; Rapola Vir. 1956 97; SSA 2000 tuubi.
tuudittaa
Pikkuvauvan nukuttamista etenkin heiluttamalla tai keinuttamalla merkitsevä tuu-
dittaa kuuluu etymologisesti samaan yhteyteen kuin kehtoa merkitsevä tuutu ja
nukuttamista merkitsevä tuutia. Sananvartalo on rauhoittavaa ääntelyä tai laula-
mista mukaileva interjektiomainen hoivakielen elementti, josta on myös lähisuku-
kielissä muodostettu samaan aihepiiriin kuuluvia johdoksia, esim. karjalan tuutie
'tuudittaa', vatjan tutu- 'nukkua' ja viron tudu 'uni'. Suomen kirjakielessä tuudittaa
on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745 asussa tuutittaa. Verbi
tuutia on mainittu Henrik Argillanderin laatimassa hautakirjoituksessa 1744. Nuku-
tuslaulun osana esiintyvä tuutilulla on mainittu vuonna 1787 valmistuneen Kristfrid
Gananderin sanakirjan lisäyksissä.
SKES 1975 tuutu; Jussila 1998 tuudittaa, tuutia, tuutilulla; SSA 2000 tuutu.
1367

tuulas
Pimeän aikaan soihdun tai lampun valossa keihästämällä tapahtuvaa kalanpyyn-
tiä merkitsevällä £ww/as-sanalla on vastine kaikissa itäisissä lähisukukielissä. Nämä
ovat yleensä tuulaalla oloa merkitseviä adverbeja, esim. karjalan tuulahalla, lyydin
tutahal ja vepsän tuthou. Sana on vanha balttilainen laina, jota nykyisissä baltti-
laiskielissä vastaa mm. latvian dule tai dulis. Tämä tarkoittaa palavia päreitä, joiden
valossa kalastetaan tai ravustetaan. Suomen kirjakielessä tuulas sekä tästä johdettu
verbi tuulastaa on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
Thomsen 1890 168; SKES 1975 tuulas; Jussila 1998 tuulas, tuulastaa; SSA 2000 tuulas.
tuuli
Sanalla on varmoja etymologisia vastineita itämerensuomesta permiläiskieliin asti,
esim. karjalan ja vatjan tuuli, lyydin ja liivin tul, vepsän tuli, marin tul ja permiläis-
kielten töl. Sanaa on vanhastaan pidetty ikivanhana ja omaperäisenä, vaikka vasti-
neita ei olekaan voitu osoittaa ugrilais- tai samojedikielistä. Vartalon alkuperäiseksi
asuksi on rekonstruoitu * tule. Vartalo saattaa olla vanhempikin, jos pitää paikkansa
se ajatus, että suomalais-permiläisten kielten tuuli edustaisi samaa sanavartaloa *tul-,
jonka johdoksia olisivat useiden etäsukukielten sulkaa' merkitsevät sanat, esim. saa-
men dolgi, komin tyl, unkarin toll ja nenetsin tö. Suomen sulka-sanaa, ei äänteellisistä
syistä yleensä liitetä tähän etymologiaan. Tälle uralilaiselle sanavartalolle on esitetty
myös indoeurooppalainen lainaetymologia. Tätä kautta tuuli voisi olla samaa ikivan-
haa juurta kuin venäjän verbi duf 'tuulla*. Suomen kirjakielessä tuuli on esiintynyt
Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen.
SKES 1975 tuuli; Janhunen 1981 SUSA 77:9 23; Koivulehto 1988 286; UEW 1988 800; Jussila
1998 tuuli; SSA 2000 tuuli.
1 tuuma ajatus, aikomus'
Ajatusta tai aikomusta merkitsevä tuuma on lainaa venäjän sanasta diima ajatus,
miete, tuuma'. Sama sana on lainattu myös inkeroiseen, karjalaan, lyydiin ja vep-
sään. Vatjassa on lainavartalosta muodostettu verbi duumata, jota vastaava verbi on
myös suomen tuumata. Verbi voi olla joko omaperäinen johdos lainasanasta tuuma
tai erillinen laina venäjän verbistä diimai ajatella, miettiä; luulla; aikoa'. Suomen
kirjakielessä tuuma on aikomuksen merkityksessä mainittu ensi kertaa rukouspäi-
viä koskevassa julistuksessa 1731. Verbi tuumata on esiintynyt Daniel Jusleniuksen
sanakirjassa 1745.
Mikkola 1894 112; Plöger 1973 213; SKES 1975 tuuma1; Jussila 1998 tuuma2; SSA 2000 tuuma1.
2 tuuma 'pituusmitta'
Pituusmittaan viittaava tuuma on lainaa ruotsin sanasta tum, joka etymologisesti
kuuluu yhteen peukaloa merkitsevän tumme-sanan kanssa. Tuuman pituus on n.
1368

25 millimetriä tai vanhoissa mitoissa yksi kahdestoistaosa jalkaa, mikä käytännössä
vastaa suunnilleen miehen peukalon leveyttä. Entisaikaan oli käyttää tapana sopivia
ruumiinosia ja niiden nimityksiä mittaamisen apuvälineinä. Suomen kirjakielessä
mittaa merkitsevä tuuma on ensi kertaa mainittu turhaa ylellisyyttä vastustavassa
asetuksessa 1766.
Renvall 1826 257; Hellquist 1939 tum; SKES 1975 tuuma; Jussila 1998 tuuma; SSA 2000 tuuma.
tuupata
Sysäämistä tai tyrkkäämistä merkitsevän tuupata-verbin tai samasta kannasta joh-
detun tuuppia-verbin vastineita ovat karjalan tuupata, vatjan tuuppia ja viron tuu-
pida. Verbejä on arveltu äänteellisesti motivoiduiksi deskriptiivisanoiksi. Suomen
kirjakielessä tuuppia on ensi kertaa mainittu Samuel Forseenin laatimassa Ruotsin
valtakunnan lain suomennoksen käsikirjoituksessa 1738, ja tuupata on esiintynyt
Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
SKES 1975 tuupata; Jussila 1998 tuupata, tuuppia; SSA 2000 tuupata.
tuura
Jään rikkomisessa käytettävää varrellista teräasetta merkitsevän tawra-sanan vas-
tineita ovat inkeroisen tuura ja viron tuur. Vatjan vastine duura merkitsee veden
loiskuttamisessa ja kalojen pelottamisessa tarvittavaa porkkaa eli tarvointa. Sana on
balttilainen laina, jota nykyliettuassa vastaa durä 'rautakanki, tuura' ja latviassa dure
'tuura, kanki' ym. Suomen kirjakielessä tuura on ensi kertaa mainittu Daniel Jus-
leniuksen sanakirjassa 1745.
Thomsen 1890 168-169; SKES 1975 tuura; Jussila 1998 tuura; SSA 2000 tuura.
tuurata
Vuorottelemista merkitsevä tuurata on lainaa ruotsin samaa merkitsevästä verbistä
tura, joka on johdos sanasta tur 'vuoro'. Suomessa tuurata on tyypillisesti murteiden
ja arkisen puhekielen sana, jota on alettu kirjakielessä käyttää 1900-luvun alkupuo-
lella.
SKES 1975 tuuri1; SSA 2000 tuuri1.
tuuri
Onnea tai vuoroa merkitsevä tuuri on lainaa ruotsin samaa merkitsevästä sanasta
tur. Tämä juontuu alkuaan ranskan kierrosta yms. merkitsevästä sanasta tour (—»
turisti). Suomen murteissa tuuri on yleinen sana, mutta kun se on sävyltään arkinen,
sitä ei juurikaan ole käytetty kirjakielessä ennen 1900-lukua. Vielä 1900-luvun alku-
puolellakin se on esiintynyt lähinnä kaunokirjallisuudessa.
SKES 1975 tuuri1; SSA 2000 tuuri1.
1369

tuutti
Suppiloa tai tötteröä merkitsevä tuutti on lainaa ruotsin sanasta tut. Sana on suo-
mesta lainattu myös karjalaan, jossa tuutti merkitsee tuohesta tehtyä sangallista
marjakoria. Suomen kirjakielessä tuutti on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen
sanakirjassa 1745.
SKES 1975 tuutti; Jussila 1998 tuutti; SSA 2000 tuutti.
tyhjä
Sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan ja vatjan ttihjä, lyydin ja
vepsän tiihdy viron ttihi ja liivin tijä. Saamen dusii 'turha, tyhjä' on lainaa itämeren-
suomesta. Itämerensuomen tyhjä on vanha balttilainen laina, jota nykyisissä baltti-
laisissa kielissä vastaavat liettuan tuscias 'tyhjä, köyhä; turha' ja latvian tukss 'tyhjä,
joutilas, köyhä, turha, hyödytön'. Suomen kirjakielessä tyhjä on esiintynyt Agrico-
lasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
Thomsen 1869 80 ja 1890 233; SKES 1975 tyhjä; Jussila 1998 tyhjä; SSA 2000 tyhjä.
tyhmä
Sanan tarkkoja vastineita ovat karjalan tyhmä ja viron murteellinen tuhm, ja sama
vartalo on myös lyydin kömpelöä merkitsevässä johdoksessa tuhmäk. Tyhmä on
germaanisperäiseksi arvellun mutta alkuperältään kiistanalaisen —» ta/zma-sanan
etuvokaalinen, affektiivinen variantti. Suomen kirjakielessä tyhmä on esiintynyt
Agricolasta alkaen.
Karsten 1915 150; SKES 1975 tyhmä; Jussila 1998 tyhmä; SSA 2000 tyhmä.
tykki
Kanuunaa tai vastaavaa raskasta tuliasetta merkitsevä tykki on lainaa ruotsin sanasta
stycke, joka merkitsee sekä kappaletta että kanuunaa. Jälkimmäinen merkitys on lai-
nattu saksan kautta ranskasta, jossa tykistä on käytetty nimitystä piece dartillerie eli
'tykistön kappale t. osa'. Suomen kirjakielessä tykki on ensi kertaa mainittu Ericus
Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637 ruotsalaistyyppisessä asussa stykki.
Renvall 1826 258; H. J. Streng 1915 243; Hakulinen Vir. 1968 242; SKES 1975 tykki; Jussila 1998
tykki; SSA 2000 tykki.
tykyttää
Sykkimistä tai muuta rytmikästä jyskytystä merkitsevän tykyttää-verbin tai samasta
vartalosta muodostetun tykkiä-verbin vastineita ovat inkeroisen tykkää, karjalan
tykytteä tai tykkeä, lyydin fiikuttädäy vepsän fukta, vatjan tilkkiä ja viron murteel-
linen tukka-. Verbit ovat johdoksia sykkivää ääntä mukailevasta interjektiomaisesta
kannasta. Saman motivaation pohjalta syntyneitä vastaavan tyyppisiä sanoja on
1370

muissakin kielissä. Suomen kirjakielessä tykyttää on ensi kertaa mainittu Maskun
Hemmingin virsikirjassa 1605 ja tykkiä Kristfrid Gananderin julkaisemassa satuko-
koelmassa 1784.
SKES 1975 tykkiä; Jussila 1998 tykkiä, tykyttää; SSA 2000 tykyttää.
tykätä
Sävyltään arkikielinen tykätä 'pitää jostakin, olla jotakin mieltä' on lainaa ruotsin
verbistä tycka. Suomen kirjakielessä tykätä on ensi kertaa mainittu vuoden 1701 vir-
sikirjassa.
SKES 1975 tykätä; Jussila 1998 tykätä; SSA 2000 tykätä.
tykö
Länsimurteille ominainen tilasuhteen ilmaus tykö luo' on vanhan omaperäisen —>
fyvf-sanan epäsäännöllisesti kehittynyt taivutusmuoto. Sanasta on murteissa monen-
laisia variantteja, mm. työ, tyve, tyhe ja tyhö. Myös vatjassa on käytössä vastaavanlai-
nen muoto tuvee 'luo'. Suomen kirjakielessä tykö on useina variantteina esiintynyt
Agricolasta ja kaikista samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
Tuomi 1973 FS E. Itkonen 421-432; T. Itkonen Vir. 1974 25-32; SKES 1975 tykö; Jussila 1998
tykö; SSA 2000 tykö.
1 tylli 'eräs kahlaajalintu'
Charadrius-suvun kahlaajiin viittaava tylli on linnun ääntelyä jäljittelevä, onoma-
topoeettinen nimitys. Charadrius hiaticula -lajin nimeksi se on vakiinnutettu 1920-
luvulla, tätä ennen samasta lajista on käytetty mm. nimityksiä tyllikurmitsa, ranta-
raukkoy rantaraukka, rantasipi)* rantatilleri. Nimitykset tyllikurmitsay tyllikkä)* tylli
ovat peräisin kansankielestä, ja kirjakielessä ne on ensi kertaa mainittu 1870-luvulla.
Myös virossa on saman lajin nimenä onomatopoeettinen tiili.
SKES 1975 tylli1; SSA 2000 tylli1; Häkkinen 2003 L133-136.
2 tylli 'harsokangas'
Jäykähköä harsokangasta merkitsevä tylli on lainaa ruotsin sanasta tyll, joka saksan
välityksellä juontuu ranskan sanasta tulle. Tämä on alkuaan viitannut Tullen kau-
punkiin, jossa tyllikangasta aikoinaan on alettu valmistaa. Suomalaisena sanana tylli
on tullut käyttöön 1800-luvun loppupuolella.
Renkonen 1954 222; Kluge - Mitzka 1960 Tulle; SKES 1975 tylli; SSA 2000 tylli.
tylppä
Sanalla on vastineita kautta itämerensuomen, esim. karjalan tylppä, vepsän tiilpäk,
vatjan tulppa, viron tulp ja liivin tilp. Sana lienee johdos samasta vartalosta, josta on
1371

muodostettu myös —» tylsä. Vartalon alkuperä on tuntematon. Suomen kirjakielessä
tylppä on ensi kertaa mainittu Jacob Widmanin sepittämässä valitusrunossa vuonna
1743 merkityksessä 'tyhmä'.
SKES 1975 tylppä; Jussila 1998 tylppä; SSA 2000 tylppä.
tylsä
Sanalla on vastineita kautta itämerensuomen, esim. inkeroisen tultsä, karjalan tylttsä,
vepsän fitfts, viron vanhentunut tiilts ja liivin tölza. Sana on todennäköisesti johdos
samasta vartalosta, josta on muodostettu myös —» tylppä. Vartalon alkuperä on tun-
tematon. Suomen kirjakielessä tylsä on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1975 tylsä; Jussila 1998 tylsä; SSA 2000 tylsä.
tyly
Töykeää, kovasydämistä, vanhassa kielessä myös itsepäistä tai tyhmää merkitsevällä
ty/y-sanalla ei ole varmoja vastineita sukukielissä. Mahdollisena vastineena on esi-
tetty viron substantiivi tiili, joka merkitsee riitaa, kiusaa tai vaivaa. Sen sijaan samaan
etymologiseen yhteyteen kuuluvalla, suomen vanhassa kirjakielessä ja lounaismur-
teissa esiintyvällä adjektiivilla tylkeä Vastenmielinen, epämiellyttävä, kolkko' on vas-
tineena karjalassa tylkie, virossa tulgas ja liivissä tilkaz. Sanavartalon alkuperä on
tuntematon. Samaan etymologiseen yhteyteen kuuluu mahdollisesti myös kantaosa
tyl- sanoissa -* tylppä ja —» tylsä. Suomen kirjakielessä tyly on esiintynyt Agricolasta
alkaen, samoin murteellinen tylkeä.
SKES 1975 tylkeä, tyly; Jussila 1998 tyly; SSA 2000 tylkeä, tyly.
tympeä
Vastenmielistä, etovaa, ihmisistä puhuttaessa myös halutonta ja tylyä merkitsevällä
tympeä-sanalla on vastine ainoastaan karjalassa. Sana on rakenteeltaan selvästi joh-
dos, mutta on epäselvää, mistä vartalosta se on muodostettu. Mahdollisesti se on
liitettävissä siihen germaaniseen *dwmfra-sanueeseen, josta juontuu muinaisruot-
sin tyhmää, mykkää, heikkoa, epäselvää yms. merkitsevä dumber, nykyruotsin dum.
Suomen kirjakielessä tympeä on ensi kertaa mainittu 1770-luvulla, mm. Henrik
Achreniuksen viinan keitosta kertovassa runossa.
Hellquist 1939 dum; SKES 1975 tympeä; Jussila 1998 tympeä; SSA 2000 tympeä.
tynkä
Sanalla on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen ja vatjan turjkä, karja-
lan tynkä tai tynki, viron tunk ja liivin tirjk. Sana on selitetty johdokseksi ikivanhan
—» tyvi-san&n alkuperäisestä vartalosta *turje. Suomen kirjakielessä tynkä on ensi
kertaa mainittu rukouspäiviä koskevassa asiakirjassa 1647. Jo Agricolan kielessä
1372

on mainittu tukipuuta tai pönkkää merkitsevä tynku joka kuulunee etymologisesti
samaan yhteyteen. Itämerensuomen tynkä- ja tynfcf-sanoille on toisaalta esitetty vas-
tine myös saamesta, ja mikäli tämä rinnastus verbiin caggat 'tukea, pönkittää' ym.
pitää paikkansa, sanat eivät kuulu tyvi-sanan yhteyteen.
SKES 1975 tynkä; Jussila 1998 tynku tynkä; Sammallahti 1999 PP 76; SSA 2000 tynkä.
tynnyri
Suuren säilytys- ja kuljetusastian ja vanhan vetomitan nimitys tynnyri on lainaa
myöhäismuinaisruotsin tunna- tai fy/tna-sanan monikkomuodosta tunnor tai tyn-
nor. Sama sana on lainattu myös karjalaan. Suomen kirjakielessä tynnyri on esiinty-
nyt Agricolasta alkaen.
Renvall 1826 260; H. J. Streng 1915 243; SKES 1975 tynnyri; SSA 2000 tynnyri.
typerä
Sanan ainoa vastine on karjalan typerä. Alkuperä on epäselvä. Sanaa on arveltu sekä
sameaa tai epäselvää merkitsevän murteellisen pjytera-sanan variantiksi että kaa-
tumista tai pyörtymistä merkitsevän tupertua-verbin etuvokaaliseksi johdokseksi.
Suomen kirjakielessä typerä on ensi kertaa mainittu hyviä käytöstapoja opettavassa
kirjasessa 1761. Pyterä on esiintynyt jo Agricolan kielessä.
Ahlqvist 1877 61; SKES 1975 typerä; Jussila 1998 typerä; SSA 2000 typerä.
typpi
Alkuaineen nimitys typpi on nuoren kemian opiskelijan Julius Krohnin muodos-
tama uudissana vuodelta 1862. Sana on muodostettu murteellisesta verbistä typehtyä
'tukehtua, sammua' sen perusteella, että typpi on palamaton ja palamisen tukahdut-
tava alkuaine. Samasta alkuaineesta on 1800-luvulla käytetty myös tukahtua-verbin
yhteyteen kuuluvaa johdosta tuko.
Rapola 1960 typpi; SKES 1975 typehtyä; SSA 2000 typehtyä.
tyranni
Hirmuvaltiasta merkitsevä tyranni on lainaa ruotsin sanasta tyrann, joka juontuu
alkuaan latinan sanasta tyrannus 'yksinvaltias, hirmuvaltias'. Tämä on lainaa krei-
kan samaa merkitsevästä sanasta tyrannos. Suomen kirjakielessä tyranni on esiinty-
nyt Agricolasta alkaen. Nykysuomessa tyranni voi tarkoittaa myös Amerikassa eläviä
siepon tapaisia lintuja. Tässä merkityksessä nimi on käännöslainaa heimon latinan-
kielisestä nimityksestä Tyrannidae, joka perustuu lintujen aggressiiviseen käyttäyty-
miseen.
H. J. Streng 1915 244; SKES 1975 tyranni; Koukkunen 1990 tyranni; Jussila 1998 tyranni; SSA
2000 tyranni.
1373

tyrehtyä
Veren, veden tms. virtauksen lakkaamiseen viittaavalla tyrehtyä-verbiMä ei ole var-
sinaisia vastineita sukukielissä, mutta samaan yhteyteen kuuluvalla —» fynä-verbillä
on vastine karjalassa. Molemmat ovat selvästi johdoksia, ja vartalo on mahdollisesti
ikivanha *tyre- (—» tyrmistyä), jolla on vastineita sukukielissä ainakin permiläiskie-
liin ja mahdollisesti jopa samojedikieliin asti. Suomen kirjakielessä tyrehtyä on ensi
kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
SKES 1975 tyrehtyä, tyrmä2; Jussila 1998 tyrehtyä-, SSA 2000 tyrä2.
tyriä
Tyhmyyksien tekemistä, epäonnistumista yms. merkitsevän tyriä-verbin vastine on
karjalan tyrie 'kasvaa kituen, hitaasti; kulkea hitaasti'. Verbi on johdos vartalosta
*tyre-, jolla on mahdollisia vastineita etäsukukielissä (—> tyrmistyä). Tyriä on tyypil-
lisesti arkisen puhekielen sana, jota on käytetty varsinkin sotilasslangissa. Suomen
kirjakielessä sitä on 1900-luvun alkupuolelta lähtien jonkin verran käytetty mm.
sotilaiden oloja ja elämää kuvaavissa kirjoituksissa.
Hämäläinen 1963 tyriä; SKES 1975 tyrä1; SSA 2000 tyrä1.
tyrmistyä
Verbi on johdos murteellisesta sanasta tyrmä, joka merkitsee mm. kankeaa, ynseää,
tylyä ja kurjaa. Tyrmä on puolestaan johdos vanhemmasta *£yre-vartalosta, jonka
etäsukukielisiksi vastineiksi on esitetty mm. saamen darrat 'jäykistyä, kangistua,
kovettua', udmurtin ja komin tyr 'täysi' sekä selkupin tir 'täysi'. Sanavartalon alku-
peräiseksi asuksi on rekonstruoitu *tire ja merkitykseksi 'täysi'. Suomen kirjakie-
lessä tyrmistyä on jäykistymisen merkityksessä ensi kertaa mainittu niiden lisäysten
joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan
vuoden 1770 jälkeen.
SKES 1975 tyrmä2; UEW 1988 524; Jussila 1998 tyrmistyä; SSA 2000 tyrmätä.
tyrmä
Vankilaa tai putkaa merkitsevä tyrmä on lainaa venäjän sanasta tjufmä. Sama sana on
lainautunut myös useisiin lähisukukieliin. Suomen kirjakielessä tyrmä on ensi kertaa
mainittu vuonna 1842 G. J. Mechelinin venäläis-suomalaisessa sanaluettelossa.
Ahlqvist 1871 164; Mikkola 1894 171; Plöger 1973 213; SKES 1975 tyrmä1; SSA 2000 tyrmä.
tyrmätä
Verbi on johdos murteellisesta sanasta tyrmä, joka merkitsee mm. kankeaa, ynseää,
tylyä ja kurjaa. Etelä-Pohjanmaalla tunnettu sanontatapa mennä tyrmään merkitsee
pökertymistä, tainnoksiin menemistä. Tyrmä on puolestaan johdos vanhemmasta
1374

**yre-vartalosta, jolle on esitetty vastineita myös etäsukukielistä (—> tyrmistyä).
Verbi tyrmätä on tullut suomen kirjakieleen vasta 1800-luvun puolimaissa, mutta
siitä muodostettu johdos tyrmäys on esiintynyt jo Kristfrid Gananderin sanakirjassa
1787. Nyrkkeilyterminä tyrmäys (englanniksi knock-out) on ainakin jo V. Hämeen-
Anttilan toimittamassa Uudessa tietosanakirjassa 1932.
SKES 1975 tyrmä2; Jussila 1998 tyrmäys; SSA 2000 tyrmätä.
tyrni
Piikikästä, etenkin rannikoilla kasvavaa ja mehukkaita oranssinkeltaisia marjoja tuot-
tavaa pensasta (Hippophae rhamnoides) merkitsevän fyrm-sanan vastine on viron
paatsamaa merkitsevä ttirn. Sana on lainaa skandinaaviselta taholta siitä sanasta,
jota edustavat mm. muinaisnorjan pyrnir ja muinaisruotsin thörne, jotka kumpikin
merkitsevät jotakin piikikästä pensasta. Samaan yhteyteen kuuluu nykyruotsin törne
'orjanruusu'. Skandinaavinen sana on alkuaan johdos piikkiä merkitsevästä sanasta.
Suomen kirjakielessä tyrni on ensi kertaa mainittu H. A. Reinholmin laatimassa kas-
vinnimiluettelossa vuonna 1850.
Toivonen 1917 SUSA 34:2b 29-30; Hellquist 1939 törne; SKES 1975 tyrni; SSA 2000 tyrni.
tyrsky
Vaahdoten murtuvaa lainetta ja tästä roiskuvaa vettä merkitsevällä fyrsfcy-sanalla on
tarkka vastine vain karjalassa. Virosta vastineeksi on esitetty verbi tiirskida aivastaa'
rinnastuu muodostustavaltaan suomen verbiin tyrskiä, joka voi tarkoittaa mm. pyrs-
kähtelevää itkemistä. Sanat ovat johdoksia pärskymisen ääntä jäljittelevästä inter-
jektiomaisesta kannasta, ja ne voivat olla myös saman motivaation pohjalta erikseen
muodostettuja. Suomen kirjakielessä tyrsky on ensi kertaa mainittu Kristfrid Ganan-
derin sanakirjassa 1787. Verbi tyrskiä on tullut kirjakieleen 1800-luvulla. Sana mai-
nitaan ainakin jo G. E. Eurenin sanakirjassa 1860.
SKES 1975 tyrsky; Jussila 1998 tyrsky; SSA 2000 tyrsky.
tyttö
Sanan vastineita ovat inkeroisen tuttöi, karjalan tyttö, lyydin t'utföy vepsän fut'ei>
vatjan ttittö, viron murteellinen tute ja Salatsin liivin tiitti. Sanat ovat hellitteleviä,
johdoksen tapaisia variantteja balttilaisperäisestä lainasanasta —> tytär. Suomen kan-
sankielessä tyttö on tyypillisesti itämurteinen sana. Kirjakielessä tyttö on ensi kertaa
mainittu 1600-luvun lopulla Gregorius Kihlin sepittämässä häärunossa, mutta se on
ollut äärimmäisen harvinainen 1800-luvun alkupuolelle asti. Vanhassa kirjakielessä
on yleensä käytetty samassa merkityksessä ruotsalaisperäistä pi/fca-sanaa.
SKES 1975 tyttö; Jussila 1998 tyttö; SSA 2000 tyttö.
1375

tytär
Sanalla on vastineita kaikissa lähisukukielissä ja saamessa. Näitä ovat karjalan ja
vatjan tytär, vepsän futar, viron tutar, liivin tidär ja eteläsaamen däktier. Sana on
selitetty balttilaiseksi lainaksi, ja sen edustaja nykyliettuassa on dukte. Myös mord-
vassa on samaan etymologiseen yhteyteen kuuluva sana fejfef, mutta tämä ei vält-
tämättä ole lainaa täsmälleen samasta lähteestä kuin Itämeren ympäristöön lainattu
fytör-sana, sillä balttilaiskieliä on aiemmin ollut enemmän kuin nykyään ja niiden
puhuma-alue on ulottunut Volgan yläjuoksulle asti. Suomen kirjakielessä tytär on
esiintynyt Uppsalan evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen.
Thomsen 1869 92 ja 1890 167; SKES 1975 tytär, Jussila 1998 tytär, SSA 2000 tytär.
tyven
Sanan rinnakkaismuodolla —> tyyni on vastineita laajalti itämerensuomalaisissa
kielissä, mutta fyvett-muodolla on vastine vain koillisvirossa, ja sekin on ilmeisesti
suomesta lainattu. Tarkkoja vastineita on kuitenkin osoitettu etäsukukielten puo-
lelta ainakin ugrilaiskielistä. Näitä ovat mansin tawant)a hantin tewen. Vastineiden
perusteella sanavartalon alkuperäiseksi suomalais-ugrilaiseksi asuksi on rekonstru-
oitu *tiwä ja alkuperäiseksi merkitykseksi 'hiljainen, rauhallinen'. Koska suomalais-
ugrilaiset sanavartalot ovat enimmäkseen olleet kaksitavuisia, vartaloltaan kolmita-
vuisen tyven-sanan (tyvene-) on arveltu olevan alkuaan johdos. Suomen kirjakie-
lessä tyven on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen. Agricolalla on myös
tyyntymistä merkitsevät johdokset tyventyä ja tyvetä.
SKES tyven; Hahmo 1994 GA 44-48; Jussila 1998 tyven, tyventyä, tyvetä; SSA 2000 tyven.
tyvi
Rungon tai varren alapäätä merkitsevällä fyvi-sanalla on laajalti vastineita sukukie-
lissä. Näitä ovat esim. karjalan, vatjan ja viron tyvi, lyydin ja vepsän ftivi, liivin tVuv,
marin turj, udmurtin din, komin din ja unkarin to. Sana lasketaan ikivanhaan oma-
peräiseen sanakerrostumaan kuuluvaksi ja sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstru-
oitu *titje tai *turje. Suomen kirjakielessä tyvi on ensi kertaa mainittu Daniel Jus-
leniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1975 tyvi; UEW 1988 523-524; Jussila 1998 tyvi; SSA 2000 tyvi.
tyydyttää
Verbillä ei ole tarkkoja vastineita sukukielissä. Karjalan tyyvytteä lienee lainaa suo-
mesta, viron tuutada tai tiiitada merkitsee 'kyllästyttää, ikävystyttää, tympäistä'. Tyy-
dyttää on johdos alkuperältään epäselvästä verbistä —» tyytyä. Suomen kirjakielessä
tyydyttää on nykyasussaan ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa
1787, mutta jo Agricolan kielessä on esiintynyt lyhytvokaalinen tydyttää samassa
merkityksessä.
1376

SKES 1975 tyytyä; Jussila 1998 tydyttää, tyydyttää-, SSA 2000 tyytyä.
tyyli
Tapaa, käytäntöä, aistikkuutta ym. merkitsevä tyyli on lainaa ruotsin vanhassa kie-
lessä esiintyneestä sanasta styl, jota nykyruotsissa vastaa stil Sana juontuu alkuaan
latinasta, jossa stilus merkitsee kirjoituspiirrintä, kirjoittamista, kirjallista harjoitusta
tai sommittelua. Suomen kirjakielessä sana on ensi kertaa mainittu ruotsalaistyyp-
pisessä asussa styyli kalenterin muuttamista koskevassa asetuksessa vuonna 1752,
mutta nykyasussaan vasta 1800-luvun loppupuolella, mm. Elias Lönnrotin sanakir-
jassa 1880.
TSK 9 1917 tyyli; SKES 1975 tyyli; Jussila 1998 tyyli; SSA 2000 tyyli.
tyyni
Sanalla on tarkkoja vastineita lähisukukielissä, esim. karjalan tyyni, lyydin ja vepsän
f tiun sekä vatjan tuiini. Viron murteellinen tutin saattaa olla lainaa suomesta. Sana
on selitetty johdokseksi vanhasta *tave-vartalosta, jonka alkuperäisemmäksi asuksi
on rekonstruoitu *tiwä ja josta on muodostettu myös —> tyven. Suomen kirjakielessä
tyyni on ensi kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Por-
than on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla. Jo tätä ennen on samaa
merkitsevä tyynä mainittu Henrik Florinuksen sananlaskukokoelmassa 1702.
SKES 1975 tyven; Jussila 1998 tyyni; SSA 2000 tyven.
tyyny
Päänalusta merkitsevä tyyny on lainaa ruotsin sanasta dyna. Ruotsin sana merkit-
see alkuaan sananmukaisesti untuvaista, untuvilla varustettua ja kuuluu etymolo-
gisesti yhteen untuvaa merkitsevän dtm-sanan kanssa. Suomen kirjakielessä tyyny
on ensimmäistä kertaa mainittu itsenäisenä sanana herra Martin maanlain suomen-
noksessa vuoden 1570 tienoilla. Jo tätä ennen on Agricola käyttänyt yhdyssanaa nis-
katyyny.
Becker 1824 3; H. J. Streng 1915 245; Hellquist 1939 dyna; SKES 1975 tyyny; Jussila 1998 niska-
tyyny, tyyny, SSA 2000 tyyny.
tyyppi
Perusmuotoa tai mallia merkitsevä tyyppi on lainaa ruotsin sanasta typ, joka rans-
kan välityksellä juontuu latinan sanasta typus 'kuvio, malli'. Latinan sana on lainaa
kreikasta, jossa typos on johdos lyömistä merkitsevästä verbistä ja merkitsee mm.
lyöntiä, jälkeä, kuviota tai mallia. Suomen kirjakielessä tyyppi on ensimmäistä kertaa
mainittu Agathon Meurmanin sivistyssanakirjassa 1890. Meurmanilla on myös joh-
dos tyypillinen, tosin astevaihteluttomassa muodossa tyyppillinen.
1377

Hellquist 1939 typ; Koukkunen 1990 tyyppi; SSA 2000 tyyppi.
tyyrpuuri
Laivan perästä katsoen oikeata puolta merkitsevä tyyrpuuri on lainaa ruotsin sanasta
styrbord. Sanan alkuosa kuuluu yhteen ohjaamista merkitsevän sfyra-verbin kanssa,
joten styrbord on tarkoittanut alkuaan sananmukaisesti sitä aluksen puolta, jossa
ohjaamiseen käytetty airo tai peräsin on ollut. Suomen kirjakielessä tyyrpuuri on
ensimmäistä kertaa mainittu merikapteeni Albin Stjerncreutzin laatimassa merisa-
nakirjassa 1863.
Hellquist 1939 styre; SKES 1975 tyyri; SSA 2000 tyyrpuuri.
tyyssija
Kansankielessä mm. vakituista olinpaikkaa tai lepopaikkaa merkitsevä tyyssija on
yhdyssana, jonka jälkiosana on germaanisperäinen —> sija ja alkuosana tyvi-sanan
yhteyteen kuuluva johdos *tyvys. Saman vanhan tyvi-sanan johdoksiin kuuluu myös
luona olemista ilmaiseva—» tykö. Suomen kirjakieleen tyyssija on tullut 1800-luvulla.
Sana on mainittu ainakin jo G. E. Eurenin sanakirjassa 1860.
SKES 1975 tykö; Hakulinen 1979 39; SSA 2000 tyyssija.
tyystin
Adverbi tyystin on ikivanhan -» fyvi-sanan konsonanttivartaloon tyv- perustuva
johdos. Vartalon loppukonsonantti on tavun lopussa säännöllisesti vokaaliutunut,
jolloin on muodostunut vartalo tyy-, ja tähän on lisätty adverbin johdin -stin. Toi-
nen samalla tavoin mutta eri johtimella muodostettu adverbi on tyyten. Samasta tyy-
vartalosta on muodostettu myös terminatiivi tyynni, joka alkuperäinen merkitys on
sananmukaisesti 'tyveen asti'. Suomen kirjakielessä tyystin on ensi kertaa mainittu
eräässä perunkirjassa 1798, mutta tyynni on esiintynyt jo Westhin tekstistä ja Agri-
colasta alkaen.
SKES 1975 tyynni; Jussila 1998 tyynni, tyystin; SSA 2000 tyynni.
tyytyä
Verbin ainoa tarkka vastine on karjalan tyytyö, joka sekin saattaa olla laina suomesta.
Suomen itämurteissa verbin ensi tavun vokaali on pitkä kuten nykyisessä kirjakie-
lessäkin, sen sijaan länsimurteissa ja vanhassa kirjakielessä esiintyy lyhytvokaalinen
tytyä. Tämä voi merkitä mm. 'ehtyä, lakata, pysähtyä, tympeytyä, kyllästyä*. Viron
samantapainen tiidida merkitsee Väsyä, ikävystyä, kyllästyä*. Sanavartalon vanhaksi
merkitykseksi on oletettu 'täyttyä', mutta alkuperä on epäselvä. Suomen kirjakielessä
lyhytvokaalinen tytyä on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista
alkaen, pitkävokaalinen nykyasu on ensimmäistä kertaa mainittu Kristfrid Ganan-
derin sanakirjassa 1787.
1378

SKES 1975 tyytyä; Jussila 1998 tytyä, tyytyä; SSA 2000 tyytyä.
työ
Sanalla on varma etymologinen vastine kaikissa lähisukukielissä sekä mordvassa,
esim. karjalan työ, vepsän iö 'pellava (muokkausvaiheessaan t. valmiiksi muokat-
tuna)', vatjan ja viron töö, liivin tie ja ersämordvan t'ev. Sanan alkuperäiseksi asuksi
on rekonstruoitu *tewe. Levikkinsä suppeudesta huolimatta työ on yleensä katsottu
vanhaksi ja omaperäiseksi sanaksi, mutta sille on ehdotettu myös germaanista lai-
naetymologiaa, jonka mukaan se juontuisi kantaverbistä *tew-. Lähtömuodoksi
sopivaa substantiivia ei germaaniselta taholta ole kuitenkaan osoitettavissa, sellai-
nen voidaan ainoastaan olettaa. Suomen kirjakielessä työ on esiintynyt Agricolasta
ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen. Agricolalla on myös yhdyssanat työ juhta
ja työmies.
SKES 1975 työ; UEW 1988 796; Koivulehto Vir. 1996 333-334; Jussila 1998 työ, työjuhta, työmies;
SSA 2000 työ.
työntää
Verbillä on varmoja vastineita eräissä lähisukukielissä; näitä ovat karjalan työnteä,
lyydin fuöttä ja vepsän fönttä 'lähettää'. Vastineita on esitetty myös etäsukukielistä,
esim. udmurtin tujny 'pistää, työntää sisään', komin tojny survoa, rouhia; sysätä,
työntää', mansin tag- 'pistää, työntää, tunkea' ja unkarin tuz 'kiinnittää, naulata; pis-
tää, polttaa', mutta nämä ovat etenkin äännehistoriallisten syiden takia epävarmoja.
Sanavartalon alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *tek3-. Toisaalta on mahdol-
lista, että itämerensuomen sanat ovat -* työ-sanan johdoksia eivätkä kuulu ollen-
kaan mainittujen etäsukukielten sanojen yhteyteen. Suomen kirjakielessä työntää
on ensimmäistä kertaa mainittu saarnassa, jonka Matias Salamnius kirjoitti vuonna
1690 Juhana Gezeliuksen muistoksi.
SKES 1975 työntää; UEW 1988 520; Jussila 1998 työntää; SSA 2000 työntää.
tähde
Jäännöksiä merkitsevällä tö/zde-sanalla ei ole etymologisia vastineita lähisukukie-
listä, mutta etäsukukielten puolelta varmana vastineena pidetään saamen sanaa däkti
'luu'. Epävarma vastine on unkarin ruumista merkitsevä tetem, joka vanhassa kie-
lessä on tarkoittanut myös luuta. Vastineiden harvalukuisuudesta huolimatta sanaa
on arveltu ikivanhaksi ja omaperäiseksi ja sen suomalais-ugrilaiseksi alkumuodoksi
on rekonstruoitu *täktä. Toisaalta on esitetty sellainenkin mahdollisuus, että tähde
olisi johdos sanasta —» tähti, joka taivaankappaleen lisäksi on vanhastaan merkinnyt
mm. merkkiä tai jälkeä. Merkityksen muutos olisi tapahtunut sen tapaisissa kan-
sankielisissä sanontatavoissa kuin panna tähteelle 'panna tallelle'. Tämänkin selityk-
sen mukaan tähde kuuluisi vanhaan omaperäiseen sanastoon. Suomen kirjakielessä
tähde on esiintynyt Agricolasta alkaen.
1379

SKES 1975 tähde; UEW 1988 515-516; Jussila 1998 tähde; SSA 2000 tähde.
tähden
Postpositio tähden on kieliopillisesti ajatellen yksikön instruktiivimuoto sanasta
—> tähti. Myös itäisissä lähisukukielissä käytetään tähti-sanan muotoja vastaavalla
tavalla, esim. karjalan täh tai tähen, lyydin fiäi ja vepsän fäht merkitsevät 'tähden'.
Suomen kirjakielessä tähden on esiintynyt Agricolasta ja kaikista samanaikaisista
käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1975 tähden; Jussila 1998 tähden; SSA 2000 tähden.
tähdätä
Verbin ainoa vastine on karjalan tähteä 'kohdistaa, tarkentaa, tähdätä' ym. Tähdätä
on johdos sanasta —» tähti, joka tässä tapauksessa on merkinnyt merkkiä, täplää tai
muuta pilkan tapaista kohdetta. Suomen kirjakielessä tähdätä on ensimmäistä ker-
taa mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637.
SKES 1975 tähdätä; Jussila 1998 tähdätä; SSA 2000 tähdätä.
tähkä
Sanalla on vastineita useimmissa itämerensuomalaisissa kielissä, esim. inkeroisessa,
karjalassa tähkä, lyydissä ja vepsässä iähk ja vatjassa tähtsi. Sanan alkuperä on epä-
selvä. Yhtään uskottavaa lainaetymologiaa ei ole esitetty, vaan sanaa on yritetty selit-
tää jonkin kielessä ennestään olleen sanan johdokseksi tai variantiksi. Tuoreimman
selityksen mukaan se kuuluisi yhteen särmää tai sivua merkitsevän omaperäisen —»
ta/ifco-sanan kanssa (myös -» taho). Viljantähkän rakennetta on vanhastaan kuvattu
sen mukaan, kuinka monta tahkoa eli särmää tai riviä tähkän jyviä sisältävät tähkylät
muodostavat. Suomen kirjakielessä tähkä on esiintynyt Agricolasta alkaen, samoin
yhdyssana tähkäpää.
SKES 1975 tähkä; Nikkilä 1993 FS Hajdii 287; Jussila 1998 tähkä, tähkäpää; SSA 2000 tähkä.
tähti
Sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä. Näitä ovat esim. inkeroisen ja
karjalan tähti, vepsän fähtii, vatjan ja viron täht, liivin ted, saamen murteellinen
dästu ersämordvan t'est'e ja marin tiste. Sanaa pidetään vanhana ja omaperäisenä
ja sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *tästä. Suomen kirjakielessä tähti on
esiintynyt Agricolasta alkaen. Agricolalla on myös yhdyssana tähtientutkija. Astro-
nomia on yksi maailman vanhimpia tieteenaloja.
SKES 1975 tähti; UEW 1988 793-794; Jussila 1998 tähti, tähtientutkija; SSA 2000 tähti.
1380

tähystää
Tarkkailemista ja silmin etsimistä merkitsevän tähystää-verbin tarkka vastine on
karjalan tähystää. Viron samantapainen tähistada merkitsee mm. 'panna merkille,
huomata, ottaa vaarin'. Tähystää on —> tähti-sanan johdos, jonka rinnakkaisasuna
vanhassa kirjakielessä esiintyy myös tähdystää. Suomen kirjakielessä tähystää on
ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787. Verbin nuorempia,
mahdollisesti oppitekoisia rinnakkaisjohdoksia ovat tähytä ja tähyillä, jotka ovat
tulleet kirjakieleen vasta 1800-luvun lopulla.
SKES 1975 tähystää; Jussila 1998 tähystää; SSA 2000 tähystää.
täi
Sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä. Näitä ovat esim. inkeroisen, kar-
jalan, vatjan ja viron täi, vepsän fäi, liivin tei, marin tij, udmurtin tej, komin toj,
mansin täköm, hantin tewtöm ja unkarin tetu. Sana lasketaan ikivanhaan omaperäi-
seen sanastokerrostumaan kuuluvaksi ja sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu
*täje. Suomen kirjakielessä täi on esiintynyt Agricolasta alkaen. Agricolalla on myös
johdosadjektiivi täinen.
SKES 1975 täi; UEW 1988 515; Jussila 1998 täi, täinen; SSA 2000 täi.
1 takki 'peite, peitto'
Peitettä merkitsevä takki on lainaa ruotsin sanasta täcke, joka on ilmeisesti saksan
Decke-sanan mallin mukaan muodostettu johdos verbistä täcka 'peittää'. Suomen
kirjakielessä takki on ensi kertaa mainittu ratsumiesten vaatettamista ja varustamista
koskevassa asetuksessa 1729.
Renvall 1826 264; SKES 1975 takki1; Jussila 1998 takki1; SSA 2000 takki1.
2 takki 'laivan kansi'
Aluksen kantta merkitsevä takki on lainaa ruotsin sanasta däck. Sana on suomesta
lainattu edelleen myös inkeroiseen ja vatjaan. Suomen kirjakielessä takki on ensi ker-
taa mainittu Erik Polonin suomentamissa sota-artikloissa 1797.
SKES 1975 takki2; Jussila 1998 takki2; SSA 2000 takki1.
täky
Syöttiä, etenkin kalapyydykseen syötiksi pantua pikkukalaa merkitsevän täky-sanan
ainoa vastine on karjalan täky. Sanan alkuperä on kiistanalainen. Ainoa jotenkin
uskottavan tuntuinen selitys on se, että sanan vartalo olisi lainaa germaaniselta taholta
ja kuuluisi valmistamista tai varustamista merkitsevään sanueeseen, jota edustaa
mm. anglosaksin verbi tawian ja tästä muodostettu substantiivi ge-tawe varustus'.
1381

Mitään suoraa yhteyttä kalanpyyntiin näillä sanoilla ei kuitenkaan ole. Suomen kir-
jakielessä täky on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1975 täky; Koivulehto Vir. 1976 268; Hofstra 1985 302; Jussila 1998 täky; SSA 2000 täky.
tällainen
Demonstratiivinen adjektiivi tällainen on alkuaan sanaliitto, joka on syntynyt iki-
vanhan pronominivartalon tä- (—> tämä) genetiivimuodosta ja ruotsalaisperäisestä
—> /a/7-sanasta johdetusta adjektiivista lajinen tai lainen. Sanaliitto tän lajinen on
myöhemmin tiivistynyt yhdyssanaksi ja hämärtynyt rakenteeltaan muotoon tällai-
nen. Puhekielessä ja murteissa sulautuminen on edennyt vielä pitemmälle, ja tulok-
sena on vokaalisointusääntöön mukautunut adjektiivi tällainen. Suomen vanhassa
kirjakielessä tällainen ei juuri ole esiintynyt ennen 1800-lukua. Ensiesiintymä on
kuitenkin Elias Laguksen suomentamassa uskonnollisessa teoksessa vuonna 1782
asussa tällainen. Vastaavalla tavalla on syntynyt tämmöinen yhdistelmästä tän ja
moinen. Tämä on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745 asussa
tämmöinen.
SKES 1975 tämä; Jussila 1998 tällainen, tämmöinen; SSA 2000 tällainen.
tällätä
Asettamista, sovittamista, itsensä pynttäämistä tms. merkitsevä, sävyltään arkinen
tällätä on lainaa ruotsin verbistä ställa. Suomen kirjakielessä tällätä on ensi kertaa
mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel
Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla. Telinettä tai juhla-asua merkitsevä tellinki tai
tällinki on erillinen laina ruotsin sanasta ställning.
Renvall 1826 264; SKES 1975 tellinki, tällätä1; Jussila 1998 tällätä; SSA 2000 tällätä.
tällöin
Ikivanhasta pronominivartalosta tä- (—> tämä) johdettu adverbi tällöin sisältää ades-
siivin sijapäätteen -llä sekä monikon instruktiivin päätteen -m, jota vanhastaan on
käytetty myös adverbinjohtimena. Suomen vanhassa kirjakielessä tällöin on ensi
kertaa mainittu Henrik Florinuksen suomentamassa kirkkolaissa 1688.
SKES 1975 tämä; Hakulinen 1979 230; Jussila 1998 tällöin; SSA 2000 tämä.
tämä
Ikivanhalle demonstratiivipronominille tämä on osoitettu etymologisia vastineita
kautta koko uralilaisen kielikunnan. Pronominin vartaloa on varsinaisesti vain ensi
tavu tä-; loppuosa -mä on ikivanha täsmentävä johdin, joka taivutusmuodoissa jää
useimmiten pois, esim. tätä, tästä jne., mutta kuitenkin tämän. Pronominin monikko
muodostetaan toisesta vanhasta vartalosta nä- (—> nämä). Suomen tämä-pvonomi-
1382

nin tai sen fä-vartalon vastineita sukukielissä ovat esim. karjalan, lyydin ja vatjan
tämä, viron tema, liivin tämä; pohjoissaamen diet, mordvan f e, komin ja udmurtin
ta, hantin tämi, unkarin te- adverbissa tetova sinne tänne' ja enetsin tike. Kuten pro-
nomineissa yleensäkin, ovat myös tässä tapauksessa vastineiden väliset äännesuhteet
sen verran poikkeukselliset, että alkuperäisen asun luotettava rekonstruoiminen on
vaikeata, samoin vanhan tö-vartalon vastineiden erottaminen muista samantapai-
sista pronominivartaloista. Sekä muodoltaan että merkitykseltään samantapainen
ikivanha pronominivartalo on ta-, taa-, joka esiintynee mm. adverbissa taannoin.
Suomen kirjakielessä tämä on esiintynyt Agricolasta ja kaikista samanaikaisista käsi-
kirjoituksista lähtien. Pronomini taa on mainittu herra Martin maanlain suomen-
noksessa osana yhdyssanaa taankaltainen 'tällainen'.
SKES 1969 taa, 1975 tämä; UEW 1988 513-515; Jussila 1998 taa2, tämä; SSA 2000 tämä.
tänne
Suhteellista sijaintia ilmaiseva adverbi tänne on ikivanhasta pronominivartalosta
tä- (—> tämä) muodostettu, rakenteeltaan hämärtynyt taivutusmuoto. Pääteosa -nne
sisältää ilmeisesti vanhoja tulosijan päätteitä, vaikka sen täsmällistä rakennetta ei
olekaan voitu selvittää. Sama latiivinen pääteaines esiintyy myös eräiden muiden
pronominivartalojen yhteydessä, esim. jonne, minne, sinne, tuonne. Suomen adver-
billa tänne on vastineita myös lähisukukielissä, esim. karjalan ja vatjan tänne, lyydin
f anne ja viron murteellinen tänna. Suomen kirjakielessä tänne on esiintynyt Uppsa-
lan evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen.
SKES 1975 tämä; Hakulinen 1979 229-230; Jussila 1998 tänne; SSA 2000 tänne.
tänään
Ikivanhasta pronominivartalosta tä- (-» tämä) muodostettu adverbi tänään on
rakenteeltaan epäsäännöllinen ja hämärtynyt taivutusmuoto, jossa pääteosan alussa
on essiivin sijapääte -nä. Jälkiosan alkuperästä on useita selityksiä. Sitä on arveltu
sekä illatiivin sijapäätteeksi että kolmannen persoonan omistusliitteeksi, ja koska
adverbi eräissä murteissa esiintyy asussa tänäin, on myös instruktiivimuotoa pidetty
mahdollisena. Vanhoissa vatjalaismuistiinpanoissa esiintyy vastaava adverbi asussa
tänänn tai tänännä, joka vaikuttaa pleonastiselta essiivimuodolta. Adverbin rinnalla
tai asemesta on samassa merkityksessä vanhastaan käytetty sanaliittoa tänä päivänä
tai tämän lyhentynyttä muotoa tänäpänä. Tällä on vastineita myös lähisukukielissä,
esim. karjalan ja lyydin tänäpäi, vepsän fänämbäi, vatjan tänäpöin, viron tänä tai
tänäpä ja liivin tämpö. Suomen kirjakielessä tänäpänä on esiintynyt Agricolasta
alkaen. Sen sijaan tänään on tullut käyttöön vasta 1800-luvun loppupuolella.
SKES 1975 tämä; Jussila 1998 tänäpänä; SSA 2000 tänään.
1383

täplä
Sanan tarkkoja vastineita ovat karjalan täplä ja saamen dävli. Virosta vastineeksi on
esitetty adjektiivijohdos täplik, joka merkitsee täplikästä. Sanavartalo lienee alku-
perältään deskriptiivinen. Tähän viittaa se, että täplä-sanan rinnalla esiintyy useita
muodoltaan ja merkitykseltään samantapaisia sanoja, esim. taplay tipla ja tiplu. Myös
germaanisissa kielissä on samantapaisia sanoja, mutta nämä saattavat olla saman-
suuntaisen äänteellisen motivaation synnyttämiä erillisiä sanoja. Suomen kirjakie-
leen täplä on tullut vasta 1800-luvulla, mutta sen johdos täplikäs esiintyy jo Kristfrid
Gananderin sanakirjassa 1787. Lisäksi jo Agricolan kielessä on mainittu täplää mer-
kitsevä taplikka.
SKES 1975 täplä; Jussila 1998 täplikäs; SSA 2000 täplä.
täpärä
Sanan vastineita ovat karjalan täpärä ja viron täbar. Sanaa on arveltu vanhaksi
skandinaaviseksi lainaksi, jota vastaa mm. muinaisnorjan tcepr Varovainen, niukka,
ahdas, tarkka*. Suomen kirjakielessä täpärä on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuk-
sen sanakirjassa 1745.
SKES 1975 täpärä; Nikkilä 1988 UAJ NF 8 15-16; Jussila 1998 täpärä; SSA 2000 täpärä.
täristä
Verbin vastineita ovat inkeroisen, karjalan ja vatjan tärissä, viron täriseda ja mah-
dollisesti myös liivin döyfzö. Verbit ovat johdoksia värisevää liikettä tai tästä synty-
vää ääntä kuvaavasta tai jäljittelevästä deskriptiivis-onomatopoeettisesta vartalosta.
Suomen kirjakielessä täristä on ensimmäistä kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen
sanakirjassa 1745.
SKES 1975 täristä; Jussila 1998 täristä; SSA 2000 täristä.
tärkeä
Sanan ainoa vastine on karjalan tärkie, ja tämäkin saattaa olla lainaa suomesta. Sana
on selitetty etuvokaaliseksi variantiksi adjektiivista tarkea (—» tarkka), joka esiintyy
suomen murteissa mm. merkityksessä 'kiire; tärkeä, kova'. Sanavartalon alkuperä on
toistaiseksi selvittämättä. Etuvokaalinen variantti tärkeä lienee joka tapauksessa syn-
tynyt vasta suomen kielen itsenäisen kehityksen aikana. Suomen vanhassa kirjakie-
lessä tärkeä on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745, Vanhassa
kirjakielessä tärkeä esiintyy myös merkityksissä 'halukas, ahne, himokas', jotka ovat
nykyisessä yleiskielessä tuntemattomia.
E. Itkonen 1970 27-33; SKES 1975 tärkeä, tärkkä; Hakulinen 1979 404 alav. 837; Jussila 1998
tärkeä; SSA 2000 tärkeä.
1384

tärkki
Kankaiden kovitusainetta merkitsevän £är/c/c/-sanan vartalo on tavalla tai toisella lai-
naa ruotsista. Nykyruotsissa vastaava sana on stärkelse, mutta suomen tärkki sisältää
vain sanan vartalo-osan. Suomen verbi tärkätä on erillinen laina ruotsin verbistä
stärka 'kovittaa, vahvistaa' joten tärkki voisi olla suomalainen johdos tärkätä-ver-
bistä. Suomen kirjakielessä tärkki on ensimmäistä kertaa mainittu Ericus Schro-
deruksen tulkkisanakirjassa 1637. Verbi tärkätä on ensi kertaa esiintynyt Kristfrid
Gananderin sanakirjassa 1787. Sanojen todellista ikää ja lainaamisjärjestystä ei kui-
tenkaan voi sitovasti päätellä kirjallisten ensiesiintymien perusteella. Kasveista saa-
tavaa hiilihydraattia ja tällaisesta valmistettua jauhetta merkitsevä johdos tärkkelys
on ensi kertaa mainittu vuonna 1833. Juuri tärkkelystä on vanhastaan käytetty kan-
kaiden kovitusaineena.
Renvall 1826 265; H. J. Streng 1915 245; SKES 1975 tärkki; Jussila 1998 tärkki, tärkätä; SSA 2000
tärkki
tärpätti
Alkuaan havupuiden pihkasta valmistettua, veteen liukenematonta ja helposti sytty-
vää nestettä merkitsevä tärpätti on mukaillen lainattu ruotsin sanasta terpentin, joka
saksan kautta juontuu latinan ilmauksesta terebinthina resina 'tärpättipuun pihka\
Latinan terebinthina juontuu kreikasta, jossa sana on alkuaan adjektiivinen johdos
tärpättipuun (Pistacia terebinthus) kreikankielisestä nimityksestä terminthos tai tere-
binthos. Sanan perimmäinen tausta on epäselvä. Sen on arveltu juontuvan Kreetan
minolaisen kulttuurin ei-indoeurooppalaisesta kielestä. Nykyään nimitetään tärpä-
tiksi ominaisuuksiltaan samantapaista tuotetta, joka valmistetaan maaöljystä. Suo-
men kirjakieleen tärpätti on tullut 1800-luvun loppupuolella. Sana mainitaan mm.
Elias Lönnrotin sanakirjassa 1880.
Kluge - Mitzka 1960 Terpentin; SKES 1975 tärpätti; SSA tärpätti.
tärpätä
Nykimistä, näykkimistä, nappaamista, tarttumista tai onnistumista merkitsevän
tärpätä-verbin likimääräisiä vastineita ovat karjalan tärppie 'hakata, kolota, viiltää,
turmella' ym. sekä lyydin tärpidä 'lyödä kirveellä lovia puuhun'. Myös suomen mur-
teissa tunnetaan tärppiä, joka merkitsee nykimisen ja näykkimisen lisäksi mm. rei-
kien pistelemistä tai hakkaamista. Sanavartalon alkuperä on toistaiseksi selittämättä.
Suomen kirjakielessä tärpätä on ensimmäistä kertaa mainittu Kristfrid Gananderin
sanakirjassa 1787.
SKES 1975 tärpätä; Jussila 1998 tärpätä; SSA 2000 tärpätä.
1385

tärvellä
Pilaamista ja turmelemista merkitsevä tärvellä on johdos verbistä tärvätä, joka puo-
lestaan on lainaa ruotsin murteellisesta verbistä därva Vahingoittaa, tärvellä, tur-
mella* ym. Ruotsin kirjakielessä käytetään etuliitteistä muotoa/öniärva. Suomen kir-
jakielessä tärvätä on ensi kertaa mainittu rauhanaikaista käyttäytymistä koskevassa
asetuksessa 1721, ja tärveltyä on esiintynyt kaupungin maistraatin ja porvariston
riitaisuuksia koskevassa selvityksessä 1771. Tärvellä on tullut käyttöön vasta 1800-
luvulla.
SKES 1975 tärvätä-, Jussila 1998 tärveltyä, tärvätä-, SSA 2000 tärvätä.
tärähtää
Verbin vastineita ovat mm. karjalan tärähteä, vatjan tärähtää ja viron murteellinen
tärähtädä 'natista, kitistä'. Nämä ovat johdoksia samasta värisevää liikettä tai tästä
syntyvää ääntä kuvaavasta deskriptiivis-onomatopoeettisesta vartalosta, josta on
muodostettu myös -» täristä. Suomen kirjakielessä tärähtää on ensimmäistä kertaa
mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
SKES 1975 täristä; Jussila 1998 tärähtää; SSA 2000 täristä.
täsmentää
Tarkentamista tai täydentämistä merkitsevä täsmentää on johdos venäläisperäisestä
lainavartalosta täsmä-y josta on muodostettu myös mm. täsmälleen, täsmällinen
ja täsmätä. Venäjän tesmä merkitsee kudottua tai punottua nauhaa tai kaistaa, ja
täsmälleen tekeminen on alkuaan tarkoittanut nauhan kutomista tarkalleen mallin
mukaan. Ensimmäinen täsmä-vartalon esiintymä suomen kirjakielessä on Johan
Helsingbergin kirjoittamassa onnentoivotuksessa vuonna 1767 esiintyvä muoto täs-
mällänsä. Tasraä-vartalon johdoksia on alkanut tulla kirjakieleen vasta 1800-luvulla,
ensin nykykielessä tuntematon adjektiivi täsmäinen Ferdinand Ahlmanin sanakir-
jassa 1865 ja sitten täsmällinen saman tekijän sanakirjassa 1883. Verbi täsmentää on
J. J. Mikkolan käyttöön ottama uudissana vuodelta 1911.
Nirvi 1964 Suomi 111:1 29-44; Plöger 1973 213-214; SKES 1975 täsmä; Hakulinen 1969 468;
Jussila 1998 täsmälleen; SSA 2000 täsmä.
täti
Sanan vastineita ovat inkeroisen, karjalan, vepsän ja vatjan täti, viron tädi ja ehkä
myös moksamordvan äitiä merkitsevä iäää. Sanaa on arveltu lainaperäiseksi, koska
myös indoeurooppalaisissa naapurikielissä on äänneasultaan ja merkitykseltään
samantapaisia sanoja, mutta todennäköisesti täti on kuitenkin lastenkielestä peräisin
oleva omaperäinen sana. Suomen kirjakielessä täti on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Mikkola 1894 4; SKES 1975 täti; T. Itkonen Vir. 1983 205; UEW 1988 794; Jussila 1998 täti; SSA
2000 täti.
1386

täysi
Sanalla on varmoja vastineita kautta itämerensuomen, esim. karjalan ja vatjan täysi,
vepsän täuz, viron täis ja liivin täuz. Vastineita on aiemmin esitetty myös permiläis-
ja ugrilaiskielistä, mutta nämä, esim. hantin tet ja unkarin tele, kuuluvat nykykäsi-
tyksen mukaan todennäköisesti toiseen yhteyteen. Itämerensuomen sanat voidaan
selittää johdokseksi *fcäve-vartalosta, jonka vastineeksi näyttäisi sopivan saamen die-
vasy dievva 'täysi'. Vartalolle on esitetty germaaninen lainaetymologia, jonka mukaan
germaaniseksi alkumuodoksi sopisi varhaiskantagermaanin *tcewia-. Tämän myö-
hempi edustaja on esim. anglosaksin prefiksillinen cel-tcewe 'täydellinen, kokonai-
nen, terve, mainio; tosi'. Suomen kirjakielessä täysi on esiintynyt Agricolasta ja
samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen, samoin johdosverbi täyttää. Itsenäiseksi
adverbiksi kiteytynyt instruktiivimuotoinen täysin on esiintynyt ensi kertaa Lauren-
tius Petrin saarnanselityksissä vuonna 1644.
SKES 1975 täysi; Koivulehto Vir. 1976, 266-268; Hofstra 1985 140; UEW 1988 518; Jussila 1998
täysi, täysin, täyttää; SSA 2000 täysi.
täytyä
Velvollisuutta, pakkoa yms. ilmaiseva täytyä on johdos yleisitämerensuomalaisesta
—» tarysz-sanasta. Myös fäyfyä-verbillä on rakenteellisia vastineita kaikissa lähisuku-
kielissä, mutta merkitykset ovat osittain erilaiset kuin nykysuomessa. Vastineita ovat
esim. karjalan täytyö 'täytyä, olla pakko, pitää; tulla täyteen; kasvaa täydeksi, kypsyä;
kulua, päättyä; ulottua' ym., vepsän täiduda 'täytyä; riittää', vatjan samaa merkit-
sevä täuttiä, viron täidida 'riittää, liietä; kyetä, voida' yms. ja liivin täudö 'riittää'.
Verbin alkuperäinen merkitys on ilmeisesti ollut 'tulla täyteen', ja pakkoa ilmaisevat
merkitysvariantit ovat syntyneet ajateltaessa velvollisuuden täyttymistä. Riittämistä
ilmaisevat variantit viitannevat joko konkreettisen tai kuvitellun mitan täyttymi-
seen. Suomen vanhassa kirjakielessä täytyä on esiintynyt Agricolasta alkaen, ja sitä
on 1800-luvulle asti käytetty myös alkuperäisemmissä merkityksissä 'riittää, täyttyä,
paisua'.
SKES 1975 täytyä; SSA 2000 täytyä.
täällä
Suhteellista sijaintia ilmaiseva täällä on ikivanhasta pronominivartalosta tä- (—»
tämä) muodostettu adverbi. Vartalon lisäksi muoto tä-ä-llä sisältää ikivanhan nomi-
ninjohtimen -kä- (vrt. tä-kä-läinen), joka tässä tapauksessa on menettänyt fc-ainek-
sensa astevaihtelun takia. Loppu -llä on adessiivin sijapääte, jolla on etymologisia
vastineita kaikissa lähisukukielissä. Vastaavanlaisia adverbeja on myös muissa itä-
merensuomalaisissa kielissä, esim. karjalan teällä, teälä ym., vatjan tääl, viron teal,
tääl. Suomen kirjakielessä täällä on esiintynyt Agricolasta alkaen. Vastaava ablatiivi-
muoto täältä ei esiinny Agricolan teksteissä, mutta se on mainittu samoihin aikoihin
laaditussa Uppsalan evankeliumikirjassa.
1387

SKES 1975 tämä; Hakulinen 1979 59; Jussila 1998 täällä, täältä; SSA 2000 tämä.
töhriä
Verbillä on vastine ainoastaan karjalassa, jossa töhrie merkitsee 'tehdä huonosti, tuh-
rata, sotkea'. Sanavartaloa on arveltu alkuperältään deskriptiiviseksi. Suomen kirja-
kielessä töhriä on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
SKES 1975 töhriä; Jussila 1998 töhriä; SSA 2000 töhriä.
tökätä
Verbillä on vastine ainoastaan karjalassa, jossa tökätä merkitsee 'pistää, nakata,
tökätä; ontua'. Verbi on johdos äänteellisesti motivoidusta interjektiomaisesta var-
talosta tök-. Suomen kirjakieleen tökätä on tullut vasta G. E. Eurenin sanakirjassa
1860. Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787 on kuitenkin mainittu saman vartalon
toinen johdos tökästä.
SKES 1975 tökätä; Jussila 1998 tökkäistä; SSA 2000 tökätä.
tökötti
Paksua tahnamaista ainetta merkitsevä tökötti on lainaa venäjän sanasta dögot\ joka
merkitsee tuohitervaa. Sama merkitys tunnetaan myös suomen murteista ja 1800-
luvun kirjakielestä. Venäjän sana on lainautunut myös useisiin lähisukukieliin, esim.
inkeroisessa tökötti merkitsee tuohitervasta valmistettua voidetta, jota on käytetty
nahan voiteluun. Suomen kirjakielessä tökötti on tullut käyttöön 1800-luvun puoli-
maissa. Sana mainitaan ainakin jo Daniel Europaeuksen sanakirjassa 1853.
Mikkola 1894 111; Plöger 1973 215; SKES 1975 tökötti; SSA 2000 tökötti.
tölkki
Purkkia tai muuta säilytysastiaa merkitsevällä tö/fcfcf-sanalla on vastine ainoastaan
karjalassa, jossa tölkki tarkoittaa tuohesta valmistettua pullomaista suola-astiaa.
Sana on selitetty alkuperältään deskriptiiviseksi. Suomen murteissa tunnetaan myös
suola-astiaa merkitsevä takavokaalinen tölkki. Suomen kirjakielessä purkkia merkit-
sevä tölkki on ensi kertaa mainittu G. E. Eurenin sanakirjassa 1860. Alkuaan eri sana
on petkeltä tai survinta merkitsevä tolkku joka on mitä ilmeisimmin vanha laina
germaaniselta taholta. Tämä tölkki on ensi kertaa mainittu jo Henrik Florinuksen
sanakirjassa 1678.
SKES 1975 tölkki; Nikkilä 1987 SFU 241-243; Jussila 1998 tölkki; SSA 2000 tölkki\ tölkki2.
tölli
Vaatimatonta mökkiä merkitsevällä £ö///-sanalla ei ole vastineita sukukielissä. Suo-
men murteissa tunnetaan myös merkitykseltään samantapaiset takavokaaliset sanat
1388

tolia ja tollikko. Sanan äänneasu ja variaatio viittaavat deskriptiiviseen alkuperään.
Suomen kirjakielessä tölli on ensi kertaa mainittu asiakirjassa 1757 ja saman vartalon
johdos töllikkä metsiä koskevassa asetuksessa 1734.
SKES 1975 tölli; Jussila 1998 tölli; SSA 2000 tölli.
tölväistä
Sanallista loukkaamista merkitsevällä tölväistä-verbillä ei ole vastineita sukukielissä.
Se on nykykielen sana, joka ei ole esiintynyt vielä vanhassa kirjakielessä. 1900-luvun
alkupuolella on ollut käytössä saman vartalon toinen johdos tölvätä. Vartalo saattaa
olla kontaminaatio sen tapaisista verbeistä kuin töniä, töytäistä ja solvata, sohaista.
SSA 2000 tölväistä.
tömistä
Verbin vastine on karjalan tömissä. Sana on johdos interjektiomaisesta, kumahtele-
vaa ääntä jäljittelevästä onomatopoeettisesta vartalosta töm-. Suomen kirjakielessä
tömistä on ensi kertaa mainittu vuoden 1642 Raamatussa ja verbin johdos tömistää
Daniel Jusleniuksen sanakirjassa.
SKES 1975 tömistä; Jussila 1998 tömistä, tömistää; SSA 2000 tömistä.
töniä
Verbillä ei ole tarkkoja vastineita sukukielissä. Samasta, alkuperältään deskriptiivi-
seksi selitetystä vartalosta on käytössä myös muita johdoksia, esim. tönäistä ja tönätä.
Samantapaisesta vartalosta on muodostettu karjalan tönkätä. Suomen kirjakielessä
töniä on ensi kertaa mainittu Elias Lönnrotin sanakirjan lisävihkossa 1886.
SSA 2000 töniä.
tönö
Vaatimatonta rakennusta merkitsevällä ftmö-sanalla ei ole tarkkoja vastineita suku-
kielissä. Karjalassa on kyllä samanasuinen tönö, mutta tämä merkitsee jäykkää tai
kankeaa. Sanavartaloa on arveltu alkuperältään deskriptiiviseksi. Sana on tullut suo-
men kirjakieleen 1900-luvun alkupuolella kaunokirjallisuuden myötä.
SKES 1975 tölli; SSA 2000 tönö.
töppönen
Pehmeää, villasta tai huovasta tehtyä jalkinetta merkitsevän töppönen-sanan vas-
tine on karjalan töppöine. Sanavartalo —» töpö- tai töppö- on selitetty alkuperältään
deskriptiiviseksi. Suomen kirjakielessä töppönen on ensi kertaa mainittu niiden
1389

lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sana-
kirjaan vuoden 1770 jälkeen.
SKES 1975 töppäy töppönen; Jussila 1998 töppönen; SSA 2000 töppönen.
töpseli
Pistotulpan eli pistokkeen arkikielinen nimitys töpseli on lainaa ruotsin sanasta stöp-
sel. Sana on tullut käyttöön 1900-luvun alkupuolella.
SSA 2000 töpseli.
töpätä
Epäonnistumista tai tyhmyyksien tekemistä merkitsevällä puhekielisellä töpätä-ver-
billä ei ole vastineita sukukielissä. Se on johdos alkuperältään deskriptiivisestä varta-
losta, jonka muita johdoksia ovat mm. verbit töpeksiä ja töppäillä sekä murteellinen
adjektiivi töperö, joka merkitsee tyhmää tai taitamatonta. Sama vartalo on myös kar-
jalan johdoksissa töperö tai töpelö, jotka merkitsevät joko pehmeää tai tolloa, tohe-
loa.
SKES 1975 töperö; SSA 2000 töperö.
töpö
Lyhyttä tai katkaistua esinettä, tynkää, pätkää yms. merkitsevän töpö-sanan vastine
on viron töbi tylppä; pätkä, nysä; miesten lyhyt takki'. Sanavartalo on selitetty alku-
perältään deskriptiiviseksi, ja töpö-vartalon rinnalla esiintyy myös muita variantteja,
mm. töppä ja töppö. Suomen kirjakielessä näistä on ensimmäisenä mainittu töppä G.
E. Eurenin sanakirjassa 1860.
SKES 1975 töppä; SSA 2000 töpö.
töpöttää
Lyhyin, jäykin askelin kävelemistä merkitsevän töpöttää-verbin vastine on karjalan
töpitteä sekä mahdollisesti vepsän föpötada jättää likajälkiä'. Verbi on johdos askel-
ten tömisevää ääntä jäljittelevästä onomatopoeettisesta vartalosta. Saman vartalon
johdos on töpinä, joka murteissa tarkoittaa jyskettä, tömistystä, touhua ja puuhaa.
Sotilasslangissa töpinä on saanut huoltojoukkoihin viittaavan erikoismerkityksen.
Sotilasslangissa on ainakin jo 1920-luvulla ollut käytössä sanontatapa panna töpi-
näksi, joka on levinnyt myös yleiskieleen. Verbi töpöttää on kirjakielessä ensi kertaa
mainittu Elias Lönnrotin sanakirjassa 1880.
SKES 1975 töpöttää; Hämäläinen 1963 töpinä; SSA 2000 töpöttää.
1390

törkeä
Karkeaa, ruokotonta, siivotonta, loukkaavaa yms. merkitsen förfceä-adjektiivin ei
ole vastine on karjalan törgie. Samasta vartalosta muodostetun för/cy-substantiivin
vastineita ovat karjalan törky ja vatjan törkö. Sanavartaloa on arveltu alkuperältään
deskriptiiviseksi. Suomen kirjakielessä törky on esiintynyt Agricolasta alkaen, ja tör-
keä on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1975 törkeä; Jussila 1998 törkeä, törky; SSA 2000 törkeä.
törkätä
Verbin tarkkoja vastineita ovat inkeroisen ja karjalan törkätä. Samasta vartalosta
on muodostettu myös viron murteellinen törkida 'pistää, sohia'. Vartalo on selitetty
alkuperältään deskriptiiviseksi. Suomen kirjakielessä saman vartalon johdos törkkiä
on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
SKES 1975 törkätä; Jussila 1998 törkkiä; SSA 2000 törkätä.
törmä
Joen äyrästä, mäenrinnettä, kumparetta yms. merkitsevän törmä-sanan vastineita
ovat karjalan termä ja saamen dearbmi. Sanan alkuperä on tuntematon. Suomen kir-
jakielessä törmä on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin julkaisemassa satuko-
koelmassa 1784.
SKES 1975 törmä; Jussila 1998 törmä; SSA 2000 törmä.
törmätä
Ryntäämistä, syöksymistä tai jotakin päin iskeytymistä merkitsevällä törmätä-ver-
billä ei ole vastineita sukukielissä. Murteissa törmätä voi merkitä myös mm. 'myrs-
kytä, tuiskuta kovasti'. Törmätä on selitetty etuvokaaliseksi, voimakkaasti deskriptii-
vissävyiseksi variantiksi murteissa esiintyvästä verbistä tormata 'myrskytä; rynnätä,
syöksyä', joka juontuu ruotsin verbistä storma 'myrskytä'. Suomen kirjakielessä tör-
mätä on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
SKES 1975 törmätä; Jussila 1998 törmätä; SSA 2000 törmätä.
törppö
Pientä tölkin tai pytyn tyyppistä astiaa tai tyhmää ihmistä merkitsevällä törppö-
sanalla ei ole vastineita sukukielissä. Sana on deskriptiivistä alkuperää, ja se saattaa
olla äänneasultaan ja merkitykseltään samantapaisen fö/ppö-sanan variantti. Tämä
voi ainakin tyhmän ihmisen merkityksessä olla lainaa ruotsin sanasta tölp> tölpel,
tölpig 'moukka, tollo, tomppeli'. Toisaalta myös lähisukukielissä on samantapaisia
sanoja, esim. virossa tölp 'tylsä, tylppä, tökerö' ja liivissä toXp 'tylsä, tylppä'. Suomen
kirjakielessä astiaa merkitsevä törppö on ensi kertaa mainittu Elias Lönnrotin sana-
1391

kirjan lisävihkossa 1886. Jo tätä ennen on mainittu samaa merkitsevä törpäkkö G. E.
Eurenin sanakirjassa 1860.
SKES 1975 tolppa; SSA 2000 törppö.
törröttää
Jäykkänä sojottamista merkitsevän törröttää-verbin vastine on karjalan törrötteä
'jököttää, jurottaa\ Sanavartalo törö- tai törrö- on selitetty alkuperältään deskriptii-
viseksi. Suomen kirjakielessä törröttää on ensi kertaa mainittu G. E. Eurenin sana-
kirjassa 1860. Pelkkää vartaloa edustava törö on töykeän merkityksessä mainittu jo
niissä lisäyksissä, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sana-
kirjaan 1770-luvulla. Kristfrid Gananderin sanakirjassa on mainittu verbi törmillä
'(uida evät) törröllään'.
SKES 1975 törö; Jussila 1998 törö; SSA 2000 törröttää.
törsätä
Verbin vastine on karjalan törsätä 'pistää, tökätä, survaista; juoda viinaa'. Suomen
murteissa törsätä merkitsee monenlaista moitittavaa käyttäytymistä, mm. siivotonta
syömistä tai juomista, kömpelöä tekemistä tai rahojen tuhlaamista huonoihin huvi-
tuksiin, herkutteluun tai juopotteluun. Arkisessa yleispuhekielessä verbi on vakiin-
tunut merkitsemään nimenomaan rahojen tuhlaamista, ja kirjakielessäkin sitä on
tässä merkityksessä jossain määrin käytetty 1900-luvun alkupuolelta lähtien.
SKES 1975 törsä; SSA 2000 törsätä.
töyhtö
Höyhen-, jouhi- tai hiustupsua tai kasvin röyhyä merkitsevällä töy/ztö-sanalla ei ole
tarkkoja vastineita sukukielissä, mutta karjalan verbi töyhötteä 'olla pöyhöllään,
rehottaa' ym. on johdettu samasta vartalosta. Sanavartalo on selitetty alkuperältään
deskriptiiviseksi. Suomen kirjakielessä töyhtö on ensi kertaa mainittu G. E. Eurenin
sanakirjassa 1860.
SKES 1975 töyhtö; SSA 2000 töyhtö.
töykeä
Tylyä, epäystävällistä tms. merkitsevällä fcryfceä-sanalla ei ole vastineita sukukielissä.
Se on johdos samasta deskriptiiviseksi selitetystä vartalosta, josta on muodostettu
myös verbi töykätä. Tämä voi murteissa tyrkkäämisen ja tuuppaamisen lisäksi mer-
kitä myös vastenmieliseltä tuntumista. Näin ollen töykeä merkitsisi sananmukaisesti
luotaantyöntävää. Suomen kirjakielessä töykeä on ensi kertaa mainittu Daniel Jus-
leniuksen sanakirjassa 1745. Verbi töykkiä esiintyy Kristfrid Gananderin sanakir-
jassa 1787 ja töykätä G. E. Eurenin sanakirjassa 1860.
1392

SKES 1975 töykätä; Jussila 1998 töykeä, töykkiä; SSA töykeä, töykätä.
töyräs
Kumpua, pientä törmääjä äyrästä merkitsevällä föyras-sanalla ei ole vastineita suku-
kielissä. Sanaa on arveltu alkuperältään deskriptiiviseksi, mutta se voi olla myös
kontaminaatio sanoista törmä ja äyräs. Joka tapauksessa deskriptiivisyyteen viittaa
murteellisten rinnakkaismuotojen runsaus, yleiskielessäkin tunnetun töyryn lisäksi
mm. töyräy teuru> teyrämä, töyru töylU töyly, töyny> teunas, teynäs ja tönnäs. Suomen
kirjakielessä töyräs on esiintynyt Agricolasta alkaen, töyry on ensi kertaa mainittu
Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
SKES 1975 töyry; Jussila 1998 töyry, töyräs; SSA 2000 töyräs.
töötätä
Torven soittamista merkitsevät töötätä tai töötöttää voidaan selittää johdoksiksi tor-
ven ääntä jäljittelevästä interjektiosta tööt. Murresana töötti merkitsee tuohitorvea.
Vastaavanlainen onomatopoeettinen verbi töta esiintyy myös suomenruotsin mur-
teissa, joten on mahdotonta sanoa, missä määrin suomen sanat ovat lainaa ruotsista,
missä määrin omaperäisiä, äänteellisesti motivoituja sanoja. Suomen kirjakielessä
töötöttää on ensi kertaa mainittu Elias Lönnrotin sanakirjan lisävihkossa 1886. Jo
tätä ennen on Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745 mainittu torvea merkitsevä
tyytty ja tästä johdettu verbi tyytyttää. Myös näitä on arveltu sekä ruotsalaisperäi-
siksi lainoiksi että omaperäisiksi onomatopoeettisiksi sanoiksi.
SKES 1975 tyytty, tyytätä; SSA 2000 töötätä.
1393

u
udella
Sanan vartalolla on itämerensuomessa vastine ainoastaan karjalassa, jossa kuiten-
kaan ei ole juuri samanlaista verbiä kuin suomessa, ainoastaan muita johdoksia,
esim. —» utelias ja utelija. Verbistä udella esiintyy karjalaisessa kansanrunoudessa
vain kielteinen infinitiivi utelematta. Saamessa on vastine sekä wde//a-verbille että
tämän *w£ea-tyyppiselle kantasanalle: ohcat 'etsiä, hakea' ja ohcalit 'etsiä (nopeasti);
ikävöidä; kaivata; hakeutua'. Myös etäisemmistä sukukielistä on aiemmin esitetty
vastineita, mutta näitä ei nykyään enää hyväksytä. Joka tapauksessa *Mte-vartalosta
muodostettu udella näyttää vanhalta omaperäiseltä sanalta. Suomen kirjakielessä
udella on ensi kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Por-
than on merkinnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan vuoden 1770 jälkeen.
SKES 1975 udella; Korhonen 1981 159; Jussila 1998 udella; SSA 2000 udella.
uhka
Sanalla on vastine eräissä itämerensuomalaisissa kielissä, esim. inkeroisessa ja kar-
jalassa uhka ja vatjassa uhku. Virossa esiintyy adessiivimuotoinen adverbi uhal 'kiu-
salla'. Sana on selitetty johdokseksi samasta äänteellisesti motivoidusta vartalosta,
josta juontuu myös —> uhkua. Suomen kirjakielessä uhka on ensi kertaa mainittu
Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787, mutta sen johdos uhata on esiintynyt jo
Agricolan kielessä. Frekventatiivi)ohdos uhkailla on tullut kirjakieleen Daniel Jus-
leniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1975 uhka; Jussila 1998 uhata, uhkat uhkailla; SSA 2000 uhka.
uhkea
Sanalla on tarkka vastine useissa itämerensuomalaisissa kielissä. Näitä ovat inkeroi-
sen ja karjalan uhkie, vatjan uhköa ja viron uhka. Muhkean ulkomuodon lisäksi uhkea
on vanhastaan voinut tarkoittaa myös ylpeää tai kopeaa. Se on selitetty johdokseksi
samasta äänteellisesti motivoidusta vartalosta, josta juontuu myös —> uhkua. Suo-
men kirjakielessä uhkea on ensi kertaa mainittu vuoden 1768 almanakassa, ja Krist-
frid Gananderin sanakirjassa 1787 on myös rinnakkaismuoto uhea. l//zfcea-sanasta
1394

johdettu superlatiivinen adverbi uhkeimmasti on kuitenkin esiintynyt jo yli sata
vuotta aikaisemmin, vuonna 1656 Laurentius Petrin saarnassa.
SKES 1975 uhkea; Jussila 1998 uhkea, uhkeasti; SSA 2000 uhkea.
uhkua
Vuotamista, tihkumista tai huokumista yms. merkitsevä verbi uhkua on johdos
sanasta uhku, joka tarkoittaa jäälle nousseesta vedestä ja jään päällä olevasta lumesta
muodostunutta sohjoa tai hyhmää. Taustalla oleva, äänteellisesti motivoitu uha- tai
—> tt/10-tyyppinen vartalo on alkuaan merkinnyt kylmää huokua tai viimaa. Sekä
w/ifcw-substantiivilla että uhkua-verbiUä on vastineita itämerensuomalaisissa kielissä,
esim. karjalassa uhku ja uhkuta, lyydissä ja vepsässä uhk lumisohjo', virossa uhk ja
uhata. Suomen kirjakielessä uhku on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sana-
kirjassa 1745 ja uhkua Kristfrid Gananderin sanakirjassa.
SKES 1975 uhku; Jussila 1998 uhku, uhkua; SSA 2000 uhku.
uhma
Vastustushalua tai piittaamattomuutta merkitsevä uhma lienee johdos samasta var-
talosta, joka esiintyy myös verbissä uhota (—» uho). Murteissa uhma saattaa mer-
kitä myös ylpeyttä. Adjektiivina w/iraa-sanalla voi olla myös positiivisia merkityksiä,
esim. 'kaunis, komea, pirteä, innokas' ym. l//zma-sanalla ei ole vastineita sukukie-
lissä, mutta siitä johdetun uhmata-verbin vastineita saattavat olla inkeroisen uhmata
'lyödä, ahertaa', karjalan uhmata 'lyödä, iskeä; särkeä (päätä)' sekä viron murteelli-
nen uhmata 'ponnistella'. Merkityserojen takia on kuitenkin mahdollista, että nämä
ovat erillisiä johdoksia. Suomen kirjakielessä uhmata on ensi kertaa mainittu niiden
lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sana-
kirjaan 1770-luvulla. Porthanilla on myös adjektiivina käytetty uhma, joka hänen
mukaansa on merkinnyt kelpoa tai kunnollista. Nykymerkityksessään uhma on mai-
nittu vasta Elias Lönnrotin sanakirjassa 1880.
SKES 1975 uhma; Jussila 1998 uhma, uhmata; SSA 2000 uhmata.
uho
Viimaa tai kylmää huokua merkitsevällä «/zo-sanalla on vastineita muutamissa itäi-
sissä lähisukukielissä. Karjalan uho merkitsee kylmää tuulta, viimaa tai vetoa, vep-
sän uho tarkoittaa lumituiskua. Sana on alkuaan mitä ilmeisimmin äänteellisesti
motivoitu säätilan ilmaus, jota suomessa on myöhemmin alettu vertauskuvallisesti
käyttää myös muissa yhteyksissä. Suomen kirjakielessä w/zo-sanaa on ensimmäi-
senä käyttänyt J. G. Calamnius Narvan taistelusta kertovassa runossa vuonna 1700,
mutta merkitys on tässä epäselvä, mahdollisesti Vaara' tai 'touhu'. Henrik Florinuk-
sen sananlaskukokoelmassa 1702 uho esiintyy merkityksessä 'vaara' ja Daniel Jus-
1395

leniuksen sanakirjassa 1745 'uhkujää'. Verbi uhotella mainitaan Kristfrid Ganande-
rin sanakirjassa 1787 uhata-verbin synonyymina (—> uhka).
Hakulinen 1933 StF 1:2 48, 58-60; SKES 1975 uho; Jussila 1998 uho, uhotella; SSA 2000 uho.
uhri
Suomen uhri on lainaa ruotsin sanasta offer. Sama sana on lainattu myös karjalaan.
Verbi uhrata on todennäköisesti erillinen laina ruotsin verbistä offra. Sanat kuulu-
vat kristillisen kirkon keskeiseen sanastoon ja ne juontuvat alkuaan latinasta, jossa
offerre merkitsee 'tarjota, tuoda esiin7. Sekä uhri että uhrata ovat esiintyneet suomen
kirjakielessä Agricolasta alkaen. Agricolalla on myös yhdyssanat uhriarkkuy uhri-
lahja ja uhrimenot.
Renvall 1826 269; H. J. Streng 1915 246-247; SKES 1975 uhri; Jussila 1998 uhrata, uhri, uhri-
arkku, uhrilahja, uhrimenot; SSA 2000 uhri.
uida
Suomen uida-verbHlä on etymologisia vastineita kautta koko uralilaisen kielikun-
nan. Näitä ovat esim. vepsän ja viron ujuda, vatjan ujua, saamen vuodjat, mord-
van ujemSy marin ijasy komin ujny, mansin uji, unkarin uszik ja nenetsin rjil-. Verbi
kuuluu ikivanhaan omaperäiseen perussanastoon, ja sen alkuperäiseksi asuksi on
rekonstruoitu *uje- tai *o/e-. Suomen kirjakielessä uida on esiintynyt Agricolasta
alkaen. Johdos uiskennella on mainittu Carolus Pictoriuksen suomentamassa kristil-
lisessä opetuskirjasessa 1622.
SKES 1975 uida; UEW 1988 542; Jussila 1998 uida, uiskennella; SSA 2000 uida.
uikku
Linnunnimi uikku on joko takaperoisjohdos ääntää jäljittelevästä verbistä uikuttaa
tai sitten suora johdos interjektiosta ui, josta myös —» uikuttaa-verbi on muodos-
tettu. Uikku-sanan rinnalla esiintyy linnunnimenä myös uiku tai uikka, mutta nämä
voivat viitata myös muihin lintuihin kuin niihin Podiceps-suvun edustajiin, joista
uikku-nimitystä nykyään käytetään. Nimitystä uiku on kirjallisuudessa ensi kertaa
uikkuihin viittaavana käytetty Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787, Henrik Gab-
riel Porthanin muistiinpanojen mukaan uikka taas on vuoden 1770 tienoilla tarkoit-
tanut puukiipijää. Nykyasun uikku on uikkujen nimityksenä ottanut käyttöön J. A.
Mela teoksessaan Suomen luurankoiset 1882.
SKES 1975 uikuttaa; Jussila 1998 uijui, uikuttaa, uikku; SSA 2000 uikuttaa; Häkkinen 2003
L5-L9.
uikuttaa
Surkeaa ääntelemistä kuvaava uikuttaa on interjektiosta ui johdettu verbi. Samanlai-
set verbit ovat käytössä myös inkeroisessa ja karjalassa. Suomen kirjakielessä uikut-
1396

taa on esiintynyt ensi kertaa Laurentius Petrin saarnoissa 1644, interjektio uijui on
mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1975 uikuttaa; Jussila 1998 uijui, uikuttaa; SSA 2000 uikuttaa.
uinua
Nukkumista merkitsevällä, nykykielessä hieman runollissävyisellä umMa-verbillä on
etymologinen vastine kaikissa lähisukukielissä. Näitä ovat esim. karjalan uinuo, lyy-
din ja vepsän uinota ja viron uinuda. Vastineita on esitetty myös obinugrilaisista
etäsukukielistä, esim. mansin ojawe- ja hantin wäja-, mutta näissä ei ole sanan sisässä
samanlaista konsonanttiyhrymää kuin itämerensuomen sanoissa. Jos ne kuuluisi-
vat samaan yhteyteen, itämerensuomen sanoja täytyisi pitää johdoksina *uje-tyyp-
pisestä vanhemmasta vartalosta. Umwa-verbille ei ole esitetty lainaetymologiaa tai
muutakaan etymologista selitystä, joten etäsukukielten vastineiden epävarmuudesta
huolimatta sitä voidaan pitää juuriltaan ikivanhana omaperäisenä sanana. Suomen
kirjakielessä uinua on ensi kertaa mainittu vasta G. E. Eurenin sanakirjassa 1860,
mutta johdos uinahtaa on esiintynyt jo Matias Salamniuksen vuonna 1690 kirjoitta-
massa saarnassa Johannes Gezeliuksen muistoksi. Johdos uinailla on mainittu Krist-
frid Gananderin sanakirjassa 1787.
SKES 1975 uinua; Jussila 1998 uinahtaa, uinailla, uinua; SSA 2000 uinua.
uistin
Kalanpyynnissä tarvittavaa viehettä tai vieheellä kalastettaessa tarvittavaa koko väli-
nettä merkitsevä uistin on johdos verbistä uistaa, joka puolestaan on muodostettu
ikivanhasta omaperäisestä —» mda-verbistä. Johdos ei ole aivan nuori, sillä sillä on
vastineita myös itäisissä lähisukukielissä, karjalassa uissin, lyydissä ust ja vepsässä
ustö. Suomen kirjakielessä uistin on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sana-
kirjassa 1745. Verbi uistaa on esiintynyt Kristfrid Gananderin sanakirjassa, mutta
uistella on tullut kirjakieliseen käyttöön vasta 1800-luvun puolella.
SKES 1975 uistaa; Jussila 1998 uistaay uistin; SSA 2000 uistin.
uivelo
Pienehköä sukeltajasorsaa (Mergellus albellus) merkitsevä uivelo on lainaa saamen
kielestä. Inarinsaamessa lintu on nunalah, koltansaamessa nutinel tai nuijel. Saamen
sanaa on arveltu ikivanhaksi uralilaiseksi linnunnimeksi tai toisaalta nenää merkit-
sevän njunni-sznan johdokseksi. Suomen kirjakielessä uivelo on ensi kertaa mainittu
linnun murteellisena rinnakkaisnimenä J. A. Malmbergin (Melan) Fauna Fennicassa
1872. Eräissä vanhoissa sanakirjoissa on esiintynyt jo tätä ennen sana uivelo, mutta
se ei merkitse lintua, vaan hidasta, jähmeää ihmistä. Useimmissa lintukirjoissa on
käytetty uivelosta nimeä herna 1920-luvun nimistönuudistukseen asti. Magnus von
1397

Wrightin ja J. A. Paimenin lintukirjassa 1873 on kuitenkin käytetty uivelo-nimen
murteellista varianttia uinelo.
Toivonen STEP 1949 172; SKES 1975 uivelo; UEW 1988 330; SSA 2000 uivelo; Häkkinen 2003
L70.
ujeltaa
Vinkuvaa tai ulvovaa ääntä jäljittelevällä verbillä ujeltaa on vastine ainoastaan karja-
lassa: ujeltoa. Suomen murteissa ujeltaa on tyypillisesti itäinen sana. Kirjakielessä se
on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787 ja niissä lisäyksissä,
joita Henrik Gabriel Porthan on 1770-luvulla tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakir-
jaan.
SKES 1975 ujeltaa; Jussila 1998 ujeltaa; SSA 2000 ujeltaa.
ujo
Sanalla on tarkka vastine ainoastaan inkeroisessa. Karjalan ujo lienee suomesta lai-
nattu, samoin saamen udju. Alkuperä on epäselvä. Karjalassa esiintyy substantiivi
ujou joka tarkoittaa morsiamen kasvoja häissä peittävää huntua ja jota on arveltu
johdokseksi ohutta tarkoittavasta sanasta. Myös suomen murteissa esiintyy adjek-
tiivi ujea suippo, terävä, ohut' ja inkeroisessa ujo tai ujakkain 'ohut'. Kainoa merkit-
sevän tyo-sanan on selitetty lohjenneen itsenäiseksi adjektiiviksi esim. sen tapaisesta
yhdyssanasta kuin ujovaatteet sulhasen vihkipuku', jossa ujo on alun perin esiinty-
nyt ohuen merkityksessä. Suomen kirjakielessä ujo on ensi kertaa mainittu Maskun
Hemmingin suomentamassa hurskaiden laulujen kokoelmassa 1616. Verbi ujoilla
on esiintynyt vuoden 1642 Raamatussa ja ujostella on Daniel Jusleniuksen sanakir-
jassa 1745.
Nirvi 1955 Suomi 107:1 2-19; SKES 1975 ujo; Jussila 1998 ujo, ujoilla, ujostella; SSA 2000 ujea,
ujo.
ujuttaa
Etenkin vaivihkaa tapahtuvaa kuljettamista merkitsevä ujuttaa on johdos ikivan-
hasta omaperäisestä verbistä —» uida tai paremminkin tämän murteellisesta johdok-
sesta ujua 'uida, kulkeutua, ajautua'. Ujuttaminen on siis suunnilleen samaa kuin
uittaminen. Täsmälleen samanlaisia johdoksia ovat esim. karjalan ujuttoa sekä vep-
sän ja viron ujutada. Suomen kirjakielessä ujuttaa on ensi kertaa mainittu vuonna
1723 uittaa-verbin synonyymina.
SKES 1975 uida; Jussila 1998 ujuttaa; SSA 2000 uida.
ukaasi
Käskyä, määräystä tai uhkavaatimusta merkitsevä ukaasi on lainaa venäjän sanasta
ukäz asetus, määräys'. Sama sana on lainattu myös useisiin lähisukukieleen, esim.
1398

vepsään ja vatjaan ukaz ja viroon ukaas. Suomen kirjakielessä ukaasi on mainittu
ensi kertaa vuonna 1749 kirjoitetussa muistorunossa, siis jo Ruotsin-vallan aikana.
Plöger 1973 215-216; SKES 1975 ukaasi; Jussila 1998 ukaasi; SSA 2000 ukaasi.
ukko
Vanhaa miestä, murteissa myös isoisää tarkoittavalla nfcfco-sanalla on vastine kai-
kissa itämerensuomalaisissa kielissä liiviä lukuun ottamatta. Näitä ovat mm. karja-
lan ukko, vepsän uk sekä vatjan ukko tai hukko. Viron uku merkitsee henkiolentoa
tai ukkosenjumalaa. Sanalle on aiemmin esitetty joitakin vastineita etäsukukielistä,
mutta nykyisen käsityksen mukaan ukko on itämerensuomalaisissa kielissä syntynyt
epäsäännöllinen hellittelymuoto ikivanhasta mieheen tai miespuoliseen olentoon
viittaavasta —» wros-sanasta. Samantapaista johdinainesta on käytetty myös muista
sukulaisten nimityksistä johdetuissa hellittelymuodoissa, esim. sisar-sanan johdok-
sissa sisko, sikko ja ve/f-sanan johdoksessa veikko. Suomen kirjakielessä ukko on
esiintynyt Agricolasta alkaen. Agricola mainitsee Ukon yhtenä karjalaisten pakanal-
lisista jumalista Psalttarin esipuherunossa. Kristfrid Gananderin Mythologia Fen-
nican (1789) mukaan Ukko oli suomalaisten kantaisä ja suomalaisten vanhin jumal-
olento Jumalan jälkeen.
Nirvi 1952 Suomi 106:1 154-157; SKES 1975 ukko; Jussila 1998 ukko; SSA 2000 ukko.
ukkonen
Ukkonen on itämerensuomalaisesta —» «fcfco-sanasta muodostettu johdos. Myös
kantasanalla ukko on sekä suomen murteissa että lähisukukielissä ukkosen eli ukon-
ilman merkitys. Ukonilmaa on ennen kuviteltu vihastuneen tai voimiaan näyttävän
taivaan jumalan aikaansaannokseksi, ja jumala on kuviteltu vanhaksi mieheksi. Suo-
men kirjakielessä ukkonen on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisa-
nakirjassa 1637.
SKES 1975 ukko; Jussila 1998 ukkonen; SSA 2000 ukko.
uksi
Ovea merkitsevällä, nykyään jo vanhantyylisellä «fcs/-sanalla on vastine kaikissa itä-
merensuomalaisissa kielissä ja saamessa. Näitä ovat inkeroisen ja karjalan uksi, lyy-
din ja liivin uks, vepsän uki, vatjan uhsi, viron uks ja saamen uksa. Mahdollisena
vastineena on pidetty myös permiläiskielten ovea merkitsevää sanaa os, ja tämän
rinnastuksen nojalla uksi on laskettu vanhaan omaperäiseen sanakerrostumaan kuu-
luvaksi. Alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *ukse. Rinnastuksessa on kuitenkin
äännehistoriallisia ongelmia, ja toisen selitysvaihtoehdon mukaan itämerensuoma-
laiset sanat ovatkin balttilaista lainaa, samaa juurta kuin liettuan aukkoa, onkaloa
tai mehiläispesää tai sen suuaukkoa merkitsevä uoksas. Kantabaltin muodoksi on
rekonstruoitu *öksa~. Tämän pohjalta myös permiläiskielten sanat voidaan selit-
1399

tää itämerensuomesta erilliseksi, rinnakkaiseksi lainaksi. Saamen sana voidaan joka
tapauksessa äänneasunsa perusteella selittää itämerensuomesta lainatuksi. Suomen
kirjakielessä uksi on esiintynyt alusta alkaen sekä Agricolan teksteissä että kaikissa
samanaikaisissa käsikirjoituslähteissä.
SKES 1975 uksi; UEW 1988 803; Koivulehto 1993 LingU 29 34; Jussila 1998 uksi; Koivulehto VM
1999 207 alav.; SSA 2000 uksi.
ulappa
Sanalla on vastine ainoastaan pohjoiskarjalaisessa runoudessa. Se on todennäköisesti
johdos samasta vanhasta *w/a-vartalosta, josta on muodostettu myös —» uiko- ja —>
ulottua. Suomen kirjakielessä ulappa on ensi kertaa mainittu niiden lisäysten jou-
kossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-
luvulla. Kristfrid Gananderin sanakirjan (1787) mukaan ulappa on aavan merense-
län lisäksi voinut merkitä myös suurta aavaa suota.
SKES 1975 ulappa; Jussila 1998 ulappa; SSA 2000 ulappa.
ulista
Vonkuvaa tai ulvovaa ääntä jäljittelevällä verbillä ulista tai ainakin sen vartalolla
on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisessa ja karjalassa ulissa ja vep-
sässä ulaita. Samasta onomatopoeettisesta vartalosta ovat johdettuja myös suomen
ulahtaa ja ulina. Suomen kirjakielessä sekä ulina että ulista on ensi kertaa mainittu
Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
SKES 1975 ulista; Jussila 1998 ulina, ulista; SSA 2000 ulista.
uljas
Komeaa, rohkeaa tai murteissa myös rivakkaa ja hyvää merkitsevällä «//as-sanalla
ei ole vastineita sukukielissä. Karjalan ullas ja viron murteellinen uljas ovat mitä
ilmeisimmin suomesta lainattuja. Sanan alkuperä on toistaiseksi selittämättä. Sen on
arveltu olevan johdos samasta kannasta, josta on muodostettu myös verbi ulottua,
mutta merkitys- ja johtosuhdetta on vaikea yksityiskohtaisesti selittää. Murteissa ja
vanhassa kirjakielessä esiintyy myös verbi uljailla, joka merkitsee esim. orihevosen
korskeata ja komeata esiintymistä. Suomen kirjakielessä uljas on esiintynyt Agrico-
lasta alkaen. Verbi uljastella on mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1975 uljas; Jussila 1998 uljas, uljastella; SSA 2000 uljas.
ulko-
Suhteellista sijaintia ilmoittava uiko- ei esiinny nykysuomessa tavallisena substan-
tiivina, vaan sitä käytetään yhdyssanojen rakenneosana ja erilaisten kiteytyneiden
taivutusmuotojen ja johdosten kantana. Sijamuodoilla ulkona ja ulkoa ei ole samaa
1400

merkitystä kuin vastaavilla muodoilla normaalien substantiivien yhteydessä, vaan
niillä on säilynyt vanha, alkuperäinen paikallisuuden merkitys. Tämä kertoo, että
kysymys on hyvin vanhoista muodoista. Nykykielessä adverbiksi luokiteltava ulos
on vanha tulosija, joka ei enää kuulu lainkaan nykysuomen taivutusparadigmaan.
Suomen w//co-vartalolla on tarkkoja vastineita itämerensuomalaisissa kielissä ja saa-
messa, esim. suomen w/os-muotoa vastaa karjalan ulos, lyydin ulgoze, vatjan uloz
ja saamen olggos. Komista vastineeksi on esitetty vartalo yl- 'kauka', josta muodos-
tettuja ovat esim. ylyn 'kaukana' ja ylö 'kauas'. Vartalon alkuperäiseksi asuksi on
rekonstruoitu *ulk3 ja alkuperäiseksi merkitykseksi 'uiko-, kauka-'. Komin vasti-
neessa ei kuitenkaan ole selviä merkkejä sanansisäisestä konsonanttiyhtymästä, joten
on mahdollista, että toisaalta itämerensuomen ja saamen *ulko- ja toisaalta komin
sanat ovat johtamalla muodostettuja yhteisestä, alkuperäisestä *u la -tyyppisestä var-
talosta. Suomen kirjakielessä «Mco-vartaloa on käytetty ahkerasti Agricolasta alkaen.
Tavanomaisten ulkona, ulkoa ja ulos -muotojen lisäksi Agricola on käyttänyt mm.
johdoksia ulkoinen ja ulkonainen sekä yhdyssanoja ulkokullaisuus ja ulkomainen.
SKES 1975 uiko; UEW 1988 803; Jussila 1998 ulkoa, ulkoinen, ulkokullaisuus, ulkomainen,
ulkona, ulkonainen, ulos; SSA 2000 uiko.
ullakko
Talon vinttiä tai ylisiä merkitsevän ullakko-sanan vastineeksi on arveltu viron sanaa
ulu ja liivin sanaa uläy jotka kumpikin merkitsevät katon ulkonemaa tai leveää räys-
tästä, mutta rinnastukset ovat sekä äänne- että merkityserojen takia epävarmoja.
Sanan alkuperäkin on hämärän peitossa. Yhden selityksen mukaan se olisi johdos
samasta *w/a-vartalosta, josta on muodostettu myös verbi —> ulottua, mutta jos tämä
pitäisi paikkansa, sanan pitäisi olla nykykielessä *ulakko, ei ullakko. Toisen selityk-
sen mukaan sana olisi germaaninen laina, jonka alkumuoto olisi kantaskandinaavin
*uf-flakan. Tämä merkitsisi sananmukaisesti ylhäällä olevaa suojakatosta. Tästä olisi
kuitenkin pitänyt tulla nykykieleen *uhlakko. Kolmannen selityksen mukaan ullakko
olisi rakenteeltaan hämärtynyt yhdyssana, jonka alkuperäiset rakenneosat olisivat
*ulko-lakka tai *ula-lakka. Jälkiosa lakka on vanha suojakatoksen nimitys. Kaikissa
selityksissä on äännehistoriallisia ongelmia, eikä mitään niistä ole yleisesti hyväk-
sytty. Suomen kirjakielessä ullakko on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Ahlqvist 1875 109 ; Ojansuu Vir. 1907 157-159; Karsten 1922 20; SKES 1975 ullakko; Jussila 1998
ullakko; SSA 2000 ullakko.
ulottua
Verbin vastineita itämerensuomessa ovat vepsän ulutada, viron ulatadaja liivin ulätö
sekä saamessa ollit. Alkuperäiseksi vartaloksi voidaan rekonstruoida *ula-. Tämän
mahdolliseksi vastineeksi on oletettu samojedikielissä esiintyvää vartaloa *ulä 'pal-
jon', mutta tätä rinnastusta ei ole yleisesti hyväksytty. Joka tapauksessa * ula- näyttää
vanhalta ja omaperäiseltä sanavartalolta. Suomen kirjakielessä ulottua on esiintynyt
1401

Agricolasta alkaen. Vanhassa kirjakielessä samoin kuin eräissä murteissa se esiintyy
myös merkityksessä 'riittää'.
SKES 1975 ulottua; Jussila 1998 ulottua; SSA 2000 ulottua.
ulpukka
Keltakukkaista vesikasvia (Nuphar luteum), murteissa myös lummetta (Nymhphaea)
tai kulleroa (Trollius) merkitsevällä w/pwfcfca-sanalla ei ole varsinaisia vastineita
sukukielissä. Sen sijaan useissa lähisukukielissä on vastine suomen murteissa esiin-
tyvälle, samaa kukkaa merkitsevälle pw/pwfcfca-sanalle, esim. karjalan pulpukka, vep-
sän bulbuk ja vatjan puXpukas. Koska pulpukka vastineista päätellen on ulpukkaa
vanhempi sana, ulpukka voi selittyä yksinkertaisesti deskriptiivissävyisen pulpu-
kan variantiksi. Äännemuuntelu on tavallista deskriptiivisanoissa. Eräissä suomen
murteissa ulpukkaa on nimitetty myös wppo-vartalosta muodostetulla johdoksella
upukka; ulpukan lehtiruusuke on upoksissa samoin kuin nuppukin, ennen kuin se
ehtii nousta veden pinnalle ja aueta. Näin ollen ulpukka voi myös olla kontaminaatio
sanoista pulpukka ja upukka. Suomen kirjakielessä ulpukka on ensi kertaa mainittu
Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1962 pulpukka; Jussila 1998 ulpukka; SSA 2000 pulpukkay ulpukka.
ulsteri
Pitkää villakankaista päällystakkia merkitsevä ulsteri on lainattu ruotsin sanasta uls-
ter, joka puolestaan juontuu englannista. Englannin ulster on saatu Irlannin pohjoi-
sen maakunnan Ulsterin nimestä, ja se on alkuaan tarkoittanut maakunnalle tyypil-
listä paksua, karkeaa villakangasta ja sittemmin myös tällaisesta tehtyä takkia. Suo-
men kirjakieleen ulsteri on ilmestynyt aivan 1800-luvun lopulla. Se mainitaan mm.
J. A. Hahnssonin ym. ruotsalais-suomalaisessa sanakirjassa 1899.
Pulkkinen 1984 ulsteri; SSA 2000 ulsteri.
ulvoa
Verbillä on vastine kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä, esim. inkeroisessa ja vat-
jassa ulvoa, karjalassa ulvuo, virossa uluda ja liivissä ullö. Tyypillistä ulvomista on
esim. suden ääntely, ja ulvoa onkin mitä ilmeisimmin onomatopoeettista alkuperää.
Suomen kirjakielessä ulvoa on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1975 ulvoa; Jussila 1998 ulvoa; SSA 2000 ulvoa.
ummehtua
Verbillä on vastine ainoastaan vepsässä, jossa asu on umbehtuda. Sanat ovat johdok-
sia vartalosta -» umpi-, ja johtosuhde selittyy luontevasti siitä, että ummehtuminen
1402

on käytännössä umpinaisessa tilassa tapahtuvaa pilaantumista. Suomen kirjakielessä
ummehtua on ensi kertaa mainittu vuoden 1783 almanakassa.
Hakulinen Vir. 1935 108; SKES 1975 umpi; Jussila 1998 ummehtua; SSA 2000 ummehtua.
ummikko
Vieraita kieliä taitamatonta ihmistä merkitsevällä Mmm/fcfco-sanalla on tarkka vas-
tine karjalassa, jossa ummikko tarkoittaa ennen kaikkea karjalaa osaamatonta venä-
läistä. Suomen murteissa ummikko on tyypillisesti itä- ja pohjoissuomalainen sana.
Se on johdos vartalosta umpi-, jota käytetään myös merkitykseltään samantyyppis-
ten mutta puhutun kielen suhteen täsmennettyjen yhdyssanojen alkuosana, esim.
umpisuomalainen. Vastaavalla tavalla käytetään wmpf-sanan vastinetta virossa, esim.
umbsakslane merkitsee vain saksan kieltä puhuvaa henkilöä. Suomen kirjakielessä
ummikko on ensi kertaa esiintynyt Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787. Henrik
Gabriel Porthanin hieman aiemmissa muistiinpanoissa on samassa merkityksessä
johdos ummisko.
SKES 1975 umpi; Jussila 1998 ummikko; SSA 2000 ummikko.
umpi-
Sanavartalolla on vastineita kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä sekä saamessa.
Näitä ovat esim. inkeroisen umpi 'umpihanki', karjalan umpi 'umpihanki; ummetus',
liivin umbö tai umbi 'lumen peittämä tie' ja saamen oba 'melko(inen), koko(nainen)'.
Useimmiten vartaloa käytetään kuitenkin taivutusmuotojen, johdosten ja yhdyssa-
nojen osana, esim. suomen muotoa ummessa vastaa vepsän ja viron umbes 'ummessa;
suunnilleen' ym. Vastineita on esitetty myös etäisemmistä sukukielistä, mutta näitä
ei suurten merkityserojen takia yleensä enää hyväksytä. Uskottavamman selityksen
mukaan sanavartalo on germaanista lainaa, ja sen alkumuodoksi on rekonstruoitu
*umbi. Tästä ovat kehittyneet mm. nykyruotsin om ja saksan um, joiden perusmer-
kitys on 'ympäri(llä)'.
Suomen kirjakielessä umpi-vartalon sisältäviä sanoja on esiintynyt alusta alkaen.
Agricolalla on esim. umpeen, umpinainen ja umpitie. Myös erilaisia umpinaisia tai
suljettuja tiloja merkitsevä umpi on esiintynyt vanhassa kirjakielessä itsenäisenä
sanana vuoden 1642 Raamatusta lähtien. Se on voinut tarkoittaa myös umpitautia
eli ummetusta, jonka nimitys nykyasussaan on ensi kertaa mainittu Ericus Schrode-
ruksen sanakirjassa 1637.
SKES 1975 umpi; UEW 1988 803; Nikkilä 1996 FS Nuutinen 82-85; Jussila 1998 ummetus,
umpeen, umpi, umpinainen, umpitie; SSA 2000 umpi.
undulaatti
Pienikokoista, suosittuna häkkilintuna tunnettua laulupapukaijaa merkitsevä undu-
laatti on lainaa ruotsin sanasta undulat, joka juontuu linnun latinankielisestä laji-
1403

nimestä (Melopsittacus) undulätus. Latinan undula merkitsee pientä aaltoa ja
undulätus väreilevää, liikkuvaa. Nimen voi ajatella viittaavan sekä linnun tyypilli-
seen käyttäytymiseen että sen ohutjuovaiseen, aaltomaiseen kuviointiin. Suomen
kirjakielessä undulaatti on tullut käyttöön vasta 1900-luvun alkupuolella. Itse lintu
on kyllä tunnettu jo aiemmin, mutta siitä on käytetty nimitystä juovikaspapukaija.
TSK 7 1915 papukaijat.
uni
Sanalla on vastineita kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä ja mordvassa. Näitä
ovat esim. karjalan, vatjan ja viron uni, vepsän uniy liivin un ja mordvan on. Sanaa
on perinteisesti pidetty vanhana ja omaperäisenä ja sen alkuperäiseksi asuksi on
rekonstruoitu *une. On kuitenkin mahdollista, että kysymyksessä on vanha indo-
eurooppalainen laina, sillä myös indoeurooppalaisissa kielissä on äänneasultaan ja
merkitykseltään samantapaisia sanoja, esim. kreikan önar.
Suomen kirjakielessä uni on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen.
Agricola on käyttänyt myös adjektiivia unelias ja yhdyssanaa unennäkijä. Johdokset
uneton ja uneksua on mainittu ensimmäisessä suomalaisessa Raamatussa 1642 ja
uneksia Christianus Procopaeuksen kirjoittamassa ruumissaarnassa 1690. Adjektiivi
uninen on vasta Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787, mutta johdos on varmasti
vanhempi, sillä siitä muodostettu unisuus esiintyy jo Agricolan kielessä. Unikeko on
mainittu Henricus Alastaroensiksen suomentamassa Isak Rothoviuksen saarnassa
1634.
SKES 1975 uni; UEW 1988 804; Jussila 1998 uneksiay uneksua, uneliasy unennäkijä* uneton* uni,
unikeko, uninen, unisuus; Koivulehto 1999 VM 304-305; SSA 2000 uni.
uniikki
Ainutlaatuista merkitsevä uniikki on lainaa ruotsin sanasta uniky joka puolestaan
juontuu ranskan sanasta unique. Tämä perustuu latinan sanaan unicus ainoa lajis-
saan', joka on muodostettu sanasta unus 'yksi, ainoa'. Latinankielinen muoto uni-
cum 'yksittäiskappale' on mainittu sitaattilainana Agathon Meurmanin sivistyssa-
nakirjassa 1890, mutta suomalaisena sanana uniikki on tullut yleiseen käyttöön vasta
1900-luvun puolella.
Hellquist 1939 unik.
unikko
Loistavan punaisena kukkivaa koriste-, mauste- ja rohdoskasvia (Papaver) merkit-
sevä unikko on Elias Lönnrotin käyttöön ottama uudissana vuodelta 1860. Samasta
kasvisuvusta on aiemmin käytetty mm. nimityksiä unikukka tai —> valmu. Tietyistä
unikkolajeista voidaan valmistaa vahvoja huumaavia myrkkyjä, joita on käytetty
1404

mm. kivun poistamiseen ja unen antamiseen, ja tästä syystä nimen perusosana on
käytetty wm-sanaa.
Suhonen 1936 251; SKES 1975 uni; SSA 2000 uni.
universumi
Maailmankaikkeutta merkitsevä universumi on lainattu suomeen ruotsista, jossa
universum on tullut käyttöön jo 1600-luvun loppupuolella. Ruotsin sana juontuu
latinasta, ja se on alkuaan substantivoituma adjektiivista universus 'kokonainen'.
Alkuosa uni- tulee lukusanasta unus 'yksi', jälkiosa versus 'kääntynyt' on partisiipin
perfekti verbistä vertere 'kääntää'. Suomen kirjakielessä universum tai universumi
on tullut käyttöön sivistyssanana aivan 1800-luvun lopulla. Sana mainitaan mm.
vuonna 1887 ilmestyneessä K. Lindroosin teoksessa, joka käsittelee Platonin kosmo-
logiaa. Yleiskielessä muiden kielten universum-sana, on 1800-luvun lopulla kuiten-
kin yleensä suomennettu mm. maailmanavaruudeksU maailmankaikkeudeksi, kaik-
kisuudeksiy kaikkisoksi, maailmankaikkioksi tai luomakunnaksi.
Koukkunen 1990 universaali, universumi.
univormu
Virkapukua tarkoittava univormu tai uniformu on lainaa ruotsin samaa merkitse-
västä sanasta uniform. Tämä juontuu ranskan sanasta uniforme, jonka perustana on
latinan ilmaus uniformis 'yhtenäinen'. Sanan alkuperäiset rakenneosat ovat unus
'yksi' ja forma 'muoto'. Univormuihin pukeutuvat ihmiset ovat keskenään saman-
näköiset. Suomen kirjakielessä univormu on ensi kertaa mainittu Elias Lönnrotin
tulkkisanakirjassa 1847.
W. Streng 1911 30; SKES 1975 univormu; Koukkunen 1990 univormu; SSA 2000 univormu.
Unkari
Suomen Unkari-nimi on kotoistettu versio lähinnä maan saksankielisestä nimityk-
sestä Ungarn. Tämä ja indoeurooppalaisten kielten muut samantapaiset nimitykset,
esim. latinan Hungariay ranskan Hongrie ja englannin Hungary, perustuvat slaavi-
laisten kielten välityksellä tunnetuksi tulleeseen turkkilaiseen heimonnimeen ongur
tai onogury jonka alkuperäinen merkitys on ollut 'kymmenen nuolta'. Tämä on tar-
koittanut käytännössä kymmenen klaanin muodostamaa heimoa. Jälkiosa ogur on
samaa juurta kuin unkarilaisten, hantien ja mansien yhteisnimityksenä tunnettu
ugri-y ugrilainen. Suomen kirjakielessä Unkari on ensi kertaa mainittu vuoden 1642
Raamatussa.
SKES 1978 vengerkka; SSA 2000 unkari.
1405

unohtaa
Verbillä on vastineita kautta itämerensuomen, esim. karjalan unohtoa, lyydin ja
vepsän unohtada, vatjan unohtaa ja viron unustada. Nämä on johdoksia sanasta —>
uni. Merkitys on ilmeisesti kehittynyt siten, että unohtua tai murteellinen unehtua
on alun perin merkinnyt 'muuttua unen kaltaiseksi' tai 'hämärtyä muistissa', myö-
hemmin 'häipyä kokonaan muistista'. Suomen vanhassa kirjakielessä on nykyisen
unohtaa-verbin asemesta käytetty yleensä 1700-luvulle asti tämän lounaismurteista
varianttia unhottaa, mutta sekä unohtaa että unhottaa ovat esiintyneet kirjakielessä
Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1975 uniy unohtaa; Hakulinen 1979 402-403, myös alav. 832; Koivulehto 1988, 291; Jussila
1998 unhottaa, unohtaa; SSA 2000 unohtaa.
unssi
Suomessakin vanhoina aikoina käytettyä painomittaa merkitsevä unssi on lainattu
ruotsin sanasta uns. Tämä perustuu alkuaan latinan sanaan uncia, joka juontuu yhtä
merkitsevästä lukusanasta unus. Se on yleensä merkinnyt yhtä kahdestoistaosaa jos-
takin suuremmasta kokonaisuudesta. Suomessa ja Ruotsissa käytetty unssi on mer-
kinnyt apteekkimittana naulan kahdestoistaosaa, mutta muussa käytössä tavallisesti
naulan kuudestoistaosaa, joka käytännössä on ollut n. 28 grammaa. Suomen kirja-
kielessä unssi on ensi kertaa mainittu asussa untsi karjatauteja koskevassa asetuk-
sessa vuonna 1750.
TSK 10 1919 unciay unssi; Hellquist 1939 uns; Jussila 1998 unssi; SSA 2000 unssi.
untuva
Sanalla ei ole etymologisia vastineita sukukielissä. Mahdollisia vertailukohtia on kyllä
esitetty samojedista, mutta kun nämä merkitsevät partaa ja kun vastineet ovat niin-
kin etäisistä sukukielistä, kysymys lienee vain satunnaisesta äänteellisestä samankal-
taisuudesta. Sen sijaan tmtava-sana on yhdistetty suomen murteelliseen ja vanhasta
kirjakielestäkin tunnettuun verbiin untua Väsyä, uupua, nukahtaa' ym., joka on joh-
dos sanasta uni. Paikoin itämurteissa on untua-verbin partisiippia untuva käytetty
adjektiivina merkityksessä 'heikko, heiveröinen, saamaton', ja tämä partisiippi sopisi
yhdyssiteeksi untua-verbin ja höyhentä, ohutta, pehmeää villaa tai karvaa merkitse-
vän HHfava-sanan välille. Suomen kirjakielessä untuva on ensi kertaa mainittu nii-
den lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen
sanakirjaan 1770-luvulla.
SKES 1975 uni; Jussila 1998 untuva; SSA 2000 untua, untuva.
uoma
Joen uraa merkitsevällä Moma-sanalla ei ole vastineita sukukielissä. Se on todennä-
köisesti johdos ikivanhasta omaperäisestä sanasta —> vuo, joka alun perin lienee ollut
1406

vokaalialkuinen (*M7/a). Suomen kirjakieleen uoma on tullut nykyasussaan vasta
1800-luvulla, mutta jo Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787 mainitaan vuomay
joka on lainaa saamesta. Saamen vuopmi tarkoittaa laajaa, metsäistä jokilaaksoa tai
tällaisessa olevaa suoaluetta, ja se on puolestaan selitetty lainaksi itämerensuomen
sanasta uoma. Tämä todistaa, että «oma-sana on ollut käytössä jo kauan ennen kuin
se on päässyt näkyviin suomen kirjakielessä.
SKES 1978 vuo; UEW 1988 544-545; Jussila 1998 vuoma; SSA 2000 uoma, vuo.
upea
Komeaa tai uhkeaa merkitsevällä «pea-sanalla ei ole vastineita sukukielissä. Se on
vanha germaaninen laina, jonka alkumuotoa *ubja- edustaa mm. nykysaksan uppig
'muhkea, rehevä, upea' ym. Nykyruotsin yppig on sama sana, joskin lainattuna sak-
sasta. Suomen kirjakielessä upea on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sana-
kirjassa 1745.
Lindström 1859 68; SKES 975 upea; Hofstra 1985 217, 218; Jussila 1998 upea; SSA 2000 upea.
upota
Verbillä upota on tarkkoja vastineita ainoastaan itämerensuomessa, esim. karjalassa,
lyydissä, vepsässä ja vatjassa upotay virossa uppuda ja liivissä up. Mordvasta esitetty
vastine opa on adjektiivi, joka merkitsee lämmintä, kuumaa tai seisovaa (ilmaa), ja
tästä johdettu verbi opamoms tarkoittaa 'tukahtua, sammua; tukehtua'. Jos sanavar-
talon alkuperäinen merkitys liittyy tukahtumiseen, niin kuin mordvan perusteella
näyttää, kysymyksessä voi olla äänteellisesti motivoitu sana: ääntöliikkeet kuvaavat
ilmavirran katkeamista. Ei kuitenkaan ole mitenkään varmaa, että itämerensuomen
ja mordvan sanat todella kuuluvat etymologisesti yhteen. Itämerensuomen upota voi
joka tapauksessa myös uppoamisen merkityksessä olla äänteellisesti motivoitu, jos-
kin mordvasta erillinen sana. Suomen kirjakielessä upota ja tästä johdettu upottaa
ovat esiintyneet Agricolasta alkaen.
SKES 1975 upakka, upota; Jussila 1998 upota, upottaa; SSA 2000 upota.
uppiniskainen
Itsepäistä merkitsevä uppiniskainen lienee osittain lainattu, osittain käännetty ruot-
sin vastaavantyyppisistä yhdysadjektiiveista. Alkuosa on saatu ruotsin prefiksistä
upp- 'ylös, pystyyn', joka on esiintynyt mm. sanoissa uppkäftig 'rääväsuinen' ja upp-
studsig 'uppiniskainen, itsepäinen', ja jälkiosalle on voinut tarjota mallin uppstudsig-
sanan synonyymi härdnackad, sananmukaisesti 'jäykkäniskainen'. Suomen kirjakie-
lessä uppiniskainen on ensi kertaa mainittu vuoden 1642 Raamatussa.
Karsten 1915 185; SKES 1975 uppiniskainen; Jussila 1998 uppiniskainen; SSA 2000 uppiniskainen.
1407

upseeri
Päällystöön kuuluvaa sotilashenkilöä merkitsevä upseeri on lainaa vanhasta ruotsin
sanasta offcer, jota nykykielessä vastaa officer. Ruotsin sanansisäinen -/s- on lainat-
taessa korvattu helpommin äännettävällä -ps-yhtymällä. Ruotsin sana on peräisin
saksasta, ja saksan Offizier perustuu keskiajan latinan sanaan officiärius. Tämä tar-
koittaa henkilöä, jolla on officium eli virkatehtävä. Suomen kirjakielessä upseeri on
ensi kertaa mainittu kymmenyksiä koskevassa julistuksessa 1638 asussa officeri ja
nykyasussaan kortteeria koskevassa asetuksessa 1721.
H. J. Streng 1915 247; SKES 1975 upseeri-, Koukkunen 1990 upseeri; Jussila 1998 upseeri; SSA
2000 upseeri.
upslaaki
Hihansuun tai housunlahkeen käännettä merkitsevä upslaaki on lainaa ruot-
sin sanasta uppslag, sananmukaisesti 'ylöslyönti, -käännös'. Suomen kirjakielessä
upslaaki on ensi kertaa mainittu asiakirjassa 1729.
SKES 1975 upslaaki; SSA 2000 upslaaki.
ura
Uurrosta, polkua, tietä tms. merkitsevällä «ra-sanalla on vastineita itäisissä lähisu-
kukielissä sekä mahdollisesti etäsukukielissäkin. Näitä ovat karjalan ja lyydin ura,
vepsän uru, mansin ura) joenuoma' ja hantin wuri järveksi muuttunut joenuoma*
ym. Mordvassa vastine esiintyy vain johdosten kantana, esim. sanassa urkskä 'polku,
jälki, tie'. Kysymyksessä on mitä ilmeisimmin vanha omaperäinen sana, jonka alku-
peräiseksi asuksi on rekonstruoitu *wra. Suomen kirjakielessä ura on esiintynyt
Agricolasta alkaen. Elämänuran tai ammatin merkityksen se on saanut naapurikiel-
ten mallin mukaan vasta 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa.
Hakulinen 1969 176-177; SKES 1975 ura; UEW 1988 804-805; Jussila 1998 ura; SSA 2000 ura.
uraani
Erästä radioaktiivista alkuainetta merkitsevä uraani on lainaa ruotsin sanasta uran.
Tämä juontuu alkuaan uuslatinalaisesta, oppitekoisesta sanasta uranium, jonka on
muodostanut kiertotähti Uranuksen nimestä uraanin keksijä, saksalainen kemisti
Martin Klaproth vuonna 1789. Uranus tulee kreikkalaisesta nimestä Ouranös, joka
viittaa tarumaiseen taivaan jumalaan, maailman alkuaikoina eläneiden jättiläis-
ten, kyklooppien ja monien muiden ihmeellisten olentojen isään. Uraania valmisti
ensimmäisenä ranskalainen kemisti Eugene Peligot vuonna 1841. Suomen kirjakie-
lessä uraani lienee ensi kertaa mainittu Julius Krohnin kemiallisten tiedesanojen
luettelossa 1862.
Koukkunen 1990 uraani.
1408

urakka
Määrättyä tai sovittua työkokonaisuutta tai muuta, etenkin raskasta työrupeamaa
merkitsevä urakka on lainaa venäjän sanasta urök 'urakka; läksy, oppitunti; määrä-
aika'. Sama sana on lainattu myös moniin lähisukukieliin, esim. inkeroiseen ja kar-
jalaan asussa urakka, vepsään ja vatjaan asussa urok. Suomen kirjakielessä urakka on
ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745 osana yhdyssanaa urak-
kapalkka ja itsenäisenä sanana niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Por-
than on tehnyt Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
Ahlqvist Suomi 1857 98; Plöger 1973 216; SKES 1975 urakka-, Jussila 1998 urakka, urakkapalkka-,
SSA 2000 urakka.
urbaani
Kaupunkilaista tai yleisesti hienostunutta merkitsevä urbaani on lainaa ruotsin
sanasta urban, joka puolestaan juontuu saksan kautta latinan sanasta urbänus 'kau-
punkiin liittyvä, kaupunkilainen, sivistynyt'. Ruotsissa sana on tullut käyttöön jo
1800-luvun alkupuolella, ja se tai sen latinalainen alkumuoto on ollut tuttu myös
suomalaiselle kaksikieliselle sivistyneistölle, mutta suomalaisena sanana urbaani on
tullut käyttöön vasta 1900-luvun alkupuolella.
Hellquist 1939 urban; Koukkunen 1990 urbaani.
urhea
Rohkeaa ja pelotonta merkitsevä urhea on johdos samasta vartalosta, joka on perus-
tana myös sanoissa uros ja urho. Näistä alkuperäisempi on —» uros, ja urho on synty-
nyt tästä tiettyjen äänteenmuutosten kautta (uros > uroh > urho). Sana urho muistut-
taa rakenteeltaan johdosta, ja siitä on voitu muodostaa muita johdoksia, esim. urhea
tai urhakka, johdinsuffiksia vaihtamalla. Suomen kirjakielessä urho on esiintynyt
Agricolasta alkaen, mutta urhea on tullut kirjakieleen vasta 1800-luvulla. Sanaa on
käyttänyt ainakin jo Yrjö Koskinen nuijasotaa koskevassa kirjassaan 1857.
SKES 1975 urho; SSA 2000 urho.
urheilu
Sana on johdos murteellisesta verbistä urheilla, jonka alkuperäinen merkitys on ollut
'toimia uhkarohkeasti'. Verbi urheilla perustuu joko adjektiiviin —> urhea tai suoraan
tämän kantasanaan urho. Urheilusta oli tullut muodikas harrastus 1800-luvulla, ja sitä
kehitettiin etenkin Englannissa. Suomessa englannin sport-sanalle yritettiin aluksi
keksiä omakielisiä vastineita, ja ehdotuksia olivat mm. hippa, huviharjoite, huvite,
karkelo, kisa, ripeys, taitoilu, virkeys ja voimaleikki. Myös lainasanaa sportti käytet-
tiin, esim. yliopiston yhteyteen perustettiin vuonna 1883 "Ylioppilas Sportti-yhdis-
tys". Nimeämisasian teki ongelmalliseksi se, että toisaalta urheilu voitiin ymmärtää
jokamiehen rennoksi vapaa-ajan puuhaksi, toisaalta erityistä taitoa ja valmentautu-
1409

mistä vaativaksi kilpailumuodoksi. Ruotsissakin oli kaksi termiä, englantilaisperäi-
nen sport ja skandinaavinen idrotU joista jälkimmäinen yleensä suomennettiin tähän
aikaan maineteoksi tai uroteoksi. August Ahlqvistin johtamassa Kotikielen Seurassa
päätettiin 1886 suositella, että sport-termiä vastaisi suomessa kiisto ja idrott-termiä.
vastaisi urheilu, jota oli ehdottanut nimimerkki Dix sanomalehti Uudessa Suomet-
taressa. Sana kiisto osoittautui kuitenkin tarpeettomaksi, ja urheilu jäi kieleen hyvin
laajassa merkityksessä. Sen vakiintumista edisti merkittävästi Suomen ensimmäinen
urheilulehti "Uljas", joka alkoi ilmestyä 1886.
SKES 1975 urho; Hakulinen 1979 458; SSA 2000 urho.
urjeta
Nykykielessä vanhanaikaiselta tai runolliselta vaikuttavalla, eroamista tai lähtemistä
merkitsevällä wr/eta-verbillä on vastineita muutamissa lähisukukielissä sekä mord-
vassa, esim. karjalan ureta, liivin urgö 'paeta, karttaa' ja mordvan orgodems 'paeta,
lähteä pakoon'. Vastineiden harvalukuisuudesta huolimatta sanaa pidetään yleensä
vanhana ja omaperäisenä, ja sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *urke-. Suo-
men kirjakieleen urjeta tai ureta on tullut vasta 1800-luvulla kansanrunomuistiinpa-
nojen myötä, ensimmäisen kerran vuonna 1829. Tunnetuin esiintymä lienee Kaleva-
lan loppusanoissa: Siitäpä nyt tie menevi, ura uusi urkenevi.
SKES 1975 urjeta; UEW 1988 805; SSA 2000 urjeta; Punttila - Issakainen Vir. 2003 236.
urkkia
Utelemista tai nuuskimista merkitsevällä urkkia-verbHlä ei ole varmoja vastineita
sukukielissä, ja kirjakieleenkin se on tullut vasta 1700-luvun lopulla niiden lisäysten
joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan
1770-luvulla. Sanan alkuperä on hämärän peitossa. Mahdollisesti se on kontaminaa-
tio sanoista udella ja kurkkia.
SKES 1975 urkkia; Jussila 1998 urkkia; SSA 2000 urkkia.
uros
Koirasta, täysikasvuista miestä tai sankaria merkitsevällä uros-sanalla on vastineita
itäisissä lähisukukielissä ja saamessa. Näitä ovat mm. karjalan ja vepsän uros, lyydin
uroi ja luulajansaamen äres. Myös unkarin sanaa ur 'herra' on arveltu samaan yhtey-
teen kuuluvaksi, mutta tämä rinnastus on epävarma sekä suuren etäisyyden että
muiden selitysvaihtoehtojen takia: unkarin sanaa on oletettu mm. erilliseksi iranilai-
seksi lainaksi. Muiden selitysten puutteessa suomen uros vastineineen on kuitenkin
katsottu ikivanhaksi omaperäiseksi sanaksi. Alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu
*ur3. Suomen kirjakielessä uros on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1975 uros; UEW 1988 545; Jussila 1998 uros; SSA 2000 uros.
1410

urpu
Lehtipuun norkkoa tai silmua merkitsevällä t/rpM-sanalla on vastineita liiviä lukuun
ottamatta kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä, esim. inkeroisessa, karjalassa ja
vatjassa urpa, vepsässä ja virossa urb. Sanan alkuperä on tuntematon. Alkuperäinen
asu on mitä ilmeisimmin urpa, ja tällaisena sana on mainittu ensi kertaa tulkkisa-
nakirjassa Variarum rerum vocabula vuonna 1644. Nykyasu urpu on mainittu ensi
kertaa Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787. Samassa lähteessä esiintyy ensi kertaa
myös linnunnimi urpiainen (Carduelis flammea), joka on urpa-sanan johdos.
SKES 1975 urpa; Jussila 1998 urpa, urpiainen, urpu; SSA 2000 urpu.
urut
Soittimen nimitys urut, yksikössä urku, on lainaa varhaisuusruotsin monikollisesta
sanasta orgor, joka puolestaan perustuu latinan sanaan organa. Tämä on monikko-
muoto sanasta organum 'työkalu; urut'. Uruilla tarkoitetaan nykyään etenkin kirk-
koihin kiinteästi rakennettuja suurikokoisia soittimia, joissa ääni syntyy ilmavirran
kulkiessa erikokoisten pillien kautta, mutta aiemmin sanaa on käytetty myös samalla
periaatteella toimivista pienempikokoisista soittopeleistä, mm. posetiiveista. Jo mui-
naisen Rooman teattereissa ja sirkuksissa käytettiin hydraulisia urkuja, joissa ilma-
virta saatiin liikkeelle veden voimalla. Suomen kirjakielessä sana urut on esiintynyt
Agricolasta alkaen.
TSK 10 1919 urut; SKES 1975 urku; Koukkunen 1990 urut; Jussila 1998 urut; SSA 2000 urku.
usea
Sanan etymologisia vastineita ovat inkeroisen ussiia, karjalan usie ja viron usejas
'runsas*. Vatjasta on muistiin merkitty usei merkityksessä 'usein'. Sanan alkuperä on
toistaiseksi selvittämättä. Suomen, vatjan ja liivin sanoja on arveltu virosta laina-
tuiksi, ja viron sanaa on puolestaan verrattu venäjän adverbiin usiXno ankarasti, kii-
vaasti', mutta sanojen välillä on niin suuria eroja sekä rakenteessa että käyttötavassa,
että niitä tuntuu mahdottomalta yhdistää. Venäläisperäisiksi voivat kyllä selittyä
viron usin 'nopea, uuttera, avulias' ja tästä muodostettu adverbi usinast, joka esiintyy
asussa usinasti myös vanhassa kirjasuomessa Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
Suomen vanhassa kirjakielessä usea on esiintynyt Agricolasta alkaen, yleisesti myös
asussa usia. Adverbi usein on muodoltaan usea-sanan monikollinen instruktiivi, ja
sekin on esiintynyt kirjakielessä Agricolasta alkaen.
SKES 1975 usea; Hahmo 1994 GA 167-169; Jussila 1998 usea; SSA 2000 usea.
uskaltaa
Verbillä on vastineita muutamissa lähisukukielissä, esim. karjalassa uskaltoa, lyy-
dissä uskaldada ja virossa usaldada 'luottaa'. Samaan yhteyteen kuuluu myös saa-
men oskkildit, joka tosin saattaa olla suomesta lainattu. Kaikki mainitut sanat ovat —>
1411

wsfcofl-verbin johdoksia. Suomen kirjakielessä uskaltaa on esiintynyt Westhin teks-
tistä ja Agricolasta alkaen, ja myös johdos uskallus esiintyy sekä Agricolan kielessä
että samanaikaisissa käsikirjoituksissa. Adjektiivijohdos uskalias on ensi kertaa mai-
nittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
SKES 1975 uskoa; Jussila 1998 uskalias, uskallus, uskaltaa; SSA 2000 uskaltaa.
usko
Sanalla on etymologinen vastine kaikissa lähisukukielissä sekä saamessa, esim. karja-
lan, lyydin ja vatjan usko, pohjoisvepsän ja viron usk, liivin usk ja saamen osku. Vas-
tineita on esitetty myös etäisemmistä sukukielistä, mutta äännehistoriallisista syistä
näitä rinnastuksia ei nykyään yleensä hyväksytä.
Sanavartaloa on vanhastaan pidetty omaperäisenä, mutta sille voidaan esittää
myös varsin uskottava lainaetymologia. Tämän mukaan alkumuodoksi sopii kanta-
germaanin *wunskä tai *wunsko- 'halu; toive, toivo(mus)', jonka myöhempi edustaja
on esim. saksan Wunsch 'toivo, toivomus; halu; toivotus* ym. Suomen kirjakielessä,
joka ensimmäisinä vuosisatoina koostui hyvin yksipuolisesti uskonnollisesta kirjalli-
suudesta, usko on ollut ahkerassa käytössä Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoi-
tuksista alkaen. Sanaa on käytetty myös uskonnon merkityksessä siihen asti, kunnes
teologian suomenkielinen terminologia täsmentyi 1800-luvulla. Johdos uskonto on
Paavo Tikkasen käyttöön ottama uudissana vuodelta 1848.
Rapola 1960 uskonto; SKES 1975 uskoa; UEW 1988 76; Koivulehto 1989 SUSA 82 184-185; Jus-
sila 1998 usko; SSA 2000 uskoa.
uskoa
Verbillä on etymologinen vastine kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä sekä saa-
messa. Näitä ovat mm. karjalan uskuo, lyydin uskoda, vepsän uskta, vatjan uskoa,
viron uskuda, liivin usko ja saamen oskut. Aikaisemmin näiden vastineiksi on kat-
sottu myös komin eskyny)z. ostjakin ewöttä, mutta koska nämä näyttävät alun perin
etuvokaalisilta sanoilta, ne eivät sovi yhteen itämerensuomen ja saamen takavokaa-
listen verbien kanssa. Vartalo usko- on vanhastaan katsottu omaperäiseksi levikkinsä
suppeudesta huolimatta, mutta todennäköisemmin se voidaan selittää germaanispe-
räiseksi. Vartalo on sama kuin substantiivissa —» usko, ja suomen sanojen rakenteen
perusteella on mahdotonta päätellä, kumpi on ollut kielessä ensin, usko vai uskoa.
Kun kuitenkin germaaninen lainalähde on tarjolla nimenomaan substantiiville usko,
on pidettävä todennäköisempänä, että se on sanueen varsinainen kantasana ja saman
vartalon käyttö myös verbinä on lainansaajataholla tapahtunutta kehitystä. Suomen-
sukuisissa kielissä on vanhastaan ollut mahdollista käyttää täsmälleen samaa varta-
loa sekä nominin että verbin vartalona. Suomen kirjakielessä uskoa on esiintynyt
Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen. Johdos uskotella on mainittu
ensimmäisessä suomalaisessa Raamatussa 1642.
1412

SKES 1975 uskoa; UEW 1988 76; Koivulehto 1989 SUSA 82 184-185; Jussila 1998 uskoa, usko-
tella; SSA 2000 uskoa.
usuttaa
Yllyttämistä tai kiihottamista merkitsevä usuttaa on etenkin koiralle suunnatusta
kehotushuudosta us (kii, kiinni!) johdettu verbi, jolla on vastineita myös eräissä lähi-
sukukielissä, esim. karjalassa ussuttoa, lyydissä ja vepsässä usuttada ja viron van-
hassa kielessä ussitada. Ei ole mahdotonta, että koiran kehotushuuto us! olisi lainaa,
sillä myös venäjässä on täsmälleen samanlainen interjektio us. Suomen murteissa
usuttaa on tyypillisesti itäinen ja pohjoinen sana, ja kirjakieleen se on tullut vasta
1800-luvulla. Usuttaa on mainittu ainakin jo G. E. Eurenin sanakirjassa 1860. Jo tätä
ennen on esiintynyt samaa merkitsevä husuttaa Kristfrid Gananderin julkaisemassa
satukokoelmassa 1784.
Kalima 1910 161; SKES 1975 usuttaa; Jussila 1998 usuttaa; SSA 2000 usuttaa.
usva
Sumua tai utua merkitsevän «sva-sanan vastineita ovat karjalan usva ja saamen van-
hentunut osve 'märkä, takertuva lumi'. Muista sukukielistä ei vastineita tunneta, ja
itämerensuomen sanojakin on arveltu saamelaisiksi lainoiksi. Sanan ikä ja alkuperä
ovat epäselvät. Äänneasu ja äännevaihtelu usva - usma viittaavat siihen, että kysy-
myksessä on mahdollisesti alkuaan äänteellisesti motivoitu, deskriptiivinen sanavar-
talo. Sekä usma että usva on suomen kirjakielessä ensi kertaa mainittu niiden lisäys-
ten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakir-
jaan 1770-luvulla.
SKES 1975 usva; T. Itkonen 1985 StF 28 29-32; Jussila 1998 usma, usva; SSA 2000 usva.
utare
Etenkin lehmän nisiä merkitsevällä sanalla udar tai utare on vastineita sekä itämeren-
suomessa että volgalaiskielissä. Näitä ovat esim. karjalan uvar> vepsän ja viron udar,
vatjan uhar, liivin udär, mordvan odarja marin wodar. Sanaa on vanhastaan arveltu
indoeurooppalaiseksi lainaksi, ja mahdollisia alkumuotoja on esitetty monista eri
kielihaaroista. Levikkinsä nojalla utare selittyisi todennäköisimmin indoiranilaiseksi
lainaksi, mutta selityksessä on se ongelma, ettei sana esiinny nykyisin tunnetuissa
iranilaisissa kielissä lainkaan. Samaa kielihaaraa edustavasta muinaisintiasta se kui-
tenkin tunnetaan asussa udhar. Suomen kirjakielessä utare on ensi kertaa mainittu
Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745 ja udar Antti Lizeliuksen toimittamissa Suo-
menkielisissä Tieto-Sanomissa 1776.
SKES 1975 udar; R£dei 1986 61; UEW 1988 806; Jussila 1998 udar, utare; SSA 2000 udar.
1413

utelias
Sekä adjektiivina että substantiivina esiintyvä utelias on eräänlainen tekijännimen
johdos verbistä —> udella. Sama johdos on käytössä myös karjalassa. Suomen kirja-
kieleen utelias on tullut vasta 1800-luvulla. Sen ensiesiintymä on Carl Heleniuksen
sanakirjassa 1838.
Rapola 1960 utelias-, SKES 1975 udella; SSA 2000 udella.
utopia
Haavekuvaa, tavoittamatonta unelmaa tai ylimitoitettua suunnitelmaa merkitsevä
utopia on lainaa latinalaisasuiseksi sepitetystä sanasta Utopia, jota englantilainen
kirjailija Thomas More käytti vuonna 1516 ilmestyneen teoksensa nimenä. Kirjassa
kerrottiin Utopian saaresta, jossa kaikki oli yhteistä ja kaikki elivät onnellisina ja
tasa-arvoisina. Sanan varsinaiset rakenneosat ovat kreikan ou 'ei' ja töpos 'paikka',
lopussa oleva -ia on latinalle ominainen nomininjohdin. Utopia on siis paikka, jota
ei ole olemassa. Suomen kirjakielessä utopia on tullut käyttöön 1800-luvun jälki-
puoliskolla. Se mainitaan mm. Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865. Sanakirjoissa
yleisnimeksi muuttuneet vastaavat sanat, esim. englannin utopia, ruotsin utopi tai
saksan Utopie, on suomennettu myös mm. kultalaksi, onnenmaaksi, ihannemaaksi,
mielikuvitelmaksi tai tuulentuvaksi.
Koukkunen 1990 utopia.
utu
Sumua, usvaa, auerta tai usvamaista höyryä merkitsevällä ata-sanalla on vastine
useimmissa lähisukukielissä. Näitä ovat mm. inkeroisen, karjalan ja vatjan utu, viron
udu ja liivin ud. Sanan alkuperästä ei ole muuta selitystä kuin että se on äänteellisesti
motivoitu, deskriptiivinen sana. Suomen kirjakielessä utu on esiintynyt Agricolasta
alkaen, ensi alkuun jälkiosana yhdyssanassa aamu-utu. Myös adjektiivijohdos utui-
nen on esiintynyt jo Agricolan tekstissä.
SKES 1975 utu; T. Itkonen 1985 StF 28 28-31; Jussila 1998 utu, utuinen; SSA 2000 utu.
uudin
Vuodeverhoa, esim. hyönteisiltä suojaavaa ohutta kangaskatosta merkitsevällä
wwdm-sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä. Näitä ovat esim. karjalan
uuvin, vepsän udim, vatjan uvvi, viron murteellinen uudi, udmurtin yn ja komin on,
mansin ömöl ja hantin olöw. Sana kuuluu ikivanhaan, omaperäiseen sanastoon, ja
sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *u83m3. Suomen kirjakielessä uudin on
ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1975 uudin; UEW 1988 541; Jussila 1998 uudin; SSA 2000 uudin.
1414

uuhi
Emälammasta merkitsevällä ww/n-sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä.
Näitä ovat esim. karjalan uuhi, vepsän uhi, vatjan ut% viron utty mordvan utsa, marin
uzga 'lampaantalja', permiläiskielten yz sekä mahdollisesti mansin ös ja hantin as.
Sanan alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *uce. Kysymyksessä on mahdollisesti
hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, joissa on myös samantapaisia lam-
paan nimityksiä, esim. muinaisintian ävih ja latinan ovis. Sanan alkuperäiseksi suo-
malais-ugrilaiseksi asuksi pitäisi tässä tapauksessa olettaa *uwic(i), josta olisi kehit-
tynyt *uci. Lainaselitys olisi hyvin perusteltavissa myös kulttuurihistorian kannalta,
sillä uuhi edustaa suomalais-ugrilaisille kansoille alun perin vieraan maatalouskult-
tuurin piiriin kuuluvaa sanastoa. Suomen kirjakielessä uuhi on ensi kertaa mainittu
vuoden 1642 Raamatussa.
SKES 1975 uuhi; Koivulehto 1988 291; Jussila 1998 uuhi; Koivulehto 1999 VM 304; SSA 2000
uuhi.
uuma
Vyötäröä merkitsevällä uuma-sa.na.Ua. ei ole vastineita lähisukukielissä, ja ainoat vas-
tineet on esitetty uralilaisen kielikunnan vastakkaista ääripäätä edustavasta nenetsi-
samojedista, jossa rjäwäd tai rjämmät merkitsee vyötäröä eli uumaa. Vaikka muodot
ja merkitykset sopivat hyvin yhteen, yhtäläisyyttä on suuren etäisyyden ja välille jää-
vien sukukielten vastineiden puuttumisen takia kuitenkin pidettävä todennäköisesti
vain satunnaisena. Suomen uuma tai sen murteellinen rinnakkaismuoto uumi saat-
taa kuitenkin olla juuriltaan ikivanha sana siten, että se liittyy johdoksena ikivanhaan
onkaloa merkitsevästä ww-sanaan, jonka yhteyteen kuuluu myös —> uumen. Suomen
kirjakielessä uumi on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745 ja
uuma tuntemattomaksi jääneen kääntäjän suomentamassa opaskirjassa, jossa ker-
rottiin suo- ja järvimalmien käsittelystä 1797.
SKES 1975 uuma; UEW 1988 544; Jussila 1998 uuma; SSA 2000 uuma.
uumen
Sisuksia tai syvyyttä merkitsevän uumen-sanan vastineita ovat karjalan uumen Vesi-
linnun munituspönttö; ontto puu' ja lyydin umen 'telkän uuttu'. Myös suomen van-
hoissa sanakirjoissa uumen- tai uumi-sanan sanotaan merkitsevän linnun pesäkoloa
tai pönttöä. Samantapaisia sanoja on myös obinugrilaisissa etäsukukielissä, esim.
mansissa umi ja hantissa ompy. Nämä voivat olla joko itämerensuomen uumen-
sanan suoria etymologisia vastineita tai erillisiä johdoksia ikivanhasta onkaloa, uut-
tua tai pesäkoloa merkinneestä sanavartalosta *urje, josta juontuu myös vesilinnun
munituspönttöä merkitsevä murteellinen uu johdoksineen (uukkuy uuku, —> uuttu
ym.). Suomen kirjakielessä uumen on mainittu ensi kertaa Kristfrid Gananderin
sanakirjassa 1787.
1415

SKES 1975 uul, uuma1-., UEW 1988 544; Hahmo 1994 GA 48-51; Jussila 1998 uumen; SSA 2000
uumen.
uuni
Suomen uuni on lainaa muinaisruotsin sanasta ughn. Sana on esiintynyt kirjakielessä
Agricolasta alkaen, ensin ruotsinmukaisessa asussa ugni. Nykyasu uuni on mainittu
herran Martin maanlain suomennoksessa vuoden 1570 tienoilla.
Renvall 1826 uuni; H. J. Streng 1915 248; SKES 1975 uuni; Jussila 1998 uuni; SSA 2000 uuni.
uupua
Väsymistä tai murteissa myös puuttumista merkitsevän uupua-verbin vastineita ovat
inkeroisen uupua ja karjalan uupuo. Sanan alkuperä on epäselvä. Sitä on arveltu joh-
dokseksi samastan onkaloa, onttoa tai tyhjää merkitsevästä u«-sanasta, josta juontuu
myös —> uumen. Suomen kirjakielessä uupua on ensi kertaa mainittu asiakirjassa
vuonna 1700.
SKES 1975 uupua; Jussila 1998 uupua; SSA 2000 uupua.
uurna
Ruukun tai maljan tyyppistä astiaa merkitsevä uurna on lainaa ruotsin sanasta urna,
joka puolestaan juontuu latinan sanasta urna vesiastia; ruukku, uurna'. Suomen kir-
jakieleen uurna on kotiutunut 1800-luvun loppupuolella. Se mainitaan ainakin jo F.
W. Rothstenin latinalais-suomalaisessa sanakirjassa 1864.
TSK 10 1919 uurna; SKES 1975 uurna; SSA 2000 uurna.
uurtaa
Verbillä tai ainakin sen vartalolla on vastine kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä.
Näitä ovat esim. karjalan uurtoa, vepsän urdada ja vatjan uurta-. Viron uureja liivin
urg vastaavat suomen sanaa uurre, joka on uurtaa-verbin johdos. Saamesta on uur-
taa-verbin vastineeksi esitetty murteellista verbiä orddet 'tehdä ura\ Verbin alkupe-
räiseksi asuksi on oletettu *urta-, ja jos tämä pitää paikkansa, se voidaan selittää van-
han —» «ra-sanan johdokseksi. Tällöin itämerensuomen pitkä vokaali uurtaa-vev-
bissä olisi sekundaarisen pidentymän tulosta. Suomen kirjakielessä uurtaa on ensi
kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745 merkityksessä Taidoittaa'.
Johdos uurre on kuitenkin esiintynyt jo Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637.
SKES 1975 uurtaa; Jussila 1998 uurre, uurtaa; SSA 2000 uurtaa.
uusi
Sanalla on varmoja etymologisia vastineita kaikissa lähisukukielissä sekä useissa
etäsukukielissä, ei kuitenkaan obinugrilaisessa haarassa eikä samojedikielissä. Vasti-
1416

neita ovat esim. karjalan ja vatjan uusi, vepsän uzy viron uusy saamen odas, mordvan
od, marin w, permiläiskielten vy/'ja unkarin uj. Sana lasketaan kuuluvaksi ikivanhaan
omaperäiseen kerrostumaan, ja sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *wu8'e.
Suomen kirjakielessä uusi on esiintynyt Agricolasta alkaen. Adverbi uudelleen on
w«si-sanan omistusliitteellinen allatiivimuoto, joka on vakiintunut kirjakieleen vasta
1800-luvun kuluessa. Tätä ennen on käytetty samassa merkityksessä mm. adverbeja
uudest(a), uudesti tai vastudest. Omistusliitteellinen elatiivi uudestaan on ensi kertaa
mainittu vuonna 1768 kahvinjuonnin kieltävässä asiakirjassa.
SKES 1975 uusi; UEW 1988 587; Jussila 1998 uudestaan, uusi; SSA 2000 uusi.
uutinen
Adjektiivista —> uusi muodostettu johdos uutinen on suomen murteissa vanhastaan
esiintynyt tarkoittamassa uuden sadon viljaa eli uutisviljaa tai tällaisesta valmistettua
leipää. Tässä merkityksessä uutinen on esiintynyt suomen kirjakielessä Agricolasta
alkaen. Uuden tiedon merkityksessä uutinen on ensi kertaa mainittu sanomaleh-
dessä Sanan Saattaja Viipurista vuonna 1835.
Rapola 1960 uutinen; SKES 1975 uusi; Jussila 1998 uutinen; SSA 2000 uusi.
uuttaa
Liuottamista, syövyttämistä, kuluttamista yms. merkitsevän uuttaa-verbin vastineita
ovat karjalan uuttoa, vepsän utta ja mahdollisesti eteläviron utta 'imeä tyhjiin, sulat-
taa'. Verbi on selitetty johdokseksi samasta ikivanhasta tyhjää tilaa tai onkaloa mer-
kitsevästä sanasta uu, josta on muodostettu myös —> uupua, —> uumen ja —» uuttu.
Suomen kirjakielessä uuttaa on ensimmäistä kertaa mainittu vuoden 1758 almana-
kassa.
SKES 1975 uuttaa; Jussila 1998 uuttaa; SSA 2000 uuttaa.
uuttera
Sanalla ei ole varsinaisia vastineita sukukielissä, eikä sille tunneta myöskään lai-
naetymologiaa. Sen on arveltu kuuluvan etymologisesti yhteen samaa merkitsevän
uuras-sanan kanssa, jonka vastineita ovat karjalan uuras ja mahdollisesti viron van-
hassa kielessä esiintynyt udris 'nopea, reipas, ahkera' ym. Viron sana viittaa siihen,
että tämän adjektiivin alkuperäinen muoto olisi ollut *utras, ja uuttera voisi olla tästä
jonkinlainen variantti tai johdos, joskaan mitään säännöllistä johtosuhdetta sano-
jen välillä ei ole. Myöskään w«ras-sanan etäisemmästä alkuperästä ei ole tietoa. Suo-
men kirjakielessä uuttera on ensi kertaa mainittu vuonna 1762 kalanpyyntiä koske-
vassa asiakirjassa, mutta uuras on tullut kirjakieleen vasta G. E. Eurenin sanakirjassa
1860.
SKES 1975 uuras; Jussila 1998 uuttera; SSA 2000 uuras.
1417

uuttu
Vesilinnun munituspönttöä, linnun pesäkoloa tai eläimen lumeen kaivamaan yöpy-
miskoloa merkitsevä uuttu on johdos ikivanhasta onkaloa tai tyhjää tilaa merkitse-
västä sanasta uuy joka vieläkin on käytössä suomen pohjoisimmissa murteissa. Vas-
taavanlainen johdos on myös inkeroisen uuttu 'reikä', ehkä myös vepsän ut 'pieni
varastohuone'. Vepsän sanan rinnakkaisjohdosta uk muistuttavia johdoksia ovat
varsinaissuomalaiset murresanat uukku tai uukko, jotka tarkoittavat eläimen pesä-
onkaloa. Suomen kirjakielessä uuttu on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin
julkaisemassa arvoituskokoelmassa 1783. Linnunnimi uuttukyyhky on tullut kirja-
kieleen vasta 1920-luvulla. Tätä ennen samaa lintua (Columba oenas) on nimitetty
mm. metriseksi, toukomettiseksu metsäkyyhkyseksi ja sinikyyhkyksi.
SKES 1975 uuttu; Jussila 1998 uuttu; SSA 2000 uuttu; Häkkinen 2003 L222.
1418

V
vaahtera
Vanhalla omaperäisellä puun nimityksellä vaahtera on etymologisia vastineita sekä
lähisukukielissä että volgalaiskielissä. Näitä ovat esim. karjalan voahteri, viron vaher,
ersämordvan ukstor ja marin wastar. Sanan alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu
*wakst3re. Suomen kirjakielessä vaahtera on mainittu ensi kertaa Ericus Schrode-
ruksen sanakirjassa 1637 asussa vahder; asu vahtera on mainittu Henrik Florinuksen
sanakirjassa 1678. Itämurteille ominainen pitkävokaalinen vaahtera on tullut käyt-
töön vasta 1800-luvulla.
SKES 1975 vaahtera; UEW 1988 812; Jussila 1998 vaahder, vahtera; SSA 2000 vaahtera.
vaahto
Sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan voahti, vepsän vaht, vatjan
vaahsi ja viron vaht. Sana on jo 1800-luvulla haluttu selittää vanhaksi germaaniseksi
lainaksi, mutta etymologian paikkansapitävyyttä on epäilty sekä merkityserojen että
suomen sanan äänteellisen monimuotoisuuden takia: germaanisten vastineiden
merkitykset liittyvät pesemiseen, eivät mihin tahansa vaahtoon, ja suomen vaahto-
muodon rinnalla esiintyy murteissa myös vahto, vahtiy vaahtu vahtu ja vaoksi. Myö-
hemmin myös germaanisia, keskenään yhteen kuuluvia originaaleja on rekonst-
ruoitu useita, esim. *pwahtia-, pwahti-, pxvahtu-, joten lainaselitykselle ei ole enää
äänteellisiä esteitä. Germaanisella taholla esiintyvä vartalo-osa on sama kuin esim.
nykyruotsin sanassa tvätt 'pesu'. Suomen kirjakielessä vaahto on esiintynyt Agri-
colasta alkaen, tosin ensi alkuun asussa vaoksi tai vahto. Pitkävokaalinen vaahto on
tullut kirjakielessä käyttöön vasta 1800-luvulla.
Thomsen 1869 156; Hofstra 1985 75; Koivulehto 1989 40; Jussila 1998 vaaksi, vahto; SSA 2000
vaahto.
vaaja
Sanalla on vastineita useimmissa lähisukukielissä ja saamessa, esim. karjalan voakie
'liekapuu; tukipuu; rajapyykki', viron vai Vaaja, paalu, kiila', liivin vaigä 'kiila, paalu'
ja luulajansaamen vuoive 'kiilanmuotoinen levennyskappale (vaatteessa)'. Kanta-
1419

suomalaiseksi muodoksi on rekonstruoitu *vakja ja alkuperäiseksi merkitykseksi
'kiila'. Sana on mitä ilmeisimmin lainaa indoeurooppalaisista naapurikielistä, mutta
kun sekä balttilaisella että germaanisella taholla on lainalähteeksi sopiva sana, on
mahdotonta sanoa, kummasta kielihaarasta laina on saatu. Germaanisissa kielissä
sanan nykyisiä edustajia ovat mm. saksan Week ja ruotsin viggy balttilaiskielissä taas
liettuan vägis ja latvian vadzis. Suomen kirjakielessä vaaja on esiintynyt Agricolasta
alkaen. Sitä on käytetty myös perusosana yhdyssanassa ukonvaaja, joka on merkin-
nyt salamaa. Vanhan uskomuksen mukaan maasta löytyneet muinaiset kivikirveet
olivat taivaan jumalan maahan sinkoamia ukonvaajoja, kivettyneitä salamia, joita
saattoi käyttää tehokkaina taikakaluina.
Thomsen 1869 156 ja 1890 235; SKES 1975 vaaja; Hofstra 1985 188-189; Häkkinen 1996; SSA
2000 vaaja.
vaaka
Suomen vaaka on lainaa myöhäismuinaisruotsin sanasta vägh, jota nykyruotsissa
vastaa väg. Suomen kirjakielessä sanaa on käytetty Agricolasta alkaen sekä painon-
määritysvälineen että tähtimerkin nimityksenä. Periaatteessa on mahdollista, että
sana olisi lainautunut pohjoisgermaaniselta taholta jo ennen ruotsin kielen eriyty-
mistä itsenäiseksi kieleksi. Viron kielen vanhentunut vaag on erillinen laina saksasta.
Suomen vanhassa kirjakielessä petolinnun yleisenä nimityksenä mainittu vaakalintu
ei kuulu samaan yhteyteen, vaan sen alkuosana esiintyvä vaaka- kuuluu etymologi-
sesti yhteen skandinaavisperäiseksi lainaksi selitetyn, tuskaa, kipua, poltetta tai vam-
maa merkitsevän vaa as-sanan kanssa, joka esiintyy vain kalevalaisessa kansanru-
noudessa.
H. J. Streng 1915 248-249; SKES 1975 vaaasy vaaka; Hofstra 1985 206; Nikkilä 1992 106; SSA
2000 vaakay vaakalintu.
vaaksa
Peukalon ja etu- tai keskisormen välistä etäisyyttä merkitsevällä vaafcsa-sanalla on
vastineita kaikissa lähisukukielissä ja lähimmissä etäsukukielissäkin. Näitä ovat esim.
karjalan voaksa, vepsän ja viron vaks, liivin vaksä, pohjoissaamen vuoksi ja mordvan
vaks. Sanan alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *vaksa. Sana on säilynyt hyvin
ilmeisesti sen vuoksi, että sormien avulla mittaaminen on ollut tärkeä keino pienten
etäisyyksien ja pituuksien määrittämisessä ennen nykyaikaisten mittalaitteiden ja
-yksiköiden käyttöönottoa. Sanasta on muodostettu myös pitkäraajaisen hyönteisen
nimitys vaaksiainen. Suomen kirjakielessä vaaksa on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1975 vaaksa; UEW 1988 811-812; SSA 2000 vaaksa; vaapsahainen.
1420

vaakuna
Suomen vaakuna on ruotsista lainattu sana, mutta sillä on sekä lainanantaja- että
lainansaajataholla erilaisia variantteja. Suomen vanhassa kirjakielessä esiintynyt
vaapuna on lainattu muinaisruotsin sanasta vapn, vaapn, jota nykyruotsissa edus-
taa vapen ase, vaakuna'. Vaakunat ovat alkuaan syntyneet soturin kirvestä, joka oli
koristettu omistajansa tunnuskuvalla, sekä kilven yläpuolelle asetetusta kypärästä.
Muinaisruotsin asusta vakn, vaakn on lainattu suomeen vaakuna, joka on tullut kir-
jakieleen vasta 1800-luvulla. Eräissä murteissa esiintyy myös hyperkorrekti faakuna.
Molemmissa lainauksissa muinaisruotsin hankalasti äännettävä konsonanttiyhtymä
on hajotettu lisäämällä väliin ääntämistä helpottava u-vokaali.
Thomsen 1869 156; SKES 1975 vaakuna; Hahmo 1994 GA 333-334; SSA 2000 vaakuna.
vaalea
Adjektiivi vaalea on ikivanhasta omaperäisestä sanavartalosta muodostettu johdos,
joka alkuperäisessä muodossaan on ollut lyhytvokaalinen valea samaan tapaan kuin
murteissa esiintyvät rinnakkaisjohdokset valeva ja valakka. Jälkimmäinen sana tar-
koittaa murteissa myös vaaleaa hevosta. Aivan eri alkuperää on ruunaa merkitsevä
valakka, joka on ruotsin kautta alasaksasta saatu laina.
Sanavartalon alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *wafo, ja tämän edustajia
etäsukukielissä ovat esim. udmurtin vai 'loiste, kajo; loistava', komin volalny 'loistaa,
kiiltää' ja mansin wol'gi 'loistaa'. Suomen vaa/ea-adjektiivilla on tarkkoja vastineita
vain muutamissa lähisukukielissä, esim. karjalan voalieja vatjan vaalia. Suomen kir-
jakieleen vaalea on tullut 1700-luvun jälkipuoliskolla. Vuoden 1758 Raamatussa on
adjektiivi xvaalehco (= vaaleahko), ja vaalea mainitaan Kristfrid Gananderin sana-
kirjassa 1787.
H. J. Streng 1915 253; SKES 1975 vaalea; UEW 1988 555-556; Jussila 1998 vaaleat vaaleahko; SSA
2000 vaalea.
vaali
Ruotsalaisperäinen lainasana vaali on tullut suomen kirjakieleen 1700-luvun puo-
limaissa. Ruotsin va/-sanan muodostustapa on epäselvä, mutta se kuulunee yhteen
valitsemista merkitsevän välja-verbin kanssa. Ensimmäinen asiakirjamaininta suo-
men vflflZf-sanasta on vuodelta 1741. Suomessa sanaa käytetään usein monikollisena
samaan tapaan kuin juhlien ja muiden tärkeiden tilaisuuksien nimityksiä.
Hellquist 1939 2. vai; SKES 1975 vaali; SSA 2000 vaali.
vaalia
Hoitamiseen ja huolenpitoon viittaavalla vaa//a-verbillä on vastineita eräissä lähisu-
kukielissä, esim. karjalan voalie ja vatjan vaalia. Sana on lainattu venäjän murteel-
lisesta verbistä välit', joka merkitsee 'järjestää, huoltaa, panna lepäämään'. Suomen
1421

kirjakielessä vaalia on ensi kertaa mainittu maiden omistamista ja käyttöä koskevassa
asiakirjassa vuonna 1684. Kuitenkin jo Agricolan kielessä on esiintynyt samasta ver-
bistä muodostettu tekijännimi vaalija, joten verbin on täytynyt esiintyä puhekielessä
viimeistään keskiajan lopulla. Vastaavaa johdosta on käytetty äitiin viittaavana epi-
teettinä myös lyydissä ja vatjassa.
SKES 1975 vaalia; Jussila 1998 vaalia; SSA 2000 vaali.
vaan
Sanan vastineita ovat karjalan voan, aunuksen vambo Vaanpa, mutta' ja vatjan vaan,
vaa, va. Sen alkuperästä on annettu useita vaihtoehtoisia selityksiä. Näistä yhden
mukaan vaan on yksikön instruktiivi itämerensuomalais-saamelaisesta sanasta vaka,
jonka vanhoja merkityksiä ovat mm. Varma, luja, rehti, hurskas'. Samaan yhtey-
teen kuuluu myös adjektiivi —» vakava. Toisen selityksen mukaan vaan on yksikön
instruktiivi yleisitämerensuomalaisesta vaja-sanasta. Tätä selitystä tukee se, että
samoissa merkityksissä usein esiintyvä vain olisi mahdollista selittää saman vaja-
sanan monikolliseksi instruktiiviksi. Kantasana vaja on alkuaan saattanut merkitä
'tyhjää paikkaa, rakoa' tms., ja tästä olisi voinut syntyä 'puutteen, tarpeen' merkitys.
Monissa murteissa ja puhekielessä vaan merkitsee Vain, ainoastaan'.
Kolmannen vaihtoehdon mukaan vaan on va/va-sanan epäsäännöllisesti lyhen-
tynyt instruktiivi, jonka synty kytkeytyisi yhteen samoissa merkityksissä esiintyvän
vam-sanan kanssa. Myös vain on mahdollista selittää saman va/va-sanan monikol-
lisesta instruktiivista syntyneeksi. Mahdollista on tietysti sekin, että mainittuihin
partikkeleihin sisältyy eri alkuperää olevia muotoja, jotka äänteellisen samankaltai-
suutensa takia ovat sekoittuneet toisiinsa. Neljäs vaihtoehto on, että vaan on keski-
aikainen germaaninen laina, jonka lainalähde voisi olla keskialasaksan wan Vain,
ainoastaan; paitsi, lukuun ottamatta; mutta, vaan; toki'. Suomen vanhassa kirjakie-
lessä vaan on Agricolasta alkaen.
SKES 1975 vaan, vaiva, vaja, vaka; Nikkilä 1996 FS Nuutinen 85-87; Jussila 1998 vaan; SSA 2000
vaan.
vaania
Sanalla ei ole lainkaan varmoja vastineita lähi- tai etäsukukielissä; koillisviron vaa-
nida on lainaa suomesta. Sanaa on tästä huolimatta arveltu omaperäiseksi, ja sen
mahdollisena vastineena on pidetty mordvan verbiä vanoms 'katsoa'. Lähimpien
lähisukukielten vastineiden puuttuminen pakottaa pitämään laina-alkuperää toden-
näköisempänä. Sopiva lainalähde löytyy germaaniselta taholta: pohjois- ja länsi-
germaaninen *wänjan-, jota myöhemmissä skandinaavisissa kielissä edustaa mm.
muinaisnorjan vana, vcena 'odottaa, toivoa'. Suomen kirjakielessä vaania on esiin-
tynyt ensi kertaa vuonna 1766 Simo Achreniuksen hengellisissä runoissa, ja tällöin
sen merkityksenä on ollut 'odottaa, toivoa'. Väijymisen merkityksessä ensimmäinen
maininta on vasta G. E. Eurenin sanakirjassa 1860.
1422

SKES 1975 vaania; Hofstra 1985 229; Jussila 1998 vaania; SSA 2000 vaania.
vaapsahainen
Ampiaista, joskus myös mehiläistä, kimalaista tai puupistiäistä tarkoittava vaapsa-
hainen on vanha balttilainen lainasana, jolla on vastine kaikissa lähisukukielissä.
Näitä ovat esim. karjalan voapsahaine, vepsän bapshairie, viron vaapsikja. liivin vaps.
Balttilaisella lainanantajataholla sanaa edustavat liettuan vapsä ampiainen, paarma'
ja latvian vapsene ampiainen*. Suomen kirjakielessä sana on ensi kertaa esiintynyt
asussa vapsahainen Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa 1637.
Thomsen 1890 236-237; SKES 1975 vaapsahainen; Jussila 1998 vapsahainen; SSA 2000 vaapsa-
hainen.
1 vaara 'kukkula, vuori*
Kukkulaa tai vuorta merkitsevää vaara-sanaa on vanhastaan pidetty ikivanhana,
suomalais-ugrilaisena perintösanana, mutta kun sillä ei karjalaa lukuun ottamatta
ole lainkaan vastineita lähisukukielissä ja kun sen esiintyminen suomen kansankie-
lessäkin rajoittuu vain pohjoisiin ja itäisiin murteisiin, on todennäköisempää, että
se on lainaa saamen sanasta värri vaara, vuori, tunturi'. Saamen sana voi kyllä olla
ikivanhaa suomalais-ugrilaista perua, ehkä samaa juurta kuin suomen —» vuori.
Suomen kirjakielessä vaara on ensi kertaa esiintynyt niiden lisäysten joukossa, joita
Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
Toivonen 1929 FUF 20 141; SKES 1975 vaara; Sammallahti 1988 551; Jussila 1998 vaara; SSA
2000 vaara.
2 vaara 'hätä, uhka'
Hätää tai uhkaa merkitsevä vaara-sana on lainaa myöhäismuinaisruotsista; nyky-
ruotsissa sitä edustaa fara Vaara, uhka, hätä'. Eteläkarjalan ja aunuksen vuara on
lainaa suomesta. Suomen vanhassa kirjakielessä vaara on ollut yleinen Agricolasta
alkaen. Myös johdokset vaarallinen, vaarantaa ja vaaraton ovat kuuluneet Agricolan
sanavarastoon.
H. J. Streng 1915 249-250; Hellquist 1939 2. fara; SKES 1975 vaara; Jussila 1998 vaara, vaaralli-
nen, vaarantaa, vaaraton; SSA 2000 vaara.
1 vaari 'isoisä, isä, vanha mies'
Etenkin isoisää merkitsevä vaari tai länsimurteissa yleisesti myös faari on lainattu
ruotsin isää merkitsevästä sanasta far. Tämä on muodostunut lyhentymällä sanasta
fader, joka on vanha indoeurooppalainen sana, samaa juurta kuin latinan pater. Suo-
men kirjakielessä/aan on esiintynyt Agricolasta alkaen, sen sijaan vaari-asu on mai-
nittu vasta Kristfrid Gananderin sanakirjassa. Ganaderin mukaan (i786)/aan-sanaa
1423

on käytetty myös ironisesti merkitsemässä hankalasti käsiteltävää ihmistä: on siinä
f aaria, pää-f aari se on.
Thomsen 1869 92; H. J. Streng 1915 252; Hellquist 1939 fader; SKES 1975 vaari; Jussila 1998
faari, vaari; SSA 2000 vaari.
2 vaari 'huomio, huolenpito'
Sanontatavassa ottaa vaari tai ottaa vaarin esiintyvä vaari on lainaa ruotsin sanasta
var, vara, jota käytetään vastaavanlaisissa sanonnoissa, esim. ta vara pä nägot 'ottaa
huomioon', halla varpä nägot 'pitää silmällä'. Suomen kirjakielessä sekä ottaa vaari
että pitää vaaria ovat olleet käytössä Agricolasta alkaen, ja ne ovat tällöin olleet jo
mitä ilmeisimmin kieleen vakiintuneita, sillä niitä käytetään myös muissa samanai-
kaisissa käsikirjoituksissa.
H. J. Streng 1915 252; SKES 1975 vaari2; Jussila 1998 vaari2; SSA 2000 vaari2.
vaasi
Kukkamaljakkoa merkitsevä vaasi on lainaa ruotsin sanasta vas 'maljakko'. Tämä
puolestaan juontuu saksan ja ranskan kautta latinan sanasta väs Vati; astia'. Ulko-
muotonsa puolesta suomen sana voisi olla suoraa lainaa latinasta, mutta sekä mer-
kityksen että lainautumisajan kannalta tämä on epätodennäköistä, sillä sana näyttää
tulleen käyttöön vasta 1800-luvulla. Ensiesiintymä on Daniel Europaeuksen sana-
kirjassa 1853.
Hellquist 1939 vas; SKES 1975 vaasi; SSA 2000 vaasi.
vaate
Sanan vastineita ovat karjalan voate, lyydin vate sarka', vepsän vate sarka, verka',
mahdollisesti myös viron murteellinen vatel sarka'. Itämerensuomen sana on vanha
germaaninen laina, jonka alkumuodoksi on rekonstruoitu pohjois- ja länsigermaa-
nin kudottua kangasta merkitsevä *wädiz. Samaa juurta on nykyruotsin väd 'kan-
gas'.
Suomen vanhassa kirjakielessä vaate on esiintynyt merkityksessä 'puku, vaatekap-
pale' jo 1500-luvulta lähtien sekä Agricolalla että samanaikaisissa käsikirjoituksissa,
ja vaate-sanan rinnalla on esiintynyt myös verbi vaatettaa. Sen sijaan johdos vaatetus
on tullut kirjakieleen vasta vuonna 1788 painetun asiakirjan myötä.
Hellquist 1939 väd; SKES 1975 vaate; Hofstra 1985 91; Jussila 1998 vaatey vaatettaa, vaatetus; SSA
2000 vaate.
vaatia
Verbillä vaatia ei ole varmoja vastineita suomen sukukielissä. Karjalan voatie on
ilmeisesti lainaa suomesta, samoin saamen fähtit 'kärttää, norkoilla'. Sanavartalo on
vanha germaaninen laina, jonka alkumuodoksi on rekonstruoitu *wadjö-[ja]n-. Tätä
1424

vastaava gootin ga-wadjön on merkinnyt 'tehdä sopimus, luvata'. Ennen germaani-
sen lainaetymologian esittämistä sanaa on epäilty toisaalta ikivanhaksi omaperäi-
seksi sanaksi, toisaalta venäläiseksi tai skandinaaviseksi lainaksi. Suomen vanhassa
kirjakielessä vaatia on ollut yleinen Agricolasta alkaen, ja se on mainittu myös Agri-
colan aikaisissa käsikirjoituksissa. Agricolalla on myös adjektiivit vaatimaton 'joka ei
vaadi' ja vaativa. Substantiivijohdos vaatimus on ensi kertaa mainittu Eerik Sorolai-
sen postillassa 1621.
SKES 1975 vaatia; Hofstra 1985 28; UEW 1988 549-550; Jussila 1998 vaatia, vaatimaton, vaati-
mus, vaativa; SSA 2000 vaatia.
vaatturi
Etenkin miesten pukujen valmistajaa merkitsevä vaatturi on germaanisperäisen —»
vaate-sanein yhteyteen kuuluva tekijännimen johdos, joka on tullut suomen kirjakie-
lessä käyttöön 1800-luvun lopulla. Johdoksen varsinaisena kantasanana on saattanut
olla vaafrYa-tyyppinen verbi, jollaisia on käytetty murteissa ja vanhassa kirjakielessä
vaatettaa-verbin ohella, tai sitten tekijännimi on muodostettu suoraan vaate-sanasta.
Johdos vaatturi puuttuu vielä Elias Lönnrotin vuonna 1880 valmistuneesta sanakir-
jasta, mutta se on lisätty sanakirjan vuonna 1886 ilmestyneeseen lisävihkoon.
Jussila 1998 vaate, vaatettaa; SSA 2000 vaate.
vaeltaa
Suomen vaeltaa-verbin tarkkoja muoto-opillisia vastineita ovat vatjan vajöltaa ja
eteläviron vaelda-, mutta näiden merkitys on Vaihtaa', ei 'kulkea paikasta toiseen',
kuten suomessa. Sukukielten vastineissa merkitys lienee alkuperäisemmällä kan-
nalla, sillä verbin vartalona on sama vaja-y josta on muodostettu myös verbi —» vaih-
taa. Kulkeminen on siis alkuaan ollut paikan vaihtamista. Suomen vanhassa kirja-
kielessä vaeltaa on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen, ja nykyisen
kaltaisen muodon rinnalla on käytetty myös asua vajeltaa. Samoissa teksteissä käy-
tetään myös substantiivijohdosta vaellus. Sen sijaan tekijännimi vaeltaja on tullut
kirjakieleen herra Martin lainsuomennoksessa vuoden 1570 tienoilla.
SKES 1975 vaeltaa; Jussila 1998 vaellus, vaeltaa, vaeltaja; SSA 2000 vaeltaa.
vaha
Sanalla on etymologiset vastineet kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan, vepsän,
vatjan ja viron vaha. Sana on vanhastaan tiedetty balttilaiseksi lainaksi, ja sen edus-
tajia nykyisissä balttilaiskielissä ovat liettuan väskas ja latvian vasks, jotka kumpikin
merkitsevät vaha'. Sanan sisässä on alkuaan ollut konsonanttiyhtymä, joka itäme-
rensuomessa on kehittynyt yksinäiskonsonantiksi. Kantasuomalaiseksi asuksi on
rekonstruoitu *vaksa. Suomen kirjakielessä vaha on esiintynyt Agricolasta alkaen,
1425

tosin ensi alkuun jälkiosana yhdyssanassa medenvaha, jolla on tarkoitettu mehiläis-
vahaa.
Indoeurooppalaisen kielikunnan germaanisessa haarassa sama sana on kehitty-
nyt hieman toisenlaiseen asuun, ja kantagermaanin *H>a#sfl-muodosta on kehittynyt
mm. nykyruotsin vaks Vaha'. Tämä on lainattu suomeen sekä itsenäisenä, puhekieli-
senä sanana vaksi että alkuosana yhdyssanassa vakstuuki Vähäkangas'. Suomen kir-
jakielessä vaksi on esiintynyt 1700-luvun alusta lähtien, mm. vuoden 1710 almana-
kassa kirjoitetaan vaksisoitoista, joilla tarkoitetaan vahasoihtuja. Vaha on ollut tärkeä
aine mm. siksi, että siitä on valmistettu kynttilöitä ja soihtuja.
Thomsen 1890 238; SKES 1975 vaha, vaksi; Jussila 1998 vaha, vaksi; SSA 2000 vaha, vaksi.
vahinko
Sanalla on etymologisia vastineita useissa lähisukukielissä, mm. karjalan vahinko,
vatjan vahirjko sekä viron murteellinen vahing. Saamen vahat Vahinko, harmi* on
lainaa suomesta. Sanaa on aiemmin pidetty omaperäisenä, vaikka etäsukukielisiä
vastineita ei ole eikä sana rakenteensakaan puolesta voine olla kantasuomea van-
hempi. Sana näyttää johdokselta, mutta vartalon alkuperä on epäselvä. Germaanista
alkuperää on esitetty, mutta selityksessä on tulkinnanvaraisuutta eikä sitä ole ylei-
sesti hyväksytty. Suomen vanhassa kirjakielessä vahinko on ollut yleinen Agricolasta
alkaen, samoin verbi vahingoittaa ja adjektiivi vahingollinen.
SKES 1975 vahinko; Koivulehto, esitelmä Suomalais-Ugrilaisessa Seurassa 1975; Hofstra 1985
329; Jussila 1998 vahingoittaa, vahingollinen, vahinko; SSA 2000 vahinko.
vahti
Vartijaa tai vartiointia merkitsevä vahti on lainaa ruotsin sanasta vakt. Sama lai-
nasana esiintyy myös inkeroisessa ja karjalassa. Suomen kirjakielessä vahti on ensi
kertaa mainittu Ljungo Tuomaanpojan lainsuomennoksessa, ja verbi vahtia esiin-
tyy Eerik Sorolaisen postillassa 1621. Yhdyssana vahtimestari on tullut kirjakieleen
Hartikka Speitzin suomentamissa sota-artikloissa 1642, ja se on ilmeisesti lainattu
suoraan varhaisuusruotsin sanasta wachtmästare> vaikka sanan molemmat, lainape-
räiset rakenneosat vahti ja mestari ovatkin olleet suomen kirjakielessä jo tätä ennen.
Ruotsin sana puolestaan on saksalaisperäinen, ja se on alkuaan ollut sotilasarvoon
viittaava sana, ruotsissa lähinnä —> vääpelin tai —> majurin nimitys. Saksan Wacht-
meister on alkuaan merkinnyt monenlaisia sotilashenkilöitä, mm. tykki- tai lippu-
junkkaria, ratsuväen vahtimestaria, ylikersanttia tai vartiopäällikköä.
Hellquist 1939 Wachtmeister, SKES 1975 vahti; Jussila 1998 vahti, vahtia, vahtimestari; SSA 2000
vahti, vahtimestari.
1426

vahva
Sanan etymologisia vastineita ovat vepsän vahvy vatjan vahva ja viron vahv. Karjalan
vahva on lainaa suomesta, samoin saamen väfi 'roteva, vankka'. Sanan vastineeksi on
aikoinaan arveltu unkarin adjektiivia vastag 'tukeva, paksu', mutta tämä rinnastus on
myöhemmin hylätty. Näin ollen va/iv^-sanan alkuperä on toistaiseksi selvittämättä.
Suomen vanhassa kirjakielessä vahva erilaisine johdannaisineen on ollut yleinen
1500-luvulta lähtien. Sekä Agricolalla että samanaikaisissa käsikirjoituslähteissä mai-
nitaan vahvan lisäksi adverbi vahvasti, substantiivit vahvistus ja vahvuus sekä verbi
vahvistaa. Agricolalla on myös verbi vahvistua. Sen sijaan suunnilleen samaa mer-
kitsevä, mutta toisella johtimella muodostettu vahveta on tullut kirjakieleen vasta
Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
SKES 1975 vahva; Jussila 1998 vahva, vahvasti, vahveta, vahvistaa, vahvistua, vahvistus, vahvuus-,
SSA 2000 vahva.
vahvero
Pohjois-Karjalassa ja Laatokan seuduilla tunnettu sienen nimitys vahveroinen viit-
taa kansankielessä rouskuihin, ensisijaisesti karvarouskuun. Suomen sanan tarkka
vastine on karjalan vahveroine, mutta tämän rinnalla esiintyy myös vahou vahvoU
vahvoine. Samantapaisia rouskun nimityksiä on myös muissa lähisukukielissä,
esim. lyydin vahattsu tai vahalauk, vepsän bahalouk ja eteläviron vahelik. Variaation
vuoksi on vaikea sanoa, onko nimet muodostettu substantiivista vaha vai adjektii-
vista vahva. Molempia voidaan perustella merkityksen kannalta: rouskun rakenne
on vahamaisen lohkeava, ja maku on kirpeän vahva. Mahdollisesti sanat ovat kan-
sankielessäkin sekaantuneet keskenään. Suomen kirjakielessä vahveroinen on ensi
kertaa mainittu rouskun nimenä G. E. Eurenin sanakirjassa 1860. Sen sijaan Cant-
harellus-suvun edustajien kuten keltavahveron ja suppilovahveron nimeksi vahvero
on otettu oppitekoisesti vasta myöhemmin.
SKES 1975 vahveroinen; Rautala 1995 FS Hakanen 278; SSA 2000 vahveroinen; Varis SJ 43 2001
73-
vai
Sanan vastineita ovat karjalan, lyydin, vepsän ja vatjan vai, viron voi ja liivin voi.
Saamen vai vai; että, jotta' on lainaa suomesta. Sanan alkuperästä on annettu useita
selityksiä. Yksi mahdollisuus on, että se olisi jokin vaja-sanan taivutusmuoto, mah-
dollisesti monikollinen instruktiivi *vajin, joka myöhemmin olisi epäsäännöllisesti
lyhentynyt. Eräissä suomen murteissa vai- ja vam-sanat ovat sekaantuneet toisiinsa,
ja tämä voi viitata näiden yhteiseen alkuperään. Myös va/n-sanan syntyä on pyritty
selittämään saman instruktiivimuodon pohjalta. Toinen mahdollisuus on, että vai
on lyhentymä edellä mainitun vo/a-sanan johdoksesta vajeh (—» vaihe). Johdos vajeh
tai tästä kehittynyt nykysuomen vaihe on vanhastaan tarkoittanut mm. 'väli', joten
merkitykseltään se sopisi myös vaihtoehtoa ilmaisevan konjunktion tai kysymys-
1427

lausetta aloittavan partikkelin lähtökohdaksi. Kumpikaan mainituista selityksistä ei
kuitenkaan ole kiistatta toista parempi, ja mahdollista on, ettei kumpikaan niistä
ole oikea. Asian selvittämistä vaikeuttaa se, että selitysvaihtoehtoina kysymykseen
tulevia sanavartaloja on useita, ja myös nykyisissä itämerensuomalaisissa kielissä on
runsaasti sekä muodoltaan että merkitykseltään toisiaan muistuttavia partikkeleja,
esim. suomen vai, vaan, vain, jotka mitä ilmeisimmin ovat myös sekaantuneet kes-
kenään. Konjunktiona vai on esiintynyt suomen kirjakielessä Agricolasta alkaen.
SKES 1975 vai; Hakulinen 1979 109; Jussila 1998 vai; SSA 2000 vai.
vaieta
Verbillä on samasta kannasta muodostettuja merkitysvastineita lähisukukielissä,
esim. karjalan vaikastuo, vepsän vaikastuda ja viron arkaistinen vaikneda, mutta joh-
timissa on keskinäisiä eroja, joten verbit ovat ainakin osittain erikseen muodostettuja.
Johdosten kantaosa on ilmeisesti germaanisperäinen lainavartalo *vaik(k)a-, jonka
kantagermaanista alkumuotoa *waika- edustavat mm. nykyruotsin vek 'heikko' ja
saksan xveich 'pehmeä'. Suomen kirjakielessä vaieta on esiintynyt Agricolasta alkaen,
tosin juuri Agricolalla muodossa vaiketa. Agricola on käyttänyt myös adverbia vai
vaiti'.
SKES 1975 vaieta; Hofstra 1985 349; Jussila 1998 vaiy vaieta; SSA 2000 vaiti.
vaihdella
Vaihdella on johdos yleisitämerensuomalaisesta, ehkä vanhemmastakin —» vaih-
taa-verbistä. Suomen kirjakieleen vaihtaa on nykyasussaan tullut vasta 1700-luvun
lopulla, ja frekventatiivijohdos vaihdella on tätäkin myöhäisempi. Verbi vaihtaa
esiintyy ensi kertaa Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787, jossa kuitenkin vastaa-
vana frekventatiivijohdoksena on vielä vanhastaan tunnettu vaihetella. Sen sijaan
Kustaa Renvallin sanakirja (1826) mainitsee jo molemmat johdokset. Murteissa
vaihdella-verbiä vastaavat johdokset ovat varmasti paljonkin vanhempia, joskaan ne
eivät äänneasultaan ole täysin vastanneet nykysuomen vaihdetta-verbiä siitä syystä,
että d-äänne ei kuulu minkään suomen murteen alkuperäiseen äännesysteemiin.
Yleiskielessä d:n ääntämys lienee vakiintunut lopullisesti vasta 1800-luvun kuluessa.
Ns. murteiden taistelun aikana ennen 1800-luvun puoliväliä monet suomen kielen
kehittäjät pyrkivät itäisen murrekannan mukaisesti jättämään d:n kokonaan pois
(esim. vaihtaa : vaihetta). Frekventatiivisella vaihdella-)o\\&ckse\\dL on merkitysvasti-
neita myös lähisukukielissä, joskin näissä heijastuvat samat muodostustapojen erot
kuin vaihe- ja vai/zfafl-sanojen vastineissa, esim. karjalan vaih(t)ella, lyydin vajeh-
teltä, ja viron vaheldada.
SKES 1975 vaihtaa; Jussila 1998 vaihetella, vaihtaa; SSA 2000 vaihtaa.
1428

vaihe
Sanalla on etymologisia vastineita kautta itämerensuomen, esim. lyydin vajeh Verk-
kojen liitoskohta, väli, vaihe', vepsän vajeh sana', vatjan vahi tai vahö Väli, ero', viron
vahe Väli, välimatka, ero, liitos' ym. ja liivin vdit Väli, ero'. Sanan alkuperäinen asu
lienee *vajes, josta myöhemmin on kehittynyt vajeh ja lopulta vaihe. Itämerensuo-
men sanoista löytyy vastineita molemmille viimeksi mainituille muodoille, ja suo-
men vanhasta kirjakielestä tunnetaan myös muodot vajesy vaes, vajeh. Itämerensuo-
malaisten kielten *vajes on todennäköisesti johdos vanhemmasta va/0-sanasta, jonka
alkuperäinen merkitys on ehkä Väli(paikka), tyhjä kohta, rako'. Kantasana vaja on
selitetty ikivanhaksi omaperäiseksi elementiksi.
Suomen vanhassa kirjakielessä vaihe on esiintynyt Agricolasta alkaen, usein mer-
kityksessä Väli'. Sanan ulkopaikallissijaiset muodot ovat olleet erityisen yleisiä post-
positioina merkityksessä Välillä, väliltä, välille'. Samantapaista vai/ze-sanan käyttöä
on nykysuomessakin eräissä sanontatavoissa, esim. olla kahden vaiheilla.
SKES 1975 vaihe, vaja; UEW 1988 551; Jussila 1998 vaihe; SSA 2000 vaihe, vajaa.
vaihtaa
Verbi vaihtaa on johdos kantasuomalaisesta vajeh-sanasta, josta on peräisin myös
—> vaihe. Verbin alkuperäisempi asu on ollut vajehtaa. Sen vastineita lähisukukie-
lissä ovat esim. karjalan vaihtoa, lyydin ja vepsän vajehtada ja viron vahetada. Sekä
johdinainekset että vartalo ovat ikivanhoja, joten myös johdokset saattavat olla kan-
tasuomea vanhempia. Joka tapauksessa muodoltaan vastaavia johdoksia on sekä
märissä että permiläiskielissä, esim. marin wastaltasja udmurtin vostyny, jotka kum-
pikin merkitsevät Vaihtaa'.
Suomen vanhassa kirjakielessä verbi on esiintynyt mm. asuissa vahettaa, vaihet-
taa, vajehtaa. Agricolan aikaisessa Westhin tekstissä on verbi vaihettaa, Agrico-
lalla on tästä muodostetut johdokset vaihettaja ja vaihetus. Savon ja Etelä-Pohjan-
maan murteille ominainen vaihtaa on tullut kirjakieleen vasta 1700-luvun lopulla ja
vakiintunut 1800-luvun kuluessa.
SKES 1975 vaihe, vaihtaa; Hakulinen 1979 40; Jussila 1998 vaihettaa, vaihettaja, vaihetus, vaihtaa;
SSA 2000 vaihtaa.
vaijeri
Ruotsista lainattu, metalliköyttä merkitsevä vaijeri on tullut suomen kirjakielessä
käyttöön 1900-luvun alkupuolella. Ruotsin vajer on ääntämistä mukaillen lainattu
englannin sanasta wire. Myös suomen kirjakielessä on 1900-luvun alussa esiintynyt
suoraan englannista lainattu vaiji.
TSK 10 1919 vaiji; Sadeniemi Vir. 1963 410; Pulkkinen 1984 vaijeri; SSA 2000 vaijeri.
1429

vaikea
Sanan etymologisia vastineita ovat karjalan vaigie Vaikea, raskas, tukala, huono' ja
aunuksen samaa merkitsevä vaigei, samoin vatjan vaiköa vaikea, raskas; kova, raju;
kummallinen, omituinen'. Lähisukukielten sanat saattavat joskus esiintyä myös sub-
stantiivina mm. merkityksessä vaikeus'. Saamen väigat 'vaikea, hankala' on lainaa
suomesta.
Sanan alkuperä on epäselvä. Sille on aiemmin esitetty germaanista lainaetymo-
logiaa, mutta tämänsuuntaiset selitykset on torjuttu, ja suppeasta levikistään huoli-
matta vaikea on katsottu vanhaksi omaperäiseksi sanaksi. Erään uuden selitysmah-
dollisuuden mukaan se olisi muodostettu germaanisperäisestä substantiivista —>
vaiva tulkitsemalla tämän lopussa oleva -va suomalaiseksi johtimeksi ja korvaamalla
se toisella johtimella.
Suomen vanhassa kirjakielessä vaikea on esiintynyt 1600-luvun alkupuolelta läh-
tien. Adjektiivi vaikea on mainittu ensimmäisessä suomalaisessa Raamatussa 1642,
adverbi vaikeasti on käytössä jo Hemminki Maskulaisen vuonna 1616 julkaisemassa
Piae Cantiones -kokoelmassa. Samoihin aikoihin on tullut kirjakieliseen käyttöön
myös substantiivijohdos vaikeus Laurentius Petrin suosituissa saarnoissa 1649.
SKES 1975 vaikea; Nikkilä 1993 UAJ NF 12 283; Jussila 1998 vaikea, vaikeasti, vaikeus; SSA 2000
vaiva.
vaikka
Sanalla ei ole etymologisia vastineita sukukielissä; saamen vaikko on lainaa suo-
mesta, samoin ilmeisesti karjalan vaikka. Sanaa on arveltu rakenteeltaan hämär-
tyneeksi muodosteeksi, jonka osina olisivat itämerensuomalainen vajeh (-» vaihe)
ja liitepartikkeli -ka. Murteissa sana esiintyy myös asussa vaihka. Toisen selityk-
sen mukaan kysymyksessä olisi balttilainen laina. Lainalähteeksi sopisi kantabaltin
*waika- voima', jonka myöhempi edustaja on esim. liettuan viekas 'voima'. Tällöin
sana kuuluisi etymologisesti yhteen —» vaikuttaa-verbin kanssa. Balttilaiseksi origi-
naaliksi on esitetty myös vartaloa *veik-, jota edustaa liettuan veik 'melkein'. Suomen
vanhassa kirjakielessä vaikka on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1975 vai, vaihe; Hakulinen 1979 236; Koivulehto 1989 SUSA 82 188 viite 3; Liukkonen
1999 25; SSA 2000 vaikka.
vaikuttaa
Verbillä ei ole selviä vastineita sukukielissä. Vastaavanlainen johdos on kyllä karjalan
vaikuttoa 'koskea (melu korviin tms.), hermostuttaa; kartella; hokea yhtä ja samaa',
mutta tämä on ainakin osaksi lainaa suomesta, samoin kuin on saamen väikkuhit
vaikuttaa'. Verbi näyttää johdokselta, jolloin sen kantasanaksi olisi oletettava vaikku.
Tällainen substantiivi esiintyykin mm. Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja
Peräpohjolan murteissa merkityksessä 'voima, väkevyys, tarmo; varallisuus, raha;
taito', mutta on mahdollista, että se on takaperoisjohdos verbistä vaikuttaa. Samaan
1430

etymologiseen yhteyteen on usein liitetty vaikku 'korvan erittämä vaha; valuva (kuu-
sen) pihka', jolloin yhdistävänä merkitystekijänä voisivat olla käsitykset mainittujen
aineiden lääkinnällisistä vaikutuksista.
Vartalo-osalle vaikku on annettu useita selityksiä. Yhden mukaan se olisi balttilai-
nen laina, jolloin se olisi samaa juurta kuin liettuan viekas 'voima, elinvoima; elämä,
elinaika'. Toisaalta sitä on arveltu skandinaaviseksi lainaksi, jolloin vertailukohteiksi
sopisivat esim. nykyruotsin murteellinen kvekka 'virkistää, elvyttää' ja kvikka 'hiiva'.
Kantaskandinaaviseksi vartaloksi on rekonstruoitu *kwaik(w)- 'tehdä eläväksi, sytyt-
tää, herättää, yllyttää'. Suomen vanhassa kirjakielessä vaikuttaa on esiintynyt Agri-
colasta alkaen, samoin verbistä muodostettu substantiivi vaikutus.
SKES 1975 vaikku 1-2; Hakulinen 1979 355, myös alav. 656; Jussila 1998 vaikuttaa, vaikutus; SSA
2000 vaikuttaa.
vailla
Vanhasta vo/a-sanasta (—» vajaa) muodostettu vailla on joko hieman epäsäännöllisesti
muodostettu ja lyhennetty monikon adessiivi, siis *vajilla, tai sitten taivutusmuoto
saman vartalon va/e-tyyppisestä variantista, joka esiintyy esim. verbissä vajeta. Vaille
on vastaavalla tavalla muodostettu allatiivi. Suomen kirjakielessä vailla on esiintynyt
Agricolasta alkaen, sen sijaan vaille on mainittu ensi kertaa vasta Juhana Wegeliuk-
sen postillassa 1747. Johdosadjektiivi vaillinainen on tullut käyttöön 1770-luvulla,
substantiivi vaillinki on poimittu murteista kirjakieleen vasta 1800-luvun lopulla.
SKES 1975 vailla; Jussila 1998 vailla, vaille, vaillinainen; SSA 2000 vailla.
vaimea
Sanalla ei ole vastineita sukukielissä, eikä sen alkuperää ole lopullisesti selvitetty.
Adjektiivi vaimea on tullut kirjakieleen vasta 1800-luvulla, verbi vaimeta on mai-
nittu ensi kertaa Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787. Sanan vartalolle on ehdo-
tettu germaanista alkuperää, mutta tässä yhteydessä mainittu kantagermaanin
*swaimö(ja)n- on merkinnyt ensisijaisesti 'liikkua edestakaisin', ja lainaselitykseen
paremmin sopiva merkitys 'kuolla, kuihtua; lakata' on kehittynyt vasta myöhemmin
anglosaksin verbille ä-swämian. Aivan toisenlainen selitysmahdollisuus on, että vai-
mea olisi kontaminaatio sanoista laimea ja vaisu. Ei kuitenkaan ole mitään takeita
siitä, että va/stt-sana olisi va/mea-sanaa vanhempi. Verbiä vaimeta on jo aiemmin
arveltu kontaminaatioksi verbeistä —> vaieta ja laimeta, ja jos verbi on todella adjek-
tiivia vanhempi, niin kuin kirjakielisistä esiintymistä voisi päätellä, adjektiivi voi
selittyä verbin pohjalta muodostetuksi.
SKES 1975 vaimeta; Hofstra 1985 288 viite 21 ja 1986 FS Kylstra 65-66; SSA 2000 vaimeta.
1431

vaimo
Suomen va/mo-sanalla on tarkka vastine ainoastaan inkeroisessa ja karjalassa,
muissa sukukielissä vastineiden merkitys on toisenlainen: viron vaim merkitsee
'henki, sielu; haltija, haamu', ja sanaa on maaorjuuden aikana käytetty myös karta-
nossa päivätöitä tehneiden talonpoikaisnaisten nimityksenä. Saamen väibmu mer-
kitsee sydän', mordvan o/rae-sanan merkityksiä ovat mm. 'hengitys; henki, sielu;
elävä olento'. Kysymyksessä on mitä ilmeisimmin vanha omaperäinen sana, jonka
alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *wajm3. Tämä on alkuaan merkinnyt sydäntä
ja tämän yhteyteen läheisesti kuuluvaksi ymmärrettyä henkeä tai sielua ja sitten
kehittynyt myös erilaisten elävien tai kuviteltujen olentojen nimityksiksi. Saman-
tapainen merkityksen kehitys on tapahtunut myös sanassa —> henki. Suomen kirja-
kielessä vaimo-sana on esiintynyt alusta alkaen sekä Agricolalla että samanaikaisissa
käsikirjoituksissa, ja se onkin vanhimmassa kirjakielessä ollut aikuisen naisen taval-
lisin nimitys; sana nainen on mm. Agricolalla ollut äärimmäisen harvinainen. Sekä
vanhassa kirjakielessä että murteissa vaimo voi siis tarkoittaa naista yleisemmin, ei
pelkästään aviovaimoa.
SKES 1975 vaimo; UEW 1988 809-810; SSA 2000 vaimo.
vain
Sanan etymologisia vastineita ovat karjalan vain ainoastaan; vaan, mutta', lyydin
vai Vain', vepsän vaise (-se = pron. se) ainoastaan; vasta, vastikään, heti kun', vatjan
vai ainoastaan; toki', viron vaid ainoastaan; vaan' ja jo kadonneen Salatsin liivin vai
ainoastaan'.
Suomen väin-sanan alkuperästä on annettu kaksi selitystä. Ensimmäisen mukaan
se olisi epäsäännöllinen lyhentymä —> vaiva-sanan monikollista instruktiivimuotoa
edustavasta adverbista vaivoin, joka suomen vanhassa kirjakielessä on esiintynyt
mm. merkityksessä ainoastaan'. Vielä 1800-luvun loppupuolella vaivoin on saatta-
nut esiintyä mm. merkityksessä 'vain; toki', esim. Elias Lönnrotin vuonna 1880 val-
mistuneessa sanakirjassa. Toinen mahdollisuus on, että vain on alkuaan monikolli-
nen instruktiivi sanasta vaja (*vajin). Sanasta vaja (—» vajaa) syntyneitä, rakenteel-
taan hämärtyneitä taivutusmuotoja ovat todennäköisesti ainakin —> vailla ja vaille,
mahdollisesti myös —» vaan, jota usein käytetään samoissa merkityksissä kuin vain-
sanaakin. Suomen vanhassa kirjakielessä vain on joka tapauksessa esiintynyt vasta
1700-luvun puolimaista lähtien. Ensiesiintymä on Juhana Wegeliuksen postillassa
1747.
SKES 1975 vain; Hakulinen 1979 106; Jussila 1998 vain; SSA 2000 vain.
vainaja
Sanalla ei juurikaan ole etymologisia vastineita sukukielissä, ainoa poikkeus on viron
kansanmurteissa ja runoudessa esiintyvä vainu, jonka merkitys on 'kuolema, mana-
lan jumala'. Saamen väidni 'vainaja' on lainaa suomesta. Itämerensuomen vainaja
1432

tai vainaa on selitetty germaaniseksi lainaksi, jonka kantagermaanista alkumuotoa
*wainagaz edustavat mm. gootin wainahs, wainags 'kurja, viheliäinen' ja nykysaksan
wenig Vähä, vähäinen, pieni; vähän'. Suomen kirjakielessä sana on esiintynyt Agri-
colasta alkaen, ensin asussa vainaa. Asu vainaja on mainittu asiakirjassa 1667.
Setälä 1890-1891 60; SKES 1975 vainaja; Hofstra 1985 95; Jussila 1998 vainaa, vainaja; SSA 2000
vainaja.
vainio
Peltoaukeaa, laidunta tai niittyä merkitsevän vamzo-sanan vastine on viron vainu
'laidun, nurmi'. Karjalan vainivo on lainaa suomesta. Itämerensuomen sana on
vanha germaaninen laina, jonka alkumuodoksi on rekonstruoitu *#wamjö. Tämä on
tarkoittanut paikkaa, jossa on kasvanut pitkää ruohoa. Nykyruotsissa sanan edus-
taja on suoperäistä niittyä merkitsevä ven. Suomen kirjakielessä vainio on esiintynyt
Agricolasta alkaen.
Sköld 1967 SvLm 1-12; SKES 1975 vainio; Hofstra 1985 75; Jussila 1998 vainio; SSA 2000 vainio.
vaino
Sanan vastineita ovat karjalan kansanrunoudessa esiintyvä vaino ja viron väen 'viha,
vaino'. Vaino on ilmeisesti vanha venäläinen laina, samaa juurta kuin nykyvenäjän
vojnä sota'. Suomen kirjakielessä vaino on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agrico-
lasta alkaen, ja lisäksi Agricolalla on myös johdokset vainooja ja vainota sekä vihol-
lista merkitsevä yhdyssana vainomies. Sen sijaan johdos vainolainen on tullut kirja-
kieleen vasta 1800-luvun jälkipuolella.
Mikkola 1894 102; SKES 1975 vaino; Jussila 1998 vaino, vainomies, vainooja, vainota; SSA 2000
vaino.
vainu
Sanalla on vastineita muutamissa lähisukukielissä, mm. karjalan vaino tai vainu
'haju, hajuaisti; aavistus', lyydin vain 'vainu' ja liivin vainimi 'haju'. Vainu on luulta-
vasti lainaa muinaisvenäjän sanasta vonja 'tuoksu, haju', jota nykyvenäjässä edustaa
löyhkää tai lemua merkitsevä von. Suomessa, karjalassa ja lyydissä sana on saanut
hajuaistiin tai -aistimukseen viittaavia merkityksiä, alun perin se näyttää merkin-
neen vain itse hajua. Suomen kansankielessä vainu tai tämän rinnakkaismuoto vaino
on tyypillisesti ollut itä- tai pohjoismurteinen sana, ja se on tullut kirjakieleen vasta
Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
Posti 1974 KV 54 304-312; SKES 1975 vainu; Jussila 1998 vainu; SSA 2000 vaino.
vaippa
Villasta valmistettua peitettä, lakanaa tai muuta liinan tapaista vaatetta merkitsevän
vaippa-sanan vastineita ovat mm. karjalan ja vatjan vaippa sekä viron vaip. Sana on
1433

vanha germaaninen laina, jonka alkumuotoa *vaipa- vastaa nykyruotsissa ohutta vil-
laista sängynpeittoa tai aluslakanaa merkitsevä vepa. Suomen kirjakielessä vaippa on
ensi kertaa mainittu Maskun Hemmingin julkaisemassa hurskaiden laulujen koko-
elmassa vuonna 1616.
de Vries 1962 651; SKES 1975 vaippa; Jussila 1998 vaippa; SSA 2000 vaippa.
vaipua
Verbillä on vastineita kautta itämerensuomen, mm. karjalan vaipuo väsyä, uupua',
lyydin baibuda väsyä', vepsän vaibuda Väsyä' ja viron vaibuda Vaipua; tyyntyä,
laantua, vaimeta'. Verbit ovat rakenteeltaan selviä johdoksia, ja niiden alkuosa vai-
edustaa mitä ilmeisimmin samaa va/a-vartaloa, josta on muodostettu myös verbi —>
vajota. Suomen kirjakielessä vaipua on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1975 vaipua; Jussila 1998 vaipua; SSA 2000 vaipua.
vaisto
Sanalla ei ole etymologisia vastineita sukukielissä, ei liioin tunnettua lainaetymolo-
giaa, eikä se myöskään ole esiintynyt kirjakielessä ennen 1800-lukua. Kysymyksessä
on ilmeisen nuori sana, todennäköisesti kontaminaatio vanhemmista sanoista vainu
ja aisti tai täsmällisemmin sanoen näiden murteellisista rinnakkaismuodoista vaino
ja aisto. Suomen kirjakielessä vaisto on ensi kertaa mainittu G. E. Eurenin sanakir-
jassa 1860.
Hakulinen Vir. 1936 127; SKES 1975 vaisto; SSA 2000 vaisto.
vaisu
Sanalla ei ole vastineita sukukielissä eikä myöskään tunnettua lainaetymologiaa. Kar-
jalan vaisu Vaikeahko' on lainaa suomesta. Kysymyksessä on ilmeisen nuori sana,
jonka vartalo-osan on arveltu jotenkin liittyvän yhteen —» vaimea-sanan kanssa.
Toinen mahdollisuus on, että se liittyisi yhteen alun perin heikkoa merkitsevän -»
vai(ti)y vaieta -sanueen kanssa. Normaalien johtosuhteiden avulla yhteyttä ei kuiten-
kaan voi selittää.
Suomen kirjakielessä vaisu on ensi kertaa esiintynyt niiden lisäysten joukossa,
joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-
luvulla. Merkitys on kuitenkin poikennut nykyisestä: Sotkamosta muistiin pantu
ilmaus vaisu kypsi tarkoittaa Porthanin mukaan vähän paistettua, siis huonosti kyp-
synyttä ja puoliraa aksi jäänyttä leipää. Kristfrid Gananderin mukaan myös Turussa
on samaan tapaan puhuttu vaisusta leivästä.
SKES 1975 vaisu; Jussila 1998 vaisu; SSA 2000 vaisu.
1434

vaiti
Taipumattomalla vaifi-sanalla on tarkkoja vastineita muutamissa lähisukukielissä,
esim. vepsän vaitYi, vaikfi, vatjan vaid ja viron vait. Nämä ovat ilmeisesti adverbi-
johdoksia samasta voimatonta tai heikkoa merkitsevästä germaanisperäisestä varta-
losta, josta on muodostettu myös verbi —» vaieta. Selvän johtimen sisältävän vaiti-
muodon rinnalla esiintyy samassa merkityksessä myös lyhyempi adverbi vai. Nämä
molemmat ovat esiintyneet suomen kirjakielessä Agricolasta alkaen.
SKES 1975 vaiti; Jussila 1998 vai, vaiti; SSA 2000 vaiti.
vaiva
Sanalla on vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan ja vatjan vaiva, vep-
sän vaiv ja viron vaev. Saamen väivi on lainaa suomesta. Itämerensuomen vaiva on
vanha germaaninen laina, jonka kantagermaaniseksi alkumuodoksi rekonstruoitu
*waiwan- on syntynyt tuskaa ilmaisevasta wa/-tyyppisestä interjektiosta reduplikaa-
tion eli kahdennuksen kautta. Muun muassa gootissa on ollut interjektio wai voi!*.
Germaanista, substantiiviksi kehittynyttä vartaloa edustavat mm. nykyruotsin ve
'onnettomuus, tuho' ja saksan Weh 'kipu, tuska, vaiva'.
Suomen kirjakielessä vaiva on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoi-
tuksista alkaen. Vanhimmissa lähteissä on esiintynyt myös verbi vaivata sekä adjek-
tiivijohdos vaivallinen. Sen sijaan vaivalloinen ja vaivalloisuus ovat tulleet kirjakie-
leen 1600-luvun alkupuolella.
Thomsen 1869 157; Hellquist 1939 2. ve; SKES 1975 vaiva; Hofstra 1985 250; Jussila 1998 vaiva,
vaivallinen, vaivalloinen, vaivalloisuus, vaivata; SSA 2000 vaiva.
vaja
Varastorakennusta merkitsevä vo/a-sana tunnetaan lähinnä suomessa. Viron van-
hassa kirjakielessä on tosin kerran mainittu vajaa, suojaa tai katosta merkitsevä vaja,
mutta karjalasta vastineeksi esitetty monikollinen vajat tai vajot ei merkitse raken-
nusta vaan pirtin tai sarajan eli rakennuksen ylisten portaita. Sana on etymologisesti
yhdistetty samaan vo/a-vartaloon, joka on kantana sanoissa —> vajaa ja —> vajota.
Merkitysyhteyttä voi perustella siten, että vajan tapaisina suojapaikkoina on usein
käytetty suurempien rakennusten viereen tai väliin rakennettuja matalampia katok-
sia. Tällaista matalaa välipaikkaa merkitsevästä sanasta on voinut kehittyä tiettyyn
käyttötarkoitukseen varatun tilan nimi, ja sen vakiinnuttua sanaa on alettu käyttää
myös varta vasten varastorakennuksiksi pystytettyjen vajojen nimityksenä. Raken-
nukseen viittaava vaja on esiintynyt suomen kirjakielessä Agricolasta alkaen.
SKES 1975 vaja; Jussila 1998 vaja; SSA 2000 vaja.
1435

vajaa
Sanalla on vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalassa vajoa, lyydissä ja vep-
sässä vajag, vatjassa vajaga ja virossa vaja. Saamen vädjit 'puute, vajaus' on lainaa
suomesta. Itämerensuomen vajaa on ilmeisesti muodostettu ikivanhasta omaperäi-
sestä verbivartalosta *waja-y jonka alkuperäiseksi merkitykseksi on rekonstruoitu
'painua, vajota'. Etäsukukielten vastineet ovat enimmäkseen verbejä, joiden yhtey-
teen kuuluu myös suomen —» vajota. Konkreettisen alas painumisen tai alhaalla ole-
misen merkityksestä on helposti voitu päästä myös abstraktimpaan vaillinaisuuden
merkitykseen. Suomen kirjakielessä vajaa on esiintynyt Agricolasta alkaen, samoin
substantiivijohdos vajaus.
SKES 1975 vajaa; Jussila 1998 vajaa, vajaus; SSA 2000 vajaa.
vajota
Verbillä on vastineita kaikissa lähisukukielissä ja useissa etäsukukielissäkin, esim.
karjalan ja vatjan vajota, vepsän ja viron vajuda, saamen vuodjut, mordvan vajams,
udmurtin vyjyny ja mansin uji. Suomalais-ugrilaiseksi vartaloksi on rekonstruoitu
*waja-, jonka merkitys on ollut 'vajota, painua, upota'. Suomen kirjakielessä vajota
sekä tämän johdos vajottaa ovat esiintyneet Agricolasta alkaen.
SKES 1975 vajota; UEW 1988 551; Jussila 1998 vajota, vajottaa; SSA 2000 vajota.
vakaa
Sanalla on adjektiivisia vastineita useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisen vaka
Vakaa, rauhallinen; hyväkäytöksinen', vatjan vaka 'hiljainen, nöyrä, säyseä, rauhal-
linen', viron vaga 'tasainen, tyyni, rauhallinen, vakaa' ja liivin vagä 'tyyni, tuuleton'.
Saamen vastine vuohki on substantiivi, joka merkitsee tapaa. Sanan alkuperäinen
vartalo on mitä ilmeisimmin (hyvää) tapaa merkitsevä vaka-, ja tätä on joko sellaise-
naan tai eri johtimilla täydennettynä alettu käyttää myös adjektiivina. Samasta var-
talosta on johdettu myös —* vakava, vakinainen, vakiintua, vakituinen ym. Substan-
tiivijohdos vakio on oppitekoinen uudissana vuodelta 1909. Suomen vanhassa kirja-
kielessä sana on esiintynyt vaka-asuisena Agricolasta alkaen, ja tällaisena se esiintyy
myös Kalevalassa: vaka vanha Väinämöinen. Pitkävokaalinen vakaa on ensi kertaa
mainittu Kustaa Renvallin sanakirjassa 1826, mutta se on yleistynyt kirjallisuudessa
vasta 1900-luvun alussa.
SKES 1975 vaka; Jussila 1998 vaka; SSA 2000 vaka.
vakanssi
Alun perin avointa virkaa tai tointa merkitsevä vakanssi on lainattu ruotsista 1800-
luvun loppupuolella. Ruotsin vakans on lainaa saksasta, ja saksan vakanz puolestaan
juontuu latinasta, jossa vacäns merkitsee vapaata tai tyhjää ja tämän johdos vacan-
1436

tia tyhjyyttä. Suomessa vakanssi on myöhemmin alkanut tarkoittaa virkaa tai tointa
yleisesti, olipa tämä vapaa tai täytetty.
Hellquist 1939 vakant; SSA 2000 vakanssi.
vakava
Adjektiivi vakava on johdos itämerensuomalais-saamelaisesta vafca-sanasta (—»
vakaa). Johdoksella on tarkkoja vastineita myös eräissä lähisukukielissä, esim. karja-
lan vagav, vakava, viron vagav. Johdinaines -va on ikivanhaa perua. Suomen kirjakie-
lessä vakava on ensi kertaa esiintynyt kantasanana komparatiivimuotoisessa adver-
bijohdoksessa vakavammasti, joka on mainittu asetuksessa vuonna 1723. Muodot
vaka ja vakainen ovat kirjakielessä vanhempia, ja mahdollisesti myös vakaa, joskin
jälkitavujen vokaalien pituutta on vanhimpien tekstien oikeinkirjoituksen horju-
vuuden takia mahdotonta luotettavasti todeta.
SKES 1975 vaka; Jussila 1998 vakava, vakavasti; SSA 2000 vaka.
vakka
Pyöreään tai soikeaan puuastiaan viittaavalla vflfc/ca-sanalla on vastineita lähes kai-
kissa itämerensuomalaisissa kielissä, esim. karjalan ja vatjan vakka, lyydin vak, viron
vakk ja liivin vaka. Sanaa on joskus pidetty vanhana ja omaperäisenä ja sen vas-
tineeksi on katsottu mordvan sana vakan 'malja, kulho', mutta tämä rinnastus on
myöhemmin hylätty. Suomen va/cfca-sanaa on aikoinaan pidetty myös ruotsalaisena
lainana, mutta kun sillä on vastineita lähisukukielissä, se näyttää olevan ruotsalai-
seksi lainaksi aivan liian vanha. Näin ollen ruotsin vanhassa kirjakielessä esiintyvä
wacke, vacka on pikemminkin lainaa suomesta. Puuastioiden valmistus ja vienti on
aikoinaan ollut merkittävä elinkeino mm. Vakka-Suomessa, joten astioiden mukana
on voinut hyvin lainautua myös niiden nimitys.
Itämerensuomen vakka-sane, on todennäköisesti vanha balttilainen laina, ja kan-
tabalttilaista vartaloa *väkä- edustavat liettuan vöka Viljamitta', vökas 'kansi, silmä-
luomi, kotelo; iso kori, vakka' ja latvian väks 'kansi; Viljamitta'. Suomen kirjakielessä
vakka on esiintynyt Agricolasta alkaen. Agricola on maininnut myös ukonvakat,
pakanallisen Ukko-jumalan kunniaksi järjestetyn hedelmällisyysjuhlan, jossa juo-
tiin, juovuttiin ja vietettiin muutenkin riehakasta elämää.
SKES 1975 vakka; UEW 1988 811; Koivulehto 1990 152; SSA 2000 vakka.
valaa
Vanhalla omaperäisellä va/aa-verbillä on etymologinen vastine kaikissa lähisukukie-
lissä sekä mordvassa. Näitä ovat esim. karjalan valoa, lyydin, vepsän ja viron valada,
vatjan valaa ja ersämordvan valoms. Verbi on alkuaan tarkoittanut yleisesti kaata-
mista, ja tämä näkyy suomessakin mm. eräissä vakiintuneissa sanontatavoissa (vettä
valaen) ja johdoksissa (valella). Muottiin kaataminen on keskeinen osa valamispro-
1437

sessia, joten sana on myöhemmin siirtynyt tarkoittamaan metalliesineiden, kyntti-
löiden, makkaroiden tai muiden kappaleiden valmistamista muotissa kovettuvasta
raaka-aineesta. Suomen kirjakielessä valaa on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1975 valaa; UEW 1988 812; Jussila 1998 valaa; SSA 2000 valaa.
valaista
Verbi valaista on joko —> valo- tai valko {—> valkoinen) -tyyppisestä kantasanasta
muodostettu johdos. Jälkimmäiseen vaihtoehtoon viittaa se, että vanhassa kirja-
kielessä valaisemista merkitsevissä johdoksissa, esim. Agricolan käskymuodossa
walghaise, näyttää olevan sanan sisässä Z/c-yhtymä. Sama verbi on esiintynyt myös
Agricolan aikaisessa Westhin tekstissä. Samoissa lähteissä on käytetty myös verbiä
valistaa valaisemisen merkityksessä, niin kuin sitä vieläkin käytetään mm. Herran
siunauksessa: Herra valistakoon kasvonsa teille. Tämänkin verbin vanhoissa kirjoi-
tusmuodoissa (Agricolan walghista ym.) on sanan sisässä /fc-yhtymä.
SKES 1975 valo1; Jussila 1998 valaista; SSA 2000 valo1.
valas
Suomen valas on germaanisperäinen lainasana, jota joko sellaisenaan tai osana
yhdyssanaa valaskala on vanhastaan käytetty viittaamassa joko nykyisin valaina tun-
nettuihin merinisäkkäisiin tai sitten suuriin, pelottaviin kaloihin yleisesti. Sama sana
esiintyy myös karjalassa ja virossa. Kantagermaaniseksi alkumuodoksi on rekonst-
ruoitu *pva/az, jota vastaa mm. nykyruotsin vai Valaskala on ollut entisille suo-
malaisille tuttu ennen kaikkea Raamatusta, jossa kerrotaan, kuinka profeetta Joona
joutui valaskalan vatsaan. Sanan kirjakielinen ensiesiintymä on Mikael Agricolan
rukouskirjasta vuodelta 1544, ja tässä samoin kuin muussakin vanhimmassa kirjalli-
suudessa se esiintyy nimenomaan yhdyssanassa valaskala. Pelkkä valas on mainittu
kirjakielessä vasta aivan 1700-luvun lopulla.
Thomsen 1869 157; SKES 1975 valas; Hofstra 1985 75; Jussila 1998 valas; SSA 2000 valas.
vale, valhe
Rakenteeltaan selvästi johdokselta näyttävät vale tai valhe on paremman vaihtoeh-
don puutteessa selitetty -» vfl/aa-verbistä muodostetuiksi. Verbi valaa on alkuaan
merkinnyt nesteen tai nestemäisen aineen kaatamista tai juoksuttamista, mutta sillä
on eräissä sukukielissä, mm. karjalassa ja vepsässä, myös merkitys 'puhua pötyä1.
Vale tai valhe olisi tällaisen toiminnan tulos. Tätä sukukielten merkitystä on kui-
tenkin epäilty nuoreksi käännöslainaksi venäjästä, eikä se näin ollen voisi selittää
suomessa tapahtunutta merkityksen muutosta. Semanttinen rinnakkaiskehitys on
kyllä mahdollinen, mutta suomessa ei ole va/aa-verbillä todettu valehtelemisen mer-
kitystä. Toisen selityksen mukaan vale, joka alkuaan on tarkoittanut konkreettisen
valamisen tulosta, mm. suoleen valettua makkaraa, olisi saanut uuden merkityksen
1438

sellaisessa vertauskuvallisessa sanontatavassa, jossa va/e-sanaa olisi käytetty puhua-
verbin yhteydessä. Puhua-verbiin yhdistetään monia muitakin epämääräiseen mas-
saan viittaavia sanoja, esim. puhua palturia, potaskaa, pötyä, roskaa, soopaa, kun
halutaan värikkäällä ilmaisulla asettaa sanoman totuusarvo kyseenalaiseksi. Verbit
valehdella tai valhetella ovat joka tapauksessa vale- ja vaZ/ie-sanojen edelleenjohdok-
sia. Suomen kirjakielessä vale ja valhe ovat kumpikin esiintyneet Agricolasta alkaen,
ja Agricolalla on myös johdokset valehdella, valehtelija ja valheellinen.
Vilkuna Vir. 1965 380; SKES 1975 valhe; Jussila 1998 valey valehdella, valehtelija, valhe, valheelli-
nen', Koivulehto 1998 FS Suhonen 244; SS A 2000 valhe.
valikoida
Verbi valikoida on johdos samasta germaanisperäisestä vartalosta, josta juon-
tuu myös —> valita. Suomen kirjakielessä valikoida on ensi kertaa mainittu Daniel
Jusleniuksen sanakirjassa 1745. Johdokset valikko ja valikoima ovat tulleet kieleen
1800-luvun jälkipuoliskolla. Näistä edellinen eli valikko on 1900-luvun lopulla saa-
nut aivan uuden merkityksen tietotekniikan sanastossa, kun se on otettu käyttöön
vaihtoehtoisten toimintojen luettelon nimityksenä.
SKES 1975 valita; Jussila 1998 valikoida; SSA 2000 valikoida.
valimo
Verbistä —» valaa johdettu tekopaikan nimi valimo on suomen kirjakielessä ensi
kertaa mainittu Elias Lönnrotin tulkkisanakirjassa 1847. Johdin -mo/mö on ollut
suosittu sananmuodostusaines johdettaessa nimityksiä erilaisille työpajoille ja teolli-
suuslaitoksille teollistuvassa ja suomalaistuvassa Suomessa 1800-luvulla.
SKES 1975 valaa; Rapola 1960 valimo; SSA 2000 valaa.
valio
Valio voi olla johdos germaanisperäisestä verbistä —» valita tai sitten suora laina
tämän kanssa etymologisesti yhteen kuuluvasta germaanisesta *waZ/o-tyyppisestä
sanasta. Suomen kirjakielessä vaZ/o-sanan on ensimmäisenä maininnut Kristfrid
Ganander vuonna 1787 sanakirjassaan, jonka aineistoon sisältyy runsaasti kansan-
runoutta. Suomen kirjakielessä vaZio-sana on yleistynyt 1800-luvulla, kun Kalevalan
kielestä ja kansanrunoudesta on ammennettu aineistoa yleiskielen tarpeisiin.
Karsten 1915 107; SKES 1975 valio; Pulkkinen Vir. 1986 286; Jussila 1998 valio; SSA 2000 valio.
valistaa
Verbi valistaa on joko —> valo- tai valko (—» valkoinen) -tyyppisestä kantasanasta
muodostettu johdos. Jälkimmäiseen vaihtoehtoon viittaa se, että vanhassa kirjakie-
lessä vastaavissa johdoksissa, esim. Agricolan verbissä walghista valistaa', on sanan
1439

sisässä //c-yhtymä. Vanhimmassa kirjakielessä valistaa on esiintynyt lähinnä konk-
reettisen valaisemisen merkityksessä, mutta tällaisia ilmauksia on voitu vertausku-
vallisesti käyttää myös viitattaessa tiedon ja ymmärryksen lisääntymiseen. Jälkim-
mäinen käyttötapa on myöhemmin päässyt etualalle, ja vanha valaisemisen merkitys
on säilynyt lähinnä vain uskonnolliseen kieleen vakiintuneissa ilmauksissa. Johdos-
verbi valistua on mainittu ensi kertaa vuoden 1642 Raamatussa. Johdossubstantiivi
valistus on esiintynyt Agricolan kielessä viittaamassa hengelliseen valaistukseen,
Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745 se on mainittu nykymerkityksessään.
SKES 1975 valo1; Jussila 1998 valistaa, valistua, valistus; SSA 2000 valo1.
valita
Verbillä on vastineita useimmissa lähisukukielissä, esim. karjalan valita, lyydin ja
vepsän valita, vatjan valitsaa ja viron valida. Sanavartalo on germaanista lainaa.
Originaaliksi sopii kantagermaanin *waljan, jonka myöhempiä edustajia ovat esim.
ruotsin väljä ja saksan wählen Valita'. Suomen kirjakielessä valita on esiintynyt Agri-
colasta alkaen, samoin tekijännimen johdos valitsija.
Hellquist 1939 väljä; SKES 1975 valita; Jussila 1998 valita, valitsija; SSA 2000 valita.
valittaa
Verbillä ei ole varmoja etymologisia vastineita sukukielissä. Karjalan valittoa on
lainaa suomesta. Luulajansaamen välätit 'kiljahtaa, ulvahtaa' ja eteläsaamen vällöt
'ulvoa, vinkua, kiekua, uikuttaa' ovat kyllä äänneasultaan ja merkitykseltään saman-
tapaisia, mutta kun vastineet puuttuvat kaikista suomen lähisukukielistä ja sanat
ovat luonteeltaan voimakkaasti ekspressiivisiä, on tuskin aiheellista olettaa näiden
olevan vanhaa yhteistä perintöä. Verbi valittaa tuntuu suhteellisen nuorelta myös
siksi, että se puuttuu Vermlannin savolaismurteista.
Valittaa-verbm on arveltu sekä omaperäiseksi johdokseksi että skandinaaviseksi
lainaksi. Jälkimmäisessä tapauksessa sopii vertailukohteeksi mm. norjan vala Valit-
taa, ulista'. Mahdotonta ei ole myöskään se, että valittaa kuuluisi yhteen va/o-sanan
kanssa, joka suomen vanhassa kirjakielessä on esiintynyt kivun tai kolotuksen mer-
kityksessä; vastaavanlainen esimerkki on myös nykysuomen luuvalo 'kihti'. Tätä
vfl/o-sanaa on arveltu skandinaaviseksi lainaksi, jolloin se olisi samaa juurta kuin
nykyruotsin kval 'kärsimys, tuska'. Toisaalta on pidetty mahdollisena, että valo itä-
merensuomalaisille vastineineen olisi valaa-verbin johdos: monet kivut tuntuvat
ikään kuin valuvan paikasta toiseen. Suomen vanhassa kirjakielessä valittaa on ollut
yleinen Agricolasta alkaen. Agricolalla on myös johdossubstantiivit valittaja ja vali-
tus.
SKES 1975 valittaa, valo; Hakulinen 1979 319; Jussila 1998 valittaa, valittaja, valitus; SSA 2000
valittaa.
1440

valjaat
Sanalla on vastineet melkein kaikissa lähisukukielissä. Näitä ovat esim. karjalan val-
jahat, vatjan valjaad ja viron valjad. Myös johdosverbillä valjastaa on vastineita
lähisukukielissä, esim. karjalan valjastoa, vepsän vaUastada ja viron valjastada.
Kantasana valjas on aivan ilmeisesti balttilaista lainaa, mutta ei ole tarkkaa tietoa
siitä, mistä sanasta se on lainattu. Vertailukohdiksi on esitetty esim. muinaispreus-
sin vetoaisaa merkitsevä walisy jonka balttilaiseksi alkumuodoksi on rekonstruoitu
*waljas, ja liettuan länkiä merkitsevä pa-valkai. Suomen kirjakielessä verbi valjastaa
on esiintynyt Agricolasta alkaen, ja substantiivi valjas, jota yleensä käytetään moni-
kollisena, on mainittu ensi kertaa Canutus Careliuksen suomentamassa katekismuk-
sessa vuonna 1628.
SKES 1975 valjas; Sköld 1982 FUS 5 292-304; Jussila 1998 valjaat; Liukkonen 1999 113; SSA
2000 valjas.
valju
Suomen valju merkitsee toisaalta kolkkoa, kalseaa tai kovaa, toisaalta kalpeaa, rau-
keaa tai sairasta. Edellisessä merkityksessä sillä on vastineita myös lähisukukielissä,
esim. inkeroisen valju 'kova, luja, voimakas, ankara' ym., vatjan valTu 'kova, ankara;
uuttera' ja viron väli 'kova, voimakas, ankara'. Sana lienee johdos samasta vanhasta
*H>ar3-vartalosta, josta on muodostettu myös adjektiivit vale(v)a ja —» vaalea. Suo-
men kirjakielessä valju on ensi kertaa esiintynyt Jaakko Finnon rukouskirjassa 1583
asussa valjo, nykyinen valju-asu on mainittu Hemminki Maskulaisen julkaisemassa
hurskaiden laulujen kokoelmassa 1616.
SKES 1975 valju1, valju2; Jussila 1998 valju; SSA 2000 valju1, valju2.
valkama
Venerantaa tai satamaa merkitsevällä va/fcama-sanalla on tarkka vastine useimmissa
lähisukukielissä. Näitä ovat esim. karjalan valkamo, lyydin valgam, vepsän vougma,
viron valgma ja liivin välgam. Itämerensuomen sanat ovat ilmeisesti johdoksia iki-
vanhasta laskeutumista merkitsevästä verbistä, jonka alkuperäiseksi vartaloksi on
rekonstruoitu *walka-. Tämän nykyedustajia etäsukukielissä ovat esim. mordvan
valgoms 'laskeutua', marin wolas 'laskeutua, kiivetä alas, vajota', mansin wägli 'las-
keutua' ja unkarin välik 'tulla joksikin'. Suomessa verbi valkaa on harvinainen mur-
resana, joka on kuitenkin mainittu mm. Elias Lönnrotin sanakirjassa 1880.
Toisena selitysvaihtoehtona on esitetty, että itämerensuomen valkama olisi balt-
tilaista lainaa, eikä näin ollen kuuluisi lainkaan etäsukukielten verbien yhteyteen.
Balttilaiskielistä ei kuitenkaan ole voitu esittää mitään lainalähteeksi sopivaa sanaa.
Latviassa on kyllä valkamaa tai rannalla olevaa kalastuspaikkaa merkitsevä valgums,
mutta tätä pidetään yleensä itämerensuomesta lainattuna. Suomen vanhassa kirja-
kielessä valkama on ensi kertaa mainittu herra Martin maanlain suomennoksessa
vuoden 1570 tienoilla.
1441

Thomsen 1890 57; SKES 1975 valkama; UEW 1988 554; Nuutinen Vir. 1989 43-44; SSA 2000
valkama.
valkoinen
Valkoinen on johdos samasta vartalosta, josta muodostettuja ovat myös valkea ja
valko. Johdosta valkoinen vastaa karjalan valkoine. Sanalle valkea on osoitettu tark-
koja vastineita kautta itämerensuomen, esim. karjalan valkie, lyydin valged, vepsän
vaugedy vatjan valköa ja viron valge. Samaan yhteyteen kuulunevat myös saamen
vielgat valkea' ja marin xvolgaltas 'loistaa, kajastaa'. Unkarista on esitetty vastineeksi
substantiivit viläg 'valo' ym. ja villäm salama', mutta nämä ovat aivan epävarmoja.
Joka tapauksessa kysymyksessä näyttää olevan vanha omaperäinen sanavartalo,
jonka alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *walk3.
Suomen vanhassa kirjakielessä on kyseisen värin nimityksenä käytetty Agricolasta
alkaen aina 1800-luvun alkupuolelle asti yleensä johdosta valkea, useimmiten asussa
valkia, joskin myös valkoinen on mainittu esim. Henrik Florinuksen sananlaskuissa
1702 sekä Daniel Jusleniuksen (1745) ja Kristfrid Gananderin (1787) sanakirjoissa.
Tulkkisanakirjassa Variarum rerum vocabula 1644 on myös mainittu johdos valkiai-
nen, joka tarkoitti kananmunan valkuaista.
SKES 1975 valkea; UEW 1988 554-556; Jussila 1998 valkea, valkoinen, valkuainen; SSA 2000
valkea.
vallata
Verbi on joko johdos kantaskandinaavisesta lainasubstantiivista —» valta tai sitten
suora laina germaaniselta taholta, jossa on ollut lainalähteeksi sopiva, hallitsemista
merkitsevä verbi *waldan-. Tämän myöhempiä edustajia ovat mm. gootin waldan ja
nykysaksan xvalten. Suomen vallata-verbiä vastaavia johdoksia on myös lähisuku-
kielissä, mm. karjalassa ja virossa. Suomen vanhassa kirjakielessä vallata on esiinty-
nyt Agricolasta alkaen, tosin alkuun —> vaZZ/ta-verbin synonyymina.
SKES 1975 valta; T. Itkonen 1980 FS Thors 131; Hofstra 1985 234, 346; Jussila 1998 vallata; SSA
2000 valta.
vallesmanni
Nimismiestä merkitsevä vallesmanni on ruotsista lainattu sana, jonka ruotsinkieli-
nen alkumuoto on befallningsman. Tämä on nimismiehen lisäksi merkinnyt aiem-
min myös kuninkaan käskyläistä. Painoton alkutavu on lainattaessa pudotettu pois,
tai sitten sana on lainattu sellaisista suomenruotsin murteista, joissa sana on esiin-
tynyt muodossa fallningsman. Monissa suomenkin murteissa sana esiintyy /-aikui-
sena: fallesmannU faltesmanni ym. Suomen kirjakielessä vallesmanni on ensi kertaa
mainittu Elias Lönnrotin tulkkisanakirjassa 1847. Jo tätä ennen on Antti Lizelius
käyttänyt suoraan ruotsista mukailtua muotoa befallningsmanni eräissä suomenkie-
lisissä kirjoituksissaan 1760-luvulla.
1442

VKS 1985 befallningsmanni; SSA 2000 vallesmanni.
valli
Maa- tai rakennusaineksista tehdyn pengermän tai suojavarustuksen nimitys valli
on lainaa ruotsin sanasta vall. Ruotsin sana puolestaan juontuu alasaksan kautta
alkuaan latinasta, jossa vallum merkitsee paaluvarustusta, vallitusta tai vallia. Viron
vall on lainaa samaan etymologiseen yhteyteen kuuluvasta saksan sanasta Wall Valli;
rantatöyräs\ Suomen kirjakielessä valli on ensi kertaa esiintynyt vuonna 1616 Tuo-
mas Careliuksen suomentamassa kertomuksessa, jossa kuvattiin Jerusalemin sur-
keata hävitystä.
H. J. Streng 1915 253; Hellquist 1939 3. vall; SKES 1975 valli; Jussila 1998 valli; SSA 2000 valli.
vallita
Verbi vallita on joko johdos germaanisperäisestä —> va/ta-sanasta tai sitten suora
laina samaan etymologiseen yhteyteen kuuluvasta germaanisesta verbistä. Mahdol-
lisina kantagermaanisina alkumuotoina on esitetty sekä *waldan- 'hallita' että *ga-
waldjan- vallata'. Johtamisvaihtoehtoon tuntuisi viittaavan merkitykseltään vastaa-
vien itämerensuomalaisten verbien keskinäinen erilaisuus. Rakenteeltaan suomen
va///ta-verbiä vastaava johdos on kyllä viron valitseda, mutta esim. karjalan valti-
voija ja lyydin valdivoida ovat eri tavalla johdettuja. Suomen vanhassa kirjakielessä
vallita on ollut yleinen 1500-luvulta alkaen.
SKES 1975 valta; Hofstra 1985 231, 242 ja 288 viite 18; SSA 2000 vallita.
valmentaa
Verbi valmentaa on johdos samasta vartalosta, joka on kantasuomalaisessa adjektii-
vissa —> valmis. Verbi on tullut kirjakieleen 1800-luvun lopulla, ja esim. Lönnrotin
sanakirjan (1880) mukaan se on merkinnyt yleisesti 'valmistaa'. 1920-luvulla val-
mentaa ja tästä johdettu tekijännimi valmentaja ovat alkaneet vakiintua sotilas- ja
urheilukielen termeiksi ja eriytyä va/m/staa-verbistä.
SKES 1975 valmis; SSA 2000 valmis.
valmis
Adjektiivilla valmis on vastineita kautta itämerensuomen, esim. karjalan, viron ja
Salatsin liivin valmis, lyydin valmiz ja vatjan vaXmiz. Etäsukukielistä ei vastineita
tunneta, joskin aiemmin on arveltu, että samaan yhteyteen saattaisi kuulua myös
mordvan vaXmams 'kuolla'. Myös suomen kielessä va/m/s-sanaa on käytetty merki-
tyksessä 'kuollut'. Saamen välmmas valmis' on lainaa suomesta.
Sanalle ei ole esitetty luotettavaa lainaetymologiaa, joten sen alkuperä on toistai-
seksi tuntematon. Suomen kirjakielessä valmis on ollut yleinen Agricolasta alkaen.
Agricolalla on myös verbi valmistaa, joka on va/m/s-sanan vanha johdos. Vanhuutta
1443

osoittaa se, että myös johdoksella on vastineita lähisukukielissä, esim. karjalan val-
mistoa, vepsän vaumistada, vatjan valmissaa ja viron valmistada. Saamen välmmas-
tit on lainaa suomesta.
SKES 1975 valmis; EEW 1982-1983 valmis; Jussila 1998 valmisy valmistaa; SSA 2000 valmis.
valmistua
Verbi valmistua on passiivis-refleksiivinen johdos yleisitämerensuomalaisesta —»
va/mfs-sanasta. Välittömänä kantasanana on voinut olla tämän johdos valmistaa,
jolla on vastineita useissa itämerensuomalaisissa kielissä. Myös suomen valmistua-
verbiin rinnastuvia johdoksia on lähisukukielissä, esim. karjalan valmistuo, lyydin
vaXmistuda, vatjan valmissua ja viron valmistuda. Suomen vanhassa kirjakielessä
valmistua on yleistynyt vasta 1700-luvun lopulla. Ensiesiintymä on Kristfrid Ganan-
derin sanakirjassa 1787. Refleksiivisessä merkityksessä on vanhemmassa kirjakie-
lessä yleensä käytetty ilmaustyyppiä valmistaa itsensä tai valmistaa hänensä. Johdos
valmistus tai tämän rinnakkaisasu valmistos on kuitenkin esiintynyt kirjakielessä
Agricolasta alkaen. Myös verbi valmistaa on ollut käytössä Agricolasta ja samanai-
kaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1975 valmis; Jussila 1998 valmistua, valmistus.
valmu
Unikkoa (Papaver) merkitsevä valmu on lainattu ruotsin sanasta valimo. Suomen
kirjakielessä valmu on ensimmäistä kertaa mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisa-
nakirjassa 1637, ja se on ollut puutarhakasvina tunnettujen "uni-kukkaisten" tavalli-
sin nimitys, kunnes —» unikko tuli käyttöön 1860.
Suhonen 1936 251; H. J. Streng 1915 253-254; SKES 1975 valmu; Jussila 1998 valmu; SSA 2000
valmu.
valo
Sanan etymologisia vastineita ovat viron murteellinen valu ja liivin vaV, jotka kum-
pikin merkitsevät valoa tai kirkkautta. Agricolan kielessä samassa merkityksessä on
esiintynyt valu. Muodossa valo sana on esiintynyt suomen kirjakielessä ensi kertaa
Maskun Hemmingin virsikirjassa 1605 (kuun waloll).
Sanan alkuperästä on annettu kaksi selitystä. Se on mahdollisesti abstrahoitu
valko-, va/fcea-sanojen (—» valkoinen) heikkoasteisista taivutusmuodoista, tai sitten
se kuuluu samaan yhteyteen kuin adjektiivi vaalea, jolla murteissa on myös lyhytvo-
kaalisia va/ea-tyyppisiä variantteja. Sekä valkea- että vaaka-sanalle on esitetty vas-
tineita eräistä etäsukukielistäkin, ja on mahdollista, että ne kuuluvat keskenään ety-
mologisesti yhteen, vaikka niiden muoto-opillista suhdetta ei olekaan voitu yksityis-
kohtaisesti selvittää. Vartaloita pidetään yleensä joka tapauksessa vanhoina ja oma-
peräisinä, vaikka vastineita tunnetaankin vain volgalaiskieliin asti. Suomen vanhassa
1444

kirjakielessä on myös va/fcea-sanueeseen kuuluva johdos valistus esiintynyt valon
merkityksessä 1800-luvulle asti. Verbi valistaa on alkuaan tarkoittanut valaista'.
Agricolan kielessä valistaa on esiintynyt myös asussa walghista.
SKES 1975 vaalea, valkea, valoi; Koski 1983 55-56; Jussila 1998 valistaa, valo; SSA 2000 valo1.
valpas
Tarkkaavaista, varuillaan olevaa yms. merkitsevän va/pas-sanan etymologinen vas-
tine on viron valvas, ja myös suomen vanhassa kirjakielessä on sanasta esiintynyt
vastaavanlainen nominatiivimuoto valvas. Nämä ovat mitä ilmeisimmin johdoksia
samasta vartalosta, joka on myös verbissä —» valvoa. Asuun valpas on voitu muo-
dosta valvas päästä sillä tavoin, että sanansisäinen /v-yhtymä on tulkittu normaalin
astevaihtelun mukaisen heikon asteen edustajaksi ja tämän uudeksi vahva-asteiseksi
vastineeksi on luotu /p-yhtymä (vrt. esim. salpa : salvan). Suomen kirjakielessä val-
pas on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1975 valvoa; Jussila 1998 valpas; SSA 2000 valpas.
1 valssi 'pyörivä tela'
Telaa merkitsevä valssi on nuorehko laina ruotsin sanasta vals, joka puolestaan on
lainattu saksasta 1700-luvun alkupuolella. Saksan Walze merkitsee telaa, valssia, rul-
laa yms. lieriön muotoista järeää työkalua. Suomen kirjakielessä valssi on tullut käyt-
töön 1800-luvun jälkipuoliskolla; sana on mainittu ainakin jo Daniel Europaeuksen
sanakirjassa 1853. Tätä ennen valssaamista on nimitetty mm. kieruttamiseksi.
TSK 10 1919 valssit; Hellquist 1939 1. vals; SKES 1975 valssi1; SSA 2000 valssi1.
2 valssi 'kolmijakoinen tanssi'
Tanssia merkitsevä valssi on 1800-luvun alkupuolella lainattu ruotsista, jonka vals
puolestaan on lainaa ranskan sanasta valse. Alkuaan sana juontuu saksasta, sillä
uudenaikainen, nopeatempoinen valssi syntyi ja tuli suosituksi ensin saksalaisella
kielialueella, ennen kaikkea Wienissä vaikuttaneiden Josef Lannerin sekä Johann
Straussin ja hänen poikiensa säveltämien valssien ansiosta. Saksan Walzer Valssi' ja
tätä vastaava verbi \valzen 'tanssia valssia, pyöriä' ovat etymologisesti samaa sanuetta
kuin telaa ja telalla valssaamista merkitsevä Walze ja walzen. Molemmissa on tyypil-
listä tasainen, sulava pyörähtely. Suomen kirjakielessä tanssia merkitsevä valssi on
mainittu jo Carl Heleniuksen sanakirjassa 1838.
TSK 10 1919 valssi; Hellquist 1939 2. vals; SKES 1975 valssi2; SSA 2000 valssi2.
valta
Sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan ja vatjan valta, lyydin,
vepsän ja viron vald ja liivin välda. Sana on selitetty vanhaksi germaaniseksi lainaksi,
1445

ja sen alkumuodoksi on rekonstruoitu *walda. Myöhempiä vastineita lainanantaja-
taholla ovat esim. nykyruotsin väld ja tanskan vold Väkivalta'. Nykynorjan samaan
yhteyteen kuuluva vald merkitsee mm. valta, herruus; jonkun hallinnassa oleva
alue'. Suomen vanhassa kirjakielessä valta on ollut yleinen 1500-luvulta lähtien sekä
substantiivina että monien johdosten ja yhdyssanojen osana. Agricolan kielessä on
esiintynyt myös yksiköllinen adverbi vallallansa 'irti, vapaana', jonka asemesta nyky-
ään käytetään samalla tavoin muodostettua mutta monikollista muotoa valloillaan.
Tämän ensiesiintymä on ollut Henrik Poppiuksen kirjoittamassa ruumissaarnassa
vuonna 1781.
Thomsen 1869 157; Hellquist 1939 väld; SKES 1975 valta; Jussila 1998 valloillaan, valta; SSA
2000 valta.
valtakunta
Yhdyssanassa valtakunta on alkuosana on germaanisperäinen —> valta. Jälkiosa
kunta on yleensä selitetty ikivanhaksi omaperäiseksi sanaksi, vaikka myös germaa-
nista alkuperää ovat useat tutkijat pitäneet mahdollisena (—» kunta). Sana on perua
ajalta, jolloin nykyaikaista valtion käsitettä ei vielä ollut olemassa. Se on vakiintunut
ilmeisesti jo keskiajalla siitä päätellen, että se esiintyy sekä Agricolan teksteissä että
muissa samanaikaisissa käsikirjoituksissa. Sana mainitaan myös suositussa Isä mei-
dän -rukouksessa, joka on ollut keskeisimpiä opinkappaleita kristillisessä käännytys-
työssä ja alkeisopetuksessa.
SKES 1975 valta; Jussila 1998 valtakunta; SSA 2000 valta.
valtias
Sana on joko germaanisperäisen va//ita-verbin johdos tai suora laina germaaniselta
taholta. Lähisukukielissä ei ole vastaavanlaisia johdoksia, vaikka niissä onkin run-
saasti muita va/ta-sanueeseen kuuluvia sanoja. Suomen kirjakielessä valtias on esiin-
tynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen.
SKES 1975 valta; Hofstra 1985 328; Jussila 1998 valtias; SSA 2000 valta.
valtikka
Germaanisperäiseen va/ta-sanueeseen kuuluva johdos valtikka on esiintynyt suo-
men kirjakielessä Agricolasta alkaen. Suomen kirjakielessä valtikka on alusta alkaen
tarkoittanut hallitsijan valtansa merkkinä käyttämää kallisarvoista sauvaa, mutta
murteissa valtikka on saattanut merkitä myös karjan voimakkainta lehmää.
SKES 1975 valta; Jussila 1998 valtikka; SSA 2000 valta.
1446

valtio
Germaanista alkuperää olevan —> valta-sanan pohjalta muodostettu johdos valtio
on oppitekoinen uudissana vuodelta 1847. Sana on esiintynyt ensi kertaa sanoma-
lehti Suomettaressa Rietrikki Polenin laatimassa matkakertomuksessa. Kuitenkin jo
tätä ennen Polenin työtoveri Paavo Tikkanen oli käyttänyt adjektiiveja valtiollinen ja
vakioinen (1846), joten on ilmeistä, että myös valtio on Tikkasen luoma uudissana.
Nopeimmin on valtio-sana yleistynyt yhdyssanassa valtiopäivät, sillä hyvin pitkän
tauon jälkeen Suomessa järjestettiin valtiopäivät vuonna 1863 ja niiden yhteydessä
käännettiin runsaasti virallisia asiapapereita myös suomeksi. Muissa yhteyksissä val-
tio-sanan asemesta saatettiin vielä pitkään käyttää jo vanhastaan tunnettuja ilmauk-
sia valta, valtakunta, riikki, kruunu.
Rapola Vir. 1943 19-22; SKES 1975 valta; SSA valta.
valtioneuvosto
Valtion hallitusta eli ministeristöä merkitsevä valtioneuvosto on oppitekoinen uudis-
sana, jonka ensiesiintymä on vuodelta 1865. Sanan alkuosana on Paavo Tikkasen
muodostama uudissana —» valtio vuodelta 1847 ja jälkiosana yleisitämerensuoma-
laiseen -» neuvo-sanaan pohjautuva uudissana neuvosto, jonka on ottanut käyttöön
Pietari Hannikainen vuonna 1847. Valtioneuvoston asemesta on käytetty myös nimi-
tyksiä valtakunnan neuvokunta (1853) ja valtaneuvosto (1865).
Rapola 1960 valtioneuvosto; SKES 1975 valta.
valtti
Kaikkein vahvinta maata korttipelissä merkitsevä valtti on aivan ilmeisesti lainaa
skandinaaviselta tai germaaniselta taholta, mutta ei ole täsmällistä tietoa siitä, mistä
kielestä ja milloin sana on lainattu. Esimerkiksi vanhassa tanskan kielessä on ollut
sanonta vcere i valten 'olla valttia', ja nykytanskassa esiintyy, tosin vanhentuneena,
sana vcelt Valtti'. Myös vanhassa kirjavirossa on esiintynyt samassa merkityksessä
sana valt. Suomen kirjakielessä valtti-sanan ensiesiintymä on vuodelta 1826 Kustaa
Renvallin sanakirjassa.
Toivonen 1933 FUF 12 112-113; SKES 1975 valtti; SSA 2000 valtti.
valtuuttaa
Germaanisperäisen —> valta-sanan pohjalta muodostettu valtuuttaa on oppitekoi-
nen johdos, joka on otettu käyttöön suomen kirjakielessä 1800-luvun puolimaissa.
Samoihin aikoihin on tullut käyttöön myös johdos valtuus. Kollektiivijohdos val-
tuusto on hieman nuorempi uudissana, joka on muodostettu aivan 1800-luvun
lopussa. Esimerkiksi yhdyssana kaupunginvaltuusto mainitaan J. A. Hahnssonin ym.
ruotsalais-suomalaisessa sanakirjassa 1899.
SKES 1975 valta; Rapola 1960 valtuuttaa; SSA 2000 valtuuttaa.
1447

valua
Vanhasta omaperäisestä valaa-verbistä, johdetulla va/wa-verbillä on vastineita useissa
lähisukukielissä. Näitä ovat esim. karjalan valuo, vepsän ja vatjan valuda sekä viron
koillismurteinen valuda. Suomen kirjakielessä valua-verbi on ensi kertaa esiintynyt
partisiippimuodossa vahva Valuva' vuoden 1642 raamatussa. Asu valua on mainittu
Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
SKES 1975 valaa; Jussila 1998 valua; SSA 2000 valua.
valuutta
Rahaa ja erityisesti ulkomaista rahaa tarkoittava valuutta on lainattu suomeen ruot-
sista. Ruotsissa valuta on tullut käyttöön vuonna 1705 ja se juontuu alkuaan italiasta,
jossa valuta merkitsee rahan arvoa. Taustalla on latinan verbi valere 'olla voimassa,
olla jonkin arvoinen'. Suomen kirjakielessä valuutta on ensi kertaa mainittu asiakir-
jassa 1766, ja tällöin se on tarkoittanut yksityishenkilön painattamaa korvikeseteliä.
Asiakirjassa kiellettiin käyttämästä tällaista "valuuttaa" tai kuparipoletteja maksuvä-
lineinä kaupassa. Varsinaiseen käyttöön va/ww#a-sana on kuitenkin nykymerkityk-
sessään tullut vasta 1900-luvun alussa.
TSK 10 1919 valuutta; Hellquist 1939 valuta; Karlsson 1964 129-130; SKES 1975 valuutta; Kouk-
kunen 1990 valuutta; Jussila 1998 valuutta; SSA 2000 valuutta.
valvoa
Valveilla oloa, tarkkailemista, silmällä pitoa yms. merkitsevällä va/voa-verbillä on ety-
mologisia vastineita muutamissa lähisukukielissä. Näitä ovat karjalan valvuo, vatjan
vaivaa ja viron vaivata. Suomen murteissa ja vanhassa kirjakielessä verbi on esiinty-
nyt myös asussa vaivaa tai vaivata. Alkuperä on epäselvä. Eräissä suomen murteissa
vaZvoa-verbillä on myös merkitys 'olla auki, jäätymättä', ja johdos vaivanne merkit-
see uhkuavantoa eli itsestään syntynyttä avantoa tai jäätymätöntä kohtaa vedessä.
Tämän perusteella vartalo-osan voisi yhdistää vanhaan —» valaa, —> valua -sanu-
eeseen. Valuva, liikkuva vesi ei jäädy vaan pysyy auki, ja samaa ilmausta voisi ver-
tauskuvallisesti ajatella käytetyn myös ympäristöään tarkkailevasta, silmänsä auki
pitävästä ihmisestä. Suomen kirjakielessä valvoa on esiintynyt Westhin tekstistä ja
Agricolan rukouskirjasta alkaen. Agricolalla on ollut myös substantiivi valvo, joka
on merkinnyt vartiovuoroa.
SKES 1975 valvoa; Jussila 1998 valvoa; SSA 2000 valvanney valvoa.
vamma
Sanalla ei ole lainkaan vastineita sukukielissä. Se on vanhastaan tiedetty vanhaksi
germaaniseksi lainaksi, jonka kantagermaaniseksi originaaliksi on rekonstruoitu
*wamma-. Tätä vastaavat myöhemmissä germaanisissa kielimuodoissa mm. gootin
wamm 'tahra', muinaisnorjan vamm 'vamma, vika, virhe' ja islannin vamm 'onnet-
1448

tomuus\ Suomen kirjakielessä vamma on ensimmäistä kertaa esiintynyt Maskun
Hemmingin virsikirjassa 1605. Verbi vammauttaa kuuluu lisäyksiin, joita Henrik
Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla, johdokset
vammainen ja vammautua ovat tulleet käyttöön 1800-luvun puolella. Vammainen
on mainittu jo Kustaa Renvallin sanakirjassa 1826, mutta vammautua vasta Elias
Lönnrotin sanakirjassa 1880.
Thomsen 1869 157; SKES 1975 vamma; Hofstra 1985 99-100; Jussila 1998 vamma; SSA 2000
vamma.
vampyyri
Yön pimeydessä liikkuvaa ja ihmisistä verta imevää uskomusolentoa merkitsevä
vampyyri on lainattu ruotsin ja saksan kautta jostakin slaavilaiskielestä, mahdollisesti
serbokroaatista. Vanhan slaavilaisen kansanuskomuksen mukaan vampyyrit olivat
vainajia, jotka yöllä nousivat haudastaan imemään ihmisten verta. Uhrit kuolivat
pian, ja heistä tuli uusia vampyyreja. Samaa nimitystä on alettu käyttää myös eräistä
verta imevistä tai sellaisiksi arvelluista lepakoista sekä vertauskuvallisesti rahanah-
neista koronkiskureista. Suomen kirjakieleen vampyyri on tullut 1800-luvun loppu-
puolella, sana mainitaan mm. Agathon Meurmanin sivistyssanakirjassa 1890. Ruot-
sissa sana on ollut käytössä jo 1700-luvun alkupuolella.
Vampyyrit ovat olleet kauhuromanttisen kaunokirjallisuuden suosikkiaiheita, ja
kuuluisimpia näistä on ollut irlantilaisen Bram Stokerin Dracula, jota kuvaava päi-
väkirjaromaani ilmestyi 1897. Englannin kielessä sanasta vampire on lyhentämällä
saatu viettelijätärtä merkitsevä vamp, joka 1900-luvun alkupuolella on lainattu suo-
meen asussa vamppi.
TSK 1919 10 vampyyri; Hellquist 1939 vampyr; Pulkkinen 1984 vamppi; SSA 2000 vampyyri.
vanha
Sanalla on etymologisia vastineita kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä sekä per-
miläiskielissä, esim. karjalan vanha, vepsän vanh, vatjan, viron ja liivin vana; komin
vai ja udmurtin vuz. Sana lasketaan kuuluvaksi vanhaan omaperäiseen sanastoon, ja
sen alkuperäiseksi asuksi voidaan rekonstruoida *vansa. Suomen kirjakielessä vanha
on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Sanan komparatiivimuoto vanhempi on monikollisena (vanhemmat) vakiintu-
nut sekä suomessa että eräissä lähisukukielissä isän ja äidin yhteiseksi nimitykseksi.
Komparatiivin tunnus juontuu kantauralista, joten muoto vanhempi on periaat-
teessa katsottava yhtä vanhaksi kuin van/za-sanakin. Saamessa van/za-sanalla tai sen
komparatiivimuodolla ei ole etymologisia vastineita, vaan vänhen Vanhempi' on lai-
naa suomesta.
SKES 1975 vanha; UEW 1988 813; Jussila 1998 vanha; SSA 2000 vanha.
1449

vanhurskas
Jumalasta puhuttaessa ehdottoman oikeamielistä ja pyhyydessään täydellistä, ihmi-
sistä puhuttaessa Jumalalle kelpaavaa merkitsevä vanhurskas on rakenteeltaan
hämärtynyt yhdyssana, jonka alkuosana on epäsäännöllisesti lyhentynyt genetiivi-
muoto varmaa tai lujaa merkitsevästä sanasta vaka (—» vakaa). Jälkiosana on ger-
maanisperäinen lainasana —» hurskas. Sanan on arveltu olevan käännöslaina, jonka
mallina olisi ollut muinaisruotsin oikeamielistä merkinnyt rätvis. Sana hurskas on
alkuaan merkinnyt viisasta tai ymmärtäväistä. Suomen kirjakielessä vanhurskas on
esiintynyt Agricolasta alkaen, ja se on aina ollut tyyliltään kirjakielinen, uskonnollis-
sävyinen sana, joka ei ole kuulunut vanhoihin kansanmurteisiin. Jos sitä on kansan-
kielessä käytetty, sitä on käytetty kirjakielestä lainattuna.
Renvall 1826 vanhurskas; Hakulinen 1969 180-186; SKES 1975 vanhurskas; SSA 2000 vanhurs-
kas.
vanki
Suomen vanki on muinaisruotsista lainattu sana, jota nykyruotsissa vastaa fänge.
Sama sana on lainattu myös eräisiin lähisukukieliin. Näitä lainavastineita ovat kar-
jalan vanki ja viron vang. Liivissä värjg merkitsee vankilaa tai vankeutta ja johdos
värjgli vankia. Suomen kirjakielessä vanki on esiintynyt Agricolasta alkaen, mutta
vankila on vasta 1800-luvun uudissanoja. Sen on ottanut käyttöön Volmari Kilpinen
vuonna 1868. August Ahlqvistin ehdotus olisi ollut vangisto. Agricolan aikaan van-
kilaa nimitettiin mm. vankihuoneeksi.
H. J. Streng 1915 254-255; Rapola 1960 vankila; SKES 1975 vanki; Jussila 1998 vanki, vanki-
huone; SSA 2000 vanki.
vankkurit
Sanalla on vastineita eräissä lähisukukielissä, mm. inkerissä varjkkurit, vatjassa
varjkkuri ja virossa vanker, mutta kysymys ei ole vanhaa yhteistä perintöä edusta-
vista sanoista, vaan lainoista, joita on saattanut kulkea myös sukukielestä toiseen.
Alkuaan sana juontunee skandinaaviselta taholta samasta sanueesta, jota edustaa
nykyruotsin vagn Vaunu' (—» vaunu). Vertailukohdaksi sopii mm. fäärin wagnur.
Kun skandinaavisessa sanassa on ollut suomalaisille outo konsonanttiyhtymä -gn-,
konsonanttien järjestys on lainattaessa käännetty helpommin äännettäväksi. Myös
ruotsin murteista tunnetaan samanlainen äänteenmuutos, joka näkyy mm. vagn-
sanan puhekielisessä variantissa vangen tai erästä puupyörillä varustettua vaunutyyp-
piä tarkoittavassa murresanassa vangel. Sanan pääteosassa on ollut variaatiota myös
siksi, että sanaa on käytetty sekä yksiköllisenä että monikollisena. Elias Lönnrot on
aikoinaan arvellut, että vankkuri-sana olisi epäsäännöllinen lyhentymä yhdyssanasta
vagnskorg Vaununkori\ mutta tämä tuskin voinee pitää paikkaansa. Suomen kirja-
kielessä vankkuri on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
1450

Rietz 1862-1867 vangel; Hellquist 1939 vagn; de Vries 1962 vagn; SKES 1975 vankkuri; Jussila
1998 vankkuri; SSA 2000 vankkuri.
vanne
Sanalla on vastineita sekä lähisukukielissä että saamessa. Näitä ovat mm. karjalan
vanneh, lyydin vandeh ja eteläviron vanne. Saamen vastine vuotta merkitsee ken-
gänpaulaa. Sana on vanha germaaninen laina, jonka germaaniseksi alkumuodoksi
rekonstruoitu muoto *wandiz tai *wanduz on johdettu verbistä *wenda- Vääntää'.
Vanne on siis sananmukaisesti tarkoittanut jotakin kaarelle tai silmukaksi väännet-
tyä, esim. puuastioiden valmistuksessa tarvittua oksaa tai juurta. Itämerensuomen ja
saamen sanat saattavat olla erillisiä lainoja. Suomen kirjakielessä vanne on esiintynyt
Agricolasta alkaen.
Thomsen 1869 158; SKES 1975 vanne; Hofstra 1985 132-133; Koivulehto Vir. 1994 17; Jussila
1998 vanne; SSA 2000 vanne.
vannoa
Verbillä on vastine useissa itämerensuomalaisissa kielissä sekä saamessa. Näitä ovat
mm. karjalan vannuo, vatjan vannota, viron vanduda ja saamen vuordnut. Juhlal-
lisen lupaamisen lisäksi sana merkitsee monissa kielissä myös kiroilemista. Sanan
alkuperästä ei ole olemassa kunnon selitystä. Saamen sana viittaa siihen, että sanan
kantasuomalainen muoto on ollut *varno-. Tämä muistuttaa läheisesti sitä germaa-
nista sanuetta, johon kuuluu nykyruotsin varna. Tämä on muinaisruotsissa mer-
kinnyt mm. 'pitää huolta, varoa, varautua' ym. Islannissa verbin vastine merkitse
'pidättäytyä, kieltäytyä jostakin', ja sama merkitys on myös pohjoissaamen vuord-
nut-verbin vastineilla luulajan- ja piitimensaamessa. Itämerensuomessa konsonant-
tiyhtymä -m- ei kuitenkaan normaalisti ole muuttunut -««-geminaataksi, joten tässä
kohdin olisi oletettava epäsäännöllistä äänteenmuutosta, jos sanat haluttaisiin yhdis-
tää. Suomen kirjakielessä sekä vannoa että tämän johdos vannottaa ovat esiintyneet
Agricolasta alkaen.
Hellquist 1939 varna; de Vries 1962 varna; SKES 1975 vannoa; Jussila 1998 vannoa, vannottaa;
SSA 2000 vannoa.
vanttuut
Lapasta merkitsevällä wmta5-sanalla ei ole vastineita sukukielissä. Viron murteista
esitetty vantu tarkoittaa yleisesti 'pukeissa, vaatetettuna', eikä se merkityseron takia
sovi tähän yhteyteen. Suomen sana on skandinaavinen laina, jonka alkumuodoksi
sopii täsmälleen kantaskandinaavin *wantuz. Tätä vastaa nykyruotsissa vante. Suo-
men kirjakielessä vanttuut on mainittu ensi kertaa Ericus Schroderuksen tulkkisa-
nakirjassa 1637. Tässä kuten monissa muissakin yhteyksissä sana esiintyy monikol-
lisena, sillä käytännössä vanttuita on yleensä aina kaksittain.
Thomsen 1870 181 ja 1890 158; SKES 1975 vantus; Jussila 1998 vantut; SSA 2000 vantus.
1451

vanua
Verbillä on vastineita kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä, esim. karjalassa vanuo,
vepsässä vanudas, vatjassa vanua ja viron vanuda. Epävarmana vastineena on useissa
yhteyksissä mainittu unkarin vänyol, mutta kun vastineet puuttuvat kaikista muista
etäsukukielistä ja kun kyseessä näyttää olevan villakankaan tai -vaatteen valmistuk-
seen ja käsittelyyn kytkeytyvä kulttuurisana, ei kysymyksessä voine olla ikivanhaa
suomalais-ugrilaista perintöä edustava elementti, vaan pikemmin laina samalta
taholta, josta villan käsittely on opittu. Sen enempää balttilaiselta kuin germaaniselta
taholta ei kuitenkaan ole toistaiseksi voitu osoittaa itämerensuomen sanoille sopivaa
lainalähdettä. Suomen kirjakielessä vanua ja vanuttaa ovat ensi kertaa esiintyneet
Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745, mutta johdos vanuttaja esiintyy jo ensim-
mäisessä suomalaisessa Raamatussa 1642.
SKES 1975 vanua; UEW 1988 558; Jussila 1998 vanua, vanuttaa, vanuttaja; SSA 2000 vanua.
vapa
Pitkää, karsittua riukua tai ongenvapaa tarkoittavalla vapa-sanalla on vastineita
kautta itämerensuomen, esim. karjalan ja vatjan vapa ja viron murteellinen vaha.
Liivin vabä tarkoittaa verkonkuivatuspuuta, ja myös muissa lähisukukielissä vapa-
sana tai sen monikollinen vapeet-tyyppinen johdos voi tarkoittaa kalanpyydyksen,
lähinnä verkon tai nuotan kuivaustelinettä. Sanan alkuperä on toistaiseksi tuntema-
ton. Suomen kirjakielessä vapa on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakir-
jassa 1745, verkonkuivatustelinettä merkitsevä vapeet on esiintynyt jo Ericus Schro-
deruksen tulkkisanakirjassa 1637.
SKES 1975 vapa; Jussila 1998 vapa, vapeet; SSA 2000 vapa.
vapaa
Suomen vapaa on lainaa muinaisvenäjän sanasta svobod'; nykyvenäjän vastineita
ovat svobodnyj Vapaa' ja svoböda Vapaus'. Samaa alkuperää on myös viron vaba. Lii-
vin vabad on peräisin joko venäjästä tai latviasta, ja karjalassa useiden yhdyssanojen
alkuosana esiintyvä vaba- on lainaa suomesta. Suomen vanhassa kirjakielessä vapaa
on ollut yleinen 1500-luvulta alkaen. Myös johdos vapaus mainitaan sekä Agrico-
lan teksteissä että samanaikaisissa käsikirjoituksissa, samoin kristillisessä terminolo-
giassa tärkeät vapahtaa ja vapahtaja. Lisäksi Agricolalla on johdosverbi vapauttaa.
Kalima 1952 181; Plöger 1973 219-220; SKES 1975 vapaa; Jussila 1998 vapaa, vapahtaa, vapah-
taja, vapaus, vapauttaa; SSA 2000 vapaa.
vapista
Sanalla on vastineita muutamissa lähisukukielissä, esim. karjalassa vapissa ja virossa
vabiseda. Se lienee alun perin äänteellisesti motivoitu, tutisevaa liikettä äänneasul-
laan kuvaileva sana. Suomen kirjakielessä vapista on esiintynyt Agricolasta alkaen.
1452

SKES 1975 vapista; Jussila 1998 vapista; SSA 2000 vapista.
vappu
Toukokuun ensimmäisenä päivänä vietettävää juhlapäivää merkitsevä vappu on
alkuaan kansanomainen muunnelma skandinaavisesta naisennimestä Valborg, Val-
burg, joka on lainattu suomeen myös asussa Valpuri. Pyhimyksen nimenä Vappu on
mainittu jo Abraham Kollaniuksen lainsuomennoksessa 1648, jossa puhutaan Pyhän
Wapun päivästä. Katolisella keskiajalla olivat vuoden päivät Suomessakin tiettyjen
pyhimysten nimikkopäiviä, ja näin sai alkunsa nimipäiväkalenteri. Toukokuun 1.
päivästä tuli Valborgin eli Vapun nimikkopäivä siksi, että tuona päivänä vuonna 871
siirrettiin pyhimykseksi korotetun, vuonna 779 kuolleen Walburg-nimisen abbedis-
san maalliset jäännökset säilytettäviksi Eichstädtiin. Samana päivänä alettiin pitää
katolisessa kirkossa valpurinmessuja. Sana valpurimessu mainitaan jo herra Martin
maanlain suomennoksessa vuoden 1570 tienoilla. Suomessa nimipäiväkalenterista
tuli vuotuisen ajankierron runko ja kiinnekohta: tietyt asiat piti tehdä aina tiettyinä
päivinä, ja päiviin viitattiin kansan parissa nimien avulla, ei päivämääriä käyttäen.
Kalendaariperinne on säilynyt jälkipolville mm. sananlaskujen välityksellä.
H. J. Streng 1915 254; SKES 1975 vappu; Jussila 1998 vappu; SSA 2000 vappu.
vara
Sanalla on samanasuisia vastineita kaikissa lähisukukielissä. Sanan merkitys on
vanhastaan ollut väljä, esim. 'omaisuus, rikkaus, raha(t); jotakin tarkoitusta var-
ten koottu tavara, varasto; varuillaanolo; mahdollisuus' ym. Karjalan vara merkit-
see mm. 'omaisuus, rikkaus, raha(t); tila, väljyys; tuki, turva, luottamus; huolenpito,
varovaisuus; taikakeino, voima, (kesto)kyky', vatjan vara puolestaan 'vara, varasto,
omaisuus; tuki, turva', liivin vara 'varasto, omaisuus; voima'.
Sana on lainaa germaanisista kielistä, ja sen monimerkityksisyys johtunee pal-
jolti siitä, että myös lainanantajataholla on useita lainalähteeksi sopivia sanoja, jotka
ovat sekaantuneet toisiinsa. Näitä edustavat esim. muinaisyläsaksan wara 'tarkkaa-
vaisuus, suoja; osuus; oikeus käyttää jotakin hyväkseen', anglosaksin waru 'huo-
lehtiminen, suoja; kauppatavara', keskialasaksan ware, nykysaksan Ware ja ruotsin
vara, joilla kaikilla on merkitys 'kauppatavara'. Samaan yhteyteen kuuluvia verbejä
ovat esim. keskialasaksan waren 'pitää silmällä, varoa' ja nykyruotsin murteellinen
vara 'ottaa säilöön, ottaa varteen, varoittaa' ym. Itämerensuomen sanoihin sisältyy
todennäköisesti eri-ikäisiä germaanisia ja skandinaavisia lainoja. Samaan yhteyteen
kuuluu myös —> vaari sanontatavassa ottaa vaari(n), joskin tässä ensi tavun vokaalin
pituus osoittaa lainan olevan edellisiä nuorempi.
Suomen vanhassa kirjakielessäkin vara on ollut yleinen 1500-luvulta lähtien sekä
sellaisenaan että monien johdosten ja yhdyssanojen osana. Verbi varata, joka saattaa
olla joko vara-sanan johdos tai erillinen laina germaaniseslta taholta, esiintyy Agri-
1453

colalla merkityksessä Varoa, varoittaa'. Adjektiivi varaton on mainittu ensi kertaa
Eerik Sorolaisen postillassa 1625 ja varakas Gananderin sanakirjassa 1787.
Thomsen 1869 158; SKES 1975 vara1; Hofstra 1985 195, 232; Jussila 1998 vara, varakas, varata,
varaton; SSA 2000 vara1.
varas
Sanalla on vastine lähes kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä, esim. karjalassa
ja virossa varas, lyydissä, vepsässä ja vatjassa vargaz. Salatsin liivin var on selitetty
virosta lainatuksi. Sana on vanhastaan tiedetty germaaniseksi lainaksi, ja sen kanta-
skandinaaviseksi muodoksi on rekonstruoitu * vargaz. Nykyruotsissa tätä vastaa varg
susi'. Sanan alkuperäisempi merkitys on ollut 'rikollinen, ryöväri', mutta skandinaa-
visissa kielissä sana on kehittynyt eläimennimeksi kiertoilmauksena, kun ei turval-
lisuussyistä ole haluttu käyttää pelätyn pedon oikeaa nimitystä. Sekä varas että tästä
johdettu verbi varastaa ovat esiintyneet suomen kirjakielessä Agricolasta alkaen.
Thomsen 1869 158-159; Hellquist 1939 varg, SKES 1975 varas; Hofstra 1985 329; Jussila 1998
varas, varastaa; SSA 2000 varas.
varhainen
Sanalla tai sen vartalolla on vastineita kautta itämerensuomen, esim. inkeroisen
varahain, vepsän ja vatjan varaz, viron vara aikaisin' ja liivin varäz. Saamen vastine
vuoras merkitsee vanhusta tai ukkoa. Sanan vartalo on selitetty balttilaiseksi lainaksi.
Kantabalttilaista alkumuotoa *väras edustavat liettuan vöras ja muinaispreussin urs>
jotka kumpikin merkitsevät vanhaa. Saamen vastinetta on arveltu erilliseksi baltti-
laiseksi lainaksi. Suomen kirjakielessä varhainen on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Agricola on käyttänyt myös adverbimuotoa varhain.
SKES 1975 varhainen; Koivulehto 1992 FS Redei 302; Jussila 1998 varhain, varhainen; Liukkonen
1999 151-152; SSA 2000 varhainen.
vari
Kuumaa merkitsevä, sävyltään murteellinen vari on lainaa venäjän sanasta var 'kei-
tos, kiehuva vesi; helle; kuume' ym. Sama sana on lainautunut myös itäisiin lähisu-
kukieliin. Suomen itämurteissa tunnetaan myös johdosverbi varistaa, joka merkitsee
'kuumentaa, lämmittää'. Tälläkin on vastineita lähisukukielissä, esim. karjalan varis-
toa. Suomen kirjakielessä vari on ensi kertaa mainittu Henrik Florinuksen sanakir-
jassa 1678.
Plöger 1973 220; SKES 1975 vari; Jussila 1998 vari; SSA 2000 vari.
varis
Varisten suvun tyypillisintä edustajaa (Corvus corone) merkitsevä varis on ikivanha
omaperäinen linnunnimi, jolla on vastineita kautta koko uralilaisen kielikunnan.
1454

Näitä ovat esim. vepsän varis, viron vares, saamen vuorazas, moksamordvan varsi,
mansin iirin, unkarin varju ja kamassisamojedin bary. Nimen vakiintuneisuudesta
kertoo se, että variksella ei suomen kansankielessä ole ollut juurikaan muita yleisesti
tunnettuja nimityksiä, vaikka useimmilla linnuilla eri nimityksiä on runsaasti, eräillä
jopa useita kymmeniä. Suomen vanhassa kirjakielessä on yleensä käytetty asua vares,
ja tämä on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637. Nykymuoto
varis on esiintynyt Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
SKES 1975 varis; Jussila 1998 vares, varis, SSA 2000 varis.
varjella
Sanalla ei ole etymologisia vastineita sukukielissä; karjalan varjella lienee suomesta
lainattu. Sana on germaanista juurta, joko sillä tavoin, että se on johdettu germaa-
nisperäisestä —> varjo- sanasta, tai sitten se on suoraan lainattu germaaniselta taholta.
Originaaliksi sopii verbi *warjan-, jota nykyruotsissa vastaa värja 'puolustaa, suo-
jella'. Suomen kirjakielessä varjella on esiintynyt alusta alkaen sekä Agricolalla että
samanaikaisissa käsikirjoituksissa. Agricolalla on myös johdos varjelus.
Hellquist 1939 1. värja; SKES 1975 varjella; Hofstra 1985 239-240; Jussila 1998 varjella, varjelus;
SSA 2000 varjella.
varjo
Sanalla on vastineita monissa lähisukukielissä, esim. Inkeroisessa ja vatjassa varjo,
virossa väri ja liivissä vöf. Se on vanhastaan tiedetty germaaniseksi lainaksi, jonka
lainalähteeksi rekonstruoitua muotoa *warjön edustaa nykyruotsissa värja suoja;
lyöntiase'. Tämä on alkuaan johdos germaanisesta verbistä *warjan-, joka on tar-
koittanut suojelemista tai puolustamista (—» varjella). Suomen kirjakielessä varjo on
esiintynyt alusta alkaen sekä Westhin tekstissä että Agricolalla.
Thomsen 1869 159; SKES 1975 varjo; Hofstra 1985 356; Jussila 1998 varjo; SSA 2000 varjo.
varma
Sanan etymologisia vastineita ovat vatjan varma voimakas' ja viron varm 'ripeä,
rivakka; reipas'. Samaan yhteyteen kuuluu myös keskivepsän varmed 'vahva, luja'.
Karjalan varma 'epäilemätön, hyvä, reipas' on lainaa suomesta. Sanan alkuperästä on
kiistelty. Lainautumista germaaniselta taholta on esitetty pariinkin otteeseen, mutta
nämä etymologiat on hylätty. Uusimman selityksen mukaan varma voisi olla hyvin
vanha arjalainen laina. Vertailukohdaksi sopii esim. muinaisintian varman-, joka
merkitsee suojavarustusta tai panssaria. Suomen kirjakielessä varma on esiintynyt
vasta 1700-luvun jälkipuoliskolta lähtien. Ensiesiintymä on vuonna 1762 annetussa
asetuksessa, jossa annettiin määräyksiä työväen asuntojen rakentamisesta. Myös
varma-sanasta muodostetut adverbit varmaan ja varmasti ovat tulleet kirjakieleen
1700-luvun lopulla.
1455

SKES 1975 varma; Hofstra 1985 335; Koivulehto 1999 VM 226; Jussila 1998 varmay varmaany
varmasti; SSA 2000 varma.
varoa
Verbi varoa vaikuttaa rakenteeltaan selvästi johdokselta, mutta sen alkuperä voidaan
selittää kahdella yhtä uskottavalla tavalla: joko se on johdos germaanisperäisestä sub-
stantiivista —» vara tai sitten se on suoraa lainaa germaaniselta taholta, jolloin laina-
lähde voi olla joko kantagermaanin *warön- tai waröjan-. Nykyruotsissa tätä edustaa
murteellinen verbi vara 'ottaa säilöön, ottaa varteen; varoittaa'. Suomen kirjakielessä
varoa on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Thomsen 1869 158; Hellquist 1939 3. vara; SKES 1975 varoa; Hofstra 1985 236; SSA 2000 varoa.
varpunen
Lähes kaikkialla maailmassa tunnettua pikkulintua (Passer domesticus) merkitse-
vällä varpunen-sanaHa on vastine muutamissa lähisukukielissä, esim. karjalassa
varpuine ja virossa varblane. Viron sana muistuttaa suomen murteissa ja vanhassa
kirjakielessä mainittua asua varpulainen. Sana on selitetty vanhaksi venäläiseksi lai-
naksi, jonka vartalo-osa *vorb- näkyy nykyvenäjän vastineessa vorobej. Suomen kir-
jakielessä varpu(i)nen tai varpulainen on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta
alkaen. Eräissä murteissa samoin kuin vanhoissa kirjakielisissä lähteissä varpulainen
tai varpuinen on saattanut merkitä myös —» kottaraista (Sturnus vulgaris).
Mikkola 1894 104; SKES 1975 varpunen; Jussila 1998 varpuinen; SSA 2000 varpunen; Häkkinen
2003 L394, L397.
varras
Sanalla on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. karjalassa ja virossa varras ja vat-
jassa varraz. Sanan alkuperästä on kolme uskottavan tuntuista selitystä. Ensinnä-
kin se voi olla johdos sanasta —» varsi, joka etäsukukielisistä vastineista päätellen
on varras-sanaa selvästi vanhempi. Toisaalta varras-sanalle voi osoittaa lainalähteitä
sekä balttilaiselta että germaaniselta taholta. Balttilaiseksi vertailukohdaksi sopii lat-
vian värds seiväs, tanko, riuku'; germaanisena alkumuotona voisi olla *wardön-y jota
ruotsissa vastaa "kalavarrasta" eli kymmenestä kuivatusta, vitsakseen pujotetusta
kalasta muodostuvaa nippua merkitsevä murteellinen vala tai vara. Toinen, äänteel-
lisesti vielä likeisempi germaaninen rekonstruktiomahdollisuus olisi *warda-z. Suo-
men kirjakielessä varras on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa
1637.
Hellquist 1939 3. vala; SKES 1975 varras; Koivulehto 1979 FS Fromm 139-142; Hofstra 1985 158
ja 209 viite 51; Jussila 1998 varras; SSA 2000 varras.
1456

varrota
Odottamista merkitsevällä murteellissävyisellä varrofa-verbillä ei ole etymologisia
vastineita lähisukukielissä, mutta saamen vuordit 'odottaa' kuuluu aivan ilmeisesti
samaan yhteyteen. Sana on selvä laina germaaniselta taholta, samaa juurta kuin sak-
san warten 'odottaa' ja ruotsin värda 'huolehtia, olla vastuussa'. Kantagermaaniseksi
alkumuodoksi on rekonstruoitu *wardö- tai wardö(ja)n-. Suomessa verbi on mukau-
tunut useaan eri taivutustyyppiin, joista varrota ja vartoa ovat tulleet kirjakieleen
1700-luvulla. Kolmatta tyyppiä edustava varttua on jäänyt pelkästään murteisiin ja
puhekieleen. Kasvamista merkitsevä varttua on —> vars/-sanan johdos.
Thomsen 1869 159; SKES 1975 varrota; Hofstra 1985 236; Jussila 1998 varrota, vartoa; SSA 2000
varrota.
varsa
Sanalla on tarkka vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. lyydin ja vepsän varz, vat-
jan varsa, viron varss ja liivin värza. Sana on jo 1800-luvun puolella selitetty lainaksi
indoeurooppalaisista kielistä, tarkemmin sanoen arjalaisesta eli indoiranilaisesta
haarasta. Iranilaiskieliä on aiemmin puhuttu myös Uralvuoriston länsipuolella, joten
lainautumisen mahdollisuutta ei kielten nykyisestä etäisyydestä huolimatta tarvitse
epäillä. Useissa suomen etäsukukielissä on iranilaisia lainakerrostumia. Huomiota
on kyllä kiinnitetty siihen, että varsa-sana esiintyy vain suomalais-ugrilaisen kieli-
perheen läntisimmässä päässä, mutta on pidetty mahdollisena, että mordvan varsaa
merkitsevä valo kuuluisi samaan yhteyteen ja sanan todellinen levikki näin olisikin
laajempi. Nykyisistä iranilaiskielistä vertailukohdiksi voidaan esittää oritta merkit-
sevä wyrs tai urs osseetista, jota edeltävästä kielimuodosta sana on voinut lainautua.
Myöhäisranilaiseksi alkumuodoksi on rekonstruoitu *varsa-. Suomen kirjakielessä
varsa on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Joki 1973 337; SKES 1975 varsa; Jussila 1998 varsa; Koivulehto 1999 PP 226-227; SSA 2000
varsa.
varsi
Sanalla on vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. vepsässä varz, vatjassa varsi,
virossa vars ja liivissä varz. Ainoa etäsukukielten vastine on marin wurdo. Sanan
suomalais-volgalaiseksi alkumuodoksi on rekonstruoitu *warte. Sanaa on perintei-
sesti pidetty vanhana ja omaperäisenä, mutta myös balttilaista ja germaanista lai-
naetymologiaa on esitetty. Germaaniseksi alkumuodoksi on esitetty sama *wardön-,
josta on arveltu juontuvaksi myös —» varras. Balttilaisella puolella sopivaa vird-l
vard-vartaloista sanaryhmää edustavat mm. liettuan virdis 'ladon orsi, poikkipalkki'
ym. ja apyvarde 'humalasalko'. Germaanisen alkuperän mahdollisuutta on kuiten-
kin pidetty periaatteessa epätodennäköisenä sen vuoksi, että germaanisista lainoista
vanhimmillakin on vastineita yleensä vain itämerensuomessa ja saamessa, ei marin
tapaisissa etäisemmissä sukukielissä. Sen sijaan balttilaisia lainoja voi olla myös vol-
1457

galaiskielissä, sillä balttien muinaiset asuinalueet ovat laajimmillaan ulottuneet Vol-
gan yläjuoksulle asti.
Adverbi varsin on kieliopillisesti varsi-sanasta muodostettu monikon instruktiivi.
Sen merkitys on alkuaan ilmeisesti ollut Vartta myöten, varsineen päivineen*, josta
helposti on voinut syntyä merkitys kokonaan, peräti, aivan, tosiaan' ym. Raken-
teeltaan vastaavan tyyppisiä adverbeja ovat myös karjalan varsi ainoastaan; tieten-
kin; yhä' sekä viron varsti 'heti'. Suomen kirjakielessä perussana varsi on esiintynyt
Agricolasta alkaen. Adverbi varsin on kotiutunut kirjakieleen 1700-luvun alkupuo-
lella. Se on esiintynyt mm. kalevalamittaisissa runoissa. Varsi-sanan monikollisesta
instruktiivista ja liitepartikkelista -kin koostuva adverbi varsinkin on esiintynyt suo-
men kirjakielessä 1700-luvun lopulta lähtien. Ensiesiintymä on Francken postillan
suomennoksessa 1780.
SKES 1975 varsi, varsin Koivulehto 1979 FS Fromm 139-; UEW 1988 814; Jussila 1998 varsiy var-
sin, varsinkin; Koivulehto 1999 VM 143-146; SSA 2000 varsi, varsin.
varsinainen
Oikeaa, todellista, pääasiallista yms. merkitsevä varsinainen on 1800-luvun alku-
puolen uudissana, jonka lienee ottanut käyttöön Elias Lönnrot vuonna 1836. Sana
on muodostettu lisäämällä adverbiin —> varsin adjektiivin johdin. Myös perussana
varsi on vanhastaan esiintynyt alkuosana monissa sellaisissa yhdyssanoissa, joissa
sen merkitys on ollut suurin piirtein 'pää-, valta-, tärkein, varsinainen, oikea', esim.
varsioja valtaoja', varsi(maan)tie 'valtatie', varsikatu 'pääkatu'. Erisnimi Varsinais-
Suomi on Paavo Tikkasen muodostama uudissana vuodelta 1846. Tätä ennen nimi-
tystä Suomi on käytetty kahdessa merkityksessä, joko suppeammin Varsinais-Suo-
meen tai laajemmin koko Suomen maahan viittaamassa.
Rapola 1960 varsinainen; SKES 1975 varsi; SSA 2000 varsi.
varten
Sanalla ei ole selviä etymologisia vastineita sukukielissä. Tällainen voisi olla aino-
astaan vatjan vart tai varteey mutta karjalan varten on joka tapauksessa lainaa suo-
mesta, samoin saamen värte. Ilmeisesti varten on vasta suomen kielen erilliskehityk-
sen aikana nykymuotonsa saavuttanut postpositio. Sen alkuperästä on annettu kaksi
selitystä. Sitä on arveltu —» varsi-sanan monikolliseksi genetiiviksi, ja tämän seli-
tyksen puolesta puhuu toisaalta se, että varsi-sanan eräät muutkin taivutusmuodot
ovat saaneet erikoismerkityksiä (esim. varsin, varsinkin), toisaalta se, että genetiivi-
muotoja vanhastaankin on käytetty partikkelijohdoksina. Toisen selityksen mukaan
kysymyksessä olisi germaanisperäisen —> vara-vartalon ja vanhemman omaperäisen
-» vasta-sanan yhteyteen kuuluvan vaste/i-muodon kontaminaatio. Monilla vara-
sanan taivutusmuodoilla, esim. varalle, varalta, varaksi, on suurin piirtein sama
merkitys kuin postpositiolla varten, ja myös vasten esiintyy monissa murteissa mer-
1458

kityksessä Vuoksi, takia'. Suomen kirjakielessä varten on esiintynyt Agricolasta ja
samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1975 varten; Jussila 1998 varten; SSA 2000 varten.
vartija
Sanan vartalolla on vastineita useimmissa lähisukukielissä, mutta näiden lopussa
olevat, johtimiksi luokiteltavat osat vaihtelevat. Suomen vartija-sanan tarkkoja vas-
tineita ovat karjalan vartie ja viron vardja, joka merkitsee voutia tai häämenojen
ohjaajaa. Lyydin vardoida vastaa suomen verbiä vartioida, samoin vepsän vardoita,
karjalan vartivo rinnastuu suomen vartio-sanaan. Koko sanueen taustalla on ger-
maaninen vartalo *wardu-, jolla on moninaisia edustajia myös germaanisella taholla,
esim. gootissa wardja vartija', nykyruotsissa värd 'hoito, huolto; vartija' ja nyky-
saksassa Warte Vartiopaikka, vartiotorni'. Kun sekä lainanantaja- että saajataholla
on samasta vartalosta monia toisiaan muistuttavia johdoksia, on mahdotonta tietää
täsmälleen, mitkä sanat ovat suoria lainoja, mitkä taas lainavartalosta itse johdet-
tuja. Rakenteeltaan sekä vartija että vartio voivat olla suoria lainoja; sanassa vartija
näyttää kyllä olevan ikivanha omaperäinen tekijännimen johdin, mutta kuten edellä
oleva gootin esimerkki osoittaa, johdinta muistuttava sananloppukin voi olla laina-
peräinen. Sekä vartija että vartio ovat esiintyneet suomen kirjakielessä Agricolasta
alkaen, samoin käytännössä myös verbi vartioida, joskin se on vanhassa kirjakielessä
1700-luvun lopulle asti edustanut hieman eri johdostyyppiä kuin nykyään: (minä)
vartioitsen.
Thomsen 1869 159; SKES 1975 vartio; Jussila 1998 vartija, vartio, vartioida; SSA 2000 vartio.
vartti
Neljännestuntia merkitsevä vartti on nuori laina neljännestä merkitsevästä ruotsin
sanasta kvart. Tämä juontuu saksan kautta latinasta, jossa quartus merkitsee sanan-
mukaisesti neljättä. Suomen kirjakielessä vartti on tullut käyttöön vasta 1800-luvun
loppupuolella merkitsemässä erityisesti neljännestuntia. Sana mainitaan muodossa
kvarti Agathon Meurmanin ranskalais-suomalaisessa sanakirjassa 1877 ja nykyasus-
saan vartti Elias Lönnrotin sanakirjassa 1880. Vuonna 1858 perustetussa suomen-
kielisessä Jyväskylän yläalkeiskoulussa vartti-sanaa on tiettävästi käytetty välitunnin
nimityksenä.
Hellquist 1939 kvart; SKES 1975 vartti; SSA 2000 vartti.
varustaa
Verbi varustaa on germaanisperäiseen —» vara-vartaloon perustuva johdos, jonka
välitön kantasana voisi rakenteesta päätellen olla varus. Tämä esiintyy mm. suomen
itämurteissa ja karjalassa merkityksessä 'ennalta varalle hankittu tavara'. Suomen
varustaa-verbiä vastaavia johdoksia lähisukukielissä ovat esim. karjalan varustoa
1459

sekä lyydin ja viron varustaday joten vastineista päätellen tämä johdosverbi voisi olla
melko vanha. Suomen kirjakielessä varustaa on esiintynyt Agricolasta alkaen. Sen
sijaan kantasanalta näyttävä varus on tullut kirjakieleen vasta 1700-luvun alussa,
ja kun ei sillä ole sukukielissäkään vastineita edellä mainittua karjalan varws-sanaa
lukuun ottamatta, se saattaa olla vara-sanasta erikseen muodostettu, nuorempi joh-
dos.
SKES 1975 vara; Jussila 1998 varusy varustaa; SSA 2000 varustaa.
varvas
Sanalla on vastine kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä. Näitä ovat inkeroisen,
karjalan ja viron varvas, vepsän barbas, vatjan varvaz ja liivin värbaz. Sana on seli-
tetty johdokseksi lehtipuun oksaa, varpua, keppiä tms. merkitsevästä sanasta varpa,
jolla on vastine kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä liiviä lukuun ottamatta ja
josta suomessa on muodostettu myös johdos varpu. Varpa-sanan alkuperästä ei
ole olemassa mitään selitystä. Suomen kirjakielessä varpu ja varvas ovat esiintyneet
Agricolasta alkaen, sen sijaan kantasana varpa on mainittu ensi kertaa vasta Daniel
Jusleniuksen sanakirjassa.
SKES 1972 varpa, varvas; Jussila 1998 varpay varpu, varvas; SSA varpa, varvas.
vasa
Hirven, poron tai peuran, murteissa myös lehmän vasikkaa merkitsevällä vasa-
sanalla on tarkkoja vastineita sekä lähisukukielissä että saamessa ja mordvassa. Näitä
ovat esim. karjalan vasa, lyydin ja vepsän vaza, inarinsaamen vyesi ja mordvan vaz.
Vasa-sanan johdoksella vasikka on vastineita itämerensuomalaisissa kielissä, esim.
vatjan vazikka ja viron vasikas. Sana on lainaa arjalaisista eli indoiranilaisista kie-
listä, ja alkumuodoksi on rekonstruoitu kantairanin *vasa-. Tätä vastaa osseetissa
vasikkaa merkitsevä wazs. Suomen kirjakielessä vasa on ensi kertaa mainittu Daniel
Jusleniuksen sanakirjassa 1745, sen sijaan johdos vasikka on esiintynyt jo Agricolan
kielessä.
Joki 1973 338-339; SKES 1975 vasa; UEW 1988 814-815; Jussila 1998 vasa, vasikka; SSA 2000
vasa.
vasara
Sanalla on vastineita kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä sekä lisäksi saamessa
ja mordvassa. Näitä ovat esim. karjalan ja vatjan vasara, viron vasar, liivin vazär,
saamen veahcer ja mordvan uzef. Mordvan sana merkitsee kirvestä, muut ensisijai-
sesti vasaraa. Sana on vanhastaan tiedetty arjalaiseksi eli indoiranilaiseksi lainaksi,
ja siihen on verrattu mm. tärkeän muinaiskielen avestan sanaa vazra- 'nuija' ja mui-
naisintian sanaa väjrah, joka on tarkoittanut ukkosen vaajaa, taivaanjumalan asetta,
joka on voitu ymmärtää salaman kaltaiseksi. Sana on mitä Ilmeisimmin vanha kult-
1460

tuurisana, joka hyvinkin saattaa liittyä muinaisten indoeurooppalaisten edustamaan
ja levittämään vasarakirveskulttuuriin. Suomen kirjakielessä vasara on esiintynyt
Agricolasta alkaen.
Joki 1973 339; SKES 1975 vasara; Jussila 1998 vasara; SSA 2000 vasara.
vaseliini
Maaöljyn tislauksessa saatua puolijähmeää hiilivetyseosta merkitsevä vaseliini on
joko ruotsin kautta tai suoraan englannista lainattu sana. Englannin vaseline on
vuonna 1872 muodostettu uudissana, jonka osina on käytetty saksan sanaa Wasser
Vesi' ja kreikan sanaa elaion, joka merkitsee öljyä. Suomen kirjakielessä vaseliini on
tullut käyttöön 1800-luvun lopulla: se mainitaan mm. Agathon Meurmanin sivistys-
sanakirjassa 1890.
SKES 1975 vaseliini; Pulkkinen 1984 vaseliini; OED 1985 vaseline; SSA 2000 vaseliini.
vasen
Sanan etymologisia vastineita ovat karjalan vasen ja viron murteellinen vasem.
Samasta vartalosta on johdettu myös viron yleiskielen vasak Vasen'. Sanan alkuperä
on epäselvä. Rakenteensa perusteella sitä on arveltu johdokseksi, mutta kannaksi
sopivaa *vasa-vartaloa ei muista itämerensuomalaisista yhteyksistä ole varmasti voitu
todeta. Jäljelle jää se vaihtoehto, että sana on ikivanha ja omaperäinen, ja mahdolli-
sia vastineita onkin esitetty uralilaisen kielikunnan kaukaisimmasta päästä, samoje-
dikielistä. Näitä ovat esim. nenetsin wädisei> nganasanin badVe ja selkupin kuedagi
ym., jotka kaikki merkitsevät vasenta. Kantauralilaiseksi vartaloksi on rekonstruoitu
*wasa. Etymologian tekee kuitenkin epävarmaksi vastineiden puuttuminen välille
jäävistä etäsukukielistä ja useimmista lähisukukielistäkin.
Suomen murteissa vasen-sanan taivutus vaihtelee (genetiivi vasemman, vaseman
tai vaseman)y ja tämä johtuu osittain siitä, että oletettuun alkuperäiseen*vasa-varta-
loon on liitetty eri tapauksissa eri suffikseja, osittain suffikseissa tapahtuneista ään-
teenmuutoksista. Muodossa vasemman on sama vastakohtaa osoittava johdinaines,
joka esiintyy myös komparatiivin tunnuksena. Yleiskielen taivutusparadigma (vasen
: vasemman) on siinä mielessä epäsäännöllinen, että se koostuu eri tavoin johdetuista
muodoista. Suomen vanhassa kirjakielessä vasen on nykymerkityksessään esiintynyt
Agricolasta alkaen.
Hajdu 1951-1952 ALH 1 192-193; SKES 1975 vasen; Sammallahti 1979 FUF 43 38; UEW 1988
559; Jussila 1998 vasen; SSA 2000 vasen.
vaski
Alun perin ilmeisesti kuparia, sittemmin myös kuparia sisältäviä metalliseoksia
merkitsevällä vas/cf-sanalla on varmoja vastineita kautta uralilaisen kielikunnan.
Näitä ovat mm. lyydin ja liivin vai/c, vatjan vahtsi, saamen veaiku ersämordvan uske,
1461

udmurtin at-ves lyijy*, hantin wag, unkarin vas 'rauta*, enetsin bese 'rauta* ja kamas-
sin baza, waza 'rauta'. Sanan kantauralilaiseksi muodoksi on rekonstruoitu *waske.
Alkuperäinen merkitys on hieman epävarma, koska nykykielissä sana viittaa moniin
eri metalleihin tai metalliseoksiin, mutta kun otetaan huomioon, että kupari on ollut
luultavasti se ensimmäinen metalli, jota uralilaiset esi-isämme ovat voineet itse löy-
tää alkuperäisiltä asuinsijoiltaan ja oppineet hyödyntämään, on juuri kuparin merki-
tys todennäköisin. Jos on tunnettu vain yksi metalli, erottelu on ollut tarpeetontakin.
Kupari on käytännössä ollut sama kuin metalli yleensä.
Samantapaisia, kupariin tai muuhun metalliin viittaavia sanoja on myös indoeu-
rooppalaisissa kielissä, esim. kultaa merkitsevät tokaarin wäs, yasa ja armenian oski.
Sanaa vaski on arveltu indoeurooppalaiseksi lainaksi tai ikivanhaksi kulkusanaksi,
joka on levinnyt kielestä toiseen metallien tuntemuksen myötä. Suomen kirjakielessä
vaski on esiintynyt Agricolasta alkaen. Agricola mainitsee myös sanan vaskikäärme,
joka kuitenkin viittaa vaaralliseen, pelottavan myrkylliseen käärmeeseen eikä suin-
kaan siihen harmittomaan pronssinhohtoiseen jalattomaan liskoon, jota nykysuo-
messa nimitetään vaskikäärmeeksi tai vaskitsaksi.
Joki 1973 339-340; SKES 1975 vaski; UEW 1988 560-561; Jussila 1998 vaski, vaskikäärme; SSA
2000 vaski.
vasta 'ei ennen kuin'
Sanalla on tarkkoja vastineita laajalti itämerensuomessa. Näitä ovat esim. karja-
lan vasta, vatjan vassa ja viron vast. Sanan vartalolla on vastine myös saamessa ja
ehkä volgalaiskielissäkin; saamen vuosta merkitsee 'vastaan', mordvan vastoms on
verbi, joka merkitsee 'kohdata, tavata; tulla vastaan', ja marin vastine on taipuma-
ton xvastares, joka merkitsee 'vastaan; vastakkain'. Kysymyksessä on vanha omape-
räinen sanavartalo *wasta, joka alkuaan näyttää merkinneen vastassa olevaa paik-
kaa. Tästä vartalosta on muodostettu monia eri taivutusmuotoja ja johdoksia, joista
osa on kiteytynyt itsenäisiksi sanoiksi. Suomessa vasta- ei esiinny perusmuotoisena
substantiivina, mutta se on alkuperäisessä merkityksessään käytössä mm. monien
yhdyssanojen alkuosana, esim. vastahakoinen ja vastatuuli, jotka kumpikin ovat
esiintyneet jo Agricolan kielessä. Myös adverbina vasta on ollut käytössä Agricolasta
alkaen.
SKES 1975 vasta3; UEW 988 815; Jussila 1998 vasta, vastahakoinen, vastatuuli; SSA 2000 vasta2.
vastata
Verbi vastata on johdos vastassa olevaa paikkaa merkitsevästä —> vasta-sanasta. Var-
talon alkuperäinen merkitys heijastuu myös vastata-verbin vanhoissa merkityksissä,
joita ovat mm. 'olla vastassa, asettaa vastaan, kääntää (takaisin t. vastaan), torjua,
vastustaa, sattua vastaan, ulottua (esim. mela pohjaan)' ym. Samantapaisia merki-
tyksiä on myös lähisukukielten vastineilla. Näitä ovat esim. karjalan vassata 'olla vas-
tassa, vastustaa, torjua, estää; tukea; olla jotakin vasten; ottaa vastaan (vieraita); antaa
1462

(vastaus; rahasta takaisin); sotkea taikinaa* ym., vepsän vastata 'kohdata, tulla vas-
takkain; olla vastaamassa, vastaanottamassa; tehdä (tanssissa) vastaava liike', vatjan
vasata 'mennä vastaan, vastata', viron vastata Vastata, olla vastuussa; tulla t. asettua
vastaan, vastustaa'. Saamen västidit on lainaa suomesta. Suomen vanhassa kirjakie-
lessä vastata on ollut yleinen Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen,
samoin verbistä johdettu vastaus.
SKES 1975 vastata; Jussila 1998 vastata, vastaus; SSA 2000 vastata.
vastuu
Substantiivi vastuu on johdos yleisitämerensuomalaisesta —> vasfafa-verbistä. Joh-
dostyyppi on ominainen suomen itämurteille, ja murresanana vastuu on vanhastaan
merkinnyt mm. vastausta, vastustusta tai vastassa olemista. Tämäntapaisissa merki-
tyksissä sanan on tuonut kirjakieleen Paavo Tikkanen vuonna 1845, mutta nykymer-
kityksessään sitä on varmasti voitu todeta käytetyn vasta vuodesta 1883 alkaen.
Rapola 1960 vastuu; SKES 1975 vastata; SSA 2000 vastata.
vati
Laakeaa astiaa merkitsevä vati on ruotsista lainattu sana, joka useissa länsimurteissa
esiintyy myös asussa fati. Ruotsin f at on eri aikoina merkinnyt monenlaisia astioita,
mm. tynnyriä, vatia, kulhoa tai yleensä vain astiaa, ja suomessakin sana voi viitata
pesuvatiin, tarjoiluvatiin, teevatiin ym. Sama monikäyttöinen sana on lainattu myös
eräisiin lähisukukieliin, mm. karjalassa vati merkitsee saviruukkua tai puukulhoa,
lyydissä vadi on puumalja tai puinen vati. Suomen kirjakielessä vati on esiintynyt
Agricolasta alkaen, ensin asussa fati. Nykyinen vati-asu on tullut kirjakieleen vasta
Kristfrid Gananderin sanakirjan myötä 1787.
H. J. Streng 1915 255; SKES 1975 vati\ Jussila 1998 vati; SSA 2000 vati.
vatkata
Verbillä on vastineita eräissä lähisukukielissä, esim. karjalassa vatkata ja virossa vat-
kuda selvitellä 1. vatvoa villoja', mutta etäsukukielten mahdollisista vastineista on
vaikea sanoa, mitkä todella kuuluvat itämerensuomen vatkata-verbin yhteyteen.
Tarjolla ovat mordvan vatskams 'kasata, rakentaa, muurata', joka moksamordvassa
merkitsee myös 'lyödä', marin watskalt- 'taputtaa kädellä' ja ehkä myös hantin
vaskaltnön- sirotella vettä'. Näiden yhteiseksi alkumuodoksi voitaisiin rekonstruoida
*wacka-, joka merkitsisi 'heittää; hämmentää'. Toinen äänteellisesti sopiva yhdiste-
lymahdollisuus olisi eteläsaamen vuotkij 'keloa (nahka poron sarvista)', mordvan
vatkams 'nylkeä; kuoria; kaapia; perata; piestä' ja marin wotkas 'kiskoa puun kuorta'.
Tällöin alkumuoto olisi ollut *watka- ja alkuperäinen merkitys 'kuoria'. Tämä jäl-
kimmäinen vaihtoehto tuntuu kuitenkin merkityksensä osalta sopivan suomen
sanan yhteyteen huonommin kuin ensin mainittu vaihtoehto. Suomen murteissa
1463

vatkata näyttää merkinneen mm. lyödä, muokata, hakata, piiskata' yms., ja näistä
merkityksistä on helposti päästy nykyiseen vispaamisen merkitykseen, sillä vispaa-
minen on käytännössä tiheästi toistuvaa vispilällä lyömistä. Muun muassa saksassa
verbi schlagen 'lyödä' merkitsee myös vispilöimistä. Suomen kirjakieleen vatkata on
tullut vasta 1800-luvun puolimaissa itämurteista.
Vatkata-verbin pohjalta on muodostettu 1800-luvun lopulla ruokalajin nimitys
vatkuli. Sana mainitaan mm. Karl Ervvastin suomalais-saksalaisessa sanakirjassa
1888. Vatkulin eli kalopsin valmistuksessa tarpeellinen ja tärkeä vaihe on lihaviipa-
leiden nuijiminen mureiksi ennen kypsentämistä. Samasta ruokalajista on käytetty
myös nimitystä nuijaliha.
SKES 1975 vatkata; UEW 1988 548 ja 561; SSA 2000 vatkata.
vatsa
Sanalla on varmoja vastineita ainoastaan itämerensuomessa, esim. inkeroisen ja vat-
jan vatsa sekä vepsän, viron ja liiviin vats. Myös mansista löytyy vastineeksi sopiva
sana was, joka merkitsee mahaa, mutta kun vastineita ei ole missään muussa etäsu-
kukielissä, on vakavasti otettava huomioon myös satunnaisen samankaltaisuuden
mahdollisuus. Joka tapauksessa sanan alkuperäiseksi suomalais-ugrilaiseksi muo-
doksi on rekonstruoitu *waca. Saamen fähttu joka merkitsee säilytysastiaksi kuivat-
tua poron mahalaukkua, on lainaa sellaisista suomen murteista, joissa sana on esiin-
tynyt asussa vatta. Suomen kirjakielessä vatsa on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1975 vatsa; UEW 1988 547; Jussila 1998 vatsa; SSA 2000 vatsa.
vauhko
Pillastunutta, säikkyä tai villiintynyttä merkitsevä adjektiivi vauhko saattaa perus-
tua nopean liikkeen synnyttämää ääntä jäljittelevään interjektioon vauh (—> vauhti).
Sanan mahdollisena vastineena on pidetty viron substantiivia vahk, joka merkit-
see vauhtia tai puuskaa, mutta tämä voi olla myös erillinen, äänteellisesti motivoitu
sana. Toinen mahdollisuus on, että vauhko olisi johdos samasta vartalosta, joka on
perustana verbissä —> vapista tai vavista. Suomen kirjakielessä vauhko on ensi kertaa
mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1978 vauhko; Jussila 1998 vauhko; Nikkilä 1998 82; SSA 2000 vauhko.
vauhti
Nopeaa menoa merkitsevä vauhti saattaa olla johdos nopean liikkeen synnyttämää
ääntä jäljittelevästä interjektiosta vauh, josta on muodostettu myös -» vauhko. Sanaa
on arveltu myös lainaksi siitä ruotsin sanasta, jota nykyisessä yleiskielessä edustaa
jarU mutta tämä selitys on äänteelliseltä kannalta epäuskottava. Suomen vauhti-
sanalla on vastine myös inkeroisessa, sen sijaan karjalan ja vatjan vauhti on seli-
tetty lainaksi suomesta tai inkeroisesta. Suomen kirjakieleen vauhti on tullut Krist-
1464

frid Gananderin sanakirjan myötä asussa/aMtt/ tai vauttU nykyasu mainitaan Daniel
Europaeuksen sanakirjassa 1853.
SKES 1978 vauhti; Jussila 998 vauhti; SSA 2000 vauhti.
vaunu
Suomen vaunu on lainaa myöhäismuinaisruotsin sanasta vaghn, jota nykyruotsissa
vastaa vagn. Suomessa sanaa käytetään usein monikollisena, ja tämä saattaa johtua
muiden vastaavanlaisten sanojen mallista. Sana rattaat on monikollinen luonnolli-
sista syistä: vanha balttilainen laina ratas on alkuaan tarkoittanut pyörää, ja pyörälli-
sissä ajopeleissä on yleensä pyöriä enemmän kuin yksi. Suomen kirjakielessä vaunut
on ensimmäistä kertaa mainittu Jaakko Finnon virsikirjassa 1583.
H. J. Streng 1915 256; SKES 1978 vaunu; Jussila 1998 vaunu; SSA 2000 vaunut.
vauras
Kirjakielessä lähinnä rikasta ja hyvinvoipaa merkitsevä vauras saattaa murteissa mer-
kitä myös 'terve, reipas, vahva, hyväkuntoinen, isokokoinen' ym. Sanan etymologisia
vastineita ovat karjalan vauras ja viron vapper, jota vanhassa kielessä on vastannut
myös vabras. Sana on mitä ilmeisimmin germaanista alkuperää, ja alkumuodoksi
sopii kantagermaanin *wabra-z 'liikkuva, eloisa'. Vaihtoehtoisen selityksen mukaan
sana juontuisi siitä skandinaavisesta sanueesta, jota edustaa nykyruotsin fager 'kau-
nis'. Tämä selitys kuitenkin edellyttäisi, että sanan alkuperäisempi muoto itäme-
rensuomessa olisi ollut *vayras ja viron -pr-yhtymän sisältävät vastineet selittyisi-
vät sekundaareiksi. Suomen kirjakielessä vauras on esiintynyt Agricolasta alkaen,
tosin ensin merkityksessä 'altis, myönteinen'. Nykymerkitys on ensi kertaa mainittu
Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745. Ominaisuudennimi vauraus on tullut kirja-
kieleen Antti Lizeliuksen tarkistamassa Raamatun suomennoksessa 1758.
SKES 1978 vauras; Koivulehto Vir. 1979 285-288; Jussila 1998 vauras, vauraus; SSA 2000 vauras;
Sköld 2002 FS Forsgren.
vaurio
Sanalla ei ole vastineita sukukielissä eikä sitä myöskään mainita vanhassa kirjalli-
suudessa ennen 1800-lukua. Murteissakin se on tuntematon, joten se vaikuttaa nuo-
relta uudissanalta, joka on otettu käyttöön 1800-luvun puolimaissa. Sen ensimmäi-
nen käyttäjä on tiettävästi ollut Yrjö Koskinen vuonna 1852. Merkityserojen takia
sitä on vaikea johtaa suoraan germaanisperäisestä —> vawras-sanueesta, johon se
äännerakenteensa puolesta voisi hyvin kuulua, mutta se voisi kuulua tähän oppi-
tekoisesti. Vawras-sanueen keskeinen merkityspiirre on 1800-luvun kirjakielessä
ollut tervehtyminen, jostakin sairaudesta tai muusta koettelemuksesta toipuminen,
ja tätä kautta olisi voitu muodostaa uusi, oppitekoinen vawno-johdos viittaamaan
siihen ongelmaan, josta selviämistä vaurastuminen on tarkoittanut. Mallina olisivat
1465

voineet olla sen tapaiset sanat kuin häviö, turmio, tunkio, vaivio ym., joissa -io/iö-
johtimella näyttää olevan negatiivissävyiseen paikkaan, tapahtumaan tai olotilaan
viittaava merkitys. Vanhimmissa sanakirjalähteissä vawno-sanan merkitykseksi on
ilmoitettu 'tapaturma, onnettomuus'. Käytännössä -io/iö-johtimet tai tällaisilta näyt-
tävät sananloput ovat alkuperältään hyvin erilaisia, mutta niihin liittyviä sääntöjä,
johtosuhteita tai rajoituksia ei tunnettu vielä 1800-luvun puolivälissä.
Rapola 1960 vaurio; Hakulinen 1979 153; Koivulehto Vir. 1979 288 alav.; SSA 2000 vaurio.
vauva
Sanalla ei ole etymologisia vastineita sukukielissä, mutta se tunnetaan laajalti mur-
teissa. Äännerakenteensa nojalla se on selitetty äänteellisesti motivoiduksi lastenkie-
len sanaksi: sanassa esiintyy sellaisia äänteitä ja äänneyhdistelmiä, jotka ovat pikku-
vauvan ääntelylle tyypillisiä. Sama koskee rinnakkaisasua vaava. Suomen kirjakie-
lessä vauva on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa.
SKES 1978 vauva; Jussila 1998 vauva; SSA 2000 vauva.
vehdata
Pelehtimistä, telmimistä ym. merkitsevällä ve/idata-verbillä ei ole etymologisia vas-
tineita sukukielissä. Se on ilmeisesti melko nuori laina ruotsin verbistä fakta, jonka
merkityksiä ovat 'miekkailla, huitoa, ponnistella' ym. Ruotsin fäkta juontuu alasak-
san verbistä vechten 'taistella, miekkailla; huitoa'. Suomen kirjakieleen vehdata on
tullut vasta 1800-luvun lopulla; ensiesiintymä on Lönnrotin sanakirjan lisävihkossa
1886, jossa myös sanan alkuperä on selitetty.
Hellquist 1939 fakta; SKES 1978 vehdata; SSA 2000 vehdata.
vehka
Suovehkaa (Calla palustris) tai murteissa myös raatetta (Menyanthes trifoliata) mer-
kitsevällä ve/zfca-sanalla on vastineita laajalti lähisukukielissä. Näitä ovat esim. karja-
lan vehka, lyydin ja vepsän vehk, vatjan vöhka ja viron vöhk. Sanan rakenne (vokaa-
liyhdistelmä e-a) viittaa lainaperäisyyteen, mutta sanalle ei ole esitetty lainaetymo-
logiaa. Suo vehka on entisaikaan ollut tärkeä kasvi, sillä sen juurista on nälkävuosina
valmistettu jauhoja. Suomen kirjakielessä vehka on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Agricola mainitsee ve/ifca-sanan itse laatimassaan reunahuomautuksessa, jossa hän
kertoo maassa äskettäin vallinneesta nälänhädästä: Silloin syötiin puunkuoren ja
vehkan lisäksi korsia ja akanoita, jopa koivulehtiä ja hevosenkakkaroita.
Rautavaara 1978 179-180; SKES 1978 vehka; Jussila 1998 vehka; SSA 2000 vehka.
1466

vehmas
Sanan etymologisia vastineita ovat viron suosaareketta merkitsevä vöhmas ja vatjan
vöhmaZy joka tunnetaan vain puron nimenä. Sana on balttilainen laina, jonka alku-
muotoa *vesmd' edustaa nykyliettuassa esim. vesumas tai veslumas 'rehevyys, run-
saus, hedelmällisyys'. Suomen kirjakielessä vehmas on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1978 vehmas; Vaba 1994 LingU 30 245; Jussila 1998 vehmas; Koivulehto 1999 VM 228; SSA
2000 vehmas.
vehnä
Tärkeän viljakasvin nimityksellä vehnä on etymologisia vastineita eräissä lähisuku-
kielissä ja volgalaiskielissä. Nämä ovat inkeroisen vehnä, karjalan vehnä, mordvan
vis ja marin wi§tö. Vatjan vehnä on lainaa inkeroisesta. Itämerensuomessa laajale-
vikkisempi vehnän nimitys on —» nisu, joka suomessa on tyypillisesti länsimurtei-
nen sana. Itäinen vehnä on ilmeisesti alun perin jonkin itäisen vehnälajin nimitys,
mahdollisesti speltin, sillä molempien volgalaiskielten vastineet merkitsevän nimen-
omaan spelttiä (Triticum spelta), ei esim. leipävehnää (Triticum aestivum), joka
nykyään on vehnän tavallisimmin viljelty laji. Suomen kirjakielessä vehnä on ensi
kertaa mainittu Henrik Florinuksen sanakirjassa 1678. Agricola ja muut vanhemmat
kirjoittajat käyttivät msw-sanaa.
SKES 1978 vehnä; UEW 1988 821; Häkkinen - Lempiäinen FUF 53 158-161,165-167; Rousi
1997 64-76; Jussila 1998 nisu, vehnä; SSA 2000 vehnä.
veikata
Alun perin kilpailemista tai vedonlyöntiä, vuodesta 1937 lähtien myös veikkauspe-
lin pelaamista merkitsevä verbi veikata on johdos kantasanasta veikka. Tämä puo-
lestaan on selitetty deminutiiviseksi johdokseksi —> veto-sanasta. Sanontatapoja
lyödä vetoa ja lyödä veikkaa on kansankielessä käytetty synonyymisesti. Esimerkiksi
Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787 ilmoitetaan veikka ja veto synonyymeiksi.
Vedonlyöntiä merkitsevää ve/fcfca-sanaa on kirjakielessä käyttänyt ensimmäisenä
juuri Ganander vuonna 1784.
SKES veikka2; Jussila 1998 veikatay veikka; SSA 2000 veikka2.
veikka, veikko
Veljeä merkitsevällä veikka- tai veffcfco-sanalla on vastineita monissa lähisukukie-
lissä. Näitä ovat mm. karjalan veikki, veikko, lyydin veika tai veikki ja vepsän veikö.
Nämä ovat mitä ilmeisimmin hellittelyjohdoksia —» ve//-sanasta. Aivan eri alkuperää
on vetoa merkitsevä veikka, josta on johdettu verbi —» veikata. Suomen kirjakielessä
veljeä merkitsevä veikka on ensi kertaa mainittu Maskun Hemmingin suomenta-
massa hurskaiden laulujen kokoelmassa 1616.
SKES 1978 veikka1; Jussila 1998 veikka2; SSA 2000 veikka1.
1467

veistää
Verbillä on etymologisia vastineita sekä lähisukukielissä että etäsukukielissä ugrilais-
kieliin asti. Näitä ovat esim. karjalan veisteä, vepsän vestta, viron vesta, joka merkit-
see myös 'puhua, kertoa', komin vözny 'hakata viistoon', hantin wärit'- 'leikata auki,
halkaista' ja unkarin ves 'kaivertaa, veistää'. Kysymyksessä on ikivanha omaperäinen
sanavartalo, jonka alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *wärjc3. Samasta vartalosta
juontuu myös —> veitsi. Suomen kirjakielessä veistää on ensimmäistä kertaa esiinty-
nyt Eerik Sorolaisen postillassa 1621. Sama verbi esiintyy murteissa ja vanhassa kir-
jakielessä myös asussa vestää, ja tätä on kirjakielessä ensimmäisenä käyttänyt Krist-
frid Ganander sanakirjassaan 1787. Johdos veisto on esiintynyt almanakassa 1778,
mutta veistos on tullut käyttöön vasta 1800-luvun puolella. Suuren yleisön tietoi-
suuteen veistos on tullut Kalevalan kautta: Uuden Kalevalan (1849) seitsemännessä
runossa sanotaan: veistän pirttini veteheny vesi viepi veistokseni.
SKES 1978 veistää; UEW 1988 565; Jussila 1998 veistää, vestää; SSA 2000 veistää.
veisu
Etupäässä hengellistä laulua tai virttä merkitsevä veisu on lainaa muinaisruotsista.
Lähtömuodoksi ei sovi nykyruotsin laulua merkitsevä visa> vaan saman sanan van-
hempi muoto, jossa ensi tavussa on ollut diftongi, esim. sellainen kuin ruotsin mur-
teellisessa asussa weisa. Samaan yhteyteen kuuluu myös saksan Weise 'laulu'. Tämä
on alkuaan sama sana kuin tapaa merkitsevä Weise, ja uusi merkitys on latinan mal-
liin perustuva käännöslaina. Latinan sanalla modus 'tapa' on ollut myös merkitys
'rytmi, melodia'. Suomen kirjakielessä kirkolliseen lauluun viittaava veisu on esiin-
tynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen.
de Vries 1977 visa 1; SKES 1978 veisu; Jussila 1998 veisu; SSA 2000 veisu.
veitsi
Sanalla on etymologinen vastine kaikissa lähisukukielissä. Näitä ovat esim. lyydin
ja vepsän veits, vatjan veittsu viron murteellinen veits ja liivin veis. Sanan vartalolla
on vastineita myös etäsukukielissä aina ugrilaiskieliin asti, ja suomalais-ugrilaiseksi
alkumuodoksi on rekonstruoitu *wät)C3. Tätä samaa vartaloa on alun perin ilmeisesti
käytetty sekä nominina ('veitsi') että verbinä ('veistää') (—» veistää). Suomen kirja-
kielessä veitsi on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1978 veitsi; UEW 1988 565; Jussila 1998 veitsi; SSA 2000 veitsi.
veivata
Suomen veivata 'pyörittää, vääntää' on joko suora laina ruotsin verbistä veva tai sit-
ten se on johdos ruotsalaisperäisestä lainasanasta veivi. Nykyruotsin kampea mer-
kitsevällä vev-sanalla on murteissa myös lähtömuodoksi paremmin sopivat difton-
gilliset vastineet veiv tai väiv. Sekä veivi että veivata ovat tulleet suomen kirjakieleen
1468

1700-luvun lopulla. Kristfrid Gananderin sanakirjassa veiva tai veivi esiintyy vain
merkityksessä 'kamppailu, paini', mutta verbi veivata tarkoittaa yleisesti pyörittä-
mistä, vääntämistä. Veivi mainitaan kämmen merkityksessä niissä lisäyksissä, joita
Salomon Kreander on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan vuoden 1770 jälkeen.
SKES 1978 veivi-, Jussila 1998 veivata, veivi; SSA 2000 veivi.
vekara
Affektiivisena lapsen ja erityisesti poikaviikarin nimityksenä esiintyvällä vekara-
sanalla ei ole vastineita sukukielissä. Sen on arveltu jotenkin liittyvän äänneasultaan
ja merkitykseltään samantapaisiin, alkuperältään deskriptiivisiin sanoihin veitikka,
vekkuli ja viikari, mutta mitään varsinaista johtosuhdetta näiden sanojen välillä ei
ole. Murteissa ja vanhassa kirjakielessä vekara voi merkitä kieroon kasvanutta puuta
tai oksaa, käyrää tai koukkupäistä esinettä tai ongenkoukun väkää. Rinnakkaisasuja
on useita, mm. vekara, vekara, väkärä. Ainakin tässä merkityksessä vekara voi kuu-
lua —> väfcä-sanan johdoksiin. Vintiötä merkitsevä vekara-sana olisi ehkä syntynyt
käytettäessä konkreettisesti kieroon esineeseen viittaavaa sanaa vertauskuvallisesti.
Suomen kirjakielessä vekara on ensi kertaa esiintynyt vuonna 1733 muistiin merki-
tyssä kansanrunossa.
SKES 1978 vekara; Jussila 1998 vekara; SSA 2000 vekara.
vekki
Sävyltään arkinen vekki-sana on nuori laina laskosta, poimua tai taitetta merkitse-
västä ruotsin sanasta veck. Murteissa sana on yleinen, mutta kirjakieleen se on pääs-
syt vasta 1900-luvun alkupuolella.
SKES 1978; SSA 2000 vekki.
vekseli
Pankkiterminä tunnettu vekseli on lainaa ruotsin sanasta växel, joka vekselin eli mää-
rämuotoisen maksusitoumuksen lisäksi merkitsee (rahan)vaihtoa yleisesti. Ruotsin
växel on lainaa saksan sanasta wechsel. Suomen kirjakielessä vekseli on ensi kertaa
mainittu asiakirjassa vuonna 1732, mutta vanhassa kirjakielessä on sen asemesta
käytetty myös yhdyssanaa vaihetuskirja (vaihetus = vaihto), joka on suora käännös-
laina ruotsin sanasta växelbrev. Tätä yhdyssanaa on käytetty mm. Ruotsin valtakun-
nan laissa 1734.
Hellquist 1939 växel; Karlsson 1964 130-133; SKES 1978 vekseli; Jussila 1998 vekseli; SSA 2000
vekseli.
1469

velho
Sanalla on vastineita useissa lähisukukielissä, mm. karjalassa velho 'noita, tietäjä',
vepsässä samaa merkitsevä volh tai völh ja liivissä noitaa tai paraa tarkoittava vö7
tai vi 7. Viron vastine völu merkitsee lumoa tai lumousta, mutta F. J. Wiedeman-
nin sanakirjassa 1893 on mainittu myös merkitys 'noita'. Itämerensuomen velho on
ilmeisesti lainaa venäjän sanasta volhvy joka merkitsee tietäjää, noitaa tai ennustajaa.
Suomen kirjakielessä velho on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Mikkola 1894 102; Plöger 1973 222-223; SKES 1978 velho; Jussila 1998 velho; SSA 2000 velho.
veli
Sanalla on etymologinen vastine kaikissa lähisukukielissä sekä saamessa. Näitä ovat
mm. karjalan velji, lyydin veX> vatjan vellU liivin veT ja saamen viellja. Sanan vas-
tineena on aiemmin pidetty myös unkarin instrumentaali-komitatiivin sijapäätettä
-val/vel, joka tarkoittaa 'jollakin, jonkun/jonkin kanssa', esim. orä-val 'kellolla'.
Tätä rinnastusta pidetään kuitenkin nykyään epäuskottavana. Uudempien selitys-
ten mukaan itämerensuomen ja saamen sanat, joiden yhteiseksi alkumuodoksi voi-
daan rekonstruoida *velje, ovat lainaperäisiä. Mahdollinen lainalähde olisi germaa-
ninen *svelijö-> joka on merkinnyt langoksia. Myös balttilaista alkuperää on esitetty,
mutta alkumuodoksi tarjottu *velje kuuluu vanhaan balttilaiseen mytologiaan ja
on merkinnyt vainajan sielua. Merkityksensä takia se ei tunnu mitenkään sopivan
ve//-sanan yhteyteen, vaikka alkuperäiset äänneasut ovatkin lähes samanlaisia. Suo-
men kirjakielessä veli on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista
alkaen. Agricola on käyttänyt myös sanoja veljekset ja. veljellinen. Yhdyssana velipuoli
on ensi kertaa esiintynyt herra Martin lainsuomennoksessa vuoden 1570 tienoilla.
SKES 1978 veli; UEW 1988 567; Koivulehto Vir. 1994 5; Jussila 1998 veli, velipuoli, veljekset, vel-
jellinen; Liukkonen 1999 152-154; SSA 2000 veli.
velka
Sanalla on etymologinen vastine kaikissa lähisukukielissä. Näitä ovat mm. karjalan
velka, vepsän velg, vatjan völka ja viron völg. Sanan alkuperä on pitkään ollut selittä-
mättä. Sanan äänneasu (vokaaliyhdistelmä e-ä) ja merkitys viittaavat lainaperäisyy-
teen. Tuoreen selityksen mukaan sana olisi balttilainen laina, jonka alkumuodoksi
rekonstruoitu kantabaltin *velkä olisi johdos vetämistä merkitsevästä verbistä, jota
nykyliettuassa edustaa vilkti. Tällaista johdosta, joka alkuaan olisi merkinnyt vaa-
timusta ja sittemmin rahallista velkaa, ei balttilaisella taholla kuitenkaan ole voitu
todeta, joten selitys perustuu oletettuun muotoon. Suomen kirjakielessä sekä velka
että tästä johdettu velallinen ovat esiintyneet Agricolasta alkaen.
SKES 1978 velka; Jussila 1998 velallinen, velka; Liukkonen 1999 155-156; SSA 2000 velka.
1470

vene
Sanalla on tarkkoja etymologisia vastineita lähisukukielissä, saamessa ja mordvassa,
esim. karjalan ja lyydin veneh, vatjan ja viron vene, saamen fanas ja mordvan vents.
Sanan alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *venes, ja se on perinteisesti selitetty
johdokseksi samasta, mahdollisesti ikivanhasta verbinvartalosta vene-, joka esiintyy
nykysuomen verbissä —> venyä. Johdinainekselle *-s on osoitettu etymologisia vas-
tineita useista suomalais-permiläisistä kielistä. Selityksen ongelma on kuitenkin se,
että kyseisellä johtimella ei yleensä ole muodostettu nomineja verbeistä, vaan toi-
sista nomineista. Toinen mahdollisuus onkin, että varhaiskantasuomen *venes on
muodostettu indoeurooppalaisesta lainavartalosta *wen-, joka merkitsee puuta.
Merkitysyhteys puun ja veneen välillä on selvä: vanhimmat veneet olivat mitä ilmei-
simmin yhdestä puunrungosta valmistettuja haapion tapaisia aluksia. Tämän seli-
tyksen heikkoutena on kuitenkin se, että indoeurooppalaista vartaloa ei ole lainattu
puun merkityksessä suomensukuisiin kieliin. Suomen kirjakielessä vene on esiinty-
nyt Agricolasta alkaen sekä asussa vene että venhe. Tässä jälkimmäisessä asussa alun
perin sanan loppuun kuulunut h on monille länsimurteille ominaiseen tapaan heit-
tynyt sanan sisään.
SKES 1978 vene; Korhonen 1981 315 (*-£-johtimesta); UEW 1988 819; Koivulehto 1994 FUF 52
232-233; Jussila 1998 vene, venhe; SSA 2000 vene.
ventti
Eri tahoilla suomen murteissa esiintyvä ventti tarkoittaa ensisijaisesti korttipeliä,
jossa korttien yhteenlasketuksi pistearvoksi yritetään saada 21 tai tätä mahdolli-
simman lähellä oleva pienempi arvo. Jos pelaaja saa ventin eli pistemäärän 21, peli
on saman tien lopussa. Näin ventti on saanut myös merkityksen 'lopussa'. Arkipu-
heessa ventti voi tarkoittaa myös vertauskuvallisesti lopussa olevaa, lopen väsynyttä
ihmistä.
Sana on varmasti lainaperäinen, ja mahdollisina lainalähteinä on mainittu sekä
ranskan vingt-et-un '21; venttipeli' että englannin twenty-one '21'. Korttipelit ovat
olleet merimiesten suosimia ajanvietepelejä, joten tähän aihepiiriin kuuluvat sanat
ovat voineet lainautua myös epätavallisista lähteistä. Koska kysymyksessä on tyypil-
lisesti puhekielen sana, sen ikää ei voi selvittää kirjakielisten lähteiden avulla. Suo-
men kirjakieleen ventti on päässyt vasta 1900-luvun alkupuolella.
SKES 1978 ventti; SSA 2000 ventti.
venttiili
Nesteen, kaasun, ilmavirran tms. kulkua säätelevää laitetta merkitsevä venttiili on
lainaa ruotsin sanasta ventil, joka puolestaan juontuu saksan kautta latinan sulkua
merkitsevästä sanasta ventile. Tämä on johdos sanasta ventus 'tuuli'. Venttiili on siis
sananmukaisesti tuuletuslaite. Suomen kirjakielessä venttiili-sanei on ensi kertaa
1471

esiintynyt vuonna 1856 Fredrik Schödlerin Luonnonkirjassa, jonka oli suomentanut
J. Innain.
TSK 10 1919 venttiili; Hellquist 1939 ventil; SKES 1978 venttiili; Koukkunen 1990 venttiili; SSA
2000 venttiili.
venyä
Verbin etymologisia vastineita lähisukukielissä ovat esim. karjalan venyö, lyydin ja
vepsän venuda, vatjan venua ja viron venuda. Etäsukukielisiä vastineita ovat saamen
vadnät 'loikoa, virua, maata, venyä' ym. ja mordvan venemems venyä; venytellä*.
Vastineita on joskus esitetty myös samojedikielistä, mutta äänteellisten ja semant-
tisten erojen takia rinnastuksia ei ole yleisesti hyväksytty. Joka tapauksessa verbi
näyttää kuuluvan vanhaan omaperäiseen sanastoon, ja sen alkuperäiseksi asuksi
on rekonstruoitu *wene-. Suomen kirjakielessä venyä on ensi kertaa mainittu vasta
Henrik Florinuksen sananlaskukokoelmassa 1702, mutta johdos venyttää on esiin-
tynyt jo Agricolan kielessä.
SKES 1978 venyä; UEW 1988 819; Jussila 1998 venyttää, venyä; SSA 2000 venyä.
Venäjä, venäjä
Sekä venäjän kieleen että Venäjän maahan viittaavalla ve/?ä/ä-sanalla on vastineet
useimmissa itämerensuomalaisissa kielissä. Näitä ovat esim. karjalan veneäh, vepsän
verta, vatjan venäi- ja viron vene. Nimitys on vanha germaaninen laina. Germaanin
*wened- on alkuaan viitannut slaaveihin yleisesti, mutta myöhemmin se on germaa-
nisissa kielissä täsmentynyt tarkoittamaan Itämeren etelärannikolla asuneita, länsi-
slaaveihin kuuluneita vendejä, saksaksi Wenden tai Winden (-» vinttikoira), joiden
jälkeläiset tunnetaan nykyään sorbeina. Itämerensuomalaisissa kielissä sana on alka-
nut viitata paremmin tunnettuihin itäslaavilaisiin naapureihin. Suomen kirjakielessä
venäläinen on esiintynyt Agricolasta alkaen, tosin ensin asussa venhäläinen. Venäjän
maa on mainittu asussa Venähen maa asiakirjassa 1593. Venäjän maa esiintyy Eerik
Sorolaisen postillassa 1621.
Thomsen 1869 159; SKES 1978 venäjä; Jussila 1998 Venäjä, venäläinen; SSA 2000 Venäjä.
veranta
Kuistia tai vilpolaa merkitsevä veranta on joko ruotsin tai venäjän välityksellä lai-
nattu, useissa Euroopan kielissä jokseenkin samanlaisena esiintyvä sana, joka
alkuaan juontuu hindustanin sanasta varanda 'katettu, edestä avoin eteinen; katto-
parveke'. Suomen kirjakieleen veranta on tullut 1800-luvun lopulla. Se on mainittu
mm. Agathon Meurmanin sivistyssanakirjassa 1890 asussa verända. Tässä kirjassa
sana on selitetty espanjalaisperäiseksi, ja merkitykseksi on annettu 'rakennuksesta
ulkoneva avonainen tai lasilla suljettu etehinen'.
TSK 10 1919 veranta; Hellquist 1939 veranda; SKES 1978 veranta; SSA 2000 veranta.
1472

verho
Sanan etymologisia vastineita ovat vatjan verha Vaate' ja mordvan verbi ortsams,
joka merkitsee 'pukeutua1. Äänneasun perusteella etymologiaan on joskus liitetty
myös viron vöru, mutta kun tämä merkitsee lähinnä vitsaksista punottua rengasta
tai pantaa, se tuskin voi kuulua samaan yhteyteen. Vastineiden harvalukuisuudesta
huolimatta sanaa on pidetty vanhana ja omaperäisenä, ja sen alkuperäiseksi asuksi
on rekonstruoitu *xverda. Suomen kirjakielessä verho ja tästä johdettu verbi verhota
ovat esiintyneet Agricolasta alkaen.
SKES 1978 verho; UEW 1988 820; Jussila 1998 verhoy verhota; SSA 2000 verho.
veri
Sanalla on varmoja etymologisia vastineita kautta koko suomalais-ugrilaisen kie-
liperheen. Näitä ovat esim. karjalan, vatjan ja viron veru liivin veV, saamen varray
mordvan v'er, marin wur, komin ja udmurtin v/r, mansin wur, hantin wur ja unka-
rin ver. Sanojen keskinäinen yhteys on huomattu hyvin varhain, ja rinnastusta on
useissa yhteyksissä käytetty yhtenä todisteena kielisukulaisuuden puolesta. Sanan
suomalais-ugrilaiseksi alkumuodoksi on rekonstruoitu *wire. Suomen kirjakielessä
veri on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
SKES 1978 veri; UEW 1988 576; Jussila 1998 veri; SSA 2000 veri.
verka
Lyhytnukkaista villakangasta merkitsevällä verfca-sanalla on vastineita lähisukukie-
lissä, mutta näiden merkitys vaihtelee. Karjalassa verka on tavallisimmin kangaskiila,
jonka avulla vaatetta levennetään, samoin kuin lyydin ja vepsän verg. Vatjan vörka
tarkoittaa lakin tai kintaan suun nahkareunusta. Sanaa on useissa yhteyksissä arveltu
germaanisperäiseksi, mutta kun lainalähteeksi esitetty *werka tarkoittaa yleisesti
työtä, ei tietynlaista kangasta, rinnastusta on pidetty epävarmana tai jopa epätoden-
näköisenä. Sanan merkitys vaihtelee kuitenkin myös itämerensuomessa niin suu-
resti, että alkuperäistä merkitystä on vaikea määritellä. Jos sana on alkuaan viitannut
yleisesti käsityötarpeisiin, suomen verka vastineineen voi sittenkin selittyä germaa-
niseksi lainaksi. Suomen kirjakielessä verka on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Kluge - Mitzka 1960 Werg, Werk; de Vries 1962 verk; SKES 1978 verka; Hofstra 1985 298; Jussila
1998 verka; SSA 2000 verka.
verkko
Sanalla on varma vastine kaikissa lähisukukielissä. Näitä ovat mm. karjalan verkko,
lyydin ja vepsän verk, vatjan vörkko ja viron vörk. Sana on vanha germaaninen laina,
jonka kantaskandinaaviseksi alkumuodoksi on rekonstruoitu *werko-. Tätä edustaa
mm. nykyruotsin verke tai värke, joka tarkoittaa joen poikki rakennettua kalapa-
toa. Pyydykset lasketaan padossa olevien aukkojen eteen. Alun perin germaaninen
1473

*werka- on tarkoittanut työtä, nimenomaan punomalla tehtyä työtä. Suomen kir-
jakielessä verkko on esiintynyt Agricolasta alkaen. Nykysuomessa verfcfco-sanan ja
tästä johdetun verkoston merkitykset ovat 1900-luvun jälkipuoliskolla huomattavasti
laajentuneet englannin net- ja network-sanojen mallia noudatellen.
Thomsen 1869 41-42; de Vries 1962 verk; SKES 1978 verkko; Jussila 1998 verkko; SSA 2000
verkko.
vero
Sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä, mutta merkitykset vaihtelevat.
Karjalan ja lyydin vero tarkoittaa ateriaa, vatjan voro kahden miehen viljelysalaa,
mordvassa sana esiintyy kantaosana adpositiossa ver\ joka merkitsee sijassa, sijaan',
marin wer merkitsee paikkaa, udmurtin vur sakkoa ja hantin wer velkaa. Kahta vii-
meksi mainittua rinnastusta pidetään epävarmoina, koska niiden osalta on muita-
kin selitysmahdollisuuksia. Joka tapauksessa vero-sanaa pidetään vanhana, omape-
räisenä sanana. Sen alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *wer3 ja alkuperäiseksi
merkitykseksi 'paikka1. Suomen kirjakielessä vero on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Yhdysadjektiivi verovapaa on esiintynyt asiakirjassa 1762 osana yhdyssanaa kruu-
nunverovapaa. Sen sijaan johdokset verotus ja verottaa ovat tulleet käyttöön vasta
1800-luvulla: molemmat mainitaan Daniel Europaeuksen sanakirjassa 1853.
Rapola 1960 verotus; SKES 1978; UEW 1988 569; Jussila 1998 vero, verovapaa; SSA 2000 vero.
verrata
Erojen ja yhtäläisyyksien arvioimista merkitsevä verbi verrata on johdos germaa-
nisperäisestä —» verta-sanasta. Rakenteeltaan vastaavia johdoksia on myös eräissä
lähisukukielissä, esim. karjalan verrata, vatjan vörröt 'moittia, huomautella' ja viron
murteellinen, samaa merkitsevä vörrata. Suomen kirjakielessä verrata on esiintynyt
Agricolasta alkaen. Myös verrata-verbin johdos vertaus on esiintynyt kirjakielessä
Agricolasta alkaen.
SKES 1978 verta; Jussila 1998 verrata, vertaus; SSA 2000 verta.
versio
Toisintoa tai mukaelmaa merkitsevä versio juontuu alkuaan latinan sanasta versio
(vartalo version-) 'käännös'. Tämä on johdos verbistä vertere 'kääntää'. Sana on voi-
nut tulla suomeen suoraan latinasta, sillä esim. ruotsissa, saksassa ja ranskassa sana
on kirjoitusasussaan n-loppuinen version. Suomen kirjakielessä versio on ensi kertaa
mainittu Raamatussa 1642, ja se on alusta alkaen ollut tyypillisesti kirjakieleen kuu-
luva sana.
TSK 1919 10 versio; SSA 2000 versio.
1474

verso
Sanan ainoa etymologinen vastine on viron vörse; karjalan verbi versuo versoa* on
luultavasti lainattu suomesta. Vastineiden vähäisyydestä huolimatta sanaa on pidetty
hyvin vanhana arjalaisena eli indoiranilaisena lainana, ja tältä taholta voidaankin
esittää sekä muodoltaan että merkitykseltään tarkka lainalähde *versa verso'. San-
skritissa sanaa edustaa valsa verso'. Iranilaisissa ja slaavilaisissa kielissä etymologi-
sesti vastaavat sanat, esim. venäjän volos, merkitsevät hiusta. Suomen kirjakielessä
verso on esiintynyt Agricolasta alkaen, verbi versoa on ensi kertaa mainittu Kristfrid
Gananderin sanakirjassa 1787.
SKES 1978 verso; Jussila 1998 verso, versoa; Parpola 1999 PP 201; SSA 2000 verso.
verstas
Suomen versta tai verstas on mukaillen lainattu ruotsin sanasta verkstad, joka puo-
lestaan on lainaa alasaksan sanasta werkstede ja merkitsee sananmukaisesti työsken-
telypaikkaa. Suomen kirjakielessä verstas on ensi kertaa mainittu asiakirjassa vuonna
1655.
Hellquist 1939 verkstad; SKES 1978 verstas; Jussila 1998 verstas; SSA 2000 verstas.
verta
Sanalla on vastineita kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä liiviä lukuun ottamatta.
Näitä ovat esim. karjalan verta, vepsän veri, vatjan vörta ja viron vörd. Sana on ger-
maanista alkuperää. Kantagermaanista alkumuotoa *werpa- edustavat mm. nyky-
ruotsin värd ja saksan wert 'jonkin t. jonkun arvoinen'. Suomen kirjakielessä verta
on ollut yleinen 1500-luvulta lähtien. Sitä on käytetty myös sellaisissa sijamuodoissa,
joita nykykieleen vakiintuneissa sanontatavoissa ei juuri enää esiinny, esim. verraksi
tai verralle. Adjektiivijohdos vertainen on esiintynyt kirjakielessä Agricolasta alkaen,
samoin johdosverbi —> verrata. Karitiivijohdos verraton on mainittu ensi kertaa
Jakob Raumannuksen kääntämässä uskontunnustuksessa 1651.
Thomsen 1869 160; Hellquist 1939 1. värd; de Vries 1962 verÖr 2.; SKES 1978 verta; Jussila 1998
verraton, verta, vertainen; SSA verta.
vertyä
Verbin tarkkoja rakenteellisia vastineita ovat karjalan vertyö, lyydin ja vepsän ver-
duda sekä viron murteellinen verduda, mutta näiden merkitykset vaihtelevat. Lyydin
ja vepsän verbit merkitsevät suuttumista, viron verbi paleltuneiden käsien lämpene-
mistä. Karjalan vertyö tarkoittaa verestäväksi tai veriseksi tulemista, ja sama merki-
tys on murteissa myös suomen verfyä-verbillä, vaikka se yleiskielessä tarkoittaakin
norjistumista. Karjalan sana voi tarkoittaa myös vahvistumista, punastumista tai
kiukustumista. Nämä kaikki verbit ovat selvästi ven-sanan johdoksia, ja niissä vii-
tataan joko konkreettisesti tai vertauskuvallisesti verenkierron vilkastumiseen, sen
1475

syihin tai seurauksiin, mutta merkityserojen takia on mahdollista, että verbit ovat
ainakin osittain erikseen muodostettuja. Suomen kirjakielessä vertyä on ensi kertaa
mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan teki omistamaansa
Daniel Jusleniuksen sanakirjan kappaleeseen joskus vuoden 1770 jälkeen.
SKES 1978 veri; Jussila 1998 vertyä; SSA 2000 vertyä.
veräjä
Sanalla on vastine kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä; näitä ovat mm. karjalan
veräjä, vepsän verat 'ulko-ovi', vatjan veräi ja viron värav. Itämerensuomen veräjä
on lainaa venäjän sanasta verejäy joka merkitsee portinpieltä ja on johdos sulkemista
tarkoittavasta verbistä veräi. Suomen kirjakielessä veräjä on ensi kertaa mainittu
herra Martin maanlain suomennoksessa, jonka käsikirjoitus lienee valmistunut vuo-
den 1570 tienoilla.
Mikkola 1894 96-97; Plöger 1973 223; SKES 1978 veräjä; Jussila 1998 veräjä; SSA 2000 veräjä.
vesa
Sanalla on vastine kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä, mm. karjalassa vesa, lyy-
dissä ja vepsässä veza, vatjassa vöso, virossa vösa Vesakko' ja liivissä vözä. Saamen
vesa on lainaa suomesta. Sanan alkuperä on tuntematon. Suomen kirjakielessä vesa
on esiintynyt Agricolasta alkaen, samoin verbi vesoa. Kollektiivijohdos vesakko on
mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel
Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
SKES 1978 vesa; Jussila 1998 vesa, vesakko, vesoa; SSA 2000 vesa.
vesi
Ikivanhalla vesf-sanalla on varmoja etymologisia vastineita itämerensuomesta samo-
jedikieliin asti, esim. karjalan, vatjan ja viron vesi, vepsän vezi, liivin vei'z, mord-
van ved, marin wiit, komin va, udmurtin vw, mansin wit> unkarin viz ja selkupin
ut. Saamesta ja hantista vastine puuttuu. Kantauralilaiseksi muodoksi on rekonst-
ruoitu *wete. Myös indoeurooppalaisissa kielissä on äänneasultaan ja merkityksel-
tään samantapaisia sanoja. Indoeurooppalaiseen kantakieleen rekonstruoituja var-
taloita *wed-, *wod-, *ud- vastaavat muinaiskielissä esim. heetin watar ja gootin
watöt nykyisissä germaanisissa kielissä esim. saksan Wasser, englannin water)a ruot-
sin vatten. Sanojen levikin laajuus kummankin kielikunnan puolella todistaa, että
kysymyksessä on ikivanha, molempien kielikuntien vanhimpaan tunnettuun sanas-
tokerrostumaan kuuluva sana. Tämän yhtäläisyyden ovat useat tutkijat tulkinneet
todisteeksi kielikuntien välisestä alkusukulaisuudesta, mutta mahdollista on myös,
että kysymyksessä on ikivanha indoeurooppalainen laina uralilaisissa kielissä. Lai-
nautumissuunnasta on mahdotonta esittää varsinaisia todisteita, mutta lainat ovat
yleensä aina kulkeneet kehittyneemmästä yhteisöstä alkeellisempaan, ja monissa
1476

vastaavanlaisissa tapauksissa voidaan myös äänne- ja levikkiseikkojen nojalla pää-
tellä, että lainautuminen on tapahtunut indoeurooppalaisista kielistä uralilaisiin eikä
päinvastoin. Mahdollisia vastineita on esitetty myös muista kielikunnista, esim. see-
miläiskielistä.
Suomen kirjakielessä vesi on esiintynyt alusta alkaen sekä Agricolalla että saman-
aikaisissa käsikirjoituksissa. Agricolalla on myös adjektiivi vetinen. Kollektiivijohdos
vesistö on ensi kertaa mainittu 1762.
Joki 1973 344; SKES 1978 vesi; UEW 1988 570; Jussila 1998 vesi, vesistö, vetinen; Koivulehto 1999
PP 210; SSA 2000 vesi.
vesikko
Ikivanhasta —» ves/-sanasta johdettu pienen petonisäkkään (Mustela lutreola) nimi-
tys vesikko on suomen kirjakielessä ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sana-
kirjassa 1745. Saman eläimen toinen vanha nimitys on tuhkuri, joka on lainaa mui-
naisvenäjän sanasta duhof.
SKES 1978 tuhkuri, vesi; Jussila 1998 vesikko; SSA 2000 vesi.
vessa
1940-luvulta lähtien käytössä ollut, sävyltään arkinen vessa on muodostettu mukai-
lemalla englannista lainattua kirjainlyhennettä WC tai paremminkin tämän suoma-
laista lukutapaa veesee. Lyhenne juontuu sanaliitosta water closet, joka sananmukai-
sesti tarkoittaa "vesikammiota". 1900-luvun alussa tämä alkuperäisnimitys on otettu
suomessa käyttöön osittaisena käännöslainana asussa vesiklosetti. Vesiklosetti kek-
sittiin Englannissa vuonna 1786, ja Suomen ensimmäinen vesivessa rakennettiin,
vastoin voimassa ollutta rakennusjärjestystä, vuonna 1883 Suomen Pankin pääkont-
toriin Helsinkiin. Pääkaupungissa vesiklosetit alkoivat yleistyä 1900-luvun alussa.
Koukkunen 1990 vessa; SSA 2000 vessa.
vetelä
Ikivanhasta —» vesf-sanasta johdetulla adjektiivilla vetelä on tarkkoja vastineita
useissa lähisukukielissä. Näitä ovat esim. karjalan vetelä, lyydin vedeU viron vedel ja
liivin vieddöl. Vepsän mahdollisena vastineena on esitetty vedöluz, joka vastaa suo-
men johdosta vetelys. Suomen kirjakielessä vetelä on ensi kertaa mainittu vuoden
1642 Raamatussa ja vetelyys Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745, mutta vetelys on
tullut käyttöön vasta 1800-luvulla. Sana mainitaan ainakin jo G. E. Eurenin sanakir-
jassa 1860.
SKES 1978 vetelä; Jussila 1998 vetelyys, vetelä; SSA 2000 vetelä.
1477

veteraani
Suomen veteraani on lainaa ruotsin sanasta veteran, joka alkuaan juontuu latinan
sotavanhusta tarkoittavasta sanasta veteränus. Tämä on johdos sanasta vetus (vartalo
veter-) Vanha'. Suomessa veteraani on tullut käyttöön 1800-luvun lopulla. Sana mai-
nitaan Agathon Meurmanin sivistyssanakirjassa 1890, jossa merkitykseksi ilmoite-
taan Vanha, karaistu sotamies'.
Koukkunen 1990 veteraani; SSA 2000 veteraani.
veto
Vedonlyöntiä merkitsevällä veto-sanalla ei ole alun perin ollut mitään yhteyttä van-
haan —> vetöä-verbiin, vaan se on lainaa skandinaaviselta taholta. Sama sana on lai-
nautunut myös muutamiin lähisukukieliin, mm. inkeroiseen, karjalaan ja lyydiin.
Muinaisruotsissa vap tai vcejp on merkinnyt takuurahaa, jonka kumpikin osapuoli
oikeudenkäynnin alussa asetti ja jonka oikeusjutun voittaja sai itselleen jutun rat-
kettua. Sama sana on merkinnyt myös vedonlyönnissä tai pelissä asetettua rahasum-
maa. Muinaisnorjan veÖ on merkinnyt panttia tai takuuta. Suomen kielessä takuura-
haa merkinnyt veto on assosioitunut vanhaan vetää-verbiin, josta helposti on voitu
muodostaa homonyyminen teonnimi veto. Tätä yhdistämistä on edistänyt se, että
vanhimmassa lakikielessä verbi wädhiay nykyruotsin vädja, on usein käännetty suo-
meksi verbillä vetää. Nykyisin käytössä oleva vedota, joka on veto-sanan johdos, on
tullut kirjakieleen vasta Ruotsin valtakunnan lain suomennoksessa 1759. Vetora-
haa merkitsevä veto on tullut käyttöön paljon aiemmin; se on esiintynyt ensi kertaa
herra Martin suomentamassa maanlaissa, jonka käsikirjoitus valmistui joskus vuo-
den 1570 tienoilla. Sen vastineena ruotsinkielisessä alkutekstissä eli kuningas Kris-
tofferin maanlaissa on wädh.
Pajula 1955 134,184-185; SKES 1978 veto; Jussila 1998 veto; SSA 2000 veto.
vety
Oppitekoinen uudissana vety on muodostettu ikivanhasta vesi-sanasta, koska vety on
se toinen alkuaine, jota hapen lisäksi tarvitaan veden muodostamiseen. Myös vedyn
latinankielinen nimitys hydrogenium perustuu vettä merkitsevään kreikan sanaan
hydör. Suomen vesi-sanan rakenteellisena esikuvana on voinut olla myös ruotsin
väte. Suomen kirjakielessä vety on ensi kertaa mainittu vuonna 1851.
SKES 1978 vety; SSA 2000 vety.
vetää
Verbillä on tarkka etymologinen vastine kaikissa lähisukukielissä sekä muutamissa
etäsukukielissä. Näitä ovat esim. karjalan veteä, vepsän ja viron vedada, vatjan vettää,
mordvan vedams 'viedä', marin samaa merkitsevä wildal ja unkarin vezet 'johtaa'.
Sanan suomalais-ugrilaiseksi alkumuodoksi on rekonstruoitu *wetä-. Myös indo-
1478

eurooppalaisissa kielissä on äänneasultaan ja merkitykseltään samantapaisia ver-
bejä. Indoeurooppalaisen kantakielen juuria *wedh-, *wed- viedä; naida' edustavat
myöhemmissä kielimuodoissa esim. avestan vad-, liettuan vedit, vesti, muinaiskirk-
koslaavin vedg, vesti jne. Näiden perusteella suomalais-ugrilaisten kielten sanat voi-
daan katsoa ikivanhoiksi indoeurooppalaisiksi lainoiksi. Joskus näitä yhteisiä sanoja
on pidetty myös mahdollisina todisteina kielikuntien alkusukulaisuudesta.
Suomen kirjakielessä vetää on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikir-
joituksista alkaen. Johdos vedellä on mainittu Jaakko Finnon virsikirjassa 1583 ja
johdos vetäistä Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787. Refleksiivijohdos vetäytyä
on tullut nykymuodossaan käyttöön vasta 1800-luvulla. Vanhemmassa kielessä on
käytetty toisenlaisia johdoksia, mm. vetäytä, tai vierasmallisia refleksiivirakenteita
vetää itsensä tai vetää hänensä.
Joki 1973 344-345 vetä-; SKES 1978 vetää; UEW 1988 569-570; Jussila 1998 vedellä; vetäistä,
vetäytäy vetää; Koivulehto 1999 PP 210; SS A 2000 vetää.
viedä
Ikivanhalla viedä-verbUlä. on etymologisia vastineita kaikissa lähisukukielissä sekä
useimmissa suomalais-ugrilaisissa etäsukukielissä. Näitä ovat esim. karjalan viijä,
vepsän veda, vatjan vijjä, viron viia, koltansaamen vikkad, mordvan vijems, komin
vajny 'tuoda', udmurtin samaa merkitsevä vajyny, mansin wil- sekä unkarin vinni.
Suomalais-ugrilaiseksi alkumuodoksi on rekonstruoitu *wiye-. Verbille on esitetty
vastineita myös indoeurooppalaisista kielistä. Indoeurooppalaisen kantakielen
juurta *wegh-e/o- edustavat mm. latinan vehere 'viedä, kantaa, kuljettaa, tuoda' ym.,
muinaisintian vähati 'vetää, kuljettaa, ohjata' ja avestan vaz- 'kulkea, vetää'. Verbien
laaja levikki molempien kielikuntien puolella osoittaa sanan kummallakin taholla
ikivanhaksi, ja tästä syystä monet tutkijat ovat katsoneet sen todisteeksi kielikun-
tien välisestä alkusukulaisuudesta. Todennäköisempää kuitenkin on, että sana on
uralilaisissa kielissä vanha indoeurooppalainen laina. Alkusukulaisuushypoteesia ei
ole voitu todentaa, eikä sukulaisuutta missään tapauksessa voi todistaa pelkästään
sanastollisten yhtäläisyyksien nojalla, vaan ratkaisevana todistusaineistona olisivat
muoto-opin yhteiset ainekset.
Suomen kirjakielessä viedä on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen,
samoin johdokset vietellä, viettelys ja viettää. Myös viettelijä mainitaan Agricolan
rukouskirjassa.
Joki 1973 345 vie-; SKES 1978 viedä; Jussila 1998 viedä, vietellä, viettelijä, viettelys, viettää; Koivu-
lehto 1999 VM 336; SSA 2000 viedä.
viehättää
Ikivanhan —> viedä-verbin johdos viehättää on saatu suomen kirjakieleen kansan-
runoudesta 1840-luvulla. Sama johdos esiintyy myös karjalassa, jossa viehätteä mer-
kitsee mm. 'viedä mukanaan, johdattaa; kutsua, houkutella; vaania'. Viehättää-ver-
1479

biä on nykymerkityksessään käyttänyt ensimmäisenä Paavo Tikkanen vuonna 1846.
Samoista aineksista hieman toisella tavalla rakennettu viehtää ja tämän refleksiivi-
johdos viehtyä ovat tulleet kirjakieleen myöhemmin 1800-luvulla. Samaan yhteyteen
kuuluva nominijohdos viehey joka nykykielessä tarkoittaa lähinnä uistinta, on 1800-
luvun sanakirjojen mukaan merkinnyt mm. pyörrettä sekä linnunansan yhteyteen
rakennettua johdeaitaa, vihiä. Savolaismurteissa esiintyy myös verbijohdos viehkata
merkityksessä 'houkutella, viekoitella'. Mahdollisesti juuri tästä verbistä on muodos-
tettu adjektiivi viehkeä, joka on saatu savolaismurteista kirjakieleen 1800-luvulla.
Muun muassa Daniel Europaeus on suomentanut ruotsin sanan svärmisk sanalla
viehkeä sanakirjassaan 1853.
Rapola 1960 viehättää; SKES 1978 viehtää; SSA 2000 viehättää.
viekas
Ikivanhan -» viedä-verbin johdos viekas merkitsee sananmukaisesti sellaista, joka vie.
Vastaavalla tavalla muodostettuja johdoksia ovat esim. asukas ja pudokas. Suomen
v/efcfls-sanaa vastaavia johdoksia ovat inkeroisen veekas ja karjalan viekas. Suomen
kirjakielessä viekas on esiintynyt Agricolasta alkaen. Agricolalla on myös johdokset
viekastella ja viekkaus. Sen sijaan samasta kantavartalosta toisella tavalla muodos-
tetut viekoitella ja viekoittelija ovat tulleet kirjakieleen vasta Kristfrid Gananderin
sanakirjan myötä 1787.
SKES 1978 viekas; Jussila 1998 viekas, viekastella, viekkaus, viekoitella, viekoittelija; SSA 2000
viekas.
vielä
Sanalla on vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalassa vielä, lyydissä viet vat-
jassa veeläy virossa veel ja liivissä vei Sana on vanha balttilainen laina, jota nykyisissä
balttilaisissa kielissä edustavat liettuan vei, 'jälleen; sitä vastoin; toisaalta' ja latvian
vei 'vielä, kuitenkin, edelleen'. Suomen kirjakielessä vielä on esiintynyt Agricolasta
alkaen.
Thomsen 1890 240; Kalima 1936 178; SKES 1978 vielä; Jussila 1998 vielä; SSA 2000 vielä.
viemäri
Ikivanhan —> viedä-verbin johdos viemäri on murteissa alkuaan merkinnyt jätevesi-
kanavaa tai valtaojaa. Rinnakkaismuotona esiintyy takavokaalinen viemäri. Suomen
kirjakielessä viemäri on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
Sana viemäri esiintyy myös karjalassa, mutta se saattaa olla lainaa suomesta.
SKES 1978 viemäri; Jussila 1998 viemäri; SSA 2000 viemäri.
1480

vieno
Hiljaista, heikkoa, pehmeää ym. merkitsevällä vieno-sanalla on vastine useissa
lähisukukielissä. Näitä ovat inkeroisen veeno, karjalan vieno, lyydin vien, vepsän
ven ja vatjan veeno. Sanan alkuperästä ei ole muuta varsinaista selitystä kuin että
se kuuluu etymologisesti yhteen pehmeää, upottavaa, taipuisaa, notkeaa ym. mer-
kitsevän vento-sanan kanssa. Tälläkin on vastineita itämerensuomalaisissa kielissä.
Sanaa vento on arveltu germaaniseksi lainaksi, mutta kantagermaanin *swenpo- tai
*swinpa- näyttää merkinneen mm. vahvaa, voimakasta ja tervettä eikä merkityk-
seltään tunnu sopivan itämerensuomen sanojen yhteyteen. On kuitenkin olemassa
myös muita adjektiivipareja, joissa germaanisen lähtömuodon ja itämerensuomeen
saadun lainan merkitykset poikkeavat toisistaan huomattavasti (—» harras). Suomen
kirjakielessä vieno on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
Vento on tullut käyttöön Henrik Argillanderin laatimassa hautakirjoituksessa 1744.
SKES 1978 vento1, vento2\ vieno; Hofstra 1985 355-356; Jussila 1998 vento, vieno; Nikkilä 1998
97; SSA 2000 vento1, vento2, vieno.
vieras
Sanalla on etymologisia vastineita kaikissa lähisukukielissä. Näitä ovat esim. karja-
lan vieras, vepsän veraz , vatjan vööraz ja viron vööras. Kaikki ovat johdoksia van-
hemmasta —> vieri-sanasta, jolla on vastineita saamessa ja mordvassa. Vieri-sanan
alkuperäinen merkitys lienee ollut 'reuna, sivu', joten vieras on alkuaan tarkoittanut
syrjässä olevaa tai sivullista. Suomen kirjakielessä vieras on esiintynyt Agricolasta
alkaen. Agricola on käyttänyt myös johdosverbiä vieraantua.
SKES 1978 vieri; Jussila 1998 vieraantua, vieras; SSA 2000 vieras.
vieri
Sanalla vieri on vastineita useissa lähisukukielissä sekä saamessa ja mordvassa. Näitä
ovat esim. karjalan vieri, vepsän ver, viron veer, luulajansaamen vierra 'kunnas,
harju' ja mordvan ver- 'ylä'. Sanan alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *were.
Nykysuomessa vieri ei juurikaan esiinny itsenäisenä substantiivina, vaan enimmäk-
seen yhdyssanojen tai johdosten rakenneosa tai sitten eri taivutusmuotoihin jähmet-
tyneenä adverbina tai postpositiona, esim. muodoissa viereen, vieressä, vierellä jne.
Suomen kirjakielessä vieri on esiintynyt Agricolasta alkaen monissa eri taivutusmuo-
doissa. Agricolalla on myös johdokset vieroa ja vieroittaa. Adjektiivijohdos viereinen
on tullut kirjakieleen Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787, samoin adverbit vie-
retyksin ja vieretysten. Viettävää rinnettä merkitsevä vieru on mainittu ensi kertaa
Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1978 vieri; UEW 1988 820-821; Jussila 1998 viereinen, vieretyksin, vieretysten, vieri, vieroa,
vieroittaa, vieru; SSA 2000 vieri.
1481

vieriä
Verbi vieriä on johdos samasta vanhasta sanavartalosta, joka suomessa esiintyy sub-
stantiivina —» vieri. Murteissa ja vanhassa kirjakielessä verbi esiintyy myös lyhyem-
mässä, johtamattomassa muodossa vierrä, jolla on tarkkoja vastineita lähisukukie-
lissä ja saamessa. Näitä ovat esim. karjalan vierräy vepsän verda ja saamen fierrat.
Verbistä vierrä on muodostettu johdos viertää, joka tarkoittaa kasken polttamista
siirtämällä, käytännössä usein vierittämällä, palavia puita paikasta toiseen. Suomen
kirjakielessä vieriä on esiintynyt Agricolasta alkaen, samoin tämän johdos vierit-
tää. Sen sijaan kantaverbi vierrä on mainittu ensi kertaa vasta Kristfrid Gananderin
Mythologia Fennicassa 1789 ja viertää Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1978 vierrä; Jussila 1998 vierittää, vieriä, vierrä, viertää; SSA 2000 vierrä.
vierre
Maltaista valmistettua oluen keskeistä ainesosaa merkitsevällä vferre-sanalla on vas-
tineita muutamissa lähisukukielissä, esim. vatjassa ja virossa virre ja liivissä virdig.
Sana on germaanista lainaa, jonka kantagermaanista alkumuotoa *wertes- edustavat
mm. nykyruotsin vört ja nykysaksan Wurze. Sanojen yhteenkuuluvuus on havaittu
jo 1700-luvulla. Suomen kirjakielessä vierre on ensi kertaa mainittu Ericus Schrode-
ruksen sanakirjassa 1637.
SKES 1978 vierre; Jussila 1998 vierre; SSA 2000 vierre.
viesti
Sanan etymologisia vastineita ovat inkeroisen veesti, karjalan viesti, lyydin viesi,
vepsän veit' ja vatjan veesti. Itämerensuomen sanat ovat lainaa venäjän sanasta vesi,
jonka merkityksiä ovat sanoma, viesti, tieto; huhu, uutinen'. Suomen kirjakieleen
viesti on tullut 1800-luvun alkupuolella, ja sen on leviämistä on vauhdittanut Uuden
Kalevalan (1849) kieli. Sanaa on tiettävästi ensimmäisenä käyttänyt Elias Lönnrot
vienalaisissa kansanrunomuistiinpanoissaan 1836.
Rapola 1960 viesti; SKES 1978 viesti; SSA 2000 viesti.
vieteri
Jousta merkitsevä vieteri on lainaa ruotsin sanasta fiäder, joka alun perin on mer-
kinnyt sulkaa tai höyhentä. Vastaavalla tavalla kaksimerkityksinen on myös saksan
Feder, ja yhdistävänä merkitystekijänä on arvattavasti ollut höyhenille ja metallijou-
sille ominainen elastisuus. Suomen kirjakieleen vieteri on tullut 1800-luvun alussa.
Ensiesiintymä on Kustaa Renvallin sanakirjassa 1826.
Kluge - Mitzka 1960 Feder; SKES 1978 vieteri; SSA 2000 vieteri.
1482

viettää
Ikivanhan —> viedä-vevbin johdoksella viettää on vastineita myös useissa lähisuku-
kielissä, esim. karjalassa vietteä viettää, kuluttaa aikaa; saattaa, johdattaa, taluttaa,
kuljettaa' ym., vatjassa veettää 'viettää (aikaa, juhlaa)', virossa viita 'kuluttaa t. hukata
aikaa'. Johdostyyppi on ikivanha, joten viettää-verbi voi periaatteessa olla yhtä vanha
kuin kantaverbi viedä. Suomen kirjakielessä viettää on esiintynyt Westhin tekstistä
ja Agricolasta alkaen.
SKES 1978 viettää; Jussila 1998 viettää; SSA 2000 viettää.
viha
Suomen W/za-sanalla on etymologinen vastine kaikissa lähisukukielissä sekä permi-
läiskielissä. Näitä ovat inkeroisen, vepsän, vatjan ja viron viha, liivin vija, udmur-
tin voz ja komin vez 'kateus'. Vihantunteen lisäksi sana merkitsee monissa kielissä
myrkkyä, etenkin käärmeen myrkkyä. Suomessa ja karjalassa viha voi merkitä lisäksi
tulehdusta ja vanhojen tautiuskomusten mukaan myös maagista voimaa, joka aihe-
uttaa sairauksia. Sana on alkuaan arjalainen eli indoiranilainen laina, jonka alku-
muotoa *visa- edustavat mm. avestan visa- 'myrkky' ja pehlevin vis 'myrkky, sappi'.
Myrkky, sappi ja vihreä väri on vanhastaan yhdistetty toisiinsa (-» vihreä), joten on
luonnollista, että myös niihin viittaavat sanat ovat samaa juurta. Verbi vihata voi-
daan selittää joko johdokseksi v/fta-sanasta tai sitten erilliseksi arjalaiseksi lainaksi,
jonka lähtömuodoksi sopisi kanta-arjan *dvis- vihata'. Tässä jälkimmäisessä tapauk-
sessa se ei etymologisesti kuuluisi lainkaan W/za-substantiivin yhteyteen.
Sekä viha että vihata ovat esiintyneet suomen kirjakielessä Agricolasta alkaen,
samoin verbi vihastua. Agricolassa on myös johdosadjektiivi vihainen ja tästä muo-
dostettu ominaisuudennimi vihaisuus. Muurahaista merkitsevä viholainen on mai-
nittu tulkkisanakirjassa Variarum rerum vocabula 1644. Murteissa viholainen tai
vihulainen voi tarkoittaa myös nokkosta. Johdosverbi vihottaa tai vihoittaa, joka
myös on esiintynyt kirjakielessä Agricolasta alkaen, merkitsee vihreänä kukoista-
mista ja paljastaa mielenkiintoisella tavalla vzTza-sanan alkuperäisen yhteyden vih-
reään väriin. Sama yhteys näkyy johdosadjektiivissa vihanta, joka on tullut kirjakie-
leen 1760 eräässä Abraham Achreniuksen hengellisessä kirjoituksessa. Tällä johdok-
sella on vastineita myös eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan vihanta ja lyydin ja
vepsän vihand, joten kirjakielinen ikä ei anna oikeaa kuvaa johdoksen todellisesta
iästä.
Joki 1973 346-347; SKES 1978 viha; UEW 1988 823-824; Jussila 1998 viha, vihainen, vihaisuus,
vihanta, vihastua, vihata; Parpola 1999 PP 201-202; SSA 2000 viha.
vihdoin
Sanan vastineita ovat vepsän vihtoi 'ennen; kauan sitten', vatjan vihhöö 'vihdoin' ja
saamen fas 'taas'. Sanan vartalon alkuperäiseksi muodoksi voidaan rekonstruoida
*vista, josta suomen vihdoin on monikollinen instruktiivimuoto. Suomen vanhassa
1483

kirjakielessä vihdoin on voinut merkitä myös '(yhden) kerran', ja sanavartalon alku-
peräinen merkitys näyttääkin olevan 'kerta'. Kerran merkitys tulee tavallaan esiin
myös sanontatavassa vihdoin viimein. Ollessaan alkuosana yhdyssanoissa vihovii-
meinen tai vihonviimeinen on vihdoin puhekielelle ominaisella tavalla lyhentynyt.
Sanan vartalo on selitetty indoeurooppalaiseksi lainaksi, jonka rekonstruoitua
alkumuotoa *vih-to/ta- edustaa mm. muinaisintian vita 'rivi'. Samasta juuresta
juontuvat mm. ranskan kertaa merkitsevä fois ja latinan tietä merkitsevä via. Suo-
men kirjakielessä vihdoin on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1978 vihdoin; Koivulehto Vir. 1986 172; Jussila 1998 vihdoin; SSA 2000 vihdoin.
viheliäinen
Sanalla ei ole varmoja vastineita sukukielissä, ja sen alkuperää on selitetty kahdella
tavalla. Yhden selityksen mukaan se kuuluisi viha-sanan johdannaisiin, mutta johto-
suhde näyttää epäsäännölliseltä ja vaikealta perustella. Välivaiheeksi on esitetty sanaa
viheläy joka mm. lounaissuomalaisissa murteissa merkitsee tuleentumatonta, vihan-
taa (viljaa), mutta tämä voi selittyä myös —> vzTireä-sanueeseen kuuluvan viherä-
sanan variantiksi. Selitys edellyttää lisäksi merkityksenmuutosta 'tuleentumaton,
vihanta' —»'kurja, huono', mikä tekee koko selityksen mutkikkaaksi, joskaan ei mah-
dottomaksi. Toinen vaihtoehto on, että viheliäinen on johdos germaanisperäisestä
lainavartalosta, jonka kantagermaaniseksi alkumuodoksi on rekonstruoitu *wipe-
lia-. Tällä on ollut alkuaankin negatiivisia merkityksiä, sanan myöhempiä edustajia
ovat mm. muinaisyläsaksan withillo 'kaksineuvoinen, luonnoton' ja muinaisenglan-
nin widl 'lika'. Suomen kirjakielessä on viheliäistä muistuttavia muotoja ollut alusta
alkaen, Westhin tekstissä viheläinen ja Agricolalla vihiläinen. Nykymuoto viheliäi-
nen on mainittu Jaakko Finnon rukouskirjan toisessa painoksessa 1615. Sanan muo-
don variaatio voi viitata siihen, ettei sana ole assosioitunut mihinkään kielessä van-
hastaan olleeseen sanaan, ja tällä tavoin tukea oletusta lainaperäisyydestä.
Karsten 1915 82; SKES 1978 viheliäinen; Hofstra 1985 113; Jussila 1998 viheliäinen; SSA 2000
viheliäinen.
vihi
Aitaa, etenkin linnunansan johdeaitaa merkitsevällä vihi-sanalla on vastine itäisissä
itämerensuomalaisissa kielissä, esim. karjalassa vihey lyydissä vihki ja vepsässä vihtö.
Rakenteeltaan vihi on takaperoisjohdos verbistä —> vihjata. Se on siis sananmukai-
sesti rakennelma, joka ohjaa oikeaan suuntaan. Suomessa sanaa on alettu käyttää
myös vertauskuvallisesti tiettyyn suuntaan ohjaavan aavistuksen tai ennakkotiedon
merkityksessä. Suomen kirjakielessä vihi on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuk-
sen sanakirjassa 1745.
Ojansuu Vir. 1909 58; SKES 1978 vihi; Jussila 1998 vihi; SSA 2000 vihi.
1484

vihjata
Verbillä on etymologinen vastine ainoastaan karjalassa, jossa vihjata merkitsee 'neu-
voa, johdattaa; vihjata; vilkaista'. Se on selitetty lainaksi germaanisesta vartalosta
*wisja-> jonka edustajia germaanisissa nykykielissä ovat esim. saksan weisen 'osoit-
taa, näyttää' ja ruotsin samaa merkitsevä visa. Samaan etymologiseen yhteyteen kuu-
luvalla —» viTii-sanalla on itämerensuomessa hieman laajempi levikki. Suomen kir-
jakielessä vihjata on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745 ja
tämän johdos vihjaus Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
SKES 1978 vihi; Koivulehto 1986 38 269, 289; Jussila 1998 vihjata, vihjaus; SSA 2000 vihi.
vihkiä
Verbillä on tarkat vastineet inkeroisessa ja vatjassa, mutta nämä ovat todennäköi-
sesti lainaa suomesta, sillä verbi lienee lainattu vasta keskiajalla muinaisruotsista eikä
siis voi juontua kantasuomalaiselta ajalta. Muinaisruotsin vighia on merkinnyt 'vih-
kiä, pyhittää', ja nykyruotsissa sen vastine on samaa merkitsevä viga. Periaatteessa
on mahdollista, että vihkiä olisi vanhempikin germaaninen laina, mutta kun se on
tyypillisesti kirkollisiin yhteyksiin kuuluva sana, on todennäköistä, että se on lainau-
tunut vasta kristinuskon leviämisen jälkeen. Suomen kirjakielessä vihkiä on esiinty-
nyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen.
Thomsen 1869 160; H. J. Streng 1915 257; SKES 1978 vihkiä; Hofstra 1985 229; Hahmo 1994 GA
194; SSA 2000 vihkiä.
vihko
Sanalla on etymologisia vastineita useissa lähisukukielissä. Näitä ovat esim. karjalan
ja vatjan vihko sekä lyydin, vepsän ja viron vihk. Nämä merkitsevät yleensä kimppua
tai nippua, esim. niinestä tai kortteesta sidottua nippumaista pesuvälinettä eli huosi-
ainta. Sana on selitetty germaaniseksi lainaksi, jonka alkumuotoa *wiska- tai *wiskö-
edustaa esim. nykyruotsin viska 'harja, huisku, huosiain'. Suomen kirjakielessä vihko
on ensi kertaa esiintynyt jälkiosana yhdyssanassa heinävihko vuonna 1616 Thomas
Careliuksen suomentamassa kertomuksessa Jerusalemin surkeasta hävityksestä.
Paperista sidotun kirjasen merkityksen vihko on saanut vasta J. V. Snellmanin sano-
malehdessä Maamiehen Ystävä vuonna 1845.
Setälä 1912-1913 FUF 13 471; Rapola 1960 vihko; SKES 1978 vihko; Hofstra 1985 83; Jussila 1998
vihko; SSA 2000 vihko.
vihma
Hiljaista sadetta merkitsevä vihma on johdos samasta onomatopoeettisesta varta-
losta, joka esiintyy myös verbissä vihistä. Tämän äänneasu jäljittelee hiljaista sihi-
sevää tai vinkuvaa ääntä. Verbillä vihistä on vastine vain virossa (vihiseda)y mutta
viTzmfl-sanalla on vastineet kaikissa lähisukukielissä. Näitä ovat esim. karjalan ja vat-
1485

jan vihma, vepsän ja viron vihm sekä liivin vim. Suomen kirjakielessä vihma on
esiintynyt Agricolasta alkaen. Agricolalla on myös yhdyssana vihmasade.
SKES 1978 vihistäy vihma; Jussila 1998 vihma, vihmasade; SSA 2000 vihma.
vihne
Ohran tai rukiin Siikasta merkitsevällä v*7me-sanalla on tarkka vastine inkeroisessa
ja karjalassa, mutta ei muissa sukukielissä. Naapurikielistä ei löydy vastaavanlaista
sanaa, joten minkäänlaista lainaetymologiaa ei W/me-sanalle ole voitu esittää, eikä
sitä voi selittää myöskään johdokseksi mistään oman kielen muusta sanasta. Sanaa
on joskus arveltu ve/mä-sanan rinnakkaismuotona esiintyvän ve/me-sanan varian-
tiksi, mutta äänteellisten ongelmien lisäksi vihne-s&nan merkitykset viittaavat sel-
västi muihin viljalajeihin kuin vehnään. Tämä viimeksi mainittu seikka saattaa kui-
tenkin johtua siitä, että nykyisin viljeltävä leipävehnä on vihneetön. Sen sijaan aiem-
min viljellyissä vehnälajeissa (yksijyvävehnä, emmervehnä ym.) on ollut vihneet, ja
myös spelttivehnästä ja leipävehnästä tunnetaan sekä vihneellisiä että vihneettömiä
muotoja. Sanan alkuperä on joka tapauksessa toistaiseksi epäselvä. Suomen kirjakie-
lessä vihne on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa.
SKES 1978 vihne; Rousi 1997 64-76; Jussila 1998 vihne; SSA 2000 vihne.
vihollinen
Vihamiestä, vastustajaa yms. merkitsevä vihollinen on johdos sanasta —> viha.
Viho(i)llinen tarkoittaa siis sananmukaisesti sellaista, jolla on paljon vihaa. Suomen
kirjakielessä vihollinen on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen.
SKES 1978 viha; Jussila 1998 vihollinen; SSA 2000 viha.
vihreä
Adjektiivilla vihreä tai alkuperäisemmältä muodoltaan viherä on etymologisia vasti-
neita sekä lähi- että etäsukukielissä. Näitä ovat inkeroisen vihheerä, vepsän ja vatjan
viher, liivin vVri 'keltainen' ja marin uzar 'vihreä, nuori'. Aiemmin on samaan yhtey-
teen laskettu myös unkarin virity virui 'kukkia, vihannoida', mutta tämä rinnastus on
myöhemmin hylätty. Suomen viherä tai vihreä vastineineen on selitetty johdokseksi
vanhemmasta sanavartalosta *wisa, joka on merkinnyt vihreää (—> viha). Adjektiivit
viheriä, viherjä ja viheriäinen ovat tämän edelleenjohdoksia. Suomen kirjakielessä
viheriä ja viheriäinen ovat esiintyneet Agricolasta alkaen, ja vihreä on ensi kertaa
mainittu Maskun Hemmingin suomentamassa hurskaiden laulujen kokoelmassa
1616.
Joki 1973 346; SKES 1978 vihreä; Jussila 1998 viheriä, viheriäinen, vihreä; SSA 2000 vihreä.
1486

vihta
Sanan tarkkoja etymologisia vastineita ovat inkeroisen ja vatjan vihta sekä viron viht.
Perinteisen selityksen mukaan vihta on lainaa venäjästä, jossa sanaa nykyään edus-
taa murteellinen vehot' tai vihot 'tukko; pesurätti; huosiain\ Lainaselitystä puoltaisi
se, että myös muiden vastaavanlaisten välineiden nimitykset ovat lainoja (—» vasta,
vihko), mutta toisaalta ongelmia aiheuttaa se, että vihta on suomessa tyypillisesti
länsimurteinen sana, ei itäinen, niin kuin venäläiset lainat maantieteellisistä syistä
yleensä ovat. Sana olisi voinut kiertää Länsi-Suomeen viron kautta, mutta kun pesu-
ja saunomisvälineenä käytetyt kimput ovat todennäköisesti olleet Länsi-Suomessa jo
vanhastaan tuttuja, tuntuu epäuskottavalta, että vanhalle välineelle olisi lainattu uusi
nimi näin mutkikasta tietä. Toinen selitysmahdollisuus on, että vihta liittyisi joh-
doksena samaan onomatopoeettiseen sanaperheeseen kuin —» vihma ja vihistä. Ver-
biä vihmoa käytetään usein kuvaamaan veden sirottamista vihdan tai muun kimp-
pumaisen välineen avulla. Saunavastan merkityksessä vihta on ensi kertaa mainittu
suomen kirjakielessä Henrik Florinuksen sananlaskukokoelmassa 1702.
SKES 1978 vihta; Koivulehto Kieliposti 1990 3 28-29; Jussila 1998 vihta; SSA 2000 vihta.
vihuri
Rajua tuulenpuuskaa merkitsevän vz7z«n-sanan vastineita ovat karjalan vihuri ja vep-
sän vihof. Inkeroisessa melko voimakasta tuulta voi luonnehtia adjektiivilla vihheerä,
viron murteissa tuulispäästä tai vihurista käytetään nimitystä viherik. Sanajoukossa
on ilmeisesti aineksia usealta taholta, mm. —> vf/ia-sanueesta, mutta vihuri voi selit-
tyä suoraksi lainaksi venäjän tuulenpuuskaa merkitsevästä sanasta vihf, joka mur-
teissa esiintyy myös asussa vihof tai vihof. Suomen painettuun kirjakieleen vihuri on
tullut vuonna 1777 Erik Frosteruksen kirjoittamassa onnittelurunossa.
Mikkola 1894 100; SKES 1978 vihuri; Jussila 1998 vihuri; SSA 2000 vihuri.
vihvilä
Sanalla on etymologinen vastine ainoastaan karjalassa, jossa vihviläine merkitsee
vihvilää (Juncus) tai saraa (Carex). Suomen kansankielessä vihvilä on merkinnyt
mm. useita saralajeja (Carex), niittyvillaa (Eriophorum), Juncus- tai Poa-suvun hei-
näkasveja tai suolaheinää. Vihvilä on selitetty vanhaksi balttilaiseksi lainaksi, jonka
vastine nykyliettuassa on vihvilää tai saraa ym. merkitsevä viksvä. Suomen kirjakie-
lessä vihvilä on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
Thomsen 1890 242; Suhonen 1936 88-91,94,146,147,186-188, 275, 342, 380;; SKES 1978 vih-
vilä; Jussila 1998 vihvilä; SSA 2000 vihvilä.
viikate
Sanalla on etymologinen vastine kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä. Näitä ovat
esim. karjalan viikatehy lyydin vikateh, vatjan vikahtö ja liivin vikärt. Alkuperä on
1487

epäselvä. Sanan äännerakenne on itämerensuomen kannalta outo, ja mahdollisesti
sana onkin balttilainen laina, vaikka latviasta esitetty vastine izkapts 'viikate* ei ään-
teellisesti täysin vastaa itämerensuomen sanaa. Monet maatalouskulttuuriin liitty-
vät sanat ovat lainoja joko balttilaisista tai germaanisista naapurikielistä. Toisaalta
viikate-sanaa on arveltu alkuperältään deskriptiiviseksi sanaksi, joka olisi viitannut
nopeaan liikkumiseen. Murteista ei kuitenkaan löydy sellaisia liikkumista merkit-
seviä sanoja, joiden johdokseksi viikate-sanan voisi yksiselitteisesti tulkita. Aivan
nuori sana ei viikate missään tapauksessa ole, koska sillä on laajalti vastineita lähisu-
kukielissä. Suomen kirjakielessä viikate on ensi kertaa mainittu Kristfrid Ganande-
rin sanakirjassa 1787 asussa viikates.
Nieminen Vir. 1957 23-33; SKES 1978 viikate; Jussila 1998 viikate; SSA 2000 viikate.
viikinki
Muinaisskandinaavisia, lähinnä purjehtimalla liikkuneita kauppiaita ja sotureita
merkitsevä viikinki on lainaa ruotsin sanasta viking, joka alkuaan on alkuaan selitetty
johdokseksi lahtea merkitsevästä sanasta vik. Tämän mukaan alkuperäiset viikingit
olisivat saattaneet olla lahdenpoukamissa piileksiviä merirosvoja. Ruotsissa sana on
ollut käytössä jo ennen varsinaista viikinkiaikaa (800-1050). Suomen kirjakielessä
viikinki on tullut käyttöön vasta 1800-luvun loppupuolella, ja se on toisaalta viitan-
nut muinaisiin skandinaavisiin kauppamiehiin ja sotureihin, toisaalta poliittisena
terminä kiihkomielisiin ruotsalaisuuden kannattajiin. Tämä jälkimmäinen käyttö-
tapa juontui Helsingissä ilmestyneestä Vikingen-nimiststä. sanomalehdestä.
Meurman 1890 viikingit; Hellquist 1939 viking, SSA 2000 viikinki.
viikko
Seitsemän päivän mittaista ajanjaksoa merkitsevä viikko on germaanista alkuperää,
samaa juurta kuin nykyruotsin vecka. Germaaninen alkumuoto *wikön on alkuaan
merkinnyt vaihdosta, ja tämä merkitys on kytkeytynyt kuun vaiheisiin siten, että
"viikko" on alkuaan tarkoittanut 14 päivän pituista ajanjaksoa. Seitsenpäiväisen vii-
kon käsitteen germaanit ovat ilmeisesti oppineet roomalaisilta. Suomen murteissa
viikko on vanhastaan esiintynyt merkityksessä 'pitkähkö aika', ja sama merkitys
esiintyy mm. Kalevalassa ja muussakin kirjallisuudessa 1800-luvulle asti nykymer-
kityksen ohella. Sana on lainautunut myös eräisiin suomen lähisukukieliin: lyydin
vikon merkitsee 'kauan', ja karjalan viikko on vanhastaan tarkoittanut 'pitkää aikaa'.
Nykyinen seitsemän päivän jakson merkitys lähisukukielissä on lainaa suomesta. Se
on juurtunut eurooppalaiseen ajatteluun kristinuskon myötä. Suomen kirjakielessä
viikko on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Hellquist 1939 vecka; SKES 1978 viikko; Jussila 1998 viikko; SSA 2000 viikko.
1488

viikset
Sanalla ei ole varmoja etymologisia vastineita sukukielissä, karjalan viiksi, viikset
saattaa olla lainaa suomesta. Suomessakaan sana ei vaikuta vanhalta, se on ensi kertaa
esiintynyt alkuosana yhdyssanassa viiksihuuli Jaakko Juteinin kirjoitelmassa vuonna
1810. Rinnakkaismuotona Elias Lönnrotin sanakirjassa 1880 mainitaan myös vipset
tai viipset, joten äännevaihtelusta päätellen viikset voisi olla nuori deskriptiivisana.
SKES 1978 viikset; Jussila 1998 viiksi; SSA 2000 viikset.
viikuna
Suomen viikuna on lainaa ruotsin sanasta fikon, mutta sanan alkujuuret ovat lati-
nassa, jossa/fcHS tarkoittaa sekä viikunahedelmää että viikunapuuta. Latinan sana on
myöhemmin lainattu suomeen huonekasvin nimenä/nfcws. Suomen kirjakielessä vii-
kuna on esiintynyt Agricolasta alkaen, sillä Raamatussa kerrotaan sekä viikunoista,
viikunapuista että viikunanlehdistä. Itse sana saattaa olla vanhempikin, sillä Suo-
meen on todistettavasti tuotu oikeita viikunoita jo keskiajalla.
H. J. Streng 1915 258; SKES 1978 viikuna; Hahmo 1994 335-336; Jussila 1998 viikuna; SSA 2000
viikuna; Lempiäinen 2003.
viila
Hiomiseen ja silottamiseen tarvittavaa työvälinettä merkitsevä viila on lainaa ruot-
sin sanasta fil. Verbi viilata voi olla joko vn/a-sanan johdos tai sitten erillinen laina
ruotsin verbistä fila. Sekä viila että viilata on ensi kertaa mainittu Ericus Schrode-
ruksen tulkkisanakirjassa 1637, tosin/-aikuisina kumpikin. Nykyasussaan viila on
mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
Renvall 1826 316; SKES 1978 viila; Jussila 1998 viila, viilata; SSA 2000 viila.
viili
Piimitettyä maitoa merkitsevä viili Xaifiili on lainaa suomenruotsin sanasta/*/. Suo-
men kirjakielessä se on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745
asussani///. Yhdyssana viilipytty mainitaan ensi kertaa Kristfrid Gananderin sanakir-
jassa 1787. Viilipytystä on tullut rauhallisuuden vertauskuva, sillä piiminyt maito ei
hölsky samalla tavoin kuin tuore.
SKES 1978 viili; Jussila 1998 viilu viilipytty; SSA 2000 viili.
viiltää
Verbillä on vastineita itäisissä lähisukukielissä, esim. inkeroisen viiltää 'kyntää viil-
toauralla', karjalan viilteä leikata, viiltää' ym., lyydin vlldä leikata (kangas)' ja vep-
sän vllda 'leikata'. Se voidaan selittää johdokseksi yksinkertaisemmasta verbistä viillä
'leikata', joka puolestaan lienee vanhemman, leikkaamista merkitsevän *vye-varta-
1489

lon johdos. Tämän viimeksi mainitun vartalon edustaja on saamen verbi vadjat 'lei-
kata*. Suomen kirjakielessä viiltää on ensi kertaa mainittu vuonna 1700 J. G. Calam-
niuksen sepittämässä riemurunossa, joka kertoi Narvan taistelusta.
SKES 1978 viillä; Jussila 1998 viiltää; SSA 2000 viillä.
viima
Sanalla on etymologinen vastine ainoastaan karjalassa, jossa viima merkitsee tuulta,
uhoa tai vetoa. Rakenteensa puolesta sana voi selittyä johdokseksi, jossa vartalona on
äänteellisesti motivoitu, vinkuvaa ääntä jäljittelevä vii- ja jälkiosa suomensukuisissa
kielissä ikivanha ja hyvin monikäyttöinen -ma-johdin. Suomen kirjakielessä viima
on ensi kertaa mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan teki
omistamaansa Daniel Jusleniuksen sanakirjan kappaleeseen vuoden 1770 jälkeen.
Hakulinen 1933 98-101; SKES 1978 viima; Jussila 1998 viima; SSA 2000 viima.
viime
Sanalla on vastineita lähisukukielissä, joskin näiden johdinosat saattavat poiketa
toisistaan. Näitä ovat esim. karjalan viime, viima, viimi, viimoi 'viime', vatjan vii-
min Viimeinen', viron viimne Viimeinen' ja liivin vimi Viimeinen'. Nämä kaikki on
selitetty johdoksiksi vanhemmasta *vw>/e-vartalosta, jonka merkitys olisi ollut 'pää,
loppu'. Tästä juontuvaksi on arveltu unkarin sanaa veg 'loppu' sekä mahdollisesti
myös komin sanaa vyj 'keskusta', jolle tosin on esitetty myös toisenlainen etymolo-
gia. Alkuperäinen vartalo *wirje- olisi itämerensuomalaisena yhteisaikana odotuk-
senmukaisesti muuttunut asuun *vn-. Suomessa vastaava vartalo ei esiinny itsenäi-
senä substantiivina.
Suomen kirjakielessä mainitun vn-vartalon johdoksista viimeinen on tavallinen
jo Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista lähtien. Etenkin attribuuttina
esiintyessään tämä on voinut olla myös muodossa viime(i)s, jonka merkitys on ollut
joko 'viimeinen' tai 'viime'. Muoto viime on ollut harvinainen ennen 1800-lukua.
Instruktiivimuotoinen adverbi viimein on ollut käytössä Agricolasta alkaen. Transla-
tiivimuotoinen viimeksi on esiintynyt ensi kertaa vuonna 1797 Juhana Frosteruksen
teoksessa Hyödyllinen Huwitus Luomisen Töistä.
SKES 1978 viime; UEW 1988 575, 587; Jussila 1998 viimein, viimeinen, viimeksi; SSA 2000 viime.
viina
Sanalla on vastine useimmissa lähisukukielissä, esim. inkeroisessa, karjalassa ja vat-
jassa viina, vepsässä ja virossa viin. Itämerensuomen viina on vanha germaaninen
lainasana, jonka kantaskandinaavista alkumuotoa *wina edustaa nykyruotsin vin.
Germaanisten kielten *wina on lainaa latinan sanasta vlnum 'viini'. Suomen kirja-
kielessä viina on esiintynyt Agricolasta alkaen, mutta vanhimmissa lähteissä se mer-
kitsee viiniä, ei tislaamalla valmistettua viinaa. Agricolalla on myös sana viinamarja
1490

merkityksessä 'viinirypäle ja viinapuu merkityksessä Viiniköynnös'. Monissa suo-
men murteissa viinimarjoja nimitetään vieläkin viinamatjoiksi.
Thomsen 1869 44; SKES 1978 viina; Hofstra 1985 36; Jussila 1998 viina, viinamarja, viinapuu;
SSA 2000 viina.
viineri
Leivonnaisen nimitys viineri on saksalaista ääntämystä mukaileva laina sanasta Wie-
ner, jota on käytetty alkuosana kaulimalla ja kääntämällä leivottujen, hiivalla koho-
tettujen vehnästen nimen alkuosana. Leivonnaisten nimi on ruotsiksi ollut wiener-
bröd, ja tämä on käännetty suomeen wienerleiväksi tai wieninleiväksi. Pitkä nimitys
on käytännössä lyhennetty käyttämällä siitä vain alkuosaa wieneri tai suomalaisit-
tain viineri. Nykysuomen sanakirjassa (1951-1961) leivonnaiseen viittaavana haku-
sanana on vielä osittainen käännöslaina xvienerleipä. Samanaikaisessa puhekielessä
on kuitenkin käytetty jo lyhyempää muotoa viineri.
Hämäläinen Vir. 1956 225; SSA 2000 viineri.
1 viini 'rypäleistä valmistettu alkoholijuoma'
Suomen viini on nuorehko laina ruotsin sanasta vin. Periaatteessa sama sana on
myös —> viina, mutta tätä ei ole lainattu ruotsista vaan ruotsia edeltäneestä germaa-
nisesta kielimuodosta. Sanaa viini on suomen kirjakielessä alettu käyttää vasta 1830-
luvulta lähtien, tätä ennen on vastaavassa merkityksessä esiintynyt viina.
SKES 1978 viini; SSA 2000 viini.
2 viini 'nuolikotelo'
Sanalla ei ole etymologisia vastineita sukukielissä, eikä se myöskään esiinny suomen
murteissa. Sen alkuperästä ei ole ollut mitään varsinaista selitystä, joten paremman
puutteessa sitä on pidetty vanhana omaperäisenä sanana. Äskettäin on kuitenkin
esitetty, että se kuuluisi äänteellisenä varianttina vanhan kantohihnaa merkitsevän
vii/efce-sanan yhteyteen. Sanalla viileke on vastineita sekä lähisukukielissä että saa-
messa, ja nämä merkitsevät mm. repun tai kontin kantohihnaa. Vn/efce-sanan rin-
nakkaismuotona esiintyy hämäläismurteissa myös viineke, viinike tai viines, ja var-
sinkin jälkimmäinen tuntuisi sopivan hyvin nuolikoteloa merkitsevän vnm-sanan
lähtökohdaksi. Suomen kirjakielessä viini on esiintynyt Agricolasta alkaen, mutta se
on aina ollut sävyltään selvästi kirjakielinen sana.
Ahlqvist 1871 213; Jussila 1998 viini; Nikkilä 2000 17-18; SSA 2000 viini.
viipale
Sanalla on vastineita itäisissä lähisukukielissä, esim. karjalassa viipaleh, lyydissä
bibalöh ja vepsässä vibalöh. Se on todennäköisesti johdos samasta verbivartalosta
1491

*vije-, josta on johdettu myös verbit viillä ja —» viiltää. Suomen kirjakielessä viipale
on ensi kertaa mainittu vuoden 1785 almanakassa.
SKES 1978 viipale; Jussila 1998 viipale; SSA 2000 viipale.
viipyä
Verbillä on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. karjalassa viipyö, vatjassa viipiiä,
virossa viibida ja liivissä vibö 'oleskella, myöhästyä'. Rakenteeltaan se on selvästi joh-
dos, ja kannaksi sopii sama vanha vartalo *wirje-, joka on perustana myös sanassa —»
viime. Suomen kirjakielessä viipyä on esiintynyt Agricolasta alkaen. Agricolalla on
myös johdokset viivytellä, viivytys ja viivyttää.
SKES 1978 viipyä; Jussila 1998 viipyä* viivytellä, viivyttää, viivytys; SSA 2000 viipyä.
viiriäinen
Pientä peltokanaa (Coturnix coturnix) merkitsevä viiriäinen on aiemmin selitetty
johdokseksi sanasta —» viiru, jolloin nimen perusteena voisi olla viiriäisen selkäpuo-
len kellanruskea raidoitus. Viiriäistä pääsee kuitenkin Suomessa näkemään äärim-
mäisen harvoin, ja sana viiriäinen on saanut nykymerkityksensä suhteellisen myö-
hään; se on esiintynyt nykyiseen lajiin viittaavana rinnakkaisnimenä ensi kertaa
Magnus von Wrightin ja J. A. Paimenin lintukirjassa 1873 ja varsinaisena nimenä J.
A. Malmbergin teoksessa Suomen luurankoiset 1882, tätä ennen se on useissa läh-
teissä ollut käytössä peltopyyn (Perdix perdix) nimenä. Peltopyy ei ole huomiota
herättävän raidallinen, joten nimi voi viitata pikemmin linnun metallisen kirahta-
vaan ääntelyyn kirr-ik kirr-ik tai krip-krip-krip. Useat linnunnimet perustuvat linnun
äänen jäljittelyyn. Esimerkiksi tervapääskyä on nimitetty viiripääskyksi tai viiriäis-
pääskyksi juuri ääntelynsä perusteella.
SSA 2000 viiru; Häkkinen 2003 Luo, Lm, L243.
viiru
Sanalla on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. inkeroisessa, karjalassa ja vatjassa
viiru, virossa viir ja liivissä virg. Se on todennäköisesti johdos samasta leikkaamista
merkitsevästä vartalosta *vije-, josta on muodostettu myös verbi —» viiltää. Suomen
kirjakieleen raitaa, juovaa yms. merkitsevä viiru on tullut vasta 1800-luvun alussa,
ensiesiintymä lienee Kustaa Renvallin sanakirjassa 1826.
SKES 1978 viiru; SSA 2000 viiru.
viisas
Sanalla on vastine useimmissa lähisukukielissä. Näitä ovat esim. inkeroisen ja karja-
lan viisas, lyydin ja vatjan vnzazja viron murteellinen viisas. Itämerensuomen sana
on vanha germaaninen laina, jonka alkumuotoa *wisaz vastaa esim. ruotsin vis. Suo-
1492

men kirjakielessä viisas on esiintynyt Agricolasta alkaen. Agricolalla on myös johdos
viisaus. Verbi viisastella on tullut käyttöön 1728 ja viisastua 1774.
Thomsen 1869 160; SKES 1978 viisas; Hofstra 1985 43; Jussila 1998 viisas, viisastella, viisastua,
viisaus; SSA 2000 viisas.
VIISI
Ikivanhalle omaperäiselle lukusanalle viisi on esitetty etymologiset vastineet kaikista
sukukielistä. Näitä ovat esim. karjalan ja vatjan viisi, lyydin, vepsän ja liivin vtz, viron
viis, norjansaamen vihtta, mordvan vet'e, komin vit, mansin at, hantin wet ja unka-
rin öt. Samojedikielten tähän yhteyteen kuuluvat lukusanat, esim. koibaalin het ja
motorin bi, merkitsevät kymmentä, ja tämän merkityseron takia rinnastus on jossain
määrin epävarma. Äänteellisesti etymologia on kuitenkin hyväksyttävissä. Eri kielten
vastineet poikkeavat äännesuhteiltaan sen verran toisistaan, että myös alkuperäisestä
asusta on eri näkemyksiä. Rekonstruktioksi on esitetty mm. muotoja *wtte, *witte ja
*witte. Suomen kirjakielessä viisi on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1978 viisi; Sammallahti 1979 FUF 43 38; Janhunen 1981 SUSA 779 43; Jussila 1998 viisi;
SSA 2000 viisi.
viisu
Laulua tai vanhemmassa kielessä myös runoa merkitsevä viisu on lainaa ruotsin
sanasta visa, joka suomenruotsin murteissa esiintyy myös asussa viso tai visu. Sama
sana on lainattu myös aiemmin asussa —» veisu. Suomen kirjakieleen viisu on tullut
vuonna 1749 Juhana Wegeliuksen postillan toisessa osassa, jossa se on esiintynyt jäl-
kiosana yhdyssanassa valitusviisu.
SKES 1978 viisu; Jussila 1998 viisu; SSA 2000 viisu.
viitata
Suomen ja karjalan viitata ovat joko lainaa kantaskandinaavin verbistä *witan 'osoit-
taa' tai sitten johdoksia sanasta —> 1 viitta. Viron viidata lienee lainaa suomesta. Suo-
men kirjakielessä viitata on esiintynyt Agricolasta alkaen. Sanan on alun perin tar-
koittanut konkreettista viitalla osoittamista, ja sen merkityksen abstraktistumiseen
ovat saattaneet vaikuttaa läntisten naapurikielten esikuvat.
SKES 1978 viittai; Hakulinen 1979 484; Jussila 1998 viitata; SSA 2000 viitta1.
viitsiä
Verbillä on vastine muutamissa itämerensuomalaisissa kielissä. Näitä ovat inkeroi-
sen viitsiä, vatjan viittsiä ja viron viitsida. Saamen vissat on lainaa suomesta. Sanan
alkuperä on toistaiseksi selvittämättä. Vastineita on etsitty etäsukukielistä, mutta
sana poikkeaa rakenteeltaan niin paljon muusta omaperäisestä sanastosta, että se
1493

tuskin voi kuulua vanhimpaan omaperäiseen sanakerrostumaan. Suomen kirjakie-
lessä viitsiä on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1978 viitsiä; Jussila 1998 viitsiä; SSA 2000 viitsiä.
1 viitta 'tien tms. merkki'
Sanalla on vastine ainoastaan virossa, jossa viit merkitsee tienviittaa. Verbillä -»
viitata on kuitenkin vastine myös karjalassa. Substantiivi viitta on ilmeisesti joko
muinaisskandinaavinen tai tätäkin vanhempi germaaninen laina. Vertailukohteeksi
sopivat esim. muinaisnorjan viti 'merkki; merkiksi sytytetty nuotio' ja tanskan vede
'merimerkki'. Skandinaavisten kielten sanat ovat johdoksia verbistä *witan 'osoit-
taa'. Samaan etymologiseen yhteyteen kuulunevat myös ruotsin veta ja saksan vvissen
'tietää' germaanisine vastineineen. Suomen kirjakielessä viitta on ensi kertaa mai-
nittu vuoden 1642 Raamatussa.
de Vries 1962 670; SKES 1978 viitta1; Hofstra 1985 314-314; Jussila 1998 viitta2; SSA viitta1.
2 viitta 'väljä hihaton päällysvaate'
Sanalla on tarkka vastine inkeroisessa, karjalassa ja vatjassa. Se on lainaa venäjän
sanasta svita, joka merkitsee viittaa tai turkin päälle vedettävää väljää takkia. Suomen
kirjakielessä kaapua merkitsevä viitta on ensi kertaa mainittu Matias Salamniuksen
kirjoittamassa kalevalamittaisessa runossa Ilolaulu Jeesuksesta 1690.
Mikkola 1894 160-161; Plöger 1973 227; SKES 1978 viitta2; Jussila 1998 viitta1; SSA 2000 viitta2.
viiva
Sana on johdos leikkaamista merkitsevästä *vye-vartalosta, josta on johdettu mm.
verbi —> viiltää. Saman vartalon johdokseksi on selitetty —» viiru. Suomen kirjakie-
lessä viiva on ensi kertaa mainittu vuoden 1785 almanakassa.
SKES 1978 viiva; Jussila 1998 viiva; Nikkilä 1998 80; SSA 2000 viiva.
vikkelä
Sanalla on vastine ainoastaan karjalassa, jossa vikkelä merkitsee samaa kuin suo-
messa. Sanan on arveltu juontuvan ruotsin sanasta qvicky mutta toisaalta sitä on
epäilty omaperäiseksi deskriptiivisanaksi. Suomen kansankielessä on monia v/-alkui-
sia sanoja, joihin liittyy nopean liikkeen merkitys. Näistä sanalla vikevä on vastine
myös saamessa, jossa vahkat merkitsee vuolasta, ripeää, riuskaa tai rivakkaa. Mah-
dollisesti vikkelä on kontaminaatio sanoista vikevä ja sukkela. Suomen kirjakielessä
vikkelä on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1978 vikkelä; Nikkilä 1981 SJ 23 76; Jussila 1998 vikkelä; SSA 2000 vikkelä.
1494

viklo
Linnunnimellä viklo on vastine useissa lähisukukielissä, esim. karjalassa vikli, lyy-
dissä ja vepsässä vikli ja virossa vigle. Merkitys vaihtelee hieman, mutta yleensä nimi
viittaa nykyisen Tringa-suvun edustajiin. Nimitys on onomatopoeettinen, eli se
perustuu linnun äänen jäljittelyyn. Suomen kirjakielessä nimi on esiintynyt aluksi
asussa viklay ja se on tullut Tringa-suvun lintujen nimeksi William Nylanderin suo-
malaisessa linnunnimistössä 1849. Tätä ennen vikla on mainittu epämääräisessä
merkityksessä rantalinnun nimenä Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745. Viklot
ovat virallisesti muuttuneet vikloiksi K. E. Kivirikon lintukirjaa 1927 edeltäneen lin-
nunnimistön uudistuksen yhteydessä.
SKES 1978 viklo; Jussila 1998 vikla; SSA 2000 viklo; Häkkinen 2003 L171-L177.
vilja
Sanalla on vastine kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä sekä saamessa. Näitä ovat
esim. inkeroisen ja karjalan vilja, vepsän viU, viron vili, liivin vita ja saamen vallji.
Saamen vastine merkitsee runsautta tai yltäkylläisyyttä, ja suomessakin vilja voi vil-
jellyn viljan lisäksi merkitä runsautta, paljoutta, riistaa tms. hyvää. Sana on selitetty
indoeurooppalaiseksi lainaksi, jonka alkumuotoa *wil(i)jo- edustaa venäjän obilie
'runsaus, rikkaus*. Suomen kirjakielessä vilja on esiintynyt Agricolasta alkaen. Run-
sauden merkitys tulee selvästi esiin adverbista viljalti, joka on ensi kertaa mainittu
Maskun Hemmingin virsikirjassa 1605 asussa viljald. Verbi viljellä on esiintynyt ensi
kertaa vuonna 1572 Juhana III:n kirjeessä, joka koski eräiden maatilojen verovapau-
den peruuttamista.
SKES 1978 vilja; Koivulehto Vir. 1984 223; Jussila 1998 vilja, viljalta, viljellä; SSA 2000 vilja.
villa
Alun perin tekstiilien raaka-aineeksi sopivaa eläimen karvaa merkitsevällä villa-
sanalla on vastine kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä. Näitä ovat mm. karjalan
ja vatjan villa, vepsän vil, viron vill ja liivin vtla. Sana on vanha balttilainen laina,
jonka vastineita ovat mm. nykylatviassa villaa merkitsevä viina ja 1600-luvulla sam-
muneessa muinaispreussissa takkia merkitsevä wilna, wilnis. Suomen kirjakielessä
villa on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Thomsen 1890 242; SKES 1978 villa; Jussila 1998 villa; SSA 2000 villa.
villi
Hurjaa, kesytöntä tai luonnonvaraista merkitsevä villi on lainaa ruotsista tai josta-
kin tätä edeltäneestä skandinaavisesta kielimuodosta. Kantagermaanisesta alkumuo-
dosta *wilpia- on kehittynyt germaanisiin kieliin toisiaan suuresti muistuttavia muo-
toja, mm. gootin wilpeis, keskialasaksan wilde, nykysaksan wild, myöhäismuinais-
ruotsin Wilder, viller, vild tai vf/ja nykyruotsin vild jne., ja näistä on voitu saada myös
1495

erillisiä lainoja itämerensuomeen. Sama sana on lainautunut inkeroiseen asussa villi.
Karjalassa villi on kantana johdoksessa villiskö ja virossa johdoksessa villine. Suomen
kirjakielessä villi on esiintynyt Agricolasta alkaen. Sekä Westhin tekstissä että Agri-
colalla on myös johdokset villitä ja villitys.
H. J. Streng 1915 villi; SKES 1978 villi; Jussila 1998 villi, villitys, villitä; SSA 2000 villi.
viltti
Huopaa merkitsevä viltti t&ifiltti on lainaa ruotsin sanasta filt, joka puolestaan on
alasaksalainen laina. Suomen kirjakielessä filtti on ensimmäistä kertaa mainittu
Henrik Florinuksen sanakirjassa 1678. Yhdyssana vilttihattu on esiintynyt Kristfrid
Gananderin sanakirjassa 1787.
Renvall 1826 322; SKES 1978 viltti; Jussila 1998 viltti, vilttihattu; SSA 2000 viltti.
vilu
Sanalla on tarkka vastine kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä. Viron vilu ja liivin
vxl voivat viileän lisäksi merkitä myös siimestä tai varjopaikkaa. Sanan alkuperästä ei
ole mitään muuta selitystä kuin että se olisi jonkinlainen deskriptiivisana, joka kuu-
luisi etymologisesti samaan yhteyteen kuin viileä. Suomen kirjakielessä vilu on esiin-
tynyt Agricolasta alkaen. Adjektiivijohdos viluinen on mainittu Daniel Jusleniuksen
sanakirjassa 1745.
SKES 1978 vilu; Jussila 1998 vilu, viluinen; SSA 2000 vilu.
vimpa
Särkikaloihin kuuluva vimpa on saanut nimensä ruotsin sanasta vimba, jonka luon-
nontieteellisen luokittelusysteemin kehittäjä Carl von Linne on antanut myös kalan
tieteelliseksi nimeksi (Vimba vimba). Ruotsin vimba kuulunee etymologisesti yhteen
vilisemistä tai kuhisemista merkitsevän vimla-verbin kanssa. Suomen kirjakielessä
vimpa on mainittu ensi kertaa Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
Renvall 1826 322; SKES 1978 vimpa; Jussila 1998 vimpa; SSA 2000 vimpa.
vinha
Sanalla ei ole varsinaisia vastineita sukukielissä, ainoastaan karjalan pohjoismur-
teissa voimakasta merkitsevä johdos vinhakka. Suomen vinha on mahdollisesti
vanha germaaninen laina, jonka alkumuotoa *swinpa- edustavat mm. gootin swinps
ja nykysaksan geschwind, jotka kumpikin merkitsevät nopeaa. Suomen kirjakielessä
vinha on ensi kertaa mainittu vuonna 1758 Simo Achreniuksen sepittämässä rie-
murunossa, joka oli laadittu Turussa valmistetun ja Aurajoessa koepurjehduksensa
suorittaneen tuohiveneen kunniaksi.
1496

SKES 1978 vinha; Nikkilä 1998 82, 87; Koivulehto 1998 FS Suhonen 244; Jussila 1998 vinha; SSA
2000 vinha.
vinkkeli
Kulmaa merkitsevä vinkkeli on lainaa ruotsin sanasta vinkel. Ruotsin sana on lainattu
alasaksasta. Suomen kirjakielessä vinkkeli on ensi kertaa mainittu Kristfrid Ganan-
derin sanakirjassa 1786 osana yhdyssanaa vinkkeliväärät. Sanaa tarvittiin selittä-
mään, mitä ovat lulluset: lulluset ovat ne winkeliväärät raudat, joilla saran [a] raudat
ja semmoiset kiini lyödän.
Karsten 1915 162; SKES 1978 vinkkeli; SSA 2000 vinkkeli
vinkua
Verbillä on vastine kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä, esim. karjalassa vinkuo,
vepsässä virjkta, vatjassa virjkua ja virossa vinguda. Vinkua on alkuaan äänteellisesti
motivoitu, ujeltavaa, viheltävää tai kitisevää ääntä jäljittelevä verbi. Suomen kirjakie-
lessä vinkua on esiintynyt Agricolasta alkaen. Johdos vingahtaa on tullut kirjakieleen
Henrik Florinuksen sananlaskukokoelmassa 1702 ja vinguttaa on ensi kertaa mai-
nittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1978 vinkua; Jussila 1998 vingahtaa* vinguttaa, vinkua; SSA 2000 vinkua.
vino
Sanan vartalolla on etymologinen vastine ainoastaan ruotsinsaamelaisissa murteissa,
joissa wanjal tai wadnjal merkitsee vinoa tai viistoa. Suomen murteissa sanan äänne-
asu vaihtelee, esim. vinay viina tai viino. Sanan etäisempi historia on epäselvä. Eräi-
den käsitysten mukaan kysymyksessä on vanha omaperäinen sana, jonka vastine
olisi mordvan venaza 'ei jyrkkäkaarinen, kaareva (luokki ym.)\ Vartalon alkuperäi-
seksi asuksi on rekonstruoitu *wiria ja merkitykseksi 'vino, viisto*. Suomen kirjakie-
lessä vino on ensi kertaa mainittu Henrik Florinuksen sanakirjassa 1678 alkuosana
yhdyssanaa viinopuolikas, joka merkitsee karsasta. Yhdyssanan vinosilmä on ottanut
käyttöön Jaakko Juteini 1810.
SKES 1978 vino; UEW 1988 822-823; Jussila 1998 vino, vinosilmä; SSA 2000 vino.
vinssi
Vintturia, taljaa tms. kelauslaitetta merkitsevä vinssi on lainaa joko ruotsin sanasta
vinsch tai sitten suoraan englannin sanasta winch, josta myös ruotsin vinsch on lai-
nattu. Suomen kirjakielessä vinssi on tullut käyttöön 1900-luvun alussa. Se puuttuu
vielä vuonna 1918 valmistuneesta Teknillisestä sanastosta, mutta on mainittu Tieto-
sanakirjassa 1919.
TSK 10 1919 vinssi; SKES 1978 vinssi; Pulkkinen 1984 vinssi; SSA 2000 vinssi.
1497

vintilä
Käsiporaa tai tällaisen vartta merkitsevä vintilä on lainaa työkalun ruotsalaisesta
nimestä vindelborr, joka murteissa esiintyy myös asussa vindel tai vindil. Ruotsin
sana juontuu saksasta, jonka windel(bohrer) on muodostettu verbistä winden Vään-
tää'. Suomen kirjakielessä vintilä on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sana-
kirjassa 1787.
Ahlqvist 1871 68; SKES 1978 vintilä; Jussila 1998 vintilä; SSA 2000 vintilä.
vintti )ullakko)
Ullakkoa tarkoittava vintti on lainaa ruotsin samaa merkitsevästä sanasta vind. Suo-
men kirjakielessä vintti on ensi kertaa mainittu palvelusväkeä koskevassa asetuksessa
vuonna 1739. Aivan eri alkuperää on vipulaitetta merkitsevä vintti esim. yhdyssa-
nassa vinttikaivo. Tämäkin on ruotsalainen laina, mutta kaivonvipua tarkoittavasta
sanasta vind, joka etymologisesti juontuu verbistä vinda Vääntää'. Vipulaitetta mer-
kitsevä vintti on suomen kirjakielessä ensi kertaa mainittu Abraham Kollaniuksen
suomentamassa lakikirjan käsikirjoituksessa 1648.
Renvall 1826 323; SKES 1978 vintti1, vintti2; Jussila 1998 vintti1, vintti2; SSA 2000 vintti1, vintti2.
vinttikoira
Ruotsin sanasta vinthund tai vindhund osittain lainaamalla, osittain kääntämällä
saatu yhdyssana vinttikoira juontuu alkuaan saksasta. Muinaisyläsaksan wint tai kes-
kiyläsaksan wind tarkoitti ajokoiraa, jonka nimityksen on selitetty perustuvan slaa-
vilaisen vendien kansan nimeen. Sama nimi on perustana myös sanassa —» Venäjä.
Toinen ja yksinkertaisempi selitys germaanisten kielten wint- tai w*W-sanalle on,
että se olisi alkuaan tarkoittanut yksinkertaisesti koiraa ja kuuluisi etymologisesti
yhteen germaanisten kielten koiraa merkitsevän H««d-sanan kanssa, jonka alkupe-
räiseksi asuksi on rekonstruoitu *xwend- tai *#tmd-. Suomen kirjakieleen vinttikoira
on tullut 1800-luvun lopulla. Elias Lönnrotin sanakirjan (1880) mukaan sana tar-
koitti susikoiraa.
Suolahti 1918 NphM 19 16-19; SKES 1978 vinttikoira; SSA 2000 vinttikoira.
vintturi
Vinssiä merkitsevä vintturi on johdos ruotsalaisperäisestä vipulaitetta merkitsevästä
sanasta vintti tai paremminkin tämän verbijohdoksesta vintata. Suomen kirjakie-
lessä verbi vintata on mainittu ensi kertaa 1699 Jonas Mennanderin runossa, jossa
selostettiin talonväkeen kuuluvien henkilöiden velvollisuuksia. Vintturi on esiinty-
nyt eräänlaisen nahanmuokkauslaitteen nimityksenä Kristfrid Gananderin sanakir-
jassa 1787.
SKES 1978 vintti2; Jussila 1998 vintata, vintturi; SSA 2000 vintti2.
1498

violetti
Sinipunaista väriä tarkoittava violetti on lainattu ruotsin samaa merkitsevästä sanasta
violett. Tämä juontuu ranskasta, jossa violet perustuu orvokkia merkitsevään sanaan
violette. Violetti on orvokin tyypillinen väri. Suomen kirjakielessä violetti on ensi
kertaa mainittu Abraham Salmbergin suomentamassa kotivärjäreille tarkoitetussa
opaskirjassa vuonna 1769 asussa fioletti.
Hellquist 1939 violet; SKES 1978 violetti; Koski 1983 228-230; Jussila 1998 violetti; SSA 2000
violetti.
vipata
Vipuamista, äkillistä työntämistä tai heilauttamista tms. merkitsevä vipata on lainaa
ruotsin verbistä vippa 'kammeta, vivuta, heittää' jne. Suomen murteissa tunnetaan
myös nostokankea merkitsevä vippay joka on lainaa ruotsin vastaavasta sanasta vipp>
suomenruotsissa myös vippa, vippo ym. Suomessa vipata on ollut puhekielinen sana,
ja kirjakieleen se on alkanut päästä vasta 1900-luvun puolella. Arkisessa puhekie-
lessä vipata tarkoittaa myös lainaamista, ja tällekin merkitykselle on saatu esikuva
suoraan ruotsista.
SKES 1978 vipata1, vipata2; SSA 2000 vipata1, vipata2.
vipu
Sanalla on vastine kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä. Näitä ovat inkeroisen,
karjalan ja vatjan vipu, lyydin ja vepsän bibu, viron vibu ja liivin vib. Sana on seli-
tetty germaaniseksi lainaksi, jolloin se voisi olla samaa juurta kuin keskialasaksan
vipua tai keinua merkitsevä wippe ja nykysaksan huippua tarkoittava Wipfel. Sano-
jen äännesuhteet eivät kuitenkaan ole aivan tavanomaiset, minkä vuoksi lainaseli-
tystä on pidetty epävarmana. Sanaa ei voi selittää v/pata-verbin johdokseksi, sillä
vipu näyttää vastineista päätellen paljon vanhemmalta sanalta kuin vipata.
Suomen kirjakielessä v/pM-sanaa on ensimmäisenä käyttänyt Laurentius Petri
1644. Jo hieman aiemmin on samaa merkitsevä vippu esiintynyt Ericus Schroderuk-
sen tulkkisanakirjassa 1637. Schroderuksen äidinkieli oli ruotsi, joten hän on ehkä
yrittänyt osoittaa vfpw-sanan f-vokaalin lyhyeksi kirjoittamalla sitä seuraavan kon-
sonantin pitkäksi, tai sitten hän on tavoitellut ruotsin sanaa vipp, vippo (-» vipata).
Verbi vivuta on mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745. Suomen murteissa
vipu on vipulaitteen lisäksi tarkoittanut myös vipuansaa, ja tähän merkitykseen liit-
tyy sananlasku Käy viisaskin vipuhun.
Koivulehto Vir. 1976 271; SKES 1978 vipu; Hofstra 1985 80; Jussila 1998 vipu, vivuta; SSA 2000
vipu.
1499

virhe
Sanalla ei ole etymologisia vastineita sukukielissä lukuun ottamatta karjalan har-
vinaista vir/ze-sanaa, joka sekin on todennäköisesti lainaa suomesta. Mitään laina-
etymologiaa ei tunneta eikä muutakaan uskottavaa selitystä sanan synnystä. Virhe-
sanaa on yritetty yhdistää siihen surkeaa tai kurjaa merkitsevään sanueeseen, johon
kuuluu esim. —» viheliäinen, mutta tässä yhdistelmässä on äännehistoriallisia hanka-
luuksia, eikä tämän toisenkaan sanueen alkuperä ole selvä. Näin ollen v/r/ze-sanan
alkuperä on edelleen hämärän peitossa.
Suomen kirjakielessä virhe on ensi kertaa mainittu herran Martin maanlain suo-
mennoksessa vuoden 1570 tienoilla. Vanhassa kirjakielessä tavallinen rinnakkais-
muoto on ollut virhiy ja sanasta johdettu adjektiivikin on esiintynyt sekä asussa vir-
hillinen että virheellinen. Näistä edellinen on mainittu Ljungo Tuomaanpojan suo-
mentamassa maanlaissa 1601 ja jälkimmäinen Henrik Florinuksen suomentamassa
kirkkolaissa 1688.
SKES 1978 virhe; Jussila 1998 virhe, virheellinen; SSA 2000 virhe.
virka
Suomen v/rfca-sanalla on yleiskielessä merkitys ammatti, tehtävä, toimi* yms., mutta
murteissa virka voi merkitä mm. jonoa, riviä, pyydysjonoa tai ansapolkua. Vanha
yhdyssana virkatie on merkinnyt ansapolkua tai rasteilla merkittyä polkua ja vir-
kakoira metsästyskoiraa. Tämän jälkimmäisen v/rfca-sanan etymologisia vastineita
ovat karjalan virka 'laikku t. juova eläimen otsassa; puun pintaan hakattu juova t.
uurre, aisaus, rasti, pilkka', lyydin virg aisaus, puuhun veistetty piirto, rasti; viiru;
toimi; paha tapa', vepsän virg, verg 'merkki, rasti, aisaus', vatjan virka 'jono, rivi;
helminauha' ja viron murteellinen vir 'rivi, suora, pitkä pino'. Sana on todennäköi-
sesti balttilaista alkuperää, ja sen kanssa samaa juurta ovat latvian verdze 'pitkä rivi'
ja virdze suuri kasa'. Vastineiden merkitysten moninaisuus on mahdollista johtaa
alkumerkityksestä 'jono, rivi'.
Perinteisen käsityksen mukaan myös tointa tai ammattia merkitsevä v/rfcfl-sana
kuuluu samaan yhteyteen. Lähisukukielten vastineista karjalan v/rfca-sanalla on
myös merkitys ammatti, toimi, työ; tapa', ja lyydin virka voi merkitä pahaa tapaa.
Jonon tai rivin merkityksestä on voinut kehittynyt tavan ja lopulta myös ammatin
merkitys. Uudemman käsityksen mukaan kysymyksessä on kuitenkin kaksi aivan
erillistä sanaa. Jälkimmäinen, siis nykyisessä yleiskielessä esiintyvä virka sukukie-
lisine vastineineen on tämän mukaan germaaninen laina, joka kuuluu yhteen ruot-
sin työtä merkitsevän virke-sanan kanssa. Muita germaanisia vastineita ovat mm.
muinaissaksin wirkjan 'tehdä työtä' j&giwirki 'työ'.
Suomen kirjakielessä virka on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoi-
tuksista alkaen. Agricolalla on myös yhdyssana virkamies. Tämä on vanhassa kirja-
kielessä voinut tarkoittaa myös käsityöläistä tai ammatinharjoittajaa yleensä. Yhdys-
sana viranomainen 1880-luvun uudissana. Sana ei vielä esiinny Elias Lönnrotin suo-
malais-ruotsalaisessa sanakirjassa (1880) mutta kylläkin tämän lisävihkossa (1886).
1500

Tätä ennen sana on mainittu jo ainakin Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa v. 1883,
jossa rinnakkaisilmauksena on myös vvallanpitäjä. Adjektiivi virallinen on ensi ker-
taa esiintynyt Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745 merkityksessä 'jolla on virka*.
Nykymerkityksessään sanan on ottanut käyttöön Elias Lönnrot vuonna 1846.
Thomsen 1869 44,161; Posti Vir. 1932,46-50; Kalima Vir. 1941 210-211; Rapola 1960 viralli-
nen; SKES 1978 virka; Hahmo 1996 COIFU 555; Jussila 1998 virka, virkamies; SSA 2000 virka1,
virka2.
virkeä
Sanan vastineita ovat viron virgi, liivin virgi, virgiji yms. sekä saamen fargat, ja näi-
den perusteella sanan voi katsoa juontuvan varhaiskantasuomesta. Sen alkuperä ja
aiempi historia ovat kuitenkin epäselvät. Suomessa ja sen lähimmissä sukukielissä
on myös muita sanoja, jotka mitä ilmeisimmin on muodostettu samasta vartalosta,
esim. vireä, virkku ja virota, mutta näidenkään avulla ei saada varmaa tietoa sanan
aiemmasta historiasta. Mahdollisesti kysymyksessä on omaperäinen, äänteellisesti
motivoitu sana.
Suomen kirjakielessä vireä ja virota ovat esiintyneet Agricolasta alkaen, virkku on
mainittu Maskun Hemmingin virsikirjassa 1605 ja virkeä ruumissaarnassa, jonka
Matias Salamnius kirjoitti piispa Johannes Gezeliuksen muistoksi 1690.
SKES 1978 vireä, virkeä, virota; Jussila 1998 vireä, virkeä, virkku, virota; SSA 2000 vireä, virkeä,
virkku, virota.
Viro
Suomen eteläisen naapurimaan nimi Viro on alkuaan Viron koillisen maakunnan,
Virumaan nimitys. Sen alkuperästä on annettu aikojen kuluessa monenlaisia selityk-
siä. Sitä on yhdistetty vanhoihin ruotsalaisiin vesistönnimiin, sellaisiin kuin Vxren,
Vtrken, Virjsön ym., sitä on rinnastettu tuulenvirettä merkitsevään viron kielen viru-
tai v/ro-sanaan ja sitä on yhdistetty vanhaan skandinaaviseen maailmaa merkitse-
vään sanaan vaerild, vaerald ym. Nykykäsitysten mukaan nimi saattaisi juontua
balttilaisten tai germaanisten naapurikielten miestä merkitsevästä sanasta. Tällaisia
ovat esim. liettuan vyras ja latvian virs. Germaanisella puolella vertauskohdaksi sopii
miestä merkitsevä kantagermaanin *wiraz, jota on käytetty myös alkuosana edellä
mainituissa, maailmaa merkitsevissä sanoissa. Virumaa olisi siis alkuaan "miesten
maa". Suomen kirjakielessä Vxronmaa on ensi kertaa mainittu Juhana HI:n kyyditys-
velvollisuutta koskevassa suomenkielisessä kirjeessä 1584, Viro on mainittu vuoden
1642 Raamatussa sekä Hartikka Speitzin samana vuonna suomentamissa sota-artik-
loissa.
Setälä 1912-1913 FUF 13 473; Karsten 1915 214; SKES 1978 Viro; Koivulehto Vir. 1993 400;
Griinthal 1997 200-205; Jussila 1998 Viro, Vironmaa; SSA 2000 Viro.
1501

virpi
Notkeaa oksaa, riuku, salkoa tms. merkitsevällä vfrpi-sanalla on vastineita eteläisissä
lähisukukielissä. Näitä ovat vatjan virpu viron virb ja liivin virba. Sana on vanha
balttilainen laina, jota nykyään edustaa lainanantajataholla mm. latvian virbs, virba
tai virbe. Suomen kirjakielessä virpi on ensi kertaa mainittu Ljungo Tuomaanpojan
suomentamassa maanlaissa 1601.
Thomsen 1890 242; SKS 1978 virpi; Jussila 1998 virpi; SSA 2000 virpi.
virsi
Suomen vfrsf-sanan etymologisia vastineita ovat inkeroisen vers, karjalan ja vatjan
virsu lyydin virz ja viron virs. Sana on vanha balttilainen laina, jota lainanantajata-
holla edustavat mm. muinaispreussin wirds sana' ja latvian värds sana, puhe, lupaus,
nimi'. Nykysuomessa virsi tarkoittaa kirkollisiin yhteyksiin kuuluvia hengellisiä lau-
luja, mutta vanhassa kielessä se on merkinnyt laulua tai runoa yleisesti, esim. kaleva-
lamittaisia kansanrunoja. Tämä vanha merkitys näkyy mm. yhdyssanassa itkuvirsi.
Suomen kirjakielessä virsi on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen, vir-
sikirja on mainittu ensi kertaa Jaakko Finnon virsikirjassa 1583. Runomittaan kir-
joitetut, loppusoinnulliset virret olivat tähän aikaan aivan uutta runoutta. Agricolan
aikaan saatettiin veisata suorasanaisia kappaleita.
Kalima 1936 180; SKES 1978 virsi; Jussila 1998 virsu virsikirja; SSA 2000 virsi.
virsta
Vanhan pituusmitan nimi virsta on lainattu muinaisvenäjän sanasta virsta. Sama
sana on lainattu myös kaikkiin lähisukukieliin. Näitä ovat mm. lyydin ja vepsän
virsty vatjan virssay viron verst ja liivin verst. Virstoja on ollut erimittaisia. Oikea ja
alkuperäinen Venäjän virsta oli 1 067 metriä, Ruotsin virsta oli 2 672 metriä ja Suo-
men virsta 1 069 metriä. Suomen kirjakielessä virsta on ensimmäistä kertaa mainittu
Matthias Martiniuksen laatimassa suomen kieliopissa 1689. Yhtenäiseen metrijär-
jestelmään siirryttiin Suomessa 1800-luvun lopulla, ja tämän jälkeen virsta on ollut
käytössä lähinnä perinneaineistossa, mm. sananlaskuissa, esim. Parempi virsta vää-
rää kuin vaaksa vaaraa.
Mikkola 1894 98; Plöger 1973 229; SKES 1978 virsta; Jussila 1998 virsta; SSA 2000 virsta.
virsu
Tuohesta punottua jalkinetta merkitsevällä v/rsw-sanalla on vastineita itäisissä lähi-
sukukielissä. Näitä ovat inkeroisen versu tai virsu, karjalan virsu sekä lyydin ja vep-
sän virz. Viron murteellinen virs lienee lainaa suomesta. Sana on lainaa venäjästä,
mahdollisesti muinaisvenäjän muodosta *virza. Nykyvenäjän vastine on verzen.
Suomen kirjakielessä virsu on ensi kertaa mainittu Abraham Achreniuksen kirjoitta-
massa onnittelurunossa vuonna 1728.
1502

Thomsen 1890 244; Mikkola 1894 97; Plöger 1973 230; SKES 1978 virsu; Jussila 1998 virsu; SSA
2000 virsu.
virta
Sanalla on vastineita useimmissa lähisukukielissä, esim. inkeroisessa, karjalassa ja
vatjassa virta ja lyydissä vird. Virossa vastineena on verbi virrata 'kuohua, väreillä'.
Sana on lainaperäinen, joko balttilaisista kielistä tai vielä vanhempaa kielimuotoa
edustavasta baltoslaavilaisesta kantakielestä lainattu. Alkuperäiseksi muodoksi on
esitetty baltoslaavin sanaa *virta-y jonka myöhempi edustaja on mm. puolan wart
'virta'. Balttilaiskielistä vastineeksi on esitetty mm. liettuan verbiä virti 'kiehua,
porista' tai substantiivia virtis, joka tarkoittaa vesipyörrettä. Suomen kirjakielessä
virta on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen.
Thomsen 1890 243; SKES 1978 virta; Koivulehto 1979 FS Fromm 152; Jussila 1998 virta; Koivu-
lehto 1999 VM 160; SSA 2000 virta.
virtsa
Sanalla on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. vatjassa virttsa, virossa virts ja
liivissä virtsa. Nämä kaikki merkitsevät lantavettä, ja se lienee myös suomen virtsa-
sanan alkuperäinen merkitys, sillä virtsan vanha suomalais-ugrilainen nimitys on
ollut —> kusi. Sanan alkuperä on epäselvä. Sanansisäinen konsonanttiyhtymä viittaa
vahvasti lainaperäisyyteen, mutta sopivaa alkumuotoa ei ole naapurikielistä löyty-
nyt. Sanaa on yritetty yhdistää samaan poreilemista merkitsevään balttilaiseen sana-
vartaloon, jota on pidetty myös —> virta-sanan lähtömuotona, mutta mitään sellaista
todettua sanaa, josta selittyisi sekä v/rfcfl-sanan muoto että merkitys, ei balttilaiskie-
listä ole osoitettavissa. Latvian lantavettä merkitsevä virca on lainaa itämerensuo-
mesta, ei toisin päin. Suomen kirjakieleen virtsa on tullut vasta 1800-luvulla. Tosin
jo Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787 mainitaan virtsaa merkitsevä samantapai-
nen sana, mutta asussa versta.
SKES 1978 virtsa; Jussila 1998 virtsa; Liukkonen 1999 157-158; SSA 2000 virtsa.
virua
Verbillä on tarkkoja vastineita muutamissa lähisukukielissä, esim. karjalassa viruo,
lyydissä ja virossa viruda, muutamissa kielissä vastineet taas rinnastuvat suomen
johdokseen viruttaa, esim. karjalan viruttoa sairastuttaa; hoitaa', vatjan viruttaa
'huuhdella' ja liivin viertö 'huuhtoa'. Sanan alkuperä on tuntematon. Suomen kirja-
kielessä virua on ensi kertaa mainittu ns. Vanhassa virsikirjassa 1701, mutta viruttaa
on huuhtelemisen merkityksessä esiintynyt jo Agricolan kielessä.
SKES 1978 virua; Jussila 1998 viruay viruttaa; SSA 2000 virua.
1503

virveli
Heitto-onkea tai vapaan pyörimisen mahdolliseksi tekevää leikaria merkitsevä vir-
veli on nuori laina ruotsin sanasta svirvel, joka alkuaan on johdos pyörimistä merkit-
sevästä germaanisesta verbistä. Ruotsissa svirvel on tullut käyttöön kalastusvälineen
merkityksessä vuoden 1880 tienoilla. Vuonna 1919 valmistuneessa Tietosanakirjassa
ei vielä ole hakusanaa virveli, mutta Knut Cannelinin vuonna 1921 painettuun ruot-
salais-suomalaisen sanakirjan kolmanteen painokseen se on lisätty ruotsin svirvel-
sanan käännösvastineeksi.
SKES 1978 virveli; SS A 2000 virveli.
visailu
Teonnimi visailu perustuu kovaa, sitkeää ja kestävää ym. merkitsevään sanaan visa.
Tällä on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. karjalassa ja virossa visa sekä lii-
vissä vizä. Muotonsa ja merkityksensä puolesta visa voisi kuulua ikivanhaan oma-
peräiseen sanastoon, mutta tätä on mahdotonta todistaa, sillä etäsukukielistä ei ole
voitu esittää sanalle varmoja etymologisia vastineita. Suomen kirjakielessä visa on
ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787, mutta tästä johdettu
adjektiivi visainen on merkityksessä visapuinen' esiintynyt jo Daniel Jusleniuksen
sanakirjassa 1745. Tätä adjektiivia on 1900-luvulla alettu käyttää vertauskuvallisesti
myös puhuttaessa visaisista, vaikeasti ratkaistavista kysymyksistä ja ongelmista. Tätä
kautta on luontevasti päästy myöhemmin myös tietokilpailun aihepiiriin. Visailu-
johdosta, muodostettaessa mallina ovat mitä ilmeisimmin olleet kisa ja kisailu. Muo-
tonsa perusteella visailu näyttää johdokselta verbistä visailla, mutta todellisuudessa
visailu on hieman vanhempi sana kuin visailla. Molemmat ovat 1900-luvun uudissa-
noja. Visailu on mainittu Nykysuomen sanakirjassa 1961, mutta visailla vasta 1990-
luvulla valmistuneessa Suomen kielen perussanakirjassa. Tosiasiallisesti sana visailu
tuli radionkuuntelijoille tutuksi jo 1950-luvulla, kun Tauno Rautiainen keksi nimit-
tää järjestämiään Ota tai jätä -tietokilpailuja visailuiksi. Tietokilpailua merkitsevä
visa on saatu lyhentämällä johdoksesta visailu.
SKES 1978 visa; Jussila 1998 visa, visainen; SSA 2000 visa.
viskata
Sanalla on etymologinen vastine kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä. Näitä ovat
esim. inkeroisen ja viron visata, vepsän viskaita ja vatjan vizgata. Myös obinugri-
laisissa etäsukukielissä on äänneasultaan ja merkitykseltään samantapaisia sanoja,
esim. hantin wätTiömt- 'heittää' ja mansin voski 'hakata', mutta nämä voivat olla
samantapaisen äänteellisen motivaation synnyttämiä erillisiä sanoja. Joka tapauk-
sessa sanavartaloa pidetään omaperäisenä, ja sen alkuperäiseksi asuksi on rekonst-
ruoitu *wicka- ja merkitykseksi 'heittää, viskata'. Suomen kirjakielessä viskata on
esiintynyt Agricolasta alkaen. Puitua viljaa on aikoinaan puhdistettu viskaamalla,
joten verbi viskata on ollut käytössä myös puintiterminä. Agricolalla on myös johdos
1504

viskin. Tällä hän tarkoittaa kauhamaista tai lapiomaista välinettä, jolla viljaa viska-
tessa heitetään.
SKES 1978 viskata; UEW 1988 572; Jussila 1998 viskatay viskin; SSA 2000 viskata.
viski
Erilaisista mallas- ja viljatisleistä valmistettuja väkeviä alkoholijuomia merkitsevä
viski on englannin kautta maailman kieliin levinnyt, alkuaan gaelin kielestä juon-
tuva sana. Viskin nimityksenä gaelin uisce on oikeastaan lyhentymä sanasta uisce-
beathadh tai uiscebeatha 'elämän vesi', joissa alkuosa uisce merkitsee vettä ja jälkiosa
on elämää merkitsevän bethu-sanzn genetiivi. Gaelin tai tätä edeltäneen muinaisiirin
uisce on samaa juurta kuin englannin water> ruotsin vatten ja venäjän vodä. Suomen
kirjakielessä viski on mainittu englantilaisena sitaattilainana asussa whisky jo 1800-
luvun loppupuolella, esim. Kirjallisessa Kuukauslehdessä 1874, ja sanakirjoihin ja
muihin hakuteoksiin se on päässyt 1900-luvun alusta lähtien.
Pulkkinen 1984 viski; Koukkunen 1990 viski; SSA 2000 viski.
vispilä
Ruotsista lainattu keittiövälineen nimi vispilä on suomen kirjakielessä ensi kertaa
mainittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637. Suomenruotsin murteissa sana
esiintyy myös asussa vispil, joka sopii suomen vispilän lähtömuodoksi paremmin
kuin ruotsin yleiskielen vispel. Sama sana on lainattu myös karjalaan ja viroon. Verbi
vispata on hieman nuorempi, erikseen saatu laina ruotsin verbistä vispa. Se on ensi
kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1978 vispata, vispilä; Jussila 1998 vispata, vispilä; SSA 2000 vispata, vispilä.
vissi
Muinaisruotsista lainattu, varmaa merkitsevä vissi on lainattu myös karjalaan ja
viroon. Muinaisruotsin vis tai viss merkitsee mm. tunnettua, tiettyä, varmaa ja luo-
tettavaa, ja sana perustuu alkuaan indoeurooppalaiseen näkemistä merkitsevään
verbijuureen *wid-. Nykyruotsin vastine on viss. Suomen kirjakielessä vissi on esiin-
tynyt Agricolasta alkaen. Agricolalla on myös johdosadverbi vissisti.
H. J. Streng 1915 vissi; Hellquist 1939 viss; SKES 1978 vissi; Jussila 1998 vissi, vissisti; SSA 2000
vissi.
visu
Sanalla on tarkka vastine ainoastaan karjalassa, ja tämäkin saattaa olla lainaa suo-
mesta. Lisäksi vatjasta on 1800-luvulla pantu muistiin sana visiä valpas*, jonka on
arveltu kuuluvan suomen v/sM-sanan yhteyteen. Sana näyttää olevan melko nuori, ja
sen alkuperästä on annettu kaksi eri selitystä. Ensimmäisen mukaan se olisi lainaa
1505

skandinaavisten kielten varmaa merkitsevästä sanasta, joka esim. nykyruotsissa on
viss (—» vissi). Toisen selityksen mukaan se olisi johdos lujaa, kovaa, vaikeaa tms.
merkitsevästä itämerensuomalaisesta sanasta visa (—> visailu). Suomen kirjakielessä
visu on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen. Yhdyssana visukinttu on
ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
SKES 1978 visu; Jussila 1998 visu, visukinttu; SSA 2000 visu.
viti
Vastasatanutta lunta merkitsevän viti-sanan etymologisia vastineita ovat karjalan
viti, lyydin vidi ja saamen vahca. Itämerensuomen sanaa on perinteisesti pidetty
vanhana omaperäisenä perintösanana, mutta äänneasunsa ja taivutuksensa perus-
teella se on paremminkin katsottava hyvin vanhaksi lainaksi saamen kielestä. Lainan
puolesta puhuu myös vastineiden puuttuminen useimmista lähisukukielistä. Suo-
men kirjakielessä viti on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
Nykysuomessa se esiintyy lähinnä alkuosana yhdyssanassa vitivalkoinen lumival-
koinen'.
SKES 1978 viti; Jussila 1998 viti; SSA 2000 viti.
vitja
Ketjua tai kettinkiä merkitsevän v/t/a-sanan vastineita ovat karjalan vitja ja vepsästä
1800-luvulla muistiin merkitty vidj. Sana on skandinaavinen tai germaaninen laina,
jonka germaaniseksi alkumuodoksi on rekonstruoitu *widjo-. Tätä edustaa nyky-
ruotsissa vidja, joka merkitsee pajunvitsaa tai oksasta renkaan muotoiseksi taivutet-
tua sidettä. Suomen kirjakielessä vitja on ensi kertaa mainittu herra Martin maanlain
suomennoksessa vuoden 1570 tienoilla.
Thomsen 1869 161; SKES 1978 vitja; Hofstra 1985 166; Jussila 1998 vitja; SSA 2000 vitja.
vitsa
Sanalla on vastine kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä. Näitä ovat esim. karjalan
vittsa, vepsän ja viron vits, vatjan vittsa ja liivin vitsa. Sanaa on vanhastaan epäilty
venäläiseksi lainaksi, jonka alkumuodoksi on esitetty venäjän vica Vitsa, oksa, raippa'
ym. Venäläisiä lainoja ei kuitenkaan ole saatu vielä kantasuomalaisena aikana, joten
jos laajalevikkinen v/fsa-sana olisi peräisin venäjästä, sen täytyisi olettaa levinneen
itämerensuomalaiselle kielialueelle myöhemmin. Tämä ei ole mahdotonta, mutta ei
kovin todennäköistäkään, kun ei kysymyksessä ole mikään erikoisen ekspansiiviselta
vaikuttava kulttuurisana. Onkin mahdollista, että venäjän sana on lainaa itämeren-
suomesta eikä päinvastoin.
Uudemman selityksen mukaan vitsa on hyvin vanha, jo kantasuomalaisena aikana
saatu germaaninen laina, jonka alkumuodoksi on rekonstruoitu *wipjä. Tästä on ger-
maanisissa kielissä myöhemmin kehittynyt se *widjo-, josta on lainattu suomen —»
1506

vitja. Tämän selityksen mukaan sama germaaninen sana siis olisi lainautunut kah-
teen kertaan itämerensuomalaisiin kieliin. Suomen kirjakielessä vitsa on esiintynyt
Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
Ahlqvist Suomi 1857 98; Mikkola 1894 100-102; Plöger 1973 230; Koivulehto Vir. 1979 290;
Hofstra 1985 166; Jussila 1998 vitsa; SSA 2000 vitsa.
vittu
Sanalla on vastine kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä, esim. inkeroisessa, karja-
lassa ja vatjassa vittu, virossa vitt ja liivissä vif. Se on todennäköisesti melko vanha
skandinaavinen laina, sillä germaanisissa kielissä on äänneasultaan ja merkityksel-
tään samantapaisia sanoja, esim. muinaisnorjassa fytta ja nykyruotsissa fitta. Suo-
men kirjakielessä vittu on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa
1787. Gananderin mukaan huonosta heittäjästä eli sellaisesta, joka heittää mutta ei
osu maaliin, on Turun puolessa käytetty haukkumanimitystä wittuklämi.
Ojansuu 1920 46; SKES 1978 vittu; Jussila 1998 vittu; SSA 2000 vittu.
viuhka
Paperista, silkkikankaasta tms. valmistettua kevyttä leyhyttelyvälinettä merkitsevä
viuhka on viuhuvaa ääntää kuvailevasta vm/z-tyyppisestä sanavartalosta johdettu
substantiivi. Samasta vartalosta on muodostettu myös verbit viuhua, viuhahtaa,
viuhkaa, viuhkata, viuhtoa ym. Verbeillä on vastineita myös itäisissä lähisukukie-
lissä, esim. inkeroisessa viuhkata ja viuhkaa ja karjalassa viuhkata ja viuhkoa. Suo-
men kirjakielessä verbi viuhua samoin kuin momentaanijohdos viuhahtaa on ensi
kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745, herrasväen leyhyttelyväli-
nettä merkitsevä viuhka on esiintynyt Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787. Verbi
viuhtoa on tullut käyttöön vasta 1800-luvulla, ja sen mallina on voinut olla myös
suomenruotsin vifta 'huiskuttaa, huitoa'.
SKES 1978 viuha, viuhka; Jussila 1998 viuhahtaa, viuhka, viuhua; SSA 2000 viuhka, viuhua.
viulu
Pienehköä nelikielistä jousisoitinta merkitsevä viulu on ruotsista lainattu, mutta
alkuaan romaanisista kielistä juontuva sana. Ruotsinko/ tai viol on 1600-luvun alku-
puolella lainattu alasaksasta, ja alasaksan viole puolestaan on lainaa italiasta. Italian
viola perustuu provensaalin sanaan viola, jonka alkuperästä ei ole varmaa tietoa.
Sana on otettu soittimen nimenä käyttöön 1100-luvun lopulla, mutta soitinperheen
kehittyessä myös nimi on saanut eri kielissä eri muotoja. Esimerkiksi italian kielessä
on nykyisen kaltaisesta viulusta alettu 1500-luvulla käyttää nimitystä violino, ja tästä
juontuu nykyenglannin violin. Suomen kirjakielessä viulu on ensi kertaa mainittu
vuonna 1669 Johannes Salmeniuksen sepittämässä häärunossa asussa fioli, nykyasu
on mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
1507

SKES 1978 viulu; Koukkunen 1990 viulu; Jussila 1998 viulu; SSA 2000 viulu.
vodka
Erityisesti venäläistä kirkasta viinaa merkitsevä vodka tai suomalaisittain votka on
lainaa venäjän sanasta vodka, joka on deminutiivinen johdos sanasta vodä vesi'.
Sama sana on lainattu myös moniin sukukieliin, esim. karjalaan votka, vepsään votk
ja viroon vodka. Suomen kirjakielessä votka on ensi kertaa mainittu Kristfrid Ganan-
derin sanakirjassa 1787.
Plöger 1973 231; SKES 1978 votka; SSA 2000 votka.
vohla
Vuohen karitsaa eli kiliä merkitsevä vohla on lainaa balttilaisista kielistä. Sen alku-
muoto, jota edustaa liettuan ozelis 'nuori urosvuohi', on deminutiivi siitä samasta
vuohipukkia merkitsevästä sanasta, josta on lainattu suomen —> vuohi. Sanalla ei ole
vastineita sukukielissä. Suomen kirjakielessä vohla on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Thomsen 1890 205; SKES 1978 vohla; Jussila 1998 vohla; Liukkonen 1999 89; SSA 2000 vohla.
vohveli
Erityisen muotin avulla paistettua leivonnaista merkitsevä vohveli on lainaa ruotsin
sanasta väffla, joka suomenruotsin murteissa esiintyy myös asussa voflo. Sana esiin-
tyy myös paistamisvälineeseen viittaavassa yhdyssanassa vaffeljärn Vohvelirauta'.
Varhaisuusruotsissa sana on ollut vafla tai vaffla, ja tämä on lainaa keskialasaksan
sanasta wafel. Germaanisten kielten vohvelia merkitsevä sana on alkuaan johdos
kutomista tai punomista merkitsevästä verbistä. Vohvelirauta jättää leivonnaisen
pintaan tunnusomaisen ruudullisen kuvion, ja tämän perusteella mm. kohoruutui-
seksi kudottua kangasta on alettu nimittää vohvelikankaaksi. Suomen kirjakielessä
vohveli lienee ensi kertaa mainittu Kustaa Renvallin sanakirjassa 1826, jossa on myös
todettu sanan ruotsalainen alkuperä. Vuonna 1849 ilmestyneessä J. F. Granlundin
Kokki-kirjassa, joka oli ensimmäinen suomalainen keittokirja, leivonnainen mainit-
tiin nimellä vohvula.
Hellquist 1939 vaffla; SKES 1978 vohveli; SSA 2000 vohveli.
1 voi (rasva)
Sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä ja etäsukukielissä ugrilaiskieliin asti.
Näitä ovat mm. inkeroisen, karjalan, lyydin ja vepsän voi, vatjan ja viron voi, lii-
vin vui, saamen vuodja, mordvan oj, marin uj, udmurtin vöj, hantin woj ja unkarin
vaj. Etäsukukielten vastineet eivät välttämättä merkitse kalataloustuotetta, vaan ne
voivat viitata rasvaan tai öljyyn yleisemminkin. Sanan alkuperäinen merkitys lienee
'rasva', ja alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *woje tai *wöje. Myös muissa kie-
likunnissa on samantapaisia sanoja, esim. turkkilaiskielissä *bai ja baskiirissa ma],
1508

mutta näiden sanojen suhde on epäselvä. Suomalais-ugrilaisten kielten sanaa on
arveltu hyvin vanhaksi indoeurooppalaiseksi lainaksi. Sitä on verrattu mm. muinais-
intiassa esiintyneeseen ö/ya-sanaan, joka on merkinnyt uhrimenoissa tarvittavaa
sulaa voita. Suomen kirjakielessä voi on esiintynyt Agricolasta alkaen. Agricolalla on
myös johdokset voide ja voidella,
SKES 1978 voi1; UEW 1988 578-579; Jussila 1998 voi, voide, voidella; Koivulehto PP 1999 217-
218; SSA 2000 voi1.
2 voi (huudahdus)
Interjektiolla voi on vastineita useissa lähisukukielissä sekä saamessa, esim. karja-
lassa, lyydissä, etelävepsässä ja virossa voi, liivissä vöih ja saamessa vuoi. Samoissa
kielissä esiintyy myös interjektion pohjalta muodostettuja verbejä, jotka merkitse-
vät voivottelemista ja valittamista, esim. suomen voihkia, voivotella, karjalan voih-
kua, voikkoa, vepsän voikta 'itkeä* ja liivin voikö 'huokailla*. Saamen/wo/fc*Y on lainaa
suomen verbistä voihkia. Suomen kirjakielessä voi on esiintynyt Agricolasta alkaen,
mutta voivottelemista merkitsevät verbit ovat alkaneet päästä kirjakieleen vasta
1700-luvulla. Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745 esiintyy voivottaa, Henrik Gab-
riel Porthan on 1770-luvulla lisännyt omistamaansa Jusleniuksen sanakirjan kappa-
leeseen verbit voihkaa, voihkata ja voivotella.
SKES 1978 voi2; Jussila 1998 voi, voihkaa, voihkata, voivotella, voivottaa; SSA 2000 voi2.
voida
Verbillä on etymologisia vastineita kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalassa voija,
lyydissä ja vepsässä voida ja virossa voida. Mahdollisena unkarilaisena vastineena on
esitetty verbi viv- 'taistella, miekkailla' ym., mutta tämä rinnastus on sekä merkitys-
erojen että suuren etäisyyden takia äärimmäisen epävarma. Muita, varmempia vasti-
neita ei etäsukukielistä ole voitu osoittaa, eikä sanalle myöskään tunneta lainaetymo-
logiaa. Levikin suppeudesta huolimatta verbiä kuitenkin pidetään yleensä vanhana
ja omaperäisenä. Vartalon alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *woje~.
Eräiden tutkijoiden mukaan voida kuuluisi yhteen turkkilaiskielten samanta-
paisen verbivartalon kanssa; esim. uiguurin ym. ut 'voittaa' näyttää samalta kuin
suomen voittaa, joka on voida-verbin johdos. Tältä pohjalta voida vastineineen on
tulkittu todisteeksi uralilaisten ja altailaisten kielten sukulaisuudesta. Tämän suku-
laishypoteesin kannattajat ovat kuitenkin jatkuvasti vähentyneet, eikä yllä olevaa
rinnastustakaan yleensä hyväksytä. Näin ollen verbivartalojen samankaltaisuus seli-
tetään satunnaiseksi.
Suomen kirjakielessä voida on ollut tavallinen Agricolasta alkaen. Verbin par-
tisiippimuoto voipa, joka mm. suomen lounaismurteissa esiintyy adjektiivina mer-
kityksessä 'varakas, vauras, vahva', on mainittu Maskun Hemmingin virsikirjassa
1605. Väsymistä merkitsevä voipua samoin kuin tästä muodostettu voipumus ovat
1509

esiintyneet Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745, ja vointi on mainittu ensi kertaa
Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
Räsänen Vir. 1950,169; SKES 1978 voida; UEW 1988 579; Jussila 1998 voida, vointi, voipa, voi-
pua, voipumus; SSA 2000 voida.
voima
Yleisitämerensuomalaisen —> vo/da-verbin johdoksella voima on tarkkoja vasti-
neita useissa lähisukukielissä, esim. karjalassa voima, lyydissä voimy vatjassa voima
ja virossa vöim Valta, mahti*. Johdin -ma on yksi uralilaisen kielikunnan vanhim-
pia, parhaiten säilyneitä ja yleisimpiä nomininjohtimia. Suomen kirjakielessä voima
on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen. Agricolalla
on myös johdokset voimallinen ja voimaton. Sen sijaan voimakas on mainittu vasta
niissä lisäyksissä, jotka Henrik Gabriel Porthan on tehnyt omistamaansa Daniel Jus-
leniuksen sanakirjan kappaleeseen 1770-luvulla.
SKES voima; Jussila 1998 voima, voimakas, voimallinen, voimaton; SSA 2000 voima.
voittaa
Verbi voittaa on johdos yleisitämerensuomalaisesta —» vo/da-verbistä. Johdin -tta-
on ikivanha, ja myös johdoksella voittaa on tarkkoja vastineita useissa lähisukukie-
lissä, esim. karjalan voittoa, lyydin voittada, vatjan voittaa ja viron voitta. Liivin vöitlö
'otella, kilpailla' rinnastuu useissa suomenkin murteissa esiintyvään johdokseen voi-
tella 'painia, kisailla, mitellä voimiaan'. Suomen kirjakielessä voittaa on esiintynyt
Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen. Agricolalla on myös johdok-
set voittaja, voittamaton ja voitto. Adjektiivi voitollinen on ensi kertaa mainittu vuo-
den 1642 Raamatussa.
SKES voittaa; Jussila 1998 voitollinen, voittaa, voittaja, voittamaton, voitto; SSA 2000 voittaa.
voltti
Ilmassa tehtävää pyörähdystä merkitsevä voltti on lainaa ruotsista, jonka voit juon-
tuu saksan ja ranskan kautta italian sanasta voita 'käännös'. Tämä on alkuaan johdos
latinan verbistä volvere vierittää, pyörittää'. Ruotsissa voit on tullut liikuntaterminä
käyttöön 1800-luvun alussa. Aivan eri alkuperää on sähköjännitteen mittayksikkönä
esiintyvä voltti, joka perustuu vuonna 1827 kuolleen italialaisen fyysikon A. Voi-
tan sukunimeen. Tämä jälkimmäinen voltti on vakiintunut suomen kirjakieleen jo
1800-luvun lopulla. Sen sijaan pyörähdystä merkitsevä ruotsin voit on suomennettu
sanalla kievahdus vielä pitkälle 1900-luvun puolelle.
Hellquist 1939 1. voit, 2. voit; SSA 2000 voltti1, voltti2.
1510

voro
Varasta merkitsevä voro on lainaa venäjän sanasta vor. Sama sana on suunnilleen
samassa asussa lainattu myös useisiin sukukieliin, esim. karjalaan ja lyydiin vora,
vepsään vor, mordvaan vor, mariin wor ja komiin vor. Suomessa voro on ennen
kaikkea kaakkoismurteille ominainen sana, ja kirjakieleen se on päässyt vasta 1800-
luvulla. Sana mainitaan mm. Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1800-luvun alussa teh-
dyissä lisäyksissä sekä G. E. Eurenin sanakirjassa 1860.
Mikkola 1894 106; Plöger 1973 233; SKES 1978 voro; SSA 2000 voro.
vouti
Kartanon työnjohtajaa, isäntärenkiä tai tietynlaista virkamiestä merkitsevä vouti on
lainaa joko muinaisruotsin sanasta fougde, fogd, foght(e) ym. tai varhaisuusruotsin
sanasta fogter. Ruotsin sana juontuu alasaksan kautta keskiajan latinasta, jossa vocä-
tus tai tätä vanhempi muoto advocätus merkitsi sananmukaisesti paikalle kutsuttua,
avustavaa henkilöä esim. oikeudenkäynnissä. Suomen kirjakielessä vouti on esiin-
tynyt Agricolasta alkaen. Yhdyssana kruununvouti on ensimmäistä kertaa mainittu
asiakirjassa i6y%jahtivouti metsäpaloja koskevassa asetuksessa 1690 ja siltavouti vii-
nanpolttoa koskevassa asetuksessa 1747.
H. J. Streng 1915 264-265; SKES 1978 vouti; Jussila 1998 jahtivouti, kruununvouti, siltavouti,
vouti; SSA 2000 vouti.
VUO
Virtaa merkitsevä, nykykielessä runollissävyinen vuo on ikivanha omaperäinen sana,
jolla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä. Näitä ovat esim. karjalan vuo, viron
voogy ruotsinsaameen uwe tai uvwey mansin ow ja hantin oy. Sanan alkuperäiseksi
asuksi on rekonstruoitu *ur\a. Sana vuo ei esiinny Agricolan teksteissä, mutta se on
mainittu kaikissa samanaikaisissa käsikirjoituslähteissä. Adjektiivijohdos vuolas on
kirjakielessä ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787. Myös tällä
on vastineita itäisissä lähisukukielissä, esim. lyydissä vuolas ja vepsässä volaz. Myös
suurta virtaa tai vuorovettä merkitsevä vuoksi esiintyy ensi kertaa Gananderin sana-
kirjassa.
SKES 1978 vuo; UEW 1988 544-545; Jussila 1998 vuo, vuoksi, vuolas; SSA 2000 vuo.
vuode
Sanan etymologisia vastineita ovat viron voodi ja Salatsin liivin uodiXd tai uodild.
Nämä ovat johdoksia balttilaisperäisestä lainasanasta —> vuota. Isojen eläinten tal-
joista on ollut helppo valmistaa lämpimiä makuusijoja. Suomen kirjakielessä vuode
on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1978 vuode; UEW 1988 4; Jussila 1998 vuode; SSA 2000 vuode.
1511

vuokra
Suomen vuo/era-sanan vastineita ovat karjalan vuokra ja lyydin vuogr. Sana on seli-
tetty vanhaksi germaaniseksi lainaksi, jonka alkumuodoksi on rekonstruoitu *wökra~.
Tästä on kehittynyt mm. alasaksan wöker 'maanvuokra' ja nykyruotsin ocker 'koron-
kiskonta'. Suomen kirjakielessä vuokra on ensi kertaa mainittu vasta vuonna 1726
pappien raha-asioita koskevassa asiakirjassa. Samassa yhteydessä on esiintynyt myös
verbi vuokrata. Tätä vanhemmassa kirjakielessä aina Agricolasta alkaen on esiinty-
nyt vuo/cra-sanan länsimurteinen variantti vuoro, ja tämä on säilynyt käytössä ylei-
sesti 1800-luvun loppupuolelle asti.
Thomsen 1869 58; Karlsson 1964 57-63; SKES 1978 vuokra; Jussila 1998 vuokra, vuokrata; SSA
2000 vuokra.
vuoksi 'takia'
Syytä tai tarkoitusta ilmaiseva vuoksi on ilmeisesti translatiivimuoto ikivanhasta
omaperäisestä substantiivista —> vuo 'virta'. Postpositioksi vuoksi on kuitenkin
muuttunut vasta suomen kielen erilliskehityksen aikana. Sen merkityksen arvellaan
muuttuneen siten, että vuoksi olisi aluksi tarkoittanut sananmukaisesti 'uomaksi,
virtaamiseksi, virtaamisen helpottamiseksi' ja tästä olisi syntynyt nykyinen abstrakti
merkitys 'tähden, takia, puolesta'. Samanlainen merkityksen kehitys on tapahtunut
unkarissa, jossa folyik merkitsee 'virrata' j&folytän 'vuoksi, johdosta'. Suomen kirja-
kielessä vuoksi on esiintynyt postpositiona Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen.
SKES 1978 vuOy vuoksi; Jussila 1998 vuoksi; SSA 2000 vuoksi.
vuolla
Verbillä on etymologisia vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä. Näitä ovat esim.
karjalan vuolla, vepsän voXää, vatjan voolla, viron voolida, saamen vuollat, udmur-
tin völyny ja mansin walti. Sanavartalon alkuperäiseksi muodoksi on rekonstruoitu
*wole-. Suomen kirjakielessä vuolla on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1978 vuolla; UEW 1988 579-580; Jussila 1998 vuolla; SSA 2000 vuolla.
vuona
Karitsaa merkitsevällä vuona-sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. kar-
jalassa vuonna, vepsässä vodny vatjassa vödna ja virossa voon. Sanaa on vanhastaan
arveltu balttilaiseksi lainaksi, jolloin sen alkumuodoksi voitaisiin rekonstruoida
muiden indoeurooppalaisten kielten perusteella *ögnas. Tällaista sanaa vastaisi mm.
latinan ägnus 'karitsa'. Lainaselityksen ongelmana on kuitenkin se, että nykyisissä
balttilaisissa kielissä ei ole mitään todellisia merkkejä tällaisen sanan olemassaolosta.
Niinpä vuona-sanaakin on yritetty selittää toiselta pohjalta, johdokseksi vuosi-
sanasta, jolloin nimi viittaisi karitsan ikään. Tässä selityksessä on kuitenkin äänne-
historiallisia ongelmia, joten vuona-sanan alkuperä on edelleen kiistanalainen. Suo-
1512

men kirjakielessä vuona on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa
1745.
Thomsen 1890 160; Ruoppila 1943 145-149; SKES 1978 vuona; SSA 2000 vuona.
vuono
Pitkää, kapeaa lahtea merkitsevä vuono on lainaa saamen kielen sanasta vuotna. Suo-
men murteissa vuono on pohjoinen sana, ja kirjakielessä se on ensi kertaa mainittu
G. E. Eurenin sanakirjassa 1860.
Ahlqvist 1871 147; SKES 1978 vuono; SSA 2000 vuono.
1 vuori 'korkea maastonkohta'
Ikivanhalla vwon-sanalla ei ole vastineita lähisukukielissä, mutta etäsukukielissä sen
kanssa etymologisesti yhteen kuuluvat udmurtin vyr 'kukkula', komin vör 'metsä',
mansin wär 'metsä' ja hantin wor vuorenharjanne'. Sanan alkuperäiseksi muodoksi
on rekonstruoitu *wöre tai *wöre. Äskettäin on esitetty mahdollisuus, että suomalais-
ugrilaisten kielten vuori olisi kanta-arjalainen laina, jolle rekonstruoitua alkumuotoa
*aras- vastaisi esim. kreikassa öros 'vuori'. Suomen kirjakielessä vuori on esiintynyt
Agricolasta alkaen. Johdos vuoristo on Otto Tarvasen käyttöön ottama uudissana
vuodelta 1836.
Rapola 1960 vuoristo; SKES 1978 vuori; UEW 1988 571; Jussila 1998 vuori; Koivulehto PP 1999
218; SSA 2000 vuori.
2 vuori (vaatteen)
Vaatteen sisäpuolta verhoavaa kangasta tai seinän laudoitusta merkitsevä vuori on
lainaa ruotsin sanasta foder. Ruotsin sana on lainaa alasaksasta, ja koko sanue juon-
tuu ilmeisesti indoeurooppalaisesta verbijuuresta *pä-, joka merkitsee suojata'. Suo-
mesta vuori on lainattu myös karjalaan. Suomen kirjakielessä vuori on ensimmäistä
kertaa esiintynyt Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637, ja tästä johdettu vuorata
on mainittu Jonas Mennanderin opettavaisessa runossa 1699 asussa fuorata.
H. J. Streng 1915 265; SKES 1978 vuori2; Jussila 1998 vuorata, vuori; SSA 2000 vuori2.
vuoro
Sanalla on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. karjalassa vuoro, lyydissä vuon
vatjassa vooro ja virossa voor. Sanan alkuperä on epäselvä. Sitä on arveltu skandi-
naaviseksi lainaksi, jolloin se voisi olla samaa juurta kuin muinaisruotsin fora 'kuje-
tusmatka; kuorma; vankkurit, vaunut'. Toisen skandinaavisen selitysvaihtoehdon
mukaan vuoro voisi yhdistyä muinaisruotsin sanaan (twis-, tys)war' (kaksi) kerta(a)',
jota vastaa myös nykyruotsin murteellinen varo. Skandinaaviset lainaselitykset ovat
kuitenkin epäilyttäviä sekä äänne- että levikkiseikkojen takia. Kantaskandinaavi-
1513

sen ajan jälkeen saatujen lainojen esiintymisala on yleensä suppeampi kuin vuoro-
sanalla. Uusimman selityksen mukaan vuoro saattaa olla balttilainen laina, samaa
juurta kuin liettuan vorä 'rivi (vaunuja tms.)\ Suomen vanhassa kirjakielessä vuoro
on esiintynyt Agricolasta alkaen. Täsmälleen samanasuinen sana on esiintynyt myös
merkityksessä 'vuokra*. Tämä jälkimmäinen vuoro on —» v«o/cra-sanan läntinen
murrevariantti, joskin asultaan epäsäännöllinen, eikä kuulu lainkaan aluksi käsi-
tellyn vuoro-sanan yhteyteen. Yhdyssana vuorokausi on ensi kertaa mainittu Ericus
Schroderuksen sanakirjassa 1637, ja verbi vuorotella on esiintynyt Jonas Mennande-
rin opettavaisessa runossa 1699.
Naert Vir. 1949 76-77; SKES 1978 vuoro; Koivulehto, esitelmä Suomalais-Ugrilaisessa Seurassa
1985; Jussila 1998 vuoro, vuorokausi, vuorotella; SSA 2000 vuoro.
vuosi
Sanalla on varmoja etymologisia vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä, ei kuiten-
kaan samojedihaarassa, esim. karjalan vuosi, vepsän voi, vatjan voosi, liivin uoz-;
komin vo, udmurtin va~ yhdyssanassa vapum 'elinaika' ja hantin etelämurteiden
ot. Mahdollisena vastineena on pidetty myös jälkiosaa unkarin adverbissa tavaly
'edellisenä vuonna'. Sanan alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *o8e. Sanaa on
perinteisesti pidetty omaperäisenä, mutta äskettäin on esitetty se mahdollisuus, että
kysymyksessä olisi hyvin vanha indoeurooppalainen laina. Kanta-arjalaiseksi alku-
muodoksi on rekonstruoitu *vatas, jota edustaa esim. muinaisintiasta todettu vatsä-
Vuosi'. Sama sana on tarkoittanut myös yksivuotiasta vasikkaa, ja sen myöhemmästä
muodosta on lainattu itämerensuomen sekä eräiden etäsukukielten —> vasa. Suomen
kirjakielessä vuosi on esiintynyt Agricolasta alkaen. Yhdyssana vuosiluku on ensi
kertaa mainittu vuoden 1642 Raamatussa ja vuosisata Samuel Forseenin laatimassa
Ruotsin valtakunnan lain suomennoksessa 1738.
SKES 1978 vuosi; UEW 1988 334-336; Jussila 1998 vuosi, vuosiluku, vuosisata; Koivulehto PP
1999 218-219; SSA 2000 vuosi.
vuota
Ison eläimen nyljettyä nahkaa merkitsevä vuota on balttilainen laina, jota nykyisissä
balttilaisissa kielissä vastaavat liettuan öda ja latvian äda. Sana ei esiinny muissa itä-
merensuomalaisissa kielissä kuin suomessa, mikä vanhojen balttilaisten lainojen
kohdalla on poikkeuksellista. Suomen kirjakielessä vuota on ensi kertaa mainittu
Ljungo Tuomaanpojan suomentamassa kaupunginlaissa 1609.
Thomsen 1890 205; SKES 1978 vuota; Jussila 1998 vuota; SSA 2000 vuota.
vuotaa
Verbillä on vastine kaikissa muissa itämerensuomalaisissa kielissä paitsi liivissä,
esim. karjalassa vuotoa, vepsässä vodada, vatjassa vootaa ja virossa vooda. Verbi
1514

on johdos ikivanhasta virtaa merkitsevästä sanasta -* vuo. Suomen vanhassa kir-
jakielessä vuotaa on esiintynyt Agricolasta ja Uppsalan evankeliumikirjasta alkaen.
Yhtä vanhoja ovat myös johdokset vuodattaa ja vuodatus. Johdos vuoto on mainittu
ensimmäisessä suomalaisessa Raamatussa 1642.
SKES 1978 vuo; Jussila 1998 vuodattaa, vuodatus, vuotaa, vuoto-, SSA 2000 vuotaa.
vyyhti
Lanka- tai köysikieppiä merkitsevällä vyy/zf/-sanalla on vastine useissa lähisukukie-
lissä, esim. karjalassa viyhti tai vyyhti, lyydissä vihf tai vihtX vepsässä vihfak ja virossa
viht. Sanasta on useita erilaisia variantteja, ja myös suomen murteissa asu vaihtelee,
esim. vyhtiy vihti tai viihti. Kysymyksessä on mahdollisesti vanha germaaninen laina,
jonka alkumuoto on ollut *wefti-. Tätä edustavat mm. nykyruotsin väft ja englannin
vefty jotka kumpikin merkitsevät kudetta. Kun kantagermaanin sana on sisältänyt
kantasuomalaisille oudon/-konsonantin, sitä on lainattaessa korvattu tutummilla
äänteillä. Samasta germaanisesta sanavartalosta on saatu myös murteellinen verbi
viipsiä 'vyyhdetä', jolla myös on laajalti vastineita itämerensuomalaisissa kielissä.
Suomen kirjakielessä vyyhti on ensimmäistä kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen
sanakirjassa 1745 lyhytvokaalisessa asussa vyhti.
Ahlqvist 1871 76; SKES 1978 vyyhti; Jussila 1998 vyyhti; SSA 2000 viipsiä, vyyhti.
vyö
Sanalla on vastineita itämerensuomesta aina samojedikieliin asti. Näitä ovat esim.
karjalan vyö, vepsän vö, vatjan ja viron vöö, saamen avviy unkarin öv ja nenetsin ni
tai ji. Sanan alkumuodoksi on rekonstruoitu *uvä, u'xjä, *wirjä tai *wur]ä. Suomen
kirjakielessä vyö on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1978 vyö; UEW 1988 575: Jussila 1998 vyö; SSA 2000 vyö.
vähä
Sanalla on vastine kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä sekä mordvassa. Näitä
ovat esim. karjalan, lyydin, vepsän ja vatjan vähä sekä viron vähe Vähän, hiukan'.
Mordvan vastine vez esiintyy yhdyssanojen alkuosana ja johdosten kantana, esim.
vez-aske merkitsee pikkusormea ja johdos velka yleisesti pientä.
Sanaa on vanhastaan pidetty omaperäisenä, mutta se saattaa myös olla hyvin vanha
germaaninen laina. Alkumuodoksi sopii periaatteessa kantagermaanin *wceha-,
jonka yhteyteen kuuluvat esim. anglosaksin wäh 'hieno, pienirakeinen (jauhot)' ja
muinaisyläsaksan wcehi 'hieno, siro'. Perinteisesti germaanisia lainoja ei ole katsottu
voivan esiintyä volgalaiskielissä asti, joten selitystä on levikin kannalta pidetty arve-
luttavana.
Suomen lähisukukielissä vähä-sanan vastineet merkitsevät yleensä sekä 'vähä,
pieni' että Vähän', eikä jälkimmäisessä merkityksessä käytetä erityistä adverbijoh-
1515

dosta, kuten nykysuomessa. Myös suomen vanhassa kirjakielessä vähä ja vähän
voivat merkitä täsmälleen samaa. Kumpikin on ollut käytössä Agricolasta alkaen.
Lisäksi vähä on ollut yleinen myös merkityksessä 'pieni'. Agricolan adjektiivi vähäi-
nen voi tarkoittaa sekä pientä että vähäpätöistä. Agricola on käyttänyt myös johdok-
sia vähetä ja vähentää, mutta vähäksyä on mainittu vasta ensimmäisessä Raamatussa
1642.
Jännes Suomi 3: 4 176-177; Koivulehto Vir. 1976 268-269; SKES 1978 vähä; Hofstra 1985 140,
391-; Jussila 1998 vähentää, vähetä, vähä, vähäinen, vähäksyä; SSA 2000 vähä.
väittää
Verbin etymologisia vastineita lähisukukielissä ovat esim. karjalan väitteä 'inttää,
väittää' ym., vatjan väittää Vetää' ja viron vanhentunut väitada 'ponnistaa voimansa,
tunkea, työntää'. Nämä kaikki ovat johdoksia ikivanhasta —» väfci-sanasta, jonka
alkuperäinen merkitys on ollut 'voima'. Myös johdin on ikivanhaa perua. Joissakin
vanhemmissa tutkimuksissa väittää-verbiä on arveltu balttilaiseksi lainaksi, mutta
nämä selitykset on myöhemmin hylätty.
Suomen kirjakieleen väittää on tullut 1700-luvulla. Samuel Forseenin lainsuo-
mennoksessa (1738) se esiintyy kuitenkin sellaisessa yhteydessä, että kysymyksessä
lienee kirjoitusvirhe: Nyt tahto jocu wäittä toisen lyömistä — (painetussa laissa
wälttä). Vuonna 1763 verbiä on käytetty sairaaloita ja lastenkoteja koskevassa ase-
tuksessa. Pietari Hannikainen on vuonna 1845 pyrkinyt ottamaan verbiä käyttöön
myös merkityksessä 'lannoittaa'. Tämä ei kuitenkaan ole yleiskieleen vakiintunut,
vaikka väittää esiintyykin useissa suomen itämurteissa juuri tässä merkityksessä.
Rapola 1960 väittää; SKES 1978 väittää, väki; Jussila 1998 väittää; SSA 2000 väittää.
väive
Kotieläimiä kiusaavaan täihin tai muuhun loiseen viittaavan väive-sanan vastineita
ovat karjalan väiveh, vatjan väive ja viron vanhentunut väiv. Sana on balttilainen
laina, jota nykyliettuassa edustaa mm. vievasa 'linnuntäi'. Suomen kirjakielessä väive
on ensi kertaa mainittu vuonna 1702 Henrik Florinuksen julkaisemassa sananlasku-
kokoelmassa: Kyllä väive nautans tuntee.
Thomsen 1890 241; SKES 1978 väive; Jussila 1998 väive; SSA 2000 väive.
väkevä
Vahvaa merkitsevä väkevä on johdos ikivanhasta —» väfci-sanasta, joka alkuaan on
merkinnyt voimaa. Sananmukaisesti väkevä merkitsee siis voimallista, voimakasta.
Johdostyyppi on ikivanha, ja samanlaisia johdoksia esiintyy myös lähisukukielissä,
esim. karjalassa väkevä, vepsässä ja virossa vägev ja vatjassa vätsevä. Suomen kirja-
kielessä väkevä on esiintynyt VVesthin tekstistä ja Agricolasta alkaen.
SKES 1978 väki; Jussila 1998 väkevä; SSA 2000 väkevä.
1516

väki
Sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä sekä useimmissa etäsukukielissäkin.
Näitä ovat esim. lyydin, vepsän ja viron vägi, vatjan vätsi ja liivin väg, mordvan vij,
marin wi, komin ja udmurtin vi, mansin wäg ja hantin wej. Sanan alkuperäiseksi
muodoksi on rekonstruoitu *wäke ja alkuperäiseksi merkitykseksi Voima*. Saamen
vastine viehka on adverbi, joka merkitsee 'aika, melko', muiden etäsukukielten vas-
tineet merkitsevät ennen kaikkea voimaa, joskus myös joukkoa. Suomessa, inkeroi-
sessa ja karjalassa ihmisjoukon merkitys on päässyt etusijalle, vaikka sanaa käyte-
tään myös voiman merkityksessä ainakin joissakin vakiintuneissa sanontavoissa tai
yhteyksissä, esim. suomessa väellä ja voimalla, väkijuoma, väkivalta, väkivasara ym.
Merkityksen kehitys on voinut luontevasti tapahtua esim. sellaisissa yhdyssanoissa
kuin sotaväki tai kalmanväki, joissa jälkiosan voi yhtä hyvin tulkita tarkoittavan sekä
voimaa että joukkoa.
Suomen kirjakielessä väki on esiintynyt Agricolasta alkaen. Agricolalla on myös
yhdyssanat väkivalta ja väkivaltainen. Väkivasara on mainittu Ericus Schroderuksen
sanakirjassa 1637, ja adverbia väkisin on ensimmäisenä käyttänyt Laurentius Petri
saarnoissaan vuonna 1644. Kollektiivi)ohdoksen väestö on ottanut käyttöön Rein-
hold von Becker Turun Viikko-Sanomissa 1820. Väkijuomista on alettu puhua vasta
1800-luvun lopulla, mm. Raittiuden ystävien julkaisuissa n. 1888.
Rapola 1960 väestö, väkijuoma; SKES 1978 väki; UEW 1988 563; Jussila 1998 väki, väkisin, väki-
valta, väkivaltainen, väkivasara; SSA 2000 väki, väkisin.
väkä
Sanalla on tarkka vastine ainoastaan karjalassa; viron vägi 'koukku, väkäJ on lai-
naa suomesta. Alkuperästä on kiistelty, mutta todennäköisimmin kysymyksessä
on hyvin vanha germaaninen laina. Alkumuodoksi on rekonstruoitu *wceyä, jota
myöhemmissä germaanisissa kielissä edustavat mm. muinaisnorjan väg Vipu, nos-
tokanki, vaaka' ym. sekä nykyruotsin väg Vaaka; vinttikaivon vipu'. Suomen kirja-
kielessä väkä on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.
Koivulehto Vir. 1976 269-272; SKES 1978 väkä; Hofstra 1985 140; Jussila 1998 väkä; SSA 2000
väkä.
väli
Sanan vastineita lähisukukielissä ovat inkeroisen, karjalan, lyydin ja vatjan väli.
Sanan lopussa oleva vaihtelematon /-vokaali viittaa siihen, että lyhyydestään huoli-
matta väli on johtamalla muodostettu, ja äännehistoriallisesti sen voikin vaikeuksitta
selittää yleisitämerensuomalaisen —> vä//ä-sanan johdokseksi {*välji > väli). Suomen
kirjakielessä väli on esiintynyt Agricolasta alkaen, ja Agricolalla on myös yhdyssana
välimies sekä prolatiivimuotoinen adverbi välitse. Yhdyssana välikappale on mai-
nittu ensi kertaa Eerik Sorolaisen postillassa 1621, ja tämän sanan on korvannut joh-
doksella väline Paavo Tikkanen sanomalehti Suomettaressa vuonna 1847. Yhdyssana
1517

väliaika on esiintynyt vuoden 1642 Raamatussa, ja välipala on mainittu Jonas Men-
nanderin runossa 1699. Verbiä välittää on ensimmäisenä käyttänyt Juhana Wegelius
postillassaan 1747, ja johdos välitön on Otto Tarvasen uudissana vuodelta 1846,
Rapola 1960 väline, välitön; SKES 1978 väli, väljä; Jussila 1998 väli, väliaika, välikappale, väli-
mies, välipala, välitse; SSA 2000 väli.
väljä
Sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalassa väljä, vepsässä väX,
virossa väli ja liivissä veXa. Suomessa väljä on avaraa tai tilavaa merkitsevä adjek-
tiivi, mutta murteissa se voi merkitä myös aukeaa paikkaa tai isosilmäistä verkkoa.
Samantapaisia merkityksiä löytyy myös sukukielistä, esim. viron väli merkitsee
nimenomaan kenttää tai aukeaa. Sanan alkuperästä ei vanhastaan ole ollut mitään
kunnollista selitystä, vaan sitä on pidetty omaperäisenä sanana. Etäsukukielistä on
esitetty joitakin vastineita, mutta näitä ei ole pidetty uskottavina. Uusimman selityk-
sen mukaan väljä on vanha balttilainen tai baltoslaavilainen laina, jolle rekonstruoi-
tua alkumuotoa * väliä edustaa liettuan väliä 'tahto, vapaus'. Itämerensuomen sanan
etuvokaalisuuden täytyisi tässä tapauksessa ajatella johtuvan sanan palataalisesta
konsonanttiympäristöstä. Suomen kirjakielessä väljä on ensi kertaa mainittu vuo-
den 1642 Raamatussa aukean tai laitumen merkityksessä. Adverbi väljästi esiintyy
vuonna 1597 laaditussa asiakirjassa, joka sisältää anteeksipyynnön valan ja uskolli-
suuden rikkomisen johdosta. Verbijohdos väljähtyä on ensi kertaa mainittu Daniel
Jusleniuksen sanakirjassa 1745. Sanalla väljä on sukukielissä myös sen tyyppisiä
merkityksiä kuin 'löysä, heikko, laiha, huono', jotka saattavat olla vanhojakin, ja täl-
laisten pohjalta selittyy luontevasti myös väljähtyä-verbin merkitys.
SKES 1978 väljä; Koivulehto LingU 1993 34; Jussila 1998 väljä, väljästi; SSA 2000 väljä.
välly
Turkisvuorista, kangaspäällistä rekipeittoa merkitsevä välly on lainaa ruotsin sanasta
fäll. Sama sana on lainattu edelleen suomesta karjalaan. Suomen kirjakielessä välly
on ensi kertaa mainittu Henrik Florinuksen sanakirjassa 1678 asussa fälly. Jo tätä
ennen on Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637 mainittu samassa merkityksessä
feldiy joka muistuttaa suuresti myöhäismuinaisruotsin sanaa fälder tai muinaisnor-
jan vastaavaa sanaa feldr.
H. J. Streng 1915 265; SKES 1978 välly; Jussila 1998 välly; SSA 2000 välly(t).
välskäri
Haavuria tai itseoppinutta lääkäriä merkitsevä välskäri on lainaa ruotsin sanasta
fältskär, joka puolestaan on lainaa saksan yhdyssanasta feldscher(er). Feld tarkoittaa
sotakenttää ja scherer (parran)leikkaajaa eli parturia. Haavojen ja vammojen hoito
1518

kuului entisaikaan parturin toimenkuvaan tukan- ja parranleikkuun ohella. Suomen
kirjakielessä välskäri on ensi kertaa mainittu vuonna 1697 asussa fällskäri.
SKES 1978 välskäri\ SSA 2000 välskäri.
välttää
Verbin etymologisia vastineita ovat karjalan vältteä, vatjan väittä 'odottaa; tyytyä;
sietää' ja viron väldata 'kestää' ja vältada 'tulla toimeen, riittää'. Itämerensuomen
välttää on mitä ilmeisimmin johdos sanasta —> väli. Suomen kirjakielessä välttää on
esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen. Verbin kielteinen partisiippi vält-
tämätön on kiteytynyt itsenäiseksi sanaksi, joka on ensi kertaa esiintynyt Hartikka
Speitzin suomentamissa sota-artikloissa vuonna 1642.
SKES 1978 välttää', Jussila 1998 välttämätön* välttää; Nikkilä 2000 13; SSA 2000 välttää.
vänrikki
Suomen maa- ja ilmavoimien alinta upseerinarvoa merkitsevä vänrikki on lainaa
varhaisuusruotsin sanasta fendrik> jota nykyruotsissa vastaa fänrik. Ruotsin sana on
lainaa saksasta, jossa Fähnrich on merkinnyt "lipullista" eli lipunkantajaa. Alkuosa
Fähn- viittaa lippuun, jälkiosa -rich on samaa juurta kuin nykysaksan reich 'rikas'.
Suomen kirjakielessä vänrikki on ensi kertaa mainittu Hartikka Speitzin suomenta-
missa sota-artikloissa 1642 asussa fändricki.
H. J. Streng 1915 266; SKES 1978 vänrikki; Koukkunen 1990 vänrikki; Jussila 1998 vänrikki; SSA
2000 vänrikki.
väri
Suomen väri on lainaa ruotsin sanasta färg. Sama sana on lainattu myös karjalaan.
Suomen kirjakielessä väri on aluksi esiintynyt asussa/än. Ensiesiintymä on vuoden
1642 Raamatussa. Nykyasussaan väri on mainittu Kristfrid Gananderin sanakirjassa
1787. Verbi värjätä on esiintynyt jo Agricolan kielessä, ja se voi olla joko vän-sanan
johdos tai todennäköisemmin erillinen laina ruotsin verbistäfärga. Tekijännimi vär-
järi on esiintynyt ensi kertaa vuoden 1751 almanakassa, ja se on ilmeisesti lainaa
ruotsin vastaavasta sanasta färjare.
Hellquist 1939 färg; SKES 1978 väri; Jussila 1998 väri, värjäri, värjätä; SSA 2000 väri.
värkki
Työkalua, laitetta ym. merkitsevä arkissävyinen värkki on lainaa ruotsin sanasta verk
'työ, teko, teos, varustus' ym. Sama sana on lainattu myös karjalaan. Suomen kirja-
kielessä värkki on ensimmäistä kertaa mainittu paloviinaa koskevassa asetuksessa
1731. Päivätyötä merkitsevä yhdyssana taksvärkki on ensi kertaa mainittu Antti
Lizeliuksen laatimassa Mynämäen kirkonkokouksen pöytäkirjassa 1766. Muurin
1519

tapaista varustusta merkitsevä bolvärkki on mainittu jo Ericus Schroderuksen sana-
kirjassa 1637.
H. J. Streng 1915 13; SKES 1978 värkki; Jussila 1998 taksvärkki, värkki; SSA 2000 värkki
värssy
Runon säkeistöä tai runoa merkitsevä värsy tai värssy on lainaa ruotsin sanasta vers,
joka puolestaan juontuu latinan sanasta versus 'rivi, jono, säe\ Suomen kirjakielessä
värsy on esiintynyt Agricolasta alkaen.
H. J. Streng 1915 266-267; SKES 1978 värssy; Jussila 1998 värssy; SSA 2000 värssy.
värttinä
Kehrävartta eli eräänlaista yksinkertaista kehruuvälinettä merkitsevällä värttinä-
sanalla on vastine kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä paitsi liivissä. Näitä ovat
esim. inkeroisen ja vatjan värttänä, vepsän väriin ja viron varten. Sana on vanhas-
taan selitetty lainaksi venäjästä, mutta lainan iästä on kiistelty. Nykyvenäjässä vasti-
neena on veretenö, mutta useat tutkijat ovat tähdentäneet sanan olevan niin vanha
muinaisvenäläinen tai vielä tätäkin vanhempi laina, että se on saatu itämerensuo-
meen ennen kuin ensi tavun jäljessä olleen konsonanttiyhtymän -rt- sisään on kehit-
tynyt täysimittainen -e-vokaali, ts. alkumuoto olisi ollut *vertino. Suomen kirjakie-
lessä sana on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745 asussa värt-
tänä. Nykyasu värttinä on esiintynyt vasta G. E. Eurenin sanakirjassa 1860.
Thomsen 1869 28; Plöger 1973 235; Hahmo 1994 GA 233-235; Jussila 1998 värttänä; SSA 2000
värttinä.
värvätä
Alun perin armeijaan ja sittemmin myös muuhun työpaikkaan tai toimeen pestaa-
mista merkitsevä värvätä on lainaa ruotsin verbistä värva. Sekä värvätä että tämän
yhteyteen kuuluva tekijännimi värväri on suomen kirjakielessä mainittu ensi kertaa
vuonna 1679 laaditussa asiakirjassa. Värväri on joko värväfä-verbin johdos tai eril-
linen laina ruotsin sanasta värvare.
SKES 1978 värvätä; Jussila 1998 värväri, värvätä; SSA 2000 värvätä.
väskynä
Kuivattua luumua merkitsevä murteellinen väskynä on lainaa varhaisuusruotsin
sanasta swetzkon, joka puolestaan on saatu uusyläsaksan sanasta Zwetschge. Nimitys
juontuu perimmältään latinan sanasta Damascenay joka kertoo kyseisten luumujen
olevan alun perin kotoisin Damaskoksesta. Nykyruotsissa sana on sviskon. Suomen
kirjakielessä väskynä on ensi kertaa mainittu Ericus Schroderuksen sanakirjassa
1520

1637 asussa swetsky. Nykyasussaan väskynä on tullut kirjakieleen vasta 1800-luvun
alussa. Se mainitaan mm. Kustaa Renvallin sanakirjassa 1826.
H. J. Streng 1915 267; Hellquist 1939 sviskon; SKES 1978 väskynä; Jussila 1998 väskynä; SSA 2000
väskynä.
västäräkki
Sanalla on etymologisia vastineita itämerensuomesta obinugrilaisiin kieliin asti.
Näitä ovat esim. inkeroisen väistärikkoy västärö tai västöi, vatjan vässo, viron västrik,
mordvan uskerej> mansin worsök 'jokin lintu, västäräkki1 ja hantin xverfsök 'jokin
pikkulintu'. Alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *wäct3f3kk3. Sanaa on arveltu
alkuperältään onomatopoeettiseksi, linnun ääntelyä jäljitteleväksi. Sana ei kaikissa
kielissä ja kaikissa yhteyksissä viittaa välttämättä juuri siihen pikkulintuun (Mota-
cilla alba), jota sana nykysuomessa tarkoittaa, vaan se voi olla muunkin sirkuttavan
pikkulinnun nimitys. Suomen kirjakielessä västäräkki on ensi kertaa mainittu tulk-
kisanakirjassa Variarum rerum vocabula vuonna 1644.
SKES 1978 västäräkki; UEW 1988 562; Jussila 1998 västäräkki; SSA 2000 västäräkki.
vävy
Tyttären miestä merkitsevällä vävy-sanalla on etymologisia vastineita itämerensuo-
mesta samojedikieliin asti. Näitä ovat esim. karjalan, lyydin ja vatjan vävy, viron
vai, mordvan ov, marin wetjö, hantin werj, unkarin vo, nenetsin wij ja nganasanin
birji. Sana on ikivanha uralilainen sukulaisuustermi, jonka alkuperäiseksi asuksi on
rekonstruoitu *wärje. Suomen kirjakielessä vävy on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1978 vävy; UEW 1988 565-566; Jussila 1998 vävy; SSA 2000 vävy.
väylä
Sanalla ei ole vastineita itämerensuomalaisissa kielissä, ainoastaan saamessa, jossa
fävli merkitsee väylää, syvää vettä, veden selkää tai ulappaa. Sana on selitetty ger-
maaniseksi lainaksi, ja sitä on verrattu muinaisnorjan sanaan *vaöle, joka tarkoit-
taa matalaa kohtaa veden uomassa. Rinnastuksen tekee hieman arveluttavaksi se,
että lainanantaja- ja lainansaajakielen sanojen välillä on merkitysero: suomessa ja
saamessa sana merkitsee syvää, kulkukelpoista vettä, skandinaavisella taholla taas
matalaa vettä, jonka ylittäminen on helppoa. Suomen murteissa väylä on tyypillisesti
pohjoinen sana, ja kirjakielessä se on ensi kertaa mainittu pohjalaissyntyisen Ljungo
Tuomaanpojan suomentamassa maanlaissa 1601.
SKES 1978 väylä; Hofstra 1985 325; Jussila 1998 väylä; SSA 2000 väylä.
1521

vääjätä
Väistämistä, periksi antamista, osuutensa tai syyllisyytensä kieltämistä ym. merkitse-
vällä väö/äfä-verbillä on vastine ainoastaan karjalassa ja saamessa. Karjalan veäjätä
merkitsee antaa periksi, totella', saamen veadjit 'jaksaa, voida, olla mahdollista, pai-
naa enemmän, painua' ym. Sanan alkuperä on epäselvä. Se on mahdollisesti skan-
dinaavinen laina siitä sanueesta, johon kuuluvat mm. ruotsin vaja Väistää, karttaa,
välttää' ja norjan vcegja antaa periksi, mukauttaa'. Suomen ja saamen sanojen moni-
merkityksisyys antaa aiheen epäillä, että niihin on itse asiassa sekaantunut aineksia
monista eri sanoista. Suomen kirjakielessä vääjätä on ensi kertaa esiintynyt vuonna
1734 iloisessa veisussa, jonka aiheena oli uusi nautintoaine tupakki. Nykysuomessa
vääjätä ei yleensä esiinny normaalina verbinä, vaan siitä käytetään lähinnä kielteistä
infinitiivimuotoa vääjäämättä tai kielteistä partisiippia vääjäämätön.
SKES 1978 vääjätä; Jussila 1998 vääjätä; SSA 2000 vääjätä.
vääntää
Verbillä on vastine kaikissa itämerensuomalaissa kielissä, esim. karjalan veänteä,
vatjan vääntää, viron väänata ja Salatsin liivin vänn. Lyydin viatta ja vepsän väta
merkitsevät ensisijaisesti soittaa, leikkiä, tanssia'. Sanan alkuperä on kiistanalainen.
Monet tutkijat ovat pitäneet verbiä etäsukukielten vastineiden puuttumisesta huo-
limatta omaperäisenä, mutta kun se ei rakenteensa nojalla voi olla ikivanha oma-
peräinen sana, sitä on pidetty kantasuomen aikaisena uudissanana. Tällä tavoin ei
kuitenkaan voida selittää, mistä sana alun perin olisi tullut kantasuomeen. Toisen
selityksen mukaan vääntää olisi lainaa germaanisesta verbivartalosta *wenda-, josta
ovat kehittyneet mm. nykyruotsin vända ja saksan winden. Tässä päällisin puolin
erinomaiselta näyttävässä etymologiassa on kuitenkin äännehistoriallisia ongel-
mia, jotka tekevät selityksen epävarmaksi. Suomen kirjakielessä vääntää on esiin-
tynyt Agricolasta alkaen. Agricolalla on myös johdos väännellä. Johdos vääntyä on
mainittu ensi kertaa Maskun Hemmingin hurskaiden laulujen kokoelmassa 1616, ja
vaanne on esiintynyt ensimmäisessä suomalaisessa Raamatussa 1642.
SKES 1978 vääntää; Koivulehto Vir. 1983 548; Hofstra 1985 27, 349; Jussila 1998 vääntää; SSA
2000 vääntää.
vääpeli
Ylikersantin ja ylivääpelin välissä olevaa sotilasarvoa merkitsevä vääpeli on lainaa
ruotsin sanasta väbel, joka puolestaan juontuu saksan sanasta webel tai weibel. Sak-
sassa sana on alkuaan merkinnyt oikeuden vahtimestaria, ja se on tullut sotilasarvon
nimitykseksi 1500-luvulla. Tällöin on selvyyden vuoksi sotaväen vääpelistä alettu
käyttää nimitystä Feldwebel "kenttävääpeli", vaikka myös yksinkertaista webe/-sanaa
on voitu käyttää sotilasarvosta puhuttaessa. Molemmat sanat on lainattu ruotsiin ja
ruotsista edelleen suomeen. Ruotsin fältväbel on monissa 1800-luvun sanakirjoissa
suomennettu sanoilla vältvääpeli tai vääpeli. Suomen kirjakielessä vääpeli on ensim-
1522

mäistä kertaa mainittu Hartikka Speitzin suomentamissa sota-artikloissa 1642, ja
tällöin se on merkinnyt oikeuden vahtimestaria. Sotilasarvon merkityksessä vääpeli
on esiintynyt asetuksessa vuonna 1721.
H. J. Streng 1915 267; SKES 1978 vääpeli; Koukkunen 1990 vääpeli; Jussila 1998 vääpeli; SSA
2000 vääpeli.
väärä
Virheellistä, epäaitoa tai käyrää merkitsevällä väära-sanalla on vastine kaikissa itä-
merensuomalaisissa kielissä liiviä lukuun ottamatta. Näitä ovat esim. karjalan veärä,
vepsän vär, vatjan väärä ja viron väär. Sanan alkuperä on tuntematon. Sille ei ole
voitu osoittaa lainaetymologiaa eikä myöskään vastineita etäsukukielistä. Saamen
vearri on lainaa suomesta. Suomen kirjakielessä väärä on esiintynyt VVesthin teks-
tistä ja Agricolasta alkaen. Agricolalla on myös instruktiivimuotoinen adverbi väärin
sekä johdokset vääristellä ja vääristys.
SKES 1978 väärä; Jussila 1998 väärin, vääristellä, vääristys; SSA 2000 väärä.
1523

ydin
Sisintä osaa, keskusta, sydäntä tms. merkitsevä ydin on ikivanha omaperäinen sana,
jolla on etymologinen vastine kaikissa suomalais-ugrilaisissa etäsukukielissä. Näitä
ovat esim. saamen ada, ersämordvan udeme> marin wem, komin vem, mansin wälöm
ja unkarin velo. Itämerensuomalaisia vastineita ovat karjalan yvin ja viron udi. Sanan
alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *wi83-m3. Suomen kirjakielessä ydin on esiin-
tynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1978 ydin; UEW 1988 572-573; Jussila 1998 ydin; SSA 2000 ydin.
yhdeksän
Yhdeksän on yhdistämällä muodostettu lukusana, jolla on vastineita kaikissa lähi-
sukukielissä, saamessa ja volgalaiskielissä. Näitä ovat esim. karjalan yheksän, vepsän
uhtsän, vatjan tihesää, viron uheksa, saamen ovce, mordvan vejkse ja marin indes.
Sanan alkuosana on epäilemättä numeraali yksi, mutta jälkiosaa on selitetty periaat-
teessa kahdella eri tavalla. Sitä on oletettu lainaksi kymmentä merkitsevästä indoeu-
rooppalaisesta numeraalista, jolloin se olisi samaa juurta kuin esim. latinan decem.
Tämä selitys juontuu jo 1800-luvulta, mutta kielihistoriallisen tutkimuksen edisty-
essä sitä on alettu pitää äännehistorian kannalta mahdottomana. Aivan äskettäin
indoeurooppalaista alkuperää on kuitenkin perusteltu äänteellisesti uudella tavalla.
Ongelmaksi jää silti sananmuodostustapa: yhtä ja kymmentä merkitsevien lukusa-
nojen lisäksi sanassa ei ole mitään ainesta, joka osoittaisi osien keskinäisen suhteen.
Sama ongelma koskee lukusanaa —»kahdeksan. Jos lukusanan ainekset ovat 'kaksi' ja
'kymmenen', odotuksenmukainen merkitys olisi 'kaksikymmentä', ei 'kahdeksan'.
Toisen selityksen mukaan lukusana koostuisi numeraalista yksi ja siihen liitetystä
kieltoverbistä e- taivutuspäätteineen. Ainesosat olisivat tällöin *ykt-e-ksä-, ja loppu-
osa olisi samaa alkuperää kuin murteiden ns. refleksiivisessä taivutuksessa esiintyvä
pääte, vrt. esim. Kalevalan istui-kse 'istuutuu'. Koko muoto merkitsisi tässä tapauk-
sessa 'yhtä ei ole, ja ajatuksena olisi, että yksi puuttuu kymmenestä. Tämä on epäi-
lyttävän monimutkainen, mutta äännehistoriallisesti ja rakenteellisesti mahdollinen
selitys. Suomen kirjakielessä yhdeksän on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 197S yhdeksän; Jussila 1998 yhdeksän; Parpola 1999 PP 198-1999; SSA 2000 yhdeksän.
1524

yhdistää
Ikivanhasta lukusanasta —» yksi johdetulla verbillä yhdistää on tarkkoja vastineita
useimmissa lähisukukielissä, esim. karjalan yhisteä, vepsän uhfistata ja liivin f to.
Suomen kirjakielessä yhdistää on esiintynyt Agricolasta alkaen. Verbistä on tehty
myös uusia johdoksia, joista yhdistys on esiintynyt jo Agricolan kielessä merkityk-
sessä 'yhteys, yhteen liittyminen*. Kemiallisen yhdisteen nimenä yhdistys-sana on
esiintynyt Turun Viikko-Sanomissa 1821 ja seuran tai kerhon tapaisen henkilöiden
yhteenliittymän nimityksenä J. V. Snellmanin sanomalehdessä Maamiehen Ystävä
1844. Verbi yhdistyä on tullut kirjakieleen ensimmäisen suomenkielisen almanakan
myötä vuonna 1705, sen sijaan yhdiste ja yhdistellä ovat 1800-luvun uudissanoja.
Rapola 1960 yhdistys; Jussila 1998 yhdistyä; SSA 2000 yhdistää.
yhteinen
Kahden tai useamman omistuksessa olevaa merkitsevällä yhteinen-sanalla on vasti-
neita useissa lähisukukielissä, esim. karjalan yhtehine, vepsän uhthine, vatjan uhtein
ja viron uhine. Sana on muodostettu johtamalla numeraalista —> yksi. Suomen kir-
jakielessä yhteinen on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista
alkaen. Vanhassa kielessä se on esiintynyt myös merkityksessä 'yleinen, julkinen',
joskus myös saastainen' tai 'julkea'. Viimeksi mainittujen käyttötapojen taustalla on
se yleiseurooppalainen ajatus, että se mikä on kaikille yhteistä, ei voi olla puhdasta
ja pyhää.
SKES 197% yksi; Jussila 1998 yhteinen; SSA 2000 yksi.
yhtenään
Merkityksissä 'yhtä mittaa, lakkaamatta, toistuvasti' yms. esiintyvä yhtenään on kie-
liopillisesti ajatellen —> yfcsf-sanan omistusliitteellinen essiivimuoto. Muodon kaikki
rakenneosat ovat ikivanhaa perua. Suomen kirjakielessä yhtenään on ensi kertaa
esiintynyt Johannes Gezelius nuoremman installaatiokaavassa vuonna 1690.
SKES 1978 yksi; Jussila 1998 yhtenään; SSA 2000 yksi.
yhteys
Yhdistyneenä olemista tai kanssakäymistä ilmaiseva yhteys on lukusanasta —» yksi
muodostettu ominaisuudennimitys. Suomen kirjakielessä yhteys on esiintynyt Wes-
thin tekstistä ja Agricolasta alkaen.
SKES 1978 yksi; Jussila 1998 yhteys; SSA 2000 yksi.
yhtiö
Taloudellisen toiminnan harjoittamista varten muodostettua kahden tai useamman
henkilön yhteenliittymää merkitsevä yhtiö on ikivanhaan omaperäiseen lukusanaan
1525

—> yksi perustuva johdos, joka on 1800-luvulla otettu käyttöön erilaisissa oppitekoi-
sissa merkityksissä. Kansankielessä yhtiössä oleminen on tarkoittanut yhteydessä tai
yhdessä olemista, mutta Volmari Kilpinen on ottanut sanan käyttöön merkityksessä
'kunta' vuonna 1845, ja sanomalehti Suomettaressa yhtiö on esiintynyt vuonna 1848
merkityksessä 'yhdistys'. Samana vuonna sanaa on käytetty Suomettaressa myös
nykymerkityksessään, mutta tämänkin jälkeen yhtiö-sanaa, on käytetty mm. mer-
kityksessä 'yhteisö'. Ennen yhtiö-sanan vakiintumista nykymerkitykseensä samassa
merkityksessä on käytetty mm. sanoja komppania, societeti, yhteys ja yhteysseura.
Rapola 1960 yhtiö; SKES 197% yksi; SSA 2000 yhtyä.
yhtye
Kahden tai useamman muusikon muodostamaa esiintyjäryhmää merkitsevä yhtye
on oppitekoinen johdos verbistä —» yhtyä, joka puolestaan on ikivanhan yksi-sanan
johdoksia. Suomen kirjakielessä yhtye on tullut käyttöön 1900-luvun alkupuolella.
Hakulinen 1979 186,472; SSA 2000 yhtyä.
yhtyä
Liittymistä, kiinnittymistä, sulautumista yms. merkitsevän yhtyä-verbin vastineita
ovat karjalan yhtyö ja lyydin uhtudä. Verbi on johdos ikivanhasta lukusanasta —*
yksi. Muissa lähisukukielissä käytetään toisella tavoin muodostettuja ^fcsf-sanan joh-
doksia samassa merkityksessä, esim. virossa on uhineda. Suomen kirjakielessä yhtyä
on esiintynyt Agricolasta alkaen, ja sen edelleenjohdos yhyttää, yhdyttää 'kohdata'
on tullut kirjakieleen almanakan myötä 1779. Samannäköinen muoto on tosin esiin-
tynyt myös Agricolan kielessä, mutta se ei ole ollut johdos vaan yhtyä-vtxbin passii-
vinen infinitiivimuoto, jollaiset ovat nykysuomessa tuntemattomia.
Jussila 1998 yhdyttää, yhtyä; SSA 2000 yhtyä.
yhtä
Samanveroisuutta ilmaiseva yhtä on ikivanhan lukusanan —> yksi konsonanttivar-
taloinen partitiivimuoto, joka on kiteytynyt itsenäiseksi adverbiksi. Sama muoto on
suunnilleen samassa funktiossa käytössä myös muutamissa lähisukukielissä, esim.
karjalan yhtä ja vatjan uht. Suomen kirjakielessä yhtä on esiintynyt Agricolasta
alkaen, samoin kuin yhtään, jonka loppuosa lienee syntynyt liitepartikkelista -kään;
periaatteessa sama muoto on yhtäkään. Agricolalla on myös sanontatapa yhtä haa-
vaa, jossa jälkiosa —» haava on germaanisperäinen, kertaa tarkoittava sana. Adverbia
yhtä on käytetty osana myös muutamissa puhekieleen vakiintuneissa sanaliitoissa,
jotka ovat äänteellisesti kuluneet niin paljon, että osia on vaikea varmasti tunnistaa.
Tällaisia ovat yhtikään ja. yhtikäs, joiden jälkiosina on ilmeisesti —> ikä-sanan muo-
toja.
SKES 197% yksi; Häkkinen 1987 yhtä; Jussila 1998 yhtä, yhtään; SSA 2000 yhtä.
1526

yhtälö
Matematiikan terminä kahden lausekkeen merkittyä yhtäsuuruutta merkitsevä
yhtälö on oppitekoinen uudissana, jonka välitön kantasana lienee samanveroisuutta
ilmaiseva adverbi —> yhtä. Suomen kirjakielessä yhtälö on ensi kertaa mainittu Hen-
rik Pantsarin toimittamassa matematiikan oppikirjassa vuonna 1865.
Rapola 1960 yhtälö.
yhä
Jatkuvuutta, vertailua tai muutosta ilmaiseva adverbi yhä on ikivanhasta lukusa-
nasta —» yksi muodostettu yleinen tulosija eli latiivi, jolla on tarkkoja vastineita myös
eräissä lähisukukielissä, esim. vepsän uhtä ja viron iihä. Tulosijalla on ollut monta
vanhaa päätettä, joista muutamat ovat säilyneet vain kiteytyneiden sananmuotojen
osina. Tässä tapauksessa päätteenä on ollut ainakin *-fc, mahdollisesti muutakin,
sillä myös toisen tavun vokaalissa näyttää olevan jonkin vanhemman suffiksin vai-
kutusta. Muodon alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *uhtäk, jonka astevaihtelu
on heikentänyt muotoon *uh8äk tai iihä. Suomen kirjakieleen yhä on tullut vuonna
1787 Kristfrid Gananderin sanakirjan käsikirjoituksen myötä.
SKES 1978 yksi; Häkkinen 1987 yhä; Jussila 1998 yhä; SSA 2000 yhä.
yksi
Ikivanhalla omaperäisellä lukusanalla yksi on vastineet kaikissa suomalais-ugrilai-
sissa kielissä. Näitä ovat esim. lyydin uks, vatjan uhsi, viron uksy saamen okta, ersä-
mordvan vejkey udmurtin odig, mansin akwa ja unkarin egy. Alkuperäisen muodon
rekonstruointi on sanojen etymologisesta yhteenkuuluvuudesta huolimatta vaikeaa,
sillä tässä niin kuin monissa muissakin lukusanoissa äännehistoriallinen kehitys on
ollut epäsäännöllistä mm. siksi, että pieniin lukumääriin viittaavat sanat ovat käy-
tössä yleisiä ja kuluvat helposti. Lisäksi sanat vaikuttavat toisiinsa etenkin luetteluti-
lanteissa. Rekonstruktioksi on esitetty mm. *ukte, *ikte tai * ilki.
Unkarissa lukusana egy on kehittynyt myös epämääräiseksi artikkeliksi, jollai-
sia suomensukuisissa kielissä ei vanhastaan ole ollut. Suomen kirjakielessä yksi on
esiintynyt Agricolasta alkaen, ja vanhassa, kääntämällä syntyneessä kirjallisuudessa
sitä on usein käytetty epämääräisen artikkelin tavoin. Sitä on käytetty myös —» eräs-
sanan asemesta, sillä eräs on tullut kirjakieleen vasta 1800-luvun alussa.
SKES 1978 yksi; Häkkinen 1994 465-466; UEW 1988 81; Jussila 1998 yksi; SSA 2000 yksi.
yksilö
dos ikivanhasta lukusanasta —» yksi. Sanan on ottanut käyttöön Volmari Kilpinen
vuonna 1845.
Rapola 1960 yksilö.
1527

yksin
Adverbi yksin on kieliopillisesti ajatellen ikivanhasta lukusanasta —» yksi muodos-
tettu monikollinen instruktiivimuoto. Vastaavanmuotoisia adverbeja on suomessa
runsaasti. Monikollisen instruktiivin asemesta on käytettävä monikon essiivimuo-
toa, jos adverbiin halutaan lisätä omistusliite: yksinäni, yksinasu yksinänsä jne. Sekä
yksin että yksinänsä ovat esiintyneet suomen kirjakielessä Agricolasta alkaen, ja
molemmilla on tarkkoja vastineita myös eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan yksin
)zyksinäh ja vepsän uksin 'yksitellen'ja uksnäin. Adverbista yksin muodostettua joh-
dosta yksinäinen vastaa lyydissä uksnäine. Myös yksinäinen on esiintynyt suomen
kirjakielessä Agricolasta alkaen.
SKES 1978 yksi; Jussila 1998 yksin, yksinäinen; SSA 2000 yksin.
yksitoikkoinen
Samanlaisena jatkuvaa, pitkäveteistä, ikävystyttävää tms. merkitsevä yksitoikkoinen
on yhdysadjektiivi, jonka määriteosana on ikivanha lukusana —» yksi ja jälkiosana
johdos ojollaan olemista tai pitämistä merkitsevästä sanavartalosta, josta on muo-
dostettu myös murteellinen verbi tojottaa, toikottaa sojottaa' ja hoipertelemista tai
kuljeksimista merkitsevä verbi toikkaroida. Suomen kirjakielessä yksitoikkoinen on
ensi kertaa mainittu yksinkertaisen merkityksessä Daniel Jusleniuksen sanakirjassa
vuonna 1745 asussa yksitoikkoinen. Samassa asussa sana on siirtynyt myös Kristfrid
Gananderin sanakirjaan 1787 ja Kustaa Renvallin sanakirjaan 1826. Nykyasu yksi-
toikkoinen on mainittu G. E. Eurenin sanakirjassa 1860, jossa merkitys on 'jöröttäjä'.
Nykymerkityksessään sanaa on käyttänyt Julius Krohn vuonna 1862.
Rapola 1960 yksitoikkoinen; SKES 1978 tojo; Jussila 1998 yksitoikkoinen; SSA 2000 toikottaa.
yksityinen
Ikivanhasta omaperäisestä lukusanasta —> yksi johdettu adjektiivi yksityinen on Vol-
mari Kilpisen käyttöön ottama uudissana vuodelta 1845. Tätä ennen on samassa
merkityksessä käytetty mm. ilmauksia yksinoma ja yhden oma. Näistä edellinen on
edelleen käytössä kantasanana adjektiivissa yksinomainen, joka on kirjakielessä ensi
kertaa mainittu Ruotsin valtakunnan laissa vuonna 1759.
Rapola 1960 yksityinen; Jussila 1998 yksinomainen.
yleensä
Ikivanhasta —» ylä- tai yle-vartalosta muodostettu adverbi yleensä on kieliopillisesti
ajatellen omistusliitteellinen illatiivimuoto. Nykyasussaan adverbi on vakiintunut
kirjakieleen vasta 1800-luvulla, mutta Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787 on
mainittu samoista aineksista muodostettu, hieman vanhakantaisempi muoto yle-
hensä.
SKES 1978 ylä-; Jussila 1998 yleensä; SSA 2000 ylä-.
1528

yleinen
Ikivanhasta ylä- tai y/e-vartalosta johdettu adjektiivi yleinen on Volmari Kilpisen
käyttöön ottama uudissana vuodelta 1836. Kirjaimellisesti yleinen tarkoittaa ikään
kuin kaiken päällä olevaa. Tätä ennen on suunnilleen samassa merkityksessä käy-
tetty mm. yfcsi-sanan johdosta —» yhteinen tai tapa-sanan johdosta —» tavallinen.
Rapola 1960 yleinen; SKES 1978 ylä-; SSA 2000 ylä-.
yleistää
Yleispätevien päätelmien tekemistä ja ilmaisemista merkitsevä yleistää on oppitekoi-
nen johdos adjektiivista —» yleinen. Verbin on ottanut käyttöön Volmari Kilpinen
vuonna 1845.
Rapola 1960 yleistää.
yleisö
Katselija- tai kuulijakuntaa, asiakkaita, kansaa, väkeä yms. merkitsevä yleisö on oppi-
tekoinen johdos adjektiivista —> yleinen. Sanan on ottanut käyttöön Volmari Kilpi-
nen vuonna 1845.
Rapola 1960 yleisö; SKES 1978 ylä-; SSA 2000 ylä-.
ylellinen
Loisteliasta, mukavaa, tuhlailevaa tms. merkitsevä ylellinen on ikivanhasta -^ylä- tai
y/e-vartalosta johdettu adjektiivi. Suomen kirjakielessä ylellinen on esiintynyt Agri-
colasta alkaen. Adjektiivista johdettu ominaisuudennimi ylellisyys on ensi kertaa
mainittu vuonna 1712 kirjoitetussa kirjeessä vääryyden tai väkivallan merkityksessä
ja nykymerkityksessään Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1787.
Jussila 1998 ylellinen, ylellisyys.
ylen
Ikivanhan -» y/ä-vartalon rinnakkaismuodosta yle- muodostettu adverbi ylen on
kieliopillisesti ajatellen vanhentunut tulosija- eli latiivimuoto. Tulosijan merkitys on
selvä esim. sen tapaisissa yhteyksissä kuin antaa ylen 'oksentaa'. Toisissa tapauk-
sissa, esim. merkityksissä 'kovin, hyvin, erittäin', ylen voidaan tulkita instruktiivi-
muodoksi. Koko ajan on kuitenkin kysymys samasta päätteestä, sillä myös instruk-
tiivin on selitetty syntyneen vanhemmasta latiivista. Suomen kirjakielessä ylen on
esiintynyt Uppsalan evankeliumikirjasta ja Agricolasta alkaen. Sekä Agricolalla että
samanaikaisissa käsikirjoituksissa esiintyy myös verbi ylenantaa, mutta se tarkoittaa
vanhimmassa kirjakielessä 'hylätä, luovuttaa, halveksia'.
SKES 1978 ylä-; Jussila 1998 ylen, ylenantaa; SSA 2000 ylä-.
1529

ylenkatsoa
Halveksimista, väheksymistä yms. merkitsevä yhdysverbi ylenkatsoa on todennäköi-
sesti uskonnollista käännöskieltä varten muodostettu käännöslaina, jonka mallina
on voinut olla latinan verbi despectäre. Tämä merkitsee sananmukaisesti ylhäältä
alaspäin katselemista ja kuvaannollisesti halveksimista. Suomen kirjakielessä ylen-
katsoa on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen. Agricolalla on myös
verbistä johdettu substantiivi ylenkatse.
Jussila 1998 ylenkatse, ylenkatsoa.
ylenpalttinen
Ylenmääräistä, suunnatonta, tavattoman runsasta tms. merkitsevässä yhdysadjektii-
vissa ylenpalttinen on alkuosana ikivanhan ylä- tai y/e-vartalon vanhentunut taivu-
tusmuoto —> ylen ja jälkiosana ylitsepursuavaa, liiallista yms. merkitsevästä, lähinnä
vain kirjakielessä tunnetusta pfl/tti-sanasta johdettu adjektiivi -palttinen. Sanalle
poltti on esitetty muinaisruotsalainen lainaetymologia, jonka mukaan sana olisi
samaa juurta kuin nykyruotsin bäld 'urhoollinen, rohkea, uskalias, reipas'. Tämän
selityksen mukaan esim. suupaltti tarkoittaisi suustaan rohkeaa, liian paljon puhu-
vaa. Suomen kirjakielessä ylenpalttinen on esiintynyt Agricolasta alkaen. Suupaltti
on ensi kertaa mainittu vuoden 1642 Raamatussa.
H. J. Streng 1915 140-141; Karsten 1944 FmS 10 365; SKES 1958 paltti; SSA 1995 paltti; Jussila
1998 suupaltti, ylenpalttinen.
ylentää
Etenkin kuvaannollisessa mielessä ylös kohottamista merkitsevä ylentää on johdos
joko suoraan ikivanhan —> jy/ä-vartalon rinnakkaismuodosta yle- tai sitten tämän
johdoksesta yletä, jonka vartalo persoonataivutuksen muodoissa on ylene-. Suomen
kirjakielessä ylentää on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista
alkaen.
SKES 1978 ylä-; Jussila 1998 ylentää; SSA 2000 ylä-.
ylettää
Ulottumista, riittämistä yms. merkitsevällä ylettää-verbHlä ei ole tarkkoja vastineita
sukukielissä. Sen rinnalla esiintyvällä 7/tää-verbillä on vastineita eräissä lähisuku-
kielissä, esim. inkeroisen ulttää ja karjalan ylteä. Ainakin yltää on ikivanhan —» ylä-
vartalon rinnakkaismuodosta yle- muodostettu johdos, ja myös ylettää saattaa olla
hieman nuorempi johdos samasta vartalosta. Toisaalta sitä on arveltu myös -* ulot-
tua-verbin etuvokaaliseksi variantiksi. Suomen kirjakielessä sekä ylettää että yltää
ovat tulleet käyttöön vasta 1800-luvulla. Vanhassa kirjakielessä mainittu ylettää on
ollut nykykielessä tuntematon yletä-verbin passiivinen infinitiivimuoto 'tulla ylen-
1530

netyksi\ Johdos ylettyä on kuitenkin mainittu riittämisen merkityksessä Henrik
Lyran kirjoittamassa valitusrunossa vuonna 1762.
SKES 1978 ylä-; Jussila 1998 ylettyä; SSA 2000 ylettää.
yletön
Ylenpalttista, suunnatonta, mieletöntä, tavatonta tms. merkitsevä yletön on karitiivi-
nen eli vailla olemista ilmaiseva johdos ikivanhan ylä-vartalon rinnakkaismuodosta
yle-. Suomen kirjakielessä yletön on tullut käyttöön vasta aivan 1800- ja 1900-luku-
jen vaihteessa. Tätä ennen on samassa merkityksessä käytetty mm. sanoja puoleton,
suunnaton ja ylenpalttinen.
Hakulinen 1979 183.
ylevä
Jaloa, kunnioitusta herättävää tai vertauskuvallisella tavalla suurta merkitsevä ylevä
on ikivanhan —> y/ä-vartalon rinnakkaismuodosta yle- johdettu adjektiivi. Suomen
kirjakielessä ylevä on ensi kertaa mainittu vuonna 1787, jolloin Kristfrid Gananderin
sanakirja selittää sen merkitsevän riittävän korkeaa verkosta puhuttaessa. Samaan
aikaan Juhana Frosteruksen uskonnollisessa kielessä ylevä merkitsee ylvästä. Nyky-
merkityksessään sanan on ottanut käyttöön Elias Lönnrot vuonna 1837.
Rapola 1960 ylevä; SKES 1978 ylä-; Jussila 1998 ylevä; SSA 2000 ylä-.
ylhäinen
Jalosukuista, aristokraattista, kopeaa, pidättyväistä yms. merkitsevä ylhäinen on iki-
vanhan y/ä-vartalon (—> yli) pohjalta muodostettu johdos, jossa on ensin sijaintia
ilmaiseva johdin ~hä- (—> ylhäällä) ja sitten yhdysperäinen nomininjohdin -inen.
Suomen kirjakielessä ylhäinen on esiintynyt ensi kertaa itseoppineen lainlukijan
Hartikka Speitzin suomentamissa sota-artikloissa 1642. Sanasta on 1800-luvulla
muodostettu myös yhteiskunnan ylimpiin luokkiin viittaava ylhäisö, joka on ensi
kertaa esiintynyt Elias Lönnrotin sanakirjassa 1880.
SKES 1978 ylä-; Rapola 1960 ylhäisö; Jussila 1998 ylhäinen; SSA 2000 ylhäällä.
ylhäällä
Sijaintia ilmaisevaksi itsenäiseksi adverbiksi kiteytynyt ylhäällä on kieliopillisesti
ajatellen ikivanhan y/ä-vartalon (—» yli) inessiivisestä johdoksesta ylähä- muodos-
tettu adessiivi. Johdosvartalo on vakiintunut kirjakieleen useille länsimurteille omi-
naisessa asussa, jossa vokaalien välinen -h- on heittynyt vokaalien edelle: ylähä—>
ylhää-. Samasta johdosvartalosta muodostettuja adverbeja ja edelleenjohdoksia esiin-
tyy myös lähisukukielissä, mutta näissä käytetään enimmäkseen muita sijamuotoja.
Esimerkiksi karjalan ylähänä ja vepsän iXXähän 'ylhäällä' vastaavat suomen essiiviä.
1531

Suomen kirjakielessä ylhäällä on esiintynyt Agricolasta alkaen, samoin samasta
johdoksesta muodostettu ablatiivi ylhäältä. Samaan sarjaan kuuluva allatiivimuoto
ylhäälle on esiintynyt ensi kertaa piispa Eerik Sorolaisen käsikirjassa 1614.
SKES 197S ylä-; Jussila 1998 ylhäälley ylhäällä, ylhäältä; SSA 2000 ylhäällä.
yli
Sekä itsenäisenä adverbina että adpositiona esiintyvä yli on ikivanhasta y/ä-varta-
losta ^-päätteellä muodostettu vanhentunut tulosija. Vartalolla ylä- on vastineita
kautta koko uralilaisen kielikunnan, ja se esiintyy sekä erilaisten kiteytyneiden taivu-
tusmuotojen osana että sananmuodostuksen perusvartalona. Tällaisia vanhan ylä-
vartalon sisältäviä muotoja ovat esim. karjalan ylen sangen, hyvin', viron tili 'yli;
ylen', saamen allen 'ylhäällä, ylhäältä', ersämordvan veXga 'kautta, yli', marin wtilnö
'päällä', udmurtin ja komin vylyn 'päällä', mansin alga 'ylöspäin' ja samojedikieliin
kuuluvan selkupin innä 'ylös'. Muodolla yli on tarkkoja vastineita lähisukukielissä,
esim. lyydin tili, viron tilejä, liivin iT. Tärkeimpien tilasuhteiden ilmaisemisessa käy-
tettävät ainekset kuuluvat yleensäkin kielen vanhimpaan ja keskeisimpään sanas-
toon. Suomen kirjakielessä yli on ollut käytössä Agricolasta alkaen. Sen rinnalla on
esiintynyt myös prolatiivimuoto ylitse, jota on nykyäänkin pakko käyttää silloin, kun
sanaan halutaan liittää omistusliite: ylitseni, ei *ylini.
SKES 1978 ylä-; Hakulinen 1979 109-110; Häkkinen 1987 yli; SSA 2000 ylä-.
ylimys
Ylhäistä syntyperää olevaa henkilöä merkitsevä ylimys on superlatiivinen johdos iki-
vanhasta —» y/ä-vartalosta. Kansankielessä ylimys voi merkitä konkreettisesti ylim-
pänä olevaa. Suomen kirjakielessä ylimys on ensi kertaa mainittu Martin Laurinin
kirjoittamassa hääonnittelussa vuonna 1764 merkityksessä 'muita etevämpi'. Nyky-
merkityksessään sanan on ottanut käyttöön Elias Lönnrot vuonna 1842.
Rapola 1960 ylimys; Hakulinen 1979 152; Jussila 1998 ylimys.
yliopisto
Useista eri tiedekunnista koostuvaa korkeakoulua merkitsevä yliopisto on oppitekoi-
nen uudissana, jota on ensimmäisenä käyttänyt J. F. Berg vuonna 1838 eräässä sano-
malehtikirjoituksessaan. Aiemmin yliopistoista on käytetty muita nimityksiä, mm.
akatemia ja korkeakoulu, joista jälkimmäinen on esiintynyt kirjakielessä Agricolasta
alkaen. 1800-luvulla ehdotettuja uudissanoja ovat olleet korkeaopisto, korkioppio,
pääkoulu, tiedehuone, tietehistö, ylikoulu ja ylioppio.
Metsikkö 1951 214-220.
1532

ylioppilas
Ylioppilastutkinnon suorittanutta henkilöä merkitsevä ylioppilas on oppitekoinen
uudissana, jota on ensimmäisenä käyttänyt Fredrik Polen sanomalehti Suometta-
ressa vuonna 1852. Ruotsin-vallan aikana ylioppilaista käytettiin ruotsalaisperäistä
lainanimitystä studentti, 1800-luvulla ehdotettiin mm. sanoja oppilainen, oppivai-
nen, opistolainen, korkeaopistolainen, ylioppilainen, ylioppias ja yliopistolas. Alun
perin ylioppilastutkinto suoritettiin yliopistossa ennen opiskelun aloittamista, joten
samoja nimityksiä voitiin käyttää sekä ylioppilaista että opiskelijoista.
Metsikkö 1951 49-74, 80-89; Rapola 1960 ylioppilas.
ylistää
Kiittämistä ja ylenpalttista kehumista merkitsevä ylistää on ikivanhaan —> ylä-var-
taloon perustuva johdos, jonka välitön kantasana lienee adjektiivi ylinen merkityk-
sessä 'ylhäällä oleva'. Alun perin ylistäminen on ollut konkreettisesti korkealle nosta-
mista ja korottamista, ylitse menemistä, päällystämistä yms., ja kehumisen merkitys
selittyy verbin vertauskuvallisesta käytöstä syntyneeksi. Suomen kirjakielessä ylis-
tää on nykymerkityksessään esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituk-
sista alkaen, mutta vanhasta kielestä sekä murteista löytyy myös esimerkkejä verbin
konkreettisesta alkuperäismerkityksestä.
Inkilä Vir. 1932 402 alk.; Rapola 1960 ylistää; SKES 19787/0-; Hakulinen 1979 296; Jussila 1998
ylistää; SSA 2000 ylä-,
ylittää
Ylitse kulkemista tai jonkin rajakohdan ohittamista merkitsevä ylittää on johdos
adverbista —> yliy joka puolestaan kuuluu ikivanhan —» y/ä-vartalon vanhentuneisiin
taivutusmuotoihin. Murteissa ylittää esiintyy ainoastaan merkityksessä 'peittää (tie)
jäällä tai lumella', nykymerkityksessään se on oppitekoinen uudissana, joka on otettu
käyttöön 1900-luvun alussa.
SKES 197% ylä-; Hakulinen 1979 469; SSA 2000 ylä-.
ylkä
Nykysuomessa juhlavaa tai runollista tyyliä edustava sulhasen nimitys ylkä on
alkuaan ikivanhan poikaa tai miestä merkinneen yrkä-sanan variantti. Suomessa
yrkä esiintyy vain eräissä pohjalaismurteissa tai vanhassa kirjakielessä, mutta sen
vanhuudesta todistavat vastineet etäsukukielissä, esim. marin erge 'poika' ja unka-
rin -er, joka esiintyy jälkiosana mm. hämärtyneessä yhdyssanassa ember 'ihminen'.
Sanan alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *irkä tai *tirkä.
Suomen 7/fcä-sanan vastineita ovat esim. viron sulhasta tai miestä merkitsevä
murteellinen tilg ja luulajansaamen poikaa merkitsevä aXhke. Vastineista päätellen
1533

varianttikaan ei siis ole aivan nuori. Suomen kirjakielessä ylkä on esiintynyt Agrico-
lasta ja samanaikaisissa käsikirjoituksissa.
SKES 1978 ylkä, yrkä; UEW 1988 84; Jussila 1998 ylkä; SSA 2000 ylkä; yrkä.
yllyttää
Innostamista, kehottamista, usuttamista, lietsomista yms. merkitsevän yllyttää-ver-
bin vastine on karjalan yllytteä. Verbi on ikivanhaan —> 7/ä-vartaloon perustuva joh-
dos, jonka välitön kantasana on verbi —> yltyä. Suomen kirjakielessä sekä yllyttää
että siitä johdettu yllytys ovat esiintyneet Agricolasta alkaen.
SKES 1978 ylä-; Jussila 1998 yllyttää, yllytys; SSA 2000 yltyä.
yllä
Ikivanhasta —» jy/ä-vartalosta muodostettu adverbi yllä on kieliopillisesti ajatellen
konsonanttivartaloinen essiivimuoto. Rakenneosien yhdistyessä on syntynyt vai-
keasti äännettävä konsonanttiyhtymä *yl-nä, jossa on tapahtunut yksinkertaistava
äänteenmuutos. Suomen kirjakielessä yllä on ensi kertaa mainittu vuoden 1642 Raa-
matussa.
SKES 1978 ylä-; Jussila 1998 yllä; SSA 2000 ylä-.
yllättää
Hämmästyttämistä, odottamatonta kimppuun käymistä yms. merkitsevä yllättää on
ikivanhaan —» j//ä-vartaloon perustuva johdos, jonka välitön kantasana on verbi —>
yltää. Alun perin yllättäminen on merkinnyt saavuttamista, tavoittamista tai päälle
käymistä. Suomen kirjakielessä yllättää on esiintynyt Agricolasta alkaen, mutta var-
sinaisesti sana on alkanut yleistyä nykymerkityksessään vasta 1800-luvun puoli-
maista lähtien. Sen johdos yllätys on tullut käyttöön vasta 1800-luvun lopulla. Elias
Lönnrotin sanakirjassa 1880 yllätys on mainittu saavutuksen tai valtauksen merki-
tyksessä, nykymerkityksessään se on esiintynyt Arvi Jänneksen ruotsalais-suomalai-
sessa koulusanakirjassa vuonna 1887.
Rapola 1960 yllättää; SKES 1978 ylä-; Jussila 1998 yllättää; SSA 2000 ylettää.
ylpeä
Sanalla on vastineita useissa lähisukukielissä, esim. karjalan ylpiey vatjan ulpiä ja
viron iilbe. Se on ilmeisesti ^/ä-vartalon johdos, vaikka tarkka muodostustapa onkin
hämärän peitossa. Suomen kirjakielessä ylpeä on esiintynyt Agricolasta alkaen. Sen
sijaan toisella johtimella muodostettu rinnakkaisjohdos ylväs on tullut kirjakieleen
vasta 1800-luvulla.
SKES 1978 ylpeä; Jussila 1998 ylpeä; Nikkilä 1998 94; SSA 2000 ylpeä.
1534

yltyä
Voimistumista, nopeutumista, innostumista yms. merkitsevällä jy/fyä-verbillä on
vastineita itäisissä lähisukukielissä, esim. karjalan yltyö, lyydin uldudä ja vepsän
ulduda. Verbi on johdos ikivanhan —» y/ä-vartalon rinnakkaismuodosta yle-. Suo-
men kirjakielessä yltyä on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1978 ylä-; Jussila 1998 yltyä; SSA 2000 yltyä.
yltäkyllin
Ylenpalttisen runsaaseen määrään viittaava adverbi yltäkyllin on yhdyssana, jonka
alkuosana on ikivanhan ylä -vartalon rinnakkaismuodosta jy/e- muodostettu partitiivi
ja jälkiosana alun perin mm. runsautta merkitsevän —» fcy/Zä-sanan monikollinen
instruktiivimuoto. Nykyiseen muotoonsa adverbi on kiteytynyt vasta 1800-luvulla,
mutta runsautta merkitsevä yhdyssubstantiivi yltäkyllä on esiintynyt kirjakielessä
Agricolasta alkaen, ja tästä johdettu adjektiivi yltäkylläinen on mainittu sekä vuoden
1642 Raamatussa että samana vuonna painetuissa Hartikka Speitzin suomentamissa
sota-artikloissa.
Jussila 1998 yltäkylläy yltäkylläinen.
yltää
Ulottumista merkitsevän yltää-verbin tarkka vastine on karjalan ylteä. Verbi on joh-
dos ikivanhan —> ylä -vartalon rinnakkaismuodosta yle-, ja tarkemmin sanoen tämän
konsonanttiloppuisesta vartalovariantista yl-. Suomen kirjakielessä yltää on tullut
käyttöön vasta 1800-luvulla.
SKES 1978 ylä-; SSA 2000 ylettää.
ylä-
Ikivanhalla y/ä-vartalolla on vastineita itämerensuomesta samojedikieliin asti, mutta
nämä eivät yleensä esiinny itsenäisinä sanoina, vaan eri taivutusmuotoihin kiteyty-
neiden adverbien kantoina (—» yli) ja johdettujen tai yhdistettyjen sanojen rakenne-
osina. Sanavartalon kantauralilaiseksi asuksi on rekonstruoitu *wilä tai *wulä. Suo-
men kirjakielessä ylä on esiintynyt Agricolasta alkaen esim. kantana paikkaa ilmai-
sevassa adverbissa ylähällä sekä suuntaa ja vertailua samanaikaisesti ilmaisevassa
adverbissa ylemmä.
SKES 197S ylä-; UEW 1988 573-574; Jussila 1998 ylemmä, ylähällä; SSA 2000 ylä-.
ylänkö
Ympäristöään korkeammalla olevaa laajaa maa-aluetta merkitsevä ylänkö on oppite-
koinen johdos ikivanhasta sanavartalosta —> ylä-. Sanan on ottanut käyttöön Antero
Varelius vuonna 1855.
1535

Rapola 1960 ylänkö; SKES 1978 ylä-; SSA 2000 ylä-.
ylänne
Ympäristöstään kohoavaa maaston kohtaa merkitsevä ylänne on johdos ikivan-
hasta sanavartalosta —» ylä-. Suomen kirjakielessä ylänne on ensi kertaa mainittu
1800-luvun alussa niiden lisäysten joukossa, joita Juhana Canstren on tehnyt Daniel
Jusleniuksen sanakirjaan, mutta tällöin se on merkinnyt jään päällä olevaa sohjoa.
Sanan rinnakkaismuotona on mainittu myös yläne mm. Kustaa Renvallin sanakir-
jassa 1826. Ylävän maastonkohdan, niityn tms. merkityksessä yläne on mainittu G.
E. Eurenin sanakirjassa 1860, ja Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1865 on samassa
merkityksessä mainittu myös nykyasuinen y/ä^me.
Jussila 1998 ylänne.
ylös
Kohoavaa suuntaa ilmaiseva adverbi ylös on vanhentunut tulosijamuoto ikivanhan
—» ylä-vartalon rinnakkaismuodosta yle-. Adverbin alkuperäisempi muoto on yles,
ja tällaisena sillä on tarkkoja vastineita sekä lähisukukielissä että saamessa. Toisen
tavun vokaali on suomessa myöhemmin pyöristynyt ensimmäisen tavun vokaalin
vaikutuksesta. Suomen kirjakielessä yles tai ylös on esiintynyt Agricolasta ja kaikista
samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen. Agricola on käyttänyt lähes poikkeuksetta
vanhempaa asua^/es.
SKES 1978 ylä-; Hakulinen 1979 45; Jussila 1998^/05; SSA 2000 ylä-.
ymmyrkäinen
Pyöreää merkitsevä murteellissävyinen adjektiivi ymmyrkäinen on johdos samasta
vartalosta, josta on muodostettu myös —» ympyrä ja —»ympäri. Johdos voi olla kan-
sankielessä vanhakin, sillä inkeroisessa on aivan samanlainen ummurkäine. Suomen
kirjakielessä ymmyrkäinen on ensi kertaa mainittu sotaväen varustamista koskevassa
asetuksessa vuonna 1680. Jo hieman aiemmin on Henrik Florinuksen sanakirjassa
1678 mainittu periaatteessa sama johdos asussa ympyrkäinen.
SKES 1978 ympyrä; Jussila 1998 ymmyrkäinen; SSA 2000 ympyrä.
ymmällään
Neuvottomuutta ilmaiseva sanavartalo ymmä- tai *ympä- ei esiinny suomen kir-
jakielessä itsenäisenä sanana, vaan ainoastaan tiettyihin taivutusmuotoihin kitey-
tyneiden adverbien kantana, esim. ymmälleen tai ymmällään. Murteissa ymmä voi
merkitä neuvottomuutta tai pulmaa, sekapäisyyttä tai päästään pyörällä olemista.
Kysymyksessä on mitä ilmeisimmin sama vartalo, josta on muodostettu myös joh-
dokset —» ympyrä ja —» ympäri. Suomen kirjakielessä ymmällään on tullut käyttöön
1536

i8oo-luvulla. Sekä ymmä, ymmälle että ymmällä on mainittu G. E. Eurenin sanakir-
jassa 1860.
SKES 1978 ympäri.
ymmärtää
Verbillä on tarkkoja rakenteellisia vastineita useimmissa lähisukukielissä, mutta
merkitykset vaihtelevat. Karjalan ymmärteä merkitsee käsittämisen lisäksi myös
kiertämistä ja palvelemista, vepsän umbärta merkitsee 'kiertää, kulkea ympäri, saar-
taa, sivuuttaa*, viron ummardada 'pyöristää', vanhassa kielessä myös 'palvella', ja
liivin immörtö yksinomaan 'palvella'. Verbi on mitä ilmeisimmin johdos samasta
vartalosta, josta on muodostettu myös —» ympyrä ja —» ympäri, sillä lähisukukiel-
ten vastineet merkitsevät yleensä ympäri kiertämistä tai ympärillä häärimistä. Käsit-
tämisen merkityksen voi ajatella syntyneen verbin vertauskuvallisesta käytöstä:
ymmärtäminen on ikään kuin asian ympäröimistä ajatuksen voimalla. Suomen kir-
jakielessä ymmärtää on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista
alkaen. Vanhasta kirjakielestä löytyy esimerkkejä tapauksista, joissa ymmärtäminen
merkitsee konkreettista kiinni saamista.
Rapola Vir. 1927 364; SKES 1955 ympäri; Jussila 1998 ymmärtää; SSA 2000 ymmärtää.
ympyrä
Rengasta, pyörylää yms. pyöreää kuviota merkitsevä ympyrä on johdokselta vaikut-
tava sana, joka etymologisesti kuuluu yhteen —> ympän-sanueen kanssa. Suomen
kirjakieleen ympyrä-sanein on nykyisessä merkityksessään tuonut Volmari Kilpinen
vuonna 1835, mutta on epäselvää, onko sana Kilpisen itsensä muodostama vai onko
hän saanut sen suoraan murteista. Murteissa ympyrä esiintyy kyllä, mutta se ei ole
kovin yleinen. Toisaalta hyvin tavallisia ja lähisukukielisistä vastineista päätellen
melko vanhojakin ovat sellaiset johdokset kuin ympyräinen, ympyriäinen, ymmyr-
käinen jne., joiden pohjalta on helppo muodostaa kantasanalta näyttävä ympyrä.
Näitä johdoksia on esiintynyt myös kirjakielessä ennen kuin ympyrä on tullut käyt-
töön 1800-luvulla.
Peltola 1950 Vir. 124-125; SKES 1978 ympyrä; Jussila 1998 ympyriäinen, ympyriäinen; SSA 2000
ympyrä.
ympäri
Adverbina ja adpositiona esiintyvä ympäri on yleisitämerensuomalaisesta, ilmei-
sesti germaanisperäisestä lainavartalosta muodostetun johdoksen tulosijamuoto
eli latiivi. Vartaloa on yritetty 1800-luvulta lähtien selittää germaaniseksi lainaksi,
mutta toisaalta sitä on pidetty myös omaperäisenä, äänteellisesti motivoituna perus-
vartalona. Uusimman selityksen mukaan kantaosa ympä- on samaa germaanista
alkuperää kuin —» umpi-. Näistä jälkimmäinen vastaa tarkemmin germaanista ori-
1537

ginaalia *umbi-, )&ympä- voidaan selittää joko tämän etuvokaaliseksi variantiksi tai
erilliseksi lainaksi.
Suomen kirjakielessä ympäri on esiintynyt alusta alkaen sekä Agricolalla että
samanaikaisissa käsikirjoituksissa. Myös sanan ulkopaikallissijamuodot ympärillä,
ympäriltä, ympärille ovat kuuluneet Agricolan kieleen, samoin omistusliitteellinen
ympärinsä, ympäriinsä.
SKES 1978 ympäri; Nikkilä FS Nuutinen 1996 82-85; Jussila 1998 ympäri, ympäriinsä, ympärille,
ympärillä, ympärinsä', SSA 2000 ympäri.
ympäristö
Ympäröivää aluetta, lähistöä tms. merkitsevä ympäristö on joko johdos sanasta —>
ympäri tai sitten samasta vartalosta muodostetun vanhemman ympärystö-phdok-
sen variantti. Kansankielessä ympäristö voi merkitä myös hameen tai housujen vyö-
täröä, vaatetusta tai ympärysmittaa. Suomen kirjakielessä ympäristö on ensi kertaa
mainittu vuoden 1642 Raamatussa.
SKES 1978 ympäri; Hakulinen 1979 90,181; Jussila 1998 ympäristö; SSA 2000 ympäri.
ympätä
Hedelmäpuiden tms. jalontamista tai vertauskuvallisessa mielessä jonkin vieraan tai
asiaankuulumattoman elementin liittämistä uuteen yhteyteen merkitsevä ympätä on
nuori ruotsalainen laina, jonka lähtömuoto on oksastamista merkitsevä verbi ympa.
Tämä puolestaan juontuu alkuaan latinan verbistä imputäre 'tehdä viilto, uurre.
Hedelmäpuita on perinteisesti jalonnettu katkaisemalla runko tai tekemällä run-
koon viilto ja liittämällä tähän kohtaan toista lajiketta edustavan puun oksa tai verso.
Suomen kirjakieleen ympätä on tullut 1800-luvun lopulla.
Hellquist 1939 ympa; SKES 1978 ympätä; SSA 2000 ympätä.
ynistä
Etenkin lehmän hiljaista ääntelyä tai muuta samantapaista ääntä ilmaisevalla ynistä-
verbillä ei ole varsinaisia vastineita sukukielissä. Verbi on johdos ääntä jäljittelevästä
vartalosta. Suomen kirjakielessä ymsfä on ensi kertaa mainittu niiden lisäysten jou-
kossa, joita Juhana Canstren on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1800-luvun
alussa.
Jussila 1998 ynistä; SSA 2000 ynseä.
ynnä
Rinnastusta tai yhteenlaskua ilmaiseva ynnä on lukusanasta -» yksi muodostettu
konsonanttivartaloinen essiivi. Vartalo-osana on ollut lukusanan äännehistorialli-
sesti alkuperäisempi muoto ykt-, ja tähän on liitetty essiivin pääte {ykt-nä)y minkä
1538

jälkeen sanansisäisessä konsonanttiyhtymässä on tapahtunut yksinkertaistava assi-
milaatio. Muoto on sananmukaisesti merkinnyt 'yhdessä', niin kuin se merkitsee
vieläkin eräissä murteissa. Vastaavia muotoja on myös muutamissa lähisukukielissä,
esim. karjalan tinnä ja liivin iriö.
Suomen vanhassa kirjakielessä ynnä on esiintynyt Agricolasta alkaen. Nykysuo-
messa se esiintyy tavallisimmin sanaliitossa ynnä muuta. Sen sijaan normaali yksi-
sanan essiivi tehdään vokaalivartalosta (yfae-nä). Y>mä-sanasta johdettu verbiynnätä
on ensi kertaa mainittu Elias Lönnrotin sanakirjan lisävihkossa 1886, mutta ainoas-
taan merkityksessä seurata'. Yhteen laskemisen merkityksessä sävyltään puhekieli-
nen verbi on tullut kirjakieliseen käyttöön vasta 1900-luvun puolella.
SKES 1978 yksi; Pulkkinen 1993 84-91; SSA 2000 ynnä.
ynseä
Sanalla ei ole vastineita sukukielissä eikä sille myöskään ole esitetty lainaetymologiaa,
joten se näyttää nuorehkolta, omaperäiseltä sanalta. Murteissa ynseä on yleisesti tun-
nettu sana, ja sillä on myös variantteja, mm. ynsyrjäinen jayysyriäinen. Alkuosa;//?-,
yns-y yy- saattaa perustua vastahakoisuutta ja töykeyttä ilmaisevan ääntelyn jäljitte-
lemiseen, sanojen loppuosat koostuvat yleisesti tunnetuista johtimista. Suomen kir-
jakielessä ynseä on ensi kertaa mainittu vuoden 1642 Raamatussa.
Jussila 1998 ynseä; SSA 2000 ynseä.
ypö
Merkitystä tehostavalla partikkelilla ypö on tarkka vastine inkeroisessa ja karjalassa.
Sana itsessään ei merkitse varsinaisesti yhtään mitään. Ypö esiintyy aina yfcsi-sanan
tai tästä muodostettujen johdosten edellä, ja se on muodostettu liittämällä yksi-
sanan alkuäänteeseen y- sopiva johdinaines: ypi, ypö, ypöisen. Myös muista sanoista
on muodostettu vastaavanlaisia vahvennuspartikkeleja, esim. apposen auki, upo uusi,
typö tyhjä. Suomen kirjakielessä ypi on ensi kertaa mainittu Kristfrid Gananderin
sanakirjassa 1787. Useimmat alkusointuiset vahvennuspartikkelit ovat tulleet kirja-
kieleen vasta 1800-luvulla, sillä ne ovat ominaisia suomen itämurteille.
SKES 1978 ypö; SSA 2000 ypö.
yrittää
Tavoittelemista, pyrkimistä, koettamista yms. merkitsevällä ynttää-verbillä on vas-
tineita eräissä lähisukukielissä, esim. inkeroisen urittaa, karjalan yritteä ja vatjan
urutta-. Viron uritada on suomesta lainattu uudissana. Verbin alkuperä on epäselvä.
Se on perinteisesti rinnastettu itäsuomalaiseen murresanaan yrkäillä 'yritellä, mei-
nata', mutta tämänkin alkuperä on hämärän peitossa. Toisena selitysmahdollisuu-
tena on pidetty sitä, että yrittää olisi johdos pientä hetkeä merkitsevästä substan-
tiivista yrki, jolla suomen itämurteiden ja vanhan kirjakielen lisäksi on vastineita
1539

myös inkeroisessa, virossa ja liivissä. Vastineiden joukossa on myös verbejä, esim.
viron urjata, jotka merkitsevät alkaa, aloittaa' ja tulevat lähelle merkitystä 'yrittää*.
Suomen kirjakielessä yrittää on ensi kertaa mainittu herra Martin maanlain suo-
mennoksessa vuoden 1570 tienoilla merkityksessä 'hätyyttää'. Nykymerkityksessään
verbi on tullut käyttöön 1700-luvun alussa.
SKES 1978 yrittää; Jussila 1998 yrittää; SSA 2000 yrittää.
yritys
Verbistä —>• yrittää muodostetun yritys-johdoksen likimääräinen vastine on karjalan
yrites. Suomen kirjakielessä yritys on koetuksen tai hankkeen merkityksessä mainittu
ensi kertaa Johannes Saloniuksen kirjoittamassa muistorunossa vuonna 1673. Liike-
yrityksen merkityksessä sana on tullut käyttöön vasta 1800-luvun loppupuolella.
SKES 1978 yrittää; Jussila 1998 yrittää; SSA 2000 yrittää.
yrmeä
Sanalla ei ole vastineita sukukielissä eikä myöskään lainaetymologiaa, joten se on
aivan ilmeisesti nuori, äänteellisesti motivoitu sana. Alkuosa on eläimen tai ärtyneen
ihmisen murinaa jäljittelevä sanavartalo yr-, josta muodostettuja johdoksia on sekä
suomen murteissa että lähisukukielissä, esim. suomen yreä, yrinä, yristäy Inkeroisen
iirissä 'murista' ja karjalan yrissä 'ynistä, murista'. Suomen kirjakielessä yrmeä on
asussa yrmiä esiintynyt ensi kertaa Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745, mutta jo
tätä ennen on ollut käytössä saman vartalon muita johdoksia, esim. Agricolan aikai-
sissa käsikirjoituksissa verbi yrmiä 'hylkiä, kohdella halveksien'.
SKES 1978 yristä; Jussila 1998 yrmeä, yrmiä; SSA 2000 yristäy yrmeä.
yrtti
Etenkin lääkkeinä tai mausteina käytettäviä ruohokasveja merkitsevä yrtti on keski-
aikainen ruotsalainen laina, jonka lainalähteeksi sopii myöhäismuinaisruotsin yrt.
Nykyruotsissa sana on saanut muodon ört. Sana lienee alkuaan tarkoittanut niitä
lääke- ja maustekasveja, joiden kasvatus on levinnyt Suomeen luostarilaitoksen
myötä. Suomen kirjakielessä yrtti on esiintynyt Agricolasta alkaen, ja yleiskäsitteen
lisäksi myös huomattavan monilla yrttilajeilla on ollut oma ja yleensä lainaperäinen
nimityksensä.
H. J. Streng 1915 268; SKES 197S yrtti; SSA 2000 yrtti.
yskä
Sanalle on esitetty vastineita sekä lähisukukielistä että saamesta, mutta näiden mer-
kitykset poikkeavat suomen nykyisen yleiskielen merkityksestä. Karjalan yskä, vep-
sän usky viron usk ja saamen aski merkitsevät syliä. Elias Lönnrotin sanakirjassa
1540

myös suomen yskä on mainittu ruumiinosan nimenä merkityksessä 'rinta*. Sanan
alkuperäiseksi merkitykseksi onkin oletettu 'rinta, syli', ja nykyisen taudinnimen on
oletettu syntyneen alun perin sen tapaisessa yhdyssanassa kuin yskätauti 'rintatauti',
josta jälkiosa on myöhemmin pudonnut pois ja koko yhdyssanan merkitys on tiivis-
tynyt alkuosaan. Sanavartalon alkuperä on epäselvä. Se on selitetty lainaksi kanta-
germaanin sanavartalosta wunskä, joka merkitsee toivetta tai halua. Lainaselityksen
hyväksyminen edellyttäisi sitä, että alkuperäisen merkityksen olisi oletettava kehitty-
neen itämerensuomessa kahteen eri suuntaan, toisaalta 'halu' —» 'halaus' —>• syleily'
—» syli', toisaalta 'halu' —» 'kiihko' —» 'yskä'. Jälkimmäistä kehityskulkua voidaan
perustella siten, että eräille kiimaisille eläimille on tyypillistä yskimisen tai rykimisen
tapainen ääntely. Selitys on kuitenkin mutkikas ja sisältää monia hypoteettisia koh-
tia. Vanhastaan on ollut tarjolla myös sellainen yksinkertainen selitys, että suomen
yskä on yskimisen ääntä jäljittelevä onomatopoeettinen sana. Suomen kirjakielessä
yskä on ensi kertaa mainittu Maskun Hemmingin virsikirjassa vuonna 1605.
Kettunen 1928 12; SKES 197% yskä; Koivulehto 1989 SUSA 82:5 9-14; Jussila 1998 yskä; SSA
2000 yskä.
ystävä
Samanmielistä kumppania, toveria yms. merkitsevällä ystävä-sanella, ei ole varsi-
naisia vastineita sukukielissä. Inkeroisen ja karjalan ystävä on selitetty suomesta
lainatuiksi. Sanan alkuperä on kiistanalainen. Perinteisen selityksen mukaan se on
rakenteeltaan hämärtynyt passiivinen partisiippimuoto rintaa tai syliä merkitsevän
ysfcä-sanan johdoksesta *yskätä syleillä', jolloin sanan alkuperäinen muoto olisi ollut
*yskättävä. Tämän selityksen heikkous on kuitenkin se, ettei *yskätä-verbin olemas-
saoloa ole todellisten esimerkkien avulla voitu todistaa, eikä suomen —» ys/cä-sanan
alkuperäisestä merkityksestäkään ole varmaa tietoa. Toisen selityksen mukaan ystävä
olisi partisiippimuoto haluamista merkitsevästä verbistä *ystää tai *yskätä, joka puo-
lestaan olisi johdos germaanisperäisestä lainavartalosta *wunskja- 'haluta, toivoa'.
Tämän myöhempi edustaja on mm. ruotsin önska 'toivoa'. Molemmissa selityksissä
on epävarmoja kohtia, eikä niistä välttämättä kumpikaan ole oikea. Suomen kirjakie-
lessä ystävä on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
Lönnrot Mehiläinen 1862 102; SKES 1978 ystävä; Koivulehto 1989 SUSA 82:5 9-14,19; Jussila
1998 ystävä; SSA 2000 ystävä.
yö
Sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä, esim. karjalan yö, vepsän 0, vat-
jan ja viron 00, liivin le, saamen idja, ersämordvan ve, udmurtin ujy komin voj, man-
sin jigy hantin ej ja unkarin ej. Sanavartalon suomalais-ugrilaiseksi alkumuodoksi on
rekonstruoitu *eje tai *uje. Suomen kirjakielessä yö on esiintynyt Uppsalan evanke-
liumikirjasta ja Agricolasta alkaen.
SKES 1978 yö; UEW 1988 72; SSA 200070.
1541

yökkö
Ikivanhan omaperäisen —» yö-sanan johdos yökkö on esiintynyt suomen kirjakielessä
1600-luvulta asti. Vuoden 1642 Raamatussa sana tarkoittaa yöperhosta tai lepakkoa,
mutta sitä samoin kuin pitempää johdosta yökkönen on käytetty myös muiden yöllä
liikkuvien olentojen, etenkin pöllöjen nimityksenä. Myös kehrääjää on vanhassa kir-
jakielessä joskus nimitetty yököksi.
Jussila 1998 yökkö, yökkönen; SSA 2000 yö.
yökyöpeli
Yöllä valvovan ja puuhailevan ihmisen leikillinen nimitys yökyöpeli on yhdyssana,
jonka alkuosana on ikivanha omaperäinen —» yö ja jälkiosana aavetta, kummitusta,
metsänhaltijaa, paholaista tai muuta sen tapaista kammottavaa olentoa merkitsevä
lainaperäinen —> kyöpeli. Lainalähteenä on ollut jokin germaaninen kielimuoto,
mahdollisesti ruotsi, jossa vastaava sana on todistettavasti ainakin 1400-luvulla esiin-
tynyt asussa kop el. Suomen kirjakielessä kyöpeli on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Yhdyssana yökyöpeli voi kansankielessä olla vanhakin, mutta kirjakielessä se on tul-
lut käyttöön 1800-luvun loppupuolella. Elias Lönnrotin sanakirjassa 1880 yökyöpeli
mainitaan sekä yöllisen kummituksen että riiuureissulla liikkuvan miekkosen mer-
kityksessä.
H. J. Streng 1915 87-88; SKES 1958 kyöpeli; SSA 1992 kyöpeli; Jussila 1998 kyöpeli.
yökätä
Oksentamista ja siihen liittyviä liikkeitä ja tuntemuksia kuvaava ja jäljittelevä yökätä
on tullut suomen kirjakieleen vuonna 1860 G. E. Eurenin sanakirjan myötä. Mur-
teissa sana voi olla paljonkin vanhempi, sillä myös lähisukukielissä on samantapai-
sia verbejä, esim. karjalan yökätä, vatjan öötsutellä ja viron öökida. Puhekielessä ja
slangissa esiintyy myös etovaa tunnetta ilmaiseva, johdoksen kantasanaksi sopiva
interjektio yök, joka periaatteessa voi olla vanhakin mutta jonka käyttöä kaupunki-
puhekielen ja slangin kehitys sekä sarjakuvakulttuuri lienevät 1900-luvun kuluessa
suuresti edistäneet.
SKES 1978 yökätä; Paunonen 2000 yök, yökkää; yöääk; SSA 2000 yökätä.
1542

aes
Sanalla on vastineita kautta itämerensuomen, esim. vepsässä ägez, vatjassa äez ja
virossa äke. Myös johdoksella äestää on vastineita samoissa kielissä. Etäsukukie-
listä vastineet puuttuvat, joten sana näyttää olevan itämerensuomalainen uudennos,
mikä onkin odotuksenmukaista, kun on kysymyksessä maatalouskulttuuriin liittyvä
sana.
Sanaa on vanhastaan arveltu indoeurooppalaiseksi lainaksi, mutta on edelleen
epäselvää, mistä kielestä se on lainattu. Sekä balttilaisissa että germaanisissa kielissä
on samantapaisia sanoja, esim. latvian ece(k)sas, muinaispreussin aketes ja saksan
Egge. Balttilaista alkuperää pidetään nykyään todennäköisempänä kuin germaanista.
Suomen kirjakielessä äes on ensi kertaa esiintynyt herra Martin lainsuomennoksessa
vuoden 1570 tienoilla.
Lindström 1859 47; Thomsen 1890 169; SKES 1978 äes; Hofstra 1985 28; Ritter 1993 91; SSA
2000 äes.
ähkyä
Interjektiosta äh muodostettu verbi ähkyä on ensi kertaa esiintynyt suomen kirjakie-
lessä vuoden 1642 Raamatussa. Substantiivi ähky on mainittu Daniel Jusleniuksen
sanakirjassa 1745, ja se on saatu verbistä käyttämällä nominina pelkkää vartaloa.
Samasta interjektiosta on muodostettu myös muita sanoja, esim. verbit ähistä, ähel-
tää, ähkiä ja ähkäistä. Samantapaisia, mutta mitä ilmeisimmin erikseen muodostet-
tuja verbejä esiintyy myös lähisukukielissä, esim. karjalan ähkeäy lyydin ähkäitä ja
viron ähkida.
SKES 1978 äh; Jussila 1998 ähky, ähkyä; SSA 2000 ähkiä.
äijä
Miestä ja etenkin vanhaa miestä merkitsevä äijä on ikivanha omaperäinen sana, jolla
on etymologisia vastineita sekä itämerensuomessa että etäsukukielissä permiläiskie-
liin asti. Merkitykset vaihtelevat jonkin verran, esim. saamen äddjä merkitsee iso-
isää, isosetää tai -enoa tai muuta vanhaa tai vanhahkoa miestä, udmurtin ajy tarkoit-
1543

taa isää tai urosta. Sanan alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *äje ja merkitykseksi
'iso; isä'. Useissa itämerensuomalaisissa kielissä äijä tai sen instruktiivimuoto äijän
on kehittynyt adverbiksi, esim. karjalan äijä merkitsee 'paljo, paljon; suuri, pitkä;
moni', lyydin ja vepsän äi merkitsevät 'paljon'. Sama merkitys esiintyy myös Kale-
valassa: Etpä äijän, nuori neiti, kahen puolesi katsellut. Alkuperäinen merkitys lienee
kuitenkin 'isä, isoisä, vanha mies'. Suomen kirjakielessä äijä on esiintynyt Agrico-
lasta alkaen.
Kalevala 1849 22:65; SKES 1978 äijä; SSA 2000 äijä.
äimä
Isoa, särmikästä neulaa merkitsevä äimä on ikivanha omaperäinen sana, jolla on
etymologisia vastineita etäsukukielissä aina samojedikieliin asti. Nämä kaikki mer-
kitsevät nahan ompelussa tarvittavaa neulaa, esim. saamen äibmi ja motorin ime,
mutta marin im ja komin jem voivat lisäksi viitata myös piikkiin. Sanan alkuperäi-
seksi asuksi on rekonstruoitu *äjmä, ja se on alkuaan merkinnyt isoa, särmikästä,
ilmeisesti luusta tai puusta valmistettua ja nahan ompeluun soveltuvaa neulaa. Itä-
merensuomalaisista kielistä, suomea ja karjalaa lukuun ottamatta, vanha ä/mä-sana
on täysin syrjäytynyt germaanisperäisen —» new/a-sanan tieltä. Suomen kirjakielessä
äimä on ensi kertaa esiintynyt tulkkisanakirjassa Variarum rerum vocabula vuonna
1644.
Sana esiintyy nykysuomessa useimmiten aivan tiettyjen sanontojen osana: olla
äimänä tai olla äimän käkenä. Isosilmäinen, suurikokoinen ja päästään hieman tai-
vutettu äimä on muistuttanut elävästi suu hämmästyksestä auki tuijottavaa ihmistä,
joten tämän perusteella on mahdollista selittää sanontatapa olla äimänä. Samalta
pohjalta selittyy verbi äimistellä. Sen sijaan olla äimän käkenä lienee suhteellisen
uusi sanonta, 1900-luvun puolimaissa syntynyt sanaleikki. Sen rakenneosina on
kaksi vanhempaa sanontaa, olla äimänä ja murteissa tunnettu huiman käki, joka
tarkoittaa vahvasti juopunutta ihmistä. Käki on iloisesti kukahtelevan humalaisen
perinteinen vertauskuva.
SKES 1978 äimä; UEW 1988 22-23 *äjmä; Koivusalo 1986 146-151; SSA 2000 äimä1, äimä2.
äiti
Tärkeä sukulaistermi äiti on vanha germaaninen lainasana, jota lainanantajataholla
edustavat mm. gootin aipei, muinaisyläsaksan eidija. muinaisnorjan eiÖa 'äiti'. Sama
sana on käytössä myös virossa, jossa eit merkitsee 'eukko, muori, mummo' sekä mer-
kitykseltään halventavana akka, muija, ämmä'. Uralilaisten kielten vanha omaperäi-
nen äitiä merkitsevä sana on ollut emä, josta johdettu emo esiintyy mm. kalevalai-
sessa kansanrunoudessa äidin merkityksessä. Yleiskielessä se kuitenkin on supistu-
nut merkitykseltään pelkästään eläinemoa tarkoittamaan. Tässä merkityksessä voi-
daan käyttää myös alkuperäistä emä-sanaa. Suomen kirjakielessä äiti on esiintynyt
1544

Agricolasta alkaen, joskus myös asussa äitei. Murteissa esiintyvät myös muodot äite9
äitee.
SKES 1978 äiti; Hofstra 1985 48-49; UEW 1988 74; Jussila 1998 äite, äiti; SSA 2000 äiti.
äkeä
Sanalla on vastineita muutamissa lähisukukielissä, esim. karjalan äkie 'kuuma; kiuk-
kuinen, ankara; kiivas' ja viron äge 'innokas; äkkipikainen; kiukkuinen; raivokas,
ankara'. Rakenteeltaan se on selvästi johdos, ja se onkin selitetty muodostetuksi var-
talosta äkä (—» äkäinen)y joka saattaa etymologisesti kuulua samaan yhteyteen kuin
—> äes. Suomen kirjakielessä äkeä on ensi kertaa esiintynyt Maskun Hemmingin
suomentamassa hurskaiden laulujen kokoelmassa 1616.
SKES 1978 äkä; Jussila 1998 äkeä; SSA 2000 äkeä.
äkkiä
Ajan adverbi äkkiä on kieliopillisesti ajatellen äfcfcf-vartalosta muodostettu partitii-
vimuoto. Sekä vartalolla että adverbilla on laajalti vastineita itämerensuomalaisissa
kielissä, esim. inkeroisen äkkiä, vepsän äkkiä ja viron äkki, jotka kaikki merkitsevät
'äkkiä'. Vartalon alkuperä on epäselvä. Sitä on arveltu omaperäiseksi, deskriptiivi-
seksi sanaksi, mutta toisaalta se on yhdistetty sanoihin —» äkeä ja —» äes, jolloin var-
talo saattaisi olla alkuaan lainaperäinen.
Suomen kirjakielessä äkki- on esiintynyt yhdyssanojen alkuosana Agricolasta
alkaen. Agricolalla on äkkivihainen, Abraham Kollaniuksen lainsuomennoksessa
1648 äkkipikaisuuSy Henrik Florinuksen sanakirjassa 1678 äkkijyrkkä. Agricolalla on
myös adjektiivi äkillinen ja Ljungo Tuomaanpojalla 1601 äkkinäinen. Adverbi äkkiä
on ensi kertaa mainittu Juhana Wegeliuksen Postillassa 1747.
SKES 1978 äkki; Jussila 1998 äkillinen, äkki-, äkkijyrkkä, äkkinäinen; SSA äkki.
äklöttää, ällöttää
Vastenmielisyyden, inhon tms. tunnetta kuvaava äklöttää on ruotsalaisperäinen
laina, jonka alkumuoto on äckla 'inhottaa, iljettää, tympäistä'. Sana mainitaan asussa
ällöttää Elias Lönnrotin sanakirjassa 1880. Samassa lähteessä mainitaan myös rin-
nakkaismuoto ellottaa, joka on lainaa samasta ruotsin verbistä. Kristfrid Gananderin
sanakirjassa 1787 mainittu ällöttää 'itkeä' lienee eri alkuperää oleva, äänteellisesti
motivoitu omaperäinen sana.
äkseerata
Muodollisen sotilaskoulutuksen antamista merkitsevä äkseerata on lainaa ruotsin
verbistä exercera. Ruotsin verbi on lainattu latinasta, jossa exercere merkitsee ylei-
sesti harjoittelemista. Ruotsin harjoitusta merkitsevä sana exercis on lainattu suo-
1545

meen asussa äksiisi. Suomen kirjakielessä äkseerata on ensi kertaa esiintynyt Erik
Polonin suomentamissa sota-artikloissa 1797.
Hellquist 1939 exercera; SKES 1978 äkseerata; Jussila 1998 äkseerata; SSA 2000 äkseerata.
äkäinen
Kiukkuista, vihaista yms. merkitsevä äkäinen on vartalosta äkä johdettu adjektiivi,
jonka vastineita ovat inkeroisen akkain ja karjalan äkäine. Vartaloa äkä on arveltu
indoeurooppalaiseksi, erityisesti germaaniseksi lainaksi, ja se saattaa kuulua samaan
etymologiseen yhteyteen kuin —» äes. Germaanisista kielistä löytyy vastineita, joiden
merkitykseen sisältyy myös Viha, kiukku', esim. ruotsin agg. Suomen kirjakielessä
äkä ja äkäinen on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745. Joh-
dos äkämä esiintyy niissä lisäyksissä, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Jus-
leniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.
SKES 1978 äkä; Hofstra 1985 121; Jussila 1998 äkä, äkäinen, äkämä; SSA 2000 äkä.
äly
Järkeä ja ymmärrystä merkitsevä äly on vanha omaperäinen sana, jonka vastineita
ovat karjalan ja inkeroisen äly sekä komin vanhassa kielessä esiintynyt ai. Saamen
ruotsalaismurteissa on äly-sanan vastineeksi arveltu verbiä ielvet tai äXveU joka mer-
kitsee 'huomata, havaita'. Sanan alkuperäiseksi vartaloksi on rekonstruoitu *älwä-.
Suomen kirjakielessä äly on ensi kertaa mainittu Paavali Juustenin teoksessa Se pyhä
messu vuonna 1575.
UEW 1988 609-610; Jussila 1998 äly; SSA 2000 äly.
ämmä
Naista, etenkin vanhaa naista merkitsevällä ämmä-sanalla on vastine useissa lähi-
sukukielissä ja saamessa. Näitä ovat mm. karjalan ämmä tai ämrnö, vatjan anop-
pia merkitsevä ämmä, viron ämm ja saamen ebmui. Saamen sana on adjektiivi, joka
merkitsee uhkeaa tai upeaa. Samantapaisia sanoja on esitetty myös etäisemmistä
sukukielistä, mutta kun nämä voivat olla myös erikseen muodostettuja, lastenkieli-
siä sanoja, niitä ei katsota varsinaisiksi etymologisiksi vastineiksi. Sana sisältää juuri
sellaisia äänteitä ja äänneyhdistelmiä, joita pikkulapset oppivat ensimmäisinä lau-
sumaan. Suomen kirjakielessä ämmä on esiintynyt Agricolasta alkaen. Agricolalla
merkitys on ollut 'isoäiti'. Nykykielessä ämmä on sävyltään halventava sana, mutta
alkuaan se on ollut aivan neutraali vanhemman sukulaisnaisen nimitys.
Nirvi 1952 Suomi 106:1 141-146; SKES 1978 ämmä; UEW 1988 83; Jussila 1998 ämmä; SSA
2000 amma.
1546

ämpäri
Sankoa merkitsevä ämpäri on lainaa ruotsin sanasta ämbar. Ruotsin sana juontuu
alasaksan kautta alkuaan latinasta, jossa kreikkalaisperäinen amphora merkitsee
ruukkua. Kreikan amphoreus tarkoittaa sananmukaisesti kaksikahvaista. Suomen
kirjakielessä ämpäri on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Thomsen 1869 161; H. J. Streng 1915 268; SKES 1978 ämpäri; Jussila 1998 ämpäri; SSA 2000
ämpäri.
äsken
Sanalla on vastineita ainoastaan itäisissä lähisukukielissä, karjalassa äsken, aski tai
äskiy lyydissä äskö, äsköi, äskei ym. ja vepsässä eskai, asköi. Suomen vanhassa kirja-
kielessä äsken on esiintynyt merkityksessä vasta, vasta sitten', ja sama merkitys on
myös sukukielten vastineilla. Sanan alkuperä on tuntematon. Sitä on arveltu uuden
omaperäisen perusvartalon taivutusmuodoksi, mutta "uudet" vartalot ovat käytän-
nössä yleensä joko äänteellisesti motivoituja, lainattuja tai sitten vanhan sanaston
pohjalta muodostettuja, hämärtyneitä johdoksia tai yhdyssanoja. Mikään näistä
vaihtoehdoista ei toistaiseksi ole tarjonnut selitystä äsfcen-sanan synnylle. Suomen
kirjakielessä äsken on esiintynyt Agricolasta alkaen.
SKES 1978 äsken; Jussila 1998 äsken; SSA 2000 äsken.
äyriäinen
Rapua tai muuta ravun kaltaista pikkueläintä tarkoittava äyriäinen lienee —» äyräs-
sanan johdos. Suomen kirjakielessä äyriäinen on ensi kertaa mainittu fcrapw-sanan
synonyymina tuntemattoman tekijän laatimassa tulkkisanakirjassa Variarum rerum
vocabula vuonna 1644. Tässä aihepiirien mukaan järjestetyssä sanakirjassa äyriäinen
oli sijoitettu kalojen joukkoon.
Hakulinen 1941 128; SKES 1978 äyräs; SSA 2000 äyriäinen.
äyräs
Rantatörmää merkitsevä äyräs on germaanisperäinen lainasana, jonka vastineita
ovat karjalan äpräs ja lyydin äbräz. Myös suomen itämurteissa sana on esiintynyt
asussa äpräs. Sana on vanhastaan merkinnyt reunaa, pengertä tai jyrkkää rantatör-
mää, mutta lyydissä se tunnetaan myös matalikon merkityksessä. Germaanisia alku-
muotoja on esitetty kaksikin. Vanhan selityksen mukaan tällainen olisi kantager-
maanin *auraz tai *aurjöy jolloin sana olisi samaa juurta kuin esim. muinaisnorjan
kivistä rantaa merkitsevä eyrry mutta uudemman selitysvaihtoehdon mukaan taus-
talla olisikin varhaiskantagermaanin *äferaz, jolloin se kuuluisi yhteen nykysaksan
rantaa merkitsevän l/fer-sanan kanssa. Suomen kirjakielessä äyräs on ensi kertaa
mainittu Abraham Kollaniuksen lainsuomennoksessa 1648.
1547

Lindström 1859 70; Koivulehto NphM 1971 595-603; SKES 1978 äyräs; Hofstra 1985 51; SSA
2000 äyräs.
ääni
Kuuloaistimuksena ilmenevää värähtelyliikettä merkitsevä ääni on ikivanha oma-
peräinen sana, jonka etymologisia vastineita ovat esim. karjalan eäni, lyydin iän,
vepsän äny vatjan ääni, pohjoissaamen jietna ja unkarin enek laulu*. Sanan alkupe-
räiseksi asuksi on rekonstruoitu *äne. Saamen alkukonsonantti j~ on myöhemmin
syntynyt etisen äänneympäristön vaikutuksesta.
Suomen vanhassa kirjakielessä ääni on ollut yleinen 1500-luvulta alkaen. Mer-
kityksessä 'ääni äänestyksessä' se on ensi kertaa esiintynyt Henrik Florinuksen suo-
mentamassa kirkkolaissa v. 1688. Sen sijaan johdokset äänestää ja äänestys tunne-
taan vasta vuodelta 1860. Tätä ennen on puhuttu samassa merkityksessä ääntelemi-
sestä. 1800-luvulla on käytetty myös johdosta äännöstää.
SKES 1978 ääni; UEW 1988 25; Jussila 1998 ääni; SSA 2000 ääni; VKSA.
ääri
Rajaa, reunaa tai laitaa merkitsevällä ään-sanalla on vastineita lähisukukielissä, esim.
vatjan ääri ja viron äär. Karjalan eäreh ja ja lyydin iäreh vastaavat suomen muo-
toa ääreen ja merkitsevät 'pois'. Sanaa on vanhastaan pidetty omaperäisenä, vaikka
sillä ei olekaan vastineita etäsukukielissä, mutta äskettäin sille on esitetty myös laina-
etymologia. Tämän mukaan lainalähde olisi esibalttilainen *ege-ro, josta olisi kan-
tasuomeen saatu *äjere ja tästä edelleen ääre-. Vastaavanlaista äännekehitystä on jo
aiemmin oletettu sanassa —» sääri. Balttilaisella taholla sanaa edustaa mm. liettuan
eze 'reuna, raja'.
Suomen kirjakielessä ääri on esiintynyt Agricolasta alkaen. Agricolalla on myös
johdokset äärimmäinen ja ääritöin. Nykykielen mukainen johdos ääretön on tullut
kirjakieleen ensimmäisen suomalaisen Raamatun myötä 1642.
SKES 1978 ääri; Koivulehto Vir. 1996 328; Jussila 1998 ääretön, ääriy äärimmäinen; SSA 2000
ääri.
1548

öljy
Veteen liukenemattomia, alun perin orgaanisia nestemäisiä yhdisteitä merkitsevä
öljy on ruotsalaisperäinen laina, jolla on vastine myös karjalassa ja inkeroisessa.
Muinaisruotsin olio on alasaksalaista perua, ja alasaksaan sana on lainautunut lati-
nasta. Keskiajan latinan olium ja klassillisen latinan oleum juontuvat kreikan sanasta
elaion. Kaikki merkitsevät öljyä, ennen kaikkea oliiviöljyä, sillä oliivi- eli öljypuu on
perinteisesti ollut Välimeren maiden tärkein öljykasvi. Sana —» oliivi kuuluu etymo-
logisesti samaan yhteyteen kuin öljy.
Öljy lienee lainattu suomeen katolisella keskiajalla, sillä öljy ja öljypuut maini-
taan usein uskonnollisessa kirjallisuudessa ja öljyä on tarvittu myös katolisen kirkon
menoissa. Suomen kirjakielessä öljy-sana on esiintynyt Agricolasta alkaen. Agricola
kirjoittaa sanan usein takavokaalisena, asussa olju.
Hellquist 1939 olja; SKES 1978 öljy; Grönholm 1988 90 krismata; Rousi 1997 162-164; SSA 2000
öljy.
öristä
Murisevaa tai korisevaa ääntelyä jäljittelevällä önstö-verbillä on vastineita myös
eräissä lähisukukielissä, esim. karjalan örissä ja viron öriseda. Sana voi olla vanhakin,
mutta suomen kirjakielessä öristä on ensi kertaa mainittu vasta G. E. Eurenin suo-
malais-ruotsalaisessa sanakirjassa 1860.
SKES 1978 öristä; SSA 2000 öristä.
ötökkä
Nuori, affektiivissävyinen ötökkä kuuluu mitä ilmeisimmin —> itikka-sanan variant-
teihin. 1800-luvun kirjakielessä hyönteistä merkitsevinä sanoina esiintyvät itikan
lisäksi ytikkä ja ytykkä, mutta sanaa ötökkä ei vielä mainita nykyisessä merkityk-
sessään, vaan ainoastaan karvaan makuista merkitsevänä adjektiivina. Ötökkä näyt-
tää tulleen käyttöön hyönteistä merkitsevänä, leikillissävyisenä sanana kirjakieliseen
käyttöön vasta 1900-luvun loppupuolella, sillä se puuttuu vielä vuonna 1961 val-
1549

mistuneesta Nykysuomen sanakirjasta, mutta on 1979 ilmestyneessä Uudissanasto
8o:ssä.
Lönnrot 1880 ytikkä, ytykkä, ötökkä.
öykkäri
Pöyhkeilijää, rehentelijää, häirikköä yms. merkitsevä öykkäri on -n-johtimella muo-
dostettu tekijännimi vartalosta, joka esiintyy kielessä monien muidenkin johdosten
kantana. Suomen murteissa tunnetaan verbi äyhkää, äyhkätä, äyhkiä yms., joka tar-
koittaa äkeätä ääntelemistä ja räyhäämistä, sekä adjektiivi äyhkeä> joka merkitsee
sekä vihaista ja röyhkeää että isoa ja komeaa. Suunnilleen samaa merkitsevät öyhkätä
ja öyhkeäy joiden rinnalla esiintyvät variantteina myös öykätä ja öykkeä. Sekä äyhkiä
että öyhkiä voidaan selittää onomatopoeettisiksi, vihaista tai röyhkeää, ylimielistä
ääntelyä merkitseviksi sanoiksi. Suomen kirjakielessä öykkärin tapainen sana on ensi
kertaa esiintynyt jo Mikael Agricolalla, ja sen kirjoitusasuna on euchkerit. Tämä voi-
daan lukea joko "äyhkärit" tai "öyhkärit". Agricolan kielessä esiintyvät myös verbi
öykätä ja tästä johdettu substantiivi öykkäys. Elias Lönnrotin sanakirjassa 1880 öyk-
käriä vastaava sana mainitaan asussa öyhkäri.
Lönnrot 1880 öyhkäri, öyhkätä, öykkeä; SKES 1978 äyhkää; Jussila 1998 öykkäri, öykkäys; SSA
2000 öykkäri.
Ehtoollisleipää merkitsevä sana öylätti on lainattu ruotsin kautta latinasta. Latinan
oblätum merkitsee sananmukaisesti esille pantua. Suomen sanan lainalähteeksi sopii
äänneasunsa puolesta sekä myöhäismuinaisruotsin öfläte että nykyruotsin murteel-
linen övläty mutta sanan on täytynyt lainautua jo kauan ennen nykyruotsin aikaa,
sillä se mainitaan kirjakielessä ensi kertaa Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637.
H. J. Streng 1915 270; SKES 1978 öylätti; Jussila 1998 öylätti; SSA 2000 öylätti.
1550

LÄHTEET
Lähdeluettelossa ei ole erikseen mainittu aikakauslehdissä ja -kirjoissa ilmesty-
neitä artikkeleja, ainoastaan näitä koskevissa viitteissä mainitut sarjat. Luette-
lossa ei myöskään ole erikseen mainittu niitä ensiesiintymätietojen lähteitä, jotka
on saatu suoraan teoksista Rapola 1960, Koukkunen 1990 ja Jussila 1998. Mikäli
samalta tekijältä on samana vuonna ilmestynyt kaksi viitteissä mainittua julkai-
sua, julkaisut on erotettu toisistaan teoslyhenteellä. Useissa viitteissä mainitut
kokoomateokset, erityisesti juhla- ja muistokirjat (FS) ja laajat konferenssijulkai-
sut (esim. PP = Pohjan poluilla), on lähdeluettelossa mainittu erikseen, ja lähde-
artikkelin yhteydessä on ainoastaan lyhyt viittaus tähän laajempaan teokseen.
AASF = Annales Academiae Scientiarum Fennicae. Serie B. Helsinki 1909-.
ABäG = Amsterdamer Beiträge zur älteren Germanistik. Amsterdam 1972-.
AHF = Acta Historica Fennica. Suomenkielisiä historiallisia asiakirjoja Ruotsin vallan
ajalta (vuosilta 1548-1809). Julkaissut Kustavi Grotenfelt. Suomalaisen Kirjallisuuden
Seura. Helsinki.
Ahlholm, Johan 1830: Yhteinen Maailman Historia. Päälleluotettawimpain Historian-
kirjoittajani käsialoista koonnut ja Suomeksi kääntänyt Johan Ahlholm. Oulu 1830.
Ahlman, Ferd. 1865: Svenskt-Finskt Lexikon. Ruotsalais-suomalainen sanakirja.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsingfors.
Ahlman, Ferd. 1874: Svensk-Finsk och Finsk-svensk Ordbok. Ruotsalais-Suomalainen
ja Suomalais-Ruotsalainen Sanakirja. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsingfors.
Ahlman, Ferd. 1875: Suomalainen Kirjuri, eli kauppa- ja asioimakirjeiden sekä kaikel-
laisen muun kirjeenvaihdon malleja. G. W. Edlund. Helsinki.
Ahlman, Ferd. 1883 LVS: Suomalais-Ruotsalainen Laki- Ja Virkakielen Sanasto.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki.
Ahlman, Ferd. 1883 SFO: Svensk-Finsk Ordbok. Andra, tillökta upplagan. Suomalaisen
Kirjallisuuden Seura. Helsingfors.
Ahlman, Ferd. 1884: Suomalais-Ruotsalainen Sanakirja. 2., lisätty painos. Suomalaisen
Kirjallisuuden Seura. Helsingfors.
Ahlman - Forsman 1885 = Ahlman, Ferd.: Ruotsalais-Suomalainen Sanakirja. Kolmas,
lisättyjä korjattu laitos. Toimittanut K. Forsman. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Helsinki.
Ahlqvist, August 1856: Wotisk grammatik jemte spräkprof och ordförteckningar. Acta
Societatis Scientiarum Fennicae 5. Helsingforsiae.
1551

Ahlqvist, August 1859: Anteckningar i Nord-Tschudiskan. Acta Societatis Scientiarum
Fennicae 6. Helsingforsiae.
Ahlqvist, August 1861: Versuch einer Mokscha-Mordwinischen Grammatik nebst
Texten und Wörterverzeichniss. St. Petersburg.
Ahlqvist, August 1871: De vestfinska spräkens kulturord. Ett linguistisk bidrag tili
Finnarnes äldre kulturhistoria. Finska Litteratur-sällskapets tryckeri. Helsingfors.
Ahlqvist, August 1875: Die Kulturvvörter der westfinnischen Sprachen. Ein Beitrag zu
der älteren Kulturgeschichte der Finnen. Deutsche, umgearbeitete Ausgabe. Wase-
nius. Helsingfors.
Ahlqvist, August 1877: Suomen kielen rakennus. G. W. Edlund. Helsingfors.
Alanne, Severi 1919: Suomalais-englantilainen sanakirja. Työmies Kustannusyhtiö.
Superior, Wis.
ALH = Acta Lingvistica Academiae Scientiarum Hungaricae. Budapest 1951-.
Almanakka = Almanach Eli Ajan-Lucu. 1705-.
ANF = Arkiv för nordisk filologi. Kristiania 1883-1888. Ny följd Lund 1889-.
Anttila, Raimo 1990: Finnish as a missing link in the Baltio-Slavic lexicon. [Sisältyy
teokseen] Uralo-Indogermanica. Balto-slavjanskije jazyki i problema uralo-indojevro-
pejskih syjazej. Materialy 3-ej balto-slavjanskoj konferentsii, 18-22 ijunja 1990 g. 1-2.
Moskva.
Ariste, Paul 1981: Keelekontaktid. Eesti NSV teaduste akadeemia emakeele seltsi
toimetised nr. 14. Valgus. Tallinn.
ASlPh = Archiv fur slavische Philologie. Berlin 1875-.
Baltistica. Vilnius 1965 -.
von Becker, Reinhold 1824: Finsk Grammatik. Äbo.
Bergman, Gösta 1969: Ord med historia. Prisma. Stockholm.
Berlin, Nils Johan 1868: Lukukirja Luonnontieteessä. Suomen kansalle sowittamalla
suomentanut A. Rahkonen. P. Tri. Stolpe. Helsinki.
Biblia [1642]. Se on: Coco Pyhä Ramattu, suomexi, Stockholmis 1642. Ensimmäisen
suomenkielisen Raamatun näköispainos. WSOY. Porvoo 1971.
Biblia [1685]. Se on Coco Pyhä Ramattu Suomexi, Wastudest ojettu Alcuramattuin,
Hebrean ja Grecan jälken. Turusa 1685.
Biblia [1758], Se on: Coco Pyhä Ramattu, Suomexi; Alcu-Raamattuin Hebrean ja
Grecan jälken wastuudesta ojettu. Turusa 1758.
Bonsdorff, K. R. 1867: Eläin-tiede eli Zoologia. Ensimmäinen osa. Toimittajan kustan-
nuksella. [Jyväskylä,] Hämeenlinna.
Brummer, U. W. 1905: Suomenkielen vieraskieliset sivistyssanat sekä kokoelma
tavallisimpia vieraskielisiä sanoja ja lauseparsia. K. E. Holm. Helsinki.
Cannelin, Knut 1904: Ruotsalais-suomalainen sanakirja. Suomalaisen Kirjallisuuden
Seura. Helsinki.
Cannelin, Knut 1908: Suomalais-ruotsalainen sanakirja. Werner Söderström Osakeyh-
tiö. Porvoo.
Cannelin, Knut 1921: Ruotsalais-suomalainen sanakirja. Suomalaisen Kirjallisuuden
Seura. Helsinki.
1552

CIFU 5 = Congressus Quintus Internationalis Fenno-Ugristarum. Suomen Kielen
Seura. Turku 1980.
CIFU 6 = Congressus Sextus Internationalis Fenno-Ugristarum. Syktyvkar 24-30 VII
1985. Akademija nauk SSSR, Komi filial. Syktyvkar.
CIFU 7 = Congressus Septimus Internationalis Fenno-Ugristarum. Debrecen 27.VIII.-
2.IX.1990. Congressus Internationalis Fenno-Ugristarum. Debrecen.
CIFU 8 ks. COIFU 1996
Cleve, Z. J. 1869: Sielutieteen oppikirja. Suomentanut Ferd. Ahlman. G. W. Edlundin
kustannuksella. Helsinki.
COIFU 1996 = Congressus Octavus Internationalis Fenno-Ugristarum. Jyväskylä
10.-15.8.1995. Congressus Internationalis Fenno-Ugristarum, Jyväskylä 1995-1996.
Collinder, Björn 1932: Die urgermanischen Lehnwörter im Finnischen 1. Skrifter
utgivna av Hum. Vetenskapssamfundet i Uppsala. Uppsala 1890-.
Collinder, Björn 1979: Fenno-Ugric Vocabulary. Buske. Hamburg.
Comrie, Bernard 1981: The Languages of the Soviet Union. Cambridge University
Press. Cambridge.
Corneliuson, Jens 1997: Växternas namn. Vetenskapliga växtnamns etymologi. Boräs.
Crugerus, Henrik ks. Mark, J. 1949.
DEWO = Dialektologisches und etymologisches Wörterbuch der ostjakischen Sprache.
Berlin 1966-.
Donner, Otto 1874,1876,1888: Vertaileva Sanakirja Suomalais-Ugrilaisten Kielten
alalta 1-3. Helsinki.
Drake, Knut 2003: Äbo domkyrka och byggnadsarkeologin. [Sisältyy teokseen] Kau-
punkia pintaa syvemmältä. Arkeologisia näkökulmia Turun historiaan. TS-yhtymä,
Suomen keskiajan arkeologian seura. Turku.
EEW = Julius Mägiste: Estnisches etymologisches Wörterbuch 1-12. Moniste. Suoma-
lais-Ugrilainen Seura. Helsinki 1982-1983.
Ekman, E. A. 1899 = Suomen kielen keräilysanasto. I. Suomalaisen Kirjallisuuden
Seura. Helsinki.
Elanto = Elanto-lehti. Helsingin kaupparengas 1916-2003.
Ennen, muinoin. Miten menneisyyttämme tutkitaan. Toimittanut Riho Grunthal.
Tietolipas 180. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki.
Erasmus Roterodamus 1670: Cullainen kiriä nuorucaisten tapain sijwollisudest. Jäljen -
nöspainos suomenkielisestä osuudesta teoksessa Libellus aureus de civilitate morum
puerilium, cum idiomate Svecico, Germanico et Finnonico. Excusus a Johanne
Winter. Anno MDCLXX. Helmer Winter. Suomen Turussa 1961.
Eronen, Riitta 1995: Lobbaaminen on vaikuttamista. [Sisältyy teokseen] Sana kiertää.
Euren, G. E. 1860: Suomalais-Ruotsalainen Sanakirja. G. E. Euren. Hämeenlinna.
Euroasiatica. Folia philologica AION-SI Suppleta A Nullo Minissi edita. Napoli 1970-.
Europaeus, D. E. D. 1853: Svenskt-Finskt Handlexikon - Ruotsalais-suomalainen
sanakirja. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsingfors.
Facta 2001.1-20. Werner Söderström Osakeyhtiö. Porvoo - Helsinki - Juva.
1553

Finnisch-ugrische Sprachen in Kontakt. Vorträge des Symposiums aus Anlass des
30-jährigen Bestehens der Finnougristik an der Rijksuniversiteit Groningen 21-23.
November 1996. Shaker Publishing. Maastricht 1997.
Finnisch-ugrische Sprachen zwischen dem germanischen und dem slavischen
Sprachraum. Vorträge des Symposiums aus Anlass des 25-jährigen Bestehens der
Finnougristik an der Rijksuniversiteit Groningen 13.-15. November 1991. Rodopi.
Amsterdam, Atlanta 1992.
Finno, Jaakko 1580: Jaakko Finnon virsikirja. Näköispainos. Toimittanut ja jälkisanat
laatinut Pentti Lempiäinen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki 1988.
Finno-Ugrians and Indo-Europeans. Linguistic and Literary Contacts. Proceedings
of the Symposium at the University of Groningen, November 22-24, 2001. Shaker
Publishing. Maastricht.
[Florinus, Henricus] 1678: Nomenclatura Rerum brevissima, Latino-Sveco-Finnonica.
Aboae. Näköispainos. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 1976.
Florinus, Henricus 1702: Wanhain Suomalaiset Tawaliset ja Suloiset, Sanan-laskut.
Näköispainos vuonna 1702 ilmestyneestä sananlaskukokoelmasta. Jälkisanat Matti
Kuusi. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 1987.
FmS = Folkmälsstudier. Helsingfors 1933-.
FS Alinei 1986 = Aspects of language. Studies in honour of Mario Alinei. Volume 1.
Geolinguistics. Papers presented to Mario Alinei by his friends and colleagues of the
Atlas Linguarum Europae on the occasion of his 6oth birthday. Amsterdam 1986.
FS Bartens 1993 = Festschrift för Raija Bartens zum 25.10.1993. SUST 215.
FS Forsgreen 2002 = När spräk och kulturer möts. Festskrift tili Tuuli Forsgren 2
november 2002. Skrifter utgivna an Johan Nordlander-sällskapet. Umeä 2002.
FS Fromm 1979 = Explanationes et Tractationes Fenno-Ugricae in Honorem Hans
Fromm Sexagenarii A. D. VII Kai. Jun. Anno MCMLXXIX Oblatas. Munchen 1979.
FS Hajdu 1993 = Hajdii Peter 70 eves. Magyar Tudomänyos Akademia. Budapest 1993.
FS Hakanen 1995 = Kielen ja kulttuurin Satakunta. Juhlakirja Aimo Hakasen 60-vuo-
tispäiväksi 1.11.1995. Turun yliopiston suomalaisen ja yleisen kielitieteen laitoksen
julkaisuja 51. Turku.
FS Hakulinen 1959 = Verba docent. Juhlakirja Lauri Hakulisen 60-vuotispäiväksi
6.10.1959. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki 1959.
FS E. Itkonen 1973 = Commentationes Fenno-Ugricae in Honorem Erkki Itkonen
Sexagenarii. SUST 150.
FS Kiviniemi 1997= You name it. Perspectives on onomastic research. A Festschrift
for Professor Eero Kiviniemi on his 6oth Birthday, 2 January 1997. Studia Fennica.
Linguistica 7. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki.
FS Koski 2000 = Fennistica fausta in honorem Mauno Koski septuagenarii. Juhlakirja
Mauno Kosken 70-vuotispäivän kunniaksi 21.2.2000. Fennistica. Äbo Akademis
tryckeri. Äbo 2000.
FS Kylstra 1986 = Lyökämme käsi kätehen. Beiträge zur Sprachkontaktforschung im
Bereich des Finnougrischen und des Germanischen A. D. Kylstra zum 65. Geburtstag.
Rodopi. Amsterdam 1986.
FS Lako 1981 = Lakö-emlekkönyv. Nyelveszeti tanulmänyok. Budapest 1981.
1554

FS Noreen 1904 = Nordiska studier tillegnade Adolf Noreen pä hans 50-ärsdag den 13
mars 1904. Uppsala 1904.
FS Nuutinen 1996 = Vieraan ymmärtäminen. Kirjoituksia kielestä ja kulttuurista.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki 1996.
FS Olsson & Danell 1993 = La culture dans la langue. Studier I spräken som kulturbä-
rare tillägnade Hugo Olsson och Karl Johan Danell pä deras respective högtidsdagar
1993. Acta Universitatis Umensis. Umeä Studies in the Humanities 112. Umeä.
FS Parpola 2001 = Vidyärnavavandanam. Essays in Honour of Asko Parpola. Studia
Orientalia, published by the Finnish Oriental Society 94. Helsinki 2001.
FS Redei 1992 = Redei-Festschrift. Festschrift för Karoly Redei zum 60. Geburtstag.
Studia Uralica 6. Wien. Budapest.
FS Schlachter 1973 = Festschrift för Wolfgang Schlachter zum 70. Geburtstag. Veröf-
fentlichungen der Societas Uralo-Altaica 12. Wiesbaden.
FS Schmitt 1988 = Deutscher Wortschatz. Lexikologische Studien Ludwig Erich
Schmitt zum 80. Geburtstag von seinen Marburger Schulern. Berlin. New York.
FS Sinor 1976 = Tractata altaica Denis Sinor sexagenario optime de rebus altaicis
merito dedicata. Harrassowitz. Wiesbaden 1976.
FS Siro 1969 = Juhlakirja Paavo Siron täyttäessä 60 vuotta 2.8.1969. Acta Universtitatis
Tamperensis Ser. A 26. Tampereen yliopiston Suomen kielen laitoksen julkaisuja 1.
Tampere 1969.
FS Sköld 1982 = Spräkhistoria och spräkkontakt i Finland och i Nord-Skandinavien.
Studier tillägnade Tryggve Sköld den 2 november 1982. Kungl. Skytteanska Samfön-
dets handlingar 26. Stockholm, Umeä 1982.
FS Steinitz 1987 = Parallelismus und Etymologie. Studien zu Ehren von Wolfgang
Steinitz anlässlich seines 80. Geburtstages am 28. Februar 1985. Linguistische Studien,
Reihe A, Arbeitsberichte 161/II. Berlin 1987.
FS Suhonen 1998 = Oekeeta asijoo. Commentationes Fenno-Ugricae in honorem Seppo
Suhonen sexagenarii 16.5.1998. SUST 228.
FS Thomsen 1912 = Festschrift Vilhelm Thomsen zur Vollendung des siebzigsten
Lebensjahres am 25. Januar 1912. Dargebracht von Freunden und Schulern. Leipzig.
FS Thors 1980 = Festskrift tili Carl-Erik Thors 8.6.1980. Svenska Litteratursällskapet i
Finland. Helsingfors.
FS Toivonen 1950 = Commentationes Fenno-Ugricae in honorem Y. H. Toivonen.
SUST 98.
FS Valonen 1983 = Res referunt repertae. Niilo Valonen 1913-1983. SUST 183.
FS Wichmann 1928 = Juhlakirja Yrjö Wichmannin kuusikymmenvuotispäiväksi. SUST
58.
FT = Finsk Tidskrift. Helsingfors 1876-.
FUF = Finnisch-Ugrische Forschungen. Helsingfors 1902-.
FUFA = Finnisch-Ugrische Forschungen. Anzeiger. Helsingfors 1902-.
FUM = Finnisch-Ugrische Mitteilungen. Hamburg 1977-.
FUS = Fenno-Ugrica Suecana. Uppsala 1978-.
Ganander, Christfried 1783: Uudempia Uloswalituita Satuja, Nuorten peränajatuxen
teroituxexi, ja yhteisesä elämäsä Opixi, Waroituxexi ja Neuwoxi, Ajan huwituxexi
1555

ja kuluxi, mutta myös hywäin tapain ja kaunisten awuin harjoittamisexi Kootut, ja
Suomexi tulkitut. Georg Wilhelm Londicer. Wasasa.
Ganander, Christfrid 1784: Aenigmata Fennica. Suomalaiset Anvotuxet, wastausten
kansa. Kootut Kahdexan toista Ajastaikaa. Georg Wilhelm Londicer. Wasasa.
Ganander, Christfrid 1786-1787: Nytt Finskt Lexicon. Alkuperäiskäsikirjoituksesta ja
sen näköispainoksesta toimittanut Liisa Nuutinen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran
toimituksia 676. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 95. Helsinki 1997.
Ganander, Christfrid 1789: Mythologia Fennica, eller Förklaring öfVer De Nomina
Propria Deastrorum, Idolorum, Locorum, Virorum etc. Tryckt i Frenckellska
boktryckeriet. Pa egen bekostnad. Äbo. [Suomennos Kristfrid Ganander: Mythologia
Fennica. Toimittanut Juha Pentikäinen. Recallmed 1995.]
Genetz, Arvid 1877: Versuch einer karelischen Lautlehre. J. C. Frenckell & Son.
Helsingfors.
Genetz, Arvid 1884: Tutkimus Aunuksen kielestä. Kielennäytteitä, sanakirja ja kieli-
oppi. Suomi 2:17 1885.
Godenhjelm, B. F. 1873: Saksalais-Suomalainen Sanakirja. Suomalaisen Kirjallisuuden
Seura. Helsinki.
Gottlund, C. A. 1828: Väinämöiset, Yksi Kokous Meijän Nykyisten Runojoin Virren-
Teoista. Tukhulmi.
Gottlund, C. A. 1831,1832: Otawa eli Suomalaisia Huvituksia. I—II. [Tukholma.]
Griinthal, Riho 1997: Livvistä liiviin. Itämerensuomalaiset etnonyymit. Castrenianumin
toimitteita 51. Helsinki 1997.
Grönholm, Maija 1988: Ruotsalaiset lainasanat Turun murteessa. Äbo Akademis förlag.
Äbo.
Haavisto, Sakari 1911: Vieraitten sanojen selityksiä vieraisiin kieliin perehtymättömien
käytettäväksi. Pieni kotikirjasto X. Karisto. Hämeenlinna.
Hahmo, Sirkka-Liisa 1994 GA: Grundlexem oder Ableitung. Die finnischen Nomina
der Typen kämmen und pähkinä und ihre Geschichte. Studia Fennica, Linguistica 5.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki.
Hahmo, Sirkka-Liisa 1994 MUL: Suomen kolmitavuisista -«O-loppuisista sanoista.
[Sisältyy teokseen] Minor Uralic Languages.
Hahmo, Sirkka-Liisa 1996: Etsivä löytää. Etymologin työsaralta: karun ja karkean
jäljillä. [Sisältyy teokseen] FS Nuutinen.
Hahnsson, J. A. - Kallio, A. H. - Paasonen, H. - Cannelin, K. 1899: Ruotsalais-Suoma-
lainen Sanakirja. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainon osakeyhtiö. Helsinki.
Hakulinen, Lauri 1941: Suomen kielen rakenne ja kehitys. I. Otava. Helsinki.
Hakulinen, Lauri 1969: Suomen sanaston käännöslainoja. Suomalaisen Kirjallisuuden
Seura. Helsinki.
Hakulinen, Lauri 1979: Suomen kielen rakenne ja kehitys. Neljäs, korjattu ja lisätty
painos. Otava. Helsinki.
Hälisten - Lilius 1896 = Kodin sanasto. Kotikielen Seuran antaman toimen johdosta ja
sen avulla toimittaneet Ilmi Hälisten ja Lilli Lilius. Helsinki.
Heikel, Felix 1876: Yhdysvalloista. Yhdeksäntoista kirjettä liitteineen. Suomentanut J.
Wäisänen. J. Häggman & S. Hirvonen. Joensuu.
1556

Helenius, Carl 1838: Suomalainen ja Ruozalainen Sana-Kirja. Uppä eget förlag. Äbo.
Hellquist, Elof 1939: Svensk etymologisk ordbok I—II. C. W. K. Gleerups förlag. Lund.
Hemminki 1616: Vanhain Suomen maan Pijspain, ja Kircon esimiesten Latinan kielised
laulud. Stockholm. Näköispainos. Otava. Helsinki 1927.
Hofstra, Tette 1985: Ostseefinnisch und Germanisch. Friihe Lehnbeziehungen im
nördlichen Ostseeraum im Lichte der Forschung seit 1961. Rijksuniversiteit te
Groningen.
Hofstra, Tette 1992: Germanisch-ostseefinnische Lehnbeziehungen: Notizen zu Adjek-
tiven. [Sisältyy teokseen] Finnisch-ugrische Sprachen zwischen dem germanischen
und dem slavischen Sprachraum.
Hofstra, Tette 1994: Hängt am Webstuhl eine Spinne? Zu ostseefi. kangas. [Sisältyy
teokseen] Minor Uralic Languages.
Hofstra, Tette 1997: Zu mutmasslichen friihen ostseefinnischen Lehnwörtern im
Nordgermanischen. [Sisältyy teokseen] Finnisch-ugrische Sprachen in Kontakt.
Honti, Laszlo 1993: Die Grundzahlwörter der uralischen Sprache. Bibliotheca Uralica 2.
Akademiai Kiadö. Budapest.
Horila, Tapio 1967:1800-luvun geologiset uudissanat Antero Vareliuksen kielessä.
Vammala.
HS = Historische Sprachforschung (Historical Linguistics) bisher Zeitschrift för Ver-
gleichende Sprachforschung, begriindet von Adalbert Kuhn (= KZ 1852-). Göttingen
1988-.
Hyvä Tuomas. Kansankulttuuria. Toimittanut Lauri Hakulinen. Gummerus. Jyväskylä,
Helsinki 1938.
Häkkinen, Kaisa 1987: Nykysuomen sanakirja 6. Etymologinen sanakirja. Werner
Söderström Osakeyhtiö. Porvoo - Helsinki - Juva.
Häkkinen, Kaisa 1990: Mistä sanat tulevat. Suomalaista etymologiaa. Tietolipas 117.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki.
Häkkinen, Kaisa 1992: Das etymologiselle Gesamtbild des finnischen Wortschatzes.
[Sisältyy teokseen] Finnisch-ugrische Sprachen zwischen dem germanischen und dem
slavischen Sprachraum.
Häkkinen, Kaisa 1994: Agricolasta nykykieleen. Suomen kirjakielen historia. Werner
Söderström Osakeyhtiö. Porvoo - Helsinki - Juva.
Häkkinen, Kaisa 1996: Vaaja - muinainen vallan merkki. [Sisältyy teokseen] Sana
kiertää.
Häkkinen, Kaisa 1999: Esisuomalainen pyyntikulttuuri ja maanviljely sanastohistorian
kannalta. [Sisältyy teokseen] Pohjan poluilla = PP.
Häkkinen, Kaisa 2003: Linnun nimi. Amanita. [Somerniemi.]
Hämäläinen, Simo 1963: Suomalainen sotilasslangi 1. Suomalaisen Kirjallisuuden
Seura. Helsinki, Turku.
IF = Indogermanische Forschungen. Strassburg 1891-, Berlin, Leipzig 1917-1932,
Berlin 193 3-.
Ikonen, Leander 1889: Svensk-Finsk-Tysk-Engelsk Ordförteckning öfver Byggnads-
termer. Ruotsalais-Suomalais-Saksalais-Englantilainen Rakennussanojen Luettelo.
Kuopio.
1557

Itkonen, Erkki 1968: Etymologinen sanasto. [Sisältyy teokseen] Suomen kielen käsi-
kirja, toimittanut Osmo Ikola. Weilin & Göös. Helsinki - Tapiola 1968.
Itkonen, Terho 1957: Suomen kielen suksisanastoa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Helsinki.
Itkonen, T. 1.1948: Suomen lappalaiset vuoteen 1945.1-2. Werner Söderström
Osakeyhtiö. Porvoo - Helsinki.
Itämerensuomalaiset kielikontaktit. - Läänemeresoome keelekontaktid. Itämerensuo-
men symposium 7. kansainvälisessä fennougristikongressissa Debrecenissä. - Lää-
nemeresoome siimpoosion fennougristide 7. rahvusvahelises kongressis Debrecenis
27.8.-1.9.1990. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 61. Helsinki.
Jacobsohn, Hermann 1922: Arier und Ugrofinnen. Vandenhoek & Ruprecht. Göttingen.
Jalava, Antti 1876: Unkarin maa ja kansa. Neljäkymmentä matkakirjettä. Suomalaisen
Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa omalla kustannuksella. Helsinki.
Janhunen, Juha 1977: Samojedischer Wortschatz. Gemeinsamojedische Etymologien.
Castrenianumin toimitteita 17. Helsinki.
Joki, Aulis J. 1973: Uralier und Indogermanen. Die älteren Beriihrungen zwischen den
uralischen und indogermanischen Sprachen. SUST 151.
Juden, Jacob 1818: Försök tili utredande af Finska Spräkets Grammatik. Wiborg.
Juslenius, Daniel 1745: Suomalaisen Sana-Lugun Coetus. Näköispainos. Suomalaisen
Kirjallisuuden Seura. Helsinki 1968. Sisältää Henrik Gabriel Porthanin kappaleen
välilehtiin ja sivuihin tehdyt lisäykset. Lisäyksiä ks. Koskimies 1917.
Jussila, Raimo 1998: Vanhat sanat. Vanhan kirjasuomen ensiesiintymiä. Suomalaisen
Kirjallisuuden Seura - Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Helsinki.
Jännes, Arvi 1887: Ruotsalais-suomalainen sanakirja. Werner Söderström. Porvoo.
Kaivola, Terttu 1988: Messukirjasta meteli. Suomalaisen kirjan viisi vuosisataa. Suoma-
laisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki.
Kajanto, Iiro 2000: Latina, kreikka ja klassinen humanismi Suomessa keskiajalta
vuoteen 1828. Tietolipas 169. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki.
Kalevala 1835 = Kalewala taikka Wanhoja Karjalan Runoja Suomen kansan muinosista
ajoista. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki.
Kalevala 1849 = Kalevala. Toinen painos. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki.
Kalima, Jalo 1910: Die russischen Lehnwörter im Syrjänischen. SUST 29.
Kalima, Jalo 1919: Die ostseefinnischen Lehnwörter im Russischen. SUST 44.
Kalima, Jalo 1936: Itämerensuomalaisten kielten balttilaiset lainasanat. Suomalaisen
Kirjallisuuden Seura. Helsinki.
Kalima, Jalo 1952: Slaavilaisperäinen sanastomme. Tutkimus itämerensuomalaisten
kielten slaavilaisista lainasanoista. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki.
Kanava. Viipurissa vuosina 1845-1847 ilmestynyt sanomalehti.
Kangasmaa-Minn, Eeva 1981: Derivaatiopuun pudonnaiset. [Sisältyy teokseen] Sanan-
muodostuksen ongelmia. Suomen kielitieteellisen yhdistyksen julkaisuja 7. Turku.
Karlsson, Göran 1964: Äldre genuina ord och läneelement i nufinsk penning-, bank-,
betalnings- och kreditterminologi. Acta Academiae Aboensis Humaniora XXVIII: 2.
Äbo.
1558

Karsten, T. E. 1914: Svenskarnas bosättningar i Finland. [Sisältyy teokseen] Skrifter
utgivna av Svenska Litteratursällskapet i Finnland CXV. Helsingfors.
Karsten, T. E. 1915: Germanisch-finnische Lehnwortstudien. Acta Societatis Scientia-
rum Fennicae 45:2. Helsingfors.
Karsten, T. E. 1922: Fragen aus dem Gebiete der germanisch-finnischen Beriihrungen.
Översikt av Finska Vetenskaps-Societetens Förhandlingar. Helsingfors.
Karttunen, Kaarina 1979: Slangisanat. [Julkaistu myös Nykysuomen sanakirjan
täydennysosassa vuonna 1980.] Werner Söderström Osakeyhtiö.
Kaukomieli. Viipurilaisen osakunnan julkaisu. Helsinki 1890-1935.
Keinästö, Kari 2002: Laamapaita oder Dr. Lahmanns Reform-Baumwollekleidung.
Eine deutsch-finnische Wortgeschichte. [Sisältyy teokseen] Zur Rolle der Sprache im
Wandel der Gesellschaft. Suomalaisen Tiedeakatemian toimituksia. Humaniora 317.
Helsinki 2002.
Kettunen, Lauri 1928: Eestin kielen oppikirja kouluja ja seminaareja varten. Porvoo.
Kettunen, Lauri 1938: Livisches Wörterbuch. Lexica Societatis Fenno-Ugricae 5.
Helsinki.
Kettunen, Lauri 1949: Hyvää vapaata suomea. Gummerus. Jyväskylä.
Kieletär. Tutkimuksia, arvosteluja ja muistutuksia Suomen kirjallisuuden ja kielitieteen
alalta. Helsinki 1871-1875.
Kielikello. Kielenhuollon tiedotuslehti. Helsinki 1968-.
Kieliposti. Kielen elämän ja tutkimuksen aikakauslehti. Helsinki 1987-1993.
Kivimies, Yrjö 1964: Näinkin voi sanoa. Suomen kielen fraseologiaa. Tammi. Helsinki.
Kiviniemi, Eero 1982: Rakkaan lapsen monet nimet. Suomalaisten etunimet ja nimen-
valinta. Weilin & Göös. Espoo.
Kivirikko, K. E. 1927: Suomen linnut. Werner Söderström Osakeyhtiö. Porvoo.
Klein, Ernest 1966: A Comprehensive Etymological Dictionary of the English Lan-
guage. Elsevier. Amsterdam.
KLM = Kulturhistoriskt lexikon för nordisk medeltid frän vikingatid tili reforma-
tionstid 1-22. Akademiska bokhandeln. Helsingfors 1956-1978.
Kluge - Mitzka 1960 = Friedrich Kluge: Etymologisches Wörterbuch der deutschen
Sprache. 18. Auflage bearbeitet von Walther Mitzka. Walter de Gruyter & Co. Berlin.
Kluge - Seebold 1989 = Etymologisches Wörterbuch der deutschen Sprache. 22.
Auflage unter Mithilfe von Max Biirgisser und Bernd Gregor völlig neu bearbeitet von
Elmar Seebold. Walter de Gruyter & Co. Berlin.
von Knorring, Frans P. 1833: Gamla Finland eller det fordna Wiborgska Gouvernemen-
tet 1. Äbo.
Koivulehto, Jorma 1982: Zur Periodisierung germanischer Lehnwörter im Ostseefin-
nischen. Wie findet man germanische Lehnwörter und was sagen sie uns. Vorträge
gehalten an der Rijksuniversiteit Groningen am 12.5.1981 bzw. am 13.5.1982. [Luen-
tomoniste.]
Koivulehto, Jorma 1983: Seit wann leben die Urfinnen im Ostseeraum? Zur relativen
und absoluten Chronologie der alten idg. Lehnwortschichten im Ostseefinnischen.
[Sisältyy teokseen] Symposium Saeculare Societatis Fenno-Ugricae. SUST 185.
Helsinki.
1559

Koivulehto, Jorma 1984: Itämerensuomalais-germaaniset kosketukset. [Sisältyy
teokseen] Suomen väestön esihistorialliset juuret. Bidrag tili kännedom av Finlands
natur och folk 131. Societas Scientiarum Fennica. Helsinki.
Koivulehto, Jorma 1986: Die Sieversche Regel im Lichte der germanisch-finnischen
Lehnbeziehungen. [Sisältyy teokseen] Germanic Dialects: Linguistic and Philological
Investigations. Edited by Bela Broganyi and Thomas Krömmelbein. Current Issues of
Linguistic Theory 38. Amsterdam.
Koivulehto, Jorma 1988: Idg. Laryngale und die finnisch-ugrische Evidenz. [Sisältyy
teokseen] Alfred Bammesberger [toim.]: Die Laryngaltheorie und die Rekonstruktion
des indogermanischen Laut- und Formensystems. Heidelberg.
Koivulehto, Jorma 1990: Zu den ältesten Kontakten zwischen Ostseefinnisch und
Balto-Slavisch. Kommentar zum Vortrag von Tiit-Rein Viitso. [Sisältyy teokseen]
Itämerensuomalaiset kielikontaktit.
Koivulehto, Jorma 1991 UE: Uralische Evidenz fur die Laryngaltheorie. Österreichische
Akademie der Wissenschaften, Philosophisch-historische Klasse, Sitzungsberichte,
566. Band. Wien.
Koivulehto, Jorma 1996: Friiher Pelzhandel: Finn. kiihtelys '40 StiickFelle. [Sisältyy
teokseen] A Frisian and Germanic Miscellany. Published in Honour of Nils Ärham-
mar on his Sixty-Fifth Birthday, 7 August 1996. NOWELE Voi. 28/29. Odense
University Press. Odense.
Koivulehto, Jorma 1997: Die Datierung der germanisch-finnischen Kontakte revidiert.
[Sisältyy teokseen]: Finnisch-ugrische Sprachen in Kontakt.
Koivulehto, Jorma 1999 FE: [Sisältyy teokseen] Sprachen in Finnland und Estland.
Hrsg. von Pekka Lehtimäki. Harrassowitz. Wiesbaden.
Koivulehto, Jorma 1999 PP: Varhaiset indoeurooppalaiskontaktit: aika ja paikka
lainasanojen valossa. [Sisältyy teokseen] PP.
Koivulehto, Jorma 1999 VM: Verba mutuata. Quae vestigia antiquissimi cum Germanis
aliisque Indo-Europaeis contactus in linguis Fennicis reliquerint. Edidit Klaas Ruppel.
SUST 237.
Koivusalo, Esko 1986: Äimän käki. [Sisältyy teokseen] Sanalla sanoen. Pakinoita
suomen kielestä. Werner Söderström Osakeyhtiö. Porvoo - Helsinki - Juva.
Korhonen, Mikko 1981: Johdatus lapin kielen historiaan. Suomalaisen Kirjallisuuden
Seura. Helsinki.
Koski, Mauno 1967,1970: Itämerensuomalaisten kielten hiisi-sanue. Semanttinen
tutkimus. I—II. Annales Universitatis Turkuensis C 5, C 7. Turku.
Koski, Mauno 1983: Värien nimitykset suomessa ja lähisukukielissä. Suomalaisen
Kirjallisuuden Seura. Helsinki.
Koskimies, A. V. 1917: Lisäyksiä Jusleniuksen Sana-Lugun Coetukseen. Tehneet
Salomon Kreander ja Juhana Canstren. Suomi 4:16.
Kotiseutu. Suomen Kotiseutuliiton aikakauslehti. Helsinki 1909-1993.
Koukkunen, Kalevi 1990: Atomi ja missi. Vierassanojen etymologinen sanakirja. Wer-
ner Söderström Osakeyhtiö. Porvoo - Helsinki - Juva. [Julkaistu myös Nykysuomen
sanakirjan osana 8.]
1560

Kratylos. Kritisches Berichts- und Rezensionsorgan fur indogermanische und allge-
meine Sprachwissenschaft. Im Auftrag der Indogermanischen Gesellschaft. Wiesba-
den 1956-.
Krohn, Julius 1862: Kemiallisia tiedesanoja. Suomi 20.
Kujola, Juho 1944: Lyydiläismurteiden sanakirja. Lexica Societatis Fenno-Ugricae IX.
Helsinki.
Kuusi, Matti - Anttonen, Pertti 1985: Kalevala-lipas. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Helsinki.
KV = Kalevalaseuran Vuosikirja. Helsinki 1921-.
Kylstra, A. D. 1961: Geschichte der germanisch-finnischen Lehnwortforschung. Van
Gorcum. Assen.
KZ = Zeitschrift fur vergleichende Sprachforschung auf dem Gebiete der indogermani-
schen Sprachen. Gegriindet von Adalbert Kuhn. Berlin 1852-.
Leakey, Richard E. 1980: [Johdanto teokseen] Charles Darwin: Lajien synty. Toimitta-
nut Richard E. Leakey. Suomentanut Anto Leikola. Kirjayhtymä. Helsinki.
Lehikoinen, Esa - Gustafsson, Esko - Aalto, Tapio - Alho, Pekka - Laine, Jarmo
- Klemola, Hannu - Normaja, Jyrki - Numminen, Tapani - Rainio, Kalle 2003:
Varsinais-Suomen linnut. Turun lintutieteellinen yhdistys r.y. Turku.
Leikola, Anto 1980: Oppineisuuden hirmu. Luonnontieteistä ja luonnon tutkijoista.
Werner Söderström Osakeyhtiö. Porvoo, Helsinki, Juva.
Lempiäinen, Terttu 2003: Kasviarkeologiaa Aurajoen rannoilla. [Sisältyy teokseen]
Kaupunkia pintaa syvemmältä. Arkeologisia näkökulmia Turun historiaan. TS-
yhtymä, Suomen keskiajan arkeologian seura. Turku.
Lencqvist, Christianus Erici 1782: De Superstitione Veterum Fennorum Theoretica et
Practica. Aboae.
Lindström, Johan Adolf 1859: Om den Keltisk-Germaniska kulturens inverkan pä
Finska folket. Tavastehus.
LingU = Linguistica Uralica. Tallinn 1996-. [Jatkoa sarjalle SFU.]
Liukkonen, Kari 1999: Baltisches im Finnischen. SUST 235.
Lokki, Juhani ym. 1992: Otavan lintutieto. Maailman linnut. Päätoimittaja Christopher
M. Perrins. Suomalaisen laitoksen päätoimittaja Juhani Lokki. Otava. Helsinki.
Loorits, Oskar 1928: Liivi rahva usund 3. Acta et Commentationes Universitatis
Dorpatiensis. Tartu.
Lounasheimo, Ilmo 1987: Kehän sankarit. Werner Söderström Osakeyhtiö. Porvoo
- Helsinki - Juva.
Liitken, C. F. 1866: Zoologia eli Eläinkunnan Luonnonhistoria. Suomennos J. E.
Bergrothin ruotsinnoksesta. Pekka Asehan. Kuopio.
Liitken, C. F. 1871: Zoologia eli Eläinkunnan Luonnonhistoria. Kirjoitti tanskaksi
T:ri C. F. Liitken, ruotsiksi kääntänyt J. E. Bergroth. Suomennos K. J. W. Unonius'en
toisesta uudistetusta ja lisätystä painoksesta. A. G. Weilin. Helsinki.
LÄGLW = Lexikon der älteren germanischen Lehnwörter in den ostseefinnischen
Sprachen. Bd. I: A - J, Bd. II K - N. A. D. Kylstra, Sirkka-Liisa Hahmo, Tette Hofstra,
Osmo Nikkilä. Rodopi. Amsterdam - Atlanta, G A. 1991,1996.
Lönnrot, Elias 1847: Ruotsin, Suomen ja Saksan Tulkki. A. C. Öhman. Helsingfors.
1561

Lönnrot, Elias 1866-1880: Suomalais-ruotsalainen sanakirja. Suomalaisen Kirjallisuu-
den Seura. Helsinki. Lisävihko, toimittanut A. H. Kallio 1886.
Maamiehen Ystävä. Kuopiossa 1844-1855 ilmestynyt sanomalehti.
Malmberg, A. J. 1872: Fauna Fennica. Suomen Eläimistö, Nuorisolle. G. W. Edlund.
Helsinki.
Mark, 1949 Julius: Die finnische Grammatik von Henricus Crugerus. FUF 30.
Martinius, Matthias 1689:1. N. D. Hodegus Finnicus eller Finskt Wäg-Wijsare. Hol-
miae. Näköispainos. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1968. Helsinki.
Mehiläinen = Elias Lönnrotin Oulussa 1836-1837 ja Helsingissä 1839-1840 julkaisema
aikakauslehti.
Mela, A. J. 1882: Suomen luurankoiset eli luonnontieteellisen Suomen eläimistö.
Vertebrata Fennica, sive fauna animalium vertebratorum regionis Fennicae naturalis.
K. E. Holm. Helsinki.
Mela - Kivirikko 1909: A. J. Melan Suomen luurankoiset; Vertebrata Fennica. Toinen
kokonaan uudistettu painos, toimittanut K. E. Kivirikko. Werner Söderström Osake-
yhtiö. Porvoo.
Metsikkö, Taimi 1951: Kirjasuomen opetus- ja koulusanastoa Agricolasta vuoden 1866
kansakouluasetukseen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki.
Meurman, Agathon 1877: Ranskalais-Suomalainen Sanakirja. Suomalaisen Kirjallisuu-
den Seura. Helsinki.
Meurman, Agathon 1883-1890: Sanakirja yleiseen siwistykseen kuukrvvia tietoja
warten. G. W. Edlund. Helsinki.
Meurman, Agathon 1895: Venäläis-suomalainen sanakirja. Suomalaisen Kirjallisuuden
Seura. Helsinki.
Mikael Agricolan kieli 1988. Tietolipas 112. Toimittanut Esko Koivusalo. Suomalaisen
Kirjallisuuden Seura. Helsinki.
Mikkeli, Heikki 1994: Euroopan idea. Eurooppa-aatteen ja eurooppalaisuuden pitkä
historia. Suomen Historiallinen Seura. Helsinki.
Mikkola, Joos. J. 1894: Beriihrungen zwischen den westfinnischen und slavischen
Sprachen. 1. Slavische Lehnwörter in den westfinnischen Sprachen. SUST 8.
MiUL = Minor Uralic Languages: Structure and Development. Edited by Ago Kiinnap.
University of Tartu. Tartu - Groningen 1994.
MO = Le Monde Oriental. Uppsala 1906-.
MSNph = Memoires de la Societe neo-philologique de Helsingfors. Helsinki 1893-.
MUL = Minor Uralic Languages and their Contacts. University of Tartu, Division of
Uralic Languages. 1993.
Munkäcsi, Berndt 1901: Arja es kaukäzusi elemek a finn-magyar nyelvekben 1. Buda-
pest.
Mäger, Mart 1994: Linnud rahva keeles ja meeles. 2,. täiendatud ning parandatud trukk.
"Koolibri". Tallinn.
Mäkinen, Kirsti 1989: Sanojen tyyliväri. [Sisältyy teokseen] Nykysuomen sanavarat.
Toimittanut Jouko Vesikansa. Werner Söderström Osakeyhtiö. Porvoo - Helsinki.
Niemikorpi, Antero 1991: Suomen kielen sanaston dynamiikkaa. Acta Wasaensia No
26; Kielitiede 2. Vaasan yliopisto. Vaasa.
1562

Nikkilä, Osmo 1990: Itäisen itämerensuomen germaanisperäisistä lainasanoista. CIFU
7-
Nikkilä, Osmo 1992 GF: Germanisches *swa- und *swai- im Finnischen. [Sisältyy
teokseen] Finnisch-ugrische Sprachen zwischen dem germanischen und dem slavi-
schen Sprachraum.
Nikkilä, Osmo 1992 OFL: Laakka, maidella ja turmella, germaanisia lainasanojako?
[Sisältyy teokseen] Variaatioita. Tampereen yliopiston suomen kielen ja yleisen
kielitieteen laitoksen juhlakirja. Opera Fennistica & Linguistica 4. Tampere.
Nikkilä, Osmo 1993: Kaksitavuisia itämerensuomen *jA-johdoksia. [Sisältyy teokseen]
Minor Uralic Languages and their Contacts.
Nikkilä, Osmo 1994: Itämerensuomen pika-sanan alkuperästä. [Sisältyy teokseen]
Minor Uralic Languages.
Nikkilä, Osmo 1998: nop-ea —» nopsa, selk-eä —» sel-vä: suffiksinvaihto ja suomen
sanojen etymologiointi. [Sisältyy teokseen] Kirjoituksia muoto- ja merkitysopista.
Folia Fennistica et Linguistica. Tampereen yliopiston suomen kielen ja yleisen
kielitieteen laitos.
Nikkilä, Osmo 2000: Muutamista Agricolan käyttämistä sanoista ja niiden alkuperästä.
[Sisältyy teokseen] Pipliakielestä kirjakieleksi. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus.
Helsinki.
Nikkilä, Osmo 2001: Lainat ja ekspressiivisyys ruotsalaisten lainasanojen valossa.
[Sisältyy teokseen] Itämerensuomalaista ekspressiivisanaston tutkimusta. Suomen
kielen laitoksen julkaisuja 42. Jyväskylän yliopisto.
Nirvi, R. A. 1944: Sanankieltoja ja niihin liittyviä ilmiöitä itämerensuomalaisissa
kielissä.
NO 1986 = Nyord i Svenskan frän 40-tal tili 80-tal. Svenska spräknämnden. Esselte
Studium AB.
NoB = Namn och Bygd. Uppsala 1913-.
Nordlund, C. F. 1887: Suomalais-ruotsalainen ja ruotsalais-suomalainen käsisanakirja.
K. E. Holms förlag. Helsingfors.
NphM = Neuphilologische Mitteilungen. Helsingfors 1899-.
NS = Nykysuomen sanakirja 1-6. Valtion toimeksiannosta teettänyt Suomalaisen
Kirjallisuuden Seura. Helsinki 1951-1961.
NV = Neuvostoliittoinstituutin vuosikirja. Helsinki 195o-.
Nykysuomen sanavarat. Toimittanut Jouko Vesikansa. Werner Söderström Osakeyhtiö.
Porvoo - Helsinki - Juva 1989.
Nykysuomen sivistyssanakirja 1973. Vierasperäiset sanat. Suomalaisen Kirjallisuuden
Seura. Werner Söderström Osakeyhtiö. Porvoo - Helsinki.
Nylander, W. 1849: Finska Foglars Finska namn, systematiskt ordnade. Suomi 1848.
OIT = Otavan iso tietosanakirja 1-10. Otava. Helsinki 1960-1965.
Ojansuu, Heikki 1907: Karjalan kielen opas. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Hel-
sinki.
Ojansuu, Heikki 1920: Suomalaista paikannimitutkimusta 1. Tähänastisen tutkimuksen
arvostelua. Turun Suomalaisen Yliopistoseuran julkaisuja. Turku.
1563

Ojansuu, Heikki 1921: Lisiä suomalais-balttilaisiin kosketuksiin. [Julkaistu myöhem-
min: Suomi 4:20:1 1927.]
Ojansuu, Heikki 1922: Itämerensuomalaisten kielten pronominioppia. Turun Suoma-
laisen Yliopiston julkaisuja 1:3. Turku.
Olaus Magnus Gothus: Carta Marina ja sen selitys 1539. Johdannon laatineet Leena
Miekkavaara ja Pertti Koistinen. Käännös Pertti Koistinen. Karttakeskus. Helsinki
1993.
Omaa vai lainattua 1988. Itämerensuomen germaanisiin lainasanoihin liittyviä kirjoi-
telmia 1. Sirkka-Liisa Hahmo, Tette Hofstra, A. D. Kylstra, Osmo Nikkilä. Suomi 143.
Onions, C. T. 1979: The Oxford Dictionary of English Etymology. Clarendon Press.
Oxford.
Oulun Viikko-Sanomia. Oulussa ilmestynyt sanomalehti 1829-1834,1836-1837,
1840-1841 ja 1852-1879.
Pajula, Paavo 1955: Ensimmäinen lainsuomennos. Lisiä suomalaisen lakikielen varhais-
historiaan. Helsinki.
Parnasso. Helsinki 1951-.
Parpola, Asko 1999 PP: Varhaisten indoeurooppalaiskontaktien ajoitus ja paikannus
kielellisen ja arkeologisen aineiston perusteella. [Sisältyy teokseen] PP.
Parpola, Asko 2002: Indoeurooppalaisten kielten esihistoria ja suomi. [Sisältyy teok-
seen] Ennen, muinoin.
Paunonen, Heikki 2000: Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii. Stadin slangin suursana-
kirja. Werner Söderström Osakeyhtiö. Helsinki.
PBB = Beiträge zur Geschichte der deutschen Sprache und Literatur. Begriindet von
Wilhelm Braune & Hermann Paul & Eduard Sievers. (Halle.) Tiibingen 1955-.
Penttilä, Aarni 1942: Upsalan suomenkielisen (1500-luvulta polveutuvan) evankeliumi-
kirjan katkelma. [Sisältyy teokseen] Suomi 101.
Petraeus, Aeschillus 1649: Lingvae Finnicae brevis Institutio. Aboae. Näköispainos.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki 1968.
PFO = Prismas främmande ord. 25 000 länord och deras ursprung. Nordstedts Ordbok
AB. Stockholm.
Plöger, Angela 1973: Die russischen Lehnwörter der finnischen Schriftsprache. Veröf-
fentlichungen der Societas Uralo-Altaica, Band 8. Otto Harrassowitz. Wiesbaden.
Porthan, Henrik Gabriel 1770-: ks. Juslenius 1745.
PP = Pohjan poluilla. Suomalaisten juuret nykytutkimuksen mukaan. Toimittanut Paul
Fogelberg. Bidrag tili kännedom av Finlands natur och folk 153. Societas Scientiarum
Fennica. Helsinki.
Pulkkinen, Paavo 1984: Lokarista sponsoriin. Englantilaisia lainoja suomen kielessä.
Otava. Helsinki.
Pulkkinen, Paavo 1993: Suomen kielen kopulatiivikonjunktiot. Studia philologica
Jyväskyläensia 30. Jyväskylä.
Qvigstad, J. K. 1881: Beiträge zur Vergleichung des venvandten Wortvorrathes der lap-
pischen und der finnischen Sprache. Eripainos: Acta Societatis Scientiarum Fennica
12 113-240. Helsingfors.
1564

Qvigstad, J. K. 1893: Nordische Lehnwörter im Lappischen. Christiania Videnskaps-
Selskabs Forhandlinger for 1893 No. 1. Christiania.
Rapola, Martti 1933: Suomen kirjakielen historia 1. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Helsinki.
Rapola, Martti 1947: Kieli elää. Werner Söderström Osakeyhtiö. Porvoo - Helsinki.
Rapola, Martti 1953: Risukoista riipomia. Uusi sarja pakinoivia tutkielmia. Werner
Söderström Osakeyhtiö. Porvoo.
Rapola, Martti 1956: Antti Wikmanin sanakirja. Suomi 107:3.
Rapola, Martti 1960: Sanojemme ensiesiintymiä Agricolasta Yrjö Koskiseen. Valikoima.
Tietolipas 22. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki.
Rapola, Martti 1966: Suomen kielen äännehistorian luennot. Suomalaisen Kirjallisuu-
den Seura. Helsinki.
Rautavaara, Toivo 1978: Mihin kasvimme kelpaavat. Werner Söderström Osakeyhtiö.
Porvoo - Helsinki -Juva.
Redei, Karoly 1986: Zu den indogermanisch-uralischen Sprachkontakten. Österreichi-
sche Akademie der Wissenschaften, Philosophisch-historische Klasse, Sitzungsbe-
richte, 468. Band. Wien.
Reinholm, H. A. 1850: Suomalaisia kasvu-nimejä. Suomi 1850.
Renkonen, W. 0.1954: Kulttuurin avainsanoja. Miten ne syntyvät ja kehittyvät.
Werner Söderström Osakeyhtiö. Porvoo - Helsinki.
Renvall, Gustavus 1810-1811: De Orthoepia & Orthographia Linguae Fennicae. Aboae.
Renvall, Gustavus 1823,1826: Suomalainen Sana-Kirja. I—II. Aboae.
Rietz, Johan Ernst 1862-1867: Svenskt dialektlexikon. Malmö.
Rintala, Päivi 2003: Iha köyhän laihakin. Tutkimus itämerensuomen //m-kantaisista
sanoista. Suomi 188.
Ritter, Ralf-Peter 1993: Studien zu den ältesten germanischen Entlehnungen im
Ostseefinnischen. Peter Lang. Frankfurt am Main - Berlin - Bern - New York - Paris
- Wien.
Rothsten, F. W. 1864: Latinais-Suomalainen Sanakirja koulujen tarpeeksi. Suomalaisen
Kirjallisuuden Seura. Helsinki.
Rousi, Arne 1997: Auringonkukasta viiniköynnökseen. Ravintokasvit. Werner Söder-
ström Osakeyhtiö. Porvoo - Helsinki - Juva.
Ruoppila, Veikko 1943,1947: Kotieläinten nimitykset suomen murteissa 1-2. Suoma-
laisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki.
Ruoppila, Veikko 1967: Kalevala ja kansankieli. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Helsinki.
Rytkönen, Ahti 1940: Eräiden itämerensuomen tm-sanojen historiaa. Kielentutkimuk-
sen työmaalta. Jyväskylä.
Rytkönen, Ahti 1946: Kansan syvistä riveistä. Werner Söderström Osakeyhtiö. Porvoo.
Saareste, Andrus 1958,1959,1962,1963,1979: Eesti keele möisteline sönaraamat 1-5.
Stockholm.
Sadelin, Petrus Ulricus 1810,1819: Fauna Fennica, sive enumeratio animalium, quae
alit terra Finlandiae insulaeque ei adjacentes. Aboae. [Osa 11810, osat II ja III1819.]
1565

Salmelainen, A. E. 1925: Kansainväliset kulttuurisanat. Kustantamo Tietoseppo
Osakeyhtiö. Varkaus.
Salomaa, 1926: Helsingin Suomalainen Klubi. Otava. Helsinki.
Sammallahti, Pekka 1988: Historical Phonology of the Uralic Languages. [Sisältyy
teokseen] Handbook of the Uralic Languages. Edited by Denis Sinor.
Sammallahti, Pekka 1989: Sami-suoma sätnegirji. Saamelais-suomalainen sanakirja.
Jorgaleaddji Oy. Ohcejohka.
Sammallahti, Pekka 1998: The Saarni Languages. An Introduction. Davvi Girji OS.
Käräsjohka.
Sammallahti, Pekka 1999 PP: Saamen kielen ja saamelaisten alkuperästä. [Sisältyy
teokseen] PP = Pohjan poluilla.
Sana kiertää. Kirjoituksia suomen kielestä. Painatuskeskus - Kotimaisten kielten
tutkimuskeskus. Helsinki 1995.
SAOB: Ordbok öfver svenska spräket, utgifven af Svenska Akademien. Lund 1898-.
Savijärvi, Ilkka 1977: Itämerensuomalaisten kielten kieltoverbi. I. Suomi. Suomalaisen
Kirjallisuuden Seura. Helsinki.
Savijärvi, Ilkka ja Muusa 1996: Ristin tie. [Sisältyy teokseen] Agricolasta Inkeriin. Juh-
lakirja Ilkka Savijärven 60-vuotispäiväksi. Studia Carelica Humanistica 17. Joensuu
yliopiston humanistinen tiedekunta. Joensuu.
Saxen, Ralf 1895-1898: Finska länord i östsvenska dialekter. Svenska landsmäl och
svenskt folkliv 11:3. Stockholm.
Schivelbusch, Wolfgang 1986: Nautintoaineiden maailmanhistoria. Otava. Helsinki.
Schroderus, Ericus 1637: Lexicon Latino-Scondicum. Holmiae. Utgivet med alfabetiska
register över de svenska och finska orden av Bengt Hesselman. Uppsala 1941.
Schödler, Fredrik 1856: Luonnonkirja, kotona ja koulussa luettawa. i:nen osa. Physikki.
Suomeksi kääntänyt J. Innain. Viipuri.
Setälä, E. N. 1890-1891: Yhteissuomalainen äännehistoria. Suomalaisen Kirjallisuuden
Seura. Helsinki.
Setälä, E. N. 1921: Kielentutkimus ja oikeakielisyys. Tieteellisiä lastuja 1. Otava.
Helsinki.
Setälä, E. N. 1932: Sammon arvoitus. "Suomen suku" -laitoksen julkaisuja 1. Helsinki.
Setälä, E. N. 1933: Ehto ja ihta. [Sisältyy teokseen] Liber semisaecularis Societatis
Fenno-Ugricae. SUST 67.
SFU = Sovetskoje finno-ugrovedenije. Tallin 1965-1989.
Siltala, Juha 1985: Lapuan liike ja kyyditykset. Otava. Helsinki.
Sivistyssanakirja 1924 = Tietosanakirja-Osakeyhtiön Sivistyssanakirja. Toimittanut
Lauri Hendell. Helsinki.
Sivula, Jaakko 1989: Lintu soidessa sokea. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki.
Sivula, Jaakko 1995: Juoksumasiinasta hikimankeliin. Polkupyörän vaiheita ja nimityk-
siä. [Sisältyy teokseen] Sana kiertää.
SJ = Sananjalka. Suomen Kielen Seuran vuosikirja. Turku 1959-.
SKES: Suomen kielen etymologinen sanakirja I-VI. Toimittaneet Y. H. Toivonen, Erkki
Itkonen, Aulis J. Joki, Reino Peltola. Lexica Societatis Fenno-Ugricae XII. Helsinki
1955-1978.
1566

SKM: Suomen kielen muistomerkkejä. I. Mikael Agricolan käsikirja ja messu, julkais-
seet E. N. Setälä ja K. B. Wiklund. Helsinki 1893: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Sköld, Tryggve 1960: Einige germanische Lehnwörter im Lappischen und Finnischen.
Uppsala Universitets Ärsskrift 1960:2. Uppsala.
Sköld, Tryggve 1961: Kriterien der urnordischen Lehnwörter im Lappischen. Uppsala.
Sköld, Tryggve 2002: Finnisch naaras, ein indoiranisches Lehnwort. [Sisältyy teokseen]
Finno-Ugrians and Indo-Europeans.
SM = Suomen Museo. Helsinki 1894-.
SMS: Suomen murteiden sanakirja 1-. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkai-
suja 36. Helsinki 1985-.
SMS A: Suomen murteiden sanakirjan arkisto. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus.
Helsinki.
Sonck, J. G. 1903: Ruotsalais-suomalainen laki- ja virkakielen sanasto. Suomalaisen
Kirjallisuuden Seura. Helsinki.
[Sorolainen,] Ericus Erici 1621,1625: Postilla eli Ulgostoimitus, nijnen Evangeliumitten
päälle cuin ymbäri aiastaian, saarnatan Jumalan Seuracunnasa I-II. Stockholm.
Näköispainos. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki 1988.
SSA: Suomen sanojen alkuperä 1-3. Päätoimittajat Erkki Itkonen, Ulla-Maija Kulonen.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 556. Kotimaisten kielten tutkimuskes-
kuksen julkaisuja 62. Helsinki 1992-2000.
STEP = Suomalainen Tiedeakatemia. Esitelmät ja pöytäkirjat. Helsinki 1908-1976.
StF = Studia Fennica. Helsinki 1933-.
Stjerncreutz, Albin 1863: Suomalainen Meri-sanakirja. Suomalaisen Kirjallisuuden
Seura. Helsinki.
StNF = Studier i Nordisk filologi. Skrifter utgivna av Svenska Litteratursällskapet i
Finland. Helsingfors 1910-.
Streng, H. J. 1915: Nuoremmat ruotsalaiset lainasanat vanhemmassa suomen kirjakie-
lessä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kirjapaino Osakeyhtiö. Helsinki.
Streng, Walter 1911: Muutamia suomenkielessä käytettyjä sivistyssanoja ranskan alkeis-
opetuksen alalta. Turun Realilyseon vuosiohjelman liite v. 1910-1911. Turku.
Streng, Walter 0.1925 = Sanain merkityksen muuttuminen. Johdatusta merkitysop-
piin. Werner Söderström Osakeyhtiö. Porvoo.
Streng-Renkonen, W. 0.1938: Siivekkäitä sanoja ja sivistyssanoja. Werner Söderström
Osakeyhtiö. Helsinki.
Suhonen, Pentti 1936: Suomalaiset kasvinnimet. Suomalaisen Eläin- ja Kasvitieteellisen
Seuran Vanamon kasvitieteellisiä julkaisuja. Osa 7. N:o 1. Helsinki.
Suolahti, Hugo 1909: Die deutschen Vogelnamen: eine wortgeschichtliche Unter-
suchung. Karl J. Triibner. Strassburg.
Suomalainen, Paavo - Voipio, Paavo 1950: Suomen selkärankaiset - Vertebrata
Fennica. [Numeroimaton liite aikakauslehdessä] Luonnon Tutkija 1950.
Suomen kielen perussanakirja 1-3. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja
55. Helsinki 1990-1994.
Suomen luonto. Helsinki 1941-.
Suometar. Helsingissä 1847-1866 ilmestynyt sanomalehti.
1567

Suomi. Tidskrift i fosterländska ämnen. Kirjoituksia isänmaallisista aineista. Toimitta-
nut Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. 1841-.
SUSA = Suomalais-Ugrilaisen Seuran Aikakauskirja. Helsinki 1885-.
SUST = Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia. Helsinki 1890-.
SvLm = Nyare bidrag tili kännedom om de svenska landsmälen och svenskt folklif.
Stockholm 1879-.
Swan, C. G. - Granström, Hanna 1904: Englantilais-Suomalainen Sanakirja. Suomalai-
sen Kirjallisuuden Seuran kirjapainon osakeyhtiö. Helsinki.
Taive, Ilmar 1979: Suomalainen kansankulttuuri. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Helsinki.
Teknillinen sanasto 1918 = Saksalais-suomalais-ruotsalainen teknillinen sanasto.
Suomenkielisten teknikkojen seuran julkaisema. Kuopio.
Thomsen, Vilh. 1869: Den gotiske sprogklasses indflydelse pä den finske. En sproghis-
torisk Undersogelse. Gyldendalske boghandel. Kobenhavn.
Thomsen, Wilh. 1870: Uber den Einfluss der germanischen Sprachen auf die Finnisch-
Lappischen. Eine sprachgeschichtliche Untersuchung. Verlag der Buchhandlung des
Waisenhauses. Halle.
Thomsen, Vilh. 1890: Beröringer mellem de finske og de baltiske (litauisk-lettiske)
Sprog. En sproghistorisk Undersogelse. Vidensk. Selsk. Skr., 6. Raekke, historisk og
philosophisk Afd. 1.1. Kobenhavn.
Toivonen, Y. H. 1944: Sanat puhuvat. Werner Söderström Osakeyhtiö. Porvoo.
Toivonen, Y. H. 1955: Sana sanasta, kaksi parhaasta. Werner Söderström Osakeyhtiö.
Porvoo.
Topelius, Zachris 1860: Luonnon-kirja Ala-alkeiskouluin tarpeeksi. Suom. Joh.
Bäckwall. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki.
TSK 1909-1919 = Tietosanakirja I-X. Tietosanakirja-Osakeyhtiö. Helsinki.
TT = Tieteessä tapahtuu. Tieteellisten seurain valtuuskunta. Helsinki.
Tunkelo, E. A. 1928: Pari balttilaisperäiseltä näyttävää sanaa. [Sisältyy teokseen] FS
Wichmann.
Tuomi, Tuomo 1989: Yleiskielemme murrepohjainen sanasto. [Sisältyy teokseen]
Nykysuomen sanavarat.
Turunen, Aimo 1981: Kalevalan sanat ja niiden taustat. 2. painos. Karjalaisen Kulttuu-
rin Edistämissäätiö.
Turun Wiikko-Sanomat. Turussa 1820-1831 ilmestynyt sanomalehti.
TZ = Internationale Zeitschrift fur allgemeine Sprachwissenschaft, begriindet und hrsg.
von F. Techmer. Leipzig 1884-.
UAJ = Ural-Altaische Jahrbiicher. Wiesbaden 1952-.
UAJ NF = Ural-Altaische Jahrbiicher, Neue Folge [numerointi alkaa alusta uudestaan].
Wiesbaden 1981-.
UEW: Karoly Redei [päätoimittaja]: Uralisches etymologisches Wörterbuch. 1-2.
Wiesbaden 1988.
Uotila, Eeva 1992: New loans from Germanic and Baltic: Finnish kersa, nuutua, synkkä.
[Sisältyy teokseen] Finnisch-ugrische Sprachen zwischen dem germanischen und dem
slavischen Sprachraum.
1568

Uppsalan evankeliumikirjan katkelma, julkaistu teoksessa Penttilä 1942.
Uppsalan käsikirja, käsikirjoitus, julkaistu teoksessa SKM, teksti C.
Uudissanasto 80. Toimittanut Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen kielitoimisto.
Porvoo 1979.
Uusi suomalainen nimikirja. Etunimet: Kustaa Vilkuna, avustajat Marketta Huitu ja
Pirjo Mikkonen. Sukunimet: Pirjo Mikkonen ja Sirkka Paikkala. Otava. Helsinki 1988.
Uusi Suomi. Helsingissä 1919-1991 ilmestynyt sanomalehti.
Vairinen-Salmela, Johanna 2001: Jälkiruokien nimitysten etymologiaa. Suomen kielen
pro gradu -tutkielma (painamaton). Turun yliopisto.
Valvoja = Vuosina 1880-1922 ilmestynyt aikakauslehti.
Variarum rerum Vocabula Latina, cum Svetica et Finnonica interpretatione. Holmiae
1644.
Vartiainen, Ritva 1984: Hengelliset laatusanat Mikael Agricolan kielessä. [Sisältyy
teokseen] Mikael Agricolan kieli.
Vasmer, Max 1953,1955,1958: Russisches etymologisches Wörterbuch. Carl Winter.
Heidelberg.
Vhael, Bartholdus 1733: Grammatica Fennica.
Viitso, Tiit-Rein 1982: On Early Loanwords in Finnic. Symposiumi 82. Suomalais-
neuvostoliittolainen itämerensuomalaisen filologian symposiumi 30.8.-2.9.1982.
Esitelmien referaatit. Jyväskylä.
Viitso, Tiit-Rein 1990: On the earliest Finnic and Balto-Slavic Contacts. [Sisältyy
teokseen] Itämerensuomalaiset kielikontaktit.
Vilkuna, Kustaa 1964: Kihlakunta ja häävuode. Tutkielmia suomalaisen yhteiskunnan
järjestäytymisen alalta. Otava. Helsinki.
Vilkuna, Kustaa 1968: Vuotuinen ajantieto. Vanhoista merkkipäivistä sekä kansan-
omaisesta talous- ja sääkalenterista enteineen. Otava. Helsinki.
Virittäjä. Kotikielen Seuran aikakauslehti. Helsinki 1897-.
Virrankoski, Pentti 1994: Yhdysvaltain ja Kanadan intiaanit. Intiaanikansojen kulttuuri
ja historia Rio Grandelta Yukonjoelle. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki.
VKS = Vanhan kirjasuomen sanakirja I-. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen
julkaisuja 33. Helsinki 1985-.
VKSA = Vanhan kirjasuomen sanakirjan arkisto. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus.
Helsinki,
de Vries, Jan 1962: Altnordisches etymologisches Wörterbuch. Zweite verbesserte
Auflage. E. J. Brill. Leiden.
VSA = Laki- ja virkakielen sanasto. Aineskokoelma. Teettänyt Suomalaisen Kirjallisuu-
den Seura. Helsinki 1882.
Vuorisalo, Timo - Lehikoinen, Esa - Lahtinen, Rauno 2001: History of Domestic and
Feral Pigeons (Columba livia) in Finland before 1900 A.D. - Ornis Fennica 78.
Wessman, V. E. V. 1925-1926,1930-1932: Samling av ord ur östsvenska folkmäl 1-2.
Skrifter utgivna av Svenska Litteratursällskapet i Finland 178:1-2. Helsingfors.
Westhin teksti, julkaistu teoksessa SKM, teksti B.
Wiedemann, F. J. 1893: Estnisch-Deutsches Wörterbuch. [2., lisätty painos.]
Wiklund, K. B. 1890: Lule-Lappisches Wörterbuch. SUST 1.
1569

Wikman, Antti ks. Rapola, Martti 1956.
Zidbäck, John 1890: Svensk-Finsk-Tysk-Engelsk Förteckning öfver Mekanisk-Tekniska
Termer. Ruotsalais-Suomalais-Saksalais-EnglantilainenMekaanillis-Teknillisten
Sanojen Luettelo. Kuopio.
ÄOL = Äidinkielen opettajain liiton vuosikirja. Helsinki 1952-.
ÖEST = Öpetatud Eesti Seltsi Toimetised. Tartu 1927-1943.
1570

HENKILÖHAKEMISTO
Henkilöhakemistoon on poimittu vain uudissanojen sepittäjät, käyttöönottajat ja
muilla tavoin sanojen syntyhistoriaan olennaisesti liittyvät henkilöt. Niinpä esim.
Kannisto, Artturi elokuva
merkitsee sitä, että sanakirjan artikkelissa elokuva juuri sana elokuva mainitaan Art-
turi Kanniston esittämäksi uudissanaksi.
Joskus sanaan liittyvä viittaus on sulkeissa, esim.
Ingman, A. W. esitelmä (—» esittää),
mikä tarkoittaa sitä, että artikkelissa esittää on mainittu A. W. Ingmanin nykymer-
kityksessä käyttöön ottamaksi sana esitelmä (josta ei ole omaa artikkelia). Selvyyden
vuoksi viittaus osoitetaan nuolella.
Paitsi sanojen sepittäjiä ja käyttöönottajia hakemistossa on myös sellaisia henkilöitä,
joiden nimen mukaan jokin sana on muodostettu, esim.
Boycott, Charles boikotti.
Hakemistoon ei siis ole otettu niitä nimeltä mainittuja kirjoittajia, joiden laatimassa
sanakirjassa tai tekstissä jokin sana on esiintynyt.
Aatami eeden
Agricola, Georg fluori
Ahlman, Ferdinand soveltaa
Ahlqvist, August juoni, keskustella,
käytännöllinen, lämpö (—» lämpötila),
näytelmä (—» näytellä), oppilas, puheen-
johtaja (—» puhe), puolue, urheilu
Aisopos faabeli
Akademos akatemia
Aldrovandi, Ulisse ornitologia
Aristoteles kategoria, lyseo
Attila hunni
Audran, E. maskotti
Bacon, Francis essee
Baumgartner, Axel Gottlieb estetiikka
Bayliss, Sir William Maddock hormoni
Becker, Reinhold von näytelmä (—» näy-
tellä), oivallus (—» oivaltaa), osasto,
toimenpide (—> toimi)
Birger Jaarli jaarli
Boycott, Charles boikotti
Brand, Hennig fosfori
Busbecq, A. G. tulppaani
Caesar, Gaius Julius
Cajan, J. F. säe
keisari, tsaari
1571

Capek, Karel robotti
Cavanilles, Antonio Jose daalia
Celsius, Anders celsius
Chevreul, M. E. steariini
Cook, James tabu
Cooper, J. F. mohikaani
Courtois, Bernard jodi
Dahl, Anders daalia
Darwin, Charles atolli
Davy, Sir Humphry alumiini, kloori
Drais von Sauerbronn, Karl Friedrich
resiina
Dreser, Heinrich aspiriini
Eeva eeden
Eukleides geometria
Euren,G.E. löytöretki
Europaeus, Daniel maaseutu, muka-
elma, säe, säestää, tasanko, tavuu
(—> tavu)
Eusebius almanakka
Faraday, Michael ioni
Fazer, Karl fasaani
Fulton, R. torpedo
Gallen-Kallela, Akseli safari
Gallup, Georg gallup
Gay-Lussac, Joseph Louis jodi
Georg, Johann Gottlieb daalia
Gottlund, Kaarle Aksel osakunta
(—> osasto), vastatulevaisuus (—» tulla)
Gregor, W. titaani
Guillotin, Joseph-Ignace giljotiini
Hakulinen, Lauri muovi, tutka
Hälisten, Ilmi sose
Hannikainen, Pietari kanava, neuvosto
(—» valtioneuvosto), näytelmä (—> näy-
tellä), oppilas, osake, taloudellinen
(-»talo), tukkukauppias, tulevaisuus
(-> tulla)
Hanno gorilla
Hanson, Timothy timotei
Herodotos hamppu
Hertz, Heinrich Rudolf hertsi
Homeros odysseia
Horatius Flaccus oodi
Houlihan huligaani
Howard, L. cumulus
Ingman, A. W. esitelmä (-> esittää)
Ingman, E. A. kirjain, pilkku
Innanen, Martti huuhaa
Itkonen, Terho huume, nauhuri
(—> nauha)
Johannes Kastaja juhannus
Johannsen, Wilhelm geeni
Juhana-herttua haarukka, kahveli
Kannisto, Artturi elokuva
Keckman, Karl Niklas käytäntö (—» käy-
tännöllinen), tunne
Kekkonen, Urho tunari
Kilpi, Volter tavoite
Kilpinen, Volmari eristää, erittää, esine,
happo, ilme, kirjailija, kirje, mitätöntää
(—> mitätöidä), myönteinen (—> myön-
tää), olettaa, opiskella (—» opiskelija),
osakunta (—> osasto), peruste, piste,
sairaala (—> sairas), suhde, taide,
tiede, tieteellinen (—> tiede), vankila
(—> vanki), yksilö, yksityinen, yleistää,
yleisö, ympyrä
Kivirikko, K. E. viklo
Klaproth, Martin uraani
Koch, Robert bakteeri
Kolumbus, Kristoffer chili, intiaani,
maissi
Koskinen, Yrjö ohjelma; saikko, heljo,
helkka, suomo, valio, julkio, kauni
(—> markka), tarkastella (—»tarkastaa)
Krohn, Julius emäs, happi, typpi,
yksitoikkoinen
Lahmann, Heinrich laamapaita
(—»laama)
1572

Lilius, Lilli sose
Linne, Carl von cantharellus (-» kanta-
relli), iiris, meduusa, suula, vimpa
Lizelius, Antti pykälä
Louis, A. giljotiini
Ludloff mammutti
Lönnrot, Elias aineisto, Aino (—> ainoa),
esikko, esitys (-* esittää), etelä, hede,
ihailla, julkaista, jäätelö, kirjallisuus,
kohde, kuume, lieke (—> sähkö),
markka, monistaa, mukailema
(—> mukaelma), muste, nuoriso, näy-
telmä (—> näytellä), opiskelija, osoite,
penni, sanasto (—> sana), saniainen,
suudelma (—> suudella), tapahtuma
(—> tapahtua), tavu, tunnistaa, tuotanto
(—> tuottaa), unikko, valimo, varsinai-
nen, virallinen (—> virka), ylevä, ylimys
Maecenas, Gaius Cilnius mesenaatti
Magnol, Pierre magnolia
Malmberg (Mela), A. J. kaakkuri,
kiiruna, lisko, närhi, piekanahaukka
(—> piekana), sotka, töyhtöhyyppä
(—> hyyppä), uivelo
Malmberg (Mela), A. J. ks. Mela (Malm-
berg), A. J.
Marconi, Guglielmo antenni
Mela (Malmberg), A. J. suula, uikku,
viiriäinen
Mercator atlas
Mikkola, J. J. maasto, täsmentää
Mitscherlich, Eilhard bensiini
Mononen, Jussi mono
Montaigne, Michel de essee
More, Thomas utopia
Muhammed islam
Muilu, Jaska muiluttaa
Muilu, Jussi muiluttaa
Neri, Filippo oratoriaani (-» oratorio)
Nicot, J. nikotiini
Nikolaus (pyhimys) nikkeli
Nobel, Alfred dynamiitti
Nuorteva, Väinö (pakinoitsija Olli) jazz
Nylander, William kaakkurikuikka
(—> kaakkuri), kurppa, lunnilintu
(—» lunni), merisuula (—» suula),
peukaloinen (—» peukalo), tupsuhyyppä
(-» hyyppä), vikla (-* viklo)
Odysseus odysseia
Olavi (Norjan kuningas, pyhimys)
keskiviikko
Olli (pakinoitsija; oik. Väinö Nuorteva)
jazz
Owen, Sir Richard dinosaurus
Paimen, J. A. uinelo (—■» uivelo), viiriäi-
nen
Pantsar, Henrik yhtälö
Paracelsus alkoholi, sinkki
Peligot, Eugene uraani
Penttilä, Aarni ale
Pesonen, Niilo keho
Pihkala, Lauri olympialaiset, startata
(-* startti), treenata
Pirquet, Clemens von allergia
Platon akatemia
Polen, Fredrik (Rietrikki) ylioppilas
Poppius, Abraham teos
Priestley, Joseph ammoniakki
Rapola, Martti purso (—> tuubi)
Rautiainen, Tauno visailu
Reijonen, Erkki kiintiö, sähke
Roos, Samuel happo, kaasu, lämpö,
lämpömittari (—> lämpötila), osasto,
sähkö
Rossetti ("balletmestari") baletti
Ryynänen, R. R. iskelmä
Saarimaa, E. A. mainos, tavoite
Sade, Donatien Alphonse Francois
sadismi
Sadeniemi, Matti ravinne (—» ravita)
Saint Paul-Hilaire, Walter saintpaulia
Sapfo lesbo
1573

Savage, Thomas Staughton gorilla
Sax, Adolphe saksofoni
Scheele, Karl Wilhelm kloori
Schönbein, Christian Friedrich otsoni
Selye, Hans stressi
Silhouette, Etienne de siluetti
Smith, Joseph mormoni
Starling, Ernest Henry hormoni
Stoker, Bram vampyyri
Stoney, George Johnstone elektroni
(—» elektroniikka)
Svärd, Lotta lotta
Tarvanen, Otto käsitellä, taru, vuoristo
(—> vuori), välitön (—» väli)
Teppo, Hannes juontaa
Thackeray, W. snobi
Tikkanen, Paavo esitellä (-> esittää),
ilmiö, mielipide, ominaisuus, oppilas,
osake, osasto, teollisuus, tilasto
(—> tila), toimia (—» toimi), tuote
(—» tuottaa), uskonto (—> usko), valtio,
valtio (—> valtioneuvosto), valtiollinen
(—» valtio), Varsinais-Suomi (—> Suomi,
—> varsinainen), vastuu, väline (—» väli)
Toivonen, Ester missi
Varelius, Antero arkisto (—> arkki),
kokoelma, näytelmä (—» näytellä),
ravintola (—> ravita), teollisuus, tuote
(-* tuottaa), ylänkö
Vauquelin, Louis Nicolas kromi
Visuri, Aarne kännykkä
Voita, A. voltti
Vuorela, Paula ehostaa
Väisänen, A. O. tauko
Walborg (pyhimys) vappu
Waldeyer-Hartz, Heinrich Wilhelm
Gottfried kromosomi
Walpole, Horace budjetti
Waltari, Mika illuusio
Winter, Edvard kätilö
Wright, Magnus von uinelo (—> uivelo),
viiriäinen
Wöhler, Friedrich alumiini
Yrjö-Koskinen, Yrjö Sakari ohjelma
Yrjö-Koskinen, Yrjö S. ks. Koskinen, Yrjö
1574

SANAHAKEMISTO
Sanahakemistoon on poimittu ensiksikin sellaisia artikkeleissa esiintyviä sanoja,
joista ei ole omaa artikkelia. Niinpä esim. viittaus
aallokko —> aalto
merkitsee sitä, että sanakirjan artikkelissa aalto on nimenomaan aa/fo-sanan joh-
doksena mainittu sana aallokko* josta on annettu sanahistoriallisia tietoja.
Toiseksi: Silloin kun hakusana on myös varsinaisena artikkelina, se on lihavoitu.
Niinpä viittaus
aamu —» ammoin
merkitsee sitä, että sana aamu on omana artikkelinaan, mutta sitä käsitellään myös
artikkelissa ammoin.
Kirjassa varsinaisina hakusanoina olevat sanat ja niin muodoin myös viittausnuolen
jälkeiset hakusanat on painettu lihavalla.
Harvinaisten murresanojen ja vanhan kirjakielen sanojen merkitykset on mainittu
sanojen jäljessä, jos sanan merkitys ei ole suoraan johdettavissa nuolen jälkeisestä eli
varsinaisesta hakusanasta, esim.
aahku 'halu, into' —> ahkera.
Hakemistoon ei ole otettu rekonstruoituja muotoja eikä kaikkia saman sanan mur-
revariantteja.
aahku 'halu, into' —> ahkera aamunen aamiainen' —> aamu
aakkoset —> aapinen aamut 'kauan sitten' —> aamu, ammoin
aakkosjärjestys —> aakkoset aapa —> aava
aallokko —> aalto aapeeseenpuustavi —» aakkoset
aameinen aamiainen' —> aamu aapespuustavi —» aakkoset
aamiainen —■> aamu aapiskirja —» aapinen
aamu —» ammoin aapiskukko —> aapinen
aamullinen aamiainen' —» aamu aapisto —> aakkoset
1575

aan —» aarre
aarne —> aarre
aarni —> aarnikotka, aarre
aarnihauta aarrekätkö' —> aarnikotka
aarnio —> aarnikotka
aarnivalkea —> aarnikotka
aarto —> aarre
aartohauta —» aarre
aasana —> aakkoset
Aasia —» Eurooppa
aate —» periaate
aatos —> periaate
aave —> aavistaa
aavistaa —» aave
ahava —» aho
ahdas —» ahdinko
ahdistaa —» ahdas
ahdistus —» ahdas
ahjo —»lietsoa
ahku 'halu, into' —» ahkera
ahmaista —» ahma
ahmatti —> ahma
ahmia —> ahma
ahnas —» ahne
ahtaa —> ahdas, ahde, ahdinko
ahti —» akti
aie —» aihe
aiheuttaa -» aihe
aihia suunnitella, aikoa' -» aihe
aihoa suunnitella, aikoa' —> aihe
aika —> aikoa, ajastaika, paraikaa
aikainen -» 2 aika (subst.)
aikaisin —> 2 aika (subst.)
aikoa —> aihe
aikomus —> aikoa
aikuinen —> 2 aika (subst.)
ailahdella —> ailahtaa
ailehtaa ajelehtia, kuljeksia, olla
heitteillä'—> ailahtaa
ailehtia ajelehtia, kuljeksia, olla
heitteillä'—» ailahtaa
ailus 'äkillinen kipu' —> ailahtaa
ailut 'äkillinen kipu' —> ailahtaa
ainainen —> aina
aine —> aineisto
aines —> aine
Aino —>- ainoa
ainoastaan —>• ainoa
ainut —> ainoa
aiota —> aikoa
aistaita 'havaita, huomata' —» aisti
aisti —> vaisto
aisto aisti' —> vaisto
aiva 'pelkkä, puhdas' —> aivan
aivan —> aimo
aivas 'ennusmerkki' —» aivastaa
aivina 'puhdas, rohtimeton pellava t.
hamppu; näistä valmistettu hieno
palttina' —> aivan
aivo —> aikoa, raju
aivoita —» aikoa
aivoitus —> aikoa
ajaa -^ aihe, ailahtaa, aitta, ajatella,
ajettua, periaate
ajallansa —> 2 aika (subst.)
ajatella —> aate
ajattaa 'miettiä, keksiä, sepittää' —> aja-
tella
ajatus -> ajatella
ajelehtaa —> ailahtaa
ajos 'tulehtunut kyhmy t. märkäpaise
—>• ajettua
aju —> raju
akatemia -> yliopisto
akkuna —> ikkuna
ala -> alainen, alanko, alas, alhaalla,
alho, alistaa, alue, alus, subjekti
alainen —> alaston
alanen 'alusvaate —> alaston
alas —> ala, edes, pois
alasti —> alainen
alhaalla -^ alho
alhainen —> alho
ali—> ala
alkaa —> aloittaa
alkka 'ruokki' —> alli
alla^> ala
alle —> ala
1576

alli —> ruokki
alta —» ala
alus —» subjekti
alventti 'naamataulu' —» adventti
amerikanleijona —» puuma
Amerikan vesikko —> minkki
ammentaa —> amme
ammoin -
aamu
ampiaispesä —> ampiainen
ampua —» ampiainen
amu 'kauan sitten* —> aamu, ammoin
amut 'kauan sitten' —» aamu, ammoin
anella —> ane
angain 'ahtaasti' -» ankea
angen 'heikko, vaivainen' —> ankea
ankea —» ankara
anne —» anteeksi
anoa —> ane
anoppi —» appi
ansa —> ansaita, ansio
ansaita —> ansio
antaa —» annos, anteeksi
apelias —► apila
appaa 'ahmia, täyttää, sulloa' -» ape
apposen auki —> ypö
apu —> auttaa
arkisto -» 1 arkki 'paperiliuska'
arkku —»kirstu
armas —> armo
arpoa —> arpa
arpoja —> arpa
arvata -» arvioida, olettaa
arvella —» arvata, arvioida, olettaa
arvelu —> mielipide
arvio —> arvata, arvioida
arvo -> arvata, arvioida, arvokas
arvoitus —> arvioida
arvokas —> arvioida
arvokirja —> diplomi
ase- —> asenne
asea 'panna kuntoon' —» asema, asettaa,
asetus, asia, asti, asua, asukas, asunto
asema —> ase, asenne, asettaa, tilanne
asemasana —> pronomini
asemella —» asema
asemessa —> asema
asemesta —>- asema
asemo —> pronomini
asen —» asema
asentaa —> asema, asenne
asento —> asema, asenne
asettaa -^ ase, asema, asenne, asetus,
astia, asu
asia —> asianomainen
asiakirja —> dokumentti
asiapaperi —> dokumentti
askaroida -^ askare
askel —> aste, astua
astaita 'havaita, huomata' —> aisti
astata 'havaita, huomata' —> aisti
astella —>• aste
astinlauta —> lauta
astua —» askel, aste, asti, asema, asukas,
asunto
asujain —> asukas
asukas -^ viekas
asuva -» asukas
asuvainen —> asukas
atuimet —> pinsetti
auer —» höyry
aueta ^^ aukko
aukea —> aueta
auki -» aueta, aukko, avoin
auringonkirppu —> atomi
aurinko —> päivä
autere —> auer
autobussi -» bussi
auttaa —► apu
ava- —>• aava, aueta, aukko, avara, avio,
avoin
avaruus -» avara
avata —» aava, aukko, avain, avara, avio
avio —> ansio
avittaa —> auttaa
avuttaa -^ auttaa
bailut -» bailata
bakteeri -^ basiliski
1577

balsamoida —» palsami
basiliski —> lisko
basilisko —> basiliski, lisko
basilli —> basiliski
baskilaislakki —> baskeri
batongi 'poliisin pamppu' -» patonki
Biblia —» raamattu
bileet —» bailata
bilettää —> bailata
biografikuva —» elokuva
bisameläin —> piisami
bisamrotta —> piisami
boksaus —> nyrkkeily
bruki 'kaivostyömaa' —» ruukki
börssi —> pörssi
danmarkkilainen —> Tanska, tanska
Danska 'Danzig' —» Tanska, tanska
diakonissa —» diakoni
dubloida 'pelata arpapeliä' -» tuhlata
duunata —» tunari
e- (kieltoverbin vartalo) —> ehkäistä, ei,
eksyä, epeli, estää, evätä, yhdeksän
e- (pronominivartalo) —> ehkä, eli, ellei,
empiä, ensi, että
edellys —> edellytys
edellyttäminen —> edellytys
edellyttämä —> edellytys
edellyttää -> edellytys
edellä —> edellinen
edeltää ^edellyttää
edes —> edelleen
edespäin —> edelleen
edus —> eduskunta, edustaa, etu
edusta —> etu
edustaa —» edustaja
eestiläiset —> Eesti
egoismi —> ego
egoisti —» ego
ehdokas —> ehto
ehdotella —> ehdottaa
ehdottaa —> ehto
ehdotus —> ehdottaa
eheä —>• ehostaa, ehyt
ehjä —> eheä, ehyt
ehkä -> ehkäistä
eho 'kokonainen, kaunis' —> ehostaa
ehtiä -> ehto, ehtyä, ehättää
ehto —> ehdottaa
ehtoo —> ilta
ehtoollinen —■> ehtoo
ehta—> ehto
ehtää 'kiirehtiä, jouduttaa, pyrkiä'
-> ehättää
ehyt —> eheä, ehostaa
ei —» ellei, miltei
eine -^ aamu
eksynki —»labyrintti
elektroni -» elektroniikka
eU-^tai
elikkä-^ eli
elin -> elimistö
elintapa —» dieetti
elki-^ilve
ellei ~> että
ellottaa -^ äklöttää, äUöttää
ellä 'jos' -> että
elo —> elostella
elokuvata —> elokuva
(eläin)satu -^ faabeli
eläjäin —» eläin
elämä —> elämöidä, oma
elättää —> elatus
elävä kuva —> elokuva
elää —> elanto, elatus, ele, elimistö, elo,
elostella, elpyä, eläin, eläke, elämä,
elämöidä, elävä
emintimänkukka —> orvokki
emisä —> emakko
emo —» äiti
emä —> emakko, emi, emo, emäntä,
emäs, eukko, isä, äiti
emäntä —»isä
emäsika —> emakko
enemmiten —> eniten
enemmän —> eno
enempi —» enemmän
1578

enimmiten —► eniten
enimmän —> eniten
enimmästi —> eniten
enin —> eniten
eniten —» eno
enkä -» kuka
ennakko —> ennakoida
ennallaan —» ennakoida
ennalleen —> ennakoida
ennalta —» ennakoida
ennen —> ensin
ensi -» ennakoida, enne, ennen, ennät-
tää, ensimmäinen, ensin, entinen
ensin -» ensi
entää 'ehtiä, kiitää, rientää' -> enne,
ennättää
enä 'suuri, paljon' —> enemmän, eniten,
eno, enää
enää —> eno
epakko —> epeli
epatto —» epeli
epä —> epeli, epäillä, epäröidä
epäillä -» evätä
epärö 'epäilevä' —> epäröidä
epäröidä -» evätä
epäys -» evätä
erehtyä —> erhe
eri —> erilainen, erinomainen
erikko 'yksinäinen, yksityinen (ihminen
tms.)' —> erikoinen
eri(n)kallainen -» erilainen
eri(n)kaltainen —» erilainen
erinomainen —» eri, erikoinen
erinäinen —> eri
eripurainen —» eri
eriseura —> puolue
erittäen —> erittäin
erittää-»erittäin
eritä —> erota
erkaantua -^ erota
ero —> erota, erottaa
erä —> erakko, erehtyä, erhe, eri, erikoi-
nen, erilainen, erinomainen, eristää,
erittäin, erittää, erityinen, erkaantua,
erota, erottaa, eräs
eränänsä 'erikseen' —> erä
eräs —> yksi
es vaikka' -^ että
esi —> edelleen, edellinen, edellyttää,
edellytys, edes, edessä, edullinen, edus-
kunta, edustaa, edustaja, ensi, esiintyä,
esikko, esikoinen, esine, esittää, estää,
eteen, eteenpäin, etelä, etevä, etu, etä
esikko —> esikoinen
esimies —»rehtori
esitellä-» esittää
esitelmä -» esittää
esitys -» esittää
espanjanpippuri —» paprika
este -> estää
ete- —> etä
että -» empiä, mutta
etu —» edullinen
etäinen —» etä
etäällä -^ etä
evakuoida —» evakko
evästää —> eväs
evätä ^epäillä
fabriikki —> tehdas
fiikus -» viikuna
filosofi —> filosofia
fraava —» rouva
fysiikka —> ryysinen
fälttikassa 'kenttä- tai sotarahasto'
—» kassa
fööni —> föönata
georgiini —> daalia
gradi —» aste
grillata —> grilli
haahkea 'harmaa' —» haahka
haame 'haamu' —» haave
haamu —> aamu, haave, hahmo, häämöt-
tää
haapa —> haapana
1579

haara —> haarukka
haaska —> hauska
haaskaajapoika —> tuhlata
haaskata —> haaska
haava —> yhtä
haave —> aave, aavistaa
haaveilla —> aavistaa
haaveksia —> haave
haaveri —> haveri
hahkea 'harmaa' —> haahka
haiku —> haikea
haira- 'harha, erehdys' —» häiritä
hairahtaa —» häiritä
hairahtua —> häiritä
haiska 'raato, hylky' —> haaska
haista —» haju, hauska
haistaa —> aisti, haju
haisti —» aisti
haitata —» haitta
haivale —> haiven
haja—> haaska, haihtua, haikea, hajota,
haju, hauska, häipyä
hajaantua —> hauska
hajota —» hauska
hajottaa —» hajota, hauska
haju —» hauska
häkkinen -» naakka
halata —> haluta
haljeta —» halko
halla —> 1 halli 'harmaahylje'
hallainen -» halla
hallita —> hallitus
hallitustaito -> politiikka
hallitustieto —> politiikka
halstari —> grilli
halu —> haluta
halunmukainen —> mielenkiintoinen
halunperäinen -» mielenkiintoinen
hammas -> torahammas
hampuusi —» hamppari
hamstrata —> hamsteri
hangata —> hinkata
hanikka -» hana
hanka -^ hangata, hankala, hanko
hankita —> hankkia
hanska —> hansikas
hantti —> hanttimies
hapan —> happi, happo
happamaton —> hapan
hapsenkakkiainen -» sarvijaakko
hara -^ harava
harhalinna -> labyrintti
harja -^ harjoitella, harju, harjus
harjaantua —> harjoitella
harjautua —► harjoitella
harjoittaa —> harjoitella
harjoitus -> harjoitella
harkki 'kuokka' -> harkko, harkita
harmaakivi -» graniitti
harppu —> sitra
harras -^ amatööri, harrastaa
harrastus —> harrastaa
harri —> harjus
harso —> harsia
harsu 'ohut, hatara' —» harsia
hartiakas —» hartia
harturi —» amatööri
hata 'ensi oras' —> hatara
hatikka 'kohokkikasvi' —» hatara
haukata -^ haukotella
hauki —> hauis
haukiainen —> hauis
haukiliha —> hauis
haukkoa —> haukotella
hauru —>- höyry
hauta -> hautoa
hautajaiset —> bailata
havahtaa —> havaita
havahtua —> havaita
havaita —>- haave
haven —> haiven
havina —» havista
hede -» hedelmä
hedelmä —> heisi
hehkuttaa —> hehkua
heilimöidä -» hedelmä
heinä -^> sara
heitiä —> hede, hedelmä, heisi
1580

heleä —» hela
helistä —» hela
heljo —» markka
helkka —» markka
hellä —» heltta, hempeä
helvetti —> helkkari
hempeä —> hemmotella
henki —> henkilö, vaimo
henkinen —» henki
henkitappi 'oluttynnyrin tappi' —» tappi
hento —» hintelä
hepo —> hevonen
hepoharakka —» kuukkeli
hera —> herukka
hereillä —» herätä
hereä -> herkku, herkkä, herätä
herjata —»herja
herjaus —> herja
herjunsuni 'paholaisen poika' —> herja
herkkä -> herkku, herätä
hermoton 'liikkumaton' —> hermo
hermut 'tuntojanne, aistin' -* hermo
herna -» uivelo
herpaantua -» hermo
herua -> herukka
hervota —> hermo
herättää-»herätä
herätä -> herkku, herkkä
hetki -► tunti
hide —> atomi
hiekka -> hieman
hiema- -» hieman
hiera 'hiomakivi' —> hieroa
hieta —> hiekka, hieman
hiidenhärkä —> puhveli
hiidenlehmä —> puhveli
hiisi —> hitto
hikata-> hikka
hilata —> hinata
hilistä 'kilistä' -> hile
hilja—> hiljaa, hillitä
hiljainen —> hiljaa
hiljaisuus —> hiljaa
hiljan —> hiljaa
hiljetä —» hiljaa
hilla -^ hillo, muurain
hillota -» hillo
hinkautua (taudista:) 'tarttua' -» hinkata
hinkua —» hinku
hioa —> hipaista
hipale —> hiven
hipe —» hiven
hipiä —> hepene, hius, hiven
hipoa ^^ hipaista
hippa —» urheilu
hippu —>> hiven
hirmu —> hirveä
hirmuinen —> hirmu
hirmuisuus —» hirmu
hirmulisko —> dinosaurus
hirmuttaa —» hirmu
hirsi —> hirttää, teloittaa
hirsipuu —> hirttää
hirttää -* teloittaa
hirveä —> hirmu, hirviö
hissata —> hissi
hissiainen —»iskias
hitiö —> bakteeri
Hittavainen —» hitto
hitto —> hiisi
hitu —> atomi, bakteeri
hituolio —» bakteeri
hitura 'nahjus' —» hidas
hituri 'nahjus' —> hidas
hiuke -» atomi
hiukka —> hiekka
hius —> hiven
hivaista —> hipaista
hivellä -> hipaista
hohka —> närhi
hohkaharakka -» närhi
hohkanärhi —> närhi
hoiperrella —> hoipertaa
hoipertua ^^ hoipertaa
hoippua —> hoipertaa
hoito —> hoitaa
hoiva —» hoitaa
hoivata —> hoitaa
1581

homehtua —> home
honto 'ontto* —> hontelo
hontto 'ontto' —> hontelo
hop —> hoppu
hopealeijona —> puuma
hoputtaa —> hoppu
horista —» horros
hosa 'tulensammutusväline' —» hosua
hoska 'tulensammutusväline' —> hosua
hospitaali -» sairas
hotka 'nopea, ripeä' —> hotkia
hotkaista —» hotkia
houkata 'tehdä hulluksi' —> houkka
houkka —► houkuttaa
houkutella —> houkuttaa
houkutus -» houkuttaa
hourailla —» houria
huhuilla —> huhu
huijari —> huijata
huijata —»huiputtaa, puijata
huijaus —> huijata
huipata —» huippu, huiputtaa
huippu —» suippo
hukka —» houkuttaa, hukata, hukkua
hukkauta 'hukata itsensä' -» hukkua
hukkua —> huppu
humina —» humista
humu —» hummata
huntti 'koira, laiskuri' —» hulttio
huolehtia —» huoli
huoli -^ huoltaa
huolia —>• huoli
huolto —> huoltaa
huoma—> huomata, huomen
huomata —> huomen, huomio
huomen —> aamu, huomata
huomenaamu —> aamu
huomenhaamu —> aamu
huomenna —> huomen
huono —» hontelo
huoripukki —> pukki
huovi-daami 'hovinainen' -^ daami
hupa —> hupaisa, huveta, huvi
hupainen —» hupaisa
hupi —> huvi
hurma —> hurme
hurmata —> hurma
hurskas —» vanhurskas
hurskaus —> hurskas
husuttaa —> usuttaa
huude —> huurre
huumaus —> huumata
huumausaine —> huumata
huume —»huumata
huumeissansa 'tainnoksissa' —> huumata
huurtaa —> huurre
huurtua —»huurre
huuru —> huurre
huveta —> hupaisa
huviharjoite —» urheilu
huvite —> urheilu
huviurheilija —> amatööri
hylätä -> hylje, hylkiö, hylky
hymistä —»hymy
hyristä —> hyrrä
hyrrätä —> hyrrä
hyrysysy -> auto
hyrähtää —> hyrrä
hyvä —»hyväksyä
hyvänsuopa, hyvänsuova —> suopea
hyvänsä —> tahansa
Hyvätoivo —»toivoa
hyy sohjo, kuura, hyhmä' —» hyinen
hyypiä 'huuhkaja' —> hyypiö, hyyppä
hyypiö —> hyyppä
hyytelö —> hyinen
hyytelökello —> meduusa
hyytyä —■» hyinen
hyytää —> hyinen
hyödyllinen —> hyöty
hyökkäys —> sokki
hyöky -» hyökätä
hyökyä ^hyökätä
hyörimätön 'työkyvytön' —>• hyöriä
hyörinä —> hyöriä
hyötyä —> hyöty
hyötää —> hyöty
häikä—> häikäistä
1582

häipyä —» häivä
häive —> häivä
hälistä —» hälinä
häly —> hälinä
hämillään —> hämmentää
hämy-»hämätä
hämä- —> Häme, hämy, hämätä
hämäläinen —> Häme, hölmö, saame,
Suomi
hämärä —> hämy, hämätä, hämmentää
hän->he
härkäpeippo —> peippo
hätä -» heti
häviö —> vaurio
hääriä —> hyöriä
häät -» bailata
hölkytellä-> hölkkä
hölhyttää—> hölkkä
hölkätä -h> hölkkä
hölkötellä-> hölkkä
hölköttää-> hölkkä
Hölmölä-> hölmö
hölmöläinen -> hölmö
hölpöttää-» hölmö
hölöttää — hölmö
hönniäinen —» hyönteinen
höntiäinen —> hyönteinen
höperys —> höperö
höpistä —> hölmö, höperö
höppelö —» höperö
höppänä —> höperö
höpö —»höperö
höpöttää —» hölmö, höperö
ian—> iankaikkisuus
iankaikkinen —> iankaikkisuus
iankaikkisesti —> iankaikkisuus
iha- —> ihailla, ihana, ihastua, iho
ihala 'kaunis* —>• ihana
ihana —> ihailla, ihastua, iho
ihannella —> ihailla
ihannemaa —> utopia
ihdallansa Valloillaan' —> ihan
ihdaltas 'itsestään' —> ihan
ihka —> ihan
ihme —> ihminen
ihmeellinen —> ihme
ihmetellä —> ihme
ihmishevonen —> kentauri
iho —> ihana
ihta 'tilaisuus, vapaus' —»ihan
ijan—> iankaikkisuus
ikoni -^ ikkuna
ikonografia -»ikoni
iku 'iki' -»ikuinen
ikä —> iankaikkisuus, ikuinen, ikävä,
yhtä
iljanko -»iljanne
ilkamoida —»ilkkua
ilkastella —>> ilkkua
ilkeä-> ilkkua
ilki —»ilve
ilkkulaulu —>- satiiri
ilkkuma —> satiiri
illallinen -> ehtoo
ilma —> ihminen, ilmaantua, ilmaista,
ilman, ilmaus, ilme, ilmetä, ilmiö,
ilmoittaa, maailma
ilmentää —»ilmetty
ilmestyä —»ilmetä
ilmetty -> ilmetä
ilmetä ^ilmetty
ilmi —> asti
ilmiantaa —»ilmaista
ilmiö —>• meteori
ilmisaattaa —»ilmaista, julkaista
ilmitulla —> ilmetä
ilmituoda —»julkaista
ilmiö —> meteori
ilmoittaa -^ ilmaista, julkaista
ilmoitus —> ilmoittaa
iloinen —> ilo
ilvehtijä —> klovni
ilvelaulu —> satiiri
ilviö —» klovni
imarre —»imarrella
imelä —> imarre, imarrella
imeväinen —> imeä
1583

imeä -»imelä, imuri
imisä —> emakko
ina 'pieni määrä' —» inahtaa
influenssa —> flunssa
inha -> inhottaa
inhimillinen —> ihminen
inho —» inha, inhottaa
inhota —> inha
inistä —> inahtaa
innokas —►into
into -» innostua
intoilla —> into
inua —> inistä
irralla —> irrottaa
irrallinen —» irrottaa, irstas
irta—> irrottaa, irstas
irtaimisto —> kiinteistö
irvi—> irvistää
irvihammas —»irvistää
iskiäinen —» iskias
isohiiri —> hamsteri
issias —> iskias
isä —> iso
isäntä —»isä
itaruus —»itara
itikka ^ötökkä
itkuvirsi —» virsi
itsene —> subjekti
itää-* itikka, itiö, itu, itä
ivapuhe —> sarkasmi
Jaakko —> sarvijaakko
jaarikka 'hidasliikkeinen ihminen; lyhyt
puu' —> jaaritella
jaaritukset -»jaaritella
jahtivouti -» vouti
jakaa —> jae
jakku 'pieni tuoli' —»jakkara
jaksaa —> jakso
jalka —> jakkara, jalas
jalkine —> esine
jalku 'jalallinen huonekalu' —> jakkara
jalopeura ~> leijona
jankata -> jankuttaa
janota —>• jano
jatkaa —> jatkua
jatsi —> jazz
Jeesus —> jesuiitta
jengi —> gangsteri
jes —» Jeesus
jesta -> Jeesus
jestanpoo —> Jeesus
jestas —> Jeesus
jo —> joko
jo- (pronominivartalo) —»joka, jokin,
joku, jos, joskus, jotta
joh—> johtaa
Johannes —»juhannus
johdattaa —»johtaa
johtaa -> johtua
johtaja —»johtaa
johteellinen —> normaali
johto —> johtaa
johtua —> johtaa
joikata —»joikua
joiku —»joikua
jokseenkin —> jokin
joku —> joskus
jompikumpi —>• kumpikin
jonne -»tänne
Joriini -» daalia
jos -> että
joten —»miten
jotenka —> kuka
jotta —> mutta
jouhilintu —> tilhi
joukko —> joukkue, puolue
joulu —> juhla
joulupukki —> pukki
joutaa —> joutua
juhanneksenkukka —> kamomilla
juhla -^ joulu
julistuskirja —^ ohjelma
julkea —»juljeta, julkaista, julki
julki -^ julistaa
julkinen —> julki
julkio —>- markka
julkipuoli —» fasadi
1584

julkisivu —» fasadi
jumppa —> jumpata
juna -»jono
juntata —» 1 juntta 'paalutuslaite'
juoda —> juolukka, juoma, juomu,
juopa, juopua, juosta
juoksijatauti —» reuma
juolea 'pitkänomainen' —» juolukka
juomanlaskija —» tiltaltti
juoni —» jono, juontaa
juontaa —» juonne
juopa —»juomu
juopporatti —» ratti
juopua -» juolukka
juovikaspapukaija -» undulaatti
juovuksissa —»juopua
juovuttaa —» juolukka, juopua
jupista —»jupakka
juputtaa —»jupakka
jura Vakava; ruokki* —»juro
j urahtaa —»juro
Jurista —» juro
jurottaa —> juro
jutella —>juttu
jutelma —> novelli
jutkuttaa —» petkuttaa
juutti —» Tanska, tanska
jylinä —» jylhä
jylistä -h> jylhä, jyllätä
jyllätä^ jylhä
jyminä —> jymistä
jyristä -^ jyrä
jyrsijä —> jyrsiä
jyrästää —> jyrä
jytinä —> jytistä
jyvä —> evä, hieman
jyvänen —» hieman
jäljitellä -» matkia
jälkeen —> jälki
jälki -^ jälleen, järki, matkia
jänne —> jännittää
jännitys -> jännittää
järeä-»järkäle
järistä -* järeä, järkkyä
järjestellä —> järjestelmä
järjestys -»järjestelmä, järjestää
järjestää -^ järjestelmä
järkeisoppi —> filosofia
järki -^ järjestelmä, järjestää
järkkyväinen —> järkkyä
järky 'penkki, jakkara, rahi' —»järkäle
järkyttää —> järkkyä
jättiläinen —»jätti
jättiläislisko —> dinosaurus
jäyhä —> jäykkä
jää -»jäykkä, jäätelö
jäädellä-* jäätelö
jäädä-»jättää
jäätelö -> pirtelö
jäävätä —»jäävi
jörrikkä -»jörö
kaakkolintu —> kaakkuri
kaakkuri —>• kaakko
kaamea —> kamala, kammota
kaari -» karttaa, luokka
kaaritella vältellä' —>• karttaa
kaarittaa 'vältellä' -» karttaa
kaarne ^^ korppi
kaava —> sapluuna
kade -» kadehtia, kateus
kadikka —» kalikka
kadota —» katua
kahdeksan -» yhdeksän
kahila -» kaisla
kahista —> kahakka
kahlata —> kahle
kaiha 'pimeä; tyytymättömyys' -» kaiho
kaihi —» kaihdin, kaiho, kaihtaa
kaiho-»kaihi
kaihokas 'laiha, hintelä' —» kaiho
kaihtaa —> kaihdin
kaihtua 'haalistua' -^ kaihtaa
kaikenlainen —»laji
kaiketi -^ kai
kaikki —> kai
kaikkiso -* universumi
kaikkisuus —» universumi
1585

kaikota —> kaikottaa
kaikua —> kaikottaa, kajastaa
kaikuradio —> tutka
kainu alava maa' —> kaino
kaira —> napakaira
kaistale —> kaista
kaita —> kaitsea
kaivaa —» kaivo, kaivos
kaivata —> kaipaus
kaja- —> kajastaa
kajahtaa —> kajastaa
kajastaa —» aurinko, päivä
kajava —> lokki
kajo —> aurinko, kajastaa, päivä
kajota -» kaitsea
kakari 'kuovi' —> kaakkuri
kakko —> pulla
kakku —> piparkakku, pulla
kaksi —> kahdeksan, nimittäin
kaksittain —» nimittäin
kaksoishuilu —> fagotti
kalasääski —> sääksi
kalevanpoika —> jätti
kalikkaa kalu
kalista —» kalikka, kalu
kalistaa -» kalista
kalja—> kalju
kaljama 'jäinen, liukas maa' —> kalju
kalkitusmaalaus —» fresko
kalkkimaalaus —» fresko
kallas 'äyräs, penger' —> 1 kallistaa
'kääntää kallelleen', kaltainen
kallellaan —> 1 kallistaa 'kääntää kallel-
leen'
kallelleen —> 1 kallistaa 'kääntää kallel-
leen'
kallio —»ansio
kallis —» 2 kallistaa 'tehdä kalliimmaksi'
kallistaa —> kaltainen, kalteva
kallistua —> 1 kallistaa 'kääntää kallelleen'
kallistua —» 2 kallistaa 'tehdä kalliim-
maksi'
kalmanväki —» väki
kalmisto —> kalma
kalsongit —> kalsarit
kaltainen —> kalteva
kalvaa —> kaluta
kalvin 'verkon kudonnassa käytetty
puukappale' —> kalvosin
kalvo —> kalpea
kalvoin Verkon kudonnassa käytetty
puukappale' —> kalvosin
kalvonen —> kalvosin
kalvusin Verkon kudonnassa käytetty
puukappale' —> kalvosin
kama —> kamppeet
kamahtaa 'jysähtää' —>- kama
kamala —> kaamea, kammota
kamasaksa -» Saksa, saksa
kamelikurki —> strutsi
kamelipartti —> kirahvi
kamelisaunio -^ kamomilla
kammitsa 'hihna, jolla sidotaan kotieläi-
men etujalat' -> kampi
kammo -^ kammota
kampata -* kamppailla
kampi —» kampela
kamppaus -^ kilpailu
kamraati —> kaveri
kamu 'kumina' —> kama
kamuta 'telmiä' —> kama
kana —> kukko
kanaali -^ kanava
kaneli —> 1 kani 'kaniini'
kangar —> kankare
kangas —> kangastaa, kankare
kangertaa —» kangerrella
kankare —» kangastaa
kankea —» kangerrella
kanki -^ kankea
kanne —> kannella
kannel —> kantele
kannus -^ kannustaa
kansa —» kansainvälinen, kanssa
kansainkeskeinen —> kansainvälinen
kansanhuone —» huusi
kansansäteilijä —>> radio
kansanvalta —» demokratia
1586

kansi —> kannel, kannus, kattaa
kanslia —> kansleri
kanssa —> kaaso
kanssapuhe —> keskustella
kanta -> kannas, kannikka, kannus,
2 kontti jalka'
kantaa —> kannattaa, kannella, 1 kontti
'tuohesta punottu selkälaukku'
kant(e)- —> kattaa
kantele —» kannel, lyyra
kanto —» kanta
kapelli 'orkesteri' -» kappeli
kapellimestari —> kappeli
kapina —» kapea, kapine
kapinoida -> kapina
kapista —> kapina
kappa —> kapsäkki
kappeli —> kappalainen
kara 'puikko; lintu' —» karahka
karamelli —» karkki
karata —» kare, karitsa, karkelo, karkota
karehtia —> kare
karhea —> karhu
karistaa —> karista
karja —» karitsa, karju
kärjellä 'liikehtiä, hypellä' —> karkelo
karjua —»karju
karkaista —» karaista
karkaus —> sokki
karkea —> karaista, karhea
karkella 'liikehtiä, hypellä' —> karkelo
karkelo —> urheilu
karkeloida —> karata, karitsa
karkottaa —> karkota
karmias 'tyly' —» karmea
karsas —> karsastaa
karsea —■» karsastaa
karsi —» 1 karsta '(palanut) jäännös',
karttua
karsikko —> karsia
karsinoida —» karsina
karsta —» karttua
kartikas 'keppi'—» kartio
kartikka 'keppi' —> kartio
kartiopatsas —>> obeliski
kartta 'karsta' —> karttua
karttu 'karsta' -^ karttua
karttu 'keppi' —>- kartio
karttuinen —>• karttua
karva —> punainen
karvaspapu -»lupiini
kasi 'kaste' —> kastaa
kasiainen 'kastemato' —> kastaa
kasku —> faabeli
kastaa —> kaste
kastijakku -»jakku
kasvaa —> kasvot
kasvatusmaa —> plantaasi
kasvimaa -^ plantaasi
kasvu —> kasvot
katavarastas —> rastas
kateederi -> katedraali
katkera -> kitkerä
katketa -^ ratketa
katku —» katkera, kitkerä
kato —> kuiva
katos —■> katto
katsastus —» katsastaa
katsoa —> katsastaa, olettaa
katsola —> teatteri
kattaa -^ kate, katto
katunaskali 'katupoika' —> 2 naskali
'pikkupoika'
kauhistaa —» kauhea
kauhistua —> kauhea
kauhu —> kauhea, terrori
kauka—> kauan, kaukalo
kauni —» markka
kaunis —> kallis
kauppasaksa -^ Saksa, saksa
kauppias —> tukkukauppias
kaupunginvaltuusto —> valtuuttaa
kauris —> kallis
kausi -^ kautta, kuukausi
kavahtaa —> kavala, kavuta
kavaluus —» politiikka
kavuta —» kivuta
kehittyä-»kehittää
1587

kehitys -* kehittää
kehke—> kehittää, kehottaa
kehkeytyä —> kehittää
kehottaa —» kehua
kehrä —> kehrätä
kehä —» kehittää, keho, kehottaa, kehto,
kehua, kiehtoa
keidas —> kangastaa
keidastaa —» kangastaa
keihästää —» keihäs
keijastaa —> kangastaa
keijukainen —» keiju
keikistellä —» keikari
keikka —> keikari, keikkua, kuperkeikka
keikkua —» keiju
keila -» keko
keinoliike —> liikenne
keinoliikenne —> liikenne
keinollinen —» tekniikka
keino-opillinen —►tekniikka
keinotaidollinen —> tekniikka
keinu —> keinua
keinua —> keiju
keisari —> tsaari
keittohuone -> keittiö
keittää — keittiö, kiehua
keksi 'koukkupäinen työkalu' —> keksiä
kelata —> kela
keloa —» kelo
kelpo —> kelvata
kelta- —> keltainen
keltamulta —> okra
kelvollinen —» kelvata
kelvoton —> kelvata
ken —> kuka
kenelle —> kuka
kenen —> kuka
kenkäraja —> raja
kepeä —» kepponen, keuhko, kevyt
keppi —> kepponen
kepponen -^ tepponen
keri 'kehys' —> kerho
keri 'pintakerros, kuori' —» kerma
keriä —> kertyä, kääriä
kerjäläinen —> kerjätä
kerjätä-^kerätä
kerkeä 'nopea' —> 2 keritä 'ehtiä'
kerran —> kerta
kerrata —> kerros
kerta -+ kera, kerrata, kerros, kertoa,
kertyä
kertoa —» kerros
kertomaruno —> eepos
kerttu —> leppäkerttu
kerä -» kertyä, kerätä, kiertää
kerätä -> kera, kerjätä, kertyä, käräjät
kesi -> keto, kettu, petkuttaa
keskenään —■» keski
keski -» keskeinen, keskustella
kesku 'keskikohta, keski-' —> keskustella
keskustaa —>• keskustella
keskustelemus -» keskustella
keskustelus —> keskustella
keskutella -» keskustella
keskuttaa —» keskustella
kestikievari -» kievari
kesä —> kesakko, kesanto, suvi
kesäkuu —► kesä
kesäpelto —> kesanto
ketju -» kääty
ketkuttaa —> petkuttaa
kettää 'nylkeä' —> kettu, petkuttaa
ketä —> kuka
keveä —» kepponen
kevykäinen —>• kepeä
kevyt —> kepeä, kepponen, keuhko
kidus —> kita
kiehkura —> kiekko
kiehtoa -> kiekko, kietoa
kiehtää —> kiehtoa
kiehua -> kehua, keittää, kiittää
kieli —> kielo, kieltää
kieliheinä —> kielo
kielikukka —> kielo
kiemailla —> keimailla
kiemaroita —> keimailla
kiemata —» keimailla
kiemura —> keimailla
1588

kiemurtaa —» keimailla
kieriä^ kiire, kääriä
kiero —» kieriä
kierrospesä —» labyrintti
kiertää —» kieriä
kieruttaa —> 1 valssi 'pyörivä tela'
kierä 'kierteinen lanka' —» kiertää
kievahdus —> voltti
kihermä —> sikermä
kihistä -»kihelmöidä
kihlakunta —> kunto
kiihottaa —■> kiihkeä
kiihotus —> kiihkeä
kiikku —» kiikkua
kiikkua—» kiikki
kiikkustuoli —> tuoli
kiilata —»kiila
kiinni —> kiinteä
kiinte—> kiinni, mielenkiintoinen
kiinteimistö —> kiinteistö
kiinteisyys —> kiinteistö
kiinteä —> kiinni, kiinteistö, kiintiö
kiintimö —> kiinteistö
kiintonaisuus —> kiinteistö
kiintyä -> kiinni
kiipata 'nostaa ja kiinnittää ankkuri'
—> kipata
kiira 'puhdas' -» kiirastuli
kiiras 'halukas, ahnas' —> kiire
kiiriä —» kiire
kiista —> kilpailu
kiistellä ^kiista
kiisto —» urheilu
kiistola -> stadion
kiitos -> kiittää
kiituri -» skootteri
kiivas —> kipeä, kiva
kiivetä —> kivuta
kilja- -> kilju
kiljaantua 'hapantua' —> kilju
kiljahdella ^kiljua
kiljua -^ kilju
kiljuhanhi —> kiljua
killi -» 1 kolli 'uroskissa'
kilpa —> kilpailu
kilpailla —> kilpailu
kilpola —> stadion
kilvan —> kilpailu
kilvoitella —> kilpailu
kilvoitus —> kilpailu
kimakka —> kimeä
kimma- -^ kimmastua
kimmopihka —> kautsu
kimmota -^ kimmastua, kimpale
kimpa- —> kimmastua
kimpaantua —> kimmastua
kimpautua —» kimmastua
kimppi —>- kimpale
kimppu —> kimpale
kina —> kinuta
kinata —> kina, kinuta
kinematografikuva —> elokuva
kinkku —> kenkä, sinkku
kino 'kuola' —> kina
kinorutto -^ influenssa
kipakka -» kipeä, kiukku, kiva
kipata —> kippis
kipeä —> kivistää
kipinöidä —> kipinä
kipittää —> kipata
kippara -» kiperä
kippura ^> kiperä
kipru —>• kiperä
kipu —> kivistää
kiristellä —> kireä
kiristyä —» kireä
kiristää —» kireä
kirja —> diplomi, dokumentti, kirjailija,
kirjain, kirjallisuus, kirje, kirjo,
kirjoittaa
kirjailla —> kirja, kirjailija
kirjaimisto —> aakkoset
kirjain —> aakkoset
kirjakeinot —> kirjallisuus
kirjallinen —> kirjallisuus
kirjanen —> kirje
kirjanrahtu —> kirjain
kirjansauva —» kirjain
1589

kirjata —> kirjailija, kirjain
kirjaus —»kirje
kirjava —» kirja
kirjelmä —» dokumentti
kirjoa —> kirja
kirjoitus —> kirje
kirju 'kirjava härkä' —» kirjo
kirkuva —> räikeä
kiroilla —> kirota
kirous —> kirota
kirpakka —» kirpeä
kirpeä —> kirveliä
kirppu —» kirva, kirvota
kirra —»tiira
kirri —> tiira
kirsperin marja —> kirsikka
kirsperpuu —> kirsikka
kirveliä ^kirpeä
kirvinen —» kiuru
kirviäinen —» kiuru
kirvota —> kirppu, kirva
kisa —> urheilu, visailu
kisaamo —> stadion
kisailu —» visailu
kisko —> raide
kiskoa -+ kisko
kissa —> 1 kolli 'uroskissa'
kistu -» kirstu
kita —> kidukset
kitara —> sitra
kiteä 'kireä pakkanen' -» kide
kitinä-»kitistä
kitistä -> kiduttaa, kitsas, kitua
kitiä 'kireä pakkanen' —» kide
kitku savu, häkä' -> kitkerä
kitkuttaa -> kitka
kitsakka 'kiivas, vihainen' —> kitsas
kitua —► kiduttaa
kiukustua —» kiukku
kiuru —> leivo
kiusa —> kiusata
kiva —> kiukku
kivakka -^ kipeä, kiva
kivi —> kiuas
kiviraunio —» raunio
klaava —> kruuna
kleiniruoho —»leinikki
knalli —> nalli
knyytinki solmittu pitsi' —> nyytti
ko- (pronominivartalo) —> koska
koettaa —> koje
koetus —> tentti
kohdata -^ kohde, kohdella
kohden —> kohti
kohdentaa —»kohentaa
kohina —> kohista
kohista -^ kohota, kohu
kohme—> kohmelo
kohta —> kohdata, kohde, kohentaa,
kohtalo, kohti, kohtu
kohtaus -> kohdata, tilanne
kohti —> asti
kohvipapu —> lupiini
koi —> koillinen, koittaa, koitua
koirankieli —> kielo
koiras —> 1 kolli 'uroskissa'
kokea -^ koettaa, koje, kokemus, koko,
kokko, kokkolintu
kokko 'kotka' —> kokkolintu
kokkoi 'nokallinen' —> kokkolintu
koko -^ kookas, koota
kokoilla —> kokoelma
kokonainen —> koko
kokonaisuus —> koko
koi- —> kolista
kolahtaa —> kolista
kolata -» kolista
kolea —> kolkko
kolhoa 'lyödä' —> kolhia
kolista -> kolikko
kolk—> kolkata, kolkuttaa
kolkata —> kolkuttaa
kolkka —> kolkko
kolmas —> kolme
kolo —> kolkka, lokero
kolotus —> reuma
komahtaa —> komea
komata —> komea
1590

kometiahuone —» teatteri
komi 'laatikko' —> komero
kompastua —» kompuroida, kömpelö
kompostoida —» komposti
kompostori —» komposti
komppania —» yhtiö
kompuroida —» kompastua, kömpelö
komu 'ontelo, koppa' —» komero
koneellinen —» kone
koneisto —» kone
konevaunu —> auto
konkkaronkka —> karonkka
konsti —> taide
kontia 'kömpiä' —» kontata, kontio
kontti 'jalka' —» kanta, kontata
kontustaa —> kontata
koota —» kokoelma, kokous
kop—> kopista, koputtaa
kopaus —> snapsi
kopioida -» kopio
kopista —> koputtaa
koplata 'liittää' —» kopla
koppa —» koppi
koppava -» kopea
koppeli -» koppi
koppi —> selli
koputella —> koputtaa
korea —> koristaa, koru
korento —> korea, sudenkorento
korkea —> korko, korottaa
korkeakoulu -» yliopisto
korkeaopisto —> yliopisto
korkeaopistolainen —» ylioppilas
korkioppio —> yliopisto
korkki —> korko
korlu -> koru
korpipeippo —> peippo
korsi —> korte
korva —> korvata
korvo 'korvallinen' —> korva
kosija —»kosia
koska —» kun
koski -> koskelo
Koski —> Tampere
koskikarainen —> karahka
kosku 'kuusen kuori' —> koskelo
kostaa -^ kostea
kostua —> kostaa, kostea
kota -> keittiö, kiuas, kotelo, koti,
kotilo, kotilo
kotikontu —■> kontu
kotka —» aarnikotka, kokkolintu
kotti 'kotelo' —> kottarainen
koulumestari —> opettaa, rehtori
koulunkäyttäjä —> rehtori
kouluttaja —> opettaa
koura —> korva, kouru
kouri 'ruutana' —> kouru
kovera —> kouru
krapu —» rapu, äyriäinen
kravatti —> solmio
kriitikko —> kritiikki
kristitty -» kristillinen, ristiä
Kristus —> kristillinen
krooninen —> kronikka
kruunata —> kruunu
kruunu —> valtio
kruununvouti —> vouti
kröh -> röhkiä
ku- (pronominivartalo) —> joku, joskus,
kuin, kuitenkin, kuka, kumpikin, kun,
kuten, missä
kuguaari —> puuma
kuhmu —> kyhmy
kuin —> että, kun, kuten
kuinka —> miten
kuiskutella —> kuiskata
kujua sairastella' —>« kuihtua
kuka —> ken, sekä
kukertua 'kaatua' —> kukistaa
kukistua —> kukistaa
kukka —> kukkaro, kukkula
kukkanen —> kukka
kukku 'pää, huppu' —> kukkula, kukkura
kukkula —> kukka
kukkura —» kukka
kulista 'helisevä ääni' -> kulkunen
kulju syvänne, vesihauta' —> kuilu
1591

kulkea —> kuljettaa
kulkutauti —> epidemia
kulma —> erittäin
kulmittain —» erittäin
kulottaa —> kulo
kulottua —> kulo
kultala —» utopia
kuma- —> kumara
kumahtaa -» kumea
kumartaa —> kumara
kumina —» kumea
kumista -» kumea
kumpi —> kumpikin
kun —> kuin
kunta -> eduskunta, kunto, valtakunta
kuntoilla -» kunto
kuntoilu —> kunto
kuohittu —> eunukki
kuohua —» kohota
kuokka —> koukku
kuolema —> oma
kuolla —> kalma, kuolema
kuopia —> kuopus
kuoppa —> kuopus
kuori —» kerma, kuoro
kuoria —> 1 kuori 'pintakerros'
kuoro —» 2 kuori 'kirkon sisin osa'
kupera —» kuperkeikka
kupu —» kupera
kura —> kuri, kurja
kureliivit —> korsetti
kurkata —» kurkistaa
kurkistaa —» kurottaa
kurkkia —> urkkia
kurkku -^ kurkistaa, kurottaa
kurkottaa —» kurottaa
kuroa —> kuristaa
kursiivi -^ kursori
kursorinen —> kursori
kuru -» kuri
kusi —> virtsa
kusiruoho -» persilja
kussa -^ kuka, missä
kustannus —> kustantaa
kuten —» miten
kutsumuskirja —^ ohjelma
kutta 'huono, vulva' -^ kuttu
kuu -^ kuukausi, kuulas, kuultaa,
maaliskuu, marraskuu, tammikuu
kuukausi —> kausi
kuulakka —» kuulas
kuulea 'kuulas' —> kuultaa
kuulema —> peninkulma
kuulia 'kuulas' —> kuultaa, kuulas
kuulla —> kuulua, kuunnella
kuulua -» peninkulma
kuuluma —> peninkulma
kuuma —> kuume
kuunnella —> kuulla
kuuntele- —> kuunnella
kuurnantilkittäjä -»tiltaltti
kuusain —» kuusama
kuusanka —> kuukkeli
kuusankanärhi —» kuukkeli
kuva —» kuvata, kuvitella
kuvailla —> kuvata
kuvittaa —>- kuvitella
kyetä —> kyky
kyhäys —» kyhätä
kyky —» kyetä
kylliksi -^ kyllä
kyllin -> kyllä
kyllä -> kyllästyä, yltäkyUin
kylläinen —> kyllä
kylläksi-^kyUä
kyllästyä -> kyllä
kynsi —» kynnys, kyntää
kynä —» kyniä
kyrsänen —» pulla
kysta —> kypsä
kysymys —> kysyä
kytkyin —> kytkeä
kyven —> kipinä
kyyhkyläinen —» kyyhky
kyyhkynen —> kyyhky
kyykistellä —>• kyykky
kyökki-^ keittiö
kyöpeli-^ yökyöpeli
1592

käki —> kukkua
kämmekkä —» orkidea
kämmen —> kymmenen
käppyrä —> käpertyä
käppärä —■» käpertyä
käpälä —> kavio
käristä —» käry
kärki — kärkäs, palokärki, tikka
kärry —> kottikärryt
käsi -h> kännykkä, käsitellä, käsittää,
kätilö
käsine —> esine
käsirumpu —»tamburiini
käsittely-> käsitellä
käsitys —» mielipide
käsky —> ohjelma
kätellä-»käsitellä
kätkeä -> kätkyt
käydä -» kävellä, käyttää, käytännölli-
nen, käytävä
käyristyä —> käyrä
käyttää -> käyttäytyä, käytännöllinen
käytäntö -» käytännöllinen
käämi —> osmankäämi
kääppä 'kankare, hautakumpu' —> kääpiö
käärelakki —» turbaani
käärme -> lohikäärme
kömpelö —> kompastua
kortti -» kerettiläinen
körttiläinen -h> kerettiläinen, kortti
köykäinen —> kepeä
kööri —> 2 kuori 'kirkon sisin osa', kuoro
laahata —> ladata
laaja —> lavea
laajalähetys —» radio
laaka —> laakea, laantua, siivu
laakea —> laaja
laasta —> lakaista
laastimaalaus —> fresko
laatta —> siivu
laatusana —> adjektiivi
ladella —> latoa
lahko —> lahje, puolue
lahkokunta —> puolue
lahota —»laho
lahtari —»lahdata
lahtukka —» salaatti
lai —> laistaa, laji
laiduntaa —> laidun
laikka —> laikku
laillinen —> laki
laima—> laimea
laimea —» vaimea
laimeta —» vaimea
lainata —^ laina
lainehtia —> laine
lainen -^ laistaa, tällainen
laita —»laistaa, laituri
laito 'matala' —> laituri
laiton —> laki
laitos —> järjestelmä
laittaa —> laite
laitto -»tehdas
laiva- —> laimea
laivakka —»laimea
laji —> erilainen, laistaa, tällainen
lajinen —> erilainen, tällainen
lakata -^ lakastua, lakko
lakea -> laaja, laakea, lakaista, lakeus
lakennella 'moittia' —> laittaa
lakita 'moittia' -^ laittaa
lakka —> lakastua, muurain, suomuurain
lakka suojakatos' —> lakki, ullakko
lako —> lakoontua
lamaantua —> lama
lammikko —> lampi
lanata —> lana
länsi 'matala' -» lannistaa, länsi
lantio —» ansio, lanne
lapa -> lapanen, lapikas, lapio
lapata —> lapikas
lape —> lappi, Lappi
lapinhaukka —> piekana
Lapinmaa —> lappi, Lappi
lappaa —»lapata
lappalainen —» lappi, Lappi, saame
lappea —» lappi, Lappi
1593

lappi —> lapikas, saame
lappu —> lippu
laskea —> lasketella, laskeutua, laskiai-
nen
lasta —> lastu
lata -> lana
latuskainen —> lattea
laueta —> laukaista
lauha —» lauhkea, lauhtua, lohduttaa
lauhduttaa 'liennyttää' —»lohduttaa
laukaista —» laueta
laukaus —> laukaista
laukea 'laakea' —> laueta, laukaista
laukka —> laukata
laukuilla 'leijua ilmassa' —» laueta
laulaa —> kiekua
laurberinpuu —> 2 laakeri 'laakeripuu'
lauripuu —> 2 laakeri 'laakeripuu'
lausas 'pehmeä' —»lauha, lausua
lauselma —> adjektiivi
lausua —> lause
lausunto —> lausua
lauta —> laude
lava —> laveri
lavea —> lavertaa
laverrella —> lavertaa
lavertaja —> lavertaa
lavo —> lava
leegio —> legioona
lehmus —>lehmä
lehmä —» lehmus
lehmänkieli —> kielo
lehmänkielo —» kielo
lehtiö lehto,lehvä
leijata —» leija, leijua
leijua —> keiju, leija
leikkilavoi —>■ teatteri
leikkiä —> leikki
leimu —> leimahtaa
leimuta —»leimahtaa
leini —> leinikki, reuma
leiniruoho —> leinikki
leipä —> leipoa
leirintä —»leiri
leivo -» kiuru, tuikku
leUiteUä->lelu
lelliä-> lelu
lemahtaa —»lemu
Lemminkäinen —> lempi
lempeä —» hempeä
lempi —>• lempo
lentsu -» flunssa
lepattaa -»lepakko
leperrellä —»lepertää
lepo —> levätä
leppeä —»lepyttää
leppyä —»lepyttää
leppä —> leppäkerttu
leppäpirkko —»leppäkerttu
lepsua —> lepsu
lepsutella —> lepsu
lepsuttaa —> lepsu
lesbolainen —»lesbo
leskenheinä —»orvokki
letittää -> letti
letka 'ruoska' -»letku
letkaus -^> letku
letkauttaa -»letku
leuku 'iso puukko' -> leuka
leveillä —> leuhka
leveä —> leuhka, levittää, levy
levittää —> leveä, levy
levy —> siivu
levypuoli —>- fasadi
levä—> levittää, levä
levälleen —> levittää
levällään —»levittää
leyhyä —> leuhka
lie —> lienee
liehakoida —»liehitellä
liehtoa 'lietsoa' —» liehitellä, lietsoa
liehu —> lieju
liehua ^ liehitellä
lieke -» sähkö
liekkiö salaa surmatun pikkulapsen
kummitteleva henki' —> liekki
Liekkiö —»liekki
liekkua 'heilua, keinua' —> liekki
1594

liemen 'ohut villa, hius' -» lientyä
lienee —> olla
lientää 'pilvistyä' —> lientyä
liereä —> lieri
lieriö —»lieri
liero —> lieri
lierua 'vieriä' —> lieri
lieruttaa 'pyörittää' —»lieri
lieto 'pehmeä maa' -»liete
lietsoa -»liehitellä
lievä —> lientyä
liha —»lihava
lihavauikku —> pingviini
lihavuus —> lihava
liian —> liika
liihotella —»liihottaa
liike —> liikenne
liikenne —> liike
liikkua —> liike, liikenne
liikutin —> moottori
liimata —»liima
Hipaista —> liipaisin
liipata —> liipaisin
liiru —> tiira
liite -^ liitää
liitin —» klemmari
liittolainen —»liitto
liittää —> klemmari, liitto, liittyä
lika -»liata
liki-»liittää, likistää
liko- —» liota
limaska —»lima
limasko -» meduusa
lingota —> linko
linja -» bussi
linja-auto —»bussi
linjalaiva —> bussi
linjuri —» bussi
linkata —> nilkka
linkka —> nilkka
linkku 'kääntösalpa' —> nilkka
liottaa —> liota
lipa- —> liukas, liukua
lipare —> liperi
liperrellä —> livertää
lipertää-> livertää
lipeä -^ lipevä
liplatella —> liplattaa
lippa —> lipas, liperi
lippu —> liperi, lippa
lipua —> liukas, livahtaa, livetä
lipuke —> liperi
lipukka —»liperi
liputtimet —> liperi
lisko -^ basiliski
literatuuri —> kirjallisuus
litistää -> litteä
littuun -> litteä
liueta -^ liuos
liuhta 'luuta, huiska' -» lyhde
liuhtoa 'huiskia' -»lyhde
liukas -^ lipevä, lipua, liueta, liukua,
liuos, livahtaa, livetä
liukua —> liueta, liukas
liuottaa —> liuos
liuskahtaa —»liuska
livertää —> lavertaa
livetä —> lipevä, lipua
livistää —> livahtaa
lobbari —> lobata
lohenruoho —» 2 rakuuna Artemisia
dracunculus'
lohikäärmeenruoho —> 2 rakuuna
Artemisia dracunculus'
lohtua sulaa, irrottaa' —> lohduttaa
loi 'laiskuri' —> lojua
loihtu —> magia
loikka 'loiva, laakea' —»loikata
loikoa -+ loikata
loikoilla —> loikoa
loimi —> toimi
loimotella —> loimuta
loitolla —> loitota
loitsia —> loihtia
loitto 'kaukainen' —»loitota, loiva
lojo 'laiskuri' —> lojua
lojottaa -»lojua
lojua —> loikata, loikoa
1595

lokakuu —»loka
lokkero 'kolo, kuoppa' -> lokero
lokko 'kolo, kuoppa' —> lokero
loko 'kolo, kuoppa' —» lokero
lokonen 'kolo, kuoppa' —> lokero
loma -» laiva, lomake
lomaurheilija —> amatööri
lompolo —» lampi
longertaa 'kiemurrella' —» lonkero
lonkeroida 'kiemurrella' —»lonkero
lopettaa —»loppiainen, loppu
loppi syrjäkulma, nurkka' —» loppu,
nurkka
loppu —» lopettaa, loppiainen
loppua —> lopettaa, loppu
lorista —»loru
loritella —» lorista
lorittaa —»lorista
lorotella —> lorista
lorottaa —> lorista
lorvailla —> lorvia
lorvi —> lorvia
lorvitella —» lorvia
loskua 'litistä'—» loska
louhi salama' —> louhia
louhikäärme —> lohikäärme
loukas 'nurkka' —> loukko
loukas 'pyydyksen nimitys' —> loukku
loukata —> laukata
loukku —> loukata
louna —> lounas
lounainen —»lounas
luho 'huono, rikkinäinen' —» luhistua
luikkia —»luihu
luikko -* joutsen
luiku —> luihu
luikua —» luistaa
luimu —> luihu
luistaa -»luihu, luistella
luistin —» luistella
luisu —»luihu
luisua —> luistaa
lukea —> kymmenen, laskea, luku
lullata 'tuudittaa' —> lulla
lumipurvu —> pulmunen
lumota —> lume
lunnas -»lunastaa
luntta 'paperinippu' —> luntata
lunttu 'paperinippu' —> luntata
luo —> 1 luode 'ilmansuunta', luola,
luottaa
luo—> loinen, loitsia
luoda —> loimi, loitsia, 1 luode 'ilman-
suunta', 1 luomi silmäluomi', 2 luomi
'ihomerkki, syntymämerkki', luonne,
luonteva, luonto, luopua, luottaa,
toimi
luokka —»luokki
luokki —> luokka
luoksi —»luo
luomakunta —> universumi
luona —» luo, luola
luonne —> luonto
luonnollinen —»luonto
luonnonmukainen —»luomu
luonto -> luonne, luonteva
luota —»luo, luola
luotsata —»luotsi
luovailla —> luovia
luovata -> luovia
luovi 'käännös' —> luovia
lurjailla —»lurjus
lustitarha 'paratiisi' —> paratiisi, tarha
lutikka —»lude
luu —> luuska
luulla —> olettaa
luulo —» mielipide
luuvalo 'kihti' —> reuma, valittaa
luvunlasku —> laskea
lyhä -^ lyhyt
lyyrinen -> lyriikka
lyödä ^löytää
lyöpätä —» ryöpytä
lähdettää-» lähettää
lähellä-^lähi-
lähempänä —> lähi-
lähentyä —> lähi-
lähentää —> lähi-
1596

lähestyä —»lähi-
lähetyskirja —> kirja, kirje
lähi—> lähes
lähteä — lähde, lähettää
läjähtää —> läjä
läksyttää -> läksy
läksytys —> läksy
lämmin —» lämpötila
lämpymä —» lämpötila
lämpö —» lämpötila
lämpömittari —> lämpötila
länkä 'käyrä' —» länget
läpi —» lävistää
läpätä —»läppä
lätit —> romani
lääh —» läähättää
lääkitä-> lääke
löhätä^ löhöttää
löhö- -»löhöttää
löhötellä->löhöttää
löhötä-* löhöttää
lökäri —> glögi
löyhkätä-» löyhkä
löyhyä —>löyhkä
löysä -* löyhä
löytää-»löytöretki
maa -» maahinen, maailma, maaliskuu,
maasto, maatiainen, maisema, manner,
mantu
maa-artisokka —> artisokka
maailmanavaruus —» universumi
maailmankaikkeus —> universumi
maailmankaikkio —> universumi
maalari -» maalata
maalata —» 1 maali väri'
maalaus -» maalata
maallinen —> maaliskuu
maanittaa —» maanitella
maan-oppi —> geologia
maanpinnanoppi —» geologia
maansuuruudenmittaustieto —» geomet-
ria
maansyntyoppi —> geologia
maarsika —» marsu
maataa 'ulottua maahan' —» maatiainen
maha -^ maho
mahometilainen uskonto —» islam
Mahometin usko —> islam
mahonipuu —> mahonki
mahtaa -^ mahdollinen, mahtava,
mahti, mahtua
mahti —> efekti
mailanen —> maila
maine —> maininki
maineteko —> urheilu
mainikka —> adjektiivi
mainita —» maine, maininki, mainio,
mainos
mainoa 'kehua, päivitellä, mainita'
—> mainos
mairitella —» mairea
maistaa —» maittaa, makea, maku
maisteri —> mestari
maitila 'kerma' —> maiti
maitilas 'kerma' —> maiti
maito —> maiti
maittaa —> maistaa
maittila 'kerma' —> maiti
majuri -^ vahti
makea —> maku
makeaperse 'ahne' —> perso
makeapuo ahne -» perso
maksu -> maksaa
maku —> maistaa, maittaa, makea,
mauste
malli —> sapluuna
mana -> manala
manata —> manala
manguttaa —> mankua
manner —>- mansikka, mantu
mansikka —> Musti
Mansikki —> Musti
mantere —> manner
mantu -^ manner, mansikka
marhaminta —» hevonen
mari —> mies
Maria —> mittumaari
1597

marras kuollut' —» marraskuu
marraskesi —> kesi
marssiruutu sotaväenosasto' —» ruutu
martaat 'kuolleiden henget' —> marraskuu
masea 'alakuloinen' —> masentua
mataa —> made, madella, matala, mato
matala —» mataa
matka —> matkia
matkaansaattaa —> aihe
matriisi —> matrikkeli
mauriainen —> muurahainen
maustaa —» mauste
mauton —» maku
medenvaha 'mehiläisvaha' —» vaha
mediumi 'keskiarvo' —> media
mehevä —> mehu
mehi 'mahla' —» mehevä, mehu
mehiläinen —» mehevä
mehurisa —> haima
meikata —> ehostaa
meikki —» meikata
meikäläinen —» taka-
meinata —> mainita
melkein —> lähes
melkeä suuri, suurenlainen' —» melkein
melkeästi —» melkein
melko —> melkein
mellakka —» metakka
mellastaa —> mellakka
mellastus —> mellakka
menestys —> menestyä
menetelmä —» menetellä
menettää —> menetellä
menetystäpä —> menetellä
mennä —> menestyä, menetellä, menet-
tää, mukiinmenevä
merihyhmelö —> meduusa
merirosvo —> piraatti
meriruoko —> rottinki
merisika —> marsu
merisuula —> suula
merkittävä —> merkitä
merkitys —» merkitä
merkki —» merkitä
mesi -^ mehevä
mesikakku --> piparkakku
mesileipä —» piparkakku
mesilintu —> kolibri
mestari —> vahti
mestaus —» mestata
metalli —» mitali
meteli —> metakka
metka —> metku
metkutella —» metku
metri —» millimetri
metsumaria —> mittumaari
metsä —> metso
metsäihminen —> oranki
metsäkana —» riekko
metsäkyyhkynen —> uuttu
mettinen —> uuttu
mettos —» metso
mettus —> metso
mi- (pronominivartalo) —» miksi, mikä,
milloin, miltei, missä, miten, mitä,
mitätöidä
miehenpuoli —> seksi, sukupuoli
miehus —> miehusta
mielenmahtava —» mielenkiintoinen
mielentarkoitus 'käsityskyky' -> tarkoit-
taa
mieli -^ mielenkiintoinen, mielipide
mielihaluinen —> mielenkiintoinen
mielikuvitelma —> utopia
mies —> miehusta
mikä —> mikäli, sekä
milli —» millimetri
miltä —> miltei
mineraali —> miina
minne -»tänne
minttu —» piparminttu
minuutti -» sekunti
minä -^ mä
mitata —>■ mitellä, mitta
mitenkä —» kuka
mitta —> aste, mitata
mittaus —> geometria
mittausoppi —> geometria
1598

mittaustaide —> geometria
mittaustiede —> geometria
mitä -h> mitätöidä
mitätön -> mitätöidä
mitätöntää-» mitätöidä
mitään —> miten
mo- (pronominivartalo) —> moittia,
mokoma, molempi, muka
moinen —> moittia, mokoma
mojottaa —> mojova
mojotus —> mojova
mokoma —> muka
molemmat —» molempi
molempi —» mokoma
molskata -» molskahtaa
molskia —> molskahtaa
moni —> monistaa
moottorivetäjä—» traktori
moraalinen —> moraali
morrinkainen —» murmeli
moschuseläin —» piisami
motti 'kuhmu, pahka' —» mötikkä
moukari —» leka, moukka
mu- (pronominivartalo) —» muka
muassa —» mukaan
Muhametin usko —> islam
muhennos —» muheva
muhentaa —» muheva
muhka —> muhkea, muhkura
muhkea —■> muhkura
muhku —> muhkea, muhkura
muikea —> muikku
muinoin -
muinainen
muistaa —» muikea
muistopatsas —» obeliski
muja- 'maistaa' —> muikea, muikku,
muistaa
muje —> muikku
muka —> mukaan, mukaelma, mukava,
mukiinmenevä
mukaan —■» mukiinmenevä
mukailla -» mukaelma
mukana —> mukaan
muksahtaa —> muksu
muksia -> muksahtaa
mukula -* muksu
mullikka —> mulli
multipliceeraaminen —> kertoa
muna —> munuainen
munahaiset -» munuainen
munakakku —> marenki, omeletti
munapiiras —> omeletti
munaskuut —> munuainen
muodostua —> muodostaa
muokkaaja —» muokata
muokkaus —> muokata
muota 'muoto' —> muovata
muotka —» matka
muoto —> muodostaa, muotti, muovata
muovata —> muovi
murea —» myreä
murehtia —> murhe
murentaa —> murjoa, murskata, murtaa
murhata —» murha
murista —» murhe
murju 'muru, moska, murska' —» murjoa
murkina —> aamu
murska —■> murskata
mursu —> hai, norsu
murtaa —» murea, murre
muru —» murea, murjoa, muro, murs-
kata, murtaa
museva —» musta
musta —> muste, Musti, mustikka
mustainen -> muste
mustakansa -> romani
mustalainen —> romani
mustarastas —> kottarainen, rastas
mustikka —> kirsikka, Musti
Mustikki —» Musti
mustilainen —» romani
muu -^ molempi, muinainen, muka,
mulli, mutta, muuan, muukalainen,
muulloin, muuntaa, muutama,
muuten, muuttaa, muuttua
muualla —> muukalainen, muulloin
muualle -» muukalainen
muuan —> muutama
1599

muudan —> muuan, muutama
muulloin —» mulli
muuntua —» muuntaa
muurahaismato —> termiitti
muurain —> suomuurain
muurari —> rapata
muurata —> rapata
muuruuti —> porkkana
muusa —» museo
muutama —> muuan
muuten —■» miten
muutoin —» muuten
muuttaa —» muutos, muuttua
mykkylä —» myky
mykkyrä —» myky
mykyrä —> myky
mylläri —» mylly
myreä —> myrkky
myristä —> myreä, myrsky
myrkkä 'katku, paha haju' —» myrkky
myrkyllinen —> myrkky
myrkyttää —> myrkky
myrkähtyä 'olla tukehtumaisillaan pahaan
hajuun' —> myrkky
myrsky —» myräkkä
myrskytä —» myrsky
myrtyä —» myreä, myrkky
myrätä 'murista, mumista' —> myrsky,
myräkkä
myskinyrtti 'pukinparta' —» myski
mytologia —> myytti
mytätä —» mytty
myyriäinen —> muurahainen
myö- 'taka- tai peräosa'—» myöhä,
myöntää, myös, myötä
myödenantaa —> myöntää
myödistää —> myöntää
myödyttää —> myöntää
myöhäinen —> myöhä
myönnyttää —» myöntää
myönteinen —» myöntää
myöntyä —> myöntää
myöntää-^ myöhä
myös —> myöhä
myötä —>« myöhä
myötäillä —> myöhä
mähnä —» mäti
mäkärä —» mäkäräinen
mäntä —> mänty
mässä 'meteli' —» mässätä
mäyräkoira —> terrieri
määrintö —> matematiikka
määrä -^ määrätä
määräys —> määrätä
määräysoppi --> matematiikka
mölinä —» möly
mölistä —» möly
mölytä —> möly
monni 'karhu, uskomusolento' —> men-
ninkäinen
mönninkäinen 'karhu, uskomusolento'
—> menninkäinen
möreä —»mörkö
morista —» möreä, mörkö
motti 'kuhmu, pahka' —> mötikkä
naa 'nuo' —> nämä
naakku —> narttu
naamari —» naama
naaras —> 1 kolli 'uroskissa', nalle, narttu
naarata —» naara
nahistua —» nahkea
nahka -^ nahkea
nahkahanhi —> pingviini
nahkea —> nihkeä, nuoska
nahkiainen —> lepakko
naida —> naaras, nainen
naimaton —> naida
naiminen —> naida
nainen —> naaras, naida, vaimo
nakata —> nalkuttaa
nakki 'pyydys' —» nalkuttaa
nalkki 'kiila' —> nalkuttaa
nalkutus —> nalkuttaa
nalli —> 1 kolli 'uroskissa', nalle
nam —» namu
nami -^ namu
nap—> naputtaa
1600

Napa —■» nappa
napakaira —» kaira
napakettu —» naali
nappula —> nappi, 2 naskali 'pikkupoika'
nappulainen —> nappi
napsu —> snapsi
narahtaa —> narista
narraaja —» narrata
narri —> narrata
narsku —> sotka
nasakka 'luja' —» naseva
Natanael —»nalle
natsaikka 'juomaraha' —> natsa
nauhuri —» nauha
naukku —> snapsi
naukuja —> naukua
naula —» markka
nauta —> nauttia, navetta
navea 'kiinteä, kova, luja' —> navakka
ne —> he, niin, nuo, nämä
neiti —> neitsyt
neito —> neiti
nenäkäs —> nenä
nepaa —» serkku
nepseä 'lauhkea, tuore' —> neste
nepsyä 'kostua, norjeta' —> neste
nepsä 'kostea, tuore, pehmeä' —» neste
nerokas —> nero
nesi —> neste
nestää 'vuotaa, tihkua' -» neste
neula -> äimä
neuloa -» neula
neuvo —> neuvottelu, valtioneuvosto
neuvokas —> neuvo
neuvokkuus —> neuvo
neuvos —> neuvo
neuvosto —> neuvo, valtioneuvosto
neuvotella —> neuvottelu
Nevajoki -» neva
nietos —> nivaska
niinkuin —> kuten
niitata —> niitti
niittää -> niitty
nikkaroida —> nikkari
Nikolaus —>> nikkeli
nila —» nilviäinen
nilja —> nilviäinen
nilkahtaa 'nyrjähtää' —> nilkka
nilki —> nilviäinen
nilkku 'ontuva' —> nilkka
nilkuttaa —> nilkka
nilpa- 'lima' —> nilviäinen
nilva- 'lima' —> nilviäinen
nimi —> nimittäin
nimikkosana —> nomini
nimikko —> nomini
nimisana —» nomini, substantiivi
nimittäen —» nimittäin
nimittää —» nimi
nimityssana —>• nomini
nimukka —> nomini, substantiivi
nioa —> nietos, nivoa
nippa 'huippu, kärki' —» nipistää
nippi 'huippu, kärki' —> nipistää
nippu 'huippu, kärki' —> nipistää
nipukka —> nipistää
niristä —> nyrpeä
nirppa —> nyrpeä
nirsa 'ikenet' -^ nirso
nisu —> vehnä
nisus 'äidinmaito' -^ nisu
nisä -^ nisu
nitoa —> nivoa
niuha 'nirso' -» niukka
niuhottaa -» niukka
niva 'kova puuaines' —> nivaska, nivoa
niva 'virtapaikka' —> neva
nivo 'ruokahaluttomuus, nirso' -» niukka
nivoa —» nietos, nivaska
noitu —» magia
noituus —> magia
noja- —> nojata
nojailla —» nojata
nojalla —> nojata
nokata 'iskeä nokalla' —> nokkonen
nokka -^ nokare, nokkela, nokkonen,
noukkia
nokkia —> noukkia
1601

nokulainen —» nokkonen
nola 'kuola, lima' —» nolata
nolki lima, räkä* —> nolata
nolo —» nolata
nootti —> nuotti
nopata siepata* —» nopea, noppa
nopo 'keila' —> noppa
noppia siepata' —> nopea
noppo 'keila' —> noppa
norpata ahnehtia, norkoilla' —» norppa
norsu —> elefantti
norua —» noro
notkea -» notko
notkua —» notkea, notko
noukka 'nokka' —» noukkia
nousta —> nostaa
noutaa —» noudattaa
nuhakuume —»influenssa
nuhista —» nuha
nuija —> klubi, moukka
nuijaliha —» vatkata
nujakka —> nujertaa
nuju 'nujakka' —> nujertaa
nujuta —» nujertaa
nuo —> he, noin, nämä
nuoha 'noki, pöly' —> nuohota
nuokkua —» nyökyttää
nuori —»nuoriso
nuortua —> nuori
nuorukainen —» nuori, nuoriso
nuoruus —> nuori, nuoriso
nuotti —» nootti
nuottilo —> konsertti
nuottipaikka —» konsertti
nuppi —> nuppu
nura 'nurja, väärä' —» nurja
nurista —> nurja
nurja —> nyrjähtää
nurkka —> nyrkki
nurmikko —» nurmi
nursa —» mursu, norsu
nuttura —» nuttu
nuuh —> nuuhkia
nuuhata 'etsiä, penkoa, nuuskia' —> nuuh-
kia
nuuskia —» nuuhkia
nyky—> nyt
nykyinen —» nyky-
nypistellä —> nyppiä
nypistää —> nyppiä
nyppiä —> nykiä
nyppäistä —> nyppiä
nypätä —> nyppiä
nyreä -* nyrpeä
nyristä —> nyrpeä
nyrkkikilpa —> nyrkkeily
nyrkkiset —> nyrkkeily
nyrkkitaistelu —> nyrkkeily
nyt —» nyky-
nyytinki solmittu pitsi' -» nyytti
nyökkäillä —> nyökyttää
nyökätä —> nyökyttää
nä- (pronominivartalo) —> näin, nämä,
tämä
nähdä -»näyttää
näke- —> näkyä
näkinvaltikka —» osmankäämi
näkymö -»teatteri
näkypaikka —> teatteri
näkö ~> näkyä
nälkäkurki —> strutsi
nämä —> ne, nuo
näpistimet —> pinsetti
näpistää -> näppi
näpittimet —»pinsetti
näppi ^^ näppärä
näppy -» näppylä
näpöohdake —> kaktus
när- —» närkästyä
näreä —> närkästyä, närästää
näristä ^^ närkästyä
närkäs —> närkästyä
närkästys —> närkästyä
närkästyttää —> närkästyä
närkästyä -> närästää
närä -> närkästyä, närästää
näytellä —>• näyttää
1602

näytelmä -» näyttää
näyttämö —> teatteri
oas -» oka
objektiivinen —> objekti
ohentaa —> ohut
ohi —» ohimo, ohittaa
ohitse —> ohi
ohja —> ohjata, ohje, ohjelma
ohjeellinen —»normaali
ohra -» olut
ohrakrääkki —> närhi
ohto —»karhu, otso, supi
ohut —> ohimo
oikea -> oieta, oikaista, oikku, oitis,
ojentaa
oikeauskoisuus —> ortodoksia
oiva —> oivaltaa
oivallinen —> oiva
oivallus —> oivaltaa
okkeri —» okra
olas —> sompa
olenta 'olinpaikka* —» olento
oliivi —> öljy
olla —» ja, lienee, olento, olettaa, olo,
oma
oluenrykäri —» tiltaltti
oluentekijä —> tiltaltti
oluentiputtaja —»tiltaltti
olut —> kalja
oma —» asianomainen, erinomainen,
navetta, olla, omainen, omaksua,
ometta, ominaisuus, omistaa, omitui-
nen
omainen —> asianomainen
omaisuus —> ominaisuus
ometta —» navetta
ominainen —> ominaisuus
omnibussi —> bussi
ongertaa 'kaivertaa' —> ongelma
ongitella 'urkkia' —> ongelma
ongurtaa 'kaivertaa' —> ongelma
onkalo —> ongelma
onkelma 'haarainen puu ym. mutkallinen
tarkoite' —» ongelma
onkelmo 'haarainen puu ym. mutkallinen
tarkoite -» ongelma
onkelvo 'haarainen puu ym. mutkallinen
tarkoite' —> ongelma
onki -» ongelma
onkia —> ongelma, onki
onnenmaa —> utopia
onnistaa -» onni
onnistua —> onni
onsa 'onsi' —> ontelo
onsi —> onni, ontelo, ontto, ontua
onta 'onsi' —» ontelo
ontto ^^ hontelo
opastaa —» opas
opettaja —> opettaa
opinkoetus —> tentti
opiskella —> opiskelija
opistolainen —> ylioppilas
oppea 'käydä katsomassa t. kokemassa'
-* opettaa, opiskelija
oppi —> opas
oppia —» opas, opiskelija, oppilas
oppi-isä —> opettaa
oppija —> opiskelija
oppilainen —> opiskelija, ylioppilas
oppilas -^ opiskelija
oppimestari —» opettaa
oppiva -» opiskelija
oppivainen -> opiskelija, ylioppilas
ora -» orakas, oras, ori
oraakkelimainen -» oraakkeli
orasieni —» orakas
oratti —> orakas
orhi —>" ori
orjantappura -»tappura
orpana -> serkku
orpo -» orpana, orvokki
orvaskesi —» kesi
orvonkukka —> orvokki
orvonkukkainen —> orvokki
osa —» onni, osake, osallistua, osasto,
osata, osoittaa, osua, osuus
1603

osake —» osasto
osakunta —»osasto
osallinen —> osallistua
osma ahma' —> osmankäämi
osoittaa —> osoite
osoittautua —> osoittaa
osua —> osata
osuus —» osasto
ota—> otava
otella —> ottelu
otsa —» otsikko, otso
otsakirjoitus —> otsikko
ottaa —» otaksua, ottelu, otus
ottelus 'noidannuoli, kramppi' —» ottelu
ounas 'viisas, ovela' —> ounastella
ounastaa —> ounastella
paa- —> paahtaa
paahto —> paahtaa
paahtua —> paahtaa
paanu -» pieni
paapo 'kätilönä toimiva eukko' —» paapoa
paapottaa -» paapoa
paastonlaskiainen —> laskiainen
paastota —» paasto
paatsain —> paatsama
paavalinkukka —> saintpaulia
paavilainen —> katolinen
paavin kirkko —» katolinen
paeta —> 1 pako 'pakeneminen'
paha —> paholainen
pahansuopa, pahansuova -» suopea
pahkura —> pahka
pahnanpohjimmainen —» kuopus
paikoittaa —> parkkeerata
painaa —> painajainen, painia, paino
paini —> painia
paistaa —> paisua
paisua —» paise
paja —> tehdas
pajasto —»tehdas
pakahtua —> pakkanen, pakko
pakana —> pappi
pakista —> pakina
pakka 'pölkky, pökkelö' —> pakkanen
pakkanen —> pakastaa
pakko 'pölkky, pökkelö' —» pakkanen
pako —> paeta
pakottaa —» pakko
pala -^ palikka
palaa —> ahava, palokärki, polttaa
palavus -»lämpötila
palella —> ahava, palaa
palje -^ lietsoa, palko
paljo- —> paljon
palkata —> palkka
palkinto —» palkka
palkita —> palkka
palle 'reuna, rinne' -» pallea
palli —> pallo
pallio 'kylki' -» pallea
palmikoida —> palmikko
paloposti —> posti
palsamoida -» palsami
paltti 'ylitsepursuava, liiallinen' —> ylen-
palttinen
palvata —> palvella
palvelija —> palvella
palvella —> palvoa
palvoa —» palvella
pam- —> pamahtaa
pampero —> pamppu
pamppari 'mahtimies' —> pamppu
pampukka —» pamppu
pampula -» pamppu
pampura —> pamppu
panettelija —> panetella
pankkiiri —» pankki
panna -^ laittaa, panetella, panimo,
panos
panostaa —» panos
pantti —» pantata
paperiarkki —> 1 arkki 'paperiliuska'
paperileija —> leija
paperossi —» savuke
par- —> parjata
para- 'hyvä' —> paraikaa, parantaa, paras
parahiten —> paraikaa
1604

parahtaa -» parkua
parannus —> parantaa
parantaja -» parantaa
parantamaton —» parantaa
paras —> paraikaa
pardi -» pantteri
parhaillaan —> paraikaa
parila —» grilli
parista —> parjata
paristo —> patteri
parka --> rukka
parkki —» parkita
parku —> parkua
parkua —» parahtaa
parsi —» parsia
parta —» parturi
paskamaki —» huusi
paskantaa —> paska
paskanärhi —» närhi
passiivi —» passiivinen
pasta —> pasteija, pastelli, pastilli
patinoida —> patina
patjapenkki —» sohva
paukahtaa —» paukkua
paukuttaa —> paukkua
paussi —> tauko
peeveli —» pyöveli
pehmyt —> pehmeä
pei- -» peittää
peijaat —» peijaiset
peijaiset —> peikko
peijata —> peijooni, peikko, puijata
peiputtaa —» huiputtaa
peittää -» peijaiset
pelata —> peli
pelkkä 'parru, palkki' —► pölkky
peikko 'parru, palkki' -> pölkky
pelkku 'parru, palkki' —» pölkky
pelko —> pelätä, terrori
pellavainen —> pellava
pelleillä —> pelle
peili —> pelti
pelottaa —» pelätä
peltohiiri —» hamsteri
peltoveturi —> traktori
pelu silppu' —> pöly
pelästyä —> pelätä
pelätä —» pyytää
pengata —> penkoa
penger —>- penkki
peni —» koira, penikka, peninkulma,
pentu
peninkuorma —> peninkulma
penkata —> penkoa
penkere —» penger
penkki —> penger
pennalismi —> penaali
penninki —» penni
perhe —> perehtyä
peri —» periaate
perintö —> periä
periä —> perinne
perkele —» perhana, piru
perkuna —» perkele
perse -» peppu, perso
persoista 'ahneesti' —» perso
persoitella 'himoita' —» perso
persoona —> henkilö
perukka —> substantiivi
peruna —> päärynä
perunatehdas 'kasvipenkki' —> tehdas
perus —> perustua
perusana —> substantiivi
perustaa -> perus(-), peruste, perustua
perustus —» perus(-)
peruuttaa -» perua
perä —> perehtyä, perhe, periaate,
perinne, periä, perso, perua, perukka,
perus(-), peruste, perustua
petä 'vahinko, pula, vastus' —» peto
Peter —> salpietari
petkuttaja —> petkuttaa
petos —> pettää
Petrus —> salpietari
pettää -^ petkuttaa, puijata
petäjä —»pettu
petäjäinen —> pettu
peuhkoa —> peuhata
1605

peuhtoa -> peuhata
peuhuta -> peuhata
peukaloinen —» peukalo
pian —> pika
pidempi —» pitkä
pidentää —> pitkä
pidot -> pitäjä
pieni —> pikkuinen, piski, piukka
pieraista —> pierrä
Pietari —> salpietari
pietarsilja —> persilja
pihistää -» pihi
pihlava —» pihlaja
pihti -» pihistää
pii -> piintyä
piika elikkä
piikki —» 2 pii 'hammas, piikki'
piinata —» piina
piintyä —» pinttyä
piip —> piipittää
piipertää —> piipahtaa
piipottaa —> piipahtaa
piiri ^piirtää
piirtää —> piirre
piiskata —> piiska
piittä 'poikkipuu' —> piitata
pika —» pian
pikemmin —» pika
pikimmin —» pika
pikimmältä —» pika
pikkarainen —» pikkuinen
pila —» pilata
pileet —» bailata
pilkata -» 1 pilkka 'iva'
pilkistää —> pilkottaa
pilkka —* pilkkoa, pilkku, pilkottaa
pilkkaaja —> 1 pilkka 'iva'
pilkkaruno —> satiiri
pilkki -» pilkkiä
pilla 'vahinko, hävitys' —> pilata, pillastua
pillata —> pilata
pingottaa -^ pinkoa
pinnari —» pinnata
pinnata -^ pinnistää
pinne —» klemmari
pinnettyä —> pinttyä
pinta —> pinttyä
pintettyä —^ pinttyä
pipalakki —» pipo
pippuri —> piparjuuri, piparkakku,
piparminttu
pirakka —> pirteä
pireä —» piristyä, pirteä
pirteä —» pirtelö
pirulainen —> piru
pirullinen —» piru
pisamainen —> pisama
pisara -^ pisama
pisin —> pitkä
piskakoira —» piski
pisku -» piski
pissata —> pissa
pistosana —> sarkasmi
pistää —> piste, pysty, pystyä, pysyä
pitkä -» pätkä
pitkäpuoli -^ fasadi
pitää —> mielipide, pitäjä
planttu 'taimi' —» lanttu
pohja ^^ pohjoinen
pohje —» potka
pohjoinen —> pohja
pohtaa 'puhdistaa viljaa' —> pohtia,
puhdas
pohti vauhti' —> puhti
poiketa —>• pois
poikkeus —> poiketa
poikki -^> poiketa, pois
poimia —> poimu
pois —> poiketa, poistaa
pokka —> pokeri
poks -^ poksahtaa
poliittinen —» politiikka
polkea -^ polku, polo
poloinen —>■ polo
poloneesi —> polkka
polska -» polkka
polskahtaa —>• polskia
polskua —> polskia
1606

polskuttaa —> polskia
pompata —>• pomppia
pompottaa —> pomppia
ponnistaa —> pinnistää
ponsi —» ponteva
porata —> pora
porista —> pore
porkkanatehdas 'kasvipenkki' —> tehdas
poro sakka, pöly' —» porottaa
poro- —» porottaa
porsas —» possu
potea —> potilas
potilainen —» potilas
potiva —> potilas
potivainen —» potilas
potka —> pohje, potkia
potkaista —> potkia
potova -» potilas
potti 'saviruukku' —> potta
poutia 'kuivua auringossa' -» pouta
povari -» povata
preeriasusi -» kojootti
priima —> priimus, sekunda
primadonna —> priimus
prinssi -» prinsessa
prosentti —> promille
präntti —» paino
prässi -» prässätä
pudistaa —> pudota
pudokas —> viekas
pudota -> pudistaa
puffi —> puhvi
puhallus —» puhaltaa
puhdasoppisuus —» ortodoksia
puhde —> puhti
puhella —> puhelin
puhka —> puhvi
puhkaista —» puhjeta
puhki —> asti
puhkoa —> puhjeta
puhua -> puhaltaa, puhe, puhelin,
puhti, vale, valhe
puikahtaa —» pujahtaa
puikata —> pujahtaa
puikkelehtia —> pujahtaa
puikkia —> pujahtaa
puistaa —» pudistaa
puittaa 'varustaa puilla' —> puite
pujotella —> pujahtaa
pujottaa -^ pujahtaa, pujo, pukea
puka satulan nuppi' —> poka
pukea —>• puku
pukinparta —> myski
pula —> pulma
pulahdella —» pulahtaa
pulake 'kuoppa, suonsilmä' —» pula
pulakka —> pula
pulikoida —» pulahtaa
pulista —> pula, pulahtaa
pulituurijuoppo —» puliukko
pulla 'pikari' —> pullo
pullea -» pulska
pullistaa -» pullea
pullistella —> pullea
pullistua —> pullea
pullollaan —> pullea
pullottaa —> pullea
pullukka —> pullea
pulpahtaa -» pulputtaa
pulputa —> pulputtaa
pulskaa —> polskia
pummata —> pummi
punarinta —> tuikku
punatulkku —>- tuikku
punnus —> punnita, 3 puntti 'paino'
punta -» punnita, 3 puntti 'paino'
puo 'takapuoli' —> perso
puokko 'ahne' —> perso
puola -> juolukka, puolukka
puoleton —» yletön
puoli —> erittäin, puoltaa, puolue,
puolustaa, sukupuoli
puolikunta —> puolue
puolittain —> erittäin
puolukka —»juolukka, kirsikka
puoluskunta —■» puolue
puoskaroida —> puoskari
purista sorista' —» puristaa, puro
1607

puristaa -» puro
purjehdus —> purje
purjehtia —> purje
purjehtija —> purje
purnake 'äkäinen ihminen' —> purnata
purneissaan 'äkeissään' —» purnata
purnottaa 'murjottaa* —» purnata
purra —> puro, puru
pursi -» suopursu
purso —» tuubi
pursu —> suopursu
purukumi —> purkka
pusu —> pussata
putkilo —» tuubi
puu —» puida, puikko, puisto, puite,
punkki, puukko, puumerkki, puuttua,
puutua, tammi
puukki —» punkki
puuntäi —» punkki
puurlaukka —> purjo
puuskuttaa —» puuska 'äkillinen tuuli'
puustavi —» aakkoset, kirjain
puutarha —> puisto, tarha
puuteroida —» puuteri
puutiainen —» punkki
puutos -» puuttua
puuttaa 'jäädä kiinni, tarttua' —» puuttua
puutteellinen —> puuttua
puutteellisuus -» puuttua
puuttua —> rospuutto
puutäi —» punkki
puuvilla —» pumpuli
pydertää samentaa' —> samea
pykä 'lovi, hammas' —» pykälä
pykä- -» pykälä
pykälä —> aste
pyllistää —» pylly
pylvä- —> pylväs
pylväikkö -» pylväs
pyrintö —> tendenssi
pystyä —> pysähtyä
pysyä —» pistää, pysähtyä
pysäköidä —>• parkkeerata
pyterä ^^ samea, typerä
pyti 'aloittaa lypsäminen' —» piimä
pyy-»pyytää
pyydystää —> pyydys
pyytää -> haluta, pyydys
pyörittää —> pyöriä
pyöriä-^hyöriä
pyörtää —» pyörtyä
pyörä -> pyöriä, pyörtyä
pyöveli —> peeveli
päihin -> päihittää, päihtyä
päivettyä —> päivä
päivä —» aurinko
päläs —» sompa
päristä-»päre
päristäjä —» päristä
pätevä —> päteä
päteytä 'osua, sattua' —> päteä
pätöinen 'onneton, poloinen' -» päteä
pätöö 'sattuu, sopii, kelpaa' -» päteä
pää -> eteenpäin, päihittää, päihtyä,
päin, päitset, päällikkö, päästä,
päättää, pääty, päätyä, päätös
pääkallo —> kallo
pääkoulu —> yliopisto
pääkäärme -> basiliski
päällä-»päällikkö
päämies —> rehtori
päänimukka —> substantiivi
pääopettaja —> rehtori
päärynä -^ perna
päästä -» pääsiäinen, päästää
päästää-»päästäinen
päätellä -> päättää, päätös
päätelmä -» päätös
päättyä -> päättää
päättäjäiset —> bailata
päättää -> pääty, päätös
päätyä^ pääty
pöhlö -» pöhkö
pöhö -> pöhkö
pöhötin -» puhvi
pökkö -^ pöhkö
pölistä ^pölöttää
pöhkö
1608

pöly^pölöttää
pöyheä —> pöyhkeä
pöyhistyä —> pöyhkeä
pöyhistää —» pöyhkeä
pöyhkeys —> pöyhkeä
pöyhkäys —> puhvi
pöyhätä —» peuhata
raadella —» raato
raahata -» laahata
raajarikko —> raaja
raakile —> raaka 'ei kypsynyt'
Raamattu -> biblia
raasu -* rukka
raato -> raadollinen
raavas —» rahvas
radi -» aste
radiosilmä —> tutka
rahakaupasto —> pörssi
rahdata —> rahti
rahko 'rokkotauti' —* rahka
rahnus —> raihnas
rahvas —» raavas
raidallinen —» raita
raide —> raita
raina—> raihnas
raiskata —» raiska
raita —» raide, railo, raito
raitio —> raide
raitis —> kallis
raitistua —> raitis
raitti —> raide, reitti
raittius —» raitis
raivo —> raisu, raju
raja —» raiska
raju —»raisu
rakastaa —> rakas
rakennus —> järjestelmä, rakentaa
rakentaa —> rakkine
rakentaja -^ rakentaa
rakku ^> solu
rakoilla —» rako
rallata —» rallattaa
rallatella —^ rallattaa
rallatus -^ rallattaa
ralli —> rallattaa
rangaista —> rangaistus
ranka —> rangaista
rankaista -^ rangaista, rangaistus
rankka —> rangaista
ranskalainen —> ranska, Ranska
ranta —>• ranne
rantaraukka -» raukka, 1 tylli 'eräs
kahlaajalintu'
rantaraukko —» 1 tylli 'eräs kahlaajalintu'
rantaraukoinen —> raukka
rantaraukuja —> raukka
rantasipi —> 1 tylli 'eräs kahlaajalintu'
rantatilleri —> 1 tylli 'eräs kahlaajalintu'
rantti 'kengän reunus' -» rantu
raottaa —> rako
rap—> rapea
rapa—> rapea
rapata 'lyödä' —» rappio
rapea —> rapistua, ravistua, ravakka
rapikkokangas —» flanelli
rapista —> rapea, rapistua, ravistua,
rappio, ravistaa
rappari —» rapata
rappio —> rappeutua
rapsi —> rypsi
rasahtaa —» rasittaa
rasakka 'rapea, hauras' —> rasavilli,
rasittaa
rasea 'väsynyt, raukea' —> rasittaa
rasittaa —> raskas
raskas -» rasittaa
raskasmielinen —> raskas
raskaus —> raskas
raskauttaa -» raskas
rastia pätkä
rasvainen —> rasva
rasvata —> rasva
rasvauikko -^ pingviini
rata —> raadollinen
rataraudat -» raide
ratas —> vaunu
rateva 'hupaisa' -> ratto
1609

ratkaista —» ratketa
ratkoa —» ratketa
ratsailla —» ratsastaa
ratsain —» ratsastaa
ratsas —» ratsastaa
ratsasmies —» ratsastaa
ratsastaa —» hevonen
ratsu —> ratsastaa
ratsukko —> ratsastaa
rattaat —> vaunu
raukua 'äännellä surkeasti' —> raukka
raukutiira —» raukka, räyskä
rautainen —> rauta
rautatien tallaat —» raide
ravata —> ravi
ravata 'lyödä' —» rappio
ravinne —> ravita
ravinto —> ravita
ravintojärjestys —> dieetti
ravintola —> ravita
ravistaa -» rappio
ravistua —» rappio
regimentti 'hallinto' —> rykmentti
rehellisyys —> rehellinen
rehti —» rehellinen
reidut 'kapineet' —> reilu
reilaan —» reilassa
reitti -* raide, raitti
reivi —» reivata
reklaami —> mainos
rekryytti —» rekrytoida
remmi —» remeli
remu —> riemu
repale —> rääpäle
repeillä —> repiä
repeytyä —»repiä
repo —> kettu
reputtaa ~> reput
reteli 'rehuhäkki' ^ ritilä
retiisi -^ retikka, räätikkä
retikka^räätikkä
retki-»löytöretki
retusoida —> tussi
revetä —» repiä
revähtää —> repiä
reväisin 'taudinnimi' —> repiä
reväistä —> repiä
rieha —» riehua
riehakas —> riehua
riehakka —> riehua
riekkohaukka —» piekana
riekkolatvasiipi —>• piekana
riekkua —> riekko
riemuisa —» riemu
riemuita —> riemu
riepu —> rukka
riesa —> riehua
rieska —> nisu
riidellä —» riita
riikki —> valtio
riippa —> riippua
riistää -» riista, ryövätä
riisua -^ riistää
riitainen —> riita
riite 'ohut jääkuori' —> riittää
riiviö —> riivata
rikastua —> rikas
rikeneen 'pian, nopeasti' —» rientää
rikka —> rikkoa
rikkaus —> rikas
rikkoa —» 2 rikki 'hajalla', rikos
rikollinen —> rikos
rinnalla -> rinta
rinnan —» rinta
rinta —>• rinne
rintalappu —> lappu
ripeys —> ripeä, urheilu
ripeä —» rivakka
ripittää -» rippi
ripsu 'hapsu, rimpsu' —> ripsi
ripsuttaa 'räpsyttää' —» ripsi
risahtaa —► risa, risu
risainen —> risa
risti — pappi, pätkä, rasti, ristiä
risuinen —> risu
riuttahyypiö 'huuhkaja' —> riutta
rohjeta -» rohkea
rohto —> ruoho
1610

rohtua —» rohto, ryhtyä
rohtuma —> rohto
roikka —> troikka
roikkua —> roikka
roina —> roisto
roj—» roisto
rojo 'lanta, hyödytön ihminen' —> roisto
roju —> raja, roisto
rokka —> rokko
romaani —> romanssi
rompe —» kamppeet
romu —> kamppeet, raja
ronklata —> ronkeli
Rooma —> romaani
roosinkrantsi 'rukousnauha' —» kranssi
ropista —» ropo, rove
ropotti 'työ' —> robotti
rosmo —» rosvo
rosvota —> rosvo
rottakoira -*terrieri
rotu —> sukupuoli
rouskaa —> rousku
rouskahtaa —> rousku, rystynen
rousku —» rystynen
rouskua —> rousku, rystynen
rouskuttaa —> rousku
rubriikki —» otsikko
ruho —» ryhä
ruhtinaallinen -» ruhtinas
ruhtinatar —» ruhtinas
ruisrääkkä —» ruis, rääkkä
rukkanen —> rukka
ruko 'kuivattavaksi koottu heinäkasa'
—»ruuhka
rukous —> rukoilla
rullata —> rulla
rummuttaa —> rumpu
rumpali -» rumpu
rumpunen —»tamburiini
runoilla —> runo
runsaus -> runsas
runta —> runsas
runti —> runsas
runtta —> runsas
ruode vesikaton aluslaudoitus' —> ruoto
ruoho —»rohto
ruoka —> ruokkia
ruokajärjestys —> dieetti
ruokavalio -» dieetti
ruokko 'huolenpito' —> ruoka, ruokkia
ruokoton —> ruoka
ruo'onpäristäjä 'pelikaani, kaulushaikara'
—> päristä
ruopia -» ruopata
ruoppa 'muta' -» ruopata
ruoppainen 'mutainen' —> ruopata
ruoppi 'kuoppa' —> ruopata
ruoppia -» ruopata
ruoti —> ruoto
ruotia —> ruoto
rupeutuminen —> ruveta
rupi —> ruveta
rupia ^^ ropo
rupinen —> rupi
rusikka 'nyrkki' -^ rusikoida
ruskea —> rusakko, ruska
russakka —> rusakko, torakka
rusti varustus' —> rustata
rustinki -» rustata
rusto —> rystynen
ruudullinen —» ruutu
ruukki —> tehdas
ruumiillinen —> ruumis
ruumis —> keho
ruuvata —> ruuvi
ruuvivintturi —> tunkki
ryhdätä 'pitää huolta, hoitaa' —» ryhti
ryhelmä 'ihottuma, rupi' -» ryhtyä
ryhmy -» ryhmä
ryhmä ^^ ryhtyä
ryhtymä 'ihottuma, rupi' —> ryhtyä
ryhä —> ryhmä, ryhtyä
ryntäys —> sokki
rypistää —» ryppy
ryppyinen —> ryppy
rysmä —> ryhmä
ryssä —> Ruotsi
rysty —>• rusto, rystynen
1611

rytistä —> ryti, rytö
rytäkkä —»ryti
ryväs -» rypäle
ryyhelmä 'ihottuma, rupi' -> ryhtyä
ryyppy —» snapsi
ryökäistä -> röyhtäistä
ryöppy —> ryöpytä
ryöpytys —> ryöpytä
ryöpätä —» ryöpytä
ryöstää —» ryövätä
ryöväri —» ryövätä
rähinä —» rähistä
rähjätä —» rähistä
rähni —» tikka
rähähtää —> rähistä
rähäkkä —» rähistä
räikkä 'kovaääninen päristin' —» räikeä
räikätä 'äännellä häiritsevän kovaa'
-> räikeä
räikää 'äännellä häiritsevän kovaa'
-» räikeä
räiske —> räiskäle
räiskiä —> räiskäle
räiskyä —» räiskäle
räiskähtää —» räiskäle
räiskää —» räiskäle
räkäinen —> räkä
räkätä 'muokata nahkaa' —> rääkätä
rapista —> räpylä
räpyttää —> räpylä
räpähtää —> räpylä
räpättää —> räpylä
räyskiä —» räyskä
räyskyttää —> räyskä
räyskyä -» räyskä
rääkyä -^ rääkkä, rääkätä
rääsy -^ rukka
räätikkä-^retikka
röh ^röhkiä
röhinä-> röhkiä
röhistä -> röhkiä
röhiä-H> röhkiä
röhkyä^ röhkiä
rohkaista ^röhkiä
röhkärutto —> influenssa
röhähtää -> röhkiä
rokki -► rökittää
rökämä 'ihottuma, roso' —► rokko
römistä —> römeä
rönsytä —► rönsy
rösselö 'Lapin jätkien keitos' —> sörsseli
rötö —> tilhi
röyhdellä —> röyhtäistä
röyheä —» röyhkeä
röyhistellä —> röyhkeä
röyhistää —> röyhkeä
röyhkiä —> röyhtäistä
röyhkäistä —» röyhtäistä
röyhtäyttää —> röyhtäistä
röyhytä savuta, röyhtäistä' —> höyry
röyhätä —» röyhtäistä
röyhätä 'ylpeillä, pöyhkeillä' —> röyhkeä
röystättää —» röyhtäistä
saada —> saakka, saalis, saapua, saattaa
saahi —» Sakki
§aahi —> §akki
saakeli —> saamari
saakkuna satu, tarina' -> saaga
saako 'tyhjänpäiväinen juttu' —> saaga
saakutti —>• saamari
Saali —> saali
saalistaa —> saalis
saalistua 'kypsyä' —> saalis
saamaton —> saada
saamelainen —> saame
saapua -^ saada
saari —> saartaa
saarnastuoli —»tuoli
saarva —> saukko
saasta -> saaste
saastainen —> saasta
saastaisuus -> saasta
saastaton —>- saasta
saastua —» saasta
saastumaton -> saasta
saastuttaa —> saasta
saatana —> saakeli, saamari
1612

saateri —> saamari
saattaa —> saada
saattaja —> saada
saavuttaa —> saada, saapua
sadake —> prosentti
sadalta —> prosentti
sadananto —> prosentti
sadannes —> prosentti
sadansaanti —> prosentti
sadattaa -» sadatella
sadatus —> sadatella
saeta —> sakea
sahapukki —» pukki
sahata —> saha
sahra 'hankoaura' —» haara
sahrami —> krookus
sairaala —> sairas
sairastaa —» sairas
sairaus —» sairas
saituri —» saita
saituus —> saita
saivar 'täin muna* —> saivarrella
saivartaa —> saivarrella
sakasti —» sakaristo
sakea —» saeta, sakka
sakka —» sakea
sakki —» Sakki
sakkimatti —> matti
sakottaa —> sakko
saksanhaapa —» poppeli
saksansimpukka —> osteri
saksanvarpunen —» kottarainen
saksilainen —» sakset
sala—> salama
salamoida —» salama
saleva —> salskea
salkki —> salskea
salonki —> saluuna
> SOOSl
salvata —> salpa
samea -^ sammua
sammal —> sammaltaa
sammalkieli —> sammaltaa
sammalkielinen —► sammaltaa
sammas 'pylväs' --» sammakko, sammio
sammas suutauti' -» sammakko
sammuttaa —>- sammua
samperi -» saamari
Sampo -^ sammakko, sammio
Sampoo —> sampoo
sana -^ sananjalka, saniainen, sanoa
sananjalka —> saniainen
sanasto —> sana
sanella -^ sana
sangen -^ sankka
sanka —> sanko
sankea —> sankka
sankka —> sangen, synkkä
santsaa —> santsi
santsata —> santsi
saota —> sakea
sapa 'häntä' —> saukko
sarastus —> sarastaa
sardelli -» sardiini
Sardinia —>- sardiini
sarka —> sarake
sarkofagi —> sarkasmi
sarvi —> sarvijaakko
sata —> satiainen
sataa -^ sadatella, sade, sadin, satama,
sato, satu
sataikka —> markka
Satakunta —»kunta
sateenkaarikalvo —> iiris
satoinen —» sato
satoisa —> sato
satsi —> satsata
sattua —> satuttaa
satu -» faabeli
satula —> hevonen
satuloida —> satula
satyyri —> satiiri
sauhuta —> sauhu
sauhutella -» sauhu
sauhuttaa —>- sauhu
savenkarvainen —> karva, punainen
savi —> Savo
Savilahti —» Savo
1613

savinen —> savi
savu —► sauhu, savuke
se -> hän, moittia, muukalainen, ne,
sekä, silloin, silti, sitten
seassa —> seka
seesami —> seesam
seestyä —> sees
sei —» seiti
seikkailla —> seikka
seireeni —» 1 sireeni 'äänimerkinantolaite'
seiso! —» seis
seistä —» seis
seitti -> seitikki
sekaan —> seka
sekaannus —> seka
sekaantua —»seka
sekki —> sekki
sekoittaa —> seka
sekä —> se
selailla —» selata
selittää -»selkeä
seljetä —> selkeä
selkata sotkea, sekoittaa' —> selkkaus
selkeä -h> selittää, selvä, sirkeä
seikka sekasorto' —» selkkaus
selkkaus —> selata
selkäpii —» 2 pii 'hammas, piikki'
selkäranka —» ranka
sellainen —> laji
selli —» kellari
semmoinen —» moittia, sellainen
senelkinen —> sellainen
sen kaltainen —» sellainen
sen moinen —> sellainen
sen muotoinen -» sellainen
seota -» seka
sepelkaula -» seppele
sepelkyyhky —> seppele
sepelrastas —> seppele
sepä 'kaula' —> sepalus
setä -» serkku
Seulaset -» seula
seuloa —> seula
seuraaja —» seura
seurakunta —> kunta, kunto
seurata —> seura
seuraus —> seura
seurue —> seura
seuruus -» puolue, seura
shekki —> sekki
shokki —> sokki
shortsit —> sortsit
Sialkot —> saali
siellä —> se
siemata —> siemaista
siemaus —» siemaista
siemi —> siemaista
sietää —»tietää
siira —> siristää
siirallaan —> siristää
siirottaa —» siristää
siis —> se
siittä —> sitten
siittää -* sikermä
siitä 'lisääntyä' —► siittää, sikermä, sikiö
siiva 'vauhti- tai hihnapyörä' —> siivu
siivo —> siivota
sija —>■ tyyssija
sikerö —> sikermä
sikeä-asuttaa
sikiö-^siittää
sikko sisar' —> ukko
siksi —> se
sikuri sikopaimen' —> sika
sikäläinen -^ muka, muukalainen, taka-
silakka —> silli
siiat —> hevonen
sileä -> silava, silkka, silpoa, sirkeä
silinteri -> sylinteri
silitellä-> sileä
silittää -» sileä
silja —> persilja
silkka -^ silava
silkko 'pelkistä petäjäjauhoista tehty leipä'
^silkka
sillä —» se, silloin
silmikko —> silmu
silmy ^> solu
1614

silmä —> silmu
silmäpako —» 2 pako 'repeämä'
silpa 'liuska' -» silpoa
silpoa —» silppu
silputa —» silppu
siltavouti —» vouti
simppu —» simputtaa
simpukka —> raakku
singahtaa —> singota
sinikyyhky —> uuttu
sinko —» radio, singota
sinkoilla —> singota
sinne —» se, tänne
sipale —> sirpale
sirahtaa -» siru
sireeni -» seireeni, syreeni
siristä —> siristää, siru
sirkeä -» 2 sirkka 'kasviaiheen lehti,
alkulehti', siro
sirkku —■» 1 sirkka 'kotisirkka; hei-
näsirkka'
sirkku sisar' —» serkku, sisko
sirota —> siro, siru
sirottaa —> sirota
siru —» siro, sirpale
sisar —► eukko, serkku, sisko, ukko
sisilisko —» lisko
sisko —> eukko, ukko
siso —» sisko
sisus —> sisä-
sisä- —» sisu
sisälle —> sisä-
sisällä —> sisä-
sisässä —> sisä-
sisästä —» sisä-
sisään -» sisä-
siteerata —> sitaatti
siten —» sitten
sitra —> kitara
sitta 'uloste' -> sittiäinen
sittapörriäinen —> sittiäinen
sittapörrö —> sittiäinen
siukku —> eukko, sisko
siunaus -» siunata
sivakka —»sompa
sivaltaa —> sivellä
sivellin -» sivellä
siveä —>• sivistää
sivistys -> sivistää
sivistyä -> sivistää
sivu -» sivaltaa
skanneri —> skannata
soh- —>• sohjo
sohista -^ sohia, sohjo
sohlata -> sählätä
soi—> sointu, soittaa
soida -^ soimata
soikea —> soikko
soimaus —> soimata
sointi —» sointu
sointua —» sointu
soitella —» soimata
soittaa -^ soida, soihtu, soimata
soitto —» soittaa
soittopidot —» konsertti
sojo—> soikko, sojottaa
soka 'lika, rikka' —» sokea
sokea —> sokkelo
Sokeerata —> sokeerata
sokelo —> labyrintti
sokkalinna —»labyrintti, sokkelo
sokkelo -^ labyrintti
Sokki —» sokki
sokko -> sokkelo
sola —> solu
solakka —> salskea
solata —> solkata
solea —» salskea, solakka
solista —» solkata
solittaa —> solkata
soikea —» solakka
solkeva —» solakka
solki —> solakka, solisluu
solkka 'lika; takelteleva puhe —» solkata
solkku 'lika; takelteleva puhe —>• solkata
solmia —»solmio
solmu -» solmio
solottaa —> solkata
1615

solua —> soluttaa
soluke —> solu
solukka —» solu
soiva- 'vino asento* —» solvata
solvaista —» solvata, tölväistä
solvallaan 'vinossa, kierossa' —> solvata
solvata —> tölväistä
solvaus —> solvata
soivia —» solvata
sonnus 'helma, ylös kääritty lieve' —» son-
nustaa
sontiainen —> sittiäinen, sonta
sontu 'turkisnahan sisäpuoli' —» sonnus-
taa
soopa —> suopa
soopeli —> sopuli
sopa 'paita' —> sopia
sopea —> sovelias, soveltaa
sopeelleen sopivaan aikaan' —> sovelias
sopeillaan 'paikoillaan' -» sovelias
sopertaa —> sopottaa
sopia —> sovelias, soveltaa, sovittaa
sopottaa —» sopertaa, söpö
soppi —> soukka
sopukka -» soukka
sopuli —> soopeli
sorea —> sorja, suora
sorkea -» sirkeä
sorkkia —» sorkka
sormus —> sormi
sortaa —> sortua
sortaja —> sortaa
sorto —» sortaa
sorvari —> sorvi
sorvata —> sorvi
sosia(a)li -> sosiaalinen
sotaväki —> väki
sotia —>• sota
sotisopa —> sopia
sotta —» sotata
souvari satamatyöläinen, jätkä' —> souvi
souvata —> souvi
sovelias —> soveltaa
soveltua —> soveltaa
sovinto —> sopia
sovitus —> sovittaa
spektaakkeli -^ speksi
sportti —> urheilu
standaari 'ratsuväen lippu' —> standardi
startata —> startti
stereofoninen —» stereo
studeeravainen —> opiskelija
studentti —» ylioppilas
studeravainen —> opiskelija
stundi 'pieni hetki' —» tunti
subjektiivinen —► objekti
sudenkorento —» korento
sudenpapu —»lupiini
suhahtaa -» suhista
suhdallinen —> suhde
suhdaton —> suhde
suhta —> suhde
suihkaista -» suihku
suihkata —> suihku
suihkuta —> suihku
suikale -> suippo
suikea 'pitkänomainen, soikea' ~> suikale,
suippo
suikka 'pitkänomainen, soikea' -> suikale
suikko 'pehmeä, mukautuva' -» suikale
suinkin —> suinkaan
suistua -* suistaa
suitsu savu' —> suitsuke
suitsute —> suitsuke
suitsuttaa —> suitsuke
suitsutus —> suitsuke
sujua —> suikale, suistaa
sujuttaa 'taivuttaa' —» sujua
sukeutua —» suku
sukia —» suka
sukkela ^vikkelä
sukkeluus —» politiikka
sukki 'kelmi, viekas ihminen' —> sukkela
suku —> seksi, suinkaan, sukupuoli
sukupuoli —> seksi
sula —> sulhanen, suloinen
sulaa —» sula
sulka —> tuuli
1616

sulku —> sulkea
sulo -» suloinen
sulosanainen —> suloinen
sumu -> sumea
sumuinen —> sumu
suo -» suodattaa, Suomi, suomuurain,
suopursu
suoda —» Suomi, suopea, suosia, suos-
tua, suotta, suotuisa, suvaita
suodatin —> suodattaa
suokurppa —> kurppa
suoli —> suoltaa
suoma- —> Häme
suomalainen —> Suomi
suomensupi supikoira* —> supi
Suomenvesi —> Suomi
Suomi —> varsinainen
suomo —> markka
suomu —» Suomi, suomia
suomus —> suomu
suoni —» sykkiä
suopa —» soopa
suora —> sorja, suorittaa, suortuva
suosi —> suosia
suosio —> suosia
suotaa —> suodattaa
suottailla 'tehdä huvin vuoksi, pilailla'
—> suotta
suotua 'tulla suopeaksi' —> suotuisa
suotuinen —> suotuisa
supiainen 'päästäinen' —» supi
supista —»supattaa
suppea —> supi, suppilo
sur—> surista
surahtaa —» surista
suristaa —» surista
surku —» surkastua, surkea, surra, suru
surma —» kuolema, surra
surmata —> surma
surra —» surkastua, surma, suru
surullinen —> suru
surumantteli —> mantteli
sus siunakkoon! —> Jeesus
sutari 'maalari' —> sutata
sutia -» suti
sutka 'kiero, ovela' —>• sukkela
sutki 'veijari; neuvokas' —> sukkela
suu —> suistaa, suitset, suivaantua,
suudella, suuttua
suudelma —» suudella
suunnaton —> yletön
suunta -^ suunnitella, tendenssi
suupaltti —»ylenpalttinen
suurelma —> matematiikka
suuretiede —> matematiikka
suuri —>• suurimo, suurus
suurimo —> suurus
suurus —» aamu
suuruspullo ^> pullo
suuruusoppi -> matematiikka
suvi —> kesä
sydän -> sykkiä
syhyä —> syyhyttää
syksy —> syys
sylinteri —»silinteri
sylkeä —> sylki
sympatia —> sympaattinen
synkeä —> synkkä
syntinen —> synti
syntipukki —» pukki
syntymämerkki —» 2 luomi 'ihomerkki,
syntymämerkki'
syreeni —> 2 sireeni syreeni'
systeemi —»järjestelmä
sysäys —> sokki, sysätä
syteä 'iskeä rivakasti' —» syttyä
syvä —»suvanto
syväjäädyttää —> pakastaa
syy —> syyttää, syytää
syyhy—> syyhyttää
syyskuu —> syys
syytös —> syyttää
syödä —> epä-, seimi, syöksyä, syöpyä,
syöpä, syöstä, syöttää
syöksyä -> syöstä
syömäsimpukka —> osteri
syöpä —> epä-
syöstä^ syöksyä
1617

syötti —> syöttää
syöttä 'morsian, vaimo, rakas ystävä'
—> söötti
syötä 'morsian, vaimo, rakas ystävä'
—» söötti
syövä —> epä-
säde —» säteillä
säen 'kipinä, hiukkanen' —> säkenöidä
säestää-* säe
sähinä —» sähistä
sähkön sähke
sähköjohto —> johtaa
sähkösanoma —» sähke
sähly ^sählätä
sähähtää —> sähkö
säihkyellä säkenöidä' —» säihkyä
säikyttää —» säikkyä
säikähtää-»säikkyä
sake- -> säkenöidä
sakene 'kipinä, hiukkanen' —> säkenöidä
säkenöidä -» sähkö
säkiä —> monni
säle -> säilä, sälä
säliä 'halkoa' —» säle
säly 'tavara' -» sälyttää, sälä
sälähtää 'helähtää rikki' -> säle
sälö 'puun pirstale' —> säle, sälä
sänki —> sänky
säntilleen -» säntillinen
säntti 'järjestys' —* säntillinen
säpäle —> sirpale
sär- -» särkkä, särmä
särinä —> säristä
särkeä -> särkkä, särmä, särö
särky —» reuma
särmikäs —> prisma
särmiö —> prisma
särmä —> särkkä
särä 'paistokaukalo' —>• säristä
särö -^ särkkä, särmä
säteillä -^ radio
säteisradio —» radio
sätiö —>> radio
sätkytellä -> sätkiä
sävel —» sävy
säveä —> sävy
sävy —> sävel, säyseä
sävyisä —> sävy, säyseä
säväyttää —> sävähtää
säyne —> säynävä
säynäs —> säynävä
sää säie -> säestää, säällinen, sääntö,
säästää, säätää, säie
sääliä —» sääli
säällinen -» säätää
säännöllinen —> normaali
säännös —> sääntö
sääntö -+ ohjelma, säätää
säärin ääri
säärys —> sääri
säätää ^sääntö, sääty
söhlätä-> sählätä
söpöttää —> söpö
söötti^ söpö
söötä 'morsian, vaimo, rakas ystävä'
-> söötti
taa 'taakse' —> taka-
taa- (pronominivartalo) -^ taannoin,
tämä
taala -* dollari
taankaltainen 'tällainen' —» tämä
taannoin -^ tämä
taapata —»taapertaa
taapero —»taapertaa
taaputtaa —> taapertaa
taata -^ takuu
tae —> 2 taata 'olla takeena'
tahallaan —> tahansa
tahdas —> tahna
tahi —> tai
tahikka —> tai
tahko -^ taho, tähkä
tahma -^ tahna
tahmainen —> tahma
tahmea —> tahma
tahna —> tahma
tahnakka 'löysä, pehmeä' —> tahna
1618

tahnea —> tahna
tahrata —> tahra
tahrautua —> tahra
tahria —»tahra
tahti —»tahdikas
tahto —> tahansa, tahtoa
tahtoa —> tahansa, tai
tahtonsa —> tahansa
taidekeinollinen —> tekniikka
taidetempullinen —> tekniikka
taidokas —» tekniikka
taidollinen —> tekniikka
taidonmukainen —» tekniikka
taikinainen —» pastilli
taikka —> tai
taikoa —> taika
taikuri —>taika
taikuus —■» magia, taika
taima 'katon päätykolmion alahirsi'
-»taimen
taimi —> taimen
taipua —> taimi, taintua, taipale, taipu-
mus, taitaa, taittaa, taive, toivoa
taipumus —> tendenssi
taistaa —> taistella
taistelemus —> taistella
taistelmus —> taistella
taistelo -»taistella
taistelu —> taistella
taistelus —> taistella
taisto —» taistella
Taisto -> taistella
taitaa -»taide
taiteellinen —> tekniikka
taito —> taitaa
taitoilu —> urheilu
taitos —> taittaa
taittaa —» taipale, taitaa
taivaallinen —> taivas
taivaankaari —> kaari
taivahinen —»taivas
taival —»taipale
taivaltaa -> taipale
taivasalla —> taivas
taivuttaa —»taipua
taju —> taitaa
tajuta —> taju
taka—> taantua, taas, taistella, takia,
tausta, tautta
takaa —> taka-
takana —> taka-
takapakki —> 2 pakki 'kulkuneuvon
peruuttaminen, meno taaksepäin'
takaraivo —> raivo
takaus —> 2 taata 'olla takeena', takuu
takertaa —> takertua
takertua —> taistella, takellella, takku
takistella 'painia' —> taistella
takistua 'tarttua kiinni, takertua' —> takel-
lella
taksametri —> taksi
taksi —> taksa
taksvärkki —> värkki
takuu —> 2 taata 'olla takeena'
talas 'katos, lava' -» talo
tallella-^tallettaa
tallelle -> tallettaa
tallessa —> tallettaa
taloudellinen -»talo
talous —»talo
talteen —> tallettaa
talttumaton —> talttua
taltuttaa —> talttua
taluttaa —>• talttua
tamea 'vahva, paksu' —> tamine
Tammer- —»Tampere
Tammerkoski -^ Tampere
tammi —> tammikuu
tammi 'pyörän akseli, napa' -> tammikuu
tana- -^ tanhu
tanaan -»tanhu
tanassa —»tanhu
tanhua 'piha' —> tanhu
tankea 'jäykkä' —> tanhu, 1 tankata
'puhua tai lukea takellellen'
tankki —> 2 tankata 'täyttää säiliö'
tankuttaa —> 1 tankata 'puhua tai lukea
takellellen'
1619

Tanmarkki —> Tanska, tanska
tanner —»tunturi
tanskalainen —> Tanska, tanska
Tanskanen —> Tanska, tanska
tanssia —»tanssi
tapa —> tapaturma, tavallinen, 1 tavata
'kohdata; osua; saada kiinni', yleinen
tapahtuma —> tapahtua
tapata 'hävittää' —> tappio
tapaturma —> turma
tapaturmainen -»tapaturma
tapelli —>taulukko
tappaa —> tapella, tappura, taputtaa
taputella —»taputtaa
taputus -»taputtaa
tarina —> faabeli, taru
tarinoida —> tarina
täristä 'tarinoida' —> taru
tarjo —> tarjota
tarjolla —> tarjota
tarjona —» tarjota
tarkastaa —>• tarkistaa
tarkastella —> tarkastaa
tarkea 'halukas, kärkäs; kiire' —»tarjeta,
tarkka, tärkeä
tarkistus -» tarkistaa
tarkka —> tarkastaa, tarkistaa, tarkoittaa
tarkoitus —> tarkoittaa, tendenssi
tarmokas —» tarmo
tarrata —» tarra, tarttua
tarrautua —» tarra
tarttua —> tarra
taru —> faabeli
tarvita —» tarve
tasa —> tasanko, taso, tasoittaa
tasanne —» tasanko, taso
tasannes —> taso
tasapintamitanto —> geometria
tassata 'tassuttaa' —> tassu
tassuttaa —> tassu
tataari —»tattari
tattari —>• romani
tattarnisu 'hirssi' —» tattari
taulu -^ taulukko
tauota ^^ tauko
tavallinen —> normaali, yleinen
tavata -» tapa, tapahtua, tapailla,
tapaus, tavoite, tavu
tavoittaa —> tavoite
te -> teititellä
teentä -^ teennäinen
tehdas -» savotta, teho
tehdä -^ teennäinen, teeskennellä,
tehdas, tehtävä, teollisuus, teos
tehoisa —> teho
tehokas -^ teho
tehota —> teho
tehoton -^ teho
tehto —> teho
tehtävä -> tehdä
teili 'paalu, mestausväline' —> teilata
teipata —»teippi
tekeminen —> tuottaa
tekijä —>• subjekti, tehdä
tekimö —> tehdas
teknillinen —> tekniikka
teko —» tehdä, teollisuus, teos
tekohuone —»tehdas
tekokartano —»tehdas
tekonen —»tepponen
tela —» teline, teloittaa
telakka —>• tela
telata surmata' —> teloittaa
telefoni —> puhelin
telki 'oven salpa' —> teljetä
telia 'morsiuskatos' —> teltta
teili —> teline
tellinki -^ teline, tällätä
telmata —»telmiä
teloa —»teloittaa
telta 'morsiuskatos' —> teltta
temmata —»temppu
tempaista —»temppu
tempaus —» temmata, temppu
temppu —> tepponen
tenhota —»tenho
teollinen —» käytännöllinen, teollisuus
tepastaa —> tepastella
1620

tepata —> tepastella
teppailla —►tepastella
teputtaa —> tepastella
terrorismi —> terrori
terroristi -»terrori
terska -»terho
terva —»terve
terve —»terveiset
terveisiä —»terveiset
terveys —> terveiset
terä —» terho, terttu, teräs
teurastaa —> teuras
tevana 'hirvilehmä' —» tenava
tie -> tietää
tiedehuone —> yliopisto
tiedo(i)tsema —> filosofia
tien ohella t. ohilla —> tienoo
tien ohessa t. ohissa -» tienoo
tienohilla —»tienoo
tienoilla —> tienoo
tienoissa —> tienoo
tieteellinen —> tiede
tietehistö —> yliopisto
tieto —» tietää
tietous —»filosofia
tietoviisaus —> filosofia
tietää —> tiede
tihku —> tihkua, tihuttaa
tihkuttaa —»tihuttaa
tiimakello —» kello
tiirata —> tiirailla
tiiro—> tiirailla
tiirottaa —> tiirailla
tiiviisti —»tiivis
tiivis —» tiuha, tiukka, tivata
tiivistellä —> tiivis
tiivistyä —»tiivis
tiiviys —> tiivis
tika—> tikkaat
tikapuut —> tikkaat
tikas -^ tikapuut, tikkaat
tikata Jkutoa puikoilla* —> tikkari
tikka 'talvitien merkiksi pystyyn pistetty
oksa' —»tikata
tikkukaramelli —> tikkari
tila -^ lämpötila, tilaisuus, tilanne,
tilata, tili
tilasto —> tila
tilkitä-»tilkku
tilkku -^ tilkitä
tinka —»tingata
tinki 'päivätyö; kitsas' —» tingata
tinkiä —> tingata
tintti —> snapsi
tipahtaa —»tippa
tippua —> tippa
tiristää —> siristää
tirskuna —> tirskua
tisma—> tismalleen
tiuha —»tiukka
tiukka —> piukka, tivata, tiuku
tiukuttaa sirkuttaa; tippua' —> tiukkua,
tiuku
tiuskaista —»tiuskia
tiuskia -^ tuisku
todistaa -^ tosi
todistaja —> todistaa
todistus —>• todistaa
toe 'pato' —» toeta
toh—> tuohtua
tohista —»tuohtua
tohkeissaan —> tuohtua
toikkaroida —>- yksitoikkoinen
toikottaa sojottaa' —» yksitoikkoinen
toimelias -> käytännöllinen
toimenpide -»toimi
toimi —» tointua, toipua
toimia —^ toimi
toimikunta —> komitea
toimittaa —> toimi
toimittaja —»toimi
toimitus —> toimi
toimituskunta —> komitea
toinen —> ensi
toitatella soittaa torvea' -» toitottaa
toitotus —> toitottaa
toittaa 'huutaa, parkua' -» toitottaa
toivo —> toivoa
1621

Toivo —> toivoa
Toivottu —» toivoa
tojottaa sojottaa' —> yksitoikkoinen
tokata 'pistää, tuikata' —> tokaista
toki —>tokko
tokko —» toki
tölkki suola-astia' -> tölkki
tolia-> tölli
tollikko -> tölli
tollo —> tolvana
tomahtaa —» tomera, tomu
tongit —» hohtimet
tontti —> tonttu
toonata 'työkennellä hitaasti ja taitamatto-
masti' —> tunari
topparoikka 'rautateitä rakentava työpo-
rukka' —> roikka
topra 'pystyvä, taitava' —> topakka
tora —» torjua, torua
tori —» turku, Turku
tormata 'myrskytä; rynnätä' —> törmätä
toro 'myllyn suppilo, savipiippu' —> tora-
hammas
torppari —»torppa
tosi —> todistaa, totella, totinen, tottua
tosine —> historia
totisesti —> totinen
tottelematon —»totella
tottelevainen —> totella
tottua —> totella
totuttaa —»tottua
totuus —> tosi
touko —» kevät
toukomettinen —> uuttu
toutain —► karppi
toveri —» kaveri
traditio —» perinne
trallallaa —> rallattaa
trallattaa —> rallattaa
tralli 'irrallinen säleikkö' —> 1 ralli 'ritilä'
tralli 'laulu' —> rallattaa
trappu —> aste
tratti suppilo' —> ratti
trokari —> trokata
troolata —»trooli
tuhahdella —» tuhahtaa
tuhina ^^ tuhahtaa
tuhista —> tuhahtaa
tuhkuri —> vesikko
tuhlaajapoika —> tuhlata
tuhma —»tyhmä
tuhota —> tuho
tuhoutua —> tuho
tuikahtaa —»tuikkia
tuikea —> tuiki
tuikkailla —> tuikkia
tuikkia —»tuikata
tuima —^ tuikea
tuiska 'äksy, äkkipikainen' —» tuisku
tuiskia —>• tuisku
tukahtua -^ tukehtua, tukkia, typpi
tukea —> tukeva
tukehtua —» tukala, tukkia
Tukholma —> holma
tuki —> tukea, tukeva
tukita —> tukkia
tukkia —>» tukala, tukehtua, tukko
Tukkiholma —» holma
Tukkisaari —» holma
tukku —> tukkukauppias
tukkukauppa -»tukkukauppias
tuko —> typpi
tulevaisuus -»tulla
tuli -»tuleentua, tulus
tulikivi —> 1 rikki 'keltainen epämetalli-
nen alkuaine'
tulikonna —> salamanteri
tulipallo —» meteori
tuliräppänä —> kraatteri
tulitikku -»tikku
tuikuta 'mutista, jupista' -» tuikku
tuikuttaa 'mutista, jupista' -» tuikku
tulla -»tuleentua, tulva
tullata -> tulli
tumea —> tumma
tunaroida -»tunari
tunata 'työkennellä hitaasti ja taitamatto-
masti' —> tunari
1622

tunkio —> vaurio
tunkraffi —> tunkki
tunkrafti —» tunkki
tunkrahvi —> tunkki
tunnettava —» tuttava
tunnettu —»tuttu
tunnus —> tunnustaa
tuntea —» tunne, tunnistaa, tunnustaa,
tuta, tuttava, tuttu
tuntikello -> kello
tuo —» ensi, nuo, toinen, tuokio
tuoda —> toimi, tuoksua, tuottaa
tuoh—> tuohtua
tuohakka 'kiire, touhu' —> tuohtua
tuohi —» tuohus
tuohkeissaan 'kiihtyneenä' —> tuohtua
tuohottaa 'huohottaa' —» tuohtua
tuoksu —> tuoksua
tuomio —> tuomita
tuonne —» tänne
tuotanto —> tuottaa
tuote —> tuottaa
tuottaminen —»tuottaa
tuotto —» tuottaa
tupa —> raastupa
tupata —> tuputtaa, tuppo
tupehtua 'tukehtua, tukahtua, sammua'
—»tuppo
tupertua —>typerä
tuploida 'pelata arpapeliä' —> tupla
tuppo —» tupata
tupsuhyyppä —» hyyppä
tupsuniska —> tilhi
turhuus —> turha
turkinpippuri —» paprika
turku —> tori
turma —» tapaturma
turmella —> turma
turmio —> turma, vaurio
turmuli —> ruokki
turnajaiset —> turnaus
turnata -> turnaus
turnata 'voimistella' -> turnaus
turpea —> turvota
tuska -^ tuskin
tuta —» tuttava, tuttu
tutka- 'pää, kärki, terä' —> tutkia
tutkain 'loimilangan loppupää, teräaseen
terä' —> tutkia
tuuba —»tuubi
tuulastaa —»tuulas
tuuleentua —»tuleentua
tuulentupa —^ utopia
tuuli —> tuleentua
tuumata —> 1 tuuma ajatus, aikomus'
tuunata 'työkennellä hitaasti ja taitamat-
tomasti' —»tunari
tuuppia —>> tuupata
tuutia —»tuudittaa
tuutilulla —> tuudittaa
tuutu 'kehto' —> tuudittaa
tyhjikkö —> nolla
tyhjykkä —» nolla
tyhmä —>• tuhma
tykkiä -» sykkiä, tykyttää
tykö —»luo, tyyssija
tykömataa 'madella luo' —> mataa
tylkeä 'vastenmielinen, kolkko' —>• tyly
tyllikkä —> 1 tylli 'eräs kahlaajalintu'
tyllikurmitsa —> 1 tylli 'eräs kahlaajalintu'
tylppä —► tylsä, tyly
tylsä —> tylppä, tyly
tynki 'tukipuu, pönkkä' —> tynkä
tynnyrilintu —> tiltaltti
typehtyä 'tukehtua, sammua' —> typpi
typö tyhjä —> ypö
tyriä —>• tyrehtyä
tyrmä 'kankea, ynseä, tyly' —> tyrmistyä,
tyrmätä
tyrmäys —> tyrmätä
tyrskiä —> tyrsky
tytär -> tyttö
tyven —> syvä, tyyni
ryventyä —> tyven
tyvetä —> tyven
tyvi —> 2 juuri aivan', tykö, tynkä,
tyyssija, tyystin
tyyni —> tyven
1623

tyynni 'kokonaan' —> 2 juuri aivan',
tyystin
tyypillinen —> tyyppi
tyyris —» kallis
tyyten —» tyystin
tyytty -> töötätä
tyytyttää -> töötätä
tyytyä —> tyydyttää
työ -> työntää
työlakko —>lakko
työsi(j)a —> tehdas
työstö —»tehdas
tä- (pronominivartalo) —» tällainen,
tällöin, tämä, tänne, tänään, täällä
tähti — tähde, tähden, tähdätä, tähystää
tähtäys —»tendenssi
tähyillä —> tähystää
tähytä -> tähystää
täi -> saivarrella
täinen —»täi
täkäläinen —> muka, muukalainen, taka-
täUinki -»tellinki, täUätä
tämminki 'käräjähaaste —> stemmata
tämmätä —> stemmata
tämmöinen —> tällainen
tämä —> hän, muukalainen, nämä
tän lajinen —> tällainen
tän moinen —> tällainen
tänä päivänä -»tänään
tänäpänä —> tänään
täplikäs —> täplä
tapatti 'vuodepeitto' —> tapetti
täristä -»tärähtää
tärkeä —> tarjeta, tarkka
tärkkelys —> tärkki
tärkätä —> tärkki
tärppiä —> tärpätä
tärveltyä —> tärvellä
tärvätä —> tärvellä
tärähdys —» sokki
täsmä—> täsmentää
täsmäinen —> täsmentää
täsmälleen -»tismalleen, täsmentää
täsmällinen ^> täsmentää
täsmätä —> täsmentää
täysi -> täytyä
täysin —»täysi
täyttää —> täysi
täältä —> täällä
tök- -> tökätä
tökästä —»tökätä
töUikkä-> tölli
töllöttää —> tollo
tölvätä -»tölväistä
töm—> tömistä
tömistää —»tömistä
töniä -h> tölväistä
tönäistä —> töniä
tönätä —»töniä
töpeksiä -> töpätä
töperö 'tyhmä, taitamaton' —> töpätä
töpinä 'jyske, touhu; huoltojoukko'
-> töpöttää
töppäillä -»töpätä
töppö —> töppönen, töpö
töpö -> töppönen
törkkiä^törkätä
törky-> törkeä
törmä -^töyräs
törmillä '(uida evät) törröllään' —> törröt-
tää
törrö- -> törröttää
törö 'töykeä' -»törröttää
töyhtöhyyppä —> hyyppä
töykkiä -> töykeä
töykätä 'tyrkätä; tuntua vastenmieliseltä'
—>töykeä
töyry —> töyräs
töytäistä-^tölväistä
tööt -> töötätä
töötti -> töötätä
udella -^ etsiä, urkkia, utelias
ugri- —> Unkari
ugrilainen —> Unkari
uha- -» uhkua
uhata —» uhka, uho
uhkailla -» uhka
1624

uhkeimmasti -» uhkea
uhku 'jään päällä oleva sohjo tai hyhmä'
—> uhkua
uhkua —> uhka, uhkea
uhmata —> uhma
uho -h» uhkua
uhota —> uhma
uhotella —> uho
uhrata —» uhri
ui —> uikku, uikuttaa
uida —> soluttaa, uistin, ujuttaa
uijui —> uikuttaa
uikuttaa —» uikku
uinahtaa —> uinua
uinailla -> uinua
uiskennella —> uida
uistaa —> uistin
uistella —> uistin
uittaa —> ujuttaa
ujea suippo, terävä, ohut' —» ujo
ujoilla —> ujo
ujostella —> ujo
ujua 'uida, kulkeutua, ajautua' —> ujuttaa
ujuttaa —> soluttaa
ukko —> eukko, ukkonen
ukonvaaja salama' —» vaaja
ukonvakat 'hedelmällisyysjuhla' —> vakka
ulahtaa —> ulista
ulina —> ulista
uljailla —■» uljas
uljastella —» uljas
uiko—> ulappa
ulkoa —» ulko-
ulkoinen —> ulko-
ulkona —» ulko-
ulkonainen —» ulko-
ulos —> edes, pois, ulko-
ulosmaalaus 'kuvailu, kuvaus' —* maalata
ulottua —> ulappa, uljas, ullakko, ylettää
Ulster —> ulsteri
ummessa —> umpi-
ummetus —> umpi-
umpeen —» umpi-
umpi—> ommella, ummehtua,
ummikko, ympäri
umpinainen -» umpi-
umpisuomalainen —> ummikko
uneksia —> uni
uneksua —> uni
unelias —> uni
uneton —> uni
uni —> unohtaa, untuva
unikeko —> rotta
unikko —> valmu
unikukka —» unikko
unimyrkky —>• oopiumi
uninen -* uni
unisuus -^ uni
univesi ^^ oopiumi
unohtua -^ unohtaa
untua 'väsyä, nukahtaa' —> untuva
upokas —> kalossi
upottaa —> upota
upo uusi —» ypö
uppo —> huppu
uppo—> ulpukka
ura —> uurtaa
urhakka —> urhea
urhea -^ urheilu
urheilla —> urheilu
urho —> urhea, urheilu
uros —» ukko, urhea
uroteko —> urheilu
urpiainen —> urpu
us (kii, kiinni!) —» usuttaa
usambaranorvokki —» saintpaulia
usein —> usea
uskalias —> uskaltaa
uskallus —» uskaltaa
usko —> uskoa
uskoa —> olettaa, uskaltaa
uskonto —» usko
uskotella —> uskoa
utelias —> udella
utelija —> udella
utuinen —> utu
1625

uu 'onkalo' -> uuma, uumen, uupua,
uuttaa, uuttu
uudelleen —» uusi
uudestaan —» uusi
uudesti -> uusi
uukko 'eläimen pesäonkalo' —> uuttu
uukku 'eläimen pesäonkalo' —> uuttu
uumen —> uuma, uupua, uuttaa
uumi 'uuma; linnun pesäkolo' —> uuma,
uumen
uupua -> uuttaa
uuras -> uuttera
uurre -» uurtaa
uusi —> uutinen
uutelo —> novelli
uuttu —> uuttaa
vaa as 'tuska, polte, vamma' —> vaaka
vaaja —> lappi, Lappi
vaakalintu 'petolintu' —» aarnikotka,
vaaka
vaaksiainen 'pitkäraajainen hyönteinen'
—» vaaksa
vaalea —» valju, valo
vaaleahko —» vaalea
vaalija —» vaalia
vaan —> vai, vain
vaarallinen —> 2 vaara 'hätä, uhka'
vaarantaa —* 2 vaara 'hätä, uhka'
vaaraton —> 2 vaara 'hätä, uhka'
vaari —» vara
vaate —» vaatturi
vaateparsi —» parsi
vaatettaa —» vaate, vaatturi
vaatetus —» vaate
vaatimaton —» vaatia
vaatimus —► vaatia
vaativa —> vaatia
vaellus -» vaeltaa
vaeltaja —> vaeltaa
vaha —> vahvero
vahingoittaa —> vahinko
vahingollinen —> vahinko
vahtia —> vahti
vahva —> vahvero
vahvasti —> vahva
vahveroinen ^> vahvero
vahveta —» vahva
vahvistaa —» vahva
vahvistua ^> vahva
vahvistus —>• vahva
vahvuus —> vahva
vai 'vaiti' —> vaieta, vaisu, vaiti
vaieta —> vaimea, vaisu, vaiti
vaihe —» vai, vaihdella, vaihtaa
vaihettaja —> vaihtaa
vaihetus -> vaihtaa
vaihetuskirja —> vekseli
vaihtaa -^ vaeltaa, vaihdella
vaikeasti —» vaikea
vaikeus —» vaikea
vaikku 'voima; varallisuus; korvan
erittämä vaha' —> vaikuttaa
vaikuttaa —> aihe, vaikka
vaikuttava —» aktiivinen
vaikutuksellinen —» aktiivinen
vaikutus —> efekti, vaikuttaa
vailla —> vain
vaille —»vailla, vain
vaillinainen —» vailla
vaillinki —» vailla
vaimea —> vaisu
vaimeta —» vaimea
vaimo —> nainen
vaimonpuoli —» seksi, sukupuoli
vain —> tahansa, vaan, vai
vainaa —» vainaja
vainio —^ ansio
vaino —> vainu, vaisto
vainolainen -> vaino
vainooja —> vaino
vainota —> vaino
vainu -» vaisto
vaisu -» vaimea
vaiva -^ vaan, vaikea, vain
vaivallinen —> vaiva
vaivalloinen —> vaiva
vaivalloisuus —>- vaiva
1626

vaivata —» vaiva
vaivio -
► vaurio
vaivoin —> vain
vaja—> vaan, vaeltaa, vai, vaihe, vailla,
vain, vaipua
vajaa —> vaja
vajaus —> vajaa
vaje —> vailla
vajeh —»vaihe, vaihtaa, vaikka
vaj ehtaa —> vaihtaa
vajeta —> vailla
vajota —> vaipua, vaja, vajaa
vajottaa —> vajota
vaka Varma, luja, hurskas* —» vaan, vakaa,
vakava, vanhurskas
vakaa —> vakava
vakainen —» vakava
vakava —» vaan, vakaa
vakiintua —> vakaa
vakinainen —> vakaa
vakio —> vakaa
vakituinen —» vakaa
vaksi —> vaha
vaksisoitto Vahasoihtu' —» vaha
vakstuuki Vähäkangas1 —» vaha
valaa —» vale, valhe, valimo, valittaa,
valua, valvoa
valakka —» vaalea
valakka 'ruuna' —» vaalea
valehdella —> vale, valhe
valehtelija —» vale, valhe
valeva —> vaalea, valju
valheellinen —> vale, valhe
valikko —> valikoida
valikoima -» valikoida
valio -> markka
valistaa —■> valaista, valo
valistua —> valistaa
valistus -» valistaa, valo
valita —> valikoida, valio
valitsija -^ valita
valittaja —> valittaa
valitus —> valittaa
valjastaa —> valjaat
valkaa laskeutua* —» valkama
valkea —» kulo, tuli, valkoinen, valo
valkiainen 'kananmunan valkuainen'
—> valkoinen
valko —> valaista, valistaa, valkoinen,
valo
valkoinen muuriainen —» termiitti
valkokangas —» elokuva
vallallansa 'irti, vapaana' —» valta
wallanpitäjä —> virka
vallinkaivaja —» pioneeri
vallita -» vallata, valtias
valloillaan —> valta
valmentaja —» valmentaa
valmis —» valmentaa, valmistua
valmistaa —> valmentaa, valmis, valmis-
tua
valmisto —> tehdas
valmistus —> tuottaa, valmistua
valmu -» unikko
valo —> valaista, valistaa
valo 'kipu, kolotus' —» valittaa
Valpuri —> vappu
valpurimessu —> vappu
valta —> vallata, vallita, valtakunta,
valtias, valtikka, valtio, valtuuttaa
valtakunta —■» kunta, kunto, valtio
valtaneuvosto —» valtioneuvosto
valtataidollisuus —> politiikka
valtataito -» politiikka
valtio —> valtioneuvosto
valtiollinen -» valtio
valtuus —> valtuuttaa
valtuusto -» valtuuttaa
valua —> valvoa
valuvaski —> pronssi
vaivanne 'itsestään syntynyt avanto'
—> valvoa
valvo Vartiovuoro' —> valvoa
valvoa —> valpas
vammainen —> vamma
vammauttaa —» vamma
vammautua —» vamma
vamppi -^ vampyyri
1627

vangisto —» vanki
vanhemmat —> vanha
vanhempi —> vanha
vankikoppi —» selli
vankila —» vanki
vannottaa —> vannoa
vantus —> vanttuut
vanuttaa —> vanua
vanuttaja —> vanua
vapahtaa —» vapaa
vapahtaja —» vapaa
vapaus -» vapaa
vapauskirja —> diplomi
vapauttaa —» vapaa
vapeet 'verkonkuivatusteline' -» vapa
vapista —> vauhko
Vappu —> vappu
vara —> varoa, varten, varustaa
varakas —> vara
varasana —> pronomini
varastaa —> varas
varata -» vara
varaton -» vara
varhain —> varhainen
väri 'kuuma' —> setsuuri
varikoinen —> setsuuri
varileipä —> setsuuri
varistaa 'kuumentaa, lämmittää' —» väri
varjelus —»varjella
varjo —» varjella
varmaan —> varma
varmasti —> varma
varpa 'lehtipuun oksa, keppi' —> varvas
varpu —» varvas
varpulainen —> varpunen
varras —> varsi
varsi —» varras, varsinainen, varten
varsin —» varsi, varsinainen
Varsinais-Suomi —» Suomi, varsinainen
varsinkin —» varsi
vartio —> vartija
vartioida —» vartija
vartoa —» varrota
varttua —> varrota
varus 'ennalta varalle hankittu tavara'
—> varustaa
varvi —> sorvi
vasa —> vuosi
vasikka —» vasa
vaski —> pronssi
vaskitsa -> vaski
vasta —> varten, vastata
vastata —> vastuu
vastaus —> vastata
vasten —> varten
vastudest —» uusi
vatja —> lappi, Lappi
vatkuli —> vatkata
vauh —> vauhko, vauhti
vauhko —> vauhti
vauras —> vaurio
vavista —> vauhko
vedellä —> vetää
vedota -^ veto
veesee —> vessa
vehne —> vihne
vehnä —> vihne
veikata -^ veikka, veikko
veikka 'veto' —> veikata
veikko —> eukko, ukko
veisto —» veistää
veistos —> veistää
veisu —> viisu
veitikka —> vekara
veitsi —>■ jousi, veistää
veiva 'paini' -» veivata
veivi 'paini; kampi' —► veivata
vekkuli —> vekara
velallinen —> velka
velhous —> magia
veli —> eukko, ukko, veikka, veikko
veljekset —> veli
veljellinen —> veli
venhe —» vene
vento 'pehmeä, upottava, taipuisa'
—> vieno
venyttää —> venyä
venyä —> vene
1628

Venäjä —> vinttikoira
venäläinen —> Venäjä
verenkarvainen —» punainen
verhota —> verho
veri —> vertyä
verkkopallo —» tennis
verkosto —»verkko
veromyntti —» myntti
verottaa —» vero
verotus —»vero
verrata —> verta
verraton —> verta
versoa —» verso
verta —» verrata
vertainen —» verta
vertainen nimikko —> adjektiivi
vertaus —» verrata
vesakko —» vesa
vesi —» vesikko, vetelä, vety
vesiklosetti —> vessa
vesiposti —> posti
vesisiemi —> siemaista
vesistö —> vesi
vesoa —» vesa
vetelys —» vetelä
vetelyys —> vetelä
vetinen —» vesi
veto —» veikata
vetäistä —> vetää
vetäytyä -» vetää
vetää —> veto
viedä —»viehättää, viekas, viemäri,
viettää
viehe -> viehättää
viehkata 'houkutella, viekoitella' —> vie-
hättää
viehkeä —»viehättää
viehtyä —» viehättää
viehtää -> viehättää
viekastella -» viekas
viekkaus —> viekas
viekoitella -» viekas
viekoittelija —> viekas
wienerleipä —> viineri
wieninleipä —» viineri
vieraantua —> vieras
vieraspito —» pitäjä
viereen —> vieri
viereinen —^ vieri
vierellä —> vieri
vieressä —> vieri
vieretyksin —> vieri
vieretysten —>- vieri
vieri —»vieras, vieriä
vierittää —> vieriä
vieroa —> vieri
vieroittaa —» vieri
viertää 'polttaa kaskea siirtämällä'
—> vieriä
vieru 'viettävä rinne' —» vieri
vietellä —> viedä
viettelijä —> viedä
viettelys —» viedä
viettää —> viedä
viha —> viheliäinen, vihollinen, vihuri
vihainen —» viha
vihaisuus —>• viha
vihanta —» viha
vihastua —> viha
vihata —> viha
viheliäinen —» virhe
vihelä 'tuleentumaton, vihanta' —> vihe-
liäinen
viheriä —> vihreä
viheriäinen —> vihreä
viherjä -> vihreä
viherä —> viheliäinen, vihreä
vihi —> vihjata
vihistä —» vihma, vihta
vihjata -» vihi
vihjaus —> vihjata
vihma —> vihta
vihmoa —> vihta
vihoittaa 'kukoistaa vihreänä' —> viha
viholainen 'muurahainen; nokkonen'
-^ viha
vihonviimeinen ^> vihdoin
vihottaa 'kukoistaa vihreänä' —> viha
1629

vihoviimeinen —» vihdoin
vihreä -» viha, viheliäinen
vihulainen 'muurahainen; nokkonen'
vii- —> viima, viime
viikari —» vekara
viilata —> viila
viileke 'kantohihna* —» 2 viini 'nuoliko-
telo'
viileä —> vilu
viillä —> viiltää, viipale
viiltää —> viipale, viiru, viiva
viime -> viipyä
viimein —> viime
viimeinen —» viime
viimeksi —» viime
viina —> 1 viini 'rypäleistä valmistettu
alkoholijuoma'
viinamarja —» rypäle
viineke 'kantohihna' —» 2 viini 'nuoliko-
telo'
viines 'kantohihna' —» 2 viini 'nuolikotelo'
viinike 'kantohihna' —> 2 viini 'nuoliko-
telo'
viinirypäle —» rypäle
viipale —» siivu
viipsiä 'vyyhdetä' —> vyyhti
viiripääsky 'tervapääsky' —» viiriäinen
viiriäispääsky 'tervapääsky' —> viiriäinen
viiru —> viiriäinen, viiva
viisastella —> viisas
viisastua —»viisas
viisaus —> viisas
viisaustiede —»filosofia
viitata —> 1 viitta 'tien tms. merkki'
viitta —>• osviitta, viitata
viivytellä —> viipyä
viivyttää —> viipyä
viivytys —> viipyä
vikevä —> vikkelä
viljalti —> vilja
viljellä —> vilja
villitys —> villi
villitä —» villi
viluinen —> vilu
vingahtaa —>• vinkua
vinguttaa —> vinkua
vintata —> vintturi
vintti Vipulaite' -» vintturi
vipata -> vipu
vippa 'nostokanki' —» vipata
vireä —» virkeä
virheellinen —> virhe
virkeys —> urheilu
virkku —» virkeä
virota —> virkeä
virsta —»kilometri
virta —» virtsa
Virumaa —> Viro
viruttaa —> virua
visa 'kova, sitkeä' —> visailu, visu
visailla —» visailu, visailu
viskin viljan viskaamisessa käytetty väline'
—> viskata
vispata —> vispilä
vissisti —> vissi
visukinttu —>• saita
vitja —» vitsa
viuh—> viuhka
viuhahtaa —> viuhka
viuhkaa —> viuhka
viuhkata —» viuhka
viuhtoa —> viuhka
viuhua —^ viuhka
vivuta —> vipu
voida —> voima, voittaa
voide —>• 1 voi 'rasva'
voidella —» 1 voi 'rasva'
voihkaa —» 2 voi 'huudahdus'
voihkata —> 2 voi 'huudahdus'
voihkia —»• 2 voi 'huudahdus'
voimakas —> voima
voimaleikki —> urheilu
voimallinen —> voima
voimaton —> voima
voimavaunu —> auto
vointi —> voida
voipa 'varakas, vauras' —» voida
1630

voipua -> voida
voipumus -» voida
voitella 'painia, kisailla' —> voittaa
voitollinen -» voittaa
voittaa —> voida
voittaja —» voittaa
voittamaton -» voittaa
voitto —> voittaa
voivotella —» 2 voi 'huudahdus'
voivottaa —> 2 voi 'huudahdus'
vuo —> oja, uoma, vuoksi 'takia', vuotaa
vuodattaa —> vuotaa
vuodatus —> vuotaa
vuohi —> vohla
vuokra -» vuoro
vuokrata —» vuokra
vuoksi 'virta, vuorovesi' —» vuo
vuolas —> vuo
vuoma -» uoma
vuorata —» 2 vuori (vaatteen)
vuori —> 1 vaara 'kukkula, vuori'
vuoristo —> 1 vuori 'korkea maaston-
kohta'
vuoro —» vuokra
vuorotella —> vuoro
vuosi —»vuona
vuota —» vuode
vuotaa —> oja
vuoto —> vuotaa
väestö —» väki
väheksyä —> vähä
vähentää —> vähä
vähetä —■» vähä
vähäinen —» vähä
vähän —> vähä
Wäinön kotka —» aarnikotka
väki —> rahvas, väittää, väkevä
väkisin —> väki
väkivasara —> leka
väkivintturi —> tunkki
väkivipu —> tunkki
väkä —»vekara
väli-^välttää
väline —» väli
välitse —> väli
välittää —> väli
välitön —» väli
väljä-> väli
väljähtyä —> väljä
väljästi -> väljä
välttämätön —» välttää
vältvääpeli —> vääpeli
värimulta —> okra
väririhma —> kromosomi
värjäri —> väri
värjätä —> väri
värväri —>• värvätä
vääjäämättä —> vääjätä
vääjäämätön —> vääjätä
väänne -> vääntää
väännellä —> vääntää
vääntyä —» vääntää
vääpeli -^ vahti
väärin —> väärä
vääristellä —» väärä
vääristys —> väärä
yhdeksän -^ kahdeksan
yhdiste —» yhdistää
yhdistellä —> yhdistää
yhdistys —> yhdistää
yhdistyä —> yhdistää
yhdyttää —> yhtyä
yhteinen —> yleinen
yhteys —» yhtiö
yhteysseura -^ yhtiö
yhtikäs —» yhtä
yhtikään —> yhtä
yhtyä —» yhtye
yhtä -* yhtälö
yhtäkään —> yhtä
yhtään —> yhtä
yhyttää —> yhtyä
yksi -> eräs, kahdeksan, yhdeksän,
yhdistää, yhteinen, yhtenään, yhteys,
yhtiö, yhtye, yhtyä, yhtä, yhä, yksilö,
yksin, yksitoikkoinen, yksityinen,
yleinen, ynnä, ypö
1631

yksinoikeuskirja —> patentti
yksinoma —» yksityinen
yksinomainen —> yksityinen
yksinäinen —> yksin
yksinänsä —> yksin
ykt—> ynnä
yl- -> yltää
yle- —> yleensä, yleinen, ylellinen, ylen,
ylenpalttinen, ylentää, ylettää, yletön,
ylevä, yltyä, yltäkyllin, yltää, ylös
yleinen —> yleistää, yleisö
ylellisyys -» ylellinen
ylemmä -» ylä-
ylen —» ylenpalttinen
ylene- —> ylentää
ylenkatse —> ylenkatsoa
ylenpalttinen —»yletön
ylettyä -h> ylettää
yletä -> ylentää, ylettää
ylhäisö -» ylhäinen
ylhää- -> ylhäällä
ylhäälle-» ylhäällä
ylhäältä-»ylhäällä
yli ^ylittää
ylikoulu —> yliopisto
ylimalkaan —» malka
ylimalkain —> malka
ylimalkainen —» malka
ylinen —> ylistää
yliopettaja —> rehtori
yliopistolas —> ylioppilas
ylioppias —> ylioppilas
ylioppilainen —> ylioppilas
ylioppio —> yliopisto
ylitse -» yli
yllytys -^ yllyttää
yllätys -^ yllättää
yltyä -> yllyttää
yltäkyllä -» yltäkyllin
yltäkylläinen —» yltäkyllin
yltää -> ylettää, yUättää
ylväs —> ylpeä
ylä- —» ilo, yleensä, yleinen, ylellinen,
ylen, ylenpalttinen, ylentää, ylettää,
yletön, ylevä, ylhäinen, ylhäällä, yli,
ylimys, ylistää, ylittää, yllyttää, yllä,
yllättää, ylpeä, yltyä, yltäkyllin, yltää,
ylänkö, ylänne, ylös
yläalkeiskoulu —> lyseo
ylähä- -> ylhäällä
ylähällä —»ylä-
ymmyrkäinen -» ympyrä
ymmä 'neuvottomuus, pulmaJ -» ymmäl-
lään
ymmä- —> ymmällään
ymmälleen —»ymmällään
ympyriäinen —> ympyrä
ympyrä —» ymmyrkäinen, ymmällään,
ymmärtää
ympyräinen —> ympyrä
ympä—> ympäri
ympäri -> ymmyrkäinen, ymmällään,
ymmärtää, ympyrä, ympäristö
ympäriheitin —> radio
ympäriinsä —> ympäri
ympärille —> ympäri
ympärillä —> ympäri
ympäriltä —> ympäri
ympäripiirtää 'piirittää' -» piirtää
ympärystö —>• ympäristö
yn—> ynseä
ynnätä -> ynnä
yns—> ynseä
ynsyrjäinen —» ynseä
ypi-^ypö
ypöisen -» ypö
yr—> yrmeä
yreä —> yrmeä
yrinä —» yrmeä
yristä —> yrmeä
yrittää —> yritys
yrki 'pieni hetki' —> yrittää
yrkä 'poika, mies' —> ylkä
yrkäillä 'yritellä, meinata' —» yrittää
yrmiä 'hylkiä' —> yrmeä
yskä -» ystävä
yy—> ynseä
yysyriäinen —> ynseä
1632

yö-^yökkö, yökyöpeli
yök-nyökätä
yökkö-* lepakko
yökkönen —> yökkö
yökyöpeli-^kyöpeli
yölipakka —> lepakko
yörastas —> rastas
zibetrotta —> piisami
zigaretti —> savuke
äes — äkeä, äkkiä, äkäinen
äeskelkka —> kelkka
äestää —> äes
äh-> ähkyä
äheltää -» ähkyä
ähistä-* ähkyä
ähkiä —> ähkyä
ähky—> ähkyä
ähkäistä -> ähkyä
äijän 'paljon* —» äijä
äimistellä —> äimä
äiti -> aito
äitipuolenkukka -> orvokki
äkeä-häkkiä
äkillinen -> äkkiä
äkki--häkkiä
äkkijyrkkä -> äkkiä
äkkinäinen —> äkkiä
äkkipikaisuus —> äkkiä
äkkivihainen —> äkkiä
äksiisi 'harjoitus' —> äkseerata
äkä- -» äkeä, äkäinen
äkämä —> äkäinen
äyhkeä 'vihainen, iso' —> öykkäri
äyhkiä 'äännellä äkeästi, räyhätä' —> öyk-
käri
äyhkätä 'äännellä äkeästi, räyhätä'
-> öykkäri
äyhkää 'äännellä äkeästi, räyhätä' —» öyk-
käri
äyräs —> töyräs, äyriäinen
äänestys —> ääni
äänestää —> ääni
äännöstää —>> ääni
äänteleminen —» ääni
ääreen -> ääri
ääretön —» ääri
äärimmäinen —> ääri
öyhkeä 'vihainen, iso' —» öykkäri
öyhkiä 'äännellä äkeästi, räyhätä' —> öyk-
käri
öyhkätä 'äännellä äkeästi, räyhätä'
—» öykkäri
öykkeä 'vihainen, iso' —» öykkäri
öykkäys —> öykkäri
öykätä —> öykkäri
1633